TÄMÄN N UM ERON KANSIKUVA esittää Vuokatin talvisia kuusia. Lapin metsätalous o n viime vuos iin saakka syrjäy ttän yt pahas ti porotaloudet (keskellä) edut . Metsän perinteinen rooli suomalaisten jokapäiväisenä elinympäristönä j atkuu nykyisin yhä useammin kaupunkilaisten kaipaamana virkistä ytymisympäristö nä. Moninaiskä ytön eräät muodo t joista monet perustuvat ikivanhaan, nykyisenkin lainsäädäntömme tunnustamaan j o kamiehenoikeuteen voivat siten o lla j yrkästi ris tiriidassa puuntuotannon maksim oin nin kanssa. Rii stalajeista metso (ylin nä) on harvinaistunut elinympäristön ja perinteisten soidinpaik koj en tuhoutuessa. Vesakkom yrk ytykset ova t estäneet mm . Myös metsän mo ninaiskäytön j a metsäluonnon suojelun edel lytyksenä on suuren vaihtelun ylläpitäminen. Suo mala iset a rvostavat erityisesti kypsiä ja luo nnontilaisia metsiä. puo luko iden (alinna) hyväksikäyttöä .. uuttuk yyhk y (va semma lla). Voimakkaa n talouskäytön yksipuolistama metsä ei siis ole virkistä ytyjän ihanne. Haa vikoiden ja kolopuiden vähenemisestä on kärsinyt mm . Myös vaihtelevuus on tärkeää
vuosikerta Lukija! Ol etko hä mmästynyt, oletko viha inen . Historia on osoittanut Yellowston en sy ntysa nat o ikeiksi, Suomessa lausutut sanat virhearvioinniksi . Puuntuotannon tavoiteohjelmassa vuodeksi 19 7 6 sanotaan: "M etsätalo utta harjoitetaan normaa lilla tavalla luonnonsuojelualueiksi suunnitelluilla alueilla. Mistä tämä vimma tuhota peruuttamattomasti alkuperäistä luontoa samalla kun aikaisempi en toimenpiteiden asianmukainen jälkihoito laiminlyödään . To ivo mme ka ikill e lukij o ille menestyksellistä Uutta Luonnonsuojeluvuo tta . Uudistushakkuita pyritään suuntaamaan yli-ikäisiin ja muutoin vajaatuottoi siin metsiköihin sekä välttämään kasvatusvaiheessa olevien metsiköiden liiallista harventamista ." Sanoma on selvä : metsät ovat pelkkiä puuntuotantoalueita. D 34. Suunnittelijoil;e ei ole selvinnyt, että luonnonsuojelu ja muu moninaiskäyttö ovat myös metsä n käyttömuotoja. Kysym ys suojelualueid en määrästä ratkaistaan vuoden 1976 a ika na. Valtion tukea metsänpara nnustöiden suo rittamiseen sellaisissa em. Lehden piti ilmestyä marras kuussa , mutta to imitus teki sa ma naikaisesti Luonno nkal enteria ja lii to n toimisto valmi steli syksyn liitto ko ko usta. Tietoko ne o n po stituksessakin hieno laite, mutta sen j a ihmi sen vä lillä tarvitaan saumato nta yhteistyö tä. Useimpia viime v uosien numeroita on vielä saatavu sa. Maailmassa o n pitkälti yli 1 300 kansa llispuiston veroista suojelua luetta. sitten, sano ttiin: " Tämä alue ra uh o itetaan ikuisiksi ajoiksi." Kun perusta Suomen luonnonsuoj elualuejärj estelmälle luotiin 19 v. lopussa. Suo men Luo ntoa o n tänä vuo nna tila ttu tava lli sta enemmän kes ken vuo den. Ainakin yri tä mme sinnikkääs ti . Numero 211975 on. Mo ninaiskä yttö ei saa rajoittaa puuntuota ntoa . Tehotoimenpiteesee n johtava päätös on käytännössä peruuttamaton. "teknologinen inertia" , vapaasti suomennettuna "luovan ajattelun puute". sitten, san o ttiin : " Mui ta suo jelualueita ei enää koskaan tarvita ." Ko kemuksiakin on karttunut. Ei ihme, j os j o nkun mieleen hiipi jo epä ilys huij auksestakin . Tilillepa no ko rrr i ehti perille pa ria pä ivää ennen lehtipinkkaa . suunnitelmi en alaisissa yksityismetsi ssä, joita ei katsota voitavan 10 vu odessa ostaa valtiolle, annetaan tavanoma isen järjestelmän mukaisesti . Eräät tilaaj at ehtivät saada maksettava kseen ensi vuo den ti!auskortin saama tta sitä ennen yhtään tämän vuoden numeroa. Suoj elupäätös on peruuttamaton vain, jos tulevatkin sukupolvet ovat sen takana . Suomessa on havahduttu huomaa maan , että " täydellisestä" j ärj es telmästä puuttuvat suot, järvet ja monet metsätyypitkin . Mikäli alueen muodostamista luo nnonsuojelualueeksi on pidettävä erittäin tod ennäköisenä ja mikäli metsätalouden harjoittaminen olennaisesti vaarantaa erittäin merkittävän suojelutavoitteen saavuttamista , voidaan sitä raj o ittaa va ltion mailla. Suojelusuunnitelmat romutetaan, ellei heti löydy varoja toteuttamiseen. Ehkä piankin o nnistumme. Koska tietokone ei pysty kerlpmaan., kuka on Jliänyt ilman., pyydämme vihjettä siitä, minkä numeron saamme lähettää sen tilalle. Lukij o ilta pu o lesta mme toivomme, paitsi kärsivä lli syyttä j a ymmärtä mys tä, myös yh teisto imintaa siten, että tilaukset tehdään viimeistään tammikuun alkupu o lella . 313. Koetamme vas tedes pysyä paremmin a ikata ului ssa ja pi tää tietoko neen pa remmin aj a n tasalla . Sill o in voi ti etokonekin nie laista kaikki o soitteet yhtenä a nnoksena. Pa ho irrelemme syväs ti. Etsimättä tulee mielee n taimikoiden hoidon laiminlyönti aikana, jolloin työllisyyden nimissä tuhotaan viimeisetkin vanhat metsät. Sa m asta syys tä m yös uudet oso itteet ja muuto kset o n vo itu o ttaa huo mi oon vain muutaman kerran vuodessa. Kysym yksessä on ns. Erityisesti tämä koskee luonnonsuoj elua , ko ska yhä uudenlaiset vaarat uhkaavat luontoa . Niinpä syys kesä llä lehtensä maksa nut tilaaja sa i va sta numeron 5/197 5 ja sen muka na muutkin (va litettavasti 2/197 5 eh ti lo ppua ). Syykin o n selvä: yksi a ikaka usi ei näe toisen tarpeita . Sitten ei enää autta nut, va ikka Fo rssan Kirja pa inossa painettiin ko ko viiko nloppu ja yötkin ympäri . Siksi se ei tulejälkipostituksessakaan. Kerran opittua menetelmää käytetään kaavamaisesti, mutta uusia keinoja ei keksitä. SUOMEN L UONTO 6/75 Metsien moninaiskäyttö pyritää n järjestämään siten, etta puuntuotantoa ja siihen liittyviä toimenpiteitä ei tarpeettomasti rajoiteta. Uusia tehdään , eikä entlSla o le j o uduttu katumaan. Suomen Luonto N: o 6 197 5 Ikuisuuden näkökulma Kun perusta maailman kansallispuistojärj estelmälle luotiin 103 v. Suomen Luonnon toimitus Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoväki j.K. Ohj elma kertoo m yös, että entisten ojitusalueiden tarvitsema p erkaus laiminlyödään, koska menetelmiä siihen ei ole kehitetty. Tilaajat saava t jo ilmestyneetkin numerot va sta uuden numero n ilm es tyessä, sillä ka lliin tietoko neen ryö o n keski te ttävä . Metsätalouden neuvo ttelukunnan on laaj ennettava näkemystään, pyrittävä lisäämään metsänkäytön va ihtoehtoja, ei supistamaan. Metsä talouden neuvottelukunta e1 o le tata oivaltanut
. . llm oitush innat: 1/ 1 sivu 900 mk 1/ 2 sivu 500 mk 1/ 4 sivu 300 mk 4-väri-ilmoitus 1 200 mk, takakansi 2 000 mk TOIMITUS Teuvo Suominen (vastaava ) Riitta Jokiranta Taitto: Markku Ta nttu puh. . . . . . . . . . 3 15 Antti Reinikainen: Lannoituksen vaikutuksesta metsäekosysteemiin 3 19 W~llin , Anna-Riitta: J o kamiehen o ikeuksien nykytila ja niiden kehittämmen . . . . . . . . 36 7 TAMAN NUMERON KIRJOITTAJAT H arri Dahlström, maac.metsät.kand. . . . . . . . 332 Teiivo Suominen: Kissat tan'itsevat itse nahkansa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Suomen Luonto ilm estyy vuoden 1976 a ikana kuut ena numerona . . . . . . . . . . . . . . . . Punav uo renkatu 4 :n myymälä on avoinna maanantaista per jantaih in klo 917 , lauantaisin kl o 9-14 . . . . . . . . . . . . . . . 3 13 Seppo Kellomäki: Me tsän es teettinen an'o . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 362 Huu toj a kon'esta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 329 H arri Dahlström : Kal am iehe t, muut · vesi llävirki stäytyjät ja luonnonsuoje lij at . . . 351 Matti Leinonen: Ymp äristö kasvatuksell a on edessään pitkä taival . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90-498 159. . . . . . . 354 Pekka Nuorte va: Ympäristönsuojelutieteen ahdinko . . . . . . . . . . . . 36 1 Kirj a lli suu tta . . . . . . . . . . . . 362 Summaries of the Main Articles in Thi s Jssue . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Liiton toimis to on avo inn a maanantaista perjantai hin kl o 916, kesäkuuk aus ina kl o 915. . . . . . . . . . . . . . . . Suomen Luonnon vuode n 1974 numeroita myydään 3 mk/ kpl , vuodf'n 1973 numeroita 2,50 mk/kpl , vuode n 1972 numeroita I mk/ kpl, sitä va nhempia 50 p/ kpl. . . . . . Irtonumero t 4 mk. . . . . . . . . , to iminnanjo htaja, Suomen Kalamiesten Kesk usliitto, H elsinki Markku H aukioja, maat.metsät.kand., puutarhuri, Eurajoki Kai Kaatra, maat.metsät.kand. . . . . . . . 323 Risto Palokangas: P_yhän H ä kin kansa lli spui ston virkistyskäyttö 326 Erkki Lahti: Metsästyskuri hö ltyy . . . . . . . . . . . , es ittelij ä, Ympäristö nsuoje luosasto, Hel sin ki TAMAN N UMERON KU VITUS Kans i Teuvo Suominen ; sisäkansi H a nnu Hautala , Teuvo Suominen; 3 16 Mar kku Tanttu, Arno Ra utavaara; 3 17 Urpo H äyrin en ; 325 Markku Tanttu , Arno Rautavaara; 32 7 Arno Rautavaara ; 33 1 Seppo Pelko nen; 333 Markku Tanttu , Matti Tuomisaari, H a ns Viitasola; 336 Teuvo Suominen; 33 7 Ilkka Koivisto ; 34034 1 Eero Murtomäki; 343,345 Markku Hauki oja ; 347 Rauno Pelko ne n ; 348 Pentti Valmunen , Perttu Koski ; 352-353 Juha n i Santanen; 355 Matti Leinonen; 36 1 Ro lf Lind ström . . . . . . . . . . 35 7 Walter Breitenstein : Tuhoaako maatalous luontoa. . . . . Lehti voidaan tilata maksama ll a tilausm a ksu 2 1 mk postisiirtotilille no 608 211.-Ti laushinta Pohjoismaiden ulkopuolelle o n 25 mk . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 346 Juhani Santanen: Mikkelin ka upungin luonno nsuojelul aucakunta a lansa ed ellä kävijä . . . 365 Sisä llyslue ttelo 1975 . . . . . . . . . . . SUOMEN LUONTOA J ULKA ISEE Suo m e n lu o nn o nsuojeluliitto ry. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90-625 4 7 5 TOIMITUSNEUVOSTO Urpo H äyrinen (ko koon kutsuja ) Harri Dah lström · Jouko Pe ttersson Helmi-Irene Saurola Anna-Riitta Wallin Pa in opa ikk a: Forssan Kirj apai no Oy Forssa 3 14 S ISALLYS Ikui suud e n nä kö kulma . 336 Markku H aukioja : Ison Syötteen Raatevaaran ka nsa llispui stosuunni telm a . . . . 342 Kai Ka atra ja J ukka Muhonen : Suomen kalatalouden kysym yksiä . . . . . . . . . . . . . . . . SUOM EN L UO 'TO 6/75. . . . . . . . . . . . . . . . . . 498 159 . . . . . . . . . . . . . . . . Fredrikinkatu 77 A I 1, 00100 Helsi nki 10, puh. . . . . O so itteenm uutokset Suomen lu onnonsuoj eluliiton toimistoon, os. . . . . Fredrikinkatu 7 7 A 11 00 100 H elsinki 10, puh . . . . . . . . . . . . . . . . . . . , limno logi, Vesihallitus, H elsinki Seppo Kellomäki, maat.metsät.lis., H elsingin yli opisto Erkki Lahti, fil.kand., Ku opion korkeako ulu Matti Leinonen, fil.tri , le htori , Tampere Jukka M uhonen, maat.metsät.kand., limno logi, Vesihallitus , H elsinki Pekka Nuort eva, professori, Ympär istönsuoj elun laitos, Helsingin yli op isto Risto Palokangas, fil.lis., ympäri stöns uojelun tarkastaja , J yväskylä Antti Reinikainen, fil.lis., Metsäntutkimuslaitos, H elsinki J uhani Santanen, lehtori , Mikkeli Teuvo Suominen, fil.kand., to imittaja, Suomen lu on nons uojeluliitto, Hel sinki Anna -Riitta W allin, oik.ka nd. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Jo 1800-luvulla pohdittiin Saksassa puiden esteettisiä arvoja ja niihin vaikuttavia tekijöitä (vrt. Arvostuksen mittaamiseen voidaan periaatteessa soveltaa kyselyja haastattelutekniikkaa tai erilaisia havainnointimenetelmiä . Esteettisten arvostusten mittaamiseksi ulkoilututkimuksessa onkin yleisesti käytetty haastattelutai kyselytekniikkaa. Seppo Kellomäki Metsän • es teett1nen arvo Yhä näkyvämmin Ja kuuluvammin esitetään vaatimuksia, että jokseenkin kaikki Suomen metsät on lopullisesti alistettava palvelemaan pelkkää puuntuotantoa. Salisch 1885). ulkoilijoiden odotuksia vastaaviksi . sen vuoksi, että niiden tueksi ei ole ollut todisteita. Mm. Virkistäytymistä palvelevassa metsässä on oltava vahva luonnonmukaisuuden tuntu. Fischer 1965, Weiman 1969, Kellomäki 1975 ). Haastateltavaa voidaan esimerkiksi pyytää asettamaan kauneusjärjestykseen männyn, kuusen tai koivun muodostamat metsiköt. Myöhemmin metsän käsittelyn ja metsän maisemallisen arvon välistä kiinteää suhdetta ovat korostaneet mm. Kysymys metsän esteettisistä arvoista on viime vuosina saanut entistä suuremman merkityksen monestakin syystä. Sen katsotaan ilmaisevan taustan ja aiemmin kokemuksen osuutta yksilön kokonaiskäyttäytymisessä. esim. Myös käsitettä arvostus voidaan käyttää. Puuston tulee olla täysiikäistä, eivätkä kannot ja hakkuutähteet kuulu ulkoilumetsään. METSÄN ESTEETTISYYDEN KÄSITE JA SEN MITTAAMINEN Kysymys metsän ja puiden esteettisistä arvoista on pitkään ollut avoin objektiivisten kriteerien puuttuessa. Mittaustaso on alhainen, lähinnä 315. Vasta käyttäytymistieteitten mittausmenetelmät ovat mahdollistaneet näiden kysymysten kvantitatiivisen analysoinnin. Ulkoilijaa pyydetään valitsemaan annetuista vaihtoehdoista mieleisensä (vrt. Luonnonsuojelijoiden päinvastaisille puheenvuoroille ei juuri ole painoa annettu, mm. maaston kulkukelpoisuudella sekä sienestysja marjastusedellytyksillä voi olla ratkaiseva merkitys metsän ulkoiluarvolle. Kirjoittajan omat tuoreet tutkimustulokset sekä muut meillä ja muualla tehdyt selvitykset osoittavat, että ainakin ulkoilijoitten toivemetsä on muuta kuin pelkkä tehometsätalouden puuntuotantoalue. Pikemminkin koetetaan todistella, että juuri intensnv1sessä talouskäytössä olevat alueet ovat parasta "moninaiskäyttömetsää". Käytännössä kysely ja haastattelu tai jokin niiden yhdistelmä ovat kuitenkin osoittautuneet hedelmällisimmiksi, sillä ulkoilijoiden näkyvän käyttäytymisen ja ympäristön esteettisen laadun välillä on vaikea osoittaa mitään selvää riippuvuutta. Ennen muuta tähän on kiinnitetty huomiota ulkoilualueiden metsien hoidon yhteydessä. Eduksi on, jos puulajisto ja puiden ikärakenne on vaihteleva ja jos metsässä on puiden lisäksi muutakin aluskasvillisuutta. Kysymyksiä tarkastellaan lähinnä ulkoilumetsien hoidon kannalta. Tässä kirjoituksessa pohditaan kuitenkin lähinnä metsän ja puiden esteettisiä ominaisuuksia mm . Eskola (1963 ) määrittelee sen samaan objektiin, tässä tapauksessa metsikköön tai yksittäisiin puihin, kohdistuvissa sanallisissa tai toiminnallisissa reaktioissa ilmeneväksi johdonmukaisuudeksi. Varsinkin asennemittauksen kehittyminen rutiininomaiseksi toimenpiteeksi on antanut mahdollisuuden tutkia tarkemmin näiden ilmiöiden luonnetta. Metsän ulkoilukäyttöön vaikuttavat muutkin tekijät kuin ympäristön esteettiset ominaisuudet. siksi, että puuston käsittelyllä voidaan parhaiten muokata ympäristön luonnetta esim . Ongelma on myös noussut yhdeksi avainkysymykseksi pohdittaessa metsätalouden asemaa ympäristönsuojelun kentässä . Suomessakin mielenkiinto näihin kysymyksiin heräsi varhain, kuten Homenin artikkeli "Metsänhoito ja kauneus" SU OM EN LU O N TO 6/75 vuodelta 1914 osoittaa. Heikinheimo (1938 ), Yli-Vakkuri (1952 ), Mikola (1970 ) ja Pitkäniemi (1972 ). Mikään metsätyyppi ei sinänsä kuitenkaan ole ainoa ja paras ulkoilumetsä, vaan tarjolla on oltava monenlaisia metsiä. Sana "monikäyttö" tosin tunnetaan, mutta se on jäämässä pelkäksi fraasiksi, jonka hyväksi ei käytännössä juuri toimita. Metsän ja puiden esteettinen arvo voidaan määritellä asenteeksi, jonka ihmiset kohdistavat niihin visuaalisin perustein
Tällöin havumetsää arvostetaan enemmän oletetun pääpuulajin suuren arvostuksen vuoksi. Varsinkin korke3 16 assa sosiaalisessa asemassa o levat ulkoilijat arvostiva t mä nnyn korkealle. Odotusten mukaisesti mäntyä ja koi vua arvostettiin paljon, mutta kuusta vähän. Kuusen arvostus taas noudatti päinvastaista ma llia. Fischer 1965, Hanstein 1967 , Mayer 1969, Kettler 1970 , Weidenbach 1971 ). karkeasti järjestettävä. Sekä Saksassa että Itäva llassa on todettu ulko ilijoiden arvos tavan enemmän havukuin lehtimets1a. Myös kansalliseen perinteeseen j a myto logiaan liittyvät seikat saattavat selittää puulajien välisiä suosituimmuuseroja. Ympäristön esteettisen laadun mittaaminen on kuitenkin metodisesti vaikea ongelma, joka yhä odottaa lopullista ratkaisuaan . Myös pohjoismainen tutkimus sekä Norjassa että Suomessa on päätynyt saman lai si in tuloksiin (H aakenstad 197 2, Kellomäki 197 5). Eri puulajiryhmien arvos tussuhteita on yleisesti tutkittu erottelematta yhittäisiä puulaj ej a toisistaan, esimerkiksi asettamalla havuja lehtipuumetsät vasta kkain . Puulajien esteettistä arvoa on ilmeisesti ensimmäisenä mitannut tanskalainen Degener (1963 ) kvantitatiivisin menetelmin. Suomessa Kellomäki ( 197 5) on tutkinut männyn, koivun ja kuusen esteettisiä suhteita. Varsinkin keskieurooppala iset tutkijat ovat soveltaneet tätä menetelmää (vrt. Erityisesti hiljattain maaseudulta kaupunkiin muuttaneet arvos tiva t kuu sta enem män kuin muut sosiaaliryhmät. Sekä teoreettisin että käytännön perustein sopivasti valitsemalla tämä mittari voidaan saada kuvaamaan haastateltavan es teettisiä arvostuksia jokseenkin yksiselitteisesti . Hän sai selville, että metsissä liikkujat arvostivat pyö kkiä enemmän kuin Tanskan muita puita. Norjalaisen Haakenstadin ( 19 7 2) kiinnostavien tulosten mukaan Oslon seudun ulkoilijat pitivät mäntyä erityisen kauniina puulajina. Suomessa havumetsä ilmeisesti rinnastetaan metsään, jonka pääpuulajina on män ty. Hänen mukaansa puulajien väliset arvos tussuhteet riippuvat ratkaisevas ti niiden yleis yyssuhteista sekä ulkoilijoiden puulajintuntemuksesta. Keski -Euroopassa taas havumetsiä on vähemmän kuin SUOMEN L UONTO 6/7 5. ERI PUULAJIEN JA METSIKKÖMUOTOJEN ESTEETTINEN ARVO Metsikön ulkonäkö riippuu sen pääpuulajista, kehitysvaiheesta ja puulaji sekoitukses ta. Sen sijaan sikäläisiä kuusija koivumuotoja arvostettiin vähän. Adjektiivit voidaan pisteistää (esim. Koivun vähäinen arvostus johtunee ennen muuta sen sikäläisistä olosuhteista johtuvasta poikkeuksellisesta ulkonäöstä. ei lainkaan ruma / hieman ruma / melko ruma / erittäin ruma ) ja laatia niiden avulla ympäristön laatua kuvaava mittari. Lisäksi on käytetty tekniikkaa, jossa haastateltavaa on pyydetty ilmaisemaan mielipitee nsä haastatteluympäristön laadusta annettujen adjektiivien avulla (Jacob 1973, Kellomäki 197 5)
Eräät havainnot viittaavat kuitenkin siihen, että valtapuuston järeyden ohella saattaa valtapuuston alla oleva alikasvos kohottaa metsikön sisäisen maiseman arvoa olennaisesti. leh timetsiä, mikä jo smansä saattaa lisätä niiden arvostusta. SUOMEN LUONTO 6/75 Millainen metsä on kaunis . Silti olisi väärin kuvitella, että mikään metsätyyppi olisi sellaisenaan kenenkään mielestä "paras", vaan ulkoilualueiden miellyttävyyden edell ytyksenä on myös, että ne tarjoavat hyvin erityyppisiä näk ymiä. Yleensä uudistuskypsiä metsiköitä pidetään pääpuulajista tai puulajirunsaudesta riippumatta kauniimpina kuin muissa kehitysvaiheissa olevia metsiköitä. Metsikön ulkonäköön vaikuttaa myös sen kehi tysva ihe ja puu lajisekoitus . Korkeassa sosiaalisessa asemassa olevat ja kaupungissa asuvat suomalaiset pitävät mäntymetsästä ulkoilualueena, alemmassa olevat ja kaupunkiin hiljattain muuttaneet arvostavat kuusikkoa. Tätä tukevat sekä kotimaiset (Saastamoinen 19 7 2, Kello mäki 19 7 5) että muualla tehdyt (j acsman 19 71) empiiriset tutkimukset. Väreiltään ja muodoiltaan erityisen vaihtelevasta sekametsästä pitävät hyvin monet. Kokeellisesti on osoitettu , että ulkoilijat kokevat tällaisen metsän sekä väreiltään että muodoiltaan luonnonmukaisena 3 17
Stuttgart. Nr. Ulkoilijoiden metsikön sisäisessä maisemassa arvostama monimuotoisuus saattaa osoittautua tasaiseksi ulkoisessa maisemassa, joka muodostaa rikkomattomia, yksitoikkoisia pintoja. Keuruu . En undersögelse af publicums krav tili skoven. Moniste. Sisäasiainministeriön kaavoitusja ra kennusasiain osasto. Res. 1968, Saastamoinen 1972, Smith & Matthews 1972). Niiden jäsentyminen maisematiloiksi jää epämääräiseksi . Tämän käyttäytymispiirteen selitetään johtuvan sekametsien värien ja muotojen runsaudesta, minkä oletetaan laukaisevan hermojännityksiä ja antavan uusia virikkeitä. & Matthews , J. Metsätalous ja matkailu. Hendee, C. Zur Planung von Stadtnaben Erholungswäldem . Vorläuge Ergebnisse aus Untersuchungen des Forstund Holzwirtschaftspolitischen Institutes des Universität Freiburg insbesondere im Raume Nordhe imWestfalen. 1972. Fenn. Wald und Erholung. En opinionundersökelse om Oslornarka . 1972. Smith , J. 1965 . Esko la, A. 1967 . Forstu. Metsäaluekokonaisuudessa olisivat silloin ulkoilun kannalta myönteisiä myös sellaiset metsiköt, jotka arvostusjärjestyksessä jäävät alhaiselle tasolle, kuten puhtaat kuusikot, taimistot ja ilmeisesti avohakkuualueetkin. 1972. J acsman , J. Wildem ess users in the Pacific Northwest their characteristics, values and management preferences . Dansk skovforen. 146. Forstästhetik. Metsikkönäkymän moninaisuus näyttää koh.oavan avainkäsitteeksi pyrittäessä ymmärtämään ulkoilijoiden esteettistä käyttäytymistä. Metsämaan käytön suunnittelu seutukaavoituksessa. fra Norges Landbrukshö gsko le. H aake nstad , H . Meld . esim. Eine experimental psych o logische Analyse als Beitrag zur Umweltgestaltung. Forstwes. 1968 . Pape r. l 16(6): 487 4Y9. 1970. Forest rnanagement m an area o f o utd o or life. Schweiz. 1973. Metsänh o itajien jatkokurssit 1938 . Tosin puuston järeys saattaa ulkoilijoiden todellisten käyttäytymistaipumusten kannalta olla puulajia tärkeämpi tekijä ulkoiluympäristössä. Ober die Gewohn heiten, Ansichten und Wiins che der Waldbesucher. Forestry Chronicle. Soziologische Aspekte des Erholungswaldes und ihre Behandlung. 48 (5 ): 133-137. Jacob , H . Fischer, F. Esimerkiksi hakkuutähteiden ja 3 18 kantojen esiintyminen näkymässä on omiaan alentamaan ympäristön esteettistä arvoa (Kellomäki 1975 ). Kiinte istöviraston metsäosasto. & Brockman , F. (Kellomäki 1975). Zur Messung der Erlebnisqualität von Erholungs Wald beständen. Kellomäki , S. Pitkäni emi , M. 1952. Hans tein 196 7, Haakenstad 1972, Kellomäki 1975). PNW-61. Metsä ja mamma. Der Oetliberg als Erholungegebiet. 197 5. H a nste in , V. 18 : 489-548. H eikinh eimo, . Varsinkin tulisi kiinnittää huomiota siihen, että ulkoilij"a kokee ympäristönsä luonnonmukaiseksi ja monimuotoiseksi. Koska vaihtelua on totuttu pitämään myös ulkoisen maiseman viehättävyyttä lisäävana tekijänä, ulkoilumetsienkin hoidossa olisi ilmeisesti pyrittävä metsiköiden sisäisen vaihtelun lisäksi saamaan aikaan myös metsiköiden välistä vaihtelua, esim. Metsätietoa n :o 2/ 1952. Tässäkin tapauksessa ympäristön monimuotoisuus osoittautuu siis avainkäsitteeksi ulkoilijoiden maisema-arvostusten syitä pohdittaessa (Jacsman 1971, Jacob 1973 ). Suomalaisetkin ulkoilijat käyttäytyvät monessa suhteessa samoin. 1938. Environmental tolerances and visitor prefe rences f or some Jores t recreation habitat in British Columbia. Helsingin kau pungin ulkoilualueiden metsäluonnon hoito. 16 . Yhteiskuntati eteiden käsikirja I. An investigation of public opinion about Os lomarka. Holzwirt. 27. Slwgsbehandling i et/ utfartsområde. Nr. Voi. SaariselänIt äkairan alueen virkistyskäyttö. 1914. Zii rich 1973. SUOMEN LU O NTO 6175. Helsinki. l 972 . 7. Metsänhoito j a kauneus. Moninaisuuden perimmamen sisältö tässä yhteydessä on kuitenkin edelleen selvittämättä. 1969 . Toimenpideohje 1972. Haakenstad korostaakin , että ulkoiluun käytettävillä metsäalueilla pitäisi pyrkiä monipuoliseen kehitysastevalikoimaan, jossa ovat edustettuina sekä sekapuustot että puhtaat yhden puulajin metsiköt. 1963. Asenne. Landschaft-Stadt. 2. Varsinkin Haakenstadin (19 7 2) havainnot tukevat tätä olettamusta. Yli Vakkuri , P. U.S.D .A. 1963. Hendee et al. 5 1. Allg. Voi. Tidsskr. Koska ulkoilijat arvostavat ympäristön monimuotoisuutta mm. Forest stand preferances . , Catton, W ., Marlow, L. Forest Serv. puulajirunsautta ulkoilumetsien hoidossa ei voida pitäytyä ylipitkiin kiertoaikoihin puulajien ekologiassa ilmenevien erojen vuoksi. Homen , Th. Allg. Saastamoinen, 0. Tällainen metsäalue muodostaa monipuolisen virikeympäristön, joka samalla täyttää eri ulkoilumuotojen ympäristöedell ytykset. Puulajisekoituksiin ulkoilijat suhtautuvat eri puolilla Eurooppaa hyvin samanlaisesti (vrt. Moniste. We idenbach , P. oJ recreationists. Salisch , H. Eräretkeily saattaa tässä suhteessa kuitenkin poiketa muista, sillä metsien koskemattomuus näyttää sekä kotimaisten että ulkomaisten kokemusten perusteella olevan sen ehdoton edellytys (esim. On kuitenkin tärkeätä, että ne muodostavat kokonaisuuden, jonka ulkoilija kokee luonnonmukaisena . puulajien ja kehitys vaiheiden osalta. Beiheft 9. Valvoja n:o 3. 1971. Mikola , P . 1971. Acta For. Forstz. 1969 . . Berlin. KIRJALLISUUTTA Dege ner , P. Aiemmin esitetyt tulokset koskevat lähinnä metsiköiden sisäisen maiseman luonnetta ja sen arvostusta. Mayer, H . We imann , A. Forstz . Helsinki . Naherholungsgebiet Schönbuch. 1885 . Ulkoilijat pitävät yleisesti lehtija havupuiden muodostamia sekametsiä kauniimpina kuin puhtaita yhden puulajin lehtitai havumetsiä. Voi. Monet seikat viittaavatkin siihen, että ulkoilumetsien hoidossa tulisi soveltaa pidempiä kiertoaikoja kuin normaalissa metsätaloustoiminnassa. YMPÄRISTÖN ESTEETTISET ARVOT METSÄNHOIDOSSA Metsänhoidollisesti keskeisen kysymyksen muodostaa esteettisten arvostusten suhde luontaiseen metsikkökehitykseen ja sitä sääteleviin ekologisiin lainalaisuuks11n
Lannoituksen kauaskantoisista vaikutuksista huolimatta .asiaa on tutkittu suorastaan hämmästyttävän vähän muuten kuin pelkän puuntuotannon kannalta. pioneeriekosysteemin tunnusmerkistön, jonka ominaisuuksia ovat, tunnettujen ekosysteemiteoreetikkojen tarkasteluista vain kokemuksemme mukaan ilmeisimmät kootaksemme, mm : yksinkertainen yhteisörakenne pieni lajistollinen monimuotoisuus suuri nettotuotanto (sato) lyhyet lineaariset ravintoketjut avoin ja nopea ravinteiden kierto yksinkertaiset populaatioiden vuorovaikutussuhteet abioottisen (elottoman) luonnon säätelyn ylivalta heikko pysyvyys ja informaation jäsentymättömyys. Samalla yleisön keskuuteen levitetään lähes yhtä innokkaasti tietoja, että lannoitettu metsä rupeaa tuottamaan entistä enemmän riistaa, sieniä, marjoja, virkistystä ja kauneutta. ekologinen periaate on kunniassaan metsien käytön yleisenä ohjeena. Oheisessa artikkelissa tarkastellaan lannoituksen vaikutusta sekä ekologisen teorian tasolla että tähänastisen käytännön kokemuksen pohjalta. Luonnon ekosysteemeihin verrattaessa tällainen yhteisö parhaiten täyttää sukkession nuoruusvaiheesså olevan, ns. Kun tavoitteeseen päästään, metsä muistuttaa puupeltoa. Metsänparannustoiminta ei tämän vuoksi olekaan voinut luopua tavoitteestaan, joka ekologian kielellä on määriteltävissä osapuilleen seuraavasti: metsäekosysteemit ja potentiaaliset metsänkasvupaikat on saatettava ympäristötekijöittensä puolesta tilaan, jossa niiden kasviyhd yskunta ilmaston sallimissa rajoissa mahdollisimman tehokkaasti sitoo tulevan säteilyenergian ja suuntaa siitä maksimaalisen osan teollisesti käyttökelpoisen puuaineksen tuotantoon , so . LANNOITUKSEN YHDEKSAN HYVAÄ JA KYMMENEN KAUNISTA Termi "metsänparannus" sisältää positiivisen arvolatauksen. Metsänparannustoiminnan näkyvimmäksi mainosvaltiksi on SU OM EN LU O NTO 6/75 viime vuosina noussut lannoituksen monitehoisuus koko metsäekosysteemille hyväätekevänä voimana . man paljon puuta. KOETETAAN MAKSIMOIDA SÄTEILYENERGIAN SITOUTUMINEN RUNKO PUUHUN Rinnan edelläsanotun kanssa on kuultu , että jatkuvasti kohoava puuraaka-aineen tarve on tyydytettävissä vain siirtymällä entistä intensiivisempiin metsänviljelyn, -hoidon ja -parannuksen menetelmiin, siis peltoviljelystä tuttuihin keinoihin . Valitettavasti asian kriittinen tarkas319. teknosysteemiä . Antti Reinikainen Lannoituksen vaikutuksesta metsäekosysteemiin Metsiin levitetään innokkaasti kasviravinteita eli apulantoja, jotta niistä saataisiin mahdollisimman nopeasti mahdollisim. Ei teoriassakaan ole mahdollista, että sama toimenpide lisäisi kaikkien keskenään kilpailevien lajien toimeentulomahdollisuuksia. Puun kasvunlisäyksen ohella luvataan parantuvaa marjojen, sienten ja riistan tuotantoa sekä koko metsän yleistä virkistymistä. Väitteiden tueksi voidaan esittaa tieteellisiä referenssejä. Voimme täten odottaa lähivuosikymmeninä elävämme erittäin tuottavien ja samalla luontona suurenmoisten metsien ympäröiminä. METSÄNPARANNUKSELLA . niiden itsesäätelyjärjestelmien säilyvyydestä. Joillekin lajeille ja metsän tuotteille se voi merkitä lisäystä, toisille vähennystä. Sen mukaan metsätaloudessa huolehditaan, paitsi metsäekosysteemin puuntuottokyvyn jatkuvuudesta, m yös luonnonsysteemien toimintakyvystä, so . nykyisten käyttötapojen vallitessa runkopuuhun. Metsälannoitus yleistyy nopeasti ' on kiire ruveta pohtimaan, mitä se käytännössä tulee merkitsemään kaikille niille,jotka eri tavoin tarvitsevat metsää. Hän tietää, että ravinteitten runsas lisääminen luo uudenlaisen ekosysteemin, jossa elinehdot ovat tykkänään toiset kuin entisessä. Ekologi ei tähän voi oikopäätä uskoa. Samaan aikaan nk. Pellosta ekosysteeminä taas tiedetään, ettei se ole luonnontasapainojen avulla pysyvä, vaan vaatii ihmisen jatkuvaa ja tehokasta asioihin puuttumista, siis uuria ulkopuolisia energiaja ainepanoksia ja lähenee ns . Voidaan perustellusti kysyä, onko olemassa kaksi eri tavoitetta ja ovatko nämä keskenään ekologisesti sopusoinnussa
Lannoituksen aiheuttamia muutoksia voidaan tarkastella sekä teoreetti~en ekosysteemimallin että kokemusperäisten havaintojen taustaa vasten . Taulukko kuvastaa EteläSuomen metsiä. Järkevän lannoituksen suorittamiseksi on siis tunnettava kasvupaikan ravinteisuustila hyödynnettävän kasvin kannalta ja järjestettävä muut kasvutekijät siihen kuntoon, että lannoitus voi kannattavasti vaikuttaa. Kangasmailla tätä ongelmaa ei sanottavasti esiinny, koska kysymys on miltei yksinomaan kalliista ja nopeasti huuhtoutuvista typpilannoitteista. Suurin ristiriita biologisesti optimaalisen ja käytännössä toteutettavan lannoituksen välillä voi syntyä suometsien kohdalla, sillä ravinteisuuden vaihtelun moniulotteisuus suokasvupaikoilla ei ole sijoitettavissa metsänparantajien toivomaan muutaman harvan lannoitussuosituksen muottiin. Eliöid en, etenkin kasvien , kannalta toimeentuloa ja kasvua rajoittavien tekijäin tärkeysjärjestys muuttuu, ja tämä taas muuttaa kilpailutilannetta yhteisössä. Suomessa, metsänlannoituksen edelläkävijämaassa, joudutaan myös ensimmäisenä vastaamaan kysymykseen, miten lannoittaa toisella ja kolmannella kerralla (kankailla 5 v:n, soilla 1012 v:n välien ), ehtyvätkö kasvualustan luontaiset hivenainevarat väkilannoituksen seurauksena jne. Ekosysteemin säätelyjärjestelmissä on odotettavissa ainakin hetkellistä heilahtelua. Yhdyskunnassa on siis edunsaajia ja edunmenettäjiä, minkä lisäksi muuttuneet olosuhteet tarjoavat ehkä mahdollisuuden ulkopuolisille tulokkaille. suurikokoisten ruohojen ja heinien valtaanpääsy kangasmailla ja reheSU OME ' L U O NTO 6/15. Aineenvaihdunnassa on odotettavissa tuotannon kasvu sekä ravinteiden kierron nopeutuminen ja avautuminen; ylimääräisistä input-ravinteista voi koitua ylimääräistä poistumaakin. Lannoitusta seuraa miltei välittömästi kenttäkerroksen kasvillisuuden rehevöityminen ja etenkin heinittyminen, so. Se, 320 mikä metsätaloudelle on kallista väkilannoitetta ja sen kallista levittämistä , on ympäristönsuojelun näkökulmasta katsottuna luonnonvarain käyttöä (iannoite ja energia) sekä luontoon tulevaa ylimääräistä ainetta. Lannoituksen ympanstohaittojen pelkokaan ei auta tässä ; vaar,1llinen fosfori ei juuri huuhtoudu turvemailta , ja liikkuvampi , mutta "vaaraton" kali on halpaa. Karukkokangas (jäkälätyyppi) CIT C/adina Kuiva kanga s (kanervatyyppi) CT Calluna Kui vahko kangas (puolukkatyyppi) VT Vaccinium Tuore kangas (mustikkatyyppi ) MT Myrtillus Lehtomainen kangas (käenkaali mustikka~yp~) OMT Oxalis-Myrtillus Lehto (käenkaalioravanmarja -ym .tyyppi) OMaT ym . Kokeellista tietä on päästy tilanteeseen, jossa meikäläisten metsäja suokasvupaikkojen lannoitustarve puulajiemme kasvualustana tunnetaan kohtalaisesti. Lannoitus muuttaa tyypin "as kelta" tai kahta rehevämmäksi, ainakin tilapäisesti. Oxalis-Maianthemum ym . Tarkastelun lähtökohdaksi kelvannee ekosysteemiteorioiden tukema spekulointi siitä , mitä ylimääräisten ravinteiden ilmaantumisen pitäisi vaikuttaa systeemin ympäristötekijöihin , eliöyhteisöön ja aineenvaihduntaan. Suot ovat tässä mielessä kiinnostaneet tutkijoita enemmän kuin kangasmaat. sivutuotteiden satoja lannoitetuissa metsiköissä on viime vuosina ahkerasti inventoitu, onpa asian ympärille rakennettu hyvin toimivia tutkimusorganisaatioitakin. Varastoon ja varmuuden vuoksi lannoittaminen ovatkin suurilla pinta-aloilla toimivassa metsänlannoituksessa mahdollisempia kuin maataloudessa, mikä johtuu luonnon kasvupaikkojen mosaiikista sekä lannoitteiden ja levityskustannusten hintasuhteesta. Nämä tavoitteet, sadon taloudellinen maksimointi ja toimenpiteen ekologisten haittojen minimointi, asettavat lannoitustarpeen määrittämiselle osittain samansuuntaisia vaatimuksia. Viimemainitut koskevat meillä lähinnä muutoksia kasviyhdyskunnassa ja maaperän hajottajaekosysteemin toimintaa (mikrobiologia ja maaperäeläimet). Lannoituksen kustannusrakenne saattaa kuitenkin vaikuttaa siihen suuntaan , että ekologisesti tarkoituksenmukaisin lannoitus ei ole taloudellisesti kannattavin. Käytetään hyväksi sitä minimitekijäin laista johdettua tietoa, että suurin sadonlisäys saavutetaan korjaamalla sitä kasvutekijää, joka on etäimpänä optimista . LANNOITUS JA EKOSYSTEEMI Puiden kasvun parantamiseksi suoritettu ravinnelisäys vaikuttaa myös ekosysteemin muihin toimintoihin, osin suoraan, osin välillisesti. telu on vielä nytkin suoritettava ilman kelvollisia toiminnallisia malleja käsitellyistä ekosysteemeistä, kun tutkimukset metsänparannustoimenpiteiden ekologisista seurauksista yleensä ja lannoituksen vaikutuksista erikseen koskevat ensisijaisesti vain puuntuotantoa ja toissijaisesti sivutuotteiden satoja sekä fyysisiä ympäristöhaittoja eivätkä juuri lainkaan itse käsiteltävää ekosysteemiä . LANNOITUKSEN EKOLOGIAA Metsänparannuksen keinona lannoitus on kasvualustan ravinnetalouden järjestelyä . Koska lannoitusta esim . Tavoitteena on niiden ravinnetekijöiden korjaaminen, joiden tiedetään selvimmin rajoittavan kasvatettavan hyötykasvin tuotantoa. Metsän ns . Metsäkasvillisuus luokitellaan tyyppilajei hin viittaavilla kirjainlyhenteillä (oikea sarake). soilla käytetään yksinomaan muiden metsänparannus toimenpiteiden, ennen muuta ojituksen yhteydessä, edellytetään seuraavassa lannoituksen vaikutuksia kuvattaessa, että normaalit muut käsittelyt on suoritettu. LANNOITUS JA KASVIYHDYSKUNTA Moni retkeilijä on jo tottunut kentällä erottamaan lannoitetun metsikön muustakin kuin maastoon jääneistä muovisäkeistä
