Toiset lajit eivät ole yhtä näyttäviä, mutta niittenk in tuoksu ja poikkeava värit ys riittävät houkuttamaan itiöitten levittäjiä , osaksi kenties eri laj eja. Seppo Vuokko . J a niinkuin kovin usein luonnossa, erikoisilla rakennepiirteillä on merkityksensä. Lähisukuisia raatosammalia löytää usein maatuvilta luilta ja yli vuotisilta myyrien tai sopulien raadoilta, mutta kelpaavat sella iset kasvupaika t joskus sompasammalillekin. 2 Haiseva kaunotar Sompasammal on sammaleksi niin merkillisen näköinen, että sitä usein lutillaan joksikin sieneksi. Sompasammalet kasvavat tavallisimmin noin kämmenen kokoisina laikkuina, harvoin su urempina kasvustoina. Aiemmin sekä punaettä keltasompasammal olivat etelä-S uomessakin melk o yleisiä, mutta nykyään niitä näkee kovin harvoin. Kun lehmiä nykyisin laidunnetaan vain pelloilla, ei metsiimme enää leviä sompasammalille otollisia kakkuj a. Ja kun laikkua kaivaa, löytyy kiiltävänvihreän sammalmaton a lta kuituinen kakku: vanhaa lantaa! Lantakasan ulottuvuus on sanellut som pasammalen kasv un rajat. Syötävää ei kärpänen sammalta löydä, mutta sitä etsiessään se tahriutuu sammalen tahmeisiin itiöihin . Pia n sompasammalen alkeisrihmasto verhoaa ruskean kakkaran ensin vihertävään seittiin, joka vahvistuu pian yhtenäiseksi samma lmatoksi, ja vuoden , parin päästä, kun lanta kasa on jo lä hes maatunut ja varsinaiset lantahyönteiset siitä lä hteneet, ovat sitten sompasammalenkin itiöt valmiita. Sompasammalia on useita lajeja, mutta vain kolmella on si lmiin pistävän leveä ja koreanvärinen itiöpesäkkeen kaulus: keltasompasammalella keltainen, punasompasammalella sekä harvinaisella pohjansompasamma lella tumman punainen. Niinpä sompasammalen pesäke lähettääkin hyönteisten aistittavaksi mielestämme melko epämiell yttäviä tuoksuja. Sompasammal ei vain välitä samoista vieraista kuin kukkaset, sitä kiinnostavat erilaiset lannalla ja raadoissa elävät kärpäset. Kun nälkäinen ja munimishaluinen kärpänen suunnistaa uutta lupaavaa tuoksulähdettä kohti, matkaavat mukana sam malenkin itiöt ja pääsevät mitä todennäköisimmin tuoreelle lantakasalle. Laikussa ei tavallisesti ole muita kuin sompasammalia: niitä siinä voi kyllä o lla useampiakin lajeja. Syykin on selvä: lehmän liukumiina on näille lajeille sopiva "koti", mutta sen pitää olla kosteassa ympäristössä: rantaniityllä, suo nreunassa tai korvessa. Sompasammalen korean kauluksen tehtävä on sama kuin kukan: houkutella hyönteisiä. vs k.. SUOMEN_ LUONTO 6/ 87 46
"Ilmeisesti hallitukselta on jäänyt pohtimatta, kumpi paperi on paina-vampi, hallitusohjelma vai valtiovarainministeriön kannanotto", Suomen luonnonsuojeluliitto toteaa budjettilausunnossaan. 47 Moni sieni päällä kaunis ... 32 Ulkomailta .. Wikströ~. vsk. .... .. ... Pennanen: Kuka suojelisi toutainta. Samasta asiastahan loppujen lopuksi onkin kysymys. 9 Ritva Kupari: Kork easaaren johtaja Ilkka Koi visto : Eläintarhan pitää olla kulttuurilaitos .. 46 Liikettä lakin alla : Taivutusmuodot ... . 4 Terho Poutanen: Ka nahaukka ansaitsee täysrauhoituksen... Silläkään ei näytä olevan minkäänlaista merkitystä, istuuko valtion rahakirstun kannella keskustalainen vai sosialidemokraattinen ministeri aina on varaa tinkiä luonnonsuojelurahoista. .. .. .. 13 Jussi T. Ministeritasolla luonnonsuojelu on selvästi vähäpätöisempi asia kuin esimerkiksi kananmunien vientituki. 24 Marja Härkönen ja Tuomo Niemelä: Kava lat kärpässienet .... . . 44 Tiedot julkaisijasta ja toimituksesta ... 10 Ruotsal aistutkija puolustaa Suomen susia.... Luontoillan asiantuntijat vastaavat.. ........ . Munien vientiä esitetään tuettavaksi 124 miljoonalla markalla. Hienot ohjelmat antavat kuitenkin valheellisen kuvan, että asiat olisivat kunnossa. SUOMEN SISÄLTÖ Kotimaasta ... .............. . ........ ... .... Tulemalla mukaan luonnonsuojelutyöhön voit toimia paremman tulevaisuuden puolesta. Valtioneuvosto on viime vuosina hyväksynyt monia ansiokkaita suojeluohjelmia, kuten lintuvesien-, soidenja harjujensuojeluohjelman, samoin kuin kansallisja luonnonpuistoverkon laajennusohjelman. .. .. Ohjelmissa mainitut kohteet on myös lunastettava luonnonsuojelualueiksi. ensimmäisten kansallispuistojemme perustamisesta tulee kuluneeksi 50 vuotta. ... ..... 34 Mielipiteitä, keskustelua ... . . .... .... ..... .. .......... Syynä nousuun on tehostettu levikkityö, mutta varmasti kasvu on merkki myös luonnonsuojeluaatteen kannatuksen lisääntymisestä ja ihmisten elinympäristöstään tuntemasta huolesta. .. ... Virallinen nettolevikkimme on nyt 24 150 (LT 26. .. ... .. . . Paperit eivät luontoa suojele. .. .... .. ... 8. . .. 36 Kirjoja ... Ehkäpä se kertoo jotain itse lehdestäkin. ... ... ..... . ..... ..... ... Supistusta jo ennestään riittämättömiin luonnonsuojelualueiden ostovaroihin on siis luvassa kahdeksan miljoonaa markkaa. .. .. 38 Norpat tarvitsevat apuamme ... . ..... ........ . Hallitusohjelmaan kirjattu toteamus luonnonsuojelualueiden ostoon varattavien määrärahojen lisäämisestä osoittautuu tyhjäksi lupaukseksi. . .... . . . ..... .... .......... . ... 8 Rauno Ruuhijärvi: Pienvesiämme tuhotaan yhä.. .. .... ............... .. 20 Juha Taskinen: Puhtaan veden uudestisyntymisen ihme ..... . . ... Lehtemme puolustaa luontoa, mutta kantaa huolta myös ihmisen elinympäristöstä. kärpässienlen suvusta löytyy monenlaisia /akinkaniajia , niistä tarkemmin sivuilla 28-31. ..... ......... ... 40 Pirkko Pekkarinen : Kilpikonnain aikaan .. ... SUOM EN L UONTO 6/ 87 46. ........... ...... Valtiovalta juhlistaa näin luonnonsuojelun juhlavuotta 1988, jolloin mm. ...... .... 28 Tuukka Haarni ja Tiu Similä: Horisontissa mustia kolmioita . Kannen punakärpässienet on ku vannut P. ...... 42 Kysy luonnosta. ..... . Tilauskanta on vuodessa kasvanut 93 prosenttia. vuosikerta lrtonumero 27 mk Taas luonnonsuojelurahoja kuristetaan Hallituksen budjettiesityksessä ensi vuodelle esitetään luonnonsuojelualueiden ostomäärärahoiksi 45 miljoonaa markkaa, kun ne kuluvana vuonna ovat 53 miljoonaa. ...... Se mikä auttaa luontoa koituu ihmisenkin hyväksi. Siihen tarvitaan rahaa. Myös tämän lehden tilaaminen on yksi tapa edistää luonnonsuojelua. ... . C. .... 16 Terho I1konen: U konkivi, peurat ja iso raha ..... .. 3. Suomen Luonnon lukija on myös luonnonsuojelun tukija. . Luonnonystävän aikakauslehti 6 • 1987 46. . 23 Jari Tuiskunen: Armottomat saalistajat. . ...... 1987). Suomen Luonto on luonnon ja luonnonsuojeluaatteen äänenkannattaja. Suomen Luonnon levikki kaksinkertaistui Suomen Luonto on saanut huimasti uusia lukijoita
Norjalaisetkin huolissaan Kessin tulevaisuudesta Norja on puuttunut Inarijärven itäpuolisen, lähes luonnontilassa säilyneen metsäerämaan eli ns. Norjalaiset pelkäävät, että suomalaisten suunnitelmat hakata yli 200 km ' metsiä Inarijärven itäpuolella mitätöivät Övre Pasvikin kansallispuiston biologisen merkityksen. \ \ ) / / }:::, T Norjalaiset luonno nsuojelijat haluaisivat yhtenäisen erämaa-alueen Inarijärven itäp uolella Övre Pasvikin ka nsallisp uistoon Norjaa n. Ensi askel tähän suuntaan olisi, että Inarinjärven itäpuolisten osien · hämmästyttävän kevein perustein laaditut hakkuusuunnitelmat haudattaisiin kokonaan. Kuvassa poropolku. Lisää varoja luonnonsuojelualueiden ostoon ja suojelusta maksettaviin korvauksiin, uhanalaisten lajien suojeluun, kuntien yleiskaavojen laatimiseen sekä rautatieja bussiliikenteen tukemiseen esittää Suomen luonnonsuojeluliitto 4 varattavaksi valtion ensi vuoden budjettiin. Norja on jo 1970 perustanut Kessin alueen itäpuolelle, aivan Suomen rajalle 67 km ' :n laajuisen Övre Pasvikin kansallispuiston. Työn vauhdittamiseksi luonnonsuojeluliitto esittää, että maan hankkimiseen luonnonsuojelutarkoituksiin varataan 75 miljoonaa markkaa. Kun suunnitelma on toteutunut, kattavat suojelualueet Norjan pinta-alasta 13 prosenttia . Tämä olisi hyvä tavoite myös Suomelle. Nyt virallisissa suunnitelmissa on · tarkoitus perustaa 26 uutta kansallispuistoa, 14 maisemansuojelualuetta ja kolme suurehkoa luonnonsuojelualuetta. Tällä hetkellä Norjassa on 15 kansallispuistoa, joiden pinta-ala on yhteensä 9 600 km ' (50 0/o enemmän kuin Suomessa). Norjalaiset nojaavat kannanotossaan paljolti omiin suunnitelmiinsa maan luonnonsuojelualueiden kehittämisestä. ........................ Alue on tärkeätä vaihettumisvyöhykettä läntisen ja itäisen siperialaisen taigalajiston välillä. Nykyisellä vauhdilla ohjelman toteuttaminen kestää yli 20 vuotta. Herkkään luontoo n jäävät jäljet helposti. Valtion hyväksymät suojeluohjelmat kansallisja luonnonpuistojen perustamiseksi sekä soiden ja lintuvesien suojelemiseksi toteutuvat liian hiUhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta esittää viime vuonna valmistuneessa m1etmnossaan kaikkiaan 89 toimenpide-ehdotusta uhanalaisten lajien suojelun, SUOM E LUONTO 6/ 87 46. Hallituksen esityksessä ensi vuodelle on varattu 45 miljöonaa eli kahdeksan miljoonaa vähemmän kuin rahaa oli käytössä tänä vuonna. Samalla hakkuutoiminta rikkoisi kolmen valtakunnan alueelle ulottuvan erämaisen alueen luonnonrauhan . Veli-Risto Cajander Budjetti tarvitsee parannuksia taasti, sanoo luonnonsuojeluliitto. Norjalaisten mukaan alueella ei saisi tehdä sellaisia toimenpiteitä, jotka tuhoavat koskemattoman luonnonyhteyden Inarijärven-Paatsjoen laakson kasvimaantieteellisellä alueella. teellisen alueen biologiseen rikkauteen ja luonnonsuojelulliseen merkitykseen. vsk.. Myös länsisaksalainen biologi Hans Dransfelt on julkisesti puuttunut lnarijärvenPasvikinlaakson kasvimaantieKOTIMAASTA Kessin a lueen männyt kasvavat hitaasti ja ovat keskimäärin 200-vuotiaila. Tällöin se ei esimerkiksi pysty tarjoamaan riittävän suurta yhtenäistä elintilaa tietyille petoeläinlajeille. messa kannanotossa Norjan Luonnonsuojeluyhdistys (Norges Naturvernforbund) toteaa, että Kessin alueen tulevaisuus koskettaa voimakkaasti myös norjalaisten intressejä. Suomalaisille lähettämässään virallisessa ja avcii. ·-......... Kessin alueen säilyttämisestä käytävään keskusteluun. Tämä merkitsee sitä, että noin 23 000 km ' uutta pinta-alaa tulisi Norjassa lähivuosina suojelun piiriin . Nyt tämän suojelualueen pinta-ala on tarkoitus laajentaa kolminkertaiseksi (komiteamietintö kansallispuistojen kehittämisestä" NOU 1986: 13). Hänen mukaansa juuri näinä aikoina, jolloin luonto on kaikkialla köyhtymässä, erämaisena säilyneen Pasvikinlaakson suojelu on mitä tärkeintä. Tämä on ristiriidassa hallitusohjelmankin kanssa, missä nimenomaan luvataan lisätä määrärahoja suojelualueiden ostoon
Tulokset saataneen vasta ensi vuoden puolella. Esimerkiksi PCB-aineet ovat juuri kloorattuja hiilivetyjä. KOTIMAASTA Järvisimpukka imee veden ravintohiukkasia sisäänsä hengitysvedessään. Myrkkylähde voidaan hoidon ja seurannan järjestämiseksi. Antti Ha/kka liikenteen tukemiseen ainakin 100 miljoonaa paikallisliikenteen tukijärjestelmän luomiseksi . PCB-pitoiff suus arvioidaan simpukoiden avulla siten, että puhtaita järvisimpukoita upotetaan vesis::; töön määräajaksi, jolloin simpukoihin kertyy PCB:tä sitä enemmän mitä enemmän sitä vedessä on. Menetelmällä tavoitetaan myös raskasmetallipäästöt, ja siksi se sopii kaivosja metalliteollisuudenkin seurantaan . 5. Ympäristömyrkkyjen analysointi on hyvin työlästä, koska pitoisuudet ovat pieniä jopa gramman miljardisosia. Simpukkakorit nostettiin ylös syyskuun alussa ja vietiin uhanalaisten lajien suojeluun ja hoitoon. Jos esimerkiksi kaatopaikkaa lähellä olleissa simpukoissa on PCB:tä poikkeuksellisen paljon, kaatopaikka tiedetään vuotolähteeksi ja vuoto voidaan tukkia. Paperitehtaiden kloorivalkaisujäämät näkyvät samoin simpukoissa selvästi. Simpukoilla voidaan periaatteessa valvoa myös voimalaitosten, kaatopaikkojen ja sahojen päästöjä aivan rutiinityönä. Simpukat vartiopaikoilleen elokuussa Tarkkaa vuotokohtaa etsitään samalla simpukk amenetelmällä, jolla karkeakin vuotoalue löytyi. Nyt tutkitaan, voivatko simpukat paljastaa saastuttajan jopa nimeltä. Valtion tulisi nyt luonnonsuojeluliiton mielestä lisätä voimakkaasti panostaan uhanalaisten lajien suojelutyössä. Englannissa on vastaavanlainen menetelmä jo laajassa käytössä merialueilla. Mahdollisten myrkkylähteiden lähelle upotettiin elokuun alussa simpukoita koreissa. Jo alustavien kokeiden aikana vuonna 1985 löytyi Äänekosken reitiltä myrkkypäästö . Kuvassa Metsä-Botnian sellutehtaan päästöjä valvoneita simpukoita nostetaan ylös syyskuun alussa. Pitoisuudet laskevat yleensä kaikkialla Suomessa, sillä myrkkyä ei enää juuri joudu luontoon. Simpukat valvomaan saastelähteitä Vesija ympäristönt utkimuslaitos valmistelee vesistöjen ranta-alueitaan yleiskaavojen avulla rakennuslain uudistushankkeiden viipyessä. Aluksi seurattaisiin maan kaikkien selluloosatehtaiden orgaanisia klooripäästöjä. Pitämällä alun perin puhtaita si11,1pukoita vedessä saadaan tietoa vesistön myrk kytilanteesta . löytää simpukoiden avulla, koska simpukoihin kasaantuu niiden vedessäoloaikana myrkkyä sitä enemmän, mitä lähempänä ne ovat vuotokohtaa. Minkä korin simpukoissa oli eniten PCB:tä. Liitto esittää varattavaksi 280 000 mk kahden viran perustamista varten ympäristöministeriön luonnonsuojelualuetoimistoon uhanalaisten lajien suojelut yöhön ja lisäksi kolme miljoonaa markkaa UOM E LUONTO 6/ 87 46. Budjettiesityksessä ei ole varattu tähän tarkoitukseen lainkaan varoja. Kaikista koesimpukoista löytyi puunsuojamyrkkyjä, joita ilmeisesti leviää vesistöihin polttamisen seurauksena ilman kautta. Simpukat salapoliiseina Simpukoita pidetään vaiteliaana väkenä, mutta oikein käsiteltyinä ne voivat antaa merkittävää tietoa vesistöjen ti lasta. Koska PCB-myrkyt eli polyklooratut bifenyylit ovat hyvin vaarallisia ne esimerkiksi aiheuttavat eläimille hedelmättömyyttä on selvitettävä, mistä myrkkyä pääsee vesistöön. Ravinnon mukana simpukkaan kertyy ympäristömyrkkyjä, jos niitä on vesistössä. Tutkijaryhmä, johon kuuluI vat Pertti Heinonen , Sirpa Herve ja Jaakko Paasivirta , ! on paikantanut vuotokohdan ,;; karkeasti Keiteleen ja Leppäveden välille. Budjettiesityksessä tähän työhön ehdotetaan 700 000 mk . Tehomaatalouskin käyttää monia kemikaaleja, joiden valvontaan simpukat sopivat. Monet puunsuojamyrkyt ovat kloorifenoleja ja kloori yhdis· teillä on valkaistu tämänkin lehden paperi. Luonnonsuojeluliitto perustelee esitystään sillä, että monet kunnat ovat halukkaita suojelemaan esimerkiksi arvokkaita Jyväskylään odottamaan laboratorioanalyysiä. Simpukat paljastavat heti ainaki n kloorattujen hiilivetyjen ja kloori fenolien päästöt. Vaarallista ympäristömyrkkyä PCB:tä vuotaa veteen jostain jatkuvasti. Epäiltyjen joukossa on puunjalostusteollisuutta, romuttamo, kaatopaikkoja ja viemäreitä. Paljastuiko syylliseksi romuttamo, kaatopaikka vai tehdas. Kesällä 1986 menetelmää käytettiin jo koko Kymijoen vesistön alueella Äänekoskelta Kymijoen suuhun asti. Kunnille myönnettäviä, yleiskaavan laatimista varten tarkoitettuja avustuksia varten tulisi varata 1,5 miljoonaa. Sie,llä valvotaan sinisimpukoiden avulla, mitä jätteenupotuspaikoille viedään. Kaiken kaikkiaan menetelmä on jo osoittautunut niin hyväksi, että rahan saaminen sen rutiinikäyttöön on tai ainakin sen pitäisi olla vain ajan kysymys. Suomessa on kolmen vuoden ajan kokeiltu, sopiiko järvisimpukka sisävesien ympäristömyrk kypi toisu u ksien valvontaan . Myönteisiä asioita budjetissa ovat ympäristötutkimuksiin käytettävien määrärahojen kasvaminen, lisäykset kuntien ympäristönsuojelu toimen avustuksissa ja jätehuollon tehostamiseen tähtäävät määrärahat. Kun Äänekosken van ha sulfaattiselluloosatehdas lakkautettiin vuonna 1985 ja uusi Metsä-Botnian tehdas sai biologisen puhdistamon, simpukat osoittivat kloorivalkaisuJaam1en päästöjen vähentyneen puoleen. Tätä kirjoittaessa vuotoon syypää ei vielä ole tiedossa. Yhdessä muiden ympäristöJarJestojen kanssa luonnonsuojeluliitto esittää rautateiden investointeihin annettavaksi 200 miljoonan markan tasokorotuksen ja linja-autosimpukkavalvonnan laajentamista koko Suomen kattavaksi. vsk. Tutkimuksen alkamisvuodesta 1984 on PCB-pitoisuus pysynyt a lueella ennallaan tai jopa lievästi noussut
Kokeilusta vastaavat pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan jätehuoltolailos ja Helsingin kaupungin ympäristönsuojelulautakunta. Pohjimmainen syy jäteraaka-aineiden käytön vä häisyyteen o n tietysti se, että alkuperäisiä raaka-aineita myydään edelleen alennushintaan. Kuva kertoc osuvasti jäteraaka-aineiden käytön nykytilanteesta maailmalla: ei vain paperin vaan useimpien muidenkin jäteraaka-aineiden käyttö on hidastunut, markkinat pullollaan ja hinnat laaksonpohjassa. Jollakin voi olla arvokkaita tietoja tästä katoavasta tunturilinnusta. Elinkeinomuovijätettä syntyy maassamme vuosittain noin 24 000 tonnia, josta runsas neljännes hyödynnetään muuksi kuin energiaksi. Niitä ei ole testattu eläinkokeilla. Johtavana periaatteena BIR:llä on jä teraaka-aineiden vapaat markkinat ja kaikenlaisen valtioiden sekaantumisen vastustaminen kierrätysalalla. Sen jälkeen lajista tunnetaan muutama pesimäaikainen havainto Enontekiöltä. Pääsyy tosin on, ettei kotimaista käyttöä 9le saatu kehitetyksi kyllin reippaasri. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy myy shampoota, saippuaa ja yfeispesuainetta, joiden vai6 mistuksessa on käytetty vai n biologisesti hajoavia luonnontuotteita. Niiden oton, jalostuksen ja jätehuollon todelliset ympäristökustannukset erääntyvät maksettaviksi muissa yhteyksissä. BIR :iin _kuuluu suoraan tai alueellisten yhdistysten kautta 7 000 kierrätyksen parissa toimivaa teollisuusyritystä. Samoin on ympä ristönsuojelijo iden järkevää vaat ia myös kierrätysteollisuudelle samoja tiukkoja ympäristönormeja ku in muu lle teollisuudelle. Hailuodossa kiljuhanhia on tarhattu jo jonkin aikaa ja on toiveita, että ensi vuosikym8 000 tonnia vuodessa, mutta tarvitsisi tutkimus-, koneja laitekustannu ksi in julkisen vallan tukea, selvityksessä arvioidaan. Toukokuussa käyttöön otettuihin kompostoreihin vie eloperäisen jätteensä, lähinnä ruokajätteen , 200 taloutta. Syitä ti lantee een selviteltiin kierrätysalan teollisuuden maailmanlaajuisen yhteenliittymän BIR:n kokouksessa Suomessa kesällä (BI R = Bureau International de la Recuperation). Kiljuhanh i on maamme uhanalaisin li ntu, joka on pesinyt viimeksi vuonna I 978 Utsjoella. vsk.. Järjestö on perustettu jo vuonna 1948, ja sen tavoite on edistää jäteraaka-aineiden talteenottoa ja hyväksikäyttöä teollisuudessa. Mutta ympäristönsuojelun kannalta on johdonmukaisempaa kannattaa valtioiden järkeviä tukimuotoja kierrätykselle jokaisessa maassa erikseen kuin soimata yhtä, joka on edelläkävijänä lähtenyt oikeaan suuntaan. Sen laj ittelun ja hyötyk äytön ongelmia ei ole vielä ratkaistu. Hinnat ovat romahtaneet ja moni keräysalan yrittäjä on joutunut lopettamaan. Kompostoinnin aikana kysellään asukkaiden kokemuksia ja mielipiteit ä kokeilusta , mitataa n kaatopaikoille vietävän jätteen määrää ja mahdollisesti kompostoi nnista koituvaa säästöä. Auli Kilpeläinen Vesistöystävällisiä pesuaineita Useimmat markkinoilla olevat pesuaineet sisältävät vesistöjä saastuttavia aineita, kuten hajusteita, väriaineita, fosfaatteja ja tensidejä. Jätemuovin mahdollisuudet Teollisuudessa, kaupassa ja muussa elinkeinotoiminnassa syntyvää muovijätettä voitaisiin hyödyntää erilaisina lisätai sidosaineina: bitumieristelevyissä, tieasvaltissa, pintamassoissa ja lastupu risteissa. Niitä löytyikin teollisuuden näkök ulmasta useita: ta louskasvun hidastuminen, dollarin ja raaka-aineiden halpuus, lisääntynyt hyötyjätteiden lajittelu ... KOTIMAASTA Kierrätysteollisuus lamassa Ylitsepursuava kuormallinen keräyspaperia varustettuna "vientitavaraa"-leimalla koristaa amerikkalaisen kierrätysalan lehden kantta. Teollisuus tuntuu vart101van hyötyjätteitä milteipä mustasukkaisesti , ainakin siinä vaiheessa kun niiden käyttö a lkaa vaikuttaa lii ketaloudellisesti kannattavalta. Tällainen tilanne ei innosta teollisuutta käyttämään jäteraaka-aineita, vaikka niidenkin hinnat o lisivat a lhaa lla. Pienteollisuus pystyisi järkevästi hyöd_yntämään vielä 7 000Missä kiljuhanhet. Kokeiluun osallistuu noin puolet alueen 11 kerrostalon asukkaista. menen vaihteessa kiljukkaita päästään istuttamaan van hoille pesimäpaikoille, joiden maastotarkastuksia jatketaan ensi vuonna . 922-24 040. Jo vuoden 1986 todettiin olleen varsinainen hinnanpudotusvuosi, ja tänä vuonna arvio itiin tilanteen jatkuvan vaikeana usealla kierrätysalalla. Tiedot voi lähettää osoitteeseen Antti Ka rlin, Kalevantie 15 A 22, 23500 Uki, puh . Kiljuhanhityöryhmä vetoaa Suomen Luonto -lehden lukijoihin ja pyytää heiltä raportteja 1980-Iuvun Lapin retkistä. Yhdyskuntajätteestä muovin osuus on noin viisi prosenttia, 80 000 tonnia vuodessa. Ikävä ti la nne tietysti, ja osasyy myös Suomen kot ikeräyspaperisumaa n. Kuvassa kompostinhoilaja Merja Heino lisää kuivikelta kompostoriin. Helsingin Vuosaaressa kokeillaan kotitalousjätteen kompostoimista kerrostaloalueella. Muovin hyödyntämisen avulla voitaisiin luoda lisätyöpaikkoja, vähentää jätehuoltokustannuksia, vähentää tuontia ja luoda uutta jalostustek.niikkaa, jolla olisi myös vientima hdollisuuksia. Suomen Luonnonsuojelu Tuki Oy:n myymälä löytyy Helsingissä osoitteesta Nervanderinkatu 11 , Tampereella Laukontori 4, Oulussa Kajaanin katu 13 ja Turussa Läntinen Rantakatu 2 1. BIR:n kokouksessa, joka nyt pidettiin ensimmäistä kertaa Suomessa, arvosteltiin rajusti esimerkiksi Saksan liittotasavallan aktiivista tukipolitiikkaa paperin keräykselle. Hanhista ei ole näkynyt merkkiäkään. Näin päätellää n ym päristöministeriön teettämässä tutkimuksessa muovijätteiden hyödyntämismahdollisuuksista. A ntti Kartin SUOMEN LUO TO 6/ 87 46. Jäteraaka-aineiden käytössä on vielä nykyisin omat ongelmansa: saatavuus, laad un vai htelevuus, tuotteiden markkinoitavuus jne. Mäntysuovan lisäksi nykyisin on saatavana muitakin vesistöystävällisiä pesuaineita. Sen seura uksena keräyspaperin määrät ovat kasvaneet käyttömahdollisuuksia nopeammin ja keräyspaperia on yritetty entistä enemmän myydä ulkoi:naille. Maailman Luonnon Säätiön kiljuhanhityöryhmä on tarkistanut vanhoja pesimäpaikkoja. Kiljuhanhia on etsitty koko 1980-luvun ajan eri puolilta Lappia. Jäsenet ovat lähinnä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta mutta lisääntyvästi myös Aasiasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta
