SISÄLLYS Ympäristöystävällinen Vesihallitus ...... .. ..... Jouko Mättö Lietveden vaaralliset rumilukset, 236 likka Teräs ...... Klapuri ja Tapani Vänttinen ......... 276 Sumrnaries of the main articles in this issue ....................... ... Järvi Seppo Hannus Seppo Vuolanto TÄMÄN NUMERON KIRJOITTAJAT Harri Dahlström, MMK, Kalamiesten Keskusliiton toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja, H:ki Kaija Hiekkamäki, biol.yo, Hämeenlinna Kalevi /. Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 9-16, kesäkuukausina klo 9-13. 197 4 1/1 sivu 900 mk 1 /2 sivu 500 mk 1/4 sivu 300 mk Takakannen 4-väri-ilmo,itus 1200 mk TOIMITUS Teuvo Suominen (vastaava) Toimi tusneuvosto: Urpo Häyrinen Harri Dahlström Jouko Mättö Sauvo Henttonen Olli Järvinen Osaston "Virallinen luonnonsuojelu" kustantaa maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto ja/tai sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosasto. .. Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 12 mk postisiirtotilille n:o 608 21-1. H. 1972-73 numeroita myydään 2,50/kpl, sita vanhempia 50 p/kpl. ... Ilmoitushinnat v. . H. 279. 227 Viimeiset kosket on jätettävä rauhaan, Reino Rinne 231 Rannoille on saatava käyttösuunnitelmat, Juha Tiainen ...... ....... . .. vuosikerta Suomen Luonto No 6 1973 JULKAISIJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. Hallin kuvasi Skansenin eläintarhassa Teuvo Suominen. 225 Pyhäjoen vesistön yleissuunnittelu ja Vesihallituksen yleispätevyys, Kalevi J. Järvi Pekka Pollari Antti Kilpiäinen Matti Lång T. 260 Helsingin merenlahtien käyttö ja täyttö, Seppo Vuo/anto ............ ............. .......... Klapuri, agronomi, Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, H:ki Jouko Mättö, maanmittausinsinööri, Mikkeli Esa Niemelä, MMK, Helsingin yliopiston maaja metsäeläintieteen laitos Reino Rinne, kirjailija, Kuusamo Ilkka Teräs, FM, Helsingin yliopiston eläintieteen laitos Juha Tiainen, FK, Etelä-Savon seutukaavaliitto, Mikkeli Kai Westman, FL, Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, H:ki Seppo Vuo/anto, FK, Uudenmaan läänin ympäristönsuojelun tarkastaja, Kirkkonummi Tapani Vänttinen, agronomi, Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, H:ki TÄMÄN NUMERON KANSI esittää hallia, Itämeren nopeasti harvinaistuvaa hyljettä, jonka suojelemisessa suomalaiset ovat pahasti ajastaan jäljessä. ......... .. ......... .. H. ......... 240 Valaiden tragedia, Kaija Hiekkamäki 243 Merialueittemme hylkeet, Esa Niemelä .. ........... . . V. 254 Vaelluskalojemme kohtalo, Harri Dahlström ....... ... 249 Kalojernrne perintöaineksen suojelu, Kai Westman ..................... .................. . .. . . 266 Virallinen luonnonsuojelu: Pohjoismainen yhteistoiminta luonnonsuojelukysymyksissä, Luonnon varainhoitotoimisto tiedottaa ........ . . . .. 32. . Hylkeistä lisää sivulla 249. 272 Uutisia ja tiedotuksia . Sen artikkelit kattavat suurimman osan suomalaisen luonnonsuojelun kentästä. Taitto: Timo Tanttu TÄMÄN NUMERON KUVITUS kansi Teuvo Suominen sivu 228 Alpo Tuikkala 231 Reijo Juurinen 232 teoksesta "Maailman ympäri" (WSOY 1898) 233 Jorma Alhopuro, Viljo Kärki 235 Viljo Kärki 238 Suomen luonnonsuojeluliiton arkisto, Jouko Mättö 239 Risto Salovaara, Hannu Hautala, Jouko Mättö 240-242 Ilkka Teräs 246-247 Suomen Kuvapalvelu/ Camera Press 248 250 252-253 252 253 255 257 258 259 260 262 263 264 265 267-269 Teuvo Suominen Lehtikuva Pentti Valmunen Lehtikuva/Unto Järvinen Lehtikuva/Unto Järvinen Hannu Hautala, Tuomas Lamminpää, Hannu Hau-, tala, Lauri Peltola T. Irtonumerot 3 mk. Järvi Teuvo Suominen T. Vuonna 1968 ilmestynyttä 152sivuista juhlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 2 mk/kpl. 234 Joka niemeen, notkohon, saarelmaan ... Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1974 aikana kuutena numerona. Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. .. · .. .. 277 Sisällysluettelo Suomen Luonto 1973 ................................... ..... 498 159
Alkuperäiselle luonnolle erityisen tuhoisia ovat metsänparannusvaroilla tehdyt purojen ja pienten jokien perkaukset. Näin siitä huolimatta, että tulvilta suojeltavat pellot ovat jo osittain paketissa ja toiminnan hyöty ei ole siten edes entisenlainen. Myös vesien käytön suunnitteluun ja tutkimukseen liittyvistä tehtävistä pääosa on ympäristönsuojelun kannalta arvokasta toimintaa. Milloin on aiheena parinsadan hehtaarin laajuisen pellon tulvasuojelu, milloin metsänparannustoiminta, milloin vesihuolto, milloin sähkövoiman saanti, milloin virkistyskäyttö. Ves.ihallituksen kuivatustoimisto ja Pohjanmaan jokisuunnittelutoimisto suorittavat pääasiassa maataloudellisen kuivatusorganisaation ajoilta periytyvää vesija rantaluonnon tuhoamisen suunnittelua. Niiden suunnitelmaasiakirjoissa näkyy mittavia metsätaloudellisia hyötyalueita, mutta paikan päältä ei tällaisia löydy, vaan toiminta on epätaloudellista ja itsetarkoituksenomaista. Vesipiirien hyötylaskelmat näyttävät lähes aina, että luontoa tuhoava rakennustoiminta tuottaa voittoa. Joka vesi tipan on kuljettava insinöörin suunnittelemaa reittiä; luonto ei kelpaa. Perusteet työhön ovat monenkirjavia. Luonnonpurojen metsille aiheuttamat tulvahaitat ovat vähäisiä ja monesti tulvasta on jopa metsäkasvulle hyötyä. TARPEETONTA TULVASUOJELUA Näissä merkeissä runnotaan hajalle metsäpurot ja -joet, perataan kosket ja rikotaan kauniit jokiuomat. Koska muunlaisia ehdotuksia ei ole liiemmälti esitetty, on syytä tarkastella näitä kaavailuja luonnonsuojelun kannalta. JÄTEVESIÄ KURIIN Ympäristönsuojelun kannalta myönteisestä toiminnasta vesihallituksessa vastaa mm. Suomen Luonto No 6 1973 Ympäristöystävällinen vesihallitus Vesien suojelu on tällä hetkellä luonnonja ympäristönsuojelun epäilemättä tärkein kohde. KANAVIEN JA TEKOALTAIDEN POHJANMAA Vesihallinnon pahin myllerryskohde on Pohjanmaa koko laajuudeltaan. Kokemusten valossa näyttää siltä, että vesihallitus aikoo muuttaa koko Pohjanmaan erikokoisten kanavien ja tekoaltaiden verkostoksi. Säännöstelytoimisto taas on myötävaikuttanut arvokalakantojen ja maiseman raunioittamiseen eri puolilla Suomea. Vielä suuremmassa määrin tämä pätee piirihallintoon, vesipiireihin nähden. Näin ollen tällainen perkaustoiminta on paitsi taloudellisesti virheellistä myös ekologisesti turmiol225. Tarvittavan hyötynäytön aikaansaamiseksi yhdistetään näitä kulloinkin sopivalla tavalla. Myös Itäja PohjoisSuomeen kaivuutöiden lonkerot ulottuvat. Vesipiirien näyttävin toimiala etenkin Pohjanmaalla on edelleen erilaiset maankaivuutyöt vesistöjärjestelyjen ja perkausten merkeissä, toiminta, jolla on erittäin vähän tekemistä ympäristönsuojelun kanssa. Valtavat kanavat keräävät metsistä vettä altaisiin. Tosiasiassa nykyistenkin suunnitelmien hyödyt lienee pudisteltu pääasiassa suunni tteluinsinöörin hihasta. Tämä on insinöörien vanha keino, jonka tuloksista kertovat lukuisat tappiollisella rakennusja säännöstelytoiminnalla täysin mullistetut vesistöt eri puolilla maata. Haittoja ei ole otettu arvioihin mukaan. Tätä näkökohtaa on vesihallituksenkin taholta useasti muistettu korostaa. Vesipiirithän perustettiin työttömäksi jääneestä maatalouden kuivatusorganisaatiosta, maanviljelysinsinööripiireistä. Viivasuora hengetön vesiuoma maavalleineen ja ajoittain toistuvine tekoaltaineen tuntuu olevan vesi-insinöörin ainoa unelma. valvontaja katselmusosasto , joka on tiukentanut otetta teollisuuden ja taajamien jätevesien suhteen. Siten vesihallituksen ja sen alaisen piirihallinnon asema ympäristönsuojelussa on varsin keskeinen. YKSIPUOLISTA ASIANTUNTEMUSTA Vesihallituksella on kuitenkin eräitä "perinnöllisiä rasitteita", jotka heikentävät sen mahdollisuuksia toimia ympäristönsuojelunviranomaisena. suunnitellun ympäristönsuojeluministeriön alaisuudessa. Eräs tärkeimpiä on viraston insinöörivaltaisuus. Biologeja ei päättävillä paikoilla juuri esiinny. Viime aikaisissa ympäristönsuojelun hallinnon kehittämistä koskevissa kaavailuissa on vesihallitusta ehdotettu jopa koko ympäristönsuojelun keskusvirastoksi, joka toimisi alan ministeriötason hallintoyksikön, esim
maanomistajien intressit huvilatonttien saamiseen, kalan tuoton lisääminen ja vesilinnuston suojeluvaatimukset. Allashankkeitten hyödyt ovat kaikkein heikoimmin perusteltuja; ne vaikuttavat usein tekemällä tehdyiltä. Luonnonsuojelun on vaadittava ympäristönsuojelun viranomaiselta ennen kaikkea, että ympäristönsuojelusta huolehtiva viranomainen ei itse saa osallistua luontoa tuhoavaan toimintaan. Toisinaan hyötylaskelmien korjaajana esiintyy altaan yhteyteen 226 rakennettava tippavoimalaitos, joka energiantarpeen tyydyttäjänä on jo ajatuksenakin aikansa elänyt. Maitaan tekoaltaan rakentamiseen myyville luvataan yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista, mutta odotettavissa olevista haitoista ei kerrota mitään. Sitä tuskin vesihallituksen insinööripiireistä nykyään löytyy riittävästi. Tuloksena syntyy yhä uusia turvelauttojen ja kannokkojen valtaamia, ihmisten elinympäristöä autioittavia "murhejärviä" eri puolille Pohjanmaata ja Pohjois-Suomea. Suurilla koneilla ruhjottu maaja kiviröykkiöiden reunustama jokivarren entinen kulttuurimaisema ei ole rahallakaan palautettavissa. Vesihallinnon nykyisellään luonnonja ympäristönsuojelun kannalta kaksinaamainen rooli on syytä ottaa huomioon ympäristönsuojelun organisaation kehittämistä puuhaavien piirissä. Näin ollen vesihallituksen marssi ympäristönsuojelutyöviranomaiseksi ei tule olemaan helppo ilman organisaation kriittistä uudelleen tarkastelua ja uudelleen rakentamista. Perkauksilla hävitetty ennen runsas kalaja rapukanta ei ole sekään rahalla korvattavissa, eivät liioin muun luonnonvaraisen eläimistön ja luonnon kasviston elinympäristöjen menetykset tai maiseman viihtyisyyden katoaminen. Ympäristöystävällinen vesihallitus lista. Vahinkoja ryhdytään selvittelemään vasta jälkikäteen. VESIHALLINNON KAKSOISROOLI Suunniteltaessa vesien virkistyskäyttöä jää luonnonsuojelu tappiolle, ellei suunnittelijoilla ole riittävästi arvostelukykyä ja tietoa luonnosta. metsänparannusvaroilla tapahtuva perkaustyö jatkuu eduskunnan päätöksen mukaisesti vesipiirien toimesta vuoden 1974 loppuun saakka, mutta kuluvana vuonna vesihallitus on pyydellyt jatkoaikaa ja lisää perkaustöitä kehuskellen soveltuvuuttaan tähän tehtävään. Samalla kuitenkin unohdeta-ao mainita, että tekoallas vettymisalueineen hautaa runsaasti sellaisenaankin hyvää metsäpohjaa veden alle. Monet näistä järvistä ovat nykyään tunnettuja lintuvesiä. Ratkaisuja tehtäessä punnittavina ovat mm. Tekoaltaita perustellaan jopa metsänparannustoiminnalle edullisina, koska ne tasaavat tulvahuippuja. Joskus taas kustannuslaskelmien positiivisuuden osatekijänä on valtion varoin aikaansaadun huvilatonttimaan hinta. Vesistöihin rakennettavia tekoaltaita perustellaan mitä moninaisin keinoin. RANNAT JA MAISEMAT RAISKATAAN, KALAT KATOAVAT Kokonaisten vesistöjen järjestelyihin liittyvällä perkaustoiminnalla on tuotettu vielä suurempia vahinkoja, joita ei ole yritettykään rahassa arvioida. Näissä yhteyksissä esiintyy myös tahallista, rakennushankkeelle myönteistä sumutusta ja katteettomia lupauksia esim. Näin on asia erityisesti silloin, kun vaition varoilla avataan metsäautoteitä käyttäen virkistyksen tarvetta kilpenä vielä rakentamattomille rannoille. Esim. TEKOALTAITTEN TEKO HYÖDYT Vesihallinnon toimintaan kuuluu, että samalla kun toinen käsi nostaa yhtäällä maata kuiville, toinen hukuttaa sitä toisaalla veden alle. LASKET AAN TAI NOSTETAAN AINA KANNATTAA Luonnonsuojelijat ovat viime aikoina huolestuneina todenneet, että vesihallinnon työohjelmassa on aikoinaan peltoalan lisäämiseksi laskettujen järvien kunnostaminen niiden veden pintaa nostamalla. Vesihallitus kyllä tutkii aikaisempien vesirakennusja perkaushankkeiden haittoja ja niiden korjausmahdollisuuksia mutta samalla se osallistuu uusien haittojen aiheuttamiseen yhä uusilla, aikaisemmin luonnontilaisilla alueilla. Mahtavatko huvilatontit vetää pisimmän korren. Niiden "restaurointityössä" vaaditaan paljon ja monipuolista tietoa ekologiasta ja eläimistöstä. Perkaussuunnitelmia tehtäessä ei edes arvokkaita luonnonkohteita inventoida. Yleinen etu jää helposti yksityisen maanomistajan etujen jalkoihin. Käytännössä tämä merkitsee periaatteellista muutosta verrattuna vesiviranomaisten aiempiin töihin" (Vesihallituksen pääjohtaja Simo Jaatinen Kalevassa 10.2.1973).. D "Vesihallitus pyrkii rakentamisja kunnossapitotoiminnallaan vesivarojen tarkoituksenmukaisen käytön ohjaamiseen. Vesihallitus valvoo maamme vesien tilaa, mutta sulkee silmänsä itse aiheuttamaltaan vesiluonnon pilaamiselta. Insinöörien pohjattomissa pöytälaatikoissa on kyllä suunnitelmaröykkiöitä vaikka hamaan ikuisuuteen saakka. l\.1enettely, jossa insinöörille haetaan luonnosta töitä sen sijaan, että lähdettäisiin todellisista tarpeista, on perusteista lähtien virheellinen. kalakannan paranemisesta
Yhteisteho on joko 3620 kW (Vesihallitus & Viatek 1972-1973) tai toisen lähteen ( Vesihallitus 1972) mukaan 2460 kW. Pääuomaa on pengerretty kymmenien kilometrien matkalla tulvasuojelun vuoksi. Kalataloutta varten rakennettaisiin luonnonravintolammikoita 200 ha, peltoja metsitettäisiin 8 000 ha, leirintä-alueita ja uimarantoja rakennettaisiin, häi227. Myös Haapajärveä säännöstellään . Suunnitelmista ensimmäisiä on Pyhäjoen vesistöjen yleissuunnitelma, joka on laadittu Vesihallituksen ja Insinööritoimisto Viatekin yhteistyönä. Tuomo Nikander. Metsäojituksia suoritettaisiin 70 000 ha: n alalla sekä rakennettaisiin metsäautoteitä. Tässä artikkelissa käsitellään lyhyesti eräitä suunnitelman silmiinpistävimpiä piirteitä. /(/apuri ja Tapani Vänttinen Pyhäjoen vesistöalueen yleissuunnittelu ja Vesihallituksen yleispätevyys Vesilwllilus on aloittanut vesistöjen yleissuunnittelun. Monitahoisuutensa ja huomattavan kustannusarvionsa ( 106 milj. f ulkaisua (Vesihallitus & Viatek 1972 1973) on jaettu vain pienelle ja valitulle joukolle. Ikärakenne on muuttunut epäedulliseen suuntaan. PYHÄJOEN VESISTÖ JA SUORITETUT TOIMENPITEET Pyhäjoen vesistö sijaitsee Keskija Pohjois-Pohjanmaan rajamailla. pää]!. Vesihuoltoja viemäritöinä suoritettaisiin vesijohtolinjojen rakentaminen jokivarteen, rakennettaisiin neljä uutta jäteveden puhdistamoa sekä tehostettaisiin entisten toimintaa. VÄESTÖ JA ELINKEINOT Väkiluku oli v. 1970 38 000 henkilöä ; 1960-luvulla tapahtui noin 12 % vähennys. VESISTÖALUEEN YLEISSUUNNTELMA Suunnitelma on laadittu yliins. 1 oen koskista on kaksi rakennettu. Joessa on seitsemän huomattavaa koskiosuutta. Järvien kokonaispinta-ala 189 km 2 • Huomattavin on Pyhäjärvi, noin 126 km 2 . Kuivatustöinä suunnitellaan 20 000 ha:n peltoalan peruskuivatusta ja salaojitusta sekä tilusteiden rakentamista. Metsäojituksia oli suoritettu v. Eri tehtäviä ovat lisäksi suorittaneet VTM Marja Granlund , arkkitehti Anders Jansson, DI Jouko Oravisjärvi ja rnetsänhoi t. Alueella toimii kaksi kaivosta, Outokumpu Oy:n Pyhäsalmen ja Vihannin kaivokset. Töihin liittyisi tiluksien vaihtoja sekä pyrkimys poistaa osa peltoalaa tuotannosta. Simo Muotialan, Dl Timo Harju-Antin sekä os. Pohjapatojen yhteyteen on suunniteltu myös voimalaitoksia. Väestön tulotaso alittaa huomattavasti maan keskiarvon. Teollisuuden osuus on 23 % ja palvelujen 28 % . Aikaisemmat olivat paaasiassa järvien laskuja, joista huomattavin oli Pyhäjärven lasku noin 1 m:llä v. Väkiluvun lasketaan edelleen vähentyvän vuoteen 1990 mennessä noin 17 ,5 % . 1971 loppuun mennessä noin 90 000 ha:n alalla . Säännöstely aloitettiin v. 1936 (suorittajana Oulun Maanviljelysinsi nööripiiri). 1960. KaleFi / . Muu teollinen toiminta on elinta rv i keteol lisu u tta. Vesistöalueen kokonaislaajuus on noin 3 750 km~ ja järvisyys 5 ,3 % . mk.) vuoksi se on herättänyt sunnittelualueella huomiota. Säännöstelyn lisäksi on 1800luvulta lähtien suoritettu muita toimenpiteitä . Perkauksia on suoritettu sekä pääuomassa että sivuhaaroissa. Pääelinkeino on maatalous , jossa on 48 % ammatissa toimivasta väestöstä. Varsinaisina vesistöinä suunnitelma sisältää kahden lasketun järven vesittämisen , Pyhäsalmen kaivoksen ja Pyhäsalrnen taajaman jätevesien johtami sen suoraan Pyhäjokeen (aik. Esko Laikarin johdolla ja valvonnassa. Pyhäjärveen), yhden sivujoen laskupaikan muuttamisen , viisi pohjapadon rakentamista , yhden säännöstelyaltaan, kolmen voimalaitoksen edellyttämät vesistötyöt, erilaisia ruoppauksia sekä säännöstelyn tarkistuksen Haapajärvessä. Asiaan on ehkä syytä palata myöhemm 111. Pyhäjoen vesistöä säännöstellään,· Pyhäjärveä noin metrin verran. Pyhäjoen kokonaispituus on 162 km ja putouskorkeus 140 m . Peruskuivatusten yhteydessä on perattu uomia ja kaivettu valtaojia yhteensä noin 1300 km. Suunnitelman toteuttamisen jälkeen joen koskialueet olisi käytännössä rakennettu . Vesihallintolain mukaan sen tulisi tähdätä kokonaiskäytön suunnitteluun siten, että kaikkien intressipirien edut otettaisiin mahdollisinzan hyvin huomioon
Monilla suunnitelmaan liittyvillä toimenpiteillä ei ole suoranaista yhteyttä Vesihallituksen toimialaan. Suunnittelussa ei ole ollut lainkaan mukana maatalouden eikä kalatalouden asiantuntijoita, vaikka maataloudella on erityisesti perusteltu suunnitelman kannattavuutta. Rapukanta on nyt elpymässä ja vesihallinnon omien lähteiden mukaan saalis v. Suunnitelmassa on ilmeisen tietoisesti haluttu antaa käsitys. säännöstelyn vaikutukset 1. Kun maatalouden kehittyminen asetetaan suunnitelman ka nnattavuuden ehdoksi ja Vesihallitus voi ohjata vain pientä osaa maatalouteen vaikuttavista tekijöistä, on kyse todellisesta korttitalosta, joka luhistuu yhdenkin osan pettäessä. kpl:n vuosiluokkaa ja että v. ritseviä maisemadetaljeja poistettaisiin sekä maisemaa ja vesistöjä "kunnostettaisiin" eri toimenpitein. jätevesien vaikutukset 5. Paikkakuntalaisten mielestä perkauspuuhista oli pelkkää vahinkoa. Olisi ollut varsin järkevää suorittaa rinnakkaisselvitys esim. Hankkeen kustannuksissa ei ole lai nkaan huomioitu kalatalouden vahingonkorvauksista ja kompensointitoimista syntyviä kustannuseriä. Suunnitelman toteuttamisaika sijoittuu vuosiin 197485 . Tämän kohdan osalta riit. Myös selvityksen saalisarvo on alimittainen verrattuna muihin lähteisiin. KALATALOUSKYSYMYS Suunnitelma jättää huomiotta kaksi tärkeää kalatalouden seikTyypillinen " järjestelty" maisema Pyhäjoen alajuoksulla. Todellinen tilanne on aivan toinen . Mitä tapahtuisi Pyhäjoen vesistöalueen kalataloudelle vesistöjärjestelyiden toteutuessa. kaa, nimittäin joen merellisen va ikutusalueen sekä jokijärjestelyistä syntyvät vahingot. joen patoamisen vaikutukset 3. Muutenkin kalataloutta koskeva osa on ylimalkainen ja puutteellinen. Kalatalousselvityksen ylimalkaisuutta kuvaa se, että aikaisemmin mainittujen puuttuvien lajien lisäksi ei selvityksen mukaan alueella ole sellaisia lajeja kuten kuha, kuore, kivennuoliainen, kivisimppu ja mutu, jotka ainakin Pyhäjärvessä esiintyvät (Huuskonen & Kostiainen 1973). Kuvassa näkyy entistä suvantoa, johon tulva vesi on tuonut maata yläpuolella olevasta peratusta koskesta ja joka on kuivillaan, koska myös alapuolella olevat kosket on perattu. litorinamaalla tehtyjen töiden vaikutukset 4. joen kunnostamisesta mahdollisimman pitkälle kalatalouskäyttöön . Ravusta todetaan , että "sen merkitys on nykyisin vähäinen ja rapua esiintyy ainoastaan Pyhäjärven kylän kalastuskunnan alueella ja sielläkin saalis v. Suunnittelualueen virheellisellä rajaamisella on voitu välttaa käsittelemästä Pyhäjoen merkitystä nahkiaisen, vaellussiian , lohen ja mentaimenen poikastuotantoja/ tai pyyntialueena. Kokonaiskustannusarvio on 106 milj. Tulee ottaa huomioon ainakin viiden tekijän va ikutukset: 1. että alueen kalataloudella on korkeintaan vain virkistysarvoa. 1960 juuri jokialueen perkaukset tuhosivat kannan. SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHDAT Suunnitelmasta on lähinnä vastuussa Vesihallituksen yleissuunnitteluosaston kuivatusja sää nnöstelytoimisto. mk. 1970 oli vain 100 kpl." Tietoisesti on unohdettu, että 1950-luvulla Pyhäjoki oli tuottoisa rapujoki saaliin ollessa l milj. Suunnittelussa ei ole otettu huomioon muita vaihtoehtoja. 1973 yksinomaan joen yläosassa oli jo yli 16 000 kpl. Kalatalousasian228 tuntija olisi saattanut estää eraan perusvirheen, nimittäin joen merellisen vaikutusalueen unohtamisen. yläosan järjestelyiden va ikutus alempien osien ekologiaan 2. Suunnitelmaa voidaan arvostella myös olettamuksesta, että kehitys kaikilla aloilla voidaan täysin ennustaa. On pyritty va in etsimään keinoja, joilla toteuttaminen voitaisiin osoittaa mielekkääksi. Vesihallitus tuskin on elin, jonka toimesta suoritettavilla vesistötöillä pakotetaan maanomistajat suorittamaan tilusjärjestelyjä, peltojen metsitystä, tuotantorakennusten uusimisia, lisämaan hankintoja jne. Luonnonravintolamrnikot eivät ole taikasauva , joka ratkaisee kaikki luonnontilan muutoksista johtuvat kalataloushaitat
Suunnitelman mukaan voimalaitoksen rakentaminen porrastuspatojen yhteyteen lisää kuitenkin kylien elinkelpoisuutta. Ne on määritelty pelkästään peruskarttojen pohjalta. Jätevesien käsittelylle ei esitetä erityisiä vaatimuksia , joten joesta tulisi ilmeisesti avoviemäri , jonka kalatalous voidaan unohtaa. Viljelykseen jäävä pinta-ala olisi noin 40 000 ha. Vesistöjen rantojen 1 uon nontilai nen kasvi 11 isuuski n on häirinnyt suunnittelijoiden silmää, koska esitetään rantaalueiden raivauksia näkyvyyden parantamiseksi. Ilmeisesti suunnittelijoiden käsitys on, että ihmisen täysin muokkaama ja säätelemä ympäristö on luonnontilaista parempi. Onko kysymys samanlaisesta vaihtelusta, mitä kuolema tuo elämään. Maatalous ei todellakaan ole ässäkortti perusteltaessa jokijärjestel yiden tarpeellisu utta. Kuitenkin sen seurauksena saa ttaa ilmetä tarvetta ylimääräisiin kalkituksii n ja siis lisäkustannuksia. Oma mielenkiintonsa on silläkin, että nämä "kehi tettävät maatalousalueet" sijaitsevat kylissä , "jotka maisemallisesti sekä vesi huollon ja vesistötöiden perusteella ovat myös kehitettäviä alueita". Jäteves ikuormitus tulee suunnitelmakaudella lisääntymään . Sen kustannukset eivät kuitenkaan sisäll y kustannusa rvi oon. Kirjoittajat tosin epäilevä t itsekin suunniteltujen 500-700 kW tippavoimaloiden kilpailukykyisyyttä , vaikka sähkön markkinahinta onkin nousussa. VOIMATALOUS Maatalouden ohella suunnitelmaa pönkitetään erityisesti voimatalouden tarpeilla. MAATALOUDEN SUUNN ITTELU Suunnitteen mukaan pyntaan vä hintää n 200 ha tiloihin (nyk. YMPÄRISTÖNHOITOTYÖT Suunnitelmaan sisältyy huomattava määrä työkohteita, joilla "parannetaan" maisemaa ja lisä tään väestön viihtyvyyttä. ka lojen joukkokuolemaa (vrt. Jos esim . Mahtavatko Vesehallituksen suunnitelmat täsmätä maatalousviranomaisten kanssa. 2. se, että pintavesien käytöstä pyritään luopumaa n rakentamalla jokivarteen laajoja vesijohtoverkostoja . Kaikesta edellä olevasta selv1aa, että väitteet kalatalouden huomioon ottamisesta ovat katteettomia. salaoj itusta tehdää n litorinamaa-alueella, maan sulfidi hapettuu sulfaatiksi ja lisää veden happamuutta. Suunnitelman laajoja metsäojituksia ei ole esitetty ympäristönhoitotöinä, mutta olisi jo aika pohtia ojitusten kokonaisva ikutusta selvittämällä niiden va ikutus ainakin puuntuotannon lisäykseen vesien laatuun eläimistöön hallanarkuuden lisääntymiseen ja ilmastoon yleensäkin pohjaveden saantiin tulviin Jos kaikki tekijät otettaisiin huomioon , ei lopputulos ehkä 229. Merialueen hoidosta ei myöskään voine olla kysymys, koska se ei kuulu suunn ittelualueeseen. Täst~i voi seurata mm. Vaelluskalojen tuhoutuminen patoamisen yhteydessä on selviö. Suunnitelmasta ei myöskään ilmene, mitä altaissa aiotaan kasvattaa ja miksi. 196971) . 4. Kalata louden edistämiseksi esitetään rakennettavan 200 ha luon non ravintolammikoita. Kuka maksaa laskut. keskiarvo on 8.4 ha) , jolloin tiloja jäisi korkeintaan 2 000 kpl. Näiden sijoittelusta ei mam1ta muun kuin yläjuoksun osalta (Vesihallitus 1972). Jokialueen hoitotoimet tuskin tulevat olemaan tarpeellisia joen järjestelyn jälkeen, ja Pyhäjärven hoitoon 200 ha on mieletön määrä. Yläjuoksun järjestelyiden jälkeen kalatalouden vaatimukset raio1ttuvat vahingonkorva usvaatimuksiin . Mielenkiintoista on myös tarkastella niitä kokonaiskustannuksia, joita vaaditaan suunni tteen mukaiseen 20 ha:n tilakokoon pääsemiseksi , sillä ne muodostuvat vähintäin 200 000 mk : ksi/ tila, josta vesistötöiden suoranainen osuus on 17 000 mk. Suunnitelman toteuttaminen merkitsisi, että koko seutu saisi täysin rakennetun alueen luonteen. Suunnitellaanko vesistötöitä maataloutta varten tai päin vastoi n. Viemärisuunn itelmaan viittaa mm. Miten. Litorinamaaongelmaa ei ole otettu huomioon maataloudessakaan. 3. Keinotekoisten lammikoiden rakentaminen taas ylittäisi reilusti kustannusarvion. Kyröjoen kalakuolemat vv. Oliko tarkoituskin va in kuitata asia maininnalla , kun tiedetään, että järjes telyiden yhteydessä istutukset ovat täysin järjettömiä. Suunnitelmassa mainitaa n myös rapukannan elvyttämisestä istutuksi n. Litorinamaan ai heuttamat vahingot tulisivat koskemaan myös muita vedenkäyttömuotoja kuin kalataloutta. taa viittaus naapurijoen, Siikajoen rapuja nahkiaistuhoihin , jotka tapahtui vat Uljuan tekoaltaa n rakentamisen yhteydessä. Myös suunnitellut metsaoi1tukset tulevat väistämättä va ikuttamaan veden laatuun . On myös mahdollista , että veden laatu alajuoksulla muuttuu kasteluun kelpaamattomaksi. Koska litorinamaata esiintyy varsin yleisesti Pohjanmaalla 80 m:n korkeuskäyrän alapuolella , olisi odottanut suunnittelijoiden ottavan täm än huomioon. Mistä otetaan varat, kun alueen metsien tuotto on vähäinen ja liikahakkuut ovat olleet yleisiä. Unohtamisen voi leimata tahalliseksi, koska asiasta on olemassa Vesihalli tuksen oma julkaisu (Vesihallitus 1973) . Eräisiin ajatuksii n on kuitenkin vaikea yhtyä. Suunnittelijoiden paikallistuntemus vaikuttaa kyseenalaiselta, sillä suunnitelman edellyttämää maarää luontaisia lammikkoalueita tuskin maastosta löytyy
