Suomen Luonto 6/1976 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Suomen Luonto N:o 6 ·1976
Tämän numeron kansikuva esittllll kanahaukkaa, jonka yhll jatkuva lainsuojauomuus on kauan kestäneen petovainon perintöä. Lisllll kanahaukasta kerrotaan tämän numeron alkupuolen artikkeleissa. Tämän sivun kuvat esiuävät muita lainsuojattomia lintujamme. H uuhkajakin (alinna) on yhll lainsuojaton, vaikka kaikki tosiasiat puhuvat voimakkaasti sen suojelun tehostamisen puolesta. vas.) on Lapin lllllnissll rauhoittamaton, vaikka asiallisia perusteita tämän myyränsyöjän häviullmiselle ei ole. Luonnonsuojeluliikkeen vllhimmllisvaatimus on ainakin pesimllaikainen rauhoitus. Sitä paitsi sen luonteenomaiset asuinalueet, hämyiset puronvarsikorvet, hupenevat nopeasti. oik.) on kanahaukan "pikkuserkku", joka jo kokonsa vuoksi on riistalle merkityksetön. Varpushaukka (kesk. Pikkulokki (ylinnä) kuuluu niihin lokkilajeihin,jotkajäivät vaille lainsuojaa lakitekstin muotoilussa sattuneen erehdyksen vuoksi. "Riistanhoidon" nimissll Suomessa tapetaan edelleen joka vuosi whansia kanahaukkoja. H uuhkaja voidaan asetuksella rauhoiuaa valtion mailla.. Piekana (kesk
Luonnonsuo_jeluväki puolestaan on tarkistanut kantaansa metsästykseen. Luontoamme on ennennäkemättömästi muutettu, sen monimuotoisuutta ja luontaista tuottavuutta on vähennetty. Metsästystapahtumassakin hän näkee nyt vain erään luonnonvarojen moninaiskäytön muodon. Suomenkieli erottelee kovin tarkasti luonnon eri elementit kasvit _ja eläimet, riistan _ja kalat. sen harrastajien _joukko on vielä paljon suurempi; yksistään ka lastuskortin lunastavia ruokakuntia on lähes puoli miljoonaa. 297. Onnistumisen ehtona on huolenpito .suuremmista kokonaisuuksista. hylkeiden oikeuksia puolustellen. D Hyvä lukija Tämä on vuoden 19 7 6 viimeinen Suomen Luonto. Siinä voi olla avuksi luonnonsuojelija, jonka nä kökulma asioihin on toinen _ja jota yleensä kiinnostavat huomattavasti laajemmat maaja vesialueet kuin eräja kalamiestä. Olethan _jo muistanut uudistaa tilauksesi maksamalla 30 mk tilillepanokortilla, jonka sait marraskuussa. Nykyajan SUOMEN LUONTO 6176 luonnonsuojelija tietää, että riistakannan runsauteen suhteutettu pyynti ei vahingoita lajia. Tämä luonnosta kiinnostuneiden _joukko toimii yhdessä, keskustelee yhdessä ja esittää yhteisiä vaatimuksia. Metsien yksipuolistaminen, soiden kuivaaminen sekä vesien likaaminen, rakentaminen ja säännöstely ovat toki riistan ja kalan kannalta olleet suunnattomasti enemmän kielteisiä kuin myönteisiä ilmiöitä. Lahjaksi voit tilata Suomen Luonnon tämän lehden välissä olevalla kortilla. Aikaisemmin se tuomitsi metsästyksen moraalisinkin perustein ja epäili, että pyynti voisi _jopa hävittää saalislajit. Esimerkiksi englanninkielessä on mainio kaikenkattava sana "wildlife" eli "villielämä". Aika on mennyt riitojen ohi ja molemmin puolin tunnustetaan virheet. Riistaja kalamiesten valistunut enemmistö tietää, että petojen hävittäminen on yleensä vain energian haaskausta. Eroja tärkeämpiä ovat yhteiset t<!,voitteet. Tietenkin heillä on myös omat erikoisalojen yhdistyksensä, mutta yhteistyö muiden kanssa on itsestään selvää silloinkin, kun yksityiskohdista riidellään. Lukumäärä on tärkeä, mutta sitäkään ei pidä unohtaa, että monipuolisessa -_joukossa on myös enemmän oivalluksia, enemmä:-i arvovaltaa ja ehkä myös enemmän suoria yhteyksiä sinne, missä toimenpiteistä päätetään. Kalapuolella o n surtu arvokalan menetystä vesistöstä toisensa jälkeen. Suomessakin on aika kaikkien "villielämästä" kiinnostuneiden yhdistää voimansa yhteisten päämäärien hyväksi·. nko jäänyt oivaltamatta, että erilaisten murheitten takana ovat samanlaiset syyt. Suomen erämiehet _ja luonnonsuojelijat ovat vanhastaan olleet tukkanuottasilla. Kalamiestenkin kanssa luonnonsuojeluväki on nahistellut, sääksen ja . Kalastuk. Esimerkiksi riistapuolella on jo pitkään murehdittu metsäkanalintujen syvää ja kauan kestänyttä katoa. Suomen Luonto N:o 6 1976 35. J os et ole vielä maksanut, toimi pian, _jotta pääset heti ensimmäisestä numerosta mukaan. On itse asiassa outoa, että luonnosta eri tavoin kiinnostuneet suomalaiset eivät jo aikaa sitten ole hakeneet turvaa toisistaan yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi . Luonnonsuojelijan murheita ei tämän lehden lukijoille tarvinne luetella. puhtaisiin, luonnontilaisiin vesistöihin ja jaloin riistamme hanhesta ja metsosta alkaen tarvitsee.juuri sellaista luontoa, mitä maamme on vanhastaan tarjonnut. Konkreettisia kohteita piirien ja yhdistysten tasolla on paljon : huolenpitoa arvokkaista metsäja suoalueista, vesistöjensuojelua, yhteisiä retkiä', kampanjoita, yleisötilaisuuksia, valistustoimintaa ... Arvokkaimmat kalamme ovat sopeutuneet . Näkemysja painotuseroja on tietenkin edelleen. Riidan aiheena ovat useimmiten olleet pedot, etenkin siivekkäät. Riistanhoido n perinteelliset menetelmät ovat raiskatussa metsäja suoluonnossa yhtä turhia kuin siian istuttaminen likaveteen. Siitä kiinnostuneet kansalaiset tuntevat kuuluvansa samaan _joukkoon riippumatta siitä, kuka liikkuu luonnossa pyytäen _ja kuka muuten nauttien. vuosikerta Parempi yhdessä kuin erikseen Neljännesmiljoona suomalaista harrastaa T)'letsästystä. Niin tulee ollakin, sillä luonnonsuojelu ei ole samaa kuin riistanhoito, eikä kala saa olla ainoa, mikä luonnonsuojelijaa vesissä kiinnostaa. Erikoisalat pysyvät erikoisaloina
.. . . . . . .. .. . .. Ki r jallisuutta ........... ...... ..... .. . .. . . . ... . .. .. .. . Kenward: Suomalaisten kanahaukkojen vienti Englantiin . . . Robert E. . .. .. . 90-625 475 Päätoimittaja (vastaava) Teuvo Suominen Toimitus ihteeri Riitta Jokiranta Taitto : Markku Tanttu TOIMIT-USNEUVOSTO Urpo Häyrinen (ko koonkutsuja) Harri Dahlström Seppo Kellomäki J o uko Pettersson Helmi-Irene Saurola Painopaikka : Forssan Kirjapaino Oy Forssa 298 SISALLYS Parempi yhdessä kuin erikseen . ... . . . . Suomen luo nnonsuojeluliiton liikennepoliittinen ohjelma ........ .. . .. . .. Sisäll ysluettelo 1976 . .. . . .... . . . .... . .. . ..... . .......... Dmmann, tri, IUC Pe11lli I Ialeniw, fil. Jukka Airola: Po hjois-Valkealan erämaa, kesämökkialue vai kansallispuisto . .............. ..... .. . . . ..... ........ . .. .. .. Pekka Moilanen: Kanahaukkatapot ja fasaani ... . . ...... . bio!. .. .. ...... .. .. . . . . ........ yo., J yväskylä Pekka Moilanen, toim ittaja, Hausjärvi Mikko Pryl, LuK, Vantaa Per/Ii Saurola, FK, Helsingin Yliopiston rengastustoimisto Seppo Sulkava, apul.prof., Oulun yliopiston eläintieteen laitos Pekka Suominen, FT, J yväskylän yliopiston fysiikan laitos J ouko Tykkyläinen, ped.yo., Parikkala KUVITYS Kansi Hannu Hautala ; sisäkan i Hannu Hautala, Jorma Luhta, Hannu Hautala, Eero Murtomäki ; 299, 303 Heikki Mikkola; 304 Reijo Juurinen; 307 Marcus Wikman ; 3 10 Seppo Keränen ; 3 11 Petri Kapanen ; 3 15 Hannu Ha utala ; 3 19 Pekka Moilanen ; 32 1 Heikki Mikkola; 323 Matti Valta ; 32 7 J ouko Tykkyläinen ; 328 Hannu Hauta la ; 329 Teuvo Suominen ; 330 Markku Tuomista; 33 1 Urpo Pitkänen ; 332 Teuvo Suominen ; 333 Han nu Hautala ; 334 Seppo Lammi, Per Klaesson & Bengt Olsson, J o uni Mäkipelto ; 335 Teuvo Suominen, Asko Kai kusalo; 336-33 7 Asko Kaikusalo; 338 Seppo Mykkänen, Eero Munomäki; 340, 34 1 J armo Kova nen; 344, 346 Esko Juppi ; 34 7 Martti Montonen ; 348, 349 Jukka Airola ; 352-355 Markku Rämö; 35 7 Suomen Kuvapalvelu/Camera Press/Edwin Brooks, Douglas Botting ; 362 Sll :n arkisto; 363 Markku Tanttu ; 367 Esko Lehmusvuori. Suomen Luo nto ilmestyy vuoden 19 7 7 aikana kuutena numerona. . . . . . . . . ja ymp . . . . 90-498 159. .......... . .. .. 35 D 2. ......... ....... ........ .... . suoj. yo., urm1.1arvi Kauko Huhtala, FK, Oulun yliopiston eläintieteen la itos F.1ko j uppi, toimittaja, Kuhmo Paula Kankaala, fil. . . . SUOMEN LUONTOA J ULKAISEE Suomen luo nno nsuojeluliitto ry, Fredrikinkatu 7 7 A 11 , 00100 Helsinki 10, puh. . Pekka Suominen: Ydinvoiman kasvava kansainvälinen kritiikki . .. ....... . ........ Huutoja korvesta . . .. . .. lrtonumerot 4,50 mk. ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1200 mk 1/2 sivu 800 mk 1/4 sivu 500 mk 4-väri-ilmoitus 1/1 sivu 1800 mk, 4-väri-ilmoitus 1/2 sivu 1000 mk, takakansi 3000 mk TOIMITUS Fredrikink. . Daimann: Elämäntavat ja luonnonsuojelu ... Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 30 mk postisiirto tilille no 608 2 11. . Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön valtakunnallinen keskusjärjestö. . . Tilaushinta Pohjoismaiden ulkopuolelle o n 35 mk. .. . KJ RJOITT AJAT Jukka Airola, MM K, Kuusankoski Ri.1/0 Cajander. . 00120 Helsinki 12 puh . . EJko j uppi: Ulvinsaloa c:i o le unohdettu ....... ....... . ... . Maail man Luonnon Säätiö Ajankohtaista asiaa 11 ..... . . .. .... . .. . ...... . . . .... .. . . . . . . . . .. . . . .. . . Siilikysely vauhd issa . . Sl lO ~1 E LUONTO 6/76. Ympäristöenergia 111 Asuntojen lämmönsäästö ........ MarcuJ Wikman: Kanahaukan pesäpoika ten sukupuolijakautuma Per/Ii Saurola: Kanahaukan kuolevuus ja kuolinsyyt .... .... . ...... .. .. . . J ouko Tykkyläinen: Siikalahden epävarma kohtalo ... . Raymond F. ..... . . . . . O soitteenmuutokset pyydetään toimittamaan kirjallisesti Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon (osoite yllä) riittävän ~joissa ei:m~n seuraavan numeron 1fmestym1sta. .. Ri.1to Cajander, Penlti HaleniuJ ja Mikko Pryl: Po hjolan nisäkkäiden levin neisyysmuutoksista 111 . .. . krs. . . . .......... . . . .... Kauko Huhtala ja Seppo Sulkava: Kanahaukan pesimisbio logiasta Kauko Huhtala : Kanahaukan ravinnosta ............ .. . . . . . yo., Jyväskylä 297 299 304 30 7 3 10 315 3 19 323 32 7 329 344 348 35 1 356 36 1 364 366 369 369 371 373 374 Robert E. . Kanahaukan asema ja tulevaisuus Suomessa ................. ..... . . ..... Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00. . . .. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimi to. Kenward, fil.tri in 5pe, Edvard Grey Institute of Field Ornithology, Englanti · J armo Kovanen, fil. opiskelija, Vieremä Raymond F. ... Summaries o f the Main Articles in This lssue . . .
1963-72). 10. 319). Kauko Huhtala ja Seppo Sulkava Kanahaukan pesimisbiologiasta Lainsu~jaton kanahaukkamme on toistaiseksi selviytynyt hyvin vainosta ja muista vaaroista, jotka ovat koituneet monen muun petolintul~jin turmioksi. PESÄNRAKENTAMISEN ALKAMISAJASTA Kanahaukka aloittaa keväisen pe299. Kanahaukan pesimisbiologian monet puolet ovat jo yleisesti tunnettuja, ja pääpiirteet on esitetty mm. Jotta tämän l~jin tulevaisuuden turvaamistoimet eivät lykkääntyisi liian pitkälle tulevaisuuteen, Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ja Kanta-Hämeen Lintumiehet kutsuivat Hämeenlinnaan koolle 20. (s. 1976 symposiumin "Kanahaukan asema ja tulevaisuus Suomessa". Lintu-, riistaja luonnonsuojeluväki kartutti tietojaan asiantuntijain alustuksilla (tämä ja seuraavat neljä artikkelia) alkaen sitten keski.tstella kanahaukan tulevaisuudesta. Uudet tulokset ovat vasta alustavia, lähinnä kuvailevia katsauksia. Muualla tapahtuneet kannanromahdukset osoittavat kuitenkin, että kanahaukankaan "venymiskyky" ei ole rajaton. PySUOMEN LUONTO 6/76 rimme seuraavassa esittelemään vähän tunnettuja tai uusia piirteitä kanahaukan pesimistapahtumista, pesimisbiologian alueellisia ja ajallisia vaihteluja sekä j oitakin kanahaukkakannan nykytilaan ja tulevaisuuteen liittyviä ajatuksia. Aineistona on sekä kirjallisuuden tietoja Suomen kanahaukoista (mm. Sulkava 1964, Hakila 1968, Haukioja 1971 ) että osia ennen julkaisemattomasta laa_jasta keskipohjalaisesta aineistosta (Huhtala) ja Suomenselän Lintujen arkistosta. tunnetussa käsikirjassa "Pohjolan linnut värikuvin" (v. Haartman ym
Keski-Pohjanmaalta on säännöllisesti viikoittaisia havaintoja samoilta p~siltä vuosina 1966-76. 1970, olleen voimakkaampi kuin maaliskuun, vaikka rakentaminen alkaisikin vasta maaliskuun lopulla. v. Rakennusmateriaalina on tällöin pääasiassa kuivia männynoksia, joi• den keskipituus on noin 50 cm. Kun huhtikuu on lämmin, kanahaukat alkavat munia varhain .ia lopullinen munamäärä tulee suureksi (KeskiPoh_janmaa; tarkemmin tekstissä). Helmikuun vaikutus 300 76 t96J 64 65 66 67 68 1970 71 72 73 74 7!", 76 näyttää joinakin vuosina, esim. Alkamisaika vaihtelee vuodesta toiseen useimmiten helmi-maaliskuun keskilämpötilojen suuntaisesti. Kaikki nämä esimerkit lienevät hyviltä yhtenäisiltä metsäseuduilta, _joilla ei ole laajoja peltotai asutusalueita. PESÄ r'J RAKENTAMISVAIHEISTA Vanhan pesän korjaamisen kanahaukka aloittaa täyttämällä rungon ja pesän väliin talvella usein muodostuneefi aukon tai kolon, josta rakentaminen etenee sivuja pitkin pesän ulkolaitaan. sänrakentamisen useimmiten uuden kerroksen rakentamisen vanhan pesän päälle täyden talven yhä vallitessa. 1974 täydelliseen pesintään johtaneen rakentamisen vasta 15. 'Keskimääräisesti aikaisen ja myöhäisen rakentamisen vuodet eroavat toisistaan hyvin selvästi (kuvio 1). Pesäkuoppa on tässä vaiheessa halkaisijaltaan 35-40 cm. Muutama muita myöhäisempi naaras on aloittanut vasta huhtikuun alkupäivinä, ja yksi nuori naaras a,loitti v. 4. Ensimmäiset oksat tuodaan helmikuun lopulla tai maaliskuussa pesässä usein vielä olevan lumen päälle. Keski-Pohjanmaalla syksyisessä rakentamisessa on havaittu selviä eroja sekä eri pesien että vuosien välillä. Pesimistiheydet ovat neljällä alueella ' Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla hämmästyttävän lähellä toisiaan : pesivää paria kohti pinta-alaa on 20-24 km 2 . Tiheämpään asutuilla ja enemmän viljellyillä SUOMEN L UO NTO 6/76. Kun helmija maaliskuussa on lämmintä, kanahaukka alkaa rakentaa pesää aikaisin. Näissä tapauksissa pesät ovat olleet asuttuina samanaikaisesti (taulukko 1.). Pesän rakentaminen on eri vuosina todettu Keski-Pohjanmaalla ensi kerran 25. 11-.. Viimeisessä rakennusvaiheessa munintaa edeltävinä päivinä pesäkuoppaan tuodaan erikoismateriaalina kymmenkunta palasta männyn ohutta vaaleanruskeaa kaarnaa ( 1-2 mm paksuja, 24 cm leveitä ja 3-10 cm pitkiä). Kaarnanpalat ovat jollakin tavalla tärkeitä, sillä jos ne poistetaan kesken muninnan, naaras tuo uusia tilalle Kuvio 2. ' ' ' ' 1 ' ' ' helmikuun ~~l~ml)01il1 , ' ' ' Kuvio 1. Allaesitetyistä alueista ainakin Uudellamaalla, Ilmajoella ja KeskiPohjanmaalla alue on rajattu kanahaukan pesiin nähden samalla tavalla (kuten Linden & Wikman 1975). Pesänrakentamisen laukaisevat toisinaan kevään ensimmäiset suojasäät,_ ja tämä voi aiheuttaa poikkeamia suhteesta kevään keskilämpötilaan. Varhaisimmat alkamisajat on yhdistetty viivoin (Keski-Pohjanmaa; tarkemmin tekstissä). Valmiina pesäkuopan halkaisija on 25-30 cm _ja syvyys 5-8 cm. Rakentamisen alkamiseksi on katsottu, paitsi ensimmäisten rakennusainesten tuonti pesään, myös kanahaukkaparin asettuminen pesälle niin, että pesässä olevassa lumessa on kanahaukan _jälkiä ja naaras on pesän lähellä jo syönyt koiraan tuomia saaliita (pesää on tällöin seuraavaan havaintokertaan mennessä rakennettu jo huomattavasti). Pesäkuoppa vuorataan tämän _jälkeen kuivilla ja tuoreilla, etupaassa männyn oksilla, joista varsinkin tuoreet oksat ovat lyhyemp iä kuin ensimmäisen rakennusvaiheen ainekset. suunnilleen saman maaran. Alkamisajaksi on (mm. Aivan erillisenä "vaiheena" kanahaukka rakentaa pesää usein myös syksyisin, jopa tuoreiden havunoksien vaiheeseen saakka (Sulkava 1970). Tämä vaihe on hyvin säännöllinen, joskin tuotujen kaarnanpalasten määrässä näyttää olevan yksilöllisiä eroja kanahaukkojen kesken. 3. kuviossa 1) merkitty rakentamisen toteamispäivä, vaikka pesää olisi jo rakennettu muutaman päivän ajan. KANAHAUKAN PESIMISTIHEYDESTÄ Kana haukkakantaa on jo useilla aluei lla Suomessa seurattu niin tarkkaan, että pesimistiheys voidaan laskea huomattavan suurelta yhtenäiseltä alueelta. Vielä suurempi pesimistiheys on ollut Porin seudulla, jossa kanahaukkakanta todettiinkin tutkimusaikana niin tiheäksi, ettei se voisi enää lisääntyä pesimistuloksen !tärsimättä ( Hakila 1968). 2.-31
Esim. Alue Vuodet KeskiKeski Pesyeitä arvo virhe kpl Keski -Häme 1952-62 3.53 0.09 76 Kristiinanka upunki 1952-62 3.58 0.14 40 Ilma_joki 1952-62 3.8 1 0.18 26 Porin seutu 1965-68 3.35 0. SUOMEN LUONTO 6/76 69 YksJkm1 ,,.---~ / ' ' ' ' --' ~--70 71 72 73 74 75 Kuvio 4. I 97 5) Porin seutu (Hakila 1968) Keski -Häme (Linkola) Ilmajo ki (Sulkava 1964) Keski -Po hjanmaa (Huh tala) 74 75 76 Pesykoko 35 2.5 MUNINTA-AIKA \ 1 \ 1967 1 \ \ \ ' 68 Kanahaukka munii useimmiten huhtikuussa. 1954-58 15. , ja Vuodet Pesiä kpl Km'/pari 1975 23 2 1.1 1965-68 8 16.3 1962-63 16 2 1.9 1956-58 10 23.8 1974 15 20.4 Taulukko 1. Ainakin 1974 nämä yksilöt olivat ensimmäistä kertaa pesiviä ja vielä nuoruuspukuisia (yksivuotiaita). Keskimääräinen munaluku on noin 3.5. 5. Haartman ym. Pesyekoko on näiden alueiden yhteisaineistossa vaihdellut yhdestä viiteen : Munamäärä 2 3 4 5 Yh t. 4. 1 7 23 Suomcnselkä 1965-75 3.38 0.10 64 KC'ski-Pohjanmaa 1962-76 3.5 1 0.06 164 Taulukko 2. 79 3.52 0. Kaikki kanahaukan munat eivät aina kuoriudu ja osa pesäpoikaista tuhoutuu luontaisesti. Yllä mainittujen tutkimusalueiden kanahaukkatiheys on suorastaan yllättävän tasainen: yksi pesivä kanahaukkapari pariakymmentä neliökilometriä kohden. MUNAMÄÄRÄ Kanahaukan pesyekoosta on käytettävissä huomattavat aineistot useilta yhtenäisiltä alueilta: Keski-Häme, Kristiinankaupungin ympäristö ja Ilmajoki (Sulkava 1964), Porin seutu (Hakila 1968), Suomenselän Lintumiesten toiminta-alue (Ahola) ja Keski-Pohjanmaa (Huhtala). Alue (lä hde) Länsi-Uusimaa (Linden ym . Alue Po ikasia Munia Tappiot Hämeen lääni 195362 2.92 3.53 0.61 Vaasan lään i 195362 3. 4.-5. Kanahaukan munaja poikasmäärät seurailevat metsäkanalintujen suhteellisia kannanvaihteluita (kanahaukka-arvot ovat Suomenselältä, kanalintutiheydet perustuvat Riistantutkimusosaston Etelä-Pohjanmaan ja KeskiSuomen läänin elokuisten laskentojen keskiarvoihin; tarkemmin tekstissä). Mainitut esimerkkivuodet ovat lisäksi ainakin Hämeessä, Ilmajoella ja KeskiPohjanmaalla näiden alueiden parhaita kanahaukan pesimisvuosia, _jolloin suurin määrä pesiä on samanaikaisesti ollut asuttuina. 1961 ) (v. Vuosina 1974-75 muninta-aika poikkesi selvästi tästä lämpötilasuhteesta. 4. 50 40 30 vaihtelu on tapahtunut hyvin samansuuntaisesti huhtikuun keskilämpötilan kanssa (kuvio 2). (v. tai muuten niukemmin metsäisillä alueilla sekä pohjoisempana maassamme kanahaukan pesimistiheydet ovat huomattavasti pienemmät. Pesyekoko 3.5 Keski-Pohjanmaa Suomenselkli 1969 70 71 72 73 Kuvio 3. 5., ja VUO· tuiset vaihtelut seurasivat huhtikuun keskilämpötilaa (Sulkava 1964). Muutamana vuonna yksi tai kaksi naarasta on aloittanut muninnan vasta toukokuun alkupäivinä, 10-13 päivää myöhemmin kuin muut naaraat samana vuonna. Eri tutkimusalueiden poikastappiot ovat varsin tasaisesti noin 0.6 poikasta pesää kohden. Ilmajoella muninnan alkamisaika vaihteli v. 72 Taulukko 3. Joskus r:1uninta voi Suomessa alkaa jo maaliskuun lopussa, EteläPohjanmaallakin 2. 13 3.67 0.54 Suomenselkä 19657 5 2. 78 3.38 0.60 Keski-Po hjanmaa 196376 2. Keskimääräinen muninnan alkamisaika on vuosittain vaihdellut 16-28. 4.-8. Kanahaukan pesyekoko voi suurestikin vaihdella vuodesta toiseen, ja vaihtelu on samansuuntaista toisistaan etäälläkin olevilla paikoilla (tarkemm'in tekstissä). Pcsueita kpl 36 124 203 23 393 " Pohjolan linnut värikuvin" mainitsee myös 6-munaisen pe301. Tällöin muninta-aikaan näyttää enemmän vaikuttaneen tarjolla olleen pääravinnon (kanalintujen) runsaus siten, että hyvän ravintotilanteen vallitessa muninta tapahtui suhteellisen aikaisin ja huonossa ravintotilanteessa taas suhteellisen myöhää n. 1963-72). Eri tutkimusalueiden kanahaukat munivat yleisimmin kolmen ja neljän munan pesyeitä. Keski -Pohjanmaalla muninta on vuosina 196376 alkanut 6
Kanahaukan munien mahdollinen kuoriutumattomuus jää helposti toteamatta, sillä kuoriu302 tumattomat munat hautautuvat nopeasti pesämateriaaliin, jota poikasaikanakin tuodaan pesään päivittäin. Harvinaisen jyrkkiä muutoksia tapahtui I 950-luvun puolivälissä, jolloin kanahaukan pesyekoko v. Rajala ym. Tä~sä on k~itenkin varsinkin vuosina 1970 p 1974 selvät poikkeamat, jotka osoittaSUOMEN LUONTO 6/7 6. Kanahaukan pesimi~~iheyden ja pesimistuloksen rnppuvuutta kanalintukannoista on kuitenkin toistaiseksi vain vähän selvitetty. Näiden petolintujen runsaus vaihtelee siten usein jyrkästi ravinnon mukana. Kanahaukan pesyekoossa on myös huomattavia vuosittaisia vaihteluja, jotka voivat olla samansuu.nta1sia laajoilla alueilla. · Mainittujen pesyeiden keskiarvo on 3,53 ·mutta pesyekoko vaihtelee alueellisesti, osaksi huomattavastikin (taulukko 2. Keskiarvot viittaavat pesyekoon kasvuun etelästä pohjoiseen päin, joskin alueellista vertailua häiritsee se, että tiedot ovat osaksi eri ajoilta. ravinnon väheneminen tai myös ympäristömyrkyt, joiden vaikutus kanahaukkaan on kuitenkin epätodennäköinen. se~rannut vuosittain suunn p11rtein kanalintujen tiheyttä (kuvi~ 4). Paitsi "normaalisti" munia voi jäädä kuoriutumatta pesän kallistuessa niin, että hautominen häiriytyy (Sulkava 1963) tai hakattaessa metsää liian lähellä pesää. Kerran untuvikon nähtiin putoavan juuri silloin kun pesää tarkkailtiin piilokojusta. Suomenselällä kanahaukan pesimistulos on v. Siihen vaikuttavat munamaaran ohella munien kuoriutuvuus ja poikastappiot. Näiden lähinnä luontaisten tappioiden pääosa näkyy verrattaessa munaja poikasmääriä (tiedot koskevat useimmiten rengastettuja poikasia; taulukko 3. Uuden esimerkin voimakkaista samansuunta1s1sta vaihteluista antavat Keski-Pohjanmaa ja Suomenselkä v. s. 1974 huippulukemiin ja senjälkeinen jyrkkä lasku ovat lähes samansuuntaiset (kuvio 3). Suomenselän ja Porin seudun aineistoissa on · 20-21 % pesistä tuhoutunut kokonaan, useimmiten ihmisen toimesta. Kanalintujen poikaset taas olivat kesällä niin keskeinen kanahaukkapoikueiden ravinnonlähde, että esim. Kanahaukan ravinnosta vastaavasti metsäkanalinnut muodostavat suurimman osan (ks. Esim. 1974) että kanahaukan pesimisbiologiasta, ja aikaisempaa tarkemmat vertailut ovat mahdollisia . Tämän voisi aiheuttaa esim. Varsinkin kanahaukan po1kasmäärä näyttää useimmiten olevan kesän kanalintutiheydestä riippuvainen. PESIMISTULO KSESTA Pesimistuloksella tarkoitetaan pesältä maailmall~ lähte~ien poikasten määrää. Luontaiset poikastappiot ovat siis keskimäärin 0,6 poikasta pesää kohti ja eri puolilla Suomea suunnilleen samat. Runsaan vuosikymmenen ajalta on nyt käytettävissä monipuolisesti aineistoja sekä kanalintukannoista (esim. ). JOO km) pesyekoon nousu v. Toisaalta kanahaukka voi joskus heikon ravint?tilante_en vallitessa jättää mummatt_akin. Huonoimpina ravintovuosina ne usein eivät muni lainkaan, mutta kasvattavat runsaiden myyräkantojen aikana suuretkin pesyeet täysikasvuisiksi. Esim. · 1956 laski sekä Pohjanmaalla että Hämeessä lähelle kahta (eri alueilla 1,7-2,3) ja nousi lähelle neljää (3,7-4,2) Pohjanmaalla heti seuraavana vuonna ja Hämeessäkin v. Joskus koko poikue on pesän pudotessa joutunut maahan; eräässä Kes.ki-Pohjanmaalla todetussa putoamis.tapauksessa neljästä poikasesta kaksi selvisi hengissä. Poikastap~ioita aiheutuu monesta en syystä. PESIMISTULOKSEN RIIPPUVUUS RAVINNOSTA Myyriä syov1sta petolinnuista, erikoisesti pöllöistä, tiedetään yleisesti, että niiden sek~ mu_~amäärä että poikasten keh1tys rnppuvat kiinteästi myyrien runsaudesta (esim. Näillä vaihteluilla täytyy olla voimakas yhteinen säätely! ~isäksi vai_htelujen samansuuntaisuus osoittaa kummankin aineiston vuosivaihtelujen olevan varsin luotettavia, vaikka yksittäisten vuosien väl_iset erot vain selvimmissä tapauksissa ovat tilastollisesti merkitseviä. Joitakin kertoja · pieni kuollut poikanen on tavattu pesän alle pudonneena. niiden niukkuus lisäsi kanahaukan poikastappioita (Sulkava 1964). Pedoiltakaan poikaset eivät ole aina turvassa: huuhkajan on todettu vieneen ison poikasen kanahaukan pesästä. I 96~-7?. Myös munamäärä on karkeasti ottaen vaihdellut samansuuntaisesti kuin kanalintujen tiheys. Pari kertaa on tavattu kuolleena jo pesästä lähtenyt lentopoikanen. 1971-75. Näiden petolintujen ravin~ost~ myyrät muodostavat yleisesti 7090 %. Varsinkin suurissa pesyei_ssä yksi muna kuoriutuu usein pari pa1vaa muita myöhemmin, ja tämä poikanen häviää pesästä ilmeisesti nälkään kuolleena isommat sisarukset sieppaavat kaikki naaraan tarjoamat lihapalat. syeen. jyrkätkään oravakannan vaihtelut sensijaan eivät heijastuneet kanahaukan munamäärään. Luontaisten tappioiden lisänä ja usein niitä suurempana keskimääräisen pesimistuloksen pienentäjänä on tietenkin ihminen. 304). 1958 (Sulkava 1964). KeskiHämeessä ihminen hävitti vuosina 1951-56 vielä 28 % asutuista pesistä (Linkola I 957 ). ero lähellä toisiaan sijaitsevien Suomenselän ja Ilmajoen välillä viittaa pesyekoon pienenemiseen ajan mukana. Esim. ). Esim. 1969). Linkola ym . Jo I 950-luvulla todettiin kanahaukan munamäärän vaihtelevan Ilmajoella suunnilleen kanalintujen suhteellisen runsauden mukaisesti. Keski-Pohjanmaan aineistossa kuoriutumattomia munia on tavattu usein; sensijaan Porin seudun pienehkö~sä aineistossa kaikki munat kuonutuivat. Näillä alueilla (joiden välimatka on n
& Linden, H. Ilma. 1974: Metsäkanali11!11kan11at 1972 sekä eräitä vertailuja kaulem 196J-7 l. & Myllymäki, A. Bio!. Suomenselän Linnut 5, 2: 23-25. Tiheyden mukana vaihtelee myös kanahaukan mm. 1969 : Der Einflus.< der Kleinsäugerfluktuationen auf das Bnllen einiger kleinsäugerfressender Vögel im .11idlichen Häme, Mittelfinnland 1952-66. Haartman, L. Tiheydet ovat siksi vain suhteellisia, ts. Ihminen aiheuttaakin pesätappioiden lisäksi kanahaukan kuolevuudesta ensimmäisenä elinvuonna 42 % ja toisenakin 27 %. gentilis (l .). Sulkava, P. & Wikman, M. J os taas emolinnutkin poistetaan, reviiri Jää vaille p~o~ lustajia, ja sille voi asettua, pa1ts1 nuoria, . & Haukioja, M . Porin lintutiet. KANAHAUKKAKANNAN SÄÄTELYSTÄ Kun kanahaukan pesimistulos SUOMEN LUONTO 6/76 vaihtelee jaksoittain, vastaavasti myös kan.ahaukkakannan tiheys vaihtelee erityisesti nuorten vielä pesimättömien osalta. Mainituista kanalintutiheyksistä on myös muistettava, että kevään "kanalintutiheytenä" on käytetty edel· lisen elokuun laskentatuloksia. Haartman 1968). Scient. 1970: Uutta /1.anahaukasta. Linden, H. Hyvän lisääntyvyyden ansiosta kaikki riittävän laajat metsäalueet, joilla on erityisesti talvella tarfolla sopivia saaliseläimiä, ovat hyvin säännöllisesti kanahaukan miehittämiä. von 1968 : The nesling habits o( Fi1111i.1/, bird.<. Suomen Luoma 22 : 8490. Comm. 1975 : Metsäka11alinl11jen e.1iinlymine11 ja kanahaukan ra vi1111onkdytlö Länsi-Uudellamaalla 1975. Nuorten kanahaukkojen elllmll on tllynnll vaaroja. Suomen Riista 25: 4578. 1957: Kanahaukkakannan romahdus vuonna 1956. Passeriformes. Alueen kanahaukkatiheys voi siten "tehokkaan" vähentämisen seurauksena jopa ohimenevästi kasvaa, kunnes uusi pari vakiinnuttaa asemansa . Ra_jala, P. Haukioja, E. Lisäksi on merkillepantavaa, että ihmisen saaliiksi jo utuneen kanahaukkakannan osan kuolevuus on keskimääräistä suurempi, ts. ih'?istllk!n <?n pesllp~ikasten kuolevuus varsin suuri. Helsinki. Riistanhoidon merkeissä kanahaukkaa on koetettu varsinkin menneinä vuosikymmeninä vähentää eri tavoin pyydystämällä ja pesiä hävittämällä. Zoo!. 3 : 1103 . Samaan tapaanhan munimisaika vaikuttaa myös useiden varpuslintujen pesyekokoon (v. Fenn. Sen johdosta kanahaukan munamäärät näyttävät näinä vuosina olleen tarjolla o levaan ravintoon nähden liian suuria, mistä näyttää myös aiheutuneen suurempia poikastappioita kuin muina vuosina. Sulkava, S. tämä osa kanahaukoista joutuu muita helpommin ihmisen tappamaksi. runsauden vaihteluja osoittavia. myös jo aikuispukuisia pesimättömiä kan~~auk~oja: jotka vakituinen pan 1lme1sestt olisi ajanut pois. Luontaisen tai ihmisen aiheuttaman kuolevuuden nopean korvautumisen mahdollistaa kanahaukan Suomessa ainakin toistaiseksi huomattavan suuri lisääntymisteho. Hakila, R. 1964: Zur Nahrungsbiologie des 1/abichls, Accipiter g. Jos vain pesä tyhjennetään, kanahaukkakanta pysyy muuttumattomana (vanhojen haukkojen kuolevuus on pie.ni). Sulkava, S. vat, että kanähaukan pesyekokoon vaikuttavat kanalintujen lisäksi muutkin tekijät. von ym. Myös pesien hävtttaminen on tämän tavoitteen kannalta kyseenalaista. yhdistyksen vuosikirja 1968: 52-54. Soc. Linkola, P. Kanahaukan pyynti on siten suureksi osaksi turhaa, jos tavoitteena on kanahaukkakannan harventaminen. 196372: Pohjolan linnut värikuvin . kanalintuihin kohdistama verotus niin, ettei kanahaukkakanta käytä ravintovarojaan liikaa. 32: 1187. 303. Suomen Riista 23: 17-22. Ornis Fennica 46: 4578. 1971: Kanah1111kkakar111an verottaminen ja sen merkitys. Lisäksi voi sekä luontainen että metsästyksen aiheuttama kuolevuus vaihdella vuosittain jonkin verran. 1. 1968: Kanahaukan ( Accipiter grnlili.,) J,esimäbiologiasla Satakunnassa. Riistanhoidon nimissll tapetaan hsäks, vuos111am mhans1a pesäpoikasia ja nuoria kanahaukkoja. 1963 : Kana/,au/1.an tulevaisuudr.<la kullluurimaisemaua. Riistantuckimusosaston tiedonantoja 3, 2: 3-9. Tiheyden muutokset lienevätkin nopeita, sillä varsinkin nuorten kanahaukkojen keskimääräinen kuolevuus · on huomattavan suuri: ensimmäisenä elinvuonna pesäs tälähdön jälkeen 63 % ja toisena elinvuonnakin vielä 33 % (Haukio ja 1971 ). Aquilo, Scr. Munamäärä on hyvin säännöllisesti sitä suurempi, mitä aikaisemmin keväällä muninta on tapahtunut (kuvio 2). Myös Keski-Pohjanmaalla kanalintutiheys on samantapaisesti vaikuttanut kanahaukan sekä pesyekokoon että lentopoikasten määrään. Muista lähinnä munamäärään vaikuttavista tekijöistä näkyy Keski-Pohjanmaan aineistosta selvästi muninnan ajankohdan merkitys. Nämä ovat kanahaukan lisääntyvyyden tuottamaa ylijäämää, ja ne tuhoutuisivat luontaisestikin (Haukioja 1971 ). Luonnon Tutkija 61: 49-58. Linkola, P. Voimakasta lisääntyvyyttä osoittaa selvästi nuorten suuri kuo levuus ylijäämänä. D KIRJALLISUUTTA Haartman, L
655 664 2 101 Taulukko 2. 7 29. 2 5.3 2.9 T('('ri 9.2 20.3 24.9 Ri ,·kkn 15.0 23.6 Pn· 43.2 22.9 2 1. 1 83.2 M11111 li 11n111 10.2 20.0 10.0 Ni<ikkii:it 8.3 3.8 6.8 Ai11ci .;10 \' ks. 4 Ka11a li1111111 "111 . Kauko H uhtala Kanahaukan ravinnosta Kanahaukan rauhoittamattomuuden syynä on käsitys sen vahingollisuudesta riistakannoille, etenkin metsäkanalinnuille. 1 Teeri 35.6 18. Tämä "myönnytys" ei kuitenkaan muuta su~jeluvaatimuksia miksikään. Luonnonsuojelijat ovatjoskus pyrkineet jopa kiistämään sen, että kanahaukka söisi merkittävästi kanalintu_ja. Pohjoiseen mentäessä kanalintujen osuus koko ravinnossa kasvaa .. 1 7. 4 22.3 148 276 17 1 133 136 188 1962 a lkaen. Ka nahaukan ravintoa on tutki ttu maassamme Hämeessä 195 760, Etelä-Po hjanmaalla 1949-59 (Sulkava 1956, 1964a, 19646 ) ja Uudellamaa lla 1975 (Linden ja Wi kman 1976). 7 16.6 29. 7 11. Kanalintujen nykyisen vähyyden syynä ei taatusti ole haukka eikä sen vaino siten voi tilannetta korjata. 7 I 7.5 27.3 2 1.0 25.5 20.6 18. Itä-, 1963 1964 1965 'I, 'I, % Mc1 ,n Knppcln 5.6 5. 2 15.8 I 8.8 19. 1 33.5 Riekko 25.0 33.3 29.2 Pn· 15.7 19.0 I 7.4 K:111ali1111111 vl11 . 108 105 161 Keskija Po hjois-Suomen kanahaukkojen ravinnosta tiedot ovat edelleen hyvin puutteelliset. 2 13.5 25.0 17 .9 143 104 144 106 pesänramaalis19 76 6376 % % 0.1 0.6 2.9 27.5 24.9 23.6 24. 53.6 63.5 72.6 Muut li1111 11 t 3 1. 1 11 .3 14. 1 Koppelo 1. 5 I 2.5 I 7.0 85. 7 72.6 13.3 10.7 14 .0 17 8 2 101 Taulukko 1. 1 29.2 72. Tutkimustulokset puhuvat kuitenkin toista: ainakin suomalaisten kanahaukk~jen ravinnossa on kanalinnuilla keskeinen sija. Saatavilla on silloin monia muuttolintuja ja helposti pyydettäviä poikaslintuja. 8 1.5 76. Keski -Po hjanmaalla, Vaasan ja Oulun läänien raja-alueella, on tutkittu kanahaukkoja vuodesta 1966 1967 1968 1969 1970 197 I % % % % % % 0.7 1. Pääosa aineistosta o n nyt määritetty ja alustavia tulo ksia sii tä on käytettävissä. 34 342 128 faulukko 3. 1 16. 2 14 .5 13.5 N i,iikk;i:i1 15.3 22.0 14 .0 Ai11ci,10 vk..;. 1 14 .4 5. 7 I 7.3 3 1.0 19. 1 8. Kanahaukalla on kiistaton oikeus elää, metsästys on harraste _ja kanahaukan o taksuttu vahingollisuus saaliskannoille on vain toteennäyttämätön otaksuma. 2 74. Kirjoitukseni käsittelee kana haukan pesä nrakentam is-, ja hautomisajan, pesäpoikasajan ja lentopoikasajan ravintoa sekä sen alueellista, vuosien välistä ja pesimiskauden aikaista vaih telua Sulkavan ja o mien keskipohjalaisten aineistojen pohjalta. Saali sjätteitä o n kerä tty pesiltä säännöllisesti 196376. 1 37.2 3 1.8 24.0 15.0 16.2 19. 304 Lam mi Ilmajoki Kcs ki -Po h_janmaa 1954 58 196876 Knp1ll'ln 0.6 0.8 Tt't'ri 5.9 3.5 10.2 f('f.:kko 2.6 3.9 p yy 8.8 4.4 Kana lintu nuori 23.5 43.3 23. 7 2 1. Hä me Ilmajo ki Kes ki -Po h_janmaa 1957 60 194959 1963-76 % % % Ml'['ifl 0. 7 70.2 63.9 70.8 16.3 11. Keski -Pohjanmaan kanahaukko jen pesänrakennus j a hautomisajan ravinnost! on suurin osa (keskimäärin 72.6 96 vuosina 1963-76) metsäkanalintuja. Lammin, Ilmajoen (Sulkava 1964b) j a Keski Po hjanmaan kanahaukko jen poikasajan ravinnonkäyttö on mo nipuolisempaa kuin pesinnän aikaisemmissa vaiheissa. TUTKI MUSMENETELM ISTÄ Kana haukka aloittaa kentam isen yleensä 197 2 1973 1974 197 5 % % % % 2.8 1.9 2. 3 1.1 2.4 4.5 5.9 3. 7 3. 38.2 54.4 38.3 Vari•d i1111111 .1.9 10.5 7.0 R1 .;r;1.11 26.5 8.5 15.6 Muut linnut 23.5 I 1.1 36.0 Ora\·.t 2.9 10.2 0.8 Mu111 ni~iik k;i;it 2.9 2.0 2.3 Miiiirittii111;i 11It 3.2 Ai11ci ~1n ,·k'\. Hämeen, Ilmajoen (Sulkava 1964b) ja KeskiPohjanmaan kanahaukkojen pesänrakennusja hautomisajan ravinnonkäytön erot heijastelevat lähinnä riistalajien saatavuuden eroja. 7 77.5 78.4 64.5 55.9 58.5 6. 1 , ,_ 3.3 26. SUOMEN LUONTO 6/76. 2 Ka11,di1111111 ,·ht. 4 32.7 16.7 18.9 20.2 2 1.2 9.0 21.9 13.3 14 .4 36
Useimmiten niistä löytyy kuitenkin sulkia, höyheniä, karrnja tai nahanpalasia. Suurin osa niistä oli tietysti vanhoja edellisvuosien syönnöksiä. Suurista eläimistä jää ruokailupaikoille yleensä luita ja muita jätteitä. Teeri (24,9 %), riekko (23,6 %), ja pyy (2 1,2 %) ovat olleet tärkeimmät saalislajit. Olen kerännyt vuodesta 1968 alkaen lentopoikasten ruokailujätteitä. Syöntipaikoilta ja istuma puiden alta löytyvistä oksennuspalloista voidaan pienten saaliiden lukumäärät toSUOMEN LUONTO 6/76 deta parhaiten (Sulkava 19646). iitä löytyy keväästä poiketen yleensä harvoilta kiviltä ja kannoilta. Teeri, riekko ja pyy ovat kanahaukan perusruokaa. 1963-76 löydetty 79 kanahaukan pesältä 2 101 saalisyksilöä (taulukko !. Suosituimmat niistä ovat matalahkoja, tasaisia, sammalpeitteisiä kiviä. Kanahaukat ovat syöneet tutkimusaikana pääasiassa kanalintuja (72,6 %). Naaras syö uroksen tuomat saaliit pesänrakentamisja hautomisaikana pesän ympäristössä kivillä, kannoilla, mättäillä tai kestohangella. Ne oleskelevat kuitenkin pesän läheisyydessä vielä noin kuukauden. Luotettavia tuloksia saadaan välittömillä havainnoilla tai häkkimenetelmällä (Sulkava 1964a). Muiden lintujen osuus ravin305. Pienet saaliit voivat hävitä ruokailupaikoilta jälkiä jättämättä. Pienet saaliit ovat osittain tai kokonaan käsittelemättömiä (Sulkava 1964a). Jos keräys suoritetaan 3-4 kertaa kuukauden aikana, aineisto antaa melko luotettavan kuvan tämän pesimisjakson ravinnosta. Syöntipaikat sijaitsevat 20-200 m päässä pesiltä. PESÄNRAKENTAMISJA HAUTOMISAJAN RAVINTO Keski-Pohjanmaalta on v. Uros tuo suuret saaliit naaraalle yleensä höyhennettyinä ja osittain syötyinä. Jos pesien ympäristöt tarkastetaan huolellisesti muutaman kerran pesänrakentamisja hautomisaikana, aineisto antaa melko luotettavan kuvan ravinno n koostumuksesta (Sulkava 1964a). Koppelo sen sijaan on jo hankalan iso saaliiksi, ja ukkometson kanahaukka ottaa vain harvoin. Pesiltä löytyvät ravintojätteet ovat pääasiassa peräisin pesäpoikasajan loppupuolelta, jolloin poikaset paloittelevat itse ruokansa. Naaras ruokailee pesällä poikasten ollessa pieniä. kuussa. Niiden suhteellinen osuus ravinnosta riippuu lähinnä saatavuudesta. Pesii n jää kuitenkin tällöin hyvin vähän saalisjätteitä, koska useimmat naaraat puhdistavat pesän huolellisesti ruokailun jälkeen. Pesäjätehavainnot antavat kyllä tietoja pesäpoikasajan saalislajeista, mutta ne eivät kerro ravinnon todellista koostumusta. Kun ne tuovat samoihin åikoihin pesään vielä uusia rakennusaineksia, viimeisetkin saalisjätteet hautautuvat usein oksien alle. Ketut ja linnut kuijettavat jonkin verran saalisjätteitä pois ruokailupaikoilta. Kanahaukan poikaset kuoriutuvat toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa. Niillä kanahaukat käsittelevät saaliitaan vuodesta toiseen, vaikka pesien sijainti vähän vaihtelisikin. ). Ien löytänyt kerran samalta ruokailupaikalta yli 50 saaliseläimen jätteet. Kanahaukan poikaset lähtevät pesästä yleensä heinäkuun alussa. Tänä aikana emot tuovat niille saaliita pesän läheisyyteen. Kuvassa teerikana
POIKASAJAN RAVINTO Kanahaukan poikasajan ravintoa o n tutkittu häkkimenetelmällä Lammilla ja Ilmajoella 1957-58, välittömillä pesähavainnoilla Ilmajoella 195456 ja saalisjätteistä KeskiPohjanmaalla 196876 (taulukko 3. Se on vaihdellut melko tarkoin kanalintutiheyden (esim. / 9i6. Erikokoisista jäljistä päätellen paikalla oli ruokaillut kaksi kanahaukkaa. Su lkava, S. Urosmetso on joutunut saaliiksi vain kerran. Nisäkkäiden osuudet vähenivät kesällä kaikilla alueilla. Näistä ensimmäinen oli huono myyrävuosi ja kaksi muuta heikkoja kanalintuvuosia. 197 6: Mel.1äka11ali11t11jen e.<iintyminen ja kanahaukan ra11i1111onkiiyttö Länsi-Uudellamaalla 1975. Se koostui varislinnuista, rastaista, pikkulinnuista, sorsista, kahlaajista, kyyhkysistä ja petolinnuista. 1964b: Kanahaukka ja .<en ravinto Eteläja Keski-Suomessa. Orava ja myyrät olivat edelleen yleisimpiä saaliita. Ravinto vaikuttaa lämpötilan o hella suuresti kanahaukan koko pesimisbiologiaan. Ilmajoella kevätravinto oli koostumukseltaan samankaltaista kuin Keski-Pohjanmaalla. Nuorten kuovien suuri osuus KeskiPo hjanmaan ravintoaineistossa johtuu lajin heinäkuun muutosta . Pesäja lentopoikasten osuus kanahaukan poikasajan ravinnossa on huomattavan suuri eli noin 3/4. Kanahaukan ravinto muuttuu poikasaikana kesä-heinäkuussa huomattavasti pesänrakentamisja hautomisaikaan verrattuna: kanalintujen osuus ravinnossa vähenee, saalistajien lukumäärä lisääntyy, nuorten yksilöiden osuus kohoaa voimakkaasti ja keskimääräinen saaliskoko pienenee. Muiden lintujen saalisosuudet ovat kasvaneet huomattavasti. Kanalintujen osuus oli keskimäärin korkein tutkimusjakson alkuvuosina ja alhaisin 19697 1. siten, että se ei yleensä kykene korvaamaan kanalintuja muulla ravinnolla, vaikka sitä olisi kohtalaisesti tarjolla. ). Zoo!. Lammilla kanahaukat söivät eniten rastaita (26,5 %), sepelkyyhkyjä (14,7 %), pikkulintuja (8,8 %) ja varislintuja (5,9 %), Ilmajoella varislintuja ( 10,5 %) ja rastaita (8,5 %) sekä Keski-Pohjanmaalla rastaita ( 15,6 %), kuoveja ( 12,5 %), pikkulintuja (8,6 %), pöllöf ja haukkoja (7 ,8 %), varislintuja ( 7 ,0 %) ja sepelkyyhkyjä (5,5 %). Aquilo, Ser. & Nylander E. Yleisesti voidaan todeta, että kanahaukan tulevaisuus kytkeytyy meillä vahvasti kanalintujen tulevaisuuteen. Kanahaukat ovat syöneet poikasaikana kanalintuja Hämeessä 38,2 %, Ilmajoella 54,4 % ja Keski-Pohjanmaalla 38,3 % eli selvästi vähemmän kuin samoilla alueilla keväällä. Teeri, riekko ja pyy ovat muodostaneet kaikkina vuosina kanahaukan kevätravinnosta yli puolet. Runsaimmin teeriä kanahaukat söivät 1963 (35,6 %), 1965 (33,5 %) ja 1973 (32,7 %) ja vähiten 1974 (16,7 %), 1966 (17,5 %) ja 1964, 7 1 (18, 1 %). ). Muiden lintujen osuudet ovat olleet suurimmillaan 1964, 1969 ja 1971. Sulkava , S. 195 7: Kanahauklwkannan romahr/w u. Niiden keskinäiset saalisosuudet vastaavat suunnilleen lajien esiintymissuhdetta luonnossa. Rajata & Nylander 1974). Luon no n Tutkija 61: 49-58. Riistantutkimusosaston tiedonantoja I ; 2: 16. & Wikman M . Teeri on ollut siten kaikkina vuosina tärkeä saalislaji. Kanahaukan pesänrakentamisja hautomisajan ravinto muuttuu etelästä pohjoiseen yhä kanalintuvoittoisemmaksi. Nisäkäsravinto koostui kaikkina mainittuina vuosina pääasiassa myyristä . 3: 1103. 1964a : Zur Nahrung.,biologie des Habirht.<, Accpiter genlili.1 ( L. Eräitä puolia siitä on käsitelty erikseen edellisessä artikkelissa. Nisäkkäistä (14,0 %) suurin osa oli oravia ja myyriä. Riekkojen saalisosuudet ovat olleet korkeimmillaan jakson alkuvuosina 1966 (3 7,2 %), 306 1964 (33,3 %) ja 1967 (31,8 %) ja alimmillaan 1974 (9,0 %), 1969 (15,0 %) ja 1970 (16,2 %). Suurimmat poikkeamat ovat vuosina 196 7 ja 197 4, jolloin haukat söivät normaalia enemmän myyriä. Kanalintuja siinä oli eniten 1966 (85, 7 %) ja vähiten 1970 (55,9 %). Rajala, P. Suomen Riista 1 7: 22-4 2. Pyyn osuuden vähetessä riekkojen ja teerien osuudet kasvavat. Riistantutkimusosaston tiedo nantoja 3; 2: 3-9. Rajala & Nylander 1974) mukaisesti. Ravinnossa esiintyi lisäksi muutamia jäniksiä, minkkejä, kärppiä, lumikkoja, liito-oravia ja päästäisiä. Li nden, H . Löysin sen jätteet keväällä 19 70 huhtikuun alussa hangelta noin 100 m päässää keskeneräiseltä kanahaukan pesältä. Pyy (22,9 %), teeri (20,3 %) ja riekko ( 15,0 %) olivat sielläkin lähes yhtä tärkeitä saaliskohteita. Nisäkkäitä oli eniten ravinnossa 1970, 1974 ja 1971. KIRJALLISUUTTA Linkola , P. Koppeloita on esiintynyt ravinnossa joka vuosi, eniten 1970 (5,9 %) ja vähiten 1976 (0,6 %). Suomen Riista 10: 4462. 1974: Melsäkanali11t11jm run.,a.<luminen pysähtyi katsaus reiltiarviointien 1974 tulok,iin. Koppeloita on kuitenkin ravinnossa aivan liian vähän, jotta se vasta1s1 niiden osuutta luonnossa (esim. Muita lintuja on syöty eniten Hämeessä ja nisäkkäitä Ilmajoella. Sulkava, S. Kanahaukan ravinto on vaihdellut Keski-Pohjanmaalla vuosittain melkoisesti. Jos kanalintukato sattuu vielä kylmäksi talveksi, kuten 1956 1976, monet kanahaukat kuolevat nälkään (Linkola 195 7, Oulun eläinmuseo). 1956: Kanahaukan pe.1imisaikai.1,.1ta ravinnosta. Kanahaukat ovat syöneet KeskiPohjanmaalla 19637 6 kanalintuja selvästi enemmän kuin Hämeessä 195760 tai Ilmajoella 1949-59 (taulukko 2). Tämä ilmenee mm. Pyitä on ollut saaliissa eniten 19 7 4 (36, 1 %), 1968 (31,0 %) ja 1966 (29, 7 %), vähiten taas 1970 (12,5 %), 19 7 2 (13,3 %) ja 1973 (14,4 %). SUOMEN LUONTO 6/76. Tämä johtunee siitä, että koppelo on yleensä liian suuri saalis kanahaukkaurokselle (Sulkava 1964a). RAVINNON MERKilYKSESTÄ Kanahaukka on meillä Suomessa erikoistunut kanalinturavintoon. nosta oli vähäinen ( 13,3 %). Pyy (43,2 %) on ollut Hämeessä ylivoimaisesti tärkein saalislaji
Nykyisin kuitenkin vallitsee käsitys, j onka mukaan tällainen kokoero on petolintuparille energiataloudellisesti ed ullinen (Mosher & Matray 1974). Sama o minaisuus on pöllöillä, kihuilla j a fregattilinnuilla (Selander 1966) siitäkin huo limatta, etteivät nämä linturyhmät ole toisilleen läheistä sukua. Kun ruokaa on vähän, pienet koiras poikaset tuhoutuvat naaraita helpommin _joutuessaan kilpailemaan ravinnosta sisarustensa kanssa. Eräillä lajeilla ko koero on 307. Tämä sukupuolten välinen ko koero, ko kodimorfi smi , vaihtelee eri lajeilla (Hill 1944). se, että koiraspoikasia syntyy enemmän. Kanahaukkanaaras on koirasta paljon isompi. Tämän seurauksena koiraita ja naaraita on varsin tarkoin yhtä paljon siinä vaiheessa, kun ne pesivät. Linnuilla koiras o n yleensä naarasta kookkaampi . Kanahaukan hyvää sopeutumista tilanteeseen osoittaa mm. Pienin ko koSl lOME Ll lONTO 6/76 ero o n ko rppiko tkilla, eräät ko tkat ja hiirihaukan tyyppiset lajit muodostava t väliasteen ja suurimmat erot tavataan pääasiassa lintuja ravinnokseen käyt~ävillä suurilla j alo haukoilla (Falco) ja lyhytsiipisillä haukoilla ( Accipiln }, j oihin myös kanahaukka kuuluu . On kuitenkin olemassa joitakin linturyhmiä mm. Kokoeron ja elämäntapojenkin vuoksi koiraitten kuolevuus on suurempi. Petolintujen ko kodimorfismin synnystä o n esitetty mo ntakin eri hypo teesia. päiväpetolinnut, joilla ti lanne o n päinvastainen. Marcus Wikman Kanahaukan pesä poikasten suku puo lij aka u tuma Kokeneet rengastajat pystyvät _jo pesäpoikasvaiheessa määri11ämään kanahaukan sukupuolen
miehet pitävät näitä määrityksiä varsin luotettavina. Näistä mainittakoon erityisesti Pentti Linkola, Juhani Koivu ja Jouko Mättö. Kokoeroja on havaittavissa j o pesäpoikasilla. Yhden poikasen poikueiden koirasvoittoisuus lienee näennäinen, sukupuolen määritys on niissä epävannaa. 1 5 1.2 56. Kun naaraat ovat koiraita kookkaampia, o n odotettavissa, että pienemmä t ko iraspoikaset helposti joutuvat alakynteen kilpailussa ravinnosta. Määritysten paikkansapitävyyttä ei kuitenkaan ole millään tavoin osoitettu. Onkin havaittu, että päiväpetolintuj en ja pöllöjen pesäpoikasilla on epätasainen sukupuolijakautuma, siten että naaraita o n poikueissa enemmän (Craighead & Craighead 1956). Kaksinkertainen painoero on kuitenkin jo täysin normaali. PESÄPOIKASTEN SUKUPUOLIMÄÄRITYKSESTÄ Petolintuj en pesäpoikasten sukupuolijakautumasta on olemassa varsin niukasti tietoja. Accipiter-lajit vähentävät lajinsisäistä kilpailua ravinnosta käyttämällä osittain eri saaliseläinryhmiä hyväkseen. Näin o nkin odotettavissa, että laji kehittää mekanismin, joka tasoittaa sukupuolijakautumaa. Valtaosa sukupuolimäärityksistä tulee muutamien rengastajien tiliin. Viisimunaiset pseyeet ovat kuitenkin varsin harvinaisia (5 %, Tiedesueran pesäkorttiaineisto ; N = 259 ), ja niitä esiintyy ainoastaan erittäin hyvän ravintotilanteen vallitessa. lisäksi sopeutuma erilaistuneeseen ravinnonkäyttöön sukupuolten välillä (Storer 1966 ; Reynolds 197 2; van Beusekom 1972). Tässä ei poikasten painoja ole korjattu kuvun sisällön suhteen ja siten o n kuviossa esitetyn siipi/painosuh teen päällekkäisyys todellista suurempi. Kuvio ei tietenkään todista määritysten paikkansapitävyyttä, mutta se osoittaa selvästi sukupuolten välisen kokoeron ja täten se osaltaan tukee sitä käsitystä, että poikasten sukupuolet ovat määritettävissä pelkästään ko koeron perusteella. Koiraitten tätä suhdetta kuvastavat arvot (mustat täplät) asettuvat varsin selvästi erilleen naaraiden vastaavista arvoista (avopyörylät). Suurten poikueitten sukupuolisuhde lienee lähinnä alkuperäistä tilannetta, sillä pienistä poikasista osa on syntynyt siten, että pienimmät ja heikoimmat poikaset, todennäköisimmin siis koiraspuoliset, ovat tuhoutuneet. 7 Taulukko 1. Kanahaukan pesäpoikasten sukupuoli voidaan melko luotettavasti määrittää vertaamalla siiven pituutta painoon. Ravinnonpuute saatSU OMEN LUONTO 6/ 76. Kanahaukalla on koiraan ja naaraan välinen kokoero erittäin suuri. Yhteensä on kerätty tietoja 1 3 10 poikueesta, joista poikasten sukupuolet oli määritetty 429 tapauksessa. PESÄ POIKASTEN SUKUPUOLIJAKAUTUMA Kanahaukan pesyekoko vaihtelee yleensä yhdestä viiteen munaan. Naaras saattaa joskus tosin hyvin harvo in painaa _1opa kolme kertaa enemmän kuin koiras. Kanahaukkakoiraiden paino vai htelee yleensä vuodenajasta riippuen 650-1050 g:n välillä ja naaraiden paino vastaavasti 950-1600 g:n välillä. Sukupuolijakautuma on kanahaukan tapaiselle reviirilinnulle hyvin olennainen seikka, sillä tasapainottoman sukupuolijakautuman myötä syntyisi toisen sukupuolen ylijäämä, joka rasittaisi ravintovarnja talvikaudella. Poikaskuolemia esiintyy eniten kahden ensimmäisen elinviikon aikana (Sulkava 1964) p tärkein kuolleisuustekijä on ilmeisesti ravinnonpuute. Tähän tarkasteluun on koo ttu tietoja Suomessa vuosma 195 7-72 rengastetuista kanahaukoista. o n esi tetty siipimitan ja paino n välinen suhde koirasja naaraspoikasilla. E E >~=• 9 =o n =125 • • ii: ~1001------+~~.,,L~,+~.:L--=--+-l + --l 400 800 PAINO g 1200 Kuvio 1. Pesäpoikasten paino t ovat suuresti riippuvaisia edellisestä ateriasta kuluneesta ajasta. Kuiienkin . Mitä enemmän kanahaukan poikueessa on poikasia, sitä selvempi on koiraitten enemmistö. Näin mm. kokeneet petolintu308 Po ikuekoko 2 3 4 5 N 5 1 120 179 78 1 00 3 1 11 3 275 177 3 99 20 127 262 135 2 0% (60.8) 4 7. Sukupuolenmääritys käy helpoimmin nilkkojen ko koeron perusteella. Useimpien lajien sukupuoliset kokoerot ovat niin pieniä, ettei po ikasten sukupuolta voi määrittää ja silloinkin, kun kokoero on havaittavissa, sukupuolenmääritys vaatii varsin suurta kokemusta. Suomessa eräät rengastajat ovat jo pitkään määrittäneet kanahaukan pesäpoikasten sukupuolet. Kuviossa 1
