Nummia poltetaan ajoittain kanervakasvuston nuorentamiseksi. Liekö kanerva ainoa poikkeus: kukat ovat nuorilla, samana kesänä kehittyneillä versoilla. Mutta miten lie Suomessa itse en ole yrityksistäni huolimatta löytänyt ripsiäisiä kanervan kukista ja pölytysbiologisia tutkimuksiakin Suomessa on tehty aniharvoja. Kanerva vain ei ole yhtä riippuvainen ripsiäisestään kuin jukka yökkösestään: muutkin hyönteiset pystyvät pölyttämään kanervan ja kukinnan loppupuolella kanervan heteet ja siitepölyä joutuu tuulenkin kuljetettavaksi. Runsaudestaan huolimatta kanervilla on melko vähän käyttöä. Näin Pär-saarilla, missä kanervan pölytystä on tutkittu. Kankaiden ikikukka Hyönteisille kanerva on loppukesän tärkeimpiä mesikasveja. Ripsiäiset liikkuvat vilkkaasti kukissa ja ovat usein siitepölyn ylt'yleensä tahraamia. Aiemmin siitä tehtiin luutia ja suteja. Suomessa lähes kaikki puuvartiset kasvit valmistavat kukka-aiheensa jo edellisenä kesänä ja silmut kehittyvät kukiksi seuraavana kesänä. Myös ihminen voi nauttia kanervasta: se on parhaita yrttiteeaineksia; kanervan kukista saa oivallisesti unettavan iltajuoman. Kukinnan jälkeen säilyvillä värikkäillä kehälehdillä on vielä tehtävänsä, kun siemenet kypsyvät. Lentoon lähtiessään ja laskeutuessaan naaraat käyttävät kanervan kukan luottia "kiitoratanaan" ja pölytys varmistuu. Ne muodostavat kauhamaisen alustan, jolle siemenet karisevat kypsästä ja auenneesta kodasta. Naaras munii munansa kukkiin, ja toukat syövät terälehtien tyven mehevää solukkoa, jonka kanerva ikään kuin olisi varannutkin toukan ravinnoksi. Kanerva on eräs luontomme ikikukista. vsk .. Tästä kauhasta pienen pienet siemenet sinkoilevat vähin erin tuulten kuljetettaviksi puuskien puistellessa kasvia. Kanervan kukkiin erikoistunut pölyttäjä on pienen pieni ripsiäinen, Taeniothrips ericae, jonka lähes koko elämänkierto tapahtuu kanervan kukissa. Koiraat ovat naaraita paljon harvinaisempia ja erikoisuudestaan tietoisina ne vain odottelevat kukassa makean meden ääressä, että naaras tulisi. Kanervatee on yrttijuomien parhaita ja mesikasvina kanerva on loppukesän tärkeimpiä. Seppo Vuokko SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Äkkiseltään tuntuu oudolta, että kanerva on Brittein saarilla tärkeä laidunkasvi: eipä karuilla nummilla kovin paljon heinää ja ruohoa olekaan karjan syötäväksi. Itse asiassa kukinta ei kestä kovin pitkään, mutta värikkäät verhoja terälehdet säilyvät lakastumattomina, vain hiukan haalistuvina 2 seuraavaan kesään. Kanerva on tuttu ja koko maassa yleinen metsäja suovarpu, ainavihreä niin kuin monet muutkin varvut. Se kukkii elokuussa, miltei samanaikaisesti koko maassa. Helposti pidämme vain harvinaisuuksia mielenkiintoisina, ja tavallisten, arkipäiväisten lajien erikoisuus jää huomaamatta. Tämä suhde on aivan yhtä kiintoisa ja erikoinen kuin oppikirjoissa selitetty jukkakasvin ja jukkayökkösen symbioosi. Niinpä naaraiden on vierailtava varsin monissa kukissa löytääkseen kertakäyttösulhonsa
... ........... Vara-alueita ei ole. .. ............. Voimakas, äkkiä noussut tuuli nosteli puita juurineen ja lakoonnutti metsää kuin viljapeltoa. 34 Mielipiteitä, keskustelua .... Nämä tapahtumat voivat olla satunnaisia niin ajassa kuin paikassa. .. Maapallo on käynyt ihmiselle pieneksi. Metsä uusiutuu ja myrskytuho on luonnonmukainen tapahtuma, joka tekee metsään luonnonmukaista jälkeä. , Myrskystäkin voi tulla alkuperäistä luontoamme uhkaava tekijä silloin, kun ihminen jättää luonnon liian harvan kortin varaan. antoi meille suomalaisille vaatimatonta tuntua siitä millaisia luonnonvoimat voivat olla. .... ....... ...... .... Pahoja tuhoja tapahtui myös Oulun puistoissa ja mm. .. Jokainen luonnonmetsä on ainutlaatuinen. 31 Risto Uljas: Leningrad ratkoo jäteongelmansa hyödyntämällä . Erityinen huomio kiinnittyy Siperian jokiin, joiden kääntösu•unnitermat voivat muuttaa erittäin laajojen alueiden ilmastoa ja luonnonoloja. . 42 Kannessa leiskuu syysvare1ssään Lapin tuntureiden riekonmarja, kanervan sukulainen. Suunnitelmissa on jatkuvasti ollut tyytyminen minimiratkaisuihin, eikä näitäkään tahdota saada toteutetuksi liian pienien määrärahojen takia. 42 Tiedot julkaisijasta ja toimituksesta ...... ......... 8. Luonnonsojeluongelmia on osattava ajatella ei vain paikallisina, vaan myös maailmanlaajuisina ongelmina. ... LEHDEN HARMAAT SIVUT ON PAINETTU 100 % UUSIOPAPERILLE. Järjestelmä ei kuitenkaan ole vielä läheskään valmis. ......... Ympäristönsuojelun aikakauslehti 6 • 1985 44. ......... ................ ........ Luonnonsuojelualuejärjestelmää on kehitetty, jotta maahamme saataisiin eri luonnontyyppejä kattavasti eri puolilta maatamme taltioiva kokonaisuus. ..... .... .. ... .... ...... 14 Teuvo Suominen: Ole isänmaallinen syö silakkaa ... ......... Toisaalta luonnon taloudellinen hyväksikäyttö on hävittänyt mm. . Sille tapahtuu asioita joilla on niin mittakaavaa kuin voimaakin. Kuitenkin meidän on elettävä juuri tällä samalla pallolla, jota ihmisen toiminnot runtelevat. Talousmetsissä tuhot ovat rahassa mitattuna suuria, mutta luontoa siinä ei sinällään tuhoudu. SUOMEN SISÄLTÖ Katsauksia, uutisia ...... ..... Olisi hirvittävää ajatella tuhomyrskyä, joka pyyhältäisi esim. Pyhä-Häkin ikimetsien yli. Emme saisi pelata tuhorulettia viimeisten aarniometsiemme kanssa. ....... Näitä ovat aavikoituminen ja happosateet. Pallo on pieni, ja se on meillä Ihmisen mahdollisuudet muuttaa ympäristöään ovat muuttuneet paikallisista maailmanlaajuisiksi. .... . 39 Kirjoja .. 8 Leena Grönholm: Kotiseutuopetuksen uusi tuleminen 10 Ritva Kupari: " Raamattu kehottaa varjelemaan luontoa" , Esa Tuomaalan haastattelu ...... 32 Marjukka Kulmanen ja Teuvo Suominen: Kylän siistein mies ja muita kertomuksia ..... . 40 Summaries of the Main Articles ....... Monet ympäristömuutokset ovat niin laajoja, että ne näkyvät tässä maapallon kokovartalokuvassa. . vsk. . . Tämä on muistutus metsän todellisesta luonteesta. Pienuuden voi kouriintuntuvasti todeta lehtemme tämän numeron keskiaukeaman satelliittikuvasta. Kuva: Arno Rautavaara/ Lka. . . . Metsien suojelua on tehostettava ja luotava suojelualueita, joissa on kunnollista luonnonmetsää tavallisella metsätalousmaalla myös Etelä-Suomessa. . . ... . Tällöin menettäisimme jotain aivan korvaamatonta, ja aivan luonnonmukaisesti. 7 Tiina Pikkarainen ja Eero Peltonen: Kalanviljelyn suuri illuusio........ ....... .. ... .. Pelkästään Lumijoen kunnassa kaatunutta metsää arvioidaan olevan noin 2 000 hehtaaria, josta suuri osa yhtenäisinä aloina. 23 Seppo Vuokko: Kasvistomme muuttuu .. . 20 Mikko Punkari: Satelliitit kartoittavat kasvillisuutta ... . . luonnonmetsäalueet pieniksi sirpaleiksi muun metsän keskelle. 4, 36 Rauno Ruuhijärvi: Hälytyskellot soivat luonnonsuojelussa. Mustilan arboretumissa Elimäellä, jolloin myrsky kohdistui muunkinlaiseen kuin tavalliseen talousmetsäpuustoon. . ..... ........ vsk lrtonumero 18 mk Susanna kaatoi metsää, milloin kaatuvat suojelumetsät. 26 Luontoilta, asiantuntijat vastaavat luontokysymyksiin ... Vanhaa luonnonmetsää edustavaa luontoa on suojelualueillammekin hyvin vähän. ... .... ...... Susannan päivä 11. 3. . ... 16 Pertti Uotila: Hattulan vuorijalavan kiemuraiset vaiheet. . . ..... Tämä maapallon päälaelta otettu kuva esittää planeettamme sen puoliskon, johon ihmisen toiminta eniten vaikuttaa. SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Ihminen kykenee aiheuttamaan maailmanlaajuisia muutoksia, muttei ole vielä alkuunkaan oppinut hallitsemaan muutosten seurauksia. .....
Luonnonsuojeluliitto laati tavoiteohjeman Luonnonsuojelualueiden ostoja hoitovarat moninkertaistettava 1990 mennessä Suomen luonnonsuojeluliitto on laatinut tavoiteohjelman suojelualueiden ostosta ja hoidosta. tenkin jo keväällä kylmää vettä: Valtioneuvoston listassa olleesta Iso-Syötteen alueesta päätettiin yllättäen tehdä vain retkeilyalue. mk 1985 Luonnonsuojelualueiden hoito 9.5 Maan hankkiminen luonnonsuojelutarkoituksiin 38 Luonnonsuojeluliiton esityksen mukaan luonnonsuojelualueiden hoitoon tarvittavat varat nostettaisiin seuraavan viiden vuoden aikana asteittain 9,5 miljoonasta markasta 21 miljoonaan markkaan ja ostovarat 38 miljoonasta markasta 100 miljoonaan markkaan. Harjujensuojeluohjelmaa toteutetaan pääosin maaaineslain avulla. Ohjelman mukaan luonnonsuojelualueiden hoitovarat tulisi tämän vuosikymmenen loppuun mennessä asteittain kaksinkertaistaa ja ostovarat kolminkertaistaa nykyisestään. Samalla on vaara, että kohteet menettävät suojeluarvoaan muiden maankäyttömuotojen paineessa, jos hankinta kestää liian kauan. vsk.. 9. Sodankylän .Tankavaaraan on noussut ensimmäinen Urho Kekkosen kansallispuistoon tulevista opastuskeskuksista. Pohjois-Pohjan4 SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. milj . Opastuskeskus on ollut yleisölle avoinna elokuun alusta lähtien. Avauspuheen tilaisuudessa piti ympäristöministeri Matti Ahde. Keskuksen viralliset avajaiset pidettiin 9. Käykö näin myös muille kansallispuistokohteille. J okiakvaariossa polskuttavat taimenet ja harjukset ja rannoilla vilistävät sopulit ja harmaakuvemyyrät. _g .,, l5 z "3 "' KATSAUKSIA UUTISIA Tankavaaran opastuskeskus vihitty käyttöön UKK-puistossa Tankavaaran opastuskeskuksessa voi saada tiivistetyn annoksen tietoa laajån UKK-puiston luonnosta. myös voidaanko lso-Syötteen retkeilyalueen ulkopuolelle jääneistä alueista muodostaa esimerkiksi luonnonsäästiötä. Iso-Syötteen kansallispuistosta tehtiinkin retkeilyalue Viime syksynä annetussa ympäristöpoliittisessa selonteossa valtioneuvosto lupasi selvittää melkoisen monen kansallispuiston perustamistaå van ja -tarpeen. Opastuskeskukseen liittyy kolme luontopolkua (1, 4 ja 6 km), jotka kiertämällä kävijät voivat saada välähdyksen koko laajan puiston monipuolisesta luonnosta. Ostovarojen niukkuus taas uhkaa venyttää suojelualueiden hankinnan vuosikymmenien mittaiseksi, mikä ei ole sen paremmill luonnonsuojelun kuin maanomistajankaan etu. Liitto korostaa, ettei ostovaroja suinkaan tarvita ikuisesti, vaan, että riittävän rahoituksen turvin alueet voitaisiin ostaa varsin nopeasti. Retkeilyaluepäätös merkitsi kyllä loppua lso-Syötteen kansallispuistohankkeille, mutta muiden nimettyjen kohteiden kohtalo selvitetään syksyllä, sanoo ympäristöministeriön luonnonsuojelutoimiston ylitarkastaja Urpo Häyrinen. Suomessa käytetään luon1986 1987 1988 1989 1990 17 15 16 19 21 55 75 90 100 100 Suomen luonnonsuojeluliitto on hahmotellut rahoitusohjelman, joka mahdollistaisi suojelualueiden asianmukaisen hoidon ja vahvistettujen suojeluohjelmien toteuttamisen. Liitto muistuttaa, ettei luonnonsuojelualueiden nykyinen hoito täytä kansainvälisiä suojelualueille asetettuja normeja. DioraamavitValtioneuvoston lupaukset heppoisia. Syksyllä ratkaistaan Selonteon tätä osaa ilolla tervehtineiden luonnonsuojelijoiden niskaan kaadettiin kuiIso-Syötteen luonto on vaarassa: retkeilyalueen käsite on väljä ja sallii isotkin luonnonmu.utokset kuten hakkuut. Revon tulista ' pohjoisen mahtavasta luonnonnäytelmästä on opastuskeskuksessa oma näyttelyosasto. Tämäntapaista ratkaisua on esittänyt mm. riine1ssa esitellään metsiep, soiden ja tunturien elämää. Opastuskeskukseen on koottu runsaasti tietoa ja havaintoaineistoa UKK-puistosta sekä Lapin luonnosta yleensä. UKK-puiston suunnittelutoimikunnan esitysten mukaan puistoon tulee vielä kaksi muuta opastuskeskusta, Savukoskelle ja Inarin Saariselälle. Valtioneuvoston vahvistamista suojelualueohjelmista on lopullisesti toteutumatta vielä osa kansallisja luonnonpuistoista, suurin osa soidensuojeluohjelmasta sekä lintuvesisuojeluohjelma melkein kokonaan
Ismo Tuormaa Yhteiskunnallamme on varaa kasvattaa kaatopaikkoja satojen miljoonien arvoisella jätemäärällä vuosittain. Hyödynnettyjen jätteiden ja niiden sivutuotteiden arvo on nyt noin seitsemän miljardia markkaa vuodessa. Kitkanniemi-asiaahan selvittää myös valtion työryhmä, jossa luonnonsuojeluliiton edustajana on apulaisprofessori Rauno Ruuhijärvi. Palkkausmomentilta palkattua henkilökuntaa on metsähallituksessa 24 ja metsäntutkimuslaitoksessa kahdeksan henkilöä. Ohjelman on määrä valmistua vuoden -loppuun mennessä. KATSAUKSIA UUTISIA Satoja miljoonia kaatopaikoille Suomessa tuotetuista jätteistä jää yli puolet hyödyntämättä. oli lähinnä tyrmistynyt Iso-Syötteen päätöksestä muuttaa lähes 7 000 hehtaarin "varma" kansallispuistokohde 4 500 hehtaarin retkeilyalueeksi. Eri jätelajien hyötykäytön tehostamiseksi voitaisiin jätteen tuottajien, kerääjien, hyödyntäjien ja julkisen vallan välillä solmia sopimuksia. RK 5. 6. Teollisessa tuotannossa pystyttäisiin käyttämään nykyistä tehokkaammin esimerkiksi pahvijätettä, metalliromua, tuhkaa, jäteöljyä, liuotinjätteitä ja muovijätteitä. . Valtioneuvoston viimesyksyisessä selonteossa oli IsoSyötteen ja Raatevaaran lisäkSUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Valtaosa tarvittavasta henkilökunnasta toimisi siellä, missä suojelualueetkin ovat eli nykyisillä alityöllisyysalueilla. Näiden ehdotusten takana on jätehuollon neuvottelukunta, joka valmistelee ympäristöministeriöUe ja edelleen valtioneuvostolle jätteiden hyödyntämisen kehittämisohjelmaa. Jälkeenpäin päätöstä ei voi enää purkaa. Teollisuus sekä maaja metsätalous tuottavat valtaosan jätteistä. mk. 1985. Tämän aikataulun mukaan tarkistamisessa ollaan jo myöhässä, sillä valtioneuvoston edellinen periaatepäätös tehtiin jo vuonna 1978. Retkeilyalueen käsite on väljä ja se sallii isotkin luonnonmuutokset kuten hakkuut. Erinomaic nen kansallispuistokohde löytyy jopa aivan pääkaupungin kyljestä, Pohjois-Espoon erämaa-alueelta. Tämä merkitsee, että luonnonsuojelumenot ovat siis noin 0,02 Ofo bruttokansantuotteesta. Ihmeellisenä pidetään vain sitä, ettei retkeilyaluehanketta pysäytetty valtioneuvostoon. si lueteltu myös seuraavat kohteet: Ruunaa, Kolovesi, Koli, Ylläs, Punkaharju, Martinselkonen, Pernunnummi ja Keritty, Kelvene ja Telkkämäki. vsk. Lähde: ympäristöministeriön tiedote 17. Luonnonsuojelijoiden mielestä Iso-Syötteen päätöksessä oli kysymys metsähallituksen ja maaja metsätalousministeriön puhtaasta välistävedosta. Yksityisen kulutuksen osuudeksi jää vain viisi prosenttia. . Nykyisen suojelualueverkon perustaminen vaati luonnonsuojeliiton mukaan vain poliittista tahtoa. Luonnonsuojelualiieiden hoitoon on vuoden 1986 tuloja menoarviossa osoitettu yhteensä 9,5 milj . Jätteiden tuottajat tulisi saada maksamaan jätteistä niiden aiheuttamat todelliset kustannukset eli jätehuoltolaissakin edellytetty kustannusvastaavuuden periaate tulisi toteuttaa. 35 45 20 15 5 95 5-10 50 50 10-25 60-70 35-40 5 . Panttijärjestelmää voitaisiin laajentaa ensivaiheessa koskemaan raskasmetalliparistojen palauttamista. Jätteiden hyödyntämisen nykytila Rautaja teräsromu Muut metallit Kaivosja rikastusjäte Lasijäte Tuhka Metalliteollisuuden kuonat ja Jätekipsi Rakennus jäte Puujäte Paperija pahvijäte 1'ekstiilijäte Muovi jäte Kumijäte Elintarviketeollisuuden jäte Ruokajäte Jätevesiliete Eläinten ulosteet Olki Öljyjätteet Liuotinjätteet Maalija liimajätteet Happo jätteet Emäsjätteet Raskasmetalli jätteet Muut ongelmajätteet YHTEENSÄ KERTYMÄ 1000 t 900 110120 11000-15000 70 650 1400 850 5000-10000 25000 815 25-30 90-110 40-45 280-300 150 1300 19000 4000 60 11 15 180-190 80-90 33 2 71000 HYÖD.ASTE OJo 92 90 10-30 15 40-50 72 1 . Toimintaa tulee tukea myös taloudellisesti, verotuksellisin keinoin ja erilaisin avustuksin. Tämän lisäksi tarvitaan sivutoimisia ja osaaikaisia oppaita ja valvojia yhteensä 22 henkilötyövuotta vastaten. Urpo Häyrisen mukaan kaikki toimiston voimavarat on juuri nyt pantu Kitkanniemen kansallispuistohankkeen koukeroiden selvittelyyn. Luonnonsuojelualueiden hoito on erikoistehtävä, joka vaatii onnistuakseen vakituista, asianmukaisesti koulutettua ja erikoistunutta henkilöstöä, liitto toteaa. Luonnonsuojelualueiden hoitotoimikunta on mietinnössään (1982:26) esittänyt, että mikäli suojelualueet hoidetaan kansainvälisten normien edellyttämällä tavalla, henkilökuntatarve on keskusvirastossa 2i ja aluehallinnossa 111 päätoimista henkilöä. Myös kotitalouksissa ongelmallisten paperi-, pahvi-, lasisekä muovijätteiden keräys ja hyödyntäminen on liian vähäistä. 46 Valtavat määrät puujätettä, rakennusjätettä sekä kaivosja rikastusjätettä jää hyödyntämättä. Jätepaperista ja jätemuovista valmistetut tuotteet voitaisiin varustaa kierrätystuotemerkillä ja niiden tuotantoa voitaisiin kannustaa taloudellisesti. Tämä merkitsee vuosittain kymmenien miljoonien jätetonnien kuormitusta ympäristölle ja satojen miljoonien markkojen tuhlausta. Uusiksi kansallispuistoiksi luonnonsuojelijat ovat edellä mainittujen lisäksi ehdottaneet mm. Näiden menoerien nostaminen asianmukaiselle tasolle ei siten koidu kohtuuttomaksi rasitukseksi kansantaloudelle. Lisäksi luvattiin selvittää Oulangan, Pallas-Ounastunturin ja Seitsemisen laajentamismahdollisuudet. maan luonnonsuojelupiiri, joka . Kilpisjärven puistoa (Saana, Haiti) sekä useita Etelä-Suomen puistoja. Luonnonsuojelijat ovat korostaneet näiden kansallispuistojen perustamisen olevan vähimmäisvaatimus, mutta esittäneet kansallispuistokomitean 1976 päätösten mukaisesti ohjelman tarkistamista aina viiden vuoden välein. nonsuojeluun ja luonnonsuojelualueiden hoitoon yhteensä alle 70 miljoonaa markkaa
Aluehan osittain vapautuu kun siellä nyt toimiva kasvitieteen laitos aikanaan siirtyy KumpuJaan rakennettaviin uusiin tiloihin. Toinen mietinnöistä oli luonnontieteellisten museoiden museopoliittinen ohjelma, jossa on pohdittu luontomuseoidemme tehtäviä ja tavoitteita. inmyös, miksei Suomen osuutta Pohjoismaisen Investointipankin lainasta voi muka käyttää rautatien parantamiseen, sillä samaa rahoituslähdettä käytetään esimerkiksi· Oslon Göteborgin Kööpenhaminan välisen radan korjaamiseen. KATSAUKSIA UUTISIA Rahat rautatiehen ei moottoriväylään kenteen kustannuksella. Myös kasvitieteellinen puutarha on ehdotettu liitettäväksi tähän organisaatioon osana kasvimuseota. Kaikenkaikkiaan museomme ovat hyvin kansallisia, sillä yli puolet näytteistä (60 %) on kerätty Suomesta. vsk.. Näin parisataa vuotinen luontomuseotoimintamme jatkuisi ja kehittyisi ajan haasteita vastaavalla tavalla. Toisaalta uuden keskusmuseon perustaminen toisi uudenlaiset puitteet yleisönäyttelytoiminnalle. Kyse on samalla myös korkeakoulupolitiikkamme uusista linjanvedoista. Myös maamme 6 ri Ahti Pekkalan luona esittämässä asiaansa tämä suhtautui ajatukseen kuitenkin varsin varauksellisesti, samoin kuin liikenneministeri Matti Luttinen. Suomen luonnontieteellisiin museoihin on taltioitu mahtava määrä näytteitä. Näin luontoasioiden ei tarvitsisi jäädä teknologiapainotteisen tiedekeskushankkeen jalkoihin. Luonnonsuojelulle ja luonnonharrastukselle tämä merkitsisi suurta edistysaskelta. Rautatie on sen sijaan selvästi ympäristön ja energiatalouden kannalta paras liikennemuoto. Erilaisia kivieli geologisia näytteitä niissä on 150 000, kasvinäytteitä 3.8 miljoonaa ja eläinnäytteitä 7.4 miljoonaa. Järjestöjen käydessä valtionvarainministeLuontomuseoita kehitetään Kun Suomen museoliitto teki vuonna 1983 selvityksen museokävijöiden keskuudessa siitä minkälaisia museoita he pitivät kiinnostavimpina, oli yleisön mielipide selvä: Luontomuseot kiinnostivat ihmisiä selvästi eniten, jopa riippumatta siitä minkälaisessa museossa he kyselyyn vastasivat. Moottoritien hinta nousisi varmuudella yli miljardin. Tätä ehdottaa toinen museomietinnöistä. Rantaradan parantaminen ja moottoritien rakentaminen ovat lisäksi päällekkäisiä investointeja, joten valtion ei pitäisi tuhlata varoja rautatien kanssa kilpaileviin hankkeisiin. Ehdoton valtaosa eli 96 OJo on yliopistollisissa museoissa. Moottoritien rakentaminen taas vain houkuttelisi yksityisautojen lisääntyvään käyttöön, järjestöt huomauttavat. Tie hautaisi alleen satoja hehtaareja maan parhaita peltoja ja tuottokykyisiä metsäalueita sekä rikkoisi pahasti vuosisatojen kuluessa muotoutunutta kulttuurimaisemaa. :. Moottoritien rakentamisen sijasta pitäisi luonnonsuojelijoiden mielestä keskittyä parantamaan nykyistä valtatietä ja kiirehtiä rantaradan peruskorjaamista. Moottoritieratkaisua järjestöt pitävät liikennepoliittisesti virheellisenä ja ympäristön kannalta tuhoisana. Luonnonsuojelijat muistuttavat, että rantaradan kehittäminen on kuitenkin pahasti laiminlyöty ja käynnissä oleva radan korjaaminen tapahtuu toivottoman hitaalla aikatauvanhin paikallismuseo Raahessa aloitti 1862 yksityisenä luontomuseona, joka esitteli luonnonhistoriltllista materiaalia kaukomailta. Huomionarvoista on, että Perämeren rannalta luontomuseoiden historia on alkanutkin. Syksyllä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen luonnonsuojelijat aikovat toden teolla käydä ylimitoitettujen tiehank. Niitten tehtäväalueet ovat myös muotoutuneet kuten yliopistolliset oppituolitkin. Juna soveltuu kirjelmän mukaan myös erityisen hyvin keskipitkien matkojen (kuten Helsingin