... I I "' d• / l . ;; / : I t?, ~ tsä( pirsf~ ,,vat . I, ·1> ' I ~ ... '/ / Pumppuvoimala _uhkaa Paanajärveä _ ' Meri sairastaa, 1 I hylkeet kuolevat , .,?__, ~ r ~:,sg ... -0 / / : .:> I . miten käy eläinten. 1/ 1/ 1'' ' / 1 . : / ~ I I f i , .J 'I 1/, . SUOMEN 6 • 1988 • '/ ' l , ,. / , 11 ft j Jf
Jos kirkkaana päivänä lentää Tukholmaan ja näkee Saaristomeren kansallispuiston maisemat; jos kulkee Pyhän-Häkin honkapilaristossa; jos seuraa, kun metsäpeurat juoksevat kesäkuun viilenevässä illassa Salamajärven soiden laitoja; jos istuu kannonnokassa Oulangan paksusammalkuusikossa ja on vain ihan hiljaa; jos Pallastuntureilla törmää kesyyn keräkurmitsaan; niin täytyyhän sitä olla turta ja henkisesti köyhä, jos ei tajua Suomen luonnon kauneutta ja komeutta. Kuten Rauno Ruuhijärvi on todennut, kansallispuistojen "aikaansaaminen usein vallinneessa luonnonsuojeluvastaisessa ilmapiirissä on ollut kulttuuriteko vailla vertaa". Uskon suuremmitta vakuutteluitta, että kansallispuistot ovat "luontomme arvokkaimpia osia", kuten luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi teoksen alkusanoissa väittää. Ne ovat isänmaan elävä kuva, näyte ja todiste sen maan luonnosta, joka on ollut, on ja tulee aina olemaan Suomen kansan koti." Pateettista ja juhlallista, kyllä va_in, mutta leikatkaa tähän urbaanin filosofin uskontunnustus suomalaisuu-delle: luonto ja luovuus: Kal'liola oli aivan oikeassa. Rastaan huilu havahdutti kerran: paikkaan olisi sopinut siperialainen harvinaisuus, mutta se oli mustarastas, sekin kaukana kulttuurista pois. vsk.. Kan. Ainakaan kovin monia vertailukohtia ei ole: Sibelius, Aalto, kansallispuistot. Jotkin puistot ovat muita läheisempiä. Tai olisiko jopa näin: Suomen historiassa 1980luku on kansallispuistojen vuosikymmen. Yksi on helppo arvata: luovuus on Saarisen suomalaisuuden tukipilareita. Kekkospuiston Repoaapa on muistoista rikas, ainoita säästyneitä Sompion soita. 2 Kansallispuistot kertovat Suomen tulevaisuusvastuusta Posti kolauttaa luettavaksi Esa Saarisen kirjoituksen suomalaisuudesta. Pyhätunturin Kultakero oli ensimmäisiä tuntureitani, kuten Pallas-Ounaksen Taivaskerokin. Oulangalla olen ollut, pyytänyt biologisella asemalla Drosophila-kärpäsiä Oulun yliopiston geneetikkojen kanssa. Luonnonja kansallispuistot ovat nykyajan perintölahja ja jälkisäädös tuleville sukupolville. Toinen tukijalka on yllättävämpi, mutta· näin kirjoitus kuitenkin päättyy: "Siksi merkitsen: luonto ja luovuus. Varoitan lukijaa: pateettinen "kulttuuriteko vailla vertaa" todella tarkoittaa sitä. SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. sallispuistoissa Suomi sitä kantaa. Saaristomerellä, Seitsemisessä ja Linnansaaressa olen ollut talkooleireillä, työ aina opettaa ja antaa enemmän kuin satunnainen matkailu. Nyt kansallispuistoja on 22. Suomen luonnonsuojelun voittojen historiassa 1980-luku on kansallispuistojen vuosikymmen. Kun Martti Linkola kirjoitti 1966 silloiset kansallisja luonnonpuistomme esitelleen teoksensa Viimeiset erämaat, hän saattoi tyytyä 24 puistoon, joista enemmistö oli luonnonpuistoja. Nousimme Korvasesta jokiveneellä ensin Luiroa, sitten Repojokea. Luonto ja luovuus. Tärkeämpää on, että Oy Suomi Ab ottaa huomioon tulevaisuusvastuun. Pelkästään 1980-luvulla on 18 kansallispuistoa perustettu tai laajennettu . Puhutaan tulosvastuusta. Loistavia voittoja on kansallispuistoverkon laajentuminen . Tai näin : Kansallispuistot, kansallispuistot, ja ehkä kolmantena Sibbe ja Aalto. LUONNONSUOJELUN VOITTOJA Teksti: Olli Järvinen Kuvitus: Inari Krohn Muutama vuosi sitten ilmestyi Suomen Luonnonsuojelun Tuen kustantamassa sarjassa "Suomalaista luontoa parhaimmillaan" Suomen kansallispuistoja käsittelevä teos. Itäisellä Suomenlahdella olen veneillyt monet kerrat ja keskustellut haapasaarela1sten kanssa vanhasta saaristoelämästä. Suomen luonnonsuojeluliike on kirjannut monta voittoa. Salamajärvi on melkein kuin toinen kotini, sillä olen kai kahtenatoista kesänä laskenut Heikinjärvennevan suolintuja. Suomalaisuus niiden varassa.' ' Lukekaamme tätä taustaa vasten, mitä luonnonsuojelumme suuri mies Reino Kalliola kirjoitti 30 vuotta sitten: "Jo on kirves pantu puun juurelle syrjäisimmälläkin sydänmaalla
Suomen luonto vaihtelee kuitenkin siksi paljon maan eri osissa, ettei vielä yksi edustavakaan kuva tarkoitukseen riitä. 1880, pohdittiin perusteellisesti 1920ja 1930-luvuilla luonnonsuojelulakia säädettäessä sekä ensimmäisiä luonnonsuojelualueitamme perustettaessa. Uusien luonnonja kansallispuistojen perustamista selvitellyt toimikunta (V.K. Mikola) Suomen Luonnossa 7/ 1948: "Kysymystä luonnonja kansallispuistojen merkityksestä, jonka asian pohjoismaissa ensimmäisenä 1, tuonut esille jo mainehikas luonnontutkijamme A.E. KujaJa ja P. Ja vastaus on selvästi myönteinen. vs k. Ja kumminkaan ei tulisi kalliiksi säilyttää jälkimaailmalle sarja tämmöisiä kuvia." 3. Mm. Lihtonen, R. Merensaaristomme, Etelä-Suomen lehtokeskukset, s1samaan järvialue, Peräpohjolan suot ja Lapin tunturit ovat kukin omalaatuisine maisemineen, kasviyhdyskuntineen ja eläimistöineen maailma sinänsä. "Jo Nordenskiöld vertasi kansallispuistoa elävään tauluun, joka antaa tulevillekin sukupolville käsityksen isänmaan muinaisesta luonnosta. eduskunnan silloisissa pöytäkirjoissa ja lainvalmistelukunnan julkaiSUOMEN LUO NTO 6/ 88 47. Tarvitaan kokonainen taulugalleria, jotta luontomme kaikki päätyypit tulisivat edustetuiksi." Saman kirjoituksen kuvateksti on A .E. Tämmöisiä tauluja on vielä useimmissa osissa maata, mutta on ilmeistä, että ne päivä päivältä häviävät. suissa on vakuuttavia lausuntoja luonnonsuojelualueiden yleisesti sivistyksellisestä, eetillisestä, sosiaalisesta ja tieteellisestä merkityksestä. Nordenskiöld v. Nordenskiöldiltä 1880: "Jos nyt maksetaan miljoonia muinaisten mestarien maalauksista tai marmoriveistoksista, niin mitä ollaankaan vuosisatojen perästä halukkaita maksamaan isänmaan todellisesta kuvasta, joka näyttää mimmoinen se oli muinoin, kun peltomaa vielä oli vähäalainen, kun vielä oli olemassa viljelemättömiä rantoja ja metsiä, joihin kirves ei ollut koskenut. Kalliola, V
. Harri Tukia ja Jari Niemelä: Liekokurekiitäjäinen taigan uhanalainen..... Ilmestyy 2. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (puheenjohtaja), 90-191 2010, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Markku Kuortti, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Hannu Rautanen, Esko Saari, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-51 20100 Turku puh. . . . . . 198830. . Ikimetsien elämästä kerrotaan sivuilla 24-33. . . . 47. .......... 27. . 40 Aki Luostarinen: Auto mobil.......................... . . JO. 46 Liikettä lakin alla: Mauista kaikista sittenkin...... (960) 311 550 Riitta Laakso, vs. . 32 Ilpo Hanski: Radiolähetin paljastaa lintujen liikkeet........................................................... 10. (90) 642 881 Maanantaista perjantaihin klo 8.30-16.15, kesäkuukausina klo 8.30-15.30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joutsamo, pääsihteeri Atso Juote, järjestösihteeri Terho Poutanen, tiedotussihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Irma Kairosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Ma riankatu 12, 00170 Helsinki, puh. . . .... ..... Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. 11 A 17 00150 Helsinki puh. . . ................ 44 Kysy luonnosta............................................ . ... . . .... Nahkuri on kolme-neljä senttiä pitkä kovakuoriainen, joka elää lahoavissa puissa vanhoissa metsissä. ............. ......... . Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. ... . . Uusimaa Perämiehenk. . . ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen Ilmestymisaikataulu No 7 8 Aineisto toimitukseen 15. 22 Yrjö Haila: Erämaa on saarekkeista tehty.......... . ... 14 Luonnonkuvaaja Petri Karttimon kuvia ja ajatuksia Yrjö Vasari: Voimala uhkaa Paanajärveä.......... .. 38 Keskustelua................................................. . . . 29 Pekka Punttila: A vohakkuu hävittää kekomuurahaiset........................... Summaries of the Main Articles ....................... (90) 655 377 llpo Kuronen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. . . (90) 171 250 SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. ...... . . 31 Suvi Raivio: Talousmetsissä linnusto on yksipuolisempaa kuin vanhoissa metsissä......... ................ 47 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. .... . . Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. . SUOMEN LUONTO Päätoimittaja Tapio Lindholm Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Antti Halkka Jorma Laurila Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. . ................ . 6 Rauno Ruuhijärvi: Kilpaa kaivurien kanssa........ . . (953) 17 358 Pertti Siilahti Lappi Rovakatu 26 96200 Rovaniemi puh. . . 45 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. . . (90) 642 881 Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. .... . . vuosikerta 6 • 1988 011i Järvinen: Kansallispuistot kertovat Suomen tulevaisuusvastuusta .............. 30 Timo Pajunen: Hämähäkit menestyvät avomaalla........... ... . . vsk.. . . 1989 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 190/ 170 mk (kestotil.), muualle 210 mk. . . 18 Neuvostoliitto suunnittelee jättimäistä pumppuvoimalaa itärajan pintaan. 9. . Perämiehenkatu 11 A 17, 00150 Helsinki puh. . . 28 Jari Niemelä: Taigan maakiitäjäiset.................. . . Tilaushinnat 1. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 160 mk/ 140 mk (kestotil.). 11. ..... Seitsemisellä Pohjois-Hämeessä on meneillään ikimetsien tutkimusprojekti. 27 Eero Halme: Kovakuoriaiset viihtyvät metsän reunassa . . ....... (90) 642 88 1/ säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh. . 34 Ulkomailta.......................... . . 2 Kotimaasta . . 24 Miten metsien ekologinen monipuolisuus voidaan turvata. . . . ....... . . Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21-1. Osoitteenmuutokset kirjallisesti. Heikki Villamo: Kuikan huuto .......... 9. Voimalan haitat ulottuisivat myös Suomen puolelle Kuusamoon. . . . 12 Eero Vilmi: Missä karhu nukkuu....... . (981) 15 828 Merja Ylänen, vs. ....... . . . Irtonumero 27 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. . (921) 301 141 Veijo Peltola, vs. ....... . 11 Seppo Vuolanto: Ilmansaasteet muuttavat jo luontoamme ..................... . ............. . . . . Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4 33200 Tampere puh. ...... Kansikuva: Kannen nahkurin on piirtänyt Jari Kostet. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. . .. . . . . . Tässä ja kahdeksassa seuraavassa artikkelissa esitellään tutkimuksen tähänastisia tuloksia. 13. 32 Antti Halkka: Hyljekuoleman keskellä.............. . . . . . . 4 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojell)liitto ry. 28 Tiina Mattila: Maanilviäiset tarvitsevat haapoja.. . . . . .... . .................... ...... 43 Kirjoja ....................................................... (931) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. 12. ........
SUOMEN SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Vain reaalisten esiintymispaikkojen suojelu voi useinkin johtaa lajin harvinaistumiseen. Tästä syystä erästä osa-aluetta eli vanhojen luonnonmetsien pirstoutumisen vaikutusta niiden ekologiseen monimuotoisuuteen käsitellään tässä Suomen Luonnon numerossa laajasti. Suomalainen metsä on kuitenkin tätäkin paljon laajempi käsite. Tuloksia voidaan saada vain yhteistyöllä. Tapio Lindholm 5. Samaan suuntaan on johtanut laajamittainen soiden ojitus, joka on yksipuolistanut Suomen luontoa niin maisemallisesti kuin ekologisestikin. Metsien monimuotoisuuden turvaaminen on nousemassa yhä tärkeämmäksi luonnonsuojelukysymykseksi. Nykyinen metsätalous yhdenmukaisine käsittelyineen on johtamassa siihen, että suomalainen metsä supistuu käsittämään vain eri kehitysluokkia edustavia, eli eriikäisiä istutuksin ja hakkuin hoidettuja metsiköitä. Tämä on tärkeää harvinaisten ja uhanalaisten lajien suojelussa yleisemminkin. Myös luonnonsuojelualueiden kannalta muun metsäluonnon yksipuolistuminen on haitallista. Metsä on ekosysteeminä erilaisten puustotilanteiden, erilaisten kasvupaikkojen rehevien ja karujen, soisten ja kallioisten kohteiden muodostama kirjo. Siksi kummankin, metsien suojelutavoitteiden ja metsien hoidon, pitää perustua tutkimuksiin ja tietoon, ei pelkkiin mielipiteisiin. Erilaisten avointen ja puustoltaan vaihtelevien tilanteiden sijalla kasvaa ekologisesti paljon yksipuolisempaa metsää. Metsä on kokonaisuutena ollut erilaisten tilanteiden muuttuva mosaiikki. Vielä ei oikein ymmärretä sitä, että jonkin lajin suojelun kannalta on tärkeää, että sillä on myös potentiaalisia esiintymispaikkoja. Mutta sen ei silti pidä ajaa suojelijoita ja metsän tuotoksesta eläviä eri leireihin. Monasti kuitenkin ihmisten mielissä on metsää vain järeärunkoinen, usein hoidettu, puusto. Niinmuodoin metsää on yhtälailla hakkuukypsä hongikko ja lauhan peittämä avohakkuuala. Metsäluonnon monimuotoisuus on turvattava Metsä on luontokäsite, mikä tarkoittaa paljon laajempaa ekologista kokonaisuutta kuin kasvavaa puustoa. Metsä ei meillä koskaan ole ollut tasaisen havumetsäturkin peittämää homogeenista puustoa. Vaikka menneinä vuosisatoina ihminen on vaikuttanut kaskiviljelyllä, tervanpoltolla ja valikoivilla hakkuilla metsiimme hyvinkin voimakkaasti, ei se kumoa nykyisen metsätaloutemme merkitystä luontoa muuttavana toimenpiteenä. vsk. Metsä on suomalaisen luonnonsuojelun peruskysymys. Tästä on pitänyt maaston rikkonaisuus ja metsien oma ja tulen aikaansaama dynamiikka huolen. Tätä käsitteen väljyyttä on sovellettu myös metsätaloudessa, missä metsällä tarkoitetaan metsätaloudellisessa käytössä olevaa metsämaata. Pienet ja erilliset luonnonsuojelualueet eivät itsessäänkään edusta luonnon kaikkea vaihtelua, eikä lajien luontaisen runsauden vaihtelun kannalta tällainen suojelualueverkko ole riittävä
Ohjearvoihin pääsemiLiikenteen osuus paasseksi • työryhmä esittää töistä on noin 60 prosenttia paaasiassa polttoteknisiä ja voimaloiden 40 prosenttoimenpiteitä. tonnia. Typenoksidit vahingoittavat luontoa mm. tyt ohjearvot, typpipääsTyöryhmän valmisteletömme kasvavat väistämätmat päästörajat liittyvät tä lähivuosina. Vihreä eduskuntaryhmä korostaa kannanotossaan maantieliikenteen vähentämisen tarpeellisuutta sekä julkista liikennettä, erityisesti raideliikennettä, suosivan liikenneja veropolitiikan merkitystä päästöjen vähentämisessä. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Määräykset kansainvälisiin pyrkimykkoskisivat nimittäin aluksi siin typpipäästöjen vähenvain uusia voimaloita, joitämiseksi . lisäämällä maaperän happamuutta ja typpipitoisuutta sekä muodostamalla otsonia ilmakehän alaosassa. hankepäätöskansainvälinen sopimus, tä ei ole vielä tehty. Nykyisin Euroopan ritelmän mukaan vanhoja taivaalle syydetään vuositovat siis myös kaikki ratain 18 miljoonaa tonnia kenteilla olevat ja sellaiset typenoksideja. Päästöjä voidaan pienentää mm. Luonnonsuojelujärjestöt ja· vihreät vaativat tiukempaa linjaa Luonnonsuojelujärjestöt (mm. Poliittisista ryhmistä samanlaisia vaatimuksia on esittänyt vihreä eduskuntaryhmä, joka elokuisessa kannanotossaan arvostelee typpityöryhmän mietintöä paitsi päästörajoitusehdotusten riittämättömyydestä myös siitä, että se pureutuu vain hyvin pieneen osaan typpiongelmasta. Typpityöryhmän määnessä. polttoteknisillä toimenpiteillä ja pakoja savukaasujen puhdistuksella tehokkaimmin kuitenkin energiankulutusta supistamalla. Vasta näin rajujen supistusten arv101daan olevan luonnon sietokyvyn kannalta riittäviä. Moottoriajoneuvoliikenteen ja energiantuotannon lisääntyessä typenoksidien määrä on nopeasti kasvanut parin viime vuosikymmenen kuluessa. vsk.. Omien päästöjemme lisäksi metsiimme ja vesiimme kulkeutuu typenoksideja runsaasti rajojemme takaa, etenkin Länsi-Euroopasta. Rikkipäästöjen rajoittamisessa on jo päästy alkuun, mutta typenoksideja on saanut tuprutella täysin vapaasti. Maanpinnan läheisyydessä liiallinen otsoni vaurioittaa puita ja viljelykasveja sekä lisää erilaisten rakenteiden korroosiota. Lokakuussa allelaisiksi luokitellaan laitokkirjoitettaneen Sofiassa set, joista ns. Suomen luonnonsuojeluliitto, Natur och Miljö ja parikymmentämuuta eurooppalaista luonnonsuojelujärjestöä) ovat vaatineet typenoksidimäärien vähentämistä 7 5 prosentilla nykyisestä. Päästöt kasvavat edelleen lähivuosina Mitään kovin radikaaleja tai ripeitä supistuksia typenoksisidimääriin ei ole luvassa, sillä ympäristöministeriön typpi työryhmä esittää elokuussa valmistuneessa mietinnössään tavoitteeksi päästöjen jäädyttämistä vuoden 1987 tasolle vuoteen 1995 mennessä. Vuonna 1987 typenoksidipäästömme olivat 255 000 tonnia. Typenoksidien ja muiden ilmansaasteiden vähentämiseksi luonnonsuojelujärjestöt ovat vaatineet myös liikenneja energiapoliittisia muutoksia: energiankulutuksen supistamista, kattonopeuksien alentamista, joukkoliikenteen kehittämistä sekä tavaraliikenteen siirtämistä huomattavassa määrin kiskoille. Moottoriajoneuvojen typenoksidipäästöjen arv101daankin kääntyvän laskuun vasta ensi vuosikymmenen jälkipuoliskolla. kaisesti hyväksyisikin esitesavukaasujen puhdistusta. Typenoksidit ja otsoni ovat myös terveydelle haitallisia. Ohjearvot tulevat valtioneuvoston käsittelyyn ilmeisesti syksyn kuluessa. Pohjoissuunnitteilla olevat voimaAmerikassa määrä on vielä lat, joista hankepäätös on suurempi, yli 20 miljoonaa jo ennätetty tehdä. Liikenteen päästöt tosin vähenevät piinallisen hitaasti, koska määräykset astuvat voimaan vasta 1990-luvun alussa ja koskevat vain uusia autoja. Kaikki jossa runsaat parikymmenmuut voimalat määrite!tä maata pyrkii sopimaan Jään iästä riippumatta vantypenoksidipäästöjensä pahoiksi, ja niille päästörajat !auttamisesta vuoden 1987 annetaan vasta myöhemtasolle vuoteen 1995 menmin. Ilman minkäänlaisia rajoittamistoimia päästöt kasvaisivat työryhmän mukaan noin 300 000 tonniin. Typpityöryhmältä varovainen esitys typenoksidien rajoittamiseksi Typenoksidit ovat jo pitkään olleet esillä yhtenä happaman laskeuman ja metsävaurioiden päätekijänä rikkiyhdisteiden ohella. Vain suurille tia. hiilivoimaloille ehdotetaan Valtioneuvosto hyväksyi huhtikuussa henkilöautojen pakokaasuille päästörajat, jotka koskevat myös typenoksideja. Vaikka valtioneuvosto pi6 KOTIMAASTA Typenoksideja tulvii ilmakehään sekä voimaloista että autoista
Osaston lausunnossa todetaan soistumisen syyksi säännöstely, jota tierakentaminen ei muuta. Koska Pohjan Sellun myötä Oulujärven kuormitus kasvaa, ylitystie johtaisi osaston mielestä Paltaselän saastumiseen. Piiriltä saamistaan osin kyseenalaisista, osin täysin tekaistuista lähtötiedoista huolimatta se päätyi tien vastustajia miellyttäneeseen tulokseen. Ympäristöministeriö tyrmää alkusyksystä valmistuvassa lausunnossaan tien ilmeisesti jälleen. Oleellista on, että päätös oli vain Jaatisen päätös, ei kollegion, ja siihen liittyy vesienja ympäristönsuojeluosaston tyrmäävän eriävä mielipide. Miksi Jaatinen näin päätti. Itseasiassa, TVL:n piiri-insinööri Esa Vuolteenaho arvelee, että tie poikki Oulujärven parantaisi sen jätevesien pahiten vaivaaman itäosan, Paltaselän veden laatua. Tie kulkisi Toukansalmen yli ja rikkoisi järven maiseman eräästä sen arimmasta paikasta. Jaatisen kanta on tosin varovainen ja sellaisena ilmeisesti pieni pettymys tien puolesta epätoivoista kamppailua käyvälle TVL:n Kainuun piirille. Liikennemäärät putosivat Liikenneministeriö edellytti viime joulukuussa lisäselvityksiä Oulujärven ylitystiestä, sekä liikenteestä että tien ympäristövaikutuksista. Näin siitä huolimatta, että tällä välin Kajaaniin on päätetty rakentaa uusi turvevoimala ja Suomen suurin selluloosatehdas ja näiden tuleva liikenne oli uusissa laskelmissa mukana. Kun on koneisto, on sille hankittava töitä tämähän on vanha vesihallitus-syndrooma, jota pääjohtaja Jaatinen kyllä ymmärtää. TVL:n piiri-insinööri Esa Vuolteenaho julistaa, että tien suunnittelupäätöksen "lykkääminen ... Jaatisen vaisu kannanotto ei kuitenkaan tietä tuo. olisi askel tiepiirin tai ainakin rakentamistoimialan lopettamiselle". Kaiken kaikkiaan asiantuntijaosasto repi TVL:n sepustuksen riekaleiksi. Jaatinen myös huomautti ympäristöselvityksen sisältävän "eräitä yksinkertaistuksia". Kainuun Sanomista. 8. Nähtäväksi jää, haluaako liikenneministeri aloittaa tappelun 150 miljoonaa maksavan turhan tien suunnittelurahoista eduskunnassa, jossa joka maakunnan edustajalla on toivoton jono hajoavia teitä puolustettavanaan. nin Tihisenniemen teollisuuslaitoksille valuva puumäärä on sitäpaitsi todennäköisesti yliarvioitu. Vesihallitukselta vaisu tuki Oulujärven ylitystielle Vanha koira ei opi uusia temppuja, eikä vanha vesirakentaja pääse eroon vanhoista tavoistaan. Mikko Niskasaari 7. Tehtaiden liikevaihto ensi vuosikymmenen puolivälissä lienee 3-4 miljardia markkaa. Myös pääjohtaja Jaatinen totesi, että "ylitystie ja luonnonsuojelu ovat sovittamattomassa ristiriidassa". Elinehto ei ylitystie siis ole, Kuten Pohjan Sellun edustajatkin ovat ilmoittaneet. Näin tylyä kantaa osasto ei ole koskaan esittänyt. Jos laskelmat muutetaan realistisiksi, ylitystie antaisi Kajaanin puunjalosteollisuudelle vuodessa ehkä 2-3 miljoonan markan säästöt. Vesipiirin johto kuuluu siihen pieneen kajaanilaiseen virkamiesmafiaan, joka kannattaa ylitystietä. KOTIMAASTA Oulujärven ylitystie lyhentäisi Kajaanin ja Oulun välimatkaa 24 kilometriä. TVL väittää, että ylitystien mukana tehtävät ruoppaukset ratkaisisivat osaltaan Oulujärven m~talien rantojen soistumisen. Vesihallituksen suojeluosastolla ei tiedetty itkeäkö vai nauraa. Skandaalimainen "tutkimus" Ympäristöselvityksen sensijaan väsäsi TVL:n piiri itse, vesipiirin avustuksella. vsk. Osastolla epäillään lisäksi, että veden laatu heikkenisi myös Suomen suurimmalla sisävesiseläliä, Ärjänselällä. Selitys on luettavissa 3. Kaikesta huolimatta pääjohtaja Jaatinen ilmoitti vesihallituksen yhtyvän Kainuun ves1purm näkemykseen. Liikenneselvitykset se teetätti oululaisella konsulttifirmalla. Konsultin laskelmien mukaan Oulujärven ylitystien tuottamat laskennalliset ajokustannussäästöt olivat pienemmät kuin edellisessä, 1985 valmistuneessa raportissa oli oletettu. Luonnonsuojeluliitto on sen lausunnossaan jo tehnyt. Tulos on skandaali . Selvitysten tekijäksi määräytyi viran puolesta TVL:n Kainuun piiri. Ylitystietä pitkin KajaaSUOM EN L UONTO 6/ 88 47. Vesija ympäristöhallituksen pääjohtaja Simo Jaatinen pyörsi heinäkuun viimeisinä pa1vma vain kolme vuotta vanhan kantansa, ja päätti tukea ikivanhaa hanketta tieksi yli Oulujärven
