Teuvo Suominen, fil.kand. POHJOIS-SA VON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Kuopion museo, luonnontieteen osasto, Kuopio. Sauvo Henttonen, fil. yo.. KOILLISMAAN LUONTO, elo Reino Rinne, Kitkantie 4, 93600 Kuusamo. LAP IN LUO NONSUOJ ELUYH DISTYS, Toripuistikko 8 A, 96200 Rova ni emi 20, puh . 5093. Urpo Hajrinen, fil.kand. KESKI-SUOMEN LUONNONSUOJEL YUHDISTYS, Jyväskylän yliopisron biologian lairos, Vapaudenkatu 4, 40100 Jyväskylä 10, puh. 96 1-70194. LUONTO-LIITTO, Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 Helsinki 10, puh. yo. 931-62 531. Suomen 1 uonnonsuojel uliitto VARSINAISET JASENJARJESTÖT ETELA-KARJALA ONSUOJELUYHDISTYS, elo Terho Poutanen, Liisa nkatu 6, 53900 Lappeenranta 90. Pentti V disdnen, valtiot. 932-32 365. 91824 580. SATAKUNNAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Uusikoivistontie 77 A 3, 28130 Pori 13, puh. SUOMEN LUONNON SUO j EL[ 1Ll110A H A LLITUS Olli Ojala, eläinlääket.lis., puheenjohtaja Hannes f,gnatius, insinööri, varapuheenj ohtaja Pirkko L innilii, maat.metsät.kand sihteeri Yrjö' Haila, fil. (16.30-) 95216 767. 13 860. ETELA-POHJ ANMAAN LUONNO SUOJELUYHD[STYS, elo Matti Ylipoti, 66400 Laihia, puh . LAHDE LUONNONYSTAVAT, elo Aarre Rauhala, Savonkatu 1 A 50, 15100 Lah ti 10, puh . 17 00 1. (915.30) 971-12 082. 554. KUO PION LUONNON YSTAVAIN YHDISTYS, Kuopion Museo, Kauppakaru 23, 70100 Kuopio 10, puh. KAINUUN LUONTO, Kauppakatu 28 A 10, 87 100 Kajaani 10, puh. 11 956. POHJOIS-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Esko Lindholm, Kirvesmiehenkatu 3, 05800 H yvinkää, puh. 14 236. Jouni Kitti, kalastusmestari Bjö'rn Nylund, eläinlääket.kand. 90601 528 (17-). KYMENLAAKSON LUONNON YSTAVAT, Itäkatu 2 B 21, 48100 Kotka 10, puh. 917-26 307. SUUR-SA VON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Hanhikankaankatu 13, 50 100 Mikkeli 10, puh . yo. KESKI-POHJANMAAN L UON-NONSUOJELUYHDISTYS MELLERSTA OSTERBOTTENS NATUR VÄRDSFORENING, Isokatu 15, 67100 Kokkola 10, puh. (1416) 90-49096 1. POHJOIS-KARJALAN LUONNON YSTAVi\T, Kalevan katu 1 C, 801 10Joensuu 11. PIRKANMAAN L UONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Lauri Ruippo, Kuusamakuja 2 E, 33840 Tampere 84, puh. VARSINAIS-SUOMEN LUONONSUOJELUYHDISTYS EGENTLIGA FINLA DS NATURSK YDDSFOREN I NG, elo Rauno Tcno vuo, Turun Yliopiston Eläintieteen lairos, 20500 Turku 50, puh. 914-10 455 tai 20 215 . !TA-SAVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Satamakatu 5 B 61, 57130 Savonlinna 13, puh . LENTUA-SEURA, elo Markus AlaHeikkilä, 88900 Kuhmo, puh . KANTA-HAMEEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Sibeliuksenkatu 2 B, 131 00 Hämeenlinna 10, puh. VAMMALAN SEUDUN LUONSUOJELUYHDISTYS, elo Pekka Mustakallio, 38300 Kiikka, puh. 23208. PIEKSAMAEN SEUDUN LUONNONYSTAVAT, Toikantie 9, 76100 Pieksämäki 10, puh. 93923 316. LANS[-UU DENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VAST-NYLANDS NATURVÅRDSFOREN [NG, postiloke ro 33, 08101 Lohja 10. POHJOIS-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Kasvitieteen laitos, Torikaru 15, 90100 Oulu 10. (9-15) 941-10 920. ( 1015) 92 1-335 5991522. HELSIN GIN SEUDUN L UONNONSUOJELUYHDISTYS HELSINGFORSREGIONENS NATURSK YDDSFORE [NG, elo Matti Lähdeoja, Korkeavuorenkatu 24 A 10, 00130 H elsi nki 13, puh
... . . TAMAN NUMERON KIRJOITTAJAT S. ...... ...... . Lehden tilausmaksu vuodeksi 1971 on 8 mk, koululaisilta ja opiskelijoilta 5 mk. Sisällysluettelo, Suomen Luonto 1971 Filands Natur ... Kirjallisuutta ....... Luonnonkasvien suojelu, Niilo S bjrinki .......... Suomen Luonnon tilaushinta vuodeksi 1972 on 10 mk. Davydov, uutistoimisto APN, Neuvostoliitto Kalervo E riksson, fil.tri., Alko, Helsinki Esko Jo11tsamo, metsänhoitaja, Kerava Reino Kalliola, prof., valtion luonnonsuojelunvalvoja, H elsinki Heino Luik, metsänhoitaja, Eestin luonnonsuojeluhallituksen johtaja Arno Magnusson, maist., Helsinki Heimo Mikkola, fil.kand., Konnevesi Pekka Moilanen, toimittaja, Ryttylä Pekka Nuorteva, fil.tri., Helsinki Reino Rinne, kirjailija, Kuusamo Niilo Sbjrinki, prof., H elsinki Seppo Tunturi, opettaja, Niinivaara TAMAN NUMERON VALOK[TVAT SlVU 169 Teuvo Suominen 170 Teuvo Suominen 171 Mauri Korhonen 172 Niilo Söyrinki 173 Mauri Korhonen 174 Mauri Korhonen 175 Mauri Korhonen, Niilo Söyrinki 176 Niilo Söyrinki 179 Hannu Hautala 180 Teuvo Suominen (Korkeasaari) 182 Fred J iissi 184 Esko Pelkonen 185 Fred Jussi 187 Fredrik Hackman 189 Sauvo Henttonen, Arvo Vatanen 191 Teuvo Suominen 193 Hannu Hautala 194 Hannu Hautala 196 Arno Magnusson 199 Teuvo Suominen 200 Jorma Alhopuro Teuvo Suominen 205 Hannu Hautala SISALLYS Luonto ei saa unohtua, Reino Kalliola ... Taitto: Timo Taottu Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 450 mk, 1/2 sivu 250 mk, 1/4 sivu 150 mk. . ......... . .... Huutoja korvesta ... . . .... .. ......... . . Tämän osaston kustantaa Metsäntutkimuslaitos. 30. Irtonumerot 2,50 mk. . Viime vuoden ja sitä vanhempien vuosikertojen jäljelläolevia numeroita myydään 50 p hinnalla. D avydov .. ... Arno Rautavaara fil.kand. .. Lapinpöllöjen joukkokuolema vuonna 1971, Heimo Mikkola ....... Summaries of the Main Articles in this Issue .......... ...... ..... Olli Ojala (vastaava) op. Lintujen talviruokinta, A rno Magnusson .... Toimisto avoinna maanantaista perjantaihin klo 9-16. Kitkan rantojen hakkuut ja rakentaminen voivat uhata koskien säilymistä, vaikka voimatalousmiehet näyttävätkin jättäneen ne rauhaan. .. Kitkajoki kansallispuistoksi, Reino Rinne ................. . . . .. .... Eläinyhteisöjä säätelevät tekijät, Seppo Tunturi ..... Takakannen ilmoituksen lisäväri 350 mk. . Kotkien suojelu, ...... . ....... Näköalaikkuna tehokas lintukantojen harventaja, Kalervo E riksson ...... Belgian lintusurma Uutisia ja tiedotuksia Virallinen luonnonsuojelu .. . Irtonumerot 2,50 mk. ... . Julkaisun artikkelit kattavat lähes kokonaan Suomen luonnonsuojelun kentän. Toimitus: eläinlääket.lis. Teuvo Suominen Osasto »Virallinen luonnonsuojelu »: prof. Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1972 aikana 6 numerona. Merentutkijat ja Itämeren saastuminen, Pekka N uorteva Kuntakohtainen ympäristönsuojelu, Pekka Moilanen ....... .. Eestin nelijalkaisten väestönlaskenta, S. .... Jorma Alhopuro yo. Kuvan on ottanut Arno Rautavaara. . Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu postisiirtotilille n:o 60821-1. Fredrikinkatu 77 A, Helsinki 10, puh. Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. .... .... . Kitjajoki komeine koskineen ei kuulu nykyiseen Oulangan kansallispuistoon. Pekka Nisula yo. ......... vuosikerta Suomen Luonto no 6 JULKAISIJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Reino Kalliola. . . . . ....... Ulkomaan uutisia ........ 166 168 169 177 180 181 186 188 190 192 196 198 199 200 202 204 206 209 213 215 165. ... .... .. Eestin luonnon suojelu, Heino Luik .... Vuonna 1968 ilmestynyttä 152-sivuista juhlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 3 mk. 498 159. T A M AN NUME RON KANSI liittyy sivulla 168 olevaan Reino Rinteen artikkeliin »Kitkajoki kansallispuistoksi »
seuraava usein toistettu ajatuskoe, jonka tunnettu ruotsalainen luonnonsuojelumies, kasvimaantieteilijä ja runoilija Sten Selander on esittänyt v. Vastaan, että kaikki riippuu siitä, miten käsitteet luonnonsuojelu ja ympäristönsuojelu määritellään. Luonnon tutkijan ja ystävän on kuitenkin samalla voimakkaasti korostettava ajatusta, että luontoa on suojeltava myös sen itsensä takia. Elämän kunnioittamisen ajatus on luonnonsuojelun syvä eettinen peruste. Kaikki nämä kolme aspektia tulevat esille kaikissa tehtäväryhmissä (15), mutta eri tavoin korostuneina. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Toinen asiaan vaikuttanut seikka on ihmisen elinympäristön saastuminen ja myrkyttyminen erilaisten jätteiden ja kemikaalien (biosidien) vaikutuksesta. Kumpaakin sanaa käytetään sekä laajemmassa että suppeammassa merkityksessä. Lajien menetys koskee vain meitä ihmisiä, suru on meidän. Sen mukaan ympäristönsuojelu ( = luonnonsuojelu sanan laajassa merkityksessä) on yläkäsite, jonka osa-alueita ovat yleinen luonnonsuojelu ja maisemanhoito eli lyhyesti ja yksinkertaisesti luonnonsuojelu ( = luonnonsuojelu suppeammassa merkityksessä eli ns. Usein kuulee myös sanottavan, että luonnonsuojelu pyrkii suojelemaan luontoa ihmistä vastaan, kun sen sijaan ympäristönsuojelu suojelee luontoa ihmisen hyväksi. Edelleen on huomattava sosiologien, arkkitehtien ja yhdyskuntasuunnittelijain kasvava mielenkiinto ympäristökysymyksiin. On syytä erityisesti korostaa, että tehtäväpiirit (1 5) liittyvät sekä teoriassa että etenkin käytännössä mitä moninaisimmilla tavoilla toisiinsa. Sitä paitsi millä tahansa kasvija eläinlajilla saattaa olla piilevä käytännöllinen arvo, joka ehkä kerran keksitään. Suojelun kohteena olevat arvot voidaan jakaa 1) taloudellisiin, 2) sosiaalisiin ja 3) kulttuuriarvoihin. Oheiseen kaavioon on merkitty ympäristönsuojelun ( = luonnonsuojelun laajassa merkityksessä) tehtävät siinä järjestyksessä kuin ne ovat tulleet esille alan työkentässä. Ensiksikin on todettava, että vain pieni ja jatkuvasti supistuva osa luontoa on alkuperäistä, koskematonta. Sen sijaan ympäristö-sana sopii epämääräisessä rajattomuudessaan myös tällaiseen 166 tekoympäristöön (man-made environment), tekniikalla ja teollisuudella kyllästettyyn kaupunkimaisemaankin, jossa luonnonkasveille ja -eläimille ei jää juuri ollenkaan elintilaa. Tämän osoittaa mm. Mutta on väärin otaksua, että vanha tieteellisperäinen luonnonsuojelu olisi toiminut ikään kuin vain luonnon puolesta. Seuraavassa esityksessä otettu kanta vastaa sitä käytäntöä, joka on meillä vakiintumassa ja on jo päässyt lainsäädäntöönkin. Luonnontutkijat ja -ystävät ovat saaneet rinnalleen laajat piirit, joita luonto ei kiinnosta vain luontona, kasvien ja eläinten asumaalueena, vaan myös ja ennen kaikkea ihmisen elinympäristönä. Ryhmää 1 hallitsevat tieteelliset, ryhmää 2 esteettiset kulttuuriarvot, 3 on ensi sijassa sosiaalinen tehtävä, 4 sosiaalis-taloudellinen ja 5 taloudellinen tehtäväpiiri.. Vesiensuojelusta ja ilmansuojelusta sekä meluntorjunnasta on tullut välittömästi ihmisen suojeluun ja terveydenhoitoon liittyvä tehtävä, myös ja nimenomaan lääkäreille kuuluva asia. 1935: Jos viimeinenkin karhu maassamme kaadetaan tai viimeinen kotka kuolee, se ei tuo karhun tai kotkan kuolemaan mitään lisäpiirrettä eikä horjuta luontoa. Suurin osa on ihmisen muovailemaa, osa ja tämä osa kasvaa jatkuvasti jopa siinä määrin, ettei sen yhteydessä enää voida puhua luonnosta sanan tavanomaisessa merkityksessä. Reino Kalliola Luonto • e1 saa unohtua Ehkä monet lukijat huomauttavta heti, että otsikon ilmaisema asiain alistussuhde on väärä. Syyt siihen, että yläkäsitteen nimitykseksi näyttää vakiintuvan ympäristönsuojelu eikä luonnonsuojelu, ovat moninaiset. Pitää tosin paikkanrn, ettei luonnonsuojelun sosiaaliseen puoleen kiinnitetty aikaisemmin niin suurta huomiota kuin nykyisenä ulkoilun valtakautena. Eikö pitäisi olla päinvastoin: ympäristönsuojelu luonnonsuojelun osana. Homesienestä eristetty penisilliini on tästä hyvä mutta ei suinkaan ainoa esimerkki. Itse asiassa luonnonsuojelu on aina merkinnyt toimintaa ihmisen hyväksi. Luonnon suojeleminen onkin tältä kannalta välttämätöntä, se on suorastaan ihmiskunnan elinehto. klassinen luonnonsuojelu), riistanhoito, vesiensuojelu, ilmansuojelu, meluntorjunta, maaperän suojelu, ympäristömyrkkyjen haittavaikutusten torjunta ym. Tällaisesta kaksinaisuudesta olisi kuitenkin sen aiheuttaman jatkuvan sekaannuksen vuoksi päästävä ja sovittava siitä, mitä kullakin termillä tarkoitetaan. Suuri kaunis luonto on ennen ihmistä luotu, jokaisella kasvija eläinlajilla on täällä elämisen oikeus
Taro ja H äyrinen ) sekä WSOY:n »Unelmat paremmasta maailmasta» (Linkola). päivää tilauksensa maksaneiden kesken arvotaan viisi kirjapalkintoa ja kaksikymmentä muuta palkintoa (julisteita ja äänilevyjä) . Alkuperäisen luo1111011 suojelu Luonnonsuojelualueet Luonnon muistomerkit Kasvit Eläimet (riista ja kalasto myös --+ 3 ja 5) 2 Maiseman mojelu ja hoito Maankamara Vesistöt ja rannat Kasvillisuus Tekoaines (tiet, rakennukset, mainokset ym.) t ARKKITEHTUURI Taloudellista ympäristönsuojelua voidaan pitää ensisijaisena tehtävänä, kaiken kivijalkana. Tässä tilaisuudessa on erityisesti syytä korostaa luonnonsuojelun merkitystä ympäristönsuojelun tärkeänä osa-alueena. Alkuperäislaatuisen luonnon suojelemisen ja maisemanhoidon merkitystä on syytä erityisesti tähdentää senkin v uoksi, että nämä tehtävät ovat helposti vaarassa jäädä muiden ympäristönsuojelun osa-alueiden varjoon. D Ennen tammikuun 15. Kaunis ja rikas luonto ei onneksemme ole taaksejäänyttä saavuttamatonta ylellisyyttä niin kuin jo monilla maapallon seuduilla. Alkuperäistä luontoa edustavien luonnonalueiden (luonnonsuojelualueiden) ja -muodostumien (luonnonmuistomerkkien) sekä luonnonkasvien ja -eläinten suojelun merkitys kasvaa sitä mukaa kuin luonto ihmiskäden kosketuksesta yhä enemmän muuttuu. Kys ymys on ihmisen ympäristön säilyttämisestä elinkelpoisena. Ne ovat tai ainakin niiden tulisi olla Suomen luonnonsuojeluliiton toimintakentän ydin ja sen omin alue. Sen sijaan muut ympäristönsuojelutehtävät ja vastuu niistä jakautuvat nykyajan yhteiskunnassa paljon laajemmalle alueelle ja niistä huolehtivat monet elimet ja järjestöt. NäiYMPÄRISTÖNSUOJELU (»Luonnonsuojelu») 3 Luo1111011 virkistyskäytön järjestely Ulkoilualueet Rctkcilyreicic 4 Y mpärislii11h11olto Vesiensuojelu Ilmansuojelu 5 Uuudistuvien luo1111011varai11 suojelu j a hoito Maa --+ MAATALOUS RAKENNUSTOIMINTA Leirincäpaikac Meluntorjunta Metsät-+ METSÄTALOUS POROTALOUS JÄKÄLÄ-, MARJAJA SIENITALOUS Metsästysja kalastus (myös --+ 5) Marjastus ja sienestys (myös --+ 5) Torjunta-aineiden ym. kemikaalien haittavaikutusten ehkäiseminen Vedet --+ VESISTÖJEN SÄÄNNÖSTELY JA VOIMATALOUS, VESILIIKENNE, VESIHUOLTO t JÄTEHUOLTO t TERVEYDENHOITO Riista --+ RIISTATALOUS Kalasto--+ KALATALOUS den kahden tehtäväpiirin (1 ja 2) voidaan katsoa kuuluvan ensi sijassa varsinaisten luonnonsuojeluelinten ja -järjestöjen tehtävään. 167. Sosiaalisen ympäristönsuojelun voidaan sanoa tähtäävän siihen, että elinympäristö olisi myös viihtyisä. saasteongelman hoitaminen on meilläkin ensiarvoinen tehtävä, välttämättömyys, kaiken kivijalka niin kuin edellä sanoin. Se pyrkii säilyttämään luonnon ja ympäristömme biologisesti rikkaana, monipuolisena ja kauniina. Tämän suuntaiselle kehitykselle on pantava sulku. Luonnon erikoispiirteiden ja kauneusarvojen vaaliminen maiseman käsittelyssä on toinen luonnonsuojelun päätehtävä. Ellemme me huolehdi näistä tehtävistä, ne jäävät helposti muiltakin hoitamatta. Tietenkin ns. T ästä on jo meilläkin saatu selviä merkkejä. Kirjat ovat Kirjayhtymän »Luonnonsuojelu» (toim. Kulttuurinen ympäristönsuojelu vihdoin on luonnonsuojelun ylin (kvalifioitu) taso. Sille omistetun huomion suuruutta voidaan pitää yhtenä niistä tunnuksista, joilla tietyn maan tai seudun sivistyksellistä kehittyneisyyttä voidaan mitata. Meillä on vielä mahdoiiisuus toteuttaa ympäristönsuojelua myös sen ylimmällä tasolla, varsinaisen luonnonsuojelun alalla. Se ei kuitenkaan täällä ole sillä tavalla polttava kuin tiheään asutuissa maissa. Jo nimitys »klassinen luonnonsuojelu » saa helposti vanhanaikaisuuden, hyllylle ja arkistoon pantavan asian vivahteen, eräänlaisen »kunniajäsenen » leiman
olisivat alueen väestön pelastuksena pelastus todella! HITAAT VIRKAMIEHET Kuusamon koskisodan 'pesänhoitajina' ja paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen Koillismaan luonto ry :n valtuuttamina rehtori Arvo Heikkinen ja minä jätimme marraskuussa vuosi sitten maatalousministeri Nestori Kaasalaiselle kirjelmän. J uumajärven alapuolella olevien Kitkajoen suurimpien koskien J yrävä ympäristöineen alueelle komitea ehdotti muodostettavaksi kansallispuiston. D. Maisemansuojelu, elinpiirimme suojelu, ihmiskunnan koko reviirisysteemin tasapainosta huolehtiminen ja toisaalta ihmisten välisen rauhan suojelu, johon esim. Siten myös laillistettaisiin Kitkan vesistön luonnontila de facto ja poistettaisiin viimeisetkin mahdollisuudet Kuusamon koskien voimataloudelliseen rakentamiseen tai muunlainen Kitkajärven vesistön käyttö yksipuolisesti vesivoiman rakentajien suunnitelmien mukaisesti. Euroopan turvakokouksen aikaansaamisella tähdätään, ovat läheisempiä sukulaisia kuin luulemmekaan. Suomalaisiin päätöksentekijöihin lienee turha uskoa. Mistä tässä oikein ja kenen jalkaa kenkä puristaa. Toisin sanoen kun julkistettiin Kuusamon vesistökomitean mietintö kesäkuussa 1969. Mutta meillä ei ole aikaa ajatella. Kuusamon alueella, johon tässä tapauksessa myös Posion pitäjä kuuluu, voidaan tuskin ajatella minkään perinteiden tai uudenkaan elinkeinon menestyksellistä harjoittamista, jos vesistöjen luonnontilaa järkytetään: koskien valjastaminen tai tuhoaminen kuivattamalla jokiuoma edellyttäisi kaikissa tapauksissa myös järvien allastamista. Heillä ei ole aikaa vaikka kenties hyvää tahtoa kuinka viljalti. Jos näin olisi käynyt tai tulisi käymään, menettäisi tämä Koillismaan ylinen alue suuren osan elinkelpoisuudestaan eikä meillä olisi matkailunkaan alalla mitään rohkaisevia tulevaisuuden näkymiä. Toimenpide merkitsisi lopullista rauhansopimusta Kuusamon koskisodan kirjavien vaiheiden päätepisteeksi. Hakkuut ja maisemia turmeleva rakentaminen ovat uhkaamassa. Syrjäisillä seuduilla, etenkin Pohjois-Suomessa saa tapahtua melkein mitä tahansa eikä valtakun168 nan johto tiedä m1taan. Reino Rinne Kitka joki kansallispuistoksi Miksi emme perusta Kitkajoen kansallispuistoa. Jos joku sanoo, että onko Euroopan turvakokouksen puuhaaminen pientä näpertelyä, niin tietysti torjun: ei suinkaan, ei tietenkään. Osoittaisinko tämän vetoomuksen presidentillemme Urho Kaleva Kekkoselle ja hänen hallitukselleen (ja meidän) tai ehkä kolmellesadalle eteläsuomalaiselle kirjailijalle: kirjoittakaa veljet ja sisaret kukin yksi rivi Kitkajoen koskimaisemien puolesta! Vai pitäisikö minun kirjoittaa Alankomaiden prinsille Bernhardille, kansainvälisen luonnonsuojelusäätiön World Wildlife Foundin presidentille: tulkaa ja ostakaa Kitkajokilaakson koskimaisema luonnonsuojelualueeksi, ihmiskunnan yhteiseksi kansojen puistoksi. Miksi me suomalaiset olemme tulevaisuutemme turvaamista koskevissa asioissa niin juuttaan hitaita ja saamattomia. Pyysimme valtiovallan toimenpiteitä Kitkajoen kansallispuiston perustamiseksi ennen kuin alueen luonnossa ehtii tapahtua korjaamattomia muutoksia. Heidän aikansa häviää päivän näpertelyssä. Mitään ratkaisevaa ei kuitenkaan ole tapahtunut. On todettava, ettei tätä taistelua käyty pelkästään eikä edes pääasiassa esteettisistä syistä, pelkän maisemakauneuden säilyttämiseksi. Voimatalouden suunnitelmat koko laajuudessaan merkitsisivät Kuusamon alueen kaikkien vesistöjen Kitkajärven, Kuusamoja Muojärven sekä niiden liepeisiin kuuluvien pienempien järvien käyttöönottoa, säännöstelyä, rantojen tuhoamista. Tietoliikennesateliittia tarvittaisiin, jotta Varsinainen Suomi pysyisi edes jotenkin pohjoisten tapahtumien tasalla. Miksi Kitkajokilaakson ainutlaatuisen erämaiseman koskimaiseman sellaisena pysymisen turvaamiseksi ei ole tehty mitään sen jälkeen kun 'koskisodan aselepo' astui voimaan. Puolitoista vuosikymmentä kestänyt Kuusamon koskisota saatiin aselepotilaan sitähän mainitun komiteamietinnön suosituksen voidaan katsoa merkitsevän paikallisen väestön herättyä sodan kestäessä ja tiivistyttyä lujaksi rintamaksi niin koskien kuin järvenrantojen luonnontilassa säilyttämisen puolustamiseksi. Valekuolleet vain odottavat suotuisaa hetkeä. Kukaan ei oikein kerkiä kallistaa korvaansa näille reviirisysteemin suojeluasioille; tarkoitan suomalaisia poliittisia päätöksentekijöitä, heidän aikansa tahtoo tärväytyä toistensa vartiointiin. Suunnitelmat eivät ole lopullisesti kuolleet; luonnonsuojeluja matkailuväen on edesvastuutonta tuudittautua sellaiseen hyväuskoisuuden tilaan. Tietäisi niistä tarpeeksi. LUONNONTILA TURVATTAVA Mietinnössä suositeltiin Kuusamon koskien rakentamatta jättämistä ja kaikista Kitkajärven vesistön säännöstelytai kääntämishankkeista luopumista. Kansainväliset suuret siirtotyömaat Ruotsissa, Pääjärvellä, Kostamuksessa jne. Se on isoja asioita, samoja isoja asioita kuin tämäkin maisema-asia, ympäristöasia
Mainittakoon, että jo 1800-luvun puolivälissä ruhtinas von Schwarzenberg oli rauhoittanut tiluksistaan Böhmissä laajan Kubanyn Kalifornian ma11mmttipetäjä aarniometsä n ja USA :n ensimmäinen kansallispuisto, Kalifornian Yosemite-laakso, jossa kasvoi mm. Tämä on valitettavaa myös yleisessä kasvimaantieteellisessä mielessä, sillä juuri näissä lehtokeskuksissa monet euraasialaisen lehtimetsien vyöhykkeen kasvilajit saavuttavat le169. PARHAAT MAAT VILJELYKSEEN Maan raivaaminen viljelytarkoituksiin on vähentänyt ennen muuta maaperällisesti vaateliaimpien kasvilajien elintilaa, koska juuri niiden kasvupaikat on ensimmäiseksi muokattu pelloksi. Monissa maissa säädettiin pian erityinen luonnonsuojelulaki, jonka avulla voitiin suojella harvinaisia kasveja samoin kuin myös eläimiä ja muita luonnonmuistomerkkejä sekä perustaa rauhoitusalueita. Cajanderin oppi-isänä, e~itti sen välttämättömyyttä Suomessa jo v. Niilo Söyrinki Luonnonkasvien suojelu Luonnons11ojelt111t1onna 19 70 pidettiin Tsekkoslovakiassa kansainvälinen kasvitieteilij :iden kokous, jossa keskityttiin erityisesti Keski-Euroopan ja sen itävyiihykkeen maitten kasvillisuuteen ja sen suojeluun. ERÄMAAT HÄVISIVÄT Luonnonkasvien häviämiseen ja kasvilajiston köyhtymiseen oli monia eri syitä. että kuhunkin maahan tulisi perustaa eritvinet, valiokunta luonnonkasvien suojelrm järjestämistä varten. Entiset tiettömät metsäalueet ja vaikeapääsyiset vuoristoseudut, minne vain rohkeat tutkimusmatkailijat olivat uskaltautuneet, tulivat miltei kenen tahansa helposti saavutettaviksi. Suomessa, missä kallioperä on pääasiallisesti kasviravinteista köyhiä graniittikivilajeja. orrlin, joka on tunnettu Suomen kasvimaantieteellisen tutkimuksen uranuurtajana ja A. äin ovat monet tällaiset metsien ja soiden kasvit käyneet harvinaisiksi tai hävinneet kokonaan entisiltä kasvualueiltaan. Tämä tapahtuma on ollut erityisen selvästi havaittavissa esim. Suomea edusti kokouksessa professori Niilo Sojrinki, onka esitelmä on tässä julkaistu. Ei kestänyt kauan, ennenkuin luonnonkasvien suojelemisen ajatus levisi kaikkialle sivistyneeseen maailmaan; niinpä J. kivilajeista. P. Kokouksessa todettiin mm. Voimakas väestön lisääntyminen ja elinkeinoelämän kehitys aiheuttivat, että maa tarvittiin yhä tarkemmin ihmisen käyttöön. Metsiä ja soita raivattiin pelloiksi, kylät ja kaupungit laajenivat, rakennettiin tehtaita ja voimalaitoksia, teitä, kanavia ja rautateitä. Metsien mukana hävisivät tyypilliset metsäkasvit, ja tilalle tulivat au keita paikkoja suosivat niittyjen, rantojen ja kallioiden kasvilajit, jotka kilpailivat tilasta eteläisemmistä maista vaeltaneiden rikkaruohokasvien kanssa. Harvinaisuutensa takia tai jostakin muusta syystä häviämisen vaarassa olevien luonnonkasvien suojelu tuli Keski-Euroopan maissa ajankohtaiseksi viime vuosisadan lopulla, jolloin luonnonsuojelua ryhdyttiin toteuttamaan luonnontieteilijöiden ja kotiseututyön harrastajien toimesta. K. Kun Eurooppa vielä vuosituhantemme alkupuolella oli pääasiallisesti metsien peitossa, niin että orava olisi saattanut puusta puuhun hyppien välillä kertaakaan maahan laskeutumatta loikkia Uralilta Atlantin rannikolle saakka, metsät olivat nyt saaneet laajoilta alueilta väistyä peltojen ja laidunmaiden sekä kylien ja kaupunkien tieltä. lehtokeskukset raivattiin ja asutettiin jo varhain, ja niiden vaateliaille metsäkasveille on jäänyt vain pieniä rippeitä entisistä biotoopeistaan viimeisiksi turvapaikoiksi. 1864. Erityisen järjestelmällisesti kasvien niinkuin muunkin luonnon suojelua ryhdyttiin kohta tämän vuosisadan alusta lähtien toteuttamaan Saksassa, jossa kasvitieteilijä Hugo Conwentz tuli Preussin valtion luonnonsuojeluviraston johtajaksi. Juuri nämä ns. Vaateliaat kasvilajit ovat ensi sijassa keskittyneet sellaisille seuduille, joilla kallioperä on koostunut kasveille edullisemmista liuskeym. 1898 pitämässään esitelmässä. mammuttipetäjä ( Sequoiadendron giganteum ), perustettiin v
e ovat sii• joutuneet kärsimään täällä äärimmäisellä pohjoisrajallaan sekä ilmaston muuttumisen että ihmisen toiminnan takia. Tämä kuuluu kasvimaantieteellisesti erityisen mielenkiintoisiin suokasveihin, jota Fennoskandian ohella tavataan vasta Länsi-Siperiassa ja siitä itään. Tietyissä oloissa sitä sentään saatetaan valvoa hvvinkin tehokkaasti, esim. Aikaisemmin olivat meillä Suomessa myös oppikoululaiset vaarana harvinaisille kasvilajeille, kun heidän oli kerättävä oma herbaario. Luonnonkasvien suojelu vinneisyytensä pohjoisrajan Suomessa, ja niiden mahdollinen häviäminen tietää siis koko lajin levinneisyysalueen supistumista. Pohjois-Euroopassa vuorostaan ovat rauhoitettuja monet siellä harvinaiset, mutta Keski-Euroopassa tavalliset lajit. Belgiasta on joitakin aikoja sitten ilmestynyt tutkimus, josta käy ilmi ka vilajien häviäminen entisiltä ka vupaikoiltaan. no J. Tietyt lajit on saatettu rauhoittaa täydellisesti, jolloin niiden ja myös niiden siementen keräily on sallittu vain luonnonsuojeluviran,omaisten lu·valla. Keski-Euroopassa useimmat suot on jo täydellisesti tuhottu. Rauhoitettujen lajien luettelot ovat tietysti eri maissa erilaiset jo maan sijainnista ja luonnonsuhteista riippuen. Monien ruohojen lisäksi näihin vaateliaisiin lajeihin kuuluu myös useita lehtimetsävyöhykkeen puita, niinkuin vaahtera, saarni, vuorija kynäjalava sekä pähkinäpensas, joiden levinneisyysalue oli laajimmillaan jääkauden jälkeisen lämpökauden aikana. Suomessakin, missä soita vielä on runsaasti, ovat varsinkin ravinteiset, ns. Toiset lajit, joilla on tiettyä -kaupallista··arvioa, on taas rauhoi·tetti:t kaupiti:eh:ilta-jå · sitä · varten keräämiseltä. suopursu on kokonaan hävinnyt Baijerista, jossa se kasvoi vaivaiskoivun ja muiden pohjoisten jääkautisten reliktien mukana vielä tämän vuosisadan alkupuolella. Heitä vastaan laki useimmiten on voimaton, sillä sen valvominen on käytännössä monesti mahdotonta. Joissakin inaissa rauhoitus on vöimassa yleisesti, toisissa taas vain sdliisilla alueilla,joilla laji on erityisen uhanalainen. Keski-Euroopassa saattavat esim. Rauhoitus saattaa olla asteeltaan erilaista. Muutamat niistä tarvitsevat erityistä suojelua. Mau'170 Suomessa on tavattu luonnonvaraisina 29 orkideaeli kämmekkåiajia. Etsimme mm. On tosin keräilijöitä, jotka eivät kunn101ta rauhoitusmäärä yksiäkään, joita he monesti pitävät turhina ja heidän henkilökohtaista vapauttaan rajoittavina. Itse jouduin aikanani kerää. Valitettavasti rauhoitusmääräykset suurelta osaltaan kohdistuvat sekä ammattiettä harrastelijabotanisteja vastaan, sillä monet harvinaiset kasvit ovat saattaneet joutua vaaraan juuri heidän takiaan. Kauniskukkaisimmat lajit, kuten neidonkenkä (Calypso bulbosa, kuva vieressä) ja tikankontti (Cypripedium calceolus, kuva vier. Suomessakin on serpentiiniraunioinen ( Asplenium adulterimttJJ) ainakin melkein hävinnyt toiselta kasvupaikaltaan liian innokkaan ja varomattoman keräilyn takia. Lopulta lajia löytyi pari yksilöä erään kaurapellon ojan reunalta, ja niihin meidän oli tyydyttävä, koska retkeilyn aikataulu ei sallinut lähteä etäällä maantiestä olevifö soille. Kotilaisen aikaisempien muistiinpanojen mukaan tätä saraa piti kasvaa Kajaanin tienoilla helposti saavutettavilla paikoilla lähellä maantietä, mutta aina kun tulimme asianomaiselle paikalle, siinä oli entisen suon sijasta uudistalo viljelyksineen. Tikankontti on vähentynyt myiis siksi, että sen asuinpaikat, kalkkiseuh!Jen rehevät korvet, on otettu viljelykseen. Noin 1 300 :sta putkilokasvista on kokonaan hävinnyt 59 lajia. Niinpä esim. Havainnollisen kuvan tästä sain, kun valmistelimme Suomessa vuonna 1961 järjestettyä kansainvälistä kasvimaantieteellistä retkeilyä. Tarvittaisiin enemmän tällai ia yksityiskohtaisia selvityksiä osoittamaan, kuinka nopeata alkuperäisen kasvilajiston muuttumista ja köyhtymistä soiden kuivatus ja eraat muut ihmisen toimenpiteet ovat aiheuttaneet. RAUHOITTAMINEN Monissa maissa on harvinaisia tai muuten häviämisen vaarassa olevia kasvilajeja rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Molemmat lajit on rauhoitettu. sellaiset metsäkasvit kuin talvikit ja lieot, samoin lumpeet, jotka Pohjois-Euroopassa vielä ovat tavallisia, kuulua rauhoitettuihin kasveihin. Siellä poliisin saalis saattoi jonakin sunnuntaina nousta satoihin rauhoitettujen kasvien yksilöihin. Näin tapahtui ainakin 1930luvulla. eutrofiset suot jo kuivatut maar, eteläpuoliskossa, ja monet niiden alunperinkin harvinaisista kasvilajeista ovat käyneet vielä harvinaisemmiksi. sellaista suota, jolla olisi kasvanut velttosara (Carex laxa ). sivulla) tarvitsevat suojaa poimijoita vastaan. Sammalista on kadonnut jäljettömiin yli 100 lajia, eli joka kuude . vuoristoissa, joissa on tultava alas kapean solan ka•Jtta, jonka suulla poliisit voivat tarkastaa kantamukset; näin olen todennut tapahtuvan ainakin Allgäun Alpeilla Baijerissa. SOIDEN TUHO Suokasvien osalta tilanne on monissa maissa vielä vaikeampi kuin metsäkasvien, sillä suon kuivatus merkitsee tavallisesti sen alkuperäisen kasvilajiston täydellistä häviämista