Ojitetuilla soilla kasvualustan ravinteiden säilytyskyky, SUO M EN LU O N TO 6/75 käytetyt pitkätehoiset lannoitteet (P eli fosfori ja K eli kali ) sekä lannoituksen välilliset vaikutukset (esim. Vähäisessä määrin ilmaantuu myös rehevämpien kasvupaikkojen metsäkasveja, joiden pieni jalansija saattaa lopulta jäädä pysyvämmäksi kuin ensinmainitun tulokasryhmän . Myös näytetään ajateltavan eläinten vaatimuksia liian yksipuolisesti ruokapaikkavaatimuksina. Tarkempi tutkiminen osoittaa , että valtaosa edunsaajista on kasvupaikan vanhaa lajistoa. LANNOITUS JA HAJOTTAJAELIÖSTÖ Ravinteiden lisääminen vaikuttaa mikrobien ja maaperäeläinten _elinehtoihin sekä välittömästi muuttamalla maaperän kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia että välillisesti aiheuttamalla runsaamman, ravinnepitoisemman ja helpommin hajoavan karikkeen tuotannon. turpeen typpivarojen mobilisoituminen) näyttävät saavan aikaan pysyvämmän boniteetin paranemisen . Jo ennen voimistuvan kilpailun vaikutusta ovat kuolleet suoranaisen elektrolyyttishokin saaneet kasvit, esim. suolla lannoitus metsittymistä jouduttaessaan samalla nopeuttaa suoeläimistön kaikkoamista. vähköillä soilla sekä sitä vastaava tupasvillaräjähdys karummilla turvemailla. Havaintojen mukaan kasvillisuudeltaan rehevöityneet (heinittyneet ja vesottuneet) lannoitusalueet houkuttelevat ravintovaroillaan kasvinsyöjänisäkkäitä ja lintuja (jänis, hirvi, kanalinnut talvella ). Kangasmaiden typpilannoituksen vaikutus puustoon kestää n. Varmaa on , että esim . Saraston tiedonanto "Ruskosammalia lyhytkortisella nevalla" (Suo 3/ I 963 ) antaa vihjeen siitä, mitä voi aikaansaada kalkitus , jota metsänlannoituksessa on opittu välttämään. Varsinkin ojitetuilla turvemailla nämä lannoituksen ns . Ravintovarojen mukaan fluktuoiville kasvinsyöjäeläinten kannoille ja epäilemättä myös niiden pedoille metsänlannoituksesta voidaan laskea olevan välitöntä hyötyä . Intensiivisesti hoidetuilla metsänuudistusaloilla ja pakettipelloilla tehdyt havainnot viittaavat siihen , että heinittyvä lannoitusala tarjoaa pikkunisäkäspopulaatioille, etenkin myyrille, mainiot lisääntymisedellytykset. Muutaman lajin dominanssin suuretessa lajiston monimuotoisuus pienenee, vaikkei lajiluku sanottavasti vähenekään . J. Kenttäkerroksen biomassassa tapahtuu helposti havaittava nousu; kasviaineksen tuotanto saattaa lyhyeksi ajaksi moninkertaistua. Epäilemättä lannoituksen aiheuttama sysäys ja suunnanmuutos sukkessiossa näkyvät myös eläimistössä, jonka vakiintuneet populaatioiden vuorovaikutussuhteet joutuvat uudelleenjärjestelyn kouriin . Vaikkei uusi kasviyhdyskunta helposti taivukaan botaanisen metsätai suotyypittelyn kaavoihin, käytännön bonitointimenetelmin (hyvyysluokittelu) on osoitettavissa, että 1-2:n ravinteisuusluokan (= "I-2:n metsätyypin verran" ) paraneminen kasvupaikassa on tapahtunut. 5 vuotta , jona aikana kasviyhdyskunnan muutkin hyvyystunnukset palautuvat ennalleen. soiden eräät rahkasammalet. Lannoitusta seuraavan metsikönkehityksen vaikutuksesta eläinyhteisön "hyödyttömiin" osakkaisiin voidaan esittää vain arveluita. Kuinka pysyvä muutos on, riippuu kasvupaikasta ja lannoituksesta. Lannoituksen riistanhoidollisia vaikutuksia koskevaa tieteellistä kirjoittelua on kritikoitava siitä, ettei metsänparannusalueitten riistaeläimiä houkuttelevaa vaikutusta ole tahdottu pitää erillään riistakannan todellisesta kasvusta . Lannoitusmetsiköistä tulee usein itsestäänkin riistapeltoja, jollaisten kylvämiselle ne joka tapauksessa ovat mitä otollisinta alustaa . Vastaavasti tietyt ryhmät, kenttäkerroksessa usein varvut ja pohjakerroks essa karun alustan sammalet, ovat joutuneet ahtaalle, jopa kokonaan väistymään. kuloalojen lajit varstasammal, ( Pohlia nutans) ja kulosammaf ( Ceratodon purpu reus) . Selvimpänä tämä tulee ilmi vanhoilla tuhkalannoituskoealoilla; esimerkkinä ojitettu tupasvillaräme (ojitustulos vastaa metsätyyppiä CT) tuottaa 30 vuotta käsittelyn jälkeen edelleen puusatoa, joka vastaa MTOMT-metsien kasvua samassa ilmastovyöhykkeessä, ja kasvillisuus viittaa myös samantasoiseen turvekangastyyppiin. Lannoitusta seuraava kasvillisuuden kehitys osoittaa , että hankkeen tarkoitus on ainakin tilapäisesti saavutettu. Eräistä alkaalisista lannoitteista huolimatta metsänlannoitus ei ratkaisevasti nosta kasvupaikkojen pH :ta . Näiltä vapautuvan tilan kykenevät valtaamaan jotkut tulokkaat, etenkin kilpailuttoman tilan pioneerit, jotka pystyvät nopeasti käyttämään saatavilla olevat ravinteet (putkilokasveista tyypillisimpänä maitohorsma ja sammalista esim. LANNOITUS JA ELÄIMISTÖ Metsien ja soiden eläimistön (maaperän hajottaja-ekosysteemin eläimiä lukuunottamatta) reaktiosta lannoitukseen on tietoja v~in eräiden riistalajien osalta . Syyt ovat kahtaalla : ( 1) yhdyskunnan vanhat lajit ja triviaalit tulokkaat ovat vahvoja kilpailijoita ja (2) useimmat luonnonvaraisten runsasravinteisten kasvupaikkojen lajit ovat kalkin (alkaalisuuden eli korkean pH :n ) tai typen suosijoita. Kasvillisuuden rehevöityminen ja metsikön sulkeutuminen muuttavat biotooppia tuntuvasti. vaateliaalle lajistolle. Metsäja suokasvupaikkojen ravinnetilanteen paraneminen ei näytä merkitsevän uusia kasvupaikkoja vähälukuiselle ns. perusparantavat vaikutukset tulevat esiin orgaanisen aineksen hajoamisen 321. Hypoteesina voitaisiin esittää, että suomailla yleisesti käytettävä PK-ravinnevajausta vastaava lannoitemäärä nostaa turvekankaan boniteetin kasvualustan luontaisen typenluovutuskyvyn edellyttämälle tasolle
Toistuessaan pariin-kolmeen otteeseen puuston kiertoaikana lannoitus palauttaa osia jo tasapainottuneesta eliöyhteisöstä eräänlaisen shokin kautta varhaista sukkessiovaihetta muistuttavaan tilaan . Tämän seurauksena eliöstön monimuotoisuutta luova suo-metsä -reunavaikutus häviää entistä nopeammin . Nämä eivät sinänsä ole haitallisia eivätkä aiheuta luisumista ns. LOPUKSI Metsänlannoitus tulee lähivuosikymmeninä olemaan tärkeä osasyyllinen siihen, että hyvinvointiamme ammennetaan entistä tuottavimmista, mutta yksinkertaisemmista ja tasapainottomammista ekosysteemeistä. LANNOITUS JA BIOMI Fennoskandiassa metsäja suokasvupaikkojen ravinteisuuserot kuuluvat tärkeimpiin luonnonkasvillisuuden ja samalla ekosysteemien vaihtelua aiheuttaviin tekijöihin. Lannoitus kuuluu yleisvaikutuksiltaan luontoa monotonistaviin, yksitoikkoistaviin voimiin. Elollisen luonnon eli ns . Kokeet ovat osoittaneet, että tietyssä mitassa olisi mahdollista metsiä lannoitettaessa ottaa huomioon sekä puutalouden että marjastuksen ja sienestyksen ed ut. Metsäluonnon virkistysarvot ovat varsin tasaisesti jakautuneet eri ekosys teemityyppien ja sukkessiovaiheiden osalle. rinnakkaiskäyttöä. Tärkeämpänä voidaan ehkä pitää sitä, että metsänparannuksen koetoiminnassa on paljastunut mahdollisuuksia luonnontuotteiden viljelylle joko monokulttuureina tai rinnan puuston kera. Ekologisen periaatteen noudattaminen metsänlannoituksen yhteydessä vaatii sekä suunnittelulta että toteutukselta nykyistä suurempaa tarkkuutta. K. lannoituksen ekologisen järkeistämisen avulla. Jo A. Kaikkien samanaikaisen saamisen edellytyksenä on biotooppien maksimaalinen monenlaisuus. Luonnossa saalistusaikeitta liikkuvan virkistäytyjänkin arvostuslistan kärjessä on vaihtelev uus . Meillä pakosta do minoivan metsätalouden o lisi tämän mukaan toimenpiteissään otettava huomioon muiden elinkeinojen (porotalous, keräil y, metsästys) sekä virkistyskäytön (kerä il y, metsästys, retkeily) tarpeet. Kun sato pyritään maksimoimaan perustuotantotasolla, ei voida välttyä korkeammille trofiatasoille ulottuvilta yhteisön tasapainohäiriöiltä . ja ravinteiden kierron nopeutumisena. Yhdessä muiden samaan suuntaan vaikuttavien toimenpiteiden (muokkaus, vesitalouden järjestely) lannoitus muuttaa koko metsäekosysteemin aineenvaihduntaa. LANNOITUS JA LUONNON MONINAISKÄYTTÖ Ajatusta luonnon hyödyntämisestä ja hoidosta mahdollisimman monen käyttötarkoituksen mukaisesti voidaan pitää ekologisen periaatteen johdannaisena. Lannoitus jouduttaa aukean suon ojituksenjälkeistä muuttumista turvekankaaksi. Ääritapauksessa heikkotuottoisesta, orgaanista ainesta kasaavasta ja suuren happiylijäämän tuottavasta systeemistä (suo) tulee runsastuottoinen systeemi, joka kuluttaa happea osapuilleeh tuottamansa määrän (turvekangas). Vaateliaan retkeilijän vaalimat arvot, eliöt ja maisema, ovat vielä uhanalaisempia kuin mitkään luonnontuotteet. bioottisten säätelyjärjestelmien kehittymättömyys, joka sukkessioteorioissa mainitaan nuorille ekosysteemeille tyypilliseksi, on kokemusperäisesti todettavissa lannoitusmetsikön joissakin osatoiminnoissa. . Lannoituksella pyri322 taan ja kyetään tuotanto varsin monenlaisilla kasvupaikoilla nostamaan lähelle yleisilmaston määräämää kattn;i.. Sekä alkuperäisen että monikäyttöisen metsäluonnon puolesta huo lta kantavat luonnonja ym päristönsuojelijat toivovat, että metsä nlannoitus ymmärrettäisiin todella intensiiviseksi keinoksi kohottaa puuntuotantoa, ja sitä sen mukaisesti käytettäisiin kontrolloidusti tehokkaaseen tuotantoon pienillä pinta-aloilla. Metsäoj ituksessa toteutetun roiskimisstrategian ja valtakunnanlaajuisen kokeen toistumista ei pidetä suotavana . Ristiriita metsänparannustavoitteiden ja ekologisen periaatteen välillä ei häviä, mutta se on pienennettävissä mm . Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että tämän soveltamisella tulisi olemaan merkittävää sijaa käytännön metsänparannusalueilla lähivuosikymmeninä. Esimerkkejä metsänlannoituksen marjain, sientenja riistantuotantoa parantavasta vaikutuksesta on julkaistu viime vuosina. Puhtaimmillaan moninaiskäyttö on ns . Eri luonnontuotteiden sadot ovat saatavissa eri metsäja suotyypeiltä ja joskus vain lyhyestä kehi tysva iheesta. Lannoituksen ekologisten haittojen minimointiin on olemassa keinoja . LANNOITUS JA EKOSYSTEEMIN TASAPAINO Metsänlannoitus kuuluu ekosysteemiä nuorentavista toimenpiteistä tehokkaimpiin. SUOME N L U ONTO 6/75. Cajander toteaa puuntuottokyvyltään samanarvoisten yhdyskuntien samanlaisuuden eliöyhteisöinä.) Samalla lyhenee puuston kiertoaika ja vähenee ·erilaisten sukkessiovaiheiden aiheuttama yhdyskuntien monimuotoisuus. Mikään metsänlannoi tuksen tapaan luonnon kasvupaikkojen välisiä eroja pienentävä ja sukkessioita lyhentävä voima ei voi yleisesti lisätä metsäluonnon moninaiskäyttömahdollisuuksia. toimenpidekierteeseen, mikä on ominaista eräille muille luonnonsysteemien manipulointitoimille. Metsänlannoitus on kuitenkin luettava monien muiden mukana vanhoja sukkessiovaiheita, eliöyhteisöjen lajistollista monimuotoisuutta ja bioottis_t_a säätelyä vähentäviin voim11n
Liikkumisoikeus koskee myös jäässä olevaa vesialuetta . erityiseen käyttöön otetut alueet ja muut alueet. Sen mukaan on kiellettyä "ottaa ti ensä tahi polkunsa yli toisen pihamaan taikka yli toisen pellon, niityn tai istutuksen" siten, että siitä saattaa aiheutua vahinkoa. Jokamiehenoikeudet ovat ymSU O M EN LUONTO 6/75 panston yleiskäyttöoikeuksia, jotka ovat maksutta yksilöimättömän henkilöjoukon käytettävissä. vesioikeuden antamalla luvalla suljettu . Syitä on monia: maan ja veden kasvava käyttöpaine, maanomistajien huoli omista oikeuksistaan sekä jokamiehenoikeuksien väärinkäyttö. Ri stiriitoja on pyrittävä välttämään ja ratkaisemaan muilla keinoilla. TILAPÄINEN OLESKELU Toisen omistamalla alueella v01 tietenkin oleskella tilapäisesti monissa eri tarkoituksissa . Suuria jokamiehenoikeuden laajuuden tulkintaongelmia lii ttyy nykyaikaiseen motorisoituneeseen vesillä liikkumiseen . Muilla alueilla liikkuminen on sallittua, kunhan se ei tuota haittaa eikä häiriötä . Syynä voi olla uinti , marjastus, sienestys tai "pelkkä" ulkona oleskelu, mihin varsin usein liittyy myös telttailua. OIKEUS LIIKKUMISEEN Liikkumisoikeus toisen omistamalla alueella on Suomen nykyisessä oikeudessa säännelty tarkimmin vesialueiden osalta. Nämä melutasoa rajoittavat määräykset eivät kuitenkaan riitä silloin, kun kysymyksessä ovat venekilpailut tai suurimittainen vesi hiih toharjoi ttel u. Jokamiehenoikeuksista ja niiden kaventamisesta keskustellaan yhä vilkkaammin. meluongelmia, joiden ehkäiserpiseksi vesili ikennelain nojalla on v. 1973 annettu erityinen kauppaja teollisuusministeriön päätös moottoriveneiden äänenvaimennuksesta. Tätä ikimuistoista jokamiehenoikeutta ei ole koskaan kirjoitettu itsenäisenä lakina, mutta sen olemassaolo tunnustetaan monen alan lainsäädännön yhteydessä. Viljelykset on siis kierrettävä sekä varottava tallaamasta esimerkiksi vastaistutettuja puuntaimia. Ympäristön yleiskäyttöoikeudet voidaan käyttömuodon mukaan jakaa kolmeen eri ryhmään . Liikkujan on vältettävä tarpeettoman häiriön aiheuttamista . Tämä vesilain yleisohje on toistettu vesiliikennelaissa, missä kielletään kohtuuttomasti häiritsemästä niitä, jotka asuvat tai muutoin oleskelevat kulkuveden rannalla . Tällä hetkellä tilapäisen oleskelun ongelmallisin muoto lieneekin telttailu . Jälkimmäiseen puolestaan liittyy useita tekijöitä, kuten kaupungistuvan väestön vieraantuminen luonnosta, mikä aiheuttaa tahatonta vahinkoa, esim. Jokamiehenoikeudet ovat Suomen kansalaisten arvokasta omaisuutta, eikä niitä pidä kaventaa ilman pakottavia syitä. Niillä jokamiehen liikkumisoikeutta ei ole olemassa . Asettavatpa jotkut telttailuoikeuden olemassaolon kokonaan kyseen323. Maa-alueilla tapahtuvaa liikkumista koskeva pääsääntö sisäl tyy rikoslain 39 luvun 11 § :ään. Vesilain mukaan jokaisella on oikeus liikkua vesistössä siellä, missä se on avomna. Anna-Riitta Wallin J okamiehenoikeuksien nykytila ja niiden kehittäminen Pohjoismaissa asuvilla on muuhun Eurooppaan ja monen muunkin maanosan kansoihin nähden muuan verraton etu: ihmisillä on maanomistuksesta riippumaton vapaa oikeus liikkua jokseenkin missä vain ja tiettyyn rajaan saakka käyttää hyväkseenkin maan ja veden antimia. Tällöin voidaan erotttaa ( 1) oikeus liikkumiseen , (2) oikeus tilapäiseen oleskeluun sekä (3) oikeus luonnontuotteiden hyödyntämiseen. tulipaloja, eräiden vierasmaalaisten huono käyttäytyminen sekä oman maan asukkaiden harjoittama ilkivalta. Vesistön katsotaan olevan avoinna, ellei sitä ole laillisen oikeuden perusteella esim. Tässä artikkelissa tarkastellaan jokamiehenoikeuksien nykyistä sisältöä, käytännössä esiintulevia ongelmia sekä jokamiehenoikeuksiin liittyvää tämänhetkistä lainvalmistelua. Viimeksimainittuihin on joskus luettu myös kaivoslainsäädännön mukainen oikeus valtaukseen, mutta tässä sen käsittel y on jätettävä matmnnan varaan . Tässä samoin kuin eräissä poliisilain säännöksissä erotetaan toisistaan ns. Voimakastehoiset moottoriveneet aiheuttavat mm. Erityisessä käytössä ovat tontti, viljelykset sekä käyttötavaltaan niihin verrattavat, erityistä suojelua tarvitsevat muut alueet
OIKE US LUONNONTUOTTEIDEN HYÖDYNTÄMISEEN J o ka miehenoikeuksiin kuuluu o lenna ises ti o ikeus kerätä eräitä kasvej a, käyttää vettä sekä tietynasteinen kalastusja metsästyso ikeus. Eduskunta edellyttää, että hallit us huolehtii siitä, että yhteiskuntasuunnittelu, rakentaminen ja maankäyttö j är_;estetään siten, että mahdollisuudet jokamiehenoikeudella tapahtuvaan luonnon virkistyskäyttöön säilytetään j a taataan . Marjastuksessa ja sienestyksessä o n m yös vältettävä häi r iö n aiheuttamista ja tontti324 yms. Kysym ys o n va ikeampi silloin, kun jokin a lue erityisesti kaupungin lähellä, saa suuren ulkoilijajoukon suosion . Vesien yleiskäyttöoikeuksiin kuu luu ves ilain mukaa n mm . tu o hi , terh o t, kävyt ja pähkinä t sekä sammal et ja jäkälät. Erillisellä lailla ja sen nojalla a nnetulla maaja metsätalousministeriön päätöksellä on jossa kin mää rin rajoitettu suomuurainten poimimista Enonteki ö n kunnassa. 1920 annetulla ko rkeimman o ikeud en päätö ksellä , jolla tuomittiin o ma n käde n oikeudesta rangai stukseen henkilöt, jotka olivat o ttaneet m arj as tajalta pois tämän kerää mät puolukat. Vesien yleiskäyttöön luetaa n to isinaa n myös .:ikeus j o htaa ta lo usjätevettä ,o isen ojaa n. Tä llai sia o va t olleet mm . Kaikkien on reh ellisesti m yö nnettävä erot telttaili joiden välillä: kunnon retk eil ijä j a luo nn o nharras taja on metsässäkin siisti . Säännös oli si ko hdistunut aluSUOM EN L UO NT O 6/7 .5. H yväksyessään ulko ilu la in ed uskunta an toi seuraavan po nnen: "Hyväksyessään lain eduskunta toteaa, että maamme kansalaisille ikimuistoisista a; oista alkaen kuuluneet maan ja veden yleiskäyttöoikeudet, jokamiehenoikeudet, säilyvät sellaisina, ;ollaisina ne oval yleisesti hyväksytyn maantavan ;a erinäisten lain säännösten varassa muotoutuneet, vaikka näistä ei ulk oilulakiin säännöksiä otettukaan. Ulko ilula kik o mitea teki v. Valtio n vesia lueilla saa pääsää nnö n mukaa n jo ka inen suo mala inen kalas taa ilma n erity istä lupaa . Ulko iluto iminna n j a tku vasti kasvaessa o n selvää, että haj a na iseen la insäädä ntöön ja ositta in maan tapaa nkin perustuva t j o kami eheno ikeudet eivät ra tkaise käytä nnössä esiin tulevia eturistirii toj a, vaa n tarvitaan selvem piä sää nnö ksiä . Aikaisemmin yövyttiin laavuissa tai mui ssa sellai sissa yöpymispaikoissa, j o tka varsin usein tehtiin paikan pää ltä saa tav ista aineista. Kalastusoikeus kuuluu periaa tteessa Suomen la insäädännön mukaa n vesialueen o mistajalle. He ovat myös vel vo lli sia huo lehtimaa n a lueensa ka laj a rapu ka nna n kehittämisestä. oikeus yö pyä to isen a lueella. Yri tyksiä ja valmi stel utyö tä o n to ki j o teh tykin . Sienestää ja marjastaa saa siis va paasti siellä, missä liikkuminenkin o n luvallista . Nykyaika isen telta n pystyttäminen j a siinä o leskelu ei haittaa vastaa vassa määrin lähiympäristöä . M etsästysoikeus, kuten ka las tuskin , kuuluu periaatteessa alueen o mistajalle. 197 3 mi etin tö nsä, j ossa se esitti rik osla kiin li sä ttäväksi j o kamieheno ikeu tta selvittävät sää nnö kset. " MUU LAI NSÄÄ DÄNTÖ Ympär istö rik osto imikunta jätti v. va hinkoelä imet ovat kuitenkin sell a isia, että niitä saa ampua ilma n lupaa . lausunnoista, j o tka annettiin Virkistysaluekomitean lausunnoista . Vastaavas ti o li si säädetty rangaistava ksi teoksi ympäristön yleiskäyttöo ikeuksien estäminen . Edell ytyksenä o n, että to isen maa lla ei kulj eta o ikeud etto mas ti j a että aluee n o mistaj alle ta i kenellekään muulle ei a ih euteta haittaa . alueiden lä heisyydessä niitä p itä isi vä lttää . Luo nn o nkukkien kerä il yssä o n puo les taa n o tettava huo mioon luo nn o nsuojelula in mukaiset rauh o itukset. oikeus tilapä isesti o lla a nkku r issa to isen ves ia lueella, am me ntaa vettä ta lo uskäyttöö n, uida vesistössä j a kä yttää vettä pesemiscen . 1972 a nta massa ulkoilulaki esityksessä ei nä itä säännöksiä enää o li ut. Rangaistuksee n tu o mitut määrättiin lisä ksi korvaamaa n marjastajalle menetettyj en marjojen arvo . Kalastuso ikeud en laaj entami sta m yös pilk ki o ngintaa koskema an o n yritetty edusk unnassa useampaa n kertaan , mutta toistaiseksi o nnistuma tta. Sa ma o ikeus o n vastavuo ro ises ti to teutettu muiden po hjo ismaa la isten vä lillä . Tilapä ises ti ve ttä saa am mentaa m yös lä hteestä, j o ka ei o le sen omistaja n va kituisessa käy tössä . 196 7 j ättä mässää n mietinn össä ehd o tuksen ulko ilulaiksi. Yl eiska las tu so ikeudessa o n ero tettava kaksi eri tapa usta: ensi nnä kin va lti olle kuuluva t vesialueet, j o ita o n saari stossa sekä ns. Lakiin o li si ehdo tuksen mu kaan lisätty ympä ri stö rauh a n häiritseminen -niminen rikos , j o ksi o li si luettu sella iset menettelytava t, j o tka katsotaan jokamieheno ikeuksien ylittämiseksi . Kunnassa asuva vo i li säksi o nkia o man kunta nsa ves istö issä ilman erityistä lupaa . Kasvien keräilyoikeuden perussää nnös o n rikoslain 33 luvun 1 § :ssä, j ossa luetellaan ne luonnontuo tteet, joiden ottaminen o n ki ellettyä . suurten j ä rvi en selillä, sekä to iseksi kunkin kunna n alueella sijaitseva t vedet. Yleistä mielenkiintoa lienee v. myös karhu , susi j a a hma. Suurpetoj a koskevat ra uh o itusmääräykset ovat itse as iassa merkinn eet siten erää nla ista j o kamieheno ikeud en kaventumi sta! JOKAMI EHE NOIKE UKSIEN T URVAAMIN EN JA KEHITTÄMIN EN : ULKOIL ULAKI J o ka mi eheno ikeuksien turvaa minen sisä ltää ka ksi nä kökohtaa: (1 ) nii de n la insäädä nn ölli sen selven tä mi sen sekä (2) tod ellisten kä_yttö ma hdo llisuuksien takaa mi sen . Me tsästysla insää dän nö n mukaa n ns. alaiseksi, kuten ilmeni mm . Tällaisia ovat mm . Yl einen tulkinta on, että lainko hdassa mainitsemattomien tu o tteiden o tta minen on sallittua . Siihen sisältyivä t sää nnö kset j o kamieheno ikeuksista, mutta hallituksen v. J o kamieheno ikeuksiin on alun alkujaan kuulunut mm
Lainsäädäntötoimet katsottiin ainakin pitkällä tähtäyksellä tarpeellisiksi. Ongelman ratkaisua on valmisteltu jo vuodesta 19 7 2 lähtien. On tarkkaan punnittava, onko tarkoituksenmukaisempaa selvittää jokamiehenoikeuksiin liittyvät eturistiriidat lainsäädäntöteitse ja perustaa ulkoilutoiminta pääasiassa jokamiehenoikeuksille vai sijoittaa niukat resurssit ulkoilualueiden hankintaan. 1973 jätetyssä virkistysaluekomitean mietinnossa esitettiin jokamiehenoikeuksien lainsäädännöllistä vahvistamista sekä niiden käytännön käyttömahdollisuuksien turvaamista. ROSKAAMINEN JA LIKAAMINEN J okamiehenoikeuksien käytön kannalta on otettava huomioon myös eduskunnalle marraskuussa 19 7 5 uudelleen annettu jätehuoltolakiesitys. een omistajaan, joka estää kansalaisia käyttämästä jokamiehenoikeuksia hyväksensä. 1975 aineisto 325. määriteltäessä tehtailua ja leiriytymistä koskevia oikeuksia. Kiellon rikkomisesta seuraa mahdollisen rangaistuksen lisäksi roskatun alueen puhdistusvelvollisuus . vapaan haja-asutuksen muodostamisoikeuden poistaminen, jota ehdotettiin rakennuslainsäädännön SUOMEN L U O NTO 6/7 5 uudistamisen periaatemietinnössä. Tärkeimpänä voitaneen pitää sitä, että lakiesitysten mukaan lääninhallituksella olisi oikeus kieltää maastoajoneuvojen käyttö tai moottoriveneily jollakin alueella tai jonkin alueen käyttäminen pienkoneiden laskeutumispaikkana . J. Myöhemmin v. Vapaiden ranta-alueiden säilyttämiseksi tarvittaisiin erityisen kiireellisiä toimenpiteitä. Moottorimelun ja maastoajoneuvojen aiheuttamat ongelmat on pystyttävä hoitamaan jokamiehenoikeuksia kaventamatta. Tämän moottorikelkkatoimikunnan esmamaa maastoliikennelakia valmisteltiin aluksi maaja metsätalousministeriössä, sitten liikenneministeriössä ja täl 1 ä hetkellä oikeusministeriössä. Jokamiehenoikeudet ovat muotoutuneet aikana, joka ei tuntenut nykyajan tekniikkaa. Virkistysaluekomitea käsitteli myös maankäytön sääntelytarvetta ulkoilun kannalta. TIIVISTELMÄ Työ jokamiehenoikeuksien kehittämiseksi on vielä kesken. Yleisoikeus vesioikeudellisena käsitteenä. KONEVOIMALLA LIIKKUMISEEN LIITTYVÄT ERITYISONGELMAT Erään ongelman jokamiehenoikeuksien nykyaikaisesta sovellutuksesta aiheuttaa moottoriajoneuvojen ja muiden moottorikäyttöisten laitteiden kuljettaminen tiealueen ulkopuolella tai vastaavanlainen liikenne vesillä. Sitä varten komitea käsitteli kolmea menettelytapaa: ( 1) positiivisessa muodossa säännökset ulkoilulakiin, (2) ympäristörikostoimikunnan ehdottama menettely tai (3) niiden yhdistelmä. Vammala 1953 Ojanen Ilmari: jokamiehenoikeus ja maanomistajan oikeussuoja. Lakimies 1969 Ulkoilukonferenssin 10.-11. Selvistäkään jokamiehenoikeussäännöksistä ei ole hyötyä, ellei ole mahdollisuuksia niiden käyttämiseen. kansallispuistoverkoston kehittämissuunnitelmien toteuttaminen ovat kuitenkin kiireellisyyssijalla ensimmäisenä. Huomattavaa parannusta nykyiseen merkitsisi ns. D SUOSITELTAVAA KIRJALLISUUTTA Komiteamietinnöt: Ulkoilulakikomitean mietintö ( 196 7: B 11 ) Moottorikelkkatoimikunnan mietintö (1972: B 64 ) Ympäristörikostoimikunnan mietintö (1973: 49 ) Virkistysal uekomitean mietintö (1973 : 143 ) Rakennuslainsäädännön uudistaminen , periaatemietintö (1974: 44) Muuta : Manner, E. Se sisältää yleisen roskaamiskiellon. Aikanaan tultaneen antamaan lakipaketti, johon sisältyy maastoliikennelain lisäksi veneliikenneja ilmailulain muutosesitykset. Silloin maaja metsätalousministeriö asetti toimikunnan selvittämään erityisesti moottorikeikkojen maastokäyttöön liittyviä asioita. Ympäristöön ei sen mukaan saa jättää paperia, lasia, peltiä eikä muutakaan roskaa tai likaa siten, että siitä aiheutuu haittaa terveydelle, epä siisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä tai niihin rinnastettavaa muuta haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle. Liikkuminen luonnossa ja eräiden luonnontuotteiden keräily on suomalaisille varsin vapaata, mutta ongelmia syntyy esim. Luonnonsuojelualueiden ja mm. 2
Niiden tarpeellisuutta ja määrän lisäämistä on viime aikoina eri yhteyksissä perusteltu sillä, että maamme luonto on joutunut ja joutuu yhä voimakkaiden ja laajalle ulottuvien liiallisten hyödyntämistoimenpiteiden kohteeksi. Lisäksi kansallispuistojen merki326 tystä on perusteltu sillä, että väestöllä on nykyisin yhä suurempi tarve päästä liikkumaan ja virkistymään vielä luonnontilassa oleville tai niitä vastaaville erämaaalueille, joilla voi samalla tutustua luonnon nähtävyyksiin. Selvitys suoritettiin Keski-Suomen lääninhallituksen ja metsähallituksen yhteistyönä. Kävijästä hankittiin seuraavat tiedot : sukupuoli, ikä, arvo/ammatti, kotipaikka, käynnin motivaatio, saapumisväline, aikaisempien käyntien määrä sekä kävijän kulkema matka kansallispuistossa. Niin ikään tiedusteltiin, m1ta Saarijärven kunnan matkailupalveluja kävijä lisäksi käytti hyväkseen . Pyhän-Häkin kokemustenkin mukaan on selvää, että uusia luonnonsuojelualueita tarvitaan, myös ja varsinkin Etelä.Suomeen. Risto Palokangas PyhänHäkin kansallispuiston virkistyskäyttö Kansallispuistokeskustelu on jatkunut pitkään vilkkaana. KESKISUOMALAISET KÄYTTIVÄT KANSALLISPUISTO AAN Haastattelupäivien aikana kansallispuistossa vieraili lähes 1100 kävijää. Vauhti tulee lähiaikoina vain lisääntymään, sillä vuoden vaihteen jälkeen kansallispuistokomitea esittää kantansa kansallispuistojärjestelmämme kehittämisestä. Metsähallitus, jonka hoidossa ja hallinnassa Pyhä-Häkki on, oli kiinnostunut puiston varusteita ja palveluksia koskevista huomioista ja toivomuksista. Koko vuoden kävijämäärästä ei ole tietoa, mutta sen arvioidaan nousevan hyvinkin yli 6000 . Kävijän mielipidettä tiedusteltiin puiston polkuverkostosta, opastuksesta ja yleensä puiston palveluksista. Kyselylomake suunniteltiin alustavaksi siten, että sen kehittäminen selvitystyön mahdollisesti myöhemmin jatkuessa voisi olla mahdollista. Tulokset osoittavat, että kävijät arvostavat juuri niitä seikkoja, joita luonnonsuojeluväki on painottanut perustellessaan uusien luonnonsuojelualueiden tarvetta: luonnonrauhaa, luonnontilaista metsä.kasvillisuutta, opastusta sekä alueen asianmukaista hoitoa ja kunnossapitoa. Selvitystyön ulkopuolelle jääneen toukokuun aikana monet koululaisryhmät ovat lisäksi käyneet puistossa, jolloin määrä nousee jonkin verran esitettyä suuremmaksi. Arvokasta aineistoa keskustelun pohjaksi on kerätty KeskiSuomessa, jossa Pyhän-Häkin pienen ja puutteellisesti hoidetun, mutta luonnoltaan sitä upeamman puiston kävijöitä on haastateltu. Haluttiin saada tietoja, paitsi kansallispuiston käyttäjistä, myös siitä, miten paljon he käyttävät hyväkseen tarjolla olevia matkailupalveluja ja hyödyttävät paikkakunnan matkailuelinkeinoa . Keski-Suomen lääninhallituksessa pidettiin tarpeellisena selvittää Pyhän-Häkin käyttöä . Käynnit painottuivat melko voimakkaasti viikonlop pupäiviin, sillä noin 69 % puistossa vierailleista oli viikonlop pukävijöitä ja noin 31 % arkipäiväkävijöitä. Tätä voidaan pitää melkoisen suurena, kun otetaan huomioon Pyhän-Häkin kansallispuiston melko vaatimaton koko (1010 SU O M EN L U O NTO 6/75. Haastattelutyön suorittivat Saarijärvellä toimivan Luonto-Liiton jäsenkerhon Sirrin aktiivijäsenet. KÄVIJÖITÄ HAASTATELTIIN Selvitys suoritettiin haastattelemalla kansallispuistossa kävijöitä. Laskennallisin perustein voidaan arvioida noin 4500 kävijän vierailleen puistossa kesäkuukausien aikana. Päivistä oli kuusi sunnuntaipäiviä, kolme lauantaipäiviä ja kymmenen arkipäiviä. Lisäksi pyydettiin vastaus mieluisista ja kielteisistä huomioista sekä odotusten vastaavuudesta. Metsähallitus on vastannut selvitystyön välttämättömimmistä kustannuksista. Kansallispuistot ovat meilläkin omaksutun kansainvälisen periaatteen mukaan sekä alkuperäisen luonnon suojelualueita että yleisiä nähtävyyksiä. Haastatteluja suoritettiin kesäkuukausina 19 päivän aikana klo 9-20 välisenä aikana. Vaikka tiedetään kansallispuistoja käytettävän paikoin runsaastikin ulkoiluja virkistystarkoituksiin, tarkkoja tietoja kävijämääristä ja puistojen käyttäjistä ei ole useinkaan esitetty. Tämän vuoksi on kiirehditty eräiden vielä luonnontilaisina säilyneiden, edustavien luonnonkokonaisuuksien rauhoittamista kansallispuistoina
Maa ja metsätaloudessa palvelevia oli viidennes kävijöistä. Mikkelin lääni Ku opion lääni Kymen lääni Lapin lääni PohjoisKarjalan lääni 5% 4 % 2 % 2 % 1 % Suurimmat kävijämäärät läänin ulkopuolisilta alueilta tulivat etelästä ja lännestä eli alueilta, joilla väestöpohja on suuri. Lähes 60 % kävijöistä sijoittui 21-40 vuotiaitten ikäryhmään. Mahdollisuudet päästä Pyhään-Häkkiin julkisin kulkuvälinein ovat huonot, sillä vain muutamia linja-autovuoroja päivässä kulkee puiston halki. Yli puolet kävijöistä työskenteli teollisuudessa ja erilaisissa yleisissä palveluammateissa. Kävijämäärät Tutkimuspä ivinä ( 19 pv) 1080 kävij ää (592 miestä , 488 naista ) Viik on lopp ukävijöi1ä 69 % Arkipäiväkävijöitä 3 1 % Kesäkuukausien a ika na n. Kansallispuisto näyttää siis olevan nimensä arvoinen kaiken kansan käyttämä. Polkupyöräillen tuli ainoastaan vajaat 2 %. Tilauslinja-autolla seurueessa tulleita oli 11 %. Ulkomaalaisia kävijöitä oli noin 12 %, joista suurin osa oli länsisaksalaisia. Pääsyn hankaluudet, opastuksen puute ja muut epäkohdat eivät estä suomalaisia tulemasta puistoon niin suurin joukoin, että tutkijat yllättyivät. Sehän ei pinta-alansa suhteen täytä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) suositusta, jonka mukaan maissa, joiden asukastiheys on alle 50 as/km 2, tulisi kansa.Uispuistojen olla vähintään 2000 ha laajuisia. Tietoja kansallispuistossa käyneistä. Kävijöistä noin 50 % oli kotoisin Keski-Suomen läänistä, enimmäksern teollisuusval taisista kuri_nista, kuten itse Saari järveltä, Jyväskylästä, Äänekoskelta, Jyväskylän maalaiskunnasta ja Suplahdesta. Tämä vaikuttanee osittain siihe1;1, että linja-autolla puistoon tulleita oli vain muutamia. suo rittanee t Elä keläi se t Saapumistapa Oma h-auto Tila uslinj a-au to Po lkupyörä Linja-auto M-pyö rä/ m opo Käve ll e n Käy nnin toi stuvuus 30 % 22 18 17 11 2 84 ,5 % 11 , 2 1,8 1,4 0,6 0,5 Ensi mmä ine n kä ynti 59 % Toistunut käynti 4 1 1 aikaisempi käyntikena 7 3 % 25 a ika isempaa käy111ikenaa 15 610 a ika ise mpaa käyn1 ikenaa 6 > 1 O ai kaisempaa käy mikenaa 8 ilm o iw s m o nta käymike rtaa 4 Kä ynnin moti vaatio Kiin nostu s alkuperäisestä lu on nosta 68 % Ystävän/tuttavan suos itus 22 Muu syy (ulko ilu yms) 10 ha ). Suurin osa kävijöistä (noin 85 %) tuli puistoon omalla henkilöautollaan. Näillä alueilla ei myöskään ole Pyhän-Häkin veroisia luonnontilaisia metsäalueita. Kuriositeetin vuoksi laskettiin erikseen akateemisen tutkinnon suorittaneet, joita kävijöistä oli noin 11 %. Ammatillinen jakautuma osoitti taas, että kävijät edustivat melko tasaisesti kaikkia perusryhmiä. tutk . POLKUREITILLE LÄHDETÄÄN USEAMMANKIN KERRAN Kävijöistä noin 41 % oli sellaisia, 327. Tämä sekä puiston muut poikkeuksellisen iäkkäät puut luovat vaikuttavaa erämaatunnelmaa. Opiskelijat ja koululaiset vastasivat lähes yhtä suuresta osasta. Läänin ulkopuolelta tulleet kävijät jakautuivat lääneittäin seuraavasti: Uudenmaan lääni Vaasan lääni Oulun lääni Turun ja Porin lääni Hämeen lääni SUOMEN LUONTO 6/75 28 % 19 % 17 % 14 % 8% Pyhän -Häkin Isopuu on noin 450-vuotias mänty. 4500 kävijää Ik äj a kau1um a ,; JO v 0,6 % 11 15 4,8 1620 7, 1 2 130 29 ,5 3 140 20,0 41 50 l~ ,O 5 160 10,0 6 1 ~.o Kotipaikka Kes ki -Suo men lään i 50,4 % Muu Suo mi 37 ,3 Ulkomaalaise t 12,3 Ammatillinen j akautuma Teo llisuud essa to imiva t Palvelu ammateissa Maaja m etsä ta loudessa Op iske lij a t j a ko ululaise t Akat