Kun viime kesän versosyöpään sairastuneita puita katseli, tuntui, että tauti oli erityisen voimakkaana rehevien paikkojen männyissä. Ja vaikka ei olisikaan, niin se on hyvä muistutus siitä miten muutokset lämpötiloissa voivat laittaa luontomme sekaisin. Vaikka edellisestä versosyöpäepidemiasta oli jo kulunut kolme vuotta, oli metsissämme ilmeisesti edelleen niin paljon versosyöpää että tauti pääsi leviämään. Tällaisena se on männylle jopa hyödyllinen. Onko kyse ilmansaasteista, liiallisesta otsonista, kasvihuoneilmiöstä, metsänhoidon virheistä vaiko normaalista luonnonilmiöstä. Versosyöpä ei ole tuntunut valikoivan uhrejaan. Neulasten ruskistuminen on vain taudin esiaste. Juuri neulasten punaruskea väri Jyrinää Jyrävällä Kesällä monet Kitkajokilaaksossa Kuusamossa kulkeneet huomasivat tutun maiseman muuttuneen. Kallioperässä on rakoja ja ruhjeita, . Versosyöpä ei ole uusi tulokas. Onnekseen kukaan ei saanut kivivyöryä niskaansa. Ruskeita versoja ja oksia on näkynyt niin nuorissa taimissa kuin suurissa hongissa. Versosyöpäsieni on kuin peto, joka saalistaa heikentyneitä yksilöitä. Korosieni nimitys olisikin sienelle parempi kuin syöpä. Ojitetut mäntyä kasvavat suot, männyn viljelytaimikot, siementen siirrot etelästä pohjoiseen ja alavilta mailta vedenjakajille, ovat luoneet männikköjä, joissa männyillä on huonosti talveentuvia oksia. Mikähän olisi mahtanut olla .tilanne, jos vastaavat sääolot olisivat vallineet vuotta aiemmin. Mitään solujen hillittömään jakautumiseen viittaavaa ei sienen aiheuttamassa taudissa ole. Sillä versosyöpä leviää kuten taudit ikään. Sikäli kun viime vuosien äärevillä lämpötiloilla on yhtymäkohtia ilmakehän kohonneeseen hiilidioksidipitoisuuteen, on versosyöpä tavallaan myös tämän vakavan ympäristöongelman seurausta. Metsätaloudellisesti pahimmat tuhot versosyöpä onkin tehnyt 3040 vuotta vanhoissa viljelymetsiköissä, joissa sieni on voinut tappaa koko metsän. Versosyöpä on luonnon kiertokulkuun kuuluva sieni, joka nopeuttaa männyn alaoksien karsiintumista ja poistaa latvustokilpailussa jälkeen jääneitä yksilöitä. Sienen kehitys on kaksia vuotinen, ja viime kesän aikana ilmenneet versojen sairastumiset ovat saaneet alkunsa jo kesällä 1987. Tartunta johtaa näkyviin oireisiin seuraavana alkukesänä, jolloin, Juhannuksen aikoihin, puiden neulaset alkavat ruskistua. Versosyöpätuhojen syy on jäänyt askarruttamaan monia, sillä tuhot ovat selviä ja kaikkien nähtävissä. Samaa voidaan sanoa kasvihuoneilmiöstä. SUOMEN LUONTO 6/ 88 47 . Kokonaisuudessaan näemme versosyöpäepidemiassa ainakin osittain metsänviljelyn virheitten seurauksia. Vanhimmat tiedot sienen aiheuttamista tuhoista on meillä viime vuosisadalta. Ruskeiden mäntyjen kesä Männiköt ovat olleet viime kesän aikana surullisen näköisiä, sillä mäntyjä on laajalla alueella vaivannut versoja ruskistava ja oksia korouttava ja tappava sienitauti, männynversosyöpä. kesäkuuta. 'Yauti etenee neulasesta oksaan ja oksaan muodostuu suvuttomia kuromaitiöpesäkkeitä. kylmät notkelmat. jotka johtavat sortumiin, kun rapautuminen edistyy tarpeeksi pitkälle'', kertoo Kitkajokilaakson kallioperää tutkinut dosentti Juhani Paakkola Oulun yliopistosta. Edessä on sairastuneiden oksien kuoleminen. Tällaisiksi on havaittu mm. Suvulliset itiöt kehittyvät seuraavana kesänä. Tapio Lindholm on dolomiittia, joka on keskimääräistä alttiimpaa rapautumiselle. Niinpä ainoana hoitomuotona tautia vastaan käytetään harvennushakkuita, jolloin jäljelle jääneille puille tulee helpommat oltavat. Kivivyöry Kitkajoella dolomiittiseinämä rymisi alas lähellä Jyrävän putousta 13. "Sortunut kallioseinämä 8 KOTIMAASTA on tyypillinen versosyövän oire. Mutta jos sääolot vaikuttavat taudin leviämiseen, vaikuttaa metsänviljelymme siihen, että sienellä on ruokaa. Dolimiittikallio on Suomessa melko harvinaista. Parisataa metriä Jyrävän putouksesta alavirtaan romahti kesäkuun puolivälissä kallioseinämää Kitkajokeen satoja tonneja. Mutta koska versosyöpäepidemiat ovat selvästikin monen tekijän yhteisvaikutusta, on happamoitumisen suora osoittaminen vaikeaa. Laajamittaisemmin se on kuitenkin tunnettu männyn tautina. Kun tartuttajia eli itiöitä on runsaasti, on sairastumisen todennäköisyyskin suuri. Olisikohan niissä ravinteisuudesta johtuen jäänyt puiden talveentuminen heikoksi. Ne eivät ehtineet syksyllä talveentua riittävästi ja tällöin syksyllä lentävät versosyöpäsienen itiöt pääsivät sairastuttamaan oksat. vsk.. Versosyövän aiheuttaja, eräs kotelosieni, elää meillä niin kuusella kuin männylläkin. Kylmä kesä oli kaikille kasveille ankara, niin myös männyille. Kallioseinämä luhistui kalamiesten suosimalla paikalla Jyrävänsuvannon alaosassa. Tällöin oksaan, tai runkoon, muodostuu koro. Eräissä tapauksissa oksa voi taudin runtelemana jatkaa elämäänsä. Mutta ennaltaehkäisevänä hoitomuotona on havahduttu suosittamaan männynviljelystä pidättäytymistä paikoilla, joissa puut altistuisivat jatkuvasti versosyövälle. Tämän jälkeen oksa usein kuolee. Silloin olisi ilmassa ollut huomattavasti enemmän itiöitä. Ilmeistä on, että "stressisairautena" versosyöpä ilmentää myös happamoitumisen seurauksia metsissä. Suoranaisena laukaisevana tekijänä runsaaseen versosyöpäepidemiaan voidaan pitää edellisen vuoden sääoloja
Kovin usein eivät kallioseinämät Kitkajoellakaan romahtele. Pohjala taas on ilmoittanut, ettei lähde tyhjätaskuna neuvottelemaan ja on näin heittänyt pallon vai tiovarainministeriöön. Ikimuistettava tyyni kesäilta vietettiin jokisaunalla kesKuusamossa sitä on kuitenkin suomalaisittain paljon, kaksi-kolme prosenttia kallioperästä. Tiedon lisääntyessä on Ylistaron voimaloiden vastustus koko ajan noussut. Muutoin viestin saama palaute yllätti järjestäjät myönteisyydellään ja runsaudellaan. Kyrönjokiviestin järjesti Kyrönjoen puolesta -kansalaistoimikunta, jonka takana ovat jokivarren luononsuojeluja kotiseutujärjestöt. Joen yläjuoksulle on jo rakennettu neljä tekoallasta ja kolme vuorokausisäännöstelyä harjoittavaa voimalaa. vsk. Kyrönjoki jätettiin pois koskiensuojelulaista Kyrönjoki jäi vaille koskiensuojelulain suojaa vesihallinnon ja paikallisen voimayhtiön vuonna 1974 solmiman yhteistyösopimuksen takia. Viestin vastaanottanut puolustusministeri Ole Norrback ihmetteli, miksei neuvotteluja sopimuksen purkamiseksi valtion ja Jyllinkosken Sähkön välillä ole aloitettu jo aikaisemmin. Koskien suojelijoita on jo joka puolueen eduskuntaryhmässä. Bärlund onkin ilmoittanut selkeän vastustavan kantansa voimalahankkeisiin samoin kuin viestiä suojellut puhemies Matti Ahde. Ydinkysymys on voimaloiden kannattavuudelle elintärkeä vuorokausisäännöstely, jonka sopimattomuudesta Kyrönjokeen yläjuoksun asukkailla on jo katkeria kokemuksia. Kuinka ollakaan ukkosmyrsky kaatoi Kitinojalla komean koivun aivan soutajien edestä. Varat Jyllinkoskelle maksettavaan korvaukseen olisi varattava jo ensi vuoden budjettiin. Kiistaa käydään nyt Ylistaroon suunnittellusta kahdesta yhteensä seitsemän megawatin voimalasta. Varsinkin kuntien edustajat tosin ihmettelivät, miten vesi muka pi. KOTIMAASTA Soutuviesti on saapunut Isonkyrön kirkolle. Tulvien ollessa korkeimmillaan viime keväänä saatiin Pohjankyrölehdestä lukea Ylistaron Kitinojan isäntien päättäneen pysäyttää Kyrönjokiviestin Kitinojalle. Suistoon saavuttaessa kohtasi melojia komea näky, kun kymmenen suuren kalastusveneen armada nousi jokea ylös viestintuojia vastaan. kellä Ilmajoen Alajoen peltolakeutta kuunnellen ja katsellen Ilmajoki-seuran jäsenten soittolauluja lausuntaesityksiä sekä kuvaelmaa, joka kertoi nuorison elämästä jokisaunoilla silloin ennen vanhaan. Kuitenkin nämäkin puhujat pelkäsivät vuorokausisäännöstelyn vaikutuksia. Etelä-Pohjanmaalla oltiin kesäkuussa liikkeellä, tällä kertaa Kyrönjoen puolesta. Vastuu neuvotteluista on maaja metsätalousministeri Toivo T. Pohjalalla. Vesihallituksen ja voimayhtiön insinöörien suurisuuntaisena ideana on ollut rakentaa Kyrönjoella tarvittavat tulva-altaat ja -penkereet niin että ne samalla täysimääräisesti palvelevat voimataloutta. Voimatalous on kuitenkin osoittautunut käenpojaksi, joka on hidastanut ja haitannut tulvasuojelun toteutumista. Ylistaron "Näkin Soitot" -pelimannitapahtumassa itse Näkki nousi joesta koskien suojelua vaatimaan. "Joki on kuin kevätjäihin putoava vanha mummo, jota vaari aikansa harkittuaan heltyy pelastamaan", totesi professori Mikko Salo Vähänkyrön siltatansseisa. Viesti vietiin soutaen, meloen ja pyöräillen, ja paikallisin voimin järjestettiin iltatilaisuuksia jokaisessa jokivarren kunnassa. Kari Hallantie 9. Jos vapaaehtoinen tie ei johda tulokseen, on ympäristöministeri Kai Bärlundin asia lähteä ajamaan joen suojelua lainsäädäntöteitse. Viimeaikaisen melko vilkkaan lohkeilun seurauksena pahta on nyt punaisempi kuin aikoihin", hän toteaa. Jorma Laurila loppumatka laajan suiston halki Maksamaalle Nabbenin biologiselle asemalle siikakeittoa maistelemaan. Geologisena tapahtumana ilmiö on tavanomainen, mutta geologinen aikakäsitys ja ihmisen aikakäsitys ovat niin kovin erilaiset" , dosentti Paakkola toteaa. Artikkeli alkoi sanoilla: "Kitinojalla jyrisee ja salamoi". Kaikki korostivat Kyrönjoen merkitystä asuinja virkistysympäristönä. Veneissä taitettiin kannattaa kuitenkin pitää varansa, sillä vähäisemmät sortumat ovat melko tavallisia. laantuu turbiinin läpi juostessaan. Koskessa asuva Näkkihän opettaa pelimannit soittamaan, ja wattien myötä kuihtuisi pelimannien soitanto. Vähänkyrön Merikaaron siltatansseissa pantiin vanha riippusilta vaappumaan hanurimusiikin tahdissa kymmenien parien alla. Tulva-alueen viljelijöistä monet puolustavat Ylistaron voimaloita, koska pelkäävät Ilmajoen ja Ylistaron välisen jokiosuuden tulvasuojelun edelleen pitkittyvän, jos suunnitelmia muutetaan. Kuusamon pahtojen alla jokivarsien kulkiessa SUOMEN LUONTO 6/ 88 47 . Oulangan biologisen aseman hoitaja, dosentti Juha Viramo varoittelee etenkin Kiutakönkään pahdasta Oulankajoella. Kyrönjoella on tosin muitakin arvoja: sen vettä juodaan Vaasassa, ja veden laatu on kohtalon kysymys myös Maksamaan kalastuselinkeinolle. "Vastaavaa ei ole sattunut ainakaan pariin kolmeen miesmuistiin. Vaarana onkin, että hankalana koettava asia unohtuu ministeriöiden väliseen pallotteluun. "Kiutäkönkään pahdalta lohkareita vierii alas joka vuosi
Lasiteollisuudelle jätelasin käyttö tuo säästöjä raaka-aineja energiakustannuksissa. Marjojen ja sienien keruuta lukijoista harrastaa vain 21 OJo. Uusien keräyspisteiden tuotoksi arvioidaan noin 1 500 tonnia vuodessa. Toki lehden tekijät saivat myös kaipaamaansa tietoa lehden kehittämistarpeesta. Heidän mielipiteensä lehdestä oli ilahduttavan myönteinen, sillä kysyttäessä mielipiteitä lehden ominaisuuksista tavallisin vastaus oli lehden nykyistä ilmettä ja sisältöä tukeva. Suomalaista luontoa parhaimmillaan -kirjasarjan voitti Susanna Nieminen Keravalta. Retkeilyä harrastaa 57 OJo ja kalastusta 40 % tilaajista. Samaa lehteä lukee keskimäärin 3.4 henkeä. Kaikenkaikkiaan Suomen Luonto on mitä ilmeisimmin lukijoilleen tärkeä lehti, sillä 54 OJo ilmoitti lehden pääasialliseksi luontoja ympäristötiedon lähteekseen. Sellaisia siis ovat lukijat. Tutkimuksen teki lehden toimeksiannosta Taloustutkimus Oy. Jokaisessa keräyspisteessä on astia värillistä ja väritöntä lasia varten. Puutarhanhoitoa sentään ilmoitti harrastavansa 43 OJo tilaajista. Samoin hieman vähemmälle jäi kolumnien säännöllinen lukeminen, sillä 32 OJo sanoo lukevansa niitä säännöllisesti. Lasinkeräys vauhtiin pääkaupunkiseudulla Nihkeästi käynnistynyt lasinkeräys sai toukokuussa vauhtia pääkaupunkiseudulta, minne sijoitettiin noin 300 lasinkeräyspistettä. Lehteä kohtaan osoitetusta tyytyväisyydestä voidaan pitää osoituksena myös sitä, että lehteä ilmeisesti todella luetaan. Lehti ei myöskään ole korostetusti minkään ikäryhmän lehti. Muiden kirjoitustyyppien lukemisprosentit ovat tältä väliltä. Metsästyksen suosio oli huomattavasti vähäisempi, sillä sen harrastajia tilaajista on vain viisi prosenttia. Yksittäisten luontokirjojen voittajat ovat Aarno Pihlatie Juuasta, Teemu Kinnunen Muuramesta, Pekka Lappalainen Runnista, Veikko Tuukkanen Turusta ja Pekka Routasuo Helsingistä. Tämä on televisioaikakaudella Suomen Luonnolta hyvä saavutus. vsk.. 10 Lasia kerätään pääkaupunkiseudulla 300 paikassa. Tähän saakka säiliökeräys on tuottanut tehtaille takaisin vain kaksi prosenttia pakkauslasin vuotuisesta kulutuksesta. Pääkaupunkiseudulla kerättiin viime vuonna lasia runsaat 100 tonnia. KOTIMAASTA Suomen Luonnon lukijat tyytyväisiä Suomen Luonto selvitytti viime keväänä lukijakuntansa rakennetta ja lukijoittensa lehdelle asettamia toiveita ja tavoitteita. Ulkomaan uutisia seuraa säännöllisesti 34 OJo. Alle puoli tuntia lehteä lukee 24 OJo tilaajista. Työikäisiä tilaajista on 79 %, loput koululaisia, opiskelijoita ja eläkeläisiä. Lasia on yhdyskuntajätteen joukossa 4-6 painoprosenttia eli noin 46 000 tonnia. Suomalainen lasivillaja pakkauslasiteollisuus vo1s1 käyttää kaiken yhdyskuntajätteen sisältämän lasin uuden lasin raaka-aineena. Kolme prosenttia tilaajista ei osannut määritellä asuinpaikkaansa. Muut lähteet jäivät kuitenkin kauas näistä kahdesta. Lehden luetuimpia artikkeleita ovat luontoartikkelit, joita tilaajista 78 OJo sanoo lukevansa säännöllisesti. Suomen Luontoa ei voida pitää sen enempää miesten kuin naistenkaan lehtenä, sillä tilaajista naisia on 49 OJo ja miehiä 51 OJo. Lasin poistaminen kaatopaikkajätteestä helpottaa jätteen jälleenkäsittelyä ja alentaa käsittelykustannuksia. Suomen Luonto on myös arvonsa säilyttävä lehti, sillä 60 OJo tilaajista arkistoi lehden numeroita ja 17 OJo noudattaa hyvää kierrätyksen periaatetta ja antaa lehden edelleen luettavaksi. Tämäkin maara voidaan vielä kaksinkertaistaa keräilyä tehostamalla. Lasinkeräyksestä vastaava Pääkaupukiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV toimittaa keräyslasin Ahlström Oy:n lasivillatehtaalle Hyvinkäälle, mistä väritön keräyslasi kuljetetaan edelleen Riihimäen Lasi Oy:n tehtaan käyttöön. Vain radio ja televisio yhdessä ovat yhtä tärkeä tiedon lähde, sillä 55 OJo ilmoitti ne päälähteekseen. Puolesta tunnista tuntiin lukee 31 OJo ja tunnista kahteen 27 OJo. lehdet ja niiden lukijat, sillä kysely oli kohdistettu henkilötilaajille. Tarpeetonta lasitavaraa ei tarvitse enää kuskata täyttämään kaatopaikkoja, vaan jäte voidaan käyttää uuden lasin valmistukseen. Mutta kun ottaa huomioon lehden nykyisen noin 60 000 levikin, voi huoleti sanoa lehdellä olevan ainakin 200 000 lukijaa. Mukana eivät ole kirjastojen ja koulujen yms. Työikäisistä kaikenikäiset tilaavat lehteä yhtä runsaasti. Luku tuntuu alhaiselta, vai ovatkohan tilaajat keväällä tehdyssä kyselyssä vähätelleet marjastusta harrastuksenaan. On huomattavaa, että luvut ovat osittain summautuvia, sillä monille oli useita tärkeitä tiedonlähteitä. Tapio Lindholm Suomen Luonnon lukijatutkimukseen vastanneiden kesken arvottiin kirjapalkintoja. Luonto eri muodoissaan on tilaajille tärkeä harrastuksen kohde. Jo noin 70 kuntaa on ottanut lasinkeräyksen jätehuolto-ohjelmaansa, mutta vasta muutamassa kunnassa on päästy käytännön toimiin. Tilaajista 44 OJo on kaupunkilaisia ja maalaisia 53 % . SUOMEN LUONTO 6/ 88 47
Kilpaa kaivurien kanssa linnuston tuntijan Urpo Häyrisen. Muistan miten eräänä maaliskuun aamuna 1981 tapasin nyt jo joukosta poistuneen Kalevi Raitasuon Senaatintorilla. Luiron suot silloisen ulkoministerin vaalipiiristä ja vaatimuksesta. Urpo Häyrisen sihteerikaudesta siirryttiin Pekka Salmisen aikaan. Mukana olivat suometsätieteen professorit Leo Heikurainen ja Olavi Huikari, luonnonsuojeluveteraani Valter Keltikangas ja Tapion ojitusorganisaatiota johtava Kalevi Raitasuo. Sihteeriksi ja apurahoilla tapahtuvan kenttätyön tärkeimmäksi tekijäksi saimme nuoren luonnontieteen kandidaatin, suoSUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Onnitellessamme t01s1amme molempien oli mahdotonta salata mielihyväänsä. Muutamia soiltaan arvokkaita suojelualueita on vielä tulossa, mm. Ensimmäinen ohjelma EteläSuomea varten valmistui jo 1966, sen täydennys ja Pohjois-Suomen ohjelma 1969. Soidensuojelussa on yksimielisyys tavoitteista ollut hämmästyttävän suuri. Sillä perustettiin yaltion maille 71 suojelualuetta, yhteensä 324 000 hehtaaria, suokasvillisuuden vallassa on tästä noin 250 000 hehtaaria. Siitä voi olla pelkästään iloinen ja miettiä mikä aikanaan meni vikaan, kun meistä suojelijoista tehtiin suuria rosvoja mm. Yksityismaiden soidensuojelun hidas toteutus jarruttaa näitä pyrkimyksiä. Soidensuojelutoimikunnan työ päättyi, kun maaja metsätalousministeriöön perustettiin luonnonvarainhoitotoimisto 1973 ja ministeriön asettama soidensuojelutyöryhmä aloitti toimintansa 1976. Eduskunta sääti kesäkuun alkupäivinä uuden soidensuojelualuelain. Monet suotutkijat olivat lisäksi mukana kenttätyössä, jossa käytiin läpi satoja lähinnä valtion omistamia soita. Jo 20 vuotta sitten kirjoitin luonnoksen silloisen maatalousministerin vastaukseksi maalaisliiton pohjoissuomalaisten kansanedustajien eduskuntakyselyyn, jossa vaadittiin hallitusta sanoutumaan irti soidensuojelusta. Lisäksi on ostamatta noin 100 000 hehtaaria yksityismaiden soita noin neljässäsadassa eri kohteessa. Viime tipassa valtioneuvoston vuoden 1981 periaatepäätöksestä poistettiin joukko yksityismaiden soita mm. ~._~•:: ,-,' Suo11;en luonnonsuojeluliicon puheenjohtaja 11. Vastustajiakin on löytynyt. Tähän johtanut työ alkoi 1965, kun Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ja Suoseura asettivat soidensuojelutoimikunnan, jonka puheenjohtajaksi jouduin. Monelta taisi jäädä tämä kaikkien aikojen suurin luonnonsuojelualuepäätös huomaamatta. Koitelaiskaira, Torronsuo ja Kurjenrahka. Hyväkään ohjelma ei voi olla lopullinen. Metsähallitus alkoi omilla päätöksillään toteuttaa suojeluhankkeita välittömästi. Ostorahoja tarvitaan välttämättä lisää. Täydennyksiin on tarvetta ainakin Etelä-Suomessa. Kasvihuonekesän tapahtumien jälkeen olisi jutunaiheita liian kanssa. Olin juuri kuullut että valtioneuvosto oli tunti sitten tehnyt periaatepäätöksen esitystemme pohjalta. Lapin luonnonsuojelupiiri myönsi tänä vuonna ympäristöpalkintonsa Luiron kyläläisille, jotka nyt haluavat myydä luontonsa puolesta ainutlaatuisen arvokkaat suonsa valtiolle. Kyseessä ei aina ole pelkästään soiden suojelu, vaan monet kymmenientuhansien hehtaarien alueet ovat myös viimeisiä erämaita. Suojeltujen soiden määrä nousee aiemmat soidensuojelualueja kansallisja luonnonpuistopäätökset huomioon ottaen jo yli 500 000 hehtaariin. Tunnen lukuisia muitakin metsäojittajia ja turvemiehiä, jotka ovat vilpittömästi iloinneet soiden suojelun edistymisestä. Ympäristöministeriön oma uskottavuus alkaa horjua. Tätä ajattelua edusti vielä Kittilän kunnanjohtaja viime toukokuussa eduskunnan valiokunnassa. Minulle henkilökohtaisesti se merkitsi pitkän työn päätöstä, jos ei nyt aivan elämäntyötä niin ainakin rakasta harrastusta ja oman jo 1950-luvulla tehdyn tutkimustyön hyödyntämistä käytännössä. Hallitusohjelma ja puolueet yksi toisensa jälkeen lupaavat korjata asian, mutta summat vain pienenevät. Nyt siihen on erityinen syy. Huomaan kuitenkin, etten ole neljättä vuotta jatkuneiden kolumnien aikana kertaakaan kirjoittanut omimmasta aihepiiristäni: soiden suojelusta. Aikaisempi työ ja metsähallituksen rauhoituspäätökset hyödynnettiin 1980 valmistuneessa soidensuojelun perusohjelmassa, joka johti valtioneuvoston periaatepäätöksiin 1979 ja 1981. Koillis-Lappi -lehden palstoilla. Hänen vastuullaan on soidensuojelu edelleenkin, nyt ympäristöministeriössä. Samaan aikaan suot jaettiin myös turveteollisuuden ja luonnonsuojelun kesken. Tarkistuksia tulisi tehdä myös uudisojitusten tavoitteissa ja joutomaiksi jäävät liian karut ja rimpiset ojitusalueet tulisi palauttaa ennalleen ojia patoamalla. vsk
Näin peiponkin pesimätulos huononee. Esimerkiksi peipon pesän ulkonäkö voi muuttua ja närhi havaitsee poikkeavan värisen pesän helpommin kuin jäkälillä suojatun. Ei tiedetä, miten rakennusainesten pakollinen vaihtaminen vaikuttaa pesimistulokseen. Mistä sitten Merenkurkun ja Perämeren rannoille tulee niin paljon ilmansaasteita, että tällainen munien kuivuminen havaitaan. Sama ilmiö on havaittu myös sammakkoeläimillä. Maaperää huuhtelevat happamat sateet vähentävät eräitä kasvilajeja, toiset kasvit taas hyötyvät happosateista. Kun nämä kuoriutuvat ja lähtevät lentoon, kirjosiepot saavat alumiinia liikaa elimistöönsä ja munien kuori jää liian ohueksi aiheuttaen kuivumisen. Jäkälissä elää hyönteisiä ja hämähäkkejä. Vaikutti siltä, että surviaissääskien käyttäminen ravintona johti munien kuivumiseen, sillä tämä ilmiö esiintyi lajeilla, jotka söivät surviaissääskiä. Puissa elävät selkärangattomat vähenevät. Tikkojen ja muiden tuhohyönteisiä syövien lintujen kannat saattavat vastaavasti elpyä. Happamoitumisen aiheuttamia muutoksia tiaisten talviseen ravintovarastoon ei liene tutkittu. Myös muita seurauksia on alettu havaita, mutta ne eivät ole niin suoria. Tai ehkäpä jokien tuomat aineet vaikuttavat tällä tavalla. PUHEENVUORO Rajuja päästörajoituksia tarvitaan Ilmansaasteet muuttavat jo luontoamme Naavojen katoaminen ja havupuiden harsuuntuminen ovat tähän saakka olleet näkyvimpiä merkkejä happosateiden vaikutuksista luonnossamme. Omalla tutkimusalueellani Merenkurkun uloimmilla saarilla olin havainnut karikukon, vesipääskyn ja myös erama vuosina västäräkin munien kuivumisen aivan samalla tavalla. Mineraalivilla tai solumuovi sekä monet muut ihmisen valmistamat aineet katoavat oravien pesiin, mutta ainakin mineraalivilla lienee myös oravalle vaarallista samoin kuin ihmisenkin hengityselimistölle. Naava on ilmavaa ja hyvin vettä imevaa, pesäaineksena ilmeisesti parasta mitä luonto on tähän mennessä pystynyt tuottamaan esimerkiksi lämmöneristeeksi. Esimerkiksi jäkälien häviäminen ulottaa vaikutuksensa niistä riippuvaisiin lajeihin, kuten oravaan ja moniin lintuihin. Töyhtötiaisen vähenemisen syyksi on tähän saakka ajateltu tehometsätaloutta. Missään ei liene laskettu merenkulun aiheuttamia päästöjä ilmaan. Pienet tiaiset joutuvat tulemaan talvellakin toimeen metsän puiden antimilla, jotka ovat juuri puun kuoren ja jäkälien suojassa. Töyhtötiaiset ovat viime vuosina harvinaistuneet Naavan ja jäkälien puute vaikuttaa myös lintujen ravintotalouteen. Toiset 1-ajit hyötyvät ja toiset taantuvat. Ainakin Ruotsissa sammakoiden ja vesiliskojen kannat ovat tästä syystä alkaneet taantua. Mitenkähän sen mahtaa käydä, kun jäkäläautiot leviävät. Ne eivät pysty lisääntymään. Puiden stressitekijöiden lisääntyessä ja puiden elinvoiman vähetessä saattavat myös hyönteistuhot kasvaa. On jo pitkään ollut tunnettua, että happamoituneista vesistöistä kalat alkavat kadota. Puukiipijä on riippuvainen puunrunkojen selkärangattomista eläimistä. Happosateet vaikuttavat eliöyhteisöihin myös epäsuorasti muuttamalla kasvien ja eläinten välisiä suhteita. Suuret laivat kulkevat ympäri vuoden Perämeren satamiin. Happamoitumisen välilliset vaikutukset ovatkin hyvin erilaisia. Laji esiintyy juuri karuimmissa metsissä, jotka ovat kaikkein alttiimpia happosateiden vaikutuksille. Havupuiden harsuuntumisen ja sairaukSUOM EN LUONTO 6/ 88 47. Pesämateriaalien muuttumista jäkälien vähentyessä ei ole tutkittu. Samalla puut ja metsä käyvät läpinäkyviksi ja pikkulintujen mahdollisuudet kätkeytyä saalistajilta vähenevät. Hiljattain raportoitiin kahlaajien ja västäräkin munien kuivumisesta Perämerellä Oulun lähistöllä, missä tällaista ilmiötä oli seurattu jo toistakymmentä vuotta. Näin ainakin väliaikaisesti. Puiden vihermassa vähenee, puiden kasvu hidastuu. Näin oravanpesät tule12 vat säille alttiimmiksi ja oravan lisääntymistulos huononee. Näyttää siltä, että ilmiöön on syypää happaman sateen maaperästä liuottama alumiini, joka kerääntyy vesien hyönteisiin. Typen ja happaman maan suosijat valtaavat alaa Kun Ruotsi on lähempänä Keski-Euroopan suuria ilmansaastelähteitä, on siellä pyritty tarkemmin seuraamaan happamoitumisen edistymistä. Töyhtötiaisen määrät ovat talvilintulaskentojen mukaan jatkuvasti vähentymässä. Havupuiden neulasvuosikertojen väheneminen on eräs seuraus happosateista. Voidaan kuitenkin olettaa, että niin luonnon tarjoamat korvaavat pesänrakennusaineet kuin ihmisenkin valmistamat materiaalit ovat huonompia kuin jäkälä. Mitä naavan tilalle oravan ja peipon pesään. Katajankuori on oravalle vaihtoehtoista tavaraa, ilmeisesti myös sammal. Kuivattaako liika alumiini linnunmunat. Voiko jokin toinen luonnon materiaali korvata naavan oravan pesänrakennusaineena. Etelärannikolla ja Helsingin seudulla, missä metsät eniten kärsivät ilmansaasteista ja asutuksen leviämisestä, ovat muutkin pienet tiaiset ja puukiipijä vuosien mittaan vähentyneet jo omienkin havaintojeni perusteella. Talvilintulaskentojen tuloksia tulisi tarkastella tässäkin valossa. Ruotsissa on myös selvitetty, että mitä lähempänä hapantunutta järveä kirjosiepon pesä sijaitsi sitä pienempi oli poikastuotto. Lintujen munat olivat kuivuneet. Mutta happamoitumisen lajeja karkoittava vaikutus leviää veden ekosysteemeistä maalle. Puut harsuuntuvat, kun neulaset eivät kestä happamia sateita ja muita saasteita. Varpushaukan kannat ovat viime vuosina kääntyneet nousuun. vsk .. Vaikutustavat vaihtelevat suuresti. Monet linnut ovat käyttäneet naavaa ja muitakin jäkäliä pesissään. Ruotsissa pidetään lintukantojen vähenemisen syynä myös tätä tekijää
