Toisinajattelevan osa on raskas. TOIMITUS Päätoimittaja: Teuvo Suominen Toimitussihteeri : Jorma Laurila Artikkeli toimi ttaja: Seppo Vuokko Taitto: Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Juha Valste (puheenjohtaja), Pekka Borg , Matti Helminen , Urpo Häy ri nen , Kalevi Key näs , Veikko Neuvonen , Risto N urmi ja Helge Rontu . " Jokaisessa Suomen Luonnon tämän vuoden numerossa on ollut vähintäänkin yksi juttu, jota avustanut asiantuntija pelkää nimensä mainitsemista luonnonsuojelun yhteydessä. Pelkäävien asiantuntijoiden lukumäärä on noussut jyrkästi ja suuntaus tuntuu jatkuvan. Vika tuskin on useinkaan tutkijan. Tavallisempaa on pelko virassa etenemisen loppumisesta tai sietämättömäksi käyvästä työilmapiiristä. Kysymyksessä ovat valtion viralliset ja kaikin tavoin julkiset tutkimuslaitokset, ne, joiden vastuulla on luonnonvarojemme käyttöön liittyvä tutkimus. Mutta tästä ei ole kysymys . Peitenimiäkin on ehdotettu. Ääritapauksessa hän voi pelätä työpaikan menetystä. Tämän lehden avustajista sen on moni maininnut ja näyttöäkin on ilmaantunut pelon aiheellisuudesta. SUOMEN LUONNON TILA UKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suom en luo nnonsuojeluliiton toimisto . Tilaushinta on 55 mk , Suom en luonnonsuojeluliiton jäsenille 45 mk . Monet panevat tietojensa ehdoksi, että nimeä ei mainita lainkaan. vsk. Lehti voidaan tilata m aksamalla tilaushinta postisiirtotilille no 608 21-1. Muillakin aloilla on yksittäisiä tutkijoita, joiden etiikka on niin korkea tai esimiehenpelko niin alhainen, että he uskaltavat vähintäänkin yksityishenkilöinä esiintyä ympäristönsuojelijoina. Poikkeuskin kannattaa mainita: kalantutkijat näyttävät yksimielisesti pitävän ympäristönsuojelua arvossa. 90406 262. Osoitteenmuu tokset pyydetään ilmoittam aan kirjallisesti lii ton toimistoo n. Mitä pelkää tutkija ja virkamies. Vesakkomyrkyt, lannoitteet, auraukset, säännöstelyt niistähän tiedetään vasta niin kovin vähän, ei niistä voi mitään sanoa. vuosikerta SUOMEN LUONTOA JULKA ISEE Suom en luonnonsuojeluliitto ry Perämiehenkatu 11 A 8 00 150 Helsinki 15, puh . . Se ei tarjoa tutkijoille sitä selustatukea, mitä tämä välttämättä tarvitsisi voidakseen pureutua ongelmaan ja esittää siitä rohkeasti johtopäätöksensä. Laitosten nimetkin olisi paikallaan mainita tässä, mutta se voisi vaikeuttaa tiedonsaantia entisestään. 90-642 88 1 Lii ton toimisto on avoinna maanantaista perj antaihin klo 8.3016 .00 , kesä kuukausina 8.3015.30. Asia olisi helpompi ymmärtää, jos kysymyksessä olisi luontoa raskaasti kuormittavan liikeyrityksen tutkimusosasto. lrtonumerot 8.00 mk . Suomen Luonto N:o 6 1979 38. Siltä voi välttyä vetäytymällä tieteen norsunluutorniin: avohakkuista ei ole haittaa poronhoidolle, ainakaan asiaa ei ole tutkittu; soiden ojitus ei haittaa elinkeinoja, asiastahan ei ole julkaisuja .. Tämän hetken ympäristötutkija on joko yksinäinen susi, joka sydän kurkussa pelkää rahoituslähteensä ehtyvän tai sitten hän tuntee olevansa työpaikallaan vihollisen agentti yrittääessään edistää yleistä etua! Kaikki tässä sanottu pätee myös virkamiehiin, jotka ovat tekemisissä luonnonvarojen käytön kanssa . Kaiketi samoista syistä. Syy on syvemmällä, tutkimuslaitosten vanhentuneessa ohjesäännössä ja etenkin ympäristönsuojelun heiveröisessä hallinnossa. Hekin pelkäävät ja vaikenevat. Riittäköön siis, että luonnonsuojelua pelkääviä tutkijoita on ainakin mineraaleja, metsiä, soita, vesiä, energiaa, maataloutta ja jätteiden käyttöä tutkivissa piireissä. Mitä pelkää valtion palkkaama tutkija. Tilaukset vä littää m yös Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy , Nervand erinkatu 11 , 00 100 Helsinki 10 , puh . Sillä voi todella olla jotain salattavaa. Takavuosilta muistuu mieleen arvostettu tiedemies, joka pysyi nimettömänä, jottei vaarantaisi lähiomaisensa virkauraa. Laitoksemme esimies ei sitä halua, laitoshan on puhtaasti tutkimuslaitos ... Elävän elämän kokemus jää omaan arvoonsa, talonpoikaisjärkikin käyttämättä. ''Eihän artikkelini yhteyteen sitten tule mitään viittausta luonnontai ympäristönsuojeluun. ILMOITUSHIN NA T 1/ 1 sivu 2 000 mk , 1 / 2 sivu 1500 mk , l / 4 sivu 1 000 mk , takakansi 3 000 mk , aukeama 3 500 mk , vä rilisä 700 mk . ISSN 0356-0678 Värierottelu c: Helsingin Kuvalaattatehdas Oy Helsinki Painopaikka : Forssan Kirjapaino O y Forssa SUOME LUONT06 /7•J 38. Vuonna 1979 Suom en Luonto ilmestyy kahdeksana numerona . 249
SUOMEN LUONTO 6 1979 Mitä pelkää tutkija ja virkamies' 249 Mauri Nieminen , Heikki Hyvärinen ja Pertti Tyni: Norppa , pohjoisten vesien asukas 25 1 Marjukka Kulmanen: Markku Lehmuskallio kuvasi Korpin polskan . Vaikka isokäpylintu on ehkä "suomalaisin" lintu: yleinen koko maassa mutta puuttuu suurimmasta osasta Eurooppaa, se on jäänyt kovin oudoksi ornitologeillekin . Lasten Luonto Pari senttiä pitkä, pari milliä paksu , mutta kun niitä on paljon, on jälki näkyvää: tuhansia neliökilometrejä lehdettömäksi syötyä koivikkoa. Oravakin joutuu nykyään vuoraamaan pesänsä sammalilla, kun naavat ovat kadonneet. . Ihmisen jäljet kuitenkin häviävät, ellei niitä hoideta . Penrri Becker: Talkootyöllä tuloksiin ............... Korpin polska on Markku Lehmuskallion ensimmäinen koko illan elokuva . vsk.. . . . . . . 250 SUOMEN LUONTO 6/79 38 . . . Kirjallisuutta ...... Ristinokkaa tehdään tutummaksi sivuilla 261-263. . Kohta alkaa taas käpylintujen pesimäkausi . . . Saimaannorpan elintavoista ja sukulaisista kertovat tutkijat sivuilla 251-254. . Pahkakupista se alkoi, halu matkamuiston ostamiseen. Summaries of the Main arcicles .. . Kun luonto ja kulttuuri kohtaavat, mitä tapahtuu, kenen puolella on oikeus. Lapin koivutuhojen surkeus näkyy nyt kahdentoista vuoden kuluttua tuhosta : koivikot eivät toivukaan sivut 264269. . . Matkamuistoja kaikille sivuilla 278279. 2 5 5 Timo Assmurh: Puut vetävät henkeä 259 Anrri Leinonen: Tuntematon isokäpylintu . . Sienet ovat vähenneet, riista kaikonnut, puolukkarahoilla ei enää osteta polkupyörää . . . Markku Tanccu: Matkamuisto Uutisia ....... Maanviljelijän kokemuksia ympäristönsä muutoksista on sivuilla 274277. 26 1 Juhani Lehtonen: Lapin koivutuho luonnollinen ekokatastrofi 264 Monissa kansallispuistoissa ihmisen jälki on luonte<;nomarnen osa maisemaa: on kaskimetsää, niittyä, poroaitaa, eränkäynnin muistomerkkejä . Tinkimätön luonnon puolestapuhuja ei siedä kauniita kuvia, sivut 255-258. ... . . Mutta vastaan marssivat surkeasti täytetyt eläimet, sudet , karhut , ahmat , minkit, riekot, seuranaan hirvenpäitä ja kääpäpeikkoja. Viime kesän talkooleireillä kunnostettiin luontaistalouden merkkejä sekä rakennettiin kävijöille opasteita ja suojia; sivut 270273. Tunnuseläimemme myhäilee tyytyväisen näköisenä, mutta tyytyväisyyteen ei ole syytä: norpalla on taas alamäki . . . . 270 274 278 280 282 282 286 288 Jaakko Heinonen: Metsänhoito metsän pahoinpitelyä . Entinen metsäteknikko tekee elokuvan luonnosta ja ihmisistä. Siinä korppi on sekä luonnon että vihollisen vertauskuva . Huutoja korvesta
Nykyään jää peittää 10 % maan pinnasta ja olosuhteet vastaavat jääkauden ja interglasiaalin välimuotoa. Norppa on joutunut nopeiden ja voimakkaiden ilmastollisten ja maantieteellisten muurosten jalkoihin : Pohjois-Euroopassa norppa on nähnyt kolme , ehkä kuusikin jäätiköicymiskautta, joiden aikana jopa 30 % maapallosta on ollut jään peitossa. Saimaannorppa on Suomen luonnonsuojeluliiton tunnuseläin. 8 000-8 300 vuotta sitten. Tuolloin Saimaan alueen vedet virtasivat vielä Pohjanlahteen ja maan nopeampi kohoaminen lännessä johti Vuoksen syntyy[J vasta n. Näistä saimaanhylje on siirtymässä hyvää vauhtia uhanalaisista eläimistä tuhottujen eläinten luetteloon; viime kevään lentolaskennoissa nähtiin enää vajaat kaksikymmentä hyljettä. Sen selkä ja kyljet ovat mustat tai harmaat ja niissä, kuten myös harmahtavassa vatsassa, on norpalle tyypillisiä vaaleita kiehkuroica. viä kiehkuroita ja vatsa on kellertävä. Kaspianmerellä norppa asustaa vesialueen koillisosassa, jossa talvella on kiintojäätä ja runsaasti pikkukalaa. Laatokanhylje synnyttää kevättalvella tai jäiden lähdettyä. Saimaannorppa taas lienee eriytynyt Itämeren norppapopulaatiosca vasta n. Useat kallolöydöt kertovat, että jo pleistoseeniajalla norppa oli yleinen pohjoisilla vesillä. Sen selkä ja kyljet ovat hopeanruskeat ja vatsa " likaisen'' ruskehtava. Imatra lienee ollut ylikäymätön norpillekin; mitään vuorovaikutusta Saimaan ja Laatokan norpilla tuskin on ollut Vuoksen synn yttyäkään . Meillä uhatuimpia nisäkkäitä ovat mm. LAATOKAN NORPPA Laatokalla norppa elää pohjoisosan syvissä vesissä. Pyynti oli lähes ympärivuotista, sillä norppa oli rauhoitettu vain joulukuun puolivälistä helmikuun alkuun. NORPAN SUKU ON VANHA Norpan luita on löydetty Euroopasta jo 26 miljoonaa vuotta sitten alkaneen mioseeniajan kerrostumista. Kaspian norppaa metsästettiin runsaasti vielä 1800-luvufla. Äskettäin julkaistun tiedon mukaan laatokanhylkeicä on n. Jo viimeistä edellisellä jääkaudella osa norpista saattoi vaeltaa Ob-joen sivuhaaraa, Tobol-jokea pitkin Araljärveen ja Kaspianmereen , ja osa Jenisein sivuhaaraa , Angara-jokea pitkin Baikalille. Mauri Nieminen, Heikki Hyvä"rinen ja Pertti Tyni Norppa pohjoisten vesien asukas Ihminen on historiallisena aikana hävittänyt sukupuuttoon lähes 300 eläinlajia, ja nykyisin sama kohtalo uhkaa ainakin 675 selkärankaislajia. Nykyisestä kannasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta mielenkiintoista on, että iäkkäin hylje (50 v .) on ollut Kaspian norppa. Vuonna 1973 arvioitiin laatokanhylkeitä olevan 3 500-4 700 yksilöä (Antoniuk 1975) . Norpat pariutuvat kesä-heinäkuussa luodoilla ja naaras synnyttää 1-2 poikasta jääluolaan helmi-maaliskuussa . BAIKALJÅRVI KASPIANMERI Suurin osa norpista elää Jäämeren alueella (vinoviivoitus), mutta jääkauden jälkeisenä jäänteenä eli reliktinä sitä on myös Itämeressä sekä eräissä järvissä (merkitty mustalla) . SUOMEN LUONTO 6179 38. BAIKALIN JA KASPIAN NORPPA Metsästäjien kertomusten mukaan norppia kokoontui tuhansittain Baikaljärven kaakkoisosaan vielä 1800-luvun lopulla kesä-elokuun välisenä aikana. On mahdollista , että Siperiassa, jossa viimeisin jääkausi ei ollut kovin ankara, norppa pysytteli koko ajan Obja Jenisei-joissa ja niiden lahdissa. ,sk. Uusimpien tutkimusten mukaan Laatokka on ollut erillään Itämerestä jo 10 000 vuotta sitten. Norppia on myös muutamissa Pohjois-Amerikan järvissä. 5000 vuotta siteen . Laatokalla tapettiin 1800-luvulla vuosittain lähes 1 000 hyljettä ja saaliit olivat hyviä; veneellä liikkuva pyytäjä saattoi saada kesäisin jopa 50 hyljettä . Kaspian norpan selkä ja kyljet ovat harmaanruskeat, niissä on epäsäännöllisiä kellertä,. Vuosina 186773 tapettiin keskimäärin 140 000 norppaa vuodessa (Nordqvist 1899). Tänään Baikalin norppa on Neuvostoliiton harvinaisimpia ja uhanalaisimpia eläimiä. metsäpeura ja saimaanhylje. Norpan viikset ovat paksut, ja ruumiin pituus on 130-160 cm. Jäämerellä ja itäisellä Atlantilla norpat seurasivat jäätikköä pitkin Norjan rannikkoa Vienanmerelle ja todennäköisesti jo ennen Baltian jääjärven muodostumista myös nykyisen Itämeren alueelle. 12 000, minkä määrän katsotaan riittävän hyvin kannan 251. Kaspian norppa synnyttää poikasensa tammikuun puolivälissä. Norppa eli kiehkuraishylje on ehkä ainoa hylje , joka pysyi arktisilla merialueilla jääkausienkin aikana
Tutkimuksessa ei kuitenkaan eroteltu D1 00 80 00 l,4~Dt 30 Molemmat w Naaraar CT:) C!:) 40 60 a::FD @ 20 CD 80 D2 100 Da 3002 Norppien sukulaisuussuhteiden selvi11elyyn on käytetty kallonmiuoja . Jo vuonna 1880 Allen kirjoitti : '' 103 tieteellistä nimeä on käytetty 16 hyljelajista, ja nimistä 87 o n synonyym ejä, joten kullekin lajille o n keskim äärin 6 nimeä .'' Linne luki Itämeren norpan, kirjohylkeen ja hallin sam aksi lajiksi (Phoca viwlina) , ja vaikka jo l 770-luvulla grönlanninhylkeelle annettiin nimet Phoca foetida ja Phoca hispida , vasta vuo nna 1840 Ni lsson erotti Itämeren no rpan omaksi lajiksi (Phoca annellata), tosi n hiem an m yö hemmin siihen luettiin m yös Saimaan ja Laatokan norppa . Onpa kerran muuan norppa uinu t kesällä Pielisjokea aina Pielisjärvelle saakka. Eniten norppia on ollut viimevuosina H aukivedellä , Heinäveden reitin sokkelo issa, Paasvedellä ja Orivedessä. Todennäköisesti Jäämeren norpasta ovatkin ensin enytyneet Baikalin Ja Kaspian no rpat. SUOMEN LUONTO 6 17•, ;s v,k. Myöhemmin saatiin kallotutkimuksissaan selvät erot Laatoka n ja Itäm eren norpan välille, mutta Sai m aan ja Itämeren norpan väliset erot olivat verrattain pienet. Nordqvistin mukaan erot Saimaa n ja Laatokan norp p ien kallomitoissa eivät o le kovin suuret , mutta jo huomattavasti suuremmat näiden ja Baikalin ja Kasp ian norppien välillä. C v C -' Tummavatsaiset saimaanhylkeet lekottelevat Pyhäselän jäällä toukokuun alussa 1978 . Vuosisadan vaihteessa Nordqvist jakoi kallomittojen perusteella Laatokan , Saim aan ja Itämeren norpan omiksi alalajeiksi (Phoca hispida ladogensis, P. No rdqvistin mielestä on pelkkä " makuasia" pidetäänkö Jää meren , Kaspian Ja Baikalin norppia eri alal ajeina vai lajeina. Eniten h ylkeitä lienee tällä hetkellä Pyhäselällä. Hylkeiden suojaksi säädetty pyyntikielto onkin kumottu , ja vuosittain voidaan tappaa jopa 500 hyljettä. Viimeisimpien lentotiedustelujen mukaan saimaanhyljekanta on pudonnut koko alueella hälyyttävän pieneksi. säilymiseen. ALALAJI VAI LAJI 1 Eväjalkaisiin (Pinnipedia) kuuluvia hylkeitä on pidetty suurista ikäja sukupuolieroisra johtuen taksonomisesti vaikeana ryhmänä, tosin niitä on pidetty viimevuosiin saakka myös heikoimmin tu tkittuina nisäkkäinä . Saimaanh ylje tekee lumija jääluolaansa tavallisesti yhden poikasen, mutta joskus myös kaksoset. Outoa on , että saimaanhylkeitä e1 ole lainkaan Nordqvistin mainmemassa kirkasvetisessä ja runsasmuikkuisessa Puruvedessä. Om issa tutkimuksissamme erot se lve ni vät heti, kun eri sukupuo let käsiteltiin erikseen (katso ku viota). h . Vanhat kalamiehet 252 kertovat h ylkeiden nousseen suurin jouko in selkäluod oille pariurumisaikoina kesäkuussa. bomica). Alemmissa diagrammeissa näkyy, että eri vesien norpat ovat jo ehtineet selvästi erilaistua: kun sukupuoli otetaan huomioon , eri vesistöjen hyljekantojen kallomica1 ovat erilaisia. Suuret , vähän virtaavat selkävedet runsaine muikkuja siikakantoineen ovat saimaanh ylkeen varsinaisia o leskelupaikkoja. SAJMAAN NORPPA ELI SAJMAANHYLJE Vuonna 1840 Nilsson kirjoitti : '' Kaspianmeressä , Baikalin järvessä, ja erään luonnontutkijan mukaan, joka ei ole kuitenkaan itse nähnyt, hylkeitä on myös Saimaan järvessä Suomessa.'' Viime vuosisadan vaihteessa saimaanhyljettä tavattiin varsinaisen Saimaan lisäksi myös Haukivedessä, Puruvedessä, Orivedessä , Pyhäselällä ja jopa Sotkaselällä. Vain keväisin ja syksyisin ne nousevat luodoille ja kallio ille karva nvaihtoon ja tunkeutuvat tilapäisesti mataliin lahtiin säy neen kuruparvia seuraillen. saimensis, P.h . Nykyään h yljettä esiintyy Suur-Saimaalta pohjoiseen Joensuuhun , Varkauteen ja Pilpan kanavaan asti. eri sukupuolia toismaan . 1 = grönlanninhylje, 2 = laatokanhylje, 3 = saimaanhylje, 46 = Itämeren norppa . Saimaanhylje synnyttää sam aan aikaan kuin Itäm erenkin norppa eli helmi-maaliskuun vaihteessa. Ylimmässä diagrammissa sukupuolia ei ole eroteltu , jolloin vain grönlanninhylje poikkeaa selvästi muista