ja Turun väli) kulkuvälineeksi, kunhan junan nopeus vain saadaan riittäväksi. Ismo Tuormaa ventoida uhanalaisia eliöja kivilajeja sekä seurata luonnon muuttumista ja dokumentoida sitä. Luonnontieteellinen keskusmuseo muodostettaisiin yhdistämällä Helsingin yliopistossa jo olevat eläinmuseo, kasvimuseo sekä kivimuseo ja paleontologinen museo. Luontomu, ::E seot edistävät luonnonsuojelua. Vanhimman luontomuseon perusti Ouluun apteekkari Johan Julin 1780-luvulla. Luontomuseot, niin tieteelliset kokoelmat kuin yleisönäyttelyt, ovat syntyneet luonnonharrastuksesta ja luonnon suojelun halusta. Mutta suhteet ympäristöministeriöön perustettavaan ympäristöntutkimuslaitokseen lienevät vielä epäselvät. Luonnontieteellisen keskusmuseon suunnittelutoimikunnan mietinnössä on esitetty uuden keskusmuseon yleisönäyttelyiden sijoituspaikaksi Helsingin Kaisaniemessä sijaitsevaa nykyisen Kasvitieteellisen puutarhan aluetta. keiden kimppuun. Kirjelmässä ihmetellään Varsinais-Suomen ja Uudenmaan luonnonsuojelijat ovat yhdistäneet voimansa estääkseen Helsingin ja Turun välille suunnitellun moottoritiehankkeen (E3-jatke) toteutumisen. Nyt kuitenkin luonnontieteellisten museoiden niin tielulla. esittävät, että Pohjoismaisen Investointipankin lupaama laina, noin 300 miljoonaa markkaa, käytettäisiin rantaradan parantamiseen eikä Turun ja Paimion väliseen moottoritiepätkän (E3-jatkeen ensimmäinen vaihe). Suurimmat luontomuseomme ovat yliopistollisia tutkimuslaitoksia, joiden tehtävä on myös pitää yleisönäyttelyitä. Luonnonsuojelijat arvostelevat myös moottoritien linjausvaihtoehtoja. Näin syntyisi uusi museokokonaisuus, jolla toivon mukaan olisi entistä paremmat mahdollisuudet tehdä erilaista ympäristötutkimusta: esim. Näin ne tavallisesti ovat eriytyneet klassisen luonnon perusjaon mukaan kivikasvija eläinmuseoiksi. Yhtä nuorimmista luontomuseoista, eli Veikko Salkion perustamaa Kokkolan luontomuseota esiteltiin Suomen Luonnossakin (SL 2/1985). Konkreettisena ehdotuksena luonnontieteellisten museoiden kehittämiseksi on ehdotettu Luonnontieteellisen keskusmuseon perustamista. ..J ;;;, palvelumuotoja niin paikalliil sessa kuin alueellisessa luonnonsuojelutyössä. Samanlaista toimintaa on vireillä myös muualla maassa, hyvinä esimerkkeinä vaikkapa toiminta Oulunjärven ylitystiehanketta ja Hailuodon pergertie-silta hanketta vastaan. .., Tapio Lindholm / SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Suomessa on parikymmentä erilaista luontomuseota ja lisäksi joukko erilaisia kokoelmia ja näyttelyitä. Valtioneuvostolle jättämässään kirjelmässä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirit sekä Enemmistö ry. Tällä hetkellä Suomen luonnontieteellinen museolaitos on tietyssä murrosvaiheessa, sillä vuoden 1984 lopulla ilmestyi pari komiteamietintöä museoiden kehittämisestä. Sittemmin museo kylläkin hajosi. Myös kyläkokonaisuudet pirstoutuisivat ja meluja saasteongelmat lisääntyisivät yksityisautoilun osuuden kasvaessa joukkoliiteellistä kuin näyttelytoimintaa on ryhdytty voimaperäisesti kehittämään ja ajanmukaistamaan. Luonnonsuojeluväen on kuitenkin syytä seurata museoiden kehittymistä ja samalla oppia hyödyntämään niiden nyt jo ole_: via ja vasta kehitteillä olevia . Rantaradan peruskorjaamisen on arvioitu maksavan vielä noin 600 miljoonaa markkaa
Eini Nordman seurasi tarkasti julkista ympäristökeskustelua. On vain toista tuhatta hehtaaria valtion ostamia kareja ja luotoja, riitaa rajoista ja metsänhakkuista, jopa kuntien myötävaikutuksella rönsyi I evää kesämökki rakentamista. Kaikessa karuudessaan se näkyy Saaristomeren kansallispuistossa. On pitkälti juuri hänen ansiotaan, että liitto selviytyi kunnialla lisääntyneistä tehtävistään, vaikka toimintaedellytykset pitkään pysyivät ennallaan. Onko edes ympäristöministeriössä riittävästi oivallettu, että sen uskottavuus suojelusuunnitelmien toteuttajana on menossa. Eini Nordman tuli vuonna 1963 Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen, liiton edeltäjän, palveluk,seen ja hoiti osapäivätoimisesti järjestön kaikki juoksevat asiat jäsenasiat, lehtitilaukset, postin, puhelimen, kirjanpidon, yhteydet yleisöön ja yhteydet hallitukseen. Se on kuitenkin 22 kansallispuistostamme lähes ainoa, jossa on tyydyttävästi henkilökuntaa, vartiointia, yleisön opastusta ja palvelua. Hälytyskellot soivat luonnonsuojelussa Luonnonsuojelun ydin on alkuperäistä luontoa edustavien alueiden säilyttäminen kansallispuistoina, luonnonpuistoina ja muina luonnonsuojelualueina. Hän pidensi työpäiväänsä vapaaehtoisesti, kutsui ystäviään ruuhka-apuun ja opasti liiton toimistoon ilmestyneitä nuoria vapaaehtoisia työntekijöitä. Metsähallituksen luonnonsuojelualuetoimisto tarvitsisi välttämättä nykyistä enemmän budjettivaroja ja paremmat toimintaedellytykset, itsenäisemmän aseman metsähallinnossa sekä vastuun muustakin valtion maideri suojelutoimesta kuin kansallisja luonnonpuistoista. Pieniä lisäyksiä on tosin saatu, usein eduskunnassa, mutta tarvittava määrärahojen tasokorotus yhä puuttuu. Tuoreet huhut kertovat metsähallituksen suunnitelmista hakata UKK-puistoon liittyvä laaja luonnonhoitometsä. Näinä päivinä vihitään käyttöön Urho Kekkosen kansallispuiston Tankavaaran opastuskeskus viisi vuotta perustamispäätöksen jälkeen. Laista huolimatta puistoa ei itse asiassa ole olemassa. Näissä puuhissa ei konsensusta löydy. Kun ympäristökysymykset äkkiä nousivat pintaan 1960-ja 1970-lukujen taitteessa, Eini Nordmanin työmäärä moninlispuisto vasta sitten, kun kaikki siihen kuuluvat asiat ovat kunnossa. Näiden puoleen hän ohjasi avun tarvitsijat Erityisen lämmin oli Einin suhde lapsiin ja nuoriin, joita ilmestyi liiton toimistoon. Hän neuvoi ja opasti siinä missä osasi, löysi aina jotakin ilmaismateriaalia tarvitsijoille. eikä häkeltynyt silloinkaan, kun liiton ainokaiseen puhelimeen soittanut henkilö pyysi häntä yhdistämään ympäristömyrkkyosastolle. Luonnonsuojeluliitto on joka vuosi valtion tuloja menoarvion valmistelun yhteydessä muistuttanut valtioneuvostoa ja eduskuntaa luonnonsuojelualueiden osto-, korvausja hoitovarojen suuremmasta tarpeesta ja siitä vaarasta, jota valtiovarainministeriön säästölinja ja yleisemminkin puuttuva poliittinen tahto aiheuttavat luonnonsuojeluasioissa. Asetettujen tavoitteiden toteuttaminen on kuitenkin vielä pahasti kesken. Tiedot uudesta budjetista eivät lupaa parempaa. Viivyttely valtioneuvoston periaatepäätösten toteuttamisessa vain pilaa hyvän asian ja antaa aseet vastustajien käsiin. Lapin luonnonsuojelu ei ole vain uhanalaisen luonnon puolustamista, vaan myös luontaiselinkeinojen toimintaedellytysten turvaamista. Valtioneuvoston ympäristöpoliittinen selonteko (1984) luettelee useita periaatepäätöstä odottavia kansallispuistohankkeita. Teuvo Suominen 7. Hän tiesi aina kunkin alan parhaat asiantuntijat, olivat nämä sitten hallituksen jäseniä, harrastajia, tutkijoita tai virkamiehiä. Retkeily, sienestys, marjastus ja kotitarvekalastus olivat hänelle rakkaita harrastuksia. Hän oli kuollessaan 65-vuotias. vsk. Niiden edistämisessä ovat viimeiset hetket käsillä. Metsäteollisuuden lisääntyvät hakkuuvaateet ja Lapin ylimitoitetun metsäteollisuuden puupula ovat nostamassa synkkiä pilviä luonnonsuojelun ylle. Metsähallitus on aloittamassa lakimetsien hakkuita Pohjois-Suomessa, vaikka niiden uudistumisesta ei ole takeita. Puisto on alusta saakka ollut valtiovallan erityisessä suojeluksessa niin kuin pitääkin. Näistä hän kantoi päävastuun liitossakin aina eläkkeelle jäämiseensä asti syksyllä 1981. kertaistui hetkessä. Nyt annetaan tilanteesta väärä kuva. Jotta tilanne muiden puistojen varustamisen ja hoidon puutteista valkenisi päättäjille, olisi meilläkin syytä kansainvälistä tapaa noudattaen avata kansalEini Nordman on poissa SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Suomen luonnonsuojeluliiton ensimmäisen vakituisen työntekijän Eini Nordmanin elämä sammui kesällä 1985. Myös lääninhallitusten mahdollisuuksia alueiden hankinnassa tulisi parantaa. Metsähallituksessa ja muuallakin halutaan unohtaa, että kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelualueiden perustaminen on vielä kesken. Parikymmentä vuotta kestäneen suunnittelun ja viime vuosien lainsäädännön tuloksena tässä on meillä kohtuullisesti edistyttykin. Hänen uhrautuva ja neuvokas asenteensa auttoi järjestöä kasvattamaan muita voimiaan. Hänelle oli tärkeätä, että koululaiset saivat uusinta tietoa kotiaineisiinsa, opiskelijat seminaariesitelmiinsä. Yksityiselämässään Eini Nordman eli aatteensa mukaan, vaatimattomasti ja lähellä luontoa
Miljoonat istutetut siianpoikaset katoavat sen sileän tien, enimmäkseen ahvenien ja haukien suihin. Väestö pyritäänkin höperryttämään kalanviljelypropagandalla; puhutaan "yleisestä hyödystä", jota ei sen kummemmin määritellä. Kuitenkaan kalanviljelyllä ei koskaan kyetä korvaamaan esim. Sienien ja marjojen ohella kala on ainoa luonnonvara, joka tarjoaa vielä käyttämättömiä reservejä. Silloin kun Suomen vesistä ei kala nouse, on kyllä vika miehessä''. vsk.. Pelätäänkö Suomessa nälänhätää. Kaikki kalanviljelylaitokset likaavat vesiä Ratkaisevaa ei ole kasvatetaanko kirjolohta vai istukkaita, vaan kuinka suuresta laitoksesta on kyse. verkkokiintiöitä tiukentemalla, mikäli ryöstökalastusta ylipäätään harjoitetaan. Eiköhän ole kuitenkin niin, että hyvin harvat kansalaiset ovat henkilökohtaisesti tällaista tarvetta todenneet. Ne eivät tue ammatti kalastusta, päinvastoin istutukset saattavat verottaa kalastajien kannalta tärkeimpiä kalalajeja. Entäpä luonnontaloudelle aiheutetut vahingot, joita sekä viljelylaitokset että istutukset aiheuttavat. Tässä keskitymme istukasja emokalojen vilj ei ylaito ksiin. Runsastunut levätuotanto Iimaittaa pyydykset ja rannat ja huonontaa kalojen makua ja hajua. Fosfori onkin vesistöjemme pahin rehevöittäjä. Kalanviljelylaitoksen ravinnepäästöt rehevöittävät alapuolista vesistöä ja lisäävät näin biologista hapenkulutusta. Palveleeko istutustouhu maamme omavaraisuutta. Valtion Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksella on hallinnassaan 11 kalanviljelylaitosta, joista yksi on rakenteilla ja lisäksi kolme uutta suunnitteilla. Tutkimuksissa on myös todettu istukaspoikastuotannossa käytetyn rehun fosforipitoisuus suuremmaksi kuin ruokakalan tuotannossa käytetyn. Rehevöityminen karkottaa ensimmäisenä juuri kaivatut lohensukuiset kalat, kuten muikun, joka vaatii kirkkaita, vähäravinteisia vesiä. Uusien laitosten myötä istutukset lisääntyvät huimasti. Eniten istutetaan siikaa, haukea, merija järvitaimenta. Kalalaitos käyttää tuotettua yksikköä kohti enemmän vettä kuin mikään mtiu laitos ja veden on kaiken lisäksi oltava erittäin hyvälaatuista. Istutukset ovatkin huvila-asukkaiden huvikalastusta varten. Näin ollen laitokset sijoitetaan sinne, missä vielä löytyy kirkasta, puhdasta ja happipitoista vettä ihanteellista kalankasvatukselle, mutta entä muille vedenkäyttömuodoille. Ammattikalastaja Pentti Linkola on kirjoittanut kalavesien hoidosta ja istutuksista: "Hyvää tarkoittavaa humpuukia ... Rakennetaan ja tuhotaan lisää entisen osittaiseksi korjaamiseksi, pystymättä kuitenkaan palauttamaan kalakantojen luonnonvaraista lisääntymiskykyä. PUHEENVUORO Kalanviljelyn suuri illuusio Yleensä erotetaan toisistaan kalankasvatus, jolla viitataan ruokakalan eli kirjolohen tuotantoon, ja varsinainen kalanviljely eli istukaspoikasten tuotanto. Järvemme eivät tarvitse istutuskalaa Valtion kalanviljelyn tarvetta perustellaan seuraavasti: "lstukkaita tarvitaan sisävesien, rannikon jokivesistöjen sekä Suomenlahden ja Selkämeren kalataloudellisen hyväksikäytön lisäämiseksi, kalastuksen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi ja uhanalaisten kalakantojen säilymisen turvaamiseksi ja kalataloudelliseksi hyödyntämiseksi". On muistettava, ettei istutuskalakaan viihdy tai kykene lisääntymään rehevöityneissä, likaantuneissa ja padotuissa vesistöissä. Me kustannamme kalanviljelyn Kukapa muu tämän hurvittelun kustantaa kuin veronmaksaja. Vuonna 1979 istutuksiin käytettiin noin kaksi markkaa jokaista sisävesien ja rannikon kalastusvyöhykkeen vesihehtaaria kohti. Tuorerehuruokinta aiheuttaisi veden pintaan ja rannoille rasvakerroksen. Talousveden käytöstä tuskin voi puhuakaan. Kalanviljelyn mielettömyydestä Istutukset ovat lähes järjestään epäonnistuneet: virtavesien kannat laitostuvat ja vieraantuva omista kutujoistaan. Linkola toteaa osuvasti: ''Kalanviljelytouhu on epäilemättä reippaittein miesten tosihauskaa puuhailua Suomen keväisillä rannoilla, paljon ikävämmälläkin tavalla tässä maassa rahaa kaivoon kaadetaan". Rakennettujen virtave8 sien arvokalakannat ovat katoamassa, mutta voidaanko jokien patoamisen ja lisääntymisalueiden tuhoutumisen aiheuttamaa vahinkoa korvata istuttamalla. On alunperin yleisesti ottaen turhaa lisätä kalakantoja, silloin kun vesien luontaisestakin tuotannosta vain kolmasosa haalitaan ihmisravinnoksi". Selkämeren ammattikalastajien elinkeinon menetystä Kemiran Vuorikemian Goka muuten myöskin on 99 OJo :sti valtion laitos) titaanidioksiditehtaan jätevesien tuhotessa kalojen elinmahdollisuudet laajoilla alueilla. Enterokokkinäytteistä on todettu bakteerien lisääntyvän kalanviljelylaitoksilla kesäisin jopa siinä määrin, että laitoksen purkuvesi on ollut yleisesti käytettyjen rajojen mukaan uimakelvotonta. Kirjolohen kasvatuksen laajuudesta ja vesiä likaavasta vaikutuksesta on pidetty paljon porua, eikä syyttä: kalanviljely on kokonaisuudessaan todettu massaja paperiteollisuuden jälkeen vesistöjemme suurimmaksi fosforikuormittajaksi. lstukaspoikastuotanto on tähän asti painettu villaisella jopa luonnonsuojelupiireissä, koska sen haittavaikutukset on virheellisesti ilmoitettu mitättömiksi ja poikasten tarve yleishyödylliseksi. Vesistön oma kalalajista taantuu ja lajikoostumus muuttuu. Istutusten välttämättömyydestä ovat vakuuttuneita vain päättäjät, jotka uskottelevat, että koko Suomen kansa pitää istutuksia tarpeellisina. Edelleen Linkolan kokemukset Suomen kalavesiltä myötäilevät tutkijoita: "Kalaa Suomessa on, ja paljon. Mitättömiä haitat eivät kuitenkaan ole sen enempää kuin kirjolohen kasvatuksen haitatkaan. Joskus taas istukkaat ovat parvina uineet verkkoihin 90 OJo:sti saman kesän aikana, yleensä alamittaisina. Nykyään ei kalasteta kuten ennen: ei tunneta kalavesiä, ei ole aikaa kalastella kuin nuo lyhyet lomaviikot heinäkuun helteessä, vaaditaan nimenomaan lohensukuisia kaloja ja ennen kaikkea mahdollisimman vähällä vaivalla. Eikö olisi mielekkäämpää estää tehokkaammin ryöstökalastus, esim. EiSUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Suurehko istukasja emokalalaitos vastaa rehunkulutukseltaan ja kuormitukseltaan keskikokoista teuraskalalaitosta, jonka jätevesikuormitus tiedetään jo melkoiseksi
Olemme kierteessä, jossa vesistöjen pilaantumista yritetään korjata istutuksilla. porsaanreikiä löydetään tarpeen mukaan, etenHaukien ja ahventen ruokintaa kaJJiiJJa siianpoikasiJJa. Se, mikä on "riittävän usein" jää määrittelemättä ja tulkinnanvaraiseksi. Vesilakia voidaan tulkita ja tulkitaan monella tapaa. kin hakijan ollessa valtio. Paikallisia elinkeinoja kun voitaisiin järkevämminkin tukea: esimerkiksi verohelpotuksilla pienyrittäjille, käsityöläisille ja maallemuuttajille. Ns. Jatkoa tuhoavalle vesirakentamiselle Kalanviljelylaitoksia perustettaessa vakuutetaan, että jätevedet tullaan käsittelemään vesilain edellyttämällä tavalla. Hyvää kalaa, kuten ahven, särki ja salakka, luokitellaan roskakalaksi, eivätkä niiden keräily, käsittely ja markkinointi toimi. Kuormitusrajat on tarkoin määritettävä kunkin laitoksen lupaehdoissa siten, että vesistön sietokyky aina huomioidaan. Ongelma maaseudun autioitumisesta ei ratkea maaseutua pilaamalla. Mitäpä muuta nykyinen kalanviljelyvillitys on kuin yksi luku lisää synkkään vesirakentamisemme historiaan. Sen sijaan Evon kalastuskoeasemalla tutkitaan vähäarvoisen kalaston poistomenetelmiä. Käytännössä operaatio suoritetaan monilla laitoksilla kerran tai kahdesti vuodessa, vaikka useissa tutkimuksissa on todettu että altaita olisi tyhjennettävä jatkuvasti, jotta Hetteeseen sitoutuneet ravinteet eivät ehtisi liueta ja poistua purkuveden mukana vesistöön. Aiheesta on olemassa monia esimerkkejä vesivoiman valjastamisvillitysten yhteydestä Pohjanmaalta ja Pohjois-Suomesta. Lopullinen tulkitseminen ja päätösvalta jää vesioikeudelle, jonka "hyvästä tahdosta" riippuu mitä säästetään ja mitä ei. Lietteen poistosta saatava hyöty jää näin siis näennäiseksi. Sisärannikkovesiämme pilaavina ja alkuperäistä kalakantaamme verottavina nämä ruokakalalaitokset velvoitettaisiin istukaspoikasten tuotantoon kirjolohentuotantonsa ohella. Niin yksityiset kuin valtionkin kalanviljelylaitokset olisi velvoitettava riittäviin puhdistustoimiin, kuten lietteen tehokkaaseen erotteluun, purkuvesien suodatukseen ja ilmastukseen. Varoja syydetäänkin siinä määrin istukastuotannon laajentamiseen, että tutkimustyö, valvonta ja esimerkiksi kaupan järjestely jäävät valtion menoissa huomioimatta. Tiina Pikkarainen Eero Peltonen Tiina Pikkarainen on biologian opiskelija ja Eero Peltonen nuorisotyöntekijä, ja he asuvat Lammin Porraskoskella. Muussa tapauksessa tuhoaminen jatkuu. Näin menetelläänkin jo sopimusviljelyn muodossa, joten uusia laitoksia ei tarvita. Kalavesien todellinen hoito Kalavesiemme ainoa toimiva hoitokeino olisi saastuttamisen lopettaminen: tiukat laissa määritellyt puhdistusvelvoitteet teollisuuslaitoksille ja vesioikeudellisten lupaehtojen tiukentaminen. Mutta tästä hyödystä ei yksikään kalastusta elinkeinonaan harjoittava pääse osalliseksi. Se, että kala loppuu kalastamalla ja istutukset ovat välttämättömiä, on puppupuhetta, jolla valtiovalta yrittää peittää entisiä virheitään ja oikeuttaa uudet virheet. Ne uhanalaisten kalakantojen mädit ja istukkaat, joita todella tarvitaan, voidaan tuottaa nykyisilläkin valtion kalanviljelylaitoksilla ja yksityisillä kirjolohenkasvatuslaitoksilla. Uusi vesilakiesityskään, joka odottaa eduskunnan käsittelyä, ei olennaisilta osiltaan estä vesiluonnon täydellistä tu1 hoamista. kutujokiin, jotka nyt ovat patojen sulkemia. Mutta tämä "vesilain edellyttämä tapa'' ei ole muuta kuin paikallisten asukkaiden hyssyttelyä. Eiköhän olisi myös aika haudata lopullisesti väitteet hankkeiden työllisyyttä tukevista vaikutuksista. Monissa tutkimuksissa myönnetään istukastuotantolaitostenkin, esimerkiksi Pohjois-Suomen keskuskalanviljelylaitoksen, rehevöittävä, veden laatua ja alkuperäisiä kalakantoja heikentävä vaikutus. Sisävesiemme ammattikalastajat pyytävät pääasiassa muikkua, jota pitää jatkuvasti pyytää jotta tuotanto pysyisi hyvänä. 9. Todellista kalavesiemme hoitoa olisi kalojen lisääntymismahdollisuuksien palauttaminen kutupaikkoja kunnostamalla ja mahdollistamalla vaellus entisiin SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. vsk. Tällätavoin pystytään täyttämään myös kansainvälisten sopimusten vaatimat istutusvelvoitteet. Aivan niin kuin happosadetuhojen korjaaminen vesiä kalkitsemalla ei poista varsinaista ongelmaa, vaan lykkää katastrofia, joka kuitenkin häämöttää tulevaisuudessa. Vesihallituksen valvontaohjeessa mainitaan lepsusti, että liete on poistettava altaista "riittävän usein". Periaate on yhteinen: vesistöistämme on otettava irti kaikki ajateltavissa oleva taloudellinen hyöty. kä poikaskasvatukseen ole tarvetta, vaan se on pikemminkin uhka suomalaisen vesiluonnon alkuperäisyydelle. Vuodelta 1961 peräisin oleva ontuva vesilakimme on liian tulkinnanvarainen vesien suojelemiseksi: laki samalla kieltää ja mahdollistaa vesien pilaamisen. Jollei hyväksytä vesistöjen saastumista, säännöstelyä ja rakentamista ja näiden aiheuttamaa alkuperäisten kalakantojen häviämistä, niin ei pitäisi myöskään hyväksyä tilalle tarjottuja korvikkeita. Kirjoittajien mielestä poikasistutukset ovat lähes järjestään epäonnistuneet; tämän lisäksi kalanviljely heidän mukaansa pilaa vesiä ja on kallista ja suurimmaksi osaksi tarpeetonta toimintaa