Jatkossa on vaadittava, että: 1. yläosan suum1itelman perusteella on laskettu hyötyä koko jokialueelle, mutta va230 hingot on unohdettu . Maataloudelle koituva "hyöty" on erittäin kyseenalainen, koska sen edellytyksenä on olettamuksia, joiden todenperäisyydestä ei ole minkäänl aisia take ita. Samalla kun suunnitelmassa puhutaan kauniisti ympäristön "parantamisesta" ja "häiritsevien yks ity iskohti en" eliminoimisesta, siinä ehdotetaan, että Pyhäsa lrnen kaivoksen ja taajaman jätevedet ohjattaisiin Pyhäjokeen noin 7 km pitkää, järven rantaan sijoitettua avokanavaa myöten. Yhteenveto yleissuunnittelusta . Vesihallitus & Viatek 1972 1973: Pyhäjoen vesistö. Suunnitelman toteutuessa vähintään 60 ruokakuntaa menettäisi toimeentulomahdollisuutensa sivuansioiden loppuessa. Kal atalouden tarpeiden laiminl yöminen puolestaan varmistaa väestön vähenemisen. Vesihallitus 1972 : Pyhäjoen yläosan vesistösuunnitelma. Laskelmien mukaan yksi tällainen tapaus saa ttaa aiheuttaa yhteiskunnalle 150200 000 mk:n ylimääräiset kustannukset (Klapuri 1973) , eli tiissä tapauksessa yhteensä 912 milj. Jollei seudun maatalous kehity suunnitteen mukaisesti, kaatuu koko suunnitelman "kannat tavuus" se n mukana. Yksistään menetetyn saaliin arvo olisi tällä hetkellä korkoineen 25 milj. TÄSTÄ ETEENPÄIN Edelläolevasta on jo selvinnyt, että Pyhäjoen suunnitelmaa ei missään tapauksessa saa toteuttaa esitetyssä muodossa. asetetaan useita rinnakkaisia suunnittelutavoitteita, Joista suoritetaan hyöty-kustannusanalyysit 2. SUUNNITELMA KAN ATTAVUUS Yleissuunnitelmasta puuttuu täydellinen hyöty-kustannus-analyysi. Suunnittelijoiden subjektiiviset käsitykset "hyvästä kannattavuudes ta" eivät tätä puutetta poista. 1973: Kalan markkinoinnin kehittämisestä Oulun läänissä . selvitetään aikaisempien järjestelyjen seuraamukset, vahingot ja vastuukysymykset. 101 s. Pyhäjoen vä littömän vaik utusalueen tappiot ova t vain osa kokonaistappioista, sillä sii ankalastuksen tuoton lask u koskee hyv in laajaa aluetta, jos Pyhäjoki menettää merkityksensä poikastuotantoalueena. suunnittelusta tehdää n riittävän julkinen 5. Sitä voidaan pitää jopa vesihallintolain vastaisena. D. 12 s. vesihallitus täydentää suunnitteluryhmiään kaikki intressipiirit kattavilla asiantuntijoilla 4. mk . virkistykseen, jos suunnitelman muut osat muuttavat veden käyttökelvottomaksi. Helsinki . On erityisesti korostettava sitä, että kokonaisen jokialueen järjestelyjen kalataloudelliset vahingot eivät rajoitu pelkkiin saaliin menetyksiin , vaan kaikki seurannaisvaikutuksetkin on otettava huomioon. VESLENSUOJELU Vesiensuojelu voitaneen tässä sivuuttaa pelkällä ongelmien luettelemisella, koska Vesihallitus on itse vesilakia valvova viranomainen. Pyhäjoen suulla ja merialueell a siian ja nahkiaisen pyynti on pääas iassa maatalouden tukiel inkeino. Kl apuri , K. näyttäisikään yhtä kannattavalta kuin pelkän puuntuoton mukaan laskien. Oulun lääninhallitus, suunnittelujaosto, julkai su 12 (painossa). Maatalouden kehittiimisellä pyritään es täm ään väestön vähenemistä . Oulu . Miksi esim . Tavoitteen asettelun yksipuolisuus on toinen vakava virhe. Edelliseen viitaten voidaan jatkaa, että edelleenkin ovat selvittämättä ne tappiot, jotka syntyivät jokijärjestelyjen aiheuttamasta rapu tuhosta v. Vastakkain ovat epävarma keino säil yttää väestö ja varma keino karkottaa väestö. KIRJALLISUUS Huuskonen , S. 1960. 31 s. J. Luonnos. Pyhäjärven kalatalousohjelma. mk, mutta kun otetaan huomioon, että osa sivutoimisesti ravustaneista ruokakunnista joutui muuttamaan pois, ovat todelliset luvutkin toista luokkaa. & Kostiainen, R. Seuraaviin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota: litorinarnaiden va ikutus vesien laa tuun yläj uoksun järjestelyjen vaikutus veden laatuun teollisuuden ja asutustaajami en jätevesikysymyksen hoitaminen metsäojitusten va ikutus veden laatuun perusteet suunnitelman hyötylaskelmille virkistyskäy töstä ja ves iensuojelusta maatalouden ja haja-asutuksen kuormittava vaikutus vesiin Pyhi:ijärveen johdettav ien lisä vesien va ikutus veden laatuun kannattaako suunnitella veden ja rantojen käyttöä esim. suunnittelualue laajennetaan koskemaan kaikkia Perämereen laskevi a jokia ja niiden merellisiä vaikutusalueita, koska muutkin joet joutunevat tul evaisuudessa järjestelyjen kohteeksi 3. erityisesti kalataloudelle aiheutuvat seuraamukset selvitetään Vesihallituksesta riippumattoman tutkimusryhmän toimesta 6. Vaasa . 1973 : .1. Maatalouden kannattavuuden edell ytyksenä taas voisi hyv inkin olla kalatalouden jatkuminen ja tehos tuminen. Vesihallitus 1973: Selvitys KyroJoen edustan merialueen kalakuolemien syistä. 47 s. Helsinki
Todettakoon, että asianomaisen järvialueen väestö sekä yleensäkin kuusamolaiset vastustavat poikkeuksetta voimatalouden suunnittelemia säännöstelytoimenpiteitä. Ilmeisenä taka-ajatuksena on joen vesivoimien voimataloudellinen hyväksikäyttö. Lappiin puuhataan Luiron-Kemihaaran altaan muodostamista paikallisten asukkaiden ja luontaiselinkeinon harjoittajien sekä luonnonsuojelun vastustuksesta huolimatta. Olemme sellaisen tilanteen k ynnyksellä, jossa polttoaineen ja muun käyttöenergian kulutusta tullaan supistamaan. Kitkajärvi . Merkkejä siitä, että voimatalous muutamien hiljaisten vuosien jälkeen on uudelleen kiinnostunut Pohjoisja Itä-Suomessa säästyneiden koskien rakentamisesta ja järvien allastamisesta, on selvästi havaittavissa. Esimerkiksi Oulun vesipiirin asettamat työryhmät ovat raporteissaan asettuneet ensisijaisesti korostamaan voimatalouden tarpeita. Kuitenkin esimerkiksi Kiiminkijoen kohdalta vesi hallituksen edustaja on Oulun vesipiirin suorittaman suunnittelutoiminnan yhteydessä vaatinut selvitystä, miksi joki on otettu Project Aquan luetteloon. Kalataloudell iset arvot eivät edes varsinaisesti kuulu tämän suunnittelun kenttään. Väestön keskuudessa tämä saatetaan kokea taantumuksena ja elintason alenemisena. Menneitten aikojen käytännön kokemukset puhuvat kuitenkin toisenlaista kieltä. Esim. Myös Ounasjoen valjastaminen on edell een hiljakseen vireillä, samoin Tenojoen. Voimatalouden uutta aktiivisuutta on havaittavissa myös muualla. Iija Kiiminkijoen sekä Kuusamon vesistöjen kokonaissuunnittelun osaraportin julkistuessa oli todettavissa, että suunnittelussa pidetään todella ensiarvoisena voimatalouden etuja niin Iijoella kuin Kuusamon vesistöalueella, jossa vesihallinto näyttää tähtäävän Kuusinkijoen rakentamisen jatkamiseen ja Pistojoen latvavesien siis Kuusamo-,. Kuusamon kalavedet on kyetty tulkitsemaan heikkotuottoisiksi. Ruunaan kosket Pohjois-Karjalassa ovat jatkuvasti rakennusuhan alaisina. ja Oulankajoki, kuten myös etelämpänä Kiiminkijoki ovat Project Aquan suomalaisia kohteita. 1969 suositteli. Imatran Voima on hiljattain Kuusamon Suiningil\a pidetyssä kalankasvatuslaitoksen katselmuskokouksessa esittänyt vaatimuksia kalanviljelylaitoksen anotun luvan estämiseksi sillä perusteella, että Kuusinkijoen ra ken tam i s ta tu l\aa n jatkamaan. Tässä tilanteessa on varsin mahdollista, ette( energiahuoltajat ja voimatalousrakentajat palaavat uudelleen maamme viimeisten vapaiden koskien ja säännöstelemättömien järvien rannoille valmistautuen alistamaan vesivoimiemme viimeiset rippeet energiatalouden palvelukseen. Kitkajärvenkään ve" Vasta sitten kun K itkajoen kansallispuiston perustamisesta on virallisesti päätetty, Kuusamon lähes 20-vuotinen koskisota siirtyy turvallisesti historiaan", toteaa Reino Rinne juuri ilmestyneessä kirjassaan Koillismaan Kuusamo. Vesihallinnon vesipiirit laativat parhaillaan vesien käytön kokonaissuunnitelmaa, joka kuitenkin uhkaa muodostua varsin yksipuoliseksi. Kitkajärven ja Kitkajoen koskien rauhoittaminen on lopullista vasta sitten, kun Kitkajoen laaksoon on muodostettu komitean ehdottama kansallispuisto. Tällöin joutuisi 210 000 hehtaaria Kuusamon alueen keskeisiä järviä säännöstelyn kohteeksi ja noin 100 kilometriä rantaviivaa niin maatalouselinkeinon kuin matkailun ja muun virkistyskäytön ulkopuolelle. Tuntuu siltä kuin voimatalous olisi vain odottanut tällaista suotuisaa tilannetta suunnitelmiensa toteuttamiseksi. Säännöstely tulisi tuhoisana ulottamaan haittavaikutuksensa aina Kuusamon keskustaajamaan; sijaiseehan kirkonkylä Kuusamojärven rannalla. sistön lopullisesta rauhoittamisesta ei ole saatu päätöstä, vaikka Kuusamon vesistökomitea sellaista jo v. Muoja Joukamojärvien kääntämiseen Kuusinkijoen kautta Koutajoen vesistöön. Reino Rinne Viimeiset kosket on jätettävä rauhaan Teollisuusja elintasomaita ravistelevan energiakriisin vaikutukset alkavat tuntua Suomessakinkin. Vesien virkistyskäytön kasvavat vaatimukset ovat jääneet hämmästyttävän taka-alaisiksi. Oulun eteläpuolella Pyhäjoen vesistösuunnittelussa vesihallitus on asettanut voimatalouden pyr231. Sikäli kun vesistöjen kalataloudellisia arvoja on tässä vajheessa punnittu, ne on kartoitettu alakanttiin
kaikkien Kuusamon säännöstelemättömien vesistöjen voimataloudellinen käyttöönotto vastaisi vain puolen vuoden sähköenergian kasvun tarpeen tyydyttämistä, mutta paikalliseen elinkeinotoimintaan, erikoisesti kehittyvään matkailuun ja uudelleen voimistuvaan maatalouteen, sillä olisi jyrkästi tyrehdyttävä vaikutus, puhumattakaan siitä että Suomen jokija järviluonto menettäisi korvaamattoman arvokkaita helmiään. Kääntämällä sähkönkäyttö säästöliekille erityisesti teollisuuden mutta myös yksityisen kulutuksen piirissä Suomen kansalla on mahdollisuus taata jäljellä olevien koskien ja elävien järvivesien säilyminen luonnontilassa. kimykset erikoisasemaan. Pääjärvi, Mustavaara ja Kostamus tarjoavat nyt ja lähitulevaisuudessa yllin kyllin työmahdollisuuksia näiden seutujen väestölle. "Kolme on koskea kovaa", totesi jo Kalevala. 232 Energiatalouden saavuttama hyöty kaikista koskiemme ja luonnonrytminsä säilyttäneiden vesistöjen rippeistä olisi joka tapauksessa varsin vähäinen. Tiedetään että esim. Niitä 117.700 hevosvoimaa, jotka tässä turhaan jyski vät, persoilevat teollisuuden harjoittajat. Kitkajärven arvoista järvierämaata ei enää koko Euroopassa ole toista. Tähän asti meillä on sähköntuottajien toimesta suoranaisesti kiihdytetty kulutuksen kasvua. Kaikki nämä hankkeet uhkaavat murskata paikallisten asukkaiden elämänolot. Suomen valtio on lunastanut kosken ja sen rannat yleiseksi ilo puistoksi. D. Allastuksilla saattaa olla luonnon tasapainoa arvaamattomallakin tavalla järkyttäviä seurauksia. Kaikkien puolesta on ehditty puhua paljon, mutta yhä kaavaillaan niiden patoamista ja energian tuottamista, vaikka koskien matkailullinen ja luonnonsuojelullinen arvo ylittää moninkertaisesti vähäisten wattimäärien hinnat. Luonnonmullistuksina niillä on monin verroin laajempaakin negatiivista kantavuutta. .. Lokan ja Porttipahdan kokemukset ovat monitahoisesti negatiivisia, vaikka mitään perusteellista puolueetonta tutkimusta altaiden haitoista ei ole suoritettu. Se vähäinen voimanlisä mikä jäljellä olevien vesistöjen rakentamisella saavutettaisiin, voidaan maassamme korvata energiankulutusta supistamalla. On sen vuoksi oikeutettua vaatia, että vesihallituksen yläpuolella oleva valtiovallan käyttäjä puuttuu asiaan suunnittelun saattamiseksi sellaiselle tolalle, että yhteiskunnan kaikkien intressipiirien edut ja oikeudet turvataan tasapuolisesti. Siuruan altaan rakentamishanke Iijoen juoksulla on edelleen vireillä. Vaikuttaa siltä, että vesihallituksen nykyisin käynnissä olevat vesien käytön suunnittelutoimenpiteet tähtäävät korostetun yksipuolisesti voimatalouden etujen turvaamiseen, mikä selittyy silläkin, että suunnittelutehtäviin on nimitetty yksinomaan teknisen koulutuksen saanutta henkilöstöä. Myöskään korvaamatonta luonnon tuhoa tuottavia altaita ei tarvitse rakentaa eikä siten tuhota asumisen ja luontaisen elinkeinotoiminnan sekä maiseman moninaiskäytön kannalta arvokkaita alueita. Vaan toivokaamme, että Saimaan vedet, jotka Wuoksen muissa koskissa käyttävät suuria tehtaita, lmatrassa saavat edelleenkin hyrskytä silmäin iloksi" (kirjasta 'Maapallon ympäri' WSOY 1898). Suomen viimeiset kolme kovaa koskea ovat Oulangan Kiutaköngäs (ylhäällä), Kitkan Jyrävä (alhaalla vasemmalla) ja Ruunaankosket Lieksan lähellä ( alhaalla oikealla). "Imatra on ainoa laatuaan . Työllisyysnäkökohtiin vetoamalla voimatalous ei voi tässä tilanteessa käydä uusien pohjoisten kohteiden kimppuun. Tällainen säästäminen olisi todellista aarteiden vaalimista, rikkauksien siirtämistä nykyhetkestä tulevaisuuteen
Merkittävä osa Järvi-Suomeen pyrkivistä huvilan rakentajista on kotoisin Helsingi n ruuhka-alueelta. Loma-asutuskielto on katsottava tällä hetkellä kohtuuttomaksi rajoitukseksi maanomistajalle. Loma-asutuksen vesimaisemalle aiheuttamasta vahingosta on keskusteltu ja kirjoitettu nmsaasti, minkä ansiosta huvilat nykyään pyritään sijoittamaan maisemaan sopeutuvasti. LOMA-ASUTUKSETON VYÖHYKE Vyöhykkeeksi, jolle ei saa muodostaa loma-asutusta, on valittava biologisesti ja muuten luontosuhteiltaan arvokkaimmat ja edustavimmat alueet. Tämän vuoksi siitä on maksettava korvaus yhteiskunnan tai tarkoitusta varten perustettavien säätiöiden toimesta. harvan loma-asutuksen vyöhyke yksittäiset mökit rantakaava-alueet 3. T ässä yhteydessä ei ole tarkoitus tarkastella kaikkia näitä kysymyksiä. Rantojen säästeliään käyttämisen toteuttamiseksi loma-asutus tulee sijoittaa rantakaavoja hyväksi käyttäen. Tämän pa1van tehtävänä kuitenkin on asettaa suunnite eli määritellä se luku , jonka verran mökkejä alueell e voidaan rakentaa. taajamien läheiset virkistysalueet. Kuitenkaan rantakaavan tarkoituksena ei saa olla kuten maanomistajien tavoitteena on aina ollut alueen maksimoitu hyväksikäyttö , vaan "on pidettävä erityisesti silmällä, että kaavoitettava alue on tarkoituksenmukaisen suunnittelullisen kokonaisuuden aikaansaamiseksi riittävän laaja. Kun Etelä-Suomen rannat ovat täpötäysiä, on paine siirtynyt Sisä-Suomen puhtaille reittivesille. Toistaiseksi nämä ongelmat eivät ole paisuneet vielä kovin laajoiksi, minkä vuoksi monet eivät usko niiden olemassaoloonkaan. On myös vaadittu toimenpiteitä 200 000 kesämökin saamiseksi Etelä-Savon 25 000 rantakilomet rille. Sopivia tarkastelualueita ovat kokonaiset järvet kuten Saimaa, Kallavesi , Kyyvesi, Puulavesi , Suontee ja Päijänne. Sen sijaan muulle luonnolle aiheutuvista haitoista on kirjoitettu niukalti (Häyrinen & Linkola sekä Kellomäki 1971 , kirjassa Taro-Häyrinen: Luonnonsuojelu), mikä johtunee toistaiseksi vähäisestä tietämyksestä. Vyöhykkeiden laajuudet ilmeisesti vaihtelevat eri järvillä. "E I HUOLTA" -MENTALITEETTI On sanottu ettei järvialueella ole syytä huoleen : kaikki halukkaat kyllä mahtuvat tänne. Tämänkaltaista vyöhykejakoa on sovellettava sekä suurilla reittivesillä että pienempien järvien ja lampien luonnehtimilla metsäalueilla. Vyöhykkeiden laajuudesta on vaikea esittää tarkkoja lukuja ilman perusselvityksiä; ilmeisesti ne vaihtelevat eri järvillä. Mäntyharjun kuntaan on laad ittu rantayleiskaava, jonka toteutuminen merkitsisi sitä, että jokaisella vähänkin suuremmalla järvellä tai lammell a olisi tönönsä. VYÖHYKEJAKO Usein esitetään ennusteita lomaasuntojen lukumäärästä suunnittelun tavoitevuosina. Yhteiskunnan on suunnattava maanostonsa mahdolli suuksien mukaan järvien rannoille ja saaristoihin. Vyöhykkeen normaali maankäyttömuoto on maaja metsätalous, jonka harjoittamisessa on ympäristökysymykset korostetusti otettava huomioon; muuten sille ei ole tarpeen asettaa rajoituksia. He eivät ehkä ole saaneet jalansijaa etelän rannoilla tai sitten he pyrkivät eroon vanhoista, rauhattomilla aluei lla sijaitsevista kesäasunnoistaan. Valtion, kuntien, seurakuntien ja yhtiöiden rantoja on pidettävä ilman muuta maaja metsätalousalueina. Myös huviloiden aiheuttamaan vesien pilaantumi seen on kiinnitetty huomiota . tiheän loma-asutuksen vyöhyke 4. Kansalli spuistot tai muuten erityisesti suojeltavat alueet ovat normaalin metsätalouskäytön ulkopuolella. Suunnitteen pohjana on oltava järvialueen rantojen kokonaiskäyttösuunni tclma, vyöh ykejako rantojen eri käyttömuodoille. HARVAN LOMAASUTUKSEN VYÖHYKE on vyöhykkeistä laaja-alaisin. Juha Tiainen Rannoille on saatava l<äyttösuunnitelmat Loma-asutus on näinä aikoina laajenemassa suorastaan räjähdysmäisesti. loma-asutukseton vyöhyke kansallispuistot muut vesistöluonnon ja rantojen suojelualueet 2. Vaikka kiinteästä loma-asutuksesta matkailun osana on hyötyä väestötappioalueille, tuo se mukanaan myös runsaasti ongelmia ja haittoja, jotka ovat sosiologisia tai luontoon ja luonnonvaroihin kohdistuvia, kuten suunnitelmat moottoriteiden rakentamiseksi yhä pohjoisemmaksi. Nämä vyöhykkeet olisivat: l
seutukaavaliittojen toimesta olisi yksinkertainen tehtävä, mutta sitä varten on lainsäädäntöä pikaisesti kehitettävä. Nk. VIRKI STYSVY Ö HYKE Lähimpänä taajamia olevat, vesi tse ja jalan maitse helposti saavutettavat alueet tulee varata jokapäiväistä ja myös viikonloppmsm tapahtuvaa virkistäytymistä varten. verohelpotukset saattaisivat olla tehokkaita. Vyöhykejaonsuunnittelu esim. Tällaiset intensiivisessä käytössä olevat ulkoilualueet kuntien tulee pyrkiä ostamaan itselleen tai maksaa korvauksia maanomistajille lomaasutuksen rajoittamisesta. D 235. LAINSÄÄDÄNTÖÄ ON KEHITETTÄVÄ Järvet ovat meille suomalaisille jokapäiväisiä. Loma-asutuksen slummit uhkaavat vakavasti Järvi-Suomen rantoja. Sopiva yksikkö voisi olla esim. Vapaaalueiden jättämiseksi voidaan niistä myöntää lisää rakennusoikeutta. Ajatusta on vaikea ilman muuta toteuttaa pienimuotoisten maanomistusolojen takia. Kansainvälinen velvoitteemme on suojella vesistöjämme, ei vain maiseman ja veden pilaantumiselta, vaan koko ekosysteemin pilaamiselta. Kuitenkin rakennusjärjestysten tulisi tällöin estää lisäämästä mökkien lukumäärää. Arvostamme vesistöjä virkistyksen antajina, mutta emme tajua tai emme halua tajuta että maapallolla on vain yksi Saimaa, vain yksi Päijänne, vain yksi Pielinen että järvemme ovat ainutlaatuisia. Edun tulee olla sitä suurempi, kuta laajempi rantakaava-alue on, kuta laajempi jätettävä vapaa-alue on, kuta useampi maanomistaja on mukana ja kuta useampi maanomistajista on paikkakuntalainen. TIHEÄN LOMA-ASUTUKSEN VYÖHYKE on vyöhykkeistä suppein tai enintään yhtä laaja kuin lomaasutukseton vyöhyke, mutta sille on sijoitettava osa, ehkä vähintään puolet, koko loma-asutussuunnitteesta. Kuitenkaan ei voida pitää tyydyttävänä tilannetta, jossa vapaa-alueita on muutama sata metriä tiheiden mökkikylien välillä, vaan vapaiden ranta-alueiden tulee olla laajoja kokonaisuuksia . "perusrakennusoikeus" mahdollistaa 4-5 mökin rakentamisen jokaiselle rantakilometrille. Mökkien keskittämiseksi on rantakaava välttämätön. Seuraavan sukupolven käyttöön jää vain raiskattuja ja roskattuja rantoja, ellei nykyistä holtitonta rakentamista saada kiireesti kuriin. Rajoitetusti tulee kysymykseen rakennusoikeuden lisääminen, mutta esim. Yksittäisten mökkien rakentaminen on vyöhykkeellä sallittua, mutta senkin sijoittamiseksi on vaadittava rantakaava. On määriteltävä taajaja haja-asutuksen erot, pystyttävä korvaamaan loma-asutuksen muodostamiskielto ja edistettävä laajojen rantakaava-alueiden muodostumista. Koska laaja rantakaava-alue on yhteiskunnan etujen mukaista, on myös yhteiskunnan tarjottava etua maanomistajille suurten kaava-alueiden muodostamisen edistämiseksi . luomalla tasausjärjestelmä. Tiheän loma-asutuksen vyöhykkeelle ja loma-asutuksettomalle vyöhykkeelle joutuvien alueiden eriarvoisuutta on vähennettävä esim. hallinnollinen kylä. sekä että suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja naapurialueiden käytön järjestämiseen" (RakL 123 a §). Ongelman ratkaisemiseksi on etsittävä keinoja, joilla saadaan useita maanomistajia liittymään yhteen suurten rantakaava-ah1eiden muodostamiseksi . Vapaa-alueita tarvitsee jättää vain lomanviettäjien omaksi tarpeeksi, lukuunottamatta biologisesti arvokkaimpia kohteita. Harvan loma-asutuksen vyöhykkeellä on jäätävä runsaasti , vähintäänkin puolet, rantaviivasta vapaa-alueeksi. Rantojen suojelemiseksi on säädettävä pikaisesti erityinen laki
Toisaalta samaa seikkaa eräissä yhteyksissä perustellaan sill ä oikeutetulla katsomuksella, että kaikilla tulee olla yhtäläinen mahdollisuus loma-asumisen antamaan virki stykseen. Rakentami sen kriteerin ä esitetään pelkästään •·taloudellista hyötyä". Toisaalla "koristaa" maisemaa Futuro-talo kallion päällä kuin lentävä lautanen, toisaalla suurella rahalla tuotetuista Lapin kelohongista rakennettu " mökki". Varsinkin eräiden yhteiskuntapoliitikkojen ja jopa yhdyskuntasuunnittelijoiden mielestä rannat voidaan ahtaa niin täyteen lomamökkejä kuin suinkin mahtuu . TAKAISIN LUONTOON KEINOTTELIJAN KAUTTA Elintason nousun ja aineellisen hyvinvoinnin ennennäkemättömän kehityksen vastapainoksi on muodostunut muodinomainen pyrkimys "paluuseen luontoon". Tuskin monesta asiasta on edes aihetta niin paljon puhua. Tuskin moni joutuu käytännössä niin paljon tekemisiin sekä lomarakentami sen kanssa että myös itse " loma-asukkaiden" ja paikallisen väestön kanssa kuin kiinteistömuodostuksesta jollakin " Loma-Suomen" alueella huolehti va maanmittausinsinööri kuten tämän kirjoittaja. Myös kirjoittajana minun on todettava, että ajatellessani aihetta olen kerta toisensa jälkeen joutunut hämmentyneenä toteamaan, kuinka monelta kann alta sitä voidaan lähestyä ja kuinka monella tavalla siitä voidaan ajatella. MJTÄ KÄYTÄNNÖSSÄ TAPAHTUU. Kehityksen lopuksi Tapion metsäautotieverkostot tunkevat lonkeroitaan ennen koskemattomiin sisävesisaaristoihin kuin monipäinen ja sananmukaisesti tultasyöksevä lohikäärme, joka tuo muassaan autot ja yhä li sääntyvän kesämökki asutuksen. Niin kirjaimellisesf ne näyttävät toteutuvan. Eri näkemyksien ristiriitaisuudesta havaitaan , että rantojen riittävyys on täysin suhteellinen käsite ja riippuu kokonaan tavoitteen asettelusta. Siihen aikaan kun nuo sanat kirjoitettiin, ei voinut olla aavistustakaan tulevista asumisen muodoista. Törmätään siinä määrin vastakkaisiin näkemyksiin , ettei niiden välillä näytä oleva n sovittelumahdollisuutta. T yökentän ihmiset kattavat koko sosiaali sen ja poliittisen kentä n. Kaupunkiasumisella Suomessa ei vielä ole kovin monien sukupolvien perinnettä, eivätkä siteet luontoon ole vielä kokonaan katkenneet.. Ja metsätiesuunni ttelijat käyttävät mieluusti loma-asutuksen lisäämi stä jo ennakolta li säperusteena metsäautoteiden kannattavuudelle. Ristiriitaista on, että tämä pyrkimys yhdessä muun teknisen kehityksen kanssa uhkaa osaltaan turmella tämän saman luonnon. Se uhkaa turmella "60 000 järven maan" ominaisimman sisävesiluonnon kuten myös ainutlaatuisen merensaaristomme. Ei li ene epäilystäkään, etteivätkö useimmat onnellisista(?) " Ruuhka-Suomesta" tulleista mökinja tontinomi stajista tunti si miltei huutavaa tarvetta luontoon vetäytymi seen. Jouko Mättö Joka niemeen, notkohon, saarelmaan ... Voi vain todeta , että markkinataloudellinen voitontavoittelu ja ihmiskeskeinen yhteiskuntapolitiikka lyövät kätfa toisill een! Vastakkaisena voidaan pitää aristokraattispohjaista " linkolalaista" näkemystä, jonka mukaan jokaiselle, miljoonall e ruokakunnalle ei ole mahdollista osoittaa omaa mökinpaikkaa. LOMA-ASUT US ON MO N IPllPP UINEN ASI A Tuskin monestakaan luonnonsuojeluun liittyvästä asiasta on viime vuosina esitetty niin monenlai sta kuin loma-arntuksesta. Aiheeseen sisältyy niin monenlaisia arvofilosofisia ja vieläpä yhteiskuntapoliittisia ongelmi a, että niiden yhteensovittaminen tuntuu mahdottomalta. Mutta se idylli, jonka runoilijan näkemys sisältää, ei suinkaan ole toteutunut ajatellussa muodossaan. Sen sijaan rantojen pätkiminen kesämökkislummeiksi uhkaa muodostua rantojemme ja vesiemme pahimmaksi saastPeksi. Yltiöpäisimmät näkemykset kattava t koko kentän laidasta laitaan . Keinottelijain tekemät palstoitukset muuttavat rannat kirjaviksi kesämökkislummeiksi. Ei ainakaan rannalta, koska tämä auttamatta johtaa rantojen slummiu tumi seen ja vesistöluonnon turmeltumiseen. Kaikkein pahimmissa kerskakulttuurin ilmenemissä molemmat ovat jopa samalla tontilla. On niin monta mieltä kuin on mi estäkin . Kukaan ei vaan ole kyennyt esittämaan sell aista ratkaisumallia, joka tyydyttäisi kaikki a "asianosaisia". Kaiken kaikkiaan: jätevesikuormituksen aiheuttama vesien pilaantuminen tai sen uhka ovat tänää n pi enempää kertaluokkaa kuin mökki asutuksen aiheuttama ennen koskemattoman vesija rantaluonnon turmeleminen. Runo;lijan sanat tuntuvat miltei profeetallisilta. Korvenraivaajahenki tai nousukasmainen ylellisyys pistävät silmään toisaalta, mutta väliin myös vilpitön luonnonrauhan ja virki styksen kaipuu
Omarantaisten rakennuspaikkojen yhteiseen käyttöön ja yleiseen käyttöön on eri ohjeiden mukaan suositeltu varattavaksi ainakin n. Tuollaiseksi muodostui sen vireän keskustelun anti, joka vietiin · aikakirjoihin Mikkelin läänin Maakuntaliiton toimesta koollekutsutussa neuvottelutilaisuudessa perjantaina. t l tlillii111e 30.10.1971 -1l.iinsi-SaFo 2.6.1971 P iiri-insinööri Saaren ··esityksessä todetaan ,mm., e.tiä pelkästäänMikkelin lääniin sopii 200.000-250.000 omara-ntaista loma-asuntoa ja silti puolet r annoista voidaan jättää vapaaksi. 237. Käytännössä kaavan laadituttaa useimmiten välittäjä, joka on hankkinut suuremman rantaalueen omistukseensa, sillä paikkakunnan väestöön kuuluvat maanomistajat eivät ole osoittaneet sanottavaa kiinnostusta ranta kaavojen laatimiseen. Entinen "lastu kirves" -mielenlaatu on pohjimmiltaan elossa. Mikkelissä järjestettyyn palaveriin osallistui salin täydeltä kuntien edustajia sekä asiantuntijoita vesihallituksesta pääjohtaja Simo J a a t i s e n johdolla. 2040 % rantavi ivasta. Palstoittaja,w Lomanotko. Tuntuu siltä kuin yleinen luulo olisi, että rantojen suojelu olisi meillä hyvässäkin mallissa, kun on olemassa rantakaavasäännöstö. Tämä on ymmärrettävää ja johtuu asian luonnosta. Taaja-asutusta varten laadittu rantakaava voidaan lain mukaan jättää myös vahvistamatta, mutta muutoin on maanomistajalla oikeus saada rantakaava viivytyksettä hyväksytyksi fa vahvistetuksi. !ien avulla määrää on mahdollista nostaa vielä tästäkin. Siellä, missä valinnan varaa vielä on, pyritään omaehtoisesti mahdollisimman harvaan lomaasutukseen. Rantakaava voidaan siis laa150.000 loma•ökkiä sopii läänimme rannoille Mikkelin läänin 25.000 kilometrin pituisen rantaviivan omista,·at pitäisi herättää huomaamaan huimat lisäansiomahdollisuudet omamökkien rakentamisen ja vuokraamisen kautta. Mökinrakentaja pyrkii hakeutumaan niin erilleen muista loma-asunnoista kuin suinkin on mahdollista, mutta pettyy odotuksissaan ennemmin tai myöhemmin ja joutuu hakeutumaan siihen kadotettua rauhaa etsivien lomanviettäjien lohduttomaan jonoon, joka kesäisin ja viikonloppuisin kiertelee Suomen maanteillä. Sekä kaavan laatija että vahvistava viranomainen tulee tällöin ainoastaan avustaneeksi kei nottclijoiden voitontavoittelua. Kaikkein pahimmanlaatuinen slummi kelpaa ahtaan kerrostalon asukkaalle, kunhan hänell ä vain on kaistale omaa maata ja jonkinlaista rapakkoa rannassa. Kun kaikenkarvaiset ja -tasoiset suunnittelijat ja konsultit laativat rantakaavoja jopa hintaan "tonni per tontti" (mikä tosin m~1odostaa vain pienehkön osan tontin myyntihinnasta) on toki kyseessä yhteinen etu kaavan laatijan ja myyjän välillä ostajasta ja paikkakunnan omasta väestöstä ei ole niin väliä. Rantakaavan tarkoitus on täysin päinvastainen eli ranta-alueen mahdollisimman tehokas käyttö, joka käytännössä tarkoittaa maksimaalisia myyntituloja. Toiselta puolen vaativuustasossa on tavattoman suuria eroja. Ranta,kaavoituksen ja . Mäntyharjun Pyhäveden tiheästi J)alstoitettua rantaa. Mökkiläiset aikaansaannoksineen ja heidän käyttäytymisensä ovat yhtä kirjavia kuin läpileikkaus koko yhteiskunnasta . lomaky. Nykyisten "normien" mukaan tarkoittaisi tuollainen loma-asutus 500.000 kesäasukkaan ostovoimaa maakunnan liikeelämälle. Rantakaava-alueilla tulisi ohjeiden mukaan olla myös rakentamatonta rantaa. Kaavan hyväksyy kunnallisvaltuusto sekä vahvistaa maalaiskunnissa lääninhallitus ja kaupungeissa sisäasiainministeriö. Tämä sisältää samall a varauksen taakse mahdoll isesti myöhemmin rakennettavia loma-asuntoja varten! HAJA-ASUTUSTAKO. Mielestäni tässä erehdytään perusteellisesti. Rantakaavan laadituttaminen on pääsääntöisesti maanomistajan asia. Maakuntaliiton toiminnanjohtaja Kari T a r a s t i totesi, että läänin rqnnoille sopisi 150.000 omarantaista lomamökkiä ja ne voitaisiin rakentaa vuoteen 1990 mennessä. SUOJELEEKO RANT AKAA VOITUS LUONTOA. Nykyisin lasketaan, että yhtä kesämökkiä kohti tarvitaan kuukaudessa 600 markan elintarvikeostot. Rantakaavojen laatimisen tulisi tapahtua ainoastaan virkatehtävana . Rantakaavaa koskevien rakennuslain säännösten mukaan kaavan tarkoituksena ei suinkaan ole rantojen suojelu. Nykyistä menettelyä voidaan pitää etupäässä eräänlaisena , epätervettä keinottelua edistävänä Troian puuhevosena