Sen esittelijöiden joukossa ei kuitenkaan ollut Hindsbyn Metsän Puolesta -yhdistystä, vaikka se ainoana on toiminut metsän puolesta. (90) 234 271 . Hindsbyn metsän tulevaisuutta uhkaa mahdollisen omistajanvaihdoksen lisäksi metsätalous, joka toistaiseksi on ollut suhteellisen säästävää ja pehmeätä. Kuvan lehtosinijuuret kasvavat Martisbäckin purole'1dossa. Sen sijaan neuvotteluja käydään lehtitietojen mukaan Helsingin kaupungin kanssa koko Hofgårdin kartanon alueesta, johon Hindsbyn metsäkin kuuluu. luonnonsäästiöksi, virkistykseen ja opetuskäyttöön, kunhan varsinaiset arvokohteet erikseen rauhoitetaan. Aihiota on vaikka tulevaisuuden aarnioksi. KOTIMAASTA Hindsbyn metsä kaipaa suojelua Hindsbyn metsäalueella on kaksi valtakunnallisesti merkillävää purolehtoa. Omistaja, Svenska småbruk och egna hem AB, ei ole ryhtynyt neuSUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Alue liittyisi kiinteästi Helsingin suuriin maanostoihin näillä seuduilla. Hindsbyn metsä kokonaisuudessaan sopisi Hindsbyn metsä sijaitsee Sipoossa, vain parinkymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Paikalliset sosialidemokraattiset kunnanvaltuutetut kuitenkin organisoivat ministerin vierailun, jonka isännyys viime hetkellä siirrettiin Sipoon kunnalle. Sipoon kunnan johtoryhmä jopa kielsi ja kieltäytyi jakamasta vieraille ja lehdistölle neutraalia ja hillittyä Hindsbyn metsän luonnon esitettä, jonka yhdistys tarjosi ja johon johtoryhmä oli voinut etukäteen tutustua. Karkein esimerkki suojeluhankkeen vastustajien torjuntahyökkäyksestä on tältä kesältä: Uuden ympäristöministerin tultua nimitetyksi kutsuimme hänet tutustumaan Hindsbyn metsään. Ympäristöministeriö luokittelee molemmat purolehdot, Västerhovslundenin ja Martisbäckslundenin, valtakunnallisesti merkittäviksi. Huoli Hindsbyn metsän tulevaisuudessa sai sipoolaiset ja aluetta tutkineet vieraskuntalaiset pari vuotta sitten liittymään yhteen sipoolaiseksi, epäpoliittiseksi ja kaksikieliseksi luonnonsuojeluyhdistykseksi, jonka nimeksi tuli Hindsbyn Metsän Puolesta. Muuta esitettä ei metsästä ole. votteluihin edes pienalueiden suojelemiseksi, vaikka Uudenmaan lääninhallitus on tehnyt aloitteita. Se lisää myös mielellään_ yhteyk~ siään tutkijoihin ja harrastajiin sekä auttaa lajiluetteloin, kartakkein ja tiedoin. Hindsbyn metsä on noin 500 hehtaarin laajuinen, yhtenäinen ja asumaton metsäalue, jossa on mm. Jo hyvin aikaisessa vai heessa kävi ilmi, että kunnanvaltuustossa, virkamiehissä ja, ikävä kyllä, paikallisessa luonnonsuojeluyhdistyksessä oli niitä, jotka julkisesti asettuivat vastustamaan Hindsbyn metsän suojeluhankkeita. Nämä pienalueet sekä metsän pohjoispuolella kulkevan Västervägenin purolaakso-tienvarsi -maisema ovat Keski-Sipoon osayleiskaavassa suojelukohteita, joilla vallitsee toimenpidekielto. vsk. Melko harvinainen , vaatelias lehtosinijuuri on levilläytynyt purolehtoon kolmen hehtaarin alueelle. Monimuotoista luontoa sisältävä alue halutaan rauhoittaa ja säilyllää opetusja virkistyskäyllöön. Hindsbyn metsä puolestaan kuuluu laajempaan kokonaisuuteen , joka tunnetaan nimellä Sipoonkorpi. Näin on jouduttu astumaan isoille ja aroille varpaille. kaksi purolehtoa, kaksi erämaalampea ja Gillermossetin kallionlakisuo. Nimestään huolimatta yhdistys on toiminut yleisemminkin Sipoon luonnon puolesta. Eri vierailukohteiden joukossa oli myös Hindsbyn metsä. Hindsbyn metsästä ja yhdistyksen toiminnasta ja tietoja sihteeriltä: el o Raimo Asplund, Hindsby, Hofgård , 04130 Sipoo, puh. Tämä sensuuritoimi johti tiedotussotaan Borgåbladetin palstoilla. Raimo Asplund 7. Yhdistys kerää luontohavaintoja alueelta. Yhdistys on mielipahakseen joutunut valittamaan lääninoikeuteen kunnanhallituksen jälkikäteen hyväksymästä toimenpidekiellon alaisen metsälän paljaaksihakkuusta. Kuva Falträsketistä. Kessin, Mustavuoren, Nuuksion ja muiden ajankohtaisten suojeluhankkeiden varjossa on Sipoossa vain 23 kilometrin päässä Helsingin keskustasta "käyty muutaman vuoden ajan sitkeää viivytystaistelua Hindsbyn metsän tulevaisuuden turvaamiseksi. Tarkoituksista ei ole kerrottu ehkei vielä päätettykään
Tällä hetkellähän me edustamme asiassa alinta eurooppalaista kastia. Se on rauho ilellu vain neljänä pesimäaikaisena kuukautena. Edes haukan pesimärauhaa ei aina kunnio iteta: menneenäkin kesänä hävitelliin lukuisia pesiä ja ammulliin vielä pesän lähistö llä hätää nt yneinä lennelleet emot. Kanahaukk a osaa sen luonnostaan, metsäs täjä halutessaan. Laji on maassamme poikkeuksellisen hyvin tutkittu. Suo mi sivistysmaiden joukkoon Suomen Lintutieteellinen Yh di stys esitti kanahaukan täydellistä ra uhoitt a mista , mutta piti sama lla hyvä ksyttävä nä taata "arimmille riistanhoitoalueille" o ik euden ha ukk ojen valvottuun hä kkipyy ntiin. Suomen Luonnossa (SL l / 87) kerrotti in kanahaukkakantamme viime aikoina taa ntuneen ja lajin pesimät ulok sen heikenneen. Tällöin ne joutuvat herkästi kanahaukan saaliiksi. T ämä ei aina tunnu onnistuvan rauhoituk sen kannattajiltakaan. " Kana ha u ka n täys ra uhoit us selkiyttäisi täm ä n hetken sekavaa tilannetta , jossa laiton munien ja poikasten keruu ja salakauppa ovat helppoja . Se n toteutuminen merkit sisi sitä , et tä Suomi astuisi petolintujen suoj elussa sivistys ,naiden joukkoon. Heikkojen pyykantoj en aikana kanahaukk a ei verottanut niitä juuri lainkaan ; kanahaukan puolesta pyyn runsastuminen pääsi alkamaan. Munien keruuseen liittyvät ongelmat kasvavat lähi vuosina varmasti, joten siihen varautuminen on välttämä töntä", Suomen Lintutieteell inen Yhdi stys enn a koi viime kesän tapahtumia. vsk.. "On melkoisen yksisilmäistä väi ttää kanahaukan olevan harmiton metsä kanalintukan noi lle ja sa maan hengenvetoon yrittää uskotell a kanahaukan pitävän rii stalle 'vahingolli set' varislintukannat kuri ssa", Suomen Lintutieteell inen Yhdistys totes i. T ä tä tosiasiaa on turha kiistää tai pyrkiä vähättelemään ", Suomen Lintutieteellinen Yhdistys sa noi viime tou kokuussa ympäristöm ini steriölle antamassaan la usunnossa. Tä lla isten pyyntilupien edellytykse nä tulee o lla, että saalisy ksilöt toimitetaa n valtio n tutkimuslaitok sille. Eivät kai metsästäjämmekään enää ole yhtä alkeellisella tappajan tasolla kuin kollegat Bulgariassa ja Ma ltalla. Sekä kanaha ukka että pyy ovat vuosituhansien aikana sopeutuneet to1 s11nsa, toinen pedon, toinen saaliin rooliin. Pyyllä kin on omat keinon sa välttää petoa. Sekä metsästäjä että kanahaukka pyrkivät saaliselä imensä kantojen kestävää n verotukseen. Kanahaukkamm e nauttii lain suojaa huhtikuun alusta heinäkuun loppuun . Luonnonsuojeluliillo o n vuosikausia vaalinut kanahauka n perusteell o man vainon lopellamista. Tämä on merkittävä etu, kun pohditaan kanahaukan rauhoitustarvetta. Vuotuisen ka nahaukk asaa liin mää rä tu skin vähenisi nyk yisestä kovinkaan paljon , riippuen ti etenkin myönnett yjen erikoislupien mää rästä . Kanahaukalla o n oikeus saaliiseensa Suomen Lintutieteellisen Yh di styksen mielestä tä rk ei nt ä tässä vaiheessa o lisi saada eri osapuolet hyvä ksymää n petolinnun lu o ntainen asema. Kanahaukka ansaitsee täysrauhoituksen Metsäs täjät eivät halua, että kanahaukka rauhoitettaisiin. Koska tä llöin pyydett ä isiin lähinnä nuo ria yksilöitä , turvatta isiin kannan elin voima isuudell e tä rkeim pien, pesimä paikoillaan pysyttelevien vanhojen lintujen elossasäilyminen. Erikoislupakäytäntö merkitsisi sitä, että nykyi sistä kanaha ukan pyyntimuodoista karsittaisiin pois va in satunnainen metsästys. Fasaanitarhat kanahaukansurma Kanahaukka aiheuttaa esimer8 Kanahaukka on yhä henkipall o suurimman osan vuodesla. Alhaiset pyykannat ovat sitä vastoin vetäytyneet parhaisiin elinympäristöihin, korpiin, joissa saaliiksi joutuminen on jo huomattavast i epätodennäköisempää . Run saiden kantojen aikana pyyt elävät lä hes kaiken laisissa elinympäristöissä. Luonnonsuoj elijoiden li enee helppo allekirjoittaa ti edemiesten esit ys . Kesku steluun tarvittiin ti eteen puheenvuoro, sillä tutki muksi a on kanahaukk aa koskevissa kannanotoi ssa käsi telty usein puutteell isesti ta i jopa virheellisesti. Esimerkkitapauksessa kanaha ukan pesimäaikaisesta ravinnosta 5-35 prosenttia oli aikuisia pyitä. Samoin metsästysväen on pystyttävä hyvä ksymää n kanahaukka ki lpailijakseen , tosin esimerkilliseksi sellaiseksi . Syitä etsittiin metsänhoidon muutok sista, ei niinkään metsästäji stä . Pedoille tyypillisesti kanaha ukankin saalistuspa ine pyi tä kohtaan oli suurimmillaan pian saalis lajin huippukantojen jä lkeen . kiksi• fasaanitarhoille vahinkoja, joita voitaisiin kuitenkin torjua va ikkapa m yö nt ä mä ll ä tarvittaessa erikoi slupi a ka nahaukan hä kkipyy ntiin . Pyy ei o le kanahaukan armoilla "Kanahaukan pääravintona maassamme ovat met sä kanalinnut. Metsäst äjäin Kes ku sjä rjestön mielestä ka nahaukan rauhoittamista koko vuodeksi on vaadittu riittämä ttömin ja väärin perustein. Terho Poucanen SUOM EN LUONTO 6/ 87 46
Toinen viranomaisosapuoli tämän pikkujoen perkauksessa on maatilahallitus, joka rahoittaa hankkeen. Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lausunnon mukaan kannan ja kutualueiden tuhoutuminen on erittäin todennäköistä. Hyödyt saadaan tavallisesti nipin napin kustannuksia suuremmiksi, kun haittoja ei oteta huomioon ja maatalouden ylituotantoa ei arvioida lisäkustannukseksi. Pelkästään tämän ehdon takia Suomessa on tuhottu menneinä vuosina tuhansia kilometrejä pienvesiä. Tästä vesija maatalousviranomaisiin ja viljelijöihin iskostuneesta ajattelusta on vaikea päästä irti. Miten tähän tilanteeseen on sitten tultu. Tässä tapauksessa hyötyarvio on 34 hehtaaria ja hankkeen vaikutusala 113 hehtaaria. Pieniltä virtaavilta vesiltä puuttuvat kuitenkin edelleen suojeluarvojen inventointi ja suojeluohjelma. Sopii kysyä, miten tämä on sopusoinnussa maataloustuotannon supistamispyrkimysten ja pellonraivausmaksun kanssa. Taitaisi olla ministerien välisen neuvottelun ja valtioneuvoston periaatepäätöksen aika. Uudenmaan lääninhallituksen ympäristönsuojelutoimiston päällikkö Seppo Vuolanto kertoi tämän vuoden ensimmäisessä Suomen Luonnossa, että noin puolella tusinalla Uudenmaan pikkujoella kosteikkoja kuivataan ja kalaston mahdollisuuksia heikennetään tulvasuojelun takia. Nämä usein jo vuosikymmeniä sitten alulle pannut suunnitelmat aiotaan nyt toteuttaa maaja metsätalousministeriön myötävaikutuksella ja ympäristöministeriön hallinnollisessa huomassa. Kompromisseja pienemmän tehokkuuden suuntaan ei hyväksytä. Puron saa perata ojitustoimituksena toimitusinsinöörin ja kahden uskotun miehen päätöksellä. Myös muiden toimien, kuten tulvasuojelun ja ruoppausten, tulisi näissä vesistöissä olla tiukan harkinnan takana. Muualla lajia ei ole. monin verroin halvempaa vaikka maksaa korvaus saamatta jääneestä yksityisestä edusta, kuin tuhota korvaamattomia luonnonarvoja. Pienet joet ja purot on meillä perinteisesti nähty vain ihmistyön kohteina ja niiden rannat tuotantovälineinä. Kaikkialle on päästävä raskain konein; karjatalous ei ole vilja-Suomessa vaihtoehto. ~~·,,_, ...,, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 9. Uudenmaan tapaukset osoittavat, että sellaista tarvitaan. on tehty viime joulukuussa. Mikäli lngarskilan joki olisi ainoa tapaus, tämän voisi vielä yrittää ymmärtää siirtymäkauden toiminnaksi. Myös vesilaki ylläpitää tätä toimintaa. Koskilaki on vasta säädetty. Se estää patoamisen 53 vesistössä tai vesistön osassa. vsk. Kyseessä on Uudellamaalla viimeinen joki, jossa vielä on pieni luontainen meritaimenkanta. Meritaimen lienee säilynyt näihin päiviin vain siksi, että joen perkaus on onnellisten sattumien takia viivästynyt 50 vuotta siitä kun joki sai ensimmäisen perkausluvan. Laji on eritt~in uhanalainen myös uhanalaisten eläinja kasvilajien suojelutoimikunnan mukaan. Työhön tulisi kiireesti ryhtyä ympäristöministeriön johdolla ja aluehallinnon suojeluviranomaisten toimesta. Noin viidestäkymmenestä alkuperäisestä meritaimenjoestamme on vielä jäljellä viisi. Valtiolle olisi SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Rajana on soutukelpoisuus ja vähintään 200 km 2 :n valuma-alue. Uhanalaisia kasveja on häviämässä muuallakin mm. Tavoitteena on parantaa maatilatalouden edellytyksiä ja siten lisätä maataloustuotantoa. pääosa taponlehden kasvupaikoista Taasianjoella. Yli kuuden kilometrin mittainen perkaus tehdään välittömästi meritaimenen kutukoskien yläpuolella. r;t .. Rahoituspäätös . Tulvasuojelua tehdään valtion suunnittelemana ja rahoittamana. Pienvesiämme tuhotaan yhä Helsingin vesija ympäristöpiiri aloittaa näinä päivinä Inkoossa pienen lngarskilan joen perkauksen tulvasuojelua varten. Kannan alkuperäisyys on varmistettu valkuaisainetutkimuksin. Esimerkiksi lngarskilan joki ei ole vesilain mukaan joki, vaan puro. Vesioikeuden lupaa ei tarvita, eikä ympäristövaikutuksia useinkaan selvitetä. Luonnonsuojeluarvoista ei ole kannettu huolta
Yleensä paikallinen väestö ei suhtaudu eläimiin suopeasti ja toisaalta ihmiseen A suinsijoillaan Aasian vuoristoseuduilla harvinainen ja uhanalainen lumileopardi menestyy Korkeasaaressa hyvin: poikueita syntyy lähes joka vuosi. Sen elintila on supistunut pienelle kaistalle itärajan pintaan, Kuhmoon. Maailman eläintarhoissa on Koiviston mielestä paljonkin arvosteltavaa. Uhanalainen lumileopardi on myös menestynyt Korkeasaaressa. Moni kävijä saattaa tuntea läheisemmiksi vertailukohdiksi tivolin tai sirkuksen. Kissaeläinten siirtämisessä takaisin elinsijoilleen on erityisiä ongelmia. Eläintarhan pitää olla kulttuurilaitos, sellainen, jonka vaativinkin osa yleisöstä voi hyväksyä olipa kyse eläintieteellisistä tai luonnonsuojelullisista vaatimuksista. Vapaaehtoisesti Korkeasaareen pesänsä tehneet valkoposkihanhet saattavat olla muutama vuosi sitten karanneita yksilöitä, Koivisto arvelee. Kaupallisuus on tunkeutunut eläintarhoihin tuoden mukanaan monenlaisia turistipyydyksiä. Koivisto iloitsee kesällä Korkeasaareen pesimään muuttaneista kolmesta valkoposkihanhesta, joita voidaan ehkä käyttää kiljuhanhien siirtoemoina. Uhanalaisten eläinlajien säilyttäminen on mielestäni tärkein. etenkin nuorien orien sopeutumista luonnonoloihin. Tässä olisi luonnonsuojelujärjestöillä ja valtioilla töitä. Tarhoista luontoon istutettuja kiljuhanhia pyritään ohjaamaan valkoposkihånhien mukana talvehtimaan Alankomaihin ja Belgiaan. Eikä siinä mitään, että bisnestä tehdään, kunhan pääasioita ei unohdeta. Korkeasaaressa hyvin varsonut Przewalskin hevonen eli mongolianvillihevonen on esimerkiksi hävinnyt alkuperäisiltä asuinsijoiltaan Keski-Aasiasta. Vanhoillinen johtajakaarti on antautunut liiaksi kaupallisuudelle eikä ota vakavasti ulkopuolista kritiikkiä. Näitä hevosia on jo siirretty Euroopan eläintarhoista semireservaatteihin, jotka ovat välivaihe ennen alkuperäisiin luonnonoloihin siirtämistä. Tärkeimpänä tehtävänä hän pitää kuitenkin uhanalaisten lajien säilyttämistä. Erittäin uhanalaista kiljuhanhea tarhataan myös Suomessa ja Ruotsissa. Ritva Kupari Koivisto hakee vertailukohdaksi eläintarhalle kasvitieteellisen puutarhan, niiden tehtävät ovat samankaltaiset. Muille tehtäville, tutkimukselle ja valistukselle, on rinnakkaisiakin t01mmtoja, mutta uhanalaisten lajien säilyttämiseksi ei toistaiseksi useinkaan ole vaihtoehtoja. Eläimet vetoavat ihmisen tunte1s11n voimakkaammin kuin esimerkiksi kasvit ja siksi eläimillä voidaan tehdä bisnestä, Koivisto kiteyttää. Ne saavat lähteä muuttamaan. vsk.. tottuneet tarhaeläimet ovat vaarallisia luonnossa. Kiljuhanhille muuttokavereita Metsä peuran säilymistä suomalaisessa luonnossa on autettu tarhaamalla. Siellä ne ovat turvassa metsästäjien luodeilta. Ilkka Koivisto kertoo neuvotelleensa juuri ruotsalaisten eläintarhavieraittensa kanssa viiden ylimääräisen metsäpeurahirvaksen luovuttamisesta KeskiRuotsiin, alueelle, josta eläin on kokonaan hävinnyt. Pian 100-vuotisjuhlaansa valmistuvan Korkeasaaren johtaja arvostaa eläintarhan tietoa jakavaa ja kasvatuksellista merkitystä. Näin saamme muuttavan ryhmän, joka voi toimia kiljuhanhienkin kuljettajana. Korkeasaaressa ollaan valmiita ryhtymään myös SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Emme halua puuttua nyt niiden elämään. Liian usein eläinten siirtäminen takaisin luontoon mikä on monien lajien hoidossa vaikein vaihe on Koiviston mielestä epävarman yksityisen rahoituksen varassa. Korkeasaaresta on tarjolla johonkin semireservaattiin kaksi ylimääräistä Przewalskin hevosen varsaa. Tarhaus voi pelastaa sukupuutolta Mitä kulttuurieläintarhan tehtäviin kuuluu. Ellei sopivaa pian ilmaannu, Koivisto ryhtyy selvittämään semireservaatin perustamismahdollisuuksia Suomeen. Kymmenien hehtaarien laajuisissa semireservaateissa seurataan Korkeasaaren johtaja Ilkka Koivisto: Eläintarhan pitäi Turismi ja kaupallisuus ovat liiaksi hämärtäneet eläintarhojen syvintä olemusta, väittää Ilkka Koivisto
Opetusmonisteita piema peruskoululaisia varten on juuri saatu valmiiksi. Perustutkimus on valtion laitosten, yliopistojen heiniä. Korkeasaaren eläinvalikoimaa kehitetään harkitusti. vsk. Eestissä Saarenmaalla ja Hiidenmaalla on luontainen vesikkokanta ja onpa niitä Tallinnan eläintarhassakin. Aikaansaapa johtaja on myös rustannut rungot viiteen eri eläinryhmistä kertovaan videofilmiin. sa ei ole ollut kovin paljon. Ihmisapinoiden paikka ei myöskään ole Korkeasaaressa. Näyttelyja auditoriotilojen suunnitelmallista käyttöä ja kouluihin tiedottamista varten eläintarhaan tarvitta1s11n kuitenkin paatoiminen työntekijä, eläintarhan lehtori. Vuonna 1989 eläintarhan satavuotisjuhlassa ei tulla näkemään norsua. Ei peuhaamista eikä reuhaamista Korkeasaaressa tehtävä tutkimus palvelee eläinten hoitoa ja hyvinvointia. Pohjolan kylmissä oloissa monet suuret eläimet joutuvat viettämään kuukausikaupalla sisätiloissa; laajat ulkotilat eivät vielä riitä. Mielenkiintoista tässä työssä on juuri hankkia itse sitä tietoa. Koivisto suomii eläintarhoja, joissa perustetaan tieto eläinten hoitamisesta liian usein eläintarhatraditioon eikä tutkimukseen. Niitä Suomi on jo täynnä. >lla kulttuurilaitos erittäin harvinaisiksi käyneiden naalien ja tammihiirien kasvattamiseen. SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Uusia lajeja toki hankitaan. Idean Koivisto sanoo lainaavansa New Yorkin Bronxin eläintarhasta. Tänä syksynä vihdoinkin, huokaa johtaja, päästäneen uuden kissalaakson rakennustöihin. Vesikon häviämisen syyt on ensimmäiseksi tutkittava, Koivisto tähdentää. 11. Ehkäpä uusia näkymiä työnjaon muuttamiseen avaavat neuvottelut, jotka kaupungin johdon ja Helsingin yliopiston välillä on käynnistetty yhteistyön kehittämiseksi, Koivisto heittää. Nythän pandoja on vuokrattu ympäri maailmaa kalliilla hinnalla. Koivisto kuitenkin tähdentää, että mitään peuhatai reuhapaikkaa Korkeasaareen ei tarvita. Suomesta kokonaan hävinneen vesikon saamiseksi takaisin luontoomme voita1s11n olla yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa. Päätös ei ole niitti eläintarhojen tulevaisuudelle, päinvastoin. Huonot eläintarhat sopiikin lakkauttaa, kommentoi hän uutista Italian eläintarhojen lakkauttamisesta. Oleellista on hankkia kustakin eläimestä parhaat mahdolliset tiedot, sen luontaisista elintavoista ja -ympäristöstä, sosiaalisista suhteista. Vaikka siten saadaan rahaa luonnonsuojelulle, se e1 m1ssaan tapauksessa ole hyväksi eläimille eikä pitemmän päälle luonnonsuojelullekaan. Johtajan mielessä väikkyy lastenpaikka, jossa voi eläytyä esimerkiksi eläinten asumiseen: lapsi voi kaivautua preeriakoiran koloon, ryömiä jättiläiskokoiseen simpukankuoreen tai kiivetä pehmoiseen oravanpesään. Alle kouluikäiset lapset tulee tutustuttaa eläinten maailmaan leikin keinoin. Se on maailman paras eläintarha jos nyt joku sellaiseksi pitää nimetä. Jos kiinalaiset haluaisivat esimerkiksi ilmastollisin perustein sijoittaa meille jättiläispandaparin ja siitä olisi pandojen tulevaisuudelle hyötyä, hyväksyisin sen. Moni biologian opiskelija on täältä tosin löytänyt kesätöitä ja opinnäytetyölleen aiheen, mutta muuta yhteistyötä yliopistojen kans. 100-vuotias Korkeasaari Paineet suurten eläinten hankkimisesta vetonauloiksi Korkeasaareen Koivisto torjuu eläinsuojelullisin perustein. Kissaeläimiä ei hankita lisää, tarkoitus on saada nykyisille eläimille hyvät tilat. Koivisto korostaa, että eläinten kehittyneisyys ja sosiaaliset tarpeet tulee ottaa ennen hankintapäätöks1a huomioon. Entä kolmas eläintarhan tehtävä, valistus tai kasvatus, mitä Ilkka Koivisto siltä vaatii. Yleistä toivomusta, että Korkeasaareen saataisiin paljon suuria eläimiä, ei voida toteuttaa eläinsuojelullisista syistä, Ilkka Koivisto sanoo
Katsaus luonnonkuvauksen uusimpiin saavutuksiin. 208 suurikokoista sivua. VUODEN LUONNONKUVAT 87 NATURE PHOTOGRAPHS OF THE YEAR Toimittanut Veikko Rinne Perinteisen vuosikirjan seitsemäs vuosikerta. Kaikki tekstit suomeksi ja englanniksi. 480,-. 96 sivua. Yli 300 moniväristä valokuvaa 36 kuvaajalta. sid. LUONNONKUVAAJIEN PARHAAT FINNISH NATURE PHOTOGRAPHY -AT ITS BEST Toimittanut Veikko Rinne Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n 10-vuotisjuhlateos. sid. Ovh. Ovh. l l 0,-.