A. Koiraiden s~urempi kuolevuus aiheuttaa s11s pienemmissä poikueissa lisääntyvää naarasvoittoisuutta. Amer. Hill, N. Mosher, J. Tämän poikuekokoluokan sukupuolijakautuma (56. & M. Haukioja 1970. Aquilo, Ser. Vaikuttaa siis siltä, että raskas verotus ei aiheuttaisi vinoutumaa kanahaukkakannan sukupuolijakautumassa. Pari muodostaakin kannan toiminnallisen yksikön ja näinollen valinta suosii lajilla kaikkia piirteitä, jotka johtavat lisääntymiskykyisen kannanosan tasapainoiseen sukupuolijakautumaan. SUKUPUOLIJAKAUTUMAN MERKITYKSESTÄ Kanahaukka on tyypillinen reviirilintu, jonka tehokas lisääntyminen on tiiviisti kytkeytynyt lujaan parisiteeseen. Mayr 1939). Sto rer, R. 1964. Ensimmäisen dinvL )tensa aikana löydetyistä rengastetuista kanahaukoista on 53. Tämä luku o nkin jo verraten lähellä tasapainoista sukupuolijakautumaa. Schoener, T. 1939. C. On odotettavissa, että pienemmillä koiraspoikasilla on suurempi kuolevuus, kun ne _jo utuvat kilpailemaan ravinnosta kookkaampien naaraiden kanssa. T. 7 % c3'c3') poikkeaa kuitenkin hieman oikeasta primaarijakautumasta, mikä johtuu juuri alunperin viiden munan pesyeiden aiheuttamasta vääristymästä. Ecologica/ i.w/ation with re.</Jecl /o food belween Sparrowhawk anrl Go.<hawk. Taulukko 1. 1964. P. Kanahaukka kykenee harvoin kasvattamaan viittä poikasta. 197 2. H . Am.er. Haukio ja, E. 1944. Der Habichl Accipiter gentili.1 linni in FennoJkandia . Model, oJ optimal ,;,_, /or .wlitary prer/aton. Ravintotilanteen ollessa heikko naaras poistuu pesältä huomattavan usein ja pienenkin häiriön takia, eikä se tällöin suojele poikasia kovinkaan tehokkaasti. 1966. 1 % koiraita (N = 239), mikä hyvin vastaa pesäpoikasten iakautumaa. Vääristymä ilmeisesti alentaa koiraiden osuutta, mutta siitäkin huoliSUOMEN LUO NTO 6/76 matta jakautuma on merkitsevästi koirasvoittoinen. Mahdollisesti ko irailla on vielä elämänsä myöhemmässäkin vaiheessa hieman suurempi kuolevuus kuin naarailla . W. Ardea 60: 7 296. The Jex ralio in wild birdJ. Neljän poikasen poikueet antavat kuitenkin myös varsin oikean kuvan alkuperäisjakautumasta, sillä tähän poikuekokoon ei sisälly kovin monta poikuetta, jotka ovat peräisin viiden munan pesyeistä. J. Käsitykseni mukaan koiraspoikaset ovat yleensä helpompia määrittää kuin naaraspoikaset, ja näin on mahdollista, ettei "ykköspoikueiden" poikkeava sukupuolijakautuma johdu virhemäärityksistä, vaan siitä, että nämä poikueet on useammin jätetty määrittämättä silloin, kun kyseessä on ollut naaras. Zur Nahrung,biologie des Habichl.< Accipiler gentiliJ ( l. ShedimnrphiJm: a /aclor in energy ,avings for Broadwinger/ Hawk<. Sexual dimorphism and foorrl habitJ in lhree North American accipilen. Hawk<, ow/J and wildlife. Harrisburg, Pennsylvania . 103: 277-3 13. & F. 309. Selander, R. Poikkeama saattaa johtua siitä seikasta, että yhden poikasen poikueissa ei ole mahdollista verrata eri sukupuolia toisiinsa. Sexual dimorphiJm in Accipiler Hawk,: a new hypolheJiJ. Kun Suomessa vuosittaiin tapetaan noin 4 500 kanahaukkaa, voitaisiin olettaa, että tämä verotus rasittaisi koiraita raskaammin kuin naaraita. Täten jakautuma tasoittuisi siten, että pesimäikäisinä lintujen sukupuolijakautuma on tasapainoinen. Tällaisen vinoutuneen verotuksen luulisi helposti muuttavan kanahaukkakannan sukupuolikoostumusta epäedulliseen suuntaan. Kuitenkin suomalaiset rengaslöydöt eivät osoita näin raskaita koirastappioita, vaan löytöjen sukupuolijakautuma (53.2 % c3'c3') on varsin tasapauolinen. Nat. Auk 91: 325-34 1. 73: 156179. KIRJALLISUUTTA van Beuseko m, D. & P. Craighead Jr. J 1: JJ-20. W. Jos kannan sukupuolikoostumus poikkeaisi 50 :50-jakautumasta, muodostuisi toista sukupuolta oleva ylijäämä. 3 : 1103. F. K. Mayr, E. taa, paitsi välittömästi, myös välillisesti lisätä poikaskuolemia. Höglund ( 1964) ilmoittaa Ruotsissa tapetun kanahaukkoja suhteessa 540 c3' c3' /354 9 9. Mor/ality raln of Finni.,h Game ReJ. Craighead, J. Kanahaukkakoiraan pienempi koko ja erilaistunut ravinnonkäyttö edellyttää siltä suurempaa aktiivisuutta kuin naaraalta (Schoener 1969; Reynolds 1972). Kaikkien poikueiden yhdistetty sukupuolijakautuma (52.3 % d'd') edustaa sekundaarista jakautumaa, itsenäistyvien nuorten lintuj en sukupuolijakautumaa. Sexual dimorphiJm all{I rlifferenlial niche uliliwlion in bird,. Pesä poikasten sukupuolijakautuma (52.3 % 00) ei kuitenkaan täysin vastaa odotettua 50: 50-jakautumaa. Sulkava, S. 1956. Kokodimorfismin kehittyessä on koiraiden kuolevuus lisääntynyt. F. Nat. Höglund, N. Viiden poikasen poikueet edustaisivat alkuperäistä sukupuolijakautumaa hedelmöityneiden munien sukupuolijakautumaa (vrt. Mikäli koiraskuolevuus todella on suurempi, lisääntyvää naarasvoittoisuutta on odotettavissa pienemm1ssa poikueissa. Sexual dimorphi,m in lhe Falcnniforme.<. esittää eri poikuekokoluokkien sukupuolijakautumaa. Stackpole Co. ). Zool. Matray 1974. Koirasvoittoinen primaarisukupuolijakautuma on ilmeisesti kehittynyt vastapainoksi lisääntyneelle koiraskuolevuudelle, jotta lisääntymiskykyisen kannan sukupuolijakautuma pysyisi tasapainossa. Siksi on odotettavissa, että koiraiden kuolleisuus on suurempi kuin naaraiden pesäpoikasvaihren jälkeenkin. Ainoastaan 0.5 % poikueista (N= 1 310) käsitti viisi poikasta. Pääasiallinen syy tähän on ilmeisesti koiraiden suurempi aktiivisuus . Condor 68: 11 315 1. Jakautumat osoittavatkin sitä suurempaa naarasvoittoisuutta, mitä pienempiä poikueet ovat, lukuunottamatta yhden poikasen poikueita. 1969. Tällainen ylijäämä rasittaisi ravintovaroja tuottamatta mitään, ja näin alenisi kannan po1kastuottokapasiteetti . Koiraat joutuvat siksi useammin vaaratilanteisiin kuin "laiskat" naaraat. Condor 74: 191 197 . Auk 61 : 228-234. 1966. 197 2. Auk 83: 423-436. Reyno lds, R. Viltrevy 2: 195-270. Ko iraat vaeltavat laajemmin kuin naaraat nuo ruusvaiheen aikana (Haukioja Haukioja 1970)
1963, jolloin tapporahojen maksu lopetettiin. Tämä laiminlyönti on melkoisesti vaikeuttanut luotettavan kuvan saamista kanahaukkakantamme nykytilasta. kaksi vasemmanpuoleista, vatsapuoleltaan vielä pitkittäisjuovaista lintua). 3 10 SllOM EN LUO NTO 6/7 6. Tällöin vainon aiheuttamat luonnonsuojelulliset tappiot olisivat yhtä pienet kuin "riistanhoidollinen hyöty" tämä kaikilta puoliltaan mitä kyseenalaisin tavoite. Syntyvyyden _ja kuolevuuden keskinäinen suhde yleensä määrää eliökannan tiheyden muutokset. On arvioitu mm. Mikäli tällaista aineistoa ei ole voitu hankkia, on tyydyttävä "Riistanhoidon" nimissä tapetut kanahaukat ovat valtaosaltaan nuoria yksilöitä (kuvassa mm. Pertti Saurola Kanahaukan kuolevuus ja kuolinsyyt Kanahaukkojemme jo yli sata vuotta kestänyt vaino jatkuu edelleen. Mutta on myös mahdollista, että vaino on vähentänyt haukkakantaamme ja aiheuttaa sille jo niin ankaran rasitteen, että yhdessä muiden nykyongelmien kanssa Suomen kanahaukat voivat huveta muuttohaukan ja monen Euroopan maan kanahaukkojen tavoin. Eri arvioiden mukaan Suomessa tapetaan yhä ainakin 5 000-6 000 kanahaukkaa joka vuosi eli lähes saman verran kuin tapporaha-aikanakin. Luotettavin aineisto kuolevuuden laskemista varten saadaan seuraamalla rajoitetun osapopulaation rengastettujen ( usein myös värirengastettujen) yksilöiden vaiheita tarkasti riittävän monen vuoden ajan. tämän lehden artikkeleissa että vaino kohdistuu niin täydellisesti kannan ylijäämä.yksilöihin, että haukkakanta ei sen vuoksi muutu lainkaan. Lintututkimuksissa syntyvyys selvitetään pesimäbiologisin tutkimuksin _ja kuolevuus yleensä rengastuksen avulla. Täsmällisten tiet~jen saanti tappoluvuista tyrehtyi kuitenkin v. Lllheskllän kaikkien renkaita ei ole palautettu H :gin yliopiston eläinmuseon rengastustoimistoon. Tappoluvut ovat kiistatta suuret, mutta niiden merkitystä haukkakannalle ei tiedetä
Rauhoittama uomat lajit voidaan vapauttaa vahingoittumattomina, ja jo aikaisemmin rengastettujen lintujen numerot voidaan merkitä muistiin ja ilmoittaa rengastustoimistolle. Elllvlln syötin, tavallisimmin pulun, avulla pyydykseen houkuteltu haukka voiclaan rengastaa tai tappaa. Sl lOMEN Ll/O NTO 6/76 3 1 I. Ha11kkahäkkejll käyttävät sekll rengastajat ettll riistamiehet
mädän3 12 A .. 4 % euvostoliitosta. Kauimmaksi vaeltaneet kanahaukat on tavattu EteläVenäjältä, peräti 1 600 km päässä synnyinseuduiltaan. elinvuosi n. 6 18 120 44 k,u ,Ien, 11sproscn11 i 61.8 % 3 1.4 % 16.8 % 15.0 % B .. 643 124 43 kt1<>lc\'l111 spn>scntt i 64.3 % 34.7 % 18.4 % 15.0% Taulukko 1. Tässä yhteydessä käsitellään pesäpoikasrengastusten tuloksena saaduista löydöistä ainoastaan ne, jotka koskevat kuolleita lintuja ja joista lisäksi löytöaika ja -paikka on ilmoitettu riittävän tarkasti. Jos n·nbisia pa lau1e1aan 60 % 1. Kartta 2. el invuosi n. 7 000 kanahaukkaa, joista on myöhemmin tullut Rengastustoimistoon n. Kanahaukasta saatujen rengaslöytöjen määrä on mainitun tutkimuksen jälkeen lähes nelinkertaistunut. 335 66 27 k11olcc d11. clin\·uosi "'!"'"'" 11 309 58 16 liinlc1;i;i11 kuoli. Ensimmäisen elinvuotensa aikana Suomessa kuolleiden kanahaukkojen rengastusja löytöpaikan välinen yhteys. 433 85 34 k11o l,·,· d11 . elinvuosi 3. Kaksi laskelmaa siitä, kuinka monta prosenttia kanahaukoista kuolee kunakin elinvuotenaan. . käy ilmi ensimmä_isen elinvuotensa aikana kuolleina löydettyjen tai tapettujen kanahaukkojen alueellinen jakautuminen. elinvuosi 2. Todellista palautus prosenttia ei valitettavasti tiedetä (luvut on laskettu alkaen tuhannesta lentoon selviytvnecstä pesäpoikasesta ; tarkemmin tekstissä). Löytöprosentti on siis erittäin korkea päättäväthän monet kanahaukat päivänsä kirjaimellisesti ihmisen käsissä. elinvuosi 3. Elävinä kontrolloidut samoin kuin esim. on Suomi jaettu koordinaattiviivoilla osaalueisiin. Kaikista ensimmäisen clinvuodet löydöistä o n n. Ensimmäisen elinvuotensa aikana kuolleiden kana haukkojen löytöpaikat Euroopassa. elin\·uosi 1ap,·1.i;111 185 35 10 liivdc1;i;i11 kuoli . Selvitys on luonteeltaan alustava "tilaustyö", jossa on puutteita, ehkä virheitäkin, mutta toivottavasti ne eivät kuitenkaan vaikuta yleiskuvaan. Koordinaattiruudun sisään piirretyn neliön sisältämä ylempi luku ilmaisee, kuinka monta ko. Kartassa 2. 2 000 löytöilmoitusta. . Alempi luku puolestaan kertoo, montako prosenttia mainituista löydöistä on tehty SUOMEN LUONTO 6/7 6. tyneinä löydettyjä lintuja koskevat havainnot on myös jätetty tarkastelun ulkopuolelle. • • • • • ~ • A Kartta 1. Kartasta 1. elinvuosi 2. RENGASTETUISTA KANAHAUKOISTA LÖYTYY JOKA KOLMAS Suomessa on vuosien 191 31976 välisenä aikana rengastettu n. 92 % perä isin Etelä-Suomesta, n. Selitys tekstissä. Täysikasvuisina rengastetuista kanahaukoista saatuja löytöjä ei siis tässä vaiheessa ole otettu mukaan. Tätä analyysiä varten Helsingin yliopiston eläinmuseon rengastustoimiston rengaslöytöjen atk-rekisteristä poimittiin tällä hetkellä olevat kanahaukkalöydöt. Ylemmän perustana on oletus, että kaikista löydetyistä saadaan tiedot ( 100 %), alempi on laskettu 60 % rengaspalautusten mukaan . "tavallisen" rengaslöytöai neiston antamaan huomattavasti epätarkempaan kuvaan. Kun kanahaukasta jälleen keskustellaan, on paikallaan tarkistaa, onko suuremmasta aineistosta saatava kuva kanahaukan kuolevuudesta erilainen kuin vallitseva käsityksemme. alueella rengastettua kanahaukanpoikasta on löytynyt ensimmäisen elinvuotensa aikana Suomesta. 3 % EteläRuotsista ja n. . Jos rcnbisu palau1e1aa n JOO % 1. Suomalaisten kanahaukkojen kuolevuudesta on tehty ansiokas tutkimus (Haukio_ja & Haukioja 1969 ja Haukioja & Haukioja 1971 ). JOISTA VALTAOSA ETELÄ-SUOMESTA ... Tarkemmin tekstissä
aikavälinä tappamat, 2 = kuolleina löydetyt, 3 = eloonjääneet. Toisin sanoen sellaisia tapauksia, joissa kuolemansyy on tai edes saattaa olla ihmisestä täysin riippumaton, on rengaslöytöilmoituksissa erittäin vähän. 50 2 1111111111 30 Kuvio 2. Elinvuosi on katsottu alkavaksi 1. Koordinaattiruudut 60°-61 °N/ 24°-26°E ja 62°-63°N/ 22°-24°E ovat selvästi erikoisasemassa muihin nähden. Yhteensä yli tuhannen rengastetun ja myöhemmin tapetun tai kuolleena löydetyn kanahaukan avulla hahmottuu kuva kanahaukan kuolevuudesta eri ikävuosina ja vuoden eri kuukausina. .. 11:1: 11 ••••• i'• ••i •••••• I, 'i ?'• "'"' i••· ::::::::::::::::::::: :::::: IIJII ·•···· ······ ······ ······ ·•·•··· ••••• ·•"' ·•·•·· ··•·•· 11:10 YKS. Niistä molemmista on ilmoitettu yli 50 % alueen omista kanahaukanpoikasista tulleista löydöistä, sekä huomattava osa naapuriruuduissa syntyneistä haukoista. 8., jolloin lentopoikaset keskimäärin itsenäistyvät. Ylin varjostettu alue kuvastaa ensimmäisenä elinvuotenaan kuolevien haukkojen mllllrllll ja sen alla olevat varjostuma! myöhempiä ikllvuosia. 1 = ihmisen ko. Kuviosta I selviää kuolleina löydetyistä tai tapetuista kanahauko ista tehtyjen löytöilmoitusten jakautuminen eri kuukausien osalle elinvuosien mukaan ryhmiteltyinä. Kolmanteen ryhmään kuuluvissa tapauksissa on usein kuolemansyynä ollut ihmisen tahaton vaikutus, esim. Pystyviivat jakavat kunkin vuoden kuukausiin, elokuusta heinäkuuhun (E-H), sillä elokuu on nuoren kanahaukan ensimmäinen itsenäisen elämän kuukausi. Viimeksi mainituista vain tärSUOMEN LUONTO 6/76 keimmät on merkitty näkyviin. Kuvio osoittaa, miten suuri on nuorten haukkojen kuolevuus myöhempiin ikllvuosiin verrattuna (tarkemmin tekstissä). (rn1i 4.14.ELINVUOSI 100¾ N =78 50'¼ Kuvio 1. Kahtena ensimmäisenä elinvuotena löydöt keskittyvät selvästi syys-lokakuulle, jolloin ihmisen harjoittama pyynti on tehokkaimmillaan. ENSIMMÄISEN SYKSYN AIKANA ... ... 313. Renkaassa oleva luku ja siihen liittyvä nuoli paljastavat, kuinka monta prosenttia ko. {;:{1··:,itf<i ;m~i, .. löydöistä on peräisin nuolen osoittamasta ruudusta. 1. "syntymäruudusta". Tarkemmin tekstissä. ELINVUOSI N=982 : / ,' ,' ,' ,,;,;,:,, ,' ,',·: 1 1 11lBalil 2.ELINVUOSI N=180 , ' , , , , , , ' , , , 1 ~tm~-,rot~4r~(;w~-~ ~-,~L~NVUOSI tt:; .. o 1 2 3 4 5 11 7 8 11 1Q__ 11 12 13 14 IKÄ ······ ······ ······ ······ ······ ••i ······ . Kanahaukan eloonjäämiskäyrä (alkaen tuhannesta lentopoikasesta). Vanhemmista ikäluokista tehdyt löytöilmoitukset taas jakautuvat suhteellisen tasaisesti eri vuodenaikojen osalle, ainoastaan huhtikuulle sattuu muita runsaammin ilmoituksia. TAPETTUINA Ensimmäisenä elinvuotena surmansa saaneiden ja Rengastustoimistoon ilmoitettujen kanahaukkojen kuolinsyyjakautuma on seuraava: tapettu 83 % löydetty kuolleena, syy tuntematon 12 % löydetty kuolleena, syy tiedossa 5 % Toisen ryhmän tapauksista on varmasti osa sellaisia, joissa kuoleman on aiheuttanut ihminen, vaikkakaan sitä ei ole joko pystytty toteamaan tai haluttu ilmoittaa. Koska kuvion I suorakaiteiden pinta-alat ovat verrannollisia havaintojen määriin, voidaan jo silmäilemällä päätellä, että ensimmäisen elinvuoden lokakuun loppuun mennessä on tehty noin puolet kaikista löydöistä. . haukka on törmännyt tai takertunut johonkin ihmisen rakennelmaan tms
Näin saatu, osittain olettamuksiin perustuva tulos jää kuitenkin vaille merkitystä, koska todellista poikastuottoa _jokaista lisääntymiskykyistä naarasta kohti ei tunneta riittävän tarkasti. 34: 690703. 83 %, ihi:ninen ta_ppaa 5 % _ja 12 % kuolee muista syistä: PYSYYKÖ KANAHAUKKAKANTA VAKAANA. ( 1961 ): Mortality rat, calrn latin11.1 011 ring,d bird., witlt ,p,cial ref,renre lo !he D1111/in (Calidris alpina). C. VUOSI KUOLEVUUDEN ARVIOINTI ON HANKALAA Rengastustoimistoon saapuneesta löytöaineistosta v01daan vuosikuolevuus periaatteessa laskea. Ensimmäisen elinvuoden aikana kuolee yhteensä siis 185+433=618 lintua eli 61.8 %. J .. 73 % nnsta, jotka aikanaan tullaan tappamaan ja joita voidaan arvioida olevan 100: 7 3 x 1 85 eli 253 yksilöä. Valitettavasti tähän oleellisimpaan kysymykseen ei käytettävissä olevien tietojen perusteella voida antaa edes tyydyttävää vastausta . 3 1: 1320. Jos kuolevuus taas lasketaan muista löydöistä, jotka ainakin osittain on tehty "luonnollisen kuoleman" kohdanneista linnuista, saadaan vastaaviksi luvuiksi 58 %, 27 % ja 15 %. Näistä edelleen 58: 100 x 7 4 7 = 433 kuolee jo ensimma1sen elinvuoden aikana. Vastaavasti esim. S. M. Enintään voidaan esittää seuraava toteamus. Edellä on puolestaan todettu, että ensimmäisenä elinvuotena tapetaan n. Jos käsillä olevasta aineistosta lasketaan vuosikuolevuus vain ihmisen aktiivisesti tappamista linnuista, saadaan ensimmäisen elinvuoden kuolevuusprosentiksi n. H aukio ja, E. Nyt voidaan edelleen arvioida, että kaikkiaan 1000-253=747 yksilöä (1000:sta lentopoikasesta) kuolee muista syistä kuin ihmisen tappamina. SllOMEN Ll lONTO 6/76. & M. Yleensä tiedetään kyllä, kuinka suuri poikastuotto on onnistunutta pesintää kohti, mutta ei tunneta pesinnässä epäonnistuneiden ja pesinnän kokonaan väliin _jättäneiden naaraiden lukumäärää. Oletetaan, että kaikki naaraat pesivät toisen elinvuotensa keväällä ja että vuosi kuolevuus on edellä laskettua 60 % palautustehokkuutta vastaava. Overton & H . J. H,·1111v. Orn., 454458. lnt. Jos toiseksi oletetaan, että vain 60 % (kuten Haukio_jat p1t1vat todennäköisenä) tapetuista kanahaukoista löydetyistä renkaista lähetetään Rengastustoimistoon, saadaan ensimmäisenä vuonna tapettujen määräksi 100:60 x 185 =308 yksilöä, jota käyttäen muut tarvittavat luvut voidaan laskea edellä kuvatulla tavalla. W . Haukioja & Haukio_ia ( 1969) perustivat ratkaisunsa tietoon siitä, kuinka monta prosenttia lentoon selvinneistä rengastetuista pesäpoikasista ilmoitetaan tapetuiksi ensimmäisen elinvuoden aikana. Koska näin ei kuitenkaan ole, on tarkastelun perustuttava arvioon renkaiden palautusprosentista. 13: 483491 ). on esitetty 100% ja 60 % palautustehokkuutta vastaavat lukusarjat ja _vuosikuolevuusprosentit. 2. 51 % ja tätä myöhempien elinvuosien kuolevuudeksi n. B. 73, toisen vuoden kuolevuudeksi n. Arkiv. Jos palautustehokkuus on 60 %, se ·merkitsee että lentoon lähteneistä poikasista on ensimmäisen elinvuoden jälkeen vielä hengissä kolmasosa, ihminen on tappanut kolmasosan ja muista sy1sta on kuollut kolmasosa. Wri).(d, ( 1970): D,tm11i11i11f!. Zool. Jos lisäksi tiedettäisiin, kuinka monta prosenttia tapetuista haukoista todella ilmoitetaan, voitaisiin ensimmäisenä elinvuotena tapettujen haukkojen tarkka määrä helposti laskea. Vaikeutena on nyt ratkaista, millä tavoin painottaen nämä kahta eri kuolinsyyryhmää edustavat lukusarjat yhdistetään. Koska tätä sinänsä mielenkiintoista ajatusta on tulkittu myös liian kaavamaisesti , on muistutettava, että väitteen ehto eikä seuraus on, että kanahaukkakanta todella pysyy vakaana. para111Pfton for /m/111latio11, hi· 111i11g 1/n,r/11ral 11wd,!,. neljännen elinvuoden jälkeen elossa olevista (158/1000) säilyy viidennen elinvuoden aikana edelleen hengiss~ n. Kanahaukan kohdalla kuolevuusanalyysiä vaikeuttaa se, että niin suuri osa nimenomaan nuorista haukoista kuolee ihmisen tappamina, jolloin renkaiden löytymisja palautusprosentit ovat erilaiset eri ikäluokilla. Haukio ja, E. Taulukossa 1. & M . Laskentamenetelmistä lähemmin kiinnostuneiden tiedoksi: Jos menetellään samoin kuin Haukiojat ja oletetaan ensin, että 3 14 kaikki tapetuista kanahaukoista löydetyt renkaat on palautettu Rengastustoimistoon, saadaan tulokseksi, että keskimäärin 185 yksilöä 1000 :sta lentokykyiseksi varttuneesta kanahaukan poikasesta tapetaan ensimmäisen elinvuoden aikana. Haukio ja ( 1970): Moralit_v raln of Firrni<lt and 5,,;,d;,1, Go.<ltawk, (Accipi1er ge111ilis) Riistalict.Julk ./Finnish Game Res. Acta XI Congr. M).(nlr. Tällöin taulukoidaan eri vuosina rengastetuista linnuista saadut löydöt ikäluokittain ja lasketaan kuolevuus esim. Jälkimmäistä tapausta vastaava eloon_iäämishistogrammi on lisäksi esitetty kuviossa 2. ( 1955): Tlt, calrnlatio11 of 11wrtalit_1• ra/f.< from ri11gi11g data . Haukioja & Haukioja ( 1969) esittivät analyysinsä lopputoteamuksena ajatuksen, että koska kanahaukkakanta ilmeisestikin on pysynyt melko vakaana, ihmisen taholta kanahaukkaan kohdistunut tehokas vaino ei välttämättä ole haitaksi, vaan kenties jopa eduksi kanahaukkakannalle. Tämä aiheuttaa kuolevuuslaskuissa vääristymän: nuoria lintuja esiintyy tilastossa enemmän kuin todellisuudessa. f. S. Wild!. 29 %. Haldanen ( 1955) ja Martin-Löfin ( 1961 ) johtamia lausekkeita käyttäen. ( 1970) populaatiomallia käyttäen tulokseksi, että kanta säilyy vakaana, jos _jokainen lisääntymiskykyinen naaras tuottaa vuosittain keskimäärin 1.5 lentopoikasta. KIRjALLIS UUTIA Haldane, J. Martin Lö f, P. Tällöin saadaan Hennyn ym. Basel . Onko kanahaukkakanta pysynyt vakaana vai ei. Ha ukio_ja ( 1971 ): Kmralta11kkaka1111a11 v,rol/r1111i111•11 JO sen merkit_v.,. Suomen Riista 23: 1722
Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Uudenmaan _1a Etelä-Hämeen riistanhoitopiirien alueilla tapetaan metsästäjää kohti enemmän kanahaukkoja kuin muualla maassamme. Pekka Moilanen Kanahaukkatapot ja fasaani Fasaanin ja kanahaukan välinen suhde on samalla tavalla ongelmallinen kuin esim. Kanahaukkojen tappaminen johtuu pääasiassa aluSUOM EN L UO NTO 6/ 76 een runsaista fasaanikannoista. 1973, että "Kanahaukka kuuluu osana suomalaiseen luontoon ja sillä on eläinkannan ravintoketjussa tietty merkityksensä, jolla on 315. Tarhausalueille näet kertyy suuria kanahaukkamääriä, jotka riistanhoidollisena toimenpiteenä hävitetään. Luonnonsuojeluliikkeen vastaus kysymykseen on aina ollut periaatteessa kieltävä. Petolintukysymys on jo vuosikymmenien ajan aiheuttanut selviä ristiriitoja metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden välille. Petolintuvihallakin on edelleen vankka sijansa Kanta-Hämeessä. 1973 luopumaan ansiopisteiden jaosta kanahaukkojen taposta. Jälkimmäisten voimakas petolintuja puolustava valistustyö on jo jossain määrin saanut myötätuulta; kehoittihan Metsästäjäin Keskusjärjestö v. Myöskin Suomen Metsästäjäliitto katsoi v. kirjolohen ja kalasääksen: onko oikein suojella luontoomme alkujaan kuulumatonta lajia taloudellisesti arvokastakaan vähentämällä alkuperäisen lajistomme edustajia. Yksistään Etelä-Hämeessä vuosien 1964-7 5 keskimääräinen kanahaukkasaalis oli 320 yksilöä. Voimassa olevan metsästyslain ( 1962) mukaan sekä kanaettä varpushaukka ovat koko maassa rauhoittamattomia
Erehdyksessä on ammuttu sellaisiinkin haukanpesiin, joissa on asustanut viirupöllö poikasineen. Emot ammutaan kyttäämällä pesän lähistöllä. Todelliset saalismäärät ovat siis suuremmat. Toiseksi suurin, keskimäärin 760 yksilöä, se oli Pohjois-Savossa. Etelä-Hämeen riistanhoitopiirissä määrä oli alle 25 %. Määrä on vähentynyt nopeasti vuosi vuodelta. Näiden pyydysten teho on selvimmillään fasaanitarhoissa, joissa niitä käyttävät ammattiriistanhoitajat. Siinä ei ole lainkaan otettu huomioon sitä, että huomattava osa metsästäjistä jättää saaliinsa ilmoittamatta. Vuosina 1970-75 kanahaukkasaaliit ovat hitaasti pienentyneet. Metsästäjäin Keskusjärjestö on tehnyt tilaston ( 1976) siitä, miten moni on ilmoittanut tuloksen metsästyskorttiinsa . kanahaukkojen väheneminen tai luonnonsuojeluvalistus. Metsästäjät eivät yleensä hävitä itse pesää, vaan toivovat, että haukat tulevinakin vuosina asettuisivat siihen. Korkeimmillaan saalismäärät ovat olleet jopa yli puolet koko piirin saalismääristä. Etelä-Savon riistanhoitopiirin alueella kanahaukko ja tapetaan vuosittain yli 400. Helpoimmin haukkoja pyydystetään erityyppisin haukkahäkein, joissa syöttinä on elävä pulu. ETELÄ-HÄMEEN JA JANAKKALAN KANAHAUKKASAALIIT Etelä-Hämeen riistanhoitopiirissä tapettiin vuosina 1964-7 5 kaikkiaan lähes 4 000 kanahaukkaa. Kuvio 2. Näin saadun saaliin määrä on vähäinen. Vaihtelurajat olivat noin 150-450, keskimäärin 320 vuodessa. Tavallinen metsästäjä käyttää yhä harvemmin haukkahäkkiä, eikä häkkejäkään ole enää kuin 1-2 kpl metsästysseuraa kohti. Kutakin fasaanintarhausaluetta kohti käytetään yleensä 4-6 haukkahäkkiä 100-200 hehtaarin alalla. Kuviossa 1. on esitetty Janakkalan riistanhoitoyhdistyksen alueella tapetut kanahaukat. on esitetty koko maan metsästäjien kanahaukkasaalis vuosilta 1964-7 5 Metsästä jäin Keskusjärjestön riistanhoitopiirien kokoaman tilaston mukaan . Eniten sitä ha~joitetaan Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Koko maassa oli metsästyskortin lunastaneita noin 250 000 ( 1976). HELPOIMMIN HAUKKAHÄKILLÄ Kanahaukan pyyntimenetelmistä on tehokkain emojen ampuminen ja poikasten tappaminen. Kuviossa 3. Pohjanmaan luku on suurin ; siellä kukin metsästyskortin lunastanut tappaa vuosittain keskimäärin 0.06 kanahaukkaa. Vuotuisella runsaudenvaihtelullakin voi olla osuutensa. Harvoin he myöskään kiipeavat pesälle, vaan ampuvat yleensä raa'asti haulikolla pesän läpi. Eräät riistanhoitoyhdistykset ovat puolestaan surmanneet vain muutaSUOM EN LUONTO 6/76. Syynä voi olla esim. Myös Oulun ja Lapin riistanhoitopiirien kanahaukkasaaliit ovat vähäisiä. Hämmästyttävää kyllä, keskimäärin vain vajaat 30 % metsästäjistä oli sen ilmoittanut. Selvästi vähiten kanahaukkoja pyydetään Kymen riistanhoitopiirissä, vain 110 yksilöä vuodessa. Selvästi vähiten kanahaukko ja metsästetään Kymen riistanhoitopiirissä, jossa tapetaan vuosittain yksi kanahaukka yli sataa metsästäjää kohti . Uudellamaalla luku o n jo nkin verran pienempi kuin Pohjois -Savossa eli alle 0.04. Vuotuisluvut ovat vaihdelleet runsaasta neljästä tuhannesta lähes kahdeksaan tuhanteen. Lähinnä näistä syistä Suomen Metsästä;äliitto katsoo, että koko jäsenistön tulisi rajoittaa kanahaukkojen harvennusta ja keskittyä vain alueiU-e, joilla kannat ovat liian suuria ja pyrkiä jättämään kohtuullinen kanta. Kanahaukkojen hävittäminen on katsottava lähinnä metsästykseksi, eikä riistanhoitotoimenpiteenä, josta myönnettäisiin ansiopisteitä (Urheilumetsästys 1973). Suomessa on kaikkiaan noin 3 000 rnetsästysseuraa ja näistä vain noin 200-300 harjoittanee 316 pyyntiä haukkahäkein. Po hjoisKarjalan riistanhoitopiirissä kanahaukkasaalis on vain hivenen suurempi kuin EteläHämeen 0.04 kanahaukkaa/metsästäjä. Sekä Uudellamaalla että Pohj oisKarjalassa saalismäärät olivat keskimäärin 580 yksilöä vuodessa. havainnollistaa myös, miten monta kanahaukkaa kussakin riistanhoitopiirissä surmataan kutakin metsästyskortin lunastanutta ko hti (sulkeissa). Vain aniharvat metsästysseurat ovat toistaiseksi jättäneet kanahaukan rauhaan kieltämällä pyynnin tai rajoittamalla sitä. riistakantaa ajatellen myöskin myönteisiä piirteitä. Pienialaisessa EteläHämeen riistanhoitopiirissä vuotuisverotus on noin 320. Metsästäjät tappoivat vuosina 196475 kaikkiaan ainakin runsaat 70 000 kanahaukkaa eli keskimäärin 5 800 haukkaa vuodessa. Kolmas kanahaukan pyyntitapa on sen ampuminen sattumalta metsästysretkellä. Pyyntitapaa käytetään edelleen yleisesti koko maassa. havainnollistaa maan en osien kanahaukkasaaliiden välisiä eroja. Kanahaukkakysymys muodostaa edelleen mmimman ristiriidan metsästäjän ja varsinaisen luonnonmojelifan välille. KOKO MAAN KANAHAUKKASAALIS VUOSINA 1964-75 Metsästyslaki velvoittaa jokaisen metsästäjän ilmoittamaan edellisen metsästyskauden saaliinsa uuden metsästyskortin lunastuksen yhteydessä . Samanå aikana metsästäjien lukumäärä kasvoi 6 000 :sta 8 500:aan. Suurin keskimääräinen tappomäärä, noin 900 yksilöä vuosittain, oli Pohjanmaan riistanhoitopiirissä. Kun tarkastellaan EteläHämeen riistanhoitopiirin kuudentoista riistanhoitoyhdistyksen kanahaukkatappoja ( 1964-7 5), huomio kiinnittyy Janakkalan yhdistykseen. Pyynti tapahtuu huhti-toukokuussa ja heinä-lokakuussa, joskus jopa koko talvikaudenkin ajan. Yleinen suuntaus on kuitenkin se, että jyrkimmät asenteet ovat lientymässä. Kuvio 2. Ehkäpä metsästäjät eivät myöskään enää mielellään ilmoita kanahaukkasaaliitaan virallisiin tilastoihin
maamme riistanhoitoyhdistyksessä. Metsästäjäin Kesku~järjestö on koonnut tilastoa maassamme eri vuosina surmatuista kanahaukoista sen jälkeen kun virallinen tilastointi loppui tapporahojen lopettamiseen. Sotavuosien ankarat talvet ja salapyynti huvensivat fasaani kantoja. Yks . Lisäksi lähi317. 1895 . Tarhaustoimet aloitettiin 1960-luvun alkupuolella myöskin Leppäkosken Wanantakan kartanossa ja J anakkalan Viralan kartanossa. 400 300 200 100 64 -65 66 -67 -68 -69 -70 -71 -72 73 -74 -75 Vuosi -64 65 66 -67 -68 69 -70 -n 72 -73 -74 -75 Vuosi Kuvio 1. Kuvio 3. JANAKKALAN LAAJA FASAANINTARHAUSTOIMINTA Etelä-Häme on perinteistä fasaanin tarhausja istutusaluetta. Tämä luku on suurempi kuin missään muussa SUOMEN LUONTO 6/ 76 Yks. Fasaanintarhaustoiminta käynnistyi 1920-luvun alussa Harvialassa (nykyisin Janakkalaa). Etelll~Hämeen riistanhoitopiirin alueella (yhtenäinen vnva) sekä Janakkalan mstanhmtoyhd,styksessll (katkoviiva) vuosina 1964-75. 3000 2000 1000 -64 -65 -66 -67 -68 -69 -70 -71 -72 -73 -74 -75 Vuosi ~?vio 4. Muutokset voivat j ohtua esim . 1905. Janakkalan riistanhoitoyhdistyksessä metsästyskortin lunasta neiden määrä kasvoi vuosina 19647 5 sadalla, yli viiteensataan. Fasaania esiintyi laajalti Hämeenlinnan ympäristössä jo v. Kuvio 2. Tuotiinhan maamme ensimmatset fasaanit Aulangon sil-_ loiseen eläinpuistoon Saksasta v. Näistä metsästetään vuosittain tarhausten välittömässä läheisyydessä runsaat parituhatta. Janakkalassa tarhataan edelleen laajamittaisesti fasaaneja kolmessa paikassa. Niiden vuotuinen poikastuotto on lähes 10 000. Maamme eri riistanhoitopiireissä vuosiuain tapetuksi ilmoitettujen kanahaukkojen lukumäärät vuosien 1964-7 5 keskiarvoina. Fasaani oli 1930-luvulla hyvin yleinen riistalintu Hämeenlinnan, Janakkalan ja Riihimäen ympäristössä, ja sitä metsästetään runsaasti. Samana aikana koko maan keskiarvo oli vain 0.03 ka~ahaukkaa metsästäjää kohti. Pisteviivat kuvaavan tarkasteluajan vuotuisia keskiarv~ja. Pisteviiva osoi11aa vuotuista keskiarvoa (noin 5 800 kpl). Alueella on tapettu vuosittain keskimäärin 130 kanahaukkaa eli jopa 0.3 kanahaukkaa metsästäjää kohti . Fasaaninmetsä~~ystulos. tappamistahdon, haukkakannan tai ilmoittamishalukkuuclcn pienenemisestä. Ylempi käyrä, joka kuvastaa Etelä-Hämeen riistanhoi topiirin alueella tapetuksi ilmoitettujen kanahaukkojen vuornista määrää, laskee selvästi, mutta Janakkalan riistanhoitoyhdistyksen tappotahti näyttää vakaalta (alempi käyrä). Suluissa oleva numero ilmaisee näiden haukkojen lukumäärän metsästyskortin lunastanutta kohti (tarkemmin tekstissä). Vasta 1940-luvun lopulla Harvialassa käynnistyi uudelleen laajahko fasaanintarhaustoiminta, jota on myöhemmin laajennettu. mia kanahaukkoja vuosittain. 8000 6000 4000 2000 Yks
Liikenteen on arvioitu tappavan vuosittain fasaaneita noin 15 000 mk arvosta. Metsästäjät eivät vieläkään tunne riittävästi haukkalajeja, vaan ampuvat toistuvasti rauhoitettuja petolintuja, joita luullaan kanahaukoiksi. "Haukkaa kuin haukkaa" pidetään pahana ja sen saaliin uskotaan ilman muuta olevan poissa metsästäjän saalislistoilta. Fasaanintarhaus on liiketoimintaa, jonka tuotto saadaan myymällä riistaa ravintoloihin. Ankarana jatkuvasta kanahaukkojen pyynnistä huolimatta haukka on vielä pystynyt säilyttämään asemansa luonnossamme. 1971 sattunut tapaus, kun ammattiriistanhoitaja tappoi kanahaukkana tunturihaukan, joka oli teerien talviruokintakokeilun yhteydessä mennyt haukkahäkkiin. Etelä-Suomen kanahaukat ovat syysja talvikaudella suuressa määrin riippuvaisia fasaanikannoista. KANAHAUKAN TULEVAISUUS ON EPÄSELVÄ Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan metsästäjien runsaiden kanahaukkasaaliiden selityksenä lienevät runsaat metsäkanalintukannat. Talviset tappiot riippuvat talven ankaruudesta. Kanahaukka on vain yksi fasaanitarhojen riistanhoidollinen ongelma. Janakkalan kanahaukkasaalistilasto osoittaa selvimmin kanahaukkojen esiintymisen fasaanialueilla. Myös Janakkalan metsästystulos on esitetty kuviossa. FASAANI ON HELPPO SAALIS KANAHAUKALLE Fasaani lienee kanahaukan helpoimpia saalislajeja. Janakkalassa ei kuitenkaan ole toistaiseksi tutkittu, miten paljon kanahaukat käyttävät fasaania hyväkseen pesimäaikana. Haukkojen pyynnistä suorittavat ammattiriistanhoitajat 7080 %, tavalliset metsästäjät paljon vähemmän kohdatessaan haukan sattumalta metsässä. esitetään EteläHämeen riistanhoitopiirin alueen fasaanien metsästystulos vuosilta 1964-7 5. Fasaaniaikuisen siitosja myyntiarvo on 50-60 mk ja seitsenviikkoisen istutuspoikasen arvo 2025 mk, joten kanahaukkojen suorittama verotus koskee taloudellisesti tarhaajaan. Metsästäjien asenteet petolintuja kohtaa ovat edelleen vankasti vanhoilliset, jopa siinä määrin, että kanahaukkojen voimakkaalla verotuksella uskotaan huomattavasti parannettavan kanalintukantoja. He ovat ammattiriistanhoitajia. Myös kissoista ja ketuista on huolehdittava tehokkaasti. Ne näyttävät syövän fasaaneja mielellään heinä-elokuusta lähtien pitkin syksyä ja varsinkin ankarana talvikautena. Kuviossa 4. Korjuu järjestetään edustussuurjahteina, joiden päiväsaalis saattaa nousta jopa 600-800 fasaan11n. Kanta-Hämeen kanahaukkojen saatavilla ei näin ole ollut paljonkaan metsäkanalintuja. 1968 kanahaukan pesä noin kilometrin päässä fasaanitarhasta. Luonnonvaraiseksi fasaanikannaksi arvioidaan nom 50 000 yksilöä. Törkeimpiä esimerkkejä tästä on Kurikassa v. 3 18 Varsinkin vuosina 1970-76 EteläHämeen metsäkanalintu_jen määrä on ollut keskimäärin heikompi kuin muualla EteläSuomessa Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen riistantutkimusosaston vuotuisten poikuearviointien mukaan. Se osoittaa, että runsaasti yli puolet fasaanisaaliista saadaan Janakkalassa. Janakkalan fasaani tiheyttä pidetään Suomen suurimpana. Janakkalan kanahaukkasaalistilastot osoittavat, että tarhojen runsas ravinnontarjonta suorastaan houkuttelee petolinnut kerääntymään fasaanialueille. Sen sijaan muina vuodenaikoina Janakkalan kanahaukat valikoivat selvästi saaliikseen fasaaneja. Muualla Suomessa kanahaukkoja pyytävät lähinnä tavalliset metsästäjät, kun taas Etelä-Suomen fasaanialueilla haukkasaaliin valtaosa johtuu ammattiriistanhoitajista ja fasaanikantoja puolustavista erämiehistä. Leppäkoskelta löydettiin v. Maaja metsätalousministeriön myöntämin luvin he voivat metsästää niitä. Vaikka fasaani lisääntyy meillä luontaisestikin, se tarvitsee tehokasta talviruokintaa. Valitettavasti tarhaaja hävitti pesän emoineen ja poikasineen. Kuvio osoittaa, että fasaanisaaliit ovat kymmenessä vuodessa melkoisesti kasvaneet. Onko sitten oikein, että melkoisia kanahaukkamääriä joudutaan tappamaan ylläpidettäessä keinotekoisesti fasaani kantoja. Nyt voidaan kysyä: kuinka kauan . alueen metsästysseurat metsästävät niitä hankkimillaan erikoisluvilla. Myös lähialueen metsästäjät hyötyvät fasaaneista, joita he ruokkivat talvisin ja joita he jopa lisäävät istutuksin. Laajanpuoleista fasaanintarhausta harjoittaa Suomessa 15 tarhaajaa. D SllO MEN LllONTO 6/76. Fasaanin esiintymisalue keskittyy Kanta-Hämeeseen, Uudellemaalle ja Varsinais-Suomeen. Pesimäajaksi kanahaukat vetäytyvät pois fasaanialueilta pesimäpiireilleen. Kokonaissaaliista tämä tavallisten metsästäjien suorittama pyynti on vain vajaat 20 %. Kirjoittajan muutamat Janakkalasta tekemät pesälöydöt osoittavat kuitenkin, että fasaani ei kuulu kanahaukan pesimäaikaiseen saalisvalikoimaan. Vaikka tiedämme, että enimmät haukkahäkkeihin menneet kanahaukat ovat nuoria yksilöitä, taloudellisetkaan verukkeet eivät aina riitä puolustamaan epäinhimillistä joukkotappoa. Janakkalan fasaanintarhaajien vuotuiseksi, kanahaukkojen aiheuttamaksi tappioksi on arvioitu 6 000 8 000 mk. Istutettuna ja tarhattuna sitä esiintyy linjan Vaasa-Kuopio-Lappeenranta eteläpuolella. Fasaanintarhaajien mielestä kanahaukkatapot ovat puhtaasti riistanhoidollisia toimenpiteitä, jotka ovat myöskin taloudellisia pakkotoimenpiteitä. Silloin todettiin, että poikasille oli tuotu muutamia fasaaninpoikasia
Oheiseen tiivistelmään on useista puheenvuoroista noukittu ydinkohdat, jotka selvittävät ao. 10. keskustelijan ja osaksi varmaan hänen edustamansa _järjestönkin näkemystä. toistensa näkökannat, eikä sanaharkkaa syntynyt. Vaikka fasaanin osuus kanahaukkaongelmassa onkin mitätön, sen ja peltopyyn kasvatus_ voi kuitenkin edellyttää kanahaukkojen vähentämistä. Muistiinmerkitsijänä ja tiivistäjänä Teuvo Suominen. Puheenvuorot ovat alustu~jä~jestyksessä. 1976) yhteyteen järjestettiin paneeli, jonka keskustelijat edustivat kanahaukasta kiinnostunutta harrastusta, tutkimusta, riistanhoitoa, metsästystä, fasaaninkasvatusta jne. Syynä lienee metsätalous, joka on vienyt haukoilta asuinympäristön ja riistan. Tukevasti maan pinnalla pysyvän keskustelun osapuolet ymmärsivät hyvin . Moneen vuoteen ei enää kuitenkaan ole pyydetty kanahaukkoja raudoilla, ja haukkahäkkien käyt3 19. Kanahaukan ja metson perusteella emme kuitenkaan pysty vastustamaan sitä, että järeät metsät katoavat. Kanahaukan asema • Ja tulevaisuus Suomessa Hämeenlinnan kanahaukkasymposiumin (30. Metsästä_jäi n Keskusjärjestö on oma-aloi tteisesti, luonnonsuojelijoiden painostuksesta riippumatta, muokannut petoasenteita myönteisemmiksi, mutta aika ei vielä ole kypsä edes ka nahaukan pesimäaikaiselle rauhoitukselle, kuten metsästyslain uudistamissuunnitelmien yhteydessä käydyt keskustelut osoittivat. Martti Soikkeli, paneelin puheenjohtaja ja Suomen Lintutieteellisen Yh distyksen puheenjohta}a: Ensin oli _jää _ja vesi. Kanahaukkaa vainotaan yhä, koska uskotaan, että näin elvytetään metsäkanalintujen kantoja. Hämeen perinteellisesti hyvillä kanahaukkamailla on havaittu huolestuttavia merkkejä: poikueet ovat pieniä (kuvan pesässä on yksi ainoa poikanen) ja monikymmenvuotisten pesärytöjen tilalla on nyt hataria kertakäyttöpesiä. Näistä asioista tulemme nyt keskustelemaan, selvitellen näkemyksiämme kanahau kkaan ja sen tulevaisuuteen Suomessa. J ouko Hakala, EteläHämeen riistanhoitopiirin riistapäällikkö: Tämän kokouksen aikaisemmista puheenvuoroista on _jo ilmennyt, että kanahaukan uhkana ei ole metsästys, vaan metsien käsittely, josta myös riista kärsii . Sl'OM EN 1.1 IONTO 6/76 Myös fasaan ien _ja peltopyiden kasvattajien kannalta kanahaukka on haitallinen. Yleisöpuheenvuorot laajensivat asian käsittelyä. Luonnonsuo_jeluväen kannalta kanahaukka on Suomen alkuperäisen eläimistön edustaja, eikä ole o ikein, että sitä vainotaan muualta tuotujen eläinlajien suojelemiseksi . Mitä taas tulee kanahaukko jen tutkimiseen, niin ammattiriistanhoitajat tukevat sitä palauttamalla tappamiensa haukkojen renkaat ( ääni yleisön joukosta, alias Pekka Moilanen: " Ei pidä paikkaansa, tiedän ·runsaasti tapauksia, jo issa riistanhoitajat tarkoi tuksellisesti jättävät suuriakin rengas määriä ilmoittamatta! "). Vasta pitkän ajan kuluttua tuli ih minen, _jolle haukka oli , samoin kuin kettukin, kanatarho_jen vihollinen. Sitten tuli maa, metsä _ja kanahaukka. Tapio Raitis, Metsästäjäin Keskusjärjestön toiminnanjohtaja: Muodollinen rauhoitus ei ratkaise kanahaukan eikä muunkaan pedon kohtaloa, vaan viime kädessä tilanne metsässä riippuu metsästäjän asenteesta
Kanahaukalle luo nteenomaiset saalisla_jit, metsäkanalinnut, ovat koko Suomessa _ja varsinkin Hämeen tutki musalueilla nyt erittäin niukat. Tämä saattaa lisätä haukan tarvetta ha kea ruokaa muualta, mm. Onhan mahdollista, että ne palaavat tarhoihin, mutta kokemuksestaan oppineina eivät enää mene haukkahäkkeihin. Metsästä_jänä samaistun entisajan eränkävijään, vaikka jousipyssy onkin vaihtunut haulikkoon. Valitettavasti vain kaikki tarhasta juuri päästetyt fasaanit ovat "tyhmiä". J. Eläimiä ei tule pitää eri arvoisina, vaan fasaanillakin tulee olla tunnustettu oikeus elää Hämeessä, jossa se on tärkeä urheilumetsästyksen kohde. Rinteen vastauksia). 3. Seppo Sulkava, kanahaukantutkija Oulun yliopistosta: Oma tutkimusaineistoni on muualta Suomesta, mutta Pentti Linkolan kautta olen saanut tietoja myös näistä Hämeen haukoista. Kanahaukka o n " so peutunut " tilanteeseen valitsemalla pesäpuikseen hemo ja ja heikko-o ksaisia puita, _jo issa pesät pysyvät huonosti. KANAHAUKKA, METSÄKANALINNUT JA METSIEN TILA Hämeenlinnan kanahaukkasymposiumin yhteydessä kohosi keskeiseksi aiheeksi kysymys kanahaukan_ja sen saaliseläinten elinehdoista, vaikka varsinaisissa alustuspuheenvuo roissa tätä puolta ei _juuri käsitelty. töönotto on, paitsi vähentänyt haukkasaaliita, myös poistanut pyynnin umpimähkäisyyden. Juhani Koivun tutkimusaineiston mukaan rauhoittaminen ei Hämeessä voimista1s1 pesivää kantaa. Erkki Sarotie, Hämeen läänin metsäsf_YSJl'Uran puheenjohtaJa: KanahaukKa on metsästystoverini. Suuret muna_ja poikasmäärät ovat käyneet harvinaisiksi, ja tilalle o n tullut yhden _ja kahden poikasen pesiä ja jopa täysin tyhjiä pesiä. Olli Tikka, urheilumetsästäjä, Hämeen läänin metsästysseuran edustaja: Metsästys on paluuta luontoon. Kun fasaanitarhojen ympärillä liikuskelee lähinnä näitä kokemattomia haukkoja, niiden poistaminen ei vaikuttane suuriakaan haukkakantaan, sillä niiden valtaosa tuhoutuisi muutenkin. Vuosittain olen tappanut niiden joukosta parisenkymmentä. En halua muistella menneitä riiwja, joita rengastajat ja riistanhoitajat ovat käyneet, vaan toivotan tervetulleeksi rengastajat ottamaan hoitoonsa haukkahäkkini, kunhan sitten päästävät haukat vapaaksi niin kaukana, että ne eivät tule takaisin. seuraaviin seikko ihin : meisesti ainakin osasyynä riistakatoo n _ja siten myös kana haukan elinehtoihin. Toisaalta on vaarallista liioitella kanahaukan merkitystä. Kysyisin läsnäolijoilta, onko kanahaukka jollakin tavalla uhanalainen, kun se on valittu tämän kokouksen kohteeksi (ks. Mitä sitten tulee haukkojen viemiseen Englantiin, niin pitäisi muistaa, että käytännössä sen vaihtoehtona olisi tappaminen Suomessa. Valitettavasti metsästäjien lajintuntemuksessa on edelleen paljon parantamisen varaa, ja järjestömme onkin keskittynyt voimakkaasti valistustoimintaan. Kanahaukan tyypilliset pesimäbiotoopit, vanhat, hämyiset ja järeärunkoiset kuusimetsät ovat katoamassa. Kanahaukan aiheuttama verotus ei ole fasaanintarhauksen kohtalonkysymys, mutta se vähentää tarhan tuottoa. Huomiota kiinnitettiin mm . Sl lOM EN L UO NTO 6/76. Varsinkin häiriölle alttiilla paikalla haukka voi tappaa useita lintuja päivässä, koska se häirittynä jättää aterian kesken. Tämä riistakato on _jat kunut niin kauan, että sen syynä on ilmeisesti muutakin kuin luomaisen kannanva ihtelun aallo npohja. Kanahaukkakannasta puhuttaessa on kuitenkin muistettava, että pesivän osan lisäksi on myös nuoria, pesimättömiä lintuja, joiden keskuudessa luontainen kuolevuus on muutenkin suuri. Metsien käsittelyn tehostuminen ja metsäluonnon muu11uminen ovat aivan il2. Juhani Rinne _ja Pentti Vikberg yleisö n joukosta. Muualla Suomessa haukan tulevaisuuden ratkaisee metsästäjien ja riistanhoitajien asenne. Metsästäjät eivät ole tuhonneet eläinlajeja, ja he seuraavat eläinkantoja reagoiden ajoissa hälyttävään vähenemiseen. Jos haukkojen saatavilla ei ole muutakaan sopivaa riistaa, niiden tulevaisuudennäkymät ovat täällä heikot. Riistalajik~i sopivan lajin löytää tutkimalla pedon, esimerkiksi kanahaukan, saalistuskohteita. Ainakin suuressa osassa Suomea tällainen luonnollinen riistaeläin on metsäkanalintu, koska kanahaukka syö sitä. 1. Petojen tekemä valikoiva saalistus on luonnossa tarpeellista, sillä se poistaa "tyhmät", olosuhteisiin sopeutumattomat yksilöt. Mo net munat jäävät kuo riutu 111a1ta, joten haukkojen lisääntymistahti näyttää hidastuneen . Tämän symposiumin aihetta olisikin pitänyt laajentaa käsittämään myös metsäkanalintujen asema ja tulevaisuus Suomessa, sillä näin olisi voitettu elintilaa myös kanahaukalle. Hyvän riistaeläimen ominaisuuksiin kuuluu, että se tuottaa jälkeläisiä runsaasti ylimäärin. Samanaikaisesti, tarhan liepeillä voi olla 3-4 kanahaukkaa. Tämän 320 varmistamiseksi haukat olisi merkittävä tavalla, joka mahdollistaa niiden tunnistamisen kentälläkin. Vaikka metsästäjä haluaisikin ampua kanahaukan, hänelle ei enää tarjoudu tilaisuuksia yhtä helposti kuin entisinä aikoina, jolloin metsästrksen apuna käytettiin teerenkuv1a. Erityisen painavia olivat luut 11an1ti .Juhani Koivun pitkäaikaisten tutkimusten tulokset Hämeen kanahaukkametsistä, mutta arvokkaita näkökohtia esittivät myös mm. Entisten mahtavien _ja vanhojen pesärytöjen tilalle o n alkanut ilmaantua o hutpo h_jaisia " kertakäyttö pesiä" . Nil.1 Torp, ammattiriistanhoitaja: En vihaa kanahaukkoja, mutta hoidan työkseni fasaaneja ja koetan tehdä työni hyvin. Niitä on suojeltava haukoilta niinkuin kirjolohialtaita saukoilta. Sulkavan ja J. Koivun, S. Jos nyt, kuten eräissä puheenvuoroissa on ilmennyt, Hämeen kanahaukat eivät enää syö metsäkanalintuja, niin se osoittaa ainakin sen, että ihmisenkin tulisi pidättyä näiden lajien saalistuksesta, koska kannat ovat heikot. fasaanitarhoista
