Takiaisen siemeniä poi miva tikli ja pihlajanmarjoilla herkutteleva tilhi (alla) ovat useimmille luonnossa liikkujille tuttuja. kesk.). _____ __ ·.::: .., ;, "' .... ..... alh.) näkee etelänkin asukas silloin tällöin talvisin,ja vielä pitemmän vaelluksen on tehnyt siperialainen pähkinähakki (oik.) näyttäytyessään Suomessa. Tämän numeron kansikuva esittää koskikaraa, Suomen pohjoispuoliskon pesimälintua, jonka muuttomatka etelään usein loppuu Etelä-Suomen koskien ja purojen sulapaikkoihin. Tämän sivun kuvat esillävät muita talvimaiseman elävöit1äjiä. Pohjoisessa pesivän taviokuurnan (oik. Koskikaran kuvasi Hannu Hautala. Niitäkin tavallisempi on maaseudun ulkorakennusten ja taajamien kauralyhtcitlen liepeillä häärivä keltasirkku (oik. "' ,.: "' "§ :, "' :r :, C: C: "' :r. ...
Juuri tähän näkemykseen perustui syysliittokokouksen 1974 kanta, että Suomen Luonto keskittyy ensisijaisesti alkuperäisluonnon suoje1 uun sekä luonnonvarojen hoidon ekologisiin perusteisiin. vuosikerta mista käydään tasaisensitkeää polemiikkia kaikilla mahdollisilla julkaisuväylillä yhtä tasaisensitkeästi syötetään tiedotusvälineisiin perustietoa luonnosta, sen toiminnasta ja suojelusta, jotta tämä tieto vähitellen muuttuisi yleissivistykseksi Suomen luonnonsuojeluliiton ja muiden valtakunnallisten yhteisöjen jakamaa perustietoa levitetään edelleen muilla foorumeilla, paikallisiin ongelmiin muokattuna ets1taan yhteistyötä tiedottajajärjestöjen kanssa, jotta tiedotusväki opettaisi suojeluväkeä ja suojeluväki tiedotusväkeä asetetaan tavoitteeksi ympäristötoimittajan saaminen ainakin kaikkiin valtakunnallisiin lehtiin ja maakuntien ykköslehtiin. Radion ja television ohjelmat antoivat kuvan, että kotimaan äidinkasvot olisivat yhä arvettomat. Tähtiesiintyjien aika ei ehkä ole riittänyt luonnossa liikkumiseen. tuskin pelkkiä toivomuksia esittämällä. Ympäristösuojeluliikkeen kauastähtäävä tiedotusohjelma sisältää, oman julkaisutoiminnan kt>hittämisen ohella, monta pääkohtaa: kunkin järjestön piiristä nostetaan tietoisesti esiin tiedottajat tärkeiksi katsotuista ongel36. Itsenäisyyttä on juhlittu, puheita pidetty. Jos suojeluväki itkee foorumien vähyyttä, sen kyynelet kostuttavat juuri sitä pensasta, johon se on päänsä pistänyt. Ponnistuksia on siis lisättävä, jotta tulevien merkkipäivien puheilla olisi karetta. Paljon riippuu myös suoje1 uväen taidosta tiedottaa, sillä pitkät, monimutkaiset ja epäselvät selonteot eivät kiireistä lehtimiestä miellytä. Pulman aineksista osa on kaikkien tiedossa: varoja, voimia ja omia julkaisukanavia on vähän, levitettävää tietoa on paljon. Vastuuta taholta toiselle pompotettaessa on laiminlyöty terve itsekritiikki: miksi ympäristöasioita tuntevat eivät tiedota ja miksi tiedottajat eivät tunne ympäristöasioita. Pohdinnoissa on esitetty monenlaisia ratkaisuja. Kun maahamme taannoin perustettu lehti "Ympäristömme ja tulevaisuus" viime kesänä kuoli, oli pyövelinä ensisijaisesti passiivinen ympäristönsuojeluväki, joka ei viitsinyt käyttää ja kehittää sille ilmaiseksi tarjottua foorumia. Tämä sinänsä kannatettava tavoite tuskin voi toteutua kovinkaan nopeasti; jarruna ovat mm. Pari tosiasiaa on palautettava mieleen : maassamme ilmestyy ennätysmäärä kaikenlaisia sanomaja aikakauslehtiä, ja muutamin poikkeuksin ne suhtautuvat, kuten suuri yleisökin, luontoja ympäristöasioihin varsin myönteisesti. Osoittaahan se vastalauseiden puuttumisesta päätellen että koko kansa keulakuviensa suulla on puoltamassa juuri niitä arvoja, joiden pelastamista ajaa niin luonnonsuojeluliitto kuin kansallispuistokomiteakin. D 321. On myös toivottu, että muiden alojen julkaisut esim. Tietenkään kaikki asiat eivät aina ja kaikkialla pääse julkisuuteen, mutta ennen · sensuurista puhumista olisi edes yritettävä. Muutama luonnonsuojeluyhdistys onkin jo ehtinyt todeta maakuntaja paikallislehdistön käyttömahdollisuudet. On unohdettu, että näin laaja-alaista julkaisua ei ole onnistuttu luomaan maailman missään maassa ja että hatarasti niitä näitä käsittelevä ympäristöjulkaisu tuskin tekisi Suomessakaan ketään tyytyväiseksi. Suomen Luonto N :061977 Tiedonkulkua on tehostettava Luonnonsuojeluliikkeen sisällä tässäkin lehdessä on puhuttu paljon ympäristötiedon levittämistarpeesta. Silti luonnonsuojeluväelle on rohkaisevaa ja velvoittavaa, että itsenäisyys noin lujasti nivotaan luonnonkauneuteen. Niinpä Suomen Luontoa on vaadittu muutettavaksi ympäristönsuojelun yleisaikakauslehdeksi, joka sisältäisi koko laajan kentän luonnonsuojelun eettisistä arvoista ihmisen terveyteen ja elintarvikkeisiin ja sen lisäksi vielä hallinnon, lainsäädännön ja järjestötoiminnan asioita. Yhtä ja toista lieneekin näin saavutettavissa, mutta SUOM EN LUO NTO 6/7 1 36. vsk. tieteelliset, ammatilliset tai aatteelliset ottaisivat nykyistä enemmän vastuulleen ympäristötiedon levittämistä. Ilman tekoja eli kirjoituksia ne jäävät varmasti ns. niukat resurssit ja lehden ensisijainen tehtävä järjestölehtenä. hurskaiksi toivomuksiksi. Vaihtoehtoisesti on kaavailtu, että Luonnonsuojeluväestä kehitettäisiin niitä ympäristönsuojelun aloja kattava lehti, jotka jäävät Suomen Luonnon ulkopuolelle
.. ....... Nyholm: Poronhoitoalue ja pedot . .. . . .... . . ....... . .. ... . 35 1 Juha Valste ja Kari Vepsäläinen: Hortobagy Unkarin pustan suo jelualue ... . . ... 379 Huutoja korvesta . . . 383 Muista uudistaa tilauksesi! Suomen Luonto ilmestyy 1978 kahdeksana numerona. . . . . . ... . ... . . . .. . . . . 369 Suomen luonnonsuojeluliitto ................ . . 32 1 Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitos/Pekka Nuorteva: Ydinjätteiden varastointi Suomessa . ... . . . . .. .... . . . .. . ... 642 88 1 Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 40 mk postisiirtotilille 11 () 608 2 1-1. . . . . . . .... . . . .. TILA UKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojel ulii ton toimisto, puh. . . . ...... . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . .. . lrtonumerot 7 mk. ..... . . . 1978 alkaen uusi osoite on: Nervanderinkatu 11, 00100 Helsinki 10, puh. . . 36 7 Suomen luonnonsuojeluli iton metsäpoliittinen ohjelma ... . . . Maksa tilauksesi ensi tilassa, jotta pääset mukaan heti helmikuussa ilmestyvästä ensimmäisestä numerosta. ... 90-642 88 1 Päätoimittaja (vastaava ) Teuvo Suominen Toimitussihteeri Riitta Jokiranta Taitto: Markku Tanttu TO IMITUSNEUVOSTO _Harri Dahlström (kokoonkutsuja) Hannu Himanen Terttu Laurila Tapio Lindholm Matti Lähdeoja ISSN 0356-0678 Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy Forssa 322 SISA.LLYS T iedonkulkua o n tehostettava . . . .. . ... . . . . . . . . . . . . . . .. Osoitteenmuutokset pyydetään toimittamaan kirjallisesti Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon (osoite yllä) riittävän ~joissa e~n~n seuraavan numeron 1lmestym1sta. ........ . . . . . . . . . . .. . . . 3 7 5 Kirjallisuutta . . . . ... . . . . Tilaushinta on 40 mk, Pohjoismaiden ulkopuolelle 46 mk. .. . .. . .. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy :n Helsingin myymälä muuttaa! 23. . 90-406 262 SU OM EN LUONTO 6/ 77 36. . . . Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 40 mk postisiirtotilille no 608 21-1. .. . . . . . ... . . 356 Erkki Pulliainen: Pedot ja porojen petovahingot . ... . . .... Tilaushinta on vain 40 mk ps-tili 608 211. . . . SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Lönnrotink. . . . . .. ILMOITUSHINNAT 1/ 1 sivu 2000 mk 1/2 sivu 1500 mk 1/4 sivu 1000 mk takakansi 3000 mk aukeama 3500 mk värilisä 700 mk TOIMITUS Lönnrotink. . . . .. . . . . 382 Summaries of the Main Articles . ... . 359 Erik S. . . . . . . . . . . .. .. . . . . . .. . . . . . . . 380 Sisällysluettelo 197 7 . . 1 7 B 6, 00120 Helsinki 12, puh. 342 Juha Suominen: Kasvistamme muukalaisia . . . .... . .. . . . . . . . . Vuonna 1978 Suo men Luonto ilmestyy kahdeksana numerona. . . .. ... 364 Vesihallitus vastaa: Vesistöjä voidaan käyttää ja suojella . . . . . 90-642 88 1 Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön valtakunnallinen keskusjärjestö. . . ... . . . Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00. . .. . . . . . ... . . .. . .... 376 Uutisia . . . . . . . 345 Mikko Niskasaari ja Antti Leinonen: Oulujärven yli ei saa tehdä tietä . . . . . .. ..... . . .. . . l. . . 332 Tuij'a Sievänen: Jokamiehenoikeudet toimintakohteena 336 Pertti Sulkava: On aika suojella marjametsiä . . . vsk.. . . . . . . .. . . ... . ... . . .. .. . . .. . . 323 Veli Hyvärinen: Vesistöihin on kajottu seurauksia selvittämättä 327 Erkki Kellomäki: Ehdotettujen kansallispuistoalueiden tu levaisuudennäkymiä . 374 Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto . . . . . . . . 340 Annikki Kariniemi: Mitä teemme keloillemme. . 1 7 B 6, 00120 Helsinki 12 puh. . .
Tämän perusteella Ympäristönsuojelun laitos esittää kunnioittavimmin lausuntonaan seuraavan: Ympäristönsuojelun laitos toteaa, että Kauppaja teollisuusministeriö ja voimalayhtiö t eivät enää esitä ydinjäteongelmien ratkaisuksi ulkomaillevientiä, vaan ovat lähteneet selvittämään mahdollisuuksia niiden varastointiin kotimaassa. Työryhmän perustamisessa on siten käsien ilmaan nostamisen maku. Tämä uusi suuntaus lienee lähtenyt liikkeelle IAEA :n viimekeväisestä kokouksesta "Conference on Nuclear Power and I ts Fuel Cycle", missä suositeltiin ydinenergiavaltioille turvautumista kansallisiin jätteidenkäsittelyohjelmiin, koska oli käynyt ilmeiseksi, ettei kansainvälisiin ratkaisuihin päästä ainakaan aikaisemmin kuvitelluissa mittasuhteissa. Siksi on hämmästyttävää, että näin myö häisessä vaiheessa (kun ensimmäinen ydinvoimala o n jo käynProf. 6. Nuorteva on Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitoksen esimies. SUO M EN LUONTO 6/77 36. Maassamme on tois323. Kun saasteita tuo ttava laitos rakennetaan, olisi aina oltava selvyys siitä, miten saast~et tullaan käsittelemään. 197 7 pyytänyt Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitoksen lausuntoa siitä laajamittaisesta tutkimusohjelmasta, jota APOtyöryhmä o n esittänyt kiireel1 isenä toteutettavaksi ydinjätealan ongelmien selvittämiseksi Suomessa. On syytä korostaa, että ongelmat eivät ole mitenkään uusia. Syntynyttä tilannetta arvioitaessa on o tettava huo mioon, että yhteiskuntamme päätöksentekijät ovat hyväksyneet ydinenergian käyttöönoton maassamme sillä edellytyksellä tai siinä luulossa, että ydinvoimalo iden tuottamat huippuvaaralliset jätteet kuljetetaan tehtyjen sopimusten mukaisesti maamme rajo jen ulkopuo lelle käsiteltäviksi ja varastoitaviksi. Luonnonsuojeluväki tuntee hänet Suomen luonnonsuojeluliiton ensimmäisenä puheenjohtajana, suuri yleisö taas ympäristönsuojelua koskevan julkisen keskustelun aktiivisena osanottajana. Suomessakin levitetään tätä kansainvälisen vastnstamiskampanjan tun nusta (vrt. .Jätcongelmien vuoksi atomi voimaa arvostellaan yhä voi makkaammin. Oheinen artikkeli on Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitoksen asiantuntijalausunto ydinongelman osista ja niiden ratkaisumalleista. APO-työryhmän hahmossa havahtuneet pohtimaan ydinjätteiden ongelmaa sen jälkeen, kun kansainvälisesti sitä on puitu tuloksetta parikymmentä vuotta ja Suomenkin ympäristönsuojeluliikkeen aloitteesta useita vuosia. nissä) esitetään tutkittavaksi ''ydinvoimajätteen pitkäaikaisvarastointia ja lopullista sijoitusta" sekä " keski _ja korkea-aktiivisten jätteiden sijoituspaikalle asetettavien kriteerien määrittämistä". vsk. Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitos/Pekka Nuorteva Ydinjätteiden • • varasto 1n t1 Suomessa Valtion viranomaiset ovat vihdoin kauppaja teollisuusministeriön asettaman, aktiivisen ydinpolttoaineen ja jätteen huoltoa pohtivan ns. s. Ympäristönsuojelun laitoksella on tutustuttu laadittuun suunnitelmaan, kuunneltu Imatran Voima Oy: n ja Teollisuuden Voima Oy: n selvitykset ydinvoimajäteongelmistaan sekä kuunneltu asiantuntijo ina tohtori Pekka Suomista J yväskylän yliopisto n ydinfysiikan laitokselta _ja professori Anthony Peraniota Haifan Technionista. Olisi toisin sanoen selvitettävä se, ollaanko maassamme valmiita turvautumaan ydinenergiaan siinäkin tapauksessa, että sen käyttö merkitsee erittäin vaarallisten ja vaikeasti hoidettavien ydinj äteongelmien syntyä maassamme. Tämänlaatuista huo lettomuutta jäteongelmien ratkaisuista ei yhteiskunnassamme enää saisi esiintyä silloin, kun tehdään ratkaisuja saastuttavien teollisuuslaitosten rakentami sesta. Todellisen tilanteen nyt paljastuttua ei ainoaksi ratkaisuksi ole nähtävä _jätteiden ko timaisen varasto innin periaatteiden selvittämistä, vaan on vo itava uudelleen harkita koko ydinvoimaan turvautuminen. Ka~ppaja teollisuusministen o n asettama APOtyöryhmä on kirjelmällään 22. Tällaisen tilanteen syntyminen on ympäristönsuojelijo ille ollut jo pitkään selviö. 325). Tähän asti voimaväki on huolettomasti ilmoittanut, että ongelmat on ainakin "melkein" ratkaistu. Suomen Luonto on käsitellyt aikaisemmin artikkelin eräitä aiheita numeroissaan 2/1975, 3/1975 ja 6/1976. Vastakkain ovat olleet toisaalta voimayhtiöiden edustajat ja energiaviranomaiset, toisaalta ympäristönsuojelijat
Ruotsissa väestön mielipide on jo nyt päässyt tehokkaalla tavalla vaikuttamaan ydinenergiapolitiikkaan siten, että ydinvo imaloita saadaan rakentaa vain siinä tapauksessa, että niiden jätteiden käsittelylle voidaan osoittaa ehdottoman turvalliset menettelyt. taiseksi varsin vähän ydinjätteitä, minkä vuoksi maassamme olisi vielä mahdollista tutkia, miten v01s1mme välttyä enemmiltä ydinjäteongelmilta. Olisi selvitettävä, mitä ydinvoima kansantaloudessamme loppujen lopuksi merkitsee, kun otetaan huomioon vaarallisten ydinjätteiden vuosituhansia kestävän säilytyksen aiheuttamat kustannukset. Ympäristönsuojelun laitoksen näkemyksen mukaan on erittäin arveluttavaa uhrata maassamme olevia vähäisiä tutkimusresursseja niin turhauttavaan ja perimmältään toistaiseksi turhaan ongelmatiikkaan, minkä ydinjätteet muodostavat. Näitä kustannuksia olisi verrattava projektin A tuottamiin tuloksiin. Tämän vuoksi Ympäristönsuojelun laitos esittää APO-työryhmän laatiman tutkimuso hjelman laajentamista eräillä lisäprojekteilla. vsk.. aox t,37 BRATTLHORO, VERMOHT ID2• Zl1-4UI " Pilko puita, älä atomeita." maassamme jatketaan ja ydinjätteistä huolehtiminen jää yhteiskunnan tehtäväksi lähimpien vuosituhansien ajaksi (mikäli elämä maapallolla ylipäätänsä voi jatkua niin pitkään; eräiden tietokone-ennusteiden mukaan nykyinen kehitys päättyisi ekokatastrofiin vuoden 2030 tienoilla). Toimivan demokratian perusolemukseen kuuluu myös, että väestöllä on oltava todellinen mahdollisuus estää heidän mielestään hataralla pohjalla olevat suurisuuntaiset hankkeet. Ydinenergian vaihtoehdoista o n nykyisin yleisimmässä käytössä fossiilisten polttoaineiden käyttö. PROJEKTI D Yhteiskuntarakenteen muuttaminen ydinenergian väärinkäytön estämiseksi. PROJEKTI B Ydinjäteongelmien ennaltaehkäisy. Niiden avulla ei voida arvioida ydinenergian kaltaisen, biologisesti arvaamattoman vaarallisen voiman todel lista merkitystä. Ympäristönsuojelun laitos vastustaa siis periaatteessa ydinsaasteita tuottavaa toimintaa ja haluaisi tuon toiminnan katkaisemista, jolloin tarve tutkia ydinjätteiden muodostamia ongelmia raukeaisi tarpeettomana. Olisi selvitettävä, mitä sopimuksia ja sitoumuksia Suomi on tehnyt ydinenergian suhteen sekä ne seuraukset, mitkä sopimusten purkamisesta aiheutuu. On todettava, että nykyiset kustannus-hyöty-kriteerit ovat ajastaan vanhentuneita ja suppea-alaisia. Näitä kustannuksia ei saisi vähätellä sillä tavoin, kuin tähän asti on menetelty, eikä laskelmia saisi pohjata teknologisiin toiveuniin. Koska talouselämän tavoitteet ja valta kuitenkin ratkaisevat kehityksen suunnan kaikkialla maailmassa ja myös Suomessa, on kuitenkin pidettävä jotakuinkin varmana, että ydinvoiman rakentamista 324 SPLIT WOOD NOT ATOMS NEW EHOLA.NO COALITION ON NUCLEA-" ,OllUTION, INC. Onhan ydinenergiasta saatava hyöty kaiken kaikkiaan varsin lyhytaikainen ja sen jäteongelmat muodostavat kuitenkin vuosituhansia kestävän rasitteen. Maakaasua lukuunottamatta nämä aiheuttavat kuitenkin erittäin vakavia ympäristönsuojelullisia haittoja (ilman rikkidioksidipitoisuuden kasvua, rikkihappoista sadetta ja raskasmetall ilaskeumia hengityselinsairauksia, laajoja kalakuolemia, kasvistovaurioita, korroosiovahi nkoja). IAEA:n viimekeväisessä kokouksessa ja muuallakin on todettu, että ydinenergiaan ja erityisesti plutoniumiin liittyvät turva! SUOMEN LUONTO 6/77 36. Erityisesti olisi selvitettävä ne mahdollisuudet, joita hajasijoitettu energiantuotto ja erilaiset energiansäästötoimet tarjoavat. Myös odotettavissa oleville biologisille katastrofeille olisi määrättävä taloudellinen arvo. Samoin olisi varmistettava vuosituhansien ajaksi, ettei maassamme synny sotilaallisia tai muita vakavia selkkauksia, jotka voisivat aiheuttaa käsittelytai kuljetusvaiheessa olevien ydinjätteiden pääsyn luontoon. Näistä lisäprojekteista osa tähtää ydinenergian käytön mielekkyyden mittaamiseen, osa taas eräisiin ydinjätteiden käsittelyyn liittyviin teknisiin ongelmiin: PROJEKTI A Ydinenergian käytön kansantaloudellinen mielekkyys, kun jätehuoltoon liittyvät kustannukset otetaan huomioon. PROJEKTI C Mahdollisuudet korvata ydinenergia vaihtoehtoisilla energiantuottomuodoilla. Lisäksi ratkaisujen löytäminen ydinjäteongelmiin lienee epätodennäköistä, koska ratkaisujen pitäisi olla niin luotettavia, että vuosituhansien kuluttua jääkauden myötä maamme päällä vyöryvät jäämassatkaan eivät saata ratkaisujen luotettavuutta kyseenalaisiksi. Samoin olisi selvitettävä, mitä merkitsisi yhteiskunnassamme Loviisa I :n pysäyttäminen sekä Loviisa II :n ja Olkiluodon voimaloiden rakennustyön keskeyttäminen. Siksi olisi erityisesti selvitettävä, mitä mahdollisuuksia yhdistetty tuulija aurinkoenergian käyttö, lämpöpumppujen käyttö pientaloasutuksessa, metsien tuottama polttopuuenergia ja aaltoenergia meidän maassamme tarjoavat
Ylläolevat esimerkit ovat Baijerin luonnonsuojeluliiton energiapoliittisesta ohjelmasta 1977. lisi myös hankittava toisten maiden ydinvoimalamellakkakokemuksista tieto siitä, mitkä ovat parhaat menetelmät mielenosoitusten tyynnyttämisessä. Kopparnäsin ja Suonenjoen kokemukset osoittavat, että nimenomaan peruselinkeinoja (kuten kalastusta ja maanviljelyä) uhkaavat ydinenergiasuunnitelmat saattavat meilläkin herättää väestössä voimakkaita vastareaktioita. lisuuskysymykset vaativat tavallisuudesta poikkeavia poliittisia, taloudellisia ja organisatoorisia ratkaisuja, joita täytyy jätehuollon kehittämisen yhteydessä vähitellen ottaa käyttöön. Vuoteen 2000 mennessä jälleenkäsittelylaitosten tarpeen arvioidaan kasvavan 10-20-kertaiseksi nykyiselläänkin riittämättömään kapasiteettiin verrattuna. PROJEKTI E Selvitys yleismaailmallisesta jälleenkäsittelylaitosten riittä7!1ydestä. Suomen Luonnonsuojelun Tuen kaupasla . Suurten ja kalliiden laitosten rakennussuunnitelmiakaan ei ole merkittävästi ainakaan lähellä toteutumisvaihetta. Tässä tilanteessa olisi syytä selvittää, onko olemassa todella uskottavia mahdollisuuksia rnttavan jälleenkäsittelykapasiteetin saamiseksi. SL 4S/ 197 7 s. Laitosten rakentamisessa ja käytössä on kohdattu ennalta arvaamattomia vaikeuksia, jotka ovat johtaneet eräiden jo rakennettujen laitosten tai niiden osastojen sulkemiseen saastumisvahinkojen vuoksi. Jä seneksi voi lii11 y,i maksamalla 10 mk ps-tilille 164 4601. Hirtehiset ja fatalistiset oivallukset näyttävät näin etsivän huumorin avulla vapautusta ydinjätteiden toivottomalta tuntuvasta kuolemansyleilystä. Tästä seikasta on oltava tarkka selko silloin, kun maahamme rakennettavia laitoksia ja varas325. Jo nyt maapallolla on pulaa ydinjätteiden jälleenkäsittelylaitoskapasiteetista. Meilläkin olisi tarvetta selvittää, missä määrin maassamme on ydinvoimaloiden ja ydinjätteiden suojaamiseksi tarvetta tehostaa tullitarkastuksia, luoda viisumipakkoa, lisätä aseistettua ja panssaroitua poliisivoimaa terroristeja silmällä pitäen ja varustaa mellakkapoliisiosastoja valmiiksi toimimaan terveydestään ja tulevaisuudestaan huolestuneiden väkijoukkojen hajottamiseksi. 3 17), jo ka toimii ydinvo imattoman tul cvai suudel1 puo lesta. Ei kiitos" saa tarroina (iso t 3 mk/ kpl , keskikokoiset I mk/kpl ja pienet 3 mk/ kpl ) ja rintalätkinä (2 mk/kpl) mm. Näiltä tahoilta uhkaavia vaaroja vastaan on kehitettävä "ekofasistinen" poliisija valvontaviranomaisten järjestelmä. vsk. Näitä toimia tarvitaan ydinaseistuksen leviämisen estämiseksi, ydinterroSUOMEN LUO NTO 6/77 36. VAIHTO EHTO YDINVOIMALLE 011 cncr~iapoliittinen yhdistys (vrt. Yhdistyksen a urinkoista sanomaa "Awmivoirnaako. "Eräänä päivänä tämä kaikki on oleva sinun, poikani!" "Ainakaan meillä ei koskaan ollut näin korkeata elintasoa." Ydinjäteongelmien valtavuus ja luonnottomuus ovat synnyttäneet kokonaisen pilapiirrosten aallon, joka yleisöja ympäristönsuojelulehtien lisäksi ulottuu yllättävästi myös hyvin vakaviin tieteellisiin julkaisuihin. nsmm vaaroJen torjumiseksi ja ydinjätevaaroista huolestuneen väestön mielenpurkausten hillitsemiseksi
Ympäristönsuojelun laitos toivoo APO-työryhmän suhtautuvan vakavasti edellä esitettyihin ympäristönsuojelullisiin näkökohtiin, vaikka ne ovatkin paljolti sen suppea-alaisen, liiketaloudellis-teknillisen tutkimusoh_jelman ulkopuolella, jota APOtyöryhmä on Kauppaja teollisuusministeriölle esittänyt. Käytännössä nämäkin seikat saattavat muodostaa ylipääsemättömän esteen jälleenkäsittelyja kiinteyttämissuunnitelmille. Aseplutoniumia valmistettaessa amerikiumia ei sanottavammin synny. Uusimmat biologiset tutkimukset osoittavat, että amenkium siirtyy maaperästä kasveihin jopa kymmeniä kertoja herkemmin kuin plutonium. Nimenomaan tässä muistiossa esitetyt näkökohdat ovat nimittäin niitä, jotka ovat herättäneet huolta laajoissa tiedemiesja kansalaispiireissä kaikkialla maailmassa. Tämä johtuu siitä, että ydinvoiman tuotannossa keinollisesti synnytetyt radioaktiiviset aineet ovat sellaisia, että ne kulkeutuvat eliöihin tehokkaammin kuin luonnossa esiintyvät radioaktiiviset aineet. Vasta tämänkaltaisten radioaktiivisuuteen liittyvien erityisongelmien jälkeen on mielekästä selvittää helpommin ratkaistavissa olevat lämpiämiseen ja muihin tavanomaisiin ilmiöihin liittyvät ongelmat, joita APO-työryhmä on ehdottanut tutkittaviksi. Amerikium on siis luonnossa plutoniumejakin vaarallisempi. vsk.. On huomattava, että amerikiumongelma on tullut ajankohtaiseksi vasta rauhanomaisen ydinenergiatuotannon yhteydessä. Siksi olisi kiinteyttämistutkimusta suoritettaessa selvitet326 tava myös, voidaanko tämä toimenpide saada suoritetuksi siten, ettei sitä toteutettaessa altistettaisi ihmisiä säteilyturvallisuusnormit ylittävälle säteilylle tai epäinhimillisille työskentelyolosuhteille. Esitetyt näkökohdat ovat niitä, joiden selvittäminen on ehdottoman välttämätöntä maapallon elämän suojelemiseksi radioaktiiviselta saasteelta. Suunnitellussa plutoniumin uudelleenkäytössä (joko tavallisessa tai hyötöreaktorissa) amerikiummäärät kasvavat edelleen. Toisaalta on tärkeätä uetaa, missä määrin meillä on mahdollisuuksia purkaa ydinjätepainetta ulkomaille ja toisaalta on myös tiedettävä, missä määrin meidän maatamme tulisi varata muun Euroopan ydinjätteiden varastopaikaksi (mihin se kiinteän peruskallioperänsä vuoksi soveltuu melko hyvin). PROJEKTI F Selvitys mahdollisuuksista kiinteyttää ydinvoimajätteitä. D Sl lOMEN LUONTO 6/77 36. Valittaen totean, ettei yhteiskuntamme ole katsonut aiheelliseksi kustantaa Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitokselle minkäänlaista laboratoriota tai radioaktiivisuuksien mittaamiseen soveltuvia laitteita. Ydinjätteiden kiinteyttämisestä on puhuttu valmiina ratkaisuna lähes parin vuosikymmenen ajan, mutta vakuuttavaa näyttöä kiinteyttämisen onnistumisesta ei ole pystytty esittämään. Erityisesti olisi selvitettävä radioaktiivisen säteilyn kiinteän aineen kiderakennetta särkevä vaikutus ja sitä kautta tapahtuva vähittäinen rapautuminen. Kryptoniin olisi tämän vuoksi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota sekä ydinvoiman tuoton, radioaktiivisten jätteiden käsittelyn että myös sairaaloissa suoritetun säteilyterapian yhteydessä. Tämä käsitys on kuitenkin otettava uudelleen tarkasteltavaksi, koska japanilaisten suorittamat mutaatiofrekvenssitutkimukset ydinvoimaloiden läheisyydessä osoittavat keinotekoisten radioaktiivisuuksien olevan teholtaan monikymmenkertaisia luonnon radioaktiivisten aineiden vastaavaan vaikutukseen verrattuna. Uudelleenkäyttö ei siten virallisista vakuutteluista huolimatta ainakaan vähennä transuraaneihin liittyviä aktiivisuusongelmia, mikä seikka todettiin myös viimekeväisessä IAEA:n kokouksessa. PROJEKTI G A merikiumongelman selvittely Radioaktiivisten jätteiden alkusäilytyksen jälkeen on miltei puolet käytetyn polttoaineen transuraaniaktiivisuudesta peräisin amerikiumista, joka ei kelpaa ydinpolttoaineeksi. Toimivia ydinvoimaloita on totuttu pitämään suhteellisen vaarattomina, koska voidaan laskea, että vuoteen 2000 mennessä maapallon väestoon kohdistuva luonnollinen taustasäteily kasvaa ydinvoimaloiden vaikutuksesta vain 4-5 %. Laitoksemme ei siten voi osallistua APO-työryhmän tutkimuksiin. Uudelleenkäyttö ei siis ole mikään ratkaisu plutoniumongelmiin, vaikka suomalaisetkin energiavir:_anomaiset ovat tällaista käsitystä levittäneet. toimipaikkoja mitoitetaan. PROJEKTI H Ydinvoimaloiden toiminnan aiheuttaman taustasäteilylisäyksen merkitys. teytetyssä massassa tai suojusaineksessa olevat aineet muuttuvat säteilyn vaikutuksesta toisiksi aineiksi, mikä ei voine olla vaikuttamatta kiderakenteen pysyvyyteen. Samoin on kiinnitetty kasvavaa huomiota siihen, että biologisesti inaktiivinen krypton asettuu ominaispainonsa perusteella ilmakehään siten, että eliöstö herkästi joutuu alttiiksi siitä lähtevälle radioaktiiviselle säteilylle. Kiinteyttämiseen liittyvät vaikeudet olisi selvitettävä ennen kuin ryhdytään APO :n ehdottamiin säilytyspaikkatutkimuksiin. Samoin olisi selvitettävä, mitä merkitsee kiderakenteen pysyvyyteen se, että kiin. Samoin olisi selvitettävä, miten transuraaneissa alfa-hajoamisen yhteydessä muodostuva helium pääsee pois kiinteytetystä aineesta ilman, että esimerkiksi vesi ei voisi missään olosuhteissa päästä naista heliumaukoista liuottamaan kiinteytystuotteita. Ranskassa saadut kokemukset kiinteyttämistyöstä osoittavat, että työtä suorittavat henkilöt joutuvat toimimaan epäinhimillisissä työskentelyolosuhteissa ja alttiina huomattaville säteilyvaaroille
Lunta mitataan eri tavoin yli 200 :ssa pisteessä, routaa 110111 80: ssä, jäänpaksuutta 70 :ssä, vedenlämpöä 30 :ssä, haihduntaa 25 :ssä, pohjavettä lähes sadassa ja maankosteutta noin kymmenessä. Hän on osallistunut Suomen edustajana poh joismaiseen yhteistyöhön Kansainvälisen hydrologisen vuosikymmenen (1965-74) puitteissa. Pian hydrografisen toimiston (nyk. HYDROLOGISET TILASTOT KERTOVAT, MITÄ TAPAHTUU SADEVEDELLE Kun tiedetään, kuinka paljon ja millaista vettä kulloinkin purkautuu mereen tai järveen, tiedetään, miten valuma-alue "käsittelee" sille sataneen veden. 327. Veli Hyvärinen Vesistöihin on kajottu seurauksia selvittämättä Veden kiertokulkua tutkiva tiede, hydrologia, perustuu säännöllisiin vedenkorkeusym. Suomessa toimii tällä hetkellä 110111 700 vedenkorkeusasteikkoa, no in 300 virtaamanmäärityspistettä ja noin 700 sadeasemaa. Vuodenajat antavat virtaamalle säännöllisen rytmin, jota sateinen satunnaisuus muuntelee. tekemällä havaintoja vesikehästä eli hydrosfääristä. hydrologian toimisto) perustamisen jälkeen, 1910luvun alussa, muodostui havaintoverkoston runko. Suomen sateita on mitattu 1800-luvun alkupuolelta lähtien, ja vesistöistämme on pitkiä havaintosarjoja. Niinpä vesihallituksen hydrologian toimiston arkistossa on päivittäiset tiedot Saimaan pinnankorkeudesta Lauritsalan kohdalla ja Vuokseen purkautuvasta vesimäärästä eli virtaamasta vuodesta 184 7 lähtien. Useista muistakin suurista vesistämme on vastaavia tietoja viime vuosisadan loppupuolelta lähtien. Joen virtaama riippuu ensisijaisesti sateesta ja lumen sulamisesta, mutta myös haihdunnasta sekä virtaamista rajoittavista tekijöistä, kuten valuma-alueen laajuudesta, maaperästä, kasvillisuudesta, uomastosta, järvistä ja ihmistoiminnoista. Niinpä tulvat, kalakantojen romahdukset ja muut haitat ovat tulleet yllätyksinä. vsk. Ympäristön tilaa voidaan seurata mm. Eräiden hydrologisten tekijöiden havainnointi on alo itettu varsin myöhään, esim. lumipeitteen vesiarvoa on mitattu luotettavasti vasta 1940-luvulta lähtien, pohjavedenkorkeutta vuodesta 1962 lähtien (suunnitelmallisesti vasta 1970luvulla), pintaveden laatua 1960luvulta ja sadeveden laatua vasta 1970-luvulta lähtien. Monet vesistövirheet,joista on kerrottu mm. Eroosiota jokien kuljettamia kiintoaineita ja niiden kerrostumista pohjalle ei vieläkään mitata jä 1~jestel mäll isesti . Eikä ole vesioikeuksissakaan, vaikka ne antavat lupia vesien muuttamiseen. Ihmistoiminta on vaikuttanut kiihtyvästi vesistöihin ja FK Hyvärinen työskentelee hydrologina vesihallituksen hydrologian toimistossa erikoisalanaan virtaamaselvitykset. Vesistöjen olemuksesta johtuu, että haitat ovat yleensä ilmenneet muualla kuin missä vesioloja on muutettu. Nekin näkyvät hydrologisissa tilastoissa. Vieläkin vastuuttomampaa on vesiolojen muuttaminen maalla: kaivaa saa melkein miten vain, ja valtio osallistuu kustannuksiin. Oikein suunnitellulla havainnoinnilla ja tutkimuksella olisi ollut mahdollista ennalta selvittää, mitä laajamittaiset kuivatukset, perkaukset ja ojitukset aiheuttavat vesistöille, mutta tätä ei ole pidetty ajoissa tarpeellisena. Näitä on Suomessa paikoin tehty jopa jo toista vuosisataa. havaintoihin. Vaikka havaintoja tehdään paljon, työssä on puutteita ja aukkoja, sillä maa o n laaja ja resurssit niukat. tehnyt osan aikaisemmista havainnoista käyttökelvottomiksi tai vaikeuttanut havaintojen teko ja ja tulkitsemista. Lisäksi voi tapahtua jaksollisia muutoksia tai jatkuvaa muuttumista johonkin suuntaan. SUOMEN LUONTO 6/77 36. Suomen Luonnon numerossa 3/ 1977, olisivat olleet vältettävissä, jos ennalta olisi suoritettu hydrologisia selvityksiä ja jos vesiin kajonneet viranomaiset olisivat pystyneet näkemään vesistöt kokonaisuuksina, joissa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vedenkorkeusmittareita pystytettiin Lappia myöten, virtaamia alettiin mitata järjestelmällisesti ja suunniteltiin jopa veden laatumäärityksiä. Muuan syy murheelliseen tilanteeseen on epäilemättä se, että vesipiirien vesitoimistojen satapäisen insinöörijoukon lomassa ei ole ainoatakaan veden kiertokulun varsinaista asiantuntijaa, hydrologia
28 96 valuma-alueesta on ojitettu. VESISTÖJEN SÄÄNNÖSTELY Noin puolet Suomen vesistöistä on tuntuvan säännöstelyn piirissä ja lievänä säännöstely ilmenee lähes kaikissa suurimmissa vesistöissä. muutu. Pisteviiva kuvaa Vanajaveden pinnankorkcuden keskimllllrllistä vuotuisvaihtelua ennen sllllnnöstelyn alkamista. Suomenlahden ja Pohjanlahden jokivesistöt: virtaama vaihtelee rajusti ja alivirtaama on hyvin pieni. Suomi voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan veden määrän luontaisten vuodenaikaisvaihteluiden mukaan: 1. Kallaveden tilastot kestovat, että järvi oli 1800-luvun puolivälissä talvisin jäässä noin 180 vuorokautta, mutta vain noin 160 vuorokautta 1930-luvun lopussa. Vaikka sademäärät vaihtelevat niin paljon, että vuodet poikkeavat toisistaan, vaihtelu noudattaa kuitenkin tiukkoja tilastollisia lakeja. lnaria, suurta osaa Kemi_joen vesistöä, Iijoen ja Oulujoen vesistöjä, Pohjanmaan monia jokia, osaa Kokemäenjoen ja Kemijoen vesistöistä, Säkylän Pyhäjärveä, monia pienehköjä Eteläja Keski-Suomen vesistöjä sekä mm. 3. Sen sijaan vesistöjen säännöstely ja metsäojitus vaikuttavat Suomessa voimakkaasti veden vuodenaikaiseen jakautumaan. Sisä-Suomen järvialueen reittivesistöt: järvet tasaavat voimakkaasti virtaamanvaihteluita. Pisteviiva kuvaa Alaluostan_järvestä purkautuvaa vesimllärllll eli virtaamaa aikana, jolloin se oli lähes luonnontilainen. 222-223. Laadun ohella ihminen voi vaikuttaa myös vesimääriin, meillä lähinnä virtaaman vuosirytmiin. Maataloutta ja voimataloutta palveleva säännöstely (ehyt viiva) on lllhes poistanut alkukeslln tulvahuiput ja alentanut voimakkaasti kevätkuukausien veclcnpintaa. Samoin on muuttunut sateisuus. Talven alkaessa vesi laskee kaikissa vesistöissämme, ja vesi on vähimmillään maan eteläisintä osaa lukuunottamatta juuri ennen lumen sulamista. 2. _; 1015 _ 1950 -_/ \ 78,00~-----' Kuvio 1. Jääpeiteaika on 1940-luvulta lähtien taas ollut pitenemässä. Ehyt viiva kuvaa tilannetta, _jossa n. Aurajoen kevätylivesi on keskimäärin 16.4., Suomenlahden rannikon joissa noin 18.4., Etelä-Pohjanmaan .!01ssa vapun tienoilla, Kemi.1oessa noin 1 7 .5. Kesällä haihdunta poistaa maastosta yleensä enemmän vettä kuin sade tuo, ja heinä-lokakuussa veden määrällä on toinen minimi, jonka jälkeen vesi taas nousee syyssateiden ja vähenevän haihdunnan myötä. m l/5 1 11 11 IV V VI VII vrn IX X XI XII 30 1965 1975 20 10 ·... vsk.. Lumen sulaminen nostaa veden maaran nopeasti korkeimmilleen, jolloin puhutaan kevätylivedestä. Juojärveä, Koiteretta ja Höytiäistä. PITKÄAIKAISET LUONTAISET MUUTOKSET Vuoksen tilastot osoittavat, että v<:iden määrä on vaihdellut noin 30 vuoden jaksoina. Suomessa ei liene selvitetty matalapaineiden tulosuuntaa sateisuuden kannalta. Tilastot osoittavat myös, että Vuoksen alueen vesimäärä lisääntyi vuosisadan vaihteeseen asti, mistä lähtien se on taas vähentynyt. Eroosio ja kaupungistumisen aiheuttama maan pinnan tiivistyminen eivät juuri vaikuta meillä, vaikka ne muualla maailmassa säätelevät voimakkaastikin vesivaroja. Muutosten vaikutusta rantojen luontoon on käsitelty Suomen Luonnon numerossa 3/77, s. o,~-~ Kuvio 2. Järvialueilla vesi on korkeimmillaan usein vasta kesällä, esim Kallavedessä kesäkuussa ja Saimaassa heinä-elokuussa tai joskus vasta talven kynnyksellä. ja Tenojoessa 28.5. Viimeiset kuivat kaudet olivat 1940ja 1970-lukujen alussa ja viimeiset märät kaudet suunnilleen vuosina 1930 ja 1960. Lievästi säännöstellään mm. Nämä arvot eivät juuri riipu havaintosarjan pituudesta, ellei ilmasto, maankäyttö tms. Voimakkaasti säännöstellään mm. Niukkoja pohjavesivarojamme vähentävät harjujen hävittäminen sekä mahdollisesti ojitukset. virtaa suhteellisen runsaasti läpi vuoden, vaikka järviä on vähän. Järvien laskuista meillä on vähän hydrologisia havaintoja. Havaintosarjoista voidaan laskea kullekin valumaalueelle luonteenomaiset hydrologiset keskiarvot, jakaumat, pysyvyydet, toistuvuudet jne, jotka ovat tärkeitä, kun seurataan vesivarojen kehitystä ja suunnitellaan vesistöjen käyttöä. VUODENAIKOJEN VAIHTELU näkyy säännöllisenä ja selvänä Suomen kaikissa hydrologisissa ilmiöissä. Myös hakkuut saattavat vaikuttaa. IHMISEN VAIKUTUS vesistöihin on moninainen, enimmältään kielteinen, kuten asutuksen ja metsäteollisuuden hyvin tunnetut pilaamisilmiöt osoittavat. Puolassa on todettu, että vuosisadan alkupuolen märkinä vuosina vallitsivat läntiset ( mereltä saapuneet) matalapaineet, myöhemmin itäiset ja Välimereltä saapuneet. J ärvettömissä vesistöissä ilmiö on raju, järvellisissä vaimeampi. Pohjois-Suomen vesistöt: vettä 328 NN+ 1 11 11 IV V V1 VII vm 1X X XI )UI m 80,00 _..-···· ..... O_jicn vuoksi kevään tulvavedet lisllllvllt huomattavasti toukokuun virtaamahuippua _ja alentavat jonkin verran kesän virtaamaa. Vain Höytiäisen äkkilasku elokuussa 1859 näkyi Saimaan pinnan odottamattomana nousuna. Päijännettä ja KailaSUOM E LUO NTO 6/77 36
