Suomen Luonto No 5-6 VUOSIKIRJA 1981: TUOTTAVAT VEDET
Osoicceenmuucoksec pyydetään ilmoittamaan kirjallisesti liiton toimistoon . Kuvien yhteydessä olevat kirjainl yhenteen : LKA = Luonno nkuva-arkisro: EKA = Evon kalascuskoeasem a ja kalanviljelylaitos. 90-642 88 1 Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.30-16.00 , kesäkuukausina 8.3015 .30. 28 (norppa), 3 1, 34 (alempi) , 35 (3 kpl) , 38, 45.. Mikael Hilden , Hilkka Sarjamo ja A ntti Pesonen: Nykyajan kalanpyycäjä keskusteluja kalastajien kanssa TUOTTAVAT VEDET Perrti Heinonen : Vesistöt muutakin kuin vettä Mikael Hilden: Kalan elämän edell ytykset Maija Pekkarinen: Kala on h yvää ruokaa Pekka Tuunainen: Kalaa riittää kotimaasta Veikko Sjöblom: Suoman kalavarac Teppo Lampia: Muutakin kuin kalaa KALANA VEDESSÄ Lauri Koli: Millainen vesi, sellainen kalasto Jorma Toivonen: Kutuseuduilca väljille vesille Erkki Ikonen: Nahkiainen Kai Westman: Rapu, krapu , jokirapu , jokiäyriäinen Marri Vahonen: Kalojen taudeista Viljo Nylund: Ravun taudit ja loiset VESIYMPÄRISTÖ MUUTTUU Kaarle Kenrriimies: Vesistöjen kuormitus Into Kekkonen: Kirjolohi kuormittaa Kalevi Salonen ja Marcri Rask: Rikkih appoa vesiin Kalervo Salojiirvi ja Jorma Toivonen: Kun vedenpi nnan m äärää ihminen Ahti Mutenia : Tekoallas ei ole järvi Perui Sevola: Perataan , padocaan, kaivetaan Kai Westman: Ravun elinympäristö tuhoutuu Paavo Tulkki: Itämeren uudet vaiheet KALA VESIEN HOITO Pekka Tuunainen: Loppuuko kala vai vesirakennus' Kyösti Mäkinen : Saimaako se uraava ' Jouni Kitti: Alea, saamelaiset ja Suomi Tapani Sormunen: Vesilain teoriaa ja käytäntöä Paavo Seppå·nen: Sairaan järven tehohoito Pekka Tuunainen: Uictoränneiscä takaisin tuottoisiksi kalavesiksi Harri Dahlström: Vesiä suojelemalla Antti Haapanen: Syntyykö suojeluvesiscöjä ' Mikael Hilden : Ettei kalakanta romahtaisi Olli Sumari: Viljelemällä, istuttamalla Jorma Toivonen: Lohen avomeripyynti aiheuttaa ongelmia Kai Westman ja Pekka Tuunainen: Uusia lajeja vierailta vesiltä 3 4 10 13 14 17 20 21 22 27 31 32 36 38 40 41 46 49 50 55 57 60 62 65 71 72 75 76 78 80 83 86 88 89 90 9 1 92 95 97 KALAVAROJEN KÄYTTÖ 103 Hannu Lehtonen, Anneli Rantala ja Olli Tuunainen: Kuka Suomessa kalastaa, mitä ja miten. 104 Lasse Kankkunen : Roskakala onko sitä' 109 Jorma Laurila: Onko kirjolohen kasvatukselle Suomessa sijaa' 111 Marketta Ranta: Tuontikalaa tuhansien järvien maahan 113 Harri Dahlström: Uuteen kalatalouspolitiikkaan 115 Kirjallisuus Summary 11 711 9 120 Kansikuva: Markku Tantun sameccisommicelma H auki ja muut kalat , n . Vuonna 1981 Suomen Luo nto ilmestyy kahdeksana numerona . Tilaukset välittää myös Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki 10 , puh. Valokuvista o n seuraavat otettu akvaariota käyttäen tai muuten järjestetyissä tilanteissa: s. ILMOITUSHINNA T 1 / 1 sivu 2 000 mk, 1 / 2 sivu 1 500 mk, 114 sivu 1 000 mk , takakansi 3 000 mk , aukeama 3 500 mk, värilisä 700 mk . Jrconumero 10 .00 mk. Ilmoitusmyynti : Kyllikki Jokela , puh. 160 X 160 cm, 1979. 90-642 881. TOIMITUS Päätoimittaja : Seppo Vuokko Toimitussihteeri: Auli Kilpeläinen Toimittaja: Jorma Laurila Taittaja: Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Juha Valste (puheenjohtaja), Pekka Borg , Matti Helminen , Kalevi Keynäs , Marjukka Kulmanen , Tapio Lindholm , Veikko Neuvonen ja Helge Rontu . ISSN 0356-0678 Värierocceluc: Foto-Sec Oy Espoo Painopaikka: Forssan Kirjapaino -Oy Forssa Sisällys IHMINEN JA VESIEN VILJA Jukka Pennanen : Anna Antti ahvenia . 90406 262. Sulkumerkeissä olevat sivunumeroc liittävät tämän julkaisun Suomen Luonnon vuosikertaa n. Suomen Luonto No5-6 Vuosikirja 1981 SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry Perämiehenkatu 11 A 8 00150_Helsinki 15 , puh. Lehti voidaan tilata maksamalla cilaushinta postisiirtotilille no 608 21-1. SUOMEN LUONNON TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. Tilaushinta on 70 mk , Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 5 5 mk
SUOMEN LUONTO VUOSIKIRJA 1981 Tuottavat vedet Toimittaneet Teuvo Suominen Ja Kaarina Miettinen, ta1ttanut Markku Taottu Tämä vuosikirja on suunniteltu yhteistyössä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalantu tkim usosaston kanssa. Suomen luonnonsuojeluliitto ry Helsinki 1981
Ainakin tiedetään, millaisia ovat nyt maan vedet , mikä niitä huonontaa ja mikä parantaa. Vesistö taas on monimuotoinen ekosysteemi , luonnontalouden toimiva kokonaisuus. Niistä ainoakaan ei ole enää luonnontilassa. Ranta on luonnontalouden tärkeimpiä paikkoja. Maalla on tiedettävä , mitä vesillä tapahtuu ja päin vastoin. On nähty tuloksia jos on takaiskujakin. jokainen alkuperäinen kalakantamme on korvaamaton luonnonvara, joka on säilytettävä luonnonoloissa. Tämän kirjasen sivuilla kuvatut tapahtumat puhuvat puolestaan. Vesistöjen tila on toinen juttu. maaja metsätaloutta, teollisuutta , voimataloutta ja liikennettä. Vesiekosysteemit tuottavat meille etenkin kalaa . On läh dettävä siitä, että vesistöjemme luontainen kalantuotto on ' ' saavutettu etu'', jota ei ilman painavia perusteita saa ottaa pois luonnolta eikä ihmiseltä. Siksi vesistömuutosten seuraukset on selvitettävä ennakolta . vesilain määräyksillä, vesioikeuksien päätöksillä ja vesihallituksen voimilla. Sen osat vaikuttavat toisiinsa ja ovat monin tavoin yhteydessä ympäristönsä kanssa . osa vesistöistämme valuma-alueineen on säilytettävä mahdollisimman luonnontilaisina . Vedellä on ominaisuuksia , joiden vuoksi se palvelee mm. Suojeluvesityöryhmän paikoilleen kahlittu esitys on saatava uuteen liikkeeseen, m yötävinaan. Vesioikeuksien ja vesihallinnon asiantuntemusta on radikaalisti laajennettava luonnontalouden suuntaan. Suomen luonnonsuojeluliitto ry SUOMEN LUONTO l-6181 40. Terve ja tasapainoinen ekosysteemi on tuottoisa. Vesiä käyttävä ja hoitava järjestelmämme pystyisi jo auttavasti huolehtimaan vesiemme laadusta. ,sk.. 2 (202) Vesistöjemme käyttöja suojelujärjestelmä on rakennettava lähes nollapisteestä alkaen . Muutettuja on kunnostettava luonnonmukaisemmiksi . On syntynyt kokonainen vesi-insinöörien ammattikunta kanavoimaan vesiä ja huolehtimaan veden laadusta. Vesistöjemme tilasta huolehtimaan sen tiedot ja taidot eivät riitä alkuunkaan. Sen kulkua näihin tarkoituksiin voidaan ohjailla ja säännöstellä. Vesiensuojelu ei riitä tarvitaan vesistöjen suojelua Vesiämme on suojeltu mm. maan ja vesien käyttöä ei saa enää suunnitella erikseen. Vesistöjä on muutettu ja pilattu pitkälti vesilain siunauksella , vesioikeuksien päätöksillä ja vesihallituksen toimilla. vesiemme kalat eivät teoriassakaan pysty sopeutumaan niihin muutoksiin, joita nykyinen vesistörakentaminen aiheuttaa. Samalla on suunniteltava kalakantojen hoito muuttuvissa vesissä. Talteenotto allasoloihin on vain viimeinen hätäratkaisu. Vesi on hapen ja vedyn yhdiste, johon on liuennut kaasuja, kivennäisiä, humusta ja muuta
4) Entinen Kemijoki antoi vuodessa 3 5 7 000 kiloa lohta (s. SUOMEN LUONTO ~-618 1 40. Ihminen ja vesien vilja Järvi ei anna miehen kuolla (s. 7) Luonto ja kulttuuri muodostavat yhteisen systeemin (s. ,sk_ (203) 3. 5) Nykyaika iski Puruvedenkin muikunpyyntiperinteeseen (s. 10) . 9) Paasivedestä muikkua, Merenkurkusta lohta, siikaa ja silakkaa, Lapin järvistä pikkusiikaa (s
Kalastus on kautta aikojen ollut suomalaisen kulttuurin oleellinen osa. Tuulastamisesta oli kysymys , kun kyseistä kalastusta harrastettiin pimeällä. Itä-Suomen tärkeimmän kalaveden, Puruveden , äärellä pidettiin täydellisenä katovuotena vuotta, jolloin ei saatu kalaa talon vuotuisiksi tarpeiksi . Veneen keulassa oli valon lähde, jonka avulla paikallistettiin pohjassa " nukkuvat " kalat , jotka sen jälkeen pistettiin atraimella. kolkalla käynnin 1. Se ja myöhemmät löydökset osoittavat, että ihminen oli jo varhain selvittänyt itselleen eräiden tärkeiden pyydysten perusideat. perä, saarretaan kalaparvi , seinämän päät vedetään yhteen ja perään ajautuneet kalat nostetaan veneeseen tai rannalle . Pistokalastukseen on laskettu kuuluvaksi useita muotoja . hamarakalastuksen , jossa syystalvella ohuen jään aikaan kuljeskeltiin rantajäillä tavoittelemassa jään alapintaan nousseita kaloja. Toisissa menetelmissä pyytäjä oli läsnä koko kalastustapahtuman ajan, toisissa taas kalastajan jatkuva osallistuminen ei ollut tarpeen. Kun perheet olivat viettäneet talven synkimmät kaamoskuukaudet toistensa naapureina talvikylässään, ne lähtivät monikuukautiselle vaellusmatkalleen perinteisille kevät, kesäja syyspaikoilleen, vanhojen tuttujen vesien ääreen . Patoon on saatettu kytkeä joko kiinteitä pyydyksiä , menoja , rysiä , verkkoja jne . Yksinkertaisin näistä oli atrainkalastus, jossa rautainen atrain nopeasti pistetään kalan selkään. Kalastus on kokenut katkeran tappion kamppaillessaan arvostuksesta uusien , 4 (204) teollisten ja "rahakkaiden" elinkeinojen kanssa, kuten kohta huomataan. Pitkävarrista haavia vedetään pohjaa pitkin paikassa , mihin kalat ovat kerääntyneet esimerkiksi lepäämään taistellessaan voimakasta virtaa vasten. Oleskelupaikan ja -ajan määräsivät ensisijaisesti kalaston liikkeet , kutupaikat ja -ajat niin , että kalansaalis siis perusravinto oli aina turvattu . aktiivisiin pyyntimenetelmiin kuuluu seuraavia kalastusmuotoja: Iskukalastus sisälsi mm. Jokainen Suomenniemellä asuva on joutunut tavalla tai toisella kalastuksen kanssa tekemisiin joko itse pyydystelemällä kaloja tai nauttimalla kalaa ravinnokseen . Passiivisiin kalastusmenetelmiin kuuluu ennen kaikkea verkkokalastus ja sulkukalastus. Yksinkertaisinta saarto kalastusta edustaa lippoaminen . tai sen äärestä voidaan kalat pyydystää nuoralla . Ennen kuin kehittynyt peltoviljely kiinteytti asutuksen, kalastus määritti paljolti ihmisten elämänrytmiä ja -muotoa . Edellisiin, ns. ,sk.. KALASTUKSEN MUOTOJA JA MENETELMIÄ Varhaisin kalastusmenetelmien kansatieteellinen jako perustui pyytäjän läsnäoloon . Pistokalastukseen lukeutuu myös koukkukalastus, jonka tunnetuin muoto on melkeinpä joka pojan harjoittama onkiminen . Tärkein aktiivisen kalastuksen muoto on saartopyynti nuotalla: Pitkällä verkkoseinämällä , jonka keskellä on useinkin pussimainen , ns. Leipää ei nimittäin osattu ajatella ilman kalaa: "Kalaleipä ( = kalakukko), se on kansan jokapäiväinen ravinto ." Näitä ja muita satunnaisia esimerkkejä lukuunottamatta kalastuksen merkitys suomalaisen perusravinnon tärkeänä lähteenä ja suomalaisen kulttuurin rikastuttajana on useimmiten jäänyt huomiota vaille, eräänlaiseksi itsestäänselväksi taustatekijäksi. Edellinen tarkoittaa sitä, että suora verkkoseinämä lasketaan veteen ja annetaan sen itsensä pyytää kaloja. Tähän rytmiin oli sovellutettu muut elinkeinot , kuten metsästys ja poronhoito. Kuvaava on kolttamiehen lausahdus: ''Ei metsän varaan kannata jättäytyä, mutta järvi ei anna miehen kuolla .'' Kalastus oli kansan todellinen tuki ja turva myös etelämpänä aina viljavia rintamaita myöten vielä tälle vuosisadalle tultaessa . Harvemmin ajatellaan kalastuskulttuurimme historiallista ulottuvuutta, kuinka esimerkiksi useat nykyiset pyyntitavat ovat periytyneet satojen, peräti tuhansien vuosien takaa , tai kuinka kalastuskulttuurimme on vuosisatojen saatossa muovautunut ja hioutunut mitä oivallisimmaksi näytteeksi kansankulttuurimme kehityskelpoisuudesta ja taidokkuudesta. Näihin menetelmiin on luettu ne, joilla kalat piiritetään liikkuvalla pyyntiv~lineellä. Sulkukalastus, jonka eri sovellutukset edustavat huippuunsa vietyä kalastustekniikkaa , merkitsee puolestaan sitä, että tiettyyn paikkaan pystytetyllä seinälaitteella, padolla, estetään ja pysäytetään kalan liikkuminen. Kalastuksemme muinaismuisto , Antrean verkkolöytö, ulottuu lähes 10 000 vuoden taakse . Tietyn ajan kuluttua verkko käydään kokemassa. Ne lyötiin tainnuksiin kirveenhamaralla tai puunuijalla. Mainion esimerkin tästä on tarjonnut Petsamon Suonikylän kolttasaamelaisten vuotuinen elämänmeno vielä ennen viime sotia. Kalastuksen' kulttuurinen tarkastelu voidaan suorittaa myös laaja-alaisemmin esimerkiksi ekologisesta tai ekonomisesta näkökulmasta, jolloin SUOMEN LUONTO ~-6 / HI 40 . Anna Antti ahvenia ... Aktiivisista pyyntimenerelmistä merkittävin on saarcokalastus
Ekonomista tarkastelu tapaa käyttäen kalastus on jaettavissa kotitarvekalastukseksi ja ammattikalastukseksi, jolloin kalastuskulttuurin yhdeksi perustaksi on laskettu kalastajatalouksien talousjärjestelmä. Valtaosan merisaaliista on kautta aikojen muodostanut silakka. Roihun avulla paikallistetaan kalat ja pistetään atraimella. Kalastusmenetelmät , pyydykset ja sosiaalinen toiminta olivat Kemijoella huippuunsa hiottuja. Lohen käyttäytyminen vuoden eri aikoina määräsi sen, mitä pyysuoMEN LUONTO ) 6181 40. Saman kohtalon ovat kokeneet melkeinpä kaikki lohijokemme, ja jolleivät voimalat ole estäneet lohien nousua perinnäisiin kutujokiinsa, sen on ehkäissyt tehokkaasti jokisuitten ja rannikkovesien saastuminen. Rakennettiin kymmenmetrisiä rantapatoja, joihin kytkettiin menoja , rysiä ja lyhyitä potkuverkkoja. Heinäkuun lopulla , jaakonpäivän tienoissa, lopetti lohi nousunsa , uiskenteli jokea vain edes takaisin erehtymättä karsinaan tai lanaan . Ja lopulta vesien alkaessa saada jääpeitettään laihaksi uupunut lohi lähti ajautumaan virran viemänä kohti merta , jonka vain ne saavuttivat, jotka eivät virran painamina sotkeutuneet koskiin viritettyihin pitkiin ja säkkimäisiin ruoniin . Hiljaisissa virtapaikoissa näitä patojå kutsuttiin karsinapadoiksi ja niissä pyytäminen suoritettiin kullenuotalla. kulkuusverkolla. Tuulastus on aktiivinen menetelmä, koska kalastajan jatkuva läsnäolo on välttämätön. Kalastuksen vuotuinen aikataulu oli tarkoituksenmukaisuudessaan aukoton . Kun tulva katosi, lohen nousu siirtyi keskelle virtaa , jonne ulotettiin väyläpadot. Samoille paikoille ilmestyivät m yös kalastajat veneineen ja aloittivat lohien piston arinalla 1. Koskipaikoille oli rakennettu puolestaan lanapadot, joissa ottajina olivat rysät ja merrat. Padoilla seisten nostettiin lisäksi lipoilla " kalahaudoissa" !epäileviä lohia. Lohen alkaessa keväällä lähestyä jokisuita kalastajat virittelivät verkkonsa ja rysänsä meren niemenneniin ja karien kupeisiin . Laiskat 1. Arvostusta osoittaa sekin, että viranomaiset olivat jo 1200ja 1300luvuilla Pohjois-Pohjanmaan jokisuitten verottaJ1a Ja omistajia. Perinteiset kalastusmenetelmät jaetaan aktiivisiin ja passiivisiin. edellä oleva jako on sovellutettu asianomaista tarkoitusperää varten . Tulvaaikana lohi lähti nousemaan jokea ylös pitkin rantoja. Lohenkalasruksen satoja vuosia kestänyt perinne, kalastajien elämänmuoto ja kalastuksesta saatava toimeentulo saivat Kemijoella traagisen ja äkillisen kuolonisku n 3 5 vuotta sitten, kun kaivinkoneet aloittivat jokisuulla voimalan rakennustyöt. Kun illat alkoivat käydä yhä hämärämmiksi ja lohi tuli entistä aremmaksi, ei kulteellakaan enää tavoitettu kaloja . Ekologisesta näkökulmasta käsin Suomessa harjoitettu kalastus voidaan perusjaoittaa vesialueitten mukaan meri-, jokija järvikalastukseksi. 80 vuotta myöhemmin oli rannikkokalastus tehostu(205) 5. JOESTA LOHTA Jokialueiden lohenkalastus on vanhastaan ollut rahataloudellisesti merkittävintä lohta saatiin runsaasti lähes koko sulan veden ajan ja sen lihaa arvostettiin niin , että lohikauppa kannatti pitkistä kuljetusmatkoista huolimatta. Kun ruska koitti , katosi lohi kokonaan ilmestyäkseen sitten äkkiä matalille sorapohj aisille virtapaikoille kutemaan . Otettiin esiin kullenuotta, jolla sopivissa suvannoissa saarrettiin lohet. vsk. Saaliin runsautta osoittaa, että Kemijoen , tärkeimmän lohijokemme , kesäisen lohisaaliin on arveltu olleen jo 1600-luvulla 3 5 7 000 kiloa . Jo 1500-luvulta on tietoja merikalastuksen voimaperäisyydestä muussakin kuin omavaraisuusmielessä, sillä kuivattu kala oli rannikon tärkeä veroparseli. 1880-luvun loppupuolella rannikkopyynti tuotti vuosittain 15 000 tonnia kalaa , josta silakan osuus oli peräti 80 % . tavalliset verkot otettiin käyttöön syyskuussa , jolloin lohi alkoi makailla tyvenpaikoilla. atraimella. dystä ja mitä menetelmää oli kulloinkin käytettävä, ja tämä toistui vuodesta toiseen luonnon rytmin mukaisesti . Oli siirryttävä hiljaiseen pyyntiin ajo1. MERESTÄ SILAKKAA Suomen laajin ja merkittävin kalastusalue on meri
Kalastajat omaksuivat runsaasti uusia, entistä tehokkaampia pyydyksiä ja menetelmiä , mitä edisti tehdasverkkojen ja -verkkolankojen ilmaantuminen kauppoihin 1880-luvulta lähtien . 4) Itä-Suomesta ja Lapista valaisivat kalastuksen merkitystä järvialueen kansan toimeentulolle . Tilalliset saattoivat harrastaa nyt viljelystoimiensa ohella melko tehokasta kalastusta , ja maattomat puolestaan kykenivät entistä voimaperäisempään kalastukseen uusilla menetelmillä ja kauempana olevilla merialueilla, joilla eivät vallinneet manttaalivesien rajoitukset. Koko järvikalastuksemme kehityslinjasta 1900luvulla tarjoaa sopivan esimerkin merkittävimmän kalastusalueemme, Saimaan vesisröalueeseen kuuluvan Puruveden (407 km 2) nuottakalastus . Kalaparven on nähtävä pysytellä jään alla hämärässä nuoran siipien välissä, jorra se ajautuisi rauhallisesti peräpussiin . Uusien, ottavampien ja entistä suurempien pyydysten ansiosta merikalastuksesta alkoi yhä enemmän muodostua rahataloudellisesti ammattimainen elinkeino, jollaiseksi kulkuvälineistön motorisoituminen sen lopullisesti risti. Ehkä ensimmäinen ammattimainen kalastusmuoto nykyaikaisessa mielessä oli silakan talvinuottaus , mitä osoittaa se, että esimerkiksi Rymättylässä siirryttiin ensimmäisenä talvinuottaosakkaiden väliseen rahanjakoon 1880-luvulla. Tiedot tämän järven kalastuksesta ulottuvat vuosisatojen taakse . Vuonna 1543 tiedetään järvellä kalastetun 15 suurnuotalla ja 404 piennuotalla. jataverkko. Pyyntitapa levisi Suomen rannikolle Pohjois-Pohjanmaalta. Saalista saatiin talviapajilla valtavasti yli oman tarpeen ja se kesti talvisäällä kuljetukset kaupunkien markkinapaikoille. Uudet tuulet alkoivat puhallella merikalastuksessa viime vuosisadan jälkipuoliskolla . Talvinuottakuntien vähälukuisuus johtuu osittain siitä, että muikun ralvipyynti edellyttää kirkasta vettä. Kun Puruvedelle ulottuva laivaliikenne tehostui vuosisadan viimeiselle kymmenelle tultaessa, elpyi kesänuottaus ja muuttui ammattimaiseksi , sillä SUOME LUO TO 1-6/ 8140 vsk. luukalan ahvenen, hauen , tahnan jne. nut jo siinä määrin, että sen tuotto oli lähes nelinkertaistunut: 54 900 tn . Kesänuottakalastus säilyi tärkeimpänä muikun kalastusmuotona 1880-luvulle, jolloin sen hegemonian mursi kymmeneksi vuodeksi muikun uusi pyyntimenetelmä , verkkokalastus. Isorysät oli kehitetty jo 1800-luvun alussa Perämeren jokisuilla pidetyistä lohen koukkuverkoista. harjoitettiin aktiivisesti vielä ennen sotia (ainakin 1920-luvulla) lähes kaikkialla sisävesialueella. Aamun koittaessa tapettiin verkot ylös. Saaliit suurenivat valtavasti , mutta niin suurenivat myös kalastuskustannukset. Ennen 1800-luvun puoliväliä oli ulkomerellä käytetty yleisin pyydys ns . M umama verkko laskettiin peräkkäin matalikon reunasta lähtien niin , että viimeinen verkko muodosti koukun , johon kalat viimeistään takertuivat. Merikalastuksen viimeinen suuri mullistus tapahtui 1950-luvulla, jolloin alettiin kokeilla troolausta eli laahusnuotan vetoa . Sitä pyydetään verkolla ja nuoralla . Nuottausta , lähinnä tosin ns. Tämä tehosti edelleen kalastajien ammatillista erikoistumista. teollis-urbaanisesta kulttuurimuodosta ja sitä yhdisti perinteiseen kalastukseen vain lopputulos, saalis. JÄRVESTÄ MUIKKUA Alun esimerkit (s . Sieltä levisi etelään myös isorysäpyynti. Nuottausta on pidettävä verkkopyyntiä merkityksellisempänä, vaikka sitä harjoittaa kalastajista alle 40 % . Tämä kesäisin harrastettu kotitatvekalastus on nyt jo kokonaan hävinnyt useimmilta seuduilta. Motorisoitumisen vaikutukset heijastuivat myös kalasrajakylien organisaatioon ja yksittäisten kalastajien maatilatalouksiin . Vaikka talvinuottia oli tuosta määrästä vain vajaa kymmenesosa (n. Muikku on ollut siellä yhtä tärkeä kuin silakka merialueella. Kalasrajakohtainen saalis nuottamiestä kohden on näet kolminkertainen verrattuna verkolla pyytäjän saaliiseen . Kolmas uusi pyyntimenetelmä oli ajoverkko1. Sen lähtökohdista suurin osa juontui ns. Merikalastuksesta tuli troolauksen ansiosta " teollinen " , täysin rahatalouteen sidottu elinkeino. 100), talvella harjoitetun nuotanvedon merkitys on suhteelli sesti paljon suurempi kuin kesänuottauksen , sillä se on tehokkaampaa ja puhtaammin ammattimaista . rääkkipyynti. Saaristossa käytettiin verkkojen ohella myös nuottaa ja sitä lähes yksinomaan talvella . Aikaisemmin nuortaa oli vedetty "käsityönä" käsipelein, mutta 6 (206) tuolloin alettiin vetää uudenmallisia, pussimaisia troolinuottia tarkoitukseen erityisesti kehitetyillä kalastusaluksilla. Ensimmäinen menetelmäuutuuksista oli koukku verkkopyynti. Koko toiminnalle oli edellytyksenä tietysti maaseudun vähittäinen siirtyminen omavaraistaloudesta vaihdantatalouteen. Siellä missä ral vinuottausta voidaan harjoittaa , saaliit ovat useimmiten myös hyviä noin 20 % muikun kokonaissaaliista saadaan neljän talvikuukauden aikana. Kalasrajaveneiden motorisoituminen yleistyi 1920-luvulla ja mahdollisti tuoreen kalan kuljetukset ja myynnin. Avomerellä oltaessa kiinnitettiin pitkä verkkojata köydellä veneeseen ja yönseutu ajelehdittiin tuulten ja merivirtojen kuljettamana. 1970-luvun alussa arvioitiin kesänuottien määräksi noin 1 200
Talvinuottauksen rauhallinen ja vakaa kehityslinja säilyi 1960-luvun alkuun saakka. Muikun ammattimainen talvinuottaus syntyi vasta 1910-luvulla ja tehostui täyteen vauhtiinsa seuraavalla vuosikymmenellä. Maatilataloudet olivat näet jo osaksi siirtyneet rahatalouteen, vaikka ne edelleen perustuivatkin monimuotoiseen omavaraistalouteen . Kulttuurista rikkautta osoittaa se , että Puruveden savonpuoleiseen osaan ja karjalanpuoleiseen osaan olivat kehittyneet omaleimaiset, paikallisesta perinteestä juontuneet yhteisölliset systeeminsä, kalastustekniikkansa, kalanmarkkinointinsa jne. Silloin pyörähti käyntiin mullistava muutosprosessi. Tähän , voitaisiin sanoa uuden kalastusmuodon syntyyn , vaikuttivat useat tekijät, jotka heijastelivat myös yleistä yhteiskunnallista ja kulttuurista kehitystä. Sillä ei pyydetty muikkua, vaan luukalaa, koska vetopaikkoina olivat matalat kesäapajapaikat , joista muikku olipaennut talvipakkasten ajaksi järven syvänteisiin. Pohjana olivat tietysti Puruveden poikkeuksellisen kirkas vesi ja muikun lisääntymiselle ja kasvulle mitä otollisimmat olosuhteet. Puruveden talvinuottaus kypsyi nopeasti voimaperäiseksi elinkeinoksi. SUOMEN LUONTO l -6/8 1 40. Näkyvimmin tähän johti kalanvälittäjärintaman yhdentyminen ja välityskilpailun laantuminen. Sen vastakohtana on rahatalouteen sidottu ja teollisuudesta mallinsa ottava nykyaikainen tehokalastus "kovine" menetelmineen. Toinen tekijä oli se tekninen valmius, jonka tarjosivat kotitarvetalvinuottauksen perinne ja kesänuottauksen aktiivisuus. Kolmas tekijä oli taloudellinen. Jo 1920-luvun alkupuolella nuottakuntia oli 43 ja kalastajia 172. Taustalla oli kuitenkin se , että 1960luvun nopeassa teollisessa nousussa ja noususuhdanteissa ei enää arvostettu kalastusta elinkeinona (207) 7. Talvinuottausta harjoitettiin vielä tuolloin satunnaisesti ja kotitarpeiksi . Oli tarpeen kehittää uusi (muikun) talvinuottapyydys, jolla voitiin ansaita rahaa myös talven " työttömyysaikana". Tehokkaan talvinuottauksen mahdollistivat myös selvät kalastusalueet , sillä kalavedet oli juuri jaettu. Luontoon mukautuva elämänrytmi ja sen apuvälineistö olivat sitä, mitä nykyajan kielellä sanotaan " pehmeäksi" teknologiaksi. näin olivat auenneet tuoreen kalan myyntikanavat. Motorisoituminen ja uudet materiaalit syrjäyttivät entiset pyydykset ja välineet: puuvillanuotta vaihtui nailoniseksi, puuvälineistön korvasi metallivälineistö, traktori ja moottorikelkka lähettivät hevoset makkaratehtaalle, nuotanvedon käsi pelit korvattiin moottorilaitteilla jne. Kustannukset nousivat tietysti huimasti ja niitä lisäsivät 1970-luvun alun öljykriisit. Saaliin taloudellinen tuotto pysyi kuitenkin entisellään ja sen reaaliarvo peräti pieneni . Jerisjärven kalakämpät Muoniossa ovat kulttuurihistoriallinen muistomerkki lähimenneisyydestä, jolloin luonnon tapahtumien rytmi vielä sääteli ihmisen toimia. ,sk
eikä kalaa ravmtona. Ensimmäinen hälyttävä osoitus uuden kehityssuunnan ontoista lähtökohdista saatiin, kun talvinuottaus alkoi nopeasti taantua 1960-luvun lopussa. Ne siirtyivät entistä yksipuolisempaan rahatalouteen, joukkokulutuskauteen. Kalastuksen kannattavuuden laskua korosti vielä se, että kalastajien maatila taloudet luopuivat omavaraistaloudesta. Tulevaisuus osoittaa myös , ovatko hintatukiaiset sisävesikalastukselle se viisastenkivi kuten aikaisemmin merikalastukselle jonka ansiosta kalastus, suomalainen peruselinkeino, alkaa saavuttaa uutta arvostusta ja sen myötä merkitystä. Kalastuksen vähenemisen tyrehdyttämiseksi oli jouduttu muutosprosessiin, joka oli perinnäisen kulttuurin kannalta arveluttava. ,sk.. Runsaassa kymmenessä vuodessa perinnäiset alueelliset ominaispiirteet olivat hävinneet. SUOMEN LUONTO l 6181 40. 8 (208) Siirtyminen perinteisestä nuottausmenetelmästä moderniin moottorivenehinaukseen on saattanut usein tapahtua välivaiheen kautta, jossa aluksi toinen nuottavene vain korvattiin moottoriveneellä. Mutta kalastuskulttuurille eivät riitä pelkät luontoon kohdistetut toimenpiteet. Tulevaisuus näyttää, riittävätkö nämä lähtökohdat onhan kysymyksessä kaikesta huolimatta uudistuvia luonnonvaroja hyödyntävä luontaiselinkeino. Talvinuottauksen näkymät 80-luvulle tultaessa eivät ole Suomessa kovinkaan paljon valoisammat kuin kymmenen vuotta sitten . Mutta koska elinkeinon juuret eivät olleet teollis-urbaanisessa kulnuurimuodossa, se oli tullut herkäksi ulkopuolisten paineitten aiheuttamille häiriöille. Uusi talvinuottaus on lähtenyt liikkeelle suureksi osaksi suoraan "modernin" kulttuurin ehdoista. Viidessä vuodessa kalastajien määrä romahti: 51 nuottakuntaa (204 kalastajaa) väheni 36: ksi (144 kalastajaa). peltojen paketointi. Nuottakuntien määrä on edelleen lähes sata, mutta se ei johdu tilanteen vakiintumisesta vaan mielenkiintoisesta ilmiöstä: nuottaus on vähentynyt sitä vanhastaan harjoittavilta seuduilta, mutta se on alkanut aivan tuoreena ilmiönä uusilla seuduilla. Kalastuelinkeinolle on ensiarvoista, että vesistöjä halutaan suojella ja säilyttää luonnon omista ehdoista lähtien. Syynä oli mm. Puruveden eri alueiden ominaismuodot ja -piirteet olivat standardisoituneet, kun malli oli omaksuttu teollisista elinkeinoista. Kuvassa on meneillään nuoran lasku, potketus. Se on joutunut jatkuvasti kamppailemaan jatkuvuudestaan saadaanko niin moni nuori kiinnostumaan · monimuotoisesta kalastuksesta, että se ei vähitellen häviä vanhempien nuottamiesten lopettamisen myötä
Talvinuoccakuma lähdössä nostinavannoha seuraavalle apajalle. Kalastaja saattaa joutua lopettamaan ammattinsa aivan vähäpätöiseltä näyttävästä syystä esimerkiksi kutukalan tuhoutumisen myötä, kuten kävisi Saimaan säännöstelyn toteutuessa. vsk. Nykyisen kireän talouden aikana tämä rytmi on joustamaton. ; siten , että se ei estä tervettä kehitystä , sellaista jo----....l-mll"'-' ta ohjaa perinteiden jatkuminen. Luonto ja kulttuuri muodostavat yhteisen systeemin , eräänlaisen kulttuuri-ekosysteemin , jonka osat riippuvat toisistaan . Jukka Pennanen (209) 9. Luonnonsuojelu olisikin enE tistä tehokkaammin yhdistettävä kulttuurinsuoje:; luun. SUOME LUO, TO l -6181 40. luontaiselinkeinojen kehitystä ei saa sanella teollis-urbaaninen yleiskulttuuri. Esimerkiksi Sisävesien lohen sukuinen herkku, muikku , löytää talvisin usein tiensä jopa rannikkokaupunkien toreille, kuten Helsingin kauppatoriha 01e11u kuva osoiuaa. Motorisoirnnuua calvinuouausca. Säännöstely voi aiheuttaa vakavan häiriön myös kalastuksen vuosikienorytmille. Esimerkiksi vesistön säännöstely haittaa kalastusta muutenkin kuin kalakantaa huonontamalla. Jälkimmäinen on kuitenkin ymmärrettävä • • -ffl!r.-..
Sisävesienkin nuottamiehillä on nyt koneet. KALASTUS KONEISTUU Voimakkaimmin on kehittynyt troolikalastus , pyydysten lisäksi myös kalojen etsintään tarkoitetut laitteet. Pikkusiika on tärkein saalis, mutta lisänä on ahventa, haukea ja harria. AMMATTI JA ELÄMÄNTAPA Kalastus on ammatti siinä kuin muutkin . Perhe elää nyt kalastuksella . lohiloukuilla (laxfälla) . Se ottaa talteen luonnonvaroja ja torjuu työttömyyttä, varsinkin syrjäseuduilla. lisko ja SUOMEN LUONTO l 6181 40. Silloin nuotanveto loppui kerralla , kun muikku meni selälle; nyt muikku parvia seurataan moottorilla.'' Pohjoisessa nuotat on vaihdettu verkoiksi , mutta verkkojen pyyntiteho on parantunut. Sitten hän palasi kotiseudulleen Bergöhön Vaasan eteläpuolelle . Aluksi hän pyyti vuoroin lohta, vuoroin silakkaa, viime aikoina pelkästään silakkaa. Muuta kalaa he pyytävät lähinnä kotitarpeiksi . Ennen nuotattiinkin yleisesti, mutta kalan huono menekki ja markkinointivaikeudet rajoittavat nuotan käyttömahdollisuuksia. Mikon " nahkaan kalastus tarttui jo ennen syntymää''. Tärkein kalavesi on Pöyrisjärvi ja lisänä Näkkälän lähivedet. He kalastavat avoperänuotalla pääasiassa yleisveden puolella. Mikko ja Hilkka Naukkarinen asuvat Kerimäen Paasniemellä. " Lohenpyynnin tulo antoi vauhtia kalastuselinkeinolle", kertoo Ingmar Stark. Saamelaisalueella kalastus on aina ollut luontoistalouden tärkeä osa. Kalastusoikeuksien epäselvyydet ovat myös lykänneet tuonnemmaksi suunnitelmia uuden nuotan hankkimisesta. Syksymmällä he käyttävät m yös muikkuverkkoja . Suuaukon kohdallakin silmänharvuus oli 60 mm, mutta nykyään jopa 3 m ja silti kalat menevät perään. Naukkarisen perhe Saimaalla saa kalastuksesta tärkeän lisätulon. Nuotta nostetaan keskellä selkää kehteen moottoriveneeseen , joista se on helppo laskea heti uudelleen . Vilho ja lisko Vanhapiha kalastavat verkoilla Enontekiön Näkkälässä. samanlaiset, lähes samat jotka ovat täällä pyörineet jo viisitoista vuotta .'' Bergössä on viime aikojen suurin muutos ollut lohiavorysien tulo 1960-luvun alkupuolella. Kulkuvälineenä on talvella moottorikelkka , kesällä mopedi. ,sk.. Jäiden lähdöstä heinäkuun loppuun pyydetään kutuvaelluksella olevia lohia isoilla avorysyillä, ns. Nykyajan kalanpyytäjä keskusteluja kalastajien kanssa Kalle Fagerström on kalastanut Helsingin vesillä vuodesta 196 5 lähtien. Syksyllä ja talvella Ingmar Stark kalastaa siikaa ja meri taimenta verkolla. Troolitkin ovat m_uuttuneet silloin luultiin että kala menee herkästi läpi ja tehtiin tiuhoja trooleja. Ingmar Stark oli merillä vuoteen 195 7 saakka . Ingmar Stark oli mukana kalassa siitä pitäen kun osasi kävellä. Mikko Naukkarisen nahkaan "kalastus kai tarttui jo ennen syntymistä". Kalle Fagerströmin isä ja isoisä olivat Luvian kalastajia . Kalle Fagerström lähti Luvialta , kun kala loppui eikä muutakaan työtä ollut kotiseudulla. Pari vuotta sitten hän hankki oman troolarin , Daisyn . Paatit vain ovat 10(210) Yli kolmen vuosikymmenen takainen valokuva Paasvedeltä: Mikko Naukkarinen isänsä Eemilin ja tämän serkun Kusti Naukkarisen kanssa vetämässä siimaa kuhalle. Lohi, siika ja silakka ovat tärkeimmät , viime aikoina varsinkin lohi ja siika. Markkinoimivaikeudet ja kesän varastointivaikeudet olisi vielä voitettava. ''Ennen löydettiin rantaan vaikka millaisessa sumussa, mutta nyt on ikävää , jos laitteisiin tulee vikaa . "Ennen tehtiin kaikki käsipelillä. Helsingissä hänestä taas tuli kalastaja . Parisenkymmentä perhettä Bergössä saa koko elantonsa kalastuksesta . He saavat toimeentulonsa kuudesta peltohehtaarista ja yhtä monesta lehmästä sekä Vuoksen vesistöön kuuluvan Paasiveden muikkukannasta . Kalastaminen periytyy usein suvussa
"Lohijoet on tutkittu eikä istutuksia ole hoidettu . Ensiksi pitäisikin estää uusien yrittäjien tulo lohenkalascukseen. "Meinasin jo lopettaa kesken, niin_va.ikeaa se oli.'' KALAT KATOAVAT Kalastaja huomaa ensimmäisenä kalakantojen muutokset. Sitten on saalismäärille asetettava kiintiöt. On omituista, että valtio tukee poronhoitajaa bensiinikuluissa, mutta ei naapurin kalastajaa. Tällä hetkellä on järven siikakanta heikko . Vielä 1960-luvulla suolattiin Saimaan lohta , mutta siteen se väheni. Ne on hoidettava rivakasti." Vilho Vanhapiha oppivat kalastamisen isältään ja palasivat siihen käytyään välillä töissä Ruotsin tehtaissa ja etelämpänä Suomessa. ' ' LOHENISTUTUS ON LAIMINLYÖTY Merikalastuksen suurin huoli on , että kala loppuu . Ja sitten valitetaan kalan vähyyttä .' ' Lapissa ovat luontoiselinkeinoc toistensa täydentäjiä. Hänestä tuli kalastaja Helsinkiin. Kuitenkin kalamatkat ovat pitkiä ja tavallisesti on pari yötä nukuttava kämpällä . Nyt hänellä on oma trooli, Daisy, mutta sitä ennen oli paljon byrokratiaa. '' Aikaisemmin pystyi vetämään mistä vain ja melkein aina tuli kalaa , nyt tarvitaan enemmän tuuria." Paasivedellä ovat muikkukadot tavallisesti kestäneet 3-5 vuotta , mutta viimeinen kesti lähes 10 vuotta. Kalastaminen on myös elämäntapa, kaikki kertoivat viihcyneensä työssään . Kalle Fagerström sai taistella pitkään byrokratiaa vastaan ennen kuin sai lainalleen valtion takauksen. BYROKRATIAN RATTAISSA Valtio pyrkii tukemaan kalastusta mutta aiheuttaa ongelmiakin . 1950-luvun lopussa heikkeni Bergön siikakanca. Se pakottaa rehukalastukseen ja kalojen turhaan tappamiseen . Ingmar Starkin kuusihenkinen perhe saa kaksi kolmannesta tuloistaan !ohesta eikä tulojen vähentämiseen olisi varaa. ''Ihminenhän viettää melkein puolet elämästään työssään , pitää sen olla sellainen että siinä viihtyy. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto on suositellut Itämeren lohenpyynnin vähentämistä 25 % . " Siitä se ihmisenkin elämä lähtee keväällä liikkeelle, kun pääsee merelle lohta kalastamaan " arvelee Ingmar Stark, Merenkurkun kalastaja (vas.). Kun troolari maksaa viisi miljoonaa markkaa , sen käyttökustannusten peittämiseen tarvitaan kalamäärä , joka riittäisi viidelle pienemmälle troolarille. " Toissa kesänä ei hirvinnyc laskea siikaverkkoja, kun verkot räppäs täyteen lohenpoikasia. lstutuk(211) 11. Troolikalascajat ovat huomanneet, kuinka kilohailikanta on heikentynyt ja silakkaparviakin on nyt harvemmassa. Nyt sitä taas on istutusten ansiosta . " Bensa on niin kallista, ettei aina kehtaa kotoa saakka kulkea.'' SUOMEN LUONTO ) 6/ 8140, vsk. " Lohijoet on tutkittu eikä istutuksia ole hoidettu . ''Siikaa ja haukea vielä on , mutta enää ei haukikanta ole häävi" , sanoo Ingmar Scark. Kalle Fagerström lähti Luvialta, kun kala loppui. 1970-luvulla katosivat ahvenet , lahnat , maceec ja säyneec. "Meinasin jo lopettaa kesken, niin vaikeaa se oli." Hän ihmettelee , miksi valtio tukee uusia tehdasmaisia troolareita . ' 'Ne ovat aivan turhia . " Vapautta pitivät kaikki ammatin parhaina puolina. Mutta kenen saalista pitää vähentää ja miten paljon
Ne repivät muikkuverkot.'' TULEVAISUUDEN TOIVEET Kaikki kalastajat haluaisivat jatkaa ammattiaan . Elinkeinoa ei saisi rasittaa rajoituksilla, jotka vaikeuttavat kalastusta turvaamatta kalakantojen säilymistä. " Bergön vesillä ei ole tilaa useammalle kalastajalle. Enemmän pitäisi pyytää, jotta kalakanta jatkuisi." Enontekiölläkin riittää kala . Verkkoja rysäkalastuksenkin edellytykset Helsingin seudulla ovat parantuneet, "kun järki on tullut mukaan ihmisten toimintaan ja vesien puhdistukseen.'' Mutta pyydykset likaantuvat vielä nopeasti. Toistaiseksi luontoiselinkeinot ovat saaneet jatkua. Pyydysja kalavarkaat ovat toinen ongelma. Enontekiöllä pitää soittaa kauppoihin ja kulkea ovelta ovelle . Pitää olla tietoa ja tuuria.'' Troolikalastus ei toistaiseksi ole kärsinyt ympäristönmuutoksista. "Hylkeetkin ovat lisääntyneet, keväällä niitä näkyi kuin tukinpäitä. " Kyyrönvirran syväväylän ruoppaus ja 1970luvun kalakato sattuivat melkein "päivälleen" samaan aikaan. ''Ne kiertävät veroja ja myyvät kalaa halvemmalla kauppoihin. Se haittaa kalastajien toimeentuloa.' ' ' Saimaalla kalastus jatkuu , " elleivät turhat rajoitukset sitä jarruta.'' Perheessä on ammatin jatkaja. Jos toimeentulomahdollisuudet näistä kapenevat, on kalastuskin vaarassa. Viime vuonna oli taas pientä silakkaa tosi runsaasti. Siiankalastukseen on tullut sala-ammattilaisia. vsk.. Suurin murhe oli ylikalastus , kun suureen troolarien on pysyttävä hengissä. " Mutta ei silakka lopu. "Kanta on kohtalainen. ' 'Vaikka Näkkäläjoen rakentaminen ei paljon vaikuttaisikaan kalastukseen, se vaikuttaa ratkaisevasti sivuelinkeinoihin, hillan poimintaan ja poronhoitoon. "Siitä se ihmisenkin elämä lähtee keväällä liikkeelle, kun pääsee merelle lohta kalastamaan " totesi Ingmar Stark . Sääli! " Apua ei ole silakastakaan . Naukkarisen perhe toivoo, että "kalakanta saisi lisääntyä, niin ei järvi olisi tyhjillään. Vaasan lääniin sellainen saatiinkin , mutta se olisi pitänyt saada koko Pohjanlahteen. " Silakkasaaliit näyttävät huonontuneen, niiden varaan en uskaltaisi nyt jättäytyä.'' SILAKKAA , MUIKKUA JA SIIKAA RIITTÄÄ Kalle Fagerströmkin on huomannut silakkaparvien harvenneen . Enemmän on kuitenkin haitannut rakentaminen. '' Pyyntiä voisi vielä kolmanneksella lisätäkin , jos vain olisi markkinoita. Nyt siikaa pyydetään Kokkolan pohjoispuolella minkinrehuksi. Näissä hankkeissa pitäisi kuunnella, mitä paikalliset ihmiset ajattelevat.' ' Paasivesi on Saimaan puhtaimpia vesiä. ''Ei luulisi pojan uutta nuottaa ja lainaa tarvitsevan , jos ei olisi kiinnostunut.'' Enontekiölläkin jatkuu kalastus, jos vain olosuhteet säilyvät. ' ' Mikael Hilden Hilkka Sarjamo Antti Pesonen SUOMEN LUONTO ) -6/8 1 40 . Niitä kun tulee lisää niin pienten on lopetettava.' ' Paasiveden muikku oli kauan poissa mutta on nyt palannut. Nehän ajoivat proomulla ruoppausmassaa keskelle selkää ja humpsauttivat pohjat auki koko selkä oli saviliejua. set on hoidettava rivakasti, ei riitä että suunnitelmia tehdään ja herrojen palkka juoksee. Jatkumisen ehtona on, että toimeentulomahdollisuuksia ei kavenneta vesistötöillä, jätevesillä tai muilla ympäristömuutoksilla. Puhoksen puunjalostusja liimateollisuus likaavat Orivettä. Ei ole helppoa ryhtyä kalastajaksi. "Pitää olla muutakin kuin vene ja trooli . Suomessa on ihmisiä, jotka elävät lohenkalastuksesta.' ' Siianpyynnillä ei tilannetta korjata. Syynä ovat ilmeisesti purojen per12 (212) kaukset ja ruoppaukset ne pilaavat kutupaikat. Jos perinteisiä oikeuksia rajoitetaan , ammattikalastajan olot vaikeutuvat. Nykyisellään ei täällä turistikalastuskaan haittaa ammattilaista.'' MARKKINOINTIONGELMIA Merikala käy kaupaksi , kun Kalatukku ostaa kalastajilta ja myy edelleen . Lahna ja muikku katosivat , muut vähenivät. Nykyisille ei näy jatkajia eikä uusia yrittäjiä ole tulossa. Päin vastoin, siialle pitäisi saada kunnon kuturauhoitus. Nyt on huolena vesipiirirajankäynti. Heikkoja vuosia on ollut ennenkin . Joskus verkot limottuvat Paasivedellä saakka. Ennen täältä myytiin kalaa Ouluun saakka, mutta nyt sen hinta on huono ja kuljetukset kalliita." JATKUVUUS Helsingissä kalastajat vähenevät. Kalakato tuntui Savonlinnassa asti . Nyt pitäisi kieltää Puhokseen menevän syväväylän teko .'' Paasiveden kalastajien muita haittoja ovat uppotukit , joihin nuotta tarttuu pohja vedossa. Usein kalastaja markkinoi itse, " että edes jotakin jäisi käteen ". Bergöstä ovat monet kalakannat huvenneet olemattomiin . Sivävesillä on tilanne toinen. " Vapaa kalastusoikeus on ammattikalastuksen elinehto.'' Enontekiön pienvoimalahanke on toinen huolenaihe. " Talvella täällä käy kauppiaita Rovaniemeltä hakemassa kuorman kaikilta kalastajilta, mutta kesällä kala ei säily
14) Ruokaa, kutupaikkoja ja vuodenaikojen luontaista rytmiä (s . SUOMEN LUONTO ~6/ 81 40. 21) Kalakantojen tutkimus antaa perustan kalastuksen jatkumiselle (s. (s. 20) Sata grammaa kotimaista kalaa jokaiselle suomalaiselle vuoden jokaisena päivänä (s . 22) Miljoona vesilintua vuodessa (s. vsk. 17) Hyvää ruokaa terveelle, vielä parempaa sairaalle ihmiselle (s. Tuottavat vedet Laimeaa suolavettä, kirkasta reittivettä , ruskeaa humusvettä, ravinteista jokivettä ... 27) . (213) 13
Suolaisinta vesi on etelässä Tanskan lähellä; Suomen rannikon suolaisimmat alueet ovat Hangon lähivesillä. Sen luonnontilaiset osat ovat karuj a, vähäravinteisia. Vesiemme eloyhteisöt ovat kuitenkin sopeutuneet hyvin näihin olosuhteisiin , ku ten todistavat varsin hyvät kalansaaliit. Silti sen rehevyys on kaukana keskieurooppalaisesta rehevyydestä. Reitti on si is luonnontilaisenakin rehevä , mikä on mei llä harvinaista. 14 (2 14) Suomenlahti ja Pohjanlahti poikkeavat toisistaan huomattavasti . Vettä on kuitenkin vähän, sillä järviemme keskisyvyys on vain noin 7 metriä . Maaja kallioperän ravinteisuus heijastuu vesiin , joiden rantakasvillisuus on rehevää ja perustuotanto runsasta. Ravinteista on fosforia yleensä riittävästi, mutta tuotantoa rajoittaa typen niukkuus. Niiden välii n jää Keski-Suomen maisemia elävöittävä Kymijoen vesistöalue. Pituus näkyy luontomme kuvassa: etelän lehtomaisemat vaihtuvat Keski-Suomen metsäisten maisemien kautta Lapin mataliksi metsiksi ja viimein puuttomiksi tuntureiksi. JÄRVI-SUOMEN SUURET REITTIVESISTÖT Sisä-Suomen monimuotoinen reittij ärvi on tyypillistä suomalaista vesimaisemaa. Myös Päijänteen pohjoispuoliset vesireitit ovat luonnostaan karuja , ja joitakin niistä värjää humus. Itäisin on Vuoksen vesistöalue , läntisi n Kokemäenjoen vesistöalue. Vuoksen vesistön eteläinen osa Savonlinnan eteläpuolella on jälleen karua . Pohjanmerellä sitä on 3,5 % , siis pyöreästi kymmenen kertaa enemmän . Vesistöt muutakin kuin vettä Suomessa on ves1p1ntaa kaikkiaan noin 32 000 neliökilometriä lähes 10 % koko maan pintaalasta . Vesiemme tuotantomahdollisuuksia rajoittavat pitkä talvi, lyhyt ja viileä kasvukausi sekä ravinteiden niukkuus . Kokem fienjoen vesisrön latvareitit ovat vähätuottoisia . Tässä katsauksessa sivuutetaan likaantumistapaukset ja keskitytään vesistötyyppeihin sellaisina kuin luonnon olosuhteet niitä säätelevät. Vesien karu us näkyy vesikasvillisuuden niukkuutena, veden kirkkautena ja kalaston koostumuksena . Ankarat olosuhteet merkitsevät kuitenkin , että luontom me on herkkää muutoksille. Koko maan alueelta jokina purkautuva vesimäärä on keskimäärin noin 3 000 kuutiometriä sekunnissa eli likimain Nevan keskivirtaaman verran . Perustuotanto on fosforin niukkuuden vuoksi vähäistä. Vähäisintä on meren vaikutus jokisuistoissa, varsinkin saaristoalueella. Varsinkin talvella jään alla on kylmää ja pimeää. Niiden tuotanto tosin vaihtelee vähemmän kuin muun luontomme , sillä lämpöti lan lisäksi niiden tuotantoa säätelevät voimakkaasti m yös valaistus ja kivennäisten , varsinkin fosforin ja typen : pitoisuudet. ITÄMERI Itämeren murtoveden tärkein suolanlähde on Pohjanmeri . Vesi on kirkasta ja siinä on vain vähän humusta. siksi , että lajeja on vähän . KuulostaSUOMEN LUONTO ) 6181 40 . Vesiluontomme säilyttäminen tuottavana edellyttää, että sen erityispiirteet otetaan huomioon kaikissa vesistöihin liittyvissä hankkeissa. Järvi-Suomen vedet kuulu vat kolmeen vesistöalueeseen . Vesiemme talvilämpötilat ovat maan eri osissa varsin tasaisesti 1 3 astetta. Vuoksen vesistöalueella on Pielisen reitti karua , vähäravinteista aluetta. Joki vedet laimentavat sitä niin , että se on vähäsuolaisinta Perämeren pohjukassa. Kymijoen vesistön keskusjärvi on Päijänne . Salpausselkään nojaava Vesijärvi on kirkasvetinen , luonnontilaltaan niukkaravinteinen järvi. Murroveden eloyhteisöt ovat herkkiä muutoksille , mm . Lämpötila ja valo säätelevät osaltaan järviemme tuotantoa. Samalla tavoin vaihtelevat m yös Suomen vesistöt. vsk.. MONENLAISIA VESISTÖJÄ Maamme on pitkä, yli tuhat kilometriä pohjoisesta etelään . Lähinnä vain lämpötila riippuu maantieteellisestä sijainnista kun taas maaperän laatu määrää vesien luonnontil aisen ravinnepitoisuuden . Suomen vesistöt voidaan jakaa niiden ulkoisen muodon ja maantieteellisen sijainnin mukaan kuudeksi ryhmäksi: Itämeri lahtineen , Järvi-Suomen suuret reittivedet , suuret joet, pienet joet, pohjoiset järvet ja pienvesistöt (lammet ja allikot) . Perustuotanto on vähäistä ; sitä rajoittaa fosforin niukkuus. Vedet ovat tyypillisesti varsin humuspitoisia ja siis ruskeita. Monilla alueilla humus värjää vesiä luonnostaankin ; viime aikojen laajat metsäoj itukset ovat antaneet oman lisänsä siellä ja muualla Suomessa. Kallaveden reitti ja varsinkin se n pohjoisin osa , Iisalmen reitti, on rehevää , runsasravinteista alu etta. Merilajit eivät murrovedessä menesty , mutta eivät menesty puhtaan makean veden laji tkaan . Suomenlahti on niistä merellisempi muutenkin kuin suolapitoisuudeltaan ; siellä on suolaa ,4 0, 7 % kun taas Perämerellä sitä on 0,2 0,4 % . Perustuotanto on siten harvojen lajien varassa
Niiden poikascuotto hyödyttää kaukaistenkin vesialueiden kalancuotancoa. Kuvat o,·at Puulavedeltä ja Inarin Jurmuskoskelta. SUOMEN LUO 'TO ~6181 40. vsk. Kirkkaimmat ja puhdasvetisimmät järvet eivät luonnonlakien pakosta voi olla kalaisimpia, mutta niiden kalat ovat arvokkaimpia: muikkua, siikaa ja muita lohensukuisia. (215) 15. Vapaat kosket lisäävät vesistöön happea ja tarjoavat vinakucuisille lajeille lisääncymispaikkoja
Niinpä Kemijoen vedenlaatu vaihtelee enemmän kuin esimerkiksi Oulujoen. SUURET JOET Todella suuria jokia ei Suomessa ole lainkaan . Syystulvan aikana sama coistuu , joskin lievempänä. Kirkkainta jokivesi on kevättalvella , jolloin huuhcoutuminen on vähäistä. • Pohjoiset järvet ovat kirkkaita ja puhdasvetisiä . Keväällä valaistus lisääntyy jään alla jo ennen jäidenlähtöä ja tuotantokin käynnistyy. Jokiveden laatu vaihtelee vuodenaikojen mukaan sitä enemmän, mitä vähemmän järviä vesis. Kaikki "suurjokemme " ovat karuja. Varsinkin kevättulva kuljettaa maaperästä huuhcoutuneita aineksia mereen , ja silloin ovat aineiden picoisuu16 (216) Parhaat lintuvedet ovat reheviä, sillä vesilinnut tarvitsevat rehevän kasvillisuuden tarjoamia suojapaikkoja ja ruokavaroja . Olosuhteet ovat kuitenkin oivalliset arvokalojen viihtymiselle. Meikäläisinä suurjokina voidaan kuitenkin pitää Vuoksea, Kymijokea , Kokemäenjokea, Oulujokea, Kemijokea ja Tornionjokea , sillä niiden kaikkien keskivirtaama on yli 200 kuutiometriä sekunnissa, Vuoksen ja Kemijoen yli 500 m 3 /s. Kuva on Keuruun Pihlajavedelcä. Runsaat kesäsateet voivat aiheuttaa epäsäännöllisiä picoisuuksien vaihteluita suurimpiin kin jokivesistöihin . Niiden vesi on kylmää ja kasvukausi lyhyt. Suomen suurin virtaama, 4 800 m 3 /s, on mitattu Kemijoen Isohaarassa. Sensijaan Eteläja Keski-Suomen järvissä syksyn täyskierto jatkuu pitkään ja jäähdyttää veden tehokkaasti. Humus värjää Kemijoen ja Tornionjoen vedet jokseenkin ruskeiksi . Kesällä tuottavaa kerrosta on vain järven päällysvesi, jonka paksuus on 4 10 metriä. nee ihmeelliseltä, että lämpimimpiä ovat silloin Lapin järvet, koska ne jäätyvät syksyllä nopeasti . Ennen jäätymistä lämpötilat laskevat 1 2 asteeseen . Kuva on Mouhijärven S:iikkalanjoelta. Saviseutujen vedet ovat luontaisestikin runsasravintelSla, ja niitä rehevöittävät edelleen asutuksen päästöt ja maaja metsätalouden hajakuormitus. det yleensä korkeimmillaan. tössä on . Kuva on Inarin lijärveltä. SUOME, LUONTO 16/ HI ao vsk
Suomen yleisimpiä p_ikkuvesiä ovat suocantaiset lammet, joiden veden humus vär1ää ruskeaksi . Tämä merkitsee , että orgaanista ainetta syntyy ja hajoaa vesiekosysteemissä nopeammin kuin maaekosysteemissä. Kasvukauden keskilämpötilakin on etelässä korkeampi; sen sijaan valaistuksessa ei juuri ole eroja. Karun järven perustuotanto on huomattavasti . Kasviplankton on mikroskooppisten eläinten ravintoa , mutta eläinplankton syö vain pienen osan kasviplanktonista. vsk. Pertti Heinonen SUOMEN LUONTO ) 6/ 81 40 . suuosien rakenteessa. Harjualueilla on kirkkaita ja ravinteettornia järviä. Tämä näkyy mm . Vesikasvien merkitystä kuvastaa paremmin tieto, että niiden tuotanto on noin neljännes maailman kaikkien kasvien tuotannosta . · Monet pikkujoet ovat luonnostaankin reheviä; maaperän rehevöittämiä jokia on etenkin Uudenmaan ja Lounais-Suomen savialueilla. . Pienempiä järviä ja lampia on laskijasta riippuen 55 000 70 000. Pienet vedet heijastavat yleensä varsin selvästi maaperää. · Kalat käyttävät monipuolisesti hyväkseen vesien ravintoverkkoja ja syövät planktonia, pohjaeläimiä ja toisia kaloja . Niiden vedenlaatu vaihtelee luontaisestikin paljon . Suomen kalat voidaan ravinnon perusteella jakaa karkeasti kolmeen ryhmään. Savialueen lammet ovat sameita ja reheviä. PIENET JOET Pienet , vähäjärviset joki vesistöt ovat tyypillisiä eteläiselle rannikkoseudulle ja varsinkin Pohjanmaalle. POHJOISET JÄRVET Inarin ja Kemijärven ohella voidaan suuriin pohjoisiin järviin lukea myös eräät Kuusamon järvet, melko korkealla vedenpinnasta olevat Yli-Kitka ja Muojärvi . Rehevä merenlahti voi vuodessa tuottaa orgaanista ainetta yhtä paljon kuin kuiva kangasmetsä eli 5 000-8 000 kiloa kuiva-ainetta hehtaaria kohti . Kun kesäkin on lyhyt, niiden perustuotanto on alhainen. Kalan elämän edellytykset Maapallo on ainakin pinnaltaan lähinnä vesipallo. Paino ei kuitenkaan ratkaise eliöiden merkitystä ekosysteemeissä. Lammin Pääjärven tutkijat ovat arvioineet, että (217) 17. LAMMET JA ALLIKOT Suomessa on kolmisensataa järveä, joiden pintaala on yli 10 neliökilometriä. Tämä taas johtuu siitä, että mikroskooppiset levät voivat kiihkeimmän kasvunsa aikana jakautua muutaman päivän välein. KALOJEN RUOKA Kehityksensä 400 miljoonan vuoden aikana kalat ovat sopeutuneet syömään erilaista ravintoa . Pienten vesien omfa ravintovaroja täydentävät ympäristöstä pudonneet hyönteiset. Koska vesimäärät vaihtelevat suuresti, ovat vedenlaadunkin vaihtelut suuria. Vihreät kasvit välittävät auringon energian koko muulle luonnolle. Petokaloja ovat mm. Yleensä vain pieni osa vesiekosysteemin perustuotannosta päätyy kaloihin . Osoittavathan tutkimukset mm ., että siikaistutukset onnistuvat huonosti järvessä, jossa on runsaasti särkeä. Suuri osa järven perustuotannosta painuu lopulta pohjalle ravitsemaan pohjaeläinten monimuotoista eliöyhteisöä. Kemijärveä lukuunottamatta ne ovat kirkkaita, vähähumuksisia, ja kaikissa on ravinteita vähän . Niidenkin vedenlaatu riippuu varsin selvästi joen kulloisestakin virtaamasta. Silti vedessä on vain tuhannesosa maapallon kasvillisuudessa . kuha ja hauki . Kuva on Nuuksiosta. p1enemp1. Inarin kasvukaudeksi arvioidaan noin 150 vrk, kun Etelä-Suomen järvissä se voi olla jopa 200 vrk . Planktoninsyöjiä' ovat esimerkiksi silakka, muikku ja salakka, pohjaelå'inten syöjiä' lahna , särki ja useimmat siikamuodot sekä kiiski . Monet petokalat syövät elämänsä jossakin vaiheessa pohjaeläimiä, ja pohjaeläinten syöjät voivat syödä myös eläinplanktonia tai kalanpoikasia . Rajat eivät tietenkään ole ehdottomia. Yleisimpiä ovat kuitenkin suoalueiden ja soistuvan maaperän humuksen värjäämät vedet, joiden kasvillisuus on niukkaa . Siksi on toiveajattelua kuvitella, että vesien rehevöitymisongelma voitaisiin torjua vain kalastusta tehostamalla