26. Ruotsalaisten huoli suomalaisista susista on sikäli ymmärrettävää, ettei Ruotsissa ole kuin muutama susi. Isakson näki Suomessa vain kymmenet sudenjäljet. "Nyholmin menetelmä on etenkin k0konaislukumäärän selvittämiseksi epävarma", toteaa dosentti Eero Helle Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. "Kelvollinen menetelmä olisi sellainen, jossa asiantuntija kutsuttaisiin paikalle tarkistamaan jäljet", toteaa Isakson raportissaan. Pentti Vikberg ja Tom Eklund olivat hänen mukaansa sitä mieltä, että tulisi löytää parempi kannanarviointimenetelmä. Muissa tapauksissa kulkija oli ahma, ilves, karhu tai koira. Nyholmin esitelmämatkoillaan tekemiin pistokokeisiin'', Isakson väittää. Ruotsalaistutkija puolustaa Suomen susia Isaksonin mielestä maassamme käytetty kannanarviointimenetelmä on huöno ja virallinen arvio susien määrästä aivan liian korkea. Myös Norjaan on perustettu samanniminen järjestö. "Susi on Suomessa uhanalainen", väittää ruotsalainen susiasiantuntija Erik Isakson vasta ilmestyneessä raportissaan Vargen i Finland (Suomen sudet). Paikan päällä jäljet paljastuivat ilveksen jättämiksi. Susista väitöskirjansa tehnyt Erkki Pulliainen taas on arvioinut susikannan kooksi 150 yksilöä. helmikuuta näytti metsästysyhdistyksen puheenjohtaja "varmoja sudenjälkiä" Tampereen lähellä. Helsingissä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksella Isaksonille kerrottiin, että Nyholm pitää tiedot itsellään Kuusamossa; Helsinki saa vain yhteenvedon. vsk. Uutta on, että ruotsalaiset epäilevät niin paljon täkäläistä kykyä arvioida susikantoja, että sikäläinen asiantuntija tulee tutustumaan tilanteeseen. Jos Ruotsiin halutaan susia, Suomen kannan pitää ensiksi kasvaa, sitä ennen niitä ei riitä sinne siirtolaisiksi. Isakson aJOI Ruotsin Maailman Luonnon Säätiön rahoittamana maastoautollaan Suomen susiseuduilla yhteensä 7 600 kilometriä vuosina 19851987. Samanlaisia väitteitä on esitetty Suomessa aikaisemminkin. Myös Kainuun riistapiirin päällikkö Jukka Keränen piti menetelmää huonona, mutta totesi arvion voivan heittää kumpaan suuntaan tahansa siis myös alaspäin. Vasta tämän jälkeen havainto saadaan hyväksyä. päivänä Isakson oli tarkistanut VasablaSUOMEN LUONTO 6/ 87 46. 13. Nyholmilla on havainnoitsijaverkko, joka ilmoittaa hänelle havaitut suden jäljet. Isakson on tutkimusretkillään keskuskutellut niin Nyholmin kuin Erkki Pulliaisenkin kanssa. Kirjanen on tarkoitettu käytettäväksi koulujen oppimateriaalina. Nyholm. " Koira", toteaa Isakson. Isakson haastatteli myös muita suomalaisia riistaasiantuntijoita. Nyholmille ja Erkki Pulliaiselle tilaisuuden vastata Erik Isaksonin väitteisiin ja pyysimme lausuntoa myös Suomen luonnonsuojeluliiton pääsihteeriltä Esko Joutsamolta. Helle kuitenkin huomauttaa, että Nyholm sentään hyväksyy vain pienen osan ilmoitetuista havainnoista. "Tähän asti jälkien tarkistukset ovat jääneet joihinkin Erik S. Erik Isakson pitää sekä Pulliaisen että Nyholmin arv101ta liioiteltuina. Nyholmin arvio susikannan koosta on kritiikittä siirtynyt Maailman Luonnon Säätiön laatimaan painotuoreeseen kirjaseen "Pohjolan uhanalaiset eläimet", joka on julkaistu kaikissa pohjoismaissa. Ilmoitusten perusteella Nyholm laatii arvionsa; hänen mukaansa Suomen metsissä on vuonna 1984 elänyt jopa 300 sutta ja vuonna 1985 yli 200. Varmimmin hukan tapaa Korkeasaaressa tai Ähtärin eläinpuistossa, jossa tämäkin komea otus on kuvattu. Annoimme Erik S. Ruotsalainen järjestö Våra rovdjur (petoeläimemme) toimii suden puolesta. Virallisen arvion laatii Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija, dosentti Erik S. Kolmen talviretkensä aikana hän haastatteli suomalaisia riista-alan virkamiehiä ja tutkijoita sekä tarkisti suden jättämäksi väitettyjä jälkiotoksia. Jos suomalainen menetelmä antaa susikannasta karkean yliarvion, suden metsästystä tulee maassamme nykyisestä huomattavasti rajoittaa. "Suomen luonnonsuojeluviranomaiset eivät ole kiinnostuneita sudesta, ehkä siksi että he uskovat ettei sutta uhkaa mikään", hän väittää edelleen. Kirjasessa todetaan: "Suomen susitilanne hyvä... Esimerkiksi viime helmikuun 7. detissa sudenjälkinä uutisoidun havainnon. susia vähintään 300''. Vähälukuista ja varovaista sutta ei luonnossa juuri pääse ihailemaan
Ulkomailla, esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa, suoritetut kannan koon (absoluuttisen yksilömäärän) selvitysyritykset ovat osoittautuneet erittäin vaikeiksi ja taloudellisesti kannattamattomiksi. Itse teen työtäni tiedeja virkamiehenä ja pyrin kaikin käytettävissä olevin keinoin antamaan mahdollisimman virheetöntä ja oikeaa tietoa päättäjille. Me seuraamme kannan kehityksen suuntaa. Maailman Luonnon Säätiössä varmasti tiedetään, että eläinkannat vaihtelevat ja juuri sen vuoksi niitä on tarkkailtava ja hoidettava olipa kysymyksessä Suomen ja Ruotsin suurpedot, Intian tiikerit tai Kiinan isopandat. Meillä susien varovaisuus johtuu niiden jatkuvasta vainoamisesta. SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. masti anna pohjaa tulkita vir• heelliseksi maassamme suoric tettujen pitkäaikaisten aluelaso:'. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen petotutkimuksella on suurpetojen vähimmäiskantojen tiheyslaskennan suorittamista varten yli 3 000 sellaista havainnoitsijaa, jotka oman työnsä tai harrastuksensa takia joutuvat jatkuvasti liikkumaan maastossa. Koko ajan samalla alueella liikkuva havainnoitsija on aivan eri asemassa. Huolellisen tarkistuksen jälkeen hyväksymme vuoden lopussa saaduista susihavainnoista vain noin viidenneksen. lainkaan ihme, että satunnaisesti liikkuva havainnoitsija ei pääse totea14 Erik S. Häneltä esimerkiksi salattiin siimassakin olleet sudet, enkä yhtään hänet tavattuani ihmettele sitä. Tarkastellaanpa havainnoitsijan kannalta esimerkiksi vuoden 1985 laskennan tuloksia. Haastattelujen tulos olisi antanut huomattavasti oikeamman kuvan, jos lsakson olisi ollut Ruotsin virallinen edustaja ja hänen tapansa lähestyä haastateltaviaan olisi ollut hieman toisenlainen . Paljon eläinten jälkiä seuranneena tiedän, ettei jälkien perusteella tapahtuva kannantarkkailu ole niin yksinkertaista kuin lsakson olettaa. Havaintojen hylkäämisprosentti ei käy ilmi hänen raportistaan. Nyholmin mielestä susikantamme arviointi on luotettavalla pohjalla. Useat Torniojokilaaksossa Ruotsin puolelle kulkunsa suunnanneet sudet ovat päässeet naapurien moottorikelkkakyytiin. Suurpetokantojen hoidon kannalta on tärkeintä seurata varman vähimmäiskannan muutoksia. Näinollen kolmen ryhmä elelisi 4 149 km' alueella, joka on noin 65x65 kilometrin suuruinen alue. Toivottavasti lsaksonin raportti ei anna suomalaisille väärää kuvaa varsinaisesta ruotsalaisesta susitutkimuksesta, joka lsaksonin omien sanojen mukaan ei ole ollut kiinnostunut hänen susiselvityksistään ja mielipiteistään. Esimerkiksi I 985 todettu susikannan huomattava aleneminen on huomioitu hoitotoimia valvovissa piireissä jo samana vuonna ja se näkyy tulevassa petoasetuksessa. Ilveksen jälkijono. Esimerkiksi I 984 susihavaintojen hyväksymisprosentti oli 20.1 ja 1985 17.8. kentamenetelmien tuloksia. Suomessa retkeilleellä lsaksonilla on mielestäni ollut erinomaisen hyvä onni, kun hän on tavannut maastossa sentään kymmenen varmaa sudenjälkeä. Suomesta mainittiin kuuluisan Malmbergin sudenkin tulleen , mutta kun sen saaliiksi joutui noin satakunta poroa, helikopterista ammutut laukaukset lopettivat sen siirtolaiskauden. Useampaan otteeseen esittämäni konkreettinen ehdotus susien siirtämisestä Suomesta Ruotsiin ei ole saanut vastakaikua. maan susien oleskelusta merkkiäkään. Erik S. Tällainen joka kolmas vuosi suoritettu hoitotoimenpiteiden suunnittelu on ollut riittävä eikä tämän hetken susitilanne anna aihetta muunlaiseen menettelyyn. Hänen mukaansa epävarmat havainnot karsitaan. Eri riistanhoitopiireissä ja poronhoitoalueen merkkipiireissä löytyy monen havainnoitsijan joukosta varmasti henkilöitä, jotka suden lippusiimapyynteihin osallistuneina tuntevat suden jäljet ja äänet. vsk .. Maassamme ei esiinny yleensä suuria susilaumoja, vaan sudet liikkuvat enimmäkseen 1-3 yksilön ryhmissä. Petojen metsästysasetus uusitaan joka kolmas vuosi. On melko rohkeaa lähteä määrittämään Suomen susikannan suuruutta kolmen 12 viikon oleskelujakson perusteella. On ilman muuta selvää, että tiettynä vuonna ilmoitettu laskentatulos koskee vain mainittua vuotta. Allekirjoittaneella sen sijaan on ollut hedelmällistä yhteistyötä niin ruotsalaisten kuin norjalaistenkin tutkijoiden kanssa. Kun tunnemme Suomen susien erittäin varovaisen ja ihmistä välttelevän käyttäytymisen sekä erinomaisen jäljenpeittämistaidon jo pienestä pennusta alkaen, ei ole. Kannan kokonaismääritykseen emme ole missään vaiheessa pyrkineetkään eikä siihen nykyisillä petotutkimuksen resursseilla olisi mahdollisuuksiakaan. Maassamme elää lisääntyvä ja hyväkuntoinen susikanta. lsaksonin raportti Suomen sudet sisältää runsaasti virheellisyyksiä, jotka ovat ymmärrettäviä seurauksia susiasiantuntijaksi mainitun tekijän tutkimusmenetelmien hataruudesta ja biologisen koulutuksen puuttumisesta. Välivuosina seurataan kunkin suurpedon kannankehitystä ja yhteisissä kokouksissa, joissa on läsnä metsästäjien, poronhoitajien, luonnonsuojeluviranomaisten, petotutkimuksen ja maatalousministeriön edustajat, yhdessä suunnitellaan ne hoitotoimenpiteet, jotka eri osapuolten mielestä katsotaan parhaiksi. Lukuisat Kuusamon petotutkimuspisteeseen tulleet sudenjälkien kipsivalokset kertovat omaa kieltään niistä tapauksista, joissa jäljen määritys on jostain syystä todettu epävarmaksi ja osia on haluttu lopullisesti varmistaa. Huolestuminen Suomen susikannan riittämättömyydestä Ruotsin susikannan kasvattajana tuntuu kyseenalaiselta. Susien vähimmäiskannan keskiarvoksi ja susitiheydeksi saatiin yksi yksilö/1 383 km' eli 37x37 kilometrin aluetta kohti olisi yksi susi. Nyholm: Havainnoista hyväksytään viidennes E. Vain 7 600 kilometrin yhteenlaskettu ajomatka ja muutamien suurimmaksi osaksi asiaatuntemattomien henki5 !öiden haastattelu eivät var-;. Suomen suurpetokantojen kehitystä on Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimesta seurattu vuodesta 1978 lähtien. Vuosien kokeilun tuloksena on pyritty kehittämään nimenomaan Suomen olosuhteisiin soveltuvat aluelaskentamenetelmät. Jos joku oppikirja kertoo susitilanteesta mainitsematta laskentavuotta, se on oppikirjan virhe. Poronhoitoalueella ei susien kasvatus kannata eikä onnistu Torniojoen kummallakaan puolella
susihavaintoja. vsk. S. Miksi sitten olen mennyt julkistamaan liian suuria arvioita. Maallikkojen ja "tavallisten" erämiestenkin tielle susien ja ilvesten jälkiä osuu niin harvoin, ettei heille voi muodostua tarkan lajinmäärityksen edellyttämää kokemusta. Jos maassa todella olisi 200 sutta, myös niiden aikaansaannokset näkyisivät ja kuuluisivat kokonaan toisella tavalla kuin nykyisin. Nyholmin arviot Suomen susimäärästä eivät voi pitää paikkaansa. toeläinten jälkien tunnistaminen ja lajinmääritys erilaisissa, vaihtelevissa lumioloissa on vaikea tehtävä, joka vaatii vuosikausien perehtymisen asiaan käytännössä. Samalla se vahvistaa käsitystä, etteivät sudet lähde Neuvosto-Karjalan revure1stään syyttä liikkeelle. lsaksonilla on nyt hyvin samansuuntaisia kokemuksia. eräiden riistapäälliköiden kielenkäyttö on ollut sitä luokkaa, että on itse susien kannalta ollut viisasta hiukan rajoittaa ärsykkeitä mielenilmaisuihin. Suden jäljet Mäntsälässä Uudellamaalla. Itse olen päässyt liikkumaan viime aikoina varsin vähän maastossa, mutta jo senkin vähän perusteella voin antaa lisätukea lsaksonin johtopäätöksille määritysongelmassa. lsakson näki varsin suuren vaivan ajellessaan Suomea ristiin rastiin autollaan ja tarkistaessaan ns. Hienoa, että ruotsalaiset tekevät sitä työtä, mitä meidän suomalaisten pitäisi tehdä todella ponnekkaasti. Suomessahan on nykyisin Erik. D 15. Nyholmin käyttämä menetelmä, minkä lisäksi olen rajavartiolaitoksen vartioiden havaintojen perusteella seurannut rajaseutujen susikannan kehitystä ja erikoisesti susien liikkumista itärajalla. Nyholmin ja SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. lsaksonin epäilyt susikannan yliarvioinnista Suomessa saavat tukea monista epäsuoristakin seikoista. Oli odotettavissa jo ennakkoon, ettei yhteisymmärrystä löytynyt. Nyholm arvioi susikantamme liian suureksi. Itselläni ei ole kokemusta nisäkäspetojen tutkimuksesta, mutta 25 vuotta jatkunut merikotkakannan seuranta Saaristomerellä on opettanut saman asian: maallikkohavaintoihin ei valitettavasti ole luottamista. Kun tein aikoinaan väitöskirjaani susista, totesin, että noin kuusi kymmenestä susihavainnosta koskikin koiria. Tästä on käyty julkista keskustelua Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) susieksperttiryhmän kokouksessa Kanadassa. 1 Esko Joutsamo: Maallikkohavaintoihin ei voi luottaa Erik lsaksonin havainnot Suomen petotutkimuksen puutteista ovat perusteltuja ja samansuuntaisia kuin mm. Vaikka pesivän merikotkan lajinmääritys on sentään paljon helpompi tehtävä kuin pehmeään lumeen syntyvän epämääräisen jälkijonon, merikotkina ja niiden pesinä on ilmoitettu mm. Kun kysymys on arviosta, niin siihen sisältyy myös arvio yläja alarajasta. Oma käsitykseni on, että Suomen susien määrä voidaan kirjoittaa korkeintaan kaksinumeroisella luvulla ja näistäkin huomattava määrä viettää pysyvän henkipaton ankeaa elämää itärajan molemmin puolin. korppi, hiirihaukka, kanahaukka ja kalasääski. Susija muussakin suurpetotutkimuksessa pitäisi ilmeisesti myös päästä siihen, että havaintojen luotettavuutta voitaisiin olennaisesti nostaa. Nykyisen Nyholmin tien ovat valinneet maaja metsätalousminieriön ylijohtaja Heikki Suomus ja Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen johto. Mitä sitten tulee omaan karkeaan arviooni Suomen susimäärästä, sekin on viime aikojen havaintojen perusteella osoittautumassa liian suureksi. RaJamiesten havaintojen rinnalla käytettävissäni on ollut joukko hajahavaintoja. Seurauksena on joukko vääriä havaintoja, joista sitten summautuu koko eläinkannan tässä tapauksessa susien yliarvio. Tästä syystä varsinaisiin kannanarvioihin ja pesimätuloksen raportointiin ei koskaan oteta muita kuin omia tai päteviksi tiedettyjen lintutieteilijöiden havaintoja. Jatkossa hyväksyttäisiin kannan arvion pohjana oleviin havaintoihin vain ko. erikoismiehen varmistamat havainnot. Olen lukuisissa yhteyksissä tuonut julki sen, että Erik S. Näinhän olen useissa yhteyksissä esittänyt. Täysipäiväisiä petotutkijoita tuskin saadaan montakaan lisää mutta nykytilannetta voitaisiin parantaa esimerkiksi siten, että jokaiseen riistanhoitopiiriin koulutettaisiin yksi jälkien määritykseen erikoistunut henkilö. Suden metsästys olisi mielestäni rajoitettava vain huomattavaa vahinkoa, esimerkiksi poroja karjataloudelle, tuottavien yksilöiden poistamiseen. Erkki Pulliainen: Isakson on oikeilla jäljillä Erik lsakson on ollut minuun kiitettävästi jatkuvasti yhteydessä ja olemme käyneet syvällisiä keskusteluja laskcntatavoista, joilla saataisiin selville esimerkiksi Suomen kaltaisen alueen susikannan yksilömäärä. Rajaseutujen tilanne on antanut viitteitä siitä, mihin ollaan menossa. Suomen luonnonsuojeluliitto on vuosien mittaan esittänyt. Suomessa käytävää susikeskutelua on helpottanut, kun olen tuonut julki myös tuon teoreettisen suurimman mahdollisen määrän, vaikka sen oikeellisuus on ollut hyvin vähän todennäköinen. Pe\ Erkki Pulliaisen ja Esko Joutsamon mielestä Erik S. Vuosittain kaadettujen määrä olisi niinikään suurempi
Toutain on kuitenkin aikanaan kotiutunut Vuokseen, Kymijokeen ja Kokemäenjoen vesistöön. Tampereen toripyödiltä uhanalaiseksi lajiksi Vielä 1950-luvulla toutainta saatiin Rautaja Kulovedestä parhaimmillaan säkkikaupalla. Paikkakunnalla nimeä vailla olevan kalan, jota silloin tällöin saatiin Kokemäenjoesta ja Loimijoesta, rovasti tunnisti toutaimeksi. Toutaimella ei ole suussa hampaita, mutta se möyhentää ravintonsa nieluhampaillaan. Siiman paassa otus oli todellinen raivopää. Jussi T. Kymijoen läntisimmistä haarasta, jossa toutainta aiemmin oli esiintynyt melko runsaasti, se hävisi jo 1950-luvulla. Kalamiehet oppivat yhtä ja toista toutaimen elintavoista, mutta monet sen elämänvaiheet pysyivät tuntemattomina. Viljelytarkoitukseen pyydetyt emokalat vapautetaan mädin tai maidin lypsyn jälkeen. Naaraassa alkaa kehittyä kypsiä mätimunia vasta kun se on puolentoista kilon painoinen. Ensimmäiseen kutuun munia kypsyy noin 60 000. Tieteellisen niCarl von Linne lajin ruotsalaisesta nimestä asp. Vilkas ahmatti Eestiläisen kalakirjan mukaan toutain on "kiirekasvuline kala". Pennanen Kuka suojelisi toutainta. Suomalaiset nimet lienevät peräisin Virosta, missä sen nimi on töugjas. Kokemäenjoen vesistössäkin toutain alkoi vähetä. Nokialla opittiin pyytämään verkoilla "vimpaa" Kuloveden virtapaikoista. Poikaset alkavat etsiä ravintoa parin päivän päästä kuoriutumisestaan. Kokemäenjoki oli valjastettu täysin ja erotettu padoilla yläpuolisesta järvialueesta, jota alettiin säännöstellä. Suurimmat meillä saadut toutaimet ovat painaneet yli kahdeksan kiloa, mutta Romaniassa on saatu yli kymmenkiloisiakin. SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Särkikalaksi toutain kasvaa poikkeuksellisen kookkaaksi. Se löysi tiensä myös Tampereen toripöydille. Toutaimen mm1 tulee Kymenlaaksosta, m1ssa ovat esiintyneet myös nimet touta ja teuta. Toutain elää meillä esiintymisalueensa pohjoisrajalla. Kuusivuotiaana se painaa jo lähes kilon. Tyrväällä ja Karkussa sitä saatiin koskimerroista. Toutain syö särkikalojen poikasia ja muita pieniä kaloja. Ravinnonotto keskittyy muutamaan keskija loppukesän viikkoon, jolloin se syö suuren osan vuoden eväistään. Toutain näyttäytyykin pinnassa enemmän kuin monet muut kotimaiset kalamme. Toutainkantaa yritetään viljelyn ja istutusten avulla saada elpymään. Kasvaa se nopeasti meilläkin. Toutaimen suojelemiseksi tulisi myös kutupaikat rauhoittaa ja etenkin kutuaikaista verkkopyyntiä rajoittaa. Niitä on silloin melko helppo pyydystää. 1800-luvulla ja tämän vuosisadan alussa toutain herätti huomiota myös LoiSiuro • Nokia Toutain elää Suomessa luonnonvaraisena enää Kokemäenjoen vesistössä. Ephraim Carenius, joka teki Huittisten pitäjästä opinnäytetyötään Turun akatemiaan, merkitsi määrityksen muistiin. Rovasti ja suuri särkikala Huittisissa Loimijoen rantamilla asustanut rovasti Idman innostui joskus 1700-luvun keskivaiheilla tunnistamaan kaloja ruotsalaisen kalakirjan avulla. mijokea ylempänä Kokemäenjoen vesistössä. Kymijoesta se on jo hävinnyt ja Kokemäenjoen vesistössäkin aikuisia toutaimia uiskentelee enää ehkä vain joitain satoja. Kymijoella syinä häviämiseen olivat saastuminen, perkaukset ja nousuesteitten rakentaminen. Toutaimen pääsy Kulovedestä Nokianvirran kutupaikoille estyi, ja toista tärkeää kutualuetta, Nokian Siuronkoskea, perattiin vieViisikiloista toutainmammaa kelpaa esitellä. Se napsii myös hyönteisiä vedenpinnasta. Toutain, särkikalojemme suurin, on aiemmin elänyt melko runsaana Kymijoessa ja Kokemäenjoen vesistössä. Sielläkin toutaimia on vähän. Alkionkehitys kestää säistä riippuen pari kolme, jopa neljä viikkoa ja vaatii onnistuakseen virtaavan veden huuhtelua. Kalastuksen rinnalle kehittyi käyttökulttuuri savustettuna tai sokerisuolattuna toutain maistui hyvälle. Toutain on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi kalaksi. vsk.. 1960-luvulla havaittiin Nokian ja Vammalan alueella sijaitsevien Kuloja Rautaveden kantojen taantuneen. Lisäksi sitä on esiintynyt siellä täällä Suomenlahden rannikolla, ainakin Pernajanlahdella sekä Inkoon ja Tammisaaren saaristossa. Hedelmöittynyt mäti takertuu lujasti kutupaikan kiviin. Tonava, Dnepr ja Volga ovat sille otollisempia kuin pohjoiset, vain vähän aikaa lämpiminä pysyvät virrat. Kokemäenjoen vesistössäkin taantumisen syyt olivat pitkälti samat. Myöhemmin toutaimen havaittiin iskevän innokkaasti mst1meen. 16 Kutee virtapaikoissa Keväällä, kun vesi on lämmennyt noin seitsemään asteeseen, toutaimet ovat hakeutuneet kudulle koskiin ja muihin vuolaisiin virtapaikkoihin
SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. 17. vsk
Toutain on tosin uistelukalana melkoisen vaativa. Viimeiset kutupaikat on ehdottomasti suojeltava perkausja rakennushankkeilta. Tärkeimmät jäljellä olevat kutupaikat sijaitsevat Nokian, Vammalan, Äetsän, Huittisten ja Kokemäen alueella. Ensimmäisten merkityistä kaloista saatujen havaintojen perusteella aikuiset toutaimet näyttäisivät vaeltavan melko pitkiä matkoja ja noin joka viides niistä tapaa vuoden aikana matkansa pään kalanpyydyksissä . Kokemäenjoen vuorokausisäännöstelyn lieventäminen hyödyttäisi muiden kalojen ohella toutaintakin. Eikö toutain olisi myös lain suojan arvoinen. Nykyisin aikuisia toutaimia uiskentelee koko Kokemäenjoen vesistössä ehkä joitain satoja. Lisäksi asutus ja teollisuus likasivat Kokemäenjoen vesistön pahoin etenkin 1960-luvulla. Viljelyn ohella aloitettiin tiedon ja näytteiden keruu. Tällä hetkellä viljely näyttää parhaalta ja nopeimmalta kannan elvytyskeinolta. Neuvostoliitossa toutaimen viljely pääsi vauhtiin 1970-luvun puolivälissä. emoista lypsämällä. Nimenomaan kutupyynti saattaa olla kannalle vaaraksi. Kalastus toutaimen elinalueilla pitäisi järjestää siten, ettei pyydystettäisi alle 8-9-vuotiaita kaloja, jotka eivät vielä ole ehtineet saavuttaa sukukypsyyttä. Kuloja Rautaveden väliset vuolteet tulivat mainituil<si koskiensuojelulaissa, mutta toutaimelle tärkeät Loimijoen kosket eivät. Se muistuttaa kuitenkin ulkonäöltään enemmän särkeä ja säyneuä kuin toutainta. Eräillä kunnostustoimilla ja kalateiden avulla toutaimen kutualueita voitaisiin ehkä laajentaa. 1970-luvun puolivälissä tuotainta alettiin pitää Suomessa uhanalaisena lajina. Hauen ja kuhan kudun turvaamiseen pyritään asetuksella säädetyn alimman pyyntikoon avulla. Toutain pyritään palauttamaan Kymijokeen lä 1970-luvulla. Viime vuonna mietintönsä jättänyt Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta luokitteli toutaimen erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Mäti ja maiti saadaan luonnosta pyydetyistä 18 Toutain (yläkuvassa) on virtaviivainen ja vahva kala. Turpa (alakuvassa) iskee toutaimen tavoin usein uistimeen. Toutaimen verkkopyynti kudulta pitäisi rajoittaa SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Luonnossa ehkä vain muutama poikainen sadasta selviytyy ensimmäisen kesän yli, mutta viljelyssä tämä onnistuu useimmille. Suomessa Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos alkoi vuonna 1984 viljellä toutainta. Täydellinen rauhoittaminenkaan ei ilman viljelytoimia välttämättä johtaisi kannan runsastumiseen, sillä niin vähän sopivia kutupaikkoja on jäijellä. Toutain alkoi olla niin harvalukuinen, että alettiin pelätä sen häviämistä. Tällä hetkellä mikään ei estä pyytämästä toutaimia vaikka viimeistä myöten. Ulkomuoto kielii nopeasta uimarista. Poikaset hautomossa kuoriutuvat ja kasvavat lammikossa sopivaan istutuskuntoon, tavallisesti kesänvanhoiksi. Viljelystä apua Toutaimen viljelyä esitettiin jo 1970-luvulla useaan otteeseen. Samaan aikaan aloiteltiin viljelyä myös Keski-Euroopassa, m1ssa toutain on ollut urheilukalastajien suosiossa. Vesistön veden laadun vähittäinen paraneminen koitunee pitkällä tähtäimellä toutaimenkin hyväksi. Melko suurella osalla kaikista saaduista emokaloista on ollut pyydyksistä koukuista ja verkoista saatuja arpeutuneita vammoja. Tänä vuonna toutaimia saatiin kutupyynnissä viitisenkymmentä, samoin edelliskeväänä. vsk.. Viljely-yritykset· kompastuivat kuitenkin alkuunsa, sillä lajista ei tiedetty paljoakaan. Ilmeisesti vain harvat toutaimet pystyvät täysin välttämään pyydykset. Kahtena viime vuonna viljelyyn pyydettyjä emokaloja on merkitty ennen vapauttamista
