654 198, Irma Kaitosaari. Vapaita rantoja tarvitaan enemmän kuin ohjelma esittää. Suojeluohjelmaa olisi laajennettava etenkin Etelä-Suomessa, sillä esimerkiksi Uudenmaan rannoista esitetään vain vajaa prosentti rauhoitettavaksi. 10. Turistit eivät tule katsomaan rakennettuja rantoja tai avohakkuita. Väite on räikeän yliampuva, sillä ohjelma takaa vapaata rantaa vain pari metriä yhtä suomalaista kohti se ei ole sen enempää kuin mitä jokaiselle on varattu kirkkomaalta. Liikkumista rajoitetaan vain kaikkein arimmissa kohteissa. Luonnonsuojelualueet eivät kuitenkaan sovellu massamatkailuun eikä niitä ole tarkoitettu suurten ihmisjoukkojen virkistyskeitaiksi. Sen takia rantoja on varattava riittävästi myös puhtaasti virkistysja matkailukäyttöön. /98930. Tämä on kuntienkin etu; ovathan kaunis luonto ja kymmenet tuhannet järvemme paras matkailuvalttimme. Paljon tärkeämpää on turvata jokaiselle oikeus vapaaseen rantaan kotiseudullaan. Irtonumeromyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä, 2 Suojeluohjelman tueksi tarvitaan rantalaki, joka säätelee kaikkien suojelun ulkopuolelle jäävien rantojen käyttöä. 7.-30. rakentamisen alle sadan metrin päähän rannasta. Lisäksi on säädettävä pikaisesti rantalaki, joka valvoo suojelun ulkopuolelle jäävien rantojen käyttöä. 9. 8 24. (90) 642 881 telefax: 446 914 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimicussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Antti Halkka Alice Karlsson Iiris Lappalainen (1. Rantamaisema haavoittuu herkästi, joten rakentaminen ja metsänkäsittely on hoidettava varovasti. Monin paikoin matka rantaan on jo nyt kohtuuttoman pitkä, ja koko ajan ·vapaat rannat karkaavat kauemmas. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. 1 20. 9. Kaikille omaa mökkirantaa tuskin riittää, eivätkä kaikki edes halua omaa mökkiä. 1. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa rantojen käyttöä on jo pitkään säädellyt tiukka laki, joka kieltää mm. Ilmoicusmyynci FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Ilmestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen 7 18. 31. JO. Joidenkin mielestä kaikilla suomalaisilla pitää olla oikeus kesämökkiin. Kerityn-Melkuttimen alueen suojelu Tammelan järviylängöllä säästäisi hienon lounaissuomalaisen järvimaiseman jälkipolville. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 170 mk ja säästötilaus 150 mk. Tilaushinnat I. Oikeus vapaaseen rantaan turvattava kaikille rantojensuojeluohjelman tavoitteena on suojella viisi prosenttia maamme noin 200 000 rantakilometristä. 12. 1990 Vuosikerta kotimaahan ja ulkomaille 2IO mk. Ilmestyy 30. 9.) Markku Tanttu (ulkoasu) Toimicusneuvosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. Suomeen on luotava kesämökittömiä vyöhykkeitä! Vaikka ohjelman rannat ovat nimenomaan luonnonsuojelualueita, se ei tarkoita, etteivät ihmiset saisi niillä kulkea. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: puh. 5. Kaikkien rantojemme rakentaminen yhtenäiseksi muuriksi on estettävä. 10. Käytä· mieluiten palvelukorttia sivulta 48. Säästötilaus 190 mk .. Esitystä on väitetty ylimitoitetuksi. 12. Keskusmetsälautakunta Tapio antoi hiljattain rantaSUOMEN LUONTO 6/ 90 49, vsk ,. SUOMEN SUOMEN LUONTO Runeberginkatu 15 A 23 00100 Helsinki puh
. Ohjeet ovat tervetullut pehmennys kovaan linjaan. . . . . . Suojeltavilla rannoilla ei tule tehdä minkäänlaisia hakkuita, ei ainakaan muutamaa kymmentä metriä lähempänä rantaviivaa. . . Kyllä luonto itsensä hoitaa. . . . 3. . . . 46 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. . Luonto säätää elämänrytmin Bangaladeshissa, Hannele Ripatti-Cantell . 44 Kysy luonnosta ................ . . . . 49. . . . Kestävään kehitykseen: Ekologisesti kirjoitustaitoinen pääministeri?...................................... . . . . Tammimetsän vaalija saa palkintonsa, Heikki Kiuru............................................... . . 18 Ohjeita tammimetsien hoitamiseksi . . . . . . . . . . . Rantojen metsänkäsittelyohjeet pitää säätää sitoviksi, ja niitä pitää soveltaa kaikilla rantojensuojeluohjelman ulkopuolisilla rannoilla. . . 4 Kuluttajan valinnat:...................................... Jos rannat olisi aikanaan suojeltu lailla samaan tapaan kuin muissa pohjoismaissa, asiat olisivat nyt hyvällä tolalla. 8 Maaja metsätalouteen koulutetaan tehotarhureita, Juha Kauhanen....................................... . . . . . . . . . . . Kuolettavaa kirkkautta, Fredrik Ehrenström...... Tosin ne ovat vain suosituksia, sillä yksityismetsälain mukaan metsänomistaja voi hakata metsänsä rantaviivaan asti, jos lystää. Niiden kutsuva kirkkaus on petollista se sopii vain harvoille lajeille. . . . 32 Ruokajätteellä kasvavat possut ovat Suomessa jo harvinaisuus. . Häkää päässä, Aki Luostarinen . . . . . . . . . . . 14 Luontomme kukkeimmat keitaat, lehdot, paloitellaan tasaista tahtia "hyötykäyttöön". 28 Miltä Suomen luonto, vedet ja rannat, näyttivät hehkeimpään kesäaikaan kanootista katsellen. . . . . . . . . . . 26 Euroopassa kartoitetaan maan matelijoita. . . . Sammakot ja matelijat kartalle, Juhani Terhivuo ........................................... . vsk. . . . . . . 12 Urho Viik on kolunnut jo neljättä vuosikymmentä Mallan rinteitä luonnonpuistossa, Käsivarren peukalossa. . . . . . . . . Ulkomailta.................................................. . . 38 Mielipiteitä, keskustelua . Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. _............................ . . Jalointa Suomea, Irene Rautio ja Matti Valta . . . . . . . Suomen ·rantojensuojeluratkaisu on kallis ja hankala. . . . . . Kotimaasta . . . . . . . . . . . Luonnontilaisista rannoista on vastoin Tapion johtajan luuloa iloa suurelle joukolle luonnossa liikkuvia suomalaisia ja vielä suuremmalle joukolle rantavyöhykkeen kasveja ja eläimiä. . . . . . . Metsänomistajille menetykset eivät ole kohtuuttomia; kysymys on halusta antaa oma panos Suomen luonnon säilymiseksi rikkaana. . . . . . . . . . . . . 42 Kirjoja ....................................................... . . . . . . . 48 Pohjois-Savon maakuntakukka: Happamia, sanoi kettu . . . 50 Sikamainen juttu.......................................... . . . . . Rantojensuojeluohjelma on hyvä alku, mutta ohjelma vaatii vielä laajentamista ja täydentämistä. vuosikerta 6 • 1990 metsien käsittelylle uudet ohjeet, joilla maisema ja rantaluonto pyritään ottamaan paremmin huomioon. Ohjelma olisi hyvä toteuttaa ripeämmin kuin suunnitellussa 15 vuodessa. . . . Suojelurannoille ohjeet eivät sovi, sillä juuri luonnontilaisuus on niillä arvokkainta. . . . . . . 10 Puheenvuoro ympäristökasvatuksen puutteesta oppilaitoksissa, joissa koulutetaan ammattimaisia luonnon käsittelijöitä. . Tapion johtajan Juhani Viitalan lausahdus ohjeiston esittelytilaisuudessa on tyypillistä teknokraatin puhetta: "Rantoja on hoidettava tai ne rappeutuvat eikä niistä ole iloa kenelläkään." Päättäjäportaaseen on syvälle iskostunut halua toimia luonnon ylipuutarhurina. . . . . . . . . . .. . . . Suojelulla on jo kiire. . . . . . . . . 51 Kansikuva Rupiliskon kuvasi Jouko Veikkolainen/ LKA. . . . . . . . Kaikkien havainnot pääsevät mukaan, sinunkin! Kanootilla halki Suomen Heikki Niskanen ja Jukka Kananen . . . 43 Hirveä kärpänen, Anja Luotonen-Hytönen . . . . 34 Väestönkasvu, pula maasta ja metsänhakkuut järkyttävät elämän perusteita köyhässä maassa. . . Luonnonpuiston vartija Urho Viik, Kimmo Kaakinen ja Eero Tikkanen ................. . . . Paha puute on mm. . 31 Luonnollista röhkinää, Alice Karlsson ja Pekka Peura........................ . Virkistysrannat ovat asia erikseen. . . . . . . . . . . . 20 Ilmansaasteet ovat muuttaneet monet järvet happamiksi. . . . . . LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . . . . 49 Summaries of the Main Articles . . . Siitä hyötyisi etenkin rantaluonto, mutta tiukempi aikataulu olisi myös maanomistajille selkeämpi ratkaisu. . . Kun rantojensuojelu on nyt päätetty hoitaa rahalla, on varmistettava että sitä on riittävästi. se, että purojen, jokien ja lampien rannat on tyystin unohdettu. . . . Jos järkipuhe ei tehoa, niin rannat ryskyvät
metsäntuhoalueilla. D Metsien eläimillä on tehokas kyky erittää elimistöstään metalleja niin, että rikastumista ravintoketjuissa ei pääse tapahtumaan. D SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Niiden määrät olivat jokseenkin samoja terveissä ja sairaissa puissa. Toivottavasti Nuortevan äänekäs ärhentely tuottaa tulosta: isompia määrärahoja ympäristötutkimuksiin. Seutukaava-alueilla rantaa on noin 3 000 km. Myös sienisadot pienenevät. Tutkimusryhmä havaitsi myös hämähäkeissä korkeita metallipitoisuuksia. Ympäristönsuojelun laitos on nyt jäänyt vaille jatkorahoitusta tärkeille metallitutkimuksilleen. Ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä tukeviin toimiin on luonnonsuojeluliiton mielestä panostettava muutoinkin aivan toisella tavalla kuin tähän asti, kun valtiovalta joka tapauksesMetallisaasteet lisäävät tuholaisalttiutta Vaikka metallit eivät metsissä rikastukaan, havaitsivat tutkijat eräitä metalleja vaarallisen korkeina pitoisuuksina ainakin neljässä eliöryhmässä. Muurahaiset juovat mesikasteen ja saavat sen mukana metallit. Niitä he nimittävät metsien Akilleen kantapäiksi. Ympäristönsuojelun laitoksen tutkijat kehottavat aanmma1seen varovaisuuteen kadmiumin suhteen. Nyt voimavarat on suunnattu pääosin suurten opastuskeskusten rakentamiseen harvoihin kohteisiin. Luonnonsuojeluliitto esittää, että luonnonsuojelualueiden ostovarat kaksinkertaistetaan eli nostetaan 120 miljoonaan markkaan ensi vuodeksi. Erityisesti kadmiumia kasaantuu metsien humukseen ja sitä ravintonaan käyttävään hajottajaeliöstöön. Vaalassa ja parilla vuttava ja on valvottava, että metsien fosforilannoitteissa ei ole epäpuhtautena kadmiumia. Metallien vaikutuksesta metsäkasvien elinvoimaan ei löytynyt merkkejä. Järjestö esittää lisäksi 35 miljoonan markan varaamista luonnonsuojelualueiden hoitoon ja kunnossapitoon . Poikkeuksen tässä muodostivat kuitenkin sinkki ja kupari, joita oli kasvinsyöjissä enemmän kuin ravinnossa. Monet arvokkaat luontokohteet ehtivät tuhoutuakin lunastuksen viipyessä. Suojeltaviksi ehdotetuilla 138 järvija meriluonnon alueella rantaa on yhteensä 8 800 kilometriä. kistysalueiden hankintaan 10 miljoonaa. Lisää panostusta liiton mielestä kaipaavat myös energiaa ja ympäristöä säästävän teknologian kehittäminen, jätehuollon edistäminen, maatalouden ympäristöhaittojen pienentäminen, kestävän liikennepolitiikan tukeminen, ympäristötutkimus ja ympäristön tilan seuranta, ympäristöhallinnon vahvistaminen erityisesti lääneissä ja kunnissa sekä valtion osallistuminen maamme lähialueiden ympäristön parantamiseen. Tilanne on sietämätön maanomistajille ja tulee kalliiksi valtiolle. Jätevesilietteen käytöstä metsien lannoitteena on luoRahalla rauhaa rannoille Ympäristöministeriö pyrkii suojelemaan viisi prosenttia rannoistamme; tällä hetkellä rannoista on turvassa vasta prosentti. · Kirvat imevät ravintonsa 4 laitoksen professori Pekka Nuortevan mukaan jatkotutkimusten mahdollisuudet laitoksella ovat vähäiset nyt kun Happamoitumisprojektin rahoitus on päättynyt. Puiden juuret ovat vaarassa, jos niitä suojaavien sienirihmastojen sietokyky ylittyy. puiden nilan siiviläputkista. Rantojensuojeluohjelman yhteydessä valtio tukee myös vahvistettujen seutukaavojen suojeluja virkistysaluevarauksien toteuttamista maksamalla kunnille osan alueiden hankintahinnasta. Erityisesti liiton mielestä tulee kehittää pienimuotoista, tavallista retkeilijää ja luonnosta kiinnostunutta yleisöä palvelevaa opastusja tiedotustoimintaa tasapuolisesti maan eri puolilla sijaitsevilla suojelualueilla. Jos metsien muurahaiskannat vähenevät kadmiumin vuoksi, heikkenee niiden kyky pitää kurissa puilla eläviä sahapistiäisten ja perhosten toukkia. Esimerkiksi puilla kasvaneissa perhosissa