vsk. Niinpä kun esim. tällä painaval la marraskuussa salaa kaadetulla hylkeellä oli rasvakerroksen vahvuus n . Viiksikarvojen merkitys sukeltavien nisäkkäiden aistineliminä saattaa olla arvaamattoman suun. Saimaanhylkeet ovat huomattavasti pienempiä , tosin suuriakin saimaanh ylkeitä on tavattu . -_~\t\''\,\' ~-),.~~ ~~);~-\~\~·'.\ ( \ Uusimpien tu tkimusten mukaan Itämeri ei viimeisimmän jääkauden jälkeen olisikaan ollut yhteydessä Vienanmeren kautta Jäämereen, vaan kapea kan nas nykyisen Kuusamon paikkeilla olisi koko ajan yhdistänyt Fennoskand ian SUOMEN LUONTO 617'! J8. _-_-c._, -. SAIMAANHYLJE ON SOPEUTUNUT SISÄVESIIN Jo varhain on kiinnitetty huomiota Saimaanhylkeen leveään kalloon . Suurin mitattu saimaanhyljekoiras on m yös aikoinaan toimitettu Joensuun korkeakoulun kokoelmi in. 2 cm ja paino 87 .5 kg. Ajat eivät ole kehi tyshistoriallisesti kovin pitkiä , mutta riittäviä, sillä hylkeillä , joilla on vain muutama sukupolvi vuosisadassa, tarvitaan 55002500 vuoden isolaatio uuden alalajin syntyyn . Se painoi 86 kiloa ja oli 146 cm pitkä . \ 6 manner-Eurooppaan. Laatokan norppa on kui te nkin ollut erillään Itäm eren kannasta 10 000 vuotta Ja saimaanhylje 8 000-8 300 vuotta. Keväällä 1949 ammuttu hylj enaaras, jonka pituus oli 163 cm ja paino 63 kg , olisi kesän jälkeen painanut toden näköisesti reilut 100 kiloa. 10 cm , olisi se keväällä ollut ehkä enää pari senttiä . Tiettävästi painavin punnittu saimaanh yljenaaras saatiin Joensuun korkeakoulun kokoelmiin pari vuotta sitten . Norppa ei olisi siten voin ut saapua Itämerelle Vienanmereltä , vaan kiertäen lännestä EteläRuotsin kautta. Leveä kallo ja suuret silmät liittyvät ilmeisesti hylkeen hyvään näkökykyyn , joka on tarpeen alueen ruskehtavassa vedessä . Sen paino on ollut 74 kg ja pituus 155 cm. Havaintojemme perusteella sai253. H ylkeiden paino on kuitenkin melko heikko koon mitta. ~"½:::~::~"~-~:<~.; >·~\\\ \WS;f;1)~\\F\.::;i(f ... Saimaanhylkeellä on m yös mahtavammat viikset kuin Itämeren norpalla; ne voivat helpottaa liikkumista Saimaan rikkonaisissa vesissä . , \< 1 ' . ,, "'' '(~''(:\; \ ,,\ ·11'.' ~~,~~:0i~t~\.::' "\· ~\\~~t~· ·>' ··-~,1--.'.("-:\'.\:•' :'$;' .. Saimaanhylkeen pientä kokoa on pidetty sopeutumana sisävesiin . O ulu n yliopiston eläinmuseoon kerättyjen Perämeren alueen naarasnorpp1en ruhon pituus kuonosta takaräpylöitten kärkeen on ollut keskimäärin 15 3. Keväällä hylkeiden paino on siten jopa kymmeniä kiloja pienempi kuin syksyllä. Jo pelkästaan kallomittojen perusteella voidaan Saimaan, Laatokan ja Itämeren norppaa pitää tänään omina alalajeina . '-(~'.,,,, ' " ' • \ " ' ~\ ' \
M. 1975: H i/jaiSuudcn fiiinifi. Usot sie nyt, ettei myös tiis ihan turhaa narajeca. Itämeren norpan vatsa on yleensä melko vaalea, mutta Pyhäselän ja Oriveden alueen norppien vatsat ovat lähes yhtä tummat kuin eläinten selät. VIHATTIJ JA SUOJELTU Norppaa voidaan pitää Saimaan kalavesien vanhimpana haltijana, tulihan ihminen samoille kalaapajille huomattavasti myöhemmin. Acta Soc. Vuonna 1967 saimaanhylje merkittiin kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön IUNC:n harvinaisten ja erityistä suojelua vaativien eläinten luetteloon . Ei hiinel kelpaakaa kuolt kala , ei kiiski eikä" ahven , hå"å" hotkii vaa muikkui ja muita parempii kaloi. M. A. Pro Faun a et Flora Fennica T. Eibawv. Jo 1800-luvulla kiinnitettiin huomiota norppien kalastajille aiheuttamiin tappioihin , sillä norppakanta oli lisääntynyt suuresti. Ensimmäinen lentolaskenta suoritettiin Saimaalla keväällä 1975. No 7: 143 . MullerWille , L. Zhur. Tilanne on kuitenkin hälyyttävä; nykyisten näkemysten mukaan on pelättävissä , ettei jääkausien kourissa kamppailleen norpan hengitysreikiä enää kauaa Saimaalla nähdä. Ihminen on tällä hetkellä saimaanhylkeen pahin vihollinen, tosin muutosta on havaittavissa; keväällä Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto luovutti kahdelle varkautelaiselle kalastajalle hyljepatsaat saimaanhylkeen pelastamisesta umpc;:enJaatyneen hengitysreiän viereltä. Hel le . Saimaanhylje rauhoitettiin vasta 1955 , jolloin sen määrä oli jo suuresti vähentynyt , ja sen pelätum kuolevan sukupuuttoon . 4 1: 370-383 Seppovaara, . LI V. Fil.lis. Comm em . vsk.. Uskollisuus samoille talvehtimispaikoille tekee saimaanhylkeestä helposti ammuttavan ja muutenkin herkästi haavoittuvan; jos alueiden rauha häiriintyy, joutuu hylje usein siirtymään epäedullisimmille talvipaikoille. Saimaanhylkeet talvehtivat suurten syvänteiden reuna-alueilla kivisten saarten ja karien rannoilla, joille kasaantuvaan jäähän ja lumeen ne rakentavat 2-3 metrin pitui.sen luolansa. XV . 9: 13 7 113 77 (venäjäksi). Frank . Suomen Luomo 3 7 {34): 168169 . Se voisi ratkaisevasti parantaa tämän makeaan veteen sopeutuneen reliktieläimen elinehtoja. Tavallisesti hiiii kufkee 30 metriä" veis, tuo pahattu viiksiturpa . Hyvärinen, H. 1968: Saimaannorppa . 1973: Merialueirremme hy/keer. '' Saimaanhyljettä kohtaan tunnetun kaunan lievittämiseksi olisi paikallaan hyvittää hylkeiden aiheuttamat pyydysvahingot. Suomen silloinen kalastusyhdistys antoi vuonna 1892 tappoluvan , ja tapporahaa maksettiin kolme markkaa norpasta. Comment . Biolog icae 31(3 ): 112. A. 1976 : Narural life span in Phoca caspica. G . Talvehtimisalueet näyttävät vuosittain olevan lähes samat. Suomen kalastus 38 : 184. 12: 18931996 (venäjäksi). 1899: /solircen Formen Der Ringclrobbe (Phoca foetida Fabr. Zool. 1969) Biomerrical com parison of four populations of Phoca hispida Screb. D KIRJALLI SUUTTA An w niuk . Hiin on cuckinuc mm. Elintavoiltaan saimaanhylje eroaa ratkaisevasti Itämeren norpasta. maanhylje eroaa selvästi Itämeren norpasta, etenkin kuutti , joka on Pyhäselällä väriltään tuhkanharmaa, mutta Itämerellä kermanvalkoinen . LV. Zhur. Tuskin kalastaja Albert Myöhänen tänään kuitenkaan toistaisi vuodatustaan : " Hiiii ei otakaan kalaa sielt ja tå"å"ft vaan uip pitki rå"å"tyy ja lokasoo joka kalan ja sen kanssa osan myysyy mennesså"å". Suomen Luonto 32(6) : 24925 3. in the Balric and Whire seas and lakes Ladoga and Saimaa. Terra 87(3): 155166. NORPILLA ON HÄTÄ Vielä vuosikymmenen alussa voitiin todeta (Niemelä 1973): "Hallin asiat ovat huonosti norpilla ei ole hätää.' ' Tänään tilanne on toinen; Perämeren norpan ("pikkuviikarin " ) lisääntyminen on lähinnä ympäristömyrkkyjen (PCB , DDT) vaikutuksesta estynyt, Suomenlahdelta olemme saaneet norppia , joilla mm. 1978: lrämeren hylkeiden lisiiiinrym in<:n ja ym piirisröm yrkyr. Mauri Nieminen on Oulun yliopiswn eliiincieceen assiscencci, joka on selvicellyc myös poron ja peuran biologiaa. Saarnisw. L. Ko ivisw . 1975: Myöhiiisjiiiikauden Fennoskandia kfisicyksiii ennen ja nyr. Ph ys .Math . ). Sopivien talvehtimisalueiden puute tai liiallinen rauhattomuus saattavat olla syynä hylkeiden häviämiseen tietyiltä vesialueilta. Suomen Luonro 27(5) : 10911 . Hå"å" o kait etevii. Myös aikuiset saimaanhylkeet ovat huomattavasti tummempia kuin Itämeren norpat. Professori Heikki Hyviirinen opeccaa Joensuun korkeakoulussa eliiinciedeccfi. Vuonna 197 3 Saimaan hyljeti254 Janne selvitettiin pariviikkoisen jäähiihdon avulla, ja tulokseksi saatiin 120-125 hyljettä. Suo men Luonto 302303. Alueilla, missä hylkeitä on runsaammin , ne voivat kuitenkin olla melkoisia kalakannan verottajia ja pyydysten särkijöitä. teollisuuden jätevesien vaikutukset kalastoon, ympäristömyrkyt ja elohopea sekä häirintä ja salakaadot. 1. Kanta kasvoi hetkellisesti , ja 1968 arveltiin lukumääräksi 100200 hyljettä. T. kallon luutuminen näyttää häiriytyneen ("paperikallo " ) ja Saimaalla norppa on hyvää vauhtia siirtymässä uhanalaisista eläimistä tuhottujen eläinten luetteloon . Kolmas norppacuckimusryhmiin ja"sen , Joensuun korkeakoulun biologian laicoksen cuckimusceknikko Percci Tyni on cucuscunuc hylkeisiin jo synnyinseudullaan Pyhciifin Kaunissaaressa. Saimaanhylkeen kannan laskuun ovat vaikuttaneet mm. Viime kevään lentolaskenta osoitti, että kanta on laskenut reilusti alle sadan, sillä hylkeitä tavattiin enää vain 18. 5 % ihmisen kalasaaliista . pikkunisfikkå"iden ja kalojen fysiologiaa. Talvipesien s1Jamti, talvinen paikallisuus ja turkin tumma väri tekevät saimaanhy)keestä hyvin sisävesiin sopeutuneen nisäkkään . Niemelä , E. SUOMEN LUONTO 6/79 38. Vuosina 1893-1898 norppia tapettiin vuosittain 6-33 yksilöä, ja kanta väheni nopeasti. Vuonna 1958 arvioitiin Saimaalla olevan vain 40-50 hyljettä. E. 197 5: Esrim arion of rhc tora/ popularion densiry of rhe lake Ladoga seal (Pusa hispida lagodensis). Vaikeissa sääoloissa laskettiin 29 hyljettä, ja arvioitiin , että alueen hylkeistä nähtiin vain kolmannes. Zool. Paikallisesti saimaanhylje voi olla huomattava ''kalastaja'' , syöhän se arviolta 10001500 kg kalaa vuodessa. 1970 : The hisrory of Finnish lakcs and lake Ladoga. Nordqvist, . 1969 : Ison-Saimaan kalar ja kalasrus. Talvehtimista helpottaa veden lasku talven kuluessa , jolloin jää jää kivien varaan ja jään alle muodostuu ilmaonteloita. Tosin Pyhäselän alueella elävät kymmenen hyljettä syövät vuodessa ehkä vain 37. poron
Jos olet luonnonystävä, -tuntija ja -suojelija, elokuva ei ole varsinaisesti sinulle tarkoitettu. Marjukka Kulmanen Markku Lehmuskallio kuvasi Korpin polskan Pikkupoikana minulle opetettiin koulussa ettei linnunpesiä saa rikkoa. Korpin polska on kehittynyt riitti255. Hänen aikaisemmassa tuotannossaan ihmisen osuus on ollut kasvava. Elokuvani on ihmisille tehty, ihmisistä. Kun kuvasin Kuhmossa koko viime kevään, näin valtavat hakkuut, siinä meni miljoonia linnunpesiä. Kaikki työni ovat olleet tämän ensimmäisen pitkän elokuvani teeman kehittelyä. Elokuvassa korppi on symboli, johon tiivistyy ihmisen ja luonnon välinen taistelu. Markku Lehmuskallio on tallentanut Kuhmossa kokemansa kokoillan elokuvaan Korpin polska. Markku Lehmuskallio kuvaa tämän tarinan avulla luontaiskulttuurin ja sivilisaation kohtaamista. "ENÄÄ EN KÄY METSÄLLÄ MUTTA MUISTAN KAIKEN'' Sanat ovat elokuvan kertojan. SUOMEN LUONTO 6/79 38. Markku LehmuskaUion elokuvauraa kuvaa sattuvasti hänen veroviranomaisille kirjoittamansa perustelu elinkeinolleen: "Tarkoitukseni ei ole tehdä elämästä kaupallista myyntikäyrää ." Kun hänen ensimmäinen oma kokopitkä elokuvansa Korpin polska nyt on valmis, hän on astetta lähempänä asettamiaan tavoitteita: luonnon puolesta puhumista, taiteellisuuna ja ihmisläheisyynä. Elää samojen periaatteiden mukaan kuin muutkin , mutta motorisoitu maailma puuttuu . Puhtaasti luonnosta kertovat kuvat eivät puhuttele, ihmisten elämänkohtalot kiinnostavat. Elokuvat ovat taiteellisia puheenvuoroja luonnon puolesta. Ohjaaja, käsikirjoittaja ja kuvaaja Markku Lehmuskallio on pannut kertojan suuhun mukaelmia alkuperäiskansojen , esimerkiksi eskimoiden runoudesta. Korppihan voi olla esimerkiksi riekkomiehen vihoUinen; jos ei tarpeeksi tiheään kierrä ansoja, korppi vie saaliit. Korpin polska on suomalainen kansansävelmä, shamanistinen tanssi, jonka avulla on tasoitenu kuilua ihmisen ja luonnon välillä. Eräänä päivänä kuuluu moottorikelkan ääni . Jossain Suomessa, laajalla metsäalueella elää talo vielä luontaistaloutta. Mietin siinä, että on turha puhua pikkupojille mitään kun isot pojat hävittää. Välit muuhun luontoon ovat kunnossa. vsk. Korpin polskan ensi-ilta on tulevan vuoden alussa. Pitää lehmiä, metsastaa niin kuin on aina metsästetty, kulkee ainoaa tietä, vesiväylää, myöten . Vanha viulunsomaja edustaa mennyttä aikakautta, joka ei palaa, menneen ajan luonnonkäyttäjää, joka kuolee elämäänsä kylläisenä
Antero Honkanen on juhannuksesta saakka tehnyt itsenäisesti hommia , vain suuret linjat on sovittu. Markku ei halua paljastaa, miten taistelussa käy. Takarivissä vasemmalta kenttä-äänittäjä Jussi Lihtonen, kamera-assistentti Pekka Martevo, ohjaaja ja kuvaaja Markku Lehmuskallio, äänittäjän assistentti Tapani Kauk~lehto, elokuvassa vaimoa näyttelevä Hilkka Matikainen ja miestä näyttelevä Petteri Kalinainen, eräpoliisia esittävä valokuvaaja Eero Kemilä, vaaria, kertojaa ja soittajaa esittävä Paavo Katajasaari, monitoimiavustaja Pirkko Zaitzev sekä pari luonnonlasta. Korppi on senkin symboli . Ensin ihminen taistelee luontoa vastaan ja oveluudellaan voittaa sen. Korpin polskan leikkaaja Juho Gartz on ensimmäisenä ' 'ulkopuolisena" tutustunut kuvaajan tallentamaan maailmaan . Leikkaustapa tässä elokuvassa on sellainen, että materiaali on ensin käyty yhdessä läpi kohtaus kohtaukselta: sellaisen ja sellaisen asian on välityttävä tästä kuvasarjasta. Katson vain kerran , heti kun katsoo toisen kerran alkaa selitellä. MENNEISYYS METSÄ TEKNIKKONA JA MAINOSKUVAAJANA selittävät Markun ehdotonta, tinkimätöntä suhtautumista luonnon kuvaamiseen. tanssista , se on eräänlainen shamanistinen tanssi, jonka avulla on tasoitettu kuilua ihmisen ja luonnon välillä. Teholeikkausta ei käytetä . Riekkomiehiltä hän oppi että korppi voi olla pyytömiehen vihollinen; jos miehet eivät tarpeeksi tiheään kierrä ansojaan. Hän ei itse käynyt yhdelläkään kuvauspaikalla. Työryhmä koolla Utajärven kunnan Särkijärven kylän Laamasen talossa Kiiminkijoen varressa. Se laukaus kuuluu vasta sitten kun sivilisaatio on astunut mukaan kuvioon . korppi tulee ja vie saaliit. Kuitenkin elokuvassa keskitytään voimakkaasti metsästykseen. Mitä ne ovat' Luonnon oma rytmi määrää. }os se vaikuttaa hyvälle, en puhu mitään. Tämän Markku sai selville suomalaisilta kansantanssijoilta perehtyessään aiheeseen . Sama pätee äänityöhön . Koko luonto tiivistyy korppiin. Hän ei siedä kaunistuskeinoja , mutta ei myöskään kaihda totuutta siellä, missä luonnollinen kauneus on kadonSUOMEN LUONTO 6 17'! J8. Miksi Markku et tehnyt kokonaan yhden miehen elokuvaa' On selvää että elokuva menettää aina jotain , kun vieras sen leikkaa. Mutta sitten tulee sivilisaatio ja alkaa uusi taistelu sitä vastaan. LUONNON ÄÄNET, LUONNON RYTMI Tuulen synty, ikihonkien nanna , revontulen palo puhuvat Korpin polskassa ymmärrettävää kieltä , vaikka niiden maailma onkin eh256 kä katsojalle vieras. vsk.. Olen käyttänyt kuvauksiin jo yli kaksi vuotta , yhteensä kolmesataa maastopa1vaa, minulle olisi ollut liian raskas urakka kokea kaikki heti perään uudestaan . Hän vihjaa lopun lohduttomuuteen sellaisia ovat kaikkien hänen lyhytelokuviensakin loput ja selittää että tässä elokuvassa kuuluu vain yksi laukaus. Sitten Juho on sen leikannut ja minä olen mennyt katsomaan . Mutta se myös saavuttaa jotain sellaista, jota itse en saavuttaisi . Sekä ääni että kuva ovat mahdollisimman rehellisiä luontoa itseään kohtaan . Kun ihminen menee metsään , hän yleensä kuulee vain varoitushuutoja: muukalainen lähestyy' Niinpä hän näkee vain pakenevia eläimiä tai ei näe yhtään mitään . Luonnonkuvaajalle se on auennut
SUOME LUONTO 6 17'J 38 . Kun kuvaa luontoa, on seurauksena filosofinen elämänasenne, Markku Lehmuskallio sanoo. Korpin polskassa perinnäinen oikeuskäsitys ja Suomen Laki joutuvat vastakkain. Luontoväen tuntema Petteri ·e Kalinainen on vakuuttava roolissaan, joka hipoo läheltä hänen elämäänsä ornirologie na , riistantutkijana ja monipuolisena .11 luonnontuntijana. vsk . Korpin polskassa ei ollut yhtään ammatti'" näyttelijää. nut . Elokuva ei ota kantaa mutta panee ajattelemaan . 25 7. Ja ehkä taiteellisempaan, hän itse täydentää. Kuvallinen ilmaisu on kehittynyt yksenkertaisesta , kertovasta monttaso1seen , vaikeaselitteisempään. Elokuva kysyy kumpi on oikeassa: se joka ampuu riistaa väärään aikaan vai se joka hakkaa metsät pois. Elokuvan kaupallinen maailma toi välillä todellisuudelle vieraan kuvailmaisun mukaan