Alueella on nyt vain pari jäteastiaa. Opastukseen ei oltu yleensä kovin tyytyväisiä ja erityisesti polkujen varsille kaivattiin eri biotoopeista kertovia opasteita. Syynä melko vähäiseksi jääneeseen matkailupalvelujen käyttöön lienee ainakin osittain se, että yli puolet kävijöistä oli Keski-Suomen läänin alueelta, jolloin yöksi yleensä ehtii hyvin ajaa kotiin. Pyhä-Häkki on toistaiseksi melko hyvin säästynyt roskaantumiselta, joskin poluilta voi löytää karamellipapereita, -rasioita ja savukepakkauksia . Ongelma koskee myös linja-autoja, joilla seurueet tulevat kansallispuistoon. Kysymykseen vastasi vain noin 200 kävijää, joista kolmannes ilmoitti käyttävänsä saatavilla olevia matkailupalveluja. Luonnollisesti alueelle tarvittavat käymälät tulee sopeuttaa ympäristöön ja niiden paikat tulee huolellisesti valita esimerkiksi pysäköintialueiden ja tulentekopaikkojen tuntumaan. Lähes 70 % kävijöistä ilmoitti syyksi käyntiinsä kiinnostuksensa alkuperäisestä luonnosta. Mikäli halutaan nähdä suomalaisia villieläimiä, on niitä mentävä eläintarhaan tai puistoon katsomaan taikka vaellettava vuosienkin aikana erämaissa. Yleensä kysymykseen vastattiin melko vähän (vain 50 vastausta). Harvalukuisiksi jäivät ne kannanotot, joissa kansallispuistoaatetta vastustettiin luonnehtimalla puistoa ilmaisuilla "metsän hautausmaa", "epätaloudellista metsänhoito~" ja "!ahot puut." MATKAILUPALVELUJA KÄYTETÄÄN VÄHÄN Näyttää siltä, ettei kansallispuistossa kävijä, ainakaan PyhänHäkin kohdalla, käyttänyt suurestikaan hyväkseen matkailupalveluksia. Paikoitusalue oli useana päivänä 328 niin täynnä autoja, että sinne ei kertakaikkiaan voinut ajaa estämättä muiden poispääsyä. Kolmannes vastaajista piti mieluisina elämyksinä vanhojen komeiden puiden näkemistä. Merkittävänä puutteena monet pitivät paikoitusalueen ahtautta. Toinen puoli kävijöistä kulki noin kilometrin matkan tutustuen noin 450 vuotta vanhaan Isopuuhun (elossa oleva mänty), tai teki muun lyhyen käynnin puistossa. Joskin suoritettua selvitystä on pidettävä täysin orientoivana, saattavat tulokset antaa jo suuntaa-antavan kuvan pienen, lähinnä maakuntatason, kansallispuiston käytöstä ja puistossa kävijöistä. Palveluista mieluisimpana suurin osa kävijöistä piti tulentekopaikkaa valmiine polttopuineen. Lisäksi olisi ehkä tarkoituksenmukaista käyttötutkimuksen rinnalle käynnistää tutkimus puiston luonnon kulumisesta, roskaantumisesta sekä luonnolle yleensä aiheutuvista haitoista . Noin puolet puistossa käyneistä kulki merkityn 6 kilometrin polkureitin, joka kulkee puiston suurimman lammen, Kota järven, rannalla olevan tulentekoja levähdyspaikan kautta . Sen sijaan aiheellisena on pidettävä käymälöitä, jollaisia lähes yhtä monet kävijät toivoivat puistoon. Tämä osoittaa, että kansallispuistossa ei tyydytä käymään vain kerran, vaan suurelle osalle kävijöistä muodostuu tietynlainen vierailujatkuvuus. Noin 7 % kävijöistä halusi kansallispuistoon oppaan. Kaiken kaikkiaan yli 9 7 % vastaajista ilmoitti, että kansallispuistossa käynti vastasi heidän odotuksiaan . Mikäli työtä jatketaan, on tällöin tarkoituksena laajentaa otantaa ja suunnitella kysely sellaiseksi, että automaattinen tulostietojen käsittely käy luontevasti. LUONNONTILA MIELUISINTA, HYTTYSET IKÄVINTÄ Noin 50 % vastaajista koki kansallispuistossa mieluisimpana sen alkuperäisen ja koskemattoman luonnontilaisuuden. Kansallispuiston polkuverkostoa piti noin 90 % kävijöistä riittävänä ja tarpeeksi monipuolisena. Tiedusteltaessa kansallispuiston luonnosta tehtyjä kielteisiä huomioita kilpistyivät vastaukset surkuhupaisen yllätyksellisiksi. Niin ikään arvostettiin kansallispuistossa olevaa valmista polkuverkostoa . Tällainen oli esimerkiksi kioski, jollaista kymmenet kävijät toivoivat. Tämä on kuitenkin tosiseikka, jolle meikäläisissä olosuhteissa ei voi eikä ole tarpeellistakaan tehdä mitään . Tämä onkin totta, sillä eläinten havaitseminen rajoittuu melkeinpä vain lintujen näkemiseen tai kuulemiseen ja siinäkin tarvitaan jonkin verran asiantuntemusta ja kokemusta. Eräät näistä olivat sellaisia, jotka eivät kuitenkaan ehkä sovi kansallispuistoon, eivätkä edes sen välittömään läheisyyteen. jotka olivat vierailleet puistossa useahkoja kertoja ennenkin, ja 59 % oli ensikertalaisia. Kansallispuiston rauhallisuutta arvosti noin 10 % vastaajista. Mikäli puiston palveluja lisätään ja sen käyttö vielä lisääntyy, on ehkä tarkoituksenmukaisinta rakentaa pysäköintialue kansallispuiston ulkopuolelle, mutta kuitenkin rajan tuntumaan . Osa (20 %) vastaajista kävi tutustumassa Saarijärven muihin luonnonkohteisiin Uulmat lammet, Kulhavuori ym .) , ja osa ( 14 %) ilmoitti suorittavansa ostoksia . Puolet vastaajista koki hyttyset kielteisenä. Selvityksen otanta jäi monesta syystä melko vähäiseksi. Monet toivoivat aiheellisesti jätehuollon tehostamista. Paikoitustilaa ei kuitenkaan helposti voida laajentaa, koska tällöin joudutaan kaatamaan ehkä paljonkin puita, mitä taas ei voitane pitää suotavana. Käymälöiden puuttumisen vuoksi maastossa voi nähdä käytettyjä WC-papereita. Selvästi eniten (60 %) käytettiin majoitusja ravitsemusliikepalveluksia (leirintäalue, baari, ravintola, hotelli). PALVELUJA TOIVOTAAN PUISTOON Kävijät toivoivat useita erilaisia palvelumuotoja puistoon. D SU OM EN L UO NTO 6/75. Eräät valittivat sitä, että puistossa näkyi vähän eläimiä
Hirvien salametsästyksestä on tullut organisoitujen joukkojen business . Laki määrää maahan vähintään 30 eräpoliisia. Sorsastuskauden alussa ammuttiin Pohjois-Savossa kaksi maassamme erittäin harvinaista mustahaikaraa ja yksi harvinainen kaulushaikara. Ellei metsästyskuria saada kohenemaan, rakoilevat myös mahdollisuudet yhteistyöhön, jota tarvitsevat molemmat osapuolet, sekä metsästäjät että luonnonsuojelijat. Metsästysmailla nopeasti lisääntyvä holtittomuus on uusi ja vakava huolenaihe. Melko hiljaisina pysyneet metsästysviranomaiset SUOMEN L U ONTO 6/75 tuom1ts1vat teot, mutta samoissa yhteyksissä painotettiin sitä, että metsästäjien suureen joukkoon mahtuu kaikenlaisia kansalaisia. SALAKAADOT YLEISTYVÄT HUOLESTUTTAVASTI Myös pienriistan salametsästys on lisääntynyt. Parhaimmassa tapauksessa on yhden pitäjän alueelta paljastunut kymmenen hirven salakaato ja koko maata ajatellen kuluvana vuonna päästään uuteen salakaatoennätykseen . Varsinkin maan pohjoisosien laajat valtionmaat, joilla paikkakuntalaisilla on vapaa metsästysoikeus, ovat ulkopaikkakuntalaisten salametsästäjien toiminta-aluetta . Eräpoliisien harvan joukon valvontamahdollisuudet koko maan metsästysmaa-alan ja metsästäjien lukumäärän huomioon ottaen vaikuttavat olemattomilta . teeriparvet, ja suorittaa sitten ampuminen pykälien mukaan . Rauhoitettuja lajeja ammutaan ja riistalajeja salametsästetään. Tuskin kohu tapausten ympäriltä oli hälvennyt kun Keski-Suomesta tuli uusi isku; kaksi sinisuohaukkaa, mehiläishaukka ja viirupöllö ammuttu saman järven rannalla ja ilmeisesti saman metsästäjän toimesta. Parin tapauksen perusteella ei siis pitäisi mennä mustamaalaamaan koko metsästäjäkuntaa. Näin varmasti on, mutta julkisuuteen tulevien tapausten määrä on vain pieni osa niiden kokonaismäärästä. Perinteellisesti metsästäjiä ja luonnonsuojelijoita ovat usein erottaneet erimielisyydet joistakin yksityiskohdista, kuten petolinnuista ja muista "vahinkoeläimistä" sekä epäinhimillisistä pyyntitavoista. metsästysralli on nykypäivänä totisinta totta . Ellei syyllistytä suoranaiseen lain rikkomiseen, niin autolla on helppoa ainakin etsiä linnut, esim. Kuluneen syksyn aikana kantautui metsästysmailta tietoja, joita ei voi sivuuttaa pelkällä toteamuksella. M ETSÄSTYSRALLIA M ETSÄA UTOTEI LLÄ Lainrikkomuksista seuraamuksiltaan kauaskantoisin on maantiemetsästys. Saaliskiintiöitä on ylitetty roimasti, tukikohtina käytettyjä kämppiä särjetty, luontoa raiskattu jne. Erkki Lahti Metsästyskurin alennustila Metsästys on osa metsän moninaiskäyttöä, ja siten sen edellytysten turvaaminen on osa nykyaikaista luonnonvarojen suojelutyötä. Tällä hetkellä heidän lukumääränsä on alhaisempi ja työskentely lain hengen vastaisesti lähinnä tiepartiointia kuten muillakin liikkuvan poliisin miehillä. Syitä rikkomusten yleisyyteen on ilmeisesti useita. Lehdistö ei säästellyt palstatilaa tapauksista tiedottaessaan ja niiden synnyttämiä tunteenpurkauksia julkaistessaan. Ajellaan autoilla metsähallituksen yhä tihenevää tieverkostoa asumattomilla saloilla ja puhdistetaan tehokkaasti tiet kiviä syömään tulleista kanalinnuista. Metsästyksen piiriin on valitettavasti viime aikoina kuulunut muitakin ilmiöitä, jotka muodostuvat rasitteeksi koko metsästäjäkunnalle. Teot ovat tahallisia, sillä lajinmääritysvirhe ei voi olla kyseessä. Heidän tehtäväkenttäänsä 329. Missä on menty vikaan. Valvonnasta vastaavat nykyisin liikkuvan poliisin eräpoliisit, metsähallituksen erävartijat, riistanhoitoyhdistysten valantehneet vartijat sekä rajaja merivartijat. Niistä on näkyvimmin tuotu viime aikoina esiin valvonnan tehottomuus . Ns. METSÄSTÄJIÄ ON PALJON, VALVOJIA VÄHÄN Kaiken tämän jälkeen joutuu kysymään, olisiko sittenkin ~pahtunut yleisempääkin kurin löystymistä ja metsästysmoraalin laskua . Ja vaikka luvat olisivatkin kunnossa, niin aina ei välitetä annetuista määräyksistä eikä hyvistä tavoista . Onko metsästyskulttuurin kehitys pysähtynyt päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta. Rauhoitetulta järveltä pelästytettiin ampumalla joutsenperhe pakoon
asukkaan joukossa on yli 230 000 metsästäjää. Pitkä tie metsästäjäksi lienee osasyynä siihen, flttä Puolan 33 milj. Pyrkimys naapurisovun ja eräveljeyden säilyttämiseen vähentää kuitenkin jokamiehen valvonnan tehokkuutta. Ei ole liikaa vaadittu, että paljon porua aiheuttaneiden petolintujen esittelyyn olisi varattu enemmän tilaa. Uusi metsästäjätutkinto astuu voimaan koko maassa ensi syksyyn mennessä. Ihanteena olisi tietenkin se, että jokainen metsästäjä suorittaisi alueellaan varsinaisen metsästyksen ohella myös valvontaa. Muutamissa Keski-Euroopan korkean metsästyskulttuurin maissa tämä on o ivallettu ja otettu myös käytännössä huomioon. Näiden välttämättömien ylimpien valvojien lisäksi olisi syytä kouluttaa riistanhoitoyhdistyksiin, ehkä myös riistanhoitopiireihin, lisää paikalliset olot tuntevia valvojia, joiden toimesta valvonta olisi maastossa lähes jatkuvaa ja laajat alueet kattavaa. Tutkintoon valmentavassa opasvihkosessa ei ole kuitenkaan vain pahimmat puutteet mainitakseni edes luetteloa luonnonsuojelutai metsästyslailla rauhoitetuista ja rauhoittamattomista lajeista, eikä asetusten tai ministeriön määräämistä riistalajeista . 330 LAJINTUNTEMUSTA ON PARANNETTAVA Riistantuntemus kuitataan lyhye llä toteamuksella, että metsästäjän tulee tuntea riistaja vahinkoeläimet. Metsästyskortin haltijoille jaetaan ilmaiseksi neljä kertaa vuodessa ilmestyvä valistuslehti 'Metsästäjä' (vastaava ruotsinkielinen lehti 'Jägaren' ). Tässä suhteessa tilanne meillä on ainakin tyydyttävä. Petolinnuista opetetaan tuntemaan ainoastaan kanahaukka. Välttämättömien värija muototuntomerkkien lisäksi pitäisi kuvailla lajien biotooppeja sekä lajien liikkumista ja käyttäytymistä. Käytäntö tuli meillä voimaan 1964, kun esim . Puolassa metsästäjäksi aikovan on oltava ens iksi kaksi vuotta mukana metsästysseuran töissä saamatta vielä varsinaisesti metsästää. Varpushaukka todetaan rauhoittamattomaksi, mutta sitä ei vaivauduta kuvailemaan sanallakaan. Biologisia perusteita ja niiden sanelemia käytä nnön toimenpiteitä ja velvotteita pitäisi esitellä laajemmin. asukkaasta vain 54 000 metsästää. Jokaiselta metsästäjältä vaadittava perustieto voidaan jakaa neljään kohtaan: on tiedettävä ja tunnettava 1) ne biologiset perusteet, joihin metsästys pohjautuu, 2) metsästettävät lajit ja m yös läheiset rauhoitetut lajit, 3) metsästyksestä määräävä lainsäädäntö, 4) keinot, joilla riistakantojen menestymistä voidaan edistää. Tuloksellisempaa olisikin selvittää ensin asiantilaan johtaneet perussyyt ja sitten yrittää poistaa ne. tulisi lähinnä kuulua joukolla suoritetut valvontaiskut, joiden aika ja paikka on tarkkaan harkittu. Tämä vaatii aikaa. Tutkinto ja siihen valmentava kirja 'Metsästäjän opas' ovat mittava askel parempaan suuntaan . Kaiken kaikkiaan voi tyydytyksellä todeta, että oppaan hallitseva, tutkinnon läpäissyt SU OME L UONTO 6/ 75. Kieltämättä pienten pikasakkojen teho on kyseenalainen. Pitäisi kai metsästäjän perustietoihin kuulua, mitä lajeja hän saa metsästää. Ruotsissa vastaava tutkinto on vasta suunnitteilla. Mukaan olisi pitänyt ehdottomasti sisällyttää myös yleisimmät rauhoitetut lajit, joita riistamailla tapaa . PUOLASSA ON KAHDEN VUODEN OPPIAIKA Uusien asioiden oppiminen ei kuitenkaan ole pelkästään asioiden muistiin painamista, vaan myös niiden kypsymistä ja omaksumista . Sama koskee osan vuotta rauhoitettua huuhkajaa. Opaskirjasta löytyy kaikkia mainittuja asioita käsittelevät kohdat, joskin osa puutteellisesti käsiteltyinä. UUSI TUTKINTO HERÄTTÄÄ TOIVOA Miltä tulevaisuus sitten näyttää . Tähän vedoten häiriöitä voitaneen pitää vähitellen ajan kuluessa pois jäävinä ilmiöinä toivottavasti. Valvonnan tehostaminen ja rangaistusten koventaminen kuitenkin vain lieventävät ongelmaa, eivät poista sitä. Lajikuvauksia olisi täydennettävä ja täsmennettävä . Ennen kuin aloitteleva metsästajä saa metsästysluvan on hänen suoritettava metsästäjätutkinto. Samoin kuin yksityinen henkilö ei kehity hetkessä metsästäjäksi, ei maan metsästyskulttuurikaan saavuta hetkessä huipputasoa. Vuosien aikana kokelas ehtii kypsyä myös henkisesti metsästäjäksi . Rinnan tehokkaampien valvontavaatimusten on esitetty rangaistusten koventamista. VALISTUSTA ANNETAAN LIIAN VÄHÄN Valistustoiminta lienee tehokkain metsästyskulttuurin kehittäjä . Esim . Paine metsästysmailla onkin meillä erittäin kova ja uusien, maattomien metsästäjien on vaikea löytää metsästysmahdollisuuksia. Maamme metsästyskulttuuri o n nuori; ei ole pitkä aika siitä, kun · metsästyksellä oli sivuelinkeinon luonne. Meillä vajaan 5 milj . Metsästysolojen kehittämiseen tähtääviä uudistuksia on vireillä kolme: uusi metsästäjätutkinto , uusi metsästyslaki ja uusi ampuma-aselaki, joista viimeksi mainittu sivuaa käsiteltävää asiaa hyvin vähän . Oppaaseen sisältyy runsaasti muutakin asiaa (sivuja 156), mutta ne sijoittuvat tärkeysjärjestyksessä selvästi edellä mainittujen jälkeen. Yhteyksiä yhteiskuntamme heikentyneeksi väitettyyn lainkuuliaisuuteen on vaikea lähteä selittelemään. Tämän jälkeen osallistutaan kahden viikon kurssille, mikä vasta antaa mahdollisuuden erittäin monipuolisen metsästäjätutkinnon suorittamiseen. Näin rantaruoikon hämärässä saalisteleva sinisuohaukka jätettäisiin ampumatta, vaikka joku näkisikin siinä varpushaukkamaisia muotoja. Tämä lisännee omalta osaltaan metsästysrikkeiden määrää
Täinä on vastaavasti puristuttanut metsästäjien käden nyrkkiin. Kieli, jota liitto lausunnossaan käytti, oli SU OM EN L UO NTO 6/15 kuitenkin ehkä paikoin harkitsematonta. Kärkevä suhtautuminen lakiluonnokseen metsästäjäpiirien mielestä törkeä hyökkäys sitä vastaan on ehdottomasti haitaksi pyrittäessä tyydyttävään lopputulokseen. Niihin päästään parhaiten yhteistyötä Lekemällä. On syytä jo tajuta, että vaikka ryhmien lähtökohdat ovat erilaiset, niin niiden päämäärät ja edut ovat kuitenkin suurin piirtein samat. VANHAT KAUNAT POIS LUONNONSUOJELIJAIN JA .METSÄSTÄJIEN VÄLILTÄ Lehdistön menneen sorsastuskauden aikaisista törmäilyistä nostamalla kohulla lienee ollut myös negatiivista vaikutusta . Yli kaksisataatuhatta suomalaista harjoittaa metsästystä erästä metsän moninaiskäytön muotoa. . On itsestään selvää, että tällaiset tapaukset saatetaan yleiseen tietoisuuteen ja tuomitaan julkisesti. Asioista on pystyttävä neuvottelemaan kiihkottomasti ja asiallisesti. Tilanne alkaa luultavasti meillä olla se, että tiedetään ja ehkä myös tunnetaan, mutta rikotaan siitä huolimatta. Kokonaan eri asia on sitten, haluaako hän myös noudattaa oppejaan käytännössä. UUSI METSÄSTYLAKI EI HERÄTÄ TOIVOA Uusi metsästyslakiluonnos oli luonnonsuojeluväelle pettymys. Puutteet ja epäkohdat on luonnollisesti pyrittävä korjaamaan ja luonnonsuojeluliitto puuttuikin niihin lakiluonnoksesta antamassaan lausunnossa. On käsittämätöntä ruveta nyt kaatamaan venettä. Valtaenemmistö heistä noudattaa määräyksiä ja kunnioittaa sekä metsän asukkaiden että muiden metsässä liikkujien oikeuksia, mutta viime aikoina on huolestuttavasti lisääntynyt niiden tapausten lukumäärä, jotka heittävät varjon koko metsästäjäkunnan ylle. 331. Samoin tällöin kärjistettiin taas luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien suhteita sekä lietsottiin suoranaista metsästäjävihaa. Vanhojen petolinturiitojen jälkeen ryhmät ovat jo mahtuneet samaan veneeseen ajamaan yhdessä asioita. Viranomaiset ovat voimattomia avun on löydyttävä metsästäjäjärjestöjen sisäisestä kurista. Kuitenkin tämän johdosta muut laittomat ampumistapaukset pyrittiin ilmeisesti metsästäjien taholla pitämään entistä visummin salassa. Valistuksen painopiste tulisikin suunnata vastaisuudessa voimakkaasti eettiselle puolelle. henkilö tietää, mikä metsästysmailla on sallittua ja mikä ei. Siinä on edelleen lukuisia puutteita, vanhaan verrattuna jopa suoranaisia heikennyksiä, joihin en tässä puutu tarkemmin. Menettely ajaa helposti luonnonsuojelijat ja metsästäjät (käytän tätä jakoa, vaikka se käytännössä on keinotekoinen) uudestaan vastakkaisiin leireihin, minkä tilanteen olisi jo toivonut jääneen historiaan
Liikenneko332 miteankin mielestä nykyisin maantiellä kuuluu alkoholinkäytäjälle 0.5_ promillen raja, mutta veneilijälle se saisi jostain syystä olla 1.5 promillea! Nykyään vesillä virkistäytyjien määrät ovat jo varsin suuret, ja tuo ikioman "virkistäytymispaikan", ranta mökin, hankinta jo osaltaan rajoittaa yleisiä vesien virkistyskäyttömahdollisuuksia. Rantatontin omistaja sulkee pois muut rannalle ja lähivesialueelle pyrkijät. Varmuuden vuoksi hän on valmis ajamaan luonnonsuojelun nimissä rannoilta pois kaikki. MONET OVAT VIRKISTÄYfYMISTAVAT Vesistöjen virkistyskäyttötapoja ovat uinti, vapaa-ajankalastus, veneily, loma-asutus, leirintä saarissa ja rannoilla jne. Veneen vana umpeutuu nopeasti! Toisaalta rannat ja lomailualueet ovat alttiita kulumiselle. Paikoitellen lomamökin omistajat ovat kalas tuskuntiinsa vaikuttamalla pystyneet karkottamaan kauempaa järveltä pilkkionkijatkin. Moottoritehosta villiytynyt veneilijä voi haitata ympäristöään melulla varsin laajalti. AINAKIN ON ·SUUNNITELTU Vesien virkistyskäytön suunnittelu on tuo komealta kalskahtava suunnittelusektori, joka on mukana niin vesiviranomaisten kuin seutusuunnittelijoiden töissä ja ohjelmissa. Toisten kesken taas vallitsee huomattava nstm1ta. Nykyajan metsästäjät ja luonnonsuojelijat tietävät hyvin, että vain yhteisvoimin voidaan torjua sekä riistan että muun luonnon säilymistä uhkaavia vaaroja. Uimari ja vapaaajankalastaja taas eivät toisiaan häiritse vaan paremminkin tukeva t toisiaan vesistöjen veden laa dun säilyttämiseksi mahdollisimman hyvänä, mieluimmin luonnontilaisena. Rannat vallataan, vesistöt järjestellään, luonnontila hävitetään jne. Vesillä virkistäytyjien suureksi paisunut joukko aiheuttaa osaltaan jo haittaa omille harrastuksilleen . Vesilinnut karkottuvat ja alueet roskaantuvat. Aina on hakeuduttu rannalle, saariin ja vesille viettämään vapaata, juhlimaan ja leikkimään. · Kun uimisen hinta arvioidaan 1.5 mk kerralta ja kalareissu 2 mk kerralta jne., ei aina tiedä itkeäkö vai nauraa . Jo kainen suomalainen lienee harrastanut ainakin yhtä näistä ja käyttäjäkunta on siis suuri. Tai kun vesialueen virkistysarvoa koetetaan lypsää ulos vedenomistajain omistusoikeuteen liittyvänä korvauksena. Harri Dahlström Kalamiehet, muut vesillä virkistäytyjät ja luonnonsuojelijat Harva luonnonsuojelija pitää nykyisin metsästäjää vastustajanaan, vaikka takavuosina tunteet kuumenivat molemmin puolin keskusteltaessa eläinlajien rauhoitustarpeesta. On myös pidetty seminaareja, neuvottelupäiviä yms . Toiset näistä virkistyskäyttömuodoista sopivat hyvin yhteen. Paljon on kuitenkin porukkaa asialla, joten eiköhän asiasta saada vielä lisääkin tietoja. Maamme sadattuhannet kalastajat sekä ammattimaiset että harrastelijat odottavat kuitenkin vesiltä samaa kuin luonnonsuojelijat: puhtaita ja muutenkin luonnontilaisia vesiä, terveitä kalakantoja ja luonnon rauhaa. SU OME N L U O NTO 6/75. Tosin luonnonsuojelija ei oikein tiedä, miten hänen tulisi suhtautua · vesien kasvavaan virkistyskäyttöön, joka mökittll.ä rannat, karkottaa arat eläimet, roskaa, meluaa ja häiritsee. Vesillä virkistäytyminen kuuluu niihin rahalla vaikeasti mitattaviin arvoihin, jot~a vesistöjen käytön suunnittelussa ja, mikä ikävintä, vesioikeudellisissa ratkaisuissa käytettävissä intressivertailuissa jäävät liian vähälle huomiolle. Vesien virkistyskäyttö ei ole mikään tämän päivän muoti. Nykytilannetta pohtii Suomen Kalamiesten Keskusliiton toiminnanjohtaja, joka on myös Suomen luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja. Vesistöjemme virkistyskäytöstä on viime vuosina valmistunut useita tutkimuksia, selvityksiä ja selostuksia . Vapaa-ajan vietossa vesistöt ovat meille suomalaisille tärkeitä. Ennen ehkä vain sattumanvaraisemmin kuin nykyisin. Vesillä tuo luonnon kuluminen ei näy niin selvästi kuin maalla. Vesillä ja rannalla liikkuvien kansalaisten osana on ainakin vielä ollut väistyä muiden hankkeiden tieltä, koska vesien virkistyskäytön arvot eivät ole liiemmälti painaneet päätöksiä tehtäessä. Tilanne kalavesien puolella on sama. Luonnonsuojelijoiden ja kalamiesten tulisi hakeutua entistä tiiviimpään yhteistyöhön vesistöjä uhkaavien perusteellisten muutosten torjumiseksi
SU OM EN L UO NTO 6/75 Vesiä käytetään monin tavoin, ja useimpia käyt1ömuotoja voidaan harjoittaa rinnakkain samoiflakin alueilla. Pilkkimistll ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi sallita vapaasti, vaikka Suomessa olisi siihen runsaasti vesiä ja niissä riittämiin kalaa. Mutta on syytä aina muistaa, että pääosa vesien virkistyskäyttäjistä on myös myönteisesti kiinnostunut vesien ja rantojen luonnosta. Luonnonsuojelun eteenpäin viemisessä on ollut ja tulee varmasti olemaan oma merkityksensä virkistyskäyttä j illä ja heidän järjestöillään. Tämän virren taas osaavat monet muutkin ryhmät. Kaikilla suomalaisilla on jokamiehenoikeuteen perustuva oikeus vesien virkistyskäyt1öön, jollaiseksi luetaan myös onkiminen. Usein ehdotetaankin virkistyskäytön estämistä puhumalla kanavoimisesta, maksuista, suljetuista alueista jne. Ehkä olisikin parempi puhua ohjailusta, asennekasvatuksesta jne. VESIEN VIRKIS1YSKÄYTÖN MOTORISOITUMINEN Aina on ollut omistusoikeudesta riippumatta sallittua kulkea vesialueilla niin kesällä kuin talven jäillä, ottaa talousvettä, juottaa eläimiä sekä uida ja peseytyä. Näistä jokamiehenoikeuksista on myös säädetty vesilaissa. Todellisia ristiriitoja ja mahdollisuuksia niihin onkin varmasti paljon luonnon virkistyskäyttäjien ja luonnonsuojelijain välillä. Vesillä ja talven jäillä kulkeminen on 333. Tämän päivän luonnonsuojelija kokee useinkin vesien virkistyskäytön luonnolle hyvin haitallisena
1965 385 000 ja 1974 noin 430 000. Taajamissa asuu yli 60 % jäsenistä. Näistä on noin 900 000 kalassa vähintäin kerran kuussa avovesikauden aikana ja noin 200 000 vastaavasti talven aikana . Vapaa-ajan lisääntyessä on vapaa-ajankalastus saanut uusia harrastajia ja tietysti harrastajien kalastusretket ovat lisääntyneet. Jos kestävään luonnonvarain hyväksikäyttöön pyritään , kalavetemme tarjoavat vielä mahdollisuuksia monelle uudelle kalastuksen harrastajalle. Suorituksesta annettavaa kuittia kutsutaan valtion kalastuskortiksi. Merialueen mahdollisuudet ovat vielä suuremmat. Työväestöön lukeutuvat jäsenet käyvät piikillä keskimäärin useammin kuin muihin sosiaaliryhmiin kuuluvat jäsenet. Uimareille on jo pyritty rakentamaan uimahalleja kokovuotiseen käyttöön, joten kalastuksen harrastajat ovat monilla alueilla huomattavin puhtaita vesiä vaativa vesien virkistyskäyttäjäkunta. Jäsenistöstä 60 % kuuluu työväestöön ja 35 % alempiin toimihenkilöihin , teknikoihin, työnjohtajiin jne. 1973 20 % maamme kokonaiskalansaaliista, joka nousi lähelle 98 milj. v. Ns. Mahdollisuuksien puute tarkoittaa tämän hetken tiedon mukaan muuta kuin kalanpuutetta. Kehitys on tässä suhteessa ollut Suomessa samanlaista kuin kaikissa naapurimaissamme. Näistä kolmannes on talvikalastuspäiviä. Tavallisimmin saaliskalat ovat ahven , hauki, särki ja kiiski. kg. Taajamissa asuvan matkat kalapaikoille ovat kymmeniä kilometrejä pitemmät kuin maaseudulla asuvan jäsenen keskimääräiset matkat. Vapaa-ajan kalastajan saalis silloin kun sitä on saatu käytetään aina kotitaloudessa. VAPAA-AJAN KALASTUS VOIMISTUU Uinti, veneily, leirintä ja lomailu ovat kesään ja avovesioikeuteen liittyviä vesien virkistyskäyttömuotoja. Tulevaisuudessakin monilla vesialueilla eri kalastusmuodot am mattikalastuksesta virkistyskalastukseen tulevat esiintymään rinnakkain . Jäsenet kuitenkin haluaisivat mieluiten saada saaliikseen taimenen. Vuonna 1952 voimaan tulleen 33 4 kalastuslain 83 § :n mukaan jokaisen 16 vuotta täyttäneen henkilön, joka harjoittaa muuta kalastusta kuin mato-ongintaa asuinkuntansa vesialueella, on suoritettava kalastuksenhoitomaksu, saman ruokakunnan puolesta kuitenkin ainoastaan yksi . Eikä leirintä, lomailu ja veneilykään ole miellyttävää pilaantuneilla ja luonnontilaltaan muuttuneilla vesillä. kotitarvekalastuskin voidaan meillä lukea vapaa-ajankalastukseksi. Kun tiedot vesiemme SUOM EN L UO N TO 6/7 5. Vapaa-ajankalastuksesta on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tullut tärkeimpiä vesien virkistyskäyttötapoja. Käytetyimpiä kalastustapoja ovat nykyisin 1) koho-onginta 2) pilkkionginta talvella ja 3) heittokalastus. Järjestöön kuuluu nykyisin lähes 500 kalaseuraa ja -kerhoa maan eri puolilla. Vuonna 1955 suoritettiin 228 400 kalastuksenhoitomaksua, v. Asiantuntijoiden mukaan sisävesistämme voitaisiin ottaa vuosittain tulevien vuosien saaliita vaarantamatta keskimäärin 20 kg saalista vesihehtaaria kohti . Soutu se olisi sopiva ja terveellinen veneilijän ja vapaa-ajankalastajan vesillä liikkumisen tapa. Keskusliittoon kuuluva kalastuksen harrastaja käy kalassa keskimäärin 4 7 päivänä vuodessa . Ero painaa tietysti varsin paljon kalastuskuluissa. Nuorten ikäluokkien osuus kalastuksenharrastajista on suurempi kuin heidän vastaava osuutensa koko väestöstä. Keskusliiton jäsen halu aisi mieluiten käydä kalalla järvillä ja merellä . JÄRJESTÄYTYNEET VAPAA-AJANKALASTAJAT Aktiivisten vapaa-ajankalastaj ien kalastuskäyttäytymisestä antavat tietoja Suomen Kalamiesten Keskusliiton jäsenistön keskuudessa tehdyn tutkimuksen tulokset. 1973 . Asiantuntijoiden mukaan tietyn vesialueen kalatuoton talteenotossa monipuolinen kalastus on paras hoitokeino. Uinti ja vapaa-ajankalastus vaativat vesistön laadulta eniten. Niiden parantaminen auttaisi suurinta osaa vanhoista vapaa-ajankalastajista ja antaisi uusille harrastajille mahdollisuuksia . Terhit, Mercuryt, Yamahat, Volvot. Vapaa-ajankalastus taas on mahdollista kesät talvet. Mieluiten haluttaisiin käyt! ) heittouistinta 2) p1lkkionkea talvella ja 3) koho-onkea. Hevosvoimat tai pitäisikö sanoa kilowatit ovat kasvaneet venemäärien myötä. Nykyisin Suomessa on lähes 2 miljoonaa yli 12-vuotiasta henkilöä, jotka käyvät kalassa ainakin kerran vuodessa. ongintalammikot eivät olleet haluttuja kalastuspaikkoja . Vaan mitäpä sanovat Johnsonit. muuttunut yhä useammalle moottoriveneen, -kelkan tai auton kuljettamiseksi. Kalastusta harjoittavista kansalaisista on pääosa vapaa-ajan kalastajia, mutta heidän saaliinsa on vain pieni osa vesistöjen kalatuotannon tarjoamasta luonnonvarasta . Sisävesialueen kalansaaliista ( 16.6 milj . Olen varma, että melkoinen osa vesien virkistyskäytön haitoista hupenisi, jos moottoriveneet (>3 kw) määrättäisiin väylille ja au toilu tapahtuisi vain liikenneväylillä. kg. Kotitarveja vapaa-ajankalastajien saalis oli v. KALAA RIITTÄISI USEAMMALLEKIN Kalastuksesta innostuneita harrastajia on paljon, kalastusmahdollisuuksista on puutetta . Saaristoon pääsee helposti pikaveneillä, onkikarille hurautetaan perämoottoreilla kesällä ja autolla talvella jne. Tulokset ovat hyvin samankaltaiset Ruotsissa saatujen tulosten kanssa. Heille on tosi vaikeata tehdä kalastushalleja ja keinojäälampia pilkkiongintaan. Virkistyskalastus, urheilukalastus ja pääosin ns. Niiden jäsenmäärä on yli 50 000 henkilöä. kg) ei-ammatikseen kalastavien osuus oli 14.6 mil_j. Saaliin saannin ohella rentoutuminen ja luonnonelämyksistä nauttiminen ovat vapaa-ajan kalastajalle tärkeitä
Valtiovallan ja kuntien osalle tämäkin kansalaisten vapaa-aikatoiminnan kehittäminen pääosin kuuluu. Vesistöjä koskevan suunnittelutyön hajanaisuus ja irrallisuus alueja läänisuunnittelusta on nykyisin ilmeinen haitta. Tämä toive esitetään yleisesti . Niille myydään kesälupia onkimiseen, uisteluun yms. Merialueilla ehkä voitaisiin Ruotsin kokemusten valossa edetä vieläkin pitemmälle ja ottaa mukaan myös uistelu. Talvella taas on kaupan pilkkilupia. VESIENSUOJELU ON KALASTUKSEN PERUSTA Laajeneva vapaa-ajankalastus edellyttää monipuolista kehittämistä, josta yleiskalastusoikeuksien vähäinen laajentaminen on vain osa. Vesistön luonnontilaan vaikuttavien hankkeiden yhteydessä vapaa-ajankalastajille on siis tärkeintä mahdollisimman tehokas kalavesien hoitokompensaatio ei rahakorvaukset. Laaja vapaa-ajankalastusta selvittelevä tutkimusohjelma olisi toteutettava, jotta kehitystyö osattaisiin perustella ja suunnata oikein. Ammattija vapaa-ajankalastaja pyytävät Suomessa pääosin eri kalalajeja, joten molemmille on tilaa samoillakin vesillä. Uudenmaan 50 000 järvihehtaarista myydään kalastuskuntiin kuulumattomalle vapaaajankalastajalle kesällä lupia esim. Heidän asemansa on siis yhtä huono kuin luonnonsuojelujärjestöjen. . Vesialueiden säilyttäminen puhtaina ja kalastoltaan mahdollisimman hyvinä on tavoite, joka liittyy läheisesti vesiensuojeluun. Ja tietysti vesilakiin olisi saatava aikaan tarpeellinen muutos . Suunnittelutyön järjestämiseen on jo aika tai kaapit täyttyvät vain eri virastoissa tehdyistä viitteellisistä suunnitelmista. vesi-, metsä-, merenkulkuhallituksilta jne. Helsingillä ja Espoolla on omia vesiä tarjolla kuntalaisille ja matkailijoille, mutta esim. Pääosa kalastusmahdollisuuksista perustuu tällä hetkellä kalastuskuntain omille vesialueilleen myymiin kalastuslupiin. kalastustiedustelujen kysymysja huomautussarakkeissa. vesija kalatalousviranomaiset. Ruotsissa on keskusteltu erityisen luonnon moninaiskäyttöön liittyvän ulkoilun, siis myös vesien virkistyskäytön, siirtämisestä omaan hallintoyksikköön "Virkistyslaitos" eli "Rekreationverket" nykyisen "Luonnonhoitolaitoksen" eli "Naturvårdsverketin" lailla. koukkukalastukseen. Kansalaisten vapaa-ajankalastusmahdollisuuksia parantaisi mm. yhteen kokoavaan hallintoyksikköön. uisteluun noin 3 000 hehtaarille ja talvella pilkkilupia noin 15 000 hehtaarille. Erityisesti kalastusmahdollisuudet taantuvat vesien luonnontilaa muutettaessa. vesiviranomaisena vesihallitus on samalla mm . virkistyskäytön osalta yleisen edun valvoja. Jo oman käsitykseni mukaan nämä kysymykset kuuluvat yhteen ympäristönsuojeluun ja luonnonvarojen hoitoon liittyvien asioiden kanssa. Kalastusalueiden varaamiset, lunastukset ja hoitotoimet olisivat ehkä kuntainliittojen tehtäväkenttää. MINNE KALASTAMAAN. Vapaa-ajankalastuksen kannalta on tärkeää, että vesien kalatuotanto kaikissa tapauksissa pyritään pitämään laadullisesti mahdollisimman hyvana. se, että ongintaja pilkkikalastusoikeus laajennettaisiin koskemaan kaikkia kansalaisia ja pääosaa vesialueistamme. Tämäkin tosiasia edellyttää entistä kiinteämmän järjestöjen välisen yhteistyön aikaansaamista. Varsinaisilla käyttäjillä järjestöineen ei ole asianomistajan asemaa. Jätevedet pilaavat uimaja lomailurantoja jne. Esim. Kalastusmahdollisuuksien parantamiseksi olisi kunnat saatava lunastamaan esim. Vantaan asukas ei voi saada niille kalastuslupaa. Tällaisia kalastuspaikkoja on luetteloitu noin 1 500 kpl. Järvi-Suomessa kalastuskunnan ulkopuolinenkin saa usein lunastaa luvan verkkokalastukseen. Toivotaan, toivotaan ja odotellessa ulkoillaan vesillä kesät talvet. seutukaavassa varatuilta virkistyskäyttöalueilta vesialueita tai virkistyskalastusoikeuksia siten, että eri kuntien alueet liittyvät yhteen ja eri kuntien asukkaille virkistyskalastus tehdään mahdolliseksi koko alueella. Vesioikeudellisissa hankkeissa yleisen edun valvojana ovat mm. Virkistyskäyttöä haittaavat usein muiden käyttömuotojen säännöstelu , padotukset, uitto, jätevesien johtaminen jne aiheuttamat esteet. NYKYINEN HALLINTO EI VASTAA TARKOITUSTAAN Vesistöjen virkistyskäyttötavat ovat tietysti osa mahdollisista vesistöjen käyttömuodoista. Samoin kalatalous ja osin vesiliikennettä koskevat asiat eivät kuulu nykyisin vesien käytön kokonaissuunnittelun (vesihallitus ) piiriin. Uudenmaan merialueella on vain pari yleistä kalastuspaikkaa kunnan rajojen sisällä . Kalastuskeinona ne ovat vesien luonnonvaran talteenoton tehokkuudessa rinnastettavissa metsäsienSUO ME N L UO NTO 6/75 ten ja -marJOJen poimintaan. Näin harrastajan v~lintamahdollisuuksia saataisiin parannetuksi. Etelä-Suomessa kalastusmahdollisuuksien tilanne on vaikein. 335. Meilläkin kannattaisi tutkia näiden asioiden siirtämistä mm. kalatuotannosta lisääntyvät, voimme entistä paremmin suunnata kalastuksemme ja jakaa saa lisosuudet eri kalastajaryhmien välillä. Tuo paljon puhuttu ja toivottu "Ympäristöministeriö" olisi siis vesien virkistyskäytönkin kehittämisen kannalta toivottava ratkaisu . Ei oikein sovi, että rakentava laitos, mm. Kun yli puolet vapaa-ajankalastajista on sellaisia, jotka eivät omista vesialuetta tai osuuksia sellaiseen, kalastusmahdollisuuksien järjestelyjä ja tarjonnan lisäämistä voidaan pitää eräänä vapaa-ajankalastuksen kehittämisen keskeisimpänä kysymyksenä