oli selvästi pienempiä metallipitoisuuksia kuin niiden ravintokasveissa. Osa maanomistajista, keskustapuolue, SMP ja MTK ovat arvostelleet kärkevästi rantojensuojeluohjelmaa. Professori Nuorteva on esiintynyt useaan otteeseen julkisuudessa manaten HAPROn päättymisen vuosisadan suurimmaksi tiedepoliittiseksi virheeksi. Kaarnakuoriaiset tuntuvat haitatta kestävän ruumiiseensa kertyvän kadmiumin. Niin on ainakin käynyt Keski-Euroopan 1 Vuosisadan suurin tiedepoliittinen virhe. Samoin on varottava, että sinkin ja kuparin määrät metsissä säilyisivät optimaalisina, sillä nekin ylen määrin esiintyessään ovat myrkyllisiä. Haittaverojen yleinen hyväksyttävyys ja uskottavuus joutuvat vaakalaudalle, ellei luonnon ja ympäristön hyväksi olla samalla valmiita sijoittamaan lisää varoja. Sokerit ja metallit menevät niiden suoliston läpi ulosteisiin, mesikasteeseen. KOTIMAASTA SLL hallitukselle: Luonnonsuojelulupaukset on lunastettava menettää uskottavuutensa suojeluohjelmien toteuttajana, ellei hankintaja korvausmäärärahoja reilusti koroteta, sanoo luonnonsuojeluliitto budjettikannanotossaan. Luonnonsuojelualueiden perustamisesta aiheutuviin korvauksiin tarvitaan 15 miljoonaa ja virMetalli vaara metsissä yliopiston ympäristönsuojelun laitoksella on Happamoitumisprojektiin liittyen tehty joukko alustavia tutkimuksia metallien kertymisestä metsien eliölajeihin. Metsiin tulevaa typpikuormaa on pienennettävä, sillä typpi lisää metsien tuholaisherkkyyttä. Sen vuoksi metsien typpilannoitus pitäisi lopettaa ja typen päästöjä vähentää. vsk.. Liitto muistuttaa, että jo päätettyjen luonnonsuojeluohjelmien toteuttaminen kestää nykyisellä vauhdilla yli 20 vuotta. Hapan sadehan vapauttaa metalleja maasta ja lisäksi niitä tulee teollisuuden, energiantuotannon ja liikenteen päästöistä. sa aikoo siirtää verotuksen painopistetä haittaverojen suuntaan. On huolehdittava siitä, etteivät happamat sateet ja metsämaan auraukset aktivoi maaperään haitattomaksi sitoutuneita metalleja. Metallia kertyy myös puiden nilaa syöviin kaarnakuoriaisiin sekä muurahaisiin ja hämähäkkeihin. On kuitenkin mahdollista, että kaarnakuoriaistoukkia syövät pedot ja niissä elävät loishyönteiset kärsivät kadmiumista suna määrin, että kuoriaiset lisääntyvät
Yksityismaat avainasemassa Rantojensuojelukohteista 40 prosenttia on valtion mailla, 40 prosenttia yksityismailla ja 20 prosenttia yhteisöjen mailla. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi 60 vuotta 4. "Liikkumisrajoituksia ei kuitenkaan hyväksytä, elleivät luonnonarvot sitä erityisesti vaadi. Onnittelumme! "Tänä vuonna maanomistajille luonnonsuojelualueiden käyttörajoituksista maksettavaa korvausrahaa on budjetissa vain kaksi miljoonaa. Riittävän rahoituksen takaaminen ohjelmalle alusta saakka on elintärkeää: "Jos meillä ei ole maan hankinnassa tarvittavia rahoja kun rakennuslupa-anomus tulee, rakennuslupa on annettava'', Heikkilä toteaa. "Maanomistajan kanssa voidaan neuvotella suojelurajoituksista ja esimerkiksi metsänkäsittelystä tai sopia jopa tietystä rakennusoikeudesta esimerkiksi pihapiirissä, jos se ei vaaranna luonnonarvojen säilymistä.'' Heikkilä pitää tärkeänä, että nimenomaan korvausrahaa saadaan riittävästi. Tätä puutetta olisi pystyttävä paikkaamaan kuntien yleiskaavoilla ja seutukaavojen suojeluja virkistysaluevarauksilla. vsk. kaan väkisin haluta ostaa valtiolle, vaan ne voivat säilyä maanomistajien hallinnassa, jolloin heille maksetaan suojelun aiheuttamista menetyksistä korvausta. Vitkuttelun takia mietinnön kohteista on jo 15 prosenttia ehtinyt tuhoutua.'' Tapio Heikkilä korostaa, ettei kysymys ole virkistysrannoista, vaan nimenomaan luonnonsuojelukohteista. ''Lausuntokierroksella ohjelmaan tulee muutoksia, koska ei ole mitään syytä suojella jo pilattua. Ostomäärärahoja tarvitaan yhteensä 895 miljoonaa ja maanomistajille maksettavia korvausmäärärahoja 155 milj. Hän arvelee, että aluksi saattaa rakennuslupa-anomuksia tulla suurempi rysäys, mutta sitten tilanne rauhoittuu. Rantoja olisi pitänyt ryhtyä kiivaasti suojelemaan vuonna 1985, jolloin merija järviluonnon suojelumietintö ilmestyi. Jokamiehenoikeudet säätelevät käyttäytymistä suojelurannoilla samoin periaattein kuin muuallakin luonnossa." Liikkumista on rajoitettava esimerkiksi lintuja norppaluodoilla sekä merikotkien pesimäsaarilla. Summaan tarvittaisiin pari nollaa perään." Korvausmenettely pitäisi Heikkilän mielestä saada myös yksinkertaisemmaksi. r -· -· -· , • ._ ,_ Rantojensuojeluohje/ma esittää rauhoitettavaksi viitisen prosenttia Suomen rannoista. markkaa. Monet maanomistajat pitävät rannoistaan hyvää huolta", Heikkilä sanoo. mannerrantojen vähäisyys. Se takaisi jokaise/Ie suoma/aise/Ie pari metriä vapaata rantaa. Nyt on mennyt paljon arvokasta hukkaan. Kohteet ovat 166 kunnassa; 300 kunnassa rantojen tulevaisuus jää roikkumaan ilmaan. Toisaalta ohjelmaan tulee varmasti myös täydennyksiä ja uusia kohteita'', Tapio Heikkilä arvelee. Kohteet on valittu puhtaasti biologisin perustein'', sanoo tutkija Tapio Heikkilä, joka on ympäristöministeriössä laatinut ohjelmaa. 9. Jorma Laurila 5. Monin paikoin ohjelma ei myöskään pysty täyttämään paikallisia tarpeita. Vuotuinen rahantarve on noin 100 milj. "Suurin puute rantojensuojeluohjelmassa on se, ettei sitä toteutettu jo aikoja sitten. r;. Kohteista neuvotellaan sitä mukaan kuin maanomistajat niitä tarjoavat tai jos rakennuslupaanomus tulee lääninhallitukseen lausunnolle.'' Puutteena ohjelmassa on Heikkilän mielestä mm. Heikkilä kehottaa maanomistajia tyyneyteen: "Asioista voidaan sopia kaikessa rauhassa ja kauppoihin pyritään vapaaehtoisesti. Tällöin hoitoasiatkin on helpompi järjestää. Suojeltavat rannat sijoittuvat seuduille, missä on vähän suojelualueita ja missä turmeltumatonta rantaa ylipäänsä vielä on. "Ohjelmaan on monen vuoden työllä etsitty Suomen hienoimmat vapaat rannat. KOTIMAASTA 11.-.1,1'1(1'J \$111( , , 1111111 .:.. 1990. Rantojensuojelu maksaa runsaan miljardin vuoden 1989 hintatasolla, ja ohjelma on tarkoitus toteuttaa 15 vuoden kuluessa. muulla paikkakunnalla maanomistajat ovat äityneet jopa suoraan toimintaan maillaan. . Vaatimuksille yksityismaiden jättämisestä syrjään ohjelmasta Heikkilä ei lämpene: ''Etelä-Suomessa ja Pohjanlahden rannikolla yksityismaita on eniten; jos yksityismaat karsitaan pois, koko ohjelma menee piloille." "Yksityismaita ei kuitenSUOMEN LVONTO 6/ 90 49. mk
Lisäksi selvitetään taloudellisesti edullisinta tapaa vähentää maamme rikkilaskeumaa toimenpiteillä, jotka tehtäisiin Suomessa ja Neuvostoliitossa: Virossa, Leningradin alueella, Itä-Karjalassa ja Kuolan alueella. vsk.. Suomen omat rikkipäästöt kasvoivat voimakkaasti kuusikymmentäluvulla ja olivat suurimmillaan seitsemänkymmentäluvulla. Nyt maamme on joutunut tilanteeseen, jossa kärsijän näyttää kannattavan maksaa. Alentamistavoite, 50 prosenttia vuoden 1980 tasosta, on likimain saavutettu. Valtioneuvosto on asettanut tavoitelaskeuman 0,5 grammaa rikkiä neliömetrille vuodessa. Lisäksi rikkidioksidipäästöjen pienentäminen nykyisestään Suomen puolella on viisi kerRikin hinta teknisen tutkimuskeskuksen tutkimuksessa tarkastellaan rikkipäästöjen kehitysarvioita ja rajoitustoimia. Ilmakehä näyttää jakavan laskeuman tasaisesrikkipitoisuus ja samaten prosessipäästöt vähenivät. Energiankäytön kehitysarvioina tutkimusryhmä on käyttänyt kauppaja teollisuusministeriön skenaarioita. Tiukimmillakaan rajoituksilla Suomessa ja Neuvostoliiton lähialueilla ei päästäisi tavoitteeseen kaikkialla maassamluvun alusta lähtien on ollut, että saastuttaja itse maksaa päästöjen vähentämisestä aiheutuvat kustannukset ja siihen perustuen on tehty kansainvälisiä sopimuksia. Vuonna 1987 pääsi Suomessa ilmakehään 320 kilotonnia rikkidioksidia. Suomen puolella vuosikustannuksista 500 miljoonaa markkaa aiheutuisi jo päätetyistä ja noin 800 miljoonaa markkaa uusista tiukennettuja päästörajoituksia vastaavista toimista. Arvion mukaan tyypillisesti yli puolet toimenpiteistä olisi taloudellisesti tehokkaampaa suorittaa Neuvostoliitossa kuin Suomessa. Kärsijän kannattaa maksaa vuoden marraskuussa Suomi ja Neuvostoliitto sopivat rikkipäästöjen puolittamisesta vuoden 1980 tasosta Suomessa ja Neuvostoliiton Suomen lähialueilla. Vastaavasti meidän päästöistämme kulkeutuu naapuriin kahdeksan prosenttia. Niiden tärkeimpiä aiheuttajia olivat öljyn käyttö ja prosessiteollisuus. Päivälehtiuutiset näyttävät vahvistavantutkijaryhmän tulokset kansainvälisen pelin osapuolten käyttäytymisestä. Suomelle ympäristön hapantumisesta aiheutuvat kustannukset ovat suuremmat ja meillä puhdasta luontoa arvostetaan päätöksentekijätasollakin enemmän kuin naapurissa. Laiha lohtu on siinä, että sama on koko Länsi-Euroopan asema. Tällä vuosikymmenellä rikkipäästöt pienentyvät edelleen, sillä uusia rajoittavia määräyksiä tulee voimaan. Kannattaako Suomen maksaa siitä, että saastutus loppuu. Peräti 20 prosenttia maahamme satavasta rikistä on peräisin itärajan takaa. Säästötoimilla ja tiukoilla rajoituksilla ti, mutta todellinen saasteasetelma on varsin epäsymmetrinen, sillä Suomen vuoden 1987 rikkipäästöt olivat Neuvostoliiton lähialueilla neljä kertaa suuremmat kuin Suomessa. Viime vuosikymmenen alussa ne alkoivat pienentyä, sillä raskaan polttoöljyn kulutus sekä sen 6 KOTIMAASTA Kuolan teollisuuden ilmansaasteet ovat vaurioittaneet pahoin ItäLapin metsiä. taa kalliimpaa kuin toimenpiteet Neuvostoliitossa. Tehottomia sopimuksia Suomi on tilanteessa, jossa on parasta ryhtyä ostamaan puhtaampaa ilmaa naapurilta. Laskeumaraja ylittyisi kuitenkin etelärannikolla. Lounais-Suomessa vastaava kustannusten tehokkuustarkastelu painottaa enemmän Suomen omia ja Itä-Lapissa huomattavasti enemmän Kuolaa koskevia toimia. Kustannuksista 60 prosenttia kertyisi Neuvostoliiton puolella tehtävistä toimenpiteistä. Kuitenkin OECD-maiden linja 1970päästäisiin 140 kilotonniin. Neuvostoviranomaiset tietävät, että Suomi alkaa olla kypsä maksamaan ja toimivat sen mukaisesti. Ne ovat tehottomia ja kalliita sekä markoissa että poliittisesti mitaten. Suomi vastaanottaa Neuvostoliiton lähialueiden rikkipäästöistä kuusi prosenttia. Sellaiset sopimukset, joissa päätetään tietyistä päästöjen pienentämisprosenteista tasapuolisesti kaikkialla, ovat kansantaloustieteen tohtori Matti Pohjolan mukaan vääriä. Maakaasun käytöllä ja tiukoilla rajoituksilla saavutettaisiin jopa 120 kilotonnin taso. Tuo tavoite on maassamme jo saavutettu ja nyt kaavaillaan tiukempia rajoituksia. Ympäristötume, jos muiden maiden rikkipäästöjä pienennettäisiin 50 prosenttia. Siksi sikäläisten poliitikkojen käsityksen mukaan päästöjen vähentäminen tulisi liian kalliiksi. Iiris Lappalainen SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Mikäli päästöjä ei rajoitettaisi, kasvaisi maara vuoteen 2000 mennessä 450 kilotonniin vuotta kohti. Jos taas muut maat vähentäisivät päästöjä ainakin 60 prosenttia, tavoitelaskeumataso saavutettaisiin toimenpiteillä, joiden vuosikustannukset olisivat noin kolme miljardia markkaa vuoden 2000 tasolla. Nykyiset rajoitukset vähentäisivät vuotuisen maaran lähelle 200 kilotonnia vuodessa, tiukat rajoitukset 170 kilotonniin. Suomalainen taloustieteen tutkimusryhmä arvioi Suomen ja Neuvostoliiton opt,imaalisia ympäristöinvestointeja. Sen mukaan maamme kannattaa antaa taloudellista apua päästöjen pienentämiseen Kuolan, Karjalan, Leningradin ja Koillis-Viron alueilla. Neuvostoliitto sen sijaan ei ole vähentänyt päästöjä eikä näytä kykenevän nopeisiin toimenpiteisiin ainakaan lähivuosina. Neuvostoliitossa ei vieläkään näy ympäristön arvostus ainakaan käytännön toimissa. Päätöksiltä menee uskottavuus, jos sanotaan, että kaikki vähentävät päästöjä vaikkapa puoleen jostain tasosta, mutta samaan aikaan tiedetään, että osalle valtioista se on mahdotonta