Tässä tietenkin on perää. Maiseman ja luonnon sietokyky on kuitenkin paljon raj allisempi kuin pelkän vesipinta-alan nrnkaan laskettu vesistön i tsepuhdistautumi skyky. tia myös haja-asutusta varten; mitä se sitten tarkoittaneekin. Tämä voidaan kääntäen tulkita myös niin, että ennen seutukaavan vahvistamista rantakaavojen vahvistaminen on tavallaan poikkeusmenettelyn luontoista. Vahvistetun seutukaavan tulee lain mukaan olla ohjeena asutuksen järjestämiselle. Sen sijaan näyttää siltä, että rantakaava-alueella jopa kymmenen omarantaisen loma-asunnon yhtä rantakilometriä kohti voidaan katsoa vielä muodostavan "haja-asutusta". Lähinnä salatieteeksi voidaan näet luonnehtia rakennuslain 4. TARVITAAN YLEJSSUUNNITTELUA "Viisasten kiveä" kaikkiin loma-asutuksen aiheuttamiin pulmiin tuskin löytyy. Puhuminen haja-asutuksesta on pelkkää silmänlumetta; sen sijalle näyttääkin tulleen käsite "harva, omarantainen loma-asutus" . Voidaan sanoa, että rantakaavalla ohjatulla loma-asutuksella säästetään rantaviivaa. Vesien sietokykyyn nähden rantakaavojen laatimisessa sovelletaan ohjeiden mukaan niinkin pieniä normeja kuin 14 vesi hehtaaria yhtä loma-asuntoa kohti ; jopa on esi tetty 0,54 ves ihchtaaria! Tutkimuksien mukaan tulisi vä himmän määrän olla 6 ha ja 10 ha, jotta edes siedettävät virkistyskalastusmahdollisuudet turvattaisiin ilman uudelleenistutuksia. Viimemainittu muuten paremmin kuvaa loma-asutuksen luonnetta tällaisilla rantakaavaalueilla, paitsi että kirjoittajan päähän ei mahdu, miten sitä voidaan kutsua "harvaksi" ... Esitetyltä kannalta voidaan pitää selvänä, että tarvitaan rantojen käytön yleissuunnittelua sekä vesistöjen kokonaissuunnittelua . Nykyinen lainsäädäntö on voimaton estämään rantojen tuhoutumista. Kirjoittajan mielestä tällöin on paremminkin kyseessä taaja-asutuksen piiriin kuuluva rantojen lähes ketjumainen umpeenrakentaminen (jonka sallimisesta ministeriö itse on aikaisemmin varoittanut Kaikenväriset, kaikenmuotoiset, kaikenkokoiset ja kaikennäköiset kesämökit reunustavat kohta Eteläja Keski-Suomen kaikkia rantoja. Molemmissa tul ee eri intressiryhmien tarpeiden olla tasapuolisesti edustettuina ja myös luonnonsuojelunäkökohdat olisi riittävän edustavasti otettava huomioon. Mutta tiheän loma-asutuksen muodostaminen ja rantakaavayksiköiden sijoittelu sattumanvaraisesti ilman mitään yleissuunnitelmaa on vain omiaan lisäämään tarjontaa ja siten loma-asutuksen mää rää sekä vesistöön kohdistuvaa käyttöpainetta ilman, että olisi edes tietoa siitä, mihin tällaista asutusta olisi soveliainta sijoittaa, jotta haittavaikutukset olisivat mahdollisimman pienet. Suunnittelematon ja rajoittamaton rakentaminen turmelee maiseman, hävittää rantojen rauhan, karkoittaa eläimistön ja kuormittaa vesistöjä jätteillään. Tämä edellyttää muun muassa, että mikäli seutukaavaliitoilla on valmiita luonnonsuojelusuunnitelmia, ne. 238 rakennuslupaviranomaisia). Joka niemeen, notkohon, saarelmaan ... §:ssä tarkoitetun taaja-asutuksen käsitteen ja sen vastakohtana olevan haja-asutuksen määrittely rantakaavoituksessa. HEHTAA Rl VESIPINTAA MÖKKIÄ KOHTI. Kehityksen suuntana on ilmeisesti ennustaminen on tosin epäkiitollista , koska asenteet saattavat muuttua ja muitaki n rajoittavia -· ,_ ~.::_ -~ tekijöitä tulla yhä lisääntyvä loma-asutus ja sitä seuraava rantojen käyttöpaine, jolta ei voida ummistaa silmiä. Sisäasiainministeriön yleisohjeiden mukaan rantakaavaa ei yleensä tarvita haja-asutusluontoiseen rakentamiseen silloin kun rakennuspaikkojen luku ei ylitä 4-5 kappaletta yhtä rantaviivan kilometriä kohti
Rantarakentamisessa on paikalliseen väestöön kuuluvien maanomistajien myyntihaluttomuus tähän saakka ollut kehityksen terve jarru. Luonnon suojelun kannalta ei voida hyväksyä sitä, että lähtökohtina pidetään pelkästään loma-asutuksen kasvuennuste ita , käytettävissä olevaa vesipinta-alaa tai soveltuvan rantaviivan pituutta. Yksiarvoisen kaupungin vastapaino moniarvoinen maaseutu . Skärgårdshavet, ett särpräglat planeringsobjekt. Ympäristö ja Terveys 2/70 (eripainos) Slätis, S. WSOY , Porvoo . Paremminkin tätä näkökantaa voidaan pitää kammottavana näköalana sekä kanta-asukkaille että entisille kuin myös tuleville \oma-asukkaille, joilla kaikilla lienee sentään niin paljon tervettä itsekkyyttä, että he pelkästään omaa viihtyvyyttään ajatellen tyytyisivät vähempään kesämökkitulvaan kuin mitä lomaasutuksen kasvuennusteet antavat odottaa. 1958 (370/ 58). Rantatonttien hinta on kuitenkin eräillä seuduilla noussut jo lähes kaupunkimaan arvoon. Esiintyy tapauksia, joissa heitä on suorastaan yllytetty rantojen silppuamiseen ja rantakaavojen tekoon . Suomen Kunnat 52: 1244-45. Se ppänen, P. Pietilä , R. Årsbok 1%5 : 88-99. 1965. otetaan primäärilähtökohtina huomioon sekä yleiskaavoissa että vesistöjen kokonaissuunnittelussa. MUITA LÄHTEITÄ Rakennuslaki 16.8. Unelmat paremmasta maailmasta, pp. Koivula, T . Fritidsbebyggelsen ett svårlöst västkustproblem. Rantojen suunnittelun nykynäkymiä. Linkola, P. Maanmittausinsinööri 82: 6 -8. 1971. (Luentomoniste). Några synpunkler på skärgårdsplaneringen. "Loma-asutuksen suunnittelun tulee perustua enemmän luonnontilassa olevan alueen arvoa ja kulutuksenkestävyyttä koskeviin selvityksiin kuin loma-asutuksen kehitysennusteisiin, joiden luotettavuus on varsin kyseenalaista varsinkin pitkällä tähtäimellä" (Slätis 1972). Käytännön vesiensuojelu. Mattsson, C. 1973. (Kärkkäinen , R). li sätty 626/ 69 (rantakaavaa koskevat säännökset) Rakennusasetus 26.6.1959 (266/ 1959), lisätty 628/ 69 (rantakaavaa koskevat säännökset) Sisäasiainministeriön yleiskirje 24.11.1969 n:o 2827 / 501 (muutokset ranta-alueiden kaavoitusJa rakennustoimeen) Sisäasiainministeriön yleiskirje 20.3 .1970 n:o 726/ 501 (rantakaavan tarpeelli suuden harkitseminen) D 239. Rakennetaanko rannallesi mikä on rantakaava. Maanmittausinsinööri 81: 103-112 Varjola, A. 1971. 1972. Tässä tilanteessa on kysyttävä, onko mahdollisimman suurta kesäasuntojen lukumäärää todella pidettävä ihanteena, ikäänkuin se olisi " Loma-Suomen" omille asukkaille jonkinlainen onni. 1973. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosasto. 1970. KIRJALLISUUTTA Fagerlund , B. Maanomistaja 27: 7-15 Varsinais-Suomen Seutukaavaliitto, 1972. Sveriges Natur. Tie<lotusleh ti 2. 1972. Seutukaavoitus ja rantojen suunnittelu. On esitetty ajatuksia, ettei maanomistajien yksinkerta.isesti enaa kannata pitää rantojaan myymättä ja rakentamatta. Rantakaavan smmnitteluperiaatteet . 106 -114. 1971. Toisaalta ei seutukaavojen loma-asutussuunnitelmia tulisi ylimitoittaa. 1970. Yhdyskuntasuunnittelun laitos: Julkaisu b 13. Kärkkäinen , R . Rantakaava kaavoittajan kannalta . (Luentomoniste) Kuoppamäki , R. Maanmittausinsinööri 81: 73-83'. Lomaasutuksen suunnittelu eri kaavatasoilla. 1971
Edellisvuoden hankaluuksien johdosta samoista lomamajoista olikin tullut veneitä (eli niihin oli rakennettu kokka) , joten viranomaiset olivat uuden ongelman edessä; tottahan veneitä sai vuokrata kesäisin ja talvisinkin. ROSKAAJAT JA ASETUSTEN RIKKOJ AT Saimaalle lomamajat ilmestyivät vuonna 1971 ja pitivät tukikohtinaan ensin Anttolaa ja Puumalan Pistohiekkaa. Alustan reunaa kiertää kaide ja perässä on pieni ulkolaitamoottori . Viikon seilailun aikana jätteitä kertyy kuitenkin niin paljon, että muuta. Vieläkin, kaksikymmentä vuotta tien rakentamisen jälkeen, autoilijat hiljentävät vauhtiaan ja pysähtyvät ihailemaan maisemia. Anttolalaiset kyllääntyi240 vät perinpohjaisesti lomamajojen aiheuttamaan häiriöön ja roskaamiseen eivätkä huolineet niitä vesilleen enää seuraavaksi kesäksi. nan , mutta mikään ei auttanut: keväällä 1973 laivasto oli paikallaan entistä ehompana, laiturit olivat lisääntyneet ja rantaviiva oli hiekkakuormien avulla pidentynyt. Keväällä 1972 tuli Puumalan Lietvedelle kuitenkin uusi katseenvangitsija: kauniiseen niemeen , aivan tiepenkereen viereen saapui lähes kahdenkymmenen uivan lomamajan laivasto. Talveksi ne vedettiin maihin Mikkelissä, jossa niitä vuokrattiin asunnoiksi. Yrityksen nimikin oli muuttunut "Saimaan betoniveneeksi " . Tukikohta,:m ilmaantui pikavauhtia laitureita, pysäköimispaikkoja, sähkögeneraattori ja työmaaparakiksi kutsuttu rakennus , joka kunnan rakennuslautakunnan paikalla käynnin jälkeen alkoi toimia kioskina. Ilkka Teräs Li et veden vaaralliset rumilul<set Anttolan ja Puumalan välinen Lietvedentie oli valmistuttuaan "Suomen kaunein tie" jylhiä kallioita, penkereitä saaresta toiseen, sykähdyttäviä järvinäkymiä, puhtaita vesiä ja kaikkialla lähes rikkeetön luonnonrauha. Vakituiset asukkaat ja lähiseutujen kesämökkiläi set olivat kauhuissaan kauniiden maisemiensa ja puhtaiden vesiensä menetystä peläten; he pyysivät kunnan ja lääninhallituksen viranomaisten tarkastuksia , toivat paikalle julkisen sanan edustajia , yrittivät kalastuskunnan päätöksellä estää tällaisen erittäin arveluttavaksi katsomansa liiketoiminSaimaa ia Lietvesi eivät ole ainoat iärvet, ioiden maisemaa rumentavat betonista, muovista ia /audoista kasatut rumilukset, Pienen perämoottorin kuliettamina ne hävittävät iärvien rauhan ia vaarantavat asukkaidensa hengen. Uivat lomamajat ovat erään mikkeliläisen rakennusurakoitsijan keksimiä vesillä liikkuvia loma-ajan asumuksia. Keksintöä on vuosien mittaan kehitelty ja uusimmat alukset ovat laivatyypp1sia, isoja betonirumiluksia, joissa on mahdollisuus saunomiseen ja parinkin perheen asumiseen. ROSKAAMISEN JA SAASTUTUKSENVAARAT Omistajan mielestä loma-alukset eivät saastuta vesiä, koska kaikki likavedet ja käymäläjätteet pumpataan vuokra-ajan päätyttyä rannalle säiliöihin ja kuljetetaan sitten pois. Aluksen kantavana osana on noin 10 m' :n laajuinen, betonilla peitetty styroxlevy, jonka päällä könöttää kirkkaanpunaiseksi tai harmaaksi maalattu neliskulmainen koppi; sisällä ovat makuutilat, keittomahdollisuus ja käymälä. MUODONMUUTOS "VENEEKSI" Keväällä 1972 lomamajojen vakinaiseksi tukikohdaksi oli saatu runsaan hehtaarin laajuinen kallioinen niemi Lietvedellä ja omistajana to11m "Uivat lomamajat ·oy". Talvella tuli hankaluuksia Mikkelin kaupungin kanssa , sillä hatarat mökit olivat asuinkelvottomia, asetusten vastaisia eikä niille ollut anottu rakennuslupaakaan, mutta siirtoja sakkouhasta huolimatta lomarnaj,at jäivät rannalle "helpottamaan kaupungin asuntopulaa"
Pahin vesien saastuttaja lienee sittenkin parissa vuodessa suorastaan satamaksi muodostunut tukikohta, jossa alusten jätesäiliöt tyhjennetään, sisä. Edelleen on valitettavasti ihmisluonnon mukaista selviytyä roskista ja muusta tarpeettomasta tavarasta helpoimmalla mahdollisella tavalla välittömästi eikä kantaa kaikkea mukanaan takaisin lähtökohtaan, pääseehän roskatulta paikalta itse pois. mat tiskivedet ja haitallisemmatkin saasteet päätyvät kyllä laidan yli Saimaaseen. MOOTTGRIEN PÖRINÄ Vuonna 1973 astuivat voimaan ulkolaitamoottoreita koskevat melurajat. tilat siivotaan ja moottorit tankataan, kaikki joko aivan vesirajassa tai kelluvien laitureiden päällä, lisäksi jätteiden jatkokuljetus kaatopaikalle on järjestetty summittaisesti. Vilkkaimpina viikonloppuina laitureiden luona on yhtämittainen pörinä paitsi alusten lähtöjen ja tulojen myös kaikenlaisten koeajojen ja esittelykierrosten takia. Läheisen lossin kuljettajat ovat varsinkin tuulisina, pimeinä öinä ihmeissään ympärillä pyörivien alusten takia, koska näistä puuttuvat kaikki valot, ne ovat hitaina vaarassa jäädä alle ja kokemattomat ohjaajat 241. VANDALISMIN VAARAT Uivat lomamajat pystyvät liikkumaan matalissa vesissä, mitä mahdollisuutta matkailijat todella käyttävät hyväkseen samalla katkoen verkkoja ja sotkien muita kalanpyydyksiä. Liikkumisen vapaus houkuttelee ottamaan muitakin vapauksia: rantaan mennään missä tahansa, kalat (jotka on pyydystetty luvatta joko omilla välineillä tai suoraan paikallisasukkaiden verkoista ja katiskoista) paistetaan metsänreunassa nuotioilla välittämättä tippaakaan sellaisesta pikkuasiasta kuin esimerkiksi valtakunnallisesta kulohälytystilasta; koirat lasketaan vapaaksi saariin lintuja pelottelemaai:i, leiriä pidetään sopivaksi katsotussa paikassa useampia päiviä i,a jätetään lähtiessä kaikki roskat ja jätteet levälleen (lähimpaan yleiseen leirintäalueeseen on muuten matkaa vain neljä kilometriä). Kun alukset ovat koko ajan veden päällä, pienikin häiriö tai vuoto käymäläja likavesijärjestelmissä aiheuttaa heti todellisen saastetulvan maallahan sentään hiekka suodattaa osan lähelläkin rantaa olevan mökin tai saunan jätevesistä. Tukevamuotoisia aluksia työntäessään pienet moottorit joutuvat tavallista suuremmalle rasitukselle ja tällöin ääni kovenee, ja lisäksi ainakin vastatuuleen ponnisteleva maja pysyy rannallaolijain kiusaksi varsin kauan näköja kuulopiirissä. Mittauslaitteiden ja henkilökunnan puuttuessa poliisin valvonta on lähes olematonta, ja tämän ovat ympäristön asukkaat saaneet eräitä fomaalusten moottoreita kuunnellessaan karvaasti huomata
Valojen puuttuminen (joka tosin eräiden alusten kohdalla on korjattu) on vain yksi turvallisuuden laiminlyönti, lisäksi alukset ovat tuulella hankalasti ohjattavia pienen moottorin ja suuren ilmanvastuspinnan takia ja kun alustan styroxlevy on hyvin arka liuottimille, särkyneen betonikuoren rakoon valuva ben~iini voi sulattaa sty· roxin hetkessä lähes olemattomiin . PUUTTEELLINEN LAINSÄÄDÄNTÖ Uivat lomamajat ja vuokrattavat loma~alukset eivät sinänsä ole huono ajatus, tarjoavathan alukset tavallisille, kesäasuntoa omistama:ttomille ihmisille mahdollisuuden mökkiläisen elämään, luonnon ihailuun ja virkistäytymiseen vesien äärellä. Niin ikään järvelle paistavat hiekkakuopan vierestä öljytynnyrit ja roskalaatikot. Sähkögeneraattori toimi viikkokaupalla täysin suojaamattomana pitäen yksitoikkoisella 242 jumputuksellaan lähiasukkaita valveilla yökaudet. Ympäristöä on tosin yritetty siistiä ja haittoja poistaa (esimerkiksi generaattori on siirretty maa kuoppaan), mutta paikka on yhä erittäin ikävän näköinen ja erottuu räikeänä vastakohtana seudun luonnonkauneudelle ja huomaamattomasti sijoitetuille kesämökeille. MAISEMAN PILAAJA JA METELIN PÄÄSTÄJÄ Ärsyttävintä loma-alustoiminnassa on yhtiön täydellinen piittaamattomuus maisemansuojelusta ja ympäristön asutuksesta. Uivien lomamajojen nykyinen jatkuva oleskelu Lietvedellä perustuu suurelta osalta "luvattomuuteen" ja väliaikaisuuteen. Hiekka on otettu samasta niemestä ja täten on samalla saatu kauas järvelle näkyvä hiekkakuoppa autojen py• säköimispaikaksi. Kunta ei ole puuttunut asiaan, varsinkin, kun Puumalalla on myrskytuhojen takia ollut muutenkin murheita aivan tarpeeksi. Kuitenkin Lietveden tapaus on kerrassaan räikeästi osoittanut lainsäädännön puutteet ja tiukan valvonnan tarpeen. Nykyisellään se tulee kuulumaan marraskuun alussa voimaanastuneen rakennuslain 151. käyttäytyvät muutenkin arvaamattomasti. Ilomantsissa määrättiin vastaavantapaiset uivat kesämökit puret· taviksi eikä uusille annettu lupia, mutta Puumalassa ei lupia voi evätä, kun sellaisia ei ole haettukaan: kaikki rakennelmat ovat vain väliaikaisia ja poissiirrettäviä. Tukikohta on kuitenkin luku sinänsä . Kalastuskunta yritti kalastuslain 69. Nyt kalliota kiertää yhtäjaksoinen ponttonilaituri ja muuta rantaa hiekasta rakennettu, traktorien puskema autotie. Lietveden vaaralliset rumilukset Kahvila-alus Sanna on kököttänyt kaksi kesää paikallaan ankkurissa "väliaikaisesti". pykälään vedoten kieltää "vesialueen muun käytön", mutta seuranneessa oikeuskäsittelyssä laintulkinta jäi saamatta asian keskeytyess~ kalastuskunnan kokouspöytäkirjan pieneen puutteellisuuteen, ja koska kalastuskunta joutui maksamaan kulut, se ei enää uskaltanut lähteä uuteen yritykseen. Jo itse alukset ovat kaikkea )]luuta kuin silmää ilahduttava näky: eräässä lehtikirjoituksessa niitä verrattiin vesille joutuneisiin ulkokäymälöihin. Kenelle kuuluu vaarallisten ja maisemaa rumentavien hökkelien torjunta. Ennen rakentamista se oli kaunis, veteen laskeutuva jyrkkä kallio, jonka loivalla sivulla kasvoi tiheä sekametsä. Eikö sitten mistään laista löydy sopivaa kohtaa loma-alustoiminnan valvomiseksi tai rajoit• tarniseksi. pykälän muutoksen piiriin ja tarvitsee rakennusviranomaisten luvan. Lisäksi lomamajat ovat nykyisin veneitä, eikä niiden asuinkelpoisuuttakaan voi valvoa. Myös hinaajat ja matkustajalaivat joutuvat väistelemään eteensä pöllähtäneitä majoja. Lähinnä tällä hetkellä tulevat kyseeseen vesipiirin ja läänin ympäristönsuojeluntar· kastajan mahdolliset toimenpiteet sekä rantakaavamääräykset. Tosin Puumalan rakennuslautakunta kyllästyi kioskin yli vuoden kestäneeseen "väliaikaisuuteen" ja määräsi sen pu· rettavaksi sillä seurauksella, että nyt parinkymmenen metrin päässä on uusi kioski entiset mainokset seinillään. D. Aikanaan Pistohiekan leirintäalueen rannassa kököttänyt kahvila-alus Sanna on jo kaksi kesää pysynyt hievahtamatta paikalleen akkuroituna ja niemen rantaan kiinnitettynä väliaikaisesti. Joka tapauksessa loma-alustoiminnan täytyy olla luonnon muun virkistyskäytön yhteydessä suunniteltua, tarkkaan valvottua ja ympäristönsuojelunäkökohdat huomioonottavaa, sillä Lietveden seudut valloitta· neen yrityksen täysin piittaamaton menettely voi jäädä vain erittäin varoittavaksi esimerkiksi
Kaskelotti en laumoissa voi olla jopa 1000 yksilöä; muut valaat liikkuvat yleensä pienemmissä ryhmissä. Harppuunan kärkeen sijoitetaan räjähdyspanos, jolloin yksikin laukaisu riittää tappamaan valaan. Kaskelotit liikkuvat maailman merillä kahdentyyppisissä laumoissa. 243. Eri lähteiden arviot poikkeavat paljon toisistaan, sillä tarkkailu on vaikeaa. On mahdollista, että valaat kulkevat laumoissa, vaikka yksi löiden välinen etäisyys oli sikin satoja kilometrejä. Kun sota oli ohi, alettiin sotalaivojakin varustaa uudelleen valaanpyyntialuksiksi. Hengityssuihkun avulla paikallistetun valaan kimppuun lähetettiin soutuveneitä, joiden miehistöillä oli aseinaan pitkiin köysiin kiinnitetyt harppuunat ja räjähdyspanoksia. Harppuunat iskettiin hengittämään tulleeseen valaaseen, jolloin se sukelsi. VALAAT OVAT SOSIAALISIA ELÄIMIÄ Valaiden elintoiminnoista ja elämästä ei tiedetä paljoakaan. 1946 jouduttiin huomaaman , että eräät valaskannat olivat romahtaneet. Toisen maailmansodan aikana pyynnissä oli neljän, viiden vuoden tauko. Valas ei ehtinyt hengittää kunnolla , kun sen oli taas sukellettava. Valaat päästävät erilaisia vinkuvia, kilj ahtelevia ja möriseviä ääniä, joilla ne pitävät yhteyttä toisiinsa. Lisääntymisaikana ne liittyvät haaremeihin . Oikeastaan on vaikeaa määritellä, mikä on valaslauma. Kuitenkin jo v. Kun vuosisata sitten pyynti alus sai keskimäärin valaan kuukaudessa, on saalis nykyään valas pa1vassa . Verenhukasta ja veneiden perässään raahaamisesta väsynyt valas tapettiin lopulta räjähdyspanoksin . Näkökontakti on mahdoton, sillä yksilöväli vaihtelee 400-5000 metriin. ENS IN HARPPUUNOIN Ennen vanhaan valaanpyynti oli vaaralli sta "käsityötä". Nyt on valaanpyynti huipussaan; niitä tapettiin 60-luvulla enemmän kuin minkään muun 10-vuotisjakson kuluessa. Nykyisin menetelmin pystytään pyytämään kaikkia valaslajeja, myös sillivalasta, joka harppuunoiden aikakaudella oli muita vaikeampi ja vaarallisempi laji. Sen sijaan pyyntiluvut ovat tiedossa. Valitettavasti pyynti on nykyisin ryöstöpyyntiä. tua ratkaisevasti. Naaraiden ja poikasten muodostamaa haaremilaumaa johtaa suuri uros. Ryöstöpyynnin tuloksena maailmassa on tällä hetkellä viisi uhanalaista valaslajia: grönlanninvalas, mustavalas, ryhävalas, sillivalas ja sinivalas. VALAAT VÄHENEVÄT Valaskantojen nykyisestä suuruudesta ei ole ol~massa yhtenäistä käsitystä. Valaat ovat sosiaalisia eläimiä. Parhaiten tunnettu laji on kaskelotti , tämän vuosisadan tärkein pyyntikohde. Koska mantereilla voidaan tuottaa vain rajalliset määrät lihaa ja valkuaispitoisia kasveja, on alettu kehitellä menetelmiä, joilla merien eliöiden tuottamat proteiinit muokataan ihmisravinnoksi. Toinen venekunta yritti arvata, missä valas nousisi uudelleen pintaan ja valmistautui iskemään lisää harppuunoita . Koiraat muodostavat poikamieslaumoja, jotka liikkuvat laajemmalla • alueella kuin haaremit. SOT ALAIVOlLLA VALAANPYYNTIIN Tällä vuosisadalla valaita on pyydetty enemmän kuin koskaan, mutta jo ennen maailmansotia pyynti oli hyvin voimakasta. Kukaan ei tiedä, mihin lauman jäsenyys perustuu, eikä tarkkaa yksilöetäisyyttä. Vuodesta -45 lähtien on tapettu yhä enemmän ja enemmän valaita; nyt ollaan tilanteessa, jossa saaliiden määrät alkavat pienentyä kantojen supistut. Vuonna 1971 tapettiin 38 600 valasta, vuonna 1972 1 I 00 valasta vähemmän. Kaija Hiekkamäki Valaiden tragedia Ihmiskunnan ravinto-ongelma on ennen kaikkea valkuaisen puutteen ongelma. SITTEN TYKEIN Pyytäjien turvalli suus ja pyynnin tehokkuus paranivat, kun keksittiin harppuuna tykki. Järkevä valaanpyynti tarjoaisi pysyvän valkuaislähteen. Valaista saatavien tuotteiden li säksi pyynti ä innostivat arvelut valaan vanhingollisuudesta: katsottiin, että valaat ovat hirvittäviä petoja , joiden hävittäminen lisää kalansaaliita . Hengitysvaikeuksia kärsivän valaan oli pakko alkaa pysytell ä pinnalla, jolloin sii hen päästiin helpommin käsiksi
Tällä hetkellä "valastusta" harjoitetaan en iten Antarktisella alueella ja Tyynellä merellä päiväntasaajan pohjoispuolella. Molemmat ovat rakenteeltaan rasvahappojen estereitä ja sisältävät tyydyttyneitä glyseridejä. EL A'1t-.1PLANKTON l<.A SVI PLANKTOt-J t:1 e11ki11 lzelufavalaat kiiyrtiiviit tehokkaasti hyväkseen meren perusluotantoa. sitä suurempi osa levie11 sil0111a.,·1a e11ergiasta on sen kiiytellä vissö . Huolimatta kantojen pienenemisestä valaanpyyntivaltiot pyrkivät pikemminkin tehostamaan pyyntimenetelmiä kuin käyttämään näitä luonnonvarojen kestävän tuoton periaatteen mukaisesti. On kuitenkin turhaa syyttää valaita kohdanneesta tuhosta vain pyyntivaltioita, sillä valastuottei ta käytetään kaikkialla maailmassa. Valaan ruumiissa ne ovat nestemäisiä ja sekaisin kudoksissa , V ALAI STA k'..ÄYTfTTÄV.ÄT O~AT L.IHA \'alaista saada(m mo11e11 la isia tuott eita , mutta m ikiiiin niislii ei ole korvaama10 11 . Kantojen pienentyessä on pyyntialueita yritetty rajoittaa kansainvälisin sopimuksin. Valaa npyynn in kannattavuus perustuu 11ykyisi11 ryöstöpyyntiin , jonka 011 pakkv loppua viimeistään valaiJten luppuessa. Valvonnan puuttuessa näitä määräyksiä ei kylläkään kovin tarkkaan noudateta. Mitä har vempien välivaiheiden eli mitä lyhyemmän ravintoketjun päässä eläin 011 . Kaskelotista saatava vahamainen rasva koostuu kahdesta eri rasva tyypistä: öljymäisestä rasvasta ja spermasetista. Hetu244 lavalaista saatava rasvaöljy on luonteeltaan samanlaista kuin monien muiden eläinten rasvat, rakenteeltaan rasvahapon glyseridi, joka sisältää tyydyttämättömiä rasvahappoja. RASVASTA SAIPPUAA, DYNAMIITTIA JA HUULIPUNAA Valaanrasvaa on kahta eri tyyppiä, joiden käyttömuodot poikkeavat hieman toisistaan. Valaiden tragedia JAPAN I JA NEUVOSTOLIITTO PYYTÄVÄT ENITEN Valaita pyydetään kaikilla maailman merillä. Kaskefotil ja muut hammasvafaat sekii monet petokdlat ovat selvästi epätaloudellisempia ravinnont uottajia.. öljy eristetään hetulavalaiden kudoksista. Tärkeimpiä pyyntivaltioita ovat: Japani Neuvostoliitto Argentiina Australia Brasilia Chile Englanti Etelä-Afrikka Islanti Kanada Norja Peru Ranska Uusi-Seelanti Japanin ja Neuvostoliiton osuus koko pyynnistä on 85 % . Niiden levinneisyysalueet ovat olleet todella laajat. saippuaa, margariinia, ruokaöljyä, lääkevoiteita, kosmeettisia aineita, räjähdysaineita (dynamiittia), kynttilöitä, väriliituja, vernissaa, painomustetta. valaanrasvalampuissa, mutta nyt se on tärkeä kemianteollisuuden raaka-aine, josta valmistetaan mm. H~i..,lo •o lc<ot ))j C n~ t ho,.,,..a_,h'a lo o t Jos valaille mmettaisiin riitliiviin pitkä (ainakin 10 v./ raul10itusaika ja niiden pyynti aloitettaisiin uudelleen kestävän tuoton perusteella, ne voisivat antaa valk uaisniilkiiä potevalle ihmisk unnalle merk ittäviin ravintolisän. Aiemmin sitä käytettiin polttoaineena ns. sillä ne syöviit eliiinplank tonia