Mädin ja poikasvaiheen kuolevuus määräävät pitkälti kalakannan vuosiluokan. Syöjään siirtyy vain kymmenesosa ravinnon energiasta. kalan kasvu . Esimerkiksi viidentoista sentin mittaisessa naarasahvenessa voi olla yli 6 000 mätijyvää, ja mädintuotanto voi olla 40 % kalan vuotuisesta kokonaistuotannosta , johon sisältyy mm . Karu järvi tuottaa tästä vain murto-osan . Mätivaiheessa on tärkeää, että vesi vaihtuu ja siinä riittää happea . Jos siis järven kasvit tuottavat vuodessa 2 000 kiloa kuiva-ainetta hehtaarilta, se tuottaa korkeintaan 20 kalakiloa hehtaarilta. Aallokko estää ravintotihentymien syntymisen ; voivatpa aallot heittää poikasia maihinkin . Ei siis ole ihme , että kalat käyttävät suuren osan vuotuisesta tuotannostaan suvun jatkamiseen . Mädinsyöjät , sairaudet, liian korkea lämpötila tai muuten sopimaton vesi voivat tuhota suuren osan mädistä . Kalastajalle tämä "häiriötekijä" on kuitenkin elinehto. Suhteellisen pienestä särkikannasta on syntynyt erittäin vahvoja vuosiluokkia , kun ravintotilanne on ollut hyvä ja sopivia lisääntymisalueita on ollut runsaasti tarjolla . Tarkkoja arvoja näiden osuuksista on vähän , sillä niiden tutkiminen on erittäin työlästä. Niinpä särjen voimakas vuosiluokka voi saada alkunsa pienestä emokalakannasta, kuten on nähty täytettäessä uusia tekoaltaita. taimenen kutujoki; 5. Kuvio 2. vsk.. Yli 90 % kuoriutuneista poikasista voi kuolla ensimmäisen elinvuoden, jopa ensimmäisten kuukausien aikana. Nilssonin mukaan). ...'tinsä soralla, kolmipiikki ja eräät muut rakentavat pesän mädin suojaksi. Järven ravincoverkko havainnollistaa vesikasvien, planktoneläinten ja pohjaeläimen " jalostumista" erilaisiksi kaloiksi (0. siian kutukari. Lajista riippuu, onko mäti kelluvaa , kasveihin takertuvaa tai irtonaista. Tämä vastaa sataa kiloa tuoretta kalaa, ja tätä luokkaa voi ollakin rehevän suomalaisen järven kalantuotanto . tää tietyn vähimmäismäärän. toisen asteen kuluttaja eli lihansyöjä. Yleensä kala onkin vesiekosysteemissä vähintään ns. Tehokas viljely saa vesiekosysteemin tuottamaan enemmän. Kun energia siirtyy tuotantotasolta toiselle, osa siitä poistuu ravintoketjusta , ekologisen nyrkkisäännön mukaan yhdeksän kymmenettäosaa. Kalat eivät siis käytä suoraan kasvien sitomaa aurinkoenergiaa, vaan välissä on yksi tai useampi kuluttaja. säyneen kutupuro; 2. Järven kutualueita: 1. Siksi kalat luokitellaan yksinkertaisimmissa ekologisissa malleissa usein vain häiriötekijöiksi; ekosysteemin valtavirrat kulkevat muita teitä . Lohen mäti ei kehity seisovassa vedessä , koska siinä happipitoisuus mätimunien ympärillä laskee liian alhaiseksi . Suomen kaloista ei yksikään ole puhdas kasvinsyöjä. Sopivan veden lisäksi poikaset tarvitsevat ruokaa ja suojapaikkoja. Menetelmät ovat lähes samat kuin maanviljelyksessä lannoitus, pohjan muokkaus, kalkitus ja sairauksien torjunta. Emokalakannan koko ei useinkaan ole yhtä tärkeä, kunhan se ylit18 (218) Kuvio 1. KALOJEN LASTENKAMARIT Ei ole yhdentekevää , mihin kala mätinsä laskee. särkikalojen, ahvenen ja hauen kutulahti; 3. kuoreen kutupohjat; 4. Toisaalta suuri emokalakanta ei takaa voimakasta vuosiluokkaa; esimerkiksi muikkukato voi ilmetä silloinkin, kun emokalakanta on vahva . kalantuotanto on vain noin puolitoista prosenttia järven kasviplanktontuotannosta. Poikasenkaan elinmahdollisuudet eivät ole samanlaiset kaikkialla vesistössä . Kalanpoikaset ovat sopeutuneet hyödyntäsuoMEN LUO TO ~-6181 40. Kasviton ja kivinen kallioranta on kalanpoikasille kolkko paikka. Sen kehitysmahdollisuudet ovat jossakin paikassa kohtuulliset, toisaalla taas olemattomat. Lohi peittää _ . Vain osa kalantuotannosta on ihmisen hyödynnettävissä , sillä suuri osa tuotannosta kuluu lisääntymiseen tai kuolee " luonnollisesti " sairauksien, petojen tai loisien takia . W. EteläEuroopan lannoitetuista kalanviljelylammikoista voidaan vuodessa saada jopa 1 600 kiloa kalaa hehtaarilta. KALAKANTA UUDISTUU Kalat laskevat mätinsä yleensä suoraan veteen , jossa se myös hedelmöityy ja alkaa kehittyä
}os tä• mä ymmärrettäisiin, hankkeesta joko luovuttaisiin tai sitä muutettaisiin vähemmän tuhoisaksi. Monet rannikon sisävesikalat, kuten lahna , säyne , made ja hauki , käyt• tävät jokien ja purojen suualueita poikasalueinaan . Mäti• ja poikasvaiheessa kalat ovat hyvin suojattomia; eihän 6-10 mm pitkällä kalanpoikasella ole edes suomuja. Siksi pienikin ympäristömuutos voi järkyttää laajan alueen kalantuotantoa. Kun rakentaminen pakottaa kalastajat siirtymään ulommas merelle, heidän on tehtävä suuret investoinnit veneisiin , sillä matalilla ruuhilla on käyttöä vain jokisuistossa. Myös virtaavan veden ravintotilanne on hyvä; taime• nenpoikanenkin voi vain odottaa ja syöksyä sieppaamaan syötävää virrasta. Lahtien vesi on lämmintä ja niiden ravinteet palaavat nopeasti uuteen kiertoon, kun lämpövirtaukset estävät niiden pohjaanpainumisen. sen vuoksi, että jätevesiä on johdettu matalien, ruovikkoisten lahtien kutualueille. 1970-luvun laajat kalakuolemat tu• hosivat satoja tuhansia kiloja kalaa ja hävittivät poikastuotantoalueita. VESIEN MUUTTAMINEN JATKUU Likaantuminen, rakentaminen ja ruoppaaminen , patoaminen ja säännösteleminen ovat jo nyt ai• heuttaneet kalataloudelle tuntuvia menetyksiä. Jos vaikutuksia joskus selvite• räänkin, niiden ei anneta vaikuttaa hankkeen to· teuttamiseen. YMPÄRISTÖN MUUTTUMINEN JÄRKYTTÄÄ KALANTUOTANNON PERUSTEITA Y mpäristömuutokset tuntuvat ensimmäisinä ekosysteemin herkimmissä osissa. Virta tuo niille ravintoa kaukaakin . Vesiä muutetaan edelleenkin lähes entiseen tyy. Hankkeet toteute• taan kiireesti, ilman riittäviä selvityksiä vesistön kalantuotannosta, kalastuksesta ja hankkeen vaikutuksesta niihin . Pikkupurojen perkaukset ja ojitukset ovat heikentäneet, jopa hävittäneet monia rannikon sisävesikalojen kantoja . Esimerkiksi Helsingin seudun haukikanta on kärsinyt juuri tästä . Toisaalta monien kalalajien lisäänty• misalueet ovat hyvin rajalliset. liin , erityisesti rakentamalla. Likaantuneiden vesien kalakannat ovat romahsuoMEN LUONTO ~6/ 81 40 . Pietarsaaren edustan muikkukanta lähes hävinnyt. Kalantuotannon herkin vaihe on yleensä lisääntyminen. Matka tällaiseen ajatteluun on pitkä niin kauan kuin nykyiset kasvuhysterian siivittämät päättäjät ovat vallassa. Paikoin jopa särki on käynyt niin harvinaiseksi , että täkykaloja on vaikea saada. Vesistön mahdollisuudet käytetään tarkasti hyväksi, kilpailutilanteita vältellen. mään erilaisia alueita. Jokirakentaminen, padot ja vesistöjärjestelyt ovat hävittäneet sukupuuttoon useimmat luonnonvaraiset lohikantamme sekä lukuisia siikaja taimenkantoja. Silakanpoikaset viettävät poikasvaiheensa ulapoilla, ahvenen ja särkikalojen poikaset lähellä rantoja, usein matalissa tahdissa . Parhaissakin tapauksissa otetaan huomioon vain korvausvaatimukset. Mikael Hilden (219) 19. Ei ymmärretä, että hankkeen toteutuminen voi tuhota lopullisesti tärkeän luonnonvaran . Toinen virtaavan veden etu on, että vedenlaatu pysyy aina hyvänä, kun kosket lisäävät veteen happea. Rannikolle tehdyt tienpenkeret ja makeanvedenaltaat estävät kalojen pääsyn lisääntymisalueilleen; tämän vuoksi on mm . ,sk, taneet mm . Kyrönjoen suualueen laajat ja laakeat kaislikkoalueet tuottavat kalanpoikasia saaristoalueelle. Päijänteen ja Oulujärven siikakannat ovat romahtaneet säännöstelyn vuoksi, sillä syksyllä laskettu mäti on talven juoksutuksissa jäänyt kuiville
Suurin osa (2 / 3 4 / 5) kalasta on tuoretta tai pakastettua. Kala on hyvää ruokaa Suomalainen syö tilastojen mukaan 30 40 grammaa kalaa päivässä . A-vitamiinia O 200 ky tiamiinia ,02 ,07 mg riboflaviivia ,05 ,20 mg niasiinia 2,0 6,5 mg Kalan valkuainen on korkealuokkaista, sillä siinä on runsaasti välttämättömiä aminohappoja. Ravintotutkimukset ovat antaneet samansuuntaisia tuloksia, joskin alueelliset erot ovat suuret. Myös on huomattu , että miehet syövät enemmän kalaa kuin naiset , keski-ikäiset ja sitä vanhemmat enemmän kuin nuoret. ItäSuomessa syödään enemmän kalaa kuin LänsiSuomessa, rannikolla ja järvialueella enemmän kuin järvettömässä sisämaassa. KALA ON MONIPUOLISTA Sata grammaa tuoretta kalaa (syötävä osa) sisältää ravintoaineita seuraavasti: energiaa 315 895 kJ (75 2-13 kcal) valkuaista 14 22 g rasvaa 1 14 g kalsiumia 15 24 mg rautaa 0,6 mg Pitoisuus 100 g:ssa Ahven Silakka, Silakka, Merilohi elintarviketta fileroitu ruotoi( syötävä osa) neen Energia kJ 360 540 440 920 Kirjolohi 920 Siika 500 Kalium (K) mg 330 270 270 390 420 380 Kalsium (Ca) mg 110 71 200 16 130 60 Magnesium (Mg) mg 26 22 23 25 25 30 Fosfori (P) mg 240 200 260 240 260 290 Rikki (S) mg 230 150 150 210 240 230 Pii (Si) mg < 0,5 <0, 5 <0,5 0,5 0,5 <0,5 Rauta (Fe) mg 0,28 0,59 0,73 0,40 0,38 0,48 Mangaani (Mn ) mg 0,06 0.06 0. Kalan kivennäiskoostumus on monipuolinen; kalsiumin ja raudan lisäksi siinä on kaliumia, fosforia, rikkiä, magnesiumia, mangaania, sinkkiä, kuparia, Huoria ja seleeniä sekä pieniä määriä mm. Alhaisen rasvaja energiapitoisuutensa vuoksi se sopii hyvin laihductajille sekä henkilöille, jotka haluavat pysyttää painonsa normaalina. Ravintotutkimusten mukaan osuudet ovat keskimäärin seuraavat: energiasta 1 1, 5 % valkuaisesta 4 6 % rasvasta 1 1 , 5 % kalsiumista O, 5 % raudasta 0,5 1 % Särki Lahna hauki Ankerias 470 470 350 980 360 350 340 280 70 63 50 430 26 26 28 26 230 210 240 390 210 220 200 180 <0,5 0,5 <0,5 0, 55 0.44 0,27 1,0 0,05 0,09 0,04 0,30 1, 2 0,47 1, 1 2, 7 68 47 47 40 <10 < 10 < 10 <1 <1 1 1 2 <2 2 3 1 1 < 1 14 40 100 80 24 31 22 57 seleenistä 30 % A-vitamiinista ,5 % tiamiinista 1 2 % riboflaviinista 1 2 % niasiinista 5 7 % Made KamMäti, Pakastepela muikun turska 340 400 540 340 270 270 78 4 10 38 59 28 16 21 21 27 17 190 180 230 160 190 200 150 220 <0,5 1 3 < 0,5 0,37 0,28 1, 1 0,18 0,04 0,04 0, 15 0,01 0,73 0.50 2, 1 ,28 50 47 79 21 < 10 <10 < 10 < 10 <1 < 1 1 < 1 <2 <2 <2 1 2 2 < 1 50 150 20 20 24 24 27 23 Ihminen saa kalasta kivennäisiä monipuolisesti , runsaasti ja sopivissa suhteissa (lähde: Pemi Varo: Kivennäisainetaulukko, Otava). 20 (220) SUOMEN LUONTO \ 6/8 1 40. KALAA KANNATTAA SYÖDÄ ENEMMÄNKIN Kalankulutuksesta riippuu , miten suuren osan kala täyttää suomalaisten jokapäiväisestä ruokavaliosta. Varsinkin Itä-Suomessa kulutus riippuu vuodenajasta; kesällä syödään kalaa huomattavasti enemmän kuin talvella . Maaseudulla tuoretta syödään enemmän kuin kaupungeissa. Eniten syövät kalaa Lapin saamelaiset, 75 300 grammaa päivässä . vsk.. Kalan vitamiineista on mainittava erityisesti niasiini, jota on saman verran kuin lihassa ja täysjyväviljassa. Purkkeihin säilöttyä kalaa syödään enemmän kuin suolattua, savustettua tai kuivattua. 12 0,0 1 0,02 0,05 Sinkki (Zn) mg 0,8 1 1.7 1.7 0.43 0,48 1, 2 Kupari (Cu) µg 45 60 52 58 53 50 Molybdeeni (Mo) µg <1 < 10 < 10 < 10 < 10 < 10 Koboltti (Co) µg <1 1 < 1 1 1 1 Nikkeli (Ni) µg 3 2 2 2 2 2 Kromi (Cr) µg 1 2 1 < 1 1 1 Fluori (F) µg 100 100 260 30 30 100 Seleeni (Se) 11g 28 18 16 26 26 3 7 Taulukko l. molybdeenia, kobolttia , nikkeliä ja kromia. Muihin eläinrasvoihin verrattuna kalan rasvassa on vähän tyydytettyjä ja paljon monityydyttämättömiä rasvahappoja
Edellämainittujen lisäksi kalasta saa muitakin B-ryhmän vitamiineja sekä rasvaliukoista E-vitamiinia. Nykyinen kulutus 24 kg kalaa henkeä kohti vuodessa voitaisiin saada kokonaankin kotimaasta , sillä arvioidaan , että vesistämme voitaisiin jatkuvasti hyödyntää 170 200 miljoonaa kalakiloa vuodessa. pyynnissä ja kalavesien hoidossa. Kala sopii kaikenikäisille, sekä terveille että sairaille. Tehostamisen varaa olisi mm . Kalan osuus kokonaisravitsemuksesta on tällöin suuri . vsk. Kolesterolia saadaan kalasta 3-5 % . Kalaa paljon kuluttavat saamelaiset saattavat saada siitä jopa kolmanneksen valkuaisaineista, viidenneksen riboflaviinista ja noin 40 % niasiinista. Saalista voitaisiin lisätä nykyisestä tehostamalla silakan kalastusta erityisesti Saaristomerellä ja varsinaisen Itämeren pohjoisosissa. Suomen vesistä on viime vuosina saatu 110 120 miljoonaa kiloa kalaa . On erittäin suotavaa käyttää kalaa nykyistä runsaammin ravinnossa. Kalaa riittää kotimaasta Jokaiselle suomalaiselle riittäisi kotimaan vesistä nelisenkymmentä kiloa kalaa vuodessa . Kala keventää ja monipuolistaa ruokavaliota ja se antaa monia arvokkaita ravintoaineita. Sisävesiemme ns. Erityisen sopivaa se on sairaan henkilön ruokavaliossa. Maija Pekkarinen UOME LUONTO ) -61 81 40. Kalakukko ja savusilakka ovat esimerkkejä menneitten polvien kalaruokaoivalluksista: Säilyvyys paranee ja makuvivahteet monipuolistuvat. Ihmisravinnoksi käytetystä tuoreesta kalasta on lähes 70 % saatu kotimaasta. arvokaloja hyödynnetään jo varsin tehokkaasti , mutta ainakin särkeä, kuoretta ja kääpiösiikoja voitaisiin kalastaa nykyistä tehokkaammin . Jos vesiemme koko saaliskapasiteetti varattaisiin ihmisravinnoksi, voisimme ku(221) 21
Suurimman terveysriskin aiheuttaa kalansyöjälle kuitenkin lapamato, jonka ihminen voi saada huonosti kypsennetystä tai liian miedosti suolatusta kalasta. JÄRVIHEHT AARIT TUOTI AV AT Luonnontilaisten vesien jatkuvaa kalantuottoa eri ilmastovyöhykkeissä kuvaavat luvut vaihtelevat väljästi, mutta ne antavat sentään jonkinlaisen yleiskuvan: Arktisten ja alpiinisten vyöhykkeiden vedet tuottavat yleensä 1 8 kalakiloa vuotta ja vesihehtaaria kohti . YLEENSÄ TERVEELLISTÄ JOSKUS EPÄTERVEELLISTÄ Kotimainen kala on useimmiten hyvää ihmisravinnoksi . Muilla lajeilla on merkitystä pääasiassa kotitarveja virkistyskalastukselle. kin syödä vuodessa 40 kiloa kalaa. Sen osuus maailman eläinvalkuaistuotannosta on noin 13 % . l _._....1 l!llkl SUOMEN LUONTO l-6/8 1 40. kpl. Järvipyynnissä vain muikku on ensisijainen ammattikalastukselle. ·suomen kalansaaliit ovat olleet noin 0,15 % koko maailman kalansaaliista, joten väkiluvun mukaan laskien suomalainen saa kalaa enemmän kuin maapallon keskivertokansalainen. Useimmilla on lisäksi muu työ , tavallisesti maanviljely (16) . Eniten niitä on todettu turskan maksassa . Poikkeuksia ovat eräät suppeat alueet, lähinnä Kymijoen , Kokemäenjoen ja Oulujoen suualueet sekä Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöjen alaosat ja eräät tekoaltaat. yksi kesäistä siian poikasta istutuksia varten. Pekka Tuunainen 22 (222) Suomen kalavarat Suomen kalansaalis 1979 oli 131 000 tonnia. Teoriassa on mahdollista, että silakasta tarttuu ihmiseen muuan vaarallinen sukkulamato eli nematodi. Sisävesien ja merialueittemme kaloissa on vaihtelevasti , mutta yleensä varsin vähän DDTja PCB-yhdisteitä. Etelä-Suomen vesien tuotto voi olla yli kymmenkertainen Lapin vesiin verrattuna. Tämän ja muut loisriskit poisi:aa kuitenkin riittävä suolaus, hyvä kypsennys ja kunnollinen pakastaminen. Suomenlahden silakkakanta ( 19) . Muita jatkokasvatettuja kalalajeja (harjus, harmaanieriä, kirjolohi , kuha, lahna , nieriä) tuotettiin yli 800 000 kpl (18) . Kalanviljelylaitoksissa, joissa kasvatettiin ruokakalaa (114 laitosta) tuotettiin (1979) 3 275 tonnia kirjolohta ( 1 7, 18) . Mereen istutettiin myös 778 000 taimenen vaelluspoikasta ja järviin 960 000 järvitaimenen vaelluspoikasta. Näiden vaikutus kalakantoihin lienee kuitenkin vähäinen. vastakuoriutunutta eri kalalajin poikasta. Muutaman viikon ikäisiä hauen poikasia tuotettiin 2,2 milj . Suomen vedet tuottavat saalista muutamasta kilosta yli sataan kiloon vuotta ja hehtaaria kohti . vsk .. Nykytietojen mukaan leveän heisimadon (eli lapamadon) väli-isäntinä voivat olla lähes kaikki muut sisävesikalamme paitsi särkikalat. KALASTAJAT Suomessa oli (1979) noin 8 000 kalastajaa, jotka ainakin osittain saivat toimeentulonsa kalastuksesta (17) . Satunnaisesti voi tartunnan saada eräistä murtovesikaloistaki~ . ISTUTUKSIN YLLÄPIDETI Ä V Ä T KALAKANNAT Kalaistukkaita tuottavissa kalanviljelylaitoksissa (169 laitosta) tuotettiin (1979) 3 50 000 lohen vaelluspoikasta istutettavaksi mereen ja 67 000 istutettavaksi järviin . Niiden hauet, mateet ja ahvenet saattavat sisältää niin paljon metyylielohopeaa, että niiden käyttöä on lääkintöhallituksen suosituksen mukaisesti rajoitettava. Merialueella silakka, kilohaili , siika ja lohi ovat ammattikalastuksen pääasialliset kohteet. Myös monet rannikkovesissämme tavattavat sisävesikalat ovat tärkeitä kalastajan toimeentulolle. Luonnonravintolammikoissa (5 38 kpl , 4 636 ha) tuotettiin noin 26 milj . Viileän ja lauhkean ilmaston vesien tuotto on 1 100 kg/ha/v ja trooppisen vyöhykkeen vedet tuottavat 5 200 kg/ha/v . Tällöin olisimmekin jo monien tunnettujen kalastusvaltioiden lukemissa. Koko maailman viime aikojen kalansaalis on ollut noin 70 miljoonaa tonnia vuodessa. Kotitarveja virkistyskalastusta varten lunastettiin 470 000 talouteen kalas'""' 50 1970 "" Kuvio 3. Merestä otettiin 101 000 tonnia ja sisävesistä 30 000 tonnia . , , , 1979 , ,' / ,, 1980,' /, .,'1991 • _...-•4 .,., _. Saalis koostuu paristakymmenestä kalalajista, joista vain kymmenellä on suurempaa merkitystä. Näiden lisäksi istutettiin vielä lähes 15 milj
SILAKKA JA KILOHAILI Silakkasaalis on 1960-luvun puolivälin jälkeen kaksinkertaistunut. ""'' 450.,,_ 3"')Dl211} 100150100501970 1975 ""' Kuvio 4. kalastuksen harrastaj aa (26). vsk. Kilohailikanta on romahdusmaisesti pienentynyt IIXXlt 500 450<00 3"')l))211)100150,oo1970 Kuvio 5. Kilohailikanta on arvioitu yhteisesti koko Pohjois-Itämerelle (ICES :n osa-alueet 27 ja 29-32) . Tämä johtuu siitä, että saalis on kutukantaan verrattuna suuri (taulukko 2). '"" (223) 23. on tällä hetkellä arvioita olemassa kuudestatoista lajista ja noin kolmestakymmenestä kalakannasta. Suomen kalastusalueella saalis on kuitenkin katsottu voitavan edelleen pitää suurena , koska kutukanta on huomattavan suuri , saalis siihen verrattuna pieni (20 % ) ja koska kalastuskuolevuus ei vielä ole saaliskäyrän huipulla. Silakka' ja kilohailikantoja on arvioitu 1970-luvun alusta alkaen. Vähäsuolaisella Perämerellä pyydetään molempia. 1975 Itämeren pohjoisosan kilohailikanta ( 19) . Silakkakanta on arvioitu erikseen Suomenlahdelle ja erikseen muulle alueelle. Saaliskäyränkin mukaan silakan saaliskapasiteetti on Suomenlahdella saavutettu. Kalastuksen lisääminen saattaisi vaarantaa riittävän jälkikasvun. Samalla kalakanta on pienentynyt (kuvio 4). KALA VAROJEN HYÖDYNTÄMISASTE Tutkimuksiin perustuvat arviot siitä, miten tehokkaasti kalakantoja käytetään, ovat enimmäkseen alustavia, sillä ne kattavat lyhyen ajan ja vain muutamia vesistöjä. tuskortti . Tehokkaasta kalastuksesta huolimatta Suomenlahden silakkakanta on kuitenkin koko 1970luvun ollut jokseenkin vakaa (kuvio 3). Kaikkiaan Tärkein saaliskala merialueella on silakka, järvialueella muikku. Pohjanlahden, Saaristomeren, Ahvenanmeren ja varsinaisen Itämeren pohjoisosan suomenpuoleisen alueen silakkakanta (19) . Kaikkiaan arvioidaan Suomessa olevan yli 1 milj . SUOMEN LUONTO l-6 /8 1 40. Suomenlahdella silakkaa kalastetaan jo niin tehokkaasti , ettei sen kalastusta ole enää voitu suositella lisättäväksi. Muilla merialueilla (Suomen puoli ICES:n säätelyaluetta 3: Saaristomeri, suomenpuoleinen osa Pohjanlahtea ja Ahvenanmerta ja Suomen kalastusvyöhyke varsinaisen Itämeren pohjoisosassa) Suomen silakkasaalis on vielä 1970-luvulla suurentunut jonkin verran (taulukko 3)
SUOMEN LUONTO )-6 /81 40. \ ' f1976 79 ' ' ' 0,5 750 KORSHOLM 500 ................ Lohisaaliit ovat kuitenkin istutusten ja tehokkaan pyynnin johdosta kasvaneet . __ F197679 1,0 KUTUKANTA 1500 1000 500 l ,O KUTUKA~TA 2000 KOTKA-PERNAJA 1500 1000 ' ' ' ' ' , .... Varsinkin Ruotsi ja Neuvostoliitto ovat istutuksin ylläpitäneet lohikantoja. 24 (224) (kuvio 5) . vsk.. __ 500 1.0 Siikasaalis (yhtenäinen viiva) ja kutukannan koko (katkoviiva) rekryyttiä kohti (g) eri kalasruskuolevuuksilla (F) (23) . 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 Saalis Suomi 16 162 15 676 19 03 3 16 752 16 700 Neuvostoliitto 34 490 34 745 34 005 29 124 28 673 Yhteensä 50 652 50 42 1 53 038 45 876 45 373 TAC 51 000 47 000 33 000 44 000 40 000 50 000 54 000 Kutukanta 108 000 123 000 126 000 11 6 000 11 3 000 97 000 122 000 128 000 Taulukko 2. Kaikki vuosiluokat 197 5 jälkeen ovat olleet heikkoja. 1976 1977 Saalis Suomi•) 56 891 57 514 Neuvostoliitto (1 000) 1 000 Yhteensä 57 89 1 58 514 TAC Kutukanta 344 000 348 000 ~) Lisäksi Ruotsin kalastusvytöhykkeeltä: Säätelyalue 3 542 816 2 43 164 Yhteensä 585 980 1978 1979 64 879 60 554 1 000 1 000 65 879 61 554 (62 000) (66 000) 381 000 370 000 1 380 1 806 500 14 1 880 1 820 1980 6 1 980 1 000 62 980 65 000 338 000 300 300 198 1 62 000 312 000 1982 63 000 32 1 000 1983 320 000 Taulukko 3. Parannusta tilanteeseen ei ole odotettavissa ennenkuin syntyy voimakkaita vuosiluokkia. ____ _ " "' ., " F19TT79 J) " 0.5 1.0F SAAllS I\UlU " 0,5 KUTUKANlA 90 ., " "' J) 1,0f Muikkusaalis (yhtenäinen viiva) ja kutukannan koko (katkoviiva) rekryyttiä kohti (g) eri kalastuskuolevuuksilla (F) (23). Tästä syystä suurin sallittava saalis on vuodesta 1980 lähtien ollut vain pieni osa aikaisemmista saaliista (taulukko 4) . Luonnonkudun lisäämiseksi jäljellä olevissa vaSAALIS " 10 Kuvio 7. Silakkasaalis, suurin sallittava saalis (TAC) ja kutukannan koko (tonnia) Saaristomerellä, Suomen puoleisessa osassa Pohjanlahtea ja Ahvenanmerta sekä Suomen kalastusvyöhykkeellä varsinaisen Itämeren pohjoisosassa (19.) SAALIS KUTUKANTA KEMI \ \ 20 \ ., \ ' ' F1975_ 79 15 ' ' "' ' ' ' 10 ' 40 ' ' ' ' ', 20 ,, _ 0,5 1,0 SAALIS KUTUKANTA ~ ~ 1 150 SAALIS \IX) 400 200 \ \ ' ' \ Kuvio 6. KEMI KUTUONTA ., ......... , .. 250 1.0 F KUTUKANTA 10000 ÅLAND 7500 5000 2500 0.5 1,0 SAALIS ., 1 \ \ "' \ 40 20 SAALIS 250 200 100 50 SAAUS \ :m 200 100 \ \ KUTUKANTA KALAJOKI :m F1975 _ 79 \ \ \ \ ' \ \ ' ' ' ' t \ ' ' ' 0,5 0,5 ' 1976-79', 0.5 ' ' 200 100 ' ' ' -........ LOHI Jokien rakentaminen ja likaaminen on tuhonnut valtaosan Itämeren lohen kutualueista. Suomenlahden silakkasaalis, suurin sallittava saalis (total allowable catch, TAC) ja kutukannan koko (tonnia) (19)
Vaellussiian tuotantoa yritetään lisätä istutuksilla. Tällä pyritään turvaamaan riittävä emokalojen saanti myös kalanviljelyyn . Itämeren pohjoisosan (ICES:n osa-alueet 27, 29-32) kilohailisaalis, suurin sallittava saalis (TAC) ja kutukannan koko (tonnia) (19). ka on tehokkaasti kalastettu kaikkialla (kuvio 6) . Pyhäjärven (Tl) kalansaalis (tonnia ja kg / ha) (28) . Helsinmk/ 1000kg 6000 5000 4000 3000 0,5 F 1,0 F 2000 1,5F 2,0 F 1000 Kuvio 8. 11 12 13 3,0 F --=--2,0F 1,5 F 1,0 F M-0,05 0,5 F 14 15 16 vuotta Lahnasaaliin arvo rekryyttiä kohti (mk / l 000 kg) suhteessa rekrytointi-ikään eri kalastuskuolevuuksien (f) kertoimilla ja luonnollisen kuolevuuden arvolla M = 0,05 . Helsingin edustalla ei lahnan kalastusta enää tulisi tehostaa. Suomen lohisaalis on pääosin otettu omalta kalastusvyöhykkeeltä (26) . 1965 1967 1970 1972 1976 ahven 80,0 135 ,5 420,0 120,0 109,0 ankerias 0,2 4,2 hauki 30 ,0 45 ,0 78,0 31,0 40,6 kiiski 6,0 35,0 kuore 1,5 0,3 (kiiski + kuore) 42 ,0 kuha 0, 1 0,1 0,2 lahna 10,0 7,8 6,5 4,0 5,9 made 10,0 22,5 18 ,0 3,5 9,0 muikku 600,0 4 10, 1 115 ,0 300,0 560,0 siika 150,0 -.446 ,5 145 ,0 11 5,0 99, 1 särki 90,0 85,0 280 ,0 116,0 120,0 tai men 1,1 01 0, 1 0,1 muut 0,2 Yhteensä 970,0 1 173,5 1 104,7 697 ,4 984,2 kg / ha 63 76 71 45 63 Taulukko 5. Siikaa kalastetaan rannikkovesistä , pääosin Perämerestä noin 2 000 tonnia vuodessa. Kuhaa kalastetaan rannikkovesissä noin 700 tonnia vuodessa , ensisijassa etelärannikolta. Suomenlahdella istutusmäärät riittänevät jo nykyisellään turvaamaan tuotannon (20) . Kun Kemijoen ja Iijoen istutusvelvoitteet viimeistään 1985 toteutuvat , istutuksista saatavissa oleva saalis voisi olla Suomen nykyistä lohisaalista selvästi suurempi. Missä määrin tämäpätee Saaristomeren lahnaan, ei toistaiseksi tiedetä. (225) 25. · Rannikkovesissä kalastetaan lahoaa runsaat 1 000 tonnia vuodessa, pääasiassa etelärannikolta ja varsinkin Saaristomerestä. 1976 1977 1978 1979 1980 198 1 1982 1983 Saalis Suomi 5 780 7 212 6 373 7 125 6 500 Neuvostoliitto 60 000 52 180 31 469•> 22 860b) 12 429 Ruotsi 74 5 227 196 825 64 1 Puo la 22 DDR 47 302 37 12 Yhteensä 66 572 59 943 38 039 30 847 19 582 TAC 80 000 4 1 000 14 000 14 000 11 000 Kutukanca 270 000 227 000 173 000 119 000 79 000 52 000 39 000 33 000 •> Tästä 13 993 t Suomen kalastusvyöhykkeeltä. Vain Suomenlahden itäosan siian kasvutuotantoa ei ehkä oteta täysimääräisesti talteen. vsk. Myös Perämeren muikunpyynti, joka tuottaa valtaosan rannikon muikkusaaliista, näyttää riittävän tehokkaalta (kuvio 7) . Muikkusaalis riippuu kuitenkin oleellisesti saaliissa vallitsevien vuosiluokkien voimakkuudesta. Taulukko 4. paissa Joissa (Suomessa Tornionjoki , Simojoki ja Kiiminkijoki) kansainvälinen merentutkimusneuvosto (!CES) on esittänyt kalastuskuolevuuden vähentämistä 25 % :lla. Nykyinen rekrycointi-ikä 11 vuotta (21) . RANNIKON SISÄ VESIKALA T Rannikolta pyydettävien sisävesikalojen hyödyntämisasteesta on olemassa arvioita eri rannikonosien siiasta, Perämeren muikusta, Ahlaisten edustan mateesta ja Helsingin edustan lahnasta ja kuhasta. b ) Tästä 11 473 t Suomen kalastusvyöhykkeeltä. Ei kuitenkaan ole arvioitu, missä määrin istutukset vaikuttavat saaliisiin ja voidaanko saaliita istutuksin vielä suurentaa. Suomessa ollaan vihdoin saamassa tehokas lohenviljely käyntiin . Alamitan suurentaminen suurentaisi saalista ja varsinkin saaliin arvoa (kuvio 8) . SiisuoMEN LUONTO \ 6/ Bl 40
Hyöty on koi~unut merialueen hyväksi (25). Haukisaaliit olisivat kuitenkin nykyistä suurempia, jos alamittaa suurennettaisiin. Laajimmillaan Suomen valtamerikalastus oli 1930-luvulla, jolloin Islannin vesillä kalastettiin jopa yli 9 000 tonnia silliä vuodessa. Pyhäjärven pääasialliset kalat ovat muikku, siika ja ahven. Nyt on Helsingin vesialueella kuhanpyynnissä käytettävien verkkojen pienintä sallittua silmäsuuruutta suurennettu ja verkkolupien määrää vähennetty. Muiden lajien kalastusta (siika, taimen, hauki, lahna , made ja kuha) ei sensijaan suositella lisättäväksi . 26 (226) siian kalastusta ei voida tehostaa. Veikko Sjöblom . Särkeä voitaisiin kalastaa nykyistä enemmän , mikäli särjet kalastettaisiin nykyistä nuorempina. Hauen kalastusta ei voida tehostaa. Saaliskäyrät perustuvat 1970-luvun alun kalastukseen, jonka jälkeen verkkomäärä on kaksinkertaistunut. Sillikantojen pienenemisen ja taloudellisten vyöhykkeiden perustamisen aiheuttamien pyyntirajoitusten vuoksi suomalaisten valtamerikalastus päättyi 1976 (26). SAALIIN LISÄ YSMAHDOLLISUUS Merikalojen hyödyntämisaste tunnetaan jo tärkeimpien kalastusten osalta. SUOMEN ULKOPUOLISET KALA VEDET Suomalaiset ovat kalastaneet silliä Atlantilla vuosina 1929-76. Mikäli kalastuksen kannattavuus otetaan huomioon , ei edes nykyinen saalis olisi mahdollinen (22). Kalaistutuksilla on yritetty saalista lisätä. SISÄVESIEN KALAT Aikaisemmin uskottiin, että Suomen järvistä voitaisiin pyytää paljon nykyistä enemmän kalaa. Säkylän Pyhäjärvi on kuitenkin ainutlaatuinen poikkeus Suomen järvien joukossa. lohailia milloin kilohailikanta on runsas lu kuunottamatta ei merkittäviä lisäyksiä saalisvaroihimme ole odotettavissa. Tämän vaikutusta särjen lisääntymiseen ei kuitenkaan ole tutkittu. Arvioita on toistaiseksi Oulujoen vesistöstä , Kymijoen vesistöön kuuluvasta Konnevedestä ja Säkylän Pyhäjärvestä. Pohjanlahden ja Saaristomeren silakkaa ja koko rannikkoalueen ki. Oulujoen vesistössä voitaisiin kalastaa nykyistä enemmän muikkua ja vähäarvoisia lajeja (ahven, särki ja kuore) . Sisävesikalojen talteenottoa niin rannikolla kuin järvissäkin vaikeuttaa hajanainen, epäsäännöllinen ja pienissä yksiköissä tapahtuva kalastus , jolla ei kalan nykyisellä hintatasolla ole edellytyksiä kannattavaan toimintaan, varsinkaan mikäli kalakantoja vielä pienennetään. Siitä on jo useina vuosina otettu 50-70 kg: n hehtaarisaaliita (taulukko 5; Suomen järvien keskimääräinen kalansaalis on 10 kg/ ha vuodessa). Kolmio osoittaa tämänhetkisen tilanteen (27). Konnevesi edustaa suomalaista järveä ja järvikalastusta tyypillisimmillään. vsk.. Muikkua voitaisiin saada enemmän kuin viime vuosina silloin , kun muikkukannat ovat suuria ja niitä kalastetaan yksivuotiaista alkaen. Järvien säännöstelyn ja vesien likaantumisen vuoksi istutuksista ei kuitenkaan ole ollut taloudellista hyötyä Oulujoen vesistössä. Konneveden hauki, särki-, muikkuja siikasaalis (g) rekryyttiä kohti rekrytointi-iän ja kalastuskuolevuuden (F) vaihdellessa. Ylikalastus johtuu paitsi liian tehokkaasta pyynnistä, myös liian pienestä verkkojen silmäkoosta (22) . Sen kalakannoista laadittujen saaliskäyrien (kuvio 9) perusteella 100 HAUKI MUIKKU "" 100 0,1 0,5 50 100 0.1 0.5 1,0 50 SÅ.RKI 50 0,5 1,0 0.1 0,5 1,0 F Kuvio 9. Tätä käsitystä on ollut pakko tarkistaa sitä mukaa, kun kalakantoja on saatu arvioiduiksi . Tämän vaikutus hauen ravintokaloihin tulee kuitenkin ottaa huomioon . Planktonsiian kalastusta tulisi vähentää. Koska kuha on suosittu kala , on todennäköistä , että kuhakantoja ylikalastetaan muillakin alueilla. Säkylän Pyhäjärvi tunnetaan esimerkkinä suuresca kalantuotannostaan. Muikusta ja siiasta tehty kalakanta-arvio osoittaa, että kannat kestäisivät jatkuvasti nykyisen kalastuksen (28). SUOMEN LUONTO l 6/ 81 40. Muiden merikalojen saalis on kokonaisuuden kannalta vähäinen . Myöhemmin sillisaalis oli yleensä 1 000-2 000 tonnia vuodessa. Jo nykyiset yksittäiset arviot sisävesikalojen hyödyntämisasteesta yhtä hyvin rannikolla kuin järvissä viittaavat siihen, ettei vähäarvoisia kaloja lukuunottamatta myöskään merkittäviä lisäyksiä nyt otettaviin saaliisiin olisi odotettavissa. gin edustan kuhakanta on ylikalastettu
Muutakin kuin kalaa Vesien varsilla on muitakin saalistajia kuin kalamiehiä ja ravustajia. ,\' " ' Tärkeintä vcsiriistaamme ovat linnut. Sen mukaan niitä on (mukana metsästettävät kahlaajat) normaalivuosina puoli miljoonaa pesivää pa7t • ~ . SUOMEN LUONTO )-6 / 8140. MILJOONA VESILINTUA VUODESSA Suomessa pesii 25 sorsalintulajia. Ne näkyvät ja kuuluvat maisemassa eniten , vaikka niiden tuotto markoissa ja kiloissa ei yllä kalansaaliiden tasolle . t ,, 1 ' 't .!JL.' 4 ~' ' l ., , / t , :i, • , ' ( , l l • + , , • ,, ~( "' , 11 \ \ \ ., ; ' . Joutsenet , kiljuhanhi , kanadanhanhi , ristisorsa, harmaasorsa ja uivelo ovat rauhoitettuja , samoin ovat meillä vain muuttavina tavattavat hanhija sorsalajit. vsk . Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen riistantutkimusosasto on arvioinut vesilintumme. (227) 27. Neliökilometri hyvää lincuve1tä tarjoaa pcsimisympäristön yli 200:lle vcsilintuparillc
vsk.. Tavallisimpia lajeja ovat tavi, telkkä ja koskelot. Minkki (oik. oik.) syövät pääravinconaan kalaa, mutta nykytietojen valossa niiden vaikutus on vähäinen . Nokikana oli nyt ensimmäistä vuotta riistalintuna. ja tärria (Ahvenenmaa ei sisälly lukuihin): Sinisorsa 120 000 Iso koskelo 4 000 Tavi 120 000 Jänkäkurppa 4 000 Taivaanvuohi 120 000 Heinä tavi 3 000 Tukkasotka 100 000 Pilkkasiipi 3 000 Haapana 50 000 Metsähanhi 2 000 Telkkä 40 000 Lapasotka 500 Haahka 30 000 Alli 500 Jouhisorsa 15 000 Mustalintu 500 Tukkakoskelo 10 000 Merihanhi 250 Lehtokurppa 8 000 Uivelo 200 Lapasorsa 7 000 Kanadanhanhi 100 Punasotka 5 000 Ristisorsa 10 Nokikana 5 000 Parhaita sorsavesiä ovat runsasravinteiset järvet , joilla voi pesiä yli 200 paria/km 2 • Rehevissä merenlahdissakin voi olla yli 100 paria/km 2 • Näiden vakiolajeja ovat punaja tukkasotka , sinisorsa, tavi , heinätavi , haapana, lapasorsa ja nokikana. Nyt on tilanne monin tavoin toinen: saukko (ylinnä) on harvinainen , vesikko lähes kadonnut ja hylkeetkin merinorppaa (yllä) lukuunottamatta vähälukuisia. päivänä. Vesilintujen metsästysajoista säädetään vuosittain asetuksella. Mikä hyvänsä kalansyöjä harvinainenkin voi osoittautua kiusalliseksi kalanviljelyalraaUa toistuvasti vieraillessaan. Metsästysvuonna 198081 sorsalintuja sai metsästää elokuun 20 . Eräissä maissa metsästetään 28 (228) Kaloja syöviä nisäkkäitä ja lintuja on ennen pidetty hyvinkin pahoina kalavesien verottajina. päivästä alkaen. SUOMEN LUONTO S-618140 . Vuosisaalis on yli 200 000 piisamia. Niukkaravinteisissa järvissä sekä ruskeaettä kirkasvetisissä sorsapareja on vain muutama neliökilometrillä. loukussa) ja kalasääksi (äärimm. Meren saaristojen vesilinnusto on pääosin sama kuin järvillä, joskin ulkoluorojen valtalajina on haahka, ainoa varsinainen merilintumme. päivästä kello 12 marraskuun loppuun. Poikkeuksena olivat merija metsähanhi , joiden pyynti Vaasan , Turun ja Porin, Uudenmaan ja Kymen lääneissä alkoi vasta syyskuun 1. Lisäksi pilkkasiiven, mustalinnun, allin, isokoskelon ja tukkakoskelon metsästys oli luvallista vasta syyskuun 10. Piisami on vesiemme riistanisäkkäistä runsaslukuisin kein
vsk. SUOMEN LUONTO ~-6/ 81 40. (229) 29
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin elinympäristöjen säilyttäminen. Suomeen istutettiin 1930luvulla euroopanja kanadanmajava. Majavan päälevinneisyysalue on nyt Kaakkois-Suomessa . mk eli 12 % koko riistasaaliin arvosta. myös lokkeja ja kahlaajia. Manner-Suomen rannikolla sitä vastoin vain merialueiden mecsäscysseurojen jäsenet voivat ampua keväisin eräitä vesilintuja omaksi tarpeekseen maaja metsätalousministeriön erikoisluvalla. Normaalivuosina meillä on noin 130 000 vesinisäkäscä: Piisami Minkki Norppa 100 000 15 000 10 000 Majava Harmaahylje Saukko Norppa ja harmaahylje elävät Suomenja Pohjanlahdessa sekä Itämeressä, norppa relikcinä myös Saimaan vesistössä (saimaanhylje) . Metsästys alkoi syyskuun 1. Vesien riiscanisäkässaalis oli mecsäscysvuonna 1979-80 yhteensä 260 000 yksilöä . mk eli vajaat 4 % koko riiscasaaliin arvosta. Saaliin liha-arvo oli 24,6 milj . päivästä marraskuun loppuun . Maakunnan asukkailla oli lupa metsästää vesilintuja myös keväällä . Kotimaisista vesikko on hävinnyt lähes sukupuuttoon. päivään ja elokuun 20 . Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä muuttavien vesilintujen yhteiseen tutkimusten avulla. Saukkoa on sekä sisävesissä että meren rannikolla . Siihen vaikuttavat sorsakannac, poikueiden kehittyneisyys, muuton ajoittuminen ja pyyntikauden alun sää. Rauhoitus on kuitenkin vain viimeinen hätäkeino, joten parempia hoitokeinoja olisi löydettävä. vsk.. Piisami tuotiin maahamme heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Vesilintusaalis vaihtelee vuosittain . Euroopanmajavan ainoa alue on Länsi-Suomessa. Myös saukko ja harmaahylje eli halli ovat vähentyneet suuresti. Siellä, samoin maan keskija pohjoisosissa, tavataan vain kanadanmajavaa. päivänä ja jatkui joulukuun loppuun . Niiden pesivien kantojen arvellaan maassamme vaihtelevan 200 000 ja 500 000 parin välillä . Rauhoitus olisikin aina saatettava voimaan niin ajoissa , että sen avulla voidaan palauttaa kanta ennalleen eikä vain viivyttää lopullista tuhoa. SUOJELUA JA HOITOA TARVITAAN Useat kosteikkojen nisäkäsja lintulajit on rauhoitettu , kun liian tehokas pyynti on tehnyt ne harvinaisiksi . Mecsäscysvuoden 1979-80 koko vesilintusaalis (ilman Ahvenanmaata) oli 995 00 yksilöä . Energian hinnannousu nostanee näiden kasvustojen merkitystä energianlähteenä. Tarhoisca karannut minkki taas on runsastunut voimakkaasti vasta viime vuosikymmeninä. 30 (230) Vesikko, saukko ja saimaanhylje on rauhoitettu , minkki kokonaan rauhoiccamacon . Järvien ja merenlahcien ruoikkoja , kaislikkoja, korcceikkoja ja saraikkoja on hyödynnetty luonnoneläinten ja karjan rehuksi ja kuivikkeeksi sekä kaceaineeksi . Saaliit olivat: Sinisorsa 405 000 Tavi 19 1 000 Telkkä (ja tukkasotka) 178 000 Alli 80 000 Haahka 26 000 Koskelo 24 000 Hanhet 5 000 Lehtokurppa 2 900 Taivaanvuohi 1 600 Muut vesilinnut 86 000 VÄHÄNLAISESTI RIIST ANISÄKKÄIT Ä Suomen vesissä asustaa neljä kotoperäistä ja neljä muualta ruocua riiscanisäkäscä. Saaliin arvo oli 7, 3 milj . Kosceikoc ovat tärkeitä maisemalle. Verijuocikkaica (iilimatoja) kerättiin lääkintäcarkoicuksiin. Meilläkin luetaan riistaksi kurpac ja caivaanvuohec. Piisamin pyynti on luvallista uudenvuodenpäiväscä kesäkuun puoliväliin , majavan metsästys huhtikuun alusta toukokuun 20. Jokihelmisimpukkaa kerättiin niin innokkaasti, että siitä tuli uhanalainen ja se oli rauhoitettava. Lokit ja tiirat ovat vesien äänekkäimpiä asukkaita ainakin ihmisen jälkeen. Ahvenanmaan pyynciajac olivat toiset. Norppa on rauhoitettu kesäkuun puolivälistä elokuun loppuun , harmaahylje maaliskuun puolivälistä elokuun loppuun . Saalismäärät olivat: Piisami Minkki 215 000 43 000 MUU TUOTTO Majavat Hylkeet 900 600 Kosteikkojen muulla tuotolla on aJomain ollut rahalliscakin arvoa. Vain norppa on säilynyt jonkin verran paremmm. Teppo Lampia SUOMEN LUONTO ) -6/ 81 40. Vesilintujen muodostama luonnonvara säilyy rikkaana , elinvoimaisena ja tuottoisana vain, jos niiden metsästystä säädellään kansainvälisin sopimuksin, vedet pidetään puhtaina ja asuinalueet turvataan suojelualueverkolla pesimäseuduilca calvehcimispaikoille. Piisami ja minkki elävät koko maassa, pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Majavan pyyntiin tarvitaan maaja metsätalousministeriön erikoislupa
40) Kun kala sairastuu , on syynä tavallisesti huono ympäristö (s . 41) Alkueläimet , madot ja kalatäit kalojen kiusana (s . Kalana vedessä Parhaat kalat uivat puhtaissa vesissä (s . 44) Rutto on rapu taudeista yhä pahin (s. vsk. SUOMEN LUONTO l 6/ 81 40. 46). 36) Nahkiaisjokia on jäljellä yhä vähemmän (s . 38) Rapuvesi ei ole mikä vesi hyvänsä (s . (231) 3f. 32) Merivuosien jälkeen lohi suunnistaa synnyinjokeensa (s
Rannan pohja on hienoa sedimenttiä ja siinä kasvaa runsaasti juurellisia vesikasveja. KYMMENISEN LAJIA TAI ENEMMÄN Talouskalojen asuinvedet tunnetaan , mutta pikkukalojen levinneisyystiedot ovat epätarkat. Joen eri osat voivat olla hyvinkin erilaisia, ja rannikon jokisuissa on vaihettumisvyöhyke eli estuaario. Yli 28 asteen lämpötila on niille tappava . Kutualusta on kova, esim . SUOMEN LUONTO ) 6/ 81 40. Nämä kalat kutevat alle 10 asteisessa vedessä. Rannikkovesiemme suolapitoisuus on pieni, mutta se riittää monille merikaloille olematta silti liian suuri useimmille sisävesiemme kaloille . NIUKKARAVINTEISET JÄRVET Karut , niukkaravinteiset järvet ovat yleensä syviä. Tarjolla on myös oltava oikeaan aikaan kullekin kehitysvaiheelle sopivaa ravintoa . Millainen vesi sellainen kalasto Suomen vesissä elää 62 al~uperäistä ja vakinaista kalalajia. Laatokan alkuperäiseen kalastoon kuuluu 40 lajia. Kaloille tärkeitä veden ominaisuuksia ovat etenkin lämpötila, liuenneen hapen määrä , suolapitoisuus ja happamuus. Tiedetään, että asia liittyy varhaiseen poikasvaiheeseen. Ison Saimaan vesissä elävät kaikki taulukon fajit ja lisäksi järvilohi. Taimen, siiat, nieriä, mutu, kivisimppu ja kirjoeväsimppu ovat näiden järvien tyypillisiä kaloja. Järvikalojemme yleisyydestä ei voida antaa vertailukelpoisia tietoja. Virtausnopeus säätelee monin tavoin virtaavan veden luonnetta. Näistä riippumaton ominaisuus on veden humuspitoisuus; Suomessa on paljon ruskeavetisiä, dysuofisia , järviä. Rajat eivät ole aivan jyrkkiä ; ehkä selvin on järvien ryhmä . Kalavetemme jakautuvat luonnostaan järviin eli seisovaan veteen , jokiin ja puroihin eli virtaavaan veteen ja mereen eli murtoveteen . Viitisentoista muuta lajia esiintyy satunnaisesti rannikkovesissämme. SAMEIDEN VESIEN KUHA Monet kalat vaativat erityisolosuhteita. Joko voimakas valo on sellaisenaan poikasille haitallista tai niiden ravinto kehittyy sameassa vedessä sopivaan aikaan . Oheinen taulukko 6. RUNSASRA VINTEISET JÄRVET Rehevät , runsasravinteiset järvet ovat tavallisesti matalia , eikä niissä ole erillistä alusvettä . Yhtä monta on monissa pienissä eteläisissä järvissä. Koska ne tulevat toimeen myös virtaavissa vesissä, ne leviävät helposti vedestä toiseen. Luvuissa ei ole eroteltu siikaeikä nieriämuotoja. Kutu tapahtuu vesikasvillisuuden joukossa yleensä yli 15 asteisessa vedessä. Niiden hapentarve on suuri , 711 millilitraa happea litrassa. Suurissa pohjoisissa järvissä elää ky.nmenisen kalalajia . Nopeimmin ne kasvavat 7-17 asteessa, joten niiden aineenvaihdunta on vilkasta. Juurellisia vesikasveja on vähän. Näiden kalojen levinneisyyden pohjoisrajan määrää yleensä ilmasto. Usein on syynä se, että vesi lämpenee kutuun kelpaavaksi myöhään , eivätkä poikaset ehdi kasvaa riittävän suuriksi ja lihaviksi kestämään ensimmäistä talveaan . vedenjakajat tai jokin veden ominaisuus, kuten suolapitoisuus. rantaveden kivikkopohja tai virtaavan veden paljastama sora. Useimmat sisävesikalamme eivät kuulu kum paankaan, vaan niiden ympäristövaatimukset osuvat kuvatunlaisten järvityyppien välille. Pohjoisessa niukkaravinteinen järvi voi olla matalakin . Ne kestävät kuolematta 34 as'~een lämpötilaa, jopa korkeampaakin . Leviämisen esteenä voivat olla esim . Happipitoisuuden laskiessa lähelle 5 ml/1 ne alkavat kärsiä . Ne määräävät vesialtaiden muodon ja laajuuden ohella vesikasvillisuuden laadun ja tämä edelleen kalojen kutualueiden laajuuden. Rantavyöhyke eli litoraali on kiveä , soraa tai hiekkaa. vsk.. Esimerkiksi kuha viihtyy parhaiten savensameissa tai ruskeissa vesissä. (s. 34) esittelee muutamien suurien järvien kalaston . ''YLEIS KALAT'' Edellämainitut kalaryhmät ovat äärityyppejä. Sorva, suutari, ruucana ja lahna ovat näiden vesien tyypillisiä kaloja . Suotuisat ympäristötekijät eivät yksin riitä; kalan on myös päästävä kyseiseen vesistöön . Järvet on vanhastaan jaettu kahteen päätyyppiin, vähäravinteisiin eli oligouofisiin ja runsasravinteisiin eli euuofisiin. Lajiluku on sitä suurempi, mitä suurempi on järvi ja mitä monipuolisemmat elinympäristöt se tarjoaa. Joukosta voidaan erottaa myös " yleiskalojen" ryhmä: ahven , hauki , made , särki ja kiiski . Ne tyytyvät niukkaankin happeen , jopa ,5-1 ml / 1. Kasvulle sopivin lämpötila on 20-28 astetta. Niiden alusvesi eli hypolimnion on kesälläkin kylmä ja hapekas . 32 (232) Yllämainituille kaloille sop1v1a järviä on Suomen eri puolilla, joskaan kaikki lajit eivät ole pystyneet niihin kaikkiin levittäytymään. Ne viihtyvät varsin hyvin monenlaisissa , sekä kylmissä että lämpimissä vesissä
Kuvan neljästä kalalajista kuuluu "yleiskaloihin" kaksi , ahven (2 kpl) ja särki (5 kpl). vsk (233) 33. Muut kaksi, siika (3 kpl) ja kuore, kuuluvat lohikaloihin , jotka viihtyvät parhaiten puhtaissa, niukkaravinteisissa ja hapekkaissa vesissä. SUOMEN LUONTO l 6 /8 1 40 . Ne viihtyvät jokseenkin kaikenlaisissa vesissä
Saman joen eri osat voivat vaihdella paljo n , esimerkiksi putouksesta suvantoon . Taulukko 6. a. Vähät vesikasvit ovat u poskasveja. Evon kalastuskoeaseman ja kalanviljelylaitoksen piiriin kuuluu 26 järveä . Runsasravinteisissa vesissä , joille on tyypillistä rehevä rantakasvillisuus, on yleensä paljon särkikaloja (yläkuva). Lohikalat vallitsevat ; edellisen tyypin kaloje n lisäk i on harjusta, UOMEN LUONlO 16/ 81 aO "k. Niiden alkuperäinen kalasto oli seuraava : ahven 25 järvessä hauki 24 salakka 8 särki 23 sorva 5 made 21 kiiski 2 VIRTAAVAT VEDET Tuhansien järvien Suomessa on myös tuhansia jokia ja puroja . Mei llä asiaa ei juuri o le tarkasteltu tästä näkökulmasta , mu tta läh temällä ympäristötekijöistä , lähinnä vircau no peude ta, pääd ytää n nelj ää n kalaryhmää n : 1. Eutrofisia piirteitä on myös Längelmävedes,ä ja Lohjanjärvessä. 2. C ::, ·:; ::, -= "" "" "' "" ft/) ..J ..J 0:: ::,: a. vuoksi voida luokitella kokonaisina. Jo kia ei tämän 34 (2 34) -~ .E .E .E "" E E E > . a. Keski -Euroopassa onkin jo pitkää n luokiteltu vircaava t vedet kalastovyöh ykkeiksi. r} ·c "" :c,:: ·5 E V ·"" ..!:! "" =C'd ·o "" > C ·2 :r :~ "ö. Kaloja ovat taimen , lohenpoikase t , mutu , kivisimppu , kirjoeväsimppu ja kivennuoliainen . ..J järvinahkiainen X X siika X X X X X X muikku X X X X X X X taimen X X X X X nieriä X X harjus X X X kuore X X X X X X X mutu X X X X X X X salakka X X X X X X X X ruutana X X X X seipi X X säyne X X X X X X X särki X X X X X X X X X sorva X X X X X X toutain X lahna X X X X X X X sulkava X X X pasurt X X X X X X törö X kivennuolia inen X X X X X hauki X X X X X X X X X X X ankerias X X X X made X X X X X X X X X X X kolmipiikki X krmmenpiikki X X X X X ahven X X X X X X X X X X kuha X X X X X kii -ki X X X X X X X X X X härkäsi mppu X X X kivisimppu X X X X X X X X kirjoeväsi mppu X X Yhteensä 10 < 9 9 18 15 21 23 26 11 17 9 j -. lnarinjärvi ja Kilpisjärvi ovat oligotrofisia, samoin Lammin pääjärvi . Niukkaravinteisissa on kaloja vähemmän, multa niitä arvostetaan enemmän. N opea vircaus. Sompiojärvi oli omalaatuinen, matala ja ru115as1uonoinen " kalankasvarusallas". Hyvin nopea vircaus. Pohja o n paljasta ki vikkoa, ns. ·« u > V C '~ a C "' a. Kirjallisuustietoja on täydennetry Helsingin yliopi, 1on eläinmuseon kokoelmista ja suullisin kyselyin. "" C -=~ ·:~ :.c ::, "' C a. Muutamien uomen järvien alkuperäinen kalaslO. Ne ovat pieniä (1 50 ha) ja yleensä ruskeavetisiä. Vesika veja on vähän , uposkasvien ohella joitakin ilmaver oisiakin . eroosiopohjaa ja ved en lämpötila pysyy ke älläkin yleen ä 20 asteen a lapuolella. Pohja on enimmäkseen eroosiopohjaa . Lappajärvi, Konneve.i, Rautavesi ja Päijänne ovat eriasteisesti ruskeavetisiä j3 verrattain vähäravinteisia. Niiden ominaisuuksista ovat kaloille tärkeimpiä virtausnopeus , veden m ää rä ja laatu sekä yhteydet muihin vesiin . Tuusulanjärvi on ryypillinen eurrofinen järvi . Alakuvassa purotaimen
3. 4. Pohja on sekä eroosiopohjaa että sedimenttejä ja vesikasvillisuus on melko monipuolista. euryhaliinit lajit). Kohtalainen virtaus. Pohja on sedimenttipohjaa , vesi on kesällä lämmintä , vesikasveja on paljon ja monenlaisia . Merikalojen varhaiset kehitysvaiheet ovat herkimpiä alhaiselle suolapitoisuudelle. Tämä johtuu särkikaloista, joista monen pohjoisrajan määrää lämpötila. (235) 35. Luvuista on jätetty pois varsinaiset vaelluskalat (lohi, taimen, vaellussiika, ankerias ja nahkiainen) , satunnaiset merikalat ja härkäsimppu. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Pohjanmeressä, jonka suolapitoisuus (3, 5 % ) on lounaisrannikkoomme verrattuna lähes kuusinkertainen, on 120 luukalalajia. Kalat ovat enimmäkseen särkikaloja ja petokaloja . Särkikalat vallitsevat. Silakka , kilohaili , turska, kivinilkka, kampela , pikkutuulenkala ja isosimppu esiintyvät miltei koko rannikkoalueellamme . Sisävesikalojen elintavat murcovedessä ovat olennaisesti samat kuin makeassa vedessä. Sisävesikaloja on eniten lounaisrannikolla. Vesissämme elää 62 alkuperäistä kalalajia, mutca tunneuuja saaliskaloja näistä on vain alun toistakymmentä. Alhaisen suolapitoisuuden vaikutusta tehostaa meillä alhainen lämpötila . MERIALUE Rannikkomme kalasto on erikoinen: siinä on sekaisin meriveden ja sisävesien lajeja, jotka kestävät erilaista suolapitoisuutta (ns . Virtaavan veden särkikalojen ja eräiden ensimmäisen tyypin kalojen lisäksi on haukea , ahventa, säynettä , vimpaa , madetta , ankeriasta sekä joitakin seisovan veden särkikaloja. Kalastommc "tuntemattomista" edustajista useimmat ovat pienikokoisia, joten ne eivät juuri jää pyydyksiin. Myös lämpötila ratkaisee; esimerkiksi törö, turpa ja vimpa eivät esiinny pohjoisissa kylmissä vesissä. Perämeren pohjoisosa Vaasan seutu Saaristomeri Suomenlahden itäosa merilajeja / järvilajeja 8 / 20 19 / 21 22 / 24 16 / 24 suolapitoisuus% 0,3 0,5 0,6 0,3 Merilajeja on vähiten lahtien perukoissa. Petokaloja ovat hauki, made ja ankerias. Virtaavien vesien luokittelua olisi kehitettävä jo kalanhoitotoimienkin pohjaksi. siikaa ja nahkiaista , virtaavan veden särkikaloja (seipi , törö , salakka ja turpa) sekä haukea , ahventa, madetta ja ankeriasta. Se ei ota huomioon SUOMEN LUONTO ) 6 1~1 40 . Esimerkiksi meritaimen pystyy lisääntymään pienemmissä joissa kuin lohi. Meriveden happitilanne on yleensä hyvä syvälläkin rannikkoon työntyvät syvät lahdet voivat olla poikkeuksia . Turska ei siis lisäänny rannikoillamme, mutta se pitää niitä syönnösalueinaan . Jaottelu on kaavamainen . Monet ovat hieman erikoisen näköisiä merilajeja. Suolapitoisuudesta taas johtunee se, että nieriää ei ole tavattu rannikoltamme ja sulkavakin on aivan satunnainen , kirjoeväsimppua on vain Perämeren perukassa, rantaneulaa ja kivennuoliaista vain Suomenlahden itäosassa ja muikkua runsaasti vain Perämeren pohjoisosassa (maiva) ja Suomenlahden itäosassa. Lisäksi siinä on vaelluskaloja. Virtaavan veden särkikalojen lisäksi on sorvaa , särkeä, lahoaa ja pasuria. Rannikovesissä on sisävesikaloille ravintoa keskimäärin enemmän kuin järvissä. , sk joen kokoa , joka sekin vaikuttaa kalastoon . Kuvat ylhäältä alas: isocuulenkala, särmäneula ja mustatokko. Suolapitoisuuden merkitystä havainnollistaa merikalojen ja sisävesikalojen suhde eri alueilla. Rannikkomme murtovesialue on yhtenäinen , joten kulkuesteitä kaloilla ei ole . Niinpä turskan mäti vaatii noin 1 % suolapitoisuuden kelluakseen ja kehittyäkseen. Hidas virtaus