Viime aikoina kemiallisen teollisuuden tuotteet ovat suurimmaksi osaksi sivuuttaneet kasvimaailmasta saadut tämänkaltaiset hyödykkeet, mutta vielä viime vuosikymmeninä varsinkin sotien aikaan on mm. Luonnonsuojelun on siis oltava jatkuvasti varuillaan, sillä uhka harvinaisia kasveja vastaan saattaa tulla varsin odottamattomaltakin taholta. Edelweiss (Leontopodium alpinutJJ) ja alppiruusut ( Rhododendron) . Alppitähti oli aikaisemmin yleinen alppiseutujen niittykasvi, mutta nykyään sitä kasvaa ainoastaan luoksepääsemättömillä kalliojyrkänteillä. Keltakatkero (Gentiana lutea, kuva vieressä') on kaivett11 sukupuuttoon monilta alppiseuduilta, kun sen juurta on tarvittu enziaanij uoman valmistukseen. Samaan suuntaan on kehitys käynyt Korkealla Tatralla. Toiselta puolen kasvien keräilyn lopettaminen on tuntuvasti vähentänyt oppilaiden lajintuntemusta, ja ilmeisesti myös harrastelijabotanisteja syntyy vähemmän kuin aikaisemmin. Tällaista luonnon köyhtymistä ja kauneuden häviämistä ihmisten ajattelematon egoismi voi saada aikaan. Itävallan Alpeilla aikoinaan suoritettu laskelma. PoitJJinta ja keräily voivat muodostua sille kohtalokkaaksi. Gentiana acaulis -katkeran vähenemisestä osoittaa vakuuttavasti, mitä vahinkoa rajaton kukkien poimiminen saa aikaan: vilkkaan matkailupolun varrella lajin kukkien määrä putosi 0,8 hehtaarin alalla viidessä vuodessa 24 500 :sta 1 500 :aan. tavaksi. Halutuimmat kasvilajit ovat saattaneet joutua tästä kärsimään. Tämä orkideainnostus, joka pitää yllä huomattavaa kansainvälistä liiketoimintaa, on saanut aikaan vielä monin verroin tuhoisampia seurauksia orkideojen trooppisissa kotimaissa, mistä häikäilemättä on raastettu markkinoille näitä ihmeellisiä ja viehättäviä kasveja, lainkaan välittämättä, jääkö niitä luonnollisille kasvupaikoilleen vain häviävätkö ne sieltä kokonaan. L11onnonkasvien mojel11 mään 200 lajia, mutta sitten määrää vähennettiin, kunnes keräilypakko nyt on poistettu kokonaan. Viereisen sivun kuva esittää komeaa miekkavaikkua (Cephalanthera longifolia), joka on Ahvenanmaan rauhoitettu kasviharvinais11us. Munkkien tarunhohteisen liköörireseptin kasvivalikoiman kerääminen ei toivottavasti ole aiheuttanut näin tuhoisia seurauksia. Saksassa ilmestynyt »Kräuterbucheja », joissa esitellään lääkekasveja. Kun oppilaat usein innostuivat etsimään juuri harvinaisia kasveja, joutuivat seudun kasviharvinaisuudet vuodesta toiseen jatkuvan verotuksen kohteeksi, ja moni esiintymä saattoi näin kadota kokonaan. alppimaiden alppitähti l. on aiheuttanut Suomessa kaupunkien lähistöllä kallioimarteen tuntuvaa vähenemistä, kun sen juurakkoa on kerätty epifyyttisten orkideojen kasvualustaksi. KASVIEN PERINTEELLISET KÄYTTÖTAVAT Kasvien käyttö lääkitykseen, värjäykseen ja moniin muihin tarkoituksin on ikivanhaa. Kämmeköiden alkuperäisten kasvupaikkojen, sademetsien ja vuoristojen sumumetsien raivaaminen on puolestaan kaventanut epifyyttisten orkideojen elintilaa. Viime aikoina kovin yleistynyt trooppisten kämmeköiden eli orkideojen viljely huonekasveina esim. KAUNIIT KUKAT Kasvien hyötykäyttö on mitä moninaisinta, ja yht'äkkiä voi ilmaantua uusia käyttötapoja, jotka saattavat kohdistua hyvinkin voimakkaasti johonkin kasvilajiin. Niiden joukossa oli myös sellaisia lajeja, joiden massakeräily olisi helposti hävittänyt ne täydellisesti monilta seuduilta. Komea keltainen katkero (Gentina lutea) ja eräät muut isokokoiset alppiniittyjen katkerolajit, joiden juuret on havaittu sopiviksi karvaanmakuisen katkeroj uoman, »enzianin», valmistukseen, on kaivettu eräiltä alppiseuduilta lähes sukupuuttoon tämän takia. Mainittakoon, että Suomen valtiollinen alkoholimonopolikin ilmoitti joitakin vuosia sitten haluavansa ostaa tiettyjä kasvilajeja tuotteittensa maustamiseen. Monet kauniskukkaiset kasvit ovat tunnetusti myös Euroopan maissa joutuneet kukkia ja kauneutta rakastavien ihmisten mielenkiinnon kohteeksi, niin että niitä on pitänyt yrittää suojella lain avulla. Klassillisia esimerkkejä tällaisista lajeista ovat mm. Mutta täytyihän vuoristoretkeltä palattaessa toki olla muistona kukka hatussa tai kimppu maljakkoon tuotavaksi! Kivikkopuutarhat, joista nopeasti tuli muotiasia samoin kuin orkideojen tai kaktuksien kasvattamisestakin, ovat huomattavasti lisänneet Alppien ja muiden vuoristojen kukkarunsauden verottamista. Luonnonkasvit eivät ole jääneet huomaamatta myöskään alkoholijuomien valmistajilta yleensäkin voitaneen sanoa, että ihmiskunnan kekseliäisyys luonnon hyödykkeiden käyttämisessä on juuri alkoholijuomien raaka-aineiden löytämisessä osoittautunut vaikut172 Ihmisen mieltymys väkeviin juomiin saattaa käydä kohtalokkaaksi luonnonkasveillekin. Lappiin lomamatkalle, ja varsinkin jälkeläistensä menestyksestä huolehtivat äidit olivat innokkaita täyttämään sen tunturien kasviharvinaisuuksilla tietenkin autuaallisen tietämättöminä rauhoitusmääräyksistä. Kasviprässi otettiin usein mukaan myös perheen lähtiessä esim. Monet vuoristojen matalakas
173
Näin on ta. Kaupittelulta rauhoitettiin samanaikaisesti kuusi kasvia, mm. Sen samoin kuin muidenkaan kaupallisesti rauhoitettujen lajien häviämisestä ei sinänsä ollut pelkoa, mutta rauhoittamisella tahdottiin varmistaa niiden perinteellinen sija suomalaisessa maisemakuvassa. Luonnonkasvien suojelu Palosara (Carex atrofusca, vas. Tästä on joutunut kärsimään myös kangasvuokko ja etenkin sormilehtinen kylmäkukka ( A nemone patens), joka kasvaa nykyisessä Suomessa vain pienellä alueella Etelä-Hämeen harjumailla. ) ja nuokk11rikko ( Saxifraga cernua, oik.) ovat L apin rauhoitettuja kasviharvinaisuuksia. SUOMEN K AUNIIT KUKAT Myös Suomesta, joka sentään on varsin harvaan asuttu maa, on jo puhuvia esimerkkejä kauniskukkaisten kasvien vähenemisestä liiallisen poimimisen seurauksena. Sitä poimittiin kuitenkin jatkuvasti runsaasti kotien maljakoihin ja se oli mm. Rakennustarkoituksiin käytettävän soran ja hiekan otto taas on tullut sangen vahingolliseksi monille harjukasveille. Helsingin kaupungin toreilla ja kukkakaupoissa, että se hävisi useilta paikkakunnilta kokonaan. telu kiellettiin. Sitä poimittiin niin runsaasti myytäväksi mm. Tähän tarkoitukseen perustetun luonnonsuojelualueen ei yleensä tarvitse olla alaltaan laaja, jos pidetään huolta siitä, ettei sen välittömässä ympäristössä tapahdu muutoksia, jotka vaikuttavat vahingollisesti lajin viihtymiselle välttämättömiin valaistusja kosteussuhteisiin ja muihin ekologisiin tekijöihin. PIENET SUOJELUALUEET Ainoa luotettava keino harvinaisen kasvin suojelemiseksi on siis sen kasvupaikan julistaminen luonnonsuojelualueeksi. Tunnetuin niistä on kangasvuokko, joka aikaisemmin kasvoi monin paikoin yleisenä Etelä-Suomen poikki kulkevan Salpausselän päätemoreenimaiseman alueella. YMPÄRISTÖN MERKITYS Kasvin rauhoittaminen lain nojalla ei valitettavasti läheskään aina pysty takaamaan sen säilymistä kasvupaikallaan, koska lajin rauhoittaminen ei estä paikan käyttämistä taloudellisiin tarkoituksiin. suosittu äitienpäiväkukka. Laki voi siis suojella kasvia keräilijöiltä ja kaupittelijoilta, mutta sen kasvupaikka voidaan sen estämättä raivata pelloksi tai rakennusalueeksi. Molemmat tarvitsevuiset, suurija runsaskukkaiset kasvilajithan ovat kuin varta vasten luotuja juuri kivikkopuutarhoihin. Valitettavasti puutarhan omistajan ilo usein vielä jää lyhytaikaiseksi, sillä varsinkin alpiinisen vyöhykkeen kasvilajit kuolevat helposti tasanko maalle istutettuina. Samana v uonna Suomessa rauhoitettiin kokonaan 107 muuta kasvilajia, joista suurin osa on Lapin tuntureiden arktis-alpiinisia harvinaisuuksia. Monien sen entisten löytöpaikkojen tilalla amottaa nyt sorakuoppa, jossa mahtavat kaivinkoneet jatkuvasti pienentävät sen kasvualaa. Häviäminen hidastui jonkin verran, kun lajin kaupit174 vat suojelua, mutta kauniskukkainen j a helposti havaittava nuokkurikko on sr111ret11massa vaarassa joutua poimiian tai keräilijän saaliiksi. Niinpä rauhoitettu siperianlillukka ( Rubus humulifolius) tuho utui Suomen ainoalta kasvupaikaltaan, kun paikalle perustettiin asuntoalue. Tällaisia suojelualueita voidaan sen vuoksi perustaa asutuille seuduillekin, joilla ei enää ole mahdollisuuksia laajoihin reservaatteihin. Kun kukan mukana leikattiin irti lehtiruusuke ja sen keskellä oleva uudistussilmu, väheni yksilömäärä edelleen huolestuttavasti. N yt kangasvuokko on ollut vuodesta 1952 lähtien kokonaan rauhoitettu, ja se on sen jälkeen ainakin joillakin paikkakunnilla vähitellen elpynyt. sinivuokko, joka niinikään oli varsinkin pääkaupungin vaikutuspiirissä alkanut tuntuvasti vähentyä innokkaan poimimisen takia. Varsinkin aikaisin keväällä puhkeavat kukat, jotka ensimmäisinä pitkän, kylmän talven jälkeen ilmestyvät koristamaan lumen alta paljastuvaa maata, ovat saaneet kalliisti maksaa tämän pioneerinrohkeutensa. Tästä on myös se etu, että lajille tyypillinen elinympäristö, biotooppi säilyy luonnontilaisena
Minun ei tarvitse mainita sen kaukaisempia esimerkkejä kuin Tatran ja Riesengebirgen kotoperäiset 1. saattavat aiheuttaa monen nykyään vielä enemmän tai vähemmän tavallisenkin kasvilajin levinneisyysalueen radikaalia supistumista. marjasäilykeja likööriteollisuudessa, on häviämässä laajoilta Etelä-Suomen aloilta. pahtunutkin monissa tapauksissa esim. Keski-Euroopassa. K. Tämä Ahvenanmaan kasviharvinaisuus on rauhoitettu. Kimalaisorhon (Ophrys muscifera ) kukat muistuttavat erehdyttdvå'sti hyö'nteisiä. Tähän on Suomessa aivan erityinen syy, koska A. Samanlaista tapahtuu meren ja sisävesien rannikoilla, jonne matkailu niinikään suuntautuu. VIIMEINEN PELASTUSKEINO Nykyisen kehityksen valossa on ilmeistä, että osa kasvilajeista kuolee sukupuuttoon ihmisen toiminnan seurauksena kaikesta huolimatta, niinkuin tähänkin mennessä jo monille lajeille on tapahtunut. Sellaiset laajoilla alueilla vaikuttavat tapahtumat kuin metsien lannoitus ja teknillistyvä metsien uudistaminen, viimeistenkin soiden ojittaminen, vesistöjen säännöstely ja likaantuminen ym. endeemiset ja arktis-alpiiniset jäännelajit, joiden tutkimus on ollut merkittävällä tavalla vaikuttamassa Tshekkoslovakian kasvitieteen kansainväliseen arvonantoon. Kaunis ja erikoinen ulkonäkö' voivat houkutella poi17lijoita ja keräilijö'itä. Luonnonsuojelun taholta onkin ryhdytty toteuttamaan laajaa soiden rauhoitussuunnitelmaa, jotta vielä yhdennellätoista hetkellä saataisiin pelastetuksi näytteet mahdollisimman monista suotyypeistä. Onkin esitetty ajatus, että kasvitieteellisten puutarhojen pitäisi ottaa häviämisen vaarassa olevien kasvilajien pelas175. Vuoristoihin rakennetut tiet ja matkailuhotellit hisseineen ja muine laitteineen ovat ottaneet haltuunsa monen harvinaisen vuoristokasvin kasvupaikan, ja tuhatlukuiset turistit tallaavat jalkoihinsa niitä vuosi vuodelta lisääntyvin määrin. MAAN VIRKISTYSKÄYTTÖ Emme saa myöskään aliarvioida lö,;,,-...,__~----""""-.--" sitä vaikutusta, mikä voimakkaasti kehittyneellä matkailulla ja ulkoiluharrastuksella on kasvimaailmaan. Esim. Suurin tämä vaara on maapallon kasvistollisesti rikkaimmilla seuduilla, samaten eristetyillä valtamerten saarilla, joiden alkuperäinen kasvillisuus usein on lähes täydellisesti tuhottu. Cajander juuri loi yleisesti käytössä olevan suotyyppisysteemin ja soiden tutkiminen on jatkuvasti suomalaisen kasvitieteen ja paleontologian keskeisiä aiheita. Väkiluvun kasvu ja maan käytön jatkuva lisääntyminen erilaisiin tarkoituksiin tekevät kuitenkin välttämättömäksi uusien suojelukohteiden perustamisen laajassa mitassa, jos aiomme estaa luonnonvaraisen kasvilajistomme peruuttamattoman köyhtymisen. Siperianlillukka ( Rubus hu1llulifolius) hävisi ainoalta meikäläise/td kasvupaikaltaan, kun sen päälle rakennettiin Jyväskyldn kaupunkia. Kuitenkin juuri vuoristojen kasvilajista sisältää taksonomisessa ja kasvimaantieteellisessä mielessä erinomaisen arvokasta aineistoa, jonka häviäminen olisi korvaamaton menetys sekä tieteelliselle tutkimukselle että koko ihmiskunnan kulttuuriaarteistolle. Sellainenkin suokasvi kuin suomuurain, jonka marjoilla on suuri kysyntä mm. Suomessa ojitetaan viimeisetkin suot noin kymmenen vuoden kuluessa nykyisellä vauhdilla, maan pohjoisimpia perukoita lukuunottamatta, missä ojituksen ei lasketa taloudellisesti kannattavan
Vieraiden elementtien voimakas leviäminen on hämmentänyt kasvimaailman alueellisen omaperäisyyden ja aiheuttanut eri puolilla maapalloa ikävää köyhtymistä ja yksitoikkoistumista alkuperäisen lajiston kustannuksella. Perustamalla sopiviin maastokohtiin ulkopuutarhoja erikoisia ekologisia vaatimuksia omaaville lajeille, tässä tehtävässä voitaisiin melkoisessa määrin onnistua. Kasvien siirtymistä maasta maahan ja maanosasta toiseen tapahtuu jatkuvasti. Niinikään Amerikasta tullut vesirutto ( Elodea canadensis) on pystynyt valtaamaan itselleen tilan luonnontilaisessa järvikasvillisuudessa myös Suomessa ainakin toistaiseksi, mutta esim. Joissakin maissa onkin jo ryhdytty suoranaiseen hävityssotaan maastoon tunkeutuneita vieraita lajeja vastaan. » Näin siis Darwin kertoo EteläAmerikasta. Tällainen oli siis Sant Helenan niinkuin niin monen muunkin valtameren saaren omalaatuisen flooran kohtalo. lhtJJinen on tuonut sen sinne V älimeren maista. UUDET TULOKKAAT Luonnontilaisen flooraa suojelemisesta puhuttaessa ei voida unohtaa vieraiden kasvilajien merkitystä alkuperäisen lajiston häviämisessä. taminen ohjelmaansa. Niinpä Darwin kertoo matkaltaan v. Eurooppaan tulleet vieraiden maanosien kasvilajit ovat rajoittuneet kasvamaan pääasiassa rikkaruohoina asumusten lähellä ja viljelyksillä, vaikka jotkin niistä ovat saaneet merkittävän sijan maisemassa, niinkuin Opuntia ficus-indica -kaktus ja Aga176 ve atJJericana Välimeren maissa. Napoleonin vankilasaarelta Sant Helenalta hän taas ilmoittaa silloin löydetyn 7 46 kasvilajia ja että »näistä vain 52 on alkuperäistä kaikkien muiden lajien ollessa muualta, pääasiassa Englannista tuotuja, mikä siis selittää kasvillisuudessa ilmenevän britannialaisen leiman ». Kuinka paljon tämänkaltaisia esimerkkejä nykyään olisikaan aina Australiaa ja Uutta Seelantia myöten. Sitä oli tässäkin tapauksessa edeltänyt metsän hävitys, jonka villiintyneet vuohet ja siat olivat täydentäneet niin perusteellisesti, että tuskin yhtään puuta enää oli nähtävissä. Erinomaisena esimerkkinä tällaisista invasiolajeista ovat suurikokoiset Välimeren mykerökukkaiset, varsinkin latva-artisokan sukuinen Cy nara carduncultts ja maarianohdake ( Silybum marianum), jotka ovat levittäytyneet kerrassaan hämmästyttävän runsaina Argentiinan ja Uruguayn pampalle. alkuperäiseen metsäkasvillisuuteen vieraat lajit eivät ole päässeet tunkeutumaan. Ja hän jatkaa: »Monet muualta tuodut lajit ovat varmasti hävittäneet alkuperäisiä lajeja; ainoastaan korkeimmilla ja jyrkimmillä rinteillä vallitsee vielä alkuperäinen lajisto ». Siitä on esimerkkinä mm. 1832 Uruguayn Banda Oriental -maakunnasta, kuinka Cy nara cardunculus kasvoi siellä niin runsaana, että »monet (luultavasti monet sadat) neliömailit olivat piikkisen kasvimassan peitossa, eikä sen läpi päässyt sen enempää ihminen kuin eläin. Mutta ennen niiden tuloa sama maaperä on ylläpitänyt täällä, niinkuin muuallakin, rikasta kasvillisuutta. Usein tästä on seurannut myös arvaamatonta taloudellista vahinkoa. Näillä aaltoilevilla tasangoilla, missä tämä tiheikkö levittäytyy, ei mikään muu voi nyt elää. Epäilenpä, että koskaan ei ole todettu yhden kasvilajin vallaneen näin täydellisesti alaa alkuperäisiltä lajeilta. Muissa maanosissa sen sijaan on varsinkin siirtolaisten mukana tulleista eurooppalaisista kasveista usein tullut todellinen maanvaiva, ja ne ovat karkoittaneet alkuperäistä lajistoa laajoilta alueilta, varsinkin siellä, missä ihmistoiminta on jo alustavasti muuttanut alkuperäistä kasvipeitettä. Puutarhassa viljely antaa kuitenkin kulttuuri-ihmiselle vielä viimeisen tilaisuuden kasvikuntaa vastaan tekemiensä rikkomuksien ja laiminlyöntien sovittamiseen. D. Näin voitaisiin vähentää niitä tieteellisten arvojen ja myös ihmiselle tärkeiden kasveihin sisältyvän perintöaineksen menetyksiä, joita kasvilajien sukupuuttoon kuolemisesta koituu. Tätä varten olisi tehtävät jaettava kussakin ilmastovyöhykkeessä sijaitsevien kasvitieteellisten puutarhojen kesken. Luonnonkasvien suojelu Maarianohdake ( Silybum marianum) on paikoin vallannut maan täysin patJJpan alkuperäiseltä kasvillisuudelta. eteläamerikkalaisen vesihyasintin (Pontedefia crassipes) ja Lantana camara -pensaan levittäytyminen tropiikin vesistöissä ja metsäkasvillisuudessa. Asia on joka tapauksessa monilla maapallon seuduilla erinomaisen ajankohtainen. Onpa muuan taiteilija piirtänyt ne kuvaan, jonka on määrä esittää Ateenan Akropolista antiikin aikaan siis 2000 vuotta ennenkuin Kolumbus purjehti Amerikkaan. Tietenkään puutarhassa kasvattaminen ei kasvimaantieteellisessä sen paremmin kuin evoluutiomielessäkään vastaa lajin säilymistä luonnontilaisilla kasvupaikoillaan, joten joka tapauksessa olisi ensi sijassa pyrittävä takaamaan sen elämän jatkuvuus siellä, jos se suinkin vain on mahdollista
Sarake A. Lapinpb'llö'n pesäloj db't Suomessa vuosina 19551971. Preparaattori A. Sarake B. Suomessa säännöllisesti vuosittain pesivien lapinpöllöjen määrä on hyvin pieni (Taulukko 1). Vuoden 1968 täydellinen pikkunisäkäskato katkaisi suotuisan kehityksen pakottaen lapinpöllöt luopumaan pesinnästä ja kenties palaamaan takaisin itään. Aikaisemmin esimerkiksi 1900-luvun alussa ja 1930-luvulla esiintymisen painopiste oli pohjoisimmassa Lapissa. Muutos johtuu lähinnä viimeaikaisesta ilmaston kylmenemisestä, jonka seurauksena kaikki muutkin pohjoiset lajit ovat laajentaneet levinneisyysaluettaan etelään päin. HelletJJaalle ja Oulun y liopistolle etupäässä .ryysja talvikuukausina täytettäväksi toitJJitettujen lapinpb'llö'jen lukumäärät talvikausittain 1955-72. Tällaisia massaesiintymisvuosia ovat olleet vuodet 1966, 1967 ja 1970. Muiden Strix-suvun pöllöjen (meillä lehtoja viirupöllö) tavoin nämä Taulukko 1. Huonoina myyrävuosina ne saattavat jättää pesimättä. Taulukko 2. Hyvän myyrävuoden sattuessa idästä Suomeen ja Ruotsiin vaeltaneet lapinpöllöt jäävät runsain joukoin pesimään. JOUKKOESIINTYMISET Suurin osa lapinpöllöistä viettää kuitenkin kulkurinelämää vaeltaen pikkunisäkäskadon sattuessa uusille alueille. J oukkoesiintymisiä todetaan vain harvoin. Vuosina 19551971 löydetyistä 130 pesästä yli puolet, 67, on ollut TornionKainuun luonnonmaakunnan alueella. Taulukko 3. JOUKKOKUOLEMA Vuoden 1971 alkaessa myyriä ja 2 1967 22 1971 2 9 1968 2 11 1969 8 29 1970 28 1965/66 2 1970/71 5 1966/67 5 1971/ 1 1967/68 2 1968/69 1 1969/70 3 A B 3,4 % 44,0 % 79,0 % 33,3 % 15,5 % 19,7 % 98,2 % 97,6 % 1,2 % 1,2 % 0,6 % 1,2 % 2464 81 177. näkyy erittäin sel1955 1 1959 2 1963 1956 1 1960 4 1964 1957 1961 1 1965 1958 4 1962 4 1966 1955/56 1960/61 1956/57 1961/62 1 1957/58 1962/63 6 1958/59 1 1963/64 3 1959/60 1964/65 11 Saaliseläin Päästäiset Peltomyyrä Muut pikkujyrsijät Pikkunisäkkäät yhteensä Linnut Sammakot Saalita yhteensä västi talven 1964/65 lapinpöllöinvaasio, jonka vaikutus tuntui pesivien lapinpöllöjen määrissä vuosina 1965-67. Pesien lyhin väli oli vain 300 m. Myyräkantojen myötä alkoivat myös lapinpöllöt toipua kesällä 1969 ja seuraavana keväänä myyräkantojen ollessa huipussaan lapinpöllöjä pesi melkein kaikkialla, etenkin Oulun seudulla. parit pesivät vuosikausia samassa pesässä. Lapinpb'llö'n pesintäaikainen ravinto Suomessa vuosina 1966-70 tutkituilla 30 pesällä. Lapinpb'llb'n syy sja talviaikainen ravinto 22 vuosina 1962-70 tutkitun mahanäytteen perusteella. Noin 100 km 2 tutkimusalueella Oulun kaupungin metsissä pesi ainakin 8 lapinpöllöparia. Heimo Mikkola Lapinpöllöjen joukkokuolema vuonna 1971 Viimeisten 15 vuoden aikana Suomessa pesivien lapinpöllöjen levinneisyysalueen keskukseksi on muodostunut Oulun lääni. Taulukosta 2. Varsinaisesti lapinpöllö on Pohjois-Venäjän ja Siperian salaperäisten salojen asukas, joka täällä asuinalueensa länsirajoilla on esiintymiseltään hyvin epäsäännöllinen
Viideltä tiedossa olleelta pesäpaikalta saatiin toinen emoista Oulun yliopiston eläintieteen laitokselle täytettäväksi. Kajaanin Lehtikankaalta 1. Esim. Tämä johtuu siitä, että lapinpöllö on rakenteellisestikin erikoistunut heikosti käyrien kynsiensä ansiosta myyrien pyyntiin. Tilanteen täytyi hetkessä muuttua pöllöille katastrofaaliseksi. Vähintään saman verran lapinpöllöjä on kuulopuheiden mukaan täytetty laillisesti tai laittomasti kouluille ja yksityisille. Lapinpöllökannan tuho ei kuitenkaan ollut totaalinen, sillä maamme myyräkannat eivät onneksi romahda edes Oulun läänissä yhtäaikaisesti; niinpä esimerkiksi Suomussalmella oli vielä kesällä 1971 runsaasti myyriä. Peräti 1318 g painava naaras oli erittäin hyvässä kunnossa; kuolinhetkellä oli mahassa kolme kokonaista peltomyyrää ja yksi metsämyyrän puolikas. ENTÄ TULEVAISUUS Lapinpöllöpopulaation liikkuvuudesta johtuen joukkokuoleman merkitys tuskin muodostuu kovin suureksi. Suomessa tehdyissä ravintotutkimuksissa on lintujen osuus ollut vain vähän yli 1 %Peltomyyrä on ehdoton pääsaalis kaikilla pesillä; sen osuus koko aineistosta on lähes 80 % (Taulukko 3). 1971 löytynyt lapinpöllökoiras painoi vain 642 g ja tyhjä maha kertoi linnun olleen pitkään syömättä. Naaras olisi ollut pian valmis munimaan, sillä ovariot olivat kookkaat (23 X 10,2 mm) ja rakkulat suuria (5,4; 2,5; 2,3). Siitä huolimatta todelliset joukkoesiintymät on aina todettu juuri vaellusten jälkeen. EHDOTON RA VINTOSPESIALISTI Lapinpöllö on auttamattomasti erikoistunut suuresta koostaan huolimatta syömään vain pikkunisäkkäitä. Siksi on mahdollista, että pikkunisäkäskantojen romahdus voi aiheuttaa romahduksen myös Lapinpbllii on itäisten taigojen pesimäfintu, joka aika ajoin asuu Suomenkin pohjoisosien metsissä. Sotkamon Kiikariniemestä löytyi 5. Kaikkien suurvaellusten yhteydessä lukemattomia lapinpöllöjä on löydetty kuolleina. Talvisinkaan laji ei kuitenkaan syö muuta kuin pikkunisäkkäitä (Taulukko 3). Mikä sitten aiheutti lapinpöllöjen kuoleman. Se painoi vielä 1215 g, mutta maha oli tyjääkin tyhjempi. Vuonna 1966 se palasi uudelleen. Tämä näkyy hyvin syysja talviravinnosta; tutkituista mahoista suurin osa on ollut sellaisilta vuosilta, jolloin peltomyyrät ovat olleet hyvin vähissä. a1den lisäksi hiljeni yllättäen neljä vanhaa pesäpaikkaa, joilla lapinpöllöä oli kuunneltu soidinajan alussa helmi-maaliskuussa. Tilapäisen peltomyyräpuutteen lapinpöllö voi korvata päästäisillä ja muilla pikkunisäkkäillä, jotka normaalistikin kuuluvat sen ravintoon. 3. Siellä pesineet pöllöt säästyivät ja saivat poikaset lentoon. Vasta toukokuun 10. Emon oleskelusta huolimatta jäi tämäkin vielä vuonna 1970 asuttu pesä tyhjäksi kesällä 1971. 1930luvulla lapinpbllbjä tavattiin meillä runsaasti, mutta sitten se katosi melkein kokonaan. 1971 tapaturmaisesti kuollut lapinpöllönaaras edellisvuotisen pesän läheltä. 4. Tähän mennessä on Suomussalmelta tullut tietoon kaksi viime vuonna asuttua pesää, joista toisesta varttui kaksi lentokykyistä poikasta. 1971 saatu koiras painoi vieläkin vähemmän, 590 g, ja mahassa oli vain muutama myyrän karva muistona ajoilta, jolloin oli ruokaa tarjolla. D. Keväällä 1971 Oulun seudulla todettiin merkillinen lapinpöllöpopulaation massiivinen tuho, kun juuri pesimään asettuneet linnut kesken kaiken kuolivat. Tänä vuonna ( 1971) tapahtui uusi romahdus. lapinpöllöille. 4. Sukulaisistaan lehtoja viirupöllöstä poiketen se ei lainkaan pysty korvaamaan pikkunisäkkäiden puutetta esimerkiksi tarjolla olevalla linturavinnolla. 178 NÄLKÄVUOSI Jo 10.3.1971 löytyi Oulujärven jäältä Toukan saaren läheltä lumeen tuupertunut koiras, jonka mahassa ei ollut mitään. Vähäisistä havainnoista päätellen tuho oli koiraille kovempi, kun taas pesintään valmistautuneet hyväkuntoiset naaraat kestivät paremmin. Täytenä yllätyksenä lapinpöllöille tullut myyräkantojen äkillinen romahdus keväällä 1971 oli syynä raskaisiin tappioihin. Iin Olhavasta 20. tuli Kuhmosta ensimmäinen kuollut naaras. Ilmeisesti voimakas lisääntyminen hyvän ravintotilanteen sattuessa (jopa 69 poikasta) korvaa hetkessä vaellusten tappiot. Nämä 14 tuhoutunutta paria edustavat jo puolta edellisenä kesänä varmuudella pesineitä 28 parista. Alkutalven hyvästä ravintotilanteesta olivat osoituksena myös Alavieskan Jukulaismaan lapinpöllöemon kevättalvella oksentamat neljä palloa, joista määritin 15 peltomyyrää ja kaksi metsämyyrää. Lapinpblliijen joukkokuolema vuonoa 1971 pöllöjä oli erittäin runsaasti, mutta sitten tapahtui jotain aivan yllättävää. Ylläkuvatun kaltaista katastrofia ei tosin ole tiedossani, mutta ehdottomana ravintospesialistina lapinpöllö tuskin koskaan selviää tappioitta esiintyrnisalueen myyräkantojen romahtaessa