Valaiden öljy ja liha ovat rakenteeltaan sellaisia, että niiden muokkaamisen ihmisravinnoksi pitäisi olla verraten helppoa. mutta spermasetia on kasautunut erityisen paljon kaskelotin päähän. Japanin arviot ovat yllä esiteltyjii Whale Researc/1 Unitin arvoja optimistisempia, mutta Japani onkin maailman suurimpia valaanpyyntivaltioita. Nykyään se on turkisja lemmikkieläinten ruoan raaka-aine varsinkin Englannissa ja Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Norjassa. Hampaita , jänteitä, nahkaa ja hetuloita ei käytetä enää niin paljon kuin ennen, sillä näille tuotteille on kehitetty muoviset vastineet. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että kotimainen sarjamme Lumene ei käytä valaanrasvaa. Tuontisaippuoissakin voi olla valaanrasvavalmisteita. 000 12.'jh;.valas 11 000 G-röönlQhhin valas >t 000 H a<>Ma<> vo las J J 000 Arvioita nykyisistii valaskannoista. Lisäksi valasteollisuus tuottaa vähemmän öljyä kuin mikään muu öljyteollisuuden laji. Kotimaiset lemmikkieläinten ruokien valmistajat käyttävät naudan lihaa ja luita , ja margariinitehtaat ainakin vakuuttavat J<äyttävänsä kasvirasvoja. Japanissa, Norjassa, Englannissa ja Saksassa valaanlihaa käytetään myös ihmisravinnoksi. Seuraavissa kosmeettisissa sarjoissa on voiteiden pohja-aineena käytetty valaanrasvaa: Almay, Elizabeth Arden, Max Factor, Kolmar, Yardleys of London, Cyclax, Innoxa. Valaanrasvassa ei ole sellaista ominaisuutta, joka tekisi sen käytön välttämättömäksi . Suosikaamme suomalaista. KAIKKI V ALASTUOTTEET VOIDAAN KORVATA MUILLA Nykyisin teollisuus käyttää valaat melko tarkkaan, ja valastuotteet ovat tosiaan tunkeutuneet kaikkialle. SUOMESSAKIN KÄYTETÄÄN V ALASTUOTTEIT A Suomessa valaista saatavia tuotteita on ennen kaikkea tuontitavaroiden joukossa. Kaskelotinkin rasvaa käytetään kosmetiikassa ja lääkevoiteissa, mutta mvös voiteluöljyinä ja kankaiden· värjäyksessä . l'ylviisparien vasen osa kuvaa alkuperäistä kantaa, oikea nykyisiä (lähde: Fr iends of /he Earlh). 35· ooo llos~el6Hi Q i:J. Valaanmaksasta valmistettu valaanmaksaöljy sisältää paljon enemmän A-vitamiinia kuin turskan maksasta valmistettu. Luista valmistetaan luujauhoa, joka on keinolannoitteiden raaka-aine. Valokuvausalalla Kodak käyttää filmeissään valaiden lihasta, luista ja jänteistä keitettyä gelatiima . Valastuotteiden käyttö on sikälikin mieletöntä, että kaikki ne hyödykkeet, joiden saamiseksi valaita tapetaan, voidaan valmistaa helposti myös muista, runsaammin saatavilla olevista raaka-aineista tai syntetisoida. Tätä varten se ensiksi sakkautetaan ja kuivataan verijauhoksi, joka sisältää paljon typpeä. Si llivalas, sinivalas ja grönlanninvalas ovat uhanalaisia lajeja. RUHOSTA KOIRANRUOKAA JA LANNOITETTA Aiemmin valaan liha heitettiin menemään, koska sille ei keksitty minkäänlaista käyttöä. Arvioi+e1 n':ji.'.~isis+Q Va ld s ke1., naida Sini vo ldS :J.O 000 SillivoldS / 000 ~i~ivolas :J. Myös valaan verestä valmistetaan keinolannoitteita. Kun öljykasvit voivat korvata valaanrasvan, ei ole mitään mieltä käyttää näitä kolmannen asteen (kaskelotti) tai edes toisen asteen (sinivalas) kuluttajia tuottamaan hyödykkeitä, jotka voidaan saada myös tuottajista. Toisen maailmansoclan vuodet merk itsivät valaille rauhoitusaikaa, jolloin si ni valaitlen kanta ko/zen i. Eri vuu~i110 sur11wt1uje11 sinivalaitten ja kaskelottie11 lukumäärlil. Lihaluujauhoa käytetään eläinten ravinnoksi. Niiden käyttö on ihmiselle tyypillistä tuhlailua: tärkeät proteiinit muutetaan ylellisyystavaroiksi ja keinolannoitteiksi. Hamrnasvalaiden liha on kylläkin niin voimakkaan makuista, että siihen on vaikea tottua sellaisenaan. Eri tavoin saadut arviot vaihtelevat melkoisesti; esim. dennäköisimmin mustekalojen jätteiden kovettumista muodostunutta ambraa käytetään taas parfyyrniteollisuudessa. Valaanöljyn kokonaisutotanto on vain 1/ 7 maailman auringonkukkien öljyntuotannosta ja vain 1 / 8 rapsintuotannosta (1968). Sinivalaitten määrän vähentyessä on kaskelot lien pyyn ti lisiiiintynyt, mutta viime vuosina sekin 011 käänt ynyt laskuun . Sisäeriterauhasista eristetään hormoneja (ACTH, insuliini) lääketeollisuuden käyttöön , toScillvalas \lalosfw11tuje11 runwlulus. Lääkeaineteollisuudesta on vaikea saada tietoja, sillä esimerkiksi useimmat lääkevoiteet ovat patenttivalmisteita. 245
Ehdotusta vastustivat Etelä-Afrikka, Japani ja Portugali. Tarkoituksena oli saada kansainvälisten sopimusten avulla valaskannat pysymään vakaina. VALAITA SUOJELEVAT JÄRJESTÖT Useat kansainväliset järjestöt yrittävät kiinnittää huomiota valaiden uhanalaiseen asemaan. Kokouksen suuri enemmistö päätti kesäkuussa 1972, että kaupallisessa valaanpyynnissä tulisi olla kymmenen vuoden tauko, jotta valaskannat pääsisivät elpymään. Saman kohtalon koki sillivalas. Jos valastuotteiden käyttö lopetettaisiin yhtäkkiä, suurimmat taloudelliset tappiot kärsisivät turkiseläinten ruokaa myyvät yritykset ja turkistarhat. Minkään maan viennistä valastuotteet eivät muodosta kovin merkittävää osaa. IWC (International Whaling Commision) on ainoa varsinainen valaidensuojelujärjestö. 1946, siis samana vuonna, jolloin huomattiin sinija ryhävalaskantojen laskeneen vaarallisesti. IWC on kuitenkin epäonnistunut surkeasti päämäärissään: vuoteen 1965 mennessä sinija ryhävalaat oli ammuttu kaupalliseen sukupuuttoon. YK:n Tukholman ympäristönsuojelukonferenssin epäviralliseksi tunnukseksi tuli valas. Sama aloite ei voittanut !WC:n kokouksessa samana kesänä, eikä ihme. Valaiden tragedia Tietenkin valaiden pyynnissä on mukana suuria rahasummia. Nyt pyynti on kohdistettu pienempiin lajeihin , ja kesän 1972 246. Se perustettiin v
Toinen tärkeä valaanpyyntivaltio, Neuvostoliitto, on io tuhonnut Mustanmeren delfiinit sukupuuton partaalle. YK:n alainen. vuoden 1972 aikana saatu täyteen. Valaita ei enää ole niin suuria määriä. Esitystä puolsi 8 maata ja vastusti 5 maata (Neuvostoliitto, Japani, Norja, Islanti, Etelä-Afrikka) ; Tanska äänesti tyhjää . WWF (World Wildlife Fund eli Maailman Luonnon Säätiö) on ryhtynyt yrityksen kanssa yhteistyöhön niissä maissa, joissa sillä on kansalliset rahastot. Tämä merkitsee 20 % :n vähennystä valastuotteiden maailmankaupassa. Käytännössä niitä ei esim. Sen aikana tehtailijoille lähetettiin kirjeitä, joissa heitä vaadittiin luopumaan valaiden käytöstä eri tuotantoprosessien raaka-aineena. Järjestöllä oli vuonna 248 :t_~--' · 0,. 1972 erityinen valaiden suojeluvuosi. Syksyllä 1972 vakiinnutettiin valaiden suojelun uudet perusteet, eli hyväksyttiin Tukholman konferenssin päätöslauselmat toimintaohjelmaksi. Kun suuret valaat ovat kadonneet, on pyyhti keskittynyt nuoriin yksilöihin ia pieniin valaslaieihin. TILANNE NYT Englanti on kieltänyt valastuotteiden kaupan alueellaan. Roger Hayne: The Songs of the Humpback Whale. FOE (Friends of Earth) -järjestö tuli tunnetuksi myös Tukholman konferenssin aikana. IWC:n tekemä työ näyttää olleen turhaa, sillä kymmenen vuoden pyyntirauhoitus ei vielä viime vuonnakaan saanut puolellensa vaadittavaa 3/4 enemmistöä. ,,/ _ ~~...::;__~ ~ tomnn vaikeuksiin, jos kauppa ·· _::; lopetettaisiin kokonaan . Suurin vastuu tilanteesta on edelleen Japanilla ja Neuvostoliitolla. Yhdysvallat kielsi vuoden --1 1973 alussa alustensa valaanpyynnin. Sen toiminta on aina kompastunut jäsenvaltioiden etupyrkimyksiin. Jonkinlaista kehitystä toivottuun suuntaan on siis kuitenkin huomattavissa; tämä ei kuitenkaan tunnu valaskannoissa. Kielto ei kuitenkaan koske kaskelotista saatavia tuotteita. Käytännössä IUCN ryhtyy viemaan läpi IWC:n viimeisessä vuosikokouksesa laadittuja toimintaohjelmia. Maailmaa kiertänyt sillivalas Joonas on alunperin erään kaupallisen yrityksen keksintö. Suuret valaat eivät ' ole saavuttaneet yleistä suosiota kuten vilkkaat delfiinit ja pyöriäiset sekä v. IWC:n kokouksissa sovitut pyydystyskiintiöt ovat liian korkeita. 1966 Reinin yläjuoksuleksynyt valkoinen valas Moby Dick. LÄHTEET Leonard Harrison Matthews: The Whales. Friends of Earth: Useita eri julkaisuja. ... Lisäksi uhanalaisimmista valaslajeista saatujen tuotteiden maahantuonti on kielletty. kymmenen vuoden pyyntirajoitusta koskevassa äänestyksessä kävi seuraavasti: Puolesta Yhdysvallat *Englanti Argentiina Meksiko Vastaan Japani Neuvostoliitto *Norja Islanti Etelä-Afrikka Panama Tyhiiä *Kanada Australia *Tanska *Ranska *kyllä Tukholmassa IWC:ta pidetään tehottomana siksi, että se ei ole minkään kansainvälisen järjestön, esim. f apani pyytää nykyisin iopa delfiine;ä. Järjestö katsoo saaneensa aikaan valastuotteiden kauppaa koskevan rajoituksen Englannissa. Tavallisen kansan painostuksesta sitä ei pyydystetty eläintarhaan, vaan autettiin takaisin mereen. Kiinnostus valaiden ja muiden merieläinten suojelua kohtaan heräsi erityisen valasryhmän hälyyttävistä tiedonannoista. Näin siksi, että kaskelotin rasvaa raaka-aineenaan käyttävän teollisuuden katsottiin joutuvan ylipääsemätNäistä parista päätöksestä huolimatta valailla on ollut huono vuosi. IUCN (International Union for Conservation of Nature and Natural Resources eli Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto) on laatinut uhanalaisten lajien luettelon "Red Data Book". Sillä on jäseniä ympäri maailmaa, ja sen tarkoituksena on maapallon suojelu ja sen nykyistä järkiperäisempi hyväksikäyttö. Pyynnissä tapahtunut lasku ei ole johtunut pyynnin vähenemisestä vaan valaiden vähenemisestä. IUCN Bulletin. Järjestöjen toiminta näyttää olevan tässäkin asiassa tehotonta
NORPPA Norppa elää Itämeressä ja eräissä järvissä (Saimaa, Laatokka) jääkauden reliktinä. Hallikannan suuruudeksi on esitetty 5000-10000 yksilöä (Smith, 1966). Itämeren hylkeet ovat niin liikkuvia, että alkeellisin edellytys niiden suojelulle on yhdenmukainen menettely kaikilla rannikoilla. Vuosittaiset saalismäärien vaihtelut eivät kuitenkaan ilman muuta osoita kannassa tapahtuneita todellisia muutoksia. Hookin ja J ohnelsin (1972) mukaan Itämeren hallikanta on selvästi taantunut viime vuosikymmenien aikana. Hyljesaaliin suuruuteen vaikuttaa ennen kaikkea pyynnin aktiivisuus, joka puolestaan määräytyy useista eri tekijöistä (sääja jääolosuhteet, tapporahan suuruus, rannikkoseutujen työllisyystilanne yin). Molemmista Suomen valtio maksaa tapporahoja, vaikka ne on mm. Havaintojen mukaan norppa näyttää itse asiassa hakeutuvan alueille, Suomen rannikolla elää kaksi hyljelajia, halli eli harmaahylje ja norppa eli kiehkuraishylje. Väheneminen on todettu erikoisen tuntuvasti monien tunnettujen halliluotojen autioitumisena. On usein esitetty, että hallit ovat tämän seurauksena vain siirtyneet rauhallisimmille merialueille. Kalastajien ja merivartioasemien ilmoittamien tietojen mukaan hallien määrä on selvästi vähentynyt viime aikoina koko rannikkoalueella. Viimeksi mainittu seikka liittyy ilmeisesti lajin lisääntymistoimintaan: vanha lumenpeittämä ahtojääkenttä tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet kaivaa lumiluolia, missä synnytys ja poikasen hoito voivat turvallisesti tapahtua. HALLIT VÄHENEVÄT Hyljekantojen todellisista maaristä Itämeressä on käytettävissä vain erittäin karkeita arvioita. HALLI Jopa 300 kg painoiseksi tuleva halli on elintavoiltaan seurallinen. Normaalitalvina, poikimisaikana maaliskuussa, halleja tavataan ennen kaikkea keskisellä Itämerellä, Gotlannin-Riianlahden-Ahvenanmaan välisellä merialueella, Suomenlahden suulla sekä usein myös Selkämerellä, missä säännöllisesti repeytyvät laajat railot tekevät hallien ympärivuotisen oleskelun mahdolliseksi. Kuitenkin voidaan myös saalismäärien jyrkän vähenemisen tulkita osaltaan kuvaavan ainakin suuntaa antavasti hylkeiden vähenemistä kantojen muutoksia arvioitaessa. Ei myöskään 249. Koska hallilla ei ole norpalle ominaista kykyä selviytyä umpeenjäätyvillä merialueilla, talvisen esiintymisalueen määrää avoveden läheisyys. Päälevinneisyydeltään arktisena lajina se suosii Itämeressäkin selvästi kylmempiä merialueita. Sulan veden aikana tunnettuja halliluotoja on ennen kaikkea läntisellä Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Selkämerellä, joilla alueilla se saattaa paikallisesti esiintyä norppaa runsaslukuisempana. Saalistilastojen mukaan pyydettyjen yksilöiden määrät ovat viime vuosina selvästi pienentyneet muutaman vuosikymmenen takaisiin määriin verrattuna. Maamme merialueilla esiintyvistä hylkeistä puhuttaessa olisi syytä pitää lajit, harmaahylje eli halli ja kiehkuraishylje eli norppa selvästi erillään, sillä ne poikkeavat ekologisesti varsin paljon toisistaan . Elintavoiltaan se on vähemmän seurallinen kuin halli eläen enimmäkseen yksittäin, joskus muutaman yksilön laumassa. Runsaimmin norppaa tavataan tämän mukaisesti Suomenja Pohjanlahden perukoissa, missä jäätalven kesto on keskimäärin 5-6 kuukautta. Tämä ero korostuu talvella, jolla on olennainen merkitys kummankin lajin elintapoihin ja esiintymiseen. Ruotsissa rauhoitettu ja vaikka halli on jo niin harvinainen, että sen tulevaisuus on vaarassa. Tätä tukevat lukuisat havainnot myös Suomen rannikkoalueelta. Esa Niemelä Merialueittemme hyll<eet Hylkeitä on pidetty maassamme kalastukselle vahinkoa tuottavina eläiminä, joiden tappamisesta valtio on maksanut asetuksella määrätyn tapporahan. Eräässä viimeaikaisessa ravintoselvityksessä on todettu hallin saalisvalikoimassa runsaasti kaloja, joita ei tavata ulkomerellä (Söderberg, 1972). Ulkosaaristossa tunnetaan vanhastaan runsaasti paikkoja, jonne hallit ovat kesäisin kokoontuneet suurin joukoin. joilla jäänmuodostus on voimakkainta ja on alkanut jo alkutalvesta. Tilanne on jatkunut samanlaisena lyhyttä taukoa lukuunottamatta vuodesta 1909 alkaen. Tapporahan maksamisesta johtuen on käytettävissä tarkat tiedot vuosittain tapettujen hylkeiden määristä. Tähän vaikuttaa todennäköisesti osaltaan myös lisääntynyt häirintä vilkastuneen veneliikenteen myötä. Tietojen puuttuessa vähenemisen todellinen syy jää pelkästään arvelujen varaan, mutta toisaalta ainakin pari seikkaa puhuu siirtymisteoriaa vastaan. Poikasensa hallit synnyttävät mieluiten ajojäälautoille, joiden vyöhyke sijoittuu kiintojään ja avoveden välille
ole uskottavaa, että hallit viettäisivät jäättömän ajan vuodesta täysin avomerellä nousematta ylös karikoille makaamaan. Jääsuhteiltaan poikkeuksellisesta talvesta johtuen vastasyntyneitä hallinkuutteja tavattiin epätavallisen runsaasti alueilla, joissa hylkeenpyynnin harrastus on edelleenkin vilkasta (Merenkurkun seutu, itäinen Suomenlahti). Jos halleja olisi yhtä runsaasti kuin aikaisemmin, havaintojen määrän tulisi olla nykyistä paljon suurempi. Jos verrataan tämän hetken rohkeimpiakin arvioita hallien määrästä muutaman vuosikymmenen takaisiin maarnn, jolloin yksinomaan Harstenan alueelle (Ruotsin itärannikolla Gotlannin pohjoiskärjen kohdalla) kokoontui vuosittain 20-30 000 eläintä (Haglund, 1961), voidaan joka tapauksessa puhua Itämeren hallikannan romahdusmaisesta vähenemisestä. Viimeksi on kehitelty mm. Viime keväänä laskettiin vain muutamia harvoja halliyksilöitä KeskiItämeren jäättömällä alueella. Alle kuukauden ikäisten veteen pakenemattomien kuuttien kohtalo on sinetöity pyytäjien osuessa paikalle. Lisäksi on todettu hylkeiden tottuvan lisääntyneeseen meriliikenteeseen verraten nopeasti, mikäli niitä ei ampumalla häiritä. Norp. NORPILLA EI OLE HÄTÄÄ Norppakannan määrä Itämeressä on arvioitu varsin väljästi: 10 000-50 000 yksilöä (Scheffer , 1958). Maassamme perinteisesti harjoitettu hylkeenpyynti pitkine jääretkineen on kohdistunut nimenomaan norppaan, hallinpyynti s1ta vastoin on monin paikoin ollut enemmän tai vähemmän sattumanvaraista. lentolaskennan käyttökelpoisuutta hylkeiden lukumäärän selvittämiseksi. Itäisellä Suomenlahdella hylkeiden suojana on osaltaan valtakunnan raja, joka rajoittaa hylkeenpyytäjien retkiä. Ilman muuta on selvää, että tämä pyynti oli tuntuva suonenisku hitaasti lisääntyvälle ja harvinai stuneelle hallikannalle. Tilanteeseen tuskin saadaan ratkaisevaa muutosta niin 250 kauan kuin tapporahaa maksetaan, ja vasta rauhoitus lisääntymisaikana ehkäisisi kuuttien joukkoteurastuksen. Suomenlahden itäosissa on hallinpoikia tätä ennen viimeksi tavattu leutona vähäjäisenä talvena 1961, joten hallin talvinen esiintyminen siellä on nimenomaan jääsuhteista riippuvainen. Suomessa vuosittainen norppasaalis on aina ollut hallisaalista suurempi, viime vuosina ero on kasvanut moninkertaiseksi. Vertaa oheista jäätilannekarttaa: huomaa merialueen jäättömyys laajalla alueella, esimerkiksi avoveden ulottuminen Suomenlahdella Suursaaren itäpuolella. 270. Jos tämä otaksuma pitää paikkansa, niin viime keväänä tapettiin varsin huomattava osa Itämeren hallikannan tämän vuoden poikastuotosta. KEVÄÄN KUUTTIT APPO Vuonna 1973 on maassamme tapettu ainakin 330 harmaahyljettä, joista kevään poikasia oli n. Onkin erittäin vaikea antaa tarkempia lukuja; lajin elintavoista ja jääolosuhteiden vuosittaisesta vaihtelusta johtuen yhtenäisen ja vertailukelpoisen havaintoaineiston saaminen on lähes mahdotonta. Keväällä 1973 etelätuulet kuitenkin toivat poikaslautat suomalaisten pyyntimiesten ulottuville. On ilmeistä, että huomattava osa tämän alueen hallikannasta, joka puolestaan edustanee suurinta osaa Itämeren tämänhetkisestä kokonaiskannasta, hakeutui viime talvena itään ja pohjoiseen sopiville poikimisjäille. Täysin avuttomien hallinpoikasten tappaminen on paitsi herättänyt voimakasta arvostelua hylkeenpyytäjien itsensä keskuudessa, myös ollut luonnonsuojelullisesti kielteistä mainosta maallemme. Ruotsalaiset tutkijat ovat jo muutama vuosi sitten aloittamissaan tutkimuksissaan todenneet Itämeren hallikannan uhkaavan vähenemisen (Söderberg, 1973)
ahven, hauki , ankerias, siika, kuore ja kolme kampelalaj ia. Suomessa tehdyt havainnot eivät \'i C -• '~) !"' ~:-;__ ..:..,;...--+-----+-----1 toisaalta osoita tilannetta mitenkään hälyttäväksi: norppia tavataan edelleen runsaasti niiden perinteisesti vahvoilla esiintymisalueilla Perämerellä ja Suomenlahdella. 251. On mahdollista, että suurin osa Itämeren hallinpoika,ista oli viime keväänä juuri :,illii ,1l11edli1 sesta (Söderberg, 1972) muuttaa tätä käsitystä melkoisesti. IKA yst.od t~. Voidaan jopa sanoa, että syyspyynti on hyväksyttävämpää yleisenä metsästysaikana tapahtuvana ja ennen kaikkea saaliin paremman hyväksikäytön kannalta. Saalisvalikoima on näin ollen hyvin laaja käsittäen myös taloudellisesti täysin merkityksettömiä lajeja: kiiski, kolme simppulajia, seitsenruototokko, kivinilkka ja tuulenkalat. -; -o.08° lkrib,tmn o c:Jv0~-:~ Lohm o Vidslw pia tapetaan maassamme nykyisin 1 000-2 000 yksilöä vuositta in . ' , N kllgge Kumlinge 1Cuata1'1 Go,u.u: •~.-, ,-&.o. Itämeren norppakannan suuruuden ja esiintymisen selvittäminen tulisi kuitenkin ensi tilassa suorittaa yhdessä ruotsalaisten ja neuvosto Ii i ttolaisten tutki joiden kanssa. Ulu.:ill(.:11 J\ le, rentutkimuslaitoksen kartta kuPaa Suomenlahden jäätilannetta lwllinpoikasten oletettuna synty11,äaikana. Syysnorpan nahan ja traanin arvo on suurempi kuin keväällä tapetun , jolloin pyytäjä ei useinkaan ota hylkeestä muuta kuin alaleuan tapporahan nostamista varten. HYLKEITTEN RA V INTO Hylkeiden tapporahaa on perusteltu niiden kalastajille aiheuttaman vahingon vuoksi. Halleista oli 18 yksilöä (12.5 % ) syönyt lohta ja vastaavasti 10 yksilöä (7 .0 % ) taimenta. Skandaalimainen oli viime kevään kuuttitappo Itäisellä Suomenlahdella, missä surmattiin lähes 300 hallinpoikasta ja lisäksi melkoinen määrä 1,ir:,i/ius1 1 uisiu . Viime aikoina on lehdistössä saanut näkyvää huomiota Perämerellä harjoitettu norppien syksyinen verkkopyynti. Kokonaistilanteen kannalta ei syyspyynnillä kuitenkaan ole ajallisesti ja paikallisesti varsin rajoittuneesti harjoi tettuna suurempaa merkitystä norppakantaa uhkaavana tekijänä. Toistaiseksi ainoa selvitys Itämeren pohjoisosan hylkeiden ravinnon koostumukItämeren hallit ovat vähentyneet romahdusmaisesti, koska niitä on surmattu enemmän kuin mitä ne lisääntyvät. Hylkeiden on väitetty syövän nimenomaan arvokaloja (lohta, siikaa) suuret määrät. Lisäksi saalisvalikoimassa oli edustettuina mm. Toisaalta vi ime vuosina lisääntynyt metsästysturismi ei ainakaan toistaiseksi näytä muodostuvan uhkaksi norppakannalle. Ruotsalaisten mukaan myös norppakanta on selvästi vähentynyt Itämeressä. Norppakannan viimeaikaisista muutoksista on vaikea sanoa m1taan varmaa . Aineistossa, joka käsitti 187 tutkittua hallin ruuansulatuskanavaa, todettiin yhteensä 21 kalalajia. Lisäksi on huomattava, että norppakantaan kohdistunut verotus on pienentynyt perinteisen hylkeenpyynnin vähenemisen seurauksena. Tärkeimpänä hallin ravintokohteena on silakka ja turska
Lohien osuus on vielä pienempi kuin hallilla. Saalisvalikoima on laaja pääkohteina silakka ja siika (frekvenssit 19 % ja 12 % ). Ruotsissa pyydysvahingot on kuitenkin todettu vähäisiksi, Suomen osalta ei ole tietoja käytettävissä. Norppakanta kestänee vaaratta tällaisen verotuksen, mutta tällaiselle hävitykselle on sinänsä oltava nykyistä rusteet.. Metsästysrajoituksin voidaan suhteellisen nopeasti vaikuttaa tämänhetkiseen tilanteeseen, kun sitä vastoin eräiden muiden hyljekantoja uhkaavien tekijöiden vaikutus, kuten esimerkik252 Viime keväänä surmattiin Perämerellä norppia joukottain. Lisäksi on huomattava, että hylkeet maksavat pyydysrikot usein hengellään jäämällä kiinni rysiin ja siimoihin. Norppa-aineisto käsittää vain 65 tutkittua ruuansulatuskanavaa, mutta sama suuntaus kuin hallilla on havaittavissa. Aloitteessa ehdotetaan hylkeistä maksettavien tapporahojen poistamista, harmaahylkeen rauhoittamista kokonaan sekä norpan pyynnin rajoittamista metsästysaikasäännöksin. Lisäksi hylkeet saattavat rikkoa pyydyksiä kaloja tavoitellessaan. VAHINKOJEN LAATU JA MÄÄRÄ Yllä esitellyn tutkimuksen yhteydessä on selvitetty myös hylkeiden kalastukselle aiheuttamaa vahinkoa. Aineisto perustuu Gotlannin alueen lohenpyytäjien ilmoittamiin tietoihin. Tässä on lisäksi huomattava, että "kilpailu", ts. SUOJELUTOIMET Suomessa joukko hyljetutkijoita jätti 25.9.1973 maaja metsätalousministeriölle aloitteen hylkeiden suojelun tehostamiseksi. sekä lohenpyytäjien että hylkeiden kalastusaktiivisuus on suurimmillaan samanaikaisesti myöhäissyksyllä. Erikoisuutena maininnan ansaitsee runsas äyriäisravinto (kilkki ja Mysis relicta halkoisjalkainen) , jonka merkittävä osuus rajoittuu kuitenkin huhti-toukokuuhun . Verkkoja koukkukalastajien kokonaislohisaaliista keskimäärin alle yksi prosentti kaloista todettiin hylkeiden vahingoittamaksi
1961 : Säl. Vaikka ne ovat va ikeasti tutkittavia, olisi tiettyjä perustekijöitä, kuten norppaja hallikannan suuruutta, vaelluksia sekä ravintoja lisääntymisbiologiaa selvittävät tutkimukset käynnistettävä viipymättä. D 253. Lähiaikoina on tarkoitus pitää ltämerenmaiden hyljetutkijain kokous tutkimussuunnitelmien selvittämiseksi ja yhtenäistämiseksi. Stockholm. /-/ yljetapporahojen perusteena on kalakannoille ja PY.)'clyksille aiheutu va vahinko. Sivistvsmaan arvokin jo edellyttää, että tällainen suhteellisen vähöinen vah inko voidaan korvata muulla tavalla kuin tuhuamalla meriekosysteemin cirFokas osa. Söderberg, S. 150: 463-489. 1972 : The breeding and distribution of the grey seal (Halichoerus grypus Fab.) in the Baltic Sea, with observations on other seals of the area. Lond. 1973: Östersjöns sälpopulationer. Edelleen kirjelmässä todetaan todellisten hyljevahinkojen selvittämisen tarpeellisuus myös Suomessa. Stanford and London . 182: 37-58. Smith, E. Proc. Hook, 0. Stockholm. 1958: Seals, sealions and walruses; a review of the pinnipedia. Svenska Ostkustfiskarenas Centralförbund . 1972: Sälens födoval och skadegörelse på laxfi sket i Östersjön. Soc. B. A. & Johnels, A.G. Zoo!. R. 1966 : A review of the world's Grey seal population. Naturhistoriska Riksmuseet. Sen sijaan Suomessa hylkeistä maksetaan edelleen valtion toimesta tapporahaa. Hylkeet ovat maamme eläimi stön huonoimmin tunnettu ni säkäsryhmä. si ympäristönmyrkkyjen kertyminen hylkeiden kudoksiin, on vaikeammin ja hitaammin poistettavissa. Ruotsissa on kaikki hylkeet hiljattain tehdyn päätöksen mukaisesti rauhoitettu 1.1.-30.6. J. Lond . Elleivät Suomen viranomaiset ryhdy toimiin hylkeiden suojelemiseksi, tilanne on ristiriitaisuudessaan lähes uskomaton aikana, jolloin metsästysja luonnonsuojelupäätöksiä pyritään yhtenäi stämään eri maiden kesken. välisenä aikana. Scheffer, V. K IRJ ALLISUUTTA Haglund , B
Kai Westman I(alojemme perintöainel<sen suojelu Vesiemmc luonnontilan voimakas muuttuminen viimeksikuluneiden vuosikymmenien aikana likaantumisen, pilaantumisen ja rakentamisen vuoksi on aiheuttanut vahinkoja kalaja rapukannoille. l 000-1 500 muuta kalojen vaellusestettä, lähinnä sa ha-, mylly-, uittoym. Suomen /\katemian tieteen keskustoimikunta asefli määräaikaisen nk. IOKA ISEN PAIKALLISKA NA MUKA A HÄV IÄÄ PERI TÖAI ESTA Kalat reagoivat tunnetusti melko herkästi ympäristöön . jclulli sessa mi elessä on selvää, että jokaisen kalalajin yksilörunsa uden tai esiintymisalueen supistuminen on katsottava menetykseksi . 40 000 km (Jaatinen 1971). Mainittakoon , että vesiliikennettä varten on perattu ja rakennettu n. 6 000 km vesiteitä ja uittoa varten vastaavasti n. VIRTAKUTUISET OVAT KÄRSIN EET E ITE Vesien tilas a tapahtuneet muutokset ovat kohdistuneet erityisen haitall isina kalastomme arvokkaimpaan osaan , virtakutuisiin kalalajeihin. On erikoisesti syy tä korostaa sitä, että erikoi stuneiden kantojen häv itessä menetetään samalla korvaamattoman arvokasta geeniainesta , va ikka itse laj i ei vielä olisikaan uhattuna. Kai Westman , jonka geenipankkijaosto/le laati111ac111 selvitykseen oheinen kirjoitus fJentstuu. Vesistörikkaassa maassamme tavataankin monista lajeista lukemattomia tiettyyn ympäristöön valikoituneita ekologisia tai maanti eteellisiä paikallismuotoja . 150 voimalaitospatoa ja n. Useimpien kantojen kohdalla ovat tiedot niiden ominaisuuksista, csiintymisalueista ja nykyisen kannan vahvuudesta varsin puutteellisia , mistä johtuen suojelutarpeen kiireellisyys on jouduttu käsittelemään varsin ylimalkaisesti. Eräät sellaise tk in arvoka lat, jotka eivät tarvitse virtaav ia ves1a lisää ntymiseensä, kut en esim. Kalata louden kanna lta menetys korostuu si tä enemm än, mitä tärkeämpi kanta on ta loudellisesti . Vesistöissämme on lisäksi n. jokien padotukset. perka ukse t ja ruoppaukset, vedenkorkeuksien ja virtaamien säännöstelyt, uomien muutokset, vesien li kaantuminen ja pilaantuminen, uitto, oj itukset sekä tu I vasuojel u toimenpiteet. fleenipankkijaoston. ovat erityi2 "i4 Yhdistyneiden Kansakuntien ympäri st önsuo jel ukon f erenssissa Tukholmassa kesällä 1972 hyväksyttiin suosituksina hallituksille, että eri valtioissa YK:n koordinoimana ryhdyttäisiin toimenpiteisiin maapallon perinnöllisesti arvokkaan eliöaineksen säilyttämiseksi. patoja (Mäkinen 1972). Päähuomio on kiinnitetty kalataloudellisesti arvokkaiden tai kiinnostavi en kantojen suojelutarpeeseen. Seuraavassa on lähinn ä kalaalan ammattihenkilöille suoritettujen tiedustelujen perusteella lyhyesti tarkasteltu uhanalaisia tai muuten suojeltavia lajeja ja kantoja. Lajin variaation supistuminen vähentää myös mahdollisuuksia löytää ja jalostaa erityyppisten ja eri puolilla maata sijai tsevicn kalavesien hoi totyöhön mahdollisimman hyvin sopivia kantoja. Tämän hetkinen tilanne on Sormusen ( 1973) mukaan se, että kaikki Suomen meri alueet ja pitkälti yli puolet sisävesistäkin (pintaalan mukaan laskettun a) kuuluvat muuttuneisiin kalavesiin. Luonnonsuotävänä on in ventoida Suomessa olevat säilöttävän tai säilytettävän geeniaineksen varastot sekä toisaalta selvittää uhanalaisten eläinlajien sisältämien korvaamattomien geenikombinaatioiden in ventointija suojelutarvetta. SUU ITTELEMATO IST UTUSTOIM I TA SEKO ITTAA Vesien luonnonti lan muutosten ohell a on ka lojen pitkään jatkunut ja jatkuvasti lisääntynyt istutustoiminta muodostunut vakavaksi uhkaksi etenkin vielä olemassaoleville rotupuhtaille lohikalakannoille. eräät siikakannat ja muikku, ovat voimakkaasti tmm tunect monill a muuttuneill ri vesialuei li ri. Nämä kalalajit ja -kannat, ennen kaikkea lohi ja järvilohi , eri taimenmuodot ja -kannat, virtakutuiset siiat ja nahki ainen. jonka tehsesti kä rsineet jokien patoamisesta, joka on estänyt emokalojen pääsyn padon yläpuolella oleville kutua lueille ja muuttanut jokivesistöt koskettomiksi, poikasille elinkelvottomiksi allasionoiksi. Lohi lienee luonnontilan vallitessa kuulunut kaikkien suurten pää. Erityisen vahingollisia ovat 111111. Tunnetuimpia lienevät kunkin joen olosuhteisiin erikoistuneet lohikannat ja vastaavasti myös meritaimenkannat. LOHI Suomen alueella esiintyvät mereen vaeltavat Itämeren lohi ja Pohjoisesta Jäämerestä nouseva Atlantin lohi sekä Vuoksen vesistöalueella mereen vaeltamaton sisävesimuoto, järvilohi. / aostoon 011 kuulunut asiantuntijana fil. Jokien osalta on Mäkinen (1972) lisäksi todennut, että ainakin kaikkien napapiirin eteläpuolella olevien jokien voidaan katsoa muu ttuneen ihmisen toimesta. lis. Seurauksena suunnittelemattomista ja hark itsemattomista istutuksista ovat monien vesialueiden alkuperäiset lohi-, taimenja siikakannat sekoittuneet siinä määrin , että niiden rodu llisesta alkuperästä ei enää saada selvää