Uusi näkemys kuvattavaan on luotava aina välillä. Luonnollisesti vaikutelmia kertyy pitkin matkaa , mutta hän ei koskaan antaudu niiden vietäväksi. En tee selkeitä tapahtumaelokuvia tyyliin mies lähtee talosta , näkee vettä ja palaa takaisin, vaan minulle on aina ollut tärkeää löytää tie ulos tällaisista kuvioista. Markku on koulutukseltaan metsäteknikko. Ihmisen ja luonnon suhdetta kuvaavissa elokuvissa, esimerkiksi Dersu Uzalassa, Jäniksen vuodessa, Valkeassa laivassa, on yleensäkin aika pessimistiset loput. Markun menetelmä on toisenlainen. Tein hirveän paljon niitä vain sen takia että oppisin. Kun ihmiset eivät millään luopuisi elintasostaan . Kun ei ole elokuva-alan koulutusta, tämä oli ainoa tie . D SUOMEN LUONTO 1980 Sait lokakuun lopulla Suomen Luonnon tilillepanokortin, jolla kaikkein kätevimmin uusit tilauksesi käytä sitä. Pakeneeko itse, suositteletko elokuvissasi muillekin paluuta menneisyyteen l En ole halunnut elokuvassani ottaa kantaa kummankaan elämänmuodon , perinteisen tai nykyisen, paremmuuteen. Mielestäni suuri osa luonnonkuvaajista tekee turhaa työtä. Onhan kuvien eteen nähty paljon vaivaa, mutta eivät kärsimykset ole mikään mitta. kokoillan elokuvat Kiinasta ja Yhdysvalloista. KAIKKI ON KOETTAVA IHMISEN KAUTTA Hän kertoo kiinnostuneensa elokuvan muodoista ja kielestä jo tuolloin. Minä ostin elokuvakoneen. Kesti kauan päästä siitä pois. Ne olivat ihan hyviä. Seuraavan kerran hän uskoo tarttuvansa kameraan vasta vuoden kuluttua . Joutuu , koska elanto vaatii, kunnianhimoisempi kuvanteko ei aivan elätä. Eikö ole syytä . Niin sinullakin , vai kuinka . vsk .. Vaimon yllytyksestä hän jätti metsä virkamiehet riitelemään. Jos olet yksi heistä , ole hyvä ja palauta vastauksesi ennen joulua! SUOMEN LUONTO 6 /79 38 . Vanhan maailma on paljon hankalampi, työteliäämpi nuoret haluavat päästä helpommalla. Samalla voit tilata kalentereita edulliseen tarjoushintaan ! LUKIJAKYSEL Y on postitettu 240 satunnaisesti valitulle lukijalle . Olen eksynyt ehkä liiankin 258 pitkälle kuvakieleen hän nyt arviot. En ymmärrä mikä heidän mot11vmsa on, vain räpsiä ympäriinsä ja itselleen . Meistä tuli hyvät kaverit ja hän näytti minulle töitään, mm. Valaistuksia myöten kaiken on oltava valmiina. Ihmiset kokevat kielteisenä että heidän elämäänsä puututaan. Uusi sukupolvi on koulutettu erilaisiin oloihin. Markun ensimmäinen filmi oli metsäopetuselokuva, tilaaja Yhdyspankki. Kuvauskohde rakentuu aina ensiksi päässä, vasta sitten hän hakeutuu kameroineen sitä tallentamaan . Kotiin kaipaa aina voimakkaammin mitä vanhemmaksi tulee , hän tunnustaa. Hänen keinonsa menestyä kaupallisessa elokuvamaailmassa oli tehdä ensin käsikirjoitus , hyväksyttää se sitten maksajalla, mennä ja kuvata ja leikata filmi sitten itse. Elokuvaajan työvaiheita on muitakin. Kaikki alkoi tulipalosta. Sitten tapasin Juhani Linkolan, joka oli omistanut elämänsä elokuvalle ja lähetyssaarnaamiselle, vaikka ansaitsikin leipänsä metsänhoicajana. Olen sitä mieltä että 'vanhassa vara parempi' mutta tiedän että sukupolvet muuttavat maailmaa. Hän tekee eron luonnonkuvauksen ja luonnonkuvauksen välillä. Kotona on kuvaamataidonopettajavaimo ja kaksi lasta. Markku päätyi Suomi-Filmin tytäryhtiöön kuvaajaksi . Voiko sinua syyttää nostalgikoksi. Olin metsähallituksella hommissa kun metsäkämppä paloi ja sen mukana kaikki mitä om1stm. Täytyy varoa ettei muutoksen voima lakaise kaiken yli . Miksi se jäi , mikä veti kameranvarceen. Kuvaan aina yhtä asiaa kerrallaan, hän täsmentää. Perhe muuttaa ensi kesänä Tornionjokilaaksoon . Ennen tekijä eli tekeleissään, nykyisiin tarvekaluihin ihmisillä ei ole mitään suhdetta. He kuvaavat luontoa, sitä mitä näkevät , eikä sen takana ole mitään. Ruotsista on avautunut töilleni rahoitusmahdollisuuksia, sanoo Korpin polskalle niukat rahat taiteillut tuottaja. Mielestäni kuvien takana on oltava jokin ajatus ennen kuin voi puhua luonnonkuvauksesta. Hän joutuu palaamaan kaupallisiin kuvioihin enää kolmeksi, neljäksi päiväksi vuodessa, tekemään mainoksia. Esimerkiksi Korpin polskassa otetaan kantaa luonnonsuojelualueiden perustamiseen. Sitten huomasin , ettei sellaista maailmaa ole olemassakaan. Vaikka näkisin mitä tahansa. Suren sitä, että vanhat taidot menevät hautaan . Hän kuvasi silloin TV2:lle luonnondokumentteja. Sitäpaitsi , kuvauskohteeni ovat niillä leveysasteilla. PANIIKKI VALTAA MAASTOSTA PALATllJA Kotiin Kauniaisiin Pohjois-Ruotsista juuri palannut Markku toteaa ettei tahdo sopeutua kaupunkiin oltuaan pitkään maastossa. Vuodesta -66 vuoteen -69 olin sekä virkamies että elokuvaaja ja se päättyi suureen riitaan . Ei askeleen itsensä takia vaan löytääkseni tien ihmisten maailmaan . Kaikki on koettava ihmisen kautta. Kaiken pitää olla paperilla, komiteoiden pureksimaa. Varmasti tämä vaikuttaa myös suhtautumiseen ympäristöön. Jo alusta pitäen hän tottui tekemään kaikki vaiheet itse. Takana on monen vuoden virkaura. Koska olin joka tapauksessa hankkimassa uutta valokuvauskonetta palaneen tilalle, Linkola sanoi että älä poika osta valokuvauskonetta, osta elokuvakone
vsk. Kissanpencuina valo ja varjo, mykkänä kakluuni niiden telmiä ja kuvioida . Pihajuhlat ovat jo perinne, alue täynnä tuttuja pensseleitä, omaa lehteä. Heidän pääjoukkonsa nuolevat haavojaan grynderit , säätiöt ja 259. Mukaan temmataan yksi ja toinen ukko ja vekara. Turhaan : rancapenkereen vaahterat imevät aaltojen kaiken valon syleilläkseen takapihaa yhä kiihkeämmin. Näinä kesinä välkkyy kolhittu Aurajoki eräässä kohdassa Turkuvanhusta päin vastamaalattuja puutaloja. Mutta keväällä on oksiston varjoilla pääsy silmujen lomitse tapeteille. Seinä antautuu ujosti käsille, värisilmille, puheelle naapurien piparkakkutaloista: Sinustakin tulee yhtä hieno! Siilit valmistavat pikkusiilejä; on jo lämmin . Vaara ei ole ohi , yksi suojelumielinen ehdotus ja myönteinen päätös kierretään nopeasti. Kasvit tekevät maalle sen ja vihreys hieroo silmänsä auki. Timo Assmuth Puut vetävät henkeä Oi Piispankatu ry., kasa ihmisiä, papereita, remontteja, muistoja siittää huomisen lupauksen. Tuhkasta nousee Turku . Ryhmä mitä tahansa, sitä mitä muovautuu arastakin asukkaasta tositilanteessa: talvisota-rock puutaloalueen puolesta. Huutaa Tuomiokirkko ilmoille naakkaparven , rummuttaa pisaroiden rikki: " Piispankatu , sinuun olemme mielistyneet 1' ' Rastaskin havahtuu valamaan hopeaansa : "Juhli , maalaa , vihollinen vetäytyy' ' ' Ja pensselit kuulevat käskyn autojen surinalta, jarruilta. Pensselien tanssi: rannanläheinen ränsistynyt nikkariempire saa vihdoin väriä poskilleen , samoin timpermannin jugend tuolla. On ohjelmaryhmä, tiedotusryhmä, ryhmä nuuskivia painostajia. Suojele ja hoida koko elämääsi ympäristö alkaa iholta ja kotiovelta! SUOMEN LUO TO 6/79 38 . Sopii istua iltaa pihalla, kahvilla, saada aikaan suunnitelma: Hyökkäys on paras puolustus
Niinpä kun palaan kotikaupunkiin, on kiire puun tuoksuun ja kuiskeeseen. Toisaalla sitä likistää välkkyvä ja kirkuva Hämeenkatu , toisaalla Auran voipunut vesi . On ohjelmaryhmä, tiedotusryhmä , ryhmä nuuskivia painostajia. Mutta kavahda sitä nimeä se se repii ja rakentaa ja mielii lisää Piispankatua , poikkikatuja, tonttiensa puristukseen mukulakiviä. Ei myöskään jol tinenkin maine, vaikka pihajuhlat ja muuta sydämeenkäypää oli televisiossa asti ja sana levisi niinkuin vain maan asukasyhdistysten kesken . Pihan autius on himoinnut lehmusten henkeä ja tahtonut yrtit pois! Kaupungin ameebassa riittää uhkaavaa hulluutta. Niin se kasautui Piispankadun puutaloalueella ja yks kaks kyti pyhä tuli viitisen taka talvea sitten. kravatit mutta toisaalla on hullujussin ruho taas rauhaton, yhtä ahnasta kauhaa. Vanhuksista pitäen yhteen hiileen, nyt riittää juopottelu ja uni 1 Ihminen ihmisen kera jostain on löytyvä katseiden ja leppoisan juttelun energia. Vielä jonkun aikaa maistuva ilo. Mukaan temmataan yksi ja toinen ukko ja vekara. Aina ei auta edes rastaankaltainen vimma itse taistelukentällä (kirjeet jonnekin , urhea pikku näyttely. Niiden pihojen kellareissa luottavaiset halot lumen vaippaa varten. Ei , uutta sen olla pitää ja samaan kasaan on kohottava korskean kompleksin . Ikäänkuin kasarmilla ei olisi tilaa, ja tehdasrakennuksissa. Joku auttaa pennun katolta, viheltelee ja eh kä rastas nukkuu huoletta pois humalaansa, kesää kevään jälkeen, eikä joudu olemaan muuta kuin turvattu rastas, on kuin joku orava sammalvuoteellaan jossain unen laulussa mutta todellisena, maailmassa jossa tekomarmori ja puuttomuus leviää syöpänä, mutta jossa on hauska taistella elintilasta näissä joissakin puuhelmissä, muutamissa siunatuissa pu1s1ssa helmissä, pakko taistella pensaston suojissa, katoille kivuten, maastoutua ja huutaa paperit täyteen mullan tuoksua , ihmistä ja puun hengitysharjoituksia. Oi Piispankatu ry., kasa ihmisiä, papereita, remontteja , muistoja siittää huomisen lupauksen. Niin kasautuu polttoaine näissä muutamissa pesäkkeissä keskellä asfaltin mätää, konttorien ölj yisen meren ihanilla saarilla. Sinne tänne on sen sijaan siroteltu sokerina Åbo Akademi. .) Mutta Piispankatu, sen lehmustot ja yhdistys eivät ole syntyneet hävitäkseen . Jossain uinuu se toveruuden hiili kaikkien puutalojen kätköissä . Niin on suomikullan luontoa pala keskellä kihinää. Valtoimenaan, pakkopaidatta kuin Halisten jääukot keväisellä Auralla , irti rysähdettyään. Anna meille meidän jokapäiväinen kansallispuistomme, akkunoita lapsineen, tai kerro miten ottaa se! 260 MINÄ TIEDÄN Polttoai neeksi kootaan ensin yhteishenkeä. Suuri on ihmisen alennus! Myös on tainnut jokunen kerrostalo haluta tänne, vangitsemaan ihmislapset mukavuuteen . Turhaan ei ole kunnostettu taloja ja tarhaa , tutkittu ikärakenteet ja nurmikoiden lyij y, kymmenien talojen kuviot jokainen lauta ja lasi ... Kauan ovat sojotelleet valkokauluskourat, kopeloinut iljettävä lonkero , ja niin tulee olemaan . Moni autokin on vilahtanut jollakin paperilla ja lipevällä lounaalla. Se haluaa sykkiä täynnä ihmisiä ja elämää. Kiusattu on monta virkamiestä, oltu yhteydessä koko Suomenniemeen , juotu teet ja toitotettu taas Turun tumasta. Jossain uinuu se eloonjäämisen pakko, ymmärrys siitä millainen kaupungin sydän voisi olla terve kuin sykkivä punamulta. Lupaukset, päätökset, koneiston vaivalloinen paperikompromissi eivät selvästikään aina riitä tai tule tarpeeksi a101ssa ratsu väkenä apuun . Elävä jäänne ihmisten maistella. Vaatimaton sokerikuori , salattu sisus ja monen mukavan asukin työpaikka tämäkin opinahjo. Sairas olio! Mihin on ihmisestä ja lehmusneidin tahmeista kyyneleistä sen valejalkojen otteessa. Ryhmä mitä tahansa, sitä mitä muovautuu arastakin asukkaasta tositilanteessa: talvisota-rock puutaloalueen puolesta. vsk.. Sitten otetaan selvää. Jokainen puu , elävä ja rakenteiksi kuollut , haluaa ihmisten löytävän toisensa katveessaan, löytävän syyn suojella puitaan jotta he olisivat kuin puu , kiinni kamarassa ja taivaan kannessa ja toisissaan. Kaksi on kukkulaa liki ja toisella tanakka valkoisuus, '' vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle'': Yliopisto , kuristettuna ressunakin vielä jäykkä ja korkea koneisto , eri maailmassa kuin purku-uhka, duunari tai viemärin rotta. Kuin itsestään on pystyssä yhdistys, vaikka haparoiva , ja tuli pääsee irti . Supinaa yösydännä: kuka asuu siinä rapussa, onko sillä höyläpenkki , mil loin teidän talo on piirretty, mitä puoluetta se edustaa siellä virastossa , miten peruskorjausta anotaan , vaatiiko kumina varjoa , mitä ne oikein suunnittelee , kuka yrittää hankkia sen tontin, mitä ne oikein suunnitteli siinä vaiheessa ja miksi, meneekö tää valssi geestä, onko teidän kissa saanut hiiriä, etkö sä nyt voi uskoa että sä osaat näytellä tämän arkkitehdin osan. Melun ja kaasun vauhti . SUOMEN LUONTO 6 179 38. Tilalle tunki tieteen temppeli, lonkero mustekalan kyltymätön kiemurrus, alati tuulahtaa sen löyhkä. Pysäköintitalon auto ja moottorikadun auto. Puhdistava betonia syövä liekki säästää puun, kierrellen nurkissa kuin siilin tuhina. Kirkolta kohti rataa, onttoa kasarmia ja verstaita keidas leviää. Suojele ja hoida koko elämääsi ympäristö alkaa iholta ja kotiovelta! Yhtäkaikki v1et11n yksi kortteli hiljan. Kohtalaisessa kunnossa ollut , hieman rujo ja väsynyttä väkeä sisältänyt. Pihajuhlat ovat jo perinne, alue täynnä tuttuja pensseleitä, omaa lehteä. D Timo Assmurh osalliswi Suomen Luonnon kirjoiw skilpailuun 'Tå"må· minulle fahein en suojeluasia ' ja sijoirwi viiden parhaan joukkoon. Tämä talkoiden täyttämä tyven on vain hengähdystauko . Miten tässä säilyttää tai luoda onnellinen loppu , vihreä kääpiövaltio, riippumatto ja ilo keskelle Turkua, muista seuduista puhumattakaan
sain ja kirjosiipikäpylintu harvinaisin. vsk. SAMANNÄKÖISET SERKUKSET Suomessa elää kolme käpylintulajia. Mikään muu Suomessa yleinen lintu ei ole rajoittunut yhtä pienelle alueelle. Pikkukäpylincu on niistä nmsuoMEN LUONTO 6179 38. Isokäpylintua on tasaisesti lähes koko maassa, tai ainakin niin oletetaan , sillä selvän kuvan 261. Antti Leinonen Tuntematon isokäpylintu Jos kansallislintua etsittäisiin sillä perusteella, miten luonteenomainen laji on Suomelle, päädyttäisiin epäilemättä isokäpylintuun. Kansallislinnuksi isokäpylinnusta ei kuitenkaan ole, sillä se on tuiki tuntematon kansan keskuudessa eivätkä edes lintujen harrastajat ole päässeet sinuiksi sen kanssa. Sitä on koko havumetsää kasvavassa Suomessa; lännempänä isokäpylintu asustaa vain Ruotsin ja Norjan vastaavilla alueilla eikä levinneisyysalue itäänkään ulotu kuin Suomen kokoiselle alueelle Neuvostoliittoon
ÄÄNISSÄ ON EROJA Suomessa on useita muitakin lajipareja, joiden erottaminen toisistaan pelkän ulkonäön perusteella on maastossa vaikeaa tai mahdotonta. Sitä voisi kirjaimin kuvata esimerkiksi jip. Tarkempaa eroa en ole havainnut. Sadoista ruokailuhavainnoistani aina huhtikuun puoliväliin asti koski vain muutama harva männyssä ruokailua, ja usein silloinkin linnut osan ajasta ruokailivat viereisissä kuusissa . Kevättalvella ja keväällä 1979 olivat nämä äänet luonteenomaisia metsän ääniä Kainuussa. Varoitusäänissä ole huomannut isoja pikkukäpylinnun välillä selvimmän eron . vsk.. Osa isokäpylinnuista jopa pesi Kainuussa kuusen siementen turvin aikaisin kevättalvella 1979 pikkukäpylintujen tapaan. Palattuaan ne ääntelivät samaa tsuksutusta melkoisen covm ennen ruokintaa . Koossakaan , päinvastoin kuin nimi anta1s1 ymmärtää, ei ole suurta eroa: kaikki käpylinnut ovat hiukan varpusta isompia . Sen jälkeen kun itse opin syksyllä 78 varmasti tuntemaan tämän pikkukäpylinnun äänen, vain pari äänihavaintoa on jäänyt epävarmaksi. Molemmilla lajeilla nokan kärjet ovat luonteenomaisesti ristissä. Isokäpylinnun laulu on rakenteeltaan samanlaista lyhyiden rja i-pitoisten aiheiden taistelua ja yhdistelyä kuin pikkukäpylinnullakin , kuitenkin matalampaa. Lentävät linnut on useimmiten määritettävä äänistä. Ihmiseen isokäpylinnut suhtautuvat pesällä luonteensa mukaisen rauhallisesti eivätkä useimmiten ryhdy varoittelemaan, kuten pikkukäpylinnut säännöllisesti tekevät vastaavassa tilanteessa. Se on huomattavasti isokäpylinnun ääntä korkeampi ja on usein tuonut mieleeni liron lentoäänen pehmeydessään . Tämän äänen erottaminen isokäpylinnun äänestä vaatinee, että on itse kuullut maastossa molemmat lajit yhtäaikaa ja lisäksi kohtalaista sävelkorvaa. 262 Ruokailupuuhun tuijottaminen jollei näe käpyä kyllin selvästi voi johtaa harhaan: käpylinnut kuljettavat usein irroittamansa kävyn viereiseen puuhun . Ero näiden kahden äänen välillä on selvä ja helposti opittavissa. Isokäpylintu on vankkatekoisin ja tukevin , mutta ero pikkukäpylintuun on niin pieni ettei lajinmääritystä voi jättää sen varaan. Siten isokäpylintu ei näytä olevan niin riippuvainen männystä kuin on luultu. SUOMEN LUONTO 6 179 38. Olen nähnyt käpylintujen hartaina aukovan käpyjä lehtipuissakin: koivuissa, raidoissa , haavoissa .. Samaa ääntä isokäpylinnut päästelevät joskus pitkiä aikoja yhtämittaa ilman havaittavaa syytä , useimmiten näkyvästi puun latvassa istuen. Ei elintapojen vertailukaan tuo ratkaisua lajinmääritysongelmaan. Kirjallisuus pitää kuitenkin mahdottomana tai ainakin epävarmana isoja pikkukäpylinnun erottamista co1s1staan äänistä. Tällä perusteella lajinmääritys maastossa onnistuukin, jolleivät linnut satu oleilemaan liian korkealla, sillä alaviistosta nokan muodon näkeminen on joskus ylivoimaisen vaikeaa. Ehkä isokäpylinnut tunsivat sittenkin olonsa kocoisemmaksi ruokaillessaan männyssä, vaikka pehmeämmät kuusen kävyt olivatkin miellyttävämpiä käsitellä. Pikkukäpylintu arvostaa tosin kuusikoita ruokailupaikkoina ja isokäpylintu vastaavasti mäntymetsiä. Tuttu esimerkki on pajulintu ja tiltaltti. Varsinkin hyvinä kuusensiemenvuosina isokäpylintu syö yleisesti kuusensiemeniä, vaikka männyissä olisi samanaikaisesti hyvä siemensato. Pikkukäpylinnun lentoääni on korkeampi plit, jossa erottuu läjähtävän korostunut 1-ääni. Näissä tapauksissa ovat äänet ratkaisevana apuna . Toisella kerralla näin ääntelijän hyvissä olosuhteissa, mutta edes nokasta en pystynyt tekemään varmaa lajinmääritystä. . Ulkomuodoltaan isokäpylintu muistuttaa erehdyttävästi sukulaistaan pikkukäpylintua koiraalla sama punainen höyhenasu ja naaraalla sama keltaisen vihreä. Ehkä silloin on kyseessä jonkin kiihdyttävän tapahtuman , esimerkiksi petoeläimen kohtaamisen tai vaikkapa reviirikiistan jälki tilanne. Mutta pikkukäpylinnulla on myös toinen, harvemmin esiintyvä lentoääni, joka muistuttaa enemmän edellä kuvattua isokäpylinnun ääntä. Silloin saivat oravat, närhet, kuukkelit ja muut pesärosvot peräänsä itsepintaisesti varoittelevan käpylintusaattueen. Kesälläkin isokäpylintu saattaa syödä pelkästään kuusen siementä männyn siementen puuttuessa (Pulliainen 1971, Ann. Toisaalta pikkukäpylinnut siirtyvät käyttämään männyn siementä loppukeväästä kuusen siementen vanstua. saamista esiintymisestä on vaikeuttanut lajinmäärityksen hankaluus. Emot saattoivat jopa kesken ruokintavalmistelujen lentää pesältä kohti kauempaa kuuluvaa käpylinnun varoittelua . Olisiko kyseessä ollut risteytymä 1 Isoista sekaparvista kuuluva äänten häly voi osoittautua liian vaikeaksi hallita. Ääntely on sitä tiheämpää mitä vakavampi tilanne. Jotakuta on saattanut metsässä hämmästyttää männyn latvassa törröttävä kuusen käpy. Isokäpylinnun olen aina kuullut käyttävän syvää metallisen kovaa kip -ääntä, josta aivan lähietäisyydeltä voi erottaa heikon rtai !-äänen. Isokäpylintu varoittaa käheän matalalta tsuktsuk ... Molemmat lajit toistavat ääntä samanlaisina rivittelyinä esimerkiksi lentoon lähtiessään tiheämmin . Myös itsenäistymättömät lentopoikaset voivat tuottaa epävarmuutta ja päänvaivaa. Zoo 1. Näin tapahtui Kainuussa talvella 197879. (voi kuvata myös kät), jossa 23 tsuk-ääntä toistuu nopeasti ja välissä on ennen seuraavaa sarjaa pieni tauko . Isokäpylinnuilla oli talvella 7879 Puolangalla yleisenä tapana kuljettaa kuusesta irroittamansa kävyt mäntyjen latvatupsuun , jonne ne lumen avulla kiilattuina jäivät muistoksi ruokailusta. Pikkukäpylinnun vastaava aani on puhtaampisointinen ja korkeampi peippomainen djuk-djuk ... Ainoaksi luotettavaksi eroksi kertovat kirjat nokan; se on isokäpylinnulla korkeutensa p1tumen , kun taas pikkuserkulla nokka on matalampi ja siten hennompi . Fennici)