Ensin opetellaan siis esimerkiksi läheisen metsän lajistoa, sitten perehdytään metsään ekosysteeminä ravintoketjuineen Kunnallinen opetussuunnitelma mah(}ollistaa esimerkiksi Perämeren alueella tutustumisen biologian ja maantiedon tunneilla maankohoamisen vaikutuksiin. opetuskohdevarauksia: SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. ja lopuksi tarkastellaan ihmisen toiminnan vaikutusta metsäluontoon. Onnistuessaan kotiseutuopetus kasvattaa oppilaat ymmärtämään laajasti ympäristönsuojelun merkityksen. Voimakas rakentaminen tuhoaa monet hyvät kohteet. Leena Grönholm Kotiseutuopetuk~ Peruskoulun biologian ja maantiedon opetus ponnistaa vastedes oman kotiseudun luonnosta. Sieltä lähdetään vähitellen muille pihamaille, puutarhoihin, puistoihin ja metsiin. Oppilaat pääsevät tutustumaan myös oman paikkakuntansa omaleimaisimpaan peruselinkeinoon. Monesti vain on käynyt niin, että kotoisten asioiden käsittelyyn ei ole jäänyt riittävästi aikaa, kun valtakunnalliset oppimäärät on täytynyt ensin käydä läpi. vsk.. Nuorten luonnontuntemuksessa kohentamisen varaa Peruskoulun opettaja on viime aikoina joutunut ehkä kysymään itseltään, tuntevatko oppilaat paremmin esimerkiksi Afrikan kuin oman lähiympäristönsä kasvit ja eläimet. Oppilaat pääsevät itse tekemään havaintoja, käyttämään omia aistejaan luonnossa, kokemaan löytämisen riemua. Peruskoulun viimeisellä luokalla voidaan tehdä perusteellisempi kotiseuturetki. Tai oululaistyttö Marja saattoi etsiä samasta oppikirjasta ympäristönsä tavallisen varvun, vaiveron, kuvaa turhaan. Tutustumiskohteena voi silloin olla maatila, talousmetsä, kalanviljelylaitos, turkistarha, porotila tms. Yläasteella käydään tutustumassa vesija suoympäristöön sekä metsään. Ei ihme, jos lapset eivät erota varista harakasta tai kuusta männystä. Biologian opetuksen uusissa tavoitteissa painotetaan luonnontuntemuksen merkitystä. Paikallinen väri saadaan osittain kuntakohtaisesti laadituilla opetussuunnitelmilla. Pohjoissuomalaiselle asiat ovat jääneet helposti kovin paperin makuisiksi, vieraiksi ja kaukaisiksi. Vanha kunnon kotiseutuopetus on palaamassa peruskouluun. Television luonto-ohjelmat painottuvat vieraisiin maihin, biologian kouluopetukselle on annettu kovin vähän aikaa, ja oppikirjatkin ovat ehkä liian teoriapainotteisia. Tämän jälkeen voidaan paikallisten asioiden käsittelyyn antaa hyvällä omallatunnolla aikaa. Tämän retken aikana tarkastellaan paikkakuntaa monesta eri näkökulmasta, kulttuurihistoriallisesti, maisemallisesti ja ympäristönsuojelullisesti. 10 Biologia ja maantieto tarjoavat erityisen paljon mahdollisuuksia paikkakunnan asioiden käsittelyyn. Kotoiset asiat voidaan kuitenkin ottaa mukaan muidenkin oppiaineiden opetukseen. Lähes sata kuntaa onkin jo tehnyt ns. Opettajat ovat omatoimisesti keränneet omalta paikkakunnaltaan opetusaineistoa ja ottaneet itse valokuvia täydentääkseen oppikirjojen tietoja. Opetuskäyttöön sopivien retkikohteiden säilyminen on huolenaiheena useassa kunnassa. Samalla tavalla kuin pohjoisessa ja etelässä täytyisi opettaa vähän eri asioita, on esimerkiksi kaupunkija maaseutukoulujen opetuksella osittain erilaiset tarpeet. Opetus etenee lähiympäristön lajien opiskelusta suurempien luonnonkokonaisuuksien hahmottamiseen ja päätyy peruskoulun yhdeksännellä luokalla ihmisen ja luonnon vuorovaikutusten tarkasteluun. Retket aloitetaan peruskoulun ala-asteella koulupihan tutkimisesta. Kaikki tämä pyritään vastaisuudessa käsittelemään omasta tutusta lähiympäristöstä lähtien. Esimerkit etsitään omalta paikkakunnalta aina kun voidaan sen sijaan, että esitellään asiat vain tekstin ja kuvien välityksellä. Tänäkin keväänä saattoi saamelaispoika lisko lukea peruskoulun biologian kirjastaan, miten tuomi ja kielo kukkivat koulun päättymisen aikoihin, vaikka hänen kotipaikkakunnallaan on silloin vielä täysi hanki. Historiassa ja yhteiskuntaopissa voidaan käsitellä oman kunnan historiaa ja talouselämää, äidinkielessä voidaan perehtyä paikalliskulttuuriin ja murteeseen ja kuvaamataidossa voidaan tarkastella oman ympäristön esteettisiä arvoja. Biologian oppikirjat on laadittu ennen kaikkea eteläsuomalaisesta näkökulmasta. Jokainen kunta laatii oman opetussuunnitelmansa, joka sisältää valtakunnallisen oppisisällön lisäksi kunnan oman oppiaineksen. Elokuussa 1985 voimaan astunut uusi koululaki antaa kunnille mahdollisuuden suunnitella osittain itse, mitä kouluissa opetetaan. Suomi on monenkirjava maa, eikä kaikkea tätä kirjavuutta voida mahduttaa yksiin kansiin
Esimerkiksi Perämeren alueella paikallisia luonnonoloja ei voi selittää ymmärrettävästi käsittelemättä maankohoamista. Pysyvä luontopolku tarjoaa hyvän opetusmateriaalin valmiine rasteineen ja opasvihkoineen. Oppilaskohtaisen herbaarion keruuta ei voida enää palauttaa kouluihin luonnonsuojelullistakaan syistä. Luokkakohtaisen kasviston kerääminen on sen sijaan hyvä ajatus. Pian eivät lapsemme muuten näe koskaan niitä kauniita kedon kukkia, jotka me muistamme lapsuutemme mansikkapaikoilta. Opetusmateriaalia omasta kunnasta Monessa kunnassa on jo valmiina opetuskäyttöön sopivaa kuntaa esittelevää materiaalia. Tässä työssä opitaan lajintuntemusta ja samalla tämäkin harrastus voisi nousta nykyisestä aallonpohjastaan. Yläasteen opetukseen tarvitaan vapaata järvenrantaa ja sopiva suokohde. Kansiomuotoisessa julkaisussa esitellään Lapin luontaistaloutta, jokiluontoa ja soita, Lapin metsien erityispiirteitä sekä Lapin luonnonsuojelualueita. vsk. Uuden koululain mukanaan tuoma kunnallinen opetussuunnitelma on saanut monen kunnan viime aikoina aloittamaan omaa aluettaan esittelevän materiaalin tuottamisen. Paikallisista lintutai kasviharvinaisuuksista kuullessaan oppilaat näkevät kotipaikkakunnan oman hohdon. Mieleen tulee esimerkiksi Kuopion luonto-opas, Kauhajoen luonPiirros Jari Kostet nonkirja, Uudenmaan metsäopas; varsin erilaisia teoksia, mutta kaikki käyttökelpoisia tähän tarkoitukseen. Samalla tavalla luokka voi kerätä omaa selkärangattomien eläinten kokoelmaansa. Paikallista kasvistoa ja eläimistöä edustavien näytteiden kerääminen sopii hyvin kouluopetuksen oheen. Lievä ylpeys omasta kotipaikkakunnasta ei varmaankaan ole pahitteeksi nykyajan juurettomille ihmisille. Lapissa on oma tunturiympäristönsä, etelärannikolla murtovesiekosysteemi ja löytyväthän kaupungeistakin omat luonnonelement11. Omat erityispiirteet esiin Jokaisella paikkakunnalla on omat erikoisuutensa ja hienoutensa, joiden esittelyä ei kannata unohtaa. Hämepaketti. Luontopolut ovat oivallinen keino perehdyttää koululaiset kotiseutunsa luontoon. n uusi tuleminen opetuksen kannalta tärkeimmät retkeilykohteet on varattu pelkästään opetuskäyttöön pois muun maankäytön ulottuvilta. Ala-asteen opetukseen täytyisi kiireellisesti varata luonnonniittyjä, jotka ovat karjatalouden muuttumisen myötä kovaa vauhtia häviämässä. Valmiiksi asti on jo ennättänyt esimerkiksi Lapin lääninhallituksen ja Lapin maakuntaliiton tuottama Lapin luontotietoa -opetuspaketti. Tärkeintä on tietysti varata sellaisia kohteita, jotka ovat kaikkein uhanalaisimpia. Suoraan koulukäyttöönkin on jo laadittu paikallisia opetuspaketteja, esimerkiksi ns. Onkin järkevää, ettei jokaisen opettajan tarvitse itse tuottaa kaikkea tätä materiaalia, vaan että sitä on saatavilla esimerkiksi kunnan toimistosta kaikkien koulujen käyttöön. Opetuskäyttöön sopivia metsiä löytyy onneksi vielä melko helposti rehevimpiä SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. metsätyyppejä lukuunottamatta. Opetuspaketti esittelee juuri niitä asioita, jotka puuttuvat oppikirjoista tai jotka on esitelty niissä eteläpainotteisesti. Keskityttäköön opetuksessa siis siihen. Luontopolun käyttö ei rajoitu kuitenkaan pelkästään koululaisiin, vaan se voi palvella kaikkia luonnosta kiinnostuneita vaikkapa osana kunnan ulkoilualueita. Kirjallisuuden lisäksi monessa kunnassa on jo saatavana valokuvaja filmimateriaalia paikkakunnan erityispiirteistä
; ~ . Opintokäynneillä voidaan perehtyä ihmisen vaikutukseen ympäristössään esimerkiksi vesienpuhdistuslaitoksella. Opetuksen perimmäisenä tavoitteena on herättää oppilaissa sellainen kiintymys luontoon ja omaan ympäristöönsä, että he rupeavat kantamaan siitä huolta, tuntemaan vastuunsa ympäristönsä laadusta. Jos kotoisista asioista edetään vähitellen maailmanlaajuisiin kysymyksiin koko ajan yhteyksiä vetäen, en usko, että näin käy. Kirjoittaja on koulutukseltaan biologian ja maantieteen opettaja. .• • Paikallisia erityispiirteitä esittelevää opetusmateriaalia on jo tuotettu monilla alueilla. Yläasteelle tultaessa käsitellään jo vaikeampia asioita, kuten soiden ja vesien suojelua sekä metsätalouden vaikutuksia metsäluontoon. hi/4, a. Kiintymys luontoon tuo vastuuntuntoa tinsä, jotka tulisi oppilaille esitellä. Ympäristönsuojelulliset asenteet kehittyvät Luonnontuntemus ja paikallisiin oloihin perehtyminen ei vielä riitä opetuksen lopulliseksi tavoitteeksi. Hän työskentelee Biologian ja Maantieteen Opettajien Liiton toiminnanjohtajana. Miksi näistä asioista pitäisi tietää. SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Suolinnut ovat Lapin Iuontotietoa -opetuspaketista, joka kertoo tavallisissa oppikirjoissa liian vähälle huomiolle jääneistä Lapin luonnon erityispiirteistä. Tässä yhdeksännen luokan oppijaksossa oppilailla 0,1 mahdollisuus perehtyä oman kuntansa ympäristökysymyksiin. Siinäpä nuoret pääsevät pohtimaan jopa arvostuksiamme: mitä olemme valmiit uhraamaan viihtyisän ja terveellisen ympäristön hyväksi. Tutuksi käynyttä luontoa on helpompi arvostaa ja siitä kantaa varmasti enemmän huolta kuin jostain tuntemattomasta ja etäiseksi jääneestä. Oppilaat voivat myös laatia omia maankäytön suunnitelmiaan. • . Ala-asteella opiskellaan muun muassa luonnossa liikkumista ja rauhoitusmääräyksiä. vsk.. He joutuvat myös sen tärkeän kysymyksen eteen, ettei ympäristönsuojelullisesti järkevin ratkaisu ole aina taloudellisesti kannattavin ainakaan lyhyellä aikavälillä. On tärkeää perehtyä siihenkin, miten omassa kunnassa päätetään ympäristöön liittyvistä kysymyksistä. Oppilaat voivat myös tehdä pienen, vaikkapa mittauksiin perustuvan tutkielman ympäristömuutoksista. Johtaako tämä jonkinlaiseen nurkkakuntaisuuteen. Kerran sisäistetty asia on helpompi ym,. Ympäristönsuojelullinen tavoite leimaa koko peruskoulun biologian ja maantiedon opetusta. 12 märtää laajemmissakin yhteyksissä. Joutuessaan pohtimaan, mihin kukin toiminta olisi paras sijoittaa, he saavat hyvän käsityksen siitä, mitkä kaikki tekijät tulee ottaa huomioon. C ''C'lt>b-• '.uJ .. Seutukaavaliitossa tai kunnan kaavoitustoimistossa voidaan tutustua maankäytön suunnitteluun. Asiat on helpompi aloittaa tutuimmista. Kaikki huipentuu peruskoulun viimeisellä luokalla, missä opetus on tarkoitus päättää useita oppiaineita yhdistävään ympäristökysymyksiä käsittelevään oppijaksoon
Tutustu Saaristomeren tai Itäisen Suomenlahden merimaisemiin. ,-..; ... 'rt . ) 1-... C) > ,' ' •t, ... t.l.W!<'I i' UC • !io"',..,.."-' _...,.~., .. ~""' .;>',• ,.-,, u..u l"-••••.'l,1 ,_,..,~-.•~ -<'~l•> ,.J\.4,,,t:,11'.Jil• -<11 f'"'• Uudessa kuvaja tietoteoksessa esittäytyy 1sanmaamme koko kuva. Koe Patvinsuon, Seitsemisen, Linnansaaren luonto. 1~!11 f .~, ,,,..,, ~,~i.r,,,1,,, i1,1,'f'> .. m, .. Lisänä tiekartat 1 :200 000 puistoista yhteysja palvelutietoineen ja kansallispuistojen esittely englanniksi kirjan viimeisillä sivuilla sarjassa Suomalaista luontoa parhaimmillaan. .. >,c,!utt, ... A4, sidottu, 160 sivua, yli 150 värivalokuvaa ja 21 tiekarttaa kaikki väreissä. .. , ............ ..,.1'11 .. , ...... Tutustu kansallispuistoihimme, kun oppaanasi ovat parhaat luontokuvaajat ja suojelualueidemme asiantuntijat: Toive Aartolahti, Antti Haapanen, Pertti Huttunen, Urpo Häyrinen, Leif Lindgren, Martti Linkola, Hannu Ormio, Rauno Ruuhijärvi, Pekka Salminen ja Juha Viramo. -:': :"""'..., .. ~,1,R<'to> •-"j"" r,,l «h". Tee matka Urho Kekkosen tai Lemmenjoen kansallispuistojen maisemiin. ; ,..,..~,~-~" _,...,. ' ;•>< '• '""'~ ~--•~ ' • ;•...._, ' ' . .--.1,~ =~.~~·:·t,:~= ... ,'ffl.,11allc~11t"i;"~~•''!"'~·'l~n,'"•f'•n... ,..:..._:,..,..~,.., .. LUONNONSUOJELU KESKUKSET NERVANDERINKATU 11 00100 HELSINKI HAKANIEMENL. u>t'Sltf..j(,ft ,>lwtlll •'l .. ,,.,. ~~>atjllhl< Um,A....,u, "'.k•!,.l.a t ,.h L •"""'•~•!l"liv•l~, . :r:·.:u -~~.: ~r~:::;~~,~:~::;~:::z~~~;'.~:~~c:~ '""' ,,.._.,. .," ~f'f'•O t.ui~_.,,.._ >,, '• . •t:•:su1ot .,..,. S.u..-m,...-11.....,!1,1,•hU(cl'.'"«!0,1-,;,.,.,,,,,.., _,;..,_. .,. ;::~~::~::,;:;:~~:-:::·:, :n~ ;1:s~~i:~::;~ 1 1~~~~:~1•:~: "",.>->f-..i~• \l '-" V""""'•f'I'• .:!'f~ H''("I .J,..,..-. ''. ,n"~" l~f,...._,_.,, ,,.,,...._:• "'.._,'"'""'-"'1"!'>.-•~• • .,,.u •.. ~c!,.,..t..c..,,.,,,.I ,••• <""'"·~, -~ :.., • .,. ,.r,,"t.,,t;A !~;,; t...,.,..,.,.,.~ ,, .. : .·.N 196 mk Luonnonsuojelukeskuksista ja hyvin varustetuista kirjakaupoista KAJAANINKATU 13 90100 OULU ilmestyy loka/marraskuussa. "ol)c,....,,;ur,,, ... Suomen Luonnonsuojelun Tuen kustantama: Kansallispuistot isänmaamrne kuva h.JA~h,r,.,..a.~ p,tn,,W1RII !,l(_,,,_,"',.l•,;!, >.J h..., K-"•ot..:•tci,1.i i,,....,;,, l;,,l i, ;a 1_,-,,1 H-'f'f'< 1"1'1 l'\lod.f )ltt>.<l , , IIAU•""""'' "·••~ t,.,,..._lt o,:l,•.ol <'>J<-t\1N:n ,"~" t1,,,!"~l...-" r-'"~""M ....,1,f14lt'...., \11,_.-. · : :····· .·,. ,). RANTAHALLI KATU 21 00530 HELSINKI 20100 TURKU ITSENÄISYYDENKATU 1 33100 TAMPERE POSTIMYYNTI : PUHELIN 90-406262 KESKUSKATU 9 50100 KOTKA t ..... ~.,. ..,._-ll••"'~ 1• ~......,,,,._,.~, 1<,;· 1,1.,,,
Maailmanlopun enteitä. Varjeleminen on unohtunut. Tulisi lukea uudelleen ja tarkemmin ensimmäinen uskonkappale eli luominen ja tulisi miettiä uudelleen, mihin usko SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Kirkon tehtävät Esa Tuomaala haluaa herätellä kirkossa keskustelua luonnonsuojelun tehtävistä. Eikä tämä saa viedä pohjaa luonnonsuojelulta. Suurta asenteiden mullistusta hän ei usko saavansa aikaan, varsinkin, kun hänen omat toimintamallinsa ovat melko sovinnaisia. jelua on pidetty niin toissi.;: jaisena asiana, että siihen on jokainen voinut suhtautua miten parhaaksi näkee, Tuomaala suomii asenteita ja perää ihmisen vastuuta luonnosta. Vedenpaisumuskertomuksessa Nooa sai ohjeen ottaa 14 arkkiinsa kaikkia eläinlajeja ihmisten seuraksi. On ongelmia, joiden olemassaolon aavistavat vain asiantuntijat, Tuomaala arvioi antaessamme silmiemme levätä Kivijärven pappilan alueen salskeassa hongikossa. Tässä on toisaalta se vaara, että näiden ennusteiden pohjalta nousee joku uskonnollisuus, joka kohta hajoaa kuin saippuakupla. Raamatusta on nostettavissa hänen mukaansa koko luomakuntaa suojeleva näkemys. Niin kirkossa kuin maallisessa yhteiskunnassakin on ihmisen ylivaltaa painotettu liian yksipuolisesti. Kirja on tutkielma Lapuan hiippakunnan pappeinkokoukselle, joka pohtii asiaa lokakuussa. Suomen luonnon tila on ehkä huonompi kuin kirjassani annan ymmärtää. Olen saanut raamatusta sellaisen käsityksen, että maailmanloppu ei ole ihmisen aiheuttama. Ehkä joku voi paeta vastuutaan uskonsa tähden, mutta yleisimmin usko hänen mielestään antaa rohkeutta ja tasapainoisuutta raskaiden ekologisten näköalojen edessä, siis antaa voimaa toimintaan. Ritva Kupari ''Raamattu kehottaa varjelemaan luontoa'' Kirkon tulisi herätellä vastuutamme luonnosta, Kivijärven kirkkoherra Esa Tuomaala sanoo. En lähde yhdistelemään ekologisen tuhon ennusteita viimeiseen tuomiopäivään, vaikka siihen on suuri houkutus. Hän on läsnä kaikkialla ja kaikki on lopultak_in Hänen kädessään. Raamattu asettaa ihmisen luomakunnan kruunuksi, mutta antaako se oikeuden tuhoavaan ylivaltaan. Raamatusta on nostettavissa myös ohje viljellä ja varjella maata. Johtuisiko se uskosta Jumalan kaikkivoipaisuuteen. Samalla on kiinnitetty lähes yksinomaan huomiota luonnon valloituksen -~ myönteisiin puoliin. Lopullisen tuhon ennusmerkkejä on etsitty kautta aikojen. On jäänyt esimerkiksi selvittämättä, miksi vanhassa testamentissa on eläimiä vilisemällä. Hän on etsinyt teologien vastauksia ajan haasteisiin ja todennut Suomen luterilaisen kirkon hiljaisuuden niiden edessä. Toinen on opetus: paikallisseurakuntien varhaisnuorisoja nuorisotyössä ja rippikoulussa painotettaisiin luontoaihetta, seurakuntiin perustettaisiin luontokerhoja. Eläinten säästäminen näyttää selvästi kuuluvan Jumalan suunnitelmiin. Esa Tuomaala on seurannut ekologista keskustelua ja tutkimusta ja vakuuttunut kasvun ideologian umpikujasta. Tämän neuvon mukaan ovat eläneet niin raamattuun uskovat kuin uskomattomatkin ihmiset. Maa on tehty alamaiseksi Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen sekä kehotti häntä tekemään maan itselleen alamaiseksi. Ensinnäkin tutkimus. Kirkkoherra Tuomaala ei myönnä, että usko voisi perimmiltään vähentää ihmisen vastuuta tai passivoittaa ihmistä. Tämä aika antaa tuhon profeetoille loistavaa aineistoa. Kolmas tehtävä on julistus. Hyppäys lestadiolaisesta kirkkoherrasta radikaaliksi luonnonsuojeluguruksi olisi liian pitkä. Koko luomakunnan suojeleminen on kristillisen etiikan mukaan tehtävämme. Miksi kansa ja kansan kirkko ovat sitten kovin passiivisia. vsk.. Raamattu antaa ihmiselle mahdollisuuden tutkia ja valloittaa luontoa. Tulokset hän on tiivistänyt kirjaksi Ihminen uhka luomakunnalle. Yksi tärkeimmistä asioista on se, ettei tätä anneta valmisteltavaksi millekään toimikunnalle eikä komiteaa panna pystyyn, Tuomaala naurahtaa ja esittää ongelman hiljaisen hautaamisen sijaan kolmea tehtävää kirkolle. Päinvastoin, vaikeampana hän näkee maallistuneen ja kirkon sanomasta piittaamattoman väen herättelemisen. Kirjani voi olla vaatimaton alku teologiselle selvittelytyölle. LuonJ nonvarojen ja luonnon suo.. Elämmekö maailmanlopun aikoja. Raamatusta on nostettavissa myös toisenlainen näkemys. Kaikkien olisi syytä lukea uudestaan luomiskertomus ja miettiä, mihin se näinä ekologisen kriisin aikoina velvoittaa
Toisaalta vaikka luonnonsuojelijat syyllistyvät kansalaistottelemattomuuteen, pitäisi nähdä heidän huolensa oikeutetuksi ja päämäärä tulisi hyväksyä, vaikkei aina keinoja, Tuomaala pohtii ja myöntää linjavetojen vaikeuden käytännössä. Usein luontoa myrkyttävät, saastuttavat tahot kiertävät lakia tai rikkovat sitä. Jotta vaikutus olisi tehokas, sen tulisi tapahtua kaikilla tasoilla, kodeissa, kirkossa ja maallisen yhteiskunnan organisaatioissa. The AML Radio Tracking Device Manufacturer: SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Tämän luonnontunteen vahvistaminen kaikissa ikäpolvissa ja kaikissa oloissa elävissä ihmisissä olisi tärkeää. Uuden elämäntavan löytäminen, tuhlauksesta luopuminen ja luontoa säästävän teknologian omaksuminen eivät ole helppoja tavoitteita, mutta silti realistisia. En myöskään vahvemman puolelle haluaisi säännönmukaisesti asettua. Kirkon pääasiallinen tehtävä on kuitenkin Tuomaalan mielestä ihmisten tietoisuuteen vaikuttamisessa, ei yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. We shall be pleased to discuss your special requirements with you and to pian together the solutions that will suit you best. Eikö kirkon tulisi näyttää mallia vaatimattomampaan elämäntapaan siirtymisessä. 981-489 337, telex 32141-amoy. Eri tasoilla pitäisi Tuomaalan mielestä luoda toimivia linkkejä luonnonsuojeluväen ja kirkon välille: piispojen, ympäristoministeriön ja luonnonsuojeluliiton johdon kesken voisi olla neuvottelukosketuksia, paikallisseurakuntien papit voisivat taas keskustella luonnonsuojelujärjestöjen kanssa paikallisesta tilanteesta. Lehden painatusvaiheessa saimme tiedon, että kirkkoherra Esa Tuomaala on kuollut äkillisesti elokuun lopulla. ARI-MATTI LUOM'A KY SF-90470, Varjakka, Finland Puh. Jos luonnontunteen omaavia ihmisiä saadaan yhteiskunnan avainasemiin riittävän paljon, suodattuu luontoa suojeleva ajattelutapa eri yhteisöihin, puolueisiin ja hallintoportaisiin. Kaikkiallahan luotetaan. En usko, että muutosta tapahtuu ennenkuin on pakko: ihmiset joukkona ja yhteisönä kokevat jonkun voimakkaan katastrofin. Kun Lahnasjärven kyläläiset "101-prosenttisesti" asettuivat Kajaani Oy:n vesakkomyrkytyshankkeita vastaan, olisi ollut luontevaa nähdä kansankirkon edustaja kyläläisten tukena. Tämän kulutusyhteiskunnan elämäntavasta on hirveän vaikea yksilön päästä irti, esimerkiksi yksittäisen perheenjäsenen. paljolti taloudellisen kasvun jatkumiseen. Luonnonkauniissa Kivijärven kunnassa, pohjoisessa Keski-Suomessa elävä Esa Tuomaala puhuu lämpimästi luonnontunteesta. The perfect way to follow the movements and doings of animals. Vuorisaarnan opetus Millaista elämäntapaa hyvinvoivan ja taloudellisesta kasvusta hyötyvän kirkon pitäisi jäsenilleen opettaa. ja eettisiin näkökohtiin. Vahvemman puolelle. Muutos on edessä ja siihen on varauduttava. Jumalaan kaiken luojana meitä nykytilanteessa velvoittaa. Esa TuomaalaUe lain rikkominen ja kansalaistottelemattomuus ovat vieraita menettelytapoja, olkoonkin, että lain kirjain ja moraalinen oikeus asettuvat usein vastakkain. Hurmahenkisyydellä ei ole sijaa yhteiskunnallisissa kannanotoissa. Kyllä näin on. vsk. Se on surmattu tai se ei ole päässyt kehkeytymään, Tuomaala arvioi. Se raivaa omalla painollaan tietä tajuntaamme. Kirkko voisi hänen mielestään ottaa kantaa joihinkin käytännön luonnonsuojelun kysymyksiin, esimerkiksi rakennetaanko jokin voimalaitos vai ei, mutta kannan pitäisi perustua vahvaan tosiasia-aineistoor. Joillakin harvoilla ihmisillä se on voimakas, joillakin se on heikko ja hyvin monilta nykyajan ihmisiltä se puuttuu kokonaan. Tämä mädännäisyys pitäisi myös huomata
/ SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. vsk.. 16 J .,. Teuvo Suominen Ole isän1Daalline1 Suurin osa silakasta pyydetään troolialuksilla, joita vesillämme kyntää kolmisensataa