On syytä korostaa sitä, että Eesti on ainoa Baltian maa, jossa vielä on karhuja. Ne ovat valinneet asuinalueikseen pääasiassa tasavallan koillisosissa sijaitsevat metsät, mutta niitä esiintyy jonkin verran myös tasavallan keskiosissa. Mitä sitten kertovat nämä erikoislaatuiset metsien vastauslomakkeet . Kuoleeko susi kenties kokonaan sukupuuttoon. Jänikset ovat samoin lisääntyneet. Vain kolme v uotta sitten niitä oli 7 700. Menneenä keväänä laskettiin kaikki soitimella olleet metsot ja teeret erittäin tarkkaan. S. Metsojen lukumäärä on pysynyt viime vuosina hyvin ta180 saisena niitä on noin J 000, teeriä sen sijaan on tätä nykyä 44 000. Viime keväänä tehdyn laskennan mukaan Eestissä on noin 130 karhua eli jokseenkin yhtä paljon kuin Suomessa. Vuonna 1969 väheni jänisten määrä selvästi. Ei naapurimaassa Latviassa eikä liioin Liettuassa ole tavattu karhuja moniin vuosiin. Susia laskettiin vain 17 yksilöä. Myös mäyräkanta on kasvanut huomattavasti niitä on 5 500. Viimeisen laskennan mukaan elää Eestin metsissä noin 130 karhua. Ketut ja supikoirat ovat vähentyneet lähes puoleen entisestään. K arhulla ei ole mitään pelättävää mesikämmen nauttii hallituksen tarjoamaa suojaa. D avydov Eestin neli jalkaisten väestönlaskenta Eestissä on suoritettu kaikkien nelijalkaisten »väestönlaskenta». Vain erittäin harvoin metsästäjät saavat erikoisluvalla ampua karhun. Luontoa rakastavien ei tarvitse olla huolissaan: susia ei tuhota. Suomen karhukanta hupenee Eestin säilyy, sillä siellä karhujen metsästys rajoittuu ainoastaan niiden yksilö"iden poistamiseen, jotka ovat osoittautuneet vaarallisiksi. Tämä auttoi metsästysrajoitusten maaraamisessä. Metsämiehet ja tiedemiehet huolestuivat tilanteesta. Tässä on hyvänä apuna metsän »väestönlaskenta », koska se auttaa käyttämään järkevällä tavalla hyväksi ihmiselle hyödyllistä metsän elävää rikkautta.. Petoeläimiä on tänä vuonna vähemmän kuin aikaisemmin. Metsissä asustaa tällä hetkellä 10 500 hirveä. Tällöin on kyseessä jokin kiertelevä yksilö, joka on vaaraksi kotieläimille tai ihmisille. Metsäkauriiden pääluku on lisääntynyt kolmen viimeisen vuoden aikana 13 000 :lla ja niitä on n yt 43 000. Ryhdyttiin tarmokkaisiin toimenpiteisiin, ja tällä hetkellä jänisten ja rusakkojen yhteismäärä on kasvanut 124 tuhanteen. Ne kertovat, että metsäja metsästystalous sujuu tasavallassa hyvin
Eestin luonnonsuojelun seuraan kuuluu yli 7 000 luonnonsuojelusta kiinnostunutta jäsentä (väkiluku on 1,4 milj.). Mainitulla alueella pyritään nostamaan jokaisen hehtaarin tuottoa. A. Sen esimiehenä toimii metsätalousja luonnonsuojeluministeri sekä sihteerinä luonnonsuojeluhallituksen johtaja. Samoin valmisteltiin tarvittavaa lainsäädäntöä. Metsätalouden ja luonnonsuojelun tutkimuslaitoksen yhteydessä on kaksi luonnonsuojelua käsittelevää osastoa. Eestin tiedeakatemian luonnonsuoj elutoimikunta organisoi luonnonsuojelun tieteellistä tutkimustyötä. Sen pääasiallisena työnä on luonnonsuojeluaatteiden tunnetuksi tekeminen sekä käytännölliset työt luonnossa juridisten jäsenten (kolhoosit, sovhoosit, yritykset) avulla. J. Metsätalousja luonnonsuojeluministeriiin toimintapiiriin kuuluvat metsätalous, sisävesien kalatalous ja siihen liittyvät suojelutoimenpiteet, metsästystalous ja metsästyksenvalvonta, maisemien, ympäristön sekä rauhoitettujen alojen ja kohteiden suojelu. LUONNONSUOJELUORGANISAATIO Eestissä on laaja valtakunnallisten ja yhteiskunnallisten luonnonsuojeluorganisaatioiden verkosto. Ensimmäinen päätoiminen luonnonsuojelutarkastaja tri Gustav Vilbaste toimi jo 1930-luvun loppupuolella. ha). suojametsiköitä. 1955 perustettiin Eestin tiedeakatemian yhteyteen luonnonsuojelutoimikunta, joka alkoi koota sodalta säästynyttä aineistoa ja organisoi asianharrastajain avulla rauhoitettavien kohteiden järjestelyä. Toiseen maailmansotaan mennessä oli rauhoitettu satoja aarnipuita, siirtolohkareita ja koko joukko suurempia tai pienempiä alueita. Ministeriössä toimii luonnonsuojeluhallitus, joka työskentelee varsinaisesti luonnonsuojelun järjestäjänä. Valtakunnallinen maanparannus-ja vesitalouslautakunta, kuten nimikin sanoo, johtaa maanprannusta ja vesitaloutta sekä vastaa vesistöjen suojelemisesta saastumiselta. Piiperille, prof. LUONNONSUOJELUN KESKUSELIMEN TEHTÄVÄT Metsätalousja luonnonsuojeluministeriö on toiselta puolen talouselin, jonka hallintaan kuuluu n. Luonnonsuojelun aatteet levisivät kansan keskuuteen, siitä kiitos ennen kaikkea huomattaville tiedemiehille prof. Ministeriön alaisuuteen kuuluu suunnitteluorganisaatio, jonka yhteydessä on myös viheralueosasto vastaavien suunnitelmien koostamista varten. 1/3 maan alueesta (1,46 milj. V. Suojametsien osasto tutkii kaupunkien lähellä olevia viheralueita, puistometsiä yms. Luon181. Mathiesenille ja tri G. Kaikki valtion metsäviranomaiset, metsänvartijasta alkaen ovat vastuussa luonnonsuojelusta omalla toimialueellaan. Erityiset järjestöt huolehtivat Baltianmeren kalavarojen ja maanalaisten rikkauksien suojelusta. Nykyään luonnonsuojelu on taloudellinen ja sosiaalinen tehtävä, jolle ei ole luonteenomaista ainoastaan tiettyjen alojen passiivinen suojelu vaan ihmisen ja luonnon välisten suhteiden aktiivinen sääntely ja luonnon suunnitelmallinen moninaiskäyttö. H einäkuun 7. Toinen maailmansota käytänöllisesti katsoen pysähdytti luonnonsuojelutyön Eestin alueella n. viideksitoista vuodeksi. F. Maassa on lisäksi koko joukko yhteiskunnallisia luonnonsuojeluelimiä. Buchholzille, prof. Vilbastelle. Rinnan päätavoitteena olevan puuntuoton suurentamispyrkimyksen kanssa pyritään lisäämään metsän moninaiskäyttöä ja metsän sivutuotteiden määrää. Kaikkien laitosten ja organisaatioiden velvollisuutena on noudattaa toimikunnan päätöksiä. Toiselta puolen ministeriö on valvontaelin, joka johtaa ja suuntaa sekä samalla valvoo l.uonnonsuojelutoimintaa koko valtiossa. päivänä 1957 astui voimaan Eestin luonnonsuojelulaki, jolloin muodostettiin valtakunnallinen luonnonsuojeluelin (luonnonsuojeluhallitus), perustettiin valtakunnalliset luonnonsuojelualueet ja rauhoitettiin luonnonsuojelukohteita. Eestin ministerineuvoston luonnonsuojelutoimikunta koostuu sellaisten keskusvirastojen johtohenkilöistä, jotka toimivatluonnonvarojen käytön ja suojelun alalla, ja sen tehtävänä on luonnonsuojelutyön tarkoituksenmukainen koordinointi. Läänien ( raijoonien) toimeenpanevien komiteoiden luonnonsuojelutoimikunnat koordinoivat luonnonsuojelutyötä maakunnallisten elinten kesken. Heino Luik Eestin luonnon suojelu Luonnonsuojelutoiminnan alkuna Eestissä voidaan pitää vuotta 1910, jolloin Saarenmaan länsirannikolla sijaitseville Väina-saarille perustettiin Baltianmaiden ensimmäinen luonnonsuojelualue, Vilsandi-niminen lintujen valtakunta. Kaikissa metsätalousalueissa on valtakunnalliset luonnonsuojelutarkastajien ryhmät
Luonnollisesti laitoksen toistenkin osastojen työ liittyy saumattomasti luonnon monipuolisen ja tarkoituksenmukaisen käytön perusajatukseen, niinpä esimerkiksi metsänhoito-osastossa tehdään tutkimustyötä kaivosyms. teiden rakentami nen, mutta näiden ohella myös metsästystalous (yli 20 valtakunnallista metsästystalousaluetta), sisävesien kalatalous (4 kalanviljelylaitosta ja 4 valtakunnallista kalatalousaluetta), virkistysalueiden ja kaupunki en ympäristömetsien hoito (1 motelli, 1. Palavakivivarat kohoavat 10 miljardin tonnin tienoille, ja vuotuinen käyttö on 17 miljoonaa tonnia. Myös voimateollisuuden sivuotuotetta, palavakivituhkaa, käytetään rakennusmateriaalien valmistamiseen sekä happamien maiden kalkitsemiseen. Metsät käsittävät 34 % Eestin pinta-alasta, ja pääpuulajit ovat mänty, kuusi ja koivu. Keskimääräinen kasv u on 2,83 m 3 /ha. Eestin luonnon suojelu nonsuojeluosastossa taas tehdään tieteellistä tutkimustyötä metsästystaloudesta, luonnonsuojelualueista ja luonnonharvinaisuuksista. LUONNONVAROJEN KÄYTTÖ JA SUOJELU Eestin tärkeimmät maavarat ovat palavakivi ja fosforiitti. Ennen kaikkea siihen kuuluu luonnollisesti metsänviljely, lannoitus, Eestin metsäja fuonnons11oje/11organisaatio. Laitoksen taloudellisen tutkimuksen laboratorion tiedotusosasto levittää alaa käsittelevää informaatiota sekä valmistaa painotuotteita. alueiden jälleenmetsittämisestä. Näin korkean kannan säi/yJJJisen ehtona on, että niitä ruokitaan talvisin. Metsää hakataan taloussuunnitelman mukaan. 182 Kuten edellä on mainittu, metsätaloutemme tarkoituksena on metsien ja koko metsäpinta-alan tuotannon lisääminen ja sen käyttöominaisuuksien kohottaminen. Myös turvevarat ovat runsaat. Vii111e kevå'änä suoritetun arvion !ll/Jkaan Eestissä on noin 43 200 metsäkaurista. Ehkä asiaa selventää luettelo metsämiestemme toiminta-aloista. Ministeriön alaisena on yksi kansallispuisto ja neljä valtakunnallista luonnonsuojelualuetta, joilla on vakinaiset työntekijät ja välineistö näiden alojen suojelua, järjestämistä ja tutkimista varten. N ykyään maahan tuodaan raakapuuta lisäksi toisista liittotasavalloista. Palavaakiveä käytetään sekä kemiallisen teollisuuden raaka-aineena että voimateollisuudessa
Kaikkia metsästysmaita varten on koostettu taloussuunnitelmat, joiden pohjalla metsästysjärjestöt säännöstelyn hallitus 1 Kalansu ojelun tarkastus 1 1 LuonnonMetsästäjäsuojelun seura liitto 1 1 Paikallisosastot Paikallisosastot maita käyttävät. päivänä 1971 arvioitiin tärkeimpien riistaeläinten määrät seuraaviksi: 1. Luonnonsuojelulainsäädännössä määrätään meillä useimpien imettäjien ja lintujen käytöstä ja suojelusta. Kokeillaan myös ankeriaan ja ravun viljelyä. Oikeudellisena perustana on metsästysmaiden käyttösopimus, jonka täyttämistä valvovat metsätalousalueet. Suuret valtion sisävedet (Vörtsjärvi, Saad183. Tällainen moninaiskäytön huomioonottava metsätalous on kyllä monimutkaisempaa, mutta kokonaisuudessaan sekä tarpeellinen että hyödyllinen. Perusajatuksena on, että metsästäminen on sallittu silloin, kun on saavutettu riistaeläinten optimaalinen lukumäärä. Hirviä 10 500 2. 1 MINISTERINEUVOSTON LUONNONSUO JEL UTOIMIKUNT A 1 Metsätalousja luonnonsuojeluItä-Baltian allasalueen Tiedeakatemian ministeriö Maanparannusja kalavarojen suo jelu ja luo nnonsuo jeluMinisteri ja I varaministeri to imikunta Luonnonsuojeluhallitus vesi talo us I a utak unta hoidon sekä kalastuksen Luonnonsuojelujohtaja 1 1 1 1 1 Metsätalouden ja Lahcmaan Läänien luonnonsuo jel un kansallispuisto luonnons uojeluAl uetar kastus tutkimuslaitos toimikunnat Kyläneuvostojen M etsätalousalu ee t luo nnonsuojelu1 1 1 Mets'.in hoitoLuonn onalueet suojelualueet leirintäalue, 6 telttailualuetta ja lomailumaja, 3 erityistä vihervyöhykkeen metsätalousaluetta), mehiläishoito, vitamiinipitoisten puuja pensaslajien (aronia, orjantappura) kasvattaminen ja metsämarjojen tutkimus sekä viljely (karpalo) jne. Puustot muodostetaan tiheydeltään, iältään ja kokoonpanoltaan erilaisiksi, mahdollisimman lajirunsaiksi. Sinne suunnitellaan tiet, retkeilypolut, p ysäköintipaikat ja leirituliaukiot. Jäniksiä 125 000 5. Moiao kset 1 1 1 1 LuonnonsuojeluYhteiskunnalliset luonnonsuojeluvalvojien ryhmät valvojat nien metsämaqo1en keräämistä ja käyttöä on säädelty (karpalo, puolukka, mustikka). Metsäkauriita 43 200 3. Eestissä on rauhoitettu 180 eläinlajia. Virkistysalueiden ja kaupunkien ympäristömetsien taloudessa on raakapuun saanti toisella sijalla. Meillä on useita forelli-, karppija peledsiikatalouksia. Metsästysmääräykset vahvistaa sekä käytännölliset kysymykset ratkaisee metsätalousja luonnonsuojeluministeriö. Eläimistön käytöstä ovat voimassa tasavallan hallituksen antamat metsästystaloutta koskevat perussäädökset. On arv101tu kaikki suurehkot karpalon kasvualueet ja tarvittavat säädökset ovat voimassa niiden säilyttämiseksi. Toiminta-alojen runsaus sinänsä edellyttää monipuolisen kokonaiskäsityksen ja yksityisten etujen keskinäistä arvioimista. Meillä ovat säilyneet merija maakotka, liitoorava, karhu, mustahaikara ja monia muita oloissamme harvinaisia eläimiä. Eestissä on rauhoitettu 59 kasvilajia. Karpalon kasvupaikkojen inventoinnista, karpalon jalostuksesta ja viljelykokeista huolehtii Nigulan luonnonsuojelualue. Sisävesien kalataloudesta huolehtivat pääasiassa valtion talouksien ja kolhoosien perustamat kalatalousalueet. Metsoja 3 000 Vuodessa ammutaan 4 000 hirveä, yli 5 000 metsäkaurista ja 3 000 villisikaa. Toukokuun 1. Villisikoja 5 500 4. Viime vuosina on riistaeläinten lihaa viety myös ulkomaille. iinpä kuivatus töiden yhteydessä perustetaan vesistöjä, jotka tekevät kalanvilj elyn mahdolliseksi, säilytetään karpaloiden kasvualat, otetaan huomioon riistaeläinten vaatimukset 1ne. ELÄIMISTÖ Eliiimistii Eestissä on verrattain runsas. Useimpien riistaeläinten lukumäärä on vuosi vuodelta kasvanut, ja nykyään on paikoin esiintynyt metsäneläinten aiheuttamia suurehkoja vahinkoja maaja metsätaloudelle
man puhdistuslaitteiden rakentamisen laaja ohjelma, samoin jatkuva työ teollisten tuotantoprosessien optimoimiseksi. Muutamia esimerkkejä: 1. 6. 5. Sellaisen selvityksen perusteella on suunniteltu laajapohjaisesti alueen kokonaiskäyttö luonnonsuojelun näkökohdat huomioonottaen. Kotkien pesi111ära11han säilyminen on turvattu ankaran lainsäädänniin ja tehokkaan valvonnan avulla. Eestissä on vuosia ollut kä ytännöllisesti katsoen kiellettyä voimakkaiden ja luonnossa kauan pysyvien myrkkykemikaalien DDT :n ja heksakloraanin käyttö. valtakun. Lopullisena tarkoituksena on koko maata koskeva yksityiskohtainen aluesuunnitelma, joka yhdistää kaikki alan tutkimukset. Tällaisten alueiden pintaalana on mainittu 100 000 ha, mutta ilmeisesti tämä tulee vielä suurenemaan. Yleissääntönä on, että luonnonsuojeluelimillä on sanottavansa kaikissa suurim. Kohtaa 6 lukuun ottamatta ei ole kysymys suorastaan rauhoitetuista alueista, vaan alueen käyttötapojen määräyksestä, minkä ansiosta voidaan tarkoituksenmukaisemmin suunnitella luonnon käyttöä. Kaivetut alat kunnostetaan ja otetaan uudelleen käyttöön joko viljelysmaiksi tai vesistöiksi. missa luontoa muuttavissa toimenpiteissä (maavarojen kaivaminen, maanparannus, teiden rakennus, liikenneyhteyksien luominen, rakennusten pystyttäminen). SUUNNITTELU Eestin luonnonsuojelutyön perustana on alueen ja ympäristön tarkoituksenmukainen käyttö. Tasavallassa on tehty aluesuunnitelma, minkä perusteella kansantaloutta on kehitetty tietyillä alueilla. Säilytettäviksi tarkoitettujen liikakosteiden alueiden määrääminen. Vesistöjen, erityisesti järvien jakaminen kolmeen ryhmään lähtien erityisesti kasteluveden kulutuksen tarpeesta. Vaikka ympäristön ja luonnonvarojen tarkoituksenmukaisimman käytön varmistaminen on Eestin luonnonsuojeluelimien päätehtävä, eivät silti vähemmälle huomiolle jää perinteelliset luonnonsuojelukohteet, rauhoitetut alueet eivätkä yksityiset luonnonsuojeluharvinaisuudet. Mainitut työt ovat pohjana moninaisille luonnonsuojeluelimien kokoamille ehdotuksille ja niiden tarkastamiselle. Viheralueiden ja puistometsien perustaminen kaikkien kaupunkien ja asuinpaikkojen ympärille. Luonnonsuojelun mukaisten kokonaissuunnitelmien koostaminen niissä lääneissä, joissa luonnonsuojelun ongelmat ovat kaikkein kipeimmät. Mainitut työt on osaksi tehty (2 ja 6), osittain valmistumassa tai suunniteltu tehtäviksi kuluvan viisivuotiskauden (19711975) aikana. Maanpinnan muotojen jakaminen kolmeen ryhmään, joista ensimmäinen on säilytettävä sellaisenaan, toista voi rajoitetusti käyttää, kolmas on ajateltu maavarojen kaivauksille. 4. Laajat rauhoitetut alueet, joi184 den suuruus yhteensä on hiukan yli 2 % tasavallan alueesta. Maan hallitus saattaa voimaan suojelumääräykset ns. 2. Tähän kuuluvat ennen kaikkea suot, mutta myös sellaiset vesistöt ympäristöineen, joilla on merkitystä vesitaloudelliselta kannalta. Ympäristönsuojelun tarkoitusperiä palvelee sekä vesien että ilri! Eestissä pesii pieni, mutta hyvin vakaa kotkakanta. 3. Luonnonsuojeluelimet johtavat ja valvovat kunnostustöitä. Vesistön arvosta riippuen määrätään tarkoin, sallitaanko siinä vedensäännöstely. Eestin luonnon suojelu järvi jne.) ovat valtiollisten kalatalousalueiden käytössä
Kohteiden huoltotyöt suorittaa joko maankäyttäjä tai luonnonsuojeluelin suunnitelman mukaan. Lehtoniittyjä hoidetaan niittämällä,j otta ne eivätpensottuisi. D 185. Kaikkien luonnonsuojelukohteiden ryhmiä varten on Eestissä koottu perusmääräykset. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että ongelmia ei ole että kaikki olisi ratkaistu. Eestin luonnonsuojelutyöntekijöille on ollut mieluista jatkaa äskettäin solmittuja suhteita pohjoisen naapurimme Suomen asiantuntijoiden kanssa. N ykyään on olemassa sekä valtakunnalliset että yhteiskunnalliset elimet ja tarpeelliset välineet luonnonsuojelun toteuttamiseksi. nallisesti tärkeille kohteille, läänien toimeenpanevat komiteat paikallisille kohteille. Määräysten täyttämisen valvonnasta on vastuussa luonnonsuojeluelin, käytännössä paikallinen metsätalousalue. Ihmisen ja luonnon väliset suhteet muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi, ja näiden oikein ratkaisemiseksi on tarpeen hyvin järjestetty tieteellinen tutkimustyö ja sille perustuva käytännön toiminta. Suojelun piiriin kuuluu 330 aarnipuuta, 222 siirtolohkaretta, 59 kasvilajia, 180 eläinlajia sekä monia puistoja. Luonnonsuojelu on Eestissä muodostunut perinteeksi jo monien sukupolvien aikana. Monissa puistoissa puulajien lukumäärä on jopa pitkälti yli sadan. 50 puulajia käsittäviä puistoja on paljon. Kaikkiaan maassa on 1 200 puistoa. Määräysten rikkomisesta aluiella syyllinen joutuu vastaamaan viranomaiselle tai rikosoikeudelle. Ne on merkitty luontoon, ja niitten säilymisestä vastaa alueen käyttäjä. Paikallisiksi kohteiksi on otettu pääasiassa aarnipuita, siirtolohkateita ja puistoja. Viimeksi mainitut ovat Eestin luonnon erikoisuuksia. Valtakunnallisen suojelun piiriin kuuluu 37 maisemakohdetta, tähän kuuluvat maan korkein kohta Suur-Munamäki, monet putoukset, luolat ja karstialat. Valtakunnallisten luonnonsuojelukohteiden joukkoon kuuluvat meillä 1 kansallispuisto 4 valtakunnallista luonnonsuojelualuetta 13 maisemansuojelualuetta 8 kasvitieteellis-eläintieteellistä suojelualuetta 4 kasvitieteellistä suojelualuetta 1 geologinen suojelualue 1 lintutieteellinen suojelualue Lähiaikoina on suunnitelmissa suurentaa muutamien luonnonsuojelualueiden alaa ja ottaa lisäksi suojelun kohteiksi yksityisiä alueita. H yödyksi ovat mielipiteiden vaihtamiset sekä monien eri alojen asiantuntijoiden että eri maiden 1 uonnonsuoj ei u toimihenkilöiden välillä. Matsalun metså'maiseman karmeimpia y ksityiskohtia on tammilehtoniitty, varsinkin niittykasvien kukkimisaikana. Ne ovat ihmisten perustamia joko metsästä muodostamalla tai istuttamalla, ja ne ovat kauniita koruja maisemakuvassa, hyviä virkistyspaikkoja sekä dendrologisia opetuskohteita
Kertyneet havaintoaineistot ovat niin runsaat, että ne antavat riittävän tietopohjan Itämeren rehevöitymisilmiöiden toteamiselle. Eri maiden merentutkimusalukset kiertävät vuodesta toiseen ottamassa näytteet tietyistä havaintopisteistä, jotka ainakin osittain ovat yhteisiä kaikille maille. Esimerkiksi Bornholmin syvänteen luona on pohjaeläimistön runsaus vaihdellut varsin tarkasti Tanskan salmista tulleiden raikastavien merivesitulvahdusten tahdissa. 1969 kokosi yhteen 70 vuoden aikana kertyneen valtaisan aineiston ja piirsi tilanteen kehitystä kuvaavat tasoituskäyrät, paljastui hälyttävä kehityssuunta (kuva 1 ). Pidettiin myös tärkeänä, että viime vuosien aikana tallennetut lukuisat näytteet tutkittaisiin, jotta niiden avulla saataisiin paremmin selkiintynyt yleiskuva tilanteesta. N yt pitämässään kokouksessa he totesivat havainnointityön suurin piirtein riittäväksi, mutta korostivat aineiston tieteellisen tarkastelun tehostamisen tarvetta. Kuitenkin merentutkijat ovat viime vuosikymmeninä olleet hyvin pidättyväisiä asiaa koskevissa lausunnoissaan. Suunnan selväpiirteisyys oli hätkähdyttävä yllätys useille merentutkijoille. MYRKKYSAASTEET Kipeimmän, ja kalatalouden jatkuvuutta välittömimmin uhkaavan vaaran muodostavat Itämeren eliöstöön rikastuneet myrkyt. T yövoiman puutteen vuoksi tutkimatta jäänyttä pohjaeläinaineistoa on erityisen runsaasti Suomen merentutkimuslaitoksella. Vasta kun ruotsalainen Stig H. Havaintopisteiden määrä on melkoinen ja työ laajamittaista. Fonseliuksen muk aan. Pekka N uorteva Merentutkijat • Itämeren saast11m1nen Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) järjesti syyskuussa 1971 Otaniemessä Itämeren saastumista käsittelevän kokouksen. Fonselius v. Tilanne paranee jonkin verran ensi vuoden alussa, kun laitokselle saadaan assistentti, joka voi päätehtävänään ryhtyä tutkimaan näytteitä. RAVINNETALOUS JA HAPPIKADOT Happitilannetta ja ravinteiden runsautta on Itämeressä seurattu määrätietoisin tutkimuksin vuosisatamme alusta lähtien. Y mpäristönsuojelijalle tuo kokous oli mielenkiintoinen sikäli, että sen aikana sai varsin h yvän käsityksen Itämeren tilaa valvovasta tutkimustoiminnasta, sen laajuudesta, tehosta ja puutteista. Tarkoituksena oli lähinnä selvittää, miten saastumiskehitys olisi otettava huomioon merentutkimuksessa. Suomenlahden syvänteisiin ei näiden tulvahdusten vaikutus sitävastoin enää ulotu raikastavana, minkä vuoksi pohjaeläimistön runsaus on jatkuvasti vähentynyt. Tilanteen huononeminen pääsi tapahtu186 maan merentutkijoiden huomaamatta siksi, että koko havaintoaikaa koskevia yhteenvetoja ei tehty ja satunnaisluontoiset vaihtelut peittivät vaarallisen kehityssuunnan merentutkijoiden silmiltä. Kokoukseen oli kukin rannikkovaltio lähettänyt valtuuskunnan. MUUTOKSET ELIÖSTÖSSÄ Otaniemen kokouksessa todettiin pohjaeliöstön ja keijuston heijastelevan varsin herkästikin Itämeren saastumiseen liittyviä muutoksia. Vain siten voidaan luonnossa tapahtuvat muutokset havaita ja vastatoimenpiteet (tässä tapauksessa jätevesien ravinnepuhdistus) aloittaa. Kokouksessa pidettiin välttämättömänä sopia havaintoasemista, joilla tilannetta seurattaisiin jatkuvasti ja saataisiin siten varoitukset epäedullisista käänteistä. missä osissa ja eräissä Suomenlahden syvänteissä. Ja kuitenkin Itämeressä on vuosisatamme alusta lähtien esiintynyt syvänteiden happipitoisuuden jatkuvaa laskua ja ravinteiden määrän kasvua. Toimeentulonsa rajalla ovat pohjaeläinkannat Bornholmin syvänteessä, Gdanskin lahden syvimJ.o E 1.0 0!=-:':--!c--J,---'--,'---'--__L_ .1900 IJ 20 JO IJJ 50 60 70 -+ )l.ars Itämeren happitilanne huononee jatkuvasti, kuten osoittaa oheinen erään havaintoaseman saama luonteenomainen mittaus/ulos vuosilta 19041967. Myrkyt ovat suhteellisen myöhään esiin noussut ongelma, eikä niiden tutkimiselle ole siten vakiintunut sellaista määrätietoisuuden leimaa. Tapauksessa on selvästi nähtävissä, miten kitsastelu tutkimusmäärärahoissa saattaa kohtalokkaastikin hidastaa tarvittavien tietojen saantia suuren luokan asioissa. Enimmäkseen he ovat vain tyytyneet toteamaan tilanteen olevan suunnilleen samankaltaisen kuin edellisinäkin vuosina. Seuraavassa selostan lyhyesti vaikutelmiani. Laajat Itämeren syvännealueet ovat nyt vailla pohjaeläimistöä, eivätkä ne siten p ysty tarjoamaan ravintoa pohjaeläimiä syöville kalalaj eillekaan
Somerin uskomaan, että hänen esittämänsä asia tulee tehokkaammin esille, jos se mainitaan kokouspöytäkirjassa monisanaisesti, kuin jos se mainitaan lyhyesti kokouksen loppupons1ssa. Tämä kuormitus on oleellisesti lisääntynyt metsien ja soiden laajamittaisen ojitustoiminnan seurauksena. Ruotsi on selvästi alan edelläkävijämaa, joka jo nyt on saanut muovatuksi yleiskuvan kalojensa DDT-, DDE-, PCB-, dieldriinija metyylielohopeapitoisuuksista. maa pohjaa, jollainen on vuosikymmenien ajan jatkuneella hydrografisella tutkimuksella. Erään jo toiminnassa olevan toimikunnan tehtäväksi annettiin tutkia mahdollisuus käyttää hylkeitä myrkkysaastuneisuuden yleisindikaattoreina. M yrkkyihin kohdistunut työ on liikkunut pistokoetasolla kaikissa muissa Itämeren maissa paitsi Ruotsissa. Täten voidaan ehkä suojata isänmaan teollisuutta kansainvälisten jätehuoltovelvotteiden rasitukselta, mutta samalla menetetään mahdollisuus saada täysin totuudenmukainen kuva saastumisilmiöiden syistä. Jos maan suorittamat tutkimukset ovat puutteellisia tai niiden tulokset ovat vain oman maan virastojen arkistoissa, voidaan kansainvälisissä saastumiskokouksissa saada oma syntitaakka näyttämään todellista pienemmältä. D 187. DDT :n ja PCB :n esiintym1sta ruotsalaiset olivat kartoittaneet peräti 1500 :n Itämerestä otetun näytteen analysoinnilla. RANNIKKOVESIÄ EI TUTKITA KA SAI V ÄLISESTI Kokouksen loppuponsia muokattaessa tuli esille kansainvälisen merentutkimuksen eräs erikoispiirre. E. Tuotiin nimittäin selvästi esiin, että kaikki loppuponsien suositukset koskivat vain kansainvälisellä avomerialueella suoritettavia tutkimuksia. Somer halusi saada tutkituksi myös, mitä haittoja Itämeren lisääntynyt humusainekuormitus on aiheuttanut. Täten jää kunkin maan omaksi tehtäväksi selvittää, miten suurella saastekuormalla se rasittaa Itämerta. Tutkimustensa perusteella he ovat myös voineet asettaa kansanterveyttä suojaavat pyyntirajoitukset pahimmin saastuneille alueille. Pidettiin tärkeänä, että kloorattujen hiilivetyjen ja metyylielohopean lisäksi pantaisiin käyntiin tutkimukset myös lyij yn, kadmiumin, sinkin ja »rantakosmetologiassa» ( = ölj yvahinkojen siistimisessä) käytettävien aineiden esiintymisestä ja haittavaikutuksista. M yrkkytutkimusten lähempi järjestely jätettiin erityisen toimikunnan tehtäväksi. Itämeren biologisesti tärkein ja helpoimmin saasteista haavoittuva rannikkovyöhyke jää myös järjestetyn kanlainvälisen tutkimustoiminnan ulsopuolelle. Rannikkovesien tutkiminen jätettäisiin ICES :in periaatteiden mukaisesti kunkin maan itsensä hoidettavaksi. Kokouksen puheenjohtaja sai kaunopuheisuudellaan toht. Kokous katsoi, ettei humusaineiden haitallisuudesta ole niin paljon tietoja, että kysymystä kannattaisi lähemmin tutkia. He ovat myös osanneet kieltää turskan maksan käyttämisen elintarviketeollisuudessa, koska siinä oli havaittu perin korkeita DDTja DDE-pitoisuuksia (4,4-18,0 ppm tuorepainosta) ja lisäksi myös runsaasti PCB :tä (1,49,2 ppm). Heillä on myös toiminnassa 10 tutkimusasemaa, joilla seurataan myrkkytilanteessa tapahtuvia muutoksia. Asenne oli jossain määrin yllättävä ja sen taustalla häämötti halu välttää sekaantumista kiisteltyyn metsätaloudelliseen suurongelmaan. OJITUKSEN AIHEUTTAMA HUMUSLISÄ Tanskalainen toht