Luonnon tuottokyvyn heikkeneminen on monimutkaisesti mitattavaa metsien ja järviluonnon osalta siitä alkaa tosin olla tietoa. Pönttö on noin kolmen metrin korkeudella maasta. Sisähalkaisija on 180 mm, korkeus 500 mm ja lentoaukko 46 mm. "Rakenteiden ruostuminen ja rapautuminen on selkeämmin mitattavissa, mutta ihmisten sairastuvuuden lisääntymisestä aiheutuvista kuluista on valitettavan vähän tietoa", pahoittelee Pohjola. Tietynlainen ympäristömafiakin on mahdollinen: meitä voidaan painostaa auttamaan jatkamalla saastuttamista rajan takana. Lentoaukon puoleisen semamän paksuus on 60 mm. Kesäkuu oli työntäyteinen: seitsemän suuta vaati pöntössä ruokaa yhtenään saalista sisään ja jätteitä ulos! tunsi heti omakseen keväällä pöntönrakennuksen suornenmestaruuskilpailussa ykkössijalla palkitun pöntön. Päästöjen vähentämiskustannukset ovat suunnilleen tiedossa, mutta taloudelliseen tarkasteluun tarvittaisiin myös päästöjen aiheuttamien haittojen kustannukset. Iiris Lappalainen Ilmaisia oppaita Tuen myymälöistä Luonnonsuojelun Tuki Oy:n myymälöistä voi kuka tahansa käydä noutamassa ilmaiset oppaat Veden elämää 2 ja 3. D SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Käy kysymässä. Pönttö on ripustettu puuhun sitomalla rautalanka oksien ympäri. hoa korostetaan, mutta mitään ei varsinaisesti tehdä. Puhtauskin maksaa Ongelmia ympäristötalouden tutkimuksessa tietenkin on. Toisessa kirjasessa käsitellään kaloja ja toisessa vesikasveja. D 7. Ilmansaasteiden kaukokulkeutuminen ja kasvihuoneilmiö, yläilmakehän otsonin tuhoutuminen ja muut maailmanlaajuiset ympäristöongelmat pakottavat myös kansainväliseen ajatteluun. Voittoisa pönttö on valmistettu kuusipöllistä kairaamalla keskusta pois. Pöntön takaseinään on porattu kaksi kuusimillistä reikää, joiden läpi on viety muovipäällysteinen rautalanka. vsk. Katto on valmistettu filmivanerista ja pohjana on sadan millin paksuinen kairaamatta jätetty puuaines. Luonnon ja ympäristön muille arvoille on myös vaikea löytää taloudellista mittaa. KOTIMAASTA SM-pöntön voittokulku jatkuu Kuusipöllistä kairattu pönttö muutaman kymmenen metrin päässä hakkuuaukiosta, kuusikossa, oli varpuspöllöparin keväinen asunnonvalinta. Oppaita toimitetaan myös postitse, jolloin niistä peritään 10 mk/ kpl ja postikulut (vähimmäistilaus 50 mk:n arvosta). Näin vältetään sekä puun että pöntön vahingoittuminen puun kasvaessa. Suomenniemellä komeilevaan pönttöön syntyi kesän korvalla seitsemän pikkupöllöä, jotka lähtivät kesäkuun loppupuolella pöntön suojista opettelemaan saalistuksen saloja. Saastuminen olisi kaikin puolin yksinkertaisempi hoitaa, jos toiminta voitaisiin rajoittaa vain oman valtion alueeseen. Jaossa on myös joitakin puuaiheisia julisteita
"Joidenkin on esimerkiksi päästävä merelle, mutta pitääkö veneen olla oma. Toinen merkittävä asia on auto. Suuressa asunnossa on suuri energiankulutus ja pienessä pieni. "Ostohetkellä kannattaisi satsata rahaa vähän enemmän, jolloin usein saa pienemmällä energiamäärällä toimivan laitteen. Erityisesti tämä pätee kylmälaitteisiin. Vapaa-ajan vietossa voitaisiin Nurmelan mukaan harrastaa välineiden vuokrausta nykyistä enemmän. "Tietysti pakattuun tavaraan on kulunut enemmän energiaa kuin vastaavaan irtotavaraan. "Jos minun ei tarvitsisi välittää ihmisten mielipiteistä niin alkaisin karsia myös ulkomaan lentomatkoja jotenkin. "Kuinka monta prosenttia kotitalouksien energiankulutusta voitaisiin vähentää tietoisilla valinnoilla", kysyvät insinöörit, mutta siihen kysymykseen ei Nurmela halua vastata. '' Lämmitysjärjestelmän muuttaminen toisenlaiseksi on asukkaalle hirveän iso kynnys", sanoo Nurmela. Tällä tavalla nämä menevät portaittain: Asunto, auto ja kylmälaitteet, joiden sisällä pitäisi olla vielä mahdollisimman tehokkaat ja kestävät mekanismit. KULUTTAJAN VALINNAT • KULUTTAJAN VALINNAT • KULUTTAJAN V ALINNA Alice Karlsson Lempeää energian säästöä tutkija Juha Nurmela tuntee suomalaisten energiankulutuksen. Voitaisiin vähentää esimerkiksi pesukoneita. Sen sijaan minä tekisin sitten kerrostalojen katoille hienot yhteiset kylpyläosastot.'' Suora sähkölämmitys hirvittää Kotitalouksien energiaratkaisuihin on usein vaikea vaikuttaa, koska rakennuttaja on tehnyt valinnat asukkaiden puolesta. Asunnon koon ja auton jälkeen tulevat kodinkoneet. 8 Energiaa säästävää nukkumista: Yömyssy, täkki ja energiapitoiset unet. Energiankulutus voisi olla esillä tuoteselosteissa, mutta toistaiseksi meillä ei ole kulutushyödykkeistä tarkkoja energiavirtalaskelmia '' "Se, että ottaa · verkkokassin muovikassin tilalle, on tottakai sekin merkittävä ratkaisu, mutta jos samaan aikaan hankkii kotiinsa vaikka vesisängyn, niin se on sitten sama kuin olisi toinen pakastin kotona", sanoo Nurmela. "Jos halutaan, niin suora sähkölämmitys voidaan kieltää, koska sen eettiset perustelut ovat kestämättömiä." ''Seuraavaksi kotitalouksien pitäisi keksiä kaikkia keinoja, joilla laitteitten yhteiskäyttöä voitaisiin lisätä. Ja muskeliveneet voisi kieltää jo esimerkin vuoksi. "Minä kieltäisin ne, mutta suomalaisten silmissä minulta menisi tietenkin kaikki mahdollisuudet, koska sauna on suomalaisille henkisesti uskomattoman tärkeä. Koska jonkinlainen kulutus on kuitenkin välttämätöntä, voidaan energian säästössä tärkeysjärjestys hahmotella seuraavasti: Oleellisinta on asumisväljyydestä päättäminen. "Ihminen ei ole kone'', hän sanoo ja kohtelee ihmistä muutenkin lempeästi. Suora sähkölämmitys on asennuskustannuksiltaan halvin ja rakentajat valitsevat sen kernaasti, vaikka se syö energiaa säälimättömästi. "Mitä vähemmillä jatkuvasti päällä olevilla sähkölaitteilla pärjää, sen parempi", sanoo Nurmela. Nehän vievät tavattomasti energiaa, ja niitä voisi helposti verottaa." Vähennetään kulutusta Ylivoimaisesti paras tapa säästää energiaa kotitalouksissa on jättää mahdollisimman paljon ostamatta. Hän on tutkinut sitä sosiologin näkökulmasta, eikä hyväksy insinöörien tapaa yksinkertaistaa asioita. hän kysyy. Esimerkiksi veneiden käyttöaste on hyvin alhainen, ehkä vain neljä viikkoa kesässä. Miksi jokaisella pitää olla oma pesukone, jonka käyttöaste on vähäinen?'' "Astianpesukoneen suhSUOMEN LUONTO 6/ 90 49. "Tässä tapauksessa ympäristön kannalta vesisängyn hankkiminen on oman kauppakassin käyttöä paljon merkittävämpi valinta." Vesisängyt voitaisiinkin Nurmelan mukaan aivan hyvin kieltää, samoin kuin asuntokohtaiset sähkösaunat, jotka tuovat kotitalouksien energiankulutukseen 1000 kilowattituntia lisää vuosittain. Tämä on nyrkkisääntö. Sitten tulevat muut kodinkoneet." Energiankulutus tavaraselosteeseen ''Kodinkoneiden energiankulutuksesta on jo saatavissa jotakin järkevästi hallittavaa tietoa, mutta kun mennään päivittäistavaroihin, niin energiasisällön joutuu arvaamaan", sanoo Nurmela. vsk.
Lisää kylmätilaa saa rakentamalla maakellarin, joka voi mainiosti olla vaikka kesämökillä. Energiatietoiset suosivat kotimaista kalaa ja kasviksia ja tietenkin mahdollisimman vähän pakattuja tuotteita. Sitä paitsi, junissa voisi olla myös hyvä kirjasto!" Yhdyskuntasuunnittelussa olisi voitu tehdä aikoinaan merkittäviä energiaa säästäviä ratkaisuja. Leivän valmistaminen leipomossa tarvitsee pitkän tien jauhoista leiväksi, mutta kotiin jauhot matkaavat suorempaa reittiä. 200 Nelihenkisen perheen vuotuinen sähkönkulutus (kWt). "Me emme tiedä miten energiataseelle käy, jos esimerkiksi kahden hengen perheessä valmistetaan paljon ruokaa kotona ja jos se tehdään vielä vähän huolimattomasti sen sijaan että käytäisiin ulkona syömässä tai ostettaisiin valmisruokia.'' Joka tapauksessa pitkät jakelujärjestelmät ovat energiataloudellisesti epäedullisia. "Uudessa televisiossa on enemmän juovia kuin nykyisissä ja sen kuva on parempi, mutta muita etuja en tunne. Välittömän sähkönkulutuksen kannalta on suurinpiirtein se ja sama tiskataanko isossa perheessä käsin vain koneella, vaikka koneeseen on tietysti sitoutunut energiaa." Joukkoliikenne houkuttelevammaksi Yksityisautoilulle pitäisi Nurmelan mielestä tehdä jotakin. Henkilöauto kuluttaa energiaa keskimäärin 60 kWh sadalla kilometrillä. Siksi pitäisi olla esimerkiksi juuri VR:n alennuslipun tyyppinen kannustin, joka on tosin sinänsä aivan epäoikeudenmukainen." Junamatkoja voisi Nurmelan mukaan markkinoida siten, että "mitä järkeä on istua ratissa kaksi tuntia kun voi lukea sinä aikana hyvän kirjan. Loppu on ns. ''Esimerkiksi auton kuluiksi lasketaan käytännössä vain polttoainekustannukset, koska vakuutusmaksut ja arvonalennus on tapahtunut jo. käytetään paljon energiaa. Tietenkin taas voisi pohtia, että elokuvissakäynti omalla autolla vähenee, kun kotiin saadaan lähes valkokangasta vastaava kuva voihan se olla niinkin, että lopputulos on aivan hyvä", sanoo Nurmela ja nauraa päälle, sosiologisesti . Nurmelan mukaan esimerkiksi markkinoille tuleva uusi teräväpiirtotelevisio on pelkkää haaskausta, jolla laitevalmistajat haluavat vain laajentaa markkinoitaan. Jokaista kansalaista kohden meillä kuluu kuusi öljytonnia, kun esimerkiksi OECD-maiden vastaava keskimääräinen kulutus on kolme öljytonnia. vsk. Ympäsähkölämmitys 9000 veden lämmitys 3500 jääkaappi ja pakastin I JOO kiuas 1000 liesi 700 kuivausrumpu 600 pyykin pesukone 500 astianpesukone 400 valaisimet 400 TV, radio , ym. Suomen yli kaksi miljoonaa kotitaloutta käyttävät kaikesta energiasta noin puolet ja sähköstä 40 prosenttia. Välittömän energian osuus on kokonaiskulutuksesta noin 40 prosenttia. Tuotteisiin on sitoutunut vaihteleva määrä energiaa; esimerkiksi jauhelihakilon tuottamiseen on tarvittu 23 kWt ja vastaavaan määrään silakoita vain kaksi kilowattituntia, kahvikilo on vaatinut 31 kilowattitunnin energiapanoksen ja kevytmaito noin kymmenesosan siitä. Hän kehittelisi muun muassa sellaisia tariffeja, jotka kannustaisivat ihmisiä käyttämään julkisia kulkuneuvoja. KULUTTAJAN VALINNAT • KULUTTAJAN VALINNAT • KULUTTAJAN VALINNAT teen suomalaiset näyttävät olevan järkeviä. Välillistä energiankulutusta voidaan alentaa muun muassa kierrättämällä ja välttämällä kertakäyttötuotteita. Käyttämällä julkisia kulkuneuvoja oman auton sijasta säästää paljon maapallon yhteisiä energiavaroja: Sadan kilometrin matkalla junalla kulkija käyttää lähes viidenneksen vähemmän energiaa kuin henkilöautoilija. Valaisimia hankkiessa kannattaa valita hehkulampun sijasta loistelamppu; esimerkiksi 18 watin loistelamppu valaisee kirkkaammin kuin 60 watin hehkulamppu. Asteen pudotus huonelämmössä alentaa energiankulutusta viisi prosenttia. Juha Nurmelan kirjasta Energia, ihminen, yhteiskunta selviää, että keskivertokotitalouden vuotuinen energiankulutus vastaa 7 000 litraa bensiiniä (100 000 kilometriä henkilöautolla) eli noin 60 000 kilowattituntia (kWt). Suurin osa pesukoneen tarvitsemasta energiasta menee veden lämmittämiseen, joten alhainen pesulämpötila säästää. Lihantuotanto vie enemmän kuin tuo Yhden pihvikilon tuottamiseen tarvitaan kymmenen kiloa energiaa, joten teollinen lihantuotanto on energiataloudellisesti täysin kestämätöntä. Vastuullisuutta tuotesuunnitteluun Energian säästö pitäisi saada mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. "Jos energiaa pidettäisiin tärkeänä, ei vesisänkyä olisi koskaan päästetty markkinoille", sanoo Nurmela. 9. Tuotesuunnittelu on energiataloudellisesti vastuutonta, koska luonnon rasitusta ei arvioida etukäteen. takia Nurmela välttää lihan ja broilerin syöntiä. "Kaikille ajokortin omistajille voisi antaa vaikkapa kymmenen prosentin alennuksen Valtionrautateillä." Nurmela ihmettelee ihmisten päätöksenteon epäjohdonmukaisuutta. Osittain tämän SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Pyydetäänhän esimerkiksi tonnikalaa erittäin raskaalla tekniikalla. Nykyisin päivittäistavaroiden jakelujärjestelmät ovat menneet " hassuiksi." Kaupat on sijoitettu automatkan päähän ja tavarat ostetaan isoissa erissä. Moottoriveneeseen ja lentokoneeseen verrattuna säästö on viisitoistakertainen. välillistä energiaa, joka koostuu liikkumisesta sekä elintarvikkeisiin ja muuhun kulutukseen sitoutuneesta energiasta. Säästöön asteittain Kaikkien teollisuusmaiden pitäisi vähentää energiankulutustaan välittömästi, koska maapallon luonto ei kestä nykyisestä energiantuotannosta seuraavia haittoja, kasvihuonekaasuja ja happamia yhdisteitä. Niitä käytetään isoissa talouksissa, joissa ne ovatkin ihan perusteltuja. (Lähde: Suomen Sähkölaitosyhdistys ry.) ristön ja kehityksen maailmankomission mukaan meidän olisi puolitettava energiankulutuksemme muutamassa vuosikymmenessä. Kodeista on tehty kaupan varastoja ja kodit on pantu myös kuljettamaan tavarat. Tosin kotona tehdyn ruoan ja teollisesti valmistetun ruoan hyötysuhdetta ei ole tutkittu. Myös syvänmeren kalastus on energiatutkijasta arveluttavaa. Oleskel ulämpötilaksi riittää yleensä 20 astetta, makuuhuoneessa voi pitää paria astetta viileämpää ja varastossa ja autotallissa riittää huomattavasti alhaisempi lämpötila. Mihin meillä muka energiaa kuluu