Osansa toutaimen hyväksi voivat tehdä myös paikalliset kalamiehet ja luonnosuojelijat. Takaisin Kymijokeen Vuosina 1984-1986 kasvatettiin lähes satatuhatta toutaimenpoikasta, joista valtaosa istutettiin Kokemäenjoen vesistöön. Hyväkin ohjelma ja sen toteuttaminen ovat tietysti kaksi eri asiaa. Uusilla alueilla eläviä toutaimia voidaan ehkä käyttää hyväksi viljelyssä, ja osin niiden luontainen lisääntyminen onnistuu, lajin häviämisvaara pienenee. vsk. Hiedanvuolle Vammalan Rautavedessä on vanha toucaimen elinpaikka. Suojelun kannalta tutkimusta on välttämätöntä jatkaa. D Kirjoittaja on Riistaja ka/acalouden tutkimuslaitoksen tuckija. vain viljelytarkoituksiin. RKTL, kalantutkimusosasto, monistettuja julkaisuja 60/ 1987. Lisäksi tarkoituksena on kokeilla toutainta istutuskalana eräissä Etelä-Suomen joissa ja järvissä. vuonna 1985 istutettuja toutaimia on tänä vuonna saatu muutamia, jotka ovat osoittautuneet nopeakasvuisiksi. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen toutainhankkeessa on alusta saakka ollut esillä toutaimen palauttaminen Kymijokeen. Toutaimen suojelemiseksi on hiljattain valmistunut ohjelmaluonnos. Neuvostoliitossa. 19. Lohjanjärveen ja Hiidenveteen Toutainta lypsetään Porlan kalanviljelylaitoksella. Tänä vuonna ajatus on edennyt istutussuunnitelmaksi. SUOM EN LUONTO 6/ 87 46. Lisätietoa toucaimesta saa vastikään ilmescyneestä julkaisusta Jussi Pennanen: Kokemäenjoen vesiscön coutaimen hoitoja suojeluohjelma. Lypsyn ajaksi kala huumataan. Toutainta on suojeltu alamitalla ja kuturauhoituksella mm
Jos tietä tarvitaan, se olisi siis pikemmin vedettävä selän länsipuolitse, Saarioispuolelta Metsä kansaan pam. Salmen puolelta näkee soutumies sen kyllä koko karmeudessaan. Vanha kysymys luonnonja kulttuurimaiseman suhteesta on taas ajankohtaistunut, kun puheeksi on tullut Helsingin-Tampereen moottoritien linja Sääksmäessä (nykyisessä Valkeakosken kaupungissa), Vanajaveden Rauttunselän vaiheilla. Niin ne käyvät myös Vihatinsalmesta neljä kilometriä luoteeseen, Lahnaveden Talvilahden ja Väännäkkosken välisellä niemimaalla. Onhan Sääksmäen entisillä erämaillakin osattu käyttää isoa rahaa. Louhos edustanee lähinnä Suomusjärven kulttuuria. He katsovat jo Martti Rapolan aikoinaan pätevästi perustelemaan tapaan, että selän itäpuolinen Rapolanharju rautakautisine linnoineen ja aarteineen ja Rapolan iskusanoja . Viidenneltä vuosituhannelta eKr. Isommalla rahalla. rannalla. Tummavetinen Lahnavesi joluu niemen sivuitse lammanteeseen, jota Muinais-Päijänteen rantavallit reunustavat. Silti asukkaita ja heidän kulttuuriaan näyttää olleen seudulla viimeistään seitsemännellä vuosituhannella eKr. Professori Terho Itkonen on hahmotellut alueen historiaa tuhansien vuosien taakse. Vastikään samalla rahalla on rouhittu Jämsänkosken Vihatinsalmen harjuranta tien tarpeetonta levennystä ja tunnotonta korotusta varten. Peuralaumojen ylityssalmi ja peuranpyyntikannas Luonnon ja kulttuurimaiseman puolustajien näkökannat käyvät Rauttunselällä yksiin. He muistuttavat Saarioispuolen ja Metsäkansan arasta luonnosta, jonka tie ja pengerrys tärvelisivät. Ne ovat arvatenkin olleet aikoinaan veden hengessä (Ancylusjärven, ehkä Yoldiamerenkin rannalla), vaikka ovat toistakymmentä metriä nykyisen vedenpinnan yläpuolella. Paljastumassa näkyvät selvästi louhinnan jäljet, ja vierellä on k vartsi-iskosten tekeleitä ja siruja. J o s siihen katsotaan voitavan haaskata yhteisiä varoja, niin hiukan isommalla rahalla voidaan rakentaa tunneli Rauttunselän alitse. Kuka tahansa nelostietä ajava automies näkee myös sen karmeuden, mitä Jämsän kaupungilla on tarjottavana Patalahden eteläUkonkivipaljastuma Multavierunmäessä parisataa metriä Talvilahden pohjukasta mantereeseen. Kolmostie hätyyttelee Rapolanharjun rautakautisia asuinstJOJa ja luonnonarvoja. 20 Käsirysyksi erimielisyys ei ole kiihtynyt eikä ole tarpeenkaan; sekä luonnonettä kulttuurimaiseman harrastajista valtaosa tajuaa, ettei tietä ole vedettävä kummaltakaan puolelta. Niihin aikoihin ei ole kuivilla ollut edes Väännäkkosken niemimaa, saati Jämsänjoki. Kummelin tavoin nuo ukonkiviset louhokset ovat kiiluneet ja opastaneet muinaisväen melojia matkalla Päijänteen vesiltä Näsijärven vesille. Näky on alkujuurinen. Vihatin hävitystä ei maantietä ajaessaan kokonaan huomaa. Leirikeskuksen varjoon ovat jäämässä niin rauhoitetut peurankuopat kuin kivikautiset kvartsilouhoksetl<in. Lammanteesta vesi solisee näin syystulvan aikaan ryöppyää pienen saaren kahta puolta Uuhiveden maisemaan. Terho Itkonen Ukonkivi, peurat ja iso raha Luonnon ja kulttuurimaiseman arvot uhkaavat jäädä rakennushankkeiden jalkoihin edelleenkin. Sitä ennen vesi on ollut korkeammalla. Tuo niemimaa on kappale Multialta Päijänteeseen laskevan Jämsän reitin parasta luontoa. maiseman hahmo on ollut ennallaan; silloin Uuhiveden-Lahnaveden jakso on ollut Muinais-Päijänteen kolmipeninkulmaisen vuonon perimmäinen perukka. Jämsänjokivarren vauraiden talojen pellot, alajat, ovat silloin olleet kirjaimellisesti alhaalla, syvällä vesuoMEN LUONTO 6/ 87 46. Yksi Jämsänniemen upeimmista kulttuurija luonnonmatsemista Säyrylän seutu ja sen takana kohoava Himosvuori on tuhottu laskettelijoita, vesiliukuratoja ja peikkokyliä varten, ehkä rahan ja maineen toivossa. Jos tietä tarvitaan, se olisi siis ehkä kumminkin vedettävä selän itäpuolitse. käyttääkseni koko sen " näkymä", hämäläinen "muinaismaisema" on semmoisenaan säästettävä. Sen osoittavat heidän kvartsieli ukonkivilouhoksensa, jotka ovat Multavierunmäessä parisataa metriä niemen kannasta mantereeseen. Vastikään sillä on rakennettu kolossisilta Päijänteen Judinsalon ja Luhangan mantereen välille ja samalla pantu viralta entinen idyllinen Vuoksensalmen lossi. Ehdotus on jo esitetty. Koskemattoman luonnon puolustajat ovat aiheellisesti yhtä kauhuissaan leventelevästä autostradasta ja sen haitoista. Silloin tarvitta1snn vielä pengerrystä ja siltaa Rauttunselän ja Makkaraselän väliin. vsk.. Vastikään sillä on louhittu puhki Päijänteen rantojen jyhkein vuori Korpilahden Vaaru ja täytepengertiellä tärvelty Korospohjan maisema iäksi. Jämsän reitin rantamilla Jämsänkoskella taas ollaan uhraamassa lomarakentamiselle arvokas muinaismuistoalue ja kulttuurimaisema. Kulttuurimaiseman • kannattajat eivät tietenkään kannata ylellistä moottoritietä, eivät ainakaan selän itärannalle
Väännäkkoski 100 m 200 m Tämän maankäyttösuunnitelman ovat hyväksyneet poikkeusluparakentamista varten ensin Jämsänkosken kunnanhallitus, sitten saamiensa puutteellisten ja virheellisten asiakirjojen perusteella Keski-Suomen lääninhallitus ja korkein hallintaoikeus. Niemimaan tyvessä hiekkarantaisen Talvilahden pohjukassa on 28 isoa pyyntikuoppaa, joita silmittömänä ryntäävän peuralauman on ollut mahdoton välttää. Juuri sille kohdalle on suunniteltu "leiri keskuksen" teltta-aluetta, asuntovaunualuetta ja uimarantaa. Korkeimman hallinto-oikeuden poikkeuslupapäätöksen pohjalta myönsi Jämsänkosken rakennuslautakunta 25. Vesi ottaa tulvallakin vain polviin, ja , sekä haarasta että sen niskalta virran voi ylittää sauvan varassa, ellei tulvan imu ole aivan mahtava. Kuvauskohdan alapuolella on hyvin pitkälti näennäisen tyventä Uuhiveden pintaa jossa kuitenkin käy melkoinen virtaus ja pohja on syvähkössä. Kahlaamalla sen voi jopa tulvaveden aikaan yhä ylittää ihminenkin. Peurojen maisema: luonnonja kulttuurimaisema Peura-asia tiedetään niin varmasti kuin suinkin. Melko turvaton ranta oloja tuntemattomille lapsille. Väännäkkoski on kovimmillaan suna, m1ssa leveämpi ja kapeampi haara yhtyvät saaren alap,uolella. Pää21. Väännäkkoski Runovirta Neljän kilometrin pituinen Lahnavesi laskee alun toista kilometriä pitkään Uuhiveteen eli Uuveteen kiverän Väännäkkosken kautta. Kuuden viime vuosituhannen aikana on Päijänteen vesi ensin romahtanut ja sitten edelleen paennut; vesijätölle on syntynyt muun muassa Jämsänjoen viljava laakso. Väännäkkosken pienempi, läntinen haara. Pyynnin ovat ilmeisesti aloittaneet muinaislappalaiset. SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Lapinkulttuuriin viittaavaa nimistöä seudulla on paljon, mm. itse Talvilahti, joka on vahva vihje metsälappalaisten pitkäaikaisten talvikylien olemassaolosta näillä main. den alla. vsk . Mutta jo vuonovaiheessa ja edelleen nykyisen J ämsän reitin aikoihin on Väännäkkosken niska jatkuvasti ollut vuonon ja reitin helppoylitteisin kohta. Järvien väliin jää luonnonja kulttuurimaisemana ainoalaatuinen niemimaa, jonka kantaan pistää Lahnaveden hiekkarantainen Ta/vilahti. Varjostettu alue on museoviraston rajaama muinaismuistoalue, pisteet osoittavat peuranpyyntikuoppia. elokuuta 1987 hiukan muunnetulle suunnitelmalle lopullisen rakennusluvan. Ja etelästä pohjoiseen pyrkivät ja pohjoisesta etelään palaavat peuralaumat ovat tätä luontaista kahlaamaa käyttäneet hyväkseen. Kolmisen hehtaaria kosken parasta rantaa on jätetty telttailijoiden, asuntovaunuilijoiden ja noin kolmeakymmentä kesähuvilaa vastaavan majoitusväen yhteiseksi "luonnonpuistoksi"
• Jämsänkoskelle taas perustetaan hyödyn aikakautena 1792 ensimmäinen koskivoimalla käyvä saha ja höyrykoneen keksimisen jälkeen 1888 selluloosatehdas, jonka jatkoa ovat nykyiset Yhtyneiden Paperitehtainen teollisuuslaitokset. Seutu (Viluksenmaa) jää näiden eräalueeksi. Varsinkin lahnaa voi silti pyytää jäljelle jääneestäkin LahnavedenUuhiveden jaksosta, joka eräiden välivaiheiden jälkeen on Muinais-Päijänteen kolmipeninkulmaisen vuonon perää. • Lopulta Lounaisja Länsi-Suomen germaanistunut kulttuuri voittaa täälläkin vanhan metsänja vedenvaraisen elintavan: lappalaiset väistyvät tai sulautuvat Jämsän Seppolan ja Mottilan varakkaisiin suomalaisiin (jotka taas pohJimmaltaan saattavat olla suomalaistuneita lappalaisia). Heidän talvikylänsä on lähellä. L!=)uhosten alapuolelle ehkä lasketaan niinikuituverkkoja, jotta hengenpitimiksi saataisiin taimenta ja siikaa. Ihminen taas voi meloa yhtä ja samaa tasaista vedenpintaa pitkin Vääksyyn ja Heinolaan saakka ilman pudotuksia. Muu niemimaa sen sijaan uhkaa juuri nyt jäädä laajamittaisen lomarakentamisen jalkoihin. Väännäkkoski ja Tai vilahti ovat ammoisia kulttuuriseutuja kylä, ainakin yksi pääkylistä, on nimistön osoituksen mukaan voinut olla nykyisessä Haaviston kylässä, ei kaukanakaan äsken mainitsemastani Vihatinsalmen harjurannasta. Enempää niiden pinta ei enää laskekaan. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston suomen kielen professori. Saman vuosisadan puolivälissä perustetaan Talvilahden ja Väännäkkosken tuntumaan ensimmäiset kaskiviljelyn ja kalastuksen varassa elävät uudistorpat. Vesi on Lahnaja Uuhiveden seudulla vain pari metriä korkeammalla kuin nykyään, eikä entisiin kalahautoihin voi enää laskea verkkoja; ne ovat enimmäkseen maatuneet. elokuuta 1987. • Peura pyydystetään 1700luvun alkuun mennessä sukupuuttoon. * Edellä puheena ollut Jämsänkosken kaupunki on jo historiansa vuoksi Suomen kärkikaupunkeja monella alalla: eräluonnon kaupunkina, maanviljelyja metsänhoitokaupunkina, maailmanmaineeseen nousseena paperiteollisuuskaupunkina. Itse niemimaan torppa Väännäkkoski tosin häviää; torpan sijalle kumminkin jää kasvaman orjantappuroita ja koirrahhöyspuita. Niitä on nähty ainakin vielä 1930-luvulla. elokuuta 1987, J ämsänkosken kaupungin rakennuslautakunta myöntää jo viidettä vuotta hankkeissa olleelle Talvilahden suurisuuntaiselle "leirikeskukselle" lopullisen rakennusluvan. Tätä jatkuu kukaties pitkälti toiselle vuosituhannelle jKr. Lahnaveden ja Uuhiveden pinta vajoaa hiukan ja niiden väliin jää putoukseltaan parin vaaksan korkuinen nikama, Väännäkkoski. • Veden laskiessa paljastuu luodon syrjästä hohtavan valkoinen ukonkiviseinämä. Parempaa ja havainnollisempaa geologian, arkeologian ja yleisen luonnonja kulttuurihistorian muistomerkkiä tuskin voi löytää. SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. • Tanskan salmet avautuvat ja Ancylusjärvi muuttuu Litorinamereksi. 25 pyyntikuoppaa 28:sta on museovirasto jo rauhoittanut. • Muinais-Päijänne oli alkuaan virrannut Pohjanlahteen Keski-Suomen kautta nykyisen Kalajoen kohdalta ja sen pinta vähitellen laskenut nykyisen Päijänteen pintaa alemmaskin. Talvilahden peurankuopat olivat löytyneet jo sitä ennen 1983 ja ensimmäinen kivikautinen kvartsilouhos 1985; toinen louhos löytyy lasersädeja ydinvoimakautisesta kaupungista sattumalta 15. Kymmenen päivää myöhemmin, 25. Tähän asti on kaikilla ollut oikeus ihailla maisemaa: entistä peurareitin merkkikohtaa, perimmältään kuitenkin kuivalle jääneitä ukon-kivilouhosten alisia kalahautoja. Luonnon ja kulttuurin kymmenen vuosituhatta Hiukan täydennellen ker22 taan lopuksi, mitkä suurin piirtein näyttävät olevan tuon muistomerkin varmoja tai luultavia vaiheita kymmenentuhannen vuoden ajalta, mannerjään sulamisesta (noilla seuduin noin 8200 eKr.) syyskesään 1987 jKr. Juuri 1700-luvun puolivälissä Talvilahden seudulle ilmaantuvat ensimmäiset kaskiviljelyä harjoittavat torpat, yhtenä niistä asiakirjojen mukaan " Venekoski" ( = Väännäkkoski). • Koskenpään kunta liitetään Jämsästä samoin erotettuun Jämsänkosken kuntaan 1969. Yksinäiset melojat alkavat sitä järsiä kvartsi-iskoksiinsa ja käyttää sitä kummelinaan siirtyessään myöhemmän Päijänteen vesistöpiiristä myöhemmän Näsijärven vesistöpiiriin suunnilleen Lahnaveden ja sen nykyisen Kotalahden tienoitse. : Päijänne rymistää itselleen uuden uoman Suomenlahteen, nyt Jyrängön ja Vuolenkosken kautta, ja syntyy Kymi. • Peuralaumat ehkä jo ovat ottaneet tavakseen uida vaelluksillaan saman vuonon yli Väännäkkosken tienoilta. Näin suurentunut Jämsänkoski muutetaan 1986 kaupungiksi. vsk.. • Peurat jatkavat vaelluksiaan Väännäkkosken niskoitse jonnekin Jämsän Vekkulan ja Korpilahden Hirmäen ja Heinosniemenkin korkeille paljakoille, ja Talvilahden seudun asukkaat kai muinaislappalaisia pyytävät niitä kaivamiinsa kuoppiin. Pyyntiä on varmaan jatkettu pitkään, enintään kuitenkin 1700-luvun alkuun, jolloin peura on täältä päin pyydystetty sukupuuttoon. Nyt tuo oikeus on siirtymässä isolla rahalla hankituksi suppean yhteisön etuoikeudeksi . Tätä tuskin kukaan suo tapahtuvan, kaikkein vähiten ikivanhan luonnon ja huikean monikerroksisen kulttuurimaiseman harrastajat. Vasta nyt sen on mahdollista näyttää mihin tosissaan pystyy: nousta myös luonnonja kulttuurinsuojelun kärkikaupungiksi ja hankkia kappale ikimuistoisinta luontoaan, ammoisinta kulttuuriseutuaan pysyvään hoivaansa. • Ancylusjärven pinta alenee; suora vesiyhteys myöhempään Näsijärven vesistöpiiriin katkeaa jo paljon ennen kuin Näsijärvi puolestaan murtautuu Tammerkosken kautta Pyhäjärveen. Niiden ympärille kehittyy väekäs taajama, mutta Talvilahden seudut (jotka lopulta ovat Jämsästä 1926 erotettua Koskenpään kuntaa) pysyvät luonnontilassa. Peurankuopat on rauhoitettu, mutta se ei riitä; koko niemimaa ja sen muinaismaisema on saatava rauhoitukseen. Maan noustua luoteessa päin järvi alkaa tulvia, kunnes tapahtuu Suomen luonnon historiantakainen suurmullistus noin vuonna 4000 eKr. Samalla Päijänteen pinta jälleen romahtaa ja 14 km Talvilahden seudusta alemmas vakiintuu toistakymmenmetrinen putous, Patalankoski (nykyinen Jämsänkoski). Maallikon silmin voidaan erottaa jopa kaksitoista vaihetta: • Jään sulettua lainehtii paikalla hyinen Yoldiameri; laineikosta pistää esiin kalliosaaria ja nykyisen Talvilahden koillispuolella yksinäinen luoto. Kohta sen jälkeen kuroutuu Muinais-Päijänne merestä erilliseksi järveksi. Taajamankin väki osaa vuoteen 1987 asti käydä niitä vapaa-aikanaan ihailemassa ja niistä virkistystä saamassa. saakka. • Itämeren edeltäjä, laaja Ancylusjärvi, aaltoilee Yoldiameren pinnan vajottua; ukonkiven louhinta jatkuu myös toisesta paljastumasta, joka on löytynyt veden pinnan paetessa
Olin siemaissut ensimmäisen kerran uuden porakaivon vettä täällä Louhelan tilalla. 23. Olimme olleet vuoden ajan kannetun juomaveden armoilla. Maaseudulla on paljon korjattavaa. Kaikkialla rehottaa huolimattomasti hoidettuja lantaloita ja viemäröintejä. Meillä on uusi kaivo. Oli tapahtunut puhtaan veden uudestisyntymisen ihme. Kehitysmaiden ongelmista suurimmat ovat vieläkin puhtaan juomaveden puutteesta johtuvia. Omaa tyhmyyttään asia huomattiin niin myöhään. Puhdas vesi on kaiken terveen elämisen perusta. Vanha kivikaivomme oli saastunut nitraatista. Vastaukset tulivat pian. Kaikkialla maailmassa vettä uhkaa saastuminen. Pohjavedet ovat monin paikoin saastuneet. Helena ei edes voinut juoda tätä vettä, niin pahalta se maistui. Ei edes maailman kaivo Baikal ole säästynyt, vain järven suuri vesimäärä on hidastanut saastumista. Kun kuulostelee viljelijäkollegoita ympäri Suomea, niin huoli on sama. Joka aamu tukkaa pestyään hän huomasi sen värin muuttuneen. Uudet apulannan levityskoneet ovat nopeita, mutta niillä lannoittuvat helposti viljelysojat ja sitämukaa järvet. Pellon laidassa olevaan kaivoon oli vuosi vuodelta valunut apulannoista typpiyhdisteitä. Kaivo on oma, mutta vesi on yhteistä omaisuutta. Monet vitsailivat kaupungista maalle muuttaneelle nuorikolle asiaan kuuluvasti tukan muuttuneen vihreäksi. Pohjavedet unohdetaan liian usein tehtäessä ratkaisuja alueen käsittelyssä. Lääkintöhallituksen ohjeiden mukaan raja-arvo on 30 mg/ litra ja ehdoton yläraja 50 mg/ 1, meillä nitraatia löytyi 200 mg litrassa! Voi hyvä Jumala mitä myrkkyä olimme juoneet! Puolustautua ei voi. Syyllisiä ei kaukaa tarvitse etsiä, yksi löytyy tämän kynän varresta. Vesi oli juomavedeksi kelpaamatonta, nitraateilla ankarasti kyllästettyä. Useimmat tietämättömyyttään, jotkut välittämättä siksi, että vettä juodaan sellaisenaan yhä vähemmän. Vesi oli jo vuosia maistanut kitkerältä ja syövyttänyt kupariputkia, mutta silti ei hälytyskello ollut soinut. Ovathan tänne Savonlinnan liepeille kunnanisät halunneet myös ydinjätteen sijoituspaikan ja ydinvoimalankin. Se oli suoranaista myrkkyä. Suomen Luonnossa. Kun vaimoni vuosi sitten syksyllä tuli taloon, alkoi tapahtua kummia. Olen saanut hyvän opetuksen. Kaivoivat tuossa naapurikylälläkin viisi kaivoa ja kaikki olivat käyttökelvottomia. D Juha Taskinen on savonlinnalainen maanviljelijä, luonnonvalokuvaaja ja kirjoittaja, jonka tekstejä ja valokuvia on julkaistu mm. Pelonsekaisin tuntein kuulostelen Itä-Suomen metsäteollisuuspiirien suunnitelmia rakentaa ensi vuosituhannen alussa tänne uusi puunjalostuslaitos. Mutta miten monessa suomalaisessa kodissa juodaan saastunutta vettä. Pieniltä peltoaloilta revitään näillä myrkyillä suurempi sato ja saadaan parempi toimeentulo. Vesi maistui hyvältä, suorastaan hunajalta. Kaiken tuon vuoksi ymmärrätte sen, miten kiitollisena join ensimmäisen puhtaan lasillisen uutta vettä. Surullisinta asiassa oli , ettemme ymmärtäneet tilanteen vakavuutta riittävän ajoissa. Kaikkialla käytetään yhä enemmän väkilannoitteita. Puhdas juomavesi alkaa olla kultaakin kalliimpaa ja yhä vaikeammin löydettävissä. Menin seuraavalla kaupunkireissulla vesilaboratorioon hakemaan näytepullot. Säännöksiä on tiukennettava kaikkialla. Toivomme vain, ettei liian myöhään aiheuttaahan nitraatti vakavia sairauksia. Mekään emme olleet ensimmäiset nitraatin uhrit tällä kylällä. Pohjavedet ovat rajallisia, niin myös ihmisen viisaus. Juha Taskinen Puhtaan veden uudestisyntymisen ihme Kun sain lasin huulilleni ja maistoin siitä, minut valtasi huojennus onnistumisesta, mutta samalla huoli siitä tapahtuiko tämä liian myöhään. Lyhytnäköisyys ja tietämättömyys on ottamassa muitakin uhreja. Voimakas viljely on tuhoamassa vesistöjä. Vielä tuli kalliosta hyvää vettä, mutta mitä sitten jos sekin saastuu
Verkkaisten elämäntapojen ja oivan suojavärityksensä vuoksi otusta ei kovin usein näe, vaikka se on sangen tavallinen vesissämme, Vesiskorpionin saalistusstrategiaan kuuluu paljon paikallaanoloa ja kärsivällistä kyttäystä, josko jokin ka/anpoika, hyönteistoukka tai sammakon nuijapää sattuisi lähettyville. Ihmekö sitten, jos veri valuu vielä jonkin aikaa kuppauksen jälkeenkin. Mikäli niiden saavutuksia mitataan menetetyissä ihmishengissä, vain harva luonnonmullistus yltää edes lähelle. Ruokailutottumukset näkyvät ennen kaikkea suuosien ja raajojen rakenteessa sekä elintavoissa. Ja jottei verilähde ehtyisi ennenaikaisesti, erittävät paarmat haavaap hyytymistä estävää sylkeä. Teksti ja kuvat: Jari Tuiskunen Armottomat saalistajat Luonnosta tuskin voidaan sellaista eloperäistä ainetta löytää, jota saalistamaan ei jokin hyönteinen olisi erikoistunut. Terävällä imukärsällään se sitten tyhjentää saaliinsa jättäen jäljelle tyhjän kitiinikuoren. Jotkut lajit ovat erikoistuneet yhden tai muutaman saaliseläimen pyyntiin, monet taas kelpuuttavat lähes kaiken so. Terävät aistit auttavat saaliin paikallistamisessa. Hyvä niin, sillä äänekkäästi pärisevinä, häikäilemättömästi päällekäyvinä ja kipeästi purevina paarmat päihittävät hyttysvitsauksenkin. Kirjoittaja työskentelee hyönteistutkijana Helsingin yliopiston Eläinmuseossa. Hyönteisten elämä on yhtä saalistamista ja saaliiksi joutumista, jota ihminen helposti luonnehtisi maininnalla '' äärimmäisen julmaa". Eläinravinnon käyttäjistä huomatuimpia ovat tauteja levittävät verenimijät. Veren ja ruumiinnesteiden imijöiden suuosat ovat kehittyneet pitkäksi, teräväpäiseksi imukärsäksi. Kuvassa kovaonnisen kohtalosta kärsii vesiperhostoukka. Mikäli niin onnellisesti käy, eläin ojentaa pihtimäiset eturaajansa ja loksauttaa uhrin tiukkaan puristusotteeseen. Ne voivat olla myös terävät, sirppimäiset aseet, jotka soveltuvat saaliin kiinnipitämiseen ja imemiseen. SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Maailman arviolta miljoonasta hyönteislajista valtaosa elää kasvisravinnolla, mutta joukkoon mahtuu myös eläinravinnon käyttäjiä: petoja, loisia, raadonsyöjiä ja verenimijöitä. Jotkut lajit kuten kuvan suppupaarma (Maematopota pluvialis) pöristelevät pilvike/illäkin, mutta kylmillä ilmoilla saa kiusanhengiltä olla kutakuinkin rauhassa. pivankokoisen syötävän, jopa toiset saman lajin yksilöt. Petohyönteiset ovat usein hyviä lentäjiä tai taitavia juoksijoita, toisinaan erinomaisesti naamioitunei,ta vaanijoita. Petohyönteisten leuat ovat vahvat, tappamiseen ja hienontamiseen erikoistuneet elimet. 24 Vesiskorpioni (Nepa cinerea) on lude ja harmittomampi kuin voisi luulla. Veitsimäisillä leuoillaan ne viiltävät ihon pintakudoksen naarmuille ja särpivät suihinsa haavaan kihoavan veren. vsk.. Paarmat ovat aurinkoisten ja lämpimien säiden hyönteisiä