Muutenkin näyttää siltä kuin tulvantorjunnalta odotettaisiin liikaa, ikään kuin 197475 suurtulvan veroiset vesimassat olisivat noin vain "järjestettävissä" pois. MITÄ EI VIELÄ TIEDETÄ . Tosin Päijänteen pinta vaihteli 197475 suurtulvan _ja sitä seuranneen kuivan kauden aikana yhtä paljon kuin luo ntaisestikin ; joulukuusta 19 7 4 kevättalvelle 1975 pinta oli korkea mmalla kuin koskaan koko havaintoaikanaja 1976 taas poikkeuksellisen alhaalla. Tekoaltaat tasaavat virtaamavaihtelui ta järvien tavoin. Vuosisäännösteltyjen vesistöjen pinta lasketaan kevättalvella hyvin alas. Pamilon _ja Kaltimon voimaloiden sekä Pielisen purkautumisremn yhteisvaikutuksesta myös Pielinen on jossain määrin säännöstelty seikka, jota ei missään tl\nnusteta virallisesti. Saimaan suunniteltu säännöstely toteutunee lievänä. Monesti olisi viisaampaa hyväkSl/OM EN L UO NTO 6/7 7 36. Tämä etu saavutetaan tunnetusti hävittämällä alueen luonto ja häätämällä asukkaat. Tämän vuoksi ojitus nopeuttaa alueen lämpö tilan nousua keväällä ja sen laskua syksyllä. Vesistöt tuottavat tällä hetkellä noin kolmanneksen Suomen sähköenergiasta. Ehkä olisi yksinkertaisinta korvata tulvavahingot vakuutuksin, kuten yleisesti tehdään muualla maailmassa. Maatalouua taas palvelee tulvien torjunta ja kesäveden pitäminen sovitun rajan alapuolella. Voimatalous hyötyy eniten siitä, että kevätyliveden vettä varastoidaan seuraavan talven sähköntuottoon. Alussa j o todettiin, että vesistö_jemme havainnoinnissa ja tutkimuksissa on puutteita. Tältä osin vesistöjen parasta varjelemista on siis sähkönkulutuksen vähentäminen. Niillä tavoitellaan taloudellista hyötyä, mutta lisäksi niillä on laajoja ekologisia, ilmastollisia, hydrologisia ja jopa psyykkisiä vaikutuksia, joita ei ole kokonaisuutena selvitetty missään. Silloin tällöin perustellaan tasaisenkorkeaa kesävettä "virkistyskäyttöhyödyllä", vaikka ihmismieltä luulisi eniten virkistävän, kun vedenpinta vaihtelee luonnollisesti ja tarjoaa parhaat edellytykset myös rantojen kasveille ja eläimille. Ainakin se skandaali tässä ongelmakimpussa on valmis, että selvitysten aloittaminen on nyt 20-40 vuotta myöhässä. Päijänteen 1964 alkanut säännöstely on vaimentanut pinnan korkeusvaihteluita, mutta niiden luonnollinen rytmi on säilynyt. Kosteikot (suot ja tulvaniityt) varastoivat vettä ja tasaavat virtaamanvaihteluita. Penkeret ja pumppaamat ovat kalliita, ne turmelevat rantoja ja enimmän osan ajasta ne ovat tyh_jän panttina. ,t ,: •· ,,,, f,' 11 ;., {' Vanajaveden säännöstelyn vuoksi vesi on kevättalvella noin metrin luonnontilaa alempana (kuvio t, vier. Ellei niistä juoksi.tteta vettä kovin epäsäännöllisesti, ne vaikuttavat myönteisesti virtaamaoloihin. Po hjois-Suo messa säännöstely palvelee vain voimataloutta, etelämpänä myös maataloutta. Metsien ja soiden ojitukset sekä muut metsätaloustoimet ulottuvat suureen osaan Suomea. Nopean säädettävyytensä vuoksi vesivoima on hyvin arvokasta, _jopa vaarallisen arvokasta, sillä sen säädettävyyttä käytetään hyväksi sitä rajummin ja se rasittaa vesistöjä sitä enemmän, mitä pienemmäksi sen osuus jää. vettä. Heti ojituksen jälkeen haihdunta ilmeisesti pienenee. OJITUKSET JA PERKA UKSET Vesi sitoo paljon lämpöä ja kostea maa _johtaa sitä hyvin. Jäät ruhjovat silloin pohjakasvillisuutta ja kasaavat rantavii valle valliksi isosorsimoturvetta. Päijänteen ja Kallaveden lievä säännöstely _ o n ilmeisesti hoidettu haitoitta. Tämä saattaa jonkin verran vähentää kesän kuurosateita. Tulvien irrottamat ainekset laskeutuvat niityille ylläpitämään runsasta kasvillisuutta ja eläimistöä. sivu). Ojituk329. Voidaan odottaa, että ojitukset, perkaukset ja metsämaan kyntäm iset vaikuttavat alapuolisiin vesistöihin ainakin lisäämällä eroosiota sekä muuttamalla veden laatua ja valuntaolo_ja. Sitä paitsi kenenkään ei liene tarpeen rakentaa taloaan niin alas, että se kastuu . syä luo nno n _järjestämät tulvat sellaisinaan kuin torjua niitä väkivalloin. Tässä voimaja maatalouden edut käyvät osittain ristiin. vsk. Vesien patoaminen ja talvinen jyrkkä lasku on tunnetusti tuhoisa vaeltaville ja syyskutuisille kaloille. Kesällä kuiva maanpinta ei estä lämpö tilanvaihteluita eikä siis torju hallaakaan. Esimerkki kielii yleisestä periaatteesta: on lähes mahdo tonta tehdä sellaisia säännöstelyohjeita, jotka selviäisivät poikkeuksellisissa olosuhteissa, sillä niihin liittyy myös odottamattomuus
\ .,\i,; ":1! , . vsk.. Humus, suolat, ravinteet jne. Kosteikkojen vähetessä eloyhteisöt köyhtyvät. Vaikutukset hukkuvat aluksi helposti ilmiöiden satunnaisuuteen, ja pysyvä t muutokset ilmenevät vasta myöhemmin. Se lienee pikemminkin poikkeus kuin sääntö. · Po hjavettä muodostuu entistä vähemmän, kun vesi viipyy maan päällä vain vähän aikaa. Mustosen ja Seunan tutkimukset Ruokolahden Huhtisuonojan ja Lato suono jan alueilla osoittivat, että myös alivaluma kasvoi ojituksen jälkeen. Asiantuntijat uskoivat 1930-luvulla jo tkut vielä 1970-\uvullakin että ojitus alentaisi pohjaveden pintaa ja siten lisäisi maan kykyä pidättää vettä, j oka edelleen johtaisi ylivalumien pienenemiseen. Varsin selväpiirteisiäkin seurauksia on kuitenkin _jo ilmenemässä. sadej a sulamisvesien vaikutus vesistöihin. Vesivarastojen huvetessa nopeasti yläjuoksulta vesistö n kesäaikainen virtaama pienenee. vedenpinnan luonnottomina vaihteluina, tulvina, veden laadun ja kalaston muutoksina jne. Havainnot ovat osoittaneet, että ylivaluma suureneekin radikaalisti. Näitä seurauksia ei ole juuri lainkaan otettu ennalta huomioon ryhdyttäessä luonnon suurisuuntaisiin muutoksiin. Irronneet ainekset samentavat veden, laskeutuvat pohjalle ja madaltavat vesiä. \ ... Yh destä paikasta poistettu liikavesi o n näin siirtynyt toiseen. Esimerkkinä olkoon Pohjo isSavon ja Pohj ois-Karjalan ra330 >4~ ~\• ~ ' ' .. Useimmiten seurausten pohdiskelu rajoitetaan vain itse muuttuvaan _ja kuivuvaan maa-alueeseen, mutta hydrologia kiinnostaa mm. Suomen hydrologiset havaintopisteet eivät sijaitse eri tyisen otollisesti ojitusten vaikutusten seuraamiseen. Suo n kuivunut pintakerros pidättää tavanomaiset kesäsateet. ' ' . tutkimus sanoo asiasta. Mi tä sitten ns. . \ .; ' 1 Noin kuudesosa Suomen pinta-alasta on uurrettu ojille joko metsänkasvatuksen tai turpeen noston vuoksi. Sl lO IEN LU O NTO 6/7 7 36. Ne ilmenevät esim. Tämän verran on pääteltävissä soveltamalla maalaisjärkeä ja aineen häviämättömyyden lakia. . . heikentävät veden laatua. set ja perkaukset ovat kuten on tarko itettukin kiihdyttäneet veden liikettä niin että se mukanaan liukoista ja kiinteää ainetta purkautuu nopeasti pääuomaan, missä syntyy tulvia. Laaja-alaiset, valtakunnalliset selvitykset kuitenkin yhä puuttuvat; Ruokolahdella havaittu alivaluman suureneminen _johtunee paikallisista oloista maaperästä ja ojitustavasta. '
vesistöjen varrella entistä ko rkeammalle. Metsiiojituksen vaiJwtuJuesla .mon hydrologfrwn . 3) Metsäojituksen etenem istä jarrutetaan voimakkaasti, kunnes o n selvitetty sen kokonaisvaiku tukset. Valuntaolot näyttävät muillakin suo-ojitusalueilla muuttuneen samansuuntaisesti. D KIRJALLISUUTTA H vdro logisct vuosiki1jat 1911 . H vvä rincn . Suurena syynä ovat kuitenkin ojitukset. Virtaama-aineiston tilasloa,ia(yyii /11 V. METSÄOJITUKSEN SEURANNAISVAIKUTUKSET Puunkasvatuksen kannalta ojitus on usein perusteltua. Vesientutkimusla itoksrn julka isuja 2 1. Virtaamaai11ei.1to11 tilastoanalypi /11. selvitetään mahdo llisuudet käyttää ojitusalueita _ja luo nnonnifrtyjä tulvavesien tilapäiseen varastointiin. Kalajoen alueelle suurimmat tulvat vuosikymmeniin kuin ilkkuakseen alueen vastavalmistuneita vesistöjärjestelyjä. Suo men veSivara t ja niiden käyttö. Laaja-alaiset selvitykset ovat kuitenkin vasta vireillä. & Gi..irer, 1. Purojen perkaus hävittää kalojen suojapaikkoja. Kevät 1977 oli oireena siitä, että Pohjanmaan jokien kevätylivirtaama ja jäätulvariski ovat pysyvästi lisääntyneet, vaikka tekojärvet tasaavatkin hieman tulvia. Aqua Fennica. Varat ja henkilö kunta selvitystyöhö n saadaan helposti, kun luo ntoa muuttavasta toiminnasta siirrytään sitä varjelevaan. o n rakennettava entistä avarammiksi , tiet, rakennukset _jne. ojitetuilta alueilta pääuomaan huomattavasti äkillisemmin ja korkeampina kuin luonnontilassa, 2) vedet hulvahtivat entistä aikaisemmin pääuomaan, jääpeitteen o llessa vielä luja, ja jäät läksivät liikkeelle suurina sitkeinä lauttoina, jo ista muodostui vettä edelleen nostaneita jääpatoja, 3) vettä juo ksutettiin talvella voimataloudelle altaista, joita oli rakennettu mm. Itse keskusjärven ala on 9 km 2 . Tulvaisuus lisääntyy. joilla oleva Alaluostanjärven alue, jolta vesi purkautuu Köyritynjoen ja Vuotjärven kautta Kallaveden reitille. Kesävirtaaman pieneneminen ja po hjaveden aleneminen saattavat vaikeuttaa kastelumahdollisuuksia, karjan juottoa, vesihuo ltoa, vesiensuojelua ja kulontorjuntaa. Kalajoen alueell11 tulvia pahensi kuitenkin kolme ihmisen aikaansaannosta: 1) sulamisvedet hui vahtivat Sl/OMEN LUONTO 6/77 36. Helsinki. & Kuusisto. 1976. Kosteikkojen suojelua puoltaa luo nno nsuo_jelupiireissä yleisesti tunnettujen näkökohtien lisäksi myös suuri joukko seikkoja, joiden merkitystä ei koskaan ole kokonaisuutena selvitetty. 1971 . 2) Käsitetään, että vesivarojen suojelu on puolinaista, ellei erityisesti kosteikoita ja harj uja sekä myös ilmaa suojella itse vesistöj en lisäksi. Helsinki. H vvii rinen , V. Pohjanmaalla tietyn suuruisen tulvan todennäkö isyys lisääntyy n. Ves ie ntu tkimusla i1ok,;c11 julka isuja 15. E. 570 km 2, _järvisyys 6.0 %. Valuma-alue on n. 197 7. Vesilainsäädäntöä ja vesien käytön koko naissuunnittelua kehitetään tästä periaatteesta lähtien. 1977 . Vesihallitus. Vedenkorkeuden kymmenvuotiskrJkiarvoja ja -ääriarv(!_ja. Tulvien eräs päätekijä oli talven poikkeuksellisen runsas lumisuus _ja kevään sateisuus . L('mmclä , R. 2-kertaiseksi, jos ylivirtaama lisääntyy 10 % ja 4 ... Mustonen, S. 1976. Kuviosta s. 5) Selvitetään mm. Helsinki . Kuvattu esimerkki riittänee kertomaan, miten herkkä olento vesistö o n, miten varovainen tulee o lla puututtaessa siihen tai sen valuma-alueeseen ja miten ihminen puuhissaan tuskin näkee kaivurin kauhaa pitemmälle. 5-kertaiseksi , jos lisäys on 20 %! Voidaan laskea, että järven kuivaaminen tai tulvaniityn poistaminen uomaa perkaamalla kasvattaa alapyolisen vesistön kevättulvan Pohjanmaalle tyypillisissä o loissa puolitoistakertaiseksi, jos tulva-alue on käsittänyt 6 % valuma-alueesta, kaksinkertaiseksi, _jos tulva-alue on 8 % jne. & Se una, P. R< ·1111a , M . V. Painossa. Kuinka suurista asioista todella on kyse, voidaan päätellä ylivirtaaman toistumisaikakäyristä: mm . Esite. Vesientutk imuslaitoksC'n julkaisu ja 2. vsk. Tulvasuoj elu on kallista, ja se turmelee luo ntoa ja maisemia. POHJANMAA 1977 Kevät 197 7 järjesti Pohjanmaalle, mm. Osaksi muutos _johtuu siitä, että 19651975 lunta ja kevätsateita o n ollut aikaisempaa enemmän ja kesät ovat puolestaan olleet aika isempia kuivempia. O_jitetun suon ala oli 1970-luvun alkuvuosiin mennessä 28 % ja ojittamattoman 2 1 % valumaalueesta. Hel sinki . 33 1. E. RAK ENTAVIA EHDOTUKSIA Vesivarojen suojelemiseksi o n meneillään olevien vesiensuojel upro_jektien lisäksi tarpeen o maksua _ja toteuttaa seuraavat periaatteet ja toimet: 1) Vesistö valuma-alueineen opetellaan käsittämään yhdeksi ko ko naisuudeksi , j ossa kaikki vaikuttaa vesistöihin. Vesivoimaloiden käyttö vaikeutuu, kun virtaamanvaihtelut jyrkkenevät ja a ltaisiin karttuu sedimenttejä. Veden laatu· huononee, vesi samenee, kalat ja muut lajit kärsivät. Ice conditiom in Finland. Vedenkorkeusja virtaamatieto_ja Alaluostanjärvestä o n vuodesta 191 7 lähtien. Osa soista o n puolestaan säilytettävä taloudellisia seikkoja ajattelematta. Alue on metsäno_jitustoiminnan erästä painopistealuetta _ja monissa suhteissa tyypillinen. 328 nähdään, että virtaama on muuttunut melkoisesti: kevättulva on suurentunut ja kesäa_jan virtaama pienentynyt. 4) Maaja metsätalo usministeriö jonka tulisi huolehtia maata lo uden, metsätalouden, vesistöjen ja luonnonsuojelun keskinäisten intressien tasapainottamisesta teettää alaisillaan virastoilla selvityksen ojitusten ja perkausten koko naisvaikutuksista. eroosio, valuntaolot, ojitettujen kosteikkojen entistämismahdo llisuudet sekä mahdo llisuudet torjua tulvat siellä, missä ne syntyvät, eikä vasta pääuo massa ts . O_jitusalueiden alapuolisten vesistöjen rummut, sillat, viemärit _jne. tulvasuojelumielessä ( !) ; tämä oli kasvattanut talven kuluessa uomaan luon nontilaista paksummat jäät, mikä edelleen kasvatti jääpatoja. H e lsinki. Vesientutkimus la iwlc.sen jul kai,;uja 22
Luonto kyllä korjaa jäljet, mutta eräillä alueilla siihen menee satoja vuosia. Ehdotetuilla puistoalueilla tehdyt toimenpiteet ovat olleet odotettuja. Rajoituksettomilla alueilla metsä talous jatkui kesän 19 7 7 ajan normaalisti, joten osa hälyuutisista sel ittyy tätä kautta. toimenpidelupia tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Tärkeätä on se, mitä ehdotetuilla alueilla jatkossa tapahtuu. Komitea teki perusteellista työtä, tutustui alueisiin ja mielipi teisiin ja noudatti lopuksi vielä yksimielisyyden periaatetta. vsk.. Komitean työn aikana ja sen jälkeen on voitu kirjata suunnitelluilla alueilla tapahtumat ja hankkeet, jotka on esitetty oheisessa taulukossa. Metsähallitus painostaa ministeriötä voiSl! OMEN LUO NTO 6/77 36. Kansallispuistokomitean mietintö jätettiin juuri ennen juhannusta. Se ei nosta jo kaadettuja puita pystyyn . On kohtalon anakronismia, että näistä äänekkäin on ollut metsähallitus, eli juuri se viranomainen, joka sivistysmaissa useasti on luonnonsuojelualueiden ylin vartija. Siitä lähtien lehdistössä on vellonut miltei yhtämittainen "kansallispuistomyrsky" . Komitean esittämät rajaukset poikkeavat mm. Mikään alue ei kuitenkaan ole niiden vuoksi joutunut sellaiseen tilaan , että suojeluhankkeesta pitäisi luopua. Myös ojitukset aiheuttavat ikäviä luonnontilan muutoksia pitkäksi aikaa, vaikka ojat saataisiinkin tukituksi muu taman vuoden kuluttua. Itse ehdotus oli pyrkimys luoda Suomeen sellainen luonnonsuojelualueiden verkosto, joka YK :n tasolla nähdään kaikkien maiden tavoitteeksi ja johon monet sivistystasoltaan Suomea vastaavat maat ovat jo päässeet. Ministeriö on kuitenkin samanaikaisesti myöntänyt hakkuuym. Ehdotettuihin puistoihin kuuluu pitkään taloustoiminnassa olleita alueita, joita komitean ehdotusten mukaan tulisi jo ka tapauksessa hakata ja hoitaa (mm. Fil.tri Erkki Kellomäki toimi edesmenneen kansallispuistokomitean yhtenä sihteerinä ja on seurannut ehdotettujen alueiden kohtaloita ja mietinnön aiheuttamia reaktioita. Hän työskentelee Hämeen lääninhallituksessa ympäristönsuoj elun tarkasta jana. Metsähallituksen maat ovat olleet ja ovat edelleenkin maaja metsätalousministeriön 10. Repovedellä, Mikkelinsaarilla, Petkeljärven laajennusalueella ja Kelveneellä suoritetuista hakkuista ja Naarajoen ojituksista. Mökkien po istaminen on miltei mahdotonta. MITÄ MAASTOSSA ON TAPAHTUNUT . Ympäristö nsuojelun neuvottelukunnan vuonna 1973 ehdottamista aluerajauksista, joiden perusteella valtionmaiden toimenpidekiellot on määrätty. Yksityismailla omistajat ovat tietenkin toimineet kai ken aikaa tavanomaiseen tapaan. 10. Koska toimenpiteiden ajoitus lienee monessa tapauksessa aivan tahaton mietinnön julkistamiseen nähden, ei ole aihetta osoitella ketään sormella. 332 MITÄ HA NKKEET ME RKITSEVÄT. Molemmat käsitykset ovat vääriä. Täydellistä tietoa s11ta, m1ta maastossa todella on tapahtunut, o n vaikeata saada. MITÄ VALTIONMAILLA TAPAHTUU. Kun oikeaa tietoa ei ole ollut tarjolla, näyttämö on ollut avoin väärille profeetoille. Puisto-ohjelma nousee tai kaatuu valti onmaiden mukana, sillä valtio omistaa 8 7 % ehdotetuista alueista. Kansa llispuiswkomitean työ kesti poikkeuksellisen kauan, kolme vuotta. Tiedotusvälineet kuittasivat mietinnön varsin näyttävästi, mutta hetken jo näytti, että mietintö painuu kesäkaudeksi unohduksiin. 1977 lähettämän kirjeen perusteella toimenpidekiellossa. Suuresta kop usta huolimatta suurii1 osa luontoa muuttavista hankkeista on varsin vähämerkityksellisiä. Ylimenokausi antaa mahdo llisuuden myös pehmeään laskuun metsätyövoiman uudelleen sijoittamisessa. Erkki Kellomäki Ehdotettujen kansallispuistoalueiden tulevaisuudennäkymiä Lehdissä kuukausia lainehtinut kansallispuistokeskustelu on saattanut luoda vaikutelman, että kansallispuistoehdotukset olisivat olleet järjettömän suuria ja että ehdotettujen alueiden hakkuut ja ojitukset olisivat jo tuhonneet mahdollisuudet saada maahan uusia suojelualueita. Siitä on yhtäläinen vastuu viranomaisten ja luonnonsuojeluväen. Suurin syy hysteriaa lähenteleviin tilanteisiin on selvästi tiedon puute. Rakentaminen on toinen juttu. kulottaa) pitkähkön yli meno kauden ajan luonnonmukaise n metsäekosysteemin palauttamiseksi. Hiljaisuus katkesi tiedotusvälineiden paljastuksiin mm. Alueita on tosin turmeltu, mutta harvoin niin pahasti, että mahdollisuudet olisi kokonaan menetetty
aikapalkka kokeiluja piirimersä lau1a kunta evännyt hakkuuluva n (YML 2 §) (y) sa taman ja kalajalo s1usteh1aan rak<'11n11sh a11ke. Porkkala Lic~pirven laajennus ls,~järvi Hclvcti1~jän,i Salamajärvi I1äincn Suo m enlahti Koli Pa1vir1S110 Ruunaa Hiirlcnportli fso-Äqön s11oja Lapiosuo Ylläs ja Pallastunturi Koilliskaira Lemmenjoki Saaristomeri Tammisaaren saaristo Torronsuo K111:jcnrahka Pmirqärvi ja Isosuo Rura_j!irvi ja Haapasuo Lcvaneva Mikkdinsaaret Kotkan neva Muna ja Kananiemensuo Pihlaja vesi Naarc~joki luo tsiaseman, -sa1aman ja 1ien rakennush a nkkee1 (v) hakk11i1 a (v + yl, ra ke111amishanke (y) m eLsätie 1·a Ken11et1u , hakkuita (v), ra kentamisha nke (y) ha kku ita (y), luo nno nravinto lam 111ikko ha nke (?) ra kennushanke, rantakaava va hviS1e11u (y) rakennushanke (y) ha kkuulupa a nne11u (v) ha kkuu lupa a nnettu (v) hakkuita, oji1uksia, 1eitä, lannoituslem okenttä (v) hakkuita, metsä teit~ (v) k;1i vo shankc. an nettu ns. po ro tilahakernuksia (v) ha kkuulupa a nne1tu lv/ po ro1ila ha kemuksia (v) ra kennushankkei1a (y) ra kennusha nkkeita (y) ha kkuita (v) ojituksia, ha kkuita (v + y) ojituksia (y) ha kkuita (y), sora notto (v + y) Levä lammen tekoaltaan laajen nusha nke II (v) ha kkuita (y) lupa hakkuisiin , ojituksiin ym . vsk. inuira rak .hankkeira (y) rakennuslupia myönnetty, m etsätiehanke (y) hakkuita, metsätichankkeita, rakennusha nkkei1a (y) ha kkui1a, me1Sä 1eitä (v) ha kkuita, ra ke nnusha nkkeita (y) ha kkui1a , rakennushankkeita (y) hakkuita , metsäteitä , rakennushankkei1 a (ra nta kaavoitus) (y) rantakaava vahvistettu (y) ha kkuita, ra kennushanke (y) rnaastoaj oa jä kälä kankailla (y) ha kkuuj a 1iehanke, po h101urpeennosto ha nke (v) hakkuulupa m yö nnell)' (v) hakkuulupa myönnetty, tiehank keita (v), oji1uksia (y) hakkuulupa myönnetty (v) hakkuulupa myönnetty (v) hakkuita ja me1Sä teitä (v) hakkuita ja metsäteitä (y) ha kkuita , oji1uksia, m etsä 1ei1ä (y) voimajo hto linja tulossa (y) ra kennusha nke (y) ojituksia (y), hakkuulupa m yön ne1ty, 1ie1ö itä (v) rakennush a nke (y) Taulukossa on esitetty ehdotetuilla kansallisja luonnonpuistoalueilla tehdyt toimenpiteet ja tiedossa olevat suunnitellut hankkeet. SUOME N LUO NTO 6/7 7 36. 333. Kuvassa näkyy työmaan jälkiä Terrivuoren maastossa, taustalla on Kapiavesi. Seiskarin työ ryhmässä (v ) ojitushanke, pyykkilai1urin peru s1am isha nke (y) rake nnusha nkkeita (y) oji1uksia (y) Kolovcsi Tiilikkajllrvi Rahja Lc11111a Oulan~an laajennus II Pyhiitunturi Pcrmmmmuni ja Keriu y Kelvcnc Rcposcvi f,innansaari Petkcljärvi Rokua Koivt1Sll0 Elimyssalo Ol\'assuo Runka11ksen laajennus Viirriö Koitilaiskaira Vaskij!irven laajennus H;iädctkcitaan laajennus lsn-Huppio Viklinrimpi Pclso Kcvon la,~jcnnus _ __ _ hakkuulupa a nnettu (v), mm. Kesäkuussa heti kansallispuiswkomitean mietinnön julkistamisen jälkeen tuli tietoon, että Kymin Oy hakkaa metsiä suunnitellulla Repoveden kansallispuistoalueella. Valtion omistamalla alueella olevat toimet on merkitty v:llä, y tarkoittaa yksityismaalla (yksityisten, kuntien tai yhtiöiden omistamalla) tapahtuneita hankkeita
Kotkannevan o_jitushankkeen käsitteli ministeriön _ja Kälviän yhteishirsimetsän työryhmä. Eräillä tahoilla puistoja vastustetaan lähinnä periaatteesta, sillä 334 vastustuksen tueksi esitetyt perustelut eivät kestä tarkempaa tarkastelua. Maanomistajat haluavat puistoja vastustaessaan nostaa keinotekoisesti maanhintaa, joka uhkaa laskea puun hinnanlaskun SU OM EN LUONT O 6/ 77 36. Komitean ehdotusten työllisyysvaikutuksia tarkasteltaessa on tahallisesti unohdettu verrata asiaa työllisyyden kannalta tärkeimpään tekijään, metsätalouden rationalisointiin, joka on syönyt kymmenvuotiskautena 19657 5 yli 46 000 työpaikkaa eli vuosittain lähes kymmenen kertaa enemmän kuin puisto-ohjelman toteuttaminen tulisi 35 vuodessa aiheuttamaan. Metsäteollisuus yrittää saada luonnonsuojelualueiden tarpeen ja vientimarkkinoiden tyrehtymisen ihmisten mielissä toistensa vastakohdiksi. Sen sijaan maan muokkaamista ja ojituksia ministeriö ei ole antanut suorittaa. Koivusuolle lupaa ei ole myönnetty _ja Isojärven alueella ministeriö rajoitti metsähallituksen toimintaa. Itse asiassa olemme _jo säästäneet puistot valmiiksi. Taimikonhoitotyöt ja myrskytuhojen korjaus saadaan myös tehdä. RAHAKYSYMYKSEN TOINEN PUOLI Keskustelussa ei ole pantu Juuri ollenkaan painoa sille seikalle, että luonnonsuojelualueiden ostamiseen tarvittavat noin 600 milj. Samacen on unohdettu se, että metsiimme on ns. Ottakaamme rohkeasti esimerkkiä Keniasta, jota juuri kukaan ei tuntisi ilman kansallispuistoja. m 3 puuta, jolla ei ole kysyntää. mk (35 vuoden aikana) ovat merkittävä tulonsiirto. NURKKAKUNTAISUUTTA Kansallispuistokeskustelussa on toisaalta nähtävissä pyrkimys kääntää ihmisten mielenkiinto pois lamakauden kurjuudesta osoittamalla yhteinen ulkopuolinen vihollinen, luonnonsuojelu. Risusavottatyöt tähtäävät parhaimmillaankin vain vuosikymmenten päähän. Tämä on satakertainen määrä puisto-ohjelman vuotuiseen hakkuuvähennykseen verrattuna. On ilmennyt sellainenkin mielenkiintoinen seikka, että metsähallitus, joka aikaisemmin saattoi antaa työntekijöilleen lopputilin vähäisestäkin syystä, on yhtäkkiä alkanut "rakastaa" tavattomasti metsureitakin. MITÄ MINISTERIÖ ON TEHNYT YKSITYISMAIDEN HYVÄKSI . Näihin kuuluu väite, että kansallispuistoissa ei voisi virkistäytyä. TYÖLLISYYDEN HARHAT Monet lausunnonantajat ovat lukeneet läksynsä huonosti tai sitten he vain varmuuden vuoksi vaativat samoja asioita, jotta komiteakin on pitänyt puistojen perustamisen kynnyskysymyksinä. Huomattava osa kaikista tähän asti käytetyistä maanostovaroista onkin osoitettu Saaristomeren kansallispuiston toteuttamiseen. Seiskarin kompromissi ei ole luonnonsuojelun kannalta tyydyttävä eikä se ole vielä toteutunut käytännössä. Parempi tietysti myöhään kuin ei milloinkaan, mutta ilmeisesti metsähallitus nyt käyttää työpaikkoja lyömäaseenaan luonnonsuojelua vastaan. Juuri lamakautena puistot pitäisikin perustaa, sillä puistojen kunnostamiseen tarvittava työpanos tulisi parhaalla mahdollisella tavalla auttamaan työllisyystilanteen hoitamista. Maatalonstuottajat eivät ole antaneet siunaustaan tälle linnarauhaehdotukselle. Maaja metsätalousministeriö saa piirimetsälautakunnilta tiedot kaikista aiotuista hakkuista _ja voi niiden perusteella neuvotella tärkeistä tapauksista omistaji~n ~nssa, vaihtelevin tuloksin. Kuitenkaan teollisuus ei ole enaa moniin vuosiin pystynyt käyttämään läheskään laikKea maassa tuo tettua korju_ukypsää puuta. Tämä ns. 60 mil_j. Miksi kansallispuistojen kunnostaminen olisi vähempiarvoista työtä kuin risusavotat. Ovatko luonnonsuo_jeluvarat halvempiarvoisia kuin muut rahat . vsk.. Maanostovarat aiheuttavat tulonmuodostusta nimenomaan pääomaköyhillä maaseutualueilla ja sitäkin kautta auttavat paikallista elinkeinoelämää. Kansallispuistot perustetaan kaikkia tulevia sukupolvia varten. Yhdelletoista alueelle onkin myönnetty metsähallituksen anomat hakkuuluvat. Hakkuiden ja muiden toimien paljastuttua kesällä ministeri Virolainen pyysi eri etupiirejä pidättäytymään luontoa muuttavista hankkeista, jotta valtioneuvosto saisi työrauhan. Työllisyysvaikutukset ovat olleet eri tekijöistä näkyvimmin esillä. Jos työllisyysvaikutus halutaan ilmaista _jalostuspuolelle saakka ulottuvana, kaikkine mahdollisine kerrannaisvaikutuksineen, 2 500 työpaikkaa olisi vain puolet rationalisoinnin vuotuisvaik11tuksesta. Mm. makkaasti lupien saamiseksi työllisyysperusteilla. Rajausta päätettiin muuttaa siten, että käytännössä vain muutenkin ojituskelvottomat suot reunoineen tulisivat suojelun piiriin. Ilman menneisyyteen ulottuvien juurien, alkuperäisen metsäympäristön, säilyttämistä Suomi ei tunne omaa identiteettiään maailman kansakuntien joukossa. Puolueista ainoastaan ruotsalainen kansanpuolue on havainnut puisto-ohjelman toteuttamiseen liittyvät aluepoliittiset näkökohdat. Suojeltava pintaala pienenisi 6 200 ha :sta noin 2 000 hehtaariin. energiakriisin puhkeamisen jälkeen jäänyt jo n. Kulttuurin hoitamista ei pidä laiminlyödä lamakautenakaan, _ja puistojen perustaminen on kulttuurin vaalimista parhaimmillaan. Eivätkä rationalisointipyrkimykset näytä loppuvan. Enso-Gutzeit Oy:lle ja Kymin Oy :lle annettiin lupa jatkaa hakkuitaan eräiltä osin supistettuna. Luulisi myös muiden maanomistajien etua ajavien puolueiden haluavan puistoraho_jen kanavoimista omille äänestäjilleen. Jatkossa kaikki valtionmaille ehdotetuilla puistoalueilla tehtävät toimet vaativat maaja metsätalousministeriön lausunnon
Puistojen pääasialliset käyttäjät eli palkansaajat ja heidän järjestönsä kuten SAK ja TVK eivät ole osallistuneet puistokeskusteluun. Metsä kasvaa Etelä-Suomessa riittävään mittaan muutamassa kymmenessä vuodessa. Tietenkin kuntien mielipiteisiin on syytä tarkoin tutustua. Se on masinoinut maaja metsätalousministeriöön monia "kunnallisia" lähetystöjä. Tarvitaan myös komitean esittämiä ylimenokauden järjestelyjä, sopimusmenettelyjä jne. Luonnonsuojelualuesuunnittelusta pyritään hakemaan heikkouksia ja tiivistämään omia rintamia, joskin metsäväen taholta on tullut kiitostakin kansallispuistokomitean mietinnölle. Tuntuu todella oudolta, että metsähallituktuksessa ei nähdä puistokysymyksen myönteisiä puolia viraston kannalta. Mikäli maakauppoja saadaan syntymään, joudutaan ne joka tapauksessa aina viemään valtioneuvostoon. Käytännössä on ilmennyt mm., että asutustilat eivät pysty myymään alueitaan valtiolle, ellei maanhankintalakia muuteta. Mutta toisaalta ei pidä kavahtaa paljaankaan maan ostamista. metsänhakkuutuloja ennen myyntiä itse määrääminään ajankohtina. Tältä alueelta mikään ei kuitenkaan näytä kelpaavan. Hajoamassa olleita rivejä koonnut seutukaavoituskeskustelu onkin jo huolestuttavasti laimentunut. Läänien ympäristönsuojelun tarkastajat ovat monissa tapauksissa jo avustaneetkin neuvottelujen käymistä ja tällä linjalla kannattaa jatkaa laajemminkin. Vastaavassa tilanteessa esim. Metsäammattimiehet ovat turhautuneet lamakauden kourissa. Puistoja säästiöohjelmien toteutus voi yksityismaiden osalta aivan hyvin jäädäkin tapauskohtaisen harkinnan varaan kuten valtiovarainministeriö on todennut. mk. Myyjäpuolen epävarmuus rahojen joustavasta saamisesta poistuisi ja valtio voisi saada suojelualueita osamaksulla. Puistojen vastustajat pyrkivät saamaan valtioneuvostossa aikaan periaatepäätöksen toimikunnan tai vastaavan työryhmän asettamiseksi karsimaan puistoohjelmaa. Tällaista ei tarvita. D 335. Maanhankinnassa tarvitaan ennen kaikkea neuvotteluhenkilökunnan lisäämistä. Budjetissa olevan määrärahan ja komitean esittämän tarpeen välinen erotus on vain 3.2 milj. Kansallispuistojen perustaminen on pitkän tähtäimen työtä. luonnonsuojelulisä on tullut jäädäkseen luonnonsuojelualueiden hankintaan, vaikka sen olemassaoloa ei virallisissa asiakir_joissa näykään. Puistojen hoitotehtävät toisivat metsähallitukselle julkisuudessa näkyvämmän roolin. Kun pakkolunastusta luonnonsuojelutarkoituksiin ei kerran käytetä, periaatepäätökset yksityismaille ehdotettujen puistojen toteutumisesta jäävät joka tapauksessa yksityisten maanomistajien varaan! Siinä ei valtioneuvoston toivomus paljoa auta. myötä. Normaali tilanne ostoneuvotteluissa on se, että myyjä haluaa myönteisessäkin tapauksessa itse maarata myynnin ajankohdan ja haluaa saada esim. Jotta haluttu alue saataisiin aikanaan ostetuksi valtiolle tyydyttävässä kunnossa, valtion tulisi päästä metsänja maanmyynneissä ostajan asemaan. Virasto on organisoinut ylhäältä alas kentälle ulottuvan puistojen vastustamiskarnpanjan. Sillä taholla markat ja pennit ovat tällä hetkellä arvostetuimmat elämänlaadun mitat. vsk. Ja ovat onnistuneetkin, ns. Maanhankinnan helpottamiseksi tarvitaan pikaisesti erilaisia järjestelyjä. YKSITYISMAIDEN LUNASTUSKEINOT Tilanne maanhankintamäärärahojen riittävyyden suhteen ei ole tulevana vuonna toivoton. harkittaessa on syytä p1taa mieles'sä komitean useassa yhteydessä esittämä ajatus, että suojelun tavoite on tärkeämpi kuin keinot. Laajeneva puistohallinto tarjoaisi metsähallitukselle _ja myös maaja metsätalousministeriölle ainutkertaisen mahdollisuuden vahvistaa asemiaan ympäristöhallinnossa. Periaatepäätöstä tarvitaan vain valtionmaiden osalta. Täytyy pitää vain huolta siitä, että rauhoitussäännökset toteuttavat alkuperäisen suojelutavoitteen. Jotta yksityiset maanomistajat eivät jäisi epätietoisiksi julkisen vallan mielenkiinnosta heidän maitaan kohtaan, olisi vielä kuluvan talven aikana käynnistettävä neuvottelukierros kaikkien puistoehdotusten piiriin kuuluvien maanomistajien kanssa. mk summaa ja ostomäärärahan paisuttami·nen paljon tästä Johtaisi vain maanarvon keinotekoiseen nousuun. Heidän palveluksiaan ei enää kysytä entisessä määrin, kun teollisuudella menee huonosti ja yhä enemmän puuta jää metsiin korjaamatta. Hyvän esimerkin tarjoaa RuovedenOriveden Siikanevan, ympäristönsuojeluneuvottelukunnan ehdottaman kansallispuistoalueen, rauhoitus lääninhallituksen päätöksellä maanomistajien hakemuksesta. Metsähallitus puolustaa omaa reviiriään kuten aina ennenkin. Valtioneuvostolla on kyllä käytössään riittävästi tietoja ja kaikki tahot odottavat päätöksiä. SUOJELUTAVOITTEIDEN TOTEUTTAMINEN Puisto-Oh.Jelman toteuttamista SUOMEN LUO TO 6/ 77 36. Maataloustuottajat ovat saaneet puistoasiasta tervetulleen keinon järjestöpolitiikan tekemiseen. Lausuntokierroksen aikana on käynyt selvästi ilmi, että puistoasia on kuin keskiolutkysymys se ei sovi kuntatasolla ratkaistavaksi, vaan vaatii valtakunnallista kokonaisratkaisua. Metsähallituksen maanhankintaorganisaatio ei tällä hetkellä ilmeisesti edes pystyisikään käyttämään yli 10 milj . Yksityismaita koskeva nimilista johtaisi vain hillittömiin spekulaatioihin ja keinotteluun. Jonkin alueen suojelu voidaan toteuttaa myös luonnonsäästiönä, jos rauhoituksen läpivienti on tällä tavalla helpompaa tai jopa halvempaa yhteiskunnalle. vesihallitus olisi suorastaan kahmimassa itselleen tarjolla olevia uusia tehtäviä
PUHDAS LUONTO PERUSOIKEUDEKSI J okamiehenoikeuksiin liittyvät tavoitteet ovat pääpiirteissään muotoutuneet vuosien mittaan luonnonsuojeluliikkeen yleisiä tavoitteita asetettaessa. Liiton jokamiesprojektin työryhmä on Maat.metsät.yo. Se on käynnistetty helpottamaan yhdistysten toimintaa. luvatonta puiden käyttöä, törkeää roskaamista jne., toimita tietosi projektin käyttöön. Tuija Sievänen Jokamiehenoikeudet toimintakohteena Jokamiehenoikeuksien juuret ovat muinaisuudessa, jolloin ihminen tunnusti luonnon vahvemmakseen, jopa jumalalliseksi. Perinteisten jokamieheno ikeuksien sisällöstä esi in tyy aina si lloin tällöin ristiriita isia tulkintoja kansalaisten keskuudessa. Yhteinen teema mahdollistaa materiaalin valmistuksen ja levityksen, ohjelmat, tempaukset jne. Suomen luonnonsuojeluliiton prnjektitoiminta palvelee kahdella tasolla. Ajattelutapa oli tietenkin mainio turva ympäristökriisejä vastaan. SUOME N LUONTO 6/77 36. Projektia käsiteltiin Järvenpään jokamiesseminaarissa, jossa hahmoteltiin projektin sisältöä ja tavoitteita, sekä Pieksämäen kevätliittokokouksessa, jossa käsiteltiin projektin toimintasuunnitelmaa. Projektin päätavoitteeksi asetettiin jokamiehenoikeuksien puolustaminen ympäristön pilaantumista vastaan sekä valistustyö itse oikeuksista. tai 2) väärinkäytöksistä, m1ssa on ikävä llä tava lla lou kattu jokamiehenoikeuden sisältöä joko tietämättömyydestä tai ilkiva ha isesti, esim. Luonnonsuojelijoille jokamiehenoikeuksien puolustaminen on koko toiminnan läpäisevä periaate: ilman käyttökelpoista luontoa ei jokamiehenoikeuksillakaan ole merkitystä. Jokamiesprojektin sisältö toteutuu luonnonsuojeluliiton jäsenyhdistysten toiminnassa. 336 Olen jokamies on projektin tunnus, josta o n 1eh1y myös hihamerkki jokamiehen puseroon. Väkivahva tekniikka, luonnonkunnioituksen mureneminen ja omistusoikeuden liikaa väljentynyt tulkinta uhkaavat nyt luonnon monipuolista tuottavuutta sekä väestön mahdollisuuksia käyttää hyväkseen jokamiehenoikeuksia. vsk.. "Olen jokamies, joka tuntee oikeutensa ja velvollisuutensa." .Jokamiehenoikeuksia ja niihin liittyviä ilmiöitä ei o le juuri tutkittu. Sievänen opiskelee Helsingin yliopistossa. Projektin menestykseksi voi jo lukea, jos jokamies on ensimmäisenä vuonna kuullut puhuttavan oikeuksistaan ja toisena vuonna ehkä tuntee oikeuksiensa sisällön. Valistaminen on mahtava tavoite nykymaailman informaatiotulvan keskellä. Enimmilläänkin omistus antoi vain oikeuden luonnon varovaiseen hyväksikäyttöön, mutta ei sen perusteelliseen muuttamiseen. Tässä kirjoituksessa esitellään projektin sekä aatteellisia että toiminnallisia tavoitteita sekä niiden toteutumista projektivuoden aikana. Kaikki tieto on tervetullutta. Siksi Suomen luonnonsuojeluliitto on ottanut erääksi projektikseen jokamiehenoikeudet ja -velvollisuudet. Toimintavuosi 197 7 on kulunut jokamiehenoikeudet-projektin merkeissä. marjastamista, sienestämistä, rantautumista jne. Hän on vuoden 1977 ajan vetänyt projektisihteerinä Suomen luonnonsuojeluliiton jokamiehenoikeudet-kampanjaa. J okamiehenoikeudet eivät ole luonnonsuo jelijo ille irrallinen kysymys, vaan ne liittyvät kiinteästi kaikkeen luonnonsuojelun hyväksi tehtävään työhön. Ota yhteys oman paikkakuntasi luonnonsuojeluyhdis tyksen jo kamiesvastaavaan ta i suoraan Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon (projektisihteeri ). Projekti on osoittautunut myös käyttökelpoiseksi keinoksi aukaista tiedotusvälineiden portit, ja valtakunnallisesti toteutettu tiedotus auttaa paikallisenkin toiminnan onnistumista. Jos Sinä o let itse ko hdannut tai sinulla on tietoa j okamiehenoikeuksien 1) rajoittamistapauksista, missä k(inkreettisella tavalla on pyritty laittomasti estämään jokamiehenoikeudella tapahtuvaa luonno n hyväksikäyttöä, esim . Si°,omen luonno nsuojel uliiton jokami es-projektin yhteydessä pyritään selvittämään minkälaisia oni elmia jo kamiehenoikeudet aihcuttava·t
Myös jokamiehenoikeuksien käyttöm-ahdollisuuk337. Jokamiehentavoitteiden toivoisi virittävän laajan keskustelun luonnonsuojelijoiden keskuudessa vain siten on mahdollista saada kansalaiset tuntemaan luonnonsuojelu tarpeelliseksi myös jokamiehelle. Jotta jokamiehenoikeudet säilyisivät käyttökelpo1sma, on luonnonvarojen käyttö sovitettava ekologisen kestokyvyn ja moninaiskäytön periaatteisiin. oikeus terveelliseen ja vapaaseen elinympäristöön. Tällöin kaikissa luonnonvarojen ja ympäristön käyttöä koskevissa laeissa tulee estää jokamiehenoikeuksien icaventuminen. Jokamiehenoikeuksien kannalta onkin tärkeätä säilyttää vapaita rantoja ja hyviä luonnonsatamia. Tärkeimmäksi tavoitteeksi on noussut kansalaisten perusSUOME N LUONTO 6/ 77 36. Molemmat näkymät ovat Puulavedeltä. Lisäksi jokamiehenoik~uksia olisi laajennettava siten, että onginta ja talvipilkintä on mahdollista samalla tavalla k~in marjastaminen ja sienestämmen. Siksi vaaditaan, että jokamiehenoikeudet on turvattava sekä lainsäädännöllä että käytännössä. Kunnon jokamies liikkuu rannoilla ja vesillä ilman turhia hevosvoimia. Toinen tärkeä tavoite on siis jokamiehenoikeuksien kirjaaminen myönteisessä muodossa lainsäädäntöön. Useimmat suomalaiset haluavat virkistäytyä rannoilla tai vesillä. koonnut liiton vanhoista kannanotoista ja muutamista projektivuoden aikana kehittyneistä ajatuksista joukon tavoitteita jokamiehenoikeuksien puolustamiskampanjalle. Luonnonsuojeluliikkeen kannalta on tärkeätä pyrkiä turvaamaan jokamiehenoikeuksien toteutuminen. Ellei rantaosuuksia nimenomaisesti varata jokamiehenoikeuksista nauttimista tai muuta yhteiskäyttöä vanen, liikenne suuntautuu ohjailematta ja monenlaisia haittoja aiheuttaen ~iihin paikkoihin, joille pääsyä ei nimenomaisesti estetä. vsk
Yhteiskunnan on voitava tarvittaessa estaa jokamiehenoikeuksia kaventava ja yleistä etua vastaan oleva ympäristön käyttö (rajoittamaton rantarakentami"nen, laajat avohakkuut, metsäauraukset, kemiallinen vesakontorjunta, suo-ojitukset, vesien pilaaminen ja suuret vesistöjärjestelyt ilman korvausvelvollisuutta. Lisäksi luonnonja ympäristönsuojelun hallinnon nopea järjestäminen on yksi tärkeä 338 edellytys _jokamiehenoikeuksien turvaamiselle. Eri hallintoelinten yhteistoimintaa kehitetään tiedon hankkimiseksi ympäristömuutoksia koskevassa päätöksenteossa, sillä yhdistysten toiminnan tärkeä edellytys on saada riittävästi tietoa oman alueen odotettavissa olevista ympäristön muutoksista. vsk.. Alueellisella kartoitustyöllä selvitetään ympäristön muutokset yhdistyksen alueella ja puututaan jokamiehenoikeuksien loukkaustapauksiin. Lainsäädännön puutteiden osoittamiseksi oikeuskäytännössä toimitaan niin, että valtiosääntöön otetaan perusoikeus puhtaaseen ja vapaaseen luontoon, _ja ulkoilulakiin lisätään jokamiehenoikeudet. J okamiehenoikeuksia puolustaville järjestöille tulisi myös taata oikeus tulla kuulluksi ympäristön muutoksia koskevassa päätöksenteossa. Suot_ja niiden rikas elämä ovat merkittäviä myös retkeilijöille. Yhteistoimintaa muiden jokamiehenoikeuksien puolustamisesta kiinnostuneiden järjestöjen kanssa pyritään kehittämään, _jotta mahdollisimman laajat kansalaispiirit saadaan kampanjaan mukaan. Jokamiehenoikeuksien näkökulma on mukana kaikessa luonnonja ympäristönsuojelun puolesta tapahtuvassa toiminnassa ottamalla huomioon luonnon ekologisen kestävyyden ja moninaiskäytön toteutumisen. läpäisyperiaate. Hyvien hillaja karpalosoiden säästäminen ojitukselta hyödyttää jokamiesmarjastajaa ja kansantalouttakin enemmän kuin puuntuotanto. sien perustana olevat luonnonvarat _ja -arvot on saatava valtiosäännössämme erityiseen suojelukseen. Kenellekään ei voida sallia luonnon pilaamisoikeutta. Kansallispuistokomitean mietintöön ja suojeluja virkistysvaihekaavojen esityksiin SUOMEN LUONTO 6/77 36. Niistä valistustyön tarkoituksena on jokamiehenoikeuksien ja -velvollisuuksien selvittäminen suurelle yleisölle. J okamieskampanjan paatavoitteet määriteltiin S11:n kevätliittokokouksessa 197 7. Vaikka _jokamiehenoikeuksilla onkin suuri merkitys ulkoileville kansalaisille, ne eivät poista tarvetta perustaa suojeluja virkistysalueita alkuperäisen luonnon säilyttämiseksi ja monipuoliseksi virkistäytymisympäristöksi. Näiden yhteiskunnan yleiseen hyvinvointiin pitkällä tähtäyksellä eniten vaikuttavien arvojen on nautittava suurempaa suojaa kuin muiden arvojen. TOIMINTATAVOITTEET Yhdistysten projektitoiminnassa asetettiin heti alkuun tärkeimmäksi ns