Taantumisen suuruudesta antaa hyvän kuvan Mäkisen ( 1972) laatima selvitys, jonka mukaan lohen vuosittainen vaelluspoikasten tuotto on pudonnut luonnontilaisesta n. suurista lohijoista Kemijoessa, Iijoessa, Oulujoessa, Kokemäenjoessa ja Kymijoessa. Hurme 1962), mutta ne ovat menettäneet merkityksensä maankohoamisen aiheuttaman jokisuun madaltumisen ja kaltevuuden vähenemisen sekä rakentamisen ja likaantumisen vuoksi (Mäkinen 1972). Iijoen lohesta on parille kalanviljelylaitokselle onnistuttu tallentamaan luonnosta pyydetyistä kaloista saadusta mädistä pera1sm oleva kanta, mutta muut yllämainitut lohikannat on peruuttamattomasti menetetty. Ennen kaikkea voimalaitospatojen ja veden likaantumisen vuoksi se on taantunut voimakkaasti kaikilla esiintymisalueillaan ja jo hävinnytkin monista vesistöistä. On. On mahdollista, että myös Paimionjoessa on vielä lohikanta. 3 628 000 poikasesta nykyiseen n. 935 000 poikaseen. Merilohen lisääntyminen on loppunut nk. Näiden lohijokien lisäksi ovat mahdollisesti monetkin Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikkoalueiden joista olleet lohijokia (esim. Vesien saastuminen, säännöstely, puutavaran uitto ja koskien rakentaminen ovat aiheuttaneet perusteellisia muutoksia kalastoomme. vesistöjemme kalastoon. Vielä luonnonvaraisesti lisääntyviä, joskin taantuneita ja rakentamishankkeiden vuoksi uhanalaisia ovat Jäämereen laskevien Tenojoen, NäätämönKuosnanjoen ja Lutto-Suomujoen kannat sekä Itämereen laskevien Tornionjoen, Simojoen ja Kiiminginjoen kannat
Purotaimenen osalta ei vastaavanlaista arviota ole laadittu. 805 000 kpl nykyiseen n. 145 000 kpl/v. /ärvitaimenenkin luontainen lisääntyminen on loppunut lukemattomissa J0tssa (lähemmin Mäkinen 1972). Järvilohi on tällä hetkellä erittäin uhattuna, sillä sen luonnonvarainen lisääntyminen on voimalaitospatojen vuoksi käytännöllisesti katsoen kokonaan loppunut ja kanta on vähentynyt vähäiseen. Purotaimenen kannat ovat hävinneet monista puroista, joskin tiedot tästä taimenmuodosta näyttävät olevan huomattavasti vähäisempiä kuin edellisistä. Mäkisen ( 1972) mukaan on Vuoksen, Pielisjoen , Koitajoeri ja Lieksanjoen yhteinen luonnontilainen järvilohen vaelluspoikastuotanto ollut n. Vihtijoen, Evon jokien , Vantaanjoen ja Vironjoen latva vedet), Vuoksen vesistöalueen Kallaveden reitin latvapurojen kannat (Luvenjoki ja Rotimojoki) sekä eräät pohjoisten vesien alkuperäiset kannat (Ohtaoja ja Ainijärvi). lampitaimenkantoja, jotka tulisi säilyttää. Vuoksen vesistöalueen nieriä on taantunut ja jo hävinnytkin monista alueen järvistä. Luonnonvaraisesti lisääntyviä järvitaimenkantoja on vielä useimmilla vesistöalueilla, mutta monien kantojen "puhtaus" on istutusten vuoksi varsin kyseenalainen. Ison-Saimaan alueelle ja Pielisen reittiin (lähemmin esim. Kalavesien hoidon kannalta ehkä suurin menetys on se, että monien suurten jokien erikoistuneet meritaimenkannat ovat hävinneet. Säilytettäviä kantoja ovat Pohjanmaan jokien latvaosien kannat (mm. Järvilohen levinneisyys on luonnontilaisella Vuoksen vesistöalueella keskittynyt ns. Meritaimenen luontainen lisääntyminen on käynyt mahdottomaksi mm. Säilytettäviä järvitaimenkantoja ovat Vuoksen vesistön vielä rotupuhtaat kannat (mahdollisesti saatavissa Partakoskesta, Konnuskoskesta, Pielisjoesta, Lieksan joesta tai Tiilikanjoesta) , Kymijoen vesistön Rautalamminja Viitasaaren reittien kannat, Kokemäenjoen vesistöalueelta mahdollisesti vielä saatavissa olev~t puhtaat kannat (mahdollisesti Hauhon reitistä, Muroleenkoskesta, Keuruun reitistä tai Tarjanteesta), Oulujoen vesistöalueen kantoja, Kemiioen kanta (Pallas järvi) , Paatsjoen vesistöalueen kantoja (Ivalon joki, Tsiuttajoki, Niipijoki, J uutuanjoki , Kaamasjoki) sekä Koutajoen vesistöalueen kantoja (Oulankajoki, Kitkajoki sekä J yrävän yläettä alapuolelta, Kuusinkijoki). 130 500 kpl ja järvitaimenen vastaavasti n. .Kalanviljelylaitoksilla on mainitun Iijoen meritaimenen lisäksi tallennettuina mm. Tornionjoen-, Isojoenja Lestijoen meritaimenta. Kalanviljelylaitoksilla on ainakin Vuoksen ja Inarin nieriää tallennettuina.. Koli 1969). Tästä ovat selvänä osoituksena mm. Iijoen meritaimenta on saatu tallennettua kalanviljelylaitoksiin ; muut kannat on ilmeisesti menetetty. NIERIÄ Lajia tavataan Suomessa Vuoksen vesistöalueella, Saimaassa (mm. Mäkisen (1972) suorittamat arviot, joiden mukaan menta1menen vuotuinen vaelluspoikastuotanto on pudonnut luonnontilaisesta n. Muita merkittäviä uhanalaisia kantoja ovat Inarin "isonieriä" sekä Kilpisjärven Peldojärven ja Kuusamon Suininkijärven nieriäkannat. 358 000 kpl. Kanta tulisi ehdottomasti säilyttää. Hurme 1962). Louhivedessä, Yövedessä ja Pyhäselässä) ja eräissä siihen liittyvissä vesissä (mm. Isojoen, Lestijoen, Perhojoen, Lapuanjoen, Nurmonjoen ja Kyrönjoen kannat), Kankaanpään Kuninkaanlähteen puron ja Mölkkärinojan sekä Ikaalisten Vatulan ja Vatsiaisten lähdevesipurotaimenkannat, eteläiset, vielä alkuperäiset kannat (esim. Lukuisien pienempien jokien meritaimenkannat ovat tuhoutuneet (esim. Ne risteytyvät keskenään, ja jälkeläisetkin ovat lisääntymiskykyisiä. Järvilohta on tiedustelujen perusteella useammalla kalanviljelylaitoksella ja tämä arvokas lohimuoto on siten vielä pelastettavissa suunnitelmallisella ja tehokkaalla istutustoiminnalla. Kemijoessa, Iijoessa, Oulujoessa, Kokemäenjoessa ja Kymijoessa. Simunankoskesta pyydettyä) , Oulujoen, Kemijoen (Pallasjärven), Kitka joen, Oulankaj.oen, J uutuanjoen ja Tsiuttajoen järvitaimenta. TAIMEN Suomessa elää kolme vaellusvietiltään erilaista ekologista rotua; meritaimen, järvitaimen ja purotaimen. Näiden erikoistuneiden kantojen menetykset ovat korvaamattomia. Meillä puhutaan "isosta nieriästä" ja "pikkunieriästä"; kysymys lienee kuitenkin saman lajin muuntelusta (esim. Meritaimen. Ilmeisestikin taimen on luontaisesti esiintynyt merialueillamme, useissa rannikkojoissa, suurimmissa järvissä ja niihin liittyvissä joissa sekä lukuisissa puroissa ja lammissa. 633 000 kpl nykyiseen n. Aikaisemmin mainitut luonnontilan muutokset ovat aiheuttaneet taimenkannoille huomattavia vahinkoja. Orivedessä , Suvasvedessä ja Kuolimojärvessä) sekä lukuisissa Lapin järvissä (lähemmin esim. Seppovaara 1969b). osaan entisestä vahvuudestaan. ehdottoman välttämätöntä, että kaikki vielä olemassaolevat lohikannat säilytetään. Edellämainittujen taimenmuotojen lisäksi tavataan monissa Pohjois-Suomen pikkuvesissä nk. Seppovaara 1962, 1969a) . Vielä säilytettävissä olevia meritaimenkantoja esiintyy Tornionjoessa, Kiiminginjoessa, Lesti joessa, Halikonjoessa, Summanjoessa .ja Urpalanjoessa sekä todennäköisesti eräissä pienemmissä joissa . Näistä kannoista on kalanviljelylaitoksilla ainakin Rautalammin reitin (mm
Kokemäenjoen vaellussiika nousee saadun tiedon mukaan vielä patojen alle kudulle. Menetettyä rotua ei enää voi saada takaisin ja korvausasiatlein ovat yhä hoitamatta. Myös muut olemassaolevat puhtaat Pohjanlahden jokien kannat (Tornionjoki, Kemijoki, Iijoki , Oulujoki, Kiiminginjoki, Lestijoki, Perhojoki) olisi ehdottomasti säilytettävä. Edellisten lisäksi olisi ehdottomasti säilytettävä jokin isokokoinen vaellussiian järvikanta (esim. Järvisiika. "Kuusamon isosiika" Kallunkijärvessä sekä muiden Kuusamon järvien vielä puhtaat kannat. kä vielä pelastettavissa kalanviljelytoimenpitein. Näsijärvessä samoinkuin Kuhmoisten Isojärvessä esiintyvä suurikokoinen planktonsiika on häviämässä tai jo hävinnyt. 1972-73), Koivujärven, Konneveden ja Mäntyharjun reitin kannat. Myös Pohjois-Karjalan eräissä järvissä (esim. Se olisi ehKemijoki suljettiin padalla v. Isojoen) harjuskannan säilyminen olisi varmistettava. Vielä olemassaolevia kantoja Vuoksen vesistöalueella on Lieksanjoen yläosassa, Koitajoessa , Pielisessä (järvikutuinen kanta) ja Kallaveden reitillä sekä Syvärin-Vuotjärven, Tiilikkajoen sekä Nurmijoen vesialueilla. samassa järvessä sympatrisina elävien siikalajien säilyttämiseen . SIIKA Siian suku on tunnettu v01makkaasta muuntumisestaan ympäristöolojen mukaan. Kaikkien vielä esiintyvien kantojen säilyttämiseen tulisi kiireellisesti ryhtyä . Särkijärvi) mainitaan olevan vielä puhtaita pohjasiikakantoja. Siikalajien osalta tulisi lisäksi kiinnittää erityistä huomiota. Karisiika. Siivilähampaiden mukaan Suomessa esiintyvät eri siikamuodot yhdistetään nykyisin viideksi lajiksi: pohjasiika, karisiika, vaellussiika, järvisiika ja planktonsiika. Vielä jäljelläolevista Pohjanlahden kannoista ovat mm. Planktonsiika. Erityisiä säilytettäviä kantoja ei tullut tiedusteluissa esille. Uhanalaisia, säilytettäviä kantoja ovat Vuoksen vesistöalueen Höytiäisen ja Kallaveden reittiin kuuluvien Luvenjoen, Rotimojoen ja Suvasveden erittäin niukat kannat samoin kuin Puruveden ja Pielisen järvikutuiset kannat sekä Lieksanjoen yläosan kanta, Kymijoen vesistöalueen vähäinen Rautalammin reitin kanta, Merenkurkun meressä kuteva harjuskanta, Kemij,oen alajuoksun kanta, Inarin ja Kitkan järvikutuiset harjuskannat sekä Paatsjoen vesistön kanta. Siika on yhteinen nimitys lajiryhmälle, jonka lajit voivat risteytyä keskenään. 1949, ja samalla loppui myös lohenpoikasten tuotanto. Kymijoen (Ahvenkosken) kanta on pelkästään istutusten varassa. Kuva on peräisin vuosisadan alun runsailta saalisvuosilta. Kymijoen vesistöalueella ovat kiireellisesti säilyttämisen tarpeessa Pielaveden , Nilakan (tärkein tunnettu kutupaikka Säviänvirrassa hävisi perkausten vuoksi v. Siikajoen, Pyhäjoen ja Kalajoen kannat vakavasti uhattuina, mikäli vireilläolevat suuret vesistöjärjestelyt toteutetaan. Jokin pohjoinen planktonsiikakanta tulisi säilyttää pohjoisten vesien hoitokalaksi . Kemijoen lohisaalis oli suuri ja kalojen keskimääräinen paino 10 kg. Tällaisia järviä ovat mm. Posion Suolijärven kanta). Siikaa nousee myös vähäisissä määrin Kymijoen Langinkoskeen. Säilytettäviä, uhanalaisia kantoja ovat n. Lapin ja Kuusamon monet erämaajärvet. Lajia tavattaneen vielä Kokemäenjoen alajuoksulla, Rautavedessä, Kulovedessä ja Kymijoessa. Yleisesti hyväksyttyä taksonomista jaotusta ei vielä ole satu aikaan. Myös ainakin jonkin suuren Pohjanlahden joen (esim. HARJUS Lajia tavataan pääasiallisesti maan itäja pohjoisosissa sekä Pohjanlahdessa Kokemäenjoen suulta Perämeren perukkaan asti. 257. Laji on uhanalainen maamme kaikilla esiintymisalueillaan. Pohjasiika·. Vaellussiika. Eräissä Ison-Saimaan osissa tavataan vielä salmikutuisia kantoja. TOUTAIN Toutain on ilmeisesti lajina uhanalainen. Lajista tulisi säilyttää erikseen valittavat pohjoinen ja eteläinen kanta. Toimenpiteisiin vielä puhtaiden kantojen säilyttämiseksi tulisi ryhtyä ensitilassa
KALANVILJELYLAITOSTEN TEHTÄVÄT Muuttuneissa vesissä eivät passi ivi set hoitotoimenpiteet useinkaan kuitenkaan auta, vaan vaaditaan aktiivista toimintaa. Säilytettäviä nahkiaiskantoja ovat Kemijoen , Iijoen, Oulujoen, Siikajoen , Pyhäjoen, Kalajoen, Perhojoen, Kokemäenjoen, Kymijoen ja Urpalanjoen kannat. Lupaehdoissa pitää määritellä myös kalataloudelliset näkökohdat. vesialueella mahdollisesti tavattaviin erikoi stuneisiin kantoihin ja niiden säilyttämiseen. Kalakantojen säilyttämiseen luonnonvaraisen lisääntymisen 258 avulla alkuperäisillä esiintymisalueilla tulisi nähdäkseni pyrkiä niin suuressa määrin kuin mahdollista , koska on mahdotonta saada edes kaikkia tärkeimmiksi katsottuja uhanalaisia kantoja kalanviljelyn ja istutustoiminnan piiriin. Tällöin tulisi erityistä huomiota kiinnittää ko. Vireilläolevat vesistöjärjestelyt uhkaavat etenkin monien Pohjanlahden jokien nahkiaiskantoja. Oheinen kuva esittää Nakkilan nahkiaispatoa v. Alueellisesti käyttökelpoisia kalakantojen suojeluja hoitotoimenpiteitä ovat esim. kalatien rakentaminen (yleisimmin kalaporras), joka kuitenkin soveltuu sitä huonommin voimalai tosvesistön lohikalakantojen hoitoon, mitä useampia patoja joessa on, sekä kalojen viljely ja niiden istuttaminen , joka ainakin nykyään on käytännössä tärkein uhanalaisten kalakantojen säilytysmenetelmä. Periaatteena on tällöin se, että kysymykseen tulevat emokalat pyy. 1973). uhanalaisten arvokalojen kutupaikkojen sekä näiden poikasten oleskelualueiden rauhoittaminen, pyynnin ja saalismäärien rajoitukset tai kalastuksen täydellinen kieltäminen. 1893 levinneen rapuruton vuoksi, mutta myös jokien perkaamisen , vesien säännöstelyn ja Iikaamisen vuoksi (lähemmin Westman et al. Lajin olemassaolo ei ole vielä varsinaisesti uhattuna , mutta toimenpiteisiin ravun suojelemiseksi tulisi ryhtyä nykyistä suuremmissa määrin. Kaikki lisääntyvät helmi simpukkakannat (Etelä-Suomessa Karvianjoessa ja Ahlaistenjoessa , Pohjois-Suomessa Meskusjoen , Suomu joen , Raakkujoen , Luttojoen ja Jidesjärven kannat) vaativat kiireellisesti suojelua. Jos hanke toteutetaan, on selvitettävä miten siitä aiheutuvia haittoja voitaisiin estää ja vähentää. KALATALOUS ON OTETTAVA HUOMIOON LUPAEHDOISSA Vesistön luonnontilaa muuttaRakentamisen ja likaantumisen 11uoksi nykyiset Kokemäenjoen nahkiaissaaliit ovat tuskin 20 % siitä, mitä saatiin 30 vuotta sitten. SÄILYTYSMAHDOLLISUUDET JA -KEINOT Edellämainittujen uhanalaisten lajien ja kantojen perintöaineksen säilytys voi tapahtua tällä hetkellä kolmella eri tavalla : 1. sallituista pyydyksistä , pyyntiajoista ja alimmista m1toi sta. Jokai sen hankkeen kohdalla tulisi tarkoin tutkia, vastaako siitä saatu hyöty haittoja. kokonaisia laajahkoja järviä , vesistöjen luonnollisia osia, reittikokonaisuuksia tai järviä sadealueineen. On kuitenkin valittaen todettava, että nykyiseen luonnonpuistotai kansallispuistoverkkoon ei sisälly esim. Tällaisia toimenpiteitä ovat mm. alkuperäisessä elinympäristössä, mutta istutustoiminnan avulla ja 3. Nykyistä paljon suuremmassa määrin tulisikin kiinnittää huomiota hanketta koskeva n vesialueen kalaja rapukannoille mahdollisesti aiheutuviin haittoihin. vien hankkeiden toteuttaminen vaatii yleensä vesioikeuden luvan. Rapu on taantunut vain osaan entisestään etenkin Suomeen v. Luonnonvaraisten kantojen säilyttäminen voi olla passiivista esi m. Helmisimpukka. 1914. Passiivi sia hoitotoimenpiteitä ovat myöskin kalastuslain sisältämät säännöstelevät ja rajoittavat määräykset mm. Li säksi tiedot eri kantojen ominaisuuksista ja mahdolli sesta merkityksestä esim . Kalojemme perintöaineksen suojelu MUUT ARVOKKAAT VESIELÄIMET Nahkiainen. rauhoittamall a luonnonsuojelulain nojalla erityyppisiä vesialueita riittävissä maann. luonnonpopulaatioissa luonnonvaraisen lisääntymisen avulla, 2. kalavesien hoidolle ovat toistaiseksi riittämättömiä, jotta vo1ta1s1111 tällä hetkell ä luotettavasti arvioida, mitä kantoja tulisi ensisijaisesti pyrkiä säilyttämään kalanviljelyn avu lla ja mitä ei. kalanviljelylaitoksilla ylläpidettyjen kantojen avulla
1969: Eräistä kalastomme taksonomisista kysymyksistä. Helsi ngin Yliopisto. Vesiyhdistys r.y:n Vesipäivät 1973 "Kalat ja vedet": 129-145. julk. Seppovaara, 0. & Sumari , 0. Monist. Eläintieteen laitos. Iijoen lohi ja meritaimen, järvilohi . Ina rin " isonieri ä" , Vuoksen vesistön nieriä jne) . Zoo!. Ann. Helsinki. D 259. tällaista toimintaa varten . Mäk inen, K. "Vanamo" 24 (1) : 1-86. Keskuskalanviljelylaitoksia on toistaiseksi kolme, riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalantutkimusosaston Laukaan ja Pohjois-Suomen keskuskalanviljelylaitokset sekä kalataloussäätiön Etelä-Suomen keskuskalanviljelylaitos. 24: 1-198. Jaatinen, S. Tämän estämiseksi tulisi kantojen säilytysohjelmiin sisällyttää kannan jatkuva istuttaminen ja takaisinpyynti luonnonvesistä , jolloin kalojen " laitostuminen" estetään luonnonvalinnan avulla . VUOKSEN ALUEELLE TARVITAAN KESKUSKALANVILJEL YLAITOS Parhaat mahdollisuudet uhanalaisten tai muuten säilytettävien kalakantojen hoitoon ja edelleen jalostukseen kalanviljelyn keinoin on nk . Keskuskalan vi ljelylaitoksilla on jo tallennettuina monia uhanalaisia, säil ytettäviä kalakantoja (mm. 1973: Rapuruton esiintymisalueet Suomessa vuosina 1893-1972. Suomen Kalatalous Finlands Fiskerier 38: 1-84. 1962: Suomen Itämeren puoleiset vaelluskalajoet. Kalojen kasvattamista sukupolvesta toiseen pelkästään kalanviljelylaitoksella tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää, koska tällöin on olemassa vaara, että kannat vähitellen degeneroituvat, ts. Soc. Näi den lisäksi tarvittaisiin ennen kaikkea lähinnä Vuoksen vesistöaluetta palveleva Itä-Suomen keskuskalanviljelylaitos. Koli , L. Käsikirjoitus. 1971: Water resources in Finland. detään tai ne kasvatetaan rodullisesti puhtaista luonnonkannoista. 1973: Muuttuneiden vesialueiden kalakantojen hoito. Luonnon Tutkija 73: 93-105. KIRJALLISUUS Hurme, S. Suomen Kalatalous Finlands Fiskerier 37: 1-75 . Westman, K., Sutela, J., Kitti , J. 1962 : Zur Systematik und Ökologie des Lachses und der Forellen in den Binnengewässern Finnlands. Toiminnan edellytyksenä on luonnollisesti se, että laitokset saavat tähän riittävästi varoja. 98 pp. Edelläesitetyn lisäksi tuli si erityistä huomiota kiinnittää istutustoiminnan valvomiseen , jotta kalakantojen sekoittuminen ja arvokkaan geeniaineksen häviäminen saataisiin tältä osin estettyä . Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, kalantutkimusosasto, tiedonantoja 2: 1-54. 1972: Jokien rakentamisen vaikutus vaeltavien lohilajien poikastuotantoon Suomessa . keskuskalanviljelylaitoksilla, jotka on perustettu mm . 19696: Nieriä (Salvelinus alpinus L.) ja sen kalataloudellinen merkitys Suomessa. Maataloushall. Sormunen , T. tutkimustoim. valikoituvat laitoskannoiksi. 1969a: 1 son-Saimaan kalat ja kalastus. kalataloud. Aqua Fennica 1971: 7-22
Ankeriasnaaraat luontaisesti sisävesiimme on noussut vain naarasankeriaita lähtevät kasvuvaiheen päätyttyä vaeltamaan takaisin kohti valtameressä sijaitsevaa kutualuettaan. Pohjoiseen Jäämereen laskeviin Tenoon ja Näätämöön nousee myös mereen vaeltava rnena. TÄRKEITÄ T ALOUSKALOJA Vaelluskalat ovat olleet kalastuksen kohteena sekä jokialueilla että vaellusalueillaan meressä ja järvissä. Lohen vaellusalueet merellä ovat ulottuneet aina Etelä-Itämerelle asti. Vaelluskaloilla tarkoitetaan yleensä säännöllisiä laajoja vaelluksia tekeviä kalalajeja. Suomessa vaelluskaloiksi kutsutaan erityisesti sellaisia lajeja, jotka vaeltavat merestä tai järvestä lisääntymisalueilleen jokiin ja virtoihin. Jäämereen. Paikoin sisävesissämme on myös virtakutuista siikaa ja era1ssa suurjärvissämme myös nahkiaista. Suomen alueelta mereen laskevien jokien vaelluskalat ovat lohi, meritaimen, vaellussiika , nahkiainen ja etelärannikolla vimpa. Kuvassa näkyy Lieksankosken entistä uomaa, joka ennen voimalaitoksen rakentamista oli järvilohen ja järvitaimenen kutualuetta. Vaelluskaloista puhuttaessa ei tietenkään pidä unohtaa ankeriasta. Harri Dahlström Vaelluskalojemme kohtalo 260 V esiemme luonnontilan muuttuminen on ollut erityisen tuhoisaa virtakutuisille kaloille, joiden joukossa on kaikkein arvokkaimpia talouskalojamme. Niiden alttius tuhoille johtuu elintavoista, joihin liittyy pitkiä vaelluksia. Ennenkaikkea mereen laskevien jokien kalastossa vaelluskalat muodostavat tai ovat muodostaneet oman merkittävän osansa. Sehän nousee merestä sisävesiimme kasvuvaiheen ajaksi. Sisävesissämme elävistä vaelluskaloista, jotka siis lisääntyvät joissa ja vaeltavat kasvuvaiheessa järvialueilla, ovat merkittävimmät järvitaimen ja Vuoksen vesistössä reliktinä elävä lohi
Na hkiaisen kohdalla tämä kehitys on ollut kaikkein hitainta, sillä jokisuualueelle sopivat nahkiaisrysät ovat vasta kehitteillä ja pääosa saaliista otetaan vielä patomerroilla. Mm. Vaelluskalojen pyynti 011 aikoinaan houkutellut asutuksen Perämereen laskevien jokien varteen. Tämän rakentamisen vauhti on ollut nopea. Esim. Sittemmin jokisuualueen ja rannikon rysäja verkkopyynni11 tehostuessa yhä suurempi osa jokeen pyrkivistä vaelluskaloista joutui kalastajan saaliiksi rannikolla tai jokisuussa. LIKAVEDET JA JÄTTEET Rakentamattomissakin joissa jätevesien laskun seurauksena tapahtunut veden laadun huonontuminen on vähentänyt varsin se! västi vaelluskalojen lisääntymisalueita. Näin jokialueen ja jokisuualueen kalansaalis on kaiken kaikkiaan ollut huomattavasti suurempi kuin näiden alueiden oma kalatuotanto olisi edellyttänyt. Vaelluskalamme ovat olleet jo kauan erittäin tärkeitä saaliskaloja. Nyt on jo koottava voimat pelastamaan , mitä vielä on pelastettavissa. Pohjanlahteen laskevien jokien taimenja siikakannat pysyttelevät vaellusrnatkoillaan Pohjanlahden alueella. Lohenkalastuksessa kehitys on jatkunut edelleen siten, että avomerellä harjoitettu siimaja verkkokalastus on nykyisin Itämeren piirissä huomattavin lohenkalastusmuoto. SÄHKÖVOlMALAITOKSET Suomen alueelta Itämereen ja sen lahtiin laskevien jokien vaelluskalakannoista on enää jäljellä vähäinen osa. Kal astamalla e1 vaelluskalakantojen tuhoa ole aikaansaatavissa vaan ennenkaikkea niiden lisääntymismahdollisuuksien hävi ttämisellä . 1960lu vun kuntavaakunoissa onkin jo sitten sähköntuotantoa kuvaavia salamia. Vanhat sinctit ja vaakunakuviot lohenku vineen kertovat tästä vaelluskalojen kalastuksen keskeisestä merkityksestä . Onpa lohen troolikalastustakin jo kokeiltu. Vuoksen vesistössä Koitajoen ja Pielisjoen lohi vaelsi Imatran ja Lappeenrannan seuduille asti. Kemijoen lohi noustessaan jokeen painoi keskimäärin 10 kiloa ja tästä painosta se oli saavuttanut 0,5-1 % poikasvaiheessaan joessa ja jokisuulla. Varhaisimpina aikoina pääosa saaliista otettiin joesta kutunousun aikana. Perämereen laskevien vaelluskalajokien patoaminen on tapahtunut kolmessa vuosikymmenessä . laskevien jokien lohet ovat vaeltaneet Grönlannin ja Islannin väliselle merialueelle saakka . Rakentamisen vauhdissa on jäänyt hoitamatta vaelluskalakysymys ja muutkin kalataloutta koskevat velvoiteja korvauskysymykset ovat huonosti hoidetut. 261. J. Suomen niemen asuttaminen, myöhemmät rajakiistat ja nykyiset julkisuudessa käytävät "kalasodat" ovat ainakin osin perustuneet ja johtuvat vaelluskalojen kalastuksen ja erityisesti lohenkalastuksen taloudellisesta ja yhteiskunn allisesta merkityksestä. Muut alueellamme lisääntyvät vaelluskalat pysyttelevät paljon suppeammilla vaellusalueilla . On muistettava, että vaelluskalat ovat kasvaneet vaellusalueensa ravintovarojen turvin. Sähköntuotannon vuoksi on suuret jokemme jokisuita myöten suljettu voimalaitosten poikkipadoilla. Kysymys ei ole vain kalataloudesta vaan myös alkuperäisten vaelluskalakantojen rippeiden olemassaolosta. Samoin Pohjanmaalla ojitusten seurauksena tapahtuvat veden laadun (happamuus) ja mää rän suuret vaihteYlinnä merilohi, keskellä meritaimen ja alinna järvi/ohi (K. VIIMEISET HETKET OVAT KÄSILLÄ VAELLUSKALOJEN PELASTAMISEKSI Vaelluskalakantojemme kohtalo on sekä kalatalouden että luonnonsuojelun kannalta varsin synkkä luku. Vallen kirjasta "Suomen kalat" , Otava 1934)
likomato) ennen muodonmuutostaan ja mereen vaellustaan. Niitä ei ehkä riitä kaikille ja ilman jääneet tuhoutuvat ennen pitkää. Poikaset kuoriutuvat seuraavana keväänä. Vaelluskalojen elämänvaiheiden vuoksi lisääntymisalueiden tuho vaikuttaa hyvin laajoilla vesialueilla luonnontilaan, t.s. Näistä ne tekevät syöksyjä napatakseen ravinnokseen virran mukana kulkeutuvia pieneliöitä. Pienemmistäkin lohija meritaimenjoista on osa kokonaan menettänyt vaelluskalakan tansa, toisiin vielä nousee kudulle ainakin meritaimenia. Suomesta ei todellakaan juuri löydy sellaista mereen laskevaa tai sisävesialueella olevaa vaelluskalojen lisääntymisalueena merkittävää jokitai virtaaluetta, jonka voisi sanoa olevan lähes luonnontilassa. Poikasen kasvaessa se joutuu aina hakemaan yhä kookkaampia suojaeli ankkuripaikkoja. Lisääntymisalueella tapahtunut lyhytaikainen poikastuho vaikuttaa useaan ikäluokkaan ja se taas tuntuu useana vuonna myös vaellusalueella. Pohjanmaan patoamattomiin jokiin nousee vielä myös meritaimen ja satunnaisesti !ohikin. lohen ja taim enen osalta tämä ei. Lohen ja meritaimenen poikaset ovat sopeutuneet elämään nuoruusvaiheensa 2-5 vuotta koskialueilla. J okaisella koskialueella voi kehittyä vain tietty, suojapaikkojen määrästä yms. Todellisia suuria lohijokia oli kuusi: Kymijoki, Kokemäenjoki, Oulujoki , Iijoki, Kemijoki ja Tornionjoki. PATO ESTÄÄ POIKASTUOTON Kun vaelluskalojen paasy lisääntymisalueille estetään poikkipadoilla , tuhoutuvat alueen vaelluskalakannat muutamassa vuodessa poikastuotannon loppuessa. Lohen ja taimenen poikaset pysyttelevät virtaavassa vedessä 2-5 vuotta, mutta vaellussiian ja vimman poikaset taas laskeutuvat joesta jo ensimmäisen kesän kuluessa. Selkämereen purkautuvista joista vain Isojoessa on vielä kunnollinen meritaimenkanta. Osa emokaloista ehkä nousee viere1s11n jokiin , mutta esim. Näistä on vapaana jäljellä enää rajajoki Tornion joki. ympäristötekijöistä riippuva poikasmäärä. suojapaikkoihin. Merivaelluksella olevat padotun joen vaelluskalakantoihin kuuluvat yksilöt yrittävät nousta lisääntymisalueilleen . hävittää kalastosta vaelluskalalajit. Kevättulvan mukana ne yleensä lähtevät mereen. Nahkiaisen nousu tapahtuu jokeen syksyllä, kutu seuraavana keväänä ja poikaset elävät muutaman vuoden jokien pohjalietteessä (ns. VAIN RIPPEET JÄLJELLÄ Selvitysten mukaan Suomen alueelta Itämereen laskevien lohija meritaimenjokien lukumäärä on ollut 46. Jäämereen laskevaa Tenojokeakin kun jo rasittavat paikoitellen jätevedet ja uutiset kertovat uhkaavista allashankkeista Norjan puolella . Ne pysvttelevät aluk si soran seassa, mutta ruskuaispussin ravintovaraston loputtua poikaset nousevat esiin hakeutuen virran voimalta suojaaviin kivenkoloihin yms. Siitä tulee vaelluspoikanen smoltti . LOHEN f A TAIMENEN NUORUUSVUODET Lohen ja taimenen kutu tapahtuu virta-alueilla . Vaellussiika ja nahkiainen ovat kyenneet pitämään rakentamattomissa joissa hiukan paremmin pintansa. Vaelluskalajokiemme luonnontilaan ovat vaikuttaneet myös uiton suorituksesta ja sen tarpeisiin tehdyistä perkauksista aiheutuneet haitat. Hedelmöitetty mäti peittyy kutevien kalojen irroittamaan soraan . Yksinomaan Suomen alueella virtaavia jokia , joihin vielä nousee Merilohi nousee vielä Näätämöniokeen mutta Tenon ohella se onkin viimeisiä luonnontilaisia lohijokiamme. Saavutettuaan 14-18 cm:n pituuden poikanen muuttuu hopeanhohtoiseksi ja tulee fysiologisesti vaellusvalmiiksi. Vaelluskalat nousevat jokiin kutemaan ja niiden poikaset pysyttelevät virtaavassa vedessä jonkin aikaa. Vaelluskalojemme kohtalo lut ovat vaikuttaneet haitallisesti vaelluskalakantoihin. 262 lohi ja menta1men, ovat Simojoki ja Kiiminkijoki