Suomessa käyty keskustelu metsäpeurasta, kololinnuista jne . täplikkäät ja SLIOME ' L O 'TO 6/75. Tämän osoittaa mm. Elinympäristön suojelu ei kuitenkaan yksin riitä turvaamaan sellaisten lajien olemassaoloa, joita ihminen vainoaa niiden asuinalueilla. Muuan vainottu eläinryhmä ns. Teuvo Suominen Kissat • tarvitsevat itse nahkansa 336 Eläimistönsuojelunkin keskeinen työmuoto on elinympäristön suojelu
Vuosina 1968-70 yksin Pohjois-Amerikkaan tuotiin yhteensä 3 1 105 jaguaarin nahkaa ja 249 680 oselotinnahkaa . matkamuistoesineitä. Leoparditai tiikeriturkki on ilmiselvästi ylellisyysesine. ETELÄ-AMERIKAN KISSAT: JAGUAARI JA OSELOTTI Sademtsien raivaaminen hävittää nopeasti jaguaarin, oselotin ja monen muun villieläimen a~uinaluet~a. 337. Amazonasin läpi pian valmistuva tie ja kaikki sen lukemattomat sivutiet ja niistä avautuvat jokiyhteydet helpottavat salametsästäjien työtä. Surmansa saaneiden eläinten lukumäärä oli tietenkin paljon suurempi, sillä osa eläimistä pääsi pahasti haavoittuneena karkuun, monet nahat pilaantuivat ennen markkinoille pääsyä ja suuret nahkamäärät päätyivät muihin maihin ja maanosiin (Euroopan ohella varsinkin Japani on viime aikoina kiinnostunut kissannahkojen tuonmsta ). On ilmiselvää , että molempien lajien säilymismahdollisuudet riippuvat Vasemmalla afrikkalainen gepardi asuinalueellaan, oikealla Korkeasaaren asukkaita: ylhäällä lumileopardi ja alhaalla siperiantiikeri. Amazonin kulkukelpoisten sivuhaarojen kahden puolen levittäytyy jo parinkymmenen kilometrin levyinen täysin riistaton vyöhyke ja vielä viidenkymmenen kilometrin päässä jokivarresta eläinkannat ovat vähissä. Vaikka suunnattomat sademetsäalueet yhä kätkevät tuntemattoman määrän kaikenkokoisia eläimiä, on muistettava, että jokivarret sielläkin ovat monien eläinten parasta asuinaluetta. Onkin merkittävää, että monien eläinlajien uhanalaisuuden syynä on juuri niiden hyväksikäyttö ylellisyystavaroiden tuotantoon. juovikkaat kissat on vaarassa himoitun turkkinsa vuoksi. Näistä noin kaksi kolmannesta tuli Brasiliasta . Muut tilastot viittaavat siihen, että kymmenisen tuhatta jaguaaria ja runsaat kaksisataa tuhatta oselottia on menettänyt joka vuosi nahkansa turkismetsästäjille. Pyytäjiä ovat sekä alueella vakituisesti asuvat intiaanit että valkoihoiset ammattimetsästäjät, joista osa on varta vasten tätä varten tullut maahan. Karjankasvatus ja muut elinkeinot syövät myös viidakkoa, jonka asukkaat joutuvat yhä enemmän ihmisen armoille. Esimerkiksi kelpaavat kengurut, JOISta tehdään koiranruokaa, krokotiilit, joista tehdään kenkiä SUO MEN L U O N TO 6/75 ja käsilaukk~ja, vikunja, _jonka hienoa villaa myyvät ylelliset muotiliikkeet, valaat, joiden rasvaan perustuu valtava kosmeettinen teollisuus, sarvikuonot, joiden sarvipulverilla koetetaan (ylikansoittuvassa maailmassa!) kohottaa sukupuolista suorituskykyä, liemikilpikonnat sekä lukemattomat eläimet, joista tehdään ns
ILVES Eurooppalainen ilves ja sen poh joisamerikkalainen lähisukulainen, kanadanilves , ovat aika isemmin olleet turkispyynninkin vuoksi paikoin uhattuja, mutta nykyisin ne elävät suhteellisen turvattua elämää jäljelläolevi lla metsäalueilla . Niitä elää yhtee nsä muutami a tuhansia Burman , Thaimaan , Laosin , Kambodsan, Vietnamin ja Mala kan ni emimaan metsi ssä. Maanosan nykyisillä harvalukuisilla luo nnonsuojelualueilla niillä ei ole salametsästyksen vuoksi suurtakaa n suojaa, vaikka useimmat maat ovat lajit jo nimellisesti rauhoittaneet, viimeisenä Kolumbia noin vuosi sitten. AFRIKAN TÄPLIKKÄÄT KISSAT : LEOPARDI JA GEPARDI '-ekä gepard.ia että leopardi, on perinteisesti vainottu riistan ja karjan suojelem iseksi, mutta 1960-luvulta lähtien suurimpana harvinai stumisen syynä on ollut turkismetsästys. _ Afrikassa leopardienkin tulevaisuus on paäasiassa luonnonsuojelualueiden varassa, mutta laji · on säilynyt hämmästyttä':'än sitkeästi myös talouskäytössä olevilla alueilla, raivokkaista hävi338 tys kampa njo ista ja salametsästyk,sestä huo lima tta. koon, vä ri tyksen, juovien tiheyden , asuinympäristön ja elintapojen puolesta. bengalintiikeri, jaava ntiikeri, balintiikeri, sumatrantiikeri, indokiinantiikeri , kiinantiikeri, siperiantiikeri ja kaspia ntiikeri. Luo nnossa näitä ki ssoja on viime vuosina nähty yhä harvemmin. SUOME LUO TO 6/75. Lumileopardi on Aasian vuoristojen tuuheaturkkinen vaalea ki ssa, jonka as uinaluetta ovat lumirajan ja puurajan väliset vyöhykk eet. 40 000 :sta pariin tuhanteen. On aivan varmaa, että ilman viime hetken suojelutoimenpiteitä rodun luo nnonvarai nen kanta o lisi jo nyt tai ainakin lähi vuos ina sukupuuttoon tuomittu . J ä lj ellä on nykyisin ehkä vain parisataa yksilöä, joista no in puolet elää Pakistanin a lueella . Aasia n viimeisten geopardien tulevaisuus näyttää synkältä. Afrikan gepardit elävät nykyisin melkein yksinomaan luon nonsuojelualueilla . Lukumäärä lä hestyy jo paria sataa. H yvin harvina iseksi tuhotun kiinantiikerinkin tulevaisu utta o n j o' pidetty toivottomana, mutta viimeisten tietoj en mukaan Kiina on a lkan ut määrätietoisesti suoj ella tiikereitä , joiden täydellistä hävittämistä on tähän ast i pidetty tavoitteena. Viime vuosien julki suus, rauhoitusmääräysten tiukentunut valvonta, uud et suojelualueet ja turkiska upan tarkka ilu ovat j o nkin verran hillinneet pyyntiä . Neuvosto liito n ti edemi esten ja viranomaiste n yhteisponn istuksin tämän ennen vainotun elä imen kannan lasku on kuitenkin saatu kääntymään no usuksi . Jaavantiikereitä on jäljellä ko rkeintaan p arikymm entä, samoin kaspiantiikereitä. v iime vuosiin saakka siperian1. Aasiantuntijat ovat kiinnittä neet huomiota siihen, että myös pa ika llisessa kaupassa ja kansainvälisessä musta npörssin turkiskaupassa niiden•nahkoja on näkynyt yhä harve mmin. Ei tiedetä , o nko harvina istumisen pääsyynä metsien häv itys vai liiallinen pyynti; fo rm osala isen rodun äärimmamen harv inaisuus johtunee kuitenkin pääasiassa metsästykestä. Laaja lla asui nalueel la, johon kuuluu osia euvostoliitosta, Iranista ja Afganistanista, niitä on yhteensä ehkä vain parisataa . Sumatrantiikereitä uskotaan olevan jäljellä noin 800, mutta niiden lukumäärä hupenee nopeasti pyynn in vuoksi. Laaja ja yhtenä inen esiintymisalue on siis supistunut pieniksi , kaukana toisistaan sijaitseviksi saarekkei ksi. Vaikeakulkuin en asuinympäristö ja suh teellisen harva as utus ovat säilymisen syynä . Se on aina ollut har vina inen, mutta viime vuosina se on harv inai stunut häl yttävä n nopeasti. Ba lintiikeri lienee jo kuo llut sukupuuttoon. I ndokiinantiikerit pysty nevät to istaiseksi selviytymään ilman tehostettua suojelua kin . Se elää, paitsi ma nneralueella, m yös Su matralla ja Borneossa. Sala metsäs tys tä ei ole saatu täysin tyrehtymään, ja varsinkin pienten luonnonsuo jelualueiden gepardikannat ovat edelleen vaarass;i . Kaikkiaan arvellaan Afrikassa vielä elävän noin 1015 000 gepardia. pian s11ta, perustc;taanko niille ri'ittävä n suuri a, tehokkaasti vartioituja suojelua lueita. Leopardin kaikki neljä aasianpuoleista rotua ovat sukupuuton partaalla, vaikka tämä a lkujaan maailman laaj immalle levinnyt kissaeläin kerran asui alueella, j o ka ulottui Afrikasta · Tyynenmeren ranniko lle. amurintiikerien lukumäärä on vähentynyt ja rotua on jo ehditty pitää tuh oon tu omittuna. Tärkeimmäksi tuh o utumisen syyksi o n muodostunut kansai n vä linen turki skauppa, joka tiikerin asui na lueella ilmenee sa lametsästyksenä pyssyin , myrkyin ja raudoin . 197 2 tuli Maailman Luonnon Säätiön kansai nvälinen suojeluko hde. Ne eroavat to isistaan mm. Rodun säilymismahdollisuuksiin voidaan jo suhta utua jopa o ptimisti sesti . Ko lmessa vuosikymmenessä kanta o n vähentynyt n. Lähisukuinen rotu elää Formosalla. Eniten huom iota on v11me vuosina kiinnitetty intiantiiker iin, josta v. AASIA HARVINAISET TÄPLÄKISSAT: PUULE OPARDI JA LUMI LEOPARDI Puuleopa rdi o n Aasian trooppisten mets ien kiip eilevä ki ssa, j osta ti edetää n hyvin vähän . Aasian leopardien ja gepardien väheneminen johtuu pääasiassa ihmisasutuksen leviä mi sestä ja karjaeläinten varjelemisesta . Kummankin lajin levinneisyysa lue o n a ikai semmin ulottunut kauas Aasiaa n, mutta nyt itäiset kannat ovat hyvi n vä hi ssä. TIIKERIT Maailman suurin kissa , tiikeri , jaetaan tavallisesti kahd eksaan rotuun: intian1
SL 4/1975, s. Täpäkissannahka ei ole harvinainen ilmestys Suomessakaan. Kansainvälinen Turkiskauppaliitto kielsi v. Valitettavasti sopimuksen muunlainen voimaantulo näyttää yhä lykkäytyvän tärkeiltä osiltaan, eikä Suomikaan sitä vielä ole ratifioinut. että vain Perun Manukansallispuisto on riittävän turvallinen Etelä-Amerikan sademetsäeläinten säilyttäjänä ja kerrotaan m yös, että sinne aukovat jo öijynporausretkikunnat teitä. Mutta se ei riitä. 1971 jäseniään välittämästä 3-5 vuoden aikana mm. Mutta edelleen jatkuu sekä metsästys että kauppa. Mainittakoon myös, että eräät SUOMEN LUONTO 6/75 " hi enot" ravintolat tarjoilevat asiakkailleen mm . Miksi ihminen haluaa verho utua täplikkääseen kissannahkaan . 1971 täpläja juovakissatuotteiden maahantuonnin . . Charles Darwin kiittelikin isoja kissoja maukkaiksi ) vai alitajuinen usko siihen, että petojen jalot ominaisuudet välittyvät ruoansulatuksen kautta syöjälle. Yhdysvallat kielsi v. Liitto on nyt jatkanut kieltoa ilmoittamalla jäsenilleen, että v. Sitä ennen voi kokeilla erään suomalaisen luonnonsuojelijan keinoa ja kysyä vastaantulevalta nahankantajalta: "Uskotteko viihtyvänne tuossa paremmin kuin sen alkuperäinen omistaja?" D Seuraavalla aukeamalla: Suomen ilvekset rauhoiteitiin tllydellisesti v. Salametsästäjät perustivat tukikohtansa naapurimaihin ja tekivät sieltä kissasafareita Kenian puolelle. Sillä tavoinhan saataisiin turvallisesti aitoja nahkoja. Teksti kertoo: "Aidot ihmiset käyttävät tekoturkiksia." Se siis esittää vakavan epäilyksen aidon nahan käyttäjän "aitoudesta". Miksi täpläkissoja ei kasvateta tarhoissa. Yhä ilmeisemmäksi käy kaikkialla, että täpläja juovakissoja pyydetään sitä innokkaammin, mitä harvinaisempia ne ovat. lakisääteises ti . Tämä sopimus kieltää mm. Molempien maiden määräyksiä on varsinkin alkuvuosina pahasti rikottu, mutta vienti näihin maihin on jo melko vähäistä. Onko syynä lihan verra ton maku (mm. On hienoa omistaa pedon nahka ja näytellä sitä muille. Washingtonin sopimuksen myötä uusien nahkojen tulo toivottavasti tyrehtyy. Lukuisten välikäsien jälkeenkin pyytäjälle useimmiten köyhälle kehitys maan asukkaalle jäävä palkkio o n hänen , rahoissaan ruhtinaallinen . 238 ). Nyt tämä mainos on kadonnut, ilmeisesti tehottomana. "Wildlife" ) oli joitakin vuosia sitten mainoksia, joiden valokuvan gepardia verhosi niin taitavasti tehty tekoturkis, että oli mahdotonta sanoa, missä gepardi loppui ja tekoturkki alkoi . SUOMI . Millaisia ominaisuuksia saa suomalainen herkuttelija karhupaististaan , mahdo llisten trikiinien lisäksi . MITEN SUOJELLAAN. Matkailij o iden kertoman mukaan nahkoja on kaupan, paitsi alkuperämaissa, myös mm . Englannissa, Neuvostoliitossa ja etenkin Japanissa, j osta lienee jo tullut kissannahkoj en suurin "kuluttaja". lumileopardin, puuleopardin, leopardin, gepardin ja tiikerin nahkoja, jotta tutkimukset tänä aikana selvittäisivät lajien uhanalaisuuden. Niitä myöte n saapuu ammattimaisia metsästäjiä sekä lähetyssaarnaajia , jotka kai vilpittömin mielin tuovat seudun intiaa neille metsästysaseita . Yhä useammat maat yrittävät suojella kissojaan mm. Washingtonin sopimukseen tulee suhtautua kuin se jo olisi voimassa (ks . Osa pedonnahan hohteesta ja siten myyntiarvostakin perustuu juuri siihen, että se on otettu "villiltä" eläimeltä. Metsien hävitys, vaino ja turkismetsästys ovat väh entäneet kannan lukumäärän muutamaan kymmeneen . Sen sijaan espanjalainen selvätäpläinen rotu, pantteri-ilves, on äärimmäisen uhanalainen. 339. Tämän vuoden tietojen mukaan sumatrantiikerien häviämisestä kuuluu melkoinen vastuu poliiseill e ja sotilaille. Parisenkymmentä yksilöä elää Coto Donanan kansallispuiston alueella . 1968. Englanti oli toisena. Entisaikoina tilanne lienee ollut toinen . Samaa ajattelua ovat epäilemättä jatkaneet intiaanisodissa voitetut kalpeanaaman päänahat, Englannin kuninkaallisen henkivartiokaartin karhunnahkahatut, ä merifk.alaisten taannoin kiih -keästi havittelemat jääkarhuntaljat, sudennahkahatut ym. Tilalle on tullut muodikkaan näköinen mannekiini yllään täplikäs turkki . Englantilaisessa " Animals" -lehdessä (nyk. 19 7 3 tehtyyn ns . Viime vuosiin saakka Jaavan korkea-arvoisten upseerien saatavilla on ollut tuoreita tiikerinnahkoja . Ne laajentavat koko ajan asuinaluettaan ja niiden lukumllllrll on jo ylittänyt parisataa. puuman ja jaguaarin lihaa . Peru on kieltänyt kissannahkojen viennin , mutta tämä ei ole estänyt salakulj etta masta niitä Kolumbiaan, j o ka viime vuoteen asti on o llut maanosan paras porsaanreikä, koska se on viimeisenä sallinut pyynnin ja viennin. tiikerin, leopardin, lumileopardin, puuleopardin ja jaguaarin osilla käytävä n kaupan . Jos syynä olisi vain väri ja kuviointi , olisi helppoa vallata markkinat aidonnäköisillä tekoturkiksilla . TURKISKAUPPA KURIIN Suojelun painopistealueeksi on muodostunut turkiskaupan valvonta . Itä-Afrikan maista Kenia alkoi ensimmäisenä suojella kissojaan tod ella tehokkaasti säilyttääkseen ne turistinähtävyyksinä. Kerrotaan mm. Kenties kantaja uskoi samalla saavansa myös sellaisia pedon ominaisuuksia, joita hän metsästysel i nkei nossaan tarvitsi. MIKSI . Vielä pari vuotta sitten Intian viranomaiset ja sotilaat, järjestettyään ensin matkailijoille luvattomia tiikerisafareita, antoivat myös salakuljetusohjeita. Pedon nahka oli siihen sonnustautuneelle ihmiselle voitonmerkki, jonka riisuminen a lkuperäiseltä omistajalta ei ollut yksinkertaista eikä vaaratontakaan
Se sijai tsee Pudasjärve n kunn a n ko illiskul m assa, parikymmentä kil o m etri ä OuluKuu sam o -tieltä po h JO tseen. Avo imina j a va lo isina til o ina tummasävyisten kuu sikkovaa ro j en vä li ssä ne keve ntävä t hu o ma ttavasti m a isema n yleiskuvaa. Pärjän j oen li sä ksi a lu eella o n lukuisten pi enempien pu roj en latvavesiä . Iso n Syö tteen Raa tevaara n suunniteltu kansalli spuisto käs ittää osa n Pudasj ärve n j a Taiva lkosken raj o illa sija itsevas ta laaj as ta vaa raseläntees tä . LUONNONPIIRTEET JA MAISE MA Suunnitellun ka nsa lli spui stoa luee n geo logisen j a m a isem alli sen run go n muo d os taa runsaa n ka hdenkym m enen kil o metrin mitta inen po hj o is-etelä -suunta inen vaaraj o no, j o nka eteläpäässä sija itsee Iso n Syö n ee n tun turi . Ison Syö tteen ja Ro m evaara n rinteid en m etsät ova t todelli sia aarn io mets iä, ki rveenk os kem atto mia kuu sik o ita, yksittä isine va nh o ine petäj ineen , ko ivuinee n ja haapo ineen . Se o n m aa kunnan rajoje n ulko pu o lella kin laajalti tunn ett u nä köa lapa ikka. Alueen tä rkein ves istö o n vaaraj o non po ikki ko illi sesta lo un aasee n virtaava Pärj ä nj o ki , j o nka lukui sat pienet kos ket o n a ika naa n häv itetty uittoa va rten te hdyssä perka ustyössä . Alueeseen sisältyy pa itsi lo ivina aa ltoi levia erä ma isia vaa raselä n teitä m yös ympäristö stään j yr käs ti ko hoava, matka iluko htee na j a nä köalapaikka na tunn ettu Iso Syöte, Su o m en etelä isin tunturi . Lä hinnä Pu dasjärven kun ta o n puuh annu t a lueell e hiih to kes ku sta las kettelurin teinee n j a ho telleineen . Iso Syöte j a siihen liittyvät vaarat po ikkeavat Pär jä nj oen luo teispuo li sesta vaarase lä n teestä j yrkkä piirteisyyte nsä j a m aasto n suurempi en korkeusvaihteluitten a nsios ta . Pahimman m a isema lli sen hä iri ö tekij ä n alueell a muo d ostava t sen itäpuo lella suo ri tetu t laaj a t pa ljaaksiha kkuu t, j o iden va ikutu s tässä suhteellisen suljetussa m a isem a ku vassa e1 kuitenkaa n o le kovin suu n. Vaikuttava n vas ta ko hd a n sulj etuille m etsä nä kym ill e m uo dostavat a lu ee n lukui sa t pienia la iset suot. H a lli tseva m a isem aelem entti Selkävaara n J aas ka m o nvaara n Raa tevaara n a lueell a o n vaara m ets ien a lati to istuva, lä hes yksito ikko isuutee n saa kka sam a nla inen m etsä kuva: paksun sam m a l pe itteen kattama maa, va nh a ta ho n j a tykyn runtelem a kuu sikko, siellä täällä vä nkyrä inen haa pa ta i ko ivu . Metsäh a llitu s, a luee n ha ltija , o n suh ta utunu t siihe n ha rkitsevan pidä ttyväs ti . Yleiskuva o n usein avara n pui sto ma inen . Nämä suunnitellut kansallispuistot säil yttäisivät tulevaisuuteen kappaleen Tornion-Kainuun alueen ominta luontoa: Lapiosuo "Neva -Kainuun " suoja metsäerämaata ja Ison Syötteen Raatevaaran alue "Vaara-Kai nuun" j ylhiä metsäseutuja. Pär jä nj oen kaa kk o ispuo lell e j ää Iso n Syö tteen Ro m evaaran ja T eerivaa ra n muo d os ta ma vaararyhmä sekä niiden etelä puo lella itälä nsi-s uun ta inen ko r kea Pytk ynh a rju . Puusto n järeys j a SUOM E LUONTO 6/75. Alkuperä istä Ka inuun vaara luo n toa edustavien m a isemi en suoj elua aja te llen ka nsalli spui stoa luee n arvo kka in osa o n Pärj ä njoen lu o teispuo lell a sij a itseva Selkävaara n _:_ J aas ka m o nvaara n Raa tevaara n vaaraj akso. Se o n ehyt erämaa leimainen m a isemako ko na isuus, jo nka luo nn o nku vassa va ih televa t lo ivap iirteiset tummat kuu sikkovaara t, avo imet r inn es uot ja ryteikkö iset reheväkasv ui set pu ro no tk ot. Iso n Syö ttee n käytöstä ja suo j elusta o n käyty kiistaa j o vuosia ennen ka nsalli spuistosuunnitel 342 m a n j ulkista mi sta. Markku H aukioja Ison Syötteen Raatevaaran kansallispuistosuunnitelma Suomen kansallispuistoverkon kehittämiseksi 1973 laatimassaan suunnitelmassa Ympäristönsuojelun neuvottelukunta ehdotti Tornion-Kainuun luonnon maakunnan alueelle perustettavaksi kuusi uutta kansallispuistoa . Iso n Syötteen avo imelta laki pa lj a ka lta ava u tuu m ahtava näköa la ym pärö iville a lava mmille vaarama ille. Vii meksi mainittu alue on vuoden 197 5 aikana ollut Suomen Akatemian rahoituksella toimivan kan sallispuistoryhmän tutkimuskohteena. Lu o nn o nsuojeluvä ki o n vas tusta nut hiih to kes ku shanketta. Nykyisel lää n tunturin laelta ava u tu via erä m aa nä kym iä r ikkovat melko pa ho in ym päris tössä suoritetut laaj a t pa lj aa ksih a kkuu t. Näistä kaksi, Lapiosuon ja Ison Syötteen Raatevaaran kansallispuistot, oli sisällytetty suunnitelmaan mittavina erämaaluonnon suojelualueina. Suu n niteltu ka nsalli spuisto o n lä hes ko ko nai suud essaan va ltio n o mistamaa a luetta
Alueen porotaloudesta ja sen historiasta kertovat vanhat porotalouteen liittyvät rakennelmat kuten erotusaidat ja porokämpät. Ison Syötteen Romevaaran alueella mäntyä esiintyy sekapuuna jonkin verran enemmän kuin Pärjänjoen luoteispuolisilla vaaroilla . lukuisat vanhat niittysaunat. järripeippo, urpiainen, metsäkirvinen, korppi ja kanahaukka. Niiden rimpisyys on vähäistä, ja etenkin avorimmet ovat pienialaisia. Nisäkäslajisto on tällaiselle erämaaseudulle ominaista. Nyt jo kokonaan pois jäänyt nautintamuoto suunnitellulla kansallispuistoalueella on ollut suoniittyjen niittäminen karjan rehuksi. Metsäluonto on näilläkin alueilla jo ehtinyt varsin hyvin paikkailla ihmisen jättämiä jälkiä. Siihen kuuluvat mm. KASVILLISUUSTYYPIT JA ELÄIMISTÖ Alueen vaarametsien vallitseva metsätyyppi on seinäsammal-mustikkatyyppi. Nämä rakenteet ja alueen porotalous ovat osa kansallispuistoa ja niiden säilyttäminen on osa suojeluohjelmaa. Vaarojen eteläpuolella sijaitseva Pytkynharju on Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan kansallispuistoehdotuksessa jätetty alueen raja.,.ksen ulkopuolelle. Näillä seuduilla porotalouden merkitys on elinkeinona nykyisin suhteellisen vähäinen. Suoyhdistyminä ne kuuluvat aapasoihin ja ovat usein selviä rinnesoita. Ne ovat maaston vaihtelevasta pinnanmuodostuksesta johtuen pienialaisia. Alueella on soita melko runsaasti . Suhteellisesti eniten koskemattomia, luonnollista kliimaks-tilaa läheneviä metsiä on Ison Syötteen Romevaaran alueella, missä ei eräitä pieniä laikkuja lukuunottamatta ole tehty lainkaan hakkuita. Lehtoja on vain muutamissa paiS OM EN LU O 'TO 6/75 koissa purojen varsilla tai jyrkkien rinteitten juurella. Siellä täällä esiintyy sekapuuna yksittäin koivua ja haapaa. Vaarametsät ovat yleensä lähes puhtaita kuusikoita. Karjan talviruokinta on usein kokonaan perustunut tulvivilta nevoilta kesäaikaan tehtyyn sara343. näätä, hirvi, saukko, karhu ja ilves. Pytkynharju on viitisen kilometriä pitkä korkea ja jyrkkärinteinen harjumuodostuma, jonka itäpää työntyy pitkänä, kapeana niemenä Naamankajärveen. tiheys on monin paikoin sitä luokkaa, että kulkija voisi ennemminkin luulla olevansa jossakin Etelä-Suomen hakkuilta säästyneessä ikimetsässä kuin Lapin läänin rajoilla sijaitsevan tunturin rinteillä. Kalalajistosta mainittakoon alueen pikkupurojen luonnonvarainen taimenja harjuskanta. Sekä nisäkäsettä lintufauna on Ison Syötteen Raatevaaran alueella lajistollisesti ja yksilömääräisesti köyhää. Kapean salmen katkaisemana harjumuodostuma jatkuu Naamankaharju-nimisenä selänteenä koilliseen. Alueen ensimmäinen nautintamuoto on epäilemättä ollut eränkäynti: metsästys ja kalastus. Tätä viljavampia metsiä on varsin niukasti. Erilaiset korpija etenkin rämetyypit ovat alueella hyvin edustettuina, joskin karujen tyyppien osuus on vallitseva. Korkeimmilla kohdillaan Pytkynharju nousee noin sadan metrin matkalla lähes kolmekymmentä metriä harjun juurella sijaitsevien lampien vedenpinnasta. Näiden kuusikkovaarojen merkitys porotaloudelle on vuosi vuodelta kasvanut laajojen avohakkuitten hävittäessä paliskuntien talvisia laidunmaita. Myöhempinä aikoina on porotalous pitkään ollut alueen tärkein maankäyttömuoto. Nykyisinkin alueen vanhat luppokuusikot muodostavat poroille varman, vaikeimmissakin lumiolosuhteissa käyttökelpoisen talvilaitumen. Nevat ovat pieniä suursaranevoja ja lyhytkortisia nevoja. Aikanaan sillä on kuitenkin ollut suuri merkitys etenkin talviaikaisen ruokatalouden kohentajana. Paikoin vaarojen rinteillä esiintyy kuitenkin vähäisinä kuvioina kurjenpolvi-mustikkatyyppiä. Tämän luonnonniittytalouden merkitys on kuluneina vuosikymmeninä ollut elintärkeä karjanpidolle läheisissä kylissä. Kuvan porokämppä Selkä.vaaran laidassa on yhä edelleen ajoittain käytössä. Pärjänjoen luoteispuolella sijaitseva vaarajakso on sen sijaan vuosisadan alkupuolella käyty lähes kauttaaltaan läpi harvennushakkuin. MAANKÄYTTÖ Ison Syötteen Raatevaaran alueen maankäytössä on aikojen kuluessa tapahtunut monia muutoksia. Mänty puuttuu laajoilta alueilta lähes kokonaan . Ikärakenteeltaan alueen metsät ovat varsin vanhoja . Pudasjärven ja Taivalkosken rajoille {kartta) suunniteltu 12 400 ha :n kansallispuisto suojelisi Vaara-Kainuun erämaaluontoa. Aikanaan suoritettuja hakkuita ei enää voi muuta kuin arvailla puuston luonnonmukaista harvemmasta asennosta sekä siellä täällä sammaloituneista kannoista . Hienona maisema-alueena sekä helppokulkuisena ja mielenkiintoisena retkeilykohteena se ansaitsisi kuitenkin päästä ainakin jonkin tasoisen suojelun piiriin. Aikaisemmin alue oli tärkeä saraheinlln tuottaja, mistä todistavat mm. Vaara-alueen kuusimetsille tyypillistä lintulajistoa edustavat mm
Alueella on jo nykyisin ahkerassa käytössä oleva metsähallituksen kunnostama ja ylläpitämä retkeilypolku. 900 ha :n alueen. Kansallispuisto voitaisiin kuitenkin välittömästi perustaa valtion jo nykyisin omistamalle alueelle. Alueen maankäytön historiaan liittyvät rakennukset ja rakennelmat tulisi mahdollisuuksien mukaan entistää . Myöhemmin Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto on laatimissaan suunniSU OME N L UO NTO 6/75. Nämä täydennysalueet käsittävät muutamia satoja hehtaareja. heinään. Niissä on asetuttu puoltamaan kansallispuiston perustamista alueelle. Kesäinen heinänteko suoniityillä on saattanut kestää viikkokausia. Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan ehdotus kansallispuistoksi käsittää 12 400 ha :n laajuisen alueen . Itse tunturi on vuodesta 1926 lähtien ollut metsähallituksen päätöksellä suojeltua aarnialuetta. Vuonna 1973 julkaistussa Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan laatimassa kansallispuistosuunnitelmassa ehdotettiin alueelle muodostettavaksi kansallispuisto, joka käsittäisi sekä Ison Syöneen ympäristöineen että edellä mainitun Pärjänjoen luoteispuolella sijaitse344 van vaara-alueen. Myös kansallispuiston perustamisen jälkeen alueen retkeilykäyttö voisi tukeutua tähän kunnostettuun polkureittiin . Nämä erämaasavotat ovat tarjonneet talvisaikaan kipeästi kaivattua toimeentulon lisää kylissä, joista oli aikaisemmin käyty talvisissa metsätöissä Venäjällä saakka. KANSALLISPUISTOALUEEN KÄYTTÖ JA HOITO Pärjänjoki jakaa suunnitellun kansallispuiston käyttöä ajatellen kahteen selvästi toisistaan poikkeavaan osa-alueeseen.Joen luoteispuolella sijaitseva Selkävaaran Jaaskamonvaaran Raatevaaran vaarajakso on erämaaalue, jonka käytön pitäisi tapahtua luonnon omia ehtoja mahdollisimman pitkälle noudattaen. Suunnitellun kansallispuiston metsäja suoekosysteemit eivät ainakaan lähitulevaisuudessa vaadi erityisiä hoitotoimenpiteitä. Sen kosket ja koko jokiuoma pitäisi entisöidä sellaisiksi kuin ne ovat olleet ennen uittoa varten tehtyä perkausta . Tänä aikana on asuttu ladoissa tai vartavasten rakennetuissa niittysaunoissa . Ojitusrauhoitusalue ja aarnialue käsittävät yhteensä n. SUOJELUSUUNNITELMIEN KEHITYS Ison Syötteen alue on vanhastaan tunnettu luonnonsuojelukohde. Kansallispuiston kävijöitten majoitusja tukikohta-alueena palvelisi parhaiten alueen eteläpuolelle Naamankajärven rantaan perustettava toimintakeskus, jonka rakentamista on esitetty Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliiton laatimassa suunnitelmassa . Polkureitti on selkeästi viitoitettu ja sen varrella on useita hyvin huollettuja levähdyspaikkoja tulisijoineen ja laavuineen . Oman aikakautensa alueen käytön historiassa muodostavat vuosisadan alkupuolella suoritetut laajat harvennushakkuut Pärjänjoen pohjoispuolisilla vaaraalueilla. Kaikessa toiminnassa tulisi mahdollisimman tarkoin ottaa ensisijaisena tavoitteena huomioon alueen alkuperäisen erämaaluonteen säilyttäminen. Tätä varten pitäisi joitakin yksityisessä omistuksessa olevia alueita hankkia valtiolle ja liittää perustettavaan kansallispuistoon. 8000 ha käsittävä Hiltuvaaran Sotivaaran Jaaskamonvaaran Raatevaaran vaaraluonnon ja metsien suojelualue. Tällä olisi huomattava merkitys paitsi maisemallisesti myös alueen luontaisen kalakannan hoitoa •ajatellen . Tärkein kunnostusta vaativa kohde on Pärjänjoki . HIIHTOKESKUSHANKKEET Suunnitellun kansallispuiston alueelle on jo pitkään kaavailtu hiihtokeskuksen rakentamista. Yhtenäisen maisemallisen kokonaisuuden saamiseksi kansallispuiston piiriin Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan ehdottamaa puistoaluetta tulisi kuitenkin täydentää eräiltä osin . Suojelun ohella kysymykseen tulisivat lähinnä eräretkeily ja tutkimus. Alueelle ei pitäisi rakentaa matkailuja retkeilytoimintaa palvelevia laitteita . Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto on vielä vuosina 1973-1975 laatinut Isosta Syötteestä ja sen lähialueesta yksityiskohtaisia selvityksiä. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan johtanut tuloksiin. Ajatus on lähtöisin Pudasjärven kunnasta. Kansallispuistoehdotuksen rajaus noudattelee varsin tarkoin valtion maan rajoja . Vuonna 197 1 rauhoitettiin samoin metsähallituksen päätöksellä Isoa Syötettä ja Romevaaraa ympäröivät suot ojitukselta. 18 km ja se kulkee matkailullisesti kiinnostavimpien kohteitten , Ison Syötteen laen ja Pytkynharjun kautta. Pärjänjoen luoteispuoliselle vaara-alueelle ehdotettiin vuonna 1972 Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliiton laatimassa luonnonsuojelualueselvityksessä perustettavaksi n. Hyvin hoidettuina ne lisäisivät suuresti kansallispuiston arvoa ja kiinnostavuutta ja kertoisivat alueella retkeileville menneitten sukupolvien elämästä ja työstä. Pärjänjoen kaakkoispuolella oleva Iso Syöte ympäristöineen soveltuu ennen muuta retkeilykäyttöön. Se tarjoaa melko vähänkin maastokokemusta omaavalle kävijälle hyvän tutustumismahdollisuuden alueen monipuoliseen luontoon . Polkureitin pituus on n . Suurin osa ehdotetun kansallispuiston pinta-alasta Sijaitsee metsätaloudellisen toimenpiderajan yläpuolella. Kunta on aikanaan teettänyt alueelle yleissuunnitelman, jossa on ehdotettu laskettelurinteen ja majoituspalvelujen rakentamista Isolle Syötteelle. Vanhan luonnonniittytalouden muistona on alueella vielä runsaasti ränsistyv1a niittylatoja, suovanpohjia ja niittysaunoja. Näiden savottojen jälkeen on alue jäänyt syrjäisen sijaintinsa ja maaston korkeuden takia lähes kokonaan metsätaloustoiminnan ulkopuolelle
Ei kuitenkaan liene kovin suuri vääryys, jos oululainen laskettelija joutuu matkustamaan Rukalle, Ounasvaaralle tai vieläkin pohjoisemmas, Lapin hiihtokeskuksiin, kun sinne joutuu matkustamaan kuopiolainen, tamperelairnm ja helsinkiläinenkin laskettelun ystävä. Ison Syötteen Raatevaaran suunniteltua kansallispuistoaluetta luonnehtivat mahtavien vaaramaisemien ohella erämaiset, enimmäkseen täysin koskemattomat metsät sekä lukuisat pienet suolaikut. Seutukaavaliiton laatimassa suunnitelmassa on puhuttu lähinnä oululaisten laskettelun harrastajien mahdollisuuksista. telmissa päättänyt ehdottaa hiihtokeskusta Isolle Syötteelle. 345. Laskettelurinteen rakentaminen on nähty keinona saada alueelle SUOM EN L U O N TO 6/75 rahakasta yleisöä ja sen myötä edellytykset liiketaloudellisesti kannattavalle yritystoiminnalle. Asiasta ovat ehtineet antaa kielteisen lausuntonsa sekä Sisäas1amm1mstenon ympäristönsuojeluosasto että Maaja metsätalousministeriön loonnonvarainhoitotoimisto . Hiihtokeskussuunnitelmat perustuvat paljolti liikeja kunnallistaloudellisiin näkökohtiin. Uuden laskettelurinteen perustamisen tarpeellisuus hiihdon harrastajille on jäänyt suunnitelmissa melko vähälle huomiolle. Suunnitelman tavoitteena ei näytä olevan niinkään uusien arvojen ja palvelujen luominen, vaan ennemminkin markkojen siirtäminen taskusta toiseen. Toteutuessaan Ison Syötteen hiihtokeskushanke laskettelurinteineen tietäisi joka tapauksessa huomattavaa häiriötekijää alueen luonnolle ja maisemalle. Kuusikoiden luppo (naava) on käynyt porojen talviruokana sitll tärkeämmäksi, mitä enemmän ympäristön metsiä on hakattu. Tosiasiaksi jää, että erämaa ja hiihtohissi eivät mahdu samalle tunturille. Kun hiihtokeskussuunnitelmien taustana olevaa ajatusrakennelmaa syventyy pohtimaan, ei voi olla havaitsematta eräitä arveluttavia piirteitä. Kansallisr.uiston perustamismahdollisuudet ovat hyvät, sillä maa kuuluu enimmäkseen valtio! e ja suurin osa metsistä sijaitsee toimenpiderajan yläpuolella. On perin vaikea uskoa, että Pohjois-Suomen nykyiset hiihtokeskukset eivät pystyisi kohtuullisella tavalla tyydyttämaan maamme laskettelu-urheilun tarpeita . Kiista Ison Syötteen rakentamisesta on jatkunut jo pitkään . Tavoitteena on lähinnä siirtää markkoja Rukan ja Ounasvaaran hiihtokeskuksista Ison Syötteen hiihtokeskukseen ja verotuloina Pudasjärven kunnalle. . Tällä haavaa asiassa lähinnä odotellaan parhaillaan istuvan kansallispuistokomitean kannanottoa. Suunnittelijoitten puheet"tunturin erämaaluonteen säilyttämisestä keskusta rakennettaessa tuntuvat lähinnä joutavalta sanaleikiltä. Erilaisia suotyyppejä on paljon, ja ne lisäävät suuresti näkymien vaihtelevuutta. Nähtäväksi jää, pysyykö komitea ympäristönsuojeluviranomaistemme linjoilla vai päätyykö se tukemaan Pudasjärven kuntaa kilpailussa matkailumarkoista