339. Rovaniemellä kokoonnuttiin miettimään Korkalonvaaran lähivirkistystä, Imatralla tehtiin retki Kyläniemeen, Porissa Haapakei"' taalle, Orivedellä Siitaman suolle, Sodankylässä Värriölle, f'. Pienoista painottumista tapahtui lokakuun alkupuolella, jolloin vietettiin projektin tempausviikkoa. Turussa Kontolanrahkalle jne. Sen ansiosta jokamiesaihe SUOM EN LUONTO 6/7 7 36. Tehtävä o n täysin työllistänyt yhdistykset. Uuden vuoden näkymät ovat aina > toiveikkaita. Jokamiehenoikeuksilla on muutakin kuin rahassa mittaamatonta virkistysarvoa, sillä e~merkiksi marjastus ja sienestys tuovat taloudellistakin hyötyä erityisesti kehitysalueiden väestölle. Tempausviikon aikana tehtiin kymmeniä retkiä eri puolilla Suomea. Kuopiossa tehtiin retki suunniteltuun Tiilikkajärven kansallispuistoon, pidettiin jokamiesaiheisia aamunavauksia kouluissa sekä jaettiin tietoa esitelmin ja lehtikirjoituksin. Liitto on avustanut myös omalla tiedotustoiminnallaan. vsk. Miten muuttaa tilannetta. Helsingissä järjestettiin paneelikeskustelu, jo kamiesiltamat ja näyttely. otetaan kantaa ja niitä tuetaan, sillä ne ovat ajankohtaisia asiakirjoja, joiden käsittely liittyy jokamiehenoikeuksiin kiinteästi. Kohteina olivat uudet ehdotetut kansallispuistoalueet tai muut suojelualueet. Jokamieskampanjaviikon aikana luonnonsuojeluyhdistykset jllrjestivllt tempauksia, joilla pyrittiin vlllittllmlllln tietoa jokamiehenoikeuksista ja niiden käytöstä. Projektin tähtiajatusta läpäisyperiaatetta ei ole vielä mielletty. Nyt on mahdollisuus tarttua ponnekkaasti uusiin tehtäviin, kun kuluneen vuoden toiminta on antanut kokemusta ja pohjaa uusiin ponnistuksiin. Kuvassa Helsingin seudun luonnonsuojeluyhdistyksen jllsenill sieniretkellä. "' Kajaanissa vietettiin viikkoa luontoillan merkeissä. Projektissa on tarkoitus painottaa rantojen ja saariston suojelua sekä jokamiehenoikeuksiin liittyviä ongelmia. Kuitenkin projekti on koettu vaikeaksi toteuttaa. Rannat kuitenkin houkuttelevat jokamiehiä eniten retkeilyyn ja ovat tärkeitä myös veneilijöille. Luonto-Liiton kerholaiset pitivät aamunavauksia kouluissaan. Jokamiehenoikeudet kaventuvat eniten juuri rajoittamattoman rantarakentamisen takia. Parhaillaan kerhot keräävät tietoja perheiden marjojen ja sienien poimimisesta ja käytöstä. Valistustyön avuksi o_n liitossa tuotettu "Oletko jokamies" -esite, kampanjajuliste, kampanjamerkki sekä opas luontopolun rakentajille. Useimmiten ainoaksi ko nkreettiseksi työksi on jäänyt valistustoiminta. Sotkamossa rakennettiin retken ja sisätilaisuuden lisäksi oma näyttely jo kamiehenoikeuksista. Toiminta on siis paikoin ollut monipuolista ja vilkastakin. on näkynyt lehdistön sivuilla sekä näkynyt ja kuulunut radiossa ja televisiossa. Toisaalta juuri rannoilla ja saaristossa sattuu eniten myös jokamiehenoikeuksien väärinkäytöksiä. Tärkein toimintamuoto on ollut yleisön valistaminen. Siinä kaksi palaa ensi vuodelle. Yhdistysten pääasiallisimpia toimintamuotoja ovat olleet yleisöretket, esitelmätilaisuudet, luontoiltamat, näyttelyt sek~ luontopolut. Toiminta on kasautunut melko tasaisesti kevään, kesän ja syksyn kesken. NÄKYMIÄ VUODELLE 1978 Projekti jatkuu ensi vuonna
Kansantalouden kannalta nykytilanne on yhtä mieletön kuin marjastajankin: marjasadot voivat olla jopa metsän puuntuottoa arvokkaammat, joten on huonoa talouspolitiikkaa antaa niiden tuhoutua metsätalouden tehostamisen nimissä. Jyväskylän yliopiston prof. Oheinen artikkeli etsii ongelman ratkaisua samoin menetelmin, joilla pyritään huolehtimaan riistanja kalantuotosta. Pelkän jokamiehenoikeuden turvaaminen ei enää turvaa marjasatoja. Kaikki vuodet eivät tietenkään ole yhtä hyviä, mutta joka vuosi metsästä jotain marjoja tai sieniä saa. Näin ensinnäkin siitä syystä, että vähitellen näyttää muodostuneen varsin yleiseksi käsitys, että metsien marjat ja sienet eivät enää ole puhtaita 'biodynaamisia' luonnontuotteita. Kun hakkuukypsä metsä nykyisillä kovan tekniikan menetelmillä käsitellään, eli sen puut korjataan tonnien painoisilla monitoimiko neilla ja metsä traktoreilla, maa muokataan ja istutetaan, marjakasvustot tuhoutuvat vuosikymmeniksi. vsk.. Ainakaan täällä maakunnassa asiasta ei ole kuulunut eikä näkynyt oikeastaan mitään. 340 avat marjamaita ainakin KeskiSuomessa paljon enemmän. Vain vesakkomyrkyistä on käyty pientä kisaa. Hän on aktiivinen luonnonharrastaja ja lintumies, joka on kirjoitellut runsaasti luontoon liittyvistä asioista eri lehtiin. Myöskään kaikkia marjoja ja sieniä ei koskaan saada poimituksi, mutta siltikin näiden luonnontuotteiden tuotto hehtaaria kohti saattaa hyvinkin olla keskimäärin noin 500 mk/vuosi. Siihen voidaan vielä lisätä sienien tuotto, jolloin metsähehtaarin bruttotuotto nousee noin 2 000 mk :aan. Mielestäni näissä oikeuksissa olisi ollut aihetta paljon enempäänkin. Lisää sekavuutta aiheuttaa se, että myrkytysalueita ei tarvitse mitenkään merkitä. Aihe on otettu vastaan yllättävän laimeasti. Pertti Sulkava On aika suojella marjametsiä Marjastajille ja muille luonnonkäyttäjille arvokas pohjoismainen perinne, jokamiehenoikeus, törmää kahteen nyky-Suomelle ominaiseen ilmiöön: metsätöiden koneellistumiseen ym. ENSIKSI VÄHÄN VESAKKO MYRKYISTÄ Niiden kohteeksihan on joutunut toistaiseksi melko pieni osa metsistä. tekniikkaan sekä maanomistajan rajoittamattomiin oikeuksiin muuttaa omistamansa maaalueen luontoa. Pinta-alan suhteen muut puuntuotantotoimenpiteet tuhoFK Sulkava toimii biologian lehtorina Haapamäellä. Mikko Raatikaisen johdolla tekemät tutkimukset kannattaa tässä kerrata. Varsinaisia marjametsiä näistä puupelloista tuskin tulee koskaan, sillä myllerrysja heinittymisvaiheita seuraavat liian tiheä puusto, vesakkomyrkytykset, harvennusrisukot ja muut marjojen kasvua ja marjastusta estävät toimenpiteet. Ja kun kaiken lisäksi kaupassa on jo tavattu ja jouduttu hylkäämään myrkytettyjä marjaeriä, ja huhu kiertää, että ammattipoimijat eivät juuri myrkytysalueita kaihda, alkaa soppa olla valmis. _Iuotto joka taSUOMEN LUONTO 6/ 77 36. Ainakin omalla 'reviirilläni' KeskiSuomessa tällainen puutalous selvästi vähitellen tuhoaa paaosan, ehkä lopulta lähes kaikki marjametsät. Niiden mukaanhan hyvä marjametsä tuottaa pelkästään marjoina jopa 1 800 mk hehtaaria kohti vuodessa. Ja kaikki tämä tapahtuu samaan aikaan, kun marjastuksen suosio ja arvostus ovat jyrkässä nousussa. Silti niiden aiheuttamat vahingot eivät ole aivan mitättömiä. Ja näinhän varsin yleisesti onkin metsiä lannoitetaan ja myrkytetään melkein kuin peltoja. Asia varmasti vaatisi lisäselvityksiä. Luonnonsuojeluliitto on asettanut tämän vuoden (1977) teemaksi jokamiehen oikeudet. Myrkytysalueita myös pelätään; ei lähdetä marjaan ollenkaan siihen osaan pitäjää, jossa kuulemma on myrkytetty. VESAKKOMYRKYf EIVÄT OLE AINOA, tuskin edes pahin, marjastuksen ja sienestyksen uhka nykymetsissä. Tässä muutamia syksyn ruskaisissa (valitettavan paljon myrkyn ruskistamissa) marjametsissä kehiteltyjä aatoksia. Minunkin marjastusintoni on laskenut tuntuvasti, osittain siitäkin syystä, että olen itse kahdesti tänä syksynä huomaamattani kulkeutunut myrkytysalueelle ja joutunut sitten heittämään marjat metsään
Kun on kyse jokamiehen oikeuksista, kaikkien maanomistajien olisi pakko vuokrata maansa marjastuskunnalle, ja kaikilla Suomen kansalaisilla olisi oikeus liittyä jokaiseen marjastuskuntaan. Kyllä kai tämä on tiedostettukin, mutta silti en muista koskaan kuulleeni minkäänlaisia puheita marjametsien suojelemisesta. lua vastustavat yksimielisesti toisiaan tukien metsäteollisuus, jolla on rajattomat laajentumishaaveensa ja metsänomistajaisännät, joilla onkin todellinen 'lehmä ojassa'. Ongelma on tosi hankala. Ehkä ajatuksen juoksu viisaammilla on kariutunut heti alku~n käytännön toteuttamisvaikeuksiin. Lisäksi puun korjuukustannukset lienevät paljon suuremmat kuin marjastuksen, joka kai jatkuvasti voi tapahtua pääasiassa vapaa-ajan viettoon liittyvänä ulkoiluna. Kun on olemassa kalastuskuntia ja metsästysseuroja niin miksei myös marjastuskuntia . Lähinnä kai tulisi kyseeseen korvauksen maksaminen metsän omistajalle todetusta puun tuotannon alenemisesta. Heitänpä tässä yhden ajatuksen, joka sekään ei liene ihan uusi, mutta turhan vähän pohdittu. Marjastuskunta voisi kehittää marjastusta muutenkin, esim. pauksessa lienee paljon suurempi kuin puun kasvun tuotto vuotta kohti karuissa puolukkatyypin 'marjametsissä'. Myös ulkomaan turistit saataisiin näin ehkä parhaiten hoidetuksi. Kirjoittaja hakee ongelmaan järkiratkaisua, jossa marjastajat järjestäytyisivät marjastuskunniksi ja tarvittaessa ottaisivat korvatakseen metsänomistajalle ne menetykset, joita marjametslln suojelu mahdollisesti aiheuttaa puuntuotolle. Yhden kylän tai pitäjän maat kuuluisivat aina yhdelle marjastuskunnalle. Monissa metsissä ilmeisesti päätuotteeksi tulisi ottaa puhtaat marjat ja sienet ja puu _jäisi toisarvoiseen, joskin silti tärkeään asemaan. Samaan aikaan kun metsästäjien määrä lisääntyy huimasti, metsänhoito on pilannut riistan elinmahdollisuudet ja metsästäjät kulkevat tyhjissä metsissä. 34 1. Mitenkähän paljon muuten luonnonhoitometsiä ja muita puistometsiä perustettaessa on kiinnitetty huomiota marjoihin ja sieniin. MARJASTUSKUNTIA. Marjametsien suojeSUOMEN LUONTO 6/7 7 36. Niiden kauttahan moni puistometsä tuottaisi kansantaloudellisesti moninverroin sen, mitä puuntuotantona ehkä menetetään. Sillä puun tuotto jää kokonaisuudessaan isännän taskuun, mutta marjat häviävät kaikelle kansalle. Ihan yhtä hankala sen ei luulisi olevan valtiolle, kunnille ja muille yhteisöille, jotka voivat laskea hyötyä hieman laveammin kuin vain puukauppojen tileistä. Ja edelleen, marjastus ja puuntuotantohan eivät ole mitenkään ,to1S1aan poissulkevia tekijöitä, päin vastoin. moninaiskäyttöä. METSÄNOMISTAJAN JA JOKAMIEHEN RISTIRIITA Ei kai ole siis minkäänlaista epäilyksen sijaa siitä, että vaikka huomioonotettaisiin kaikki metsäteollisuuden työllisyysnäkymät ja muut tekijät, Suomessa kannattaisi metsätaloutta siirtää useita piiruja kohti ns. Keräämillään maksuilla ja muulla, mahdollisesti lakisääteisellä, arvovallallaan marjastuskunta yntta1s1 pelastaa marjastusalueita tuhoutumasta. Ma~jasatojen arvo tiedet:tan jopa isommaksi kuin suon tai metsän puuntuottoarvo, mutta tämäkään tieto ei estä hävittämästä marjastusmahdollisuuksia. Pääosa metsistä on kuitenkin yksityisten omistuksessa, näin varsinkin Etelä-Suomessa, jossa myös pääosa marjastajista asuu. estää raakoina poimimisen. Marjamaiden suojelu siis pitäisi saada jotenkin leviämään myös yksityismetsiin. Se voisi ehkä toimia jopa jonkinlaisena ammattiyhdistyksenä, joka neuvottelee hinnoista ym. Ehkä edellämainitut ongelmat voidaan helpommin hoitaa muita teitä, mutta käsittääkseni nyt on korkea aika kuitenkin ruveta jotakin suunnittelemaan, muuten käy niinkuin metsästyksessä on jo käynyt. vsk. Mutta marjastuskunnilla, joiden asioista päättäisivät jäsenten kokoukset, olisi oikeus määrätä vuotuinen marjastusmaksu ja muutenkin säädellä marjastusta. Marjastuskuntien tehtäväkenttään kuuluisivat tietenkin myös marjasuot, jos sellaisia jossakin vielä on. Hyvä marjametsä tulee pitää melko harvapuustoisena eli sitä on muutaman vuosikymmenen välein käytävä harventamassa
JA YHÄ SUU REMPIA _ja mahtavampia kuorma-autoja keksitään kalojemme päänmenoksi. Vaan mitäpä sanotte tästä. Eikä sille voi sanoa, että turpa kiinni. Entä mikä on keskellä Uuden Seelannin saariryhmää tuo lautalle rakennettu pieni kahvila, _jonka otsahirressä lukee MARLEENA ahaa, ponttoonilla, keloista kaiverretuilla, kelohonkainen tupanen mallia made m Justeeri JUSTEERI justeeri. Ei yksitellen niinkuin poromiehet että yötulille. 342 alempana, missä kirkkaat vuorivirrat vaahtoavat alas. Kasvitieteilijämme eivät ole sanottavasti havahtuneet puhumaan tämän uhanalaisen "lajin" puolesta. Järjestelmällisesti. Silti suomalaiset hakkaavat niistä viimeisiäkin surutta, ajattelematta kelosadon tuleentumiseen tarvittavaa aikaa. Kaikki ylevästi Lapin Honkaa. Kun on millä mällätä. Se on niin leppoisaa puhetta, _ja välillä se niinkuin nauraa. Entä eiköstä vain löydy johonkalinno_ja Serpiassa ja Persiassa ja Safarilla ja Suhaaleilla ja Kili mandfaron ikuisilla lumilla, siinä Kirjailija Annikki Kariniemi on tullut tunnetuksi erityisesti Lapin olojen kuvaajana. Että sillä lailla. Kuvitus on Urpo Huhtasen. Annikki Kariniemi Mitä teemme keloillemme. Ehkäpä tehtävä kuuluukin luontevimmin kirjailijalle. Ja siinä sitä ollaankin, ihmetellään että mitähän se nyt tahtoo sanoa, _ja on sillä pitkät praatit, kun se no in jaksaa saarnata. Eikä sille tarvitsekaan sanoa. Se kai johtuu siitä, että iki puuta o n niiltä sijoiltaan lähdetty kaatamaan. .Ja tottahan me mälläämme. Kun kuuntelee Metsä-Lapin ääniä _ja katselee korkealta vaaran syrjältä, kuinka metsä puhuu tai kuinka se huutaa tai huokaa, niin totta o n, että joku puhuttelee. JA NYT ALAMMEKIN saada nähdä monenlaista kelomajaa. Hän on julkaissut useita teoksia, joista viimeisin on tllnä syksynä ilmestynyt Veren ikävä. J a että tar_joamme TUNTURIPUROJEN RAIKKAUTTA. Ihanhan se puhuu taukoamatta. Tällä kerralla niin minusta tuntuu nuo sydämen äänet ovat perin vakaat, huolestuneet. Vaan sitten on taas vakavampaa ääntä. Ja kuitenkin kuuluu. J a mökkikylää. Kelo alkaa olla nykymaailmassa harvinaisuus. Kuuluu metsän sydämen äänet. Merkillistä on, että vaikka se puhuu yli aikojensa, siihen ei kyllästy. Vaan sanokaammepa vaikka että yleiskieltä, luonnon yleiskieltä, lapsen jokellusta, isonihmisen ääntä. Ihan samalla tavalla se tapahtuu kuin _j os seisoisi puron äärellä _ja tavoittelisi puron solinasta melkein kuin ihmispuhetta. Yhä uljaampia metsätyökoneita, joilla on mahdollisuus päästä kun ovat varustetut sukelluslaitteilla myös Sompion pohjavesiin ja sieltä kaivaa todelliset ikipuut, ne, _jotka Kemijoki Oy unohti kaiken kiireen keskellä sinne, kun piti niin äkkiä saada allasvesi lirisemaan Pohjo lan Voimaan. J a porokämppää missä sen omistusoikeudet onkin oikeastaan selvä ja selkeä. Kas vain kun on hieno palvelutalo Essolla ja Shellillä ja K-kaupalla _ja Polaarilla ja Ukkoherralla _ja Akkarouvalla ja Vanhallaäi_jällä _ja A-luokan Arkkitehdillä _ja Inarin saaressa ja Kulosaaressa ja Kenraalikunnalla ja Korpraalikunnalla ja Poliisikunnalla _ja Kirkolla ja Punaisella Ristillä _ja Ylioppilailla ja Pioneereilla _ja Sosialisteilla ja Kapitalisteilla _ja Miljönääreillä ja Nesteellä siellä merenlahden ylimmässä kerroksessa. vsk.. Niitä viedään Amerikan miljardöörien ja Chilen miljardöö·rien _ja öljymaitten miljardöörien hotteisiin, että ne saavat siellä leikkiä omaa tulitikkuleikkiään ikipuilla, jotka pohjoisessa siementyivät silloin jo, kun Nooa Sl lOME N LUONTO 6/77 36. Mutta oikei n kasapäin. Ja ni illä ikipuilla sitä sitten arvoa onkin kun ne ovat saaneet myös suoniinsa punahongan vivahteita. Ja kun oikein tarkkaan katsoo täältä Aavasaksan horisontista Ruotsin kiikareilla niin mitä näenkään! Keskellä Saharan erämaata lepää kaunis keloho nkainen palvelutalo varustettuna Shellin punaleimaisilla mainoslampuilla ja tekstillä: YÖPALVELU. Metsäkin, eikä vain puronen. Tai on aivan hiljaista, ei kuulu mitään
SLIOM E L O TO 6/7 7 36. (Katso kuorma-auton takakilvestä ! ) Kaikkialle sivistyneeseen maailmaan, että KehitysmaaSuomi saisi olla ja saa kuulemma olla, sanovat allekirjoittaneelle tietomiehet ylpeä siitä, että edes jotakin kelpaa täältä Manhattanille. vsk. Mutta tuopa isäntä, joka siis omistaa helikopterilla tuotujen Italian marmorien ympäröimän uima-altaan kelohonkaisen palatsinsa keskellä on ainakin jäänyt tarpeeksi s_yrjään, ettei aina aan loukkaisi entisiä puoluetovereitaan tällä jumalattomalla ylellisyydellään, ja sen ymmärtää. Tonneittain. Vaan kaikki eivac näe nokkaansa pitemmälle. Ja lisäävät : että suomentytöt ja hongat, pehmeä ja kova. Pohjolan ikimetsää. Niin että näitä nyt sitten viedään. .1a1 arkkeineen kiinni Araratin huipulle, eikä pohjoisessa ollut pahoja ihmisiä, kun ei ollut ihmisiä ollenkaan, ja puut saivat siementyä kuivassa hyvässä maassa ja kasvaa vapaasti eikä kukaan kovertanut multaa niitten juurilta, vaan ne saivat kasvaa ihan niinkuin Luoja viisaudessaan katsoi tarpeelliseksi. Laestadiuksen, niin puhuvan. On se ihanaa! JA Ml ÄPÄS olen nähnyt uima-altaan rakennetun niin, että on kuin isokokoinen lähteensilmä siinä Italian marmorin ympäröimänä ja keloseinäisten kehysten kaunistamana kaukana erämaassa, missä tunturisusi huutaa ja tunturista tuulee _ja missä ei paljon ihmis_jalka ole kulkenut eikä mies astunut hmhm Joku semmoisessa ympanstössä kiveliön keskellä luulee silti aina olevansa huutavan äänenä korvessa, ja se taas puolestaan jo htuu siitä, että tämä on kuullut kerran Lapin viisaan, L. Täytyy olla, että huomataan, keloa siellä, toista täällä, että rahvas näkee mitenkä maa makaa. Statussymboli nähkääs on sitä sorttia, että jos ei sitä ole, eivät 343. L
HUIKAISEE ILKEÄSTI selkärankaa, kun ajattelee että tämäkinkö, miltei ylimaallinen kauneus, riistetään ja viedään, taivastietää minne. Kuljin kerran sellaisenkin reitin, että hiihdin Angelista, Inann.1oen varresta Pyhäjärvelle, sieltä Vaskojoelle ja. On laulanut laulunsa ajan. Siitäpä onkin nyt ensi keväänä tasan kaksi vuosikymmentä. 344 Kaikkialle. Niin katoaa Suomen suurmetsien rikkaus, menee majoille manan. vsk.. Kaiken kansan kajehtimana. Ikipuuta hakataan kuin vierasta sikaa. ALATI YHTÄ SYKKIVÄÄ kuin ovat ollut Mambren tammistot, ovat luonnonystävälle Lapin kelohonkametsät. Tämä on sitä aikaa, että vanhalle puulle ei anneta tilaisuutta muuttua keloksi. Älkäämme tehkö niistä riettauden temppeleitä sen enempää kuin muitakaan huoltoasemia! SUOM E LUO NTO 6/7 7 36. Päävärinä oli ikipuitten runkojen harmaanhohtava ajattomuus. Enää semmoisia ei tule lisääntymään. Pannaan pitkin ja poikin, metsäkoneisiin, auton lavalle, rekan 'lääppiin', mersun peräkärryyn, pikkubusseihin, isoihin busseihin, traktoreihin, setoriin, majoriin, verkussonniin. Hänet ymmärtää. Tunnelma : kuin olisi hiihtänyt valtavassa honkapilaristossa. Saattoipa melkein sanoa, että keloa enemmän kuin elävää metsää. Ei, ei hoksattu ! Pojat, mutta vaihtoa voisi ajatella ... Ei sen vuoksi että olisi tuntenut väsymystä, mutta sen vuoksi että maisema oli ainutkertainen kauneudessansa. On laskettu että kelo, jonka halkaisija on mitoiltaan lähempänä metriä kuin puoltametriä, on iältään siltä ajalta, kun Abrahamille Herra sanoi : Lue tähdet. Mutta kuka ymmärtää huoltoasemien suuruudenhulluutta tai K-kauppojen supermarketteja, häh. Miten on käynyt Karjalan punahongan, ajatelkaa, oli hienoa lahjoittaa Itä-Karjalan punahonkaa ja sitä tuotiin ja siirrettiin ja hyysättiin ja lyötiin pitkiksi ja pätkiksi että punahonkaa ItäKarjalasta, sukulaisilta. naapurit oivalla kuka ja ketä tässä ollaan. Tirroon ja Riutulaan, tosin välillä poronpulkassa istuen, mutta enimmälti hiihtäen. Jotkut jopa juurineen, käsivarsineen, pahkoineen. Kun olin pikkutyttö, kerrottiin minulle isäni synnyinseudun Kittilän yhdestä merkittävimmästä itäisestä tunturivahdista Kumputunturista, että sen laella oli ollut vielä viime vuosisadan puolivälissä niin suuria juurakoita, ettei niitä täällä tämä maailmanaika enää ole nähnyt, ja lisättiin : että kukapa niitä sinne olisi vejättänyt, ei kukhan, mutta siellä oli joskus kasvanut niin suuria petäjiä! Nämä suuret petäjät, jotka nyt siis ovat näitä satumaisia kelohonkia, ovat siis todella kerran kasvaneet ja kukoistaneet täällä kaikessa rauhassa. Angelista lähtiessämme pari rajajääkäriä saattueena _ja saavuttuamme kevätloisteissa hankien kimalluksessa suuriin metsiin piti yhä uudelleen pysähtyä. Ja mitä varten. Ja keloa kaatuu. Siispä rauhoittakaamme kelohongat. Ehei, siskot, nyt pitää kelohonkaa! Nyt on kelohongan aika. Ja vanhemmat valtiomiehet murehtivat kuulemma, että oli se sitten hiivatin huono hoksuu silloin, kun uutta eduskuntataloa rakennettiin ja jakarandasta sinne tuoleja tehtiin, ettei aavistettu kelohongan uljuutta että pitääkin olla niin perässä tuleva tuo järkiriepu, ajatelkaa pojat mitenkä mahtavaa olisi istua kelohonkien keskellä valtiopäivämiehenä ! Ja mitä olisi säästetty, eikös se jakarandavihollinen tullut aikalailla maksamaan, semmonen muutamanlainen etelänpuu, helekatti, mutta tämä se vasta maksaisi, mehän istuttais kuin kultatuolissa. LAKATKAA Herran nimessä niitä kuljettamasta rattaitten päällä tai kiskojen päällä tai lentokoneitten päällä tai laivojen päällä maailman, tämän ahneen ja katalan maailman turuille ja toreille ja palatseihin ja linnoituksiin. Kyllähän se kasvaa ja sitä saa, ei se tähän lopu, saatana, julistavat jätkät. Kelojen aika on ohi. .Ja että se kasvaa, niinkö. Kun siihen kyllästytään, se maalataan metsänsiniseksi ja puolukanpunaiseksi ja herneenvihreäksi valttiväritaulukossa on vivahteita. Niin että kun kerran naapurilla niin totta se täälläkin. Missä on punahonka nyt. Iso petäjä siitä saadaan monta kuutiota joutuu heti kaatoon, kun suinkin siihen tulee tilaisuus. Tästä voisi filosofoida pitkään. Antakaamme niitten säilyttää ainutkertainen kauneutensa siellä, missä ne jo tuhansia vuosia ovat puuna pysyneet. .. Ja viedään pois. täytyyhän meijän äitinki saala Lahteen oikein kelohonkainen Lapin pirtti, kehuu vanha metsäneuvos
Sanikkaisia on vain jokunen, kuten sammaliakin. niittykasviyhdyskuntakin todella al kuperäinen vain j ossakin osassa Suomea, yleensä etelässä, mutta o n lisännyt aluettaan ja yleisyyttään ihmisen myötävaikutuksella. Hlln on tutkinut mm. Suomen kasvilajistoon kuuluu kahdenlaisia jäseniä. J äljelle jäävät lä hinnä kaupan ja liikenteen eri muo tojen mukana kulkeutuneet tulokkaat, varsinkin kaupunkien, satamien, rautateiden, myllyjen, tehtaiden ja kaatopaikkojen, mutta osittain myös peltojen ja puutarhojen tulokaslajit. Suomisen työpaikka on H :gin yliopiston kasvitieteen laitos. VILJATULOKKAAT Suomeen tuodun viljan ja viljansiemenen mukana o n muiden maiden viljapeltojen rikkaruo hojen siemeniä päätynyt meille jo hamassa menneisyydessä, jo silloin kun peltojemme rikkaruohosto muotoutui . Seuraavassa pitäydytään vain kiistattomissa tulokaslajeissa ja niistäkin vain äskettäin, sadan v11me vuoden aikana saapuneissa. Mikrosieniä on toki enemmän, ja eräät näistä ovat Suomessakin saavutta neet kuuluisuutta äityes sään valtameren yli päästyään pahoiksi viljelykasvien tuholaisiksi. TULOKKAAT Todella alkuperäisten putkilokasviemme lukumäärä tuskin yltää aivan tuhanteen lajiin. Ne eivät siten ole alkuperäisluontoamme. Hyvin suuri osa "kotimaisista" kasveistamme on tullut muualta kaupan, liikenteen, sotien ym. Saapumistava n, -suunnan ja -a jan mukaan, edelleen sen mukaan, o nko laji vakiintunut vai jäänyt pelkästään satunnaiseksi, kasvi tieteilijät ovat luoneet hienoja ja pitkiä kreikkalaisperäisiä termejä luokitellakseen kasvitulo kkaiden monivivahteisuutta. Vakiintuneita, kasvistamme pysyviä jäseniä on muutamia satoja, satunnaistulokkaita ja tilapäisiä viljelykarkulaisia monia satoja . Useimmat näistä ovat jääneet satunnaisiksi, pystymättä vakiintu 345. Alkuperäiset lajit ovat saapuneet maahamme ilman ihmisen apua, tulokkaat tavalla tai toisella ihmisen toimesta. · SllOME N LUONTO 6/71 36. Vanhat, osittain jo esihistorialliset kulttuuritulokkaat, arkeofyytit, käsittävät näet peltohatikan ja ruiskaunokin tapaisten selvien rikkaruohojen lisäksi lajeja, jotka kasvavat vakiintuneessa ja jopa luonno nvaraisessa kasvillisuudessa rannoilla, erilaisilla niityillä, kuivilla törmillä ja kallioilla. rautatieja muuta tulokasvistoa, Suomen Akatemian tutkijana varsinkin viljatulokkaitamme. Niin ikään sivuutetaan viljelykarkulaiset. Toisaalta ne lajit, jotka ovat pystyneet vakiintumaan, ovat muistoja menneisyydestä, ja niiden suojelua voidaan perustella samoin syin kuin muittenkin kulttuurihistoriallisten muistomerkkien. pikkulajit (kevätleinikit, voikukat, keltano t ym. Erito ten koristeja muiden viljelykarkulaisten ja viljelyjäänteiden takia tulokaslajiemme lukumäärä on paljolti rnakuasia. vsk. kansainvälisen vuorovaikutuksen yhteydessä. Maita ja mantereita kiertävät tulokkaat ovat pääosaltaan kuk kakasveja. Myös kukkakasveissa on "rikkaruo ho heimonsa"; Suomen tulokaslajeista likimain puolet kuuDos. ). Tähän näkemykseen perustuu myös Suomen luonnonsuojeluliiton periaateohjelma alkuperäisluonnon suojelusta (Suomen Luonto 3-4/1976). Kotoisten rikkaruoholajiemme siemeniä on saapunut runsaasti sii tä pitäen, mutta kasvistajain huomio ta ovat paljo n enemmän kiinni ttäneet vieraat lajit harvinaiset, maalle tai paikkakunnalle uudet kasvit. Mo neen kulttuurinseuralaislajiin kuuluu sitä paitsi rotuja, jotka ovat Suomessa kiistatta alkuperäisiä: kallioiden ja harjujen kissankello, Pohj ois-Suomen nokko nen _ja koiranputki , merenranto_jen juolavehnä, pujo ja peltovalvatti . suuri ssa sara ja kämmekkäkasvien heimo issa on perin vähän tulo kkaita. Loput ovat tulokkaita. Juha Suominen Kasvistamme muukalaisia "Alkuperäisen luonnon" samoin kuin sen suojelunkin määrittely on pulmallista, sillä luonto muuttuu kaiken aikaa sekä omia aikojaan että ihmisen vaikutuksesta. Ryhmien tarkkoja lajilukumääriä on vaikea esittää, vaikka sovittaisiinkin la_jien rajaustavasta (alalajit, eräät risteymät) ja sivuutettaisiin apomiktiset ns. Moni laji saattaa aivan hyvin olla kuten usein ao. luu kolmeen heimoon heinäkasveihin, ristikukkaisiin ja mykerö kukkaisiin kun taas esim. Asiasta voi onneksi kertoa ilmankin näitä sana hirviö itä
2. hulluruoho (Dalura slramonium), marunatuoksukki ( Ambrosia arlemisiifolia) ja sappiruo ho (Xanlhium slrumarium) . rhoeas) sekä ruisvirna ( Vicia villosa). Muiden maanosien vähäisempi ja tilapäinen viljantuonti erottuu tuskin lainkaan vil_jatulokaskasveissamme. Sitäkin enemmän saa irti havain tojen aikajakaumasta. marunalaji Arlemisia siversiana. tällä perusteella voidaan päätellä, mistä tulokaslaj i on saapunut ja minkä viljan tai viljojen mukana: 1. Liikenteen vilkastumisesta huolimatta kasvien kulku on vähentynyt, sillä pakkaukset ovat nyt tiiviit ja radat usein scpclöidyt tai myrkytetyt. Vuosikymmenien mittaan lajin löytömäärien nousuilla ja laskuilla, usein rajuillakin heilahteluilla, on selvää vastaavuutta tullin tuontitilastojen kanssa. 5. Kun Suomen kansa jätti ruisleivän ja si irtyi pullaan, alkoi 1950 tienoilla mahtava vehnäntuonti, _jo ka sitten 1960-luvun alkupuolella päättyi viljaomavaraisuuteemme. Argentiinasta 194 7-5 7 tuotu ruis on ainoa selitys sille, että meille kulkeutui mm. 3. Mutta kun I maailmansodasta lä htien viljaa tuotiin myös Po hjo isja Etelä-Amerikasta, ajoittain muiltakin manterilta, _ja viljalajivalikoima ja tuonnin määrä kasvoivat, eksoottisten lajien määrä paisui. Säännöllinen leipäviljantuontimme alkoi 1860-luvulla 2 4, kun tuotiin lähinnä ruista Venäjältä. Lajeista osa puuttuu tyyten ko ko Euroopasta, mutta kokoelma sopii jonnekin itäisen Anatolian ylängöille. Ne kaikki ovat Vanhan Maailman lajeja, jo ita kasvaa mm. hilmiö (Hirschfeldia incana), idänpernaruoho (Sisymbrium orienlale) ja intianmesikkä (Melilolus indica) . J a juuri 1950luvun tietämissä Neuvostoliitosta kulkeutui kaakkoista aroseutujen rikkalajistoa: idänkukonkannus (Consolida orienlalis), neidonunikko (Glaucium comiculalum) ja mm. Periaatteessa sama viljatulokasryh mä on todettu Norjastakin8. J o itakin lajeja löytyi samana vuonna myös Oulun Toppilan myllyltä. Juuri 1952 tuotiinkin yksittäinen ruiserä Turkista. Raision myllyltä taas löydettiin 1953 kerrassaan 50 tulokasta, joista puolet tämän ainoan kerran koko Suomesta. Viljatulokkailla, kuten monilla muillakin tulokaskasveilla, on varsin epämääräinen suomalainen levinneisyys; kartta pisteistä ei vo i päätellä paljonkaan. Algeriasta 195 1 tuotu kauraerä yksin selittää, että kananlannalla höystetyssä turkulaisessa puutarhassa oli 1953 eriskummallisia rikkaruohoja, _jokunen lisäksi Tyrvännön Lepaalla 1952. Venäjältä on tullut paljon vil_jatulokkaita. Varsinkin siemenkauran myötä tuli vuosikymmeniä sitten mm. loeselii. Maissin28 ja soijan 9 myötä taas tuli isoja leveälehtisiä ruohoja, mm. Eritoten saksalaisen rukiin mukana saapuivat ruisja silkkiunikko (Papaver dubium ja P. Venäläisten ruistulokkaiden valtakausi alkoi äkisti 1910-luvun lopulla, _ja toinen maksimi sattui vuoden 1950 tienoille; esimerkkilajeja ovat rikkakukonkannus (Consolida regalis), savuruoho (Conringia orienlalis) sekä pernaruoholajit Sisymbrium allissimum ja S. Yksi näistä on hukkakaura ( Avena falua), pelätty lainsuojaton. aurankukkaa ( Agroslemma githago)2 6, toukokukkaa (Vaccaria pyramidala) ja ohraruohoa (Neslia paniculala). Pari eri koistapausta sietää silti mainita. Monet viljan rikkaruohot, yleensä alkuaan euraasialaiset, kasvavat nykyään monilla manterilla _ja saapuvat S.uomeenkin eri tahoilta. Espanjassa, mistä ne ovat päätyneet Etelä-Amerikkaankin. 4. Näihin sisältyi varmasti _jo ltinenkin osa Vanhan Maailman lajien tulokasesiintymistämme, monet näistä rikkaruohoista kun ovat nykyisin peräti yleisiä myös Amerikassa. Juuri viljatulo kkaita olivat myllykasvien lisäksi useimmat harvinaiset rautatiekasvimme ja suuri osa satamien _ja kaatopaikkojen lajeista, mutta niitä on löydetty myös pelloilta _ja kanaloista. osittain samaa laj istoa kuin Venäjältä. vsk.. Mm. maan. Sitä tuskin oli lainkaan SllOM EN LUO TO 6/7 7 36. Pohjois-Amerikasta, Yhdysvaltain _ja Kanadan preerioilta, tuli niin ikään runsaasti viljatulokkaita. Selvästi pohjoisamerikkalaista perua ovat sikäläiset lajit partao hra (Hordeum jubalum) ja kolmiliuskatuoksukki ( Ambrosia lrijida), _jotka ovat lähinnä ruistulokkaita, sekä enemmälti vehnätulokas kapealehtisavikka (Chenopodium pralericola) . Muusta Euroopasta tuli 346 Vanha rautatieliikenne toi muassaan monia kasvitulokkaita. Etelä-Amerikasta tuotiin varsin runsaasti viljaa, mutta sikäläinen lajista näyttää olevan maanosan rikkaruohostossa heikosti edustettuna. Göteborgin myllytulokkaista 2 päätellen samaa ruiserää riitti Ruotsiinkin
Isokukkainen, eurooppalaisperäinen pystyhanhikki (Patentilla recta) saapui 1950-luvulla pohjoisamerikkalaisen timoteinsiemenen mukana7, mutta hävisi yleensä nopeasti. Ruohokentllt. kurjenpolvilajit Geranium molle ja C. Kartanonpuistoi'ssa tuli 1800-luvun loppupuolella muotiin puiden ja pensaiden varjostama nurmikko. Puistonurmikot. Tampereella on venäläisten tavaravaunujen lajitteluja puhdistuspaikoilta löydetty koko joukko arojen lajeja, osa ilmeisesti Länsi-Aasiasta saakka saapuneital0' 11 • Varsinaisina rautatiekasveina voi pitää seuraavia, Suomessa radoille selvästikin keskittyneitä ja niitä pitkin leviäviä lajeja: litteänurmikka (Poa compressa), kujasorsimo ( Puccinellia distans) , punasolmukki (Spergularia rubra), ratakrassi ( Lepidium densiflorum), litutilli ( Descurainia sophia), kannusruoho (Linaria vulgaris), kissankita (Chaenorrhinum minus), kanadankoiransilmä (Conyz.a canadensis), tahmeavillakko (Senecio viscosus) ja pukinparta (Tragopogon pratensis), sekä PohjoisSuomen ratojen hietapitkäpalko (Cardaminopsis arenosa). Alkuvaiheissa kylvöksillä on sen mukaisesti ollut monenlaisia satunnaiskasveja, esim. Varjoa sietävien heinien siementä kerättiin Keski-Euroopan metsänreunaniityiltä. Monet näistä tuskin sata vuotta Suomessa kasvaneista lajeista ovat perusteellisesti vakiintuneita ja jopa kerrassaan yleisiä. s1eSUOMEN LUONTO 6/77 36. Sinänsä autoliikenteen kasveja levittävä vaikutus on aika pieni, samoin kuin lentoliikenteenkin3. 3. Timotein, apilan ym. Vastaperustettujen nurmikoiden rikkaruohot jäävät yleensä tilapäisiksi, esim. myllytysjätteiden mukana se silti pääsi pelloillemme, mutta aivan erityisesti sen levittäytymistä edisti kolean kesän 1962 jälkeen tuotu ulkolainen viljansiemen. Varsinkin satunnaiset ovat yleensä viljatulokkaita, mutta kaukaisia tulokkaita saapuu myös itse rautatievaunuissa. Toisin kuin autoteillä ja kaduilla, vilkkaallakaan ratapihalla junien pyörät eivät tiivistä maata eivätkä murskaa kasveja ja siemeniä. ranskalaiseen ryhmään 5 kuuluu mm. men tuotiin aluksi ulkomailta, Pohjois-Amerikasta sekä Venäjältä ja muualta Euroopasta. 1. pystykattara (Bromus erectus), heinäkaura ( Arrhenatherum elatius) ja nurmiajuruoho (Thymus pulegi,oides), saksalaiseen puistonurmikka (Poa chaixii), valkopiippo (Luz.ula luz.uloides) ja joukko keltanoita. Monet lajit ovat vakiintuneet, vielä useammat jääneet tilapäisiksi. Tieluiskat. pusillum 23 • 4. Ns. HEINÄNSIEMENTULOKKAAT Tulokasryhmä on varsin epäyhtenäinen, sillä eri aikoina on eri alkuperää olevaa heinänsiementä kylvetty erilaisia tarkoituksia varten. pohjoisamerikkalainen partaohra (Hordeum jubatum). Osa seuralaislajeista kulkeutui viljankin mukana samoilta alueilta, mutta monet olivat nimenomaan heinänsiementulokkaita 12 : keto härkki ( C erastium arvense), kevättaskuruoho (Thlaspi alp estre) , peltokanankaali (Barbarea bulgaris), paimenmatara (Galium album, "G. 2. pelloillamme viime vuosikymmeninä, eikä sen uskottu pystyvän meille vakiintumaan. Leikkurilla hoidettavien nykyajan ruohomattojen siementä (punanata, raiheinä, valkoapila yms.) tuodaan yleisesti Länsi-Euroopasta. H ukkakaura on hyötynyt myös kierrottomasta kevätviljan viljelystä. Mm. Heinllpellot. 347. '. RAUTATIET 5 Ratapenkerillä on ympäristöstä c siirtyneitä luonnonkasveja sekä .;; etenkin ratapihoilla rikkaruohoja { ja muita kulttuuripaikkojen lajeja. Ratalajit suosivat avointa, kilpailutonta, lämmintä, kuivaa ja hiekkaista kasvupaikkaa. K ylvöniittyjä, siis heinäpeltoja, tuli vasta 1800-luvun lopulla. vsk. Varhemmin karjalle niitettiin luonnonheinää niityiltä, soilta ja järvien vesijätöiltä. Myllyille ja viljavarastoille sekä ratapihoille on eri maanosista tuodun viljan mukana saapunut vieraiden kasvien siemeniä. Juuri tämä osaltaan selittää sen, että rautatiealueet ovat tulokaskasvien l9ytöpaikkoina omaa luokkaansa, ellei niitä sitten vahvasti sepelöidä tai peräti myrkytetä. Uusien valtatei den luiskat ja leikkaukset verhotaan TVL :n nurmisiemenseoksella, jonka pääosakkaan punanadan siemen on tuotu TanskanHollannin seudulta ja rölli ( Agrostis stolonifera -ryhmää) tavallisesti luoteisesta USA :sta 25 . mollugo"), ojakärsämö ( Achillea ptarmica), keltasauramo ( Anthemis tinctoria) ym. Lajiston alkuperä on ylen kirjava, osa vieraita tulokkaita, osa Suomessa al kuperäisiä tai jo varhemmin muunlaisilla paikoilla kasvaneita