napitolaitoksia, joihin raahataan paljon vahinkohyönteisiä. Jopa miljoonan yksilön muurahaisyhteiskunnat ovat todellisia luonnon puhtaaSUOMEN LUONTO 6/ 87 46. YhMuurahaisten ahkeruus on kautta vuosituhanten inspiroinut joutoväkeä lojumaan pesien liepeillä ja ihastelemaan pikkuväen aherrusta. Kunnia muurahaisten hyvästä maineesta lankeaa ennen kaikkea yhteiskunnan työläisille, jotka väsymättömällä tarmollaan rakentavat, ruokkivat ja siivoavat. Muurahaisten ravinnonhankintaa tehostaa kehittynyt viestijärjestelmä, jonka avulla suuri joukko pesäläisiä saadaan nopeasti kutsuttua apajille. läsnäolo ei harsokorentoa vielä suuremmin vaivaa, mutta puolen tusinan yksilön imeskely heikentää korentoa selvästi ja vaikeuttaa sen lentämistä. Polttiaisista kuten hyttysistäkin vain naaraat janoavat verta. Kuvassa noin 1-2 millin mittainen polttiaissääski (Ceratopogonidae) hankkii elantoaan kiinnittyneenä suuosiensa avulla harsokorennon siipisuoneen, josta se imee ruumiinnestettä. Me ihmiset emme suinkaan ole ainoita, jotka kärsimme sääskivitsauksista. 25. Sääskien uhreiksi saattavat joutua hyönteiset itsekin. vsk. Kuvassa kekomuurahainen perhonen Jeuoissaan. den tai parin polttiaisen
Ruokakanavan lisäksi kärsässä kulkee sylkikanava, jota myöten sylki virtaa saaliiseen ruoansulatusta vauhdittamaan. Kärsän päässä on tuntoelin, jota eläin käyttää saaliinsa etsimiseen ja tunnistamiseen. ARMOTTOMAT SAALISTAJAT Lehtokiitäjäinen (Carabus nemoralis) on kulttuuriympäristöä suosiva kuoriainen, jonka tapaa usein esimerkiksi kaupunkien puistokäytäviltä. 26 Monien tanhukärpäslajien hääseremonioihin kuuluu lahjan antaminen. Hääpareja näkee usein roikuskelemassa kasvillisuudessa, koiras ylinnä ja naaras alinna lahjaansa tutkimassa. vsk.. SUOME LUONTO 6/ 87 46. Kadotetun lentotaitonsa tämä hyönteinen korvaa nopeilla jaloillaan, jotka auttavat sit~ matojen, hyönteisten tai mwden pikkueläinten saalistuksessa. Erittäin vahvat yläleuat tappavat tehokkaasti ja siirtävät uhrin pala palalta parempaan talteen. Kuvassa kaksi piikkiludetta (Picromerus bidens) tyhjentämässä pistiäistoukkaa. Eräiden lajien koiraat kykenevät jopa paketoimaan lahjansa erittämällä sen ympärille etujalkojensa rauhasista seittirihmaa. Tehokkaina tuholaisten hävittäjinä maakiitäjäisiä pidetään hyötyeläiminä. Kun sopiva saaliseläin löytyy, työntyy imukärsä naskalin tavoin läpi uhrin ihon ja alkaa imeä sen ruumiinnestettä. Ovatpa muutamat lajit menneet niin pitkälle, että antavat vain pelkän paketin ilman sisältöä. Koiras pyydystää ennen parittelua saaliseläimen, jonka se sitten pariucumisen alkaessa tarjoaa puolisolleen. Luteille tunnusomaista on terävä ja enemmän tai vähemmän pitkä imukärsä, joka useimmilla lajeilla taittuu lepoasennossa vatsapuolelle ruumiin myötäiseksi
Uhreiksi voivat joutua kookkaatkin hyönteiset kuten perhoset, vesiperhoset tai toiset sudenkorennot, mutta SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. ehkä tavallisinta saalista ovat kuitenkin korentojen elinalueilla runsaina parveilevat surviaissääsket, jollaista kuvan hukankorento syö. 27. Selässään toukat kantavat suojusta, joka koostuu niiden omista ulosteista ja tyhjennetyistä kirvankuorista. Jaan ja imemällä uhriltaan sisusnesteet. Pitkät, piikikkäät jalat soveltuvat erinomaisesti saaliin sieppaamiseen ilmasta. Varsinkin toukat tekevät kirvayhdyskunnissa selvää jälkeä keihästämällä kirvan toisensa jälkeen sirppimäisillä leuoilSudenkorennot kuuluvat etevimpiin hyönteissaalistajiin. Suvereeneina lentotaitureina ne hallitsevat ilmatilaa siinä määrin, että esimerkiksi saaliin pyydystäminen ja toisinaan syöminenkin tapahtuu lennossa. Kirvakorennot ovat hyötyhyönteisiä niin toukkana kuin aikuisenakin. vsk
Keskiajalla Euroopassa 28 vallinneen uskomuksen mukaan hulluus, raivopäisyys ja muut mielen häiriöt aiheutuvat' jonkin hyönteisen pääsemisestä aivoihin. Kärpässieni-nimellä on perinteisesti tarkoitettu nimenomaan punakärpässientä ja vasta tällä vuosisadalla sitä on alettu käyttää kaikista Amanita-suvun lajeista. Wassonin kuuluisin teoria on, että Intian muinainen veda-uskonto perustui punakärpässienikulttiin. Tunnetaan myös toinen selitys nimen alkuperälle: s(;!n "kärpänen" olisikin sekopäisyyden kärpänen. Se oli yhtaikaa jumaluus, kasvi ja kasvista Kaunis ja kiehtova punakärpässieni on ollut esi-isillemme tuttu jo historian hämäryydestä. Antiikin Rooman herkkusuut arvostivat keisarinkärpässientä... Koskaan sillä ei kuitenkaan sanottu olevan lehtiä, kukkia eikä siemeniä, eikä kuvaus sovi muutenkaan mihinkään todelliseen kasviin. 1987 kuollut Wasson oli alunperin newyorkilainen pankkimies, mutta hänen venäläissyntyinen lääkärivaimonsa ja ystävyys tunnetun ranskalaisen sienitutkijan Roger Heimin kanssa vetivät hänet kiehtovan sieniperinteen maailmaan. vsk.. Kautta Euroopan tunnetaan tähän uskomukseen viittaavia sanoja ja sanontoja: englantilaiset saavat "mehiläisen tukkaansa", raivostuneen ranskalaisen "päähän on kiivennyt kärpänen", humalainen venäläinen on "kärpäsessä". SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Toukkaisiahan itiöemät ovat vanhemmiten, mutta siitä tuo yhteys ei liene lähtöisin. Mutta mitä tekemistä sievällä punalakilla on kärpäsen kanssa. Vanhat perinteet tulivat laajaan tietoisuuteen R. Gordon Wassonin loisteliaitten kirjojen kautta 1970-luvun lopulla ja sen jälkeen. Valkokärpässieni taas on herkkusientä jäljittelevä kuolemanenkeli, jota on vaikea tuntea, mutta helppo maistaa eikä sen otteesta hevin selviä. Tuo "kasvi" kasvoi vuoristojen havumetsissä, ja Rig Veda -runokokoelmassa sitä kuvaillaan monin tavoin. Noin 1500 eKr. arjalaiset vaelsivat pohjoisesta Hindu Kushin solien kautta Intiaan tuoden mukanaan uskontonsa. Wassonin oivallus, että kyseessä olikin punakärpässieni, sopii parhaiten vanhoihin kirjoituksiin. Syötillä käyvät kärpäset taintuivat, joskaan eivät kuolleet, ja ne saattoi sitten helposti hävittää. ei ihme, että kärpässienillä on erityissija sienisukujen suuressa joukossa. Siis kärpässieni "kännisieni". He palvoivat monia jumalia, joista yksi oli Soma. Marja Härkönen ja Tuomo Niemelä Kavalat kärpässienet Punakärpässienen opimme ensimmäiseksi lapsena tuntemaan ja piirtämään; se loistaa silmiimme postikorteista ja kirjankansista; se liittyy satuihin, tarinoihin ja kansanperinteeseen. tehty juoma. Yleensä otaksutaan, että nimi juontuu vanhasta itäja keskieurooppalaisesta keinosta torjua huonekärpas1a punakärpässienellä. Linnen mukaan kärpässienijauheella pääsi eroon myös luteista. Etnomykologiasta, sieniin liittyvän kansanperinteen tutkimisesta, on tullut muodikas sienitieteen sivuhaara. Myös Karjalassa oli aiemmin tapana panna sienen lakki lautaselle ja kaataa tilkka maitoa ja ehkä hieman sokeria sen päälle. Tähän teoriaan sopii maininta, että ·papit, juotuaan soman mehua, "virtsasivat jumalaista juomaa". Tarujen lähteillä Punakärpässienen vanha huumekäyttö tunnetaan aika hyvin
Ne eivät ole myrkyllisiä, mutteivät liioin herkulJisiakaan. Vielä 1800-luvulla korjakit suosivat punakärpässientä viinan sijaan, milloin oli vara valita. · sen kuvottava maku: sienen liian nopea (tai liian hidas) syommen aiheutti helposti oksentamisen; Korjakit ratkaisivat pulman siten, että vaimo sai pureskella ensin kuivatut sienet mälliksi, josta sitten muotoili pienen makkaranmuotoisen pölkyn. Kuten psykoaktiivisten aineitten vaikutukset yleensäkin, ne riippuvat monista tekijöistä: sienen määrästä ja voimasta, henkilön elämäntilanteesta, aikaisemmista kokemuksista, jne. Tämän mies saattoi helposti nielaista. Sieni vie ihmemaahan. Risu maassa saattaa näyttää jättiläismäiseltä rungolta, jonka yli pääsee vaivoin kiipeämään. Yhtenä syynä oli se, että kärpässienen nauttiminen ei aiheuttanut krapulaa. Syynä suomalaisten vahvaan panokseen oli varmaan se, 29. Hän ei suinkaan ollut ensimmäinen suomensukuinen, joka tiesi sienen voiman. Suomalaiset kansatieteilijät ovat olleet vahvasti mukana keräämässä tietoa pohjoisten Euraasian kansojen sienenkäytön perinteestä. Varsinkin Toivo Lehtisalo, Kai Donner ja Artturi Kannisto julkaisivat tästä aiheesta paljon 1920-1940-luvuilla. Punakärpässienen aiheuttamia elämyksiä on mahdoton ulkopuolisen kuvailla. Ruostekärpässieni kuuluu renkaattomien kärpässienten ryhmään. vsk. Siperian kansat nauttivatkin sienensyöjän virtsaa ja näin suurikin seurue saattoi päästä ketjureaktion tavoin osalliseksi sienen aiheuttamista hallusinaatioista. Monien kansatieteilijöiden kuvauksista päätellen tapa oli yleinen. SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Oman punakärpässienireseptinsä vaikutukset kuvaili Mika Waltari kirjassaan Neljä päivänlaskua. Korjakit pelkäsivät myös viinan myrkyllisyyttä ja sitä, että se teki usein nauttijansa riitaisaksi. Usein tähän liitetään kuitenkin ilmiö, jossa ympäristö näyttää joko hyvin pieneltä tai hyvin suurelta. Se oli yleisimmin käytetty päihde kautta pohjoisen Siperian ennen kuin kasakat levittivät sinne taidon valmistaa väkeviä alkoholijuomia 1500-luvun puolivälissä. Olisikohan Lewis Carrol tuntenut tämän sienen, kun kertoi kuinka Ihmemaan Liisa söi sientä ja äkkiä huomasikin olevansa jättiläisten keskellä. Pahin ongelma punakärpässienen nauttimisessa oli Kavalakärpässieni on maailman vaarallisin myrkkysieni. Huomattiin myös, että psyykeen vaikuttavat aineet siirtyivät heikentymättöminä virtsaan, mutta oksennusreaktio jää silloin pois. Se on Keski-Euroopassa yleinen, mutta esiintyy Suomessa vain Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa
Ruskokärpässieni sekoitetaan ukonsieneen Ruskokärpässieni muistuttaa punakärpässientä. Sienet kyllä muistuttavat pää'llisinpuolin t01s1aan. hoidettiin Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Tästä tutkimustuloksesta tietämättä potilas itsekin sairaalassa sienikirjoja lukiessaan päätyi olettamukseen, että oli syönyt ruskokärpässientä. Suomalaiset sienitutkijat ovat olleet heikommin perillä tästä suomensukuisten nimikkosienestä. Suomessa asiasta on näyttöäkin, sillä meiltä on dokumentoitu kolme ruskokärpässienimyrkytystä. Kärpässienen rengas on jalkaan kiinni kasvanut. Myös sienten koko ja kasvupaikat ovat erilaiset. Viime aikoina on tullut tietoa punakärpässienen (tai jonkin sen lähilajin) huumekäytöstä Väli-Amerikan vuoristoissa. SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Hänet tuotiin vaikean pahoinvoinnin vuoksi sairaalaan. Toivo Itkonen on kuitenkin kerännyt tällaista perinnetietoa Suomen Lapista. Sen lakki on kellanruskea ja täplät lakin pinnalla kellertäviä. vsk.. Mikroskooppisen tarkastelun jälkeen päädyttiin määrittämään sieni ruskokärpässieneksi. Hän oli kuitenkin luullut keränneensä ukonsieniä. Se esiintyy aika yleisenä Suomessa, mutta Keski-Euroopassa se on harvinainen vuoristolaji. Kuvassa kuusiherkkusieni. Mahatyhjennyksessä löydettiin runsaasti sienenkappaleita. Kaikki tapahtuivat syksyn 1977 aikana ja potilaat 30 Herkkusienten heltat tummuvat itiöiden kypsyessä, mutta kärpässienillä ne pysyvät valkoisina. Siellä hän vaipui noin 12 tuntia kestäneeseen tajuttomuusja sekavuustilaan. Ukonsienen rengas on irtonainen niin, että sitä voi liikuttaa sienen jalassa kuin sormusta sormessa. Ensimmäinen myrkytys sattui 27-vuotiaalle naiselle. Usein on pidetty romanttisina uskomuksina niitä ulkomaisissa kirjoissa esiintyneitä tietoja, että myös Suomessa punakärpässientä olisi vanhastaan käytetty huumaavassa tarkoituksessa ja shamanismin yhteydessä. Erottavia tuntomerkkejä on kuitenkin paljon. Japanissa sitä sanotaan sieneksi, joka panee ihmisen nauramaan, kunnes kuolee. Punakärpässienen käyttö lienee ollut laajempaakin. Ruuasta löytyi kastikkeen ja sienenkappaleiden joukosta ehkä puolikas nuorta sientä, jossa kärpässienille tunnusomainen rengas oli tallella. Vuosi 1977 taisi olla hyvä ruskokärpässienivuosi, koska tuolloin kaksi muutakin henkilöä tuli syöneeksi sitä. Koska sieniruokaa oli kotona vielä jäljellä, voitiin sitä tuoda Helsingin yliopiston kasvitieteen laitokseen tutkittavaksi. Useimmissa keskieurooppalaisissa sienikirjoissa tyydytäänkin vain arvelemaan sen olevan läheisen sukulaisensa punakärpässienen tavoin myrkyllinen. 1940-luvulla ilmestyneessä tutkimuksessaan hän kertoo, kuinka Inarin poropaimentolaiset etsivät seitsentäpläisiä kärpässieniä, joita kansan parantajat pitivät parhaina ja voimakkaimpina. Kärpässieni voi olla herkkua tai myrkkyä että monet tutkitut heimot olivat suomalais-ugrilaisia. Esimerkiksi ukonsienen lakin pinnalla ei ole irrallisia laikkuja kuten kärpässienellä, vaan lakissa tiukasti kiinni olevia suomuja. Jalan mukulamainen tyvi on tässä kaivettu esiin. Toinen heistä koki myös hallusinaatioita, mikä viittaa kemialliseen Valkokärpässieni on kauttaaltaan lumivalkoinen
Niistä satakunta koski kärpässieniä ja noin 70 nimenomaan valkokärpässientä. Valkokärpässienen tilillä on Suomessakin kuolemaan johtaneita myrkytyksiä. pässienen levinneisyys ulottuu vain aivan lounaisimpaan Suomeen, eikä sen tiedetä meillä aiheuttaneen myrkytyksiä. 1970luvulla tuli myrkkysienikyselyitä tuhansittain, ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan puhelinvaihde sieniaikaan ajoittain tukkeutui niiden vuoksi. vsk. Se on hyvin kaun11st1 himmeänvihreä ja houkuttelee siten varomatonta sienestäjää. Myrkytysoireet ovat kavalasti kaksivaiheiset. Yli 20 lajia Kärpässienien suku on aika suuri. Välimerenmaissa kasvava kookas ja korea keisarikärpässieni on ollut tunnettu kulinaarinen herkku aina antiikin ajoista asti. Vaarallinen valkokärpässieni Valkokärpässienen myrkyt ovat erityyppisiä kuin punaja ruskokärpässienellä ja aiheuttavat vaikeita kudosvaurioita. 6-24 tuntia syömisen jälkeen alkavat ankarat vatsanväänteet, oksentelu ja ripuli. Vuonna 1984 tuli enää 383 ja vuonna 1985 479 myrkkysieniä koskevaa kyselyä. Useilla eläimillä on monipuolisemmat entsyymit, jotka pystyvät hajottamaan kärpässienimyrkkyjä. Se muistuttaa eräitä herkkusieniä ja voi siten erehdyksessä joutua sienikoriin. Tämä vaihe kestää 12-24 tuntia ja alkaa sitten helpottaa. Niitä ori Suomessakin yli 20 lajia. Jos potilas vasta tässä vaiheessa kääntyy lääkärin puoleen, on enää hyvin vähän tehtävissä hänen parantamisekseen. Kun maksa ei enää pysty hoitamaan tehtäväänsä, alkavat myrkytysoireet muutaman päivän kuluttua uudestaan. Siksi valkokärpässieni on aivan kelvollista ravintoa eräille toukille ja etanoille. Ihmiset tuntuvat myös oppineen asioita niin, että sienistä ei enää tarvitse kysellä myrkytystietokeskuksesta entiseen tapaan. Myrkytystietokeskuksen johtavan lääkärin, Jussi Vilskan mukaan 1980-luvulla ei ole sattunut yhtään vakavaa sienimyrkytystä. Valkokärpässientä myös edelleen silloin tällöin erehdytään käyttämään ruuaksi. Toinen erottava tuntomerkki on, että valkokärpässienellä on pysyvän ·valkoiset heltat, mutta herkkusienen heltat tummuvat vanhemmiten. Ruskokärpässieni on punakärpässienen huonosti tunnettu lähilaji. Marja Härkönen ja Tuomo Niemelä ovat molemmat Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen dosentteja. Myös nämä henkilöt poimivat sienet ukonsieninä. Kaiken kaikkiaan myrkytyskuolemat Suomessa ovat lisääntymään päin, esimerkiksi vuonna 1985 niitä sattui yli 700. Ne ·ovat jo vuosien takaa, ja sienimyrkytystilanne meill~ on koko ajan kehittynyt parempaan suunSUOMEN LUO TO 6/ 87 46. Myönteisen kehityksen Vilska katsoo tehostuneen sienivalistuksen ja uusien hyvien sienioppaiden ansioksi. Uudemmissa sieni kirjoissa neuvotaan välttämään· kaikkia kärpässieniä, vaikka nämä tietyt lajit ovatkin tulleet lukemattomien aterioiden avulla testatuiksi. 31. Sen myrkkyjä ei pysty tuhoamaan millään ruuanvalmistuskeinoilla ja ihmisen oma myrkynkäsittelykeskus, maksa, on myös voimaton niiden edessä. Jotkut, kuten keltakärpässieni, pantterikärpässieni ja kangaskärpässieni tiedetään jossain määrin myrkyllisiksi. Marja Härkönen on Sieniseuran varapuheenjohtaja. Vain valkokärpässienellä on mukulamainen jalan tyvi jota ympäröi isb tuppi. Useimmiten syynä on ollut viina, psyykenlääkkeet tai häkä. Sitä on joskus erehdyksessä poimittu ukonsienenä. Potilas ehkä luulee parantuneensa, mutta myrkky kuitenkin kaiken aikaa tuhoaa hänen maksaansa. Sen tilillä on yli 90 OJo kuolemaan johtaneista sienimyrkytyksistä. Kaikki potilaat pääsivät kotiin alle kahden vuorokauden sairaalahoidon jälkeen terveinä ja hyväkuntoisina eikä heistä jälkitarkastuksessakaan löydetty mitään kudosvaurioita. Toisia taas, kuten rusokärpässientä sekä renkaattomia kärpässieniä on meilläkin suositeltu ruokasieniksi. Tappava kavalakärpässieni Maapallon ehdottomasti vaarallisin myrkkysieni on kavalakärpässieni. taan. Syy on aina sama: sitä luullaan herkkusieneksi, molemmat kun ovat valkoisia ja renkaallisia. Tarkkaamattomalta sienestäjältä tämä hyvä tuntomerkki tosin saattaa jäädä huomaamatta, koska valkokärpässienen jalan tyvi kätkeytyy kuusimetsän sammalikkoon. Sieni on useallakin tavalla kavala. sukulaisuuteen punakärpässienen kanssa. Onneksemme kavalakärUkonsienel/ä on ruskokärpässienestä poiketen irtonainen rengas, jalassa tummaa kuviointia ja lakissa ruskeita suomuja
Laivan omistajapariskunnan, Micin ja Bibbin, lisäksi laivalla majailivat ruotsalainen valastutkija Thomas, tanskalaiset biologit Hanne ja Mårten, uutistoimistoa pitävät Göran ja Jonas, tukholmalaiset taidekoululaiset Petra, Jonas ja Annika sekä milanolainen valaiden ystävä Federico. Siksi kirjoitimme Oöteborgiin, missä on naapurimaamme ainoa valasseura, "Centrum för Studier av Valar och Delfiner". Eli varsin kirjava joukko ihmisiä, joita yhdisti kiinnostus valaisiin. Halusimme lähteä katsomaan valaita Lofooteille, mutta kotimaasta oli hankalaa saada tietoa sopivista paikoista, ajoista tai varusteista. SUOMEN I.UONTO 6/ 87 46. Lokakuuksi Lofooteille Vuosi sitten lokakuussa saavuimme pieneen Henningsvaerin kalastajakylään ja maJ01tmmme tammipuiseen Old-Bi -troolariin. Erotuksena ori, että nyt koti oli troolarissa, ympärillä Valaiden sormenjälkiä etsimässä Radiopuhelimitse uutinen rät~i laivalle, missä veneet laitehiin nopeasti lähtökuntoon. vsk.. Miekkavalaat uivat syksyisin rannikolle kalastamaan sillejä ja talvehtimaan havaintoetäisyydelle! Pohjois-Amerikassa valasretkeilyä harrastetaan paljon, Ruotsissa vähän ja Suomessa e1 ollenkaan. Tuukka Raami ja Tiu Similä Horisontissa Inl Lofootit on huikean kaunis saariryhmä Norjan rannikolla, vain muutaman tunnin venematkan päässä Narvikista. Viime vuosina joukkoon on liittynyt retkeilijöitä, jotka tähyävät lintujen sijaan valaita. Valaiden luo mentiin kumiveneellä tai suuremmalla moottoriveneellä. kohosivat mahtavat vuoret ja kahvin kanssa tarjottiin Hannen juuri leipomaa leipää. Lofoottien rikas linnusto on pitkään houkutellut lintuharrastajia. "Meillä on troolari Lofooteilla, haluaisitteko lähteä syksyllä seuraamaan miekkavalaiden elämää?" Totta kai halusimme! "Syksyllä miekkava32 laat tulevat rannikolle talvehtimaan silliparvien perässä ja ulompana merellä voi nähdä pallopääja lahtivalaita. Kaksi miekkavalasta halkoo selkäevillään Norjanmeren pintaa. Seurojen luvatussa maassa ei ole edes valasseuraa. Moisista tiedoista innostuneina pakkasimme rinkkamme ja lähdimme kohti Lofootteja. Aamiaisen jälkeen verhouduimme villaja sadevaatteisiin ja kipusimme läheiselle kalliolle, jolta aukesi esteetön näköala sekä ulkomerelle että rannikolle. Ensimmäisen havainnointipäivän kiikarointi jäi tuloksettomaksi, mutta jo seuraavana päivänä horisonttiin ilmestyi mustia kolmioita, miekkavalaiden selkäeviä ! Lähes vuoden odottelun jälkeen saapui vastaus -ja yllättäen meitä pyydettiin mukaan seuran valastutkimukseen. Silli-, seititai ryhävalaankaan näkeminen ei ole mahdotonta ja onnekkaimmat ovat nähneet kaskelottejakin", tiesi seura kertoa edelleen. Valastutkijan aamu käynnistyi kupillisella kahvia, kuten mikä tahansa arkiaamu kotona Suomessa. Muu osa parvesta on sukelluksissa