Vainolle ei ole asiallisia perusteita ; sehän näkyy 321. ( Aäni yleisön joukosta, alias Juhani Rinne: " Kokemukseni mukaan kanahaukkaa on ainakin täällä etelässä pidettävä uhanalaisena, sillä kaikki tuntemani pesimispaikat ovat järjestään autioituneet, ja uuden paikan löytäessä ni tiedän varmasti, että viimeistää n kymmenen vuoden kuluttua metsätalous on tuhonnut haukan elinehdo t. Myös kanahaukan vienti, kuten muukin rajojen yli tapahtuva eläinkauppa, olisi saatava luvanvaraiseksi. Hieman kärjistettynä näen Hämeen kanahaukkojen tulevaisuuden sellaisena, että viimeinen pari hankkii ruokansa fasaanitarhasta ja sen pesimärauhaa vartioivat metsästäjät haulikko kädessä.") Pekka Salminen, Maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimiston suunnittelija: Kanahaukka on täysin aiheetta edelleen lainsuojaton. Toimistomme valmistelee luonnonsuojelulakiin muutosta, jonka mukaan kaikille lajeille taattaisiin pesimärauha, kanahaukalle 1. Koska luontoa muutetaan nopeasti tavalla, joka väistämättä kaventaa myös kanahaukan elinehtoja, minun on vaikea uskoa S. Haukan vainoamisella voi silti olla toissijaista merkitystä. Sl 'OMEN Ll lONTO 6/76 Vastauksena Olli Tikan kysymykseen kanahaukan uhanalaisuudesta totean, että tuntemillani kanahaukka-alueilla kanta on elinvoimainen, eikä kehityksen suunta ole ainakaan huono. Esko J outsamo, Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja: Kanahaukan tulevaisuus on erottamattomasti yhteydessä metsien ja metsäkanalintujen tulevaisuuteen. 3.15. 8. Koska metsien moninaiskäyttö on nyt hakoteillä, kanahaukkakin menettää elinympäristöään. Ankarakaan vaino ei ole pystynyt nujertamaan elinvoimaisia kanahaukkojamme, mutta nykyaika monine ympäristömuutoksincen voi aiheuttaa ratkaisevan lisärasitteen. Luonnonsuojeluliike vaatii kanahau kallc ainakin pesimllaikaista rauhoitusta. Metsästyslain uudistusehdotus sisältää kanahaukan kannalta oikean ka nnanoton, sillä Suomen alkuperäisen eläinlajiston edustajana sille tulisi taata elämisen oikeus. Sulkavan käsitystä, jonka mukaan kanahaukkakantamme jopa voimistuisi. '1aikka kanahaukkoja edelleen tapetaan joka vuosi tuhansittain, metsästäjien suhde on alkanut muuttua sitä kohtaan myötllmielisemmllksi
Jos sitten suurella vaivalla ja suurin kustannuksin rengastettu kanahaukka tapetaan, eikä edes renkaan numeroa ilmoiteta, työ valuu hukkaan ja tutkimukselta viedään jalat alta. Juhani Koivu, hämäläinen ornitologi ja kanahaukantutkija: Suomen kanahaukkatutkimus on suoritettu pääasiassa harrastelijavoimin. Vastauksen~ Olli Tikan kysymykseen haukan uhanalaisuudesta sanon puolestani, että uhanalaisuus ei ole ainoa lähtökohta puhuttaessa haukan suojeluntarpeesta. Paikallisesti nämä suoneniskut voivat olla merkittäviä. suojaavaa kasvillisuutta käyttäen. Pirkola, Maaja metsätalousministeriön riistantutkimus osasto: Riistantutkijalle kanahaukka on vain yksi ravintopyramidin taso, eikä ole lainkaan varmaa, että haukka vaikuttaisi olennaisesti luonnontilaisiin riistakantoihin; sen sijaan uusien riistalajien kuten juuri fasaanin suhteen voi syntyä ongelmia. Mitä sitten metsästäjien asenteisiin tulee, niin eikö Metsästäjäin Keskusjärjestö voisi pikemminkin toimia tiennäyttäjänä sen sJjaan että se nyt tuntuu odottavan aikaa, jolloin Kainuun syrjäkylien viimeinenkin metsästäjä on omaksunut kanahaukalle myönteisen asenteen. Jos toimenpiteitä viivytetään hetkeen, jolloin haukka on kiistatta uhanalainen, voi olla liian myöhäistä tehdä mitään. Pitäisihän olla mahdollista kehitellä muita torjunta1a suo1auskeinoja. Haluan palauttaa mieliin Juhani Koivun havaitsemat yhden ja kahden poikasen pesyeet ja muut pesinnän oudot piirteet. Ainakaan tällä minun tuntemallani 50 reviirin tutkimusalueella rauhoitus ei olennaisesti voimistaisi haukkakantaa. Siksi entiset ja nykyiset tiedot eivät ehkä ole vertailukelpoisia. Seppo Sulkavan käsitys kanahaukkakannan elinvoimaisuudesta voi osaksi johtua myös siitä, että nykyisen tieverkoston aikana pesien löytäminen on olennaisesti helpompaa kuin ennen. Mitä fasaanitarhaukseen tulee, niin ihmettelen, onko haukan tappaminen todella ainoa keino, minkä nykyaika tuntee. Tilanne ei kaikkialla Suomessa ole tässä suhteessa yhtä valoisa kuin täällä Hämeessä, joka sentään on sivistysseutua verrattaessa sitä esim. siitäkin, että metsäkanalinnuista on eniten romahtanut metso, joka vain melko harvoin on kanahaukan saalis. Saksassa on tiettävästi kokeiltu menestyksellisesti kiiltäviä peilipalloja, jotka pitävät haukat poissa tarhoista. riistanhoitoa. Mielessä on myös pidettävä se mahdollisuus, että tähänastinen kanahaukan poikastuoton ankara verottaminen on, luonnon monimutkaisten vuorovaikutussuhteiden kautta, johtanut haukan lisääntymistahdin vilkastumiseen, joten vaino on tässäkin mielessä ehkä ollut täysin turhaa. Tutkijoiden ja riistanhoitajien on päästävä yhteistyöhön, ja tämän yhteistyön osana tiedot kaikista rengastetuista kanahaukoista on toimitettava Helsingin Yliopiston eläinmuseon rengastustoimistoon. Myös metsästyksen aiheuttama riistalajien säätely voi johtaa siihen, että haukkojakin on tarpeen säädellä. Tutkimusta on välttämättä tehostettava, ja metsästäjät voisivat siinä olla suureksi avuksi, esim. Kanahaukan kohdalla ei ehkä vielä ole liian myöhäistä, ja esim. Sekä kanahaukan että metsäkanalintujen tulevaisuuden avainkysymys on metsien käsittely, joka nykyisellään vaikeuttaa sekä kanahaukan että riista11 toimeentuloa. Suhtaudun myönteisesti ajatukseen, että riistakantojen seurannassa ruvettaisiin aktiivisesti kiinnittämään huomiota myös kanahaukkakantojen kehitykseen. 2. Fasaanintarhauksen merkitys kansantaloudelle on perin vähäinen, eikä se saisi oikeuttaa luonnonvaraisen eläimen vainoamista. Koska tutkijan ja metsästäjän välillä ei ole todellista kuilua, olisi saatava aikaan yhteistoimintaa. Kainuuseen tai Pohjanmaahan. Säätely tehdään metsästysaikana ja mahdollisesti erikoistapauksissa muulloinkin, lain määräämien ohjeiden puitteissa. vaino voitaisiin lopettaa välittömästi. SUOMEN LUONTO 6/76. Vastaavat ilmiöt ennakoivat muuttohaukankin romahdusta, mutta kun varsinainen syöksykierre sitten alkoi, mitään ei enää ollut tehtävissä. 3. Martti Soikkeli, paneelin puheenjohta1a: Saanen tiivistää tämän hyödyllisen ja rakentavan kokouksen päätelmät seuraavasti: 1. Kanahaukka ilma1see monin tavoin ympäristönsä laatua, ja sen tutkiminen ja suojelu hyödyttää myös muita aloja, mm. Kansainvälisesti ajatellen on skandaali, että kanahaukka on meillä täysin rauhoittamaton; ainakin pesimäaikainen rauhoitus olisi saatava kiireesti aikaan. Kaikenlainen säätely on pohjattava kunnolliseen tietoon, mutta siitä on lähdettävä, että haukka on pesimäaikana rauhoitettu. Matti K. Kun täällä on esitelty rahallisia arvioita fasaaneista ja kanahaukan aiheuttamista tuhoista, niin muistuttaisin, että kanahaukka se vasta arvokas on, sillä saadakseen tietoa lajin elintavoista tutkijan on tehtävä pitkiä työpäiviä, matkustettava tuhansia kilometrejä, käytävä kirjeenvaihtoa jne. Turhaa tappamista on vältettävä, kanahaukan muunlaisia torjuntakeinoja fasaanitarhoilta on kehitettävä ja metsästäjien valistamista on jatkettava, jotta asenteet edelleen muuttuisivat petoja suvaitsevammaksi ja jotta lajintuntemus paranisi. Turhaa tappamista on kuitenkin vältettävä ja haitat on ensisijaisesti torjuttava muilla keinoilla, esim. VarsinaisSuomen haukanpoikasia otetaan pesistä vietäväksi ulkomaille. kirjoittamalla muistiin pyytämiensä kanahaukkojen renkaitten numerot ja päästämällä sitten 322 irti nuoret haukat, jotka mitä todennäköisimmin kuitenkin pian tuhoutuvat
Asian tästä puolesta kertoo siirtotyöhön osallistunut englantilainen. Kun metsää oli jäljellä vain vähän, oli silloisen petovaino n aikana ilmeisesti varsin helppoa hävittää jäljelläolevatkin ha ukkaparit riistakanalintujen suo jelun nimissä olihan kiinnostus linnustukseen herännyt haulikon kehittämisen myötä. Osaltaan sävy on johtunut eläinsuojelun näkökohtien laiminlyönneistä ja luvattomasta toiminnasta, jotka ovat muunkin kansainvälisen eläinkaupan puutteita. Artikkelin käänsi englanninkielestä Teuvo Suominen. Englannin viranomaiset ovat antaneet tuontiluvan: Toiminnasta ei ole o llut taloudellista hyötyä minulle eikä kenellekään muullekaan Suomen tai Englannin kansa laiselle. SUOMEN L UONTO 6/76 Viiden viime vuoden aikana olen järjestänyt 208 kanahaukan kuljetuksen Suomesta Englantiin. BRITTEIN SAARTEN KANAHAUKKAKANTA Kanahaukka on Brittein saarilla harvinainen lintu, vaikka sen on täytynyt olla melko yleinen silloin kun metsä vielä peitti maata. Pcsäpo1kasena vangittu kanahaukka on Keski-Euroopassa suosittu metsästyskumppani, joka tosin kärkkäästi luopuu "ammatistaan" ja alkaa metsästellä omiin tarpeisiinsa. Haukkakanta oli ilmeisesti varsin vähissä jo noin 200 vuotta sitten, koska maaseudun metsät oli laajalti hävitetty rakennuspuun, metallintuotannon ja pellonraivauksen vuoksi. Viime vuosisadan loppuun mennessä kanahaukka katosi ilmeisesti kokonaan Brittein 323. Ha'.1kk~metsästykse~n ei käytetä vain suuria jalohaukkoja, muuttoja tunturihaukkaa. Lähetykset ovat olleet laillisia, ts. Haluan toisaalta esittää syyn siihen, miksi nämä haukkalähetykset mielestäni edistävät kanahaukan suojelua ja toisaalta esitellä eräitä uusia tietoja, jotka a uttavat laajemminkin petolintukantoj en suojelua. Kenward Suomalaisten kanahaukkojen vienti Englantiin Vaikka kanahaukka on Suomessa täysin vailla lain su~jaa, lehdet ja monet luonnonystävät ovat kiihtyneesti puhuneet siitä, että suomalaisia, kotimaassaan kuolemantuomittuja haukkoja on viety Englantiin. Robert E. Karanneilla metsästyskanahaukoilla on melkoinen osuus Brittein saarten uuden kanahaukkakannan luomisessa. Kun kuitenkin eräät suomalaiset ja englantilaiset ovat käyneet kanahaukoilla myös kauppaa ja vieneet Englantiin luvattomasti haukko ja, kanahaukkojen siirtotyöhön on liittynyt ristiriitoja. Kanahaukkojen vienti Suomesta Englantiin on osaksi ollut myös suunnitelmallista ja tarkoin valvottua toimintaa, jonka yhtenä päämääränä on ollut kanahaukan palauttaminen Englannin pesimälinnustoon
I. Koska sepelkyyhkyt ovat Englannissa merkittäviä maataloustuholaisia, jotka syövät herne_ja ristikukkaiskasveja, Maatalouden tutkimuskeskus myönsi apurahan, _jotta Oxfordissa olevassa Edward Greyn kenttäornitologian laitoksessa tutkittaisiin kanahaukan kyyhkynmetsästystä. Vuonna 1950 kanahaukat yrittivät pesiä kolmessa paikassa Englannin eteläosissa (Meinertzhagen 1950), mutta nämä linnut katosivat myöhemmin (Meinertzhagen 1959). Monin paikoin Englannissa petolintuihin suhtaudutaan nyt varsin suvaitsevasti, sillä valistustyötä ovat tehneet luonnonsuojelujärjestöjen ja Kuninkaallisen Lintu_jensuojeluseuran ohella myös metsästys_ja riistansuojelu_järjestöt, mm. Lennätin opetettuja haukkoja kyyhkyparveen tutkiakseni, pystyykö kanahaukan hyökkäys pelottamaan sepelkyyhkyt vil_jelyksiltä samaan tapaan kuin opetetut muuttohaukat voivat karkottaa linnut lentokentiltä. Vaikka viimeisten 25 vuoden aikana onkin saatu satunnaisia tietoja kanahaukkojen pesinnästä, ne pesivät merkittävässä määrin vasta 1970-luvun alkupuolella. Ndjä vuotta sitten haukkametsästäjien keskuudessa tehty kysely osoitti, että noin 50 % koulutetuista haukoista lopulta karkaa luontoon tai päästetään vapaaksi (Kenward 1974). Koe osoitti, että kanahaukat saalistavat ensisijai~esti heikkokuntoisia kyyhkysiä, mutta yllättävää kyllä, sepelkyyhkyt eivät pelänneet kanahaukkaa yhtä paljon kuin ohikulkevaa ihmistä. Selvästikin Suomen kanahaukkakanta on siis varsin vankka, vaikka osa Suomessa tapetuista haukoista o nkin saattanut tulla muualta. Suomi valittiin haukkalähteeksi, koska Suomen kanahaukkakanta vaikutti elinvoimaiselta; kestäähän se noin 5 000 linnun hävittämisen vuosittain. Vaikka vain noin 8 % Brittein saarten pinta-alasta on tähän mennessä metsitetty, laa_jahkoilla alueilla on runsaastikin metsiä _ja niissä _jo niin vankkoja puita, että ne kelpaavat kanahaukan pesimäympäristöksi. Tällä hetkellä kanahaukat ovat kotiutuneet maan moniin osiin _ja kanta näyttää voimistuvan. Ei ole todennäköistä, että niistä moni _jos ainoakaan olisi tullut manterelta. Viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana _ja etenkin toisen maailmansodan _jälkeen metsiä on palautettu melkoisesti. 19 7 5a), seuraavana vuonna 13 paria (Sharrock & al. Kun olen päästänyt kanahaukko_ja vapaaksi Englannin alaville maille _ja seurannut 1111ta radiomerkinnän avulla, olen todennut, että niille on tarjolla riittävästi ruokaa. Kanahaukat ovat tämän vuoksi melko hyvässä turvassa vainolta myös yksityismetsissä. Monet pesimähavainnot on tehty seuduilla, _joilla linnut ovat todennäköisemmin pera1sm haukkametsästyksestä kuin tulleet kanaalin yli mannerEuroopasta. Laki suojaa maan kaikkia petolintu_ja kautta vuoden, _ja uusia metsäalueita hoitaa valtion metsähallinto, joten linnut ovat ilmeisesti näillä alueilla turvassa. Varovaisen arvion mukaan tätä verotusta kestävän haukkakannan täytyy olla vähintäänkin 7 000 parin suuruinen. Radiomerkinnän avulla tutkin kolmea Oxfordshiren pohjoisosan vapautettua kanahaukkaa saadakseni tietoja niiden metsästyskäyttäytymisestä, elinpiiristä, ravinnosta _ja SUOMEN LUONTO 6/1 6. Viimeisten viiden vuoden aikana maan haukkametsästä_jien tarpeisiin on tuotu vuosittain 50-100 kanahaukkaa. Niinpä Brittein saarille mahtuisi nyt vähintäänkin muutamien satojen parien suuruinen kanahaukkakanta. 1975 pesiviä pareja oli todennäköisesti 20-30. Olen ,hyvin kiitollinen Oulun yliopistossa toimiville ornitologeille, joiden avulla sain tätä tutkimusta varten ensimmäiset haukat v. saarten pesimälinnustosta. Vuonna 1973 todettiin 10 tai 11 pesivää paria (Sharrock & al. On todennäköisempää, että paluu _johtuu haukoista, _jotka on tuotu maahan haukkametsästystä tai varsinaisia istutusoh jelmia varten. Kanahaukkoj en maatalous/ 11/ kimuksiin Keski-Euroopassa kanahaukka on sepelkyyhkyn tärkein saalistaja, _ja kyyhky saattaa olla tärkeä haukan ravintona. SUOMALAISTEN KANAHAUKKOJEN VIENTI Viitisen vuotta sitten _jouduin mukaan neljään englantilaiseen tutkimusohjelmaan, _jotka edellyttivät kanahaukkojen tuontia, sillä oman maan luonnonvarainen kanahaukkakanta oli liian vähäinen. Esimerkiksi Hollannissa pesivien kanahaukkojen ravinnosta on todettu olevan kyyhkyjä 41 % (Tinbergen 1936). Brittiläinen Urheilumetsästysseura. 19756), _ja v. 1971. Haukkametsästyksen suosio lisääntyi viime vuosikymmenellä, vaikka aktiivisten haukkametsästä_jien lukumäärä koko maassa onkin nyt vakiintunut noin 250 :ksi. Erkki _ja Markku Haukio_ja (1971) ovat viitanneet siihen, että verotuksen täytyy kohdistua haukkoihin, _jotka ovat kannan säilymisen kannalta ylijäämää, koska kanta näyttää kestävän verotusta vuodesta toiseen, _ja että pyynti saattaa jopa auttaa haukkakantaa sel viytymään talvesta, koska se vähentää ajoissa yksilöitä, _jotka kuluttaisivat talven tavintovarnja. Toisaalta kanahaukka on 324 näet myrkkyjen vuoksi vähentynyt huomattavasti lähimmillä alueilla Belgiassa _ja Ranskassa , toisaalta eräät varhaisimmat havainnot on tehty lännessä _ja pohjoisessa. Englannista tunnetaan kuusi tapausta, 101ssa pes1van parin toisella tai molemmilla osapuolilla oli yllään haukkametsästyksen varusteita
Nyt on hava ittu pesintöjä koulutettujen haukkojen vapautusalueella, vaikkakaan emme varmasti tiedä, ovatko pesivät haukat juuri vapauttamiamme. Tämän toivotaan antavan tietoja ko ulutettujen lintujen liikkeistä ja eloonjäämisestä, ja nämä tiedot puo lestaan osoittaisivat, miten paljon ne voimistaisivat Englannin kanahaukka kanta. Tilanne johtunee siitä, että monet haukka m etsästäjät tuntevat petolintujen käyttäytymistä _ja osaavat ho itaa niiden sairauksia. KanahaukkoJa vapautettavaksi Vuonna 1972 myönnettiin lupa tuoda ja istuttaa 50 kanahaukkaa Sko tlantiin. 1975, ja lisääntyminen onnistunee lähimpien kahden vuoden aikana. saaliinvalinnasta. Englannin haukkametsästäjien kerholla on alalta runsaasti ko kemuksia, sillä sen jäsenet ovat kasvattaneet tuulihaukkojen, nuolihaukko_jen, hiirihaukko_j en _ja varpushaukkoj en ohella monia vierasperäisiä la jeja. Kaikille haukoille pantiin erityiset nilkkarenkaat, _jotka mahdollistavat tavanomaisten renkaiden tapaan lin tujen yksilö llisen tunnistamisen, mikäli ne tavattaisiin karkaamisen tai vapauttamisen _jälkeen luo nnosta. Perustyön ovat teh neet enimmä kseen haukkametsästäjät, j o ista eräät ovat työskennelleet tutkimuslaitoksissa (kuten prof. Kanahaukkoja koulutettavaksi Vuoden 19 72 jälkeen käytettävissä ei enää ole o llut aikaa eikä varoja viedä kanahaukko_ja nimenomaista vapauttamista varten, mutta päätettiin, että samaan tulokseen päästäisiin, _j os haukat jaettaisiin ko keneille haukkametsästä_jille. Eräiden kanahaukko jen poistuminen haukkametsästäjien hallusta. 4. SUOMEN LUONTO 6/76 Viimeisen vuosikymmenen aikana on herä nnyt kansainvälinen kiinnostus uhanalaisten petolintujen kasvattamiseksi vankeudessa, jo tta niitä voitaisiin pala uttaa niille myrkkytuhoalueille, jo tka ovat myöhemmin _jälleen muuttuneet hauko ille o tollisiksi. 1974 95 1 48 (5 1%) 36 (38%) 11 ( 11 %) T,im,i tutkimus 4 1 3 1 (76%) 10 (24%) ( 0%) Taulukko 2. Järjestimme projektin yhdessä tri lan Newto nin kanssa. Ruotsista, missä on menei llään muuttohaukkojen _ja merikotkien kasvatusohjelma. Vuodesta 1973 lähtien kerho lle o n myönnetty lupia o ttaa Skotlannista muuttohaukko ja kasvatustarkoituksiin, ja minä olen lähettänyt samaan tarkoitukseen suomalaisia kanahaukko ja. Koulutustapahtuma Haukkojen kouluttaminen on mutkikas _ja aikaavievä tapahtuma, _jota ei tässä voida yksityisko htaisesti kuvata. Ateriaansa keskittyvä li ntu saa tottua outoihin näkö_ja kuuloaistimuksiin, _ja sitten se oppii lentämään yhä kauempaa 325. Tom Cade Yhdysvaltain Cornel l-yliopistossa). Päämääränä o n, että linnun o n opittava luo ttamaan käsitteli_jäänsä ja lentämään takaisin hänen luokseen. Niinpä Englannin haukkametsästäjien kerho järjesti asian si ten, että sen _jäsenet maksoivat haukkojen kuljetuksen Englantiin. Fyysinen rangaistus ei o le mahdollinen, koska se tuhoaisi onnistumiselle välttämättömän luottamuksen, _joten koulutus perustuu ruokintaan. Kerhon viime ko nferenssiin, j o ka käsitteli kasvatusta ja sa iraanhoitoa, osallistui yli sata henkeä kymmenestä maasta, mm. Metsästysviranomaiset auttoivat meitä ystävällisesti järjestämällä meille useimmat haukat, sillä halusimme vain sellaisia kanahaukkoja, jotka muuten o lisivat tuhoutuneet joko pesiinsä tai pyydyksiin. Mutta päiväateriansa aikaan haukka tulee hyvin nälkäiseksi, _ja koulutus tapahtuu sillo in. Kanahaukko jjen lukumäärä V uos i Maatalo usVapa utettaKasva KoulutettaYhteensä tutkimuksiin va ksi tuksii n vaksi 1971 8 8 197 2 2 43 26 7 1 197 3 2 3 43 48 1974 4 6 38 48 197 :i 33 33 Yilll'l'ns;i 16 (8%) 43 (21%) 9 (4%) 140 (67%) 208 Taulukko 1. Kana haukkojen vienti Suomesta Englantiin vuosina 197 1-1975. Näin haukat säästyisivät kuo lemalta Suomessa, _ja aikaisemmin mainitun kyselyn perusteella o li odotettavissa, että Englannissa niistä noin 50 % aikanaan karkaisi tai päästettäisiin vapauteen. Lintu ei kuitenkaan saa missään vaiheessa nälkiintyä, sillä tämä heikentäisi sen taudinvastustuskykyä. KOULUTETUT KANAHAUKAT 1. Ne antaisivat myös muiden la jien istutuso h_jelmien suunnittelussa tarvittavia tietoja. Ka na ha ukko jen lukumäärä (suluissa prosenttiosuus) Sl'h-itvs Yhtecnsa 1 Kuo llut Kara nnut Vapautettu V. · Yritimme jättää nuoria kanahaukkoja myös muitten lajien kasvatettavaksi ja vapauttaa vanhempia pesäpoikasia keinoteko isesti ylläpidetyistä ruo kintapaiko ista, mutta useimmat linnuistamme päästettiin luontoon vasta sen jälkeen kun ne o livat saaneet haukkametsästäjiltä metsästysopetusta. Sadan syys _ja J. Kanahaukhoja kasvatustalvipäivän aikana niiden ravintarkoituksiin tona o li odotetusti pääasiassa sepelkyyhkyjä (40 %); liejukano_ja _ja kan iineja o li yhteensä 38 % (Kenward 1976). Ohjelma tarjosi tila isuuden kehittää menetelmää lento kykynsä _juuri saavuttaneiden poikasten vapauttamiseksi. 2. Tau l11kkotiedot koskevat vain niitä 208 haukkaa, jotka sisältyvät kirjoittajan kanahaukkao hjclmiin. Tiedoilla o lisi käyttöä myöhemmin, kun kasvatusoh_jelmista saatavia harvinaisempia petolintula_j eja istutettaisiin luo ntoon _ja ka nahaukkoja Englannin niihin osiin, _jo issa niitä ei vielä ole. Nämä Suomen haukat eivät vielä ole onnistuneet kasvattamaan poikasia, mutta yhden parin munat kuoriutuivat v
isäntänsä luokse saamaan ruokapalkintoaan. Neljän vuoden aikana pesistä otettiin 83 kanahaukkaa. Thrcontribution o( (alronrv /n the romervatinn o( predators. Orjasta, S. Jos irti päästettyä haukkaa ei löydetä, niinkuin _joskus tapahtuu saalistettaessa piiloisessa paikassa, haukka palaa vapauteen. & Haukioja, M. Ampumiseen verrattuna tämä pyynti tuottaa vähän saalista, eikä maastoon _jää vakavasti haavoittuneita saaliseläimiä. ln1crna1ional Council for 8ird Preservatio n hullcrin 11 : 133140 Mainertzhagen, R. Vuonna 1974 julkaistujen tietojen tarkistaminen Aikaisemmat tiedot (Kenward 19 7 4) metsästyskanahaukkojen kuolevuudesta ja niiden siirtymisestä pois isäntiensä hallusta ovat saattaneet olla yksipuolisia, koska ne perustuivat kyselylomakkeella saatuihin vapaaehtoisiin vastauksiin (noin ndjännes vastasi). 19 7 4. Koulutettu haukka voidaan päästää irti pyydystämään luontaista riistaansa, sillä haukkametsästäjä voi silloin lähestyä sitä _ja korjata sen saaliin päältä käsivarre,lleen. 1950. a nd 1he rare birds breeding pane!. a nd 1he rare birds breeding pane!. Kanaha11kkakannan vero/faminen ja sm mrrkitys. 2. HALUAN KIITTÄÄ niitä monia suomalaisia, jotka ovat antaneet aikaansa ja neuvoja kanahaukkaohjelman auttamiseksi. The mortality and Jate o( trainrd bird., o( prey. Etenkin kiitän S. R., Ferguson -Lees, J. G . Karanneitten suomalaishaukkojen osuus on tässä merkitsevästi (P > 0.05) pienempi kuin aikaisemmassa selvityksessä. Orn . Vain vastuuton vähemmistö on syyllistynyt tähän typeryyteen _ja itsekkyyteen. Pirates and predaton. T. Mgmt. Samalla vastuuntuntoisille haukkametsästäjille karttuu kokemuksia, jotka hyödyttävät muidenkin petolintujen suojelua. 38 : 7.5 17.56 Kcnward , R. Huhtalaa, Y. 8ull. Antamalla edelleenkin suomalaisia kanahaukkoja vastuuntuntoisille englantilaisille haukkametsästäjille vahvistetaan vähitellen Englannin kanahaukkakantaa ja saadaan lisätietoja lajin suojelua varten. Lampiota, . kuvaa sekä niiden 41 kanahaukan kohtaloa, _jotka eivät enää ole haukkametsästäjien hallussa, että aikaisemman tutkimuksen 95 kanahaukan kohtaloa . 1959. E. Ceg,vms over hei voed,r/ von Nnierlanche Havikm ( Accipilergenti/is gallinamm (Brrhm)). Kaiken kaikkiaan haukkametsästäjät ovat suojelleet aktiivisesti petolintuja jo kauan ennen aikaa, _jolloin myrkylliset kemikaalit kiinnittivät luonnonharrastajien huomion näihin lintuihin (Mavrogordato 1971 ). 8rit. 1971. J. The effect oJ predation hv go.,hawk, on woodpigron populatiom. 8 . Luomalaa, M. 7 %). Taulukko 2. Rar, brpprfing birds in !he United Kingdom in 19N. Rarr brrrding bird., in the United Kingdom in 197 J. KIRJALLI SUUTTA Ha ukio ja, E. 1936. Haukkametsästäjille _jaetuista suomalaisista kanahaukoista on tehty muistiinpanot, _joiden avulla voidaan tarkistaa aikaisemman kyselyn luotettavuus. The goshawk in Cm,t Britain. 8irds 68: 5-23 Sha rrock. Kanahaukka unohtaa koulutuksensa nopeammin kuin monet muut lajit, ja sen oltua pari päivää vapaudessa ihminen ei useinkaan enää pääse sitä lähemmäksi kuin villiä kanahaukkaa. 197 5 a. J. J. Niiden kuolevuus ensimmäisenä ikävuotena oli 26.6 % eli lähes tarkalleen sama kuin aikaisemman selvityksen 7 1 samanlaisen kanahaukan (25. R., Ferguso n-Lees, J. Epäonnistuneen saalistuksen _jälkeen hän voi kutsua sen luokseen. Pihlajamäkeä ja S. T. Club 70: 4649 Mcinen zhagen, R. karanneiden osuus voi olla suurempi sitten, kun yksikään haukoista ei enää ole isäntänsä hallussa. Joko haukka tai sen isäntä surmaa saaliin nopeasti. Phil. J. PÄÄTELMÄT Haukkarnetsästystä on v11me vuosina arvosteltu ankarasti, koska sen suosion lisääntyminen on eräissä maissa _johtanut uhanalaisilla lajeilla käytävään kauppaan _ja niiden poikasten ryöstämiseen pes1sta. Luku on paljon pienempi kuin Haukiöjien ( 1971 ) esittämä arvio, jonka mukaan 63 % Suomen ja Ruotsin pesäpoika326 sina rengastetuista kanahaukoista kuolee ensimmäisenä elinvuotenaan. Suomen Riista 23: 17-22 Kcnwa rd, R. Jos oletetaan, että 140 metsästyskanahaukasta vain 24 % aikanaan karkaa, Englannin kanahaukkakannan saarna lisä olisi noin 34 lintua, mutta toivoakseni määrä tulee olemaan suurempikin. Ero johtuu ehkä siitä, että koulutettaviksi otetut kanahaukat eivät näänny nälkään, vaikka niiden metsästystaito kehittyisi hitaasti tai ne loukkaantuisivat. Ardea 25 : 195-200 Sl lOM EN Ll /O NTO 6/76. Jos haukkametsästäjien valvonta on huolellista _ja heiltä vaaditaan luvat haukkojen hankkimiseksi kotimaasta tai muualta (kuten nyt Englannissa), uskon puolestani, että haukkametsästys voi jatkuvasti rikastuttaa kulttuuriamme ja auttaa tulevaisuudessakin pewlintukantojen hoitoa ja tutkimusta kuten se jo on auttanut niiden tarhausta ja sairaanhoitoa. Näistä haukoista ei vielä ole vapautettu ainoaakaan, osaksi siksi, että haukat, _jotka muutoin o1isi vapautettu, on tässä tapauksessa otettu kasvatusoh_jelmiin, osaksi siksi, että haukkametsästäjät eivät yleensä vapauta kanahaukko_ja ennen kuin ne ovat usean vuoden ikäisiä. Ehkäpä näiden lintujen isänniksi valitut haukkametsästä_jät olivat edellistä ryhmää kokeneempia eivätkä päästäneet yhtä paljon haukkoja karkuun. Linnuista on nyt kasvatusoh_jelmissa mukana noin kaksitoista. 1hesis, Oxford Mavrogo rda to, J . Oliver & 80yd , Edinburgh Sha rrock, J. Sulkavaa. Ero voi myös olla näennäinen _ja _johtua vain siitä, että selvitystä tehtäessä haukat olivat olleet metsästäjillä vasta vähän aikaa, ts. 8 . E. Tarhausoh_jelmien suunnittelemiseksi on tärkeää saada tarkkoja tietoja näiden lintujen kuolevuudesta. 1976. Karjalaista, T. 1971 . Wild!. Anderssonia, K. Haukkametsästäjän tyydytys syntyy yhteistyöstä lähes villin, luonnollisessa ympäristössään saalistavan luontokappaleen kanssa sekä tilaisuudesta ihailla haukan suurenmoista lentoa lähietäisyydeltä. 8irds 68 : 489-506 Tinhergen, L. 1975 b. D
Kuvassa luhtahuitti, jonka kanta Siikalahdella on vahvistumassa. KUIVATUSHANKKEITA Parikkalan kunnassa sijaitseva Siikalahti työntyy viiden kilometrin pituisena _ja puolesta puoleentoista kilometrin levyisenä, tiheän pa_jukon reunustamana kiilana peltojen keskelle. Sota esti hankkeen toteuttamisen sillä kert;ia. Rehevä, matala lahti houkutteli ympärillä asuvia maanviljelijöitä suunnittelemaan alueen kuivattamista pelloiksi _jo vuosisadan alkupuolella. Monien paikallisten maanvil_je]ijöiden mielestä se on kuitenkin vain 500 ha hyvää pelSUOME N LllO NTO 6/7 6 tomaata puolimetrisen vesipeitteen alla. Toistaiseksi se on säilynyt lähes luonnontilaisena _ja on kansainvälisestikin tunnettu vesilintujen pesimäalue sekä tuhansien muuttolintujen levähdys_ja ruokailupaikka. Tämä artikkeli kertoo kuivatuskiistan taustasta, perusteista ja nykytilanteesta. LaatokanKarjalan lehtovyöhykkeeseen. supistetun suunnitelman vesilain mukainen alkukokous. Syksyllä 197 4 pidettiin Siikalahden kuivatuksesta tehdyn ns. Sen su~jelua ei kuitenkaan ole vielä saatu toteutetuksi, sillä osa maanomistajista haluaa kuivattaa lahdesta lisää peltomaata. Reheväkasvuinen Simpelejärven Siikalahti kuuluu ns. Uuden suunnitelman mukaan pelloksi 327. Jouko Tykkyläinen Siikalahden •• epavarma kohtalo Parikkalan Siikalahti on kansainvälisesti arvokkaimpia lintuvesiämme. Viime vuosikymmenellä kuivatushanke pantiin uudelleen vireille. Itä-Suomen vesioikeus hylkäsi kuitenkin kuivatusanomuksen taloudellisesti kannattamattomana. Kuivattajien _ja suojelijoiden monivuotinen kiista ratkennee _jo tänä talvena
KUIVATIAJIEN MIELESTÄ Siikalahdesta saatava oletettavasti hyvälaatuinen peltomaa parantaisi varsinkin Siikalahden äärellä olevien maatilojen elinkelpoisuutta. Kun selvityksen mukaan Tyrjän alueella lähiaikoina vapautuu maatalousmaata jokseenkin niin paljon kuin alueella maataloutta harjoittavat vil_jehjät ovat valmiit ja kykenevät hankkimaan käyttöönsä, kuivatuksen tarpeellisuutta on pidettävä kyseenalaisena. Siikalahden eteläosan rehevöitymiseen o n suurin syy Parikkalan taajaman _jätevesien laskeminen lahden pohjukkaan, tosin saostusaltaan kautta. Paitsi tarpeellisuus, myös hankkeen taloudellisuus askarruttaa veronmaksajaa. Kuivattaja t kysyvät, eikö se riitä lintujen pesimäalueeksi. KANSAINVÄLINEN SUOJELUKOHDE Kokonaisuutena Siikalahti on luo nno ntyypi ltään erittäin harvinainen Suomessa. Nykyisen ku1vatussuunnitelman 328 mukaan Siikalahdesta _jää suupuolelta yli sata hehtaaria ennalleen. Supistetusta suunnitelmasta vesioikeudelle annettavaa lausuntoa on valmisteltu _jo pari vuotta _ja se saataneen kuntoon ensi talvena. Ornis Karei ica n:o l , 1974 Suomen Luo nto 1969 s. Onko tällaisen kireän rahatilanteen aikana perusteltua sijoittaa miljoonaa markkaa (alkukokouksessa mainittu alustava laskelma) lahden kuivatukseen ja sen lisäksi vuosittain huoma ttava summa käyttökustannuksiin . Sen _jälkeen kun lä hivuosina rakennettava biologinen _jätevesipuhdistamo aloittaa _toimintansa, rehevöityminen lienee hallittavissa suhteellisen vähäisin kustannuksin ja eteläpään umpeenkasvu voitaneen estää. muutettaisiin yli kolme viidesosaa lahden kokonaispinta-alasta ja _jäljelle _jäävä 100150 hehtaarin laajuinen alue lahden suupuolelta säilytettäisiin ennallaan. Convention of Wetlands (Iran 197 1) on sopimus kansainvälisistä lintuvesistä, _joita allekirjoittaneet maat sitoutuvat suojelemaan. Se korvaisi osittain kivistä, vaikeasti viljeltäväksi luokiteltua peltoalaa. Etelä-Karjalan seutukaavaliiton teettämän tutkimuksen mukaan kaksi viidestä maanomistajasta kannatti Siikalahden kuivattamista nykyisten alueid_en lisämaaksi. Sopimusta valmisteltaessa kartoitetti in ja luetteloitiin tärkeät vesilintujen pesimäalueet sekä muuttoreittien varrella sijaitsevat levähdyspaikat Project MAR -tutkimuksessa. Siikalahti sisältyy sekä Project MARin että Pohj oismaiden asettaman Wetlands:työryhmän laatimaan luetteloon yhtenä Suomen harvoista kohteista. Lisää tietoa Siikalahden kasvistosta ja eläimistöstä lövtvv mm. Kuivatusta haluavat väittävät että lahden eteläosan vesi on nii~ ravinteikasta, että lahti kasvaa umpeen kymmenessä vuodessa _ja menettää siksi merkityksensä vesil!ntu_jen pe_simäalueena. (Kyselyyn va~ta_s1 puolet Tyrjän uusjaonto1m1t~salueen maanomistajista.) Yh puolet maanomistajista kannatti nykyisten alueiden puitteissa tapahtuvaa luonnollista kehi tystä (kauppa, vuokraus, yht~istoiminta) tilusjärjestelyjen kehittämisessä. Runsaan ja monilajisen linnustonsa sekä rehevän, myös eräitä harvinaisuuksia käsittävän kasvistonsa vuoksi la hti on tullut laajalti tunnetuksi myös maamme ulkopuolella. Lopuksi katselmusmiesten lausunto kuivatushankkeesta lähetetään ItäSuomen vesioikeuteen, missä asia päätetään lopullisesti. Ensinnäkään Siikalahden kuivatus pelloksi ei ole tarpeellista tilusjärjestelyjen helpottamiseksi, ei _edes kaikkien maanomistajien mielestä. Uusi peltomaa antaisi myös mahdollisuuden korjata sodan tilusrakenteelle aiheuttamia haittoja suunnitellun Tyrjän uusjaon yhteydessä. Laaditut laskelmat _julkistetaan katselmuskokouksessa. Kaulushaikaran kumea ääntely säestää Siikalahden kesäyön laulajia. 102106 Sl 'O~ I F.'.\! Ll lO NT O 6/76. Vesioikeushan hylkäsi muutamia vuosia sitten koko lahden kuivatussuunnitelman taloudellisesti kannattamattomana. Sen _jälkeen ' asiapaperit ovat kaksi viikkoa yleisön nähtävänä _ja silloin halukkailla on mahdollisuus esittää huomautuksiaan lausunnosta. Se, että n. Jokin aika sitten voimaan astuneen Wetlands-sopimuksen on myös Suomi allekirjoittanut ja tasavallan presidentti on sen ratifioinut. 100150 ha lahdesta _jätettäisiin kuivattamatta, ei ole mikään kompromissiratkaisu, vaikka kuivattajat asian niin esittävät. LU(?_NNONSUOJELIJAT EIVAT OLE SAMAA MIELTÄ Siikalahtea puolustavat luonnonsuojelijat eivät pidä oikeina kuivat~sta puoltavien perusteluja
Artikkelin lopussa ovat edellisestä osasta tipahtaneet loppukappaleet, jotka käsittelevät metsäkaurista ja myskihärkää. Se oli 1800-luvun alussa runsaslukuinen koko Fennoskandiassa. Kuvassa valkovenäläinen tarhasusi. Metsästyksen ylittäessä susikantojen lisääntymiskapasiteetin levinneisyysalue ja yksilöSmi on Fennoskandian nisäkkäistä kaikkein uhanalaisimpia. St'OM EN LUO NTO 6/76 329. 1827-39 ja Suomessa 2 400 sutta v. Vastikään paljastettiin tieco, että pieni susilauma on jo pickään elänyt Norjassa vahinkoja tuottamatta. Tässä kolmannessa ja viimeisessä osassa käsitellään petonisäkkäitä, joiden levinneisyyksiin ihminen on vaikuttanut enemmän kuin muihin nisäkäsryhmiin. Niinpä niiden levinneisyyksistä ja lukumääristä on saatavissa melko luotettavia tietoja jo parinsadan vuoden ajalta. Risto Cajander, Pentti Halenius ja Mikko Pryl Pohjolan nisäkkäiden levinneisyysmuutoksista 111 Fennoskandian nisäkkäiden levinneisyysmuutoksia käsittelevän kirjoitussarjan aikaisemmat osat on julkaistu Suomen Luonnon numeroissa 2/1976 ja 3-4/1976. 1861-65. Kannan voimakkuutta kuvaa se, että esimerkiksi Ruotsissa kaadettiin 6 790 sutta v. Susi (Canis lupus) Pohjolan nisäkkäistä sutta on eniten metsästetty ja vainottu. Viime vuosina monien maiden laajenevat luonnonsuojelijaja -ystäväjoukot ovat yhä enemmän alkaneet ottaa kantaa petonisäkkäiden puolesta kuuluuhan niiden joukkoon suureläimistömme kaikkein uhanalaisimpia lajeja. PETOELÄIMET Useimmat petonisäkkäät ovat jo kauan kiinnostaneet ihmistä joko hyödyllisyytensä tai vahingollisuutensa takia. Kantaa olisi Suomessakaan tuskin lainkaan ilman Neuvostoliiton puolelta culevaa täydennystä
1945 olevan n. Susien vainoamiseen on useita syitä. Suomessa valtion maksama tapporaha oli vuoteen 19 7 5 asti 500 mk/kpl, minkä lisäksi paliskunnat maksoivat palkkioita. Susien hävittyä lähes sukupuuttoon ne rauhoitettiin v. Talvisin sitä tavattiin myös metsävyöhykkeellä, ja sen vaellukset ulottuivat jopa tuhannen kilometrin päähän etelään. Ruotsissa porotappiot on viime vuosina korvattu täysimääräisesti, Suomessa vain osittain (62, 64). määrä alkoivat supistua enttam nopeasti. 1965 Ruotsissa kokonaan ja v. strykniiniä, susirautoja sekä pesäpaikkojen tuhoamista, tällä vuosisadalla tehokkaita ampuma-aseita ja moottorikelkkoja ( 13, 586). Viime vuosina Ruotsissa ei enää ole esiintynyt vakinaista susikantaa (586, 21, 70). Tutkimustoimintaa on lisätty, jotta susia voitaisiin tulevaisuudessa ehkä istuttaa luonnonsuojelualueille (70). 1966 n. 1890 ja tämän vuosisadan alusta aivan viime vuosiin saakka kymmenkunta sutta vuosittain. Etelä-N orjan sudet hävisivät 18 70-luvulla; maan pohjoisosissa susikanta säilyi voimakkaana vielä vuoteen 1925 asti. Nykyiset menetykset, jotka kohdistuvat lähinnä porotalouteen, ovat huomattavasti pienempiä susien vähälukuisuuden takia. Ruotsissa tämä tapahtui 1850, Norjassa 1860-, ja Suomessa 1880-luvulla. Naali ( Alopex lagopus) Naali kuuluu arktiseen nisäkäslajistoon. Käytännössä tämä päätös merkitsee sitä, että susi on maassamme jälleen varsin lainsuojaton. 1973 Norjassa kokonaan ja Suomessa poronhoitoalueen eteläpuolella. 25 yksilöä ja v. Ruotsissa on 1970-luvulla käynnistetty voimakas kampanja lajin puolesta. ovat susikantojen pienentyessä kehittyneet. Vuonna 1968 Norjan susikannan suuruudeksi arvioitiin 0-16 kpl. Tarinat "isosta pahasta sudesta" ja tiedotusvälineitten suurotsikot tappajasusista ovat myös muokanneet asenteita. Pyyntivälineet ja -menetelmät 330 Vainosta huolimatta kettu on yhä yleinen koko Pohjolassa. Runsas susikanta oli vakava uhka entisaikojen kotieläintaloudelle. ihmisille vaarallisina, vaikka ihmisiä hätyytelleet sudet ovat aina olleet äärimmäisen harvinaisia poikkeustapauksia. Lukumäärissä on luonnollisesti esiintynyt vaihteluita, kuten "susivuosina" 1959-63 ja 19 7 5 (13, 15, 586, 65 ) sekä juuri nyt. Tämän vuosisadan alusta lähtien naalin esiintymisalue on voimakkaasti supistunut. Maaja metsätalousministeriön viimeisimmän päätöksen mukaan suden saa missä tahansa ampua verekseltään, mikäli se on vaaraksi kotieläimille tai ihmiselle. Susien lukumäärä on nykyisin niin vähäinen, että tämä voi johtaa sukusiitokseen, mikä puolestaan heikentää kannan elinvoimaisuutta. Kannan vahvuus on "normaalina" sopulivuonna 1015 paria. Toisaalta susien merkitystä pohjoisten eloyhteisöjen tärkeinä säätelijöinä ja korkealle kehittyneinä sosiaalisina eläiminä ei ole yleisesti oivallettu ( 15, 62, 65). Suomessa se elelee nykyään vain Utsjoen ja Enontekiön kuntien alueella. Viime vuosisadalla se pesi yleisenä koko Fennoskandian tunturija vuoristoalueilla. Niinpä Suomessa tapettiin 320 sutta v. Neuvostoliiton puolelta saadun muuttovoiton määrä on ollut n. 15 yksilöä/v. 1880, 122 sutta v. Susia on pidetty esim. Koko kannan suuruus on ollut kymmenisen yksilöä. JO kpl. Tähän viittaaviin tuloksiin on päädytty Zetter6ergin ja Pulliaisen selvityksissä, joiden mukaan susipoikueiden keskimääräinen koko oli aikaisemmin 5-6 pentuaja 1960-luvunvaihteessa enää vain 2.8 pentua ( 15). Susivihan juuret ovat syvällä. Fennoskandian susien tulevaisuus näyttaa epävarmalta myös, koska kantoihin ei enää ole saatavissa paljoakaan täydennystä Neuvostoliiton puolelta. Viime vuosisadalla käytettiin mm. Nykytilanne vastaa 1950lukua: susia on tavattu toistuvasti Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa ja säännöllisemmin Kainuussa, Kuusamossa, Enontekiöllä ja Inarissa. Parhaiten naali on säilyttänyt asemansa SllOM EN LUONTO 6/76. Ruotsissa susia arveltiin v
Rauhoitustenkaan avulla naalikannat eivät ole toipuneet entiseen runsauteensa. Karhua sekä palvottiin että metsästettiin. Nykyinen riistanhoito pitää kaikkiruokaista kettua vahinkoeläimenä. Tästä mielenkiintoisesta yöeläimestä ei liene suurtakaan haittaa _ja voinemme sallia sen rikastuttavan maamme köyhää nisäkäslajistoa huolimatta riistanhoidollisista (ravintona myös riistalintujen munat ja poikaset) ja klassisluonnonsuojelullisista (vieras laji eläimistössämme) vastaväitteistä (53b). Se saadaan helposti rautoihin. Kun ketun turkki tuli 1930luvulla muotiin, laji hävisi maamme laajoilta alueilta (15). Epäilemättä nopean leviämisen syynä on myös lajin ekologinen sopeutuvaisuus, sillä se ei ole erikoistunut mihinkään tiettyyn ravintoon, vaan sen ruoka vaihtelee alueen ja vuodenajan mukaan. Pohjois-Norjassa ja Kuolan niemimaan pohjoisosissa (13, 15, 35). 1925 200-500 kr (13). Ruotsin nykyinen kanta on 250-500 karhua (13, 21). 1928, Norjassa v. Myöhemmin sitä alettiin pitää lähinnä vahinkoeläimenä, mikä lisäsi pyyntiä ja supisti levinneisyysaluetta, voimakkaimmin 1800-luvulta alkaen (57). Nykyään niitä on vain 25-50 kpl (58a). Ruotsissa naali rauhoitettiin v. Se selviytyy hyvin Suomen ilmastossa ja on mm. Tehokkaimmin karhua on pyydet_ty erilaisin ansoin ja myöhemmin talvipesistä ja syöttihaaskoilta ampumalla. Tätä nykyä kanta on vakiintunut ainakin Kymen läänissä ja laajoilla alueilla Suomen eteläja keskiosissa. Siitä maksettiin tapporahaa vielä v. Aikoinaan karhu eli koko Fennoskandiassa. Naalin pyyntiä on edistänyt helppous, sillä aikaisemmin naali ei pelännyt ihmistä. onnistuneesti talvehtinut Lapissakin eikä sillä juuri ole Fennoskandiassa luonnollisia vihollisia (13, 14, 15). Huonot sopulivuodet johtivat eläimet usein ihmisasutuksen piiriin ja nii~en kiinteiden, yhdyskuntama1sten pesäluolien sijainnit on yleensä tunnettu vanhastaan. 250 yksilöä (13). 400 kpl, nykyåän mesikämmeniä on jäljellä ainoastaan runsaat kaksisataa (15, 65). Naalin sukupuuttoon kuoleminen laajoilta alueilta on johtunut 1880-luvulta lähtien harjoitetusta intensiivisestä pyynnistä. Pyyntiä on vähentänyt tarhaus. Kettu (Vulpes vulpes) Ketun nykyinen levinneisyysalue käsittää koko Fennoskandian. 1880 puoli kruunua, v. 18151840 yhteensä n. Norjan itäosissa karhua on alkanut jälleen esiintyä 1960luvulla. Kulkutautien ohella ihminen vaikuttaa vahvasti kannan runsauteen. Kannan suur.uudeksi arvioitiin vielä 1960-luvun alussa n. Ihminen on hyödyttänyt kettua parantamalla sen ravinnonsaantimahSUOME N L UO NTO 6/76 d~lli~uuk~(a (mm. susi, kotka, huuhkaja). 1900 10-15 kr ja v. 1910 lähes koko maassa. Ruotsissa maksettiin yhdestä nahasta v. Supikoiran leviämistä edistänee se, että se merellisenä lajina pyrkii kohti Atlantin vaikutusaluetta. 1976 asti. Metsästyksen tuloksellisuutta kuvaa, että kolme miestä tuhosi Ruotsin Värmlannin runsaan karhukannan miltei sukupuuttoon tappamalla v. Vuosittain ammuttiin 1960-luvulla 50-100 331. Neuvostoliitossa tehdyistä istutuksista se on nopeasti levinnyt miltei koko itäiseen Fennoskandiaan. On osoitettu, että liiallinen metsästys vähensi Suomen karhuja 1950-luvun lopulta 1970luvun alkuun. Etelä-Ruotsista se Karhun kiihkeimmän vainoamisen ajat näyttävät jo olevan ohi. Suomessa karhu on vähitellen saanut väistyä maan itäja pohjoisosiin. Norjassa karhua tavattiin v. Vuoden 1930 jälkeen levinneisyysalue supistui kahdeksi pieneksi, erilliseksi esiintymiskeskukseksi. Karhu (Ursus arctos) Menneinä aikoina karhulla on ollut mitä keskeisin asema pohjoisten kansojen, mm. Tämän aiheutti naalin turkin arvon äkillinen moninkertaistuminen. Syitä voi olla useita, ~uten laittomana jatkuva pyynti Ja suurpedoille tarkoitetut myrkkysyötit, metsästyksen aiheuttama kannan harventuminen, ketun levittäytyminen tunturialueille, ilmaston lämpeneminen vuosisadan alkupuoliskolla ja retkeilijöiden aiheuttama tahallinen tai tahaton häirintä. Keskija Poh101s-Ruotsin metsäalueilla taantuminen jatkui vuoteen 1930 asti, jonka jälkeen karhukanta on vakiintunut ja jopa hieman laajentanut levinneisyysaluettaan. 1940. 1930, mutta Suomessa vasta v. suomalais-ugrilaisten, uskomuksissa. hävitet~iin sukupuuttoon jo 160~_1a 1700-luvuilla. Perämeren kiertäneitä supikoiria on vaeltanut jo Ruotsiin. Yksilömäärä lienee kuitenkin vähentynyt. Koska ilmeisesti eräät näistä kantaa rajoittavista tekijöistä ovat vaikutukseltaan heikkenemässä (pyynti, myrkkysyötit, ilmastomuutokset) naalin tulevaisuus Fennoskandiassa saattaa kuitenkin olla turvattu (13, 15, 55, 54, 21). kaatopaikat, er1tr1set ms~ansuojelualueet, paketupellot) 1a vähentämällä sen luontaisia vihollisia (mm. Suomeen eläin on saapunut lähinnä Karjalan kannaksen kautta, joskin ensimmäiset yksilöt tavattiin Kainuussa vuosina 1935-39. Supikoira (Nyctereutes procyonoides) Supikoiran kotiseutua on ItäAasia
Minkki on ekologisesti voimakas _ja sopeutumiskykyinen laji, mikä on auttanut sen nopeaa leviämistä. ilveksen kohdalla (65, 66, 21 ). Viime vuosisadalla _ja vielä 1920-luvulla lajin levinneisyyden poh_joisraja kulki linjalla Tornio Kuusamo. Metsästys on erotuksetta kohdistunut kaikkiin karhuihin, myös pentuihin, vaikka tiedetään, että vain suhteellisen harvat yksilöt tappavat suurikokoisia nisäkkäitä, kuten kotieläimiä. Fennoskandiassa minkillä on nykyisin harvoja luontaisia vihollisia, _joista runsaana. sulan maan aikana, _joten moottorikelkalla _ja talvipesältä pyyntiä ei tapahdu. Minkkitarho_jen suuresta lukumäärästä huolimatta (esim. Laji rauhoitettiin v. Useita yksilöitä kuolee lisäksi vuosittain piisaminrautoihin. Fennoskandian luonnonvarainen minkkikanta on saanut alkunsa tarhaminkeistä, _joita tuotiin Pohjoismaihin 1920-luvun loppupuolella. Levinneisyysalue on pysynyt samana. Siellä 1900-luvun alkupuolella sukupuuton partaalla häilynyt karhukanta elpyi kaukonäköisten metsästysrajoitusten ansiosta. 9 %. Vesikko myös kärsi mantereisena lajina 1930-luvun mereisestä lämpökaudesta. Suomessa olisi syytä siirtyä karhun metsästyksessä viranomaisten valvomaan lupajärjestelmään, kuten esim. Alkuperäisellä kotiseudullaan se on sopeutunut elämaan monenlaisissa ilmastotyypeissä _ja biotoopeissa eikä ole kovin vaatelias ravintonsa suhteen. lähisukulainen minkki (turkistarhoista karanneet) kilpailee sen kanssa samasta elintilasta _ja ravinnosta. minkinnahkaa vuosittain) karkaamiset ovat nykyisin vähentyneet varotoimenpiteiden takia, eikä tällä tekijällä ole enää merkitystä minkin populaatiodynamiikalle eikä leviämiselle (15, 51 ). Joka vuosi syntyy uusia poikasia, mutta siitä puolimatta karhuhavainnot vähentyivät selvästi vuosina 1960-65 verrattuna 1950-luvun _jälkipuoliskon tilanteeseen. Suomessa tarhaus yleistyi 1940ja 1950-luvulla, _jolloin Pohjanmaan _ja Etelä-Suomen rannikkoalueille levisi voimakas minkkikanta. Laji on nykyään levinnyt lähes koko Ruotsiin _ja Norjaan. Vesikon voimakLähes sukupuutossa ollut näätä on nyt taas yleinen. 20-30 karhua. Karhun esiintymisaluetta välillisesti supistavat tekijät lienevät lisääntymässä. Lumikkokantoihin vaikuttaa myös talvien kylmyys. Vesikkokanto_jen taantumiseen lienee useitakin syitä. Pohjoismaisista petoeläimistähän karhu on mäyrän ohella selvimmin kasvinsyö_jä (15, 65, 13). Eteläisessä KeskiNorjassa on tarkoin seurattu Vassafaretin alueen metsästykseltä suojattua 10-20 yksilön karhukantaa. Karhuja on todennäköisesti vähentänyt turismin lisääntyminen _ja etenkin voimakkaasti koneellistunut metsätalous. Minkki saattaa aiheuttaa vahinkoja lintupoikueille. Lapin itäosiin on vaeltanut minkkejä Neuvosto_ liito'sta. karhua, mikä useina vuosina ylitti selvästi kannan poikastuoton _ja muuttoliikkeen yhteisvaikutuksen. 1935. Nykyään vesikkoa ei enää tavata niin pohjoisessa _ja lajin esiintymisaluekin on hajonnut pieniksi saarekkeiksi. Kärppä (Mustela erminea) _ja lumikko (Mustela rixosa) Kärppää _ja lumikkoa esiintyy miltei koko Fennoskandiassa, _ja niiden runsausvaihtelut _johtuvat ainakin osittain pikkunisäkäskantojen runsaudesta. Tällä hetkellä minkki on tuskin vielä saavuttanut ympäristön kantokyvyn rajoja _ja populaationsa makSl 1 OMEN Ll lONT O 6/76. Minkki (Mustela visan) Minkki on kotoisin Poh_joisAmerikasta. Merkittävä on myös luonnontilaisten asuinpurojen vähentyminen ( 15, 68, 69). esiintyy ainoastaan kettu. 332 kaampi . Liian runsas pyynti surmasi 1910-ja 1920luvuilla _jopa 3 000 yksilöä vuosittain. Minkki on ilmeisesti kilpailijoitaan piisamia _ja vesikkoa voimakkaampi (51, 69). Myös piisamin kanssa vesikko voi _joutua kilpailemaan elintilasta. Karhujen suojelussa on etenkin Ruotsissa päästy tuloksiin. Pyynnillä ei ole sanottavasti kyetty hidastamaan kannan kasvua. Suomessa se on _johtanut kaatomäärien pienenemiseen 1970-luvulla, _jolloin on vuosittain kaadettu n. Karhun pyynti on sallittu ainoastaan. Tämä käytäntö vallitsee kaikissa Pohjoismaissa. Levinneisyysalue on vähitellen laajentunut koko Keski-Suomeen. Karhun luonnollinen kannan lisääntyminen on n. Kuvassa poikanen. Vesikko (Mustela lutreola) Vesikko elää Fennoskandiassa vain Suomessa. Suomessa on nyt 3 000 tarhaa, jotka tuottavat 3 mil_j