Huo ltomatkat olivat usein pitkiä, reitit ja määränpäät tavanomaisesta poikkeavia. karvasara (Carex hirta), iso m esikkä (Melilotus altissima) ja yleisemmätkin m esikkälaj imme M . Osa o li useastikin Suomeen saapunu tta, mutta monet kosteiden niittymaiden ja vallankin vuoristoniittyj en laj it eivät normaalio lo issa ikinä o lisi meille päätyneet. lupulina), juovakannusruoho (Linaria repens) ja nuokkukarhiainen (Carduus nutans). Useimma t jäivät lyhytaika isiksi, mutta osa lajeista o n säilynyt meidä n päiviimme saakka 23 , vaikka purjelaivojen aika ka usi päättyikin jo vuosisatamme alussa. Koska Suomesta vietiin raskasta tavaraa, puuta j a tervaa, mutta tuontitavarat olivat kevyitä ja arvokkaita, painolas ti maata lapio itiin yleensä Itämeren eteläosien, Po hjanmeren ja myös Välimeren ja Mustan meren satamien liepeiltä ja purettiin sitten Suomen satamiin, usein erillisille painolasti paikoille väylän sivuun. Saksalaispolemokoreja tuli _jatkosodan aika na, jolloin Po h jois-Suomen saksalaisten huo lto kulki meritse useimpiin Po hja nla hden satamiimme ja edelleen rauta teits, 1 4, 22 , 29 .Tuotiin viljaakin, mutta hevosten ja muulien rehuksi suurin m äärin vehnän, rukiin ja kaura n olkia sekä heinää pello ilta ja niityiltä, myös vuoristoniityil tä, sekä Saksasta että myös sen valtaa milta alueilta. officinalis, sirppi ja nurmimailanen (Medicago falcata ja M. Etenkin venäläisten joukkojen kasarmialueille niitä tuli ennen I maailmansotaa, ja sodan aikana joukkojen määrän kasvaessa ja Suomen ja Venäjän rataverkkojen yhdistyttyä Pieta rissa 191 5 venäläiskasvien määrä kasvoi yhä. alba ja M. 348 SOTATULOKKAAT ELI POLEMOKORIT Liikenne ja tavarankuljetus sotaajan o lo issa toivat myös uusia kasvilajeja. vsk.. Painolastimaassa piilleistä siemenistä iti tulo kkaita . Suomen puolelle _jääneitä II maailmansodan taistelupaikkoja venäläiskasvei neen o n etenkin Kuusam ossa1, Suomussalmella ja Kuhmossa sekä etelämpänä Ilomantsissa. painolastialueilla. Erillisillä paino lastisaarilla ja hiljenneissä kyläsatamissa painolastilajistoon ei o le sekoittunu t uudempia satamatulokkaita eikä satamalaitteiden rakentelu o le niitä tuhonnut. R11is11nikko (Papaver dubium) on Euroopan viljapeltojen kaunistuksia. Muualla Suomessa ruisunikko on ollut vain satunnaistulokas, mm. Vakinaistuneita painolastikasve_jamme ovat mm. Tämäkin rikkaruoho on vähentynyt, Ahvenanmaan pelloilta ehkä jo hävinnyt. Yksivuo tisten kauratulo kka iden o hella tuli monivuotisia tai muuten vakiintuvia : harmia ( Berteroa incana), ukonpalko (Bunias orientalis), kenttätyräkki (Euphorbia esula) , pelto kierto (Convolvulus arvensis) _ja monia muita. Ka h den vuoden hevosrahti Norjan Skibotnista Karungin asemalle toi runsaasti kasvitulo kkaita ka u kaisen Lapin talli ja yöpymispai ko ille 13, 16 MUITAKIN TULOTAPOJA ON Kukkie n ja keittiökasvien siementen, taimien j a sipulien musuoMF.N LUONTO 6/77 36. 1. Venäläispolemokorien historia o n vanha. Sotaan liittyi sekin kauttakul kuliikenne Venäjän ja länsimaiden välillä, jo ka 191 517 kävi Suomen rautateiden kautta. Samaa lajistoa löytyi Porkkalastakin vuokrakauden 1956 päätyttyä 1s _ 2. PAINOLASTI KASVIT J otta purjelaivat vajaalla lastilla o lisivat pysyneet vakaina, käytettiin painolastia, tavallisesti hiekkaa ja soraa. Muuten polemokorikasvit voitaisiin hyvin lukea vaikkapa viljatulokkaisiin tai heinä n mukana saapuneisiin. Satami~ta sekä sisäm aasta etenkin H yrynsalmelta 4 ja Kuu samosta1 kerättiinkin monenkirj avaa la_jistoa
Laivoista lakaistut roskat15 voivat olla syynä siihen, että suolaleinikki (Ranunculus cymbalaria) ja rantaputki (Ligusticum scoticum) ovat päässeet Suomeen. Marokkolaisen korkin säilytysE paikalle Helsingin Lauttasaareen _g versoi 1940 pari sataa tulokasta21. Puutarhakarkulaisetkin voivat olla hämmentävän vaikeaselkoisia muiden tulokkaiden _joukossa. vsk. Keski_ja Länsi-Eurooppaan, Ruotsiinkin2' 6, on lukuisia satunnaistulokkaita päätynyt etelänhedelmien pakkausheinissä (Välimerenmaiden kasveja), villassa (mm. Tanskalaisen sokerijuurikkaan mukana on samantapaista lajistoa kulkeutunut sokeritehtaillemme ja niiden lietekalkin mukana pelloillekin27 . EteläSuomessa osa näistä pystyy koko lailla vakiintumaankin. yöailakki (Silene noctiflora), puna-alpi ( Anagallis arvensis), mustakoiso (Solanum nigrum) ja eräät tyräkki (Euphorbia)-, vieras (Cuscuta)ja tädyke (Veronica) -lajit. Vesi_ja rantakasvejakin ihminen on levittänyt vieraille aluei lle, usein akvaarioiden ja koristelammikoiden kautta, ja usein c: arvaamattomin seurauksin. Suo] messakin vesirutto (Elodea canadensis) ainakin aluksi kerrassaan ,;; täytti järviä ja lahtia, ja isosorsi" monkin (Glyceria maxima) istutukset onnistuivat yli odotusten. Suomesta näitä tulokkaita on löydetty vain aniharvoja. viiniköynnöksen ja taatelipalmun taimia, ja viemärilietteelle luonteenomainen kasvi on tomaatti. ::E Keskieurooppalaisia metsäkasveja kulkeutui Helsinkiin samoihin aikoihin Puolasta tuotujen tammitukkien rakosissa20. Pellavansiementulokkaita on yleensä vaikea erottaa samanaikaisista viljatulokkaista, soija_ja auringonkukansiementulokkaita maissitulokkaista. Näistä satunnaislaJ· eista kerras"' saan 3/4 oli Suomelle uusia. Heinänsiemenen mukana se saapui Suomeen vajaat sata vuotta sitten, ja nyt se on vakiintunut laajalti kasvilajistoomme. Kaatopaikoilta on satunnaisina tavattu myös mm. Niinpä kas349. Kalmo_juuri ( Acorus calamus) on jonkin verran hillitympi vieras kasvistossamme. Kana<lankoiransilmä (Conyza canadensis, Erigeron c., vas.) on pohjoisamerikkalainen, mutta nykyään yleinen Euroopankin kaupunkija tienvarsikasvi. Suomen painolasti paikoilla _ja rautateillä se on yleensä jllllnyt satunnaiseksi. Heinän ja viljansiemen toi sen maaseudullekin, mutta siellä harmio on harvoin jäänyt pysyväksi. Sen sipan pellava ja hamppu sekä hirssi ( Panicum miliaceum) ja kanarianhelpi ( Phalaris canariensis) ovat usein itäneet häkkilinnuille ja lintulaudoille laitetuista siemenistä, joita on karissut pihoille ja kulkeutunut kaatopaikoille25. Yleisin laii on punasavikka (Chenopodium rubrum), joka navetantakusillakin usein lienee varsin tuoretta tanskalaisperua. piikkihedelmäisiä kasveja Australiasta, Etelä-Afrikasta ja -Amerikasta) ja puuvillassa. kana puutarhoihimme kulkeutuu silloin tällöin tulokkaita, useimmiten Länsi-Euroopasta, varsinkin Tanskasta ja Hollannista. Varsinkin edellinen on Selkämeren rannikolla täydellisesti vakiintunut. Harmio (Berteroa incana, oik.) taas on vanhojen kasarmialueiden ja raut.neiden venäläistulokas, hevosrehun ja viljan myötä kulkeutunut. SUOMEN LUONTO 6/77 36. Näitä multavien puutarhojen rikkaruohoja ovat esim. Kevättaskuruoho (Thlaspi alpestre) on kotoisin Keski-Euroopan vuoristoista. Puutarhaja koristekasvikarkulaiset eivät kuulu tämän kirjoituksen puitteisiin, vaikka niitä tapaa yleisesti myös kaatopaikoilta ja täytemailta
Tällöin on hyvä muistaa, että puiston ruohikkokin voi sisältää muistoja sadan vuoden takaa, harvinaisia kasveja, joita ei pitäisi liikaa parturoida. 23 Saarisalo-Ta uben , A. 19 O ino nen, V. 9 Kur11 0, A. Luo nno n Tutkija 78: 1218. s H yla nd er, N. Plantae mbspontaneae vei in tempore recenliore advenlitiae. Ainahan oudot ja harvinaiset kasvit ovat kiinnostaneet botanisteja. Luo nnon Tu1kija 79: 81 84. Mutta kulttuurikasvitkin voivat olla vanhaa perua, säilyneitä muistomerkkejä koskaan palaamattomasta historian ja talouselämän vaiheesta, usein johonkin vanhaan rakennukseen tai historialliseen muistomerkkiin suoranaisesti kuuluvia. Rautateitämme on kiitettävästi uudistettu, mutta toisinaan on unohdettu vanhojen rakennusten, ratojen, veturien ja vaunujen ehdottomat tunnearvot. N. T. Up"ali en.., is i \%) : 1432. ): 1459. W Pc11ersson. Soc. & La ine U. Bot. Luo nno n Tut kij a 8 1: 2526. Tilannehan muuttuu koko ajan. 1974 : Maanlieluisk.a,mrmetuk~iJfa ja tulokaskasveista. Fauna Flo ra Fennica 20 : 8291. Mikään ei kuitenkaan estäne varjelemasta vanhojen kasarmien, leirija taistelupaikkojen kasveja tarpeettomalta tuhoamiselta ja täydelliseltä metsittymiseltä. Luo nno n TuLkija 69: 163. Fauna Flo ra Fenni ca 27: 111 117. ACL3t Soc. Acta Honi Go1o burgensis 24: 6 1133. Kun tämän asiallisesti kertoo eikä missään tapauksessa jätä havaintovuotta mainitsematta, voidaan taas muodostaa oikea yleiskuva tulokaskasvistomme senhetkisestä vaiheesta. 1948: Kriget, ,pår i Finland, Jlora . 1972: Tampereen H'1trl 1111 .1atun,iaisk.a.rnislo. 1959: Sola-ajan luloi<a.si<a.svi,losta Hyrymalmella. 1975a: :iokeriJuu rikas Ja sen rikkai<a.ivit. 19 7 5: Soijalu/oi<i<ai,ta. 12 Linko la, K. Mc111ora nda Soc. SUOJELUNÄKÖKOHTIA Yleensä alkuperäinen luonto on luonnonsuojelullisesti arvokkaampi kuin ihmistoiminnan aikaansaama. 1969 : l njl11ence ofthe Soviel tenancy on the flora of the Porka/a area. Fennici 8: 191. M. KIRIALLI SUUTTA 1 Ah1i. 17 M;ikinen, Y. Arch. (t ) 197 1: Prima loca plantarum murnlarium Sueciae. Tu1k., Suo men His1. 26 Sl1C>1ninr 11 1 f. vitieteellisistä puutarhoista kuljetetut kasvinjätteet ja multa Turussa 17 ja Helsingissä 19 ovat aikaansaaneet vallan eriskummallisten lajien satunnaisesiintymiä. Vanhojen kartanoiden ja pappiloiden puistot isoine puineen, pensaineen ja arvokkaine kukkaistutuksineen pyritäänkin usein varjelemaan tuholta, sekä hiipivältä rappiolta että liialta modernisoinnilta. 197 5b : SatwznaiskaJVeja Naantalin .1ala111t1J.<a ,yi<,yllä 1975. & Valia, A. Luo nno n Tu1kija 8 1: 56. 10 K~lå ntö ncn, M. ).', Lul her, H . Niiden ei soisi häviävän. Sve nsk fl,n . Ac1a 801. 1970 : Helsingin Pasilan kaatopaikan kasvisto. 1955 : Laderawni<ehricht al, Q]ielle h.wlroclwr verbreileter Diasporen. 3 Erkamo, V. 14 Lud1 cr, H. Soc. Fa una Flora Fennica 72 (1 4): 118. Fauna Flo ra Fennica 24 : 138160. 1974 : Vanha maataloutemme. Förvildade ttler i sen.are tid inlrnmna växter. Symb . 196 1: Turun tuloi<ask,uvi.110. Vielä jäljellä olevat on aihetta turvata muistomerkkeinä kaupungille tai kylälle aikoinaan keskeisestä kanssakäymisestä etäisten seutujen kanssa. Luo nno n Tu1kija 8 1: 97103. Ny11 Magasin 801. 16: 123137. 1940: A ca.se oflong dislance di,pmal of plant, thro11gh the import oJ timber. Missään tapauksessa ei saisi perustaa uutta vakioruohomattoa. 1963: Die Flora in ihrer Bnieh1mg wr Siedillng und Si,dlung,geschichle in dm $l'i.dfinnischen Städten Porvoo, Loviisa und Hamina. Jotkut ovat tuolle keräilylle hymähdelleetkin. 1949 : Keskieurooppalaista i<a.s11iln1isloa Kristiinankaupungin satamassa. 197 1: Hemerophilow flora of the Kuusamo districl, northeasl Finland, anti l/,e adjacenl pari oJ Karelia, anti ils origin, Ann . Memora nda Soc. Suojeltavaa on tietysti ennen muuta vanhoissa kylämaisemissamme laidunketoineen, pihakasveineen ja rikkaruohoineenkin, vanhoissa kaupungeissa, kirkkojen ja linnoitusten ympärillä, mutta myös suhteellisen äskettäisen kaupan ja liikenteen tuomissa kasveissa. 197 7: Sai<,alaista tuloi<aslajisloa Raahm Lapaluodon salamassa. Seura 96 (Maa1alo uS1 ie1. 1952: An alienjlora of Drumsö ( Hrl.<ingfon) introd11ced b)' cori< bark imporled from Morocco and Spain. Suecica 13: 96100. 197 7: Aurank.ukkamme tarina. Försla lilleralur11ppgift for Sverige, vildväxande karlväxler 1amte 11/JPgifter om fönta ,vensi<a fynd. 28 Uo1ila , P. 2.1 Suo minen, J. 2 Blo m, C. 24 Soininen, A. 16 Mo n1ell, .J . Ann . Ainakin kasvitieteilijälle tärkeitä ovat myös syrjäisten ratapihojen, makasiinien ja satamanurkkausten tienoilla säilyneet kasvit. Syrjäisillä paikoilla uhkana ei aina niinkään ole rakentelu, vaan huomaamatta tapahtuva unohdus ja pensoittuminen. B. 8 01. 1943: Die Grassameneinkömmlinge Jchwedischer Pari<e. SllOM EN LUO NTO 6/7 7 36. 64 (Suppl.l: 1332. 6 Hylander. vsk.. Hisi. 29 Va lovi ria, E. Mcmoranda Soc. Mutta juuri siitähän kysymys onkin, siinä syy ja selitys, siinä asian mielekkyys, siitä säännönmukaisuudet. Heikki nen, L. Fa una Flo ra Fenni ca 31 : 5771. J C:-,rµ;e nscn, P. Luo nno n T rnkija 52: 58. Vanamo 4 : 5360. Mutta mahdollisuuksien rajoissa oleva tulokaslajimäärä on kaiken aikaa valtava. Turun Ylioppilas 8: 193260. 19 77 : Satwmaisk.asvej a Haarla11 paperitehtaan la.stau,paikalla Tampereella 1971-76. & Häme1-Ah1i, L. Va na mo 35: 1190. Bo t. TARVITAAN HAVAINTOJA Kokonaiskuva tulokaskasveistammekin on kehkeytynyt yksittäishavainnoista, varsinkin satunnaiskasvien osalta juuri ahkeran näytteiden keruun ansiosta. 1929: Lapin l11/oi<asi<asvi,10,la i<e<iillii /921 . Syynä on liikennevälineiden, väylien ja lastauspaikkojen kasvava teknistyminen, pakkausmenetelmien kehitys, puhtaanapito ja myrkytykset, rikkaruohontorjunta jo pelloilla sekä kauppatavaroiden jalostusasteen nousu. Luo nno n Tutkija 22: 12 1. 2 1 Pe11 c.:rssÖn, B. 19 18: Kasveista,jolk.a viime vuosiR.wnmeninä ovat maassamme suuresti /evinnut. 1944 : Bidrag tili i<ännedomen om advenlivoch ogräsjloran i Muonio sadun, Lapponia R.ememis. Lo una isHämeen LII O lllO 4 7: J39. 7 J o kel a, M. 1969: Contrib111io11< lo lhe Norwegian grain mi//jlora. Fenni ca 84: 152. Tidskr. M. & Lyly, V. Luo nnon Tu1kija 79: 149150. Satamien painolastikasvit ovat vanhoja nekin. 13 Linko la, K. 1965: Polenti//a reclan yleislymimtä Suomessa. & Ouren , T. Luo nno n Tu1kija 33: 1992 10. Memo randa Soc. Ei satunnainen ole oikea kasviesiintymä, siemen vain on paikalle ihmisen toimesta kulkeutunut. 1948: Ka.svilöytö;a lenloi<entältä. 11 K,i,in1 ii ncn, M. Mem o randa Sor. Noita tulokkaitahan kasvaa mitä, missä ja milloin tahansa, yhtä kaaosta kaikki. 18 Niemi, Å. Luo nno n Tu1 ki ja 79: 8485. Vaikka liikenne on kasvanut ja nopeutunut ja tavaranvaihto etäistenkin maiden kanssa lisääntynyt, tulokaskasvien kukoistusajat näyttävät menneen. Selvää sekin, ettei joka tapauksessa kohta kaikkoa3.50 vissa satunnaiskasveissa ole mitään suojeltavaa. Sodan kasvimuistotkin ovat jo paljolti taakse jäänyttä elämää. Ana Ph v1ogeogr. 196 1: Bidrag ti/1 i<ännedomen om Sveri!!,fS advenlivoch ruderatjl.ora V. J. J. Aikakauskirja 46, Suppl. Kuka kasvitulokkaita kerää ja muistiin merkitsee, muistakoon toki katsella ympärilleen, tarkata runsautta ja seuralaislajistoa, lajistoa kokonaisuutena, päätellä ja kysellä mitä paikalla on puuhailtu, mitä tavaraa ja mistä _käsitelty. Fauna Flora Fennica 46 : 4359. n Saari, V. 27 Uo1ila, P
Tämän vuosikymkilometriä vähemmän. Se on kuitenkin säilyttänyt Ohjelman mukaan Oulujäralkuperäisen ilmeensä paremmin ven ylikulkutie toteutettaisiin kuin yksikään muu eteläinen J 980-luvulla. Vesi on suurimAlunperin TVL:n Kainuun massa osassa järveä täysin käyttöpiiri esi tti kaksi vaihtoehtoa tien kelpoista, kesämökit ovat turmelsuunnaksi. Siksi hanke on torjuttava. Luonnonkoa (ks. Sen vesipintavaiheessa luovuttu. I vaihtoehto kutie. 1974 TVL:n Kainuun Koutaniemi-Neuvosenniemi ylipun julkaisi v11s1vuotistyksestä luovutaan kokonaan ja ohjelmansa, jonka mukaan ylivälimatkaa lyhennetään rakentatystien rakentaminen aloitetmaila Kuluntalahdesta tie Paltataisiin 1978. 60 miljoonaa mk. Oulujärven ylikulgan eteläpuolella. Kysymys Vaalan asemasta on vedetty mukaan lähinnä keinottelutarkoituksessa. I vaihtoehto maksaisi 70 miljoonaa arvion mukaan, todellisuus tahtoo olla usein toista kuin arviot. Tämänkin hankkeen kustannuksiksi arvioidaan tämän päivän rahassa mitattuna n. Molemmat vaihtoehleet vain pieniä osia rannoista ja dot ylittävät Oulujärven samalla muiltakin suuremmilta maisetavalla _ja edellyttävät n. teitä. vsk. Oulu_järvi on maamme viidenmista, mutta siitä ei ole missään neksi suurin järvi. Oulujärven mahtipontinen tienrakennushanke on yksi esimerkki nykyajan pyramidinrakentajien ajatteluja menettelytavoista: valitaan laskentaperusteet siten, että turha, hidas ja vahingollinen hanke saadaan numeroina näyttämään hyötyä. eivät halua lopettaa, vaan pyrkivät pystyttämään muhkeita monumentteja kaikkialle. MIKSI TIE HALUTAAN. Tiehanketta on perusteltu pääasiassa kahdella seikalla. Tämä vaihtoehto lyKajaanflainen Niskasaari opiskelee Tampereen yliopistossa ja on Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja. Hän on Kajaanin seudun luonnon hallituksen jäsen. 900 km 2 . Mikko Niskasaarija Antti Leinonen Oulujärven yli tehdä tietä • e1 saa Paljon puhutusta lamasta huolimatta Suomen viranomaiset ja talousmiehet elävät yhä monumenttien rakentamisen aikaa. 30 km eli kuudenneksen. On varmasti paljon helpompi lisätä yksi tavarajunavuoro Oulun ja Kajaanin välille kuin rakentaa 40-60 km kokonaan uutta tietä. Tavaraliikenteenkään osalta lyhennys ei ole missään suhteessa hankkeen aiheuttamiin taloudellisiin ja luonnonsuojelullisiin menetyksiin. suurjärvemme. SUOMEN LUONTO 6/77 36. Luonnontalouden toiminta, väestön elinkeinot ja järvimaiseman kauneus eivät ole saaneet sijaa laskelmissa. 2,5 km:n maa rikkovilta toimenpiteiltä on siltaja pengerrakennelmien tetoistaiseksi vältytty. Alkuun päästyään tienrakentajat, voimaloiden tekijät, vesistöjen järjestelijät jne. kartta). TVL:n Kainuun piiri ilmoitti tämän vuoden helmikuussa pitävänsä edullisimpana II vaihtoehtoa. Oulujärvi on ylikulkutie aiotaan sisällyttää voimakkaasti säännöstelty ja siiTVL:n pitkän tähtäimen ohjelhen lasketaan verraten paljon jätmaan _joka valmistuu tänä vuonna. Tällä olisi merkitystä Ka_jaanin teollisuudelle. I vaihtoehdon suojelijoita huolestuttavat kuimukaan uusi tie liittyisi nykyiseen tenkin vakavasti tieja vesiOuluntiehen Kankarin kohdalla, rakennuslaitoksen suunnitelmat II vaihtoehdon mukaan Jaalanrakentaa ns. Ei Kainuun 351. Lähinnä menen alussa käytiin asiasta kiiPaltamon kunta on esittänyt 111 vasta keskustelua paikallisessa vaihtoehdon, jonka mukaan lehdistössä. lyhentäisi Kajaanin ja Oulun väOulu_järven ylikulkutiehanke liä 32 km, II vaihtoehto TVL:n on ollut vireillä 1960-luvun loantamien tietojen mukaan pari puita asti. hentäisi matkaa Kajaanista Ouluun n. Perustelua ei voida missään tapauksessa hyväksyä senkään tähden, että raskaan liikenteen paikka ei ole maantiellä, vaan rautatiellä. Päinvastoin, ala on n. JO km. Toinen peruste on se, että välimatkan lyhentyminen liittäisi nykyisin paljolti Ouluun päin asioivat vaalalaiset tiiviimmin Kainuuseen ja arvelujen mukaan vahvistaisi näin Kainuun oman läänin mahdollisuuksia. Opiskelija Leinonen on tutkinut Oulujärven linnustoa v :sta 1968 saakka. Ylikulkutie lyhentäisi Kajaanin ja Oulun välimatkaa n. Rahapula on sittemmoon Jormuanlahden ja Miesmin siirtänyt hankkeen toteuttalahden yli. Välimatkan lyhentymisellä ei ole henkilöliikenteen kannalta oleellista merkitystä
Se aiheuttaa kesämökkien kiihtyvän rakentamisen rauhallisina säilyneille rannoille. vsk.. Vuoden alussa kaupunkiin liitetty Kajaanin maalaiskunta otti talvella 1976 maankäyttösuunnitelmassaan kielteisen kannan ylikulkutiehen. Asiasta suoritetut mittaustutkimukset eivät ole sulkeneet pois tätä mahdo llisuutta. Näitä lieterantoja käyttävät myös puolisukeltajasors~t tuhatmäärin vakituisina ruokailuja levähdyspaikkoinaan useiden· kuukausien ajan keväin syksyin. Kuvan otti Eero Kemilä. Järven rannalla sijaitsee maataloja varsin kohtuullisesti. Näistä salmista matalampi pengerrettäisiin kokonaan ja syvempikin huomattavalta osalta. Oulujärvellä retkeilijällä on vielä tilaa ·liikkua tosin kalakantaa ovat Keskiaukeamalla näkyy syksyistä Oulujärven pohjoisosaa ilmasta _käsin. Yksityisten henkilöiden lisä~si useat Kainuun kunnat ovat esittäneet suunnitelman hylkäämistä. Tämä Suome~ viiden~eksi suurin järvi on muutenkin säilynyt melko pilaant~?1attoman~. taloudellista kannattavuutta laskettaessa ei ole otettu SUOM EN LUONTO 6/77 36. Ylikulkutie veisi rauhan suurimmalta osalta Oulujärveä, mutta kainuulaisten toimeentuloa ja maakunnan kehittymistä se ei auta. Toukansalmeen varhain keväällä muodostuva sula-alue on myös tärkeä vesilintujen muuton kannalta. syytä, miksi kansakunn~_n ~~raja pitäisi käyttää hyödyttomun Ja vahingollisiin rakennuskohteisiin, tavallisia kansalaisia hyödyttävien, kuten esimerkiksi asuinrakentamisen, sijasta. saasteet ja säännöstely pahasti verottaneet. Huvilaslummiutuminen on yltänyt vain eräisiin pieniin alueisiin. Silta ja penger näkyisivät maisemaa rumentavina ja melu kuuluisi parin peninkulman päähän itään ja länteen Oulun järven erikoislaatuisen selällisyyden ja saarettomuuden takia. Maisemallisesti tiestä tulisi todella hallitseva aivan eri tavalla kuin vastaavat rakennelmat Eteläja Keski-Suomen sokkeloisilla vesillä. Paltaselän kuormitus kasvaa tällöin kohtuuttomaksi ja koko Paltaselkä on vaarassa muuttua saastealtaaksi. Ylikulkutie tekisi tästä tilanteesta lopun. 3S4 Oulujärven rannat ovat enimmäkseen karuja. Eräänä perusteena tullaan varmasti esittämään työllisyysnäkökohdat. Teollisuuden puuttuminen kehitysalueilta ei myöskään ole kiinni epäselvistä maakuntarajoista. Koutaniemen rannat ovat Oulujärven parhaita vesilintualueita, minkä myös metsästäjät ovat huomanneet. Tien ns. Myös kalastajien ja retkeilijöiden keskeinen tukikohta, Toukansaari, tuhoutuisi tien halkoessa sen päästä päähän. Paltamon ja Vuolijoen kunnat ovat vastustaneet jyrkästi ylikulkutietä, koska se jättää kunnat sivuun valtaliikenteestä. Rakennettava tie kulkisi juuri parhaiden paikkojen yli ja vesilintujen kannalta alue menettäisi merkityksensä. Oulujärvi on säilynyt eteläisistä suurjärvistämme parhaiten maisemallisena kokonaisuutena. Ylikulkutie pilaa peruuttamattomasti järven keskeisimmät ja kauneimmat osat. Nrt sen ~h suunnitellaan rakennettavaksi tietä, jonka tuoma hyöty ohs, menetyksiä p1enemp1. Saasteet, joita järveen on kyllä laskettu p~ljon, eivät ole pilanneet ratkaisevaa osaa järvestä. Paltamon kunta on esittänyt oman vaihtoehtonsa (III vaihtoehto), jota tosin sitäkään ei voi pitää hy·vänä maisemallisten menetysten ja taloudellisen hyödyttömyyden tähden. Etualalla on Niskanselkllll saarmeen. kehittäminen ole kiinni siitä, suuntautuuko osa 5 000 vaalalaisesta Kajaaniin vai Ouluun päin. Oulujärven vedet virtaavat Paltaselältä Ärjänselälle Toukansalmien kautta. Välittömästi järven rannalla ei sijaitse suuria asutuskeskuksia, suurimmat ovat Paltamon ja Vaalan kirkonkylät järven molemmissa päissä. Kaikkein pahinta hankkeessa on sen vaikutus Oulujärven luontoon ja maisemaan. Ei ole kuitenkaan mitään . Perustellusti on esitetty, että pengerrys saattaa muuttaa vesien monimutkaisia virtasuhteita salmissa niin, että Kajaaninjoesta tulevien saasteiden normaali siirtyminen Oulujärven muihin osiin häiriytyy ja saasteet saattavat kulkeutua nykyistä pitemmälle Paltamon suuntaan. MIKSI TIETÄ EI SAA RAKENTAA. Koutaniemen puolella kohdassa, jossa tie ylittäisi järven, ovat laajat lietealueet, jotka ovat tunnettuja sisämaan oloissa harvinaisen runsaista kahlaajamääristä
Mutta suunnitelma on, mittauksia tehdään. Tilanne on nyt muuttunut. Luonnon suojelemisen kannalta on samantekevää, rakennetaanko ylikulkutie 1978 vai 1983. Tie leikkaisi myös kalastajien ja retkeilijöiden tukikohdan, Toukansaaren, pällstll pällhän. vesialue vaarantuisi vakavasti samaan aikaan, kun pohjavedestä alkaa olla yhä suurempi puute. SUUNNITTELU JATKUU ... Sen estäminen on kaikkien Suomen luonnon suojelemisesta kiinnostuneiden kansalaisten asia. On riittävästi kokemusta siitä, että ei voida odottaa, milloin suunnittelijat ovat saaneet työnsä päätökseen. Kansantaloudellisesti se on haaskausta. Ylikulkutien väitetty taloudellinen kannattavuus merkitsisi ainoastaan jonkinlaista liiketaloudellista hyötyä muutamalle teollisuuslaitokselle, lähinnä puutavarayhtiölle. N 1 Kartta selvittää Oulujärven ylikulkutien eri linjausvaihtoehdot. huomioon niitä suuria taloudellisia menetyksiä, joita tie aiheuttaa alueen väestölle. Salmiin muodostuu varhain keväällä sulia,jotka ovat tllrkeitll vesilintujen muuton kannalta. vsk. Suomen viidenneksi suurimman ja Inarinjärveä lukuunottamatta parhaiten säilyneen suurjärven maiseman hävittäminen ei kosketa vain kainuulaisia. Tien tarpeettomuutta kuvaa se, ettll se lyhentäisi Kajaanin ja Oulun välistä yhteyttä kuudenneksen. Se halutaan saada, taloudellisesta kannattamattomuudestaan ja vahingollisuudestaan huolimatta kysymys on vain siitä milloin. i: Hanke on estettävä silloin, kun se S on vasta paperilla. Tiehanke kuluttaisi myös soravarat laajalta alueelta, mikä heijastuisi kauas tulevaisuuteen. Muutama vuosi sitten luonnonsuojelijat esittivät hankkeesta kriittisiä huomioita, mutta hanketta ei lähdetty selkeästi ja tehokkaasti vastustamaan. Yli kulkutie on suunniteltu rakennettavaksi salmien yli kuvanottosuuntaan. On myös muistettava, että Paltamon kautta Ouluun kulkeva yhteys on korjattava ja pidettävä kunnossa jo pelkästään Kostamuksen tähden. Tllllll hetkellä kannatetuin on vaihtoehto II. Kuitenkin tien rakentaminen vahingoittaisi peruuttamattomasti Oulunjärven luontoa. Muutos Oulunjärven luonnon tilassa on yhtä täydellinen. Valtion rahapula on lykännyt hanketta toistaiseksi. Koutaniemen erittäin merkittävä pohjaSUOMEN LUONTO 6/77 36. Jos maantieyhteyttä Kajaanista Ouluun halutaan parantaa, olisi yksi hyvä vaihtoehto peruskorjata ja osin oikoa Oulujärven eteläpuolelta kulkeva tie. Oulujärven vedet virtaavat Toukansalmien kautta Paltaselllltll Ärjänselälle. TVL :n piiri ei edes harkitse, rakennetaanko tie vai ei. Kun maansiirtokoneet ovat työssä, on JO liian myöhäistä. 355. Ylikulkutiehen menevät varat tarvittaisiin sitäpaitsi Kainuun jo rakennetun, mutta nopeasti rappeutuvan tiestön kunnossapitoon
Vinttikaivoja juottokaukaloineen on siellä täällä ja niiden yhteyteen on usein rakennettu ruokokattoinen maja suojaksi paimenelle ja karjalle. Molemmat kirjoittajat ovat retkeilleet Hortobågyssa muutamia kertoja eri aikoina. Tämän takia Hortobagyn antropogeeniselle, ihmisen toiminnan tuloksena syntyneelle, pustalle kirjaimellisesti laskeudutaan ; sen erottavat ympäristöstään monen metrin korkeusero (kuvio) sekä leveät kastelukanavat. Debrecenin yliopistokaupunki on noin 30 kilometrin päässä idässä. Leppeän vilpoisat tammimetsiköt olivat ennen alueelle tyypillisiä, mutta nykyään niistä on enää rippeet jäljellä. Aro-olosuhteisiinkin sopeutuneet kasvit voivat Hortobagyssa kärsiä paikoin kuivuudesta kesällä. Talveksi Hortobagy taas muuttuu kosteikoksi palvellen tärkeänä renkaana siinä ketjussa, joka turvaa muuttolintujen, suomalaistenkin, levähdys-, ruokailuja talvehtimismahdollisuudet. Ilma väreilee lämmöstä ja kangastukset muodostavat järviä tai metsiköitä etäämmälle. Unkarin Hortobagy on vielä paljon pitemmälle menevä esimerkki suojelukohteesta, jonka olennainen osa on ihmistoiminta. Olemme Nagy Alföldin, Unkarin suuren lakeuden sydämessä. Emäksinen alkalimaa läpäisee vettä erittäin huonosti ja maan vesitasapaino on hyvin heikko. vsk.. Pienetkin painanteet eroavat kosteussuhteiltaan ympäristöstään. 356 EUROOPAN LÄNTISIN STEPPI Lakeudet syntyivät tertiäärikaudella jokilietteiden kasaantuessa muinaisen Pannonian meren kohdalle. Taivas kaartuu yllemme syvänsinisenä, lämpötila on lähes 30°C varjossa ja lähimpään varjoon istutettuun Robinia-valeakaasiametsikköön on matkaa neljättä kilometriä. Seisomme eräänä kesäkuun alkupäivänä keskellä Hortobagyn pustaa, suunnilleen yhtä etäällä päiväntasaajasta kuin pohjoisnavasta. Hortobågylle on luonteenSllOMEN LUONTO 6/77 36. FT Vepsäläinen työskentelee Helsingin yliopiston perinnöllisyystieteen lailoksella Suomen Akatemian nuorempana tutkijana. Turturikyyhkyjen pehmeä kujerrus kuuluu pustan lämpöväreilyyn. Juha Valste ja Kari Vepsäläinen HortobigyUnkarin pustan suojelualue Vaikka luonnonsuojelualueet enimmältään suojelevat mahdollisimman alkuperäistä luontoa, niiden tehtävänä voi olla myös ihmisen luoman kulttuurimaiseman sekä luonnonläheisten elinkeinojen suojelu. Kosteusoloihin vaikuttavat kuitenkin voimakkaimmin auringon säteily ja tuuli, _jotka yhdessä haihduttavat pinnalle _jäävän veden uskomattoman nopeasti. Nykyisin asutus on keskittynyt hajallaan oleviin, pustan sydänaluetta ympäröiviin kyliin. LuK Valste opiskelee Helsingin yliopistossa. Pustan sademaksimi osuu yllättävästi kesäkuuhun, minimi taas tammikuuhun. Navakka tuuli ja tieto siitä, että kuumimpina päivinä lämpötila saattaa nousta yli 40 asteen, vilvoittavat. Tästä ovat meilläkin osoituksena poronhoitoalueen luonnonsuojelualueet sekä saaristoon suunnitellut kansallispuistot. Maan pintaosien paksu lössikerros riistäytyi tuulen mukaan. Syksyllä tämä Euroopan läntisin steppi muuttuu kuitenkin suurilta osin kosteikoiksi: lämpötilan aletessa ja haihtumisen vähetessä sadevesi alkaa muodostaa painanteisiin yhä laajenevia matalia allikoita. Ihmisen tuhottua tammimetsät emäksisen maan mineraalien kiertokulku katkesi ja natrium rikastui maahan bikarbonaatteina. Jo pusta (puszta = autio) itsessään on ihmisen aikaansaama, nyt katoava eloyhteisö, mutta sellaisena se on aroluonnon suojelualue. Ihminen elinkeinoineen on sen luontoa rikastuttava tekijä. Olemme kulkeneet melkoisen matkan läpi Hortobagyn kansallispuiston, joka peittää hiukan yli puolet Unkarin jäljellä olevasta, ehkä 1 000 km 2 :n laajuisesta pustasta. Tataarit ja turkkilaiset ovat hävittäneet ihmisasutuksen pustalta moneen kertaan, usein kulkutautien auttamina. Metsiköt ovat täynnä elämää: musta varisja haikarayhdvskuntia, vanhoihin mustavaristen pesiin asettuneita punajalkahaukkayhdyskuntia sekä yksittäisiä sarvipöllöjä nekin mustavaristen vanhoissa pesissä. Pustalla taivas on korkeammalla kuin muualla, maisema on laakea ja horisontti uskomattoman kaukana. Nämä laikut voidaan luokitella kolmeen ryhmään jo kasvillisuuden korkeuden perusteella: Achillea setacea-Festuca pseudovina (kärsämöja natalaji; keskimäärin 40 cm), Arlemisia marilima-Fesluca pseudovina (maruna-nata; keskimäärin 20 cm) sekä Camphorosma annua (muuan savikkakasvi; keskimäärin 5 cm). Silti pustan kasvillisuudelle on leimaa-antava pienten kasvillisuuslaikkujen moninaisuus. Dos. Sydänkesällä kosteutta on kuitenkin jäljellä enää kalanviljelyaltaissa, kanavissa, kasteluojissa _ja joissa. Vinttikaivojen kotitonttuna on kivistä ladottuun kaivonkehykseen pesivä kivitasku, ja majan läheltä löytyy tavallisesti myös minervanpöllö istua nököttämässä
Kosteikkopainanteissa ja kasteluojien varsilla pesii mustapyrstökuireja, töyhtöhyyppiä ja punajalkavikloja, joiden huuto kajahtaa aralla yhtä heleänä kuin Suomen saaristossa. Tuttujen vesilintujen joukossa näkyy rusko357. Vuotuisen sademäärän tulisi olla 17 5 mm nykyistä suurempi, jotta maaperä pysyisi jatkuvasti kosteana. Kevät ja syksy ovat lyhyitä, nopeiden muutosten luonnehtimia ajanjaksoja. AROA JA KOSTEIKKOA Erikoisiin ilmastollisiin ja kasvistollisiin olosuhteisiin liittyy erikoislaatuinen eläimistö. omaista mantereinen ilmasto, _jossa erot talven ja kesän välillä ovat jyrkät. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on 585 mm 50 vuoden aikana on maksimi kuitenkin ollut 874 mm ja minimi vain 342 mm. äärimmäisyydestä toiseen sen mukaan, mistä suunnasta ilmamassat kulloinkin sen alueelle tunkeutuvat. Kalanviljelyaltailla lintujen lajija yksilörunsaus on suuri. Ilmasto ei kuitenkaan ole riittävän kuiva ja mantereinen synnyttääkseen aroa, vaan Hortobagy on ihmisen toiminnan synnyttämä aro. Kalanviljelyaltaita (jotka meikäläisen käsityskannan mukaan ovat usein pikemminkin melkoisia järviä) reunustavat korkeat ja tiheät ruoikot, ulompana kasvaa osmankäämiä. Illan hämärtyessä metsäkauriit tulevat pustalle laiduntamaan. määrin j oka kolmas vuosi. Hortobagya luonnehtivat erityisesti väliin kylmät, väliin lauhkeat talvet, jotka vuorottelevat joskus kylmien ja sateisten, joskus kuivien ja kuumien kesien kanssa. Harvoin nähtyjä, mutta Unkarin pustalle luonteenomaisia ovat unkarinsokkohiiri ja arokoivuhiiri. VES I NATRIUM LÖSSIÄ ENNEN TAMMIMETSÄÄ I RIKASTUMISK ER ROS BIKAA BONAATTIA 1_ NYT PUSTAA Hortobågyn pustan tilalla oli ennen tammimetsää,ja mm. vsk. Aroalueilla pesii siellä täällä pieniä kahlaajapääsky-yhdyskuntia. Kasteluoj ien rantojen kasvillisuus on selvästi vyöhykkeistä. Sekä pesivä että talvehtiva linnusto ovat ainutlaatuisia. Kesällä kuivan ja aromaiscn pustan painanteet muuttuvat syyskuun lopulla kosteikoiksi ja muuttohanhien ihanteellisiksi laitumiksi. Ne harvinaistuivat välillä uhkaavasti, mutta viime vuosina kanta on taas hieman kohonnut. Säätila vaihtelee. Tammikuu on kylmin kuukausi -2°C lämpötiloineen, mutta jopa -30 asteen pakkasetkaan eivät o le poikkeuksellisia. Pustan monet erilaiset ekosysteemit ovat osaltaan selityksenä: kuivaa steppiä halkovat kasteluojat, metsiköitä on hajallaan siellä täällä ja suorastaan maisemallisena tekijänä ovat kalanviljelyaltaat ne peittävät noin 30 km 2 pustan pinta-alasta. Kookkaat, mutta silti vaikeasti havaittavat isotrapit kuuluvat nekin pustan linnustoon. Taivaalta kuuluu kiurun ja Hortobagyn pustalle endeemisen lyhytvarvaskiurun alalajin laulu. Lumi saattaa sulaa useaan kertaan sataakseen pian taas -uudelleen. Touko-, heinäja elokuussa sattuu yli 12 vuorokauden kuivia kausia keskiSUOMEN LUONTO 6/77 36. Nyt pusta on kesällä aroa, talvella kosteikkoa. Metsiköissä voi lisäksi tavata merkkejä villisioista ja saksanhirvistä. Oman lisänsä tuovat vielä nummikirvinen ja töyhtökiuru, _jotka nekin ovat yleisiä. Yön lähestyessä alkaa samoilla paikoilla kenttäsirkkojen, sammakkojen, ruokokerttusten ja harvinaisten sarakerttusten laulu. Unkari sijaitsee suurten ilmastollisten pääalueiden rajamailla. Tyypillisiä nisäkkäitä ovat rusakko, siiseli ja erityisesti hamsteri. Hakkuut ja laidunnus katkaisivat kierrot. Hortobagy on Tonavan suiston, Camarguen ja Coto Donanan veroinen lintuparatiisi. vesi ja natrium kiersivät tasapainoisesti maan ja kasvillisuuden välillä. Kasvillisuuden väheneminen joudutti haihduntaa, tuuli puhalsi kuivuneen lössin pois ja natriumia rikastui bikarbonaattina (soodana) maan pintakerroksiin, joka muuttui vettä läpäisemättömäksi. Talvella pusta on lumen peitossa jo ulukuun puolenvälin ja helmikuun lopun välisenä aikana keskimäärin 30 vuorokautta
L. Unkarissakin on omat teknokraattinsa, joiden mielestä Hortobågyn aluetta voitaisiin hyödyntää tehokkaammin. Hortobågyn säilyttämisen puolesta puhuvat monet seikat: se on Euroopan läntisin aroalue; syntynsä vuoksi se on ainutlaatuinen (antropogeeninen, ihmisen luoma) se on monien arokasvien ja eläinten (näiden joukossa endeemisiä alalajeja sekä Mustanmeren länsipuolisille aroille endeemisiä lajeja) turvapaikka; muuttoja talvehtimiskuukausien aikana se on levähdysja talvehtimispaikka mm. Talvisin pustan ilme on toinen. Artikkeli perustuu nä iden lisäksi molempien ki~joitta_jien retkirnuistiinpano ihin ja -muistikuviin , jo iden muotoutumiseen ovat vaiku t1ancct ci·ityisesti rctkeilycoverimme Csaba Aradi , Marika _ja György Devai sekä lstvån Fimha. Aavikkohaukka on harvinainen jokatalvinen vieras, jonka joskus voi nähdä kesälläkin. Rääkkähaikara on suhteellisen tavallinen, katto haikara suorastaan maisemakuvaan kuuluva. Silkkihaikara on melko harvalukuinen, mutta säännöllisesti täällä pesivä laji. Sitä pesii Hortobågyn alueella muutama yhdyskunta, kaikkiaan lähes sata lintua. Alue tuottaa lihaa, villaa, vuotia ia hevosia, joista saadut tulot ovat varsin suuret. ) I in Horlobagy. Keve, A. sotkia, harmaasorsia _ja mustakaulauikkuja, valkosiipija mustatiirat lekuttelevat hyönteisten pyynnissä veden ja ruoikoiden päällä. Tärkeintä on kuitenkin pustan säilyminen entisenlaisena ekosysteeminä, minkä vain jatkuva laiduntaminen voi taata. Näin alue toimii eräiden kotieläinten merkittävänä geenipankkina. Niiden päältä pystyttiin ilmeisesti havaitsemaan vieraiden kulkijoiden lähestyminen riittävän ajoissa. Mustahaikarat käyvät silloin tällöin ruokailemassa kalanviljelyaltailla, joiden ehdottomasti uljain ilmestys on kuitenkin harvinainen kapustahaikara. Aq uila, voi. Silmiinpistävimpiä ovat valtavat vesilintujoukot. Ho rto bagyer Staatliche Wirtschaft. Alue on vanhastaan ollut Balatonin jälkeen sekä kotiettä ulkomaalaisten matkai lijoiden suosituin kohde. Jalohai kara on pesinyt Hortobågyssä kolmena viime vuotena. PUSTA JA IHMINEN Kosteimmillaan pusta on maalis-huhtikuussa lumen sulamisveden viipyessä lakeuksilla. Hydraulic Documentatio n ane! In formatio n Centre; Budapest. Hyviä esimerkkejä tällaisesta meillä on useampiakin, mainittakoon vain Karkalin luonnonpuisto. Pustan maisemaan kuuluvat esihistorialliselta ajalta peräisin olevat kumit, valtavat tähystyskummut, joita on myös Neuvostoliiton aroalueilla. Aluetta on käytetty laidunmaana ehkä jo tuhansia vuosia, metsät on hakattu ja poltettu laidunmaiden luomiseksi. Se tuottaa sekä kotimaiseen käyttöön että vientiin valtavia määriä mm. Pusta o n ihmisen synnyttämä ja nykyiset luonnonsuojelijoiden vaalimat muodostumat ovat olleet olemassa loppujen lopuksi vam varsm lyhyen ajan, mikä osaltaan helpottaa teknokraattien selittelyjä. hanhille (näiden joukossa harvinaiset kiljuja punakaulahanhi ) ja merikotkille. VANHAN UNKARIN VIIMEINEN SIRPALE Suurin osa jäljelläolevasta pustasta kuuluu Hortobågyn valtiontilalle, joka on Unkarin suurin. 2432.59. Tietenkään ainutlaatuisen alueen säilyttäminen nykyisessä luonnonsuojelutilassa ei voi eikä saa riippua siitä, miten alue on syntynyt. vsk.. Ausgabe des Ungarischen Ornitho logischcn Institutes; Budapest. Ihmisen toiminnan vaikutus alueeseen on aina ollut suuri onhan koko Hortobågyn pusta syntynyt sen tuloksena. Erityisen tärkeää on, että Hortobågyn pustaa käytetään edelleen laiduntamiseen. Hortobågyssa elävät viimeiset rippeet ikivanhasta Unkarin harmaasta karjasta, viimeiset mustat, korkkiruuvisarviset racka-lampaat ja viimeiset alkuperäiset unkarilaiset paimenkoirat joita edelleen käytetään paimenten apuna. Fin1ha, 1. Ruo ikoissa kieppuvat pussi tiaiset, ja iltaisin sammakoiden sekä rastaskerttusten ja ruokosirkkalintujen äänet tuntuvat täyttävän ilman. 83, pp. SUOM E LUO NTO 6/77 36. Runsaan ja yhtäjaksoisesti pysyvän lumipeitteen viipyessä pustalla hanhet joutuvat jatkamaan muuttomatkaansa. Kansallispuiston alueella talvehtii myös joka vuosi useita kymmeniä merikotkia näiden joukossa ilmeisesti myös Itämeren alueen lintuja. Kaikkialla näkyy erilaisia haikaroita: harmaa-, rusko-, yö-, pikkuja kaulushaikara ovat runsaita. Hanhien talvehtiminen riippuu paljolti talven lumija pakkasoloista. 19 72: The cenlral Tina-region and the Tran.sTis1.a area. 1970 : Shorl hiJlory of waler managemml in H ungar)' 8 7 pp. Kcrnåcs, S. Alueella pesivien merihanhien joukkoon on liittynyt muita hanhilajeja. Eniten Hortobågyyn jää talvehtimaan metsäja tundrahanhia, mutta myös kiljuhanhia ja jopa punakaulahanhia näkyy yksittäin tai pieninä parvina läpi talven. Budapest. 89 pp. Budapest. Keinokasteluverkostoa voitaisiin heidän mukaansa tehostaa ja " luonnontilaisia" alueita ottaa riisin, vehnän ja maissin viljelyyn sekä karjatalouden käyttöön. Laji ei enää pesi Hortobågyssa merikotka sen sijaan pesii useimpina vuosina Tiszan rantametsissä muistona vuosisadan alun runsaasta merikotkakannasta. 1977: The while-lailed eagle IHaliaelu, albicilla ( L. Ai358 kaisemmin, ennen Tiszan kulun muuttamista, valtavat vesimassat tulvivat keväisin pustalle. Nykyään vesi johdetaan kastelukanavia myöten haluttuihin kohteisiin. Alueen suojelutilanne on kuitenkin olennaisesti kohentunut kansallispuiston tultua viimeinkin perustetuksi myös virallisesti ennen alueet olivat suurimmaksi osaksi virallisesti rauhoittamatta, joskin niiden käyttö oli varovaista. Hortobågyn merkitys on unkarilaisille suuri : tämä 197 2 perustettu, 520 km 2 laaj uinen Unkarin ensimmäinen kansallispuisto on viimeinen sirpale vanhaa Unkaria, vanhoja elinkeinoja, maisemia ja luontoa ja suurin osa unkarilaisista myös ymmärtää tämän. Zeitungsvcrlag des Ko mitats Hajdu, 1969. naudan-, lampaanja sianlihaa, kalaa, kananmunia, hevosia ja viljaa. 1960 : Nomenclalor avium H ungariae. D KIRJALLISUUTTA Dåvid