Mitään ratkaisevia linjamuutoksia ei ole tapahtunut. 80-luvun alkupuolella puutarhaopetuksessa uskottiin lähinnä vain voimakkaaseen lannoittamiseen ja torjunta-aineiden runsaaseen käyttöön. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää ettei maatalousopettaja usein uskalla, eikä kykenekään puhumaan oppilailleen syvällisesti ekologiasta, vaihtoehtoisista viljelymenetelmistä ja luonnonsuojeluaatteesta. Kemialliset liuokset olivat "ihmelientä", jolla ostettiin mielenrauhaa ja uskoa tulevaisuuteen. Luonto koettiin vain häiriöksi ja sen oli väistyttävä. Joidenkin mielissä kangastelivat täysin kirvattoman ja punkittomat viljelmät. Vapaa talonpoika osoittautuukin rengiksi. 10 Vakolan tutkimuksia ja lehtien konesivuja luetaan kuin raamattua. Maatalous onkin tänään pitkälle koneellistettua kaikissa tuotantovaiheissaan. Ne ovat teknistyneen aikakauden maagisia loitsuja, eräänlaista aikakauden taikauskoa. Kasvihuonetuotteemme ovat tieteellisteknisen elintarviketeollisuuden keinotekoisia luomuksia. Useimmat eivät uskalla tai kykene hyppaamaan vaihtoehdottomien arvojen kehän ulkopuolelle. Ne tuntuvat tansittavan yhteiskuntaa lähes mielensä mukaan. Yhteiskunnan kokonaisetu syrjäytyy elintarviketeollisuuden, maatalouskaupan ja tehomaatalouden etujen tieltä. Hinta on kasvamassa hyötyä suuremmaksi ... Koulu vahvistaa vallitsevia arvoja Maatalousopettajat istuttavat nuoriin isäntiin teknistyneen arvomaailman myytit ja uskon tekniikan kaikkivoipaisuuteen. Talonpoika kiikkuu materialistisen arvomaailman hirttonarussa, koska käytäntö ei anna hänelle juuri muitakaan mahdollisuuksia. Teknistyneeseen maatalouteen kuuluu usko tieteen ja sen maataloudellisten käytännön sovellutusten erehtymättömyyt~en. Ne ovat kasvattaneet vuosikymmeniä oppilaitaan tehomaatalouteen, -metsätalouteen ja -puutarhatalouteen. Lasinalainen vihannesja koristekasvituotantomme onnistuu edelleenkin runsaiden torjuntaaineiden ja lannoitteiden varassa. Talonpoika on samaila valtion tukiaispolitiikan talutusnuorassa omasta halustaan. Määrälliset tavoitteet ja voitto ovat niille kuitenkin arvoista pyhimpiä, koska niiden varaan rakentuu maatalousjärjestöjen voima ja valta. Puutarhureiden luonnonläheisyys osoittautuikin luontovihamielisyydeksi. Markkinavoimat pakottavat tuotannossa mahdollisimman suuSUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Ei ole haluttu, uskallettu, eikä edes kyettykään analysoimaan tämän ahneuden filosofian seurauksia. Kaiken takaa ei välttämättä löydykään enää tarkoituksenmukaisuuden ja kohtuullisuuden filosofiaa, vaan ahneuden filosofia. Yhä useamman tilan tuotantoa ja valvontaa hoidetaan atk:n avulla. Kun tehokkuus on itseisarvo Maatalousoppilaitosten henki korostaa tuottavaa taloudellista toimintaa, mikä on tietenkin aivan ymmärrettävää. Alan oppilaitoksissa käytävä vähäinen keskustelukin Jaa ympäristöhäiriöiden seurausten kartoittamiseksi. Tehokkuutta ja tuottavuutta korostetaan itseisarvoisina asioina. Näiden painostusryhmien perimmäiseen ideologiaan ei ole kuulunut koskaan aitoa luonnonsuojeluaatetta. Opetusohjelmissa ja -tavoitteissa puhutaan kyllä kauniisti ekologisten ja ympäristökasvatuksellisten päämäärien sisällyttämisestä opetukseen, mutta selkeästi omia kursseja ekologialle ja ympäristötietoisuudelle ei ole osoitettu. vsk.. Maatalouden valtavaksi paisunut konekauppa, lannoitekauppa ja torjunta-ainebisnes (laajimmillaan kansainvälistä agribisnestä) ovat osa maatalouskaupan valtaa. Luonnonsuojeluaate asettaa kysymyksillään kyseenalaiseksi osan tästä pullataikinan tavoin paisuneesta maatalouskaupasta. Punkittomat puutarhat Puutarhaopetuksessa kiinnittyy huomio samankaltaisiin arvomaailmakysymyksiin. Arvovapaus on illuusio. Toisaalta yksittäinen opettaja ajautuu herkästi nst1mtaan oppilaitoksen yleisen arvomaailman kanssa. He ovat tekniikkaorientaation bulvaaneja, joilla ei itsellään ole useinkaan omaa tilaa (eikä edes varaa hankkia sellaista), mutta jotka siitä huolimatta laulavat pellervolaisen osuustoimintaliikkeen ja muiden keskusliikkeiden sekä MTK:n lauluja. Syy-seurausanalyysia ja arvokeskustelua ei esiinny juuri nimeksikään. Juha Kauhanen PUHEENVUORO Maa-ja IDetsätalouteen koulutetaan tehotarhureita Missä viipyy ympäristökasvatus. Tuottajien mainostama talonpojan vapaus on harhakuva. Tuottavuus ja tehokkuus toteutuvat voimaperäisen maatalousteknologian avulla. Maaja metsätalouden ammatilliset oppilaitokset kouluttavat ammattimaisia luonnon käsittelijöitä ja muokkaajia. Asioista kertominen on yksittäisten opettajien varassa. Suunta jatkuu edelleenkin. Maatalousnäyttelytkin ovat lähinnä konetekniikan näyttelyitä. Onhan niillä eduskunnassa ja hallituksessa näennäisesti vihertyneitä takuumiehiä. Syvenevä tietoisuus ympäristöongelmista ja ekologisista reunaehdoista ei näy sanottavammin alan oppilaitosten opetussisällöissä. Siksi luonnonsuojeluaate koetaan uhkaksi maatalouden tavaraideologialle
11. Ammattikasvatushallituksen ja opetusviranomaisten tulisi vaikuttaa sen suuntaisesti, että luonnonsuojelun ja ekologian opetus lisääntyisi oppilaitoksissa. Perinteiset puutarhurithan ovat leikattujen ja tasaisten nurmien ammattilaisia. Kemiran, Farmoksen ja Bernerin lannoitteet sekä torjunta-aineet olivat viljelyn totuuden ainoat kriteerit. Kysymyksessä ei siis ollutkaan rationaalinen analyysi, vaan yritys perustella lyhyen tähtäimen tavoitteet laajemmista seurauksista välittämättä. Humusmaan rakenne heikkenee, kun lannoitteet ja torjuntakemikaalit vähentävät maan mikrobistoa ja hyönteisfaunaa. Kymmenen vuotta sitten useimmat puutarhaopettajat nauroivat vaihtoehtoisille viljelymenetelmille, vaikka eivät olleet aina edes vaivautuneet tutustumaan asioihin tai eivät olleet ymmärtäneet lukemaansa (biodynaaminen viljely). Usko tieteen ja teknologian kaikkivoipaisuuteen oli luonteeltaan lähes uskonnollista. Pintatietokin tulee satunnaisesti ja pirstaleina. kaan ei ole näkemystä eikä ymmärrystä ekologian perusteista. Näin alan opetus ruokki ja ruokkii edelleenkin vaihtoehdottomia arvoja. Raskaat hoitokoneet tiivistävät maaperää. Ahneuden filosofiaa yritettiin perustella rationaalisesti. Kirjoittaja työskentelee lehtorina Otavan maatalousja puutarhaoppilaitoksessa. Näistä oppilaitoksista valmistuvat useimmat ympäristön käsittelyn ja ympäristörakentamisen ammattilaiset. Myös ryhmäkasvialueita ja pensastoja sekä puita joudutaan käsittelemään myrkyillä ennakkotorjunnassa tai hoidoissa. On pakko yrittää etsiä muita vaihtoehtoja, kun aikaisempi suunnittelu pakotti investoimaan koneisiin ja kovaan hoitotekniikkaan. Toisaalta hän saattaa aavistaa asian perimmäisen "kyttyrän'': vapaa luonto ei tarvitse puutarhuria. Kasvuolosuhteita säädellään määrällisten tavoitteiden mukaisesti. Näin maaperästäkin tulee aikakauden arvojen kuvajainen kemiallisten aineiden varasto. Vauhtia terveeseen kehitykseen Ekologinen maisemasuunnittelu ja viherrakentaminen on saanut entistä enemmän suosiota, mutta usein syynä on hoitomäärärahojen supistuminen. Nyt ovat opit uudet. Muodostui itse itseään arvioiva suljettu järjestelmä, josta ei ollut moniakaan mahdollisuuksia ulospääsyyn. Ne on hoidettavissa suurilla koneilla, joten ne suunnitellaan koneita varten. On järkevää panostaa niihin järjestelmän kohtiin, joihin vaikuttamalla saadaan suurin mahdollinen hyöty pienimmällä mahdollisella työllä. Kehityksen suunta on tältä osin terve. Hoitonurmikoita joudutaan lannoittamaan runsaasti ja osa liikaravinteista huuhtoutuu pintavesien mukana vesistöihin ja vajoaa pohjaveteen. Suuret, laajat ja yksitoikkoiset nurmikentät ovat aikakauden kuvajaisia. Kaupunkien puistotoimistot ovat joutuneet alentamaan hoitotasoaan ja etsimään entistä luonnonmukaisempia puistotyyppejä. Koska ne olivat tieteellisesti kehiteltyjä, uskottiin niiden olevan virheettömiä tuotteita. Siitä huolimatta osa alan ammattilaisista on esittänyt epäilyjä luonnonmukaisista rakentamisja hoitovaihtoehdoista. ------Pääasialliset esteet metsän taimistumiselta poistuvat käsittelemällä maa karhilla, kaskurilla eli kaskisahroilla tai äärimmäisen kivisissä tapauksissa viisihaaraisella kourakuokalla. Perinteisen puutarhuriuden olemukseen sisältyy luonnon alistaminen, muotoihin pakottaminen ja luonnon sitominen palvelemaan arkkitehtuuria. Opettajien satunnaiset työelämän kokemukset vahvistivat vielä asennetta. Hoitonurmikoita ja rakennettua puistoympäristöä korostava suunnittelutyyli on itse synnyttänyt hoidon kustannuskriisin ja paikkaa nyt aikaisempia virheitään entistä standardisoiduimmilla puistomaisemilla. He ovat_ rakennetun ympäristön nikkarimiehiä, jälkien peittäjiä ja virheiden korjaajia, jotka korjatessaan tekevät omat virheensä. Hoitopuistot ovat kemiallisia puistoja. vsk. Harvat epäilijät ja toisinajattelijat leimattiin idealisteiksi tai jopa hulluiksi. Tulevaisuuden puutarhurit voisivat olla ekohumanisteja tai ekotarhureita. Osa puutarhaopettajista oli sisäistänyt tämän tieteisuskon ja teknologisen arvomaailman Viikissä, hortonomiopettajat taas Lepaalla ja muissa alan oppilaitoksissa. Yhtenäisen ekologisen tiedon ja ymmärryksen hahmottaminen on mahdotonta. Toisin sanoen ei pohdita arvokysymyksiä, eikä analysoida tuotantofilosofian yhteiskunnallista hintaa. Suurimmalla osalla puutarhaopettajistaSUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Uudistukset eivät kasva ammatillisen koulujärjestelmän sisältä ilman ulkopuolista painetta. Puistometsät ja kaksi-kolme kertaa kesässä niitettävät puistoniityt ovat yleistyneet. Luonnonsuojelujärjestöjen tulisi painostaa viranomaisia. Kuuleman mukaan heillä ei ollut vähäisintäkään näkemystä tuotantoelämän realiteeteista. Sen olemus on siis väärinymmärrettyä humanismia. riin neliösatoihin. Näin opastaa Lyhykäinen Metsänhoidon Oppi vuodelta 1892 valmistautumaan metsän uudelleen kasvattamiseen. Kemialliset hoitopuistot Rakennettua ympäristöä muokkaavien puistoammattilaisten arvomaailma on muotoutunut tehokkuusstandardien mukaiseksi ja maisemaa rakennetaan näiden standardien kuvaksi. Koska hän ei kykene alistamaan, ei hän myöskään kykene ymmärtämään. Epäilyjen takaa on löydettävissä usein asenteellista muutosten vastustamista ja pelkoa. Nurmikoilta hävitetään kemiallisin torjunta-ainein tuholaisia ja kasvitauteja, jotka luonnollisina eläiminä ovat uhka luonnottomille hoitonurmikoille. Opetuksessa oppilaat kyllä saavat tietoa ekologiasta ja ympäristönsuojelun perusteista, mutta varsinainen syvällisempi luonnonsuojelun opetus puuttuu. Teknokraattisen arvomaailman omaksunut puutarhuri pelkää vapaata ja villiä luontoa, jota hän ei kykene alistamaan ja hallitsemaan. Analyysin keskeiset käsitteet ja muuttujat olivat tuotos-panos