Neuvostoliitto on suurin silakanpyytäjä, mutta Suomi ja Ruotsi ovat heti kannoilla kukin näistä maista pyytää pyöreästi satatuhatta tonnia. Silakan arvoa korostaa sekin, että tämä sillin pienin ja syrjäinen rotu tuottaa nyt yhtä paljon saalista kuin maineikas Atlantin silli, jonka kannat ryöstöpyynti romahdutti. Väkilukuun suhteutettuna me suomalaiset kulutamme eniten silakkaa. Itämerellä ja sen silakalla voisi hyvinkin olla tiennäyttäjän tehtävä, sillä sen rannikkovaltiot alkavat jo oivaltaa kalojensa arvon ja seuraavat pyynnin vaikutusta silakkakantoihin. syö silakkaa! Silakka on arvossaan Pariisin hienoimmissa ravintoloissa, mutta omilla rannoillaan tätä korkeimman laatuluokan elintarviketta väheksytään. Nyt tilannetta yritetään korjata sillä, että valtio maksaa kalastajille tuotantotukea -minkkien ja kettujen elättämisestä. Silli kalat siivilöivät ruoakseen meren planktonia. Se taas voi johtaa siihen, että ihmiskunta vihdoinkin tunnustaisi vastuunsa meren antimien hoidossa. Me suomalaiset syömme vuodessa keskimäärin kymmenen kiloa silakkaa. Tärkein saalislaji on silakka, jota pieni sisämeremme luovuttaa nykyisin noin puoli miljoonaa tonnia vuodessa. Silakan lisäksi syömme parikymmentä kiloa muuta kalaa, suureksi osaksi ulkomaista pakastefilettä. Vallan hyvin voisimme syödä toisen mokoman. Puolet silakkasaaliistamme päätyy rehuksi, lähinnä turkiskasvatukseen. Silakanystävät kalastajat, kauppiaat, herkkusuut, byrokraatit ja monenkarvaiset tutkijat kohtasivat toisensa silakkasymposiumissa Hangossa huhtikuussa. hannesosa. 17. vsk . Todellinen parannus asiaan saadaan vasta, kun kalaravinto saa ansaitsemansa aseman korkeimman luokan eläinvalkuaisena. Itämeren silli Silakka kuuluu sillikalojen vanhaan ja kunnianarvoisaan sukuun, jonka eri haarat ovat levittäytyneet laajalti maailman meriin. Arvokas valkuainen jalostetaan karvoiksi verhoamaan viluisia naisia. Se on maailmanennätys, mutta se ei riitä. Tosin kotimaistakin kalaa riittäisi. Ne siis ammentavat ravintonsa läheltä meren alkutuotantoa, ravintoketjujen alkupäästä, missä ruoKalastajaromantiikka on kadonnut: Kaikuluotain kertoo pohjasta ja kalaparvista, muut mittausja säätölaitteet ohjaavat troolin sinne, missä saalista tuntuu olevan. Silloin siitä halutaan maksaa asianmukaisesti. Mutta kotimainen on kalliimpaa, sen markkinointi ontuu eikä sitä osata edes valmistaa. Itämeren apajat Itämeren osuus maailman kaikista meristä on yksi tuSUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Sen jokainen hehtaari tuottaa siis keskimäärin yli kymmenen kertaa enemmän kalaa kuin hehtaari valtamerissä. Puhuttiin silakasta ja syötiin silakkaa ja päädyttiin siihen, että silakka on nostettava sille kuuluvaan arvoon. Mutta maapallon kalansaaliista se tuottaa yli prosentin. Loput kaksisataatuhatta tonnia jakautuvat Tanskan, Puolan ja molempien Saksojen osalle. Myös silakka kärsii kalan alhaisesta maailmanmarkkinahinnasta. Joukossa on myös makeanveden lajeja ja joitakin vaelluskaloja kertoohan Juvan Sestalov kirjassaan Ugrien kehto kuinka silliparvet ilmaantuivat kevään merkkinä ugrikansan asuinalueen jokiin. Nyt puolet silakkasaaliistamme menee rehuksi, lähinnä turkiskasvatukseen. Arvokas valkuaisravinto jalostetaan karvoiksi, jotka myydään Keski-Euroopan, Amerikan, Japanin ja Korean viluisille naisille
Pakastettunakin silakka säilyy vain muutaman kuukauden -härskiintyminen jatkuu näet pakkasessakin ilman bakteerien vaikutusta. Kun näin tehdään, unohtuu helposti, että sama kala voisi olla myös ruokapöydän herkku. Vielä 1950-luvulla saaliit olivat vain kolmanneksen nykyisestä. Sitä ennen niiden kunto on tarkistettu. Vakavaa valkuaisenpuutetta poteva maa tyhjensi surutta rannikkonsa valtavat apajat ja myi ne rikkaille maille rehuksi. vsk.. Silakka on yksi monista 18 silliroduista. Tervalepäntuoksuinen savusilakka on lämmintä vielä lounaspöydässä; se on nostettu merestä aamuyöllä. Tällaista on työ kahtena kiireisimpänä kevätkesän kuukautena. Silakat poimitaan verkkokassiin, huuhdellaan meressä ja laitetaan laatikkoihin. Siitä huolehti erityinen pikajuoksijoiden ammattikunta, joka kuljetti kalaa kuin viestikapulaa halki höyryävien viidakoiden. Seuraava vuosikymmen toi muutosta. Häviääkö vapaus muista syistä. "Sodan aikana ja sen jälkeen kaikki kalakauppa olr valtion valvonnassa" kertoi Henry Sandin, Kalakauppiasliiton puheenjohtaja. Silakoitakin on monenlaisia, erikokoisia ja -näköisiä, eri aikoihin kutevia. Silakka oli veroluetteloiden vakiosisältöä seuraavina vuosisatoina; se oli jo silloin tulolähde ja kauppatavara. Herkkusuut sanovat, että kuuden tunnin säilytys taittaa tuoreudelta parhaan terän, vaikka miten olisi jäähileitä ympärillä. Jälkimmäisen nimellä ratsastaa tätä nykyä maustettu ja purkitettu kilohaili, joten oikea anjovis kulkee yhä useammin sardellin nimellä. Ruotsalaisia, eestiläisiä ja inkeriläisiä liikkui Suomen rannikolla. Mutta troolien ilmaantuminen lisäsi saaliita; tosin niiden käyttöön opittiin kovin työläästi. Niinpä 1960-luvulla tuoretta silakkaa oli tarjolla jo kymmenen kuukauden ajan. Savustaminen, hiillostaminen, maustaminen tiilillä, sipulilla, tomaatilla, ajuruoholla, sinapilla ja monenmoisilla tuontiryydeillä ovat yhä arvossaan, samoin tietysti suutarinlohi. Vielä sotien jälkeenkin oli väestön valtaosan elettävä ilman tuoretta silakkaa yli puoli vuotta, sillä niukat saaliit riittivät korkeintaan kalastajaperheiden tarpe1s11n. Itämeren lisäksi silakkaa on myös Aral-järvessä, jonka murtoveteen neuvostoliittolaiset ovat sitä istuttaneet. Verkot nostetaan veneestä ja laitetaan koukulle. Silakka käynnisti kansainvälistä kulttuurinvaihtoa, silloin niinkuin nytkin. Toinen pyyntikausi alkoi syyskuussa ja jatkui jäiden tuloon. Silakan perässä liikkuivat ihmiset. Kalaöljyn tyydyttämättömät rasvahapot antavat makua ja terveyttä, mutta samalla ne eltaantuvat nopeasti. Väliin jää parin tunnin lepo, jos kotityöt sen sallivat. Yleensä silakka on silliä pienempi, mutta vain keskimäärin; suurin tavattu silakka on suurempi kuin suurin silli. Myös Välimeren sardiini ja anjovis ovat päässeet maailmanmaineeseen. Sata silakkaruokaa Ennen vanhaan saaristolaistyttö kelpasi naimisiin vasta, kun osasi valmistaa silakkaa ruuaksi yli sadalla eri tavalla, kertoi Hotelli-ja ravintolamuseon johtaja Hilkka Uusivirta Hangon silakkasymposiumissa. Kala on valmis kuljetettavaksi ostajalleen, suurin osa savustettavaksi tai fileoitavaksi." Iltapäivällä neljän aikaan lähdetään taas verkkoja laskemaan. Tyypillinen oli Perun sardellin eli anjovetan tarina. "Nykyään kalastajan on lähdettävä merelle verkkojaan nostamaan puoli tuntia keskiyön jälkeen, siis vieläkin aikaisemmin." "Laiturissa alkaa raskain työvaihe. Tärkein pyyntikausi oli silloin ja on yhä vielä kevätsilakan aika vapusta juhannukseen. Ja arvata sopii, että Itämeren runsain anti oli tärkeä jo paljon aikaisemmin, vaikka kukaan ei silloisia tapahtumia kirjannut. Tanskan salmissa silakat muuttuvat ilman selvää rajaa silleiksi. "Kalastuksen hintatukineuvottelut ovat jo nykyisin ensimmäinen askel kohti kalastustulojärjestelmää" sanoi tutkija Mikko Viitanen. Ihmiselle plankton on harmillisen pienikokoista, mutta sillikalat jalostavat sen sopivankokoisiksi suupaloiksi, jotka mukavasti jäävät kiinni verkkoihin, rysiin, nuottiin ja trooleihin. Vuodenaikaisvaellusten lisäksi oli muutakin vaihtelua, joka pidensi kalaretkiä. "Mutta tärkeintä on, että kalastaminen on vapaata ja itsenäistä työtä. Pakastimet ja fileerauskoneet ovat puolestaan monipuolistaneet ruokapöytiä. Jos on kalastanut kaksikymmentäkin vuotta, olisi kyllä vaikeata sopeutua johonkin tavalliseen työsuhteeseen.'' Kuinka moni jaksaa tästä vapaudesta nauttia. Lipeäkalakin on siis pitkälle jalostettua silliä. Siitä on nyt kulunut runsas vuosikymmen ja on yhä epävarmaa, toipuuko maailman suurin kalaparvi koskaan ennalleen ja saako Peru takaisin arvokkaimman luonnonvaransa. Kulkeeko ainoa tie kalastajan toimeentulon turvaamiseksi todellakin tukiaisten ja hallintobyrokratian kautta, niillä kun on taipumus tulla myös työn ja tekijän väliin. Pyyntitapojen kehitys, ennen muuta troolaus, pidensivät pyyntikautta. Nyt sitä saa jokseenkin aina. Mereltä ruokapöytään Kerrotaan, että Meksikon keisari Montezuma sai joka päivä pöytäänsä tuoretta merikalaa. Torimyyjän file ui meressä vielä keskiyön tunteina. Silakka on yksi monista silliroduista kaa on eniten. Nailonverkot kalastivat paremmin kuin SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Helsingin Kauppatorillakin myydään silakkaa suoraan veneistä. Kukaan ei voi tulla määräilemään, milloin ja miten työskentelen. Harva enaa kaivannee esim. Pienten sillikalojen suunnattomat parvet ovat massapyynnin kohteita, teollisuuden raaka-ainetta, josta keitetään kalaöljyä ja jota kuivataan rehuksi ja jauhetaan lannoitteeksi. Entisinä aikoina ongelma oli tosi vaikea, sillä silakkaa saatiin vain tiettyinä vuodenaikoina. Mutta ryöstöpyynti on muuttanut suhteita; nyt niiden osuus on enää neljännes. Osa resepteistä unohtuu. hapansilakkaa, jonka erikoiseen makuun vain harvat ovat mieltyn~et, mutta jonka haju mainitaan erityisen kuvottavaksi. Lounais-Suomesta mentiin Ahvenanmaalle, Etelä-Pohjanmaalta Uudellemaalle. Se oli oikeastaan itsestään selvää olihan kala monet kerrat ennenkin vaikeina aikoina pelastanut Suomen kansan nälänhädältä. "Ennen vanhaan silakankalastajat lähtivät merelle kahden aikaan yöllä" kertoi verkkokalastaja Agneta Sundquist. Niinpä sillikalojen osuus koko maapallon kalansaaliista on parhaimmillaan ollut kolmannes. Talvisilakkaa ruvettiin saamaan jään alta heti kun jäät kantoivat. Silakan rasvaisuus on sen valtti ja kirous. Yhtä selvää oli, että silakka oli kalakaupan selkäranka. Silakkaa ja kulttuuria halki aikojen ''Lounais-Suomessa nuotattiin silakkaa jo 1400-luvulla" kertoi Nils Storå, Turun Akatemian professori. Vastaava palvelu on nyt jokaisen rannikkosuomalaisen ulottuvilla. Silakan varmin tuntomerkki onkin, että se elää murtovedessä. Tonnikala ja turska ovat nekin eräänlaisia sillikalatuotteita niiden tärkeintä ruokaa ovat sillit sukulaisineen
Suurin osa kalastajista asuu maissa, troolari on työpaikka." "Iltapäivällä neljän maissa mennaan merelle. Keinokuitu luisti paremmin; isompi pyydys liikkui vedessä pienemmällä voimalla. Kalastajalle rehusilakan pyynti ei kannattaisi alkuunkaan, ellei valtio avustaisi. "' C < Helsingin Kauppatorilla silakkaa myydään suoraan veneestä. Jääkö mereen tarpeeksi kutukelpoisia kaloja. Ja Suomenlahdella nähdään merkkejä hienoisesta ylikalastuksesta. Miten käy silakan, kun saalismäärät yhä nousevat. " "Luonnonesteiden lisäksi meillä on viranomaiset, jotka pykälillään vaikeuttavat suunnittelua ja luovat epävarmuutta. Vielä olisi varaa tehostaakin, sanovat tutkijat. Se antoi edellytykset silakkaa jalostavalle teollisuudelle. Kaikuluotain kertoo pohjasta ja kalaparvista, muut mittausja säätölaitteet ohjaavat troolin kulkemaan siellä, missä saalista tuntuu olevan. Atlantin sillikanta romahti, samoin Perun sardellikanta. Matka pyydys paikkaan kestää tunnin, kaksikin. Työpäivä päättyy aamuvarhaisella. Varsinkin Ahvenanmerellä ja Saaristomerellä, jonkin verran myös Selkämerellä. .. entiset puuvillaverkot; sitä paitsi niitä saattoi liottaa meressä ilman lahoamisen vaaraa. .. Silakkaparvet määräävät. Se olisi mieleen meille silakansyöjillekin. He ovat seuranneet, miten paljon mistäkin pyydetään, minkä ikäisiä ja kokoisia. Mutta Perämerellä pyynti ja tuotto alkavat olla jo tasoissa. Nyt saaliit hipovat sataatuhatta tonnia. Jos pyyntiä hieman hillittäisiin, saataisiin saaliiksi suurempia silakoita. Torimyyjän silakat uivat meressä vielä keskiyön tunteina. i. Jos sattuu huonoja kutuvuosia, niiden tuotto ei ehkä riitäkään. totesi Henry Sandin. Monesti tuntuu, että viranomaiset ovat yhtä epäluotettavia kuin sää ja tuuli." Loppuuko silakka. Myrskyt suovat useita vapaapäiviä. "On unohdettava säännölliset työpäivät. Myös pakastusteknologia ja turkistarhaus olivat 1960-luvun tulokkaita; ne auttoivat tasaamaan alkukesän huippusaaliita, joita ei enää tarvinnut syytää takaisin mereen. vsk . 19. "Suurin osa silakkaan perustuvasta kaupasta ja teollisuudesta on tänä päivänä suurissa taloudellisissa vaikeuksissa'', SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. -" ...1 .. Tavallisen silakansyöjän näkökulmasta rehusilakka on priimatavaraa polkuhinnalla. Mutta hintoja säätelee halpa tuontikala, useinkin ryöstöpyynnin tuote. "Vanha merimiesromantiikka on varmasti hävinnyt tekniikan mukana" kertoi hankolainen Viking Eriksson, 1sansä vanavedessä ammattiin astunut troolikalastaja. :i .. Trooli ylitse muiden menetelmien Valtaosa silakastamme saadaan trooleilla. Meillä on nyt kolmisensataa troolaria, pientä laivaa, jotka vetävät perässään suurta pyydystä. Laiturilla odottelevat kuorma-autot; ne on tilattu radiopuhelimella. '' Aluksella on keittiö, päivähuone, WC, pesuhuone ja makuutilat. Troolin siirtäminen mereen kestää puolisen tuntia, varsinainen kalastus voi kestää tunnista kuuteen tuntiin. Mereen jää nyt vain nuoria kaloja. Kun uskotaan, että troolissa on riittävästi silakkaa, se nostetaan ylös." Saalis lajitellaan ja pakataan, kurssi otetaan kotisatamaan. Vuotuissaaliit nousivat yli 50 000 tonnin. Sitä ovat selvitelleet professori Veikko Sjöblom ja tutkija Raimo Parmanne
Rauhoitettiin vasta 1958 Hattula!l vuorijalava oli myös tuttu vasta toimeensa nimitetylle valtion luonnonsuojeluvalvojalle Reino Kalliolalle. Vahvistinaseman rakennustöiden yhteydessä paljastuneelle maalle oli varttunut 4-5 vuorijalavan tainta. Vuorijalavan kasvupaikka oli nyt valtion omistuksessa. Rauhoituspäätös annettiin vuonna 1979. pelkäsivät, etteivät saisi palkkaansa siitä paljosta vaivasta, minkä "kynneppään" kaato ja haloiksi hakkuu olisivat tuottaneet!" Vuorijalava oli siis ilmiselvän häviämisuhan alainen, ja kun Kaarlo Linkola kirjoitti 1934 asiasta Luonnon Ystävä -lehdessä otaksui hän sen "kenties pian häviävän". paikalta tuotuja nuoria vuorijalavia. Suurempi taimista kasvoi aivan maantien varressa. Viime vuosikymmenellä puu ränsistyi yhä enemmän ja kevättalvella 1978 lumen paine sitten mursi sen. Purouomaan ovat rajoittuneet linnunsilmä ja suokeltto. Se löytyi Hattulan pitäjän Sattulan kylästä Nikkilän kartanon maalta läheltä Hämeenlinna Iittala maantietä. Aluskasvillisuus kieli paikan huomattavasta rehevyydestä ja on ainakin lajistoltaan säilynyt lähes ennallaan paikan muututtua sulkeutuneeksi metsäksi. Puuston muodostavat kuuset, tuomet ja harmaalepät, mutta hieman etäämmällä kasvaa jo pähkinäpensasta, metsälehmusta ja vaahteraa. Koko kasvupaikka lähitienoineen, loivasti pohjoiseen Lehijärveen viettävä lehtorinne on Hämeenlinnan seudun lehtokeskuksellekin poikkeuksellisen rehevää, mihin vaikuttavat niin uraliittiporfyriittiä oleva kallioperä kuin rinteen lähteisyyskin. Romahtaneen vuorijalavan rauhoituksen purkamisen yhteydessä Postija lennätinhallitus esitti tämän maan rajasta kaksihaaraisen nuoren puun rauhoittamista. Puu säästyi sattumalta Linkola löysi paikalta noin 12 metriä korkean ja metrin korkeudelta 244 cm ympärysmitaltaan olevan tyviosasta haarovan komean vuorijalavan. Latva, isot haarat ja oksat romahtivat alas ja vain yksi vähäinen haara jäi pystyyn viisimetriseen kantoon. Vuonna 1958 rauhoitusta haettiin uudelleen. Pertti Uotila Hattulan · vuorijalavan kiemuraiset vaiheet Tutkiessaan 1930-luvun alussa kynäjalavan esiintymistä Vanajaveden seudulla sai kasvitieteen professori Kaarlo Linkola tietoonsa vain yhden varmasti alkuperäisen vuorijalavan esiintymän. Luonnonsuojeluvalvojan tiedusteluista huolimatta niitä ei tullut ja hanke raukesi. Harvinaisen rehevä kasvupaikka 1930-luvulla vuori jalava seisoi yksinään vähäisen purouoman reunalla paljaaksihakatulla lehtomaalla. mesiangervo, nokkonen, lehtopalsami, vadelma, lehtokorte, vuohenputki, lehto kielo, lehtotähtimö ja valkovuokko sekä komeat lehtojen saniaiset hiirenporras, kotkansiipi, metsäalvejuuri ja isoalvejuuri. Seudun asukkaiden kertoman mukaan alueella piti olla useampiakin yksilöitä, mutta etsiskelyissä löytyi tämän lisäksi vain kaksi vanhaa ilmeistä vuorijalavan kantaa ja keväinen taimenkaivuukuoppa. Rauhoitusta ei koskaan merkitty asianmukaisella kilvellä. Calypso n anomuksen johdosta luonnonsuojeluvalvoja teki rauhoitusesityksen Posti-ja lennätinhallitukselle, joka päätöksellään syksyllä 1958 rauhoitti vuorijalavan luonnonmuistomerkiksi. Iso puu oli pelastunut kuin sattuman kaupalla, mistä Linkolan opas kertoi seuraavasti: "Silloin kun halonhakkuuta suoritettiin siinä palstassa, jossa tämä puu kasvaa, loppuivat rahat hakkuu-urakoitsijalta kesken. Lisäksi Sattulan kylässä parin talon pihalla kasvoi luokkipuiksi istutettuja em. Senvuoksi työmiehet jättivät puun, joka paksuutensa takia oli säästetty viimeiseksi, seisomaan, kun 20 Mitä opimme puuvanhuksen tarinasta Pienetkin rauhoituskohteet tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa. Taimet ryövättiin Linkola ei löytänyt puun lähistöltä taimia eikä niitä havaittu myöhemminkään ennen 1970-luvun alkua. Muutaman vuoden kuluessa taimet kahta lukuunottamatta katosivat ilmeisesti lähitalojen piiriin. Se oli lunastettu Posti-ja lennätinhallituksen vahvistinaseman tontiksi. sellaiset harvinaisuudet kuin kalliorikko, myyränporras, lehtokielo ja saarni. Omistaja suhtautui asiaan myönteisesti ja lähetti rauhoitusanomuksen kesällä 1939, mutta tarvittavat liitteet puuttuivat. Mutta aika teki työtään. Jalavan lähiympäristöön kuuluvat mm. vsk.. Tuolloin puu arvioitiin 12-13 metrin mittaiseksi ja metrin korkeudella rungolla oli ympärysmittaa 310 cm. Tällä kertaa aloitteen tekijänä oli Hämeenlinnan lyseon luonnontieteellinen Calypsokerho, joka lähetti rauhoitusta koskevan anomuksen valtion luonnonsuojeluvalvojalle. Pituutta vuorijalava ei enää kasvanut, mutta ympärysmitta vahvistui 3 50 senttiin 1970luvulla. Hän kävi neuvottelemassa alueen maanomistajan kanssa puun rauhoittamisesta luonnonmuistomerkiksi. Puu merkittiin asianmukaisesti rauhoituskilvellä. Muuten saattaa käydä kuten Hattulan vuorijalavalle. Kilpi oli kadonnut isostakin SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Puun suojelu siis näytti olevan kunnossa. Kesällä 1979 Postija lennätinhallituksen aloitteesta kumottiin lähes tuhoutuneen puun rauhoituspäätös. Tässä tapauksessa tosin loppu taitaa olla onnellinen. Kasvitieteilijät tunsivat seudun jo entuudestaan: lähistöllä viihtyvät mm. Vuorijalavan taru ei kuitenkaan pääty vielä tähän
vsk. Tuollainen v11s1 aaria näyttäisi kyllä valtion maitten laajojen suojelualueitten joukossa kummajaiselta ehkä siksi aluerauhoitukseen ei mentykään. Ja nuorennosta on: kesän 1983 etsinnöissä löytyi puun viereisestä leppäja tuomiviidasta neljä jalavan tainta, joista pisin oli jo puolitoistametrinen. Kilven puute sitten koitui puun kohtaloksi. Toinen Suomessa luonnonvaraisena kasvava jalavalaji, kynäjalava on rauhoitettu. Kysymyksiä, joiden selvittäminen vaikuttaa Hattulan vuorijalavaesiintymänkin säilymisennusteeseen. Vuorijalava kasvaa harvinaisena lehtopuuna Eteläja Keski-Suomessa. Tällainen "yhden lajin" rauhoitus alue tai luonnonmuistomerkki vaatii lisäksi seurantaa ja mahdollisesti hoitotoimia, jotta paikan luontainen kehitys ei aiheuttaisi varsinaisen rauhoituskohteen tuhoutumista. Rauhoitus luonnonmuistomerkiksi ei pystynyt estämään alueen kahden kookkaan vuorijalavan tuhoutumista. Huolimatta uusimmasta rauhoituksesta, kunnollisesta merkinnästä, siementaimista ja kantovesoista esiintymän tila on edelleen uhanalainen. Mutta kenelle seuranta ja hoito kuuluvat ja kenen asiantuntemuksella päätetään milloin jotain pitää tehdä. Monet sen kasvupaikat ovat uhanalaisia, koska lehtoja raivataan tai metsitetään. juuri vahvistinaseman kohdalle tehtiin levitys pysäkkiä varten. Mitä tästä opimme. Tämä vuorijalava koki kovia, vaikka olikin rauhoitettu. D Dosentti Pertti Uotila työskentelee museonhoitajana Helsingin yliopiston kasvimuseossa. jalavasta jo 1970-luvun alussa eikä tieto siitä levinnyt mihinkään. Keväällä 1984 Postija telehallitus saattoi vain purkaa kaadetun puun rauhoituspäätöksen. Mutta samalla rauhoitettiin uudelleen romahtaneen ison puun kanto, jossa vielä oli elinvoimainen haara, sekä toinen nuorista puista, yli 10 metriä korkea ja 45 cm ympärysmitaltaan. Pieni aluerauhoitus olisi varmaan ollut luonnonmuistomerkkirauhoitusta parempi, etenkin kun valtion maan kyseessä ollen aluerauhoitus olisi säädetty asetuksella. Jalava oli tuolloin 10 metriä korkea, isompi haara tyvestä 25 cm paksu (85 cm ympärysmitaltaan) ja sen kannosta saattoi laskea 27 vuosilustoa. 21. Taimet voidaan varastaa ja rauhoituspäätös voidaan purkaa kovin helposti. Kesäkuussa 1983 paikkaa sivuava maantie päällystettiin ja SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Molemmat rauhoitettiin '' juuristoineen ja nuorennoksineen". Vuorijalavaesimerkki opettaa myös sen, että hyväkään tahto ja suojelevat määräykset eivät auta, jos tieto ei tavoita oikeita ihmisili. Tällöin tienpenkan vuorijalava kaadettiin, tosin tarpeettomasti, sillä levitys ei ulottunut siihen asti