1957 tämä toimikunta sitten teki itsemurhan so. Näin ei kuitenkaan tehty. Laxforskningsinstitut) teki tehokasta ja tuloksellista työtä, Vaelluskalatoimikunta takerteli. Jokeen yrittäviä nousukaloja riittää muutamiksi vuosiksi, mutta sitten kannan tuho on edessä, jos hoitotoimiin ei ole ryhdytty. TARVITAAN RIITT ÄVÄT ISTUTUKSET Padottujen tai muuten tuhoutuneiden lisääntymisalueiden aiheuttama vaelluskalakantojen taantuminen voidaan vaellusalueen osalta estää riittävillä vaelluspoikasistutuksilla. Muuttuvien vesien kalataloudellinen hoito on vajavaista ja aikojen kuluessa on jouduttu tilanteeseen, jossa lohen ja meritaimenen poikasvajaus Itämereen laskevien jo263. lopetti itse toimintansa juuri silloin kun esim . Samalla tavalla meillä on päästetty kuolemaan sukupuuttoon Kymijoen ja Kokemäenjoenkin lohet ja meritaimenet. VAELLUSKALATOIMIKUNNAN ITSEMURHA Ruotsissa edellä selostetun kaltainen hoitotyö on arkipäivää; meillä sellaista ei ole saatu aikaan yhdessäkään tapauksessa , va ikka lainsäädännössä ei ole juuri eroa. Toimikunnan saamattomuus ja työn lopettaminen ovat osasyy vaelluskalakantojen hoidon nykytilaan. saadaan säilymään , vaikka niiden luonnolliset lisääntymisalueet on tuhottu . VESILAIN OUTO TULKINTA Vuonna 1962 voimaan astunut vesilaki sisältää kalatalouden kannalta suhteellisen selkeitä säädöksiä, mutta niiden tulkinta on epäonnistunut eri tasoilla. Tähän tavoitteeseen päästään vain päättäväisellä kalatalouden ja luonnonsuojelun yhteistyöllä. Tulevaisuudessa ei enaa saisi tuhota vaelluskalojen lisääntymisalueita . Poikasistutusten on vain vastattava ko. Lohi kapasiteetti Luonnontilainen I stutusvelvoite vaelluspoikasmäärä Skelleftejoki 35 110.000 110.000 Luulajanjoki 190 540.000 530.000 Oulujoki 150 n 480.000 100.000 Ruotsissa istutusve/voitteet vastaavat poikastuotantoa, Suomessa eivät. Kemijoen ja Oulujoen vaelluskalatuhot näkyivät ja tuntuivat. tuo tulosta, koska poikastuotanto ei juuri riipu lasketun mädin määrästä. Koska kalastajat erottivat jo merellä eri jokien lohikannat ja niillä oli myös erilaiset kasvuominaisuudet, voidaan nyt vai n todeta näin menetetyn ainutkertaiset kalakannat ja korvaamatonta perimäainesta mahdollisen hoitotyön ja jalostuksen ehkä joskus alkaessa. Täten on mahdollista säil yttää vaelluskalakannat ja kalastus ainakin vaellusalueella ja ehkä jokisuun alueellakin entisellä tasolla. Lohen merivaellus kesti keskimäärin kolme vuotta, joten viimeiset nousukalat yrittivät jokeen mainittavassa määrin vielä 6-7 vuoden kuluttua patoamisesta. Valitettavasti vesilain tarkoittamia toimia vain ei ole saatu aikaan. Siinä, m1ssa Ruotsin vastaava Vandringsfiskutredning (myöh. KESKUSKALANVILJELYLAITOKSET AUTTAVAT Samanlainen kohtalo ei ehkä uhkaa muita vaelluskalakantoja enää, koska valtion keskuskalanviljelylaitokset ovat alkaneet toimintansa viime vuosina ja niiden yhtenä tehtävänä on arvokalojen kantojen säilyttäminen. Näin saimaanlohi, Iijoen lohi ja meritaimen ym. Suomen vaelluskalakantojen hoidon tasoa verrattuna Ruotsin vastaavaan kuvaa oheinen taulukko. Tällöin oli viimeiset hetket pelastaa Kemijoen kantaa olevia emokaloja kalanviljelytarkoitukseen. Maahamme perustettiin vuonna 1947 Ruotsin esimerkkiä seuraten arvovaltainen Vaelluskalatoimikunta , joka ryhtyi ~cl vittäm~iän erityisesti Perämereen laskevien jokien patoamisen vaikutuksia vaelluskalakantoihin ja kalastukseen. tuhottujen lisääntyrnisalueiden vaelluspoikastuotantoa . KEMIJOEN, KYMIJOEN JA KOKEMÄENJOEN LOHIKANNAT ON JO MENETETTY Kun Kemijoki padottiin Isohaaran kohdalta jokisuusta lopu1lisesti vuonna 1949, jäi jokialueelle kasvamaan vaelluskokoon lohenpoikasia , jotka muutaman seuraavan vuoden aikana laskeutu ivat mereen vaellukselleen. Lain laatija on ottanut huomioon kalataloudellisten vahinkojen ja haittojen mahdollisuuden vesiä koskevia hankkeita toteutettaessa. Ehkä Vaelluskalatoimikunnan teollisuusja voimalaitospiirit näkivät, että tilanteen korjaaminen vaatisi velvoitemaksuja
Lohenja meritaimenkantojen velvoitehoidon tehottomuus häiritsee sekä ammattiettä vapaa-ajankalastuksen kehitystä. Mietintö ei ole aiheuttanut toimenpiteitä vaan jopa kalatalousviranomaisten edustaja on julkisuudessa todennut ehdotetun muuttuvien vesien kalatalouden hoidon kustannusohjelman liian kalliiksi. 1915. V aelluskalojemme kohtalo kien osalta on asiantuntijoiden mukaan 3,5-4,5 miljoonaa vaelluskokoista poikasta. Suurten /ohijokien kalastus oli kerran tärkeä jokivarsien elinkeino, mutta rakentamisen myötä on menetetty saaliit, elinkeinot ja usein myös korvaamattoman arvokkaat kalarodut.. Mm. " KEMIJOEN SOPIMUKSEN " MALLIIN Vesilain mukaisten hankkeiden perustana oleva intressivertailu " hyöty on haittaa suurempi" on Ku/teenvetoa Kemijoen karsinapadassa Muurolassa v. Vuonna 1972 valmistunutta kalakannan hoitovelvoitetoimikunnan mietintöä ei ole edes lähetetty lausunnolle, vaikka tässä asiakirjassa on tarkoin luetteloituna kaikki voimassa olevat hoitovelvoitteet. vuonna 1949 suljetun Kemijoen, joka oli suurin lohijokemme, lohija meritaimenhoitotyötä ei ole saatu alkuun, vaikka aikaa on jo kulunut yli 20 vuotta. Maatalousministeriön asettama "Muuttuvien vesistöjen kalatalouden hoitotoimikunta" esitti vuonna 1967 mietinnössään säädettäväksi lain muuttuvien vesistöjen kalatalouden hoitovaroista. Tämän rahoituslain turvin olisi muuttuneilla vesillä voitu aloittaa yleisen edun mukainen hoitotoiminta ja maksaa korvauksia ammattikalastajille jo ennen vesiasioiden oikeuskäsittelyn loppumista . On ollut yleiskysymyksiä pohtivia ja jokikohtaisia komiteoita ja toimikuntia, mutta vaelluskalakysymysten osalta niiden vaikutukset ovat jääneet vähiin. 264 KOMITEAIN TYHJ ÄKÄYNTI Vaelluskysymysten parissa on luonnollisesti pyörinyt tuo Suomessa tyypillinen toimikuntaja komitearuletti. Niiden työn tuloksista ovat vuorotellen iloinneet rakentajat ja kalastajat, mutta ajanpeluu on auttanut vain rakennusyhtiöitä. Valtio olisi saanut käyttämänsä varat takaisin myöhemmin haitan aiheuttajilta siinä laajuudessa kuin vesioikeus päätöksessään määrää. Vain Oulujoen osalta on toteutettu edes osittaista, näihin lajeihin kohdistuvaa hoitovelvoitetta
Pohjolan Voima Oy ja Kemijoki Oy taas ovat kiistäneet lähes kokonaan velvollisuutensa em. vielä vapaiden jokien ja koskien turvaamiseen ja lisääntymisalueiden entisöimiseen. Vaikka rahassa vaikeasti arvioitavat arvot meillä yleensä on jätetty suuresti huomioon ottamatta, niin tässä asiassa myös rahassa arvioitavat arvot on kalastuksen osalta todella "minimoitu". Istuvan hallituksen ohjelmallinen lisäpöytäkirja edellyttää toimenpiteitä vesioikeuksien rakenteen muuttamiseksi siten, että sinne insinöörien ja tuomarien joukkoon tulisi myös vesien luonnontalouden asiantuntija. Näin saisivat vaelluskalaasiatkin oikeaa asiantuntijavalotusta vielä päätöspöydän ääressäkin. Puute on ollut ennen kaikkea niiden soveltamiseen tarvittavan rahoituksen järjestelystä. Kalatalousviranomainen ei myöskään ole ollut tarpeeksi tehokas. maksujen suorittamiseen. Sisävesien vaeltavista lohikaloista eliiii luonnontilaisena kohta vain purolohi, jonka kalataloudellinen merkitys on vähäisempi kuin sen arvo virkistyskalastuksen kohteena. Näilläkään rahoilla ei enää herätetä henkiin Kemijoen lohta, mutta jollakin muulla lohikannalla toteutettava vaellusalueen kalastusta ylläpitävä velvoiteistutus tulee näin mahdolliseksi. markkaa. 265. Vaelluskalakantojen osalta on suojelun kohdistuttava lisääntymisalueiden säilyttämiseen so. On vain muistettava, että vastaavanlainen sopimus on tehty aikaisemmin ·· kaksi kertaa. vaelluskalakantojen kalataloudellisen ja luonnonsuojelullisen arvon osalta mennyt pahasti vikaan. Vaelluskalakantojen tulevaisuus on ihmisen vallassa ei minkään kohtalon. markkaa ja vuosimaksuina 2,4 milj. PS. TILANTEEN KORJAAMINEN Paraikaa on menossa useita vesilain tarkoittamia täydentäviä katselmustoimituksia, joissa tulee ratkaistavaksi useita, jopa kymmeniä vuosia aikaisemmin rakennettujen voimalaitosten kalataloutta koskevat lupaehdot. Kemijoella on esitetty perustamisja vuosimaksuina koko Kemijoen kalanhoitovelvoitteiden suorittamiseksi kertakaikkisena maksuna yli 18,5 milj. Itämeren kalastussopimuksen velvoitteet arvokalakantojen hoitamiseksi. Aiheuttamisperiaate ei ole ainakaan vielä pelannut kunnolla. Keinot rakennettujen jokien vaelluskantojen ylläpitämiseksi on sitten kyse lohesta, taimenesta, siiasta tai nahkiaisesta ovat olemassa. Kun viime kesänä käsiteltiin julkisuudessa tuota "Kemijoen sopimusta", missä maaja metsätalousministeriö ja rakentajayhtiöt yrittivät sopia etukäteen ennen vesioikeuden ratkaisua tarvittavista kalanhoitotoimista, saatiin ensi kertaa aikaan kansanliike estämään tämänkaltainen vesilain mahdollistama sop1mmen. 263 esitetyn vaelluskantojen hoidon tason ja myös Emäjoen kalakantojen hoidon osalta on tehty sopimus, jossa kalatalousviranomainen on etukäteen sitoutunut siihen, ettei se tule esittämään Emäjoen vireillä olevien voimalaitoshankkeiden toimiluvan hakijalle määrättäväksi muita toimenpiteitä , velvoitteita tai maksuja kalakannan säilyttämistä varten. Summien suuruus osoittaa, miten nyt vaelluskalojen velvoitehoito on laskettu rahoitettavan. Jo rakennettujen vaelluskalajokien osalta on toteutettava mm. Kalastuselinkeinon merkitys vesiemme luonnonvaran talteenottajana saa yhä enemmän ymmärtämystä osakseen ja eräs tukikeino on vesiemme kalaston arvolajien suojelu ja hoito. Paras säilyttämiskeino on pitää vesistömme 1 uonnontilaisina. Luonnonsuojelun kannalta taas on tärkeätä estää toimet ainutkertaisten kalakantojen tuhoamiseksi. Oulujoen osalta on valtion ja Oulujoki Oy:n välillä sopimus, joka mahdollistaa taulukossa s
Merenlahdilla on luonnollisesti myös kalataloudellista, kasvistollista, maisemallista ja luonnonhistoriallista arvoa. Kaupunkiyhteiskunta tuottaa tavattomat määrät jätettä ja kelvotonta maa-ainesta. kolmasosaan tilavuudestaan . Paine täyttötoimintaan. Taloudellisesti vähäarvoisia rantaalueita on lisäksi käytetty laajaa maa-alaa tarvitsevien vedenpuhdistamojen sijoituspaikkoina . Molempien määrä asukasta kosti laskettuna kasvaa muutamia prosentteja vuodessa. Mitä lähemmäksi syntypaikkaansa tämä jäte voidaan sijoittaa, sitä pienemmiksi muodostuvat jätteen " hävittämiskustannukset". Lukuisat hienot merenlahdet kasveineen ja lintuineen ovat olleet suosittuja retkikohteita mutta vuosien varrella ne ovat yksi toisensa jälkeen tuhoutuneet kaupunginisien päättäessä tyhjentää niihin kaupungin paisuvat jätevuoret. Matalia merenlahtia on siis luonnostaan pidetty kaatoja täyttöalueina . Rauhoituksen ulkopuolelle jätettiin rantalehdot ja -niityt sekä koko Saunalahti , lahden läntinen osa. Matalat, pehmeäpohjaiset vesijättöja ruovikkomaat ovat taloudellisessa mielessä joutomaata , jolla ei ole sellaisenaan arvoa rakennusmaana. 3 milj. Lisäksi alueelle on kaavailtu sekä tien rakentamista, asutuksen sijoittamista että yliopiston laajentamista. 1963 (laajennus 1969) ja sähkölinja. Asutuksen keskittyminen lisää vielä jätteiden tuotantoa. V anhankaupunginlahti rauhoitettiin v. Jostakin syystä samanlainen käsitys 266 alueiden kelpaamisesta virkistystarkoituksiin on myös varsin laajalle levinnyt. Tämä kuvastuu näkyvästi linnustossa, mistä syystä merenlahdet ovat olleet lintujenharrastajien mielenkiinnon kohteina jo vuosikymmeniä. 1 milj. Vuonna 1971 Helsinki tuotti asumajätettä n. töaluetoimikunnan 10.6.1969 tekemän ehdotuksen mukaan) . Helsingin kaupungin nykyisten vedenpuhdistussuunnitelmien mukaan merenlahtien tila alkaa parantua 1980-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin jätevesiä aletaan johtaa Katajaluotoon. Monia niistä on ehditty jo kokonaan tai osittain peruuttamattomasti tuhota. MERENLAHTIEN KOHTALO Seuraavassa esitetään kohteittain suunnitelmia, joita on tehty Helsingin ja sen lähi,!:tlueiden biologisesti arvokkaiden merenlahtien varalle. 1959 (valtion osuus) ja 1962 (kaupungin osuus) ja se on siten luonnonsuojelulain suojaama. Toimenpide on osoittautunut lyhytnäköiseksi , sillä paras rantaniitty täytettiin ja näin kavennettiin monien sorsalajien ruokailuja pesi mismahdollisuuksia . Yliopiston hallinnassa oleva rehevin rantalehto hakattiin pilalle. Lisäksi syntyi kelvotonta louhintaja kaivuumassaa n. m '. Lahti sijaitsee Helsi ngin kaupungin maantieteellisessä keskipisteessä, toisin sanoin ilmaistuna jätehuoltoalueen painopisteessä , minne kuljetusmatkat kaikkialta Helsingistä ovat edulliset. Paine täyttöjen tekemi seksi li sääntyy sekä jätteiden määrän kasvaessa että vanhojen kaatopaikkojen ja täyttöalueiden täyttyessä. Tämä on näkynyt sekä arvokkaan kalaston että pesimälinnuston köyhtymisenä. Rauhoituksen jälkeen lahden rannalle rakennettiin vedenpuhdistamo v. Merenlahtien luonnonsuojelullinen arvo on tiedetty jo kauan , ja kaikkia tässä kirjoituksessa käsiteltäviä alueita on jossakin vaiheessa ehdotettu suojeltavaksi ainakin joiltakin osiltaan. Seppo Vuolanto Helsingin seudun merenlahtien l<äyttö ja täyttö MERENLAHTI EN BIOLOGINEN ARVO Helsingissä ja sen lähialueilla on runsaasti matalia, maatuvia merenlahtia, joiden luonto rantametsiköt ja -niityt mukaan lukien on erittäin monipuolinen. MERENLAHTIEN TALOUDELLINEN ARVO Luonnon hyödyntämisessä ja taloudellisessa toiminnassa tapahtuneet muutokset sekä asutuksen keskittyminen Helsingin seudulle on saattanut nämä luonnon keitaat vaaravyöhykkeeseen. Paikoin viljelymaat, vanha asutus ja kartanomiljöö puistoineen ja lehtoineen lisäävät vielä monimuotoisuutta, jolloin muodostuu mitä erilaisimpia eliöyhteisöjä. m", joka kaatopaikoille vietynä tiivistyy n. Kun puutteellisesti puhdistettu vesi on johdettu mataliin merenlahtiin , joissa vesi vaihtuu huonosti , meren lahdet ovat saastuneet ja puhdasta vettä vaativa eliöstö on kuollut. Ainoastaan Vanhankaupunginlahti rauhoitettiin osittain. täytHelsingin kaupungin paisuessa ja levitessä sen asukkaat kokevat yhä kipeämpänä luonnontilaisten, virkistykseen sopivien alueiden tarpeen. Oheiseen karttaan on merkitty Helsingin ja sen lähi ympäristön arvokkaat merenlahdet, niillä sijaitsevat vedenpuhdistamot sekä nykyiset ja suunnitellut jätemaiden täyttöalueet (ns
i11 /ulzti. 11u/u/1ti. \111s/u/ pul/u/ ,.11•11/ n\'kvi' . \' · · Vunlw11ka11f)UJ1\la11 ,!!. j.a 111 /. 267. l.uuju/ulzti. N ::: 1\'urc/sjö Porrnul l'Clri11/ulzli. /11 = / ·ote111r ll 110/>1du/11i /'// -::: Piklw-1/uokolJI. ' /. ~4 , l /d.,i11f!,i11 .,e11c/1111 l>iulogisesli ur, öiii ju r 1·oklwul 111e,;c:11/ulzclct ju 11iid{ •11 111/r,:l/11 · m-/,ri/1('1/ ju ,\l/llllhi1eltu kiirttii /)(/ik i/1111isc11 ta /011dt's.\ . (j -c::: O.,ters111Hlo111i11IC'II lulzti
Helsingin kaupungin puhtaanapito-osasto kiirehti heti nimittämään ehdotusta kansalai saloitteeksi. 1966. Liettymi saltaat tuhosivat 1960-luvun puolivälissä lähes koko ruovikon niittyineen. mikäli alue otetaan virkistyskäyttöön, sen rakentamiseen tulisi käyttää asumajätettä ja ylijäämämassoja." Mm. kaupungin jätteiden sijoittamisongelman taloudellinen ratkaiseminen useikYläkuvassa näkyy Porvarinlahden Nordsjönlahden laaksoa kaatopaikaksi muutettuna, alakuvassa samoin jo tavaksi muuttunutta merenlahden rantaniityn täyttää Iso-Sarvassa Laajasalossa (molemmat kuvat syyskuussa 1972). Vuolanto 1970) on yleisten töiden lautakunta suhtautunut kielteisesti. Ruovikkoalueelle rakennettiin veclenpuhdistamo. Nordsjön-Porvarinlahden laakso Vuosaaressa kuului vielä 1960-luvun alussa Helsingin seudun monipuolisimpiin luonnonalueisiin , sillä siihen liittyi sekä Nordsjön kartanopuisto että Mustavuoren lehtoalue. Pohjoispuolelle samaan laaksoon perustettiin v. Kuvaava suhtautuminen on kaupungininsinöörin yleisten töiden lautakunnalle 23.3.1972 esittämä mielipide: " ... Lautakunta hylkäsi kuitenkin ehdotuksen äänin 6-2. Ehdottaja perusteli jätevuoren rakentamista seuraavasti: " ... Ehdotuksen mukaan jätemäki sijaitsisi Herttoniemen puolella 120 ha:n alueella 60 m korkeana vuorena. 1,5 km." Herttoniemeläisten vastustettua suunnitelmaa se haudattiin toistaiseksi , koska Vuosaaren kaatopaikan katsottiin riittävän vielä moniksi vuosiksi. Helsingin seudun merenlahtien käyttö ja täyttö onkin suuri. tämän kirjoittajan esittämään ja perustelemaan suojelualueen laajentamiseen käsittämään myös jo mainittuja rauhoituksen ulkopuolelle jätettyjä alueita (ks. Vanhankaupunginlahden osalta olisi selvitys tärkeää jo pelkästään sen vuoksi, että aluetta voidaan joka tapauksessa tarvita täyttömassojen sijoittamiseen. Näin kaupunginhallituksen asettama täyttöaluetoimikunta 10.6.1969: " ... Viimeinen täyttöehdotus on lauttasaarelaisen rak.mest. Lahden halki on myös kaavailtu johdettavaksi itäisen suunnan lisääntyvän liikenteen tulevaisuudessa vaativa korkealuokkainen liikenneväylä." Ilmeisesti toimikunnan mietintö johti kiinteistölautakunna::-sa 23.3.1971 ehdotukseen rauhoitussäännösten purkamiseksi. Kolman. Alue on kokonaisuudessaan valtion ja kaupungin omistuksessa, mikä osaltaan helpottaa alueen käyttöä täyttöalueena. 268 si vuosikymmeniksi, valmiin jätemäen liittämismahdollisuus toiminnallisesti Herttoniemen urheilualueeseen, suunnitelma edistää luonnonsuojelupäämääriä, mahdollisuus rakentaa venelaituripaikkoja, suunnitelmaan sisältyvä rantatie KulosaariViikki lyhentää näiden paikkojen välistä etäisyyttä n
Mikäli näin tapahtuu , täyttöalue leviää pohjoiseen kohti Porvarinlahden rauhoitettua perukkaa ja Mustavuoren lehtoa ja etelään lähemmäksi vedenpuhdistamoa , läheisille metsäalueille ja luonnollisesti ylöspäin metsäreunan tasalle, mahdollisesti yläpuolellekin. Östersundomin lahden varalle tämän kirjoittajan tietoon ei ole tullut täyttösuunnitelmia. Se sijaitsee ns. I so-H uopalahti oli toinen Helsingin edustavimmista luonnontilaisista merenlahdista, jota eh. Helsingin kaupunki omistaa maita lahden länsirannalla ja on sµunnitellut käyttää siihen rajoittuvia peltoja jätemaan kaatopaikkana . Tällöin on olemassa suuri vaara täytön lipsahtamisesta perinteellisesti täyttöön käytettävälle ruovikkoja vesijättömaalle. Näitä ovat mm. Haila & Henttonen 1970). Vedenpuhdistamon li etealtaat täytetään. Tilkanmäen alapuolella (ks. Suojeltava alue on tosin enää pieni. Molemmat tiehankkeet ovat tällä hetkellä vastatuulessa helsinkiläisten painostukse:i vuoksi. lehdon jota ehdotettiin luonnonsuojelualueeksi (ks . Viereinen Valmetin telakka-alue katkaisi ranta-alueet ja tuhosi mm. Pikku-H uopalahtea on jo 50-luvulla täytetty. kaatopaikka , josta on tarkoitus tehdä Helsingin ainoa suurkaatopaikka tuleviksi vuosiksi. PikkuHuopalahden varalle on runsaasti suunnitelmia, jotka menevät osaksi päällekkäin. Lahti oli kokonaisuutena katsoen mennyttä jo silloin kun ensimmäiset täytöt Meilahtea rakennettaessa tehtiin. Kaikki nama edellyttävät täyttöä. Herttoniemen rantaniittyä, josta aiotaan tehdä kaatopaikka. seuraavat: (1) moottoriteiden (Hämeenlinnantien ja Tarvontien jatke) risteysalue, (2) yliopiston sijoituspaikka (vaihtoehtoinen Kumpulan kanssa), (3) asuntoalue, (4) ylijäämämassojen sijoitusalue ja (5) virkisalue. Rannoilla on säilynyt runsasti erilaisia luonnonelementtejä ja lahti on siksi osittain edelleen arvokas suojelukohde. Erkamo & Ruotsalo 1959)
1971 tuottama jätemäärä muodostaisi Senaatintorille 262 metriä korkean röykkiön. tekivät Espoon kaupunginhallitukselle aloitteen alueen rauhoittamisesta 15 .2. Vesiallas on tarkoitus täyttää sen menetettyä merkityksensä puhdistusprosessissa . ravirata (ks. Hakemuksessaan kaupunginhallitus ei maininnut tiedossaan olevia seikkoja Laajalahden luonnonsuojelullisista arvoista, mistä mm. Täyttötoiminta lopetetaan n. 5 vuoden kuluttua ja täyttömäet muotoillaan 15-18 m korkeiksi kukkuloiksi, joille istutetaan puita ja pensaita. Finnånlahti oli aikaisemmin erittäin edustava, pienialainen merenlahti , jonne sittemmin rakennettiin Espoon päävedenpuhdistamo. Täyttötyöt ehdittiinkin jo aloittaa v. Voimakkaan vastustuksen vuoksi kaatopaikkahanke viivästyi , eikä vesioikeus tätä kirjoitettaessa vielä ollut antanut ratkaisua asiassa. 1957 (laajennus 1965). tekivät 27.5.1970 Helsingin kaupunginvaltuustossa aloitteen Laajalahden rauhoittamisesta vielä Euroopan luonnonsuojeluvuoden 1970 aikana. Tämän hetken suunnitelmiin kuuluu alueen kunnostaminen virkistysalueeksi, jonne on suunniteltu mm. Lahden ympäristö on jo osittain muuttunut teollisuusalueeksi.. Rauhoitushankkeista huolimatta ehdittiin Otaniemen ranta osittain täyttää ja tuhota. 3 m 3 ·-r------------'i 1 ': 1 1 1 1 1 1 1 1 1 vedenpuhdistamo v. Lahden rannalle rakennettiin Talin jäteHelsingin v. Se tuhosi suuren osan ruovikkoa ja muutti alueen ekologiset suhteet toisenlaisiksi , mutta linnusto säilyi arvokkaana. Valtuutettu Raatikainen ym. Kaupunkisuunnittelu Oy 1971 ). Määrä kasvaa vuosi vuodelta ja sen sijoittaminen tuottaa yhä suurempia vaikeuksia. Länsiranta on tarkoitus jättää ruovikoksi. Tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu metrovarikon rakentaminen Finnånlahdelle, mikäli metro tulee Espooseen. Ranta on siirtynyt vuosittain merelle päin. Tätä kirjoitettaessa Laajalahden täyttötyöt jatkuvat edelleen. Espoon kaupungin yleiskaavatyöryhmä suhtautuu myönteisesti rauhoittamiseen. 1972. 1972, mutta keskeytettiin toistaiseksi lintuharrastajien toivomuksesta. ru ,0 ru '" crl ' ?7() HELSINGIN TUOTTAMA .JATL ~/./\! U\,,,1971 n. 1963. lso-H uopalahdella toteutunee siis varsin syvälle juurtunut usko rakennetun virkistysalueen paremmuudesta alkuperäi seen luontoon verrattuna. Valtion luonnonsuojeluvalvoja vesioikeudelle antamassaan lausunnossa huomauttaa , korostaen samalla alueen arvoa luonnonalueena. Helsingin kaupunginhallitus jätti 11.6.1965 Länsi-Suomen vesioikeudelle lupahakemuksen kaatopaikan perustamisesta. Helsingin seudun merenlahtien käyttö ja täyttö dotettiin aikoinaan suojelualueeksi (Erkamo 1949, Erkamo & Ruotsala 1959). Valtuutettu Salo ym. Alue on kohonnut arvossa lintujen levähdysja pesimäalueena Vanhankaupunginlahdenkin ohitse viime mainitun vesien pahoin saastuttua. Mm. Virkistysmerkitystä alueella on ollut tosin vain pinttyneimmille lintujenharrastajille, jotka eivät ole tukehtuneet puhdistamon hajuihin. On kiireesti kehitettävä keinoja jätemäärän vähentämiseksi. Tosin Laajalahdenkin vedet alkavat olla hyvin likaisia. Samansisältöisen aloitteen teki Valtion luonnonsuojeluvalvoja kaupunginhallitukselle 3.6.1970, kaupungmmsmoon esitti yleisten töiden lautakunnalle, että luonnonsuojelutoimenpiteet voidaan hoitaa muuten kuin perustamalla luonnonsuojelualue. Toimitusinsmoon tosin oli vaihtunut useita kertoja. Nykyinen vesialue on tarkoitus säilyttää, mutta ruopata ja kunnostaa rannat kivivalleilla. Lahden perukkaan perustettiin kaatopaikka v. Laajalahden arvokkaat ruovikko-, niittyja lehtoalueet sijaitsevat lahden länsirannalla 1:spoossa, mutta ovat lähes kokonaan Helsingin kaupungin omistuksessa. jätteen hyväksikäyttämiseksi j11 ylijäävän osan sijoittamisebi ympäristöä pilaamattoma/la ta• valla. vesilain vastaisia täyttöjä tehfiin, mutta niihin ei ole haluttu puuttua ilmeisesti asian vähäpätöisyyden vuoksi. Valtuusto hyväksyi 15.4.1972 kaupunginhallituksen selvityksen, jossa mm. Suomen lintutieteellisen yhdistyksen rauhoitusesitystä laativa työryhmä on saanut työnsä valmiiksi. todetaan , ettei tässä vaiheessa ole syytä ryhtyä aloitteessa esitettyihin muihin toimenpiteisiin kuin ehkä retkeilypolkusuunnitelman laatimiseen. Esitys hyväksyttiin. Helpoin ratkaisu on työntää jätteet virkistysalueille mutta 111itään muuta hyvää ei tällaisess,1 ratkaisussa olekaan. Silti on toiveita saada Laajalahti rauhoitetuksi; mm
Helsingin kaupungin metsäluonnon hoidon toimenpideohje. Mainittu ristiriita on kuitenkin ratkaistavissa luomalla polkuverkosto, tiedottamalla selvästi kokonaan rauhoitettujen alueiden sijainti sekä valvomalla kieltojen noudattamista. MERENLAHTIEN ARVO VI RK ISTYSKÄ YTÖSSÄ Viime aikoina on alettu laajemmin oivaltaa alkuperäisluonnon rikkauden merkitys virkistyksen lähteenä ja esim . Käytännössä tämä ristiriita näkyy sekä Laajalahdella että rauhoitetulla Vanhankaupunginlahdella pitkin ruovikon ulkoreunoja seurailevana leveänä urana . Virkistyksen kannalta arvokkaimpia alueita ovat sii s esim. 1949. 1971. KIRJALLISUUS Erkamo, V. Lisäksi havainnointitorneja olisi syytä pystyttää. Koska näillä alueilla on on myös merkitystä linnuston ja muun luonnon suojelukohteina, tuntuu siltä, että suoj eluja virkistystarpeiden välillä on ri stiriita. Kaupunginvaltuuston päätökset n:o 19-1972: 1357-1363. Esim. Ulkoiluteiden ja polkujen on useissa yhteyksissä (esim. Uudenmaan seutukaavaliitot ja Varsinais-Suomen seutukaavaliitto. The nature wardens in Austria. 1970. 1972. Helsinki. Helsingin seutukaavaliitto. Täyttöaluetoimikunta, 1969. Varsinaiset luonnonsuojelulakiin perustuvat rauhoitustoimenpiteet ovat usein maanomistussuhteiden kirjavuuden vuoksi käytännössä mahdottomia toteutua. Kirjoittajan käsityksen mukaan kuntien kaavoitusviranomaiset ovat yleensä kiitollisia suojelukohteita käsittävistä tiedoista. Vuolanto, S. Selvitys Helsingin naapurikuntien luonnonsuojelukohteista. Ulkoiluja virkistysalueiden mitoitusperusteista seutukaavoituksen kannalta. Hail a, Y. Nature in Focus 1973 no 14: 25. Eräiden Etelä-Suomen vapaa-aika-alueiden kulutuskestävyyden tutkimus. D 271. Kaupunkisuunnittelu Oy. 1969. Helsingin Sanomat 8.5.1972. Pitkäni·emi, M. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ja Espoon asemakaavaosasto. Tällöin ei ole juuri muita mahdolli suuksia suojella arvokkaita luonnonkohteita kuin kaavoituksen ja muuten kunnan päättävien elinten kautta. Koska kunnalla on kaavoitusmonopoli alueellaan, ei maankäyttöä ilman kunnan lupaa voi tapahtua. & Henttonen , S. On aivan selvä, että liikkuminen ruovikon reunassa karkottaa arimmat lintul ajit pois ja heikentää pesimään jäävien lintujen rauhaa ja vaikuttaa huonontavasti pesimätulokseen. Linnut jättävät Helsingin. Varomattomat asiantuntijoiden kirjoitukset ja haastattelut (esim. Helsingin seutukaavaaliitto. Muualla Suomessa tilanne lienee parempi. Holmström 1969, Pitkäniemi 1972) havaittu kanavoivan tehokkaasti ulkoilijoiden liikkeitä ja näin säästävän luontoa kulumiselta. Seutusuunnittelun keskusliitto, 1972. Erkamo, V. Itävallassa on 7 200 vapaaehtoista valvojaa ulkoilijoiden luonnossa liikkumista ohjaamassa, ja heidän työstään on saatu hyviä kokemuksia (Fossel 1973). Pohjoiset ja läntiset kaupun ginosat, biologinen tutkimus , 31.12.1970. Itäiset kaupunginosat, biologinen tutkimus. Iso-Huopalahti , yleissuunnitelma. ARVOKKAIDEN LUONNONKOHTEI DEN SÄILYTTÄMINEN Helsingin seudulla ovat vielä Laajalahti ja Östersundominlahti sellaisessa tilassa, että ne kannattaa kokonaisuudessaan suojella. & R. 1970. Holmström, H . Ruotsala , 1959. Tarvittavat inventointitiedot voi alueella jatkuvasti retkeilevä, luontoa ja lintujen elintapoja tunteva henkilö muistiinpanojensa perusteella melko vaivattomasti panna kartalle. Suojeltavilla kohteilla tulee polkuverkosto laatia asiantuntevasti niin, ettei tule tarvetta poiketa poluilta. Samat tiedot tulisi toimittaa myös seutukaavaliittoon ja luonnonsuojeluviranomaisille. seutusuunnittelun keskusliitto (1972) koro_staa monipuoli sten luonnonalueiden soveltuvuutta yksinkertaiseen ulkoliikuntaan ja retkeilyyn. Tärkeä informaatiokanava on paikallinen sanomalehti, jossa on syytä kirjoittaa suojelukohteiden arvosta, korostamatta 1 iiemmälti saastumisen tai rakennustoiminnan tuottamia pettymyksiä ja mielenrauhan järkkymisiä. Ainakin ruskosuohaukka on Laajalahdella jättänyt pesimättä häirinnän taki a. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Samalla kun jäljelle jääneiden arvokkaiden merenlahtien suojelua tehostetaan , on ehdottomasti huolehdittava retkeilypolkuverkoston rakentamisesta ja valvonnan järjestämi sestä. Maisemallisesti merkittäviä reunametsikköjä ei ole syytä unohtaa suojelukohteen ulkopuolelle. Kaupunginhallituksen asettaman täyttöaluetoimikunnan mietintö. 31.12.1970. Vapaaehtoisen valvontaja valistustyön merkitykseen tulisi laajemmaltikin kiinnittää huomiota . Ainakin Helsingissä on lintujenharrastajia, jotka ovat valmiita vapaaehtoiseen valvontaan. Suojelua kaipaavien kohteiden luonto ia linnusto inventoidaan ja näin saadaan selville, mitkä alueet on ehdottomasti jätettävä rauhaan ja missä retkeilypolku voi kulkea. Helsingin kaupunginvaltuuston asiakirjat. Helsingin Sanomat 2.5.1972) ovat ainakin Helsingissä vaikeuttaneet luonnonsuojelutoimenpiteitä, koska asiaa tuntemattomat ovat joutuneet virheellisiin käsityksiin eräiden luonnonalueiden todellisesta arvosta. Ehdotus Helsingin seudun luonnonsuojelukohteiksi. Helsinki. Helsingin kaupun kisu unn i tteluvirasto. juuri tässä kirjoituksessa käsitellyt merenlahdet lähi ympäristöineen. 1973. Helsinki. Fossel, C