Varsinkin EFTAja EEC-sopimusten solmimisen jälkeen on kansainvälinen suurteollisuus lisännyt voimakkaasti kalatuotteiden tuontia Suomeen. Ulkomailta tuodut pakastetut kalafileet käsittävät nykyisin yksinään kolmanneksen ihmisravinnoksi tarkoitetun kalan tuonnista (ks . Kalastustekniikan nopea laadullinen kehitys ja sen myötä kalastuksen tehostuminen ja laajeneminen avomerille on tapahtunut pääasiassa sadan viime vuoden aikana. Oma kalansaaliimme on viime vuosien aikana vaihdellut 80100 milj. Niiden yhteissaaliina olisi saatavissa melkoinen osa väestömme tarvitsemasta valkuaismäärästä. kg:n saalista (Niskanen 1974). Jo paleoliittisella kivikaudella ihminen on käyttänyt alkeellisia kalastusvälineitä. Kalastus on eräs vanhimmista vesien hyväksikäyttömuodoista. kg:n lisäys mahdollinen (Pitkänen 1974); tosin Suomenlahden silakkasaalis vastaa jo suunnilleen tuottoa (Sjöblom 1975). EFTA-tuotteina pakastefileet ja rehutarpeisiin tuotavat kalatuotteet vapautuivat kaikista kaupan esteistä . Vähempiarvoisen ns . Rationaalinen kalatalous edellyttäisi, että kaikki käyttökelpoinen SU OM EN L U O NTO 6/75 •. 250 milj. Muinainen kalastaja otti vesistä talteen sen, minkä hän alkeellisella tekniikallaan tavoitti. LAIMINLYÖTY LUONNONVARA Suomen kalatalous ei kuitenkaan 346 ole edennyt optimaalisen hyödyntämisen , saati sitten kalavarojen suunnitelmallisen hoidon ja lisäämisen asteelle. Muikkusaaliimme voitaisiin ainakin kaksinkertaistaa, ja esimerkiksi Lapin läänin sisävesien vuotuinen kalansaalis voitaisiin ainakin kolminkertaistaa kantojen tuotantokyvyn silti vaarantumatta (Jakkula 1974). Nykyisin ihmisen suhde luontoon on myös kalastuksen kohdalla muuttumassa passiivisesta aktiiviseksi: kalavaroja ei ainoastaan pyritä optimaalisesti hyödyntämään, vaan myös suojelemaan, hoitamaan ja lisäämään. kg:n rajoissa, kun taas yksin tuodun kalajauhon määrä vastasi vuonna 1973 tuorekalaksi muutettuna 248 milj. "rikkakalan" hyväksikäyttö on myöskin toistaiseksi vähäistä . Kalastajaväestöllemme ja kotimaisen kalan kaupalle tämä on merkinnyt jatkuvasti heikkenevää kilpailuasemaa markkinoilla . Mutta kalavesiämme on kohdeltu kaltoin. 1973 vain 24 % (ihmisravintona käytetystä kalasta 77 %) (Pitkänen 1975 ). Kai Kaatra ja Jukka Muhonen Suomen kalatalouden kysymyksiä Suomen vedet tarjoavat oivalliset olosuhteet sekä ammattimaiselle että virkistysluonteiselle kalastukselle ja niiden välimuodolle, sivuelinkeinokalastukselle. OMAN SIJASTA ULKOMAISTA Maamme kalavarojen hyödyntäminen on siis huomattavan tehotonta. Vuosituhansien ajan kalastustekniikan kehitys oli hidasta, ja kalastus oli rajoittunut sisävesiin ja rannikoille. taulukko 1). Koskia on perattu, jokia padottu, vesiä säännöstellään ja saastutetaan. Samanaikaisesti maahamme kuitenkin tuodaan ulkomailta kalaa ja kalatuotteita tuorekalaksi laskettuna kolminkertaisesti omaa saalistamme vastaava määrä. Sen tehokkaalla hyväksikäytöllä voitaisiin tyydyttää merkittävä osa maamme väestön valkua1sravmnon tarpeesta. Esimerkiksi Inarin reeskakannat ovat lähes täysin hyödyntämättä (Tuunainen 1974 ). Kalastus kuten moni muukin peruselinkeino on jäänyt teollistuvan Suomen jalkoihin. Maamme vesiluonto tarjoaisi oivalliset edellytykset kalastuksen harjoittamiselle: kymmenien tu hansien järviemme ja rannikkovesiemme kalastot muodostavat tärkeän uusiutuvan luonnonvaran. KALATALOUTTA VOIDAAN KEHITTÄÄ Kotimaista kalataloutta kehittämällä voitaisiin suuri osa maamme kalamarpeesta tyydyttää oman tuotantomme avulla. kg:n vuotuisen pyynnin (Niskanen 1974). Vaikka yksityiskohtaiset tuotantotutkimukset puuttuvatkin, kalakantoje~me on arvioitu kestävän n. Kalan kokonaiskulutuksesta oli omavaraisuutemme v. Tärkeimmän talouskalamme silakankin saaliissa o li si erään arvion mukaan jopa 10 milj . Ihmisen suhde luontoon oli passiivinen ja alistuva: luonnonvarojen määrään ei voitu vaikuttaa. Hyvistä edellytyksistä huolimatta maamme kalatalous on suorastaan takapajuisessa tilassa: lähes kaksi kolmannesta vesiemme vuotuisesta kalantuotannosta jää korjaamatta talteen
Monet luonnontuotteemmehan ovat itse kalan (esim. J alosruslaitosten raaka-aineen saantia voitaisiin tasoittaa pakastamalla avovesikaudella pyydettyä kalaa ja jalostamalla sitä talvisella alituotantokaudella. Kalatalouden välitysja jalostustoiminnan alalla toimii vielä runsaasti pieniä tukkuja vähittäisliikkeitä sekä jalostuslaitoksia, jotka usein kamppailevat taloudellisissa vaikeuksissa pienimpien sortuessa kilpailusta. Kotimaisten kalavarojen hyväksikäyttöä voita1s11n tehostaa perustamalla keskusja lostamoja huolehtimaan keskitetysti saaliiden keräilystä, varastoinnista, jalostuksesta ja markkinoinnista. jalostusta. Tätä osoittaa esim. naapurissamme Eestissä toimiva Kirovin kalastuskolhoosin säilyketehdas, jonka säännöllinen toiminta on taattu kalastussesonkien välillä tapahtuvalla vihannesten säilönnällä . Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet omavaraiseen kalatalouteen. ajankohtana voida kotimaisella tuotannolla tyydyttää . Tällä hetkellä suuri osa silakkasaaliistamme menee jalostusja varastointimahdollisuuksien puuttuessa turkiseläinten rehuksi . savumuikun ) lisäksi varsin vientikelpoisia, ja niiden voimakas hyväksikäyttö voisi osaltaan lisätä sivuansiomahdollisuuksia maaseudulla, jossa puunkorjuun koneellistuminen on niitä vähentänyt. Tämän mahdollisuuden käyttökelpoisuuden osoittaa mm. Kalan talteenottoja jalostustoimintaa voitaisiin parantaa estämällä tätä toimintaa harjoittavien pienyritysten vararikkoutuminen, mikä olisi mahdollista SU OM EN L U ONTO 6/75 valtion myöntämien edullisten lainojen ja takausten avulla. Kuvassa Hailuodon Marjaniemen kalasatamaa. Maamme elintarviketeollisuus ei ole katsonut kotimaisen kalan jalostamisen tuovan riittävästi voittoja . Eläinten rehuksi olisi käytettävä ennen kaikkea jalostusjätteet ja "rikkakala". Tällainen monipuolinen luonnonvarain käyttö avaisi ansiolnahdollisuuksia kehitysalueiden pieneläjille, jotka niitä kaikkein kipeimmin tarvitsisivat. _ koa ja vastaavasti valtaosa omasta kalasadosta jlltetllä.n korjaamatta. Myös muiden kalalajien kantojen käytön laiminlyöntiin on vaikuttanut vastaanottoja varastointitilojen riittämättömyys sekä kaupan puutteellinen organisaatio . Kalanjalostusteollisuus on Suomessa kotimaisen raaka-aineen mahdolliseen määrään nähden vielä melko vaatimatonta. Puheita "rikkakaloista" ei myöskään saa ottaa vakavasti: kaikenlainen kala on arvokasta elllinvalkuaista,joka kelpaa useimmiten ihmisravinnoksi ja aina rehuksi. Kuitenkin valtaosa Suomessa kulutetusta kalasta tuodaa .. Samassa laitoksessa voitaisiin harjoittaa myös muiden maatalouden sivuelinkeinona tuotettavien luonnontuotteiden kuten marjo jen, sienten, vihannesten, poronlihan jne. Myöskin luonnontalouden kannalta tämä olisi terve kehityssuunta . ruokakala tarjottaisiin ihmisravinnoksi tuorekalana tai kohtuuhintaisina jalosteina. Tämän vuoksi valtion panos kotimaisen kalan käytön tehostamisessa on erittäin keskeinen. Huhtamäki-yhtymän kalanjalostustehtaiden perustaminen ulkomaille. Ulkomaisten kala jalosteiden tuonnissa olisi ennen kaikkea pyrittävä turvaamaan niiden lajikkeiden tarjonta, joiden kysyntää ei ko. Kotimaisuusasteen kohottamista puoltavat kaikki mahdolliset seikat ja näinä vaikeina aikoina etenkin työllisyysja kauppatasenäkökohdat. Samalla voitaisiin edelleen kehittää kotimaisen kalan jalostusmahdollisuuksia sekä tutkia ja lisätä tähän saakka hyödyntämättömien kalalajien käyttöä. 347. Valtion olisi myös tuettava kalastajaväestön hallitsemien, saaliin talteenottoa tehostavien säilytysja jalostuslaitosten perustamista
Seurauksena on ollut kalastajaväestön aseman heikkeneminen, usein ammatista sortuminen ja erityisesti sisävesialueella kalatalouden tarjoamien sivuansiomahdollisuuksien heikkeneminen. Viime aikoina maassamme harjoitettu "kireä rahapolitiikka" vaikuttaa näin ollen myös kalatalouden kannalta varsin turmiolliselta. 348 Kalastajaväestön taloudellista asemaa ovat lisäksi vaikeuttaneet kalastusvälineiden ja polttoaineiden hintojen viimeaikainen nousu. meijerien maidonkeräyksen tapaan, jolloin taajamien markkinoille saataisiin tuoretta ja monipuolista kotimaista kalaa ja maaseudulle työtä. Kuvassa Pyhämaan saariston kalastajia . Seurauksena on usein myös pyydysten entistä voimakkaampi likaantyminen ja pidentyneet kalaKalastus on muiden peruselinkeinojen ta paan jäänyt jalkoihin yhteiskuntaa "kehitettäessä". Haja-asutusalueilla järjestelmää voitaisiin kehittää esim. taulukot 2 ja 3). Samalla tämä on kuitenkin merkinnyt kaiken silakan hinnan romahtamista minimitasolle, joka on riittämätön turvaamaan kalastajien toimeentulon. Tulokset ilmenevät osaltaan kalantuontina ja kauppavajeena. Kaikkein voimakkaimmin on heikentynyt sisävesialueen sivuammattikalastajien asema. Runsaat saaliit voitaisiin pakastaa niukempien aikojen varalle. on vastaavan ajanjakson kuluessa kaksinkertaistunut; toisaalta siirtyminen nykyaikaisiin pyyntitapoihin edellyttää yhä suurempia sijoituksia, joihin yhä harvemmalla yksityisellä kalastajalla on varaa (vrt. Kalan alhainen hinta ja markkinointivaikeudet ovat tehneet kalastuksen kannattamattomaksi. Niinpä vuosina 1964-72 pyydystarvikkeiden hinnat nousivat keskimäärin 70 %, kun taas vuosina 19647 1 kalan hinta kohosi vain runsaat 20 % (Kehitysalueiden neuvottelukunta I 973 ). Vesien luonnontilan muutokset, jotka happea kuluttavan kuormituksen osalta on aiheuttanut pääasiassa puunjalostusteollisuus, johtavat usein kalantuotannon vähenemiseen, kalaston epäedulliseen muuttumiseen ja saattavat aiheuttaa makuvirheitä kaloihin. On vaikea käsittää, että "eläisimme yli varojemme", jos edistäisimme voimakkaasti kotimaisten kalavarojen käyttöä ulkomaisen tuonnin sijasta. matkat, joista aiheutuva lisätyö vaikeuttaa kalastajien asemaa. Kotitarvekalastuksella saadaan jo nykyisin melkoinen määrä vesien tuotosta käyttöön. Kotimaisen kalantuotannon edistämistä voitaisiin rahoittaa säätämällä pakastetuille kalafileille tuontimaksu , joka käytettäisiin kotimaisten tuotteiden hintojen alentamiseen. Likaa misen ja säännöstelyn ohella kalastusalueita voi uhata sellainenkin mullistus kuin atomivoimalan tai öljynjalostamon rakennus. Vaikka vesien pilaantuminen onkin aiheuttanut melkoista haittaa kalataloudelle, ei pilaajia useinSU OM EN L UONTO 6/75. Kalastajien taloudellista asemaa voidaan parantaa maksamalla silakasta sekä muista kalastajaväestölle taloudellisesti tärkeistä kalalajeista riittävästi hintatukea, mikä edellyttää riittävän suurta määrärahaa valtion budjettiin . Silakan kuljetusavustus ja hintatuki ovat tosin mahdollistaneet tuotannon jatkumisen ylituotantoalueilla ja käytännössä taanneet kalastajille tietyn minimihinnan rehusilakasta. Esimerkiksi vuonna 1974 saivat kalastajat kevätsilakasta vain 45 penniä kilolta. VESIEN PILAAJAT JA RAKENTAJAT VASTUUSEEN Kalastuksen harjoittamista on monilla vesialueilla haitannut vesien pilaantuminen. KALASTAJAVÄESTÖN HEIKKENEVÄ ASEMA Nopean teknisen kehityksen vaikutus kalastajaväestön asemaan on ollut kahtalainen: toisaalta pyynnin teho on huomattavasti kasvanut ja ammattikalastajien 1 ukumääräisestä vähenemisestä huolimatta heidän saaliinsa. Ha1joitettu talouspolitiikka on pitkään syrjinyt kalastajia ja jarruttanut kalatalouden kehittymistä maassamme. Merialueilla taas esiintyy silakan kohdalla keväisin suhteellista liikatuotantoa, jolloin suuri ' määrä tätä arvokasta ravintokalaa menee varastointija käsittelymahdollisuuksien puuttuessa eläinten rehuksi
Kesällä 19 7 3 solmittu sopimus yhtäältä maaja metsätalousministeriön ja toisaalta Kemijoki Oy:n sekä Pohjolan Voima Oy :n välillä Kemijoen voimalaitoshankkeista aiheutuvien kalata349. Toistaiseksi ovat myös korvauksiin osoitetut määrärahat olleet riittämättömiä. Kalastajille erityisesti lohenpyynnin tuoton lasku on merkittävä taloudellinen takaisku. Tästä määrästä tuotetaan nykyää n vain runsaat 100 000 kpl. 4,4 milj. 2,5 milj. Niinpä esim. Oikeus vaatia korvausta vahingon aiheuttajalta siirtyy nimittäin valtiolle siltä osin kuin korvausta on maksettu, mutta "erityisistä syistä" valtioneuvostolla on kuitenkin oikeus jättää korvaus perimättä. Suomenlahden kalastajain saamat lohisaaliit koostuvat tällä hetkellä suureksi osaksi Neuvostoliitossa istutetuista lohista (Sjöblom 197 5). Sen lisäksi, ettei korvauksia makseta kalastajille täysimääräisinä, sisältyy lakiin vielä porsaanreikä, joka mahdollistaa vahingon aiheuttajien täydellisen luistamisen vastuusta ja rasituksen siirtämisen veronmaksajain kannettavaksi. Uudessa kalavahinkojen korvauslaissa tarkoitetusta vahingosta, kuten veden tuottokyvyn vähenemisestä, pyyntikustannusten lisääntymisestä ja pyys u oMEN L U ONTO 6/75 dysten likaantumisesta voidaan kuitenkin maksaa korvausta enintään 70 % ja hintatappiosta enintään 90 %. Vuosi Pääammattikalastajat (ruokakuntia) Saalis kg/ruokakunta Sivuammattikalastajat (ruokakuntia) Saalis kg/ruokakunta 1966 340 2 429 3 438 864 1971 371 7 277 2 375 698 Taulukko 3: Sisävesien ammattikalastajien lukumllllrlln ja heidlln saaliinsa kehitys (Kalatalousopetustoimikunnan mietintö 197 5). Näin on menetetty korvaamatonta perintöainesta, joka olisi ollut tarpeen hoitotyötä ja jalostusta varten (vrt. Kemijoen, Kymijoen ja Kokemäenjoen paikalliset lohikannat on päästetty kuolemaan sukupuuttoon. Vuosi Kokonaistuonti Ihmisravinnoksi Pakastetut kalafileet Kalaja uho Kalajäte 1960 24,7 13,0 ,8 7,0 2,4 1~63 34,0 15,8 2,7 7,2 10,5 1969 96 ,0 18,0 5,0 36,5 39 ,7 1973 124,3 21,9 6,8 49,6 50,8 Taulukko 1: Kalan ja kalatuotteiden tuonti Suomeen (Niskanen 1974), Kaikki luvut milj. 1) Vuoden 1971 lukuihin sisältyy rekisteröityjen kalastusalusten saalis , joka kyseisenä vuonna o li 24 96 koko merialueen saaliista. Onkin aivan oikein, että kalastajille korvataan aiheutetut vahingot. Vesiensuojelun ja vesihuollon rahoituskomitean esitysten pohjalta on vesiensuojelun virallisen suunnittelun perustaksi omaksuttu tavoitteet, joiden mukaan puunjalostusteollisuudelta vaaditaan sen aiheuttamaan kuormitukseen nähden huomattavas ti pienempiä puhdistustoimenpiteitä kuin yhdys kunnilta. Koska keinollisesti tuotettuja lohen poikasia on täysimääräiseen kompensointiin pääsemiseksi oltava kaksi kertaa niin paljon kuin luonnonvaraisia, on todellinen lohen poikastuotannon vajaus Suomen osalta n. kg. Suomen Itämereen laskevien jokien luonnonvarainen lohen vaelluspoikastuotanto on ollut n . kpl vuodessa. Tästä aiheutuneiden taloudellisten menetysten kompensoimiseksi säädettiin 1974 laki vesien saastumisesta ammattikalastajille aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi. kaan ole asetettu minkäänlaiseen vastuuseen . Vuoden 197 5 vesiensuojelutoimikunnan mietinnössä on näitäkin tavoi tteita edelleen pudotettu sekä yhdyskunti en että teollisuuden osalta. Voimalaitosten rakentaminen, uitto, jokijärjestelyt, perkaukset ja jokien pilaantuminen ovat tuhonneet useimpien suurten jokiemme vaelluskalakannat. Nykyinen luonnonvarainen tuotanto on enää vaivaiset 350 000 kpl/v. Vuosi Pääammattikalastajat (ruokakuntia) Saalis milj , kg Saalis kg/ruokakunta 1959 3 144 24,5 7 700 1965 2 821 38,6 13 700 1971 2 119 51 ,7 24 400 Taulukko 2: Ammattikalastajain lukun;illärlln ja heidlln saaliinsa kehitys merialueella (Kalatalousopetustoimikunnan mietintö 197 5). kpl (Sjöblom 1975). Vesien pilaantumisesta aiheutuneet kalojen makuhaitat sekä paikoin kaloissa havaitut korkeat elohopeapitoisuudet ovat vähentäneet saastuneilta alueilta pyydetyn kalan myyntiä . Voimatalousyhtiöt, jotka jokien rakentamisesta hyötyvät ja lohikantojen tuhoutumisesta ovat vastuussa, ovat kyenneet lähes täysin kiertämään aiheuttamiensa haittojen korvaamisen (sukupuuttoon kuolleita kantoja ei tietenkään saada takaisin korvaamallakaan). Dahlström 1973 )
Loput rahoista oli tarkoitus käyttää metsäteiden rakentamiseen ja metsänhoitoon . Lohen ja taimenen kohdalla yhtiöt olisivat vastanneet vain poikaskasvatuksesta vaellusikäisiksi ; valtion osaksi olisi jäänyt mädin hankinta ja poikasiksi kasvattaminen (ks. Kehitysalueiden neuvo ttelukunta 197 3. Sj öbl o m , V. 35 KALASTUS ON JÄRJESTETTÄVÄ TIETEELLISESTI Kalastus perustuu vesiekosysteemeissä virtaavan energian ohjaamiseen ihmisen kannalta mielekkäästi . Riistaja kalata lo uden tutkimuslai tos, kalantutkimusosasto , Tiedonantoja 4: 15-29 . Tieteellisesti järjestetty kalastus edellyttää voimakasta koulutusja tutkimustoimintaa . Suo men Kalastuslehti 19 7 4, 2: 33-3 7. 6. 1973. 120 000 kpl/v. Tuunainen , P. Tutkijoiden mukaan joen vaelluspoikastuotanto on luonnontilassa ollut lohen osalta n. Kalrutwbiologi;et edellytyk;et naapurivaltioiden oikeudelle harjoittaa kalastusta Suomen kalastusvyöhykkeellä. Vaellw kalojemme kohLuo nto 197 3, 6 : Jakkul a, . talo. Pi tkä nen , H . Kalatalo usopetustoim ikunna n mietintö 197 5. Kalataloustutkimuksen ja -koulutuksen kehittäminen samoinkuin kalatalouden edistäminen yleensäkin tuntuu kuitenkin olevan vaarassa hallituksen kaavaillessa valtion menojen voimakasta supistamista. Suo men Kalastuslehti 197 4, 3 : 6871. Tapauksesta tehd yn kanteen johdosta Kajaanin kihlakunnanoikeus kumosi yhtiöiden saneleman päätöksen laittomana (HS 17 . Suo men Kalastuslehti 197 5, . Tarvittaisiin sekä valtakunnallinen että vesistökohtaiset ohjelmat kalataloutemme järkiperäiseksi kehittämiseksi ja pyynnin, kalavarojen suojelun sekä kalavesien hoidon järjestämiseksi tieteelliseltä pohjalta. KAI KEN KAIKKIAAN Suunnitelmallisella ja rationaalisella kalatalouden järjestämisellä olisi mahdollista taata kalastajaväestöllemme riittävä toimeentulo, lisätä sivuansiomahdollisuuksia sisävesialueella sekä tyydyttää huomattava osa ihmisravinnoksi ja eläinten rehuksi tarvittavan kalan tarpeesta kotimaisella kalalla. Lapin läänin kalajalo;tei den markkinointi. Vesien kalastot muodostavat merkittävän uusiutuvan luonnonvaran, jota ihminen käyttää pääasiassa tyydyttääkseen osan valkua istarpeestaan . Kevät;ilakan markkinointi kuljetwavwtuk;en ja hintatuen valo;;a. Rationaalinen kalatalous ottaa myös huomioon vesien moninaiskäytön periaatteen : kalakantoj en hyödyntäminen on suunnitelmallisesti nivottava yhteen vesien muiden käyttömuotoj en kanssa . Ko miteanmietintö 1975: 36, 155 s., H elsinki . 1974. Niskanen , P. Suo men Kalastuslehti 1974, 4 : 8994 . 197 5. Kala;twja kalanviljelytyöryhmän raportti kehity;alueilla harjoitettavaan kala;tuk;een, kalaja/o;twteol/i;uuteen ja kalanviljelyyn liittyvi;tä ongelmi;ta. Ahlström O y: n ja EnsoGutzeit O y: n äänin kalakantojen hoitoon päätettiin tästä summasta osoittaa kokonaista 9 000 markkaa. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen resursseja olisikin voimakkaasti lisättävä ja sen toimintaa kehitettävä kiinteässä yhteistyössä alan korkeakouluopetuksen kanssa. Moniste, 2 1 s., Helsinki . Tutkimuksen nykyisiä mahdollisuuksia kuvaa se, ettei kalantutkimusosastossa tällä hetkellä ole riittävästi resursseja edes Itämeren kalastussopimuksen edellyttämiä selvityksiä varten eikä sen kapasiteetti riitä m yöskään sopimuksen edellyttä män lohenpoikasten tuotannon suunnitteluun ja hoitamiseen . Kalakannalle aiheuttamistaan vahingoista oli Rautaruukin Otanmäen kaivos maksanut korvauksia 250 000 markkaa . loudellisten velvoitteiden "täyttämiseksi" , on tyypillinen yritys voimatalousyhtiöiden pyrkimyksistä väistää vastuunsa korvauskysymyksissä. Pääosa maamme kalataloustutkimuksesta suoritetaan Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalantutkimusosastossa. Julkisuuteen tultuaan sopimus nostatti paikallisten kalastajien taholta ankaran vastustusliikkeen. Kalastuselinkeinon kehitymäkymät Suome;;a. 900 000-1 000 000 kpl/v ja meri taimenen osalta n. Osoituksena metsäyhtiöiden halusta "suojella" kalakantoja on myös Oulujärvellä sattunut tapaus . D KIRJALLIS UUTTA Da hlström , H. Suomen Kalastuslehti 6/197 3). SUOMEN LU O NTO 6/75. Suo men 260-265 . 19 74. Tämä edellyttää kuitenkin vesiekosysteemeissä vaikuttavien luonnon lainala isuuksien tarkkaa tuntemista. Kalastus voidaan järjestää tieteellisesti, uudistuvan luonnonvaran kestävän talouden periaatteen mukaisesti vaarantamatta kalakantojen tuottokykyä, kun tunnetaan riittävän hyvin kalakannat ja niihin vaikuttavat tekijät. Kalatuotteiden tuonnin kehittyminen. Yhtiöiden istutusvelvollisuudeksi lohen ja meritaimenen osalta olisi tullut 500 000 vaellusikäistä poikasta vuosittain. Kaiken kaikkiaan : vesien pilaantuminen, josta päävastuun kantaa metsäteollisuus, sekä vesien rakentaminen, josta vastaavat voimayhtiöt, on aiheuttanut suuria vahinkoja kalataloudelle ja kalastajille. 1974. 197 5). Luonnon rationaalinen hyväksikäyttö edellyttää perusteellista tietoa luonnosta sekä ihmisen ja luonnon suhteesta. Alan tutkimusyhteistyötä Neuvostoliiton kanssa voitaisiin myös kehittää maittemme välisten tieteellistä ja teknistä yhteistyötä koskevien sopimusten puitteissa. Lapin kalavarat ylei.lkat;aw kalalaji;toon ;ekä teo/li;een valmi;tuk;een ;oveltuvat lajit ja niiden tuotantoa . Suomen Kalastusl ehti 1974, 7: 176177 . Kuitenkin aiheuttamisperiaatteen nojalla yhtiöille kuuluvat korvausvelvoitteet ovat suurelta osin jääneet toteutumatta. 4 :85-8 9. Kalakantoja on mah dollista hyödyntää ilman että ekosysteemit vaurioituvat. 1974. Siiasta ja nahkiaisesta sopimuksessa ei mainittu halaistua sanaa. Oikeuskanslerille ja eduskunnan oikeusasiamiehelle tehtyjen kantelujen jälkeen sopimus jouduttiinkin sittemmin purkamaan. Paikallisen kalastuskunnan osakkaiden Kymi O y: n , Kajaani O y: n, A. 197 5
Heidän toimintansa leimataan herkästi katteettomaksi vouhotukseksi. Näitä ohjeita noudatetaan soveltuvin osin edelleenkin. Samoin annettiin ohjeet puistojen ja ulkoilualueiden siistimiseksi. Laadittiin myös hoito-ohjelma ja luetteloitiin kohteet. 1948. Onneksi kaupunginhallitus silloisen kaupunginjohtajan järkevien perustelujen ansiosta päätti säilyttää lautakunnan ja velvoitti sen myös laatimaan johtosäännön. Jos niitä ei tullut, toiminta tyrehtyi helposti kokonaan. Sen toiminnasta ja saavutuksista kertoo lautakunnan nykyinen puheenjohtaja, joka on samalla Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen. Siitä huolimatta sopii enemmän kuin ihmetellä lautakunnan jäsenten luonnonsuojeluhenkeä ja yleistä harkintakykyä, kun se kokouksessaan 20. Vaikka luonnon(ympäristön)suojelun välttämättömyys on viime vuosina tajuttu yleisesti, korkeankin tason päättävissä elimissä suhtaudutaan yhä edelleen hämmästyttävän usein ivallisesti ympäristönsuojelijoiden varoituksiin ja vaatimuksiin . 1963 lautakunta vaati pontevasti tuomioseurakunnan omistamassa Ristimäen puistossa kasvavien suurten pihtakuusten säilyttämistä. Ajan hengestä vai kateudestako lie johtunut, että muutamat lautakunnat johtosäännön ollessa lausuntokierroksella vastustivat sitä jyrkästi ja vaativat koko lautakunnan lakkauttamista. Tätä taustaa vasten kuulostaa ehkä yllättävältä, että Mikkeliin perustettiin luonnonsuojelulautakunta jo v. Tämä koskee varsinkin vapaaehtoista, ilman lainsäädäntötukea ja ohjesääntöäkin toimivaa lautakuntaa, jollainen Mikkelin luonnonsuojelulautakunta on ollut. Tämähän ilmenee valitettavan selvästi myös sekä valtion että kuntien perin lyhytjänSU OME N L UO NTO 6/75 nitteisessä taloudenpidossa. Juhani Santanen Mikkelin kaupungin luonnonsuojelulautakunta alansa edelläkävijä Suomalaisen luonnonsuojelijat ja Suomen luonnonsuojeluliitto heidän keskusjärjestönään ovat pitkään nähneet, että valtionhallinnon tehokaskaan ympäristönsuojeluorganisaatio ei pysty huolehtimaan luonnonja ympäristönsuojelun käytännön toteuttamisesta ilman kunnallisella tasolla toimivaa yksikköä. 12. KIRJAVA HISTORIA Vanhat pöytäkirjat kertovat monista arvokkaista ja mielenkiintoisista seikoista ja erikoislaatuisistakin yksityiskohdista. Seurakunta näet halusi kaataa ne, koska ne antoivat sen mielestä liian hyvän suojan "pultsareille" . Suomen luonnonsuojeluliitto onkin toistuvasti vaatinut, että kuntiin tulee saada riittävin valtuuksin varustettu, asiantunteva elin ohjaamaan kunnan toimintoja siten, että luonnonja ympäristönsuojelun tavoitteet toteutuvat. Vinoutunut asenne johtuu lähinnä koulutuksen ja tiedon puutteesta, sillä nykyinen valtaa käyttävä sukupolvi on taloudellisen maksimointi-ihanteen kyllästämä . Tähän on vaikea vastata, sillä lautakunta, vaikka alkoikin työnsä ripeästi, ei voinut liioin punnita päättävien elinten todellista luonnonsuojeluhenkeä, koska toiminta oli pääasiallisesti kaupunginhallituksen toimeksiantojen varassa. Olisi luullut tämän päätöksen olevan todellisen piristysruiskeen, mutta lautakunnan lama jatkui, ja vasta 13. 19 7 5 kaupunginvaltuusto s1i käsiteltäväkseen johtosäännön, jonka se samassa istunnossaan myös hyväksyi. Minkä tahansa lautakunnan työn tehokkuus riippuu ratkaisevasti sen jäsenten omasta aktiivisuudesta. 1. TEHTÄVIEN TÄRKEYS TUNNUSTETAAN Viime vuosina lautakunnan työ on vilkastunut ratkaisevasti, kun luonnonsuojelua kohtaan tunnettu mielenkiinto on kasvanut ja 351. Samana vuonna laadittiin myös yleiskaavaa varten luettelo luonnonsuojelukohteista sekä kiinnitettiin erikoista huomiota yksittäisten luonnonalueiden hoitamiseen . Vuosina 1964-66 pohdittiin kaupungin alueella olevien männiköiden suojelemista tuhohyönteisiltä, erityisesti ytimennävertäjiltä. Olivatko kaupungin luottamusnaiset ja -miehet sitten aikaansa edellä. Esim. 1968 päätyi ehdottamaan kaupunginhallitukselle toimintansa lopettamista ja tehtäviensä siirtämistä luonnonvarainlautakunnalle. v. Mikkelin kaupungissa on toiminut jo kohta kolmenkymmenen vuoden ajan luonnonsuojelulautakunta. Sorsien ruokinnasta aiheutuvat pulmat antoivat lautakunnalle paljon päänvaivaa vuosina 1969-70, mikä osoittaa jo selvää turhautumista
Lautakunta on ilmaissut kantansa myös kaupungin uusien sisääntuloteiden 352 suunnasta ja sijoittamisesta. Vastikään tehty kaupungin rationalisoimistutkimus osoittaa, että luonnonsuojelulautakunnan tehtävät ovat erittäin arvokkaat ja kaupungin kannalta välttämättömät. Melkein Mikkelin sydämessä oleva Kalevankankaan Hanhijoki on kaupunkilaisten suosima, hyvin luonnontilaisena säästynyt retkeilyalue. Vaalimisen arvoinen on erityisesti n. HARJUJEN SUOJELU Kaupunginhallitus yllättyi, kun lautakunta puolsi soran ottamista Saimaankadun ja Anttolantien välisestä maastosta . 1975. 19 7 4 pöytäkirja pykäliä kirjattiin 113 ja tänä vuonna (1975) niitä kertyy jonkin verran enemmän. v. Viehättäviä SU OM EN L UO NTO 6/75. Pitkällä tähtäyksellä merkittävin periaatepäätös on ollut Mikkelin ympäristönsuojelusuunnitelman tekeminen, josta lautakunta teki periaatepäätöksen v. 1974) järjestettiin kaupungin luottamushenkilöille ja johtaville virkamiehille tiedotustilaisuus . EteläSavon runkokaavasta, Mikkelin matkustajasataman sijoituksesta ja siihen liittyvistä Savilahden sillan korkeudesta, täytesoran ottopaikasta, Aurajoki Oy:n jätesuolan käsittelystä ja varastoinnista sekä arkkitehtitoimisto Olli Kivisen laatimasta koulualueen kaavasta. Tämä ja muut vastaavat tapaukset antoivat sysäyksen sille, että kaupunginrakentajille laadittiin puidensuojeluohjeet. Muuan tärkeimmistä osatehtävistä on luonnon ominaispiirteiden säilyttäminen kaupungin alueella mahdollisimman monipuolisina. Tämän johdosta kaupunginhallitus antoi suunnittelumääräyksen. Mikkelin kaupungin maalajien käyttöä ja hankintaa koskevaan suunnitelmaan on otettu kantaa antamalla siitä lausunto. Näköala Naisvuorelta pohjoiseen Emolan kaupunginosaan todistaa, että Mikkelin kaupunkikuvassa on puilla suurempi osuus kuin useimmissa muissa kaupungeissamme. LAUTAKUNNAN TYÖN MERKITYS Mikä on luonnonsuojelulautakunnan merkitys Mikkelille. Tämä Annilan harjujaksoon kuuluva alue oli jo aiemmin pilattu maanotolla, ja puoltamisen perusteena oli se, että näin menetellen voidaan muut jäljelläolevat harjut säilyttää. Ohjeet saadaan jakoon vuoden 1976 alkupuolella. Niiden hoito on ongelmallinen, sillä merkittäviä kokonaisuuksia käsittäviä ekosysteemejä ei pitäisi lähteä väkivaltaisesti muuttumaan. Muutenkin Mikkelin kaupungin alueella on kaukonäköisesti säästetty alkuperäistä luontoa . Tehtäväkenttä on jo johtosäännön mukaan laaja ja monipuolinen. Kaupungissa on esimerkiksi n. J ohtosääntö takaa lautakunnalle toimintavapauden tehdä aloitteita ja antaa lausuntoja koko laajalta luonnonja ympäristönsuojelun alueelta . VUONNA 1975 tehtiin aloite energiansäästöohjelman uudistamisesta. Maailman ympäristöpäivänä (5. Emola on myös esimerkki vanhan rakennuskulttuurin suojelusta. käytännön tarve työn tehostamiseen on lisääntynyt. 600 m mittainen Savisillan harju, joka on kaupungin pohjoispuolella ja aloittaa muuten jo pahasti raiskatun Vihkharjun. VUONNA 1974 annettiin lausunnot mm. Muusta to1mmnasta mainittakoon kaatopaikan hoidon valvonta ja ehdotus hankkia sinne murskausjyrä. Esim. Kaupunginhallitus totesi ne tarpeellisiksi ja hyväksyi ne periaatteessa. KAUASKANTOINEN LEHTIKUUSI Kun kirjastotalon yhteydessä vahingoittui lehtikuusi, tästä annettiin lausunto ja samalla tehtiin aloite, että Mikkelissä otettaisiin käyttöön erityiset puiden korvauslaskentaperusteet. Toiminnan tehokkuuden kannalta on merkittävää, että lautakunnan sihteerinä on kaupungin viranhaltija (kaupunginpuutarhuri ) ja että lautakunta toimii varsinaisen kaupunginjohtajan alaisena. Kaupunginhallitus hyväksyi laskentaperusteet, vaikka ei halunnutkaan esittää rakentajalle korvausvaatimusta vahingoittuneesta lehtikuusesta . 6 . Viimeksimainitun lausunnon yhteydessä tehtiin aloite, että kaavassa annettaisiin erityismääräyksiä Hanhilammen ympäristöstä, joka saatiinkin suojelualueeksi. 30 järveä ja lampea . Jokseenkin alkuperäistä luontoa on Mikkelin hallinnollisen alueen sisällä säilynyt yllättävän paljon
Oman häpeällisen lukunsa niin Mikkelissä kuin muuallakin muodostavat rumasti raiskatut harjut. Tästä jaksosta on koskemattomana säilynyt enää vain pätkä Savisillan harjua, joka onkin todella ainutlaatuisen hieno muodostuma, ja melkein koskeSU O MEN L UONTO 6/ 75 mattomana kaupungin eteläpuolella sijaitseva Kaihunharju. Unohdetaan myös vanhojen rakennusten suojelu, joka sekin kuuluu luonnonsuojelun piiriin. Mikkelihän sijaitsee pitkittäisharjujaksolla, joka lähtee sisimmältä eli pikku Salpausselältä luoteeseen, katkeaa kaupungin sydämessä Karelidien jäänteisiin (Naisja Akkavuori ) ja jatkuu Savisillan harjun ja Vihkharjun kautta edelleen ns. Viimeksimainittu o n ulkoilualueena aivan verraton . Kaavoituksien yhteydessä on estettävä alueen lisärakentaminen. Esim. Niiden maisemallinen ja geologinen arvo on korvaamaton, mutta soranoton taloudellinen merkitys syrjäyttää hyvin helposti muut näkökohdat. 1930 Emolan kaupunginosana . Kalevankankaan vanha puusto (ylispuut lienevät 120-140-vuotiaita ) olisi ehdottomasti säilytettävä. kaupungin l~onnonsuoJelulautakuma on joutunut valitsemaan kahdesta pahasta p1enemmlln salhmalla soranottoa yhtllllllll sllllstllllkseen ehjiä harjujaksoja toisaalla. Aivan kaupungin sisällä sijaitsee myös Urpolan jokikanjoni, syvä harjulaakso , joka hoitamattomassa tilassaan on todella viehättävä . ~umasti rais~attua Annilan ~arjua Porrassalmen luonnonsuojelualueen lllhellll. Tämä poikittainen harjumuodostuma on myös geologisesti sikäli erikoinen, että siinä on runsaasti suppakuoppia eli maljamaisia harjukuoppia . Aikoinaan Likolammen pohjoispäässä oli Hauskankylä, joka liitettiin Mikkelin kaupunkiin v. pienenä Punkaharjuna Mikkelin maalaiskunnan pohjoisrajoille saakka. Luontaisia tai keinotekoisia puistoja on vähän ja ne ovat poikkeuksetta pieniä. D 353. Tämä kaupunginosa on myönteinen esimerkki vanhasta rakennuskulttuurista, jota "kiviröykkiöt" uhkaavat, mutta eivät toivottavasti saa jalansijaa. Sen työtä tarvitaan liittämään ympäristönsuojelunäkökohtia kuntien toimenpiteisiin, sillä muuten nämä näkökohdat laiminlyödään lähes säännöllisesti päättävissä elimissä, etenkin jos ne ovat vähänkin ristiriidassa lyhytjännitteisen taloudellisen tuloksen kanssa. Esim . ja todella arvokkaita , suorastaan valtakunnallisiin luonnonsuojelualueisiin verrattavia alueita ovat jokilaakso Pankalammesta eteenpäin aina Savilahteen saakka, Kalevan lammet ja Kalevankangas. Tällainen lautakunta on välttämättä saatava jo nyt vaikka se ei vielä olekaan lakisääteinen ainakin kaikkiin suurehkoihin kuntayksikköihin. Mikkeli. Mikkelin virastotaloa rakennettaessa tuhottiin Maaherran puisto , johon kuului Lääninhallituksen taloon liittyvä tontti, Pirttiniemen puisto menee Keskussairaalan lisäalueeksi jne. Mutta sittemmin uusia rakennuksia suunniteltaessa ja toteutettaessa ei puista ja pensaista ole välitetty paljoakaan. Mikkeli, jolla on tyypillinen ruu tuasemakaava, on alkujaan ollut melko väljästi rakennettu runsaine lehtipuuistutuksineen. Suomalainen rakentaja ei osaa arvostaa tarpeeksi elävien puiden merkitystä maiseman elementteinä. Nykyään onneksi ymmärretään harjujen tärkeä merkitys myös pohjavesivarastoina. Tästä oivalluksesta ovat hyvänä esimerkkinä Mikkelin jäljelläolevat harjut. SUOMALAISTEN KAUPUNKIEN NURINKURINEN "KEHITYS" Suomalaisen keskivertokaupungin asemakaavoitetulla alueella on niukasti viheralueita. Luonnonsuojelulautakunta voi tätä tilannetta korjata esittämällä omat näkemyksensä, jotka perustuvat alan erikoistietoihin. Yhä edelleen on tyypillistä, että rakennetaan tiheästi ja pirstotaan puistoalueita poikkeuslupien avulla rakennustonteiksi . Jokaisessa kaupungissa on tästä esimerkkejä, jotka osoittavat valtaa käyttävien virkaja luottamushenkilöiden häikäilemättömyyttä ja/tai tyhmyyttä. Normaalijärjestys on yleensä se, että ennen rakentamista kaadetaan alueelta kaikki puut ja rakentamisen jälkeen istutetaan uusia ei tajuta, että Suomessa puut kasvavat hitaasti . Kaupungin pohjoispuolella oleviin harjuihin keräytyvät pohjavedet kulkeutuvat eteläpuolelle Kaihunharjuun, johon on tehty pohjaveden imeytysallas Pursialan vedenottopumppaamon tehon lisäämiseksi. Annilan harju revittiin aikoinaan valtion luonnonsuojelunvalvojan siunauksella. Luonnonsuojelulautakunnalta eivät työt lopu, mikäli sen jäsenillä vain riittää intoa ja oikeaoppista luonnonsuojelunäkemystä . Harjut muodostavat todella vaikean ongelmakentän. Palosääntö näet aikoinaan velvoitti tulipalovaaran takia istuttamaan tonttien ympärille ja tonttien poikki puuvyöhykkeitä