Tämä näkyy Nyholmin käyttämässä tilastossa mm. petokannoissa tapahtuneet muutokset. SUOMEN LUONTO 6/ 77 36. vsk. luuytimestä sekä aiempien vammautumien ja sairauksien jättämistä jäljistä. Suomen petoja eniten ja kauimmin tutkinut "Susi-Pulliainen" on monista Nyholmin käsittelemistä seikoista eri mieltä. Käytännössä järjestelmä toimii seuraavasti: tuu "tapauksen löytäjän" tulkintaan, rehellisyyteen ja oikeustajuun. Oheinen artikkeli on osittain em. Sen lisäksi, että heikkokuntoiset porot ovat helppoa saalista pedoille, on myös mahdollista, että nämä porot joka tapauksessa kevättalven aikana kuolisivat. Paliskuntain Yhdistyksen edellä kerrotulla tavalla keräämät tilastot petojen aiheuttamista porovahingoista ovat luonnollisesti sinänsä mielenkiintoisia ja tutkimisen arvoisia, mutta ne eivät sellaisenaan ilmaise esim. asti samassa Suomen Luonnon Yksikään valtion tilintarkastaja numerossa. Kun maastosta löydetään poronraato, katsotaan tietysti, onko påikalla jälkiä. kutetaan valtiota. Erkki Pulliainen Pedot • Ja porojen petovahingot Suomen Luonnon poronumeron 2/1977 useissa artikkeleissa käsiteltiin tai sivuttiin petokysymystä, enimmältään porotalouden näkökulmasta. Nyjen aiheuttamista porovahinholm kirjoitti Suomen Luonnon goista, hinnoittelee porot ja lasnumerossa 2/197 7 pedoista ja kuttaa valtiota, joka maksaa lasporoista. Hänen hahmottelekun sellaisenaan ja lisäksi löytämansa kuva ei vastaa sitä, minkä mättä jääneiden tapausten korolen itse saanut tutkittuani näitä vauksena kullekin paliskunnalle asioita yli viisitoista vuotta. Näitä seikkoja ei Nyholm ole ottanut huomioon kirjoituksessaan. Tämähän on pääteltävissä mm. Erik S. Nyt kuitenkin porojen nälkään kuolemista on alkanut esiintyä aiemminkin talvella ns. Nyholm ei selvitä, millä tavoin tilasto syntyy eikä liioin esitä kommentteja sen luotettavuudesta. Esimerkiksi talvella 1976 jouduimme toteamaan tämän Kuusamossa. petojen yksilömäärissä tapahtuneita muutoksia, kuten Nyholm on tehnyt. siten, että korppi esiintyy ilman varauksia pornjen tappajana. artikkelin vastine, osittain katsaus suurpetojemme nykytilaan. Esit50 % sen ilmoittaman petovahintelin omaa näkemystäni suppegon määrästä. Kaikki perusPOROVAHINKOTILASTOT Nyholmin keskeisenä aineistona on petojen aiheuttamiksi ilmoitetuista porovahingoista tehty tilasto, joka vuosittain julkaistaan Poromies-lehdessä. Jos niitä löytyy, tulee välittömästi mieleen, että tuo eläin on tappanut poron. PETOJEN KAATOTILASTO Nyholm mainitsee eräänlaisena heittona "mahdollisimman epäluotettavat kaatotilastot" tarkoit359. On kuitenkin aihetta ei tutki tapauksia, joista näin laskäsitellä asiaa tarkemmin. Poromiesten etujärjestön eli PaPaliskuntain Yhdistys kerää läliskuntain Yhdistyksen palkhinnä poromiehiltä tietoja petokaarna petoasiamies Erik S. Kun maassamme suunnitellaan peto-poro-tutkimuksia, on mielekästä ryhtyä selvittämään myös kuolleiden porojen kuntoa juuri ennen kuolinhetkeä. Viimeisen vuosikymmenen aiProfessori Pulliainen työskentelee nykyisin Oulun yliopiston eläintieteen laitoksella. Eniten niihin paneutui dos. "normaalivuosina". Useimmiten "löytäjillä" on kysymyksessä oma henkilökohtainen taloudellinen etu. Sen sijaan hän ilmoittaa, että se ilmaisee mm. Artikkelin kuvat piirsi Seppo Leinonen. Nyholm artikkelissaan (s. 135) "Porohoitoalue petojemme elintilana". On toki syvästi inhimillistä, että syy poron kuolemasta tulkitaan sellai·sen aiheuttajan tiliin, joka tuo mahdollisuuden taloudelliseen korvaukseen. Sitä ennen hän on tutkinut riistabiologiaa ja petoja Helsingin yliopistossa sekä perustamallaan ja johtamallaan Vllrriön tutkimusasemalla Savukoskella. Kevättalvi on tunnetusti poroille kriittistä aikaa vaikeasti läpäistävän hangen takia, joten silloin on joka vuosi odotettavissa ongelmia. kana porojen laidunten on todettu erityisesti havumetsävyöhykkeessä heikentyneen ja porojen ruokailutottumusten muuttuneen (Helle 1975). Lähinnä luonnonsuojelijoiden työn tuloksena maahamme on luotu järjestelmä, jonka puitteissa korvataan valtion varoista petojen aiheuttamiksi ilmoitetut porovahingot
1968) sekä ilveksien siirtyminen Neuvostoliitosta ja vähäisemmässä määrin myös Ruotsista Suomeen ovat mahdollistaneet kanna n elpymisen. Sitä tavataan Suomessa poronhoitoalueen ohella itärajan tuntumassa kapealla vyöhykkeellä PohjoisKarjalan pohjo isosista pohj oiseen. Lupien perusteella sutta metsästetään m yös poronho itoalueen etelä puolella, jossa se on muutoin rauhoitettu. AHM A Ahma on puolestaan pohjoinen laj i. Kun vain ihmisen fyysinen voima ja taito oli toisella puolella ja pedo n luontaiset taipumukset ja ko kemukset toisella, ja kun pyynti pysyi vuodesta to iseen ku takuinkin yhtä tehokkaana, kaato tilastot heijastelivat jossain määrin myös petokantojen muu toksia (ks. Tällä hetkellä ilveskantamme on laskettavissa sadoissa yksilö issä. Tämä n epämääräisen heiton vastapa inoksi hä n toteaa, että " petovahinkojen määrää esittävä kuva koko poronho itoalueelta osoittaa samanaikaisesti voimakasta vahinko jen lisääntymistä". 19 70-luvulla yleistynyt ahmojen pyynti, myös SllOMF.N Ll /O TO 6/77 36. Sutta ja ahmaa metsästetään myös poronho itoalueella moottorikelkoin. Ahma n luo ntainen lisääntyminen ja idästä saatu muuttovoitto riittivät 1970-luvulle saakka korvaamaan metsästyksen aiheuttaman 3040 ahman vuotuisen poistuman. On luonnollista, että m1ta huonokuntoisempi poro on, sitä helpommin se jou tuu hyökkäävän ilveksen saaliiksi. Rauho itus (v. Näin mm. Kun hän ei mainitse, minkä ajanjakson tilastoja hä n tarkoittaa, on syytä tarkastella tätäkin asiaa. Ilves o n tuoreen lihan pyydystä_jä. . . Tämä näkyy erittäin selvästi mm. Maan kaakkoisosissa sen talviravin nosta kaksi kolmasosaa o n jäniksiä (Pull iainen & Hyytiä 1975). Tahattomasti ja tahallisesti ihminen tappaa vuosittain liikenneonnettomuuksissa susia ja ilveksiä (Pulliainen 197 5 b, 1976 a, b ). Myös poronhoitoalueella ne syövät _jäniksiä (Pulliainen 1974). Helsingin Sanomien j ul kaisema laaja kuvitettu artikkel i 9. Poronho itoalueella ilveksiä esiintyy luontaisesti suhteellisen vähän. Nämä vähätkään yksilöt eivät ole saa neet olla rauhassa. 360 PETOJ EN MÄÄRISTÄ JA ELI NTAVOISTA Nyholm mainitsee: " Yleisesti puhutaan petokantojemme romahdusmaisesta laskusta". Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta se on myönnettyki n. 5. seuraavista syistä : Ilves o n rauho itettu, ja sitä saa metsästää vain lupien perusteella. Pulliainen 1975 b). Lisäksi tuottaa melko isia vaikeuksia saada tietoon kaikkia petojen kaatoja. Sen leuat ovat siksi heikot, että sen o n vaikea saada syötävää _jäätyneestä haaskasta. Po hjoisimmat ilvekset ovat pistäytyneet Kevon luo nnonpuistossa ja Enontekiöllä. Tilastoista tulee pakostakin "ainakin " tilastoja (ks. ilvesten valtakunnanrajan ylitysten määrissä ( Pulliainen 19 7 4). Vain Kaakko is-Suomessa se on tiheä, mutta se kattaa suurimman osan maasta. poroja (Haglund 1966, Pulliainen, julkaisemato n aineisto). Karhun metsästysaikaa o n jatkuvasti muutettu . 1971 ). ILVES Ilves edustaa eläimistössämme eteläistä eurooppalaista faunaryyppiä ja sen levinneisyyden painopiste on etelässä. ,:;;,,.J taen tällä vuosittain kaadettujen petojen maaraa. vsk.. Pulliainen 1965, 1974). Kun kumpikaan toteamus ei anna oikeaa kuvaa tilanteesta, tarkastelen seuraavassa suurpetojen esiintymistä ja elintapoja laji lajilta. J os Nyholm tarkoittaa petojen kaatotilastoja viime vuosilta, olen hä nen kanssaan samaa mieltä. Ilveksiä on ajettu myös laittomasti moottori kelkalla (esim. Laji oli Suomesta lähes sukupuuttoon kuollut 1950-luvulla. Ihminen voi moottoreineen tappaa viimeisenkin suurpedo n. Toisin sanoen kaadettujen petojen määrät eivät ilmaise petokan ·w jen yksilömääriä. Aiemmin tilanne oli toinen. Kun poronhoitoalueella on tehty yksikin ilveshavainto, on o itis anottu maa ja metsätalousministeriöltä erikoislupaa eläimen tappamiseksi. Niiden o hella ilvekset tappava t ravinnokseen mm
Se saattaa seurata myös mm. 1969, Pulliainen 1974). Porojen nälkäänkuolemiset sattuvat usein tuohon vuodenaikaan, joten on mahdollista, että ne porot, joihin ahma on kynSUOMEN LUONTO 6/77 36. Metsästysrajoitusten, erityisesti karhukannalle tuhoisan kevätpyynnin rajoittamisen ansiosta maamme karhukanta on elpynyt tällä vuosikymmenellä. Näin se varastoi ravintoa pahan päivän varalle. Kasvattamani ahmat nukahtivat kohta ruokailun jälkeen. Sulan maan aikana ahma syö lihan ohella mm. Selvintä tämä on ollut Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, jonne on saatu myös muuttovoittona karhuja Neuvos361. Mitä hän tällä tarkoittaa. Vuosikymmenen vaihtuessa maassamme oli jäljellä puolisentoistasataa karhua. KARHU Suomen karhukanta taantui selvästi 1960-luvun jälkipuoliskolla liian tehokkaan metsästyksen vuoksi. marjoja (Rausch & Pearson 1972). vsk. Ahma käyttää tehokkaasti hyväkseen haaskoja. 1969, Pulliainen 1974). Varmuuden vuoksi toteaisin, että ahma etsii normaalisti ravintoa. Ahma on kehno saalistaja (Krott 1959, Haglund 1966, Myrberget ym. moottorikelkkaa käyttäen, mtta valtiovalta ja oikeuslaitos ovat tukeneet, on parin viime vuoden aikana johtanut kannan vähenemiseen, erityisesti poronhoitoalueella. Tavoitettuaan sitä (elävää tai kuollutta) se hotkii mahansa täyteen. Luonnossakin lepopaikka löytyy usein läheltä ruokailupaikkaa. Kun saalistus kerran onnistuu, ahma saalistaa varastoon eli tappaa yli senhetkisen tarpeen (HagLund 1966, Nyrberget ym. Tämä on näkynyt siinäkin, että valtion moottorikelkoilla varustamat ahmojen tappopartiot eivät ole löytäneet tappokäskyn mukaista ahmamäärää. susia voidakseen ruokailla niiden tappamien eläinten haaskoilla (Haglund 1966). Pelkästään 1966 tapettiin maassamme ainakin 97 karhua (Pulliainen 197 5 b). tensä ja hampaansa iskenyt, olisivat joka tapauksessa kuolleet. Se onnistuu tappamaan poroja lähinnä silloin kun hanki kantaa ahman, mutta ei poroja. Juuri tällöin porot ovat muutoinkin kaikkein heikoimmillaan ja siten helpoimmin tapettavissa. Nyholm toteaa, että ahma on "ahkera pyytäjä"
Mahalaukkuja ulosteanalyysit ovat osoittaneet, että pääosa ravinnosta koostuu tuolloin marjoista ja muista pehmeistä kasvinosista. ""'--""~.:< >·_:---:7::;. .·-. Ilomantsiin, _jossa on aivan rajan tuntumassa SUOM EN LU O NTO 6/77 36. Talvella 1976-77 niitä on myönnetty mm. Ne ovat peräisin haaskoilta sekä sellaisista poroista, jotka karhut ovat onnistuneet tappamaan sulan maan aikana. 1960-luvun lopussa Suomessa oli jäljellä kymmenkunta sutta (Pulliainen 1974), jotka asuivat helminauhamaisesti itäisellä rajaseudulla. Olosuhteet poikkesivat edellisen ekspansion aikaisista. Se tyrehdytettiin tappamalla maahan siirtyneet sudet lähinnä PohjoisKarjalassa, Kainuussa ja Koillismaalla. Susi rauhoitettiin poronhoitoalueen eteläpuolella syyskuussa 1973, joten susien lailliseen tappamiseen tällä alueella on tarvittu maaja metsätalousministeriön erikoislupa. Tutkimusalueellani olemme tavanneet kymmenen kesän aikana kaksi karhujen kesällä tappamaa poroa. Näiden eläinten ulosteissa esiintyy sulamattomina lähinnä marjojen kuoria ja siemeniä. Vasat ovat siis selviytyneet kesämerkintöihin saakka eli ne eivät ole _joutuneet pieninä esim. SUSI Maahamme saapui idästä susiekspansio vuosina 195963 (Pulliainen 1965). kar362 ... Ainoat kotimaiset sudet elivät Inarin Hammastunturin alueella. . -7~ toliitosta. -·_;:::.:_·~;~i€-Fi '--~~~ --~~~--~~: _:·~ ~_ -J.cl. Sen sijaan ,maitoa on käytetty hyväksi. Niitä ruttaa muutamaksi viikoksi talviunen _jälkeenkin. ,, ... Mitään selvää näyttöå karhujen aiheuttamista todella merkittävistä poronvasatuhoista kesän eri aikoina ei ole toistaiseksi esitetty. Nyholm 1970) käyttävät niitä ravintonaan. Merkittävää on myös, että marjat eivät juokse karkuun. Syömällä 40 vuorokauden aikana keskimäärin 25 kg marjoja päivässä karhu saisi siis ainakin noin 40 kg kuiva-ainetta, ravinteita ja ravintoaineita. Karhuja on siirtynyt myös entistä enemmän LänsiLappiin. Poronhoitoalueella suoritetut keväiset karhujen jäljitykset ovat osoittaneet, että karhut saattavat liikkua pitkiä aikoja _ja matkoja syömättä mitään. myös Pulliainen 197 4), usein kuitenkin menestyksettä. Olen viime aikoina tutkinut eräiden pohjoisten luonnonmar_jo_jen koostumusta sen innoittamana, että mm. sokereita ja valkuaisaineita. . helposti hyödynnettävää kuivaainetta, jossa on mm. Kun suolista on levon jälkeen "lähtenyt liikkeelle", ne saattavat yrittää hirvien ja porojen saalistusta (ks. Kesän jälkipuoliskolla karhut keskittyvät keräämään talven vararavintoa. . vsk.. Ne saattavat tuolloin ruokailla lähes ympäri vuorokauden. Vastasyntynyt vasa saattaa todella joutua karhun saaliiksi, mutta on kiintoisaa, että poronomistajat ovat vierittäneet vasojen katoamisen karhujen tiliin erityisesti kesämerkintöjen (juhannuksen _jälkeen) ja syyserotusten välillä. . Kilossa hilloja, mustikoita ja variksenmarjoja todettiin olevan ainakin 34-46 g .-..:... Poronhoitoalueellakin on ollut havaittavissa elpymistä. Tämän vuoksi marjoista lingottiin mehu, josta analysoitiin kuiva-aine, ravinteet yms. Nyholm viittaa siihen, että karhu syö poronvasoja. Talven 1972-73 vähälumisissa oloissa alkoi idästä susiekspansio (Pulliainen 1974). Se _jatkui vielä seuraavana talvena. Karhun vuotuinen aktiivinen kausi kestää poronhoitoalueella huhtikuun lopusta tai toukokuun alusta loka-marraskuuhun. Karhu ei tavallisesti kuluta talviunen aikana kaikkia keräämiään rasvavarasto_ja. _, hujen suihin. Silloin karhuille kelpaavat kevättalven haaskat sekä muurahaiskeot. karhut, ahmat ja näädät (vrt. Mukana on myös poronkarvoja
Kannan levinneisyysalueen reunaosissa vaeltelee myös 1-3 yksilön yksiköitä, lähinnä uroksia (Pulliainen 1965, 1974, 1977). Ilves on Fennoskandian pohjoisosassa luonnostaankin harvinaisuus. Esimerkiksi Ilo mantsissa on liikkunut kaksi laumaa (yhteensä 16 yksilöä) ja Sallassa 1-2 laumaa. 12. 1978 31. Valtio on käskenyt poliisitarkastajan tuhoamaan susia koneiden avulla. Pulliainen 1965, 1974, 1975 a, 19 7 6 a, 19 7 7). Jos susien annetaan elää rauhassa, ne käyttävät varsin tarkoin hyväkseen tappamansa saaliseläimet. Tietenkin ne il mestyvät paikalle poron menetettyä puolustuskykynsä. Lisäksi niitä on esiintynyt Savossa sekä Suomenselän alueella ja Oulun seudulla Pohjanmaalla. Susia on esiintynyt talvella 19 76-77 itäisellä rajaseudulla Kaakkois-Suomesta Inariin sekä myös sisämaassa. Petojen aiheuttamiksi ilmoitetut poromenetykset ovat lisäksi vain noin yhden prosentin luokkaa lukuporojen määrästä. Muutoin on susi rauhoitettu. Suomessa sudet eivät saa elää normaalia elämäänsä edes rauhoitusalueilla. Nykyinen korvausjärjestelmä, josta muuten Nyholm ei puhu mitään, on luotu nimenomaan sen vuoksi, että poroja syövillä pedoilla olisi elämisen mahdollisuus poronhoitoalueella. Karhun ajaminen pesästä samoin kuin sen ampuminen pesältä tai haaskalta on kielletty. Kymmenen kesän aikana olemme kirjanneet Koillis-Lapissa kuusi tällaista tapausta. Tämä antaa valtiolle moraalisen oikeuden olla itseoikeutetusti porotalouden asiakkaiden joukossa; valtio voi ostaa poronomistajilta ruokaa pedoille. Suden luontaista ja tärkeintä ravintoa ovat suurikokoiset kasvinsyöjänisäkkäät, Suomessa mm. esiintynyt rajamiesten ja paikkakuntalaisten laskelmien mukaan parhaimmillaan parisenkymmentä sutta. 2 § Sutta saa metsästää poronhoitoalueella koko vuoden sekä Kuhmon, Nurmeksen, Lieksan, Ilomantsin, Tuupovaaran, Tohmajärven, Värtsilän ja Kiteen kunnissa syyskuun 1 päivän alusta maaliskuun 31 päivän loppuun. 363. Poronhoitoalueen pohjoisosissa susia on esiintynyt Norjan rajan tuntumassa Inarissa ja Ki ttilän kairassa. hirvi, valkohäntäpeura, metsäpeura, poro ja nauta (ks. Sudet joutuvat tappamaan yhä enemmän poroja ruoakseen (ks. Porokin kuuluu suden saaliseläimiin. Totuus on tarua ihmeellisempi. talvella 1976-77. Hämeessä on esiintynyt susia talvesta 19 72-7 3 lähtien. Suomi on nykyisin juuri tällaista itäisen susikannan levinneisyysalueen reuna-aluetta. "MUUT PEDOT" Nyholmin mukaan myös kotka, kettu, korppi ja naali tappavat poroja ravinnokseen. Se o n yksityistä yritystoimintaa, jota harjoitetaan enimmäkseen valtion omistamalla maalla. YLEISIÄ TOTEAMUKSIA Nyholm unohti artikkelissaan mainita, mitä porotalous on. 1. Lauman saalistuskäyttäytyminen on sopeutunut juuri tällaisten eläinten pyydystämiseen. Pulliainen 1970). Poronhoitoalueella sutta on metsästetty tehokkaasti kaikin käytettävissä olevin keinoin. Nyholm, kuten poromiesten edustajat yleensäkin, puhuu ulkomaalaisista petoreserveistä. Itärajamme yli on tullut myös tyypillisiä susilaumoja mm. Muualla maassa ahma on rauhoitettu. Näiden laumojen ei ole kuitenkaan annettu olla rauhassa, vaan niitä on ryhdytty hajottamaan heti valtakunnanrajan tällä puolella. Suomen poronhoitoalueella susilla ei ole juuri hetkenkään saalistuseikä ruokailurauhaa. Reservejä ei ole poronhoitoalueen rajojenkaan taUUSIN TAKAISKU UUSI PETOASETUS 1. Kettu, naali ja korppi tuskin pystyvät riistämään henkeä terveeltä porolta. Jäljelle jäävät vain kalutut luurangot (työssä avustavat toki muutkin eläimet). Karhun liha on tarkastettava siten kuin lihantaskastuslaissa ( 160/60) ja sen nojalla annetuissa säädöksissä määrätään. Suden elämän luonnollinen yksikkö on lauma. Näistä eläimistä kotka saattaa joskus kesäisin onnistua sieppaamaan äidittömäksi jääneitä tai emostaan erilleen joutuneita vasoja. 3 § Ahmaa saa metsästää poronhoitoalueella koko vuoden. Korppi saattaa ryhtyä nokkimaan nälkään kuolevaa, puolustuskyvytöntä, vielä jaloillaan seisovaa poroa. 1979 1 § Karhua saa poronhoitolain (444/48) § :ssä tarkoitetulla poronhoitoalueella metsästää toukokuun 1 päivän alusta toukokuun 31 päivän loppuun ja syyskuun 1 päivän alusta lokakuun 15 päivän loppuun sekä Kuhmon, Nurmeksen, Lieksan, Ilomantsin, Tuupovaaran, Tohmajärven, Värtsilän ja Kiteen kunnissa syyskuun 1 päivän alusta lokakuun 15 päivän loppuun. Muutoin karhu on rauhoitettu. korvaamaan susien (ja samalla myös muiden petojen) aiheuttamat poromenetykset. Tämä on tiedetty jo kauan ja juuri siksi on ryhdytty SUOME LUO TO 6/77 36. vsk. Poronhoitoalueen eteläpuolella susia ovat tappaneet paitsi metsästäjät erikoislupineen myös liikenneonnettomuudet (Pulliainen 19 7 6 a, 19 7 7) sekä ketulle laitetut myrkyt, j opa sudelle viritetyt ansat (Kuhmossa)
1975: Ilveksen talviravinnoJla Kaaklr.oij•SuomtJsa. 1970: Kuusamo11 tappaja,usi. Suomen Luonto 36: 135138. Vuoden 1975 lopusta lähtien hll.n on tutkinut Paliskuntain Yhdistyksen toimeksiannosta porojen ja petojen suhteita. Fox (ed .): Thewild canids. Vuonna 1960 ollessani Oulun yliopiston assistenttina aloin varsinaiset peto-poro -saalissuhteen tutkimukset. Monographie der Wi ldsäugetiere 8: 1159. 1973: The wolfin the USSR. laaja petotiedustelu ko ko poronhoitoalueen petoja pyydystäville poroerämiehille. TUTKIMUKSEN TAUSTA Kiinnostukseni petoihin pohjautuu metsästysharrastukseeni, jota olen vaalinut puol@mmattimaisesti yli kolmekynup.entä vuotta, vuodesta 1939 alkaen (Nyholm 1971). Silloin lähetettiin mm. S. 1. Helle. 1970: Näädä11 elintavoista, saalistuk.(eaa ja ravinno.sta. Helsingin Yliopisto on tukenut vuosina 1967-73 arktisten eläinten ekologian tutkimustani. Pulmallinen ja maallemme kansainvälisellä tasolla suurta häpeää tuottavan suurpetojen suojelukysymyksen perussyyt on nähtävä syvemmällä kuin yksittäisten tutkijoiden näkemyseroissa ja elinkeinonsa harjoittajien asenteissa. Metsäntu tkimuslaitos, Rovanie1~1C'1l tutkimusaseman tiedonantoja 11: 115. 2 1.52.59. 364 Erik S. 292299. Ainoastaan karhun osalta voidaan vielä puhua poronhoitoalueen rajojen takaisista " reserveistä" . Hän on myös Turun yliopiston dosentti. 263 ss. & Hyytiä, V. Suomen Riista 26: 11411 7. Pull iainen, E. Sl!OMEN LUONTO 6/77 36. Ann. Pulliainen, E. 1969 : Trackinf! wolverines, Gulo gulo, in the j otunheim Mou11/ai11.1, .<011/h Norway , 1965-68. 197 5a: WolfecologyinnorthemEurop,. Haglund, 8. Ennen sellaista kaikki suojeluyrityksetkin ovat perusteiltaan epävarmoja hätäohjelmia. & Myhre, R. Työn olen tehnyt metsästysharrastukseni sekä käytännön poronhoidon ohessa ilman varsinaisia apurahoja. --, Erämaailma 1976: 917. M. 1959: Der Vielfra,s (Gulogulol. & Pearson, A. 1977: Ecology ofthe wolfin sellled areas of Finland. Tähän projektiin on osana liittynyt poro-peto -saalissuhde. Pulliainen, E. Nyholm osoittaa kirjoituksellaan, että juuri hän ei ole sopiva sen suorittajaksi. Ahmalla on ollut reservejä, mutta ne on tällä vuosikymmenellä käytetty melko tarkkaan. E. Tammi. 1965: Studies on the wolf(Canis lup11.1 l.) in Finla11d. A. Suomen Luonnossa 2/7 7 vallinneen tilanpuutteen vuoksi on vasta tässä numerossa tarjoutunut tilaisuus selostaa tutkimukseni "Poronhoitoalue petojei:n,m~ elintilan~_'_', työmenetelm1a F täsmentaa lyhentelystä mahdollisesti johtuneita puutteellisuuksia. Samalla se täydentää kirjoittajan poronumerossa esittämää aineistoa menetelmien osalta. T. Mgrnt 36: 249268. KIRJALLISUUTTA Bihikov. D. Se on melko vähälukuinen myös Kuolan niemimaalla (Bibikov 1972), kuten Paliskuntain Yhdistyksen toiminnanjohtaja Veikko Huttu-Hiltunenkin todistaa Uudessa Suomessa 3.2.1977. Kro11, P. Zur Kmntnis Jeiner Naturgeschichte und .seiner Bedrnt1111g (,1r de11 Mensche11. Siirtyessäni metsästyksessä suurriistaan jouduin seuraavien vuosikymmenien aikana paneutumaan myös petojen elintapoihin saavuttaakseni parhaan mahdollisen taidon niiden pyynnissä. ss. Zoo!. Nvholm, E. Mvd ,erget, S., Groven, B. 1758) . Ennen kaikkea meiltä puuttuu puolueettomasti johdettu, julkisin varoin rahoitettu ja kyllin laaja-alainen selvitys poroelinkeinon ja pohjoisen luonnon suhteista. Pulliainen, E. Pulliainen, E. Meisäsrvs ja Kalastus 59 (2): 19-20. 1974: Suomen suurpedot. Wild!. Erikoisesti olen nämä 17 vuotta seurannut korvausjärjestelmän ilIT Nyholm.on kuusamolainen tutkija, jonka kohteena ovat olleet ·monet kotija ulkomaiset pedot, mm. Lisäksi v11meiset sudet yritetään tappaa siellä helikopterilla. vsk.. 1972 : Notes on the wolverine in A/a,ka and Yuko,1 territory. Tällainen tutkimus on todella paikallaan. Pullia inen. Fauna 22: 237-2.52. 1976 b: Susien henki vaakalaudalla. /. Fennici 2: . Rausch, R. J. Nyholm Poronhoitoalue ja pedot Oheinen artikkeli on vastine edellä julkaistuun Pulliaisen artikkelivastineeseen. Nyholm esittää ratkaisuksi hahmottelemaansa ongelmaan tutkimusta pedoista ja poroista. Meisäsiys ia Kalastus 1976 (12): 24-26. 1966: De slora rovdjurem vintervanor. New York. HuippuvuortenJllllkarhut. W. Pullia inen, E. Vihrevy 4 (3 ): 8 1-299. Paliskuntain Yhdistys on auttanut työtäni luovuttamalla tilastoja ja aputyövoimaa käyttööni sekä 1976 myöntämällä 2 500 mk apurahan tutkimustulosteni kirjoittamiseen. Suomen Riista 26: 60-63. Ensimmäiset kosketukset peto-poro -suhteeseen sain porotöissä 1943 Rovaniemellä asuessani. Trchnical meeting on the wolf in Europc, IUCN/WWF, Tukholma, 5-6. Helsinki. S. syyskuuta 1973. kana. Pullia inen, E. Pullia inen, E. Sutta ei esiinny juuri lainkaan Pohjois-Ruotsissa eikä PohjoisNorjassa. Esit<"lm~i. 1976 a : Suomen suurpedot nyt Ja huomenna. 197 5 b: Suomessa vuonna 1972 kaa dut etu karhut ja ilve)uel. Siis 17 vuotta sitten käynnistin Paliskuntain Yhdistykseen saapuvien korvausanomustilastojen tarkkailun, josta SL 2/7 7 kirjoitukseni on kaksikymmenvuotisraportin lyhennelmä. Suomen Riista 22: 10.511 8. Nvholm, E. Esi telmä, Symposium of 1he Behavior and Ecology of Wolves, Wilmington, North Carolina, USA (painossa). 1977: Poronhoitoalue petojemme ,lii1tilana. Työskennellessam Riistantutkimuslaitoksella 1956195 7 perehdyin erikoisesti eläinten kuolinsyiden selvittämiseen ja toimiessani 19571960 Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin riistapäällikkönä Oulun läänissä jatkoin selvitysteni soveltamista kentällä. 1975: Porojen talvilaitumista hauumetsäv-vöhvklr.er.uä. In : M
Syksyllä 197 6 tuli yksinäinen susi itärajan takaa Alakitkan paliskuntaan ja tappoi heti kahdeksan hyväkuntoista poroa. PETOVAHINKOTILASTOT Tarkastelemani aineiston perusrunkona ovat petojen poroille aiheuttamista vahingoista tehdyt ilmoitukset. Vuonna 19 7 5 valtio korvasi pedon tappamasta vaatimesta 800 mk . Hyvin monissa kokeissa nämä eläimet saavat olla koskemattomina, kun sensijaan petojen tappamat hyväkuntoiset porot käytetään monasti jo lyhyessä ajassa loppuun. Niinpä saatetaan esim. Mielestäni olisi lopetettava puhe täysimääräisestä korvaamisesta. Siitä huolimatta tutkija joutuu useasti tekemisiin tämän asian kanssa. Suomen Luonto 2/7 7 :ssä olleen kirjoitukseni lyhyyden vuoksi otan tähän täydentävään selontekooni tarvittavaa tietoa tieteellisestä aineistostani (Nyholm 1977). Jo vuodesta 1960 lähtien olen ottanut selvitykseen itsestään kuolleiden ja petojen tappamien porojen esiintymissuhteen petovahinkotilastoissa. Aamulla susi palasi rajan taakse. 15 vuoden aikana tutkimistani 448 porosta, jotka varmasti olivat petojen tappamia, vain 6,2 prosentilla on ollut havaittavissa alikuntoisuutta eli 93,8 % on ollut hyväkuntoisia eläimiä. Yhtä poroa se oli vain raadellut ja tällä porolla oli todettavissa alikuntoisuutta. Täällä kokous hyväksyy tiedot kuultuaan varmentajia ja muitakin samoissa · maastoissa kulkeneita. Kaikki tuhot olivat tämän yhden karhun tekemiä, vaikka alueella todistettavasti asusti kolme muuta karhua. Reisiluuydinja ruskea-rasva-analyysien perusteella nämä olivat hyväkuntoisia poroja. Esim. Lisäksi merkitään muistiin tarkka löytöpaikka sekä aika. On selvää, että epärehellistä omanedun hankintaa näissä olosuhteissa pääsee erittäin niukasti, jos lainkaan, syntymään, sillä poromiehet tuntevat sekä oman että toistensa elon, jopa suuret joukot SUOM EN LUO NTO 6/7 7 36. kesällä 1977 poistettu Suonenjoen karhu ennätti tappaa niin monta nautaeläintä, että jo yksin lihapainon korvaus teki huomattavasti yli 10 000 markkaa. Samalla määritetään poron ikä, sukupuoli ja kunto. Näin maastosta kerätyt tiedot tuodaan paliskunnan poroisännälle tai sihteerille, joka julkistaa ne paliskunnan yleisessä kokouksessa. Tähän voi olla vaikuttamassa paitsi itsestään kuolleen eläimen erikoishaju, rasvan puuttuminen elimistöstä ja lihasnesteiden mahdollinen muuntuminen. Kenttämiehet kuitenkin tietävät, että on vaikea saada ostetuksi vaadinta alle 2 000 markan hintaan. HAVAINTOJEN SYNTY Poromiesten ollessa poronhoitotöissä maastossa he joko etsivät petojen tuhoja tai törmäävät niihin puolittain vahingossa. Vasan kohdalla vastaavat luvut olivat 270 mk ja 50 %. Kuolleen poron löydyttyä tarkistetaan korvista, kuka on poronomistaja (korvattomaksi raadellun poron korvaus jää paliskunnan hyväksi). Heidän jälkienlukutaitonsa on usein vuosikymmenien kokemuksen ja monien kymmenien tapausten hioma. Alikuntoisen poron eläessä sen ominaishaju muuttunee niin paljon., että pedot eivät saalistaessaan ole tällaisista poroista kiinnostuneita. poroyksilöitäkin tarkkaan. Kaikki raadon ympärillä olevat petojen maastoon jättämät merkit otetaan huomioon ja kaikesta tästä muodostuu tavallisesti usean miehen käsitys tapauksen kulusta. Tieto hylätään, kun varmentajat epäilevät merkeistä päätellen poron kuolleen nälkään tai jos tietoa pidetään jo aikaisemmin ilmoitettuna. moitusten ja todellisuuden välistä suhdetta. Niistä se oli hivenen syönyt kaikista tai ainakin latkinut verta. PETOVAHINKOJEN KORVAUKSISTA Petojen tekemien vahinkojen korvaaminen kokonaisuudessaan sivuaa hyvin vähässä määrin meneillään olevaa tutkimustani. Vuoden 1976 korvauksia on maksettu 19 7 7 marraskuussa omistajalle vaatimelta 627 mk ja vasalta 219 mk, mutta päätöksen mukaan tullaan maksamaan lisää niin, että · vaatimen kokonaiskorvaukseksi tulee 1 000 mk ja vasan 350 mk ja ynnä palkisen 50 %: n lisä ko. Esimerkkejä v01sm kertoa enemmänkin. Kevättalvella 197 7 tappoi Kallioluoman paliskunnan (keskeistä tutkimusaluettani) alueella ilves kolmattakymmentä poroa. Poromiehet seurailevat porojen liikkeitä aina kulkiessaan ja kertoilevat tavatessaan milloin missäkin nähdyistä yksilöistä. Samalta alueelta löytyi kuusi nälkään kuollutta poroa, jotka olivat lähes koskemattomina (kahdelta korpit olivat nokkineet silmää). Toimiessani nykyään Turun Yliopiston eläinekologian dosenttina olen jatkanut tehostetusti petojen ravinnon ja saalistustapojen selvittämistä. On molempien edun mukaista, että sanotaan rehellisesti yhteiskun365. Valtion suorittaman osittainkorvauksenkin arvo yksityiselle poronomistajalle on siksi suuri, että siitä ei suoda osiakaan toiselle ilman katetta. vsk. Riittäkööt kuitenkin yhteenvedon numerotiedot. Todennäköisyys, että itsestäänkuolleet ja alikuntoiset eläimet joutuivat ratkaisevassa määrin petovahinkotilastoihin lienee näin ollen vähäinen. Koska pyrin edustamaan vain tutkimusta lukeutumatta mihinkään ryhmittymään, en katso voivani sivuuttaa tätä asiaa virheellisten näkökantojen tullessa esille. Kun se sitten tavataan kuolleena, ja vaikka korpit ja muutkin haaskoilla kävijät olisivat tepastelleet ympärillä, poron ei katsota kuuluvan korvauksen piiriin. Tällöin on käynyt yllättävästi ilmi, että haaskoilla käyvät pedot eivät ole suuressa määrin kiinnostuneita itsestäänkuolleista huonokuntoisista poroista. summista. tietää, että "Mattilan musta" on ollut niin huonossa kunnossa, että se ei taida talvea selvitä. ja vahink?palkinen sai siitä 50 % lisäksi. On muistettava, että poromiehet tekevät tätä tarkastustyötä ammatikseen pienissä ryhmissä, harvoin yksin
Onneksemme maaja metsätalousministeriö on petoasialle suosiollinen ja uudet seurantamenetelmät ovat parastaikaa kehitteillä. Tulin vakuuttuneeksi, että Nyholm luottaa ehdottomasti poronomistajien tietoon, taitoon ja rehellisyyteen tilanteessa, jossa heidän oma henkilökohtainen taloudellinen etunsa on kysymyksessä, _ja jossa ei ole ulkopuolisia todistajia. Tästä ovat päättävät viranomaiset saaneet tiedon ja viimeisimmässa petoasetuksessa asiaa on korjattu, sillä ahma on täysin rauhoitettu poronhoitoalueen eteläpuolella, jossa sen myöskin on todettu pesineen. Käs ikirjo itus. Minulle on suotu tilaisuus tutustua Erik S. pesiltä saatua näytettä. vuonna 1976 kotkan tappamiksi ilmoitetuista 238 porosta 200 eli 84 96 oli varmoja näköhavaintoja ja 38 kpl eli 16,0 96 "mielestäni" epävarmoja mm. Kun vielä metsästyksen vastustaiat ovat korottaneet voimallisesti äänensä, kaatoja tekevät pyyntimiehet ovat lopullisesti vaienneet. Tämän vaativan tutkimusprojektin suorittamiseen tarvitaan paitsi ekonomisia edellytyksiä myös maaja metsätalousministeriön, riistantutkimuksen valvontaviranomaisten, metsästysorganisation ja poronhoitoa suorittavien piirien yhteistyötä. 136) osoittaa, miten vuodesta 1974 on ahman kohdalla tapahtunut löydetyissä vahingoissa jyrkkä lasku. Naalin, korpin, ketun ja kotkan kohdalla virhemahdollisuus on pienin, sillä yleensä esim. Tämä koskee aikaa, jolloin metsästyksen vastustus ja tietyssä mielessä väärä luonnonsuojelu ei vielä ollut saanut nykyistä laajuutta. Totean sen johdosta, että jos tällä elämäkerra1lisella katsauksella oli tarkoitus vastata siihen kritiikkiin, jota kohdistin hänen Suomen ·Luonnossa 2/1977 julkaistuun kirjoitukseensa, niin se vahvistaa kritiikkini olleen täysin perustellun ja oikeaan osuneen. Niinpä Suomen Luonnon 2/77 kirjoitukseni kuvio 4 (s. siitoseläiminä eivät kaikki vaatimet ole samantehoisia. Gummerus J yväskylä : 1125. Koska ympäristöolosuhteet muovaavat eläinten käyttäytymistä, muualla maail massa tehtyjen havaintojen perusteella vedettyjä johtopäätöksiä ei voida suoraan soveltaa oman maamme olosuhteisiin. kunakin vuonna saaliiksi saaduista pedoista. 366 Petovahinkotilastot antavat mielestäni lähinnä oikean kuvan vahinkojen esiintymisrunsaudesta ja sijoittumisesta poronhoitoalueella niinkuin olen asian ilmaissut ne eivät heijasta suoranaisesti petojen yksilömääriä niinkuin kuulee asioista tietämättömien olettavan. Suurpetojemme kohdallakaan ei vuotuinen virheprosentti nousse kovin suureksi, sillä pedon ilmestyttyä seudulle aletaan sen jälkiä välittömästi seurata lumikelillä. Korvauksen saamiseen ei vaikuta se, mikä peto poron on tappanut. Pahimman ongelman tappajaa lumettomana aikana määritettäessä aiheuttaa karhu, sillä karhujen saaliskäyttäytyminen vaihtelee erittäin runsaasti. 1971 : Pyy11timet,i,tä. TUTKIMUKSEN TARVE JA MAHDOLLISUUDET On ilmeistä, että yhä enenevässä määrin tarvitsemme uutta ekofysiologista tutkimusta pedoistamme, jotta voisimme säilyttää niiden kannat maassamme lisääntymiskelpoisina. yho lm, E. Lähes sama koskee kotkaa, joskin pesähavainnot kasvattavat epävarmuusprosenttia. Samalla kentällä suoritetut havainnot osoittavat, että ahma on suurpedoistamme kaikkein uhatuimmassa asemassa. Luonne-eroavaisuudetkin voivat olla niin paljon toisistaan poikkeavia, että tutkijan eteen tulee jatkuvasti uusia karhujen käyttäytymismalleja. S. Tietynlainen syyyhteys on olemassa vahinkojen ja petojen esiintymisen välillä. Saalistus-, saaliinkäsittely-, kätkemisja syöntitavoissa sekä ravinnonkäyttötottumuksissa esiintyy huomattavia yksilöllisiä eroja. OIKEA VAI VÄÄRÄ TAPPAJA. Muita ei voi hyväksyä lajin voimakkaan haaskojen hyväksikäytön tähden. Tappajan oikeata mää, rittämistä auttavat, paitsi talvella näkyvät jäljet, myös porossa , esiintyvät petojen jättämät erilaiset tappojäljet ja lisäksi kaikki maastoon jääneet merkit pedon ja saaliin kamppailusta. Nykyään vain erikoisluvilla pyydystetyt pedot tulevat tarkkaan lukuun. Tähän vaikuttaa huomattavasti se, että petoyksilöiden välisiä ravintotottumusja saalistuseroja löytyy runsaasti. nan yrittävän korvata osan vahingosta parhaan kykynsä mukaan. Tämä on vaikeuttanut oikean kuvan saamista maamme todellisista petokannoista. Erkki Pulliainen SUOMEN LUONTO 6/7 7 36. Vuonna 1975 ahma tappoi vain 321 poroa ja 1976 enää 188 eläintä eli keskimäärin 254 poroa kahtena viimeisenä vuonna. Nyholmin kirjoitukseen " Poronhoitoalue ja pedot". S. Menetetyn eläimen täyden arvon määrääminen on jo sinänsä mahdotonta, koska esim. Kaikkein vanhimmat viranomaisille ilmoitetut luvut pitänevät jossain määrin paikkansa. vsk.. myynti suoraan sekä kotiettä ulkomaille, tapporahojen lunastus eniten maksavalta Pohjoismaalta pari esimerkkiä mainitakseni ovat vaikuttaneet tilastoihin ja tehneet ne epäluotettaviksi. · Poronhoitoalueella lumikeliä on keskimäärin 7-8 kuukautta: Siellä jää siis 4-5 kuukautta, jolloin lumijäljet eivät pysty kertomaan totuutta. Esim. PETOTIEDOT JA KAA TOTILASTOT On valitettavaa, että maastamme ei löydy pätevää tilastoa esim. Kahdeksan edellisen vuoden keskiarvo on 425 tapettua poroa vuodessa. Jo viisikyrnmenluvulta saakka olen ollut seuraamassa kaatotilastojen syntymistä ja todennut, miten esim. korpin osalta kaikkien todettujen havaintojen on oltava näköhavaintoja. D KIRJALLIS UUTTA yho lm, E. Tutkimuksessani olen kuitenkin ollut kiinnostunut tilaston virhemahdollisuudeen suuruudesta. On kuitenkin muistettava, että petovahinkoja ei voida kirjata, ellei ole petoja. 197 7: Therei11deerandit,predator, i11 Fi11/and 195 71976