22 SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. vsk.
Tällainen kuvamateriaali avaa uusia mahdollisuuksia selvitettäessä maapallon biomassan tuotantoa (kasvija eläinkunnan tuotantoa), josta myös väestön elinmahdollisuudet ovat riippuvaisia. Mikko Punkari Satelliitit kartoittavat kasvillisuutta Maapallon kasvillisuusalueiden kartoitus on aiemmin perustunut pääasiassa vuosisatojen kuluessa tehtyihin maastotöihin. vsk. Myös ihmistoiminnasta ja ilmaston muutoksista aiheutuneita muutoksia kasvillisuudessa voidaan havainnoida. Amerikkalaisesta perusaineistosta olen tuottanut sävymuunnokset ja väriyhdistelmän. Mustilla alueilla on ollut kasvillisuutta molempina ajanjaksoina. Näistä arvoista on tuotettu tietokoneella harmaasävykuva, joka tutkimusten mukaan parhaiten vastaa lehtivihreän eli kasvavan kasvillisuuden määrää. Kasvillisuusvyöhykkeiden levinneisyyteen vaikuttavat tärkeimpinä tekijöinä lämpötila, sademäärä ja maaperätyyppi. Tämä laskennallinen toimenpide poistaa mm. Kasvillisuudessa tapahtuneita muutoksia voidaan havainnollistaa eriaikaisen satelliittiaineiston tietokonekäsittelyllä. SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Soveltuvaa satelliittiaineistoa on jo noin 15 vuoden ajalta. Punaisen värin runsaus vastaa maaliskuista kasvillisuuden määrää. Sinisinä näkyvät kasvittomat vesialueet, jäätiköt ja aavikot. Valkoisilla alueilla kasvillisuus on äärimmäisen niukkaa kuten tundravyöhykkeessä, vuoristoissa ja aavikoita reunustavilla aroilla. Esimerkiksi Välimerenmaiden kasvillisuus erottuu punaisena. Näin eri kasvillisuusvyöhykkeet on saatu näkymään eri väreillä. Elokuisen kasvillisuuden lisääntymistä edustaa värisarja valkoinen-keltainenvihreä. Esimerkiksi mantereiden vihreän, kasvavan kasvillisuuden määrästä saadaan nyt satelliittimittaukset viikoittain alueellisesti vertailukelpoisesti koko maapallolta. pilvien, valaistusolosuhteiden ja pinnanmuotojen vaikutusta. Värikuvan tekemisessä käytettyä perusaineistoa on satelliitti kerännyt yhtäjaksoisesti viikon ajan maaliskuussa ja elokuussa vuonna 1983. Kun aineistoa vertaillaan vastaaviin ilmasto-, maaperäja korkeustietoihin yms., niin tietous luonnossa vallitsevista riippuvuussuhteista lisääntyy huomattavasti. Amerikkalainen NOAA-7 -satelliitti on mitannut neljän kilometrin erotus kyvyllä napojen kautta kulkevaa rataa kiertäessään maaston lähi-infrapunaista (IR) ja punaista (R) heijastuskykyä. Violetti edustaa alueita, joilla kasvillisuutta oli runsaammin maaliskuussa. Luonnontieteelliset satelliitit ovat nykyään mullistamassa tätä tutkimusta. Ohessa on esimerkki satelliittikuvasta, jossa pohjoinen pallonpuolisko näkyy napaprojektiona niin, että vain mantereiden vihreää kasvillisuutta on rekisteröity. Kuvasta havaitaan Fennoskandian runsaampi kasvimateriaalin tuotanto ver23
Näin aavikkojen laajeneminen ihmistoiminnan ja lyhyidenkin kuivakausien seurauksena on vienyt elinmahdollisuudet suurilta ihmisjoukoilta. Ihmisellä on aikansa, mutta maa on ikuinen ja taivas korkea sen yllä . Tukkilaiskisat Porttikoskella , Työväen kesätapaaminen ja Tankavaaran kullanhuuhdontakisa osoittavat pohjoisen ihmisen hengen vireyttä ja hyvää halua pysyä ja kasvaa juurillaan. Sodankylän Luppoviikko. Happea kuluttava ja kiintoaineskuormitus on samoin alentunut tuntuvasti. SODANKYLÄN KUNTA IHMINEN JA LUONTO KOHTAAVAT Kehittyneet liikenneyhteydet tuovat Sodankylään vuosittain huomattavan määrän kotija ulkomaisia matkailijoita . Ne rakentaa oma konepajamme. Vastaavat satelliittikuvat eri mittakaavoissa ja eri tulkintatehtäviä varten muunneltuina tulevat olemaan muutamien vuosien kuluttua tärkeänä perusaineistona niin biologiaa kuin ympäristön tilaakin käsittelevissä tutkimuksissa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Enso on investoinut suoranaisesti ympäristönsuojeluun 150 Mmk. 941-291211 Mukana ympäristöntutkimuksissa: vesiensuojelu ja kalatalous ympäristönhoitosuunnitelmat ympäristökemikaalit ilman laatu jätehuolto SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. EBENSO-GUTZEIT OY 24 ajan eränkävijän yksinäinen mietiskely on vähitellen muuttunut nykyiselle ajalle ominaisiksi kulttuuritapahtu miksi . Luostotunturista, Tankavaarasta, Vuotsosta sekä Lokan ja Porttipahdan vesistöalueista on tullut suosittuja lomaja eräretkeilykohteita. Saharan ja Itä-Aasian kuivia aavikkoja ympäröi heti melko kapean arovyöhykkeen takana kosteat alueet ja rehevä kasvillisuus. rattuna näillä leveysasteilla muualla vallitsevaan tundraan. vsk .. Erityisesti sitä osoittaa Lapin ja koko PohjoisKalotin alueen perinteistä musiikkija muutakin kulttuuriyhteyttä ylläpitävä Finland Festivals -tapahtuma Jutajeiset, joka kerää tuhansittain Lapin väkeä ja turisteja kesäiseen Sodankylään yöttömän yön juhlaan . Toiminnalliseen vapaa-ajan ja loman viettoon Sodankylä tarjoaakin todella hyvät mahdollisuudet. Siperian suurten jokien lähettyvillä runsaan biomassan tuotannon alueet ulottuvat lähelle Jäämeren rannikkoa. Luonnonolosuhteilla ilmiötä on vaikea selittää. Puhutteleva arktinen luonto ja Lapin maiseman kuulas avaruus :>hjaavat ihmisajatusta ylös ja etäälle. Nopeasti kolmannekseen kutistunut Tsadjärvi näkyy vain ympäröivän rehevän kasvillisuuden paljastamana. Tämä on mahdollistanut runsaan asutuksen aavikkojen liepeillä. Enson tehdaspaikkakunnilla Vuoksenlaaksossa ja Kymenlaaksossa korvasimme raskaan polttoöljyn puhtaalla maakaasulla. Jätevesipuhdistamojen suunnittelu ja tutkimustyö aloitettiin omassa tutkimuslaitoksessamme vuosia sitten. Näillä kairoilla ihminen ja luonto kohtaavat. Jätevesiä puhdistamaan on rakennettu Enso-Bioxja Enso-Fenox-puhdistamoja. Se on kaiken kaikkiaan melkoinen summa ja melkoisesti sillä on saatu aikaan. Tämän kaiken säilyttämiseksi myös jälkipolville on perustettu Urho Kekkosen nimeä kantava kansallispuisto. Tämän lisäksi prosessitekniikkaa kehitettäessä on jo suunnitteluvaiheessa otettu ympäristönsuojelunäkökohdat huomioon. Runsain kasvillisuus keskittyy lauhkean vyöhykkeen kesävihantien lehtimetsien alueille sekä trooppisiin sademetsiin. Sodankylän kunta 9693-12821 Sodankylän matkailutoimisto 9693-11744 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YMPÄRISTÖNTUTKIMUSKESKUS Yliopistonkatu 9 40100 Jyväskylä 10, puh. Menneen \vKsft!lwnsa ympäristöstä. Jätevesiemme kokonaismäärä on vähentynyt selvästi. Puola ja osa Tsekkoslovakiaa näkyvät kuvassa selvästi vähäisen kasvillisuuden alueena. Kuvasta käy ilmi vesistöjen, kuten Niilin, Kaspianmeren ja Araljärven sekä vuoristojen aavikkovyöhykkeessä kasvillisuutta ylläpitävä vaikutus. Tunnemme vastuumme ympäristöstä. Osasyynä tähän on se valtava lämpöenergia, jonka etelästä virtaavat joet kuljettavat ikiroudan vyöhykkeelle. Lokan ja Kitisen kalarikkaat vedet ja ympäristön laajat ikimetsät antimineen ovat eränkävijän etsimää luonnontilaista Lappia, yhä riistasta rikasta, ja retkeilijä kohtaa siellä ylväät tunturi,, välkkyvät vedet ja ikiaikaisen erämaan hiljaisen rauhan . Satelliitit kartoittavat ... Näin ehkäisemme omalta osaltamme rikkipäästöjä ja ilman happamoitumista. Syytä tähän ei tunneta, mutta ilmansaasteilla ja runsailla kasvittomilla viljelyksillä saattaa olla vaikutuksensa. Enson ympäristönsuojeluinvestoinnit jatkuvat edelleen. On arveltu, että jokivesien juoksuttaminen etelän kuivuusalueille aiheuttaisi nam ilmaston muuttumisen pohjoisempana
25. Ei pääsymaksua. Honka-myyjät kautta maan. 92D70011 Pihan jäteasiat nv_t kerralla kuntoon. Valtaosa esimerkiksi kauppaliikkeiden jätteistä on aaltopahvilaatikoita. 931-631517 llmansenkatu 11, 20520 Turku 52, puh. sopii mökille ja asutusalueille. LOUNAIS-HÄMEEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS OTA PAHVI TALTEEN Kartonkija voimapaperiteollisuutemme tarvitsee entistä enemmän ruskeaa pahvia ja kartonkia. joka tutkitusti toimii ympäri vuoden. Ota pahvinkeräyksessä yhteys paikalliseen k~~i;;!~!i:2t Kylaojankatu 11, 33700 Tampere 70, puh. ETEISEN VITRIINEISSÅ VAIHTUVIA UUTUUSNÅYTTELYITÅ Tervetuloa tutustumiskäynnille. <;i~(}.,,.. Tutustu Puusetti Heikkiin, SisäKompokseen ja Muhiin Honkarakenteen näyttelyissä. ,. 90-243 445. Aukioloaikoina vastaa museon puhelin (916)-10 949. [~~11]-~--Järvenpään pääkonttori puh. Hinnat: Puusetti Heikki 6 900 mk, SisäKompos 1500 mk, Muhi-kompostori 960 mk. Laita nyt pihasi jäteja varastoasiat kuntoon luonnollisesti, tyylikkäästi ja kertaheitolla. FORSSAN LUONNONHISTORIALLINEN MUSEO Lukuisten tiedustelujen johdosta ilmoitetaan, että .Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen museo, Forssan Luonnonhistoriallinen Museo sijaitsee jatkuvasti Forssan paloaseman 11 kerroksessa (Kuhalankatu 19 A) ja on edelleen avoinna keskiviikkoina ja sunnuntaina klo 13-17. Kompostoi Muhiin: ainoaan kompostoriin. Istuta SisäKompos: hajuton, hygieeninen ja helposti tyhjennettävä kuivakäymälä puuceehen tai sisätiloihin. Pystytä Puusetti Heikki: puucee, lukittava varasto ja suojaisa liit~ri
Seppo Vu"okko Kasvistomme muuttuu Maatamme ja luontoamme sanotaan köyhäksi. mustikka ja hakkuuaukeilla viihtyvät heinät, kuten metsälauha, ovat hyötyneet ihmisen aiheuttamista muutoksista. vsk . Mutta missä muualla on yhtä pohjoisessa, aivan napapiirin tuntumassa lajistoltaan yhtä runsaita alueita kuin ovat Pohjoismaat: jo putkilokasveja on Suomessa liki 2 000 lajia! Kun vanhemmat ihmiset kaihoten muistelevat nuoruutensa kukkaketoja, kysymyksessä ei ole pelkästään nuoruuden muistojen kultaus: luonto muuttuu koko ajan eikä kasvilajistokaan ole täysin sama kuin isiemme nuoruudessa. " -" ..J 'c u ·2 :, :, ...., :=' u <>:. SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. 26 Elinvaatimuksiltaan laaja-alaiset kasvit, mm
"' -"' ..J ' C ., C C j Musta-apila on kärsinyt ketojen vähentymisestä. 27 "' .,. Satunnaisia lajeja on itseasiassa enemmänkin, mutta kirjassa ovat mukana vain viime vuosikymmeninä useamman kerran tavatut lajit. Tohmajärvellä ja Kiteellä on kuitenkin muutama kasvupaikka. Pihasaunio on amerikkalainen tulokas, joka on hyvin kotiutunut suomalaiseen kulttuurikasvistoon. Näihin sisältyy yhteensä yli 300 erikseen kuvattua alalajia tai variaatiota, joten kaikkiaan teoksessa esitellään pitkälti yli 2 000 taksonia. vsk. Elämäntapojen muutos näkyy kasvistossakin Uuden kasvion paras vertailukohde, myöskin lajistomuutoksia ajatellen, on monina painoksina ilmestynyt Ilmari Hiitosen ja Arvi Poijärven Kouluja retkeilykasvio, jonka tuorein uudistettu painos on vuodelta 1954. Kokonaan hävinneitä alkuperäisiä luonnonkasveja SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. ..J ' C ., C -"' -"' :;; -"' ·;; ::c. Valtaosa ukonhatuistamme jäi Sortavalan seuduille rajan taakse. Tähän 35 vuoden ajanjaksoon keskittyvät historiamme suurimmat elinkeinorakenteen ja elämäntapojen muutokset: maaltapako ja kaupunkilaistuminen, teollistuminen, maaja metsätalouden koneellistuminen, maatilojen erikoistuminen, vapaa-ajan lisääntyminen ja vapaa-ajanvieton välineistyminen, rantojen kesämökitys, Suomen kansan autoistuminen ja vieraantuminen luonnosta, ilman ja veden saastuminen kaikki muutoksia, jotka monin eri tavoin heijastuvat koko luontoomme. kaikkiaan retkeilykasviossa esitellään 1 637 lajia; lisäksi 148 risteytymää ja 89 voikukkalajia. Vuosi sitten valmistunut retkeilykasvio antaa mahdollisuuden tilastoida kasvilajistoamme. Alkuperäisiä tai sitten jo hyvin kauan sitten ihmisen mukana tulleita lajeja on 1 092, loput ovat viimeisten sadan vuoden aikana tänne saapuneita, osa jo kotiutuneita (239 lajia), osa satunnaisia tulokkaita (297 lajia). Siten se vastaa neljäja viisikymmenlukujen taitteen tilannetta. Kato ihmisen ympärillä Vaikka muutokset ovat rajuja, hävinneitä lajeja ei silti ole kovin paljon -vielä
Osa näistä lajeista on yleisiä kuten mutaluikka tai oikovesirikko, muutamat kasvistamme suuria harvinaisuuksia kuten sakarahanhikki tai teodorinpihlaja. Ketoja ja niittyjä on vain rippeinä viljelysmaiden laidoilla. 35 vuodessa käsitykset lajeista muuttuvat. Kuvaavaa tekno-Suomen oloille on, että laji oltiin heti vaarassa menettää: juuri samalle alueelle suunniteltiin Taasian tekoallasta. Nämä lajit elävät tietenkin jokaisen tuntureilla retkeilevän botanistin päiväunissa. Niin vanhan maatalouden kadonneitten rikkaruohojen luetteloon tuli jälleen uusi nimi. Myös Ahvenanmaan Getassa vuosisadan vaihteessa kasvanut kivikkokurjenpolvi on hävinnyt, mutta se ilmeisesti sittenkin oli vain satunnaistulokas eikä alkuperäinen tai edes kotiutunut kasvi. Metsäimarretta muistuttava itäaasialainen saniainen, idänimarre, oli jo aikaisemmin kerätty Kevolta, mutta oikea nimi sille löydettiin vasta 1970-luvulla. Suokasvina sitä kyllä vielä on Itäja Pohjois-Suomessa, mutta ilmeisesti niityillä kasvoikin ihan eri rotu kuin soilla. Näiden löytymiseen ei yleensä liity huikeita luonnonelämyksiä: tutkija on tehnyt löytönsä museossa tai työpöytänsä ääressä. Joskus toive toteutuukin: 1950 luvulla Heikki Roivainen löysi parilta harjanteelta Suomelle uutena vaatimattoman näköisen tunturisarakkeen mutta eihän löytäjän riemu riipu lajin komeudesta! Kaksi itäistä lehtokasvien ylimystä, lehtoängelmä ja taponlehti tunnettiin sotien jälkeen Suomesta vain puistokarkulaisina. Hävinneitä lajeja ei ole paljon vielä ovat siperianlillukka, jäämerentähtimö, mesikämmekkä, piikkihärkylä (ainoa yksilö kuoli jo 1920-luvulla), ja myös kampasaniainen, sillä Retkeilykasvion kartan musta piste Etelä-Hämeessä tarkoitti mahdollisesti puutarhasta karannutta yksilöä, joka sekin on jo kuollut. Eräät alunperinkin harvinaisemmat ketoja niittykasvit ovat jo suorastaan uhattuja kuten kurhon molemmat alalajit sekä linnunruohot, ketokatkero, horkkakatkero, hirvenkello, ketonukki ja idänverijuuri. Tyypilliset ketolajit kuten mansikka, päivänkakkara, peurankello ja mustaapila ovat menettäneet kasvualastaan ja yksilömääristään varmasti yli 90 prosenttia, mutta silti ne eivät vielä ole uhanalaisia. Monet näistä lajeista kuuluivat ennen sotia lajistoomme. Eikä niitä tehdä nytkään, vaikka kasvipeitteen muutosten suuruus jo ylimalkaisesti tiedetäänkin. Kookas valkokukkainen liljakasvi valkopärskäjuuri ja hiukan hietakastikkaa muistuttava heinä lapinhilpi olivat Petsamon kasvituttavuuksia. Joukossa on kuitenkin yksi tieteelle ja yksi Euroopalle uusi kasvilaji. Suurempi kato on käynyt aivan ihmisen lähiympäristössä. Siellä se kasvaa toisen samanlaisen harvinaisuuden, tuoksualvejuuren naapurina. Suurin osa Etelä-Suomen puroistakin on metsien kuivatuksen, tulvasuojelun tai jonkin muun taloudellisen edun nimissä perattu viemäriksi tai ainakin niiden vesien laatu on muutettu suo-ojituksin, ja ojitusten ja aurausten vilkastuttama eroosio on täyttänyt uomat hiekalla ja mudalla. Kasvien väestönlaskentoihin ! Kokonaiset elinympäristöt ovat jo kadonneet tai katoamassa. Eihän taponlehti siihen kuole, mutta ... Vallan huonosti kävi peltosänkiölle: se ehti hävitä maastamme ennen kuin se opittiin erottamaan läheisestä punasänkiöstä. Kovin turvattu ei senkään tulevaisuus ole, sillä kolmesta kiteeläisestä kasvupaikasta vain yksi on enää jäljellä. pellavan rikat pellavaluste, pellavanvieras, pellavatankio ja peltohatikan pellavan seuraan erikoistunut isosiemeninen alalaji, rukiin rikkaruohot kukonkannus, ruisunikko, ruisvirna, isolaukun alalaji rikkalaukku, kaunis, mutta myrkyllinen kauran seuralainen aurankukka sekä nurkantakuisten kyläsavikka. Merihaura on jaettu peräti kolmeksi eri lajiksi: meri-, otaja isohaura. Niinpä niukentuneita lajeja on varmaan satoja, joskin tietomme yleisehköjen lajien kannan muutoksista ovat vieläkin heikommat kuin harvinaisuuksien. Kadonneet ovat mm. Lähempänä uhanalaisuutta on Hiitosen kasviossa aivan yleiseksi merkitty kirkiruoho, joka ketoja niittykasvina on jo lähes kadonnut. vsk.. Kukapa olisi tehnyt vuosikymmeniä sitten väestönlaskentoja kasvien keskuudessa. Kun allasuhka on väistynyt, vetää Neste maakaasuputken juuri suurimman taponlehtiesiintymän yli. Hyvin nuokkuhelmikän näköinen mätäshelmikkä löytyi ensi kerran jo neljäkymmenluvulla, mutta laji pysyi pitkään tunnistamattomana. Jokien perkaaminen ja säännöstely on poistanut tulvaniityt ja tulvametsät kokonaan. Kilpisjärven ylätuntureiden tuntumassa, mutta naapurimaassa kasvaa muutamia sellaisia lajeja, joita ei ole Suomessa tavattu usein harmillisen lähellä rajaa. Nämäkin ovat vain esimerkkejä mikäpä etelä28 suomalainen ympäristö olisi säilynyt muutoksitta. Länsi-Euroopan mereisten nummien kellokanervasta oli vain vanhoja epämääräisiä tietoja lounaisimmasta Suomesta, kun se yllättäen löytyi aivan "väärästä" suunnasta, itärajan tuntumasta Kuhmosta. Heikki ja Veikko Kauhanen löysivät pienen pärskäjuurikasvuston Utsjoelta vuonna 1971 ja kun löytö on jäänyt ainoaksi, jo esiintymän vähäisyys tekee siitä uhanalaisen lajin. Ilkka Kytövuoren Pohjois-Suomesta kuvaama turjanhorsma sai tieteellisen nimensä Epilobium Jaestadii suuren saarnamiehen ja kasvitieteilijän Lars Levi Laestadiuksen mukaan. Sama koskee jokia, joissa rakentaminen, tulvakorkeuden säätely ja veden laadun muutokset ovat vieläkin tehokkaampia ja suurempia. Mitalin voittopuoli Retkeilykasviossa on kaikkiaan noin 35 sellaista alkuperäistä lajia, joita ei Kouluja retkeilykasviossa mainita; pari näistä kylläkin mainitaan puistotulokkaana tai satunnaiskasvina. Sitä suurempi oli yllätys, kun koululaisnäytteen perusteella asiaa tarkistettaessa sen todettiin kasvavan peräti viidessä eri paikassa Iitissä syvälle savikkoon uurtuneen joen varressa. Lehtoängelmän kasvupaikat Sortavalan tienoilla olivat kuitenkin niin lähellä, että sen löytyminen Kiteeltä ei ollut valtava yllätys. Satunnaiskasveina niistä joku aina silloin tällöin saattaa ilmaantua satamiin ja lastauspaikoille, mutta vakinaisesta lajistosta nämä ovat jo kadonneet. Taponlehden uusi raja jätti niin kauas Kannakselle, ettei sen löytymistä osattu toivoakaan. Niinpä suurin osa "uusista" lajeista on Hiitosen aikaan sisällytetty alalajeina tai vähäisempinä muotoina lähilajeihin: etelänalvejuuri, idänimarre, taigaleinikki, lehtokevätleinikki, ojasätkin, idänluhtatähtimö, pohjansavikka, oikovesirikko, peltosänkiö, kalvasvesiherne, pohjanluhtalemmikki, ruijankissankäpälä, harmaakissankäpälä, mutaluikka, kurmitsansara, lännenmaarianheinä ja kalkkimaariankämmekkä. Sitävastoin lapinhiipi on jo löytynyt kahdesta uudesta paikasta niinkin kaukaa lännestä kuin Kittilästä. Vuosikausia Vehkalahden löytöä ehdittiin pitää maan ainoana, mutta sitten 1980-luvulla mätäshelmikkä löytyi aivan yllättävästä suunnasta AhvesuoM EN L UONTO 6/ 85 44. Hykerryttäviä löytöjä Mutta osa uusista lajeista on todella uusia ja tuonut löytäjälleen hurmioituneen ilon hetkiä
Soikkokämmekän salaisuus selviää Hyvin jännittävä on kämmekkälajistomme tuoreimman, soikkokämmekän löytöhistoria. Juolavehnä, niittylauha, kiiltopaju ja mesiangervotkin ovat hyötyneet, ainakin tilapäisesti, peltojen paketoinnista. Tienvarsinurmikoihin alunperin kylvetyt idänkattara ja jäykkänata ovat ainakin Etelä-Suomessa täysin vakiintuneita, ja jäykkänata kuuluu Lapissakin yleisimpiin tienvarsikasveihin, joskaan sen säilymisestä ei vielä ole varmuutta. Mustikka ja niittylauha kasvimaailman peippo ja harmaasieppo Jos sadat kasvilajit ovat niukentuneet, vastaavasti ovat toiset sitten runs~stuneet, sillä ilmastossamme ei kasvipeitteeseen juuri aukkoja jää. Lajilla on yhä löytämättömiä olinpaikkoja, sillä Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa työskentelevä Pentti Alanko on tuonut sen puutarhaansa nuokkuhelmikkänä, mutta ei muista mistä. Toistaiseksi kaikki sen asuttamat paikat ovat ihmisen luomina olleet niin lyhytikäisiä, Vuorisara että visiitit ovat jääneet lyhyiksi. kaupankäynnin ja liikenteen vilkkaudesta ja kohteista. Esimerkkinä tulokkaan nopeasta voittokulusta on usein käytetty pihasauniota. Jos täältä vain löytyisi sopivaa, riittävän kalkkipitoista ja avointa kasvupaikkaa, soikkokämmekkä kotiutuisi tännekin. Kun lajin harvinaisuuttakin kuvaava vaihtoarvo oli Kouluja retkeilykasviossa peräti 5, sama kuin esimerkiksi isohierakan, on amerikanhorsma nyt jo EteläSuomen yleisimpiä ojanvarsikasveja. Aivan samoin suojaavan yhdennäköisyyden turvin piileksi pyökkiorvokki Ahvenanmaalla miltei Alvar Palmgrenin kesäasunnon nurkalla. Parhaillaan amerikanhorsma suorittaa samantapaista Suomen valloitusta. ta oli pidetty liian uskomattomana ja epäluotettavana ja sitten viime kesänä vielä uusi parin yksilön esiintymä, alkoi soikkokämmekän salaisuus selvitä. Kun museon kätköistä löytyi noin 100-vuotias soikkokämmekkänäyte, joSUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Kasviston muutoksissa näkyy sama suunta kuin linnustossakin: erikoistuneet lajit niukentuvat kun taas mustikan ja niittylauhan tapaiset, ekologisesti laaja-alaiset lajit, kasvimaailman peipot ja harmaasiepot, runsastuvat. Pari vuotta sitten tuli radion "Naturväktaren" ohjelmaan varsin yllättävä tieto soikkokämmekän kasvamisesta Lounais-Suomessa. Monet löydöistä ovat aikaisemmin hyvin tutkituilta saarilta, eikä ole mahdollista, että näin silmiinpistävä kasvi olisi jäänyt huomaamatta. Monet tulokaslajit ovat viime vuosikymmeninä runsastuneet. Tulokkaat aikansa kuvastimia Ihminen myös tuo kasveja, ei vain hävitä. Ruotsinpuolelta se tavattiin ensi kerran jo 1940-luvulla, mutta Suomen rannoilta vasta 1960-luvulla. Luontaisuutta vahvisti kuitenkin se, että aivan soikkokämmekän naapurina kasvoi vielä kimalaisorhoa, sekin Manner-Suomesta aikaisemmin tuntematon. Saa nähdä, pystyykö amerikanhorsma valtaamaan Lapinkin. Liuskamaltsan Hiitonen mainitsee vain satunnaiskasvina, mutta nykyään sen katsotaan kuuluvan alkuperäisenä kasvina hiekkaisten merenrantojen kasvistoon. Tienvarsi-istuMesikämmekkä Jäämerentähtimö Suomesta hävinneitä: vuorisara, mesikämmekkä ja jäämerentähtimö. Soikkokämmekkää oli vain yksi ainoa yksilö maantien luiskalla ja löytöä epäiltiin jollakin lailla ihmisen aiheuttamaksi. tuksista ja puutarhoista tuttu kurttulehtiruusu on jatkanut saariston ja myös sisämaan valloitusta. Kuvat on kasvinäytteistä piirtänyt Marja Koistinen. vsk. Lajin uutuus on siis selvä asia, epäselvää on vain ihmisen osuus sen leviämisessä. Tulokaslajisto on aikansa kuvastin ja riippuu monella tavalla kulloisestakin kulttuurista ja elinkeinorakenteesta mm. Tarvittiin ulkomainen tutkija, jonka kotiseudulla kasvoivat sekä metsäettä pyökkiorvokki ennen kuin pyökkiorvokki löytyi. D 29. nanmaalta ja Turun puolesta. Korea, kiiltävän vihreä rantaputki on aivan viime vuosikymmeninä kotiutunut Selkämeren ja Ahvenanmeren rannoille. Itämeren kalkkisaarilla, missä soikkokämmekkä on runsas, se tuottaa runsaasti pieniä siemeniä, joita ilmavirtausten mukana joutuu Suomeenkin. Puutarhojen komeakukkainen lupiinikin on kotiutunut monin paikoin pientareille ja tienvarsille osittain varmasti tahallisesti kylvettynä. Rantaniittyjen harvinaistuneet ruohot ovat joutuneet antamaan tilansa järviruo' olle ja kiiltopajulle; lehtoniittyjen runsas ja kauniisti kukkiva niittykasvillisuus lehtipuuviidalle ja vielä tuhoisammin kuuselle