LUONNONSUOJELULAUTAKUNNAN TEHTÄVÄT Lautakuntatasoisena ympäristönsuojelu saa kunnallishallinnossa vakiintuneen toimintamuodon ja sen merkitys kunnallishallinnossa ja kuntalaisten keskuudessa tulee kasvamaan. Tavallisimmin kuntien terveydenhoitola u takunnat ovat puuttuneet ihmisen työ-, kotija muuhun vapaa-aikaympäristöön. Kunnallisen ympäristönsuojelun tehtävistä kirjoittaa tässä Pekka Moilanen, Hausjärven luonnonsuojelulautakunnan jäsen. Tavoitteena on ollut ympäristöhygienian edistäminen, mikä näkyy selvimmin erilaisten kieltojen, ohjeiden, määräysten ja neuvojen muodossa. Monet tehtävät ympäristönsuojelussa ovat kuitenkin vielä useimmissa kunnissa vieraita ja tulevat vasta ajankohtaiseksi kaupunkilaistumisen ja teollistumisen edistyttyä kunnissa. Lautakuntakohtainen ympäristönsuojelu kunnallishallinnossa ei ole kovin suuri kustannuskysymys huomioonottaen ne näkökohdat, jotka koituvat tulevaisuudessakuntalaisille.. TOIMIKUNTIEN TILAPÄISYYS On ilman muuta selvää, että luonnons uoj el utoimikunta-as tein en ympäristönsuojelu kunnallishallinnossa on tilapäinen ratkaisu, mutta ympäristönsuojelu ei ole mikään tilapäinen ongelma maassamme eikä koko maailmassa, vaan se tulee yhä korostetummin esille lähituleväisuudessa ja sen merkitys jatkuvasti kasvaa samoinkuin sen tehtävät laajenevat. Vapaa-ajan lisääntyessä ymmärrettiin yleisemmin viihtyvyyden merkitys yhteiskuntapoliittisena ja myöskin kunnallis188 poliittisena pyrkimyksenä. Kuitenkin enin osa näistä ympäristönsuojeluun liittyvistä tehtävistä on kuulunut terveydenhoitolautakunnille, jotka ovat valitettavasti jo nykyisellään monestakin syystä ylikuormitettuja ja lisää on jatkuvasti tehtäviä tulossa. Maassamme on tällä hetkellä vain viisi kunnallista luonnonsuojelulautakuntaa, joista myöskin käytetään rum1tystä ymparistonsuojelulautakunta. Siirtämällä luonnonsuojelulautakunnille sille kuuluvia ja kenties toistaiseksi muiden lautakuntien riesana olevia tehtäviä helpotetaan muiden lautakuntien ylikuormitusta. Suomen luonnonsuojeluliiton näkemy ksen mukaan on tässä kunnilla erityisen suuri vastuu. Pekka Moilanen K untakohtainen ympäristönsuojelu Tehokkaan luonnonja y mpäristönsuojelun edellytyksenä on sen järkevä organisoiminen. YMPÄRISTÖNSUOJELU KUNNISSA Toistaiseksi edellämainittuja ympäristönsuojeluun liittyviä tehtäviä on · ripoteltu mitä erilaisimpien kuntien lautakuntien tai toimikuntien tehtäviksi kunnallishallinnossa. Hausjärvellä perustettiin luonnonsuojelutoimikunta keväällä 1970 ja se muuttui vuoden 1971 alusta lähtien luonnonsuojelulautakunnaksi. Vaikka ihmisen ympäristöä on ennenkin suojeltu yhteiskunnan toimesta, ne toimenpiteet ovat olleet suhteellisen rajoitettuja ja suppeampialaisia nykymuotoisempaa, kehittyvää ympäristönsuojelua ajatellen. LUONNONSUOJELULAUTAKUNTIEN PERUSTAMISTARVE Kun vapaaehtoinen luonnonsuojelutoiminta maassamme alkoi etenkin luonnonsuojeluvuotena 1970 korostaa erityisten luonnonsuojelullisten toimikuntien ja lautakuntien merkitystä kunnallishallinnossa yleisen ympäristönsuojelun kannalta, alkoi luonnonsuojelutoimikuntia ja -lautakuntia ilmestyä vähitellen, tosin huomattavasti hitaammin kuin oli luonnonsuojelupiireissä uskottukaan. Maaseudulle levinnyt kaupunkilaistuminen ja teollistuminen ovat aiheuttaneet myöskin kuntakohtaista ympäristönsuojelua. Tähän liittyen tulivat esille yleinen luonnonsuojelu, vesiensuojelu, meluntorjunta, jätehuolto, yleinen roskittuminen, ilmansuojelu ja ihmisen elinympäristön suojelu. Kunnallishallinnossa ympäristönsuojelun käsitteellinen laajeneminen tapahtui voimakkaimmin juuri 1960-luvun alkupuolella, jolloin mm. Luonnonsuojelulautakuntia on Pirkanmaan alueella pari ja Keski-Suomessa, Turun seudulla yksi ja Kanta-Hämeessä yksi Hausjärven kunnassa. Kuitenkin vasta 1960-luvun loppupuolella ilmennyt yleinen saastumisongelma toi kunnat lähemmäksi ympäristönsuojelua. Y mpäristöhygienian edistämisen korostuminen näkyy selvimmin siinä yhteiskunnan kehitysvaiheessa, jota sanotaan teollistumiseksi. Yhtenä voimakkaana syynä on juuri ympäristönsuojelu. vesilain voimaan astuminen toi kunnille kokonaan uusia velvoitteita ja tehtäviä. Luonnonsuojelutoimikuntia on sitä vastoin jo lähemmäs viisikymmentä keskittyen etupäässä EteläSuomeen
Koulutusja valistustoiminta luonnonsuojelun ja ympäristönsuojelun alalta on varsin tärkeä tehtävä lautakunnalla. Hausjärven luonnonsuojelulautakuntaan kuuluu puheenjohtaja ja neljä jäsentä sekä kaksi varajäsentä. Näin ollen on huomattava, että ympäristön suhteen on edistettävä rantojen suojelua, metsien käyttöä, yleistä roskittumisen torjumista, maisemanhoitoa, ulkoiluja retkeilyalueiden hankintoja ja -hoitoa, kalavesien sekä metsästysalueiden hankintoja ja hoitoa. Se sopii esim. Kuvan kunnallinen kaatopaikka ei ole Hausjå'rveltå' vaan J anakkalasta. Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen toimesta on tehty kunnallisen luonnonsuojelulautakunnan mallisäännöt viime vuoden lopulla, mutta näitä mallisääntöjä ei toistaiseksi ole vahvistettu kunnallisissa keskusjärjestöissä tai Suomen Kaupunkiliitossa. Johtosääntö noudattelee osapuilleen Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen ehdottamaa mallisääntöä. Sen tehtäviin kuuluvat mm. Hausjärvellä sen sijaan on laadittu oma Hausjärven luonnonsuojelulautakunnan johtosääntö, jonka kunnanvaltuusto on hyväksynyt 24. Valistustyötä tulee tehdä yhteistoiminnassa luonnonsuojelu-, nuorisoja muiden järjestöjen kanssa sekä kunnallisten koululaitosten piirissä että varsinkin aikuiskasvatuksessa. 1971. H yvin oleellinen osa on lautakunnan tehtävissä yleisen roskittumisen hoito ja jätehuolto. Tå'tå' Sauvo Henttosen k uvaa saa Suomen luonnonsuojeluliitosta vå'ripostikorttina ( 50 p) . kunnanisille osoitettujen ympå'ristö·nsuojelua koskevien esitysten ja valitusten tekemiseen. H yvin tärkeänä tehtävänä luonnonsuojelulautakunnalla on seurata alueensa luonnonvarojen käyttöä ja seurata niin, ettei virkistyskäyttömahdollisuuksia hävitetä. seurata yleensä ympäristönsuojelun yleistä kehitystä sekä hoitaa kunnallisille lautakunnille kuuluvat lakimääräiset luonnonsuojeluja ympäristönsuojelutehtävät. 2. D 189. Sen kuuluu laatia luonnonsuojeluja ympäristönsuojeluasioista lausuntoja viranomaisille sekä tehdä ehdotuksia. SOSIAALI EN LUONNONSUOJELU Sosiaalisen luonnonsuojelun ja -hoidon alalla lautakunnalle kuuluvat ne yhteiskunnan toiminnot, joiden tarkoituksena on suhteellisen muuttumattoman luonnon tarjoamien vapaa-ajan vieton mahdollisuuksien turvaaminen, toisin sanoen pyrkiä ihmisen elinympäristön säilyttämiseksi saastuttamattomana ja viihtyisänä
Syksy on tulossa jolloin ei haulikkoa tarvitse selkään pujottaa, ei rihlaa rassata. Tämän vuok si entisaikojen riistanhoitotyö· keskittyi lähinnä petoj en hävittämiseen. Ny,¾yisin hävitys kohdistuu pääasiassa kanahaukkaan. Alueella, jonka pinta-ala on n. 8 000 muulipeuraa raMerkkien selitykset: laji puuttuu, + lajia tavataan niukasti, + + kohtalaisesti, +++ runsaasti. hiljainen syksy syksy, jolloin ei railakas ajo kiiri pitkin vaaran kuvetta, jolloin ei pikinokkamme terhakas haukku leikkaa aamukirpeää kuurailmaa. Kuvassa on erään pohjoisamerikkalaisen muulipeurakannan tiheyden vaihtelut. He viihtyvät parhaiten hälisevillä toreilla suurta ääntä pitäen. Olemme alistuneet kohtaloomme sen enempää päätämme vaivaamatta, meneehän tämä maailma muutenkin pyrstölleen. Mitä vähemmän on saalista, sitä pienemmät ovat poikueet ja sitä heikommat yksilöt petolintujen poikueissa. Tämän seurauksena petonisäkkäät ( esim. Tietyn kannan eli populaation kokoa sääteleviä bioottisia tekijöitä ovat eliöiden väliset suhteet. Syitä on varmasti paljonkin, mutta biologista tasapainoa emme ole varmasti ottaneet huomioon tarpeeksi suuressa ja vakavassa mielessä. PETO-SAALIS Toiseksi eläinkantojen suuruutta säätelee peto saalis suhde. K ymmenessä vuodessa muulipeurakanta kymmenkertaistui, mutta petoeläinten tuhoamista vain jatkettiin, ja kesällä 1924 peurakannan tiheys nousi 100 000 yksilöön. Paitsi lajikumppaneiden välinen kilpailu on eri lajien välinen kilpailu ankaraa luonnossa. Tiheän populaation yksilöt joutuvat kilVanhassa aukossa ++++ ++ + +++ ++++ +++ + +++ +++ ++ +++ +++ +++ ++ +++ TaimisHakkuun tossa jälkeen kasvaneessa metsässä + + + + + ++ ++ ++ ++ ++ + ++ +++ ++ ++ +++ +++ + +++ +++ ++ ++ ++ +++ ++ ++ + ++ + ++ + ++ ++ + + ++ ++ + ++. Riistan vähenemiseen tuskin on syynä radikaalisuus, sillä radikaalien tapana ei suinkaan ole samota hiljaisia salomaita. Ravintokasvien määrä säätelee kasvinsyöjäpopulaation kokoa ja kääntäen kasvinsyöjien määrä säätelee kasvipopulaation kokoa. 30 km 2, kaadettiin viidentoista vuoden (19071922) aikana n. Ravintokasvien uusiintuminen oli kuitenkin hidasta ja kasvinsyöjäpopulaation laskukausi jatkui. ilves) ja monet p etolinnut ( kanahaukka, huuhkaja) ovat käyneet hyvin harvinaisiksi. Mistä tämä johtunee . Runsas ravinto tuottaa petoeläimille runsaasti ja elinvoimaisia poikasia, poikueet ovat suuria. KILPAILU Kolmanneksi ehkä tärkein on lajikumppan~iden välinen kilpailu. Kääntäen siis saaliin määrä vaikuttaa petoeläinkantoihin. Kahtena seuraavana vaikeana talvena (1924-1925) 60 % muulipeurakannasta tuhoutui ja lukumäärä laski 40 000 yksilöön. myyrävuosi lisää oleellisesti petolintujen määrää. RAVINTO Olen miettinyt asiaa ja esitän muutaman mielipiteen puolestani. Ilmeistä yhteyttä on myös jäniskettu suhteessa, vaikka tätä on hyvin vähän tutkittu meillä. 190 vintonaan käyttävää lihansyöjää: puumia, kojootteja ja susia. Seppo Tunturi Eläin yhteisöjä säätelevät tekijät Saloja samoillessa erämiehet ovat surulla panneet merkille riistan hälyyttävässä maann tapahtuneen vähenemisen. Kuitenkin on odotettavissa ns. Meidän maassamme selvimmin on havaittavissa kuinka runsas hiirija kasvin nimi Käenkaali Linnun herne Sinivuokko Metsäorvokki Vanamo Mansikka Kurjenpolvi Maitohorsma Lillukka Sananjalka Nuokku· helmikkä Lehtotesma Nurmilauha Ahdelauha Ahdekastikka Hiekkakastikka Mustikka Puolukka Kanerva Vadelma Metsä Nuoressa ennen aukossa hakkuuta +++ +++ +++ +++ +++ ++ ++ + ++ + ++ + ++ ++ + ++ + + ++ + + + +++ +++ +++ ++++ +++ + +++ +++ +++ ++ ++ +++ ++ +++ A ikaisemmin uskottiin, että riistaeläinten ja muidenkin lajien kantaa säätelivät pääasiassa petoeläimet ja -linnut
Älkäämme enää saastuttako ja turmelko luontoa vaan säilyttäkäämme Suomen luonto sellaisena kuin se nyt on, lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Jos tähän aukkohakkaukseen lisätään vielä kulotus, niin kuin takavuosina oli tapana, onkin eläinkantojen hävitys täydellinen. aukkohakkuiden merkitystä erilaisiin eläinpopulaatioihin eikä kasvillisuuteen. Ei ole tarpeeksi tutkittu esim. Tässä eräs esimerkki, joka havainnollistaa hakkuiden aiheuttamia muutoksia eräisiin kasveihin: AUKKOHAKKAUS Kuten oheisesta taulukosta käy ilmi, varjoa suosivat kasvit selvästi kärsivät ja vastaavasti valoa suosivat kasvit hyötyvät hakkuista. Tästäkin taulukosta huomaamme, että mitä tuuheampi ja tiheämpi metsä, sitä mieluummin linnut siellä pesivät. Tällaisena eläimenä pitäisin metsoa. varjokasveja, joutuvat muuttamaan suurilta hakkuualueilta. pailemaan keskenään esimerkiksi: valosta, ravinnosta ja elintilasta. Kaiken järj en mukaan noiden elintärkeiden alempien eläinten puuttuminen joltakin alueelta ei voi olla vaikuttamasta ravintoketjun katkeamiseen ylemmissä portaissa. Kulotuksen jälkeisenä aikana ohuthumuksisen alueen hyönteiskanta on kahden vuoden ajan vain noin 20 ¾ alkuperäisestä. Selitykset: OMT = oravan111arjamustikkatyyppi, MT = mustikkatyyppi VT = puolukkatyyppi, CT = kanervatyyppi. Lisäksi meidän olisi otettava huomioon sattuman sanelemat vuotuiset yllätykset, kuten koivun silmujen jäätymiset, kovat hanget, hirmuiset pakkaset. Joidenkin ympäristötekijöiden niukkuudesta johtuen lajin sisäinen kilpailu toimii populaation tiheyttä säätelevänä tekijänä. Tästä seuraa tietysti myös, että sellaiset eläimet, jotka ovat tottuneet käyttämään ravintonaan ns. Jos ja kun me eräja riistamiehinä voimme tehdä jotakin riistakantojemme säilymisen puolesta, olisi nyt korkea aika alkaa tosi toimiin. Emme saa apaattisina vain todeta tällaisen kehityksen nopeutta, vaan kaiken tarmomme keskittäen pyrkiä yhteistä päämäärää kohden; säilyttämään Suomen luonto niin alkukantaisena kuin se on realistisesti nykypäivänä mahdollista. Ottakaamme esimerkiksi pesivien lintuparien määrä vaikkapa km 2 : llä. Jos kuvitelmissamme lisäämme vielä aukkohakkuiLehto Lehti metsät 1000500 Havumetsät 250 den ja kulotuksen painikkeeksi vesakkomyrkyt, olemmekin kovaa vauhtia lähestymässä hiljaista syksyä. RIISTAKANNAT Tarkastelkaamme lisäksi minkä suojan tarjoaa esim. D OMT MT VT CT pari/km 2 370 250 175 100 180 125 70 50 191. Katastrofi on lähempänä kuin luulemmekaan. pesiville linnuille tietty kasvillisuusalue. Vasta 45 v uoden kuluttua se palautuu ennalleen. Suurin syy riistakantojemme niukkuuteen piileekin juuri tässä
Ruokinta aloitetaan marraskuussa, joten luonnonsuojelujärjestöjen yhteysmiehet ottavat kiitollisuudella vastaan kaikki ilmoitukset ruokintalihasta ja muista lahjoituksista. Kotkia kävi haaskoilla seuraavilla paikkakunnilla: Jalasjärvi, Karstula, Lapua, Luvia ja Perho. Ruokintaa suoritettiin noin 20 eri paikassa ja niissä vieräili kaikkiaan 8 kotkaa. Lajin kokonaiskanta on huomattavasti suurempi kuin meillä. Kotkien suojelu KOTKIEN RUOKINTA TALVELLA 1970-71 Viime aikoina on useissa eri yhteyksissä kiinnitetty vakavaa huomiota maakotkakannan vähentymiseen maassamme. Linnuista oli neljä vanhoja pesiviä, yksi nuori ja kaksi tarkemmin määrittelemätöntä. Tässä yhteydessä haluavat allekirjoittaneet ja koko luonnonsuojeluväki lau192 sua parhaat kiitokset kaikille ruokintalihan lahjoittajille ja myös muille kotkan ruokinnassa avustaneille henkilöille ja yhteisöille. Näistä eräs on kotkien talviruokinta. Toiminta on toistaiseksi ollut kuitenkin hyvin hajanaista ja se lienee tapahtunut kokonaisuudessaan yksityisten henkilöiden toimesta. Maatkotkien lisäksi vieraili haaskoilla kaksi nuorta merikotkaa. Lisäksi haaskoja lienee ollut myös parilla muulla paikalla Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä. Kotkien ruokintaa tullaan saatujen hyvien kokemusten innostamina jatkamaan entistä laajemmassa mitassa tulevana talvena. Ruotsin esimerkin mukaista rannikkoverkoston luomista ollaan nyt yrittämässä myös meillä. RUOKINNASTA RANNIKOLLA Sisämaan toiminnan lisäksi on kotkien talviruokintaa suoritettu myös rannikoillamme. Porin Lintutieteellinen y hdistys ry . Ruokintatoiminta on voimakkaasti keskittynyt rannikolle. Muita haaskavieraita olivat korpit (yhteensä 7080 yksilöä eri ruokintapaikoilla), käpytikat, mustavarikset, harmaalokit ja ketut ym. ja Satakunnassa toimiva Porin Lintutieteellinen yhdistys ry. vuonna 1970 lähti Ruotsin merikotkan pesistä kaikkiaan 13 lentopoikasta, eli täsmälleen yhtä paljon kuin Suomessa todettiin lähteneen maakotkan pesistä. Tällöin on lähetettävä tarkka toimintaja varainkäyttösuunnitelma Luonto-Liittoon, jonka hallitus käsittelee asian ja myöntää varoja harkinnan mukaan, joko kokonaan anotun summan tai osan siitä. Tämän komean linnun pelastamiseksi lopulliselta tuholta on myös ryhdytty suojelutoimiin. On kuitenkin ilmeistä, että rannikolla on edellytyksiä laajemmalle, järjestelmällisellekin ruokintatoiminnalle, keskittyyhän valtaosa molemmista kotkalajeistamme tehdyistä talvihavainnoista juuri rannikolle. Talven 70/71 haaskat, joita kaikkiaan oli 36 ja joilla todettiin käyneen 91 kotkaa (näistä merikotkia 56), sijaitsivat lähes kaikki rannikolla tai aivan sen tuntumassa. Alustavien tietojen mukaan lähti Suomen maakotkan pesistä kuluneena kesänä kaikkiaan 26 poikasta lentoon tai varttui ainakin melko suuriksi. Koska eräänä syynä muuttoon pidetään kotkien heikkoa talvista ravintotilannetta, ovat luonnonsuojeluja lintutieteelliset järjestöt ryhtyneet kokeilemaan kotkien talviruokintaa. Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa toimiva Suomenselän Lintumiehet ry. Haaskoina käytetty liha saatiin lahjoituksina karjankasvattajilta viime syksynä lehdissä esitetyn vetoomuksen perusteella. Parastakin aikaa on Luonto-Liiton kotkatililtä haettavissa avustuksia ruokinnasta koituvien kulujen peittämiseksi. Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen nuorisojaosto. kuljettivat talvikautena 1970-71 maastoon noin 5 000 kg lahjoituksina saatuja kuolleita eläimiä ja teurasjätteitä. Ruotsissa kotkien talviruokinnan käynnistäjänä olivat nimenomaan merikotkan suojeluun liittyvät näkökohdat. Tiedossa olevalla koko 60-luvulla ei yhtenäkään vuonna päästy vastaavaan lukuun. Maakotkan pesimätilannehan oli tänä kesänä suorastaan hämmästyttävän hyvä. Juuri tänä vuonna on ruokinnan aloittamiselle poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat. Nuoret kotkat ovat säännöllisesti muuttolintuja ja vanhatkin linnut kiertelevät maamme rajojen sisäpuolella. Tässä yhteydessä haluammekin esittää uuden vetoomuksen kotkien ruokintaravinnon saamiseksi myös tulevana talvena. Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen nuorisojaoston piirissä on kuluvana syksynä ollut työn alla ruokintaan soveltuvan lihan ilmaisjakeluverkoston laatiminen, joka valmistunee lähiaikoina. Hajatietojen mukaan on ruokintaa suoritettu ainakin Merenkurkussa, Ahvenanmaan Eckerössä ja Lemlandissa, Tammisaaressa ja Inkoossa, joissa kaikissa vieraili talvella 70/71 kotkia, Inkoossa kahdella haaskalla peräti 4 maakotkaa ja 1 merikotka. V altion luonnonsuojelutoimisto Suomenselän Lintumiehet ry. Esim
1971 Merikotkatilannetta on Saaristomeren (KihtiHiittinen) osalta seurattu 60-luvulla useiden ornitologien voimin. Teuvo Suominen 193. Kokonaistilanne vuoden 1971 osalta on se, että yhteensä tarkistettiin Saaristomerellä kuuden merikotkaparin reviireiltä yhteensä 14 pesää ja näistä siis yksi oli asuttu tuottaen em. Tämä vaikutti myös havainnoinnin tehokkuuteen, kun tilanteen koko surkeus alkoi paljastua masentaen takseerausretkien suorittajia siinä määrin, ettei 60-luvun lopulla enää jaksettu innostua laajoihin yhtämittaisiin takseerausretkiin. Itämeren merikotkakannan rippeiden kohtalo on kytkeytynyt kiinteästi koko Itämeren saastumisongelmaan. Koko Itämeren saastumisongelman hoitaminen onkin selvästi niin laaja ja pulmallinen kansainvälinen, yhteiskunnallinen sekä poliittinen kysymys, etteivät nykyiset ns. Näinhän ei ole käynyt, eivätkä muutamien valtioiden yksittäisiin kemikaaleihin kohdistuvat käyttörajoitukset sanottavasti asiaa paranna. Merikotkakannan romahdus sekä pesimätuloksen selvä heikkeneminen jatkui jyrkkänä koko 60luvun alkupuoliskon. Tämä onkin ainoa tiedossani oleva kaksi lentopoikasta tuottanut pesintä Saaristomerellä 60-luvun alusta tähän asti. Kuitenkin ikäänkuin vastapainoksi oli edellä mainittu 60-luvun lopulla asuttuna ollut pesä nyt autiona. 1969. »päätöksentekijät» sen ratkaisemiseen pysty. 60-luvun jälkipuoliskolla tehtiin ainoastaan joitakin yksittäisiä tarkastusretkiä kunakin kesänä 13 merikotkaparin pesimäalueille. Tulokset ovat nopeasti luetellut: vuosina 1967-70 onnistui 1 pari pesinnässään kasvattaen tuona aikana 4 poikasta lentokykyisiksi, 1 pari yritti useina vuosina pesimistä, mutta munat jäivät kuoriutumatta ja lisäksi on nyt jälkeenpäin kuultu toistaiseksi varmistamaton tieto erään kolmannen merikotkaparin pesinnän onnistumisesta ainakin v. kaksi lentopoikasta. Merenkurkussa ainoakaan pesä ei tuottanut poikasia. Siten luulisi, että merikotkien antama hälytyssignaali olisi herättänyt Itämeren alueen valtiot voimakkaaseen toimintaan saastuttajia vastaan. Todellisuudessa asumattomien pesien lukumäärä olisi tietenkin ollut huomattavasti suurempi jos olisi ollut tilaisuus käydä kaikilla 60luvun aikana tietoon tulleilla pesillä. Kuten tunnettua merikotkista ja niiden munista on löydetty niin korkeita myrkkypitoisuuksia, että on voitu sitovasti osoittaa ihmisen levittämien ympäristömyrkkyjen olevan pääsyyllisiä pesimätuloksen huononemiseen ja sitä seuraavaan kannan romahdukseen. Metsä-Lapista v. Viimeinen »pitkä» retki suoritettiin v. Tänä vuonna oli pitkästä aikaa aihetta riemuun kun merikotkapari oli rakentanut eräälle vanhastaan tunnetulle 60-luvun alun pesimäsaarelle kokonaan uuden pesän ja kasvatti komeasti kaksi poikasta lentokykyisiksi. Kesällä 1970 pesä tuotti vielä yhden poikasen, mutta tänä vuonna pesiminen ei onnistunut. Kenttähavainnointia ovat pääasiassa tehneet Kaius Hedenström yhdessä allekirjoittaneen ja aikaisemmin Lasse Velmalan kanssa sekä Eero-Pekka Paavolainen. Munia oli viidessä pesässä, ja pari oleskeli kahdeksalla pesällä. 1965, jolloin ei enää edes nähty yhtään kotkaa, vaan ainoa löytö käsitti pari kuoriutumatonta, kylmää munaa. Tällä välin merikotka toisensa jälkeen kuolee joko myrkkyihin tai vanhuuttaan ja laji tulee silmiemme edessä häviämään Itämeren maisemista. Kustos Göran Bergman on myös jatkuvasti kerännyt tietoja eri yhteyksien kautta. Esko Joutsamo POHJOISEMMAT MERIKOTKAT Vilä synkemmin ovat pohjoisempien merikotkien asiat. Merikotkalla menee siis todella huonosti. RAPORTTI SAARISTOMEREN MERIKOTKISTA v. Kun maatkotka kerran löjtää mieleisensä haaskan rauhalliselta metsäj a st1ostudulta, se voi käy ttää sitä kuukausimääriä, vieläpä pesinnän jo alettuakin. Jos ravintoketjujen myrkyttymisen sallitaan edelleen jatkuvan tulee tämä lopulta vaikuttamaan myös ihmisen itsensä käyttämän ravinnon laatuun ja sitä teitä hänen terveyteensä. Yksittäiset luonnonharrastajat ja heidän järjestönsä voivat kuitenkin viivyttää tätä prosessia suojelemalla kaikin keinoin tiedossa olevia pesiä, järjestämällä saaristoon haaskoja merikotkien talviruoaksi sekä painostamalla viranomaisia tekemään saariston hyväksikäytössä sellaisia ratkaisuja, joissa myös merikotkan pesimisympäristövaatimukset ja pesimärauha on huomioitu. 1965 löydetty merikotkanpesä (joka silloin tuotti kaksi poikasta) on pitkään ollut suomalaisten merikotkien paras tulevaisuudentoivo, koska siellä myrkkysaasteet ehkä eivät pääse vaikuttamaan yhtä tuhoisasti kuin Itämeren merikotkiin. Muiden tarkistettujen kotkaparien pesät ovat olleet tyhjinä tai pudonneet alas
Kotkien suqjelu 194
65). Kortteja myytiin tavanomaiseen hintaan eli kahdentoista kortin sarja viidellä markalla. Varoja kerättiin myymällä Suomen luonnonsuojeluliiton postikortteja, joista Luonto-Liitto otti tarkoitusta varten ylimääräisen painoksen. Merikotka on harvinainen, mutta sitäkin toivotumpi haaskavieras. Oppilaat saivat rehtorilta luvan pitää koulutyöstä vapaata yhden tai useamman tunnin, jopa koko päivän, kerätäkseen varoja kotkansuojelua varten. Suomen Luonto 23/71, s. Kotkapäivän rahoista on Luonto-Liitto tehnyt Kotkatilin, jolta yksityiset ja yhteisöt voivat anoa varoja konkreettisiin kotkien ja muiden eläinlajien suojelutoimiin (ks. 158). s. KOTKAPÄIVÄ Tämän vuoden toukokuun 24. Idean keksijät eivät näet halunneet asettaa liian tiukkoja rajoituksia varojen käytölle, vaan niitä voidaan tarpeen mukaan käyttää kiireellisiin suojelutehtäviin. päivää vietti noin puolet Helsingin seudun oppikouluista Kotkapäivää. Idean isä oli Munkkiniemen yhteiskoulu, jonka oppilaskunta halusi tehdä jotakin konkreettista Suomen hädänalaisen maakotkakannan hyväksi (vrt. 200). Tästä summasta on jo kuluneena kesänä käytetty pienehköjä summia viiden kotkanpesän vartiointiin ja siitä on lahjoitettu 1 250 mk Kenian Kitengala-säätiölle Nairobin kansallispuiston laajentamiseksi (ks. Ruotsin ja Saksan kokemukset viittaavat siihen, ettå' puhtaalla, myrkyttiimå'llå' lihalla ruokitut merikotkat onnistuvat pesinniissiiiin paremmin kuin l tiimeren saastuneita kaloja ja vesilintuja syö'neet merikotkat. Suomen Luonto 5/71, s. Sarjoja myytiin kaikkiaan 5 606, ja myynti tuotti siis 28 030 mk. Kulujen vähennyksen jälkeen jäi kotkien suojeluun 18 766,92 mk. Luonto-Liitto 195
Niihin linnut yöpyvät ja niihin ne pakenevat ahdistajiaan. Kuvassa näkyvien automaattien rakennusohjeet selviävät teksistä ja viereisen sivun piirroksesta.. Ennen lumen tuloa aloitettu ruokinta houkuttelee sellaisiakin lintuja jäämään, jotka muuten lähtisivät muuttomatkalle etelään. AUTOMAATIT Suuria ruokinta-automaatteja ei ole kaupan, joten sellainen on tehtävä itse. Mutta ruokinnasta voi huolehtia myös automaatti, jonka valmistusohjeisiin palaan myöhemmin. Kun ämpan sijoitetaan vanerilevyn päälle ja täytetään siemenillä, nämä valuvat ulos sitä mukaa kuin linnut syövät niitä reiän edestä. Yhtenä ainoana pakkasyönä niitä voi kuolla joukoittain. 4. On muistettava, että linnun on lyhyen talvipäivän aikana saatava niin paljon ruokaa, että kalorit riittävät pitämään pienen ruumiin lämpimänä pitkän ja kylmän yön aikana. ÄmRuokinta-automaatti huolehtii talvilintujen syö'ttämisestä silloinkin, kun talon asukkaat ovat matkoilla. Norjalainen tiaisten tuntija Yvein Hafton väittää, että tiaiset talvella pysyttelevät alueella, jonka läpimitta on 300400 metriä. Väärä ravintokin voi olla kuoleman syynä. Jos tilapäinen poissaolo uhkaa aiheuttaa katkon ruokintaan, voi pyytää naapuria huolehtimaan linnuista vaikkapa samaa, joka 196 huolehtii kukkien kastelusta. Tietenkin sen voi sijoittaa taloyhteisön myöntämälle yhteisellekin paikalle. Lintulauta ei saa olla liian suljettu, sillä muuten linnut jäävät helposti »mattiin, pedon hyökätessä. Laudan reunojen tulee olla sen verran korkeat, että tuuli ei lennättele siemeniä. Käsitykseni mukaan noin puolet niistä olisi tuhoutunut pakkasissa, ellei niillä olisi ollut koko ajan runsaasti ruokaa saatavilla. Sijoituspaikka ei saa häiritä naapureita. Ruokintapaikan lähellä kasvaviin puihin on hyvä ripustella pönttöjä. Muuten linnut kuolevat nälkään ennen kuin ehtivät löytää uuden ruokapaikan. Laudalta on oltava hyvä näkyväisyys, jotta kissat ja muut pedot eivät pääse ruokailijoita yllättämään. Kun ruokinta on kerran aloitettu, sitä ei pidä hetkeksikään keskeyttää. Seuraavassa koetan antaa ohjeita ja kertoa kokemuksiani lintujen ruokinnasta. Arno Magnusson Lintujen tal viruokinta Talvehtivien lintujen kuolleisuus on suuri. Oman mökkimme alueen kaikki pöntöt olivat talvella käytössä. 3. Rakennettaessa on syytä pitää mielessä seuraavat neljä seikkaa: 1. RUOKINTA YMPÄRISTÖ Kun linnut ovat löytäneet hyvän ruokailupaikan talvella, ne eivät poistu siltä kauaksi. Yksinkertaisimmin sen saa muoviämpäristä, jonka pohjareunaan tehdään reikiä (kuva 1). Ruokintaa ei pidä aloittaa liian aikaisin. 2. Ne tarjoavat linnuille kohtalaisen suojan pakkasta vastaan ja myöhemmin keväällä ne useasti asettuvat pesimään juuri talvisiin yöpymiskoloihinsa. LINTULAUTA Ruokintalaudan voi ostaa valmiina tai sen voi tehdä itse. Säännöllisen ja oikean ruokinnan avulla niiden kunto voidaan pitää hyvänä ja kuolleisuus vähäisenä
Etuseinä tehdään kahdesta osasta. Lintujen korean ulkoasun ohella kannattaa tarkastella niiden käyttäytymistä. Vasemmalla on lattdasta tehty automaatti,joka on helppo kiinnittää esim. Esimerkiksi talitiaisparvella on aivan tarkka arvojärjestyksensä. Kookas mustarastas on ainakin H elsingissä tavallinen talvivieras. Siemeniä voi ostaa valmiina sekoituksina tai ne voi itse sekoittaa, jotta lintujen ravinto olisi mahdollisimman monipuolista. Niiden arvojärjestyksestä pääsee nopeasti perille, kun katselee niiden kinastelua esim. Puutostautien välttämiseksi niiden olisi saatava monipuolista ravintoa, kuten silputtua kaalia, keitettyä perunaa, kauraa, jauhettuja kalansisälmyksiä ja ruotoja ym. Viherpeippo paljastaa läsnäolonsa lyhyellä liverryksellä. pähkinöillä täytetyllä ruokinta-automaatilla. Tiaiset ja viherpeipot syövät mielellään auringonkukan siemeniä, viimeksimainitut myös hampunsiemeniä. Paras ruokinta-automaatti syntyy laudasta, josta tehdään linnun pönttöä muistuttava laatikko. Leipä ei myöskään saa olla homehtunutta eikä vahvasti maustettua. 1 ' 1 1 1 ' 1 1 1 1 1 pärin päälle on syytä asettaa kiviä tms. Talitiaisen tuntevat kaikki, ja sitä muistuttava pieni sinitiainenkin lienee varsin tuttu maan eteläosissa. Arvoasteikossa ylempiä tiaisia se väistää, mutta itseään alemmat se tunkee pois tieltaan. seinustalle. Tämän tuntee ruskeasta päälaesta ja vaaleissa poskissa erottuvasta mustasta pilkusta. Tiaiset ja tikat syövät mielellään talia, jota saa ostaa palloina tai renkaina. Kumolleen käännetyn ämpärin reunaan tehdään lovet, joista sisällä olevat siemenet valuvat ulos. D 197. Lähemmät rakennusohjeet tekstissä. Kaura on punatulkun ja keltasirkun lempiruokaa, maapähkinät tiaisten herkkua. Silloin tällöin saattaa hieman harvinaisempikin ruokavieras ilmestyä pihamaalle. Sorsan on saatava ruokansa veteen sekoitettuna, sillä kuova ruoka, varsinkin kauraryynit, turpoavat sorsan kuvussa ja voivat aiheuttaa tukehtumiskuoleman. MITÄ RUOAKSI. Alempi osa toimii reunana, joka estää siemeniä valumasta ulos. Hömötiainen, töyhtötiainen ja urpiainen uskaltautuvat joskus lintulaudalle ruokailemaan. painoksi. Kukin yksilö on taistellut itselleen tietyn sijan yhteisössä, ja siinä se sitten pysyy, uusia tappeluita vältellen. Tämä ei kuitenkaan saa olla hapanta, sillä se aiheuttaa linnuille vatsavaivoja. Tiaiset syövät mielellään myös sulatejuustoa, fasaanit suolattomia perunoita, mustarastaat omenia, närhit ja pähkinähakit pähkinöitä jne. Oikealla on esitetty yksinkertaisin ruokinta-automaatin periaate. Kottarainen ilmestyy yleensä vasta keväällä, mutta joskus se voi jäädä talvehtimaankin. Sitä voi myös itse sulatta lihasta, ellei tämä ole maustettua tai suolattua. Yhteenvetona on muistettava, että ruoka ei saa olla maustettua suolattua homehtunutta hapanta voimakasmakuista (esim juusto) SORSIEN RUOKINTA Valitettavan yleistä on, että sorsille tarjotaan vain homehtunutta leipää. Viime talvena keksin kolme pikkuvarpusta varpusparvesta. TAVALLISIMMAT RUOKA VIERAAT Varpusparvea kannattaa katsoa tarkkaan, sillä sen mukana voi ruokintapaikalle ilmestyä pikkuvarpunen. Parvekkeellemme on ilmestynyt varpushaukkakin, mutta sitä kiinnostivat enemmän varpuset kuin meidän asettamamme ruoka. Painon keventämiseksi rakennusaineena voi myös käyttää vaneria. Useimmat linnut syövät mielellään leipää. 6 cm lyhyemmäksi (kuva 2), niin että alas muodostuu eräänlainen kaukalo, johon siemeniä valuu sitä mukaa kuin linnut niitä syövät. Ylempi osa tehdään vinoksi ja takaseinään n. Ensin tehdään sen takaja sivuseinät sekä pohja. Lautaisen ruokinta-automaatin voi tehdä miten suureksi hyvänsä. Käytökseltään se on huomattavasti hillitympi kuin tappelunhaluinen varpunen