Etelä-Norjaan se on levinnyt 1900-luvun alussa (15, 56, 13, 54). Kun hilleri levisi maahamme, talvet olivat normaalia vähälumisempia ja leudompia, mikä paransi sen ravinnonsaantimahdollisuuksia silloisen esiintymisalueen rajoilla. Niinpä lajinsisäinen kilpailu ei vielä ole päässyt vaikuttamaan hillitsevästi minkki kannan kasvuun (51 ). Suomessa ja Norjassa ahman levinneisyysalue alkoi voimakkaasti supistua v. Toisaalta näätä käyttää monipuolista ravintoa ja sen määrä on vain n. Norjassa näätä hävisi 1900luvun alussa monin paikoin sukupuuttoon, mutta kanta alkoi vahvistua 1930-luvun rauhoituksen jälkeen. Tähän viittaa sen latinalainen nimikin, joka merkitsee suursyömäriä. Näin vähenevät mm. Hilleri (Mustela putorius) Hilleri on saapunut Suomeen Karjalan kannaksen kautta v. Viime vuosikymmeninä ahma on 333. Etelä-Ruotsissa 1920luvulta lähtien tehdyt kuusenistutukset ovat tarjonneet lajille suojaisia elinpaikkoja. Näätä on joissakin tapauksissa hyötynytkin metsätaloudesta. Viime vuosina maassamme on korostettu näädän vahingollisuutta eräille riistaeläimille ja vaadittu sen runsaampaa pyyntiä. lajille sopivat pesäpaikat, koloiset kelopuut. Mäyrää metsästetään, koska sen uskotaan vahingoiuavan riistaa. Kanta on tämän jälkeen heikentynyt ja levinneisyysalue on supistunut varsinkin länsiosistaan. Pienimmillään levinneisyys oli 1930-luvulla käsittäen vain ItäKarjalan, Kainuun ja Itä-Lapin. Uusimpien llltkimusten mukaan se on kuitenkin pääasiassa kasvinsvöjä, _jonka taloudellinen merkitys ihmiselle on mitätön. Hillerin taantuminen maassamme on seurannut talvien muuttumista ankarammiksi ( 15, 56). Myöhemmin näätä on ilmestynyt myös maan eteläja keskiosiin. 1850-1940. Myös Ruotsissa voimakkaasta pyynnistä kärsinyt näätä rauhoitettiin osittain _jo 1920luvulla. 200-300 g/vrk (61). 1880 jälkeen. Itäja Pohjois-Suomeen vaeltaa näätiä Neuvostoliitosta (35, 15). 1940-luvun alussa sen esiintymisen pohjoisraja ulottui Kuopion ja Vaasan korkeudelle. Ahmaa on voimakkaasti metsästetty lähinnä porotalouden kärsimien vahinkojen vuoksi (13, 15, 65). Suomessa metsästysrajoituksia on ollut 1930-luvulta lähtien (54, 13). Myös villikanien määrän huomattava kasvu samoilla seuduilla 1910luvulla on edistänyt näädän runsastumista alueella (13). Suomessa lajin esiintymisalue ulottui 1880luvulla etelästä Lappiin saakka. Ruotsissa hill_eriä tavataan Upplannissa asti. SUOMEN L UO NTO 6/76 Näätä (Martes martes) Näätä elää nykyään lähes koko Fennoskandiassa. Erämaita suosiva näätä kärsii tehokkaasta metsätaloudesta, joka järjestelmällisesti nuorentaa ja yksinkertaistaa metsäekosysteemejä. Ahma (Gulo gulo) Euroopan kookkain näätäeläin ahma on jo kauan ollut suuren tappajan ja "ahmatin" maineessa. simisuuruutta. Hillerin levinneisyysvaihtelut aiheutuvat lähinnä ilmastonmuutoksista
Suomessakin olisi aika tehostaa ahman suojelua. Mäyrän elinmahdollisuuksia rajoittavat sen levinneisyysalueen pohjoisosissa talven pituus ja lumen viipymäaika. Mäyrä (Meles meles) Mäyrä kuuluu eteläiseen nisäkäslajistoon. 100-150 ahmaa (58c). Suomessa sen levinneisyyden poh_joisraja on heilahdellut edestakaisin. Norjan ahmakanta lisääntyi 1930-luvulla, eikä levinneisyysalue ollut paljonkaan muuttunut vuodesta 1910 vuoteen 196 7. Kärppä (kuvassa talvipukuinen) on yleinen, mutta varsin huomaamatonta elämää viettävä pikkupeto. 19501965 laajentuneet pohjoiseen ja länteen (1, 21, 47). Moottorikelkkaili_jat ovat tehostaneet huomattavasti ahman pyyntiä. Norjassa yksi kaadettu ahma tuotti pyydystäjälleen 1960-luvulla keskimäärin 2 022 NKr (58c). 1968. Tarhoista karannut pohjoisamerikkalainen minkki on vakiinnuttanut asemansa Fennoskandian elllimistössll. 19 7 4) 50-80 aikuista. Ahman metsästysrajoituksia tukevat useat viime vuosina tehdyt tutkimukset, jotka ovat selvittäneet sen ravinnonkäyttöä. Metsästystä on lisäksi kannustettu korkeilla tapporahoilla. Nykyisin se on Oulu Nurmes -linjalla (14, 15). 1970 n. neet pyynnin aiheuttamaa kannan harvenemista. 50 yksilöä, mikä on vähemmän kuin muualla Fennoskandiassa (63). Norjassa arvioitiin 1960_ja 1970-luku_jen vaihteessa elelevän n. Neuvostoliitosta vaeltavat eläimet ovat osittain korvan334 Lumikko on yleinen pikkupeto, jonka tärkeintä ruokaa on pikkunisllkkllät. Pesät ovat helposti tuhottavissa. lähes hävinnyt Tornionjoen ja Kemijoen varsilta ja Utsjoelta sekä harvinaistunut KoillisLapissa. Harvinaistuvat ahmat rauhoitettiin kokonaan Ruotsissa v. Norjan mäyrät esiintyvät kahdella erillisellä alueella, jotka ovat v. Pienenä ja notkeana se pystyy seuraamaan niitä ahtaisiinkin kaloihin. Ahmojen lukumäärä oli viime laskennan mukaan (v. Kannan suuruudeksi arvioitiin v. Poikasia syntyi samana vµonna 30-50 kpl (48). Ruotsin mäyrät ovat tällä vuosisadalla laajentaneet levinneisyysaluettaan, varsinkin rannikkovyöhykkeellä. Kyseessä ei ole "tappaja-ahmatti", vaan luonnon tasapainoa ylläpitävä tarpeellinen terveyspoliisi, joka vierailee useammin haaskoilla kuin saalistaa itse ( 15). Vuosina 1967-71 maassa on laittomasti surmattu moottorikelkko_jen avulla ainakin 1 7 eläintä. Se ulottuu Kölin tunturiylänköä pitkin, paikoin tosin katketen, Etelä-Norjaan asti. Suomessa on 1880-luvulta lähtien tapettu vuosittain 25-60 ahmaa. Se on ilSUOMEN LUONTO 6/76. Nykyisin sitä tavataan eniten Inarin-Sallan alueilla ja Kainuussa
Sitten se alkoi selvästi harvinaistua. 1938 esiintymisalueen ollessa pienimmillään. 1967 n. Saukko harvinaistui taas 1950ja 1960-luvuilla ja rauhoitettiin kokonaan v. Saukon aikaisempi harvinaistuminen Fennoskandiassa on johtunut liiallisesta metsästyksestä. 19401955, jolloin tapettiin 1 000-1 500 eläintä vuodessa. Metsästys vaikuttaa herkästi saukkokantoihin, koska laji lisääntyy hitaasti. happitalouden heikentyminen. Suomessa sitä tavattiin 1940ja 1950-luvuilla ainoastaan Ilomantsi Tornio -linjan pohjoispuolella, koko rannikkovyöhykkeellä ja itärajan kunnissa ( 14, 15). Esimerkiksi kelpaa Emän vesistöalueen talvitilanne v. Norjan saukot vähenivät selvästi v. Viime vuosina ihminen on yhä enemmän muuttanut lajin suosimia elinympäristöjä. Ilves (Lynx Lynx) Fennoskandian ilvesten levinneisyyshistoria on täynnä muutoksia, jotka johtuvat lähinnä metsästyksestä ja rauhoituksista. Metsästäjät ovat pitäneet mäyrää riistalle haitallisena . Saukko (Lutra lutra) Saukko eli 1900-luvun alussa lähes koko Fennoskandiassa. Perusteellisimman pohjoismaisen tutkimuksen mukaan mäyrä syö pääasiassa kastematoja, hyönteisiä, pikkunisäkkäitä ja kasvinosia (67, 15). Vaikutusmekanismina voi olla ravintoketjuissa rikastuvien myrkkyjen, esim. Syynä metsästykseen ovat lähinnä olleet arvokas turkki ja saukon kalastukselle aiheuttamat vahingot (59, 50). Rauhoitus edisti lajin uudelleen leviämistä. 100 ja v. Koko maan keskimääräisen kannan tiheys talvioloissa oli viime vuosikymmenen puolivälissä yksi saukko 6-7 soveliasta rantaviivakilometriä kohti (50). Ruotsissa ilvestä esiintyi säännöllisesti 1800-luvun alkupuolella maan eteläja keskiosissa Västerbottenin läänin etelärajalle 335. Vuodesta 1960 lähtien ilveskanta on lisääntynyt ja levinnyt uudelleen vanhoille esiintymisalueilleen Sisä-Suomeen, mm. Saukolle sopivia biotooppeja on runsaasti, mutta siellä on myös sulfaattiselluloosaja paperiteollisuutta eikä saukkoja tavata tehtaiden alapuolisilla vesillä. Norjassa metsästys oli voimakasta 1900-luvun alussa, jolloin maksettiin tapporahaa vuosittain 2 500-2 700 saukosta. meisesti hyötynyt maataloudesta. Ruotsissa saukon pyynti oli kannan tuottokykyyn nähden runsasta v. Saukkokantoihin voi vaikuttaa myös vesien paikallinen happamoituminen, mikä voi johtua mm. .Tosiasiassa sen aiheuttamat vahingot lienevät merkityksettömiä. Ohimenevastl kanta runsas tui v. Ruotsissa näitä muutoksia aiheuttaa etenkin puunjalostusteollisuus. Ahma ei ole ahmatti, vaan ravintonsa tarkasti käyttävä peto. Poikasia on tavallisesti kaksi tai kolme, ja sukukypsyyden saukko saavuttaa suhteellisen myöhään. sisäosissa (59). Kannaksi arvioitiin v. Ilves oli 1920-luvulla erittäin harvinainen maan eteläja keskiosissa. 1935-1945, minkä jälkeen laji SUOM EN LUONTO 6/76 on harvinaistunut kaikkialla. Norjassa pyydetään 300-600 eläintä vuodessa. vesien säännöstelystä ja soitten ojituksista. Hämeeseen. Viime vuosina myös sen metsästys on ollut osittain sallittua ja vuosittain on pyydystetty satakunta saukkoa (S0, 15). Suomessa metsästetään nykyään n. 1974 yli 200 ilvestä. Suomessa ei ole selvitetty vesien likaantumisen vaikutusta saukkokantoihin eikä myöskään niiden nykyisiä runsaudenvaihteluita (59). 1970. 1968. 1938-1941, mikä johti kannan lievään voimistumiseen. Muutoksia aiheuttavat ennen kaikkea vesistöjen säännöstely (voimalaitokset, tekoaltaat, kuivatus ja perkaus). Myös laajeneva loma-asutus ja matkailu voivat heikentää saukon asuinalueita (49,50). Ruotsissa on todettu saastumisen romahduttaneen saukkokantoja (Tukholman ja Uppsalan lääneissä sekä Taalainmaalla). 1910-1930. Suomessa saukko sai metsästyslain nojalla rauhoitussuojan v. Vuonna 1970 saukko esiintyi säännöllisesti koko Norjassa lukuunottamatta laajaa aluetta Etelä-Norjan . Ilveksiä asui 1800-luvulla koko Suomessa tunturialueita lukuunottamatta. Viime aikoina rannikon ja saariston saukkokanta on heikentynyt. Sitä on kuitenkin jonkin verran Ahvenanmaalla, missä se on ollut rauhoitettu 1970luvun alusta. Mäyrää suojaa ihmiseltä sen huomaamaton elämäntapa (21, 47 , 15). Eniten niitä on nykyään Kymen ja Pohjois-Karjalan lääneissä (15, 65, 66). Saukko rauhoitettiin Ruotsissa osittain v. Ruotsissa saukkoja tavataan koko maassa, mutta kanta on huomattavasti pienentynyt 1950ja 1960-luvuilla. Suppeimmillaan lajin levinneisyysalue oli 1950-luvun alkupuolella. raskasmetallien alentama lisääntymiskyky tai kalastomuutokset, joiden aiheuttajana on esim. (50). 1 000 mäyrää vuosittain. Vuosisadan vaihteessa laji oli hävitetty sukupuuttoon Länsi-Suomesta. Saukko tarvitsee sopivia jokia ja järviä, joista se saa ravintonsa. Lisäksi saukkoja hukkuu paljon kalanpyydyksiin varsinkin talvisin (50, 59). .Joitakin vuosikymmeniä sitten hilleri oli Suomessa nykyistä paljon yleisempi
Kuluvan vuosisadan alkuun mennessä se katosi laajoilta Eteläja Keski-Ruotsin alueilta. Ruotsissa metsästettiin 1830-luvulla vuosittain n. korkeudelle asti (58 c, 54). Nykyisin ruotsalaisten ilvesten lukumääräksi arvioidaan 500-1 500 eläintä (13, 21, 52). Myös ilveksestä maksetut tapporahat ja arvokas turkis ovat lisänneet pyyntiä (52, 65, 13). 1968 jälkeen niitä on saanut metsästää vain maa_ja metsätalousministeriön erikoisluvilla. 19281943. 250 ilvestä. Vuosina 1880-1920 yhtenäinen levinneisyysalue pirstoutui kahdeksi pääesiintymiskeskukseksi, ja 1930-luvulla levinneisyys oli suppeimmillaan. Ilveksen tarina antaa toivoa myös muille suurpedoillemme. Pääsyynä ilveksen metsästykseen on ollut sen kotieläimille Oampailleja myöhemmin poroille) aiheuttama vahinko. 1960-luvun alkupuoliskolla parikymmentä ilvestä ja jälkipuoliskolla kymmenisen eläintä vuosittain. asti. Suomessa ilveksen metsästystä rajoitettiin v. ). 1962 ja v. 338 Saukko on Euroopassa enimmäkseen jo hyvin harvinainen, mutta Pohjois-Euroopassa sen kanta on luonnontilaisilla vesialueilla vielä elinvoimainen. 150. Kuolan niemimaalla ilveksiä ei esiinny vakituisesti. 50 yksilöä. Kanta alkoi voimistua taas 1940-luvun keskivaiheilla ja levinneisyysalue laajeni huomattavasti pohjoiseen päin. Vuosma 196872 maassamme kaaSUOM EN L UO NTO 6/7 6. 500 yksilöä (60). Suomen susikantojen romahdettua 1880-luvulla metsästyspaine siirtyi ilveksiin. Yleensä kuitenkin varsin suuri osa sen ravinnosta on riistaeläimiä (jänikset, metsäkauris, metsäkanalinnut). Kiihkeä vaino on vähitellen korvautunut ymmärtäväisellä ja hyväksyvällä asenteella. 1850 koko maan napapiirin korkeudelle asti. Ilveksen harvinaistuttua aarimmilleen se rauhoitettiin Ruotsissa v. Sikäläisen kannan suuruus on n. Ilveksen levinneisyyden supistuminen viime vuosisadalta lähtien on johtunut voimakkaasta pyynnistä ja lajin suosimien metEdellisellä aukeamalla: Pohjolan arktisimpiin nisäkkäisiin kuuluvan naalin yleisyys riippuu sopuleiden ja muiden myyrien esiintymisestä. Karjalan neuvostotasavallassa laji oli yleisin etelässä Laatokan ympäristössä. Viime vuosina yhä suurempi osa ilveksistä on kaadettu PohjoisNorjassa (52, 58c). Tätä kuvaavat vuotuiset kaatoluvut: 1850luvulla vuosittain vajaat sata ilvestä, 1880-luvulla kolminkertainen määrä _ja vuosisadan vaihteessa kannan harvennuttua enää runsaat 60 ilvestä (65 ). Norjassa ilveksiä on tätä nykyä n. 1750 Nkr/yks. Norjassa ilveksen esiintymisalue käsitti v. 1890-luvulla kanta oli pienentynyt niin paljon, että vuotuiset pyyntimäärät olivat alentuneet 25 eläimeen. Norjassa lajilla ei ollut 1970luvun alussa minkäänlaista lainsuojaa; päin vastoin ilveksistä maksettiin maan vanhoillisten metsästysperinteiden mukaisesti korkeita tapporahoja (v. 19641967 keskim . Kanta on nyt voimistunut niin paljon, että 1960-luvulla on voitu vuosittain kaataa metsästysluvilla n. 1950-luvun alusta lähtien lajin levinneisyysalue on alkanut laajentua maan eteläosiin, ja vielä voimakkaampana pohjoiseen aina 69.5° pl. säbiotooppien muuttumisesta pelloiksi ja joutumisesta ihmisasutuksen piiriin ( 13). Vastaavasti kävi Norjassa ( 13, 54, 58c)
55 ·Kaikusalo 197 1: Viimeistä edellinen naa/imme. Wiltrevy 8: 372-397. 11å11aamdr utbrrdebe in Norge. 50 Erlinge 1972 : The .<iluation ofthe o/ler populati,111 i11 Swedm. 1970 : ThefoodoftheSwedishgadger, Me/ts meles. Acta se. Me/e, mfln. 140164. Suomeen laji on ieviämässä pohjoisesta Pöhjanlahden ympäri sekä kaakosta (21, 27:, 42, 16). Tämä kylmä kausi lisäsi välillisesti metsästystä (2 7). 70 Zimen I 975: Vargen i Sverige. Wiltrevy 4 : 372-443. 61 Nyholm 1970: Näädän elintavoista, saali,tukJfJla ja ravi11n0Jta. Putoriu.s putorius in Finland. Ser. Karhunpeijaiset, pp. 66 Pulliainen 197 5: Suomessa v. Dovren nykyinen myskihärkäkanta on saanut alkunsa vuosina 194 7-53 tuoduista eläimistä. Sveriges Na tur. Myös suojelutoimenpiteillä on ollut merkitystä lajin leviämiselle, ja eräät tutkijat korostavat nimenomaan rajoittamattoman metsästyksen osuutta metsäkauriin taantumiseen ja suojelutoimenpiteiden merkitystä sen elpymiseen ( 1, 13). ilmastonmuutoksista, sillä 1 700-luvun lopun _ja seuraavan vuosisadan alun kylmätalvinen ajanjakso on ollut ihmisen toimeentulon kannalta kriittistä aikaa usein toistuvine katovuosineen. Sci. Huomattava metsästystä lisännyt _ja metsäkaurista (kuten muitakin riistaeläimiä) taannuttanut tekijä lienee ollut vuoden 17 89 asetus, jolla taattiin talonpoikien omistusoikeudet maahansa. 80 kulki Pohjois-Karjalan kautta. Suo men Luo nto 32 : 16 7171. Suomen Riista 20: 50-6 !. · Brno, 2 (5-6): 33-48. Ilveksiä on vaeltanut Pohjois-Norjaan etenkin Ruotsin runsastuneista kannoista. Myskihärkä (Ovibos moschatus) M yski härkien istutuksilla 1920_ja 1930-luvuilla Länsi-Norjan rannikolle ja Dovreen ei ollut menestystä. 58 Myrberget 19691970 : Dm norsk, be,tand av bjtim (Ur.11,s arctos( = a, ulv (Canis lupus)= b,jm, (Gu/o gnlo) og gaupe (Lynx lynx ) = c. Suhteellisen rajoittamattoman pyynnin voimaperäisyys on puolestaan riippunut mm. Suomen Luonto 27: 6-7, 64 Pulliainen 1973: Pohjoismaiden sudet. Suomen Luonto 27: 11 13. Royn & Huus. Kuitenkin 1700-luvun loppupuolella _ja seuraavan vuosisadan alkuvuosina tapahtui kannan voimakas lasku ja esiintymisalueen supistuminen. Suomen Luo nto 30 : 44-45. Pattedyr, pp 27-43. Suomessa on viime vuosina kuollut muutamia yksilö itä auton alle ( 13, 65, 66). 53 Helminen 1968: Näätä (a ) ja mpikoira (b}, Suomen Luo nto 27: 1013. Toisaalta susi tai ilves eivät ole voineet olla ainoa syy sen taantumiseen eikä näiden häviäminen puolestaan välitön syy voimakkaaseen leviämiseen; olivathan kauriit vuosisawjen ajan eläneet samoilla alueilla yhdessä petoeläinten kanssa ( 1). Romahdusta seurannut kannan f!Opea kasvu _ja erityisen intensiivinen leviäminen jatkuu vieläkin. dettiin yhteensä n. 1973 muuttovoitto oli vain 4 yksilöä (15, 65). 59 Mvrberget & Fröiland 1972: Oterm in Norge omkring 1970. Ilveskanto_jen kasvu on aiheuttanut populaatiopainetta _ja la_ji on etsiytynyt kaikkialla Fennoskandiassa varsinkin pohjoista kohti . .52 H aglund I 968: De s/ora rovdjurem vintervanor 1/. 67 Skoog, P. Tämä saavutti huippunsa 1830-luvulla, jolloin eläimiä oli enää pienellä alueella Skånessa. Medellelser fra statens vi ltundersökelser, Nr. 164173.. 56 Kalela, 0. Acad. Suomen Luo nto 32: 17 2173. Viltrevy 7: 1120. Ilveskantamme kasvuun on oleellisesti vaikuttanut Neuvostoliiton puolelta tapahtunut muuttoliike, mikä oli runsaimmillaan 1960-luvun alkupuolella. 1972 kaadetut karhut .1a ilvekset. 62 Pimlo11 I 973: Maailman sudet. Ilveksen, erään luontomme komeimman _ja arvostetuimman eläimen säilyminen Fennoskandiassa on toivottavasti esimerkki tehtäessä muita uhanalaisia eläinlajeja koskevia ratkaisuja tulevaisuudessa. 40 ilvestä ( 15, 65, 66). Ann. Suomen Riista 26 : 114II 7. Norges dyreliv. Ilveksen leviäminen muihin ilmansuuntiin (esim. Syyksi odottamattomaan liikehtimiseen epäiltiin NATO :n sotaharjoituksia, jotka saivat eläimet siirtymään rauhallisempaan maisemaan (20). Ilveksen metsästysrajoituksista saadut myönteiset kokemukset _ja tulokset osoittavat, että suunnitelmallisilla toimenpiteillä voidaan ratkaisevasti vaikuttaa suurnisäkkäiden kantoihin _ja suojeluun. Metsäkauris(Capreolus capreolus) Koko Etelä-Ruotsi on vanhastaan ollut Skandinaviassa metsäSUOMEN LUONTO 6/76 kauriin ydinaluetta. Toinen tärkeä tekijä on ollut metsästys, sillä näin voimakasta leviämistä on vaikea selittää pelkästään ilmaston muuttumisella. 29, 32, 34. Ilvesten uutena uhkana näillä alueilla on maantieliikenne. Dovrelainen kanta kuoli toisen maailmansodan aikana (4,20). Metsäkauriin taantumisja etenemisvaiheiden yleisen suunnan on todettu noudattelevan ilmaston kylmenemis_ja lämpenemiskausia (27). Pohjoiseen leviämisen on tehnyt mahdolliseksi myös ilveksen pahimman luontaisen vihollisen, suden, harvinaistuminen, _jonka "vahvimman eläimen" aseman se on voinut näin itselleen ottaa. 49 Erlinge 196 7: Food habits of the jisk-oller, Lutra lutm. Ed. I 940: Eber die Einwanderung und l'erbreitu11!{ des !lli.~. Fauna 22; 27-33. Viisivuotiskautena 1968-1972 rajan yli saapui muuttovoittona Suomeen 140 ilvestä, _joista n. Etelä-Ruotsi, Keski-Suomi) osoittaa, että laji on .iossain määrin sopeutunut elämään ihmisen käsittelemissä ympansto1ssä. Po rvoo. 54 J o hnsen 194 7: Rovdyra. 63 Pulliainen 1968: Ahma. nat. Viltrevy 5: 1-38. 3: 10711 0. Helsinki. Viimeaikaiset havainnot osoittavat, että ilveksen vaeltaminen maahamme on eri syistä (kanta vähentynyt Neuvostoliitossa?) tyrehtynyt; niinpä v. Fauna 25: 60 Novikov 1968: Contemporareow distribution of the Linx in !he We,tern Pari of th, USS R. Fenn. KIRJALLISUUTTA : 47 Aune & Myrberget 1969: Grävlingm,. 48 Bjärva lla 1975: j ärwtammm 1n4. Tällöin metsäkauriin pyynti siirtyi aatelistolta kaikkien maanomistajien yhteisoikeudeksi. 5 1 Gerell 196 7: Dispmal and Acclimatiwtion of th1• Mink (Mu.,tela 11i.<0n) in Swedm. 65 Pulliainen 1974: Suomen suurpedot. i11 South Swedi.,h habitat.<. 1971 vaelsi viisi myskihärkää Härjedaleniin Ruotsiin. Viltrevy 5: 2 13-36 1. Metsäkauriitten leviäminen poh.101seen päin on osaltaan antanut ilveksille lisämahdollisuuksia (21 ). Oslo. Yksittäisiä vaeltajia on todettu Dovren alueen ympäristössä, ja v. Sveriges Natur, Årsbok. 69 West man 1968b: Minkin ja ve,ikon eko/ogia,ta. Myös suden häviäminen on parantanut lajin elinmahdollisuuksia; olihan se aikanaan metsäkauriin tärkein luontainen sääteli_jä. A IV : 6, 5 7 Krohn 1914 : Suomalaisten runojen wJwnto. Suomen Rii sta 20: 50-6 1. 68 Westman 1968: Vesikko
Korpilahden Vaarunvuorelle perustettiin v. Korpilahdella Päijänteen itärannalla rauhallisen Korospohjan lahden vieressä kohoava Vaarunvuori ympäristöineen muodostaa ainutlaatuisen vuori maiseman koko Suomessa. Huippuvoimaloita on muitakin tyyppejä kuin pumppuvoimalaitokset (Anon. 194 7 luonnonsuojelualue harvinaisen rikkaan kasviston suojaksi. 1970 esitti. Ne toimivat myös säätöja varavoimatarpeen tyydyttäjinä esim. Pumppuvoimalaitos kuuluu ns. Tälle alueelle Imatran Voima Oy suunnittelee rakennettavaksi Suomen ensimmäisen pumppuvoimalaitoksen, _joka muuttaisi olennaisesti seudun maisemaa ja olisi uhkana paikan harvinaiselle kasvistolle sekä eläimistölle, varsinkin aivan laitoksen tuntumaan jäävälle 1 uonnonsuoj ei ual ueelle. Näiden toimintaperiaatteena on pumpata halvalla yösähköllä vettä yläaltaaseen ja laskea se päiväsaikaan turpiinien kautta takaisin ala-altaaseen, _jona voi toimia luonnonvesistö 340 Päijänteen rannalla Korpilahdella kohoaa Vaarunvuorenjyrkänne,jonka tekevät ainutlaatuiseksi kalliohyllyt, jotka tarjoavat kasvupaikkoja sekä eteläisille että pohjoisille kasvilajeille. Onko voimalasta saatava taloudellinen hyöty todella niin suuri, että "suhteellisen vähäisen luonnonsuojelualueen mahdollinen menettäminen on hyväksyttävissä", kuten IVO:n edustaja v. mahdollisten suurhäiriöiden sattuessa. huippuvoimqlaitoksiin, joiden avulla pyritään tasaamaan päiväajan sähkönkulutushuippuja. Vuonna 1970 paljastui Imatran Voiman Pumppuvoimalasuunnitelma, joka toteutuessaan turmelisi alueen luonnontilan. Jarmo Kovanen ja Paula Kankaala Hukkuuko Vaarunvuori. 1970). Niiden suojeltua kasvupaikkaa ei saa tuhota pumppuvoimalan rakentam:, 011, SU OMEN LUO NTO 6/76
Muuttohaukka on havaittu paikalla viime vuosinakin. 341. Suomessa rauhoitetuista kasveista alueella tavataan vuorimunkki Uasione montana) ja pahtarikko (Saxifraga nivalis ). I 9 7 5). Luonnonsuojelualueen kallioiden _jäkäläja sammallajisto on myös runsas käsittäen monia Keski-Suomessa harvinaisia vaateliaita, kalkkipitoisen alustan la_jej.a (Raatikainen ym. Vaarunvuori SUOMEN LUONTO 6/76 on nimittäin todella ainutlaatuinen Päijänteenkin jylhissä maisemissa. Aina Vaarun yli kulkevaa soratietä myöten kulttuuri sulautuu erämaan kanssa saumattomasti yhteen. Vaarunvuori, etenkin luonnonsuojelualue, on varsin herkkää kulutukselle ja muille ihmisen aiheuttamille häiriöille, joten alueella liikkumisen olisi rajoituttava mahdollisimman vähiin. JA ELÄIMISTÖ Vaarunvuori on siis ensisijaisesti tunnettu kasviharvinaisuuksistaan, mutta sillä on myös mielenkiintoinen ja arvokas eläimistänsä. Söyrinki ( 1946) mainitsee nähneensä alueella muuttohaukan, _joka ilmeisesti on myös pesinyt. Vaarunvuoren Korospohjan lahteen rajoittuvilla rinteillä on myös lehtoa. Luonnonsuojelualueet on merkitty pisteytyksellä. Niinpä tietä kulkeva voi nauttia eräästä Suomen jyrkimmästä maantienoususta sekä mahtavista maisemista. Alkukesästä kalliokasvit, mm. val mistuvat atomivoimalat. Vaarunvuori laskee _jyrkästi 120 m alempana olevaan Korospohjan lahteen. Kyseessä ei siis varsinaisesti ole energian tuottaminen, vaan pikemminkin sen "_jalostaminen" huonolla hyötysuhteella. Korospohjan lahteen laskeutuvat Vaarun_jyrkän kalliot ovat nk. Imatran Voima Oy:llä on selvityksensä (1974a) mukaan ollut Pohjois-Päijänteen alueella yhteensä kuusi mahdollista aluetta pumppuvoimalaitoksen paikaksi. Kallioperä, kalkkipitoinen amfiboliitti, selittää myös lajiston rikkautta. Vaarunvuori on ·lajin lounaisimpia löytöpaikkoja. Matkailukohteeksi se ei sovi lainkaan. Se on säilyttänyt erämaaleimansa huolimatta kulttuurin läheisyydestä. Jyrkänteillä asustava huuhkajapari, korpit ja yläilmojen hiirihaukka kuuluvat Vaarun erämaaeläimistöön, _jota täydentää Korospoh_jan lahden kuikkaparin viime kesänäkin onnistunut pesintä. Luonnon_ja ympäristönsuojelullisesti mikä muu vaihtoehto tahansa olisi ollut parempi kuin nykyinen paikka. Sittemmin alue on ollut runsaan floristisen mielenkiinnon kohteena ja mm. Suurimmassa vaarassa pumppuvoimalan takia on kuitenkin alueen harvinainen kasvisto, jonka suojelemiseksi on v. Vuoren päälle tulisi suunnitellun voimalan yläallas (ruudutettu alue), _jonka alle _jäisi nykyinen maantie (ohut katkoviiva). 1947 perustettu luonnonsuojelualue. Vaateliaasta lajistosta mainittakoon kaiheorvokki (Viola selkirkii), lehto-orvokki (Viola mirabilis), lehto-neidonvaippa (Epipactis helleborine) ja alppivelholehti (Circaea alpina). kalliokielo ja mäkitervakko, luovat maisemaan poikkeuksellista väriloistua. Tie seuraa uskollisesti maastonmuotoja. Näillä valoisilla _jyrkänteillä _ja kalliohyllyillä poikkeukselliset mikroilmastoolosuhteet ovat luoneet elinmahdollisuudet sekä eteläiselle että pohjoiselle lajistolle. tai keinotekoinen allas (esim. Muita eteläisiä kalliokasviharvinaisuuksia ovat mm. Hanke vaatisi myös uusia teitä (kuvassa erotettu katkoviivalla nykyisestä Korpilahti-outsa -tiestä), _joista osa louhittaisiin kallioon (paksu katkoviiva). pieni käenminttu (Satureja acinos), tumma raunioinen (Asplenium trichomanes), kapealiuskainen raunioinen (Asplenium septentrionale), iso maksaruoho (Sedum telephium), yksivuotinen maksaruoho (Sedum annuum), haiseva kurjenpolvi (Geranium robertianum) ja metsänätkelmä (Lathyrus silvestris). Sinertävä nurmikka (Poa glauca) kuuluu myös alueen pohjoiseen lajistoon. Ruotsin Norrlannissa _ja Neuvostoliiton puolella Laatokan-Karjalassa. Kuikat ovat ilmeisesti pesineet samoilla paikoilla luonnonsuojelualueen edustalla jo vuosikymmeniä. Kaksi viimeksimainittua ovat Vaarunvuorella myös poh_joisrajo_jensa tuntumassa. Altaan _ja patojen lisäksi maan päällä näkyisivät alakanavan suu ( 1) _ja kytkinkenttä (2). P'aikoitellen jäkäläja sammi.llfasvillisuus peittää mattomaisena kallioita. ... Vaarunvuoren kasvistoon kuuluu harvinaisia eteläisiä lajeja, kuten vuorimunkki. "etelä vuoria", _jollaisia tavataan esim. Vaarunvuoren rikas _ja harvivaisia, etupäässä eteläisiä lajeja käsittävä kasvisto on tunnettu jo viime vuosisadan lopulla (Wainio I 8 7 8). hylätty kaivos). Alueella kasvaa myös kookkaita lehmuksia. Linkola (1917) ja Söyrinki (1946) ovat tuoneet julkisuuteen tämän maassamme ainutlaatuisen kal liokasvien kasvupaikan. Vuorimunkki _ja mäkikuisma (Hypericum perforatum ) ovat täällä poh_joisrajallaan. Pahtarikko on pohjoinen tunturikasvi, jota tavataan etelämpänä erittäin harvinaisena. Tällaisen energian tuhlauksen mahdollistavat mm. VAARUNVUOREN KASVISTO ..
Tällä alueella on myös arvokkaita kallio_ja lehtokasveja, joiden kasvupaikkoja tuskin pystytään säilyttämään muuttumattomana rakennusvaiheen aikana, mm. Koska luonnonsuojelualue on aivan sulan vieressä, vähäinenkin sumunmuodostus saattaa aiheuttaa arvaamattomia mikroilmastomuutoksia ja vahinkoa kalliotörmän ja lehtoalueen kasvillisuudelle varsinkin sumun jäätyessä. Itse voimalaa varten on rakennettava alakanavalle _johtava huoltotie aivan Korospohjan lahden rantaa pitkin sekä louhittava tie allasalueelle kallion sisään. Koska luonnonsuojelualueen reuna on tällä kohtaa korkea kalliopahta, tulisi yli hehtaarin alan vaativa kanavan aukko rakennelmineen näkymään hyvin sekä luonnonsuojelualueelle että järvelle. Sulan todennäköiset haittavaikutukset esim. Imatran Voima Oy :n mukaan laitoksesta ei toimiessaan olisi minkäänlaista haittaa. Varsinainen koneisto sijoitettaisiin kallion sisään. Tien siirtäminen idemmäksi tuo Oittilan kylässä olevan Vaarunvuoren _jalavalehdon lähemmäksi tietä _ja helpommin ihmisten saavutettavaksi. Kytkinkentän korkeat mastot näkyisivät kauas puidenlatvojen yläpuolelta ja tulisivat epäilemättä hallitsemaan Vaarunvuoren kaukomaisemaa. SUOMEN LUONTO 6/76. Rinne on tikkojen suosiossa: viime kesänä siellä tavattiin viisi tikkalajia, pesivänä mm. Rakennusvaiheen aikaiset vahingot luonnonsuojelualueelle pyrittäisiin estämään rakentamalla aita alueen ympärille. Kaikkia haittoja, esim. palokärki. PUMPPUVOIMALA JA SEN SEURAUKSET Imatran Voima Oy :n suunnitelmat pumppuvoimalan rakentamisesta Vaarunvuoreen tulivat julkisuuteen v. Valkoselkätikkaparikin näyttäytyi alueella. Rinteen eläimistölle rakennusaika merkitsisi melkoista häiriötä ja suurimmille sekä arimmille (harvinaisimmille) lähes täydellistä elinympäristön menetystä. Alakanavan suu tulisi aivan nykyisen luonnonsuojelualueen viereen, n. Laitoksen tehoksi tulisi suunnitelmien mukaan 450 MW. Se ei kuitenkaan estäi_si pölyä sekä maansiirtotöistä ja louhinnasta peräisin olevaa ilma-ainesta kulkeutumasta alueelle. Lisäksi 400 kV:n voimajohdon vetäminen Vihtavuorelle maisemavaurioita aiheuttamatta tulee olemaan vaikeaa. 1975). 40 m päähän. Hanketta ajavien taholta halutaan painottaa talvella sulana pysyvän alueen positiivista vaikutusta veden happitilanteeseen _ja kerrostuneisuuteen sekä kalojen elinmahdollisuuksiin. Mikäli voimalan pumput _joudutaan käynnistämään tai pysäyttämään yhtäkkiä, seurauksena on voimakas aalto, joka lyö Korospohjan lahden matalaan perukkaan 60-70 cm korkeana. Alue on rauhoitettu samanaikaisesti Vaarun_jyrkän luonnonsuojelualueen kanssa. Koneasemalta _johtaisivat tunnelit yläaltaaseen ja ala-altaana toimivaan Korospohjan lahteen. Toimintaperiaatteensa vuoksi voimala kuluttaa energiaa noin 30 % enemmän kuin se tuottaa. Parimääräisesti lintuja on alueella runsaasti, varsinkin rinteen lehtoalueilla parimaara nousee 700-800 pariin/km2 (Raatikainen ym. Tämän 95 hehtaarin laajuisen altaan rakentamiseksi pitäisi rakentaa 4,5 km patoja, _joihin tarvitaan noin 3 mil_j. estää veneilijöitä joutumasta kanavan nieluun. metsänätkelmän esiintymät ovat vaaravyöhykkeessä (Raatikainen ym. laitoksen vaikutusta veden laatuun ja kalastaan on etukäteen vaikea arvioida. 1970 alussa, kun .yhtiö oli _jo ostanut rakentamiseen tarvittavat maa-alueet, 230 ha. 1975). Kyykäärme on luonnonsuojelualueella tavallinen, samoin vaskitsa. Yläaltaan tilavuudeksi tulisi suunnitelmien mukaan 15 milj. Suomen pohjoisimpien pähkinäpensaiden kasvu paikkana aluetta ei voida mitenkään suositella matkailukohteeksi. Voimalahanke vaatii sillan Päijänteen yli Kärkistensalmeen; nykyään liikennettä hoidetaan lossilla. Tällä teholla laitosta pystyttäisiin käyttämään 5-6 tuntia vuorokaudessa. Itse voimalasta jäisi ulospäin 342 näkymään yläallas, alakanavan suu_ja kytkinkenttä. ml _ja se peittäisi alleen kaksi pientä _järveä, Särkijärven ja Juonaanjärven. kotkansiipi. kasvillisuudelle _jätetään huomiotta ja todetaan vain, että "tietyissä sääoloissa voi vähäinen sumunmuodostus olla mahdollista" (IVO 19746). Uutta tietä varten _joudutaan rakentamaan Korospoh_jan peltoaukealle suuret siltatai pengerrakennelmat. Imatran Voima Oy:n suorittamissa pienoismallikokeissa on lisäksi tullut esille ainakin yksi vielä ratkaisematon ongelma. Linnustolle otollisimmat elinalueet ovat tien ja lahden välisessä jyrkässä rinnemaastossa, _joka on lähes aarnimetsäistä, luonnontilaista männikköä sekä kuusija lehtimetsää. Jalavan _ja pähkinäpensaan lisäksi täällä on oma rikas lehtolajistonsa, _johon kuuluu mm. Koko Imatran Voima Oy:n omistamalla alueella on varsin runsas riistakanta, etenkin hirviä _ja _jäniksiä. Eräiden tietojen mukaan joudutaan mahdollisesti vielä myöhemmässä vaiheessa rakentamaan toinenkin vesitunneli luonnonsuojelualueen poh_joispuof~fle. Lisäksi aukon eteen tehtäisiin yli 100 m pitkät suojapuomit, joiden tulisi mm. Lehtopaikoilla taas on oma lajistansa: mustapääkerttu, sirittäjä ja kuhankeittäjä. Voimalan rakentamisen seurauksena alueen maisemakuva joka tapauksessa menettäisi nykyisen ul_juutensa, siitä tulisi lannistettua "puolimaisemaa". Rakennustyöt vaativat myös suuria tie_järjestelyjä. Alue tarjoaa otolliset elinpaikat myös ketulle ja mäyrälle pienemmistä nisäkkäistä puhumattakaan. Juuri tämä alue on kuitenkin suurimmassa vaarassa voimalan rakennusvaiheen aikana. Allasalueen läpi kulkee nykyään Korpilahti-] outsa maantie, jota voimalan takia _joudutaan siirtämään runsas kilometri itäänpäin. ml maata
Raatikainen, M., Saari, V., Kankaala, P., Karila, V. 1976. Miettinen 1970, Mustakallio 1971 ). Nykyisillä lauhdehöyryvoimaloilla ja vesivoimaloilla voidaan tyydyttää tarvetta pitkälle tulevaisuuteen. 1970. Kustannusarvio on tähän mennessä kohonnut jo ainakin 450 miljoonaan markkaan. Suurimman huolen alueen kohtalosta ovat kantaneet eräät yksi tyiset luonnonsuojelijat (mm. 1970 : Suomessa 7 pumppuvoimalan /Jaikkaa. Linkola, K. Suurimpia haittoja ovat olleet veden samentuminen ja tärinä, jonka kaikki seurausvaikutukset eivät ole vielä selvillä. 197 5) ja teettäessä alueelle maankäytön yleissuunnitelman, jossa on osana ympäristönhoito (arkkitehtitoimistot Lahti & Noronen 1975). Pai kalliset asukkaat toivovat voimalalta verovaroja, työllisyyttä, elämän vilkastumista sekä turisteja ja luottavat korvauksiin vahinkojen peittäjinä. 1970. KIRJALLISUUTTA Ano n. (arkkitehtitoimistot) 197 5: Koro;pohjan pumppuvoimala. & Pulkkinen, E. 19 7 5 : K oro;pohjan pumppuvoimalaito;a/ueen ka;vi;to 1a eläimi;tö. 3: 1121. ATOMIAJAN VARJOONKO. Vasta kun maisematai muu vaurio on jo tosiasia, havahdutaan todellisuuteen, eikä silloin mahdollisesti saatavista korvauksista ole apua . Voidaanhan pumppuvoimalaa kuitenkin pitää atomivoimaloiden "sivutuotteena". Tiedonantoja 2. Keski-Suomen seutukaavaliittokaan e1 ole varauksettomasti asettunut hankkeen taakse. Toimenpiteisiin Imatran Voima Oy ei ole kuitenkaan halukas. Yleissuunnitelma on lisäksi teh ty juuri ennen biologisten selvitysten valmistumista, joten selvitysten esille tuomia näkökohtia ei ole voitu ottaa huomioon suunnitelman osaa! uerajauksissa eikä maankäyttömääräyksissä. 19 1 7: Ka;vi;tollinen retki Korpilahden Vaarun vuorelle1a ;en jalava/ehtoon. Moniste 3 s. 1878: Havainnoita Itä-Hämeen kawi.1to.1ta. Kantaan yhtyvät myös eräät luonnonvarainhoitotoimiston henkilöt. Vanhan Korpilahden luonnonsuojeluyhdistys ei ole tehnyt asian hyväksi mitään. 9. Luonnonsuojelijoita ja etenkin yleistä mielipidettä on saattanut hämätä Imatran Voima Oy: n esimerkillinen toiminta sen rahoittaessa alueen luonnon tutkimusohjelman (Raatikainen ym . Lopullista rakentamispäätöstä ei ole kuitenkaan vielä tehty. Imatran Voima O y, rakennusosasto 20. Erääksi ratkaisuksi on ehdotettu mm. 6 s. 1971: Rauhoiteltu toi;lai;ek.,i. Helsi ngin Sanomat 14. F. Lindberg (1976) on esittänyt kokemuksia USA:ssa Michiganjärven rannalla sijaitsevasta Ludingtonin pumppuvoimalaitoksesta, joka on maailman suurin. Wainio, E. 343. 9. Tulee vain kysyneeksi , milloin yksi tyiset ovat jääneet tyytyväisiksi suuryhtiöiden kanssa korvaustilanteeseen jouduttuaan (vrt. + 10 liitettä. , Kovanen, J. Medd. Laitoksen tarpeellisuuskin voidaan asettaa kyseenalaiseksi, sillä kaikki energia-asiantuntijatkaan e1vat ole yksimielisiä pumppuvoimalan tarpeellisuudesta ja edullisuudesta. Rakennussuunnitelmien julkistamisen alkuvaiheessa Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistyskin otti kantaa Vaarun puolesta, mutta vuoden 19 7 4 lopulla pidetyssä katselmuksen alkukokouksessa yhdistys perääntyi aikaisemmista jyrkistä lausunnoistaan. 43: 144155. Fl. 1946: Ka;vi;tollinen retki Vaarunvuorelle. 1. Talouselämä 3/19 70 s. Keski-Suomen läänin ympäristönsuojelun tarkastaja Risto Palokangas mm. Suomen Luonto 30: 10. Vaatimus on erittäin aiheellinen, sillä harvinainen kasvisto eläimistöstä puhumattakaan ei rajoitu luonSUOMEN LUONTO 6/76 nonsuojelualueelle ja maisemallisesti jylhimmät näkymät ovat luonnonsuojelualueen kaakkoispuolella, joka tulisi eniten kärsimään rakennusaikaisia vaurioita. Medd . lahden poikki rakennettavaa pengertä, johon jäisi veneenmentävä aukko. Imatran Vo ima O y 1974a: Pumppuvoima/aitok.<el ja niiden merkity;. Kemijoki). Maankäytön yleissuunnitelma. Järvi on lähes saareton ja noin 60kertaa Päijänteen kokoinen, mutta varotoimenpiteistä huoli matta laitos on aiheuttanut ongelmia ympäristössään. FL. Yleissuunnitelman tavoitteet eivät kuitenkaan ole luonnonsuojelullisesti tyydyttäviä, eikä alueelta tehtävillä selvityksillä ole arvoa, ellei niiden tuloksia oteta huomioon rakentamispäästöstä tehtäessä. & Noronen, 0. Vaarunvuoren parhaaksi onkin toivottava, että lykkäyspäätös merkitsisi samalla luopumista koko hankkeesta, ainakin sijoituspaikan osalta. Soc. 1970 : Mielipide: Onko voimala tarpeen luonnon;uojelualueella. 1976: Maailman;uurinpumppuvoimala varoiUaa Vaarunvuorta tärinäJlä ja pwnppuveden virtauh;i;ta. Mustakallio, P. Söyrinki, N. F. Suomessakin tuntuu historia toistavan itseään: vasta sitten, kun luonnolle on aiheutettu pysyviä vaurioita, huomataan menetysten suuruus ja luonnon kanssa sopusointuisen elämän merkitys. Suomen Luo nto 5: 30-44. Alunperin rakentamispäätös piti tehdä jo syksyllä 1975, mutta valtioneuvoston ohjeet ja rahoitusvaikeudet lykkäsivät voimalatöiden aloittamista toistaiseksi. Keskisuomalainen 10. Soc. Voidaan aiheellisesti kysyä, onko J\/aarun kohtalo jäänyt isompien hankkeiden varjoon, sillä luonnonsuojelupiireissäkin se on saanut oudon hiljaisen vastaanoton. Lahti , K. Lindberg, 8 . IVO 19746: Koro;pohjan pumppuvoimalailo.<. Jyväskylän yliopisto Biologian laitos. 45 s. Alueellisen energiatarpeen tyydyttäjinä on vastapainevoimaloista saatu varsin hyviä kokemuksia. Miettinen, T. Lehdistöön on '' luonnonsuojelusuunnitelmasta" annettu liiankin positiivisia arvioita; jos voimala rakennetaan, millään suunnitelmilla ei haittavaikutuksia pystytä estämään, korkeintaan hieman lieventämään. Maaperän kosteus on lisääntynyt ja maanviljelylle on aiheutunut vahinkoja. on vaatinut rinteen rauhoittamista tietyin ehdoin luonnonsuojelulain nojalla ennen rakentamiseen ryhtymistä sekä nykyisen luonnonsuojelualueen laajentamista. Moniste 5 s. 44. 6. 1970. Imatran Voima Oy, rakennusosasto 20. Fenn. Fenn
Esko juppi Ulvinsaloa ole un.ohdettu • e1 Kuhmon Ulvinsalon luonnonpuiston perustamisesta on kulunut 20 vuotta. Ulvinsalon luonnonpuisto sijaitsee Kuhmon kunnan kaakkoisosassa, metsähallinnon Kuhmon ho itoalueessa. 344 l!lvinsalon korpipurot luovat erämaan tunnelmaa ja mahdollistavat monipuolisen kasvij a eläinmaailman toimeentulon. Ulvinsalo rauhoitettiin vuonna 1956 annetulla lailla. Käytännössä puisto on saanut olla luonnontilaisena _jo huomattavasti kauemmin, sillä metsiä ei nykyisen puuston aikana ole hakattu alueen luo teiskulmaa lukuuno ttamatta. Tälle rajavyöhykkeellä s~jaitsevalle suojelualueelle pääsee vain erikoisluvalla ja rajavartijan seurassa. Ulvinsalo kuuluu PohjanmaanKainuun metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen _ja Pohjanmaan aapasuovyöhykkeeseen. Toisaalta puistossa o n karjalaisen suoyhdistymätyypin ominaisuuksia. Myös kulojen vaikutusta Ulvinsalon puustoon on tutkittu. Sekä kasvistossa että eläimistössä on _jo verraten runsaasti pohjoisia piirteitä. SUOM EN L O NTO 6/7 6. Puiston pinta-ala on 25 16 hehtaaria, josta on kangasmaita 1 484 hehtaaria, suota 1 001 hehtaaria, kalliomaita 12 hehtaaria s~kä lampia ja purnja 18 hehtaan a. Ulvinsalo on ollut tasan 20 vuotta tutkimustarkoituksiin rauhoitettu luonnonpuisto. Kuhmossa on herännyt ajatus valvottujen retkien jä~jestämisestä puistoon. Näitä ~jatuksia esittelee kuhmolainen toimittaja Esko Juppi, ainoa Ulvinsalossa viime kesänä vieraillut. Syntymäpäivien kunniaksi puiston käytöstä on herännyt uusiå ajatuksia. Se rajoittuu idässä valtakunnan rajaan
VEDENJAKAJAA Ulvinsalon suot ovat etupäässä karuja rämeitä ja nevoja . Kun auto on jätetty tien päähän löytyvät tuoreet karhun jäljet SUOMEN LUONTO 6/76 aivan pitkospolun vierestä. Varhaisemmasta luonnon hyödyntämisestä tapaa jälkiä hyvin niukalti. Mänty kasvaa ylispuuna miltei kaikkialla, kuivemmilla mailla jopa vallitsevana. Jo automatkalla tulevat vastaan metsäautotielle levinneet mustikkaruikut, jotka karhu on päästellyt takapäästään. Metsäpeura eksyy puistoon vain harvoin, sillä sen mielialueet ovat po hjoisempana ViiksimonElimvssalon seudulla. Valtaosa metsistä on runsaspuustoista. Suokuviot ovat pieniä, suurimmat ovat Jylkynsuo koillisessa, Ruutinsuo lännessä ja Lautasuo etelässä. Hanhiperhe on pesinyt useana kesänä valtakunnanrajan halkaisemassa Verkkolammessa, jonka rantaa polku sivuaa. Ulvinsalossa pesii luultavasti karhuja, ehkä useampiakin. Metsien pääosa on tuoretta kangasmetsää: puolukka-mustikkatyyppiä (44 %) ja pohjoista mustikkatyyppiä (28 %). Koivua on jonkin verran, muita lehtipuita hyvin niukalti . Pääosa puistosta ja ehkä kiinnostavimmat kohteetkin sijaitsevat parin kilometrin levyisen rajavyöhykkeen puolella. Koilliskulmasta puistoon tuleva ei voi erehtyä, sillä ruma hakkuukynnös ulottuun aivan puiston ra.iaan. Luvan saa etupäässä vain tutkimustarkoituksiin. Pitkälti ei ehditä kulkea luonnonpuistonkaan puolella, kun rajamiesten polun varresta löytyy karhun pöyhimä muurahaispesä. Pohjoisreunalla puiston raja kulkee Rasivaaran poikki, vaikka koko jylhäkasvustoinen vaara pitäisi ehdottomasti sisällyttää alueeseen. Puiston rajaamisessa on käytetty karttaa ja viivotinta. Tänä vuonna hanhet jäivät jostakin syystä saapumatta. Oppaana toimiva rajaylivääpeli Ilmari Mansikkamäki ei muista viimeisen kuuden vuoden ajalta yhtään tapausta, jolloin puistosta olisi tavattu luvaton kulkija. Jonkin verran on myös kuivempia kankaita : variksenmarjapuolukkatyyppiä ( 17 %) ja variksenmarja-kanervatyyppiä ( 11 %). Kainuun keskiarvoihin verratessa kiinnittää huomiota pohjoisen mustikkatyypin suuri osuus _ja vastaavasti variksenmarja-puolukkatyypin vähäisyys. Lirinustokin vastaa tyypillistä Kainuun salon lintumaailmaa. Rokon metsäautotie päättyy rajavyöhykkeelle runsaan kilometrin päähän puiston rajasta. Kuluneen kesän ainoa vieras Ulvinsalossa oli tämän jutun kirjoittaja. Rajavartijoiden upouusilla pitkospuilla varustettu polku kulkee valtakunnanrajan lähellä ja hennompi polku noudattelee rajavyöhykkeen keltapilkkaista takara1aa. Keloutuneita ja keloutuvia jättiläismäntyjä nousee siellä täällä sakeissakin kuusikoissa, jo issa kuusi vähitellen tukahduttaa kilpailussa muut lajit. Keino ei c)le kaikkein tarkoituksenmukai sin. Vanha puusto suo erityisen hyvät olot ko lolinnuille. KARHUN TERVETULIAISET Lähtötouhuissa vartioasemalla tulee puheeksi karhu, jonka jäljet on tavattu edellisenä päivänä Rokon tien päästä. Puronvarsilla on myös kapeita korpisuikaleita. Ulvinsalon eläimistö ei muuten poikkea saloseutujen asujaimistosta. METSIEN JA SOIDEN MOSAIIKKIA Ulvinsalo o n metsien ja soiden mosaiikkia. "Ulvinsalon luonnonpuisto menee hukkaan, koska yleisö ei saa siellä liikkua ;a tutkijoitakin käy aniharvoin. Paikoin se kasvaa kapeana ja korkeana lapinkuusena, mutta enimmäkseen eteläsuomalaisen leveänä ja naavaisena. Kuusi on vallannut Ulvinsalon. Kulku Ulvinsalon luonnonpuistoon tapahtuu parhaiten Kiekinkosken rajavartioaseman kautta . · Puiston rajat on merkitty erittäin heikosti , vain heiveröinen metsälinja vihjaisee luonnonpuistoon saapumisesta hakkaamattomilla rajoilla. IHMISEN JÄLKIÄ EI JUURI NÄY Ulvinsalon luonnontilaan on merkittävästi vaikutettu viimeksi vuonna 1923, jolloin puiston luoteisosassa hakattiin säästeliäästi metsää 55 hehtaarin alalla. Puistossa on 21 lampea tai lammen osaa, kaikki alle kahden hehtaarin silmäkkeitä . Luoteiskulman poikki vie Riihivaarasta Hukkajärvelle kulkeva ikivanha polku. Ulvinsalon läpi kulkee ristikkäin kaksi vanhaa mittauslinjaa, joiden metsään hakatut urat ovat yhä näkyvissä. Kaskeajien matkat lienevät kuitenkin aikoinaan yltäneet Ulvinsaloonkin. Hirvi, näätä, jänis ja kettu ovat yleisiä nisäkkäitä. Ulvinvaaraa kiertävät _ja rajan taakse katoavat puropahaset johtavat vetensä etelämpänä Tuulijokea myöten Vuoksen vesistöön. Olisi harkittava valvottujen retkien ;ärjestämistä luonnonpuiston alueelle", sanoo aluemetsänhoitaja Pentti Honkavaara metsähallinnon Kuhmon ho itoalueesta. Luvattomista liikkujista ei ole haittaa. Linjojen risteys on Ulvinvaaran laella. Ulvinsalo on vedenjakaja-aluetta, josta vesiä virtaa sekä itään että länteen. Luonnonpuisto on ollut historiansa ajan lähinnä rajamiesten yksityiserämaa. 345. Retki Ulvinsaloon on joka tapauksessa kuin matka menneeseen. Kolme selvää polkua halkaisee Ulvinsalon. Se on katoavaa Kainuuta, jota ei ole viillellyt metsäaura eikä tuhrinut ajattelematon turisti . Luvan kesäaikaiseen liikkumiseen puistossa myöntää metsähallitus hankittuaan lausunnon maaja metsätalousministeriöltä. "Ulvinsalon puuston luonnollisen tasapainon säilyllämiseksi pitäisi puistossa syllyvien kulojen antaa palaa tai järjestää valvottu kulokierto," ehdottaa puolestaan Pertti Siitonen Helsingin yliopiston Ympäristönsuojelun laitoksella valmistuneessa pro gradu -tutkimuksessaan