Puiston vartijan toimen hän "peri" 1954 isältään Waldemar Viikiltä, joka saapui 1914 Kilpisjärvelle etelästä. Kulkuluvan saa ilmoittautumalla vartijalle, retkeilymajalle tai matkailuhotelliin. Vaikka melu ja muu häiriö on lisääntynyt, ei roskaantuminen ole Urho Viikin mielestä mainittava riesa. Vaikka maantietä ei ollut, kylän elämä oli vilkasta. Muutenkin Urho Viik kiittelee nykyajan tuomia helpotuksia elämiseen. Saamelaisten ja Kilpisjärven "lantalaisasukkaiden" kanssakäyminen oli luonte12 Luonnonpuiston vartija Urho v·__...._.· Mallan luonnonpuisto Enontekiön Kilpisjärvellä, Käsivarren "peukalossa", on vanhin luonnonsuojelualueemme. Nykyinen kylä muotoutuu Sodan melskeet ulottuivat Käsivarren alueelle vasta jatkosodan lopulla. Tunturi vaelluksen huippuaika osui jonnekin 70-luvulle. Parina viime vuonna Urho Viikillä on ollut huoltotöissä kaverina vakinainen tutkimusmetsuri. Etenkin talvikalastus oli totista työtä. Kalastus ja riekonpyynti pitivät Viikin perheen leivässä; hillat ja muut marjat toivat vaihtelua ruokapöytään. Vartijan työn rinnalla kotiaskareet ja kotieläinten hoito vaativat osansa, ja erityisen työläinä Urho Viik muistaa heinänteon ja polttopuiden keruun. Tapaturmat ovat olleet yleensä nyrjähdyksiä ja vastaavia, eikä eksyneitäkään juuri tarvitse etsiskellä", hän antaa tunnustusta tottuneille lapin kävijöille. "Verkkoja oli viidestäkymmenestä ylöspäin, ja ne piti kokea, oli pyry tai pakkanen. Riekot ja suolatut tai jäädytetyt "kalikkakalat" vaihdettiin jauhoihin, suolaan, sokeriin, kahviin ja muuhun tarpeelliseen. Myöhemmin rajavartioasema, tulli, TVL:n tukikohta ja Helsingin yliopiston biologinen tutkimusasema toivat kylään uutta väkeä. Vartija valvoo ja opastaa 50-luvun vuodet olivat työntäyteisiä. vsk.. Kuohkimajärven tupa kolmen valtakunnan rajapyykin tuntumassa ja Saanajärven päivätupa vaativat säännöllisiä huoltoreissuja, sesonkiaikoina kevättalvella ja syyspuolella useampia viikossa. ''Pelastustehtäviin joudun onneksi harvoin. vaa, kun lapinihmiset osasivat yleisesti suomea. Suksipelillä ja sivakkakelkalla sitä jäillä liikuttiin. "Kyllä se oli kovaa elämää, ei sellaista kaipaa takaisin", hän muistelee lapsuutensa ja nuoruutensa vuosia. Nykyinen vartijan virkatalo on rakennettu Lapin sodassa poltetun Siilastuvan paikalle. Noista ajoista on rinkkaselkäisten "tyhjänkävelijöiden" maara Urho Viikin havaintojen mukaan hiljakseen laskenut vallankin nuori "tunturisusipolvi" on harvinaistunut huolestuttavasti. Retkeilyn kuva on viime vuosina selvästi muuttunut. Aiemmin apu oli tilapäistä. Puiston halki kulkee merkitty polkureitti kolmen valtakunnan rajapyykille. Kokonaisuutena vieras väki ei ole vähentynyt. Porojen ja hevospelien jälkeen olivat ensimmäiset autot outo ilmestys Saanatunturin juurella. Mallan luonnonpuiston valvonta ei itsessään työllistä Urho Viikiä kovin paljon. Monia pysyviä tuttavuuksia on syntynyt. Talvija kesämatkailijoita alkoi virrata vuosi vuodelta enemmän. Samalla erämaan rauha on kaikonnut entistä kauemmaksi myös Yliperän tuntureilla. Kymmenlapsisen perheen kotina oli viime sotiin asti Siilastupa, valtion ylläpitämä markkinatupa ja kortteeri Käsivarren kautta YläLapin ja Ruijan väliä matkanneille. Vartijan työnkuvaan kuuluu retkeilijöiden ohjaus ja opastus sekä kahden autiotuvan huolto. Kymmenkesäisen pojannaskalin mieleen tapahtuma jäi lähtemättömästi. Siilastuvalle olivat siunaantuneet kolmanneksi parhaat", Urho Viik muistelee. Siilastupa toimi rahdinvaihtopaikkana, joten kulkijoita ja yövieraita riitti. Vaeltajat vähentyneet Retkeilijöistä Urho Viikillä on voittopuolisesti myönteisiä kokemuksia: tunturivaeltajat ovat reipasta ja reilua väkeä. "Kotonamme pidettiin hevosta ja lehmiä, joille jänkäheinät haalittiin pari peninkulmaa etelämpää. Vuosikymmenten kuluessa hän on havainnoinut yhtä hyvin pohjoisen luonnon ilmiöitä kuin Kilpisjärven kehittymistä tiettömästä Tunturi-Lapin pikkukylästä vilkkaaksi turistipaikaksi ja puolentoistasadan vakituisen asukkaan tyyssijaksi. Tämä pieni, harvinaisista tunturikasveistaan tunnettu puisto lähiympäristöineen on Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusaluetta ja luonnonsuojeluvartija Urho Viikin päivittäistä työmaata. Retkeilyn haitat tuntuvat selvimmin lähimmän tunturimaaston kulumisena. Mutta kyl}i nousi tuhkasta ripeästi: Viikin perheellä oli uusi katto pään päällä jo samana kesänä, ja lopullisesti vartijan asuintalo oli valmiina 1947. Retkeilymajan avaaminen toi tunturiin uusia kulkijoita, mutta vasta Kilpisjärven kautta Norjaan vedetty maantie muutti kylän ilmeen. 1930-luvulla leipä oli lujassa Urho Viikin lapsuusaikoina kilpisjärveläisten elanto oli lujassa. Kuvaavaa on, että varhemmin suosituille Matkailuliiton Haitin vaelluksille ei ole enää tahtonut löytyä osanottajia. Kimmo Kaakinen ja Eero Tikkanen Viik on syntyperäinen kilpisjärveläinen. Urho Viik sananmukaisesti kasvoi ammattiinsa 1san rinnalla. Etenkin Saanan puolesta SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Hän ei ymmärrä alkuunkaan niitä, jotka romantisoivat entisiä aikoja. Samana vuonna aloitettiin matkailuhotellin rakennustyöt. Jokivarren jängät oli silloisen tavan mukaan jaettu. Moottorikelkat ja lentotaksit ovat helpottaneet liikkumista. Monesti kävi mielessä, että voisi elantonsa vähän helpommallakin saada.'' Tuntuva apu oli moottorikelkan saaminen 1968. Seuraavana keväänä palaajia vastassa olivat saksalaisten hävittämät kodit. "Mitä nyt joidenkin piittaamattomien ryhmien jäljiltä joutuu joskus kämppien ympäristöä siivoilemaan", hän hymyilee. Kilpisjärvellä ja Haitin huipuilla asti oli vanhastaan liikkunut kesäisin satunna1s1a retkikuntia ja luonnontutkijoita. Toisaalta taas tunturialueella kalastelevien määrä on pysynyt vähintään ennallaan, ja esimerkiksi lintujen tarkkailijoita on tullut lisää. Samoin kalastus oli Urho Viikin sivuammattina pitkälle 70-luvulle. Tuoreimpien tulokkaiden, kaupan ja koulun, mukana saatiin lisää kaivattuja peruspalveluja. Siilastupa oli seudun parhaita asuinpaikkoja, olivathan Norjan Skibotnin eli Markkinan kylän kaupat lähellä. Syyskuussa 1944 kilpisjärveläiset joutuivat lähtemään evakkoon Ruotsin Jokkmokkiin. Ammattimaista riekonpyyntiä hän jatkoi vuoden 1970 tienoille asti
Paikka on tuttu Urho Viikille, joka ehti toimia alkuaikoina aseman sivutoimisena talonmiehenä. "Eipä silti, ei luonto enää nykyään elättäisikään, ei ainakaan perhettä" , hän tuumii. Tiedemiehistä tutuimmikSUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Kalliolan apulaisena si osaltaan tilannetta. Pysähdys tunturituvalla naa/iaineiston keruuretkellä. ''Jaa, eipä sitä osaa muuallekaan siirtyä", hän tuumaa virkatalonsa pihalla mittaillen lahden takana kohoavan Pikku-Mallan muhkeita muotoja. Urho Viikin suhtautuminen luontoon on ensi sijassa käytännöllistä: luonto on työympäristö, aiemmin se oli myös suoranainen elannon antaja. Urho Viik uumoilee, että kanalintujen taantumisen taustalla piilee jokin pysyvämpi muutos luonnossa. Toinen Urho Viikiä huolettava asia ovat liiallisiksi paisuneet porokarjat. Urho Viik on huolissaan: si tulivat tunturisopuleita ja Työpaikka tallomisen jäljet näkyvät muita pikkujyrsijöitä tutkiluonnon keskellä paikoin pahasti sen rinteilnut Olavi Kalela ja tunturilä. ''Tuosta läheltä on katsottuna tontti eläkekodin paikaksi. Sii/asjärven takana kohoaa Pikku-Malla. Eläkkeelle omaan kotiin Kaikesta huolimatta Urho Viik uskoo Kilpisjärven kylän kehittyvän myönteisesti tulevaisuudessa. Kyllästymistä se ei ole, mutta suhtautuminen muuttuu arkisemmaksi", hän kertoo. Luonto on työpaikka, ei samalla tavalla ihastelun kohde kuin muualta tulleella lomalaisella. "Kaipa se jonkinlaista vieraantumista on", hän naurahtaa. vsk. Urho Viik toimi retkikuntien oppaana ja kuskasi tutkijoiden tavaroita hevosella ylös tunturiin, parhaimmillaan Porojärvelle asti. innokas koulupoika pääsi Tutkimusapulaisena tunturissa Urho Viikin töihin on liittynyt myös erimuotoista luonnontutkimusta. Hän on viihtynyt työssään ja synnyinmaisemissaan. Etenkin alkukesällä ylilaidunnuksen merkit näkyvät lakimaiden ikävän näköiseksi kalutussa kamarassa. Vielä parikymmentä vuotta takaperin oli huonoinakin vuosina riekkoja "joka koivikossa". Joskus tulee myös matkaa Rovaniemelle, jossa asuu yksi lapsista. Urho Viik uskoo osaavansa myös nauttia luonnon kauneudesta, mutta jotenkin "tiedostamatta" . Joitakin viikkoja vuodessa vieräntää Etelä-Suomessa vaimon kotiseudulla. Ka/amiehellä riittää perkuutyötä kotorannassa. Kunnollisen patikkapokasvien tuntija Reino Kailuo rakentaminen parantailiola. Viime vuosikymmeninä luonnontutkimus on painottunut 1964 aloittaneelle Kilpisjärven biologiselle asemalle. Hän myöntää, ettei luonto enää merkitse aivan samaa kuin ammattikalastajana ja -linnustajana. Kiintoisimpia muistoja on 1940-60-luvuilta, jolloin vierailleista tutkijoista monet kävivät Kilpisjärvellä useana kesänä. Luonnossa hän on aina viihtynyt, eikä yksinkään kulkiessa ole ahdistus yllättänyt. Parasta on ollut vapaus ja itsenäisyys. Nykyisestä toimipaikastaan hän on avustanut pa1ts1 Metsäntutkimuslaitoksen omia tutkijoita myös vesiviranoma1sia lähettämällä mittaustietoja vedenpinnan korkeuksista ja jäiden paksuuksista. kapuamaan Mallan rinteillä ja pahdoilla kasviaarteiden perässä. Vaikka Urho Viik ei vanhoja aikoja kaihoilekaan, hän olisi valmis valitsemaan nykyisen työnsä uudelleen. Siinä sitten on tukikohta lapsille ja lastenlapsillekin", Urho Viik miettii. Vapaaja osaksi loma-ajatkin kuluvat kotinurkilla ja lähivesillä kalastellen. Kalaa ei nouse entiseen malliin, ja varsinkin riekkoja kiirunakannat ovat huvenneet. Katse kääntyy seuraamaan Norjan rajalta kylän suuntaan jurraavaa rekkaa. "Jotenkin sitä on tottunut luontoon ja maisemiin. Kovin kaukana eivät ole enää 60 vuotta täyttäneen Urho Viikin eläkepäivät. Muoniossa joutuu as101maan useamminkin, ja toisinaan tulee poiketuksi Norjan puolen kaupoissa. Kirjoittajat ovat rovaniemeläisiä biologeja. 13. Tutkimusta arktisissa oloissa
Teksti: Irene Rautio ja Matti Valta Kuvat: Matti Valta ovat rippeitä koko eteläistä Suomea ennen pellonraivausta peittäneistä tammija lehmusmetsistä. Juuri lehdoissa ja lehtoniityillä maamme luonnon monipuolisuus ja lajirikkaus saavuttavat yhä huippunsa. Suojeluohjelmaan valittiin 400 lehtoa, pinta-alaltaan yhteensä reilut 53 neliökilometriä. Esimerkiksi Jyväskylässä, Paraisilla ja Halikossa lehdon säilyminen olisi turvattu siirtämällä tietä tai mökkiä joitain kymmeniä metrejä. Lehdon rippeitä, yksinäistä lehmusta heinittyvällä hakkuuaukealla tai keltavuokkomätästä tien penkalla katsellessa ei voi usein olla ihmettelemättä taloudellisten arvojen ylivaltaa, joka ei näe toimien johtavan elämän yksipuolistumiseen. Myös sähkölinjan vetäminen Saaristomeren upeimman lehtosaaren halki Houtskärissä on outoa, sillä vaihtoehtojakin olisi ollut. SuoSUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Lehtometsät ja jalopuut ovat siis vanhastaan olennainen osa suomalaista luontoa, vaikka ne meillä kasvavatkin levinneisyytensä äärirajoilla. Lehtojen kohtalona on vieläkin myös tulla raivatuiksi pelloiksi, näin on käynyt ainakin Varsinais-Suomessa Laitilassa ja Paraisilla. Lehdot muuttuvat viljelymetsiksi ja -pelloiksi Suojeluohjelmalla oli kiire, sillä lehdot hupenevat Suomesta tasaista tahtia. Näin on tapahtunut aivan viime aikoina muun muassa Paimiossa, Perniössä, Kalvolassa, Porissa, Hollolassa, Savonlinnassa ja Kuusamossa. Usein lehtolaikun säilyttäminen olisi mahdollista harkitsemalla loma-asutuk14 Jaloina SuoIDea sen paikkaa tai tielinjausta tarkemmin silloin kun vaihtoehtoja on . Suomen uhanalaisista lajeista lähes viidesosa eli noin 240 lajia esiintyy lehdoissa. Lehtojen uhanalaisista useimmille tuttuja ovat valkoselkätikka, liito-orava, tikankontti, neidonkenkä ja lehtoniittyjen perhonen pikkuapollo. Moni lehtometsä lienee hävitetty vahingossa, asiaa sen tarkemmin ajattelematta: sitä ei ole osattu arvostaa tai erottaa muusta metsästä. Surullisimpia ovat lehtojen totaaliset avohakkuut, joiden jäljiltä tasaisen kentän keskellä saattaa jököttää jokunen lehmus. Lehtojensuojelutyöryhmän m1etmtö valmistui 1988. Samoin on tehty Keminmaalla ja Turussa. vsk.. Ympäristöministeriö asetti vuonna 1985 työryhmän, jonka tuli selvittää, kuinka paljon ja missä osissa maatamme on luonnonsuojelun kannalta arvokkaita lehtometsiä sekä miten niiden suojelu ja hoito tulisi järjestää. Tärkeimpiä suojelu perusteita ovat lehtokasvillisuuden monipuolisuus, lääneittäin uhanalaiset lajit ja ennen kaikkea jalopuiden esiintyminen. Kun aukealle istutetaan havupuita, on lehto lopullisesti menetetty