Useimmiten syy on jäänyt epäselväksi. Pesäpoikasten ollessa noin viikon ikäisiä alkavat molemmat emot kulkea yhdessä ruuan haussa Ja viipyvät näillä matkoillaan SUOMEN LUONTO 6/79 ;s. Isokäpylinnun pesä on säännöllisesti tukevammin rakennettu kuin pikkukäpylinnun . Varmaankin pesintöjä • tuhoutuu runsaasti vilkasliikenteisten teiden läheisyydessä, mutta isokäpylinnun kokonaiskannalle sillä ei liene merkitystä. LIIKENNETURMIA Tämän lehden palstoilla esiteltyjen lintujen ja muiden eliöiden yhteisenä nimittäjänä on lähes poikkeuksetta ollut kyseisen lajin uhattu tulevaisuus. Maasrossa lajit pystyy usein tunnistamaan tästäkin. Isokäpylintu on sarjasta ilahduttava poikkeus. Käpylinnut tarvitsevat jauhinkiviä , ja ne hakevat niitä mielellään lumen aikaan teiltä . Useimmilla pikkulinnuillahan pesäpoikasvaiheessa ainakin roinen emo pysyttelee pesän lähellä vartiossa . Ihmisen toimien voi näillä näkymillä odottaa koituvan päinvastoin näiden kävyn käsittelijöiden parhaaksi. Ne ovat tässä vaiheessa auttavasti lentokykyisiä; kahdessa havaitsemassani tapauksessa ne olivat 20-21 vrk:n ikäisiä . Emot saattoivat syödä viisikin ulostetta peräjälkeen kunkin ruokinnan yhteydessä ja ottivat vielä yhden nokkaansa poistuessaan . Pikkukäpylintuja jää paljon vähemmän autojen alle; tarkastamieni kymmenien liikenneuhrien joukossa en ole tavannut yhtään pikkukäpylintua. Isokäpylinnun laulun olen rodennut hyvin voimakkaaksi kuuluvuus avoimilla mäntykankailla saroja metrejä roisin kuin Hilden kertoo (Lintumies 1974). Ruotsalainen Olsson (Vår Fågelvärld 1960) kertoo, että hänen seuraamallaan pesällä emot lopettivat ulosteiden poistamisen poikasten ollessa 10 vuorokauden ikäisiä . Metsäalan lisääminen ·; ja jopa syntyneet taimikotkin ] :; näyttävät edistävän isokäpylintu1 jen hyvinvointia. Esimerkiksi Puolangan ja Paltamon välisellä 60 kilometrin tieosuudella oli 16.3.79 kolmen aamutunnin aikana jäänyt autojen alle vähintään 10 isokäpylintua. Tyypillistä isokäpylinnun hitaalle luonteelle on , että ne usein , varsinkin pesimäkauden alussa , jäävät autojen alle pariskunnittain . Joka tapauksessa poikaset näyttävät sananmukaisesti ulostavan itsensä pesästä, sillä pesinnän lopulla ulosteita ,on kertynyt pesän reunalle niin paljon, että vähitellen se hajoaa ja putoaa poikasten jäädessä paljaalle oksalle. Pesinnät näyttävät keskeytyvän erityisen usein juuri pesänrakennusvaiheessa. Niinpä isokäpylinnut pesivät Kainuussa keväällä 78 yksinomaan männyn siementen turvin mäntykankailla ja rämeillä (kuusen siemensato olematon) . Mutta kevätkautena 79, jolloin sekä männyllä että kuusella oli hyvä siemenvuosi, linnut pesivät sekä kuusimetsissä että männiköissä. Ääritapauksia ovat parikymmenmerrisen kuusen latvaan ja toisaalta nuoreen mäntyyn parin memn korkeudelle rakennetut pesät. Kevätkaudella i 78 niiden mieluisinta ruokailuIsokäpylintu ruokailee ja pesii tavallisesti männyssä, multa jos männyllä on huono siemensa10, käyttää se hyväkseen yhtä hyvin kuustakin. K.äpylintujen sanotaan poikkeavan muista pikkulinnuista siinä , etteivät ne pidä pesäänsä siistinä ulosteista. Ja tässä pikkuserkku huomaa pikkukäpylinnun hennompi nokka ja selvä otsa. Asiaan vaikuttanee pitkä ruokintaväli, ja ehkä myös poikasille syötetystä siemenpuurosta syntyy enemmän ulostetta kuin hyönteisravinnosta. Ulosteita kertyi kuitenkin pesinnän loppua kohti pesän reunoille enemmän ja enemmän. Itse havaitsin molempien emojen poistavan ulosteita ainakin 17 vrk: n ikään jolloin suoritin pesätarkkailua viimeisen kerran lähes yhtä ahkerasti kuin poikasten ollessa pieniä . Pesäpaikatkin vaihtelevat suuresti. Silloin ne joutuvat helposti autojen ruhjomiksi . Aivan ilman menetyksiäkään ei isokäpylintu ihmisen hallitsemassa maailmassa selviä. D Antti Leinonen on puolankalainen luonnonkuvaaja. Kainuun korkeiden vaarojen lakikuusikoissa oli pikkukäpylintu vallitsevana, mutta läheisi llä alavilla mailla lajisuhde saattoi olla päinvastoin. vsk. Mutta olen usein kuullut Hildenin kuvailemaa puolilauluakin, varsinkin jos naaras on lähettyvillä. 263. PERHE-ELÄMÄÄ PESÄLLÄ Isokäpylinnun pesintä riippuu havupuiden siementilanteesta. 12,5 tuntiin, mutta näin pnkälle päässeet pesinnät onnistuivat yll ättävän hyvin Kainuussa keväällä 1979. maastoa oli Puolangalla 5-6 metrin korkuinen karuille variksenmarja-kanervatyypin kankaille syntynyt nuori männikkö
SUOMEN LUONTO 6/79 38 . Juhani Lehtonen Lapin koivutuho luonnollinen ekokatastrofi Äärimmäisen karuihin oloihin on sopeurunut vain pieni joukko lajeja ja sellaiset ekosysteemit ovat yksinkertaisia. Juuri tällainen yhteensattumien summa oli tunturimittarin massaesiintymisen aiheuttama koivutuho vuosina 1965 1966. Eri ilmiöitä sääteleviä tekijöitäkin on vähemmän kuin suotuisissa oloissa, eikä tasapainon järkyttämiseksi tarvita kuin muutama epäsuotuisa yhteensattuma aivan normaalien luonnonilmiöiden ·puitteissa. Utsjoki, Pulmanki. Tällainen harvapuinen metsätundra on luultavasti jonkin aikaisemman 1un1urimi11ari tuhon muistomerkki. 264 Pahimmilla tuhoalueilla maisema on harmaa kymmeniä kilometrejä eivatkä muutamien harvojen koivujen tyvellä olevat vesa! lupaa vehreämpää tulevaisuuuakaan. Hyvin toipuvilla alueilla on puuston tulevaisuus turvattu . Utsjoki, Kevo. vsk.
Subarktisten alueiden eläinlajeille ovat suuret jaksottaiset kantojen vaihtelut tyypillisiä. Tuhon aiheuctaia: cuncurimittarin toukka. Tunturimittarit lisääntyivät kuitenkin 1960luvun puolivälissä ennennäkemättömällä tavalla, ja tuolloin ekosysteemissä toimiva säätely • petti valtavan paineen alla. SUOMEN LUONTO 6/79 38. 5 000 km 2 tunturikoivikkoa; tästä yksin 265. Tun] turimittarikantojen pääasialliset rajoittajat, tietyt loispistiäiset, olivat voimattomia, ja perhosen koivunlehtiä syövät toukat kalusivat lehdettömäksi kaikkiaan n. vsk
1978 ja 1979 , jolloin kiersin uudelleen kaikki koealat ja a1taukset. Kevon ru tkimusasem alta käsin kartoitettiin , arv101t11n Ja seurat266 lij~ :,XI) . Tuhoalue iden seuranta jatku i v. Poron syöntij äljet m onin paikoin lähes jo ka vesastossa kersuoMEN LUONTO 617<) 38 . Vaikka esim . Silmäm äärin ta rkasteltuna näytti p uuston toipuminen tuolloin ko h talaiselta, vaikkakin luo nno np uiston ja Pulm angin täyd en tuho n alueet o livat jo se lvästi tuomittuj a. Paiko itellen osa p uista säästyi h yökkäy kseltä, ja esi m . Ilmeisesti ed eltävien kesien kylmyyd estä johtui , että p uu t olivat tavallista v01 m atto mamm assa tilassa, ja lehtensä m enettäneiden ko ivujen m aan päälliset osat kuolivat. Pah immilla tuhoalueilla vesominen o li alunperinkin vä häistä , ja eri tyisesti luo nnon p uistossa, missä yksirunko inen koivu tyypp i o li vallitseva, eivät p uu t vesoneet juuri lainkaan. jokil aaksot ja järvien ra ntam aat säilyivät yleensä elävi nä . Aitausten tarko itus on pitää porot loitolla, ja alat tu tkittiin tarkoi n sekä v. t...,. 1 350 1 km 2 , eli no in p uolet kunnan m etsäalasta . Mutta suu ri osa ruhoalue ista tuhoutui toisaalta niin , ettei a inuttakaan vihreää lehteä jään yt jäljelle. Kenesvaaran alue Kevon lähellä. Kuo lleid en vesojen ku ivuneita jätteitä oli paljo n , ja paikoite llen til anne oli suorastaan taa ntunu t. Aikuinen tunturimit1ari on varsin viat10man näköinen . Erittäin voimakkai na tuhot kohtasi vat Kevon luonno npuiston alueita Utsjoen länsiosassa ja Pulmankijärve n eteläpuolisia alueita idässä. Mutta kesä llä 1979 te hd yt ta rkat havainnot aiemmin tutkituilla alueilla palj asti vat armotta, että kuluneide n kuuden vuoden aikana toip um inen ei juuri muuallakaan o llut edistyn yt od otetusti. vesoja saattoi eri alueilla o lla yh tä paljo n tai hiem an enemmän kuin edellisellä havain to kerralla , eivät vesat o lleet juuri lainkaa n pite m piä, eivä tkä usein ollenkaa n samoja vesoja kuin aiemmin . Utsjoen kunnan alueella n. Tyypillinen erinom aisesti toipuva a lue o n mm . TOIPU MINEN ON OLLUT H EIKKOA Luo nnollista o lisi, että tuhoalueid en puusto uud istuisi vä hi tellen entiselleen . Kuva kirjasra Valle: Suurperhoset. .v -!' "%;_ d", 1 1,...--,,-,,~ -~7 ~/ i _t:,,/ \ ) / 1 / ~~,_s~;, •• {. v,k. Mittarit , 1946. Kesä llä 1978 tu tkin tosi n vain a luskasv illisuutta ja sen muu to ksia tuhoalueilla. Eh kä alaviin altaisiin syntyneide n '' kylmänilmanj ärvien '' kylmyys tappoi perhosen munat talve n aikana. Vesominen alkoikin lu paavasti mon illa tahoilla kohta tuhojen jälkeen . Aitausten lisäksi seura ntaa n otettiin mu kaan lukuisia muitaki n koh teita. Huo limatta m aanpäällisten osie n kuolemasta o n puiden juuristoissa yleensä rav intovarastoja ja juu ret kykenevät muod ostam aan juurivesoja. tiin tuhoalueita ja toip um istilannetta vuosina 1970 1973. Kaikkialla ei ruho ollu t aivan totaalista. .JOO!.epp \ ,~-~4 \ USSR Suurimmat yhtenäiset tuhoalueet olivat 196566 Inarin ja Utsjoen alueella (viivoitetut alueet). Syitä tuhoalueiden odottamattoman huo noon tilaa n o n varmasti useita. ~~sl!2~-1" / 1 f' ( . Tä llöin rake nnettiin m yös eri p uo lill e Utsjo kea 9 ne ljän aarin suuru isca aitausta jatku van seu ra nnan koh teiksi. Kaikkiaan tunturimittarin toukat söivät lehdet1ömiksi tunturikoivut noin 5 000 km' alueelta. Siellä, missä kehitys oli jatkunu t odotetusti ja o nnistuneesti, o li vesaston p ituus jo jopa 150180 cm ja vesoja oli usein kymmeniä yhtä p uu yksilöä kohti, mu tta tällaisia alue ita oli h yvin vä hän . ,1 ;;1 ~?i'cr 'J ~' ! "" " "'\\ i ,11 il;-_. IV . Yksirunko isen ja normaalin mo nirunko ise n , pensasmaisen tunturikoivun välillä on tässä suhteessa selvä ero. '. 1970 että 1973
Keskiaukeamalla on tuntunmmarien tuhoamaa koi vumetsää Icäkairassa. Kuvan taimet ovat pienestä koostaan huolimatta jo vanhoja, mutta porot ja myyrät ovat katkoneet taimia jo moneen kertaan . Toipuvien alueiden puuston palautuminen ennalleen saattaa kestää jopa pyö reät sata vuotta 1 Tuhoalueide n aluskasvillisuus rehevöityi kohta tuhojen jälkeen huomattavasti , ehkä pääasiassa lisääntyneen valaistuksen ja maaperän ravinteisuuden ansiosta. Piirrokset Marketta Lehikoinen. D Fil. 267. Kasvillisuus on muuttunut yhä varpuvaltaisemmaksi. Muutkin kasvinsyöjät , mm . 197 3, ja jonka mukaan noin p uolet Utsjoen tuhoalueista menettaa pysyvästi puusronsa, näyttää vali tettavasti varsin oikealta. Paitsi juurivesoista, voi puusto uudistua tietenki n m yös siemenistä. Tällaista maastoa on esim . Näinhän ei käy normaalisti, kun pensasmaisesta puuyksilöstä kuolee jokin SUOMEN LUONTO 6/7'! 38. Ja edelleen näyttää sil tä, että kuolleissa rungoissa ja juu rissa p esivä laho pyrkii vähitellen , vuosien kuluessa kuin väkisin leviäm ään eläviin osiin . Kuvatussa tapauksessa järkkymisen seuraukset ovat olleet aanmmaiset: koko ekosysteemi muuttuu laajalti toiseksi. Toisaalta mm . Vähitellen tilanne on kuitenkin palautunut ennalleen ja yleensä vielä taantunut alkuperäisestä. Laajojen siementä tuottamatto mien ruhoalueiden sisäosissa tätä tap ahtuu hyvin vähän , mutta havaintojen mu kaan reuna-alueillakin on siementaimia vähän ja niiden menestyminen hyvin epävarmaa. Jeskaddamin alueella lännessä Ja Pulmangi n tuhoalueiden länsipuolella idässä on merkillistä " metsätundraa"; siellä täällä kasvaa yksittäisiä koivuj a, mutta puiden jätteitä ja tuohta sisältäviä mättäitä löytyy helposti . Kun lasketaan yhteen koivun lehvästön häviäminen , aluskasvillisuuden taantuminen , ja edelleen sie nten ja lupon väheneminen tuhoalueilla, saad aan tulokseksi, että välittömän , tuntuvankin tappion tuhojen johdosta on kärsinyt ja kärsii porotalous. Koivujen uudistuminen on tunturissa hyvin hankalaa : epäsuotuisan ilmaston lisäksi koivuja vaivaavat monet tuholaiset. Juhani Lehtonen on Turun yliopiston kasvitieteen assisrenrri, joka Kevon tutkimusasem afta kfisin on selvirellyr cunrurimitrarituhojen laa juutta ja vaikutusta. runko, mu tta hitaasti kasvavien vesojen eristym iskyky suuresta kuolleesta massasta näyttää olevan heikompi . Dineuralehtipistiäinen vaikeuttavat ilmeisesti osaltaan toipumista, ainakin ajoittain . Ei liene kaukaa haettua olettaa, että näma ovat ent1s1ä Op orinia-tuhoalueita ' Tuoreide n tuhoalueiden tulevaisuu tta ei tälläkään hetkellä voida vielä varmuudella ennustaa, mutta yleisesti tilanne ei siis näytä kovin hyvältä. tovat asiasta paljon , mutta toisaalta koeaitausten sisälläkin oli tilanne usei n hyvin huono . Kuva: Jukka Myllys. Kallio ja allekirjoittanut esittivät v. Tämänkaltainen luonnollinen ekokatastrofi ei liene samassa laajuudessa mahdollinen etelän moni puolisemmissa ekosysteemeissä, joissa sääteleviä ja rajoittavia tekijöitä on enemmän . Paistunturien eteläpuolella. Havumetsäalueella tuhon ekologiset seuraukset eivät ole yhtä vakavia kuin metsänrajalla; maan kunttaantumista koivujen kuolema voi kylläkin edistää . vsk. Se arvio , jonka prof . Alinna on jo vuoden 1927 tai aikaisemmassa tunturimittarituhossa kuolleen koivun tyvivesa: neljässäkymmenessä vuodessa se on päässyt varttumaan vain parikymmensenttiseksi. Puu to n palj akka, " tund ra", tai harva '' metsä tundra'' laajenevat siis vastaavasti edelleen . Mutta luonnon tasapaino on kaikissa tapauksissa häiriin tyvä eikä kestä mitä tahansa. ENTÄ TULEVAI SUUS;> Utsjoella on laajoja puu ttomia paljakoita, jotka kuitenkin sij aitsevat koivumetsien korkeudella , ja joilta löytyy jätteitä koivuista ja entisestä puustosta. eri. Tämä kehitys il meisesti jatkuu , ellei uutta puustoa hävinneen tilalle kehity