ESIMERKKINÄ LOHI Lohi kutee lokakuun alkupuolella. Muutos, ns. Niinpä lohenpoikasen kiduksiin kasvaa soluja , joilla se voi erittää elimi~töönsä tunkeutuneen ylimääräisen suolan. Suolainen vesi on näet niille ilmeinen leviämiseste. smolttifikaatio, koskee ulkonäköä, elintoimintoja ja käyttäytymistä. On mahdollista, että ne ovat sieltä levinneet Saimaaseen joko Vuoksea ylös tai jo jääkauden loppuvaiheen aikaisia yhteyksiä myöten. Nieriä ja harjus elävät pohjoisessa, mutta järvialueella vain idässä. Poikaset kuoriutuvar toukokuussa , mutta ne jäävät vielä muutamaksi viikok i soran sisään ja elävät ruskuaispussinsa turvin. Osittaisia saman tyypin vaeltajia ovat mm . Lohella on mäciä vähän , joten sen kuolleisuus ei saisi suuri ollakaan . Se on myös helppo saalis kaloille ja linnuille. Ihminen on alkanut täyttää luontoon jääneitä aukkoja siirtämällä kaloja ja istuttamalla niiden poikasia vesiin, joista tähän asti on puuttunut jokin taloudellisesti tärkeä kala. Suurilla rintaevillään se pysyttelee paikoillaan voimakkaassakin virrassa . anadroomisia vaeltajia; ts. Baltian jääjärvi oli tärkeä leviämistie kylmää vettä sietäville lajeille , Ancylusjärvi taas lämpimän veden lajeille , kuten lahnalle ja kuhalle . kuore , harju , säynävä ja seipi: osa niistä nousee kudulle jokiin , osa kutee rannoilla. Sorassa liikkuva vesi tuo mätijyvästen tarvitseman hapen. Se on tullut Ancylusjärven aikana idästä Itämeren altaaseen ja lähtenyt leviämään rantavesiä myöten pohjoiseen. Tämä sisävesikala tarvitsee kivikkoista ja hapekasta , ts. Jäämereen laskevissa vesissä on monta holarktisca eli koko pohjoiselle pallonpuoliskolle yhteistä lajia: siian ja nieriän lajiryhmät , hauki , made , ahven ja kolmipiikki . Leviämisesteet voivat olla myös myöhäsyntyisiä; esimerkiksi Vuoksen voictaneita kaloja on todennäköisesti ollut silloin, kun Imatra oli nuon . Sitten se muuttuu ns. Vaelluskaloille on rärkeärä säilyttää kudostensa ja verensä oi kea suolapitoisuus ympäristön muuttuessa (31). Kun jokiveden lämpötila keväällä nousee noin SUOMEN LUONTO \ 6/ 81 40 ,sk.. LEVIÄMINEN JA SEN ESTEET Hauki, ahven, made , särki, muru ja taimen esi intyvät koko Suomessa joskaan eivät kaikissa vesissä. MERELLE POIKASEN MIELI Lohenpoikanen elää joessa 2-4 vuorta. Kalat ovat aitoja vesieläimiä ja monen leviämiskyky on kovin huono. Kivennuoliaista on Itämeren län sirannikon sisävesissä vain Ruotsin eteläosassa, mutta itärannikolle laskevissa vesissä Kemijoen alajuoksulle saakka. Siksi se etsiytyy virtaan , jossa muut kalat eivät selviydy ja piiloutuu siellä kivien alle. Järvilohi , lohen sisävesim uoto, elää meillä vain Saimaan alueella. vaelluspoikaseksi. Makea jokivesi on aivan toienlainen elinympäristö kuin suolainen merivesi . Kivennuoliaisen levinneisyys ei johdu ilmastosta. Suomen kaloista ovat loh i, taimen, vaellussiika, nahkiainen , vimpa ja rurpa ns. Lauri Koli 36 (236) Kutuseuduilta väljille vesille Lähes kaikki kalat liikkuvat kurupaikan ja syönnösalueen välillä, mutta varsinaisia vaeltajia ovat ns. Se ehti Perämeren perukkaan, mutta sitten suolainen Litorina-vaihe keskeytti sen leviämisen . Ankerias on ns . matalaa vettä. Kesäkuussa poikanen ecsii itselleen koskesta paikan, jota se puolustaa reviirinään muita kaloja vastaan. Sen mäti hautautuu kosken sorapohjaan , suojaan mätiä syöviltä kaloilta ja pohjaeläimiltä. Lohenpoikanen on ravintokilpailussa suhteellisen heikko. Itämeren varhaisvaiheet auttoivat sisävesi kalojamme leviämään. Koska ne elävät myös virtaavissa vesissä ja kestävät 0,6-0, 7 % suolapitoisuutta, ne ovat voineet levitä vesistöstä toiseen pitkin rannikkoa ja joskus myös sisävesien haaraucumiskohdisca , bifurkaarioisca. Maanselän vedenjakaja esraa monien kalojen leviämisen pohjoiseen: kiiski , seipi , säyne , särki ja kivisimppu. vaelluskalac. Ankerias vaeltaa päin vastoin: se kutee meressä ja nousee poikasvaiheen jälkeen jokiin aikuistumaan . Suolaisuutta se ei siedä juuri ollenkaan . Sillä on pohjanvärinen , vihertävänruskea ja pilkullinen suojaväri, jonka rummuutta se pystyy säätelemään pohjan mukaan . Näiden vaiheiden muistona on järvissämme nyt kaloja , jotka eivät pysty leviämään voimakasta virtaa vastaan. Ne saattavat joutua odotta· maan suotuisia leviämistilanteita tuhansia vuosia. kacadroominen vaeltaja. Lohenpoikasesta tulee hopeanhohtoinen smoltti, jonka pituus on keskimäärin 16 cm ja joka painaa noin 35 g. Päijänteestä nämä kolme kalaa puuttuvat, eikä syynä voine olla veden laatu tai jokin muu järven ominaisuus. ne kutevat ja niiden poikasten varhaiskehitys alkaa joessa , mutta ne kasvavat aikuisiksi meressä. Laatokassa ne elävät
Meritaimenjokia oli 47 , nyt enää viisi . Silloin ne jo tuntevat synnyinjokensa hajun ja suunnistavat sen mukaan. Ne tulevat suoraan ulapalta syntymäjokensa suualueelle. Osa koiraisra nousee kudulle jo ensimmäisen merivuoden jälkeen, 1, 5-2 -kiloisina. 10 asteeseen , reviiriään puolusraneesta lohenpoikasesta tulee parvikala , joka lähtee muiden poikasten kanssa merivaellukselle. MERI ON RUOKA-AITTA Jokikuruiser vaelluskalar ovat alkujaan sisävesikaloja. Suomessa on ollut 18 Itämereen laskevaa lohijokea; jäljellä on kolme . Viimeksikuluneet vuosikymmenet ovat olleet vaelluskalakannoille erityisen tuhoisia, kun jokia on pilattu jätevesillä ja voimalaitoksilla. Pienet myllypadot ovat jo kauan estäneet pienten vaelluskalalajien nousun kutupaikoille. Merkinnät ovat osoittaneet , että Perämereltä kesäkuun alussa lähteneet lohet saavuttavat Ahvenanmeren vuodenvaihteen aikoihin ja jatkavat sieltä edelleen Itämeren eteläosaan asti. Samalla parvet vähitellen hajoavat. Taimen taistelee Kiutakönkään kuohuja vastaan päästäkseen kutupaikalleen. Lohen syönnösvaellus meressä kestää vuodesta viiteen vuoreen. Osa lohista tosin jää Selkämerelle koko syönnösvaelluksensa ajaksi. Vaelluskalajokien rakentaminen on ollut kalataloudellisesti hyvin lyhytnäköistä, sillä niiden tuottamat poikaset voisivat tuoda merten runsaita ravintovaroja ihmistenkin käyttöön. Naaraat nousevat jokiin kudulle tavallisesti vasta kolmen merivuoden jälkeen. Ne tarvitsevat edelleen makeaa vettä nuoruusvaiheissaan, mutta siirtyvät sitten käyttämään meren runsaampia ravintovaroja. Jokisuun lähellä se vielä syö muutaman viikon ajan pinrahyönreisiä , mutta siirtyy sitten petokalana ulapalle. V AELLUSKALAKANTOJEN KOHT ALONHETKET Melkein kaikki , mitä ihminen tekee jokiluonnolle, on haitallista vaelluskaloille, sillä lisääntyminen on niiden elämänkierron heikoin kohta. Ilmeisesti lohet hakeutuvat lopuksi kutemaan samaan koskeen, jossa ne itse aikoinaan kasvoivat ennen merivaellustaan . Pyynti on helppoa kapeissa jokiuomissa, ja kalastajat ovatkin jo ammoin tuhonneet monia vaelluskalakantoja liiallisella pyynnillä. maan sijaintinsa auringon avulla (30). Suurimmat lohet ovat useimmiten koiraita, jorka ovat kasvaneet meressä yhtäjaksoisesti 4-5 vuotta. Itämeren luonnontilaiset vaelluskalakannat ovat lähellä loppuaan. Niiden säilyminen riippuu nyt elävän sukupolven teoista. Jätevedet heikentävät talven happitilannetta, levänkasvu ja eloperäiset jätteet tukkivat soran ja tukehduttavat mädin. Kehityksensä kuluessa ne ovat sopeutuneet elämään suolaisessa vedessä. Tornionjoen , kullakin sivuhaaralla on omat lohikantansa. Suurten lohijokien , esim. Jorma Toivonen (237) 37. Perämeren kalasrajar sanovat näitä kosseiksi , Tenon kalastajat rireiksi . Tyynen meren lohet pystyvät ulapallakin paikantasuoMEN LUONTO ) 6181 40 . Näitä koukkuleukoja sanotaan kojamoiksi. Lohet osuvat jokensa suulle noin 20 kilometrin tarkkuudella (29) . vsk. Kun joki porrastetaan nykyiseen tapaan voimalaitosten sarjaksi , vaelluskaloille ei jää mitään mahdollisuuksia. TAKAISIN SYNNYINJOKEEN Lohet ovat taitavia suunnistajia. Ne ovat silloin lähes 10-kiloisia. Tornionjokea kohti vaeltava lohi ei seuraa orjallisesti rannikkoa, vaan oikaisee useimmiten Merenkurkusta suoraan Perämeren halki kohti jokisuuta. Ne ovat jääkauden jälkeisinä aikoina sopeutuneet kunkin jokihaaran erityisolosuhteisiin. Joessa sen ravintona olivat pohjaeläimet, veden tuoma plankton ja pinrahyönreiser. Merivaelluksellaan lohet seurailevat samoja reittejä vuodesta toiseen
Kutu saattaa jatkua jopa kaksi vuorokautta . Nahkiaiset ovat noin 12 cm mittaisia kun ne aloittavat loisvaiheen meressä . Taloudellista arvoa sillä ei ole. Tärkeimmät niistä laskevat Perämereen ja Selkämereen. Se nostaa suurimmat kivet imusuullaan ja pyyhkäisee hienomman aineksen voi makkailla pyrstönl iikkeillä . Pikkunahkiaisella ei ole loisvaihetta, sillä se ei syö aikuisena lainkaan. Itämeressä ja siihen laskevissa joissa se on satunnainen. Seuraavana kesänä toukkia ilmaantuu hienommalle sodim enttipohj alle , aina kuitenkin virtaavaan veteen. Nahkiainen Tavallisen nahkiaisen (Lampetra flu viatifis) lisäksi Suomessa elää kaksi muutakin nahkiaislajia, pikkunahkiainen (L. Nahkiainen kaivaa kutupesän eli kutukuopan. PESÄ JA KUTU Kutu alkaa Suomessa to uko-kesäkuun vai hteessa , kun jokivesien lämpötila kohoaa 1214 asteeseen. vsk.. Nahkiaisen sisävesimuodon on todettu syövän muikkua , siikaa, kuhaa ja kuoretta. N yt nahkiaisen tiedetään lisääntyvän enää 28 joessa. Ne ovat noin senti n mittaisia " likom atoja", jotka virta vie pesästä kosken hienohiekkaiseen alaosaa n . Useimmat 38 (238) Nahkiainen ei ole varsinaisesci kala vaan ympyräsuinen, kaloja alkeellisemman eläinryhmän eduscaja. Ruokana ovat virran kuljettamat mikroskooppiset kasvit ja eläimet, esimerkiksi piilevät. Amerikan suurissa järvissä elää sen mereen vaeltam ato n muoto. Mereen vaeltaminen alkaa esimerkiksi Kymijoessa toukokuun alkupuolella . Sen silmän cakana näkyy seicsemän kidusa ukkoa . Nahkiainen ja pikkunahkiainen ovat LänsiEuroopassa Itämereen , Atlanttiin ja Välimereen laskevien vesistöjen asukkaita . Nahkiaisen syöntij älkiä o n rannikoillamme tavattu silakoista ja turskasta. Ne kaivautuvat si ten , että vain vastavirtaan suuntautunut suu jää näkyvii n . Tätä varten se imeytyy imusuullaan kaloihin ja puhkaisee ihon suuta reunustavilla ham paillaan . Se elää meressä kaksi tai kolme vuotta syöden kalojen verta ja ku doksia. Kun toukkavaihetta on kestänyt 4-6 vuotta, tapahtuu muodonvaihdos m ereen vaeltamista edeltävänä kesänä . Pikkunahkiainen ei vaella mereen . Ne eivät valitse syntymäjokeaan yhtä ehdottomasti kuin lohet, vaan osa saattaa nousta lähistön muihin jokiin . Se elää jokseenkin koko Suomessa lukuunottamatta Maanselän pohjoispuolisia alueita ja Koutajoen vesistöä. Koiras kietoutuu sen ympärille siten , et· tä su kuaukot ovat lähellä toisiaan. Siellä niitä tavataan koko ensim m äisen kesän aja n . Parhaat saaliit saadaan syys-lokakuussa ennen jäiden tuloa. JOKIIN KUTEMAAN Elokuussa nahkiaiset alkavat nousta kutujokiin. Ne vaeltavat kutualueelle , kutevat ja kuolevat. Nahkiainen on ennen elänyt useimmissa Itämereen laskevissa joissamme , mutta vesien likaaminen ja jokien patoaminen ovat olleet sille tuhoisia . Suomenlahden kalastajat ovat havainneet nahkiaisen syövän lohisiimojen syötteinä käytettyjä kilo haileja ja silakoita. LOISENA MERESSÄ Nahkiainen on aikuisena loinen. Merinahkiainen elää Atlantin valtamereen laskevissa vesistöissä, Euroopan puolella Norjan Varanginvuonolta Välimeren länsiosiin saakka , Pohjois-A merikassa Floridaan saakka . Nahkiaispyynti tapahtuu nousun aikana kutujoissa. SUO MEN LUONTO ) 6181 40 . Sen päätyttyä nahkiaiset pian kuolevat; ne kutevat vain kerran . Nuoret nahkiaiset viettävät vielä talven joessa . Kuceva naaras kiinnittyy imukupillaan pesän reunaan. MONTA VUOTTA JOENPOHJALLA Toukat kuoriutuvat 10-12 vuorokaude n kuluttua. Naaras laskee mätiä vähitellen , koiras hedelmöittää sen aina heti. sukukypsät nahkiaiset kuitenkin ta lvehtivat joessa. planen) ja merinah kiainen (Petromyzon m arinus). Vuoksen, Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöissä sekä Neuvostoliiton puolella ainakin Laatokassa elää mereen vaeltamattomia nahkiaisia . Vaellus hiljenee vuodenvaihteen jälkeen , mutta esimerkiksi Vantaaseen nahkiaisia nousee vielä toukokuussakin . Pikkunahkiaiset tulevat sukukypsiksi pian aikuistumisen jälkeen
Savustaminenkaan ei enää työllistä yhtä monia jokivarren asukkaita kuin ennen. Kiiminginjoki , 8. 1. Tämä pienentää nahkiaistuotantoa entisestään . Iijoki , 7. Kyrönjoki , 17. yksilöön. Kokemäenjoki, 23 . 26. Urpalanjoki . Erkki Ikonen (239) 39. Pohjajoki, 21. Virojoki , 28. Nahkiaisenpyynti tuonaa enää murto-osan siitä, minkä jokemme luonnontilaisina rno11aisiva1. Simojoki, 4. Kalajoki , 12 . Summajoki , 27 . Kemijoki, 3. Kuivajoki , 5. Osaltaan sitä kuvastaa nahkiaisjokien väheneminen . Lestijoki , 14. Siiponjoki, 13. Toukka-alueeksi jää vain se joenpohjan osa , jonka aines soveltuu kaivamiseen ja jota jatkuvasti peittää virtaava vesi . Isojoki, 19. ahkiaista pyydetään 28 joessa , muna nahkiaisia saan aa esiintyä myös muissa tässä mainitsema11omissa joissa . Tornionjoki , 2. 18. ahkiaisen kutualueita on kymmenienkin kilometrien päässä merestä. Vuosisadan alussa meillä oli 3 5 merkittävää nahkiaisjokea , joista 2 5: llä harjoitettiin kaupallista pyyntiä; nyt pyydetään kaupallisesti enää noin 15 joella . 1970luvun kuluessa Suomen nahkiaissaalis sup1stu1 lähes 3 milj . Siikajoki , 10. 15. Pyhäjoki, 11. Voimatalouden vuosija vuorokausisäännöscelyt kuivaavat osan toukka-alueista ja pysäyttävät virtauksen toisilla. Merikarvianjoki , 20. Kymijoki. Oulujoki, 9. Teu vanjoki . Pohjaan kaivautuneet nahkiaistoukat eivät pysty siirtymään paikasta toiseen esimerkiksi vuorokausisäännöstelyn tahdissa. Lapuanjoki , 16. Eteläjoki , 22. Joen patoaminen lyhentää kutemiseen sopivaa jokiosuutta ja vähentää poikastuotantoa. Eurajoki, 24. Olhavanjoki, 6. UO IEN LUONTO \ 6/ 81 40 vsk Kuvio 10. Perhojoki. Vantaanjoki , 25 . : ~ ·, ~ ~ PADOT JA SÄÄNNÖSTELYT Suurimman osan elämästään nahkiainen tarvitsee virtaavaa, makeaa vettä. Nahkiaisen levinneisyys Suomessa. Tällaista pohjaa on yhä vähemmän. yksilöstä 2-2, 5 milj
leptodactylus), kolorapu (A . Y mpäristövaatimuksiltaan ja elintavoi ltaan se on varsin samanlainen kuin kotimainen rapumme (48). Se ei menesty vesissä , jotka ajoittain kuivuvat tai jäätyvät pohjiaan myö ten. Äskettäin Suomessa tehdyt akvaario kokeet (41) tosin osoittavat , että viileässä vedessä ( + 11 °) rapu sopeutuu ainakin lyhytaikaisesti ympäristöön , jonka happikyllästeisyys on 30 % (noin 3,2 milligrammaa litrassa). Moni suomalainenkin on viime vuosina tutustunut näi hin enemmän tai vähemmän onnistuneissa merkeissä , sillä kauppojen pakastetut " turkkilaiset " ja ''venäläiset' ' ravut samoin kuin ''vuoristoravut '' kuuluvat näihin lajeihin . Vedessä tulee lämpimänä vuodenaikana ol la happea vähintään 5 milligrammaa litrassa. vsk.. Näissä oloissa ravun ''veren '' eli hemolymfan hape nsidontakyky ja siten myös hapenkuljetuskyky kasvaa . Täplärapu on osoittanut pystyvänsä elämään ja lisääntymään vesissämme . Euroopan sisävesissä elää sen sukulaisia: kapeasaksirapu (A. Se kestää rap uruttoa. Se kamaa kovin kylmiä vesiä , kuten lähdevesiä ja syviä järviä. 40 (240) SUOMEN LUONTO \ 6/ 81 40 . Eläintieteellisesti se kuuluu äyriäisiin , mutta kalataloudessa ja keittokirjoissa se käsitellään yhdessä kalojen kanssa. Tästä johtunee, että rapu ei menesty umpeenkasvavissa vesissä , joissa on runsaasti mätänevää ja happea kuluttavaa kasvimassaa. RAPU ON V AA TELJAS Rapu vaatii paljon ympäristöltään . Rapu, krapu, jokirapu, jokiäyriäinen Kotoisen äyriäisemme (Astacus astacus) nimi on vakiintunut ravuksi. Happea rapu vaatii yhtä paljon kuin lohikalat . TÄPLÄRAPU Suomessa esiintyy nyt kolmaskin rapulaji , Pohjois-Amerikasta tuotu täplärap u (Pacifastacus leniusculus). pallipes) ja kivirap u (A. Lupaavien tulosten johdosta sen istutuksia ryhdyttäneen lähivuosina jatkamaan ja laajentamaan (44, 4 5). Se kuuluu kymmenjalkaisten lahkoon, jossa on kaikkiaan noin 8 000 lajia. Rapu kuuluu niihin perin harvoihin selkärangattomiin eläimiimme, joilla on ihmiselle suoranaista taloudellista arvoa. Veden tulee olla suolatonta, sillä se ei kykene lisääntym ää n eikä vaihtamaan kuortaan murtovedessä, jossa on suolaa yli ,05 % . Onpa itäeurooppalaista kapeasaksirapua satunnaisesti tavattu itärajamme tuntuman vesistä ( 4 7). torrentium). Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos on vuodesta 1967 lähtien tutkinut mahdollisuuksia elvyttää sen avulla ruttovesien ravuntuotantoa
Suomessa on ·vastikään todettu , että happamassa ympäristössä sen " veren" hapenkuljeruskyky ei pysty sopeutumaan niukkaan happeen. Niitä aiheuttavat bakteerit, virukset ja loiset, mutta myös ravitsemushäiriöt ja kasvaimet. rapuruhojen selvittämisessä , koska jokirakentaminen usein vaikuttaa epäsuoru1sasti molempiin . Luonnonvesien sairaita kaloja on käytännössä jokseenkin mahdotonta hoitaa , kun sen sijaan viljelyaltaiden kaloja voidaan sekä lääkitä että niiden tauteja torjua ennalta. Yleensä tulehdus rajoittuu pintaan , mutta lämpimän veden aikana se voi kehittyä yleistulehdukseksi, johon kala kuolee. Parasta elinympäristöä ovat suojaa tarjoavat kivikot ja kalojen kaivamiseen soveltuvat pohja-alueet. Monet kalataudit esiintyvätkin vain kalaviljelylaitoksilla. On mahdollista, että edellämainitut bakteerit eivät ole taudin ensisijaisia aiheuttajia vaan ne ilmestyvät viruksen tai muun alkuperäisen taudinaiheuttajan jälkeen . Tärkeintä on pohjan laatu 0,5-3 metrin syvyydessä , sillä tämä on ravun tavallisinta elinja ruokailuympäristöä . Aeromonas, Pseudomonas ja Proceus) aiheuttamia sairauksia, joiden yhteisiä oireita ovat läikät , ihon tulehtuneet haavaumat. BAKTEERITAUTEJA Låikkå"caudiksi sanotaan monien eri bakteerilajien (mm. Poikkeuksellisesti voi kalojen joukkokuoleman syynä olla kulkutautikin, mutta yleensä luonnonvesien kalat sairastuvat yksittäin , ihmisen huomaamatta. Järvien ja jokien säännöstely vaikuttaa eniten juuri tähän kapeaan rantavyöhykkeeseen. Kuonaan vaihtava rapu on erityisen herkkä ympäristönmuutoksille, myöskin happamuuden lisääntymiselle. Kai Westman SUOMEN LUONTO ) -6/ 81 40. Allaskalojen taudinmääritys on ymmärrettävästi myös paljon helpompaa kuin luonnonvesien sairaiden kalojen . Sairastuneiden kalojen karsiutuminen on niissä vähäistä, koska petoja ei juuri ole ja kalat ovat keskenään samankokoisia, joten kannibalismiakaan ei esiinny. Happamuuden sietokyky riippuu kuitenkin monista tekijöistä , esim. Kalanviljelylaitoksissa olosuhteet ovat tykkänään toisenlaiset, ja niiden kalat sairastuvat paljon helpommin . On mahdollista , että se ei pysty ottamaan vedestä kuorenrakennukseen tarvittavaa kalkkia, jos vesi on hapanta (42). Lyhytaikaisesti se tosin sietää suurempaa happamuutta, jopa pH 4:ää, mihin viittaavat myös Pohjanmaan joilla viime aikoina tehdyt havainnot (40, 41, 43) . Kalojen taudeista Kaloja kiusaavat samantapaiset taudit kuin muitakin selkärankaisia. Yleisimmillään se on keväällä vesien äkkiä lämmetessä, jolloin ilmenee joukkokuolemiakin. Läikkätauti on meillä etenkin ahvenen ja hauen tauti, mutta se on todettu myös kuhassa, siiassa, muikussa ja eräissä särkikaloissa. Ovathan kalatiheydet niissä luonnonvesiin verrattuina 100-1 000 -kenaiset eikä niiden ravinto koskaan ole täysin luonnonravinnon veroista . vesiruttoa ja ärviää. Sanotaan myös , että sen kuori jää ohueksi. Niiltä se ei löydä suojapaikkoja eikä pysty niitä itse kaivamaan . Läikkien koko, muoto ja paikka vaihtelevat, mutta tavallisimmin niitä on keskellä kylkeä peräaukon kohdalla. HAPAN VESI ON ONGELMA Rapu elää sekä kirkkaassa että ruskeassa vedessä. Havainto on tärkeä mm. vsk. Kutu näyttää edistävän taudin puhkeamista. POHJA ON TÄRKEÄ Parasta rapuveden pohjaa on liejuron , kiinteä pohja. Siksi se on rapukannoille tuhoisaa . Erityisen hyvin se näyttää viihtyvän jokivesistöissä, mihin m yös sen vanhat nimitykset jokirapu ja jokiäyriäinen viittaavat. Niillä sen on vaikea liikkua. Happamuutta se kestää huonosti. happamuuden muutosnopeudesta ja kestosta, lämpötilasta, raudan ja hapen pitoisuuksista sekä rapujen aktiivisuudesta ja elämänvaiheesta . Se näyttää karttavan myös soistuvia rantoja , joiden sammalpeite ulottuu syvään veteen saakka, samoin tiheätä vesikasvillisuutta, esim . Kun kalat kuolevat joukoittain, on syynä yleensä veden äkkimuutos , kuten myrkky, saastuminen tai tästä johtuva happikato, joskus vain veden voimakas lämpeneminenkin. Karuissa ja vähäkalkkisissa vesissä rapu kasvaa hitaasti. Pehmeällä liejutai mutapohjalla rapu ei viihdy , ei myöskään paljaalla kalliopohjalla eikä hiekkarannoilla tai tasaisilla matalilla alueilla. Vaikka rapu näyttää ainakin lyhytaikaisesti sietävän sekä hapen niukkuutta että melkoista happamuutta, se ei kestä niitä yhdessä . Ruotsissa , Norjassa ja Tanskassa (39) sen on todettu viihtyvän huonosti vesissä , joiden happamuusluku (pH) on pienempi kuin 6. Jos se selviää hengissä , tulehdusmuutokset muuttuvat kylmässä ve(241) 41. Mutta jos olosuhteet ovat muuten suoruisat , ravulle kelpaavat monenlaiset vedet: järvet, joet, lammet ja purot. Tauti vaivaa sekä makeanveden kaloja että merikaloja. Sairas kala näet joutuu helposti petokalan saaliiksi tai kuolee ja painuu pohjaan
Virustautien torjunnassa on ennaltaehkäisy SUOMEN LUONTO l 6/ 81 40. Se vaivaa Itämeren ankeriasta ja aiheuttaa varsinkin suun ympäristöön vaaleanharmaita ja kiinteitä , kukkakaalimaisia uudismuodostumia. Silmät tummenevat ja pullistuvat ulos. Suomessakin se on tunnettu kauan . Aluksi ne näkyvät iholla pullistumina, jotka puhjetessaan jättävät märki42 (242) viä avanteita. Vaikka evämädän yhteydessä on todettu lukuisia bakteerilajeja , taudin varsinaisia aiheuttajia ovat ympäristötekijät. Joskus kuitenkin syylien paikalle voi syntyä tulehdus, joka johtaa muunlaisiin tauteihin. Sitä esiintyi jo 19 30-luvun lopussa Saksassa, mutta merkittäväksi se tuli vasta puhjettuaan 1950-luvulla Tanskassa. Kokeellisesti sen on todettu tappavan muirakin kaloja kuin lohikaloja ja ankeriasta . Eloonjääneistä tulee piileviä taudinkantajia. Sen kalanviljelylle aiheuttamat tapp10t ovat yleensä vähäisiä . Meillä se on lähinnä merikalojen, ennen muuta kampelan tauti, mutta yksittäistapauksia on todettu silakastakin . Viime aikoina on kehitetty mm . Myös akvaariokalat saattavat sairastua siihen. Kulutukseen menevissä kaloissa voi olla hoidon jäljiltä varsin pitkäänkin haitallisia antibioottijäämiä. Muista bakteeritaudeista mainittakoon kalatuberkuloosi, jota on silloin tällöin todettu sekä akvaariokaloissa että luonnonvesien kaloissa. M yksobakteerin aiheuttama kidusculehdus vaivaa alkukesällä pienimpiä poikasia sellaisilla kalanviljelylaitoksilla , jotka käyttävät pintavettä. vibrioosia vastaan rokotetta , ja tulevaisuudessa rokottaminen ilmeisesti onkin lääkehoitoa tärkeämpi torjuntakeino. Useimmat sairastumiset ovat ilmenneet heinä-elokuulla, joskus vielä syyskuussakin meriveden ollessa lämpimimmillään. Kuolleisuus vaihtelee; se saattaa olla 30 % ja enemmänkin. Tauti esiintyy luonnonvesien särkikaloissa ja viljellyissä lohikaloissa. Evämätää esiintyy sekä luonnonvesien kaloissa että viljellyissä kaloissa ja akvaariokaloissa . Kuolleisuus on suuri , eikä tautiin tunneta mitään hoitokeinoa. Lohikalojen paisecaudin aiheuttaja Aeromonas salmonicida on yleensä kalanviljelylaitosten vitsaus , mutta Skotlannissa sitä on tavattu luonnonvesissäkin, joiden kalakanta on erityisen runsas. Tarttuva haimakuoliotauti (IPN) on peräisin Pohjois-Amerikasta, missä se on levinnyt 1950luvun kalansiircojen välityksellä. Se on verraten vaaraton tauti, josta kalat saattavat parantua täydellisesti . Syyfå"cautia (papillomatosis) pidetään myös virustautina. Kalojen virussairauksiin ei tunneta hoitokeinoja, joten lääkehoito ei auta kalanviljelylaitoksillakaan. Tauti aiheuttaa kasvainta muistuttavia muodostumia sekä makeanvedenettä merikaloihin. Vibrioosi tunnetaan nykyisin lähnnä kirjolohen kassikasvatuksen vitsauksena , vaikka sen aiheuttajabakteeri (Vibrio anguillarum) on sama kuin ankeriaan punaisen paisetaudin. Vibrioosi todettiin meressä kasvatettujen kirjolohien tautina Norjassa ensimmäisen kerran 1964. Tanskaan se tuli 1963, ilmeisesti Ranskan kautta. Eviimiidå"n ensisijaisena syynä ovat heikot elinolosuhteet, kuten liiallinen kalatiheys. Tyypilliset muutokset alkavat evien punoituksena. Tauti hoidetaan erilaisilla kylvetysaineilla. dessä kroonisiksi. vsk.. Tämä tauti on verrattain yleinen koko Keskija Etelä-Euroopassa sekä Tanskassa; Ruotsissa ja Norjassa sitä on esiintynyt satunnaisesti. Tauti aiheuttaa iholle pistemäisiä venymiä. Lohikaloissa esiintyy vaarallisia virustauteja, mutta toistaiseksi niitä ei ole meillä todettu. Herkimmin siihen sairastuu järvitaimen. sopimattomat allasrakenteet tai veden liian niukka juoksutus. VIRUSTAUTEJA Lymfokyscis-niminen virustauti on levinnyt ympäri maapallon. Pari seuraavaa saattavat ilmaantua meillekin: Kirjolohen verenvuotoseptikemia (VHS) on kirjolohenkasvatuksen pelätyimpiä virussairauksia. Lihaksistoon tulee laajoja punertavia märkäpesäkkeitä, ja perna laajenee voimakkaasti. Suomessa ensimmäiset tapaukset ilmenivät merikasvatuksessa 1976, ja seuraavana vuonna tauti oli jo verraten yleinen. Nimensä tauti on saanut lihaksensisäisistä paiseista. Lääkehoidolla voidaan poikkeustapauksissa vähentää tappioita , mutta pysyvän ratkaisun edellytyksenä on ympäristön parantaminen. Evien pehmeät osat saattavat vähitellen kuolioitua pois , niin että vain ruotopiikit jäävät törröttämään . Hoitona käytetään antibiootteja ja muita lääkkeitä. Vibrioosia voidaan hoitaa sulfalla ja antibiooteilla. Yleisin tauti on annoskalojen kokoisilla ja sitä pienemmillä kirjolohilla; muista lajeista sitä ei tunneta. Sen aiheuttamat tappiot vaihtelevat verrattain paljon. Tauti aiheuttaa sisäelimiin ja lihaksistoon voimakkaita verenvuotoja , joiden vuoksi kalat käyvät kalpeiksi. Niihin syntyy paikallisia verenpurkauksia , jotka jatkuvat tulehduksina. Kukkakaalicautia pidetään myös virustautina, joskaan aiheuttajavirusta ei ole onnistuttu eristämään . Tämä virustauti vaivaa lohensukuisten kalojen pieniä poikasia; se on todettu ainakin purotaimenessa ja kirjolohessa
__. Sarkomatoosi aiheuttaa vaaleanharmaita , ihosta selvästi kohoavia kasvaimia , joiden leikkauspinta on harmaa. Todennäköisemmin on kuitenkin syynä saastumisen tai muun ulkoisen tekijän heikentämä elinympäristö. Sen esiintyminen kalanviljelylaitoksessa osoittaa, että olosuhteissa on vikaa. Pinnalle nostettuna vesihomekasvusto on harmaata , nukkamaista ja villavaa peitettä. Niinpä mäti tai poikaset on hankittava sellaisilta laitoksilta , jolta taudit varmasti puuttuvat . Meilläkin tautia on todettu yksittäistapauksina hauessa ja särkikaloissa. Tauti leviää veden mukana ja kosketustarruntana. Esim. Muualla se on makeanvedenkin haukien sairaus. Niinpä vesihomeen lääkehoitoonkaan ei kannata ryhtyä ennen kuin taudin perussyy on korjattu. ................ ,·sk. Sitä esiintyy Porvoon ja Uudenkaupungin välisen merialueen hauissa, myös koko Ahvenanmaan alueella. Hauen sarkomatoosi on meidän oloissamme ainoa merkittävä kalojen kasvainsairaus . Tauti on aikaisemmin esiintynyt Brittein saarilla , Espanjassa, Ranskassa ja ilmeisesti myös KeskiEuroopassa. Muutama epäilty tapaus on tavattu Suomestakin. kroonisen läikkätaudin tulehduttama ihoalue saa kylmän veden aikana peitteekseen vesihomekasvuston. > Kun pyydyksistä löytyy sairaita ja viallisia kaloja, epäillään syyksi usein mikrobeja, loisia tms. ...,. SIENIT A UTEJ A Vesihometta ( mm. Se näkyy parhaiten, kun kala on vedessä. Kidusrutto on Keski-Euroopassa karpinviljelyn vitsaus , jonka aiheuttaa Brachiomyces-leväsieni. Ruotsin lohijoissa ja kalanviljelylaitoksissa sitä on tavattu vuosina 1975-1980, mutta ei sen jälkeen. Muita muutoksia ei kalaa avattaessakaan havaita , mutta kuolleisuus saattaa olla erittäin suuri . Voimakas kidusrutto aiheuttaa paikallisia kuolioita kiduksiin . Niiden seurauksena voi silakkakin jäädä silmättömäksi. Sitä on todettu !ohessa sekä merija järvitaimenessa, mutta ei kirjolohessa, nieriässä eikä siiassa . ratkaisevaa . Suuren hauen kasvainten läpimma voi olla jopa 10-15 cm ja paksuus 2-3 (243) 43. Saprolegia ja Achlya) esiintyy kalojen iholla verrattain yleisesti niin luonnonvesissä kuin viljelyaltaissa ja akvaarioissakin. MUITA KALATAUTEJA UDN eli ulcerative dermal necrosis on sukukypsien lohikalojen tauti , jonka aiheuttajaa ei tunnesuoMEN LUO TO )6 / 81 40 . UDN:n määrittäminen on vaikeata mutta hoito tuloksekasta , joskin työlästä ja kallista: kaloja kylvetetään laimeassa formaliinissa kolmasti viikossa . "C C " i · -;;;...;;.:n.:;.._ ...... Näin saadaan kuolleisuus kokonaan torjutuksi . ta. Vesihome ei ole itsenäinen taudinaiheuttaja , vaan se esiintyy muiden tautien yhteydessä toissijaisena vaivana. Kalan päähän tai muualle ilmestyy vaaleita ja kaarevia , hevosenkengänmuotoisia ihonmuutoksia, joita myöhemmin peittää vesihomekasvusto
vsk.. Varsinkin pienet poikaset kuolevat tautiin helposti. Sen aiheuttaa siimaeliöihin kuuluva Coscia neca crix. (Diplostomum spathaceum) roukkavaihe . Kalanviljelylaitokset voivat torjua tautia torjumalla lokkeja ja hävittämällä kotilot tuloveden alueelta. Se aiheuttaa kalan pinnalle ohuen, samettimaisen , sini harmaan peitteen , joka näkyy parhaiten kalan ollessa vedessä. Kalan silmän linssin pinnalla elävä imumadon toukka aiheuttaa loiskaihia, joka johtaa jopa täydelliseen sokeuteen. Tauti ei tartu muihin kalo ihin eikä ihmiseen , joten kookkaan kalan voi kä yttää ihmisravinnoksi leikkaamalla rakkulat pois. Haukimato on hauen suolessa elävä lapamatoIaji (Triaenophorus nodulosus), joka jää p yytäjä!SUOMEN LUONTO \ -6 181 40. Munasta kuoriutuva miracidium-toukka tunkeutuu kotiloon , jossa se muodostaa lukuisia noin puolen millimetrin mittaisia cercaria-roukkia. jonka itiöt täyttä vät rakkulan maitomaisella massalla . Taudin sairastuttamia haukia on meillä tavattu sekä murtovedestä että sisävesistä. Ihosamennus on eräiden kalanviljelylaitosten melko tavallinen lohikalojen tauti. Sitä voidaan vastustaa erilaisilla kylvetyksillä . Sokea kala on lokeille ja muille linnuille helppo saalis, joten kiertokulku jatkuu . Valkopilkkutautia on luo nnonvesien kalojen , viljeltyjen kalojen ja akvaariokalojen tauti, jonka aiheuttaa lcthyophthirius mulnfiliis -niminen ripsieläin . Verenkierron avulla ne pääsevät silmän linssiin eli m ykiöön. Paikoin sarkomatoosin sairastuttamia haukia väitetään olevan jopa 10 % haukisaaliista. Suku kypsä loinen on kaloja syövien lintujen loinen, ja sen munat leviävät vereen ulosteiden mukana . Se vaivaa siian lisäksi muikkua aiheuttamalla lihaksi in kapselin ympäröimiä itiöpesäkkeitä. N äiden maitomaisessa sisällössä on joukoittain itiöitä. Tartunnan voimakkuudesta riippuu , miten täydellisen sokeuden ne aiheuttavat. Toinen saman suvun itiöeläin (Hennegu ya sporospermica) aiheuttaa hauen mätiin mätipallon kokoisia rakkuloita , jotka m yös sisältävät maitomaista itiömassaa. Se aiheuttaa iholle vaaleita , nuppineulanpään kokoisia pisteitä. Loinen elää m yös kidusten pinnalla, jolloin kuolleisuus voi olla suuri. cm. Lämpimissä olosuhteissa nämä parveilevat ja kaivautuvat kalan ihon läpi. Myös eviin voi ilmaantua muutoksia . Yksi kotilo voi tuottaa näitä jopa 25 000 kappaletta päivässä. KALOJEN ALKUELÄ INT A UTEJ A Siian rakkoloisio (Henneguya zschokke1) on möeläin , jonka aiheuttama tauti on kalojemme yleisin alkueläintauti. Hoito on hidasta , koska kylvetysaineet eivät tehoa iholla oleviin ripsieläimiin vaan ainoastaan niiden tuottamiin parveiluitiöihin , joten kylvetyksiä on tehtävä toistuvasti. Muutkin alkaeläimet , kuten Trichodinaja Chilodonella-sukujen ripsieläimet aiheuttavat kalojen iholle vaaleita läikkiä , jotka saattavat tulehtua. Kudosopillisesti ne ovat pahanlaatuisia kasvaimia , eivätkä ne ulotu syvälle allaolevaan lihaksistoon . Ne eivät muodosta tytärpesäkkeitä muualle elimistöön . .... Tyypillisimmin ne ovat keskellä kylkeä peräaukon kohdalla. Kalanviljelylaito ksissa ja akvaarioissa tappiot voivat olla suuret. Niitä ei pidä käyttää ihmisravinnoksi , vaan ne tulee hävittää m aahan kaivam a lla . Hauen mädin joukossa on joskus mätipallon kokoisia rakkuloita. Niiden aiheuttaja on muuan itiöeläin. Niitä luullaan usein kuo lleiksi mätimuniksi. KALOJEN LOISMATOJA Loiskaihi on sekä makeanveden että murtoveden ~alojen vaiva, jota aiheuttaa erään imumadon 44 (244) ,\:l_•~?, ·l ----.,,.__ J .
Hihnamatoa luullaan usein ihmisen lapamadoksi ja lahnoja heitetään sen vuoksi pois . Tosin kala voi olla lukuisien loisten vuoksi niin laiha, että se ei sen vuoksi ole täysipainoista ravintoa . Madon toukat loisivat hauen, ahvenen ja mateen maksassa. Varsinkin mateenmaksan pinnalla nähdään silloin tällöin vaaleita , pienen herneen kokoisia rakkuloita , joiden sisällä on kapea , useita senttimecrejä pitkä toukka. Ne kuuluvat kaikki hankajalkaisiin, kuten tämänkin kuvan esinämä kidustäi. Tämä kanttinauhaa muistuttava , jopa metrien mittainen mato on itse asiassa toukkamuoto , jonka aikuiset elävät kaloja syövien lintujen suolistossa. Kalajuotikas on kalojen "iilimato", joka tarttuu imukupcillaan kalan pintaan ja imee siitä verta. Kalat syövät näitä, ja munasta kehittyy kalan elimistössä ensimmäisen asteen plerokerkoidi. Taudin kiertokulku jatkuu, kun hauki syö kalan , jonka maksassa on näitä toukka-asteita. Kun petokala syö näitä sisältävän kalan, kehittyy toisen asteen plerokerkoideja, jotka sitten aiheuttavat lapamatotartunnan esim. , ,k. ihmiseen . Viime aikoina lapamatorartunta on meillä vähentynyt. Muiden suolistoloisten ohella kalojen kiusana ovat väkäkärsämadot. hankajalkaisäyriäiset . Levd heisimato (Diphyllobochrium lacum) loisii ihmisen lisäksi myös esimerkiksi koirien ja kissojen suolistossa. Niitä voi (245) 45. Näin saastunut maksa voidaan hyvin käyttää ravinnoksi , kunhan toukkaa ympäröivä kapseli leikataan pois . Koiraat elävät vapaina eläinplanktonissa ja ovat siis mm. TarsuoMEN LUONTO ~6181 40. tä huomaamatta , ellei hän vaivaudu aukaisemaan suolta. planktoninsyöjäkalojen ruokaa . Munat pääsevät ulosteiden mukana vesistöön, jossa niitä syövät mm . Kaloissa loisii joukko äyriäisiä . Näiden lihaksissa voi näkyä alle senttimetrin mittaisia, vaaleita toukkia. Eräiden vesistöjen särkikaloissa esiintyy ajoittain runsaastikin hihnamatoa (Ligu/a intestinalis). Sen voi saada hauesta , ahvenesta, mateesta ja kiiskestä . tuntavaaraa ei kuitenkaan ole, ja loinen poistuu aina muutenkin perkauksen yhteydessä. Kuvassa on lohen suolen sisäpinnan loisia
Parhaiten tunnetcu ravun tauti on rapurucco , jonka aiheutcamista joukkokuolemista on runsaasti havaintoja . Se on muucaman sentcimecrin miccainen , raidallinen maco, joka pysyttelee kalan pinnalla imukupeillaan . Näitäkin vastaan sen elimistöllä on joukko biokemiallisia puoluscuskeinoJa . ravu lla , on luultavasti jokin coistaiseksi cuntemacon puoluscuskeino bakteereja vastaan, sillä ne sairascuvat melko harvoin bakteeritauteihin, coisin kuin kalat ja muut selkärankaisec. LOISÄYRIÄISIÄ Kaikki kaloissa loisivac äyriäiset ovat hankajalkaisia kuten myös ne edellämainicuc äyriäisec , jotka ovat kalojen loismacojen väli-isäntiä . KuoreÖ haavoissa on cavatcu kitiiniä hajoccavia bakteereja. Pieniä kaloja ja 2-3 cm : n paksuisia fileicä on paisceccava 15-20 minuuccia, isompia 40 min. BAKTEERITAUTEJA Selkärangaccomilla eläimillä, mm. Ravuissa tavacut bakteerit ovat useimmiten coissijaisia loisia jonkin muun tekijän heikentämässä yksilössä. Useimmat muut ravun taudit ja loiset on codeccu vasta melko äskettäin. olla myös hauen ja maceen mäcipussissa. Myös rapujen viljelyssä , sumpucuksessa, pyynnissä ja iscucuksissa syntyy kuorivaurioita. Lisäksi piscokohta on helppo sisäänpääsytie bakceereille ja sieni lle , varsinkin kun loiset lisääntyvät vesien lämmetessä, jolloin bakteeritarcunnatkin helpoimmin tapahcuvat. Rapujen kiduksissa on codeccu bakteereja, jotka runsaina esiintyessään haiccaavat hengitystä . Siksi rapu on herkin sairastumaan kuorenvaihdon aikaan cai saadessaan kuoreensa vamman . Koiraac eläväc vapaina eläinplankconissa, kun taas naaraat elävät loisina kalojen kiduksissa cuhoten kidusten peitesolukkoa. Myös kuoren pehmeissä osissa, kuten nivelissä, aukkopaikoissa ja karvojen lähtökohdissa o n havaiccu bakteeri-infektioita. veden likaantuminen tai myrkyccyminen, ravinnon tai suojapaikkojen puute tms. Yleinen on A. VIRUSTAUTEJA Makeanveden ravuissa, joihin meikäläinenkin laji kuuluu , ei ole tavaccu virustauteja , mucca tutkimusten jatkuessa niicäkin saaccaa löytyä. Kalanviljelyä loisäyriäiset voivat haitaca paljonkin. Mm . Sairascumisalcciutta lisää myös heikko yleiskunco, jonka syynä voi olla esim. Se voi heikentää kalan yleiskuntoa verca imemällä. Ergasilus-sukuun kuuluu useita loisäyriäisia. Niillä saattaa olla melkoinen merkitys raputaloudellekin. Näissä olosuhteissa voivat muuten vaaratcomatkin mikrobic aiheuccaa ravussa culehduksia. Ne ovat licceän kilpimäisiä, usean millimecrin mittaisia loisia , jotka uivat ajoiccain vedessä vapaina, ajoiccain porautuvat kalojen ihoon verca imemään. Mädistä coukat voidaan tappaa suolaamalla , joskin suolaa on käytettävä niin paljon, eccä mäci meneccää maitcavuuccaan . Monista taudeista ei jää edes ulkoisia merkkejä , joten kuolinsyyn selvittämiseen tarvitaan tarkat cutkimuksec. Ne haiccaavac hengitystä ja saaccavat avata sisäänpääsyporcin bakteerija sienitarcunnoille . Kalanviljelylaicoksilla käytetään kalaja kidustäiden corjuntaan erilaisia kylvetyksiä. Lernaea-suvun loisäyriäiset ovat varsin suuria, jopa 5 mm mittaisia . Pienet kalanpoikaset voivat menehtyä jo muutamaan piscoon, ja suuret loismäärät voivat olla vaarallisia isoillekin kaloille . Jos juocikkaita on paljon iholla ja kiduksissa , seurauksena voi olla verenvuocoja. Kalajuocikas (Piscicola geomecra) on kaloissa loisiva nivelmaco. Yksinkercaisimmin carcuntavaara corjucaan pakascamalla, sillä -10 asceen pakkanen cappaa coukac. Luonnossa elävien rapujen vaivoja on yleensä vaikea havaica , sillä ne kuolevat huomaamacca koloihinsa. Hyvin tiheissä rapukannoissa ravut voivat vahingoiccaa coisiaan saksillaan . Ne elävät kiduksilla, yleensä haittaa aiheuccamatta . Kafatå"it ovat Argu/us-suvun loisäyriäisiä. Eräät sienet ja mikrobit pystyvät tunkeucumaan ravun kuoren läpi. osassa s. Viiden kilon painoinen kala jäähtyy vuorokaudessa vähintään tähän lämpötilaan kotipakastimessa. 46 (246) Matti Vahonen Ravun taudit ja loiset Kuori on ravun tehokas suoja useimpia taudinaiheuccajia vastaan . Toukka cuhoucuu, jos kalaa keicecään vähincään 10-15 minuuccia. SUOME LUONTO ~-!,/ 8140 .,k. percarum , ahve nen , kuhan ja kiisken kidusten loinen, josta kalalle cuskin on haittaa. 184194. Tiimå" kirjoitus on lyhcnnclmå" kirjoirrajan arrikkelisra , joka on julkaisru teoksen Tapiola (W + G) 5. Niiden pituus on ,6-1, 7 mm. Ranskassa on äskeccäin havaitcu, että pari bakteerisukua (Pseudomonas, Cicrobaccer) aiheuccaa yleisesti raputauteja . Kalajuocikas saaccaa myös levicrää kalojen bakteericauceja
iihin voi(24 7) 47. Se elää lihaksistossa ja muodostaa pyr cö n alapuolelle valkeaa iciömassaa. Ravun valkopyrstötaudin aiheuttaja on itiöeläin . SUOMEN LUO TO ~6/ 81 •O ,sk. Pako ja puolustusrefleksejä sillä ei enää ole. Pohjois-Italiassa se todettiin 1860 . Sen sijaan uu immat tutkimukset osoittavat, että ruttosieni voi elää ainakin lohikalojen ihon limassa . Kuoresta uloskasvaneiden sienirihmojen kärjistä kuroutuu parveiluitiöitä, jotka liikkuvat kahden siiman avulla . Suomeen tauti tuli 1893 Venäjän kautra . Uuden ravun kohdatessaan itiö kasvattaa sienirihman , joka tunkeutuu rapuun. Norjasta tauti tavattiin 1971. Ravun ulkopuolella sienirihma pystyy elämään vain lyhyen ajan . Ravustajat ja rapukauppa levittivät sitä muihin maihin. Parveiluitiökin säi lyy vedessä tai pohjalla elossa vain muutamia päiviä tai korkeintaan pari viikkoa . Ruttosieni kasvaa ravun kuoressa. Meidän rapumme ei ole ehtinyt kehittää suojautumiskeinoja uutta loista vastaan . Kotoisesta ravustamme ei o le löydetty ruconkestäviä kantoja . Ilmeise ti rapurutto on ainakin joskus vieraillut useimmissa rapuvesissämme . katkaravuissa ja m eriravuissa on todettu virustauteJa. Täältä se levisi Ruotsiin 1907. SIENIT AUTEJA Rapuruton aiheuttaa Aphanomyces ascaci -leväsieni . Kescoitiöitä ei ole todettu . Euroopan kaikki neljä rapulajia ovat hyvin herkkiä rutolle, samoin Aasian , Ausrralian ja Afrikan ravut . Ilmeisesti ruttosieni onkin kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa loisen ja isännän välille on ehtinyt kehittyä tasapainoinen suhde . Usein on otaksuttu , että rapuruttosieni voisi elää ja säilyä myös muissa äyriäisissä, rataseläimissä tms ., mutta tämä ei ilmeisesti pidä paikkaansa . Se tulee ulos kolostaan täydessä päivänvalossakin . Muutamien päivien tai viikkojen kuluessa tartunnan jälkeen rapu kuolee , myös kylmän veden aikana . Tauti johtaa kuolemaan , mutta vahingot ovac Suomessa olleec coistaiseksi pieniä. Se liikkuu horjuen, raajat ojennettuina ("puujalkakäynti ") . Sen ·sijaan kaikki pohjoisamerikkalaiset rapulajit , mm . Rapuruton toteamiseen täss~ mainitut oireet eivät riitä , vaan tarvitaan mikroskooppinen tutki mus . Se on todennäköisesti kotoisin PohjoisAmerikasta. Kuoreen , varsinkin pyrstö n alapuolelle voi ilmaantua kellertäviä läikkiä. Koska rutcosieni nykytietojen mukaan voi elää vain lyhyitä aikoja ravun ulkopuolella , rutto lienee jo hävinnyt rapujen myötä useimmista vesistämme . täplärapu, kestävät varsin hyvin ruttoa . Sairas rapu on veltto ja usein se pitää pyrstöään vatsan alle käännettynä . Siksi suhde on biologisesti hyvin epätavallinen : loinen tuhoaa isäntänsä ja siis omatkin elinmahdollisuutensa
rapujen viljelyssä. Tämäkin tauti määritetään varmasti vain mikroskoopilla, sillä myös kuoren vahingoittuminen ja eräät muut sienilajit voivat aiheuttaa vastaavanlaisia laikkuja. Eräät näistä taudeista on todettu Suomessakin viljelyolosuhteissa. Parin viime vuosikymmenen aikana saaliita ovat edelleen pienentäneet vesien rakentaminen ja likaantuminen. Vuosittain tulee tietoon 6-10 rapuruttotapausta. Viljo Nylund Lyhenne/mii artikkelisra: Westman , K. Sairastumisprosentti on usein korkea, mutta taudin vahingollisuudesta ei vielä ole varmoja tietoja. Monet muutkin sienet aiheuttavat raputauteja, erityisesti silloin kun raputiheydet ovat suuria, esim. 10 mm , joskus jopa 20-30 mm ja joskus on laikun kohdalle syöpynyt reikä. Muut sienet aiheuttavat samanlaisia tauteja muille rapulajeille. Taudin myöhäisvaiheessa ravun pyrstön alapuoli käy itiömassoista valkeaksi. Helpoimmin havaitaan rapulaisten olemassaolo kirkkaan valkoisista munakoteloryhmistä, joita on etenkin ravun vatsapuolella. 1978: Suomessa tavatut rapujen loiset ja taudit. Muuten ne tuskin haittaavat, mutta kiduksilla elävät rapulaiset saattavat heikentää ravun kuntoa. Ravut ovat näiden loisten kiertokulussa väli-isäntiä. Rapurutto aiheuttaa suuria taloudellisia menetyksiä. Tauti johtaa kuolemaan. Palovammacauci todettiin Suomessa ensimmäisen kerran 1977 ravussa, joka oli saatu Vihdin Alimmainen-järvestä. Viime vuosina meille on tuotu enemmän rapuja kuin on viety . Koska tauti leviää saastuneiden menojen ja muun pyyntikaluston mukana , olisi saastuneet alueet eristettävä kieltämällä näillä alueilla ravustus , rapukauppa ja rapujen siirrot. Varmuuden vuoksi olisi pyyntivälineet aina desinfioitava 4 % formaliinilla kun pyydyksiä siirretään vedestä toiseen , riippumatta siitä, onko pyyntivesissä todettu rapuruttoa vai ei . Lihaskudoksen tuhoutuminen vähentää lihasten supistumiskykyä ja heikentää mm. Taudin aiheuttaa muuan sieni, Ramularia ascaci. viljelyoloissa, sumputuksessa ym . Tauti on yleinen Keskija Itä-Euroopassa. Tiedonancoja 11: 49-69. Pelkästään viennin vähenemisen aiheuttamat tappiot ovat miljoonia markkoja vuodessa. '>k .. Vuoden 1900 ennätyksellinen rapusaalis , josta vietiin ulkomaille 15 , 5 milj . Sen elämänvaiheita ei juuri tunneta , ei myöskään sen mahdollista vahingollisuutta ravulle. & Nylund, V. Tällä hetkellä rapuruttoa on luultavasti vain suhteellisen harvoilla alueilla. Kolmen suomalaisen järven rapukannoista on löydetty Psorospermium haeckeli -nimistä loista , joka ehkä kuuluu itiöeläimiin tai sieniin . Keski-Euroopassa valkopyrstötauti on aiheuttanut suuriakin vahinkoja , mutta meillä vahingot ovat olleet pieniä. daan nyt istuttaa uusi rapukanta. SUOMEN LUONTO \ 6/ 8 1 40. Monet niistä ovat haitallisia vain silloin kun rapuJa on tiheässä ja niiden yleiskuntoon heikko. Taudin vastustamiseksi ei tunneta muuta keinoa kuin sairaiden rapujen poistaminen ja hävittäminen . Suomen ravuista näitä loisia ei ole tavattu. levittää tautia ja lisää vahinkoja , kun heikot ja juuri kuolleet ravut joutuvat nopeasti toisten rapujen ruoaksi . On mahdollista , että raputiheyksien kasvaminen, esim . Makeanveden ravuissa on usein imumatojen erilaisia välivaiheita. Ravun kuoressa, kiduksissa ja muissa ruumiinosissa elää monenlaisia muita alkueläimiä , joista osa on loisia , osa vaarattomia päällysvieraita. ravun mahdollisuuksia paeta takaperin voimakkain pyrstönlyönnein . Näiden ruttosieniä ylläpitävien rapukantojen löytäminen ja eristäminen on taudin torjunnan keskeisiä tehtäviä. Erityisen selvästi laikut erottuvat keitetyssä ravi.Jssa. RAVUN LOISIA Ravun valkopyrscöcaudin aiheuttaa yksisoluinen 48 (248) itiöeläin Thelohania concejeani, joka Suomessa tavattiin ensi kerran 1965. Myös sukkulamatojen välivaiheita on tavattu. Loinen elää ravun lihaksissa ja se leviää ilmeisesti ravun syödessä toisen ravun sairasta kudosta. yksilöä, väheni 1930-1940-luvuille 1-2 miljoonaan yksilöön ilmeisesti juuri rapuruton vuoksi. Tauti on varmasti todettu 21 vedestämme. Suomen muutamien vesien ravuissa on jo viime vuosisadan lopulta lähtien tiedetty elävän Branchiobdella pencodonca -lajin rapulaisia. Ne ovat 3-6 mm pituisia loisia, jotka eläv.ät kuorella, lähinnä eturuumiin alueella. Istutukset ja ravun itsenäinen leviäminen ovatkin luoneet moneen entiseen ruttoveteen uuden rapukannan. Sairaan ravun kuoressa on pyöreähköjä, mustanruskeita tai mustia, usein punareunaisia laikkuja, jotka muistuttavat palovammaa. Niiden halkaisija on yleensä n. Vuonna 1976 luvut olivat 1 178 000/ 13 5 000 Ja seuraavana vuonna 1 719 000/484 000 kpl. Riistaja kalaralouden cutkimuslaicos, kalancutkimusosasco. RAPULAISET Rapujen päällysvieraina esiintyy varsin yleisesti rapulaisiksi sanottuja matoja. Ainakaan ravun ulkonäköön se ei vaikuta. Rapuruton torjuma on vaikeaa
57) Säännöstely pilaa ensiksi rannan (s. (249) 49. 50) Kalatalouden perusta on vaarassa (s. 62) Pohjanmaan jokien runtelulle ei näy loppua (s. 72). vsk. 71) Itämeren muuttuminen jatkuu (s . 54) Kalankasvatus on jo vesiä kuormittavaa teollisuutta (s. SUOMEN LUONTO \ 6/ 81 40. V esiympäåstö muuttuu Maaja metsätalouden kuormitusosuus kasvaa (s. 65) Rapuvesien pilaaminen ei pysähdy Pohjanmaalle (s. 55) Miljoona tonnia rikkihappoa (s. 60) Tekoaltaasta hyötyy vain voimatalous (s
Monesta muusta teollisuudenalasta on kuitenkin olennaisempaa tietää jäteveden myrkyllisten aineiden laatu ja määrä. Taulukkoon 8. Erilaiset jätevedet vaikuttavat vesistöön eri tavoin. Kun alan kannattavuutta parannettiin lopettamalla vanhanaikaisia laitoksia ja suorittamalla muissa suuria teknisiä muutoksia , jätekuormitukset pienenivät huomattavasti jo ilman varsinaisia vesiensuojelutoimenp1te1tä. Vesistömme eivät siis luonnontilaisinakaan ole ihanteellisia ihmisen käyttöön: juomavedestä on poistettava humus, kivennäisten puutetta epäillään epäterveelliseksi ja aika ajoin esitetään vesien kalkitsemista tai lannoittamista kalantuotannon kohottamiseksi. Tilastoissa '' muun teollisuuden" päästöissä korostuvat kuitenkin erityisen haitalliset aineet. Molempien vesistövaikutuksista saadaan sangen luotettava kuva edellämainituilla yksinkertaisilla mittauksilla . harrsihapot ja klooratut fenolit, joiden tiedetään haittaavan kalataloutta . MONENLAISTA JÄTEVETTÄ Jätevesikuormituksen kasvu on elintason nousun , teollistumisen ja kaupungistumisen nurjaa puolta. fosfori typpi t / vrk % t / vrk % 1,8 13 ,8 17 ,9 10,3 4,3 33, 1 33,3 19, 1 6,9 53, 1 123 70,6 13 100,0 174 ,2 100,0 Taulukko 7. Liuenneita suoloja, myös kasviravinteita , on niukasti. 52) esittää kiintoaineja BHKkuormituksen kehityksen vuoteen 1979. Tilastoinnissa ja oikeuskäsittelyssä niitä kuitenkin mitataan muutamalla yhteisellä mitalla: hapenkulutuksella (BHK) , kiintoaineen määrällä ja kasvinravinteiden (fosforin ja typen) kokonaismäärillä. Edellinen aleni 1970-luvulla viidennekseen ja jälkimmäinen kolmannekseen . Silti luonnontilan säilyttäminen olisi aivan riittävä vesienhoidon päämäärä! Siksi myös ihmisen aiheuttama kuormitus ja luonnonhuuhtoutuma on syytä käsitellä erikseen, vaikka niiden erottaminen voi käytännössä olla vaikeaa esim . Kiintoaineen vähenemisestä noin 80 % johtuu varsinaisista vesiensuojelutoimista ja viidennes tuotannon määrän ja laadun muutoksista. Valuma-alue lisää oman leimansa vesistöjen veteen. Kuvio 11. (s. Vesistöjen kuormitus Luonnossa kiertävä vesi ei ole missään vaiheessaan kemiallisen puhdasta. Suomen luonnontilaisissa vesistöissä on yleensä paljon ruskeita humusaineita. Massaja paperiteollisuuden osuus koko teollisuuden jätevesikuormituksesta 1978 oli seuraava: biologinen hapenkulutus (BHK) 96 % kiintoaine 88 % fosfori 82 % typpi 56 % Massaja paperiteollisuuden kuormitus on 1970-luvulla vähentynyt. 50 (250) SUOMEN LUONTO \ 6/ 81 40. Eräiden kuormituslähteiden vaikutukset hapenkulutukseen ja ravinnepitoisuuteen . Monet niistä ovat myrkyllisiä tai muuten haitallisia, esim. on koottu .öljyjen, fenolien ja eräiden raskasmetallien päästöt 1978 siten kuin teollisuus on ne vesiviranomaiselle ilmoittanut. BHK 7 t / vrk % Teollisuus 907 91 , 5 Yhdyskunnat 84 8,5 Hajakuormitus _1 ) Yhteensä 991 100,0 1 J ei arvioita TEOLLISUUDEN JÄTEVEDET Suomen teollisuuden suurin kuormittaja on puunjalostusteollisuus. Lähtötilanne oli, että 1960-luvulla jätevesiä ei käsitelty juuri lainkaan ennen vesistöön johtamista. Lukuja onkin pidettävä todellisen kuormituksen alarajana. metsäojituksen osalta. Elintarviketeollisuuden ja osin kemianteollisuuden jätevesissä on runsaasti orgaanista ainetta , joka saattaa aiheuttaa paikallisesti hyvinkin huomattavaa hapenkulurusta. Ennen vain lamat ja seisokit vähensivät teollisuuden kuormitusta, -mutta 1970-luvun lopulla vihdoin myös vesiensuojelutoimenpiteet. Sadevesi sisältää meriveden suoloja ja runsaasti ilmasta tulleita epäpuhtauksia. '5k.. Massaja paperiteollisuuden jätevesissä on paljon puusta liuenneita tai prosessissa syntyneitä ai neita . Biologisen hapenkulutuksen laskusta noin puolet johtuu tuotantoteknisistä muutoksista , puolet vesiensuojelutoimenpiteistä . Asumajätevesien koostumus on melko yhtenäinen, samoin teollisuuden pääkuormittajan, massaja paperiteollisuuden
Puunjalostusteollisuus kuormittaa vesiä erityisesti happea kuluttavalla jätteellä, asutus fosforilla ja muilla kasviravinteilla. Yläkuvassa näkyy Uimaharjun tehtaitten jätevesiallasta, alakuvassa Tampereen Iidesjärveä. Teollisuus ja asutus ovat vesiemme tärkeimmät kuormi11aja1. (2 51) 51. vsk. SUOME, LUO TO \ -6/ 81 40
19541967 12301 11521 11301 1124) -72 -74 -76 .78 .8:) Kuvio 12 . Teollisuuden ilmoittamat öljy-, fenolija metallipäästöt vuonna 1978 (Vesihallitus , Tiedotus 205) t/a __ ___ ,-;-<---/ / / .. Niistä useimpien päästöt ovat pienentyneet 1970-luvulla , lähinnä vesiensuojelutoimenpiteiden vuoksi . Koko maata koskevat hajakuormitustiedot on laskettu muutamien pitkään tutkittujen koealueiden perusteella. J . Fosforinpoistossa päästiin likimain määräysten edellyttämälle tasolle , mutta biologisen hapenkulutuksen rajoittamisessa ei onnistuttu yhtä hyvin. (s. Elohopean pääsyä vesiin kloorialkaalitehraisca on tehokkaasti rajoitettu viimeksikuluneiden viidentoista vuoden aikana . Syynä ovat sekä cuocantotekniset muutokset että vesiensuojelutoimenpiteet. Typenpoistoon ei kiinnitetty paljonkaan huomiota , koska typen rehevöittävää vaikutusta pidetään vähäisenä. paperi ja kartonki , I / 1800 t/a , 1500 r· i 1200 900 .E j 600 300 1900 Kuvio 11. ASUTUKSEN JÄTEVEDET 1970-luvun lopussa oli viemäröinnin piirissä kolmisen miljoonaa suomalaista kaksi kertaa enemmän kuin vuosikymmenen alussa. Toimiala t / a Ö ljy Fenoli Fe Cu Ni Zn Cr Pb Cd Hg Mn V Ti Co As Petrokemian teollisuus 24 1,2 Lannoiteteollisuus 47 4 1 6 2,0 0,90 0,02 5,0 Muu kemian teollisuus 25 5, 1 26 700 4 16 420 38 1,3 0,01 0, 10 730 240 3 100 8,4 Kaivannaisteollisuus 2 130 2 4 2 2 12 0,1 ,2 Metalliteollisuus 210 1 700 7 1 42 95 2 0,4 1 0,0 1 0,3 Nahkateollisuus 6 Yhteensä noin 260 6,3 29 000 8 1 63 520 48 3,3 1,3 , 13 730 240 3 100 8,5 5, 5 Taulukko 8. Silti typpikuormituksen voimakas kasvu pysähtyi 1970-luvun lopulla. vsk .. Silti viemärivesien aiheuttama hapenkulutus ja fosforikuormitus pienenivät (kuvio 13 .) , mikä johtui vesien puhdistamisesta. HAJAKUORMITUS Hajakuormitus tarkoittaa tässä kaikkea ihmisen aiheuttamaa kuormitusta, joka joutuu vesistöihin muita teitä kuin viemäreistä . Vuoden 1970 jälkeen on puunjalostusteollisuuden jätevesien happea kuluttava (BHK) ja kiincoaineesta (KA) johtuva kuormitus vähentynyt. SUOMEN LUONTO ) 6181 40. BHK 7 -kuormitus _ _ KA-kuormitus , , I 1, I . Suurimmat kuormat tulevat vesistöön kevättulvan aitana. Ennen 1970-lukua ei juuri seurattu haitallisten aineiden päästöjä . 50) osoittaa. Hajakuormitus tuo vesiin erityisesti kasviravinreita, kuten taulukko 7. Esimerkiksi elohopean pääsyä kloorialkalitehtaista ves11n on rajoitettu huomattavasti (kuvio 12 .) . 52 (252) Elohopea kg /v 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 tOOO 500 IIXJ n. . , I , / -/ ::><'>><\ \,' -... Likainen ilma ja sadevesi, maaja metsätalous, haja-asutus , liikenne , kaatopaikat ja rakennetuilta alueilta huuhtoutuvat sadevedet kuormittavat vesistöjä melkoisesti . ___ \ __ ., ,/· ········---kemiallinen massa . Luonnonhuuhtoutuma ja hajakuormitus vaihtelevat vuosittain vesitilanreiden mukaan. Parhaat tulokset on saatu tuotantoprosessia muuttamalla. On kuitenkin ilmeistä, että 1980-luvulla typpeen joudutaan kiinnittämään enemmän huom10ta