Pihapiirin lähipeltoja, samoin kuin järvenrantapeltoja metsitettäessä suositellaan käytettäväksi koivua ja jaloja lehtipuita maisemallisista syistä. Metsätalous hyväksyy jo lehdot Lehtojen käsittelyä yksityismailla ohjaavat yksityismetJalopuut jäävät aluskasvillisuuden sekaan, kun Jaidunnus loppuu. men suurinta lehtometsää, Ruissaloa, nakerretaan sitäkin pala palalta milloin mihinkin laajennussuunnitelmaan. Harvennushakkuissa säästetään lehtipuustoa. Kangasmaalla sijaitsevat lehdot tai lehtomaiset kankaat suositellaan ohjeissa yleensä uudistettavaksi rauduskoivulla ja kuusella. Vaarunvuorta peittää lehtipuiden valoisa holvisto. Viime kädessä metsänomistaja aina päättää menettelytavoista. Kasvitieteellisen puutarhan laajennuksen yhteydessä raivattiin läheiseen metsään joitakin pikkuteitä, vaikka toki laajennuksen pääosa tuleekin olemassa oleville pelloille. Lehtometsiä elävöittävät monirunkoiset, kehinä kasvavat pähkinäpensaat on nähty tehometsätalouden puupellossa loisivina rikkaruohoina ja esimerkiksi Hollolan Pähkinäkukkulan kuusen poiston yhteydessä pähkinäpensasvanhukset oli parturoitu surkuhupaisiksi riu'uiksi. ja metsänomistajan kesken. SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Lehtojemme rippeitä yritetään pelastaa lehtojensuojeluohjelmalla, mutta kovin moni lehto muuttuu yhä viljelykuusikoksi tai jää tien tai rakennusten alle. Terveiden, kasvupaikalle soveltuvien jalojen lehtipuiden muodostamia metsiköitä ei enää pidetä vajaatuottoisina. Metsikön käsittely päätetään metsäammattihenkilöli. sälaki ja Keskusmetsälautakunta Tapion ja Centralskogsnämnden Skogskulturin käsittelyohjeet. Näiden puulajien taloudellinen merkitys on yleensä vähäinen, mutta niillä on merkitystä maiseman kannalta ja metsäluonnon rikastuttajina. Paikkakunnalla harvinaisissa ja pienialaisissa lehdoissa pyritään säilyttämään lehtipuuvaltaisuus tarvit15. vsk. Lehdoissa luontomme on kukkeimmillaan. Jaloja lehtipuita, tervaleppää ja haapaa voidaan Tapion suositusten mukaan viljellä Etelä-Suomessa kunkin puulajin luontaisilla kasvupaikoilla
Uusimpien metsänhoitoohjeiden mukaan jalopuut on mahdollista jättää raiLehdon pohja puskee istutuskuusta Paimiossa. Ilmansaasteet uhkaavat lehtoja Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto on tutkinut Suomen suurimman lehtometsän Ruissalon ilmansaasteita. Tiirismaa. Ohjeiden mukaan valtion mailla ei ojiteta lehtokorpia lainkaan. Lisäksi suositellaan kasviston ja eläimistön kannalta harvinaisten kasvupaikkojen jättämistä hakkuiden ja metsäojituksen ulkopuolelle. Nesteen Naantalin jalostuslaitos. Vuonna 1985 uudistetuissa ohjeissa varsinaisia lehtoja ei mainita erikseen. Uusien kasvupaikkojen valtauksessa typelle herkät lajit jäävät alakynteen. Ruotsissa on todettu taivaalta satavan typen muuttavan kasvilajikoostumusta: vaativat lajit katoavat typpeä suosivien lisääntyessä. Valtion mailla metsähallitus noudattaa Tapion piirikunnittaisia metsänkäsittelyohjeita. Lehtoja nujertavat ihminen ja ilmansaasteet taessa kuusta poistaen. Tien läheisyydessä on keskimääräistä enemmän kasvinsyöjähyönteisiä ilmiö on tuttu monelta liiken16 Lehtoleinikki kukoistaa vielä avohakkuun hävitettyä lehdon holviston. Typpilaskeumaa ei suotSUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Samankaltaisia havaintoja on kertynyt myös KeskiEuroopasta. Runsaasti typpeä itseensä keränneet kasvit ovat myös herkempiä kasvinsyöjien, kirvojen, perhostoukkien ja hirvien tuhoille. Kuusen uudistusaloista todetaan, että jätelehtipuustoa ei raivata ja maata metsänviljelyä varten muokattaessa nimenomaan lehto voidaan jättää muokkaamatta. Vaikka tammi vaihtaa lehtensä vuosittain ja sen yhteytyskoneisto uusiutuu siten joka kasvukausi, on tammen lehdissä havaittu saman suuntaisia muutoksia kuin männyn neulasissakin. vsk.. Päästöt muuttavat myös sienten, levien ja jäkälien esiintymistä Etelä-Ruotsissa puiden rungolla levät valtaavat aiemmat jäkälien kasvupaikat. Kasveilla on perinteisesti ollut typestä pulaa, ja yllättävä ylimäärä aiheuttaa luonnon hitaasti muuttuvassa järjestelmässä sekaannusta. Tutkimukset kertovat tammen lehtien suhteesta rikin ja typen oksideihin sekä otsoniin. Nykyinen käytäntö on kuitenkin toinen: havupuita istutetaan lehtosaarekkeitten välissä sijaitseville niityille, joenvarsilehtoihin ja pähkinäpensaikoihin. Pian entisen lehdon tilalla on synkkä kuusipelto. Näissä kohteissa myös jalojen lehtipuiden viljely voi olla suositeltavaa. teen saastuttamalta alueelta. Saasteet "syövät" lehtisoluja suojaavia vahakerroksia ja vahan kiteitten rakenteet ovat muuttuneet. vaamatta. Saaren halki johdettu vilkasliikenteinen tie lisää vielä varsinkin typpikuormaa. Metsänkäsittelyohjeet laaditaan pääsääntöisesti liian ylimalkaisesti, sillä suunnittelukuvion vähimmäisala on puoli hehtaaria eräitten hienojen lehtojen jäädessä tätä pienemmiksi. Monet teollisuuslaitokset piirittävät saarta piippuineen, mm. Jo Oy Fiskars Ab:n kokeet 1930-luvulta lähtien Tammisaaren lähellä osoittavat, että jalopuiden viljely voi olla eteläisimmässä Suomessa tuottavaa
Luonnonsuojeluyhdistys totesi julkilausumassaan, että moottoritien pohjoinen linjaus uhkaa Halikossa useita arvokkaita lehtoalueita. D kaa lunastettavien lehtoalueiden hankintaan. "Moottoriväylä ei tulisi aiheuttamaan kohtuutonta häirintää rauhoitetun lehdon eliöstölle", sanoo Vehviläinen. Esko Gustafsson pahoittelee hallinnon pirstoutuneisuutta: 'tiepiiri toimii jääräpäisesti strategiaansa noudattaen vireillä olevista Vuorelanmäen rauhoitushankkeista välittämättä. Lääninhallitusten organis01m11n lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvien lehtojen rauhoituskyselyihin on kaksi kolmannesta vastanneista maanomistajista suhtautunut myönteisesti. Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys torjuu moottoritien rakentamisen Turun ja Helsingin välille, koska moottoritiesuunnitelma on yhdistyksen mukaan ylimitoitettu ja uhkaa sekä maataloutta että luontoa. Kokonaissummasta irroitetaan noin kaksi miljoonaa markosastolta korostaa ympäristöhaittojen synnyn ennalta kartoittamista Halikonkin tapauksessa. Summaa ei ole kiintiöity, vaan kauppoja tehdään maanomistajien kanssa sitä mukaa kuin neuvottelut edistyvät. Moottoritien linjaus Riihojan puronvarsilehdon päältä ja 150-200 metriä rauhoitetusta Pihkon lehdosta on myös taloudellinen ratkaisu: tieraaka-aineiden hankinta ja massatasapaino leikkausja pengermassan on oltava tasapainossa puoltavat ratkaisua. Tutkija Kai Aulion selvitys paljastaa sen, minkä kaikki jo arvaavat: mitä lähempänä lehtoa tie kulkee, sitä enemmän siitä koituu haittaa lehdon elämälle. Runsaasta kahdesta sadasta suojelualueesta, joilla lehtoja esiintyy, vain 23 on valtion mailla. Samanaikaisesti tiehankkeen kanssa hierotaan kauppoja mäkilehdosta, joka kuuluu puronvarren lehtokokonaisuuteen. Nyt haetaan Vehviläisen mukaan vasta "maastokäytävää". Tien vaikutuksesta Ylläksen Varkaankurun väinönputkilehtoon tehdään selvitys, mutta seuraako tutkimuksesta vain lehdon elämän pitkittäminen vai säilyminen, nähdään lähiaikoina. "Tielle riittäisi hyvin tilaa läheisellä pellolla, jota suomalaisessa maisemassa sentään riittää lehtoalueita enemmän", sanoo Gustafsson. massatasapainokäytäntöä: kivija sora-aines louhitaan tien kulkureitillä. Liikenneoloja pitäisi yhdistyksen mukaan parantaa ykköstietä kunnostamalla, ohjaamalla Helsinkiin suuntautuvaa liikennettä Kiskon-Kirkkonummen kautta ja suosimalla rautateitä. Hollola. Yksityisellä metsänomistaj alla on mahdollisuus anoa lääninhallitukselta metsänsä rauhoittamista luonnonsuojelualueeksi. Halikossa tie ohittaisi parin sadan metrin päästä Pihkon suojellun metsän. Muutos näkyy joko kasvilajien lukumääräsuhteissa tai kokonaismäärässä. Tieasia ratkeaa vuoden lausuntokierroksen jälkeen ja tien on tarkoitus valmistua 90luvun jälkipuoliskolla. Turun ja Porin lääninhallituksen ympäristönsuojelutoimiston tarkastaja Esko Gustafsson toteaa tämän varsinaissuomalaisen. Matti Vehviläinen tiepiiristä tuskailee eri näkökantojen yhteensovittelun vaikeutta, mutta ei kyseenalaista moottoritien tarvetta. "Tilanne on samankaltainen kuin Ylläksen Varkaankurussa, jossa matkailutietä rakennettaessa on valtakunnallisesti arvokkaaksi tulkittu lehto tullut vastaan", sanoo Heikkinen. Sähkö kulkee tässä maassa turhia kiertelemättä. Ruissalo. Jo aiemmin jäi Salossa sijainnut Tupurin lehto tien alle. rauhoiteltujen lehtometsiä on tällä hetkellä noin 10 neliökilometriä eli puoli prosenttia maamme koko lehtoalasta. lehtoalueen arvon ja toivoo sen säilymistä kokonaisuutena. Näin siisti on "siistitty" pähkinäpensas. ta pidetä Euroopan luonnonkasvien kannalta yhtenä pahimmista uhkista. Melu, pöly ja saasteet karkottaisivat varmasti kolmen hehtaarin metsässä asustavat liito-oravan, pähklnähakin ja harmaapäätikan. Valtakunnallisen suojeluohjelman ulkopuolelle jääneen Riihojan puronvarsilehdon kohtalosta ei edes keskustella. Monien luonnonsuojelualueiden arvo on katoamassa lajiston niukentuessa. Moottoritielle on kaksi muuta linjausvaihtoehtoa sekä vanhan tien leventäminen. Suojelun piiri pieni Luonnonsuojelulain nojalla SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Mutta tiepiirien nykyisestä tienrakennuksessa noudatetaan ns. Vastausprosentti oli noin 70. Ilkka Heikkinen ympanstomm1steriön suunnitteluja kehityspätkää. Eteläinen vaihtoehto taas tuhoaa varsinaissuomalaista kulttuurimaisemaa ja hyviä viljelysmaita. Vertailun vuoksi mainittakoon, että lehtojensuojelutyöryhmä ehdotti lehtojen lunastuksiin käytettävän vuosittain 6-11 miljoonaa markkaa. Ympäristöministeriön ylitarkastajan Pirkko Isoviidan mukaan 1990 on varattu 60 miljoonaa markkaa kaikkien rauhoitettavien alueiden lunastukseen. vsk. Valistuneet yksityiset maanomistajat ovat olleet edelläkävijöitä suojatessaan tonttinsa kulman pellonreunan metsätilkkua tai puronotkon Turku-Helsinki moottoritie uhkaa useita lehtoja ja Helsingin yhdistävän Valtatie I:n uudet linjaussuunnitelmat ovat koitumassa monen lehdon kohtaloksi. Lehto kaatopaikkana. 17