vsk. Tätä erityisen työryhmän laatimaa Pohjanmaan vesistötöiden rahoitusohjelmaa on siitä lähtien noudatettu ja nyt vesistötöiden toteutusaste val.tion osalta on 82 %. Lähtökohdaksi otettiin vesistöolojen mahdollisimman monipuolinen ja täydellinen parantaminen. Tulvien aikana vesi nousee tasankojen pitSUOMEN LUONTO 6/ 77 36. Vesihallitus vastaa: Vesistöjä voidaan käyttää ja suojella Suomen Luonto 3/197 7 arvostelee voimakkaasti vesihallintoa ja sen toimintaa. Vesistöt ovat lähes järvettömiä ja jokien virtaamavaihtelut ovat rajuja. Maakuntaan tulee kaikkiaan 14 uutta voimalaitosta, jo iden yhteenlaskettu teho tulee olemaan 55 MW ja vuosienergia 160 milj . VESISTÖTYÖT OVAT SAANEET MONIPUOLISEN HYVÄKSYMISEN Vesihallinto ei suinkaan yksinään suunnittele ja päätä Pohjanm~ankaan vesistötöiden toteuttamista. Tållaisista kalatuhoista on tietoja jo 1800-luvulta. markkaa. Ne ovat jatkuneet tuskastuttavan kauan ja töitä on toteutettu usein epätarkoituksenmukaisessa järjestyksessä. Vesistöjen alivirtaamia nostetaan parhaassa tapauksessa jopa vii~inkertaisest_!· -~livirtaamien nostaminen yhdessa Jatevesien tehostuvan puhdistamisen kanssa parantaa Pohjanmaan jokien veden laatua olennaisesti. vesi_~n virk!_s_tyskäytt?. VESIVAROJEN KÄYTTÖ NOJAA VESIEN SUOJELUUN JA HOITOON Vesi on uudistuva luonnonvara, jonka järkiperäiseen käyttöön ih·misen talous ja hyvinvointi perustuvat. Kokonaan uuteen ajatteluun siirryttiin 1960-luvun loppupuolella. Lähes järvettömälle Pohjanmaalle tulee uutta järvenrantaa yli 200 k":1 j_a uutta vesialuetta 110 km 2• Kesaa1kaista kehnoa ja käyttökelvotonta jc_:>kiuomaa kunnostetaan porrastuksm yhteensä lähes 100 km. Jotta keskustelussa vältettäisiin epäolennaisuudet ja nähtäisiin yksityiskohdat osina koko naisuuksistaan, on seuraavassa pyritty tarkastelemaan vesivarojen käyttöä ja suojelua myös Pohjanm~an vesistöjen osalta ehkä tavanomaista vastinetta laajemmin. Erityisesti moitteet kohdistuvat Po hjanmaan vesistötöihin. killä suvanto-osilla yli äyräiden ja kuivina kausina vesi seisoo lähes liikkumattomana tai . Vesihallitus on aina pitänyt tärkeänä keskustelua vesivarojen käytön ja suojelun periaatteista sekä toimenpiteiden toteutuksesta. Nehän toteutetaan alueen kuntien lähes kokonaan omistamien voimayhtiöiden toimesta. katoaa koskipaikoissa kivien väliin. VESISTÖTÖIDEN HYÖDYT Po hjanmaan vesistötyöt hyödyttävät alueen väestöä ja elinkeinoelämää monin tavoin. Vesistösuunnitelmien toteuttaminen maksaa tämän hetken hintatasossa valtion osalta yhteensä 500 milj. Turvemailta lähteneenä vesi on ruskeaa humusvettä. Pelkästään maataloudellisin perkauksin ja pengerryksin ei voitu päästä talo udellisesti, teknillisesti eikä ympäristönsuojelullisesti kelvolliseen tulokseen. Myös alueen teollisuus luttyy suurelta osin maatalouteen. En ~1k~kausm_a ihmisillä on ollut hyvm enla1set kas1tykset veden merkityksestä ja vesialojen parantamisesta. Emme voi käyttää vesivaro jamme yksipuolisesti tai hävittää niitä tai niihin liittyviä arvoja. Pohja nmaa n joet eivät ole vain maiseman perusosa; joet säätelevät käyttäytymisellään paljolta myös ihmisten koko elämää, hyvinvointia ja viihtyvyyttä. Pohjanmaan väestö on jc_:> kauan pyrk_in_yt v~pautumaan t';1_lv1sta. Tämän päivän ·ihmisella on taitoa ja tehokasta tekniikkaa muokata vesistöjen tilaa toiveitaan ja tarpeitaan vastaamaan. Tästä hyötyvät lähinnä käyttöveden hankinta, kalatalo us ia .. Meillä Suomessa ovat vesistöt kautta aikojen vaikuttaneet niin asutuksen sijoittumiseen k':1in _elinkeii:iojen kehittymiseen. Keskeneräisten töiden suunnitelmallinen loppuunsaattaminen katsottiin I 970luv1,1lla kiireelliseksi ja välttämättömäksi, ja 1974 kiinteytettiin näiden töiden · toteutusaikataulu. Tulvamaat kuuluvat osina lähes 10 000 maatilaan. POHJANMAAN VESISTÖTYÖT 1970 -LUVULLA Pohjanmaan vesistötyöt ovat kokeneet mo nia vaiheita. Säännöstely1lla vahe~netaa_n myos metsäojituksen ha1ttava1kutuks1a Pohjanmaan jokien vesitaloudessa. Maan kohoaminen jokien suupuolessa enemmän kuin ylåjuoksulla muuttaa_vesie_n vir~ tausta ja jokien olosuhteita hitaasti mutta varmasti. POHJANMAAN TULVISTA ON YRITETTY PÄÄSTÄ EROON JO KAUAN Asutus on Pohjanmaalla sijoittunut nauhamaisille peltovyöhykkeille molemmin puolin jokiuomia. Nykyaikainen, tehokas maatalous mahdollistuu yhdeksällä tulva-alueella ; niiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 30 000 ha. Tavoitteena oli hyödyttää alueen väestöä ja tuotantoelämää usein eri tavoin ja sovittaa samalla yhteen vesien eri käyttömuodot. Mennema aikoma perattun tässä tarkoituksessa jokiuomia, mutta tuloksena oli usein vain tulva-alueen siirtyminen paikasta toiseen. Alueen ves1stöolot ovat siis varsin kehnot. Maaperästä ajoittain jokiin huuhtoutuvat sulfaatit lisäävät voimakkaasti happamuutta ja aiheuttavat tuhoja kalastolle. Vesien käytön tulee nojata vesivarojen suojeluun ja hoitoon. Maatalous, voimatalous, vesihuolto, vesien virkistyskäyttö ja kalatalous olivat nyt rinnan hyödynsaajina. Näiltä pelloilta väestö saa toime~ntulon_sa pääosan. Peltojen raivaus, metsien hakkuu, soiden ojitus, hajakuormitus ja jätevesien lasku ovat myös huonontaneet vesistöoloja ja vesien tilaa sekä laatua. Nämä tiedot ja taidot sälyttävät meille myös suuren vastuun. POHJANMAAN VESISTÖT OVAT LUONNOSTAAN ONGELMALLISIA Pohjanmaan vesistöt ovat varsin ongelmallinen vesistöryhmä. Toisaalta meillä on tänään myös verrattomasti aikaisempaa paremmat tiedot vesien käyttäytymisestä ja luonnon kokonaisuudesta. Säännönmukainen käytäntö on, että vesihallitus anoo valtioneuvostolta 367. Töihin liittyvien voimalaitosten yhteenlaskettu kustannusarvio on vastaavasti 180 milj . markkaa. kWh. Tähän vesihallitus ja vesipiirit pyrkivät kaikissa toimissaan
Perusparannusten _jälkeen kalataloudelliset toimenpiteet ovat mielekkäitä ja välttämättömiä. Alueellisia voimalaitoksia tarvitaan teho n säätöön ja varaenergian lähteiksi kriisitilanteissa. VESISTÖTÖIDEN KIELTEISET VAIKUTU KS ET POISTUVAT TÖIDEN LOPUTTUA Po hjanmaan vesistötyöt ovat jatkuneet pitkään. Koko maan kattava vesien käytö n kokonaissuunnittelutyö tarjoaa osaltaa n erinomaiset mahdollisuudet myös luonno nsuojeluväelle vaikuttaa vesivarojen käytön ja suojelun tavoitteisiin. Katselmustoimituksen jälkeen asianosaiset voivat halutessaan esittää perustelunsa ja vaatimuksensa vielä vesioikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tulvien haitallisuus on lisäksi korostunut maatalouden koneellistuessa ja rationalisoituessa. Ehdotukset Pohjanmaa n eteläosan ja pohjoisosan vesien käytö n kokonaissuunnitelmiksi valmistuvat ensi vuoden alussa. Tähän mennessä on valmistunut ainoastaan ehdotus Pohjanmaan keskiosan vesien käytön kokonaissuunnitelmaksi. Vaikka suunnitelmaehdo tukset esittelevät monia eri vaihtoehtoja vesien käyttämiseksi, kyseessä ovat kuitenkin vain ehdotukset _ja vai htoehtojen esittely päätöksien tekoa varten. 10. Myös töiden haittapuolet ovat korostuneet töiden jatkuessa näin kauan, mutta useimmat vaikeudet poistuvat töiden loputtua. Ne tasoittavat energiansiirto ja ja itsensä maksettuaan ne alkava t tuo ttaa lähes ilmaista kotimaista energiaa. Rakentaminen on luonnollisesti vaikuttanut jokien kalaja rapukantoihin. mk. Vielä ennen 1970-luvun loppumista on välttämätö ntä tarkastella ja vertailla keskenään myös jokikohtaisten talousalueitten erilaisia tarpeita vesistöjensä käytön _ja suojelun osalta. ulkomaista valuuttaa. 1977 VeJihallituJ SUOMEN L UONTO 6/7 7 36. Tällaisen kokonaistarkastelun myötä on löydettävä ne perusteet, joihin ensi vuosikymmenen vesipolitiikka Poh janmaalla nojaa. Tällöin o n mitä parhaimmat edellytykset tarkastella Po hjanmaan vesistöolojen kehittämistä ja toisaalta jo kivesistöjen suojelutarpeita kokonaisvaltaisesti ja koko Pohjanmaata koskien. VESISTÖTYÖT OVAT KANNATTAVIA Po hjanmaan vesistötyöt ovat taloudellisesti kannattavia. Vesioikeudet määräävä t hankkeet katselmuskäsittelyyn, jolloin kaikilla asianosaisilla on useita tilaisuuksia esittää näkökantojaan. Kokonaissuunnitelmaehdotuksista pyydetään säännönmukaisesti myös suunnittelualueen luon no nsuojelujärjestöjen ja Suomen luo nno nsuojeluliito n lausunno t. parantamaan ja vakiinnuttamaan huomattavasti vesimaisemaa. Viimeistelytöiden ja lopullisten vedenkorkeuksien myötä nämä maisemallisetkin hyödyt tulevat täysimääräisesti esiin töiden loputtua. Useilta maanomistajilta on _jäänyt alueita uomien, penkereiden tai altaiden alle ja monet ovat joutuneet rakentamaan kotinsa uudelleen, jopa toiselle paikkakunnalle. Vesioikeudellisen luvanhaun ohella vesistöhankkeiden toteuttaminen harkitaan valtion varojen käytön kannalta niin maaja metsätalousministeriössä, valtioneuvostossa kuin eduskunnassakin. VES IEN KÄYTÖN SUUNNITTELUUN VO I VAIKUTTAA Vesiasioissa o n vesilain mukaisen lupamenettelyn yhteydessä taattu asia nosaisten vaikutusmahdollisuudet. Vesivoiman käyttöönotto tarpeellisen vesiraken nustoiminnan yhteydessä on _myös täysin valtakunnallisen energiapolitiika n mukaista. POHJANMAAN VÄESTÖ ON VAATINUT JA TUKENUT VESISTÖTÖIDEN TOTEUTTAMISTA Po hjalaiset ovat ponnekkaasti vaikuttaneet vesistötöiden toteuttamiseen. vsk.. Jokien myllerrys on saattanut tuntua loputtomalta. oikeutta toimia valtion puolesta vesilain edellyttämän luvan hakijana. Valtioneuvosto voi siten jo tässä vaiheessa ottaa kantaa hankkeeseen. "tippavoimalaitoksia", o n niiden merkitys Pohjanmaalle erittäin suuri. Myös voimataloudellinen hyöty on haluttu saada oman alueen oloja kohentamaan. Esimerkiksi jo yksistään Kyrönjoen rakennetut ja suunnitellut voimalaitokset säästävät vuosittain noin 15-20 000 tonnia polttoölj yä eli 5-7 milj. Vesistötyöt ovat luonnollisesti puuttuneet yksityisten ihmisten etuihin ja elämään. Luo nnonsuojelujärjestöillä o nkin edustus jokaisessa kokonaissuunnittelun neuvottelukunnassa. Po hja nmaan nyt meneillään olevilla vesistötöillä toteutetaan vesistökohtais ia, alueiden välttämättömiä tarpeita tyydyttäviä moninaiskäyttösuunnitelmia. Onhan nykyisinkin vielä joka kolmas Po hjanmaan työpaikka maaja metsätafoudessa. Energiapoliittinen neuvottelukunta on korostanut energiahuollon kotimaisuusa§teen lisäämistä ja keskittymistä jo rakennettujen vesistöjen hyväksikäytön tehostamiseen. Jo nyt ovat rakennetut tekojärvet suuresti lisänneet alueen kalansaaliita. Helsingissä 14. Kielteisiä vaikutuksia on nähtävissä erityisesti töiden suoritusaikana. Onhan tuhoja koettu sielläkin, missä kaivinko neet eivät ole käyneet. Hankkeiden 368 sisäinen korko o n 7 %. Rakentajien syyllisyyttä laa jamittaisiin raputuhoihin ei kuitenkaan ole voitu osoittaa. Lisäksi vesihallinto o n lähtenyt suunnittelutoiminnassaan hyvin julkiselle tielle, jolloin niin vesien käyttäjät kuin suojelijat voivat vaikuttaa _jo suunnitt~lu työn kuluessa lopputu lo kseen. Pysyvien paikallisten haittojen määrä on kuitenkin varsin vähäinen verrattuna niihin myönteisiin maisemallisiin tuloksiin, _joita vesistötöillä saavutetaan. Kesäiset alivirtaamien lisäykset tulevat mm. Lähetystöt ovat tarmolla vaatineet tulvien poistamista ja töiden kiirehtimistä. Jokien tulevassa käytössä kalojen ja rapujen elinmahdollisuudet ovat entistä eho mmat. Vaikka vesistöihin liittyvät voimalaitokset ovat ns. Tällöin ei ole laskettu mukaan niitä hyö tyjä, joiden arvioiminen o n rahassa vaikeaa, eli vesien virkistyskäyttöä, kalatalo utta eikä myöskään kerrannaisvaikutuksia. Vesistöhankkeet ovat myös muuttaneet vesimaisemaa. Monivaiheinen prosessi osoittaa, että päätöksenteko _ja kaikenpuolisen asiallisuuden valvonta tapahtuu täysin demokratian muotoja noudattaen. Pikemminkin esiintyy kuntien keskeistä kilpailua hankkeiden toteutusjär_jestyksestä ja vaihtoehtoisten töiden toteuttamisesta. Toivoa sopii, että luonnonsuojelu on voimakkaasti ja asiantuntevasti mukana tässä tavoitteenasettelussa. Ne muodostavat perustason Po hjanmaata koskeville vesien käytö n k.okonaissuunnitelmille. Kun edellä mainittu oikeus on saatu, haetaan suunnitelmille vesioikeudellinen lupa. Väitetty raivokas vastarinta on ainakin vesiviranomaiselle lähes tuntematon asia. Näiden vahinkojen ja haittojen korvaamisesta on kuitenkin lähes poikkeuksetta voitu aina sopia vapaaehtoista tietä. Vesistöhankkeisiin liittyvistä voimalaitoksista tehdään valtion ja asianomaisen voimalaitosrakentajan kanssa sopimus, jo nka vesihallitus voi allekir_joittaa vasta saatuaan siihen valtioneuvoston luvan
Erikoispiirteenä on soiden suuri osuus, 30 % ko ko maaalasta. Metsien nykyistä perimäainesta supistavia menetelmiä o n kaikissa olosuhteissa vältettävä. metsästyksen ja retkeilyn harrastajien määrän voimakkaana kasvuna. Siirtymisen luon no n omista o hjauskeinoista ihmisen toimesta tapahtuvaan o hjaukseen on tapahduttava mahdollisimman pienellä riskillä. Suomen luonnonsuojeluliiton metsäpoliittinen ohjelma Kevätliittokokouksen 1977 hyväksyessä. 2. Puun lisäksi metsät ovat ai na antaneet ihm iselle riistaa leivän Jatkoksi , keräilytuotteita sekä henkisiä virikkeitä, elämyksiä _ja virkistystä. vsk. Ostajapuo len pyrkimys mini moida omat kustannuksensa vaikuttaa metsien käsittelyyn. keskitetty, puunostajan toimesta tapahtuva puunkorj uu o n aiheuttanut siirtymistä raskaan konekaluston käyttöön sekä puunkorjuu että metsänhoitotö issä. 4. Metsillä on erittäin keskeinen asema maamme kansantalo udessa, maamme maisema kuvalle sekä ihmisten, eläinten ja kasvien elinympäristönä. Puuntuo ta nno lle o n laadittu useita valtakunnallisia tavoiteohjelmia, joissa metsien kaikki muut käyttömuodo t ovat jääneet vaille riittävää huomiota. Maahamme suumautuva matkailu perustuu palj olti avaran, suhteellisen luon no ntilaiselta näyttävän metsämaiseman sekä järvija saaristoluo nno n vetovoIn1aan . Suomen luo nno nsuojeluliiton mielestä metsä nkäytön yleisen perustan muodostava t seuraavat seikat: metsäekosysteemi o n maallemme korvaamattoman arvokas ja sen uusiutu miskyky o n kaikissa tilanteissa turvattava metsää on käytettävä monipuo lisesti ihmisten hyvinvoinnin ed istämiseksi kaikkien väestöryhmien edun mu kaisesti Suomen luonno nsuojeluliitto esittää tässä o hjelmassa käsityksensä si itä, miten maamme talousmetsiä tulisi käyttää, hoitaa ja suojella, j otta metsäluonto säilyisi .tuottavana, monipuolisena ja ka uniina. 1. puunostaj ien j a suurten metsäpintaalojen omistajien, kuten valtion ja suuryhtiöiden, asema metsien käytöstä päätettäessä on noussut hallitsevaksi. 2. Tämä o n näkynyt mm . Hallintojärjestelmä on myös hajanainen, mistä aiSUOMEN LUONT O 6/77 36. I. Pienimmän ri;kin periaate Tä hän asti on hyödynnetty metsiä, j otka ovat syntyneet ja kasvaneet pääasiassa luo nno n o mien ohjausmekanismien alaisina. Metsien moninaiskäytön mahdo llisimman laa_ja soveltaminen käytännössä on tärkeä keino pyrittäessä suurentamaan metsistä saatavaa kokonaishyötyä. o n siirrytty suurten pinta-alojen kaavamaiseen käsittelyyn aikaisempien pienipiineisten, maaston j a luonnon o losuhteet paremmin huomioon ottavien työmenetelmien asemesta pitkälle viety ko neellistaminen ja sen aiheuttama työvoimatarpeen väheneminen ovat niinikään aiheuttaneet osaltaa n maaseudun pienviljelijäväestön ansiomahdo llisuuksien huomattavaa vähenemistä ja s_itä kautta maaseudun autio itumista sekä toisaalta ruuhka utumista metsäluonnon tasapainoa ja uusiutu miskykyä o n paikoin horjutettu liian raj uilla ja kaavamaisilla työmenetelmillä laaja-alaisten tehotoimenpiteiden , kuteri soiden oj 11usten, metsämaan au rausten ja laajojen avohakkuiden seurauksista pitkällä tähtäyksellä ei olla riittävästi selvillä. oheisen metsä.poliittisen ohjelman liitto jäsenistöineen sai ohjenuorakseen neljännen periaateohjelman, energiapolitiikkaa (SL 2/76), alkuperll.isluonnon suojelua (3-4/76) ja liikennepolitiikkaa (6/76) koskevien lisäksi. normaalitilassa. Kokonai;hyödyn periaate Kokonaishyödyn periaatteella tarkoitetaan eri metsänkäyttömuotoj en yhdistämistä siten, että moninaiskäytöstä saatu koko naishyöty o n suurimmillaan. Pitkälle kehittyneestä sopeutumisesta jo htuen monet eliölajit ovat herkkiä niin äkillisille kui n vähitellenkin tapa htuville el inympäristön muutoksille. heutuu päåtöksenteon ja tietojen saannin p itkittymistä, suunnittelun va ikeutumista ja päällekkäistyötä. Metsäntutkimus ei ole tarpeeksi keskittynyt pitkä n täh täyksen o ngelmien selvittelyyn. J os metsä t ovat kaikki vanhoja, saattaa kestävä hakkuumäärä olla kasvua suurempi . Sää;täväi;yyden periaate Metsää sekä sen kaikkia aineellisia ja aineettomia arvoja on kohdeltava kansa! 369. Metsien käytö ssä, ho idossa ja suojelussa on pyrittävä käyttämään varmo iksi ja turvallisiksi havaittuja menetel miä . Eliölaj ista on niukka , muu kara istu nut tu lernaa n toi,neen nimeno ,naan pohjo isen havumetsävyöhykkeen anka rissa olo issa. 2.2. Kasvu kelpaa kestävän hakkuumäärän mittapuuksi silloin, kun metsä on ns. JO HDANTO Lähes koko Suom i kuuluu pohjoiseen havumetsävyö hykkeeseen. Suuri osa suomalaisista saa elantonsa siitä tuo1an1oke1justa, joka alkaa metsänho itoon ja puunko rjuuseen liittyvistä tö istä ja päättyy teollisen jalostusprosessin kautta joko vientisatamiin tai ko timaan kulutuk·seen. Monien keräilytuoueirlen todelli nen arvo o n tajuttu vasta viime aiko ina. Noin puolet maamme viemituloista saadaan puuhun perustuvan teo llisuuden tuo tteista. Uudet menetelmät o n perusteellisilla tieteellisillä tutkimuksilla todettava riskittömiksi, ennenkuin niitä laajasti sovel letaan käytäntöön. METSÄN KÄYTÖN, HOIDON J A SUOJELUN PERI AATTEET Suomen luonnonsuojelulii ton näkemyksen mukaa n metsän käytössä, hoidossa ja suojelussa on noudatettava seuraavia pen aatte1ta: 2. Ke;tävyyden periaate Metsä talouden kestävyydellä tarkoitetaan, että tuotanto jatkuu j a että vanhan puuston ti lalle väli ttömästi hankitaan aina uusi taimisto kasvamaan ja että puuta hakataa n vai n niin paljo n, että vähintään sama määrä voidaan keskimäärin vuotta ko hti hakata jatkuvasti . Erityisesti taaja mien lähimetsien merki tys virkistyksen lähteenä on myös viime aiko ina korostunut nopean väestö n keskittym isen ja vapaa-ajan lisääntymisen _jo hdosta. 2 .J. Nykyisestä metsäpolitiikasta johtuu, että luon no nsuojelu n kannalta katsottuna on a_iheutunut seuraavia virheitä ja epäkoh tia: metsätalouden hallinnossa ja lainsäädännössä ei ole riittävästi otettu huo mioon metsien muita käyttömuotoja kuin puuntuo tanto. Paitsi puuta, myös muita metsän tuo tteita on tuotettava kestävästi. Yleisohjeina ovat liiton yleistavoitteet ja toimintaperiaatteet (SL 4-5/77). Puun laajaa teollista käyttöä ja viljelymetsätaloutta on syntynyt vasta tä män vuosisadan aikana
Puu, sen liasvatw, liorjuu ja jalostus Puun kasvutapahtuma o n teho kkaimpia tunnettuja auringo n energian sitomisprosesseja . M onip11o!iJU11den periaate Ihminen pystyy myös rikastuttamaan m etsä luo ntoa. UudisSl lO M F. sen kasvatus, korjuu ja jalostus poronho ito riista, marjat, sienet ja muut keräilytuo tteet metsien suo javaikutukset metsien virkistysja kulttuuriarvo t Seuraavassa tarkastellaan erikseen kutakin metsäntuo tetta, sen tuo ttamisen ehtoja, edellytyksiä ja seurauksia. J . 5. 1. J o kaisessa käsittelyssä o n pidettiivä tavoitteena sekametsää muualla kuin kui vimmilla kankailla. Puusto n kasvua voidaan lisätä lannoitu ksella, suo metsien ojituksella ja metsänviljelyn yhteydessä maanmuo kkauk sella. Metsien säästämistä edistetään tarkalla suunnittelulla ja kehittämällä nykyistä säästeliäämpiä menetelmiä metsien kiivtö lle _ja ho idolle. Tä llö in metsä talo uden suunnittelussa o n jo alunperin mahdollista ottaa huo mioon ne kiiyttö muodot, jotka vähentävät täysteho isen puuntuo tanno n piirissä olevaa metsäalaa, kuten alkuperä isluo nno n suo_jcl 11, _ja _joiden toteuttaminen suo ritettujen metsätalo ustoimenpiteiden jälkeen ei enää ole mahdollista. tiheys jne. vsk. Aukko jen syntymistä o n vältettävä ja nii hin o n jätettävä heiko mpiakin puu vksil öitä . Tavoitteena olkoon tarkka , puuraaka-ai11e11a säästävä ko rjuutapa , jossa hakkuut a jo itetaan kasvukauden ulkopuo lelle. Siten taimiko nhoito o n erittäin tärkeä metsänhoitotoimenpide j a sen osuu11a metsänparannusto iminnassa on lisättävä . Ko hteina o n mainittava puulajiston mo nipuo listaminen ko timaisen lajisto n puitteissa, eri kasvija eläinlajien elinympäristöjen pa rantaminen sekä _jo pilattujen kohteiden kunnostan1inen. Uudet menetelmät on perusteellisilla tieteellisillä tutkimuksilla todettava riskittömiksi, ennenkuin niitä laajasti sovelletaan käytäntöön." lisom aisuutena, jonka käytössä o n noudate11ava huolellista harkintaa j a säästävä isyyttä . Harsintahakkuita ei tule käyttää metsän kiisittelyssä. 370 Luon no nsuojeluliitto suhta utuu myönteisesti puuntuo tannon ko hottam ispyrki myksiin , kunhan ne suoritetaan luo nno nvaro jen järkevän käytö n ja talo udellisten kriteerien kannalta mielekkäästi sekä pitb n tähtäyksen suunnitelmiin nojautuen. Hakkuiden liiallinen ko neellistaminen _joht aa kaava1n aisii n 1 suuripiirteisiin menetel miin, jo illa ei aina voida taata metsämaan kasvupotent iaalin täysimääräistä hyväksikäyttöä. Puun kasvu tapa htuu luo nno nolo issa ilman mitää n tuotantopano ksia ja talo usmetsissäkin tarvittavat tuotanto pa no kset ovat tähän päivään asti olleet verrattain vähäisiä määrälliseen tuotokseen nä hden. 3. Yliko neellistaminen jo htaa lisäksi työtilaisuuksien vähenemiseen etenkin metsätalo ustö istä riippu vaisilla harvaan asutuilla syrjäseuduilla sckii metsätuho iksi nimitettyjen hyönteis-, sieni ja mikrobitoimintoj en valtavaan lisää nt ymiseen. Valtakunnallisesti täytyy pyrkiii maan metsävarojen säästeliääseen b vttöiin. äiden toimenpiteiden o n kuitenkin perustuttava kaikki vaikutukset metsäluo ntoo n huo mioon ottaviin, perusteellisiin tutkimuksiin sekä ko ko naistalo udellisiin edullisuusvertailuihin . METSÄN KÄYlTÖTAVAT JA NIID EN KEHITTÄMINEN Metsää vo idaan hyödyntää seuraavilla tavo illa: puu. 2. · Ta imiko nhoido lla varmistetaan metsi kö n suo tuisa kehitys ja määrätään puulajisuhde. Soiden o jittaminen metsä nkasvatusta varten o n saavu1tanu1 jo niin mittava t puitteet, että vasta isuudessa on keskityttävä luo nno nti laisten so iden säilyttämiseen sekä j o oji tettuien so iden puuston ho itoon. Metsien uudistamisessa tulisi pyrkiä nvkvistä enemmän luo ntaiseen uudistaniiscen. Ympärivuo tiseen hakkuuseen siirtymisellä o n ollut myös metsiit11ho ja suuresti edistävä vaikutus, ja samalla on eri tyisesti luo nnossa arkana kasvuja lisääntymisaikana huhti-heinäkuussa aiheutettu suurimittaista tuhoa. Taimiko nho idossa o n kävtettävä pääasiassa runko ko htaisia mekaanisia ja kemiallisia menetelmiä , j otka ova t lehvästö myrkytyksiä parempia sekä puuston kasvun että turvallisuuden ja luo nno ntalo uden toimivuuden kannalta. Säästeliääseen metsä n käy11öön kuuluu myös riittävän suurten metsäalueiden säilyttäminen luonlHllltilaisina, jo tta kaikki maamme metsäja suotyypit sekä niiden eliölajit säilyvät _jälkipo lville. Luo ntaisen uudistamisen mahdollisuuksien puuttuessa tai niiden ollessa heikot käytetään keinollista uudistan11 sta. Varsinkin metsäeläimistö n elinehtojen kannalta o n tärkeää , että tässäkin va iheessa pidättäydytään merkityksettö mistä ja jopa haitallisista si ivo uksista ja jätetään varsinkin aukko ihin syntyneet sekä pysyvästi va ltapuusto n alle jääneet pensaat, lehtipuut ja kuusialikasvoskin kasvamaan . "Metsätalouden suunnittelussa on poronho idon edellytykset otettava PohjoisSuo men alueella korostetusti huomioon." Kasvatusvaiheessa o n jo kaisessa metsä nho idollisessa käsittelyssä jätettävä metsikköö n riittävä puusto, j o ka muodostetaan metsikö n parhaimmista puista. Puuaine tarj oaa ihmiselle arvokkaan ja mo nipuo lisen raaka-ainej a energialähteen . Luo ntaista uudista mista tulisi käv11ää siellä, missä se o n mahdolli sta eli sidlii, missä o n riittävästi maapo hjalle sopivaa puulajia ja maapo hja o n taimettu miskvkyistä . N LUONTO 6/ 77 36. _J;i rkevissä mittasuhteissa tapahtuva ku lo tuksen käyttö metsien uudistamistoi mcnpiteiden varmistajana o n palautettava arvoonsa, sillä sen avulla voidaan saa tt aa metsämaan ravinteet puille käyttö kelpo iseen muo toon sekä j ossain määrin torjua metsätuhoja aiheuttavia sieniä ja hvönteisiä. Taim iko nhoitovaiheessa samo inkuin myö hemmissä metsikö n ho itovaiheissaki i1 tulisi nykyistä enemmän pyrkiä seka rnetsiin , en nen kaikkea mäntykoivuval ta isiin sekametsiin, jo tka ovat luo nno ntalouden kannalta puhtaita kuusi metsiä 1uo 11avan1pia. "Metsien ·käytössä, hoidossa ja suojelussa on pyrittävll kllyttllmlllln varmoiksi ja turvallisiksi havaittuja menetelmill. Tähän tähtäävää suunnittelua _ja menetelmien kehittämistä on tue11ava nykyistä enemmän . J:
Lapissa, viidennellä ilmastovyöhvkkecllä, olisi lannoituksiin ja soiden o_jituksiin _jo kokonaistaloudellisista syistä suhtauduttava entistä kriittisemmin . Metsäpuiden jalostaminen ja sen soveltaminen käytännön metsätaloudessa ei saa johtaa puuston luontaisen geeniaineksen häviämiseen. Esimerkiksi hirvikannan nykyinen säätely ja metsästys tarjoaa mallin mcne11elystä, jolla mahdollistetaan saalismäärän kasvuja samalla koho tetaan metsästyskulttuuria maassamme. Suojametsäalueella on lisäksi erittäin suuri merkitys poronhoidolle sekä retkeilylle . Tämä on estettävissä maasra tapahtuvien, tarkkojen levitysmenetelmien sekä suojavyöhykkeiden kiivtöllä. "Lehtipuuosuuden lisääminen, vanhojen metsäalueiden ja luonnontilaisten soiden säilyttäminen ovat kaikki riistan elinolosuhteita parantavia toimenpiteitä. Marjat, sienet ja muut keräilytuolleet Marjojen ja sienien asema terveellisen ravinnon lähteenä on vasta viime vuosina kunno lla ymmärretty. Perinteisenä luo nnon käyttömuotona sillä on monia etuja, joiden turvaamiseen on kiinnitettävä tavallista enemmän huomiota. J .1. Moni naiskäyttöperiaa tteen mukaisesti puuntuotantomenetelmiä o n kehitettävä myös riistan säilyttämisen ja lisäämisen lä h1ökohdista. . Kysymyksessä ovat kuitenkin usein puuntuotannon kannalta vähäarvoiset jäkälän ja lupon tuotantoalueet, jotka poronhoidon kannalta ovat elintärkeirä. Varsinkin metsätalouclen j a poronhoidon ristiriitatilan1eissa ova t poronhoidon edut jääneet usein huomiota vai lle. Metsätalou<len suunnittelussa on poronhoidon edellytykset otettava Pohjois-Suomen alueella korostetusti huomioon . Tämän vuoksi on poronhoidon vä häistä tutkimustoimintaa elinkeinon edelleen kehittämiseksi viipymättä 1ehostcttava. Keräystyö on kui371. tapa Pohjois-Suomen met~ien hyväksikäyttöön . Metsäaurauksen luonno lle ja maisemalle 1uho isa käyttö on rajoitettava vain sup pei lle, veden vaivaamille tai erityisen paksukunttaisille alueille. Leh ripuuosuuden lisääminen, vanhojen mcrsäalueiden ja luonnontilaisten soiden sä ilyttäminen ovat kaikki riistan elin o losuh teita parantavia toimenpiteitä. On jatkuvasti pidettävä huoli siitä, ettei suojametsälain henkeä eikä tarkoitusperiä rikota." " Ihmiselle on myös tärkellll tietoisuus siitä, että esimerkiksi kotka, karhu, ilves ja metsäpeura asustavat metsissämme. J .2. Tärkeäksi on kohonnut näiden ym. metson, riekon, metsähanhen ja soilla vi ihryvän vesilinnuston toimeentuloa. Metsien ja soiden nykyinen käsittely on vaikeuttanut mm. Poronhoito Poronhoito on ainutlaatuinen ja kestävä Sl lOMEN LUONTO 6/77 36. . Riista Riista on yhä vielä paiko in tärkeä ravinnonlähde ja virkistysmielessä sen arvo näynää kasvava n. Metsänlannoi 1uksessa on vaarana ravinteiden kulkeu1uminen vesistöihin . J .J . Erityisesti o n selvitettävä puun kasvatuksen _ja korjuun vaikutukset poronhoidon perusteisiin ja kehitettävä sellaisia menetelmiä, jotka parantavat poronhoidon 1uotantoedellytyksiä. uhanalaisten eläinja kasvilajien suojelu ekologisin kokonaisuuksin, joissa luonnon omat lait voivat vapaasti määrätä kehityskulun." o jirusta on huomattavasti supistettava etenkin Etelä-Suomessa. Puuston kaikissa käsittelyvaiheissa on suosittava luonnon kannalta hellävaraisia _ja mersäluontoa säästäviä menetelmiä raa'a n konevoiman _ja kaavamaisten menettelytapojen sijasta. Näiden alueiden jättäminen puunruotannon ulkopuolelle lujittaa poron ho ido n keskeisiä perusteita ja mahdollistaa Pohjois-Suomen kannalta tärkeän eli nkeinon pitkäjänteisen kehittämisen. Maan muokkauksessa on vältettävä tarpeettoman kovakouraisia menetelmiä. Rii_stan verotuksessa on noudatettava kestävyyden periaatetta, mikii on mahdo llista silloin, kun riistakantojen tieteeellinen seuranta on hyvin _järjcsretty. Moninaiskäyttöperiaatteen mukaisesti puuntuotantornenetelmiä on kehitettävä myös riistan säilyttämisen ja lisllllmisen lähtökohdista." "Paitsi sienija marjatuotannon edellytyksiä sellaisenaan on selvitettävä myös puun kasvatuksen ja korjuun vaikutukset näihin tuotantoaloihin j a kehitettävä metsänhoitomenetelmiä, jotka puuntuotannon lisäksi lisäävät myös sienija marjasatoja." " Pohjoisessa suojametsäalueen tarkoituksena on estää metsära jan aleneminen. vsk
Ei myöskään voida väheksyä metsän ja puiden merkitystä ihmisten j okapäiväisessä ympäristössä maaseudulla ja kaupungissa. "Metsien uudistamisessa tulisi pyrkiä nykyistä enemmän luontaiseen uudistamiseen. Puun kasvatusja korjuumenetelmiä on kehitettävä niin, että ne osaltaan mukautuvat viihtyisän elinympäristö n luo miseen tä htäävään toimintaan. Metsäympäristöön luontaisesti kuuluvat kasvit ja elä imet sisä ltävät erilaisia geenivarastoja , j oiden täy11ä käyttöarvoa ei vielä tunneta. Näiden seikkojen takia reunametsien käsittelyssä on 372 kai kkialla noudatettava varovaisuutta ja harkintaa. METSÄ NKÄYTfÖM UOTOJEN KESKI ÄISET SUHTEET Eri käyttömuotojen välisiin suhteisiin vaikuttava t laajimmin puun kasvatusja korjuutoimenpiteet. Ihmiselle on myös tärkeää tiewisuus siitä , että esimerkiksi ko tka, karhu, ilves ja metsäpeura asustavat metsissämme. SllOJtWaiklllllksel Metsien suo_javaikutuksilla tarkoitetaan niitä metsän ominaisuuksia, jotka turvaavat metsän itsensä ja muiden ekosysteemien luontaisten toimintamekanismien jatkuvuuden. Po hjo isessa suojametsäa lueen tarkoituksena on estää metsärajan aleneminen. Ku/Uw,riarvol Jfl sosiaaliset arvot Metsä ja metsämaisema liittyvät monin tavoin hengen _ja ruumiin kulttuuriin. Reunametsät ovat sopeutuneet suojaamaan muuta metsäaluetta aukeiden alueiden ha ittatekijöiltä, niillä on erityisen suuri maisemallinen merkitys ja ns. 4. Peräkkäisja rinnakkaiskäytössä jonkin metsäalueen käyttö ohjataan ajallisesti tai alueellisesti suppeamma lle pohjalle. Tilannetta suojametsäalueella o n seurattava ja suoritettava suo jametsäalueen rajan tarkistaminen etelään päin , mikäli esim. On myös esitetty, että ihmiskunnan yhteisen kulttuuriperinteen säilyttäminen edellyttää maaltamme tällaisten alueiden riittävää varaamista niin nykyhetken kuin tuleva isuudenkin tarpeisiin . J .6. Tämän vuoksi on alan tlllkimustoimintaa vo imakkaasti lisä ttävä. Yhteiskunna n muuttuvat tarpeet luovat kuitenkin uusia metsänkäyttötapoja, joiden edellytysten ka nnalta nyt toisarvoisi lta tuntuvat metsäekosysteemin osa t saattavat o lla ratkaisevia. ilmasto lliset j a alueen metsien tilaan liittyvät tutkimukset antavat siihen aihetta. Jäkälän po iminta o n esimerkki siitä, miten erila iset metsänkäyttötavat voivat nousta varsinkin paikallisesti suureen arvoon. Moninaiskäyttö voi tapahtua päällckkäiskäytön, peräkkäiskäytön tai rinnakkaiskäytön pohjalta. On myös j,itkuvasti pidettävä huo lta siitä, ettei suojametsälain henkeä eikä tarkoitusperiä ·rikota. J os näitä ominaisuuksia vaalitaan huonosti, voidaan menettää pääosa metsien tuottamista hyötyvaiku tuksista . J. Metsien virkistyskäyttöä on mahdollisuuksien mukaa n pyrittävä suuntaamaan yhteiskunnan omista mille maille. vsk.. Tämän vuoksi o n sienija marjatalouden tutkimusta voimakkaasti lisättävä. Metsien mo ninaiskäyttö on toteutettava mahdo llisimman pitkälle myös käytännössä. Suo_jametsäalueella on li säksi erittäin suuri merkitys poronhoi do lle sekä retkeilylle. Viime vuosien kehitys on myös korostanut koskemattomien tai perinteisin menetelmin käsiteltyjen metsäalueiden merkitystä ympäristön tilan seurannassa. reunavaikutuksen kautta luonnon monipuolisuutta lisäävä vaikutus. Paitsi sienija marja tuo tanno n edellytyksiä sellaisenaan o n selvitettävä myös puun kasva tuksen ja korjuun vaikutukset näihin tuotantoaloihin ja kehitettävä metsänhoitomenetelmiä, _jotka puuntuotannon lisäksi lisäävät myös sieni ja marjasatoja. Erityistä huomio ta o n kiinnitettävä erilaisten maankäytön suunnittelua suo rittavien elinten kiinteään yhteistoimintaa n metsäalueille suunSUOMEN LUONTO 6/77 36. Monet metsien yleiset hyväksikä ynö muodot, kuten ulko ilu , ova t perinteisesti olleet kaikkien kansalaisten vapaasti käytettävissä. Keskeisimmän ongel man muodostaa, miten muiden käyttömuotojen edellytykset turvataan puun kasvatusja korjuutoiminnan yhteydessä. "Järkevissä mittasuhteissa tapahtuva kulotuksen käyttö metsien uudistamistoimenpiteiden varmistajana on palautcllava arvoonsa, sillä sen avulla voidaan saattaa metsämaan ravinteet puille käyttökelpoiseen muotoon sekä joss?in. Erit täin suuret vuosittaiset satovaihtelut _ja sieni laj ien mo nilukuisuus lisäävät marjaja sienitalouden vaikeuksia. Ne ova t ehto ina moniin virkistys, urheilu -, retkei ly_ja matkailupalveluksiin. Samalla o n korostettava ihmisten velvollisuutta säästää metsän eri elementtejä erityisesti siellä, missä metsiä on vähän _ja niihin kohdistuva virkistyspaine o n suuri . Tämän vuoksi o n kansallisja luonnonpuistoverkostoa edelleen kehittämällä j a luonno nsäästiö itä varaa,nalla varmistuttava kaikkien maamme luonnonaluetyypp ien säi lymisestä . Yhteiskunnan om ista mille alueille 11 va,·att ava tutkimusja virkistyskäyt töön metsiä , jo illa noudatetaan perin teisiä puun kasva tusja ko rjuumenetelrniä _ja luotava si ten yhdessä luonnonpuistoverkosto n kanssa vankka pohja erilaisten rnetsä nkäsittelymenetelmien vaikutusten seura nnalle. Metsäalueiden merkitys ilma n epäpuhtauksien vähentä_jänä tai melun vaimentajana voi monasti olla olennainen, jos var·sinaisia saaste_ja melulä hteitä ei voida poistaa. Varsinkin Lapin suojametsäalueella sekä saaristossa nämä seikat tulevat korostuneesti esiin . 5. Tärkeäksi on ko honn ut näiden ym . Pelkistyneimpinä metsän kulttuurihyödyt näkyvä t rnonina tieteen ja taiteen saavutuksina. Metsien suojavaikutukset tulevat korostetusti näkyviin vesistöjen rannoilla, peltojen _ja avosoiden reunoissa sekä ilmastollisilla metsänraja-alueilla. Luonnonkasvimme tarjoavat monia käyttömahdollisuuksia. uhan alaisten elä in ja kasvilajien elin ympä ristö_jen suojelu ekologisin kokonaisuuksin , jo issa luonnon omat lait voivat vapaasti määrätä kehityskulun. · Eri käyttö muo tojen väliset o lennaisimma t suhteet o n pikaisesti selvitettävä ja luo tava suotuisat ja tarkoituksenmukaiset puitteet eri käyttö muotoj en menestykselliselle t0teuttamiselle. Tämän vuoksi on luonnon kasvien ja tuotteiden tutkimustoimintaa voimakkaasti tehostettava ja sovellettava sellaista metsänkäytön _järjestelmää, joka ei tuhoa luonnon geenivarastoja _ja joka joustavasti sopeutuu yhteiskunnan metsänkäytölle ascttan1 iin vaatimuksiin . Näistä päällekkäiskäyttö, jo llo in samaa metsikköä käytetään sama naikais('sti mahdo llisimman moneen tarkoitukseen puuntuotantoon, riistan, ma1jojen ja sienien tuo ttamiseen sekä ulko iluun on suositeltavin. Luontaista uudistamista tulisi käyttää siellä, missä se on mahdollista eli siellä, missä on riittävästi maapohjalle sopivaa puulajia ja maapohja on taimellumiskykyistll." tenkin kausiluontoista vieläpä niin , että kunkin lajin korjuulla on oma lyhyt optimia_janko hta, jo nka jälkeen marjat ja sienet ha joavat luonnossa nopeasti . "'!~ärin torjua metsätuhoja aiheuttavia hyönteisiä ja s1en 1å