Matti Leinonen Ympäristö kasvatuksella on edessään pitkä taival Viisi vuotta on jo puhuttu vilkkaasti siitä, että ympäristökasvatusta on annettava kaikille, mm. peruskouluissa. Toimikunnan mukaan olisi kuitenkin huolehdittava siitä, että "ympäristönsuojelun alalla yhteenkuuluvia seikkoja käsitellään samanaikaisesti eri oppiaineissa". Käytännössä yhden (tai puolen) koulutuspäivän mittainen opiskelu ei ympäristökasvatusta paljonkaan edistä. Ympäristönsuojelun perusteet olisi kuitenkin käsiteltävä jo koulussa, jos aiotaan kasvattaa uudella tavalla ympäristöönsä ja elämisensä laatuun suhtautuva sukupolvi. ASIALLA UNEP JA IUCN Tukholman konferenssista siittyi YK:n ympäristöohjelma, UNEP SU OM EN L UO NTO 6/75. Peruskoulun opetussuunnitelmassakin ympäristö kasvatus edellytetään annettavaksi läpäisyaineksena. Vuoden 19 70 ympäristönsuojelutoimikunnan mielestä ympäristökasvatus tulisi koulussa järjestää ns. Siinä todetaan karusti, että "I ja II asteen opetukseen sisältyvä ympäristökoulutus on riittämätöntä" . ULJAAT TAVOITTEET Tukholman ympäristökonferenssissa 1972 puhuttiin mahtavia sanoja myös ympäristökasvatuksesta. Pidettiin lähtölaukauksena sitten Tukholman ympäristökonferenssia tai Pohjoismaiden ministerineuvoston päätöstä (molemmat v. Se, mitä kouluissa on asian hyväksi tapahtunut, on paremminkin yksittäisten opettajien ja oppilaittenkin aikaansaannosta, eikä siitä kuulu kiitos ainakaan kouluviranomaisillemme. Ympäristökasvatuksesta ei siis tehtäisi omaa oppiainettaan. läpäisyperiaatteen mukaan : ympäristöasiat otetaan esille eri oppiaineissa sop1v1ssa kohdissa. Suomalaisen suositustoimikunnan m1etinnossa vuodeita 1973 mainitaan Tukholman kokouksen pohjalta kasvatustoiminnan tärkeimmiksi tavoitteiksi ihmisoikeuksien tunnustamiseen ja kansojen itsemääräämisoikeuteen perustuvan kuvan luominen ihmisestä, ihmisten välisistä suhteista ja yhteiskuntien välisistä suhteista, kokonaisvaltaisen ja jäsentyneen kuvan luominen yhteiskunnan toimintojen ja ympäristön välisistä suhteista, opettaminen näkemään ihminen osana luonnon järjestelmää ja ohjaaminen luonnonvarojen kestävään käyttöön, kokonaisvaltaisen kuvan luominen poliittisista, taloudellisista, sosiaalisista ja ekologisista ympäristöongelmien syistä, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja kansalaisvastuuseen kasvattaminen ympäristökysyP-iyksien hoitamiseksi, jatkuvalle uuden tiedon hankkimiselle ja omaksumiselle myönteisten asenteide_n ja tottumuksien luominen. Korkeakoulujen ympanstokoulutusta selvittäneen komitean raportissa on muutama virke myös peruskoulun ja lukion ympäristökasvatuksesta. Laajalle lieneekin levinnyt se käsitys, että uudet tuulet pyyhkivät jo kouluja ja että ympäristöystävällisiin asenteisiin koulitut kansalaiset kohta siirtyvät työelämään ja ympäristön tila rupeaa sen myötä kohenemaan. Näihin tavoitteisiin toimikunnan mielestä päästään mm. Lähellekään tätä ei ole missään päästy. Kirjoittaja palauttaa optimistit maan pinnalle. siten, että "ympäristökysymykset muodostavat eri oppiaineita yhdistävän yhteisen tarkastelukehikon". Sitä paitsi vain koulussa saatujen tietojen, taitojen ja asenteiden varaan voidaan ra354 kentaa korkeakouluihin ja yli9pistoihin suunniteltu ympäristökoulutus. yleisopintojen yhteydessä, "yleissivistäväksi" rautaisannokseksi ympäristöongelmista. Sitä on tarkoitus antaa kaikille opiskelijoille ns. Sitä käytetään opettajien täydennyskoulutuksessa. Ympäristökasvatus on toistaiseksi lähes yksinomaan korulauseita ja komiteamietintöjen kankeita fraaseja. Vuoden 1970 toimikunta vaatii myös, että ympäristökasvatus tulisi nostaa nykyistä huomattavasti voimakkaampaan asemaan, siihen olisi kiinnitettävä samanlaista huomiota kuin esimerkiksi liikennetai raittiuskasvatukseen . 1972) niin nykytilanne on: muut pohjoismaat jo harppovat hyvää vauhtia, Suomi polkee pontevasti paikallaan. Tältä pohjalta kouluhallitus teetti pari vuotta sitten opetuspaketin "Ympäristönsuojeluopetus"
kehittää ja koordinoida eri maiden ympäristökasvatuksen ohjelmia, tuottaa ja vaihtaa opetusmetodeja ja -välineitä sekä järjestää opettajien kurssitusta. Ahtaus ei siten puristele tätä YK :n ohjelmaa. Onneksi heillä on kasvavan oppilasjoukon tuki työlleen. 355. Nevadan palaverissa 1970 päädyttiin siihen, että ympäristökasvatuksen tavoitteena on "luoda valmiuksia ja asenteita, jotka ovat välttämättömiä ihmisen ja luonnon välisen vuorovaikutuksen, ihmisen kulttuurin ja hänen biofyysisen ympäristönsä ymmärtämiseksi ja suojelemiseksi" . Sen aikaansaannoksia kehitellään jäsenmaissa vuoden ajan. Suurin vastuu on edelleenkin biologian ja maantieteen opettajilla, jotka vapaaehtoisesti ja omia vaivojaan säästämättä ponnistelevat asian hyväksi. Tarkoituksena on mm. UNEP on ehtinyt myös käytännön toimiin. yhdyskuntien jätehuoltoon tutustumalla, maastoretkillä ja laboratoriossa, kuten kirjoittajan omat tamperelaisoppilaat yllä olevissa kuvissa, kiitos siitll ei ensisijaisesti kuulu kouluviranomaisille. Syksyllä 1975 on pidetty ympäristökasvatusta selvittelevä konferenssi Belgradissa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN (International Union for Conservation of Nature and National Resources ) on ollut mukana järjestämässä monia konferensseja, joissa ympäristökasvatus on ollut keskeinen teema: Keniassa 1963 , USA:ssa 1970, Sveitsissä 1971, Alankomaissa 1972, Ruotsissa 1972, Walesissa 1972, Kanadassa 1972 ja Belgiassa 1973. Tämä on sekä luontevaa että taloudellista : ilmasto, maaja kallioperä, elollinen luonto, kulttuurimuodot, yhteiskunnan rakenne, teollistumisen aste ja ns . Käytännössä kaikki riippuu siitä, mitä yksittäiset opettajat ehtivät ja haluavat tehdä. POHJOISMAISIA YHTEISTOIMIA Pohjoismaiden ministerineuvosto päätti joulukuussa 1972 yhteistyöstä ympäristökasvatuksen alalla. SU OM EN L UONTO 6/7 5 (United -Nations Environment Programme). Teoriassa ympäristökysymyksiä käsitellään kaikissa oppilaitoksissa monien aineiden yhteydessä ja työelämään siirtyy pian valveutuneita nuoria kansalaisia. Syksyllä 1976 on uusi palaveri Moskovassa. Jos joissakin kouluissa oppilaat saavatkin perehtyä ympäristökysymyksiin esim. UNEPissa ympäristökasvatus suurpiirteisesti kattaa kaiken sen toiminnan, jonka tarkoituksena on saada ihmiset koululaiset, opiskelijat, työssä käyvät, eläkeläiset nykyistä paremmin ymmärtämään ympäristön vaikeudet. Toivottavasti näissä tapaamisissa tuotettava paperi on niin lähellä maan pintaa , myös käytännön koulumiehe t saadaan asiaan mukaan
Ellet, voit tehdä sen postiin tilauksenuudistamiskonilla, joka lähetettiin edellisen numeron ilmestyessä . Vuoden 1970 ympäri;tönsuojelutoimikunnan mietintö. Käytännössä pisimmällä ollaan Ruotsissa ja Norjassa. S IV Ao pintopäivä 15. Ruotsissa on melkoinen määrä sekä opettajille että oppilaille tarkoitettua ympäristökirjallisuutta, missä pääpaino on oppilaskeskeisissä, laborointeja ja retkeilyjä edellyttävissä työtavoissa. Nämä asiat ovat varmastikin tulleet esille joka koulussa, myös muulloin kuin Luonnonsuojeluvuoden 1970 aikana. kemia ja fysiikka, minkäänlaista kokeilutoimintaa ei ympäristökasvatuksessa ole toteutettu, opettajien täydennyskoulutus on järjestämättä. 2. Normaalihinta on 30 mk, Suomen Luonnon tilaajana saat sen 24 mk/ kpl. United Natio ns: · Conference on the human enuironment. Korkeakoulujen ympäristökoulutuksen kehittäminen. Stockholm 5 16 . Leino nen , M. Komit.miet. Sellainen asennemuutos ei tule olemaan helppo. Siltä puuttuu päämäärä ja tahto toteuttaa pitkäaikainen ohjelma, jonka päämääränä olisi antaa levottomalle maailmalle tunne suunnasta ." Ympäristökasvatuksen eräänä tehtävänä yhdessä muun kasvatuksen kanssa on antaa sisältö ja päämäärä yksilön ja yhteiskunnan elämälle. Leinonen , M. Joissakin kouluissa on mahdollisesti ajauduttu saastehysterian rajamaille, toisissa suuretkin ongelmat kuitataan "Kyllä kaikki aikanaan järjestyy" -hengessä. Sitä alettaneen kokeilla Suomessakin vuoden 1976 aikana. Työtä kyllä tällä saralla riittää . Lehtitilauksen yhteydessä voit tilata yhden tai useampia Luonnonkalentereita. ll / . ja M., 1970: Ekologia ja luonnonsuojelun opetus. June 197 2. Jos se on hukkunut, voit maksaa tilausmaksun 21 mk postisiirtotilille n:o 608 21-1. Pyrkimys luonnon vallitsemiseen ja rajoittamattomaan kasvuun luo lähes päihdyttävän ilmapiirin, pelkkä vihjauskin lähenevästä vakiintumisesta luo apatiaa . Ehkäpä täällä ei ympäristön kuoleutuminen kosketa virkamiestä vielä niin julmasti kuin Euroopan teollistuneimmilla seuduilla, missä asustaan ja hygieniastaan huolta pitävä valkokaulustyöläinen vaihtaa lounasaikana paidan. Suo men Luo nto 33: 141 143. Ohj aajan opas . Virkamiehistä koostuva työryhmä suosittelee pohjoismaisena yhteistyönä mm. Oletko jo uudistanut tilauksesi. 1973 : 161. Voimme muuttaa suuntaa vain, jos omaksumme kokonaan uuden sosiaalisen etiikan, milteipä uuden sosiaalisen uskonnon. Sen tulee perustua sopusointuun niin luontoon kuin ihmiseenkin nähden eikä vallanhimoon." Siinä sitä työmaata suomalaisellekin ympäristökasvatukselle ! D KIRJALLIS UUTTA J o nkinlai sen kä si tyksen ympäristö kasvatuksen o ngelmi sta , pyrkimyksistä j a nykytilasta saa esim. Ma ttila, R., 1973 : Ekologian ja ympäristönsuojelun opetus. , 1974: Kenelleympäri;tömuo jelun opetus. Ongelma · on siinä, että ympäristöasioiden käsittely on sattumanvaraista, opettajien ja oppilaiden kiinnostuksen mukaan vaihtelevaa. Suo men YK-liitto. 1971: B 16. , 197 3 : EkologiaJaympäri;tönsuo jelun opetus. Natura 10 : 1417. Komit.miet. Ympäristönsuo;elun koulutuksen ja valistuksen kehittäminen. YK :n ympäri;tökonferen;;in 1972 suo;itustoimikunnan mietintö. ympäristökasvatuksen opetussuunnitelmaa ei ole laadittu, ympäristökasvatus läpäisyaineksena on toistaiseksi vain paperilla opetussuunnitelmissa mainitut ympäristönsuojeluun liittyvät asiat eivät johdonmukaisesti toteudu oppikirjoissa, muutamien ympäristönsuojelun kannalta tärkeiden oppiaineiden opetussuunnitelmissa ei puhuta mitään ympäristönsuojelusta ; esim. A/Co nf. seuraavista julkaisuista: Bo rg, P. Selvitellessäni ympäristökasvatuksen tilaa tässä maassa olen joutunut toteamaan Suomen jälkeenjääneisyyden tälläkin alalla, muihin pohjoismaihin ja muuhun teollistuneeseen Eurooppaan sekä Pohjois-Amerikkaan verrattuna. Natura 11 : 7578 . Kangas, 1. 48/9. Tämä on vuoden 197 5 viimeinen numero. 1970 : 150. Natura 10:85-86 . Yllä oleva ei tarkoita sitä, etteikö ympäristöasioista Suomen kouluissa puhuttaisi ja niitä opiskeltaisi . Ranskalainen Dubos kirjoitti samana vuonna:"Emme voi muuttaa maailmaa ennen kuin olemme kitkeneet yleisestä tietoisuudesta käsityksen, että luonnon voittaminen ja ihmismielen kahlitseminen ovat ihmisen pää määriä . SU OM EN LU O NTO 6/ 75. Ympäri;tömuo1eluopetus. Ko mi t.miet. Norjassa kiinnitetään erityistä huomiota ympäristöystävällisten asenteiden luomiseen ala-asteella (luokat 1-6). Unesco'; Enuironmental Education Programme. ympäristökasvatukseen soveltuvan materiaalin rekisteröintiä, oppimateriaalituotantoa ja opettajien kurssitusta. Jenkkien "supermies" Henry Kissinger sanoi 1968: "Läntinen maailma on joutunut vaikeuksiin, se ei ole kyennyt kehittämään aikamme ViJ.atimusten mukaista selkeää filosofiaa tai ohjelmaa. Tätä tarkoitusta varten on seitsemän vuoden kokeilun aikana luotu aivan uudentyyppinen oppimateriaali. Natura 7 :813. Tällaisena tilanne tietenkin jatkuu niin kauan kuin pitkäjänteiset, edustavan asiantuntijajoukon harkitsemat opetussuunnitelmat ja tavoiterakennelmat puuttuvat. elintaso ovat hyvin samantapaisia. , 1974: Peruskoulun ympäristömuojeluopetus. MITÄ OLISI TEHTÄVÄ. Olennaisimmat epäkohdat Suomen ympäristökasvatuksessa joka tapauksessa ovat ainakin seuraavat: 356 ympäristökasvatuksen tavoitteita ei ole pohdittu; erilaisiin komiteamietintöihin sorvatut korulauseet eivät johda konk reettisiin tuloksiin. Suo men YK -liitto
Vikana on se, ettei liiketalousmies ten ohjailemassa yhteiskunnassa ole vielä herätty oikealla tavalla ymmärtämää n ympäristönsuojelun merkitystä (= ekokatastrofiuhkaa ). Tällaiseksi kehittyneessä tilanteessa on nä hdäkseni syytä julkistaa ne näkökohdat, jotka toin virallisen kan keassa sanamuodossa esille H elsi ngin ylio pi ston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa sen antaessa lausuntoaa n Korkeakouluj en ympäristö357. SU O MEN LUONTO 6/75 H ei kki Toivo nen on Suomen Luonnossa 34 :4 (1975 ) julkituonut kantansa ympäris tön suojelun korkeakouluopetuksen järjestämisestä. Kyseessä on Korkeako ulujen ympäristökoulutuksen toimikunnan sihteerin mielipide, joten ei ole ihme, että se paljolti nou dattelee toimikunnan mietinnön suuntaviivoja . Ei haluta , että he tutkimuksineen asettuisivat esteeksi kehitykselle, joka maassamme parhaillaan puristaa syrjäseutujen asukkaita tehdastyöläisiksi ja siirtää heidän koti tilojaan metsäyhtiöiden omaisuudeksi. Ympäristönsuojelutieteen ahdinko Pekka Nuorteva, ympäristönsuojelun uusi professori ja Suomen luonnonsuojeluliiton ensimmäinen puheenjohtaja, on jyrkästi eri mieltä opetusministeriön asettaman toimikunn~n ehdottamasta korkeakoulujen ympäristöopetuksen kehittämi smallista, jota Heikki Toivonen esitteli Suomen Luonnon numerossa 4/1975. Käytännössähän tämä asenne on johtanut esimerkiksi siihen, että ympäristönsuojelun hallin tomme on pahasti laiminlyöty. Toimikunnan mietintö on jo nyt ajanut ympäristö nsu ojelutieteen erittäin pahoihin vaikeuksiin ympäristönsuojelulle ei anneta sen tarvitsemia tutkimusvälineitä, ei tutkimustiloja, ei opetushenkilökuntaa eikä tulevaisuutta. Pekka Nuorteva :. Voidaan perustellusti väittää, että tällä l~iminlyönnillä saavutettu "säästö" on itse asiassa jo tähän mennessä menetetty moninkertaisesti luonnonvarojen menetyksinä. Tämä saattaa pitää paikkansa, mutta vikana ei suinkaan ole se, että ympäristönsuoj elij o ille ei muka o lisi työmaata. Ei haluta, että tutkimus nostaisi esi in sellaisia tosiasioita, j otka saatta isivat muuttaa taloudellisen kasvukehityksen suuntaa . Halutaan, että ympäristönsuojelijat pysyisivät vain sivustatarkkailijoina, jotka punnitsisivat tilannetta saastuttajien suorittamien haittatutkimu sten ja metsien avohakkaajien suorittamien seurausvaikutusselvitysten pohjalta. On kuitenkin huomattava, että tuo mietintö ei suinkaan ole saanut osakseen ympäristönsuojelijoiden jakamatonta suosiota. Eräiden mielestä toim ikunnan mietintö on eräs suurimmista karhunpa lveluksista, mitä ympäristönsuojelullemme on viime aiko ina tehty. Metyylielohopean, panssaroitujen metsäntuhoajien, Enskerin arse nikin ja kasvun rajojen merkeissä käydyt keskustelut eivät o le oll eet riittävän herättäviä. Karhunpalvelus ei suinkaan ole o llut se, että Korkeako ulujen ympäristö koulu tuksen toimikunta esittää korkeakouluissa toteutettavaksi läpäisevää ym päristönsuojelun opetusta (mikä sinänsä on erittäin hyvä asia ), vaan se, että toim ikunta kiistää ympäristönsuojelun omista lä htökohdista suoritetu n tutkimuksen arvon ja ympäristö nsuojelu tieteen aseman itsenäisenä tieteenä tieteiden joukossa. osapuolet, Kumpikin pitää tärkeänä ns. Ei haluta, että ympäristönsuojelijat tutkimuksineen työ ntyisivät vesioikeudellisiin ympyröihin, joissa teolli suuden laboratoriot mittailevat ka lataloudellisia vahinkoja. TYÖTTÖMÄT YMPÄRISTÖNSUOJELIJAT. Mutta toimikunta ei pidä tarpeellisena itsenäisen ympäristönsuojelutieteen aseman lujittamista, vaan katsoo, että ongelmat voidaan ratkaista hoitamalla ympäris•tönsuojeluasiat samalla kun käsitellään luonnonvarojen hyväksikäyttämistä. Ympäristöopetuksen ripeää kehittämistä kannattavat toki molemmat kiistan . Eräänä perusteluna tällaisille kan nanoto ille on pidetty sitä, että ympä ristönsuojelua lan spesialisteiksi koulutetuille henkilöille ei oi kein ole löytynyt työpaikkoja . Tapahtuuko samoin "säästettäessä" ympäristönsuojelun tutkimuksessa ja opetuksessa. Nuortevan näkemyksestä paistaa sama terve epäluulo, jota luonnonsuojelijat monivuotisen kokemuksensa perusteella yleensäkin tuntevat sitä periaatetta kohtaan, että ympä ristöasiat saataisiin kuntoon ke hottamalla talouselämän ja valtionhallinnon eri aloja hoitamaan niitä "oman toimen ohella" . lä päisyperiaatteen opetusta
Toi mikunnan esitystä korkeakoulujen ympäristönsuojeluopetuksen hajautuksesta on pidettävä pahimpana virheenä, mitä ympiiristönsuojeluopetuksen alalla yleensä voidaan tehdä. Tähän tarvitaan tietenkin konkreettista työskentelyä joidenkin osailmiöiden selvittämiseksi , mutta tuohon työs kentelyyn on ehdottomasti kytkeydyttävä oikean kokonaisnäkemyksen. Ympäristönsuojelutieteen tehtävänä on seurata taitamattoman luonnontalouteen puuttumisen aiheuttaman seurausvaikutusten vyöryn kehitystä ja uusien seurausilmi ö iden syntyä sekä etsiä ratkaisut siihen, miten ihmisen talous olisi vallitsevassa tilanteessa parhaiten kytkettävissä luonnontalouteen. Tämän vuoksi toimikunta katsoo, että opetus on hajautettava siten, että kunkin tieteenalan korkeakouluopetuksessa selvitettäisiin ympäristönsuojeluongelmat varsinaisen opetusaiheen yhteydessä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Korkeakoulujen ympäristökoulutuksen toimikunta esittää periaatteessa sitä, että eri tieteenalojen korkeakouluopettajat koulutettaisiin ymmärtämään ympäristönsuojeluproblema358 tiikkaa ja velvoitettaisiin liittämään sen opettaminen läpäisyperiaatteella muuhun opetukseen. Täten ei korkeakouluissa varsinaisesti tarvittaisi ympäristönsuojelun opetuksen tehostamiseksi muita erikoisopettajia kuin jokusia koordinaattoreita, jotka huolehtisivat opetuksen tarkoituksenmukaisesta jakautumisesta. Lisäksi toimikunta esittää suunnitelman ympäristönsuojelualan ammatillisen erikoiskoulutuksen jakamisesta osaaloittain maan eri korkeakouluihin. Ympäristökriisi ei nimittäin suinkaan ole erilaisten luonnonhoidollisten virheiden summa, vaan paljon vakavampaa. Ympäristönsuojelutiede voidaan määritellä varsin yksiselitteisesti: Ympäristönsuojelutiede on oppi siitä, miten ihmisen talous kaikkine toimintoineen olisi häiriöttömästi kytkettävä elämää ylläpitävän luonnontalouden asettamiin puitteisiin . Kokemus on nimittäin osoitS OM EN LUONTO 6/75. Ympäristönsuojelu on siten aivan selvästi tiede tieteiden joukossa. Erivänä mielipiteenä näkökohdat sentään lähtivät liikkeelle kohden Opetusministeriötä seuraavan tapaisina: EIKÖ MONITIETEISYYS OLE TIEDETTÄ. 19 7 3 asettaman Korkeakoulujen ympäristökoulutuksen toimikunta on eräs ilmaus siitä huolesta, jota kaikkialla maailmassa tunnetaan maailmanlaajuisiin mittasuhteisiin paisuneen ympäristökriisin muodostamasta uhasta elämän jatkumiselle maapallolla. Kokonaisnäkemys on tärkeä kaikilla tieteenaloilla, mutta se on korostetun tärkeä ympäristönsuojelussa. Tämä perusnäkemyksen virheellisyys on nimittäin lyönyt leimansa toimikunnan koko työskentelyyn ja tehtyihin toimenpide-esityksiin, jotka rakentuvat opetuksen hajauttamiseen opetuksen eri aloille ja sulkee pois mahdollisuuden selvittää ympäristönsuojelun ongelmia tieteen omista lähtökohdista käsin . Tämä seikka on johtanut toimikunnan ajatukseen, ettei ympäristönsuojelu voi olla mikään itsenäinen tiede, jota voitaisiin opettaa ja kehittää samaan tapaan kuin muita tieteitä. Se on metodiikaltaan monitieteellinen , mutta probleeminasetteluiltaan selkeä samaan tapaan kuin esimerkiksi lääketiede. Opetusministeriön 19. Se on toisiinsa ketjuuntuneiden seurausvaikutusten vyöry, joka on lähtenyt liikkeelle ihmisen kohdistaessa luonnontaloutta säätelevien voimien kenttään sukupolvien saatossa kertyneen tiedon voiman kehittääkseen omaa hyvinvointiaan luonnontalouden kustannuksella. On valitettavaa, että Korkeakoulujen ympäristökoulutuksen toimikunta on ympäristökriisin olemusta tarkastellessaan päätynyt siihen virheelliseen perusnäkemykseen, että ympäristönsuojelutiede ei olisi mikään erillinen tiede, vaan joukko eri aloilla esiintyviä erillisongelmia. Toimikunnan asettamisella on viime kädessä haluttu huolehtia s11ta, että korkeakouluopetuksella ja siihen oleellisesti liittyvällä tutkimustyöllä saataisiin luoduksi tiedollinen pohja ja asenteellinen valmius ympäristökriisin torjunnalle. Korkeakoulujen ympanstokoulutuksen toimikunta on mietinnossaan todennut ympäristönsuojeluongelmilla olevan niin monenlaisia ulottuvuuksia, että ongelman selvittely koskettaa käytännöllisesti katsoen kaikkia tieteitä . Vain kokonaisnäkemyspohjalta voidaan myös tilanteen korjaamiseksi tarvittavat toimenpiteet mitoittaa oikeisiin mittasuhteisiin . On myös tärkeätä, että ympäristönsuojelullista opetusja tutkimustyötä voidaan suorittaa sen omista lähtökohdista käsin . Ihmiskunta on ajautunut vaikeaan ympäristökriisiin tämän tieteenalan tietojen puuttumisen tai olemassa olevien tietojen heikon soveltamisen vuoksi. Ilman oikeata kokonaisnäkemystä tehdyillä osaratkaisuilla aiheutetaan usein haitallisia seurausvaikutuksia ympäristönsuojelun toisilla osaalueilla ja kokonaistilanne saattaa jopa paheta. .9. Ympäristökriisin todellisuus (ekokatastrofiuhan vaarallisuus) voidaan nimittäin oivaltaa vain kokonaisnäkemyksen pohjalta. Korkeakoulujen ympanstokoulutuksen toimikunnan opetusta hajauttava toimenpide-esitys on katsottava vaaralliseksi siksi, että se merkitsisi toteutettuna sitä, että ympäristönsuojelun opettajilla olisi vain harvoissa tapauksissa selkeä kokonaisnäkemys ympäristökriisistä. Toimikunta katsoo, että kun kukin ala hoitaa omat erikoisongelmansa, niin yhteistuloksena saadaan koko ympäristökriisi torjutuksi. Näitä näkökohtia ei kelpuutettu tiedekunnan viralliseen lausuntoon, joka myötäili toimikunnan mietinnössä esitettyä peruslinjaa. Kyseessä on siis eräänlainen kytkentäoppi , mutta erittäin tärkeä oppi . koulutuksen toimikunnan mietinnöstä
Käytännössä tämä johtaa helposti siihen, ett~ ~~ä:.istönsuojelulliset ra~ka1sut_Ja~v~t pel~ kiksi näennä1sratka1su1ks1 tai saattavat jopa muodostua y~päristönsuojelullista kokona1st1lannetta vaikeuttaviksi. Opetus saa silloin hyvin voimakkaan diletanttiopetuksen sävyn. tieteenalojen ja ympäristönsuojelukysymysteri asiantuntijoiden välille. Korkeakoulujen ympanstökoulutuksen toimikunnan mietintö merkitsee periaatteessa sitä, että ympäristönsuojelun ongelmia edelleenkin tarkasteltaisiin palj"olti luonnon saastuttajien ja hyödyntäjien näkökulmasta. Näiden pi~isi toimia, paitsi ympäristönsuoJelun opetuksen perusluentoina, myös toisten tieteen~loje_n .. Täten saataisiin luoduksi järjestelmä, jossa ympäristönsu?~ jelun korkeakouluopetus ~hs1 kaikinpuolisesti asiantuntevissa käsissä ja jossa monitieteellisten vaikutteiden siirtyminen ympäristönsuojelun ja muiden tieteiden välillä tapahtuisi kiinteän järjestelmän puitteiss~ ... kumisen turvaamisesta krntttseks1 muodostuneessa tilanteessa ja mitoitetaan tutkimusja opetusresurssit tätä vastaaviksi jos ympäristönsuojelutieteelle ann~taan mahdollisuus selvittää ongelmiaan alan omista lähtökohdista käsin eikä luonnon hyödyntäjien tai saastuttajien lähtökohdista käsi11 .. jos ympäristönsuoJel_ua lahd~taan kehittämään tieteenä ttete1den Joukossa jos huolehditaan siitä , että ymp_äri_stönsuojelun opetusta annetaan rnttavän luonnontaloudellisen asiantuntemuksen ja riittävän selkeän ympäristönsuojelullisen kokonaisnäkemyksen pohjalta. Samalla olisi selvitettävä ympäristönsuojeluopetuksen tan:e opettaja~o~ lutuksessa ja harkittava ympanstönsuojelullisen tyädennyskoulutuksen antamista niille korkeakouluopettajille, jotka eivät missään vaiheessa ole saaneet tällaista koulutusta ja jotka kuitenkin tarvitsisivat ympäristönsuo jelullista yleispohjaa oman opetuksensa pohjaksi. merkitsee toteutettuna s1ta, etta ympäristönsuojelun osa-alojen opetusta joutuisivat suurelta osalta antamaan opettajat, joilla ei ole sanottavaa tietoa luonnontaloudesta ja sen toimi~nast~. Korkeakoulujen ympäristökoulutuksen toimikunnan SUOM EN LUONTO 6/75 toimenpide-esitys muodostaa erään mahdollisen toimintamallin, jos halutaan korkeakouluissa levittää yleissivistävää ympäristönsuojelullisen täydennyskouluopetuksen merkitystä asennemuokkauksessa ja erilaisten valmiuksien luomisessa ei missään tapauksessa tule aliarvioida, mutta sitä ei myöskään m1ssaan tapauksessa tule samaistaa ympäristönsuojelutieteen korkeakouluopetukseen. Tässä yhteydessä olisi syytä kiinnittää huomio niihin mahdollisuuksiin, joita Helsingin yli?pisto~ ympäristönsuojelun yle1skurssm luennot tarjoavat . Sitävastoin näiden alojen piirissä esiintyy puutetta luonnontaloutta koskevasta täsmällisestä tiedosta ja siitä ympäristönsuojelullisesta taustatilanteesta, jonka puitteissa luonnon hyödyntämisen ja teknologian olisi t_oimit~ lava. .. Kaiken kaikkiaan on todettava, että ympäristönsuojel~. Nähdäkseni ympäristönsuojelun tavoitteet voidaan parhaiten saavuttaa korkeakoululaitoksen piirissä: jos otetaan huomioon, että .. Nykyään on use1mm1lla aloilla omankin tieteenalan seuraamisessa vaikeuksia, eikä tuon seuraamisen edellytyksenä olevaan kirjallisuuden hankintaan ole lähimainkaan riittäviä määrärahoja . tanut, että saastuttajien tai luonnon hyödyntäjien lähtökohdista käsin suoritetut tutkimukset eivät tuo esiin totuuden kaikkia puolia eivätkä siten anna riittävää pohjaa yhteiskunnassa tehtäville r.atkaisuille. Tällä järjestelmällä saavutetta1s11n seuraavat edut: _ Ympäristönsuojelun päfain_ eopinnoissa voitaisiin pätevän enko1sopettajan johdolla_ saavuttaa sellaine~ er!koispätevyys, JOka helpotta1s1 tyopa1kan saamia. On myös huomattava, että ympäristötieteen alalla saavutettujen edistysaskelten seuraaminen saattaa muodostua ylivoimaisen vaikeaksi , jos jonkin erikoisalan professori tai mu korkeakouluopettaja joutuu oman varsina!sen alansa kehityksen seuraamisen ohella seuraamaan myös ympäristönsuojelutieteen kehitystä ja hankkimaan tätä varten ympäristönsuojelutieteellistä . Olisi syytä ottaa lähemmin selvitettäväksi , voitaisiinko yleissivistävä ympäristönsuojelu~ ~petus kokonaisuudessaan SIJOlttaa tapahtuvaksi ennen korkeakouluvaiheen saavuttamista. ym_pädstönsuojelussa on ky_symys ela~a11 Jat'. Korkeakoulujen ympanstokoulutuksen toimikunnan mietinnössä esitelty opetuksen hajauttaminen :ri_ korkeak?uluihin ja monille en t1etee~~!01lle .. My~s näiden alojen oppilaat JOUtUISlvat omaksumaan ympäristönsuojelullisia näkemyksiä ilman, että heillä olisi niiden mielekkyyden tajuamiseen tarvittavaa luonnontaioudellista perustietoa. Nämä edellytykset saataisiin käsittääkseni parhaiten toteutetuiksi kehittämällä korkeakouluissa jo nyt olevia ympäristönsuojelun laitoksia siten, että laitoksen johtajana toimiva professori keskittäisi opetuksensa alan kokonaisnäkymiin ja globaalisiin ongelmiin ja pitäisi alaan johdattavat yleisluennot. oJ:>e.: tukseen liittyvinä yle1ss1v1stavma ja kokonaisnäkemystä ~ntavina luentoina. Professonn opetusta täydentämään olisi liitett~~ä laitosten henkilökuntaan sella1s1a apulaisprofessori~ p_äte;YYden omaavia osa-alojen enko1sopettajia, jotka suorittaisivat hu_ ?~.~ttavan osan opetustyostaan toisissa tiedekunnissa tai korkeakouluissa oman osa-alansa ympäristönsuojelun erikoisopetta ~ jina. o~eta~n_jo nykyisin huomioon _nu_lla e~_1 u.~.: teen aloilla, joilla to1mmta tahtaa luonnonvarojen hyödyntämiseen tai joilla suunnitellaan luon_nontaloutta rasittavaa teknologiaa. Näitä tiedon puutteita e1 kuitenkaan voida korjata Korkeakoulujen ympäristökoulutuksen toimikunnan esittämällä läpäisevän opetuksen periaatteella, _vaa_n solmimalla tehokkaammat t1ete1denväliset yhteydet a .o . _ Ympäristönsuojelun pääai_ 11eopintoihin saataisiin semmaantyoskentelyssä, retkeilyillä ja periodipohjaisessa 359. kirj_allisuutta
Laitosta johtaisi ympär istönsuojelun professori , jonka opetus keskittyisi a lan kokona isnäkymi in ja globaalisiin o ngelmiin ja joka pitäisi alaan johdattavat yleiskurssin luennot. Ilmansu0jelun ja meluntorjunnan proble matiikkaa opettavan apu laisprofessorin virka. Opetusvelvollisuudesta olisi 20 % täytettävä ympäristönsuojelun laitoksella , 40 % o ikeustieteellisessä ti edekunnassa ja 40 % valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Ympäristönsuojelun korkeakouluop etuksen kehittämiseen on toki syytä inves toida summia, jotka ovat samaa suuruusluokkaa kuin keskikokoisen peruskoulun perustamiseen tarvittavat summat. Ympäristönsuojelun laitoksill e saataisiin niin paljon opettajavoimia , että niillä voitaisiin antaa korkeatasoista sivuaineopetusta myös toisten tiedekunti en ja to isten korkeakoulujen opiskelijoille. j älehuoltoproblemaliikkaa opettavan ap ulaisprofessorin virka. Opetusvelvo llisuudesta o lisi 20 % täytettävä ympäristönsuojelun laitoksella , 40 % limnol ogia n lai to ksella, 20 % Teknillisessä korkeakoulussa ja 20 % matemaattisluo nno ntieteellisessä osastossa . Yn;pärist ölainsäädännönja hai/innon prob360 lematiikl,aa o pettavan ap ulaisprofessorin virka. Mittasu hteiden ei tällöin kuitenkaan tarvitsisi paisua samanlaisiksi , koska ei ole välttämätöntä perustaa Suomen kaltaiseen pieneen maahan useampia täysimittaisia ympäristönsuojelun korkeakouluopetusta antavia ja tutkimusta harjoittavia kes kuksia . Jos taas otetaan huomioon, että ympäristönsuojelussa on kysymys isänmaamme luonnon säilyttämisestä tuottavana ja elinkelpoisena ja verrataan tällä perusteella nyt perustettavaksi ehdotetun ympäristönsuojelullisen korkeakoulukeskuksen perustamiskustannuksia puolustuslaitoksen vastaaviin kustannuksiin, huomataar, , että hanke on tältäkin kannalta katsoen varsin vaatimattomasti mitoitettu. 5. Vesienm0Jelun problematiikkaa opettavan apulaisprofessorin virka. Se ilmaisee kuitenkin periaatteet, joiden varaan opetus voitaisiin rakentaa. Jos nämä ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta oleellisen tärkeät tavoitteet otetaan huomioon ja pannaan merkille se varsin lyhyt aika, joka tietokone-ennusteiden mukaan on käytettävissä ratkaisuj en löytämiseksi , on esitystä pidettävä pikemminkin alikuin ylimitoitettuna. Eri korkeakouluissa saataisiin käyttöön ympäristönsuojelualan erikoisopet(ajia, jotka hallitsisivat tä ydellisesti osa-alansa ja joilla samalla olisi ympäristönsuojelusta o ikea kokonaiskäsitys ja jotka pystyisivät välittämään tieteidenvälistä yhteyttä. 3. I . Opetusvelvollisuudesta olisi 40 % täytettävä ympäristönsuojelun laitoksella , 30 % Teknillisessä korkeakoulussa, 10 % valtiotieteellisessä tiedekunnassa , 10 % lääketi eteellisessä tiedekunnassa ja 10 % matemaattis-luonnontieteellisessä osastossa . Opetusvelvo llisuudesta o lisi 40 % täytettävä ympäristönsuojel un laitoksella, 20 % lääketieteellisessä tiedekunnassa , 20 % elä inlääketieteellisessä korkeakoulussa ja 20 % matemaa ttis -luonnontieteellisessä osastossa . Tämän esittämäni vaihtoehtoratkaisun konkretisoimiseksi olen kaavaillut viitteellisen mallin siitä, miten esimerkiksi Helsingin seudun korkeakouluissa voitaisiin koordinoidusti tehostaa ympäristönsuojelun opetusta perustamalla Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitokselle apulaisprofessorin virkoja. Yksikön kehittymiselle lo isi m yös parhaat kasvuedell ytykset maatalous-metsätieteellinen tiedekunta , jonka kokonaistavoitteena on luonnonva roj en kestävän käytön suunnittelu ja hoito. YmpärislönsuOJ·elu/lisen väestöpolitiikan ja maailmankaupan problematiikkaa opettavan apu laisprofessorin virka. 4. Tieteen soveltamiseen pääpainon asettava tiedekunta olisi myös eräänlaisena takeena siitä, että ympäristönsuojelun kork eakouluopetus säilyisi riittävän soveltavana ja yhteiskunnanläheisenä. 6. Luonnonvarojen kestävän käytön problematiikkaa ja luonnonvarojen /i.äytön suunnittelua opettavan apu laisprofessorin virka. 7. . Ympäristönsuojelutiedettä taas on pidettävä yhteiskunnan ja koko maapallon väestöt: menes_tymisen kannalta niin tärkeänä, että sen toimintaedell ytys ten laadusta ei ole varaa tinkiä aluepoliittisten näkökohtien vuoksi . Näiden virkojen täydentämiseksi olisi perustettava riittävä määrä virkoja ja toimia assiste nteill e ja toimistohenkilöille ja laaje nnettava ympäristönsuojelun laitosta siten, ertä kaikkien osa-a lojen opettaj ille saata isiin tieteelliseen tutkimustyöhön ja erikoisopetukseen tarvittavat työtilat ja tutkimusvälineet. Edellä esitetty vaihtoehtoinen ratkaisu korkeakoulujen ympäristönsuojeluopetuksen kehittämiseksi on huomattavan mittava j a vaatii melkoisia investointeja. SUOMEN LU ONTO 6/ 75. 2. Tällainen yksikkö saataisiin ehdottomasti toimintakykyisimmäksi Helsingissä , missä alueen monet korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja Helsingin yliopiston opetuksellinen laaja-alaisuus antaisivat parhaat mahdollisuudet kaikinpuolisen monitieteellisyyden kehittämiseen. Sosiaalisen /uonnonsu0jelun problematiikkaa opettavan apulaisprofessorin virka . Edellä esitetty ohjelma on tosiaan vain viitteellinen malli , jonka yksityiskohtiin ei ole syytä kiinnittää turhantarkkaa huomiota. Opetusvelvollisuudesta o li si 30 % täytettävä ympäri~tönsuojelun laitoksell a, 30 % Teknilli sessä korkeakoulu ssa , 20 % lää ketieteellisessä tiedekunnassa ja 20 % matemaattis-luonnontieteellisessä o sastossa . On myös huomattava, että Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa on jo ympäristönsuojelun professuuri ja ympäristönsuojelun laitos, jotka muodostaisivat luontevan lähtökohdan suuremman yksikön kehittämiselle. Opetusvelvollisuudesta o lisi 20 % täytettävä ympäristönsuoj elun la itoksella , 40 % valtiotieteellisessä tiedekunnassa , 20 % kiiuppakorkeakoulussa, 10 % teknilli sessä korkea koulussa ja 10 % matemaattis -luonnontieteelli sessä osastossa. Opetusvelvollisuudes ta o lisi 30 % täytettävä ympäristönsuojelun la itoksell a, 50 % Teknillisessä korkeako ulussa , 10 % Kauppakorkea ko ulussa ja 10 % matemaattisluonno ntieteellisessä osastossa. Samojen periaatteiden mukaises ti voitaisiin opetusta ilmeisesti kehittää toisillakin korkeakoulupaikkakunnilla. luento -opetuksessa mukaan osaalojen pätevää asiantuntemusta. Ympäristönsuojelun laitokset saataisiin kehitetyiksi vankalla asiantuntemuksella toimivi ksi tutkimuskeskuksiksi, jotka suorittaisivat tutkimusta ympäristönsuojelullisista lä htökohd ista käsin . Ympäristömyrkkyjen problematiikkaa opettavan apu la isprofessorin virka . Vira n opetusvelvo llisuudesta olisi 30 % täytettävä ympäristönsuojelun laitoksella , 20 % maatalous-metsäeläintieteen lai toksella (riistaja kalatiede), 20 % Teknillisessä korkeakoulussa , 20 % matemaattis-luonnontieteellisessä osastossa ja 10 % kauppakorkeakoulussa. 8. On kuitenkin syytä huomata, että ympäristönsuojelussa on kysymys elämän jatkumisen turvaamisesta maapallolla ja samalla jo nyt vaarallisiin mittoihin paisuneen ympäristökriisin torjumisesta