Multiharjun ikimetsäalueelle suunniteltiin ensi kesäksi luontopolku ja Seitsemisen Liesjärven rantaan luotiin pieneksi keitaaksi teltta-alue tulisijoineen ja riukuloineen. kunnostamalla savusaunan ja uusimalla sen kiukaan, entistämällä perunakellarin, raivaamalla niittyä ja pystyttämällä alkuperäiselle paikalleen käsivoimin toimivan lankkusahan eli hirtehisemmältä nimeltään '' Kinnaskosken sahan''. Kesällä 1978 leirejä oli Linnansaaren lisäksi Oulangan ja Lemmenjoen kansallispuistoissa sekä Parikkalan Siikalahdella. Paikallisia nuoria oli erityisesti värvätty leiriläisiksi kotipitaJan mainetta puolustamaan. Yleisön pyynnöstä tehtiin retki Koijärvelle , jossa vaihdettiin kuulumisia toisen aktivistiryhmän, Koijärvileirin kanssa . Linnansaaren kansallispuiston palveluvarustusta kartutettiin tänäkin vuonna: saaren ja koko saariston luontoon voi nyt tutustua Päivärannan luontopolulla, jonka varteen osuu myös merkkejä ihmisen aikaisemmasta vaikutuksesta maisemaan . MITÄ TEHTIIN Kesä pyörähti käyntiin pienimmässä kansallispuistossamme Liesjärvellä, jossa tätä ennen ei ole ollut minkäänlaista palveluvarustusta, ei edes viitoitusta valtatieltä. Puiston sisällä on maisemallisesti arvokas Korteniemen metsänvartijatila, josta on suunniteltu ekomuseota eli toimivaa maisemamuseota. Kaikelle tälle on yhteisenä nimittäjänä Maailman Luonnon Säätiön kolmas leirikesä. Puiston nykyiset ja tulevat käyttäjät voivat hyödyntää polkuja laajemmillakin vaelluksilla, sillä ne kuuluvat osaltaan leirin aikana avattuun Pirkan Taival -retkeilyreitistöön. Luonnonsuojeluväen lempilasta, Louhimaan kaskija kalastustorppaa, ehostettiin mm. Viime kesän seitsemään leiriin osallistui kuhunkin puolentoistakymmentä luonnonystävää eri puolilta Suomea. Pentti Becker T alkootyöllä tuloksiin Liesjärvi, Seitseminen, Liehtalanniemi, Linnansaari, Oulanka, Saaristomeri kaikki luonnonystävää sykähdyttäviä paikkoja. SL 1978, 1: 16-18). Maisemaa hoidettiin rakentamalla puuaitaa portteineen sekä niittämällä pihapiiriä ja polunvarsia. Seitsemisen tulevaan kansallispuistoon raivattiin 1 7 km pituinen polkuverkosto , johon tarvittiin niin ikään pitkoksia, kymmeniä ojasiltoja ja portaita kelojen yli . Nyt voivat kävijät tutustua puistoon uusien polkujen avulla kävellen vaikkapa komeilla lehtikuusilankusta tehdyillä pitkospuilla. Veneilyliikenteen ohjaamiseksi luotiin Stora Hästön saarelle teltta-alue luonnonkivestä muurattuine tu lis1Jomeen, pöytineen, penkkeiSUOMEN LUONTO 6 179 38 . vsk.. viimeistelemällä naapunsaaresta siirretty savusauna. Säätiön ensimmäinen luonnonsuojelun talkooleiri pidettiin kesällä 1977 Linnansaaressa (ks. Sauna sai pitävän pärekaton samoin kuin edel liskesänä rakennettu lampolakin. Osallistuipa monen leirin töihin innostuneita paikallisia asukkaitakin poromiehiä, maanviljelijöitä, eläkeläisiä joilta saatiin arvokasta tietoa vanhoista työtavoista ja rakennelmista. Maisemanhoito oli päätarkoituksena Saaristomeren tulevan kansallispuiston alueellakin , jossa leiriläiset koettelivat voimiaan raivaamalla Börskäriltä puolisen hehtaaria katajikkoa, poistamalla Boskärin lehdoista havupuita , harventamalla ylitiheitä lepikoita ja raivaamalla niittyjä. Puiston rajoilla tulijaa tervehtivät uudet metalliset rajakilver. On myös monenlaista entistettyä maisemaa ja rakennetta: pärekattoa, puuaitaa, perunakellaria, lankkusahaa, porokaarretta, tammea, tuohilaavua, karhunloukkua, niittyä ja jalkasuovaa ... Leiriläiset auttoivat tilan isäntäväkeä mm . Talon viereinen peltolohko ympäröitiin kävijän silmää viehättävällä tammelalaisella puuaidalla. Leirien järjestäjät (Säätiön lisäksi mm. metsähallitus, Nuorison Retkeilyn Tuki r. Petäikköluodolle alettiin kunnostaa teltta-aluetta , jollaisista on puistossa nyt melkoinen pula. Niissä on nyt viime kesän jäljiltä uusia polkuja, pitkoksia, teltta-alueita, tulentekopaikkoja, siltoja, penkkejä, pöytiä, käymälöitä, opasteita ja rajamerkkejä. Tekemällä korvauksetta viikon verran kouriintuntuvaa käytännön työtä luonnonalueiden kehittämiseksi jokainen oli vahvistamassa käsitystä luonnonsuojelusta koko kansan asiana. Ikärakenne ja tausta ilahduttivat laajuudellaan: nuorin 17-, vanhin 76-vuotias, mukana lukiolaisten ja opiskelijoiden lisäksi kirvesmiehiä, opettajia, rakennusja teollisuustyöväkeä, virkailijoita, veturinkuljettajia, upseeri, laborantti, toimittaja, nuoriso-ohjaaja jne. y., Puumalan kunta, NoM ja NoU) huolehtivat majoituksesta, muonituksesta , 270 matkakuluista, työnjohdosta sekä vapaa-ajan ohjelmasta
Noin neljän kilometrin mittainen, monia suocyyppejä, tuoreita kankaita ja pikkuvesiscöjä sivuava polku monipuolistaa ratkaisevasti puiston käyttäjien samaa vaikutelmaa alueesta. Leirien aikana tehtiin kävijöiden kulkemista , leiriycymistä ja opetusta palvelevia rakenteita. Luonnonsuojeluun liittyy saumatta entisajan rakennelmien ja vanhojen puolikulttuurimaisemien (niittyjen , kaskiahojen , hakamaiden jne.) suojelu , sillä näiden avulla voidaan tutkia suomalaisen ihmisen ekologiaa aikana, jolloin luonto vielä tuli hänen kanssaan toimeen. Tämä vaatii melkoista asennemuutosta Suomessa, jossa kansallispuistojen arvostus ja niihin uhratut varat ovat vähäiset. Kuitenkin yleinen etu , joca valtion metsähallinnon tulisi palvella, vaatii nykyään yhä enemmän suojeluja virkiscysaluepalveluja. Samalla Säätiö on myös halunnut vauhdittaa maassamme lapsenkengissä olevaa maisemansuojelua tarjoamalla käytännön esimerkkejä maisemanhoi cohankkeista . Toisaalta puolikulttuurimaisemia luotaessa ja hoidettaessa turvataan elinympäristö monelle sellaiselle eliölaj ille, jo eka nykyiseen maankäyttömuotojen vallitessa ovat harvinaistuneet jopa uhanalaisiksi asti. Työt voitaisiin hoitaa työllisyysvaroin ja todistaa , että luonnonsuojelualueilla on cyölliscäväkin vaikutus. Tutkimus uusitaan ensi vuonna, jolloin saadaan uutta tietoa tämän omaperäisen elinkeinon ekologisista vaikutuksista. ,sk. Nykyiset puistomme antavat vain aavistuksen toimivista kansallispuistoista, jollaisiin kuuluvat hyvin varustetut opastuskeskukset, luontopoluc, opastetut yleisöretkeilyc, esicevihkoset jne. Ne 271. Sivistysvaltion on oltava valmis uhraamaan varoja myös sellaisiin kohteisiin , joissa markka poikii vähän heikommin. Niitty on tutkittu ennen raivausta ja ensi kesänä tapahtuvaa vesittämistä ja niittoa. Tuntuu kaiketi omituiselta, että Maailman Luonnon Säätiö on poikennut uhanalaisen luonnon suojelun kaidalta polulta laveammalle tielle ryhtymällä tällaisiin puuhiin . Merkittävien luonnonsuojelualueiden kuten kansallispuistojen arvostusta voidaan kohottaa helpottamalla yleisön tutustumista niihin; samalla kypsyvät asenteet uusien suojelualueiden perustamiselle. Porotalouden ja luonnonsuojelun yhsuoME LUONTO 6179 38. Puumalan Liehcalanniemi lienee vähiten tunnettu leirikohceistamme . Maailman Luonnon Säätiö esitti kunnalle yhteistyötä tämän edesmenneen Jalmari Reposen Liehcalan erikoisen Erakko-Jallun "biotoopin " kehittämiseksi korkeatasoiseksi luontoja kulttuurimatkailun kohteeksi. Oulangan tämänvuotinen pääcyökohde oli toisen luontopolun perustaminen kansallispuistoon . Polun arvoa kohottavat vielä jännittävät kansatieteelliset nähtävyydet , joista leiriläiset entiscivät tuohikattoisen heinämiescen laavun, jalkasuovan, karhunloukun, pickospuica sekä paiseniityn tammineen. . Leireillä on osoitettu, että kansallispuistojen ja vastaavien kohteiden palveluvarustus vaatii työtä . Kohokohtana olivat jälkimmäisellä leirillä pidetyt '' kansalaisiltamat '', Joissa puumalaisec tutustuivat cyönäytösten , esittelyjen ja tarjoilun säestyksellä uusiin kesävieraisunsa. Luonnonja kulttuuriperinnön suojelu käy usein päinsä samoilla alueillakin kuten juuri kansallispuiscoissa. ceiscyö pelasi mainiosti ja nimenomaan tekojen tasolla. Talkooleireillä tähdennetään kuitenkin kansallisen luonnonja kulttuuriperinnön suojelua kokonaisuuksina. Tämä Puumalan kunnan omistama pienviljelysja kalastustila vanhoine rakennusryhmineen on ensi sijassa maisemanhoitoalue. Leirin antoisimpia piirteitä oli työskentely paikalliseen poromiesten kanssa : viime kesänä aloitettua yhäkin toimivaa Hiidenlammin poroerotusaitaa vicsatettiin vanhaan tyyliin toista sataa metriä , ja rinta rinnan heiluivat luonnonsuojeluväki ja poromiehet viikatteineen Oulankajoen rehevillä tulvaniicyillä heinänteossa. mn, savusaunan sisustus uus1tt11n ja paljon muuta tehtiin . JA MIKSI. neen ja käymälöineen miellyttäväksi rantaucumispaikaksi. Samantapaisia rakenteita syntyi Konungsskärillekin , joka vielä yhdistettiin Birskäriin polkusillalla. Oulangalle rakennettiin porokaarreua poromiesren opasraessa leiriläisiä vanhoihin työtapoihin. Rojuc siivottiin rakennuksista ja koko alueelta , navetta-lato ja kaksi aitaa katettiin päreillä, puuaitaa tehtiin omatekoisista aidaksista, niittyjä niitettiin, puutarha kunnostet.. Kunta ottikin tarjouksen vastaan ja kesällä rynnistettiin alueella kahden calkooleirin voimalla
vsk.. 272 SUO MEN LUONTO 6 /7lJ 38 . Puroihin tehdyillä tammilla eli padoilla vesi nostettiin keväällä soille parantamaan heinänkasvua. Komea napasuova kuuluu erottamattomasti Oulangan rantaniittyien maisemakuvaan
rua suuretkin kävijämäärät voivat nauttia opetusja virkisryspal veluisra päätavoitteen eli suojelun siiri vaarantumatta . Ulkomaiden kansallispuistoisra saadut kokemukset osoittavat, että tässä voidaan mainiosti onnissuoMEN LUONT0617•)38. Liehtalanniemen maisemansuojelualueelle Erakko-Jallun entisille asuinsijoille saatiin leirin aikana syntymään varsin viehättäviä näkymiä. D Limnologi Penrri Becker on WWF: n Suom en rahasron palveluksessa puurranur eriryisesri suoje/uhankkeiden ja valisrusm areriaalin parissa. Jykevistä rungoista rakenneuu karhunloukku oli entisajan Kuusamossa yleinen pyydys. Se :E tarjoaa m yös käytännön vaikutusmahdollisuuksia järjesröbyrokrarian rurha4ttamille luonnonystäville. kotiseutu, retkeilyym . vs k. järjestöt yhdistävät voimansa kautta maan , lupaa merkittäviä käytännön saavutuksia. TULEVAISUUS Talkooleirir ovat osom autuneer tehokkaaksi luonnonsuojelun työkaluksi ja osanottaj ille m onipuolisiksi oppimisrilaisuuksiksi. Hiin on johranur useimmar vuosina 1978 ja 1979 pideryisrii ralkooleireisrii. Säätiö jarkaa tätä työtä tulevina vuosina, mutta toivoo samalla, että kaikki luonnonja kulttuurinsuojelusta kiinnostuneet ihmiset ja järjestöt voisivat siihen osallistua . 273. Se on valmis antamaan asiantuntijaapua leirien järjestelyissä. Vapaaehtoiselle suojeluväelle on tällä saralla paljon tehtävää , ja ihmisen lähiympäristöä korostavan ympärisrövuoden ohjelmaan j sopisi talkooryö vallan hyvin . Suomestakin voidaan m yö nteisinä esimerkkeinä mainita vaikkapa O ulangan kansallispuisto ja Parikkalan Siikalahri . pyrkivät kanavoimaan kävijäliikenteen hyvin varustetuille, " mukaville" reiteille, jolloin puiston muu t osat säil yvät mahdollisimman luonnontilaisina . Talkootyö, jossa luonnonsuojelu,
Niin todellakin, vasta 60-luvun alussa rymyäminen alkoi! O JIA JA AU KKOJA Ensin tulivat metsäoj at. Syksyisin saivat innokkaat p uolu ka n poimij at huom ata , ettei enää löytyn yt m arjapaikkoja ku in ennen . O li lo hd u ttavaa nähdä , että jossakin vielä naavaa rii ppuu , sill ä kotip uolestani jok u ou to lempo on ku ihd utta nu t sekä naavat että lu pot lähes suku p uuton partaalle, josta en usko niiden no usevan ain akaan läh itulevaisuudessa . Itse tarvitsin tämän jutun kirjoittamisen ja kuvaamisen , ennen kuin todella aloin huomata tuttujen metsämaisemien muuttuneen tavattomasti. Voimallinen m etsien typ pila nno itus alkoi Juuri vuosikymmenen p uo livälissä. Jaakko Heinonen Metsänhoito metsän pahoinpitelyä. Vuosikymme nen puoliväli toi moottorisahan yleisesti m etsätöihin . U uden ajan airueena m ah tava ta nkki kiskoi vintturilla valtavaa auraa puista perattuj a väyliä pitkin. Syitä etsittäessä ensiksi tulee mieleen , että sop ivat vanhat p uu t on kaikk i kaadet tu . Parikymmentä vuotta sitten kaikki oli kovin toisenlaista. NAAVOJEN H ÄV IÄMINEN MERKK I JOSTAK IN Suom en Luon nossa 1 / -78 o li kuva Kuh mon Juorrta na nsa lo n naavaisesta kuusikosta. Kallionnokk ia räjäyteltiin , ja pikkupojat kokosivat m etrikaupalla sähkönallien laukaisujoh toja. Hiihtoja m äe nlaskumaastot tosin paranivat aluksi, mu tta muutam assa vuod essa p ihlajaja ko ivuviitiköt sekä m änn yntaimistot alkoivat estää liikkumista. Puh taasee n ilmaan to ttunut naava saattaisi hyvinkin säikäh tää SUOMEN LUONTO 6 /?•J 38. Metsään eksyminenkin alko i käyd ä taido nnäytteestä. Mutta lähes kaikkien purojen latvakorp ien , hiirenporrasja kotkansiipinotke lmien aukirepiminen oli yh tä hul luutta. Oravat vuoraavat pesiää n jo sam malill a. On järkyttävää, että ihminen sopeutuu melkein mihin tahansa, jos muutos vain tapahtuu hyvin hitaasti . Tuo kaikki o li oikeastaan alkusoittoa sille, mikä nyt o n totisin ta totta : Hoitam attomia taimistoja , risuisia ryteikköjä ja laikutustraktorilla aurattuja m aisemia o n kaikkialla. Selvää on , että oikea m etsä nhoito ei ed ellytä m o isia viitiköitä, mutta niitä kuite nkin on ja lisääntyvät aina vain, kun iso p uista " raham etsää" kaad etaan teollisuu d en tarpeisiin . Entisiä naavap una aivan ent1sissä valais tusolo issa kasvaa vie läkin , m u rca il m an naavaa. Pyörän hankkiminen syksyn p uolukkarahoilla alkoi o lla u top iaa. Mitä ihmettä on tapahtunu t tuo na muu ta m an vuoden aikana' Seli ty ksen täy tyy käsittää ksen i piillä ilmassa. Usein h yvin kapeiden korpijuo nteiden säästäminen p urojen latvoilla ei olisi tuntunu t metsien tuotossa mitään , mutta m aisem ille ja kasveille teko olisi o llu t siunauksellinen. Kuvien maisemat tai kohteet edustavat usein samaa tunnelmaa, jo hävinneitä tai kohta katoavia rippeitä entisestä, Loimaan savialueen ja Salonseudun kallioalueen rajamailla. Kuusikymmenluvulla ei sem m oisia kuitenkaan ajateltu . Silloin e i vielä kuo rmaajista ti ppunu t ö ljy merkannu t lanssipaikkoja. Aikatauluun sop ii kovin h yvin m yös lietelannan lisää ntynyt käyttö peltovi lj elyssä. Ne on pelit m itkä jyllää ' Ei sitä ehdi kaikenl aisia korpia ja kasveja murehtimaan , kun suunnitelmallisesti m etsiä kasvatetaan . Vaikka olinkin vasta po ikanen , surin metsäm aisemien p uo lesta. Ja kuitenkin 1978 nä ivettyivät ja hävisivät m etsikö n viimeiset naavat u psu t kuin jokin ru tto olisi isken yt niihin . Metsäojien kaivuulla oli kyllä perusteitakin . Viilentyvä ilta leijui p ih kan ja hevosenlannan hajua. Tämä on ollut nostalginen homma. Ehkä lannoittee n hajoam isen m yö tä va pau tuu m yrkyllisiä kaasuj a , jo ita naavat eivät kestä. Monet alueet olivat kovasti soistumassa. Ed ellisten suku polvien viivyttelyn eli hakkuukierron jarru ttamisen takia tä ll ainen o n nyt kuulemma vä lttä m ätö ntä. T ilanne on hämmästyttävä ja pelottava. Muutam assa vuod essa a lko ivat kalliom aastot ja m äet paistaa paljaina. N iin ei ku ite nkaa n asia ole . Vielä 70luvu n alussa paikalla liehui orava n pesän eristysam etta n11n run saasti, että en alkuun kaa n osa nnu t pelätä sen häviämistä , jollei p ui ta kaadettaisi. Alavat m etsämaisemat muuttui vat hetkessä. Kun m aaliskuiset varik set '' lauloivat '' auringon väreil yttämissä m etsänreuno issa, kasvoi274 vat tukki telat p ikku teide n varsi lla. Huonom p ina vuosina p uolukkaa n ei kann ata me n nä ed es tulitikkuaskin kanssa. Hakkuuva uh ti tu ntu i lii an kova lta entisiin aiko ihin verratt una. ,sk .. Eräässä o loil taa n muu ttumattomassa korpi m etsä n palasessa o len muu ta man vuoden seuran nu t naava n häviämistä