Lukuisissa lehtikirjoituksissa ja kirjoissa on annettu ohjeita lintujen aktiiviseen suojeluun mm. Voitaneen olettaa, että aivan metsän tuntumassa olevat ikkunat ovat vaarallisimmat. Kokeilemisen arvoinen olisi myös ikkunoiden väliin asetettava luonnon väreistä poikkeava värillinen keltainen, oranssi tai punertava selluloidikalvo, jonka ansiosta heijastuva kuva olisi huomiota herättävästi ympäristöstä poikkeava. Panula & M. Toisaalta on käynyt ilmi, että linnut eivät lennä juuri koskaan ristikkoikkunoihin. Pihamaa on puolittaisessa luonnon tilassa: joitakin puita, muutama marjapensas sekä komeita katajapehkoja, jotka vuosittain ovat olleet erilaisten lintujen suosimia pesimäpaikkoja. D TILAA SUOMEN LUONTO Tämän lehden välissä olevalla lahjakortilla ratkaiset yhden joululahjaongelman. SUURET RUUDUT Yleensä otaksutaan lintujen lentävän juuri laajapintaisiin ehyisiin ikkunoihin, joista metsä heijastelee. Törmäysvaaran välttämiseksi ei ole järkevää asettaa lintulautaa kookasta ikkunaruutua vasten eikä liioin pesimäpönttöä juuri tällaisen ikkunan tuntumaan. näköalaikkunoiden aiheuttaman joukkoturman torjuminen. On hämmästyttävää, etteivät tässä ornitologian luvatussa maassa innokkaimmatkaan luonnonsuojelijaornitologit ole kiinnittäneet ongelmaan huomiota puhumattakaan, että kukaan olisi systemaattisesti tutkinut asiaa. KESÄMÖKIT VAARANA Vaikutuksiltaan ehkä merkittävin on ns. Tämän lisäksi oli sattunut koko joukko törmäyksiä, joiden osalliset olivat kuitenkin jonkin ajan kuluttua toipuneet. TUHOJEN TORJUNTA Toistaiseksi en ole nähnyt missään erityisiä ohjeita näiden tuhojen torjumisesta. Suuretkin useammasta ruudusta kootut vä1ipuitteilla varustetut ikkunat lienevät vaarattomia. Kirjoittajakin on havainnut erityisesti tilhien, mutta myös taviokuurnien törmäilevän joukolla ikkunoihin esikaupunkialueilla, kun pihamaalla on ollut runsasmarjaisia pihjaljia. Rämö: Lintusuojelun opas), jossa varsin monipuolisesti valotetaan lintusuojelun aktiivista puolta. Karhu, P. Kirjasessa kuten usein muutoinkin on kuitenkin jäänyt verraten vähälle passiivinen, ennalta ehkäisevä suojelutoiminta, jonka merkitys saattaa monesti olla pihapiirissä merkittävämpi kuin ruokintalaudan tai muutaman pesimäpöntön asettaminen. Varsinkin pelästyessään lintuparvet törmäävät usein suuriin ruutuihin. Kuluneena kesänä oli saaliiksi joutunut pihan tuntumassa pesineistä linnuista kolmen viikon aikana: 2 hernekerttua, 1 peippo, 1 haarapääsky ja 1 talitiainen. Lisää lahjakortteja saat liiton toimistosta.. laatimalla pesäpönttöjä tai harjoittamalla talviruokintaa. Saman tavoitteen saavuttanee myös teippaamalla ikkunoihin näennäiset puitteet. Mökin olohuoneen kahdella sivulla on noin 1,5 m 2 laajuiset kookkaat ikkunat, jotka kuitenkaan eivät ole nykyisin niin tavallisia kokoseinän ikkunoita. Kaikkien lämpimästi luonnosta kiinnostuneiden ihmisten sydäntä lähellä on luonnonvaraisten lintujemme toimeentulo ja hyvinvointi. Kalervo Eriksson Näköalaikkunatehokas lintL1kannan harventaja Viime aikoina kiivaana virinnyt luonnonsuojelukeskustclu on saanut aikaan asennemuutoksia, joiden myönteisimpiä ilmauksia on voimakas aktiivinen luonnonsuojelutoiminta. Toisin sanoen olisi syytä pyrkiä pitämään ikkunoiden edustat vapaana puista. Kokemukset olivat peräisin lounaisesta saaristostamme, Korppoosta, kesältä 1971. Mökkiläisystävämme kertoi I yhyen lomansa (23 viikkoa) aikana vuosittain muutaman linnun menehtyneen törmättyään ikkunoihin. Varsin moniin niistä laaditaan isot 198 näköalaikkunat, jotka muodostavat pihapiirissä liikkuville linnuille kammottavan tehokkaan surmanloukun. TILASTO KORPPOOSTA Kirjoittajan ja erään lintuja harrastavan mökkiläisen kä ymissä keskusteluissa koottiin varsin surullinen tilasto, joka saattaa melko hyvin edustaa tuollaista keskimääräistä tilannetta. Keväällä 1971 ilmestyi erityinen kirjanenkin (S. Näin siitä huolimatta, että reheville järvenrannoille tai saaristomaisemaan siis lintujen mieluisille olopaikoille nousee nykyisin kesämökkejä parinkymmenen tuhannen kappaleen vuosivauhtia. Jos arvelemme lintujen esiintyvän tuolla pihamaalla suunnilleen yhtä runsaina toukokuun alusta syyskuun loppuun, voimme arvella kesäkauden kuluessa 35 linnun saavan surmansa tuon yhden ainoan mökin ikkunoissa
Kukaan ei voi puuttua asiaan. Lokakuussa 1967 Belgian luonnonsuojelujärjestöjen liitto äänesti yksimielisesti linnustusta vastaan. He ansaitsevat 200 miljoonaa belgianfrangia puhtaana, sillä he eivät maksa tästä veroa. Lintujen todelliset ystävät ovat useita kertoja esittäneet huolestumisensa maatalousministerille, koska tämä sekava tilanne ei heitä miellytä. Kansainväliset sopimukset sen enempää kuin luonnonsuojelujärjestöjen liiton kehoitukset, lintujen ystävien lukuisat vastalauseet sekä Belgian ja muiden maiden kulttuurijärjestöjen raivokkaat vastalauseet eivät voi taivuttaa Belgian ministeriä olemaan lojaali Belgian moraalisille ja juridisille vei voitteille. Kun pyytäjien ja heidän apulaistensa lukumäärää ei ole rajoitettu, lintujen joukkopyynti tosiasiassa jatkuu muuttumattomana. poliisi on liikennevalvonnan ylikuormittama; 2. Sama koskee Pariisissa v. Belgian ja muiden maiden kulttuurijärjestöjen esittämien vastalauseiden katkeamaton virta on kirjaimellisesti pakottanut Belgian maatalousministeriön tekemään muutamia (lieviä) muutoksia lintujen pyyntiä koskeviin määräyksiin. linnustajien, tukkuostajien, välittäjien, belgialaisten viejien ja muiden maiden tuojien välillä on pitkäaikainen liikesuhde. Pyydetyt linnut myydään, elävinä tai kuolleina, käyttötarkoituksesta riippuen. Maatalousministeri Charles Heger on yksin vastuussa. määräysten rikkomista on vaikea osoittaa. Kuka on vastuussa . Bernard Roeyers Pääsihteeri D 199. Belgia on ainoa Euroopan maa, missä tämä skandaali vielä jatkuu. Kaupallisesti järjestäytyneet 20 000 linnustajaa, jotka ovat heidän taloudellisia etujaan puolustavien järjestöjen jäseniä, pyydystävät 46 vuorokauden aikana miljoonittain lintuja. Eräät maakunnat, kuten Brabant, Limbourg, Luxembourg ja myös Namur ja Hainaut, ovat maatalousministeriä tehokkaimmin vastustaneet lintujen pyyntiä äänestämällä linnustusluville korkeita maakuntaveroja. 1902 tehtyä kansainvälistä lintusuojelusopimusta. Mutta käytännössä kaupallista linnustusta harjoittavat eivät välitä lainsäädännöstä. Linnustajien on aina ollut hyvin helppo soveltaa välineensä, pyyntitapansa ja kaupallinen organisaationsa uusiin säädöksiin. maatalousministeriö on välinpitämätön ja se harjoittaa »ota iisisti » -politiikkaa linnustusta ja lintujen kauppa koskevissa asioissa. Lisäksi sakot ovat mitättömän pienet. Herra Charles Heger, maatalousministeri, sallii joukkopyynnin ja kannustaa sitä. Viime vuosina maatalousministeri on uusinut ohjeita esim. Hänen kielteinen asenteensa on ristiriidassa sen luonnonsuoje/utyön kanssa, josta hän 011 vastuussa Belgian hallituksessa. maatalousministeriö on kieltäytynyt palkkaamasta erityisiä valvojia. Esim. 1950 tehtyä sopimusta, jonka Belgia on ratifioinut v :sta 1963 lähtien. Belgian li11tusurma Belgian lintusuojelu11 yhteistyiieli11 ( Comite de coordinatio11 pour le protection edes oiseaux) 011 ryhtynyt kansainvälisen tuen turvin vastustamaan lintujen verkkopyyntiä, joka jatkuu yhä edelleen Belgiassa. rajoittamalla verkkojen pituuden korkeintaan 7 metriksi, kieltämällä virallisesti elävien lintujen kaupan ja sallimalla kullekin pyytäjälle vain yhden kaksoisverkon. Hän yrittää kätkeä penseytensä säätämällä muutoksia, joilla ei ole mitään todellista vaikutusta lintujen kaupalliseen joukkopyyntiin. 1970, että Pariisin sopimus v. Lisäksi hänen ministeriönsä antaa vääriä tietoja ilmoittamalla, että Belgian linnustussääntöjä järjestelmällisesti sopeutetaan Pariisin sopimusten mukaisesti. He toimivat yhä edelleen laajamittaisesti. Herra Charles Heger'iä pyydettiin lopettamaan lintujen pyynti. Vastatessaan saman ministerin kyselyyn Conseil d'Etat osoitti hänelle 17.9. 1950 velvoittaa Belgian lopettamaan linnustuksen. Näitä ovat tilhi, uuttukyyhky, sepelkyyhky, sirkut (lukuunottamatta lapinsirkkua), punatulkku, tikli, viherpeippo, nokkavarpunen, peippo, keltahemppo, järripeippo, urpiainen, vihervarpunen, hemppo, vuorihemppo, käpylinnut ym. Demagogisella politiika//aa11 hän sallii lintujen joukkotuhoamisen. Muita niin sanottuja »häkkilintuja» saa vain pyydystää. Maakuntien valtuudet eivät ulotu linnustuksen kieltämiseen. Maatalousministeriö on tahallaan laiminlyönyt tehokkaat toimenpiteet. Belgialaisen ministeri11 Charles Heger'in nimi liittyy k iinteästi Belgian skandaalimaiseen linmmpyyntiin ja joukkosurmaan. Tappaminen ja myynti on kielletty. Lintujen joukkopyynti on sallittu lokakuun ensimmäisestä päivästä marraskuun viidenteentoista eli lintujen muuttoaikana. Turhaan. 4. Syynä tähän kaaosmaiseen tilaan on, että: 1. Kun (sääntöjä rikkomalla) saatu voitto on kymmeniä tuhansia belgianfrangeja (tukkukauppiaiden voitto on satojatuhansia) niin rangaistukset ovat 150 750 BF (1 BF = 0,08markkaa) ; 5. Linnustajajärjestöt ovat aina jyrkästi vastustaneet jäsentensä toimien valvontaa; 3. Rannikolle sekä Hollannin, Saksan ja Luxemburgin rajalle pystytetään verkkoseinä. valvonta voidaan ulottaa korkeintaan kauppaan (lisenssit), koska virkamiehiä on liian vähän. Vuonna 1971 Belgiassa ei noudateta Pariisissa v. Lisäksi on mahdotonta valvoa 20 000 linnustajan puuhia kentällä. Jokavuotiseen tapaansa Belgian 20 000 linnustajaa ovat virittäneet kaksoisverkkonsa, joilla he pyydystävät miljoonittain etelään muuttavia lintuja. Lainsäädäntö sallii rastaiden (Turdidae), kottaraisten ja varpusten pyynnin, tappamisen ja myynnin. Belgian oman ja naapurimaiden väestön ostovoiman kohoaminen on vaikuttanut lintujen pyyntihintaan tavalla, joka on innostanut pyytäjiä toimimaan sekä luvallisena pyyntiaikana että sen jälkeen
Niin tarpeellisia kuin kansain väliset sopimukset o vatkin, Suo men luonno nsuojeluliitto katsoo, että niiden välttämättö myyteen vedotaan myös haluttaessa jarruttaa yksipuolisia kansallisia toimenpiteitä. Liiton esittämän kutsun aiheutti se elävä kiinnostus, jota Urho Kekkonen o n osoittanut luonnonja ympäristönsuojeluun esittämällä luonnonsuo jelua edistäviä kannanottoja ja ilmaisemalla huolestumisensa siitä kehityksen ku200 lusta, jo ka uhkaa ympäristöä ja ko ko luontoa ja samalla myös ihmiskunnan tulevaisuutta. Suo men luonnonsuojeluliitto yhtyy Pohj oismaiden neu voston jäsenen ehdotuksessa n:o A 328/s esitettyihi n perusteluihin rikin haitta vaikutuksista, mutta toteaa lisäksi, että huomattava haitta nimenomaan talo udellisesti on myös erilaisten rakenteiden ja jo pa historiallisten muisto merkkien korroos io, jonka no peus on hyv in selvässä riippuvuussuhteessa ilman rikkidio ksidipito isuuteen. Suomen luonnonsuojeluliiton mie!estä olisi pohjo ismaiden kes ken pyrittävä yhteiseen kannanottoon rikkikysymyksessä. 1971. K os ka pääosa ilmassa Suo men alueella esiintyvistä rikkiyhdisteistä erittäin todennäköisesti on peräisin Suo men alueella tapahtuvista päästöistä, on näiden päästöjen rajo ittamiseen jo ka tapauksessa ryhdyttävä mitä pikimmin siitä riippumatta, milloin kansainvälisiä sopimuksia tässä asiassa saadaan aikaan. todennut fossiilisista polttoaineista, erityisesti ölj ystä peräisin olevan rikkidioksidin olevan varsin huo mattava ongelma luonn onsuojelun (ympäristönsuojelun) kannalta. Saman vierailun yhteydessä presidentti tapasi myös Naturoch milj övård rf:n ja LuontoL iiton edustajia. (Lisäksi hän o n kyseisen K oilliskaira-pro jektin suojelij a.) Presidentti tutustui Suo men luonno nsuo jeluliiton julkaisutoimintaan ja keskusteli liiton edustajien kanssa ajanko htaisista luonnonja ympäristönsuojelun kysymyksistä, kuten maapallon energiavaroista, Tvärminnen ölj ynj alostamosta ja muusta energiapolitiikkaan liittyvästä, matkailun ja luonnonsuojelun suhteista, luonnonsuojelualueista, Ko illiskairasta ja sen pedo ista, jo kamiehen oikeudesta luonno n v irkistyskäyttöön, kansainvälisen yhteistyön merkityksestä erityisesimerkkinä Itämeren suojelu ja vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön tehtävistä. Suomessa tul ee rikkiä rikkidio ksina ilmakehään pääasiassa öljynjalostamoista, polttoölj ystä ja sulfiittiselluloosateollisuuden jäteliemen poltosta. Suo men luonnonsuo jeluliitto huomauttaa edelleen sekä tämän as ian yhteydessä että yleisesti, että jonkin po hj o ismaan mahdollinen liittyminen E u roopan talo usyhteisöön saattaa tuottaa va ikeu ksia pohjoismaiselle yhteistyöi:e ympäristönsuo jelun alalla. Uutisia Ja tiedotuksia U K K-VIERAILU Tasa vallan presidentti Urho Kekkonen vieraili Suo men luonnonsuo jeluliiton hallituksen kutsumana liiton toimistossa, 11. Myös Suomen kannalta näyttää rikkikysymys siis olevan kansainvälinen ongelma. Osa tästä määrästä kulkeutuu Suo men rajo jen ulkopuolelle, mutta t oisaalta näyttää mahdolliselta, että rikin o ksidien kauko kulkeutumista tapahtuu Suo meen lähinnä lännestä, lounaasta ja etelästä päin. Suomen /11onnonsuojelt1liitto 011 jättänyt seuraavan la11su11no11 P ohjoismaiden net1voston jäsenen ehdot11ksesta toimenpiteiksi rikkidioksidi11 aiheuttama11 il111a11 saastumisen vähentämiseksi. Suo men luonnonsuo jeluliiton käsityksen mukaan pyritään rikkikysymyksestä to isinaan antamaan sell ainen kuva, että sen ratkaise minen tulisi alo ittaa tekemällä kansainvälisiä sopimu ksia. Luonto-Liiton vielä jatkuvaan Koi lliskaira-adressin nimenkeräy kseen presidentti antoi o man o suutensa. 11. Suomen luonnonsuo jeluliitto on jo monessa eri yhteydessä . Muut rikin lähteet o vat merkitykseltään vähäpätöisiä. N äin vo i syntyä esimerkiksi sellainen tilanne, että pohj o ismaiden kannalta olisi tarko ituksenmukaista tai välttämätöntä suorittaa no peasti jo kin saman suuntainen ympäristönsuo jelua edistävä to imenpide, mutta E uroopan talo usyhteisön asiano maiseen kysymykseen o maksuma to isenl ainen kanta estää jotakin pohj o ismaata r yhtymästä tällaiseen to imenpiteeseen. Yli puolet ja todennäköisesti ainakin 60 prosenttia rikkidio ksidin päästöistä liittyy tavalla tai toisella öljyn käyt. Rikkikysymyksen ratkaisu edellyttää kansainvälisiä toimenpiteitä, joiden pohtaksi tarvitaan kansainvälistä so pimusja. A lo itteessa on asiantuntemuksella käsitelty rikin aiheuttamaa ilman saastu mista. La11s111mo11 ovat allek irjoittaneet liiton varapt1heenjohtaja H annes l gnati11s ja sihteeri Pirkko L innilä. Suo men luonnonsuojeluliitto pitää kuitenkin mahdollisena, että Pohjoismaiden neu voston jäsenen ehdotuksessa n :o A 328/s esitetty yhteisen kannan muo dostaminen Yhdistyneiden kansa kuntien T ukholmassa kesäkuussa 1972 pidettävään ympäristö konferenssiin ei enää aj an niukkuuden vuo ksi käy päinsä. E u roopan talo usyhteisöön kuuluminen merkitsee sitou tumista talo usyhteisömaiden ympäristönsuojeluo hjelmiin, mikä puolestaan estää tällaisen maan tekemästä sopimuksia, jo iden tavoitteet poikkeavat E uroopan talo usyhteisön o maksumasta kannasta. Käytettäv issä olevien tieto jen perusteella voidaan ar vioida, että Suo messa päästetään ilmaan vuosittain suunnilleen 300 000 tonnia rikkiä, eli no in 900 000 tonnia lo pputuo tetta, rikkihappoa
Olemme pyrkineet osoittamaan ristiriidat näiden tavoitteiden sekä luonnonsuojelun päämäärien välillä. Näyttelyn kuvia voi katsella myös tämän numeron sivuilta 179, 193 ja 195. odottaisi, että kannanotot luonnonja ympäristönsuojelun kysymyksiin olisivat ehdottoman objektiivisia ja ennen kailk:kea puolueettomia. Tästä seuraa, että luonnonsuojel un nimissä joudutaan varsin usein ankarasti arvostelemaan elinkeinoelämän, yhteiskunnan ja yksilöiden taloudellisia tavoitteita. Siihen vastaa tässä Suomen l11011no11suojel11/iito11 puheenjohtaja Olli Ojala. 1971. PS. puolue on laatinut mahtipontisen luoMonhoitoohjelman, et se noudata. ja onnellista. 201. Varsinaisia k<mkreett1.s1a e!-luonnonsuojel ull!aia toimenpiteitä. Tämän lehden pe,lsto!lla on todetJtu, jop& Suomen luonnonsuojeluliiton taholta todistettukin, että tämä. 1972 ja sen jälkeen Seinäjoelle, ehkä muuallekin. 1971. Meidän mielestämme suomalainen elämänmuoto on jotain muuta, mm. saa.n lausunnon Pohjoismaiden . alkuunSll<kaan ohjelmaansa. »LUONTO ETSIJÄSSÄ » on Hannu Hautalan luontoaiheisen valokuvanäyttelyn nimi. Mitä Uuden Suomen jälleen esiinkaivamaan V. Luonnonsuojeluliiton edustajien puheissa ja julkaisuissa suhtaudutaan kovin kielteisesti "Amerikan Imperialismiin". Uuden Suomen toimituksen mielestä ehkä suomalaiseen elämänmuotoon kuuluu, että päävuokralainen tarkastaa ali vuokralaisen seinät ja määrää, mitä kuvia niillä saa pitää. 12. Suomen l1101111011suojeluliitto UUSI SUOMI JA SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO Uusi S11omi julkaisi oheisen kirjoit11ksen pääkirjoit11kse11a 19. 10. 1. 11. Ensimmäisinä kansallisina toimenpiteinä rikin aiheuttaman ilman saastumisen vähentämiseksi tulevat siten Suomessa kysymykseen rikin talteenottaminen öljynj alostamoissa ja runsaasti rikkiä sisältävän polttoöljyn käytön salliminen ainoastaan suhteellisen suurissa voimalaitosyksiköissä, joilta puolestaan on vaadittava, että savukaasut puhdistetaan rikkidoksidista. Siellä missä näin on tehty, katsotaan saastekysymykset ratkaistuiksi ja elon olevan terveellistli. Ben sijaan muiden maiden vastaavaan toimintaan ei puututa. Se on ollut esillä ensin Tampereella Suomen Työväen Tampereen piirikonttorissa 18. 29. 9. Lukuisissa liiton ja sen edustajien kannanotoissa on tähdennetty, että tasapaino ihmisen talouden ja luonno n talouden välillä on välttämätön edellytys ihmisen tulevaisuudelle. Suomen luonnonsuojeluliiton velvollisuus on Muka luonnonsuojelua Va.paaehtol.selta luonnonsuojelutyöltll. Että liitto tämän johdosta olisi »marxilaisten valvonnassa» lienee lähinnä vaalitaistelun huumassa lausuttu harkitsematon väite. Leninin kuvaan tulee, ei sitä todellakaan ole eikä ole ollut liiton toimiston seinällä. Suomen luonnonsuojeluliitolla ei ole vastuuta siitä, miten hyvin sosialidemokraattinen puolue tai muut puolueet noudattavat luonnonsuojeluohjelmaansa. 8. Olli Ojala P.S. Monilla puolueillahan ei edes ole tällaista. 11. Liitolla lienee aihetta aikanaan tarkastella, missä määrin kukin puolue ohjelmaansa noudattaa, mutta puolueista riippumattomana järjestönä liitto tuskin voi tätä tehdä ennen kuin kaikkien puolueiden ohjelmat ovat käytettävissä. :neuva.5tolle ilma.n saasteista.. Kävimme muutoin ka.taomassa Liiton tolmlstoosa Jokin aika sitten, olisiko siellä Len1n1n kuvaa 11tlnil1A. Se k7bk1, puolueen ka.nnanottoon noJautuen, tähän seikkaan EECkysymyksen Ja sotki asiat siten, että katsoi sekä ilman saasteet että. Väitetään vain, että ratkaisu luonnonhoidollisiin kysymyksiin on perustuslain omaisuudensuojan purkaminen ja tuotannon ottaminen yhteiskunnan haltuun. Liiton tulisi muistaa., että luonnonsuojeluaak.e ei saa olla välikappale, jolla päästää.n pa.rJaamaan yhteiskuntaa, perimmäisenä motiivina ei suinkaan huoli luonnosta, vaan pyrkimys meille vieraaseen elämänmuotoon. varsinaisen kukkasen Suomen luonnorumoJelullltto teki antaes. 1971 ja Heinolassa 5. Koska Suomi on markkinatalo usmaa ja Suomen luonnonsuojeluliitto ensi sijassa kantaa huolta Suomen luonnon tulevaisuudesta, on luonnollista, että liitto kiinnittää huomiota niihin luonnonja ympäristönsuojelun kannalta kielteisiin seikko ihin, jotka ovat o minaisia markkinatalo uteen perustuvalle talousjärjestelmälle. järjestö on sangen tehokkaasti marxilaisten valvonna.ssa. Oll esittää käsityksensä myös niistä kansainvälisistä ilmiöistä, jotka vaarantavat Suomen luonnon tulevaisuuden. puolue on tehnyt runsaasti Ja sen valvonna&58 oleva Suomen luonnonsuojeluliitto sitten Joutuu näitä sel!tteleJnää.n. Tällaiset ilmiöt on nimettävä selvästi eikä ole suinkaan syytä salata sitä vaaraa, jota ylikansallinen taloudellinen yhteistyö ja erityisesti kansainväliset suuryhtiöt merkitsevät koko maapallon ja nimenomaan myös Suomen luonnonvaroille ja luonnolle. taistelua Suomen luonnon puolesta pelkäämättä herjauksia ja epäasiallisia poliittisia hyökkäyksiä, joita luonnonsuojeluväki on viime aikoina saanut vastaanottaa erityisesti Suomen Sosialidemokraatin ja Uuden Suomen palstoilla. Suomen luonnonsuojeluliiton tehtävänä on edistää luonnon ja ympäristön suojelua sekä luonnonvarojen hoitoa. Sama näyttely tulee Helsinkiin nimellä »Luonnon ilmeet» Valokuvamuseon studioon (Korkeavuorenkatu 00) ajaksi 22. EEC:n Suomelle vahingollisiksi. Toimintani puoluepoliitikkona on toistaiseksi ollut verraten vaatimatonta. Ammattiyhdistystoimintaan olen valitettavasti voinut osallistua ainoastaan Akavaan kuuluvan Suomen Eläinlääkäriliiton sekä sen valtuuskunnan ja hallituksen jäsenenä. Kuitenkaan, vaikka 505.dem. I. toon energianlähteenä. Liiton puheenjohtajakin on paremmin tunnettu puoluepoliitikkona ja ammattiyhdistysmiehenä kuin luonnonsuojelijana
Näiden viranomaisten nimenomaiseksi tehtäväksi olisi määrättävä myös ympäristönsuojelun eduista huolehtiminen omalla tehtäväkentällään ja annettava niiden käyttöön tätä varten riittävästi ympäristönsuojeluun perehtynyttä henkilökuntaa. Ympäristönsuojelun organisaatiotoimikunnan ehdottama hallintomalli on riippumaton siitä, mihin ministeriöön se sijoitetaan. Olen ympäristönsuojelun organisaatiotoimikunnan jäsenenä ollut tätä ehdotusta rakentamassa ja pidän sitä edelleenkin tarkoituksenmukaisena. Ympäristönsuojelu on yhteisnimitys niille toiminnoille, joiden tarkoituksena on luonnon ja ihmisen elinympäristön suojeleminen luonnonvarain väärinkäytöltä ja teollistuneen kehityksen haittavaikutuksilta. Ministeriön ympäristönsuojeluosaston tehtäväksi jäisi eri viranomaisten toimintoihin kohdistuva ympäristönsuojelun yleisvalvonta. Toimikunta on kysymykseen tulevina mahdollisuuksina tarkastanut ympäristönsuojelun keskushallinnon sijoittamista valtioneuvoston kansliaan, maaja metsätalousministeriöön sekä sisäasianministeriöön. Kun luonnonsuojelualueiden ja ulkoilualueiden välillä on vain asteero, eikä aina sitäkään, olisi tärkeätä, että näitä alueita koskevat asiat hoidettaisiin samojen viranomaisten toimesta. Erityisesti luonnonsuojelun kannalta tärkeä näkökohta on myös se, että suunnitteilla olevan ulkoilulainsäädännön toteuttaminen on tarkoitettu sisällyttää sisäasiainministeriön toimialaan. Mietinnössään (komiteanmietintö 1971: B 25) toimikunta ehdottaa ympäristönsuojelun hallinnon järjestäminstä seuraavan kaavion mukaisesti: Ympäristönsuojelun ylin johto ja vai von ta keskitettäisiin siis ministeriöportaaseen. Osaston tehtäväksi annettaisiin myös valtion luonnonsuojelunvalvojan nykyiset yleiseen luonnonja maisemansuojeluun kuuluvat tehtävät. 202 Myös meillä on erityisesti Ruotsin esimerkki valtion luonnonhoitoviraston (statens naturvårdsverk) perustamisesta tuonut esille ajatuksen ympäristönsuojelun hallinnon keskittämisen tarpeellisuudesta. Neuvottelukunnan tehtävät tarkistettaisiin uutta organisaatiota vastaaviksi ja sen nimi muutettaisiin ympäristöneuvostoksi. Tärkeimpiä niistä on sisäasianministeriön luonne yleishallintoviranomaisena, jolla ei ole niin kuin muilla ministeriöillä valvottavanaan sellaisia etuja, jotka saattaisivat aiheuttaa ristiriitatilanteita ympäristönsuojelun ja ministeriön muiden tehtävien hoitamisen kanssa. 10. Samoin huolehtisivat torjunta-aineiden tarkastuksesta nykyiset torjunta-ainelaissa (327/69) määrätyt viranomaiset. Virallinen luonnonsuojelu: YMPÄRISTÖNSUOJELUN HALLINTO Valtion luo1111ons11oje/1111valvoja11, prof. Tämän mukaan on viime vuonna annetussa asetuksessa ympäristönsuojelun neuvottelukunnasta (722/70) ympäristönsuojelu määritelty luonnon sekä ihmisen elinympäristön ja niiden eri aineksien, kuten maan, veden, ilman ja elollisen luonnon, suojelemiseksi ja hoitamiseksi. Käsite ja nimitys ympäristönsuojelu (miljövård, protection of environment, Umweltschutz) on niin muissa maissa kuin meilläkin vasta muutaman vuoden ikäinen, mutta on jo levinnyt yleiseen käyttöön ja saanut vankan aseman, mikä on selvä osoitus tällaisen käsitteen tarpeellisuudesta ja tärkeydestä. Toinen painava perustelu on, että ympäristönsuojelun näkökohtien toteuttaminen kytkeytyy maankäytön suunnitteluun ja eriasteiseen kaavoitukseen, jotka kuuluvat sisäasiainministeriön toimialaan. Luonnonsuojelunvalvojana asetun kannattamaan organisaatiotoimikunnan ehdotusta myös tässä ministeriökysymyksessä ja sellaisin perusteluin kuin toimikunta on esittänyt. Nämä kaksi ympäristönsuojelun päähaaraa yleinen luonnonja maisemansuojelu (luonnonsuojelu) ja saastehaittojen torjunta (ympäristönhuolto) liittyvät luonnon ja luonnonvarain käytössä monella tavalla toisiinsa, ja kehitys näyttää monessa maassa käyvän siihen suuntaan, että ne vähitellen sulautuvat käsitteellisesti ja toiminnallisesti yhdeksi kokonaisuudeksi, jolla on oma lainsäädäntönsä ja organisaationsa. kemikaalien haittavaikutusten ehkäisemisen sekä meluntorjunnan eli yhteisellä nimellä ns. Osaston asiana olisi myös huolehtia ilmansuojelusta ja meluntorjunnasta. saasteongelmat. Ministeriössä olisi näitä tehtäviä varten ympäristönsuojeluosasto. Jo viime vuosisadan puolelta periytyvä pyrkimys alkuperäislaatuisen luonnon ja maisemien suojelemiseen on siten viime aikoina saanut rinnalleen luonnon peruselementtien maan, veden ja ilman suojelun, torjunta-aineiden ym. Toisaalta on syytä todeta, että luonnonsuojelu liittyy läheisesti myös riistanhoitoa ja metsästystä (nykyään valtaosaltaan vain urheilumetsästystä) kos. Nykyinen valtioneuvoston kanslian alainen ympäristönsuojelun neuvottelukunta siirrettäisiin asianomaisen ministeriön alaiseksi neuvoa antavaksi elimeksi ympäristönsuojeluasioissa. Ympäristönsuojelun käytännöllinen hoitaminen jäisi edelleenkin suurelta osalta edellä olevan kaavion ulkopuolella olevien viranomaisten asiaksi. 1971. Ilmansuojelun ja meluntorjunnan osalta olisi kysymys hallinto-organisaatiosta kuitenkin otettava tarkemmin harharkittavaksi näitä asioita koskevan aineellisen lainsäädännön valmistuttua. Tätä kysymystä on selvittänyt hallintoneuvos Raimo Pekkasen puheenjohdolla toiminut ympäristönsuojelun organisaatiotoimikunta. Vesiensuojeluasiat jäisivät uudessa organisaatiossakin vesihallitukselle. Se on mielestäni riittävän keskitetty ja tehokas, samalla kun siinä vältytään täydelliseen keskitykseen liittyviltä haittavaikutuksilta. Sen tehtävänä olisi ympäristönsuojelua koskevien asioiden yleinen johto ja koordinointi, suunnittelu, tutkimus, valvonta, kansainvälisten yhteyksien hoitaminen sekä tiedotusja valistustoimi. Liian keskitetty organisaatio voisi haitata viranomaisten välistä kaikissa tapauksissa välttämätöntä yhteistyötä tällä alalla ja johtaa siihen, että eräiden alojen päätehtävä joutuisi aiheettomasti ristiriitaan ympäristönsuojelun näkökohtien kanssa. Toimikunta on päätynyt siihen, että ympäristönsuojelun yleinen johto ja valvonta tulisi antaa sisäasiainministeriön tehtäväksi. Reino Kalliola11 la11su11to ed11sku1111a11 pemst11slakivaliok111111assa 29