Walter Breitenstein, agronomi, Kemira Oy 361. H eidän päämääränsä o n ke hittää elinympäristö nsä sekä tuottavammaksi että viihtyisemmä ksi. Maa n pi eneliöja kastematokanta on lisäämynyt maan vil jav u uden m yö tä ja o~ n yt runsaampi kuin koskaan aikaisem1n111 . Teollisuuden, liikenteen ja asutuskeskuste n aiheuttamat jatkuvasti kas vavat saastemäärät leviävä t edelleen yhä laaje mmalle ympäristöön. Myös ka lkkija ka litilanne o nparantunut. Typ piraaka-a ine saadaan ilma sta. ehkäisem ine n o n ra tka istava koko yhteiskunnan puitteissa. H o lla nnin , Tanskan ja Etelä-Ruotsin pellot nyt kuu lui si maa ilman parhaiten tuo tta viin viljelyksiin eivä tkä kyseessä o levat seudut lii o in o li si mitä kauneimpia maa talo us1naisen1ia. Maataloustuotannossa syntyvä t jätetuotteet kute n la nta , virtsa, sä iliörehun puristenesteet, kasvijä tteet ym . 1 6. Tila nnetta vala isee ehkä parhaiten kä ytännön esimerkki . H eidä n to imeentul onsa o n ratkaiseva lla tavalla luo nnon varassa. . Luo n non saastu m isen . ·Humusja kasviravinnepitoisuuden , lanno ituksen ja satoj en kehitys viljavuus tutkimuksen ja sado ntarkkailun pohjalta selviävät o heisesta taulukosta. Kun kä ytetään väkilanno itteita, luonnossa es iintyv iä kasviravinneaine ita siirretää n sieltä , mi ssä niitä o n liikaa sinne, mi ssä niistä on puute tta. Vilj elysten maa lajit ova t etupäässä luo nnostaa n suhteelli sen humusköyhää hi esusavea ja lie jusavea . 5 6.6 1350 1900 2500 2742 25 20 4.3 8.5 9.2 20 .2 22. Teknillinen kehi tys on johtanut si ihen, eitä yhä ha rvemma t viljelijä t voiva t elättää yhä useampia ihmi siä . 1 166 2 10 250 308 249 Kt'ski1niiärä n1osina 195 2-57 195862 1963-67 1968 196972 lanno itet 1a ti~ä ll ~' kg/ haja vuos i kalkkia lisä11 v kg/ ha _ja vuosi sadot ry/ ha _ja vuosi Lannoitteiden j a kasvinsuojelua ineide n käyttö viljelyksillämme o n joutunut kova n a rvos telun ko htee ks i joukkotiedotusvä line issä. Kos ka tila kuuluu sadontarkkailuyhdi styksee n, saa tavissa on tarkat ti edot myös lannoi tukses ta ja sadosta . J os vä itteet vo ima peräisen la nnoituksen tuhoavasta va ikutukses ta pitäisivät paikkansa, eivät esim . Tämäntapaista kasvien ravinnetarpeiden tyydyttä mistä tuskin voidaan nimittää m yrkyttämiseksi, kuten lanno itteiden käytö n vastustajat tekevät. Humuspitoisuuden kasvu johtuu ilmeisest i maahankynnetyistä kasvinjätteistä ja rehevien ja voimakkaiden satojen juurimassasta. 195 2 1958 1963 1968 1972 2.5 4 6 8 8 5.6 6. 1969. Oike in käy te ttynä nykyajan viljelym enetelmät turvaavat sekä laatuun että m ää rää n nähden korkeataso isen sadon aiheu11amatta va hinkoa viljely-ympäristö ll e. Esimerkkejä on lähe mpä näkin, si llä kun tarkastellaan maamme eteläranniko n voimaperäises ti viljeltyjä seutuja , pellot tu skin näyttävä t " riist etyi ltä" tai "näivetystautia" potevilta. Tuhoaako maatalous luontoa Rolf Lindström in tila Tenholassa osoittaa, että voimakaskaan keinolannoi tus ei vaaranna maaperän tuottoa, ios ravinneVi l_ja \ 'LI ust utki 1nu s 1933 multapi1 o isuu s-% happarnuusastr (p H -luk.u ) 5. J os nykyajan maanvi lj elykseltä riistettäi siin sen tuota ntovälinee t siinä määrin kuin ti etyt luo nno nmene telmi en ystävä t halua isivat, enne nnäkemätön nälkäkatastro fi o lisi tosiasia. vo idaan te ho kkaas ti palaunaa peltoj e n tuo tanto p rosess 11n. Kali ja fosfo rilan noi tteide n raaka-aineet saadaan miljoonien vuos ie n a ikana tiettyihin ko htiin maapa lloa kerääntyneistä kalija fosforipito isista mineraaliesiintymistä. 1 6. Maa n fosfo rivarat o vat viisinkertaistuneet. Kas telul ai u eet o te ttiin käyttöön v. 1 kalk ki kg/ ha fos for i mg/ 1 kali mg/1 tasapainosta ja hum uspitoisuudesta huo lehditaan. Puutteet tä yde nnetään lanno ituk sella . Varsinkin fosforin puute on usein oso ittautunut pa himmaksi min imi re kijä ksi. Tau lukkoo n kootut tutkimustu lokset osoittavat , että humuspitoisuus on lisään tynyt 2,5 %:sta vuonna 1952 8 %: iin vuo nna 197 2. Tämä kehitys osoittaa , että nykyaika inen maanviljelys tuskin j o htaa riistettyihi n ja elo tto miin viljelysmaihin. Maanviljelijät elävät j a työs ke ntelevät lähe mpänä luo ntoa kuin usei mma t muut ihmiset. Vilj avuustutkimukse n perusteella todetaan li säravinteid en ja hive naineitten ta rve. Näide n maa n tuotto kyvyn perusparan nusten rinna ll a o n satotaso kaksinkerta istunut. Maaperässämme o leva t kasvinravinnevara t eivä t riitä turvaa maa n jatkuvan vilj elyn tarvetta . Olisi toivottavaa, e ttä m yös nämä osapuo let yhteiskunnassa pyrk isivät ratkaisemaan aiheuttam a nsa saasteongelmat järkevällä tavalla. Tilalla o n 26 ha peltoa j.i 32 ha m etsää. Eri kasvi ravinteiden väliset suhteet ova t ke hittyneet vi ljelykasvien tarvetta ajatellen huo ma ttavasti suotuisemm iks i. Aikaisemmin Suomessakin h yvin tava lli set satoka tastrofi t ovat nykyään vältettävissä . Väkilannoitteet sisältävät kasvira vinteita helppoliukoisessa j a no peasti käytettävässä muodossa. Ti lan omistaja Ro lf Lindström o n jatkuvasti teettänyt viljavuustutkimuksia viiden vuo d e n vä lein voida kseen seurata kas vira vinne ja humustilanteen kehiSUOMEN LUONTO 6/75 900 1050 1080 806 1360 750 800 2 100 900 1300 2400 2500 3200 3640 5 11 tys tä. Eräs maatila, jota on viljelty ilman karjaa vuodesta 1952 lähtien ja j o lla o n käy tetty suhteellisen suuria m ää riä la nno itteita sekä tarvittaessa kasvinsuojeluaineita, on Östergård Te nholassa. Maa ta lo ustuo tannossa käytetyt kemialliset a ineet o n m yös voitu sij o ittaa kasvituo ta nno n luonnolliseen kierto ku lkuun a ihe uttama tta sanottavaa saastumisen tai kasaantum isen vaaraa. Maatalous o n pyrkinyt o malta osa ltaan määrätietoises ti poistamaan tuotantokoneistonsa aiheuttamat mahdolli set epäko hdat ja o n nähdäkseni pystyn yt hoi ta maan o man sektorinsa tyyd yttävästi . Taulukko kuvaa tilanteen ke hittymistä vuosien varrella
Tässä kirjassa aloitetaan kuitenkin reippaasti selvittelemällä koiran muinaisuutta sutena, suden käyttäytymistä ja elämää. Harvapa lapsi tajuaa, että hän voi kuulua viimeiseen sukupolveen, jonka a ikana esim . Kirjat ovat kauttaaltaan selkeitä sekä teks ti in että kuvituksen osalta siis sopivia 9-12-vuotiaa n käteen. Ensimmäisen iloisen yllätyksen kirjasarjassa tarjoaa koiria käsittelevä teos . jatkuvasti aavikkoa peittävät kasvit on unohdettu ja kaktuks ienkin kohdalta puuttuu ma ininta siitä, että ne kuuluvat vain Uu362 den Maailman aaviko ille. Ehkä kirjan nimi o n anne ttu ns . Isojen kissaeläinten elä mä on kyllä hyvin kuvattu , mutta n iiden uhanalaisuutta olisi toivonut painotettavan enemmänkin kuin vasta maininnalla viimeisen sivun yhteenvedossa. Aavikon ihminen on vastaavasti tarunhohteinen paimento lainen . Aavikot-kirjanen antaa lukijalle perustiedot aavikoista, niiden synnystä ja elämäs tä. Luojan luoma t ystävä ni ja Onnelliset vuodet tulivat kustantajalta arvosteltavaksi miltei samana pä ivänä . Asiasta sovittiin Luonnon Tutkija -lehden kanssa ja ko hdeva li o kunnan puheenjohtaja Pekka Bo rg ryh tyi laatimaan tätä selostusta p yy täe n avuksi myös val iokunnan sihteerin KKM :n. Riitta j okiranta KAKSI LUKUKOKEMUSTA J ames Herriot: Luo;anluomat ystäväni, J67 sivua, Otava 1975. Näiden tiedemiesten kielen he ovat tehokkaasti kääntäneet muotoon, jonka ymmärtää helposti se, joka on kou lussa j o hieman perehtynyt biologiaan . Aavikon kuvasta muodostuu kuitenkin hieman yksipuo lisen h iekkainen ja kaktuksinen. Kirja n mukaa n aavikot syntyvät a inoastaan luo nno nvo imien vaikutuksesta. Vasta kirjan lo ppupuo lella kerrotaan, miten ja miksi sutta alettiin kesyttää ja miten eri koirarodut jalostettiin ihmisen tarpeisiin . Sitä ei tietääkseni kukaa n muu o lekaan vi ime a iko ina yrittänyt kuin herrat OJ ja KV edellisen numeron kirj o ituksessaa n, missä he käsittelevä t ka hta harvinaisten lintujen ry hmään sisältyvää laj ia (turkinkyy hky ja nummikirvin en) a ivan kuin ne kuuluisivat luettelo n ensimmä iseen , erittäin uhanalais ten laj ien ry hmää n, ja "jo hdonmu kai sen luo nnonsuoj elutoiminnan " nimi ssä vaativat selvitystä, miten näitä laj eja voisi suoj ella . Paikkapaikoin ahdistunutta ja hätääntynyttä tunnelmaa ei keskit tynyt lukija voi noin vain o hittaa . Nämä tapaukset ova t hänen lapsenajatusmaai lmalleen varmaan yhtä ristiriitaiset kuin a ikui sten maa ilman huo let ja kiire. Tunnelma ltaan ne poikkeavat toisistaan täysin. Palj o n enemmän keskittymistä ja aikaa vaa tii Onnell iset vuodet. Kirj o ituksesta saa lisäksi sellaisen käsityksen, kuin OJ ja KV o lisivat keksineet jotain aivan uutta ja mu ll istavaa, mitä ku kaa n muu ei o le koskaan tu ll ut edes ajatelleeksi, ja he nyt opettavat, miten tä llaisia luetteloita tulisi laa tia ja kä yttää . Kun Maailman Luo nnon Säätiö n (WWF) Suomen Rahaston kohdevaliokunta parin vuoden uurastuksen jälkeen o li saanut valmiiksi alustavan luettelon maamme uhanalaisista elä imistä ja kasveista , päätettiin , että se pitäisi saattaa myös muiden mahdo ll isten asianharrastajien tietoon, mieluimmin seli tyksin varustemma, koska pelkkä lajiluettelo varmas ti a iheutta isi väärinkäsityksiä sellaisten lukij o iden keskuudessa, jotka eivät tunne luettelo n syntyvaiheita ja taustaa . ja 16 mk. Kirja kuvaa m il tei ko ko naan Lidma nin lapsuutta, j o lloin hä n vietti tovereineen tavallisen pikkupojan elämää seikkaillen lähimets issä ja kokeillen kaikkien mahdollisten ampuma aseiden tarkkuutta ja tehoa. Jatkoakin tälle kirjasarjalle, jota tos in vaivaa mel ko inen hinta (johtuneeko siitä, että kirjat o n painettu Englannissa ?), lienee odotettavissa. Aivan lo puksi arvioidaan kriittisesti ihmistä koiran parhaana ys tävänä : todetaan suden kesyttäjän nykyää n kääntyneen tätä vastaan ja maai lman susien tarvitsevan suojelua. Kir;oittaneet Valerie Pitt ja David Cook, kuvittaneet Richard Orr, Shireen Faircloth, Eric Tenney, David Cook, Tony Swift J<l Roy Coombs. WSOY 1975 . Yleensä odottaa Koirat-nimisen kirjan esittelevän , m iten monenlais ia rotuja o nkaan o lemassa jne. Heidän varsi nainen ongelmansa kiteytyi vaatimukseen, että uhanalaisuutta ja harvina isuutta ei pidä samaistaa. Muurahaisista tarinoiva osa onkin sitten tavanomaisempi lasten luontokirja. Piikkipensaat yms. Lähikuvaan ovat päässeet koirat, isot kissat, muurahaiset ja aavikot. Suomentajat ovat kautta linjan onnistuneet erinomaisesti työssään. Liikalaiduntamisen ja metsänhakkuiden seurauksista olisi vo inut mainita, siksi paljonhan niistä tiedetään eroosio n ed istäj inä ja nimeno maan Saharan levittäjinä. jälkivi isa udella, sillä kovinkaan o nnelliselta e i pikku Ha ns tekstissä tunnu . Ainoa merkki Lähi-Idän aavikkoalueiden nyk yai kaisesta hyödyntämisestä öljyntuotannosta on vii meisen sivun kuvan omituinen keidaskaupunkiin johtava, öljyputkelta vaikuttava rakennelma, johon tekstissä ei kuitenkaan puututa . Kirjan parissa rentoutuu helpos ti , vaikka lukua ikaa o lisi vä hänkin . Asiaakin löytyy runsaas ti, si llä kirjoittajat ovat olleet yh teistyössä British Museumin asiantuntij o iden kanssa. d 30 s. J o H erriotin kirja n nimi kuvastaa hä nen sydämellistä suhtautumistaan eläinpo tilaisiinsa. Monipuolinen ja tietäväinen on tämäkin osa ja kiinnostaa varmasti nuorta lukijaa. WSOY on julkaissut uuden luontoaiheisen sarjakirjan nuorille englanti laisen mallin mukaan . Kirj o itus on niin o mahyväinen ja tarkoituksellisesti vää ristelevä, että se o lisi tuskin edes vasta uksen arvoinen tuossa muodossa , mutta kos ka tä mä keskustelu näyttää joka tapauksessa j atkuvan , lienee syytä saattaa Suomen Luo nno n lukijoiden tietoon as io iden todellinen tausta . Kaija Hiekkamäki Pysy ajan tasalla: muista ostaa Luonnonkalenteri 1976 tietoa, hyötyä, kaunista Huutoja korvesta "HARVINAISEN TYMPEÄÄ SAIVARTELUA" Oll i Järvinen j a Kari Vepsäläinen kävivät suo ras taa n hätkähdyttävällä innolla ja tieteellisyyttä hipovalla perusteellisuudella a iemmin tänä vuonna mm. Jatkuvasti hän j o utuu tilanteisiin, joissa pelko, jännitys j a epävarmuus ova t päällimmäisinä . Ko hdevaliokunnan jäsen ja Suomen Luonnon vastaava toimittaj a Teuvo Suominen o li myös tietoinen tästä suunnitelmasta , j a pyysi, että jompi kumpi ki rjoittajista laatisi lyhennelmän siitä Suomen Luo ntoa varten, missä se vo itai siin ju lkaista lajiluettelon johdantona . Itse asiassa se tuli suorastaan ahmittua, sillä kerro nta on hilpeää j a mukavasti etenevää . Suo men Luo nnossa julka istun Suomen uhanalaisten elä inte n ja kasvien luettelon kimp puun . Samalla hän a ntoi varsin tiukat rajat SU OMEN LUONTO 6/75. Muurahaisten elämää selvitellään puolelta jos to iseltakin . Isot kissat -kirjanen kertoo aluksi kissojen fys io logiasta ja etenee sitten laji kohtaiseen esittelyyn. tiikereitä maa pallolla vielä vaeltaa . Hans Lidman: Onnelliset vuodet, 192 sivua, Otava 1975 . Kirjallisuutta LÄHIKUVIA Luonto lähikuvassa l -4
Seuraavassa pari la inausta Luonnon Tutkijan artikkelista: Uhanalaisuus on määräytynyt lajien tunnetun 1e. Su omi valmistelee parhaillaan Wash ingtonin sopimuksen ratifiointia. V = vaaravyöhykkeessä oleva (vulnerable ) Laji tai alalaji , joka saattaa joutua erittäin uhanalaisten ryhmään lähitulevaisuudessa, jos sen elinmahdollisuuksiin vaikuttava kehitys jatkuu nykyisellään. Maan osto, korvaukset, väliaikainen rau hoitus, kasvu paikkoja tuhoavan toiminnan· estäminen korvausten avulla, suurempien suojelual uekokonaisuuk sien suunn ittel u siten, että ne sisältävä t uhan a laisten lajien biotooppeja ja kasvupaikkoja sekä näiden mahdollisesti tarvitseman hoidon järjestämi nen (lehton iityt, kaskiahot, vanha kyläja pihaympäristö, metsäja ranta laiduntam inen, perinteinen maatalo us ) ovat tärkeimpiä suojelussa tarvittavia toimenpitei tä. Sopimuksen 1. Eläinten osalta on jo laadittu alustava 22 uhanalaisimman lajin luettelo. H = harvinainen ( rare ) Laji tai alalaji , jonka kanta koko maassa on pieni , vaikka ei ehkä tälJä hetkellä uhanalainen eikä vaaravyöhykkeessä. Eräissä tapauksissa laji voi olla yleinen osassa maata, mutta uhattu muualla. NILSSON 1972 , myös Suomen Luonto 2/ 1974 ). T ähän ryhmään kuuluvien eläinten ja kasvien SUOMEN LUONTO 6/75 levinneisyys on rajoittunut suppealle alueelle tai johonkin harvinaiseen bioLooppiin , tai niitä on hyvin harvassa laajemmalla alueella. Jokainen valt ioi joka ratifioi tämän sopimuksen , joutuu lisäksi esittä mään oman uhanalai sten lajien luettelonsa, joista aikanaan kootaan III. Näille tulisi luoda mahdollisuudet tällaisia tilanteita varten. T oisessa vaiheessa, joka on juuri käynnistymässä, luetteloja täydennetään ja korjataan sekä hankitaan tarkemmat levinneisyystiedot ja toimenpide-ehdotukset suojelun tehostamiseksi lajien erikoistuntijoilta. Kolmas vaihe käsittää uhanalaisten lajien sekä niiden elinja kasvupaikkojen tarkkailun ja varsi nai set suojelutoimenpit eet . Tavoitteena on saada ai kaan uhanalaisten kasvilajien lu ettelo, joka noudattelee parhaillaan laadittavaa Pohjoismaiden luonnonmaantieteellistä alu ejakoa. Kaikkein epäyhtenä isin oli H -ryh mä, mihin kuuluu monia niin vä hälukuisia lajeja, että n iitä on tuskin kukaan meillä voinutkaan perusteellisemmin tutkia. vinneisyydcn ja siinä ihmisen toiminnan johdosta tapahtuneiden muutosten perusteella. Pohjoismaiden ministerineuvoston alaisen ympäristönsuojelun virkarnicskomitcan luonnonsuojelutyöryhmä käsittelee parhaillaan uhanalaisten eläinja kasvilajien luetteloa. Silloin o li si ehkä tuo vastenmielinen j a tympeä saivartelu jää nyt kirjoittama ll a, tai o li si kenties syn tynyt sen sijaan jotain asiallista ja rakentavaa keskustelua , jota toki kaivataa n jatkuvasti maamme uhanalaisista lajeista ja niiden suojelusta. Nyt suoritettu selvitysja luettelointityö on siten vasta projektin ensimmäinen vaihe. Kalevi K. ympäristöhä.iriöiden seurauksena sekä ne, joiden populaatiot ovat suuresti vähen tyneet haitallisten tek ijöiden vaikutuksesta ja joiden lopullinen säi lyminen ei ole vielä varmistettu. Näiden lajien esiintrmistä on jatkuvasti tarkkailtava . täs tä syystä jätettiin molemmista keväällä julkaistuista luetteloista pois kasvien Hryhmä, ja myöhemmin ilmestyneestä Luon non Tutkijan luettelosta myös hyönteisten H-ryhmä siihen vanhan kansa n viisauteen luottaen, jonka mukaan "Herroille j a hulluille ei pidä näyttää keskeneräistä työtä". Täydennyksenä lienee vielä syytä mainita, että uha na laisten laj ien proj ektin to inen vai he, luetteloi hin sisältyvien lajie n " henkilö tietojen" j a suojelutoimien ko r ti stointi o n parhaillaan käynnissä . Yksi tyise t, säätiöt ja järjes töt voivat moni ssa tapauksissa va ltion viranom ais ia nopeammi n ja joustavammin reagoida kiireellisiä toimia vaativii n s_uojelutehtäviin . Nämä sattavat olla saarilla tai muilla eristyneillä paikoilla eläviä muotoja, tai ne voivat olla reliktejä, joilla on laaja levinneisyys. Kun vielä heidän purkauksensa viimeisessä kappaleessa mainituista seitsemästä henkilöstä kuusi on myös Vanamon jäseniä, luulisi jonkun näistä heille maininneen tuosta Luonno n Tutkijan artikkelista , jossa vastataa n ka ikkiin heidän nyt es ittämi insä kysym yksiin , jos he eivät muuten o li si sitä havainneet, va ikka eräs OJ :n j a KV :n ym. Leh dessä julkaistaan o heinen vastineemme. T ähän ryhmään kuuluvat ne eläimet ja kawit, joiden useimmat tai kaikki populaatiot nykyään pienenevät liialli sen metsästyksen, kasvuja elinpaikkojen laajamittai9Cn tuhoutumisen tms. Uhanalaisuusluokat on muodostettu K ansainvälisen luonnonsuojeluliiton I UCN:n julkaiseman R ed Data Book ' in käyttämää järjes telmää soveltaen: E = eriuäin uhanalainen (endangered) Laji tai alalaji, joka on vaarassa kuolla sukupuuttoon Suomesta ( tai koko maapallolta ) jos sen elinmahd o!lisuuksiin vaikuuava kehitys jatkuu nykyis.ellään. Meidän mielestämme tämä keskeneräi nenkin alustava luettelo kaikkine puutteineen o li kuitenkin sen arvoinen as ia, että se kannatti asiasta kiinnostuneelle esitellä. liitteessä ovat muut jalohaukat ( Falco), maakotka ja apolloperhonen. Tähän ryhmään kuuluvat ne eläime t ja kasvit, joiden populaatiot O\'at ihmisen toiminnan johdosta supistuneet kriittisen pieniksi tai joiden biotoopit ovat vähentyneet niin , että ne ovat ilmeisessä vaarassa kadota kokonaan maamme lajistosta. liiteluettelo. Eikä "johdonmukainen suojelutoiminta" suinkaan tarkoita sitä, että kaikkia lajeja tulisi ko hdella saman kaava n mukaan, ei edes E-ryhmässä, H-laj eista puhumattakaa n. liitteessä, missä luetellaan eniten uhatut kaupan kohteena olevat lajit, on mainittu mm. J a nykyisen tietämyksemme mukaan turkinkyyhky ja nummikirvinen edelleenkin kuuluvat " laj eihin, joide n kanta ko ko maassa on pieni , vaikka ei uha nala inen eikä vaaravyöhykkeessä" . muuttohaukka ja II. Luonnonsuojelulainsäädännön tarkistaminen on tärkein edellytys kunnollisille suojelutoimenpiteille. tekstin pituudelle, ja yhteisesti todettiin, ettei o le mitään syytäkää n julka ista täsmälleen samaa juttua ka hdessa eri lehdessä aivan perä kkä in . Ne eläimet ja kasvit, joiden populaatiot vielä ovat runsaat , mutta joita haitalliset tekijät sel väs ti uhkaavat niid en koko levinneisyysalu eella, luetaan myös tähä n ryhmään . Ryhmään voi kuulua nl)' ÖS sellaisia eläimiä ja kasveja, joista on vähän ti etoj a, mutta jotka voivat olla yleisempiä tai vastaavasti vähemmän yleisiä kuin luullaan. Herrat OJ ja KV ovat kui tenkin molemmat tiettävästi Vanamo-seuran jäseniä ja saavat näin o llen Luonnon Tutkijan . Ensisijaisena suojelutavoitt een a kuiten kin on al kuperäisten biotooppien ja kasvupaikkojen säilyttäminen siten, että eliöiden luontainen vai h telu turvataan . Lehden toimitus peruuttaa o missa ni missään artikkelimme ylle painetun o tsikon j a to teaa , että artikkelin o ikea 363. Uhanalaisuusprojektin tavoitteet P erimmäise nä tavoitteena on saada säilymään niin monta ihmisen toimenpiteiden uhanalaiseksi saattamaa eläinja kasvilajia kuin mahdollista. 2. Tässä vaiheessa suoritetaan koordi nointi pohjoismaisella tasolla. Mm. T ähän pääsemiseksi tarvitaan tarkkoja tietoja lajiston nykytilanteesta ja sitä uhkaavista tekijöistä. Niiden jatkuva olemassaolo on riippuvainen suojelu toimenpiteistä. K un se toteutuu , tätä nyt laadittua lu etteloa voitaneen käyttää Suomen oman lll -liitteen pohjana. MalmJtröm SUOMEN LUONTO PÄÄTOIMITTAJA SUOMINEN Sen johdosta, että leh tenne o n menetellyt asiatto masti a rtikkelimme julkaisemisen yhteydessä, vaadimme seuraavia to imen piteitä: 1. Myös kansallispuistoja voitaneen ajatella uhanalaisten eläinlajien turvapaikkoina edellyttäen, että lajit ovat alunperin puiston alueella esiintyneitä ja että käytettävät aitaukset ovat laajoja. Jostainhan tällainenkin selvitys o n aloitettava, ja meidän m ielestämme sopivin tapa aloittaa o li ensin selvittää, mistä tässä o ikeas taa n on kysymys, eli luetteloida ne lajit , joista syystä tai toisesta piti tietoja hankkia . Viim eisessä hätäti lanteessa uhanalainen eläintai kasvilaji tulisi voida siirtää lähimpiin eläintarhoi hin tai kasvitieteellisiin puutarhoihin säilyttävään viljelyyn (ks. Suomen Luonto 2/1975 :ssä o li sitten tämä tiivistelmä ja perusteellisempi selvitys ilmestyi Luonnon Tutkijassa myöhemmin sama na keväänä (Luonnon Tutkij a 2/ I 97 5, sivut 33-43). Toisen vaiheen loppu tuloksena saadaan neljä uhanalaisuustasoa: kansai nvälinen (Red Data Book ), pohjoismainen, valtakunn a llinen ja läänikohtainen. (Myös yhteisp o hjo ismaisiin luetteloihin sisältyvien laj ien vastaavat tiedot kootaa n sekä Ruo tsissa , Norjassa ja Tanskassa että Suo messa WWF :n Suomen Rahaston kohdeva liokunna n jo vuoden 1974 keväällä laatiman lajikohta isen tiedustelulomakkeen pohjalta laad ituilla eri tyislomakkeilla). Valitettavasti tiivistelmästä joudu tti in jättämään pois luetteloissa esii ntyvien kolmen ry hmän määritelmät, samoin siitä puuttui viitta us Luonnon Tutkij a n laajempaa n artikkeliin . :Myös Washingtonissa maaliskuussa 1973 laadittu uhanalaisten eläin ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa säätelevä sopimus sisältää jo nykymuodossaan muutamia meikäläisiä lajeja. kirj o ittama arti kkeli on julka istu samassa luonnon Tutkijan numerossa vä littömästi tämän artikkelin jälkeen . Mukaan otettavista ja po is jätettävistä lajeista voidaan tietenkin o lla montaa mieltä , niinkuin o livat kohdevaliokunnan käyttämät asiantuntijatkin
Lehden toim itus peruuttaa omissa nimissään ·artikkelimme englanninkielisen tiivistelmän ja julkaisee uuden, joka voi o lla oheen liitetyn ehdotuksen kaltainen tai muunlainen. Että artikkelin nimi englanniksi on Endangered species . Miksi mumen kirjoittajat eivät -nykyistä useammin tee itse 'summarya' , jotta sen muutamalle riville mahtuvat asiat painottuisivat heidän näkemystensä mukaisesti >" ( Toimittaja laatii summaryn, 1ossa lyhyen johdatuksen ohella on hänen saamansa käsityksen mukainen painotus .) ( 10 ) ( Toirnittaja har_Joittaa ankaraa itsekritiikkiä.) " Malmströmin artikkeliin olisi toimituksellisesti pitänyt liittää tieto, SUOMEN LUONTO 6/ 75. Mainio asia muuten, että li sta on liian laaja, suojelusta puhuminen ei tee pahaa millekään lajille ja listan lyhentäminen on helpompaa kuin jatkaminen." (5 ) " O . lajit ovat saman alaotsikon a lla ." Tarkoittaako toimitus, että muutkin saman a laotsikon alla olevat laj it ansaitsevat luonnonsuojelijo iden taholta yhtä vähän huomiota . The article does not, as suggested in the previous summary, protest against any practice fo ll o wed in the IUCN " Red Data Book" . ' Uhana laiset lajit' onnahtaa, koska artikkelissa ei mainita juuri a inoaakaan uhana lai sta lajia. V:n artikkeli saapuu.) " Oho , onpa ärhäkkä! Jaa näyttää johtuvan siitä , että eivät o le oivaltaneet fuet telon alustavuutta, alaotsikkoon "harvinaiset " sisälryvää väljennystä eivätkä o le tutustuneet Luonnon Tutkijaan, jonka numerossa 197 5 heitä askarruttavaa harvinaisuusproblematiikkaa on pohdittu." (2) " Näkyy enimmä ltään sisä ltävän itsestäänselvyyksiä. The authors give several specific examples, such as the Collared Dave Streptopelia decaocto, which was included in the list in spite o f the fact that the species is invading Finland (first nesting record 1966). joulukuuta 1975 rnrreclion Endangered Species ' Olli järvinen tutkimusassistentti Kari Vepsäläinen dosentti by Olli Järvinen and Kari Vepsäläinen The anicle crit icized the recently publicized list af the Finnish enda ngered species. Me pohdimme sitä, ovatko mm . Editor' s note : The difference of op inion seems to arise from different interpretations of the meaning of 'rare' species in the ' Red Data Book'. The authors insist that lists of endangered species must provide guidelines for conservational action. For various reasons , this is not necessarily the case, neither in the 'international nor the Finnish list. Etta julkaistussa tiivistelmässä mam11ut IUCN :n luetteloa ja uhanalaisuuden määrittelyä koskevat lajin yleimaailmalliseen levin neisyysalueeseen liitryvät käsitykset ovat toimituksen ajatuksia, joita ei mainita kirj oituksessamme. Toimitus on lisännyt johdantokappaleen ; kuvatekstit, ala huomautukset ja englannink ielisen tiivistelmän. Vikahan on siitä, että kaik ki uhanalaisten lajien luettelon lajit eivä t ole uhanalaisia. J:n ja K. Tiivistelmän on ehdottamasti sisällettävä seuraavat seikat : a. Jaottelu perustuu kansainväliseen malliin. Sen voi tehdä ns. Toimitus ei tunne kuin kansainvälisen uhanalaisuuden, mutta me toteamme käsitteen sopivan paikallisellekin tasolle. alaviitteet). ( 7) " Otsikon on kuvattava sisä ltöä. J :n ja K. One of the most important methods is ta ensure that different kinds of natural environments are 1101 destroyed. Er'Jisiin englann inkielisen tiivistelmän virheisiin o lemme jo puuttuneet. Tiivistelmän keskeisessä virkkeessä väitetään : " Some af the "rare" species on the Finnish list are not really rare." Väite on tolkuton. Tämähän todetaan monin paikoin Ka nsain välisen luonnonsuojeluliiton Punaisessa Kirjassa mainitsemalla , että tietojen karttuminen voi poistaa lajin luettelosta ." (4 ) " Eräät suomalaiset harvinaisuudet, 111111 . ( Toimittaja valitsee kaksi eri asteisesti uhanalpista lajia ja laatii niiden uhanalaisuuden astetta selvitlävät ku vateksti! .) (9 ) " Ulkomaisen lukij an taustatiedot ovat niukemmat kuin suomalaisen. . " (6 ) " Toimittajan on parhaan kykynsä mukaan pyrittävä edistämään sitä yritystä, jonka palveluksessa hän on (suoraan työehtosopimuksesta ). Toimitus on muuttanut artikkelin otsikon sisältöä vastaamattomaksi ja b iologista ymmärtämättömyyttä osoittavaksi. The authors stress that only those species whi ch are, or arP suspected to be_. d . Tarvitaan täydentäviä tietoja , ingressiainesta. threa tened by human activ,ues ot any kind ca n be ca lled endangered. Näitä laj eja ovat mm. 'Yritys ' tarkoittanee tässä tapauksessa luonnonsuojelua. Että julkaistu tiivistelmä peruutetaan, koska se ei millään tavalla vastaa artikkelimme sisältöä, vaan on ·pahimmillaan sen kanssa räikeässä ristiriidassa . b. Of course, there is no mention of the idea that a species can not be endangered in Finland if its main range !ies elsewhere . Toimituksen puuhat tähtäävät johdonmukaisesti harhaanjohtamiseen: lukija ei voi o lla saamatta käsitystä, että artikkelimme aiheena on IUCN:n Red Data Bookin tapa jaotella uhanalaisia lajeja. Nämä lisäykset eivät kuulu artikkeliin. Meidän kerrotaan vastustavan "n iiden (uhanalaisuuden ja harvinaisuuden ) yhdistämistä samaan luetteloon ". The case described by the authors serves as an excellent example of the complex problems involved. Helsingissä, JO . Jos sillä tarkoitetaan samaa kuin tiivistelmän vastaavalla lauseella, väite ei pidä paikkaansa. Sitä ed istää näkem yserojen taustan valottaminen. J:nja K. Yllättävä on toimituksen nummikirvislisäys. Toimitus on lisännyt artikkeliimme 364 kaksi a laviitettä, joissa kerrotaan turkin kyyhkyn ja nummikirvisen kuuluvan ryhmään " Harvinaiset". The authors expect every 'rare' species in the fist to be unquestionably endangered . TOIMITTAJAN MIETTEITÄ ELI TAPAUKSEN KULKU ( 1) (0 . ilves, huuhkaja ja joutsen. V:n esimerkkilajit turkinkyyhky ja nummikirvinen eivät jo o lemassa o levien tietojen mukaan todella kaan kuulune suomalaiseen lueneloon. Tällaisen käsityksen voi toimituksen kuvatekstistä nimittäin saada. 3. Emme -vastusta sitä, että uhanalaisten lajien luettelossa on a lakohta " Harvinaist>t". Kun näitä on lehdessä julkaistu meidän nimissämme, pyydämme tilaa seuraaville oikaisuille. " Toimitus: "Luettelossakin molemmat . Luonnehdinta artikkelin tosiasiallisesta sisällöstä. Siinäkin on palj on harvinaisiksi luokiteltuja lajeja, mutta niiden mukanaoloon on perusteet: pienikin häiriö voi tuhota harvinaisuudet, ei kä täydennystä saada muilta planeetoilta; lisäksi harvinaisuuksista on usein niin vähän tietoja, että niitä on varminta pitää myös uhanalaisina. Suomen Luonnon toimitusta on kohdannut aivan poikkeuksellinen viha, kun se on vielä pantu näkemään hallusinaatioita . Uhanalaiset lajit Jos jumalat haluavat jotakuta todella ranka ista, sen he lyövät sokeudella . tiivistelmå, J0ssa se1ostetaan pääosin toimituksen omaa tekstiä). 0. J. myu, engl. Siinä pohditaan uhanalaisuuden ja harvinaisuuden o lemusta:" ( Toimittaja tekee tätä ku vastavan otsikon .) (8 ) "Kuvitukseksi o lisi parasta kuvapari , toinen 'uhanalaisesta ', toinen artikkeli ssa mainitusta ' harvinaisesta ' lajista. nämä lajit uhanalaisia. Väärinkäsitysten vä lttämiseksi todettakoon , että emme suhtaudu joutsenen suojeluun vähätellen. Kun voimme pitää käsityksemme mukaisena ainoastaan tiivistelmän ensimmä istä virkettä ("Recently a " Red Data Book" af Finnish wildlife has been publicized ." ), o n varmaan asiallista, että toimitus peruuttaa tämän omien ajatuste nsa meidän nimissämme tapahtuneen es inelyn ja korvaa sen uudella (ehdotus seuraa mukana ). Suomen Luonto voi välittää vaikka olisihan soitto tai ki1jekin riittänyt. Toimituksen uhanalaisuuden perustana käyttämä lajin kokonaislevinneisyys tekisi aiheelliseksi suden ja valkoselkätikan poistamisen Suomen uhana la_isten lajien luettelosta (vrt. c. Molemmissa kuvateksteissä käytetään uhanalaisuutta jyrkästi eri tavalla kuin kirjoituksessa. Artikkelimme otsikkona pitää olla Uhanalaiset laj it, koska se käsittelee uhanalaisia laj eja. toimituksel lisell a aineisto lla." ( Toimittaja laatii johdannon ja. Tästä jaottelusta artikkelissamme ei edes mainita. Me emme pohdi , o nko tietty laji o ikeassa alaryhmässä vai ei. Mutta tervetuloa vä häinenkin lisä , jotta 'alustava perusluettelo' (Malmström) kehittyisi." (3 ) " Kritiikki kohdistuu eräiden 'harvinaisten' lajien mukanaoloon . Me vastustamme sitä, että uhanalaisten lajien luetteloon o tetaan laj eja, jotka eivät o le uhanalaisia . Kirjoitimme: "Nummikirvisen uhanalaisuus on, senhän jo ymmärtää, samanlaista kuin turkinkyyhkyn. nimi on Uhanalaiset lajit. V:n artikkelin yksityiskohdat saattavat hyvinkin kartuttaa luettelontekijöiden tietoja. on nimenomaisesti kieltänyt jälkimmäisen käytön