Kysyjä on siis nähnyt sorsapoikueen, jossa yksi poikanen oli albiino. Unohtuneet katiskat ja verkot sekä hukkaan joutuneet kalanpyydykset säilyttävät pyyntikykynsä varsin kauan. Aina silloin tällöin saadaan tietoja tällaisten lintujen esiintymisestä. vsk. Varpunen ja mustarastas ovat useammin albiinoja asutuskeskuksissa kuin alkuperäisessä luonnonympäristössään. Oman pulmansa aiheuttavat ne kalanpyydykset, jotka jäävät valvomattomina vesiin. SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Näin albinismia aiheuttavat perintötekijät yleistyvät asutuskeskuksissa. Kalanpyydysten valinnalla voidaan myös vaikuttaa asiaan. Poikkeavan väristen lintujen elämää seuraamalla voidaan kerätä arvokasta aineistoa yksilön liikkumaalan laajuudesta, paikkauskollisuudesta ja eliniästä. Kaupungeissa on sen sijaan petoja niin vähän, että albiinotkin pääsevät jatkamaan sukua, jolloin jälkeläiset tai osa niistä on albiinoja. Linnun alkionkehityksessä on värien muodostuminen häiriintynyt, ja linnun elimistöstä puuttuu kyky muodostaa normaalia väriä. Seppo Vuolanto Biologi Seppq Vuolanto on lintuasiantuntija. Albinismi on suhteellisen yleistä sellaisissa lintulajeissa ja -kannoissa, joita ihminen suojaa. Muitakin värimuunnoksia kuin albinismia tunnetaan, mutta ne ovat harvinaisempia. kalanpyydy~et surmanloukkuina Olen nähriyt katiskaan kuolleita lintuja ja jopa jäniksen. On erittäin tärkeätä, että kalastajat huolehtivat kalanpyydyksistään niin, että niitä ei joudu hukkaan. Vanhat ja risat verkot on hävitettävä. Varsinkin syksyisin niitä jähmettyy ikkunoihin, ja niistä jää sellainen harmaa laikku ikään kuin ne olisivat räjähtäneet. Kun sienen rihmasto vähitellen täyttää koko kärpäsen, se tulee ensin hitaaksi ja kankeaksi ennen kuolemaansa ja jähmettyy vähitellen muuallekin kuin ikkunaan. Keväällä ei virkistyskalastajien tulisi laskea pyyntiin mataliin rantasuliin verkkoja. Hän työskentelee Uu&enmaan lääninhallitukserl ympäristönsuojelutoimistorl toimistopäällikkönä. Harmaa laikku kärpäsistä Kysyjä asuu kerrostalon kuudennessa kerroksessa, jossa kuitenkin on aina silloin tällöin kärpäsiä. Selvitykset ovat osoittaneet näitä hukattuja verkkoja olevan paikoitellen runsaastikin. Eipä kai kukaan tahallaan kalanpyydyksiä virittele muille eläimille, mutta huolimattomuuttaan saattaa sen kuitenkin tehdä. Esimerkiksi sinisorsissa on joko osittain tai kokonaan albiinoja yksilöitä nimenomaan kaupunkien kesyissä kannoissa. Niitä ei saa laskea pyyntiin keväällä tai syksyllä jäätuhojen uhatessa, jotta vahinkojen sattuessa voitaisiin sitten jättää vanhat verkot vaikka etsimättä. Onko se lisääntymistä vai mistä on kysymys. Seppo Vuokko Kullan keltainen sorsanpoikanen Näin Karjaan aseman luona sorsapoikueen, jossa oli kah, deksan tavallista ruskeaa . Myös kesykyyhky eli pulu on usein jollakin tavalla albiino. Ikävimmissä tapauksissa on tietysti mahdollisuus kääntyä kalastuksenvalvojan ja lopulta poliisiviranomaisenkin puoleen. Melanistiset muodot ovat tummempia ja flavistiset taas kellertävämpiä kuin tavalliset yksilöt. Luonnossa, jossa ihmisen vaikutus on vähäinen, joutuvat albiinot helposti petojen saaliiksi ja siten karsiutuvat. Aikuisilla linnuilla on tavanomaisen sijasta valkeaa väriä, poikasella keltaista tai kellertävää. Metsästyslaissa on vastaava säännös. Mitä tällaisissa tapauksissa voi tehdä. Eläinsuojelua koskevien säännösten mukaan tämänkaltainen turhien kärsimysten tuottaminen eläimille on kielletty. Samat kalat uisivat katiskaan tai rysään ja jokunen kalasääski säilyttäisi henkensä. Kysymyksessä oli luultavasti tavallinen heinäsorsa. Kysymys on siis kalastajan valppaudesta ja viitseliäisyydestä, jota lainsäädäntökin edellyttää. Mailla ja vesillä havainnoitåan tekevän luonnonsuojelijan on aina mahdollista pyytää kalastajaa, maanomistajaa tai vedenomistajaa korjaamaan talteen huonosti säilytykseen asetetut kalanpyydykset. Kalastuslainsäädäntömme mukaan "katiskaa, rysää tai muuta kalanpyydystä ei saa asettaa veteen niin, että sen nielu on avoinna veden pinnan yläpuolella eikä myöskään säilyttää siten, että riistatai muut eläimet voivat siihen joutua". Olivatko ne eri lajia vai kuuluiko poikkeavan näköinen myös samaan lajiin. Kysymys ei ole suinkaan kärpäsen lisääntymisestä, vaan päinvastoin kuolemasta. Olemme tekemisissä albinismin kanssa. Ikkunaan jäänyt Iaikku muodostuu kärpäshomeen rihmaston jätteistä ja itiöistä. Niihin voi mennä kalasääski. poikasta ja yksi kullankeltainen. Ikkunasta kärpäshomeen vain huomaa paljon selvemmin kuin muualta. Harri Dahlsttörri 31. Mitä laki sanoo kalanpyydysten säilyttämisestä ja veteen laskemisesta. Sen on aiheuttanut yhtymäsieniin kuuluva homemainen sieni, kärpäshome, Empusa muscae, joka loisii kärpäsillä. Niihin kuolee turhaan moni kala ja muukin eläin. Maalla säilytyksessä olevat kalanpyydykset voi huolellinen kalastaja pitää niin, että niihin ei eläimiä mene. Yleisradiosta tutuksi tulleen Luontoillan asiantuntijat vastaavat nyt myös Suomen Luonnon palstoilla ihmisiä kiinnostaviin kysymyksiin luonnonvaraisista eläimistä ja kasveista. Kun toinen kärpänen nuoleskelee tätä Iaikkua, se saa sienen itiöitä itseensä ja puolestaan sairastuu
Lasipakkaukset palaavat kiertoon pääosin luonnostaan, koska kertakäyttöpulloja ei käytetä. Ruokajätettä kerätään ja toimitetaan sikaloihin sekä kotitalouksista että ravintoloista noin 400 000 tonnia vuodessa. Laitos muuntaa käytännöllisesti katsoen kaiken vastaanottamansa jätteen hyötykäyttöön soveltuvaan muotoon: päätuotteena olevan kompostin lisäksi rautaja värimetalleiksi, erilaisiksi hiilituotteiksi sekä polttokaasuksi. Lähes puolet jätteestä saapuu laitokselle 11,5 kilometriä pitkää paineilmaputkea pitkin erityisissä kuljetuskonteissa. raskasmetallipitoisuudet jäävät pienemmiksi kuin tavallisessa luonnonmaaperässä keskimäärin. Leningradin danotyyppisten rumpujen halkaisija on neljä metriä ja pituus 60 metriä. Risto Uljas Leningrad ratkoo jät~ Leningradissa on toteutettu talousjätteen käsittelyjärjestelmä, joka koostuu alkulajittelusta ja pitkälle viedystä Iaitoskäsittelystä. Päällepäin keskikokoista tehdaskompleksia muistuttavan laitoksen käsittelykapasiteetti on 900 000 kuutiota vuodessa. Samalla se muodostaa lämpimän kasvualustan, joka jouduttaa kasvua samaan tapaan kuin pienimuotoisesti käytetyt lämpölavat. Parhaillaan rakenteilla olevan toisen hyödyntämislaitoksen yhteyteen tulee myös ravinnetehdas, joka muuntaa ruokajätteen helpommin käsiteltäviksi ravintorakeiksi. Värimetalleja erotetaan ja käsitellään erillisessä sulattoja pelletointilaitoksessa noin l 00-1 000 tonnia vuodessa. Lajissaan maailman suurimpia rumpuja on kompostointihallissa kuusi rinnan. Kompostia ei siis käytetä kasvihuoneissa humuksena, vaan biopolttoaineena lämmitykseen. Toista vastaavaa laitosta rakennetaan ja kolmannen on määrä valmistua viiden vuoden sisällä. Noin 500 asteessa tapahtuvan kaasutuksen lopputuotteina saadaan vettä, polttokaasua ja erilaisia hiilipitoisia yhdisteitä. Komposti biopolttoaineeksi Metallien erotuksen jälkeen jätemassa kulkeutuu käsittelylaitoksen ytimen muodostaviin kompostointirumpuihin. Hyötyaineita pyrolyysilla Kompostointirummusta tulleesta massasta seulottiin eroon hajoamaton aines, kuten kumit, muovit ja suurehkot puunkappaleet. Laitokset käsittelevät valmistuttuaan kaikki nelimiljoonaisen kaupungin jätteet. Lisäksi raskasmetallit ovat suhteellisen haitattomassa muodossa aineeseen pidättyneinä. Nämä aineet johdetaan pyrolyysilaitokseen, jossa tapahtuu jätteiden kuumakaasutus eli pyrolyysi. kirjoja sekä varoja kesälomamatkoihin ja -leireihin. Kasvihuoneissa komposti levitetään varsinaisen kasvumullan aluskerrokseksi. Komposti toimitetaan Leningradin ympäristön kasvihuoneille. Loput jätteet kuljetetaan tavanomaiseen tapaan jäteautoilla. Sillä tarkoitetaan hapettomassa tilassa tapahtuvaa orgaanisten ainesten Iämpöhajaantumista yksinkertaisemmiksi yhdisteiksi. Automaattisesti toimiva järjestelmä vähentää merkittävästi jäteautoliikennettä ja säästää kuljetuskustannuksia. Kompostia voidaan yhtä hyvin käyttää myös esimerkiksi viherrakentamiseen. Määrä on 32 noin kaksi kertaa niin suuri kuin meillä pääkaupunkiseudulla vuosittain kaatopaikoille kuskattava jätemäärä. Polttokaasu käytetään SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. He saavat palkkiona keräilystä mm. Joissakin sovellutuksissa jätteen laitoskompostointi kannattaa taloudellisesti, vaikka se viedään pelkästään kaatopaikoille. Se toimii kompostin seassa ikäänkuin hiekkana. Myös jätteenkuljetuksessa kaupungin keskustasta sen laidalla sijaitsevalle käsittelylaitokselle käytetään omaperäistä ratkaisua. Edelleen jatkuvan hajoamisprosessin tuloksena se tuottaa niin paljon lämpöä, että kasvihuoneissa ei tarvita mitään muuta lämmitystä viiteen-kuuteen kuukauteen. Kaupungissa on toiminut suuritehoinen hyödyntämislaitos jo toistakymmentä vuotta. Sitä ennen hiotaan kuitenkin vielä kompostin maatalouskäyttöä häiritsevät lasinsirut särmättömäksi jauheeksi. Rauhallisesti pyörivissä rummuissa käynnistyy kompostoitumisprosessi, jossa bakteerien ja sienten muodostama monilajinen eliöyhteisö hajottaa orgaanisen aineksen. Eräissä kompostointikokeiluissa ongelmaksi muodostunut haitallisten aineiden merkittävä esiintyminen ei muodosta Leningradissa estettä kompostin käytölle. Kompostin toimittamista pelloille pidetään kuitenkin Leningradissa tärkeänä siksi, että se täydellistää raaka-ainekierron ja turvaa maan tuottokykyä, jota keinolannoitteiden käyttö kuluttaa ainakin pitemmällä tähtäyksellä. vsk.. Näin jäte saadaan jokseenkin kokonaan hyötykäyttöön kansantalouden eri aloille. Leningradin lähellä toimii yksi paperitehdas, joka käyttää raaka-aineenaan pelkästään keräyspaperia. Kompostoitumisprosessissa vapautuva hiilidioksidi vaikuttaa niin ikään myönteisesti kasvuun: havaintojen mukaan vihannekset kypsyvät kaksi-kolme viikkoa nopeammin ja sato paranee merkittävästi: -~ ' Kun kompostin lämmittävä vaikutus loppuu, se sekoitetaan kasvumullan kanssa ja syntynyt seos viedään pelloille lannoitteeksi. Prosessi ja sen lopputuote on periaatteessa sama kuin luonnon hajoamisprosesseissa, mutta laitoskompostoinnissa biologista hajoamista joudutetaan ja tehostetaan teollisin menetelmin. Virallisia keräilyorganisaatioita tukee merkittävästi vapaaehtoinen kansalaiskeräily, johon osallistuu erityisesti koululaisia. painolastiksi, joka johdetaan erilliseen pyrolyysilaitokseen. Niiden osuus voi olla suurehko. Yleensä jäteainetta kompostoidaan rummuissa vain 36-72 tuntia, jona aikana kompostoituminen itse asiassa pääsee vasta alkuun. Pelloille vietävän kasvumul ta-kom postiseo ks en laatua valvotaan jatkuvasti ja esim. Jätteen esikäsittelyvaiheessa sekalainen talousjäte murskataan ja siitä erotetaan rautametalli magneettierottimilla, sekä alumiini, kupari ja messinki. Hyötykäyttöön soveltuvan talousjätteen talteenotto alkaa alkulajitteluna kotitalouksissa, joista erilliset keräilyorganisaatiot keräävät paperia, rautaromua ja kotitalouskoneita sekä ruokajätettä. Koko Neuvostoliiton paperiteollisuuden raaka-ainetarpeesta keräyspaperi kattaa noin neljänneksen. Rautaromu puristetaan briketeiksi, joita toimitetaan raakaaineeksi rautateollisuudelle noin 4 000 tonnia vuodessa. Tämän raakakompostoinnin jälkeen massasta erotetaan pyörivissä seuIoissa hajoamaton aines ns. Jätetehdas Leningradin hyödyntämislaitos eli jätetehdas muodostaa eri käsittelyvaiheista rakentuvan kokonaisuuden, jonka päätoimintoina ovat metallien erotus, kompostointi ja pyrolyysi
tinan erotusta säilykepurkeista sekä teknisiä parannuksia värimetallien käsittelyyn ja pyrolyysilaitokseen. Se on käytännöllisesti katsoen saasteeton. Sillä voidaan periaatteessa käyttää myös kaasumoottoreita. Sen paatyyn on maalattu suurin kirjaimin: "Luonnonsuojelu on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävämme". Sinnikkään tutkimuksen, vakuuttelun ja käytännön kokemusten nojalla leningradilaiset vakuuttivat yleisön ja asiantuntijat ekologisiin luonnonvara-näkemyksiin pohjautuvan suuntauksen edistyksellisyydestä. Putki suoltaa jatkokäsittelyyn kuusi tonnia jätettä joka kymmenes minuutti. Hyödyntäminen johtavana periaatteena Leningradin järjestelmä ei edusta mitään erikoisuutta Neuvostoliiton jätehuoltopolitiikassa, joskin se on pisimmälle kehitetty yhdyskuntajätteen käsittelyn alalla. Hyödyntämislaitoksen toiminnot on täysin automatisoitu. Saatavat hiili tuotteet ovat käyttökelpoista raakaainetta mm. Meillä on käytössä joitain pieniä pyrolyysiuuneja, joissa hävitetään eräitä vaikeasti käsiteltäviä jätteitä. vsk. Leningradilaiset pitävät jäteongelmaansa jo ratkaistuna. Parhaillaan suunnitellaan mm. Kokonaisuudessaan Leningradin jätetehdas jalostaa hyötykäyttöön valtavan jätemäärän. Sen rakentamiskustannukset jäävät pienemmiksi kuin vaaditulla puhdastekniikalla varustetun polttolaitoksen kustannukset. Ohjelman toteuttamista varten Ukrainaan on rakenteilla tehdas, joka alkaa tuottaa hyödyntämislaitosten laitteistoja sarjatyönä. bitumija rautateollisuudelle. Pyrolyysi perustuu jo miilun polttajien käyttämään menetelmään, josta leningradilaiset turvetutkijat kehittivät teollisen sosuoMEN LUONTO 6/ 85 44. Niinpä he sulkevat kaupungin viimeiset kaatopaikat tarpeettomina viiden vuoden sisällä. pyrolyysilaitoksen omaksi käyttöenergiaksi. Laitos on pitkälle automatisoitu ja toimii lähes suljetussa kierrossa. Taloudellisessa mielessä hyödyntämislaitos katsotaan ylivoimaiseksi vaihtoehdoksi sekä kaatopaikkoihin että polttolaitoksiin verrattuna, kun otetaan huomioon sekä saavutetut hyödyt että väitetyt haitat koko kansantalouden näkökulmasta. Kehittelytyötä tehdään jätetehtaan sisääntulotien varrella sijaitsevassa tutkimusja laboratoriorakennuksessa. Käytössä laitos on osoittautunut kannattavaksi: se säästää hintansa suhteellisen lyhyessä ajassa. Mutta ei ensimmäinen jätetehtaan rakentaminen käynyt mutkattomasti Leningradissakaan. Ensimmäinen jätetehdas rakennettiin leimallisesti "omin voimin" ja sen täydellistäminen jatkuu edelleen. D 33. Leningradilaisten "jäteliike" joutui käymään kovatkin keskustelut ja väittelyt polttolaitoskäsittelyä kannattavien kanssa. vellutuksen. Laitosta pidetään myös hyvin taloudellisena. Pyrolyysimenetelmää pidetään taloudellisena yksistään sen tuottaman pyrocarbonin takia, jolla korvataan kallis grafiitti metallurgiassa. Saatujen kokemusten pohjalta samantyyppisiä käsittelylaitoksia on jo rakennettu eräisiin muihinkin suurkaupunkeihin ja Neuvostoliiton ministerineuvoston (hallituksen) päätöksellä ainakin 20 kaupunkia on velvoitettu rakentamaan jätehuoltonsa perustaksi leningradilais-tyyppiset hyödyntämislaitokset. ~ngelmansa hyödyntämällä Lähes puolet jätteestä tulee hyödyntämislaitokseen paineilmaputkea pitkin. Hajuhaitatkin ovat erittäin vähäisiä
Sateet loppuivat ja miespolo pääsi pelloilleen. Mistä saataisiin jokaiseen taloon joka kevät kymmenen purukuutiota. Oli vain kuljetettava asiakkaita teillä ja tienristeyksissä, kestettävä katseet ja pidätetyt puheet. Lähimpänä asuva perhe sulki ensin ikkunansa ja muutti sitten vieraisiin. Kuka niitä jaksaisi käsipelillä käännellä. Tässä tapauksessa kunta Voisi ensi alkuun taata kuljetukset ja työpaikat, varmistaa systeemin sujumiserl, Jospa jätevedenpuhdistamot muuttuvat vielä kilpailijoiksi kasvuturveteollisuudelle. Tälläkin kylällä jo huhutaan, että jätehuollosta on jokaisen maksettava, vaikkei tuottaisi ensinkään jätettä. Pellon omistajakin olisi muuttanut, mutta kylän ainoana taksina ei voinut. vsk.. Tuon kokemuksen jälkeen tuskin yksikään. Me maksamme kaikesta veroina ja jätehuoltomaksuina. Jospa liete olisi ensin kompostoitu vaikkapa oljen kuöripurun, tai sahanpurun kanssa. Ympäristönsuojelulautakunnan tmheenjohtaja, liikemiesmäisesti ajatteleva kokoomuslainen sanoo painokkaasti, että hyötykäytön on oltava liiketaloudellisesti kannattavaa. Ehkä monikin oli aikonut seurata esimerkkiä, ottanut todesta puheet puhdistamolietteen tärkeistä kivennäisistä ja humusarvosta. Autolla taitetaan olemattomiakin etäisyyksiä: postilaatikolle, kauppaan, lasten hoitopaikkaan. Saadaan raaka-ainetta, työtä ja vielä verotulojakin. SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Peräkärrylasteja kasvihuoneisiin ja puutarhoihin, pusseja pelargoniakuisteille. Näitä ja muita palveluita sitten vaihdellaan, sillä rahanvaihtoa väijyy verottaja. Mutta uudistukset kylissä tulevat kunnan tai kauppaketjujen kautta, eivät enaa vaikuttajanaapureilta. Viis siitä, että ne ensin kerätään veromarkkoina meiltä itseltämme. Jätteiden hyötykäytöstä tietysti puhutaan jo kunnassamme. Lokakuski keräisi tehoaineet, traktorit keräisivät kaiken liikenevän oljen ja sahanpurun, kuorma-autoilija toisi kuoripurua lähimmästä puunjalostustehtaasta tai kutteripurua vieläkin lähemmästä huonekalutehtaasta. Kyläkompostin lopputuote myytäisiin sitten vaikkapa palokunnantalon kevätmyyjäisissä, taimimyynnin yhteydessä. Koko kylä huokasi helpotuksesta, enemmän hänen puolestaan kuin omastaan. Kokeilusta se kävi, mutta malliksi se ei sovi. Ensikuulemalta se on järkevää. Kunnasta tulevat rahavirrat puuttuvat tieavustukset, toimintatuet. Nyt kasa höystää kasvimaata. Muu survottaisiin edelleen haisevaksi mähjäksi, juuri samaksi, mistä tähänkinastiset ongelmat ovat aiheutuneet. Se olisi pidättänyt ainakin hajun ja typen. Jokainen tilaisuus niiden saamiseen on käytettävä hyväksi ja kipattava vielä yksi ylimääräinenkin sorakuorma tielle. Hänen peltonsa sijaitsee loivalla nyppylällä kylän keskellä, kahdenkin tienristeyksen tuntumassa. Ennen oli niin mukavaa, istuttiin toistemme keittiössä ja talkoiltiinkin. Haisevaa vaihetta kesti korkeintaan puoli tuntia, sitten ei pienintä hajuhaittaa vaikka kasa muhi aivan tien vieressä. Mutta tuli sääesteitä, koneet juuttuivat peltoon. Lokakuski tyhjensi siihen likakaivomme. Koemitassa kokeilimme sitä itsekin, kun naafjtiri antoi kymmenen kuutiota sahanpurua. Mutta käytännössä se johtaisi vain kerman kuorimiseen jos tämä vertaus sopii kaatopaikalle. Vaikka vaurautta on, se ei nouse näkyviin rahana. Raha silti kiinnostaa kylän asukkaita. Kaivuri kääntelisi kasoja pari kertaa kesässä. Yksi sahaa puut metsästään, toinen lainaa firmansa kaivuria, kolmannella on suhteita rautakaupan konevuokraamoon. Loppukesällä se kiinnosti kanoja ja pik34 kupoikia, se kun vilisi matoja. Kiertävä kaatopaikka vai hyötykäyttö. Ohjeen mukaan liete olisi pitänyt heti kyntää maahan. Kylä on kehittänyt keskelleen elämänmuodon, jossa irtainta rahaa liikkuu tuskin ensinkään. Sen hoidosta vastaavat samat viranomaiset. Otettaisiin talteen vain runsain, puhtain ja arvokkain jäte. Kyläseppämme sen tietää: joka huushollissa tarvitaan vähintään kaksi kunnossa olevaa riesaa. Tällä kertaa he suunnittelevat kaatopaikkaa vain muutamaksi vuodeksi kerrallaan, sitten on keksittävä taas uusi ratkaisu. Ihmisten tottumukset saattaisivat muuttua eniten juuri näiden "turhien" ajojen kohdalla, jos pitemmille taipaleille järjestyisi kunnallinen kuljetus. Ja liete haisi niin kuin viemäriliete haisee, joka tuulella, joka suuntaan. Myös uuden kaatopaikan alla oleva maaperä on läpäisevää. Toisinkin olisi voinut olla. Ei muuta vihreää kuin auto Kylän väki pistäytyy mielellään toisissaan, kunhan vain keksii kissanristiäisen ja kutsuu. Ehkä he vielä myyvät voimamultaa. Me myöhemmin muuttaneet emme ole vielä systeemissä sisällä, meidän on vielä maksettava rahalla, sillä muuta vaihtokelpoista meillä ei ole. Luontevampaa olisi toimia kylän puitteissa. Syylliseksi yksityistymiseen he laskevat yksityisauton. Matkaa on usein vain parisataa metriä, ,mutta bensa on halpaa. Palveluja ilman rahaa Kun yksi kyläläisistä ostaa hirsisaunan, saapuvat kylän rakentajat pystytystalkoisiin, löylyyn ja kaljalle. Marjukka Kulmanen Teuvo Suominen T aio maalla V viimeinen osa Kylän siistein mies ja muita kertomuksia Kylän siistein ja säntillisin mies tilasi pellolleen naapurikunnan puhdistamolietettä. Kutsumatta ei kukaan käy, enää, kyläläiset valittelevat. Tyynellä haju valui. Myös kuisti, kuivuri tai betonivalu tehdään talkoilla. Kunnan pohjoisosiin suunnitellaan miljoonien markkojen kaatopaikkaa, sillä vesioikeus määräsi nykyisen suljettavaksi. Määräyksen taustalla on pohjaja pintavesien pilaantuminen, toisin sanoen väärä sijainti ja huono hoito
He ja me muut heidän kauttaan koetamme nyt vaikuttaa tilanteeseen kunnan liikennelautakunnan kautta. Pienten lasten huoltajat eivät millään ehdi kokouksiin, mutta menevät miehet ehtivät. Nousukkuus nostaa päätään entisestään, tehdään yhä enemmän tilaa autoille, koneille, tekniikalle, markkinoille. Onko välituntien puitteina perunamaa ja omenapuita vai kauppaket;u;en parkkikenttiä. Kaatopaikalta vai kaupan hyllyltä. Kokoukseen osallistui vain miehiä -naiset kai hoitivat kotona lapsia. Nyt heissä ei omien sanojensa mukaan ole enää muuta vihreää kuin auto. Viereisessä kylässämme uhkaa toteutua kylätien levennys, jolloin maamerkit, vanhat puut, pensasaidat ja ulkorakennukset, puretaan sen reunamilta. He eivät halua katuvaloja, mutta eivät aktiivisesti vastustakaan. Tavara tulee kauppaketjun keskusvarastosta, vaikka muutaman sadan metrin säteellä kaupasta tuotetaan kaikkea sitä, mitä Suomen kesä kasvattaa. Arvaamattoman syvä viisaus piilee Erno Paasilinnan kirjaamissa Pentti Linkolan sanoissa "Ne ajavat Koffin olutta pohjoiseen ja Lapin kultaa etelään". tuoretta ylijäämää, useimmiten paremmassa kunnossa kuin kauppiaamme tarjoukset. Vuoroja ajavat taksit, matkustajat maksavat vain bussikyydin hinnan. Miten paljon merkitsee se, että arkielämässä kiinni olevat ihmiset eivät riittävästi ehdi päättäviin kokouksiin. Päätösvallan eläytyminen kunnalliselle tasolle vinouttaa kehitystä entisestään. Matkat kestävät kauan, kun joka tolpalla pysähdytään ja kaikki sivutiet kalutaan samalla kertaa. Linja-autovuoro osuu liian harvoin kotinurkille. Onko hänen paikattava oma tai naapurin lapsi, ennen kuin kylän isät uskovat. Ne kuuluvat nykyaikaan, ne kuuluu ottaa vastaan, he ehkä ajattelevat. Hän jäi yksin, sai osakseen murhaavat silmäykset ja petturin maineen. Se lisäisi liikenteen määrää ja vauhtia, hän perusteli. 108). Kun sattuu sopivalla hetkellä kaatopaikalle, siellä on paremmat valikoimat kuin kaupan hyllyillä: tomaattia, paprikaa, sipulia... 35. Ehkä mekin pian uskallamme jäädä töiden jälkeen kaupunkiin elokuviin. Mikä osuus on paikallislehden asenteilla, joissa kodin, uskonnon ja isänmaan ohella ovat pinnalla myös autot, tavaratalojen markkinahumu ja kunnan silmäätekevät. Kuljetuksia ei ole "normaalien" työaikojen ulkopuolella. Miten paljon turvallisempi olisi lasten koulutie ilman näitä turhia kuljetuksia. Haja-asutuksen asukkaat käpertyvät koloihinsa toivoen, että tienlevennys, ratahanke tai atomisähkö säästäisi edes heidän tonttinsa. Toisen naapurikylän mies ajatteli lastensa koulutietä ja asetti kyseenalaiseksi tienparannushankkeen. Autojen mukavuus ratkaisee juuri kukaan ei vastusta suunnitelmaa. Kuinkahan suuri osa tästä meidänkin ohitsemme sujuvasta liikenteestä johtuu tällaisesta edestakaisesta ajosta, tyhjän tahkon pyörittämisestä, kuten kuuluu vanha kainuulainen viisaus. Ii " ·e ::, Cll Yhteyksiä on pidettävä kaukaisiin työnantajiin ja palvelijoihin. Kodikas kyläkoulu vai kirkonkylän keskustan mammuttinen tiilikoJossi. (Yksinäisyys ja uhma s. Asiaan ei vaikuttanut, että lasten turvallisuuden puolesta puhui paikallinen terveyskeskuslääkäri. Naapurustomme sitkeimmät autoilun vastustajat sortuivat hekin. Kylän kaupasta saa turhaan tivata oman kylän vihanneksia. Lasten maailmankuva ei kehity pelkästään sen mukaan, mistä tunneilla puhutaan. Riittääkö se, että syrjäkyIälle on tarjolla valtion tai kunnan tukea "yleishyödylliseen" tarkoitukseen, tarpeettomaan tienoikaisuun tai järjettömään kalanistutukseen. vsk. On vaikea päätellä, mikä on kulloisenkin muutoshankkeen ja "parannuksen" vetovoiman salaisuus. Viereisessä kunnassa kokeillaan jo syöttöliikennettä kyliltä radanvarteen. Kuka allekirjoittaa katuvalo-adressin. Ilman autoa näillä etäisyyksillä ei siis pärjää. nykset, katuvalot ja bensaasemat. Niin kauan kuin on riippuvainen yksityisestä autostaan, on taipuvainen hyväksymään kaikki '' edistyksen" merkit maisemassa: teiden oikaisut ja leven~-~-::, ~-.,.;:,~-SUOMEN LUONTO 6/ 85 44