Runsaimmin metsäpaloja todettiin sattuneen 1800-luvun jälkipuo liskolla. Li säksi palo ntorjunta on mahdollisesti rajoittanut kulot niin pienialaisiksi, ettei niiden jälkiä ole onnistuttu löytämään. Alueella kävelevä saa havainnollisen oppitunnin metsäpalon vaikutuksesta puistoon. " KULOJEN ON SAATAVA TEHDÄ TEHTÄVÄNSÄ" " Kulo jen esiintyminen ja vaikutukset Ulvinsalon luonnonpuistossa" on Pertti Siitosen tänä vuonna valmistuneen pro gradu tutkielman aiheena . 1969 kulon jäljet selvästi näkyvissä: kuuset ovat palaneet, mutta monet paksukaarnaiset männyt j atkavat kasvuaan . Kulot rajoittuisivat todennäköisesti hyvin suppeiksi Ulvinsalo n mosaiikkimaisen maastokuvioinnin ansiosta. Esimerkiksi leiriytyminen ei tulisi kysymykseen. Toinen Ulvinsalon kohouma o n pohjo iskolkan Rasivaara. "Vähän hukkaan Ulvinsalon luonto nykyisin menee. Siksi olisi laadittava suunnitelma metsien kulo ttamisesta ajoittain, tutkija esittää. Muut vaarat ja kankaat ovat loivia, katse kantaa enintään suon yli seuraavan vaaran rintuukseen. Mänty sen sijaan o n kulonkestävin puulajimme. Valtakunnan rajan läheisyyden j a ympäristön metsien suojelun vuoksi palo t jouduttaneen kuitenkin sammuttamaan. Viimeinen oli vuonna 1969 Palosuonpetäikössä ja sitä edellinen 194 1 Pienen Lautalammen maastossa. Selitys kulojen vaikutukseen o n varsin ilmeinen. Vuosina 171 21974onUlvinsalossa tutkimuksen mukaan raivonnut arviolta 48 metsäpaloa. Tähän lienevät vaikuttaneet kaskenpoltto j a muu ihmisen toiminta. Todennäköisesti olisi tutustumisessa pitäydyttävä käyttämään rajavyöhykkeen takarajan polkua. Ulvinsalon luonnonpuistosta annettuun lakiin ja asetukseen tarvitaan muutos, jos uudistus aiotaan toteuttaa. Vanhojen mäntyjen paksu kaarna suojaa rungo n jällen ja latvus o n korkealla liekkien yläpuolella. Palo koroisia mäntyjä löytyi 27 kuviolta. Vastaavasti kuusen osuus oli palaneilla mailla erittäin merkittävästi pienempi. Rajan läheisyys ja ra javyöhyke aiheuttavat Ulvinsalossa omat ongelmansa. SllOMEN LUONTO 6/ 76. " PERIMMÄINEN TARKOITUS EI VAARANTUISI" Metsähallinnon Kuhmon hoitoalueen aluemetsänhoitaja Pentti Ho nkavaara pitää varsin mielekkäänä ajatusta Ulvinsalon luonnonpuiston avaamisesta myös muille kuin varsinaisille tutkijoille. Paksukaarnaisilla männyillä ei näytä olevan mitään hätää. Nykyisin Ulvinsalon metsissä pystyy uudistumaan vain kuusi. En pitäisi mahdollomana, e//ä metsähallitus pyrkisi järjestämään ohjelmoituja reikiä Ulvinsalossa, kuten myös eräissä muissa luonnonpuisloissa ", Honkavaara kertoi . Laajimman kulon pintaalaksi arvioidaan yli 100 hehtaaria, mutta keskimääräinen pinta-ala on vain 24 hehtaaria. KUUSETON KULOALUE Matkan varrella on myös Palosuonpetäikkö, jossa ovat selvästi näkyvissä Ulvinsalon viimeisimmän kulon merkit. Kuusi ja koivu tuhoutuvat kuloissa säännönmukaisesti. Kuumissakin paloissa jää yleensä suurimpia mäntyjä eloon ja ne toimivat siemenpuma. heyden tutkimiseksi kairattiin kunkin metsäkuvio n vanhimpien palokoroisten mäntyjen kyljeksistä lastut, joiden avulla kulot voitiin a joittaa . Tähtäimessä on pelkästään patikkaretkeily puistossa. Vuonna 1969 raivonnut kulo on hävittänyt kankaalta kuuset tyystin. Tämä j o htunee pääosin siitä, että puisto on jäänyt maaja metsätalouden ulkopuolelle. "Olen keskustellut asiasta metsähallituksen moninaiskäytön ylilarkaslajan Malli Helmisen kanssa. Ulvinvaara kohoaa merenpinnasta noin 300 metriä, mutta ympäristöön verraten no usua o n vain kolmisenkymmentä metriä. 1800-LUVUN LOPPU KULOJEN AIKAA Ulvinsalon kulojen esiintymistiPalosuonpetäikössä ovat v. Siitonen toteaa loppupäätelmissään, ettei palontorjunta ole tähän mennessä merkittävästi vääristänyt Ulvinsalon luonno nmukaista kehitystä. Metsän arvioinnissa todettiin männyn osuuden olevan erittäin merkitsevästi suurempi niillä kuvioilla, joilta löytyi palokoroisia puita. Ohjatut retket 346 eivä/ mitenkään vaarantaisi puiston perimmäisiä larkoi/us/a ", Honkavaara sanoi . MÄNTY KASVAA KULO MAILLA Tutkimuksen mukaan lähes puolet muista kuin ylimpää n latvakerrokseen kuuluvista Ulvinsalon männyistä on syntynyt kulo n seurauksena. J o tta tuli saisi edelleen vaikuttaa metsien kehitykseen, olisi Siitosen mielestä paras ratkaisu antaa tuleva isuudessa syttyvien luonno nkulojen palaa vapaasti. 1900-luvulla tutkija to teaa syttyneen vain harvoja kuloja. Puisto n 140 kangasmetsäkuviosta tutkittiin kesän 1974 aikana 73 kuviota. Silti vaaran kallioiselta pohjoisrinteeltä on hyvä näköala yli läikikkään salon aina Hukkajärven kylään saakka
Valvottujenkin kulojen tulisi antaa kehittyä latvapaloiksi silloin, kun ne pystytään luontevasti pysäyttämään tuulen suunnan _ja maasto-olosuhteet huomioon ottaen. Merkittävimmin lienee kulojen harvinaistumiseen tällä vuosisadalla vaikuttanut ihmisen toiminnan väheneminen puiston alueella. Siitonen toteaa Ulvinsalo-tutkimuksen osoittavan, että kulot ovat toistaiseksi ohjanneet Ulvinsalon metsien kehitystä. Kuitenkin hakkuu ja sitä seuraava kulotus oli hänen mielestään järkevämpää. Mah1ava1 kelot reunustavat soita. KULOTUS ILMAN PUUN KORJUUTA Suomessa keskustelu kulojen käyttämisestä rauhoitusmetsien uudistamiseen puhkesi keväällä 197 2, jolloin Pertti Seiskari ja Ilppo Kangas ottivat asian puheeksi Koilliskaira-toimikunnan työryhmän kokouksessa . Siitonen, Pertti. Kaskeaminen ym. Hakkuu ja puun kuljetus jättävät myös metsään jälkiä, jotka eivät kuulu SllOMEN LUO NTO 6/76 1 uonnontilaiseen ekosysteemiin. Viimeiset erämaat. KI RJALLISUUTI A : Linko la, Martti. Seiskarikin esitti toiseksi mahdollisuudeksi metsäpalojen hallitun sallimisen. Esitys Oulangan kansallispuiston laajennusalueen metsien uudistushakkuista ja kulotuksista sai luonnonsuojehjat takajaloilleen ja alettiin puhua kansallispuistojen "seiskaroinnista". Kun puusto lisäksi jatkuvasti uudistuu, vaikkakin kuusettuen, ei luonnon hoitoon ole välitöntä aihetta. Luonnonmukaisinta olisi antaa salaman sytyttämien kulojen palaa vapaasti. Kulo1en esiintyminen ja vaikutukset Ulvinsalon luonnonpuistossa. Jos vastaisuudessa salaman sytyttämät kulot onnistutaan sammuttamaan "liian tehokkaasti", pitäisi metsien luonnonmukaista kehitystä jäljitellä valvotun kulotuksen avulla. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopiston Ympäristönsuojelun laitos 1976. Helsinki 1966. Koska näin jälkikäteen on mahdotonta selvittää palojen syitä, ei kuitenkaan pystytä täsmällisesti sanomaan, kuinka usein luonnonkulot ovat puistoon osuneet. 347. Me1sä ja suo vaih1eleva1 Ulvinsalossa pienipiir1eisinä kuvioina. Nykyinen lainsäädäntö ja valtakunnanrajan läheisyys ovat kuitenkin esteinä. Suomen luonnonja kansallispuistot. Polttamiseen ei tule Siitosen mielestä liittää minkäänlaista hakkuuta. Siitosen mukaan kulotusta edeltävä hakkuu kohdistuisi ilmeisesti juuri suurimpiin puihin, jotka normaalisti kulossa jäävät parhaiten henkiin. Metsät ovat tämän vuoksi kehittymässä ehkä puhtaampaan luonnontilaan kuin aikaisemmin, mitä taas voidaan pitää yksinomaan myönteisenä ilmiönä. Koivu tunkeutuu kuloalueille nopeasti takaisin, mutta kuuselle sopivien olosuhteiden palaaminen kestää 10-20 vuotta. Metsäkuviot ja kulovälit olisi valittava satunnaisesti tilastollisin menetelmin. Metsäekosysteemien kehitys edellyttää kuitenkin tulen ajoittaista vaikutusta. ihmisen toiminta on aikaisemmin todennäköisesti lisännyt kulofrekvenssiä, ja myöhemmin palontorjunta ehkä jonkin verran vähentänyt sitä
Kyseistä aluetta oli pidetty arvokkaana eräretkeilyalueena, _jon ka säilymiseen oli uskottu, koska se oli pääosiltaan eräiden yhtiöiden omistuksessa. Lähinnä yhtiöiden omistamaa aluetta on ehdotettu kansallispuistoksi, mutta nyt laadituissa rantakaavoissa kaavaillut kesämökit uhkaavat turmella alueen erämaisuuden. Pohjois-Valkealan alue on Etelä-Suomen viimeisiä erämaita, jonka läpi kulkee veneretkeilijöiden suosima järvireitti. Vastapainoksi Suomen Matkai luliitto esittikin seuraavana kesänä Etelä-Suomea palvelevan ohjelmallisen kansallispuiston perustamista kyseiselle PohjoisValkealan erämaaseudulle. Perusteluina mainittiin mm. Kansallispuistoajatusta asettuivat kannattamaan mm. Mainitussa suunnitelmassa alueen suurin maanomistaja luonnosteli lähes 700 loma-asunnon rakentamista ranta-alueilleen. Mikäli tämä suunnitelma toteutettaisiin _ja muutkin maanomistajat seuraisivat esimerkkiä, alueen arvo olisi pian mennyttä. Mainittakoon tässä yhteydessä, että alueen länsiosan järvet ovat jo pitkään kuuluneet osana suosittuun vesimatkailureittiin, Suomen Kultareittiin. Jukka Airola •• Pohjois-Valkealan kesämökkialue vai kansallispuisto . Helsingin Yliopiston Kymenlaakson osakunta sekä Valkealan kunnanjohtaja Ilpo Mäkinen, joka puheessaan heinäkuussa 1973 sanoi mm: "Eräs asia, joka Valkealassa on nyl ajankohtainen ja joka kaipaisi vasluunlunloi.1/a asennoislumisla, on PohjoisValkealan erämaaseudun /uSUOMEN L ONTO 6/76. alueen sijainti _ja riittävän laajojen kansallispuistoksi sopivien alueiden vähyys Etelä-Suomessa. Kun Kymin Osakeyhtiön syksyllä I 97 2 valmistunut PohjoisValkealan _järvialuetta koskeva rantojen käytön yleissuunnitelma tuli julkisuuteen, se aiheutti järkytyksen luonnonharrastajien ja retkeilijöiden piirissä monella ta348 ha lla. Eräät suuret rantakaavoitushankkeet ovat herättäneet keskustelua ja kiistelyä valtakunnallisellakin tasolla. Kuluvan vuosikymmenen aikana on ollut selvästi havaittavissa useiden suurten yhtiöiden kasvava kiinnostus kaavoittaa omistamiaan ranta-alueita loma-asutuskäyttöön. eramaa, Pohjois-Valkealan Tihvetjllrven rannat ovat vielä säästyneet lomamökkien rakentamiselta. Alueelle laaditun rantakaavan vahvistaminen odottaa valtuustossa selvitystä kansallispuiston perustamismahdollisuuksista
Todislellakoonpa asiaa laajenevan huvila-asutuksen hyväksi minkälaisin verolaskelmin, a;oluloin ja muin laskelmin, pysyväksi jää erämaan menetys, jos suunnitelma suuren huvilayhdyskunnan muodostamiseksi vahvislelaan. Pohjois-Valkealassa on myös j yrkllnteitll huuhkajan asua. Valkealan kunnassa on todellinen luonnon lahja, PohjoisValkealan erämaa. Ehdotetun kansallispuiston alueella on j oitakin maatiloja. levaisuus. SUOMEN L UONTO 6/76 Pohjoi1•V1llt e1 !1n [ill] Oy ~ l loi ko1 1t i O:, _ __ ICunn anja ll lninra j a •·····••Kov apan o1 1m11u ntoj en vaara a l ueen r a j a Pohjois-Valkealan erämaan omistavat yhtiöt lähes kokonaan. Muutaman sadan ihmisen onnellisluminen huvila-asukkaana ja muulamankymmenen tuhannen markan vero/ufon vähennys kunnalla on loki vaakakupissa paljon vähemmän kuin tuleville suomalaisille säilylellävä koskema/on luonlo. Siksi luonnonysläväl oval korollaneel äänensä lieloisina siilä, ellä varoja alueiden hankkimiseksi on kovin vähän, mulla lämä varallomuus ei saisi olla esteenä oloissamme poikkeuksellisen maisemakuvan hävillämiseksi." Kymin Oy puolestaan esitti kantanaan, että kyseinen alue säilyy ilman kansallispuiston perustamistakin ja että huomattava osa 349. Sen sisällä on länä päivänä luhoulumassa
von radan ja valtatie 15:n vahm lähes 200 km 2 :n laajuinen pääosiltaan asumaton metsäinen _järvialue. Niinipuuta (Tilia cordata) kasvaa eri puolilla yllättävän runsaana, joskin harvoin suurikokoisena: Sen seurasta löytyy usein keväistä linnunhernettä (Lathyrus vemus). ... Erämaalajiston edustajina voidaan pitää korppia, huuhkajaa ja viirupöllöä. Pohjois-Valkealan vedet ovat toistaiseksi varsin puhtaita ja niukkaravinteisia (ks. S01ta on vähän ja ne ovat pieniä, vähän 350 suurempia on Luujärven Tihvetjärven eteläpuolella. Toistaiseksi Pohjois-Valkealan rakennuskanta on vähäinen lähinnä metsäkämppiä ja muutama maatalo. ampuhaukasta, riekosta, suokukosta, järripeiposta ja pohjansirkusta sekä pesimäajan ulkopuolella kotkasta, hiiripöllöstä ja kuukkelista. _ Yleisesti voidaan sanoa, että seutu on havumetsäaluetta, jota luonnehtivat voimakkaat korkeusvaihtelut ja jyrkänteet se~ä lukuisat järvet ja _lam~e~. 0,4 Yhteensä 100,0 % Kasvillisuuden paaosan muodostavat puolukkatyypin lajit. 1969. mäyrä. pienempiä teitä. Pankakoski 1969) ja jätevesikuormitus on vähäinen. Sen itäistä osaa hallitsee Puolustusvoimien käytössä oleva Pahkajärven ampuma-~lue vaara~alueineen, mikä merkitsee loma-asutusja ulkoiluki~ltoa tällä osalla. 1969. . _ Nisäkäseläimistöstä hirvi, jänis _ja orava ovat ilmeisen runsaita. Teitä on rakennettu runsaasti varsinkin viimeisten kymmenen vuoden aikana ja valtionmaan ulkopuolella onkin jo yli 60 km metsäautoteitä yms. J. alueesta jäisi rakennettavan alueen ulkopuolelle. Varsinainen vesikasvillisuus on niukkaa. esim. Samoin metsänhakkuut ovat olleet voimakkaita ja sen seurauksena oli esim. 5 3~0 h~. 1969: tuore kangas 29,5 kuiva kangas 48,2 kasvullinen korpi 5,2 kasvullinen räme 4, I kitumaa 11,5 joutamaa 1,1 tontti, tie yms. Näiden lisäksi esiintyy mm. 44: 118. Toisena tulee Ab Woikosk1 Oy Ja muita maanomistajia ovat Oy Tampella Ab ja lukuisat yksityiset. trichomanes) (Taarna 1963), pensaikkotatar (Polygonu7:1 dumetorum), Emäntälahden kallioiden tunturitervakko (Viscaria alpina), Ruskiansalmen kalliokohokki (Silene rupestris) (Taarna 1963), kangasvuokko ( Anemone vemalis), Kivisilmän Suomen lumme (Nymphaea tetragona), misen tai eläinten mukana kulkeutunut pienikukkainen tuomimetsänätkelmä (Lathyrus silvestris) sekä sarjatalvikki (Chimaphila umbellata). ~s1merkkinä viimeksi ma1mttuJen määrästä voidaan mainita, että yhden 100 km 2 : n k~rttalehd~n alueelta niitä löytyy yli 130. Samoin pain~tettiin sitä, että riittäviä varoF alueen lunastamiseksi tuskin löytyisi. Petolinnuista Pohjois-Valkealassa pesii edellä mainittujen lisäksi ilmeisesti ainakin kalasääksi, hiirihaukka ja mehiläishaukk~.' pesimäaikana on tavattu myos varpusja nuolihaukka. Esimerkkinä metsämaan jakautumasta tiedot Kymin Oy:n metsistä v. Mäntyharjun, Sysmän jn Rääveli11 reittien tutAimus 17.-28. Kymin Osakeyhtiö on sisäisellä päätöksellään rauhoittanut hakkuilta pienehköt alueet Tervajärven pohjoispuolella ja O I havanvuoren ympäristössä. Muualla sen sijaan noudatetaan estottomasti tehometsänhoidon menetelmiä. SUOMEN LUONTO 6/ 76. Taarna, f 1963. Tärkeää tässä vaiheessa on, että loma-asutussuunnitelmien toteutuminen ainakin esitetyssä laajuudessa saadaan estetyksi ja alueen luonnon vielä _jäljellä oleva arvo saadaan säilymään. Kymin Oy:n metsistä vuonna 1969 42,4 % enintään 20vuotiaita. Tilanne on kehittynyt s1kah, että kaikki kolme alueelle laadittua rantakaavaa ovat nyt valmiina. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että metsätaloustoiminta on suurelta osin hävittänyt PohjoisValkealan erämaa-alueen luonnontilan, mutta oikein hoidettuna sen merkitys retkeilyalueena _ja toisaalta eräiden erämaalajien elinalueena kohoaa huomattavan korkeaksi. . Ankkapurha 5: 154171 . Näissä kaavoissa on lomaasuntomäärä pudotettu alkuperäisestä noin 700:sta noin 400 :an. Pa nka koski, M. Näistä Varpastenjärvien j~ Re poveden Nuollahden kaavat on hyväksytty Valkealan kunnai:ivaltuustossa, mutta kummastakin on valitettu ja niiltä puuttuu vielä lääninhallituksen vahvistus. (Toisaalta rauhoitustoiminnalle ei käsittääkseni pitäisi ainakaan vaara-alueella olla periaatteellista est~ttä_.) Länsiosan suurin maanom1sta_Ja on Kymen Osakeyhtiö, n. Vcsicnsuoj.tsto n tiedonant. Tämäkin riittää alueen pilaamiseksi. Muusta lajistosta voidaan mamita rapakivikallioiden raoissa kasvavat saniaiset kapealiuskainen raunioinen ( Asplenium septentrionale) ja tumma raunioinen ( A. Luotei.1KymenlaaAso11 putkiloka.1vi.1to.<ta. 9. MISSÄ JA MILLAINE~ ALUE:' Valkealan ja Mäntyharjun kunnissa Kymen ja Mikkel!n (~~nien rajan molemmin puolm Fa .. 1976, mutta sitä si(rrettiin toistaiseksi, jotta kansallispuiston perustamismahdollisuudet ehdittäisiin selvittää lopullisesti ennen kaavan hyväksymistä. Vesilinnusto koostuu karujen vesien lajeista _ja runsaslukuisimpia ovat kuikka ja telkkä; näiden lisäksi tavataan kaakkuria, koskeloita _ja puolisukeltajasorsia. Loma-asutus on päässyt pureutumaan runsaimpana Repoveden länsirannalle ja jossakin määrin myös Tihvetjärvelle ja eräille alueen länsiosan pienille järville. Viimeisen ja suurimman eli Tihvetjärven Repoveden kaavaehdo·tuksen valtuustokäsittelyn piti tapahtua 1. Pohjois-Valkealan linnustossa on useita pohjoisia lajeja; pesimäaikaisia havaintoja on mm. Rannat ovat yleensä kovapohjaisia, mutta kivikkoisuus ja jyrkkyys vähentävät usein niiden käyttökelpoisuutta virkistykseen. Suomyrtti (Myrica gale) reunustaa rantoja usein tiheinä kasvustoina
Viimeksimainittua edusti SIPRin (Swedish International Peace Research Institute eli Ruotsin kanSUOMEN LUONTO 6/ 76 sainvälinen rauhantutkimusinstituutti) esimies Frank Barnaby. 5. Pekka Suominen Ydinvoiman kasvava kansainvälinen kritiikki Ruotsin tämänsyksyiset vaalit aiheuttivat hyvin tunnetun poliittisen suunnanmuutoksen, jossa uutta suuntaa näyttää keskusta. Nobelfyysikko Hannes Alfven Ruotsista, lääketieteen ja fysiikan professori Dean Abrahamsson USA:sta, säteilyvaikutuksiin perehtynyt perinnöllisyystieteen professori Sadao Ichikawa Japanista sekä lähemmin määrittelemätön joukko muita professoreita _ja tutkijoita eri maista lienevät kohtuullinen vakuus kongressin "tieteellisestä" pätevyydestä. Vaalitaisto, jälkikahinat ja ehkä itse suunnanmuutoskin ovat kuitenkin vakuuttava näyttö siitä, että Ruotsin väestö alkaa nähdä ydinvoiman sellaisena kohtalonkysymyksenä, jona sen näkee yhä paisuva, alkujaan suppeasta asiantuntijajoukosta alkanut ydinvoiman kansainvälinen vastustusliike. Suomessakin jo puhutaan ydinvoimasta, mutta meillä vasta kohotaan keskustelun "ylämäkeä" samaan aikaan kun kansainvälisessä kentässä ydinvoiman arvostus jo luistelee täyttä vauhtia alamäkeä. Esimerkiksi sana "against" (vastaan) haluttiin yksimielisesti korvata sanalla "for" (puolesta). 1976. 351. Tämän luonnollinen selitys on, että ydinenergiajärjestöt ovat kansainvälisiä, eri maissa rakennetaan likimain samanlaisia ydinvoimaloita ja rakentajat levittävät samaa kansainvälistä informaatiota. Seuraavissa kannanotoissa pyrin pääasiassa välittämään Göteborgin kokouksessa esille tulleita asioita. On esitetty hyvinkin poikkeavia arvioita siitä, kuinka paljon lopputulokseen vaikutti keskustapuolueen omaksuma ydinvoimaa jyrkästi vastustava linja josta pääministeri Fälldin on tosin osaksi peräytynyt hallitussovun vuoksi ja samalla saanut kannattajiltaan ankarat haukut. Muodollisestakaan asiantuntemattomuudesta kongressia tuskin voidaan syyttää. Eri maissa tämä informaatio on toisistaan riippumatta havaittu salailevaksi ja vääristeleväksi. Mm. Yhä polttavammaksi käyviä ydinvoimakysymyksiä pohti "World Congress against Nuclear Power" Ruotsissa Göteborgissa 13.16. Oli hämmästyttävää, kuinka samanlaisina ongelmat koetaan eri maissa, esittäjän iästä, sukupuolesta ja ammatista riippumatta. Käsitykset ovat tietysti subjektiivisia ja saattavat sisältää yksityiskohdissaan virheitäkin. Seuraavan, vuoden kuluttua Sveitsissä pidettävän kokouksen nimenä ehkä onkin: "World Congress for Non-Nuclear Future" eli "Maailmankongressi ydinvoimattoman tulevaisuuden puolesta". Itse koin kongressin melkoisena shokkina, ensinnäkin siksi, että koko ihmiskuntaa ja maapalloa uhkaavat ydinenergiaongelmat pienempien paikallisten ongelmien ohella tulivat siellä vakuuttavasti esille. Viimeiset tiedot kertovatkin, että Ruotsin ydinvoimaohjelmaa supistetaan ja jo päätetyiltä voimaloilta vaaditaan tuntuvasti tiukempia turvallisuustoimia. Toisaalta kokouksen myönteinen ja rakentava henki teki vaikutuksen. Nimi kuvastaa samalla sitä tosiasiaa, että ydinenergia ei suinkaan ole tulevaisuuden ainoa vaihtoehto, kuten meidänkin energiaviranomaisemme selittelevät. Vaihtoehtoiset, nimenomaan uusiutuvat energianlähteet olivat myös kokouksessa voimakkaasti esillä. Kokoukseen osallistui viitisenkymmentä henkeä kahdestatoista sellaisesta maasta, joissa ydinenergiaa jo käytetään tai aiotaan käyttää. Osanottajat edustivat jonkinlaisessa elämänläheisyysjärjestyksessä äitiyttä, luonnonsuojelua, biologiaa, lääketiedettä, perinnöllisyystiedettä, kielitiedettä, lakitiedettä, politiikkaa, ekonomiaa, fysiikkaa, tekniikkaa sekä terroritoiminnan ja ydinasevarustelun asiantuntemusta. Juuri yhteisten ongelmien vuoksi ydinenergiakritiikkikin pyritään vastaisuudessa saamaan niin kansainväliseksi kuin taloudelliset resurssit sallivat. Yhdysvaltain äskeisen presidentinvaalin yhteydessä eräissä osavaltioissa järjestettiin samanaikaisesti ydinvoimaa koskevia kansanäänestyksiä. Myös Tanska ja No~ja käyvät alati vilkastuvaa keskustelua ydinvoimasta puhumattakaan Yhdysvalloista, Japanista ja LänsiEuroopan maista, joissa ydinvoiman vastustusliike on jo opittu ottamaan vakavasti huomioon maiden tulevaisuudesta päätettäessä. Voittajaksi selvinnyt Jimmy Carter esitti vaalitaiston aikana ydinvoimasta erittäin kriittisiä kannanott~ja
Suurten yksiköiden yhteydessä korostuvat myös voimaloiden aiheuttamat vesistöjen lämpösaastumisongelmat. MAINOSTAMINEN ON YKSINKERTAISTA, KRITIKOINTI MONIMUTKAISTA Kokouksen luonnetta kuvaa ehkä parhaimmin saksalaisen kielitieteihjän _jokaisen puheenvuoronsa alussa esittämä _johdantolause: "En ole asiantuntija, mutta meidän täytyy löytää tosiasioita". askel askeleelta edeten. Säteilyä mitataan kuitenkin yleensä vain sellaisin fysikaalisin yksiköin, _jotka eivät erota toisistaan eri aktiivisuuslajeja, vaikka niiden biologiset (_ja kemialliset) vaikutukset voivat poiketa suuresti toisistaan. Hän toivoi saavansa niitä niin fyysikoilta, biologeilta kuin muiltakin luonnontieteiden edustajilta. Tällä tasolla he voivat _jatkuvasti pitkittää keskustelua ilman, että vakavimpiin ongelmiin päästään edes käsiksi. Vain näin 352 Hannes Alfven, nobelfyysikko, Ruotsi. Energiantuotannon riippuvuus yd inasevaltojen uraanitoimituksista on vieläkin huonompi vaihtoehto kuin riippuvuus öljyvaltioiden öl_jyntoimituksista. Ydinvoiman rakentajilla on varoja mainontaan, _ja tietenkin sitä myös käytetään. saksalainen kielitieteilijä halusi yksityiskohtaisia tietoja mm. Päättäjäispäivällisen syötyään hän pyysi pöytäänsä _japanilaisen asiantuntijan professori Ichisawan. Esimerkiksi Saksan liittotasavallan uraanintarpeesta kymmenen vuoden kuluttua pystytään tyydyttämä~n vain kymmenisen prosenttia. menetellen voidaan toivoa päästävän käsiksi etäiseltä tuntuvaan tavoitteeseen, koko maailmaa varjostavien pilvien hälventämiseen. näistä asioista. Uraania rikastetaan miltei yksinomaan ydinasevaltioissa, _ja samat laitokset tuottavat raakaainetta sekä pommeihin että voimaloihin. Tällaistahan informaationlevittämistä harrastaa nimenomaan mainonta. Ydinvoiman kritiikin on sen sijaan pyrittävä totuudellisuuteen, _ja I uonnontieteelliseen totuuteen täytyy aina liittää varauksia _ja epämääräisyyksiä, sillä muuten sen totuusarvo kärsii. USA on _jo perunut sovittuja uraanikauppoja Ruotsiin. VastaSUOMEN L ONTO 6/76. Ydinvoimaloiden suuruus sinänsä aiheuttaa vakavia sopeutumisongelmia. Keskustelu _ja ongelmien tiedostaminen on käytännössä aloitettava paikalliselta tasolta: ympäristöongelmista, reaktoreiden turvallisuudesta ja taloudellisuudesta _jne. Keskusteluissa todettiin, että valheellisen _ja harhaanjohtavan informaation voi esittää lyhyessä, täsmällisentuntuisessa muodossa. REAKTORIN TURVALLISUUS NORMAALIOLOSUHTEISSA Toimivasta ydinvoimalasta leviää niin ilmakehään kuin jäähdytysveteenkin radioaktiivisia aineita. Yhdysvaltain senaattori Mike Gravelin edustajan kertoman mukaan reaktoriuraanin hintaa pidetään keinotekoisen alhaalla sotilasbudjetin avulla. Suuret yksiköt sopivat myös huonosti omaan "teknoympäristöönsä". Pelkästään se, että ydin_jäteongelmille ei tiedetä tyydyttävää ratkaisua, vie pohjan pois kaikilta ydinenergian taloudellisuuslaskelmilta. Tästä seuraa epätasapaino: ydinvoiman puolestapuhujat voivat käyttää helppoa mainoskieltä _ja runsaita varoja; ydinvoiman arvostelijoiden epäkiitollisena tehtävänä on esitellä monimutkaisia syysuhteita _ja lisäksi etsittävä tiedotukselleen _jostakin taloudellinen pohja. Rikastamoiden tuotantokapasiteetti ei pysty tyydyttämään nopeasti kasvavan ydinvoimateollisuuden uraanintarvetta. Niiden aktiivisuuden pitäisi aina olla vähäinen luonnon omaan radioaktiivisuuteen verrattuna. YMPÄRISTÖKYSYMYKSET Tässä yhteydessä ympäristöongelmilla tarkoitetaan muita kuin radioaktiivisuuden aiheuttamia ongelmia. Toivottavana elinympäristönä ei voida myöskään pitää sellaista tiukkaa poliisivaltioyhteiskuntaa, johon laajamittainen ydinenergiaan turvautuminen mitä ilmeisimmin _johtaa. Rakennustoiminnan aiheuttamasta asuinmiljöön tuhoutumisesta _ja vakavista sosiaalisista ongelmista on meillä Loviisa hyvä esimerkki. YDINVOIMAN TALOUDELLISUUS Energia viranomaistemme keskuudessa elää edelleen itsepintainen huhu, että ydinenergia olisi taloudellista, vaikka reaktoreiden rakentamiskustannukset _ja uraanin hinta nousevat nykyisin nopeammin kuin muu hintataso. Tähän, kuten hän realistisesti totesi, ei suoraan näytä olevan mahdollisuuksia erilaisista vetoomuksista _ja adresseista huolimatta. Dean Abrahamson totesi toisaalta, että voimalarakenta_jat nimenomaan haluavat keskustelun pysyvän luettelon alkupään pienehköissä paikallisongelmissa. Em. Esimerkiksi työnseisauksista tai teknisistä vioista aiheutuvat katkot aiheuttavat sähkönjakelulle huomattava,5ti vakavampia ongelmia kuin pienten yksiköiden vastaavanlaiset katkokset. YDIN ONGELMAT Hannes Alfven kiteytti ydinenergiaongelmat seuraavaksi luetteloksi : ympäristöongelmat, reaktoreihin _ja _jätteisiin liittyvät ongelmat, sabotaasit _ja terrori, ydinaseiden leviäminen, kauhun tasapaino _ja ydinsodan välttäminen eli käytännössä aseidenriisunta. Ihmiskunnan tämän hetken tärkein päämäärä on aseidenriisunta
Radioaktiivisuuden aiheuttamat yksittäiset soluvauriot on terve solukko "oppinut" torjumaan. Viranomaisten lupa ei siten voi olla turvallisuuden tae. ONNETTOMUUSTODENNÄKÖISYYS Ydinvoimaloista on toistaiseksi varsin vähän käyttökokemuksia. Syynä on ollut mm. Oman lukunsa turvallisuuskysymyksissä muodostavat vanhenevat, yhä radioaktiivisemmiksi tulevat särkyvät reaktorit. Tämä seikan ovat osoittaneet todeksi jo sattuneet, Frank Barnaby. Dean Abrahamson, lääketieteen ja fysii kan professori. Tulokset osoittavat, että ydinvoiSUOMEN LUONTO 6/ 76 maloiden lähistöllä mutaatioiden määrä on huomattavasti suurempi kuin vertailupaikoissa. ne eivät ole ''mahtuneet'' tietokone-ennusteisiin. Reaktoreissa säteilytetyt sadat, yleensä nuoret "likaisentyöntekijät" lisäävät huomattavasti väestön perinnöllistä säteilyrasitusta. Japanissa käytetään suhteellisen yksinkertaista biologista mittaustapaa perinnöllisten muutosten tutkimuksessa. Jatkuva paikallinen, vaikkakin ehkä määrällisesti vähäinen säteilyrasitus saattaa tällöin olla alkusyynä syöpäsolukon syntymiselle. Esimerkiksi luonnon lievästi radioaktiivinen kalium ei keräänny elimistössä pysyvästi minnekään. Tämän vuoksi tietokoneisiin syötetty lähtömateriaali on puutteellista, mutta ei tiedetä, kuinka puutteellista. , että vakavat reaktorionnettomuudet ovat yhtä harvinaisia kuin meteoriittien aiheuttamat vakavat onnettomuudet. säteilyfyysikko, SIPRin <·simies.en~lantilainen. Ne ovat olleet odottamattomia ts . Keinotekoisesti tuotetut radioaktiivisuudet käyttäytyvät useimmiten toisin kuin luonnon omat. Nimenomaan uudet, suuret voimalat ovat käytännössä prototyyppejä. Esimerkiksi strontium ja plutonium kerääntyvät luustoon. Tämä ristiriita on ilmeisestikin jollain tavoin otettu huomioon ydinreaktoreiden evakuointisuunnitelmissa, joita kuitenkaan ei tiettävästi missään ole avoimesti julkistettu. Vertailussa on kaksi perustavan laatuista virhettä. Väestönsuojeluviranomaiset kertovat, että vaaran uhatessa Helsingin väestö pystytään evakuoimaan nopeasti eli noin parin vuorokauden kuluessa. Meteoriittiputoamisista on pitkäaikaista kokemusta. Tällöin 353. Tilastollisesti merkittävää aineistoa ei juuri ole, jonka vuoksi turvallisuuskysymyksiä voidaan vain arvioida. reaktorin käyttöön liittyviä inhimillisiä virhetoimintoja ja jäähdytysputkistojen valmistusvikoja. Vakavan reaktorionnettomuuden yhteydessä evakuointiaikaa on parhaimmil;aan muutama tunti. USA:ssa ja Japanissa, missä ydinvoimaloita on käytetty jo usean vuoden ajan. Eräs Saksan liittotasavallan edustaja kertoi Hampurin evakuointisuunnitelmista. VÄESTÖN EVAKUOINTISUUNNITELMAT Rasmussenin raportissa kerrotaan, että onnettomuuden sattuessa väestön turvallisuus perustuu suurelta osin evankuointiin. onneksi vielä lievähköt reaktorionnettomuudet. Siitä huolimatta radioaktiivinen pilvi mitä todennäköisemmin saastuttaa ihmiset kuolettavasti. Rasmussenin raporttiin. Ongelma on tullut erittäin vaikeaksi mm. Normaalipäästönkin vähitellen kasautuvat säteilyvauriot voivat ilmetä vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua. Näihin töihin tarvitaan sen vuoksi paljon ihmisiä. Radioaktiivisten aineiden kulkeutuminen ja rikastuminen luonnon kiertokulussa riippuu paikallisista olosuhteista. Eri puolilla maailmaa esitettävät turvallisuusvakuuttelut perustuvat parin vuoden ikäiseen ns. Erään kukan soluvärityksen jakautumisen perusteella voidaan suoraan mitata mutaatioiden määrä. Säteilyrasitus on siten tasainen ja kohdistuu koko kehoon. Säteilykuolema seuraa kuitenkin vasta päivän parin kuluttua, ja ihmiset pyrkivät edelleen pakenemaan. Aluksi japanilaisprofessori totesi , että luonto on jo elämän synnyn alkuvaiheissa "valitessaan" alkuaineita elävien kudosten rakennusaineiksi hyljännyt radioaktiiviset aineet. Raportin lopputuloksena todetaan mm. · päätä istuvana kuulin perusteellisen, parin tunnin keskustelun näistä kysymyksistä. USA. Niihin ei myöskään liity inhimillisiä tekijöitä, erehdyksen tai tahallisen vahingonteon mahdollisuutta. Polttoaine-elementtejä vaihdettaessa ja vikoja korjattaessa työntekijät voivat saada jo muutamassa minuutissa vuosittaisen sallitun säteilyannoksen. Kun tieto vakavasta reaktorionnettomuudesta leviää kaupunkiin, sadat tuhannet asukkaat pyrkivät tietenkin pakenemaan ainoalla edes periaatteessa toivoa herättävällä tavalla, jalkaisin. Määrä on lisäksi monikymmenkertainen verrattuna fysikaalisten aktiivisuusmittausten antamiin ennusteisiin. Reaktorit ovat niin mutkikkaita, lukuisia virhemahdollisuuksia sisältäviä laitteita, että kaikkia virhemahdolliuuksia ei edes tunneta
Kansainvälisillä terroristiryhmillä olisi siten mahdollisuus tuhota missä hyvänsä mikä tahansa pikkukaupunki tai suurkaupungin keskusta-alue. Merkittävin muutos on se, että uusi sukupolvi on ruvennut esittämään vanhoja spekulaatioita uusina ratkaisuina. USA:ssa harkitaankin par'aikaa, voidaanko lainkaan hyväksyä plutoniumin jälleenkiertoa. Poliisin tehtävänä oli estää asukkaiden poistuminen talosta se kun sijaitsi sellaisella turvallisuusalueella, josta ihmiset eivät saa paeta. Jos evakuointisuunnitelmiin kuuluu edelläkuvatunlaisia yksityiskohtia, niistä olisi ennakkoon ilmoitettava ainakin paikkakunnan asukkaille. Ongelmallisinta jätettä, plutoniumia, reaktori tuottaa vuosittain "vain joitain satoja 3.54 David Rosenbaurn, fyysikko, terroritoiminnan tuntija. Spekulaatiot siitä, kuinka jäteongelmat voidaan ratkaista, eivät ole oleelliselta sisällöltään tänä aikana muuttuneet. Jos tämä ei auta, ajetaan ihmismassojen yli. kilo ja", kuten voimalarakentajat ilmoittavat. Ratkaisujen sysääminen jälkipolville on rikos, riippumatta siitä, mitä rikoslaki asiasta sanoo. Auto seisoi näennäisen toimettomana tiellä koko päivän. Suurinta osaa aktiivisuudesta on säilytettävä turvallisesti 10 000100 000 vuoden ajan. Kuolevien ihmisten eristäminen elävistä ei sinänsä ole uutta ihmisten käyttäytymisessä. Maapallolla on hyvin vähän toiminnassa olevia jätteidenkäsittelylaitoksia. räjähdyksen jälkeen ilmakehään leviävän ja sieltä aikanaan maahan laskeutuvan plutoniumin määrä lasketaan kiloissa ja jo tästä määrästä tunnetaan huolta. Ydinreaktorin käyttäminen hyvälaatuisen aseplutoniumin tuottamiseen ei sekään ole mahdoton tehtävä. Ruotsin lehdistö oli vahvimmin edustettu, Suomen ei lainkaan.) Rouva asuu perheineen omakotitalossa muutaman kilometrin päässä Barsebäckin voimalasta. Useimmat maailman ydinenergiavaltiot, mm. Plutoniumin jälleenkierron yhteydessä kiertäisivät myös aseistetut poliisijoukot. Tällaisella räjäytyksellä uhkaaminen on huomattavasti tehokkaampi keino poliittisten päämäärien saavuttamiseksi kuin lentokonekaappaukset tai pikkupommien paukuttelut. Mikään valtio ei muutenkaan ole innostunut huolehtimaan ulkomaisista jätteistä omissakin on ihan tarpeeksi vaikeuksia. Ydinpommin . TERRORISMIJA YDINSOTAUHKA Jo reaktoriplutoniumista voidaan tehdä vaatimattomia, ainoastaan neliökilometrin laajuisen alueen tuhoavia ydinpommeja. Siitäkin huolimatta, että se saattaa herättää "aiheetonta" levottomuutta. Puhujaa syytettiin ylidramatisoinnista. Siksi meidänkin on syytä alusta alkaen varautua huolehtimaan omista jätteistämme. Eräänä aamuna poliisiauto pysähtyi päätielle heidän talonsa eteen. (Todettakoon tässä yhteydessä, että kokous oli lehdistölle avoin. Suomalaissyntyinen, .JO pankymmentä vuotta Ruotsissa asunut rouva kertoi ulkoilmaravintolan lounaspöydässä tanskalaiselle naisreportterille kokemuksiaan asumisesta ydinvoimalan lähistöllä. Helsingin keskustassa räjäytetty pommi tuhoaisi rakennukset koko Helsinginniemeltä. Vakavimmat ongelmat liittyvät käytettyyn polttoaineeseen. USA. Plutoniumin _jälleenkiertoon liittyy mm. vakavia käsittelyja kuljetusriskejä. Jo toimivien ja pian toimintansa aloittavien voimaloiden vuosittainen plutoniumtuotanto riittää noin viiden tuhannen ydinpommin raaka-aineeksi. Tämän jälkeen tiukka sotilaspoliisivalvonta on järjestettävä kaikkien valtioiden rajoille, jotta plutoniumia ei voitaisi salakuljettaa valtiosta toiseen. Loviisan ensimmäisen voimalan odotetaan käynnistyvän vuoden vaihteen aikoihin. kaduille komennetaan hyökkäysvaunuja, jotka ampumalla pyrkivät estämään onnettomien ihmisten pakenemisen. Jätteiden säilytysongelmat ovat tuloksetta odottaneet ratkaisuaan ydinteknologian koko 30vuotisen historian ajan. Vähemmän kuin puolet reaktoriplutoniumin radioaktiivisuudesta voidaan periaatteess muuttaa lyhytikäisemmäksi fissioaktiivisuudeksi käyttämällä pluto11iumia reaktoreiden polttoaineena. Jotta plutoniumia ei missään vaiheessa (kuljetuksissa, varastoinnissa jne.) pääsisi kulkeutumaan vääriin käsiin, tiukka poliisivalvonta on ulotettava kaikkialle sinne, missä plutoniumia on. Virkavallan tehtäviin kuului vielä jaella joditabletteja ja mahdollisesti kehottaa rukoilemaan, kuten rouva omana käsityksenään arveli. Tämäkään valvonta tuskin onnistuisi, sillä pommiin tarvittaisiin plutoniumia kaikkiaan vain noin litran maitopurkin suuruinen kappale. Suomi, ovat ilmoittaneet jäteongelm1ensa ratkaisuksi ulkomaille viennin. Myös hyötöreaktoreiden tulevaisuus on hyvin epävarma. Viehättävä tanskalaistyttö seurasi kaikkia istuntoja samoinkuin norjalaisreportterikin. Silti on selvää, että ennemmin tai myöhemmin jossain päin maailmaa terroristit tai muut ryhmittymät saisivat haltuunsa plutoniumia. JÄTEONGELMAT Ydinpolttoaineen kaikissa käsittelyvaiheissa syntyy radioaktiivisia jätteitä. Jälkeenpäin selvisi, että käynnissä oli ollut evakuointiorganisaation harjoitus. Mikä tahansa ydinvoiSllO MEN L UO NTO 6/76
asiantuntemattomuudesta _ja poliittisista sivupyrkimyksistä. Israelissa todennäköisesti on _jo ydinpommeja. Onhan kritiikissä tietysti näitäkin piirteitä. mäntyönsä· käyttäneet ihmiset pyrkivät kaikin keinoin torjumaan epäilykset syyttämällä kritiikkiä mm. Heitä syytettiinkin epälo_jaalisuudesta työnantajaansa _ja koko ydinteknologiaa kohtaan. 4. maloita käyttävä valtio voi halutessaan ryhtyä tuottamaan myös ydinpommeja. Hedelmät näyttävätkin myrkyllisiltä. Heitä ei voitu syyttää asian tuntemattomuudesta. ASIANTUNTEMUSTA JA POLITIIKKAA Ydinenergiakausi alkoi toisen maailmansodan _jälkeen. Missourin osavaltiossa kansanäänestys on tiettävästi _jo pysäyttänyt kaksi ydinvoimalasuunnitelmaa. Kokonaisuuden kannalta yksittäisen rakentajan asiantuntemus on yhtä vähäinen kuin yhden muurahaisen osuus muurahaiskeon rakentamisessa. Egypti, Pakistan, Etelä-Afrikka _ja Brasilia liittynevät nekin kymmenen vuoden kuluessa ydinasekerhoon. Eroamistaan he perustelivat omamunnonsy1llä. Jokainen rakentaja rakentaa oman kapean alansa huippupätevänä spesialistina vain vähäistä osaa ydinvoimalasta, ei koko ydinvoimalaa. 1976 _julkaistun artikkelin aloitti Hannes Alfven kappaleella: "Sille, _joka on asunut puoli vuotta USA:ssa _ja ottanut siellä osaa ydinvoimakeskusteluun, on ihmeellistä tulla kotiin Ruotsiin _ja huomata, että dramaattinen kehitys on täällä käytännöllisesti katsoen tuntematon. Kaliforniassa _järjestettiin kesä~uun 8. Tulos _johti kuitenkin turvallisuusmääräysten niin tuntuvaan tiukentamiseen _ja _julkisen keskustelun avartumiseen, että Kalifornian oman ydinvoimaohjelman ohella vaikutukset ilmenevät myös muissa osavaltio issa, _joissa asiasta päätetään vastaavanlaisin äänestyksin. TIEDOTUSVÄLINEIDEN MERKITYS Dagens Nyheter-lehdessä 21. Ne arvelivat aivan kuten kriitikotkin, että tuom101stuimen ratkaisut merkitsevät ydinenergiakauden lopun alkua USA:ssa _ja edelleen muissa maissa . Noin vuosi sitten kolme _johtavassa asemassa olevaa ydinvoimainsinööriä erosi suuren amerikkalaisen sähköyhtiön palveluksesta. Kansanäänestys ei kuitenkaan _johtanut ydinvoimaohjelman pysäyttämiseen, sillä väestön enemmistö oli ydinvoiman puolella. Nyt olisi • aika ruveta poimimaan kypsiä hedelmiä. Energiayhtiöt olivat kauhuissaan, omista turvallisuustodisteluistaan huolimatta. Muu maailma ei näytä ymmärtävän tilanteen vakavuutta. Rauhanomaisen ydinenergian sijasta onkin puhuttava kaupallisesta ydinenergiasta, kuten Göteborgissa todettiin. Jo nykymaailman tapahtumat osoittavat, että rauhanomaista _ja sotilaallista ydinenergiaa ei voida erottaa, koska pullonkaulana oleva perusteknologia on kummassakin sama. Muurahaisten perintöteki_jöihin on kuitenkin ohjelmoitu menetelmät, miten rakennetaan onnistunut, ympäristön kanssa sopusoinnussa oleva keko . Silti Kanada on vast'ikään päättänyt lopettaa yhteistyön ydinteknologian alalla. Jos tätä käytetään asiantuntemuksen mittana, maailmassa ei ole ainuttakaan asiantuntijaa. Perustettiin sekä kansainvälisiä että kansallisia ydinenergian kehittämiseen _ja käyttöönottoon tähtääviä _järjestöjä. Aänestyksessä ratkaistiin, alistetaanko ydinenergiaan liittyvät turvallisuuskysymykset puolueettoman tuomariston päätettäviksi vai ei. USA ja Ranska ovat myymässä ydinvoimaloita mm. Tuoreet uutiset kertovat, että Suomikin aikoo aktiivisesti ryhtyä lisäämään maailman ydinsotauhkaa myymällä reaktoriteknologiaa kolmansiin maihin. Kokemuksensa perusteella he e1vat enää luottaneet reaktoreiden turvallisuuteen. Tilanne on nopeasti muuttumassa. Juuri kukaan, _joka haluaa tulla valituksi USA:n kongressiin, ei enää uskalla puolustaa ydinvoimaa. Heillä oli yhteensä 40 vuoden kokemus kymmenien reaktorien suunnittelussa. Tämän osoitti Intia kaksi _ja puoli vuotta sitten rä_jäyttäessään itse tekemänsä H iroshima-tehoisen plutoniumpommin. Kaikkialla suhtauduttiin optimistisesti ydinenergian tulevaisuuteen. Johtajille saattaa muodostua erikoistieto_jen lisäksi laaja kokonaiskuva. Vastaavanlaista etukäteisoh_jelmaa luonto ei ole ydinvoimalan rakemajille antanut, vaikka heidän puheistaan sellaisen käsityksen _joskus voi saadakin. Asiantuntemattomuuden perusteluna esitetään usein, että kriitikot eivät itse ole rakentaneet yhtään ydinvoimalaa. Intia oli saanut Kanadalta tukea rauhanomaisen ydinteknologian kehittämiseksi. Iraniin, _jolla öljyn vuoksi on yllinkyllin energiaa, rahaa _ja tavanomaista aseistusta, mutta ei vielä ydinpommeja. Plutoniumin erot~an~_inen m_uista ydin_jätt~istä onnistuu vaaumattomamm1ssakin olosuhteissa kuin kansainvälisen valvonnan alaisissa viral1 isissa _jälleenkäsittelylaitoksissa. Silti on täysin ymmärrettävää, että ydinenergian kehittämiseen eläSl lOMEN L UONTO 6/76 Konradin Kreuser, kemisti, Sveitsi. Näihin päiviin saakka ydinvoiman vastustaminen on tuottanut vain tappioita poliittisessa elämässä. Ruotsin ympärillä näyttää nykyisin olevan ydinesirippu, _joka on yhtä tehokas kuin se oli _joitain vuosia sitten." 355. päivänä kansanäänestys. Intia sanoikin pommiaan rauhanomaiseksi
He totesivat, että täl laisia uutisia joskus pulpahtaa, mutta ne sensuroidaan pian, eikä niistä sitten kuulu mitään. On aika palata takaisin _ja katsoa maata, vettä ja elämää, _joista tulevaisuutemme riippuu, _ja tapaa, jolla ihmiset suhtautuvat näihin elementteihin. Putkesta oli vuotanut radioaktiivista vettä. Eikä kuulunutkaan sen enempää radiossa, televisiossa kuin lehdissäkään, _joita uteliaisuudesta yritin seurata. Juuri edellisenä päivänä käynnistetty reaktori _jouduttiin pysäyttämään putkihalkeaman vuoksi. Olemme saavuttamassa teknologisten ratkaisujen äärirajan; _jokainen niistä nostaa esiin uusia _ja usein yhä vakavampia ongelmia. Göteborgin kokouksen avajaispäivänä televisouutisissa kerrottiin Oskarshamnin ydinvoimalassa sattuneesta vauriosta. Ruotsissa silloin valtaa pitänyt sosiaalidemokraattinen puolue on ydinenergian kannalla ja vaalivuonna tällaiset uutiset ovat kiusa II isia. Tämän Oryx-lehdessä (Feb. Kerroin uutisesta ruotsalaisille isä nnille. 356 Raymond F. Dasmann Elämän tavat • Ja luonnonsuojelu Arvostetun, maailmaa kauan ja laajalti nähneen englantilaisen tutkijan _ja luonnonsu~jel~jan näkemyksen mukaan me suomalaiset olemme enimmäkseen "biosfääri-ihmisiä", koska me rasitamme samanaikaisesti useita ja meistä kaukanakin olevia ekosysteemejä (kauppa _ja liikenne). Kirjoittaja ei toki edellytä kaikkien palaavan entisiin elämänmuotoihin, mutta hän näkee ihmiskunnan suurongelmien ratkaisun ehdoksi siirtymistä pieniin yksiköihin, paikallisratkaisuihin ja omavaraisuuteen, sillä vain näin voidaan ongelmat hallita ihmisvoimin. Ihmisille ei sattunut vahinkoja. Ydinvoimalavaurioista kertominen olisi tuossa yhteydessä ollut huonoa mainosta. 1976) julkaistun artikkelin käänsi englanninkielestä Riitta Jokiranta. En myöskään pidä todennäköisenä, että monetkaan meistä uskovat tulevaisuuden toivon olevan tutkimuksen lisäämisessä tai jossakin uudessa teknologisessa patenttiratkaisussa ihmisten vaikeaan ongelmaan. Ydinenergian eri kysymyksistä _ja siihen liittyvistä näkemyksistä on tiedotettava senkin uhalla, että se saattaa aiheuttaa " aiheetonta levottomuutta" . Jos kysymyksessä oli poliittinen sensurointi, niin se tapahtui ainakin demokraattisesti. Ajatukset ovat varsin samansuuntaiset kuin toisen arvostetun ajattelijan, Schumacherin (ks. s. Dasmannin sympatiat ovat "ekosysteemi-ihmisten" puolella, koska he elävät sisältörikas ta ja tervettä elämää kotoisen ja hyvin tuntemansa paikallisen ekosysteemin varassa tasapainossa sen kanssa. Globalistista ympäristön _ja ihmisen ongelmat näyttävät usein ratkaisemattomilta tai heidän ratkaisunsa vaatii niin valtavia raha, energia-, raaka-aine-, opetusja muita panoksia, että kaikki yritykset tuntuvat turhilta. Asenteemme ihmiskunnan ja ihmisen ympäristön tulevaisuutta kohtaan vaihtelee huomattavasti näkökulmamme mukaan. Varsinkaan suomenkielinen lehdistö ei ole laajemmin käsitellyt ydinenergiakysymyksiä. Lisäksi meillä on omat ydinesirippumme, _jota vielä täydentävät kielimuurit. Näille ihmisille ominaiseen tapaan mekin "saarnaamme su~jelusta mutta harvoin teemme sitä käytännössä". Esimerkiksi, _jos todella uhSUOMEN LUO NTO 6/76. Noina päivinä televisio kertoi monissa ohjelmissaan ruotsalaisen ydinteknologian menestyksistä ja t_ulevaisuudensuunnitelmista. Jo tähän mennessä tehty tutkimus on tuonut esiin totuuksia, jotka on yleisesti _jätetty ottamatta huomioon. Ehkä tapahtuma todella oli niin mitätön, että siitä ei kannattanut enempää puhua. Niillä meistä, jotka työskentelevät kansainvälisissä järjestöissä, on todennäköisesti globaalinen, maailmanlaajuinen, näkemys. Tässä _julkaistun puheenvuoron Dasmann piti Zairessa Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) yleiskokouksessa syyskuussa 197 5. Me seuraamme usein Ruotsin esimerkkiä. Suurin massatiedotusvälineemme, televisio on oma murheellinen lukunsa, ei yksinomaan ydinenergiakysymyksissä. 372). Mutta vain harvat ympäristöongelmat ovat luonteeltaan todella globaalisia ja jopa niihin on tavallisesti olemassa ratkaisumalleja, jotka voidaan melko helposti toteuttaa paikallisella tasolla. Näitä "primitiivikulttuureja" ja "luontaiselinkeinojen harjoittajia" on maailmassa yhä vähemmän, sillä suuntaus käy kohti suuria yksiköitä, kaupungistumista ja teollistumista. Johtuneeko Yleisradion " demokraattisesta tasapuolisuudesta" vai ammatillisesta kyvyttömyydestä, että ulkomaisiksikin uutisiksi näyttävät kelpaavan lähinnä vain puoluepoliittiset yksityiskohdat milloin mistäkin maailmankolkasta. Epäilenpä että harvat ihmiset suhtautuvat huolettomasti ihmiskunnan tulevaisuuteen tai mahdollisuuksiimme suojella _ja pitää yllä kasvija eläinmaailman verkostoja, _joista ihmisten tulevaisuus viime kädessä riippuu. Taloudellinen sensurointi olisi myös ymmärrettävää
Ne eivät itse asiassa lisää mitään kenenkään yksilön elämisen laatuun, _ja niiden tuottajat voivat hankkia yhtä paljon rahaa tekemällä _jotain muuta. Vllhllislll kauppaa ja vaihtoa lukuuno11ama11a heidlln elllmllnsll perustuu IUllln lllhiluonnon tuolloon, eikll se rasita maapalloa koh1u1111omas1i. Kirjoi11aja ei wki suosi11ele paluuta luonnonkansojen oloihin, mulla hlln näkee ympäristöongelmien ratkaisun mahdolliseksi vain 011amalla myös teollistuneen yhteiskunnan perusyksiköiksi pienehkö!, paikallisesti hallitut ja suureen omavaraisuuteen perus1uva1 yh 1eisö1. Bengalilainen, _jonka eloonjäänti riippuu päivästä päivään Kansasin sään epävakaisuuksista, on todella vaarallisessa tilanteessa. että sään _ja ilmaston oikuttelut Globaalisesti näyttää olennaisen tärkeältä, että väestön kasvu pitää pysäyttää, nopeasti, millä tahansa käyttökelpoisilla keinoilla. Zambialaisesta ta zairelaisesta, _joilla maata _ja luonnonvarnja on suhteellisen paljon suhteessa väkilukuun, tämä tuntuu joko absurdilta tai virheelliseltä, kun taas Barbadosin tai Bangladeshin asukkaasta se voi olla täysin realistista. Näin saattaa huipulta katsottuna näyttää, että veden varaaminen koko kansalle voi merkitä tar357. Ratkaisuyritykset globaalisella tai jopa kansallisella tasolla osuvat usein harhaan, koska ne eivät onnistu ottamaan lukuun niiden ihmisten asenteita tai motivaatioita, _joita asia koskee. Useimmat suo_jeluongelmat esiintyvät tietyllä maa-alueella, jolla asuu tai _josta huolehtii ·aivan tietty ihmisryhmä. PAIKALLISTEN ONGELMIEN KANSALLINEN RATKAISEMINEN Muutamien viime vuosikymmenten aikana ihmisiä on rohkaistu kääntymään kansakuntansa pääkaupungin tai, vielä pahempaa, Yhdysvaltojen puoleen saadakseen ratkaistuksi ongelmat, joita aina aikaisemmin on pidetty paikallisina asioina. Se on myös ilmeistä niiden mielestä, _jotka ajattelevat, että yhden henkilön lisäys Yhdysvalloissa, missä kulutetaan mielettömiä energia_ja raaka-ainemääriä asukasta kohti, vie maailman paljon todennäköisemmin kriisin partaalle kuin 20 uuden ihmisen lisäys Tanzaniassa. kaamme otsonikerroksen tasapainoa käyttämällä aerosolipurkke_ja, on hyvin yksinkertaista luopua niistä. Kuva! esi11ävl11 Brasilian sademetsän intiaaniasu1us1a ja kassavan valmistusta ruoaksi. Globaalisesti näyttää todella tuhoisalta, että neljän miljardin ihmisen maailman populaatio jatkaa lisääntymistään, vaikka se näkee energia_ja mineraalivarojen vähenevän ja maailman ravintovarasto_jen olevan sellaiset, SUOMEN L UONTO 6/ 76 voivat pyyhkäistä ne pois. Mutta suuntaus riippuvuuteen kansallisen hallituksen päätöksistä paikallisten luonnonvarojen käytössä luo väistämättömästi viivytyksiä _ja sekaannuksia _ja päätyy usein jokaisen yhdyskunnan osalta väärään ratkaisuun, kun yritetään samanaikaisesti saada aikaan oikea ratkaisu _jokaiselle. Valaiden tulevaisuus on globaalinen ongelma, mutta sen ratkaisu riippuu vain suhteellisen harvoista ihmisistä muutamissa maissa _ja _joidenkin taloudellisten pyrkimysten uudelleensuuntaamisesta. Mutta pitkän tähtäimen ratkaisu tällaisiin ongelmiin on luultavasti _jokaisen paikallisen yhteisön, _jokaisen maakunnan _ja valtion tekeminen suhteellisen omavaraiseksi ruuan suhteen tai ainakin kyvykkääksi nopeasti saavuttaa omavaraisuus tarpeen vaatiessa. Maailman harva! "villit" ja "primiliivisel" kansa! ova1 ekosysleemi -ihmisill, jotka elllvlll tasapainossa ympllris1önsll kanssa. Samalla tavoin, globaalisesti katsottuna ruokaongelmat ratkaistaisiin mahtavilla vehnän tai riisin kuljetuksilla paikasta toiseen _ja perustamalla maailman ruokapankki ..