Ajonopeuksia olisi pudo! tettava ja ajoneuvoliiken..::. On arveltu että huono suuntaus voidaan näillä toimenpiteillä pysäyttää. Niin vähän sitä ennen löytyi. Rikin talteenottoa polttoaineista, hiilestä ja öljystä olisi tehostettava taikka kiellettävä runsasrikkisten polttoaineiden käyttö ilman tehokasta rikinpoistoa. Tilalle tulevat esimerkiksi nokkonen, voikukka ja koiranputki. Typen päästöjen vähentämisessä ollaan vielä enemmänkin kokeiluasteella. Onko suppilovahvero viime vuosina lisääntynyt. Vastaavasti koko eliöyhteisö alkaa muuttua kangasmetsälle tyypilliseksi. Ne kukkivat niin kauan kuin elä\lät. Tärkeää olisi '" siten vähentää autoliikenteen typpipäästöjä etenkin .~ Helsingin seudulla ja muualla Etelä-Suomessa. Paremminkin olisi kysyttä~ vä, vähennetäänkö päästöjä riittävän tehokkaasti. Pitkäikäisillä lajeilla kuten kevätesikolla, joka voi elää 3040 vuotta, kukkiminen jatkuu tämän ajan, sen jälkeen keltaiset kukat katoavat. Sienilajien lisääntymisestä tai vähenemisestä on kuitenkin hyvin vaikea tehdä havaintoja, sillä sienisadon vuotuiset luontaisetkin vaihtelut ovat tavattoman suuria. Viimeksi mainittuihin kuuluvat eräät vanhan kulttuurin seuralaiskasvit, kuten kevätesikko, silmäruohot ja keltamatara. Nykyisen tiedon perusteella 30 tai 50 prosentin rikkipäästöjen vähennykset eivät riitä, vaan olisi pyrittävä 80 prosentin vähennykseen vuoden 1980 tasosta. Myrkyllisiä seitikkejäkin näkee nykyisin metsässä vähän siellä sun täällä. Samaan suuntaan vaikuttaa tehometsätalous. Seppo Vuolanto Kirjoittaja työskentelee Uudenmaan lääninhallituksessa ympäristöosaston vs. Meikäläisten uusimpien tutkimustulosten mukaan maaperässä saattaa esiintyä happamoitumisen aiheuttamia häiriöitä, vaikka pHarvo ei vielä olisi muuttunutkaan. Tämän lisäksi uusiin ajoneuvoihin olisi saatava katalyyttiset jälkipolttimet. Ne ovat kangasmetsien lajeja. Valtaosa typen oksideista on peräisin liikenteestä. päästöjen vähentämiseksi. Syyksi on esitetty tehometsätaloutta, mutta alamäki saattaisi johtua myös tiaisen ruokavarastojen vähenemisestä ilmansaasteiden riuduttamassa jäkäläpeitteessä. Taantuvien lajien lisääntyminen ei onnistu muuttuvissa oloissa ja vain vanhat yksilöt jäävät henkiin. ........... Tähän saakka on enemmänkin uskottu siihen, että suppilovahvero on opittu tuntemaan entistä paremmin ja niin se myös havaitaan paremmin. Päästöjen aiheuttama typen laskeuma lisää maan typpipitoisuutta. Parhaillaan mietitään miten kolmen miljardin markan liikenneinvestoinnit, jotka ovat tarpeen seuraavan kymmenen vuoden aikana, voidaan rahoittaa. Tässä suhteessa on kyllä syytä olla huolissaan. Vastaavasti herkkusienet vähenevät. Happamoitumisen aiheuttamat muutokset yksipuolistavat metsiä. Miten puiden mykoritsasienten lajien väliset muutokset vaikuttavat metsäekosysteemissä esimerkiksi puiden kasvuun, jää nähtäväksi. Kun muistelee parin vuosikymmenen takaisia sieniretkiä, saattaakin yhtä hyvin olla niin, että suppilovahvero on lisääntynyt sitä SUOMEN LUONTO 6/ 88 47 . mukaa kuin naava on vähentynyt. 13. Tämän hetken liikenne-politiikan tavoitteet näyttävät päinvastaisilta. vsk. Tärkeämpää olisi miettiä, miten liikenteen päästöt voidaan vähentää tasolle, jonka luonto sietää ja miten tämä rahoitetaan. Kysymys on kuitenkin epäonnistunut siinä mielessä, että jotakin tehdään koko ajan tävä. Päästöjä vähennettävä rajusti Miltä metsä näyttää 50 vuoden kuluttua, ellei mitään tehdä. Joka tapauksessa Ruotsissa on havaittu maaperän happamuuden lisääntyneen. Typpipäästöistä olisi saatava kuriin vähintään puolet. Ovatko seitikitkin lisääntyneet todella, vai olemmeko oppineet tuntemaan ne, ja sen vuoksi havaitsemme ne helpommin kuin ennen. osastopäällikkönä. Metsässä hapanta maata kestävät lajit lisääntyvät. Eteläisen Ruotsin maaperä on erilaista kuin Suomen, eivätkä siellä tehdyt havainnot välttämättä päde täällä. Uusia moottoriteitä suunnitellaan etenkin Helsingin ympäristöön. Kun tällaisia havaintoja saadaan Ruotsista, tulee eittämättä mieleen vertailu Suomeen. Miten päästöjä sitten voidaan vähentää. Ruotsalaiset maalailevat jo kuvia metsistä, joissa linnut eivät laula ja muukin eläimistö on pahasti taantunut. Lehtomaisia maita on enemmän kuin Suomessa, joten happamoituminenkin voi ilmentyä esimerkiksi siten, että maannos muuttuu herkästi meikäläisen podsolimaannoksen tyyppiseksi. .--L.....teen määriä olisi vähennetHapposateiden uhri. Tämän vuoksi typpeä suosivat kasvit ovat lisääntymässä ja vastaavasti eräät niittyjen kasvit, jotka eivät ole typensuosijoita, harvinaistuvat. Kanerva ja kynsisammal ovat lisääntymässä kun taas poronjäkälä, puolukka ja kerrossammal kärsivät. Voimavarat olisi suunnattava tämän kehityssuunnan muuttamiseksi. Sienistä ainakin suppilovahvero ja suippumyrkkyseitikki kuuluvat hyötyviin lajeihin. Metsän kasvien ja sienten runsauden muutoksia olisi tärkeä seurata. Metsien ja muun ympäristömme monimuotoisuus on uhattuna. Esimerkiksi eräs tuntemani hyväsatoinen puolukkakangas on viime vuosina taantunut pahasti ja joutunut kanervakasvuston puristuksiin. sien lisäksi on vaikutuksia havaittu myös lehtipuissa, ennen kaikkea pyökissä, mutta myös tammessa ja koivussa. Töyhtötiainen, joka elää talvisin puiden jäkäliin kätkeytyneillä pikkueläimillä, on selvästi harvinaistunut viime vuosina
Koulunkäynti ei innostanut; tunneillakin olin vaeltelemassa jossain karhumetsissä. Tykkäsin liikkua metsissä ja soilla, ja koin siellä kaikenlaista, mutta kukaan ei oikein uskonut juttujani. Olimme saapuneet Murhijärvelle toiveissamme hieno täysikuinen yö erämaassa, mutta kuten usein, luontoäiti ei kuuntele ihmispolon toiveita; paksu pilvipeite ja sankka lumituisku peittävät kuun taakseen. Kämpässä on kuitenkin lämmintä, ja toinen pannullinen teevettä lämpiää kaminan päällä. Yleensä itse valitsen kuvat siten, että kuvittelen itseni lukijaksi ja väläytän kuvaa sekunnin pari silmieni edessä samalla miettien sen mahdollista vaikutusta.'' "Nykyisin luonnonkusuoMEN L UONTO 6/ 88 47 . Miten se vaikuttaa harrastukseesi. 14 "Aito pikkupojan kiinnostus luontoon. Petri Karttimo on asunut ja elänyt näillä selkosilla koko ikänsä ja ikuistanut metsissä kokemiaan tapahtumia filmille jo alun toistakymmentä vuotta. Makailemme Suomussalmen Murhijärvellä, Saunasaaren kämpän lavereilla ja !itkimme makeaa sokeriteetä kupposen toisensa jälkeen. Myöhemmin, ian myötä ja monien karhutapaamisten jälkeen opin, että karhut eivät halunneet minulle mitään pahaa ja itse ihmisenä olin niille paljon suurempi pelonaihe." "Karhussa ruumiillistuvat tuhansien vuosien erämaat; sen edessä kaikki aseettomat ihmiset ovat tasa-arvoisia. "Tosi on. "Kyllä minä uskon, että oikein valittu kuva tekstin yhteydessä vaikuttaa lukijaan. Kuvillani yritän näyttää karhun olevan yksi osa luontoa, eläimiä. Tämä kuvastaa hyvin luonnon oikeudenmukaisuutta." Olit 16-vuotias, kun filmillesi piirtyivät maailmanlaajuisestikin ainutlaatuiset kuvat parittelevista karhuista. Mikä sai toisella kymmenellään olevan pojannassikan aloittamaan niinkin "aikuisen" harrasteen kuin valokuvauksen. Luuletko, että valokuvalla voi ylipäätään vaikuttaa mihinkään. Korostan nimenomaan kuvavalintaa; kun katsoja näkee kuvan, vaikutelma syntyy hetkessä. Matkalle mahtuu monenlaista, ja kuvia melkein jokaisesta otuksesta, joka Kuivajärven saloilla tallustaa. Tämä suhde karhuihin on varmaan peräisin noilta lapsuuden retkiltä. Olet koko ikäsi asunut sananmukaisesti metsien keskellä, ja nämä metsät ovat sinulle tärkeitä. Olen nähnyt tilanteen, jossa pesäänsä puolustava kurkiemo antoi lähdön kahdelle karhulle. Antoihan se paljon motivaatiota jatkaa." Voiko valokuvalla vaikuttaa. Ei se ole mikään tappajapeto; kauhujutut karhusta ovat ihmisen itsensä aiheuttamia; karhuja on ammuttu, härnätty, vangittu, piikitetty, pentuja on häiritty. Ilta kuluisi tarinoiden. "Siinä toteutui jo pikkupoikana muotoutunut salainen haave ihan ykskaks yllättäen. Nykyisin yritätkin valokuvalla vaikuttaa salomaiden säilymiseen koskemattomina; kuvaaminen on saanut laajempaa merkitystä, etkä tee sitä enää vain todistaaksesi kokemuksiasi muille. Totta kai karhu puolustaa itseään, jos se siihen pakotetaan. Ensimmäisillä metsäreissuilla pelkäsin karhuja ja siksi vietinkin kesällä öitten pimeimmät tunnit korkealla puitten oksilla. Mutta niinhän se on aina ollut; jos eläin on villi, vapaa ja itsenäinen, on siitä tehty henkipatto peto tai sirkuselukka, joka tanssii ihmisen pillin mukaan. vsk.. Niinpä hankin kameran; kuvan avulla oli helppo todistaa tapahtumia.'' Karhussa ruumiillistuvat erämaat Aina sinut tavatessani ovat puheenaiheeksi ennemmin tai myöhemmin kääntyneet karhut tai niiden kuvaaminen. Teksti: Eero Vilmi Kuvat: Petri Karttimo Missä karhu nukkuu On itsenäisyyspäivän aattoilta, huomenna Suomi täyttäisi 70 vuotta
Ihmisten pitäisi enemmän mennä itse metsiin näkemään ja kokemaan luonnon ihmeellisyys", Petri Karttimo pohdiskelee. omat kuvat kuvaan aina mustavalkoiselle. Ihmiset kokevat luonnon liian paljon näiden kuvien kautta. Rakkaasta harrastuksesta tulisi pakonomaista puurtamista." Välineistäsi ei ole lainkaan sellainen, joka on totuttu yhdistämään luonnonvalokuvaajaan. Ei tekniikkaa vaan sisältöä Missä karhu nukkuu näyttelysi on koottu pelkästään mustavalkeista kuvista, ja muistakin kuvistasi parhaat ovat mustavalkeita. '' Alkuaikoina omisti n mahtavan kuvauskaluston ja monesti kuvausreissu meni niiden kantamiseen. Tätänykyä omistan vain rungon, muutaman objektiivin ja jalustan." Mikä on vaikeinta ekokuntalaisen luonnonkuvauksen harrastajan elämässä. vsk. Kun kulkee na1ssa vielä kutakuinkin koskemattomissa metsissä, on mielessä koko ajan pelko kuinka kauan tätä vielä kestää; tämän ajan mielettömyys vie meiltä metsät ja luonnollisen elämän mahdollisuuden. arvot ja kulttuurit ovat häviämässä. "Nykyisin luonnonkuvien tulva on mieletön ... Kuvistaan Petri on koonnut Missä karhu nukkuu -näyttelyn, joka on paitsi henkilökohtainen näkemys salomaitten elämästä, myös kannanotto viimeisten villien ja alkuperäisten erämaitten puolesta. Kamera on vien tulva on mieletön, kuvat ovat kalliilla kameroilla otettuja, hienosti painettuja värikiiltokuvia. Kuvan ottaminen teknisenä suorituksena tulee tärkeämmäksi kuin itse lopullinen kuva ja sen tarkoitus." "Tämä suuntaus näkyy myös siinä, että perinteiset SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Pitkä, pimeä kaamoksen yö soi mainion mahdollisuuden kynttilänhämyiselle tarinoinnille kämpän lämmössä. Tämän päivän kulutusyhteiskunta ihmiskeskeisine haaveineen on omiaan vieraannuttamaan ihmiset luonnosta, ja koska valta keskittyy yhä useammin ihmisille, joille luonto on yhdentekevää, jäävät luontaiskulttuurit yhä enemmän kilpailun ulkopuolelle. Vaara piilee siinä että ihmiset turtuvat kuviin, ja niiden vaikutus sitä tietä vähenee. Juuri tämän takia valokuvan pitäisi vaikuttaa entistä enemmän." "Olen huolissani siitä, että suuntaus pyörii rahan ja ylenpalttisen tekniikan ympärillä. "Vaikeinta on huomata raju ympäristön muuttuminen poikkeuksetta huonompaan suuntaan; metsäautotiet tunkeutuvat tuttuihin erämaihin; rauhallinen metsonsoidinidylli rikkoontuu nopean moottorikelkan vonkaistessa ohi. Palaamme sisälle ja asetamme kolmannen pannullisen teevettä lämpiämään kaminantorven juureen. Voin pimiössä työstää mieleiseni vedoksen. Murhijärven salo on Petrille tuttu. Lumituisku on vaiennut hiljaiseksi pyryksi ja kuukin loimottaa jo ohuen pilvipeitteen takaa. Viime itsenäisyyspäivän tienoilla olin Petri Karttimon kanssa Murhijärvellä Kainuussa eräänlaisella valokuvausreissulla. Värille kuvaan vain kaupalliseen käyttöön tarkoitetut kuvat, kun taas ns. Pohjoisella taivaalla vilkuttaa jokunen tähti enteillen selkeää taivasta ja kirkasta kuutamoa. Ihmiset kokevat luonnon liian paljon näiden kuvien kautta. Jo jalusta ja objektiivi painoivat yhteensä kymmenen kiloa. kulkenut mukana metsäreissuilla kymmenkunta vuotta. Ei näy perunanuijia eikä moottoreita. Mikä ettei. Ihmisten pitäisi enemmän mennä itse metsiin näkemään ja kokemaan luonnon ihmeellisyys, oppimaan ettei luonto ole pelkästään perhosia kukkaiskedolla tai yhtä auringonlaskua, vaan jotakin paljon syvempää. Pistäydymme ulos jäähylle ja kuulostelemaan. "Jo senkin takia, että mustavalkoisella tekniikalla pystyn välittämään kuvanottohetken tunnelmat omakohtaisemmin. En halua toiminnallani edistää tällaista kehitystä." Kamina on hehkuttanut kämpän hiostavan kuumaksi. Tämänkin Murhijärven selkosen yllä leijuu leimauskirveen varjo . Miksi. Tämä on myös syynä siihen, että en halua valokuvaamista ammatikseni; täytyisi ottaa entistä enemmän kaupalliseen levitykseen kauniita, tyhjänpäiväisiä kuvia. Pohjoisten metsien hiljaisuus tyynenä täysikuisena yönä on jotakin selittämätöntä, joka jokaisen kaupunkielämän turruttaman ihmislapsen pitäisi kokea. Kauhulla muistelen niitä aikoja kun piti nähdä vilua ja nälkää koska välttämättömistä piti tinkiä kuvauskaluston painon vuoksi. Valokuvaajan tai valokuvauksen huolet ovat pieniä siihen verrattuna." 15. Metsiin meneminen on kylläkin päivä päivältä hankalampaa; viimeisiä suojelemattornia erämaitten sirpaleita hakataan kiireen vilkkaa pois
vsk .. 16 SUOMEN LUONTO 6/ 88 47
Vanha, melkein kaatunut kuusi huitoi käsillään: Auta minua, sillä aikaa on vähän. Kuitenkin se pystyi luottamaan maaäidin antamiin vaistoihin. Metsämiehet eivät olleet uhka, kunhan salot olisivat riittävän suuria. Murhijärven rantapälvessä karhu oli nuuhkinut aamuyötä. vsk. Muista keväistä se oli oppinut, että kuun vaihteessa tuli salolle muukalaisia aseineen. Telkkäpariskunta piti soidinta joen suvannossa. Hän oli viimeisiä rippeitä siitä suuresta vienalaisesta heimosta, joka oli elänyt ja asunut täällä. Mieltä painoi salon hakkuu-uhka ja metsäautotie, joka pyyhkisi mukanaan kaiken. Joen rannassa poika katsoi virtaa, joka oli kuljettanut esi-isien kalaveneitä. Sen kevätja syksyelämä oli vainottua. Petri Karttimo SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Joskus keväällä se nukkui lähellä metsokukkojen valpasta soidinrämettä. Karhu oli kävellyt äänettömästi joen vastarannalle pojan miettiessä omaa ja metsän tulevaisuutta. Yöllä Vienanmerelle matkaavan mustalintuparven kohina vaiensi kiihkeän soidinmaailman hetkeksi. Monesti kevätyönä lentävän pöllön äänetön hahmo tai punarinnan laulun äkillinen katko olivat varoittaneet ajoissa. Karhu pakeni lopulta rajalle päin, kohti talvipesän metsän salattuja komeroita. Pienen vasan korvat värisivät odotuksesta. Hirviemo kuunteli vesihelmistä hohtavien kuusenoksien takana. Tämä oli erilainen kevät. 17. Molemmat havahtuivat yhtä aikaa. Joen rantatöyräällä suokukat tanssivat kuin kreivit siivissä tuhansien kilometrien matka. Nuori mies hiihti puusuksillaan toukokuun sohjoista rämettä. Missä karhu nukkuu Jäljet tulivat rajan takaa. Tuhansia vuosia vanha virta erotti olennot, jotka katsoivat hämillään toisiaan. Poika hiihti kotiin läpi kevätöisen salon. Karhu ei tiennyt omassa maailmassaan julkisesta mylläkästä, johon syytön salo oli talven aikaan joutunut
Teksti: Yrjö Vasari Kuvat: Esko Suomalainen Paanajärvi Pohjan perillä, nykyisen rajamme itäpuolelle jäänyt erämaiden helmi, oli ja on varmaan monen mielessä edelleenkin eräs kansallisromanttisen ajattelun keskeinen kohde. Lämpötilojen äärevyyteen on varmasti suuri vaikutus järven sijainnilla syvässä laaksossa vain 120 metrin korkeudella, runsaat sata metriä ympäristöään alempana. Se on ollut tunnettu jo ikimuistoisista ajoista saakka. Lisäksi kallio on eräs Täyssinän rauhan rajapyykki. Mittavat voimalaitoshankkeet ovat nostaneet Paanajärven luonnonarvot taas keskustelun kohteeksi. Kuva vuodelta 1935. vsk .. Jo viime vuosisadan loppupuolen matkailijat kertoivat Paanajärven korkeista kesälämpötiloista, kuinka pihka kiehui talojen seinien etelään antavissa hirsuoMEN LUONTO 6/ 88 47 . Nykyinen raja kulkee jonkun kilometrin päässä järven länsipäästä. Lämmin kanjonilaakso Paanajärvi on varsin erikoinen ja poikkeuksellinen geologinen muodostuma, joka liittyy kiinteästi Ou18 Voimala uhkaa Paanajärveä Kuudenkymmenen metrin korkeuteen järven pinnasta kohoava Ruskeakallion pahta on kasvistoltaan erityisen rikas. Paanajärv,en suoJaisa, itä-länsisuuntainen laakso on kuuluisa erikoisen edullisesta ja lämpimästä paikallisilmastostaan. Paanajärvi on osa itäistä Kuusamoa, joka viimeisiä sotia seuranneessa rauhanteossa jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle. Monin paikoin Paanajärven rannoilla on puhtaan dolomiitin muodostamia kailioita. Talvet kylläkin tällä mantereisella ilmastoalueella ovat sangen kylmiä, kesät sensijaan sitäkin lämpimämpiä. Runsaskalkkiset poimuttuneet kivilajit, jotka ovat taustana Oulangan kansallispuiston rikkaalle kasvistolle ja kasvillisuudelle, jatkuvat olennaisesti samanlaisina Paanajärvelle. Toista maailmansotaa edeltäneenä aikana piti lähes jokainen Kuusamossa vieraillut luonnonystävä ja -tutkija tärkeimpänä tavoitteenaan käydä myös Paanajärvellä. Aikaisemmin valtakunnan raja leikkasi juuri Paanajärven itäpään. Eräs kuuluisimmista käyntikohteista oli Ruskeakallio, joka pystysuorana kalliopahtana nousee yli 60 metrin korkeuteen järven pinnasta lukien. Se on yli 20 kilometriä pitkä, mutta vain 700-1 500 metriä leveä yli 120 metrin syvyinen vuonomainen järvi korkeiden vaarojen ja jyrkkien kallioseinämien välissä. Nykypäivän biologeista vain harvalla on enää omakohtaista kokemusta järvestä useimmille meistä se on kadotettu paratiisi. Se oli niin eläintieteilijöiden kuin kasvitieteilijöiden mielestä todellinen Eldorado. Täyssinän rauhan rajaa 1500-luvun viimeisellä vuosikymmenellä vedettäessä Paanajärven Ruskeakallio mainitaan eräänä rajapyykkinä. Se oli myös yksi luonnontutkijoidemme kuuluisimmista ja mielenkiintoisimmista käyntikohteista aikoina, jolloin raja ei vielä muodostanut estettä. langan ja Kitkajoen kanjonilaaksoihin
Ku va otettu Mutkatunturin suunnasta vuonna 1935. Inha, jonka teos Suomen maisemista vaikutti myös hyvin suuresti PaanaJarven muodostumiseen kuuluisaksi ja suosituksi matkailukohteeksi. Hietikkoise/Ia suistomaalla kasvavat mm. "Paanajärven paimenpoika", "Mäntykoski" ja "Palokärki". vsk. Riippuvat puutarhat Ruskeakallio lienee ollut eräänlainen huipentuma sil19. Muistona tästä hänen pyhiinvaelluksestaan pohjoisen Suomen erämaihin ovat mm. Tutkimuksia ja taidetta Paanajärven luontoa tutkittiin uutterasti noin sadan vuoden ajan 1800-luvulta aina 1940-luvun alueluovutuksiin saakka. sissä ja kuinka halla ei juuri milloinkaan kyennyt vierailemaan järven rantojen peltomailla. Hietikkorannan kasvillisuutta Ou/ankajoen suu/Ia vuonna 1935. Jo viime vuosisadan puolella, kesällä 1892 oleskeli kuuluisa taiteilijamme Akseli Gallen-Kallela perheineen Paanajärvellä. nille mantereisen ilmaston itäisille ja eteläisille eliöille, niin hyönteisille kuin kasveille. Tuntuu kyyniseltä, että vesivoimalaitoksen rakentamista Paanajärveen suunnitteleva IVO käyttää juuri yhtä näistä GallenKallelan mestariteoksista, "Palokärkeä", suunnitelmasta kertovan lehtisensä tunnuskuvana. 1935 vieraili alueella Vanamo-seuran 12-jäseninen retkikunta, johon kuuluivat myös veljekset Esko ja Paavo Suomalainen. pulskaneilikka, tataariankohokki ja tenonajuruoho. viljelyä. Monet tiedoista ja keräilyistä on tuotu julkisuuteen tieteellisissä julkaisuissa, paljon lepää kuitenkin vielä toistaiseksi vain museoiden kätköissä. He olivat kumpainenkin innokkaita valokuvaajia ja tuloksena heidän retkestään Kuusamon seudulla ilmestyi 1937 erinomaisen arvokas kuvateos "Suomen erämaiden kauneus". Lämpimän paikallisilmaston ja kalkkipitoisen alustan ansiosta muodostuivat laakson ,rinteet, varsinkin jyrkät kalliopahdat, etelävuoret, erikoisen otolliseksi elinympäristöksi moVuonomainen ja jylhärantainen Paanajärvi on hieman yli kaksikymmentä kilometriä pitkä ja 120 metriä syvä. 1930-luvun poikkeuksellisen lämpimänä ajanjaksona kokeiltiin Paanajärvellä varsin menestyksellisesti jopa vehnän SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Samana kesänä kuin Gallen-Kallela vieraili Paanajärvellä myös valokuvaustaiteemme suurmies I. K