U nohtaa ei m yöskää n sovi ko tima isia ja Keski-Eu roopasta saapu via kau kosaasteita esim . kaata m aa n hakkuuaukealta va nTypellä lannoitetuilta metsämailta katoavat keräyskelpoiset sienet miltei tyystin . nut taas pärj ä ilevä t entistä parem ... Eikä sorastus asiaa paljon auta. lopullisesti häviämättä. Va nhojen jykevien g m etsien laji t ja kolopuide n käy t!~ täjät ovat ah taa lla. 275. Valmii ta leimauksia o n paljo n . han haavan , jossa palokärj en jä lkeen o livat pesineet sekä naakka että he lmipö llö. Muu tos ei o le vielä edes huipussaan . JYK EVIEN METS IEN LAJIT SYRJ ÄYTYM ÄSSÄ Metsien radikaali muuttuminen on vaikeutta nu t suunnattom asti erä iden kasvija elä inl ajie n o leE m assaoloa. H arva tekee m yöskään g -~ niin kuin m e , kun jouduimme ::r: !. H yv in harva metsäno mistaja jättää vanhoja " röm öhaa poja" hakkuissa pystyy n . min , esim . jotka näkyvä t kerroksina kevätta lve n hangen po ikkileikkaukses a. Turun ja Porin lää nin kaakko isosan metsokanta tuntuu o levan = sitkeää sorttia. Muutam at Iin . . Jo m onia vuosia se g on keikkunut o lem assaolo n ja suj kupuuron rajamaill a, kuite nkaan !. Pieniku vio isimmilla m ailla tilanne yksistää n voton , muna isommilla , m etsäo lisi toiyhtenäiSUOMEN LUON.I O6i;•J38. vinkeän m ö njän Jopa m yrkyllisiä kaasuj a. Ne lj äkymmentä Ja seitsäm änk ymm entäviisikilo isten pö nttö jen puuhun kiskominen vaatii aikalailla tekniikkaa ja työ tä. rikkilaskeumia. Ku vaavaa nykyajalle o n , että toista pö nttöä olemme joutuneet jo siirtämää n m etsäau totien takia ja toisen asem apuu saattaa kaa tua hakkuissa . Rakenteilla oleva metsäautotie ei ole kaunis näky tasaisella savimaalla. Myöhäissyksyn sieni , hallavahakas. vsk. T iedän muu ta mia sellaisia m etsänko lkkia , jo issa vielä kasvaa koloh aapoja ja jokunen ko ivukin laho ilee pystyyn , mutta het i, jos lam a alkaa hellittää , ne saavat kimppuunsa m ootrorisahan . Saimme omistajalta luva n te hdä parista ko lokohd asta kaksi pönttöä, jo tka sitten raa hasimme ja vinssasimme uusiin maisemiin ja puihin . . 1978 näiveuyivät ja hävisivät metsikön viimeiset naavatupsut kuin runo olisi iskenyt niihin . Ikäviä lähetyksiä teollisuusm aista ovat m yös jo jokatalviset likaiset lumisateet . p ikkulep inkäiset näy ttävä t lisää nt yneen saad essaan hyviä uusia pes imisalueita hakkuu auke iden p ienistä kuusipusiko ista
vsk.. 276 SUOMEN LUONTO 6/79 38
Entisillä kasvupaikoilla kuljeksiminen ei tuota tulosta . Omien kokemusteni perusteella tiedän lannoitetulle rämeelle kyllä nousevan runsaastikin sieniä, mutta ei latriksirouskujen, kirpeäpunahaperoiden , pulkkosienien, kangasrouskujen tai isohaperoiden näkeminen kovin paljon sienestäjää innostuta. Metsien lannoitusta voimaperäiseen malliin on nyt suoritettu jokunen vuosi , joten jotain voin kertoa sen vaikutuksista luontoon. (Koko Kosken kunnan pinta-alasta vain noin puolet on metsää) . vsk. Tätä kirjoittaessani, joulun maissa 1978, saman alueen ukkometsojen määrä on suunnilleen samassa tai yhtä pienempi. Hakkuut muuttavat koko maiseman ja lannoitus aluskasvillisuuden. Naaraita löytyi kaksi , mutta piilottelevien elintapojen vuoksi siinä ei varmaan ollut kaikki . SUOMEN LUONTO 6/79 38. Sammalilta valta heinille , lyhimmin sanottuna. Aluskasvillisuuden muutosten seuraaminen tulee olemaan tavattoman jännittävää tulevina vuosina. Vielä ei ole kulunut tarpeeksi aikaa , jotta tietäisin, kuinka kauan heinäinen vaihe kestää , ja miten marjavarvustot siitä selviävät. Mikä niitä pidättelee, kun eivät ole lentäneet pois . D Jaakko Heinonen on koskelainen (T. Pulkkosieni taitaa olla sellainen riiviö, että se ei pelkää edes kovien maiden typpilannoituksia , mutta siitäpä ei olekaan ruokasieneksi myrkyllisyytensä takia. Suot eivät tosin ole aivan vertailukelpoisia kovien maiden kanssa, lannoituksetkin ovat usein erilaisia. Nopeat aluskasvillisuuden muutokset ja verhopuuston määrän vaihtelut kaikkialla metsämailla ovat harvinaistaneet sellaisen kasvin kuin tähtitalvikin laajoilta alueilta lähes sukupuuton partaalle. I.) maanviljelijä ja luonnon kuvaaja , joka menestyi hyvin myös Suomen Luonnon kirjoiwskilpailussa (SL 3179, ss. Kotiseudullani kovin vähäiseksi jo muutenkin käyneet puolukkapaikat ovat lannoituksen jälkeen tukehtuneet metsälauhaan lähes kokonaan, ja mustikalle on käynyt vähän samalla tavalla. Lähestulkoon yhtä mahdotonta on löytää vanhojen sammalkuusikoiden kämmekkää, yövilkkaa. Puiden kasvu paranee, marjasato lisääntyy, sieniä nousee enemmän ja riista viihtyy. Typellä lannoitetun kovan metsämaan erikoispiirteiksi, jotka jokainen voi havaita , nousevat heinien (yleensä metsälauhan) suunnaton lisääntyminen , keräyskelpoisten sienien lähes täydellinen katoaminen ja sammalkasvustojen kuihtuminen, jopa kuoleminen . Samalla lailla tilanne on huono keltalieon ja jopa kallioimarteen kohdalla, joka ei näytä kestävän eloa hakkuuaukeilla. Suoranainen sammalten "palaminen" Seinäsammalkuusikoita, noit~ syksyi_sten sieniretkien suppilovahveromaua Ja va~va!toman kulkemisen tyyssijoja on vain p1emnä rippeinä siellä täällä. Saman kohtalon kolhimaksi , mutta lievemmin , ovat joutuneet mustikkatyypin (Mn maqa1sat metsät , joihin lannoituksen jälkeen myös nousee mustikanvarvustoa kaltoin kohtelevaa metsälauhaa, avoimille paikoille myös metsäkastikkaa. Metsiä katsellessa täytyy kyllä ihmetellä niiden kotiseuturakkautta. SAMMALIEN VALTA VÄHENEE Aluskasvillisuudessa voimallisten hakkuiden ja lannoitusten vaikutukset ovat mullistavia. Olen myös kovin kärkäs tutkimaan puiden vuosirenkaita lannoitusmailla sitten , kun puusatoa joskus korjataan. ja suunnaton metsälauhan lisääntyminen vähänkin valoisimmilla paikoilla ovat räikeimmät merkit typpilannoituksen jälkeen , arvosienten tuntuvan vähentymisen lisäksi. 277. LANNOITUS KASVATTAA HEINÄÄ JA NOPEASTI Kemiran omassa julkaisussa ' 'Leipä leveämmäksi" -lehdessä alati korostetaan , kuinka hyödyllistä luonnolle ja kannattavaa kylväjälle on metsien lannoitus. Yhtälailla on totta, että lakat lisääntyvät ojitetuilla ja lannoitetuilla rämeillä aluksi , mutta sitä voidaan pitää vain eräänlaisena viimeisenä nousuna ennen kuin muut kasvit ottavat hillan kasvupaikat haltuunsa. Mikäli metsoille mieluisia hakomispuita yhä vain kaadetaan ja soidinpaikat toinen toisensa jälkeen tuhotaan hakkuilla, ei rintamaiden metsojen säilyminen ole ainakaan ihmisen ansiota. En oikein käsitä, miten ja missä niitä marjasatoja kohottavia lannoituksia on tehty . Silloin päädyin tulokseen , jonka mukaan alueella oli neljä koirasmetsoa. 107-109, "Anjanoja yksi saviseudun puroista"). Tiedän muutamia sellaisia m_ets_än~olkkia, joissa vielä kasvaa kolohaapoJa Ja Jok~n_en koivukin lahoilee pystyyn, mutta heu, Jos lama alkaa hellittää, ne saavat kimppuunsa moottorisahan . Kuusien verhoamat puolukkatyypin (Vn metsät, kirjoittajalle nostalgiset seinäsammalkuusikot, olivat vuosia sitten tavattoman yleisiä. Ehkä Kemira perustaa väitteensä lannoituksen sieniä ja marjoja lisäävästä vaikutuksesta kokeisiin suomailla. Silloin "tilinteon aikana " selvästi nähdään, onko metsänomistaja saanut korkoa lannoitteisiin sijoitetuille rahoilleen, vai onko hänestä tullut mainoksen uhri. Nyt noita syksyisten sieniretkien suppilovahveromaita, äänettömän ja vaivattoman kulkemisen tyyssijoja, on vain pieninä rippeinä siellä täällä. sillä metsäalueilla kama on vähän lohdullisempi . Vielä 50-luvulla tapasi noita hämärien kuusikoiden hyvätuoksuisia tähtiä paljonkin, mutta 1977 en nähnyt kuin yhden kukkivan yksilön . Toinen asia sitten on, kannattaako kalliilla öljyllä tuottaa typpeä , jotta metsä kasvaisi vähän enemmän, kun samalla vaarannetaan metsän herkkää ravinnetasapamoa. Talvella 1972 kartoitin koirasmetsojen määrää kotipuolessani noin neljän neliökilometrin alueella, josta lähes 75 % käsitti metsämaata. Epäilemättä lannoitus lisää puiden kasvua karummilla mailla ja soilla
Minkälaiseksi olisi arv101tava eläintäyttäjän ammattitaito ja tyylitaju , jos hän asentaa hirven päähän taivaansiniset lasisilmät, jotka räikeydellään rohkaisevat tarkkaavaista kuluttajaa päättelemään oikeaksi arvelunsa, jonka mukaan samassa, varmaankin alunperin sarvettomassa päässä istuvat eripariset löytösarvet. 38 . Onko kunnioitettava matkamuistomyymälän myyjättären rehellisyyttä, jos hän poron nahalla somistettujen puukkojen valmistusmaata kysyttäessä ei osaa vastata. Kesäreissulla näin terhakan tunturikoivun oksassa koko maailman pahkoista paraimmin kuppiaineeksi sopivan. En löytänyt käyttökupikseni sopivaa muistoesinettä, mutta jäi myymälöistä muisto kumminkin. Mitä sellainen makukasvattaja sanoisi poron nahasta , sorkista ja kiiltopunaisella koristelluista käävistä kyhätyistä peikoista. Kuka, koska, missä ja millä mielellä on tappanut täytettynä myy278 tävänä olleen nallevauvan Ja karhunuorukaisen. Jos löytyisi sopiva, jäisi joku kymppi kehitysalueelle. Peninkulma siitä Sodankylään päin näimme samoilla hinnoilla käsin tehtyjä, oikean muotoisia, kamalalla !akalla pilattuja kuppeja. Lappia kuluttavana luonnonystävänä ostaisin mielelläni joskus jotakin mukavaa , käyttökelpoista muistotavaraa, kupin , puukon, linnun tai vaikka hyvälaatuisen porontaljan , jos voisin hyväksyä myymälöitten tavaravalikoimat kaikkinensa. Syntvi kysymyksiä. Päätin katsella kuppeja kotimatkalla tienvarren muistomyymälöistä. vsk.. Minkälaisen asiakkaan oletetaan kiinnostuvan rakkimaisen arkaan asentoon topatusta , pyöreäsilmäisestä, lepsukorvaisesta sudesta' Onko myyjälle, joka myy erän'laakelon oksalle aseteltuja minkkejä , tullut mieleen siinä piilevän minkäänmoista ristiriitaa . Enhän voinut olla huomaamatta , ihmettelemättä myytävänä olevien täytettyjen eläinten määrää ja laatua. Onko viranomaista, jolla on valtuuksia ja halua kysyä osittainkin ra~hoitetun eläinlajin täytetyn yksilön alkuperää' Onko ketään, joka pystyisi valvomaan, opastamaan ja ohjaamaan makukasvatusta niin taiteellisissa kuin eettisissäkin asioissa siten, ettei tarhakasvattien nahkoja myytäisi villieläiminä eikä eläintentäyttäjät rakentaisi näennäisoikeita elukoita. En ostanut muistomyymälästä valkoista, kauniisti täytettyä riekkoa, en, vaikka olen usein haaveillut kirjakaappiani koristavasta täyttölinnusta ja niitä oli nyt kaupan vaikka kuinka ja vieläpä sen löytämättömän pahkakupin arvioidulla hinnalla. Nyt tarjosivat tuollaisen matkamwston . Jo vain oli kuppeja kaupan' Sorvattuja, pahkamaisen muotonsa menettäneitä, varustettu mainioin kehuin, vakuutteluin , ettei ainakaan Ivalon ja Sodankylän välillä löydy sellaisia halvemmalla. Katselin miten siitä sivaltaisin kirveellä turhat pois, jättäisin riittävästi oksaa, joka luonnostaan kaartui eteväksi korvaksi . D SUOMEN LUONTO 6/7. Ei rinkassa paljoa painaisi, kovertelisin kotona talviiltoina kupiksi, siitä nauttisin ensi kesän reissujen teet ja keitot . Markku Tanttu Matkamuisto Minun on aina tehnyt vähän mieli pahkakuppia. Onko oikein peittää komean lapiosarviparin otsaluu palalla selkäharjasta. Herranjestas, sanoi Omatunto ja jatkoi: Kuvittele, jos kaikki tuolla laella käyvät tässä ohimennessään nirhaisivat näitä oksia, viskelisivät pitkin, korjaisivat pahkat! Jätin tuon muhkean , ystävällisen muotoisen luontokappaleen paikoilleen
vsk. ALJAT tk 80r279. SUOMEN LUONTO 6/79 38
Näyttely sai lisäksi laajaa huomiota lehdistössä , radiossa ja televisiossa. Tämä noin 70 000 mk maksanut laite on osoittautunut tehokkaaksi pelottimeksi; miekkavalas näet on delfiinejä syövä peto (Wildlife 2 I 79). Molemmilla alueilla on m yös esi tetty pelko liiallisesta turismista, joka häiritsee niin alueen luontoa kuin asukkaiden elinkeinoja. äiden teosten avulla pääsee sisään myös tieteellisissä ju lkaisusarjoissa ilmestyneisiin erikoistutkimuks11n . 1979 suurella äänten enemmistöllä. Vuonna 1964 Hardangervidda , Oslon ja Bergenin välillä s1Ja1tseva ylänköalue, kuuluu Norjan ja sam alla koko Euroopan arvokkaimpiin luonnonalueisiin . Kummatkin on arvioitu maa nsa tärkeimmiksi uusiksi puistoiksi, kummassakin on ollu t ongelmana kiinteän asutuksen ja vanhan ku lttuurin toi mintaedell ytyste n turvaammen . Munanryöstäj ä sai 900 punnan (y li 7 000 mk) sakon suurimman tähän mennessä pesä nryöstöstä langetetun ( Wild/Jfe 2179). 6. Hardangerviddasta tulee Norj an suurin kansallispuisto : sen pinta-ala lievemmin suojeltu maisemansuojelualue mukaanluettuna on 3 400 km ' Vidda mukaanluettuna kansallispuistot käsittävät 3 % Norjan m aaalasta. Suurimmat karikot lienee nyt ohi tettu, mutta edessä on vielä paljon työtä ennenkuin kansallispuiston perustamisesta annetaan lopullinen ku ninkaallinen päätös. Toivomme ystävillemme ja naapureillemme menescysrä tämän ongelman ratkaisussa." Moskovalaiset taireil1iat TE KOV ALAS PELOTTAA Japanilaiskalastajat ovat tappaneet vuosittain tuhat delfiiniä Iki-saaren ympäriltä suojataksee n kalasaaliitaa n . N yt voidaan antaa varma vastaus: kansallispuisto. Korkeimm at huiput ulottuvat 1700 m etri n korkeuteen . ,sk.. Ulkonaisesta erilaisuudestaan huolimatta Viddan ja toisaalta Suomen Saaristomeren tul evan kansallispuiston välillä on m erkittäviä yhtäläisyyksiä. Monet pitivät jo silloin ehdotettua aluetta aivan liian pienenä. 18. Me olemm e nähneet sen omin silmin , kävimme siellå· elokuussa ja m eidän mielestämme siellä osataan vaalia luontoa. Sakari Tuhkanen KO MM ENTTEJA KOSTEIKKONÄYTTELYSTÄ Suomen luonnonsuojelulii tto on saanut kirjeen Yleisvenäläise ltä Luonnonsuojel useuralta Moskovasta, jossa oli 16. Väriku vat todistavat harrastelijaluonnonkuvaajien korkeasta ammattitaidosta .'' Matkailijat Habaro vskista "Kari Soverin ja Seppo Keräsen töiden näyttely antaa todellisen nautinnon. Ja nyt suurkäräjien päätös si unasi suojelun suuntaviivat. SUOMEN LUONTO 6/7'J 38 . Heti pesänryöstön jälkeen poliisi löysi ja tunnisti munat Lancashiressä olevasta asunnosta, mistä ne kiireesti toimitettiin hau tomakoneeseen . Oslo 1979, 2 16 s), joka on samalla pätevä tietoteos. Viittä poikkeusta lukuunottamatta (Kinso, Opo , Kvenn a, Veig ja D agali) ovat alueen vesistöt jo säännösteltyjä . JO . Väkisinkin tekee mieli tehdä jotain vastaavaa, vaikka tuollaista taitoa tuskin saavuttaa. Norjan suurkäräjät tekivät periaatepäätöksen kansallispuiston perustamisesta 30. Mutta viime vuosina on Suomessakin ympäristön suojelusta tullut suuri ongelma. Luonnonsuojelijat ovat protestoi neet. Norjan valtion luonnonsuojeluneuvosto ehdotti noin 600 km' alueen rauhoittamista kansallispuistoksi. MU AV ARAS SAI SAKON Viime kesänä munavaras vei englanti laise n muuttohaukan pesältä kolme munaa, jotka oli m erkitty näkym ättömällä musteella. Uutisia HARDANGERVIDDA KANSALLISPUISTO KS! ''Norjan Hardangervidda kansallispuisto vai voimalaitos'" kysy in artikkelissani Suomen Luonnossa Y/ 1974. Hardangerviddan keskiosa on puutonta, tasaista ylänköä, mutta reunaosia lähestyttäessä korkok uva on jo vi llimpi, " norj alaisempi". Vastustajat pelkäsivät lähinnä massaturismia ja paikallisten elinkeinojen häiriintymistä; myös yksityismaiden sisällyttämistä puistoon vastustett110. synnyinmaan luonnosta salaisia, hienoja tuokioita, jotka hå"n herkå"sti vangitsee filmille toiseenkin katsottaviksi. Jokainen kuva henkii rakkautta synnyinm aan luontoa kohtaan, luonnon ymm ärtämistä. 280 Kinso ja Opo ovat jo rauhoitettuja, ja kansallispuistopäätös pelastanee myös Kvennan , Dagalin ja Veigin. 1979 esillä Seppo Keräsen ja Kari Soverin kosteikkonäyttely. Ajatus Hardangerviddan eli yksinkertaisesti Viddan rauhoittamisesta syntyi jo vuosisatamme alussa. " Arkkitehti Kazanisca ''Suom alainen valoku vanäyttely tekee epå"ilemättä suuren vaikutuksen. Kaksi kuoriutui , mutta vain toinen poikanen jäi henkiin ja vietiin aikanaan toiseen muuttohaukanpesään , kolmen samanikäisen poikasen seuraan. Näyttely oli vilkkaan Kali ninin Prospektin varrella ja siellä kävi noin 40 000 katsojaa . 4. Kalastuksentutkijat ovat tehneet muovista kymmenmetrisen miekkava laan , joka vedetään veneen perässä ja jonka nauhuri päästää voimakasta miekkavalaan ää ntä . Vuonna 197 1 perustettiin Hardangerviddatoimikunta , joka jätti ehdotuksensa 1974 . Tarkka ja terävä valoku vaajan silmä ecsii ja löytäå. Ja vielä yksi yhteinen piirre: kummankin kansallispuiston perustaminen on ollut perin va ivalloista, monelle vastenmielistä, mutta m yös monille hyvin tärkeätä , joillekin elämäntehtävä. Hardangerviddan kansallispu iston sää nnökset jouduttaneen muotoilemaan lievemmiksi kuin maan muissa puistoissa , jona turvattaisiin alueella asuvien m ahdollisuudet elinkeinonsa harjoittamiseen. LISÄTIETOJA SAA Hardangerviddasra kiinnostunut useista viime aikoina ilmestyneistä hyvistä julkaisuista: Norjan matkailu yhdistyksen (De n Norske Turistforening) vuosikirj a vuodelta 1978 sisältää kiinnostavan arrikkelikokoelman , ympäristönsuojeluministeriön (milj0verndeparremenr) laaja Hardangervidda-selvitys (49 1 s, Oslo 1979) antaa runsaasti tietoa ja Finn ja P. Sadat vieraskirjamerkinnät kertovat näyttelyn suu resta suosiosta, tässä niistä muutami a: "Kiitos suomalaisille valokuvaajille ihanasta näyttelystä sam oin kuin heidän loistavasta taidostaan , m austaan ja siitä, ettå" he ymmärtävät luontoa." Moskovalainen valokuvauksen harrastaja " Haluan kiittää suom alaisten v1era1demme korkeaa ammattitaitoa. Kiitos heille siitä"! Suomi on kaunis maa. Nyqu istin toimittamana o n ilmestynyt upea kuvateos ' Hardangervidda' (Gr0ndah l & S0n Forlag A.S