Tasapainoa vahvistetaan uskonnollisella kultilla ja sosiaalisilla tavoilla. Heidän riippuuvuutensa mistä tahansa yhdestä ekosysteemistä on osittainen, sillä he voivat aina luottaa toisiin, jos yksi pettää. Heidän vallassaan on riistää planeettamme luonnonvaroja ja tuoda suuria energiaja materiaalimääriä yhtä mitä tahansa ekosysteemiä rasittamaan, voivat tuhlata ne, huonontaa niitä tai tuhota ne kokonaan ja sitten muuttaa edelleen. Mutta kuka tekisi paikallisia ponnisteluja, jos vastuu on hallituksella ja erityisesti, jos hallitus todennäköisesti hylkäisi tällaisen paikallisen aloitteen. Tähän voisi kulua vähän rahaa, jonkin verran työtä ja muutaman kuukauden ponnistelut tilanteen parantamiseksi. Koska he ovat riippuvaisia vain paikallisesta systeemistä, mikä tavallisesti on kehittynyt monien sukupolvien aikana, he elävät tasapainossa sen kanssa. Kaikki ne, .jotka ovat sidoksissa nykyisen teknologisen yhteiskunnan globaaliseen verkostoon, ovat biosfääri-ihmisiä. n totta, että yksinkertaiset paikalliset ratkaisut eivät näytä toimivan suurkaupunkien ihmisten kohdalla. He ovat ihmisiä, jotka saarnaavat suojelusta, mutta harvoin tekevät sitä käytännössä. Paikallisella tasolla vedensaannin turvaaminen saattaa merkitä ainoastaan joidenkin sadeveden kattokerääjien kehittämistä, varastointitankkeja ja jonkin verran huomiota paikallisten laaksojen ja mäkien kasvillisuuden hoitoon. Kaikki on sidottu luonnon rytmeihin kuun jaksoihin, vuodenaikojen vaihteluun,· kasvien kukkimiseen ja hedelmien kypsymiseen, eläinten liikkeisiin ja lisääntymiseen. Jokaista kansallispuistoon tai suojelualueeseen kuuluvaa aluetta kohti suurempi alue muualla tuhoutuu tai tulee vähemmän tuottavaksi. Jos yritämme suojella luontoa kansallisella tasolla, teemme suuren joukon suojelevia lakeja ja palkkaamme ihmisiä panemaan niitä toimeen. Syntyy virastoja hallintovirkamiehineen, joilla tuskin on aikaa käydä kentällä. Jokaisella lajilla, kaikella heidän ympäristössään on jokin merkitys tai tarkoitus . Me tiedämme tulokset, niitähän on kaikkialla ympärillämme. Samoin sähkönsaanti voi huipulta katsottuna vaatia valtavan, monia riskejä sisältävän ydinvoimalan perustamista ja ympäristölle tuhoisaa kansallista voimalinjojen verkostoa. Kaikki ruoka mitä he syövät tai kaikki materiaalit, joita he käyttävät, tulevat yhdestä ekosysteemistä, vaikka heillä voikin olla rajoitettua kauppaa toisten ekosysteemiryhmien kanssa. Perustamme suuren joukon suojelualueita ja palkkaamme ihmisiä vartioimaan 358 ja hoitamaan nllta. EKOSYSTEEMIJA BIOSFÄÄRI-IHMISET Joissakin aikaisemmissa kirjoituksissa olen tuonut esiin ajatuksen, että ihmisyhteiskunnat voidaan jakaa kahteen kategoriaan ja näiden eräisiin välimuotoihin. Biosfääri-ihmisiä ovaL ne, jotka voivat hankkia luonnonvarnja monista ekosysteemeistä tai koko biosfääristä kaupan ja liikenteen verkkojen avulla. Näin on ainakin näyttänyt käyvän. primitiivisiä kansoja, jotka elävät enemmän tai vähemmän eristyksissä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että useimmat tällaiset ihmiset eivät elä köyhää elämää. vetta rakentaa jättiläispatoja ja kanavarakennelmia, jotka maksavat miljoonia dollareita ja joiden rakentaminen kestää vuosia. Miksi rakennamme suuret kaupungit sellaisiksi, että niiden asukkaiden on pakko turvautua avuttomina virastoihin, joita he eivät voi kontrolloida. Luonnonsuojelu säilyi Afrikassa niihin päiviin saakka, kun biosfääriyhteiskuntien agentit astuivat ensimmäistä kertaa maihin toisin sanoen kunnes eurooppalainen yhteiskunta puuttui peliin. Noina päivinä jokainen eli alueilla, joita me nyt kutsumme kansallispuistoiksi, ja tuskin mitään eläintai kasvilajia olisi voitu sanoa uhanalaiseksi. Jokaista uutta suojelulakia varten kehitämme enemmän uusia asiantuntijoita kiertämään tuota lakia kuin sitä voimassa pitäviä toimihenkilöitä. Se voisi myös merkitä paikallisella tasolla tuuligeneraattorin rakentamista tai pienen virran ohjaamista turbiinin läpi. Eikö olisi järkevämpää avustaa heitä muuttamaan takaisin alueille, joilla he voivat huolehtia itsestään. Nämä kategoriat ovat ekosysteemi-ihmiset ja biosfääri-ihmiset. Ilman tätä tasapainoa he tuhoaisivat sen ja mahdollisuutensa olla olemassa, koska muita resursseja ei ole saatavilla. nykyään pyrkivät, harvoin ne saavuttaen. Kun meidän pitää kuitenkin rakentaa uudelleen useimmat suurkaupungit, miksi emme saman tien rakentaisi niitä sellaisiksi, että niiden pienissäkin yksiköissä toteutuisi melkoinen omavaraisuus itseluottamuksen ja oma-aloitteisuuden pohjalta. Mutta siitäpä meidän onkin tehtävä kysymyksiä. Ekosysteemi-ihmisiä ovat ne, jotka lähes kokonaan ovat riippuvaisia yhdestä ekosysteemistä tai muutamista läheisistä ekosysteemeistä. Nyt globaaliset luonnonsuojelijat ja kansalliset biosfäärikulttuurin virkamiehet yrittävät epätoivoisesti suojella lajeja ja perustaa kansallispuistoja paikkoihin, joissa SUOMEN LUONTO 6/76. Päin vastoin, heillä näyttää olevan riittävästi ruokaa, hyvä terveys ja runsaasti vapaa-aikaa kaikki hyvän elämän piirteitä, joihin muut . Päätökset suojelusta, hoidosta ja hallinnosta tekevät pääkaupungin asiantuntijat. Miksi ihmiset keräytyvät suuriin kaupunkeihin. Kerran jokainen alue maapallolla oli tällainen. Nyt on jäljellä vain harvoja ns. Tällaisilla ihmisillä on ympäristöstään mitä monimutkaisinta tietoa: kasvien käytöstä ruoaksi, kuiduksi, lääkkeeksi. Jos meidän pitäisi vastata kysymykseen, milloin luonnonsuojelu Afrikassa oli tehokkaimmillaan, vastaus olisi: paljon ennen kuin sanaa luonnonsuojelu oli ikinä lausuttukaan
Suodattimet ovat liian hienoja ja tuskin mitään tipahtaa läpi. Tehokas luonnonsuojelu on aallonpohjassa. Me todella tarvitsemme "luonnonsuojelua ikään kuin ihminen merkitsisi _jotain" _ja "kehitystä ikään kuin luonto merkitsisi jotain" . Me kaikki voimme oppia heiltä. Mielestäni olisi aika puhua kehityksestä ikään kuin ihminen merkitsisi _jotain. Schumacherin kirja "Pieni on kaunista", alaotsikoltaan "Ihmisen talous ihmistä unohtamatta". Entisaikoina kumppanuus oli olemassa ilman, että ihmiset olivat siitä tietoisia. TROOPPISTEN SADEMETSIEN TULEVAISUUS Marc Dourojeanni on osoittanut, että naurettava osa trooppisista sademetsistä, joka nykyään sisältyy tehokkaisiin kansallispuistoihin tai vastaaviin suojelualueisiin vähemmän kuin kaksi prosenttia luultavasti ei ole edes yhtä prosenttiakaan, _jos lasSUOMEN LUONTO 6/76 kisimme mukaan vain ne_ s~ojelualueet, _jotka ovat toimineet niin kuin niiden pitäisi. Ne, jotka kuuluvat YK :n luetteloon, peittävät yli 7 milj . Mitään kehityspäätöstä ei pitäisi tehdä tutkimatta täysin sen vaikutuksia ihmisyhteisölle _ja luonnonympäristölle. Jos näin tapahtuu, mikä on silloin kansallispuistoiksi _jätettyjen sademetsäsaarekkeiden kohtalo. ekosysteemi-ihmiset kerran elivät. Toisin sanoen vaikuttavan kansallisen luonnonsuojelupyrkimyksen kulminaatiossa 90 % trooppisesta sademetsästä jää vielä alttiiksi niille käyttömuodoille, _jotka varmasti tuovat suuria muutoksia, elleivät tuhoa sitä kokonaan. Ovatko ne turvassa. Kuljetusverkostot tarvitsevat kansallista koordinaatiota. Voisimme sitten heti alkaa rakentaa ekologisesti kestävältä pohjalta järjestelmää, joka voisi jatkua ylläpitäen ihmiskuntaa kaikkina tulevina aikoina. Energiaihmelääkkeet, jot~a edistyivät luottavaisesti vuosikymmen sitten, ovatkin ilmeisesti tappava ongelma sinänsä eivätkä 359. Vanhassa Afrikassa päätöksentekijät olivat kylissä. Me kärsimme harhaluulosta, että kansainvälisillä _ja kansallisilla 9rganisaatioilla on parhaat edelfytykset ratkaista luonnonsuojelun ja kehityksen ongelmia. Tämä suurten mittojen talous johtaa taloudellisen avuttomuuden sosiologiaan. Ollaksemme tarkoituksenmukaisia meidän pttaa aloittaa luomalla uudelleen olosuhteet, _joissa luonnonsuojelu on useimpien ihmisten elämäntapa, missä se on kehitystoimien kumppani, missä maataloudellisesti tuottava maa ja luonnonalueet ovat siroteltuina sekaisin _ja kylän metsä on yhtä tärkeä kuin kylän pelto. Kehitys pitäisi rajoittaa inhimilliseen mittakaavaan _ja tähdätä ihmisten ongelmien ratkaisemiseen. Kuitenkaan ei tarvita gigawattivoimalaa maatilojen ja kylien energiantarpeeseeen. Olemme eläneet liian kauan ajatellen, että suuruus on arvo että suuret yksiköt ovat tehokkuuden ehto. Se näyttää epätodennäköiseltä. En ehdota, että kenenkään olisi pakko elää ilman niitä todellisia hyötyjä, _joita teknologinen kehitys voi tuoda: opetusta, terveydenhuoltoa, viestintää, kuljetuksen tehokkuutta jne. Mitään, minkä maakunta voi ratkaista, ei pidä _jättää valtiolle. Mutta kylän päätöksentekijä päättää vieläkin, tappaako hän omalta alueeltaan viimeisen leopardin vai ei. Kuitenkin tämä merkitsee kullan erottamista kuonasta hyötyjen hyväksymistä, mutta energian ja materiaalin tuhlauksen · sekä ha·rvinaisten raaka-aineiden turhan kulutuksen hylkäämistä, samoin kaikkien turhien toimintojen ja sosiaalisten mallien, jotka päätyvät ihmisten vieraantumiseen _ja ympäristön köyhtymiseen. Tämä~ pitäisi olla yhä enenevässä määrin ilmeistä. Niiden ihmisten, joita kehityspäätökset suorimmin koskevat, pitäisi myös voida aktiivisimmin vaikuttaa niihin. Toisin sanoen, meidän täytyy luoda uudelleen jonkinlainen vanha kumppanuus luonnon kanssa, sellainen, _joka kerran oli olemassa kaikkialla Afrikassa. Huipulta kaadettu apu, johon liittyy ajatus, että se suodattuisi alas _ja hyödyttäisi köyhiä ihmisiä, harvon suodattuu kovin pitkälle. "primitiivisillä ihmisryhmillä" se on vielä tänään. Suuruus luo riippuvaisuutta. Se on harhakäsitys. Nyt me yritämme vaikuttaa kansallisiin suunnitteli_joihin pääkaupungissa saadaksemme aikaan luonnonsuojelua. Jokaista päätöksenteki_jää, suurta tai pientä, pitäisi vaatia lukemaan brittiläisen taloustieteilijän E. Tämä ei tarkoita, että kaikki toiminnot ia1s1vat paikalliselle tasolle, pienelle mittakaavalle. Tätä kutsutaan kehitykseksi. Nyt kun meitä ihmisiä on enemmän, tarvitsemme tietoisempaa kumppanuutta. ha. Jotakin on poissa tasapainosta. Heidän päätöksensä näyttävät hyödyttäneen luonnonsuojelua. Muutamilla ns. Todellisuudessa näiden energiatarpeiden tyydyttäminen tällä tavoin luo väistämättä vieraantumisen _ja riippuvuuden tunteen, joka aiheutuu siitä, että ihmiset eivät ymmärrä tai voi säädellä elinehtojaan. Kuparikaivokset, sulatot _ja _jalostamot vaativat valtavia energiaja työvoimasijoi tuksia niitä ei voida ylläpitää muutamalla tuuligeneraattorilla. Meidän isäntämaallamme Zairella on vaikuttava maara kansallispuistoja. Valtuudet paikallisten ongelmien ratkaisemiseen pitäisi aina säilyttää paikallisella tasolla. Hän on edelleen huomannut, että Perussa, _jos suunnitelmat toteutuvat, voimme nähdä 10 % sademets1sta suo_jeltuina. Voidaanko tasapaino palauttaa. Mutta kukaan ei todella voi uskoa, että suojelu olisi tehokasta, _jos meillä on 10 % tai vähemmän maasta suojeltuja alueita _ja loppuosa maasta on laajalti avoinna hyväksikäytölle. F. Maakuntatasolla ei pitäisi tehdä mitään, mikä voidaan tehdä paremmin kylässä. PAIKALLISET ONGELMAT, PAIKALLISET RATKAISUT Päästäksemme tuohon tavoitteeseen nykytilanteesta meidän pitää uskoakseni pyrkiä valikoivaan hajakeskitykseen
Kaikki tulokset energia-analyysistä, raaka-aineanalyysista tai erityisesti ihmisten lisääntyvästä vieraantumisesta hallituksen politiikkaan _ja käyttäytymiseen samaistumisesta osoittavat, että nykyiset suuntaukset eivät voi jatkua. 1960luvulla Yhdysvalloissa ja muutamissa muissa maissa kasvoi nuorten ihmisten sukupolvi, joka alkoi syyttää vanhempiaan tekopyhyydestä, koska he saarnasivat rauhasta samaan aikaan, kun he kävivät sotaa ja puhuivat ekologiasta samalla, kun he työskentelivät organisaatioissa, jotka riistivät ympäristöä. Usein he näkevätkin nälkää, mutta useimmat voivat löytää elämäntavat, joihin ei liity riistoa. D SUOMEN LUONTO 6/76. Monet niistä, _jotka minä tunnen, kieltäytyvät työskentelemästä sotaa käyvien, ympäristöä riistävien tai planeetan tulevaisuutta uhkaavien järjestöjen tai yhtiöiden hyväksi. Yhdysvaltain energiaa ja raaka-aineita tuhlaavan talouden pitäisi olla muulle maailmalle esimerkki siitä, mitä ei pitäisi tehdä. Kuitenkin, jos yksilöiden on tehtävä tulevaisuuden tärkeät päätökset paikallisissa yhteisöissä silloin asenteet ja jokaisen yksilön elämäntavat muuttuvat tärkeiksi. Kansa, joka hyväksyy ydinvoiman valinnan, auttaa vaarantamaan maapallon tulevan elämän ja melkeinpä takaa ihmisten vapauden enenevän rajoittamisen, joka johtuu lisääntyvien turvatoimien tarpeesta. Kansakunta, _joka pyrkii ydinenergiavaihtoehtoon, ei vain lisää fossiilisten polttoaineiden ryöstökäytön nykyistä määrää, vaan avaa edelleen tien atomisotaan, atomikiristykseen _ja sabotaasiin, ydinvoimalaonnettomuuden suureen riskiin ja lopulta mahdottomaan tehtävään löytää varma keino ydinjätteiden hävittämiseen. Mutta se on kaikki, mitä suurimmalle osalle maailmaa voidaan tarjota, kun poliittiset johtajat arvostavat enemmän hävittäjäkoneita kuin lannanlevittimiä. MITÄ EI PIDÄ TEHOA Niille kansoille, jotka tavoittelevat teknologisen kehityksen vaihtoehtoa ilmeise~~i sellaisten maiden kuin Yhdysvaltojen aikaisemman mallin mukaan, on vastattava, että ei ole mitään tapaa, jolla se tie voisi johtaa pitkäaikaiseen taloudelliseen kehitykseen. Ei ole hyötyä pasifismin saarnaamisesta, jos teet työtä sotatarviketehtaassa. Maa, joka elättää toivoa tämän mallin seuraamisesta, kulkee polkua umpikujaan mistä Yhdysvaltainkin pitää löytää jokin tie takaisin. lisi mielenkiintoista myös tietää, vaikutimmeko tämän tuloksena yhteenkään päätöksentekijään. Onko mitään järkeä saarnata luonnonsuojelusta, jos elät tavalla, joka tuhlaa energiaa, ja raaka-aineita ja asettaa ylenmääräisiä vaatimuksia maailman eläville luonnonvaroille. Siksi voin vain ehdottaa, että paikalliset päätöksentekijät, ihmiset itse, pitävät kiinni kaikesta mahdollisesta, minkä he voivat tehdä perinteellisellä tavalla ja kehittää niitä hiljakseen taloudellisen kehityksen saavuttamiseksi omaa vauhtiaan ja omilla ehdoillaan. Poliitikot elävät lyhyttä ajanjaksoa. Ei ole mahdollista, että se vo1s1 mennä enää kovin paljon pidemmälle köyhdyttämättä maailmaa. On välttämätöntä, että näiden osaltaan pitää olla luonnonsuojeluun päin suuntautuneita. Pelkäänpä, että useimmat meistä ovat kasvaneet ajatellen, että luonnonsuojelu on hallitusten vastuulla ja että luonnonsuojelijoiden tehtävä on vaatia hallituksia tekemään oikeat asiat. Vastakkain oleminen ylimielisten ja piittaamattomien kansallisvaltioiden hallitusten kanssa, jotka pitävät parempana kansainvälisillä vallan areenoilla toisten kanssa turnaamisen loistoa kuin oman alueensa ongelmien ratkaisemista se ei anna paljonkaan toivoa. He näkisivät mieluummin nälkää. Ajatus, että luonnonsuojelijan ensimmäinen velvollisuus olisi vain elää luonnonsuojelullisella tavalla, tuli todella ilmeiseksi, kun tuli tunnetuksi ekologinen totuus, että väestökriisi, energiakriisi _ja kaikki muut kriisit olivat kytkeytyneet toisiinsa ja liittyivät siihen, miten jokainen meistä elää päivästä toiseen. En tahdo osoittaa ketään sormella mutta olisi mielenkiintoista uetaa, miten paljon suihkukoneen polttoainetta paloi, miten monta puuta kaadettiin, kuinka monta kilowattia sähköä kului, kun tuotiin meidät kaikki yhteen tänne Kinshasaan. Käyttämällä 360 näitä ja perustamalla kehitys paikallisiin, suojelun huomioonottaviin maankäyttötapoihin ja rakentamalla jokaisen kansan kotimaisin tiedoin ja taidoin voidaan löytää tapa parantaa sen ihmisten osaa, ei vain vuosikymmeneksi tai kahdeksi, vaan nähtävissä olevaan tulevaisuuteen. mikään olemassa olevan ongelman ratkaisu. Lupaavimmat kehitystiet ovat ne, jotka käyttävät järkevimmin paikallisia saatavilla olevia, uusiutuvia tai rajattomia energiavaroja niitä, jotka perustuvat aurinkoon ja aurinkovoiman johdannaisiin, tuuleen, kasvillisuuteen, jätteisiin, vesivoimaan ja muihin vastaaviin. Valitettavasti en tunne mitään muuta tapaa kuin vakavan katastrofin monien kansallisten päätöksentekijöiden vakuuttamiseksi s11ta, että täytyy siirtyä pois lyhytaikaisista ratkaisuista. Jollakin tavoin hallinnon korkealla tasolla olevien päätöksentekijöiden ja heitä neuvovien taloustieteilijöiden täytyy olla tietoisia tarpeesta löytää ekologisesti kestävät elämäntavat. Lisäksi yd invoima ei ole vastaus energiaongelmaan, mutta se saattaa vaikeuttaa pysyvien ratkaisujen löytämistä. TEKOPYHYYS Tähän asti en ole korostanut sanaa elämäntapa, vaikka olen puhunut ongelmasta. Uskon itse, että luonnonsuojelujärjestöillä ja viranomaisilla on erityinen vastuu noudattaa luonnonsuojelun huomioonottavia elämäntapoja
Eristeaineiden runsaskin käyttö maksaa nopeasti itsensä energiansäästönä. IKK UN OIHIN KOLMAS LASI Energiaa säästyy erityisen runsaasti, kun parannetaan ikkunoiden lämmöneristyskvkyä. Kun energian hinta ko hosi, haaskaukseen alett iin kiinnittää huomiota. Ihmisen luontainen, terve laiskuus takasi , että tarpeetonta energianhukkaa vält euiin . Kaksinkertainen ikkuna päästää lävits~en kymmenisen kertaa enemmän liimpöä kuin yhtä suuri, kohtuullisesti eristetty ulkoseinän osa. Energianh innan _jatkuvast i kohotessa säästöt ovat rahatalouclellisestikin ilmeisiä. Ihanteellisessa eristeaineessa on ilman o hella mahdollisimman vähän muuta materiaalia mahdollisimman tasa isesti jakautuneena. Säästötoimet voidaan usei1nn1iten toteuttaa kotimaisin tarvikkein ja kotimaisella työllä, mikä helpottaa niin maksutasekuin työlli svyso ngelmiakin . Palamaton mineraalivilla tehdään kotimaisista raaka-aineista, _joten sen hinta johtuu työstä ja energiasta. Yhä vielä kin lienee paljon energiaa säästettävissä ilmastointilaitteiden pysäytysnappien painalluksilla. J ykevien hirsien raot tiivistettiin sammalilla. Kolmannen ikkunaruudun avulla saavutetaan ku itenkin ratkaiseva, noin kaksinkertainen parannus ikkunoiden lämmöneristyskykyyn. Pientaloissa, joissa ·ikkunapinta -ala on kymmenisen prosenttia ulkoseinäpinnasta, ikkunoiden kautta karkaa lämpöä saman verran kuin scinienkin kau tta. (Olisi tietysti yksinkertaisempaa tukkia imuventtiilit tai pysäyttää ilmastointiko ne, mutta talon yhtiöja järjestyssäännöt saattavat pakottaa tyytymään ilmakierron vähentämiseen eli ikkunoiden tiivistärniseen). Tuh lauksen kasvua ei yleensä pidetä myönteisenä, mutta aivan saman asian jälkimmäistä ilmenemismuotoa pidetään yhä vieläkin ed istyksen mittana. 36 1. Asumismukavuus parani ja lämmityskustannukset saattoivat jopa pienentyii. Tämä voidaan automa tisoida niissä tapauksissa, _joissa tehokasta ilmastointia a,1011tain todella tarvitaan. 11 3) kannalta katsottuna lämittäminen on kaikkein "alkeellisin" energiankäyttömuoto. Kustannukset aiheutuvat siitä, että on estettävä ilman virtaaminen eristekerroksessa. Huoneenlämpötilan ylläpitäm iseen ei tarvita niitä suunnattomia öljymääriä, mitä mei llä nykyisin käytetään lämmittämiseen. Styroxin raaka-aineen, viimekädessä öljyn, kustannusosuus on sekin vähäinen. Ilmastoint ilaitteet imivät paljon lämpöä ja puha lsivat sen koneellisesti harakoille. Koneellisen läpivedon vuoksi asuntojen ilma ei pysynyt riittävän kosteana. Ikkunoiden huolellinen tiivistäminen vä hentää tietysti ilmavirtauksien aiheuttamaa lämmönhukkaa, varsinkin jos koneellisella imuilmastoinnilla tällaisia virtauksia vartavasten pyritään aikaansaamaan. SL 2/76, s. Kerrostaloissa ikkunapinnan osuus seinäpinnasta saattaa olla useita kymmeniä prosentteja, joten valtaosa näiden talo_jen lämmöstä karkaa juuri ikkunoiden kautta. Itse asiassa lämmitysenergian säästämisperiaate on äärimmäisen yksinkertainen : asuntoihimme virtaa energiaa sähkönä, lämpimänä vetenä, auringonvalona, ihmiskehojen ruumiinlämpönä ym. ja energiaa säästyy sitä enemmän, mitä tarkemmin tämä sisään saapunut energia pystytään pitämään kodin seinien sisäpuolella. Tämä aiheutti kylmäntunnetta _ja edisti erilaisten tautien kehittymistä. YMPÄRISTÖENERGIA 111 Asuntojen lämmönsäästö Energian säästäminen säästää ympäristöä monin tavoin. Monet taloyhtiöt pysäyt1 ivät ilmastointikoneensa ja säät ivät huoneenlämpötilan matalammaksi. Vaikka polttopuut saatiin kävtännössä ilmaiseksi metsistä, puut piti pilkkoa itse. Merkittävästi säästetään energiaa myös lämmönvaihtimilla, jotka lämmittävä t sisääntulevaa ilmaa ulosmenevän lämmöllä. Vanho jen rakennusten seinien lämmöneristyksen parantaminen o n usein vaikeaa. Energian säästäminen on helpoimmin IOteutettavissa _juuri lämmittämisen yhtevciessä. Suomen Luonnon aikaisemmissa numeroissa (2/ 1976 ja 3-4/1976) on käsitelty niitä fysiikan periaatteita, joihin järkevä energiankäyttö on perustettava. Neste O y:n ja Imatran Voima O y:n liikeva ihtoa. Sama " luontaismenetelrnä " on rajoittanut energiantuh lausta aina ölj ykauden läpimurtoon, 50-60-lukujen taitteeseen saakka. Säästömahdollisuuksia on monia, mutta niistä helpoimmin toteutettavia on asuntolämmityksessä säästäminen. Energiantu hlaus kasvatti osaltaan mm. j os lainsäädännöllisin toimenpitein velvoi tettaisi in talonrakentajat, grynderit, maksamaan osa uusien talojen lämmityskustannuksista, rakennustaso kohoaisi auto1naatt isesti. Sen sijaan välikaton eristepaksuuden lisääminen mineraa livillan avulla on vleensä helppoa. Samal la valtion energiayhtiöiden talous tervehtyi tappiolliseen suuntaan. Rahataloudellisia laskelmia ei tässä yhteydessä juuri kannata tehdä, sillä tinkimällä rakennusvaiheessa vä hä n joistain muoti ja mukavuusseikoista voidaan kustantaa hyvä lämmöncristvs. Kvlmässä ilmastossamme huonetilo_jen lämmittämiseen kuluu paljon energiaa. Pientalon seinien ja ikkunoiden yhteenlaskettu lämmönhukka vä henee täl löin 20-30 prosenttia. Öljyaikana alettiin rakentaa "uudenaikaisia" taloja. Tunnetut eristeai neet, · kivestä tai lasista kuidutettu " villa" tai vaahtomainen solumuovi, styrox, ovat varsin lähellä ihannetta. Seinien lämmöneristystä voitiin o hentaa ja ikkunoita suurentaa, sillä lämmönhukan kannalta seinien _ja ikkunoiden merkitvs jäi jo ka tapauksessa vähäiseksi. ERISTÄMI NEN KANNATTAA Jos tyydytää n luonnolliseen ilmanvaihtoon, energiansäästö riippuu lämmöncristysten parantamisesta. UUDENA IKAINEN RAKENNUSSUUNNITTELU ON HAKOT EILLÄ Vanhastaan asumukset pyritti in tekemään hvvin. Sen _jälkeen alkoi halpa ö ljy virrata , ja automaatti laitteet piSUOME ' LUONTO 6/76 tivät huolen polttoaineen käsi ttelystä ja polttamisesta. Ilma on mitä parhainta lämmöneristysainetta, eikä eristyskustannusten siten pitäisi olla korkeita. Talven lumetkin parantavat ilmaiseksi katon lämmöneristvstä, jos estetään ullakko tilan liiallinen tuuletus ulkoilmaa n. Tässä ki~joitussarjan kolmannessa osassa esitellään joukko helposti toteutettavia käytännön menetelmiä, jotka säästäisivät energiaa, maksutasetta, kansantaloutta ja yksityisen kukkaroa esimerkiksi sitä, että Loviisan kiistellylle ydinvoimalalle olisi yksinkertaisempi, halvempi, luotettavampi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto: kolminkertaiset ikkunalasit taloihin nykyisten kaksinkertaisten asemesta. Niihin asennettiin koneellisia ilmastointilaitteita , joilla uskottiin saa tavan parempi asuin ja työympäristö. Fvsikaalisen entropiakäsitteen eli energian laadun (ks. Näitä o ngelmia torjuuiin kohottamalla huoneiden lämpötilaa ja käyttämällä ilmankostuttajia eli lisiiämällä energiankulutusta edelleen. Säästö on absoluuttista niin yksitvis -, kansankuin maai lmantaloudellisestikin katsot1una. Kerrostaloissa säästö voi olla yli 50 %
Sä hkölaitokset huo lehtisivat liittymistekniikasta ja mittareista aivan kuten ne nytkin va lvovat kulutuksessa käytett)'.jä laitteita. Toimenpiteen tärkeydestä kertovat seuraava t esi111erki t : Vuoden ympäri laskettuna o makotita lo n keskimääräinen lämmitystarve o n tyypillisesti 34 kilowattia. Lampuista, kodinko neista, televisiosta ja muista sähkölaitteista tulee hel posti toiset puoli kilowattia lämmi tystehoa. LÄMPÖPATTEREIHIN TE RMOSTAATTIHANAT Kävnö ko hteissa lämmö ksi muuttunut sä liköenergia o n pystyttävä käyttämään hyödvksi. Tarpeeno nian ko rkeiden lämpö ti lo jen ylläpitäminen ja hyödyttö m ien lärnpövirtausten sa lliminen ko rkeasta lämpötilasta mata laa n lämpötilaan o n energian mo ninaiskäyttö mahdollisuuksien laiminlvömistä ja ·siten energiantuh lausta. Kulutusvaiheessa, esim. Niiden kautta poistuu suurin osa lämmitysenergiasta. Mitä paremmin rakennus o n läm pöeristettv. Sekä sähköä että lämpöä tuottavat kau kolämpövo imalat pyrkivät juuri sähköosuuden lisäämiseen. Miljardilla markalla ei rakenneta ydinvoimalaa. LÄMMÖSTÄ SÄHKÖÄ, SÄHKÖSTÄ LÄMPÖÄ Ha nkimme elämäämme helpo ttamaan ja viihdvttämään yhä enemmän erilaisia kodinko neita ja faitteita. Suurin osa tästä lämmöstä valuu viemä riin pesuvesien mukana. Lisäksi o n kyseenalaista, pystyykö ydinvoimala edes oletettuna 2030 vuoden käyttöaikanaan kuo lettamaan investo inti _ja käyttö kustannuksensa. Valmet, Wänsilä ja Strö mberg ovat kehitelleet dieselvo imaloita. LÄMPÖ TALTEEN VI EMÄRIVESISTÄ Viemärivesien mukana menee hukkaan pa ljo n lämpöä ei tosin harakoille vaan mvvrille ja ahvenille. o n käytettävä hyödyksi. Tällainen järjesSUOM EN LUO NTO 6/ 76. Vanhojenkin kaukolämpöverkosro_jen teho kkuutta voitaisiin lisätä rakentamalla seinäja kattolämmitteisiä uudisrakennuksia. Tavallisestihan tämä " vlimää räinen" lämpö tuuletetaan pois. Teoriassa kaukolämpöveden keskimääräinen läm pötila voisi olla em . Pienten taajamien, talorykelmien ja yksityisten talojenkin ö ljynpolnimet vo itaisiin hyvin ko rvata sekä sä hköä että lämpöä tuottavilla dieselgeneraa tto rilaitteilla. Kylmässä ilma nalassamme asia ei kuitenkaan ole nä in suoraviivainen. Ko rvaamalla nykyiset pienet ja kuumat lämpö patterit iso mmilla haaleilla pa nereilla paluuveden lämpö ti laa saadaan pudotetuksi. Putkituksen ei tarvitse o lla tiheä , eikä siinä kiertävän veden läm pötilan paljo nkaan huo neenlämpötilaa ko rkeam pi, j os lämmittävät pinnat ovat laa jo ja. Nä iden vapaiden lämmö nlähteiden vhteismäärä ri ittäisikin jo kattamaan lä hes puo let keskimääräisestä lämmö ntarpeesta. Kerrostalojen ulkopinnasta on ikkunoita useita kymmeniä prosentteja. Lämmö n ta lteenottamiseksi viemärivedet vo itaisiin jo htaa suurehkossa vesisäil iössä olevan lämmö nvaihta jan kautta viemäriverkostoo n. vapaa liimpö, j ota tu lee ihmisistä, auringo npaisteesta, kuuman veden käytöstä _jne. Yksityisten yritysten ja ihmistenkin kekseliäisyys erilaisten sä hkö ntuö tantotapojen etsimisessä saa taisiin tällä tavoin suoraan ja nopeasti pa lvelemaan ko ko va ltakunnankin energiahuoltoa. PIENET ENE RG IANTUOTANTOYKSIKÖT Lämpösähkövoimaloiden ei tarvitsisi olla suurlaito ksia . Voimalaitosinsinööreillä olisi paljo n o petettavaa rakennusinsinööreille. Tämä vastaa Loviisan yd invoima lan sä hkö tehoa. Suo nenjoen kauppa laan aio ttiin (Savon Voima O y) rakentaa <"nsimmäinen va ltakunnan sä hköverkkoon liitl'ttävä dieselsähkövoimala, j o ka sa malla o lisi lämmittänyt kauppalaa . Samassa lämpöeristetvssä säiliössä olisi toinen lämmö nva ihdin , j o nka kautta talo n kylmät vedet tulisivat päinvastaiseen suuntaan alhaa lta vlöspäin. Vesi palautettaisii n voimalaito kseen vasta runsaan ka hdenkymmenen asteen lämpö tilassa. Sähköyhtiöiden ja viimekädessä Imatran Voima Oy :n oli si tuettava periaatetta, että kuka tahansa verkkoon li ittynyt sähkö nkuluttaja voisi toimia myös sähkö tuottajana. läm pötilo jen keskiarvo eli 40°C nykyisen 10 sijasta. Nykyisellään tällaisten vastapainevoimalo.iden sähkö hyötysuhde ei o le niin hyvä kuin se voisi olla. Valitettavasti hanke o n nyt lykkääntynyt, kun voimalan paikasta ei ole päästy yksimielisyyteen. Parin neliö metrin laa juisesta eteläikkunasta tulee aurinkoisina l evä tta i syyspäivinä rncrgiamäärä, jo ka vastaa puolen kilowatin tehoa vuorokauden ympäri laskett1111a. YDINVOIMALA VAI KOLMAS LASI . Investointi maksaisi itsensä takaisin vähentyneinä lämmityskustannuksina parin kolmen vuoden kuluessa. Näin saavutetaan maksimaalinen ko ko naissäästö. Käytännössäkin tämä o n jo nyt mahdoll ista ; mm . Mitä matalammaksi lämpötila voidaan pudonaa, sitä parempi o n kaukolämpöverko n lämmö nsiirtoteho ja vo imalan siihkö hvö tysuhde. kodeissa, säh kö nkäytöstä syntyvä lämpö o n sitten osattava käyttää hyväksi siten, että muu lämmitystarve vastaavasti pienenee. Kaukolärn pöveden keskimääräinen läm pöt ila laskisi nykyisestä sadasta asteesta seit semänkymmenen asteen seutuville. Edelläkc1vatut edut saavutettaisiin yksinkertaisesti si llä, että entropiaperiaatteet otettaisiin nykyistä paremmin huo mi oon mvös rakennussuunnittelussa. Halpa ja teho kas ratkaisu o n lämpöpattr reihin liitettävä termostaattihana, jo ka sää tää auto maattisesti patteria muiden lämmö nlähteiden lämmittäessä huo netta. sitä suuremman osuuden vapaa t lämmö nlähteet kattavat ko ko naislämmitvstarpeesta. Perhejuhlien kuumuudessa itsekukin o n o mako htaisestikin kokenut ihmisen suuren lämmitysteho n. Lämpimän käyttö,-eclen osuus lämmityskustannuksista mitataan usein kymmenissä prosenteissa. Kolmannen lasin avulla lämmitysenergian tarve putoaisi noin puoleen nykyisestä. Tä llainen järjestelmä, _jossa sä hköä tuotetaa n siellä missä kulutetaankin, vähentäisi siirtoverkoston kuormitusta ja siten myös siirto häviö itä. Kauko lämpö putkistojen lämmönsiirto mahdollisuuksia ei m yöskään käytetä täy362 simäärä isesti hyväksi. Viisihenkinen perhe kehittää ruumiinlämmöllään mi ltei kilowatin teho n. Meille kerrotaan, että tarvitsemme yhä enemmän energiaa näiden ko neiden käyttämiseen. Energian tuotantovaiheessa on siten tuotettava mahdollisimman hyvällä hyötvsuhteella sä hköä. · Nykyinen varsin kuuma paluuvesi voitaisiin jo htaa lämmittämään tällaista uudisrakennustaa_jamaa. Säiliössä oleva vesi kerrostuisi siten, että se olisi kylmintä eli maa n lämpö istä säiliö n alaosassa ja lämpimintä, ehkä no in kolmikymmenasteista, säiliö n yläosassa. Nimenomaan kattolämmityksestä o n saa tu myönteisiä ko kemuksia etenkin Norjassa, jossa lämmittämiseen o n tosin kävtet1y kattoo n pingoitettua "sähkötapen ia" Sähkö vain o n tarpeetto man "_jalo" energiamuoto lämmitystehtävään, jo ho n kelpaisi yhtä hyvin haalea vesikin . TURH AN KUU MA VESI HAAS KAA ENE RGIAA Asuinra kennusten tarvitseman kuuman veden lämmittämiseen riittää noin 60-astei nen lämmö nlähde ja huo neiden läm mi nämiseen riittäisi vähän yli 20-asteincn. Jos arvioidaan , että j o kaista suomalaista ko hden erilaisissa rakennuksissa on kaksi nel iö metriä ikkunapinta-alaa, näiden kaikkien muuttaminen kolminkertaisiksi olisi no in miljardin marka n sijoitus eli noin 200 mk asukasta ko hden. Vo imalasta lähtevä vesi o n usein yli sata-asteista ja paluuvesi vastaavasti _jo nkin verran alle sadan asteen. Emme si is tarvitse niiden vuo ksi lisää energiaa ; sen sijaan sä hköenergian osuus energiankäytöstämme kasvaa . Ko neet _ja laitteet nimittäin lämmittävät kuluttamallaan teholla huo neitamme. Yksistää n ko lminkertaisilla ikkunoilla säästettäisiin Suo messa jatkuvasti no in .500 megawatin teho (koko vuoden keski arvo). J o ennen rahataloudel lista kuoletustakin toimenpide vähentäisi energiankäyttöön liittyviä ympäristövaurio ita ja pienentäisi Suo men maksutasevajausta. Vielä parempaan tu lo kseen päästää n, jos rakennusten sisäseinä _ja välikatot " raudoitettaisiin" lämrninvesiputkilla. Puutteiden syy o n kummassakin tapauksessa sama turhan ku uma kaukolämmitysvesi. J o ka tapauksessa kolminkC'rtainen ikkuna o n toiminnaltaan luotet1 ava mpi kuin ydinvoimala. Kaikki muukin ns. Sijoitukset maksaisivat itsensä takaisin parissa vuodessa. Näin ko rkeita lämpötiloja tarvitaa n, koska rakennuksia ei ole suunniteltu vastapainevoimaloita varten, vaan pä invastoin
Peilien avulla saatava "jalo" korkeassa lämpötilassa (pieni entropia) oleva energia voidaan kerätä myös veteen vaikkapa va in tavallisen mustaksi maalatun lämpöpatterin avulla. 1. vapaita lämmönlähteitä (auringonpaistetta, sähkölaitteita, ihmisiä, kynttilöitä yms.) sekä lämmönvaihtimin estettävä lämmönhukka asunnosta poistuvan ilman ja veden mukana. Auringon säteilyteho neliömetriä kohti on noin kilowatti. Pumppaukseen tarvi11ava säh köenergia o n vain murto -osa hyödyksi saatavasta lämpöenergiasta (lähemm in esim. Nä iden energiavaraswjen, vesistöjen, maaperän _ja ulkoilman lämpötila o n vali1e11avasti niin matala, että lämpö ei luonnos1aan virtaa huoneitamme lämmittämää n, vaan se on pumpattava ns. 184). Viemärivedet poistuisivat kylminä ja "kylmä" vesi tulisi haaleana . 9. Ongelmat a iheutuvat siitä, että aurinko ei aina paista, ja sen paistaessakin kvlmä ulkoilma voi _jäähdyttää enemmän kuin mitä aurinko pystyy lämmittämään. Seuraava vaihe olisi "valeikkunoiden" asentaminen auringonpuoleisille ulkoseinille. Pei leillä saavutet1aisiin toinenkin tärkeä etu, nimittäin korkeampi lämpötila kuin tavallisella " kasvihuo neperiaatteella" toimivalla lämmönko koojalla. sopivaan käynö muotoon saattaminen ja 3. 1elmä ei tarvitsisi mitään käynölameita eikä siten _juuri huo ltoakaan. ai 7. Kun aurinkoenergia kerätään veteen, ylimääräinen energia on helppo varastoida vesisäiliöön aivan kuten yösähköenergiaa nykyään varastoidaan muutaman kuutiometrin suuruisiin säiliöihin. Säiliössä oleva vesi toimisi sekä lämmö n siinäjä nä eitä lämmön varastoi_jana, _joihin se ominaisuuksiensa puolesta sovel1uu erino maisesti. Automaattinen termostaattihana reagoi ns. Suuristakaan valeikkuno ista ei aiheutuisi ylimääräistä lämmönhukkaa yöllä ja pilvisinä päivinä, kuten tavallisista ikkunoista. 3. Niin valtiovallan kuin valtio n energiavhtiöidenkin olisi vai suosittava hajautet1ua energiapolitiikkaa, jotta optimiratkaisut vo itaisiin etsiä paikallisten olosuhteiden pohjalta, eivätkä suurten yhtiöiden omat taloudellisuuslaskelmat pääsisi vääristämään kehi tystä. Yksinkertaisin suoran säteilylämmön kerääjä on etelänpuoleinen ikkuna. Pienentyvät energialaskut ovat absoluuttista säästöä niin ko ko kansalle kuin sen yksityisille _jäsenillekin. 2. Lämpöpumppu ja/tai lämpöä ja sähköä tuottava voimala, jonka sähköteho maksimoidaan ja jonka haalea lauhdelämpö käytetään lämmitykseen. SL 3/75 s. 363. Kun pinnan _ja valeikkunan välinen ohut ilmatila lämpenisi huoneenlämpötilaa korkeammaksi , termostaatti ava isi ilmankiertokanava1 huo ne1iloihin . Aurinkoja lämpö pumpputalojen yhteydessä kaivataan ehkä tutkimuksia edullisimpien teknisten ratkaisujen löytämiseksi, ennen kuin kanna11aa ryhtyä laajamittaiseen soveltamiseen. Haalea vesi merkitsisi säästöä eri käv11ökohteissa: kuuman veden lämmit1ä1niseen kuluisi vähemmän energiaa, pesuvesiä sekoitenaessa tarvittaisiin vähemmän kuumaa vettä _ja vaikkapa vain WCsä iliö issä seisova huuhteluvesi nyt lämmi11äisi eikä jäähdyttäisi asuntoa. Ikkunat tiivistetään ja niihin asennetaan kolmas lasi. 6. kerääminen, 2. Päämääränä pitäisi olla tuhlauksen välttäminen, mikä on ilmeisessä ristiriidassa nykyisen voitontavoi ttelun kanssa. varas to inti. aurinko taloja. Ainoat hai 1a1 ilmenisivät kylminä tarjottavien juo mien vhteydessä: olutpulloa ei enää voisi jäähdyttää vesihanan alla. Lämmönvaihdin siirtää poistoilman lämmön tuloilmaan. Tarkemmin tekstissä. AU RI NKO LÄMMITTÄÄ Suomessa kin on alettu suunnitella ja rakentaa ns. Seinien, katon, lattian ja ikkunoiden eristämisen lisäksi on termostaattihanan avulla käytettävä hyväksi ns. Lämmönvaihdin siirtää viemäriveden lämmön tuloveteen. KAIKKI OLISI OIKEASTAAN JO TOTEUTETTAVISSA Edelläesitetyt energiansäästöperiaatteet eivät edellytä uuden tuntemattoman teknologian kehittämistä. Näin lämpö voidaan helposti siirtää eri huoneiden lämpöpanereihin tietenkin mahdollisimman laajapi nta isiin . Ylimääräistä lämpöä käytettäisiin tarvittaessa lämpöenergian " talvivaraston", joko routaantuneen maan tai _jäädytetyn vesial1aa n sulattamiseen _ja lämmi ttämiseen . Aurinkotalon keskeisiä ongelmia ovatkin aunngon energian I . 4. Syksystä kevääseen käytettäisiin lämpöpumppua, jolloin kesällä lämmennyt talvivarasto _jäätyisi uudestaan. Lämmityksessä pvritään käynämään mahdollisimman suuressa määrin auringon energiaa. Tämä no peuttaisi ilmankiertoa ja ottaisi vähäisenkin auringonpaisteen talteen. Suuressa patterissa kiertää haalea vesi (lämpöpumpusta ja/tai voimalan lauhteista). SUOMEN LUONTO 6/76 Valeikkunan takana, seinän pinnassa, olisi musta , säteilyä imevä pinta. Pientalo pysyy sitä taloudellisemmin lämpimänä, mitä tarkemmin taloon saapuva energia pystytään säilyttämään. Se toimisi ideaalisella vastavirtaperiaatteella. Jääkaappi tms. 5. kodinkone lämmittää ympäristöään koko sähkötehollaan (vrt. Sys1eemi olisi _jatkuvasti lämpötasapainossa riippumatta veden käynömääristä, sillä onhan viemärivesien määrä käytännössä vhtä suuri kuin tulevankin veden määrä. Ohuesta alumiinipellistä, va ikka vain tinapaperista valmistetut peili1 laajentaisivat pienin kustannuksin tehollista keräilypintaa. vapaisiin lämmönlähteisiin vähentämällä vesikiertoa. Yhdistetyssä aurinkoja lämpöpumppu1alossa auringo nko koo_jasta saatu lämpö lämmi11äisi rakennuksen koko puolivuo tiskauden ajan, keväästä syksyyn. Kun talven lämmityskausi saadaan lyhyeksi, lämpöpumpun lämpöenergiavarasto n ei tarvitse olla kovin suuri . LUONNON VARASTOIMA AURINKOENERGIA Luonto tarjoaa meille niinkin suuria auringonenergian varastoja, että ne riittäisivät pitämään rakennuksen lämpimänä koko talven. Valtion energiayhtiöiden ei muutenkaan pitä isi olla voittoa 1uottavia yrityksiä sen enempää kuin sairaalalaitoksenkaan. Katto, seinät ja lattia eristetään hyvin. Varastoitu auringoenergia käytettäisiin si11en yöllä ja sadesäillä. Kun muistetaan enä omakotitalon lämmitystehoksi riinää 3-4 kilowattia, aurinkoenergian käyttö ei ole utopiaa. lämpöpumppu_1en avu lla. Sätei lyenergian ko koamista voidaan tehostaa pei lein. kohtaa 4.)