Itämeren lisäksi tilanne tunnetaan meillä vain Päijänteestä, jota Jyväskylän yliopisto on tutkinut 1970-luvulla. , , \ , , , ~-, , , '· 32 100 4,5 , , '. BHK, p 130 6,0 / ·, N p_,, ' t/d t/d ., ' \ 40 120 5.5 \ \ t/d \ , ,, ___ Typpi 36 BHK, , 110 5,0 , .. SUOMEN LUONTO l-6 / 81 40. HAJAKUORMITUKSEN YMPÄRISTÖ MYRKYT Kaikki maaperään tai ilmaan joutuvat aineet päätyvät myös vesiin , mutta määriä on mahdoton laskea . Esimerkiksi maatalouden torjunta-aineita on vesistöissä yleensä niin vähän , että niitä ei pystytä määrittämään. Lisäksi on ilmeistä, että niistä vain pieni osa on peräisin Suomessa käytetyistä hyönteismyrkyistä. Vaikka asutuksen ja teollisuuden päästöt saataisiin täydellisesti kuriin muuttuisi vesiemme luonnoncila edelleen ihmistoiminnan 'vuoksi. Usein teollisuus ja asutus likaavat samoja alueita, joihin päätyy sekä myrkkyjä että happea kuluttavia ja rehevöittäviä aineita. Soiden ojitus lisää vesien humuspitoisuutta , maaja metsätalous aiheuttavat oman hajakuormituksensa , sateet tuovat ilmansaasteita vesiin jne. Maailman terveysjärjestön (WHO) ohjelman puitteissa tutkittiin klooratut hiilivedyt viidestä mallivesistöstä Tornionjoesta (Pello) , Ylikitkasta, Kymijoesta (Kalkkinen ja Karhula) ja Lammin Pääjärvestä. Ne ja paljon lukuisammat, lupaa tarvitsemattomat viemärit ja likaantumislähteet tavoittavat lähes kaikki vesistöt. Vastaavat vuosikuormat olivat pieniä, 10 kg ja 6 kg. I , \ I ' · I I I ' 28 90 4,0 --~--/ I ' I \ \ \ 24 80 3,5 \ \ BHK, 20 70 3.0 1 \ 1 16 60 2,5 \ Fosfori 50 2,0 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 Kuvio 13 . Asumajätevesien puhdistusta on tehostettu 1970luvulla. 1980-luvulla on aika kiinnittää huomiota typpikuorman vähentämiseen. VESISTÖJEN TILA Meillä toimii vesioikeuksien luvalla yli 500 suurlikaajaa . Seuraukset näkyvät fosforipäästöjen ja happea kuluttavien (BHK) jätteiden vähenemisenä. Jo sitä ennen oli kaskeaminen ja pellonraivaus lisännyt satojen vuosien ajan vesien ravinnepitoisuuksia. Syntyy tyypillinen vaikutusalue: kuollut lähialue hapeton eloperäisen jätteen haiotusalue rehevöitynyt alue. Maatalous rehevöittää verkkaisemmin mutta tehokkaasti viljelty ien alueiden vesistöt. Asutus ja teollisuus alkoivat pilata vesiä noin sata vuotta sitten . Kaikista vesistä löytyi pieniä määriä lindaania ja varsinkin sen muuntumistuotteena pidettyä alfa-BHC:tä. PCB-aineita löytyi vain Kymijoen alajuoksulta, mutta ei Kalkkisista. Mistään ei löydetty DDT:tä, sen johdannaisia DDE:tä ja DDD :tä , dieldriiniä eikä aldriinia. Asutuilla seuduilla ei pitäisikään puhua luonnontilasta vaan esiteollisen (253) 53. Muut lähteet kuormittavat vesiä kasviravinteillaan. vsk. Planktonin , kalojen ja lintujen DDT-pitoisuudet eivät muuttuneet , vesikasveissa ne vähenivät, mutta pohjaeläimissä nousivat. Kalojen ja lintujen PCB-määrät laskivat, mutta planktonissa ja pohjaeläimissä näiden aineiden määrät kohosivat. Kun muu kuormitus nyt laskee , hajakuormituksen suhteellinen osuus on kasvamassa . Vesiemme jätekuormitus oli 1976: Asutus Karjatalous Maanviljely Metsänlannoitus fosfori t / v 45-50 500-600 typpi t / v 900-1 000 16 000-18 000 1 5001 700 21 000-23 000 110-180 400-960 Teollisuus on siis ylivoimainen hapenkulutuksen lisääjä eli suoran pilaantumisen aiheuttaja. Eniten niitä oli Kymijoessa, vähiten Tornionjoessa. Yhdyskunnat rehevöittävät taajamien lähivedet nopeasti ja voimakkaasti . Päijänteen elohopeapitoisuudet eivät viime vuosikymmenen lopulla enää kasvaneet; kalojen ja planktonin elohopea väheni. Helpoimmin voidaan osoittaa aineet , jotka rikastuvat ravintoketjuissa ja jotka siis ovat haitallisimpia
Jo nyt on veden ammoniakki vakava ongelma, kun vesilaitosten raaka vetenä käytetään pilaantuneiden jokien , kuten Vantaanjoe!1 ja Aurajoen vettä. Järvet " vanhenevat" eli rehevöicyväc ja macaloituvac luonnollisestikin, mutta ihmiselämän aikana sillä on vain ceoreeccisca merkitystä . Pohjoisin havainto on Inarinjärven luusuasca . Pahoin pilaantuneet alueet pysyivät siis ennal laan, eikä tyydyttävässä tilassa olevien alueiden muutos ollut suuri , mutta välttävässä kunnossa olevat vesialueet vähenivät 32 % (taulukko 9) . Tuotannon kasvaessa voimistuu hajotuskin. Fosforipitoisuudec nousevat vielä yleisesti pohjoisin havainto on Muonionjoesca, mutta Etelä-Suomen likaantumisalueilla pitoisuudet ovat toisinaan laskeneet. Huolestuttavia ovat muutokset vesistöjen latvoilla ja vähäisen jäcekuormituksen alueilla. Vesihallitus on luokitellut vesistöt käyttökelpoisuuden mukaan . Myös rikkipitoisuus on yleisesti kasvanut sekä jätevesien että hajakuormituksen vaikutusalueilla. Yleisesti happicilanne on jonkin verran parantunut 1960-luvun puolivälistä. Oheisissa taulukoissa on esitetty vesien tila kahtena ajanjaksona. Likaantumisalueiden laajeneminen on pysähtynyt vanhoilla, raskaasti kuormitetuilla alueilla, koska vesien jäcekuormitus on vähentynyt. Suomen vesien tilaa on seurattu säännöllisesti vasta parisenkymmentä vuotta. Lopputalven happicilanne kuvaa kemiallisista analyyseistä parhaiten vesistön terveydentilaa. Lisäksi vesioikeuden luvan saaneet likaajae velvoitetaan seuraamaan jäcevesiensä vaikutusta ja likaantumisalueensa kehitystä. Kymmenien jokien ja järvien cyppipitoisuus on kasvanut. Tarkastelujakson aikana teollisuus ja yhdyskunnat käyttivät vesiensuojeluun yli 2 mrd markkaa . Seurannan alkaessa olivat huipussaan sekä puunjalostusteollisuuden kuormitus että mecsäOJJtuS. Sellaisenaan se ei vaikuta vesien käyttökelpoisuuteen , mutta se kuvastaa ihmisen toimintojen yleisvaikutuksia. Suomen ilmastossa merkittävin luontainen muutos on vesien umpeenkasvu, mutta sekään ei johdu veden rehevöitymisestä vaan siitä, että hapan ja hapeton ympäristö estää suokasvien ja humuksen hajoamisen . Rehevimpienkin järvien pohjasedimentic kasvavat vuodessa vain 1-2 mm. Huolestuttavinta oli, että huonoimman laatuluokan jokivedec kasvoivat 33 % (taulukko 10) . Monet järvialueec ovat selvästi parantuneet , mutta silti tilanne ei ole läheskään tyydyttävä. Erityisesti kalataloudelta on viety mahdollisuudet kokonaisilla vesistönosilla . kanuc laskea niillä vesiscönosilla , joita puunjalostusteollisuus ennen pahiten pilasi. RIKKIÄ , RAUTAA, TYPPEÄ ... Myös ennestään likaantuneiden vesistönosien cyppipitoisuudec ovat kohonneet , sillä jätevesien puhdistus ei poista typpeä. huono , vältcyydyckm 2 tävä, km 2 cävä , km 2 1970-71 145 797 6145 1976-77 143 544 5955 erotus -2 -253 -190 Taulukko 9. Kaarle Kenttå"mies SUOMEN LUONTO l -618 1 40. Sen sijaan rikkipitoisuus on al54 (2 54) huono , välccyydytkm cävä, km cävä, km 197071 196 1877 7328 1976-77 260 1972 7697 erotus + 64 + 95 + 369 Taulukko 10. Joet sen sijaan pilaantuivac samana aikana edelleen. Suomen järvija jokivesien selvin muutos seuranta-aikana on ollut suolapitoisuuden nousu , joka on havaittavissa etelästä Oulujoen vesistöön asti. Vesien " puhtauden väheneminen " ei uhkaa vesistöjen käyttökelpoisuutta välittömästi . ajan tilasta , jos tarkoitetaan muutaman vuosikymmenen takaista tilannetta. Päävesiscöjen latvoilla veden raucapitoisuus on kohonnut ; ilmiö johtunee mecsäojituksista, säännöstelystä ja tekoaltaista. Suurimmillaankin summa oli vain noin 0,4 % teollisuuden jalostusarvosta ja , 1 % bruttokansantuotteesta. Suomen jokien tilan kehittyminen 19701977. Kuitenkin muutosten todennäköiset syyt kuten ilmansaastuminen, loma-asutus , maaseudun taajamien viemäröinti , ceuraskalan kasvatus ja maametsätalouden hajakuormitus vaativat yhä enemmän vesiensuojelupoliiccisca huomiota. Suomen järvien tilan kehittyminen 19701977. vsk.. Vesiviranomainen valvoo päävesiscöjen tilaa lähinnä kemiallisin analyysein. Toisaalta raucapitoisuus on alentunut kuormituksen pienentyessä Kokemäenjoen , Kymijoen ja Vuoksen vesistön pahiten pilaantuneilla alueilla. Erityisen selvää se on ollut puunjalostusteollisuuden vaikutusalueilla , joilla toisaalta onkin runsaasti parannettavaa. Happicilanne on yllättäen heikentynyt myös vesistöjen latvoilla kuten Koicereessa, Irnijärvessä , Nilakassa , Virmavedessä ja Niinivedessä sekä Pohjanmaalla Lescijärvessä , Lappajärvessä ja Evijärvessä. Päävesiscöjen ominaisuuksia on tutkittu 1960luvun alkupuolelta lähtien lähes 400 havaintopaikalca
(255) 55. Kalaa sanottiin vielä tuolloin sateenkaarirauduksi, mutta kekseliäät kasvatrajat järjestivät näyttävän maisriaisrilaisuuden ja ottivat yhteyttä itse UKK:hon , joka esini kalan nimeksi kirjolohta . Vedessä kasvatetaan kalan lisäksi ainakin ostereita ja muita simpukoita sekä kvää ja vesikirppuja. vsk. Kirjolohi kuormittaa Jo 4 000 vuotta sitten Aasiassa kasvatettiin kalaa. ALKUHAP ARO INTIA Viime vuosikymmenien tärkeintä vesiviljelyä on Suomessa ollut kirjolohen kasvatus . Luonnor ·esissämme se ei pysty lisääntymään. Teollisesta kalankasvatuksesta ennen kaikkea kitjolohen kasvatuksesta on tullut vesiä kuormittava teollisuudenala. Ensimmäisen kalankasvatuksen oppikirjan lienee kirjoittanut kiinalainen Fan Lin 474 eKr. Muinaiset roomalaiset kasvattivat myös kalaa . Kuvassa Tyyrinvirran lohialtaita. SUOMEN LUONTO \-6 / 81 40. Puhutaankin vesiviljelystä. Kirjolohi on nopeakasvuinen lohikala, joka menestyy hyvin viljelyolosuhteissa. Tästä virisi kokeilunhalu kirjolohen kaupalliseksi viljelyksi tai kasvattamiseksi molempia sanoja käytetään . Vuosisadan alkupuolella tosin kuviteltiin , että järvien kalantuotantoa voitaisiin merkittävästi parantaa vesiä lannoittamalla. t lii . Myöhemmin vesistöihimme istutettiin suuria määriä erilaisia kalanpoikasia siinä uskossa , että temppu suurentaisi kalansaaliita. 1 "J;" tua. Sittemmin 1950ja 1960-lukujen taitteessa meikäläiset kalamiehet kävivät uudelleen Tanskassa. Luonnontasapainoksi sanottu selviö ilmeisesti unohtui vai oliko se peräti tuntematon käsite. Tiedetään, että suomalaiset kävivät vuosisadan alkupuolella hakemassa ulkomailta oppia myös varsinaiseen kalanviljelyyn, mutta asia taisi unoh3--. Nämä kokeilut eivät tietenkään onnistuneet
Ehkä on ajateltu , että " virta tuo , virta vie". kiristynyt hintakilpailu . Vuoden 1980 tuotanto oli 5 080 tonnia , mutta tiedossa on yli 6 000 tonnin laajennussuunnitelmat , joten näiden toteutuessa kokonaistuotantomme ylittäisi 10 000 tonnia. Oikean näytteenottomenettelyn oivaltaminen vei vuosia , joten varhaisemmissa kuormitusselvityksissä on melkoista hajontaa. Niinpä kirjolohentuotanto onkin keskittynyt puhtaitten ja parhaitten vesirettuemme ääreen. SUOMEN LUONTO ) 6181 40. Kasvatus on tapahtunut joko pitkissä uomissa tai pienemmissä altaissa. Kalankasvatus on vilkastunut 1970-luvulla . Tuotannon kasvusta on haittansa, mm . t / v. Eräät kasvattajat varoittelevatkin alan edelleen laajentamisesta, jos kohta tähän liittynee myös omia markkinapoliittisia näkökohtia. Kiinroaine BHK 7 Kokonaisfosfori Kokonaistyppi t / v. Kirjolohi on kuitenkin taloudellisesti jo tärkein kalalajimme. markkaa eli siis peräti 25 % kokonaismäärästä. Aineisto on silti vähän kerrassaan karttunut ja nyt menettely tunnetaan , Joten kalankasvatuksen kuormitustaso tunnetaan nykyisin riittävän tarkasti . 1978. Vuoden 1980 luonnonkalan saalisarvo on noin 300 milj. BHK 7 = biologinen hapentarve, P = kokonaisfosfori , N = kokonaistyppi. TYPPEÄ JA FOSFORIA ULKOMAILTA SUOMEN VESIIN Kirjolohi myydään meillä teuraskalaksi kolmannen kasvatuskesän jälkeen , noin kilon painoisena. Se vaatii näet puhdasta, hyvälaatuista vettä runsaanlaisesti , noin ämpärillisen sekunnissa tuhatta kalakiloa kohti . Lupien sallima kokonaistuotanto oli yli 6 000 tonnia. markan suuruusluokkaa ja kirjolohen arvo tukkuhintana oli puolestaan noin 100 milj. TALOUDELLISESTI JO TÄRKEIN Suomen merija järvialueiden koko kalansaalis 1979 oli yli 130 000 tonnia, josta kirjolohen osuus on vain noin 4 % . Jo 1970-luvun alkupuolelta lähtien on pyritty selvittämään kalankasvatuksen aiheuttamaa jätekuormitusta. Massaja paperiteollisuus 87 900 230 900 50 1 3 325 Mekaaninen metsäteollisuus 22 120 3, 5 15 Petrokemian teollisuus 620 300 4,6 270 Lannoiteteollisuus 380 9 23 ,8 560 Muu kemianteollisuus 1 950 3 480 28 ,0 215 Kivenlouhinta ja kivennäisteollisuus 310 150 0,8 27 Malmikaivosroiminta 1 000 65 1,2 340 Metallien valmistus 4 660 55 6,6 85 Metallituoteteollisuus 80 30 4,2 16 Tekstiiliteollisuus 60 80 2, 5 25 Nahkaja turkisteollisuus 190 200 ,8 70 Maidon jalostus 160 390 8,8 46 Teurastus ja lihanjalostus 43 57 2,4 15 Muu jatkuvaroiminen elintarviketeoll isuus 1 100 3 200 9,7 45 Kausiluontoinen elintarviketeollisuus 700 1 150 9,2 9 1 Kalankasvatus 1 800 900 60 240 Erilliset voimalat 910 13 0,6 7 Taulukko 11. PALJON HYVÄÄ VETI Ä Kirjolohi on vuosikymmenien saatossa laitostunut niin, että se viihtyy ihmisen hoidossa ja tuottaa hyvin kohtuullisella vaivalla , jos vain vesi ja muut edellytykset ovat kunnossa . t /v. Teollisuuden suoraan vesistöön johtama jätevesikuormirus v. Viimeisten viiden vuoden aikana kirjolohentuotantomme on yli kaksinkertaistunut . Yksinkertainen luonnonlaki on unohtunut monelta kalankasvatuslaitokselta siitä päätellen , että niissä ei usein ole kiinnitetty juuri mitään huomiota jätteiden talteenottoon. Kirjolohi on normaali eläin: jos toisesta päästä menee ravintoa sisään, toisesta tulee jätettä ulos. t / v. Kun halutaan tuottaa kilo kirjolohta, joudutaan kuivarehua käyttämään kaikkiaan 1,5-2 kiloa . Lämpötilan on oltava sopiva; yleensä kasvattajat pitävät parhaana 1618-asteista. Ravintona on etupäässä kuiva , ulkomailta tuotuun raaka-aineeseen perustuva tehdasrehu harvemmin käytetään tuorerehua , joka muodostuu erilaisesta kotimaisesta vähäarvoisesta kalasta , usein silakasta . Rehua annetaan joka päivä taulukoiden mukainen määrä, mutta eri kasvattajat saattavat syöttää päiväannoksen toisistaan poikkeavina annosmäärinä. Lupien varassa toimii Suomessa nyt melko tarkoin 200 lai56 (256) tosta. vsk.
Kirjolohi on vilkastuttanut kalakauppaa ja varmasti lisännyt kalan kulutusta , sillä se on maukas ja toistaiseksi vielä halpakin tuote . Skandinavian maaperä on enimmäkseen hyvin vanhaa peruskalliota, mm . 20 % . Pääosa Suomenkin maaperästä on herkkää happamuudelle. Muuten vesistöhaitat käyvät korjaamattomiksi . KOTIMAASTA Suomi päästää ilmaan rikkidioksidia suunnilleen saman verran kuin muutkin Pohjoismaat. Rehevöitymistä on todettu kaikissa niissä vesistöissä , joissa on kalankasvatuslaitoksia. Suomestakin on löydetty useita happamoituneita järviä , mutta kaukokulkeutumisen osuus tähän on selvittämättä. Lisäksi havumetsävyöhykkeen mineraalimaita peittää humus , joka humushapoillaan ja ioninvaihdollaan lisää sen läpi virtaavan veden happamuutta. Saasteet kulkeutuvat ilman mukana satojen , jopa tuhansien kilometrien päähän. Siitä syntyneiden maalajien neutraloimiskyky on heikko. Eräissä tapauksissa ainoa keino on kirjolohituotannon supistaminen . Esimerkiksi fosforikuormitus vähenisi tehokkaalla lietteenpoistolla 6070 % . Laimeus on saattanut hämätä kuvittelemaan , että tilanne olisi hyvä. MAAPERÄN MERKITYS Happamien sadevesien vaikutus riippuu maaperästä . Erityisen herkkiä ovat alueet , joiden maaperä on läpäisevää esim . Kun vielä tuulet puhaltavat lounaasta , on ymmärrettävää , että juuri eteläisen Skandinavian vesistöt ovat erityisen alttiina happosateille , vaikka rikkidioksidilähteet ovat kaukana Keski-Euroopassa. graniittia. Tämänhetkiset tuotantomäärät ovat yhtä suuret kuin ne lohija taimensaaliit, jotka on menetetty viimeisten vuosikymmenien aikana . hiekkaa , soraa tai karkeaa moreenia . Haittoja täydentävät vielä bakteerisaastumiset ja pyydysten limo1ttummen. Niiden typpi ja fosfori laimenevat kuitenkin hyvin suuriin vesimääriin, jolloin lopullinen väkevyys on useita kymmeniä kertoja laimeampi kuin esimerkiksi puhdistetun asumajäteveden väkevyys . Oheisen taulukon luvut osoittavat, millainen kuormittaja kalankasvatus on . Pelkistetysti on sanottava, että kuormitusta on vähennettävä nopeasti. Kun kiintoaine on tuoretta , siinä on vielä paljon typpeä ja fosforia . Sadat Norjan järvet ovat nyt täysin kalattomia. Etenkin vanhat sulfiittiselluloosatehtaat (5 kpl) ja jossain määrin kaivosteollisuuskin aiheuttavat meillä vesiin paikallisia happamuushaittoja. Teollisuuden osuus rikkidioksidipäästöistä on kaikkiaan noin 65 % ja lämpövoimaloiden n. Jo 1920-luvulla Norjassa havaittiin kalojen kuolevan happamuuteen ja Ruotsissakin 1930-luvulla. Kalatalouspoliittinen kysymys on, kuinka laajaksi kirjolohenkasvatus voi meillä yleensäkin kehittyä. Siksi lupia on myönnetty jopa riittämättömin perustein . Täten löytynee lisää kuormituksen vähentämiskeinoja. Noin puolet päästöistämme on peräisin hiilen ja ölj yjalosteiden poltosta, loput selluteollisuuden jäteliemen poltosta ja muista teollisista lähteistä . Etelä-Norja ja Ruotsi ovat kärsineet eniten. Molemmat ovat erittäin ravinnepitoisia . Arvellaan, että 1/2 3 /4 Suomen vuotuisesta rikkilaskeumasta tulee maan rajojen ulkopuolelta . Puhutaan kaukokulkeutumisesta . Vaikutukset ovat monenlaisia: pohjaan laskeutuva liete lannoittaa juurellisia vesikasveja , varsiin tarttuva liete lisää päällyskasvustoa ja veteen liuenneet ravinteet kiihdyttävät planktonin kasvua. Rikkihappoa vesiin Keski-Euroopan ja Englannin teollisuusalueet päästävät ilmaan paljon rikkidioksidia . REHEVÖITT ÄÄ Tuntuva osa kalan ulosteista on kiinteää . Keski-Euroopan maaperässä on yleensä runsaasti kalkkia , joka neutraloi happoja. Veden kanssa siitä syntyy happoa . Jos kaloilla on niukasti kutupaikkoja , liete häiritsee kalojen lisääntymistä pilaamalla niitä . Lietteen poistoa on tehostettava ja samalla selvitettävä , voidaanko kalankasvatuksen vaatimia suuria vesimääriä pienentää esimerkiksi hapettamalla tai ilmastamalla kasvatusaltaita. 1975 noin 5 50 000 t on parisen prosenttia. Myös jätevedet voivat olla happamia . !neo Kekkonen SUOME LUONTO \ -6/ 81 40. Oma asiansa on , vastaako se ravintoarvoltaan koskaan luonnonkalaa. vsk . Asuntolämmityksen, maatalouden ja liikenteen osuus on n . Koko Euroopan päästöistä Suomen osuus , v. 15 % . Jos se saadaan tarkoin talteen , kokonaiskuormitus alenee merkittävästi. MITÄ PITÄISI TEHDÄ. Lupamenettely on muutenkin kirjava ja eräät luvat ovat tämän seurauksena heikkoja. Hienot maalajit neutraloivat happoja paremmin, sillä niissä on mineraaliaineksen pinta suurempi ja vesi virtaa niiden läpi (25 7) 57. Kirjolohen tuotannon muuan valitettava puoli on se, että vesi tuomioistuimemme eivät näytä riittävästi tiedostaneen jäteongelmaa. Kalankasvatuslaitoksen jätevedessä on kalojen ulostetta ja jossain määrin rehujätettä
Yleissääntö onkin, että happamuuden lisääntyessä vesistöjen tuottavuus alenee, kalantuotantoa myöten. tä metalliyhdisteitä, mm. alumiinia, jotka ovat kaloille myrkyllisiä. Alumiiniyhdisteet vaikuttavat myös epäsuorasti mm. saostamalla vedestä humusaineica. Haitallisimpia ovat happamuuden äkilliset muutokset. Öljycuoueiden ja hiilen polcosta vapautuneen rikkidioksidin määrän kehitys Euroopassa (milj. Pohjaeläimistä erityisesti kotilot ja simpukat sekä rapu kärsivät happamuudesta. Pelkkä happamuus ei aina ole pahin haitta. pH-arvojen mukaan piirretyt käyrät ( 1974) havainnolliscavat, kuinka rikkiä pääsee ilmakehään varsinkin Länsi-Euroopassa ja siirtyy sielcä lounaistuulen mukana EteläSkandinaviaan ja Suomeenkin . Kalevi Salonen MarttiRask SUOMEN LUONTO l -618 1 40. Happosateiden vaikutukset ovat vakava haaste kansainväliselle ympäristönsuojeluyhteistyölle. ' · .. Niinpä hapan vesi liuottaa maaperäs58 (258) 5 19~0~0=-_ __.__ ___ 1~9-4_0 __ .1_ _ _ 1_9~ao Kuvio 15. HAPPO JA VESISTÖ Happamoitumisen selvin seuraus on eliölajiston muuttuminen . Happamuuden lisäys on suurinta niissä vesissä , joiden neucralointikyky on heikko. Mäti ja poikaset ovat herkempiä kuin täysikasvuiset kalat. Toisaalta alumiiniyhdisteet saostavat vedestä fosfaatteja , joica ilman levät eivät voi kasvaa, vaikka valoa olisikin enemmän. Sadeveden kesbmääräistä happamuu11a kuvastavien lukujen, ns. Lohija särkikalat ovat kaloista herkimpiä. tonnia). vsk.. Vain harvat planktonlajit sietävät hapanta vettä. Ahven ja hauki kestävät hapanta vettä paremmin , ja kaikkein kestävin lienee ankerias. Pidetäänhän happosateita jo nyt Norjan ja Ruotsin vaikeimpina ympäristöongelmina. Silloin veden happamuus lisääntyy äkkiä ja usein tappaa kalat. Vaikka Suomen vesistöjen happamoitumistilanne ei nyt näytäkään hälyttävältä, asiaan on suhtauduttava vakavasti jo ennakolta. Niitä on Lounaisja Länsi-Suomessa sekä Pohjanmaalla . Maaperä tosin samalla menettää kivennäisiään, jotka huuhtoutuvat vesiin. . hitaammin. ·, _)· , __ ::::::::(···· ~. Tällöin vesi kirkastuu ja levät yhteyttävät aiempaa paksummassa vesikerroksessa . ·--... Muinaisen Litorinameren pohjasavet ovat happamoitumisen kannalta erikoisia. vesistön perkauksen tai ankaran kuivuuden aikana. Näin tapahtuu esim . ONGELMA ON YHTEINEN KUTEN RATKAISUKIN Olisi täysin mahdollista vähentää tuntuvasti rikin (ja typen) oksidipäästöjä. Se aiheuttaa vedessä muita kemiallisia ja fysikaalisia muutoksia. Paikalliset toimenpiteet eivät kaukokulkeutumisen vuoksi riitä, carvitaan maiden välisiä sopimuksia. Kuvio 14. . Kevät on kriittisintä aikaa, sillä lumet sulavat nopeasti ja vedet valuvat roudan vuoksi pintaa pitkin vesistöihin, joten mineraalimaakaan ei pääse happoja neutraloimaan . Niissä on sulfideja, jotka hapettuvat rikkihapoksi joutuessaan kosketukseen ilman kanssa. Sulamisvesien ensimmäinen kolmannes huuhtoo mennessään noin kolme neljännestä lumen happosisällöstä. d
Erityisen raivokas on " happohyökkäys " keväällä, kun koko talven lumet äkkiä sulavat ja valuvat •1incaa pickin vesistöihin . (259) 59. Sadevesi puhdistaa ilman, muna tuo sen saasceec vesiin . vsk . SUOMEN LUO 'TO \ 6/ 81 40
Osa niiden mädistä tuhoutuu , kun vedenpintaa lasketaan kevättalvella normaalia alemmas . Luonnontilaisten vesien pohjaeläimistö on runsaimmillaan rannassa , mutta säännöstellyissä järvissä tuotanto on tällä vyöhykkeellä alhaisimmillaan. viljelytai metsämaata. VESIEKOSYSTEEMI HÄIRIINTYY Vesistön muuttaminen muuttaa tietenkin sen eliöiden ympäristöä. Säännöstely tasaa virtauksia ja muuttaa vedenpinnan muutosten rytmiä . Keinoja ovat vesistön säännöstely, vesistön järjestely ja ojitukset. Ojitukset ovat yleensä pieniä hankkeita. Kevättulva alenee ja myöhästyy. Näillä toimilla poistetaan tai pienennetään tulva-alueita tai kuivataan maatai vesialueita. Laajojenkaan ojitusten yhteydessä ei liene pidetty vesilain edellyttämiä katselmustoimituksia , joissa haitoista kärsivät saisivat sanansa kuuluville. Vesistön så'å"nnöstelyllå' tarkoitetaan luonnollisten virtaamien muuttamista joko varastoimalla vettä järviin ja tekoaltaisiin tai johtamalla vettä vesistöstä toiseen. Valoisa, tuottava vesikertos ohenee ja tuotanto vähenee. Vesilaki sallii varastoimisen vesivoiman, uiton tai liikenteen tarpeisiin , juomaveden hankkimiseksi , vesien suojelemiseksi, maan kuivaamiseksi tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen . Vaihtelut ovat kuitenkin suuret vesistöstä toiseen ja vuodesta toiseen . Ihminen ei ole suostunut luonnon rytmiin vaan pyrkii muuttamaan vedenpinnan luontaista korkeutta yhä tehokkaammin . Niinpä vähäjärvisten jokivesistöjen kevättulvat voivat olla todella rajuja. Muutoksia tapahtuu ilmeisesti ainakin rantavyöhykkeessä . Ojiwksilla kuivataan vedenvaivaamia maita , esim. ,"' KALASTO MUUTTUU Säännöstely on erityisen tuhoisaa syyskutuisille kaloille . Katkojen , vesiperhosten , kotiloiden ja simpukoiden väheneminen vähentää kalojen ravintoa . Säännöstelyhankkeita oli 1970-luvun alkupuolella Suomessa noin sata, joista tekoaltaita 30. Säännöstelemättömiä ja ammattimaisen sisävesikalastuksen kannalta merkittäviä vesistökokonaisuuksia ovat enää Rautalammin reitti, Pihlajaveden reitti, Lentuan alue Kuhmossa , Kuusamon järvet, Simajärvi ja Juutuanjoen vesistö. Lajejakin karsiutuu ja kokonaiset pohjaeläinryhmät voivat kokonaan kadota . Vesistön jå'rjestely/lå' tarkoitetaan vedenkorkeuden alentamista esim. Seuraukset näkyvät 60 (260) vesiekosysteemin kaikilla tasoilla . Kasvillisuus kärsii tästä ja sen tuotanto alenee. Rannan kuluminen köyhdyttää rantavyöhykkeen pohjaeläimistöä. Järvialtaat pienentävät vaihteluita. Kun vedenpinnan määrää ihminen Vesistöissä on eniten vettä keväällä ja alkukesästä , vähiten kevättalvella ennen lumen sulamista. Toinenkin tekijä alentaa perustuotantoa : Normaalia korkeammalle nouseva vesi liuottaa maaperän aineksia, jotka tummentavat vettä. vsk.. Pohjanmaan jokivesistöjen järjestelyt ovat malliesimerkkejä järjestelyjen monen laisista seurauksista . Juuri tämä toiminta vaikeuttaa sisävesikalastuksen kehittämistä enemmän kuin ehkä mikään muu luonnontilan muutos . perkaamalla tai uomaa siirtämällä. Vedenkorkeuden voimakkaat vaihtelut kuluttavat rantavyöhykettä. Lisätappioita aiheutuu siitä, että säännöstely huonontaa veden laatua mädin hautoutusuoMEN LUO TO l 6/ 81 40 . Siksi niitä helposti erehdytään pitämään seurauksilcaankin vähäisinä. Säännöstelyn vaikutuksesta eläinplanktoniin tiedetään vähän. Eniten on säännöstelty voimatalouden tarpeisiin . Koska säännöstelyn alkuvaiheessa vesi usein rehevöityy, on ilmeistä , että eläinplanktonin lajisto samalla köyhtyy
Kalastajan ansiota pienentää ratkaisevasti kalalajiston huonontuminen. Tuloksena on lähes elornn raniavyöhyke. vähäarvoisia kaloja. Kaiken kaikkiaan säännöstelystä seuraa, että eniten kärsivät juuri taloudellisesti arvokkaimmat kalalajit . Säännöstelyn alkuvuosille ovatkin hyvin tyypillisiä kevätkutuisten kalojen runsaat vuosiluokat . Kevätkutuisistakin kärsivät muutamat , ainakin hauki, lahna ja säyne. Jokseenkin kaikki kalanpoikaset tarvitsevat ensimmäisinä elinviikkoinaan rantavyöhykettä vyöhykettä , johon säännöstely eniten vaikuttaa. Seurauksena on kilpailu ravinnosta ja arvokalanpoikasten joutuminen vähäarvoisten saaliiksi. Vesien elämä on sopeu1unu1 vedenpinnan luonnolliseen vuodenaikaisry1miin. Ihmisen säännös1elemään pinnankorkeu1een eliö1 eivä1 pys1y sopeummaan. Vahinkoa eivät korvaa runsastuvat lajit, sillä ne ovat ns. Kalasmkselle säännös1elys1ä on monenlaisia hai11aa; jopa vesille pääsy voi olla vaikeaa. Kalervo Salojå"rvi Jorma Toivonen (261) 61. Se heikentää arvokalojen poikasten elinolosuhteita, mutta parantaa vähäarvoisten lajien olosuhteita. Ne kelpaavat rehuksi, mutta siitä maksetaan vähän. Kevätkutuiset kalat lisääntyvät ja syövät syyskutuisten mätiä. Ne tarttuvat pyydyksiin tai ajautuvat apajapaikoille vaikeuttamaan kalastusta ja rikkomaan pyydyksiä . Varsinkin säännöstelyn alkuaikoina olosuhteet ovat edulliset kevätkutuisille lajeille. Talvisen rysäpyynnin voi estää jää, joka talvijuoksutusten aikana laskeutuu pyydysten päälle ja rikkoo ne. Hyväksymällä tähän johtavan säännöstelyn yhteiskunta ottaa vastuun kalastajan työttömyydestä , sillä uurra työpaikkaa se nykyisin tuskin pystyy osoittamaan. vsk. Kalansaalis riippuu ratkaisevasti siitä , miten paljon kaloja varttuu kunakin vuonna kalastuskokoon (ammattikielellä puhutaan kalojen "rekrytoinnista" ja kalastuskokoinen kala on "rekryytti "). misaikana . Niiden määrän ratkaisevat varhaiset poikasvaiheet. Vasemmalla Posion Yli-Suolijärvi 1978, oikealla Suomussalmen Vuokkijärvi. Jopa vesille pääsy voi olla hankalaa matalilla säännöstelyjärvillä. Taimen, muikku ja siika ovat syyskutuisia arvokaloja, joita säännöstely vähentää. Hauen kutu pyynti tyrehtyy, kun luhtaniityt , hauen tyypilliset kuturannat, häviävät . Jokainen menetetty markka on askel ammatista luopumiseen . Kalastajan kannalta se merkitsee niin pientä palkkaa, että se vain poikkeustapauksissa riittää elämiseen . SUOMEN LUONTO \ 6181 40. Rannoilta irtoaa puita, risuja ja kantoja. KALASTAJA ON MAKSUMIES Kalastaja maksaa säännöstelyn haitat muutenkin kuin saaliinmenetyksinä . Korkealle nostettu vedenpinta saattaa tarjota kutualueita koko rantaviivan pituudelta. Kalastajan tulot ovat jo ennestään pienet
Niillä tasataan jokivesistöjen virtaaman vuodenaikaisvaihteluita. Tekoaltaat voidaan jakaa kahteen eri biotyyppiin: yläosa on kerrostumaton ja suhteellisen nopeasti virtaava ja alaosa on lämpötilan mukaan kerrostunut. ALKUVUODET OY A T ERILAISIA Altaan pohjalle jäänyt kasviaines tarjoaa alussa runsaasti ravintoa vähähappisissa olosuhteissa menestyville pohjaeläimistöille. Pohjaeläintuotannon maksimivaihe kiihdyttää kalojen kasvua ja lisää niiden rasvaisuutta. Altaiden kalastaa rajoittavia tekijöitä ovat talvinen hapenpuute ja pieni vesiala , kudun epäonnistuminen, poikasten tuhoutuminen ja kalojen yksipuolinen lajija ikäluokkakoostumus. Tätä tuotannon huippukautta voidaan luonnehtia eräänlaisena "biologisena pommina", joka purkautuu nopeasti . Altaaseen laskevien jokisuiden hapekkaat vedet ovat kalojen tärkeitä ralvehtimisaluei62 (262) ta. Jokien säännöstelyaltaat padotaan latvoille alajuoksun voimalaitosten vesi varastoiksi. Sen muoto on epäsymmetrinen, sillä syvin kohta on lähellä tyhjennysparoja. Allasveden virtaamisnopeus on suurempi kuin järviveden, mutta pienempi kuin jokiveden. Altaan muodon ja säännöstelyn voimakkuuden mukaan voidaan puhua jokija järvityypin tekoaltaista. Niihin varastoidaan vettä voimataloutta, tulvasuojelua, vedenhankintaa ja maataloutta varten . Patoamisen alkuvuosina vesikasvillisuuden korvaa pohjalle jäänyt kuivan maan kasvillisuus. Tuloksena on karu ja eliöstöltään niukka säännöstelyranta. Pohjaeläintuotannon köyhtyessä myös kalantuotanto vähenee . Syntyy voimakkaita vuosiluokkia , jotka voivat olla vallitsevia altaiden kalastossa vuosikausia. Altaan pohjalle jäävä kasviaines hajoaa nopeasti ensimmäisinä padotusvuosina, jolloin vesi on sameaa, hapanta ja runsasravinteista. Tekoallasta voidaan pitää tavallaan joen ja järven välimuotona. Ajoittaiset happikadot saattavat aiheuttaa kalojen joukkokuolemia tai vaelluksia yläja alapuolisiin hapekkaampiin vesiin. Yleensä tekoaltaat padotaan syrjäisille ja harvaanasutuille seuduille, koska allas estää muunlaisen maankäytön . Suuret tekoaltaat on rakennettu yksinomaan voimataloutta varten. Suomen tekoaltaat ovat melko pieniä; suurimmat, Lokka ja Porttipahta, ovat laajimmillaan 417 km 2 ja214 km 2 . Tekoaltaan kehityksen myöhemmässä vaiheessa eloperäisen aineksen hajoaminen hidastuu ja altaan happitilanne paranee. Patoamisen vaikutuksesta syntynyt uusi vesielinympäristö ''miehitetään'' SUOMEN LUONTO l 6/ 8 1 40. Tällaisia ovat surviaissääskien toukat, jotka aikuistuttuaan esiintyvät runsaina sääskiparvina. Näin tekoallaskalaston vaikutukset voivat ilmetä luonnontilaisilla vesillä kaukana varsinaiselta allasalueelta. Yleensä kevätkutuiset, kasvillisuusalustalla ja seisovassa vedessä lisääntyvät lajit runsastuvat nopeasti. vsk.. Eroosion vaikutuksesta näiden ''viheralueiden" merkitys kalojen suojaja ravintopaikkoina aikaa myöten vähenee. Rakentaminen on keskittynyt Pohjanmaalle, Uudellemaalle ja Lappiin. Suurissa altaissa vesi voi viipyä pitempäänkin; niiden juoksutuksilla voidaan tasata vuosien välisiä eroja vesimäärissä. Korkeampaa kasvillisuutta altailla edustavat vedessä vapaasti kelluvat kasvit ja suoalueilta pintaan nousseet turvelauttojen kasvustot. Altaiden rakentamista on yleensä helppo perustella markkamääräisin laskelmin, kun taas allasalueiden perinteisten käyttömuotojen arvoa on vaikea mitata. Tämä vaihe kestää sitä pitempään, mitä pitempään tekoaltaan täyttäminen kestää. Alussa eläinplanktontuotanto lisääntyy voimakkaasti, mutta taantuu ajan mittaan. Tekoaltaiden vesi on ravinnepitoista, mutta sen kasviplanktontuoranto jää kuitenkin suhteellisen vähäiseksi veden tumman värin vuoksi. Tekoallas ei ole järvi Suomessa on noin 40 tekoallasta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on laajimmillaan 875 km 2 • Altaat on rakennettu pääasiassa 1960-luvulla. Säännöstelyn alarajalla vesitilavuus ja vesiala ovat sangen pieniä. KALASTUS TEKOALTAILLA Kalakannat voimistuvat , kun vesialue nopeasti laajenee eikä kilpailua tilasta tai ravinnosta ole. Myöhempinä vuosina pohjaeläintuotanto keskittyy lähinnä säännöstelyn alarajan alapuoliseen sedimentaatiovyöh y kkeeseen. Paljastuneet rannat kuivuvat kesällä ja jäätyvät talvella. Kalakantojen ikärakenne muuttuu ja pyyntikokoisia yksilöitä saattaa olla useammasta vuosiluokasta, mikä kohottaa kalansaalista. Kevättalvi on kriisiaikaa, sillä silloin altaan vesitilavuus on pienemmillään. Altaat täytetään kevättulvien yhteydessä ja juoksutetaan talvisin useimmiten melko tyhjiksi. Voimakkaasti säännösteltyihin altaisiin ei kehity luonnonvesille tyypillistä rantaja vesikasvillisuutta. '' Allassääskien'' massaesiintymisiä havaitaan vain muutamina patoamisen jälkeisinä vuosina. Lokan ja Porttipahdan altaiden alle jäi neljä kylää ja lukuisia yksittäistaloja ja allasevakkoon joutui 560 ihmistä. ALLAS EROAA JÄRVESTÄ Tekoaltaiden pintaa säännöstellään
Lokan altaasta pyydettiin kalaa 1970-luvulla keskimäärin 3,0 kg / ha / v ja Porttipahdan altaasta keskimäärin 4,8 kg / ha / v. Myös voimakkaalla virkistyskalastuksella on ollut merkitystä Lapin tekoaltaiden kalakantojen hyödyntämisessä. SUOMEN LUONTO ) 6 / 81 40. Käänne tapahtuu y:eensä 10-25 vuoden kuluttua rakentamisesta ja tuotanto laskee luonnonjärvien tai sitä alemmalle tasolle tekoaltaan ominaisuuksista riippuen. Pohjaeläinravintovarojen ja lisääntymispintaalojen pienetessä tekoaltaiden saaliit ovat myöhemmin kääntyneet laskuun. Pohjanmaan vanhimmilla tekoaltailla saaliit ovat vaihdelleet 1,0-19,2 kg / ha / v. Erityisesti haukija ahvenkantojen voimistuminen •sekä ammattimaisen kalastuksen kehittyminen ovat kohottaneet altaitten kalansaaliita. Monista altaista on muutamassa vuodessa kehittynyt särkivaltaisia ja niiden saaliin pääosan muodostavat hauki, ahven ja made. nopeasti, mutta kalastusta ei ole kyetty muuttamaan olosuhteita vastaavasti. PLANKTONSYÖJÄT AVUKSI Tekoaltaiden kalatalouden suurin ongelma on (263) 63. Elinympäristön muuttumisen vaikutuksesta runsastuvat vähäarvoiset kevätkutuiset lajit, lähinnä särkikalat. Saalismääriin on kalakantojen voimistumisen ohella vaikuttanut säännöstelyn voimakkuus. Tekoaltaiden alkuvuosina ne poikkeavat järvistä eniten. Usein on tarpeellista vahvistaa arvokkaampia kalakantoja istutuksin. vsk. Parhaimpina vuosina altaille on hankittu yli 5 000 virkistyskalastuslupaa. Tekoaltaan kehityksen toisessa vaiheessa kasvillisuusalustalla kutevien lajien lisääntymisolot huononevat kutualusrojen eroosion vaikutuksesta. Kuva on Kortteisen tekoaltaalta 1971. Arvioidaan, että Lokan kalamäärä kasvoi 2,5-kertaiseksi vuosina 1968-1973 ja Porttipahdan 4, 3-kertaiseksi vuosina 1971-1976. Lapin tekoaltaiden kalastus on 1970-luvun puolivälin jälkeen olennaisesti tehostunut. Suoperäisiltä alueilta irtoaa turvalauttoja. ARVOKALAT JA VÄHÄARVOISET Kun allas täytetään , tuhoutuvat arvokkaiden virtakutuisten kalojen lisääntymisalueet ja näiden lajien kann;;.t taantuvat. Tekoaltaille on ollut tyypillistä saaliin vuotuinen kasvu . Kehityksen tässä vaiheessa ovat hauki-, lahna, säyne-, ahvenja madekannat tulleet sukukypsiksi ja muodostavat saaliin pääosan. Pohjan aineksia liukenee veteen, joka voi pahasti rehevöityä ja pilata alapuolisia vesistönosia. Kun vesiala ja vesitilavuus ovat pienentyneet, hapenpuute on ajanut kalat jokisuille , joilla kalastus on ollut tehokasta
uusia plankconsyöjälajeja . Lapin altailla kalastetaan vilkkaasti sekä ammattimaisesti , virkistykseksi että kotitarpeiksi. Myöhäinen herääminen tässä asiassa on aiheuttanut vahinkoa tekoaltaiden kalastajille. Tutkimuksissa asetetut saalistavoitteet ovat usein jääneet saavuttamatta. Jos tulevaisuudessa rakennetaan uusia tekoaltaita, tulisi jo suunnitteluvaiheessa ottaa huomioon kalataloudelliset näkökohdat , jotta energiatalouden ja muiden käyttömuocojen välille löydettäisiin kohtuullinen sovitteluratkaisu. Ahti Mutenia SUOMEN LUONTO ~6181 40. Näistä vain plankconia syövä peledsiika näyttää soveltuvan altaiden hoicolajiksi. Elohopean yllättävä ilmaantuminen tekoaltaiden ravincoketjuihin osoittaa, miten tärkeää olisi tuntea luonnontalouden tapahtumat jo ennen kuin ihminen ryhtyy " peukaloimaan " luoncoa. Myös energiatilanteen mukainen säännöstely vaikeuttaa kalastusra ja kalakantojen pitkäjänteistä hoitamista. Tehokkaamman pyynnin esteenä ovat markkinointivaikeudet , vaikeat pyyntiolosuhteet ja lajiscon muuttuminen . Parhaina vuosina on saatu saalista yli miljoonan markan arvosta ja altaiden kalaa on myyty kalakauppaan , 5 miljoonan markan arvosta. Muut käyttömuodot on unohdettu. 5% PORTTIPAH TA I 1.7 % 09 % ' " ,:! <t: -'et _. ::o:: ...,;.:: ~;; : ~ 50.4 % 34.2 % 12.1% 04 % 0.3 % Kuvio 16. Luonnossa oleva elohopea vapautuu altaan pohjamateriaalista alkuvuosina ja rikastuu pitkäikäisiin pecokaloinin. Suomessa tekoaltaisiin on istutettu vaellussiikaa, peledsiikaa , järvitaimenta ja spleiknieriää. Lokan ja Porttipahdan tekoaltaista vuonna 1979 pyydys1e11y saalis kalalajei11ain . Pohjaeläimistön vähenemisen takia on altaisiin pyritty kotiuttamaan mm. ELOHOPEA Tekoaltaiden pecokalojen elohopeapicoisuus on saanut julkisuudessa voimakasta huomiota osakseen . Tekoaltaiden kalantuotannon hyväksikäyttöastetta voitaisiin kohottaa jalostamalla vähäarvoi64 (264) sia lajeja ja käyttämällä tekoaltaiden kalaa rehuksi. Altaiden pecokalojen elohopeasta tuskin kuitenkaan tulee pysyvää ongelmaa. Vahinkoa ovat paisuttaneet erilaiset jälkikäteen suoritetut arviot tilanteesta sekä julkisen tiedottamisen epäyhtenäisyys. Vaikea kalastettavuus vaatii , että tehokkaiden pyydysten käytön tulee olla sallittua. Tekoaltaiden kalastus on kaikesra huolimatta kehittynyt voimakkaasti. Lokan ja Porttipahdan kalakantojen hoidossa peledsiian istutuksilla on saavutettu hyviä tuloksia ja siitä on tullut tärkein saaliskala hauen ohella. vsk.. Aikaa myöten kuormituksen vähetessä ja pecokalakantojen uusiutuessa elohopea tulee ilmeisesti vähitellen häviämään. 12 . MONINAISKÄYTTÖÖN Säännöstellyt tekoaltaat on rakennettu yleensä yksinomaan voimataloutta ja tulvasuojelua varten . '" 50 40 30 20 10 J .0 l OK K A 4 2. Pohjanmaan eräiden altaiden pecokaloille on asetettu myyntikielcoja ja eräiden muiden altaiden pecokalojen käyttöä ravintona on rajoitettu . 9% 22.4 % z > X .. kasviplankconiin sicoutuvan energian siirtäminen ravintoketjussa seuraaviin portaisiin . Altaan raivaamacon pohja ja kelluvat turvelautat vaikeuttavat ja estävät kalastusta
Joet on johdettu pois uomistaan , jokisuut padottu makeanvedenaltaiksi ja niin edelleen. Sadat jokikilometrit on perattu ja pengerretty, kokonaisten vesistöjen kaikki kosket on peruuttamattomasti tuhottu perkaamalla, porrastamalla tai hukuttamalla. Joen aikaisemmissa kuivatuksissa kuivattiin laaja Jurvanjärvi Jurvan taajaman vierestä. Ei edes suojeluvesistötyöryhmän hätähuuto (1977) haitannut tahtia. Seuraukset kalancuotannolle ia muulle vesiluonnolle ovat olleet tuhoisat, eikä rakentamiselle näy loppua . Useimmat säännöstelyt on aloitettu 1900-luvulla, suurjoet on valjastettu, tekojärvet rakennettu. Juuri tämän altaan valuma-aluetta on keinotekoisesti laajennettu kanavilla , joihin kuuluu hilpeänkuuluisa vesien eritasoristeys 1 Pohjapatojen lisäksi kaavaillaan nyt muita järjestelyjä veden riittävyyden turvaamiseksi; vaihtoehtoina ovat uusi tekoallas ja aiotun uuden kansallispuistoalueen edelleen hukuttaminen . SUOMEN LUONTO l 6 181 40. Suuri Lappajärvi ja kankareinen Tasaisella Pohjanmaalla on vesivoimalaitoksia enemmän kuin missään muualla Suomessa. Sama säälimätön tahti tulee asiakirjojen mukaan jatkumaan. Päätöksiä ei ole suojelusta eikä suunnitelmien muuttamisesta. vsk. Altaasta juoksutetaan kevättalvella hapetonta vettä. Usko nykyisten suunnittelijoiden ja päättäjien tahtoon ja kykyihin on kadonnut jokivarsilta kuin vesi kuivatuista koskista. Vastaava allas, Kivija Levalammen tekoallas , on rakennettu osittain kansallispuistohankkeen (Levaja Kuuttoneva) päälle. Perataan, padotaan, kaivetaan Vesistömme ovat tällä vuosisadalla muuttuneet enemmän kuin koskaan ennen . Mullistuksia on vaikea kuvitella niitä näkemättä, mutta muutaman Joen vaiheet kelpaavat esimerkiksi: NÄRPIÖNJOKI on valjastettu yhden tehtaan , Metsä-Botnian sulfaattisellutehtaan vedenhankintaan, eikä seudulle sen jälkeen ole jäänyt paljonkaan käyttökelpoista vettä. Happamuus on tuhonnut sen kalat , eivätkä kutukalat enää voi nousta jokeen. ÄHT ÄV ÄNJOKI on ollut Pohjanmaan viehättävimpiä pienehköjä jokivesistöjä. Jokisuu on padottu Västerfjärdenin makeanvedenaltaaksi. (265) 65. Pohjanmaalla yksinomaan Siikajoen ja Lapväärrinjoen välialueella on 19'.i0-luvusta lähtien siirretty vesistöjärjestelyissä 2'.i miljoonaa kuutiometriä maata, rakennettu 16 säännöstelyallasta ja säännöstelty useimmat luonnonjärvet. Vesikosken voimalaitos Pyhäjänrllä. Vähäisen vesimäärän ja pienen putouskorkeuden valjastamiseksi on luonnontilaiset jokivesistöt saatettu kokonaan uuteen uskoon
Tulossa: Voimayhtiö kaavailee joen täydellistä porrastamista sekä lyhytaikaissäännöstelyä, jossa Lappaja Evijärvi tulevat olemaan yläaltaina. Se kasvaa nopeasti umpeen. Säännöstely 66 (266) Lappajärven säännöscelcyä rantaa . Viimeisten laitosten rakennusvirtaamat ovat joen virtaamaan nähden suhteettoman suuret. Ongelmat kriittisenä talviaikana tulevat olemaan väistämättömiä. Matala Evijärvi kärsii pahasti säännöstelystä. Vesis1ömuu10s1en rehevöiuämää Pyhäjoen suiscoa. Voimalaitosten yläja alakanavia on perattu ja jokiuomaan tehty yläpuolista säännöstelytilaa. SUO MEN LUONTO \ 6 / 81 ; O. Joessa ovat viihtyneet arvokalat ja jokihelmisimpukka. Tyytymättömyys on laajaa, kuten mm. Koskistaan kuuluisassa joessa on jäljellä vain muno-osa vapaasta putouskorkeudesta ja sekin aiotaan rakentaa. vsk.. Vesihallinto suunnittelee tekoaltaita Lappajärven yläpuolelle . Tämä allas on nyt hapan kuten muutkin Pohjanlahden rannikon makeanvedenaltaat. maaperä ovat pitäneet veden hyvänä ja sen vinaamanvaihtelut pieninä. Kalannousu on loppunut ja noin 90 neliökilometriä kalantuotantoja kalastusaluetta tuhoutunut. runtelee sen tärkeitä rantavyöhykkeitä . Nyt Luodon makeanvedenallas sulkee Ähtävänjoen ja kolme muuta jokea. Joessa on yhdeksän voimalaitosta . Alajärvi on joukon rehevin. Meneillään on sen säännöstelytilavuuden lisääminen. Lappajärvi on EteläPohjanmaan ehkä tärkein järvi ja ainoa, jolla harJo1tetaan ammattimaista kalastusta. Alajärven ja Lappajärven välinen putous on koottu yhteen voimalaitokseen , samoin Lappaja Evijärveä yhdistävän joen putousväli kaloistaan , ravuistaan ja muinaisjäännöksistään kuuluisan Välijoen! Tärkeimmät järvet ovat Evijärvi , Lappajärvi ja Alajärvi kaikki säännösteltyjä. kevään 1979 kansanpato oso1tt1. Ne toimivat lyhytaikaissäännöstelyllä. Vedenpintaa nostetaan, mutta säännöstelyyn aiotaan käyttää järven tilavuudesta puolet
Kyrönjoen ns . Kyrönjoen vedenpumppaamo luvassa yli kaksikymmentä samanlaista lisäämään jokiveden happokuormicusta . Uudenmaankaupungin makeanvedenallas ja sen sulkuportti. Yhden ainoan osasuunnitelman, Kyrönjoen yläosan vesistötyön työalueena on 50 kilometriä jokea. SUOMEN LUONTO \ 6181 ao. vesistötaloussuunnitelma kanaa puoli maakuntaa. Jokiuomista on johdettu vesiä muualle , roisia yhdistetty kanavilla, kokonaan uusia uomia kaivenu . Siihen kuuluu kolme tekoallasta, kuusi voimalaitosta, kymmenien koskien hävittäminen , kymmeniä kuivatuspumppaamoita, kymmeniä kilometrejä pengerryksiä ja perkauksia ja kymmeniä metrejä luonnollisen pucouskorkeuden hävittämistä. Rahaakin on siihen käytetty enemmän kuin mihinkään muuhun Pohjanmaan vesistöön . Joen eri osissa on kilomecreinäin perattuja koskia ja muuta uomaa. Vesistötaloussuunnitelmaan on käytetty jo 150 miljoonaa markkaa. Joen alajuoksuakin on perattu , (267) 67. Kuivaksi pera11ua Siikajoen uomaa. Vesistöjärjestelyt kanavat koko 5 000 neliökilometrin valuma-alueen. Ne ovat tuhonneet kalojen poikastuotancoalueet, joihin on perustunut mittava merikalastus. Joen järviä säännöstellään ja siihen kuuluu tekoallas, josta vielä toistakymmentä vuotta valmistumisen jälkeen juoksutetaan kevänalvella hapeconca, rikkivedylle lemuavaa vettä. vsk Monen jokisuun edustalle on padottu makeanvedenallas. Sitä on perattu Ja pengerretty. KYRÖNJOKI on vuosikausia ollut vesihallinnon suurin työmaa Etelä-Pohjanmaalla. Kyrönjoen suistoalue on Pohjanlahden laajin , valcava kalancuotancoja lincualue
MW ~ TEPENKKAJ Kuvio 18. Eräältä jo yli kaksikymmentä vuotta käytössä olleelta kuivatusalueelta pumpataan yhä vettä, joka on erittäin hapanta (pH 3 ,8) ja jossa on runsaasti sinkkiä, alumiinia ja mangaania sekä höysteenä kadmiumia ja elohopeaa. Seinäjoen suuosan oikaisu, peltolakeuksia halkova monikilomecrinen kanava . f 1 12 T2 2' 12 2L Q 2L 11 2L 12 J. Viimeisissä koskissa viihtyvät taimen, harjus, rapu ja helmisimpukka , muna niitäkin uhkaa rakentaminen ja säännöstely. Menettely tasaa jokivesistön virtaamaa. Ähtävänjoen lukuisista koskista on nyt jäljellä vain muutama metri vapaata putousta. Eliöstö ei sopeudu virtaaman ja vedenkorkeuden lyhytaikaisiin muutoksiin. neliökilometriä suistoaluetta. Luonnollinen jokiuoma (alhaalla) on maisemaltaan ja luonnoltaan monipuolinen: tulvaniityt ovat poikkeuksellisen tuouoisia maaekosysteemejä, rantapuustossa viihtyy monipuolinen linnusto ja vesiympäristö tarjoaa omat " lokerot " kaloille, ravuille, vesikasveille ja pohjaeläimille. Koska lyhytaikaissäännöstely huonontaa myös veden laatua ja aiheuuaa jääongelmia, tehokas säännöstely edellynää joen porrastamista ja perkaamista niin euä vesiryöpyt kulkevat esteenä. HIRV IKOSKEN VOIMALAITOKSEN JUOKS UTUS, NURMONJOKI Totv, 25 29 3 1980 l Keso 11 82t.81980 m ' \ fi " 12 ll 10 ' j 1 ,·~ ., ....... 1977: Alv, kraft, miljö, Vattenkraftutbyggnadens miljöeffekter, Naturvårdsverket). Ne tuhoavat joen tärkeimmän koskijakson Ylistarossa. Vuosisäännöstelyssä kevään tulvavesiä varastoidaan altaisiin, jotka voivat olla säännösteltyjä järviä tai varta vasten tehtyjä tekoaltaita. 12 1L 12 1L 12 2L 'Q 2'. sen viimeiset 8 kilometriä pengerretty ja alimmat kosket tuhottu. Kuva havainnollistaa, mitä tarkoinaa joen porrastaminen (lähde: Vesihallitus 1980, Lappajärven ja Evijärven säännöstelyn muutossuunnitelma). Pohjanmaan ongelmana ovat alunapitoiset rikkimaat, joiden kuivaaminen ja pengercäminen päästää vesiin rikkihappoa. Alivirtaama lisääntyy vain keskiarxona laskettuna (lähteenä on käyteny Sundberg, A. Talvella virtaama on luonnontilaista suurempi, muna varastoaltaasta lähtevä vesi on laadultaan huonoa ja se heikentää vedenlaatua koko alapuolisessa vesistössä, jopa merialueella asti (lähteenä on käyteuy SOU 1976:28 Vauenkraft och miljö) . Varastoituja tulvavesiä juoksutetaan lähinnä talvella, muua vain päivisin sähköntarpeen ollessa suurimmillaan. Kalojen ja rapujen elinympäristönä se on heikko, sillä perkaus tuhoaa rannan ja pohjaeliöstön. SUO MEN LUONTO 56/ 81 40. Kyrönjoen yläosan vesistösuunnitelmaan kuuluu yli kaksikymmentä tällaista pengerryspumppaamoa juuri vaikeimmille rikkimaille! Uusimpia tekoaltaita viimeistellään nyt . Vuosija vuorokausisäännöstely. Kyrönjokea valmistellaan ottamaan vastaan niiden vuorokausisäännöstelyt ottamalla käyttöön ns . Tällainen vesi pitää kalattomana ja siis poikastuotantoon sopimattomana monta 68 (268) m} s 1600 , ---, 1400 1100 lOCO 800 600 ,oo 100 01---~-~-~-~--,---,---~-~-~-""' Tammi li?lmt M:ol1s Huht1 Touk o Keso f-t:!1na Elo Syys loka MarrosJou lu Kuvio 20. GWh/vko 4000~, ves1vormon tuotto TYHJENNYS Touko Ke so Heino Elo Syys Lo ka Marras Joulu Tammi Helmi Maalls Huhl1 Kuvio 19. Jokiluonnolle tämä on tuhoisaa. Peranu jokiuoma (ylhäällä) muistunaa kanavaa. Peltolakeuksia pengerretään yläosassa, jonne tulee parikymmentä pumppaamoa ja kaksi jokivoimalaitosta. Pahinta on, kun kuivatusta tehostetaan pumppaamolla. Lyhytaikaissäännöstely on virtaavan veden luonnolle pahinta. Kalastajille ongelmalliset alaosan työt jatkuvat. Kuvan tapauksessa on kysymys sekä vuorokausiettä viikkosäännöstelystä. 12 2L 12 2' T2 11, 12 21, kello MA TI KE m PE LA SU "1A TI KE TO PE LA SU IKJ"":i Kuvio 21. ,sk.. Vesivarastolla tuotetaan sähköä aikoina , jolloin venä olisi luonnostaan vähän muua sähköä tarvitaan paljon. IO 100 110 110 130 140 150 160 matka km Kuvio 17