Vanhojen "säästöpankkitammien" suuret alaoksat Tätä tammimetsää Espoon Dahlvikissä varjosti vielä jokunen vuosi sitten sankka kuusikko. Varsinkin pähkinäpensas sopii hyvin suojaksi koska se ei uhkaa tammien latvoja. Karja on pitänyt kuusen loitolla ja estänyt lehtojen umpeenkasvun. Rauhoitettavalle alueelle laaditaan maanomistajan kanssa yksilölliset rauhoitusmääräykset ja hoitosuunnitelma. Lehtojen hoidon opas olisi tarpeen, mutta ainakaan ympäristöministeriössä ei sellaista ole suunnitteilla. Hyvin toimivassa tammi-pähkinäpensasekosysteemissä kilpailevien puulajien kuten kuusen taimet tukahtuvat helposti syksyisin lehtimassojen sekaan. Lehdon suojelusta ei selv1a pelkällä paperityöllä. Tammimetsiä on kuitenkin harvoissa paikoissa, lähinnä Ahvenanmaalla, Ruissalossa, Paraisilla ja Bromarvissa. Muualla levinneisyysalueellaan tammi kasvaa toisten puulajien kanssa yksittäin ja pieninä metsikköinä. Eikö kuusettuminen kuulu luonnon järjestykseen. Oivana esimerkkinä kävisi maamme ruotsinkielisen luonnonsuojelujärjestön Natur och Miljön kustantama "Ädellövskog. 18 Heikki Kiuru Tammimetsär Kauneimmat tammet ja tammistot ovat miltei aina jonkin verran hoidettuja. Mutta kuusettuminenkaan ei aina kuulu luonnon järjestykseen: se saattaa olla seuraus aikaisemmasta laiduntamisesta. Pääosa Etelä-Suomen lehdoista on lehtoniittyja hakamaakulttuurin muovaamia. Vasta rauhoituspäätöksen jälkeen aluetta verotetaan vain sen todellisen tuoton mukaan; rauhoitusmääräyksistä riippuen alue jää kokonaan tai osittain verotuksen ulkopuolelle. kasvaa maassamme luonnonvaraisena Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomen saaristossa ja rannikolla, sekä Suomenlahden rannikkoalueella Porvoon seudulle itään. Kuuset kasvavat helposti tammien latvuksien sekaan, ja vähitellen tukahduttavat tammet, varsinkin jollei pensaita ole suojana. Voidaan tietysti kysyä, miksi tammimetsiä pitäisi hoitaa. Laiduntamisen tai puiden lehdestämisen ja niiton päättyessä lehdon erityispiirteet katoavat ja kukkaloisto tukahtuu. Tärkeimpiä hoitotoimia on vapauttaa vanhojen tammien latvustot muiden puiden varjostuksesta. Missä vöpyy lehtojen hoidon opas. Toisaalta tammi viihtyy parhaiten jos sen alla kasvaa suojana pensaita. Usein rauhoituspäätöksen saaminen on hidasta ja maanomistajan on maksettava odotusajaltakin metsäveroa. Tammimetsän luonteeseen kuuluu, että täysikasvuisten tammien latvukset levittäytyvät vapaana muun puuston varjostuksesta. Irene Routio on turkulainen biologi ja Matti Valta valokuvaaja. Myös kuusettuminen on pidettävä kurissa. Usein rauhoitetunkin·lehtoalueen hallinta säilyy maanomistajalla. Ikitammet saattavat jopa täysin tuhoutua varjostukseen. Laiduntamisen yhteydessä karja on rikkonut maanpintaa ja aiheuttanut kuusen taimettumiselle otolliset olosuhteet. Lisäksi pähkinäpensas parantaa maata lehtikarikkeellaan. He ovat tehneet yhdessä Suomen lehdot -kirjan, joka on ilmestynyt tänä vuonna. Tammimetsä ei juuri koskaan ole luonnontilainen, joten ei voida puhua koskemattoman luonnon suojelusta. Dess vård och skydd" 1987. Maanomistaja saa korvauksen menettämästään taloudellisesta hyödystä, kuten metsänkäytö11 rajoittamisesta tai rakennusoikeuden menettämisestä. kärsivät helposti ympäröivän puuston varjostuksesta, koska tammi ei enää täyteen mittaan kehityttyään kykene sopeutumaan nopeammin kasvavien puulajien kilpailuun. vsk.. Maailman Luonnon Säätiö on raivannut lehtoja talkooleireillään eri puolilla Etelä-Suomea. Suurimpia lehtoalueita suojeltaessa pyritään etsimään sopivia vaihtomaita tai ostamaan alueet valtiolle. Tammien säilyttäminen maisemallisesti kauniina edellyttää kuitenkin lähes aina jonkin asteista hoitoa. Lisäksi kuuset estävät nuorten tammien kehittymisen ja hapattavat maata karikkeellaan niin, että lehtomainen aluskasvillisuus joutuu häviölle. Pahimmassa tapauksessa tammimetsä muuttuu kuusikoksi, jossa vain !ahot kannot ja kituvat tammenvesat muistuttavat menneistä ajoista. Myös !ahon esiintyminen jo nuorissakin kuusissa viittaa laiduntamiseen: maanSUOMEN LUONTO 6/ 90 49
Erityisesti nuorena tammi voi altistua pakkashalkeamille ja kasvattaa runkövesoja sekä kuivattaa latvaoksia, jos se liian äkillisesti vapautetaan muun puuston seasta. Samalla se antaa maisemaan talvivihreyttä. Harvassa kasvavat tammet ja pähkinäpensaat antavat lehtokasvillisuudelle sopivat kasvuolosuhteet: ne puhkeavat lehteen myöhään keväällä ja aluskasvillisuus saa pitkään auringonpaistetta. SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Pensaskerroksen hoidossa tulee välttää turhia raivauksia. vaalija saa palkintonsa Tammi viihtyy parhaiten, jos sen latvus kasvaa täysin vapaana, mutta maata suojaa pensaskerros. Ulkonäkösyistä kannattaa paikoitellen varsinkin puistometsissä ottaa esille jykeviä tammenrunkoja pensaikon seasta. Normaalin alaharvennuksen sijasta tulee poistaa tammia haittaavia valtapuita. Niitä poistetaan vuosien mittaan ekologisin ja maisemanhoidollisin perustein. Nuorempia tammia otetaan esiin metsästä poistamalla niiden ympäriltä muita puita. Kirjoittaja työskentelee opettajana Rajamäen metsäoppilaitoksessa. Kesällä tammen tuuhea vihreys antaa maisemalle aivan oman säväyksensä. Varhain keväällä kukkivat lajit kuten valkovuokko, sinivuokko ja kiurunkannus menestyvät näissä oloissa. Tammimetsien hoidossa tärkeimpiä töitä on vapauttaa vanhojen tammien latvukset muun puuston varjostuksesta poistamalla kuuset, haavat, koivut ja muut haittaavat puut tammien oksiston seasta ja ympäriltä. Tavoitteena on tammimetsälle luonteenomainen pensaskerros, joka ei uhkaa tammien latvoja. Korkearunkoisten tammien alle sopivat hyvin myös tuomi, pihlaja sekä niinipuu. Harvennukset pitääkin toteuttaa vähitellen useamman vuoden kuluessa. Väkisin ei kannata pyrkiä laajaan, pelkkää tammea kasvavaan metsään. 19. vsk. lnha kuvasi vuosisadan alussa, kasvaa yhä elinvoimaisena. Vähän varjostavana puuna mänty sopii hyvin tammen kanssa kasvatettavaksi. K. Metsän reunoihin saa kajota vain varovaisesti. Riittää, että järjestelmällisesti toimitaan parhaiden tammiyksilöiden hyväksi. Pähkinäpensaiden ympäriltä poistetaan niitä haittaavia alikasvoskuusia ja tarvittaessa muitakin pensaita. Tammimetsikköjen suojelun tavoitteeksi sopii paremmin ekologisesti mahdollisimman monipuolinen tammivaltainen metsä kuin pystynlahoava ylitiheä kuusikko. Kolmen tammen ryhmä, jonka I. Tammimetsän hoidossa pyritään kaksijakoiseen metsään siten, että tammien latvuksen levittäytyvät vapaina ja niiden alla kasvaa esimerkiksi pähkinäpensasta välimetsänä. Pienempiä puita voidaan hoidon ensimmäisessä vaiheessa jättää kasvamaan täytepuina. nousemasieni on laidunmaiden kuusikoissa luonteenomainen. Puut eivät ole juuri muuttuneet vuosisadan vaihteen jälkeen
Täysin kuollut järvi ei ole, mutta sen eliöstö on voimakkaasti köyhtynyt sekä yksilöettä lajimäärältään. vsk.. Tällainen "trooppinen" vedenkirkkaus on Pohjolassa täysin ainutlaatuista; Jarviemme näkösyvyys on tavallisesti enintään muutamia metrejä. Veden poikkeuksellinen kirkkaus yhdessä vaalean pohjan, ympäröivän kasvillisuuden ja sinisen taivaan kanssa saivat järven näyttämaan turkoosinvihreältä. Jo rannalta näki, että järvessä on jotain vikaa. Peikkometsiä ja satuniittyjä Kesinä 1988-89 sukeltelimme ja valokuvasimme parissa voimakkaasti hapantuneessa järvessä Svartedalenin vesistöalueella. Maku johtuu ilmeisesti korkeasta alumiinipitoisuudesta; tietyssä happamuudessa alumiini alkaa muuttua liukoiseen muotoon. Järven pohjaa peittää kauttaaltaan noin viisi senttiä paksu yhtenäinen leväSUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Veden luonnoton kuulaus johtuu siitä, että ravinteita on vähän, orgaaninen aines on saastunut pohjalle ja biologinen tuotanto on niukkaa. Vuonna 1989 mittasimme peräti 50 metrin näkösyvyyden voimakkaasti happamessa Svartedalenin ve20 sistössä Bohus-läänissä Länsi-Ruotsissa. limme kuvat ovat Hästevattenista. Teksti: Fredrik Ehrenström Kuvat: Fredrik Ehrenström ja Lena Beyer Kuolettavaa kirkkautta kirkkaudestaan huolimatta happamaksi muuttunut järvi on sairas. Sukeltaminen näin kirkkaaseen veteen synnyttää oudon tunteen, samanlaisen voi kokea vain trooppisissa merissä. Järven pH on viiden tienoilla, ja sen vesi maistuu voimakkaan metalliselta. ArtikkePohjalla muodostuvat kaasut eivät pääse vapaasti kohoamaan pinnalle, vaan jäävät osittain loukkuun levämaton alle, jolloin siihen syntyy sokeritoppamaisia kumpuja
Hapantuneen järven vesi voi olla kutsuvan kirkasta, mutta elinpaikkana se on tyly; vain harvat lajit selviytyvät uuden ajan Ahdin karussa valtakunnassa. na'' että ravinteet pyydystävänä loukkuna. Artikkelimme tekijät ovat valokuvanneet useita vuosia happamien järvien elämää Länsi-Ruotsissa. matto, joka koostuu sinilevistä. Rantavyöhykkeessä levämatto kasvaa aivan rantakallioiden ja järveen kaatuneiden puiden päällä. Ainutlaatuinen kuvadokumentti vie meidät sukellukselle kuolettavaan kirkkauteen. Pohjolassa on tuhansittain ilmansaasteiden happamiksi muuttamia järviä. Tämä estää luonnollisen ravinnekierron ja yhteyttävä kasviplanktonkeijusto kärsii ravinnepulasta. Leväja bakteerimatto on suurelta osin syynä veden kirkkauteen, koska se toimii sekä "pölysuodattimeTaaja /eväpuuro haittaa varjostuksellaan kasvien yhteyttämistä. Eniten kärsivät hitaasti kasvavat kasvit. vsk . Erikoinen piirre on, että kukatkin avautuvat usein vielä uppe/uksissa ollessaan. Poikkeuksellisessa kirkkaudessa lumpeiden ja u/pukoiden varret venähtävät ennätyspitkiksi. SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Levärihmoja verhoaa paksu bakteerikerros. Monin paikoin rentovihvilät ovat täysin levämassan tukahduttamia. Syvemmällä se roikkuu "riippumattona" vajaan metrin korkeudella pohjasta; jos 21
Pohjalla happea on niukasti ja lahoaminen on sen takia hyvin hidasta. Rahkasammalet pitävät happamasta vedestä ja tulevat siten erinomaisesti toimeen hapantuneissa järvissä. Happamuus on karkoittanut myös suuren osan hajottajaeliöistä. Leväpuuro hautaa hitaat matolle yrittää asettua pitkäkseen vajoaa syvemmälle, tuntuu kuin makaisi valtaisalla keijujenniityllä. Leväpeitteen kasvaessa karike peittyy ensin sen sisään ja vajoaa myöhemmin pohjalle. malten peitossa. Kaasumäärän kasvaessa levämatto lopulta repeytyy, ja valtava kaasukupla ryöpsähtää pinnalle mukanaan pohjassa olevaa lahoamatonta orgaanista ainesta. Sen rusettimaiset lehdet tosin peittyvät helposti leviin ... Vesikasvit voivat huonosti Kun tutkijat ensimmaisen kerran tutkivat Hästevattenia vuonna 1981 sen koko pohja oli seitsemän metrin syvyyteen asti rahkasamNuottaruoho selviää melko hyvin. Monin paikoin leväpeite kohoaa pieniksi kumpareiksi tämä johtuu metaanista ja hiilidioksidista, joita muodostuu leväpeitteen alla ja jotka jäävät sinne luokkuun. Levämaton päällä on myöhemmin varissutta, maatumatonta orgaanista ainesta. Suuri osa kasviaineksesta lienee peräisin 1980-luvun alkupuolelta, jolloin le22 vämatto alkoi levittäytyä järveen. Levämaton alapuolella lojuu mustanruskeita maatumattomia lehtiä, havunneulasia ja oksia, jotka ovat pudonneet veteen. vsk.. Matalassa vedessä rahkasammalten seassa oli kirkkaassa vedessä kasvavia SUOMEN LUONTO 6/ 90 49
. vsk . Pian tämän jälkeen tilanne muuttui jyrkästi. Lahnaruoho ja nuottaruoho yrittävät vaivalloisesti tunkeutua leväpeitteen läpi. Lumpeilla on lisäksi taipumus kukkia jo ennen kuin ne ovat yltäneet pintaan. Ravintokilpailun puuttuessa kalat ovat kasvaneet suuriksi, mutta eivät ole enää vuosiin kyenneet lisääntymään. Levämatto alkoi levittäytyä uskomattoman nopeasti ja vuonna 1985 se peitti pohjan jo miltei täysin. Luonnontilaisissa vesissä hajottamisen aloittavat äyriäiset, kuten vesisiirat, katkat ja ravut, sekä kotilot, 23. .. Toisin kuin pohjaruusukekasvit ne kasvavat hyvin nopeasti, jopa 20 senttiä vuorokaudessa. Pitkälle hapantuneissa järvissä (pH 4.5) ovat vain ahven ja ankerias jäljellä. Mutu, samoin kuin särkikalat, sietävät huonosti hapanta vettä. pohjaruusukekasveja, kuten lahnaruohoa ja nuottaruohoa. Tämä tietysti estää hyönteispölytyksen ja suvullisen lisääntymisen, mutta sivusuuntaan etenevän kasvullisen lisääntymisen avulla kanta säilyy elinvoimaisena. Siksi lumpeet ja ulpukat kasvavat ennätyspitkiksi, ulpukat jopa seitsenmetrisiksi, lumpeet hieman lyhemmiksi. Happamuuden laskiessa pH 5:n vaiheille alkaa alumnm liueta myrkylliseen muotoon. S~artån vesistössä, jota happamuus ei vaivaa, ne menestyvät hyvin. Sama koskee rentovihvilää, joka kasvaa niin hitaasti, että levärihmat ennättävät tarttua siihen. Pohjaruusukekasvit alkoivat näkyvästi vähetä, koska levämaton varjostus haittasi niiden yhteyttämistä. Veden kirkkauden takia yhteyttäminen luonnistuu järven syvimmissäkin paikoissa. mutta nuottaruohon nopeakasvuista kukkavanaa levät eivät ennätä kukistaa. Ensin häviävät herkimmät lajit ja hapantumisen edetessä kestävätkin kalat. Lumpeet ja ulpukat sitävastoin viihtyvät järvessä hyvin. Myös lohikalat ovat arkoja happamuudelle. Ne tunkeutuvat leväpeitteen läpi kuin rikkaruohot asfaltin raoista. Ne eivät kukoistaneet, mutta tulivat kuitenkin jotenkin toimeen. Monin paikoin voi nähdä rentovihvilöitä, jotka ovat täysin levärihmojen tukahduttamia. Herkimpiä kaloja ovat mutu ja särki, jotka eivät tule toimeen alle pH 6:n happamuudessa. Ensin ne stressaantuvat ja lopulta kuolevat. Kalat katoavat Luonnontilaiseen vesistöön verrattuna ehkä näkyvin muutos happamessa järvessä on kalojen katoaminen. Kestävimpiä ovat ahven, ankerias ja hauki. Pohjaruusukekasveja uhkaa täydellinen katoaminen järvestä. Nekin kuolevat jossain vaiheessa, joko vanhuuttaan tai korkeisiin alumiinipitoisuuksiin. Ne ovat kuoriutuneet mädistä silloin, kun vesi ei vielä ollut kovin hapanta. Hajottajista pulaa Happamaksi muuttuneesta järvestä puuttuvat suurimmaksi osaksi myös hajottajat, jotka ovat tärkeä lenkki vesistön ravintoverkostossa. Sekä hapan vesi että alumiini vahingoittavat kalojen kiduksia ja häiritsevät niiden hapenottoa ja ionitasapainoa. kukkavana selviää näistä kahdesta paremmin. Happamassa vedessä rapujen, simpukoiden ja kotiloiden kuoriinsa tarvitsemaa kalkkia on niukasti ja kuori jää pehmeäksi. Kuvassa täplärapu. Kaikkien kalojen mätija nuoruusvaiheet sietävät huonosti happamuutta. Nuottaruoho, jolla on korkea, nopeakasvuinen SUOMEN LUONTO 6/ 90 49