Parvensisäisten tunnisteäänien merkitystä ei tiedetä, mutta niistä on apua parvien seuraamisessa ja tunnistamisessa. Sillisaaliit ovatkin vähentyneet, mutta tähän on pikemminkin syynä avomerellä harjoitettava voimaperäinen kalastus kuin miekkavalaat. Lofoottien miekkavalas• havainnoista on pidetty kirjaa vuodesta 1983. Oletteko Greenpeacesta. D Tuukka Haarni on maantieteen ja Tiu Similä biologian opiskelija. Nuorilla valailla sukupuolten välinen ero ei vielä näy. Tosin veneen ollessa hyvin lähellä moottori on parasta sammuttaa, jos haluaa tarkkailla valaiden ruokailua tai ottaa lähikuvia. Tarkoituksena oli kerätä tietoa miekkavalasparvien koosta, rakenteesta ja elintavoista. Miekkavalasparvi, jossa on täysikasvuisia uroksia, on helppo tuntea. Norjassa pyynti rajoittui viime vuosina lahtivalaaseen ja kaikki valaanpyyntialukset olivat kotoisin Lofooteilta. Tiu Similä on kirjoittanut yhdessä Veli-Risto Cajanderin kanssa kirjan Suurvalaat ja delfiinit (Otava 1987). Miekkavalaat ovat hyvin sosiaalisia ja parvessa vallitsee voimakas hierarkia, jossa ylimpänä on yleensä vanha uros. Kalastajien käsitys Lofoottien vesillä liikkuvien miekkavalaiden määrästä on liioiteltu, koska he arvioivat parvien koon kertomalla nähtyjen valaiden määrän viidellätoista. 33. Jos parvessa on sen sijaan vain nuoria valaita ja naaraita, voi lajin kaukaa katsottuna sekoittaa esimerkiksi pikkumiekkavalaaseen tai harmaadelfiiniin . Miekkavalaiden ääniä on tähän asti tutkittu vain Kanadassa. Alueella liikkui vain muutamia 510 yksilön parvia. Parvesta on tavallisimmin noin viidesosa täysikasvuisia uroksia ja saman verran poikasia. Vaikka Suomen vesillä ei valaita nähdä, ei meidän tarvitse matkustaa naapurimaatamme kauemmaksi niitä tähyämään. Jos parvi kasvaa liiaksi, siitä irtoaa nuorten urosten johdolla pienempiä parvia. Kaupallinen valaanpyynti päättyi tänä keväänä. Miekkavalaita sai tappaa vuoteen 1981 , jolloin ne kansainvälisen painostuksen jälkeen rauhoitettiin. Parvet tuntee ääntelystä Jokaisella miekkavalasparvella on oma murteensa, eli tietyt huudot ja vihellykset ovat kullekin parvelle ominaisia. Lofooteilta on vasta muutamia äänityksiä, joten vielä ei tiedetä kuinka paljon Atlantin tämän rannikon miekkavalailla on samoja ääniä kuin Kanadanserkuillaan. Miekkavalaat kalastavat yhteistyössä saartaen silliparvia, tai ajaen niitä jyrkkärantaisiin merenlahtiin. Esimerkiksi Kanadassa ja Yhdysvalloissa valasturismista on kehittynyt varsin kannattava matkailubisneksen muoto. Greenpeace-järjestöä pidetään pahimpana vihollisena ja siksi Lofoottien asukkaat suhtautuvat epäluuloisesti ulkopuolisiin ja erityisesti ulkomaalaisiin. Miekkavalaita voi nähdä kaikilla merialueilla, sekä rannikolla että avomerellä. Tämän asenteen muuttaminen tuntuu olevan vaikeaa, vaikka merien lajirunsauden säilyttäminen ja liikapyynnin lopettaminen takaisivat kalastuksen kannattavuuden pitkällä tähtäimellä. Naaraiden evä on alle metrin korkuinen ja kaareva kuin hailla. Kun sillit on saarrettu, kukin parven jäsenistä käy vuorollaan ruokailemassa muiden pitäessä kalaparvea koossa. Suomalaisen nimensä laji onkin saanut urosten jopa kahden metrin korkuisesta selkäevästä. Aina kun sää ja etäisyys valaisiin on sallinut, selkäevistä on otettu tunnistamiskuvia, joiden avulla on pystytty seurailemaan valasparvien koon muutoksia ja liikkumista. Lofoottien valaat ja monipuolinen linnusto tekevät alueesta mitä sopivimman kohteen luontoretkille. SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Sitä kautta maassamme voisi herätä laajempi kiinnostus valaita ja niiden tulevaisuutta kohtaan. Siksi miekkavalaita on alueella kalastajien mukaan 500-600, valastutkijoiden 50-60. Laji on todellinen kosmopoliitti. Ammattikalastajia miekkavalaiden taiturimainen sillijahti ei miellytä lainkaan. Liikkuvan miekkavalasparven normaali hengitysrytmi on sarja lyhyitä 10-30 sekunnin mittaisia sukelluksia, joita seuraa yksi pitempi sukellus. Painoa miekkavalasuroksilla voi olla jopa kahdeksan ja naarailla neljä tonnia. Myös merten lisääntyvä likaantuminen uhkaa miekkavalaitten tulevaisuutta. Tavallisesti miekkavalaat uivat pintavedessä, mutta ovat koeoloissa sukeltaneet jopa 300 metrin syvyyteen . Miekkavalas Miekkavalas on melko kookas hammasvalas, jonka urokset ovat keskimäärin kahdeksan metrin ja naaraat seitsemän metrin pituisia. Loput ovat naaraita ja nuoria. tia kolmioita Toisinaan myrskysää esti merelle lähdön ja oli tyydyttävä katselemaan valaiden liikkeitä rantakallioilta. Rauhoituksen jälkeen kalastajat ovat väittäneet, että miekkavalaat syövät kaiken sillin ja he vaativat pyyntikiellon kumoamista. Merellä lajin tunnistaa parhaiten selkäevästä. Kun merelle päästiin, valaita seurailtiin sekä kiikareilla että hydrofonilla eli vedenalaisella mikrofonilla. Kalastajat ovat varmoja, että päätös valaanpyynnin kieltämisestä syntyi siksi, että valaanpyyntikomissioon on "soluttautunut" fanaattisia luonnonsuojelijoita jotka tekevät päätöksiä ilman tieteellisiä perusteita. vsk. Syksy 1986 ei paljon kuvagalleriaa kartuttanut, sillä siilejä oli normaalia vähemmän ja osa miekkavalaista oli jäänyt paremmille kalavesille. Miekkavalaiden kenttätutkimus on paljon helpompaa kuin muiden valaslajien, sillä yksilöt erottaa toisistaan selkäevän muodon ja evän takana olevan harmaan kuvion perusteella. Laji on melko yleinen, vaikka niitä on pyydetty eri puolilla maailmaa vuoteen 1981 asti, jolloin miekkavalaat rauhoitettiin. Miekkavalaat elävät noin 5-20 yksilön parvissa. Merkit ovat kuin ihmisten sormenjäljet erotuksena vain, että miekkavalaan tunnistaa kiikarilla jo sadan metrin päästä. Suurimpia uhkia miekkavalaille, kuten monille muillekin valaslajeille, on hukkuminen kalanpyydyksiin. Miekkavalaiden ääniä on kolmea eri tyyppiä: matalataajuisia kaikuluotausääniä, joita käytetään suunnistamisessa ja saalistuksessa sekä vihellyksiä ja huutoja. Olisikin toivottavaa, että suomalaiset innostuisivat valasretkeilystä. Rannikkokalastajat saavat syksyllä tulonsa juuri sillin pyynnistä ja he pitävät miekkavalaita pahimpina kilpailijoinaan. Kun on kuullut vedenalaisella mikrofonilla millaisen metelin pienikin moottorivene syvyyksiin lähettää, ei voi olla ihmettelemättä kuinka vähän veneet tuntuvat häiritsevän valaita. Kalastajien mielestä valaiden ja muiden merinisäkkäiden suojelu ja heidän toimeentulonsa ovat ristiriidassa. Kalastajat voisivat saada myös merkittäviä lisäansioita viemällä luontoharrastajia valasja linturetkille. Yleinen keskustelunavaus oli '' Are you from Greenpeace", eikä tätä suinkaan esitetty ystävällisessä sävyssä. Tätä ennen norjalaiset verottivat miekkavalaskantaa 50-60 yksilöllä vuosittain ja Norjan hallitus maksoi miekkavalaanlihasta korvausta, eräänlaista tapporahaa. Tänä syksynä se voi selvitä, sillä tutkimuksiin on saatu uutta välineistöä
34 Maassa valmistetaan vuosittain 700 miljoonaa suihkepulloa ja keskivertobritti kuluttaa vuodessa 12 pullollista erilaisia suihkeita. Luetteloa jaetaan kauppiaille, ja heitä kehotetaan valitsemaan myyntitiskeilleen vain sellaisia suihkeita, joissa CFC-aineita ei ole. Kanta oli aiemmin vielä suurempi, mutta Sambiasta tulleet salametsästäjät ovat automaattiaseillaan tappaneet kolmen viime vuoden aikana 250 sarvikuonoa. (WWF News July-August 1987) Freiburg kielsi tuholaismyrkyt Maan Ystävät pisti CFC-suihkeet boikottiin Englannissa 1978. liuottimissa, vaahtomuoviteollisuudessa (mm. Kaupunginhallitus perustelee päätöstään kemiallisten myrkkyjen pohjavesille ja eliöstölle aiheuttamilla haitoilla. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) sarvikuonoja norsutyöryhmän hiljattain julkaiseman raportin mukaan Afrikan suippohuulisarvikuonot ovat 17 vuodessa huvenneet 65 000:sta 4 000:een yksilöön. Järjestö muistuttaa, että Yhdysvalloissa CFC-aineet kiellettiin suihkeissa jo vuonna Tutkijoiden mukaan CFCaineiden päästöjä olisi leikattava maailmanlaajuisesti 85 prosentilla, jotta pitoisuuksien kasvu ilmakehässä pysähtyisi nykytasolle. Hänen mukaansa salakaupan tyrehdyttämiseksi tarvitaan jatkuvaa korkean poliittisen tason painostusta sarvia tuovissa maissa. Sarvesta voi saada lähes 60 000 markkaa kilolta. Järjestön lopullisena tavoitteena on saada CFC-aineille käyttökielto suihkeissa. Siellä Sambesi-joen laaksossa elävät 500 eläintä ovat suurin yhtenäinen kanta. Mikään muu eläinryhmä ei ole kärsinyt kansainvälisestä kaupasta niin pahoin kuin sarvikuonot, toteaa Maailman Luonnon Säätiön päämajan asiantuntija Simon Lyster. Suippohuulisarvikuonoja Ngorongoron kansallispuistossa Tansaniassa. Maan Ystävät (Friends of the Earth) -järjestö aloitti Englannissa elokuussa laajan boikottikampanjan suihkeissa käytettävien CFC-aineiden (kloorifluorihiilivetyjen) kieltämiseksi. Näistä maista sarvia viedään etenkin Pohjois-Jemeniin, jossa niistä tehdään tikarinkahvoja sekä Kauko-itään perinteisten lääkkeiden markkinoille. Freiburgin kaupunki Saksan liittotasavallan eteläosassa on kaupunginhallituksen päätöksellä kieltänyt tuholaismyrkkyjen käytön vuokraamillaan viljelypalstoilla. Jos sarvikuonot halutaan säilyttää luonnossa, jäljellä olevat kansainvälisen kaupan ongelmat on ratkaistava. Suihkeiden lisäksi CFC-aineita käytetään mm. Yli kaksikolmasosaa Englannissa myytävistä suihkepulloista sisältää CFC-aineita. Toiselle Afrikassa elävälle sarvikuonolajille, leveähuulisarvikuonolle, kuuluu sekä hyvää että huonoa. Maan Ystävät arvostelee maansa teollisuutta' siitä, ettei se vetoomuksista huolimatta ole siirtynyt vaarattomien ponnekaasujen käyttöön, vaikka vaihtoehdot ovat tarjolla. Syynä romahdukseen on salametsästys. D Luonnonsuojelijat ovat ymmärrettävästi riemuissaan päätöksestä. hampurilaispakkauksissa) ja kylmälaitteissa. Sarvien tärkeimpiä välityskeskuksia ovat Burundi, Sambia ja Arabiemiirikuntien liitto. Järjestön mukaan tuholaismyrkkyjen kieltäminen on kuntien harteilla, koska "liittovaltion hallitus, jolla on läheiset siteet teollisuuteen, ei siihen kykene". Järjestö on koonnut pitkän listan suihkeista, joissa näitä aineita käytetään ponnekaasuina. CFC-aineiden kieltäminen suihkeissa toisi Maan Ystävien mukaan käytännöllisesti katsoen yhdessä yössä vähintäin 50 prosentin vähennyksen. kuonolajia on yhteensä enää hieman yli 2 000 eläintä. Maan Ystävät vaatii suihkepulloihin myös merkintää niiden sisältämästä ponnekaasutyypistä, jotta kuluttajat voisivat valita haitattomia tuotteita. Eteläisen Afrikan kanta on 50 vuodessa kasvanut 100:sta 4 000:een eläimeen. Valtakunnallisen BUND-luonnonsuojelujärjestön puheenjohtaja kiitteli ylipormestaria ja vaati järjestönsä piirejä ja paikallisyhdistyksiä toimimaan samanlaisten kieltojen aikaansaamiseksi muissakin kunnissa. Kolmea aasialaista sarviSarvesta saatavan huikean hinnan houkuttelemina salametsästäjät ovat ahdistaneet sarvikuonot sukupuuton partaalle. Kiire1sm tehtävä on sulkea Afrikan välityskeskukset, toteaa surullisen sarvikuonoraportin laatinut tri Bradley Martin. CFC-aineiden epäillään tuhoavan ilmakehän yläosan otsonikerrosta, joka suojaa elämää vaaralliselta lyhytaaltoiselta ultraviolettisäteilyltä. vsk.. Ilmakehässä CFC-aineet säilyvät jopa yli sata vuotta nakertaen vähä vähältä otsonikerrosta. Päätös ei kaatanut suihketeollisuutta: vuosittain valmistetaan 2.5 miljardia suihkepulloa, joissa ponnekaasuina on vaarattomia aineita. Pohjoinen kanta on sitä vastoin romahtanut vuosikymmenessä 700:stä 17 :eläimeen, jotka elävät Garamban kansallispuistossa Zairessa. ULKOMAILTA Koonnut Jorma Laurila Salametsästäjät riehuvat Afrikassa: Sarvikuonoja yhä vähemmän Maailman sarvikuonokanta on alle parissa vuosikymmenessä vähentynyt 85 prosentilla huolimatta luonnonsuojelujärjestöjen huomattavista ponnistuksista. Sarvesta voi saada lähes 12 000 dollaria kilolta. Nykyisin suippohuulisarvikuonoja asustaa eniten Zimbabwessa. (Natur 9/ 1987) SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Houkuttimena on ollut sarvista saatava huikea hinta
Hän kuitenkin korostaa, ettei vasta pari vuotta jatkuneiden kokeiden perusteella pidä vetää liian pitkällemeneviä johtopäätöksiä. Jos istutukset jatkuvat nykyistä vauhtia, kontortaa kasvaa jo lähes parin miljoonan hehtaarin alalla silloin, kun ensimmäinen istutussukupolvi on hakkuukypsässä iässä. Skotlannissa on jouduttu mm. Niiden seurauksista luonnolle ei tiedä vielä kukaan, varoittaa Ruotsin luonnonsuojeluliiton lehti Sveriges Natur (3/ 87, Törs vi fortsättä den främmande contortan?). Nopeakasvuista puuta nopeasti Kun metsäteollisuus 1970-luvulla aloitti mittavat istutukset, tähtäimessä oli torjua nopeakasvuisella puulajilla puupula, jonka muussa tapaukSUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Olle Zachrisson, Ruotsin maatalousyliopiston metsämaaperätieteen professori, pitää kontortamännyn kykyä luontaiseen lisääntymiseen huomiotaherättävän hyvänä. Esimerkiksi vieraan männyn varistama karike on toisenlaista kuin se mihin Pohjolan metsäkasvit ovat vuosituhansien kuluessa sopeutuneet. kasvija eläinlajeja saattaa hävitä. Järjestön mukaan vieraiden puulajien laajoilla istutuksilla järkytämme metsäluontoa, jolloin mm. sessa uskottiin uhkaavan ensi vuosituhannen alussa. Ruotsin luonnonsuojelijat arvostelevat kärkevästi maansa metsäteollisuutta massiivisista kanadalaisen kontortamännyn (Pinus contorta) istutuksista. Jos istutukset jatkuvat nykyistä vauhtia, Ruotsin metsistä on lähes kymmenesosa kontortamäntyä silloin, kun hakkuut ja istutukset ovat saavuttaneet tasapainon. Se on todella paljon, kun lukua verrataan naapurimaihin: Norjassa istutetaan vuosittain 2 miljoonaa tainta ja Suomessa 1.5 miljoonaa. Se vähä mitä kontortamännyn ekologiasta Ruotsin metsissä tiedetään, perustuu vuosisadan alussa tehdyistä yksittäisistä kokeista saatuihin hatariin ja sattumanvaraisiin tietoihin. ULKOMAILTA Kontortamännyn pelätään karkaavan Ruotsin kansallispuistoihin Metsäteollisuus on kiinnostunut kontortamännystä, koska se kasvaa nopeasti eikä ole kasvupaikkavaatimuksiltaan nirso. Uudessa Seelannissa istutuksista on luovuttu kokonaan kontortamännyn osoittauduttua kiusalliseksi rikkapuuksi, joka levisi miten tahtoi. Kontortamännystä on saatu huonoja kokemuksia monista maista. Puuta on istutettu jo sadoille tuhansille hehtaareille ja kiivas istutustahti jatkuu istutukset ovat laajuudessaan vertaansa vailla maailmassa. Se uhkaa myös levitä Pohjois-Ruotsin kansallispuistoihin. Joka vuosi istutetaan 50 miljoonaa uutta tainta. Vieraista puulajeista huonoja kokemuksia Ruotsin luonnonsuojeluliitto vaatii kontortamännylle ja kaikille muille vieraille puulajeille sulkua metsätaloudessa. vsk. D 35. Mikään muu maa ei ole satsannut tähän puuhun niin paljon kuin Ruotsi, jos otetaan huomioon istutettujen taimien kokonaismäärä. Kaikki tämä on tehty olemattoman ekologisen tiedon varassa. Tutkijat eivät vielä tiedä, miten vieras mänty vaikuttaa Ruotsin kasvistoon ja eläimistöön. Kontortan neulasto ja oksisto ovat myös tiheämmät, jolloin maanpinnalle pääsee siivilöitymään niukemmin valoa. Siinä vaiheessa, kun riittävän kattava selvitys kontortamännyn ekologisista vaikutuksista voidaan tehdä, se on jo yleisimpiä metsäpuitamme, Ruotsin luonnonsuojeluliitto toteaa maansa hallitukselle lähettämässään kirjeessä. Se ei myöskään ole kasvuvaatimuksiltaan nirso ja toipuu helposti tuholaisten iskuista ja muista vaurioista. turvautumaan huomattaviin kemiallisiin ruiskutuksiin, jotta istutuksille pesiytyneet tuholaiset on saatu kuriin. Vastoin metsätalouspiirien väitteitä tämä vieras havupuu pystyykin lisääntymään Ruotsissa luontaisesti. Vaikutuksia varmasti on. h a "' ;z rn ltäkanadalaista kontortamäntyä on istutettu Ruotsiin jo sadoille tuhansille hehtaareille. Noin kymmenessä vuodessa kontortaa on istutettu jo 400 000 hehtaarin alalle. Zachrissonin tekemissä kylvökokeissa taimettuminen on onnistunut hämmästyttävän helposti niillä kasvupaikoilla, joilla ruotsalaiset männyt tulevat vain vaivalloisesti toimeen. Kontortamänty kasvaa kaksi kertaa nopeammin kuin ruotsalainen mänty. 130° 120• 110• Tiheämmän neulastonsa ja oksistonsa takia kontortamännikkö päästää vähemmän valoa maahan kuin meikäläinen männikkö. Eräässä kansallispuistossa villiytyneitä puita joudutaan tasaisin väliajoin raivaamaan pois, jotta puiston alkuperäinen luonne säilyisi. . Paikallisesti muukalaisen osuus voi olla vieläkin suurempi. Ei edes Kanada, joka sentään on kontortan kotiseutua
Sammalmaton jälkeen ikimetsän kehitys kulkee kohti yhtenäistä ja alikasvoskuusista syntynyttä tiheikköä, josta rappio-sana on täysin oikea. Uudistamisen tulee aina tapahtua luontaisesti. Ja lopuksi: jos joku kuvittelee aktiivisen luonnonsuojelun onnistumista jossakin muualla kuin luonnonsuojelualueilla, hän todenäköisesti erehtyy sangen pahasti. Lehdoista poistetaan jatkuvasti kuusia, jotta varsinainen hieMIELIPITEITÄ KESKUSTELUA no lehtokasvillisuus ei tukehtuisi kuusettumiseen. Kuloja kyllä syntyy luonnonsuojelualueilla aina silloin tällöin. Pahinta koko tässä kehityksessä on se, että me vähitellen kadotamme nuorten metsien geeniperinnön. 1972 julkistettiin Koilliskaira-toimikunnan mietintö. Luonnonpuistoihin ei kannata puuttua. Olisiko luonnonsuojelualueita ryhPalolaitos pitää punaisen kukon tehokkaasti kurissa myös metsissä. Tämä merkitsee sitä, että kuloalueella saa kyllä kävellä samoin kuin myrskyryteikössä rämpiä, mutta mitään istutustai kylvötoimenpiteitä ei saa missään tapauksessa tehdä. Luonnonsuojelualueitten metsien hoito Helsingissä 29. Toimenpiteitä suunniteltaessa minkäänlaiset metsätaloudelliset tavoitteet eivät saa tulla kysymykseen". Näistä lauseista syntyi käsite seiskarointi. Sammalmattokin häviää ja vaihtuu happamaksi neulasmatoksi, jossa joku saniainen sentään vielä tulee toimeen . Viime aikojen esimerkit Kiinasta ja Amur-joen varsilta osoittavat, mikä tulen valta on silloin, kun ihminen on poissa tai kykenemätön pysäyttämään tulen etenemistä. Tämä kuitenkin edellyttää uudistamisen tarpeen kokonaisselvittelyä ... On paljon kasveja ja niistä riippuvaisia eläimiä, jotka välttämättä tarvitsevat tulen apua päästäkseen kehityksensä alkuun. Kuusettumisen edetessä varvikotkin hiljalleen rappeutuvat ja syntyy hieno eräänlaiselle ikimetsävaiheelle tyypillinen sammalmatto. Kulotus on saanut uudelleen jalansijaa metsähoidossa. Tämä kehitys voidaan välttää vain uudistamalla luontaisella tavalla sieltä täältä ja varovaisesti niin kuin on ehdotettu kansallispuistometsiä. Luonnossa olisi palanut 800 hehtaaria vähintään. Tämän vuoksi ja vain tämän vuoksi uudistamiseen ryhtymisellä on todella kova kiire. Sen sijaan kaikki kansallispuistometsämme muuttuvat hitaasti kuusikoiksi lukuunottamatta kaikkein kuivimpia maita ja niitä maita, jotka hiljalleen soistuvat. Uudistusala siis jäi todella liian pieneksi. Metsäpalosta alkavaa sukkessiota voitaisiin pitää sellaisena." En tunne Tapio Lindholmia, mutta hän lienee ensimma1S1a luonnosuojeluihmisiä, jotka näkevät ongelman samoin kuin Koilliskaira-toimikunta seiskarointi-ideoineen. Kaikki tuoreet kangasmaat kuusettuvat ja kuusettuminen ulottuu kyllä kuivienkin kangasmaitten parhaimpiin tyyppeihin. Tällaisen idean isänä olen tietysti jäävi väellä ja voimalla ajamaan kansallispuistoja suojelualuemetsien luonnonmukaisten sukkessiosarjojen hankkimista. Auliisti ja samalla melkoisella ylpeydellä tunnustan syyllistyneeni vääränä henkilönä, väärässä paikassa ja väärään aikaan esittämään täysin oikean toimenpide-ehdotuksen. Tämä merkitsee ensin nuorten metsien heinittyneitten maitten muuttumista varvikoiksi. vsk.. Voisi tietysti sielläkin harkita, annetaanko kulon pyyhkäistä sen sytyttyä koko puiston ylitse vai sammutetaanko se. On jo aika siirtyä aktiiviseen luonnonsuojeluun ja esimerkiksi sellaisella tavoitteella, jonka Tapio Lindholm esittää Nuorten Luonnossa 4/ 86: "Metsiemme suojelussa ei ole onnistuttu luomaan sellaista sukkessiosarjaa, joka edustaisi luonnollisella tavalla metsien eri ikävaiheita. Tässä mietinnössä sivuilla 13-15 ehdotettiin "että kansallispuistojen metsiä yleisesti ja tässä yhteydessä Koilliskairan kansallispuistomaisen osan sekä Oulangan kansallispuiston alueen metsiä ryhdyttäisiin varovasti biologisin ja samalla luonnonsuojelullisin perustein uudistamaan. Ainoa onnettomuus tässä onnessa on se, että vielä nytkään 15 vuotta tuon ehdotuksen jälkeen ei mitään ole luonnonsuojelualueilla tapahtunut ja tuskinpa on tapahtumassakaan. Muuten se oli kaunista ja mukavaa katsottavaa jo ensimma1sen kesän jälkeen. Tuli kuuluu luontoon. Siinä sivussa kannattaa muistaa, että aikaa tarvitaan paljon, sillä täysikasvuinen metsä vaatii ikimetsävaiheeksi kehittyäkseen monta vuosisataa. Viimeksi katselin Pisavaarassa kuloa, jonka ahkera ja yritteliäs palopäällikkö oli saanut sammutetuksi kahdeksan hehtaarin alalle. Mutta pitäisikö tulen antaa riehua myös luonnonsuojelualueittemme vanhoissa metsissä, kuten Pertti Seiskari ehdottaa. Vai kelpaisivatko pakettipellot uudistamiskokeilun ensimmäisiksi kohteiksi. Kun suunnattoman suurilla maaalueilla ei enää ole kulon jälkeisiä nuoria metsiä, on geeniperinnön tulo kuloalueelle vähitellen sangen kyseenalaista. Itse asiassa meillä hoidetaan luonnonsuojelumetsiä. 36 SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. 12. Uusi elämä versosi kaikkialla ja todisti todella, että tuli on metsän äiti. Odotankin, että joku toinen oivaltaisi niiden hankkimisen tarpeellisuuden. Pelkkä passiivinen rauhoitus geeniperinnön säilyttäjänä on täysin riittämätön toimenpide