Sen eliöt suodattavat siitä kuormittavia aineita. 1971: Einfiihrung in die Limnologie). Tekoaltaiden ongelmavedet ovat luku sinänsä. Joen arimpia osia , runsaasti pohjavesiä sisältäviä latvavesiä , aiotaan perata ja järjestellä, Kauhajoelle kaavaillaan allasta. Esimerkkejä on: Vehkaja Urpalanjoki Itä-Suomessa, Uudenmaan ja LounaisSuomen pikkujoet , vakava puhe Ounasjoen valjastamisesta, Lapin yläperien pienvesivoimalasuunnitelmat , reittiveistöjmme koskien käyttösuunnitelmat ... Ojista huuhtoutuva kiintoaines täyttää vesistöjä, viljelyksiltä valuvat ravinteet rehevöittävät, suovedet kuluttavat happea ja rikkimaat syytävät rikkihappoa ja myrkyllisiä metalleja. Järjestelyhankkeet ulottuvat m yös vesistöihin, joita yleinen mielipide ja alustavat päätökset pitävät suojelun arvoisina Pohjanmaan Lestijoki ja Lapväärtinjoki , Rautalammin re1tt1. tyinä niiden muutokset ja hankkeet antavat kuvan siitä, mitä nyt tapahtuu vesistöille. yö Vuorokauden aika Kuvio 22. Luonnontilainen joki on monimuotoinen, lähdepuroilta mereen , koskista suvantoihin , luonnonmaisemista viljelymaisemiin ja meren kalastuskulttuuriin . Tämä ajelehtiminen (drift) on vesien biologialle tärkeää, mutta se ei sopeudu vesistön lyhytaikaiseen säännöstelyyn. Kaloille pidetään haitallisena alumiinipitoisuutena 0,2 mg / 1, eikä talousvesi saisi ylittää I mg /1. Lisää suunnitellaan. Useissa Pohjanmaan vesistöissä järjestelyt ovat nyt suurin vedenlaadun huonontaja. Pintapuolisestikin esitelsuoME LUONTO ~6/ 8 140. Ennestään siellä on luonnonvarainen purotaimenkanta ja Etelä-Pohjanmaan oloissa ainutlaatuisia , joen kaivertamia maamuodostumia. Kyrönjoen yläosan vesistötyön yhtey(269) 69. NÄMÄ KOLME JOKEA ovat vain esimerkkejä. Monet virtaavan veden eläimet jättäytyvät yöllä virran vietäviksi . Kyrönjoessa ja siihen kuivatusalueilta tulevissa vesissö on alumiinia (AI) sitä enemmän, mitä happamampaa vesi on . Joen eri osissa on tekeillä tai suunnitteilla töitä , jotka lisäävät tarvetta järjestellä joen koko alaosa uudelleen. Perkaus sattuu pahimmin rantavyöhykkeeseen , joen arimpaan kohtaan. Tulvaniittyjen pengertäminen tai hukuttaminen hävittää kappaleen kulttuurihistoriaa ovathan ne paikoin olleet jokivarren asukkaalle lohtakin arvokkaampia. Saman tien katoaa luonnollisen rannan maaeläimistökin lintuineen ja saukkoineen. Kokemus on osoittanut , että vesistöjärjestelyt muuttavat itse veden laatua pysyvästi tai ainakin hyvin pitkäksi ajaksi. Sama koskee kaikkia Pohjanmaan jokiveistöjä ja kohta koko maan vesiä . AI mg /1 50 40 30 20 10 8 4 pH Kuvio 23. Kanava eroaa joesta kuin yö päivästä. VAPAA KOSKI lisää veteen happea ja sekoittaa vesikerroksec. Ne antavat vedelle pahan maun ja hajun. Kulttuurihistorialliset , kansakuntamme herkimpiin tuntoihin vetoavat vedet , kuten Huopanankoski, Ruunaankosket, Ounasjoki ja Kymijoen Anjalankoski eivät ole turvassa tuhoajilta. Kuivamkset ja vesistötyöt ovat tehneet monet vesistöt happamiksi Pohjanmaan rikkimailla. .. Happamuus saa puolestaan metalleja liikkeelle. Tulvauoman perkaaminen ja veden nosto hävittävät joen tuottavimman alueen. Kun padot estävät veden virtaamisen, seuraa usein rehevöitymistä , leviä ja sädesieniä. Happamuus ja sen liuottamat metallit ova1 ilmeises1i syynä siihen, että rikkimaiden kuivatuspumppaamoiden läheisyydessä on neliökilome1reittäin kuolleita aluei1a. Virtakutuiset lajit menettävät syönnösja kutupaikkansa . Kaavio kuvaa ajelehtivien eläinten lukumäärää eri vuorokaudenaikoina (lähde: Schwoerbel, J. Perkaus muuttaa kaiken . vsk. Rannan suojavyöhykkeen mukana perataan elinmahdollisuudet kasveilta , pohjaeläimiltä , kaloilta ja ravuilta . Kosken hävittäminen vähentää jokivesistön itsepuhdistuskykyä. Siellä on myös paineenalaista pohjavettä, jonka pelätään purkautuvan töiden yhteydessä. Yritykset luoda kansallisvesien verkosto ovat epäonnistuneet
Varasroitu vesi käytetään sähköntuotanroon arkipäivien työtunteina , jolloin sähköstä maksetaan eniten. Kalastus häiriintyy, kun kalastajat joutuvat siinymään pakenevien kalojen perässä yhä kauemmas merelle tai etsimään pyyntinsä 70 (270) kohteeksi aivan roisia kalalajeja . Useimpien altaiden kaloj en käyttö on nyt kielletty terveydelle vaarallisena. Aika tuo uusia ongelmia . Kun altaan happi loppuu , kärsii koko alapuolinen jokivesistö. Paikoin o n hiekan tukkima puro alkanut levittää ojahiekkaa useiden hehtaarien alueelle tappaen puronvarsikorpien puut pystyyn . vsk.. Niiden elinympäristö nä koskia ei korvaa mikään . Ravinroeläinten jyrkät kannanromahdukser ja vesien luonnoron ryrmi saavat m yös kalar jos niirä vielä on jälj ellä käyttäytym ää n "päätcöm äsri" Ja sen huom aavat pian kalasrajar saaliiden kadoressa. Eläimet eivät voi sopeutua vuorokausisäännösrel yn kei notekoiseen rytmiin , joka pysäy rrää virtaukset juuri yö n ajaksi. dessä porrasreraan 13 metriä puroava koskij akso, joka vapaana antaa jokaiselle vesikuuriomerrille 2,5 grammaa happea . Molemmista lähtee runsaasti humusta. Lohet , siiat , harjukset , taimenet ja nahki aiser tarvitsevat koskia m yös lisääntyäkseen. Hyötypuolelle luetaan yleisesti uusien ojitusmahdollisuuksien syntyminen. VUOROKAUSISÄÄNNÖSTELY Tuhoisinta vesien luonnolle on lyhytaikaissäännöstely. Lähes jokaista vesistöjärjesrelyä on jo pitkään perusteltu mersäojitusten aiheuttamien tulvien rorj unnalla ja lietteen poisrolla. Jokiuomankin jäätilanne muuttuu. Karuselli siis jarkuu . Niukan jokiveden lisäksi uomaan tulee runsaasti varasroaltaiden vettä, joka usein on lämpimämpää ja muutenkin kalanmäd ill e huo nompaa . Talvi on levon aikaa. Eliötiheydet ovat niissä suurimmillaan: niiden neliöm etrillä voi olla jopa 15 000 eläintä, joisra moner ovar kalojen ruokaa . Pertci Sevola SUOMEN LUONTO ) 6/ 81 -iO . Jokikuruiset kalat menettävät kutupaikkansa ja liete täyttää niiden ruokaja suojapaikat , mm . Siihen perustuu osaksi m yös virrakalojen ruokailu . Monien virtaeläinten elämää n kuuluu jaksorrainen ajelehtiminen. Suomen suurimmat piroisuuder löydettiin pistokokeissa Seinäjoen kaupungin vesilaitokselta, joka ottaa vetensä Kalajärven tekoaltaasta ja Vapon laajojen turvesoiden alapuolelta . Alapuolisren vesien elohopeaongelmaa ei vielä tiedetä, mutta kalastajille riirtää jo kalakaupan tyrehtyminen . Toiveet ovat nyt karisseet, kun vanhimmissakaan alraissa ei näy mainittavaa muurosta parempaan. Vesi vinaa silloin tasaisesti ja rauhallisesti, syysja talvikutuisren kalojen mäti kehinyy hitaasti. jokien ja purojen syvät putamat. Talviöinä ja -viikonloppuina syntynyt jää repii ranroja veden taas nousressa. Tämä on koettu esim . Jokiuoma syöpyy, kun virraamar ja vedenpin nat vaihrelevar äkisti. Ne jättäycyvär yö n ajaksi virran vieräväksi, mu na kiinnirryvär raas aam ulla pohjakiviin . Tämä ryrmi on osa niiden elämänkiertoa , ravinnonhankintaa, lisää ntymistä ja leviämistä. Metsän ja suon ojitukset ovat niitä entisestään kärjistäneet. Tu lvat voivar paheta jäiden tukkiessa uoman. Ojituseroosio on jo aiheuttanut pahoja ongelmia, kun jokiuomat, järvet ja suisror täyttyvät. Tiero allaskalojen elohopeasta on näet levinnyt. Huono talvivesi estää esimerkiksi ralvikutuisen mateen nousun kudulle . Säännöstely aiheunaa eniten o ngelmia talvella. Tekoaltaiden haperon vesi kylvää kuolemaa laajalle. Elohopea meryloituu altaissa ja siirtyy kaloihin. Runsastuneer talvivedet leviävät jokisuulla laajalti häiriten kalastusta ja muu naen jääolosuhteira perollisesti. OJIEN LIETE JA HIEKKA Vähäjärvisten jokivesisröjen vuodenaikaiser v1rtaamavaihtelur ovat jo ennestään olleet suuret, Pohjanmaalla jopa monisatakertaiset. Koskee ovat jokien keuhkoja. Kun humuspiroisia pintavesiä on kloorattu vesilaitoksilla, on syntynyt syöpää aiheuttavia trihalometaaneja. Öisin ja viikon loppuisi n juoksutus lopeteraan . VUOSISÄÄNNÖSTELY Jokiluonto on sopeutunut joen vinaaman luonnollisiin vaihteluihin . Vähien vesien aikana kuivuvar tyystin monen joen elämää vi lisseet latvauomat ja sivu purot. TEKOALTAIDEN veden laadun uskottiin ajan m yötä paranevan. Tulvien lisääntyessä laajenee jokien vaikutusalue merellä. Jokaisen tulvan aikana Pohjanmaan jokiin tulee nyt kymmeniä tuhansia kuutioita hiekkaa ja lietettä. Kalajoella ja Siikajoella. Kalojen ohella on m enetetty m yös vesihuollon mahdollisu uder . Kevättulvan aikana joki puhkeaa elämään, monet kalat nousevat jokisuihin ja jokiin kudulle. Optimististen arvioiden mukaan vaara poistuu vuosikymmenien kuluessa . Kesä on kasvun aikaa. Talvella syntyy jääongelmia, kun jäär paksunevar rai alij äährynyr vesi hyytyy koskiin . Tekojärvien alapuolisia vesistöjä rehevöiträvä vaikutus on eräs näistä
Ne samentavat alapuolisen veden, lisäävät sen kiintoaineja rautamääriä ja vähentävät happea. Haitta-asteeseen vaikuttaa myös mm . Säännöstelyaltaat voivat heikentää alapuolisen vesistön vedenlaatua pitkiksi ajoiksi . Lisäksi se elää suhteellisen kapean rantavyöhykkeen pohjalla alueella, johon toimenpiteet erityisesti vaikuttavat. SUOMEN LUONTO ~6/ 81 40 . Kiintoainesta saattaa kertyä pohjalle niin paljon, että se tukkii ravun suojapaikat. SAMEUS , RUOPPAUS , LIKAVEDET ... Kaivaminen ym . Pyhäjoen erinomamen rapukanta tuhoutui 1960, hyvin todennäköisesti yläjuoksun vesistötöiden vaikutuksesta (82). Rapu ja jokirakentaminen eivät sovi yhteen. Erityisen herkkä se on ympäristömyrkyille , sillä sen elimistöstä puuttuvat lähes kaikki tunnetut mekanismit , joilla eläimet yleensä torjuvat myrkkyjen vaikutusta (80). Pinnan ja virtaamien säännöstely vaikuttaa erityisesti rantavyöhykkeeseen, ravun elinja ruokailuympäristöön . Ne hävittävät täysin hyvinä rapuvesinä tunnettujen jokien alkuperäisen luonnon. Rapu on luonnostaan herkkä veden laadun muutoksille. kiintoaineksen laatu ja veden happamuus . Ravun elinympäristö tuhoutuu Ihminen on muuttanut vesiemme tilaa jo yli vuosisadan ajan . Esimerkiksi Siikajoella todettiin Uljuan allasrakennuksen aikana veden rautapitoisuudeksi jopa 97 milligrammaa litrassa . Muut muutokset tuhoavat ravun ravintolähteet , pohjaeläimistön ja kasvillisuuden . (271) 71. Tämä on 2050 kertaa enemmän kuin Siikajoen normaalin kevättulvan samennuskausina mitattu (84). Syynä olivat todennäköisesti ruoppausmassat , jotka huononsivat voimakkaasti veden laatua (84). Vaikka rapu hetkellisesti kestääkin melko hapanta vettä, se ei kestä samanaikaisesti sitä ja hapen vähenemistä (77). Rapua ei ole teollisuuseikä asumajätevesien purkupaikkojen alapuolella, sillä se on arka veden likaantumiselle. Suurimmat rapuvahingot sattuivat kuitenkin vasta 1960ja 1970-luvuilla, kun laajat vesistöjärjestelyt käynnistyivät Pohjanmaan joissa. Vesirakentamisen yhteydessä ne ilmenevät usein yhdessä kuten monet muutkin ympäristöhaitat. Rapurutto ja jokien rakentaminen ovat yhä rapukantojemme suurimmat uhkat. vsk . Pyhäjoki oli erinomainen rapujoki ennen vesistötöiden alkamista. Pohjanmaan jokien vuotuinen saalis on nyt vain 600 000 rapua eli vähemmän kuin kymmenesosa parhaitten vuosien saaliista (83) . lisää sulfidimailla veden happamuutta. ELINYMPÄRISTÖ MUUTTUU PYSYVÄSTI Rakentamisen pysyvät seuraukset ovat ravuille usein vielä tuhoisampia kuin vedenlaadun tilapäiset muutokset. Siikajoen tuottoisa rapukanta hävisi keskija alaosasta 1969 , samaan aikaan kun Uljuan altaan rakentamiseen liittyvää täyttökanavaa ruopattiin. jokien perkauksista, ruoppauksista ja pengerryksistä, virtaaman ja vedenpinnan säännöstelystä, uomanmuutoksista , ojituksista ja likaantumisesta. Rakentamistoimet, etenkin ruoppaukset, perkaukset ja pengerrykset vaikuttavat usein kauan. Ruoppausmassojen mukana rapuja nousee kuivalle maallekin , jossa ne tuhoutuvat (84, 82, 74). Ravun sietokykyä ei tarkasti tunneta, mutta tiedetään, että rauta ja kiintoaine tukkivat helposti sen hienojakoiset kidukset (80). Esimerkiksi Siikajoen alajuoksulla on todettu vielä nyt, kymmenen vuotta U ljuan altaan rakentamisen jälkeen, kevättalvista happikatoa (81). POHJANMAA RAPUKANTOJEN SYÖKSYKIERRE Ravuille on erityistä haittaa mm. Se on myös hidas eläin, joka ei juuri pysty hakeutumaan rakentamisen tieltä suotuisemmille alueille . Samoin on tapahtunut monella muullakin Pohjanmaan joella (76)
Maaja metsätalousministeriön suojeluvesityöryhmän esitys (75) on kätketty "vihreän veran alle". Jääkauden loppuvaiheessa 9 000 8 000 vuotta sitten Itämeren altaan täytti jälleen makea vesi . Nykyinen Itämeri on sen vähäsuolaisempi seuraaja. Viimeisten 7 000 8 000 vuoden aikana sitä on muovannut vain maan kohoaminen pohjoisessa ja vajoaminen etelässä . Tätä ennakoivat jo käynnissä olevat kiireiset selvitykset vesiemme rakentamismahdollisuuksista (78). Siikajoen rapusaalis Uljuan alapuolella oli 300 000 kpl/ v. VAHINKOJA ON VAIKEA KORJATA Rapuvahingot ovat usein suuremmat kuin yleisesti tiedetään. Siksi on vaikea selvittää syitä ja suunnitella hoitotoimenpiteitä. Näiden mullistusten jälkeen Itämeri näyttää rauhoittuneen. Tarkoituksena lienee, että suojeltavaksi ehdotetut vedet ehditään "järjeste!lä" ennen suojelu päätöksiä. On vaikeaa ja ehkä ylivoimaistakin palauttaa runsasta rapukantaa jokeen, joka on rakennettu ja säännöstelty. Kai Westman 72 (272) Itämeren uudet vaiheet Itämeren muinaiset vaiheet olivat dramaattisia. Arvokkaiden rapukantojen säilyttämiseksi tiedetään vain yksi varma keino niiden elinympäristön säilyttäminen luonnontilaisena. Mutta on syytä pitää erillään ihmisen aiheuttamat muutokset luonnonmukaisista muutoksista. Kun jäät peräytyivät , paljastui suolaton Balttilainen jääjärvi. Y mpäristömuutokset vaikuttavat monin tavoin. Vahinkoja on usein vaikea korjata . ennen vuoden 1969 tuhoa (84) . Sitten , noin 10 000 vuotta sitten , meri vesi murtautui Ruotsin läpi ja täytti altaan , jota jää vielä osittain täytti. Niitä vähätellään laskelmissa, joissa painotetaan yksipuolisesti jokirakentamisen voimataloudellisia etuja. Tämä on erittäin kyseenalaista. SUO MEN LUONTO l 6 181 40 . Pyhäjoen rapusaalis oli 1950-luvun parhaina vuosina 750 000-1 000 000 kappaletta , ennen ruoppauksia (88, 82). Ympäristömuutosten yhteisvaikutuksista tiedetään lisäksi vielä kovin vähän. Tämä luonnollinen kehitys jatkuu , samoin ilmaston mahdollinen muuttuminen. Viime vuosina Itämerestä on saatu turskaa ennätysmäärin. Jääjärven niukka makeanveden eliöstö vaihtui varsinkin etelässä Yoldia-vaiheen merieliöstöksi. Itämeressä on näet tällä vuosisadalla esiintynyt luonnonilmiö, joka on lisännyt meren suolapitoisuutta ja ravinteisuutta sekä kohottanut sen lämpötilaa. vsk.. Vaikeuksien ydin onkin siinä, että rahojen ja lupien myöntäjät eivät ymmärrä tai halua ymmärtää, miten uskomattoman kalliiksi nämä tulvasuojelun ja muiden nimikkeiden alla kulkevat rakennustyöt käyvät yhteiskunnalle (79). Jääkaudella merta peitti jäätikkö. Jos rakentaminen jatkuu entiseen malliin, tuhoutuvat kaikkien jokivesistöjemme arvokkaat kalaja rapukannat. Vesirakentajat näyttävät yleisesti luottavan siihen , että rapuvahingot voidaan korjata erilaisilla hoitotoimenpiteillä (85, 87). Se on lisännyt pintavesien ravinnepitoisuutta ja samalla parantanut turskan, varsinaisen merikalan, toimeentulomahdollisuul<sia. Ihmisen toiminta on tehostanut näitä muutoksia. Lisäaineistoa ei näistä ja muista vahingoista tarvita (86). Ancylusjärvi oli laaja , sillä myös Pohjanlahti oli vapautunut jäästä. Ne voivat tappaa rapuja, karkottaa ne muualle, estää lisääntymisen, hidastaa kasvua jne . Syynä lienee runsassuolaisen meriveden tulo Itämeren altaaseen. Tehokkaita keinoja monien haittojen torjumiseen ei tunnetakaan. Vesirakentamisen paisuminen nykyiselleen tuottaa pelottavalla nopeudella todistusaineistoa siitä, miten huonosti rapu sopeutuu ympäristönsä muutoksiin. Eikä rakentaminen tule pysähtymään Pohjanmaalle, vaan se tulee jatkumaan muilla vesireiteillä. Vahinkojen laatu ja määrä riippuvat monista seikoista, kuten menetelmistä, maaperästä , vuodenajasta, rapujen elämänvaiheesta jne. IHMINEN ASTUI KUVAAN Viimeisten vuosikymmenien muutoksista on tunnetuin likaantuminen. Sitten aukenivat Tanskan salmet ja tekivät altaasta vielä kerran suolaisen Litorinameren. TUHOALUE LAAJENEE
Halokliinin alapuolella oleva vesi on tuntuvasti suolaisempaa kuin sen yläpuolinen vesi. 22.9 0. Tässä yhteydessä on varsinaisen Itämeren halokliini, eli suolaisuuden harppauskerros , noussut. Hän korosti ihmisen aiheuttaman ravinnekuorman osuutta tapahtumaan . 1978). 24.7 61 Nykyaika 10 47 5 245 25. SaÖljy on Itämeren toistuva ongelma. Kun syvänteiden pohjan neliömetrillä normaalisti elää keskimäärin 1 10 grammaa makroskooppisia, paljain silmin havaittavia pohjaeläimiä, 100 000 neliökilometrin happikatoalue merkitsee tuhoa sarojen tuhansien tonnien biomassalle. Ihminen saattaa vaikuttaa näihin ilmiöihin säännöstelemällä jokivesistöjä ja muuttamalla vesivirtausten vuotuista kulkua. Öljyncorjuncaa Ruotsin rannikolla toukokuussa 1979. Hapettomat syvännealueet Itämerellä vuosina 1972 ja 1973 . Itämeren pohjakerrostumien raskasmetallipitoisuuksia (µg /g kuiva-ainetta) 10 000 vuoden takaa nykyaikaan (Niemistö & Voipio 1981) . • g / g 0.5 0.4 0.3 0.2 0.1 PC B si lak assa 8 ~ 19 73 19 75 1978 Kuvio 25. 1700luvun jälkeen Itämeressä on ollut kausia, jolloin sama vesi on pitkään viipynyt syvänteissä ja aiheurtanut hapen vähenemistä (91, 95). 5 17. Keskustelu ihmisen -: osuudesta jatkuu niinkuin jatkuvat muutokset < Itämeressäkin . Samalla suolapitoisuus on kohonnut 0, 1 % (93) . 52 34 37.9 51.0 3.48 0.35 Taulukko 12. Se on nyt 0,8 2,8 astetta lämpimämpää kuin vuosisadan vaihteessa. 0.26 0.021 45 45. Em. 2 106 16.9 Ancyluskausi 7 000 33 8 11 8 17.4 Litorinakausi 7 000 31.4 120 18.9 19041906 70 40.3 109 19.3 19281930 50 48. (273) 73. 9 maila sen kerrostuneisuus on muuttunut pysyvämmäksi ja sen vesikerrokset sekoittuvat hitaammin. Muutos on suurin etelässä. HAPPIKATO Ruotsalainen Stig Fonselius (90) kiinnitti 1960luvullla yleistä huomiota Itämeren syvänteiden happikatoalueisiin (kuvio 24). Kupari Sinkki Koboltti Y oldiakausi 10 000 33. 5 16. Ikä, V. Kuvio 24. Itämeren syvänteiden vesi on lämmennyt·. vsk. Koska suolainen vesi on raskaampaa , näin kerrostuneessa vedessä eri kerrokset eivät helposti sekoitu. harppauskerroksen nousun vuoksi Itämeressä on nyt enemmän suolaista alusvettä kuin ennen . Suomalaiset osoittivat sedimenttejä tutkimalla , että vastaavaa on tapahtunut ennenkin . (Andersin ym. • SUOMEN LUONTO ) -618 140 . KASVIRA VINTEET Fosforia ja typpeä kerääntyy raskaaseen , suolaiN ikkeli Kromi Lyijy Kadmium Elohopea 42 43.4 16.8 0.24 0.01 3 44 45. Nykyiset suuret muutokset ovat epäilemättä osaksi ihmisen aiheuttamia, mutta osaksi myös luonnon , lähinnä ilmastonmuutosten syytä. 5 0.35 0.021 48 4 1.0 30.0 0.5 1 47. PCB:n pitoisuuden kehitys silakan lihaksessa 1970-luvulla (Paasivirta & Linko 1980). Laajimmillaan hapeton vesi on peittänyt lähes 100 000 neliökilometriä eli 27 % Itämeren pohja-alasta
Nyt 74 (2 74) näyttää DDT-yhdisteiden huippu olevan jo takana , mutta PCB-yhdisteiden pitoisuudet eivät ainakaan sedimenttitutkimusten mukaan ole kääntyneet laskuun (103) . Ne ovat sukua humusaineille , mutta ne ovat pera1sm sulfiittiselluloosatehtaista. Se on tärkeä dokumentti, jonka avulla Itämeren tulevia vaiheita voidaan verrata nykyvaiheeseen . KLOORATUT HIILIVEDYT PCBja DDT-yhdisteet hajoavat hitaasti ja päätyvät osittain aikanaan pohjakerrostumiin. Vuoden 1981 alussa valmistui seitsemän maan yhteistyönä laaja kantaaottava yhteenveto Itämeren nykytilasta , " Assessment of the effects of pollution on the natural resources of the Baltic Sea, 1980". Veden radioaktiivisuus alkoi lisääntyä dramaattisesti 1960-luvulla (104). , sk.. Paremmin tunnetaan eliöstön ja pohjaaineksen raskasmetallit. Puolet pidättyy rannikkovesiin , puolet kulkeutuu avomerelle. Sen sijaan silakan PCBpitoisuudet ovat nyt laskusuunnassa (kuvio 25) , samoin silakan DDT-pitoisuudet (97, 102) . Syitä voi olla kaksi: syvännevesien kumpuaminen pintaan tai ihmisen aiheuttama ravinnekuorma . Niiden määrät ovat lisääntyneet 1900-luvulla, kuten on havaittu tutkimalla pohjan eri-ikäisiä kerrostumia . Oheinen taulukko 12 (s. Muista ydinkokeiden radioaktiivisista aineista ainakin radiostrontiumin ja radiokeesiumin (Sr-90 ja Cs-13 7) pitoisuudet Itämeren vedessä ovat pysyneet 1970luvulla ennallaan ja osittain jopa hieman laskeneet (100). silakkakantoja. seen ja hapettomaan tai vähähappiseen syvänneveteen . Itämeren tilanne jouduttikin osaltaan ilmakehää koskevaa ydinkoekieltoa . Sedimenttien pitoisuudet osoittavat, että niiden pitoisuudet kohosivat 1950-luvulta lähtien. Kaloille ne ovat hyvin myrkyllisiä , mutta ilmeisesti ne eivät rikastu petoeläimiin kuten DDT. LIGNOSULFAA TT! Viime vuosina on havaittu myös , että Itämeren lignosulfaattimäärät ovat kasvaneet huomattavasti . HELSINGIN SOPIMUS eli Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusopimus tehostaa jo selvästi Itämeren suojelua ja edistää tiedonsaantia sen tilasta ja muutoksista. RASKASMET ALUT Itämeren veden raskasmetalleja on tutkittu vähän. Vuosina 1961-65 yli puolet ilmakehään päässeestä plutoniumista päätyi pohjoisen pallonpuoliskon merenpohjiin. Mutta joutuessaan lähelle pintaa ne lisäävät ensin levänkasvua ja edelleen mm . Itämeren turskasta (99) . Itämeren typpiyhdisteiden määrä ei ole parin viime vuosikymmenen aikana muuttunut. Koska myös suolapitoisuus kohosi samaan aikaan, näyttää siltä, että raskas suolainen vesi olisi 1970-luvulla painunut syvänteisiin ja väliveteen työntäen tieltään runsasravinteista vettä kohti pintaa. Klordaanit ja aldriini ovat muita hitaasti hajoavia torjunta-aineita, joita on jo löydetty mm . Arvioidaan , että ihminen kuormittaa Itämerta vuodessa 30 000 40 000 fosforitonnilla ja ottaa siitä kalan mukana takaisin 4 000 tonnia fosforia. Suomi ja Ruotsi päästävät niitä yksistään Pohjanlahteen 300 000 tonnia vuodessa. RADIOAKTIIVISET AINEET Itämeren radioaktiivisia aineita on seurattu tarkasti. Uusimpia ja myös tulevaisuuden huolia ovat muutkin kemikaalit, joita aletaan käyttää ennen kuin niiden ympäristövaikutuksia ehditään tutkia . Perämeri on poikkeus; siellä on jo kauan tiedetty olevan suuri nitraattitypen varasto. DDT:n korvaamiseksi on ruvettu käyttämään toksafeeneja, kloorattuja terpeenejä. Ihmisen osuudesta Itämeren ravinnemuutoksiin ei ole vakuuttavia lukuja. Rannikoiden lähellä p1to1suudet ovat huomattavasti suuremmat. Itämeren eliöistä on niitä jo löydetty (92) . Siellä ne eivät vaikuta ihmisen elinympäristöön. Onkin todettu, että pintaveden fosforipitoisuus nousi varsinaisella Itämerellä 1960ja 1970-lukujen vaihteessa (98) . 7 3) kuvaa tilanteen kehittymistä jääkauden loppumisesta nykyaikaan . Kuivatun pohjasedimentin öljypitoisuus on 1-2 milligrammaa kilossa. Paavo Tulkki SUOMEN LUONTO S6/81 40. Merentutkimuslaitoksen vastikään tekemän tilastollisen analyysin mukaan (Koljonen , julkaisematon aineisto) nitraattimuotoisen typen määrät kasvavat siellä edelleen. ÖLJY Itämeren vesilitrassa on nyt noin yksi mikrogramma ( = gramman miljoonasosa) öljyä. Niihin ei ole ennen juuri kiinnitetty huomiota. Eniten niitä on nyt vuoden 1963 sedimenteissä, jotka Itämerellä ovat jo 2-6 cm syvyydessä ( 101). UUSINTA UUTTA Merikotkista , naurulokeista ja hylkeistä on löydetty polykloorattuja terfenyyleitä (PCT). Pohjanlahdella näitä muutoksia ei havaita , mikä johtunee Ahvenanmeren ja Saaristomeren korkeista pohjakynnyksistä
90) Kalastuskin voi viedä kalat (s . (275) 75. SUOMEN LUONTO ~-6 / 8 1 40. Kalavesien hoito Vesirakennus on vaarallinen yhdenasian liike (s. 97). 78) Alta ei jäisi ainoaksi (s. 80) Kalastus ja kalastaja häviävät aina (s. vsk. 86) Kivet koskeen takaisin (s. 88) Vesiensuojelu on kalantuotannon perusta (s . 92) Luonnonvaraiset lohikannat ovat vaarassa (s . 76) Vain vesihallitus haluaa säännöstellä Saimaata (s . 91) Kalanistutus ei ole ihmelääke (s. 83) Ravinteita poistetaan , happea lisätään (s. 95) Joskus on vieras parempi kuin oma (s. 89) Uusi toimikunta pohtii nyt kansallisvesiä (s
Perusteellisinta tuhoa voimalaitokset ovat aiheuttaneet koskissa ja virroissa eläville ja lisääntyville lajeille lohen, taimenen ja siian lisäksi myös ravuille ja nahkiaisille. Meidän tulisi huolestua ensimmäisinä. Haittaa on aiheuttanut myös jokien ja koskien perkaus uittoa varten. Kuinka moni on ajatellut, mitä jo tähänastinen vesivoima on merkinnyt !ohelle, meritaimenelle, vaellussiialle ja nahkiaiselle , eläimille, joiden varassa koko Suomi asutettiin. VESIRAKENT AMINEN VIE KALAT Kalataloudelle tuhoisinta vesirakentamista on ollut vaelluskalajokien patoaminen , jiirvien säännöstely ja jokien virtaaman säätely. Ilman Ruotsin ja Neuvostoliiton aloittamia , nyt jo varsin tehokkaita poikasistutuksia Itämeren lohikanta olisi varsin pieni ja etenkin Suomen lohisaaliit olisivat vaatimattomia. Nämä ja muutamat pienemmät ovat vaelluskalakantojemme viimeisiä SUOMEN LUONTO )-6181 40. 3. Nokianvirralla kuoli kaloja heinäkuussa 1979, kun alapuolisen voimalan luukur lyöriin viikonlopuksi kiinni ja yläpuolisen puunjalos1us1eh1aan jä1evede1 söivä1 vedesrä hapen . Vasta äskettäin niitä on ruvettu käyttämään energiantuotantoon ja jätevesien puhdistamiseen. Suomessa on jäljellä enää puolenkymmentä luonnonvarasta lohikantaa. ''YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLINEN'' VESI VOIMA Parlamentaarisen kalatalouden tavoitekomitean (Komiteanmitintö 1979:41) käsityksen mukaan "kalavesien tuotantokyvyn säilyttäminen ja parantaminen on asetettava kalatalouden ensimmäisiksi tavoitteiksi seuraavasti: 1. Kymijoki, Kokemäenjoki, Oulujoki, Iijoki ja Kemijoki olivat kerran tärkeitä lohijokia. Sen sijaan julkisuuteen alkoi tulla pienvoimalasuunnitelmia viimeistenkin koskiemme viimeisten vesipisaroiden juoksuttamiseksi voimalaitosten turbiineihin. Jäljellä on vielä useita kymmeniä lohijokia ja siten myös lohikantoja. vsk.. Mitä painavat vaa'assa maisema, luonnonsuojelu ja koskikalastuksen harrastajien monilukuinen joukko 1 Atlantin lohen tärkeimpiä lisääntymisalueita ovat Fennoskandia ja Iso-Britannia. Ve-. Vain rajajoet, Tornionjoki , Teno ja Näätämö, ovat rakentamatta. suojeluvesityöryhmän m1etmnossa (Komiteanmietintö 1977:49). Säännöstely haittaa kevätja syyskutuisten kalojen lisääntymistä ja vähentää kalantuocantomahdollisuuksia köyhdyttämällä rantavyöhykettä. Saimaa ja Pielinen ovat toistaiseksi säästyneet, mutta vireillä on niitäkin koskevia hankkeita. VIELÄ ON RAKENT AMATONT A Vesivoiman kannalta edullisimmat jokemme on jo rakennettu. Vesirakentaminen ja energiantuotanto ovat viime vuosina tulleet rajalle, jossa taloudellisia arvoja vastassa on vaikeasti mitattavia arvoja: kalojen perintöaines, koskimaisema , kulttuurihistorialliset muistomerkit, luonnonsuojelu ja perinteiset elinkeinot. Muuttuneissa vesistöissä taantuvien kalakantojen suojeluja parantaminen velvoitepohjaisesti''. sivoimaa ylistettiin ympäristöystävälliseksi , uusiutuvaksi ja kotimaiseksi energianlähteeksi. Loppuuko kala vai vesirakennus. Niiden arvioiminen on vaikea ja vastuunalainen tehtävä. Kalavarojen laadullinen parantaminen kalakantojen hoidolla vesien tuotantokyvyn sallimalle tasolle. nitelmien mukaan viimeistenkin suurehkojen koskiemme tulisi tuottaa sähköä lohenpoikasten asemesta. Tosin ne eivät juuri saaneet myönteistä huomiota osakseen. Vanhastaan vedet ovat tarjonneet meille suomalaisille kalaa ja kulkuyhteyksiä. Nämä ajatukset tukivat vahvasti aikaisempia vesiensuojelusuunnitelmia, jotka oli esitetty ns. Lähes kaikkia suuria järviämme säännöstellään. 2. Onko aivan viisasta tuhota nyt nekin luonnonvarat, jotka yhä tuottavat ja joihin perustuu elinvoimainen kulttuuri. Vesilain nojalla vesien tilan säilyttäminen mahdollisimman luonnontilaisena. Suun76 (276) Saastuminen pilaa vesiä, vesirakentaminen pilaa vesistöjä
VESI HALLINTO Kun vesihallitus perustett11n (19 70), vesistöjen (277) 77. Rajavesistöt ovat säästyneet, koska eri valtaku ntien voimatalousintressit niihin ovat olleet erilaiset. perintöaineksen varastoja, geenireservaatteja ja siis korvaamattomia. Näinä vuosina ratkeaa , palautetaanko hoitotoimin sen kalantuotto vai pilataanko sekin allastamalla ja porrastamalla. Luonnontilaisena Tenojoki tarjoaa toimeentu lon huomattavalle osalle Utsjoen kunnan asukkaista. Meillä kalatalous panee toivonsa moninaiskäyttöön , jotta sillekin jäisi elintilaa voimatalouden uhkaamissa vesistöissä. Kanadassa ja useissa muissa maissa, missä sisävesikalastusta pidetään tärkeänä, kalatalous pitää moninaiskäyttöä pahimpana uhkanaan . Tornionjoki on Itämeren lohen viimeinen suuri luonnontilainen lisääntymisjoki, joka tulisi säästää rakentamiselta kalatalouden ja luonnonsuojelun perustein . Haittoja tuskin voidaan torjua muuten kuin luopumalla rakentamishankkeista. ja, joten muiden intressien vartijoiden on valpastuttava . MONINAISKÄYTTÖHYVÄ VAI PAHA . Suhtautuminen m oninaiskäyttöön paljastaa mielenkiintoisen eron Suomen ja eräiden muiden maiden välillä. Niiden perintöaineksen säilyttäminen on välttämätöntä niillekin kalakannoille, joita jo ylläpidetään viljelemällä laitoksissa. Ämmän voimala Suomussalmella pidättelee Kiantajärven ja Vuokkijärven vesiä ja Suomussalmen kuntaa sen pyrkiessä kunnianhimoiseen tavoitteeseensa: luoda pohjoisille leveysasteille ekologisesti tasapainoinen, omaan uudistuvaan luontoonsa tukeutuva kunta. Ounasjoki on Suomen Lapin viimeinen rakentamaton suuri joki . Nyt voimatalous on löytämässä yhteisiä linj oUOME, LU NTO \ 6/ 81 40. ,·sk. Vesirakentaminen uhkaa kalataloutta myös pienemmissä joissa ja koskissa . Päätöksen jättäminen vesivoiman rakentajille olisi sellainen myönnytys ''yhdenasian liikkeelle '', jota kaikkien tulevaisuudesta huolta kantavien ihmisten tulisi vastustaa . Viimeisten koskiemme kohtalosta päätettäessä on suojelunäkökohdat asetettava etusijalle. On lisäksi ilmeistä , että kaikkien kolmen joen , Tornionjoen , Tenon ja Näätämöjoen, alueilla on jäljellä asutukseen , etenkin saamelaiskulttuuriin , liittyviä erityispiirteitä ja historiallisia muistomerkkejä, joita ei vielä ole edes tutkittu
TULEVA ISUUS Kun ulkomaisen energian hinta nousee, paine vesivoiman rakentamiseen ja vesiteiden lisäämiseen kasvaa. Silloin se selvästikin näytti kohottava n elämisen tasoa. Koskimaisemat käyvät yhä harvinaisemm iksi. Olisikohan korjattava vesihallinnon organisaation lisäksi myös sen virkakunnan ammattialarakennetta ja virkamiesten asenteita. Kalataloutta edistävät toimet , kuten vesiensuojel u , virkistyskäytön edistäminen ja vesistöjen kunnostaminen ovat jääneet haittojen varjoon ja osin jalkoihinkin . Tosin on myönneuävä , että vesiscöjemme run telu sa noudatetaan nykyisin enemmän lainsäätämiä muotoja kuin teollisuuden ihannoinnin alku aikoina. Pekka Tuunainen 78 (278) Saimaako seuraava. Pohjanmaan tulvien torjumiseksi . Virasto perustettiinkin mm . Myöhään, mutta ei välttämättä peruuttamattoman myöhään , olemme oivaltaneec, että Suomen rannikon ja Lapin jokivesiscöjen järjestelmällisesti tuhoutue sa vesiemme cehoja tuhokäyttäjät ovat vähitellen valmistautuneet realisoimaan myös luontomme ihanimman helmen, Saimaan. Mutta usei nkaan se ei ole onnistunut saamaan hyväksyntää yrityksilleen ovittaa yhteen vesien ristiriitaisia käyttömuotoja. Saattaa vain arvailla kivikautta eläneiden vähälukuisten ranta-asukkaiden mielialoja veden paetessa. Vesihallitus on myös saanut cehcäväk. nöstelyyn ja muun vesistörakentamisen edi tämiseen, usei n vielä voimakasta vastustusta herättävällä ravalla. Vesi laski nopeasti useita meuejä ja paljasti valtavia vesijättöjä . Asiantuntijoiden selvitykset ja lausunnot ovat poikenneet toisistaan paljonkin, mikä on hämmentänyt päättäviä vesioikeusviranomaisia. Nyt asiantuntijoiden arviot lähenevät toisiaan si llä kalakantojen arviointimenetelmät ovat kehic'. Käyttömuotojen vertailuun ei ole löydetty sopivia mietoj a. Vesihallitusta tuskin osattiin syyttää, mutta ehkä kuitenkin käytiin varmuuden vuoksi eliminoimassa joukko epäiltyjen listalle joutuneita imacralai ia . VUOTEEN 198 1 Ihmisen vaikutus järveen oli pyyntikulrtuurien kaudella yhtä pehmeä ja luonteva kuin järven muunkin eläimistön näin voitaneen anoa. Iso-Saimaa muotoutui likimain nykyiselleen noin 5 000 vuotta sitten , kun Vuoksen uoma puhkesi ja päästi taak een patoucuneet vedet liikkeelle. Tähänastisten muutosten heikentämiä kalakantoja on kaikin keinoin kohennettava. Yksipuolisuus heijastelee tehtävänannon, organisaation sekä vi rkakunnan ammattirakenteen ja asenteiden yksipuolisuutta. TUTKIMUSTE PUUTTEET Vesien rakentaminen on ollut helppoa, kun kalatalouteen liiccyvä tutkimus on ollut kehittymätöntä . Vesihallitus on ollut eri nomaisen toimelias, mutta ainakin kalatalouden näkökulmasta katsottuna kovin yksipuolinen. Tämä voi merkitä uusia cekoaltaita ja säännöscelyjärviä , uusia uittoväyl iä ja jo rakennetun vesivoiman entistä tehokkaampaa käyttöä. tyneec. Nykyisin vesioikeudellisen prosessin muotojen noudattaminen pyydetäänhän biologeiltakin lausuntoja muistunaa valitettavan erehdyuävästi perilliseen korrektia käyttäytymistä rikkaan enon haurajaisissa .. Aikaisempia pohjasedimenttejä huuhtourui alcai iin , kunnes kasvi lli uus sitoi rannat. On myös valittava ne vesistöt, jotka jo nyt voidaan palauttaa luonnontilaan ja joiden ensisijainen käyttömuoto on kalastus. Pielinen, Kaila , Höytiäinen ja Koitere, kuin tyttäret , heijasrelivac persoonallisin korostuksin äidin verratonta ja vaihtelevaa kauneutta. Liistekaciskat, merrat ja tainior , puiset ja luiser koukut ja atraimet antoivat särpimen, takasivat työllisyyden, eikä jokisuille, rantacai elkävesi ll e ollut siitä haittaa. Kaskenpoltto vi lj elyn alkamisen myötä saattoi ehkä ensinnä aiheuttaa aimaalle ravinnelisäyksistä johtuvia paikallisia epämukavuuden tuntemuksia ja maisemanmuutoksia, jotka heleät kaskikoivikoc sittem min täysin korvasivat. On korkea aika määritellä ne vedet, jotka säästetään näiden päivien rakentamisvimmalta. Vähitellen , maan hilj aa kohotessa ja rantamecsien verhotessa ve ij ätöt, syntyi tämä satumainen saaristojärvi, itäsuomalaisen maiseman äiti . Koska selvitykset samalla muuuuvat maallikoille yhä vaikeaselkoisemmiksi , on ai nakin niitä käsitteleviin oikeusasteisiin ennen pitkää saatava tehtäviensä tasalla olevia asiantuntij oita . muutokset kiihtyivät ja monipuolistuivat. Toistaiseksi se on keskittynyt kalataloutta haittaaviin hankkeisiin kuten voimaloiden rakentamiseen, järvien sään'. Seit emäntoistasataaluvulla alkanut järvien laskupuuha ja oj itus enteilivät sitten tulevien teknokraattien tehotoimia, joiden keskellä nyt elämme. seen luonnonravintolammikoiden ja valtion kalanviljelylaitosten rakentami La
Voimatalouden hyödyt ja tappiot ovat eittämättä laskettavissa (279) 79. Kalataloudelle säännöstelystä tulee taacustt rappiota, siitä asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä . Tappiot voidaan ennustaa nyt , mutta rodeta vasta säännöstelyn roteucuessa. On huomattava, että arviot säännöstelyn metsäcaloushyödyistä eivät ole metsäntutkimuslairoksen tekemiä eivätkä sen kannan mukaisia, vaan vesihallicuksen ceettämiä ja tietääkseni vielä insinöörien tekemiäkin. Aloimme 1970-luvulla rotcua siihen, että meille cuiki tarpeellinen ja luonnolle suhteellisen haitaton uitto oli vakiinnuttanut tapansa vesien käyttäjänä. Sitä ennen monet sukupolvet voisivat nauttia -sen antimista ja suloisesta seurasta jos vain saamme sen säästettyä ahnaalta ja historian raameissa katsotcuna holtittomalta kercakäytöltä. . Maatalous oli huolissaan rantanurmien tilasta, koska säännöstelyssä syksyn vesikorkeudet ovat normaalia useammin ylhäällä. Ei sitä aluetta kukaan hakkaa tai siitä rahallisesti hyödy 1 Vesihallituksen tulisi ehdocromasti teettää metsähyötyarviot uudelleen. Kuka tarvitsee Saimaan säännöscelyä. Voimamiehet vaativat korvausta vain jos säännöstely toteutetaan. SAIMAA 1981-.. Kalastajat, maanviljelijät ja me1sänkasvauaja1 ovat tyycyväisiä nykyiseen Saimaaseen, vesihallitus on jäänyc yksin Saimaan säännöstelyä puolustamaan ja roteuttamaan. Vesihallitus voi siis epäillä kalavahinkoarvioita. Saimaanhylje ei ainakaan, sillä säännöscelyyn liinyvä calviiuoksucus romahduttaisi sen poikaspesät. Silloinen lama sinänsä kai valitettava vä livaihe pienensi monen tehtaan cuotantoa ja antoi illuusion Saimaan kuntoucumisesta. HämsuoM EN LUONTO ) 6/ 81 40 . Sitä paitsi mecsätaloudellisesti vähäarvoinen, mutta maisemallisesti ja ekologisesti tärkeä rantojen luontainen suojavyöhyke lepikoineen, käkkärämäntyineen , halavineen ja muine pajulajeineen on sopeucunuc varsinaisten metsien puskuriksi ajoittaisia culvia ja cuulia vaimentamaan . Nousukausi näyttää kyllä tyrmäävän ainakin nämä roiveet. Luonnon suojelusta kiinnoscuneet tietävät yleisesti, mihin Saimaan säännöstely tähtää . Aloimme myös uskoa , että jokiluonnon cuhoisimmat menetykset , vaelluskalakanrojen Saimaan järvilohenkin karoaminen, voitaisiin hoitaa ja korvata viljelemällä ja iscuttamalla. ,sk mentäväksi tilanne kehittyi yleisölle ja eri alojen asiantuntijoille järjestetyissä tilaisuuksissa, joissa huomattiin , että vain vesihallitus on varma jatkuvan säännöstelyn tarpeellisuudesta. Metsäasiantuntijat eivät pidä järven normaalia kevätkesän tulvaa niinkään haitallisena metsänkasvulle kuin syyspuolen korkeaa pohjavettä, mikä säännöllisenä aiheuttaa suuria kasvucappioita. Sinisin silmin kuuntelimme uutisia maailmanpankin vesiensuojelulainoista , joilla lääkittäisiin tehokkaasti selluloosateollisuuden keskukset, nuo äiti-Saimaan kaunista vartaloa ylhäältä ja alhaalta cuhoavat paiseet. Elimistöystävällisen , rakkaan WC:mme ja pesuaineidemme haittojen , typen ja fosforin kuormicuksen , uskoimme uudenuucukaisten ja joka taajamaan hankitcujen puhdistamopakettien rajoittavan siedettävälle tasolle. :> Saimaan taru järvenä paattynee maan kohoamisen myötä 10 000 vuoden kuluessa
keskivyöhykesäännöstelyllä. on menetetty. Haitta jakaantuu monille, eikä kukaan viitsi tehdä siitä yhteenlaskua. Jokien yhteinen lohisaalis on 40 % Norjan koko lohisaaliista. Lohi on kautta aikoS OMEN LUO, TO l 6/8 1 åO . Nykyisiä suunnitelmia vastustava Kansanliike perustettiin 1978 . ,•,k.. Jäästä ja lumesta rakentuneet pesät romahtavat keskitalvella jään painuessa. Suomeakin koskee aatämönjokeen laskevan Kallojoen vesien kääntäminen Norjaan 1960-luvulla. Suurin osa Finnmarkenin kalakaupan !ohesta on Altaja Tenojoesta. Koitaja Pielisjoki koskineen, Etelä-Saimaa jne. Ehkä vielä useammin käy niin, että jään alareunan ja pohjan välissä oleva kulkutie pesään tukkeutuu. Sähkö on mennyt Suomen, Ruotsin ja Norjan pääväestöille, mutta haitat ovat jääneet saamelaisille. Erityisen tärkeä on lohen kalastus . Äiti-Saimaan kaulalta on jo riistetty joukko sen kauneimpia koruja. Norjan hallitus on nyt päättänyt rakentaa Altajoen . Aitan ja Kaucokeinon kunnanhallitukset vastustavat rakennussuunnitelmia . '.11_arkaksi, koko puuhan pitäisi pysyäkin niissä Jäissä, missä se nyt on. Ensi vaiheessa rakennettaisiin vesistösuunnitelman toiseksi alin osa Saurson voimala ja sen yläpuolella olevan Virdnejärven pato (kuvio 27). Vastustajina ei ole enää pelkästään saamelaisia , vaan mukaan on liittynyt luonnonystäviä , opiskelijoita ja älymystöä kaikkialta Norjasta ja muistakin Pohjoismaista. Järveä tuhoava tunnoton väkivalta on saatava estetyksi. Hylkeenpoikaset voivat tuhoutua normaalia useammin . Kun erittäin kiistanalaiset maaja metsätaloushyödyt on arvioitu 16,4 milj. Silti on muistettava, että useimmat meistä uskovat lääkärinsä ennusteet mieluimmin etukäteen kuin hautajaisissaan . Virdnejärveä säännöstellään voimakkaasti sen pinta-ala lisääntyy puolella ja veden korkeus• vaihtelee 20 metriä . Kalastajat ja luonnonsuojeluväki tuntevat nyt hätää ja sääliä itse Saimaata runtelevien toimien ja sitä uhkaavien suunnitelmien vuoksi. Pohjois-Norjassa on suurilla järjestelyillä tehty pienvesivoimaloita. mk/v, mikä korvataan osittain ns . Vesivoimatappiot ovat 32 milj. Poronhoito, maanviljely ja kalastus ovat näiden seutujen perinteiset elinkeinot. Tässä tilanteessa laskutikkumies voittaa biologin. Altajoen lohta kalastaa vuonoissa ja merellä 400 rekisteröityä kalastajaa 300-350 tonnia vuodessa ja Tenon lohta 530-5 70 tonnia vuodessa. LUONTOIST ALOUS ON SEUDUN ELINEHTO Vuonojen ja jokivarsien asukkaat käyttävät luontoa monipuolisesti ja kestävästi; he saavat toimeentulonsa monista eri lähteistä. Jos laskuperusteena käytetään siikaa, jonka vuosituotto varovaisesti arvioiden vähenee puoli kiloa hehtaarilta se voi olla enemmän saadaan tappiot kertolaskulla: 0,5 kg/ha x 12 mk/kg x 400 000 ha = 2,4 milj. Kyösti Mäkinen 80 (280) Alta, saamelaiset ja Suomi Saamelaisalueen vesiä on viime vuosikymmeninä perusteellisesti rakennettu. Niiden vuosiluokat tulevat heikkenemään, samoin muikun. Asutuksen ja kalastusalueiden väliin avattu väylä on varsinkin leutoina kausina alituinen kiusa ja vaara. etukäteen tarkasti. Rehevöityminen ja eroosion kuljettama aines saattavat käydä kohtalokkaaksi Saimaan pienelle nieriäkanalle. PAIKALLINEN, KANSALLINEN JA KANSAINVÄLINEN VASTUSTUS Norjan vesivoimahallitus (NVE) on suunnitellut Altajoen rakentamista useita kertoja viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana , mutta se on joutunut luopumaan hankkeista paikallisen vastustuksen vuoksi . Säännöstelystä kärsinee saimaanhylje. Yhden elinkeinon vaarantuminen uhkaa vakavasti koko toimeentuloa: muita luontoistalouden osia joudutaan tällöin hyödyntämään entistä tehokkaammin . Väylien hyöty saattaa olla melkoinen joillekin harvoille, arvelisin . Ruotsin Lapissa on rakennettu tunturialueen jokia, Suomessa on säännöstelty Inarinjärveä, Rahaja Hammasjärveä sekä rakennettu Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat. Kukaan muuten ei ole laskenut talveksi suunnitellun alusliikenteen haittoja kalastajille ja saaristolaisille. mk/vuosi. Tarkemmin todistelematta tiedämme jo nyt, mitä vedenpinnan suuri lasku syksystä kevääseen, kevättulvan pienentyminen ja eroosion voimistuminen aiheuttavat hauelle ja rantakutuiselle siialle. Tulos on erilainen kuin vesihallituksen arvio: ehkä hyötyä, ehkä haittaa. Kanta on jo nyt niin pieni, että vähäinen lisäkuolleisuus voi sen tuhota. markaksi ja alusliikenteen hyödyt O, 5-5 milj. Esim. Puhoksen lahteen Kiteellä aiotun väylän syventäminen, parikymmentä kilometriä pitkän, 4,2 m:n väylän teko syvänneläjityksineen parin kolmen metrin veteen ja vielä saaristossa on operaatio , jonka vaikutukset vesistöön nostavat tukan pystyyn etukäteen monelta ja jälkeenpäin vielä useammalta
Jiesjärven täydellinen kääntäminen vähentäisi etenkin Tenon yläosan vesiä. Loppukeväällä tarvitaan vielä vesiä Jiesjärvestä . SÄVYISÄ T SUUNNITELMAT OVAT SILMÄNLUMETTA NVE:n mielestä tämän nykyisen suunnitelman ympäristöhaitat ovat pienimmät verrattuna muihin vaihtoehtoihin. (28 1) 81. paljastavat kuitenkin koko karun kuvan. Kevättulva jää lyhyemmäksi. Tenoon Suomen puolelta laskevien sivujokien rakentaminen voi romuttaa Tenon suojelupäätökset ja vyöryttää liikkeelle pohjoiseen vesien mittavan rakentamisen. . Rakentaminen ei todennäköisesti lopu nyt rakennettavaan voimalaan , sillä talviaikainen vesimäärä jäisi hyvin pieneksi, eikä rakentaminen siten kannattaisi lainkaan . Tulvat kasvavat ja niiden huiput tulevat aikaisemmin ja kestävät lyhyemmän ajan . Laajemmassa suunnitelmassa, kun Virdneiärven vedet on juoksutettu , lisä vesiä otetaan Jotkajärvestä. vsk. Suunnitelmat SUOMEN LUONTO \ 6/ 81 40 . . Hankkeiden toteuduttua rantaviiva alenee ja laajoja alueita muutenkin matalasta joesta jää kuiville. Se olisi tuhoisaa Ylä-Tenon asutukselle, koska seudulla on hyvin vähän järviä, joissa voi kalastaa . Näillä järjestelyillä Sautson ja Kistan voimaloiden yhteinen sähköntuotto olisi 1,5 % Norjan sähköntuotannosta. Toivonen ym . Lohen nousu keskija yläosan kutualueille vaikeutuu ja lohen poikasista on jatkuvaa vajausta. Tällä hetkellä m yös Tenon vesistö on Norjan hallituksen päätöksellä rauhoitettu rakentamiselta ''ikuisesti '' . Jiesjärven vedet tasaavat luonnonoloissa kesän kuluessa Tenon virtaamia, ioten vaikutukset ulottuvat kauas. Nyt suunniteltu voimalahanke on osa laajemmasta suunnitelmasta. ~;l l-*:.~ -'~\~--~ l Turiscillekin tuttu lohenpyynci Tenojoesta antaa käsityksen Jäämeren jokien kalanmotosca . ien ollut Aitan ja Tenon asukkaille tärkeä. Nykyään kuntien elämää elvyttää myös lisääntynyt matkailukalastus. Suunnitelmissa tärkeänä osana on Tenon vesistön suurimman latvajärven Jiesjärven kääntäminen lisäämään Altaioen voimaloiden käyttöastetta. ovat 1980 arvioineet, että Jiesjärven kääntäminen vähentää Tenon lohen poikastuotantoa 226 000 vaelluspoikasella vuodessa
Venevalkamia on siirrettävä ja kunnostettava uudelleen samoin verkkotelineitä ja muuta rantakalustoa. Kaavio ja karccapiirros Norjan pohjoisista voimalasuunnitelmista kertovat, että kysymys on paljosta muustakin kuin_ Alcajoesta. Vuonojen pienviljelijä-lohenkalastajilla olisi jälleen uusia toimeentulovaikeuksia. Lohen poika82 (282) 400 JOO 200 100 ALTA -SUUNNIT ELMA Rok ennusvo1h eet I ..II. Tällainen suo ei myöskään kasva tarpeeksi sieniä ja marjoja, jotta niistä saisi leivän jatketta. Järviä säännösteltäessä veteen liukenee humusaineita ja veden laatu muuttuu lohikaloilla epäedulliseksi. Aitan jokisuu on hyvää maanviljelyaluetta. Talviaikojen voimakkaat juoksutukset aiheuttanevat ilmastonmuutoksia, jotka saattavat koitua tuhoisiksi sadoille . Voimakkaat talviset juoksutukset todennäköisesti muuttavat vuonon veden makeaksi ja se saattaa jäätyä vuonon suulle asti . vs k.. Lohen lisääntymisalueiden tuhoutuminen haittaa myös valtameripyyntiä Jäämeressä . Myös tekoaltaiden ympäristö soistuu vähitellen eikä sitä voi enää käyttää poronhoidossa. Paantamisja jäätymisilmiöt lisääntyvät, ja pohjan eroosio vaikuttaa tuhoisasti lohen poikastuotantoon. Lumiolot voivat myös käydä sietämättömiksi . sen suosimat rantojen suojapaikat häviävät. Voimalan rakennus ja huoltotiet sekä lisääntyvä liikenne haittaavat porojen laiduntamista ja kuljettamista. Kalaloiset lisääntyvät ja alentavat kalan laatua. Myös kalastajien liikkuminen vaikeutuu . Kalastukseen joudutaan ennen pitkään siioittasuo MEN LUONTO l-6 / 81 40. Talv,ikalastus käy silloin mahdottomaksi. Pienetkin haitat saattavat vaikeuttaa poronhoitoa ratkaisevasti. ENITEN KÄRSII KALASTUS Alueella liikkuu 30 000-40 000 poroa , joiden laitumet ovat jo nyt supistuneet rakentamisen ja turismin vallatessa tilaa. Vuoden 1974 virallinen arvio Norjan vesivoimasta osoittaa, että valjastamatonta voimaa (pylväiden vaalea osa) on pääasiassa muualla kuin Aitassa. Jääpatojen synnyttämät kevättulvat saattavat huuhtoa hedelmällisen maan mereen. Kuvio 26. Kalojen liikkuminen häiriintyy, apajat vaihtuvat ja patopaikat muuttuvat. KlSTAN VOIMALA ,C:::::, Soannostelty vu1 LaononroJo Ku11no ro10 c::::> ' PORSAN 1 GERIN \ KUNTA Moont 11 E-----E-----fr V01motoltnJC lsuunn1 t1ttu ) ""'=9= Tunne li JO vo1mo lo Pato EN Kuvio 27. Pyyntikalustoa joudutaan uusimaan. Viime vuosina he ovat todenneet miten rannikolta on kala vähentynyt tehostuneen valtamerikalastuksen vuoksi. Rakentamisen vaikutukset jokien lohikantaan ja kalastukseen ovat tuhoisat. Myös kalastusolot muuttuisivat. Luontoiselinkeinoien alueella vahingot ovat ency,sen suuret. Maatalous kukoistaa, mutta näin pohjoisessa se on arka vähäisillekin muutoksille. Jokivarsien saamelaiset eivät voi korvata pienentynyttä kalansaalistaan kalastamalla muualla, koska seudulla ei ole kuin muutamia järviä. Myös Virdnejärven yläpuolella tulvat pahenevat ja vaikeuttavat maataloutta Masin saamelaiskylässä. Mustat pylväät kuvaavat valjastettua vesivoimaa
Norjakin voisi toteuttaa omat suunnitelmansa Tenolla, koska suomalaisetkin rakentavat omiaan. Vesiä muuttava tekniikka on niissä vahvasti edustettuna, mutta yhteensäkään niissä ei ole ainoatakaan kalataloudellisten vaikutusten asiantuntijaa. vsk . Vapaa-ajankalastajilla tällainen organisaatio on ollur jo vuosikymmeniä, mutta lain mukaan he ovat vesistöhankkeissa lähinnä syrjästäkatsojia. Mikäli tätä hanketta aletaan toteuttaa , se voi vyöryttää liikkeelle suuren rakennusohjelman koko Tenon vesistöalueella. Saamelaiset ovat mm. Lapin vesien kokonaiskäytön suunnitelmassa vuodelta 1980 on muutamaan Suomen puolelta Tenoon laskevaan vesistöön uunniteltu pienvesivoimaloita. Mikäli Alta rakennetaan, se vähentää luonnontalouteen perustuvia pitkäaikaisia työpaikkoja porotaloudessa , maataloudessa ja kalastuksessa. puulla, turpeella ja vesivoimalla. Hanke siis tavallisesti toteutuu. Vesistöhankkeen ja kalatalouden välisessä incressivercailussa on kalastajan ja kalastuksen etu jo ennalta tuomittu häviämään. Se korvattaisiin mm . Utsjoen kunta on jo useiden vuosien ajan kiirehtinyt näiden hankkeiden toteuttamista. On myös muita kansainvälisiä sopimuksia , joihin saamelaiset ovat vedonneet ja jotka Norjan valtio on allekirjoittanut. Pyyntikustannukset tulevat suuriksi, joten kalastus saattaa käydä kannattamattomaksi . Tämän saamelaiset katsovat olevan ristiriidassa YK:n kansalaisja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen kanssa . He järjestäytyivät 1972 Suomen Kalastusja Jakokuntien Keskusliitoksi (SKJK) , jolla oli kymmenen piiriä. Suunnitelmaan sisältyy läheisen Kenesjoen latvavesien kääntäminen voimalan lisävesiksi. Ikuiseksi tarkoitettu Tenon vesistön rauhoittaminen voidaan vähin äänin unohtaa ja purkaa. Siksi käytännössä sovelletaan vain niitä pykäliä, jotka koskevat kalastusvahingon selvittämistä, rajoittamista, estämistä ja korvaamista. Vesituomioistuimina meillä on kolme vesioikeutta sekä vesiylioikeus, Korkein hallinto-oikeus ja Korkein oikeus. Valmiita suunnitelmia on äätämöjoen säännöstelemiseksi . Saamelaisten ja norjalaisten tulevaisuus halutaan pakottaa samaan uomaan . Siksi niille kalataloudesta esitettävän näytön tulisi olla erittäin selkeätä, vailla tulkintamahdollisuuksia ja tarkoin tosiasioiden mukaista . KALASTAJAT OY A T HEIKOSTI JÄRJESTÄYTYNEITÄ Asiaan vaikuttaa myös, että kalastajaosapuolella ei ole toimintakykyistä organisaatiota vesiasioissa . SAAMELAISTEN OIKEUDET Saamen kansalla ja kulttuurilla ei ole tulevaisuutta ilman maata, vettä ja perinteisiä elinkeinoja. Ammattikalastajatkin järjestäytyivät marraskuussa 1980, joten kokemus vesilakiasioissa on vielä lyhyt. Muitakin rajavesiä uhkaa lähivuosina rakentaminen. SUOMI MÄÄRÄÄ SUUNNAN Pohjoisen vesivoimarakentamisen jatko riippuu tilanteen kehittymisestä Suomessa. Jouni Kicci SUOME L ONTO ~6/ 81 •O. Vikaa on sekä laissa että sen soveltamisessa, ehkä eniten sittenkin soveltamisessa. Mutta armon aurinko ei sille paistanut ja se ajettiin nurin 1978 . Aitan rakentaminen on yksi askel kohti saamelaisen elämänmuodon romahtamista. Kalastajien tulisi olla alueellisesti, maakunnallisesti ja valtakunnallisesti järjestäytyneitä ja heillä tulisi olla palveluksessaan asiantuntevaa henkilökuntaa, jotta he voisivat puolustaa etujaan . Vesilain teoriaa ja käytäntöä Vesilaki astui voimaan 1962. Ruotsissa on rakentamatonta vesivoimaa vain pohjoisessa. Aitan kihlakunnan oikeudessa huomauttaneet, että rakentaminen ja säännöstely vaikuttaisivat olennaisesti saamelaisten elintapaan , kulttuuriin ja kansalliseen olemassaoloon . Vuodet ovat osoittaneet, että yleinen ja yksityinen kalastusetu eivät tosiasiassa ole sen suojeluksessa. Kalavesien omistajilla on sekä vesilain että kalastuslain mukaan suurimmat valtuudet. Suunnitelmat voivat toteutua piankin, sillä Ruotsi vähentää öljyn osuutta energiantuotannossa. Yksi näistä on Utsjokeen laskevan Tsieskuljärven ve istön valjastaminen . Tilanne on siis lyhyesti se, että vesistöhankkeita toteutettaessa ei ole vahvoja organisaatioita puolustamassa kalastajaosapuolen asemaa. Sen tuhosi tietynlainen eivasemmistolainen ydinjatkeajattelu, joka on tärkeä tekijä Suomen kalataloudessa. Kalastajien järjestäytymättömyys on jättänyt valtion kalatalousbyrokratialle hallitsevan ase(283) 83. Tornionjoen rakentamisen yksi vaihe on Suomen puolella Lätäsenon kääntäminen virtaamaan Ruotsin ( 1) puolelle. maan varoja ja omaa työtä paljon enemmän kuin luonnontilan aikana, jotta saataisiin saalista