erityisesti ilmanja vesiensuojelun alalla. Rauno Ruuhijärvi ja FT Pekka Borg. Suomesta (ks. Kummankin työryhmän julkaisemat raportit saatetaan Pohjoismaiden Neuvoston käsiteltäviksi. Jo Soidensuojelutoimikunnan ohjelmassa esitetty alue on tunnettu, paitsi soistaan, myös monipuolisesta pesimälinnustostaan (metsähanhi, kiljuhanhi , mustalintu, pilkkasiipi , alli , lapasotka, tunturikihu, kurki, suosirri , lapinsi rri , punakuiri) . Edellisen tehtäväksi annettiin koko Pohjolan kattavan suojelualueverkkosuunnitelman laatiminen sellaisista kohteista, jotka täyttävät korkeat pohjoismaisen tason vaatimukset. NORDISKA KONTAKTORGANET FÖR MILJÖVÅRDSFR Å GOR on luonteeltaan hallitusten välinen virkamieskomitea, joka työssään on keskittynyt erityisesti vesiensuojelu-, jätehuolto-, meluntorjuntaja ilmansuojelukysymyksiin sekä ympäristönsuojelun opetusta koskeviin ongelmiin. Luonnonsuojelujärjestöjen vuotuisen kanssakäymisen lisäksi aloitettiin 1966 luonnonsuojeluviranomaisten välinen yhteistoiminta. Työryhmä viimeisteli ensimmäisen raporttinsa Kööpenhaminassa toukokuussa 1973. Tämä biotooppien suojeluohjelma (Oversikt over verneområ<len i: Danmark, Finland, Norge og Sveri ge) käsittää kuvaukset ja kartat alueista, joita kustakin maasta on esitelty 11-12 ; eräät näistä jakautuvat usei hin osa-alueisiin . Valinnassa otetaan huomioon harvinaisten eläinja kasvilajien tarvitsema suojelu; 5. Työryhmän työskentelyn voidaan katsoa edustavan luonnonsuojelun suunnittelussa pohjoismaista tasoa, jolle yltävät ainoastaan yhteispohjoismaisen seulan läpäisseet kohteet. BIOTOOPPIRYHMÄ (Arbetsgruppen för nordiska naturtyper och biotoper) kokoontui Oslossa lokakuussa 1972 ja päätti valita 11-12 aluetta kustakin maasta seuraavin perustein: Lähtökohtana työskentelyssä on tieto siitä, että kaikissa Pohjoismaissa tunnetaan tarvetta ryhtyä koordinoituihin suojelutoimenpiteisiin Pohjolan luonnon arvokkaimpien ja tyypill isimpien osien säilyttämiseksi. Wetland-ryhmän tehtäväksi määriteltiin vesija rantalinnustolle erityisen arvokkai den lintuvesien ja kosteikkojen valinta. Erityistä huomiota kiinnitetään mahdollisuuksiin muodostaa yhteisiä suojelualueita ja kansallispuistoja yli valtakunnanrajojen. Yhteistyön aloittaminen on johdonmukainen seuraus YK:n ja Euroopan Neuvoston antamista suosituksista ryhtyä yhteistyöhön käytännön ympäristönsuojelun edi stämiseksi. Referenssialueita varataan etupaassa biologisten ja geologisten muutoksien tutkimista varten; 4. Valinta suoritetaan nimenomaan luonnontieteellisten kriteerien mukaan, ottaen kuitenkin huomioon valittavien alueiden nähtävyysarvot ja virkistyskäyttöedellytykset; 6. Tämän Kööpenhaminassa pidetyn ensimmäisen kokouksen tarkoituksena oli kehittää yhteisiä työmuotoja luonnonsuojelun alalla Pohjoismaiden Neuvoston 1964 antaman suosituksen mukaisesti. Näiden lisäksi raporttiin sisältyy Sammuttijängän1 solahdenjängän palsasuo TunturiLapissa Inarin ja Utsjoen kunnissa Inari njärven pohjoispuolella . Valinta kohdistetaan suurehkoihin alueisiin , joiden sisältä valitaan suojelua tarvitsevat luonnonpiirteet; 2. Seuraava kokous oli Oslossa 1968. Alueiden valinnassa käytettiin seuraavia periaattei ta : 1. Pyritään saamaan sarja luonnonmaantieteellisesti ja geologisesti edustavia kohteita itä-länsija pohjoisetelä-suuntaisen vaihettumisen mukaisesti; 3. Se on julkaissut laajahkon muistion ympäristönsuojelututkimuksen koordinoinnista Pohjoismaissa (Betänkande angående samordning av nordisk miljövårdsforskning, 1973). T yöhön ovat osallistu neet myös metsäntutkimuslaitoksen luonnonsuojelu toimisto (maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto), geologinen tutkimuslaitos ja eräät yksittäiset tutkijat. Tämä elin suorittaa monipuolista käytännön työtä järjestäen yhteispohjoismaisia ympäristönsuojeluseminaareja, konferensseja ym. Maaliskuu ssa 1972 Tukholmassa pidetty kokous asetti kaksi työryhmää : ns. Alueiden ku vaukset: Suomen kansallispuistoverkon kehittäminen, Suomen Luonto 3/1973. Tämän elimen toiminta jäi varsin lyhyeksi (1971-73) , mutia sen seuraaja, hiljattain perustettu Pohjoismaiden Ministerineu voston alainen virkamieskomitea, NORDISKA ÄMBETSMANNAKOMITTEN FÖR M/LJÖVÅ RDSFRÅ GOR, jatkaa samantapaisten asioiden käsittelyä. Mainittujen lisäksi on eräitä muitakin ympäristönsuojelua sivuavia yhteispohjoismaisia järjestöjä (ulkoasiainministeriöiden ympäristönsuojelun kontaktielin, PohjolaNorden, Norddok, N JF, teollisuusliittojen ympäristönsuojelukomitea, Itämerielimet, ym.). Se on myös kartoittanut koko ympäristönsuojelun kenttää Pohjoismaissa (Nordiskt samarbete på miljövårdsområdet, 1972). biotooppiryhmän ja wetland-ryhmän. Myös varsinaisen luonnonsuojelun alalla Pohjoismaiden kesken on ollut tiivis yhteistyö. Alue ehdotetaan luonnonpuistoksi tai luonnon. Suomesta biotooppiryhmään kuuluvat apul.prof. Tukholmassa 1971 pidetty istunto johti päätökseen, jon272 ka mukaan asetettaisiin työryhmii selvittelemään pohjoismaisella tasolla ajankohtaisia luonnonsuojelukysymyksiä, joista etusijalla mainittiin suojelualueiden ja erityisesti kansallispuistojen perustaminen valtakuntien raja-alueille, uhanalaisten eläinja kasvilajien suojelu sekä Pohjoismaille luonteenomaisten alueiden ja /uonnonpiirteiclen suojelu. kuva 1) raportti sisältää Suomen kansallispuistoverkon kehittämisohjelmasta tuttuja alueita : Saaristomeren, Torronsuon, SuurSaimaan ( Linnansaari, Ko/ovesi, Pihlajavesi), Pohjois-Karjalan (Koli, Suomujärvi-Patvinsuo, Ruunaa), Martimoaavan-Lumiaavan ja Koilliskairan kansallispuistoehdotukset sekä Ruotsin kanssa yhteisen Perämeren (Haaparannan) kansallispuiston. Luonnu,, varainhoitutui111isto tiedottaa Virallinen luonnonsuojelu: Pohjoismainen yhteistoiminta 1 uonnons uojelul<ysymyl<sissä Vanhin ja tunnetuin pohjoismaisista ympäristönsuojeluelimistä Pohjoismaiden Neuvoston ohella on NORDFORSK (Nordiska samarbetsorganisationen för teknisk naturvetenskaplig forskning) ja erityisesti sen Suomeen sijoitettu ympäristönsuojelusihteeristö
Signilskär Föglö Eckerö 5. KesonsuoJuurikkasuoPiitsonsuo 33. Haapasaari, Vehka13. Sarakkeessa "muut ohjelmat" on mainittu ne kansainväliset tai valtakunnalliset suojeluohjelmat, joihin alue kuuluu (Mar = Project Mar; Telma = Project Telma; CW = kansainvälisen lintuvesisopimuksen alustava luettelo; NB = Pohjoismainen luonnontyyppien ja bioNo. Piesjärvensuo 39. Jokijärvi Saarioisjärvi Tykölänjärvi Vähäjärvi 25. Koitilaiskaira 30. Kirkkojärvi Lupin lahti 15. Omenajärvi 23. Aspskär Pernaja 2 Långören Porvoo mlk Söderskär Porvoo mlk 3. TorronsuoTalpianjärvi 31. Liminganlahti 21. 1 nykyinen muut ohje mat suojeluasema cw cw Mar, CW Mar, CW Mar, CW Mar, CW luonnons.alue luonnons.alue luonnons.alue linnustons.alue luonnons.alue linnustons.alue Mar, CW Mar, CW Mar, CW KP luonnons.alue luonnons.alue luonnons .alue aarnialue ja metsäntutki. Ulko-Tammion saar. Suvantojärvet 27. JÄRVET 22. H öytiäinen 28. Klåvskär B. Laajalahti 16. Valsörarna Korsholm Björkögrunden Korsholm 6. Vanhaneva 34. Pilvineva 36. Lågskär Lemland Björkör 4. yksityinen yksityinen yksityinen yksityinen yksityinen yksityinen yksityinen yksityinen yksityinen yksityinen yksityinen yksityinen yksityinen valtio yksityinen valtio + yksit. Viikki 14. Olvassuo 37. PatvinsuoSuomunjärvi 10. MEREN LAHDET 7. Martimoaapa 11 . Siikalahti 24. Taulukko 1. suisto Preivi ikki 20. Pohjoismaiseen lintuvesiluetteloon sisältyvät alueet Suomen osalta. luonnonpuisto Telma, NB, KP Telma, KP Mar, Telma, KP vs Telma, KP Telma vs vs vs Telma, NB NB, VS osa aarnialue osa aarnialue osa rauhoitettu ojitukselta 273. Lämsänaapa 38. Kirkkosalmi Pöllänlahti C. suojelualue, suunn. Laajoen suisto 19. Ainalin järvet Köyryrimpi 29. seuraavan sivun karttaa. Nimi kunta A. yksityi nen yksityinen yksityinen valtio valtio valtio vah iu , , ksit. SUOT 9. Paimionlahti 17. Ruskis 8. Salamajärvi 35. Lappajärvi Perho, Kivijärvi Kinnula Veteli Utajärvi , Pudasjärvi Pelkosenniemi, Savukoski Utsjoki Inari, Utsjoki Enontekiö pinta-ala . Puurijärvi Isosuo Korkeasuo Ronkansuo 26. Kokemäenj. kaup .+yksit. . yksi tyinen yksityinen valtio yksityinen valtio valtio valtio valtio valtio tooppien suojeluohjelma; KP = Suomen kansallispuistoverkon työdennysohjelma; VS = valtakunnallinen soic/ensuojeluohjelma) Ks. Kauhaneva 32. Bölsviken 18. Lätäseno lahti , Virolahti Föglö Porvoo kp Helsinki Hamina, Vehkalahti Vehkalahti Espoo Paimio Bromarv Mietoinen Pori Pori Oulunsalo, Kempele, Liminka, Lumijoki H ailuoto Hailuoto Kiikala Parikkala Hauho Sääksmäki Hattula Hauho Huittinen , mäki Huittinen KokeKokemäki Huittinen, Kokemäki Viitasaari, Keitele Joensuu H aapavesi H aapavesi Ylitornio Ilomantsi, Lieksa Simo Sodankylä Tammela Kauhajoki Ilomantsi . (maa+vesi km') maanom1sta1a 0.3+3.4 0.3 0.5+13.3 0.6+4 1.8+51 2.5+20 4.9+113 1.1 +58 3.6+42 4.1+23 3+40 2.3 2.5 3 4 1.5 2.4 1.5 1.5 7.1 25 60 5.5 7.5 1.9 3.5 1.2 0.4 1.5 0.4 4.5 11.8 4.5 5.5 10 1.5 21.4 1.4 5 100 80 344 30 22 40 5 64 30 38 46 52 1000 260 yksityinen valtio yksityinen Ahv .maakunta ja valtio Ahv.maakunta Ahv .maakunta ja valtio yksityinen yksityinen yksityinen valtio yksityinen kaupunki kaup.+valtio yksityinen yksityinen kaup.+valtio yksityinen yksityinen valtio+yksit. Krunnit Ii 12. Portimojärvi D. Sammuttijänkä 40. suoj.alue luonnons.alue luonnons.alue osa luonnons.alue osa luonnons.alue CW, Telma, osa aarnialue KP, NB Mar, CW, NB, osa ojitukselta KP, VS rauhoitettu Mar, CW, Telma tilap. SAARISTOALUEEl 1. suoj.alue Mar Mar, CW Mar, CW Mar Mar Mar Mar Mar Mar Mar Mar Mar Mar Mar, KP Mar, Telma, KP Telma, KP KP Mar Mar Mar yksit
Pohjoismaiseen lintuvesiluetteloon sisältyvät alueet Suomen osalta. Muodostumaa on tutkittu 1. Distaalirinteellä rapakivien alaraja osoittaa muinaisen merenpinnan aseman. Muinaiset itämerivaiheet ovat muodostaneet rantatörmia. Kaksi ensinmainittua jakautuvat useampiin alakohtaisiin. Suur-Saimaa a Linnansaari b Ko/ovesi c Pihlajavesi 5. Salpausselkä I :een kuuluva osuus on vaihtelevaa harjukuoppatopografiaa syvimpien kuoppien ulottuessa 110 m:n tason alapuolelle. Sairakkala-Työtjärvi, Hollola , 24 km'. Osa lohkareista on tullut paikalle jääkauden loppuvaiheessa jäälauttojen mukana (Viipurin rapakivisiirtolohkareet). Ehdotetaan suojattavaksi soranotolta. Ehdotetaan suojattavaksi soranotolta, rakentamiselta ja osittain metsätaloudelliselta käytöltä. Numerot viittaavat edellisen sivun taulukkoon . Seitseminen 4. Ehdotetaan suojattavaksi soranotolta. Salpausselkä l:n reunamuodostuma. . Muodostum an rakenne ja paksuussuhteet tunnct.1,111 luotausten ja kairausten perusteella. Morfologisesti hyvin kehittyneitä Salpausselkä II :n reunamuodostumia. Alueella on vähän asutusta. Pohjois-Karjala a Koi, b Suomujärvi-Patvinsuo c Ruunaa 6. Ollut pitkään geologisen tutkimuksen kohteena. . Merelle avoimen asemansa vuoksi niiden rinteille ja l~elle on syntynyt voimakkaita muinaisten merivaiheiden merkkejä kuten rantatörmiä ja -valleja. Sammuttijänkä-lso/ahdenjänkä 9. Sen päällä on paikoin suurten lohkareiden muodostamia kenttiä. tekopohjaveden tuottamista silmälläpitäen . Koilliskaira 8. Mittasuhteiltaan se on täydellisimmin kehittyneitä salpausselkäosia, jonka syntyminen on seurausta Salpausselän kaarien solmukohtaan kehittyneestä erityisen voimakkaasta glasivyöhyke a Soltt ilannummi b Hikiä c Sairakkala-Työtjärvi d Pajari e Tape/sllsen ja Sattala malm f Kyläniemi g Selänpään delta Ii Hyrtiälänkangas i Selkäkangas j Luutasuonharju 10. Myös maisemallisina kohteina korkeaa luokkaa. Pajari, Luumäki, 2 km'. T aiteilija Aaro Hellaakosken kuuluisa Salpausselän profiili on Kyläniemestä. Hyvin säilynyt kappale Salpausselkä I: stä; pinnaltaan suurien rapakivilohkareiden peitossa. Muodostum a edustaa hyvin kehittynyttä mannerjäätikön reunalle muodostunutta Salpausselkää. Hä,neenkangas-Näsijärvi-Jyväskyl/J -reunamuodostwnavyöhyke a Hä111ee11kangas ja Vatulanharju b Muura111en harju 11. 10 ,m2 • 11 50 km2 51 100 km2 • ,m2 20 . Torronsuo 3. Alue on Salpausselkä l:n edus tavimpia geologisia kohteita. Sen täydellinen suojaaminen soranotolta on välttämätön. Muut alueet ovat etupäässä geologisin perustein valittuja. hoitometsäksi . Topogra(ialtaan vaihtelevaa suppa-aluetta, Jonka lammet sijaitsevat supissa. Numerot ja kirjaimet viittaavat ylläolevaan luetteloon. Ne jakautuvat kolmeen pää kohteeseen: Etelä-Suomen reunamuodostumavyöhyke, Hämeenkankaan-Näsijärven-fyväskylän reunamuoclostumavyöhyke ja Lätäsenon laakso. Kuvaus: PohjoisSuomen soiden säilytyssuunnitelma. Etelä-Suomen reunamuodostuma274 Kuva 1. Salpausselkä II :een kuuluva jyrkkär_inteinen muodostuma, jonka tasante1den pintaa rikkovat varsinkin proksi maalipuolella lukuisat kuolleen jään kuopat. ". Etelä-Suomen reunamuodostumavyöhykkeestä on valittu seuraavat alueet: Solttilannummi, Hyvinkää, 1,7 km'. Hikiä, Hausjärvi, 9 km'. Saaristomeren kansallispuisto 2. Martimoaapa-Lumiaapa 7. Pohioismainen biotoopp1en suojeluohjelma Suomen osalta. joka on syntynyt 12 000 v sittrn ltil ti an jääjärvivaiheessa. ~yläniemi, Taipalsaari, 12-15 km·. Lätäseno fluviaalisesta toiminnasta. Osassa aluetta lakitasanne on pinnaltaan tiukaksi iskostuneen moreenilaatan peittämä. Suomen Luonto 4/ 1969. Tapelsåsen ja Sattala malm, T enhol a, 5 km'. Ehdotetaan suojattaviksi soranotolta. Ollut pitkään geologisen tutkimuksen kohteena. " 27 . Hiekkaa on otettu kotitarvekäyttöön vain muutamasta Kuva 2. O sa supista on soistunut ja niiden pohjasedimenteillä ja turvekerrostumilla on huomattava tieteellinen merkitys
Kansallisella tasolla Suomi pyrkii parhaillaan täyttämään nämä suositukset kehittämällä kansallispuistoverkkoaan sekä yrittämällä suojella maan tärkeimpiä suoalueita. Ehdotetaan suojattavaksi soranotolta. Sopimusta ratifioitaessa Suomi tulee esittämään luettelon alueista, joiden suojelemisesta se si275. Pitkittäisharjujen liittymäkohdissa on syviä ja jyrkkärinteisiä suppia. Ehdotetaan soranottokieltoa sekä osalle aluetta rakentamisja hakkuukieltoa. /-lyrtiälänkangas, Asikkala, Heinola mlk, 12 km' . Geologisista kohteista mainittakoon mm. Biotooppityöryhmän toiminta ja julkaistu väliraportti on syytä nähdä myös YK:n ja Euroopan Neuvoston esittämien suositusten valossa. Nämä alueet muodostavat kuitenkin huomattavan biologisen tuotannon omaavan luonnonvaran, jonka suojelutarve on moni sta syistä käynyt ilmeiseksi. Väliraporttia on kansallisten elinten ja yhteysmiesten toimesta jaettu ao. Itäreuna on tyypillistä jäänkontaktirinnettä. Suojelutoimenpiteet edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä nimenomaan sen vuoksi, että vesiperäisten maiden tuotannon arvokkaimpiin kuuluvan osan muodostaa hyvinkin suuriin tiheyksiin nouseva linnusto. Deltan pintaosa on muodostunut Baltian jääjärvivaiheen II I aikana osittain sen tasoon, alapuolelle ja yläpuolelle. Luutasuonharju, Loppi, 26 km'. Tämä kansallisella tasolla tehtävä työ on saatu koordinoidusti mukaan väliraporttiin. Alueella on verrattain vähän asutusta ja vain muutamia pieniä sorakuoppia. Luoteeseen suuntautuva alue on kerrostunut välittömästi Baltian JaaJarven purkauksen jälkeen 30 m alemmalle tasolle. Mahdollisesti molempien , mutta ainakin Salpausselkä II:n aikainen laaja reunamuodostuma , joka on osaksi syntynyt Ilomantsin alueella olleeseen verrattain suureen jääjärveen. viranomaisille, Suomessa se on lähetetty PN : n Suomen valtuuskunnalle, Kontaktorganin jäsenille, valtion ao. Tämän. Muodostuman liepeillä on vaihtelevankokoisia rantavalleja. jonka menestymisen turvaa miseksi tarvitaan toimenpiteitä sekä lintujen pesirnäseuduilla, muuttoreittien levähdyspaikoilla että talvehtimisalueilla. Se on pääosaksi subarktista puurajan yläpuolella olevaa vaaraja tunturimaastoa sekä itäosiltaan tasaisempaa ja laajalti soistunutta seutua. Suppien ohella muodostumalle ovat geologisesti merkittäviä deltan laajuus ja sen lakitasanteelle muodostuneet lukuisat sulamisvesi uomat , jotka osoittavat laen olleen syntyaikanaan Baltian jääjärven vedenpinnan tason tuntumassa. Harjualueeseen liittyy tunnettu Luutasuon suoyhdistymä, josta osa on rauhoitettu aarnialueeksi soidensuojeluohjelman yhteydessä. Kun myöskin geo-Joginen tutkimuslaitos on myötävaikuttanut työryhmän toimintaan ja esittänyt raporttiin mukaan maan parhaiten kehittyneitä harjumuodostumia, voidaan raporttia pitää hyvin edustavana Suomen osalta. Moninaiskäytössä oleva alue; ehdotetaan suojeltavaksi soranotolta ja avohakkuilta. Kansainvälisesti arvokkaiden lintuvesien luetteloimiseksi ja suojelemiseksi aikanaan laaditun kansainvälisen ohjelman, Project Mar'in , _jatkotoimenpiteet ovat johtaneet kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseen lintuvesien suojelemiseksi (Convention on wetlands). seuraavat: suuria harjujaksoja, harjudeltoja, joista eräät ovat hyvin laajoja dyynikenttineen ja deflaatiokuoppineen, lukuisia yksittäisiä glasifluviaalisia deltoja eroosiokurujen suilla, laajoja kumpumoreenialueita, Lapin edustavimpia palsasoita, erilaisia kuviomaita ja muita routailmiöitä, suuria lähteitä harjujen liepeillä ja deltojen distaaliosissa. Sen kaakkoispää, Väärävastanmäki , on Baltian jääjärven tasolle syntynyt delta. Maaja metsätalousministeriö toivoo , että raporttia käsiteltäisiin myönteisessä hengessä Pohjoismaiden Neuvostossa. keskusja piirihallintoon sekä suunnitteluelimille. Hämeenkankaan-Näsijärven-Jyväskylän' reunamuodostumavyöhykkeestä on valittu kaksi kohdetta: f-läm eenkangas-Vatulanharju, Jämijärvi, 11 km'. Liittyessaan tähän sopimukseen Suomi sitoutuu aluksi vastaamaan yhdentoista lintuvesialueen suojelemisesta. Ehdotetaan soranottoja rakennuskieltoa. Salpausselkä 111 :een kuuluva muodostuma on geologisessa mielessä ainutlaatuinen. samoin kuin wetland-työryhmän läheisempi liittyminen Nordiska ämbetsmannakoniiteaan on kuitenkin todennäköistä . Selänpään delta, Valkeala, 12 km'. WETLAND -ryhmän työ liittyy kiinteästi siihen laajaan, jo vuosia jatkuneeseen kansainväliseen yhteistyöhön lintuvesien suojelun alalla, minkä tuloksina ovat syntyneet Project Mar ja kansainvälinen lintuvesisopimus. Biotooppiryhmän työtä on määrä jatkaa Pohjolan luonnonmaantieteellisen aluejaon pohjalta sekä esittää yhteispohjoismaisia suosituksia tieteellisen tutkimuksen tarvitsemien ref erenssialueiden, uhanalaisten eläinja kasvilajien sekä ekosysteemien suojelusta. Lätäsenon laakso ympäristöineen Enontekiön kunnassa on pinta-alaltaan l 100 km'. Yleistä kiinnostusta on myös saksalaisten toi sen maailmansodan aikana rakentamalla puolustuslinjalla. Alueen monipuoli silla maaperägeologisilla kohteilla on kansallista ja osin kansainvälistäkin merkitystä. Muodostuman molemmilla sivuilla on ainakin kahden meritai järvivaiheen aikaisia muinaisrantoja. Suomi allekirjoitti toisena valtiona tämän sopimuksen keväällä 1973, mikä osaltaan kuvastaa ma~mme aktiviteettia. Tämä on Hämeenkankaan komeinta osaa, jonka ydin on selännemäinen Soininharju-Niiniharju . Ehdotetaan soranottokieltoa sekä osittain rakentamisen ja hakkuun säännöstel yä. Paikallisten elinkeinojen harjoittamiselle ei ehdoteta rajoituksia. Harjualue on Etelä-Suomen edustavimpia geologisia kohteita , johon kuuluu kapeita harjuselkiä, laajoja hiekkatasanteita, harjukumpuja, harjukuoppia ja pohjavesijärviä. Ehdotetaan soranottoja lomarakennuskieltoa. Ehdotetaan soranottokieltoa. Raportti tullee käsiteltäväksi Pohjoismaiden Neuvoston syysistunnossa 1974. Lintumies 3-4/1973). Sen pinnalla on paikoitellen uomia , dyyniytynyttä ainesta ja proksimaaliosassa moreenia . Selkäkangas, Ilomantsi, 65 km'. Biotooppiryhmän seuraava kokous pidetään maaliskuussa 1974 Suomessa. Myös muita Itämeren vaiheiden merkkejä on näkyvi ssä. esim . Ehdotetaan soranottokieltoa. Alueella sijaitsee matkailukohteena tunnettu Marsalkka Mannerheimin metsästysmaja. Lätäsenon laakso on maisemallisesti merkittävä ja samalla tärkeä urheilukalastuskohde. Suomella on tässä toiminnassa ollut merkittävä osuus (toiminnasta tarkemmin ks. Salpausselkä 11:een kuuluvalle muodostumalle ovat luonteenomaisia jäätikön sulamisvesien uurtamat uomat, joista suurimmat ilmenevät jo peruskartan korkeuskäyrissä. Lisäksi tavataan kuolleen jään kuoppia: Isovati, Niiniharjunvati ja Koivi stonvati . Harju on sijaintinsakin puolesta maisemallisesti merkittävä. Matalia vesija vesiiättöalueita, märkiä soita ja meren ulkosaaristoa pidetään usein vähäarvoisina joutomaina , ja tällöin ne tulevat helposti vä häisestäkin syystä tuhotuiksi. Osa alueesta sisältyy valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan: PohjoisSuomen soiden säilytyssuunnitelma, Suomen Luonto 4/ 1969. Lounaisrinteellä on jääkauden jälkeen pohjavesivirtauksen synnyttämä hyvin kehittynyt raviini. Myöhemmin se lienee kehittynyt sandurina. Salpausselkä ll:n muodostuma, jolle ovat luonteenomaisia jopa 40-50 m syvät supat. paikasta. Kyläniemi on Suur-Saimaan laajojen selkien ympäröimänä maisemallisesti erikoisasemassa. Rinteen juurella sekä Hämeenkankaan pohjoisreunalla on kauniita lähteitä. Toinen tästä reunamuodostumavyöhykkeestä valittu kohde on Muuramen harju Jyväskylässä, pintaala 3-4 km'. Suomen maaja metsätalousministeriö totesi väliraportista 30.7.1973 antamassaan lausunnossa mm: On olemassa selvää tarvetta suojella koordinoidusti Pohjolan arvokkaimpia luonnonalueita
SÄLEVÄNJÄRVEN SÄÄNNöSTELY H AN KE VES ILAIN VASTA IN EN Pohjois-Savossa, Varpaisjärven ja Sonkajärven kuntien alueella sijaitseva Sälevänjärvi on vaarassa tuhoutua voimayhtiön suunnitteleman säännöstelyhankkeen takia. Toisen palkinnon sai Hannu H autala kuvallaan " Viirupöllö" ja kolmannen palOletko uudistanut Suomen Luonnon tilauksen. Pi eksä mäen seudun luonnonystävät r.y: n aloitteesta Pohjois-Savon luo nnonsuojelujäi·jestöt ovat lähettäneet Savon Voim a O y: n hallintoneuvostolle kirjelm än , jossa pyydetää n kiinn ittämään huomiota niihin haittatekijöihin , jotka väistämättä seura isivat Sälevän sää nnöstelyä: Säännöstely aiheuttaa vakav ia biologisia ja ekologisia häiriöitä niissä eliöryhmi ssä, jotka eivät pysty mukau tumaa n ihmisen aiheuttamiin äk illisiin ja jyrkkiin muutoksiin . Nyt laadittuien ohielmien kävtännön jatkotyönä pyritään kartoittamaan näiden pohjoismaista tasoa edustavien kohteiden kaikki luonnonpiirteet, nykytil a ja käyttö sekä selvittämään yksityiskohtaisesti alueiden suojelumahdollisuudet ia mahdollisten suojelutoimenpiteiden seurausvaikutukset. Myös Islanti on osallistunu t tämän ryhmän työskentelyyn. Arvostelulautakunta, jossa Suomen luonnonsuojeluliittoa edusti T euvo Suominen , LuontoLiittoa Arno Rautavaara ja Lehtikuvaajia Helge Heinonen, piti parhaana Pentti Valmusen kuvaa " H yljerysä", joka on julkaistu tämän numeron keskiaukeamalla. Suomesta valitut alueet (taulukko 1 ja kuva 2) muodostuva t alustavan lintu vesisopimusalueiden luettelon (CW-list) lisäksi tarkistetusta ja arvokka impien lintusoiden osalta täydennetystä Suomen Mar-ohjelmasta. Neli värisen julisteen mitat ovat 50 X 80 cm ja sen hinta on 4 mk . T ämä koskee eri koisesti järven kalastoa, joka tul ee huomattavasti kärsi mään sekä ltäkosken tuhoutumi sen että Säleväniärvessä olevien kutupaikkojen me1iettämisen takia. toutuu erityisesti huolehtimaan. Palkin not olivat 500 mk , 300 mk ja 200 mk. LUONNONSUOJELUJÄRJ ESTÖ JEN VALOKUVAKILPAILUUN lähetettiin määräaikaan mennessä yli 3 300 valokuvaa. Vesija rantalinnuston .lisäk si monet alueet ovat arvokkaita myös kasvilli suudeltaan tai mai semallisesti. Säännös.telyhankkeen tuottama hyöty on lu vanhakijan suorittamien laskelmien mukaan 30.853 markkaa vuodessa. Jos tällä hetkellä rauhoituksessa oleva Itäkosk i padotaan, kalastu sku nn at tuleva t vuosittain menettämää n ainakin 15.000 markkaa myymättä jäänein ä urhei luka lastuslupina . Palkittujen lisäksi luonnonsuojelujärjestöjen käyttöön lunastettiin lähes kolmesataa kuvaa ja liiton toimistoon "jäädytettiin" lähes parisataa kuvaa odottamaa n mahdolli sia lunastusvaroja . W etlandraportin pääosan muodostaa pohjoismaiselta kannalta tärkeiden lintuvesialueiden luettelo, jonka pyrkimyksenä on koordinoida lintuvesisopimukseen liittyvää jatkotoimintaa sekä edistää ja tarkentaa suoielupyrki myksiä siten , että Luoteis-Euroopan muuttoreittien piirissä elävälle vesiia rantalinnustolle saa tai siin sä il ymää n monipuolinen ja toimiva eri vuodenaikoin a tarvittavien elinympäristöjen järjestelmä. Tähän tulokseen pääseminen edellyttää veden vapaan virtaamisen muuttamisia Jtäkoskeen rakennettavan padon avulla valvotuksi tapahtumaksi ja Sälevänjärven pinnan säännöstelemistä siten, e/ti:i vedenpinnan korkeuserojen vaihtelu tulee olemaan 2,80 metriä. Säännöstely tulee aiheuttamaan va hinkoa myös Sälevänjärven yläpuolell a olevissa vesialueissa järveen laskevassa koskireitissä tapahtu vi na muutoksina. Katso myös viereisen sivun ilmoi• tusta lilauskam panjasta . Toimi sen mukaan! ki nnon Jukka Vai nio autonromukuvallaan . Tähän luetteloon on ehdotettu aluksi otettavaksi yksitoista lintuvesialuetta; luetteloa on tarkoitus täydentää myöhemmin. UUSI JULISTE Taideteollisen korkeakoulun näyttelyn " Vielä niitä honkia humisee" esittelyjulistetta voi tilata Suomen luonnonsuojeluliitosta. Useimmat alueista kuuluvat muista syistä myös johonkin muuhun kansa in väl iseen ja kansalliseen suojeluohjelma an, ja suuri osa on jo tavalla tai toi sella suojelun piirissä. Kädessäsi on vuosikerran 1973 viimeinen numero (myöhässä, valitettavasti). D 276 Uutisia • Ja tiedotuksia VIELÄ NIITÄ HDNKIA HUtH.SEf. ltäkosken ja Sälevänjärven vi rkistyskäyttö tulee säännöstelyn taki a hu ononemaan.. Pohjoismainen wetland-työryhmä on kokoontunut Tukholmassa toukokuu ssa 1972, H elsingissä joulukuussa 1972 sekä Kööpenhamin assa helmikuussa ja kesäkuu ssa 1973. Antti Haapanen ja tarkastaja H annu Ormio. Luettelossa (taulukko 1) on vali ttu varsin erikokoisia ja eriluonteisia alueita toisaalta luonnonedellvtysten eril aisuudesta johtuen (Etelä-Suomen rehevät lintuiärvet ovat useimmiten kooltaan h yvin pieni ä, kun taas suoerämaalinnuston säilvttäminen edellyttää laaioja yhtenäisiä alueita), toisaalta siksi, että on haluttu korostaa eräitä nimenomaan Suomell e luonteenomaisia vesilinnuston elinympäri stötyyppejä. Li säksi aluevterkko on pyritty saamaa n mahdolli simm an monipuoli seksi. Suomen alueet ovat pääasiassa lisää ntvmi salueita . Se tullee asianmukaisen lausuntokierroksen jälkeen syksyllä 1974 Pohjoismaiden Neuvoston käsiteltäväksi kuten • biotooppiryhmänkin raportti. Tiedoksi anteliai lle lahjoittaj ille: 50 mk :lla voidaan arkistoon nyt lunastaa yksi korkealuokkainen valokuva. El let ole vielä uudistanut tilausta, tee se edellisen numeron välissä postitetulla kortilla, johon nimesi on valmiiksi leima ttu . prof. Suomesta ryhtymään ovat kuluneet vt. mutta useimmilla kohteill a on mvös huomattava merli tys muuton aika isina levähdyspaikkoina . W etland-työryhmän raportti on parhaillaan painovai heessa. Ohjelmiin sisältyvät alueet tuli si sisällyttää valmisteilla oleviin vaiheja seutukaavoihin karisainvälisesti arvokkaina suojelukohteina. Luonnonsuojeluj ärjestöt ova t kiinnittäneet huom iota maanomistajille määrättyjen korvausten pienuuteen , jotka eivät ole reaalisessa suhteessa menetyksiin , mutta jotka sensijaan hyötyva hin kosuhteen verta ilu ssa antavat perusteetontakin etua sää nnöstelyn hyväksi