On pyrittävä hakkuista pidä1täytyrniseen kasvukauden aikana. vallisemmin käynää hyväksi niiden omia toimintatapoja mukaillen. Suojelualueita o n perusteltava riittä västi. Raskaat ko neet ja kemialliset käsi ttelymenetelmät on pyrittävä korvaamaan metsän kannalta paremmilla menetelmillä teho kkaasti ja riiuävin resurssem . / . Metsäaura uksen käyuö o n rajoitettava vai11 veden vaivaa mille ja erityisen paksukunttaisille maille, joilla metsän uudistaminen ei muuten o le onnistunut. Tllmä on estenllvissä maasta tapahtuvien, tarkkojen levitysmenetelmien sekll suojavyöhykkeiden käytöllä." tautuvien toimintojen suunniuelussa. vsk. Raakapuun kasvatuksen ja käytön järjestelyillä o n mahdollisimman pian päästävä tilanteeseen , jossa metsäteo llisuuden kapasiteeni vastaisi kestävästi käytettävissä o levia omia raaka -ainevarnja. .5. Harkitulla su unnittelulla on pyriuävä säilyttämään maaseutuasutuksen elinehdot, koska maaseutuväestön pysyvä "Säästeliääseen metslln käyttöön kuuluu myös riittävän suurten metsäalueiden sllilyttäminen luonnontilaisina, jotta kaikki maamme metsäja suotyypit sekä niiden eliölajit säilyvät jälkipolville." toimeenw lo ed istää myös metsävaro_jen järkevää ja tasapainoista käyuöä . Vesako iden lehvästökäsittely o n pyrittävä lopettamaan ja siirryttävä runkoko htaisiin tairniko nhoitornenet.elmiin . Viljavilla , ensis1prses11 pu,1111uota ntoo n tarkoi tetuilla metsämai lla o n mahdo llisuuksien mukaan suosittava lehtipuusto n ja kuusikon vuorottelua. Tä rkeää on säilyuää perinteiset jokamiehen o ikeudet ja velvollisuudet kaikilla metsäalueilla. Eri rne1sänparannusmuotojen keskinäisiä suhteita o n muutettava siten, C'ltä uuc:iiso_jis1usta vähennetään tuntu vasti _ja päähuomio kohdistetaan taimiko nhoitoo n sekä vanhojen ojitus_ja rnetsänuudiswsalueiden kunnos1an1iseen . AJANKO HTAI SIA TAVO ITTEITA 5. Samanaikaisesti on teho kkaalla tiedotustoiminnalla paran netta va jokamiehenoikeuksia käyttävän yleisö n vastuuntuntoa ja velvollisuutta käyttäytyä o ikein metsäluo nnossa. Nykyoloissa Lapin puunjalostusteollisuuden raakapuun kä yttö on alueen metsien tuottoon nähden liian suuna. Metsllnlannoi tuksessa on vaarana ravinteiden kulkeutuminen vesistöihin. 5 .2. Tilanne on ratkaistavissa pitkän tähtäyksen suunnitelmalla, j ossa alueen tuotantoelärnä rakennetaan nykyistä tukevammalle perustalle. Lähitavoilleel (.510 vuoua ) Tutkirnusto irnintaa ja virkistyskäyttöä va rte n tulee yhteiskunnan omistamilta mai lta varata metsäalueita, joilla pidänäydytään metsämaan koneellisesta muokka uksesta, keino llisesta uudista misesta, kemiallisesta tuholaistorjun11asta _ja kemia llisesta taimikonhoi dosta , metsien lannoi tuksesta, kokopuun ko rjuusta ja suurista käsittelyku vioista . Metsien käsittelyä ja hoitoa o n pi tkällä tä htäyksellä kehitettävä suuntaan , jossa luo nno n prosesseja voidaan turSUOMEN LUONTO 6/77 36. "Uudisojitusta on huomattavasti supistettava etenkin Etelä-Suomessa. Mahc:iollisuudet jokam iehenoikeuksista nauttin1iseen· on turvattava kai kissa talo usmetsissä. Tavo itteeksi o n asetc11ava _järkevä metsänkäyuö, josta saatavat pysyvä t hyödyt saavat mah c:iollisimma n suuren yhteiskunnallisen arvon. 5 .J . Lehtipuumetsiköitä on vä littö mästi ryhdyttä_vä perustamaan nykyistä enernrna n. VälitavoiUeel ( 1020 vuotta) Metsäalan lainsäädäntöä ja hallintoa ke hittämällä o n luotava edellytykset metsien moninaiskäytölle. Metsän parannuslakia on tarkistettava siten, että valtio n varoja ei myönnetä suojeltaviksi määriteltyjen kohteiden luonnontilan muuttamiseen. Jätepaperin hyväksikäyttö astetta on myös edelleen kohotettava _ja tätäkin kauna pyriuävä keventä mää n kotimaan puuraaka-aineeseen ko hdistuvaa painetta. Metsän käytön suunnittelun voimavaroja o n huoma uavasti lisättävä. Tämä on mahdollista vain lisäämällä valtion varoja suojelu~ lueiden ostotoi mintaan tuntuvasti nykyisestä sekä luomalla ko 1vausjärjestelmä, j o lla suo jelusta aiheu tuva käyuörajoitus ko rva taan maanomistajille. 373. Metsänkäytö n suunniuelun tehostarniseksi o n luo tava ajan tasalla pidettävä rnetsätietojärjestelrnä. Kehi1tyvä 11 rnetsän kä ytön avulla on pvriuävä muuttamaa n Suomen tuotanroclärnä sellaiseksi , euä pitkällä tähtäyksellä voitaisiin tulla toimeen koti rnaisella puuraa ka-aineella. KaukolavoiUeel (yli 20 vuoua) · Puunjalos1eiden ja yleensä metsän 1Uo11eiden käyttömahdo ll isuuksien ja nykyisten käyuötapoj en suhteet inhi millisiin tarpeisiin o n asetetLava pitkän tä htäyksen tutkimuksen ja suu nnittelun alaisiksi . Tätä tavoitella ko hden on pyriuävä saamaan aikaan, kun metsäntuoueiden kävuöä kehitetään tarko ituksenmukaisemmaksi ja säästäväisemmäksi. Väestöpoliinisi lle kysymyksille pitää tässä yhteydessä antaa tärkein paino kestävyysnäköko htien ohella
Henkilöjäseniä ei Luo nto -Lii tossa nykyää n ole. Ainoastaan ehdotettua Telkkämäen kan sallispuistoa liitto pitää kooltaan epiitarkoituksenmukaisena ja parem min luonno nsäästiö ksi kum kansallispuistoksi so pivana. T oimintasuunni telma ja talo usarvio vuodelle 1978 hyvä ksyttiin lä hes hallituksen ehdo tus ten muka isina. 11. Ehdo tettujen suo jelualueiden työllisyysva ikutukset eivät Suo men luo nno nsuo jelulii ton käsityksen mukaan o le kuitenkaa n sellaisia, etteikö niitä pystyttäisi suunnitelmallisella . Samo in liitto esittää tutkitt,tva ksi mahdo llisuuksia Inarin itäosassa o levan Nammijärven alueen muodostamista kansallispuistoksi, koska Norjan puo lella raj aa on samalla kohdalla o lemassa Ö vre Pasvikin kansallispuisto. Selvä nä mietinnö n puutteena liitto näkee ehdo tettujen luo nno npuistojen vähäisyyden Itä-Suo messa ja soita käsittävien puistojen vä.häisen määrän Lapissa. Terho Poutanen järjestösihteeri SllOMF.N LUONTO 6/71 36. Uusina ulkojäseninä Suomen luo1111o nsuo jeluliittoo n liittokokous hyvä ksyi Suo men luo nno nvalo kuvaa jat, Suo men Kristillisen Lii ton Nuoret ja Luo nt oLii ton. Liitto pitää ko mitea n ehdo tuksia tärkeinä ja valtaosin to teuttamiskelpo isina. Mietinnössä esitetyt kansallispuistojen ja muiden luo nnon suo1elualueiden perustamiselle asetettavat tavoi tteet ovat liiton mielestä asiallisia ja hyvä ksyttäviä. Lausunnossaan liitto ko rostaa, että kun yhteiskunnallisesti laajal iohjainen komitea päätyi yksimieiscen mietintöön, tämä on osoituksena maamme luonno nsuojelualueverko n kehittämistarpeesta ja että tälle työlle o n olemassa laajaa kannatusta kansalaisten keskuudessa. Liit toko kouksen viralliset asiat käyti in Jo han Ho llstenin puheenj oh do lla kitkatta läpi. Vi ra 11 isten Ii i tto ko ko usasio iden jiilkce n kuultiin liiton valtuuskunnan matka raportti Neuvosto liittoon elokuussa Yleisvenäläisen luo nno nsuo jeluseuran kutsusta tehdyltä viera ilulta. Suomen luonnonsuojeluliitto LA USUNTO KANSALLIS PUISTOKOMITEAN MI ETINNÖSTÄ Kansallispuisto komitea n mietintöä on julkisuudessa riepo teltu alkusyksyst'ä lä htien lä hes päivittäin. Puistoko htaisia esityksiä laatiessaan liitto on vo inut käyttää hyväksi jäsenjärjestöjensä paikallistuntemusta. ] Suornen lllonnonsuoj eluliiton hallitukseen liitto ko kous valitsi erovuornssa o lleet Jaakko Savo lan ja Seppo Hannuksen uudelleen sekä uusina jiiseninä Pertti Sevo lan ja J o uko Lehtosen. Kun yleisö kin sai osallistua Martti Linkolan johdo lla käytD'n kesku stelu un, saatiin kansalltspuistok ysymykseen valaistusta monelta taho lta. Bo nsdo rffin, Veijo Vänskän _ja Mikko Laakson. SYYSLIITTOKOKO US H ELSI G ISSÄ Suomen luo nnonsuojeluliiton syysliit toko kous pidettiin 19.20. Ern lii ton jäsenyydes tä myönnettiin Va mmalan Ympäristö poliittiselle Yhd istykselle, jo ka o n liittynyt Pirkanmaa n luo nno nsuojelupiiriin, samo in kuin Suo men Nuorille Luo nnonsuo jelijo ille, joka henkilöjäsenyyteen pohjautuneen "vanhan" Luo nto -Liito n seuraajana ehti esiintyii parissa liitto kokouksessa. Suo men Luo nno n toimitusneuvostoon liitto ko kous ni mesi neljä jäsentä: Ha nnu Raittisen, Camilla v. Nä mä alueet täydentäisivät merkittävästi nyt ehdo tettua suojeluverkkoa. Tällaisina to imenpiteinä liitto esittiiä metsä nhoitoja metsän parannustö iden lisäämistä vajaatuottoisilla talousto iminnan piirissä o levilla metsäma illa, työllisyysmäärä1·,tl10j en irm ttamista perustettavien puisto jen ho itoo n, hallintoo n ja kunnostukseen sekä kunnostusja va lmistelu toimenpiteiden suorittamista ehdo tetuilla puistoalueilla suojelualueiden muodostamista silmällä pitäen. · Liit tohallituksen puheenjo htaja Matti Lä hdeo ja avasi kokouksen ja jako i lii ton hopeiset ansio merkit Esp oo n Ympäristöyhd istyksen puheen johta ja Rainer Lahdelle ja kaupun ·~invaltu utettu Eero Vuohulalle. Vuoden 1978 jäsenma ksuksi va hvistettiin 3 mk/ pa ika llisyhdistyksen henkilöjäsen ja "" 150 mk/ ulko jäsen. jo ka isen puiston rajausehdotukseen ollut mahdo llista yksityiskohtaisesti puuttua. Tämä uust ·Luo ntoLiitto on liittomuo to inen järj estö, jo nka muodostaa kahdeksa n rekisterö ityä luo ntopiiriii. va n Pomo ka iran alueen nostamista ka nsallispuistoalueiden jouk koon. 197 7 Helsingissä. Liitto esittiiäkin vielä harkittavaksi luo nno n säästiö ihin luettujen Ta ipalsaaren Kyläniemen, Haapajä rven ja Pyhäjärven kunnissa sijaitsevan Iso Tervanevan Sivakkanevan Pitkäkankaan alueen, Kolarin Teuravuo man samom kuin So dankylän Tenniöaa374 Iso -Syöneen ja Raatevaaran ehdotettuun kansallispuistoon kuuluisi myös Suomen eteläisin tunturi Iso -Syöte. Ansio merkkien saaja t ovat to imineet Espoo n kaupungin jätevedenpuhdistuksen tehostamiskamppa ilun kärjessä ja jo hta neet kamppailun ympäristö nsuojelijo iden lo istavaan vo itt oon. Liitto kokouksen yhteyteen perin teisesti kuuluvan yleisötilaisuu den aiheena oli " Lisää kansallispuistoja ja kuinka paljo n ?" Paneeli in o li saatu niin kansallispuistokomitea n mietinnö n tekijö iden, puolustajien kuin vastustajienkin crlusta_ja t. Kaikki liito n piirit, vhdeksä n muuta jäsenjärjestöä ja 13 ulko jäsentä o livat lähettäneet viral liset ·edusta ja nsa Tieteellisten seurain talo lle. Ko miteamietinnö n ilmestyminen juuri parhaimman kesälomakauden alussa vhdessä lausunno ille varatun ajan lyhyyden kanssa aiheutti tosin sen, ettei esim. Liino hallituksen varaj;iseniksi va littiin Ra iner Lahti ja Ritva Hiltunen. vsk.. Työllisyysongelmat ova t komitean ehdo tusten talo udellisista vaikutuksista hu omattavimmat. Niinpä Suo men luo nno nsuo jelulii ton mietinnöstä a ntama varsin laaja (8 + 15 sivua) lausunto tuntuu muiden lausuntoj en, tai niistä julkisuuteen an nett u jen tietojen, j oukossa suorastaan ylistävältä. ja mää rä tietoisella toiminnalla ho na maan
Metsäköynnöksen kasvupaikan löytymisestä kuuluu kunnia tervolalaiselle urakoitsija Matti Ekorrelle. Näillä alueilla on huomattava merkitys paitsi maisemalli_ste_n arvojen säilyttämiselle myös virkistys)a opetuskäytölle. Säätiö on neuvotellut yhden le1m1koksi jo myydyn alueen osalta Veitsiluoto · Oy:n kanssa, jotta avohakkuulta vältyttäisiin. Yhteiskunnan on tuettava maataloutta sillä tavoin, että kummatkin tavoitteet voidaan saavuttaa. 9. Siperianmetsäköynnöksen laaja esiintymä on löydetty Tervolasta ja Maailman Luonnon Säätiö pyrkii rauhoittamaan alueen. Kysymys, milloin ja miten sipe1·ianmetsäköynnös on Pohjoismaihin kulkeutunut, saa Tervolan esiintymän ansiosta uutta valaistusta. Pohjoismaista on ennen Tervolaa tunnettu vain kaksi esiintymisaluetta: kolme vuosikymmentä sitten siperianmetsäk:öynnös löytyi Etelä-Pohjanmaalta Lapväärtin Pyhävuorelta; se tunnetaan myös Norjan Gudbrandsdalista O~lon pohjoispuolelta. Euroopan Neuvoston suojelualueluokittelun ryhmä C oli konferenssin pääteemana. 197 7. LaJm varsinainen kotiseutu on Siperia ja Euroopan puoleiset Neuvostoliiton pohjoisosat. Tavoitteena on säilyttää valitut kansalliset maisema-arvot pysyviltä muutoksilta. _Terv~lan es11n~yma o_n kaksin verrom laa1emp1 kliln etelapohjalainen. Yhtiö on suhtau; tunut asiaan kiitettävän myönteisesti ja on luvannut jättää metsäköyn.nösalueen hakkuun ulkopuolelle. Säätiö on rauhoittamassa sen uhanalaisimpia kasvupaikkoja j~ on aloittanut neuvottelut maanomistajien kanssa suojelualueiden perustamisesta. SIPERIANMETSÄKÖYNNÖS KASVAA TERVOLASSA Kuluneena kesänä tehtiin Tervolassa kasvilöytö, jota voi luonnehtia tieteelliseksi sensaatioksi. Suomesta taman tyyppiset alueet puuttuvat täysin; tärkeät kansalliset maisema-arvot ovat monin paikoin tuhoutumassa _erityisesti varomattoman rakentamisen takia. Siellä pesii myö_s yli 400 muuta lintulajia ja 50 msakaslaJ1a. < j SIPERIANMETSÄKÖYNNÖKSEN KASVUPAIKAN SUOJELU Maailman Luonnon Säätiö on suorittanut alueella alustavia maastoselvityksiä ja niiden pohjalta on neuvotellut maanomistajien kanssa. Jo ulkoasultaan kasvi on perin eksoottinen: se on ainoa puuvartinen köynnöskasvi eli liaani, joka on tavattu luonnostamme. Metsäköynnös ei kestä avohakkuuta eikä maanpinnan käsittelyä, mutta tulee hyvin toimeen väljennyshakkuiden kanssa. Mikäli suojelusta koituu taloudellisia menetyksiä maanomistajille, Säätiö korvaa ne metsäammattimiesten laskelmien perusteella. Konferenssiin osallistui 52 henkilöä 17 eri maasta . Eräs johtolangan pää voisi löytyä esimerkiksi tosiseikasta, että Tervolan seutu ja kasvin eteläp_ohjalainen kasvuympäristö ovat paljastunee~ m_er_en alta jotakuinkin samo1h111 a1ko1h111. Hän työskenteli sitkeästi selvi~tääkseen, mikä tämä outo kasvi oh. Tähän ryhmään kuuluu maisema-alueita, joita säilytetään dynaamisessa tilassa yhteistyössä maaja metsätalouden kanssa. tää vaarallisia kemikaaleja veteen. sibmca) loydettlln kesäkuussa yllättäen parin hehtaarin alueelta tervolalaisesta rehevähköstä tuoreesta kangasmetsästä. Englannissa, Saksassa, Ranskassa ja eräissä muissa Euroopan maissa on pitkälle kehittynyt kansallisten maisemansuojelualueiden järjestelmä. Säätiö palkkaa kesällä 1978 tutkijan selvittämään metsäköynnöksen tarkan esiintymisalueen Tervolassa. Tämän vuoksi olisi kansallisten maisema-alueiden säilyttämistä tehostettava. Maanomistus säilyisi nykyisellään ja omistajat voisivat vapaasti käyttää metsiään, kuitenkin niin, että hakkuissa olisi tavoitteena luontainen uudistuminen. Muutenkin kasvi herättää huomiota ainakin kukkimisaikana. Kiertyvän lehtiruotinsa turvin se pystyy kiipeilemään tuki_en esimerkiksi puunoksien turvm. . Lännessäpäin ka_~v,ia_ tavataan harvakseltaan Aamsen tienoille. NEIDONKENGÄN KASVUPAIKKOJEN SUOJELU Pohjolan kolmion rehevissä kalkk1lehdoissa kasvava kaunis ja uhanalainen hento orkidea neidonkenkä tavataan suurina esiintyminä parissa paikassa Ylitorniossa ja Tervolassa. Suomea edusti tri Pekka Borg Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahastosta. Kansallispuiston pinta-ala on 21 000_ha. Nakurujärvi on maailman hu_omattavin lintuparatiisi. vsk. Rauhoitussäännöksissä kielletta1s11n rakentaminen, avohakkuu, metsämaan auraus sekä torjunta-aineiden käyttö. Tervolan kasvilöytö on siis uusi osa siinä tieteellisessä palapelissä, jonka kokoaminen selvittää jääkauden jäi-~ keisen kasvimaailmamme historiaa. Siperianmetsäköynnöstä eli siperiank,ärhöä 1 (Cle matis alpma ssp. Omistajat suhtautuvat asiaan myönteisesti ja ovat valmiit suojelemaan kasvupaikkaa lainmukaisella rauhoituksella. . Säätiö korvaa mahdolliset taloudelliset menetykset. Tervolan löydön erityisasema selv1aa siperianmetsäköynnöksen levinneisyyttä tarkasteltaessa. 375. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto KANSALLISTEN MAISEMA-ALUEIDEN SÄILYTTÄMISTÄ ON TEHOSTETTAVA Maaja metsätalouden merkitystä kansallisten maisema-arvojen säilyttämisessä tähdennettiin kansainvälisessä konferenssissa, joka pidettiin Englannissa Peak-kansallispuiston kurssikeskuksessa 26.30. Konferenssi tähdensi maatalouden merkitystä paitsi ravinnon tuottajana myös kauniiden ja monipuolisten kulttuurimaisemien ylläpitäjänä. Useita metsäköynnöslajeja, jopa puheena olevalle hyvin läheisiäkin, käytetään koristekasveina. Elokuussa 197 7 Kenian hallitus ilmoitti Säätiölle, että tehdas siirretään pois tältä alueelta. J~r.ven suurin nähtävyys on yh I m1ljflamingoa. NAKURUJÄRVEÄ UHANNUT VAARA ON VÄLTETTY Maailman Luonnon Säätiön kansainvälinen kongressi San Fransiscossa totesi viime syksynä julkilausumassaan, että Nakurujärven kansallispuiston vesiekosysteemejä uhkaa saastuminen, kun järven rannalle rakennettu kuparikloriditehdas pääsS!IOMEN LUONTO 6/77 36. Tämän uuden löydön tieteellmen merkitys on kuitenkin vielä monitahoisempi. . Suojelualue muodostetaan tutkimustuhisten perusteella
Siihen ovat vedo nneet myö s ne, jo tka ova t nähneet tässä uudessa ilmiössä po litiikan1 ekomahdo llisuuden. Se mikä o li muutama vuosi sitten uutta tietoa o n nyt j o hivenen va nhentunutta. Po pulaa ti on ja eliöyhteisö n eko lo giaa kuvailevissa osissa o n pääpaino asetettu näiden rakenteen ja to iminnan elementtien esittelylle. Harrastaja on saa nut erino maisen värikasvio n. keskieurooppalaisia lajeja tavataan meillä ko ristetai . Pop ulaarin eko logisen tiedo n julkistamisen mielekk_yys kärsii täHaisista viivytyksistä ja s1ks1 kustanta_1an menettelyä ei voi hyvä ksyä. Suomen lisä ksi teos käsittää muu t po hj o ismaa t, Brittein saaret, Saksan Liitto tasavallan ja Po hjo isRanskan (kartta s. 1977. Kirj a on liian raskas kevyesti luettavaks1. Kysymys ei o le maailmanlopun ennustamisesta, vaan realiteeteista, jotka o n yhteiskuntapo litiikassa otettava huomioo n. Ensin tarkastellaa n yksilön ekolo giaa ja vasta sitten siirrytää n yhteisö_jen ekologiaan eli po pulaa tioon ja 376 ekosys teemiin . Tapio Lindholm HYVÄ VÄRIKASVIO Fitta, Richard Fitter, Alastair Blamey, Marjorie · PohjoisJO. Itse luo nno nlait eivät kuitenkaa n muutu ; iso tooppien puo liintumisajat pysyvät samana eikä pello n tuo tto kykyä voi loputtomasti nostaa. Ekosysteemin toiminnan osalta kirj assa o n korostettu erästä ekosysteemin o minaisuutta, tuo ttavuutta. Siemenkasvien valtaosa on kuitenkin mukana lähes täydellisesti: SUOMEN LUONT O 6/ 77 36. · " Eko logian perusteiden" esikuvat o n selvästi jäljitettävissä siitä amerikkalaisten eko logisten oppikirjojen trad itiosta, jonka klassikko on Eugen O d umin ' Fundamentals o f Ecology". Kirjallisuutta EKOLOGIA ON TIETOA, El TUNNETTA Heikki Sisula: Ekologian perusteet. Eko logia o n saa nut suo rastaan maa ilmankatsomuksellista sisältöä. Kirjan tiivi ys tekee sii tä kuitenki n lä hdeteo ksen o pella jille ja jo kaiselle, joka ekologiasta 1ietoa tarvitsee. Tämä ·0 11 lukij a n ka nnalta sikälikin harmit1avaa, · kun eko logian kehitys on viime vuosina suuntautunut juuri <l ynaa miseen teoreettiseen ekologiaa n. Keski-Euroopan kukkakasvit. 6). Tämän kirjan avulla vo i hava ita, että eko logiset lainalaisuudet pätevät myös meidän ko tiluo nnossamme eivätkä vain USA: n lä nsirannikolla. Kirj an hyviä puo lia o n helppo luetella: · Lajirunsaus. ylempiä kasveja: lieot, ko rtteet ja saniaiset on _jä tetty po is, samo in siemenkasveista heinät, sarat, vihvilät, piipo t ja palpakot. JJJ s. Teo ksen käytö n ja luonteen huo mioon o ttaen Sisufa on ai va n o ikein o ttanut mukaan varsin huo mattavasti ympäristönsuojelun ydinkysymyksiin liittyvää eko logista tieto utta. Sisulan kirja on perusoppikirja, jo ka pyrkii esittelemään ekologian peruskäsitteet ja tutustuttamaan tärkeimpiin elävän luo nno n lainalaisuuksiin. 2 130 lajia (takaka nnen 1200 o n pa inovir he). Käsikirjana ja itseopiskelussa tätä kirjaa tarvitsevat bio logian opettajat, erila iset yhteiskunnalliset vaikutta jat, päätöksentekijät. Se onkin yksi tärkeimmistä suureista ekosysteemeissä, mutta se n merkitys tulee helposti ylikorostetuksi , sillä ihmisen taloudessa tuottavuudella mitataan eri asioiden arvo eikä tuo ttavuus o le välttämättä paras bi~lo ~isiakaan yhteisöjä kuvaava o minaisuus. To ivo tta vasti moni korkeakoulujen yleiso pinno issa sen tenttivä todella malt1aa niin niin tehdä. Siitä lähteekin iieto isuus, miten mo nisäikeisessä maa ilmassa me elämme ja jo ta me hyödynnämme. Siihen ovat liia nkin usein vedo nneet ne, jo illa itsellään on eko logiasta varsin hatara näkemys. Sovellettua ekolo gista tietoutta ei tule lukea kuten Raamattua, vaan on nähtävä ympäristö nsuojelun kehittyminen ja tiedo n lisääntyminen. Kirjan esimerkit o n valittu huo lella, laa jasta lähdeaineistosta ja nimeno maan suomalaisesta näkökulmasta katsoen. vsk.. Se on varsin pieni kirja, j ossa o n vähän tekstiä ja tiivis ja asiallinen sa no nta. laitoksen toim. WSO Y. Sisula on itse mää ritell yt kirjansa käyttöalueen korkea kouluj en yleisopinto ihin, biologisten opintojen alkeisteokseksi, amma tillisten ko ulujen käyttöön sekä myös ekologian suppeaksi käsi kirja ksi. Suo mala isen lukijakunnan olisi suo nut tutustuvan siihen mahdo llisimma n varha isessa vaiheessa. Siksi o n ihmeellistä, että teki_jä o n pä ivä nnyt teoksensa jo 1974 ja vasta nyt (elo kuu 197 7) se tu lee nia rkkino ille. Kirsti ja J orma Taama. Tämä o lisi tuo nut :arkasteluun kaiva ttua dynaa misuutta. Vajaalle 300 sivulle on saatu mahtumaa n n. Myös maapallon suurekosysteemit esitellää n ja Itä meri saa o man erityishuo mionsa. Nyt ta rkastelu jä i varsin· kuvaileva lle tasolle. Tammi 1976. "Ekologian perusteet" antaa suomenkielellä kaikkien ulo ttuville run sa in mito in tietoa ekologiasta ja sen peruskäsitteistöstä. Ki r ja n vo i lukea nopeasti , mutta o maksua kseen sen sisällö n o n se lueltava hitaasti ja harkiten. Tosin teos ei esittele kaikkia ns. To ivo ttavasti va in kirj a löytää tiensä mahdo llisimman mo nen pää ttäjän ja vaikuttajan k;isikirjastoo n. satunnaiskasveina; Ranska vihdo in tarjoaa tilaisuuden seura ta mo ni en etelä isten, Välimercnmaiden lajien pohj o isia ulottu vuuksia. 196 s. Sisula tarttuu sellaisiin maa ilmanpolttaviin pulmakysymyksiin kuin nälkä, luo nnonvarat ja yd invo ima. Suom. Alue o n suomalaisestakin näkökulmasta kiinto isa : Ska ndinavia n lajista on pääosin sama kuin Suo men, joskin runsaampi (eteläisempiä ja atlanttisia lajeja, Suo mea rikkaampi tunturikasvisto ); Brittein saaret kiinnostavat po hj o isten (osin Suo men kanssa yhteisten), läntisten, mereisten ja eteläis1en ainesten yhdistelmänä; monia ryypillisesti saksalaisia, so. Heikki Sisulan " Eko logian perusteet" teoksessa o n tällaisia piirteitä. Ekologia o n nopeasti kehittyvä tieteenala. Nä in esitellään po pulaati on ko koo n vaikuttava t tekijä t ja eliöyhteisön mo ni muo to isuus sekä aineen ja energian merkitys ekosysteemissä. O sassa yksilö n ekologia esitellään varsin a nsio kkaasti eri ympäristö tekij ä, ja niiden va ikutus sekä myös lajien vä linen kilpailu. Sisulan kirja o n tärkeä teos, jonka käyllöarvo o n suuri . Kirja n peruseko logiaa käsittävät osat ovat tiukkaa asiaa, jo ta on saatu uppoamaa n suppeaan sivumäärään va liavasti. Vähemmälle jää kuitenkin erilaisten ympäristöjen ja adaptaa tiostrategio iden esittely. Suuri pai no o n asetettu kuville ja taulukoille, j otka sisäl tävä t paljo n tietoa. Suomen kielellä ilmestyy harvo in teoksia, _jo illa o lisi eri tyisempää merki tystä b io logiaan ja yleiseen tietoisuuteen. Vars in huo mattava osa kirjan sisällös1;i 11 omistettu sovelletulle eko logialle eli asio ille, jotka koskevat maa pa llo n liikakansoittumista ja luo nno nvarojen riittävyyttä sekä suoranaista ympäristö nsuojelua. Niinpä eko logia yhdistetäänkin helpo sti erila isiin ekofil o sofioihin
197 7). 377. Runokirja kuin postikortti: MARKKU TANTIU KEVÄTTÄ, KESÄÄ Anna tai lähetä ystävällesi kesätuulahduksena talven keskelle! (Tarkoitettu toki sinunkin luettavaksesi.) Kirjasen (koko A 6, 48 s. Ensi vuonnahan Suomen Luonto ilmestyy tähänastista taajemmin (8 numeroa, joista kaksi Itämeri-kaksoisnumerona ). Myöskin kirjan tekijä/julkaisija vastaanottaa ilo mielin tilauksia iltaisin ja viikonloppuisin puh. Erä päivän tarkoituksena on auttaa lukijoita saamaan lehtensä ajallaan sekä helpottaa osoitteiston _ja postituksen hoitamista. Tämä rationalisointi on osa pyrkimyksistä säilyttää Suomen Luonnon tilaushinta minimissään. Tilausmaksu koskee koko vuosikertaa. piirrossomistus, 10:-) voit tilata osoitteesta: Suomen Luonnonsuojelun Tuki O y, PL 167, 00121 Helsinki 12; puhelimella 90631 405 tai käväise ostamassa se myymälästä Punavuorenkatu 4, Helsinki. Tai kysy kirjakauppiaaltasi. 90 668 449/Marklm Tanttu. vsk. Muutkin aikakauslehdet soveltavat samaa ajattelua tarjoamalla edullista ennakkotilaushintaa. Suomen Luonnon "edullinen ennakkotilaushinta" vain on voimassa myöhemminkin, mutta eräpäivän maininnalla koetetaan keskittää tilausten valtaosa vaiheeseen, jolloin osoitteisto ehditään saada kuntoon ennen ensimmäisen numeron ilmestymistä. Ennen eräpäivää tilanneet saavat kaikki numerot ajallaan, myöhästyneet osan jälkilähetyksenä. Suomen Luonnon tilaus eli maksu on toki voimassa, vaikka se siirtyisi pitkällekin uuden vuoden puolelle. SlJ')MEN LUONTO 6/77 36. Kalsea kaavake kertoo asiansa turhan tylysti. Eräpäivän ongelma Suomen Luonnon tilaajat saivat joitakin viikkoja sitten tilillepanokortin tilauksensa uudistamiseksi. Saman teki_jän aiempaa julkaisua Työmatkamerlomus kuvaraporlli ruuhka.sla ( 1973) on vielä saatavilla hintaan 2:50. 11 . Hämminkiä o n kuitenkin aiheuttanut korttiin leimattu eräpäivä (30
Useimmat löytämänsä kasvit alkava kasvien tutkija ki rjan avulla sentään selvittänee. Tärkeimpien synonyymien huomioonottaminen tulee vastakin o lemaan välttämätöntä, sillä kasvisystematiikka ei o le lähelläkään lopullista vakiintumista. 250 luotosorsimon ohessa on samannäköisen merisorsimon kartake, s. Lajien esittely. Eric Hultenin tunnetusta kartastosta yleistetyt ja sinänsä mainiot levinneisyyskartakkeet eivät Suomen osalta ole aina ihan kohdallaan. "Kasvio esittelee värivalokuvin Pohjolan kasveja luonnollisilla kasvupaikoillaan." Kasviosta, siis lajien määrityskirjasta, voi puhua. 148-149 on numerossa 1. Levinneisyystiedot kertovatkin usein paljon enemmän kuin koulukasvio iden luonnonmaakuntajako. Kuvitw. 71 , 76, 127, 131 , 134, 138, 145) yks ittäisten satunnaisesiintymien alue on liian korostetusti mukana, kun taas useiden lajien kylläk in vähälukuiset vakinaisesiintymä t selviävät vain tekstistä. Teksti kertoo monenlaista mielenkiintoista, ei pelkästään jo kuvistakin näkyvästä kasvin ulkonäöstä. Mutta hivenen ka1~1alaakin on. 2 16 luhtamatara on rantamatara, s. Mutta jospa variksenma1:ja löytyykin suolta eikä havumetsästä, rentukka niityltä eikä järvestä, joutuu hakoteille. Joskus (ss. SivuiTia, joilla on kaks-i lajia, kartat ja teksti on toisinaan taitettu niin sekaisin ja takaperoisesti, että kasveja etukäteen tuntematta ei takuulla tiedä mikä on mitäkin (ss. Lueteltakoon siksi. Fär-saarten tai Isla nnin lajista tai mitkä ovat tyypillisesti atlanttisia lajeja . Pääalueitten lisäksi (E = Brittein saaret; R = PohjoisRanska, Belgia ja Luxemburg; Sa = Saksan Liittotasavalta, Alankomaat ja Tanska; Sk = Norja, Ruotsi, Fär-saaret _ja Islanti; S = Suomi ; vakinaiset la jimme on lisäksi osoitettu tähdellä) oi1 käytetty "Ahvenanmaalla", "vain eteläranni kolla" -tyyppisiä maininto_ja, joskus jopa pitäjän tarkkuudella. Lisälajeja on siirretty myös kirjan loppuun, ja näin on pieneen tilaan saatu mahtumaan poikkeuksellisen paljon tietoa. Tosin kaikki puut on kerätty kirjan alkuun, vesija rantakasveista on yhtenäinen esitys kirjan lopussa (s. Vallan va ikeata o n arvata, että ajojäkkärä o lisi lehtimetsien, kangasvuokko niittyjen ja pikkulaukku merenrantojen kasvi . alvarilajit, mutta millainen on esim. Kappa,leessa 'Kasvi~n valokuvaam 1nen kerrotaan: Paras kuvausilma on tyyni ja melko pilvinen." Räikeä auringonpaiste onkin pilannut _joitakin kuvia, ja eräät muutkin o lisi pitänyt hylätä. 39, 5 1,123,140,146,165,172,235). Kasvi tai ainakin sen osa, tavallisimmin kukka, pyritään esittä378 mään luonnollisen kokoisena. Ne ovat enintään keskinkerta isia, mutta esittävät silti tyydyttävästi tuntomerkit. Helianthemum mummularium ( päivänouto) tarkoin kuvailtuna ja piirrettynä, numeroilla 1 a, 1 b, 1 c taas on lähila_je ja, joista mainitaan vain erottavat tuntomerkit ja esitetään korkeintaan osakuvia. Nimenomaan Skandinaviassa toiv01s1 tåmmo1sten tarkennusten suurempaakin vi!jelyä: helposti löytyvät kyllä esim. ulpukan teriö on kuusiteräinen, moniheteinen, keltainen, muttei tietystikään muissa suhteissa s. 242 pyyntirakkulat kuulua juuri isovesiherneelle, miksikähän s. Vahva painotus on kasvien entisellä tai nykyisellä käytöllä sekä tieSUOMEN LUONTO 6/77 36. Puut ja pensaat puuttuvat, samoin valtaosa heinistä, saroista ja muista vähemmän näkyisistä. Kirja päättyy hyödylliseen oheistietoon: hakemistojen lisäksi siellä on luettelo rauhoitetuista kasveistamme sekä luvut " Kasviekologiaa" ja "Kasvi tieteellistä sanastoa". Tesmayrtiltä puuttuvat pohjoiset osa-alueet ja vesitattaren kartake on keskentekoinen. Kuvitus o n yleensä hyvätasoista. 288307) jo ukko mustavalkoisia tussip iirroksia. Ja (ss. 233 lumpeen kukka kelluu ulpukanlehtien lomassa, mahtavatko s. Ajateltakoon tattarien sukua (s. Näppärää on saman suvun läh ilajien ryhmittäminen yhteen siten, että esim. Tosin ensin kasvi pitää sijoittaa joko havumetsiin, lehtimetsiin, niittyihin, kulttuurikasvupaikkoihin, alvareihin ja nummiin, soi hin, järviin, merenrantoihin tai tuntureiliin (näistä muuten jokaisesta on tiivis ja ansiokas yleisesitys); vasta sitten päästään kasvupaikkaryhmän "määritysavaimeen". eteläeurooppalaisia ja pohjoisamerikkala isia lajeja. Kasveja ei voi puristaa muutamiin kasvupaikkaryhmiin, kun vielä alueena on Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska. Ja monet "tunturikasvit" ovat ihan yleisiä koko Suomessa. Kaava perustuu helposti havaittavien muotoseikkojen lisäksi väreihin. Sivun 7 8 niittyleinikiksi väitetty on vähintäänkin kummallisen näköinen, s. vakinaisten ohella myös satunnaiskasveja sekä joitakin lähes vain istutettuna tavattavia, mm. Toivoa sopii, että samanlainen teos voisi ilmestyä myös sanikkaisista ja heinäkasveista. että huonon kirjan vikoja ei kannattaisi ruotia. 78, 206). 152, 272) saman kasviyksilön kuvat ovat kelvanneet esittämään sekä isoettä pikkulaukkua. Lehtonurmikkaa _ja ukonputkea ei kuvista tunnista. 288297), missä mukana on myös muutamia ka ikkialla yleisiä edustajia niistäkin heimoista, joita kirjassa ei muutoin kuvata. Huomauttamisen aihetta on lähinnä tieteellisessä nimistössä, joka varsin paljossa poikkeaa meillä viime a ikoinakin käytetystä kovin vanhentuneesta nimistöstä. · Erinomaisesta työstä ansaitsevat kiitoksen niin tekijät kuin suomalaisen laitoksen toimittajatkin. s. Väritys ja painatus vaikuttavat kauttaaltaan korkeatasoiselta, paikoin erinomaiselta. Suomalaiset toimittajat ovat lisänneet runsaasti tietoja meillä vain satunnaisina tai koristeena menestyvistä kasveista, joista monet kuuluvat _jo EteläRuotsin vakinaiseen lajistoon. Viimeistään kuvia selaamalla löytynee toki oikea laji tai ainakin suku . Yli 1 000 lajista on värikuva. 154 poimuhierakan lähikuva taitaakin esittää kotihierakkaa. Yleiskuvan, jossa usein tosiaan näkyy myös kasvupaikan luonne, lisäksi on kuvia kukista, hedelmistä yms. 4044): meilläkin koristekasveina tavattavat jättiläisja japanintattaren tunteva saattaa ihmetellä, etteivät ne ole totunna isesti Polygonumvaan Reynoutria -suvussa _ja että kierteiset lajit (mm. Levinneisyys. Kun toisintoni miä ei mainita, vo i tieteellisen nimistön kehitykseen perehtymätön joutua ymmälle. vsk.. Otava 1977, J46 s., 950 väri valokuvaa. Tutkimwkaava. Soveltaen suomentanut Arto Kurtto. kiertotatar) ovat suvussa Fallopia. Vesi_ja rantakasveista sekä lisälajeista on (s. Tosin Pohjolan parituhantisesta kukkakasvilaj istosta vain muutamia satoja on mukana. 192 on merkillisen ruskeatähkäinen monitähkävilla, s. Nurmilauhan _ja rohtotädykkeen lehdettömillä kL1_kintokuvilla kasveja tuskin määrittaa. On tietysti muistettava, että kaavan eriväriset pienkuvat tarkoittavat vain muototai omina isuustyyppiä: esim. Veli Kolari POHJOLAN KASVEJA Rolf Jansson, Äke Lindau & Jan Moen: Pohjolan kukat. Joskus valo kuvaaja on kyllä ollut kiinnostunut pelkistä kukista. Piirrostekniikka on paljon korkeatasoisempaa kuin monessa muussa meikäläisessä kasviossa. Pari pikkukuvaa on ylösalaisin (ss. 13 1 peltosinappia tai peltokaalia esittää o ikeiden kuvien ohella peltoukonnauris, s. Oölannin ja Gotlannin ns. 16 olevan tyypp ikuvan näköinen. Teos etenee heimoittain luonnollisia sukulaisuussuhteita noudatellen ; samankaltaiset kasvit ovat siis lähekkäin
Teos sisältää tiedo t laj in koosta, tuntomerkeistä, yleislevinneisyydestä, esiintymisestä Suo m essa, elinympäristöstä, lento ajoista, esiintymistavoista ja kehitysasteista. vsk. Sa manmielisten tuki j a yhdistyksen arvovalta to ivottavasti j ohtaa siihen, että Suomen suurpedo t, metsäpeurat, hylkeet _ja lii to -oravat voivat odo ttaa nykyistä valoisampaa tulevaisuutta. LUONNO NVALOKUVAAJI EN Luo nnonvalokuvaaj at pitivä t keväällä Lammin biologisella asemalla ko ko uksen, j ossa päätettiin perustaa oma yhdistys aj amaan nimeno maan luonno nkuvaajien etua. Suomen perho,et -rnrja. yo Heikki Hentto nen. Lisäksi mukana on kartta piirros lajin esiin tymisestä Suo messa . Onha n teos tehty Linnen ko tim aassa. Otava 1977. N ii ytteeksi: Rupikonna vilkkaalla tiellä. Suomen Luonno n lukijat muista vat toki , että edellämainitun virallisen yhd istyksen o hella maassamme o n _jo hetken toiminut "epäyhdistys", Nuoret nisäkäsharrastajat (läh. Kirj a o n hyvä lukuj a ka tselukirja alo ittelijo ille ja vähä n pitemmällekin ehtineille. La uri Siivonen, varapuheen johta jaksi prof. Herttainen _ja suositeltava kirja. Tekijät ma initseva t jo hdannossaan syyt yökköstoukkataulujen po isj ättämiseen. Yh di styksen puheenjo htaj a Kar i Sover i kertoo myös halukkaille lisää yhdistyksen toimintamuodoista. Haluatko tulla mukaan . O soite on Rakenta jantie 10 P 155, 00370 Helsi nki 37 ja puhelin 90-565 1804. Rauhoitellen lepertäen tyrkin sen takaisin pensaiden suojaan. Vuosijäsenmaksu o n JO m k, ainaisjäsenmal su 150 mk. .Jäseneksi ottaminen tapahtuu ko kouksessa kahden jäsenen tekemän ki r jallisen ehdo tuksen po hjalta. Pekka Ke,kinen PI EN I RUN OKIRJA Markku Tanllu: Kevällä, ke,ää. _jien lentoajo ista realistisemman kuva n kui n mikään muu perhoskirja. Kir ja käsittelee no in puo let Suo messa tavatuista yökköslajeista. o n o llut mukana _julkaisemassa teosta, j oka on varsin tervetullut uutuus ala n o paskirjojen jo ukkoon . Erkki Pulliainen, sihteeriksi apul.prof. Yhdistyksen halli tus hyväksyy jäsenet erillisen ha kemuksen ja työnäytteiden perusteella. Kyseessä o n siis kirja npuo likas, j olle o n toinen osa tulossa toivo ttavasti pian. 90-31 3 923. Suomen Perhostutkijain Seura ry. 3 13). Lajitekstien perässä o n lentoa ikataulukko, joka antaa laSUOMEN LUONTO 6/77 36. Liian mo net yksilö t " häi pyvät" mustaan taustaan. Paljon keskeistäkin m eikäläistä taas puuttuu, rodutkin j oskus o utoj a, kasvillisuus ja maisemat nytkin käsiteltävässä kirj assa jostakin eteläisestä Ruotsista . Rakenteelle, kuvitukselle ja taito lle ei suo mentaj a vo i paljoakaan tehdä, toki sentään sivuille 134 ja 286 puuttuvat kuvatekstit (näyttävät valkomesikältä j a haprolta) ja sekavasti taitetuille sivuille vieläkin enemmän seli tyksiä . Onhan se vartavasten o lo ihimme tehty suo ma laisten asiantuntijo iden j o hdo lla. Lop ussa o n 18 mustavalko ista ku vataulua, j oissa esitellään kirjan perhoset. Seura ei aio perustaa om aa lehteä. Kirjan viat _jo htuvat järkiää n j o alkuperäisteoksesta. Pelästytän sen nopeasti tien toiseen poskeen. Esimerkiksi erilaisten yhteisnäyttelyiden ja kurssien avulla tehdää n asiaa tunnetuksi ja pyritään vielä lisäämään jäsenistön pätevyyttä luonnonkuvaa jina. Seppo Sulkava, rahaston ho ita jaksi amanuenssi Kalevi Heikuran · ja jäseneksi bio l. Tarkoituksena o n edistää j a kehittää alaa ko ko maassa. Olisikohan suo mennos nytkin j o uduttu tekemään ilman lo pullista kuvitusta. Lajien " karsino inti" on hyvä, mutta j ärjestys epäselvä. 197 7. Tyhmä, kun en heti tajunnut: ,innehän se oli päättänyt mennä. Kuitenkin tavallisimmista j a tyypillisimmistä toukista o lisi voinut laittaa pari kuvataulua lajinimineen , leipätekstinhän olisi voinut jättää pois. Pienistä puutteistaan huolimatta kir ja o n siksi hyvä, että se varmasti tulee kuulumaan jo ka isen perhosharrasta jan kirjahyllyyn. Kuvien epäonnistu misen syyt tietää varmasti kustantaja parhaiten. Läsnä oli 19 kiinnos_t':1nutta, ja heinäkuun lo pussa paattyneeseen m ääräaikaa n mennessä ilmo ittau tui lisävä keä seuran perustajajäseniksi, jo ita kantui 53. Yhdistyksen osoite on Oulun ylio piston eläintieteen la itos (Kasarmintie 8, 90 100 O ul u JO). Hallituksen puheenjo htajaksi valittiin prof. Hyvä näinkin, mutta onko Suo messa liian vähän kasvien valo kuvaajia j a liian vähän kasveista kirjo ittavia . Mukana on sekä var·sina isia tutkijo ita että m uuten vain harrastavia ja kii nnostuneita. Tilanneha n on hassu : kirjakauppo ihimme tulee to inen toistaan kauniimpia ja to inen toistaan muistuttavia suo mennettuja kasvikirjoja, jo iden la jista o n osaksi vieras. Kaikki nämä tiedot o n esitelty omina kappaleinaan juoksevin num eroin. Vielä parempi olisi, j os vastaavanlainen teos o lisi Suomessa tehty. Kusta nnusosa keyhtiö Otavalta on tullut uusi perhoskirja, Suom en Perhoset, Yö kköset 1. 4. 379. .Jäsenhakemuskaava kkeita saa yhdi styksen sihteeriltä, Kaija Keskiseltä, samo in kuin lisätietoja. Kirjoittajan ,omi,tama ;a kwtanlama 19 77, 4 8 5. Erinäisiä pikkukömmä hdyksiä lukuunotlama tta suom entaj an ja Suomen o loihin soveltaja n työ on asian tuntevaa ja kielellisesti hyvää; hänellä on ilmeisiä taipumuksia kasvitieteellisten kirjoj en suo mentaja n o hdakkeiselle uralle. Ova than sii nä lyö ttäytyneet yhteen juuri ne henkilöt, j o iden po nni stusten tulo ksiin on paljo lti po hjautunut uhanalaisten nisäkkäiden suojelu. Vuosittai n pidetään ainakin kevätja syys ko kous. Kuvien taso on pettym ys. Eräänä to imintamuotona pyritään perustamaan kuva-arki sto, j osta _jäsenten kuvia toimitetaa n yleiseen käyttöön . YÖKKÖSKIRJ A J uha Suominen Kauri Mikkola Ilkka j alas: Yökköset / . Luonno nsuojel uväen o n syytä to ivottaa uudelle yhdistykselle menestystä j a vireää toimintaa. Kasvio takin käyttääkseen kun pitää perehtyä norjankieleen. Kirja n hinta o n kallis 98 mk. teellisten nimien perustalla ja seli tyksillä . Palatessani konna taas samassa paikassa. " Suo men Luo nno nvalokuvaa jat" perustettiin to uko kuun lo pussa, j a nyt to iminta kin o n pääsemässä vauhtii n . Hänen osoitteensa o n Punakiventie 1 A 21, 00980 Helsinki 98, puh. SL 4-S/77, s. Eräiden karttoj en alla o n yksityisko htaisempia lajituntomerkkejä ja tämä on suuri plussa, mutta kuvia saisi o lla enemmän, koska hukkatilaakin o n jää nyt. Hannele Pohjanmie, Uutisia SUOM EN NISÄKÄSTI ET EE LLI NEN SEURA perustettiin Oulussa 27. Ku itenkin suunnittel ussa mukana o lleen seura n j äsenet saavat sen hieman halvemmalla. Se ei kunno lla no uda ta vasemmalla puo lella o levia kuvataulu tekstejä, mu tta perhosten etsiskely o nkin mukavaa puuhaa