Klubin keskeisiä tavoitteita ovat mm. Vuonna 1980 Krakovassa perustetulla klubilla on nyt 3 000 jäsentä ja toimintaryhmät kaikissa Puolan tärkeimmissä kaupungeissa. EC:n antama summa on suurimpia, mitä viime vuosina on käytetty Afrikan luonnon suojeluun. Hävitykseltä eivät säästyneet kansallispuistotkaan: esimerkiksi Kuningatar Elisabethin kansallispuiston norsukanta väheni 3 000:sta 150:een. "' > ::, :.: !i e ::, [/) KATSAUKSIA UUTISIA Koonnut Jorma Laurila Euroopan talousyhteisöltä miljoonia Ugandan kansallispuistojen elvyttämiseen Idi Aminin hallinnon aikana salametsästäjät tappoivat 90 prosenttia Ugandan norsuista ja hävittivät yhden Afrikan vahvimmista mustasarvikuonokannoista. metsien ja viheralueiden suojelu, kasvi-ja eläinlajien suojelu, ekologiseen maatalouteen siirtyminen, kansantalouden muuttaminen vähemmän luontoa tuhoavaksi ja saasteettoman energian tutkimuksen edistäminen. 36 Puolassa on jo muutaman vuoden toiminut epäpoliittinen, kirkosta ja hallituksesta riippumaton ympäristöliike Polski Klub Ekologiczny, Puolan Ekologinen Klubi. Ugandan kansallispuistot perustettiin 1960-luvulla houkuttelemaan matkailijoita ja hankkimaan maalle ulkomaannassa Krakovan lähellä• olevan suuren alumiinisulaton saastuttavimman osan. ::, 'il > .; C. vsk .. Klubi julkaisee omaa lehteä, säännöllisiä raportteja, julkilausumia ja kirjelmiä, joita on lähetetty myös maan hallitukselle. Klubi on saanut aikaan myös joitain huomattavia käytännön tuloksia: Vuonna 1981 se pystyi taivuttamaan hallituksen sulkemaan SkawiEuroopan talousyhteisö on lahjoittanut Ugandalle lähes 15 miljoonaa markkaa vastaavan summan käytettäväksi kolmen Itä-Afrikan maineikkaimman kansallispuiston Kuningatar Elisabethin, Murchison Fallsin ja Kidepon kansallispuiston elvyttämiseen. Hamiltonin tutkimukset paljastivat, että vuosien 1970 ja 1980 välillä salametsästäjät tappoivat 90 ll7o Ugandan norsuista (norsut vähenivät 30 000:sta 2 000:een) ja hävittivät yhden Afrikan suurimmista mustasarvikuonokannoista. Klubin osoite on: Paiski Klub Ekologiczny 31010 Krakow Rynek GI 27 Palac Pod Baranami SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Klubi kokoaa tietoa Puolan ympäristön tilasta ja pyrkii havahduttamaan ihmiset huomaamaan luonnon tuhoutumisen ja ympäristön saastumisen vaarat terveydelleen ja elinehdoilleen. Nämä kansallispuistot, joita aikoinaan pidettiin Itä-Afrikan kauneimpina ja luonnoltaan rikkaimpina, tuhoutuivat pahoin Idi Aminin hallinnon aikana. Talousyhteisön lahjoituspäätöstä pehmensivät sarvikuonoja norsuspesialisti IanDouglas Hamiltonin tekemät ja IUCN:n ja WWF:n rahoittamat tutkimukset Itä-Afrikan villieläinkantojen tilasta. Tavoitteet ovat siten paljolti samoja kuin pohjoismaisilla luonnonsuo jel uj ärjestöillä. Kuvassa Nova Hutan metallurgien kombinaatti, joka on yksi pahimmista ilmanpilaajista. Klubin toiminta perustuu keskeisesti yhteistyöhön tiedemiesten ja toimittajien kanssa. Klubilla on paikallisia toimintaryhmiä ja tutkijoiden muodostamia asiantuntijaneuvostoja. Ekologinen Klubi Puolan ympäristöliike Ympäristö on erityisen saastunut raskaimmin teollistuneessa Etelä-Puolassa Wroclawin-Katowicen-Krakovan alueella
Viimeaikaiset raportit kertovat, että Ugandan norsukanta on elpymässä. vsk . Kansallispuistojen kunnostamisella Ugandan hallitus pyrkii yhtenä osana kohentamaan maan kaoottista taloudellista tilaa. Nyt tämä erikoinen kalalajiryhmä on vaarassa tuhoutua kokonaan. Englantilaisen asiantuntijan mukaan tapahtunut on "suurin järveä kohdannut onnettomuus sitten pleisSUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Earthscan Bulletin 3/ 1985 37 ::, ö > <i! C. Edelleen tarkoituksena on suojella koko ekosysteemiä ja luoda kestävä tasapaino ihmisten tarpeiden ja luonnonsuojelun välille. hankkeelle. Ekologit epäilevät jopa koko ajatusta, että hedelmäkärpänen v01ta1snn hävittää myrkyillä sukupuuttoon, sillä niillä on luoksepääsemättömissä ja rehevissä laaksoissa runsaasti piilopaikkoja suojautua myrkyillä. Aika näyttää miten uusi hallinto suhtautuu luonnonsuojeluun. Kärpäsen tuhoamiseksi kalifornialaiset hedelmätarhurit havittelevat nyt koko Havaijin sumuttamista vaarallisella malationilla. Tarkoitukseen on jo varattu puoli miljoonaa dollaria. Myös Yhdysvaltain liittohallitus epäilee hankkeen onnistumista ja epäröi antaa tukeaan kalifornialaisten yltiöpäiselle Havaijin reheviin laaksoihin kotiutuneen sitrushedelmätuholaisen, välimerenhedelmäkärpäsen, pelätään leviävän Kaliforniaan. Euroopan talousyhteisön lahjoittamilla varoilla kulkukelvottomiksi muuttuneet tiet, rappeutuneet hotellit ja muut matkailulle välttämättömät rakenteet kunnostetaan. 1970-luvun alussa puistot tuhoutuivat pahoin. P.S. Niilinahvenet ovat nyt ahmineet pääosan kikliidikannasta, jopa niin että ahventen on nyt syötävä toisiaan. toseenikauden silloin järvi kuivui" . Kikliidit ovat myös evolutiivinen erikoisuus, sillä kaikki 200 lajia ovat kehittyneet samasta lajista noin kaksi miljoonaa vuotta sitten. Katastrofin aiheuttajana on niilinahven, joka istutettiin 1950-luvulla Ugandan vesiin. Heinäkuun lopussa sotilaat kaappasivat vallan Ugandassa ja Obote pakeni maasta. Koko saariketjun myrkyttämisellä pyritään hävittämään paha hedelmätuholainen, välimerenhedelmäkärpänen, joka jo viime vuosisadan lopulla kotiutui Havaijin kapeisiin ja jyrkkiin laaksoihin. Tämä on paljolti vuonna 1980 valtaan astuneen presidentti Milton Oboten hallinnon ansiota, joka on suhtautunut luonnonsuojeluun vakavasti ja on kääntänyt luonnolle kohtalokkaan kehityksen kurssin. Kalifornian hedelmäfarmarit ovat huolissaan kärpäsestä, koska se jo kerran aikaisemmin kulkeutui meren yli mantereelle ja tuhosi pahoin Kalifornian sitrushedelmäsadot. Myös Ugandan ekologiselle tutkimuslaitokselle annetaan suoraa tukea. Tutkijat kuitenkin vastustavat hanketta kiivaasti. Viime kädessä asian päättää kuitenkin Yhdysvaltain kongressi. Vähitellen se levisi myös Kenian ja Tansanian vesistöihin. Vain YK on juhlinut projektia menestyksenä. Tuohon aikaan Ugandan kansallispuisto järjestelmä oli maailman parhaita ja tarjosi parhaat mahdollisuudet villieläinten tarkkailuun ja metsästykseen koko Afrikassa. Myös Malawi-järveen on suunniteltu istutettavan vieraita kalalajeja. Lisäksi koulutetaan riistan vartijoita taistelemaan salametsästystä vastaan. Die Natur 811985 Vieras kalalaji tuhosi Viktoria-järven kalakannan Yritys kasvattaa kalantuotantoa Viktoria-järvessä ItäAfrikassa vierasta kalalajia istuttamalla päätyi päinvastaiseen: järven kalansaaliit ovat nyt vain viidennes aikaisempaan verrattuna. Malationi tappaisi kaikki muutkin hyönteiset, millä olisi erittäin vakavia vaikutuksia koko ekosysteemiin. Myrkytyksillä olisi erittäin vakavia ekologisia seurauksia. Tämä on Ugandan ensimmäinen uusi kansallispuisto kahteenkymmeneen vuoteen. Havaijilaiset eivät kuitenkaan suhtaudu tyynesti kalifornialaisten suunnitelmiin. KATSAUKSIA UUTISIA Malationisumutus uhkaa Havaijia Kalifornian maatalousministeriö ja kalifornialaiset hedelmätarhurit suunnittelevat koko Havaijin trooppisen saariketjun sumuttamista malationilla, erittäin vaarallisella hyönteismyrkyllä. Yhtenä osoituksena tästä on Mburo-järven kansallispuiston perustaminen vuonna 1982. Keskeisellä sijalla on kasvillisuuden, kala-ja eläinkantojen sekä vesivarojen suojelu ryöstökäytöltä. Liittovaltion maatalousministeriö on jo ilmoittanut, että se kannattaa rajoitettuja ruiskutuksia. Viktoria-järvessä niilinahven syö pikkukaloja, kikliidejä, joita järvessä on peräti 200 lajia ja jotka ovat olleet paikallisen kalastuksen perusta. Kärpäsen hävittämiseen käytettiin sata miljoonaa dollaria. Lisäksi ravintoketjut ja juomavesi myrkyttyisivät. Nyt hedelmätarhurit haluaisivat päästä tästä tihulaisesta kerralla ja lopullisesti eroon. valuuttaa. Seuraukset ennennäkemättömän laajasta myrkytysoperaatiosta saisivat kantaa havaijilaiset. ., > ::, C .., E ::, C/l. WWF News 3511985
HKYRO. 43,. ... JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIMIPAIKKA 38 Opi rentouttamaan hartiasi ja selkäsi, DO IN -menetelmällä hoitamaan itse itseäsi sekä antamaan rentouttavaa selkäkäsittelyä ystävillesi peruskurssilla a 340:( + th) 12-13.10. . ..•••..... vsk.. 192 sivua. HKI, kukkaterapia ja yrttivalmisteiden tekokurssi 6-8.12. 142 sivua. VALMETIN LAIVATEOLLISUUS OY PL 152 20101 TURKU 10 PUH: 921-401444 Oikea ravinto terveytemme perusta HENN ING KARSTRÖM Suoma la inPn hiok e misti, prof. AGADIRISSA vain 2450 mk puolihoitoineen. Hämeenkyrössä. 11 . KIRJATOIMI, Tampere Käytä palvelukorttiamme tilaa Suomen Luonto! -----------------------Suomen Luonnon palvelukortti D Tilaan Suomen Luonto -lehden vuodeksi 1986 hintaan 105 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 130 mk (ei-jäsenet). UUOISTUMISLOMA 19-26. Elintär keätä ti etoa kaikillP, jotk a ovat kiinn ostun e it a tprveyd e stään . Pyydä ILMAINEN postimyyntija kurssiesitteemme ja soita tai kirjoita FRANTSILAN YRTTITILAN KURSSIKESKUS 39100 HÄMEENKYRÖ 931 -715065 TUNNUKSEKSI, PALKINNOKSI, LAHJAKSI, MUISTOKSI SOPIVAT VIIRIT, LIPUT, KANGASMERKIT! Suunnittelu ja valmistus: LIPPUTAITO OY Pinninkatu 57 (@ vaihde 931-112622 PL 14 33541 Tampere 54 myynti 931 112281 KANSALLISLIPUT JA ISÄNNÄNVIIRIT VARASTOSTA ---------1:50 postimerkki Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 00151 HELSINKI Osallistu KERKKÄKERÄYKSEEN luonnonsuojelutyön voimistamiseksi Ps-tili 9885-0 MARKKA LUONNONSUOJELUUf ON KAKSI TULEVAISUUDELLE SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. .. Hämeekyrössä SNi1~ l511 9-10.11 . D Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen D En ole jäsen D Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi D Muutan osoitettani Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIMIPAIKKA Uusi osoite TILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEESTA) ..... Ovh. ll e nning Karström, Ps itt ää kirjassaan uusim piin tutkimuks iin perustu · vaa ti Ptoa oikean ravinn o n m Prkit ykses tä tPrveyd1• lle mm e . Ovh. Ohjelmassa shiatsua ja polariaa, rentoutumista , halukkaille retkiä ja hoitoja. .... ..... Helsingissä jatkokurssilla a 340:( + th) 2-3.11 . D Tilaan numerot 5-8/ 85 ja vuosikerran 1986 hintaan 130 mk (jäsenet)/ 150 mk (ei-jäsenet). 46,Kotiruokaa kasviksista ANNA-MARIA PAANANEN i 6 PAINOS, 60. ....••....... ...••• .. TUHAT 1 Hopea ni e me n Kuntoparantol a n pääe mäntä 011 käytännön ko ke muksensa pohj a lta koo nnut kok ol' l· man kas ,·is ru o ki e n va lmistuso hj r it a , jotka sovP ltuva t tava llisPP n perh e käy tt öö n . Mahdollisuus valmistua shiatsuterapeutiksi! Muita kurssejamme: väriterapia 30.11.-1.12
Puh. Arvioimme. Aho, A. Ostamme. Sen mukaan suunnitelmasta tulisi käydä ilmi kunkin hankkeen vaikutukset luonnontalouteen ja vesistön eri käyttömuodoille. Lainio, E. Paras tilanne lienee Vaasan vesipiirissä, jossa vesistösuunnittelun toimialalla työskentelee yksi biologi. Runsaasti uutuuksia edullisina tarjouksina, n. Näiden selvitysten ainekset on jouduttu pureksimaan vanhoista aineistoista ja ARV. luonnontaloudellinen selvitys. M. Uuden suunnan käynnistyminen on kuitenkin ollut perin hidasta. Paulaharju, V. Puh. Vesistöä joudutaankin käsittelemään laajana kokonaisuutena, vesistöalueena, eikä pelkkänä suunnittelualueena. 4075 % ovh :sta. SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. vsk. Hankkeen teknisen toteuttamisen vaihtoehdot hahmottuvat melko alkuvaiheessa suunnittelua. Juuri ilmestyneessä luettelossamme n. Walton, Y. Luettelostamme löytyy myös kaunokirjallisuutta, historiaa, sotakirjoja, kansanperinnettä, taidekirjoja, huumoria, harrasteja tietokirjallisuutta. lindhe, K. Lampio, H. Järvinen, M . Lisäksi suunnitelmia ja itse suunnittelujärjestelmää on kehitettävä ennakoluulottomasti. Koko työn tavoite, lopputulos, ja siksi myös tärkein ja vaativin tehtävä on löytää keinot haittavaikutusten välttämiseksi ja vähentämiseksi tai peräti nykytilan kehittämiseksi. lidman, C. ~ioln-nntihunrinntti @11 fVlyymäl~:. Sanasja Someroluoman perkaus Jalasjoen latvuksilla toteutettiin krouvisti niin, että uomassa on syvyyttä ja leveyttä. Vesirakentamistöiden tarvetoimikunta esitti vuonna 1982, että jokaiseen vesistöjärjestelyhankkeeseen tulee liittää ns. Fellman, B. Vesistöjen käyttö eri muodoissaan on osa laajaa ja ongelmallista kokonaisuutta ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Malminrinne 3, 00100 Hki 10 Postimyynti ja ilmaisen myyntiluettelon 1200 m hnJa-autoasemalta). Kelvollisen lopputuloksen i:t llli:iil!!Olii::!i löytäminen vaatii laajaa yhteistyötä (paikallinen väestö, tekniikka, luonnontuntemus jne.). Vanhojen tutkimusaineistojen tueksi on useimmiten kerättävä täydentävää tai kokonaan uutta tietoa kohteesta. vastaukset: Juhani Kerppola, (90) 140 341 tai (90) 579 906. veden laatu, kalasto ja muu eläimistö, maisema ja kasvillisuus. Rissanen, K. :, " "" "' -"' -"' MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Ympäristönäkökohdat mukaan vesistösuunnitteluun on arvioitava, mikä edellyttää hyviä perustietoja vesistön nykytilasta. Uudentyyppisten suunnitteluja tutkimusmenetelmien valjastaminen vanhojen rinnalle tai tilalle sekä koeja tutkimusluonteisten ratkaisujen toteuttaminen olisivatkin avainasemassa. E. tilaus: Suvikuja 4 A 15, 02120 Espoo 12. Ark. 6944779. 425847. Pekka Peura Löytyykö vuokra-asuntoa. 39. 10-17, lau 10-14. Vastaavasti suunnitelmien teknisiä ongelmia ratkoo 20-30päinen joukko, jonka suoltamat suunnitelmat kaikki vaatisivat oman (tutkimuksiin ja syvälliseen perehtymiseen perustuvan) luonnontaloudellisen selvityksensä. Eri työtapojen luonnontaloudelliset vaikutukset Päälfe päätteeksi suunnittelijoiden tulee varmistaa, että hankkeen (luonnontaloudellisten) vaikutusten yleispiirteinen seurantaohjelma kuuluu jo varsinaiseen hankesuunnitelmaan. . Suunnittelussa on ensiarvoisen tärkeää ottaa uudet haasteet vastaan, ja olla jatkuvasti altis uusille tuulille. Vesistön muuttamista suunniteltaessa olisi valaistava nykytilaan johtanut kehitys ja siihen vaikuttaneet tekijät. nimiä, jotka eräkirjojen ystäville ovat muodostuneet käsitteiksi, kirjallisuuden korkeatasoisiksi klassikoiksi. Noudamme. N. tutkimuksista, joita ei kaikilta alueilta edes ole olemassa. Broberg, K. K. lnha, A. Esimerkiksi päätoimisesti vesipiirien suunnittelutyöhön palkattuja luonnontalouden asiantuntijoita on aniharvassa. 900 eri kohdetta. osapuolet ovat edustettuina: ympäristönäkökohdat eivät saa olla vain "huomioon otettavia", vaan niiden on kuuluttava automaattisesti ja olennaisena osana suunnitelmiin. Gripenberg, K. Kirjoittaja pohtii, miten vesistörakennushankkeissa voitaisiin ottaa luonto paremmin huomioon. Hänninen, 1. Suunnitelman laatiminen tulisi entistä enemmän nähdä "prosessina", johon kaikki osapuolet tasavertaisina ottavat osaa alusta lähtien. Manninen, L. Vesihallituksen vesistötöiden ankara arvostelu oli siis huomattu ja siihen vastattu. Tarvetoimikunnan mietinnön tueksi ja toteuttamiseksi ei ole ohjattu riittävästi resursseja. Eräitä koeja tutkimusluonteisia kohteita lukuunottamatta luonnontaloudellisia selvityksiä on toistaiseksi laadittu vain kiireellisiin ja teknisiltä osiltaan jo valmiisiin suunnitelmiin. Kunkin hankkeen lähtökohtien, tavoitteiden ja toteuttamisen periaatteellinen puoli tulisi pohtia, ohjata ja lopulta päättää nykyistä laajemmassa ryhmässä, jossa em. Munsterhjelm, S. Wallenius, 1. Runsaasti myös kirjasarjoja, uudet 4070 % alle ovh :n. . Entä millainen olisi luonnontaloudellinen selvitys, jos siihen voitaisiin puhaltaa henki täysin palkein?! Ensimmäinen tehtävä on kartoittaa vesistön senhetkinen tila on tunnettava mm. Yst. Ylänne . Donner, J . Luonto-Liiton Uudenmaan piirin toimistosihteeri avopuolisoineen haluaa vuokrata pääkaupunkiseudulta yksiön tai kaksion. Londen, E. Suunnittelujärjestelmää haluttiin kehittää siten, että luonnontaloudellisista selvityksistä tulisi kiinteä osa koko suunnitteluprosessia ja että niiden vaatima tarkastelu käynnistyisi hyvissä aJom omien tutkimusohjelmien mukaan. 17 tarjoamme erä-, Lappija luontoaiheista kirjallisuutta n. Selvityksen perusteella tulisi jo suunnitteluvaiheessa pyrkiä ehkäisemään luonnontaloudelliset haittavaikutukset tai edes löytämään keinoja niiden vähentämiseksi. A . Kivilinna, J . Siksi myös vesistösuunnittelulla on tärkeä merkitys koko yhteiskunnan hyvinvoinnissa. ERANKAVI.JA J
Huovinen on onnistunut marssittamaan kirjaansa uskomattoman paljon tietoa metsän biologiasta ja sen perusluonteesta. Kalliola ja Paulaharju olisivat eittämättä aikanaan olleet samanlaisia Finlandia-palkinnon saajaehdokkaita, ellei kulttuurielämämme karsinointi olisi sulkenut heitä kaunokirjallisuuden ja oikean kulttuurityön ulkopuolelle. Länsi-Saksassa on julkaistu melko runsaasti kirjoja ilmansaasteitten aiheuttamista metsävaurioista. Kirjoittaja on Miinchenin yliopiston metsäkasvitieteen ja metsäpatologian professori, apunaan hänellä on ollut seitsemän eri alojen erityistuntijaa. Kirja esittelee myös teknisiä ratkaisuja, rikin ja typen oksidien vähentämismahdollisuuksia eri polttoaineilla ja eri voimalatyypeillä. Puukansan tarina on kaunokirjallisuuden kaapuun puettu kertomus metsän pitkästä sukkessiosta. Bertelsmann Verlag, Miinchen 1984, 264 s. Se auttaa sitäpaitsi näkemään metsän elävänä toimivana ekosysteeminä. Otava 1984 Reino Kalliola kirjoitti luonnosta tavalla, joka on tehnyt hänen kirjoistaan kuolematto. Mitään olennaisesti uutta 1984 parannetussa kirjan painoksessa ei esitetä tuhojen vaikutusmekanismeista. Se ei tarvitse keinotekoista pöhötystä, jolla moni kirja ja etenkin luontokirja on pilattu. Suosittelen kirjaa lämpimästi saksantaitoisille. Kirja on myös selkeästi kirjoitettu ja kriittinen. Autoliikenteen ratkaisumalleista kirjoittavan diplomifyysikon kanssa tämä voimalainsinöörin lähes satasivuinen kirjoituskokoelma menee aiheiltaan tavallisen luonnonsuojelijan ja biologian tietämyksen ulkopuolelle. Edelleen tehdään selkoa happosateiden tuhoista maataloudelle, kaupunkien puistoille, järville, ihmisten terveydelle sekä rakennuksille ja eri materiaaleille. Tämä on sellaista luonnonkuvausta, jota ei kykene tekemään kukaan muu kuin syvällisesti aiheensa tunteva mestari. Sen jälkeen kerrotaan metsätuhojen yksityiskohtainen kehitys ja tilanne vuoteen 1983 mennessä osavaltioittain ja puulajeittain. Huovinen kirjoittaa ilmiselvää metsän ekologiaa. Stressiteoria pystyy hyvin selittämään mm. Ja toimissamme meidän on uudistettava sekä ajatukselliset, käytännölliset että kansantaloudelliset toimintamallimme. Kirjoittajina on yli 30 asiantuntijaa: metsänhoitajia, biologeja, insinöörejä ja toimittajia. Vaikka tekijät ovatkin vakuuttuneita stressiteorian paikkansapitävyydestä, he myöntävät että siinä on vielä aukkoja. Luontoväen on kaikin mokomin syytä tutustua Puukansan tarinaan. Kirja itse asettuu ns. vsk.. Tähän riittävät alhaisetkin saastepitoisuudet, jos puut altistuvat saasteille vuosikymmeniä. Kirjan lopussa keskitytään skenaarioihin, energiapoliitiikkaan ja yksityisen ihmisen vaikutusmahdollisuuksiin. sen, miksi pahimmat vauriot ovat kaukana saastelähteistä, alueilla joiden ilma on melko puhdasta. Onneksi nykyään luontokin voi olla kulttuuria niikuin se aivan varmasti on, sillä onhan luonto todellinen asia. Luonnosta, ja tässä tapauksessa puhtaasti kasviekologisesta aiheesta kirjoittaminen voi olla kulttuuria myös kaunokirjallisessa mielessä. · Huovisen metsä elää Veikko Huovinen: Puukansan tarina. Pitkään selostetaan happosateiden vaikutusta metsämaahan ja kootaan yhteen eri tekijöiden kokonaisvaikutus metsäekosysteemiin. metsävaurioiden historian ja nykyisen laajuuden, eri puulajeilla ilmenevät tyypilliset vaurio-oireet sekä eri ilmansaasteet ja niiden vaikutukset kasvien elintoimintoihin, maaperään ja vesistöihin. Kirja on erinomainen yhteenveto aiheesta, sen kansien väliin on koottu suunnilleen kaikki oleellinen, mikä asiasta tiedetään. Hän oli luonnontuntija ja luonnonystävä, mutta hän oli myös kaunokirjailija. On hieman vaikea arvioida miten paljon kirjan 366 sivuun loppujen lopuksi sisältyy selSUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Huovisen teoksen kohdalla tämän on onneksi ymmärtänyt myös kustantaja, sillä harvoin näkee niin nautittavaa kirjankuvitusta kuin minkä Seppo Polameri on toteuttanut kertoessaan 40 KIRJOJA piirrok~en voimin metsän sukkessiosta. Parhaimpia näistä on viime vuonna ilmestynyt Der Wald stirbt an Stress (Metsä kuolee stressiin). Pitkään kerrotaan myös Japanin ilmasuojelun toimenpiteistä. Edelleen esitellään eri teorioita, joilla metsien laajaa ja äkillistä vaurioitumista on yritetty selittää sekä pohditaan keinoja metsien pelastamiseksi. Taulukot kertovat rikin ja typen oksidien määristä eri maissa ja teollisuuden, voimaloiden ja liikenteen osuuksista. Kirja