Voit myös tilata vanhoista Valokuva-lehdistä kootun luonnenkuvauspakecin . NIMI LÄHIOSOITE POSTITOIMIPA IKKA Tilatessani tä llä ko rtilla älä m aksa ennen kuin lasku ta mme . 1-----------------------------~ j Voit tehdä m yös ns. Pysyt ajan tasalla , tiedät mitä valokuvauksessa tapahtuu. Valokuvalehti kertoo miten . Jatkori laaja saa lehden y lo k aina edullise lla an nakkoti laushinnalla mahdollisista hinnankorotukalehtra sista huolimatta . • Maksama lla ti laushinnan postisiirtotilille 313 88-1. 2 b F 72 00003 Helsinki 300 ......... VALOKUVA .. D Jatkotilaus. ,~-.. Käytä tätä h yväksesi ja laita rasti asianmukaisee n ruutuun sam all a kun ti laat lehden . jatkotilauksen . F\...1<;:4•,,n,,.,· ,i,m~••.1h<11\~:· 14'1-,M-..,m VALOKUVA Luonnonkuvaus 0-..11m.hoo tauti': i\ ~kim,Mli$11Ud~o k\)Yl.W.ll~W Hm~uu H:.1: ra.!.it: Kuvateos kol.11ium1t,.,~ ~is.~Aftd1•r..,.,11;: Sti:«fö._t~'R111at Luonnonkuvaaja Suomen Luonnosta luet mitä kuvaac. • Raurati ekirjakaupasra tai lähimmältä lehriasiamiehe lrä . maksaa postimaksun Vas,a uslähetys HKI 10 / 14 lupa 2423 VALOKUVA-lehti Korkeavuorenk . • Oheise ll a kupongilla tai postikorti lla. 5 luonnonkuvauksen erikoisnumeroa. , VALOKUVA "' Valokuvaaja luonnossa .'\i~ :Y.:4-.:rn~.m • St,'l'IN Kcr-J1;.<.n • ,\-fart ti r~j ;ie k~'l\(,,~"I , l~ n,ji;s.">il.1 • ~r,po 1.a.·mr..i , K.,ri X'wri • ::..cr,p,:);)a.:ri <'..1 •• ;s: U, ,~t•. Ti laan Valokuva-lehden: D Vuosikerta 1980 hintaan 70 mk. valokuva-lehden voit tilata: • Puhelimella 90-663 433 tai 662 433. Ti laa heti , lehdet postitamme tilauksen maksaneille saapumisjärjestyksessä . Luoncopaketti maksaa 80 mk postikuluineen, pankki SYP-HkiVuorimiehenkatu 27 tili 21 79 38-220-1. Lehde n tilaus uusitaa n tällöin autom aa ttisesti vuosittain, jolle i sitä sanota irti . Haluan , eccä ti laukse ni uudistetaan vuosittain aucomaacc1sest1 . Paketti sisältää 18 kpl lehtiä vuosilta 1975-79, joukossa mm . Valokuvalehti ilmestyy 12 kertaa vuodessa ja sisältää monta sataa sivua tietoa valokuvauksesta
Lu ontoa tuhoavien hankkeiden sijasta o n keskityttävä pehmeän teknologian kehittämiseen ja energian säästöön . Häyrise n ehd otu ksiin kansall ispuistokeskusteluun ei liiemm älti ole julkisuudessa puututtu , johtuuko puh um attomuus sii tä, ettei kirj aa ole kauaa ollu t markkinoilla vai ovatko ehdotukset niin rakentavia, että niistä on SUO MEN LUONTO 6/7<J J8. Symposiumin esitelmät käsittelivät mm. 5. " Salomaassa" Urpo H äyrinen tarjoaa tärkeää tietoa suomalaisesta luonnosta ja sen suojelutarpeesta. 4. erilaisten ympäristöm yrkkyjen (eritoten ölj yn ja raskasmetallien) esiintymistä ja vaikutuksia meressä, ympäristön muutosten arviointimenetelmiä sekä m ereisten luonno nvarojen hallitun hyväksikäytön ongelmia. Huutoja korvesta VETOOMUS MERIEN ELÄMÄN SUOJELEMISEKSI • " Meren elämän suojelu " oli aiheena Euroopan meribiologian 14. Merten kokonaismerkitystä ihmiskunnalle on vahvasti aliarvioitu . Häyrisen sormenosoitukset vira nomaisiin osuvat varmasti oikeaan, joutuuhan hän virkansa puolesta maaja metsätalousministeriön luo nno nvarainhoitoto imistossa seuraamaan läheltä luonnon tuhoa ja kamppailemaan sitä vastaan. 2. Meree n eläm ä ei tunne valtiollisia rajoja, joten t01mia vaadnaa n sekä kansall isella että kansainvälisellä tasolla. Kirjallisuucca Rauni Ohronen sihreeri rm SALOMAIDE PUOLESTA , VIRKAVALTAA VASTAAN Urpo Hå"yrinen: Salomaa. On ajate ltava erityisest i nuoria, jotka haluavat jäädä viljelemää n kotitilojaan ja siten suunnitella tulevaisuutensa kestävälle pohj alle. Kuvatessaan erämaaluonnon kohtaloita , luo nnonja kansallispuistojen perustamista Ja suojelualueiden tarvetta Häy rin en samalla paljastaa maamme luonnonsuojeluhallinno n puutteellisuuden . Se on pienin mahdollinen korvaus , minkä he tässä vaiheessa voivat kärsimyks istään saada. vsk .. Mereisten elin ympäristöjen tuhoaminen ja liiallinen hyväksikäyttö jatkuvat ja edelleen esiintyy meren törkeää likaamista, sam aan ai kaan kun uudet tutkimustulo kset sekä kentällä että laboratorioissa vahvistavat että pitkäaikaisen kroo nisen likaantumisen uhka o n olemassa. Tulevien sukupolvien mahdollisuudet käyttää merta hyväkseen huonontuvat, ell ei mereen suojelua tehosteta tuntuvasti. Asiaa teoksessa on runsaasti sujuvan tekstinsä myötä kerralla luettavaksi ja myöhemmin hakuteokseksi. Tämä symposiumi , johon osallistuu yli 200 tiedemiestä 25 maasta, on huolestunut m eri ympäristön tilan ja menen elävie n luon no nvarojen elinehtojen jatkuvasta huonontumisesta sekä siitä miten riittämättömiä kansallisten viranomaisee n toimet tämän kehi tyksen ehkäisemiseksi ovat. Lukija törmää siihen m asentavaan toimintaan , jolla alkuperäistä luontoamme tuhotaan : suojametsien hävitys, erämaiden katoaminen , soiden käsittely jne. Suunnitellun allasaluee n ja se n lievealueen asukkaiden tu lee vihdoin saada kehittää elinehtojaan paremmiksi ilman all asuhkaa. Tämän johdosta suosittelemme että a) jätteitten johtamista meree n tulee edelleen pienentää mahdollisi mman vähiin käyttämällä olemassaolevaa ja kehittäm äll ä uutta tekniikkaa . symposiumissa joka järjestettiin syyskuun lopulla Helgolannissa (BRD). PohjoisPohjanmaan luonnonsuojelupiirin mielestä Siuruan all ashankkeesta on tehtävä nopeasti rakennussuunnitelm at lopullisesti hy lkäävä päätös. johc. Pohj oisPohj an maan luonnonsuojelupiirin puolesta Ulla-Maija Lumme varapuh. VALTIONEUVOSTOLLE Maaja metsätalousministeriö n lausunno n mukaan Pudasjärven kuntaan suunnitellun Siuruan tekoaltaan rakentamispäätös voidaan siirtää ensi vuosituhannelle. 3. Kirjayhrym å" 1979. Suomesta tässä kokouksessa olivat mukana asemanhoicaja Jouko Sarvala ja tutkij a Magnus Lindströ m Helsi ngin yliopiston Tvärminnen eläi ntieteelliseltä asemalta. Valmiscellaanko metsänhoidollisilla toimenpiteillä ja turpeen nostolla aluetta tulevan altaan poh jaksi' Pohj oisPohj anm aa n luonnonsuojelupiiri ja monet muu t kansalaisjärjestöt ovat jatkuvasti korostaneet suunnitellun altaan haittavaik utuksia: jokija meriveden pilaantuminen , kalakannan muuttuminen , poroja maatalouden vahingot , sienija marj asatoje n sekä puuston kasvun menetykset , virkistyskäytön väheneminen, maisemavaurioc. 282 b) on kehitettävä uusia menetelmi ä, joissa voidaan arvioida ympäristön tilaa, suojelu toimien käyttökelpoisuutta Ja lainsäädä nnön tehokkuutta, c) saatavilla olevaa tieteellistä informaatiota ja käytettävä suun niteltaessa o n toteutettaessa tarvittavia käytännön toim ia ja että tutkij at tulisi kiinteämmin ottaa mukaa n päätöstentekoon . Heillä on edessään uusi odotus. 232 s. Pitkään jatkunut epävarmuus o n saanut jo liian monet muu ttamaan pois, eikä edessä oleva 20 vuoden odotus innosta ketään kehit tämään kotiseutunsa lam aantunutta talouselämää. Ministeriön esitys rakennushankkeen siirtämisestä Ja metsänparan nuscöiden käynnistämisestä antaa asukkaille hetken rauh an, työtä ja elämise n mahdollisuuksia , mutta mieleen jää kuitenkin epävarmuus. Taloudellisen laman ja energiakriisi n varjolla uudelleen esiin nostettu altaan rakentamishanke haudattaisiin jälleen 20 vuodeksi nyt , kun maassamme o n sähkön ylituotantoa. O n ryhd yttävä tehokkaisiin toimiin jotta yleisö saataisi in tiedostam aan nämä ongelmat ja jotta yhä useammat ihmiset tulisivat mukaan meren eläm än suojeluun . Rakentamispääcöstä si irtämällä vä ltytään vain korvaamasta alueen asukkaiden viimeisten 20 vuoden aikana kärsi mät haitat. Menen tilan viimeaikaista kehitystä pidettiin huolestuttava na , minkä vuoksi kokous esittikin työskentel ynsä päätteeksi yleisölle ja viranomaisille seuraavansisältöisen julkisen vetoomuksen: 1. Paljastuu metsähal litukse n ja vesihallituksen välinpitämättömyys luonnonsuojeluun
Vapaamuotoiset Suomen luonnonsuojeluliiton hallitukselle osoitetut hakemukset on toimitettava joulukuun 14. Toimi edellyttää kykyä luonnontieteellisen tekstin käsittelyyn. Kulttuurivihkojen tilaus vuodelle 1980 maksaa 85 markkaa , ulkomaille 100 markkaa . A4-kokoiseksi. päivän kuluessa, osoite Perämiehenkatu 11 A 8, 00150 Helsinki 15 . Eniten kriittisiä huomautuksia on tullut sivistyneistön taholta. Suomen Luonnon vuosikirja ilmestyy joulukuun loppupuolella kaksoisnumerona, jonka aiheena on maatalouden ekologia ja ympäristövaikutukset. 642 881. vsk. LAHJA YSTÄVÄLLE! Suomen Luonnon vuosikerran neljäsataa sivua ovat täynnä kiintoisaa asiaa luonnosta ja luonnonsuojelusta. Tilauksen voi tehdä joko tällä lipukkeella , puhelimitse (90174 944) tai suoraan ps-tilille no 51885-1. Työ on artikkelien hankintaa, muokkausta ja kirjoittamista. Lahjakortin saat puhelimitse tai postitse tilaamalla Luonnonsuojelun Tuen myymälöistä, päämyymälä Nervanderinkatu 11, 00100 Helsinki 10 puh. 11 % taiteilijoita, 22 % opiskelijoita ja 37 % sivistyneistöä . Tukitilaus maksaa 150 markkaa ja tukitilaajat saavat lahjaksi toisen oheisista grafiikanlehdistä . Lehtemme sisältö säilyy perussuuntaukseltaan entisellään. Suomen Luonto ei nuku talviunta : 1 / 1980 ilmestyy helmikuun alussa. 90-406 262 tai Suomen luonnonsuojeluliiton toimistosta , Perämiehenkatu 11 A 8, 00150 HELSINKI 15, puh. Kulttuurivihkot muuttuu vuoden 1980 alusta nykyistä suuremmaksi. Suomen Luonto tarvitsee TOIMITTAJAA ympäristövuodeksi 1980. Tilaa nyt ystävällesi Suomen Luonto lahjakortilla. Tilaan Kulttuurivihkot vuodeksi 1980 nimi osoite R:Ostinumero grafiikka 1/ 2 283. 18 % on toimihenkilöitä. kulttuurivihkot No 1. Tämä antaa uusia mahdollisuuksia lehtemme ulkoasun kehittämiseen. 90-642 881. Palkkaus graafisen alan työehtosopimusten mukainen. 1M1 No 2. Lukijakyselyn mukaan tyytyväisimpiä lehteen ovat olleet työläiset ja taiteilijat. Lukijakuntamme sosiaalinen ja koulutuspohja on hyvin vaihteleva : tilaajistamme 12 % kuuluu työväenluokkaan. Lisätietoja antaa toimitus, puh. Lehden kehittäminen nykyisen linjan pohjalta on mielestämme siksi perusteltua. " Pikku JuHI" 1171 llnopllr• ro• 20,5x21,5 cm Helge RI•• kula, 1. Olemme ymmärtäneet saamamme kannustavan ja kriittisen palautteen haasteeksi tarjota ensi vuonna lukijoillemme valppaan, kulttuurin koko kenttää esittelevän ja erittelevän kulttuurilehden. Kaunis suomalainen luonto puhuu kauniina värikuvina Suomen Luonnon sivuilla. SUOMEN LUONTO 6/7'J 38
Suuri osa kasveista on valjastanut eläimet lemmenkirjeitään kantamaan . Jorma Laurila MIKSI " HALIKON KAUTTA RUOTSIIN'" Muuttolinnut. Kukkabiologia on yhtä paljon eläinkirja kuin kasvikirjakin. 3. Raskasta luettavaa se ei silti ole , sillä Paul aharjun ilmaisulle on luonteenomaista sanon nan selkeys ja kielen rikkaus. Teos on aihepiiriltää n todella laaja ja sisällöltään tiivis, kuten Paulaharjun tuotanto yleensä. Tavoicceena on ollut kotimaisin voimin ja pääasiassa kotimaisen aineiston pohjalta tehty teos, jossa yhtyvät helposti omaksuttava esitystapa ja tieteellinen asiasisälsuoMEN LUONTO 6/79 38. Mutta miksi kirjalle on annettu niin luotaantyöntävä nimi , kyllä kukkien ja mehiläisten maailmasta olisi ollut aineksia houkuttavampaankin mmeen . Historiallista arvoa nostaa entisestään se, että teoksen ku vaama korpikulttuuri on nykyisin lähes kokonaan Lokan tekoaltaan pohjalla. Helsinki. Useimmat kukat antavat pölyttäjälle sitä mitä lupaavatkin, mettä juotavaksi ja siitepölyä syötäväksi, mutta monet houkuttavat petoksella kavaljeerinsa: raadontai lannantuoksulla raatoja lantakärpas1a ja -kovakuoriaisia, naaraan tuoksulla kiimaisia koiraita. Kolme kylää , Korvanen, Riesto ja Mu tenia, peittyivät vedellä. Kirj aa voi p ikkupätkinä, vaikka kukkaesimerkki kerrallaan, lueskella talvi-iltoina , ja kesälaitumilla katselee aivan uusi n silmin , kuinka tutut kukat kauppaavat nektariaan . vsk .. 284. Sompiossa puhuu Luiron korpikulttuurin oma ääni . Pölyttäjiä petetään, mutta silti ne menevät vieta toiseenkin kukkaan . Se ilmestyy osana suurta Lapin-sarjaa, jossa jo on julkaistu mm . Ehkä tässä piilee painava syy siihen, että aito luonnonystävä tarkkailee aina mielellään lintujen muuttoa; aiheesta on myös kirjoitettu suunnattoman paljon . Sääli mustavalkomateriaalia, jolla olisi varmasti ollut paljon kerrottavaa. Häyrinen ottaa kantaa Saivaara -keskusteluun sekä Koilliskairan kansallispuiston perustamiseen. pölyttäjien värinäköä ja käyttäytymistä. Aineisto siihen on kerätty kahtena aikaisempana kesänä , jolloin tekij ä kierteli alueella tehden havaintoja ja haastatellen asukkaita. Kirjoittipa mies vielä parikymmentä teostakin eri puolilta Suomea. Lukea Salomaa kannattaa jokatapauksessa. Tuskin Häyrisen kuvaoriginaalit ovat laadultaan sellaisia , ettei niistä löyd y kontrasteja. Eräässä asiassa pessimistisinkin luonnonsuojelija voi varmasti olla helpottunut: Suomen luonnon vuodenaikaisuus on laki , jolla paatuneimmankin luonnonturmelijan on hankala keinotella. Älkää antako nimen säikyttää1 Seppo Vuokko TERVEISIÄ TEKOALTAAN POHJALTA' Samuli Paulaharju: Sompio. Olkoon se muistu tuksena siitä valtakulttuurin väkivallasta, joka tehtiin Lokan tekoaltaan rakentamisen muodossa. Molemmat hankkeet toteutettuina merkitsisivät myös paikallisen väestön huomioon ottamista. painos WSOY 1979. Aikaisemmin kirjoja onkin ollut saatavissa vain antikvariaattien pimennoista hyvällä onnella tai resu1s1na kirjastokappaleina. Viime aikoina kirjailija-tutkija on nostettu taas oikeaan arvoonsa, hänen kirjoistaankin on alettu ottaa uusintapainoksia. Ehdotus tuntuisi ratkaisuna paikallisen väestön kannalta paljon paremmalta kuin Saivaaralle, joka sisältyy ehdotuksessa osana puistoon, rakennettava portaikko. Häyrinen esittää molemmat puistot perustettaviksi Ympäristövuosi 80:nä syyskuun kolmantena päivänä Urho Kekkosen syntymapa1vana. Hän ;imittäin keräsi noin 65 000 numeroa kansanperinnettä, ennätysmäärän. Mustavalkoiset kuvat ovat suttuisesti painetut , siellä täällä kuvissa näkyy hattaroita , jotka kielivät painokoneiden pölyisyydestä . Hinta 125 mk. Tuntuu kuin kirjoittaja ei olisi aina tienn yt , kirjoittaako hän korkeakouluopiskelijalle vaiko suurelle yleisölle. Hämmästyttävää onkin kustantajan osoittama välinpitämättömyys kirj aa kohtaan: väripainatus on kyllä kohtalaista, mutta mustavalkopainatus kuin sivutyönä tehtyä. Luettavuutta lisäävät vielä lukuisat piirrokset ja harvinaiset valokuvat. Sompiosta on menossa jo kolmas painos. Veden alle jäivät myös Pohjois-Euroopan arvokkain suoalue, Posoaapa ja Luiron korpikulttuu ri n keskus, tarunhohtoinen Sompiojärvi, pyöreä kuin sukse n sompa. Toimittaneet Olavi Hilden , Juha Tiainen , Risto Valjakka . Neljäs, Lokka, jäi vaivoin kuiville. Se kattaa perinpohjin mm. 165,markkaa. Luonto on ratkaissut kukkien pölytyksen mitä moninaisimmin keinoin. E. Joskus niitä pi284 detään jonkin aikaa vank ina, pakotetaan ne kulkemaan ahtaasta käytävästä tai juotetaan humalaan, jotta ne varmasti saavat siitepölyä pinnalleen . Runsaat 300 sivua on täynnä tiivistä asiaa. Tarkat ja yksityiskohtaiset kansatieteelliset havainnot punoutuvat lyh ytmuotoisiksi, kieleltään kansanomaisen reheviksi kertomuksiksi. Sompion alkuteos ilmestyi 1939. Ohessa syntyi tuhansia piirroksia ja yli 8 000 valokuvaa. Lasse Kosonen KUKKIEN JA MEHILÄISTEN MAAILMASTA Eigil Holm ja Thomas Hjejle Bredsdorff: Kukkabiologia . Sompioteos on ainut, mitä koko korpien maailmasta jäi jäljelle. Yrjö Kokon Neljän tuulen tie, Paulaharjun Tunturien yöpuolta, A . Tammi 1979, 140s. Muuttolinnut-teoksen tarkoitus on olla uusimpiin tutkimuksiin pohjautuva suomenkielinen kokonaisesitys lintujen muutosta. Kirjassa esitetään ajatus Urho Kekkose n kansallispuiston perustamiseksi Käsivarren luoteiskolkkaan sekä samalla Koilliskairan kansallispuiston perustamista. Sompio on kiintoisa fragmentti kansamme menneisyyttä. 1979. Onpa asemointikin jäänyt tarkastamatta kun kuvanrajaus ja painorajaus ei täsmää (sivu 198). Metsät sentään jätettiin pystyyn vesimassojen sekaan . Sujuvaa sanankäyttöä ja värikuvamateriaalia eivät edellä mainitut seikat haittaa, leimaavatpahan kirjan yleiskuvan. Kirjan teksti on paikoin kuivakasta , oppikirjanomaista , muttei vaikeaselkoista. Salomaa on hinnaltaan kohtalainen , ovh . 2 1 erilaista kukkaesimerkkiä esittelee kukkien rakenteen ja toi minnan ohella mm. Useat kasvit jättävät siitepölynsä tuulen kuljetettavaksi, jotkut veden ajateltavaksi. Järvisen Valitut tarinat sekä antologia Lapin runot. Paulaharjun tuotanto, jonka pääteoksena pidetään Sompiota, on erinomainen esimerkki työstä, jossa tutkijan tarkat havainnot yhdistyvät kansantaj uiseen ja selkeään ilmaisuun . parempi vaieta. Teos on elävä ja täysinäinen esitys Luiron latvojen asukkaiden historiasta ja elämänmenosta korpiluonnon keskellä. asuttamisen historian , venäläisvai not , elinkeinot kaikessa moninaisuudessaan, luonnon , kansantavat , uskomukset. Teoksessa muinainen Sompio elää yhä. S. Samuli Paulaharju on maailmanennätysmies hänkin , tosin vain epävirallisesti . Puistoehdotuksista kannattaisi laajemmaltikin keskustella. Altaan valmistuttua vuonna 1967 Sompion elämä sammui: asukkaat ajettiin tanhuviltaan, talot poltettiin. Juuri eläinpölytteisten kasvien kohdalla luonnon keksimiskyky on ollut villeimmillään. Kirjayhtymfi