Molemmat ovat voimakkaasti paikkaan sidottuja toimintoja. Tähän tarkoitukseen on vuoden 1971 toisessa lisämenoarviossa osoitettu varoja 5 milj. turvekuutiometrin vuosituotantoon pääsemistä vuoteen 1980 mennessä. Polttopuun käytön supistuessa edelleen noin 6 % vuosivauhdilla näyttää paine ulkomaisten polttoaineiden, lähinnä öljyn ja kivihiilen käytön lisäykseen edelleen kasvavan. Soiden suojelun kohteet määräytyvät luonnonedellytysten mukaan ja polttoturpeen käytön kannattavuuden edellytyksenä on tarkoitukseen soveltuvien soiden saaminen käyttöön korkeintaan noin 70 km päästä (maanteitse) kulutuspisteistä. TIEJA VESIRAKENNUSHALLITUKSEN MAANKAMARAN AINESTEN OTTO-OHJEET Julkaisu »Ympäristönsuojelu ja -hoito maankamaran ainesten kaivutoiminnassa » perustuu TVH :ssa suoritettuun tutkimukseen, jonka tarkoituksena oli selvittää maankamaran ainesten kaivutoimintaan liittyviä ympäristönsuojeluongelmia ja etsiä keinoja niiden ratkaisemiseksi. Osassa B on esitetty tieja vesirakennuslaitoksen toimesta suoritettavassa kaivutoiminnassa noudatettavaksi tarkoitettuja ympäristönsuojeluja -hoito-ohjeita. mk ja vuoden 1972 tuloja menoarvioehdotuksessa on turvetuotannon edistämiseen ehdotettu 7, 1 milj. Ohjeisiin ympäristönsuojelusta ja -hoidosta tienpitoaineen ottamisessa. Tämä pinta-ala on koko maata ajatellen verraten vähäinen, joten soiden suojelun ja polttoturvetuotannon intressit pystyttäneen sovittelemaan melko tyydyttävästi. TURVETUOTANTO JA SOIDEN SU OJ ELU Ulkomaisten polttoaineiden käyttö maamme energiahuollossa on viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt. Selvitykseen ympäristönsuojelunäkökohdista maankamaran ainesten kaivutoiminnassa sekä B. Julkaisu jakaantuu kahteen osaan: A. Tutkimuksen on suorittanut ja julkaisun toimittanut TVH:n maisemanhoidonvalvoja, maisema-arkkitehti Ario Reinola. T ämä tilanne vähentää merkittävästi Länsija Lounais-Suomen paksuturpeisiin, myös luonnonsuojelun kannalta arvokkaisiin keidassoihin kohdistuvaa käyttöpainetta. Julkaisussa on myös käsitelty muita kaivutoiminnasta aiheutuvia ympäristöongelmia, kuten pohjaveden pilaantumista. Viime aikoina tapahtunut öljyn hinnan kohoaminen on kuitenkin aiheuttanut sen, että turpeesta on muodostumassa uudelleen kilpailukykyinen energialähde etenkin kiinteistöjen lämmityksessä. Polttoturpeen nostoon varattavien suoalueiden kokonaistarpeeksi vuoteen 1980 mennessä on arvioitu noin 15 000 ha. Kun otetaan huomioon öljyn käytöstä luonnolle aiheutuvat riskija haittavaikutukset (öljyvahinkovaara merellä ja rikkidioksidin monet haitat) on edellä mainittua kehitystä pidettävä luonnonsuojelun kannalta periaatteessa myönteisenä. Julkaisun laatimisessa on pyritty kokoamaan kaikki se tietämys, mitä maankamaran ainesten otosta ja sen haittavaikutuksista on ollut käytettävissä eri valtion viranomaisilla, kuten geologisella tutkimuslaitoksella, metsähallituksella, muinaistieteellisellä toimikunnalla ja valtion luonnonsuo jelutoimistolla. Huonoin ratkaisu olisi sellainen, missä esimerkiksi luonnonsuojelu ja toisaalta vesiensuojelu, mitkä nykyisin ovat saman ministeriön alaisia, määrättäisiin eri ministeriöiden tehtäväksi. Todettakoon, että metsän kasvatusta varten ojitetaan vuosittain yli 300 000 ha soita, ja soiden suojelun ja metsänparannustoiminnankin ristiriidat on toistaiseksi pystytty sovittelemaan tyydyttävästi. Julkaisun arvoa alan ensimmäisenä perusteellisena yhteenvetona Suomessa korostaa Ruotsin luonnonhoitoviraston (Statens naturvårdsverk) maankamaran ainesten ottoa koskevien ohjeiden käyttäminen julkaisua laadittaessa. Selvityksessä on ympäristönsuojelunnäkökohtia tarkasteltaessa kiinnitetty huomiota lähinnä maisemansuojeluun ja -hoitoon sen johdosta, että maankamaran ainesten kaivusta aiheutuu lähinnä maisemallisia haittoja. Edellä sanotun perusteella ei minulla ole huomauttamista hallituksen esitykseen. Tavoitteena on pidetty 10 milj. D TILAA SUOMEN LUONTO 203. Haluan erityisesti korostaa sitä, että tärkeintä ympäristönsuojelun hallintoorganisaation uudistamisessa on asiain riittävä ja tarkoituksenmukainen keskittäminen. keviin asioihin, joiden hoitaminen nykyään kuuluu maaja metsätalousministeriölle. Polttoturvetuotantoa aloitettaessa joudutaan suosta ensin kuorimaan pois heikosti maatunut pintakerros, joka soveltuu hyvin kasvuturpeeksi. Hinta 3 mk. Kun TVH on nyt metsähallituksen jälkeen toisena suurena valtion keskushallituksena laatinut o mat maisemanja luonnonhoito-ohjeensa, olisi tärkeätä, että muutkin keskushallitukset kuten maatilahallitus, rautatiehallitus ja vesihallitus noudattaisivat esimerkkiä. E räitä ristiriitoja näyttää kuitenkin syntyvän soiden suojelun ja polttoturvetuotannon välillä. Valtiovallan taholta onkin voimakkaasti ryhdytty edistämään polttoturpeen tuotantoa maassamme. 791 tieja vesirakennushallituksen lo makevarastolta os. Tärkeämpi kuin kysymys siitä, mihin ministeriöön ympäristönsuojeluasiat olisi keskitettävä, on sen vuoksi se, että koko ympäristönsuojelun johto ja yleisvalvonta todella tulisivat saman ministeriön hoidettaviksi. TVH:n julkaisu on tilattavissa tunnuksella T vh no 2. Osassa A tarkastellaan maankamaran ainesten kaivutoimintaan liittyviä maisemallisesti merkittäviä harjuja, ympäristönsuojelunäkökohtia kaivutoiminnassa, epäkohtien korjaamiseksi tähtäävää kaivutoiminnan suunnittelua sekä voimassaolevaa kaivutoimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Vanha Talvitie 13, 00500 Helsinki 50. Suunnitellun laajuinen polttoturvetuotanto antaa sivutuotteena niin paljon kasvuturvetta, että suoalueiden varaaminen pelkästään kasvuturpeen tuotantoon ei liene lähiaikoina enää välttämätöntä. Syntyneiden ristiriitojen ratkaisemiseksi on jo ryhdytty neuvotteluihin valtion luonnonsuojelutoimiston ja valtion polttoainekeskuksen kesken. mk. Voidaankin todeta, että mikäli valmisteltuun uuteen luonnonsuojelulakiin saadaan suunniteltujen mukaisia maankamaran ainesten ottoa koskevia suunnitteluja jälkien siistimisvelvoitteita, antaa TVH:n julkaisu hyvän pohjan näiden säännösten käytäntöön soveltamiselle. Tämä kehitys on ollut erityisen selvä kiinteistöjen lämmityksessä käytettävien polttoaineiden kohdalla. Myös nämä asiat voitaisiin sisällyttää luonnonsuojeluviranomaisten toimialaan kuten esimerkiksi Ruotsissa on tehty
Mm. Epäilemättä paljon todellista syytä on mm. Samoin sanotaan että metsästys pitää riistan terveenä ja kannat siten mahdollisimman suurina. Luonto-Liitto ei siis katso voivansa ehdottaa petojen rauhoittamista Koilliskairan alueella, niin ikävältä kuin se luonnonsuojelijoista tuntuukin. Käyttäen keinoinaan liioittelua ja tunteilua sekä todellisten ongelmien vähättelyä tuntuu lehti muutenkin suorastaan lietsovan petohysteriaa ja kansallispuistohankkeen vastaista mielialaa. Poromiehille pedot merkinnevät yhtäläistä elinmahdollisuuksien tuhoutumista kuin metsänhakkuut. Huutoja korvesta Luonto-Liitto ry Helsinki Lähetän oheisena takaisin Koilliskairaadressin ja haluaisin samalla esittää kysymyksen, johon toivon saavani vastauksen Suomen Luonto -lehdessä. siinä, että metsät on siivottu puhtaiksi monien lintujen pesimäpuista aivan tarpeettomasti. metsäntutkimuslaitoksessa on näitä menetelmiä tutkittu ja niiden puolesta puhuttu pian kymmenkunta vuotta. Eräretkeilykin tarvitsee koskemattomia kairoja. Mutta sitä tulkitaan väärin jos katsotaan sen merkitsevän sitä, että kannat on pidettävä mahdollisimman pieninä. Sitä vastaan on turha potkia, koska se on »suuremmas käres ». Tampereella, lokakuun 10 pnä 1971 Maija _/1milai11e11 opiskelija Maija J ussilaiselle Nykyaikaisen luonnonsuojelun henkeen kuuluu mielestäni ilman muuta myös luonnonläheisten elinkeinojen vaaliminen. Haluaisin tietää, onko poromiesten asema otettu huomioon kansallispuistoa suunniteltaessa. Arno Rautavaara Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Huvikseen tappamisesta Metsiemme »hiljaisen kevään » syyksi on väitetty milloin mitäkin, usein aivan toisarvoisia tekijöitä. Sitä paitsi aivan vapaaehtoisesti ollaan siirtymässä sellaisiin taimikonhoitomenetelmiin, joissa havupuutaimistoistakaan ei hävitetä kaikkia lehtipuita. Vasta kun on käytössä molempia osapuolia tyydyttävä tutkimus petojen osuudesta porokuolemissa, voidaan ruveta vakavasti puhumaan pienen petokannan rauhoittamisesta. Kannatan tietenkin periaatteessa kansallispuiston perustamista, mutta ei kai ole unohdettu paikallista väestöä. Jos metsästettäisiin vähemmän, olisi metsissämme varmasti enemmän elämää.. Eräs henkilö, joka ilmeisesti oli PohjoisSuomesta kotoisin, sanoi lukeneensa paikallisista lehdistä poronhoitajien vastalauseita kansallispuistohankkeelle. Valtakunnallisesti vesakonhä vity kset tuskin suuria merkitsevät. Viime aikoina on erityisen runsaasti kiistelty siitä, aiheuttavatko kemiallisesti suoritetut vesakkojen hävitykset riistan katoamista. Viimeksi mainitut tuhoavat porojen laitumet, kun taas pedot verottavat vain yksittäisiä poroja. alueella. Tällä hetkellä on tärkeää, että varataan petojen biotoopiksi soveltuva suuri luonnonalue, jotta joskus tulevaisuudessa, kun on asialliset tutkimukset käytössä ja kun valistus on levinnyt niin pitkälle, että paljolta tunnepohjainen viha on muuttunut realismiksi, voidaan suoda mahdollisuudet pienelle suurpetokannalle elää rauhassa Suomenkin alueella. Kerätessäni nimiä adressiin, jouduin keskusteluun poronhoitajien tulevasta asemasta Koilliskairan alueella. Hankkeeseen liittyvät tosiseikat on kyllä ilmoitettu mainittuun lehteen, mutta puheet ovat menneet kuuroille korville, tai paremminkin Luonto-Liiton ilmoittamat tiedot on haukuttu puhtaaksi palturiksi. Tätä seikkaa ei tulla myöskään unohtamaan Koilliskairan kansallispuiston perustamista päättäville elimille esitettäessä. Luonto-Liitto on projektinsa yhteydessä johdonmukaisesti tähdentänyt, että petoasiassa on sovittava poronhoitajien kanssa. Luonnonsuojelijathan ovat viime vuosina olleet etunenässä vaatimassa petojen aiheuttamien vahinkojen korvaamista poromiehille. Molemmissa tapauksissa hävitetään riistan pesimäpaikkoja, mutta se on tarpeen jos metsiä aiotaan viljellä. Kuitenkin luonnonsuojelijat eivät tule tinkimään siitä periaatteesta, ettei ihmisellä ole oikeutta hävittää ainuttakaan eläinlajia sukupuuttoon alueelta. Mutta ulkona voi samoilla tappamattakin. Tämän kirjoittajan mielestä hyvin suuri syy riistan vähäisyyteen on metsästys. minkään valtakunnan Ristiriita on osin siis vielä olemassa. Yhteistä poromiesten ja luonnonsuojelijoiden kannalta on Koilliskairan metsien säilyminen luonnontilassa. Petoasia ei ratkea kovin nopeasti. Poronhoito on elinkeino, joka menestyäkseen tarvitsee rauhallisia kairoja. Maija J ussilaiselle voin tiedottaa, etteivät pedot, vaikka niitä olisi moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna, voi merkitä poromiehille yhtäläistä elinmahdollisuuksien tuhoutumista kuin metsänhakkuut. Poronhoito jos mikään on luonnonläheinen elinkeino. Nämä olivat perustelleet vastustavaa kantaansa sillä, että pedot tulevat leviämään ja poronhoito vaikeutumaan ko. Tappamistaipumus kuuluu ihmisen kuten muidenkin eläinten luontoon. Mutta huvimetsästystä puolustetaan farisealaisestikin. Epäilemättä niin tapahtuu, mutta sama seuraus on kunnollisesti suoritetusta muustakin vesakontorjunnasta metsänviljelyaloilla. Vuosittaiset lehvästöruiskutusalat ovat viime aikoina olleet 20 000-30 000 ha. Tätä väitettä perustellaan tutkimustuloksilla, joita ei käy kiistäminen. Monesti voi olla hyväkin että sen paine puretaan ulkona eikä kodin ja työpaikan seinien sisällä. Myös metsien lannoituksen on väitetty vähentävän riistaa, mutta totuushan on täsmälleen päinvastainen. Koilliskairaprojekti on tosiaan leimattu lähes yksinomaan laajasuuntaiseksi petojen rauhoitushankkeeksi 204 Koillis-Lappi-nimisessä lehdessä, joka ilmoittaa olevansa Sodankylän ja koilliskuntien väestön äänenkannattaja. Sanotaan, että metsässä samoilu on terveellistä. Myönnän kuitenkin, että petokannan suureneminen voi vaikeuttaa poronhoitoelinkeinoa, ja juuri tämän vuoksi ei täydelliseen rauhoittamiseen voida mennä. Sitä paitsi petoja on aikaisemmin ollut huomattavasti runsaammin kuin nykyään, eivätkä porot ja poronhoit~jat ole alueelta sukupuuttoon hävinneet
Kirjoitukseni tarkoitus Suomen Riistassa oli tuoda esille rautapyynnin edellä esitettyjä epäkohtia ja saada rautojen käyttäjät siirtymään inhimillisempään (jos sitä uskaltaa rautapyynnistä käyttää) muotoon. 10. Ensi vuoden tilauksen uudistat parhaiten tilillepanokortilla, joka postitettiin edellisen numeron välissä. Niin kauan kuin metsästystä harjoitetaan, tulee tapahtumaan eläinten haavoittamista ja pitkäaikaisiakin kärsimyksiä. Nähdäkseni eläimen kärsimysten lopettaminen mahdollisimman pikaisesti on metsästyksen ensisijaisia tehtäviä, silloin kun otusta on ammuttu tai se muuten joutuu kärsimään kuten rnutapyynnissäkin tapahtuu. liian suuret hirvi-, jänisja kettukannat ja rantojen kaurahalmeita sotkevat vesilintuparvetkin, mutta niin vesille kuin metsiinkin saataisiin säästymään entistä enemmän harmitonta elämää. Jukka Lahtinen Jukka Lahtiselle Edellä on rautapyyntiä puolusteltu suunnilleen seuraavasti: »Ketunmetsästäjät ovat niin huonoja ampujia, että kolmannes ketuista jää haavoittuneina metsään. Sen puuttuessa voit maksaa tilausmaksun 10 mk postisiirtotilille n:o 60821-1. Kaikki halutut toimenpiteet on mahdollista saada läpi kentällä. Riippuu asenteista mitä halutaan. Olen nähnyt useana kesänä kuinka telkkä hautoo pöntössä, joka on niin matala, että se voi jatkuvasti tarkkailla ympäristöään lentoaukosta ja kaiken huipuksi vieressä on tyhjänä pesä, joka on tehty »sääntöjen » mukaan. Telkänpojat eivät kykene nousemaan näistä pöntöistä pois vaan menehtyvät sinne. On tavattoman helppo laukauksen jälkeen, joka ei kaada otusta, tuudittautua siihen hurskaaseen uskoon, ettei eläin edes haavoittunut. Y e11vo S110111i11en ISOKOSKELON PÖNTÖT JA TELKKÄ Otavan MMM-lintukirja suosittelee isokoskelon pöntön lentoaukon korkeudeksi 50 cm. 205. Mielestäni oleellisempaa olisi ollut tarttua niihin seikkoihin, joista mainitsin ko. » Jos näin todella on, niin rautapyyntioikeuden lisäksi pitäisi metsästäjiltä ottaa pois muunkinlainen metsästyslupa siihen asti, kunnes osaavat puuhansa paremmin. 2) Asenteita ryhdytään muokkaamaan sellaisiksi, että metsästyksen piiriin saataisiin myös sellaisia eläinlajeja, jotka aiheuttavat todellisia tuhoja, mutta joita kohtaan ei nykyisin ojenneta pyssyjä eikä muita vehkeitä. Myyrää ei tietysti ihminen syö, mutta tappamisen huvin siitäkin saisi aika pitkälle. Esimerkiksi peltomyyrä (älkääpäs nyt naurako!) olisi tällainen kohde. Yhtään kettua ei ole kokeilujeni aikana päässyt irti raudoista, kun taas ampuma-aseella suoritetussa pyynnissä jää metsään melkoinen joukko haavoittuneita eläimiä. Samalla suojattaisiin viljelytaimistoja. Ukko R11mm11kai11en Suomen Luonnon toimituskunta Helsinki »Kirjallisuutta »-osassa 5/71 Teuvo Suominen käsitteli myös Suomen Riistan n:o 23. 1971 Arno Sauso TILAA SUOMEN LUONTO Tämä lehden numero on vuosikerran viimeinen. Ketut ovat olleet raudoissa kiinni korkeintaan 20 tuntia, joten niiden kärsimykset eivät ole muodostuneet kovinkaan pitkiksi.» Käsikirjoituksessani vertaus ampuma-aseella suoritettuun pyyntiin perustui teoreettiseen laskelmaan, josta johtuen Suomen Riistan toimitus ei voinut sitä hyväksyä. Nämä virheellisyydet ovat liian korkea sankakorkeus ja tarpeettoman voimakkaat jouset, jolloin osumakohta on liian ylhäällä jalassa murskaten helposti luut ja kun tähän liitetään rautojen kiinni sitominen tai kiinni tarttuva ankkuri, jolloin asetelma on valmis kolmijalkaisen ketun elämän taipaleelle. »Oikein suoritetun rautapyynnin etuja on se, että metsään ei jää vammautuneita kettuja. Pitemmittä puheitta ehdotan seuraavaa: 1) Riistaeläinten rauhoituksista päätettäessä ratkaisevana tekijänä ei saisi olla kuten epäilyttävästi näyttää olevan se, että sallitaan metsästys siinä tapauksessa kuin yleensä kuullaan riistamailla »siipispankon paukahduksia », vaan se, että sallitaan metsästettävän vasta sitten kun lajista alkaa olla haittoja. Rohkenen toivoa edellä esittämäni johdosta, edes jossain määrin lieventäväni asian tunteettomuutta. Metsästys maassamme on tehokkaasti organisoitu. 11. Sitä saisi pyydystää vuodet läpeensä ja sen jahtausta saisivat suorittaa kärpästen siipiä nyppivät pikkupojatkin heille sopivilla välineillä. Mielestäni se olisi tehnyt rautapyynnin vertailun mielekkäämmäksi ja sen poisjääminen huomattavasti vähensi kirjoituksen sisältöä. Tällaisella järj estelyllä jäisivät metsästyksen piiriin mm. Kun näissä pöntöissä pesii ainakin sisävesillä pääasiassa telkkä niin murhenäytelmä toisensa jälkeen on jokakeväinen ilmiö. Jos laskemme teoreettisesti kettuun suunnattuja laukauksia, voinemme kuvitella tulosten muodostuvan seuraaviksi: 1/3 tappavia osu mia 1/3 haavoittavia osumia 1/3 puhtaita ohilaukauksia Valitettavasti asiasta ei liene julkaisua tutkimusta, mutta tuskin voidaan kiistää sitä, etteikö haavoittamista tapahdu. Sen yhteydessä myös allekirjoittaneen kirjoitusta ketun rautapyynnistä. 1971. kappaletta edeltävässä osassa, jossa puututaan rautapyynnissä esiintyviin virheellisyyksiin. Telkänpöntön lentoaukon korkeudeksi suosittelee sama kirja 40 cm, joka on mielestäni myöskin liian korkea, 35 cm lienee sopiva. Arvostelija lainasi kahta lausetta kirjoituksesta, joista jälkimmäiseen palaisin. Siksi on parempi käyttää rautoja. Tätä taustaa vastaan, jossa haavoittuneen eläimen kärsimykset useinkin ylittänevät rautapyynnissäni esittämäni 20 t, pidän rautapyyntiä lopputulokseen nähden oikeutettuna. Järvenpäässä 23. Näin etenkin sulan maan aikaan ja koiraakin käyttäen. Matildedaalissa 9. Asian selventämiseksi lainattakoon koko kappale uudestaan
Hän on suositellut Delhin lähellä olevan parinsadan hehtaarin laajuisen vesiperäisen alueen säilyttämistä, kun se uhat•tiin täyttää. 206 Tästä lähtien julkaistaan S uomenLuonnossa ulkomaiden luonnonsuojeluun liittyviä pikku-uutisia. Laji näytti tuhoon tuomitulta v. AASIAN LEIJONIEN viimeinen turvapaikka on Intiassa oleva Girin metsä, missä niitä on arvioitu olleen noin 150 yksilöä v. Uutisten lähde mainitaan sulkeissa. 1969. INTIAN TIIKERIEN lukumäärä on vähentynyt nom 1500 :ksi yksilöksi. NEPALIN HALLITUS on luvannut rauhoittaa intialaisten sarvikuonojen asuinalueen ja kieltää sidlä karjanlaidunnuksen. SIAMANGI on suuri musta gibboni, joka elää vain Sumatralla ja Malesian länsiosissa. Ulkomaan • • uut1s1a INTIAN VESIPUHVELIN luonnonvarainen muoto on vieläkin suuremmassa vaarassa kuolla sukupuuttoon kuin tiikeri. 1930, jolloin jäljellä oli vain 14 yksiföä. 1930 noin 40 000 tiikeriä; nyt koko maailmassa tuskin on enempää kuin kaksi tai kolme tuhatta, ja jos nykyinen väheneminen jatkuu, kaikki ovat kuolleet vuoteen 1975 mennessä. Kenian luonnonsuojelijat ilmoittivat tyytyvänsä paljon pienempiinkin lahjoituksiin hankkiessaan maata antiloopeille, seeproille, kirahveille, leijonille ja gepardeille (Oryx 1/71). Huomattavan osan Girin leijonien ravinnosta muodostavat kesypuhvelit, joiden omistajat luonnollisesti eivät ole erityisen innostuneita näiden Aasian leijonien viimeisten edustajfon suojelusta (Oryx 111971). Box 20110, Nairobi, Kenia. Eläinten lukumäärä on pudonnut vuoden 1950 800 :sta yksilöstä nykyiseen 80 :n yksilön määrään. Viime syksynä kurkia ilmestyi Kanadassa sijaitsevilta pesimäseuduiltaan talvea viettämään yhteensä 57 yksilöä eli yksi enemmän kuin. Suurimpina syinä ovat asuinalueen muuttuminen kuivatuksen ja laidunnuksen vuoksi sekä salametsästys. Vain Neuvostoliitto on täydellisesti rauhoittanut jääikarhunsa. Väheneminen johtuu suuresta pentukuolleisuudesta, minkä puolestaan arvellaan johtuvan ravinnon niukkuudesta. Animals on Englannissa ilmestyvä koko maapallon eläimiä käsittelevä aikakauslehti. Kansallispuiston laajennukseen voi osallistua kuka hyvänsä ostamalla maata kolmen dollarin eekkerihinnaLla (eekkeri on vajaa puoli hehtaaria). Suomalaisetkin voivat osallistua tähän lähettämällä yhden tai useamman punnan shekin osoitteella: Kitengala Fund, East African Wild Life Society, P.O. Vuotta ai·kaisemmin lukumäärä oli 175. Indira Gandhi on tiettävästi "syvästi huolissaan alkuperäisen luonnon suojelusta ja on sen ystävänä päiittänyt tehdä voitavansa sen pelastamiseksi". Tri Mernhard Grzimek 'Serengeti ei saa kuolla'-kirjan tek,ijä lupasi heti rahat 20 000 eekkerin ostamiseen. Äskettäin ovat Norja ja Alaska rajoittaneet jääka:rhunmetsästystä (Oryx 1/71). Katso myös s. Intiassa oli v. Näyttää siltä, että muun ravinnon loppuminen on tehnyt mangroverämeikköjen tiikereistä ihmissyöjiä (Oryx 1171). Virallisesti Intian kaikki osavaltiot ovat rauhoittaneet tiikerin viideksi vuodeksi, mutta niiden lukumäärän odotetaan edelleen vähenevän salametsästyksen, myrkkyjen käytön ja asuinalueen tuhoutumisen vuoksi. hä-Pakistanissa tutkitaan parhaillaan Maailman Luonnonsuojelun Säätiön (WWF) varoin ihmissyöjätiikerien aiheuttamaa ongelmaa. Maailman Luonnonsuojelun Säätiön (WWF) rahoituksella kasvillisuutta on alettu muuttaa sarvikuonon maun mukaiseksi, ja työn tuloksena syntyi Jaavan suojelualueella Udjong Kulon'issa viime vuonna kaksi pientä sarvikuonoa (Oryx 1/71). Vähentymiseen on ilmeisesti syynä sopivien ravintokasvien puute. JiUiKARHUT ovat viime aikoina vähentyneet huolestuttavasti. YHDYSVALTAIN LUONNONSUOJELIJAT ovat vuodesta toiseen seuranneet jännittyneinä "Operaatio Kiljukurjen" menestymistä. JAAVAN SARVIKUONOJA on jäljellä vajaat 30 yksilöä. Lajin pelastamiseksi käynnistettiin suojeluoperaatio. Oryx-lehteä julkaisee Fauna Preservation Society ( Eläimistbnsuojeluyhdistys), President' s Letter'iä julkaisee International Council for Bird Preservation ( Kansainvälinen lintusuojelujärjestb) ja S veri ges Natur'ia Sveriges Naturskyddsjå"rening ( Ruotsin luonnonsuojeluyhdistys). Syynä on asuinpaikkojen tuhoutuminen. Syynä ovat olleet Kanadan hallituksen myöntämät urheilumetsästysluvut, eskimoiden metsästyksessään käyttämät lumikelkat, rikkaitten amerikkalaisten lentokonemetsästys, norjalaiset ammattimetsästäjät (he ovat virittäneet ansoja, joiden kivääri laukeaa jääkarhun tutkiessa syöttiä) ja tieteellisten retkikuntien harjoittama metsästys. Alue on nyt lunastettu lintujen suojelualueeksi (Oryx 2-3/71). 194. Nepalin hallitus on myös kieltänyt tiikerinmetsästyksen (Oryx 1/71). Muutenkin Intian luonnonsuojelijat ovat hälytystilassa, sillä monet alkuperäiset eläinlajit uhkaavat hävitä, monet metsästyksen vuoksi, toiset asuinpaikkojen mukana. NAIROBIN KANSALLISPUISTOA aiotaan laajentaa nykyisestä 120 :stä neliökilometristä noin 500 :ksi. Sen asuinalueet ovat uhkaavasti supistuneet metsien paljaaksihakkuiden ja vuoristoon rakennettujen turis6keskusten vuoksi (Oryx 1/71)
BAIKALIN KANSALLISPUISTO perustetaan Baikaljärven ympärille 100 000 neliökilometrin laajuisena. Kun koiras ammuttiin, nousi maan lehdistössä ja televisiossa meteli. 12 500 mk) ensi vuoden suojelutoimiin, joihin kuuluu pesäalustan rakentaminen ja vartijan palkkaaminen. Tämän yksittäistapauksen ansiosta Korean väestö on suuresti kiinnostunut eläinten suojelusta ja maan hallitus on tehnyt viisivuotissuunnitelman uhanalaisten lintulajien suojelemiseksi (The President's Letter 23/71 ). PORTUGALIN ENSIMMAINEN kansallispuisto perustettiin äskettäin maan koillisosaan. Vuodesta 1969 läihtien niitä saa metsästää vain silloin, ,kun ne hätyyttävät poroja. Kansallispuisto tarjoaa suojaisia asuinpaikkoja myös manaateille, krokotiileille ja kissapedoi-Ile. Ellei naaras talven aikana löydä uutta koirasta, sille tuodaan lentokoneella Japanin eläintarhasta puoliso. Nyt maan metsähallitus on antanut suostumu,ksensa patosuunnitelmalle, joka hukuttaisi kolmanneksen kansallispuiston 2000 :sta neliökilometristä veden alle ja tuhoaisi perusteellisesti vielä suur,emman osan. Puiston rakentajien toivomus on, että aratkin eläimet vähitellen tottuisivat ihmisiin, jotka e1vat koskaan poistu poluiltaan. LIEMIKILPIKONNIEN KANSALLISPUISTO on perustettu v. Suurin osa tästä Neuvostoliiton (ja maailman) suurimmasta puistosta palvelee matkailua, mutta noin 5 000 neliökilometriä varataan eläinsuojelualueetksi. Lisäksi lopetetaan kasvinsuojeluaineiden käyttö pesimäp11nn alueella ja varmistetaan linnuille häiriötön ruokailualue. syksyllä 1969. Maailman lintusuojelujärjestö (ICBP) lähetti asian johdosta Ran9kan viranomaisille vetoomuksen puiston luonnont ilan säilyttam1sen puolesta perustellen s1ta mm. 1970 Costa Ricaan. Viime kesäkuussa Ranskan pääministeri ilmoitti, että puistoon ei tulla koskemaan (The President's Letter 23/71). MUSTANMEREN DELFIINIEN lukumäärä on kaksinkertaistunut vuoden 1965 jälkeen, jolloin nämä eläimet rauh oitettiin. Kolmas, rajan pinnassa oleva vyöhyke on luonnonpuistomaista kasvien ja eläinten suojelualuetta, johon saa tutustua vain erityisiä polkuja pitkin. Niiden torjumiseksi on maan kasvinsuoje'! uhallitus levi ttänyt endriinillä m yrkytettyjä jyviä. Suojelijat ovat pelastaneet toisen munan ja kasvattaneet siitäkin poikasen luodakseen näin vankeuteen hätävarakannan, jonka on määrä varmistaa lajin säilyminen (Oryx 1 /71 ). Sitä varten eläimet piti tuoda sinne muualta. RANSKAN KANSALLISPUISTO Vanoise oli vaarassa osittain tuhoutua, kun matkaifoväki suunnitteli suuren hiihtokeskuksen rakentamista sen alueelle. Varmuuden vuoksi osa eläimistä on kuitenkin sijoitettu suuriin aitauksiin, joissa niitä voi katsella niiden kutakuinkin oikeassa y mpäristössä ( Animals, ]uly 1971 ). Tällöinkin vähentämisestä huolehtivat hallitu1ksen nimeämät metsästäjät (Oryx 2-3/71 ). Maan kulttuurimm1steno ja sisäministeriö puuttuivat asiaan ja ampujalle on tiedossa vähintään puoli vuotta vankeutta. Myös Ceylonille on perustettu merikilpikonnien hautomo, jossa kasvatetaan nahkaselkäisiä merikilpik onnia (Oryx 5/70 ). Sen pinta-ala on lähes 150 neliökilometriä. Olosuhteiden pakosta puisto on "jälleenrakennettua" luontoa, sillä vuosisatainen metsästys on tuhonnut ta·i säikyttänyt alkuperäisen eläimistön. Siellä on mm. BAIJERIN METSA on Euroopan uusin kansallispuisto, joka avattiin yleisölle viime vuoden lokaikuussa. JAPANINHAIKARA yritti laajentaa asuinaluettaan Koreaan, mistä löydetti•in viime maalisk uussa pesivä pari. NEUVOSTOLIITON SUDET on nyt rauhoitettu. sillä, että kansallispuisto-käsite hämärtyisi, jos puistoa vo1ta1s11n käyttää muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseensa ja että muut maat, etenkin kehitysmaat, voisivat saada s11ta vaarallisen ennatkkotapauksen ja va,hingoittaa samalla ta voin omia puistojaan. Eniten niitä on Krimin rannikolla (Oryx 2-3/71 ). Patuxentin tutkimuslaitoksessa on lisäksi 14 yksilöä, joista 12 on kasvatettu munasta. Alueen pinta-ala on 600 neliökilometriä, ja sen sisällä on erityisiä eläinsuojelualueita, joiden on määrä turvata mm. Se on maan kansallispuistoista ainoa, johon yleisöllä on helppo pääsy. Alu e rajoittuu Tsekkoslovakian rajaan, ja se on jaettu erilaisiin käyttövyöhykkeisiin siten, että helpoimmin tavoitettavissa on "rakennettu" osa, jossa voi pyöräiJ.lä, kelkkailla, ajaa hevosella ja harrastella erilaisia urheilumuotoja, katsella museoita ja kuunnella luentoja. Kasvinsuojeluhallitus kieltäytyy käyttämästä hajaantuvaa myrkkyä, koska arvelee, että endriinin aiheuttamat kuolinkouristukset pelottaisivat m uita pi,kkulintuja (Oryx 2-3/71 ). Patoamisen tarkoituksena on tuottaa voimaa ja kasteluvettä (The President's Letter 23/71 ). Endriini on kestävä myrkky, joka säilyy ravintoketju·issa; sen tappamiin pikkulintuih in kuolevat myös petolinnut ja nisäkkäät. Nyt siellä voi nähdä susia, ilveksiä, saukkoja, visentteJa, metsä,kauriita, saksanhirviä, karhuja, majav-ia ja alppimurmeleita. Tarkoituksena on estää munarosvous, jonka johdosta kilpikonnat ovat huolestuttavasti vähentyneet. Sen seurauksena talvehti vat pikkuli nnut aiheuttavat suurta tuhoa viljelyksille. Tortuguero-nimiseen kansallispuistoon kuuluu 35 km hiekkarantaa, joka on liemikilpikonnan ja kahden muun meri,kilpikonnalajin munimisaluetta. ISRAELIN PETOLINNUT on ·tuhottu käytännöllisesti katsoen olemattomiin, sekä metsästämällä että runsaalla myrkkyikylvöllä. Hallitus on varannut budjettiin 3000 doHaria (n. Seuraava vyöhyke vastaa meikäläistä kansallispuistoa, jossa ihmiset saavat omin päin tutustua luontoon. soopeleita, näätiä, myskihirviä ja metsäkauriita (Oryx 2-3/71 ). 207. suden ja keisarikookan säilyminen (Oryx 1 /71). THAIMAAN KANSALLISPUISTO Khao Yai perustettiin kasvien ja eläinten suojelemiseksi ja virkistysalueeksi. Kiljukurki munii kaksi munaa, mutta luonnossa vain toinen varttuu poikaseksi