Vesilain 11 luvun 3 §: n 2. Sen määrittelyn periaatteet on esitetty viisaasti ja oikeudenmukaisesti_ vesilain 84 (284) perusteissa. Myöhemminhän sitä ei voida enää tutkiakaan . Niinpä hallitus on kalastuslain uudistamisen yhteydessä esittänyt eduskunnalle, että " kalatalousalan kehittämisen suurimpana puutteena on se, ettei hallinnonalalla ole piirihallintoa.'' Mitenkähän lie, kun ei ole edes toimintakykyistä kalastajaosapuoltakaan. Vesioikeus voi määrätä asianosaisen pyynnöstä katselmuscoimitukseen kalastusasiantuntijan ja vesihallitus kalastusbiologin avustavaksi virkamieheksi. Parhaillaan siirrytään vieläpä sellaiseen käytäntöön , että hakija vastaa myös hoicotuloksen tarkkailusta. yt SUOMEN LUONTO l 6/ 81 40. Sama koskee samojen jokien vaellussiian merisaalista sekä Perämerellä meritaimensaalista. Moitittaisiinko heitä "yhden asian liikkeen " ideologiasta, jos he vaatisivat yhtä asiaa voimassa olevan lain hengen ja kirjaimen noudattamista. Vesiasetuksen mukaan tämän selvityksen kuitenkin tekee tai teettää vahingon aiheuttaja . Siinä hankitaan kalataloudelliset lisäselvitykset ja esitetään kalataloutta koskevien lupaehtojen perusteet. vsk.. Köyhä kalastaja voi siis ainakin yrittää ajaa etujaan tässä ja muissakin vesilain sovellutuksissa mutta vai n sii nä tapauksessa, että hän on melkoisen varakas. '' KA TSELMUSTOIMITUS Kaikkiin vesistöhankkeisiin , jotka merkittävästi vaikuttavat kalastukseen , kuuluu katselmustoimitus. Hakija pääsee siis ''suorittamaan tutkin taa omassa asiassaan. H yvän systeemin pelätään menevän pilalle, jos kaikkien muiden lisäksi vielä kalastajatkin pääsevät vaikuttamaan kalastajien asioihin. Korvauksia ja kalanhoitopäätöksiä ei myöskään tarkisteta vastaamaan todellisia vahinkoja. Tähän sovelletaan sen 9 . Korvauksista on vesioikeuden päätökset, joihin on haettu muutosta vesiylioikeudelta. Joskus ennen , holtittomimman kasvuhysterian ja teknokraatti vallan aikana , kalamiehen oikeusturva saattoi kaatua jo toimitusinsinööriin . Tosin vahingon kärsijä voi kiertoteitse saada asiansa uuteenkin käsittelyyn. MITEN VAHINKO LASKETAAN :> Kalastuksen arvo vaikuttaa vesistöhankkeen kannattavuuden sekä kalastusvahingon ja kalanhoitotarpeen arvioimiseen. Molemmilla on nyt lopulta lainvoimaiset kalanhoitovelvoitteet, tosin heikommat kuin kalastajat odottivat. ' ' Tätä vesilain kohtaa ei käytännössä noudateta vaan korvausperustetta haetaan kalastuslaista, joka ei kuitenkaan · an na perusteita kalastuksen arvon määrittämiseen . Usein koko vedenomistajan oman kalastuksen arvo lasketaan viiden viimeisen vuoden saaliista kertomalla vuosisaaliin netcoarvo 20:llä. Muistakin yhteyksistä tunnetaan menettely: kun kenttä toimii heikosti , laajennetaan alan hallintoa. Mukana ei ole omistajan virkistyskalastuksen arvoa , joka usein on lihaarvoa suurempi . SUURET SURULLISENKUULUISAT LOHIJOET Kemijoki suljettiin 1948 ja lijoki 196 1. pykälää, jossa ei puhuta omistajan kalastuksen arvosta vaan vieraan kalastusoikeudesta. Onhan kalastusvahingon korvaukset tarkoitettu nimenomaan estämään tämänlaatuiset tilanteet. Näin maaseudun väki on käytännössä luokiteltu toisen luokan kansalaisiksi . Toisin sanoen mereen ei pyritäkään saamaan entistä lohitiheyttä eikä korvausta makseta niille Ahvenanmaan ja Pohjanlahden alueiden kalastajille, jotka pyytäisivät pääosan näiden kahden joen merisaaliin Suomelle tulevasta osuudesta. Tämä taas perustuu osittain uskoon , että byrokratia vähenee , jos byrokraatteja lisätään. Jos Kemijoen kalanhoitovelvoitteet olisivat m yöhästyneet vain neljännesvuosisadan , heillä ei olisi hätää . Selvityksistä tärkein on se, jossa selvi tetään kalatalouden tila ennen vesistöhankkeen toteuttamista. Näitä menetyksiä ei ole edes selvitetty , eikä vesiylioikeuskaan voi niitä siis ratkaista ilman laajoja selvityksiä. KUKA SELVITTÄÄ JA MITÄ 1 Vesilaki ei selvästi velvoita selvittämään vahinkoja ja kalanhoidon tuloksia sitten kun hanke on toteutettu. man. Merialueen osalta huomio kiinnittyy kahteen seikkaan : Lohenistutusvelvoite on laskettu vähentämällä luonnontilan aikaisesta vaelluspoikasmäärästä se määrä , jonka arvioidaan vastaavan entisen jokikalastuksen saalisosuutta ja merikalastuksen osalta maksetaan korvausta vain niille kalastaji lle, jotka pyytävät aivan jokisuun edustalla. kohdan mukaan on omistajan vahinkona, haittana ja muuna menetyksenä korvattava " kiinteän tai irtaimen omaisuuden tai sen osan --menettäminen , vahingoittuminen tai huononeminen, omaisuuden käytön estyminen tai vaikeutuminen , sen tuoton vähentyminen, m yyntiarvon aleneminen sekä omistukseen perustuvan muunkin varallisuusarvoisen edun menettäminen ... Suomalaiset Pohjanlahden lohenkalastajat ovat nyt menettämässä lohenpyyntioikeuksia . Päätöksen tekevät kuitenkin toimitusinsinööri ja kaksi uskottua miestä
Asiaa vaikeuttaa vielä se , että kalatalousviranomainen ei yleensä ole lukenut toimialaansa yksityisoikeudellisia kalastusvahinkoja, vaikka ne yleensä ovat kalanhoitovelvoitteen määräämisen keskeinen peruste . Vesilaki ei kuitenkaan esitä kalanhoitovelvoitteen yleisiä tavoitteita, vaan hoito on pantu osittain riippumaan vahingonaiheuttajan toiminnan laadusta. Pyynti voi käydä kannattamattomaksi , vaikka kalaa vielä nousee kohtalaisesti. vsk. Järvisäännöstelyn pahimpia seurauksia on pohjaeläinten vähenemistä seuraava arvokalojen tuho. ta . Laskentaperusteeksi ei kelpaa luonnontilan aikaisen pyynnin hyötysuhde. Vesilain 2. Vahingonaiheuttaja saattaa siis yksin selvittää kalaveden luonnontilan, hoitaa kalakannat ja vielä selvittää hoidon tuloksetkin. on entistä enemmän kysymys siitä, kuinka luotettava näyttö voidaan esittää toimitusmiehille ja kuinka laajat selvitykset he itse joutuvat tekemään tai teettämään . Ja jos hoidosta huolimatta jää korvattavaa vahinkoa , hän maksaa jos koskikaupoissa on onnistuttu korvausta (285) 85. Myös työllisyys pitäisi muistaa puhuttaessa muuttuvien vesistöjen kalataloudesta, mutta ainakaan vielä ~e ei ole mainittavasti vaikuttanut ratkaisuihin. Lohisaaliin jakoa entisinä aikoina. KORVAUKSET JA HOITOVEL VOITTEET Korvauksen merkitys kalastajan oikeusaseman suojana on yleensä vähäinen. Lain hoitosäännös on siis otettava huomioon muina miehinä siltä pohjalta, että laki itse asiassa pyrkii järkeviin säännöksiin! Vallitsevaksi käytännöksi on tullut saman pykälän 1. Muita tapauksia ei mainita. Laajan kalaveden koko korvaussumma saattaa näyttää muhkealta , mutta vuotta ja vesihehtaaria kohti se useimmiten on hämmästyttävän pieni . Kuinka usein mahtaa unohtua se perustotuus, että vesistöhankkeen heikentämässä kalavedessä voivat kalastajan pyyntikustannukset säilyä ennallaan tai jopa nousta. Osittain tästä johtuu, että selvitysten valvontakin on heikkoa. Kalanhoitovelvoitteenkaan hyötyä ei pidä laskea sen mukaan, paljonko istukkaista saadaan saalista, sillä kysymys on siitä, parantaako hoito koko kalastuksen kannattavuutta ja kotitarvekalan pyynnin edullisuutsu o MEN LUONTO \ 6 18 1 40. Ensimmäinen momentti sisältää säännöksen, jonka mukaan rakentajan on suoritettava hoitotoimenpiteitä, jos kalan kulkureitti huononee tai lisääntymismahdollisuudet vähenevät. Kalanhoitovelvoitteen tavoite on kalascusbiologian kannalta selkeä: ennen vesistöhankkeen toteuttamista vallinnut tila on säilytettävä tai palautettava niin tarkoin kuin se on käytännössä mahdollista. pykälä on esimerkeistä tyypillisin. Mittatikkuja on kolme: kalastuksen kannattavuus, kalastuksen työllistävä vaikutus ja virkistyskalastusmahdollisuudet. momentin tarkoittama toimenpidevelvoite. Entistä vesirakentamista: Vanha myllypato Kuusamossa. luvun 2 2. Lisäksi laki luettelee vain osan niistä vahingoista, joita kalanhoitovelvoitteella tulisi torjua. Se koskee vesistön rakentamista, mutta myös säännöstelyä, järjestelyä ja eräissä tapauksissa uittoakin. Vain osa vahingonkärsijöistä saa korvausta, joka jo itsessään on yleensä hyvin pieni. Vahinkovesien kalamiesten toivo onkin mahdollisimman tehokkaassa kalaveden ja kalakantojen hoidossa
Tällaiseen niittoon on kehitetty suuria niittokoneita, jotka keräävät pienetkin kasvinosat. Tapani Sormunen 86 (286) Sairaan järven tehohoito Vesien suojelu on terveydenhoitoa. Kaisla-, korteja ruokokasvustot ovat tyypillisiä niittokohteita. Kellulehtisten vesikasvien ja uposkasvien torjuntaan niittäminen ei sovellu. Kun istutusvelvoite määrätään , istutusmateriaalin laatuun ei juuri kiinnitetä huomiota . JÄRVIEN UMPEENKASVU Umpeenkasvua torjutaan joko vedenpintaa nostamalla tai poistamalla vesikasvimassoja mekaanisesti . Parhaassa tapauksessa hän saa vielä naapurilta korvausta omista raskaista kalastusvahingoistaan. Jo olisi aikakin. Pinnanmyötäinen umpeenkasvu on usei n vaikea ongelma, koska ainoa ratkaisu on kuoria kasvillisuuskerros pois. Rannat ovat tällaisissa tapauksissa tavallisesti soistuneet, eikä hyllyvä mättäikkö kestä koneita . Ilmaversoisten kasvien niittäminen runsasravinteisesta järvestä voi johtaa siihen , että vapausuoME LUONTO )6/8 1 40. Ihanteellinen tapaus olisi ehkä näiden menetelmien yhdistäminen siten, että mekaaninen poisto tapahtuisi välittömästi ennen nostoa. Toimenpidevelvoitteen vaihtoehtona laki tuntee maksuvelvoitteen , mutta se on jäämässä pois käytöstä mm . Usein järven käyttäjät tekevät aloitteen niicosta. Pirkkalan Vähäjärvellä on onnistuttu poistamaan tällaista kasvillisuuskerrosta rannalta käytettävällä laahakauhalla. äitä ei kuitenkaan vielä ole Suomessa. Näin ongelma vain vaikeuruu. 50 järvessä. Lohi-istukkaat määrätään nykyisin totutettaviksi ja ennakolta istutusveteen , ja arvattavasti laatuvaatimuksia tullaan muutenkin kiristämään, kunhan niiden tarpeellisuudesta saadaan yksiselitteinen näyttö. itselleen tai naapurivoimalaitokselle. työllisyysnäkökohtien kannalta. siksi, että sen suuruutta ei vuosien kuluessa tarkisteta . Vesilakia on lukuisissa yhteyksissä pohdittu kalatalouden kannalta oppineesti joskus niinkin , että lukija aprikoi, tietääkö oppinut kirjoittaja asian olevan hakoteillä . Tampereen Iidesjärvellä on todettu, että useana vuonna toistunut niittäminen ei harvenna eikä supista ulpukkakasvuscoa. Kokonaisratkaisun kannatus on laaja; kerran sitä pohtimaan on asetettu toimikuntakin (Komiteanmietintö 1967: B 73). Rantsilan Mankilanjärvessä on jo useana kesänä niitetty kaislikoita kalastuskunnan toivomuksesta, koska umpeenkasvu oli niin pitkällä, että kalastus vaikeutui. Puhutaan myös vesistöjen kunnostuksesta, mutta tämä käsite on kokenut melkoisen inflaation vesirakentajien alettua nimittää kunnostukseksi esim . H yvä istukas saattaa antaa moninkertaisen saaliin verrattuna halvoilla rehuilla kasvatettuun ja huolimattomasti käsiteltyyn ainekseen. Ylivieskan Törmäjärvellä kokeillaan parhaillaan miltei kokonaan umpeenkasvaneen järven elvytystä tilapäisellä kuivaamisella. Mekaanisen poiston menetelmä riippuu kohteena olevan kasvillisuuden lajistosta sekä siitä , onko umpeenkasvu pinnanvai pohjanmyötäistä . Pahimpana jarruna on, että päättävät tahot eivät tiedä tarpeeksi Suomen muuttuvien vesien tilasta eikä kalatalouden tarpeista. Tavoitteena oli, että valtio maksaisi vesistöhankkeiden yhteydessä kaikki selvitykset, korvaukset ja kalanhoidon oikeaan aikaan ja täysimääräisinä. Esim. Muuttuvien vesien kalatalouden hoidolle on yritetty saada kokonaisratkaisua; esityksiä tehtiin jo ennen vesilain voimaantuloa. MITÄ ON TEHTÄVISSÄ. Nämä kulunsa valtio perisi sitten vahinkojen aiheuttajilta vesioikeuskäsittelyn yhteydessä ja erillisinä hakemustoimina sen mukaan kuin on tarkoituksenmukaista esim. vsk.. Sairaan järven elvytys on mahdollista kun tunnetaan "taudin " alkusyy ja oireet. Kalastusvahinkojen kärsijät ovat olleet loputtoman pitkämielisiä, mutta nyt hei ltä kuulee tekstiä , johon verrattuna tämä kirjoitus on kuin kumarrus ja kiitos kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin suuntiin. Jos tämä ei onnistu, vesistö sananmukaisesti sairastuu ja sen tilaa voidaan auttaa ainoastaan toimin, joita voidaan verrata sairaanhoitoon . jokien perkauksia, väylien oikaisuja ja jopa koskien valjastamista voimalaitoksin . Kun laki ja sen soveltaminen eivät riitä , on pyrittävä poliittiseen ratkaisuun . Pohjanmyötäisen umpeenkasvun torjuntaa niittämällä meillä on kokeiltu jo n. Niittokone saattaa jopa lisätä kasvukykyisiä versonpätkiä. Vain koko määrätään ja sekin yleensä liian pieneksi. Tämä taas johtuu paljolti siitä, että kalatalouden koulutetut asiantuntijat saattavat samaankin kysymykseen antaa monenlaisia vastauksia, jotka lyövät toisiaan korvalle . Kuitenkin tulokset riippuvat paljolti kasvatusja istutusmenetelmistä sekä kuljetuksesta. Kymmenistä epäonnistum1s1sta huolimatta muuttuvien vesistöjen kalatalouden hoidon kokonaisohjelman aikaansaamista yritetään edelleen
Eräässä pienehkössä järvessä Savossa pienikokoinen ilmastin pitää puoli miljoonaa kuutiometriä sisältävän altaan hapekkaana kalankasvatukseen . Tässä tarkoituksessa on pumpattu paineilmaa jo useita vuosia Tuusulanjärveen sekä Espoon Pitkäjärveen . Järvenkunnostusruoppauksia on meillä tehty kesällä imuruoppaamalla ja talvella kaivinkoneilla jään (287) 87. Tähän perustuu suomalainen vielä kehitteillä oleva Mixox-menetelmä, joka ainakin talvioloissa on jo osoittautunut käyttökelpoiseksi. Tämän torjumiseksi on erilaisia hapetusja ilmastusmenetelmiä, joiden kehittämisessä suomalaiset ovat edelläkävijöitä. Jyväsjärvessä pyörii yksi ilmastin kompensoimassa teollisuusjätevesien hapenkulutusta ja edistämässä järven toipumista lopetetun asumajätekuormituksen jälkeen. Ilmastamisella voidaan järveä pitää hengissä , kun odotetaan jätevesikuormituksen loppumista ja sen jälkeen autetaan järveä toipumaan . Samanlaisella laitteella torjutaan sädesienten aiheuttamia hajuja makuongelmia Ahvenanmaalla Långsjössä. JÄRVIEN HAPPIV AIKEUDET Rehevöitymisen haitallisin seuraus on mikrobiologisesta hajotuksesta johtuva hapen kuluminen. Leikattu kasvimassa on aina poistettava järvestä. jopa koko vesimassassa. Menetelmää sovellettiin Kiuruveden pohjoisosassa kevättalvella 1981. Happi voi loppua järven alusvedessä tai jään alla SUOMEN LUONTO \ 6/ Hi 40. Veden laatu jopa huononee, kun pohjaa sekoitetaan , ravinteet vapautuvat leikatuista kasvintyngistä ja plankton lisääntyy. MATALAT JÄRVET OVAT ONGELMA Suomen järvet ovat luonnostaan matalia. Vesikasveja torjutaan myös ruoppaamalla ne juurineen . Paksuiksi patjoiksi kertyvä kasvimassa voi muodostaa saarekkeita, joista umpeenkasvu alkaa uudelleen. Menetelmä on oiva raakavesialtaiden veden laadun parantamisessa. Silvolan tekojärvessä, Helsingin kaupungin raakavesialtaassa, saadaan liuenneen mangaanin pitoisuus pysymään alhaisena yhdellä laitteella. Vesikasvien torjunta myrkyillä vaatii vesioikeuden luvan eikä se muutenkaan ole sovelias menetelmä. Lisäksi niitä on parin viimeksi kuluneen vuosisadan aikana laskettu , joskus runsaastikin. vsk. Matalilla järvillä saattavat vesillä liikkuminen , virkistyskäyttö ja lqi.lastus vaikeutua. Kalajoen Pidisjärveä koetetaan parantaa kaislaa leikkaamalla. Tiheäjuuristoinen liete oli kiinteää ja se voitiin kuljettaa pois kuorma-autoilla. Niittämällä ei myöskään koskaan paranneta veden laatua. Hydixor on Suomessa alunperin alusveden hapettamiseen kehitetty laite, jota kuitenkin käytetään samalla myös kerrosteisuuden estämiseen ja purkamiseen. Syvyyden lisääminen on yksi k~nnostussuunnitelmissa useimmin esitetyistä toimista. Tuusulanjärveä on pitkään tekohengiteny ilmastuksella. Jos hapeton alusvesi on suhteellisen piem Ja päällysveden happipitoisuus on riittävän korkea, voidaan alusvesi hapettaa pumppaamalla sinne päällysvettä läheltä pintaa. tuneen kasvupinta-alan valloittaa jokin uposkasvi tai kellulehtinen niin tiheänä kasvustona , että niiton tarkoituksenmukaisuus käy kyseenalaiseksi . Pohjan syventäminen on ruoppausta. Järven nosto voi olla pysyvä tai rajoittua siihen , että estetään kesävesipinnan liiallinen lasku. Meillä toteutettu esimerkkitapaus on Oulaisten Piipsjärvi, joka nostettiin puolivuosisataisen vesijättötilan jälkeen uudelleen järveksi syyskesällä 1978. Usein nostossa vain palautetaan alkuperäinen vedenkorkeus. Syvyyttä lisätään joko nostamalla pintaa tai syventämällä pohjaa. Samalla saadaan myös jonkin verran ravinteita sekä happea kuluttavaa orgaamsta ainetta pois Järvestä. Noin kahtakymmentä järveä on jo ilmastettu Hydixor-merkkisellä suurtehoilmastimella
Saoscimina voidaan käyttää alumiinia tai rautaa. Alusveden poisjohcamisen edullisuus ilmenee rehevässä järvessä hitaasti, vuosien kulu ecua. Kaivinkoneruoppauksella syvennettiin pahoin liettynyc Varkauden Joucenlahci kevättalvella 198 1. * Järven elvytystarpeen voi aiheuttaa edelliseen lisäksi joukko muitakin ongelmia. Myös rapu kärsii muutoksista. Raudan käyttö on halvempaa kuin alumiinin , sillä tarkoitukseen soveliasta raucasuolaa, ferrosulfaattia, syntyy meillä paljon ceollisuusjätteenä. Toimenpide oli koeluonteinen, ja siihen liittyy mm . Monimuotoisista , luonnontilaisisca joista on tehty nopeasti virtaavia, sorapohjaisia rännejä . Liunneica ravinteita poistetaan järvestä tehokkaasti johtamalla hapetonta ja ravinteisca alusveccä putkella luusuaan . vsk.. TAISTELU REHEVYYTT Ä VASTAAN Rehevyys johtuu ravinteiden runsaudesta ja sitä voidaan torjua poistamalla ravinteita cai sitomalla ne pysyvästi. päältä. Se on m yös uusittava veden vaihcumisnopeudesca riippuen . HAPPAMOITUMINEN Happamoitumisen torjunnassa pidetään parhaana keinona kalkicusca . Luontaisen poikascuocannon lisääminen lisäisi kalansaaliita koskialueen ulkopuolellakin , merija järvialueilla. UITTORÄNNIEN AIKA ON OHI Uittoperkauksec pilaavat varsinkin arvokalojen elinympäristöä. Kuitenkin lääkitys määrätään jokaiselle järvelle erikseen ja vasta perusteelliseen tutkimusten jälkeen. Ovathan koskikalascusmahdollisuudec meillä nyt niin vähäiset , että laajamittainenkaan kunnostus tuskin johtaisi ylitarjontaan. edelleen käynnissä oleva ruoppausalueen reunaluiskien tarkkailu . Monen vesistön lohikalakannac ovat tuntuvasti taantuneet tai kokonaan hävinneet. Pyyntimahdollisuuksien paraneminen lisäisi lupaculoja. Edellytykset tähän on luonut, paitsi uiton loppuminen , m yös tiedon karttuminen näiden lajien ympäristövaatimuksista. KALAKANTOJEN JA KALASTUKSEN ELVYTYSTÄ Uittorännic voidaan kunnostaa takaisin tuottoisiksi taimen-, lohija rapuvesiksi . Suomessa on ainakin Oulun ympäristössä kalkittu jo kolme järveä. Koskien perkaaminen hävittää lohikalojen kucualueica , kivien poisto ja kasvillisuuden väheneminen vievät poikasilta suojapaikat. Irtouiton aika lienee jo mennyt , si llä se vaatii paljon ihmistyövoimaa. Kalkicuksen tarve saattaa kuitenkin lähivuosina olennaisesti lisääntyä. Suomessa tämä on toceuceccu ainakin Espoon Lippajärvessä sekä mangaanihaictojen torjumiseksi Espoon raakavesialcaassa Dämmanissa . Paavo Seppå"nen 88 (288) Uittoränneistä takaisin tuottoisiksi kala vesiksi Suomen jokia on perattu cukinuictoa varten. Järven puhdistamista ravinteisca voidaan nopeuttaa, jos lähellä on riittävän puhdasta vettä , niin paljon , että sitä voidaan johtaa tai pumpata ongelmajärveen. rapujen osalta jatkuvat meillä edelleen. Ravinteet voidaan sitoa myös kemiallisesti, jolloin ne saoscuvac pohjalle. Sen jäljiltä maassamme on nyt tuhansia perattuja jokikilomecrejä lähes neljänsadan lakkauccamisca odottavan uittosäännön piirissä . Molempia on meillä kokeiltu menestyksellä pienissä järvissä. Tällaisiakin järven huuhtomisia meillä suunnitellaan, vaikka niitä ei toistaiseksi ole toteutettu. Harjuksen on todettu ainakin eräissä tapauksissa sietävän uittoperkauksia paremmin kuin taimen . Näiden tietojen taustalla ovat Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa tehdyt cuckimuksec, jotka mm . lmuruoppauksella syvennettiin uimakelvottomaksi madalcuneessa Rajamäen Märkiöjärvessä puolitoista hehtaaria parin metrin syvyiseksi keväällä 1980. On myös muistettava, että lietteeseen saoscecuc ravinteet yhä ovat järvessä ja näin ollen ne ovat edelleen teoreettinen riskitekijä. Kemiallinen saoscaminen on kallista . Näitä hyötyjä ei tähän mennessä ole täysimääräisinä otettu huomioon kunnoscussuoMEN LUONTO l 6 / 81 40. Koskien pohjaeläintuotannon väheneminen vie kaloilca ravinnon. Myös vesirakennuscekniikka on meillä tunnetusti pitkälle kehitettyä, joten kunnoscamismahdollisuudec riippuvat lähinnä vain varojen suuntaamisesta hankkeiden toteuttamiseen . Tällainen purki voi toimia myös lappona. Jokien kalacaloudellinen kunnostaminen hyödyttäisi erityisesti matkailua , retkeilyä ja virkistyskalastusta. Tiedetään, millaisia ovat hyvät lohikalojen kuruja poikasalueec ja millaiset jokialueet tarjoavat aikuisille kaloille niin paljon suojaa ja ravintoa , että ne pysähtyvät koskeen pitemmäksikin ajaksi
Kalantuotanto riippuu kalosuoMEN LUONTO ) 6181 40 . tulokset. Kohteina ovat olleet mm. Nyrkkisääntö on, että vesistö tuottaa luonnontilaisena niin paljon kalaa kuin se ylimalkaan pystyy tuottamaan, sillä siihen sopeutunut eliöstö elää tasapainossa ympäristönsä kanssa . Kun vesioikeus myöntää luvat , se myös määrää , miten haittoja vähennetään ja kehitystä seurataan. KALANTUNTIJA TYÖMAALLE Rahat ovat vain harvoissa tapauksissa riittäneet tulosten seurantaan, niin tärkeätä kuin se olisikin . Siksi luonnontilan suojelu on kalavesien hoidon keskeinen tavoite . Kalalajit eivät tietenkään ole välttämättä ihmisen kannalta parhaat mahdolliset . Uittoa varten perattu Simojoki koetetaan nyt kunnostaa takaisin lohijoeksi. VALTION VOIMIN Jokien ja koskien kalataloudellista kunnostamista suunnitelee ja toteuttaa meillä nyt vesihallinto ja metsähallinto , edellinen yhteistyössä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. LÄHES JOKAINEN MUUTOS ON MUUTOS HUONOMPAAN Kalat ovat vesistöjen ravintoketjujen huipulla , joten kaikki ketjussa tapahtuvat muutokset heijastuvat aina kaloihin. Vesien luonnontila taas säilyy siinä laajuudessa kuin vesilain mukaisesti annettavilla luvilla tapahtuvat hankkeet sallivat. Jätevesiluvat myönnetään määräaikaisina, joten lupia uusittaessa voidaan ottaa huomioon tutkimuksen , kehitystyön ym . koski (Tervo), Simojoki sekä Torniojoen sivuvesistöt. Mustajoki ja Piispajoki (Suomussalmi), Puuskankoski (Mäntyharju), ÄysVesiä suojelemalla Suomen parhaita kalavesiä ovat vesistöt , joiden luonnontilaan ei ole puututtu kuin korkeintaan kalastamalla ja veneilemällä. Hankkeet rahoitetaan yleensä työllisyysvaroin. (289) 89. Koska ihmisen toimenpiteet muuttavat vesistön luonnontilaa, ne lähes poikkeuksetta vahingoittavat sen kalamuotantokykyä. Ainakin tähän saakka metsähallinto on hoitanut hankkeensa yksikseen omin voimin, Erityisesti Kainuun , Kuopion, Lapin ja Mikkelin vesipiirit ovat kunnostaneet virtaavia vesiä. Jätevesien ja hajakuormituksen aiheuttamat happihaitat osoittavat, mihin tällaiset "hoitokeinot" johtaisivat. On tietysti selvää, että luonnontilaisenkin vesistön kalantuotanto voidaan hoitotoimin esimerkiksi arvokaloja istuttamalla saada h yödyttämään ihmistä vielä enemmän kuin mihin sen luonnonvarainen kalalajisto yltäisi. Siksi vesiensuojelu on aina kalavesien hoitoa, mutta kalavesien kaikki hoitomuodot eivät sovi suojeluvesiin. Suomella on mahdollisuudet toimia tiennäyttäjänä muulle Euroopalle. vsk. Muut edellämainitut hankkeet liittyvät taimenkantojen hoitoon . Pekka Tuunainen ien ravintoeläimistä. Joskus on luultu , että niitä voitaisiin lisätä lisäämällä vesiin ravinteita , mutta meidän oloissamme tämä ei onnistu . Kaavamaisuutta on vältettävä onhan tavoitteena vesistön luontaisen monimuotoisuuden palauttaminen. Simojoen kunnostus on laajin lohijoen kunnostus koko Euroopassa. Kun suunnitelmat vielä ovat usein varsin ylimalkaiset , olisi erityisen tärkeätä, että käytännön työvaiheita olisi ohjaamassa kala-asiantuntija. Suomella on hyvät edellytykset olla tämän jälkeenkin tämäntapaisen toiminnan edelläkävijämaa. hankkeiden hyötyjä ja kustannuksia punnittaessa , ei myöskään jokimaiseman luonnonmukaistumisen luomia kauneusarvoja
Tenojoki SUOMEN LUONTO ~6/ 81 40. Maaja metsätalousministeriön suojeluvesiryhmän tehtävänä oli selvittää, tarvitsevatko jotkut vesistömme erityistä suojelua. Myös myrkkypäästöjä on onnistuttu vähentämään. Tällaista vesistönsuojelua ei maassamme ole järjestetty. KALA VESIEN UUDET ONGELMAT Monessa tapauksessa onkin onnistuttu vähentämään iätevesikuormitusta ja parantamaan vesistöjen tilaa. Yksikään suurehko vesistö ei ole täysin säästynyt näiltä muutoksilta. Työryhmä ehdotti seuraavien vesistöjen erityistä suojelua: A Jokivesistöt ja vesistöalueet 1. Vain seitsemän lohitai meritaimenjokea on jäljellä 47 alkuperäisestä , ja monen jäljellejääneenkin vaelluskalakannat ovat nyt hyvin heikkoja. vsk.. Kalatalouden kokonaisuuden kannalta parasta vesiensuojelua on vesistöjen suojelu kaikkia luonnontilaa muuttavia toimia vastaan. Ilman kautta tulevat saasteet rikkiyhdisteet ja muut ympäristömyrkyt uhkaavat myös kalavesiä. VESISTÖJEN SUOJELU ON RETUPERÄLLÄ Vesistöjen suojeluun tulee kuulua sekä veden laadun että sen luonnonmukaisen virtailun säilyttäminen. siksi, että eräiden vesien omistussuhteet ovat epäselvät tai ne jakamattomina vesinä kuuluvat muillekin kuin valtiolle. Veden laatu on huomattavasti heikentynyt vesistöalueilla, jotka ovat l 0-15 % maamme vesien pinta-alasta. Vesitalouteen ovat vaikuttaneet padot, voimataloussäännöstely, tekoaltaat, järvien ja soiden kuivatus sekä tulvasuojelutoimer. Veden virtailujen muutokset ovat olleet mittavampia; niitä on aiheutettu yli puolelle Suomen vesistöistä. Eräissä tapauksissa on sentään puhuttu vesistöjen suojelusta. Työryhmä totesi 1977 valmistuneessa ehdotuksessaan (Komiteanmietintö 1977:49), että vesistöjämme on kiireesti suojeltava, jotta niiden monimuotoisuus säilyisi ja jotta niistä hyötyisi kalastus ja muu taloudellinen toiminta sekä tutkimus ja opetus. Seuraukset ovat olleet huomattavat. Reino Rinne on johtanut koskisotaa Kuusamon vesistöjen puolesta, ja valtioneuvoston asettama Kuusamon vesistökomitea ehdotti 1967 Kuusamon vesistöjen pääosan, mm. Vaikka tilanne vanhoilla kuormitusalueilla on saattanut kehittyä myönteisesti , se ei ole estänyt uusien haitta-alueiden kehittymistä esimerkiksi tekoaltaiden alapuolisissa vesistöissä. Niiden torjunta vaatii kansainvälistä toimintaa . Ilman sitä romuttuvat vesiensuojelun ja kalavesien hoidon muut saavutukset. Sen kohtaloksi koituivat ehkä ylikalastus, uomanmuutokset ja soiden ojitukset. Simojoki 7. Lapväärtin-Isojoen vesistöalue 3. eräiden vaelluskalakantoien, jopa -lajienkin, kohtalo. Harri Dahlström Kitkajärven ja -joen säilyttämistä. Ehdotus liittyi Kansainvälisen Limnologiliiton (SIL) ja Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton (IUCN) hankkeeseen, joka on saanut nimen Projecr Aqua. Ongelma on kuitenkin jo eräiltä olennaisilta osiltaan saatu valvontaan; paikoin on tilanne jopa paranemassa. Vesien suojelu luo perustan kalantuotannon jatkumiselle. Kun kansallisia luonnonpuistoja perustettiin 19 38 ja 1956, niihin sisällytettiin järviä ja muita vesistönosia. Näätämäjoki 10. Kiskonioen-Perniönjoen vesistöalue 2. Tämä keino on ajan mittaan parempaa kalavesien hoitoa kuin istukkaiden hankinta. Maaja metsätalousalueilta valuvat myrkyt ja ravinteet torjuSyntyykö suojeluvesistöjä. Siiponjoki 5. Kiiminkijoen lohikanta on ehkä jo menetetty; se saattoi olla hyvinkin erikoinen, sillä se oli sopeutunut suoluonnon keskellä virtaavan joen olosuhteisiin . Hajakuormituksen torjunta on nyt ajankohtaista vesiensuojelussa ja siten myös kalavesien hoidossa. 90 (290) taan parhaiten käyttörajoituksilla ja käyttötaidolla. Tornionjoki-Muonionjoen vesistöalue 8. Vesistöjen suojelusta riippuu mm . Nämä suojelualueet eivät kuitenkaan ole toistaiseksi iuuri suojelleet vesistöjä mm. Ounasjoki 9. Rantojen tihentyvä mökkiasutus voi estää päästönsä omatoimisesti, jos vain halutaan ja osataan. Kiiminkijoki 6. Lestijoki 4. Näin siis lupaehtojen kiristäminen, tutkimus, valvonta, rahoitusjärjestelyt ja muu vesiensuojelu ovat kalavesien tehokasta hoitoa. EHDOTETTU ON Suomen Limnologinen yhdistys ehdotti 1960luvulla 14 vesistön erityistä suojelua
Lieksanjoen-Ruunaan vesialue 8. KALASTUKSEN SÄÄTELY Kalastuslainsäädäntömme pyrkii turvaamaan kalakantojen säilymisen. Kalastusmenetelmät ovat tehostuneet ja juuri tehokkaimmat kalastajat ovat menettäneet osan kosketuksestaan luontoon . Antti Haapanen gisen lokeron. Paatsjoen vesistöalue (lnarinjärvi sivuvesistöineen) Lisäksi työryhmä esitti suojelun kohteiksi 12 yksittäistä järveä 10 lampialuetta 5: llä eri maankohoamisalueella olevia erikoisia Järviä Ettei kalakanta romahtaisi Kala on uudistuva luonnonvara. Suomen vesistöjen tulevaisuus riippuu suuresti tämän toimikunnan työn onnistumisesta. KALASTIJS VOI TIJHOTA KANNAN Kalastus on periaatteessa luonnonvarojen järkevää talteenottoa. (291) 91. B Reittija järvivesistöt 1. Jos merkkejä ylikalastuksesta ilmenee, kalastusta on säännösteltävä. Hossanjoen-Iijärven-Lounajan vesistöalue 9. Kemijoen lohikantaa ei enää ole , Suomen rannikolta on hävinnyt paikallisia säynekantoja ja monen järven siikakannat ovat supistuneet murto-osaan alkuperäisestä. ,sk, 4 yksittäistä koskea ja 7 erillistä merialuetta Vesistöjen suojelun ydinkysymys on, jätetaankö eräät koskivesistöt nykyisessä energiatilanteessa rakentamatta. Mäntyharjun reitti 5. Kalakanta voi osoittautua uudistumattomaksi luonnonvaraksi kahdesta syystä: ympäristömuutos voi tuhota kutualueen tai muun tärkeän elinympäristön ja ryöstöpyynti voi harventaa emokalakantaa liikaa . Niinpä kalastuslaki antaa määräyksiä pyydysten rakenteesta ja asettamisesta, alamitoista , rauhoiruspiireistä ja -ajoista. Jos kalastus käy niin tehokkaaksi, että emokalakanta pienenee alle tämän kriittisen rajan , kanta romahtaa. Längelmäveden ja Hauhon reitit 2. Juuri tästä syystä ovat suuret, laajoilla alueilla liikkuvat kalakannat usein kärsineet liikakalastuksesta. Lain määräyksillä voidaankin suojella tehokkaasti kalakantoja , jos niistä vain tiedetään tarpeeksi. Se tosin lisää kalojen kuolevuutta, m u tta kalakanta pystyy siihen sopeutumaan , jos tietty vähimmäismäärä emokaloja jää jäljelle ja lisääntyy. Syynä voi olla, että toinen kalakanta valtaa romahtaneen kannan ekolosuoMEN LUONTO j 6/ 81 40. Pitäisi tietää mm . Pientenkin vesistöjen kalakantoja on tuhottu kalastamalla , mutta syynä on usein ollut tietoinen ryöstö pyynti . Romahdus voi olla äkillinen; kohtuulliset saaliit voivat vuodessa vähetä olemattomiin. Pihlajaveden reitti 3. Kivijärven reitti (Kymenlaakso) 4. Toimikuntaan kuuluu energiahuollon, vesirakentamisen ja vesistöjensuojelun edustajia. Nämä ovat suomalaisia vastineita Norjan rannikolta hävinneelle sillille ja Perun sardellin kannanromahdukselle. Periaatteessa kalakanta voi toipua romahduksesta , sillä kalastus loppuu. Keväällä 1981 onkin maaja m etsätalousministeriön esittelystä asetettu toimikunta tekemään ehdotusta siitä , miten paljon koskivoimaa ja mitkä kosket jätetään rakentamatta . kalojen kasvu ja kuolevuus, sukukypsyysikä ja lisääntymisen tehokkuus. Sen tulee laatia myös lainsäädännölliset ja muut ehdotukset vesistöjen suojelusta. Kalastaja, joka muuttaa saareltaan kaupunkiin ja siirtyy käyttämään isoja aluksia laajoilla alueilla, ei enää yhtä herkästi huomaa muutoksia luonnossa eikä pysty vaistomaisesti säännöstelemään kalastustaan . Toinen syy voi olla, että muun kalastuksen sivusaaliina pyydetään edelleen niin paljon romahtaneen kannan yksilöitä, että kanta ei pääse toipumaan yli kriittisen alarajansa. Tätä varten kalakantojen tilaa on seurattava ja pidettävä kalastuksesta tarkkaa tilastoa. Tiilikanjoen vesistöalue 6. Käytäntö on osoittanut, että näin ei aina käy. Tämä tosiasia ei estä kalakantoja tuhoutumasta. Oulankajoen-Kitkajoen vesistöalue 10. Kalastuksen kehittyessä sen säätelyn tarve on kasvanut. Edellämainitun ehdotuksen jatko· käsittely katkesi lähinnä energiaviranomaisten vaatimukseen , että suojelusta ei tehtäisi päätöstä ennen kuin vesistöjen rakentamistarve on selvitetty . KALAKANTOJA ON SEURATTAVA Kalastus ei saa uhata kalakantoja. Kaitajoen vesistöalue 7
,sk.. Istutusten syynä eivät ole tiedot hyvistä tuloksista. Näin ovat saaneet alkunsa mm. Merkinnät huonontavat tulosta , todellinen saalis lienee puolitoistatai kaksinkertainen. Lammikoita ovat rakentaneet istutusvelvoitteiden toteuttajat, kaupalliset yrittäjät ja ennen kaikkea valtio työllisyysvaroin . Lammikot tyhjennetään syksyllä ja 6-12senttiset siianpoikaset päästetään joko alapuoliseen vesistöön tai kuljetetaan muualle . Kalanviljelylaitoksissa tuotettujen istutettujen poikasten arvo oli 1979 noin 20 miljoonaa markkaa. Läheinen esimerkki uhanalaisesta kalakannasta on Itämeren lohi . Merkintöjen mukaan taimenen istutuksista saadaan sisävesissä saalista keskimäärin 100-150 kiloa tuhatta istutettua poikasta kohden ja meressä kaksinkertainen määrä. Muutaman vuoden aikaperspektiivi ei riitä kalakantojen eikä muidenkaan luonnonvarojen hoidossa. Kaloja istutetaan paljon . Sen perusteella lasketaan suu_rin vuosittain sallittava saalis. Vastakuoriutuneilla poikasilla voidaan kuitenkin saada jokin laji kotiutumaan uuteen veteen . Useimmat niistä tuskin parantavatkaan saalista. Säätely voidaan toteuttaa rajoittamalla joko koko kalastusta esimerkiksi rauhoitusajoilla tai rajoittamalla vaikkapa sellaisen pyydyksen käyttöä, jonka on todettu pyytävän runsaasti alamittaisia kaloja. Lukemattomat esimerkit osoittavat, että seuraukset tällaisesta kalakantojen "hoidosta" ovat tuhoisat sekä kalakannoille että kalastajille . Usein romahduksen syynä on ollut, että ei ole haluttu kuulla varoituksia kalakannan tilasta. Poikasten menekki on taattu . Siian kasvatus luonnonravintolammikoissa on helppoa ja melko varmaa. Mikael Hilden 92 (292) Viljelemällä, istuttamalla Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilaston mukaan Suomessa istutetaan etupäässä vastakuoriutunutta siikaa ja haukea, !-kesäistä siikaa ja 2-kesäistä tai 2-vuotiasta merija järvitaimenta (taulukko 13.) . SAALIS KAPASITEETTI Turhilta rajoituksilta yleensä vältytään , jos kalastuksen säätelyn pohjana on saaliskapasiteettiarviointi ja muita kalakantatutkimuksia. Ilman näitä on säätely hakuammuntaa. Silti kalakantoja romahtaa. MIKSI KALAKANTOJEN SUOJELU EPÄONNISTUU:> Kalakannat voidaan periaatteessa suojella tehokkaasti liikapyynniltä, sillä säätelyn teoreettinen perusta on selkeä ja kalakantoja pystytään seuraamaan. Suomessa on 5 000 lammikkohehtaaria, joista yli 90 % on rakennettu 1970-luvulla. ERI-IKÄISIÄ POIKASIA Vastakuoriutuneita siikoja ja haukia istutetaan lähinnä siksi, että niiden mätiä on helposti saatavissa ja haudontatekniikka hallitaan. Vastassa on voinut olla lyhytnäköisiä taloudellisia etuja , poliitikkojen vaalilupauksia , virkamiesten vastuuttomuutta tai eri maiden ristikkäisiä etuja. Jos saalis ylittää kapasiteetin , kalastusta ryhdytään säätelemään. Kesänvanhat siiat kasvatetaan suurissa , jopa parin neliökilometrin luonnonravintolammikoissa. Esimerkiksi 1979 kesänvanhoja noin 10-senttisiä sisävesiin istutettuja siikoja riittäisi kuusi kappaletta maamme jokaiselle järvihehtaarille. Liikakalastus on saattanut olla monen muunkin suomalaisen kalakannan romahduksen syynä, sillä ympäristömuutosten heikentämä kanta voi olla arvaamattoman herkkä liikakalastukselle. Joskus taas kalakannat ovat säännöstely-yrityksistä huolimatta tuhoutuneet ja silloinkin kärsii kalastaJa. Istutukset voivat antaa hyviä tuloksia , mutta poikasten hinnan vuoksi ne ovat usein kannattamattomia. Saaliskapasiteetti on suurin mahdollinen saalis joka kannasta voidaan ottaa tulevia saaliita vaa~ rantamatta. Säkylän Pyhäjärven maankuulut muikkuja siikakannat. Se määritetään kustakin kalakannasta kalojen kasvun , kuolevuuden ja lisääntymisen perusteella. Merija järvitaimenen 2-kesäisiä ja vanhempia poikasia istuttavat lähinnä kalaveden omistajat sekä vesioikeuden määrääminä velvoitteina voimayhtiöt ja teollisuus. Saaliskapasiteetin arviointia on käytetty laajasti varsinkin kansainvälisellä tasolla. Istutukset ovat 1950luvulta lähtien lisääntyneet voimakkaasti ja poikasiakin on helppo saada. Taimenta kannattaa istuttaa lähinnä entisiin taimenvesiin, jos ne ovat edelleen puhtaita ja säännöstesuoMEN LUONTO ) 6181 40. Istutuksiin käytettiin noin 2 markkaa jokaiselle sisävesien ja rannikon kalastusvyöhykkeen vesihehtaarille. Näissä tapauksissa kalakannan tila ei paina paljon varsinkin, jos on olemassa pienikin toivo siitä, että kanta kestää romahtamatta seuraavien vaalien yli . Onpa kalakannat paikoin suojattu kalastukselta monenlaisin säännöin niin tehokkaasti , että kalastajan on ollut pakko keksiä itselleen uusi ammatti
Niitä voi samalla järvellä olla useita ja istutukset lyövät usein toisiaan korvalle siten, että kalat ovat ravintokilpailijoita tai toistensa saalistajia. Kalanpoikasten kuljetus on ennen kaikkea vedenkuljetusta. Ruotsin Luulajanjokeen on rakennettu kiinteä emokalojen pyyntilaite, jotta mätiä saataisiin kalanviljelyyn. Nykyisin myös kunnat rahoittavat rannikoiden SUOME LUO TO ~6/ 81 40. Smoltti, vaaksanmittainen mereen valmis lohen vaelluspoikanen . Esimerkiksi voimayhtiöiden istutusvelvoitteet Kemija Iijoella lisäävät lähivuosina lohen vaelluspoikasten vuotuisen istutusmäärän Perämerellä 100 000:sta noin miljoonaan poikaseen. VALTIO VILJELEE JA ISTUTTAA Kolmas suuri istunaja on valtio, jonka kalanviljelystä huolehtii Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kymmenen kalanviljelylaitosta. Kalastusoikeuden haltijat ovat yleensä vedenomistajia, jotka ovat järjestäytyneet kalastuskunniksi . Ne eivät yleensä myy poikasia, vaan istuttavat niitä turvatakseen uhanalaiset kalakannat ja varmis(293) 93. lemättömiä. Vireillä oleva kalastuslain uudistus toisi parannuksen tähänkin epäkohtaan. laajoja meritaimenistutuksia. Teollisuus ja voimatalous istuttavat yhä enemmän poikasia velvoiteistutuksina. Istutukset on kuitenkin tehtävä 01kein ja poikasten on oltava riittävän suuria (yli 20 cm). Kaasupullot antavat istukkaille·hengityshapen. Palautusten avulla kartutetaan tietoja kalojen liikkeistä, kasvunopeudesta ja eliniästä. Valtaosan kalanistutuksista rahoittavat kalastusoikeuden haltijat , joille kalakantojen hoito kalastuslain mukaan osaltaan kuuluu. • ---~H8777 lstutuspoikasten selkään voidaan kiinnittää numeroitu lipuke. vsk
Icämereen laskevien vesisröjen nykyinen ja luonnonulamen lohen ja taimenen vaelluspoikasruocanco . tutukseen ja samalla säilyttää uhanalaiset arvokalakannat. Istutuksista saadaan vain puolet luonnonpoikasten saaliista, joten istutettavia on oltava kaksinkertainen määrä. järvilohi Meri-. Järvitaimenen luonnonvaraiset poikaset siirtyvät koskista syönnökselle sellaisiin järviin, joissa ne menestyvät. Järvi taimenta istutetaan jopa enemmän kuin tarve edellyttäisi. Niiden tehtävänä on muiden valtion kalanviljelylaitosten kanssa varmistaa mädinsaanti kalanviljelyyn ja -is. ,sk.. Mäkisen (1972) Ja Sjöblomin ym. Yksityiset laitokset ovat voineet luopua hankalasta ja kannattamattomasta emokalakasvatuksesta. Nykyisin istutetaan eniten virtaavassa vedessä lisääntyviä lajeja, taimenta , lohta ja virtakutuisia siikoja. 1979 istutettu kpl/v 278 000 49 000 778 000 960 000 SUOME LUONTO ) 6/ 81 40 . Saaliiden pienentyminen voidaan korvata istuttamalla viljeltyjä poikasia. Keskuskalanviljelylaitokset rakennettiin aivan viime hetkellä . Sen sijaan järvi taimenta ei juuri torilla näy . Harjus Hauki Kuha, lahna , karppi suutari , kirjolohi 1 )poikasten ikä 1 kuukausi Lohi Järvi lohi Meri taimen Järvicaimen Luonnom . Taulukko 14. x puron . Meritaimenta istutetaan lähes riittävästi . Kutupyynti ei enää tuottanut riittävästi mätiä kalanviljelyyn ja istutusvelvollisuudetkin uhkasivat jäädä täyttämättä. Valtion kalanviljely tuottaakin nykyisin valtaosan istukaspoikastuotannon mädistä. Toisaalta niiden liha-arvo on niin korkea , että istutukset kannattavat. On hyvin tärkeätä säilyttää puhtaina kunkin joen omat vaelluskalakannat. Meritaimenkantoja oli n . peledsiika muut siiat Muikku Lohi . (1974) mukaan. taakseen , että luonnosta saadaan mätiä kalanviljelyyn . 7 ,6 miljoonaa kesänvanhaa siikaa, 330 000 lohta , taimenta ja nieriää 2-vuotiaana tai vanhempana , sekä 4 ,8 miljoonaa vastakuoriutunutta kalaa poikaspulaa poteville lisääntymisalueille . KALAKANTOJEN SUOJELUA Viljelyyn tarvittava mäti saadaan laitosten emokaloista. Kalanviljelylaicoscen istutuspoikastuocanco Suomessa vuonna 1979 (1000 kpl). Lohen ja järvilohen tilanne on huono. vaellussiika planktonsi ika. Isrucuslukuihin sisältyvät 2-kesäiser ja sitä vanhemmat poikaset. Kaikki rannikon kalastajat saavat nykyään meritaimenta ja sitä riittää ajoittain myyntiin. 50; jäljellä on Vasrnkuoriu!-kesäinen lUllUl !-vuotias 107 247 26 074 4 160 707 91 3 095 314 2 352 33 1 375 55 1 24 992 2 184 1) 40 141 Ny kyinen Vajaus poikastuotanto kpl /v kpl / v 350 000 2 190 000 2 000 143 000 50 000 500 000 78 000 399 000 2kesäinen 2-vum ias 282 1 60 1 82 16 Vajauksen peittämiseksi istutettava kpl/v 4 380 000 286 000 1 000 000 798 000 3-kesäinen 3-vuot ias 44 134 V. Vaelluskalanpoikasten kysyntä on kasvanut nopeasti 1950-luvulta lähtien, kun patoaminen ja Taulukko 13. Mädintuotannon jättäminen niiden huoleksi olisi johtanut viimeistenkin kutakuinkin puhdasrotuisten kantojen häviämiseen tai sekoittumiseen, kuten on jo tapahtunut useimmissa Euroopan maissa . Niiden perinnöllinen muuntelu on välttämätön sopeutumiskyvyn säilymiselle. kasvunopeudeltaan ja vaellustavoiltaan. Mätiä tuotetaan ylimäärin , joten sitä riittää luonnonvesiin istutettavien poikasten kasvattamiseen. Lisäksi kaloja istutetaan yleishyödyllisiin tarkoituksiin mereen ja suuriin reittivesiin. Ne ovat erilaisia mm. Viljellyt poikaset istutetaan kuitenkin usein vesiin, joissa ne menestyvät heikosti. Suomen Itämereen laskevissa joissa eli noin 20 lohikantaa , mutta jäljellä on vain kolme . 94 (294) Poh jasiika. Nämä lajit ovat eniten kärsineet vesistöjen pilaantumisesta. järvi-, purotaimen N ieriä, puronieri ä, harmaanieriä, harmaan. Lohen ja taimenen luonnonvaraisten poikasten tuotanto on laskenut murto-osaan entisestä (taulukko 14 .) . Valtio alkoi huolehtia mädin saannista ja perusti Laukaan ja PohjoisSuomen keskuskalanviljelylaitokset. Valtion kalanviljelylaitokset istuttivat 1979 mm. Myös metsähallitus istuttaa runsaasti poikasia hallitsemiinsa ves11n. poikastuotanto kpl/ v 2 540 000 145 000 550 000 477 000 muut toimet ovat tuhonneet kalakannan toisensa jälkeen
neljä. Olli Suman· S OME LUO, TO \ 6181 40 vsk. Samalla jokisaaliin osuus on alentunut 20 % :sta 3 % :iin . Kutukaloja pitäisi olla vähintään sata , jona perintöaines ei köyhtyisi. Valtion kalanviljely voinee tässä auttaa. Esimerkiksi Tornionjoen saaliit olivat ennen usein yli 100 tonnia vuodessa. ISTUTUS EI OLE IHMELÄÄKE Istutukset eivät ole yleislääke eikä niiden varjolla saa huoletta turmella kalojen elinehtoja luonnossa. siihen , mitä lajia tai kokoa sattuu olemaan saatavilla. Istutuskalojen pyyntikin tulisi järjestää. Saatavilla pitäisi olla useammanikäisiä poikasia ja lajivalikoimaa tulisi täydentää mm . Yhtenäiset vesialueet tulisi hoitaa kokonaisuuksina hoitosuunnitelman mukaan. PERINTÖAINES HEIKKENEE Pyynti vaikuttaa muutenkin kuin vain vähentämällä nousulohia. Kuvio 29 havainnollistaa, miten Perämeren kutulohi nyt on yleensä 2-vuotias, kun se ennen oli 3-vuotias. Nyt lohista pyydetään avomerellä noin 80 % , kun osuus ennen sotia oli noin 40 % . Nykyisin lohi painaa kolmen merivuoden jälkeen 6,4 kiloa, kun se aikaisemmin painoi 10,8 kiloa. kuhalla , lahnalla ja säyneellä. Lohen avomeripyynti aiheuttaa ongelmia Suomen suurista lohijoista tehtiin sarja voimalaitospatoja 1930 1960-luvuilla. Syynä on ajoverkkoja ajosiimapyynti, joka on kehittynyt ryöstöpyynniksi, osittain myös Selkämerellä ja Merenkurkussa kasvanut rysäpyynti , jossa käytetään uudentyyppisiä , kelluvia ja päältä avoimia rysiä (ruots. Itämeren lohisaalis voitaisiin nostaa istutuksin luonnontilaisesta moninkertaiseksi . Vircakutuisten kalojen säilyminen puhdasrotuisena olisi turvattava suojelualueilla , joille muiden saman laji n kantojen istuttaminen olisi kielletty. Vielä luonnontilaisten lohijokien kutukalamäärät ovat romahtaneet. Itämeren lohijoista on jäljellä kolme, Tornionjoki, Simojoki ja Kiiminkijoki . Valtion kalanviljelylaitoksilla on siten myös tärkeä luonnonsuojelutehtävä. Vielä 1960luvun alussa saatiin 50 tonnin saaliita, mutta 1970-luvun saaliit ovat olleet vain 4 5 tonnia (kuvio 30). Istutettu kala vaatii menestyäkseen yhtä hyvää ympäristöä kuin vesistössä luonno taankin elävä. Esim. '' laxfälla "). ykyisin tähän ei päästä juuri koskaan, vaikka kutukaloja lisätään istutuksin , si llä kutupyyn nin vaatimat kalliit laitteet puuttuvat. Muissa istutuksissa tu lisi pyrkiä vesistön mahdollisimman hyvään kalataloudelliseen käyttöön , jolloin tavoitteena ei välttämättä ole luonnontilan palauttaminen. lstutus ei paranna pilatun veden kalataloudellista arvoa. Siksi emokalat on kasvatettava luonnosta pyydettyjen kalojen mädistä ja maidista , jolloin mukaan saadaan luonnonvalinnan vaikutus. Itämeren kaikki lohijoet tuottavat nyt vaelluspoikasia vain 9 % siitä, mitä tuotto oli vuosisadan vaihteessa . Haitan aiheuttajan tulisi korvata kalakantojen vahingot täysimääräisesti ja kustantaa siis myös tarvittavan mädin hankinta luonnosta. Jokainen lohikanta on arvokas luonnonvara , jota ei voi saada takaisin . Kutupyynnin tehostamiseksi olisi rajoitettava muuta pyyntiä samoilta alueilta. On turha istuttaa kaloja ränneiksi perattuihin jokiin ja koskiin tai voimalaitosten allasjonoiksi porrastettuihin jokiin. Ajoverkko pyytää valikoiden ja huonontaa siis jatkuvasti lohikannan perintöainesta . ETTEI LOHI LAITOSTUISI Jos kanta pidetään sukupolvesta toiseen laitoksissa, se ei enää menesty luonnonvesissä. Lisäksi näiden jo(295) 95. e tulisi perustaa tietoon, eikä esim. Emokalojen vähentyessä vähenevät poikasetkin . Periaatteena tulisi olla, että velvoiteistutuksin palautetaan ne kalastusmahdollisuudet , jotka vallitsivat ennen hankkeen toteuttamista. Monen kannan , kuten Iijoen lohen ja meritaimenen sekä Vuoksen vesistön järvilohen lisääntymisalueet ovat tuhoutuneet, joten sen tulevaisuus on täysin istutusten varassa . Hidaskasvuiset ja nuorena kutevat joutuvat harvemmin näihin pyydyksiin. Avomeripyynnin jyrkkä kasvu on toinen uhka Itämeren lohikannoille. Istutuksissa on paljon kehittämisen varaa . Ajoverkko pyytää erityisesti nopeakasvuisia , vanhana kutevia kaloja , jotka viipyvät meressä kauimmin . Se ei estä saalista maistumasta lipeälle eikä se oikeuta laiminlyömään kalakantojen muunlaista hoitoa . Tornionjoen ja Simojoen koskissa on nyt poikasia harvemmassa kuin ennen
,,. 9 G. ..Q. ., ,.!!. Nämä joet tuottavat nyt vain 25 30 % siitä määrästä, minkä ne voisivat tuottaa. vaelluspoikasca. Tämä on 1 l: so 1 ! l0 L :'to --~ k~ 1 ~1l '~ 1 ,,.;i [,.,i-, l 1iJI 1 _,-!n : ; i__ h 1 : 1 i 1S JS 19.:.0 1945 19SC 195S noin 70 % poikasten kokonaismäärästä . A-pylväät kuvaavat Perämeren lohia 19171944 (Järvi 1938 ja 1948), B-pylväät Merenkurkun lohirysäsaaliita 19751979. On aika vakavasti harkita , miten voidaan säilyttää luonnonkannat ja niiden korvaaSUOMEN SAALI 5 RuOTS !N SA:. Ilman niitä ei ajoverkkopyyntikään kannattaisi . 69f, ~· ., " '" 27.0 h2 ,, 8 ,,, Al ., AS Kuvio 28. kien latvaosissa on po1kasetcom1a koskia. LOHENVILJELY KAKSITERÄINEN VÄLINE Ellei kalanviljelyä olisi, Itämerestä ei juuri enää pyydettäisi lohta . Kiiminkijoen lohikanta on lähes tuhoutunut ja Simojoki näyttää olevan seuraava. Kuvio 29. Vasen pylväsryhmä kuvaa kasvunopeu11a , oikea ikäryhmäjakautumaa. Perämeren lohen kasvunopeus ja ikäryhmäkoostumus ovat muuttuneet. 96 (296) SUOMEN LUONTO \ -6/R I 40 "' k.. Vuoteen 1983 mennessä Suomen lohenpoikasistutukset kasvavat pariin miljoonaan poikaseen. Jos meripyynti tehostuu samassa suhteessa , luonnonlohien vaara joutua ajopyydykseen on yhä suurempi. A4 A ';, 9 2 •;. Luonnonkancojen säilymisen kannalta lohenviljely on vahingollista, sillä juuri niiden vuoksi jatkuu tehokas pyynti . "' 10 merkklpa1autusta • • s • :: 1 10 19 1 G "' .X 14 C 12 a. a, 5' ~ "' A H Rsl l7 Al A1 A3 A B 1!_ 71r. Itämeren valtiot istuttivat 1980 siihen yhteensä 3 milj. Ilman sitä voisivat luonnonjokien poikaset paljon paremmin varctua sukukypsiksi ja palata kukin syntymäjokeensa. 1979) . :; 1 "' " 8 .!!. liS 1%0 1965 1 970 197S 1979 Kuvio 30. .!!. Itämeren luo nnontilaisten lohikantojen tulevaisuus näyttää synkältä. i~1f ~;:¼ --:-.s ~J,5 /\5 10. Tornionjoen lohisaaliit vuosina 19341978 (Tuunainen ym. Simojoessa on kutulohia nyt niin vähän, että osa kannan perinnöllisestä muuntelusta on jo menetetty. A 1 Yhden vuoden meressä olleet lohet; A2 Kahden merivuoden lohet; A3 Kolmen merivuoden lohet; A4 Neljän merivuoden lohet ; AS Viiden merivuoden lohet; G Aikaisemmin kuteneet lohet. Simojoen suulla vuosina 19721976 merki11yjen lohen vaelluspoikasten pyyntipaikat
Jorma Toivonen SUOMEN LUONTO ) 6/ 81 40. Lisäsyyn kiinnostukseen ovat antaneet vesien muuttuminen ja luonnontilaisten vesien väheneminen: Uudet lajit voisivat menestyä alkuperäisiä paremmin patoaltaissa, säännöstelyjärvissä tai rehevöityneissä vesissä. PITÄISI PYYTÄÄ VASTA KUTUV AELLUKSEN AIKANA Istutusten tuotto on suurin, kun pyydetään vasta kutuvaellukselle lähteneitä lohia, sillä ensimmäisen merivaellusvuoden jälkeen lohien luonnollinen kuolevuus on alhainen, vain noin 10 % vuodessa. Vesiemme luontaista lajistoa on moneen otteeseen yritetty rikastuttaa . Silloin ne voidaan pyytää rannikon rysäpyynnillä , mieluiten vasta lähellä jokisuita. Luonnontilaisten jokien lohien nousu kudulle voidaan turvata rysämääriä rajoittamalla. Islannin lohikanroja hoidetaankin näin. Näin voitaisiin kunkin joen kantaa säädellä erikseen. Rannikkoja jokipyynti on kaiken lisäksi halvempaa kuin avomeripyynti. suomalaiset alukset ovat käyttäneet keskimäärin vain noin 500 verkkoa ja 1 500 koukkua. Kirjolohen lisäksi kokeiltiin myös puronieriän, Peipusjärven siian, suutarin sekä isoja pikkubassin haudontaa, kasvatusta ja istutusta. Kansainvälinen merentutkimusneuvosro (!CES) on asettanut Itämeren lohelle arviointityöryhmän . Nämä ja muut vuosisadan alkupuolen kokeilut eivät juuri tuottaneet tuloksia . Nopeakasvuisten lajien siirroilla on haluttu myös edistää kalanviljelyä ja vastustuskykyisillä lajeilla torjua tauteja. Suurin syy lienee huono suunnittelu. Valtioiden keskenään sopimat pyyntirajoitukset eivät juuri vähennä täysitehoista avomeripyyntiä rajoitukset ovat pelkkää silmänlumetta. Lohen avomerikalastusta on siis vähennettävä ja annettava kalojen kasvaa kutuvaellusikään. "Yrityksen ja erehdyksen'' menetelmän asemesta nyt on koetettu jo ennalta selvittää uusien lajien ominaisuudet ja menestymismahdollisuudet. 1960luvun alkuun mennessä oli onnistuttu kotiuttamaan vain kaksi uutta kalalajia, piikkimonni ja galitsiansuutari muutamiin Etelä-Suomen vesiin . Niinpä Itämeren kalastuskomissio on päättänyt kieltää avomeripyynnin kesäkuun alusta elokuun loppuun eli ajaksi, jolloin pyyntiä .ei muutenkaan harjoiteta . Nykyisten kalastustapojen perusteellinen muuros lienee ainoa keino näiden tavoitteiden yhteensovittamiseksi. Miksi kokeet epäonnistuivat lähes täysin . Uusia lajeja vierailta vesiltä Kalamiehiä on aina kiehronut ajatus kalavesien tuoton lisäämisestä ja kokonaan uusien kalastusmahdollisuuksien luomisesta vierailla lajeilla. Paljon suuremmat pyydysmäärät eivät olisi käytännössä mahdollisiakaan ; esim. Padottujen jokien suulta saadaan riittävästi mätiä kalanviljelyyn . Samoin on sovittu suurimmista sallituista pyydysmääristä : korkeintaan 600 ajoverkkoa ja 2 000 ajosiiman koukkua alusta kohti. Itämeren kalastuskomissio ei kuitenkaan syksyn 1980 kokouksessaan päässyt yksimielisyyteen lohen suurimmasta sallittavasta kokonaissaaliista eikä siis kunkin maan saaliskiintiöstä. Yhtä heikosti onnistuivat 1930-luvun laajamittaiset yritykset kotiuttaa meille kuningaseli chinook-lohi. Kiinnostus ulkomaisiin kaloihin on uudelleen kasvanut 1950-luvun puolivälistä lähtien , kun on koetettu ratkaista vesien rakentamisen, säännöstelyn ja likaantumisen aiheuttamia vaikeita kalataloudellisia ongelmia. Luonnonkantojen lohia tulisi pyytää vasta jokisuulla ja itse joessa. PYYNTIRAJOITUKSET OY A T SILMÄNLUMETTA Itämeren lohikantojen suojelu liialta ja virheelliseltä pyynniltä on vasta alussa. Kiintiöimätön meripyynti jatkuu ainakin vielä vuoden 1981 aikana. ,,k. Se on suosittanut, että nykyistä pyyntitehoa (kaikilla pyyntimuodoilla) olisi alennettava 25 % . Näistä kokeista kerrotaan Brofeldtin laatimassa, 1920 ilmestyneessä aseman alkuvuosien historiikissa. Ei tunnettu tuotujen lajien ominaisuuksia eikä niitä ennalta selvitetty. Kun lupaavantuntuinen laji on löytynyt, sitä on istutettu kokeeksi va(297) 97. Lisäksi kyettiin jatkuvilla istutuksilla ylläpitämään kirjolohta ja karppia luonnonvesissä. Kokeilut lisääntyivät, kun Lammilla sijaitseva Evon kalastuskoeasema ja kalanviljelylaitos aloitti toimintansa 1892, pidettiinhän alusta lähtien tärkeänä tavoitteena '' arvokkaampien kalalajien'' hankkimista Evon valtionpuiston vesiin. maron perintöaines ja samalla saada paras mahdollinen hyöty kalliista lohenviljelystä. Työryhmän laskelman mukaan näin riittäisi emokaloja luonnontilaisiin kutujokiin ja mätiä lohenviljelyyn. Joillekin lajeille ilmastomme on ollut liian ankara , toisia on istutettu sopimattomiin vesiin ja joskus on kalanpoikasia istutettu liian vähän tai ne ovat olleet liian pieniä. Karppi tuotiin meille ensimmäisen kerran jo 1860-luvulla, ja kirjolohellakin on Suomessa kohta jo satavuotinen historia