POSTIKORTTI ~--7 1 . Kameralehteen kirjoittavat maamme kärkipään asiantuntijat valokuvauksesta ja sen osa-alueista. Paitsi kuvaamisesta kertoo Kameralehti myös välineistä, materiaaleista, kuvanteosta jne. :~ 63,mk. Kameralehden vuosikerta. Kuva: Esko Reijonen TILAA r z w C l: w .J C a:: w ::::E C z C 1~ 1 LEHTI vuosikerta 1980 kotimaahan C: ::, _:,c_ (J) cii (1) (J) C ::, _:,c_ C Q) C C Q) (1) en ::, -~ 2 2 (1) ·o (J) (J) _:,c_ 1/) (1) ·-~ E E .r:. 1 Kameraleht1 1 maksaa 1 1 postimaksun 1 '---Vastauslähetys HKI 10 Lupa 1250 kamera LEHTI Kalevankatu 21 A 5 00003 Helsinki 300. Tänä vuonna on ilmestynyt jo 30. Lehti antaa monenlaisia kuvausohjeita ja vinkkejä. Se ilmestyy vuosittain 10 kertaa ja niiden lisäksi tulee valokuvaustarvikeluettelo. :(1) :(1) z ....J a.. kamera PÄTEVÄÄ TIETOA VALOKUVAUKSESTA Kameralehti on valokuvausharrastajien lehti
Muu ttolinnut-teoksessa osoitetaan vakuuttavasti , että muuttolintuja seuraamalla voidaan tehdä monia pitäviä päätelmiä todellisista luonnonilmiöistä m yös pitkäaikaisista huolimatta menetelmien heikkouksista. The fau lt rarel y lies with che resea rch sciemist. Kirj allisuusluetteloon on kelpuutettu 300 nimikettä ja Jajihakemiston perusteella on teoksessa vähintään mainittu 223 Suomessa pesivää lintulajia. by Mauri Nieminen. crirical dererioration in the office armosphere. Th is fea r lcads t0 withdrawa l in to an ivory 10wer , wh erc the rca l world and commonsensc are forgouen. Haluttiinko keskittyä Suomessa tavattavien lintujen muuttoon vai muuttolintuongelmiin yleensä . The causes of this wa riness are anxiety abo u1 promocion. Kaipasin toimittajien yhteenvetoa pelkkien alkusanojen lisäksi. Heikki Hyviirinen and Perc 1i Tyni pagcs 25 1-254 The Marble Seal was already in ex iste nce during the Miocenc Era. Kiurusta Linne ei vielä 1748 tiennyt, muuttaako se vai viettääkö se talven kivien alla. ,sk.. Seppo Kuusela Summaries of the Main Articles What are the fears of che scientisc and the civil servant . D ismissa ls havc in fan a lread y taken p lace . Rehellinen lintutiede ei varmasti anna aseita salomaittemme saartaj ille 1 Toki arvostelullekin löytyy hyvästä kirjasta sija. 30 taulukkoa ja puolisataa kaaviota. The Marble Seal an inhabi1an1 of Norchern wacers. 26 m ill io n years ago . Jäävätkö metsiemme linnuston todelliset runsausmuutokset havainnoitsijoiden erilaisten kykyjen , kaukoputkien ja kehittyneen äänituntemuksen varjoon . On kyllä myönnettävä, että viimeaikainen muuttolintututkimus Suomessa on antanut verrattain vähän muuta kuin tietoa yksityiskohtien täydennykseksi. lt has exMAAILMAN LUONNON SÄÄTIÖN 286 Vuoden luontokirja 1979 URPO HÄYRINEN Salomaa Urpo Häyrisen tietoja kuvateos on voimakas puolustuspuhe luonnontilaisten metsien, soiden, vesistöjen ja erämaiden puolesta. tö. Ovh. sid. and fear of d ismissa l. Edi,orial page 249 Sciencists and civil servams are afraid of taking a stand o n thc issue of envi ronm em al prorectio n . Eri lukujen välillä on paikoin runsaasti päällekkäisyyttä, eri artikkeleiden jäsentely on outo , epäyhtenäinen. Artikkeleiden lomassa on 65 mustavalkoista ja 29 värillistä valokuvaa, 38 karttaa, n . 160 mk Kirjayhtymä SUOMEN LUONTO 6179 38 . Kirjassa käsitellään m yös, tosin ikään kuin rivien välissä, erästä maamme lintutiedettä tällä hetkellä vaivaavaa, luonnonsuojeluakin sivuavaa ongelmaa: Ovatko entisten ja nykyisten havainnoitsijoiden tiedot vertailukelpoisia . Moni luonnonharrastaja, jopa luonnontutkijakin uskoo nykyään , että lintujen muutto on tutkimuskohteena loppuun ammennettu aihe. Ehkä professori Lars von Haartmanin esimerkit muuttolintututkimuksen historiasta ovat opettavainen varoitus: Vuonna 1772 Carl von Linne piti puheen jättäessään Uppsalan yliopiston rehtorin viran ja esitti , että pääskyt sukeltavat vedestä tuomien kukinnan koittaessa. th at do not pro vid e the sciemist with enough necessa ry suppon . and the number o f frig hrened cxperts is growi ng rapid ly. Kirjoittajina on toistakymmentä maamme lintutieteen tunnettua ammattilaista ja harrastajaa, kirjan 15 luvusta mainittakoon ' ' Muuton tutkimuksen historiaa'' (Lars von Haartman) , " Arktisten lintujen muutto" (Martti Hario) , " Muutto ja sää" (Göran Bergman) , " Paikkauskollisuus" Guha Tiainen). The underlying reasons arc the amiquated reg ulations of the research inst itu tes and , above all , the weak governing bodies o f environme ni al affairs. Kuvaalan ammattilainen laskisi kuvituksen yleisarvosanaa kuvien välttävän sommittelun ja muutaman tuhruisen , epätarkankin otoksen takia
The trees lose their bea rd moss and grec n ca rpets of moss whither away. Translatcd by Felicity and Hcnnu Kjisik. At present. however. by Jaakko Heinonen pages 274277 The writer, a farmer, tells of th e great changes in thc forests of his own district in South -West Fin• land , which he has obscrvcd during thc last few decades. katsella poh1a11aan uskom attoman mustaa. Hinta 4.855,-. vsk. Sukel lusmatka Fil ippiineille , 7.800 mk AmazonasPeru. Ravaged Birch Trees in Lapland a nacural ecological disaster by Juhani Lehtonen pagcs 264267 The plague-like appearance of the moth Oporinia autumnata berween I 96'.i66 destrayed birch forescs over largc areas of onhcrn Fin land near the Tree• Line . alk. According w the writers, the Saimaa Seal . on Kenian luonto sai• tynyt ennallaan kauniina Ja ela1m1stoltaan uskomattoman rtkkaana Ke n1assa vo,t yha kokea a1nutlaatu1s1a elamyks1a m1et1pa m,lta tuntu u olla kavelysalan lla entisen valkoisen m etsasta1an 1ohdolla. 1ossa kuukm on kaantynyt to,sm pa1n 1a tahtia tusk in tunne t Ja ympan llas, on ka1kk1 yon aanet Pyyda esite' Suuret lotosalaril Keniaan, lähdöt: 20.12.79, 14.2.80. mutta samalla n11 n kirkasta af ri kkala ista taivasta. The Saim aa Seal on ly became a protected species in 1955 when it was alread y on the brink of cxt inction . The Saimaa Scal becamc detac hed from The Bal,ic Sea about 8000 years ago. After this thc stock grew rem po rarily but has agai n decreased due t0 ,he effect of indusrrial waste. In rhe past rhis sea l has been persecuted since ic interfered with fishing eq uipment and affecred the stoc k of fish . 7.360 mk. They often remain alo ne in the nest fo r as much as cwo hours whilst the mmher searches fo r sceds. The Unknown Parroc Crossbill. Käyntimme kohteina ovat mm: Mount Kenia. Sam"'""" buru . 5.450 mk Kenian safarit. The siting of ies wi mer nest and its resu ined winter localiry as we ll as irs small size and dark fur are ali adapta tions to in land watcrs. This anicle in an entry in the essay compecition arranged by 1h is magaz ine. Toivotamme lukijoillemme HYVÄÄ JOULUA Suomen Luonto Suomen luonnonsuojeluliitto 287. The young are encouraged to leave chc nest by rhc amount of excrement which , in spitc of the mother's cfforrs. the Ladoga Seal and ,he Caspian Sea Seal should be regarded as separate sub-species. 1 'i NAIROBI OMIN PÄIN ALK. by An"i Leinonen pages 261 263 Three kinds of crassbill arc found in Finland : the Crassbi ll. The writer is eagerly anticipa ting the results of his research into the annual rings of trees in fenil izcd areas. environmental poisons. The Parrat Crassbill's nest ing depends on ,he seed-crap of the con ifers. Resulcs chrough working 1oge1her by Pen((i Becker pages 270273 The Finnish secrion of WWF has organised work camps in Na tural Parks and ot her Nacure Conservarion Arcas since 1977. The Saimaa Seal's braad skull and large eycs are basicall y rclated to its vision in rhe mazclike and murk y watcrs of Lake Saimaa . NAIROBI JA MOMBASA, OPPAANA ANNABELLA 6 päivää Nairobissa, 6 päivää Mombasassa, jossa on todella hienot rannat, lähdöt: 12.1.80, 2.2.80, 1.3.80. joka tarjoaa uusia elämyksiä myös aikaisemmin Keniassa käyneille. MATKAPISTEEN JA MAAILMAN LUONNONSÄÄTIÖN SUURI FOTOSAFARI KENIAAN 14.2.1980. lt is frcqu e ntly run ove r by cars when sca rchin g for grindin g sroncs on the roads . The cu lprits are prabably lo ngrange ai r pollution and poisonous gases from de• composed fcnili ze r. joissakin safarimme kohteissa on vain MUITA MATKOJA: Florida. Accordin g to the author of this anicle. 3.500 mk Meksiko, Guatemala, oppaana Jyrki Talvitie. 8 .360 mk Pyydä esite! harva suomalainen käynyt . Seuramalkat puh 90-651 544 . The Saimaa Marble Seal is the trade mark of The Finnish Association For Naturc Protcction . beco mes excessive towards rhc end of rhc ncsting scason . Various anefacts servi ng visitors were built during the work camps: signs, fire-places, bridges, bcnchcs etc, and mementoes referring ro the pleasurcs and cult ural aspects of natu re were erected or restorcd . they are. oppaina Esa Niemelä ja H arry Krogerus, 6.980 mk Nairobi ja Mombasa, oppaana Annabella. the Saimaa Marble Seal in one of Finlands's mosr endangered mammals. Ruiru , Lake Baringo. the Parrat Crossbill and the Two-barred Crassbill . easy to disringuish by rhci r call , once hcard in th e forest. This is part ly because the Parrat Crassbill and ,he Crassbill are difficult t0 distinguish from each oth er in chci r ha bitat. Large slow-moving lakes where vendace and whirefish abou nd, arc their true habitat. O n the contrary, it looks as though a large pan of ,he affected area is changing to open tundra or rhinly• treed foresttundra. The Parror Cross bill's charaner is more peaceful rhan rhat of ies smaller relati vc . Ditching, forest clearance and the use af ferrilisers have· been harmful ro many specics of plants and animals of the old forestS. 3.3 10 mk Lake Placid. tut ustua alkukanta1s11n afn kkala1s11n he1m o 1h1n. 4.855 mk 5.365 mk N airobi omin päin, alk. by Timo Assmuth pages 259-260 The rcsidcm s of Piispa nkat u , in Turku, are getting toget her in order ro preserve their peaceful and congeni al area of old wooden houses. it is SUOMEN LUO TO 6/79 38. pestering and poaching . 3.500,,_,,~,;e<oJ•mätkaplSte ov M1konkalu 11 00100 Hels1nk1 10. Lukematkat puh 90-661 511.Kaukomatkat puh 90-624151 perienced many changes in cli mare: rh ree, per• haps eve n six, Ice Ages. Trees hold cheir breach. This /car six camps were hcld : in the ational Parks o Liesjärvi, Linnansaari and Ou lanka, and in the praposed Narure Conscrvation Areas of Seitseminen , Lichtalannicmi and rhc archipelago of South -West Finland . Hinta 6.980,-. not vcry well known. 8 .800 mk Joulu tai pääsiäi nen Rio de Janeirossa. 12 päivää Nairobissa lähtöpäivät kuten edellisessä matkassa. The foresr runs wi ld with grass, whi lst mushrooms and lingonbe rries srarr to disappear. 8.280 mk Phuket Penang-Kuala Lumpur-Kota Kinabalu ManilaHongkong. telex 12•2781. but they survive well cven in thc severe winter frosts. Ies whiskers are also mightie r than thosc of the Baltic Marble Seal. Forescry; Treacmenc or Ill-treacmenc. The young feed on seeds panl y digested in the parent 's crop. Maailman Luonnonsäätiö ja Matkapiste ovat suunnitelleet ainutlaatuisen safarireitin . The Taxonom y of the Marble Seal has been clarified by means of skull analysis, amongst other things. KENIAN SAFARIT, OPPAINA ESA NIEMELÄ JA HARRY KROGERUS vaikka maailma onkin muuttunut pal1o n valkoisen metsastaian pa1v1sta. Apan from inhabiting Arctic Oceans, the Marble Seal remains a li ving relic aisa in seve ral large lakes and inl and scas. Naivasha... Has rhe foresrowner rcall y profitcd or is he mercly a victim of adve nisi ng. like Finlands's Lake Sai maa and Lake Ladoga and The Caspian Sea in 1he Soviet Union . Their recovery did nm pro• gress as had been hoped . asua puunlatvaho te l11ssa. Hinta 5.365,-. Even though ,he Parrat Crassbill is fair ly widespread t hroughout the country. T he nesr is usuall y abandoned when the young are about twenty days' o ld
Pihapiirin linnuilla on nyt niukalti ravintoa tarjolla. Talven tulon kunniaksi voit valmistaa pihallesi tai parvekkeellesi jäälyhtyjä hämärcyvää iltaa valaisemaan . ryynejä, siemeniä ja talia. 288 Tehtävä I Tehtävään tuli 23 vastausta , vaikka lehti tulikin tilaajille vasta vastausajan päätyttyä. Heli He inonen , Virrat Mikael Be rgfors, Naantali Noora Karttunen , Pori Kati Lehtinen , Espoo O ll i Ahola , Kivelä SUOMEN LUONTO 6 17•! JH. Laita sangollinen vettä ulos pakkaseen ja odota, että sangon reunoille on muodostunut noin kolmen sentin paksuinen jääkerros. Huolehdi ruokinnan jatkuvuudesta täydentämällä lintulaudan ravincovarat säännöllisesti. Al la palkinnonsaajat ja oikea ratkaisu . Leikkaa irci alla olevat eläimet ja liimaa ne oikeille paikoilleen . Sinä voit auttaa niitä. Aseta lyhty pihalle puhkaisukohta ylöspäin ja pujota kynttilä loistamaan lyhdyn sisälle. 11 viis.i voittajaa, joille lähetettiin eläinmuistipeli . Kunnosta yhdessä vanhempiesi kanssa lintulauta, johon voit panna esim. Jos jäälyhty ei luiskahda helposti sangosta, tuo sanko hetkeksi sisälle. Sinnikkäiden vastaajien keskuudesta arvottiin 22 . Lasten Luonto Toimittanut Marjatta Muhonen, piirrokset Markku Tanttu Ensimmäiset aamupakkaset kiprist levät nenänpäätäsi, mutta sinä karaistuneena luonnontutkijana et sitä säikähdä , vaan jatkat retkeilyäsi luonnossa. vsk .. Tehtävä II Eläimet viettävät talvensa kukin omalla tavallaan . Puhkaise jään pinta ja valuta sangon sisältä jäätymätön vesi pois. Voit myös vanhempiesi avustuksella ja omin piirroksin pitää päiväkirjaa lin tu laudalla kävijöistä. Saat talven kuluessa paljon iloa seuratessasi talitiaisten , varpusten, punatulkkujen ja muiden lintuystäviesi puuhia laudalla
921-19 909 Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu 10. puh. LUONNONYSTÄVÄN JOULULAHJA Seppo Keränen Pertti Kalinainen Kalevi K. Malmström Terho Poutanen Pertti Rassi Jouko Siira Teuvo Suominen Pirkka Utrio Juha Valste Kari' Sover1' Juha Venäläinen ·Kostei maata, vettä ja elämää SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY 139mk Suomen Luonnonsuojelun Tuki ()y:n myymilit: Nervandcriokatu 11, 00100 Helsinki 10, pub. 90406 262 länrinenll.aor.akatu'2l, 20100Turlcu 10, pub. 981-15 828