Muut kaksi ovat Kundelunga (120 000 ha) ja Kahuzi-Biega (60 000 ha). Kolmekymmentä vuotta sitten niitä oli jäljellä 20-30 yiksilöä, mutta nyt ni,itä on jo 130 (Oryx 2-3/71). Osittain ne ovat kuusija mäntymetsiä, jopa puhtaita lehmusmetsiä, ja alue, jolla kasvaa mahtavia pyökkejä ja tammia. Ne ovat säilyneet tieteellisen kiinnostuksen ansiosta ja hakkuita on tästä syystä vältetty. Nyt toivotaan, että tästä voitaisiin ottaa oppia, jotta vältyttäisiin vääriltä ja tuhoa tuottavilta toimenpiteiltä. Tiikereitä on ollut kahdeksan rotua (eräiden tuokijoiden mukaan ne ovat itsneäisiä .Jajeja), joista yksi, Balin tiikeri on kuollut sukupuuttoon. Molempia metsästetään laittomasti ja yritetään salakuljettaa eläintarhoihin. ERÄMAATA EUROOPAN KESKELLA Ala-Saksin osavaltiossa Länsi-Saksassa on pian satakunta luonnonsuojelualuetta tai paremminkin luonnonmetsäaluetta, joihin metsänhoitajat eivät enää puutu. Lisää lahjakortteja saat liiton toimistosta.. Maatalousministeriö on tosin myöntänyt kaatolupia. FILIPPIINIEN V1IBSTÖ.i\ valistamalla koetetaan pelastaa kaksi alueen ainutlaatuista eläinlajia. Verrattomasti yleisin tiikerirotu on Bengalin tiiikeri, jota on vielä jäljellä noin 1500 yksilöä hajallaan Aasiassa Euroopan kdkoisella alueella. Kansainväfoet luonnonsuojelu järjestöt, kuten IUCN, WWF ja FPS ovat esittäneet vastalauseensa (Oryx 2-3/71). Väestöä pyydetään auttamaan suojelusäädösten valvonnassa (Oryx 2-3/71 ). Dagens Nyheter'issä oli 1. Näillä metsäalueilla on jo ikää osittain 150, 200 ja jopa 300 vuotta. Suurin on kolmen miljoonan hehtaarin (Belgian kokoinen) laajuinen Salonga, joka on maailma suurin metsänsuojelualue. Muovikassien ja kelmujen tiedetään koituvan kuolemaksi myös karjalle ja muille kasvissyöjille, jooka ruohoa hamutessaan saavat ne vatsaansa. Ulkomaan uutisia NORJAN IL VEKSI.i\ saa edelleen kuka hyvänsä metsastaa missä tahansa ja milloin tahansa. FLORIDAN MERIKILPIKONNAT syövät veteen heitettyjä muovikasseja, ehkäpä luullessaan niitä meduusoiksi. Puuma es,tää näitä märehtijöitä lisääntymästä niin, eccä ne kuluttaisivat loppuun laitumensa, etenkin niukat talvila·itumensa (Oryx 2-3/71 ). RUOTSIN SUDET on virallisesti rauhoitettu, mutta susiviha elää. Vain jouluviikon aikana ne saavat olla rauhassa, koska silloin on Norjassa kaikkii metsästys kielletty ( Sveriges Natur 4/71). KONGON TASAVALTAAN on perustettu neljä uu~ta kansallispuistoa ko'1men entisen lisäksi. LOUNAIS-AFRIKAN KANSALLISPUISTO Etosha on osittain vaarassa joutua talouselämän käyttöön. Liineburgin nummen tienoilla olevia tammija muita lehtipuumetsiä on suojattu »metsä yhdistysten» toimesta. 9. Luonnollisesti luonnonsuojelu on myös kustannuskysymys. Seuraavaksi suurin, 600 000 hehtaarin laajuinen Maiko on vuorigorillan, okapin, bongoantiloopin ja kongonriikinkuikon suojelualue. Ala-Saksissa on jo kaksikymmentäkaksi tällaista luonnonsuojelualuetta. Tarkoituksena on jättää metsä oman onnensa nojaan kerrallaan 10 20 ha alalla samantekevää kaatuvatko puut itsestään, kasvavatko versot hyvin tai uhkaavatko tuholaiset metsän hyvinvointia. Nyt ne ovat tuhon partaalla, sillä lakisääteiset suojeluyrityikset eivät ole onnistuneet pelastamaan niitä metsästäjiltä ja myrky,ttäji'1tä (Oryx 2-3/71 ). AMURIN TIIKERIT ovat neuvostoliittola-isten tutkijoiden mukaan lisääntyneet lupaavasti. 71 uutinen, jonka mukaan Sarekin kansallispuistosta löydettiin suden jälkiä. Nykyinen ilveskantamme on noin sata yksilöä, ja kanta osoittaa elpymisen merkkejä. 71) TILAA SUOMEN LUONTO Tämän lehden välissä olevalla lahjakortilla ratkaiset yhden joululahjaongelman. 208 ITALIAN KOTKIEN asuinseutua ovat Alpit. kääpiösimpansseja. Suomen ilvekset rauhoitettiin vuoden 1968 alussa. Metsät alkavat vähitellen muistuttaa erämaametsiä. Muovikelmu tappaa kilpikonnat sekoittamalla niiden vatsan (Oryx 2-3/71). PUUMA aiotaan rauhoittaa ainakin osittain Kaliforniassa, sillä tutkimusten mukaan vapitija muulipeurakantojen hyvinvointi vaatii alueen puumakannan voimistumista. Apinansyöjäkot1kia on jäljellä vain 40 yksilöä ja tamarau-nautaa runsaat sata yksilöä. Tässä osavaltiossa voidaankin melko suurpiirteisesti toteuttaa tällainen kaavailu, sillä käytettävissä on noin 350 000 hentaaria valtionmetsää. Kongon kansallispuistojen yhteispinta-a'1a on nyt 65 000 neliökilometriä eli 2.7 0/o koko maan pinta-alasta (Oryx 2-3/71). 7. Monesta metsästä saisi hyvät rahat, elleivät biologit, hydrologit, meteorologit ja geologit olisi esittäneet vastalauseitaan. Myöhemmin kuultiin suden ulvontaa, ja "jos siellä nyt on, kuten pelätään, naaras pentuineen, on olemassa vaara että syntyy uusi elinvoimainen susikanta". Siellä elää mm. Sen osia on suunniteltu käytettäväksi karjan laiduntamiseen, jolloin kasvillisuus ja eläimistö (antilooppeja, kirahveja ja seeproja) menettamvat olennaisen osan asuinpaikoistaan ja märehtijöiden vaellusreitit katkeaisivat. Amurin tiikeriä on pidetty sukupuuttoon tuomittuna se on IUCN :n uhanalaisten lajien luettelossa yhdessä Saimaan hylkeen ja muiden suurten harvinaisuuksien kanssa mutta tämän tiedon mukaan sillä on vielä toivoa. (Helsingin Sanomat 6. Tällaisen syntymisen lupaavat poromiehet estää mihin hintaan hyvänsä (Sveriges Natur 4/71). Näissä metsissä voidaan Länsi-Saksassakin nyt tutkia millä tavoin luonto itse häiritsemättä saa aikaan tasapainoa erilaisilla alueilla
Monipuolisuutta kirjaan on kehitetty ensinnä lajivalikoimalla. Kirjan parhaita valtteja on sen persoonallinen ja tyylikäs ulkoasu, joka herättää kiinnostusta niissäkin, jotka eivät ole itse linnuista mainittavasti kiinnostuneet. Hätääntynyt eläin porhaltaa pakosalle, mutta mies tyhjentää taitavasti pistoolinsa (!) lippaan karkaavan karhun perään ja saakin pedon hengiltä. Kuvitus rajoittuu muutamiin Seppo Polameren piirroksiin. Kenties kertomus perustuu vain 209. kuvitettu. Markku Rämön kirjoittama pääluku "Lintujen elinehdoista" onkin ehkä kirjan paras anti. Näissä luvuissa opetetaan runsaasti käyttökelpoisia niksejä ja annetaan hyviä virikkeitä. He kokevat itse ja osaavat kuvata luonnon sopivasti tunnelmoiden, niin että lukija olipa hän sitten harras haulikkomies, innokas eläinkuvaaja tai samoja perukoita rypenyt hiirenpyytäjä eläytyy hetkessä salomaisemiin ja laavuilla vietettyihin öihin. Luonnolli-sestikaan tällaisessa pienessä kirjasessa ei monimutkaisia asi-oita ole voi-tu käsite1lä kuin pintapuolisesti, mikä onkin aivan riittävästi kaikelle kansalle tarkoitetussa oppaassa. Onhan edes vähäisen ekologisen tietämyksen omaaminen välttämätöntä, jotta pystyttäisiin ymmärtämään eri luonnossa esiintyvien ilmiöiden riippuvuussuhteita. Niinpä he näissäkin kertomuksissaan sujuttelevat kynästään mitä luontevinta ja luettavinta tekstiä. Lopussa on vielä rengastustietoja, lintujen systematiikkaa ja lintuihin liittyvää järjestöja julkaisutoimintaa. Kirjaa voi varauksetta suositella kaikille lintujen ystäville, joita eivät parit asiavirheet (mm. Luonnonsuojelijaa jotkut kohtaukset kyllä sävähdyttävät pahan kerran Tosi häijyn maun suuhun jättää Harisen »Topin kalamatka »: Katiskaretkelle lähtenyt rajamies yhyttää yllättäen karhun. Kirjassa on esitelty lintulajit ympäristötyypeittäin, käytetty apuna erinomaista värija mustavalkokuvitusta ja selkein jaotteluin paneuduttu monenlaisiin erillisilmiöihin ja ongelmiin, kuten lintujen evoluutioon, rakenteeseen, elintapoihin, liikkumiseen, käyttäytymi-seen, kilpailuun sekä ihmisten ja lintujen välisiin suhteisiin. Lintujensuojelun opas puoltaa paikkaansa kansanomai,sena luonnonsuojelullisena opaskirjasena. "Leppälintu ja kirjosieppo ovat molemmat hyviä laulajia") sekä jo mainittu muutamien lukujen lapsellinen kerrontatapa häiritse. lintujen ruokintaa, metsästystä ja riistanhoitoa sekä saariston Lintuja. Seikkaperäisesti kerrotaan lintujen ruokinnasta, pönttöjen vaLmistami,sesta ja kiinnittämisestä, lintujen pesiin suhtautumisesta jne. Kassapikko on vaara, joka sijaitsee Pyyntimetsistä, Erik S. Teuvo Suominen SALOJEN SAMOAJAT Kassapikko, Erkki Tuominen (koonnut), Otava 1970, 231 s. Monien muiden tavoin siellä ovat retkeilleet kuusi kuhmolaista erämiestä, Reino Harinen, Jorma Kauko, Olavi Manninen, Urpo Pitkänen, Erkki Tuominen ja Erkki Vanninen, joiden kirjoittamat 38 novellia Erkki Tuominen on koonnut yhteen. Nyholm, (Gummerus 1971), 125 s. Kieliasun paikoi,ttaisesta kömpelyydestä tuskin kukaan pahastuu. Erän kohteina ovat jokseenkin kaikki Kuhmon seudun kookkaammat nisäkkäät sekä riistalinnut. Arno Rautavaara LINTUKIRJA Lintukirja (Valitut Palat 1071), 462 s. Sitä ympäröi naavaisten ikikuusikoiden, männikkökankaiden, soiden ja korteikkolampien, suurten kelojen ja nykyisin myös rytöisten hakkuuaukioiden maa. Se tuskin vie mrkkinoita lintuja koskevilta erityiskirjoilta, mutta monen yleisteoksen kanssa se kilpailee voitokkaasti. Kaikki kirjoittajat esiintyvät tuon tuostakin eräaiheisten julkaisujen sivuilla. Aikaperspektiiviä taas on laajennettu ottamalla mukaan pari aiempaa muistelusta; näistä erikoisesti mieleen jäi Reino Harisen »Leivästä oli kysymys », kertomus takavuosien metsosaaliista, jonka kuljettamiseen tarvittiin jo hevoskyyti. Kirjallisuutta K.i\YTKNNÖN LINTUJENSUOJELUA Lintujensuojelun opas, Seppo Karhu Pertti Panula Markku Rämö (Otava 1971) Kuvitettu. "Viirupöllö pesii vain katottomi,ssa suurissa pöntöissä"), kovm varmoina esitetyt suhteelliset asiat (mm. Kuhmossa, aivan itärajan tuntumassa. Sitä se epäilemättä onkin. Valitettavasti asiat tuodaan esi lie tyylillä, joka tuskin voi miellyttää kuin kansakoulul.iisia ja pihakottaraisen puuhia itsekseen höpisten ihmetteleviä hellanleotas-mummoja. Paitsi tällaisia käytännön asioita selvitellään myös niioä seiikkoja, jotka kaventavat lintujen elinmahdollisuuksia tässä saastuvassa ja alati muuttuvassa maailmassa. VaLitut Palat on kuitenkin löytänyt tekotavan, jolla ei ole kilpailijaa: otetaan hyvä ulkolainen esikuva (Book of British Birds), käytetään sen huippluokkaa oleva kuvitus, kootaan pätevä suomalainen toimituskunta (Matti Helminen, Ilkka Sten ja Olavi Stenman), kymmenkunta muuta asiantunoija-avustajaa, kirjoitetaan melkein kaikki uudestaan Suomen oloja vastaavaksi ja painetaan tulos huolellisesti hyvälle paperille. Kustantaja mainostaa kirjaansa parhaana suomalaisena Lintukirjana. Salomailla, Hans Lidman (suom. V:iime keväänä, lintujen kiirehtiessä pesimäpiireilleen, on ilmestynyt helppotajuinen kirjanen, jossa selvitellään mitä itse kukin omalla kotiseudullaan voi tehdä lintujen elinmahdollisuuksien parantamiseksi. Kolmas kirjan tekijöistä, Seppo Karhu käsittelee varsin asiallisesti ja selkeäsoi mm. Tuloksena on lintukirja "ihmistä varten" tänä ihmisystävällisen luonnonsuojelun aikana. Pertti Panula on laatinut pääluvut "Kololintujen suojelu" ja "Lintujen kesä". Kai Kaila), Otava 1970, 188 s. Osoittaa opt1m1smia, kun joku kustantaja työntää uuden lintukirjan markkinoille, joilla jo ennestään vilisee monenlaisia kenttäoppai,ta, puolija täystieteelLisiä lintukirjoja ja monenkirjavia muita luonnonkirjoja
Tällä kertaa hän muistelee pääasiassa lapsuudenkokemuksiaan eräpolu illa ja kalavesillä sekä kertoilee vanhojen suusta kuulemiaan tarinoita. Hieman liikaa harrasta »järvimäistä» maalailua kirjassa on. Tiedetäänhän, etteivät erämiehet suinkaan kuulu »Haudanvakavien Kerhoon », ja aivan varmasti ko kkapuheet sinkoilevat kuhmolaisten vilttihattujen alta. Suuriko koisina ne puhuttelevat lukij aa jo tunnelmo innillaan mutta yhtä paljon myös aihei ltaan. • Kirjallisuutta kirjoittajan mielikuvitukseen, mutta kyllä hieman toisenlainen kohtaus olisi tuhannesti paremmin puolustanut paikkaansa teo ksessa, jossa nimeno maan halutaan ylistää ja arvostaa näitä saloja sekä niiden kulkij o ita, niin ka ksikuin n elij alkaisiakin. Aivan to isilla keinoin kuin »Kassapikon » tekij ät hän luo tunnelman. Juuri aiheiden monipuolisuus on kirjassa viehättävintä. »Salo mailla » sisältää 11 eri llistä kerto musta. Esimerkiksi: hyeenaa on yleisesti pidetty iljettävänä raadonsyöjänä, jo ka yhdessä sakaalien ja ko rppiko tkien kanssa mässäilee leij onien ja muiden »jalojen » peto jen saali iden jätteillä. »Pyyntimetsistä » kertoo 25 lyhyehkön eränovellin valossa näiden retkien elämyksistä, joskin kaikki arktiseen ympäristöön liittyvät seikkailut on rajattu kirj an ulko puo lelle. Päästyään kirjan loppuun luki ja tai ainakin ar vostelija on kahden vaiheilla: hänen subjekti ivisesta suhtautumisestaan metsästykseen riippuu, pitääkö kirj aa hyvänä vai huonona. Tuntuu melko häij yltä, kun luku luvulta sekä iso ja että pieniä riistaeläimiä pudotellaan tantereeseen sumeilematta. Muutenkin ehkä »vahvimp ia » tarino ita olivat ne, joissa saaliin saam inen ei ollutkaan huippu. Joukossa on itse koettua, esim. Hän ei etsi sensaatioita, mutta tavallaan jo kainen hänen kertomansa episodi tuntuu sensaatioita. Mieleenpainuvin on tässä mielessä J orma Kaukon kerto mus »Viimeiseni », jossa kerrotaan, miten luodikko miehestä tu li kameramies. Siinä tekij ä ilmeisimmin tarko ittaa tammukanongintaa, vaikka kääntäjä to istuvasti puhuukin taimenista . Samaten Grzimek kumoaa sata vuotta. Asko Kaikusalo JOKA E l TUNNE LEIJONAA, TA RTTUU SITÄ HÄNNÄSTÄ Afrikan eläinten parissa, Bernhard Grzimek (WSOY 1971), 303 s. Yleensäkin huumoria olisi toivonut v ilj ellyn hieman koso mmalti. Niinpä eloisan säväyksen antavatkin E rkki Vannisen hirtehiset »Valmismatka» ja »Meidän herramme erämiehiä ». Ja hänen aiempaan tuotantoonsa perehtyneet tietävät mainiosti, että hän laajalti retkei lleenä osaa kuvata luontoa ja ihmisiä yhtä herkullisesti, liikuttiinpa sitten Etelä-Ruo tsissa, N o rjan jäätiköillä tai Suomen Lapissa. On melko yhdentekevää, mistä Lidman kirj oittaa, sillä hänen tekstinsä tuntu u ainakin allekirjoittaneen mielestä aina yhtä kiehtovalta. Lukujen moto ksi o n varsin o nnistuneesti valittu afrikkal aisia sananparsia, jo ista tämän o tsikko na yksi. Tieteellistä materiaalia kerätäkseen tai pelkästä eränkäynnin hurmasta nauttien hän on kolunnut aseineen Kuusamon ja metsäLapin perukat, Perämeren rantamat, Yliperän suurtunturit ja sujutellut välillä jääkarhuj en perässä Huippuvuorillakin. Ulkopuolinen erätarinoiden lukija alkaa olla jo yltäkylläinen kerto muksista, jo issa mies ja koira hil jalleen seilaavat salojen halki ja viimeisillä voimillaan tavoittavat riistaeläimen, jo ta täydellisen laukauksen jälkeen uupeloina ihastellaan rakovalkean loisteessa. Huikeasti kirjan ar voa nostavat tekijän ottamat valo kuvat. Yhtä elävästi Lidman kertoo elämyksistään kalavesillä, kuvailee sukeltajakuoriaista tai kalasääkseä, muistelee vanhan kansan karhutarinaa ja valaisee miilunpo lttajan elämää . Mutta Grzimek todistaakin, että ainakin yhtä usein hyeena itse tappaa saa liinsa ja menettää sen leij onalle, joka röyhkeästi karkottaa hyeenat. retket tammukkapurolle ja pikku po ikana ahven ia narraa maan tai kärppää pyytämään. Tältä alaltahan ei juuri novellino maisia kirj oituksia vielä m issään näe. T unnekuohua lisäävät vielä muutamat saaliskuvat, eritoten se, jossa kämpän seinällä roikkuu vatsastaan avatun jänön ja aseen li säks i hilpeästi yli kaksikymmentä kanalintua. Ja alati vähenevien erämaiden oivana kuvauksena kirja on lähestulkoon kimmcltävä helmi. Varsinaiselle erämiehelle Kassapikko on tasaista mannaa, puhdas luonnonystävä löytää taas ilon siruset »ryynien » lo masta . T uotteliaan saksalaisprofessorin uusin teo s käsittää 19 lukua pääasiassa eri eläinlajeista. Toisaalta Nyholmin kerronta kiehtoo. Miellyttävästi klassisesta erätarino innista po iketen pari kerto musta on o mistettu puhtaasti erämaaeläimistön valokuvaukselle. Toisin kuin Kassap ikossa, Hans Lidmanille saalis useinkin jää sivuseikaksi, oleellisinta osaa hänen kertomuksissaan näyttelevät luonto tai ihmiset. Kai Kaila on suomenno ksessaan muuten o nnistunut hyvin, mutta pieni lipsahdus lie tullut kerto mukseen »Suo purolla ». Takavuosien muistelus ja nykypäivän laukaus ni veltyvät herkullisen sulavasti yhteen Nyholmin tekstissä. Eriko isesti mieleen jäivät tal vinen sarja ketun hääräil ystä hangella sekä muutamat miilunpolttoa kuvaavat otokser. Hänen tyylinsä on realistisen repo rtaasimaista, mutta juuri parahulta isesti kuvail evaa ja tunnelmoivaa. Grzimek pöl yttää kirjassa melko lailla tutkimusmatkailij oiden ja urhoollisten suurriistanmetsästäjien mei hin iskostamia käsityksiä Afrikan villieläinten käyttäytymisestä ja vaarallisuudesta. Omakohtaisena täl lainen päivä on kokijalleen elämys, mutta erinäisten aivan saman kaavan mukaan kulkevien tarinoiden lo maan lukija kaipaisi jo muutakin. Ja kohtuuden nimessä vielä korostettakoon, että »P yyntimetsistä » kertoo myös ilahduttavasti hetkistä, jollo in saalis jäi tai jätettiin saamatta. 210 A ivan toisella tavoin Hans Lidman johdattelee lukijansa luonnon helmaan. Hänen tyylinsä o n iskevän lyhyttempoista. L isäksi hänen tarino issaan on vahvalti ajattomuuden leima. E rik N yholm on tällä haavaa kuusamolainen riistabiologi, tohtori ja ennen kaikkea metsämies. Muutamissa kertomuksissa L idman o n lähtenyt puhtaan novellismin linjoille, jotkut taas ovat tyyli kkäitä »sivustakatsojan» selostuksia salomaiden asukkien elämästä
Grzi mek osoittaa vakuuttavasti, että Afrikan häviämässä olleiden eläinlajien elintapoja on alettu tutkia vasta viime vuosina. 211. Vaikka artikkelit on poi kkeuksetta julkaistu tai esitetty jossakin aikaisemmin, niiden erilaiset foorumit takaavat, että ne tuskin ovat ko konaisuudessaan joutuneet kenenkään silmiin tätä ennen. H yppelehtivä esitystapa ja pikkutietojen runsas määrä tekevät kirjasta tyylillisesti vähemmän nautittavan seikka, johon suo mentaj at olisivat voineet vaikuttaa paremmin. Heille olisikin järjestettävä suurehko eristetty rauhoitusalue, jossa he saisivat tehdä vastuunalaista suunnittelutyötä 20 tuntia vuorokaudessa, rakentaa voimalaitoksia, teko järviä, sähkörautatien pätkiä ja uskomattoman ko rkeita ulamastoja ja jossa vatsahaavoihin erikoistuneita lääkäreitä olisi riittävästi käytettävissä. Lajitovereitaan gorillat vahingoittavat perin harvoin. Juha Hämäläinen UNELMAKlRJA Unelmat paremmasta maailmasta, Pentti Linkola (WSOY 1971) 225 s. Itse asiassa gorilla on varsin hyväntahto inen elukka, joka hyö kkää ihmisen kimppuun vain tämän pötkiessä pakoon. vallinneet käsitykset gorillasta »jättimäisenä ja pirullisena metsänkauhuna », joka raivopäisesti ahdistelee ja tappaa ihmisiä. Motto: Mielestäni meidän kuitenkin täytyy tunnustaa, että ihminen kaikkine jaloine ominaim11ksineen, myötät11nnouaan kaikkein alistetuimpia kohtaan, hyväntahtoisu11deuaan, joka ei kohdistu ainoastaan toisiin ihmisiin vaan myös kaikkein mitättömimpiin eläviin olentoihin, jumalaiseua ä/yuään, joka t11tkii aurinkokunnan liikkeitä ja rakenmtta kaikkine noine hengenlahjoineen kantaa jatkuvasti itseuään vaatimattoman alkuperänsä merkkiä. Biologian ja antropologian selitys siitä, miksi ihminen on käyttäyty miseltään usein toisenlainen kuin mitä hän uskottelee ja toivoo olevansa, pohjautuu käsitykseen, että ihmisessä on kehityshisto rian painolastina jo ukko geenien säätelemiä v iettejä ja va istoja, jotka oli vat tarkoituksenmukaisia juskus puissa ja pensaissa elettäessä, mutta joita »sivistynyt » ihminen kauhistuu itsessään. Urbanisoitumisen, teoiiistumisen ja ylitiheyden aiheuttaman stressin välille Linkola vetää suorat yhtäläisyysmerkit. Tässä piilee samalla myös kirj an ko mpastus. 1969 ilmestyneen alkuperäispainoksen nimi on »Grzimek unter Afrikas Tieren ». Vanhin niistä on kristilliseen uskoon pohjautuva selitys, jonka mukaan muuten hyvän ja täydellisen ihmisen rasituksena on perisynti. Suo malaiseksi elämänmuodoksi hän suosittelee idylliä, jossa »su visin tehtäisiin leppoisia peltotöitä ja pidettäisiin pitkiä taukoja pientareella tarkkaillen hapsenkakkiaisten kulkua ja haavanlehtien kummaa lepatusta ». Mutta kaiken syleilevässä ihmisystävällisyydessään hän ei unohda myöskään niitä, joita hän pitää ihmiskunnan katastrofikurssin syyllisinä; pääjohtajia, yli-insinöörejä ja metsäneuvoksia: »nämä harvat rauhastoiminnoiltaan epänormaalin kiihkeät yksil öt eivät kyll ä viihtyisi intialaisessa tai sanokaamme vain suomalaisessa elämänmenossa. L. Vuosien varrella nousee huoli ihmisen mielenterveydestä yhä pinnemmäiie. Mutta kirjan artikkeleihin mahtuu myös pohdiskelua sodasta ja rauhasta, nälästä, liikakanso ituksesta ja muista ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä. Uusin on varsinkin yhteiskuntatieteissä jalansij aa saanut käsitys, jonka mukaan muuten hyvää ja täydellistä ihmistä häiritsee yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden aiheuttama vieraantumisilmiö, jo ka estää ihmistä olemasta yhteiskuntansa mo itteetto masti toi miva osa. Mielestäni suomalaisen laito ksen nimi ilman »Grzimekiä » vastaa paljon paremmin kirjan sisältöä. Motto: » Mutta ennen kaikkea en ole voi1111t vakuuttua siitä, että luonnonystävällä olisi moraalista oikeutta iskeä sellaista lovea metsiimme, jota kokonaisen kirjan kuluttama paperimäärä merkitsee.» P. Tämän linjan tunnetuimpia edustajia ovat Konrad Lorenz ja Desmond Morris molemmat käyttäytymistutkijoita, jo tka ovat kiinnittäneet huo mionsa siihen, että ihmisen yhteisö käyttäytymisessä on paljon samoja piirteitä kuin eläinyhteisöjen käyttäytymisessä. Heikki Väänäsen ja Oili Suomisen suomentaman kirjan v. tämän lehden s.201). Useita luonnossa tehtyjä havaintoja verrataan lisäksi eläintarhoissa, varsinkin Frankfurtin eläintarhassa, tehtyihin huo mio ihin. » Teuvo S11om111en SÄIKÄHTÄNYT Puusta pudonnut, likka ja Sesse K o ivisto (WSOY 1971) s. esipuheeuaan »Kirjoittajan puolwtelut ». Esillä ovat tietenkin luonnonsuojelu ja nimenomaan ihmisen elintasohysteriaa vastaan. Charles Darwin Ainakin kolme ihmiskäsitystä taistelee tällä hetkellä siitä, mikä on »totuus » ihmisestä. Ne ovat laadullisesti hyviä, mutta liitekuvina usein melko kaukana kyseisestä tekstin kohdasta. Luonno n ja ihmisen ystävä Pentti Linkola on ystävien painostuksesta julkaissut kirjana valikoiman kirj oituksiaan vuosilta 1960 1969. M o net luvuista ovat varsin sekavia sisältäen useista eri lähteistä peräisin olevia tietoja usein perin luettelo maisesti esitettynä. Ihmisapinat kun eivät osaa uida. Mikä sitten on kirjan luonnonsuojelullinen anti. Teoksessa on pelkästään värikuvia. »Afrikan eläinten parissa » antaa uutta tietoa maanosan eläimistöstä, mutta tarj oaa sen valitettavasti perin sekavassa muodossa. Paitsi tekijän o mia havaintoja ja muistelmia sisältää kirja nimittäin huomatta vasti myös muiden Afrikan eläimistön tutkij oiden ja paikallisten riistanvartijo iden kertomuksia ja lehtiuutisia. Tämän on puolestaan tehnyt mah dolliseksi va in se, että Afrikan nuoret valtiot ovat perustaneet laajoja suojelualueita ja kansallispuistoja, joiden avulla useita eläinlajeja on pystytty pelastamaan sukupuuttoon kuolemiselta ja jopa lisäämään niiden kantoja olkoonkin että turismin tuo ma valuutta ehkä on ollut suojelualueiden perustamisen suurin kiihoke. Useissa luvuissa piipahdetaan myös muiden maanosien, varsinkin Etelä-Amerikan, alueelle. Sen sijaan simpanssi, jota olemme tottuneet pitämään kaikin puolin mukavana ja älykkäänä veikkona, onkin aika piru, jo nka hyökkäykseltä pelastuu vain juoksemalla veteen. Suosittelen Afrikan eläimistöstä todella kiinnostuneelle kärsivälliselle lukijalle. Syyttä ei Grzimek kirjan esipuheessa häpeillen mainitse, että kun kansallispuistot käsittävät Tanzanian pinta-alasta 3 %, ei Saksan liittotasavallassa ole ainuttakaan kansallispuistoa (ensimmäinen perustettiin tänä vuonna Baijeriin; ks. Afrikka-sana kirjan nimessä puo lustaa paikkaansa, sillä havaintoja on koottu eri puolilta maanosaa, vaikka paino piste onkin Itä-Afrikassa