On täysin oikeutettua, että professori Kuuselalle annetaan jo laajemminkin tunnustusta paitsi Kiven kehittäjänä myös poikkeuksellisen luovana ajattelijana ja hänet nostetaan suurimpien kansallisten merkkimiestemme joukkoon. Tämäkin luonnonsuojelualueverkoston täydennystyö on vielä pahasti kesken syistä, jotka Seiskari itse hyvin tuntee. 28-30 ja 2/73 SS. Kaikki muut tahot luonnonsuojelun alalla mm. Huoli metsien geeniperinnön kapenemisesta on tietysti SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Metsän parann usrahoi tu ksen piiriin saatettu kulotus tulee todennäköisesti elvyttämään tätä toimintaa niin, että palaneesta maasta ja puusta riippuvainen eliöstä saa tilaisuuden elpymiseen. luonnonsuojeluliitto ovat kuitenkin lähteneet liikkeelle siitä päästä, että ensin luodaan riittävän laaja ja edustava suojelualueiden verkosto, jotta ylipäänsä on mielekästä pohtia mitä suojelualueille pitää tehdä ja mitä ei. Sellaisten naiivien luonnonihailijoitten · ·kuin Sibeliuksen ja Gallen-Kallelan hengen tuotteet kalpenevat Kuuselan nerouden rinnalla. SL 1/73 ss. vsk . Tällaiset ostot olisivat halpoja, mutta ne tuottaisivat sangen nopeasti kauniita luonnonsuojelutuloksia. Pertti Seiskari apulaisos.pääJJikkö ympäristöministeriö Seiskarille Pertti Seiskari on taas ties monennenko kerran -palannut mieliaiheeseensa: luonnonsuojelualueiden metsien uudistamiseen. Samoin voitaisiin tietenkin edistää suojelualueiden metsien tutkimusta, jotta aikanaan joskus 2000-luvun puolivälin jälkeen oltaisiin paremmin selvillä mitä niille ylipäänsä pitäisi tehdä vai tarvitseeko tehdä mitään. Tietämämme mukaan Kuusela ja muut älykkömme keskittyvät nyt itse Ikuisen Elämän Arvoituksen selvittämiseen. Ajattelu on läheistä sukua metsätalousmiesten alinomaa toistamalle huolelle kansantalouden kärsimistä suunnattomista menetyksistä heti jos jossain osassa maata jokunen puu pääsee vanhenemaan ja lahoamaan ennen kuin se ehditään "pelastaa" tehtaalle. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA aiheellinen, kun tarkastellaan asioita satojen vuosien aikajänteellä. Ei siis ole ihme, että professori Kuusela on jo vuosikaudet syvällä tietäjän rintaäänellä kertonut meille tietämättömille, mikä Suomen luonnolle on parasta onhan hänellä ollut Viisasten Kivi hallussaan. Johdonmukaisesti Seiskarin ajatusten mukaan toimittaessa olisi siis pitänyt ajat sitten hakata ja polttaa esimerkiksi Pyhä-Häkin, Oulangan ja Lemmenjoen kansallispuistojen vanhimmat metsät, jotta puistoihin saataisiin syntymään metsien eri ikäluokkia. Jo nykyisiin suojelualueisiin sisältyy metsien eri ikävaiheita. Metsäntutkimuksen koealaksi ei riitäkään vähempi kuin koko Suomen maa! Tiettävästi myös Inarin Kessin alueen hakkuitten suunnittelussa on apuna käytetty Viisasten Kiveä. Kiven keksijälle professori Kullervo Kuuselalle on jo kaikessa hiljaisuudessa myönnetty tunnustuspalkinto pro Finlandia -mitali. Luonnonsuojelun polttaty! Tosi on, ja tätä arvokasta Kiveä käytetään Suomen metsäteollisuudessa, jossa puita metsien vihreätä kultaa muutetaan puhtaaksi kullaksi. Sekä kuloalueiden ja suojelualueisiin rajoittuvien talousmetsien ostamisessa että suojelualueiden metsien tutkimisessa yksi avainhenkilö on Pertti Seiskari itse onhan hänen johtamansa toimisto askarrellut näidenkin asioiden parissa jo 15 vuotta. dyttävä vähitellen hankkimaan siten, että ministeriö pyrkisi ostelemaan kuloalueita heti palon jälkeen, jos sellaisia syntyy ja niitä on myytävänä. Kullervon Kirous Helsinki vimpia nykyhetken ongelmia sen sijaan on säilyneiden, todella biologisesti vanhojen aarnimetsien vähyys etenkin Etelä-Suomessa (kts. Mitkä ovat tämän ongelman ratkaisun seuraukset siitä ei tietenkään ole herroilla harmainta aavistustakaan. Seiskarin ydinajatus on se, että kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden vanhimpia metsiä on nopeasti uudistettava hakkuilla ja kulotuksella, koska muuten ne "rappeutuvat" pilalle eikä nuoria metsiä saada tilalle. Mikään ei kuitenkaan estä ostamasta talousmetsiä nykyisten suojelualueiden rajoilta tai kuloalueita muualta ja aloittamasta niillä luonnonmukaisten sukkessiosarjojen kehittelyä suojelualueiden metsien täydennykseksi. Esko Joutsamo pääsihteeri Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Seiskaroinnista käytiin tosiaan jo 15 vuotta sitten Suomen Luonnonkin palstoilla kiivasta keskustelua (kts. Tässä työssä on nyt vierähtänyt parikymmentä vuotta ja näissä merkeissä 1980-luvun alkupuolella saatiin perustettua 13 uutta kansallisja viisi uutta luonnonpuistoa. Syvästi;i profinlandia-tunteesta nöusee professorin luovan hengen palo. Salonen, Marttila & Ormio 1980: Luonnonsuojelualueiden edustavuus ja Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö, KM 1985:43). Nyt meidän tulee tietää, että aidot suomalaiset metsät, joiden kehittämiseen luonnolta meni miljoonia vuosia, eivät ole olleetkaan sellaisia kuin niiden pitäisi olla, vaan Kiven tuomalla neuvokkuudella ja parin sadan vuoden aikana kerätyn tiedon pohjalta oiva professorimme tarkoin tietää millaiset metsät tässä maassa tulee olla ja mikä metsille on parasta hoitoa. Tätä ongelmaa ei ainakaan paranneta hakkaamalla ja polttamalla nykyisten suojelualueiden aarnimetsiä. Alkemiaa metsäntutkimuksessa Viisasten Kivi on jo keksitMarli e 37. 76-87). JANOISEN ONNI. Luonnonsuojelun polttavimpia tämän pa1van ongelmia se ei kuitenkaan ole. Myös talousmetsien puuston sekaan tunkee kaikesta perkauksesta ja taimikonhoidosta huolimatta runsaasti metsien luontaista perimäainesta kantavaa kasvustoa
Tästä osasta on hyötyä sellaisellekin luonnonsuojelijalle, joka ei ehkä halua tietoja kalavesiensä hoitamiseksi vaan arvioidakseen kalavesien hoidon perusteita ja mahdollisia tuloksia vesistön jonkin luonnonsuojelullisen arvon tai merkityksen kannalta. Mu utokset koskivat lähinnä kuvamateriaalin runsasta lisäystä ja levinneisyyskarttojen uusimista ja täydentämistä. ,,,,o,.,o•' PL 13 6, 00101 HELSINKI 1916 nosten kohdalla . Siellä alkanut ja voimansa saanut kasviharrastus on kypsyttänyt modernin ja arvostelun kestävän suomalaisen kasvion niin tutkimuksen kuin viriävän luontoja eritoten kasviharrastuksen käyttöön. Sitä ei opi käyttämään ilman paneutumista ja harjaannusta. ~~~it"' 10 ••, \ OY KESKUSLABORATORIO Q : CENTRALLABORATORIUM AB .. ja Vuokko, S. Näin Retkeilykasvion kolmas painos on eri teos kuin kaksi edellistä painosta, ja ansaitsee kanteensa kielon. Näin teos on käyttökelpoinen niin luonnosta kiinnostuneen maallikon kuin ammattibotanistin käteen. Sama koskee myös kalastuskuntien ja kalakerhojen voimavaroihin sopivia koekalastuksen menetelmiä. Silloin on hyvä muistaa, että kasvio on enemmän kuin kirja, se on kasviharrastajan tärkein työkalu, vihreä raamattu. Tutkimuksen avulla pyritään löytämään prosesseissa keinot haitalli_ste n ainem_ä~_rie_~_.mu odostumisen estämiseksi ja toisaalta keh1ttamaan menetelmiä, joil la pienetkin haitalliset ainemäärät saadaan poistetuiksi jätevesistä ym . "Tunne ja hoida kalavetesi" -teoksen ensimmäinen kolmannes on käytetty yleispiirteittäiseen kalavesiemme laadun, tuontantotekijäin ja kalatuotannon tutkimusmenetelmien kuvaamiseen. (toim.): Retkeilykasvio. Painopiste ei ole teoksen oppikirjaluonteesta johtuen kala veden omistajien tai kalastuksen harrastajien mahdollisuuksien rajoissa olevissa menetelmissä vaan yleensä menetelmissä, joita kalantutkimuksen eri vaiheissa tarvitaan ja käytetään . Aloittelijoista teos saattaa tuntua hieman vaikeakäyttöiseltä ja hankalalta. Näin tekijöille ei jäänyt aikaa tehdä toiseen painokseen muita muutoksia kuin aivan välttämättömät painovirheiden korjaukset. painos, Suomen 38 70 VUOTTA PAPERITEOLLISUUDEN TUTKIMUSTA Oy KESKUSLABORATORIO on suorittanut massaja paperiteollisuuden tutkimusta jo 70 vuotta. Yksi yhteisen tutkimuksen painopistealueista on ympäristönsuojelu. KIRJOJA Luonnonsuojelun Tuki Oy 1986, 598 s. Luonnontilan muutosten aiheuttamien vaikutusten torjunnassa ja hoidossa niin kalastajat ja kalavesien omistajat kuin luonnonsuojelijatkin ovat ja myös tuntevat olevansa samassa veneessä. Toinenkin painos myytiin pian loppuun ja alkoi näyttää ilmeiseltä, että kolmas painos tarvitaan pian. Keskuslaboratorion ympäristönsuojeluosasto on julkisen valvonnan alainen vesitutkimuslaitos. Tapio Lindholm Kalaston ja kalavesien hoitoopas Olavi Joensuu ja Kari Sarajärvi: Tunne ja hoida kalavetesi, kalavesien hoito-opas, Kustannuskiila Oy, Kuopio 1986, 169 s., mustavalkoiset valoja piirroskuvat. Epäonnistuneiksi todettuja määrityskaavoja on korvattu uusilla yritelmillä ja joitakin lajikuvauksiakin on uudistettu . Kalavesien ja kalaston hoitotoimenpiteet käydään teoksessa läpi varsin kattavasti . päästöistä. Retkeilykasvion toimittajat ja kirjoittajat ovat eturivin kasvitieteilijöitämme. Tilanteen parantaminen nykytilanteesta voi tapahtua vain tehokkaan tutk!_muksen tuella.Jäljellä olevat ainemäärät ovat pienemp1a, n 11den koostumus ja muodostumistapa ovat entistä vai keammat se lvittää. Luonnonsuojelijalle, joka haluaa tutustua kalavesiemme hoitoon, tämä teos antaa hyvän kuvan hoidon menetelmistä, perusteluista ja tavoitteista. Värit ovat paremmin kuviteltavissa kuin muodot ja yksityiskohdat. Retkeilykasvion eri painokset ovat käyttötavaltaan samanlaisia, joskin kolmannen painoksen käyttö on helpompaa. Tuntemalla riittävän laajalti kalataloudessa käytettyjä menetelmiä ja niiden perusteita voivat luonnonsuojelijat yhdessä kalatalousalan ammattilaisten, kalavesien omistajien ja kalastajien kanssa pohtia mahdollisten ristiriitojen ratkaisumalleja. Ehkä kalastuskirjanpidon ja kirjanpitokalastuksen menet~!: missä ja järjestämisessä ohs1 ollut aihetta syventäväänkin käsittelyyn . Teoksen kuvien piirtäminen on ollut taitoa ja asiantuntemusta vaatinut suururakka, jonka takana on ollut Marja Koistinen. Toisin voi olla asia silloin, kun on kyse uuden kalalajin istuttamisesta, uhanalaisen alkuperäisen kalakannan säilyttämisestä yms. Luonnonharrastajien vihreä raamattu Retkeilykasvion ensimmäinen painos ilmestyi tähtitalvikin kuva kannessaan kesällä 1984 ja myytiin pian loppuun . Massaja paperiteollisuuden jätevesien ja ilmapäästöjen peruspu hdistus on suoritettu. Kalatalousopetuksen laajeneminen ja monipuolistuminen niin Valtion kalatalousoppilaitoksessa Paraisilla kuin muuallakin Suomessa on näkynyt oppimateriaalin tuotannossa. vsk.. 3. Tällä vuosikymmenellä voimaan tulleen kalastuslakimme perusteella kalavesien hoidossa siirrytään aikaisempaa selkeämpään suunnitelmallisuuSUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Varsin moni heistä on ollut nuori luontoliittolainen 50tai 60-luvulla. Olavi Joensuun ja Kari Sarajärven laatima kalavesien hoito-opas liittyy tähän aineistoon, sillä se on tarkoitettu käytettäväksi ammattikasvatushallituksen valvomassa kalatalouden opetuksessa. Piirroskuvat ovat kasviossa paljon hyödyllisempiä kuin parhaatkaan värikuvat. Eri painokset on helppo tunnistaa omasta nimikkokasvista. Retkeilykasvioon on koottu tiivistetysti oleellisimmat tiedot kasvilajiemme tuntomerkeistä, sukulaisuussuhteista, levinneisyyshistoriasta ja ekologiasta. Toivottavasti traditio jatkuu uusien, aikanaan ilmestyvien paiHämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. Se ilmestyikin loppukesällä 1986 "runsaasti täydennettynä ja muutettuna". Tämä opas on perusteellisuudessaan enemmän oppikirja kuin harrastelijan hoito-opas . Retkeilykasviosta on iloa ja hyötyä vain, jos käyttäjällä on vähintään auttavat tiedot suomalaisesta kasvistosta
Kirjan jaottelu toimii selkeästi. Itäisen naapurimaamme luonnosta ei ainakaan vuosikymSuomen luonnonsuojeluliitto järjestää ONGELMAJÄTEKURSSIN Helsingin Laajasalon kristillisessä opistossa 28.-29. Kunkin luonnontyypin yhteydessä esitellään myös vyöhykkeen luonnonsuojelualueet: kerrotaan alueiden nimet, pinta-alat, luetellaan erityispiirteet sekä esitetään luonnonsuojelualueiden sijainti kartalla tietoa, jota ei ennen ole ollut saatavilla näin kattavasti englanniksi. Kalastusalueiden käyttöja hoitosuunnitelmat ovat tämän toiminnan runkona. Tulos on onnistunut ja kiinnostaa länsimaista lukijaa, onhan kirjassa mukana tietoja myös tämän suurvallan uudemmasta luonnonsuojelutilanteesta. ....... Harri Dahlström Hieno tietoja kuvateos Neuvostoliiton luonnosta Algirdas Knystautas 1987: The Natural History af the USSR. Lisätiedot: järjestösihteeri Atso Juote, puh. ... Haluan kestotilaajaksi, jolloin tilaushinta on 140 mk Uäsenet)/ 170 mk (ei-jäsenet) Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi Muutan osoitettani Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIMIPAIKKA Uusi osoite TILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEEST A) ....... Lisäksi kerrotaan, että uhanalaisia lajeja on Neuvostoliiton omassa Punaisessa Kirjassa luetteloitu satoja, esimerkiksi 80 lintulajia ja 94 nisäkäslajia, ja erityisesti monet petoeläimet ovat uhanalaisia. .. 39. Lopussa on luettelo eri luonnontyyppien tunnusomaisista eläinlajeista, joista on mainittu myös latinalaiset nimet. Tilaajamäärämme on kasvanut vuodessa lähes kaksinkertaiseksi. 1987). Knystautaksen kirjassa on lähes 300 hyvätasoista värivalokuvaa, jotka ovat luonteeltaan dokumentoivia maisema-, biotooppija lajikuvia. . Se soveltuu erityisen hyvin meille suomalaisille, joiden tiedot naapurimaamme luonnosta ovat hyvin puutteelliset. Jotta käyttöja hoitosuunnitelmista tulisi kokonaisuuksia, vaaditaan tekijöiltä melko perusteellisiakin tietoja kalavesien ja kalaston hoidon menetelmistä ja perusteista sekä tulosten seurannan keinoista. Parillakymmenellä sivulla kerrotaan maan eliölajiston ja biotooppien suojelusta. .. ...... Siinä mielessä Knystautaksen kirja ilmestyi ehkä liian aikaisin nykyään Neuvostoliitossa puhaltavat myös ympäristöasioissa avoimemmat ja kriittisemmät tuulet. Ne kattavat kuitenkin vain puoli prosenttia maan koko pinta-alasta, joten Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman UNEP:in suositukseen saada viisi prosenttia joka maasta suojelualueiksi on vielä pitkä matka. (90) 642 881. KlkJOJA meneen ole ollut saatavilla kattavaa ja tuoretta englanninkielistä teosta. sen, että kalanpoikasten istuttaminen ei ole kalavesien hoidon ainoa menetelmä, sanovat poikaskasvattajat tai -välittäjät mitä tahansa. Teksti on esittelevän tarkkaa ja osin ylevää. .. Kiitos lehden lukijoille ja tukijoille! r-------------------~------suomen Luonnon palvelukortti D Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 160 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/190 mk (ei-jäsenet). JAKELUOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA 1,70 mk:n postimerkki Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 00151 HELSINKI ---------------------------... ilmi, että Neuvostoliitossa on nykyään 147 varsinaista luonnonsuojelualuetta, joiden yhteinen pinta-ala on melkoinen, 155 000 km' . ..... Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille alennus. .. Kurssin maksu on 300 mk ilman majoitusta ja 400 mk majoituksen kanssa. .. teen ja pitkäjänteisyyteen. 11. Tästä teoksesta saa näitä tietoja. Kirjasta käy mm. Myöskään luonnonsuojeluun liittyvistä ongelmista tai puutteista tai edes tavoitteista ei ole mainintoja. Esimerkiksi Neuvostoliiton ympäristölainsäädännöstä annetaan myönteinen kuva, mutta lakien toteutumisesta ei puhuta mitään. Veli-Risto Cajander Suomen Luonnon tarkastettu levikki on 24.150 (LT 26. Kurssilla 0pitaan, mitä ongelmajätteet ovat, miksi ne ovat ongelma, missä ongelmajätteitä syntyy, millainen on alan lainsäädäntö, mille viranomaisille ongelmajätteet kuuluvat, miten ongelmajätteet tehdään vaarattomiksi ja miten paikallinen luonnonsuojeluyhdistys voi vaikuttaa ja osallistua ongelmajätehuoltoon. vsk. He luonnollisesti ovat ennenkaikkea myyntimiehiä. Century, London, 225 s, n. Suunnitelmia hyväksymässä ovat kalastualueiden valtuuskunnissa niin kalastuskuntien kuin eri kalastajaryhmien edustajat. SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Kaiken kaikkiaan kirja on erinomainen ja runsaasti uutta tietoa antava yleisesitys Neuvostoliiton luonnosta ja luonnonsuojelusta. Ne osoittavat mm . 8. Laajuuteensa, kuvitukseensa ja tietomääräänsä nähden kirjan hintaa voidaan pitää varsin edullisena. .. Nyt tämä puute on kerralla korjaantunut. ........ Nuoren liettualaisen biologin teos kertoo sanoin ja kuvin 65 kertaa Suomea suuremman Neuvostoliiton luonnon valtaisasta monipuolisuudesta ja rikkaudesta. 200 mk. Kirjan tarkoituksena on selvästikin herättää lukijan mielenkiintoa Neuvostoliiton luontoa kohtaan. .. Alussa ovat kappaleet Neuvostoliiton maantieteellisistä ja ilmastollisista yleispiirteistä, joita seuraa esittely maan kasvillisuusvyöhykkeistä ja eläimistöstä. Pääosan kirjasta muodostavat kappaleet, jossa kuvataan tundran, taigan, sekametsien, vuoristoalueiden, aroja aavikkoalueiden sekä kosteikkojen kasvillisuutta ja eläimistöä Neuvostoliitossa
Häiriöitä lisäävät myös kasvanut talviaikainen liikenne jäällä, etenkin moottorikelkkailu, sekä Saimaan syväväylän käyttö talvisin. Vakava uhka norpalle ovat ympäristölle vaarallisten kemikaalien ja ennen kaikkea öljyn kuljettaminen Saimaan ahtailla laivaväylillä. Nykyisin saimaannorpan kohtaloon vaikuttaa eniten laajentuva kesämökkiasutus, joka lisää ympärivuotista häiriötä ja kalaverkkojen määrää norppien elinalueilla. haitta, mutta ei itse maapohjan arvoa). Kohde voidaan rauhoittaa joko korvauksetta tai hakija voi asettaa rauhoittamisen ehdoksi sen aiheuttamien taloudellisten menetysten korvaamisen (esim. Käytännössä ainakin seuraavat toteutusvaihtoehdot ovat mahdollisia: Ostamme luotoja Luonnonsuojeluliitto ostaa keräysvaroilla pesimäluotoja (tai pieniä saaria) ja hakee omistukseensa hankkimilleen kohteille lääninhallitukselta luonnonsuojelulain mukaisen rauhoituspäätöksen. Kalastusrajoituksista voi hakea korvausta valtion varoista. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan kaikkien kansalaisten, niin norppa-alueiden maanomistajien kuin pa1vapalkkakeräykseen osallistuvien, tukea. Autamme rauhoituksessa Toinen mahdollisuus on, että nykyinen maanomistaja itse vapaaehtoisesti hakee pesimäluodolle lääninhallitukselta rauhoituspäätöksen. Luonnonsuojelukeskus, Katariinan tori 6, 53900 Lappeenranta, sekä hyljetutkija Tero Sipilä, puh. Tutkimustuloksiin perustuvat suojelutoimet ovat pysäyttäneet hyljekannan vähenemisen, mutta hylkeen tulevaisuus ei ole vielä turvattu. Niiden kuljetukset olisikin viisainta lopettaa vähitellen kokonaan. Rauhoitus koskee vain maaaluetta eikä rajoita esimerkiksi ympärillä olevien vesialueiden käyttöä. Miten koti perustetaan. NORPALLE KOTI -TUEST ASI KIITTÄEN Suomen luonnonsuojeluliitto SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Verkkokalastuksen rajoittaminen kohteen ympäristössä olisi myös toivottavaa. Kohteen rauhoitussäännöt laaditaan lähinnä turvaamaan pesimärauha, jolloin on tarpeellista esimerkiksi rajoittaa maihinnousua ja liikkumista luodolla pesimäaikaan joulu-kesäkuussa. vsk .. Näin onkin jo ilahduttavan monissa osissa Saimaa ta tehty. Keräyksen tuoton luonnonsuojeluliitto käyttää norpan pesimäluotojen ostamiseen rauhoittamista varten ja/ tai haittojen korvaamiseen maanomistajille. Lisätietoja sekä neuvontaa kampanjasta ja rauhoitusmenettelystä antavat luonnonsuojeluliiton aluesihteeri Pertti Siilahti, puh. 40 Suomen luonnonsuojeluliiton päiväpalkkakeräys pesimäluotojen lahjoittamiseksi saimaannorpille jatkuu vuoden loppuun asti. Luonnonsuojeluliitto voi tällaisissa tapauksissa antaa apua yksityiskohtien selvittämisessä sekä osallistua keräyksen tuotolla haittojen tai menetysten korvaamiseen. Keräyskampanjaan kuuluvia suojelutoimia ovat suunnitelleet ja toteuttavat yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliitto ja Joensuun yliopiston hyljetutkijat. Joensuun Yliopisto, Biologian laitos, PL 111, 80101 Joensuu . (973) 28 311, os. Suomen luonnonsuojeluliitto on käynnistänyt NORP ALLE KOTI -kampanjan. Rauhoitus määräajaksi Kolmantena vaihtoehtona maanomistaja voi hakea kohteelle lääninhallitukselta vain määräaikaista maihinnousua ja liikkumista rajoittavaa rauhoitusta metsästyslain nojalla. Määräaikainen hylkeen lisääntymisaikaa koskeva Uoulu-kesäkuu) rauhoitus voidaan määrätä olemaan voimassa vuodesta aina kymmeneen vuoteen saakka kerrallaan, jonka jälkeen rauhoitusta voidaan harkita uudelleen. (953) 17 358, os. Ympäristömyrkkyjen osuudesta ei ole varmaa tietoa, mutta esimerkiksi nikkelillä on saattanut olla vaikutusta poikaskuolleisuuteen. Norpat tarvitsevat apuamme Saimaannorpan biologiaa ja ekologiaa on tutkittu Maailman Luonnon Säätiön perustaman hyljetyöryhmän johdolla voimaperäisesti etenkin 1980-luvulla. Keräyslomakkeita on kaikissa postitoimipaikoissa ja Postipankin konttoreissa. Keräystilin numero on ps-tili 988S-0. Luonnonsuojeluliiton täyttäessä 50 vuotta 1988 toivotaan keräyksen tuotolla pystyttävän rauhoittamaan monta uutta kotipaikkaa eri puolilta Saimaata. Tutkimuksissa on päädytty siihen, että riittävän laajojen, rauhallisten lisääntymisalueiden turvaaminen norpalle on tämän hetken tärkein tehtävä viiksiniekan säilyttämiseksi Iaj istossamme. Toivottavaa kuitenkin olisi, että vesialueiden omistajat vapaaehtoisesti rajoittaisivat verkkokalastusta rauhoitettavan luodon ympäristössä kuuttien kalanpyydyksiin hukkumisen välttämiseksi. menetetyn rakennusoikeuden arvo, puuston arvo tms. Maanomistajan hakemuksesta rauhoitus voidaan purkaa tai haluttaessa sen sijalle voi hakea lääninhallitukselta pysyvämpää rauhoitusta luonnonsuojelulain nojalla kuten edellä on selostettu. Norppien vähenemiseen johti ensin liiallinen metsästys ja 1955 tapahtuneen rauhoituksen jälkeen kuuttien eli poikasten hukkuminen kalanpyydyksiin. Tällöin suojelukohde jää edelleen rauhoituksen jälkeen hakijan omistukseen ja omistaja voi vaikuttaa rauhoitusmääräyksien sisältöön
~MTK LUONNON PUOLESTA Suomen viljelijät
Pirkko Pekkarinen Kilpikonnain aikaan Kymmeniä tuhansia suomalaisia asuu Itä-Kanadassa, jonka luonto muistuttaa paikoitellen kovasti Suomea lukuisine järvineen ja valkorunkoisine koivuineen. Legenda n m ukaan Suuri kilpikonna kan nattelee yhä PohjoisAmerikan mannerta, jota nämä intiaanit piti vät suurena saarena. Tuohan se terveiset dinosaurusten ajoi lta. Eläimistö on kuitenkin monella tavalla erilainen. Se otti naisen selkää nsä ja käski mui tten eläinten sukelt aa meren pohjasta mutaa kilpensä päälle. Korppi kot kak il pi konna on pikku jättiläinen, se kasvaa puolimet riseksi ja painaa 20 kil oa, ruokittuna 30 kiloa. Eräässä maailmansyntylegendassa kerrotaan , kuinka Suuri kilpiko nna pelasti taivaanmaailmasta tipahtaneen ras kaana olevan naisen, jo42 ka o li uteliaisuudessaan kurkotell ut alaspäin . Näin syntyi as ui na lue naiselle ja hänen jälkeläisilleen. Yksi täkäläinen asukas on korppikotkakilpikonna, joka on aiheetta huo nossa maineessa. SUOM EN LUONTO 6/ 87 46. Irokeesija huronintiaanit sanovat Amerikan ma nnerta Suuren kil pikonnan maaksi. Kerrotaa n , että siitä tu lisi maukasta ki lpikonnakeittoa, mutta konna nauttii lain suojaa . Pelkään, että jos söisin korppikotkakilpikonnaa, sen juro mu ina inen ilme kumm ittelisi aina mielessäni. vsk.. Monet muut lajit ovat tu lleet ja menneet, mutta kilpikon na on säilynyt. Intiaanit arvostavat ki lpiko nnia
Yleensä korppikotkakilpikonna on rauhallinen ja lojuu laiskana pehmeässä pohjamudassa mehevien vesikasvien lähellä . Konna syö lumpeenjuuria, sammakoita ja mädäntyneitä kaloja. vsk. Talven vetten korppikotka harrastaa lampensa pohjamudassa. Kilpikonna voi olla joskus niin vihainen, että se napsauttaa sormen poikki , mutta vain jos sitä ärsytetään. Kuuma kesäpäivä oli saanut kilpikonnarouvat liikkeelle kaivamaan muniaan autotien reunan hiekkaan. Se on todellinen vesistöjen korppikotka ja siivooja. Satuimme sinnepäin varsinaisena kilpikonnain aikana. Kilpikonnien asuinlampi Itä-Kanadassa. Se on kuin muinaisten aikojen pelottava jumala, kuin kirveellä veistetty. Konna kuopaisi viimeisen hiekkapilven muniensa suojaksi, muljautti meihin ja lähti juoksemaan yllättävän nopeasti tien poikki. Yksi naaras saattaa munia jopa 83 pöytätennispallon näköistä, kolmen sentin läpimittaista munaa. Jälkeläiset jäivät kohtalon armoille, kun konnaemo matkasi takaisin läheiselle majavalammelle. Se vieri alas töyrästä ja hävisi rehevään metsään. He sanoivat, että "snäpperi" (snappingturtle eli nipistäjäkilpikonna) voi kahmaista miehen kouran mahtavien leukojensa väliin, niin että sen saa irti vain leikkaamalla. Korppikotkakilpikonnan vaikuttava ulkomuoto on osaltaan innostanut ihmisiä keksimään siitä purevia tarinoita. Lumpeenjuuret ovat sen herkkua, mutta sille kelpaavat yhtä hyvin sammakot, matelijat ja mädäntyneet kalatkin. Nahka on löysällä ja ruttuinen . Lajin perustunteet ovat vain tiivistyneet vuosimijoonien aikana. 43. Se osaa myös puolustautua, sen leuat ovat vahvat ja jaloissa, jotka ovat kuin vanhan norsun käpälät, on pitkät terävät kynnet. Hurjia tarinoita Lännen lokarit kertoivat korppikotkakilpikonnista hurjia juttuja. Vasta seuraavana keväänä se lähtee taas liikkeelle ja herättää järven rannalla asuvat kesämökkiläiset meluisilla Iemmenleikeillään. Sen pää on massiivinen, kaulassa on suuria pullottavia kyhm yjä. SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Korppikotkakilpikonnaa on viety esimerkiksi Englantiin ja jotkut ovat pelänneet siitä tulevan Thamesin kauhun, jos ihmiset heittävät sen jokeen kyllästyttään siihen. Korppikotkakilpikonna, joka ei voi vetää itseään kilpensä sisään, on saanut lisäsuojakseen äkäisen ulkomuodon. Kilpikonnarouvat liikkeellä Suomalaisten suosimalla kesämökkialueella Toronton lähellä korppikotkakilpikonna on tavallinen eläin. Korppikotkakilpikonnarouva , jota menimme katsomaan, tuli pahalle tuulelle. Harmaa päällyskilpi on usein mudan ja levän peittämä. Se tulee sieltä vain harvoin ihmisten ilmoille. Lontoon Regent Parkin eläintarhan matelijaosastolta kerrottiin, että jonkun yksittäisen tapauksen on täytynyt olla lehtiuutisen syynä. Niistä suurin osa joutuu ketun, haisunäädän tai pesukarhun saaliiksi. Talven se viettää horroksessa pohjamudassa eläen kesän aikana keräämällään rasvalla ja veden hapella. Mutta osasta tulee pieniä rumankauniita kilpikonnia, jotka lähtevät erehtymättömästi kulkemaan vettä kohdin . Mutta tuleeko siitä urbaanilegenda kuten New Yorkin viemäreitten alligaattorista. D Kirjoittaja on freelance-toimittaja, joka on muuttanut KanadaaD yhdeksän vuotta sitten