Tämä arkisto on mitä suurimmassa vaarassa mikäli Jarven säännöstelysuunnitelmat toteutuvat. Itse olen askarrellut Kuusamon seudun putkilokasvien parissa. Paanajärven etelävuorien " riippuvien puutarhojen'' harvinaisuuksia ovat mm. Noita silloin löytämiämme pensaita on viime vuosina turhaan jäljitetty. Siellä kasvaa lukuisasti Oulankajoen hiekkaisille rannoille tyypillisiä itäisiä vaeltajia, mm. Oulankajoen latvoilla ei SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Paanajärven kaksi tärkeintä kalalajia ovat muikku ja kuore. pulskaneilikka, tataariankohokki ja tenonajuruoho. Muistoina näiltä kaukaisilta ajoilta elää Paanajärvessä kuoreen lisäksi myös kaksi pientä reliktiäyriäistä, okakatka ja valkokatka. Kuoretta sensijaan tavataan Kuusamon maakunnassa vain toisaalta Paanajärvessä ja toisaalta eräässä Oulujärven vesistöön kuuluvassa järvessä. kaunis lapinlemmikki. Paanajärvi tulisi toimimaan vesivarastona, josta öisin, kun sähkönkulutus on pienimmillään, vettä pumpattaisiin yläaltaaseen. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan tulisi vedenpinnan vaihtelu PaanaJarven altaassa olemaan neljän metrin luokkaa. Jatkuva vedenpinnan vaihtelu ei voi olla vaikuttamatta pohjakerrostumiin. Muikku on yleinen kaikissa Kuusamon seudun järvissä. Tiettävästi eräs 1930-luvulla löydetty maakiitäjäinen on laji, jota vieläkään ei tunneta mistään muualta maailmasta. Kuvattu 1935. Toisaalta samoin esiintyy reliktiäyriäisiä esiintyy Kuusamon länsija eteläpuolella. Taustalla Kuljanvaara . Paanajärven Oulankajoen laaksoa pitkin on maahamme vaeltanut suuri joukko itäisiä ja pohjoisia kasvija eläinlajeja, joiden reliktiluontoiset esiintymät ovat nykyisin todisteena kaukaisista ajoista. ruijanpahtahanhikki, ketonukki, kangasraunikki, kalliosirkunjyvä ja varputädyke. Paanajärven syvänteen pohjakerrostumat, jotka yli sadan metrin syvyisessä altaassa lähes varmasti ovat vuosilustoisia, kätkevät varmaankin täydellisen arkiston kaikesta siitä, mitä jäätikön väistymisen jälkeen alueella on tapahtunut. Päivisin tästä yläaltaasta, eräästä Paanajärven eteläpuolella sijaitsevasta järvestä, vettä sitten laskettaisiin kalliotunnelissa olevien turbiinien kautta takaisin järveen, jolloin sähkö saataisiin verkkoon silloin, kun myös tarve on suurimmillaan. Paanajärvellä runsaita, mutta nykyKuusamossa harvinaisia tai jopa puuttuvia ovat jokipaju, sinikuusama, siperianasteri ja rantahirvenjuuri. Sotavuosina julkaisi S. Tämä merkitsisi, että vedenvaihto olisi noin 80-100 miljoonaa kuutiometriä eli noin kaksikymmenkertaisesti se määrä vettä, minkä Kuusamon ylänkö tuottaa vuorokaudessa Paanajärveen. Pumppuvoimalahankkeet Paanajärven on nostanut uudelleen julkisuuteen Imatran Voiman suunnitelmat joissa järven allasta käytettäisiin suuren pumppuvoimalan vesivarastona. Niitä molempia tavataan näillä tienoin paitsi Paanajärvessä myös toisessa entisen Suomen järvessä, Sallan Vuorijärvessä sekä melko yleisesti ja yhtäjaksoisesti näiltä seuduilta itään. Kuusamon seudun varhaisimpiin jääkauden päättymistä seuranneisiin vaiheisiin liittyy vielä joukko selvittämättömiä kysymyksiä. Vuosilustoisuutensa ansiosta ne tekisivät mahdolliseksi myös kasvillisuuden kehityksen eri vaiheiden ajoituksen. Jyrkkiin rantoihin välittömästi kohdistuva vaikutus ei äkkipäätä tunnu kovinkaan suurelta. Platonoff mielenkiintoisen tutkimuksen Paanajärven seudun kovakuoriaisista luetellen lukuisan joukon laje20 ja, jotka ovat luonteenomaisia nimenomaan PaanaJarven laaksolle. kojen kuluessa pilkkoutunut useiksi syvissä järvissä säilyneiksi osakannoiksi. Paanajärven reliktit ovat peräisin suoraan idästä tapahtuneesta vaelluksesta, Oulujoen ja Kemijoen vesistöalueen reliktit taas Itämeren piiriin aikanaan joutuneesta kannasta, joka on edelleen aiMäntyniemen talo järven itäpäässä. Kysymyksessä on ilmaisesti kaksi eri alkuperää olevaa ja jossain määrin eri-ikäistäkin vaellusaaltoa. Imatran Voima ajaa innokkaasti voimalahanketta le yltäkylläisyydelle, jota meillä on kaikeksi onneksi jossakin muodossa tallella myös nyky-Kuusamon puolella. Vesistörakentamista ajatellen Paanajärvi onkin ihanteellinen kohde. Purolehdoissa kasvaa mm. vsk.. Tämä suunnattoman vesimäärän sisältävä pitkä ja kapea kallioallas on helposti kahlittavissa sulkemalla se molemmista päistään. Paanajärven länsipäässä on Oulankajoen suulla laajahko suistomaa-alue, jonne vesivirrat ovat kuljettaneet runsaasti lietettä ja hiekkaa. yhteyksistä itään. Vastaavanlaisia seikkoja ovat osoittaneet myös muihin eliöihin kohdistuneet tutkimukset. Muistoja menneestä maailmasta Myös korkeampien eläinten, niin kalojen kuin äyriäisten joukossa on mielenkiintoisia muinaisten leviämisvaiheiden todistajia. Se ei ole kyennyt leviämään vastavirtaan enää Paanajärveä ylemmäksi. Edellämainitut, kuten lukuisat muutkin itäiset kasvilajit, ovat eläviä muistoja eliöitten vaelluksesta maahamme pitkin Paanajärven Oulankajoen laaksoa. Jääkauden loppuvaiheissa, noin 10 000 vuotta sitten, allas oli yhteydessä suurempiin vesistöihin idässä muodostaen Vienanmeren kauas länteen työntyvän pitkän ja kapean vuonomaisen lahden. Sinikuusama lintulevitteisenä pensaana on useaan otteeseen yrittänyt saada jalansijaa ylempää Oulankajoen varsilta ja olen itse löytänyt useitakin sinikuusamapensaita retkeillessäni yhdessä Jorma Taarnan ja Heimo Mutasen kanssa Oulangan ja Kitkan varsilla vuonna 1957. Paanajärven kuore on reliktieläin, muisto aikaisemmista. Paanajärvellä oli toki monen muunkinlaisia kasvupaikkoja kuin vain kalliojyrkänteitä, jolla edellä lueteltuja kasvilajeja kasvoi. Ilmeisesti kysymyksessä ovat leviämisyritykset, jotka eivät ole johtaneet pysyvän sillanpääaseman luomiseen
21. Ilmeisesti voimalaitoksen perustaminen merkitsisi lukuisten eliöitten ja eliöyhteisöjen tuhoutumista ja sitä, että 10 000 vuoden ajan toimineeseen leviämisreittiin idästä Itämeren piiriä kohti muodostuisi noin 30 kilometrin mittainen, kenties pitempikin katkos, joka estäisi Suomen puoleisten kantojen täydentymise!l, idästä päin. Jokilaakson luonnolle leimaa-antavat hiekkaja sorakerrostumat ovat erikoisen alttiita eroosiolle, joka väistämättä seuraisi Paanajärven vedenpinnan muutoksista. Jos Paanajärven vedenpinnan seurauksena Oulangan uomassa tapahtuisi muutoksia, on mitä todennäköisintä, että seudun luontokin muuttuisi aivan oleellisesti. Tähän hiekkaja soramuodostumaan on Oulankajoki vuosituhansien kuluessa uurtanut itselleen polveilevan uoman. Seuraukset eivät kenties olisi yhtä mullistavia, mikäli Paanajärven vedenpintaa nostettaisiin neljä metriä nykyisestä. Yrjö Vasari on Helsingin yliopiston kasvitieteen professori. Sen sijaan muuhun eliö maailmaan kohdistuvien ympäristöhaittojen selvittelyyn ei voimalaitosrakentajien piirissä katsota olevan mahdollisuuksia. Oulangan suulle rakennettavalla pohjapadolla voisi haittoja kenties jossain määrin torjua. Järven pinnanvaihtelu aiheuttaisi häiriöitä kuoreen ja muikun kudussa, noiden kalojen, jotka muodostavat taimenten perusravinnon. Oulankajoen laakson geomorfologiaa tutkinut tohtori Leo Koutaniemi on pohdiskellut kysuoMEN LUONTO 6/ 88 47. Paanajärven käyttäminen voimalaitosaltaana järkyttäisi siten perinpohjaisesti kalatuotannon perustaa ja ilmeisesti tuhoaisi urheilukalastuksen Oulanka-, Kitkaja Kuusinkijoessa. Toivottavaa on, että tämä voitaisiin toteuttaa neuvostoliittolais-suomalaisena yhteistyönä. Kalat ja rantaeliöt vaarassa Voimalaitoshankkeiden yhteydessä on myönnetty, että vedenpinnan vaihtelut vaikuttaisivat elolliseen luontoon. Padon rakentaminen Paanajärven länsipäähän olisi luonnollisesti kohtalokasta näille taimenkannoille, mutta vaikkei tuollaista patoa rakennettaisikaan, joutuisivat arvokalakannat uhanalaisiksi. Nykyiselle valtakunnanrajalle on järven länsipäästä matkaa muutama kilometri, Rukatunturille kolmisenkymmentä ja Kuusamon kirkolle viitisenkymmentä kilometriä. Hänen mukaansa neljän metrin lasku nykyisestä keskimääräisestä veden pinnasta merkitsisi joen uoman voimakasta kaivautumista laaksonpohjan hiekkoihin. Nykyiseen Paanajärveen saakka jokiuoma täyttyi näillä irtaimilla aineksilla ja hiljalleen on Paanajärven länsipäässä nykyisen joen mukanaan tuoma suistokerrostuma työntymässä yhä idemmäksi ja idemmäksi. vsk. Jäätikön sulamisvaiheessa virtasi Vienanmerestä nykyisen Paanajärven yli Oulangan laaksoon ulottuvaan kapeaan lahteen jäätikköjoki tuoden mukanaan suunnattomia määriä irtainta maa-ainesta. Voimala muuttaisi Oulangan uomaa Nykyinen Oulankajoen kulku on eroosion päätetason muodostavan Paanajärven määräämä, ja tietynlainen tasapainotila vallitsee niin kauan kuin päätetaso on nykyisellä korkeudellaan. Tällöin ei Suomen puoleisten uomien leikkautuminen olisi aivan yhtä voimakasta eikä Kitkajoen uomalle myöskään koituisi yhtä ilmeistä vaaraa. Me Suomen puolella olemme olleet iloisia ja ylpeitä nykyisestä Oulangan kansallispuistosta ja sen monessa suhteessa ainutlaatuisesta luonnosta. Luonnontutkijoiden huoli Paanajärven kohtalosta on ymmärrettävää. Nämä kolme jokea muodostavat Kuusamolle taloudellisestikin tavattoman merkityksellisen urheilukalastuksen selkärangan. Paanajärvi jäi rauhanteossa Neuvostoliitolle. Paanajärvi kuuluu kiinteästi samaan luonnoltaan korvaamattoman arvokkaaseen kokonaisuuteen, mikä Suomen puolella on johtanut Oulangan kansallispuiston perustamiseen ja nyttemmin sen laajentamiseen Kitkanniemen alueella. Artikkelin kuvat on ottanut perinnöllisyystieteen emeritusprofessori Esko Suomalainen, joka 1930-luvulla kuvasi veljensä Paa von kanssa laajalti maamme luontoa; parhaat otokset on julkaistu kirjassa Suomen luonnon kauneutta (toinen painos 1957). Mikäli Paanajärven vedenpinnan säätely toteutettaisiin tarkoitetussa laajuudessa, tulisi vielä tätä kevättulvaa jonkin verran suurempi tulva koettelemaan Jarven ympäristöä ja Oulankajokilaaksoa 50:stä 365:een kertaan vuodessa, riippuen siitä pumpattaisiinko vettä viikon vai vuorokauden välein. Me voimme oikeutetusti pitää tätä kokonaisuutta osana ihmiskunnan yhteistä, korvaamattoman arvokasta perintöä. Riittävän suuri vedenpinnan lasku saattaisi johtaa muutoksiin myös Oulankajokeen laskevassa Kitkajoessa, jota nykyisin suojaavat sen suulla Oulankajoen uomassa olevat hiekkasärkät. Oulankajoen laakso on nykyisellään mahtavien hiekkaja sorakerrostumien täyttämä muodostuma. Vähin, mitä ennen mahdollisen voimalaitoshankkeen toteuttamista voisi · toivoa, on Paanajärven luonnon nykytilan perusteellinen selvittäminen kaikilta puoliltaan. ole tulvia tasaavia järviä ja niinpä sen kevättulvakin on perin mahtava, kolmen neljän metrin luokkaa. Tällöin vaikutus kohdistuisi ;oimakkaimmillaan juuri jokivarren luontoon, niihin hiekkaja somerikkorantoihin, jotka nykyisin ovat tunnettuja itäisten ja eteläisten kasvija hyönteislajien elinympäristönä. Paanajärven säännöstely vaikuttaisi eniten juuri rantavyöhykkeen eliöihin ja eliöyhteisöihin, ei yksinomaan vedenpinnan vaihteluiden takia vaan myös muuttamalla talvisia jäätymisoloja ja lumisuhteita. Nämä vaarat myöntävät myös voimalaitoshankkeen puuhaajat ja IVO on halukas osallistumaankin niiden tutkimukseen. Lähinnä on kiinnitetty huomiota siihen kuinka Kitka-, Oulankaja Kuusinkijokeen kudulle nousevat taimen kannat joutms1vat lujille. Kaivautuminen lähtisi liikkeelle jokisuulta ja etenisi ylävirtaan sitä mukaa, kuin uoma alajuoksulla syvenisi. symystä, mitä Paanajärven vedenkorkeuteen puuttuminen merkitsisi
Luonnossa kulkijaa ainaisesti vaivaama kysymys, miksi, unohtuu kerrankin ja mielikuvitus saa laukata vapaana. Myöhemmin on kuikan huuto ollut seuranani mitä monina1s1mmissa tilanteissa. Voimakkaassa reviirihuudossa kajahtaa hallitsijan itsevarmuus: "Tämä on minun veteni, muut pysykööt poissa." Mökillämme Lohjanjärven rannalla olen elänyt kuikan naapurina jo lapsuuteni kesinä. Voimakkaana se kaikuu myös syvälle metsään, säestäen soidinmetsojen rymähtelyä yöpymisoksilleen. Linnut ovat menettäneet arkuutensa, mutta eivät varovaisuuttaan. Mökkipariskunta on tullut tutuksi, menestynyt pesinnässään erinomaisesti. Näytelmässä on jotain ikiaikaista. Teksti ja kuva: Heikki Willamo Kuikan Kuikan huudossa on villiyttä, joka saa mielikuvitukseni palaamaan kauas taaksepäin, Kalevalan aikoihin, suurille suomalaisille järville. Kuikka ei todellakaan pyri peittelemään olemassaoloaan. Aamuhämärissä ne uittavat poikasiaan aivan saunalaiturin kupeeseen ja siirtyvät arvokkaasti sivummalle vasta ihmisten heräillessä. Se on tapahtunut samoilla vesillä vuosituhansien ajan . Linnut kokoontuvat usein illalla, loppukesästä jo iltapäivästä. Ne tulevat kauempaa lentäen tai muilSUOM EN LUONTO 6/ 88 47. Salaperäiset ryhmämenot Vuosien varrella kuikka on vallannut sydämessäni oman tärkeän paikkansa. Saunan jälkeen hämärissä se aina huusi pikkusaaren kupeesta, pesänsä läheltä. Hetkisen kuluttua naapurikoiras vastasi omalta selältään eikä tyynestä kesäillasta puuttunut mitään. Kuikkien kokoukset, hiljaisiin kesäöihin kuuluvat mystiset menot ovat kerta toisensa jälkeen vaikuttavia elämyksiä. Pesäpaikallaan niillä on ehdoton kotirauha, se on kaikkien mökkiläisten yhteinen kunniaasia. Vain kuikat tietävät miksi. Lapin valoisassa kesäyössä se tuudittaa uneen ja viimeksi sen kuulin seuratessani korva kovana, miten vanha huuhkajakoiras ajoi reviirinsä laidalla puhaltelevan noos1pojan loitommalle. vsk.. Vaikka olen oppinut kuikkien elämästä paljon, ei salaperäisyyden verho ole päässyt putoamaan lin22 huuto tujen yltä
vsk. . ympan Jarven selkää, kunnes kimeä kiljahdus rikkoo hiljaisuuden. Nouseva aurinko saa hetkiseksi torkahtaneen parven taas hereille ja nopeasti linnut joutuvat silminnähtävän kiihkon valtaan. Etteikö mukana olisi ripaustakaan tunnetta. Vakavuudessa, jolla ne menoihinsa suhtautuvat, on jotain perin inhimillistä. Kaulat ojentuvat, päät kääntyilevät rytmikkäästi lintujen kerääntyessä piiriksi . ta tahdilta uiden ja suuntaavat yhteiseen pisteeseen. D 23. Parvi ui vaitonaisena SUOMEN LUO NTO 6/ 88 47. Ryhmätapaamiset ovat selvästi kuikille tärkeitä. Se on merkkinä yhteissukellukselle, joka tehdään vettä voimakkaasti jaloilla pärskäyttäen. Äkkiä joku linnuista läht~e uimaan ja muut seuraavat sitä tiiviinä ryhmänä. Pimenevä yö peittää hitaasti väsymättömän parven ja lopulta vain korvat kertovat menojen yhä jatkuvan . Rantapensaikon kätköistä katsottuna on vaikea uskoa, että kaikki olisi pelkkää vaistotoimintaa
Suuri osa puistosta on siis eteläsuomalaista talousmetsää. Selvitämme tässä artikkelikokonaisuudessa tutkimuksen tähänastisia tuloksia. Työhön on osallistunut kymmenkunta tutkijaa ja opinnäytetyön tekijää. Onko metsien pirstoutuminen uhka. Seitsemisessä on kuitenkin vanhoja, yli 120-vuotiaita metsiä yhteensä vain muutama neliökilometri useana eri laikkuna, kun puiston koko pinta-ala on hieman yli kolmekymmentä neliökilometriä. Toistuvien kulojen jäljiltä taiga on ollut eri-ikäisten taimikoiden pienipiirteinen mosaiikki, jonka lomassa on ollut yksittäisiä vanhojen metsien Jaikkuja. Syy tähän on ilmeinen: Puisto perustettiin vuonna 1982, ja viimeiset hakkuut alueella toteutettiin vain muutama vuosi ennen lopullista rauhoituspäätöstä. Ulvinsalossa tehtyjen tutkimusten mukaan Kainuun metsät ovat palaneet keskimäärin runsaan sadan vuoden välein, parinkymmentä hehtaaria kerrallaan. Seitsemisen kansallispuisto Pohjois-Hämeessä on eteläsuomalaisen erämaaluonnon suojelualue. Seitsemisen metsät saattavat siis edustaa rakenteeltaan luonnontilaista havumetsää paremmin kuin äkkipäätä arvelisi. vs k.. Tämä on yhteydessä laajempaan kysymykseen, millä ehdoilla metsissä elävät eläinja kasvilajit voivat tulla toimeen talousmetsissä. Tutkimuksessa on selvitetty metsien pirstoutumisen vaikutusta talousmetsien lomaan jäävien ikimetsäsaarekkeiden ·ekologiseen monipuolisuuteen. Kulojen merkityksestä luonnontilaisen taigan muokkaajana puolestaan on 1960-luvulta lähtien vähitellen päästy selville. Valtaosa puistosta koostuu metsiköistä, joissa metsätalouden jäljet ovat selvinä näkyvillä, ja monin paikoin maisemaa hallitsevat nuoret taimikot. Talousmetsässä vanhojen metsien saarekkeisuus korostuu luonnontilaiseen verrattuna, sillä voimaperäiset hakkuut hävittävät metsän pienipiirteisyyden SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Syitä on kaksi: kosteusja korkeussuhteiden vaihtelusta aiheutuvat metsätyyppierot sekä toistuvat kulot. Myös luonnontilainen taiga oli kuitenkin eri-ikäisten metsälaikkujen mosaiikkia, tämä ei ole pelkästään nykyisten talousmetsiemme piirre. Yrjö Haila Eräinaa on saart: Nykyisin vanhat metsät ovat eri-ikäisten talousmetsien ympäröimiä saarekkeita. Metsätyyppierojen pienipiirteisyyden paljastaa kartta. Samankaltaisiin lukuihin on päädytty tutkimuksissa Västerbottenissa sekä Pohjois-Amerikassa. Tämän lomassa on yksittäisiä, kylläkin komeita ikimetsäsaarekkeita. Metsäluonnon ekologiselle tutkimukselle Seitse24 minen on siis oivallinen kohde: Tällaistahan suomalainen metsä nykyään on, hakkuiden tuottamien vaihtelevan ikäisten taimikoiden mosaiikkia. Seitsemisen kansallispuistossa on vuodesta 1984 lähtien tutkittu metsäluonnon monipuolisuuteen vaikuttavia tekijöitä
Erityisesti ikimetsän ja varttuneen talousmetsän ekologisten yhteisöjen erot ovat melko vähäisiä. Myös perhosia pyydystettiin valoja syöttirysiä käyttäen, mutta aineisto jäi liian pieneksi johtopäätösten tekoon : Perhoset ovat havumetsissä ylimalkaan vähälukuisia. Selvitimme pirstoutumisen vaikutuksia vertaamalla erikokoisten vanhan metsän laikkujen ekologisia yhteisöjä toisiinsa sekä SUOMEN L UONTO 6/ 88 47. Tutkimuksen kohteeksi valittiin eliöryhmiä, joiden runsauksista on mahdollista saada vertailukelpoista aineistoa: linnut, kuoppapyydyksillä pyydettävät maakiitäjäiset, muurahaiset Miten metsien ekologinen monipuolisuus voidaan turvata. Tutkimusten tuloksia esitellään jäljempänä olevissa artikkeleissa. Erot 25. ikkunapyydyksiä. paljon tehokkaammin kuin kulot. vsk. Kartoitusten keskeinen tulos oli, että metsien yleislajit tulevat toimeen laajassa kirjassa eri-ikäisiä metsiä. Kuvassa Multiharjun ikimecsää Seitsemisen kansallispuistossa. Tämä on todennäköisesti haitallista eliöiden menestymiselle. keista tehty Lahoava puu kuuluu olennaisena osana luonnoncilaiseen metsään. Lentäviä hyönteisiä pyydystettiin käyttäen ns. laikkuja ympäröivän talousmetsän yhteisöihin . ja hämähäkit kaikki maan pinnalla liikkuvia niveljalkaispetoja sekä etanat ja kotilot
Kulot ovat tuoneet luonnontilaiseen havumetsään pienipiirteistä vaihtelua Kulot ovat olleet merkittävä luonnontilaisen havumetsän muokkaaja. liittyvät pikemminkin pienipiirteisiin kasvillisuustai kosteuseroihin kuin metsän ikään. Niiden mahdollisuudet löytää laajojen talousmetsien keskel26 iä olevat soveliaat saarekkeet ja muodostaa niihin lisääntyviä kantoja ovat paljon yleislajeja heikommat. Tämä pätee esimerkiksi lahopuuta vaativiin lajeihin: Jotkut käyttävät puuainesta ravinnokseen, toiset saalistavat lahopuussa eläviä toukkia, tikat ja metsätiaiset kovertavat pökkelöihin pesäkolonsa ... Muissa eliöryhmissä ikimetsiin erikoistuneita lajeja on enemmän. Metsien luonnonsuojeluekologiaan tarvitaan lisää tutkijoita, jotka tuntevat eri ryhmien lajien elintavat perin pohjin. Metsäluonto ei ole vakaana ja muuttumattomana pysyvä kokonaisuus, vaan myös luonnonoloissa jatkuvan muutoksen alainen. Niiden osuus on noin 5-10 prosenttia koko lajistosta. Tutkimukseemme sisältyvien ryhmien lajimäärät ja yksilömäärät ovat ikimetsissä alhaisempia kuin kasvillisuudeltaan vaihtelevammissa varttuneissa metsissä. Harvalukuisten ikimetsiin erikoistuneiden lajien tulevaisuuden hakkuiden aiheuttama metsien pirstoutuminen vaarantaa. Tarvittaisiin kipeästi tietoja metsälajien menestymisen vähimmäisehdoista ottaen luonnon jatkuva muutos huomioon. Metsäpalojen seurauksena havumetsä on kehittynyt iältään vaihtelevien metsiköiden mosaiikiksi, jonka lomassa vanhat metsät ovat kohonneet jylhinä saarekkeina. Ikimetsien harvalukuisten lajien leviämiskyvyn selvittäminen on metsien luonnonsuojeluekologian suuri haaste. Taigan lajista on evolutiivisesti sopeutunut metsien jatkuvaan muuttumiseen, mutta emme täsmälleen tiedä miten. Ne leviävät näin ollen helposti soveliainta metsä tyyppiä edustaviin saarekkeisiin. Ilmeisen tärkeää olisi tietää elintavoiltaan erikoistuneiden lajien vaatiman ympäristötyypin vähimmäiskoko kuinka suuren korpilaikun liekokurekiitäjäinen vaatii menestyäkseen. Talousmetsien ympäröimät ikimetsien pirstaleet eivät ole niiden kannalta "saaria", vaan lajit esiintyvät jokseenkin kaikkialla eri-ikäisten metsien mosaiikissa joskin vaihtelevin tiheyksin. vsk.. Ne eivät sisältyneet tutkimukseemme, koska määrällisten näytteiden keruu harvalukuisista elintavoiltaan erikoistuneista eliöistä on hankalaa. Ikimetsät ovat täysin korvaamattomia monien lajien ainoina asuinpaikkoina, mutta niitä suojelemalla ei voida turvata koko metsäluontomme ekologista monipuolisuutta. Toinen ongelma on, vaativatko tällaiset lajit nimenomaan sopivaa pienoiselinympäristöä, vai tarvitsevatko ne "ikimetsää" riittääkö liekokurekiitäjäiselle pelkkä korpilaikku, vai pitääkö tämän laikun olla ikimetsän ympäröimä. Tutkimuksemme nostaakin keskeiseksi ongelmaksi selvittää, kuinka paljon lajiston runsaus vaihtelee luontaisesti. Korostettakoon, että johtopäätöksemme koskee metsien yleislajeja eikä sitä voi ilman muuta ulottaa kaikkiin metsälajeihin. Tämä koskee erityisesti lahopuussa eläviä hyönteisiä. Metsiemme eläimistöstä ei nisäkkäitä ja lintuja lukuunottamatta ole yksilömääriin perustuvaa ja siis ekologisiin johtopäätöksiin oikeuttavaa tietoa käytännöllisesti katsoen lainkaan. lajien vähimmäiseroja selvittävä tutkimus eroaa eri eliöryhm1ssa. Lajin harvinaisuus johtuu ilmeisesti sen tiukasta sitoutumisesta vanhoihin kuusikorpiin. Nuorten taimikoiden lajista poikkeaa selvästi vanhojen metsien lajistosta, mutta tutkimiemme ryhmien valtalajit esiintyvät säännön mukaan myös nuorissa metsissä. Liekokurekiitäjäinen nostaa esiin muutaman yleistävämmän kysymyksen. Menestyvätkö la, hopuun uhanalaiset hyönteiset kaikkialla, missä on soveliasta lahopuuta, vai pitääkö puun olla ikimetsässä. Suojelun painopisteitä Keskeinen johtopäätöksemme on, että metsien luonnonsuojelussa on kiinnitettävä hu'omiota muuhunkin kuin suojelualueiden perustamiseen ja hoitoon. Nämä kysymykset liittyvät metsälaj iston perusekologiaan. Liekokurekiitäjäinen on sellainen "punaiseen kirjaan" sisältyvä taigan laji, jonka ympäristövaatimuksista olemme saaneet aineistoa. Näin ollen myös . Tutkimiemme lajiryhmien lajistoon sisältyy suoranaisia ikimetsiin erikoistuneita eliöitä vähemmän kuin olimme etukäteen odottaneet. Erikoistuneiden lajien vähimmäisvaatimukset poikkeavat eri lajiryhmissä suuresti toisistaan. Metsien pirstoutuminen ei siis smansä haittaa useimpien lajien menestymistä. Metsälajien menestymisen vähimmäisehdot Tuloksemme osoittavat selvästi, että metsien lajista ei suinkaan ole tasaisesti jakautunut yli metsätyyppien ja ikävaiheiden. Metsäluontomme tulevaisuuden kannalta ratkaisuoMEN LUONTO 6/ 88 47. Palokorot muistuttavat vielä tänäänkin entisistä metsäpaloista Seitsemisen kansallispuistossa