Saarikiekin maisemaa koristavat jo metsäauran hiekkaiset raapaisut. Huutoja korvesta • PYSYKÖÖN SUOM EN LUO NTO LI NJALLAAN Seppo Hannuksen hapuileva ja hieman häpeileväkin ehdo tus (SL 45/7 7) Suomen Luonnon linjan kankeamiseksi sivuu n nykyiseltä rehd iltä ja kunnialliselta luonno nsuojelun li njalta on päättäväisesti torjuttava. Säilyykö silloin edes rauhoitettu suo. Kai sentään turvetuo tantoon o tettavalla suo lla yhtä ja to ista esitutki musta tehdään . Luo nnossamme täydentävät toistensa tuhoja pirullisella tavalla metsäojittajat ja VAPO . vsk.. Myöskään Kiekkikaira lla eivät pelko ni olleet turhia. Autio maiden Suo men ennätykset rapisevat. On riittäväs ti aikaa turmella suo t, kun lainsäädä ntö o n teho ton ja valtion raho ja käytetään mieluummin ojituksiin kuin rauh oituslunastuksiin, puhumattakaan että nii tä säästettäisiin jättämällä edes valtio n suo t luo nnontilaan. Vai eikö yksikään tutkija tuntenu t kasveja. J o kainen arvonsa tunteva virasto tai laitos pyrkii vakinaistamaan ja laa jentamaan to imintaansa, myös järvenlaskija, joenperkaaja, metsäojittaja ja turpeennostaja. Viereisen, vähän isomman järven rantasuo n kasveista sai vielä selvää, koska ojitus oli aivan tuo re. P. energiakriisi n myötä. Uuden metsäautotien tällekin etäiselle; järvelle tuoma t kesämökkiläisetku lie yri ttä neet tukkia ojaa, mutta kefrno lla menestyksellä. Ma hdo ton sanoa, mi tä rimpiallikoissa o li ennen kasvanut, nyt oli vain karhunsammalta ja hieskoivunalkuja. Oli usko ttava, ettei isoja nevoja enää ollut. J os Suomen Luonnosta tehtäisiin Suomen Ympäristö nsuojelu, niin silloin lehti kyllä jä hmettyisi ja kuortuisi kestopäällystieksi, j ota on lysti pyörien päällä huristella, mutta jonka alle haudattu luo nto tukehtuu ; ei voi hengittää vaikka ehkä elossa olisikin. Ojitettu se oli ajat sitten ja pieni järvi valu tettu samoihin o jiin. Edellisenä kesänä yhytin kuivahta neet rippeet Po hjois-Satakunnan todennä köisesti parhaasta lettomaisesta suosta, Parkano n Lampinevasta Häädetkeitaa n luo nnonpuiston lä hellä. Sulkava SOIDEN TU HOAMISEN LOPPUKIRI VA PO , Valtion Polttoainekeskus, nosti tosissaan päätää n Po hjois-Satakunnassa vasta taannoisen ns. J oskus huomaa jo maantienvarressa retken ko hteeksi ajatellun suo n nimen ja kirjaimet VAPO. Ha nkkikoon kuuromykkä ympäristö nsuojelu (joka uno htaa ja jä ttää luonno n omaan suojelukseensa tekno maanien armoille) o man julkisen sana nsa. Missäpä mahtavat ko neet ryskiä ensi kesänä enpä taida enää mennä katsomaa nkaan, sillä retkieni pääko hteet, kotkat, ovat myös tehneet tilanteesta o mat johtopäätöksensä. Ei ainuttakaa n vihreätä kortta, ei sammalta, kurki kin kuollut. Kihniössä olivat suoauran rriurskaamat koivunvesat vielä vihantia, m utta ko netta ei tarvinnut katsella. Sellaisiksi ehdotetut nekin vähät eivät säily siihenkään asti. Kävin jälleen Korouo massa, jossa 'kehi tys oli kehittynyt' juuri kuten ennustinkin : uusia teitä löytyi uo man molemmilta laidoilta, pikkusoita uoman 'päällä' oli vedetty sarkao jiin, puita oli ronki ttu paikoin niin läheltä jyrkänteitä kuin isoilla 380 ko neilla o n mahdollista ja hiekkakuoppaakin oli vähän syvennetty. Reino Rinne POSIO N H ELMET II Kirjo ittelin viime talvena tämän lehden sivuilla Posion luonno n parhaimpiin kuuluvista alueista eli Korouomasta ja Kiekkijärvien seudun kairasta. Sääli ttävän vähäiset ovat Po hjois-Satakunna nkin runsassoisen seudun vielä luo nno ntilaiset suo t. Silloin voi ajaa leveä tä stradaa suoraan erämaahan ja todeta että suo ta ei enää ole. Taempana piti olema n suo n märin osa, mutta ojittaja oli käynyt jo aikaisemmin. Suomen Luo ntoa o n kiitettävä s11ta, emi se ainoana julkaisuna maassamme (unohtamatta sentään Nuorten Luontoa) tähdentää johdo nm ukaisesti luonno nsuojelun tärkeintä perusperiaatetta: luontoa on suojeltava, jotta sen tasapaino, sen uudistumisja toimintakyky säilyisi jotta luonto voisi turvata myös ihmisen toimeentulon . Kolmelle nevalle Parkanossa ja Kihniössä olin matkalla. No ni in, tämä hän on vain tätä luo nno nystävä n arkipäivää, jo ka to sin tänä kesänä o n kaikenkaikkiaan ollut monessakin mielessä harmaata. Aukeat ja avarat keidassuo t ja yleensäkin laajat paksuturpeiset nevat ovat juuri omiaan polttoturpeen nostoo n. Ojikoilla o n parhaassa tapauksessa risukko metsää, öljynpoltta jasukupolvemme haaskaa lisäksi turvesuo mmekin. Piti hakeutua pienemmille ja ohutturpeisille soille, jo tka sattuman oikusta olisivat vielä säästyneet metsäojittajil ta. Jäljellä o n jo utilaita ko neita ja niiden käyttäjiä. Valtion, veronmaksajan ja luo nno n vahinko o n sivuasia. Vaaleasara (Carex livida) kertoi, että suo varmasti on ojituskelpoinen. Mutta kun paljaa ksihakkuurisukkojen ja metsäojitusraiskioiden läpi rämpii ko hti tienoon ko meinta nevaa, viimeiseltä kangasharjanteelta avautuu kilo metrinen ruskea turvekenttä. Suon poikkeuksellisuutta Suo menselän karukoilla ei ole voinut olla havaitsematta. Sama toistui seuraavina päivinä. Parkanonkin karukoilta löytyi mesotrofinen suo. J o kainen suo, jo ta ei ole lain nojalla nimeno maan rauhoitettu, tuhoutuu viimeistään nyt. Vai oliko _jelu-uhka" lankeaisi nevan ylle. Terveiset jo ka tapauksessa Posiolta. Ja myös ja erityisesti ne suot, jo tka karuutensa takia toisinaa n ovat jääneet metsäo jittajilta rauhaa n. Mu tta ei edes vielä vuonna 1977 ojittaja ollut malttanu t olla puhkaisematta ojaa järveen asti, vaikka järvestä poispäin viettävän suo n ojitus ei mitenkää n olisi vaatinut laskemaan järveä puolilleen. Vähän kyselinkin näiden alueiden tulevaisuudesta. Kukaan ei kirjoitukseen vastannut, mikä oli odotettuakin. Loito mpana kartan osoittama neva o li vaihtunut timoteikasvustoksi, vaikka saman suo n liepeiltä alkoivat laa jat hylätyt suopello t. J a silti tuho n vauhti vain kiih tyy : eri instanssien keskinäistä loppukiriä. Lä hikylä n asukkaat arveleva t suota luonno ntilaiseksi. Itse neva o li autio na turpeeno tto kenttä nä. Mitä sitten . Luulisi, että sellaiset lajit kun vaaleasara, rimpivihvilä Uuncus stygi,us) ja ruskopiirto heinä (Rhynchospora ]usea) olisivat saaneet turvesuunnittelijat järkiinsä. Pelkään, että moni suontutkijakin SUOMEN L UO NTO 6/77 36. Käsittämättömän kerkeästi teki raskas ko nearmeija yllätyshyökkäyksen soille, kaikkialla yhtaikaa . Kolmesti yhytin ruskean turvelakeuden. Uusimmissakin kartoissa suo o n o jittamaton, tiettö män taipalen takana. Ii heinäkuun sunnuntai 19 7 7. Lapin läänissäkin häärii tuha nsia miehiä, joiden päätoimena o n o ttaa pitäjistä puuta niin paljo n kuin ma hdollista, mutta läänissä o n vain yksi päätoiminen luo nnonsuojelija, jo ka lienee hukkunut paperikasoihinsa Rovaniemen lää ninhallituksessa
Ei tietenkään olr itsestään selvää, että valtakunnalliset toimielimet kykenisivät näkemään asiat laajemmin kuin paikalliset toimielimet, SUOMEN LUONTO 6/ 77 36. Ne rynnistävät kaikkialla missä soita vielä vähänkin on, siitä huolimatta, että jokainen luonnontilaiseen suohon kajoaminen on jo rikos. Tämä ei ole edes yhtä prosenttia 1970-luvulla tähän mennessä syntyneestä hakkuusäästöstä ja vain puolitoista prosenttia maamme metsäteollisuuden nykyisen koko kapasiteetin edellyttämästä puuntarpeesta. Suomen kulttuuri nojaa Suomen luontoon. Kaikki mietinnössä mainitut alueet yhdessä nykyisten luonnonsuojelualueiden kanssa kattaisivat runsaat kuusi prosenttia maamme pinta-alasta ja vajaat 4 prosenttia metsäpinta-alasta. Puolassa, joka on Suomea huomattavasti tiheämmin asuttu maa, pyritään kansallispuistojen pinta-alaosuus koko maan pinta-alasta saamaan suunnilleen samaksi kuin kansallispuistokomitea on ehdottanut Suomessa. Kuvaukset soittemme epätoivoisesta tilanteesta (esim. Helsingin Sanomat jätti julkaisematta oheisen vastineen katsoen, että se ei ole vastine pääkirjoituksen 1. Hakkuumahdollisuuksien pienennys olisi koko ohjelman ensi vuosituhannella tultua toteutetuksi vajaat 600 000 kuutiometriä vuodessa. On jätettävä vaihtoehtoja tuleville sukupolville. ja luonnonystävä, joka ei aivan äsken ole samoillut soillamme, ei kerta kaikkiaan tiedä, kuinka vakavassa ja entistäkin nopeammin kehittyvässä vaiheessa soittemme tuhoaminen nyt on. Suuri ellei suurin osa kansallispuistoiksi ja muiksi luonnonsuojelualueiksi ehdotettuja alueita on heikkokasvuista maata, minkä johdosta kansantaloudelliset menetykset jäisivät suhteellisen pieniksi. Kysymys on todella siitä, onko meillä kykyä nähdä tässä asiassa kyllin pitkälle. Vertauksen vuoksi voidaan mainita, että kaikkien metsätalouspiirien voimakkaasti ajama metsätöiden koneellistaminen hävitti kymmenvuotiskautena 19667 6 kaksi kolmasosaa markkinahakkuuden työpaikoista eli lähes 50 000 työpaikkaa. 11. 1977 sisällölle. Nykyisellä sukupolvella on vielä mahdollisuudet turvata suomalaiselle elämänmuodolle ja kulttuurille niiden tärkein perusta, alkuperäisen luontomme tarjoamat elämykset. Lehtenne pääkirjoitus katsoo kansallispuisto-ohjelmaa vastustavien lausuntojen olevan peräisin piireistä, jotka yhteiskunnassa edustavat laajoja näkemyksiä, kun taas ohjelmaa puoltavat lausunnot ovat peräisin suppeanäkemyksisistä piireistä. Kansallispuistokomitean ehdotusten toteuttaminen vähentäisi hakkuutyöpaikkojen lukumäärää vuoteen 20 JO mennessä viidelläsadalla. Suomalaiset itsekin uskovat olevansa luonnonläheisiä ja valmiita suojelemaan ympäristöään. Mikä tahansa hanke saadaan tällä hetkellä näyttämään mielettömältä, jos sen sanotaan aiheuttavan työpaikkojen vähentymistä tai suuria menoja valtiolle. Metsien rauhoittaminen luonnonsuojelualueiksi tietenkin vähentää hakkuutyöpaikkoja. Kansallispuistokomitea, joka jätti mietintönsä kesäkuussa 197 7, onkin laatinut ehdotuksen kansallispuisto-ohjelmaksi, jonka sisältämät kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet olisi perustettava noin 35 vuoden kuluessa. mutta hieman kapeanlaiselta pääkirjoituksenne kannanotto kyllä vaikuttaa. Osastopäällikkö Olli Ojala Ympäristönsuojeluosasto Sisäasiainministeriö Valtion luonnonsuojelunualuoja Perui Seiskari luonnonvarainhoilotoimisto Maaja metsätalousministeriö 381. Eiväthän toki virastoesikunnat koneineen ole hyökä nneet yksinomaan Pohjois-Satakunnan soille. SL 5/1976) eivät yhtään liioittele. Näin itsenäisyytemme 60-vuotisjuhlan aattona meiltä kysytään, olemmeko valmiit huolehtimaan siitä, että vähäinen osa luonnostamme säilyisi sellaisena kuin se on ollut menneiden sukupolvien aikana ja vielä useimpien nykyistenkin suomalaisten nuoruudessa. Nämä vaihtoehdot edellyttävät, että metsäja suoluonnostamme on tulevaisuudessakin löydyttävä kaikkia mahdollisia luonnonarvoja, sellaisiakin, joita tänä päivänä pidämme toisarvoisina. Mitä työllisyyteen tulee, tarvitaan kunnollisesti hoidetussa kansallispuistossa enemmän väkeä kuin vastaavan alueen puunkorjuuja metsänhoitotöissä. vsk. Maamme luonnon käyttäminen on nykyisin niin voimaperäistä, että alkuperäisluonnon suojelemista koskevilla päätöksillä on kiire. Juha Suominen Helsingin Sanomain Päätoimittaja Kansallispuistopääkirjoituksenne johdosta! Suomalaisia pidetään yleisesti ja varsinkin ulkomailla kansana, jonka ympäristötietous ja -tietoisuus on erittäin suuri. Tämä on tapahtunut samanaikaisesti kun Suomen metsät ovat olleet tähän mennessä ankarimman käytön kohteena
... . . ..... ... 3 ?22 7 Pulliainen, Erkki: Pedot ja porojen petovahingot .. .. . .. ... . . 2/ 154 Uutisia .. ... ..... . .. 3/ 188 Rautanen, Hannu Ja Högmander, j ouko: Otajärven oudot hankkeet . ... .. ..... .. . ••• 6/33 ~ Käynäs, Kalevi: Fladat, Itämeren rannoille ominaiset kosteikot .. 4-5/2 77 Kariniemi, Annikki: Mitä teemme keloillemme> .... . .................. 1976 3/ 165 Räsänen, Eslw.· Ni;piö~J~~~"Jii~j~;: tömyydet .................................... : ....................... ..... . . . . .. . 3/1 68 Haukioja, Hannu ja Salovaara, Risto: Mistä _johtuvat porojen suuret vasa kadot .. . ........... . ......... . . . 1/20 j ärvinen, Antero: Linnut suomalaisessa ka nsanlyriikassa ..... ..... . . .. 1/50 Korpimäki, Erkki: Lappajärven Van haneva ................................... .. ... . . . Sisällys! uettelo Suomen Luonto 1977 36. . 3/244 Nyholm, Erik S.: Poronho itoalue ja pedot . . . . ........... ... . . .. . ........ . .. . .. ... . 6/369 Harrastajan poluilta ... ... . .•• 4-5/300 Mantonen, Martti: Poronho itosanastoa ............. . . . .. ja Palokangas, Risto: Keski-Suomen luonnonsuojelun nykytilanne .... .... . 1/26 J outsamo, Esko ja Koivusaari, Juhani : Suomen merikotkat 1970-76 .... ....... ... . ......... 3/2 I 6 Heikkola, Kaarina: Länsi-Inarin poronho i<losta ja muista elinkeinoista 2/8 1 Heinonen, Vesa: Etelä-Pohjanmaan vesira kentaminen ..................... 1/ 16 Moilanen. . . .. . ... . . . . . .. .. . 2/6 7 Huttunen, Satu: Havupuut ja ilman saastuminen ... .. 1/56 Uutisia ....... ... .... . 1/1 1 Lihtonen, J uhani: Tuli turismi, tuli moottori kelkka 2/ 128 Li.1it2in, Pauli: Porojen lo isista ... .. . ...... . ... 3/2 19 Koivusaari, J uhani, Mikkola, Heimo, Nuj)a, Ismo ja Palokangas, Risto: Ei st1omalaisia kanahaukkoja Englan11111 .......•........•...•....•...••.. Vesa ja Sevo/a, Pertti: EteläPohjanmaan pikkuvesien hä tätila 3/18 1 Lähdeoja, Malli: Tulvaniityt katoava kosteikkotyyppi .. .. .... . . .. ......... 1/4 7 Kaikusa/o, Asko ja Suominen, Teuvo: Berezinskij zapovednik, valkovenälä inen luonnonsuojelualue ........... .... .. ... . 2/90 Suominen, J uha : Kasvistamme muuka laisia 6/345 Uotila. 3/232 Leinonen, Matti : Ympäristökasvatuksen yksi mahdo llisuus: leirikou lu ........................ 3/204 Su/lwva, Pertti: On aika suojella marja metsiä . 1/18 Hyvärinen, Veli: Vesistöih in on kajottu seurauksia selvittämättä 6/327 j okinen, j uhaniJll Häkkinen, Antti}.: Norjan happosadekokous 19 76 4-5/259 J okiranta, Riitta ja Keskinen, Kaijll: Uhanalaisten laj ien kauppaa rajoitetaan .. ... . ..... ...... . .... .... .... .. . .. .. ................... . 1/60 Huuto ja korvesta .. ... . . . ...... ........... . . .. . . .. .. . . .. .... ... . 6/3 79 Virallinen luonnonsuojelu .......... ... . .. . ........... . . 2/122 Labba, J ouni: Saamelaisporonhoito Suomen Lapissa .......................... .. .. 6/321 ART IKKELIT Aikio, Pekka: Saamelaisen ekosysteentin muuttuminen Lapin paliskunnassa .................. ........... . . . 3/253 Huut o ja korvesta ... 6/359 Punkari, Mikko ja Varjo, Markku; Eno ntekiön eroosioherkät alueet 2/ 11 9 Rassi, Pertti : Suomen lintuvesien invento inti ja suojelu ... ..... 2/83 Pirkola, Malli K.: Kansainvälistä vesilintujen suojelua ........... 4-5/264 flyytinen, Tapani : Perhonjoen ja Ahtävänjoen tuhoamishankkeet .. ... . . Pertti: Vesien säännöstely ja ranta kasvit ............ . . . .............. 6/323 Huhta, Veikko: Elävä maaperä 4-5/294 f-!utluHi/tunen, Veikko: Suomen poro talous . .. . .... . ... ... . 6/340 Sulkava, Seppo: Poron tutkimisen tarve ............... 2/88 Mustakallio, Pekka : Vaskijärvi heitteille jäteuy luo nno npuisto 4-5/29 1 Nieminen, Mauri: Poron alkuperä 2/93 N ieminen, Mauri, Väyrynen, Pertti ja Väwynen, Raija: Poron ravitsemusfysiologiasta . . . . . 2/103 Helle, Timo: Raportti metsäpeuratutkimuksesta ............................. .. 44/3 13 Uutisia ........................ . 4-5/3 17 Uutisia ... .. .. .... . . .... 2/124 Salminen, Pekka: Lestijoki Keski Poh_janmaan viimeinen joki ........ . 3/ 1 71 Helle, Timo: Porot MetsäLapin talvessa . . ......... . . ...... .................. . 2/132 Luhta. . .. 2/144 Sievänen, Tuija: J okamiehenoikeudet toimintakohteena .. .... . 3/174 Hyytiä, Kalevi: Suomen lintuatlas tarvitsee avustaj ia .... . . 3/247 Sequeira, Darrell M.: Itä-Afrikan sava nnien käyttö ja suojelu .. ... . . ... ... ......... 3/ 173 Saa.<tamoinen, Olli: Poronho ito ja puuntuotanto . . .. .. .. 2/102 Haukioja. ... . 11. .. 3/224 Mikkola, Kauri Jll Häkkinen, SirkkaLiisa: Minne ovat apolloperhoset h,ivinneet . ..... . 6/342 Kellomäki, Erkki : Ehdo tettujen kan382 sa ll ispuistoalueiden tulevaisuudennäkymiä ................ .. .. ... . . 4-5/3 13 Harrastajan poluilta .. 2/ 140 Vuokko, Seppo ja Suominen, Juha : Otakilokki, kurho _ja punalatva 1/23 Vuo/anto, Seppo: Kosteikko virkistysalueena ......... 1/3 Haapanen, Antti: Kosteikkojen häviäminen Esimerkki VakkaSuomesta ................... ..... . . 2/ I 11 Onnio, Hannu: Luomaiselinkeinot, luonno nsuo jelu ja luonnon virkistyskäyttö ......... .. ........ .. 3/222 Wallin, Anna-Riitta: Vesien virkistyskäyttö ja vesilain tarkistaminen 3/242 Wallin, Anna-Riitta: Ilmansuojelun lainsäädännön kehittäminen 44/270 Valste, J uha ja Vepsäläinen, Kari: Hortobagy Unkarin pustan suo .jelualue ....................................... . .. . .... . . .. . . Maltti tuo vaurautta ei lop1/1 2/65 3/16 I puunmyynti ............. .. 2/98 Ni.,ka.<aari, Mikko ja Leinonen, Antti: O ul ujärven yli ei saa tehdä tietä 6/35 I Nordberg, Lauri: Luonnonsuojeluun rakennuslakia uudistamalla ... .. . . .. ... ... 1/3 1 Lehtonen, Timo}. .. . . 1976 ....... . . ..... ... .. ... . . .. 3/250 Kärenlampi, Lauri: Poronjäkälän kasvun rajat .................. 4-5/25 7 Tiedonkulkua on tehostettava ..... .... ... . . .•. . 4-5/303 Suomen luonnonsuojeluliiton metsäpoliittinen ohjelma ............ . . 1/39 Kalinainen, Pertti: Väärinymmärretty Kokemäenjoen suisto ... 2/139 Pulliainen, Erkki: Tekoaltaat vesilintujen elinympäristönä .......... . .. .. . . .... .... ... ... . .... .. 6/336 Siira, J ouko: Liminganlahti 3/ 195 Soveri, Kari: Yö lintulahdella .. 2/ 142 Borg, Pekka: Perustietoa Suomen luonno nsuojelusta .... . . . . . . .. ................. ... . ... .. . . . ..... .. . 3/200 Kansall ispuistokomitea ehdottaa uusia kansallisja luonnonpuistoja .... ... ....................... . ..... . . 2/15 7 Huuto ja korvesta . .. .. . . . . 6/364 OJllnen, Mikko, Ohtonen , Arvoja Tyn jälä, Matti: Pä hkinänakkeli vaeltaja Siperiasta ... ......... .. ... . . 3/120 KATSA UKSIA, KESKUSTELUA, UUTISIA YM . .. .. 4-5/3 16 Hut11oja korvesta 6/380 Suomen luonno nsuojeluliitto 1/5 1 Suomen luonno nsuojeluliitto 2/ 155 Suomen luo nnonsuojeluliitto 3/252 Suomen luonnonsuojeluliitto 4-5/308 SUOMEN LUONTO 6/77 36. .. Markku: Koskeljärven s,iänniistelyhanke esimerkki vesilain soveltamisesta ............ .............................. . . . . . ............. 6/36 7 Suomen luonnonsuojeluliiton yleistavoitteet ja toimintaperiaatteet . .. .... . .. ......... . ... ... . . . .. .. . . . . .. .. .. . . .... 4-5/2 74 Kuusela, Seppo: Suomen tuulihaukat v. 1/9 Leikola, Anto: Sammakko ja sen su ku laiset .............................. Vesiasiat vesiä tunteville ............ _ Vesihallitus va.<taa: Vesistöjä voidaan käyttää ja suojella . . . . . ... . .. ... . vsk.. .. 3/186 Pulliainen, Erkki (haast.): Susitutkija vastaa ... ... .. ..... .. . . .. . .. vuosikerta Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto PÄÄKIRJOITUKSET Huo no esimerkki .............. . .. . . .......... . Pekka: Menetetty mon111 ........ ... . 2/72 Andrejev, V. .• .. Luontaiselinkeinojen suoleju .. .. .. 2/ 149 1-1 elsingin yliopiston ympäristönsuo1elun /aitos/Nuorteva, Pekka: Ydinjätteiden varastointi Suomessa ... ... ..... •• .... ......... 2/78 Laurila, J orma: H uopanankoski vaakalaudalla ............................. ... . .. . .. .. . .. .. N.: Laiduntutkimukset Neuvostoliiton poronhoidon perustana ..... 6/356 Vasama, Veikko: Poroj a luontoväen yhteistyön esteistä ja edellytyksista ........................... . 3/230 Vuori, Antero: Koijärven tapaus ._ .. .... 1/54 Huutoja korvesta ...... ... .... 3/1 7 8 Salminen, Pekka: Soidensuojeluvuoden 1976 saavutuksia ... 3/2 13 Ruuhijårvi, Rauno: Juhlaesitelmä Sll :n soidensuojelujuhlassa 21. 1/44 Oksanen, Lauri: Tunturiporonho idon ekologiaa . 1/14 Oksanen, J ari: Neuvostoliiton kasvien punainen krija ... .... 1/35 Moilanen, Pekk_a Jll Kuitunen, Markku : Pönttöjä puukiipijöille ....... ... .. 1976 ...................... .. .. .. . .. ... . 3/163 Saurola, Pertti: Suomen sääsket v. • .. .
4-5/3 11 Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto .................... d ) what s1ruc1ural changes will be necessary in society 10 face 1he po tential dangers of nuclear terrorism and public unrest caused by people opposing nuclear energy . .... . Many rare casuals rcsultcd from exceptional imports, like Turkish and Algerian grain and Moroccan cork bark. g) how to meet the mounting pro blem of americium, a radionuclide even more d;-rngcrous tha n pluto nium. Preserving the Harvests of Wild Berries by Perlli Sulkava Pages J40-J4 J The wild benies and mushroo ms of Finnish furcsts and pea tlands, including private land , are frecl y ava ilable to ali citizens. Hawever, if 1his is 110 1 do ne, research pragrams sho uld be launched to find answers to fo llo wing quesrions : a) is nuclear energy econo mically feasible when propcr a11ention is being paid to the costs of SUOMEN LUONTO 6/77 36. ln 1he no rthern fores ts in Finland o ld pincs di e hui 1hey keep standing barkless and grcy. Snags Endangered Trees by Annikki Kariniemi Page, J42-J44 A well-known Finnish writer describes the dcstrunion o f a beautiful phenomeno n the snags. 1/58 Suomen luonnon tietosanakirja 1/60 Tanttu, Markku: Kevättä, kesää .... There is still time to d efend rhe proposed reserves by stressing the beneficial va lues and the many uses o f a modern network of national parks. As a result, the gains sought in o ne place have frequently been paid by losses d scwh erc. Suomen luonnonsuojeluliitto ...... Hydrological Statistics and F.nvironment by Veli Hyvärinen Page, J27-JJ J Various hydrological measurements are regularl y made in a few hundred locali ties o f Finland. ..... A tota l o f 42 new natio nal parks and 16 new strict nature reserves wcre proposed. .. ................ 6/3 7 5 ARVOSTELLUT KIRJAT Felix, J iri, J an Toman ja Kvetoslav Hisek.· Joka kodin luonnonopas 4-5/3 14 Fitter, Richard, Alastair Fitter ja Marjorie Blamey: Pohjoisja Keski-Eu roopan kukkakasvit .................... 1/59 Rinne, Reino: En ole vaiennut ...... Old ~,ancls o f forests wcre cleared, roads and co11agTs cons1ruc1ed, and peatlands ditched. Such places are many o ld ,·sia1e parks, o ld barracks and battle places, harbours cspccially wi1h survived ballast plants, and some railway areas. Now there is a pian to build a road 383. in shoreline vegetation and wildlife. Th is, in turn, would he able to nrgo1i a1e wit h the owners over the methods and timing of fores try activities, and, if necessary, to compensa tc for thc ecanomic losses caused by t.hc pro1cc1ion of wi ld berries to t~e timber production. 6/378 Valokuvauksen vuosikirja 1976 1/59 Summaries of the Main Articles Better Communication is Needed Editorial Page J 2 J A num ber a f conservatio nists seem to believe 1ha1 a be11er public awareness about 1he goals of co nsctva ti un could be achieved by increasing thc volume and circula tion of the publications of consen ,ati on bodies. According to the suggestion, the owners of fores1s and bogs wou ld he required 10 lease 1he righ1 to pick berries . Lakcs and peatlands have been drained, lloods co n1rolled, rivers dredged and rapids harnessed wit ho u1 adequate understanding of rh c consequences. vsk. 6/376 Holmåsen, Ingmar: Luonnonkuva us ................. Storage of Nuclear Wastes b)' Peklw Nuorleva Page, J2J-J26 The au1hor o f thi s article is a professor of cnvi ronmemal sciences at the Un iv. 2/ 156 Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto ............... The aur ho rities now seem to realize that storage of them must take place within the Finnish territory. Presently, therc arc plans threa rening the natural features of most the proposed reserves, including those owne<l by 1he state. Rapidl y advancing exploitation of natural reso urces, as well as many constructio n an ivirics, are becoming increasingly serious limita1io ns to the use of these " everyman 's righ1s'' in Finland. No Road Over the Lake Oulujllrvi /Jy Mikko NisJr.(lJaari and Anlli Leinonen Page<J5 I-J55 Lake Oulujärvi is the fifth largest lake o f Finland . Within weeks, repons about intentional dcstrunio n of the natural features of the proposed rcscrvcs started to accumu late. . cl how 10 o rga nize the recycling of spent fuel p ro duced by Fin nish reacrors. So far, however, o nly. The decisio n to stan the Finnish nuclear energy program was made in the sincere belief 1 hat the wastcs wo uld no t bring any domestic problems since there were plans to expon the wasres. . 6/378 Mikkola, Kauri likka j alas: Yökköset I 6/3 79 Rautavaara, Toivo: Luonnonmukainen viljely .. to the authors responsible for o udining the urgent research projects necessary to solve the waste problems related with productio n of nuclear energy. The a utho r is worricd ofthe future of snags sincc th ey are a slowly renewable natural rcsc,urcc. Wi1h few cxccptions. H owever, sincc thc o wncr o f 1he land is only interested in 1imbcr produc1ion, li11le attention is now being paid to presen 1 ing 1he wi ld berries. .. The Fate of Planned National Parks by Erliki Kellomäki Page,JJ2-JJ; A committee report o n the creation of more national park.s and strict nature reserves in Finland was published in June 1917 (see Suomen Luonto 45/ 1977 ). Grai n immigrants from several continents is a part icularl y large group in Finland . Bclonging close together with some historical and commercial phase and often representing 1hc spccies' only occurrences in Finland , the c-stab lished immigrants of even recent origin deserve protectio n. of Helsinki, and th e anicle is a docurnent, prepared on rcquest. Most of 1he rcccnt invadcrs with trade and traffic died soon out. Equivalent organisations already cxist among hunters and fishermen who do no t ncccssaril y own their li.unting grounds or fi shing watcrs. Adventive Plants in Finland by j uha Suominen Page, J45-J50 1 n ad<li1ion to the roughly one thousand i11digcnous vascu lar pian, species in Finland, man y hundreds o f species irnmigrated amh ropochorously in various times. mino r changes in local dimatc, d rastic changes. their anit ud e towards conservation is quite favourable. 3/253 Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto .. etc. c) wha1 al1 erna1ive sources of energy are availablc. including krypton . Therefore, the Finnish Associat ion for Nature Protecrion has launched a 1wo-year ca mpaign (19771978) to pro mote rh c ccologicall y so und use of natural resources, wi1h a spccial auention paid to the muhiple use o f forcsrs, pea tla nds, lakes, and shores. Since the situation has now changed, i1 is necessary to reconsider th e whole situarion, and, if it seems appropriate, ta disconrinue 1he energy program. 1 ncrcasi ng use o f chemicals and drastic me1hods of foresrry pose a serio us threat to the bcn-y pro duc1ion. a relatively small amo unt of irreparable damage has been ca usccl. to the o rga nisatio n. h) how 1ightly is Finland bound , by 111tcrna110nal agreements, to nuclear energy, 1111d wha1 would be the expenses o f discngagement fro m such commitments . .. From now on, ali activities invo lving major hydrnlogical changes should be sidcontinued unril rh crc is proper understanding of the total cunsec1ucnces. As a solu1io n to the increasingly difficult si1ua1ion , th e author presents an idea o f nca1ing ben )'pickers ' brganisations to defend thcir rights. However, the materia! rcsources are limited, and such a system wo uld p rovidc informa1ion o nly to those who already havc cstablished co ntacts with the conservation m oven1ent. Nati onal parks have been feared as "socializa1ion o f land property" without adequate compensa tio n, as useless areas only rcsuliing in massive unemployment, and as a heavy burden to the state economy. Such losses may invo lve bo th cconomi c a nd imrnaterial values, including uncxpccr ed lloods, degradation of water quality, loss of fishing and recrea tio nal potcntictl s. Other importanl me3:ns o_f immigration inclu?e ship ballasl, war tmmtgrants from Russ1a and Germany, and ha y and grass seed as well as g-ard cn sced impurities. are there rea listic possibilities ro safel y solidify nucl ea r wastes . the citizens öf the Nordic countrics have free access to practically ali arcas, including private property, and a rela1ivcly wide range o f rights to make use of narural products such as wild berries, mushrooms, etc. The main reason for do ing this has apparently becn thc lack of informa tio n. wastc disposal and o ther environmental mcasures . 6/3 74 Maa ilman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto ............ Nowadays, despite of increasing trade and rraffic, thc cha nces a f plant immigration are dcclining. lt is very popular to build a summer cot 1agc of snags or use them in exclusive fun1iturc. A mo re efficient solu1io n could be based o n 1he fan 1ha1 1he number o f genera l magazines an<l newspapers published per capita in Finland is one of I he hi ghest in th e world. Unfortunately, this has not been done. The few av;:iilablc studics show tfiat the econo mic value of 1hese products o ften exceeds the value o f tirnbcr produccd by thc same area. Many such losses are slo w to appear and o f1en impossible to reverse. fl is essential to realize that an aqua1ic sys1em is an emity, and changes brough1 to a ne part of it will be reflected in ali 01hcr parts. . l n addition, extensive use o f hcrbi cides o ften mak.e th e berries unsuitable fo r huma11 co nsumptio n. Therefore, the conservatio n movcment sho uld actively produce aniclcs and channel them to th e pubhc through a multitude uf cxisting publicatio ns. . This inforrna tio n should be used as a hasis for a li act ivities influencing the natural ll ow of watcr. 4-5/3 16 Jansson, Hotj, Äke Lindau ja Jan Moen: Pohjolan kukat . M·ost o f its sho res are still free of summer cottages and the water is relatively pure. -•Everyman's Rights" Campaign by Tuija Sievänen Pages JJ6-JJ8 Traditio nally. h) how to control the gradually increasing amoum of biologically active radiati o n cm i11 ed by nuclear reactors and th eir ex hausts. .... Now architects have noticed the beauty of 1hem anci use them more and more in huilclings. 1/52 Maailman Luonno n Säätiön Suomen Rahasto ...
lt would be wiser to use the av;1 ilablc funds for 1he maintainance of the t'xisti11groads than to spo il a fine lake. Arcordi ng lO his own materia! (448 dead rein<leer, 15 years o f study), o nly 6.2 per cent of the anima ls defi nitely killed by predators were noticeably weak. I n add ition w a rich wildli fe, this 1Tscrve o ffcrs protection to the last remai ning samplc o frraditi o na l way ofH ungarian country life, including local breeds of cattle, sheep, and <logs. Saatavissa luontaiskaupoista, Suomen Homeopaattisesta Rohdosliikkeestä Isokatu 16, 68600 Pietarsaari, tai suoraan kustantajalta KIRJASEPOT, Ulla Åberg & Co, Kukkarokuja 14, 761 20 PIEKSÄMÄKI 12 IHMISEN SUHDE LUONTOON, YMPÄRISTÖNJA LUONNONSUOJELU, MAASEUTU JA KATOAVAT AMMATIT, KAUPUNKISUUNNITTELU Tärkeitä kysymyksiä . SUOMEN ELOKUVAKONTAKTISTA. In winter, H onohågy is a n excellent wintering area for migrat ing waterfowl since the a utumn rains, combi ned with lowered evapora tion , turn the lo wer ponions o f the puszta in to wetlands. 11 sho u ld be remembered that the present rornpensato r)' system for th e losses caused to rrindcrr by predarors is a resu lt o f the efTo ns of the conserva tionists. The puszta itself has been created by man. 135) stresses the importance of the cxtcnsiveness of his own material a nd the rcliabi lity of th e repons o f the reindeer keepers. More ex te nsive studies are a prequisite for fi nding a compromise between the reindeer eco nomy a nd thc conscrva tio n of predators. 90 631 160. saat myös näihin asio ihin lii ttyviä elo kuvia Markku Lehmuskallio ELÄMÄN TANSSI, MIES JOLLA OLI KAHDET KASVOT, POHJOISTEN METSIEN ÄÄNET, TAPIOLA Teuvo Suominen Ilona Tanttu KOTKAN PESÄPUU Timo Linnasalo H onkasalo-Lehto J uhani Tuominen H akuli -KariVesterinen Kari Karmasalo et co MYRKYT LEVIÄVÄT KYLÄ LUONTO JA TYÖ IKÄLUOKKA OPI PERUSASIAT SÄHKÖLINTUPUUTARHA (lapsille) TAISTELU KAUPUNGISTA SUOMEN ELOKUVAKONTAKTISTA 16 mmja 35 mm kotimaisia ja ulkomaisia lyhytelokuvia pitkiä kotimaisia elokuvia SUOMEN _ELOKUVAKONTAKTI elokuvien keskuslainaamo elokuvakulttuurijärjestöjen yhteisjärjestö Elokuvia ja Elokuvaluetteloa 1978 saatavissa SUOMEN ELOKUVAKONTAKTIN toimistosta, Vyökatu 10, 00160 HELSINKI 16 ma-pe 9-16. In addition, it seems to thc a uth or that the carcasses o f starved reindeer a much less a uractive to the predators than the hrailh y live anima ls. Original ly, the regio n was covered by a lush forcsts o f oak, but they were cleared. H owever, present knowledge about the number and requirements of the predators, as well as about their true impo rtance to the reindeer cconom y, is insufficient. Predators by Erkl<i Pulliainen Page, J62J65 111 Suomen Luonto 2/ 1977 , rwo anicles were puhlished about the ro le of carnivores in re indeer eco no m y. H owever, circumstantial evidence indicates that starvation may have become a major factor affecting the su1"1iva l of reindeer in wimer. The author considers the present compcnsatory sys1em insufficiem which makes thc prescnt persecution of predawrs in Lapla nd j ust ificd. Reindeer vs. Such an im provcmeni would not be of great value sincc the rai lways could be easily used for frcigh 1 transportat io n from the factories of Kajaa ni to the port o f Oul u. LUONTO PARANTAA 384 H errick Åberg HOMEOPATIA Ensimmäinen suomalainen teos homeopatiasta, jota monissa maissa ~äytetään menestyksellä perinteellisen lääketieteen rinnalla. Ali the rest, 93 .8 per cent, were s1rong. vsk.. The soil dried up and several meters of wpsoil were bluwn away with winds. The numbcr o f reindeers presumably killed each ycar by predawrs is based o n reports by 1hosc involved in the reindeer economy. The author wishes to add a fr·w co mments related to the conserva tio n of largc carnivores. It would shoncn rhe distance between the towns of Kajaani a nd Oulu by about 30 kilometers. Puh. healthy a nima ls. Carnivores of the Reindeer Economy Area by Erik S. Therefore, extensive stuclies in these fields a re urgently needed. Nyholm Page, J66-J68 As a comme111 lO the previous anicle, the au tho r o f th is and an' earlier article (SL 2/7 7, p. Q.uite naturally, dead reindeer ea ten or fata lly starved animals evcn tually killed by predators can be easi ly i111 erpre1ed as victims o f preda tion. Hun~ary's First National Park by Juh a Vahte and Kari Vep,äläinrn Page,J56-J58 !n 19 72, 520 sq uare kilometers of puszta hcramc Hungary's first national park, H ortobåiry. are paid from public funds. ln spi tc u f this, the figures are never checked by neutra l ou tsiders, a nd conpensations. With a n cxtcnsive netwo rk of fish ponds and irri gation canals as well as a number of forest patches the national park o ffers habitats to many mammals a nd ;1 vast number o f bird species. According to the reports, th c number o f reindeer killed by predators l\as been consia mly increasing. acrross the eastern parts of the lake. With sparse, drought rcsista nt grass, the puszta is now the wes1ernmos1 steppe o f Europe. Likewise, the State ~aying such compensations is, in fact, trying to 'buy" reindeer meat lO viable wildlife popula tio ns. SUOM EN LUONTO 6/77 36. Even regionally, thc shoncr distance wou ld make little improvemenl
TILAA TSELLESI AI LAHJAKSI • Kameralehteen kirjoittavat luonnollisesti maamme parhaimmistoon kuuluvat luonnonkuvaajat. Kameralehti, Kalevankatu 21 A 5, 00100 Helsinki 10. Kuva: Hannu Hautala Vuosikerta vain 49, (10 numeroa ja valokuvaustarvikeluettelo) , TILAUKSET: Lehtiasiamiehiltä, postitoimipaikoista, suoraan puhelimella 90-643 774 klo 10-14 tai postikortilla os. • Siksi on luonnollista että luontoa kuvaavat tilaavat Kameralehden
1. 90-406 262 ovat ilmestyneet. "i,ou":>'y,.'v ------:;, / L~äposti AR KADIANKATU '1 --Muistathan myös sivumyymälämme Turussa Läntinen Rantakatu 21, 20100 Turku 10, puh. \o~~ KAUPPA · o '?-i:-'ic-.,'?l> " .. 1978 ALKAEN: Kosteikkokortit Nervanderinkatu 11 00100 Helsinki 10 puh. 921-19 909. Korttisarja lii ttyy maata kiertävään Seppo Keräsen ja Kari Soverin valo kuvanäyttelyyn Lintujen paratiisi. 12 kortin sarja esittelee kosteikkojen monipuolista elämää, lintuja, kasveja, nisäkkäitä, hyönteisiä. TERVETULOA! Suo men Luonno nsuojelun Tuki Oy, Punavuo renkatu 4, 001 20 H elsinki 12 puh . 9063 1 405. SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY UUSI OSOITTEEMME ON 23. 1z 3. Sarjan hinta o n 10 mk . ,