Muutamissa pohjoisissa joissamme esiintyy kyttyrälohia ja koiralohia. kirjolohesta on tuotu lukuisia kantoja , esim. Nämä Tyynenmeren lohilajit ovat peräisin Neuvostoliiton istutuksista Jäämereen. 101) antaa niistä lähempiä tietoja. Poikaset ovat olleet yksivuotiaita tai vanhempia ja niistä osa on merkitty. GALITSIAN SUUT ARI Puolan Galitsiasta tuotiin 1930luvun puolivälissä mm . PURONIERIÄ Pohjoisamerikkalainen puroniertä on urheilukalastajien suosima laji, joka on siiman päässä kova taistelija. Monien lajien kokeilu jatkuu yhä, toisista taas on jo saatu niin myönteisiä kokemuksia, että on voitu käynnistää laajamittaiset hoitoistutukset. Mm. Vesiimme istutettiin 1979 yhteensä 31 000 I-kesäistä tai vanhempaa karpinpoikasta. Rehevissä vesissä, kuten Tuusulanjärvessä, Sulkavanjärvessä ja Helsingin edustan merialueella karpinpoikaset ovat kasvaneet jopa toista kiloa vuodessa. Seuraavilla lajeilla tiedetään tai arvellaan olevan merkitystä kalavesiemme hoidolle : KARPPI Karppi on aasialainen kala , joka tuotiin Eurooppaan 1300-luvulla. Karppi on lisäksi hyvin pitkäikäinen; niinpä suurin tietoon tullut saaliskala on ollut yli 10-kiloinen. likoituihin vesun. Lajien lisäksi meille on tuotu lukuisia kalakantoja ja risteytymiä, mm: risteytyskarppi (Amurjoen villikarpin ja venäläisen viljelykarpin risteytymä), Nevan lohi, Dahljoen meritaimen, Gullspångsälven-järvilohi, Peipusjärven siika sekä lukuisia ruotsalaisia lohikantoja. Meille sitä tuotiin ensimmäisen kerran jo viime vuosisadan puolella, mutta istutuskokeet käynnistettiin uudelleen 1965 . 98 (298) Ruotsista Anebodan kalanviljelylaitokselta, mistä Kalataloussäätiö toi sitä Lohjalle Porlan kalanviljelylaitokseen. Tällä suutarirodulla näyttää olevan merkitystä maan eteläosan ravinnepicoisille vesille , jotka talvisin potevat hapenvajausta. Taulukko 15 (s. Suomessa on kokeiltu myös ns . eteläsuomalaisten luonnonravintolammikoiden vähyys. Porlan emokaloista kasvatettuja poikasia on vuodesta 195 7 lähtien istutettu lähinnä EteläSuomen vesiin. Se kutee luonnonvesissäkin, mutta vasta keskikesällä kuoriutuvat poikaset eivät loppukesän aikana ehdi vamua kylliksi selvitäkseen ensimmäisestä talvestaan . spleiknieriää, joka on harmaan1ertän ja puron1enän risteytys . Istutusten laajentamisen suurin este on poikaskasvatukseen sopivien tilojen puute, mm . Seuraavista ne jo selviävät, kunhan ne autetaan kalanviljelylaitoksella ensimmäisen talven yli . Kiinnostus karpin istuttamiseen lisääntyy. jätevesien poistouomien ja saostuslammikoiden ravinteiden talteenottajana. Ensimmäisen kerran se yritettiin kotiuttaa meille jo 1861, mutta tuloksia tuotti vasta 1950-luvulla uudelleen aloitettu koetoiminta. Suurimmat takaisinsaadut yksilöt ovat painaneet yli kilon . Se on maukaslihainen , mutta kasvaa harvoin yli kilon painoiseksi . UUDET LAJIT Viime vuosisadan puolivälin jälkeen Suomeen on tuotu kotiuttamismielessä ainakin yksitoista kalalajia ja yksi rapulaji . Karppi näyttää olevan kalataloudellisesti arvokas varsinkin niissä Etelä-Suomen rehevöityneissä järvissä, joista likaantuminen on hävittänyt lahnan . kamloops, amerikkalainen , tanskalainen ja A 14. Lindön kartanon lammikoihin ja Mänttään sikäläistä suutaria, joka on tavallisen suutarin nopeakasvuinen rotu . Suomessa sitä tosin ei kasvateta ruokakalaksi, mutta sillä saattaa olla merkitystä kalanviljelylaitosten ym. Kokeet osoittavat, että karppi ei pysty luonnossamme lisääntymään . vsk.. Puronieriää on kasvatettu useilla kalanviljelysuoMEN LUONTO \-6 / Rl 40. Porlan kalanviljelylaitos on tehnyt sillä runsaasti istutuskokeita lukuisiin luonnonvesiin Rovaniemen korkeudelle saakka. Nykyinen karppikantamme on perå1sm Peledsiiasta on Lokan altaalla tullut saaliskala
SPLEIKNIERIÄ Lohikaloja on risteytetty Pohjois-Amerikassa jo viime vuosisadan loppupuolelta lähtien. vs<. Täpläravun istutuksesta ja viihtymisestä kerätään kokemuksia. Reikätiilit ja salaojaputket ovat allasoloissa korvanneet luonnollisemmat piilopaikat. lijoestakin saatiin poikkeuksellisesti kirjolohta 1980 kun viljelyaltaista pääsi kaloja karkuun . (299) 99. Syyksi on arveltu, että Suomeen tuotu kanta olisi jo liiaksi valikoitunut kalanviljelylaitosten olosuhteisiin eikä enää menestyisi luonnonvesissä. istutettiin 20 000 1-kesäistä tai vanhempaa p01kasta. Mahdollista on myös , että sen ympäristövaatimuksia ei kylliksi tunneta , joten istutusvedet on ehkä valittu väärin. laitoksilla ja sitä on istutettu lähinnä pikkuvesiin. Tulokset ovat yleensä olleet huonoja. Erityisen kiinnostavana on pidetty harmaanieriän (naaras) ja puronieriän (koiras) risteytymää , spleiknieriää. Kokeita jatketaan edelleen , ja 1979 vesiimme SUOMEN LUONTO 56/ 81 4u
Nytkin niitä yritettiin ensiksi kotiuttaa luonnonvesiin , yhtä huonoin tuloksin kuin ennenkin. Lokan tekoaltaalla. Tavoitteena on ollut rapukantojen ja ravustuksen elvyttäminen tällä rutonkestävällä ravulla. Kun allas oli nuori 1970-luvulla, menestyivät myös ulappa-alueelle istutetut vastakuoriutuneet poikaset hyvin . Se kasvaa nopeasti ja on tunnettu ankarana taistelijana. Vuoden 1979 istutusmäärä oli 75 000 2-vuotista tai vanhempaa harmaanieriää. KIRJOLOHI Pohjoisamerikkalainen kirjolohi tuotiin Suomeen ensi kerran 1897, kun Saksasta tuodut mätijyvät sijoitettiin Evon kalanviljelylaitokseen Lammille. Saimaan alueelle. Sitä saatiin Inarista 1977 jo noin 8 tonnia, mikä oli 7 % kokonaissaaliista . viljely verkkoaitauksissa ja verkkoaltaissa sekä sisävesissä että murtovesialueella. Lajin kalataloudellinen merkitys Suomelle on vielä paljolti selvittämättä. TÄPLÄRAPU Pohjoisamerikkalaista täplärapua on vuodesta 1967 lähtien tutkittu ja kokeiltu Suomen rapuruttovesissä. Samalla kehitettiin uusia viljelymenetelmiä, mm . Evon vesissä kalat kasvoivat 300-400 gramman kokoon, Savonlinnan läheltä saatiin 3,8-kiloinen kirjolohi. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilastoinnin mukaan merialueelta tuotettiin 1979 kauppaan 794 tonnia ja sisävesialueelta 2 481 tonnia kirjolohta. Kirjolohen laitosviljel yä alettiin kehittää , tällä kertaa ruokakalan tuottamiseksi. SUOMEN LUONTO ) 6/ 81 40. Kalataloussäätiö kokeili kotiuttamista vuosina 195 7 1967 kaikkiaan 43 veteen , Etelä-Suomesta Muonion Pallasjärveen. 1960-luvulla Suomeen tuotiin sekä Tanskasta että Yhdysvalloista kirjolohikantoja. lstutustulokset ovat olleet hyvät mm. Alkuperäisellä kotiseudullaan se on kasvanut aina 46 ,3 kilon ennätyskokoon. markkaa. Täplärapu muistuttaa paljon kotoista rapuamme. Varmoja todisteita harmaanieriän luontaisesta lisääntymisestä Suomen vesissä ei toistaiseksi ole. Parhaimmillaan altaasta on saatu vuodessa (1976) kymmenisen tonnia peledsiikaa eli 12 % kokonaissaaliista. Kun kirjolohta kasvatettiin Evolla 1910-luvulla, sen huomattiin menestyvän hyvin kalanviljelylaitoksessa. Meillä viljeltävät kannat ovat peräisin Yläjärvestä ja Opeongo-järvestä. Istutuksiin käytetään lähinnä luonnonravintolammikoissa 1-kesäisiksi kasvatettuja poikasia. Niiden tuottajahinnan mukaan laskettu yhteinen arvo oli 59 milj . Vuosien mittaan saataneen vielä suurempiakin , sillä harmaanieriä kasvaa hitaasti ja elää kauan. Mihinkään vesistöön ei kuitenkaan syntynyt luontaisesti lisääntyvää kantaa, vaan kalat hävisivät muutaman vuoden kuluttua istutuksista. Sen sakset ovat suuremmat, mikä on erityisen miellyttävää rapukestien kannalta. Niistä kasvatettuja poikasia istutettiin Evon vesistöihin sekä mm. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos on jatkanut työtä 1970-luvun alussa istuttamalla harmaanieriää myös Inariin sekä Näätämöjoen latvajärveen , Iijärveen. PELEDSIIKA Peledsiika on Siperian järvien ja jokien kala. siksi , että sen on Pohjois-Amerikassa todettu sopeutuvan säännösteltyihin järviin. Sen tärkein ominaisuus on kuitenkin kyky kestää ruttoa. Inarin harmaanieriällä alkoi jo 1970-luvun jälkipuoliskolla olla arvoa sekä ammattiettä virkistyskalastukselle. Sen istutuskokeita jatketaan mm. Tästä huolimatta siitä tuli kaupallisen 100 (300) laitosviljelyn kala vasta puoli vuosisataa myöhemmin. Suomen ensimmäisen spleiknieriäristeytyksen teki 1968 Kalataloussäätiö . Myös Suomenlahteen ja Perämereen sitä istutettiin . Harmaanieriä on kylmien vesien petokala. Kotimaassaan se tunnetaan sopeutumiskykyisenä lajina , joka viihtyy sekä lämpimissä ja rehevissä järvissä että vuoriston karuissa , viileissä vesissä. Jopa yli 5-kiloisia harmaanieriöitä on saatu Inarista, Pallasjärvestä ja Perämerestä. Peledsiian mätiä tuotiin Neuvostoliitosta 196 5, ja siitä on kasvatettu emokalakantoja sekä kalanviljelylaitoksissa että emokalajärvissä. Niitä tuotettiin meillä 1979 kaikkiaan 5 ,6 miljoonaa. 1979 vesiimme istutettiin 4 000 2-kesäistä tai vanhempaa spleikkiä. Risteytymä ei lisäänny meillä. Myönteiset kokemukset ovat johtaneet laajaan hoitotoimintaan lnarinjärvellä , jossa harmaanieriä nyt on eräs säännöstelyvelvoitteen hoitokala. Se on meikäläisiä siikoja korkeampi, lahnamaisempi, ja sen alaleuka on yläleukaa pitempi, kun kotimaisten siikojemme leukojen pituussuhteet ovat päinvastaiset. HARMAANIERIÄ Pohjoisamerikkalaista harmaanieriää tuotiin JO vuosisadan vaihteessa Sveitsin alppijärviin , Suomeen vasta 1955. Toiminta paisui 1970-luvulla laajaksi. vsk.. Se on meikäläistä rapua nopeakasvuisempi, mutta yhtä herkullinen . Meilläkin sitä on yritetty kotiuttaa etupäässä järviin , joissa on runsaasti kesälläkin viileänä pysyvää alusvettä. Huomattiin kuitenkin , että lisäruokinta auttoi niitä menestymään luonnonvesissä
syvissä järvissä 1arv1ssa tuotiin muutamia ei erityisen kokeilukanwja kä)•ttökclpoincn tuotiin Etelä.Suom essa hyödyllinen paikoin ~rvokas. 2. Suomen ehkä tunnetuimmat tapaukset ovat piisamin ja minkin leviäminen ja vahingollisuus. Jyrkimmin vastustavat siirtoja ne, joiden mielestä se on ' 'faunan väärentämistä''. kymmenissä käy11ökclpoiseksi kilpailee ravun Etelä• uomen kanssa ravinnosta järvissä ja el intilasta . Täpläravun on todettu elävän ja lisääntyvän Suomen vesissä ja ilmastossa, kunhan istutusvedet vain sopivat ravulle . Eräistä vesistäsitä siellä pyydetään jo kaupallisesti . Loput ovat olleet Kaliforniasta tuotuja aikuisia ja Suomessa pikkupoikasista isommiksi kasvatettuja rapuja. Mitä haittoja voi uusien kalaja rapulajien istutuksista aiheutua. vsk. Taulukossa mainittujen lisäksi on Porlan viljelyalcaisiin tullut USA :sta mätilähetyksen mukana 5-piikki joskus 1950-luvulla. 3. Ruotsissa aloitettiin täpläravun laajamittaiset istutukset jo vuosia sitten . Laji Kirjolohi Pclcdsiika lniiaanilohi Kuningaslohi Ky11 rrä1ohi Koiraloh1 Puronieri ä Harmaan1cnä Spleiknieriä Karppi Galitsian • suu1ari lsobassi Pikkubassi Piikkimonni Täplärapu Mistä ja m,lloin . Yhteenveto Suomeen tuoduista (ja tulleista) vieraista lajeista osoittaa, miten harvoin laji todella kotiutuu oloihimme. Toistaiseksi vesiimme tuoduista lajeista ei näytä juuri koituneen haittoja. kalankasvatuksccn. lstukkaista valtaosa (noin 35 000) on ollut Ruotsista tuotettuja vastakuoriutuneita poikasia. Taulukko 15 . Suomessa. Tärkeimpiä lienevät seuraavat: 1. Tulokas tuo maahan uusia tauteja tai loisia. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos istutti vuosina 1967 1974 yhteensä 40 000 täplärapua 53 eri veteen . EIFAC on ryhtynyt luetteloimaan kalaja rapuistutuksia ja niistä saatuja kokemuksia. Tulokas aiheuttaa muunlaista haittaa luonnolle tai elinkeinoille, esimerkiksi kalastukselle. (301) 101. Tulokas lisääntyy ja leviää kohtuuttomasti vieden ehkä elintilan ja -mahdollisuudet kotimaisilta lajeilta. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) , FAO :n sisävesikalastuskomissio (EIFAC) ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) edellyttävät istutusten yhä tiukempaa valvontaa. Pitkä talvi ja lyhyt kasvukausi rajoittavat liikaakin niiden kasvua , tuotantoa ja leviämistä. Tulokset ovat muutenkin lupaavia, joten istutuksia tultaneen lähivuosina jatkamaan ja laajentamaan . Se näyttää vaativan jokseenkin samanlaista ympäristöä kuin kotoinen rapumme, eikä elintavoissakaan näytä olevan eroa. Istutusvedet ovat olleet entisiä rapuvesiä , joista rutto on hävittänyt kannan . Suomessa kelpoisuus ominaisuuksia tuotiin koko maassa arvokas taloudellisesti tärkeä, kasvatus kuorminaa vesiä 1uo1iin koko maassa arvokas paikoin arvokas muutetuissa vesissä IUOti in muutamilla kalan• ei vielä tietoja viljclylai1oksilla tuot iin kadonnu1 levisi satu nnaisena ei 1iedetä Nl:sta It ämeressä ja eräissä joissa levisi satunnaisena ei 1iedetä Nl :s1a hämcressä ja eräissä joissa IUotiin muu1amilla ei ticdc1 ä kalanviljel y· lait0ksil la tuotiin Perämeressä ja käy11ökclpoi nen paikoin arvokas muutamissa suu • ~~ä~n~ tcl lyissä rissa. Mihin Miten menes1yy tarkoitukseen. Mm . Saksasta 1884 1:sia 196\ USA:sia 1967 US A:sta 19JJ Saksas1a 1895 USA:sta 196\ USA:sia 19\\ Ruo1sista 1968 Saksasta 186 1 Ruotsista 1955 Nl:sia 19l9 Ruo1sista 1936 Sa ksas1a 1893 Saksas1a 1893 Ruotsista 1966 Sa ksasta 1922 USA:sta 1967 Ruo1sista 1970•luv. Parhaassakin tapauksessa on saatu jokin laji lisääntymään edes joissakin istutusvesissä; merkkiäkään ei ole ollut liian voimakkaasta lisääntymisestä tai leviämisestä. ei lisäänny virkistysluonnossa kalastukseen ist u1c11avaksi ei lisäänn)' rehcvöityviin vcsiir luonnossa kalankasvatukseen ei lisäänny ja is1u1e1tavaksi luonnossa istutcnavaksi ei lisäänny luonnossa (ist u1ct tavaksi Nl :n alueel le) (istutcu avaksi Nl :n alu«lk) kalan kasvatukseen tiettävästi ja is1utet1avaksi ei lisäänny luonnossa istutc1 tavaksi 1icu äväs1i säännös1ehyihin ei lisäänny vesiin luonnossa kalan kasvatukseen ei lisäänny ja istuteuavaksi luonnossa kalankasva1ukscen ei lisäänny ja istutcnavaksi luonnossa reheviin vesi in istute1 tavaksi lisääntyy rcheviin vesiin monissa luonnonvesissä istutcttavaksi ei lisäänny luonnossa istu1et1avaksi lisääntymis• kfikyincn kanta y 1dtssä järvessä istutt ttavaksi 1 isään 1 yy monissa luonnon\'esissä al laskas,•atu kseen lisääntyy ja istutettavaksi luonnonvesissä Miten tuli Levinm·isyys Käy1tö• Eri1yis• Suomeen . Istutusten suurimpana ongelmana on ollut, että uudet lajit ovat menestyneet yleensä huonosti ankarissa oloissamme. Monet kansainväliset järjestöt, mm . Usein toistettuja esimerkkejä ovat tällöin sellaiset tunnetut vahingot , kuten varpusen vienti Pohjois-Amerikkaan ja kaniinin vienti Australiaan . He viittaavat niihin vahinkoihin , joita vieraat lajit saattavat aiheuttaa. SUOMEN L ONTO \-6181 40. UUDET LAJIT TUOVAT RISKEJÄ Vieraiden kasvija eläinlajien siirtoistutuksiin suhtaudutaan yhä varovaisemmin , niin meillä kuin muuallakin . muutetuissa \'es1ssä tuotiin Etd ä•Suomcssa hyödyllinen paikoin arvokas muutetuissa vesissä tuoiiin kadonnu1 tuotiin yhdessä järvessä arvoton tuotiin Etelä-Suomessa hidaskasvuisena arvoton 1uo1iin muutamissa saa11aa osoi11autua kestää rapunmoa
10. maistuu hyvältä perinteisesti valmistettuna. On tehtävä ennakkoarvio uuden lajin mahdollisista vaikutuksista vesiluoncoon yleisesti, luontaisiin kaloihin, rapu lajeihin, vesikasveihin sekä uuden lajin pyydettävyydescä ja sen sopeutumisesta uusiin olosuhteisiin. 3. Nämä tapaukset on syytä pitää mielessä varoittavina esimerkkeinä, mutta niitä ei sellaisinaan pidä soveltaa paljon karumpiin oloihimme. Tuskin mikään laji täyttää kaikkia em. sopii pyydettäväksi perinteisillä menetelmillä ja pyydyksillä. on ulkonäöltään ja elintavoiltaan kotimaiseen lajien kai cainen . Mutta miten pidetään riskit mahdollisimman pieninä. ei kilpaile haitallisesti kotimaiseen lajien kanssa. viranomaiset, laitokset , järjestöt ja yhdistykset ovat edustettuina. on nopeakasvuinen . 10. Kai Westman Pekka Tuunainen SUOMEN LUONTO )6 / 81 40. Uudella lajilla on tehtävä ennakkoon laadi102 (302) tun tutkimussuunnitelman mukaisesti istutuskokeica vesissä , joista laji ei pääse leviämään muualle. 7. 8. Muuttuvien kalavesien hoidossa ja kalanviljelyssä onkin kalataloudelliseen näkökohtien perusteella syytä etsiä ja kokeilla myös vieraita lajeja. 17. Kultakin harkittavalta lajilta voidaan lisäksi edellyttää joitakin sen elinympäristöön liittyviä erityisominaisuuksia. Uuden lajin mahdollisen liiallisen lisääntymisen ja leviämisen ehkäisemiseksi tulisi sopiva säätelymenecelmä olla käytettävissä. Mutta mitä useammat näkökohdat puhuvat sen puolesta, sitä todennäköisempää on sen menestyminen meidän oloissamme ja sitä tuottavampaa mutta silti muun eloyhceisön kanssa tasapainossa olevaa kalataloutemme osakasta siitä voidaan odottaa. 13. Uudella lajilla tai sitä vastaavilla lajeilla muualle jo suoritettujen istutusten tulokset ja vaikutukset luontoon on selvitettävä. 15. 7. lstutusym. Uuden lajin tulisi täyttää vapaa tai vähän käytetty ekologinen lokero. 9. tuottaa viljelyoloissa poikasia istutuksia varten. Onkin ilmeisesti syytä tehdä selvä ero maalla elävien casalämpöiscen ja vedessä elävien vaihtolämpöisten siirtojen vahingollisuudesta. luettelon ehtoja. Arviointiin olisi kaikkien asianosaiseen viranomaiseen, laitosten, järjestöjen ja yhdistysten osallistuttava eikä vain tuontia suunnittelevan organisauon. 2. Lisäksi olisi toivottavaa, että siircoistutukseen aiottu laji 1. Tuontimaan viranomaiseen toimesta ja valvonnassa on lajin luontaisessa elinympäristössä tutkittava lajin biologiaa, sen merkitystä ekosysteemissä, suhteita muihin lajeihin (erityisesti muihin kaloihin ja rapuihin) sekä tautija loisherkkyyttä. 9. 4. 2. 14. Ohjeessa on otettu huomioon sekä kansainväliseen järjestöjen suositukset että lukuisien asiantuntijoiden ehdotukset ja näkökohdat: 1. Lisäksi kalaja rapukantoja voidaan kutukäyttäycymisen , parveutumisen ja muiden seikkojen vuoksi yleensä säädellä esim. 6. JOTTA VAHINGOILTA VÄLTYTTÄISIIN Kiinnostus uusien lajien tuomiseen on edelleen voimakas . vsk.. vedet) niin hyvin, että sen kannat voivat kehittyä taloudellisesti merkittäviksi. 12. ei sanottavasti vaella. Tuonnin tavoitteet on määriteltävä selvästi. tuottaa runsaasti jälkeläisiä. sopeutuu joko luonnonvesiimme tai muuttuneisiin vesiin (patoalcaac tai säännöstellyt, rehevöityneet , likaantuneet tms . käyttää ravinnokseen tuotantoketjun alkupäätä. kasvaa isoksi ja runsaslihaiseksi . nisäkkäitä paremmin myös pyynnillä ja muilla menetelmillä . selviytyy tyydyttävästi luontomme pedoisca. 6. ei ole kalaja rapucaucien kantaja eikä loiseen kantaja tai väli-isäntä. ei rikasta itseensä merkittäviä ympäriscömyrkkymääriä. Nisäkkäät ja linnuckin ovat kautta vuoden aktiivisia ja liikkuvat vapaasti ja laajalti, kun taas vesien vaihtolämpöiset kalat ja ravut ovat kylmänä vuodenaikana varsin passiivisia ja niiden vesiympäriscö on aina rajallinen. ei merkittävästi haittaa vesi luontoa eikä elinkeinoja tai muuta taloustoimintaa. 11. ei risceydy luonnossa kotimaisten lajien kanssa. 3. Lämpimissä maissa vesieläinten smro1sca on koitunut paljonkin haittoja. Esimerkiksi meille tuotavilla ravuilla tulee ehdottomasti olla perinnöllinen kyky kestää rapuruttoa. kestää meillä esiintyviä tauteja ja loisia. Uuden lajin tuonnille on oltava selvä ekologinen, taloudellinen tai virkistyksellinen tarve. Tämän kirjoittajat ovat laatineet seuraavan luettelon seikoista, jotka tulee selvittää ennen uusien kalatai rapulajien istuttamista. 4. 5. tutkimusten tulokset on arvioitava työryhmässä, jossa kaikki ao. 5. 16. 8
106) Vähäarvoinen kala ei ole arvotonta (s. SUOMEN LUONTO )6 /8 1 40 . 104) Kalastus on harrastus miljoonalle suomalaiselle (s. 111) Suomalaiset syövät kotimaista kalaa, tarhaeläimet ulkomaista (s. vsk. Kalavarojen käyttö Ammattikalastajia on jokunen tuhat (s. (303) 103. 109) Kirjolohen kasvatus kannattaa, mutta ympäristöongelmat ovat monet (s. 114) Luonnonsuojelun ja kalatalouden huoli vesiemme tilasta on yhteinen (s. 115)
vsk.. Kalastusalusrekisteriimme kuuluu pääasiassa yli 10-metrisiä avomerikalastusveneitä. Vain muutaman kalakannan tuotto on selvitetty tieteellisesti . Lisäksi ammattimaisilla merikalastajilla on noin 2 800 sisämoottorivenettä ja 1 700 perämoottoria. Poikkeuksena ovat kylänrajan ulkopuoliset vedet ja eräät muut alueet , joilla saa käytännössä kalastaa vapaasti . Sisävesillä luvut ovat 500 ja 3 000. Eri pyyntimenetelmien kannattavuus vaihte104 (304) Kaloja, kalastajia ja kalansyöjiä on monenlaisia. Tutkimuslaitos on tehnyt 94 :stä kalastusyrityksestä kannattavuustutkimuksen. Kuka Suomessa kalastaa, mitä ja miten. Itämeren kansainvälinen kalastuskomissio (IBSFC) säätelee silakan, kilohailin, turskan, kampelan ja lohen kalastusta Itämerellä. Kalastajien määrä on laskenut, mutta ei kalansaaliin. Se sopii säännöistä, kunkin vuoden saaliskiintiöistä ja valvonnasta. lee; joukossa on hyvin heikostikin kannattavia , mutta ne ovat toimeentulolle välttämättömiä. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan 1979 meillä oli 2 100 pääammattikalastajaa ( = yli puolet kokonaistuloista saatiin kalastuksesta) ja 5 469 sivuammattikalastajaa . Sen mukaan tavallisin kalastusyritys on perhe, jonka jäsenistä voi useampikin kalastaa. Useimpien arvokalojemme pyyntiä ei enää voida merkittävästi lisätä. Pääammattikalastajista kalasti merialueella 85 % , sivuammattikalastajista 54 % . AMMA TTIKALASTUS Suomessa on vuosi vuodelta yhä vähemmän ammattikalastajia. Silakalle, kilohailille ja turskalle se on asettanut saaliskiintiöt. Ammattikalastajamme pyytivät kalaa ihmisravinnoksi kaksi kertaa enemmän kuin sitä tuotiin ulkomailta. Nämä eivät useinkaan saa kalastaa muuten kuin ehkä muutamalla seisovalla pyydyksellä. Suomen tähänastiset saaliit ovat toistaiseksi mahtuneet kiintiöihin , joten rajoituksia ei ole tarvittu . Vastaavat vuosituotot olivat noin 50 000 ja 30 000 markkaa , joista kuitenkin noin puolet hupeni ammatin kuluihin . Perinteisesti meillä on saanut kalastaa vain kalaveden omistaja, mutta kalastuslain avulla on pyritty helpottamaan myös maattomien ja vettä omistamattomien kalastusta. Vuoden 1979 rekisterissä oli 225 kannellista ja 285 kannetonta alusta. Merialueen kalastusyritykselle kertyi vuodessa työtunteja 1 77 2, sisävesialueella 1 123. Edelliset ovat yleensä troolareita , jälkimmäiset lohiveneitä, vaikka sama alus voi myös olla vuoroin kummassakin käytössä. Suomessa kalastetaan lähinnä pariakymmentä kalalajia; muilla lajeilla on korkeintaan paikallista merkitystä. Keskimääräiseksi tuntiansioksi tuli merialueella 12, 17 mk ja sisävesillä 8,69 mk. Soutuveneitä on kasuoMEN LUONTO ) -6/ 81 40. Kalastus tuotti 1978 bruttokansantuotteesta noin 284 miljoonaa markkaa eli 0,2 % , kun mukaan lasketaan hylkeet, ravut ja teuraskala
Suomenlahdella ja Pohjanlahdella on tärkein pitkäsiima, mutta Pohjanlahdella käytetään myös lohirysää. Suomalaiset alukset pyytävät nyt ajoverkoilla lohta aina Gotlannin rannikolta asti. Troolaus on lisännyt silakkasaaliita; ne ovat kaksinkertaistuneet 1960-luvun puolivälin jälkeen . Silakkasaaliista saatiin troolilla 40 869 tonnia eli noin puolet. SUOMEN LUONTO ~6181 40. lastaj illa kaikkiaan 4 000 . Heidän osuutensa kokonaissaaliista oli noin kolmannes . Lähes puolet saaliista joutuu rehuksi. Silakkaa pyydetään koko merikalastusalueeltamme, eniten (6 7 %) kuitenkin Suomenlahdelta, Ahvenanmereltä ja Saaristomereltä. Sen arvo on 10 % koko merialueen ammattikalastuksen arvosta. Varsinkin avomeripyynti on tehostunut. Troolareita Haapasaarella 1972. Vain 11 % sisävesien ammattikalastajista sai yli puolet tuloistaan kalastuksesta. Silakka. Merikalastajat saivat 85 % ammattikalastuksen kokonaissaaliista. Muikkukannat vaihtelevat suuresti ja siksi ammattikalastuskin on epävakaata. Lähinnä sitä pyydetään keväällä ja syksyllä. SISÄVESIKALASTUS Muikku. Sillä kalasti noin 1 300 perhettä. Siika on merialueen kolmanneksi tärkein kala. Varsinkin merialueella kalasrukseen on rullut teollisen elinkeinon piirteitä. Tärkein kala on silakka , jota saatiin 82 milj . Hauki, kuha , lahna, ahven , made, kilohaili, muikku , turska ja taimen ovat tässä järjestyksessä merikalastuksen seuraavaksi tärkeimmät saaliskalat. Tärkein kalastusalue oli Vuoksen vesistö , joka antoi noin puolet muikkusaaliista. Se on 89 % merikalastuksen saalismäärästä ja 56 % saaliin arvosta . kg . Sisävesien ammattikalastus on muikun varassa muualla paitsi kaikkein pohjoisimmassa Suomessa. Useimpia kalastetaan lähinnä eteläja lounaisrannikolla, muikkua kuitenkin eniten Perämeren pohjoisosissa ja taimenta sekä Perämerellä että Suomenlahdella. Rysällä saatiin silakkaa 35 183 tonnia. Siian tärkeimmät pyyntialueet ovat Perämeri ja Merenkurkku. Selkämerellä, Saaristomerellä ja Suomenlahdella sitä pyydetään lähes yksinomaan verkoilla , Perämerellä myös rysillä. Troolia käytetään kesä-heinäkuuta lukuunottamatta koko vuoden , elleivät jäät sitä estä. (305) 105. Sen arvo oli 15 % saaliin kokonaisarvosta. Lohi. Rysiä käytetään silakan kutuaikana touko, kesäja heinäkuussa. Lähes kaksi kolmannesta ammattikalastajista sai muikkua vähintään 100 kiloa. vsk. Siikaa saadaan troolillakin muikunpyynnin sivusaaliina. Vuoden 1979 muikkusaalis oli 70 % sisävesien ammattikalastuksen saaliista ja 67 % sen arvosta. Suomalaisten lohisaalis Itämerellä oli yli 500 tonnia . Tärkein lohenpyyntiväline on ajoverkko (53 %) , muita ovat lohirysä (25 %) ja pitkäsiima (22 %)
Erot johtunevat kalastusmahdollisuuksista. Ruokakunrakohtaisia kalastuksenhoiromaksuja 106 (306) eli valtion kalastuskomeja lunastettiin 1952 noin 207 000 . Nuottaa vedetään pääasiassa kesällä ja talvella . 1 536 280 7 946 4 709 3 620 1 393 1 423 2 756 23 648 1 759 1 566 893 2 772 6 995 30 643 Taulukko 17. Ahven 454 60 2 796 1 58 1 1 269 430 532 849 7 969 615 478 240 673 2 006 9 975 Hauki 444 69 1 630 956 819 439 273 502 5 133 499 229 67 388 183 63 16 Särki 248 56 1 354 763 549 206 232 448 3 856 213 379 158 35 7 1 111 4 967 Lahna 211 19 599 363 483 127 24 40 1 869 131 55 6 244 434 2 303 Siika 16 42 285 219 44 26 97 350 1 070 25 139 263 39 466 1 536 Muikku 62 20 729 511 22 1 37 151 288 2 019 3 72 2 77 2 096 Made 32 6 37 1 238 145 11 4 90 170 1 164 43 61 45 85 234 1 398 Kuha 67 7 85 31 78 7 1 11 291 12 7 12 1 196 337 628 Taimen 3 1 78 47 12 7 23 73 242 6 7 32 48 93 335 Lohi 25 25 5 14 5 17 41 66 Turska 95 191 4 723 l 013 1 013 Muu kala 60 19 11 3 71 197 30 20 224 750 269 283 176 74 1 1 467 2 217 Yht. Näistä 200 000 vain onkii (ilokseen) kotikuntansa vesillä . VIRKISTYS-JA KOTITARVEKALASTUS Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos on selvittänyt, että kalastusta harrastaa lähes miljoona suomalaista . Kalastuskorrin lunastaneiden määrä on 1970luvulla vakiintunut nykyiselleen . Vuonna 1980 niitä maksettiin yli 4 70 000 ja tästä määrästä vain pari prosenttia oli ammattikalasraj ien ruokakuntia . 29 30 31 32 yht. Saaliin arvo nn laskettu kalastajien ilmoittamien keskihincojen perusteella (kalastajille maksettu hintatuki sisältyy arvioituun lukuun) . Saaliin määrä ja arvo ammattikalastuksessa 1979. Merikalastus Sisävesikalastus Yhteensä Määrä Arvo Määrä Arvo Määrä Arvo t 1000 mk t 1000 mk t 1000 mk Silakka 82 354 68 781 82 354 68 78 1 Kilohaili 3 076 2 58 l 3 076 2 58 1 Turska l 313 l 506 l 313 l 506 Taimen 44 l 174 18 480 62 l 654 Lohi 515 18 032 8 380 523 18 4 12 Siika l 325 12 44 7 232 2 292 l 557 14 739 Muikku 407 l 526 3 317 1 5 450 3 724 16 976 Ahven 901 2 366 169 596 1 070 2 962 Hauki 544 3 816 163 1 25 7 707 5 073 Lahna 583 2 538 89 606 672 3 144 Kuha 402 3 492 40 471 442 3 963 Made 261 2 359 11 4 920 375 3 279 Muut 1 087 1 436 60 1 688 1 688 2 124 Yhteensä 92 812 122 054 4 751 23 140 97 563 145 194 Taulukko 16. Maan väestö on kuitenkin jakautunut niin , että 800 000 varsinaisesta vapaa-ajankalastajasta lähes 700 000 SUOMEN LUONTO ) 6/ 81 40 ,sk 1. Yli kaksi kolmasosaa muikusra kalastettim nuoralla, loput verkoilla. Nuottakuntia oli noin 700. KALASTUKSEN HARRASTAJAT Tutkimusten mukaan kalastuskorrin lunastaneissa perheissä kalastaa keskimäärin kaksi ihmistä. Koti tarveja virkistyskalastajien kalansaalis (connia) kalastustiedustelualueittain pyyntialueen mukaan (kuvio 32) vuonna 1978. Tärkeimmät pyydykset ovat rysä ja verkko. Pohjois-Suomessa asuu kalastuksen harrastajia suhteellisesti enemmän kuin Etelä-Suomessa , samoin maaseudulla enemmän kuin taajamissa. Tenon lohi on jokivarren asukkaille tärkeä . Siika, hauki, made, lahna ja kuha ovat muita sisävesien ammattikalastajalle tärkeitä kaloja . Syksyn kutuaika on muikun verkkopyynnin tärkeintä aikaa . Molemmat Kalalaji Sisävesialue Merialue yhteensä 1 2 3 4 5 6 7 8 yht
.... kg) tilastoruuduittain 1979. Virkistysja kotitarvekalastajien käyttämien pyydysten lukumäärä 1978. VIRKISTYSJA KOTIT ARVEKALAST AJIEN SAALIS Virkistysja kotitarvekalastuksen kokonaissaalis 1978 oli 32 860 tonnia. SISÄVESIEN KALANSAALIIT Sisävesien tärkeimmät kalat olivat saaliin määrän mukaan ahven, hauki , särki, muikku , lahna , ma(307) 107. Sisävesistä saatiin 24 398 t ja merestä 8 462 t (taulukko 17) . Aika vaihtelee kovasti; joku saattaa olla vesillä yli 100 päivänä. Suomen koti tarveja virkistyskalastajien lukumäärä 1978. ) 1 i ' I Kuvio 31. Kuvio 33. Suomen silakkasaalis (milj. SUOMEN l.l/ONTO \ 618 1 40. : 1000 11:p l ..----------------, 16 00 1 soo 1'.00 1 JOO 1 200 Rysiä , , 00 ·--2 Muikkuverkkoja 1000 3 Muita verkkoja 9 00 4 Katiskoita 800 5 Syö tti ym koukkuja 700 6 Heittovapoja 800 7 Ma ta onkia 500 1------B Pilkkionkia , oo 9 Muita p y ydyksiä J OO 200 1 100 •• 2 3 4 5 6 7 8 9 Kuvio 34. vsk. Valkoinen sektori kuvaa kalastusoikeuden haltijoiden osuutta. Suomen kalansaalis ilman silakkaa vuonna 1978 (tonnia). Suomen kalastustilastoalueet ja niiden numerointi. r , . Kuvio 35 . ... Musta sektori kuvaa virkistysja kotitarvekalastajien saalista. Selvitysten mukaan harrastaja kalastaa keskimäärin 19 päivänä vuodessa. Kuvio 32. asuu Oulujoen vesistöalueen eteläpuolella. ' ' ' J ' (\ 1 ' , ... Valtaosa pitää itseään virkistyskalastajana. Lähes 80 % kalastaa pääasiassa sisävesialueella, ja noin puolen tärkein kalastusalue on Järvi-Suomi. Virkistysja kotitarvekalastajien erottelu omiksi ryhmikseen on vaikeaa
Tärkeimmät seisovat pyydykset ovat verkko, katiska ja rysä, pitkäsiima ja merta . kg , se oli jopa 80 % alueen kokonaissaaliista. mielenrauhasta jne. Ne eivät kerro raittiista ilmasta, ulkoilun terveellisyydestä. MERIEN SAALIIT Merialueen tärkeimpiä saalislajeja olivat painon mukaan ahven, hauki , särki, turska, silakka ja siika . Erityisen uosittuja ovat Lapin kalavedet. HARRASTAJIEN PYYDYKSET Harrastajien saaliista saatiin 1978 verkoilla 55 ,6 % , kati koilla ja rysillä 18 ,8 % , piikillä 11 ,0 % , muilla vapapyydyksillä 9,6 % , pitkälläsiimalla ja syöttikoukulla 3 ,8 % ja muilla pyydyksillä 1, 3 % . Ahventa kalastetaan merialueella pääasiassa verkoilla, sisävesillä katiskoilla ja piikillä . Kuhaa , lahnaa , kampelaa ja ankeria ta aatiin lähes yksinomaan eteläja lounaisrannikolta . IHMISRAVINNOKSI Suurin osa saaliista käytettiin ihmisravinnoksi. Saaliiltaan vähäisempiä, mutta arvoltaan tärkeitä kaloja olivat myös kuha, taimen, lohi , harjus ja säyne. de ja siika. mk , poistojen osuus yli 90 milj . JÄRJESTÄ YTY EET HARRASTAJAT Suomen Kalamiesten Keskusliiton jäsentutkimuksen mukaan järjestäytyneet kalamiehet kalastavat keskimäärin 50 päivänä vuodessa. Harrastuksella on monenlaisia taloudellisia heijastuksia. mk harrastukseensa välineinä, lupamaksuina, matkakuluina ym. Sen sivussa elää lähes tuhat suomalaista ruokakuntaa kalastusvälineteollisuuden ja -kaupan piirissä. Kuhaa saatiin eniten Etelä-Suomesta ja lohta sekä harjusta Pohjois-Suomesta. SAALIS JA SEN ARVO Virkistysja kotitarvekalastuksen saalis oli 1978 Suomessa 32 milj . Kalalajeittain erot olivat kuitenkin selvät. Tärkeimmät pyyntialueet olivat J::teläja Keski-Suomessa, siikaa lukuunottamatta. kiloa; se on merialueen kokonaissaaliista alle 10 % . Kaikkiaan uomalaiset vapaa-ajankalastajat viettävät vuosittain vesillä lähes 15 miljoonaa päivää, niistä noin puolet kesä-elokuussa . Alueittaiset erot olivat pienet. Arvokkaimmat kalat, lohi , taimen , harjus, kuha ja ankerias käytettiin kokonaan ihmisravinnoksi , samoin lähes koko siikasaalis. Vapaa-ajankalastajien saalis oli rahalliselta arvoltaan 1978 yli 15 3 milj . Särkeä, lahnaa, siikaa, muikkua , madetta , kuhaa, silakkaa, kilohailia, turskaa, kampelaa, säynettä ja kuoretta kalastetaan etupäässä verkoilla. Siihen käytetti in Suomessa rahaa vuonna 1978 yhteensä noin 350 milj. Lahnaa sai 37,3 % virkistyskalastajista , madetta 3 1 ,0 % , siikaa 26, 3 % , muikkua 15 , 5 % ja kuhaa 12 ,6 % . KALASTUKSE KUSTA NUKSET Virkistysja kotitarvekalastuksen tarkoista ku tan nuksista on toistaiseksi ollut vain vähän tietoja . Talvella kalastetaan 16 päivänä ja loput lähinnä kesällä. Yli 500 kiloa kalastavia perheitä oli 1-3 % ruokakunnista. mk eli yli puolet kokonaiskalansaaliin arvosta. Taimenta ja säynettä saatiin koko maasta. Merellä haukea pyydetään vavalla ja verkolla, sisävesillä verkolla. Kuitenkin mereltä saatiin keskimäärin useampia kalalajeja kuin sisävesiltä . mk ja oman pääoman korko yli 20 milj . Kolman nes ajasta vietetään muualla kuin kotiseudulla. Eläinten rehuksi käytettiin yli 1 000 tonnia ja käyttä108 (308) mättä jäi lähes 1 300 tonnia. Saalis oli merialueella 8 milj . Muista tärkeistä lajeista taimenta saatiin eniten Perämerestä ja Suomenlahdesta sekä madetta koko rannikolta. Hannu Lehconen Anneli Ranrala Olli Tuunainen SUOM E:--1 LUONTO ) 6 81 10 "~. Kalastaja käytti siten keskimäärin harrastukseensa 432 mk. mk, josta juoksevien menojen osuus oli noin 240 milj . Aktiivisimmat harrastajat (1, 7 % ) saivat yli viidenneksen kokonaissaaliista. Noin puolet kalastaneista perheistä sai 1978 kalaa alle 30 kiloa . Kukin ruokakunta sai keskimäärin neljää erilajia kalaa. Taimenta, lohta ja harjusta pyydetään verkkojen lisäksi runsaasti myös vavalla , sekä ankeriasta pitkälläsiimalla. Eniten rahaa käyttävät yrittäjät ja toimihenkilöt, vähiten maatalousyrittäjät ja eläkeläiset. Sisävesien saalis oli 24 milj. mk. äiden saaliin osuus koko harrastajien saaliista oli vain alle 7 % . kiloa eli noin neljännes koko vuosi aaliista . Vapaa-ajankalastajat käyttävät vuodessa 300400 milj . Suosituimmat pyy-ntimuodot ovat pilkki ja muu vapapyynti. Näitä kalastettiin siikaa lukuunottamatta eniten eteläja lounaisrannikolla. Asuinpaikka ei vaikuttanut aktiivisuuteen. Virkistysja kotitarvekalastusta ei pidä arvioida pelkästään aaliin määrän tai arvon tai kalastukseen uhratrujen kustannusten mukaan . AHVEN , HAUKI , SÄRKI Yli puolet harrastajista sai 1979 saaliikseen ahven ta (87,1 %), haukea (75,6 %), ja ärkeä (60,0 %)
vsk. SÄRJEN VOITTOKULKU Särki, vähäarvoisista kaloista tunnetuin , on esimerkki sopeutumisesta muuttuviin oloihin. Sanakirjan mu kaan englanninkielen "coarse fish " tarkoittaa kuitenkin lohikaloja lukuunottamatta kaikkia makeanvedenkaloja. mo nina1s1mpia nimiä . "Toisen luokan " kaloihin on sovitettu mitä Paunetti eli avoperärysä on tehokas vähäarvoisen kalan pyytäjä. Tekoaltaat särki on asuttanut tehokkaasti. Suomessa ei toki olla näin ntrSOJa . Koska kysym ys o n nimenomaan arvostuksista , rajanvedosta on monta mielipidettä. Tieteellistä tukea ei väitteelle ole , sillä kalakantojamme ei ole kyllin pitkään tutkittu . Roskakala-termiä paheksutaan nyt yleisesti . Ongelma syntyy siitäkin , että nuoreen, vielä kutemattomien petokalojen suojeleminen nykyaikaiselta tehokkaalta verkkopyynniltä on samalla särjen ja muiden pienten , vähäarvoisten kalojen suojelua. Ensimmäinen keino tulee kysym ykseen harvoin, esim . iinpä arvokalan vastakohta olkoon ' 'vähäarvoinen kala'' . Sen lisääntymisen syitä on mm . Muutosten taustalla on toisaalta vesiemme muuttuminen (rehevöityminen , rakentaminen ja säännöstely) , toisaalta tehokkaasti valikoiva verkkokalastus . TEHOPYYNTIKALAVEDEN HOITOKEINONA Vähäarvoisia kaloja voidaan vähentää ainakin kol mella tavalla: tuhotaan ne myrkytyksin lisätään niitä saalistavia petokaloja ja tehostetaan vähäarvoisten kalojen pyyntiä . Arvokalakannoillemme kehitys on ollut jopa tuhoisa. Mutta lyhyeltäkin ajalta saadut havainnot osoittavat, että kalascomme muuttuu kaiken aikaa ja että nimenomaan särjen ja muiden vähäarvoisten lajien osuus lisääntyy . luonnonravintolammikoita puhdistettaessa. Vesien rehevöityessä särjet suurenevat ja särkikannat runsastuvat . Arvokaloja ovat kaikki pecokalamme sekä lohikalat kuoretta lukuunottam atta . Näiden Onkamojärvescä koeverkkoihin tamuneiden särkien, pasureiden, ahvenien ja salakoiden lajitovereita pyydetään tehokkaasti edelleen rysillä , kaci koilla ja nuotil la. Aivan toimettomina ei sentään ole seurattu vähäarvoisten kalojen lisääntymistä; asiasta on tehty yksi eduskuntakyselykin. Alinta arvostusta kuvaa termi roskakalat. Vähäarvoisten kalojen osuus sisävesiemme kalastossa o n kasvanut näin on tapahtunut kalastajien havai ntojen mukaan . joka on suora kää nnös anglosaksisen kielikunnan nimityksestä . SUOMEN LUO TO \ 6/81 40. Roskakala onko sitä. Sehän viittaa arvottomaan, jopa haitalliseen ainekseen , eikä kalastoomme sellaista kuulu . On tullut tavaksi luokitella kalat arvo kaloihin ja muihin. Joidenkin mielestä koko jaottelu on turha . Myös sisävesikalastustoimikunnan ja kalatalouden tavoitekomitean mietinnöissä on tähdennetty vähäarvoisten kalojen tehokkaampaa hyväksikäyttöä . Muut ovat käyttökelpoisia muuallakin , (309) 109. se , että ih misen aiheuttamat vesistömuutokset ovat vähentäneet haukea , särjen luontaista säätelijää . Tällaiseen verkkojen kokeminen ei ilahduta kenenkään kalamiehen mieltä . Sen sijaan särkeä, alakkaa , kiiskeä ja kuoretta ei juuri arvosteta, aina ei ahventakaan
Lisäksi pyydystä on helppo käyttää ja sen saalis pysyy vahingoittumattomana, joten kaikki arvokalojen poikaset voidaan haluttaessa palauttaa vereen kasvamaan . Näiden tiheäsilmäisten pyydysten käyttö edellyttää erikoislupaa. On kuitenkin muistettava , että vähäarvoista sisävesikalaa voitaisiin ottaa sisävesisrämme monin verroin enemmänkin , tosin ei kuitenkaan turkiseläinten koko tarvetta varten . Tämä on kalaveden hoidolle tärkeätä, sillä verkkopyynti ei valikoi. kg , joten sillä ei turkisrehuntarvetta ryydytetä . Särkiä, kiiskiä, salakoita ja kuoreira ei juuri näy kokonaisina ruoka pöydillä, mutta esim. Pielisen paunettitutkimuksen mielenkiintoisin piirre on , että arvokalanpoikasia oli kevään 1980 saaliissa selvästi aikaisempaa enemmän. Tämä on merkinnyt , että vesihehtaarilta on vuosittain poistettu noin 10 kiloa särkeä. Lokan altaalla on havaittu, että särkien tehokalastus on lisännyt särkien kokoa ilmeisesti siksi, että särkiriheys on vähentynyt. Silakka on joka tapauksessa liian arvokasta turkiseläimille. Sisävesien vähäarvoisen kalan saalis 1979 oli vain 4 milj . PAUNETTIPYYNTI MUUTTAA KALASTOA Joensuun korkeakoulu ja Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos ovat kartoittaneet myös tehopyynnin seurauksia. Eri kalalajien osuudet paune11isaaliissa, jotka on saatu Joensuun korkeakoulussa meneillään olevan Pielisen paunenitutkimuksen yhteydessä. tiaminaasiominaisuutta. Syitä on ilmeisesti kaksi. ~· 83,S AHVEN 05%~ KUORE 4% ·:zx SÄRKI. On pelätty loisongelmia ja varsinkin särjen ns . Yhden vuorokauden aikana on pyydyksestä saatu jopa 2 000 kg . Tästä vain kolmannes oli kotimaista , lähinnä silakkaa. 1970-luvun lopulla yleistyi vähäarvoisen kalan rehopyynti avoperäisillä isorysillä, pauneteilla. Huom. Lokan ja Pielisen seurantajaksot ovat olleet lyhyet , vasta kolme vuotta. SUOME LUONTO )-6 / 81 40. Pikkuahven , joka meillä usein luetaan vähäarvoisiin kaloihin, on löytänyt ehtymättömät markkinat Keski-Euroopasta. Laajeneva rurkistarhaus on nyt ja varmaan tulevaisuudessakin Suomen vähäarvoisen kalan tärkein käyttäjä. VÄHÄARVOISTEN KALOJEN ARVO Vähäarvoisia kaloja voidaan käyttää monella ravalla. Siihen tarvitaan pitkät havaintojaksot. parhaimmillaan yhdessä . Keskimäärin on saatu 1 000-2 000 kiloa saalista pyydystä ja pyyntikautta kohti, parhaimmillaan lähes 6 000 kg. Vaikka arvokalojen lisäys saaliissa oli huomattava , niitä ei vielä ollut prosentriakaan kokonaissaaliista. Kalastuskunta on istuttanut arvokalanpoikasia ja pyytänyt tehokkaasti vähäarvoisia 110 (310) kaloja. vsk.. Paunetin käyttäjät ovatkin yksimielisiä pyydystyyppinsä tehokkuudesta vähäarvoisen kalan pyynnissä. Särkien kilomäärä on vuosi11ain pysynyt lähes ennallaan, muna kuoresaalis vuonna 1980 oli poikkeuksellisen suuri. Pyynnin ei ole havaittu mitenkään vaikuttavan särjen kasvuun eikä särkikannan rakenteeseen . kalamassasta tehtyinä tuotteina ne kelpaavat nykyihmisellekin . Vuonna 1980 turkisrehuun käytettiin 186 miljoonaa kalakiloa. Sanotaanhan yleisesti, että kaikki kalalajir ovat elämänsä jossakin vaiheessa toistensa kilpailijoita, joten siianja hauenpoikaset ovat saattaneet hyötyä kilpailijoittensa rehokalastuksesta . Niiden perusteella ei voida sanoa mitään varmaa kalastomuutosten syistä , merkityksestä eikä pysyvyydestä . Paunerin tehokkainta pyyntiaikaa ovat särjen kudun pari viikkoa touko-kesäkuun vaihteessa. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilastojen mukaan niitä oli 1980 käytössä kaikkiaan 182. TURKIS JA SÄRKI Turkiskasvattajar ovat kauan suhtautuneet epäluuloisesti sisävesikalaan. Saalis on ollut lähinnä särkeä, salakkaa, ahventa, kuoretta ja kiiskeä. aa AHVEN o 4% SAI.ÄKKA "i<UORE AHVEN1 ;' 05% 4% KUORE 40% 1978 1979 s:· 1980 Kuvio 36. Pielisellä Juuanjoen suualueella on kolmen vuoden aikana pyydetty pauneteilla lähes 100 000 kiloa vähäarvoista kalaa. Kiiski antaa makua kalaliemelle , suolartua ja purkirettua särkeä myydään herkkuna
Tuotanto on koko 1970-luvun noussut kiivaasti ja 1980 ylinyi 5 000 ronnia . Samalla rodettiin , ertä särjessä on enemmän tärkeitä rasvahappoja kuin ulkomaisessa rehukalassa. (311) 111. Parin viime vuoden aikana ruotannon painopiste on siirtynyt merelle , etenkin Kustaviin ja Kuivaniemelle. Kalasrusperinteestämme löyryvär kyllä keinor sen pyydystämiseen , kunhan sen pyynti saadaan kilpailukykyiseksi merialueemme ja ulkomaisen reollisuusluontoisen kalasruksen kanssa. Kalastuskuntien, yrittäjien , kuntien ja valtion on yhteisesti ruettava sisävesikalasrajia rämän uudistuvan luonnonvaran ralteenorossa . Viimeksimainirur antavat parhaar saaliit syksyllä , jolloin rarhat rarvirsevar rehua eniren. Ongelmana on pyynnin kannattavuuden Jaf)estäminen. Loisongelmaa ei turkimuksessa havairru ollenkaan . Säilytysmenetelmien vertailu osoitti , että happokäsirrel y parantaa särjen rehuominaisuuksia . Kuivaniemen Varunginnokalla kasvatetaan tätä nykyä jo 500 tonnia kirjolohta ja lisäksi vesioikeudelta on haettu lupaa 900 ronnin laajennukselle. Pyydyksiksi sopisivat avoperärysät, kariskar ja rantanuotar. Kalavalkuaisen tuotannon kannalta kirjolohen mahti on rosin vaatimattomampi, silakkaa saadaan yli kaksikymmentä kertaa enemmän. Sisävesikalasrusroimikunnan mierinnössäkin rodetaan, että kotimainen vähäarvoinen kala olisi jalostettava kirjoloheksi. Kalojen säilytykseen voidaan sovelraa halpaa AIV-tekniikkaa . nahan laadun huononemisena . vsk Onko kirjolohen kasvatukselle Suomessa sijaa. Kirjolohi on m yös esimerkki uudistuvien luonnonvarojen hoidosra , joka holtitromaksi riistäydyttyään on aikamoinen ongelma: paikoin kirjolohen vesitarhauksesta on rullut vesiä pilaavaa teollisuutta. Rysäpyydykset ovar rehokkaimpia alkukesästä , joren niiden saalista on varasroitava. Suunnitteilla on useampien tuhansien tonnien laajennukset. Se mikä teollisuudelta on säästynyt, uhkaa nyt mennä piloille lyhyessä aJassa. Suurimmat lairokset tuottavat vuodessa 100-400 ronnia kalanlihaa. Särjellä syöreryt rarhaeläimer ovar alkaneet kärsiä rämän vitamiinin puuneesta , joka ilmenee mm. Ulkomaisella rehulla kasvateruista kirjolohisra on rullur sisävesiemme rodellisia roskakaloja, joiden aiheuttama kuormirus muurtaa luo ntaisten kalakantojen elinmahdollisuuksia ja likaa pyydyksiä . Särjessä on näer entsyymiä, joka hajorraa B,-viramiinia. Se pehmentää suomutkin niin , että niisrä ei ole hainaa eläinten suolisrolle. KIRJOLOHI , ROSKAKALA Vähäarvoista kalaa on käytetty m yös sikojen, kanojen , kirjolohien ja jopa nauraeläinten ruokinraan. Y mpärisrönsuojelijoita on huolestuttanut niinikään kirjolohenkasvanajien ujuttauruminen puhtaimpina säilyneisiin vesiimme , joilla on tärkeirä suojelutavoitteita. Ellei sisävesiemme vähäarvoisen kalan pyyntiä tueta , rämä kalasromme m äärällisesri ruonoisin luonnonvara jää edelleen vajaakäyttöön . SIVUELINKEINO Sisävesiemme vähäarvoinen kala ei yksin riitä rurkistarhojen rehuksi. Vesioikeudet ovat lisäksi suhtautuneet kalankasvattajiin poikkeuksellisen ymmärtäväisesti, joten ympäristönsuojelukaan ei ole päässyt häiritsemään kannattavuutta . Kalankasvattajat ovat syyttäneet ympärisrönsuojelijoita vainosta. Lasse Kankkunen SUO MEN LUONTO ) 6181 40 . Silti se voisi olla paikallisesri tärkeä, sillä ainakin pienten tarhojen kalantarve voitaisiin tyydyträä vähäarvoisen kalan sivuroimisella pyynnillä. Viime vuosina siitä on kalakaupassamme rullut rahallisesti silakkaakin arvokkaampi. Silloin vältyträisiin ulkomailta ruodun ravinnelisäyksen aiheuttamilta hairoilta . PYYNTIÄ ON KANNUSTETTAVA Käyttömahdollisuuksia vähäarvoiselle kalalle siis riittää . Ympäristönsuojelijoiden mielestä kirjolohen kasvatukseen rulee suhtaurua aivan kuin mihin tahansa muuhun luontoa vahingoittavaan elinkeinoon : tuotanto on mitoitettava siten, enä haitat saadaan kuriin . Kehitysaluerahaston lainoittamista kohteista vain rurkistarhaus on kannattavuudeltaan ylinänyt sen . Kirjolohi on maamme uusin kotieläin. LIIKETALOUDELLISESTI TUOTTOISAA Suomessa kirjolohen kasvatus on voimistunut nopeasti, koska se on osoittautunut ruottavaksi liikeroiminnaksi . Tämä on perusteetonta. Nykyisin meressä varttuu miltei puolet kirjolohesta, Rautalammin reitillä neljännes ja runsas kymmenesosa Kuusamossa. Helven Säätiö on rutkinur särkikysymysrä ja rodennut, enä vitamiininpuuros on rorjunavissa pienellä riamiinilisäyksellä
Koska kirjolohilaitosten jätevesiä on ylivoimaista olennaisesti puhdistaa , ympäristöhaittojen ainut vähentämiskeino on tuotannon rajoittaminen ja hajauttaminen . Erityisesti Itä-Suomen vesioikeudelta on riittänyt ymmärtämystä kalankasvattajille, lupia on lohjennut kuin hihnalta ja hyvin lupaehdoin . Myös merikasvatuksessa tulisi sallia vain pienet laitokset, joiden hajasijoittamiseen rannikkoa luulisi riittävän. nin laitos vastaa ravinnekuormitukseltaan 1215 000 asukkaan taajaman käsiteltyjä jätevesiä. Merikasvatuksessa ongelma on juuri voimakas keskittyminen ja isot laitokset, ei niinkään tuorannon tämänhetkinen kokonaismäärä . Mutta ei selkeytysaltailla varustetuilla maa-altaillakaan kovin ihmeellisiin saavutuksiin päästä. Kalankasvattaja tietysti pyrkii siihen , että rehu menisi kokonaan kalan hyväksi eikä huuhtoutuisi vesistöön. Noin puolet ravinnekuormasta syntyy ruokinnasta , toinen puolikas vapautuu kalojen uloste1sta . Mutta liiaksi keskitetty tuotanto on haitallista sekä meressä että sisävesissä. Pahimpia ovat tietenkin verkkoaltaat , joista kaikki ravinteet hulahtavat oitis vesistöön. VAIN VESIOIKEUKSILTA RIITTÄÄ YMMÄRTÄMYSTÄ KALANKASV A TT A}ILLE Vaikka taajamien jätevedet nyt puhdistetaan miltei kaikkialla maassamme jo varsin siedettävästi, vesioikeudet eivät ole kohdelleet kalankasvatuslaitoksia yhtä ankarasti . Samaan aikaan kun kunnat rakensuoME LUONTO l-6 /81 40. Vain puunjalostusteollisuus ravitsi vesiä runsaammin , fosforia se päästi kahdeksan kertaa enemmän . Tästä on osoituksena vahva ärtynyt kansalaismielipide esim. Käytännössä muutaman viikon ikäisen lietteen huolellisellakin talteenotolla saataisiin vain neljännes ravinteista pois vettä pilaamasta. ' ' Niinpä niin. Elo-syyskuussa vuoden ravinteista saattaa hurahtaa vesistöön jopa neljännes . Rautalammin reitillä ja Kuivaniemellä . Laitosten pilaamiskykyä tehostaa vielä kuormituksen keskittyminen kesäkauteen, ja etenkin elo-syyskuulle hieman ennen kalojen teurastusta . Vesihallituksen vuoden 1978 jätevesitilaston mukaan kalankasvatus oli fosforikuormitukseltaan teollisuuden kakkonen , suurempi kuin lannoiteja kemianteollisuus yhdessä. Kuusamossa on arvioitu seudun 400 tonnin kirjolohentuotannon häiritsevän vesien luonnontaloutta 70 000 asukkaan edestä. Tuoreen lietteen täydellisellä ruoppaamisella saataisiin ravinnekuormaa teoriassa kevennettyä puolella. Jo parin viikon ikäisestä lietteestä ravinteet karkaavat täyttä vauhtia. Voimakkaasti vesistöjä kuormittavana elinkeinona kirjolohenkasvatuksen ongelmana on ennen muuta keskittyminen muutamiin harvoihin paikkoihin. Kuitenkin noin 100 ton112 (312) Kirjolohen verkkoaltai1a Rymättylässä . vsk.. Paikalliset asukkaat ja ympäristönsuojelijat ovatkin arvostelleet vesioikeuksia, jotka ovat avokätisesti antaneet lupia isoillekin laitoksille, vieläpä ilman katselmusta pelkällä ylimalkaisella kuulucusmenettelyllä. Kirjolohi annoskala . Vesioikeuksien mielialaa kuvaa vesioikeustuomari Reino Hiltusen lausahdus TV-2: n ajankohtaislähetyksessä : " Jos kalalaitoksille annettaisiin tiukkuudeltaan asutusta ja teollisuutta vastaavat puhdistusnormit, niin kalankasvatus pysähtyisi tänä päivänä. Käytännössä tähän ei päästä, ei lähellekään . Kasvatuksen painopisteen siirtyminen merelle on tietyssä mielessä helpotus, koska meressä on enemmän tilaa ja vettä . KALANKASVATUSTA ON RAJOITETTAVA JA HAJAUTETTAVA Kalankasvatus on kova kuormittaja