esittelee mm. Samoin kansatieteilijä Samuli Paulaharju, hänenkin kirjoituksensa 1 yltivät kaunokirjallisuudeksi. Tapio Lindholm Metsäkuoleman muotokuva Peter Schiitt: Der Wald stirbt an Stress. Parhaassakin tapauksessa tällaiset toimet voivat kirjan mukaan vain hidastaa metsien tuhoutumista. Kuitenkaan kirja ei ole kruusattu ja paisuteltu. Kirja esittelee aluksi metsän historiallista ja myyttistä merkitystä saksalaiselle kulttuurille ja kansanluonteelle. stressiteorian kannalle. Näiden lisäksi metsätuhojen vaikutusmekanismeja esiteltäessä kerrotaan foto-oksidanteista, raskasmetalleista, radioaktiivisista päätöksistä jne. Stressiteorian mukaan ilmansaasteet aiheuttavat puille pysyvän stressin. Se on mittava suoritus yhdeltä kirjailijalta ja yhdeltä teokselta. Hän tosin on tunnettu nimenomaan kaunokirjailijana, mutta tiedossa on sekin, että hän on metsäluonnon tuntija. Eivät ole metsäopinnot menneet Huovisen pojalta hukkaan, mutta Puukansan tarina osoittaa, että Huovinen on kyennyt ymmärtämään metsän toimintamekanismeista enemmän ja syvällisemmin kuin olettaisin Metsätalon auditoriossa ja Hyytiälän saloilla koskaan opetetun. Veikko Huovinen on teoksellaan Puukansan tarina osoittanut kuuluvansa samaan ryhmään. Stressi ilmenee aineenvaihduntahäiriönä, joka johtaa yhteyttämisen vähenemiseen, puun yleiskunnon heikkenemiseen ja kasvun ehtymiseen. Tätä kirjaa kannattaisi myös kustantajien tutkia, sillä suomeksi ei edelleenkään ole saatavilla minkäänlaista kirjaa metsäkuolemista. Loppukiteytyksenä tekijät toteavat painokkaasti: happosateiden torjuntatoimia ei saa lykätä tarpeettomilla keskusteluilla, toiminnan aika on nyt. Huovinen osoittaa olevansa sellainen. Siinä on huomioitu niin männyn taimen fysiologiset vaatimukset kuin kasvilajien dynamiikka metsäsukkessiossa. Kirja toteaa, että vain päästöjen vähentäminen auttaa metsiä: ratkaisua ei löydy sen kummemmin saasteita sietävistä vieraista puulajeista, lannoituksesta, kalkituksesta tai metsänhoitotoimista. Erillisinäkin nämä riittäisivät hyvään suoritukseen. Se on ollut ehdolla kaunokirjallisuutemme suurpalkiimon saajaksi ja se on saanut valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden rajat hämärtyvät, niinkuin pitääkin. Lopputuloksena on ollut lähes täydellinen kokonaisuus: luonnontieteellisesti ja metsäbiologisesti virheetön ja täysipainoinen sisältö, Huovisen verraton kieli ja Polameren taidokas tekstiä tukeva kuvitus. V.: Das Waldsterben -Ursachen-Folgen-Gegenmassnahmen, Köln, 1983 (1984) Kölniläisen ympäristönsuojeluryhmän julkaisemassa kirjassa kerrotaan metsätuhojen syistä, seurauksista ja torjuntatoimista. Elinvoimaltaan heikentynyt puu on hyvin herkkä tuholaisille ja ankarille ilmastoja sääoloille, joista se normaalisti helposti selviäisi, ellei kärsisi stressistä. Asian ymmärtämistä auttavat lukuisat kaaviopiirrokset ja taulukot, jos auttavat. Jorma Laurila Kokoomateos metsäkuolemista Arbeitskreis Chemische lndustrie, Köln/ KatalyseUmweltgruppe Köln e. Sopivasti lyhennettynä ja suomalaisten asiantuntijoiden kirjoittamilla lisäsivuilla täydennettynä kirjan julkaiseminen Suomessa puoltaisi hyvin paikkaansa. Kymmenien värikuvien avulla selvitetään metsäkuolemien näkyviä pääoireita, muutoksia neulasissa, lehdissä, oksistoissa ja juuristossa. mia. Puukansan tarina on otettu lämpimästi vastaan. Tämä on mielenkiintoista, sillä suomalaiset metsämiehet vakuuttavat sitkeästi, että tehometsänhoidolla voidaan lisätä metsien kestävyyttä saasteita vastaan. Kustantaja: C
Tekijät ovat päivänneet esipuheensa 30. Kirjaa lukiessa häiritsee saman asian toisto eri yhteyksissä, mutta toisto on toki tarpeellista, jos kirjaa käyttää käsikirjana luonnossa. Opaskirja ei saisi tehdä vaikeista asioista vielä vaikeampia. Kaiken kaikkiaan kirjassa on tarpeettoman paljon piema, helposti korjattavissa olevia asiaja käännösvirheitä. Muutkin mineraalinimet olisi ollut syytä kirjoittaa Suomen Mineralogisen Seuran suositusten (Mineraalinimisanasto) mukaan, samoin mineraalien kaavat M. Weilin + Göös, Espoo 1985, 276 s., 30 kuvaa. kertoa, että goethiitti on saanut nimensä saksalaisen runoilijan, filosofin, luonnontieteilijän jne. Tekstissä on monia mukavia ilmaisuja ja kevennyksiä. Samalla olisi myös selvinnyt, että granodioriittia vastaava pintakivi on dasiitti (ei ryodasiitti) ja kvartsidioriittia vastaava andesiitti (ei dasiitti). Silloin esim. Vain kolmen mineraalin kohdalla mainitaan, mistä mineraali on saanut nimensä. kirjan ilmaisu "muuttunut metamorfinen kivilaji" on taas yksikäsitteinen. kivilajiluokittelu ja -kuvaukset (n. Nimi ________ _ Osoite ________ _ 41. Lapin kulta) on jäännössedimenttinen malmi. kullan kohdalla uudempaakin tietoa, samoin esim. Tilaukset ja tiedustelut pub. Mineraaleja Ua mineraaliryhmiä) on mukaan otettu riittävästi. Teuvo Suominen on osallistunut teoksen toimitustyöhön. asia, jos magnetiitti esiintyy hyvin kehittyneinä oktaedrisina kiteinä tai jos se esiintyy hyvin kehittyneinä, oktaedrisina kiteinä. Tekstimme oli lainaus tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan palkintoperusteista. Kirja on mukavan taskukokoinen, pehmeä ja muovikantinen; näppärämpi maastokirja kuin esim. monzoniitti, tonaliitti ja vaikkapa nefeliinisyeniitti. pyroklastisten kivien käsittely on hyvin ajan tasalla. Metamorfoosi sinänsä on kirjassa esitetty melko hyvin, mutta metamorfisten kivilajien suomentaminen "muuttuneiksi kivilajeiksi" on suorastaan virheellistä ja.synnyttää vain väärinkäsityksiä. 100 s.). Herra taisi kuitenkin olla itävaltalainen metallurgi (mineralogi) lgnaz Eder von Born (17421791)! Paljon hyödyllisempää olisi ollut esim. Värikuvat ovat yleensä hyviä, osa erinomaisiakin, mutta valitettavasti osasta kuvia puuttuu mittakaava. Kutsuttakoon metamorfoosia edelleenkin metamorfoosiksi (kuten tehdään muissakin kielissä). Tosin ajatus etenee joskus hyppelehtien: kappaleiden keskellä voi olla irrallisia lauseita. Kirja jakautuu kolmeen -pääosaan: 1. 919-5885. esitystä magmakivilajien .luokittelusta ei enää saisi julkaista, ja sitäpaitsi kuva on ristiriidassa kirjan kivilajikuvausten kanssa, joka tuntuu ainakin osittain noudattavan Streckeisenin systeemiä. Antti Hovi Kivi tietoa harrastajalle Aatto Ratia ja Seppo Gehör: Jokamiehen kiviopas. Toivoa myös sopii, että kirjasta otettaisiin pian toinen, korjattu painos. KIRJOJA kea geologista tekstiä, jossa asiat esitetään vähän tavanomaisesta poikkeavalla tavalla, ei niinkään tiedemiehen kuin kansanmiehen tavalla. SYKSYN KIRJOITUKSIA: • Henkinen materialismi ja elämän tarkoitus • Menetelmä syövän luonnolliseksi parantamiseksi • Aulikki Plaami henkimaailman instrumentti • Näin elät JOO-vuotiaaksi • Avaruusolennot paransivat syövän • Tiibetiläinen meedio -jumalten välittäjä • Taiteellinen ilmaisu eläinradan merkeissä • Neitsyt Marian ilmestyksiä • Kansainvälinen Transpersoonallinen Yhdistys Alan uutisia Suomesta ja maailmalta, kirjallisuutta, lukijanpalstoja, radioja tv-ohjelmia jne. Goldschmidt nimitti resistaateiksi (residuaalieli jätesedimenteiksi) kivioppaassa klastisiksi kutsuttuja sedimenttejä (siis myös upaa) ja käytti lateeriitista ja bauksiitista nimitystä hydrolysaatti. Hinta n. Piirustuksista on etenkin kideakseleita (akseliristikoita) esittävä kuva tehty huonosti ja virheellinen. Kokonaisuutena Jokamiehen kiviopasta on syytä tervehtiä ilolla, hyvänä ja ajankohtaisena yrityksenä tuoda geologista tietoa Suomen luonnosta lähemmäksi jokamiestä. Martti Lehtinen Laulavan lintukirjan tekijät Laulavan lintukirjan (1965, 1979) tekijät ovat Juhani Paatela ja Leo Lehtonen eivätkä Teuvo Suominen ja Juhani Paatela, kuten Suomen Luonnossa 4/ 85 kerrottiin. D Kerran kuussa ilmestyvä UL TRA kertoo elämän, olemisen ja kokemisen vaihtoehdoista ja tuntemattomista ulottuvuuksista laajemmin ja monipuolisemmin kuin mikään toinen lehti Suomessa. Suomen kallioperän ja kivilajien esittelyssä ovat metamorfiset kivilajit tärkeitä. Lisäksi kirjassa on liitteinä mm. Vanha kunnon V. Postita osoitteeseen: ULTRA-lehti 17950 KYLÄMÄ Tilaan Ultran vuodeksi eteenpäin (12 numeroa) alkaen syyskuun Ultrasta (9/ 85) = 115 mk. Huomattakoon myös, että "emerald" on suomeksi smaragdi. Kivet voivat muuttua monella tavoin; myös rapautuminen ja sedimenttien kovettuminen on muuttumista muttei metamorfoosia. mineraalien kuvaukset (yli 60 mineraalia tai mineraaliryhmää, lähes 100 s.) ja 3. Sanastossa mainitaan toisaalta, että upamalmi (esim. 1984, mutta kirjassa on mm. mineralogian peruskäsitteiden esittely (n. Jokamiehen kiviopas onkin tarkoitettu perusteokseksi jokaiselle geologiaa ja malminetsintää sekä mineraalien ja kivien keräystä harrastavalle. laista, jota ei olisi sanottu myös suomeksi meillä ilmestyneissä sadoissa happosateita käsittelevissä uutisissa ja artikkeleissa. Kirja on kuitenkin parhaimmillaan mineraalien, varsinkin malmimineraalien, kuvauksissa ja jakaa µ1alminetsijöille runsaasti käytännön neuvoja. Fleischerin "Glossary of Mineral Species 1983" mukaan. Jostain kumman syystä yksi näistä on borniitti, jonka sanotaan saaneen nimensä saksalaisen mineralogin German von Borhin mukaan. Intian matka ja 20 muuta arvokasta palkintoa. Minusta oli miellyttävää luSUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Sedimenttien kohdalla aiheuttaa sekaannusta residuaalieli jätesedimentit, joiksi kuvataan lateriitti ja bauksiitti. M. 60,-. Miner~alien keräily ja yleinen kiinnostus kiviä kohtaan on lisääntynyt Suomessa viime vuosina, ja esim. Tällöin esitys olisi saatu paljon havainnollisemmaksi ja mukaan olisi saatu eräitä kvartsidioriittia tärkeämpiä (yleisempiä) kivilajeja, esim. malminäytteiden keräysja lähetysohjeet, mineraalien kovuuteen perustuva määritystaulukko sekä sanasto (17 s.) ja hakemisto. Sekaannus johtunee siitä, että era1ssa malmigeologian oppikirjoissa kutsutaan lateriittia ja bauksiittia sekä upaa residuaalieli jätekerrostumiksi tai -esiintymiksi (muttei -sedimenteiksi). Lisäksi teksti on helppolukuista ja lauseet ovat lyhyitä. Vaikka olen edellä tuonut esille pääasiassa vain kirjan heikkouksia ja puutteita sekä muutamia pikku virheistä, ovat kirjan ansiot toki vikoja suuremmat. Yksi on kuitenkin varmaa, tässä kirjassa näiden satojen juttujen asiat ovat yksien kansien sisällä ja helposti löydettävissä. eri . 8. Harrastelijoille ja keräilijöille tarkoitetuista oloihimme sopivista oppikirjoista on kuitenkin puute, sillä alan suomenkieliset alkeiskirjat ovat loppuunmyytyjä ja vanhentuneita. Jäin kuitenkin kaipaamaan tarkempaa kuvausta korundista ja topaasista, samoin olisi ollut syytä edes mainita foidit (ainakin nefeliini) ja zeoliitit sekä kalimaasälpälajeista myös sanidiini. vsk. Magmakivilajien luokittelun pohjaksi olisi ehdottomasti tullut ottaa ns. On esim. Johann Wolfgang von Goethen mukaan, jolloin mineraalin nimikin olisi tullut oikein. "kivikerhoja" on perustettu eri puolille maata. Streckeisenin systeemi. Kieli on parhaimmillaan eloisaa ja hauskaakin, mutta minua ärsytti virheellinen pilkun käyttö eriarvoisten peräkkäisten adjektiivien välissä. 30 s.), 2. uusi retkeilykasvio. On lisäksi syytä muistaa, että kansantajuisen geologisen (mineralogisen) kirjan kirjoittaminen on vaikeaa varsinkin, kun suomalaisen jokamiehen geologinen perustietämys on lähes olematonta eli graniitti ja gneissi Ua nekin usein väärin!). Irtonumeroita vain joissakin lehtipisteissä. Kaikki uudet tilaatja osallistuvat arvontaan, jossa palkintona mm. Toisaalta taas eräiden mineraalinimien ja -ryhmien sekä varsinkin magmakivien luokittelun suhteen kirja on pahasti ajastaan jäljessä. Kuvan 12 kaltaista
Translated by Leigh Plester SUOMEN LUONTO 6/ 85 44. Researchers are having to face the question whether Baltic herring stocks will experience a catastrophic decline similar to those associated with the Atlantic herring and the Peruvian anchoveta. New legislation makes it ' possible to pian teaching programmes to a certain extent to suit individual municipalities. The borders of the encroaching Sahara desert and the Sahelian Savannas are dramatically distinct. Alluvial meadows have disappeared following regulation of water levels in rivers and lakes. Man has caused a great change in natural habitats since the last war. This type of satellite imagery is held to be of immense value to investigations on global ecology and the state of our environment. The main cause of the destruction of plant populations is the change in habitats. 10. Large scale forest amelioration activities have destroyed many brooks and streams. 9. 10. Changing flora by Seppo Vuokko Suomen Luonto 44(6):26 The new Finnish Flora, published Iast year, offers an opportunity for analysing the state and dynamics of the plant world. Local signs of over-fishing are already apparent in the Baltic, but researchers feel there is no danger yet of the fish disappearing entirely. lt is possible that through television a child gets to know African animals and polants a good deal better than he/ she Iearns about those in the immediate neighbourhood. Spring is the most important ' season for harvesting the species. The small Baltic produces about half a million tons of Baltic herring a year. Irtonumero 18 mk ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti Exomark-Exomedia Oy Hietalahdenkatu 8 A 21 00180 Helsinki puhelin 90-646 306, Jorma Laitinen Värierottelut Oy Lito-Scan Ab Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy, Forssa Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry Aikataulu No 7 8 Ainesto toimitukseen 4. Some species have become more abundant following the change in habitats. The dwindling species are specialists which need their natural habitat in order to survive and which do not tolerate a change in it. 11 A 17 00150 Helsinki puh. SU0MENLLJONTO Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki Päätoimittaja Tapio Lindholm Vs. vsk.. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 105 mk. These ar in most cases modest and generalistic species which are successful in a changing environment. toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittaja Jorma Laurila Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Anne Brax, Veli-Risto Cajander, Olli Järvinen, Antti Karlin, Auli Kilpeläinen, Ulla Kokko, Ilpo Kuronen, Pekka Peura Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. (931) 115 715 klo 9-13 Anne Brax, piirisihteeri Saimaan Luonnonsuojelukeskus Linnoitus Rak 18 53900 Lappeenranta puh. It is the aim of this sort of education to create an awareness of nature in young people by allowing them to become familiar with the animals and plants surrounding their homes and by this means to later accept responsibility in environmental questions at national and international levels. 10. There are also some plant species which have been discovered only recently although they have been included in our flora since ancient times. The new education programmes are aimed at making children first of ali familiar with the wildlife inhabiting their home district before going on to expand the learning to cover larger ecological entities. Trawling has swollen the catch several times over. In the winter the species has been caught from under the ice. (952) 11 759 Pirjo Taimisto, piirisihteeri SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh . Field trips and persona! observations play important roles in learning. Most mires of varous types have also disappeared in this way. In Finland the number of vascular plants is 1 637: if the smaller taxa are also included, the total number soars to well over 2 000. (921) 19 909 Veijo Peltola, toiminnanjohtaja Pohjois-Pohjanmaan Luonnonsuojelu keskus Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. The Baltic herring by Teuvo Suominen Suomen Luonto 44(6):16 The Baltic herring, a northern herring species inhabiting the Baltic Sea, has considerable economis significance to Finland. (90) 406 262 Postimyyntiä koko maahan Summaries of the Main Articles Suomen Luonto (Nacure of Finland) Published by the Finnish A ssociation for Nature Procection Address: Perämiehenkacu 11 A 8 00150 Helsinki 15, Finland Changes in comprehensive school biology teaching by Leena Grönholm Suomen Luonto 44(6): 10 In the teaching of biology and geography in schools it is pow possible to take into consideration to a greater extent than previously the nature of the actual locality in which the pupils live. (90) 655 377 Ilpo Kuronen, piirisihteeri Kymenlaakson Luonnonsuojelukeskus Keskuskatu 9 48100 Kotka puh. 12. Finns consume around 10 kilos of the fish per head per annum. (90) 642 881 Maanantaista perjantaihin klo 8.30-16.15, kesäkuukausina klo 8.30-15.30 Esko Joutsamo, pääsihteeri Hannu Hakala, toimistopäällikkö Ismo Tuormaa, tiedotussihteeri Kyllikki Jokela, taloussihteeri Tiina Toivanen-Toikka, kanslisti Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Terho Poutanen, järjestösihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. (953) 17 358 Pertti Siilahti, piirisihteeri Lapin Luonnonsuojelukeskus Koulukeskus 99600 Sodankylä puh. Biology teaching is ali too often theory-based. Trawling has led to an extension of the harvesting period, so that the fish is now almost always available. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. This amount could be vastly increased, however, since at the present time half of the Baltic herring catch is sent to fur farms for use as food . Teachers are of the opinion that children are not well acquainted with Nature. The Soviet Union takes the largest catch, followed by Finland and Sweden. Ilmestyy 31. (981) 15 828 Kimmo Kaakinen, piirisihteeri Pirkanmaan Luonnonsuojelukeskus Itsenäisyydenkatu 1 33100 Tampere puh. These maps can be used in monitoring the biomass productivity and alteration of the vegetation caused, for example, by climatic changes or the impact of Mankind. 42 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. The satellite image reveals that the area of Fennoscandia, as well as the surroundings of the great Siberian rivers, produces more biomass than other areas at the same latitudes. Satellites are mapping global vegetation by Mikko Punkari Suomen Luonto 44(6):23 Environmental satellites continuously transmit imagery from which it is possible to reproduce global vegetation maps. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (Puheenjohtaja), 90-191 2010, Pentti Forsten, Kaj Granberg, Marianne Hemgård, Timo Hokkanen, Tapani Hyytinen, Raimo Kantola, Risto Hamari, Tapio Lahti, Hannu Luotonen, Tarmo Niemenmaa, Pentti Rauhala, Vesa Tanskanen LUONNONSUOJELUKESKUKSET Varsinais-Suomen Luonnonsuojelukeskus Läntinen Rantakatu 21 20100 Turku puh. Osoitteenmuutokset kirjallisesti. Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tili 608 21-1 Tilaushinnat 1986 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 130 mk, muualle 150 mk. (90) 642 881 /säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Nervanderinkatu 11 00100 Helsinki puh . 9. A second season has traditionally taken place in September, lasting until early winter. (9693) 11 738 Anna-Liisa Sippola, piirisihteeri Uudenmaan Luonnonsuojelukeskus Perämiehenk. In Central Europe there is less productive area, the reason for which is unclear; possibly it is due to air pollution
Laajin koskaan Suomen luonnonvaraisista eläimistä tehty suurteos. kotiin Postita tämä kortti viipymättä. Hyönteiset osa 5. osa 3. SL Vastauslähetys Espoo 20/10 Lupa 70 AMER -YHTYMÄ WEILIN+ffffffSIN SUURTEOS OY Ahertajantie 5 02100 ESPOO. Nimi Ammatti Lähiosoite Postin:o ja -toimipaikka Puh. Nlslkkäät osa 2. työhön Puh. Se on luonnossa liikkujan mahtava hakuteos, selkeä eläinmaailman ilmiöiden kuvaaja. Suomen eläimet on houkutteleva, eloi~ perheen tietoja lukukirja, ainu kiehtovaan kotimaiseen e · · osa 1. Kalat, sammakkoeläimet ja m osa 4. Muut selkärangattomat Haluan lisätietoja luonnonystävien upeasta suurteoksesta W+G maksaa postimaksun Suomen eläimistä. Linnut . Upea suurteos kotimaan luonnonvaraisista eläimistä. Suomen eläimet on myös korkeatasoinen kuvateos, · upeat suomalaisten huippukuvaajien luontokuvat kotimais~a luontoa ja sen eläimiä aidoimmillaan. Monipuolinen luonnonystävän toivekirja. • kokonaan kotimainen • toimitusneuvoston puheenjohtajana toimii Helsingin yliopiston kansleri Ernst Palmen • viisi suurta, värikästä osaa • 1 600 selkeää, innostavaa sivua • noin 1 500 korkeatasoista kuvaa • eläinkunnan sukulaisuussuhteisiin perustuva käsittelytapa • ltieistq,iinen ja selkeä teksti Suomen eläimet on havainnollinen, suomalaisten asiantuntijoiden tekemä värikäs suurteos
Valokuvaajina muun muassa Hannu Hautala, Eero Kemilä, Seppo Lammi, Jukka Meriläinen, Kalervo Ojutkangas, Kari Soveri, Juha Taskinen. Sinulle Suomen Luo to -lehden tilaajana/luonnonsu jeluyhdistyksen jäsenenä · markkaa. Haluamasi kielivaihtoehdot ja kappalemäärät kalentereista ja kuorista Maksu määräytyy seuraavasti: _____ kpl x 39 mk = + Postituskuoria edelleen lähetystä varten _____ kpl å 4,50 mk + postitusja pakkauskulut + 12 maksettava yhteensä Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, puhelin 90-406 262 mk mk mk mk. --~---------~Maksaja: Nimesi ja osoitteesi selvästi, jotta voimme lähettää tilauksesi Sint1lle viipymättä Postisiirtotilille: 1262 49-4 tai Pankkisiirto: KOP-HKI/ Aleksi 103110-38413 Tiedonanto-osaan: Oletko Suomen Luonnon tilaaja tai minkä luonnonsuojeluyhdistyksen jäsen olet. i Apulaisprofessori auno Ruuhijärvi on laatinut tekstit eri kuukausille ja lisäksi dosentti Pentti Sorsa on koonnut yleisimpi n tuulipölytteisten kasvien siir tepölydiagrammin He singin, Kuopion ja Oulun korkeudelta kalenterin t ka-aukeama!Je (arvokasta tietoa allergikoille!) 25 värikuvaa suomalaisestäi 11 1uonnosfä. ja sienillä on luonnossa, jne. Lähetyskuori å 4,50 markkaa. Kaikissa kielivaihtoehdoissa päivyri Suomen pyhien mukainen. Päivyriosassa on riittävästi tilaa pienille muis· tiinpanoille ja päivyrin vieressä luontokalenteri kertoo mitä Suomen luonnossa kuukausittain tapahtuu. r 5 RE CAI.E.....;DAR • NATURKAL&;UER tok :luk Aiheena ovat vuoro aikutussuhteet; kuinka ilman pilaantuminen vaikut a luontoon, mitä tehokas mekaaninen tai kemial inen maankäsittely vaikuttaa metsän kanalintuihin, peltolintuihin, marjoihin, mitä merkitystä jäkälill. Jos olet kadottanut tilillepanokortin, jolla voit tilata kalentereita toimi näin: Täytä tyhjä tilillepanokortti seuraavasti: Maksun saaja: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Nervanderinkatu 11, HKI Seinäkalenteri saatavana men-, ruotsin-, englannin-, ee tin-, saksanja venäjänkielisen Luonnonkalenterin hinta on ki livaihtoehdosta riippumatta markkaa