Harri Tukia ja Jari Niemelä Liekokurekiitäjäinen taigan uhanalainen Kaksi tutkituista maakiitäjäislajeista, peilikiitäjäinen ja liekokurekiitäjäinen, on elinvaatimuksiltaan ikimetsälajeja. Valitettavasti liekokurekiitäjäisen leviämiskyvystä ei ole mitään tietoja. sevaa siis on, mitä tapahtuu talousmetsissä: Ovatko suojeltujen vanhojen metsien välillä olevat alueet siinä määrin vaihtelevia, että metsiemme luontainen lajisto kykenee niissä menestymään. Tällaisissa metsälai k uissa laji saattaa olla hyvinkin runsas. Liekokurekiitäjäinen on taannoin ilmestyneessä Suomen uhanalaisia lajeja käsittelevässä komiteamietinnössä luokiteltu silmälläpidettäväksi. metsän eri ikävaiheiden pieni piirteistä mosaiikkia. gassa liekokurekiitäjäiselle sopivia korpipainanteita on vain siellä täällä pieninä laikkuina. Luonnontilainen havumetsä on mm. Lajin menestymisen kannalta tärkeää oh siis (sopivien) korpipainanteiden etäisyys _toisistaan verrattuna lajin leviämiskykyyn. Esimerkiksi eräässä Seitsemisen kuusikorpipai.nanteessa liekokurekiitäjäinen oli ajoittain runsain laji koko näytteessä. Näitä päätelmiä voi yleistää: Metsiemme harvinaisten lajien säilymiselle on tärkeää varmistaa elinympäristöjen rikkaus. Vähentäisikö tämä metsien taloudellista tuottoa. Lajin elinympäristövaatimukset ovat erittäin tarkat. Ei mitenkään itsestään selvästi. Tarvitaan ohjeita siitä, kuinka paljon haapoja tulee olla yhdessä metsikössä ja kuinka lähellä eri metsiköiden tulee olla toisiaan, jotta vanhojen haavikoiden · hyönteislajisto tulisi niissä toimeen. Metsätalouden toimenpiteiden mittakaava on ilmeisesti tässä olennainen kysymys. Keskikesällä lajia ei ole tavattu, mutta loppukesällä on pyydystetty muutamia yksilöitä. Tarvitaan ohjeita sille, kuinka paljon ja minkälaista kasvillisuustyyppien ja metsän ikäryhmien vaihtelua tulee ylläpitää talousmetsissä lajiston monipuolisuuden suojelemiseksi. Tämä merkitsisi varmasti muutoksia metsätalouden menetelmiin, esimerkiksi luopumista raskaasta ja suuria käsittely-yksiköitä vaativasta koneistuksesta. Sille kelpaavat vain kosteat, rahkasammalten verhoamat korpipainenteet, joissa on kuolleita ja maatuvia puunrunkoja. Olemme saaneet liekokurekiitäjäisiä varhaiskeväästä kesäkuun alkupuolelle saakka, minkä jälkeen se häviää näytteistä. Paljaaksihakkuun seurauksena korpilaikkujen maanpinnan kosteus, lämpötila ja varjostus muuttuvat täysin. Varttuneessa talousmetsässä kasvavat järeät haavat kelpaavat ilmeisesti taigan lahopuulajeille yhtä hyvin kuin haavat rauhoitusalueilla. Liekokurekiitäjäistä on vain kosteissa kuusikorpipainanteissa, joissa on runsaasti kuolleita ja maatuvia puunrunkoja sekä pohjakerroksessa vallitsevana rahkasammalet. Havainnollistamme periaatetta vielä käyttäen esimerkkinä lahopuuta. Liekokurekiitäjäinen lisääntyy todennäköisesti keväällä. Laajoilla alueilla yhdenmukaisesti suoritetut toimenpiteet johtavat lajiston köyhtymiseen tämän osoittavat pohjoistaigan lintulaskennat. Dosentti Yrjö Haila on Suomen Akatemian ikimetsäprojektin johtaja . SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Tämän piirteen tulisi säilyä myös talousmetsissä. vsk . Liekok urekiitäjäisen uhanalaisuus aiheutuu ennen kaikkea lajin vaatimien vanhojen kuusikorpipainanteiden tuhoutumisesta tehometsätalouden alle. Metsätalouden vuoksi harvinaistuvien lajien vaatimukset voidaan ottaa ohjeiden lähtökohdaksi. Esimerkiksi metson suojelemiseksi keskeistä on soidinpaikkojen ja poikueiden ruokailumaiden säilyttäminen. Metsäluonnon ekologisen monipuolisuuden suojelu on toteutettava metsätaloudessa läpäisevästi. Luonnontilaisessakin taiLiekokurekiitäjäinen on hyvin tarkka elinympäristöstään . Emme tosin tiedä, mikä nimenomainen korpipainanteiden piirre on lajin menestymiselle ratkaiseva. Surkea tosiasia vain on, että keskustelulta metsätalouden vaihtoehdoista puuttuu perusta tässä vientiteollisuuden tehokkuustaikauskon hallitsemassa maassa. Olemme etsineet lajia erilaisista korpipainanteista, ja sen esiintymispaikkojen yhteisiä piirteitä ovat vanha puusto ja kuolleiden sekä maatllvien runkojen runsaus sekä rahkasammalpohja. Lisääntyneet aikuiset joko kuolevat tai vajoavat horrokseen keskikesän ajaksi. Kaikki soveliaat laikut eivät ehkä jatkuvasti ole liekokurekiitäjäisen asuttamia, vaan lajin on pystyttävä jatkuvasti leviämään laikusta toiseen. 27
Sulkeutuneiden vanhojen metsien kasvilliSUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Hyömeisten lentonopeus ja paino vaikuttavat suuresti niiden pyydystettävyyteen. Tähän vaikuttanee lähinnä reunavyöhykkeiden monipuolinen kasvillisuus sekä voimistuneen tuulen ja auringonpaahteen takia heikentyneet tai vioittuneet puut. Vain yksi laji (kalvekätkökiitäjäinen) on runsaimmillaan taimikoissa. Niiden koko vaihtelee parista millimetristä kolmeen senttimetriin. Lajien esiintymisen pai28 Kovakuoriaiset viihtyvät metsän reunassa Jätkänjäärä hakeutuu metsiin, missä on paljon kuollutta ja lahoa vaa puuta. Lajimäärä on nuorissa taimikoissa huomattavasti korkeampi kuin muissa metsäluokissa. Lähes kaikissa runsaimmissa hyönteislahkoissa ja kaikissa runsaimmissa kovakuoriaisheimoissa yksilömäärät olivat korkeimmat lähellä metsän reunaa. Vanhojen metsien sisällä olevat tuulenkaatoaukot lahoine puineen näyttävät olevan kaarnakuoriaislajistoltaan köyhempiä kuin läheiset sulkeutuneet metsät. Lisäksi taimikoissa eri pyyntipaikkojen välillä on maakiitäjäislajistossa suurta vaihtelua. vsk.. Tämä johtuu siitä, että nuorissa taimikoissa tavattiin metsän yleislajien lisäksi vähälukuisina avomaiden ja viljelyalueiden lajeja, mm. Olemme keränneet Pohjois-Hämeen metsissä hyönteisiä ikkunapyydysmenetelmällä. Seitsemisen alueella se ei kuitenkaan ole kovin yleinen, koska seutu alkaa olla jo sen elinalueen pohjoisrajoilla. Tähän vaikuttaa yhtäältä avomaiden kasvillisuuden vaihtelu sekä toisaalta harvalukuisten lajien esiintymisen laikuttaisuus. Maakiitäjäiset ovat siis verrattain merkitysellisiä maan pintakerroksen hyönteispetoja, joiden määrä suomalaismetsissä on noin 1-3 yksilöä neliömetrillä. Ikkunapyydys vaikuttaa lupaavalta metsähyönteisten tutkimusmenetelmältä. Ikkunapyydyksen periaate on hyvin yksinkertainen: hyönteiset törmäävät pystysuoraan läpinäkyvään muovilevyyn ja putoavat sen alla olevaan sopivalla nesteellä täytettyyn astiaan. nopiste on kosteissa varttuneissa metsissä. Yksilömäärien arvioiminen on vaikeaa. Useimmat maakiitäjäislajit ovat petoja eli ne syövät erilaisia pieniä selkärangattomia, kuten hyppyhäntäisiä, punkkeja, toukkia, lieroja, kaksisiipisiä ja hämähäkkejä. Lisäksi lajeja on paljon ja niiden tunnistaminen on hankalaa. Olemme selvittäneet maakiitäjäisten esiintymistä Seitsemisessä erityyppisissä metsissä. Lajien paikalliseen runsauteen vaikuttavat lähinnä metsäympäristön yleiset piirteet, kuten kosteus, valoisuus ja kasvillisuuden rakenne sekä ravinnon määrä. heinäkasvien siemeniä syöviä siemenkiitäjäisiä. Tutkimusalueemme vaihtelivat taimikoista ja talo'usmetsistä ikimetsiin. monet kovakuoriaislajit) saadaan vertailukelpoisempia näytteitä. Kevyet ja hitaasti lentävät hyönteiset (esimerkiksi sääsket) joutuvat pyyJari Niemelä Maakiitäjäiset ovat pieniä kovakuoriaisia, jotka liikkuvat pääasiassa maan pinnalla juosten. Vaikka useimmat lajit näyttävät suosivan tietyntyyppistä metsää, niitä tavataan kuitenkin vähälukuisina kaikissa tutkimissamme metsätyypeissä. Metrin korkeudella olleiden pyydysten saalis oli lähes kaikissa hyönteisryhmissä suurempi kuin kolmen metrin korTaigan maakiitäjäiset Sysikiitäjäinen on tyypillinen metsien kovakuoriainen . dykseen enemmän tai vähemmän satunnaisesti, kun taas raskaammista ja nopeammista lentäjistä (mm. Eero Halme Monien yleisimpienkään le_ntävien hyönteisten määristä ja niiden paikallisesta ja ajallisesta esiintymisestä suomalaisissa metsissä ei tiedetä juuri mitään. Selityksenä tähän voi olla se, että tuulenkaatoaukkojen lahopuut ovat kaarnakuoriaisille yhdentekeviä ja kuoriaiset saattavat jopa välttää tällaisia aukkoja. Maakiitäjäisten esiintymisestä suomalaisissa metsissä on melko vähän järjestelmällisiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa. Metsien yleiset maakiitäjäiset eivät siis vaadi menestyäkseen laajoja vanhoja metsiä, ne tulevat vallan hyvin toimeen myös talousmetsissä ja jopa taimikoissa
kaikenkaikkiaan 19 maanilviäislajia. Eräältä neljännesneliömetrin kokoiselta näytealalta löytyi yhdeksän kotiloyksilöä, mutta vain viiden met.rin päässä toisella samankokoisella alalla oli lähes parisataa yksilöä. Vasenkierresiemenkotilo on lehtojen ja sekametsien laji ja Seitsemisen karuista havumetsistä saadut muutamat yksilöt löytyivät todennäköisesti sattumalta · ikimetsistä. keudelle ripustettujen pyydysten saalis. D 29. Metsätyypillä ja maaston pien piirteillä, erityisesti haapojen määrällä, on enemmän merkitystä maanilviäislajistoon kuin metsän iällä. Tiina Mattila Maanilviäiset tarvitsevat haapoja Metsäetana tulee toimeen monenlaisissa metsissä. Seitsemisen karuissa havumetsissä ilmenee selvästi kotiloiden kerääntyminen tiettyihin paikkoihin. Haavan juurella sitävastoin voi olla tungosta. On kuitenkin joitakin kotilolajeja, jotka Suomessa esiintyvät vain ikivanhojen haapojen läheisyydessä. Tarkastelimme lisäksi metsäsaarekkeen koon merkitystä maakiitäjäisille vertaamalla suurten (yli 30 hehtaaria) ja pienten (alle 5 hehtaaria) vanhojen metsien saarekkeiden lajistoa. Melko yleisinä esiintyivät myös varpukotilo, uurresiemenkotilo, lasikotilo, vaaleakiiltokotilo ja hentoharjaetana. Karikkeen laatu on nflviäisille hyvin tärkeää. Yllättäen monia lahopuihin erikoistuneita kovak uoriaislajeja tavattiin runsaammin taimikoissa. D suus on yksipuolista ja maakiitäjäisille soveliasta ravintoa (esimerkiksi kasvinsyöjätai hajottajaeliöitä) on vähän. Otollisin aika tutkia maanilviäisiä on syksy, jolloin niitä on metsissä runsaiten. Ne kiipeilevät kostealla ilmalla puiden rungoilla ruokailemassa. Se elää muiden sulkukotiloiden tavoin vanhojen haapojen tai lehmusten juurelJa ja nousee sateella rungoille syömään siitä levää. Hyvin yleisiä lajeja olivat napakotilo, kartiokotilo, ruskeakiiltokotilo, ruskeasiemenkotilo, kääpiökotilo, karheasiemenkotilo sekä metsäetana. piiloseppä ja monet punaseppälajit, joita löytyy yleensä lahopuun kuoren alta. Kotilot tarvitsevat runsaasti kalkkia kuorensa rakentamiseen, ja haavan lehdet sisältävät enemmän kalkkia kuin muiden puiden lehdet. Vaikka lajimäärät ovat samansuuruisia näissä kahdessa kokoluokassa, on yksilömäärissä kuitenkin selviä eroja. Tällaisia lajeja ovat esim. Useat lajit, esimerkiksi sikarinmuotoiset sulkukotilot syövät levää, jäkälää ja sienirihmastoa. Maanilviäisten etanoiden ja kotiloiden pääasiallinen elinympäristö on karike, ja sitä ne myös käyttävät ravinnokseen. Varsinaisia ikimetsälajeja saaliissa oli hyvin vähän. Kolme lajia löytyi pelkästään ikimetsistä: silokotilo, vasenkierresiemenkotilo ja ristisulkukotilo. Jos kotilo ei ehdi laskeutua alas puusta "hyvän sään" aikana, ja kuivuminen uhkaa, se voi pudottautua alas. Useimpien lajien yksilömäärä oli jopa alhaisempi suurissa kuin pienissä saarekkeissa. Yhdeksästä runsaimmista lajista seitsemän oli harvalukuisempia suurissa saarekkeissa ja kaksi lajia oli jokseenkin yhtä runsaita molemmissa kokoluokissa. Seitsemisestä löytyi. D SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Silokotilo on maamme yleisimpiä kotiloita ja sen miltei täydellinen puuttuminen Seitsemisestä oli yllätys. Ne menestyvät vain ikimetsissä. Kotiloiden osuus hajotustoiminnasta on suotuisissa oloissa 5-10 prosenttia. Ne ovat siis tärkeä lenkki metsäekosysteemissä. Ha vupuun karike on useimmille lajeille liian hapanta, mutta haapojen juurella voi sitävastoin olla tungosta. Munintaa tapahtuu pitkin kesää, mutta tärkein munintajakso on syksyllä. Lahonneen kasviaineksen lisäksi tuoreet kasvinosat ovat varsinkin etanoiden herkkua. Perintötekijöiden vaihtaminen on tästä huolimatta hauskaa, ja kotilotkin etsivät parittelukumppanin ja hedelmöittävät toinen toisensa. Kotiloilla on suussa raastinrautamainen kieli, jonka pintaa peittävät tuhannet pienet hampaat. Seitsemisen parhaana ikimetsäalueena pidetyllä Multiharjulla oli sangen vähän lajeja. Vanhan metsän saarekkeen koko sinänsä ei siis vaikuta maakiitäjäisten lajimäärään. Ainoastaan ristisulkukotiloa voidaan pitää vanhojen metsien lajina. Useimmat kotilot ovat kaksineuvoisia; niillä on sekä koirasettä naaraspuoliset sukuelimet. Havupuiden karike on useimmille lajeille liian hapanta, vaikka joitakin kotiloita voi siitäkin toki löytää. Tämä voi johtua niiden harvinaisuudesta ja vähäisestä lentelystä. Nämä voivat elää hyvin monentyyppisissä ympäristöissä, ja kaikkia löytyi sekä ikimetsäsaarekkeista että nuoremmista metsistä. Kielellä eläin raapii syötävää rungoilta. vsk. Etanat ja kotilot syövät pääasiassa metsän kariketta. Esimerkiksi jääristä tavattiin vain kaikkein tavallisimpia metsälajeja kuten kantojääriä ja jätkäjääriä. Saarekkeita ympäröivistä nuoremmista metsistä ehkä siirtyy yksilöitä enemmän pieniin kuin suuriin saarekkeisiin. Vanhoissa metsissä kokonaissaalis oli huomattavasti suurempi kuin taimikoissa, mutta ero johtuu lähes yksinomaan kaarnakuoriaisista ja niiden pedoista
Paahde vaikeuttaa kekomuurahaisten ravinnonhankintaa ja pesien lämmönsäätelyä, ja voimakas heinäkasvien kasvu tukahduttaa pesiä. Kekomuurahaisyhteiskuntaan kuuluu yleensä sadastatuhannesta miljoonaan yksilöä. Monien kekomuurahaislajien yhdyskunta koostuu useista jopa sadoista keoista. Monikekoisen muurahaisyhdyskunnan eri kolonioiden väliin saattaa myös syntyä muuta vihamielistä kekomuurahaisasutusta. Kekomuurahaiset ilmeisesti määräävät paljolti metsän muiden hyönteisten elinehdoista kilpailemalla niiden kanssa ravinnosta ja saalistamalla niitä. Pekka Punttila Kekomuurahaisten merkitystä hyönteistuhojen torjunnassa on tutkittu paljon varsinkin Keski-Euroopassa ja Neuvostoliitossa. Ne asuttavat nopeasti syntyneen aukkopaikan kivenalustat, mättäät, kannot ja oksan tyngät. Etelä-Suomessa kekoja on keskimäärin pari-kolme metsähehtaarilla. Avohakkuu vastaa kuloa sikäli, että kun kaadetaan puut, joissa muurahaisten kirvatarhat sijaitsevat, samalla häviävät yhdyskuntien ravintovarat. Havumetsä vyöhykkeellä sellaisia tavataankin monin paikoin, Keski-Euroopassa ne sitä vastoin ovat poikkeuksellisia. alueen uudelleen. Muurahaisilla on ilmeisesti suurikin merkitys tuho/aiskantojen kurissapitämisessä. Koiraiden ainoa tehtävä on naaraiden hedelmöittäminen. Kekomuurahaisasutuksen syntyä vaikeuttavat toisaalta ilmastolliset syyt, toisaalta se että kekomuurahaiset joutuvat kilpailemaan paikan vallanneiden, avomaaoloihin paremmin sopeutuneiden muurahaislajien kanssa. Maanpinnan hyönteisistä kekomuurahaiset ovat ylivoimaisesti yleisimpiä, ja ne kiipeilevät myös puissa, joissa elävien kirvojen erittämää makeaa mesikastetta ne käyttävät ravinnokseen. Kulo synnyttää yleensä muurahaistyhjiön. Kulo tai avohakkuu muuttaa metsän pienilmastoa huomattavasti kuivemmaksi ja kuumemmaksi . Muurahaiset saalistavat enimmäkseen · muita hyönteisiä, ;01sta monet ihminen luokittelee metsätuho/aisiksi. Hakkuualojen tulee ennen kaikkea olla tarpeeksi pieniä ja laikuttaisia. Hakkuiden pirstoessa tällaisen yhdyskunnan eri kekojen väliset suhteet sotkeutuvat ja yhdyskunnan elämä häiriintyy. Jos kekomuurahaiset havaitaan Suomessa merkittäviksi metsän hyönteistuhojen · torjunnassa, on metsätalouden etujen mukaista ottaa kekomuurahaibet huomioon hakkuita suunniteltaessa. Vaikka muurahaiset eivät valitse saaliseläimiään sen mukaan, ovatko ne ihmisen kannalta haitallisia vai hyödyllisiä, ne kykenevät ainakin lieventämään hyönteistuhoja ja viivästyttämään niiden kehitystä. Näin on käynyt monin paikoin Seitsemisen alueella, missä hakkuita edeltäneessä metsässä ollut tupsukekomuurahaiskolonia on pirstoutunut jäljellä oleviin metsäsaarekkeisiin ja saarekkeiden välisillle taimikkoalueille on kehittynyt vahva kiiltokekomuurahaiskanta. Hakkuutöiden aiheutvoivat myös johtaa kekojen hylkäämiseen. D säästyvät muurahaiskekotamat mekaaniset vauriot Jos aukion syntyä edeltänyt kekomuurahaisasutus on kokonaan tuhoutunut, kestää kauan ennen kuin kekomuurahaiset asuttavat 30 SUOME LUONTO 6/ 88 47. Jotta muurahaiset vähentäisivät selvästi tuhoja, tarvitaan hyvin suuria kekotiheyksiä. jen läheisyydessä. Ne eivät enää voi pitää yllä ystävällisiä suhteitaan vaihtamalla keskenään työläisiä, jälkeläisiä ja ravintoa, kuten ennen häiriötä. Vain harvat muurahaispesät kestävät palon. Jos tällainen iso kolonia hakkuiden takia pirstoutuu useaksi pienemmäksi siten, että eri kekojen väliset yhteydet katkeavat, uudet koloniat alkavat vähitellen käyttäytyä aggressiivisesti toisiaan kohtaan. Muurahaiset suunnistavat paljolti maamerkkien mukaan, joten rajut mu·utokset ympäristössä vaikeuttavat suunnistustakin . Silloin kekomuurahaistyhjiöiden syntyminen estyy ja alueiden kekomuurahaiskanta elpyy nopeammin hakkuun jälkeen. Koiraita ja lisääntymiskykyisiä naaraita syntyy vain kerran vuodessa. Suomen oloissa pahimmille metsätuholaisille, kaarnan alla eläville kaarnakuoriaisille, kekomuurahaiset eivät kuitenkaan voi mitään. Yhdyskunnassa on yksi tai useampia munivia kuningattaria ja työläisiä, jotka huolehtivat pesän ylläpitoon kuuluvista töistä, kuten rakentamisesta, puolustamisesta, ravinnonhankinnasta ja jälkeläisten hoidosta. Suomen viidestäkymmenestä muurahåislajista puolenkymmentä on varsinaisia kekomuurahaisia. Sen sijaan ne saattavat pystyä pitämään kurissa puiden lehtiä ja havupuiden neulasia syöviä perhosja pistiäistoukkia esimerkiksi Lapissa tunturimittarituhoalueilla tunturikoivut A vohakkuu hävittää kekomuurahaiset Yksittäinen muurahaiskeko on usein osa laajempaa yhteisöä, johon voi kuulua jopa satoja eri kekoja. Avoimien paikkojen muurahaiset, kuten mauriaiset, viholaiset ja mustamuurahaiset, tulevat kekomuurahaisten _ti lalle. vsk.. Lisäksi kekomuurahaiset tarvitsevat pesiä perustaessaan usein muiden muurahaislajien apua
Nimensä mukaan ne ovat hyvin pieniä ja löytävät itselleen sopivan lokeron metsän sammalikosta ja karikkeesta. 31. Hämähäkit menestyvät avomaalla Kaikki hämähäkit ovat petoja. Useat muutkin metsästävät lajit viihtyvät avoimilla valoisilla paikoilla, josk in suuri osa lajeista on liikkeellä öisin. Useimmat juoksuhämähäkit ovat liikkeellä päiväsaikaan, ja niitä näkeekin yleisesti päivää paistattelemassa aurinkoisilla niityillä ja kallioilla. Varsinkin kääpiöhämähäkit asuttavat kasvillisuuden pohjakerroksia. Hämähäkkilajit on helppo ryhmitellä avointen ympäristöjen lajeihin sekä sulkeutuneen, varjoisan metsän lajeihin. Tämä jako erottaa metsälajit aukeiden paikkojen lajeista. Vaikka lajien erityisvaatimukset ovatkin erilaisia, on todennäköistä löytää monia lajeja samalta metsäalueelt'\, koska metsän pohjakerros koostuu hämähäkin kannalta hyvinkin erilaisista elinympäristötyypeistä Valoja lämpöhakuisuus erottaa avoimen paikan lajit metsälajeista. Varsinaisten metsälajien osuus vähenee vähitellen ikimetsien sisäpuolelta ulkopuolelle edettäessä. Niiden esiintymisen yleiskuvan määräävät ympäristön valoisuus ja kosteus sekä kasvillisuuden rakenne. Metsissä näitä avointen ympäristöjen lajeja esiintyy vain aukkopaikoilla tai alueilla, joiden puuston latvusta ei ole kovin peittävä . Rotevat juoksuhämähäkit ottavat saaliinsa kiinni juoksemalla, ja syövät myös toisia hämähäkkejä. Pienimmät lajit elävät maaperässä . Niiden määrä lisääntyy siirryttäes~ä metsän reunaan ja ikimetsien ulkopuolelle; talousmetsissä sekä erilaisissa taimikoissa niiden osuus on yli kolmannes. Useimmat vanhan metsän maaperän lajit tulevat kuitenkin toimeen myös talousmetsissä, ainakin vanhemmissa, jolloin metsälajien määrä ei välttämättä laske ikimetsien ulkopuolella. Metsästävät lajit ovat yleensä suurempia ja rotevampia kuin verkonkutojat, joskin vain harvoin niiden koko yltää senttimetriin. Juoksuhämähäkit viihtyvät avoimilla paikoilla. Suurin osa Suomen metsästävistä hämähäkeistä kuuluu juoksuhämähäkkeihin, kivikkohämähäkkeihin SUOMEN LUO TO 6/ 88 47 . Ylivoimaisesti suurin osa kuuluu riippuja kääpiöhämähäkkeihin . Kaikki hämähäkit ovat petoja. Ne ovatkin Suomen suurimmat hämähäkkiheimot, joihin kuuluu kolmannes Suomen hämähäkkilajeista. Maaperässä eläville lajeille karikekerroksen koostumus ja rakenne ovat tärkeitä. vsk. lkimetsän keskellä riippuja kääpiöhämähäkkien osuus on yli 90 prosenttia. Eri pyyntitapaa soveltavien hämähäkkien anatominen rakenne on erilainen. Sama muutos koskee eri saaliinpyyntityyppejä. Pyyntiverkkoja kutovat hämähäkkilajit ovat tyypillisiä metsän asukkaita. Joku laji saattaa vaatia kasvillisuutta, esimerkiksi mustikkavarvikkoa, pyyntiverkkoja varten. Pyyntiverkkoja kucovat lajit, kut en riippuhämähäkit, ovat tyypillisiä metsän asukkaita. ja pesähämähäkkeihin. Toiset lajit metsästävät saaliinsa, toiset valmistavat pyyntiverkon ja odottavat saalistaan sen luona. Vertailimme eri ryhmien osuuksia vanhojen ikimetsäsaarekkeiden sekä ympäröivien nuorempien metsien maaperän hämähäkkiyhteisöissä. Timo Pajunen Hämähäkit eivät ole ei inym päristövaa teil taa n erikoistuneita. Samalla juoksuhämähäkkien osuus on kasvanut vastaavasti. Esimerkiksi munakoteloa kantavat juoksuhämähäkkinaaraat viihtyvät auringonpaisteessa. Osa riippuhämähäkeistä elää korkeammalla kasvillisuudessa ja puissa. Maaperässä ja pohjakerroksen kasvillisuudessa elävät lajit ovat pieniä, usein alle puolen senttimetrin kokoisia. Varsinaisia avointen elinpaikkojen lajeja on vanhojen metsien sisäosissa hyvin vähän, alle kymmenesosa. Ulkopuolella niiden osuus on laskenut alle puoleen. Metsän maaperän hämähäkkilajeista jotkut elävät sammalikossa, toiset karikkeessa
g Päämääränämme on ol< lut selvittää, missä osissa elinympäristöään lintuyksilöt liikkuvat. Laajojen avohakkuiden keskellä olevan alueen linnusto ja sen vähimmäisvaaIlpo Hanski Talousmetsissä linnusto on yksipuolisempaa kuin vanhoissa metsissä Metsäkirvinen on peipon ohella talousmetsien toiseksi yleisin lintulaji. Muutkin tekijät kuin pesäpaikka säätelevät varmasti lintujen Lintututkimuksiimme Seitsemisessä on sisältynyt vuosina 1985-87 pesivien lintujen reviirien kartoitus 36 hehtaarin tutkimusalueella Multiharjun pohjoispäässä. Vähimmäisvaatimukset voivat vaihdella myös alueittain. SUOMEN LUO TO 6/ 88 47. Jokaisen lajin rev11nen paikat tutkimusalueella vaihtelivat eri vuopesimisympäristön valintaa. Olisi mielenkiintoista selvittää, onko lajien vähimmäisvaatimuksissa eroja Eteläja Pohjois-Suomen välillä. Esimerkiksi kolopesijöille kolo on elintärkeä, mutta millaiset vaatimukset ovat puuhun tai maahan pesivillä lajeilla. Olemme selvittäneet tuleeko tyypillinen havumetsälinnusto toimeen tällaisilla käsitellyillä alueilla. Vain pajulintu on niitä yleisempi. vsk.. Siksi niiden ympäristövaatimuksia on tärkeää tutkia eri ympäristötyyppien muodostamassa mosaiikissa. Punarinta oli jo selvästi vähälukuisempi. Seitsemisen metsät koostuvat eri-ikäisistä ja -kokoisista metsälaikuista avohakkuista, parin metrin korkuisista koivupöheiköistä, vaihtelevan ikäisistä mäntytaimikoista sekä kuusivaltaisista vanhan metsän saarekkeista. vaatimukset tiukempia huonoina vuosina, esimerkiksi äärevissä sääolosuhteissa, vai vaikuttaako niihin eniten lajin kannan kunkin hetkinen suuruus. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa yhdenmukaisesti hakatut alueet ja vastaavasti luonnontilaiset metsät ovat huomattavasti suurempia kuin Etelä-Suomessa. Huomattava osa kaikista tutkimusalueen reviireistä koostuu useammasta elinympäristölaikusta. Joissain tapauksissa tämä on selvää. Valitsimme tutkimuskohteiksi käytännön syistä kaksi runsainta Radiolähetin paljasti peippokoiraiden viettävän suuren osan ajastaan laulureviirinsä ulkopuolella. Ovatko . Suvi Raivio Lintujen elinpfäi voi koostua useista erilaisista ympäristötyypeistä. Nämä neljä lajia muodostivat talousmetsissä Radiolähetin paljastaa lintujen liikkeet sina; jotkut alueet olivat tietyn lajin asuttamia joka vuosi, toiset taas harvemmin tai eivät minään näistä vuosista. Alue merkittiin 32 koordinaatein 25 x 25 metrin välein, jotta lintujen ja itsemme tarkka paikantaminen maastossa oli mahdollista. Mitä· eri lintulajit vaativat ympäristöltään. Tutkimusalueellamme Seitsemisessä voi erotella yhteensä kymmenen erilaista ympäristötyyppiä avohakkuista rämemännikköihin, koivutaimikoihin ja vanhaan kuusi valtaiseen metsään. Linnuston keskitiheys koko alueella on vain noin 250 paria neliökilometrillä. Talousmetsämosaii kissa paj ulintu oli odotetusti kaikkein runsain, metsäkirvinen ja peippo tulivat hyvinä kakkosina. Seitsemisen alueella tyypillinen laikkukoko on vain joitakin hehtaareja. Laikkujen koko vaihtelee runsaasta puolesta aarista noin viiteen hehtaariin . Tiheydet ovat korkeimpia vanhan metsän laikuissa (300-400 paria neliökilometrillä) ja pienimpiä tiheäkasvuisissa mäntytaimikoissa (alle 100 paria neliökilometrillä). Vähimmäisalat voivat vaihdella sen mukaan, minkälaisia tutkimusaluetta ympäröivät alueet ovat. timukset ovat ehkä erilaiset kuin laajojen, suhteellisen luonnontilaisten metsien keskellä sijaitsevan alueen linnuston. Lintujen vähimmäisvaatimukset voivat vaihdella myös erilaisina vuosina. Pyrimme vastaamaan seuraavaan kysymykseen: Kuinka paljon esimerkiksi vanhaa kuusikkoa eri metsälajit tarvitsevat voidakseen elää ja lisääntyä ympäristössä, joka on pääosin eri-ikäistä mäntyja koivutaimikkoa