! alle kartoi1 ustyölle perustetaan Saa uo n tuleva suojelutoiminta pääosiltaan. Tämä täyttäisi samalla, joskin vain vähäisel tä osin, a ukkoa maamme luo nnm1; suo jelutoiminnassa. Ruo tsissa, Säätiön yhdeksi paatehtäväksi näyttää tulevan korvausten maksa_m inen ra uho itusten aikaansaam1seks1. WWF:n 111m1 nakyy kaikkien sen raho ittamien projektien (yht. Sää tiö näkee tarkeaks1 teh1avaks1 tukea Ja osa llistua valistusto imintaan ja sen kehit tämiseen yhteistyössä alan jä rjestöjen kanssa. Parikkalan Siikalaht i). Menko tkaproJek11 o_n jatkuvasti käynnissä_; .. MAAILMAN LUONNON SÄÄTIÖ 1\jankohtaista II • asiaa MAAILMA LUO NO SÄÄTIÖN SUOMEN RAHASTON JA LUONNONSUOJELUJÅRJESTÖJEN YHTEISTOIMINTAMAHDOLLISUUKSISTA Maailman Luo nno n Säätiö (WWF) perustettin 196 1 hankkimaan varoja Kansain välisen luo nnonsuojeluliiwn (IUCN ) jo htamien luo nnonsuo jeluproJektien rahoittamiseksi . Luo nno nsuoJeluJarJestojen ihmisillä o n paikkoja ja 1eht_äviä Sää·1iö n hallinto neuvostossa, hallttuksessa, ko hdevalio kunnassa ja eriko istyöryhmissä. siihen,_ että luo nno nsuo jel ujärjestö illä, ylto p1st01lla Ja m uilla vastaaviila · o lisi hyviä suojeluja valistusprojekteja, j o iden r,~ho it_t~m_ise~n Sää tiö voi osallistua. KEHITYSNÄKYMÄT Yhteistyötä ke hitettäessä _htmmattava panos tulisi panna tied()_tusto11rn_ntaan . WWF :n Suo men Rahasto perustetum syksyllä 19 72 päätarko ituksena kerä_tä va_rnja uhanalaisen luo n.no n pelast~m1_seks1. ä iden sek~ 5,äätiön .. Säätiö n ko hdevalto kunnan tueksi jo uduttiin perustamaan .. Et liene mahdo to nta, etta tulevaisuudessa palka11a isiin yhteinen . l_evittä_: miseksi uhanalaisista petoela1m1sta seka to isaalta käytännö n toimenpiteitä suojaaitausten perustamisebi .. Bio too.ppien suo jeluprojekteja ovat käytännössä valmistelleet huomattavalta osm luo nno nsuo jelujärjestö ihin kuuluvat asia nharrastaja t ja tutkijat. Yleisesti o ttaen o n lähdettava s11ta, etta Sää tiö n päätehtävänä o n var?jen h~nk_ki_: minen luonno nsuo1elun hyvakst. Myös suo jeluprojektien kehittelyssä yhteisto imintaa v01daan tehostaa . SUOJELUPROJEKTIT .. o n muutoinkin läheinen. On ku1tenk111 selvaa, e_na suo jelualueide n perusta m111en e1 o le nu tävä toimenpide Sää tiö n luto iminnassa . asianwntijo ista 'koostuva t eriko istyöryhmat (metsapeur~_-, meriko tka-, susija muutto ha ukkatyoryhmät). Säätiö pyrki alusta laht1en _yht~_1sto1111!ntaan Suomen luo nno nsuoJelujarJestoJen kanssa . Kesonsuo n ra uhoutammen o_n esimerkki siitä, ku111ka pa1kall111en to1min1a yhdessä Säätiö n talo udellis~~ Y~ · 1uen kanssa j o htaa tulo ks11n. Tällaista yhteisto imintaa _on JO ~1 reillä eri puo lilla maata uhanalatsten bto1ooppien ra uho iuamisen valmistelun yhteydessä. Pttkalla tähtäyksellä tulisikin pyrkiä . Myös varainhankinna n puo lella o n yhteisto imintaa: Suomen Luo nno nsuojelun Tuki O y: n kauppa myy Säätiö n tavaroita ja yhteisto imintaa o n tässä tarko itus lisätä. To imintansa alkuvaiheessa o levilta rahasto ilta ei odo teta täyttä raho ituspanosta; siten Suo men o n tarvinnut lä hettää tä hän saakka vam 5 500 mk päämajan käyttöön: Kansalliset _rahasw_t, Suo mi mukaan lukien, ovat myos muilla tavo in osa llistu~eet k~nsa!nvä liste_n suojelupro jektien, esim. . WWF :ltä"tuleva rahoitus kattaa nykyisin 24 % (no in 14 ~ilj._ m~) IUC . Pitkällä tähtäyksella en 1yisesti nuo rison valistusja o petusto im intaan pannut varat tuo navat luo nno nsuojelun karn~alrn_ ko rke1~?,la~ koron. av~1Ha tap_~ ht_uvaan kannan lisää miseen. To teuttamisvaiheessa varsinkin paikalliset luo nno nsuo jeluyhdistykset voivat o lennaisella tavalla toir~1ia näissä projekteissa asian1un1ijo ina maa no mistaj_ia, va~ainkeruuta _ja tiedo uamista koskev,_~sa as101ssa maakunnallisella tasolla. Ka1k1lla na1lla projekteilla o n kansainvälistä koordino intia, ·cri1 yises1i pohjoism~isdla _1aso lla_._ . pat ; kallinen toiminta o n heikko a, Saat10 e1 yksin voi hoitaa ainakaan laajaa hanketta (esim . näiden kansainvälisten JärJeStoJen vahB_a. Ko rkeasaaren myyn1ikoju kesällä 19 76 to imi Sä_ätiö n ja Suo men Luo nno nsuo1elun Tuki O y: n yhteisvo imin. varoja kansallisilta rah~st?_tltaan_:.. M1ka_lt . Koska Säätiö n varainhankinta perustuu selkeiden suojeluprojektien varaan o li sellaisia luo tava; lujär'jestö illä ei rno llo in o llut tarko itukseen sopivia pro1ekteJa, Suomessa e1 yli päätää n löytynyt valmiutta ko rk_ean suo jelu j a PR-arvo n 01:11aav1lle proJek; teille. kC>hd_evalio kunnan ja sihteemton teht~vaks1 on tullut muo toilla suo.1eluprn1ektn.. n . Koska Suo messa valua e1, a111akaan to istaiseksi, vo i korvata yksityisma!dcn ra uho ittamisesta maano mistajille aiheutuvia menetyksiä, päinvastoin .. So idensuoj eluvuod en esitteessä Säätiö o n mukana luo nno nsuo_jelujärjestöjen kanssa. Mainittujen enko1styoryhmaproJe_k· 1ien lisäksi Säätiö o n raho1ttanu1 J oro1s1cn 1aarnasuo n ra uho iuamisen ja Kesonsuo n suojel un . Käynnissä ova t ja1koselvi_tykset uh_analais1en biotoopp ien löytäm1sek_s1.. . Meriko tkaprnjektin raho itus o n ho idettu Säätiö n ja Suo men Luonnonsuo jelun Säätiö n ioimesta yhdessä. Samalla s_e am a1s1 Sää tiö lle selkeän toimintamall111, puiucissa 1_yö nJako _)a yhteistoimi_?,ta luo nno nsuo1elu,1ar1estoJen_ ka nssa .. .Joka yh1eis1yössä järjestöjen, renga_stap en .. :n vuositulo ista. tn.is. Suo men Luo nto o n valittu Säätiö n tied o tusJa 'edustus' lehdeksi, jo nka levikin tukemiseen Säätiö osallistuu . lah1a1_ko111a päätymässä tutkimusraportt1111 Ja_ to1?1enpidesuosituks11n. . Pekka Borg MAAILMAN LUON ON SÄÄTIÖN Sll OM E RAHASTO TOIMII Ra hasio11 loppukesä n j a syksyn toiminSUOMEN LUO NTO 6/76. tilaisuuksissa Säätiö n ja luo nno nsuojelujärjestöjen edustajat ovat tukeneet toisiaan. a?1a ovat velvo llisia lä hettamaan paamaJan käyttöön 2/3 va paista netto tukiistaan vuosittain . YHTEISTYÖTÄ MONELLA ALALLA Yhteistoimintaa Säätiö n ja Suo men luo nno nsuo jelujärjestöjen keske~ . Tallo111 paasta1s11n lähelle sitä tilannetta, mikä vallitsee WWF :n ja IUC :n välillä kansa_invälisd _lä tasolla ja myös mo nessa.,rkstttats<':ssa Ja; senmaassa. Laajem missa pro jekteissa o n_ ajatehavissa, että Sää tiö palkkaa projekt1s1hteenn'. Mo nissa esitelmäym . T11kenproJekun, tukem iseen. Metsäpeuraprojekti o n .. Tällä hetkella, kun tahan et Suo messa o le riittävää valmiutta ja kun mt'illä yleensä kin on huutava puute ammatti ta ito isesta lös1östä Sää tiö n o n ttse ylla p1dettava ak1iivista ~tetta suojelu ja valistusprnjektien kchiuelyyn yhteistoiminnassa luo nno nsuojelujärjestöjen kanssa. talviruo ~mna_n Ja pesimistarkkatlun _h saks1 ens1mma111en meriko tkan pes11nab1o toopp1 o n . Muutto ha ukka prnjekti keskittyy pesnrnstarkkatlun ,1a siitosyksilö iden ym . Ed elleen _o n kar_1o ite11u Suo me n uhanalaiset kasvi 1a elamlaJtt. Yleensä luo nnonsuojelua ja erityisesti suojeluproj_ekteja koskev~an valis1us1yöhö n o n syyta pa nna nyky1sta huo n,attavasti ene1111nän painoa. Na 111 tulee tapahtumaa nkin erityisesti suo projektin yhtet dcssä. n Ja r_: jestettävissä. Susiprojekti valmistelee 364 petoesitettä asiallisen tied_. Kummank111 JarJeStö n päämaja sijaitsee ~ orgesissa: WWF :n päämaja tarvnse_e laa,10Jen _kansainvä listen suojeluprojekt1~n tukem,s_een. _kuin esim . kanssa pyörittää projek11a ka,yt_a nn?ssa ... tiedo tu~sihteeri ho itamaan luonnonsuo1elun uedottamis1a. UHANALAIS EN LUONNON PELASTAMI E Sää tiö n erityistehtäväksi Suo messa o n muo1o u1umassa uhanalaisen luo nno n suo ranainen pelastustoiminta_ siten,_ e~t~ Sää tiö tukee käytä nnö n to11nenp1teua uhanalaisten lajien ja bio1oopp1en_ suoJekmiseksi. Y_htei_swimi_m a .. I 600 kpl) yhteyd essä_. o ll~tt a lusta ·alkaen. saatu ra uho itetuksi
Säätiö on hankkinut päämajasta puolen tunnin vä rifilmin "Africa Forest or Desert ?", joka kuvaa suunnitelmattoman metsänkäytön mukaan tuomia pulmia Itä-Afrikassa ja sen pitkäaikaista vaikutusta Afrikan luontoon. He haluavat oppia tuntemaan ja kunnioittamaan luontoa ja sen lai nalaisuuksia. Kampanja _jatkuu ensi kevääseen saakka. 49096 1 ps-tili 90 861 L11onto -Liitto on valtakunnallinen nuorison vapaaehtoisen ympäristö nsuoj elutYiin sck:i l11onnonharrastuksen keskusjä r jestö. Epäonnistuneita pesintöjä todett iin 4-6 kpl sekä sellaisia reviirejä, joilla o li merkkejä kotkien o leskelusta o li 30 kpl. Syksyn kuluessa Säätiöllä on ollut Stockmannin tavaratalo n ala-aulassa kaksi viikon pituista erikoismvyntipistettä. Ilmaisfilmin kanssa on järjestetty valokuvauskilpailu "kuvaa Suomen häpeäpilkku", _joka saavutti varsin hyvän tason ja osa noton . Vaasan Höyrymyllyn kanssa on käynrnstetty Kellogg's-kampanja, missä neljään en aamumuropakkaukseen on sisällytetty teksti uhanalaisista eläimistä sekä WWF:n to iminnasta. Prinssi Bernhard on lä hettänyt Säätiölle sähkeen , jossa hän ilmoittaa, ettei tule asettumaan uudelleen kansainvälisen WWF:n puheenjohtaja ehdokkaaksi ensi vuonna. Kortteja myyvät tavaratalot, Rautakirja, kirjakaupat, Säätiö sekä Suom en L_uonno nsuojelun Tuki Oy. Säätiö n ja Nooan Arkin uusi myyntiesite on ilmestynyt _ja sitä voi tilata Säätiön toi1nistosta . Filmi näytetään myös TV I: ssä. Lähetä kuvaehdokkaasi huolC'llisesti pakattuna välittömästi tai viimeistään 15. . Finnair käyttää julistetta mainontaansa ulko mailla, mutta ·julistetta o n saatavissa myös Säätiöltä 12 mk :n hintaan. Pikkukuviksi tarvitaan Itämeressä tai sen ranno illa viihtyviä eläimiä ja kasveja. Säätiön luontokortteja on myyty 1,5 Arvoisa Suomen Luonnon lukija Nuoret haluavat toimia luonnon hyväksikäytössä ilmenneiden virheiden poistamiseksi . Neljän kortin hinta kuorineen on 10 mk. Suomen Luonto, Fredrikink. .Ja n11orckkaast i 1 L11011to-Liitto ry Fredrikinkatu 77 A 11 00100 Helsinki 10 puh . Sitävastoin hän mlee edelleen toimimaan Hollannin Rahaston puheenj ohtajana sekä aktiivisesti m yös " 1001"kerhossa. Korkeasaaren tiedomsja myyntikioski, jota hoidettiin yhdessä Suomen Luonnonsuo_jelun Tuen kanssa, sul_jettiin syyskuun a lussa. Kilpailusta enen1n1än 111yöhemn1in. nalle ovat leimaa antavia olleet eri varojenkeruukampanjat, joilla rahoitetaan niin llllevan talven merikotkien talviruokintaa kuin myös elokuussa rauhoitetun Kesonsuon maanomistajille suoritettavia kaivauksia unohtamatta WWF:n kansainvälisiä projektejakaan. Muuten ovat kortit tekstittömiä. Samalla liitto on Suomen luo n11< >11su<>jel ui i iton nuorisojä~jestö. Kaksi uutta kukkasarjaa sekä maisemasarja ilmestyy vuoden vaihteessa. Siihen tarvitaan edustavia ja teknisesti korkeatasoisia maiSC'makuvia suomalaisen Itämeren eri puolilta eri vuodenajoilta hiekkarantoja, lintuluotoja, saaristoa, kalliorantoja, maankohoamisrantoja jne. Merikotkien pesinnän tarkistus tältä vuodelta on valmistunut ja siinä todettiin, että viidestä poikaspesästä tuli lentokykvisiksi 6 poikasta. 3. Säätiön toimintaa on selvitetty sekä kuorissa että esitteissä. Lapset voivat tilata suurikoko isen maailma nkartan sekä kerätä pakkauksista siihen eri puolilta maailmaa esiintyvistä uhanalaisista eläimistä siirtokuvia. Finnairille on suunniteltu _ja P.ainettu suun 4-värinen seinä_juliste: ' Finland Four Seasons by Finnair", joka kuvaa Suomen luontoa 36 värikuvalla eri vuodenaiko ina. 365. 19 7 7 mennessä os. Professori Reidar Särestöniemi on lah_joittanut neljän tunnetun teoksensa aiheet Säätiölle julka istaviksi joulukortteina, joiden tuotto käytetään Säätiön toiminnan tukemiseen , mikä maininta o n painettu mvös kortteihin. Myynti kesäkuukausina o li yhteensä yli 30 000 mk. Luonto-Liiton kannatusjäsenmaksut ovat vuonna 197 7: 20 mk ( 1 v) j a 250 mk (kertakaikkinen). Molekvvli käy m yös keskustelua ympäristönsuojelusta . Tri Ilkka Koivisto esitelmöi messujen yhteydessä. Käyttämällä Jlmaisfilmin palautuskuo ria kuvaaja tukee säätiötä 50 pennillä. Syysk,.;~ssa Säätiö osallistui Turun Vekaramcssuille yhteisosastolla VarsinaisSuomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa. Jokaisessa kuvassa on oltava kuvaajan nimi ja osoite sekä riittävän tarkat tiedot kuvan kohteesta ja kuvauspaikasta. 35 D, 00120 HKI 12. SUOMEN LUONTO 6/76 vuoden aik,ma yli 700.000 kpl. Luonto-Liitto toivottaa Suomen Luonnon lukijoille menestyksellistä luontovuotta 197 7 ! Kannatusjäse nmaksua vastaan saat 10 kertaa vuodessa ilmestyvän Molekyyli khden : lå hes 200 sivua tietoa luo nnosta, sen suojelemisesta ja harrastamisesta. Varojen puute vaikeuttaa näiden tavoitteiden toteuttamista. Uudet syysja talvikorttisarjat ovat saaneet erittäin hyvän vastaanoton ja hinta on edelleen 7 :50/10-aiheen sarialta. Mauri Rautkari Luonnonkuvaaja Vuoden 197 8 Luonnonkalenrin aihe on Itämeri. Voit myös tukea Luonto-Liiton toimintaa lahjoituksin
maamme maksutaseen kannalta haitalliseen henkilöautojen tuontiin. Tavaraliikenteen hoitaminen nykyisessä määrin autokuljetuksilla ja henkilöliikenteen yksityisillä henkilöautoilla tuottaa kansantaloudellista tappiota mm. Nykyisen tyyppisillä moottoreilla varustetut kulkuneuvot käyttävät luonnonvaroja, kuten ilmaa ja öljyä tuhlailevasti. Liikenneonnettomuuksista aiheutuu kohtuuttomia kansantaloudellisia menetyksiä ja inhimillisiä kärsimyksiä. Samalla ovat nimenomaan maantieja vesiliikenteen turvallisuuskysymykset heikosti hoidettuja. Taloude/lis,t seuraukset 1. Ympäristön kannalta haitallisiin liikennemuotoihin pienkoneilmailun lisäksi kuuluu muukin sellainen motorisoitu liikkuminen, joka ei sijoitu millekään liikenteelle varatuille väylille. Tästä seuraa, että liikennepolitiikka eli toiminta, _jolla pyritään vaikuttamaan liikennepalvelusten tarpeeseen, käyttöön ja tuotantoon, on osa _julkisen vallan harjoittamaa yleistä yh teiskuntapolitiikkaa. 4. Henkilökul_jetuksen kehittämisessä ei julkista liikennettä ole suosittu vaan päinvastoin sen asemaa o n heikennetty ja taattu siten henkilöautoliikenteen esteetön kasvu. lapsista, vanhuksista, invalideista. Erityisen selvästi tämä kehitys on näkynyt _jo muutenkin tiheään rakennetuilla kaupunkialueilla. Maalla, vesi llä ja ilmassa harjoitettavaa motorisoitua kilpaurheilua on pidettävä nykyoloissa edesvastuuttomana tuhlauksena. B. Näihin liikennemuotoihin kuuluvat esimerkiksi moottorikelkkailu, -pyöräily ja -veneily. I Käsitteet Liikenne on keino, joka tekee mahdolliseksi tiettyjen tuotannollisten toimintojen harjoittamisen ja kansalaisten liikkumisen paikasta toiseen. Tavaran kuljetuksessa on siirrytty enenevässä määrin maantiekuljetukseen . Lentoliikenteen hoitamisesta pienkoneilla seuraa tarpeettomia kansantaloudellisia menetyksiä. Henkilöautokannan kasvaessa on lii 366 kennepolitiikassa pyritty pysymään kasvun tahdissa rakentamalla uusia teitä ja lisäkaistoja kasvavaa liikennettä varren sekä varaamaan tiloja henkilöautojen paikoitukselle. yliarvostukseen. 3. Muissa liikennemuodoissa kuin maantieliikenteessä ei kielteinen kehitys ole näin selvästi havaittavissa. Turvallisuutta ja ymSUOMEN LUONTO 6/76. Nykyistä liikennepolitiikkaa toteutetaan kulkuneuvojen tuottajien ehdoilla eikä tuotekehittelyssä oteta huomioon kansantaloutta puhumattakaan ympäristö haitoista _ja käyttäjien erityisryhmistä, mm. Kuitenkin esimerkiksi ilmailussa liikennetiheys on huomattavasti kasvanut ja tästä aiheutuu haittoja. Teiden rakentaminen nielee suhteettoman suuria voimavaroja. 2. II Liikenteen kehitys ja nykyinen liikennepolitiikka Liikenteen kasvu kahden viime vuosikymmenen aikana on ollut yksi voimakkaimpia yhteiskunnan kehitykseen vaikuttaneita ilmiöitä. Selviä merkkejä tämän kasvun tietoisesta edistämisestä on nähtävissä sekä alan viranomaisten, _järjestöjen että liike-elämän taholla. 2. haaskaamalla luonnonvaroja. On saatu aikaan kierre: lisääntynyt autokanta vaatii yhä enemmän liikenneväyliä, joiden rakentam inen nykyhetken tarvetta suurempaa liikennekapasitettia varten puolestaan mahdollistaa autokannan lisääntyvän kasvun. teiden rakentamiseen on kuitenkin kustannettu verovaroilla. Harjoitettu liikennepolitiikka ei ole kyennyt o hjaamaan kehitystä kaikkien liikennemuotojen yhteiskunnalliset edut ja haitat sekä kaikkien liikenteen käyttäj ien tarpeet huomioon ottaen. Tästä on puolestaan ollut seurauksena se, että on luotu liikenteell isiä edellytyksiä autokannan yhä lisääntyvälle kasvulle, minkä taas on tehnyt mahdolliseksi kansalaisten lisääntynyt varallisuus. Raskaalla liikenteellä kuormitetaan yhä enemmän muutenkin rasitettua maantieverkostoa sen sijaan että käytettäisiin usein kansantaloudellisesti edullisempaa ja ympäristölle haitattomampaa rautatietai vesiliikennettä. Tuolekehillelyyn liillyvät seurauluet 1. Linja-autojen määrä _ja niiden suorittama henkilökuljetus ei ole edes kaksinkertaistunut ja rautatieliikenteen henkilökuljetussuorite on pysynyt lähes ennallaan . Edellinen näkökohta liittää sen taloudelliseen toimintaan _ja _jälkimmäinen ihmisten mitä moninaisimpiin tarpeisiin. Kevyt liikenne on järjestelmällisesti syrjäytetty ja vasta aivan viime aikoina o n turvallisuuden ja autoliikenteen sujuvuuden takia ryhdytty suunnittelemaan erillisiä kevyen liikenteen väyliä . 3. Suuret investoinnit esim. Tästä syystä liikennettä ei tule tarkastella eri llisilmiönä, vaan yhtenä yhteiskunnan kokonaistoiminnan osana. Tätä liikemaailman markkinointimekanismi on systemaattisesti käyttänyt hyväkseen, jolloin kulutuskysynnän kasvu on onnistuttu suuntaamaan nimeno1naan esim. Suomen luonnonsuojeluliiton liikennepoliittinen ohjelma Suomen luonnonsuojeluliiton periaateohjelmista on tähän mennessä hyväksytty kolme: liikennepoliittinen ohjelma, joka julkaistaan tässä, energiapoliittinen ohjelma (Suomen Luonto 2/76) ja alkuperäisluonnon su~jeluohjelma (SL 3/76). Myös tavarakuljetuksessa on ollut selvä suuntaus maan. Muutoksen keskeisimpiä piirteitä ovat o lleet henkilöautojen määrän _ja henkilöautoilla kuljetun matkamäärän moninkertaistuminen. Kulkuneuvojen kehittämisessä ovat edelleen etusijalla nopeus, muotoilu ja moottorien tehCJ. Liikennepolitiikkamme päämääränä pitää olla luonnonvarojen säästäminen ja ympäristön suojaaminen liikenteen haitoilta, kuten melulla, maiseman pilaantumiselta ja saasteilta. Pienkoneilmailun kasvu on viime vuosina ollut erittäin voimakasta. III Nykyisen liikennepolitiikan seuraukset A. Edelleen on todettava, että pelkästään kilpailumielessä tapahtuvaan moottoriurheiluun käytettävät voimavarat yl ittävät nykyisenä nopeasti hupenevien energialäh teiden aikana kaikki kohtuuden rajat. Tämän toiminnan osakseen saama paisuteltu julkinen huomio sekä siihen liit tyvä tuotekehittely ovat johtaneet täysin toisarvoisten seikkojen, kuten kulkuneuvojen suuren nopeuden, muotoilun, moottorien tehon jne. tieliikenteen suosimiseen. Tähän verrattuna on julkisen liikenteen kasvu ollut suhteellisen vähäistä. Vaikka liikenne muodostuu periaatteessa vain kahdesta tarvelähtökohdasta, sen vaikutukset heijastuvat varsin laajalle koko yhteiskuntaan. Tämän kehityksen on osaltaan tehnyt mahdolliseksi maamme voimavaroihin nähden valtava teidenrakennusohjelma. Se on suosinut liikenteen hoitoa yksityisenä liiketoimintana
Pelkästään kilpailutarkoituksessa harjoitettavaa moottoriurheilua on rajoitettava, koska sitä on pidettävä kohtuuttomana tuhlauksena ja siitä aiheutuu ihmishenkien menetyksiä sekä liikenneasenteiden vääristymistä. 7. Tekniikka 1. 4. Omien kulkukaistojen aikaansaaminen on unohdettu maaalasta käytävä n kilpailun vuoksi . Kulkuneuvoissa käytettävien energianlähteiden saanti on vaikeutumassa ja näistä energianlähteistä aiheutuu ympäristöhaittoja, etenkin ilman pilaantumista. 8. D. Merenkulun turvallisuutta ei SUOMEN LUONTO 6/76 ole lisätty riittävästi , minkä vuoksi haitallisia onnettomuuksia on päässyt tapahtumaan. 7. Toimintojen eriytyminen ja keskittyminen seudullisesti lisää liikennetarvetta, joka puolestaan aiheuttaa keskittyneiden alueiden ympäristön laadun heikkenemistä. 4. Polkupyörä on nopein kulkuneuvo ruuhkautuneissa taajamissa. Sellainen ajoneuvomainonta, joka 367. päristönsuo_jelua edistävät seikat ovat vasta aivan viime vuosina saaneet jonkinlaista huomiota osakseen. 2. Suihkukoneet voivat aiheuttaa pysyviä muutoksia ilmakehässä. 4. Taajamissa joukkokuljetusliikenteen sekä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden etuja ei ole otettu huomioon liikennesuunnittelussa. 11. C. Talous 1. IV Suomen luonnonsuojeluliiton liikennepoliittiset tavoitteet Liikenneongelmia ei voida ratkaista nykyisenkaltaisen suppean taloudellisen kannattavuusajattelun pohjalta, _jossa luonno nvarojen rajallisuus ja ai heutuvat ympäristöhaitat jätetään vähälle huomiolle. Yksityisen moottoriliikenteen on taloudellisesti vastattava niistä kustannuksista, jo ita se aiheuttaa. Teknisessä kehittämistyössä tulee olla pääpaino liikennevälineiden turvallisuuden lisäämisessä ja saastevaikutusten vähentämisessä eikä ajoneuvojen muo toilussa ja muissa myyntiteknisissä seikoissa. Moottoriajoneuvojen teknisiä omi naisuuksia tulee kehittää niin, että kulkuneuvojen käyttö tulisi luonnonvarojen käytön kannalta tarkoituksenmukaiseksi. b. Taajamien jo ukkoliikenne voidaan hoitaa hyvi n raideliikenteenä. 5. 3. Päinvastoin on ryhdytty tuottamaa n yliäänikoneita, joista aiheutuvat meluhaitat ovat entistä pahempia. Kaupunkialueilla piha-alueiden käyttö virkistäytym iseen on muodostunut mahdottomaksi autopaikoituksen takia. 6. 10. 3. J alankulkuja pyörätieverkosto on suunniteltava niin, että se samalla tukee julkisen joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksia . Kasaantumisalueilla pendeliliikenne vaatii yhä kasvava n osan vapaa-ajasta eikä palvelutaso pääse nousemaan nykyisestä. Liikenneväylät muodostavat maisemallisen haitan. 5. Tieliikennelainsäädäntöön on o tettava tätä koskevat velvoitteet. 6. Kuitenkaan mm . 3. 6. 3. 6. Liikenne aiheuttaa melua, j oka vaikuttaa hai tallisesti ihmisten terveyteen ja vi ih tyvyyteen. Maastokulkuneuvojen käyttö on rajoitettava ammattija virkakäyttöön. 2. Ajoneuvojen lukumäärän kasvaessa on jouduttu ottamaan liikenteen tarpeisiin yhä suurempia maa -alueita. Yliäänikoneet ovat tässä mielessä entistä pahempi uhka. Palvelutasoon liillyvät seuraukset 1. 2. Lentokoneiden tekninen kehittäminen on kallista, eivätkä tuottajat ole olleet halukkaita meluttomien koneiden kehittämiseen. Liikenteen saastuttamat alueet ovat poissa tuo ttavasta maa-alasta ja virkistyskäytöstä. Yksityisautojen lisääntyminen on tehnyt mahdolliseksi toimintojen voimakkaan eriytymisen ja kaupunkirakenteen hajoamisen. Nykyisiin teihin rakennetaan piennarkaistat. On pyrittävä kokonaisvaltaisesti suunniteltuun liikennejärjestelmään, joka palvelee kansalaisten etuja o ikeudenmukaisesti ja haitoitta. 4. Julkisen ja kevyen liikenteen mahdollisuuksia ei kuitenkaan voida ratkaisevassa määrin parantaa ellei samalla ryhdytä voimaperäisiin yksityisen moottoriajoneuvoliikenteen rajoittamisto imenpiteisiin asutuskeskuksissa. J oukkokul_jetusliikenteen ylläpitämistä haja-asutusalueilla tulee subventoida. raitio tieliikennettä ei ole kehitetty vuosikymmeniin. 2. 8. 5. A. Maapoliilliset seuraukset 1. 9. Saastevaikutukset 1. Aiheuttamiensa ruuhkien ja aikakustannusten vuoksi yksityisautoilijoiden on osallistuttava myös joukkokuljetusliikenteen kustannuksiin. Rautatieliikennettä pitäisi kehittää sekä matkustajaettä tavaraliikenteen tarpeisiin, sillä se aiheuttaa vähemmän ympäristöhaittoja kuin maantieliikenne. Julkisen joukkoliikenteen rinnalla tulee voimakkaasti luoda mahdollisuuksia kevyen liikenteen kehittämiselle. J oulkoliikenteen pyrkiessä yksinomaa n liiketaloudellisesti edulliseen tulokseen palvelutaso kaikkialla, erityisesti haja-asutusalueilla laskee. Suuret liikenneväylät pirstovat aluekokonaisuuksia ja vaikeuttavat tiealueen välittömässä läheisyydessä asuvien el inkeinon harjoittamista ja liikkumista sekä muidenkin ihmisten ulkoilutyyppistä virkistäytymistä . Taajamien osa-alueiden rauho ittaminen henkilöautoliikenteeltä ei ole onnistunut liike-elämän vastustuksen takia. 9. Asutuskeskusten joukkoliikenteen järjestämisen tulee perustua julkisten joukkoliikennevälineiden käyttöön, jo lloin erityisesti raideja johdinauto liikenteen kehittäminen on asetettava etusijalla, sekä toisaalta kevyen liikenteen kehittämiseen. Kuitenkaan nykyinen liikennepolitiikka ei a_nna mahdollisuuksia pyöräilyn kehittam1seen. 2. 4. Maanteiden rakentaminen ilman kevyen liikenteen tarpeisiin varattuja vähintään metrin levyisiä pientareita lo petetaan . Ilmaliikenne vaatii laajoja maa-alueita lentokentiksi sekä niiden suojaalueiksi. 4. 7. Yhteiskunnan tarvitsemat kuljetukset tu lee nykyistä suuremmassa määrin ho itaa raideja vesiliikennettä käyttäen. Vesiliikenteestä aiheutuu vesien saastumista. Liikennepolitiikka suosii yksityistä autoliikennettä, joka tuottaa kohtuuttomasti ilmaa, maata ja elävää luontoa saastuttavia aineita, kuten häkää, lyijyä ja typpioksideja. 3. MAALIIKENNE a. Ajoneuvojen teknistä kehittämistyötä ei voida jättää tuottajien hyväntahtoisuuden varaan, vaan yhteiskunnan on asetettava selkeät tavoitteet. Julkisen liikenteen mahdollisuuksia toimia riittävällä palvelutasolla rajoittaa yhä kasvava yksityisten ajoneuvo_jen määrä. E. Edellytyksenä on, että kaikkiin kau punkeihin ja maaseudun taajamaalueille luodaan riittävän tiheä, moottoriajoneuvoliikenteestä erillinen jalankulku ja polkupyörätieverkosto. Lentokentät sijaitsevat usein taajamien välittömässä läheisyydessä ja muodostavat jatkuvan meluhaitan tuhansille ihmisille. Liikenneväylillä tulevien haitallisten aineiden leviäminen ympäristöön ja melu aiheuttavat painetta muodostaa suoja-alue väylien ympärille. Ilmaliikenne käyttää melutasoltaan häiritseviä kulkuneuvoja. Tämä merkitsee turvallisuusja saastenormien käyttöönottoa. 5
Liikenteen järjestäminen ja teiden rakentaminen on kytkettävä yhteiskun nan harjoittamaan maa-alueiden käytön suunnitteluun. D. 6. LIIKENNE TYÖYMPÄRISTÖNÄ 1. C. 4. 7. Liikenteen palvelutason parantamiseksi julkisen joukkoliikenteen o n saatava etuoikeus kaikessa liikenteen kehittämistyössä. Jäällä tapahtuvaa moottorikilpailutoimintaa tulee rajoittaa, koska se aiheuttaa haitallisten aineiden joutumista vesistöön. Myös metsäautoteiden suunnittelua ja rakentamista on voitava valvoa niin, ettei niistä aiheudu ympäristö nsuojelullisia haittoja. 4. e. 5. lintuj en pesimäaikana. ILMALIIKENNE a. Saasteen vähentäminen 1. Muilta käyttäjiltä tulee vaatia täysi korvaus. c. Ylei.<tä 1. Viimeksimainittua on kehitettävä niin, että samalla voidaan vähentää liikennetarvetta. Vesistöjen virkistyskäyttö tarjoaa parhaimmat mahdo llisuudet antamalla etusija muulle kuin moottorikäyttöiselle liikkumiselle. 2. Valtakunnallisesti tulee laatia suunnitelma yleishyödyllisten lentotoimintojen tarpeesta. 2. 3. On tu tkittava vesitse tapahtuva n tavaranku l_jetuksen parannusmahdollisuuksia. 2. Lentokenttiä ja niiden vaikutusalueilla tapahtuvia toimintoja koskevaa lausuntomenettelyä on tarkistettava siten, että myös ympäristö nsuojelun näkökohdat otetaan huomioon. Jäteöljylaki ja romuautolaki on saatava aikaan pikaisesti. Ilmaliikenteen kasvua tulee hidastaa, kunnes nykyistä huomattavasti parempia moottorityyppejä on käytettävissä. 2. Yhteiskunnan tulee osallistua lentokenttien rakentamisja hankintakustannuksiin, edellyttäen, että niiden käyttö rajoitetaan yleishyödylliseen toimintaan. Muun kuin ammattimaisen moottoriveneliikenteen kehitystä on pyrittävä voimakkaasti rajoittamaan esimerkiksi antamalla veneille moottoritehon mukaan progressiivisesti nousevia erillismaksuja ja yleisiä nopeusrajoituksia merkittyjen reittien ulkopuolelle. Kulkuneuvojen ohjaamot on suunniteltava siten, että melu-, tärinäja vetohai tat työntekijöille voidaan estää. Vesilentosatamien käyttöönottoa tulee rajoittaa siten, että vesiympäristön moninaiskäytölle ei aiheudu haittaa. Ilmaliikenteen rajoittaminen tulee toteuttaa veroja maksupoliittisin keinoin sekä asettamalla liikenteelle teknisiä velvoitteita ja alueellisia rajoi tuksia . 9. Samalla tulee pienveneliikenteen melunormeja tiukentaa ja tehostaa niiden noudattamisen valvontaa. 5. Lentokoneiden vapaa laskeutumisoikeus tulee poistaa lainsäädännöllä. Kalastajille tulee taata korvaus vesiliikenteen aiheuttamista haitoista. Yleishyödylliset toiminnot voidaan matkustajaliikennettä lukuunottamatta suorittaa usein pienkoneilla ja helikoptereilla. 2. 2. Ympäristölle vaarallisten aineiden kul jetuksia on siirrettävä maanteiltä rautateille. 8. Ilmaliikenteen kehittämisen tulee tapahtua ns. Malk11stajaliikenne 1. Rajoitusten tulisi koskea koneiden melutasoa , lentokorkeutta, lentoai kaa ja sallittavia lentoalueita. Palkkojen pienuus houkuttelee urakkatyöhö n. Vesi li ikenteen jätehuoltoa tulee parantaa ja tehokkaan jätehuollon toteuttamista ja siihen lii ttyvien pakotteiden asettamista kiirehtiä. Lyijyä sisältävän bensiinin käyttö autojen polttoaineena on lopetettava. d. Hajaasutusalueiden tiet on rakennettava kiinteän asutuksen eikä matkailun ja loma-asutuksen tarpeiden mukaisesti . 6. Taksin käyttöä oman auton vaihtoehtona on ryhdyttävä edistämään. Vesistöjen ja saaristojen tarjoaman virkistysmahdollisuuden käyttöä tulee ohjata nykyistä määrätietoisemmin nimenomaan julkisen vesiliikenteen avulla. Palvelutaso 1. SUOMEN LUONTO 6/76. Joukkokuljetusliikennettä on kehitettävä tähän tarkoitukseen sovel tuvissa yhdyskunnissa. Nopeusrajoituksia toteuttamalla saadaan aikaan melutason laskua. c. On tuettava niitä pyrkimyksiä, jotka edesauttavat lain kuntien ja valtion maan etuosto-oikeudesta voimaantuloa yleisiä asumisja virkistystarpeita varten. Tienrakennuksen voimavarat on suunnattava perusyhteyksien luomiseen haja -asutusalueilla. 3. Samoin autojen tyhjäkäyntiä on rajo itettava pikaisesti lainsäädännöllisin keino in. Kaavoituksessa tulee lentokentille varata riittävä suoja-alue _ja asetettava se asutukseen nähden täydelliseen rakennuskieltoon. 11. Liikenteen aiheuttamaa ympäristön roskaantumista on pyrittävä vähentämään voimakkaalla valistustoiminnalla ja _jätehuollon kehittämisellä. Moottoriteiden rakentaminen on lopetettava tarpeettomana. 3. Ilmaliikenteen pahimpia haittoja, melua, ilman pilaantumista ja fossiilisten polttoaineiden tuhlausta, tulee pyrkiä po istamaan teknisin ratkaisuin. Yleishyödyllisiä lentotoiminro_ja ovat kartoitus, sairaankuljetukset, pelastustoiminnot, postin ja kevyen tavaran kuljetukset sekä säännö llisenä reittili ikenteenä tapahtuva matkustajaliikenne. turismin j a muualla sijaitsevan teollisuuden tarpeita. Maamme saamela1salueen liikenneolosuhteiden kehittämisessä on lähtökohdaksi o tettava alueen luontaiselin368 keino jen ja väestön tarpeet eikä esim. 5. B. Yliää nikoneiden lento Suomen ilmati lassa tulee kieltää lai lla. 2. Kaupunkien piha-alueet on vapautettava autojen paikoitustarkoituksista asukkaiden yhteisiksi virkistysalueiksi. 3. 3. Pienkoneiden käyttö tulee rajoittaa mahdollisimman suuressa määrin yleishyödylliseen toim intaan, saaristossa , Pohjois-Suomessa ja luonnonsuojelualueilla niiden muu käyttö tulee kokonaan kieltää . Lentohentät 1. Uusien kenttien rakentamiseen tulee suhtautua kiel teisesti. Pienkoneilmailu 1. Työmatkatapaturmien estämiseen on kiinnitettävä paljon enemmän huomiota. d. Pienkoneilla suori tettavaa huvija kil pailuilmailua tulee rajoittaa nykyisestään voimakkaasti. Suuriin matkustajakoneisiin on tehtävä teknisiä parannuksia meluja saastehaittojen poistam iseksi. VES ILIIKENNE 1. Verotusja hinnoittelutoimin on suosittava meluttomien ja vähän saastuttavien liikennevälineiden käyttöä. Yleishyödyllinen ilmaliikenne 1. 6. Kansala iset on varallisuudestaan ja asuinpaikastaan riippumatta pyrittävä saattamaan liikennepalvelusten suhteen samanarvoiseen asemaan. synnyttaa liikennepoliittisesti haitallisia ja turvallisuutta vaarantavia asenteita, on kiellettävä. 10. 4. 3. 2. yleishyödyllisten toimintojen hyväksi huvi ja virkistysilmailun kustannuksella. 3. Liikenteen aiheuttamia ha ittoja kalastukselle tulee pienentää mm. Maapolitiikka I. 2. Kohtuuttoman pitkistä työajoista ja valvomisista on luovuttava. 4. Vilkkaasti liikennöidyllä ja rauhoitetuilla saaristoalueilla tulisi sallia motorisoitu liikkuminen vain merkittyjä reittejä noudattaen ja silloinkin nopeusrajoitusten alaisena. 3. 3. Urakkapalkkaus aiheuttaa kuitenkin stressiä työntekijöille ja lii kenneturvall isuuden vaarantumista, siitä on siirryttävä aikapalkkaukseen. Näin voitaisiin _jarruttaa kasautumisilmiö itä. J. Ennen näiden parannusten toteuttamista ei tule lisätä varsi nkaan suihkukoneiden käyttöä nykyisestään. b. Myös osavuotisia rajoituksia tarvitaan esim. Vesien käyttöä vesihiih toon ja moottorivenekilpailuihin sekä yleensä sellaiseen virkistystoimintaan, joka aiheuttaa häiriöitä ympäristölle, tulee voimakkaasti rajo ittaa. Asutusalueiden, viljelysmaiden ja virkistysalueiden pirstomisesta teillä on mahdollisu uksien mukaan luovuttava. Tieverkoston suunnittelu ja rakentaminen on saatettava kaikissa vaiheissa kansanvaltaisen päätöksenteon alaiseksi. 2. Vesiliikennettä ei tule korvata maantielii kenteellä esimerkiksi rakentamalla pengerrettyjä teitä tai sil toja vesiväyliin. Moottoriajoneuvojen ilmaa likaaville saasteille ja melulle on luotava asteittain tiukkenevat normit. nopeusrajoituksilla
(S.uo men luonnonsuojeluliiton vaatimus o n 0.8 mi l_j. 2 milj . Näiden rivien tarko ituksena o n pelkästään tarita tämänhetkistä yleisvaikutelmaa kyselyn kulusta _ja mikäli ma hdo llista innostaa kynä nva rteen ne viimeisetkin siilitietojen pihistä_jä t. ha ). Suo luontomme ja nimenomaan Etelä-S uomen soiden, jo ista Ra itasuo erityisesti kirjoittaa valtaosa n tuhoaminen ei siis o lisikaan tapahtunut metsänkasvun toivossa. Viidakkorummut tietävät myös kertoa, että <'räät asianharrastajat ovat vieneet omatoimisesti teemaa eteenpä in ja tkama lla kyselyä a lueensa lehdistö ssä. Nyt näi lle siirtoistutuksille o lisi taattava _jatko vaikkapa kesä isen keinoruokinnan voima lla. Ne sekä tarjoavat että toivova t uutta asiatietoa lajin perusbio logiasta, vihjeitä käytännön to imista sekä ennen kaikkea: sympa tiaa. J o tässä vaiheessa erityismaininnan ansaitsee M. · Po hjo isma isesta kirjallisuudesta saatuj<'n vinkkien mukaisesti tarjo ili n siilien vähenemiseen kahta todennäköisintä syytä: lisää ntynyttä liikennettä sekä ympäristö m yrkkyjä. Ymmä rtäähän . Mutta taasko ko rkea virka hämärtää silmä t _ja sitoo suun . Niin kauan kuin tar_jo lla o li vi llinä rehottavia pihamaita heinikko ineen, vajaröttelö ineen ja avotunkio ineen, siilillä sujui hyvin. Miten muutenkaan soista _ja metsistä hyvin perillä o leva henkilö ei sallisi metsäoji tusta arvosteltavan eko logisesti arvelu ttavana ja taloudel lisest i ka nna ttamatto ma na puuhana, vaikka asia usein _juuri nä in on. J os pitä isi pa ikkansa Raitasuon väite, että o_ji tukset välttävät 96 %:sesti aukeita keidasja aapaso ita, niin silloinhan tuleville sukupo lvi lle jä isi n. Yl istyksen sa nat ansaitsee myös Lempi H utri, pa ika llinen postinkantaja, joka usko llisesti kiikuttaa laa tikkooni keskimäärin kaksi uutta sii likirje ttä päivässä. Aineiston arvokkuudesta ja mo nipuolisuudesta jo htuu, etten vielä tässä va iheessa yritäkään tehdä siitä kaikenkattavaa yhteenvetoa. Heille ka ikille iso kiitos. Toivon mukaan seuraava yhteenveto tyydyttää ka ikkia kirjoittajia . Asko Kaikusalo Siilikysely vauhdissa Keväällä käynnistetyn kyselyn saavuttama suosio osoittaa, että ainaki n kaksi ja puo lisataa luonnonystävää on allekirjoitta neen tavoin kiinnostunut piikkiniekko_jen nykytilasta. Mutta kun Rai tasuo sa noo avosoita, keidas_ja aapasoita. Vepsäläisen havainto Ivalojoen varressa mönkineestä piikkiäi _jästä. Oi keampaa o lisi sanoa, että o_jitta_jat kiertävä t keidassuot o_jitusko neella, tärvelevä t suo n ko ko naisuuden. Kii tos kiiri köö n sekä heille että heidän innoi ttami lleen vastaaj ille. 369. Oheiseen karttaa n o n summittain tuherrettu tähä nastiset tiedo t si iliemme esiintymisestä kuluva lla vuosikymmenellä. Mutta sa neerauksen myötä piikkisen vekkulin d ino lo t kaventuivat. Pari ensimmäistä kirjettä lu<'llua ni tulin _järkiini _ja muistin perustotuuckn, _jo nka "_jokainen kirja nsa lukenut SUOMEN LUONTO 6/76 mö kina kkakin " paremm in tietää: kaikkien luo nto kappaleiden tavo in siilikin tarvitsee menestyäkseen ravintoa ja suojaa. o levan neljännes ko ko suoalastamme, sopisi to ki kertoa sekin, että aa po ja ei kovinkaan etelässä o le. Merki ttäviä ovat myös Suo mussalmen Pera ngasta sekä Rova niemen Patokoskelta kantautuneet viestit. notkelmien _ja j oenvarsien pienehköjä _ja o hutturpeisia, kasvistoltaan usein rikkaita (Raitasuon " la_jidiversiteetti " ) mesotrofisia nevoja _ja orkidealetto_ja kin. Mo nia muita kin siiliemme elämään liittyviä nä kö ko htia saapuneet kirjeet ovat herättäneet. (Turpeennoston pinta-alat ovat yhä metsä no jitukseen verrattuina vaatimattomia, olkoonkin että ne hakeutuvat usein komf' immille soille.) Epätotuus o n sekin, että metsänparannushankkeet välttä isivä t aukeita keidas-ja aapaso ita niin selvästi _ja osin ehdo ttomasti kuin Raitasuo a ntaa ymmärtää . J a edelleen: Onhan avosoita vielä muitakin, 111111 . Sotkamossa tai Pohjois-Po hjanmaalla. ha ilma n mitään suo_jelutoimiakaan. J o ylimalka inen kirjeiden selailu osoittaa kuten a mmo isessa utelussa ounailinkin miten siilit viime vuosina ovat silminnä hden vähentyneet ns. Niinpä keskisessä Suomessa sijaitsevat a ukot kaipaavat armotta varmistavia vihjeitä. Lopu lliseen yhteenvetoon o n tarkoitus laatia mahdollisimman yksityisko htainen kartta lajin nykykehi tys tä symbolo ivine plus_ja miinusmerkkei neen, ja sitä varten ylen tervetulleita ovat edelleen kaikenkarvaiset tiedot kartan varjostetu.iltakin alueilta . " J a siitä sitten " ylimmä t päätöksentekijät " ovat o ttaneet no kkiinsa ja sen vuoksi asennoi tuneet soidensuo jeluhank keita vastaan. Olen pitänyt Ra itasuota suo luonnon _ja erityisesti sen linwjen ystävänä _ja tunti _jana. Vale on, että metsäno jitukset muka eivät o lisi soidensuo_jelun ·pahin uhka. Sen julkaiseminen siirtyy ensi vuoden puolelle. Si ihen saakka erästä vastaajaa siteeratakseni: Siilimisiin ! Gemig en chans! meJlan skymnine och -~ japrjagmest Huutoja korvesta ULOS SOIDENSUOJELUN UMPIK UJ ASTA : OJ ITETAAN LOPUTKIN Keskusmetsälautakunta Tapion osastopäällikkö, metsänhoitaja Kalevi Raitasuo on (SL 5/1976) murheissaan siitä, että "<'räät luo nno nsuojelun edustajat ovat <'rehtyneet haukkumaa n väarän puun alla hyö kkäämä llä hillittö mästi metsäojitusta ja metsänho itoaki n vastaa n. RuuhkaSuo messa _ja samanaikaisesti rui;isastuneet l<'vinneisyysa lueensa ää rirajo illa esim . Kun on haukkuvia koiria, niin o n ä lähtäviäkin. Eikä likikään aina yksino maan kierretä . J a tyypillisenä kulttuurilaj ina se on äärimmäisen riippuvainen ihmisen suomista a ntimista. Minkä ihmeen takia sitten > Ja millä perusteella viime isiä soi tamme sitten yhä o_jitetaan . Toisaalta o n muistettava, että ka rtta kuvaa yhtä paljo n a ktiivisten vastaajien kuin siilienkin todellista esiintym istä nykypäivinä. nä rkästyksen. Asetelman tekee kiu sa lliseksi se, että alunperin siili on kulkeutunut moni!.le seudui lle "vastoin tahtoaa n" , pärekorissa ihmisen kyyditsemänä
Muistatteko enää, millaista retkeilijän 1·a tutkijan toivemaastoa nämä seudut o ivat 1950luvulla. M. ka11.1alieleen hmjoil11.1työ Matti Saanio: Maiseman muutok.1i.1t11 Dennis .Johnson : Valoli.u vistani Porkka/a 26. Oletteko kompuroinut Karjalan (Tl) Laajoenrah kan myllerretyssä . Luonnonsuojelun edistämisen kannalta o n myöskin lyhytnäköistä _ja typerää tyrmätä metsämiesten reilu yhteistyötarjo us. Sen sijaan, että vä häinen suo_jeli_jo iden _ _joukko pannaan perustelemaan suojelutarvetta, pitäisi ojittajien perustella, miksi joku tietty suo pitäisi ojillaa. 1. Ja kustannuslaskelmissa pitäisi ottaa huomioon kaikki tekijät: ympäristö n vesitalous, marjastus, riistantuo tto, opetus, kurkien _ja hanhien levährlyspaikat, kasvien perintöaineksen suojelu jne. Totesin artikkelissani, että valitettavan moni luo nno nsuo jelun nimissä esiintynyt kirjo ittaja on todellisia ydinkysymyksiä ymmärtämättä tehnyt karhunpalveluksia soidensuo_jelulle hyökkäämällä metsänparannustoimintaa vastaan totuudenvastaisin syytöksin. Veronmaksajilla on oikeus tietää, mitä heidän ra hoillaan tehdään. Sitä toki täytyy olla alaportaassa, joka maastossa näkee mitä soillamme tapahtuu. Oletteko nähnyt miten Vaski_järven luonnonpuisto kuivuu, kun sen rajo ilta lä htevät suo-ojat vievät veden mennessää n . Mutta nyt mihin ovat kadonneet Pukinrahka muu raimineen, Vesiraumanrah ka, Kurjensuo, Kä:ukosuon aarnialueen lahdekkeet, Otsolan lsonsuon lo kkikolonia, Ruissaarensuo, Kotkansuo _jne., loputtomiin. Lyhyesti: mikäli edes arvokkaimmat valtakunnalliset suo jelukohteet olisi suunniteltu yhtä yksityiskohtaisesti _ja niiden ekologinen edustavuus kontrolloitu puoliksikin sillä tarkkuudella kuin tavallisten metsäo j i tushankkeiden tarkoituksenmukaisuus, o lisi soidensuojelun nykytilanne erinomainen. Suomen valokuvataiteen museo Korkeavuorenkatu 2 b F 72 00 140 H ELSI KI 14 SUOMEN LUONTO 6/76. uhoaa edelleen " Ojitushuumassa sisäinen ko ntrolli _ja harkinta on unohtunut" tietämättä, että metsänparannuslain mukaan ei talo udellisesti kannattamatonta hanketta saa edes suunnitella, puhumattakaan sen tukemisesta. Niinkö mahtavaksi Tapion johtoporras jo itsensä tuntee. Raitasuon toimenpide-ehdotukset lähtevät väärästä näkökulmasta. Kalevi Raita.suo VALOKUVAUKSEN VUOSIKIRJA 1976 kertoo ympäristömme dokumentoinnista Tapio Periäinen : Ympäristö Teuvo Suominen: Luonnon/wvaaja 011 1pe.1i.1/iJli .Jorma Hei no nen: M11Jeol ja doku menloiva valokuvaus j uha111wk.1en opiskelijoiden Teppo Kro ho ne·n: km110/. Vakuutan Teille, että soiden tutkijat puhuvat nyt tosissaan, täynnä tuskaisaa epätoivoa ja tietoisina _jo menetetyistä korvaamattomista arvoista. Jokainen vielä o jittamaton rauhoittamaton suo alkaa jo olla ongelmatapaus. Pekka Mustakallio PEKKA MUSTAK.ALLION EPÄTOTUUDET Suomen Luonnon päätoimittajan pyyn nöstä laadin toimitusneuvoston ehdottamasta aiheesta " Soiden suojelu yksityismailla ulos umpikujasta" numerossa 5 _julkaistun artikkelin, _jossa koetin rehellisesti ja maltillisesti hahmotella nykyisen tilanteen oleelliset piirteet _ja kiteyttää yli 3 70 ko lmen vuosikymmenen aikana soittemme luonnosta, käytöstä _ja suojelusta hankkimani tiedon _ja omakohtaisen kokemuksen no jalla viiteen menettelytapasuositukseen ne avaintehtävät, _joiden toteuttaminen _jo htaisi nopeimmin valtakunnallisen soidensuo_jeluoh_jelman toteutumiseen. ÄLKÄÄ KI RISTÄKÖ JOUSTA LIIAN KIREÄLLE! Se saattaa lauetessaan purkautua vaarallisiin uomiin. Kontrolli on todellisuudessa vähintään nelinkertainen: I) suunnittelija karsii erikoisl:ursseilla saamansa asiantuntemuksen nojalla metsänkasvatuskelvottomat kuviot (esim. rahka rämeet, avonevat _ja -letot) pois tulevasta hankkeesta ; 2) maano mistaja, _joka _joutuu maksamaan saamansa o_jituslainan takaisin, arvioi tietenkin ennen osallistumrspaatostaan toimenpiteen kannattavuuden; 3) keskusmetsälautakunnassa tarkastetaan suunnitelmien lainmukaisuus _ja taloudellisuus _ja (4) ennen hankkeen rahoittamista käydään suunni telma läpi vielä metsähallituksessa. Mutta _jos _ja kun oj itusta tuetaan aineellisesti _ja asennemuokkauksella yhtä tehokkaasti kuin tähänkin asti, ongelma toisensa _jälkeen " ratkeaa", kunnes _jäl_jellä on vain joitakin kymmeniä kohteita vielä ratkaisematta. M. kirjoittaa " ... Varsinais-Suomen hienoilla keidassoilla . Soidensuojelun toteutumisen pahin jarru on näet ollut riillävien selvitysten ja asiallisten tarvearvioiden puuttuminen eikä suinkaan metsäojitustoiminta, kuten sivusta katsoen saattaa yksioikoisesti o taksua ! Tämä toteamus ei o le miellyttänyt lehtori Pekka Mustakalliota, _joka on yltynyt laatimaan sen _johdosta yhtä fanaattisen kuin mahtipontisenki n sepustuksen. Mustakallion vuodatus on mitä tyypillisin kiihkoilevan maallikon puheenvuoro : se paljastaa, ettei hänellä ole edes osapuilleen oikeata koko naiskäsitystä käsiteltävästä ai hepiiristä eikä alkeellisimpiakaan tietoja metsäo jituksen · taloudellisuutta koskevista laa joista tutkimustuloksista enempää kui11 niiden soveltamisnormeista. Hän ei siis tiedä, että metsäojitusoh_jelmat on mitoitettu siten, että niiden toteuttamisen _jälkeenkin _jää luonnontilaan soita _ja soistuvia kankaita vielä yli 4 miljoonaa ha, jo ista runsaasti puolet avosoita! P. 1956 Valokuvaaja ympäristön tallentajana: Urpo Häyrinen: Luonnonmai.1e111a Simo Rista: Arli.li.itehtuuri Kari Haavisto: Arli.li.itehlzwri ja .1i.111.1tus Kai ordberg : EJineet Pentti Kakkori: Reportaasi 11i/jelysmai.1emasta Kaius Hedenström : Saari.1to11 li.e.1ä111öli.il Otso Pietinen: Teollimwlaitok.1et Eeva Rista: Työympäristö Pentti Sammallahti : Reportaasi va11/i.ilmta Mikko Kar janoja : Rantamaiuma Kuvaga lleria Tapa htumakalenteri 197 5 Vaivattomimmin voit tilata kirj an suorittamalla tilausmaksun postisiirtotilille 4698 26-9 Puhelimella numeroon 90-662 333 Postitse postikortilla ta i kirjeellä os. Tämänkaltaisia avosoita metsänojittajat eivät ole millään muotoa välttäneet.Ja ettei uno htuisi: rämeet _ja korvet ovat soi ta nekin, _ja niitäkin on suojeltava! Onko soidensuojelun _ja ojituksen ongelmatapauksia vain "_joitakin kymmeniä kohteita" . o_jaraiskiossa, jossa ennen harmaalokit, kaakkurit, suopöllöt, lapinharakat, tiirat _ja sorsat mekastivat . Hyvä Kalevi Raitasuo! Väitätte, että soidensuo_jelusuunnitelmat on tehty peruskartto_ja selailemalla. (Muuten eikös paperiteollisuudella ole _jo nyt· vaikeuksia saada tuotteitaan myydyksi ?) Peräti intomieliseltä metsäno_jituksemme valitettavasti yhä näyttää, myös Tapio takin ylempien tahojen erinäisistä toka isuista päätellen. Lopuksi : Mustakallion väittäessä toimenpide-ehdotusteni lähtevän väärästä näkökulmasta totean Maa_ja metsätalousministeriön oivaltaneen näkemykseni o ikeutuksen; ministeriön nimeämä Soidensuo_jelun työryhmä työskentelee parhaillaan ehdottamiani toimintalinjoja noudattaen. Kysyn: Koska o lette itse viimeksi retkeillyt esim. 2 miljoonaa ha ilman mitään suo jelutoimiakaan" . Perustiewjen puute ei kuitenkaan huoleta Musta kalliota, _joka korvaa ne umpimähkäisillä olettamuksilla demagogian ikivihreiden sääntöjen mukaan! Mustakallion päättömien väitteiden yksityisko htainen ruotiminen ei o le tässä yhteydessä mahdollista, koska siihen tuhlaantuisi ko htuuttomasti palstatilaa. O_jitushuumassa sisäinen kontrolli ja harkinta on unohtunut. Pekka Mustakallio osoittaa paikallisen luonnonsuo jeluyhdistyksen puheenjohta_jan ominaisuudessa luvato nta arvostelukyvyn ja itsekritiikin puutetta toistaessaan yhä vanhoja, moneen kertaan kumottu_ja väittämiä metsäojituksen kuvitelluista virheistä. sillo inhan tuleville sukupolville _jäisi n. Viitteeksi kuitenkin pari esimerkkiä : P. Sillä taholla luonnonsuojelu _ja metsätalous usein löytäisivät toisensa, mutta ää ni ei kanna kaupunkien virastojen arvostelulle yliherkille päätöksentekijöille asti
Tässä samoinkuin esim. Tarvitaan pienuutta, pieni o n kaunista, mutta _jos suosittaisiin vain pientä, Schumacher sanoisi puhuvansa suurten puolesta. Sen sijaan herkkusuille on monenlaisia vinkkejä ajuruohoteestä väinönputkihilloon. Pekka Suominen KASVEJA KÄYTrÄMÄÄN Toivo Rautavaara 1976. Maa.mme virallisten energiaennusteiden rinnalla kirjassa esitetää n yksityiskohtaisesti vaihtoehto, _joka kokonaisenergiankäytön osa lta päätyy vuoteen 2000 mennessä 26 nuste, _joka kokonaisenergiankäytön osalta päätyvät vuo teen 2000 mennessä 26 % pienempään energiankäyttöön kuin virallinen ennuste. 280 s. Naturoch miljövård rJ. "Nykyisin kuollut materiaali tulee tehtaista jalostuneena, mutta ihmiset turmelluneina ". Aakkosjärjestyksessä olevat lajiesittelyt ovat ytimekkäitä _ja eloisia, suurin osa v_iehättävin piirroskuvin koristettuja. "Ihmiskunnalla on todella tietty valinnan vapaw: sitä eivät sido pitkän ajan kehityssuunnat, tuotannon logiikka eikä mikään muu valinnainen lo!fiikka. Kappale 'Teoria suurista organisaatioista' päättyy: "ParaJ tuntemani luonnehdinta teorian ja käytännön välttämättömyydestä on peräisin Mao Tse-tungilta: 'Menkää käytännön ihmisten luokse JO. Kirja on vanhasta perimätiedosta vieraantuneelle nykyajan kaupunkilaisihmiselle mainio opas tuttujen _ja tuntemattomien luonnontuotteiden käyttöön. Säästö perustuu nykyisin käytössä olevien energiamuotojen käytön optimointiin ja hukkaenergian välttämiseen. Tällöin he eivät olisi usein harhaanjohtavaa tietoa antavien energiayhtiöiden asiantuntijoiden armoilla. Sellainen teko on rikkomw it;e elämää va;taan ja se on vakavin rikos, minkä ihminen on milloinkäan tehnyt. He tarkaJtelevat tilannetta tyynesti JO. Kirja opettaa -j·a selvittää energiakysymysten perusonge mia maallikollekin helppotajuisessa muodossa. Kokeilun halu kasvaa kirjaa lukiessa, mutta kasvientuntemusta pitää ensin harjoitella omin neuvoin. Kun taloustieteilijä romuttaa miltei kaikki nykymaailman taloudelliset ja teknologiset periaatteet _ja tarjoaa tilalle mm. Vastaavanlaista selkeää suomenkielistä esitystä ei maassamme liene tehty. Nykyään _järkeä sumentaa liian voimakkaasti viime vuosisadan tutkijoiden aatteet, joita osatotuuksia ihmiset pyrkivät koulutuksesta _ja maailmankatsomuksesta riippuen soveltamaan kaikille aloille. Pekka Suominen 371. Mihin kaJvimme kelpaavat. hjeita annetaan kuitenkin vain ruoasta, ryydeistä ja rohdoista. Se, että kulttuuri voisi rakentua ;ellaisen rikkomuksen pohjalle, on eettinen, henkinen ja metafyysinen mahdottomuw. jos ta.1uamme, että luonnollisin aJia, mitä tähän maailmaan syntynyt ihminen voi tehtä, on käyttää kruiään tuottavalla tavalla JO että tämän mahdolliseksi tekeminen ei ole ihmisjär;elle ylivoimaisen vaikeata, niin uskon että työttömyyden ongelma silloin katoaa". Turmiollisina pinttyminä Schumacher näkee kehitysopin, opin kilpailusta, opin luokkataistelu_sta,_ freudila_isuuden, relativismin ja poS1t1v1sm111. Kasvatus ei saisi olla voittopuolisesti knowhow' n hankkimista, vaan keskeisenä tavoitteena olisi oltava päämäärä, _jota varten knowhow on vain väline. Tämän suunnanmuutoksen pitäisi tapahtua nopeaJti. F. Hinta n. Päämäärä, viisaus _ja ihmisyyden tarkoitus, voi löytyä humanismista ja uskonnoista mm. Kirjallisuutta ENERGIAVAIHTOEHTO Energiboken, altemativ för Finland (Energiakirja, vaihtoehto Suomelle) 66 s. rauhallisesti JO. Parhaat päätökset perustuvat yhä kokeneilla ei-sähköisillä aivoilla varustettujen ihmisten harkintakykyyn. vuorisaarnasta _jos on onnea. Loppusanoissa todetaan, että ihmiskunta on moraalisten valintojen edessä. Väkivalta ja maailmanrauha askarruttaa myös: E{paljon hyödytä yrittää tukahduttaa terrorismia, jos kuolemaa tuottavien välineiden valmistamista pidetään JO.tkuvaJti ihmisen luovien kykyJen hyväksyttävänä käyttötapana". Professori Toivo Rautavaara on uudistanut sotavuosina ilmestyneen käsikirjansa luo ntomme hyötykasveista. vuosisadan ihminen löytäisi sellaisen totuuden, jota ei ole koskaan aikaisemmin löydetty. mielenkiintoiset värjäyso h_jeet valitettavasti _jätetty pois. aurinko-, tuuli_ja aaltoenergia) ja niihin liittyviä ympäristöongelmia. WSOY. Ydinenergian hän näkee esimerkkinä _juuri päinvastaisesta suuntauksesta. Selvänäköistä objektiivisuutta JO. Tilan säästämiseksi on esim. 1976. "!hmi;ellä on kuitenkin taipumw vaatia lopullista ratkai;ua jokaiselle aJialle ikäänkuin maailmana olisi muitakin lopul/i;ia ratkaisuja kuin kuolema". näkevät sen yhtenä kokonaisuutena. 44 mk . Schumacehrin mukaan näiden ristiriito jen sovittaminen juuri tekee elämän elämisen arvoiseksi. 272 s., Tammi 1976. Kirjanen pitäisi vain saada suomennetuksi, _jotta mahdollisimman monet voisivat siihen tutustua. Ei ole millään tavoin oikeutettua koota ;uuria määriä erittäin myrkyl/i;iä aineita, joita ei kukaan pysty tekemään vaarattomaksi ja jotka pysyvät koko luomakun. Esimerkiksi kaikkien poliitikkojen niin valtiollisella kuin kunnallisellaki'n tasolla olisi syytä perehtyä kirjaseen. Kehitysavusta Shumacher kysyy: "Minkalauta kaJvatwta se on, joka estää meitä näkemä;tä aJioita, jotka voidaan toteuttaa heti _1 Mikä luulemaan, että tarvitsemme sähköä, se111,11/liä.Ja trrä<lä, ennenkuin voimme tehdä yhtdän mitään1 Todellinen apu ei tule keskuk;e;ta; se ei tule suurilta .1arjestöiltä, vaan se on lähtöisin kamaJta itsestään. nan kannalta arvaamattoman vaarallisina tuhansien ja jopa satojentuhansien vuosien ajan. Kappaleessa " Buddhalainen talo~stiede" _ kuvaillaan, kuinka myös ihmmen vo1ta1s11n ottaa taloudenpidossa huo mioon. Kuitenkin vaihtoehto on varovainen eikä esitä mitään mielikuvituksellisia ratkaisu_ja. Vnsaus edellyttäisi tieteeltä _ja teknologialta, että näiden pitäisi suunta,utua ko hti orgaanisuutta, lempeyttä, vak1vallattomuutta, eleganssia ja kauneutta. Tulevaisuuden ennustajat _ja suunnitte!t_1at saavat myös osansa: "Yrittäessään kiihkeä;ti saada luotettavaa tietoa epämääräisestä tulevaisuudesta toimelias nykyihminen voi ympäröidä itsensä jatkuvaJti kaJvavilla ennwtajien armeijoilla, jatkuvasti lisääntyvillä tietovuorilla, joita syötetään entistä ihmeellisem mille mekaanisil/e laitteille: pelkäänpä, että lopputuloksena ei ole muuta kuin suunnaton määrä uskottelua ja vakuuttava osoitus Parkinsonin lain paikkansapitävyydestä. Ei tunnu todennäköiseltä, että 20. keskitetyn byrokratian ja rajoittamattoman yksilön vapauden välillä on näennäinen sovittamaton ristiriita. Ruokien valmistuksen, mausteiden käytön ja marjojen yms. viisautta ei voi kuitenkaan saavuttaa muuten kuin hiljaisen todellisuuteen kohdistuvan mietiskelyn avulla, jonka aikana vaiennetaan ainakin hetkeksi ihmisen itsekeskeiset intressit". oppikaa heiltä; tiiuistäkää _siUen _heidän kokemuksensa periaatteiksi ja teorzozks, JO palatkaa sitten käytännön ihmisten luokse ja kehottakaa heitä soveltamaan näitä periaatteita ja menetelmiä käytäntöön, niin että ne ratkaisisivat heidän ongelmansa ja auttaisivat heitä saavuttamaan vapauden JO. Nykyisiä taloustieteili_jöitä, _jotka mittaavat kaiken rahassa, hän pitää yhtä harhautuneina kuin keskiajan teologeja, _jotka yrittivät ratkaista fysiikan o ngelmia Raamatun avulla. .. SUOMEN LUONTO 6/76 säi_lönnän käytäntökin selviää kirjan sivmlta. onnellisuuden". Kolmen suomalaisen tiedemiehen (Alec Estlander, J erry Segercrantz _ja Folke Stenman) ryhmätyönä syntynyt kirjanen on monipuolinen tiivistetty esitys enerigakysvmyksistä yleensä ja erityisesti sovellutettuna meidän olosuhteisiimme. Kasvien käyttö on hauskaa, hyödyllistä, edullista ja varmasti terveellistä _jokaiselle! · Riitta Jokiranta PIENEN KAUNEUS E. .. Syynä työn siunauksellisuuden menetykseen on mm. "Luonnontieteellinen ja tekninen know-how on yhtä vähän kulttuuria kuin piano on mwiikkia ". yksipuolinen pyrkimys yhä suurempiin yksiköihin ja koneisiin. Asialle o nkin omistettu kokonainen kappale, _joka päättyy : "Koska ennakoitua sähkön kysyntää ei voida tyydyttää ilman ydinvoimaa, ihmiskunnan täytyy kehittää sellaisia yhteiskuntia, jotka kuluttavat vähemmän sähköä ja muita energianmuotoja. Se merkit;ee taloudellisten aJioiden hoitamista, ikään kuin ihmisillä ei olisi mitään merkitystä". Kirjassa käsitellään niin tavanomaisia kuin kehitteillä olevia " uusia" energialähteitä (esim. Mutta sitä sitoo totuus. Schumacher: Pieni on kaunista ihmisen talow ihmistä unohtamatta. 'Pysähdy, katsele ja kuuntele' on parempi tunnwlawe kuin 'katsokaamme tilastoista". en uskontojen periaatteita käytäntöön sovellettuna, syntyy k1qa, Jonka keskeistä sa nomaa on vaikea kuvaill,t