Monet rikkovat reippaasti vesioikeuden myöntämät väljät lupaehdot ja avaran tuotantokaton . Vedenpuhdistusmenetelmiä voidaan parantaa ja rehun fosforimäärää alentaa. Kalavalkuaisen tuotannon kannalta kirjolohen suoritus on vaatimaton : vuoden 1978 tietojen mukaan silakkaa nostetaan vesistämme sentään 90 000 tonnia vuodessa, ahventakin kiskaistaan 11 000 tonnia, haukea 7 000 tonnia ja muikkua saman verran . KIRJOLOHENKASV A TUKSEN MIELEKKYYS Ympäristönsuojelijoiden ja paikallisten asukkaiden kitkerällä arvostelulla on vankat perusteet. Kalavaramme eivä1 olisi esteenä sille, että kauppojen kaikki kalapurkit olisivat kotimaista alkuperää. Esimerkiksi 1979 vajaan 5 000 kirjolohitonnin tuottamiseen kului noin 8 000 tonnia kuivarehua . Lisäksi kirjolohet kasvatetaan pääosin kuivarehulla , josta suurin osa on ulkomailta valuutalla ostettua kalajauhoa . Kalankasvatuksen ja ympäristönsuojelun ristiriidassa on kysymys laitosten sijoittelusta (ei suojeluvesille), yksittäisten laitosten koosta, jätevesien puhdistuksesta ja tuotannon hajauttamisesta siten, etteivät vedet pilaannu. Tuontikalaa tuhansien järvien maahan Ennen Suomi vei ulkomaille melkoisesti kalaa ja kalatuotteita. Ensisijainen lähtökohta valkuaistuotannolle vesissämme on kuitenkin luonnonvesien kalastuksen ja kalatalouden elinehtojen turvaaminen ja kehittäminen. Muutamat ovat toimineet puutteellisilla luvilla jopa vuosia, kuten pari innokasta yrittäjää Sysmässä ja Isojoella. Erityisesti turkistarhauksen laajentuminen on lisännyt rehukalan käyttöä. Vielä 19 30-luvulla veimme kalaa enemmän kuin toimme , mutta viime vuosien kalakauppa on ollut vahvasti tuontivoittoista: kalatuotteita on tuotu 250 miljoonaa kiloa ja viety vain muutamia miljoonia kiloja . Paikalliset asukkaat ovat huolissaan lähiympäristöstään ja elinehdoistaan . tavat kalliita puhdistamoita ja täyttävät siedettävän kuuliaisesti vesiensuojeluvelvoitteensa , kalankasvattajat saavat erivapauden riehua miten lystäävät. vsk. (31 3)11 3. Jorma Laurila SUOME LUO TO ~-6, 81 40. Vuonna 1980 meille tuotiin 90 miljoonaa kiloa kalajauhoa, paitsi maatalouden, myös kalankasvatuksen ja Ennen Suomi oli kalanviejämaa, nyt kalantuoja. Omien vesiemme tuotantokykyä kirjolohen kasvatuksesta ei käytetä nimeksikään. Ongelmana on myös laitosten valvonta. Vuonna 1980 toimme re hukalaa jo 18 kertaa enemmän kuin 195 7. Ulkomaista kalarehua käytetään turkistarhauksessa , maataloudessa ja kalankasvatuksessa. Luonnonvesiemme monet kalalajit antavat suomalaiseen ruokapöytään yllin kyllin vaihtelevaa ja terveellistä ravintoa , kunhan vain pidämme vetemme hyvässä kunnossa . Myös maatalous käyttää yhä enemmän halpaan ulkomaiseen kalavalkuaiseen perustuvia täysrehuja . Eli kuten Veikko Kauppinen Rautalammin reitin varresta totesi kalankasvattajalle, kun tämä väitti ihmisten tunteilevan näissä asioissa: "Tun nekysymys on myös se, kun tilallinen saa Valiolta lapun , että talousveden laatua on kohennettava, muutoin maito ei kelpaa , tai kun menee uimaan Nilakkalohen laitoksen alapuolelle tai ottaa kahvivettä ja vesi haisee. KALAJAUHOA JA REHUKALAA ELÄIMILLE Kalan ja kalatuotteiden tuontimme alkoi kasvaa 1950-luvulla, ennen kaikkea rehu kalan vuoksi . Oikein mitoitetulle ja ympäristönsuojelustaan huolehtivalle kirjolohenkasvatukselle löytynee vesissämme tilaa
Kalaa savustetaan nyt vuosittain noin 6 milj oonaa kiloa, mutta suolataan vähemmän kuin 2 miljoonaa kiloa. Savusterun kalan käyttö on kasvanu t, suolatun vähentynyt. Ihmisravinnoksi 1980 käytetystä, tuoreesta tai tuoreeksi muunnetusta kalasta oli kotimaista 74 % . TUONTIA JA VÄHÄN VIENTIÄKIN Suomeen ihmisravinnoksi ruotu kala on perinteisesti ollut säilykkeitä ja muita kalavalmisteita. Markkinat eivät kui tenkaan auenneet odoteculla tavalla. Puolet silakkasaaliistamme menee minkeille, mutta vielä paljon enemmän rehukalaa tuodaan ulkomailta. Lu paavammalta näyttää nyt ahven, jota viedään Eurooppaan pakastettuna fileenä. 1980 kotimaassa 3, 1 miljoonaa kiloa kalavalmisteita ja -säil ykkeitä. Kauppasopimuksemme tosin raiom avat tätä keinoa . KOTIM AINEN KALASÄ ILYKE Elintarviketeollisuusliiton mukaan meillä myyti in v. Tästä oli kotimaisen rehukalan osuus 4 1 milj . Omavaraisuutta voidaan nostaa korvaamalla ulkomaisia fileitä ja kalasäilykkeitä kotimaisilla ruotteilla. Huomattavan osan raakaai neena oli kuitenkin silli . Kalan menekin parantamiseksi kokeiltiin mm. Vuoden 1980 rehukalan kokonaiskulutus oli tuoreeksi kalaksi muunnettuna 635 miljoonaa kiloa. Myös omie n rannikoidemme runsascu nutta turskaa on alettu jalostaa; onpa hankittu kaksi fi leerauslinjaakin . SILAKKAA JA TURSKAFILETT Ä IH MIS ILLE Kotimainen rehukala on pääasiassa silakkaa , joka toki kelpaisi ihmisellekin . . Markkinointi on kuitenkin va ikeaa . Noin puolet silakkasaaliistamme menee edelleen rehuksi, vaikka silakan vastaanottoa ja käsittel yä on tehostettu ja silakkaa fileoidaan nyt enemmän kuin ennen. Markerca Ranta SUOMEN LUONTO \ 6181 -10 vsk. koska koti mainen tuote on kalli impi kuin ulkomainen. 114 (3 14) Vuonna 1980 meillä myytiin 1,6 mil joonaa kiloa pakastetruja silakkafil eitä. Tärkeä osa siitä on ollut silliä , jota nyt cuodaan meille vuosittain noin 4 miljoonaa kiloa . Tuotantomme perustuu siis paljolti ulkomaisee n kalavalkuaiseen. silakan vientiä Eurooppaan. Suurin osa kalansaaliistamme käytetää n tuoreena ihmisravinnoksi. Silakka, muikku ja kirjolohi ovat tärkeimmät suolakalat, savuscukseen käytetään samojen kalalajien lisäksi paljon myös siikaa. Osa maamme kalanjalostusteollisuudestakin on perustunut sillin purkitukseen ja jalostukseen, va ikka suomalaiset eivät enää saakaan käydä Atlantil la sillinpyynnissä. kiloa, joten omavaraisuutemme oli vain noin 7 % . Markkinoille on tullut myös marinadityyppisiä silakkacuotte1ta. Filekalaa kulutetaan ku itenkin palj on enemmän; samana vuonna mei lle näet tuotiin 6 mil joonaa kiloa tu rskafileitä . Kalanj alosrusteollisuu temme pystyisi käsittelemään kotim aista raakaainetta, esimerkiksi kilohailia, huomattavasti enemmän kuin nyt. Tuotteiden markkinointia tosin vaikeuttaa halpa ulkomainen file. TUOREEN A, SUOLATTUNA, SAVUSTETTUNA .. Pelkästään turkistarhauksen tarpeeksi tuotiin samana vuonna kalajätettä 127 miljoonaa kiloa ja muu ta pakastettua rehukalaa 15 miljoonaa kiloa . turkistarhauksen rehuja varten
Koskaan tosin ei ole vesiemme uudistuvaa luonnonvaraa, kalastoa , kohdeltu niin kaltoin kuin nyt keski-ikään tulevan sukupolven elinaikana . Vesistömme tuottavat yhä kalaa , ja se on kansallisesti tärkeä valkuaislähde . Sen mietintö valmistui 1979. ,sk. Ammattija kocicarvekalastuksen rinnalle on kehittynyt laaja vapaa-ajankalastus, joka on tärkeä sekä sosiaaliTornionjoen Kukkolankosken siikasaalista jaetaan. Vesiluontomme peruuttamattomat muutokset vesirakentaminen eri muodoissaan ovat vieneet melkoisen osan vesistöjen kalantuotantokyvyscä. Vaikka tilanne ja yhteiskunnallinen arviointipohja muuttuisivat, näi(315) 115. Aikakirjojen selailu on avartavaa . Jäcevesiluvac tosin annetaan määräaikaisina, mutta vesirakentajac saavat vesioikeudellisen käsittelyn päätteeksi lupansa lopullisina. Kalataloutemme perustuu näiden merialueiden ja sisävesiemme kalantuoton talteenottoon. MENETETYT MAHDOLLISUUDET Kalataloutemme tulevaisuus on kärsinyt suurimmat tappionsa viimeiseen kolmenkymmenen vuoden aikana. Uuteen kalatalouspolitiikkaan Kalacalouspoliciikallemme on etsitty suuntaa JO satoja vuosia. Kansainväliset sopimukset määricceleväc meille kuuluvat kalastusvyöhykkeet ja saaliskiintiöt Itämerellä. . sesci että heijascusvaikutustensa vuoksi myös taloudellisesti . onmstua vain osittain. Se on osa uutta ympäriscöpoliciikkaa, luonnoncaloucemme merkityksen uutta oivaltamista. Kalatalouspolitiikka ei enää voi olla vain kansallisen valkuaispoliciikan osa. Jos joskus aikaisemmin on pelättykin kalojen vähenemistä niin nyt tuhotaan niiden elinympäristöt. SUOMEN LUONTO ~6/ 81 40. Vahinkojen paikkaaminen voi . Myös luonnonmaantieceelIisec tosiasiat kasvukauden lyhyys ja veden laatu tunnetaan niin hyvin, että karttasiniseen pohjautuvat vertailut muihin maihin ovat jääneet vain ymmärtämättömien harrasceeksi . Kalataloutemme mahdollisuuksien raJat tunnetaan jo hyvin. Vesilainsäädäntömme mukaista '' intressivertailua " ei tehdä kansantaloudellisin perustein, ja se antaa mahdollisuuden tuhota luonnontaloudellisec arvot ja biologiseen tuotantoon perustuvat jaekuvat tuotot. Samoin on sanottu ja kirjoitettu aina joskus aikaisemminkin. Kalavarantomme suuruusluokka siis tiedetään, vaikka hienosäätöön toki vielä on mahdollisuuksia. Kalatalouden osuus kansantaloudessamme on vähentynyt muiden biologiseen tuotantoon perustuvien elinkeinojen tavoin, mutta se on yhä tärkeä . Kun jokainen muukin sukupolvi on pyrkinyt jättämään omat puumerkkinsä, tavoitteet eivät enää voi olla ''uusia''. Syntyy uusi "luonnontila". Viimeksi on kalataloutemme kehittämistä pohtinut valtioneuvoston asettama parlamentaarinen kalatalouden cavoicekomicea
Näin otetaan kotimainen eläinvalkuainen tarkemmin käyttöön ja luodaan perustaa ammattikalastuksen jatkumiselle. Kalaa syödään yhä me lko paljon. maacalousrarkaisujen yhteydessä ohjaillaan eläin valkuaisen käyttöä ja tuotantoa. Monet kalavedet o n jaettu moniksi pieniksi yksikö iksi. Kalastuksen, vesistöjen erään käyttömuodon , perusteita on vesilainsäädäntömme avu lla vä hitel len nakerrettu . KALASTUSMAHDOLLISUUDET Lähivuosien päähuomio on kiinnitettävä siihen , että vielä suhteellisen luonnontilaiset vesistöt säilytetään tuottavina. Merialueilla kalastusta joudutaan ohjaamaan Suomelle osoitettuj en kalastuskiintiöiden mukaisesti . tieltä. Kalavarojemme talteenottoa säätelee kalastuslainsäädäntö, jora on uudistettu 1902 ja 1952 . Uusi kalastuslaki pyrkii vesiscökohraisiin , kalataloudellisesti yhtenäisiin kalastusalueisiin , joiden hoito ja kalastus voidaan suunnitella järkevästi. Harri Dahlström SUOMEN LUONTO <;611-1 1 •Hl \,k. Vii meksi vuosina 1940-195 1 kalalla oli melko inen merkitys eläinvalkuaisen lähteenä, ja voi m assa oli jopa poikkeuslaki , ' ' jokamiehen kalastuslaki '', joka antoi kansalaiselle omistussuhteista riippumattoman oikeuden kalastaa särpimen lisää . vesilainsäädännöstämme . Se on mo nasti hädän hetkellä pelastanut Suomen kansan . Kun silakasra , tärkeimmästä kalastamme, nyt menee melkein puolet suoraan turkise läinten rehuksi, voidaan jo nykysaaliiden puitteissa lisätä kalankäyttöä ja ohjata vain perkkeec rehunvalmiscukseen . Eläinvalkuaisen tuotanto on n yt Suomessa yltäkylläistä . Valtiovaltaa tarvitaan n yt rahoittajaksi ja mm . Vesistöjemme käyttöä suunniteltaessa puhutaan paljon moninaiskäyccöperiaatteesta. pilkkimiscä . Luonnontila voi muuttua äkisti ja näkyvästi tai salakavalasti hiipien . Monilla muutetuilla vesistöillä on näet mahdollisuuksia nykyistä suurempaan kalantuotantoon, sillä vanhojen rakentamishankkeiden vaikutukset ovat jääneet hoitamatta . Laa tuvercailussa ei suomalaisen kalastajan tarvitse hävetä kotiseudun vedestä nostamaansa saalista. Liian harvoin on muistettu , että m yös ammattikalastajien mahdollisuuksia o n parannettava. Jokainen luonnontilan muu tos puhutaanpa sitten elohopeasta, happa mista sateista tai hajakuormituksesta heij astuu kalatalouteen haittana. Hankkeiden toteutuessa ovat kalatalous ja muut luonnontilaiseen vesiekosysreemiin perustuvat käyttömuodot aina saaneet väistyä yksipuo liseen voimaraloushankkeiden, järevesipääsröjen ym . Ulkomaisen kalan käyttö ihmisravintona on korvattava kotimaisella. Laajempi uudistus on nyt vireillä; hallituksen esitys on eduskunnan käsi teltävänä . Luonnonsuojelun ja kalatalouden huo li vesiemme tilasta ja kalantuotannosta on siis yhteinen; kuuluvathan kalatalousalan kansalaisjärjestöt myös Suomen luonnonsuojeluliiton yhceisöjäsen11n. Yli miljoo na suomalaista ottaa jo osansa vesiemme kalantuotannosta saaden samalla luonnonelämyksiä , virkistystä ja tietoa vesiluonnon toiminnasta. Myös muurectujen vesistöjen kalantuotantoa voidaan kohentaa jäljellä olevien edellytysten tasolle . Siellä, missä se on mahdo llista , kalastukseen osallistuisivat kaikki kalasrajaryhmär, jossain ehkä vain vapaa-ajankalasrajac. Sen käyttöä voitaisiin vielä lisätäkin , jos kala otettai siin mukaan niihin ohjaustoimiin, joilla mm . Tällä tiellä on vain yksi lopputulos: menetämme vesiemme kalantuotannon edellytykset. Jokainen voi edistää uuden kalatalouspolitiikan tavoitteita myös syömällä enemmän kotimaista kalaa. Vesillämme on tilaa myös vapaa-ajan kalastajille. den hankkeiden tarkoituksenmukaisuu tta ei jumi oteta uuteen käsittel yyn. kalantutki116 (316) muksesta vastaam aan . Myös luonnonsuojeluliike on tukenut jokamiehenoikeuksien laajentamista koskemaan mm . Hoidon rahoitusta ei enää voida hoitaa yksinomaan aiheuttamisperiaatteen mukaisesti ; tämä johtuu mm. H yvä kään tahto ei aura esimerkiksi meren vesipalsran omistajaa tai joen puolittavaa kalastuskuntaa ho itamaa n vesiä järkevästi. Vesiemme uutta " luonnontilaa " pidetään jo kriisiaikoinakin niin cuo ccamactomana , että väesrönsuojeluohjeica käsittelevässä kocivarakirjasessa kansalaisia nyt kehotetaan varaamaan kalasäilykkeiksi ulkomaista kalaa ' KALATALOUS JA LUONNONSUOJELU Kalatalous perustuu mahdollisimman luo nnontilaisiin vesiin. Jokaisen luonnonsuojelijan ja jokaisen ammatti, osa-aikaja vapaa-ajan kalastajan on aktiivisesti vastustettava nykyistä kehitystä . Kala on myös saatava käyttöön . Se on otettava käyttöön kuten sen varaan rakentuva suomalainen työ ja taito . Kalansaaliidemme talteenotossa tarvitaan kaikkien kalascajaryhmien panosta. Kalavesien om istussuhteet estävät niiden järkevän käytön ja ho ido n . Kala ei säi ly vedessä kuin pankissa korkoa kasvamassa , vaa n vesistämme on vuosittain nostettavissa 200 miljoonaa kiloa ensiluokkaista valkuaista. Po liitikkoj en puheissa on nyt keskeisenä aiheena kansalaiseen yleiskalastusoikeuksien laajentaminen
159s. Freshw. . 27 . Muikkuapaji ll a. K. Pitkänen , H . )2 . 1974 . Fish . 1972: Mätitiheys ja mädin eloonjääminen muikun (Coregonus albula L. Finn . Kirjallisuus ANNA ANTTI AH VEN IA .. 1981 Biology and swck assessmt nts of Coregonids by the Bahircoast of Finland . Gerki ng S.D . 19 . ja Auvi nen . 36. Fish. 1972: Ferundi ty and growth of so me popu lauons of Astacus asracus Linne in Sweden . Berli n . , 1966: Underwa1er guideposts. Hilden . . Copenhage n 514 May 1981. ja Sjöb lom . Moniste. 1966 : Nahk iaisjoet Suomen rannikoll a. Hoa r, W .S. Toivonen. Sisula . Kla pu ri, K .. W . ) kutupaikoilla Puru vedessä ja O ulujit rvessa Riistaja kalatalouden tu1k1muslaiwksen kalamutk1musosa!!lton uedonan toia L 111 4. Fish . London , 3-2 S. Moniste . Rep . . Auvinen , H . Hardisty , M.W . 1980 : Meritaimen Suomessa: Suomen kalasruslehti 87 ( 1): 410. & Randal l D.J. Sci. . 33 . NA HKI AINEN 32 . R . E.. M.W . Kala,raja 2: . (ed .). 198 1 b : Kalanvil jely vuonn a 1979. (Painossa). (ln print). Tapiola. Lohi . Copenhagen 1015 March 198 1. Niem i, A. 1981: The management of ,he bream (Abram is brama L. 18. H . 51. 1977 : Ekologian perusteet. Proceedings of the sea lamprey international symposi um . Auvi nen 1980: Lampreys and lampre y fisheries in Finland . Ano n . Ve ikko, Rymäu ylän ra lvi nuouakalas1us muuuu va na elinkei nona 18851967. K .. Suomen kalastuslehti 5: 135139. Pacifastacus len iusculus (Dana) populations in a small Finnish lake . P-O (ed.). Järve npää, T., Ni kinmaa . 1977: Fish popu la, ion d ynamirs . M. Pennanen. Melander. Counci l Meer ing 198 1/ J:2. Mu ot ka. KUTUS EUDU ILTA VÄ LJILLE VES ILLE 2') . K., R .. Vaasan vesi piirin vesiro imisw . 42 . & Lehtonen . Sill in eli suurhailin ka lastuksesta maassamme 1500lu vulta alkaen ynnä ent isai kain ka lata loudesta His1oriallis1a tutk imuksia XII. A . KRAP U, JO KIRAPU . Julk . Kalevalaseuran vuosiki rja 56 . Täplärapu . , E. (ln print) . (to im .). Sjöblom , V .. A. 43 . 4. & Val keaj ärvi. Turku . Anon . ln N .-A. No. 45 . O tavan Suuri Ensykloped ia 7: 56255627. R.J. 1968 . 11. 1977: Lestijoen rapukanta ja ravustus. 40 . 24 . 1979: Bio logy of Cyrlosto mes . 35. S. Wes1man . 198 1: Pohja nl ahden rannikoille pado11u1cn makeavesialtaiden kalakannoista ja kal astuksesla. Teoksessa: Rinne . Si mola . Srhä perrl aus. .l l8s. 3. 3: 3 183 . Ikonen and H . . The Un1 versi1 y of Wisconsin Press. A. Academic Press. 1979: Develop ment of rhe Eu ropean crayfish. 37: 1585-2 2 14. D .F. J. Dtvelopmems in Hrdrobiolog} . 34 . (ed .) J. Sumari. 1979: Stork assessment of pi ke-perrh (Stizosted,on lucioperca L. & Pursia inen , M. Univ. 1979 . Helsi nki . Suomen kalastuslehu 87 (7): 208-2 11 . Puru veden am ma1 11mainen ta lvinuouaka lasllls 1900lu vu n alusta 1970lu vu n puoliväliin Kansa tiet eellinen arkisto 30. A kademie -Verlag . 3: 8-9, 5: 89. J. Tiedonantoia 11 4969 . Parmanne , R. Vesihallitus. London . 1980: Derreased surviva l and ca lsium up take by the crayfish Orconenes virilis in low pH . 37. 38. K . ln : Lau rent. ltä karjalaisesra kalastusoikeudesta ja -y huosta Kansa tieteel linen ark isto Vili. J .. 1977: Sein äjoen ja Kihniän joen rapuka nta 1976. Jyväskylä. Fish . 198 1c: Reporr of th e working group on assessme nt s of pt·lagir storks in ,he Bal,ic. Dahlström . 22. lbid .l M:4 , 25 pp . (ed .) 1978: Fish Pathology . Erämaai lm a: 27-36. Can . (ed .). .. E .. 80 pp . Vl"dt" n vi ljaa. Westma n , K. 198 1d : Baltic sa lmon assessmem working group . Vi nanen . 1978: Rapu ja ravustus. Abraha msso n , S. Teoksessa: Au lio, . l089 s. 198 1: Th e effects of hypoxia on rhe haemo lymph of the freswaie r r rayfish Astacus astacus L. WSOY . Excrerion, ionic regu larion, and metabolism. 1'!73 . 46 . SUOME:-LLONHJ \ 6 / Hl ao -,k 28 . (wi m .). 1980 : Siikais1urusten tuloksista ja kannallavuudc:~ra : Suomen kalastuslehti 86 (3) : 8289 . Christensen . Astacus astacus (L.). Watso n 1980: Can . Freshwate r Crayfish 4: 24.l-250. Res. J. KALA N ELÄMÄN EDELLYTYKSET 1.3 . (ln print). Kehi tysa luerah a!>tO Oy. Robem . 89, 124 pp . 1 b,d . (3 17) 11 7. 16 s. 20. Apo. Sa nanjalk a 10 . G .. fishe vå rden . Lai ne. Storå, N . 198 1: A p ian for fisheries managemem in rhe lakes drained by rhe Ou lu iok1. Toivonen , J. H . in neu iral and aicd waer during imermoh period . A . V., 198 1: Sil akan ka lastus 1'!79. suuri suo malainen eräkirja 4 (pai nossa) . RAVUN TA UD IT JA LO ISET 49. 3: 112. 1. Gustafsso n . 198 1: Rapu ja ravu n pyy nti . 1978: 67-98 . Toivo, Rannikkokalastuksemme konn·ll istum1sr·sta 1870lu vulra 1')20luvu lle . Madison. Vesi halli tu~. Gulla nd , J.A. Ann ila. Teil 12. 1971: Na hkiaisen el intavo ista ja sen pyynnistä Pyhäjoella. Va ltonen . . (toim .). Kokkolan vesi pii rin vesiroimisto. Rep. 6: 8-9 . P.J. 1979: Rapu . 48 . Toivonen , J .. 1979: Fisrhkrankhei te n . 7. 1'!50. New York . KA LAN ELÄMA N EDE LLYTYKSET 8. Res. RAPU. 4 1. Res. M., We51 m an , K. Suomen Kala1alous (Painossa) . Vi lk una . Kostiainen . N ilsso n . 3 1. Hasler, A.D . R .. Sa nanjalka 15 . 1976: Toimia lawt ki mus kalastuksesta. Suom en Ka latalous. 6. 25 . Thono n . Hardist y. Westma n , K. Parinanne . Ti kkanen . 1'!69: Fish ph ysio logy. Kuopio . Turku . ) in th e Helsinki sea area . Aq uat. P., 1981 : Fish s1ot k assesmems in lake Konnevesi. Nordic Ethnol. Sam LaaLUnen . 208 s. Rant a. 23 . Res. 4 . E. Jyväskylä. P. 1978: Suomessa tavarut rap ujen loiset ja taudit. 26. Bringius (ed .) Ethnolog ia Sca ndin avica. O .W . 2. H. Sci. Aquat. 10. J. 15 . 14 . D rottningholm 52 : 2337. (Painossa). Chapman and Hall , London . Aquat. H .. Baill ierc Tinda ll . 40: 159. Finn . ICES Coop . G ummerus. 24. 1980: Kal atalous / Fiskcrihushållning / Fisherit'S Suomen Ka n asw 233 : 12-20 . (toim .), Freshwater Crayfish 5. (Pain ossa) . and the Ameriran crayfish. lmerna• tiona l Council for the Explorarion of rhe Sta. 155 pp. ja Nylund , V. Academir Press, London and New York . Fish . JOKIÄYR IÄI NEN 39 . Dav is. & Larsson . Jukka. Wesrman , K. 1974: Täplärapu ja ravustuksen tulevaisuus. M., Rantala . 195 s. Teoksessa: Gold man. 1'!78 : Lamprey fishing in the rivers of the Gu lf of Both nia . Salojärvi , K .. Sci. Finn . & Soivio. 198 1a: Kalastus Suomessa vuonna J<J79 . M. 1976. & Iko nen . 19 s. M.· 1969: Kaloje n taud eista . Helsink i. C. lnst. 1979: Rcview of Balric Salmon Research . Helsink i. Wes11nan , K. 37: 19531959 . RKTL kalamutkimusosasro. C. H urme , S. . 12. N iemi . A non . Kusiaa. 30. Keuruu . Anon. Hämeenlinn a. 4i . 17. 198 1: Pyhäjä rven (T I.) muikunja siiankalastus vuosina 19711979 sekä kalakantojen tila. \0 . . Oxford . V. LTsförlag. Kal a,aloussää tiön Monist. 1931. SUO MEN KALA VARAT 16 . Homing of salmon . and I. 9. Deve lopments in Hyd robiology . H. ) stork off ,he He lsi nk i sea area . Lehwnen . J. fishen . A. Salojitrvi. H . Potter (cd .) 1971: The bio logy of Lam preys. Tu ikkala , A. Malley. of Ca lifornia. Westman . 465 pp . K. Lehtonen . 1. H .. Fish . Salojärv i, K. Teoksessa: Sarrala , H . Toivo nen , J., Niemi. Can . Tuu na inen, P. 520 s. & Jahnukainen . issinen , T. & Westman. J., Tuu naint n. 37: 364-372 . 21. Au vi nen , H. Kalam ies 2: 6-7. Voi. ja Ikonen , E. Berg man . Sa ima-Lii sa. (toi m .), Vapaa-ajan kal astaja: 297-326. (toim .) 1978: Eco logy uf freshwa,er fish produ,tion . . Anon . Leh tonen. 1974: Fishen or h mdjö n : Van net . Res
Nikinmaa . A. Freshwatcr Crayfish 5. 59 . K. 1980. Sundbäck. V. & Malin . 57. T .. 1977: Eri1 yis1ä suojelua vaati vat ved et. RKTL kalantu tkimuSO!laSlO (moniste) . Laaksonen . 1975: Vesiemme 1ila ja ravus1us. 1980. Paasivirta, J. Westman. N iemi . M .. Parkkonen . Tiedonanw ja (pai nossa) . 103 . Lindq visl, 0. Marine Pollu tion Bulletin (in press) . Limnologisymposion 1976 (pai nossa). Beitr. !CES C. Erkomaa . 1979: Vedenkorkeuden sää nn öS1e lyn va iku "' kset ja va hinkoj en arviointi . (Painossa). Meeresk. Särkkä. 1978-80: Kala51us Lokan ja Portt ipahda n ,ekoa ltailla vuosi na 1977. 198 1: Lo kan ,e kojarvcn yläpuoliS1en jokivesistöjen kalakannan mu uto ksis ta. VesiS1öjen veden laad un mu utoksista vuosin a 1962197 7. Vesihalli ws 1iedorus 8: 1-47. 42: 4 1-93. 85 . Voipio. Litman en . MoniS1e. Teoksessa Au vinen . 61. Myllymaa. Käsik irjoitus. 1969. K. 57-64. N iemi , A. 1980: Environmemal wxi ns in wild life. Väisänen . USS R. K .. 1979: RapUlaloude llisen vahingon kompenso int i. 68. 1978 ja 197'! . 83 . Tiedonantoja 9: 6889 . Järvenpää. E. Muteni a. Kokkolan vesipiiri n vesito irnisto . 65 s. & Voipio. Miettin en . Nord ir Hydro logy 2(1): 5763 . 98. Voipio, A. 11 . A. Westman. & N iemiS1ö. Suomen kalaS1 usleht i 83: 98100 . Helminen . 63 . 87 . 97. & Voipio. 19~0: Mea n values and crends of hydrographica l and chemica l parameters in the Bahic Proper in 19621978. kalant u1kimusosasto. P . 64 . M . ) 99. 1978: Pauntttip yy ntikokcil u Lokan te koa ltaa ll a. Vesihallitus ja lääkimöhallitus: Lap in ja Pohjanmaan tekoaltaiden elohopca tu,kimuksiS1a. A. Mo• niste. P. A. (ed .) . 1952: Selosw s Maataloushallituksen Kalatalousosaston antamasta jokituckimuksesca. 66. ( + 50 li itettä) . Miett ine n . Vesihallitus 1973 : Vesistöjen säännöstelykustannukset. 1972: Havaimoia Lokan ja Portti pahdan tekoalt aista. Vesipäivä 6. Puun jalostusteo llisuus myrkk ykuormiu ajana Suomessa . Da vis. Puunjalostustt'oll isuus myrkk ykuormiuaja na Suo• messa. V. A . 96. Heinonen. R. 198 1: Rapu ja ravustus. Vesihallitus. Westman. Helsink i 1980. & Airaksin en. Pyysalo. 1976: Peledsii kakokeil u Lokan tekoiärve ll ä. 18 1: 87-92. Tiedonantoja 1: 37-55. 19 s. Teo ksessa: Rinne , V. 1979: Sedimen t0log ical S1udies and their use in pollution researr h . 70 p . W ickström . Tiedow s 168. 80. Vesihallirus. A. K .. Got henburg, 200 ss. Perttilä. Kuka pysäyttää vesih allituksen ' Näköpiiri (2): 411 . Matthäus. A. Lassig. gehalt und Sanerstoffgehalt im Tiefcnwasser der zentralen Ost• see . Ympäristö ja Terveys 6: 6 5 8660. Ser. April 1417. H . Nyqvist, G. L. N iemistö, L. Suomen Kalast uslehti 85: 122124 . B .. 6 s. & Vo ipio. 1'!77: Lokan tt koiärven kalatalouSl utk imuksen tu lokset sekä kalas1usta ja kalakantoien hoitoa koskeva suunnitelma. H .. . 67. K., Salm inen. 1980 / E:4 . ,sk .. K. H . 73. & Aro. 198 l : Notes on the sed im ent swdies in the Finnish pollut io n research in the Balt ic Sea. Weslman . 1977: Sein äjoen ja Kihnianioen rap ukanta 1976. ( + 6 1 lii tes .). 10 . Pyhäjoki. & Sandler. 160 . L. Rapp. K. A. Helsi nk i. Koljonen . WeS1 man . 1979: lnvestigatio n of some optica l propert ies of seawater wi th special reference to lignin sulphonates and humir substanccs. 60. 104 . Mutenia. and Linko, R. in neutra l and acid wa1er during intermoult period . 1980: SopeulUuko vesieliöstö jokien rakemami• seen ' LuonnonTutki ja84 : 13 1133. SUOMEN LUONTO )6/8t 40. Huuskonen . 192 p . Hakkari . 1969: H yd rog raphy of ,he Baltir dee p basi ns. M .. 111. 1980. J .. Perttilä. 1978: 45 52 . 9 1 lgna1iu s. of Californ ia. Kännö. 1980: Sää nnöSlel yn vai kutuksiS1a kaloje n ravi ntoo n . & Muhonen . Sandler. Tiedonantoja 9: 90105 72. R. (toim .). RKTL kalantutk imusosaS10. C. Julk . 10 1 Simola. . Salo. Vesientutkimuslait0ksen julkaisuja 30 . and Voipio. Vesija kalatalousmiehet ry: n räydennys kou lutuspäivät Lamm in biologise lla ase malla 27 .-28 . Vekary, 1980. A. P. L. 10 ss. . 88. 82 . K. Skr . 84 . A. TEKO ALLA S El O LE JÄRVI 62. 70. R. K. S. 78. A. L. Salojärvi. W. E. Vesiyhdistys ry. K . J. RAV UN ELI N YMPÄRI STÖ T UHOUT UU 74 . 1978: The decline of macrofauna in the deeper parrs of 1he Baltic Proper and the G ulf of Finland . N iemistö. & T ulkki . T .. 1978: Siikajoen vedenl aad un kehitt yminen Ul juan altaa n käyttöönoton jälkeen . 1979: Langze ik varia 1ionen von Tem peratur , Sa/z. 1979. RKTL kalantu tkimusosasto . Hdsinki . Teo ksessa: Auvinen. & Salo . 11 8p. 69. Univ . Vesiensuojelun ti lannekatsaus vuosilta 19721976. 11.1 980 . J. 11 . Vesih alliwksen tiedow s 77: 126. Vesipäivä 19. Helsi nki . & Nenonen, M. Univ. A. Tiedote 30. V .. 1971 : O n the balanre of " r and "'Cs in ,he Baltir Sea . 1980. Elohopea Päijä nt een ravi m oke ,jussa. & Vai nio. Finnish Mar. 198 1: Chlorinatcd hydrorarbons in Balt ir rod . A study on cime tren.ds of residu e contents in fish during 19731978. 4 : 2352. [18 (318) 79. 23: 197. Mutenia. (to im .). M . M. 1979: Kalaswn ja kalastuksen muutokse1 Portt ipahdan tekoaltaassa sekä kalastuksen ja kalakamoien ho idon kehin äminen. J. S. Explor. 94 . & Jahnukainen . 130 p . J.K .• Niemistö. 90. 1974 : Stud ies on the rel'ent sed imems in the Gotl and Deep . Luoma. Diss. Nenonen. Sitran julkaisusarja B )3 : 53 s. Vesihalli tus tiedotus 21: 116 . 11 . Cons. 1977: Portti pa hda n tekojärven kalata louSlu tki muksen tulokse1 sekä kalastusta ja ka lakamojen hoitoa koskeva suunnitelma. K. 102. 1979. Sundbäck. käytöstä ja kunnostu kses1a. ICESC. 1976 6 : Pohjanmaa n jokien rapukannoisia ja ravustuk sesca. Revised 1978 . 197 1: Variationsofredox condi tions in the recem sedimencs of the Gotl and Deep. M. To bc published . 11 . N iemistö. in t. A . 1974: Uljuan te koaltaan rakemarn isen va ikuwkset alapuo lisen Siikajoe n rap ukantoihin v. 238: 17-32. Ratia . K .. 197 1: Voi makkaasti säännöstelt yje n tekojärvien ominaisuuksista. 76. Chemosphcrc 9: 63466 1. Merentutkimuslait . A. of the Baltir Oreanographcrs. 9 s. & Soivio. H . Kalatalousvahinkojen arviointi , kompensoint i ja korvaa minen: 97105 . Vesija kalatalousmiehet ry:n räydenn yskouluruspäivä t Vammalassa 27 .-28. Jensen . 55 . 86. 92 . And ersin . Leningrad . 8 1. O ulun maatalouskeskus. J . A. J. Vesija Kal atalousmiehet ry. 7 1. 95 . Tervo. & Muhonen. z. Haapanen . Rep . Moniste. 1979/C: 46. V .. Mcr. Tiedow s4 1:.l 88 . H . J. A. E. Hyd rogr. Gustafsson, E. 1 n : Gold m an . VesiyhdiS1ys r.y. . 1980: From DDT t0 toxafen : ou, of , he fryi ng pa n and int0 ,he fire> Kem iaKemi 7 (12): 759 . L. 1979. Lehtonen, 1980: Pienvesivoiman mää rä ja käy tcömahdollisuude1. RKTL kalant utk imusosastO (monisteet). 1980: Säännöstelyn vaikmuksesta kalojen rekrytoin • tiin . Tapiola , suuri suomalainen eräkirja 4: 322-345. T ulkk i. Jaakkola. VES ISTÖ JEN KUORMITUS 53. 65. 198 1: T he effects of hypoxia on the hae molym ph of the freshwa,er crayfish Ascacus ascacus L. 1980. Fishery Board of Swed en . Vesipä ivä 6. 1977: Raput ilant teSla PohjoisPohjanmaall a 1970-lu vulla. 75. & Voi pio. P. 1974 : Lokan ja Port tipa hdan ti lan kehi ttymisestä vuosin a 197 11974 . & Mutenia . (toim .): Kalatalousvahinkojen arvioint i, kompensoinu ja korvaaminen . 56. ITÄ MEREN UU DET V AIHEET 89. K. J. Komitea m ie tintö 1977 (49) : 59 s. Oulun maatalouskeskuksen arkisto. 1980: Insinööril lUhoavat Pohjanmaa n iokiluonnon. . U. Mu tenia. 93. J. Res. s. 54. Suomen kalaS1 usleh ti 85 : 200203. Vesis1öjen hajakuormitus . 1969: KalaS10S1a ja ka lasiu ksesta parill a Pohj anmaan tekojärvellä. Kieler Mee resforsc h . Fonselius. Airaksinen . & Suu ronen. 1979: Venical distribution of fallout plu tonium in some sedirnent cores from the Ballic Sea. XII Conf. Sä rkkä. S. Parmanne. A .. P.•v. 1979 . L. 77 . Renn . 1976a : Pyhäjoen limno logia n ja kalatalouden nykytilan selvit ys . KUN VED EN PI NNAN MÄÄRÄÄ IHMI NEN 58. Geologi 3: 4346 . Vog t, H. Riiscaja kalatalouden 1utkirnuslaitos. A. 198 1: Balance of Sr-90 and Cs137 in ,he Baltir Sea. (mimeog r. P. Vesiyhd istys r.y . Sonderh . RKTL kalant utk imuso• sasw. Westman. / Havsfo rskningsinst. Vesihall itus, Vaasa n vesi pii rin vcsiwimisto. Kalamits 8: 34. 100. 1980: Contems of metals and r hlorin ated hyd rocarbons in ,he G ulf of Bothnia and in ,he G ulf of Finland in 1979. 246: 125134 .
Rapp . We51ma n . Mersäsrys ja KalaS1 us 59 : 27 1273 . Toivonen . Suomen Kalank asvauaia 2 / l 981 . Copenhagen 1015 Marr h 1980 . Helsingin Yliopiosw. Riista• ja kalatalouden wtk imuslaiws. 106 : 111 4 . Mäntyharju . W .E. 123 . & Aikio, V. R.L. Anon . Robins. Louhimo, J. 198 1: Valtakunnallinen kalan vil jel) rilasco. P. 1977: Possi ble ra,ionale and protocol for fauna( supplemen1a1ions. Jä rvi . MITÄ JA MITEN 143. Kalamies (5) : 1. C. 1978: Kotitarveja virkistyskalast us Suomessa vuo nn a 1975 . Kajosaari . & Sa lojärvi. . Sjöblom. Suma ri, 0. K. H. Järvikalaja w rkistarhauksen keh ittämisprojek1i Kuopion ja PohjoisKarjalan lää neissä . Ann . 140. Ni lsson . Toivone n. 138. kalantutkimusosasto. Maaja metsätalousmin isteriön hincatukit il astot . 147. Welcomme . Svä rdson. s. Hämeenli nna . Eskelinen , U. J .. Jr. 1979: Preliminary record of inrernational rransfers of fish species. ICES 197 1: Draft report . Halme, E. Bd . Suomen Kalastusleh,i6(8 7): 16817 1. Fisheries 2(2): 1214. Helsinki . 1960 : lmporten av udändska krältart er. Suo me n vi rallinen tilasto IA :99 . Luleå. 1977d : P.M. May 10, 1978. 8 pp. Mani toba (mimeo .). SUOMEN LUONTO \ 6/8 t 40 . Explor. Mu,enia. P.L. Ricker . 111 . P .. 1971 Doc. 1970 : Exotic fishes and oth er aquatic organisms im roduccd ,nro Nonh Amerira . 131. 15 2. 15 7. Vichy. RKTL kalamutk imusosasto. 121. N.-A .. Mu1enia , A. Helve n Säät iö 1980: Kilohaili ja särki turkiseläinten raa ka-a in eena . Ulkomaan kau ppa 1980 . Lamm i. No. Aua Universita ris Upsaliensis. 302 s. T .H . Abstract s of Uppsala Dissercat1ons from the Farult y of Science 404 : 112. 11 4. P. (toim .), Erämaailma : 2736. H . Mikkeli . 198 1: Vapaa•aia n kal asw s. 125. Ny lander , E .. Mikkelin vesipi irin vesitoimist0 1976: Puuskankosken kalatal oudellinen kunnostussuunnitelma. 1980: Mikkelin lää nin kalavesil1ä. Vichy. & Courtenay, W .R .. 11 siv . Alapassi . ~115 . 15 pp . 1963: Big effects from small ca uses: Two examplts from fish popula,ion dynamics. Suomen KalaS1usleh1i 8: 200203 . Dro11ningholm (6): 172 . A. 7 pp . Teoksessa: Sarrala. & Pursiainen , M. 1974 : Täplärapu ja ravustuksen tu levaisuus. UITTO RÄ NNE ISTÄ TAKAISI TUOTTAVIKSI KALA VESIKSI 105 . Fisheries 4 (3) : 18-24. Rosemhal . Tiedonamoia 2: 2252 . -Suomen Kalatalous 6 : 11-11 . lnsutute of Zoo logy. kompenso inu ja korvaa minen . 1976: lm plicar ions of transplantations 10 aquacul1Ure and ecosystems. 108 . 1972: Jokien rakentamise n vai kutus vaelta vie n lohilajien poikastuotantoon Suomessa . K. LOHEN AVOMERIPYY NTI AIHEU17' AA ONG ELMI A 122. (td .), Freswate r Crayfish 4 : 243250. KUKA SUOMESSA KALASTAA . V. 198 1: Kot itarveja virkist ys kal asws Suomessa vuo nna 1978 . 120 . Tuunainen. P. 22: 113 1 106. P.-v. : 1968 : Kalat. T . Smi thso n. Mimeo. & Sumari . 148 . H. 134 . Riistaja kalata louden tu1kimuslaitos . P.J. K. Vesija kalarn lousm iehet ry. ln : Lauren , . Helm ine n. Kehit ysaluerahasto Oy. Brofeldt. lnf. K. in t. Hubbs, C. M. Kankkunen , L. Karlsrröm . Komiteamietintö 1979: Kalatalouden tavoi( ekomitean mietintö 1979:4 1. Ca nad a 20(2): 25 7264 . kalavesien hoito ja kalanvi ljely. Svärdson . P .. Dahlström . 1978: Pauneuipyymikoke ilu Lokan tekoal,aalla . Suomen Kalas1Usleh1i 87: 74-76 . 1970: Rela,ions be1ween rhe benthic fauns and two species of trout in some small Finnish lakes treated with rotenone . Mumer. Co ns. 198 1: Itämeren lohen tulevaisuus huolesnntaa . Zoo l. Westm an. 1979: Nonna1ive fish introductions wi1h special rderence to Florida . Westman . Working Group on 1he lnuoduction of Non-i ndigenous Marine Organisms. 14 5. Anon . 146. ICES , Doc. Res. 151 . 80: 12. 136 . 142 . 1977 b : Habitat se lect ion and popul a,ion densi,ies of salmon (Sa lmo salar L.) and trout (Sa lmo truna l. 1978: Lohi ja caimeniokien kalataloudelliseen kunnostamiseen li ittyviä näkökohtia . MetsäS1ys ja KalaS1 us 56: 379-383 . 1938 : Fluctua,ions on rhe Bal,ic swc k of sa lmon . (Moniste). P. & Tuunainen . 1no t M:3. V .. Kirjayht ymä. Tuunainen . 139 . 128 . 198 1: Balcic salmon assesmenc working group. 150. 197ia: Effens of human act ivi1ies on the popu larion densir ies of salmon and rrour parr in Swedish ri vers. -8 1 s. Sjöblom. ROSKA KALA ON KO SITÄ 149 . ISTUTTAMALLA 11 9. 198 1: KalaS1us vuon na 197'! Suomen kalata lous (painossa) . 1980: Särjen ja ahvenen ka lastenavuus. från Sörvallenslaboraroriet. Moniste 11 7 SIV. Helsinki . & Salojä rvi . K. 156 . Ö. Reun . Helsi nki . 129. H. 11 2. Universi ty of Uppsa la. Momot, W. France 22 .24 . Komi1eamie1imö 1976: Sisävesikalastustoimikunnan mietintö 19i 6:35 . 1') 77c: Biowpva l oc h besä11ningstä1he1 hos laxoch öringungar i Svenska vauendrag . Tu rkistläimutkimuksia No 2. 98 pp . 132 . 10 . 118 . Zool. 1980 (3 19) 119. 155 . Mäkinen , K. vsk 130 . 109 . 43 siv. Wi inipeg . Tuunainen . 1948 : O n the periodoc it y of sa lmon re prod unio n in the nonhern Ba lc ic area and it scauses. EIF AC. M imeo. EIFA C / FAO . A. Vesiha ll ituksen koulutuspäivär Espoon Ktilanieme:,sä 25 .-27. Kuopio . & Kalleberg , H . 1980: Coumry rev iew. l111ernariona l Symposion on Fishery Resources Allocation . 11 7. Purujärvi , T. 110 . 11 6. Salojärvi. 1920 : Evon kalastuskoeasema 25-vuotinen to imint a ja tu lokset 189219 17. 154. NABS W orkshop. J (toim .) Kalarn lousvahinkojen arv iointi . 133 Lachner , E.A .. H. E: 17: 47 pp . Contrib. 124 . K. (m imeo). Väliraportti 11. 1979: Ka lastus ja kalakannat Tornionjoen vesistössä . 712 teoksessa Auvinen , H ia Muhonen . FAO / EIFAC 197 5: Ecologica l diag nosis in salmonid sueams. Svensk Fiskeri Tidskrift 69: 163167 . 14 1. Ö. Thonon . (Moniste) UUSIA LAJEJA VIERAILTA VESILTÄ 126. MoniS1e. & Salojärvi , K. Me1Sästys ja ka lastus 2: 2628 . He lsinki . Lounais-Hämeen Luonto 36 : 1924. 15.l . & Lehw nen. Mer. , Simola. 10 pp. 1978: lnvenebra te imrodunions as a possible too in fish man agemem crayfish . Fennici 7: 67 120. 1969: Riistan sii noiswrukset rekisteriin . 19 pp. Kuopion vesipiirin vesiroimisco 1977 : Äyskosken kalataloudell1 nen kunnosw ssuunn ite lma . Lehtonen . 1980: Karpin vil jely ja istu1us. J. & Pe lkonen , J. 3 7 pp . angåe nd e beräkning av Kem i älvs lax och havöringsmoltproduk1ion m .m . 1979: Taimenkama ja taimenen ympäristövaatimukset Evon Luutaioessa. 113 . Ö. EIFAC/FAO . Karlsrröm . Vesih allitus 1978: Vesiscöien kunnostaminen ja ve n<:il yreHuen suunnittelu . Suomussalmi . 3 pp . 1980: Subsistence and recreational fisheries in Finland . G . 1979 : Saaliskapasiteetti ia kansa in vä linen kalaswk sen säätel y. 107. 1970: Viera iden lajien islUttaminen on luonnon väärentämistä. 67. Karlsrröm , Ö. !CES C. 59: 128. 137. 127. 1979: Deve lopmem of ,he European crayfish Astacus astacus (L ) and rhe American crayfish Pacifasracus le niusculus (Dana) populations in a sma ll Finnish lake. ) parr in Swedish rivers wirh some reference to human aniviries. April 1980. M. P. 25s . 5 siv. April 1980. VILJELEMÄLLÄ. C.R . lbid . Karlsrröm . Järvi , T .H . Tuu nainen. Shafl and . International Symposium on Fishery Resources Allocation . kasvu ia ravi nto Juu anioen suualuecll a. M. Lehtonen , H . G. 1967 : Uusia lohikaloja . 135. Brander, T. Kaj aa ni . H . . sen luonne ja harrastajien suhde ymparistöön SKK:n jäsenistön keskuudessa. EIFA C Tech nica l PaperNo . France 22 .24 . FAQ Techn ical Conference on Aq uaculrure E. 1978. 1974: l1 ämere n ja Belt1ien kalasrusca ja eloll isten luonnonvaroje n säil yttämistä koskeva n yleissopimuksen perusteell a Suomen osalle ruleva lohenisw1usvelvollisuus. Helsinki . Mimeo. Vantaa . Munne. Fish . Lisensiaatt iw tk ielma . J. Fisheries lmprovement Committee . Kainuun vesipiirin vesicoimisto 1973: Kiantai ärveen laskevaa Piispajoen vesistöä koskevan uiuosäännön kumoaminen . 1980: Pauneuipyynti ja sen ru lokse1 Lokan 1ekoaltaalla kesäkuussa 1980 . Suomen kalatalous (pa inossa) . 144 . Suomen kala,alous 48 : 4 155
lt is estimated that almost 200 million kil os ol lish rould be raugh t lro m Finnish waters . This could end anger thc co nrinutaio n of productive fi shing . and 3) sulphurir acid . and char (Selvclinus namaycush) is suited t0 the regulated lakes. Since the second wo rld war Finland has rapidl y industria lised . Hannu Hautala on kuvittanut kirjan , ja asiantunteva teksti on Asko Kaikusalon ja Erkki Kellomäen . especia ll y Baltic hcrring , but also som e freshwatc r coarse fi sh , are used as fodder. koko A4, sivuja 160, neliviirikuvirus, kuvia 200, ovh. SUOMALAISTA LUONTOA PARHAIMMILLAAN 120 (320) there are about a d ozen other fish of acono mic significance. Jus1 abo ut ali o f Finland's sa lmo n rivers have now been harnessed . and org inall y thc energ y for this was obta ined from wate r power. water qualit y. There have been severa l arremprs ar putting things rig ht. 139 mk Seppo Keräsen ja Kari Soverin kuviccama ja lähes kymmenen kosteikkoasiantuntijan teksticcämä kirja avaa näkymän kosteikkojen maailmaan. ir consumes oxygen . During che 1970's water pollution was no ticed as a serio us probl em , and the strugg le agai nst it beg un , by modernising indusuial processes. and che shore ecosystem . Kololinnut ja muut pökkelöpesijät koko A4, sivuja 200, muscavalkokuvirus, n. Tiedustelut ja tilaukset: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki 10, puh . and no effec1ive councermeasures are yet known . 118 mk Jorma Luhta on kuviccanut ja kirjoiccanut Kurkimaan tekstin. For chc mosr pan fishing in Finland has been small-scale and suited t0 natural rythms. There have been anempts to improve cond irions o n m any fronrs. ln inrernal waters the most imponant is vendacc . Abo ur 74 % of fish inrended for consumption is domestic produce. This " hard terhnology " lish ing is no longer so adaptab le to natural event s. Summary Suomen LuonlO 56 / 81, Yearbook " Productive Waters" This issuc of Suomen Luonto consists of views by various ex pcns on rhe economics of fi shing con ditio ns in Finl and , o n th e co nsequences of changcs in the wacers, and on rhe future o utlook for lishery. Prorect io n of watcrs is an esse111 ial pan of fish managemenr , but this viewpo int has ta be exrended . 300 kuvaa, ovh . lt is not sufficienr any lo nger that water qua lit y is considered good the who le of the 2.q ua1ic ecosysrem needs to be protected . The consequences have been destrunive to lishing. Finland was once a fi sh exponing country, buc now fi sh products are impo ned 10 Finland . Kurkimaa koko A4, sivuja 160, musravalkokuvirus, kuvia 172, ovh. The risi ng price of impon ed energy is apparenrl y going t0 influence the issue , and funher weaken condir ions of fi shing in Finland . The prevenrion of overfishing has become increasingly ro che fore in fi shcries research . this would rcpresent almosr 600 millio n kilos, rhe grearer pan of which becomes feed for fur and orher an imals. Fo r example carp (Cyprinus carpio) is sui1ed to euuofying waters. Mechanisatio n of fi shing equip ment has tied remunenaio n from fi shing co the prire ol o il. Four fano rs are changed which are particularly imponant to fi sh-life and propagation ; the bocrom . under narura l cond i1 io ns. Construccion o n the rivers cominues. Today however , it is expened that fi shing shou ld have the same high efficiency and cominuit y as orhcr occupations. The fi shermen ·s standing is nm so h ig h as it used 10 be , since societ y became industria lised and moved from a narural to a m o ney eco no m y. The bigges1 o f these was rhe river Kemijoki . which has a similar effect , leadi ng ro euuo fi carion , and when the vegetation dies in autumn . regulating lakes, and building anificial lakes. Especiall y in wimer . Cenai n imroduced foreign fi sh species are beuer suited to o ur changed warers. Luhta kuvaa itselleen läheisen linnun , kurjen elämää ja linnun nopeaa katoamista ihmisen aiheuccaman luonnonmuutoksen tiehä . Now a natural state a f the salmo n pop ulation exists in onl y threc of the ri ve rs which fl ow into thc Baltic, and rhcy also arc now in danger . The haul o f tro ur and salmon is on ly made possible b y the reease ol young lish. Pollucion ol lakes is a serious pro blem for fi shing . which o rigi nates from 60th foreign and domestic use of fossil fuel s. Fishing is not valued as a livelihood. The most fa r-sig hted is rcnewa l of rhe Water Law. Rivers which have been transformed into channel s for log -transponing have begun ro be returned to thei r natural conditio n , in which rhey are again sui tcd to salmo n and trout spawning . surface level . lalling in rai n . ln Finland fi sh is an impo nanr source of protei n, minerals. b y which lishing rould be made mo re secure than at present. The wood refining indusrry, which is rhe most impo nanr Finnish indusrry. Kololinnut ja muut pökkelöpesijät esiccelee kaikki vakituiset ja melkein kaikki satunnaisetkin kolojen asukkaat. Kosteikkokirja esiccelee suomalaisten kosteikkojen värikästä eloyhteisöä ja sen suojelua. whcn ice covers the watcr , this absorbs oxygen over wide areas. ln addition to these. As well as lish . r raylish and lamprey h ave suffered . AII the Bal1ic rivers now produce o nl y 9 % of rhe young fish rhey used lO produce . Waters altered by eurrofication o r o rherwise . If ca lcu lated in terms of raw fi sh . Now , ar the beginning af rhe l980' s, there are rhree se rio us new d angers to water qualit y: 1) nuuienr s lea ched from ag ricultural and foresrry areas 2) widespread m assive g rowth of rainbow 1rout in rlean water areas. The conflic1 betwee n power generation and fishing is ex treml y serious. 85 mk Suomen metsät ovat viime vuosikymmeninä kokeneet suuria muutoksia . and vitamins. are being improved by remova l of nuuients o r by adding oxygen in winrer . The ac tual haul of 120 millio n kilos is so close 10 1he grea1est allowable ca rch , 1ha1 possibiliries for cx pansio n occur o nl y loca ll y. ja kärsimää n ovat joutuneet monet kololinnut ja pökkelöissä pesivät nisäkkäät. ln addition lO about 7 500 prolessio nal lisherman , there are now m ore than a millio n who fi sh for recrcatio n o r consumptio n ac ho m e . 90-406 262. nor to changes in fi sh populatio ns. but results are as yec quite few . The average Finn eats 30-40 g ol lish a da y, and che Saame people ol Lapland as much as 300 g. Translated by George Woolswn . Teos poikkeaa luonnontieteellisten kirjojen linjasta , se jatkaa pikemminkin luonrokirjallisuuden kertovaa , taiteellista perinneccä . bur for rhe cime being , lishing h as taken ali thc losses. The most impo n ant haul from the sca is Bahic herring (abour 80 million kilos / year). Kosteikko maata, vettä ja elämää Almost as bad a situatio n now exists for rhe rrout popul ation . Over 40 m ill ion kilos a year ol domesrir lish . The reason for the lac k of inforrnarion is aisa that insufficient which is givc n to the viewpoinr of fishing , when use of water is planned . where lakes m ake up nearl y 10 % of the country, and which is surro und ed o n the west and 10 the south by the gulls o l rhe Bal tic. Sewage fro m dwellings com ains phospho rus. emits a large quancit y of organ ic wasres into 1he wa1ers. The extenr o f th ese problems has onl y iust been realised. Especially o n the western sho re river wacers are being permanemel y alrered in che imerests of power. The first t0 suffer are the m o re va luable lish . The most scrio us problem in fi shery is however the physica l changes in wate r. The result of fi sheries research ought 10 be decisio ns which effect changes in waters. This includes dredging rivers. Fishing has always been an impo n ant occ upatio n in Finl and . which represents about 70 % ol ali lreshwater ca tr h . The m ost sig nificianr has been rh e release of young fi sh im o wa1 ers in which the natural producrion of rhese has ceased . and building pu rificatio n statio ns. like whitefish and rhe salmonids. wh ich used 10 produre almost 400 000 kilos of salmon . and rhe courts undersrand power ge neratio n ben er than ecology. an exoric whirefish (Coregonus peled) h as shown itsell lO be a valua ble lish in the large anilicial lakes in Finland
puheenjohtaja Antti Haapanen FT, luonnonsuojelunvalvoja Pertti Heinonen MMT, limnologi, Vesihallitus vesie ntu tkim usl ai tos Mikael Hilden FK, tutkija , kalantutkimusosasto, mukana rannikon sisävesikalatutkimuksissa Erkki Ikonen FK , tutkija , kalantutkimusosasto , mukana vaelluskalatutkimuksissa Lasse Kankkunen FK, tutkija , Karjalan tutkimuslaitos, mukana Pielisen vähäarvoisten kalojen tutkimuksessa Into Kekkonen MMK, limnologi Vesihallitus, vastuualueena kalankasvatukseen Kaarle Kenttiimies Jouni Kitti Lauri Koli Teppo Lampia liittyvät asiat MMK, limnologi Vesihallitus vesientutkimuslaitos Kalastusmestari, tarkastaja maaja metsätalousministeriö , Angelin saamelainen, Saamelaisparlamentm Jäsen Eläintieteen dosentti , Helsingin yliopiston eläinmuseon museonhoitaja Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen johtaja Jorma Laurila FK, Suomen Luonnon toimittaja Hannu Lehtonen FT, tutkija kalantutkimusosasto , rannikon sisävesikalatutkimuksia sekä kotitarveja virkistyskalastustutkimuksia Ahci Mucenia FK, tutkija kalantutkimusosasto, tutkinut mm Lokan ja Porttipahdan kalastusta sekä virkistyskalastusta Lapissa Kyösti Miikinen FL, kalastusbiologi Karjalan tutkimuslaitos , johtaa Pohjois-Karjalan läänin kalataloussuunnittelua Viljo Nylund Assistentti kalantutkimusosasto , tutkii yleisön lähettämät näytteet sekä rapujen tauteja ja loisia Maija Pekkarinen MMT, apulaisprofessori emer. kalanistutusten seurantatutkimuksia Lapin läänissä sekä selvitys Enontekiön järvien kalastosta Paavo Seppå"nen MML , limnologi Vesihallitus vesistöosasto suunnittelutoimisto Pertti Sevola FK, limnologi Vaasan vesipiiri, Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen Veikko Sjöblom Professori Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta , tutkimusalana merikalakantojen arviointi, monia kansainvälisiä asiantuntijatehtäviä Tapani Sormunen MMK , Kalataloussäätiön tutkimuslaitoksen johtaja 1963-1980 Olli Sumari FL, Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen Laukaan keskuskalanviljelylaitoksen johtaja Jorma Toivonen FL, tutkija kalantutkimusosasto , lohitutkimuksia Tornionjoessa, Simojoessa, Tenojoessa sekä Itämeressä, kansainvälisiä asiantuntijatehtäviä Paavo Tulkki FT, Merentutkimuslaitoksen yleisen menueteen osaston osastonjohtaja Pekka Tuunainen FT, kalantutkimusosaston vt. FK, tutkija kalamutkimusosasto, tutustunut säännöstelykysymyksiin Oulujoen vesistöalueella FT, Suomen Akatemian tutkija , mukana tutkimuksessa , jossa kartoitetaan happamien sadevesien vaikutusta metsäjärviin. Kirjoittajat Harri Dahlström MMK, ylitarkastaja maaja metsätalousministeriö, Suomen luonnonsuojeluliiton ent. apulaisprofessori Antti Pesonen Kalastusmestari, MMyo , kalastaja Savonrannalla , tehnyt Paasiveden hoitosuunnitelman Marketta Ranta Anneli Rantala Martti Rask Kalervo Salojfirvi Kalevi Salonen Hilkka Sarjamo Agronomi, tutkija kalantutkiammattikalastuksen musosasto , kannattavuustutkimus Ekonomi, tutkija kalantutkimusosasto, ammattikalastuksen tilastot FK, kalabiologina tutkimuksessa, jossa kartoitetaan happamien sadevesien vaikutusta metsäjärviin . MMK, tutkija kalantutkimusosasto, mm . osastonjohtaja Olli Tuunainen MMK, Suomen Kalamiesten KesMatti Valtonen Kai Westman kusliiton toiminnanjohtaja ELL, valtion eläinlääketieteellinen laitos, kalatautien erikoistuntija FL, tutkija kalantutkimusosasto, erikoisalana rapuihin liittyvät tutkimukset. Helsingin yliopiston ravitsemustieteen laitos , perehtynyt suomalaiseen kansanravintoon Jukka Pennanen FT, Helsingin yliopiston yleisen kansatieteen vt
Weilin + Göösin suurteoksia myyvät valtuutetut kirjaedustajat ja kirjakaupat. .-:-'""" A. KODIN SUURI ELÄINKIRJA on Maailman Luonnon Säätiön suosittelema, se kertoo eläimistä luon· nonystävän tavoin. Siinä on kymmenen loistavan värikästä osaa, upea kuvitus ja elävä, lukemaan houkutteleva teksti. MAAILMAN LUONNON SAATION SUOSITTELEMA. NY! tulee KODIN SUURI ELÄINKIRJA koskaan Suomessa ilmestynyt eläink1rja 10 SUURTA, LOISTAVAN VÄRIKÄSTÄ OSAA 3 800 suurikokoista sivua · · • · · · · ··· . Päätoimittajana on Korkeasaaren eläintarhan intendentti FT likka Koivisto. 6 000 kuvaa, joista lähes kaikki monivärisiä yli 600 upeaa kokosivun värikuvaa aakkosellinen, asioiden löytämistä helpottava käsittelytapa perusteelliset luokitustaulukot eläinkunnan systematiikasta 1 250 elävästi kirjoitettua artikkelia laajassa hakemistossa sekä suomalaiset että tieteelliset nimet KODIN SUURI ELÄINKIRJA on koko perheen kiehtova tietoja katselukirja, samalla se on tarkka ja nopeakäyttöinen hakuteos