Lisäksi olisi tiedettävä lajin vähimmäisvaatimukset: Kuinka suuren alueen sopivaa elinympäristöä se vaatii voidakseen pesiä. Talousmetsien linnusto oli siis selvästi yksipuolisempaa kuin vanhojen metsien. Seuranta-aineisto olisi kiinnostavaa myös sellaisista vanhojen metsien suosijoista kuin pohjantikka ja leppälintu. Pyydystimme koiraita reviireiltään ja merkitsimme ne yksilöllisesti värirenkain. Sen avulla pystyimme löytämään minkä tahansa viidestä koiraasta ja seuraamaan sen toimintoja lähes yhtäjaksoisesti. Pohjoisnen ja töyhtötiainen puuttuivat kokonaan, samoin suuremmat lajit kuten metso, palokärki ja helmipöllö. Monet tyypilliset metsälajit kuten puukiipijä, hippiäilinnun ympäristövaatimuksista. Koiraita seuraamalla pyrimme selvittämään, mitä alueita tai osia ne käyttävät esimerkiksi ruokailuun ja laulupaikkoina siis millaiset metsän piirteet ovat pesimisaikana tärkeitä linnulle. Tarkkojen ympäristövaatimusten selvittäminen on välttämätöntä , jotta suojelutoimenpiteet osataan suunnata oleellisiin asioihin. lajia, peipon ja pajulinnun. Lajien kyvyssä sopeutua hakkuumetsien mosaiikkiin on ilmeisesti eroa. Talousmetsien puusto on sille liian nuorta, harvaa ja yksipuolista. Ruokailuunsa peippo tuntuu käyttävän joustavasti melko laajaa aluetta ja vaihtelevia biotooppeja reviirin ympäristössä. Tämä saattaa korostua etenkin talvella, sillä talvi on paikkalinnuille vuoden kriittisin vaihe. Kesällä 1987 käytimme viiden peippokoiraan seurantaan radiolähetintekniikkaa. Töyhtötiainen on harvinaistunut Suomessa viime vuosikymmeninä, voimakkaimmin Pohjois-Suomessa. alueella, mutta liikkuivat tämän lisäksi hiljaisina laajalla alueella reviirinsä ulkopuolella ilmeisesti ruokaillen. 75 prosenttia kokonaisparimäärästä , kun vanhan metsän saarekkeissa niiden osuus oli vain 35 prosenttia. Niille se on liian yksipuolista ympäristöä. D 33. Ne liikkuivat säännöllisesti myös muiden koiraiden reviireillä. vsk. Tulokset olivat yllättäviä: Peippo koiraat lauloivat kyllä tarkkarajaisen reviirin SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Tätä johtopäätöstä voi soveltaa myös harvinaisiin lajeihin ja niiden suojeluun . Helmipöllö ja palokärki puuttuvat Seitsemisen talousmetsistä. Valtaosa parimäärästä oli " jokapaikan lajeja" . Ne tarvitsevat ilmeisestikin suurempia yhtenäisiä metsiä tullakseen toimeen. Esimerkiksi metsätiaisten runsausmuutosten selvittämiseen seuranta-aineisto olisi arvokasta. Pieniksi laikuiksi pirstoutunut talousmetsä ei siis täytä näiden lajien vähimmäisvaatimuksia. Pelkkä linnun rev11nn paikan selvittäminen ei siis välttämättä kerro riittävästi Puukiipijä nokkii ruuakseen hyönteisiä kaarnan kaloista. Kuitenkin hömötiainen, jota on pidetty ekologialtaan töyhtötiaisen kaltaisena, on selviytynyt metsätalouden toimenpiteistä kohtalaisen hyvin. On mahdollista, että laulureviirin metsän rakenteella ei olekaan kovin suurta merkitystä peipolle perusvaatimuksia saattaisivat olla suojaisa pesäpaikka sekä riittävän korkea puusto laulupaikoiksi . Suomessa metsän hakkuut ovat olleet voimaperäisimmät ja yleensäkin metsätalouden myötä töyhtötiaisen pesä paikakseen vaatimat lahopuut harvinaistuvat
Osalla eläimistä on kyljessä suuria avohaavoja. vsk.. Hänen ennusteensa alkoi toteutua huhtikuussa 1988, kun Tanskan ja Ruotsin välissä olevan Anholtin saaren rannalta löytyivät ensimmäiset sittemmin epidemiaksi paisuneen virussairauden uhrit. Kirjohylkeet synnyttävät kesäkuussa tai heinäkuun alussa. Kuutit on tuonut Pieterbureniin joko ne rannalta löytänyt ihminen tai sitten ne on haettu sairaalan autolla. Ei tiedetä, onko osalla hylkeistä luontaista vastustuskykyä tautia vastaan. "Kun vastustuskyky on mennyt, tuollaisia haavoja syntyy helposti", kertoo hylkeitä hoitava tanskalaistyttö. Sairautta tutkitaan intensiivisesti Ruotsissa, Tanskassa, Englannissa ja Hollannissa ja sairaita hylkeitä hoidetaan puolessa tusinassa keskuksessa, joista suurin on Pieterburenin hyljesairaala Pohjois-Hollannissa. Puolet sairaalaan tänä kesänä tuoduista hylkeistä on kuollut. "Tämä ei kuitenkaan todista, että ne olisivat pääsyyllisiä oireisiin voi hyvin olla, että sairauden laukaisee jokin kolmas virus''. Loput potilaat makaavat sisällä pyyhkeiden päällä parin neliön vaneriaitauksissa. Jollei ole, koko Pohjanmeren 16 000 kirjohylkeen kanta voi tuhoutua. Teksti ja kuvat: Antti Halkka Jollain tavoin Pohjanmeri on kestänyt sinne johdetun valtaisan saastekuormituksen. Hylje on yksi sadasta Pieterburenin kirjohyljepotilaasta. Varsin usein hylkeen noutamiseen joudutaan käyttämään myös helikopteria tai lentokonetta. Niin näyttääkin olevan. Näin kirjoitti Veli-Risto Cajander Suomen Luonnossa viime syksynä (7 / 88). "Peräti 86 hoidokeistamme on alkukesällä syntyneitä poikasia, joiden emo ei ole pystynyt huolehtimaan niistä tai on kuollut", selittää Vedder. Terveimpien hylkeiden käytössä on viisi uima-allasta sairaalan pihalla. Kuolinsyynä ovat erilaiset tulehdukset ja varsinkin keuhkokuume, jonka aiheuttaa virus. Viruksen jäljillä "Hylkeistä on löytynyt pikornaja herpesryhmien viruksia", kertoo sairaalan johtaja Lenie 'tHart olohuoneessaan, jonka ympärille sairaala on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kasvanut. Pinnalta katsoen rauhalliselta vaikuttava tilanne on ehkä pettävä myrskyn merkit ovat näkyvissä. Syyskuun alussa eläinlääkäri Lis Vedder ja tri Albert Osterhauser julkaisivat kansainvälisessä tiedelehdessä Naturessa tutkimustulokset, joiden perusteella SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Sairaimmat eivät liiku ollenkaan vaan ainoastaan tärisevät hiljaa ja niiden silmissä palaa kuumeen tuli. Sadan potilaan sairaala Eläinlääkäri Lis Vedder antaa reilun kuukauden ikäiselle hylkeenkuutille antibioottiruiskeen. Tätä kirjoitettaessa hyljekuolema on levinnyt Norjan Bergenistä Hollantiin ulottuvalle alueelle ja myös Brittein saarilta on löydetty ensimmäiset kuolleet hyl34 Hyljekuolelllan ] keet. Sairauden taustalla ovat aiheuttajaviruksen ohella saasteet, jotka ovat vieneet hylkeiden vastustuskyvyn
Rolf C. Pieterburenin kirjohylkeet oli rokotettu pikornaryhmän viruksia vastaan, mutta rokote ei tehonnut. Lenie 'tHart sylissään yksi Pieterbureniin kesällä luoduista arvoista hylkeenkuuteista. Schmidt kannattelee juuri lentokoneella Syltille tuotua 19,5-kiloista hyljetyttöä. ~skellä Pieterburenin hyljesairaalan terveimmät kirjohyljepotilaat saivat paiskia ja lepäillä ulkona. Ongelma ei kuitenkaan ratkea hoitamalla hylkeitä, vaan on hoidettava itse merta, johon syydetyt myrkyt ovat vieneet hylkeiden vastustuskyvyn. Löytö tukee teoriaa, jonka mukaan epidemia sai alkunsa Grönlannissa mereen heitetyistä penikkatautisista koirista, tarttui grönlanninhylkeisiin ja levisi niiden joukkovaelluksen mukana Pohjanmeren pohjoisosiin. Vaellus ulottui alkuvuodesta Bergenin eteläpuolelle missä elää myös kirjohylkeitä. Rokote ei pelasta hylkeitä Lenie 'tHart ei pidä rokotteita ratkaisuna hyljekuolemiin: " Rokote saattaa olla hyödyksi, mutta ainoa pitkälle tähtäävä ratkaisu on saada saasteet kuriin. taudinaiheuttaja näyttää olevan koirilla penikkatautia aiheuttava virus tai sen lähisukulainen. Puhtauden ylläpidossa on valtava työ. Nyt kokeillaan koirilla tehokkaaksi todettua uutta penikkatautirokotetta. Mitään massarokotuksia ei ole edes suunnitteilla". Puolet Pohjanmeren ja Tanskan salmien kirjohyljekannasta on kuollut virussairauteen. Hylkeet Myös Syltin hoitopaikka on avoinna yleisölle lomailija katselee ikkunasta kun Jan Jolji hoitaa Carmenia. Lattia jynssätään ja desinfioidaan useita kertoja päivässä. SUOMEN LUONTO 6/ 88 47 . Sairaala ja sen työntekijät työskentelevät selvästi kestokykynsä äärirajoilla. " Niin kauan kuin meri on sairas, voimme vain taistella oireita vastaan, mutta todelliseksi ratkaisuksi työstämme ei ole''. Aikuisia hylkeitä on lähes mahdotonta saada kiinni rokotettaviksi ja olisi sitä paitsi kauheaa, jos hyljekanta pysyisi hengissä vain rokotuksen avulla. vsk. Sairauden hoitokeinoja etsitään ja hylkeitä hoidetaan monissa maissa. 35
"Yleensä näemme 300-600 hyljettä. "Lähetämme täältä myös aineistoa eteläsaksalaisiin lehtiin ja laitamme videonauhoja täällä vierailevien koululaisryhmien mukaan. on ikänsä ja sairausluokituksensa mukaisesti sijoitettu eri huoneisiin . Gris'u on Gingerin seinänaapurina. Sairaalan pihan altaiden suhteellisten terveiden hylkeiden luo pääsee vain kulkemalla kauhujen käytävän kautta. Matkaluelinkeinosta elävän saaren asukkaita ei mairittele uusi maine hyljekuoleman saksalaisena keskuspaikkana. Useimmat eivät halua keskustella asiasta. 1988 18.25. Leviääkö sairaus Itämeren hylkeisiin. "Gingerillä oli sikäli onnea, etteivät lokit ehtineet vahingoittaa sen silmiä kun se makasi avuttomana rannalla", selittää Rolf C. ····· ..... Hoidettavat hylkeet makaavat kopeissaan niitä varten pihalle pystytetyssä hoitoparakissa. 8. Jan Joly antaa 19,5 kilon painoiselle tytölle ensimmäisen annoksen nestetasapainon palauttavaa O.R.S-valmistetta, samaa ainetta joita nälkiintyneet lapset saavat ensiavuksi Afrikassa. Se on enemmän kuin viime vuonna". Pieterburen on rajoitetusti auki turisteille. Kapteenin havainto lienee aivan oikea, sillä vaikka Syltin ympäristön hylkeistä on kuollut useita satoja, saaren tuntumaan on myös siirtynyt hylkeitä muualta Pohjanmereltä. täällä saatte uutta elinvoimaa", lupaavat saaren esitteet. Ruskea muovisäkki, jonka läpi Tinan pienet hylkeenkasvot heikosti kuultavat, saa kylkeensä teippilapun: TINA 18. Kiidämme sairaalan jeepillä kentälle. 1988, 18.35. Saarelaiset väittävät, että ongelmaa on liioiteltu. "Vielä aamulla hylkeitä oli 14, nyt niitä on 10, selittää Rolf C. . Bettina kysyy mitä kello on ja vastaan, että jotain kuusi , onko tarkalla ajalla väliä. 1988 18.25. Kuitenkin eteläsaksalaiset ovat yhtä syyllisiä hyljekuolemiin kuin rannikon asukkaat. Tarustoperäinen nimi tarkoittaa lohikäärmettä. Ne todistavat, että meressä on esitteessä 36 Berg t: .. Kuolema lomaparatiisissa Kolmisekymmentä kiiometriä pitkä Syltin saari on pohjoissaksalaisten lomakeidas , jonka hiekkarannoille junat ja autot tuovat yli miljoona ihmistä vuodessa. Jokaisen huoneen ovella on klooriastia, jossa hoitajat käyttävät muovilla suojatut kenkänsä s1saan mennessään ja ulos tullessaan. Tänään on paha pa1va; Pian Bettina kirjoittaa toisen pussi kylkeen: FLOH 18. Lokit ovat nokkineet sitä pahasti ' kolmeen kohtaan; paljas liha paistaa turkin repeämistä. Eteläsaksalaiset eivät tiedä tai välitä siitä, mitä merelle tapahtuu. s ylt 1 ,,,,.o .. "Syltillä on eniten aurinkoisia päiviä Länsi-Saksassa, tuuli käy luoteesta ja tuo raitista ilmaa mukanaan, merivedessä on kaikki tarpeelliset mineraalit, kuten fosfori, kalium, koboltti, jodi, sinkki, kalsium, fluori ... 8. Puhtauden imago sai kovan kolauksen, kun rantaan alkoi ajautua kuolleita hylkeitä. Tina 18. Ruumis menee Kieliin patologin tutkittavaksi. Syltin sairaala on Pieterburenin tavoin avoin turisteille, jotka haluavat luoda silmäyksen Pohjanmeren toiseen todellisuuteen. Gris'un silmissä ei ole samaa apaattista tai anovaa katsetta kuin muilla hylkeillä ja se on ehtinyt äkkiarvaamattomalla päänliikkeellä purra kaikkia hoitajiaan. Itämeren suurimmat harmaahyljeyhdyskunnat on merkitty pallolla. ADLER VII-alus tekee päivittäin hyljeturistiristeilyn Syltin ja sen eteläpuolella olevan Amrumin saarten välillä olevilla särkille. Jos lämpöä olisi ollut yli 39 astetta, se olisi saanut lasten aspiriinia, tai 40,5 asteen ylittävässä tasuoMEN L UONTO 6/ 88 47 . Hoitorakennuksessa ovat jäljellä Carmen, Gris'u ja Ginger, loput hylkeet ovat ulkona. Sininen pienkone rullaa aivan lennonjohtorakennuksen viereen, lasti tila repäistään auki ja Rolf Schmidt tempaa käsiinsä pahvilaatikon, josta hylkeenkuutti kurkistaa ulos hurisevan ja tärisevän pimeyden jälkeen. Kymmenen minuutin kuluttua koneen laskeutumisesta hylje on hoitokopissaan. Heidän saasteensa virtaavat tänne jokia pitkin", kertoo Schmidt. Se on saanut tuskiinsa valiumia ja makaa huumattuna koppinsa lattialla. Turistit joutuvat ikkunan takaa näkemään myös sairaita, horkassa täriseviä hylkeitä. "Näkisin mielelläni täällä suomalaisenkin apulaisen", Lenie 'tHart sanoo jättäessäni kiireisen sairaalan kiirehtiessäni itse Saksaan . Vuosien varrella sairaalassa on ollut työssä nuoria vapaaehtoisia jokseenkin kaikista Pohjois-Euroopan maista Islantia myöten, muttei Suomesta. vsk .. Uusi potilas Samassa tulee tieto, että Syltin lentokentälle on laskeutumassa pienkone mukanaan Amrumin saarelta löydetty hylje. ·· Piet _J[; 100 200 km Anholtin saarelta alkanut hyljekuolema oli syyskuun alussa levinnyt punaisella merkitylle alueelle ja Brittein saarten itärannikolle. Ajalla on kuitenkin juuri nyt merkityksensä, sillä Tina on kuollut muutama sekunti sitten . Sairaalassa työskentelee noin viisitoista vakituista työntekijää ja lisäksi viisikymmenen vapaaehtoista, jotka saavat talon puolesta majoituksen ja ruuan. Öljyyntyneiden lintujen hoitopaikka parin kilometrin päässä kimaltelevasta hiekkarannasta on muuttunut Pieterburenin hyljesairaalan haaraosastoksi. Shmidt. Gingerillä on vaikeaa. ··. Pieterburenista lainassa olevat Bettina van Hoven ja Jan Joly ovat kumartuneina Tina-nimisen tyttöhylkeen ääreen. Hyljekuolema on kuitenkin totta myös Syltillä, myönsivät saarelaiset sen itselleen tai eivät. Schmidt", keskisaksalainen biologian opettaja, joka viettää lomaansa sairaalatöissä. Tulokas on varsin terve, sen ruumiinlämpö on peräpäästä mitattuna vain 37 ,8 C. Saksalla on rannikkoa vain pieni kaistale pohjoisosassaan . mainitsemattomiakin aineita, jotka eivät suinkaan ole terveellisiä. Laivan kapteeni sanoo, ettei hylkeillä ole suurempaa hätää. 8. Sanomalehdissä kesällä julkaistut kuvat, joissa nainen bikineissään ja kuollut hylje makasivat kylki kyljessä rannalla oli yleensä otettu Syltillä
Kun sen yksityisessä käytössä olevaa allasta luututtiin puhtaaksi !evästä se hakkasi tarmokkaasti räpylällään tilapäisen aitauksensa seinää: enkö jo pääsisi takaisin altaaseen. pauksessa kuumetta alentavaa lääkettä. Hylje on saanut nimen. keet ovat olleet lievän huonokuntoisuusjakson jälkeen terveitä, vaikka samassa altaassa olleista kirjohylkeistä kolme kuoli. Märketin harmaahyljeyhdyskunnan pinnanyläpuolinen osa 24. Allas puhdistui tuossa tuokiossa, mutta Pohjanmeren ja Itämeren puhdistaminen kestää vielä kauan Ison Luudan täytyy ensin heilua Haagissa, Bonnissa, Kööpenhaminassa, Oslossa, Tukholmassa, Lontoossa, Berliinissä, Varsovassa, Moskovassa ja meidän Arkadianmäellämme. Jos penikkatautirokote tepsii Pieterburenin kirjohylkeenpoikasiin, rokotetaan ehkä ensi maaliskuussa hallinkuutteja Itämeren jäillä. nimeä. Sen puuttuessa annamme jonkun tuttumme nimen", Bettina selittää. 37. Kun hetken kuluttua kurkistan koppiin uudestaan, sen seinässä on lappu. Hylkeiden kesällä uuteen vaihtunut turkki kiiltää ja koko lauma tulee katsastamaan niiden rauhaa häiritsevää venettä. Muut Itämeren kaksi hyljelajia ovat harmaahylje eli halli ja norppa. Itämerenkin hylkeiden vastustuskyky on heikko, ja hylkeillä on jo ennestään monia sairauksia. Kun kysyn, miten nimi on saatu, Bettina van Hoven selittää, että kyseessä on Janin hyvän ystävän nimi. Käydessämm,e Antti Tanskasen kanssa elokuun lopussa Maailman Luonnon Säätiön toimeksiannosta tarkastamassa yhden Itämeren parhaista harmaahyljeluodoista Ruotsissa lähellä Ahvenanmaata, sata hyväkuntoisen näköistä hallia on paikalla. "Yritämme kysyä hylkeen löytäjän, tämän vaimon tms. Puolet Itämeren 200:sta kirjohylkeestä on kuollut. tein saarten rannoille oli syyskuun alussa ajautunut jo kymmeniä kuolleita halleja. Jos tauti puhkeaa syksyllä epidemiaksi Etelä-Itämeren harmaahylkeissä, se voi tulla Suomen aluevesille talven mittaan, kun harmaahylkeet vaeltavat etelästä ajojäävyöhykkeelle poikimaan. Nämä harmaahyl-. Halleja on koko meressä noin 2 000 yksilöä ja norppia 7 000-10 000. BritsuoM EN L UONTO 6/ 88 47. Itämeren hylkeet vaarassa. Ne näyttävät yhtä ikuisilta kuin peruskallio, mutta ovatko ne täällä ensi kesänä. Hallien tapaan reippaalta vaikutti Pieterbureniin kesällä Atlannin rannalta voipuneena tuotu norppa. Sairaus on jo edennyt Itämeren eteläosiin. 8. Aivan Itämeren eteläisimmästä osasta on löydetty kaksi harmaahyljettä, joilla oli samat oireet kuin Pohjanmeren kirjohylkeillä. 1988 kuvassa on kaksi prosenttia koko Itämeren harmaahyljekannasta. vsk . Kesällä halleista otetuista verinäytteistä löytyi runsaasti penikkataudin vastaaineita, mutta niitä ei ollut talvella säilötyissä näytteissä: hallit olivat todella saaneet viruksen, mutta parantuneet. Toivoa Itämeren halleille antavat niiden Pieterburenin hyljesairaalassa talvesta asti olleet neljä atlanninserkkua
Syynä tähän ovat mm. Vastaavasti rekkakyydissä syntyy neljä kertaa enemmän hiilidioksidia, kuusi kertaa enemmän typehoksideja ja häkää sekä lähes kymmenen kertaa enemmän pölyä ja syöpää aiheuttavia hiilivetyjä. Uudistettu laki vaatii kaikelta alueelle tuotavalta norsunluulta asianmukaisen kansainvälisen tuontitodistuksen. Dieter Teufel povaa ongelmien yhä pahenevan lähivuosina, kun yhteismarkkinoiden toteutuessa kaikki rajoitukset ja tullit poistuvat Euroopan Yhteisön maiden väliltä. Teufelin laskelmien mukaan sama typenoksidien vähentämistavoite, joka on tarkoitus saada uusilla rasSUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Vielä 1960-luvun alussa kiskoilla kuljetettiin enemmän rahtia kuin maanteillä. Vaikkå rekkoja on vain neljä prosenttia autokannasta, ne aiheuttavat melkein viidenneksen kaikista liikennekuolemista", Teufel kirjoittaa. "Lähes joka toinen länsisaksalainen kärsii liikennemelusta. Sen seurauksena yhä enemmän kuljetuksia siirtyy raiteilta maanteille. Jorma Laurila Rekkaliikenteen ongelmat kasvavat LänsiSaksassa Jo ennestään raskas rekkaliikenne lisääntyy jatkuvasti Länsi-Saksassa. Monissa asunnoissa, jotka s1Ja1tsevat taajamien läpikulkureittien varsilla, sängyt tärisevät ja astiakaappi helisee aina kun rekka jyristää ohi", kirjoittaa Dieter Teufel länsisaksalaisessa Naturympäristölehdessä (Die Last mit den Lastern, 7/ 88). Salametsästyksen seurauksena Itä-Afrikan norsukanta on pienentynyt puoleen viimeisten kuuden yuoden aikana; eteläisessä Afrikassa norsujen määrä on sen sijaan paikoin kasvanut. Jo nykyisin rekat työntävät pakoputkistaan 30 prosenttia liikenteen typenoksideista, 75 prosenttia pölystä ja 15 prosenttia hiilivedyistä. Muiden maiden huonompien palkkojen ja sosiaalietuuksien sekä heikompien turvallisuusja työaikamääräysten takia kuljetusmaksut tulevat alenemaan arviolta viidenneksen nykyisestä, jolloin yhä useammat rekat vyöryvät houkutteleville Länsi-Saksan markkinoille. Raideliikenteen kehittäminen säästäisi ympäristöä Teufelin mukaan päästöjä voidaan tehokkaasti vähentää vain, jos pakokaasumääräysten tiukentamisen ohella kuljetuksia siirretään huomattavassa määrin maanteiltä kiskoille. Syöksyhampaat on hakattu kirveellä irti. vsk.. Siitä lähtien maanteillä on kuljetettu tavaraa yhä enemmän ja kolke kiskoilla on vastaavasti vaimentunut. Kaikki muistanevat vielä uutisen kesältä 1987, kun bensiinilastissa ollut rekka syöksyi kahvilaan Herbornissa Hessenissä ja kuusi ihmistä kuoli. Laajassa artikkelissaan Teufel pureutuu raskaan liikenteen raskaisiin ongelmiin: onnettomuuksiin, meluun ja saastepäästöihin. Erityisen vilkkaasti liikennöidyillä tieosuuksilla, kuten Reinin laaksossa, rekkojen osuus nousee typenoksidipäästöistä jopa puoleen ja hiilivetypäästöistä kolmannekseen. "Kolarissa raskaan ajoneuvon kanssa toisesta osapuolesta ei jää paljoa jäljelle. LänsiSaksan kaupunkiliiton arvion mukaan raskas liikenne voisi tämän seurauksena lisääntyä jopa 40 prosentilla. "Jos voimme vielä saada Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, joka kuluvana vuonna erosi CITES-sopimuksesta, lopettamaan laittoman norsunluun tuonnin, norsunluun salakauppiaat ovat todella vaikeuksissa", Simon Lyster lisää. ylinopeudet, vaaralliset lastit ja ylipitkät työpäivät. "Uudistetun lainsäädännön pitäisi tukkia porsaanreiät, jotka ovat sallineet häikäilemättömien kauppiaiden tuoda satoja tonneja salakaadettujen norsujen luuta alueelle", iloitsee samassa lehdessä WWF:n Hong Kongin osaston suojeluvirkailija David Melville. Tämä kasvattaa maantieliikenteen jo muutenkin suuria saastepäästöjä. Aikaisemmin Hong Kongin lainsäädäntö kielsi raakanorsunluun maahantuonnin, mutta ei asettanut minkäänlaisia rajoituksia valmiiden norsunluutuotteiden tuonnille. Hong Kong hillitsee norsunluun salakauppaa Hong Kong, joka on maailman norsunluukaupan tärkeimpiä keskuksia, on hiljattain tiukentanut lainsäädäntöään laittoman norsunluun tuonnin estämiseksi. Sen jälkeen raskas maantieliikenne on tappanut 1500 länsisaksalaista. Ympäristön kannalta rautatiekuljetukset ovat nimittäin ylivoimainen vaihtoehto. Norsunluuta on nimittäin sekä laillista että laitonta; ollakseen laillista myytävissä norsunluutuotteissa täytyy olla kansainvälisen uhanalaisten eläinten kauppaa valvovan sopimuksen (CITES) edellyttämä tuontilupa. Saman suuruisen lastin kuljettamiseen maanteitse tärvääntyy neljä kertaa enemmän energiaa kuin kyyditsemiseen kiskoilla. "Tämä on vuosiin mer38 kittävimpia askeleita norsunluun salakaupan tyrehdyttämiseksi", toteaa Maailman Luonnon Säätiön (WWF) kansainvälisessä päämajassa sopimuksia valvova virkailija Simon Lyster WWF News -lehdessä (July/ August 1988). ULKOMAILTA Salametsästäjien ampuman norsun kallo sambialaisessa kansallispuistossa. Tuontilupajärjestelmällä pyritään estämään laiton norsunluukauppa ja norsujen salametsästys