Niinkään kysymyksessä ei ymmä rt ää kseni ta rk oitettu niitä ta uteja, joita eläimet siirtävät ihmisestä toi seen kuten mala ria, unita uti ja bilha rtsia, jotka tropiikissa ovat aiheutta neet ja yhä kin aiheutt avat mittaam a tt o mia kä rsim yksiä ja suurt a kuo lleisuutta. T ä mä tuntui si jo tyyd yttävältä vastauk selta, ell ei vaivaudu pohtimaan , o nko avuttomina syntyville ja pitkään pesässä pysyvi lle eläinlapsille jo tain etua so keudestaan . Siilillä tä mä eritys näyttää oleva n voimallisempaa kuin useimilla mu illa eläimillä. Ver.ratt una mo niin ihmisen "omiin " sairauk siin ei mik ään edell ä mainituista A IDS' ia lukuuno tt a ma tta o le merk ittävä kansant erveysongelma eik ä A IDS o ikeastaa n edes kuulu kysymyksen ta rk oi tt a maan ta uti ryhmään, kos ka sen tarttuminen eläimestä ihmiseen lienee ää rimm äisen ha rvina ista. Eläi nten pesät ovat ha rvoin kovin puhtaita. Tarttuvatko eläinten taudit useinkin ihmiseen. Runsas nesteeneritys estää si tä ta rttu masta lima ka lvoihin ja pienet no rot työntävät sen po is nenäontelosta. Ylee nsä kull ak in lajilla o n o ma t flun ssaviruksensa, josk in o n paljon poikkeuksiak in . Sokeat vai näkevät poikaset. Jok ainen siiliä lä hempää katso nut tietää, että siilin nenä npää o n aina hyvin kostea ja sieraimista vu o taa j a tku vasti kirk asta nes tett ä . Roska j a muut epä puhta udet ta rttui sivat helposti poikasten silmien pinnalle ja silmäluo mi en sisäpinnan lima kal voihin , elleivät luomet o lisi kiinni . Näin hajuja aistiva pinta pysyy pa rha immassa toiminta kunn ossa. Sokeita han ne ·eivät varsinaisesti ole. Nuha ei kuitenk aan vaivaa siiliä. Mo nille eläimille virukset aiheutt avat sam a nta paisia " flun ssia" kuin ihmiselle ja näiden ta utien yleisim piä oireita o n hengitysteiden tul ehtuminen. Verrattuna useimpiin muihi n elä imiin si ilillä ei lima kalvojen kuivumisvaara ole kovinkaan suuri ; o nha n siili lii kkeellä niihin aiko ihin vuo ro ka udesta, jolloin ilma n kosteus o n ko rkea. Eläinten ka nssa yhteisten ta uti en välttä misohjeet vaati sivat jo pa ljon palsta tilaa ja sivuuta n ne tyyten. Niiden silmä t ovat yleensä jo varsin kehitt yneet mutta silmä luomet ovat kiinni . Mä rehtijöillä ja linnuill a taas o n o ma tuberkuloosinsa, joka ei ihmiseen ta rtu . Kenties siksi, että siili nuuskii ruokaa etsiessää n maan pinnassa nenä karik kei 44 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Hirvenvasa näkee päivänvalon heti syntyessään, mutta esimerkiksi oravanpoikasten silmät avautuvat vasta lähes kuukauden iässä. Ihmisillä ja elä imillä o n moni a mui tak in yht eisiä sairauksia, etäisillä sukula isilla vähemm ä n kuin lä heisillä. Edell een näitä yhteisiä ja j ul kisuudessa huo mio ta saaneita ovat tietyt Salm o nell atyypit , joita o n esiintynyt mm . Ihm isten j a eläinten yhteisistä saira uksista o n hälytyin luo nno llisesti kin A IDS . Vasta kun pesäpo ik asille a lk aa nä kemisestä o lla etua, silmäluo mien " lukitus" auk eaa. Ihmisellä i nuo ovat selviä nuh a n oireita. broilereissa ja kilpik o nni ssa, sik a ruusu , joho n hylk eet ja linnut sairastu vat helposti , tu la remia eli jä nisrut to, jo ta ka nt avat jä nisten lisä ksi myös jyrsijät sekä papuka ijata uti , jonka 1re11a ovat ko rkea kuume ja keuhk o tulehdu s. A pinoilla, ainakaa n ma rakateilla, joista se o n ma hdo llisesti siirtynyt ihmiseen, ta uti ei ilmeisesti ole yhtä ko ht alo kas kuin ihmi sellä . Siili näyttää usein nuhanenältä , mutta kostea nenänpää onkin terveen tuhisijan merkki. Esimerkiksi ihmisen tuberkuloosi tarttuu a pino ihin ja aiheutt aa sama nl aisia oireita ja o n a pi" noille yht ä vaara llinen kuin ihmisell e. Miksi joidenkin eläinten jälkeläiset, kuten koirien ja kissojen pennut , pikkulintujen poikaset jne., syntyvät sokeina kun taas joidenkin, kuten lehmän ja hirven vasat , kanaja sorsalintujen poikaset , syntyvät näkevinä. Voidaan vain kysyä: miksi. Ka ikilla ni säk käillä, jo ille hajuaisti o n ko rvaama ttoma n tärkeä, nenäo ntelo n limakalvot eritt ävät vil kkaast i nestett ä. likka Koivisto Tarttuvatko eläinten taudit. Voiko siilillä ja muilla luonnoneläimillä olla nuhaa. likka Koi visto SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. den seassa ja tä ll öin menee sieraimista sisään tä mä n tästä vä kisinkin tö hn ää . Tietenkin yksilö n ko hd alla nuo ta udit o va t aina o ngelma, ovatha n mo net niistä oireiltaan ha nk ali a ja ki vulloisiakin. Esimerkiksi jotkut ihmisen flun ssat ta rttuvat helposti ihm isapinoihin , jopa kauka isempiin kin a pinasukul aisiimme ja päin vastoin . Ei tietysti o le ma hdotonta, ett ä siili ·voi vilustuessaan saada todella nuha n . vsk.. Pesäairieksista irtoaa ros kaa. T ä hä n voisi vastata lyhyesti: nä kevänä syntyvät ovat syntyessään niin kehi ttyneitä, että ne lä htevät pia n syntymä nsä jälkeen liikkeelle ja ta rvitsevat nä köaisti a; so keina synt yvät taas pysyvät pitkään pesässä eikä niiden ta rvitse nä hdä
Tä llainen varpu ei saane marjoj a, tavallisesti se ei edes kuki . Seppo Vuokko 45. Pohjo is-Suomessa hyvin yleinen ja usein runsaskin o n E. Jos kysymykseen liiuyy materiaalia, jonka haluat pa/autetrn vaksi, liitä mukaan valmiiksi kirjoiteltu pa/auruskuori postimerkkeineen. Harri Dahlscröm Punaiset puolukanlehdet Lounaisrannikolla olevan kesämökkini lähellä kasvaa omituisia puolukoita. Lo hi ja taimen risteytyvät keskenään ja näitä risteytymiä ui merija sisävesissämme. Hyvin usein syynä kasvinosien muuttumiseen ja merkilliseen ulko nä köön o n niissä lo isiva sieni . Koiraiden häviä minen ei siis ilmeisesti ole keskeinen syy muikkukatoon , mutta havainto on kyllä mielenkiintoinen. Edellisvuotinen versonosa pysyy vihreälehtisenä. splendidum , jo ka muuttaa ko ko vuosikasvaimen lehtineen punaiseksi. Lehdet ovat normaalin kokoisia , pehmeitä ja aivan punaisia. Joissakin tutkimuksissa on kalaeristä tavattu risteytymiä jopa muutama n prosentin verra n. Myös syyskesällä ja syksyllä kehittyvä mäti " pullistaa" naaraskaloja ja samanpituisista kalo ista juuri tietyn ko ko iseen verkk oon saattaa tietyssä vaiheessa vali koi tua vain naaraskaloja . Suurisilmäisiin verkkoihin ui siten todennäköisimmin naarasmuikkuja. Missä muikkukoiraat. Ne eivät 8. Va rm asti siis verkko kalastaja, jo ka ka lastaa harvemmilla verko illa, saa saa liikseen iä kk äämpiä muikkuja ja myös mitä todenn ä kö isemmin naaras kal~ja. Harri Dahlström SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. Kookkaidenkin naarasmuikkujen mädin hedelmö ittävät nuoret koiras kala t. Samoin muikkuverkoista tulee vain naarasmuikkuja. Kysyjän mainitseman 15 vuoden aika na on Suomessa lisääntynyt Nevan lohen eli Nevasta peräisin olevan lohikannan poikas kasvatus ja istutus meria lueillemme Virolahdelta Maksamaalle. Lohi ja taimen risteytyvät Kysyjä on myynyt lohia 15 vuotta, mutta nyt lohfa ja taimenta on aina vain hankalampi erottaa toisistaan . Josku s sitä nä kee niin paljon, että puolukan varvikkokin näyttää saaneen ruskan, vieläpä keskellä kesää . Miksi jotkut puolukat ovat punaisia ja tuleeko niihin marjoja. Ruotsalaiset kal atutkij at ovat aikoinaan tehneet istutuskokeita lohen ja taimenen risteytymällä Itä meressä. Näistä tavallisin on yksittäisiä lehtiä vaivaava Exobasidum vaccinii: lehdet ovat kovia, käppyrä isen koveria, päältä puna isia ja alta valkoisia . Se elää puolukkayksilön kaikissa osissa, myös maanalaisissa versoissa, ja siksi laaja nkin laikun kaikki versot voivat olla punaisia . Kalanviljelylaito ksellakaan ei aina ole helppoa erottaa emo lohia ja emotaimenia toisistaan täysin varmasti . Tämä lohi muistuttaa ulk onäöltään enemmän meritaimenta kuin monia lohikantoja. Ja jos koiraat todella ko konaan häviäisivät niin muikutkin häviäisivät. Mui kk uk atojen syitä on etsitty monen tutkijan voimi n ja selityksiäk in o n lukuisia. Sella isen synt yminen luo nnonvaraisilla kutupaikoilla ei liene mahdottomuus, sillä kestäähän veteen las kettu kalan siittiö jonkun a ikaa hedelmöitt ymiskykyisenä ja virtaava vesi voi kulj ettaa sen kutupaikalta toiselle . Tällainen yksilö ei pystyne kukkimaan, eikä se liene pitkäikäinen: eihän sillä enää ole lainkaan normaaleja vi hreitä lehtiäkään. Niitä on varmasti eksynyt myös kala kauppaan. Va ltaosa kalastetuista lohista ja taimenista on nykyisin pera1sm kalavesiin tehd yistä istutuksista . Mikään selit yksistä ei o le saanut yleistä hyvä ksymistä. Järvessä ovat muikut suurentuneet, pieniä muikkuja ei tule. Tällainen puo lukka voinee taudistaan huo limatta marj oakin . juelianum. Esimerkiksi kutuasuisten koiraiden erottamista ul konäön perusteella pitävät mo net asiantuntijatkin vaikeana. 1 kä luo kan vanhetessa naaraska lojen osuus kasvaa ja vanhemmissa ikäluokissa se nousee 70-80 prosenttiin . muodosta erillistä 1t1oemäa, ;;; vaan sienen iti öt syntyvät turvonneiden puo lukan lehtien « alapinnalle. Tämä kala lax/ öring = laxing antoi melko muk avia saalistuloksia, mutta harrastus siihen on sittemmin hiipunut. Risteytyvätkö lohi ja taimen keskenään. Sen rakenne eroaa näillä lajeilla selvästi . Puolukan lehtien punastumista aiheuttaa peräti kolme eri sienilajia, jotka kaikki kuulu vat samaan pöhösienten sukuun Exobasidium . vsk. Siis epäilyttävissä tapauksiss;i. He ottavatkin lopullisen varmistuksen saadakseen talteen kala n suun yläosasta "kitalaesta" vannasluun. Aikaisemmin olen joskus löytänyt sellaisia puolukoita, joissa yksi tai muutama lehti on päältä punainen, alta valkoinen , kova ja kupera koppura, mutta näissä puolukoissa kaikki lehdet olivat punaisia. Kysymyksessä esitetty syy ei j uuri ole o llut esillä po hdinnoissa. Kysyjänkin kalastusalueella usko n nu orten ikäluokkien ko ira iden riittävän kutua lueilla naaras kalojen mätiä hedelmöittämään vaikka seuraavaa suurta ja runsasta muikkuikäluokkaa varten. 00 /51 HELSINKI. Onko muikkukoiraiden häviäminen muikkukadon syynä. talleta vannasluu tai varmemmin ka lan pään yläosa . Kun mui kk ukadosta puhutaan, niin kyse o n yleensä kalastuskelpoisen kalamäärän vähenemisestä eikä sukupuutt oon häviämisestä. Kolmas laji, josta tässä ilmeisesti o n kysymys , on näistä harvinaisin , E. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat /äheltää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vasta1taviksi osoi1teeseen Suomen Luonto, PL 169. Kutupaikoilta otet uissa näytt eissä ko iraiden osuus on naaras kaloja murempi. Tiheäsilmäisellä muikkuverkolla kalastava saa yleensä enemmän koiraita kuin naaraita . Vuotuisissa istutuksissa mennee vesistöihin myös lohen ja taimenen risteytymiä, jotka saattavat o lla alkuperältään "vahinkoj a" tai tahallaan teht yjen risteytysten seurausta. Sekä Järvi-Suo men että Perämeren muik kuk anno ista tehdyt havainnot osoittavat, että kesän ikäisissä ja ka ksikesäisissä muik uissa koiraskalojen osuus on suu rempi kuin naaras kalojen. Se kertoo parhaiten saaliisi ja kaupp~kalasi lajin. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Ikäluokan vanhetessa naaraskalojen osuus kasvaa . Luonno nvaraisesti synt yneistä lohen ja taimenen risteytymistä o n vähän tietoja
päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Vs. 2. 46 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh . 9. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. 18. The Finnish Game and Fisheries Research Institute has arrived at this figure after considering the reports of over three thousand field observers. Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninka1u 13 90100 Oulu puh . Extract of fly agaric was once used by the Finns as a narcotic. Responsibilities of a zoo by Ritva Kupari Suomen Luonto 46(6): JO Helsinki Zoo's manager, likka Koivisto, interviewed in this issue, emphasises the importance of zoos as breeding places for endangered animal species. vs k.. 12. They consider population numbers to be below the 200 the government accepts as the official estimation. (90) 655 377 Ilpo Kuronen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. Osoitteenmuutokset kirjallisesti. When acquiring exhibits, managers ought to be guided by firm aesthetic principles. For instance, elephants or the larger apes ought not to be imported by the zoos of countries as cold as Finland. JO. Erkki Pulliainen (an acknowledged authority on the species and presently a Member of Parliament) and the secretary-general of the Finnish Association for Nature Conservation, Esko Joutsamo however, have tended to back lsakson's view. lsakson spent part of the 1985-1987 winters in Finland looking at alleged wolf footprints and interviewing game management oficials. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (puheenjohtaja), 90-191 2010, PenlCi Forsten, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Malli Juntunen, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Pekka Peura, Pentti Rauhala, Hannu Rauranen, Esko Saari, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Ramakatu 49-51 20100 Turku puh . 1988 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Critics have pointed out that it is easy to confuse wolf spoor with that of large dogs like Alsatians an·d that the 3 000 observers are unlikely to be ali experts at identifying mamma! tracks. Fly agarics and their kin t:v Tuomo Niemelä and Marja Harkönen Suomen Luonto 46(6):28 Why certain fungi of the genus Amanita should be known in Finnish as · "fly-mushrooms" is something of a mystery. Laplanders averred that a seven-spotted fly agaric packed the most punch . lts habitats have become hard to come by in recer.t years owing to hydroelectric power schemes. 11. 11 A 17 00150 Helsinki puh . (921) 301 141 Veijo Peltola, vs. Many "wolf prints" in the Swede's view were in fact dog prints or even the prints of lynx! He also discovered that many game experts were dissatisfied with the present method -of estimating Canis lupus population numbers. Tilaukset, osoitceenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. Other Finnish wolf experts including Prof. One story has it that the bright red fly agaric used to be used as a house fly repellent ! Ariother theory is even more intriguing. 2. (931) 131 317 klo 913 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh . 12. 10. Finland 's recurrent discussion on the wolf has been resumed by a Swedish wolf count expert, Erik lsakson. 8 19. 9. (90) 642 881 Vs. (98 1) 15 828 Malli Tynjälä Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4 33200 Tampere puh . They have countera.:ted dwindling revenues by introducing gimmicks that have absolutely no connection with a zoo's primary purpose. ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti Faktamedia Snellmaninkatu 15 A 2 00170 Helsinki puhelin 90-601 848 Värierocceluc Forssan Kustannus Ky Painopaikka ~~IRJAI'f,HJ (J( Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry Aikaraulu Aineisto No toi_mitukseen Ilmestyy 7 16. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-UITTO ry. SU0MENLLJONTO Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. After ali, a mad Englishman can be said to have "a bee in his hair", an irate Dane to have had "a fly climb into his head", and the simply intoxicated Russian to be "in a fly" . The total has been challenged on the grounds that it is based on data provided by ordinary people rather than experts. How many wolves. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 160 mk/ 140 mk (kestotil.). lrtonumero 27 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. (90) 171 250 Kansainvälinen luonnonsuojeluliiuo Summaries of the Main Articles Suomen Luonto (Nawre of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Perämiehenkatu // A 8 00/50 Helsinki 15, Finland The asp by Jussi Pennanen Suomen Luonto 46(6): 16 Finland's largest member of the roach family, the asp, spawns in rapids and other fast flowning waters. Amanita regalis is so rare in Central Europe that nobody there seems to have had a chance to quaff its juices, but the species has put at !east three Finnis in the intensive care unit . Researchers believe that the species could be encouraged to help itself along if enough spawning places were to be protected and the taking of specimens for other than cultivation purposes outlawed during the breeding period. Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 190/ 170 mk (kestotil.), muualle 210 mk. (953) 17 358 Pertti Siilaht i Lappi Rovaka1u 26 96200 Rovaniemi puh. Koivisto is critical of the bosses of many of the world's zoos, saying that they have allowed their institutions to become too commercial. The Finnish Game and Fisheries Research Institute is currently attempting to boost existing populations through stockings and to reintroduce this fish to its former haunts in eastern Finland. 3. (90) 642 881 Maanantaista perjantaihin klo 8.30-16.15, kesäkuukausina klo 8.30-15.30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joursamo, pääsihteeri Atso Juore, järjestösihteeri Terho Pouranen, tiedotussihteeri Monica Lindholm, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. Translated by Leigh Plester SUOMEN LUONTO 6/ 87 46. (90) 642 88 1/ säätiön asiamie SUOME LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh. Their other functions include research and education. Suomen Luonco 46(6): 13 According to official estimates, there are around 200 wolves in Finland. Dr Erik S. A powerful intoxicant was traditionally distilled from the fly agaric by the tribes of the far north could "fly" be a synonym for te modern expression "to be on a trip". 198730. (960) 311 550 Liisa Viitala Uusimaa Perämiehenk . 4. The fact that the waterways have also meanwhile become polluted has heavely reduced stocks of the species. Nyholm, who is responsible for wolf assessment in Finland, replied to the criticism by saying thai he had approved only twenty percent of the observations, and challenged lsakson's authority. Tilaushinnat I. Perämiehenkatu 11 A 3-4, 00150 Helsinki puh. Other agarics seem to have been avoided, probably because of their extreme toxicity. toimiccaja Antti Halkka Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Olli Järvinen , Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen . Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21-1
Taivutusmuodot Ihminen tajuaa luonnon helposti kaksiulotteisina kuvina, jotka tallentavat koko tapahtumasta vain pienen hetken. Muutoinhan olisi ilmeistä, että oheisen sienen nimi olisi maa-appelsiini eikä maatähti: Alunperin pallomaisen sienen ulkokerros aukeaa ylhäältä lä·htien säteisinä liuskoina aivan kuin appelsiinia kuorittaessa. vsk. Jouni Issakainen Seuraa vassa numerossa: Haukataan kakkua SUOME LUONTO 6/ 87 46. Nykytieteen valossa taivaan tähdistä tuikkivat "säteet" eivät synny aivan kuvantunlaisella tavalla, vaikka eräänlaisesta taipumisesta siinäkin on kysymys: valon taittumisesta oman silmäpallomme pinnassa. itiöpa/1011 perän ja kärjessä olevan "suuvaruksen" tarkastelua. Useat lajit ovat maassamme lounaisia ja harvinaisia . Korkeammalta paikaltaan sen kelpaa tupsutella itiöpölyään tuulen vietäväksi. Lajimääritys on vaikeampaa ja vaatii mm . LIIKETTÄ LAKIN ALLA Jokin maatähtilaji (Geastrum pectinatum?). Maatähdet on helppo tuntea suvun tarkkuudella erikoisen ulkomuotonsa perusteella. Sakarat taipuvat alaspäin maata vasten jopa niin pitkälle, että ne kupertuessaan nostavat itiöivän keskuspallon koholle maasta. 47. Maatähdet eivät ole syötäviä, mutta museonäytteiksi niitä kannattaa ottaa
Koko avattuna 21 x 50 cm. Luonnonsuojeluliitto on jo 14 vuoden ajan julkaissut ainoaa oikeaa suomalaista Luonnonkalenteria. '1 • 12 17 18 · 19 23 24 25 · 26 29 30 31 Omenakynttilät LJ. Sadut, lorut ja harrastukset joka kuukaudelle. OVH: 62 mk Lasten Luontovuosi -88 on lasten oma seinäpäivyri, joka herkin piirroskuvin vie lapsen luontoretkelle. Saatavana suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja venäjäksi. OVH: 42 mk Karhu, komea lahjakirja Suomen kansalliseläimestä. Kysy lisää tuotteistamme Kaikki luonnonsuojeluliiton tuotteet auttavat luontoa, sillä osa myyntituloista menee suoraan kotimaisen luonnonsuojelutyön hyväksi. Vuonna 1988 se on entistäkin näyttävämpi, sillä se on luonnonsuojeluliiton 50-vuotis j uhlakalenteri. Puueläimiä, palapelejä ja paljon muuta ... OVH: 218 mk ... Lasten kukkakirjat, puukirjat ja lintukirjat OVH: 68 mk Jukka Parkkisen ja Hannu Hautalan ihanat Joutsenlampi ·ovH: 125 mk ja Oravanpoika OVH: 85. muhkea hellimislelu Otto Karhunen OVH: vain 175 ja pikkuötökät OVH: alk. Luonnonkalenterista on tullut suosikki. lli 1non asta. Se on komea se1napa1vyri, jossa ihanien kuvien lisäksi myös kerrotaan luonnontapahtumista. Ainutlaatuiset värikuvat erämaiden valtiaasta 168. Luonnonsuojeluliiton tuotteet tunnet norppalogosta. TILAUKSET JA TIEDUSTELUT Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy / kirjakauppamyynti Hiirakkotie 6, 01200 VANTAA puh.: 90-876 9100. 78 mk jättiomena 16 cm OVH: 125 mk omppu 11 cm OVH: 35 mk Luonnonsuojeluliiton tuotteita ovat myös ihanat pörröeläimet, esim. Luonnonkalenteri -88, koko avattuna 37 x 56 cm. 15 mk. Marjasuon talviparvi, Markku Tantun piirroskuvakirja OVH: 20 mk