Asko Kaikusalo on hiirten ja muiden pikkuhilpertäjien lämmin ystävä. Tämä luku lieneekin kirjan asiapitoisin. Seuraavaksi Olli Makkonen tarkastelee ihmistä luonnon muuttajana alkaen primitiivisimmistä talousjärjestelmistä ja edeten maanviljelyksen kautta urbaaniseen teollisuusyhteiskuntaan. Hiiristoorissa kerrotaan mm. Kuulin heinäladossa hiirten ja myyrien talviset rapistelut. Kirjan tekijällä on taito »kyyhöttää hiljaa paikallaan, katsella ja kuunnella » ja kertoa kaikesta sitten muillekin. Teuvo S11ominen 212 HIIRISTOORI Hiiristoori, Asko Kaikusalo (Tammi 1971), 54 s. Ihmisen käyttäytymisen suuri plastisuus tekee totuuden löytämisen vaikeaksi. Reino Kalliolan loppupuheenvuoro on eräänlainen yhteenveto muista luennoista/artikkeleista. Ensi vuoden tilauksen uudistat parhaiten tiHllepanokortilla, joka postitettiin edellisen numeron välissä. Luonnonsuojeluvuosi meni monen mielestä ohi jälkiä jättämättä. Tapio Periäisen artikkeli asumisympäristöstä, Ohto Oksalan työympäristöstä ja osittain Stig Jaatisen aluesuunnittelusta ovat asioita, joista tavanomainen ympäristönsuojelukeskustelu puhuu vähän, mutta joilla on kasvava merkitys asumistiheyden ja kaupunkimaisen ja teollisen yhteisöelämän lisääntyessä. Maailmankuvaa rakentavalle ihmiselle tällainen kirja on antoisa, mutta täyden annin siltä saa vasta kun tarkkailee itseään ja toisia ja perehtyy myös muunlaisiin ihmiskäsityksiin. Kesän jälkeen tuli talvi. Helge Gyllenbergin pohdinta ravintovarojen riittävyydestä on asiaa, josta meillä on puhuttu liian vähän tässä ylituotannon maassa. Tämän kirjoituksen lukuisat esimerkit ovat meikäläisessä kirjallisuudessa uusia. Luennoitsijat ovat poikkeuksetta suhtautuneet aiheeseensa perusteellisesti ja tuoneet kuulijaja lukijakunnalleen joukon luonnonsuojeluvuonna ja sen jälkeenkin tuntematonta asiaa. Ensimmäisessä luennossa Ilmo Hela esittelee nykykäsityksen biosfääristä varsin tyhjentävästi ja käsittelee lyhyesti sitä uhkaavia vaaroja. Peitsa Mikolan luku ympäristön pilaantumisesta on sinänsä tärkeätä ja tuolloin ajankohtaistakin asiaa, mutta siitä on jo monessa muussa yhteydessä puhuttu tyhjentävämmin. Hannele Pohjanmies STUDIA GENERALIA Ihminen ja ympäristö, kevätlukukauden 1970 H :gin yliopiston Studia Generalia -luentosarja (WSOY 1971) 210 s. Tätä tehdessään heillä on sama pettävä maaperä kuin edeltäjilläänkin: kokeita on mahdoton suunnitella ja tarkkailija itse kuuluu tarkkailemaansa lajiin ja ryhmään. Subjektiivisiin elämyksiin ja intuitiivisiin näkemyksiin on vaikea etsiä sitovia todistuskappaleita. Leppäkerttu johti haudanvakavien kerhoa ja helmipöllö tuijotti oksaltaan. Tätä tukee kirjan jutusteleva esitystapa, joka hälventää lukijoiden mahdolliset odotukset, että kysymyksessä olisi »tieteellinen» totuus, »viimeisestä sanasta» puhumattakaan. Koivistojen kirja esittelee erinomaisesti sitä näkökulmaa, josta biologi tarkastelee ihmisyhteisöä. Kuvat : Asko Kaikusalo ja Teuvo Suominen. Majava rakensi hartaasti pesäänsä ja palokärki ennusti sadetta. Ensin oli kesä ja supiaiset sirittivät häkellyttävästi ja kiihkeästi. Hän tuntee heinien alla ja ruohonkorsien välissä elävän salaisen ja hilpeän maailman, ja siitä hän kertoo tarinoita Hiiristoorissaan. Säikähdin hiiripöllöä ja näin jälkiä lumella. Kirja näyttää satukirjalta mutta sisältää runsaasti asiatietoa, värikkäästi ja kuvaillen kerrottuna. Mutta lähtökohdan epävarmuudesta johtuen lukijaa pitää varoittaa uskomasta yhteenkään sokeasti, juuri niinkuin mielipidekirjoihin yleensäkään. Te11vo S11ominen Tilaa Suomen Luonto Tämä lehden numero on vuosikerran viimeinen. Vaara subjektiivisiin virhetulkintoihin on aina olemassa. Hiiristoori on sympaattinen kirja, sopii lahjaksi vaikka minkäikäisille. Lopuksi hiirihiirinen jäi katsomaan kengän reunan yli ties mitä lämmintä kynttilänliekkiä. Ainakaan suomalainen yhteiskunta ei ehtinyt mukaan ennen kuin vuosi jo oli ohi. Tästä johtuu, että kirjaan ei kuulu lähdeluetteloa ja että kerronnassa on vahva subjektiivinen näkemys tyyliin »meidän mielestämme ». Morrisin esimerkkien tavoin heidänkin esimerkkinsä ovat houkuttelevan uskottavia ja epäilemättä niihin sisältyy monta totuutta. On houkuttelevan helppoa etsiä koko laajasta luomakunnasta jokin ilmiö, joka on juuri samanlainen kuin ihmisyhteisössä juuri nyt vaikuttava ilmiö ja sitten sanoa, että kysymyksessä on geeneihin sidottu käyttäytymispiirre, jota on vaikea muuntaa toisenlaiseksi. Puheiden, kirjoitusten ja konferenssien päättyessä näytti kiinnostuskin häviävän, ja jo alkuvuodesta ennustettiin, että vuoden 1970 jälkeen tulee kulumaan monia vuosia ennen kuin kukaan jaksaa luonnonsuojelusta kiinnostua. Yksi näistä on »Ihminen ja ympäristö». Julkaisutoiminta (kirjat, lehtiartikkelit, radioja televisio-ohjelmat ja elokuvatkin) antoi luonnonsuojeluvuoden suurimman annin, sillä sen ansiosta levisi nopeasti tieto toimenpiteiden tarpeellisuudesta ja kiireellisyydestä. hiirihiirisestä, kärpästä ja rusakon poikasesta. Kirjallisuutta Koivistojen kirja jatkaa tätä linjaa, mutta keskittyy siinä nimenomaan suomalaisen yhteiskunnan ja tämän hetken ilmiöiden tarkasteluun. Sen puuttuessa voit maksaa tilausmaksun 10 mk postisiirtotilille n :o 60821-1.. Siinä on muutaman artikkelin yhteydessä jo julistettu eräänlaisia »maailmanparannusohjelmiakin », jotka ilmeisesti tulevat olemaan keskeisesti esillä ensi vuoden Tukholman konferenssissa. Pamflettien tilalle ja rinnalle tuli tiivistä asiaa sisältäviä julkaisuja
From the Finnish point of wiew it is most i11teresti11g thai there are 130 hears in Estonia practically /he same numher as in Finland and 17 wolves. 177. 111 1966, 1967 and 1970 there have bem particu/arly freq11e11t observatio11s, e.g. There has not been any importan/ change in /he numbers of capercaillie ( 3 000), b11t the hlack grouse are increasing ( now 44 000). For other years ,see Table 1 on p. The hean are effectively protected, and the lasi wolves will 1101 be exterminated. 111 the spri11g at /east Ien ow/s were fotmd dead. Kitkajoki for a 11atio11al park by Reino Ri1111e Page 168 Kitkajoki is a beautiful river, with many canyons and rapids, in Kuusamo i11 eastern Finland. It is k1101vn as highly specialized predator of sma/1 rodents. 29, 22 and 28 observations, respectively. An a11imal becoming extinct does 1101 »know » the loss but man does. The moose n11mbers 10 500 ( as compared with 7 700 in 1968). 111 order to combat these tmdesirable events, the author is suggesting more strict /ega/ actions, i11formatio11 of p11b/ic and schoo/s, creation of ref11ges, and as the last chance for va11ishi11g species the c11lt ivation o f the endangered species i11 botanical gardens. The most important duties of such or213. The scie11tists a11d the Baltic Sea by Pekka)Nuorteva Pages 186187 111 S eptember 19 71 there was a11 i11ternatio11al meeting of marine research ( !CES ) in Fi11/a11d. The organization of co11servatio11 of 11at11re a11d natural resources i11 Esto11ia, USS R hy Hei110 Luik Pages 181 185 This article dea/s with the official arra11geme11ts of co11servatio11 in Estonia. Summaries ofthe Main Articles in This Issue Nature should 1101 be forgotten by Reino Kalliola Pages 166167 111 the modern discussion about e11viro11me11tal prob/ems the idea of e11viro11me11t has largely replaced the idea of nature. The next ra11k i11c/11des an office for scientific research, ministry of co11servatio11 and forestry, a11d orga11izatio11s for eco11omic use of la11d a11d 1vaters. This is evident/y the reason for the population decline o f this specin ill Finland in 19 71. The local authorities are governed hy the ministry. This is a serious limitation, hecause individual countries now are free to pollute /he Baltic wilho11t inlernational con/ro/. Among the reasons fo r the destruction of the original vegetatio11 are listed the utilization of wilderness areas, especially those with ferti/e soi/, drai11age of wetlands, picking of beautif11/ flo1vers, col/ectio11 of roots and other parts for drugs, /iquors, ele., recreatio11al a11d other use of land, introd11ctio11 of new species from other co11ti11e11ts, etc. I 11 Finland there are no restrictions. Davydov ( AP N) Page 180 In 1971 the pop11/ations of most mammals are greater Ihan during the previous yean. There is solid evidence of severe disappeara11ce of oxygen from the Baltic, as well as of stedily i11creasi11g levels of pesticide poll11ta11ts, i11c/11di11g DDT a11d melaho/ites, PCB, dieldri11g a11d methyl mercury. Severa/ Finnish and E11ropean examples are give11. Later there have been plans to lead the water from this river to other water systems in order to increase the productivity of other power p/ants. This has formerly been suggesled in /he plans /o e11/arge the present Oulanka National Park. In addition to the naturalists, the physicians, sociologists, architects, and society pla1111ers are paying much attention to the e11viro11me11t. There are now 5 500 badgen and 124 000 hares in Estonia. 111 Sweden the fishing at the most po//uted areas is prohihited. The reso/utions of the meeting do not give i11structions for research of coastal waters. F or this reason the conservat io11 of nature in the original meaning of the worl should be included in the idea o f e11viro11me11ta/ co11servatio11. The numbers of foxes and raccoon dogs are decreasing. Population of game anima/s in Estonia, USSR by S. From previo11s experience it ca11 be expected that an increase of /he Finnish population of this species wi/1 take place in the future. They are important for fishing and they attrac/ /ourism. Formely there pla11s to harness this river for energy production. The environmental conservalion of communet hy Pekka Moilanen Pages 188-189 Ma11y prob/ems of conservation could he effectively /reated hy commune-level authorities, hui now there are such orga11izations in only five communes in Finland. However, it is mainly the responsibility of 11at11ralists to try to conserve living species, as we/1 as natural areas. During the past 15 years most breeding observatio1u have bee11 made i11 the northern forests of Finland. 111 order /o preserve the natural beauty of the river il seem11s 11ecessary /o /ry to co11serve it as a pari of a national park. It has bem claimed thai the co11servatio11 of living things is strictly different from the efforts to maintain the quality of man's enviro11me11t. Population crash of the great grey owl in Finla11d in 19 71 by Heimo Mikkola Pages 177179 The great grey ow/ ( S tri x ne b u / osa) is an inhabitant of the eastern taigas, b11t it frequmtly migrates and breeds in Fi11/a11d. It can be argued, however, thai the on/y livi11g thi11g suffering from the exti11ctio11 of animal species is man. The latest threa/ for the river is the deterioration of the landscape by summer cottages and forest clearance. The author was disappointed with the lack of co11cern shown hy the scimtists in the prohlems of p11llitio11 of the Baltic Sea. The local inhabitants, however, as we/1 as conservationisJs, have been strongly opposing any plans to change the /ocal water systems. 111 1971, however, 011/y 2 nests were fou11d. The co11servation of nat11ral vegetation by Niilo Söyrinki Pages 169176 This paper was presented in 1970 in C zechoslovakia a/ an i11ternatio11al meeti11g devoted for the protection of pla11ts, especially in the eastern parts of Europe. The effecl! of i11creasi11g amounts of organic suhstances 1vashed from drai11ed wet/ands was menlioned, hut this prob/em was overlooked hy the majority of the participants. The main topic of this meeti11g was the problem of pollutio11. The light bodies, empty sto-machs and absence of roden/s indicate a severe starvatio11 of great grey ow/s in spring 1971. During the same time the roe deer has increased from 30 000 to 43 000. The most beautiful rapid is Jyrävä, shown on the cover of this issue. The highest co11servatio11al authority is the Council of Co11servatio11
Traditionally the birds-of-prey and other predators have hee,, blamed for /he laek of ga111e. Tämän lehden välissä olevalla lahjakortilla ratkaiset yhden joululahjaongelman. /11 order /o introduee olher and more impor/an/ fae/ors into the dise11ssio11 ahoul game anti h1111ti11g, the author deals shortly 111ith the various aspects eo11/rolli11g the animal pop11latio11s. Vario11s seeds are available from stores, and other foodst11f fs 111ay be 11sed, /oo. The /ota/ weight of the feeding materia/ 1vas close lo Ien lons. Lisää lahjakortteja saat liiton toimistosta.. This ea11 be attrib11ted lo winter feeding, g11ardi11g of msls d11ri11g /he hreeding seaso11, respeel sho1v11 by foreslers a11d high pop11/atio11 of 214 haru in 111a11y areas of Fi11/a11d. ) använder benämningen Ahvenanmaa för A land, so m är denna landsdels offieiella 11011111. At /east 15 go/de,, eagles a11d several 111hite-lailed eagles 1vere observed /o visil these plaees. H o111ever, the breeding mccess of white-taled eagles was miserable, and 011/y lwo nes/s are k 11ow11 lo have produced yo1111g. The sit11atio11 of the white-tailed eagle see111s to he hopeless, h11/ the golden eagle eo11/d be saved thro11gh effective steps of proleetion. Therefore it has beeome a pop11lar hahit lo feed them with seeds, hread, fat , ele. lt 11111st be k ept i11 mind, thai the food sho11/d 110/ be raneid, molded, so11r, salted, smoked, or with slrong or hiller /aste. D11ri11g the s11111111er of 1971 the hreeding of go/de,, eagles 111as exeeptio11ally good, prod11ei11g a/ /east 26 yo1111g eagles. Finlands naturskyddsförening/ Suomen luonnonsuojelul iitto Helsingfors D Jag protesterar emot att i i E r tidning i engelsk text (Summary of . S11eh orga11iz.alio11 is also responsible for ed11eatio11 for ed11ealio11 of the p11blie and sehools in 1110/lers of eo11servatio11. ga11iz.atio11 i11c/11de preve11tio11 of liteeri11g a11d other forms of pol/11tio11, erealio11 and 111ai11te11a11ee of wild life ref11ges a11d areas for recreatio11 a11d eo11/rol of the t/Se of eertain 11a/11ral reso11rees. Large windows as a da11ger fo r hirds by Kalervo E riksson Page 198 R ecently large windows have heeo111e pop11/ar in Finnish hon,es and m111111er eo//ages. Faelors eo11/rolli11g a11i111al pop11latio11s by Seppo T1111/11ri Pages 194 195 Formerly hu11ti11g provided a eo11Siderahle proportion of the ineome of the i11hahita11/s of Fi11/a11d. .. The tue of fertiliz.ers, peslieides and other ehemieals may he of eonsiderable i111porta11ce. Therefore the hunlers and game-keepers sho11ld join the eo11servatio11ists in order lo mai11tai11 111ore 11at11ral halanee in the foresls. l11gma11 Grö11Stra11d TILAA SUOMEN LUONTO Tämä lehden numero on vuosikerran viimeinen. By feeding the eagles 111ith pestieidef ree meat during the 1vi11/er it eo11/d be possihle /o prevent them fro111 migraling, and to keep the111 i11 good physieal eo11ditio11. This danger may be avoided i11 several way s. Reg11/ar bread a11d me/ witho11/ sait are exeellent feeding 1110/erials. D11ri11g the 1vi11ter of 1970-71 the eagles 111ere fed al abo11/ JO dif feren l loealities 111ith i111p11re meal ( dead hodies of do111estie a11imals, eo11tami11ated meal, ele. Feedi11g birds in wi11ter by Amo Mag1111sso11 Pages 196 197 Colt! 1vi11ters may be detri111e11tal for the wi11/eri11g sma/1 birds of Fi11la11d. As there has heen some eo11f11sio11 abo11t the methods, some praelieal hints are give,, hy the a11thor. Now h1111ti11g is 011 impor/011/ form of reerealion in Fi11/a11d. The mosl imporlanl thing for the birds is 011 1111i11termpted feeding d11ri11g the eold spe/1. l11slmelio11s are given lo h11ild 011 011/omatic feeder lo provide food for the hirds during several days' ahse,,ee of the i11habita11/s of the ho11se. The ad11/t eagles may s/arve d11ri11g their 111i11ter in Fi11/a11d as /he ga111e speeies are decli11i11g d11e lo profo1111d ehanges of habital. One is lo 11st eo/011red plaslie sheels 011 wi11do111s lo change the color. ). Sen puuttuessa voit maksaa tilausmaksun 10 mk postisiirtotilille n:o 60821-1. Protection of eagles Pages 190193 Both of the F innish species of eagles are steadily decreasing d11e lo perseculio11, deslmetion of habital and pestieide poiso11i11g. Disappearanee of decid11011s lrees d11e lo modem forestry has deprived many animals of food and shelter. Yo1111g go/de,, eagles migra/e /o so11theas/em E11rope where they are shot and poisoned. Ensi vuoden tilauksen uudistat parhaiten tilillepanokortilla, joka postitettiin edellisen numeron välissä. A nother possibility is lo tape eover a large window, dividing it into smaller seetions. The white-tailed eagles are migratory , and they are helieved to eat pestieideeo11tami11ated food a/ their 1vi11teri11g areas. The h11111a11 pop11/atio11 has inereased anti the pop11latio11s of game animals have decreased. Summaries of ... S11eh orga11iz.atio11 is also responsible for edueatio11 of the use of eertain 110/ural reso11rees. This poses a threa/ /o ma11y birds whieh may /ry lo fly thro11gh them, espeeially u1hen there are two meh wi11dou1s 011 hoth sides of a eorner. Clearing of foresl 110w extensive i11 111a11y parls of F i11/a11d has a profound effect 011 p/011/ anti a11i111al life, i11cludi11g the ga111e a11i111als
Söyri11ki, Niilo: Luonnonkasvien suo jelu .. . 2 3/46 Solo11e11, J ouko: Uhraammeko viimeiset kosket ja virrat . ........... .. ..... . . ... ... Tvärm inne ja Sll Tvärminne ja TKY ... . . . . . Eriksson, Kalervo: Näköalaikkun a teho kas lintukantojen har ventaja .............. . . .......... .. Luonnonsuojelualueet ja metsä tase Ekonomia ja ekologia .. .. . . .... ... H aapala, H eikki ja Väisänen, Risto: Geneettinen luon4/71 5/7 1 16/66 23/36 4/114 4/11 8 4/110 6/180 5/142 6/198 4/125 nonsuojelu .................. 23:81 Huutoja korvesta ... .. . . 23/71 Miksi saaristonumero' (Ar110 Ra11tavaara) .... ... .... ... ... . . . . 1/23 1/24 Huuto ja korvesta ... .. . ... ........ Rinne, Reino: Kitkajoki .. Rämö, Markku: Biodynaaminen v ilj ely Salolainen, Pertti: Petojen 1/4 4/100 6/181 6/196 6/177 5/156 6/188 1/10 4/116 6/186 23/50 23/49 1/8 6/168 5/148 puolesta ... ... . . Moilanen, Pekka: K untakohtainen ympäristönsuojelu ... . .... . ... . .. .. ...... .. . ... . 23/84 Kellomäki, Seppo: Metsälainsäädäntö uudi stettava Kivivuori, Osmo: Lännentiehanke, puhdas järj ettömyys Luik, Heino: Eestin luonnon suo jelu ....... .. ... . ...... ........... . ... . .. ... .. ... .. ...... . ... .. ..... .. . ... . Simunankos ken siltasuunnitelma .. . Saastcsivu (metyylieloho pea) Vetoomus Pohj anmaan riistanhoitopiirille (rautapyynnin lopettamisesta) ... . . .. .. 23/81 S11 :n vuosikokous 1971. . .. ... ........ ........ ..... . . Nuorteva, Pekka: Merentutkijat ja Itämeren saastu minen .......... 2 3/44 Kaikusalo, Asko: T ätä mieltä Suo men Luonnosta ........ ... ...... . . ..... ...... ..... . .. .. vuosikerta julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto PAAKIRJOlTUKSIA Luonnonsuojelun lujittunut asema (Olli Ojala) .. . . Pulliai11e11, Erkki: Petoja vastaan .............. Luonnonalueet ........ ...... ... .. . Alhopuro, J orma: Koilliskaira kansallispuistoksi Tasavallan Pres identin tukemana Bergman, Göran: Pes imärauhan säilyttäm inen saaristolinnuston elinehto ........... 23/80 Enemmistö ry. 5/136 6/169 /90 4/107 UUTISIA, TIEDOTUKSIA YM. .. .. . Tyrni .......................... Sisällysluettelo Suomen I.Juonto 1971 Finlands Natur 30. . ... .. .. ...... 1/20 H elminen, Matti: Jälkiporua Pudasjärven hirvikuolemista 23/42 Henriksson, Kurt: E lohopea ja saaristamme eläimistö ... . . .. 2-3/40 Kaikusalo, Asko: Viimeistä edelliset naalimme ...... ..... ..... Hannu ja Kerttu (maakotkaistutus) .... ... Metsälannoitteet ja levät .. KIRJOITUKSIA Alholm, Olli: Onko luonn onsuojelija yhteiskunnan viho llinen .. .. Davydov, S: Eestin nelijalkaisten väestönlaskenta Eriksson, Kalervo: K lassinen luonnonsuojelu seutukaavoituksessa ... . Mustakallio, Pekka: Rauhoitettu toistaiseksi Nuorteva, Pekka: Kohtalokas virhe ranniko ittemme käytön suunnittelussa ...... .. ... .. ...... ......... Rikkonen, Martti: Huuh kajan vierailusta 5 000 markan vahingot .... .. Magnusson, Arno: Lintujen talviruokinta .... . .. ........ ...... . . . . .. ...... ......... ........ 23/89 Tapaus Lievestuore (SII :n kannanotto) Keski-Suomen luonnonsuojeluyh distyksen kannanotto Lievestuoreen tapahtumista T yönteki jäin ja luonnonsuojelun edut yhteisiä ... Mikkola, H eimo: Lapinpöllö jen joukkokuolema vuonna 1971 ..... ......... . .. 4/123 lssakai11e11, J orma: Riista ja jyrsino jat ..... . . Borg, Pekka: Alu esuunnittelun tehtävät saaristossa .. Alkon roskaantumistutkimus vuonna 1970 ...... . ..... Suo men Luonto vuonna 1972 Luonto ei saa unohtua ( R ei110 Kalliola ) ........ Luonnonharrastajien loma1/25 1:26 1/26 1:27 1/27 1/28 1/28 1/28 1/29 23/76 23/77 2 3/77 2 3/78 23/78 23/79 2 3/7 9 päivät Lapissa .... Suomen luonno nsuo jeluliiton kannanotto oluttölkkeihin ... .. . ..... ...... ... ... .. .. Tunturi, Seppo: Eläinyhteisö jä säätelevät tekijät ... ... Ruotsissa pelastetaan kukkaniittyjä Pirkanmaan luo nnonsuo jeluvuosi ..... Siikalankoski ...... . Pol11ni11, N icholas: Ihmislajin itsemurha ..... Haapala, H eikki ja M eskus, Eero: Perämeri ... .. 23/55 Haapanen, Antti ja Vaarna, Vilho V.: Kololintujcmme suojel u 1/11 Hautala, Hannu: Todelliset luonnonpöntöt . 23/80 Luonto-Liiton leiri kesä ... ..... .. .. 1/7 1 Suo jametsä ja saamelaiset ... ... . » Vahinkoeläimistä » suojelu4/130 4/131 4/131 5/152 215. .. . .. . . .. ... . .. .. .. . Moilanen, Pekka: Uusi eläinsuojelulakimme .............. .......... . . ..... . Vuorjoki, Asko: Saaristo varjeltava massaturismilta ... . . . . Suomen luonnonsuojeluliiton kirjelmä vesiensuo jelun tehostamisesta ja korvausjärjestelmän kehittämisestä ... ....... . Kauhavan suuri susijahti .
Karhu, Seppo, Panula, Pertti ja Rä111ö, M arkku: Lintuj ensuojelun o pas .. . . . . .... . .. . .... ... . . . ... ... . Uusi Suomi ja Suo men luonnonsuojeluliitto ... ... . . . . . ... ........ .. ........ ......... ... . . . ... . .. . KorJJJondy , E nvard ].: Ekologia ... ... . ... . Luonnonsuojelua koskevat eduskunta-aloitteet v. Valitut Palat: Lintukirja .. . . ... . . . .. Haapanen, Antti, Mikola, Peitsa ja Te11ov110, Rauno: Luonto ja luonnonsuo jelu Baker, J. ... ... ... ... . . ...... . ...... . . .... . . . . .. . ... .. 2 3/62 Kotkatilanne 1970 (Pertti Sulkava) .................. .. . Huutoja korvesta ....... ... .. . . . ........ ....... .. . Ympäristönsuojelun hallinto Tieja vesirakennushallituksen maankamaran ainesten otto-ohjeet ..... C rzimek, Bernhard: Afrikan eläinten parissa .. .. .. . Rikkidio ksidi (Sll :n kannanotto) »Luonto etsi jässä » (valokuvanäyttely) ........ . . . . . . .. . . ... . . ... . .. . .. 1971 Soidensuo jelu .. . ... . 10 Blomberg, Lasse: Profil av en fiskdöd ..... .. . . . . . .......... . .. Rajala, Paavo ja Raitis, Tapio (toim.): Suo men Riista 23 Pakkanen, Jukka (toim.): Lisälehdet luonnontietoon ... ... . . . . . . Ry tkölä, Olavi: Ympäristönsuojelu ja lainsäädäntö ..... ....... ..... . Kaikusalo, A sko: Hiiristoori 5 tudia Generalia: ... . ...... . ... ... . . Tunturi, Seppo: Eläinyhteisöjä säätelevät tekij ät ........ .. . PCB-aineiden käyttöä rajoitettava (Sll :n kannanotto) .. .. 21 Danielsson, Anders: Farlederna stör fis ket . . . . .. . . 23/94 Adamson, J oy: Pippa, savannien kaunotar .. .. Tuominen, Erkki: Kassapikko L idman, Hans: Salo maill a ... .. .. . . . . . . Iso kos kelon pöntöt ja telkkä Ulkomaan uutisia .... 1/31 Rinne, Reino: Ihminen evp 1/31 Ripatti, Aku-KimJJJo, H öltto·, Ismo j a Savolainen, Mikko: Suomea tämäkin ... Wo rld Wildlife Fund Saariston luonnonsuo jelu2 3/65 23/73 2 3/74 alueet (Ha1111u Onnia) . ... . . . 4 Storå, Max : Fiskodling pä Aland 6 Gröndahl, Gunnar: Lappfjärds å i fara . . : Muutto haukka Murtomäki, Eero: Huuhkaja Brander, Alli (toim.): Louna is-Hämeen Luonto 41 ... . . KIRJALLIS UUTTA Huhtanen, Urpo: Porovuosi Otava : Kiss kis kissoja .. . . ... . ... 15 Nuorteva, Pekka: Yrkesfiskarna och metylkvicksil vret ... E rlandson, Kim & Lindqvist, L asse: Koirakalenteri 1971 Rinne, Reino: Anna minulle 5/153 5/153 5/155 5/155 5/158 /190 6/199 6/200 6/200 6/201 6/201 6/202 6/203 6/203 6/204 6/205 6/206 1/31 1/31 1/31 atomipo mmi ... . . . . . . . . . . 17 Bergman, Göran: Gråsälen och uttcrn utrotas .. . 23 Aktuellt ...... ... . Rauhoituksia ... . . .. Koivisto, Ilkka ja Koivisto, 2 3/94 2 3/95 5/159 5/159 5/160 5/160 5/161 5/161 5/161 5/161 5/161 6/209 6/209 6/209 6/209 6/209 6/210 Sesse: Puusta pudonnut . . . SISÄLLYSLUETTELO SUOMEN LUONTO 1971 FINLANl)S NATUR kohteita .... ... . . ... ... . .. . ... . . ... . . . . . . . . VIRALLINEN LUONNONSUOJELU Lemmenjoen kansallispuistoa 6/211 6/212 6/212 laajennettu .... . . . . 8 Tuihkala, A lpo: Nejonögat, glömd naturresu rs ... ... . . . .. ........... . . ... . ........ . Rattra_y: Tuo miopäivä ... ... ... ... . ... . 6/211 Linkola, Pentti: Unelmat paremmasta maailmasta ...... ... . 12 lf:Testling, Magnus: Fisket pä Aland 14 Lundell, Sven: D et åbolänska fisket, framtidsperspektiv . . ...... . . . . . . 2 3/94 Taylor, C. ..... . .. 4/128 Luonnonsuo jelu vuoden 1972 tuloja menoarvioesityksessä 5/150 FINLANDS NATUR Blo111berg, Lasse: Havets skörd 2 Dahlström, Harri: Vära vandringsfiskars öde . 1/31 Dia-Studio: Y mpäristönsuojelun diasarjat ... . . N y holm, Erik 5.: Pyyntimetsistä .. . .. . .. . ... .. Belgian lintusurma UKK-vierailu ........ Hansell, Ö,jan Ar111felt ja Rautavaara, Toivo: Po hj olan marjat .......... ... .... . A. 26. ... . . Huutoja korvesta ..... 23/93 H äyrinen, Urpo ja Taro, Reijo: 216 (roim.): Luonnonsuojelu .. ... . ... . . .. .... . . . .. . ... . . . . . . .. ... . .. . . .. . .. ... . .... .. ... . .... .......... . . . ...................... ... 2 3/92 LehtonenNuorteva-Seiskari: Eläinoppi 1 ja 2 ........ .. .. . .. Lakimiesliitto : Luonnon hoito kasvava yhteiskunnallinen tehtävä ... Turvetuotanto ja soiden suojelu ....................... .
Nalle Valtiala Pertti Seiskari Juhani Laurila Numeron 1-2/71 sisällys mm. Numeron 2-3/70 sisällys mm. YS 3/71 kpl (a 6 mk) D Olen suorittanut Yhteiskuntasuunnittelun seura ry :n postisiirtotilille n :o 73303-4/ maksan laskutettaessa mk OSOITE : Yhteiskuntasuunniltelu Tarkk'ampujankatu 7 A 29 00120 Helsinki 12 PUH: Toimitus 90-15 425 SL allekirjoitus. Tilaus voidaan osoittaa lehden toimistoon , postiin tai kirjakauppoihin . aluesuunnittelukirjallisuuden yhteisluetteloa. Tilaa YHT EI S K U N TA SUU N N I TT EL U -lehti Yhteiskuntasuunnittelu pyrkii olemaan korkeatasoinen asiantuntijalehti , joka käsittelee suunnittelun eri alojen menetelmäkysymyksiä, suunnitteluun liittyvien tieteiden uusimpia tutkimustuloksia, valmistuneita suunnitelmia ja muita alan ajankohtaisia kysymyksiä. Jarkko Rahkonen Paavo Uusitalo Folke Wickström Wilhelm HelanderMikael Sundman Hannu Taanila Numeron 3/71 sisällys mm Jouko Kajanoja Kauko Sipponen Erkki Rautee Maiti Louekoski Tapio Koivula Niilo Koljonen Miljööpolitiikan haaste Ekosysteemin malli luonnonhoidon perustana Nykyinen ympäristönsuojelulainsäädäntö Resurssien allakointi Kaavoitusja rakennusasiain neuvottelukunta ja rakennuslain kokonaisuudistus Suunnitteludemokratian edellytyksistä Kehityskuvia suomalaisesta kaupungista haastattelee Olli Kivistä ''Suunnilteludemokraliasta'' demokratian suunnitteluun Liberalismi, demokratia ja suunnittelu Marxilainen näkökulma Valtionhallinnon demokratia Taloudellisen ja julkisen vallan suhteet Yritysdemokratia ----------------painokirjaimin (Leikataan irti) e,tu ja sukunimi arvo tai ammatti postiosoite Liityn Yhteiskuntasuunnittelun seura ry:n jäseneksi (jäsenmaksu 30,-, opiskelijoilta 20,-, sisältää Yhteiskuntasuunnittelu-lehden tilausmaksun) 1972 D Tilaan Yhteiskuntasuunnittelu-lehden (tilaushintashinta 25,-) vuodeksi 1972 D Tilaan tilastonumeroa YS 4/70 kpl (a 4 mk) D Tilaan ympäristösuojeiunumeroa YS 23/70 kpl (a 4 mk) D Tilaan YS 1-2/71 kpl (a 6 mk) Tilaan suunnitteludemokratianum. Lehti julkaisee mm. Yhteiskuntasuunnittelu ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa 32-64 sivuisena aikakauskirjana
Tätä Erik Bruunin suunnittelemaa uutta julistetta saa Suomen luonnonsuojeluliitosta tammikuusta lähtien. .. aminen , ymparistön myrkyttäminen laittomat laukaukset pe::.änryöscöt rautapyynti . Hinta 8 mk. N ..... elämän oikeus. Mitat ovat noin 78 X 118 cm. Hels,nki1971 Kirjapaino Librls Osakeyht,ö OHset. (1) E ::, C .8 ....