Moottoriteiden sijaan Alppien läpi jo kulkevia rautatietunneleita laajennetaan uusien kiskoparien mentäviksi. Me pyrimme tekemään Costa Ricasta mallin, jossa kehitys on sopusoinnussa elämän suojelun kanssa, esimerkin todellisesta rauhasta luonnon kanssa'', toteaa presidentti Oscar Arias, Keski-Amerikan rauhansuunnitelman luoja ja vuoden 1987 Nobelin rauhanpalkinnon voittaja. "Vain alle viisi prosenttia metsistämme on luonnonsuojelualueiden ulkopuolella. Alueelle on tarkoiSUOME LUONTO 6/ 88 47. Vuosittain hakataan 50 000 hehtaaria, mutta vain 7 000 hehtaaria istutetaan. "Meidän on myönnettävä, ettei kestävän kehityksen periaate ole menneinä vuosina aina ollut osa yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystämme. Sveitsi ja Itävalta kärsivät erityisen paljon raskaasta läpikulkuliikenteestä, sillä läntisen Euroopan ja Välimeren alueen väliä sahaava massiivinen rekkaliikenne vyöryy juuri näiden alppimaiden läpi. Amerikan Ääni uhkaa muuttolintuja Israelilaiset luonnonsuojelijat ovat huolissaan Amerikan Ääni -radioyhtiön aikeista rakentaa voimakas lähetysasema elintärkeälle lintujen muuttoreitille Negevin autiomaahan. Costa Rican sademetsät hupenevat nopeasti Keskiamerikkalainen Costa Rica, jota maan laajojen suojelualueiden ansiosta on pidetty eräänlaisena luonnonsuojelun mallivaltiona, on ilmoittanut, että sillä on johtava sija Latinalaisen Amerikan sademetsien hävittämisvauhdissa. Molemmat maat ovat lisäksi päättäneet tavaraliikenteen siirtämisestä lähivuosina huomattavalta osin kiskoille. Metsien hupeneminen tuo painetta myös suojelualueita kohtaan. Jorma Laurila tus pystyttää 22 valaistua 200 metrin korkuista pylvästä, joiden välillä risteilisi tiheä vaijereiden, johtojen ja antennien sokkelo, ja joka lähettäisi voimakasta sähkömagneettista säteilyä. Suojelualueiden ulkopuoliset sademetsät ovat vaarassa hävitä kokonaan viidessä vuodessa. haikaroita, pelikaaneja ja petolintuja. (Earthcare Appeals 1/1988) Costa Rican sademetsiä hakataan kiivaasti karjatiloiksi ja banaaniviljelmiksi. Alueen kautta muuttaa runsaasti mm. Tutkimukset viittaavat myös siihen, että sähkömagneettinen säteily sotkisi lintujen suunnistautumismekanismin. !tavalta kymmenkertaisti raskaan läpikulkuliikenteen tiemaksut sekä maaras1 rekkojen yöaikaiseksi nopeusrajoitukseksi 60 km tunnissa. Suunnitelmat uusien moottoriteiden rakentamiseksi palvelemaan Alppien kautta jyräävää läpikulkuliikennettä on haudattu. vs k. Lisäksi säästyisi ihmishenkiä, sillä onnettomuustilastojen valossa maantiekuljetukset ovat 30 kertaa vaarallisempia kuin rautatiekuljetukset. Israelin hallitus on jo siunannut yhtiön suunnitelmat. Maan luonnonvaroista vastaavan ministerin mukaan satelliittikuvat osoittavat, että suojelualueiden ulkopuoliset metsät ovat vaarassa hävitä kokonaan alle viidessä vuodessa. kaan liikenteen pakokaasunormeilla vuoden 1990 loppuun mennessä, saavutettaisiin pelkästään sillä, että vuosittain siirrettäisiin kaksi prosenttia tavaraliikenteestä maanteiltä kiskoille! Samalla vähenisivät muut saasteet, melu ja energiankulutus. Israel on keskeinen osa Euraasian ja Afrikan välistä ilmakäytävää, jota pitkin miljoonat muuttolinnut kulkevat vuosittain pesimäalueilleen ja takaisin. (Lähde: WWF News March/ April 1988). Onneksi olemme tajunneet tämän ajoissa ja pystymme korjaamaan pahimmat virheemme. Jorma Laurila 39. Valitettavasti kauniilla kuvalla on kääntöpuolensa: luonnonsuojelualueiden ulkopuolella metsiä hakataan ja raivataan karjanlaitumiksi sitäkin kiivaammin. Tavoitteena on jo ensi vuoden kuluessa siirtää puolet Alppien kautta kulkevista maantiekuljetuksista raiteille. ULKOMAILTA Sveitsissä päätettiin taannoin kansanäänestyksellä alentaa raskaiden ajoneuvojen suurin sallittu paino 26 tonniin, kun se LänsiSaksassa on 40 tonnia ja Suomessa vuoden 1990 alusta peräti 56 tonnia. Sveitsi ja Itävalta näyttävät esimerkkiä Samaan aikaan kun raskas liikenne lisääntyy Liittotasavallassa ovat Sveitsissä ja Itävallassa alkaneet puhaltaa uudet liikennepoliittiset tuulet. Amerikan Ääni haluaisi perustaa radioaseman Israeliin, jotta se voisi lähettää ohjelmiaan Itä-Eurooppaan ja Neuvostoliiton eteläosiin. Tämä paradoksaalinen tilanne uhkaa vakavasti luonnonsuojelusaavutuksiamme'' , totesi maan pre~ sidentti Oscar Arias Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton yleiskokoukselle alkuvuodesta. Yhdysvalloissa on arvioitu, että vuosittain yli miljoona lintua törmää kuolettavasti radioja televisiomastoihin. Luonnonsuojelijat pelkäävät, että linnut törmäävät korkeisiin pylväisiin, sotkeutuvat johtoihin tai joutuvat sähkömagneettisen säteilyn harhauttamiksi. Costa Rica on myös ensimmäinen Keski-Amerikan maa, joka on luonut oman kansallisen luonnonsuojelustrategian. Israelin luonnonsuojelijat vaativat, ettei rakentamista saa aloittaa ennenkuin muuttolintujen turvallisuus voidaan taata. Costa Ricalla on poikkeuksellisen edustava luonnonsuojelualueverkosto: maan pinta-alasta on kansallispuistoa 11 prosenttia ja lisäksi 27 prosenttia on osittain suojeltu muulla tavoin
Yhdessä tärkeimmistä tavoitteistaan projekti epäonnistui varmasti. Mihin perustuvat kasvun arviot. Lähtökohtiensa vuoksi Lapin Metsä 2000 -ohjelma ei kykene selkeyttämään vallitsevaa epätietoisuuden tilaa. naan suositukset metsänhoitomenetelmistä. Tämän takia paineet lakimetsien hakkuisiin tulisivat kasvamaan ja keskustelu suojelualueiden metsien hakkaamisesta saisi uutta vauhtia. Toteutuessaan Pohjan Sellu lopettaisi puuntuonnin Oulun läänistä ja puuntuonnin jatkuminen Neuvostoliitosta nykylaajuudessaan on epävarmaa. Lisäksi tuli mm. Ohjelman valmistelu käynnistyi vuonna 1986, ja työryhmään kutsuttiin mm. metsähallinnon, metsäteollisuuden, porotalouden ja luonnonsuojelun edustajia. Ohjelma ajaa puuntuotannon tehostamista. Erämaita ei olisi pitänyt sisällyttää puuntuotannossa oleviin alueisiin. Mallit on valittu siten, että vaihtoehtoisia johtopäätöksiä ei voida tehdä. Metsien käsittelyssä tosin toivotaan otettavan huomioon metsien moninaiskäytön vaatimukset. Ei siis aivan vähäinen tavoite. Tuomo Ollila Lapin Metsä 2000 -ohjelman lähtökohdat yksipuolisesti puuntuotannollisia Lapin lääninhallitus on teettänyt mittavan selvityksen, Lapin Metsä 2000 -ohjelman. Lapin Metsä 2000 -ohjelma sivuuttaa luonnonsuojelun ja moninaiskäytön Viime keväänä valmistuneen Lapin Metsä 2000 -ohjelman kunnianhimoisena tavoitteena oli selkeyttää maakunnan metsistä käytävää keskustelua sekä laatia puuntuotanto-ohjelma, joka parhaiten tyydyttää lappilaisten tarpeet ottamalla huomioon moninaiskäytön ja metsätalouden työllisyysvaikutukset. "tarkastella metsien eri käyttömuotojen merkitystä" ja "valita vaihtoehtojen pohjalta ohjelma, joka parhaiten tyydyttää lappilaisten tarpeet". Mitkä ovat metsien käsittelyohjelmat. Ohjelma ajaa entistä raskaampaa metsänkäsittelyä ja vastustaa uusien suojelualueiden perustamista Lappiin. Samoin metsätöiden koneellistamisen toivotaan voivan tapahtua työllisyys ja moninaiskäyttö huomioiden. Kun malleja T ja K ei edes teoriassa voida ajatella toteutettavaksi, niiden tarkoituksena on näyttää olevan ainoastaan mallin P vaikutusten kaunisteleminen. vsk.. Hankkeen tärkeyttä kuvaa, että maaherra on henkilökohtaisesti toiminut ohjausryhmän puheenjohtajana ja että hankkeeseen on sijoitettu yhteiskunnan rahoja Metsäntutkimuslaitoksen ja Metsähallituksen ulkopuolelta liki miljoona markkaa. Ohjelman suositus "erämaisten" alueiden säilyttämisestä Etelä-Lapissa on tiyvä, mutta katteeton, koska sitä ei ole otettu millään tavalla huomioon hakkuusuunnitetta määrättäessä. Käytetty tietokonemalli pitää sisällään asioita, jotka avautuvat korkeintaan alan ammattilaisille, jos heillekään . Nämä ja monet muut kysymykset vaatisivat erityistä paneutumista. Ohjelma ei kykene vastaamaan tämän hetken suurimpaan kysymykseen: miksi Lapin metsät ovat sairastumassa. Entistä raskaampaa metsänkäsittelyä Lapin Metsä 2000 -ohjelma kasvattaa Lapin metsien ja siten myös metsätalouden riskiä voimakkaasti, sillä se edellyttää selvästi raskaampaa met sien käsittelyä kuin mihin metsähallituksen voimassa oleva ohjeet oikeuttavat. Kaikenkaikkiaan vaaditaan asetettujen kunnianhimoisten puuntuotannon tavoitteiden täyttämistä täysimääräisinä. Kessikin haluttaisiin keittää selluksi. Muutoinkin luonnonsuojelun ja moninaiskäytön tulee näkyä selvemmin hakkuusuunnitteessa. Ohjelman arviointi ei ole helppoa. Mutta näilläkään rajoituksilla ohjelmaa ei ole laadittu metsien kokonaiskäytön ja kokonaismerkityksen pohjalta vaan yksipuolisesti puuntuotannon näkökulmasta. Kun hanke kesäkuussa 1986 käynnistettiin, sen tärkeimmäksi tehtäväksi asetettiin "selkeyttää Lapin metsäsektorilla vallitsevaa epätietoisuuden tilaa". Keskustelua Lapin metsien käytöstä se ei lopettanut. Projektin puheenjohtajana toimi maaherra Asko Oinas. Projekti vaatii erämaa-alueiden säilyttämistä puuntuotannossa ja vastustaa uusien suojelualueiden perustamista Lappiin. Ohjelmasta puuttuvat koko40 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Metsä 2000 -ohjelman tavoitteet ovat yksipuolisesti puuntuotannollisia. Eriävässä mielipiteessä vaaditaankin luontaisen uudistamisen ja kulotuksen lisäämistä sekä uudisojituksista, järeästä maanmuokkauksesta, lannoituksesta ja kemiallisesta vesakontorjunnasta luopumista. Jo nyt teollisuuden kapasiteetti vaatii puun tuontia läänin ulkopuolelta ja kaavailtujen laajennusten toteutuessa tarve puuntuontiin lisääntyy. Ohjelmasta puuttuu kannanotto Lapin metsäteollisuuden mitoituksesta . Sen suhteen ohjelma nostaa kädet ylös: "Mikään edellä esitetyistä ohjelmista ei täytä sekä puuntuotannon että metsien muiden käyttömuotojen yhteensovittamisen vaatimusta." Yhtä epätyydyttävä on viittaus siihen, että "puuntuotannossa olevissa metsissä ohjeet SUOMEN LUONTO 6/ 88 4?. Ja mitä voimakkaampia toimenpiteitä kukin ohjelma edellyttää, sitä suuremmaksi riski kasvaa. Sittenkään ne tuskin antavat täysin luotettavaa tietoa siitä, käyttäytyykö luonto laaditun mallin mukaan . Ohjelmassa ei esimerkiksi ole voitu arvioida, mistä metsien harsuuntuminen aiheutuu ja mihin se johtaa. Edes tietokoneeseen syötetty "luonnonsuojeluja monikäyttöohjelma" .(L) ei perustu näitten käyttömuotojen tavoiteasetan• taan, vaan sekin maksimo puun tuottoa, tosin vähä1 muita tiukemmin ehdoin. (Lapi1 Metsä 2000 antaa valtion met sille liki 40 07o suuremman ker tymäsuunnitteen kuin metsä hairituksen omat suunnitel mat!) Toinen epäselväksi jäävi asia on puuntuotannon j: muiden käyttömuotojen yhteen sovittaminen. Niin kauan kuin tämä kysymys on ilman vastausta, jokainen Lapin metsien käsittelyohjelma on tuuleen rakennettu. Luonnonsuojelu piiriltä eriävä mielipide Projektissa mukana olleet Lapin luonnonsuojelupiirin edustajat jättivät eriävän mielipiteensä, jossa todetaan, että valittu puuntuotanto-ohjelma ei täytä luonnonsuojelun ja metsien muiden käyttömuotojen vaatimuksia . Muissa vaihtoehdoissa lähtökohdat ovat täysin yksipuolisesti puuntuorannollisia: mallissa P maksimaalisen nettotuoton saaminen nykyisiltä puutuotannon pinta-aloilta, mallissa T Lapin teollisuuden puuraaka-aineen saanti omasta läänistä keinoja kaihtamatta, mallissa K kaiken, siis myös nyt puuntuotannon ulkopuolella olevan pinta-alan maksimaalinen hyödyntäminen 60 vuodessa
Vähenn etää nk ö va i sa notaa nko tervetu loa kasvihuoneilmiölle. Tä hän vä itteesee n muutama perustelu: Suomen rikkija erit yisest i typpipäästöjen vä hen nyso hjelm a on va ikea tote ut taa ilma n ydin voimaa ja sitäpait si ohj elma lienee luonnon kanna lta riitt ä mätö n kun otetaan kaukokulkeu ma hu om ioon. Edes metsien "henk iva kuutusta" , niiden lievempää käsi ttelyä, nykyisessä epävarmassa tilassa ei haluttaisi sallia. Ei vätkö juuri mon et metsä nomistaja t halu a metsissää n varovaisempaa käsittelyä kuin mihin viranoma iset heidät pakottavat. Hiilidioksidipäästölle ei vo ida mit ää n, ellei vä hennetä fossii listen a ineiden polttaa. Huo lta meidän se n sijaan tulisi kantaa tämänpäivän lukuisista kemikaalij a myrkkypäästöistä, jotka uhk aavat luonnon tasapainoa VÄ LITTÖM ÄST I. Silloin käy useimmiten niin ti lastollisesti noin kahdessa kolmasosassa tilanteista että uhka osoittautuu sittemmin jo ennen talvea aiheettomaksi. 41. Lapin Metsä 2000 -o hj elma jopa asettaa ne kysee na la isiksi vaatiessaan entistä rajumpia toimenpiteitä. vsk. maisem an j a luonno nh oidosra antavat kehyk set puunt uotannon ja metsä n muiden käyttömuotojen yht eensovittamiselle". Vallitseva t lou naiset lllulet aiheutt avat tä nn e merkitt ävän lisälaskeuma n. Tutkimusta j a keskustelua on syytä jatkaa entistä laajem ma lta pohjalta . Siinä korostuu ohj elman itsekkyys: meidä n sukupo lvemme haluaa ma ksimoida oman etu nsa tulevien kustannu ksella. Kirjoittaj at pitävät sääntöhanketta heikosti valmisteltuna. Kii stato nta on kuitenkin , että ilmansaasteet ovat a inakin SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Miksi va lit semme VARMAN katastrofin MAHDOLLISEN paikallisen katastro fin sijaan. Esitetty juoksutussääntö ei kuitenkaan o le säännöstelysuunnitelma. Miksi ei. ta uteja aiheuttavaa kuin yd in voima ma hdollisine o nn ettomuuksinee n . Erään myönnytyksen porotaloudelle, metsästyk selle ja luo nnonsuojelulle o hjelma kuitenkin näyttä isi salli van: " Ko ko Lapin puittessa erämailla ei o le suurta puuntuotannollista merkit ystä". Onnettomuudet ovat mahd ollisia mutta va rmasti harv inaisia. Silloin talvijuoksutusten tarve on pienempi kuin poikkeusjuoksutusvaihtoehdossa ja norppahaitta vähenee. Myös hakkuukert ymä kasvaa tässä mallissa jatkuvasti, kun se es imerkik si toteutettava ksi valitussa m alli ssa kääntyy 25 vuoden kuluttu a selvään ja jatkossa yhä kiihtyvään las kuun. Kun tämä vai he on aina sula nveden aikana, siitä ei siten aiheudu norppavahi nkoja. Kaiken lisäksi ohj elma toteaa, että "yksit yismetsien käsittel yssä ei vo ida asettaa vaatimuksia varovaisesta metsänkäsittelystä''. Säännöstelylle on o lennaista, että sitä suoritetaan jatkuvasti jonkin padotusja juoksutussäännön mukaan joidenkin hyötyjen saamiseksi. Saimaan ja Vuoksen juoksutussääntö, joka on nyt vireillä olevan ha nkk een nimi , taas lähtee siitä, että Saimaasta luonno nmukaisesti virtaavaa vesimäärää lisätään het i kun ensimmäiset tulvauhan merkit ovat havaittavissa. Kaikesta hu olimatta suuri osa luonnon suojelu väestä pyrkii vä lillisest i edi stäm ää n ilma n saastumi sta vastusta ma lla yd in vo imaa . kaipaa muutaman kommentin , jotka minulle sallittaneen käsitellyn alan asiantuntij a na. Ohjeet eivät ole tuoneet selvyyttä tähän mennessä, ja tusk in tuovat vastakaan . Ydin vo ima on normaalist i käydessää n miltei kiistattomasti eritt äin puhdas. Jussi Helske entinen ·iuontoliitrolainen ja lintujen rengastaja , nykyinen Loviisan ydin voimalaitoksen päällikkö ja luonnonsuojelija Saimaannorpasta ja tulvasuojelusta Suomen Luonnossa 4/ 1988 julkaistu Tero Sipilän ja Heikki H yvärisen kirjoitus "Saimaannorpilla on toi voa". Toinen vielä mielenkiintoisempi havainto on se , että " nopeinta kasv un lisää ntyminen on o hj elmassa L", eli juuri luonnonsuojeluja monikäyttövaihtoehdossa. Syistä sitten riidellää nkin reippaast i. Kirjoituk sessa todetaan myönteisesti, että: "varsinaisen tul vaja norppasuojelun välillä ei ole vakavaa ristiriitaa ." Seuraavassa kappaleessa oleva norppatutkijan looginen toteamus, että suorit et ut poikkeusjuoksutukset ovat aiheuttaneet art ikkelissa mainittuja vahinkoja, on kuitenkin ristiriidassa äskeisen sitaatin kanssa, sillä tulvasuojelun vuoksihan poikkeusjuoksutuk set on nimenomaan toimeenpantu . Metsä on Lapissa iso asia. Sen sijaa n foss iilisten polttoaineiden poltto o n päivittäinen todell inen vaa ra, saastutt aj a ja enemm än syöpää ym. Saim aan pintahan alentuu talviaikana luonno ntilassakin normaalisti muutaman desimetrin . Jos vesitilanne sensijaan jatkuvasti pahenee, säännön mahdollistamalla ennakoinnilla on saatu siihen mennessä kun poikkeusjuoksutuslupaa vasta voitaisii n hakea jo hyvä a lku tulvantorjunnalle. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA osasyyllisiä va hink oihin. Tämä johtunee siitä , että katsottaessa sen olevan vesistön säännöstelyhankkeen kaivataan tällaisen hankkeen vesioikeudelliseen suunnitelmaan aina kuuluvia laajoja hyöty-ja vahinkoselvityksiä. Tä llöin säännö n muk aan vähitellen aloitettu juoksutuksen muutos sam oin vähitellen palautetaan normaaliksi ilman , että siitä olisi aiheutunut kenellekään haittaa. Juoksutussääntö poikkeaa tästä tyystin , koska sen mukaisiin juoksutuksen muuttamistoimenpiteisiin ryhdyttäisiin vain tarvittaessa eli sellaisissa tapauksissa jolloin luonnonmukaisesta vesitilanteesta muutoin aiheutuvia vahinkoja halutaan välttää. Pelottelu ydinvoiman jäteo ngelma lla o n puhdasta pelo ttelua vai lla todelli sta suuruu sluokkak uvaa ongelmasta. Jos " liiasta" sä hk öntuotannosta halutaan eroon, eikö o lisi syytä päästä ensin eroo n fossiilisista poltt oaineista vaik ka ydin vo imaa rakentamalla ja sit te n jos pystytään tai on PAKKO luovutt a isiin asteittain myös ydinvoimasta. Vuoksen vo imalaitoksille niin Suomen kuin Neuvosto li itonkin puolella niistä on aiheutunut suuria tappioita . Puhdistamattomana tämä lisäpäästö olisi yht ä suuri rikin osalta kuin koko Suomen täm ä nhetkinen päästö! J os muu Eurooppa ei lisää tai jopa vä hent ää yd in voimaa, ei sielläkään pystytä merkittä vää n päästöjen supist ukseen vaan nykyinen kaukokulkeuma Suomeen jää en na llee n tai kasvaa. Ydin vo ima ei ole erit yisen hyvä tapa tehdä sä hk öä, mutta fos siil iset ·aineet ovat hu onompia . Heikki Annanpalo Ydinvoima ja neulasvauriot Kes ki-Euroopan metsien tila on ollut pitkään useimpien tiedossa j a vä hit ellen ti edot Suomen metsien tilasta käyvät yhä hälytt ävimmiksi. Lapin Metsä 2000 ei tuo sen tul evaisuuteen riittävää selvyytt ä. Poikkeusjuoksutuksella on näet tulvatorjuntakeinona se vahinkoja aiheuttava suuri varjopuoli, että sella inen voidaan aloittaa vasta kun tul vavaara on selvästi osoitettavissa eli liian myöhään ja juuri tästä johtuva a ikapula vaatii keskittämään tulvajuoksutusta nimenomaan talviaikaan. Suurten tu lvien torj umi seksi talvijuoksutuksen suurentamista ei voida välttää, mutta silloin on otettava huomioon se norpalle edullinen seikka, että Saimaan vedenpinnan alentuminen o n järveen tässä tapauksessa tulevan suuren tulovesimäärä n vuoksi juoksutuk sen suurentamisesta huolimatta lähellä normaalia . Jok apäi vä isessä työssää n käyvien reaktorien vieressä ei todella voi ymmärt ää huolta polttoa ineesta jonka ketju rea ktio on lopetettu vuosia sit ten ja joka o n hauda ttu ka pseloituna satojen metrien syvyyteen peruskallioon. Ru otsin ma hdo llisesti luopuessa ydin vo imasta puuttu va sä hkö wllaa n tekemää n ainak in suureksi osa ksi hiilellä . Jos joku va ka vasti uskoo säästö n j a ni in kutsuttujen uusiu tuvien energialäht eiden hoitavan asian Suomessa, voisi miettiä sitä tosiasiaa, että pelkästää n nykyisten Suomen ydi nvoimalaitosten korvaa minen puuperä isellä polttoaineella vaatisi KA IK EN Suomen met sien kasv un va lj astam ista tähä n. Mutta tästä huolim at ta ohjelma vaatii tiukasti , että erämaatk in o n pidettävä puuntuotannon maksimointiohjelmassa
Esityksen mukaan vesitilanne ratkaisee juoksutetaanko vai ei. Tero Sipilä saimaanorppatutkija SUOMEN LUONTO 6/ 88 47 . Kyse on noin 20 sentistä keskimäärin. Rajavesikomission Neuvostoliiton osapuolen pääsihteeri J. Tästä voidaan poiketa vain perustellusti vesioikeuden luvalla. Uuden juoksutussäännön valvonta, juoksutuksen aloituspäätös ja seuranta. Nykyinen juoksutussääntö määrää, että Saimaasta on juoksutettava vettä luontaisen virtaaman mukaan. Saavutettaisiin toisin sanoen poikkeusjuoksutuksen edut ilman sen haittavaikutuksia. Vältettäviin vahinkoihin kuuluvat luonnollisesti myös norppavahingot, sillä "lienee selvää, että norppa halutaan maassa säilyttää." Lasse K . Tänä vuonna norppakanta pienenee lisääntymisen epäonnistumisen vuoksi kaikista muista suojelutoimista huolimatta. Esityksen mukaan Saimaan juoksutuksista katoaisi nykyinen vesi-oikeudellinen ja poliittinen valvonta. Saimaa laskee Laatokkaan ja Saimaan tulvan alentaminen lisää Laatokan tulvaa ja tästä aiheutuvat vahingot on Neuvostoliitolle korvattava. Norpan kannalta nykyinen vesija ympäristöhallituksen asenne on erityisen ikävä. Termiä ei ole yksiselitteisesti selitetty, vaikka se on keskeinen esityksessä. Esitetty juoksutussääntö on epämääräinen. Poikasen pää on irronnut jään romahtaessa talvipesään. Tämä johtui tiedon puutteesta. Suomessa ei voimalaitoksille korvata tulvajuoksutusten vuoksi turbiinien ohi menevän veden laskennallista sähköntuottoarvoa (tulva on eräs yrityksen riski). Nämä keskittyisivät yhteen virastoon, vesija ympäristöhallitukseen. Vesitilanne. Helmikuussa 1988 juuri ennen synnytysaikaa löydettiin pikaisissa tarkistuksissa 17 juoksutuksen vuoksi romahtanutta norpan pesää. pinnan -rukkauksen avulla syytä muuttaa ilman perusteellisia tieteellisiä selvityksiä. Uuden juoksutussäännön mukaan vesija ympäristöhallitus saisi juoksuttaa Saimaata jo tulvavaaran uhatessa, ilman erikseen anottavaa lupaa. Kivekäs Saimaan säännöstely, vanha vesihallituksen unelma Kiitän vastineesta, hyvä Lasse Kivekäs. Samoin Maailman Luonnon Säätiöllä ja luonnonsuojeluliitolla on esitettyyn suunnitelmaan selkeä ja perusteltu kielteinen kanta. Jos näin olisi tehty meillä olisi nyt Saimaassa kymmenkunta nuorta norppaa enemmän. Ennen tulvat olivat tulvia, nyt tulvaksi kutsutaan Saimaan vedenpinnan luontaista vaihtelua. Uuden juoksutussääntöesityksen takana on rajavesikomissio, jossa suomalaista osapuolta edustaa mm. Mielenkiintoisia yksityiskohtia vastineessasi ovat mw.: "Saimaan veden pinnan alentuminen luonnollisestikin talviaikaan muutaman desimetrin". Nyt ei ole virallisesti kyseessä säännöstelysuunnitelma, vaan Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännön muuttaminen. Toisaalta tulvan aikaan Vuoksen luontainenkin virtaaman on suuri. Esimerkiksi vesija ympäristöhallituksen talveksi 1987-88 vesioikeudelta saamassa poikkeusjuoksutusluvassa edellytetään, ettei juoksutuksesta saa aiheutua haittaa norpan pesinnälle. Mikkelin lääninhallitus on kannanotossaan esittänyt suunnitelman palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Silti lähinnä edellä esitettyjen seikkojen ja norpan vuoksi ovat ainakin Joensuun, Savonlinnan ja Lappeenrannan kaupungit antaneet asiasta (pyytämättä) ministeriölle kielteiset lausunnot. Joten lähes yksimielisesti kuntien, kalastuskuntien ym. Vesitilanne viittaa lähinnä odotettavissa olevaan valuntaan ja sadantaan. Voimalaitosten suuret tappiot juoksutuksista. Keväällä havaittiin kuusi synnytykseen kuollutta poikasta. Norppakirjoituksessa (SL 4/ 88) on logiikka oikein, kun tarkastelemme uutta juoksutussääntöesitystä. Usein Saimaa ja Laatokka tulvivat samanaikaisesti. 3. Vieläkäån ei ole tehty riittäviä tutkimuksia suunnitelman vaikutuksista. 1. Vielä 1980-luvun alussa vesihallitus ilmoitti Saimaan tulvivan noin 12 vuoden välein. Joka tapauksessa lienee kaikille selvää, että Saimaa on niin arvokas järvi (norppineen, kaloineen, rantaniittyineen ym.), ettei sen ekologiaa ole veden 42 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Poikkeusjuoksutuksen seurauksena keväällä 1982 kuollut saimaannorpan kuutti. Todellisia tulvia voidaan ja tulee torjua sekä norppa säilyttää, kunhan ei keinotekoisesti pesimäaikana, neljänä talvikuukautena, lisätä Saimaan vedenpinnan alenemista. Nyt uuden suunnitelman mukaan Saimaan veden pintaa tulisi rukata 6-7 vuotena 10:stä. Syynä tähän on tulvan määritelmä, uuden säännön mukaan Saimaa tulvii veden noustessa yli 50 cm keskiarvosta. vesitilanteen ja tulvan määritys. kannanotot olivat säännöstelylle kielteisiä. Tulvat ja suuret tulvat. 1980-luvun alun Saimaan säännöstelysuunnitelmaa ei hyväksytty. Juoksutussääntösuunnitelmaa ei annettu laajalle lausuntokierrokselle. Tällöin heidän voimalaitoksensa pystyisivät t01m1maan maksimiteholla. Kuten totesit säännöstelyhanke vaati kunnollisen selvityksen ja tätä ei kyetty tai ei haluttu teettää. Tämä ei riko rantajäitä ja norpan pesiä. 4. Koska asiasta on selvää tiedontarvetta, julkaisen lähiaikoina Suomen Luonnossa tätä koskevan vuosien 1982-88 tutkimusaineiston, joka on asiasta kiistaton osoitus. Zybin totesi kesällä 1988 Luonto & Rauha -retkikunnan tilaisuudessa Neuvostoliiton haluavan Saimaata juoksutettavan tasaisesti 800 kuutiometriä sekunnissa talvisin. Saimaan talviaikaisten vedenpinnan muutosten vuoksi kuutteja kuolee synnytykseen ja imetys vakavasti häiriintyy. Uusi juoksutussääntöesitys mahdollistaa Saimaan säännöstelyn. Simo Jaatinen, mies edellisen Saimaan säännöstelysuunnitelman takaa. Asian laajuuden vuoksi on Suomen Luonnon lukijoille ensin syytä selvittää mistä nyt esitetyssä suunnitelmassa on kyse. Ongelmallisia tämän kaltaisessa säännöstelyssä ovat jälleen samat asiat kuin 1980-luvun alun säännöstelyesityksessä. Vesija ympäristöhallitus ilmoitti, että juoksutuksessa norppa otettiin huomioon. Tämä johtuu lähinnä tulkinnanvaraisuuksista. Tällä vuosikymmenellä olisi kahtena vuonna (1982 ja 1988) ollut syytä rajoittaa talvijuoksutuksia. Juoksutussäännön tarkoituksena on juuri vahinkojen välttäminen. Tulvan uhka (juoksutukset) alkaa jo veden noustessa keskiarvosta kohti 50 cm:n rajaa. Epäselvää on mm. vsk .. Vuoksen keskivirtaama on vain noin 600 kuutiota sekunnissa, joten heidän kannaltaan Saimaan säännöstely olisi suotavaa. 2