1.10. Puutavarayhtiön kutsumana oli retkeilyllä mukana suometsätieteen asiantuntijana prof. This solution woulc!, however. 498 159/ Henttonen. Etelä-Savon seutukaavaliitto ilmoitti yhdistykselle, että seutukaavali itto on pyytänyt Enso-Gutzeit Oy:tä luopumaan Ringinsuon ojittamisesta. Tied ustel ut ja kaavaketilaukset Suomen luonnonsuojeluliitosta, Fredriki nkatu 77 A 11 , 00100 Helsinki 10 tai pu h. Pääpalkintona on noin 3 000 markan arvoinen kahden viikon matka Kenian luonn onsuojelualuei lle (lähtö 26.3.1974 ; ks. The National Board of W aters has thus great responsibility for maintaining the quality of the environment. Nikkarilan metsäopisto pyysi ammattikasvatushalli tukselta toimenpiteitä, jotta Ringinsuo säil ytettäisiin opetus kohteena metsäteknikkokoulutuksen tarpeisiin. Enso-Gutzeit Oy ilmoitti maaja metsätalousministeriöön, että yhtiö luopuu oji tushankkeesta toistaiseksi ja on valmis mini steriön kanssa jatkoneuvotteluihin. lt has been suggested thai the National Boarc! of Waters woulcl be given wicler responsibility for maintaining the environmental quality and be made a central organisation for conservation. Ojitussuunnitelman olemassaolo oli jo yllätys, sillä kyseinen n. The negative effects are ignorecl in the calculations, but the gains are greatly exaggerated. Jokaisesta viidestä uudesta Suomen Lu onnon tilauksesta niiden hankkija saa yhden arvan , jolla hän osallistuu matkan ja useid en kirjapalkintojen arvontaan (mm. The plans for the Pyhäjoki water system by Kalevi J. Th e inportant c!ecisions are made by engineers without proper knowlec/ge in ecology. Pieksämäen seudun luonnonystävät r.y.:n hallitus Suomen Luonnon tilauksilla Afrikkaan Suomen luonnonsuojelu liitto järjestää Suomen Luonnon tilaustenhankintaki lpailun 1.1.28.2.1974. Maaia vesirakennushallitus on Itä-Suo!nen vesioikeudelle antamassaan lausunnossa todennut , ettei Sälevänjärven säännöstelyä voida pitää yleisen edun mukaisena. Oppaana suomenkie linen asiantuntija. takasivua). Pieksämäen seudun luonnonystävät r.y.:n hallitus RINGINSUON OJITUSUHKA VÄISTYI VI IME HETKELLÄ Pieksämäen seudun luonnonystävät r.y. Klapuri and Tapani Vänttinen Pages 227-2_30. Seuraavassa eräitä asian käsittelyvaiheita lyhyesti: 8.8. This has resulted in smaller and greater local catastrophies for the ecosystems, inc!uc!ing massive fish kills, deterioration of water quality and landscape, c!ifficulties for the local ways of life, ele. During the recent years it has shown increasing interest in control/ing the pollution of lakes by sewage and industrial wastes. 13.8. Se sisältyy Etelä-Savon seutukaavaliiton valmisteilla olevan runkokaavan luonnonsuojelusuunnitelmaan. maaja metsätalousministeriö esitti metsähallituksen kiinteistötoimistolle, että se ryhtyisi toimenpiteisiin Ringinsuon ostamiseksi valtion omistukseen. inc!uc!e serious risks. 22.8. yhdi stys lähetti tiedoksisaamansa maaja metsätalousmini steriön kirjeet 13/ 8 sekä Helsingin yliop iston kasvimuseon laatiman luettelon uhanalaisista kasvilajeista Etelä-Savon seutukaava liittoon korostaen jälleen Ringinsuon suojelun kiireellisyyttä. 200 ha:n suuruinen suo on valtakunnallinen suojelukohde. Lisäksi Ringinsuo rajoittuu luoteisosastaan metsähallituksen v. The shortage of people with training in biological sciences has provec! to be fatal for the environment. Kävi myös selville, että maanomistajan, EnsoGutzeit Oy:n, tarkoituksena oli toteuttaa hanke vielä kuluvan syksyn aikana. 13.8. Saatuaan tiedon ojitushankkeesta Pieksämäen seudun luonnonystävät r.y. 3 kpl Urpo Häyrisen " Suo " -kirjoja). lt is totally unthinkable thai the same authority that is responsible for controlling the misuse of aquatic ecosystems shoulcl be a!lowecl to create comparable problems elsewhere. Leo Heikurainen . 1.10. yhdi stys pyysi Etelä-Savon seutukaavaliiton kannanottoa Ringi nsuon suojelun tarpeellisuudesta ja kiireellisyydestä. otti neuvotteluyhteyden puutavarayhtiön toimihenkilöihin. The experts, mainly engineers of the ~ational Board of W aters and a f irm of consulting engineers, pian to "clevelop" this area with 38 000 inhabitants. 4.10. This artic!e describes ane typr.cal problem caused by the situation clescribed in the editorial. Tähän käsitykseen tiettävästi yhtyy myös Kuopion vesipiiri. maaja metsätalousministeriö pyysi Enso-Gutzeit Oy:tä luopumaan oji tushankkeesta. Suomen Luonto (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Protection (Suomen luonnonsuojeluliitto) Adc!ress: Fredrikinkatu 77 A 11 00100 Helsinki 10, Finland Editor: Teuvo Suominen Summaries of the main articles • lll this issue Tlze environment ane! !he National Board of Waters Ec!itorial Pages 225-226 The conservation of aquatic systems is ane of the main objectives of Finnish conservation. 24.10. Kun ojitushankkeesta ei tunnuttu luovuttavan, kääntyi yhdistys Enso-Gutzeit Oy:n hallintoneuvoston puoleen. yhdi stys pyysi Enso-Gutzeit Oy: n hallintoneuvostoa, että se keskeyttäisi ojitushankkeen toteuttamisen ja rauhoittaisi suon luonnonsuojelulain nojalla. Nyt Pieksämäen seudun luonnonystävät r.y.:n mielestii Ringinsuo Sisä-Suomen keic!asalueella sijaitsevana ainutlaatuisena aapasuona saadaan luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetuksi, koska Ringinsuon rauhoittamisen tarpeellisuus on kaikilla tahoilla tunnustettu. Enso-Gutzeit O y:n ja yhd istyksen edustajat keskustelivat pa ikan päällä käyden Ringinsuon suojelun tarpeellisuudesta ja toisaalta Enso-Gutzeit Oy :n harjoittamasta metsänkasvatuksesta ja metsäojittamisesta. One of the main activities of th is Boarcl has been the construction of c!ams, artificial lakes, etc, or drainage of peatlands in order to promote economic growth . OSANOTTO-OHJEET: pyydä tilaustenhankintakaavakkeet ja -ohj eet Suomen luonnonsuojelu! iitosta palauta täytetyt kaavakkeet li ittoon helmikuun loppuun mennessä tilitä keräämäsi tilausrahat liiton posti si irtoti lille helmikuun loppuun mennessä (ki rjeenvaihtokului na vo it vähentää 2 mk jokaista täytettyä kaavaketta kohden) arvonta suoritetaan viimeistään 4.3.1973 ja tulos ilmoitetaan välittömästi ma-tkan voittajal le. 8.8. Osa säännöstelyn aiheuttamista vahingoista ei ole rahassa arvioitavissa, mutta jo edellämainittujenkin haittojen valossa luonnonsuojeluj ärjestöt katsovat, että Itä-Suomen vesioikeuden myöntämä Sälevänjärven säänönstelylupa on vesi lain vastainen. sai kuluneen kesän elokuussa luonnonsuojelututkijaltaan tietää, että Pieksämäen maalaiskunnassa siiaitsevalle Ringinsuolle oli maanomistajan laatima ojitussuunnitelma kepitelly maastoon. Jt woulcl inc!ucle exten277. 1968 perustamaan Kirkkokankaan suoaarnialueeseen
Hayne, Friencls of Earth, IUCN, and others. The seals of the Baltic Sea by Esa Niemelä Pages 249253 Two species of seals occur along the Finnish shores of the Baltic: the grey seal (Halichoerus grypus) and the ringec/ seal (Phoca hispida). Many of lhe va/uable fish are now seriously threatened by various projects. They purchase /arge pieces of land and se/1 it in small lots to the buyers, with considerab/e profits for themselves. Jt woulcl be easy to cut down the energy consumption slightly ancl to save thc rapids. Many_ o/ the most valuable fish, especwlly the sa/monic/s, are extrem ely vulnerab/e to changes. The other Baltic countries have expressed their wish that uniform stanclarcls for the protection of seals are urgently needec/. Their breec/ing areas have been clestroyec/ by clams ancl hydroelectric power plants, ancl they cannot live in pollutecl waters. This has resulted in slight s11 perficial remodeling to convert tliem to boats. Th e intense use o/ lakes ane/ rivers, promotec/ by rapicl pollution , have caused clramatic changes in the natural fish fauna. Other economical/y ane/ genetically valuable species inclucle crayfish ane/ /ampreys.. Pari o/ this program in Finland is related with the economically important fish species. The author suggests thai the shores are to be clivicled into Jour eli/ ferent zones: 1. Due to the bounties the annual kills are we/1 known, Now they can clefinitely be relatecl with a serious c/ecline of the stocks. The article is based on articles published by L.H. their number in the Ba/tic is estimatec/ 10 000-50 000 specimens. Many loca/ races have already been lost fore ver, ancl others are on the verge of extinction. The zone reservecl for intensive recreational use One purely practical level this system could be easily attained but the necessary background must first be createcl by new legislation. The zone with high cottage density 4. They elo not meet the existing standarcls for builcling '1ouses. This would, however, result in serious · deterioration of the landscape ancl fishing potential. Traclitiona/ly they have been considerecl a vermin for /ishing as they eat large guantities of salmonicls ancl other fish , ane/ they frequently break the nets. It is urgently needed to save the genetic materia/ of each species ancl ecotype. The zone with low cottage density 3. Ali seals are now totally protected in S weden durin g the first six months o/ the year. The owners can escape the costs of lancl property, but they cause noise, pol/ution, and clisturbance for the loca/ inlwbitants ane/ perman~nt sum111er v1s1tors. Especially the numbers of the grey sea/ are very lo w, ane/ the species is now seriously endangered in the Baltic. sive drainage, water contra!, profound changes in the river systems, several minute hydroelectric plants, creation of artifical lakes, ele. A list of co111mercial products clerived from whale materia/ is given in order to guide the Finnish consumers to avoicl such products. The present legislation is inef/ective in preventing this. The situation is similar with most other species ane/ races of salmonicls. The ringec/ seals are cloing much better; accorcling to Scheffer, 1958. There are no requirements for slow vessels in Finland, ancl in the present situation the floating cottages are total/y legal although they are c/eadly clangerous in bac/ weather, susceptible to fires, ele. Since 1909 the State has been paying bounties for both species. /n spite of /he extreme/y /ow numbers as many as 330 or more grey seals have been killec/ in 1973 on the Finnish shores; out of these 270 were young ones which arrivecl on floating ice from more remote regions to the Finnish east. Th e annual catch on Finnish shores is 1 000-2 000. Ali this is shown to be "profitable", provided that certain drastic changes would simultaneously appear in the structure of the local agriculture. The tragec/y of the whales by Kaija Hiekkamäki Pages 243-248 This is a story of the present status of the whales of the world, with background information on their former stocks ane/ the reasons for the serious c/ecline. Total planning is urgently needed for the /ak e shores by Juha Tiainen Pages 234-235 Th e builcling of summer cottages is rapiclly expancling in the southern hai/ o/ Finland. Th e zone without cottages 2. Th e unplanned construction of roacls, cottages and other buildings are becoming an even more serious pesi for the Finnish lakes than the pollution. Cottages /or each piece of shore/ancl ... Th ey either stay most of the summer in ane place or move slowly from ane place to another. lt has been, however, ignored that the fishery would suffer enormous losses, the landscape would be deteriorated and there is no reasonable way to change the present type of agricu/ture. The floatin g summer cottages by Ilkka T eräs Pages 240-242 During the past fe w years a new phenomenon has appeared on many Finnish /akes: floating summer cottages equipped with a sma/1 engine. Th e energy crisis ancl Finlancl's lasi waterfa/ls by Reino Rinne Pages 231-233 The lasi twenty years have witnessecl a bitter fight between the conservationists ancl the energy produc~rs. These cottages are made o/ t he most temporary materia!: thin wood, plastic ancl some concrete. This can be clone by preserving a small number in the fish farming centers. Finland is still paying bounties. Matth ews, R. Conserving the genetic materia/ of our fish by Kai Westman Pages 254-259 During the Stockholm Conference in 1972 a recommenc/ation was made to ali governments to take immediate steps in order to preserve the valuable genetic materia/ o/ the organisms. Brokers have discovered this clesire and they are promoting it by active advertisement. So far the lasi remaining rap1cls of consiclerable size, Jyrävä, Krntaköngäs ancl Ruunaankosket, have remainecl untouchecl. /n many cases their offspring can be grown in the farms to a certain age ancl then released to the original rivers in order to maintain an economically important stock. Altogether, the pian is totally unrea/istic and of no rea/ value f or the local economy. /n this situation it is only natural thai each inclividual lot is very small ane/ the cottages are built side by side. by Jouko Mättö Pages 236-239 The high standard o/ living has resultecl in the desire to obtain one's own piece of /ancl, with a summer cottage, for many families living in the cities. The local races of most of the important sa/mon rivers have been totally lost; others have been savecl in fish farming centers. More ancl more /amilies are willing to builcl their own cottage for holidays, and a lake ,'1ore is a favorite p/ace for this. Some nonns have been suggested 278 to contra/ the density of cottages. However, the present energy crisis may prove /atal for them, although their total energy is not much greater than the r1verage increase of energy consumption in six months. The most wiclely used is ane based on the area of water sur/ace; ane or· two acres per cottage has bee11 sometimes recommenc/ed. The present number of the Baltic grey seals is not known. Salmon has traditionally been a very important fish for the inhabitants of shores and riversicles; it has been recently estimatecl that the present production of young salmons ready to migrate to the sea is now only ane fourth o/ the natural state
........ Kemijoki, ivas c/osed with a c/am. ja Tapa111 Vänttinen: Pyhäjoen vesistön yleissuunnittelu ja Vesihallituksen yleispäte2/ 76 2/78 1/ 12 vyys .................... Sisällysluettelo Suomen Luonto -1973 32. 4-5/188 Taimisto, Heikki: Merenkurkkua ei saa katkaista 1/ 18 Teräs. 6/236 Niemelä, Esa: Merialueittemme hylkeet . 6/ 227 Koivisto, Seppo: Kanahaukan rautakausi jatkuu Pohjanmaalla 2/ 66 Koivusaari, Juhani, Ismo Nuuja, Risto Palokangas, Esko Joutsamo, Kaius Hedenström, Torsten Stjernberg ja Henrik Wallgren: Suomen merikotkat v. A slightly better situation in the case af the river Oulujoki is mentioned. Häyrinen, Urpo: Vanhojen metsien asema ja merkitys: Luonnonsuojelualueiden metsät 4-5/ 181 3/ 114 6/ 260 1/ 22 3/121 5/ 1 6/ 243 2/ 82 Häyrinen , Urpo: Turismin siunaus 4-5/ 198 Metsäkeittää sellulooJoutsamo, Esko: teollisuus haluaa kansallispuistot saksi 4-5/163 Kaikusalo, Asko: Lisätietoja liito-oravasta Kaikusa/o, Asko: Vielä 1/ 23 liitää liito-orava 4-5/ 178 Kaikusalo, Asko: Pakettipelto on myyräparatiisi 4-5/ 184 Kalliola, R eino: Vanhojen metsien asema ja merkitys: Kansallispuistojen metsät Karimaa, Heikki: Vanhojen metsien asema ja merkitys: Valtionmaiden vanhat talousmetsät .. 4-5/ 202 Paavolainen, Eero-Pekka: Yellowstone National Park sata vuotta 2/70 Pimlott, Douglas H.: Maailman sudet 4-5/167 Pulliainen, Erkki: Pohjoismaiden sudet 4-5/172 Rinne, Reino: Viimeiset kosket on jätettävä rauhaan ..................... . 1973 4-5/174 Luonto-Liitto: Kolmikymmenvuotias Luonto-Liitto 1 / 16 Mikola, Peitsa: Mui stelmia luonnonja kansallispuistojen perustamisvaiheista 1 /8 Mättö, Jouko: Joka niemeen, notkohon , saaretmaan . They were great/y appreciated by bird-1vatchers ane/ others. Even in this case the original race was /ost, but young salmons af a different race are farmed ane/ released ta the sea. 1/ 1 Yya-sopimus, metsäpeura, Suomenlahti (Heimo Relwnen) 2/ 49 Pääministeri Maailman ympäristöpäivänä 5.6.1973 /Kalevi Sorsa) 3/ 113 Kansalli spuistojen vastustajat astuvat esiin 4-5/ 161 Ympäristöystävällinen vesihallitus 6/ 225 ARTIKK ELE ITA Aro, Markku: Suomen muuttohaukat v. .... .. . . The bays wou/cl be idea! for this, with little or no harm ta the bircls ancl other wildlife. Nol even now, in 1973, have the losses caused by this ta the /ocal fishermen have been compensated. 6/ 249 Oinonen, Rolf: Ympäristönsuojelun opetuksen anarkia . Many af the bays have, however, been tota//y spoi/ed because they have been fillecl with wastes. ... Although the economic importance has been we/1 known at the time af construction af a hyclroelectric pian/ or other insta//ations depriving the fish from their breec/ing grounds, this has usua//y not been taken into accounl at the time af construction. Apparently this wi/1 finally resu/t in a reasonab/e treatment af the problem, including monetary compensations ane/ sufficient amounts af young fish farmed in the fish farming centers. Kitti, Jouni ja Marianne: Kokemuksia luonnonsuojelusta ja matkailusta Kanadassa /(/apuri, Kalevi f. vuosikerta Julkaisija Suomen luonnonsuqjeluliitto PÄÄKIRJOITUKSIA Saamattomat suomalaiset (An na-Riitta Wallin) ..... Eronen, Jarmo: Maailmanpankin MERA-laina ja Suomen suot Gyllenberg, Göran: Tietokonemallit ekologian tutkimuksen perustana Haapanen, Antti: Luonnonja ympäristönsuojelijoiden ammattikoulutus Hiekkamäki, Kaija: Valaiden tragedia .. As a city with more Ihan hai/ a million inhabitants, Helsinki produces enormous amounts af solid wastes. ... ...... . 6/231 Saurola, Pertti: Suomen kalasääsket v. Practically ali is dumpecl on seJ1era/ clump-hil/s, many af which 1m' f ormer bircl paraclises. For instance, in 1949 ane af the most i111portc1111 sa/mon riJ1ers. Discussions af sufficient compen• sations are getting more ane/ more active. ... likka: Lietveden 279. . . 1972 2/ 50 Blomberg, Lasse: Naturoch miljövård 2/ 68 Brancler, T: Uudistunut f'orssan luonnonhistoriallinen museo Cajander, Risto ja Tarja Palo: MERA-laina metsiemme kohtalo puunjalostusteollisuuden käsiin Dahlström, Harri: Vaelluskalojemme kohtalo ... .. 1972 2/ 60 Sulkava, Pertti: Suomen maakotkat v. .. . The fate af our migrating fish by Harri Dahlström Pages 260-265 The reasons for the losses mentioned in tlze previous artic!e are discussec/ 111 a greater detai/. This was not done, ane/ the valuab/e race was /ost. . ....... 1972 . As the city has been rapic//y growing ane/ expc1nding there is an increasing neecl for natural areas for recreation. .. 2/ 64 Suominen, Teuvo: Thaimaan teak, työelefantti ja kansaJJispuisto .... However the po1J1er company is required ta release on/y 100 000 young fish annua//y although the natural production has been estimated ta be al,nost fi ve times higher, 480 000. During the next 6-7 years it wou/d have been possible ta save the local race with proper management. The /ale af the bird sanctuaries af Helsinki city by Seppo Vuo/anto Pages 266-271 Within a short distance from Helsinki city there used ta be a great number af eutrofic bays, with rich vegetation ane/ bircl /ife.
. . Uutisia ja tiedotuksia ..... von Haartman, Lars, Olavi Hilden, Pentti Linkola, Paavo Suomalainen ja 1/ 45 1/ 45 1/ 46 2/ 103 2/ 103 2/ 103 Rauno Tenovuo: Pohjolan linnut värikuvin I-II 2/ 104 Siivonen, Lauri (toim.): Suomen nisäkkäät l ja 2 2/ 105 Monod, Jacques: Sattuma ja välttämättömyys 4-5 / 219 Tar vasjoen kunta: Kunnan ympäristönhoitosuunnitelma .... . Vuo/anto, Seppo: Helsingin merenlahtien käyttö ja 6/ 240 6/ 234 3/124 2/ 1 6/254 täyttö . . Myytti kuoleman suojelusta ... . 1972 2/ 109 Ympäri stönsuojelun hallinto kehittyy 3/ 139 Suomen kansallispuistoverkon kehittäminen 3/140 Budjetti 1974 . 4-5 / 220 11nnan, Kjell: Biodynaaminen viljely 4-5/ 222 Durell. .. Osoitteen löydät edellisen numeron lopusta. 4-5/ 204 Ulkoilulaki on annettu 4-5 / 206 Ympäristönsuojelun hallinto . . Katso sivulta 277. .... Liity oman asuinalueesi paikalliseen luonnonsuojeluyhdistykseen. vaaralliset rumilukset Tiainen, Juha: Rannoille on saatava käyttösuunnitelmat ............... . . .. . . Suojametsät, metsähallitus ja oikeuskansleri Uutisia ja tiedotuksia Ulkomaan uutisia Luonnonsuojelun linja Keskustelua vanhoista metsistä ja luonnonsuojelusta Keskustelua metsähallituksen moninaiskäytön muistiosta Luonnonsuojelun linja Huutoja korvesta Salametsästystä luonnon1/ 26 1/28 1/ 31 1/35 1/38 1/ 40 1/ 41 2/ 84 2/86 2/87 2/9 1 suojelualueella .... 4-5 / 207 Pohjoismainen yhteistoiminta luonnonsuojelukysymyksissä 6/272 U_udista Suomen Luonnon tilaus! Tilauskortti postitettiin edel lisen numeron välissä. . 1972 . Edberg, Rolf: Puiden varjo Eskola, T apani (toim.) Säästäkää Suomenlahti Raja/a, Paavo ja Tapio Raitis (toim .): Suomen Riista 24 ......... Gerald: Nykypäivän Noak 4-5 / 222 VIRALLINEN LUONNONSUOJELU Uusia rauhoituksia v. ... 3/135 EEC uhkaa ympäristönsuojelua . Käytä sitä. . ... . 280. . .. ...... 6/ 266 Vuoristo, Kai-Veikko: Matkailun virrat paisuvat.. Suomen luonnonsuojeluliitto l.1.1973-20.4.1973 Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen toiminta2/ 92 2/ 94 2/97 kertomus v. Osallistu Suomen Luonnon tilaushankintakilpailuun. 3/ 136 Ulkomaan uutisia 3/ 138 Suomen luonnonsuojeluliitto 21.4.-2.10.-73 4-5 / 208 Uutisia ja tiedotuksia 4-5/ 210 Huutoja korvesta 4-5 / 215 Uutisia ja tiedotuksia 6/ 276 KIRJALLISUUTTA Hahl-Majakorpi, T euvo: Pohjois-Norjan kalavesiltä 'Nurminen, Matti ja Saki Paatsama: Suomalainen k:oirakirja Kurten, Björn: Jääkausi ... . .. ... Raadeltavana Kajakulma Seiskarointi uhkaa kansallispuistoja ... .. . . . . 4-5/220 Dubos, Rene: Inhimillinen eläin ..... Pääpalkin 1 tona matka Keniaan. 4-5/ 220 Mi/jö o Framtid -yhdistys: Miljö o Framtid -lehti . . 2/ 99 Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto 2/ 106 Tiedu stelu uhanalaisista kasveista 3/ 128 Lakia rikotaan ja luetaan 3/ 130 Uutisia ja tiedotuksia 3/ 132 Luonnonsuojelun linja .. .... . Uotila, Pertti: Mohammed Reza Shah Wildlife Park Iranin tuleva kansallispuisto Wallin, Anna-Riitta: Viisikymmenvuotias luonnonsuojelulaki ............ . . .... Westman, Kai: Kalojemme perintöaineksen suojelu ... 4-5 / 194 UUTISIA YM. ...... . . .. ... . . . 1972 2/ 108 Yhteenveto valtion luonnon suojelunvalvojan toimintakertomuksesta v. 4-5 / 220 Tanttu, Markku: Työmatkakertomus ..
. 90-46 60 83 Allekirjoittanut ti laa Ympäristö ·ja Terveys -lehden vuodeksi 1974 hintaan 30 mk . 1974 on mk 30,-. Postinuinero ja postitoimipaikka .. . YMPÄRISTO ja TERVEYS-LEHTI ALAN KESKEISIN INFORMAATIOLKBDE NYT ON AIKA varmistaa ympäristönsuojelun ja elintarvikehygienian uusimman tietouden jatkuva saanti vuonna 1974 Tilaushinta v. ...... Lähiosoite .................. ........................ ........... .......... 1974 Tilaajan nimi ..................................................................................................................................................... YMPÄRISTÖ JA TERVEYS YMPÄRISTÖ JA TERVEYS ELINTARVIKEJA YMPÄRISTÖ4 5119 73 HYGIENIAN ERIKOISLEHTI ··················· ········· Leikataan tästä ········································· ······························ ······················· ·········· KUNNALLINEN TERVEYDENHOffOYHDISTYS Pohja,n,tie 3 02100 Tapiola Puh. :, ...................................................................................... ../. Lehti ilmestyy 10 rikassisältöisenä, keski määrin 80-100 sivuisena numerona
Tai,tavastil hän ajaa autonsa akaasi,apensaHtkdjen fä,pi j,a yhfäk:kiä on edessämme siestaansa viettävä l.eijonaperhe ka:meroi:til!emme ikohteena. 1 1 , 1: 1 "\ -,. 90-13331 Kitamapaino, Helsinki 1973 = :::1 ...:1 = i :::1 (l.l. Asumme täysin eurooppalaiista ,tasoa vas:taal\lli:Ssa ensi1mmä,ilsen ,l,uoka,n. Nautiimme ke,n,i,alaisen voMe,i,päpöydän antimista, rnousemme mukavaan Vollkswagen, p·il~kubussi1iIn ja sitten allkaa seJklka,i.lu. Saf,ari·ti•e ,pöllyää aur.ingossa, Nairobin te.räsja ,lasiipa:lats,i,t muuttuvat al1kuasuIkkaiden savimajoi,ksi1, t,ien, varreUa on g,aseil'liija antrl•ooppi.laumoja, pari ~i1rahv.ia ja ylilättäe,n 1kuljettaj,amme ~arkka si'lmä huomaa j~aik,i,n er,i!korsta. Tapaamme martlkallamme hämmästyttävä,n nykyaii1kaisen ja siiisti:n pääkaupu,ng,i,n,, Nai:robiin. Se tuo mieleemme nbmi·ä 'kuten LMngstone, Stanley, Burton, Speke kukaties Jopa Tarzan ital Mau Mau mutta in:ehä,n ovat jo historiaa. ~·,r-.! ' . '· --;~~ : hf~r . hote,lil,eissa ja le1n,n,ämme sinne flnnai,ri,n DG-8 :Ua nopeasti: ja mu1kavasti1. 'lt,f , t, 1 < KENIA tuo mieleen si,lmänikantamattomat sav-annii!t, Wha,tpä+set v,irHieläIinlaumat, ' ·it'~i,ppuisen ~KiMimanjaron, kul1ahieklkai!Set palmurannat, veden, jOlka on lämpilmämpää IkuIi1n ·kotoisessa kyipyammeessamme ... Tule tutustumaan luontoon ja KENIAAN matka-ek,pert I t oy KLUUVIKATU 3, 00100 HELSINKI 10, PUH