Vuosikerta erikseen tilattuna 25 mk. 52 sivua. .. .. . ....... Saariselkä Saariselän kuulun retkeilyalueen seikkaperäinen reittiopas, jossa on 61 reittiselostetta. 5 mk D Leirintä ja Retkeily -lehti vuosikerta 25 mk Nimi .. Retkeilyosasto Suvilahdenkatu 6 B 00500 Helsinki 50 Puh. 80 sivua. Palkinnon saivat Keso-toimikunta Kesonsuo n sisukkaasta rauhoitustyöstä (ks. Pohjois-Suomen autiotuvat Luettelo Lapin ja Kuusamon erämaissa olevista avo,m,sta autiotuvista ja lukituista varauskämpistä: sijainti, kunto, va rustus, vuoteiden määrä yms. Presidentti Urho Kekkonen jakoi vuoden 1976 "Viisasten kivet" Suomen luonno nsuojeluliiton järjestämässä soidensuojeluvuoden pääjuhlassa 21.11.1976. 372 OPPAAKSI LAPIN KAIROJEN KULKIJALLE Lapin matkailutieto Tietosanakirjatyyppinen Lapin matkailuja retkeilymahdollisuuksien, paikkakuntien, luonnonnähtävyyksien ja erilaisten elämäntapojen esittely. Reittikartta. Kirja esittelee vaeltajalle ja hiihtäjälle erämaiden nähtävyydet, parhaimmat kulkureitit sekä yöpymiseen soveltuvat autiomajat ja telttapaikat. 239 sivua. 1973 Suomen Työn Liitto. Leirintä ja Retkeily -lehti Leirinnän ja retkeilyn harrastajan lehti, joka käsittelee leirintämahdollisuuksia kotimaassa ja ulkomailla, esittelee ja testaa leirintäalueita, kertoo retkeilystä Lapin kairoilla ja eteläisen Suomen erämaissa, neuvoo lomareiteille ja auttaa matkailuvaunulla lomailijaa. tri Onni A. Koistinen keksinnöstä sulfaattisellutehtaiden haisevien lauhteiden puhdistamiseksi (SL kertoo keksinnöstä v. .. .. ....... poron ja luonnonsuojelun suhteista, ratkaisuvaiheeseen etenevistä kansallispuistosuunnitelmista, kosteikoista ja muista vesiasioista, metsistä, riistaja kalakysymyksistä, sodankäynnin ympäristöongelmista jne. SL 5/7 6, s. 192 sivua . ....... Suomen Matkailuliitto r.y. .. .... Erinomainen lähdeteos sekä matkailijalle että matkailualan ammattilaiselle. Toimitus haluaa välittää näin saamansa kiitoksen lehden kirjoittajille, valokuvaajille, kirjapainotyöntekijöille ynnä muille, joiden työn korkea taso oli palkinnon perusteena onhan Tasavallan presidentin ympäristönsuojelu palkinto perinne, jonka käynnisti v. ..... , .. 9 mk D Saariselkä ovh. Suomen Luonto jatkaa ensi vuonna entisillä linjoillaan kertoen mm. Toivottavasti mukana on silloin entistä suurempi joukko eikä vain Suomen Luonnon lukijoina, vaan luonnonsuojeluliikkeemme aktiivijäseninä. 2 I 9), tekn . Tiedot autioja varaustuvista. 1 8 mk D Pohjois-Suomen autiotuvat ovh. .. 90-738 110 Kilpisjärven ulkoiluopas Yliperän tunturialueen retkeilyja matkailuopas, joka esittelee Kilpisj ärven ja sitä ympäröivän erämaan lomailumahdollisuuksia, kalastusta, eräretkeilyä, luonnon erikoispiirteitä, matkoja ja retkiä Ruotsiin ja Norjaan jne. 28 mk D Pohjois-Suomen retkeilyopas ovh. .. Tasavallan presidentin ympäristönsuojelupalkinnot Suomen Luonto toivottaa lukijoilleen ja kaikille muillekin hyvää joulumieltä sekä tasapainoista, rauhanomaista, yhteistyökykyistä, kaunista, viihtyisää, antoisaa, terveellistä ja ekologisesti vakaata vuotta 1977. Sijaintikarttoja . 8 mk D Kilpisjärven ulkoiluopas ovh . .. ... 197 7) sekä aikakauslehti Suomen Luonto. Lähiosoite Postitoimipaikka SU OM EN LUO TO 6/76. Mikäli olet kiinnostunut näistä julkaisuista täytä allaoleva lipuke ja postita se osoitteella Suomen Matkailuliitto, Suvilahdenkatu 6 B, 00500 Helsinki 50 r Tii::':n 7eu-;;;;;v-;;SML;-o;;;k~t1 1 1 1 1 1 1 (rasti ruutuun) D Lapin matkailutieto ovh. 80 sivua. Pohjois-Suomen retkeilyopas Lapin kairojen, Kuusamon korpien ja Kainuun vaaramaisemien retkeilyreittiopas. SML:n Leirintämatkailijoiden ja Lapinkävijät-kerhojen jäsenlehti sekä Suomen Matkailuliiton retkei levien ja ulkoilevien jäsenten lehti
Niitä on kahta vllrill: tummanvihrell ja vaaleanharmaa. Rinnassa saimaannorpan kuva ja teksti Suomen luonnonsuojeluliitto.. Kaikki ovat nelivllrisiä. Kansio on hieman lehteä isompi. Luonnonsuojeluhenkiset MUUMIJULISTEET on Lars Jansson piirtänyt. Suomen Luonnon kansiot Nyt voit säilyttllll Suomen Luonnon vuosikerrat siisteissll muovikansioissaan. Kansioihin kuuluvat myös vuosilukutarrat 10 vuoden jaksolle (1969-1978). Niitä on 4 erilaista: roskaantumis-, öljyvahinko-, pesuaineja ilmansaastumisaiheinen. Yhteen kansioon sopii kuusi lehteä eli koko vuosikerta. Koot 90 cm 140 cm maksavat 48 mk ja 150 cm 160 cm sekä XS XL 50 mk. Isoille ja pienille. Väreinä ovat sininen, punainen tai vihreä. N orppa-collegepaita on sopiva jokaisen luontomielisen ylle. Paidat ovat puuvillan (85 96) ja viskoosin ( 15 96) sekoitetta ja paksua lämmintä neulosta. Niiden kappalehinta on 12 mk, sarjana 40 mk. Kansioiden hinnat: 1 kpl tarroineen 9 mk, seuraavat 7 mk/kpl ilman tarranauhaa
Hinta 10 mk/kpl.. viimeisiä merikotkia VIIMEISIÄ MERIKOTKIA (Seppo Kerllnen) 60 x 70 cm, 6 mk. _._.__,._.,___,...,,_.._ ___ ,, Uutta Muita julisteita ELÄMÄN OIKEUS (Erik Bruun) 100 x 70 cm, vllrillinen, 12 m\c. HARVINAISIA LINTUJA (Sllllstöpankit) 50 x 60 cm, nelivllrinen, piirretty, 5 mk. Sarjan hinta 12 mk, kappaleittain å 2 mk. SÄÄSTÄKÄÄ SUOMENLAHTI (Kimmo Kaivanto) 60 x 42 cm, nelivllrinen, 5 mk. SAIMAANNORPPA KALASÅÄKSI (Erik Bruun) (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk. 33 x 38 cm. MERIKOTKA (Erik Bruun) 100x40 cm, JO mk. KOTKANPESÄ (Hannu Hautala) 60 x 84 cm, mustavalkoinen, JO mk. KANSALLISPUISTO-SARJA. 12 pientll, vllrillistä julistetta suunnitelluista kansallispuistoistamme. l00x40 cm, JO mk. LOHI (Erik Bruun) 100x40 cm, JO mk. två av de sista havsömama ,_, __ .,._., .. Samat kuvat nyt myös palapeleinll
Uutta SUOKASVEJA (Sirkka Linnamies) 70 x 50 cm, nelivllrinen, 10 mk. VAARALLISIA MYRKKYKASVEJA (Sirkka Linnamies) 9 I x 62 cm, neli värinen, I 2 mk. LAPIN SUOJELTAVIA ' KASVEJA (Sirkka Linnamies) 70 x 44 cm, nelivllrinen, 10 mk.. Luonnonsuojelujulisteita SUOMEN SUOJELTAVIA KASVEJA (Sirkka Linnamies) 91 x62 cm, nelivllrinen, 12 mk
Hieno kuvitus. Toinen uudistettu painos. MYRKKYSIENET JA SIENIMYRKYTYKSET perehdyttää vaarallisiin sieniimme. 631405 Suomm l~luliiton lUONNONKALENTCRI HEINllKUU 1977 M TI K TO P L S 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 LUONNONKALENTERI 1977 • aiheena kosteikkojen suojelu vuosi : esittelyssä joitakin suomalaisia suojelua tarvitsevia, uhattuja kosteikkoja, soita, lintulahtia ja niiden eläimiä • 12 suurta ja 12 pientä värikuva<! • jokaisen kohteen esittelyn lisäksi tiedot joka kuukauden tärkeimmistä luonnontapahtumista • selkeä päivyriosa • suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi • 50 x 35 cm, 30 mk • Suomen Luonnon tilaajille alennettuna hintaan ä 25 mk lehden tilauskortilla • iloksi itsellesi, lahjaksi ystävillesi • Ostamalla Luonnonkalenterin tuet suomalaista Iuonnonsuojelutyötä sekä aatteellisesti että rahallisesti Luonnonsuojelun peruskirjat METSÄAAPINEN on Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton julkaisema tietopakkaus metsän ekologiasta, toiminnasta ja rakenteesta, metsän hyväksikäytöstä ja ekonomiasta. 60 mk. TARUJEN TUNTURIT on kiehtova kuvallinen ja sanallinen kertomus Yliperän Lapista. Tekijät ovat alan parhaita asiantuntijoita (H. Suomen Luonnonsuojelun Sllll.tiö tukee monipuolisesti luontomme suojelutyötä. Luonnon ystävä! Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön keskusjärjestö. 48 s., 4 mk. Tekijä Kai Curry-Lindahl. 180 s., 30 mk.. LAPINMAA on Urpo Häyrisen ja Martti Linkolan kuvateos Lapista. Erityisesti se pyrkii huolehtimaan siitä, että asiallista ja pätevää luonnonsuojelutietoa on saatavilla kohtuuhintaan koulujen, kerhojen, kurssien ja yksityisten käyttöön. Luonto-Liitto on Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö. Ruotsalaisen alkuperäisteoksen on kirjoittanut Per-Arvid Skoog. Suomen Sieniseuran SUURSIENIOPAS auttaa sienien lajinmäärityksessä vaateliastakin harrastajaa. Luontokirja lahjaksi SUOMEN PEURA on Martti Montosen palkittu esitys mctsäpeurasta. 360 s., 60 mk. Kun käytät kirjeenvaihdossasi luonnonsuojeluaiheisia postikortteja ja kirjeensulkijamerkkejä, kun muistat ystäviäsi luonnonsuojeluaiheisilla julisteilla, tuot luonnonsuojelun aatetta yhä useampien ihmisten ulottuville. Åkerblom). 52 s., 15 mk. ELINYMPÄRISTÖMME TULEVAISUUS käsittelee maapallomme engelmia. Kirjoittaja Erkki Pulliainen. Jokaista tilausta kohden veloitetaan 2 mk pakkauskuluina. Korhonen, H. EUROOPAN VARPUSLINNUT, sukupuolen ja iän määritys, on Lars Svenssonin lintuharrastajille tekemä mll.llrityskirja, n. 250 s., sid. SUOAAPINEN on tiivis esitys Suomen suotyypeistä, niiden luonnosta ja soidensuojelusta. 117 s., 50 mk. 7.5 mk, nid . Huomattava osa liiton toiminnasta rahoitetaan tuloilla, jotka kertyvät näillä sivuilla esitettyjen artikkelien myynnistä. Opaski~jat SATA SIENTÄ on Mauri Korhosen erinomainen sieniopas, jossa on värikuvin esitetty sata sientä. 18 7 s., 120 mk. 263 s., 50 mk. EKOLOGIA on lyhyt ja helppotajuinen esitys luonnossa vallitsevista riippuvuussuhteista. 160 s., 15 mk. Kaikkea tässä esiteltyä voit tilata oheisella tilauslomakkeella. Harmaja, M. 4, 00120 HKI 12, puh. Se levittäa luonnonsuojelusta tietoa kaikenikäisille. SUOMEN SUURPEDOT esittelee uusimmat tiedot suurista petonisäkkäistämme. 168 s., 32 mk. Samalla tuet taloudellisesti maamme vapaaehtoista Juonnonsuojelutyötä. Tekijät Asko Kaikusalo ja Yrjö Metsälä, 45 mk. Sen ovat kirjoittaneet Pekka Kauppi, Seppo Kello mäki ja Olli Saastamoinen. 72 s., 5 mk. Levittämällä alan kirjallisuutta levität tietoa. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Punavuorenk
1. Julisteen koko on 60 x 86 cm, hinta 12 mk. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Läh. nimi _______________________ _ osoite PL 167 PUNAVUORENKATU 4 00121 HELSINKI 12 lrroita tämä lehti oikealla olevaa viivoitusta myöten, taita tästä, kiinnitä nitojalla tai kirjeensulkijalla, liimaa postimerkki ja postita. Suomessa voit tukea soidensuojelua tllllll 4-vllrisellll julisteella, joka esittllll Perä-Pohjolan jllnteistll RIMPINEVAA. Kirjemaksu Nyt on Euroopassa soidensuojeluvuosi
... . kpl ... .... Niiden avulla levität luonnonsuojelun sanomaa ja tuet taloudellisesti suomalaista luonnonsuojelutyötä. .. kpl 12,...... Julisteet Rimpineva Muumijulistesarja (4 kpl) Roskaantuminen Öljy Pesuaine liman saastuminen Maisema-julistesarja (4 kpl) Metsä Suo Saaristo Tunturimaa Kotkanpesä Myrkkykasveja Suomen uhanalaisia kasveja Lapin uhanalaisia kasveja Suokasvefa Elämän oikeus Merikotka Saimaannorppa Kalasääksi Lohi Säästäkää Suomenlahti Viimeiset merikotkat Postikortit Perinteellinen korttisarja ( 12 kpl) Kasviaiheinen korttisarja ( 12 kpl) "Uhanalaisen Luonnon Puolesta" -kortti sarja ( 12 kpl) U LP :n talvisarja (4 kpl) Ilves, taitettu + kuori Huuhkaja, taitettu + kuori Töyhtötiainen, joulukortti Metsäpeura, joulukortti Töyhtötiainen, taitettu + kuori joulutervehdyksellä ilman tekstiä Metsäpeura, taitettu + kuori joulutervehdyksellä ilamn tekstiä Kirjeensulkijat KappaleTilattu hinta määrä 12,.... . . kpl 12,...... ... ... .. .. kpl 8 ..... 50,... kpl 0,80 .. kpl .. . D vihr. kpl .... .... . .... .. . kpl 12,.. kpl ...... .. kpl Muita toivomuksia: ................... ..... .. kpl 30,...... kpl Häyrinen-Linkola: Lapinmaa Kaikusalo Metsälä : Tarujen tunturit HarmajaKorhonenÅkerblom : Myrkkysienet ja sienimyrkytykset Korhonen : 100 sientä Sieniseura: Suursieniopas Metsäaapinen Svensson: Euroopan varpuslinnut Energiantuotanto ja ympäristö Ekologia Suoaapinen Tukholman ympäristökonferenssin varjosta Luonnonharrastuksen perusteet Ympäristönsuojelun ydin Luonnontiedon alkeet Kerhotyön opas Kololintujemme suojelu Muuta Suomen Luonnon kansiot 1 kpl seuraavat D harmaana D vihreänä Suomen luonnonsuojeluliiton Norppa-collegepaita 90140 cm 1 501 60 cm, XS-XL D pun. kpl 3,.... 60,..... .. kpl ... kpl 0,80 ······ kpl 2,..... kpl , ..... ...... kpl .... .... kpl tömme tulevaisuus sid. . . Tilaukset toimitetaan ·saapumisjärjestyksessä postiennakolla. ... kpl 7,50 ...... (perinteelliset 10 p/ kpl) . . kpl 12,...... Panda-kirjeensulkijat 9 kpl/arkki D pun. .. kpl 2,... ... kpl 10,...... .. 75,...... ... . . D vihr. ... kpl 30,.. Maailman Luonnon Säätiön Panda-collegepaita (harmaa) koot 38-56 Panda-tarrat r/J 120 mm D pun. kpl 12,..... kpl 12,...... kpl 50,... . kpl 12,.... sarjaa Kappalehinta Tilattu määrä Tilaan pelkästään sulkijaa, jonka aiheena on ... . . .. sarjaa 2...... WWF-hiha merkki Panda-rintaneula 120,.. sarjaa 3,. .... ... ... . . D kelt. sarjaa 5,...... kpl ...... . kpl ...... kpl 12,... kpl 12,.. D kelt. . . kpl 45,... kpl 10,..... . kpl 48······ kpl 50·...... kpl Luonnonkalenteri 1977 suomenkielinen ruotsinkielinen englanninkielinen Kirjallisuus 30,.. kpl 2,..... kpl Mantonen: Suomen peura Pulliainen: Suomen suurpedot Curry-Lindahl : Elinympärissid. kpl 9,50 ...... ... ... kpl 10,...... ... kpl 7,...... .. kpl 10,. . ... kpl 40,... kpl 9,...... ... . kpl Perinteellinen sulkijasarja (50 kpl) 5,...... . . .. kpl 10,...... ..... . D sin. . .... kpl ...... kpl 12,. . kpl 15,32,60,15,30,15,45,3,?,5,3,3,1,... .. kpl ... . D vihr. . .. Postikulut ja 2 mk pakkauskuluja peritään vastaanottajalta. . .... . kpl 5,... . ... kpl 40,..... ... kpl 66,85 .. .... ............... ... .. .... kpl 2,...... .... kpl nid. . kpl 2,.... ... .......................... kpl 12,...... .. kpl 10,...... kpl ...... ... kpl .... kpl 10,...... .... . . ... sarjaa 8,...... . kpl 2,50 .. kpl 6,...... Muista kirjoittaa nimesi ja osoitteesi selvästi kääntöpuolelle! Tilauslomake NÄILLÄ TUET LUONNONSUOJELUA Tämän tilauslomakkeen avulla voit tilata tämän lehtisen esittelemää aineistoa
Postikortit 2. 90-498 159. Kirjeensulkijat 3. UHANALAISEN LUO NNON PUOLESTA -kortteihin kuuluu myös Talvisarja, jonka korteissa eläimet esiintyvät talvisessa ympäristössä. 58 s., 5 mk. Se ilmestyy v. PERINTEELLISET postikortit esittävät suojeltavia eläimil ja kasveja. Mukana ovat merikotka, helmipöllö, kurki, liito-orava, valkoselkä, räyskä, karhu, metsäpeura, jättiläiskilpikonna, turkishylje, vikunja ja gepardi. Kortteihin on painettu _joulutervehdys, mutta voit tilata myös tekstinömiä kortteja. 1972 konferenssista ja sen rinnakkaiskokouksista. Niiden kappalehinta on 80 penniä. MOLEKYYLI on nuorten oma Iuonnonsuojelulehti, _jota julkaisee LuontoLiino. Uusi painos. 1. RENSSIN VARJOSTA on Anna-Riitta Wallinin toimittama katsaus Tukholman v. Vuosikerran tilaushinta on 30 mk. Luonnonsuojelun • perusteita nuorille LUONNONHARRASTUKSEN PERUSTEET on Luonto-Liiton 1973 julkaisema opinto_ja harrastustoimintaan tarkoitettu peruskirjanen. Siinä käsitelllllln lyhyesti ympäristöongelmia _ja niiden ratkaisumalleja. 127 s., 3 mk.. 4. 14 s.,3 mk. 77 A 11, 00100 HKI 10, puh. Viidellä markalla saat sarjan, jossa on kymmenen joka lajia (helmipöllö, kotka, karhu, ilves ja kangasvuokko). 1. Se on LuontoLiiton _julkaisema käännös ruotsalaisesta teoksesta " Första naturläran". Lehden tilaushinta sisältyy tämän yhdistyksen jäsenmaksuun. 24 s., .s mk. 1977 kuutena numerona, jotka ovat keskimllllrin 64-sivuisia. Sarjan hinta on 5 mk. FINLANDS NATUR on ruotsinkielinen luonnonsuojelulehti,jota julkaisee Naturoch Miljövård. Suomen luonnonsuojeluliitto, Fredrikink. JOULUKORTIT esittävät töyhtötiaista ja metsä.peuraa. Korttien kappalehinta on 80 p. 2. .S. .s. Muita TUKHOLMAN YMPÄRISTÖKONFE. Sarjan hinta on 3 mk. Sarjaan kuuluu kaksi värivalokuvaa (tilhi ja punatulkku) ja kaksi väri piirrosta (ilves ja huuhkaja). Kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvän lehden tilaushinta sisältyy Liiton jäsenmaksuun, joka on 10 mk. YMPÄRISTÖNSUOJELUN YDIN on Luonto-Liiton julkaisema peruskirjanen, _jonka ovat kirjoittaneet Yrjö Haila ja Olli Järvinen. Luonnonsuojelulehdet SUOMEN LUONTO on maan johtava luonnonsuojelulehti. Tilaukset postisiirtotilille 608 21 -1 tai os. KASVIAIHEISET kortit on maalannut Sirkka Linnamies. 4. SÄILYTÄ LUONNON KASVOT Suomen luonnonsuojeluliiton perinteisten värikkäiden kirjeensulkijamerkkien kappalehinta on 10 penniä. Kahdentoista kortin sarja (kaksi kutakin lajia) maksaa 8 mk. Molempia on saatavissa tavallisina postikortteina (80 p/kpl) sekä taitettuina kirjekuoressa postitettavina kortteina (2 mk/kpl). Aiheina on kuusi rohdosja myrkkykasvia: kallioimarre, ukon tulikukka, kamomillasaunio, myrkkykeiso, sormustinkukka ja oopiumunikko. Kahdeksalla markalla saat koko sarjan, johon kuuluu kaksitoista korttia: neljä lintua, neljä nisäkästll ja neljä kasvia. 3. LUONNONTIEDON ALKEET on lapsille _ja aikuisille tarkoitettu ekologian al keet opettava kirjanen. UHANALAISEN LUONNON PUOLESTA -värlpostikortit esittävät uhanalaisia eläinlajeja, joista kahdeksan on kotimaista ja neljä ulkomaista
Koko sarjan hinta on 40 mk, kappalehinta 12 mk/juliste. Suomen luonnonsuojeluliiton värilliset julisteet esittelevät suomalaista luonnonmaisemaa. '·· .'. Anna lahjaksi lahjakortti sillä lahjansaaja voi valita itse laltjansa : julisteen, paidan yms. Jokainen juliste on kooltaan 60 x 86 cm. Lahjakortteja voit ostaa Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy :n myymälästä tai tilata postiennakolla. Lahjasumman enimmäismäärä on 200 mk. Teksti on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Aiheina ovat metsä, suo, saaristo ja tunturimaa
. Wikman Marcus: Kanahauka n pesäpoikasten sukupuolijakautuma KATSAUKSIA, KESKUSTELUA, UUTISIA YM . . . ... . . . . ...... . . .. . ....... .. .......... . . ......... . .. ........ ....... Tarvitaan tukiopetusta Puuttuuko rahaa vai näkemys1/1 2/65 tä. . . . . . . . . . . . . . ........................ . . ... .. 6/340 Kuusela, Seppo: Suomen tuulihaukat v. j. 5/280 /-lan; Mattem : Millainen on Lapin luonnon tulevaisuus. .. .... 3-4/131 J uppi, Esko: Ulvinsaloa ei ole unohdettu . . . 2/103 Cajander, Risto, Pentti Ha/eniw Jfl Mikko Pryl: Pohjolan nisäkkäiden levinneisyysmuutoksista I ... ... . . . . . . . . 3-4/136 Haapanen, Antti: Kalottialueen vesilinnusto on inventoitu .............. . . . .. .. . ...... ........................ . 1/12 Salminen, Martti : Keski-Suomen soiden loppu ... ..... . ....... 3-4/14 7 Ojanen, Mikko ja J ouko Siira: Tau von Ulkonokka suojeltava hiekkakenttä Perämeren rannikolla 3-4/ I 53 Pirko/a, Matti K.: Suot riistamaina 5/232 Pohjakallio, Lauri: " Koloveden kansallispu iston" esihistorialliset kalliomaa laukset ...... .... . . . ... . .. . . Toivonen, Tauno: Somerniemen rauhoitettu Yrttikorpi ......... ................... ..... ... . . . . . . Sulkava: Uusin tieto kotkan ravinnosta 1/25 Huhtala, Kauko: Kanahaukan ravinnosta 6/304 SUOMEN LUONTO 6/16 Huhtala, Kauko ja Seppo Sulkava: Kana haukan pesimisbiologiasta 6/299 Hämet-A hti, Leena: Japanin tehtaiden vihreät kehät . . . . . 2/83 Kärkkäinen, Matti: Puunkorjuun koneellistum i~en vaikutus metsään 1/52 Leinonen, Matti ja Pekka Mustakallio: Suot opetuskohteina ... . 6/344 Kellomäki, Seppo: Metsän rooli kaupunkiympäristössä 1/44 Kenwood, Robert E.: Suomalaisten kanahaukkojen vienti Englantiin 6/323 de Klemm, Cyril: Kansainvälinen kosteikkojen suojel u .. . 5/256 Hippa, HeikkijaSeppo Koponen: Hillakuoriainen, aapasoidemme tuholainen ... . . . , .. ... 3-4/ I 91 Matti Sipponen: Uuteen talousjärjestelmään . . 3-4/159 Mikkola, Kauri: Perhosten melanismi kertoo ilman saastumisesta .... . . .... ... 3/1 79 Pekka Suominen: Ympäristöenergia 111 Asunto jen lämmönsäästö 6/361 }ao Tshin -/111a: Jittiläispandan kotiseudulla ... . . 2/108 Haapanen, Antti ja Matti Helminen: Joutsen, luonnonsuojelun lempilapsi ..................................... .. ....... ............. . 1/49 Häyrinen, Urpo: Suoluonnon hätätila ................... .... 5/24 7 Lyytikäinen, Ari: Patvinsuon-Koitereen kansallispuistosuunnitelma 2/98 Lyytikäinen, Ari: Martimojärven ka nsallispuistosuunnitelma ... ........ . ................................ . . . .... 6/3 15 Norppa, Hannu: Atomipommiräjäytysten geneettisistä vaikutuksista .. .................. Tykkyläinen, Jouko: Siikalahden epävarma kohtalo ............. . ............. 6/348 Borg, Pekka: Kesonsuon rauhoittaminen luonnonsuojeluteknisenä kysymyksenä ... ........... 1975 ···················· ········· Saurola, Pertti: Kanahaukan kuolevuus .ja kuolinsyyt .. . ..... . . . . . .... . . . .. . . . . 3-4/174 Kosonen, Raija ja Tapio Lindholm: Soittemme häviävä kasvimaailma 5/242 Kovanen, Jarmo 1·a Paula Kankaala: Hukkuuko Vaarunvuori ....... . . I /30 Heikkinen J/kka ja La;;e Kosonen: Soidensuojeluvuosi 19 7 6 . ..... 2/73 Salminen, Pekka Ja Pertti Rassi: Kotkan suojelu Suomessa ........... . . .. Veijalainen, Heikki: Suot marjojen .ja sienien tuotta.jina ....... . ... . . 5/238 Huhta, Veikko Jfl Veronica Sundman: Multaa jätevesilietteestä ........ ............... 2/6 7 Cajander, Risto, Pentti H aleniw ja Mikko Pryl: Pohjolan nisäkkäiden levinneisyysmuutoksista II . . . ............... . .. 5/254 M oi/anen, Pekka : Kanahaukkatapot .ja fasaani . 3-4/188 Pekka Suominen: Ympäristöenergia I Entropia n käsite . . . .... Suominen, Pekka: Ydinvoiman kasvava kansainvälinen kritiikki .... . .... ............... vuosikerta Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto PÄÄKIRJOITUKSIA Petojen paikka .. ................ . . Turpeinen, Väinö: Petovihan historiaa ................ . . . ......... . 5/2 7 2 Helle, Eero: Perämeren norpat ja ympäristömyrkyt .. . . . 3-4/143 Huhtala, Kauko, Paavo Ra1ala Ja SepP. 1/36 Raitasuo, Kalevi: Soiden suojelu yksiryismai lla ulos umpikujasta 5/2 16 Reinikainen, Antli: Soiden metsätalouden ekologiaa . 5/2 10 j okiranta, Riitta: Pelasta sademetsät pelasta maailma ...... . . . . . . . . ...... 1/20 Sauro/a, Pertti: Suomen sääkset v. . . . . . . ...... ... .. .. 5/260 Saari, Seppo: Koillis-Lapin kotkaturmat keväällä 1975 .... 3-4/ I 6.6 Ca1ander, Risto, Pentti Halenius Ja Mikko Pryl: Pohjolan nisäkkäiden levinneisyysmuutoksista 111 6/329 Dasmann, Raymond F: Elämäntavat .ja luonnonsuojelu 6/356 Erkamo, V.: Kaksi Helsingin tuhoamaa luontoparatiisia ............. . . . Aikoja ja ajatuksia .......... . 2/1 10 Hannu Westerinen : Fluori saasteena .................................. . . 2/ 1 13 Pekka Suominen: Ympäristöenergia II Sähköä, lämpöä vai molempia. . .... . . .. ... . . .......... ....... . . . Wikman Marcus: Suomen muuttohaukkojen tuleva isuus ....... . . .. . 5/275 Koivu/ehto, Kari: Mehiläiset ja ympäristö . . . . . ..... .. 5/229 Lindqvist, Q;;i V.: Erään ekokatastrofin anatomia ja lääkekuuri 5/269 Luhta, Jorma: Suoretkeilijän epätoivo . ...... . . . ...... . .... . . . . . ...... . .. . ... ...... . . . 1/17 Sauro/a, Pertti: Rengastustiedot kertovat kotkiemme kohtaloista ....... . . 1/22 Salminen, Pekka ja Pertti Sulkava: Suomen kotkakannan kehitys 1970-luvulla ......... ....... . 5/228 Salminen, Pekka : Muuttohaukko.jemme kohtalonhetket .......... . . . ... . . .. . .. . ... . Sisällysluettelo Suomen Luonto 1976 35. .... . . 1975 ... . . ....... . .. . Pekka Borg: Eestin luonnonsuojelu 2/86 6/310 6/351 5/226 5/203 5/265 1/3 6/327 5/234 2/7 8 6/307 valistaa ........... . . .. Tolonen, Kimmo Jfl Pertti Hui/unen: S~omen suot menneisyyden arkistou1a ...... . 2/89 Mikkola, Kauri: Suohyönteisten tutkimaton maailma ........ . ... 3-4/129 Soiden käyttöön on saatava järkeä 5/20 I Parempi yhdessä kuin erikseen ... ................. . .. 1/9 Helle, Eero: Perämeren norppien lentolaskenta 1/39 Helle, Timo ja Veikko Vasama: Suot porolaitumina .. .. . . 3-4/14 I Hautala, Hannu : Toivo Siikonen I 7 vuotta, satatuhatta linnunpönttöä . . 2/94 Hamari, Risto: J okikasvit veden laadun ilmentäjinä ............. .. 2/120 5/280 6/3 19 5/2 78 373. . . . 6/297 ART! KKEL EIT A Airo/a, Jukka: Poh·/·ois-Valkealan erämaa, kesämökkia ue vai kansallispuisto. .. ..... . . ... .. ... ..... . . . Vronskij: Varovasti suolla Kanahaukan asema ja tulevaisuus Suomessa .................................. . 5/2 I 9 Cajander, Risto: Leivonmäen suunniteltu kansallispuistoalue Keski-Suomi pienoiskoossa ..... . . .. . . . Turpeinen, Riitla: Turveteollisuuden ympäristövaikutukset ........... . . . ... 2/ 1 22 J uha Suominen: Ko konaisvaltainen tavoitehaaskaus ..... ... ..
.. . The annual fluctuations of prey populations are clearly refl ected in the d iet of goshawks. . 1/62 Laptev, / .: Järjen planeetta .... 5/282 Rautavaara, Toivo: Mihin kasvimme kelpaavat . ... . .. 6/37 1 Gerasimov, / . ............. . . . . ... .... 6/3 70 Uutisia ........................ ..... .... 3-4/ 1 92 Suuri siilikysely : oletko nähnyt sii lejä . .... .. 5/285 Suomen luonnonsuojeluliiton energiapoliittinen ohjelma .. ..... They are replaced by a grea t diversity of other birds such as thrushes, pigeons, passerines, waders and sma ller raptors. ..... After hatching, the species of prey ea ten are noticeably different. . 5/284 NSTA: Energy Environment 2/126 Nuorteva, Pekka : Elohopea Suomen luonnossa ja hallintokoneistossa 2/126 Puhakka, Jouko: Ukkoahvenia, kalaukkoja, tuulasöitä .... P.: Man, society and the environment ........... 3-4/197 Koivisto, Ilkka ja Swe: Kwa heri .. ..... An average mortality of 0.6 young per nest is due to natural causes, but in many localities the interference by man results in much heavier losses. The traditiona! methods of fish and game management are inadequate unless attentio n and a holistic approach is paid to management of ecosystems. Of these about 2 000 recoveries have been received. 90 96 of the recoveries were SUOMEN LUONTO 6/76. .......................... 3-4/197 Määttä, Raimo: Vesiensuojelun kemian ja biologian perusteet ........ 1/58 letko nähnyt näitä kasveja . The average size of prey animals become smaller and a large proportion of the prey consist of juvenile birds. 3-4/197 Harmaja, Harri, Mauri Korhonen, Hans Äkerblom: Myrkkysienet ja sienimyrkytykset ......... During the first and second years after fledging, the mortality of the goshawk caused by man in high (42 96 and 27 96, respectively). .. 6/366 Suomen luonnonsuojeluliiton hal lituksen toimintakertomus 1975 5/28 7 Maailman Luonno n Säätiön Suomen Rahaston toimintakertomus 1975 ...... ...... ..... ... .. lntensive forestry, dra ining of peatlands, wa ter engineering, and water pollution are having deleterious effects on the na tural environment and populations of fish and game. 6/369 Valtio osti suojeltavaa maata v. 5/291 Maailman Luonnon Säätiö Aiaru<0htaista asiaa I ............ . .. .. ... The number of young recorded at the time of ringing was generally lower than expected from clutch size. .. .......... The onset of nest building is primarily determined by the average temperatures in February and March. To compensate such differences, in the course of evolution natural seleccio n might have favoured the production of greater numbers of male than female young. .... ...... 3-4/197 Scumacher, E. ... . This slight majority of males may be later balanced by higher monality of males after fledging. . : ............ .. 3-4/197 Lounais-Hämeen Luonto 57 ...... . .. . 6/364 ARVOSTELLUT KIRJAT Adams, Richard: Ruohometsän kansa ............ . ....... 7 96 were males while 52.3 96 of ali the nestlings were males. ......... . ................... ... It was expected that the rate of rnortality of the srnaller male chicks was higher than of larger female chicks. During the period of nest building and incubation, the predominance of tetraon ids in the diet is overwhelming (72.6 96 in one study consisting of 2 101 prey individuals from 79 nests in 1963-76). .... . . .......... . 3-4/ 194 Huutoja korvesta ...... .. . ..... .. 2/116 Suomen luonnonsuojeluliiton alkuperäisluonnon suojeluohjelma .... . Large animals such as hares and capercaillies are seldom captured. .... ............ F.: Co ntrol of air pollution in the USSR ........ 5/282 hmerov, N. . .. 3-4/197 3 74 Summaries of the Main Articles 1n This lssue Suomen luonto (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Protection (Suomen luonnonsuojeluliitto) Address: Fredrikinkatu J 5 D 00120 Helsinki 12, Finland Editor: Teuvo Suominen United Action Editorial Page 297 1 n the past, conservationists in Finland have strongly criticized hunters of being responsible for persecution of predators, particularly the birds of prey. ............. However, conservationists have not yet _jo ined spon smen in their efforts to protect and manage wildlife. 3-4/ 193 Maailman Luonno n Säätiö Ajankohtaista asiaa 11 ................. ... ........ 3-4/199 Uutisia .. ... 2/ 125 Uutisia . ..... . F.: Pieni on kaunista 6/3 7 1 Seiskari, Pertti: Ihmisen ekologia 5/282 Timonen, Erkki: Retki vedenjakajan taa .. . 1/61 Ananichev: Environment: International aspects ............. .. ........... ... . ........... . . 1/61 Uutisia ................. ............................. . . ...... ... ............... ... 2/124 Siilikysely vauhdissa ...... To test this hypothesis, the author studied the sex ratio of goshawk nestlings as observed and recorded by experienced bird ringers. . ...... ... .. The value of such co-operation has become obvious. .. Sex Ratio of Goshawk Nestlings by Marcus Wikman Pages J07-J09 Fernalc goshawks are rnuch heavier than rnales (9501 600 g and 650-1 050 g, respectively). . 1975 ································ ··········· 1/60 Huuwja korvesta ..... 5/282 Wilwn, Richard ja William joneL· Energy, Ecology and the Environment .. . ...... The initial sex ratio at hatching is best represented in clutches with many young since some of the less numerous clutches may be due to selective mortality. Clutch size seems to be higher in the north of Finland. Similarly, fi shermen have been accused of destroying populations of fisheating birds and seals. .. . .. . A high average temperature in April, together with good availabili ty of prey, generally results in early egg-laying and large clutch sizc. .... 2/126 Wuorenrinne, Heikki: Opastusta ympäristönsuojeluun ...... ... ....... .... Such accusations have now ceased. Inspite of the rather high interference by man the population generally appears to be stable, and in fores ted areas a population density of one pair in approximately 20 square kilometers is common. ........... .................. . .. Mortality of Finnish Goshawks by Pertti Saurola Pages J 10-J 14 During 191 376 about 7 000 goshawks have been ringed in Finland. . . ..... ....... 3-4/182 Suomen luonnonsuojeluliiton liikennepoliittinen ohjelma ............ This was supported by the observatio n that in nests with four nestlings 56. ....... Antti Haapanen: Uusia rauhoituksia ......... . . .............. ........... The remains of prey animals, including the pellets, were collected fro m the nests and their immediate surro undings. ... . ..... This difference can be seen ac an early age. . Diet of the Goshawk by Kauko Huhtala Pages J04-J05 Since 1949, several studies have been made in Finland on the feeding habits of the goshawk, during its breeding cycle. .. ... .... ....... 6/3 7 1 Rybatchikov, A.: The changing face of the Earth .... The number of tetraonids eaten drop, often to well below 50 96. .... .. 1/60 Ulkomaan uutisia ....................... 5/986 Keskustelua : teollir uus ja ympäristönsuojelu ............................... ... 34/197 Chudnov, Vladimir: Nature conservation in the USSR .... . ........... .... 5/284 Man, Science, Technology: A Marxist analysis of the scientific technological revolution ............ . Succesful reproduction of Finnish goshawks appears to be primarily determined by the availability of tetraonids. . 3-4/197 Energiboken, alternativ för Finland ....... . Breeding Biology of the Goshawk by Kauko Huhtala and Seppo Sulkava Pages 299-J0J Recent studies by the authors and other investigators have considerably increased our understanding of the biology of the goshawk. . . .. .. ... .............. .... . In the 393 nests examined clutch size varied from 1-5 eggs and averaged 3.53 eggs per nest. ........ ... .... The rest is made up by roughly equal shares of other birds and mammals, mostly rodents. ...... .... ........... . ...
Unfonunately, not ali ring recoveries from hunting are reported. Some of the hawks were released , to help re-establish the species in Britain, and to gain information on release techniques for use with endangered birds of prey. The species also occurs in southern parts of Sweden and Norway. 30, 1976. The marten (Martes martes) is now comrnon almost everywhere in Fennoscandia, but, due to excessive hunting, in the beginning of this century i t was rare or absent i n large areas. The red fox ( Vulpes vulpes) is now common throughout Fennoscandia. The ermin (Mustela erminea) and the weasel (M. About half of the recoveries were made before the end of October of their first year. Changes in the Distribution of Fennoscandian Mammals, Part III by Risto Ca;ander, Penlli Halenius, and Mikko Pryl Pages J29-JJ9 ln the early 1800's the wolf (Canis lupus ) was widespread in Fennoscandia. made in southern Finland, mostly during the first two years of life and usually quite close to the place of ringing. About 100 years later its range extended over the southern half of Finland, but it is now retreating again, rnost probably due to climatic changes . Export to Britain of Finnish Goshawks by Robert E. The shallow eutrophic bay is a veritable bird parad ise and has large numbers of shorebirds, waterfowl, songbirds, etc. The American mink (Mustela visan) has escaped from mink farrns since late 1920's. The authors of the previous articles (pages 299-318 ) presented their papers, and a discussion was started between ornithologists and a number of sportsmen and game keepers. Although they are now under protection the populations have not fully recovered. This prevents accurate calculations of the true mortality in goshawk population and complicates the speculations about the future of the goshawk in Finland. In the past, occasional declines in populations were caused by intensive hunting for fur, and by epidemics. Records kep1 on this last group provide information on the mortality of birds of prey kept by experts, which is of value in the planning of management programmes, and the marker anklets will enable the collection of data on the survival and movements of hawks which are lost. A fourth group of exported goshawks have been equipped with specially designed marking anklets, and given to falco ners for training. 375. The polecat (Mustela putorius) is an eastern species which extended its range to Finland in about 1850. The populations are now relatively stable and viable in the northern and eastern forested regions. The effect of such control on the goshawk population is still unknown. The Norwegian and Finnish populations are about 2550 and 200, respectively. Although several thousand goshawks are killed every year, no imminent danger to the population is evident. rixosa) are widely distributed in Fennoscandia. Similar observations were made on peregrine falcons before their very drastic decline in the I 950's. Their numbers are affected by rodent populations. In addition to this, there probably is a large number of goshawks killed and not reported. In conclusion it was recommended that ornithologists and sportsmen must co;operate in the study and preservation of not only goshawks but also their habitats and prey populations. As the goshawk is not protected in Finland, they are freely controlled by pheasant farmers. Goshawks and Pheasants by Pekfo Moilanen Pages J 15-J 18 Since the beginning of this century pheasants have been raised in a few localities in southern Finland, particularly in Häme. These lost birds should also help re-establish a healthy goshawk population in Britain, at the expense of the falconers who pay for their shipment. The population in Sweden is almost non-existent. About twenty or more wolves exist in Finland, as a result of migrations from the east. It is well worth protection. A few birds are being used in experiments to try and breed goshawks in enclosures. Unfortunately, pheasants are easy prey to goshawks, and in pheasant farms wintering goshawks may become a nuisance. It now occurs mainly in rernote forested or rnountaineous regions. However, some loca l farmers are still willing to drain it in order to co nvert the land to agricultural cultivation It should be remembered that this bay is recommended for protection by internatio nal Project MAR and the Wetlands Commission of the Nordic countries. These figures are based on the reports obtained from hunters, according to which some 5 0006 000 goshawks are killed every year. The species is fully protected by Swedish and Norwegian laws but in Finland only those wolves living south of the reindeer economy area are protected. Uncertain Fature of Siikalahti Bay · by j ouko Tykkyläinen Pages J27-J28 Siikalahti Bay, a five kilometer bay of lake Simple in easternmost Finland has long been a subject of dispute between conservationists and local farmers. Alarming signs have been observed in Häme in southern Finland: old massive nests have been replaced with thin, easily destructible constructions which are used only once. Inspite of sorne hunting the populations are stable in ali three countnes. An increasing number of goshawks have been observed to !ay very small ei utches or no eggs at ali. Some have been used to study the effect of goshawk predation on woodpigeons, which are an important agricultural pest in the British Isles. The brown bear (Ursus arclos) was once widely distributed througout Fennoscandia, but its range has been gradually reduced by man. The Swedish population is estimated at 250500 individuals. A few wolves are now known to live in Norway. lt is now well established almost everywhere in Scandinavia and in rnany parts of Finland. lt is now reasonably well established in southern and central Finland, and a few individuals have migrated to Sweden. However, there are other and possibly more serious dangers to the stability of the goshawk population. The rate of natural mortality is unknown, but it is most probably very low. The Swedish population of about 100-150 is fully protected. The reason for its decline since the beginning of this century is unknown, but might possibly be due to excessive hunting by man, climatic changes, and competition with the American mink. The raccoon dog (Nyctereutes procyunoides) was formerly introduced into the USSR. Snow and cold winters are factors lirniting its survival. Status and Future of Finnish Goshawks A dimwion reported by Teuvo Suominen Pages J 19-)22 A symposion on the goshawk was organised by Finnish ornithologists and held in Hämeenlinna on Oct. The total nurnber of Fennoscandian wolverines is estirnated at 200-250 individuals. ln Finland and Norway it is still considered to be a predator on reindeer althought recent studies do not support this assurnption. Kenward Pages J2J-J26 Since I 971, the author has exported Finnish goshawks to Britain, whose native goshawk breeding population had probably become extinct by the end of the 19th century. In addition, there is no shortage of agricultural land in Finland. This explains the reason why the average number of goshawks killed annually by each individual hunter in Janakkala (part of Häme) is about 0.3, which is ten times higher than the national average, 0.03. The wolverine (Gu/o gulo) was once comrnon in Fennoscandia but severe persecution has reduced its range. Due to persistent persecution by man, a rapid decline in the wolf population occurred in the I 850's in Sweden, and in the 1860's and l 880's in Norway ane! Finland, respectively. At !east 83 % of the first year mortality is primarily due to man. The otter (Lutra lutra) occurred ali over Fennoscandia at the turn of the century. Later on, it migrated to Finland. lntensive hunting for pelts of the Arctic fox (Alopex lagopus ) has almost led to its extermination. Modern forestry rnay adversely affect its habitat through rernoval of hollow trees. The badger (Meles mele,) has a generally southern distribution in Fennoscandia. Modern forestry destroys the goshawk's nesting habitat and causes a decline in its prey populations. The European mink (Mustela lutreola) is an eastern species, but is at present rare even in Finland
The fauna of Ulvinsalo includes bear, moose, marten, hare, fox, bean goose, and occasionally, wild reindeer. Should Vaarunvuori be Preserved or Lost. Life Styles and Conservation by Raymond F. I nspite of the fact that even some of the very basic problems have not been solved, the use of nuclear energy is rapidly spreading in the world. Luonnonsuojelijan joulukortit esittävät töyhtötiaista ja metsäpeuraa. 376. It is estimated that the Swedish population of lynx is . An e~timated population of 150 live in Norway and 200 in Finland. lt was protected by law in 1956. lt is urgent that such plans are not passed so that the national amenity values of this area are prserved as much as p6ssible. The lynx (Lynx lynx) has been greatly regulated by man in Fennoscandia. 5001 500 indivudals. Only border guards and a few scientists have ever visited the area. The need of such power .stations and their profitability to the national economy are highly questionable, and the true losses to the natural environment would clearly be greater than the dubious gains to society. This was formerly caused by excessive huming, but its range is now restricted by water pollution and water engineering. Due to its botanical value, Vaarunvuori was legally protected in 194 7. This would apparently not interfere with the conservation and the scientific goals of the reserve. I t can be expected that the construction of such a power station would adversely influence both the scenic and botanical values of Vaarunvuori. Future of the Wilderness of Northern Valkeala byjukka Airola Pages J48-J 50 Abou1 200 square kilometers of almost uninhabited forests and lakes have been preserved in Valkeala, in southern I Finland. 90 63-1 405. 1976. Ulvinsalo a Strict Nature Reserve by Esko juppi Pages J44-J47 Ulvinsalo in Kuhmo, just next to the Soviet border with Finland, is a strict nature reserve of 2 5 16 hectares of forests and peatlands. The author refers to the papers presented on the economy, safety, and the tcchnological and social risks and consequences of large scale use of nuclear energy. Vigorous persecutio n reduced it, numbers and ranges in ali three coumries during a'fld after the last century, but more recem protective measures have aga in helped its populations to recover. by Jorma Kovanen and Paula Kankaala Pages J40-J4J Vaarunvuori hill , just east of Lake Päi_jänne in Central Finland, is an unusual feature in the generally flat nature of Finland. The idea would be to pump water from Lake Päijänne to a reservoir at a higher elevation by using cheap electricity at night, and to produce more expensive electricity in the day by lening the water run back. There · is double restriction for other visitors; the .'regulations relati ng to its protection as a nature reserve and the regulations controlling the border zone between Finland and the Soviet Union. Ever since there has been a general decline in popualtion. Rising Criticism of Nuclear Power by Pekka Suominen PagesJ5 1-J56 A "World Congress Against Nuclear Power" was held in Gothenburg, Sweden, on May 1316, 1976. About , fifry participiants from twelve coumries wcre present, many of them distinguished scientists and experts of other fields. S L • I T k' uomen uonnonsuoJe un u 1 y Punavuorenk. There are plans to make this congress a tradition. It is intensively utilised for rccreation, and by naturalists. Dasmann PageJJ56-J60 This is a Finnish translation of the article published in Oryx, Feb. Recently, plans have been proposed for organisation of guided trips to Ulvinsalo in order to make the public aware of its natural values. The name of next year's meeting will be "World Congress for Non-Nuclear Future" the difference in names stressing the fact that there are safe and realistic alternatives to the producrion of nuclear energy. Imatran Voima, a state-owned energy compa ny, has plans to construct a pumping station just next to the protected area. Molempia on saatavissa tavallisina P<?stikortteina (80 p/kpl) sekä taitettuina kirjekuoressa postitettavina korttema (2 mk/kpl). The vcgetation has the character of a natural wilderness. The whole operation would, of course, result in a loss of energy. The forests are dense and generally very o ld. I ntensive forestry has already greatly reduced the wilderness character of this area and a recent release of the plans of one of the owners, Kymi Oy, a forestry company, 10 build several hundred summer cottages along the lake shores, has shocked conservationists and recreationis(s. However, the stability of Fennoscandian otter populations can be considered to be satisfactory when compared with many other European populations. Kortteihin on painettu joulutervehdys, mutta voit tllata myös tekstittömiä kortteja. The use of co ntro lled forest fires in order to create younger succession stages of the vegetation, has aisa been suggested. Proposals have been made that it should be given national park status. Rich soil, together with microclimatic conditions, have created favourable conditio ns for vegetation, and 'it great number of rare, generally sou thern species of plants thrive on its slopes and groves. 4, 00120 HKI 12, puh
Se ilmestyy kuusi kertaa vuodessa ja 420 sivuinen, lähes tuhat kuvaa sisältävä vuosikerta muodostaa monipuolisen taidekirjan. TAIDE-lehden hinta on 69 markkaa. Lahjatilauksen voit tehdä myös allaolevalla tilauskortilla . Olemme jo maksaneet postimaksun. Vuosikertatilaajat saavat tilaajaetuna signeeratun grafiikanlehden vuoden viimeisen numeron yhteydessä. TAIDE-lehti on onnistunut lahja. ,RHINOCEROS • •.M"'D'XV• LUONTO KIINNOSTAA MYÖS TAIDETTA TAI DE-lehti on kuvataidetta laajasti käsittelevä julkaisu. Tilaa joko puhelimitse 90-409 377 tai pistämällä allaoleva kortti postilaatik,koon. ,--------------------.------------~::::::..:€ Tilaan TAIDE-lehden vuosikerran 1977 ja suoritan tilausmaksun laskunne mukaan: Nimi Lähiosoite Postitoimipaikka Olen entinen tilaaja D Olen seuran jäsen LAHJATILAUS : Tilaan TAIDE-lehden lahjaksi ja suoritan tilausmaksun laskunne mukaan (oma nimi ylös) Lahjansaajan nimi Lähiosoite Postitoimipaikka Tilaan lehden vain lahjaksi vain itselleni Ilmoittakaa lahjansaajalle HUOM! KUN TILAAT TÄLLÄ ENNENKUIN LASKUTAMME HKI 10/ 10 Lupa 220/Suomen Luonto D D D KORTILLA ÄLÄ MAKSA T A I D E-lehti Ainonkatu 3 00003 HKI 300 Vastaanottaja maksaa postimaksun
Käytä tätä hyväksesi ja laita rasti asianomaiseen ruutuun samalla kun tilaat lehden. Valokuvalehdestä löydät neuvoja ja vihjeitä, jotka voivat säästää sinulle moninkerroin lehden tilausmaksun. 12 numeroa Valokuva-lehden voit tilata: • Puhelimella 90663 433 tai 662 433 • Oheisella kupongilla tai postikortilla • Postisiirtotilille 3 1 388 -1 • Rautatiekirjakaupasta tai lähimmältä lehtiasiamieheltä 50 markkaa Tilaa Valokuva-lehti Jos liikut luonnossa kameran kanssa on Valokuva-lehdestä sinulle apua. -Olemme ottaneet käyttöön myös ns. Tilaan Valokuva-lehden: Vuosikerta 77 hintaan 50 mk Jatkotilaus. ~--------------------------. 2 b F 72 00003 HELSINKI 300. jatkotilauksen. Jatkotilaaja saa lehden aina edullisella ennakkotilaushinnalla mahdollisista hinnankorotuksista huolimatta. Haluan, että tilaukseni uudistetaan vuosittain automaattisesti. NIMI LÄHIOSOITE POSTITOIMIPAIKKA HKI 10/ 14 Lupa 2423 VALOKUVA-lehti Korkeavuorenk. Lehden tilaus uusitaan tällöin automaattisesti vuosittain, jollei sitä sanota irti