He saattavat hyvinkin tarvita keskelle puolukkametsää sen yksityisen tien. Paradoksaalista onkin, että kun seutu autioituu se samalla autoistuu. Toisistaan tietämättä käyttökelpoisen auton kehittelivät saksalainen Carl Benz ja Gottlieb Daimler parikymmentä vuotta myöhemmin. Tai kuka puolustaa sitäkin hirveä, joka jää auton alle juuri nyt. Se on status. Auton tehtävä on helpottaa ihmisen ja tavaroiden kuljetusta. Entä ihmistä. Lisäksi hän on kirjoittanut mm. Viime aikoina olen työnnellyt lastenrattaita, ja kas vain, mitä komeampi ( = kalliimpi) auto sitä törkeämmin liikenteessä käyttäydytään. Mutta jos heilläkin on mahdollisuus liikkua toisin ja helpommin neuvoin, he saattaisivat käyttää vaikka junaa ja bussia, liikkua paikasta toiseen turvallisemmin, luontoa ja ihmistä säästäen. Mutta: Mikäpä olisi mukavempaa kuin lähteä syksyisenä sunnuntaina autolla kulttuuriretkelle kirjavien metsien ja värikkäiden peltojen keskelle. Ensimmäinen höyryvetoinen itse kulkeva auto on rakennettu 1769, parikymmentä vuotta ennen Ranskan suurta vallankumousta. Saksankielen ja suomenkielen auto tulee sanoista "autos" (=itse) ja "mobilis" (=liikkuva). radiokuunnelmia. Ja niitä on sitten tullutkin. Tämä kuljetusväline on nisäkkääseen nähden niin ylivoimainen, että jos ihminen tai hevonen jää sen päälleajamaksi, tämä luonnontuote joko vahingoittuu tai kuolee. Minun asiani on kysyä, miksi· ei muita vaihtoehtoja ihmisen ja luonnon kannalta edes ajateltu. On syytä varoa niitä tilanteita. Viljaa sentään kasvaa tien vierellä ympäri Suomen luontoa. mukaan. Monissa tilanteissa auto on tarSUOMEN LUONTO 6/ 88 47. vsk. Auto ei aja ikinä kenenkään päälle, kuljettaja saattaa ajaakin. Aki Luostarinen Auto mobil peen. Auto ei olekaan kuljetusväline. Siitä huolimatta autolla ajaminen on realiteetti. Tuhotaan ylettömästi arvokasta ja paikkakunnalla asuvalle ihmiselle rakasta luontoa. Kuka poimii tien varsilla kasvavia marjoja tai sieniä. Teollinen valmistus alkoi Ranskassa 1890-luvulla, mutta 1907 alkoi Henry Ford laittaa liukuhihnalta autoja maailmalle. Tämä on harhaanjohtava käsite; yksikään auto ei liiku itse, vaan sitä liikuttaa joku ihminen. Sille en voi täältä kellaritiloista, työhuoneeltani mitään. Ekologisen näkökulman mukaan yksityisautoilu on mitä tuhoisinta. Satuin itse syntymään paikassa, jonne ei ilman autoa pääse mitenkään. Ehdottaa voin jotakin: Luonnon ja ihmisen kannalta on e_nsiarvoista kehittää joukkoliikennettä! Havaintojeni mukaan yksityisauto vie keskimäärin kaksi ihmistä paikasta toiseen. Siitä joutuu äärikonservatiivin maineeseen. Me tiedämme mitä pakoputki ympäristöönsä syytää. Bensiini (savoksi pensa) ei riitä ensi vuosituhannen puoliväliinkään. Itse olen lukuisia kertoja joutunut vaaratilanteisiin toimiessani lain puitteissa, kävellessäni vihreiden valojen Kirjailija Aki Luostarinen on julkaissut useita, runokokoelmia, viimeisin niistä on Ikuisuuden laulun pätkä. 43. Ruotsin sana bil on otettu tuon kreikkalais-latinalaisen sanan hännästä. Kun tarvitsen rakennustarpeita kotiini, pyydän jonkun ystäväni autolla auttamaan . TVsarjassa auto liikkuu itsestään. Teitä täytyy rakentaa joka puolelle ympäri metsiä ja kauniita itäsuomalaisia Jarvimaisemia, jotta ihmiset voisivat hakea kaupoista ja kaupungeista itselleen elintarvikkeita. Ranskalaisbelgialainen Lenoir kehitteli polttomoottoriauton 1862, bensiinivetoisen auton taas Siegfried Marcus 1865. Tunnen miehiä, jotka hankkivat Jaguarin seksuaaliongelmiensa takia. Kuka rohkenee vastustaa uuden tien rakentamista keskelle metsiämme. Minun asiani ei ole syyttää autoilijaa. Monissa töissä ja tehtävissä auto on välttämätön
J a mit ä ka ikkea pienet ihmiset voiva tk aan tehdä, kun vastassa ovat massiivisen suurteojlisuuden intressit. Kirjan käyttökelpo isuus ei kuitenk aan lopu retken jälkeen , sillä siihen on koottu hyväksi koettuj a sieniruo kareseptejä ja säi löntäohjeita. Tuomo n luo ntopä iväk irja ant aa lopu ksi tietoja Luo nt oLii tosta. Va hink o vain , että kirj assa paino ttuu ruotsalainen luo nto, jolloin ret keillään ko rostetusti meitä etelä isemmässä luo nnossa ja piipa hdetaan jo pa Ruotsin lä nsira nnik olla . Näin lajinmäärityksestä voi varmistua jo metsässä. Näin vä ltyttäisiin onnettomuuksilta . Pidä saappaasi kura isina eli Hä ll stövla rn a leriga on vanha ruotsalaisten nuorten luonnonharrastajien ja luonnonsuojelijoiden , Faltbiologernajärjestön jäsenten tunnusla use. Se sopii hyvi n nuo rten luo nto harrastusoppaaksi, mutta suosittelisin kirj aa myös kymmenvuot1a1tten vanhemmi lle. Jokainen sienimyrkytys on liikaa. vsk.. Per-Erik Peccersson, Kuscannus PEP, Tampere 1988, 368 s. Tapio Lindholm SUOME J,UO TO 6/ 88 47. Painotusvirhett ä tietysti ko rj aa nykyinen runsas ma tkustelu , mutta mikään ei korvaa kunno llista esittelyä kotiluo nnosta. Lisäksi seassa on myös suoranaisia vääriä näkemyksiä. Ki rja o n ret kipä ivä kirj a n muotoo n kirj oitet tu tarina kymmenvuoti aa n Tuomon ja hänen luo nto liittolaisystävä nsä Lassen se kä heidä n ystäviensä retkistä luontoo n huhtikuun a lusta seuraava n vuoden maa lis kuun lo ppuun. Ru esc h esittää kirjansa lo pussa optimistisia nä kemyksiä joukkovoima n mahd ollisuuksista maailman menon muuttamisessa. suomenkielinen elä inko keita käs ittelevä kirja . Se on myös suomennoksessa Tuomon luontopäivä kirjan nimen saaneen kirjan alkuperäinen ruotsinkielinen nimi . Nykylääketi ede saa Rueschilta ank araa kritiikkiä. Soluja elinviljelmät, tiero konema llit ja monet fysiika n ja bio kemi a n edistysas keleet ovat osoittautuneet eläinko keita luotett ava mmiksi, mutt a siirt ymä va lmiista massii visesta ko neistosta uusiin menetelmiin ei tapahdu hetkessä eikä itsestään. Ki rjaa n valittu tyylilaji eli kymmenvuotiaa n pojan luo nro havai ntojen jäljittely o n va ikea ja tekee kirj asta jossain määrin epä usko tt ava n. Puutteistaan huolima tta pidän " Tuo mo n luo ntopä ivä kirjaa" tervetu lleena uutuutena . T ällaisena kirja on mitä oivin johdattelu luonnonharrastuksen alkutaipaleelle. Nä in tul ee esiteltyä luontoa monipuo lisesti. Eläinten ka nna lta katsott una kysymys ei myös kää n ole pieni . Tästä huolimatta kin ki-rj a o n kuitenkin aja ttelevalle lu kija lle melkoinen ko kemus, joka toivottavasti joidenkin kohda lla jo htaa toimintaa n asti. Se keskitt yy a iheu tettuj en vaurio iden pa ikkailu yrit yksiin pureutum atta syihin: epätervelliset ru o ka ilutottumuk set, liikunnan puute, lää keteollisuu den markkinoima lää kk eiden ylenmääräinen käytt ö, lisäaineet ja rorjunr a-ainejäämät ruoassa, saasteet juo mavedessä ja hengit ysilmassa löytyvät useimpien nykyihmisten sairastelujen taustalta. Tapio Lindholm Koululääketieteen kritiikkiä Hans Ruesch: A laston hallitsija, Riisuccu koululääkeciede, Suom . Ruesch kysyy, miten pit kä llä lääketiede esimerkiksi syövä n o ngelma n rat kaisemisessa jo o lisikaa n, elleitut kimus o lisi kes kitt ynyt pi tkä lti eläin ko keisiin . Kymmenvuo ti aan maailma o n kui tenkin vielä aika pieni. Toivottavasti kirja löytää käyttäjikseen niit ä jotka pelaavat rulettia sienimetsässä . Kirja on mielekäs suppeana ja hyvin laadittuna retkioppaana. Sienilajeja on ku vattu vain 40 eli joukkoon mahtu vat tä rkeimmät ruokasienemme ja vaarallisimmat myrkkysienemme. Kirj a ei kuitenl<aa n tee va nh aa Arvi Ulvisen luont oliittola isille o mista maa " Maamme pi kkuelä imiä" -ki rjaa ta rpeettoma ksi, päin vasto in se on edelleen mi tä käytt ö kelpo isin nuo ren luonno nharrastajan käsik irja. Luonto ei harrastajansa ikää 44 KIRJOJA kysy ja mo ni varttuneempikin saa kirj asta taatusti paljo n a rvo kasta tietoa ja innostusta. Alaston hallitsija o n ensimmäinen. Mutta se ei ole sen tarkoituskaan. Vuoden aika na pikku Tuomo kasvaa luonnonharrastajana ja oppii tarkkailemaan luo ntoa ja kirjaamaa n havaintoja omaa n luontopäivä kirjaan. Rueschin fa ktat ovat kii stat tomia, mutta johtopäätö ksissään hän so rtuu muut amissa ko hdissa hä iritseviin yliampumisiin ja perusteettomiin yleistyksiin. Jokaisen o lisi tunnettava keräämänsä sienet. Tarinat ovat retkikuvauksia eri vuodenaikoina erilaisiin paikkoihin. Sen kirj o ittaja sveitsilä inen lää ketieteen historioitsija Ha ns Ruesch lä htee vä itteestä , että eläinko keisiin nojaava tutki mus on ihmisenkin ka nna lta katsoen suorastaan vahingollista. Elä inko keet eivät ole yksittäinen o ngelma vaan liittyvät saum atto mast i koko eläi nsuojelun ja luo nnonsuojelun prob lemat iikkaan mitä ihmisellä o n oikeus tehdä kaikelle muulle elolliselle, mitä katastro faalisia seurau ksia voi o lla ihmisen huo let tom alla ym päristö nsä mesta ro imisella. Luo nto-Liirto saa kirj asta hyvää sivusta tuk ea . Irma J ä rvisen , tunnetun sieniasiantuntij an ja sienitieto uden levittäjä n tekemä pienik okoinen sienikirja tuntuu mukavalta. Kirj a n pieni koko ( 10 x 15 cm) sallii sen ma htumisen tas kuun sieniretkelle lähdettäessä . Luo nno nha rrasrusro imintaa ei meillä ole osattu a rvostaa riitt äväst i ja lapsuudesta se pa rhaiten alkaa. Usein oppaista tehdään liian mass11v1s1a. Monien lää ket ieteellisten keksi nt öjen tekeminen o n viivästynyt elä inkokeista saatu jen ha rhaanjohtavien tulosten tak ia. Se, että o n va ikeita kin lajeja ei kumoa tätä . J o ku toinen lä hes tymistapa o lisi ehkä o llu t pa rem pi . Tämän kirjan ko hdalla se on vältetty. Tuntuu kuiten kin siltä, ettei niitä vieläkään o le ta rpee ksi kun lukee lehdistä sienimyrkytystapauksista . Ei niin hyvää ettei jota in huo noakin . Retkillä esille tulleita asio ita käsitellään ta rk emmin pieninä ti etoiskuin a, jotka antavat mielenkiintoista tietoa luonnosta . Kuuluisan talidomidin jälkeen on tapahtunut lukuisia lää kekatastrofeja, kun perinpo hjaisissa eläinkokeissa turva llisiksi todetut lää kkeet ovatkin aiheuttaneet ihmisille syöpää , epämuodostum ia , vaikeita saira uksia ja kuolema ntapauksia. Helena Tengvall Pikku sieni opas metsään mukaan Irma Järvinen: Sienestäjän taskuopas, WSOY 1988, 15 1 s. Maailmassa käytetään vuositta in arviolta parisataa mi ljoonaa koe-eläintä, suuri osa ilman kivunlievit ystä tyrmistytt ävän tuska llisissa kokeissa. Kuitenkin mo lemmissa ryhmissä on monia tä rkeitä ja helppoja lajeja, joita voi kernaasti o petella. Kirjasta henkii va nha kunnon biologinen luo nno nh arrastus, joka Suomessa on hiukan jää nyt yleisen luo nno nsuojelu toi minna n jalkoihin . Esimer kkinä väite, että jä kä lien ja samma leiden lajinmää ritys on va ikeaa, joten riittää ett ä huomaa niitä oleva n erilaisia. Kirj aa vai vaa liik a ki rjaviisasrelu ja oikea luo nnos ta itsestää n kumpuava näkemys jää vähemmälle. ä in heräävä luonno nh arrasrus voi kanavo itua o ikea ksi luo nt oliitto laisuudeksi. Ulf Svedbergin tarino ita täydentävät Lars Kiim ingin vesiväri piirro kset, jo issa as iat havainnollistu va t. Sienestäjän taskuopas ei pyri esittelemään uutta tietoa. Sienik irjoja ilmestyy nykyään syksyisin · kuin sieniä metsiin. Pidä saappaasi kuraisina eli kuinka tulen luontoliittolaiseksi Ulf S vedberg, & Lars Klinting, (suomentanut Mia Paakkanen): Tuoman luontopäiväkirja Weilin + Göös 1988, 118s
D 45. Ne liikkuivat hauen pinnalla kuin mittarimadot. Vanhojen kalayksilöiden iän määrittäminen vuoden tarkkuudella on jo vaikeata ja kumpaankin ikään sopii lisätä arvio noin. Mitä ne ovat. Kalan saajalle ja käyttäjälle näistä juotikkaista ei ole harmia. vsk. Suomuista tehdyissä ikämäärityksissä on tavattu 30 vuotta vanhoja lahnoja ja 25 vuotta vanhoja särkiä. Kaloistamme lahna ja särki ovat melko pitkäikäisiä. Ne voi pyyhkäistä pois kalan pinnalta, jos joku ei ole irrottautunut itse kalasta. Kasvunopeus eri lahnakannoissa ja ympäristöolosuhteissa vaihtelee. Linnunrenkailla ja kalamerkeillä on paha taipumus jäädä pöytälaatikoihin ajelehtimaan, mistä ne säteilevät huonoa omaatuntoa. Hidaskasvuinen lahna saattaa olla 10-vuotiaana 400-grammainen ja nopeakasvuinen lahna yhtä vanhana jo reippaasti toista kiloa painava. paikkoihin kalan ulkopinnalla, mutta ne elävät myös vapaina vesikasvillisuuden seassa jopa viikkoja ilman kalaisäntää . Kuinka vanhoiksi särki ja lahna elävät. Muutaman kilon painoinen lahna on tavallisimmin iältään 20 vuoden vaiheilla. Nyt kesällä on hyvää aikaa palauttaa löydökset. Loisia hauissa Harri Dahlström Olin Saaristomerellä keväällä kalassa . Ovatko ne hauen loisia. Vaihtelua siis on, joten kalan koosta ei sen ikää voi arvioida kovinkaan tarkasti tuntematta juuri sen kalaveden lahnan ja särjen kasvuja ikätutkimuksia. Saalishauissa oli useita sentin-parin pituisia ruskeanvihertäviä ötököitä, jotka olivat toisesta päästään hauen pintaan kiinni imeytyneilä kuin nahkiaiset konsanaan. Myös ulkomaiset merkit palautetaan seuraaviin osoitteisiin: Linnunrenkaat: Rengastusto1m1sto, Pohjoinen rautatiekatu 13, 00 100 HELSINKI. KYSY LUONNOSTA Lukijat voil'at läheuää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden l'aStau aviksi osoiu eeseen Suomen Luonto, PL /69, 00151 HELS IN KI. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Nuo "ötökät" ovat olleet juotikkaita, tarkemmin määriteltyinä kalajuotikkaiden heimoon luettuja mittarijuotikkaita. Jokainen merkkilöytö on arvokas, sillä suurin osa merkityistä eläimistä häviää jälkiä jättämättä. kutsutaan monissa kalakircicola geometra. Koosta ikää on melko vaikea päätellä, koska eri kalakantojen kasvunopeus vaihtelee. Nämä lienevät oloissamme jonkinlaisia ennätysikiä näille kalalajeille. Tieteellinen nimi on Piskä ruumiin etuettä takapaassa Ja se liikkuu kalan pinnalla kuin mittarimato. Merkkien avu lla tutkitaa11 eläinten vaelluksia, kasvua ja kuolleisuutta . Mittarieli kalajuotikas on kalojen loinen, joka imee verta isäntäkalasta. Palkkioksi löytäjä saa muutaman kuukauden kuluttua tietää, missä löydetty lintu on rengastett u. Korvaus on !ohesta, kilohailista, silakasta ja kampelasta 21 markkaa, muista lajeista 12 markkaa. Harri Dahlström Palauta löytämäsi linnunrenkaat ja kalamerkit Suomessa merkitään vuosittain tuhansia lintuja ja kaloja tutkimustarkoituksessa. Kalojen ikä voidaan arvioida suomujen kasvurenkaista. Kalajuotikkaalla on etuja takapäässä imukuppi, ja se liikkuu kalan pinnalla kuin mittarimato. Tällä juojoissa myös kalajuotikkaiktikaslajilla on imukuppi sesi. Mukaan liitetään pyydetyn kalan löytöaika ja -paikka, paino ja pituus sekä pyytäjän nimi ja osoite palkkion maksamista varten . Niitä on tavattu niin sisävesistä kuin rannikkovesistä lähes kaikista kalalajeistamme. Juotikkaat ovat kiinnittyneinä kalojen iholle, evien tyviin, päähän, kiduskansiin tms. Löydön jälkeen tieto on arvoton, ellei siitä lähetetä tietoa merkitsijälle. Muitakin eläimiä merkitään : viimeisen kolmen vuoden aikana ovat esimerkiksi Maailman Luonnon Säätiön hyljetutkijat kiinnittäneet yli sadan harmaahylkeenpoikasen takaräpylään pienen muovimerkin . Linnut saavat nilkkaansa metallirenkaan ja kalat selkäänsä pienen vi hreän muovilipukkeen. Parikymmensenttinen särki, joka lienee onkijan saaliskokoa, voi nopeakasvuisissa kannoissa olla viisivuotias ja hidaskasvuisena kymmenisen , uotta vanha. Sekä kalamerkit että linnunrenkaat kulkevat postissa maksutta. Jos kysymykseen liiu yy materiaalia, jonka haluat pa/aw ertavaksi, liitä mukaan valmiiksi kirjoireuu palauruskuori poscimerkkeineen . Ka/ajuotikas on kalojen loinen, joka elää imemällä verta isäntäkalasta. Niitä SUOM EN LUONTO 6/ 88 47. Merkitsijät toivovat, että jokainen pyydetty kala tai kuollut lin tu tutkittaisiin merkin varalta. Kuvaus on varsin osuva. Kalamerkit : Kalantutkimus, Helsinki . Löydöstä ilmoitetaan löytöpaikka, -aika ja mahdollinen kuolinsyy. Suomen vesissä esiintyvistä särkikaloista lahna ja särki ovat varsin pitkäikäisiä
D Haluan kestotilaajaksi, jolloin tilaushinta on 140 mk Uäsenet)/ 170 mk (ei-jäsenet) D H aluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi Uäsenmaksu 60 mk) D Muutan osoitettani Tilaaja/ tai vanha osoite SUKUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO Uusi osoite JAKELUOSOITE POSTINUMERO ETUNIMI POSTITOIMIPAIKKA TILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEESTA) POSTITOIMIPAIKKA Suomen luonnon• suojelulii110 maksaa pos1imaksun Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 Vastauslähetys Sopimus 00150/ 1 00003 Helsinki ____________________________ J 46 SU0MENLLJONTO (Na1ure or Finland) Published by 1he Finnish As ocia1ion f'or Naturc Conserva1ion Address: Box 169 00151 Helsinki, Finland aside and management of protected areas. The effect on ecological diversity 'of the splitting of forests into small tracts has been studied since 1984 in virgin (primaeval) forest stands surrounded by managed forests in Seitseminen national park in the southern Finland. The !east that can be asked is for the Russians and Finns to get together now before the power station is built to make a thorough investigation of Paanajärvi in its · natural state. However, clear fellings affect populations of the rarer organisms of older forests adversely. The wa'ter level would vary by 4 metres in every 24 hour period. Suomen Luonto 47(6):24-33 As a result of regularly appearing natural forest fires, Finnish forests have always consisted of patches of varying ages. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Power station plans threaten Paanajärvi by Yrjö Vasari Suomen Luonto 47(6):18-21 Paanajärvi is a 20 km long, narrow, fjord-like lake lying some 2 km away From Finland's present border in the area ceded to the Soviet Union after the Second World War. Such organisms have little chance, compared with commoner species, of locating small tracts of virgin forest wit hin managed forests and of establishing viable populations there. It is also a nticipated that there wi ll be repercussions on the Finnish side: fish may be prevented From swimming up the River Oulankajoki through Oulanka National Park, and local climatic changes may also affect the Flora in nearby areas of Finland . • Olavi Lanun taide. The lake surface level would be raised at night by electricity produced by nuclear means, and the water would then flow through the turbines by day, generating electricity during peak consumption hours . Attention must be paid in forest conservat ion to far more than just the setting ----------------------------~ Suomen Luonnon palvelukortti D Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 160 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 190 mk (ei-jäsenet). This study forms part of a larger project to determine on what terms animal and plant species are able to survive in managed forests. We require guidelines regarding the size and composition of the vegetation and variation in forest age classes that are required to be maintained in managed forests in order to safeguard species diversity. Quantitative research results have been obtained on the following groups of organisms: birds, ants, ground beetles, flying beetles, butterflies and moths, arthropods and birds. Ecological diversity of forests must be safeguarded by Yrjö Haila, Eero Halme, llpo Hanski, Jari Niemelä, Tiina Mattila , Timo Pajunen, Pekka Punttila, · Suvi Raivio and Harri Tukia. The total output of these would amount to about 6 000 MW. Large-scale clear felling on the other hand destroys variation in a forest far more effectively. Seuraavassa numerossa: • Maaja kallioperän tutkimus selvittää ympäristötuhojen syitä • Pohjois-Amerikan mammuttipetäjät • Nuortin erämaa virta vaikenee. Many of the species seem to be able to come tö terms with managed forests. There is also a very distinct danger of erosion. The project has raised a clamour since Paanajärvi has a unique Flora and it is feared that deliberate manipulation of its surface level, together with micro-climatic changes, will result in the loss of rare plant species . ln Finland there has also been discussion recently about the proposed construction in the Soviet Union next to Finland 's border of nuclear power plants in conjunction with the Paanajärvi project. One of the most demanding tasks for nature conservation ecologists is the el ucidation of the dispersal ability of these rare species. The structure of managed forests is expected to play a fundamental role in determining the future of animal and plant species occupying limited tracts of primaeval forest. The Russians and the Finnish power utility Imatran Voima are planning a joint venture in the shape of a gia nt pump power station on Paanajärvi . Finland 's old 'natural' forests are irreplaceable habitats of many specialised species, but their preservation alone wi ll not guarantee the retention of ecological diversity in forest wi ldli fe
Helrat valkeat, kolotyviset. Haju mausteinen, curryä muistutta va. Lakki himmeän nukkapintainen, paikoin ruskettu va. Herkkusuisten siirtomaaherrojen pöydässä nimi on mukautunut curryksi ja sillä tarkoitetaan suosittua kanaruokien maustesekoitetta. Melko tukeva, valkeahko mäntymetsien sieni. Harvinainen, syötä vyydestä ei ole varmuutta. LIIKETTÄ LAKIN ALLA Sellerivalmuska (Tricholoma apium). Lieneekö siellä maustamassa teeren lentojälkiä, en tiedä. vsk. Koska suomalaiset eivät osaa ääntää curryä ja käyttävätkin sitäpaitsi vain ketsuppia, viisaat ovat antaneet sienen nimeksi sellerivalmuska. Siitä vain kana-aterian jälkeen piirtelemään polkuja kostealle kankaalle! Ruuasta voi jäädä virkistävä jälkimaku. Lajin sävykkäästä hajusta voikin erottaa monen ryytikasvin vivahteita. Kun curry valmistetaan suurella tarkkuudella jopa yli kolmestakymmenestä etelän maustekasvista, on yllättävää, että sen tuoksu löytyy valmi ina metsistämme, eräästä sienestä. Mauista kaikista sittenkin Intialaisten tamilien kielessä "kari" merkitsee kastiketta. SUOMEN LUONTO 6/ 88 47. Jouni Issakainen Seuraavassa numerossa: Paperitiikerir 47
KEMIRA~2 Vesikemikaalit Porkkalankatu 3 Helsinki, Puh. Fennopur S systeemin yleispesuun. Ferrisulfaatti kaikkeen veden käsittelyyn, esija jälkisaostuksen tehostukseen. Kempac kaikkeen veden puhdistukseen 10 lietteen kunnostukseen. Ve.sistöjen suojelemiseksi ja i~misen terveyden tu~vaam1seks1 tuotamme veden käsittelyyn korkealaatu1sia kemikaal eja kotimaisista raaka-aineista. Vahvat tutkimusresurssimme ovat käytettävissäsi. (90) 132 11, Telex 123 423, Telefax (90) 694 1375, PI 330, 00101 HELSINKI. Ferrosulfaatti jäteveden puhdistukseen. Alumiinisulfaatti ja Ansu-vesilaitoslaatu raakaveden puhdistukseen. Fennopol-polyelektrolyytit selkeytyksen tehostukseen ja lietteiden kuivaukseen. Kysy meiltä ratkaisua vedenkäsittelyongelmiisi. Ansu-puhdistamolaatu jäteveden puhdistukseen sekä esija jälkisaostuksen tehostukseen