Kansiot voit ostaa suoraan myymälästä tai tilata postiennakolla os . missä lu ettel on perusteita on käsitelty t;1rkemmin . The Everyman's Rights and Their Future by AnnaRiitta Wallin Pages .32.J-.325 A rath er unique sys tem exists in a li Nordi c countries : the citizens have the right to m ove relatively freel y o n private land and water, to pi ck berri es and mushroo ms , etc. New prob lems have, ho wever, ari sen. V: n ja muiden Luo nnon Tutkij aa seuraamattom ien lukij o iden ul o ttuvilla o lisi o llut valmiiksi pureskeltuna mm . Th e boa rd seems to ignore the growing interests o f co nservati o n. Fredrikin katu 77 A 11, 00100 Helsinki 10), minkä vanhan numeron haluat tilalle. Harmaaseen tai vihreään; hinta 9 mk/1 kpl vuosilukutarroineen, seuraavat 7 mk/kpl. J :n ja K. V :n arti kkelin a ihe 0. se po hdi skelu , j o ka' on 0. Additi o nal nutrients, brought by the fertilizers , create a di!Teren t ecosys tem. Similar resu lts have bee n o bta ined in Stud ies mad e in Norway a nd Ce ntral Europe. Sama Kädessäsi on tämän vuoden viimeinen numero. Genera lly forests will loose part o f their natural diversity, and the whole nature o ver a wider area wi ll become more m o noto no us. H o wever, peopl e b elo nging to lower socia l classes, especia ll y tf10se who have recentl y moved fro m the co untryside to citi es, show a grea ter ap precia ti o n of spruce. Diversity is a n , importa nt aspect of recrea ti o na l areas. J :n ja K. Suomen Luonno n tulee edistää luo nno nsuojelua ja tätä va rt en siinä o n miel estäni no udatettava tä män muka ista toimituspolitiikkaa, yleisten lehd enteko periaatteiden mukaisesti . Nyt on aika järjestää koko vuosikerta Suomen Luonnon omaa'n kansioon. Vastuu o n sii s yksin m inun . 69 % of th e visits were mad e on weekends. Freq uen tl y this has been advertized as fruitful fo r the whole forest ecosystem a nd the multipl e use o f forests. The Aesthetic Values of a Forest by Seppo Kellomäki Pages .J 15-.J I 8 Th e m eth ods of forestry co uld be chosen to a certa in degree acco rding to th e preferences sho wn by recrea tionists, if reli abl e meth ods for mea suring th e aes thet ic va lues could be fo und. Last summ er a stud y was made among the visitors. o f th e everyman 's rig hts . Motorized veh icl es, littering, increasing disturbance, the po pularity of ca mping, etc., ma y vio la te the interes ts of the property o wners . I n mo dern times o ne sho uld expect the pla nners to increase the alterna tives o f forest use; th ey seem 10 do the opposite. Acco rding to them, drasti c meth ods o f forestry wo uld rap idly extend to practi cally ali rema ining natural areas, little if any a ttentio n wo uld be give'n to interests o th er than timber production , and the outcome of the plans to create new protected areas wou ld be decided in 1976. Surprizingly few studies ha ve been made o n the lo ng-term effects o f the fertilizers o n t he forest ecosystems . Edellä ku vatut toimitukselliset to imenpiteet ovat rutiini a jokseenkin kaikissa lehd issä. Poi kkeukseksi ti edän vain puhtaasti tieteelli set sarjat, j o issa toimituksen to ivomat muu to kset jätetää n kirjoi ttajan to teutettava ksi. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Punavuorenkatu 4, 00120 Helsinki 12, puh. The Recreational Use of Pyhä-Häkki National Park by Ri.sto Palokangas Pages )26-.328 PyhäHä kki in Saarijä rvi , jus t nort h-west of J yväs kylä , is so far th e o nl y natio na l park o f an y considerab le size ( I O 10 hectares) in th e southern ha lf of Finla nd with mature fo rest vegetatio n . V:n artikkelia ei o lisi tarvittu pa ljon työtä o lisi säästynyt j a m o nta Suomen Lu o nn o n kallista sivua o li si vo itu käy ttää lu o nno nsuojelua ed istävämn1in . Many o f the qua lities of a recently fer til ized forest resemb le those of a "yo ung" ecosystem. The resu lts indica te th at about 4 500 vi sits were made during the summ er month s, and the a nnual fi gure is probab ly mo re tha n 6 000 . Th is means increased productivity, fewer species, simpler ecology, and lower stability. 50 % o f th e visitors arrived fro m th e loca l admi nistrativc d istri ct, m·ainly fro m ies in dustri a lized parts, 4 1 % were repeaters. Some o rganisms may p rofit from it but others may loose. 95 % were satisfi ed with the experience. Generall y, co nifero us fo res ts are prefe1Ted to åeciduo us o nes , and pine is preferred to spru ce. A different balance will be created after a more un stabl e transitio nal period. A fertilize<l forest may o ffer imp roved potentia ls for some type of multipl e use (e.g. The Ecological Consequences of Forest Fertilizers by Antti Reinikainen Pages .J I 9-.J 22 Th e efTons to increase timber growth in clud e a wid e-sca le fertili sa ti o n of fores ts with phosphorus, p o tassi um, and nitrogen. certain game an ima ls) but the decreased diversi ty wi ll have man y harmfu l consequences. J :n , K. Like o ther Fin ni sh parks , it o fTers negligible services . K. Th e probl ems ca n be solved according to two basica ll y di!Terent phil osophi es: either by preserving sufTi cient publi c areas fo r recreationa l use, o r by contro lling th e misuse . 90-63 1 405 Jos sinulta puuttuu no. Severa l recommendations according to the la tter p hil osophy have been currently mad e when developing the laws regul at ing recrea tion , e nvi ronme ntal crim es, use o f motor vehicles , littering, etc. Kansioiden tarkemman esittelyn löydät Suomen Luonnon kahdesta edellisestä numerosta. Sill o in . lt sho ul d be remembered , however, tha t no single type of forest can satisfy a li th e recrea tional needs o f th e publi c. SUOM EN LUONTO 6/75 Summaries of the Main Articles 1n This I ssue Suomen Luonto ( Nature of Finland) Pu/Jlished by the Finnish Association Jor Nature Protectwn (Suomen lu onnonsuojeluliitto) Address: Fredrikinkatu 77 A J J 00100 H elsinki JO, Finland Editor: Teuvo Suominen lrreversible Forestry Plans Editorial Page .J lJ An advisory board for plan ning forestry has recen tl y publi cized their p lans for 1976. lt sho u ld be preserved or crea ted bo th within indi vid ual fores t pa tches by having trees o f vario us species a nd ages, and by having different types of fo rests over wid er areas. recreation , and o th er uses o f forests . 2/7 5, ilmoita Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon (os. Olen paho illani . Th e existen ce o f these age-o ld rights is recognized in mo dern legislation . Oth er figures indica te that distributio n of 365. The auth or has made a stud y by interviewing a number of peopl e and as ki ng th em to describe severa l fores t types wit h a sca le o f adj ectives indica ting different degrees of beauty. The a uthor stresses that the forest is natura lly a ba la nced ecosystem wh ere mutuall y competing o rganisms live side by side. Teuvo Suominen vastaava toimittaja J
Fishing, Recreation, and Conservation by Harri Dahlström Pages 332-33 5 Water plays a n essential ro le in recreation in Finl a nd . The au th or urges the recreatio nal fi sherm en and the conservationists to jointly defend the lakes aga inst the pericules brought about by the excessive numbers of summer cottages, noise, po lluti o n, co ntrolling of water level, etc. For the hunters to prac tice greater self-control would be a far mo re efTective and desirable metho d. Musch of this is based on the trad iti o na! everyman's right which permits th e citizens to boat, angle, swim, wash, etc. The aurhors suggest that rational , scientific methods musr be applied ta Finnish fish eries. age, socia l status, education, etc. The Increasing Problems of Uncontrolled Hunting by Erkki Lahti Pag_es 329-33 l The number of Finnish hunters now ex ceeds 200 000. The a utho rities are helpless because o f their limited resources and the vast areas of public land in the north. The amo unt o f fish is not a limiting factor , but the no ise and other disturbances caused by cars a nd snowmob iles may have some restri ctive influ ence. The aurhor a professor af environmenra l studi es obj ects. However, the main cause of complaints was the presence of mosquitoes. the Balric herring, is used for animal fodder . Th e interes ts af co nserva ri o n frequenrly confli ct with this. The use a f fish is now far from ratio na l. Due to the suggestio ns made by the boa rd , rhe number of natural areas near or insid e the town is remarkab ly high . . Fisheries in Finland by Kai Kaatra and j ukka Muhonen Pages 346-3 50 According to expens, abo ut two third s af th e na tura l annual fi sh production (250 million kg) a f Finnish waters rema ins unharvested. Such plans must be aband oned there are plenty af existin g faciliries ava il able nearby in eastern and nort hern Finland. No ne af them genera lly has any major impor tance now although the treehanging l_ichens a f the o ld stand s a f spruce may be af great impo n a nce for th e loca l reindeer during severe winters. I n many cases the hunters are not suffi cientl y informed about the existing regu la ti o ns, a nd they are not always able to identify some of the protected species. The adva ntages are evident: better self-suffi ciency, a better in ternationa l trade balance, and better em ployment in rhe countrys ide. The main goal af the proposed national park wou ld be the preserva tion af a relatively unro uched wilderness area . Large quantities a f valuable fish , e.g. Moreover, a professional would generall y master o nl y a narrow section af society's various activities causing en vironmental r isks. Such uses generall y do not necessaril y confli ct with the interes ts of conservatio n. The vast majority of them respects the regulations, but there is an alarming increase in cases where totally protected animals have been shot or game an imals have been hunted during closed seaso ns . They shou ld join their efTo rts to avoid any sources of potential counflicts. More informa ti o n and better guidance was generally desired. Efficient offi cial co ntrol o r heavier penalti es are questio na ble solutions. Thi s would mean more effective methods af harvesting, transpor ting, storing, a nd cann ing the avai lable fish . The main attraction of th e park was found to be the unspoiled nature and its natural bea uty. Effective solutio ns to the mounting envi ronme ntal problems ca n o nl y be found by creating an independenr enviro nmental science with suffi cient fin a ncial and other resources. These shortcomings could be overcome by bener tra ining and educati o n. Finland 's role as a consumer of cat skins is negligible but here, as well as in other co nservatio na l issues where animals are endangered by th e international trade of luxury articles, even a small country must suppo rt th e inrernational efTorts. The Unaccomplished Task ofEnvironmental Education by Matti Leinonen Pages354-356 Since 1970 environmental education has been well discussed o n natio nal and interna ti o na l level. practically everywhere. H owever, many schoo ls, teachers, a nd students have voluntarily taken enviro nmenta l materia! into their programs. . Narural geologica l formations, as well as o ld wooden houses representing great histo rica l va lues, are well preserved . The situation is particularly probl emati c in winrer since the everyman s rights do not include ice-fish ing. Cats Need Their Skins by Teuvo Suominen Pages336-34 1 The articl e sho rtl y describes the status of 366 the populatio ns of the spotted a nd striped ca ts , enda ngered , amo ng o ther fa ctors, by the commercia l value o f their pelts. SUOMEN L UONTO 6/75. Very littl e has been accomp lished in Finland, although brillia nt princip les and fin e resolutio ns have been pub lished . Note: O_lli Järvinen and Kari Vepsä läinen, the autho rs a f an article pub li shed o n pages 295 -298 a f the previous issue af Suomen Luonto , are dissat isfi ed with the ed itorial summary. After several periods af varying activity th e results ca n now be analyzed . The Misery of the Environmental Science by Pek ka Nuorleva Pages 3 5 7-3 59 Now methods exi st ta srud y and teach environmenta l problems: independently and integra tedl y. Traditio na! uses includ e hunring, fishing , reindeer herding, and the sedge harvest a f the pea tlands for cattl e. The area is practically unspo iled , due ta the low productivity af the nonhern forests. A p ian to construct a skiing center o n the slopes a f Iso Syö te the o nl y hill rising above the tree limit has long been a threa t to the beau ty and quiemess af rh e region. The excellent catches are not properl y sto red for future use. The growing pop ula tio n now exceeds 200 individuals . In 1973 on ly 24 % af the consumpti o n was covered by domestic catch. During th e recent years the ac rivity af the board has greatl y increased. The seasonal activities af fi shing have not been rationally co mbined with o rher seasonal activities . The a uthors' own summary is published o n page 364. This responsibility !ies with the hunters ' o rganisa ti o ns . In rhe integrated method th e research is made and the teaching given by professionals whose main interest li e in th e effective use af natural reso urces. The Planned Iso Syöte Raatevaara National Park by M arli.ku Haukioja Pages 342-345 As a part a f a na tiona l pian, an a rea a f 12 400 hectares a f rolling hills , pea tlands , and conifero us fores ts in the no rthern ha lf af Finla nd , just north a f the highway between Oulu and Kuusa mo, has been proposed as a new na tional park . For insra nce, rh e same deep-freezer could be used for storing fish during ane season , and wi ld berries, vegetab les etc., others . Board for Conservation in the Town of Mikkeli by j uhaniSantanen Pages351-353 An advisory board for conservation was created in 1948 in Mikkeli in order to help rh e work af the city ad ministration . No pi an has been made 10 orga nize the education in schools, environmental aspec rs have not been inregra ted in the educatio nal ma teri a!, no experiments in rhi s fi eld have been carri ed outin schools, and supp lementary courses have not been arranged for reachers . o f the vis ito rs largely reflects those of the average population. The on ly spotted ca t a f Finland, the European lynx , is fully p ro tected . A rapidl y expand ing fish import has had detrimenta l socia l conseq uenses in the Fi nni sh countryside. A comm ittee set up by th e M inistry a f Educa ti o n in 19 7 3 decided 10 srress the integrated meth od as rhe Fin nish uni versiti es develop (Suomen Luonto 4/197 5, p. 233 ). The freetime Fishermen's Orga ni sa ti o n in Finland has mo re than 50 000 members, but o nl y a small fraction of the Finni sh waters are avai lable for them to use meth ods other than angli ng. Motor vehicles have been illega lly used for hunting, legal quotas have been exceed ed , etc. lt would be idea! for unguided fi eld trips and o th er recrea ri o na l u ses, but facilit ies for mass tourism shou ld no t be developed . Jn the mod ern world the interes ts of the conservationists and hunters largely co incide
5/26 I KATSAUKS IA, KES KUSTELUA, UUTISIA YM. ...... 6/336 Toivonen, Heikki: Korkeakoulujen ympäristönopetukse n kehittäminen .. 6/3 19 Ruuskanen, ] ali. ... 2/8 I Nuorteva, Matti: Metsätuholaisten tor juntaa luonno lli sin keinoin ...... .. .. .. ... 1/1 5 Palokangas, Risto: Pyhän-Häkin kansa lli spuiston vir ki stys käyttö ............. 2/1 11 Dahlst röm, Harri: Ka lam iehet, muut vesillävirkistäytyjä t ja luo nnonsuo jelijat ............................... .. Muitten maitten jätehuoltoko kemuksia .. Risto Palokangas: Suomen merikotki en pesintä vuosina 1974 ja 1975 ... ......................... ............. ...... ... ... ... . .............. ........ . .. 4/2 15 Leinonen, Matti: Ympäristökasvatuksella on edessää n p itkä taival ........ .................... 6/35 I Saurola, Pertti: Suomen sääkset v. 3/13 1 Suominen , Teuvo: Luonnon uusiutu vat energiavarat ................ 5/302 Hiitonen, Ilmari: Bio logia n maastoopetuskohteiden varaus ... ... .......................... .. . 1/3 6 Suominen, Teu vo: J ä te on raaka -a inetta ....................................... .. 4/2 19 Linkola, Pentti: Metsäpolitiikka Suomen luo nnonsuoj elun ydin .. .. ... .................... ... .. ........................................ ... 5/278 j ärvinen, Olli)~ Kari Vepsäläinen: Mikä on " uhanalainen " , mikä " harvina inen" laj i . 5/295 Kaatra, Kai ja J ukka Muhonen: Suomen kalatalo uden kysymyksiä ....... ... ...... 6/3 46 SUOMEN LUONTO 6/75 Kaikusalo, Asko: Pö llötutkimuksen van hat ja uudet urat ......................... 2/85 Sauro/a, Pertti: Arktisten lintuj en muutto lo ppukevää n mahtava luonnonnäytelmä .... .. .. .. 5/268 Kuusela, Seppo: Suomen tuulihaukat V. ... .. 6/329 Lahti, Seppo: Suomessa on ka hdenla isia majav ia ............ .. .. Breitenstein, Walter: Tuhoaako maatalous luo ntoa ...................... 5/286 Erkamo, V.: Helsi ngin kasvi t vä istyvät kulttuurin tieltä ........................ .. 6/323 Wallin , Markku: Miten ym päri stön suojelun kustann ukset lasketaa n 4/2 11 Vehkalahti , Malli: J äte huo llon su unniteltu lainsäädäntö ................. ........ Viljelykasvi en tuho la isten biologinen torjunta Suomessa ............. . Sisällysluettelo Suomen Luonto 1975 34 . .. ....... ................. . .................. 4/20 I Luonnonsuojel u ja va ltion talous su unnitelma ......................................... ... 1974 ······ .................... ...... . ... 3/17 1 M acichowski, J osef: Puo la laiset pelastivat visentin Euroopa lle 1/44 Malmi , Ensio: Jätteiden hyväksikäyttö Suomen puunja lostusteolli suu dessa .. ... Itäka ira Koilliskairan kansallispuistosuu nni telman osa ........................... 1/ 41 Leinonen, Matti ja Heikki Jaakkola: Bio logian opetuskohteiden varaamisesta .................. W.: Lapin metsätaseen epä tasapaino ........................................ .. 6/35 6 Oinonen , Rolf: Suomen erämaat hu penevat .... ............ ......................... ....... ....... ..... ......................... .. .. .. ... 6/332 Eilart , J aan: Ees tin Lahemaa Neuvosto liiton ensimmäinen kansa llisp uisto .. 6/342 Helle, Timo: Uus in tieto metsäpeurasta .. Veli-Pekka: Helsingin jätehuollosta .... 5/29 1 Kurimo, Ulla: Ves ikasvit kertovat vesien tilasta .. .. 1/20 Lyytikäinen , Ari: Koloveden kansallispuistosuunnitelma .................. 1/ l 3 Vaallovaara, Eino: Metsätyöntekijän sana Syysmetsäpäivillä ............ 2/7 7 Halwpää, Kari: YK:n 111 merioikeusko nferenssi poht ii menen suojelua 5/299 Haukioja, Markku: Ison SyötteenRaatevaaran ka nsallispuistosuunnitelma ............ .. .. ............... .... 5/282 Karvinen , Leena JO. 4/239 Leikola, Anto: Lamarck ja luon non tasapaino .. 3/ 146 Malmström, Kalevi K.: Suo men uhana la iset elä in ja kasvi laj it o n luetteloi tu ................... .. työn tekijän sana Syysmetsäpa1v1 ll a ................. .......... ....... 6/326 Pohjanmies, Hannele: Ympäristön muuttum isesta ja mielenterveydestä 1/25 Randla, Tiit: Jääkarhun maailma 2/99 Rautavaara, Amo: Aspskär ulkosaariston luonnonsuojelualue .. ....................... Suominen, Pekka: Pluto nium sätei levä tuleva isuu temme ................... 1/ 12 Wallin , Anna-Riilla: J o kamieheno ikeuksien nykytila ja niiden kehittäminen ..................... .. .. .. .. 2/6 7 Suominen, Pekka: Lämpöpumppu säästää energiaa ........... .................... .. .. 3/144 Westerinen, Hannu: Pehmeämpään tekno logiaan ........................................ ... ...... 3/ 154 Huttuneii, Satu: Kasvimaailman suojel usta puhuttiin kansainvälisesti Leningradissa .................... . ... . ...... 2/108 Koivusaari, J uhani, Ismo Nuuja ja Risto Palokangas: Mistä Merenkurkun ko tkat saavat ympäris tömyrkkyjä. ........................... ....... .. 6/354 Lindgren, Leif: Saari stomeren kan sa lli spuistosuunnitelma ............. 4/203 Suominen, j uha: Euroopan kasvikarto ituksesta ja lajiston köyhr ym,se, ,. ................. 1/29 Hiekkamäki, Kaija: Palautusp ullo vai kertakäyttöpakkaus ........... .. ..................... .......... . .. , .......................... .... 4/22 6 j outsamo, Esko: Lapin metsien käs ittely luonnonsuojel un kannalta ...... .. ..................... ......... .. ... 5/249 Ik uisuuden näkö kulma .......... ............................................ ... .. 5/265 HuttuHiltunen, Veikko: Lapin metsäta lo uden on turvattava porota louden edell ytykset 1/1 I Häyrinen, Urpo, Ilpo Kuronen ja Tar;o. 5/25 7 Törmätä, Seppo: Puunjalostusteo ll isu.ud e°. .......... .. .. .. 5/25 1 Nuorteva, Pekka: Ympä ri stönsuoj eluti eteen ahdin ko ................... ... . 3/ 174 Westman, Kai: Ouluj oen o ma loh i o n menetett y ....... ... .. ........ 5/249 Luonnonsuojeluliikkeen taloussuunn itelma ....................................... 6/315 Kitti, J o1mi: Kenelle kuuluvat saamela isa lueen lu onnonvarat .. ..... .. ... ... 5/255 Sten , Ilkka, Osmo Kivivuori ja J uha Hämäläinen: Läänien ympäristönsuojelun tarkastajat kertovat .......... 6/313 ART! KKELEITA Airola, Hannu ja Erkki Pulliainen. 1974 ........................ .. ......................... .... ..... 3/ 15 7 Borg, Pekka ja Osmo Kontturi: Harjujamme tutkitaan ................... .. . ......................... 3/1 78 Suominen , Teuvo: Kissat tarvitsevat itse nahkansa .. .. ... . 3/184 Suominen, Pekka: Ydinvoiman mielettö m yys ....... .... .............. 1/1 Atomiajan ihmisen traged ia ....... .......... . . ..... .. .. .. vuosikerta Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto PÄÄKIRJOITUKSIA J o ko metsä alkaa näkyä pu ilta ...... .... 1/3 )outsamo, Esko, j uhani Koivusaari, Håkan Kulves, Ismo NuuJO.JO. .... 3/129 Raha varat ja lu o nnonvara t ......... 2/88 Laaksovirta, Kari: J ä kälät ja havupuut kertovat ilman saastum isesta 5/274 Lahti, Erkki : Metsästyskuri höltyy .. ........ 4/239 36 7. 3/ I 90 Suominen, Teu vo: lsle Royale Yläjärven erä maakansallispuisto .......... 1/8 j okiranta, Riitta : Tuottava maa tuho utuu .. Palo: Allaskeinottelu jatkuu Kem ihaarassa ..................................... .... 3/ 163 J okinen, P. ..... .. 3/139 Santanen, J uhani: Mikkelin kaupungin luon nonsuojelul auta kunta a lansa ede llä kävijä .. ... 2/ 103 Lyytikäinen, Ari: Suur-Saimaan Pihlajaveden ka nsallispuistosuu nnitelma ............................... 2/65 Luonnonsuojelu ei ole jätehuollo n osa .................. . ....... 2/9 1 Reinikainen, Antti: Lannoituksen va ikutuksesta metsäekosysteemiin ...... 6/36 1 Frank, Gleb: Hiljaisuuden ääniä .... .. .. ...... 4/233 Tuovinen , Tuomo. ... 2/94 Selander,jukka: Feromonit tuholaistor ju nnan uudet apuvälineet .. ... ..... 3/150 Kellomäki, Seppo: Metsän esteettinen arvo . ........ .
3/1 97 Eränkävijä 1974 ............................... 1976, jotta ehdit mukaan ensimmäisen numeron postitukseen. ... ... ..... 6/ 362 Holma, Markku: Lannan kä sittely ja hyväksikäyu ö ..... .............................. 1/52 Uutisia ...... .. .... ... .. I/56 Salolainen. 4/2 44 utis1a .... .. ... .. ... 1974 .. Luonnonsuojeluyhdistyksien osoitteet löydät viereiseltä sivulta. 5/3 08 S11 :n ha llituksen to imintakerto mu s V. 1/ 54 Fedorov, j. ... .. 5/3 04 Durrel, Gerald: Kaikki kuninkaan elä imet .. .. .......... ...... 5/3 06 Huu toja ko1ves ta ....................... .. .. ... : Yhteiskunna n ja luo nno n vuo rovaikutus ... ... .. 1/55 RoHi, J uhani: Perhokalastaj an o pas 5/305 Sau vy, Alfred: No lla kasvu . 6/3 62 ARVOSTELLUT"KIRJAT Bang, Preben ja Preben Dahlström: Jälkiä luo nnossa .. ..... ... .. .. .. .... ... 3/ 196 368 Jos vielä et ole ehtinyt, muista uudistaa tilauksesi ennen 30. .................................. ......... .. 4/2 40 Huu toja korves ta .......................... 4/238 Suominen , Teuvo: Luo nnosta j a ym päristös tä, bi os fä ä ri stä j a ihmisestä 2/ 11 5 Uusia ra uh o ituksia .......... 1/5 8 Huu toja ko ,vesta ...... .. .... .. .. ... .. .. ... .... ... ... 4/23 7 Nikkari, Per/Ii: Sa im aa nno rpat le n to las ke niin .................................... .. .. .. ................. ........ .. ...... ....... .. 1/ 54 Siurua n allas ................... 4/23 6 Nuor/eva, Pekka: Itä istä, lä nti stä j a o maa rne ryyli elo ho peaa ................... .............. .. ... .. .. ... .......................... 5/303 CurryLindahl, Kai: Fj ä llämmel .. .... ... ....... SU OM EN L UO NTO 6/15. .. ... ................. 5/305 Walton, Izaak: Oivallinen onk imies 3/196 Vanninen, Erkki : Kuikkalatinki .. ......... .. K. ........................... ........ 5/3 05 Ekologisesti tasapainoisen yhdyskuntasuunnittelun tavoitteet ja metodit (ETY I 9 74 ), työry hmä Mikko Karj a noj a, Markku H a ukioj a, La uri Ha utamäki , Pe ntti Mal as ka ja Antero Markelin .................. ... J ames : Ka ikenkarva iset ys tävä ni ......... ... . .. ...................... 3/196 Vo mamo, Hannu: Ilmansuojelun ja yhdyskuntailmatutkimuksen perus teet ...................... 1/50 Va lti o os ti suojeltavaa m aa ta v. 2/12 1 Herriot. .. ... ........................... ................... .. .... 5/304 Lidman, Hans: Onnell iset vuodet 6/3 62 Luonto lähikuvassa J4 ............. .. .. .. .. ... .... .. ....................................... ... .... ... .. .. .... 1974 ... .. .. 2/ 122 Heinonen, Pertti : Vesie nsuojelun ja vesistö tutkimuksen perusteita .... 1. 1/5 4 Herriot, J ames: Luojanluomat ys tävä ni ..... 1/5 1 Yhte nä iskoordinaa tisto hava in toj en ta rkka ilmo inami sta pa .......... .. . .. .. .. .. .. .... ... .. .. ... ... .. 1/ 55 Rinne, Reino: Kauko puheluja .......... ... .. ... 1/53 · Huutoj a ko rves ta ....... ....... 3/ 197 Uuti sia 5/305 Ulko maa n uu1isia ......................... .... .. .............................. .... 2/122 Haapala , Heikk i, Yrjö Haila, Mikko Ojanen ja Pentti Sepponen: Eko lo gia ja yhteiskunta .. .. ............ 6/ 362 Mäeruyrjä, Pentti : Hukka huutaa .... ... ... . .. Niemelä, Esa : Itä mer e n h ylj e ka nto jen seurantaa ... ..... ................. .. Pertti: Suo m en o n rati fio itava Was hingto nin sopimus uha na la iste n laji e n ka upas ta ....... ....... 1/ 54 Vilkuna, Kustaa: Lohi ............ .. .. 2/ 124 Siuruaa ei saa hukunaa ... ..... .. . ............................. 2/ 12 2 Tuominen, Erkki: 1-!anhe nlaulu ........ 5/304 Srnolik, HansWilhelm : Elä intieto 1-5 .... 2/1 23 Uuti sia .... ...... Muista myös maksaa luonnonsuojeluyhdistyksesi jäsenmaksu, sillä Suomen Luonnon tilaus ei ole jäsenmaksu. ... .
elo Jorma Sorjonen, Standertskjöldink. 22 54 1. Elj'as Pohlila, maat.-metsät.kand . 448 439 Julkaisus1hteeri Kai.ja Hiekkamäki, puh . SATAKUNNAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS , elo Markku Haukioja , Ka uko mä ki, 27100 Eurajoki . PORVOON LU ONNONHISTORIALLINEN YHDISTYS, Ka ivokatu 40. metsät.lis. J uha Hämäläinen, ympäristönsuojelun ta rkastaja Tuula Hämäläinen, suunnittelija Urpo Häyrinen, fil.kand . J uhani Sanlanen, lehtori Teuvo Suominen, fil.kand. POHJOIS-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS , elo Mikko Oj a nen , Tarmonti e 43 , 90530 Oulu 53. 5 C 44 , 33200 Tampere 20, puh. 447 610. KAINUUN LUONTO , Niskankatu 7 A, 8 7100 Kajaan i 10, puh. SALPAUSSELÄN LUONNONYSTÄVÄT, elo Arto Rantanen , Pääskylä nrinne 4 B 43, 0500 H elsinki 50. POHJOIS KARJALAN LUONNONYSTÄVÄT, elo Olli Laamanen, 805 10 Ontto la. KOILLISM AAN LUONTO , elo Re ino Rinne, Kitkantie 4, 93600 Kuusamo . 9, 50 100 Mikkeli 10. 90-315 243 . IISALMEN LUONNON YSTÄVÄIN YHDISTYS , elo Eero Antikainen, Rintee ntie 28, 74130 Iisalmi 3. KANTA-HÄMEEN LUONNON SUOJELUYHDISTYS , elo H annu Ra ittinen, Ka rhuntie 14 C 24, 13600 Hämeenlinna 60 KESKI-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS MELLERSTA ÖSTERBOTTENS NAT URVÅRDSFÖRENING , Tapam H yytinen , PL 7291 , 67700 Kaarlela KES KI-S UOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Olli Manninen , Petäjätie 11 , 40720 Jyväskylä 72, puh . LAPI LUONNONSUOJEL UYHDISTYS, elo Pertti H o kajärvi, Po hjoisra nta 35 B 14, 46200 Rova ni emi 20. 20360 Turku 36. LÄNSI-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VÄST-NYLA OS NATU RVÅRDSFÖRENING , post il okero 33, 08 101 Lohja 10 . 448 439 Järjestösihteeri Lasse Kosonen, puh . PIEKSÄMÄEN SEUDUN LUONNONYSTÄVÄT, elo Mikko Laakso , Opinti e 2, 76100 Pieksämäki 10 PIRKANMAAN LUONNONS U OJEL UY HDISTYS , elo Hannu Himanen , Papink. 93 130 5 15. ETELÄ-P OHJANMAAN LUON NONSUOJELUYHDISTYS, elo Ra imo Kapa nen, PL 10 , 60100 Seinäjoki 10, puh. VAMMALAN YMPÄRISTÖPOLIITTINEN YHDISTYS , elo Pekka Mustakallio, 38300 Kiikka . , varajäsen Kaarle E. 498 159 Ulko maansihteeri Anu Pämänen, puh. J aakko Savola, !ääk.lis. NAelo 19 A, ULKOJÄSEN ET BioDynaaminen Yhdi stys Biologian ;a maantieteen opettajat Eidos Enemmistö Elelä-Pohjalainen Osakunl_a Fyysikkokilta Hämäläis-Osakunla Kansan Raittiusliitto Koe-eläinten suojelu Kokoomuksen Nuorien Liitto Libe alinen jVuorispliitto Maalalousylioppilaiden yhdistys Sampsa M aanlieleen Opiskelijat Marllaliitto M ei säsläjäin keskusjärjestö M t!lsäyliuj,pilaal Myy Nuoren Keskustan Liitto PäijätHämeen Maakuntaliitto Rakennusiminöörikilla Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto Sosialistinen Opiskelijaliitto Suomalaisuuden Liitto Suomen Arkkitehtiliitto Suomen Kalamiesten Keskusliitto Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto Suomen Lääkäriliitto Suomen Metsäsläjäliitto Suomen MelsäsLä;aja Kalastajaliitto Suomen M ielenlerveysseura Suomen Rakennusinsinöörien Liitto Suomen Romukauppiaiden Liitto Suomen Voimalailosyhdislys Suomen ylioppilaskuntien liitto Symbioosi Synop SLL:N HALLITUS Matti Lähdeoja, tiedesihteeri, puheenj o htaja Yrjö Haila, fil. Seppo Kellomäki, maat. ITÄ-SAV O LUONNONSUOJE LUYHDISTYS , elo Taisto Piipa r inen , Poukkusil ta, 5 7600 Savonlinna 60, puh. POHJOIS-UUDENMAAN LUONN ONS UOJEL UYHDISTYS , elo Kari Ed elman, 05200 Raj a m ä ki. H ELSINGIN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHD ISTYS HEL SI NGFORSREGIONENS NATURSKYDDSF ÖR EN IN G, elo Kaa rl e Kl em o la, Merikortti tie 4 a 589 , 00960 He lsinki 96, puh. Suomen luonnonsuojeluliitto VARSINAISET J ÄSENJÄRJF.STÖT ETELÄ-KARJALAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS . (16 .30-) 952 -25 424 . KYMENLAAKSON LUONNON YSTÄVÄT, PL 23, 48101 Kotka JO, puh. SUUR-SAVON LUONNONS UOJELUYHDISTYS , Jouko Paavo la , Kansak. yo . elo Hannu Mäkelä , 38220 Stormi . 5 C 13, 53200 Lappee nranta 20. Klemola, metsänh., varajäsen SLL:N TOIMISTO Toim innanj ohtaja Esko J outsamo, puh . 5093. 603 765 To imi stonhoitaja Eini No rdman, puh . 964-22 991. 1915.30 ) d?l-12082 . 941-10 210. LUONTO -L IITTO , Fredri kinkatu 7 7 A 11 , 00 100 H elsinki 10, puh : 90490 96 1. LENTUA-SEURA, elo Markus AlaH ei kkil ä , 88900 Kuhmo, puh .5.54. POHJOIS -S AVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS , Ku o pio n museo, Kauppaka tu 23 , 70100 Kuopio 10. KUOPION LUONNON YSTÄVÄIN YHDISTYS, Kuopion museo, Kauppakatu 23, 70100 Kuopio 10 , puh . 5 as. VARSINAIS-SUOMEN NONSUOJELUYHDISTYS LUONEGENTLIGA FINLANDS TURSKYDDSFÖRENING, Johan Hotlsten, Signalistenk. VAMMALAN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHD ISTYS . 01600 Porvoo J 0
M uumijulisteet .lal: E Taiteilija Lars J ansso n on piirtänyt nelj ä ympäristöns uo~ jeluaiheista julistetta, joissa muumit kohtaavat jokapäi8 väis iä ympäristöongelmia . Suomen Luonnonsuojelun Tuki O y Punav uorenkatu 4, 00120 Helsinki 12 puh . § .., Muumijuli steiden satu hahmot kertovat luonno nsuoj e,.::: --... Ne sopiva t § la hj aksi lapse lle ja a ikuiselle, oma n kotisi seinä lle, ta i työ.3 paikan piristykseksi ja va listukseksi . lusta vakavan ys tävä lli sesti jokaiselle. 90-63 1 405 ma -pe 917, la 9-14 C 11) E :l "'. N iiden avull a on o helppoa levittää luonnonsuojelun sanomaa. :l ja pes ua inee~. Aiheina ova t roskaantuminen, E ilman saastuminen j a veden pilaantuminen muodot. .. Muumijulisteiden ko ko on 60 x 85 cm ja kappa lehinta 12 mk. Postiennako lla ta i suo raa n m yymälästä. Ko ko sa rjan saat 40 mk:lla