Ravintoa siis riittää. Myös useimmat päiväkorentojen toukat ovat herkkiä happamuudelle, vaikka jokin yksittäinen laji saattaa kestää suurtakin happamuutta. misen välillisistä vaikutuksista. Myös vedessä keijuva eläinplanktonlajisto muuttuu. Ilman ne varastoivat SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Ne syövät mm. Sudenkdrentojen toukat, jotka tavallisesti väijyvät rahkasammalen seassa saalista, ovat ahnaita petoja. Apunaan niillä on lisäksi silmät, jotka näkevät sekä vedenpinnan yläettä alapuolelle. Vesimittarit luistelevat vedenpinnalla ja malluaiset uivat tarmokkaasti kahden airomaisen takajalkansa avulla pinnan alla. Hapantuneissa 1arv1ssa lymyää myös suden~brentojen ja tytönkorentojen toukkia. Malluaiset purevat kipeästi, minkä olemme saaneet tuntea happamassa järvessä. Nämä viimeistelevät työn ja vapauttavat ravinteet uudelleen kiertoon leville ja putkilokasveille käytettäväksi yhteyttämisessä. Etenkin katkat, ravut ja kotilot kärsivät herkästi happamuudesta; ne kuolevat jos pH laskee alle 5.56.0:n. Myös hyttystoukat lisääntyvät happamissa järvissä, koska niiden viholliset, kuten kalat, puuttuvat. Sienija sammaleläimet, polyypit, etanat sekä tiettyjen korentolajien toukat puuttuvat hapantuneista järvistä niin ikään. vsk.. Pieniä eläinplanktereita on melko vähän, koska suuret syövät niitä. Vesihämähäkeillä ei ole kiduksia, ja ne joutuvat hakemaan happensa vedenpinnalta. Syvällä, aivan levämaton yläpuolella keijuvat sulkahyttysten toukat. Kotilot, jotka elävät jonkin aikaa happamassa vedessä, muuttuvat hyvin ohutkuorisiksi. Luonnontilaisissa ves1ssa runsaimpia ovat puolestaan pienet eläinplankterit, koska kalat pitävät suuret eläinplankterit kurissa. Kalattomiksi hapantuneissa järvissä ovat sen takia vallitsevina suuret hankajalkaisäyriäiset ja vesikirput. Vedenkalvolla pyörii lisäksi hopeaseppien eli pintapyöriöiden ryhmiä, jotka uiskentelevat edestakaisin ympyrämäisin liikkein. Saaliin ne tunnistavat tuntosarvillaan, jotka lepäävät vedenpinnalla ja rekisteröivät pienimmätkin värähdykset. Kalattomiksi hapantuneissa järvissä sudenkorentojen toukat ovat ottaneet kalojen paikan ekosysteemin ylimpinä petoina. Ehkä niillä on nälkä. Rantavedessä ui joukoittain pikkumalluaisten toukkia päämäärättömästi edestakaisin. Kuoren vaihdossa uudesta kuoresta tulee pehmeä, jolloin eläimet ovat helppo saalis petokaloille. Menesty tai menehdy Sukeltajat kestävät hyvin sekä happamuutta että korkeata alumiinipitoisuutta. Tämä on yksi esimerkki hapantuLuppoaikoinaan vesihämähäkit oleskelevat seitistä punomassaan "sukelluskellossa", joka toimii happivarastona. Kalat syövät mieluiten suuria, muutaman millimetrin mittaisia eläinplanktereita, jotka ne havaitsevat helposti. Happamassa vedessä on niukasti kalkkia, jota ravut ja kotilot tarvitsevat kuorensa rakennusaineeksi. Pikkumalluaisista on eräiden muiden petohyönteisten ja sulkahyttystoukkien ohella tullut vallitseva eläinryhmä järvissä, joista kalat ovat hävinneet. Ne voivat voimakkailla eteentyöntyvillä leukapihdeillään pyydystää kaikkea hyönteistoukista sammakon nuijapäihin ja pikkukaloihin. Vesihämähäkeillä ei ole Hästevattenissa runsaasti, koska niiden viholliset, kalat, puuttuvat. Ne pilkkovat orgaanisen aineksen pienemmäksi harvasukamatojen, alkueläinten, bakteerien ja sienten hajotettavaksi. vesikirppuja, joita ne pyydystävät tuntosarviensa avulla. Sukeltajien toukat syövät korentojen ja malluaisten · toukkia, jotka nekin sietävät hyvin happamuutta. Hyttystoukat ovat passiivisia, ne odottavat paikoillaan saalista. simpukat ja päiväkorentojen toukat. Niitä näkee usein juoksemassa leväpeitteen päällä ja vesikasvillisuudessa muutaman metrin syvyydessä. Lähemmin tarkastellessa huomaa syynkin; ne jahtaavat vesikirppuja ja hankajalkaisia, jotka kerääntyvät suuriksi parviksi auringon valaisemille paikoille. Yksinkertainen, mutta vakaa systeemi Hapantuneen järven peilityyntä pintaa katsellessa nä24 kyy kaikesta huolimatta elonmerkkejä. Happamissa järvissä ne saavat kuitenkin tyytyä pelkästään hyönteistoukkiin
ohueksi kerrokseksi ympäri takaruumistaan. Lena Beyer on lääkäri, ja hän on kuvannut vedenalaista elämää vuodesta 1985. vsk. Hämähäkit punovat myös seitistä sukelluskelloa muistuttavan ilmavaraston vesikasvien sekaan. Etenkin malluaisia (kuvassa) ja vedessä keijuvia hyttystoukkia on runsaasti, kun niitä saalistavat ahvenet ovat kuolleet. Hapantuneissa järv1ssa olemme nähneet vain joitain yksittäisiä aikuisia rupisammakoita, mutta emme lainkaan kutua. Kalojen kadotessa petohyönteiset lisäänty vät nopeasti, kun niillä ei enää ole vihollisia. Ravintoa on riittämiin ja kilpailu muiden lajien kanssa on vähäistä, koska kuikkalinnut ja koskelot siirtyvät aikuisina kalansyöjiksi. 25. Artikkelin on kääntänyt ja lyhentänyt Jorma Laurila. ''Sukelluskellossaan'' hämähäkki oleskelee silloin, kun se ei saalista tai ole ilmanhakumatkalla; lisäksi sen munat kehittyvät kellossa. Molemmat asuvat Göteborgissa. Vesisiirat ovat luonnontilaisissa vesissä tärkeimpiä hajottajaeliöitä. Sitävastoin vesilisko pystyy lisääntymään happamassa vedessä. Eliöt, jotka eivät kestä ankaraa happamuutta ja korkeita metallipitoisuuksia, karsiutuvat kylmästi pois. sammakot ja vesilinsuoMEN LUONTO 6/ 90 49. Hapan järvi on ekosysteeminä huomattavasti karumpi ja yksinkertaisempi kuin luonnontilainen järvi. Pitkälle hapantuneista järvistä ne puuttuvat lähes kokonaan. Happamien järvien suurten alumiinija elohopeapitoisuuksien vaikutuksista vesilintuihin ja niiden lisääntymiseen ei ole tarkkoja selvityksiä. Myös välillisten muutosten, kuten rahkasammalten lisääntymisen, oletetaan olevan haitallisia. Vesilinnuista telkkä on ainut, jonka olemme havainneet runsastuneen happamissa järvissä. D Fredrik Ehrenström on koulutukseltaan eläinfysiologi ja on harrastanut vedenalaista valokuvausta vuodesta 1977. Selkärankaisista eläimistä happamuudesta kärsivät mm. nut. Sammakkoeläimistä ainakin tavallisen sammakon ja rupisammakon lisääntyminen häiriintyy happamassa vedessä. Hapantuminen on johtanut erikoiseen ja luonnottomaan eloyhteisöön, jossa vallitsevat harvat happamuutta sietävät eliöt. Tämä johtunee siitä, että telkät syövät suuria vesihyönteisiä, jotka ovat lisääntyneet kalojen kadotessa. On kuitenkin ilmeistä, että vesilinnut keräävät itseensä raskasmetalleja
Liikenne on viime vuosina harventanut tai tuhonnut monia sammakkoeläinpopulaatioita. Ilmaston lämpeneminen puolestaan voi muuttaa esimerkiksi sammakkoeläinten kutuaikoja. ripopulaatioihin, joiden elintavat ovat erilaiset kuin samalla lajilla etelämpänä. 1970ja 1980-luku ovat nyt mennyttä aikaa. Samalla kyseltiin myös kantojen runsauksia ja niissä tapahtuneita muutoksia. Tulokset olivat yllättävän samankaltaiset kuin 1970-luvun kartoitustutkimuksen. vsk.. Ympäristömuutokset ovat varsinkin sammakkoeläinten taantumisen yleisin syy. Vuonna 1983 eurooppalaisten sammakkoeläinja matelijatutkijoitten seura käynnisti laajan levinneisyyskartoituksen. Entä puuttuuko vaskitsa todella Ahvenenmaalta ja kuinka pohjoiseen se on MannerSuomessa levinnyt. mennessä suoritettujen kartoitusten ja tutkimusten perusteella voidaan katsoa ainakin 14 sammakkoeläinja 39 matelijalajin tai alalajin taantuneen huolestuttavassa maann eri puolilla Eurooppaa, erityisesti kuitenkin läntisissä, teollistuneissa maissa. Varma tunnistus vaatii takaräpylän tarkastelua. Tietoja kootaan 24 maassa, joista yksi on Suomi. Vastauksien saamiseksi tarvitaan uusi levinneisuoMEN LUONTO 6/ 90 49. Bornholmissa Tanskassa sekä Englannissa. Paikallisesti taantuneita ovat rupikonna ja viitasammakko. Koska sammakkoeläimet tarvitsevat sekä vesiettä maaympäristön, kumman tahansa muuttuminen on haitallista. Hiukan myöhemmin, 1980-luvun alussa, kerättiin Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen järjestämissä kanalintujen laskennoissa tietoja myös kyystä, rantakäärmeestä, vaskitsasta ja rupikonnasta eri puolilta maata. Sammakoiden tilannetta on paikallisesti koetettu auttaa kunnostamalla umpeenkasvaneita kutupaikkoja tai rakentamalla uusia. Ympäristömuutosten ohella matelijakantoja pienentävät ihmisen vaino ja yksilöiden keräys. Elinympäristön muutoksetkin ovat meillä erilaiset kuin esimerkiksi lehtimetsävyöhykkeessä tai Välimeren maissa. Liikenne liiskaa Matelijoista Euroopassa suurimman uhan alaisia ovat maaja merikilpikonnalajit sekä Välimeren saarilla elävät, kotoperäiset (eli 26 vain näillä saarilla esiintyvät} käärmeja liskolajit ja alalajit. Sveitsissä on 19 lajista 4 kuollut sukupuuttoon, mutta muualla tilanne ei ole vielä näin synkkä. Eläimiä jää autojen alle varsinkin silloin, kun ne vaeltavat kutupaikoilleen. Näistä lajeista meillä esiintyvät rupilisko, kangaskäärme ja kyy. Juhani Terhivuo Sammakot ja matelijat kartalle Sammakoiden ja matelijoitten kantojen taantuminen on yleiseurooppalainen ongelma. Keski-Euroopassa ja Englannissa on useille teille rakennettu kutuvaellusten reiteille alikulkutunneleita sammakoille, kilpikonnille ja konnille tai vaihtoehtoisesti liikennettä on järjestelty kutuvaellusten aikana. Onko vesilisko taantumassa levinneisyytensä pohjoisosissa. Yleisiäkin lajeja koskevilla levinneisyystiedoilla ja havainnoilla esimerkiksi kutuajasta tulee vielä olemaan suuri tutkimusarvo! Kartoitus Suomessa Suomen sammakkoeläimet ja matelijat kuuluvat levinneisyysalueen pohjoisiin ääTässä sammakol/e on sattunut lajinmäärityserehdys, ja se on liittynyt kahden rupikonnan seuraan. Kuinka esimerkiksi rantakäärme menestyy nyt sisämaassa ja saaristossa, jossa kesämökkiasutus ja retkeily ovat viimeisten parinkymmenen vuoden aikana räjähdysmäisesti kasvaneet. Hyviä tuloksia on saatu mm. Vastaavaa erehdystä ei toivota kartoitukseen vastaajilta! Viitasammakko on pieni ja teräväkuonoinen ja kutevat koiraat sinertävät. Suomen Luonto tarjoaa lukijoilleen mahdollisuuden osallistua kartoitukseen jos sinulla on matelijatai sammakkoeläinhavaintoja, täytä oheinen lomake ja postita se Eläinmuseoon. Uhanalaisten lajiemme rupiliskon ja kangaskäärmeen kantojen seuraamiseksi on kaikki havainnot syytä kerätä talteen. Kun ympäristömme jatkuvasti muuttuu, on sammakkoeläinja matelijakannoissakin odotettavissa muutoksia, jopa sellaisia, joita edellisen vuosikymmenen havainnot eivät vielä ehkä antaneet odottaa. Helsingin yliopiston Eläinmuseo kokosi 1970-luvun lopulla havaintoja sekä kokoelmaja kirjallisuustietoja lajiemme levinneisyyksien selvittämiseksi. Ympäristömyrkkyjen vaikutuksia on tutkittu lähinnä vain sammakkoeläimillä, mutta tiedot ovat koko Eurooppaa ajatellen hajanaisia, osin ristiriitaisiakin
Nyt on vielä mahdollista tehdä 1990-lukua koskevia havaintoja, vuosikymmenen kuluttua se on myöhäistä! Dosentti Juhani Terhivuo on Eläinmuseon selkärankaisosaston amanuenssi. Vesilisko on varsinkin öisin liikkeellä myös kuivalla maalla. syyskartoitus ja runsauksien arviointi. Koko maan kartoittaminen onnistuu vain maastossa liikkuvien ja eläinkantoja seuraavien luonnonystävien avulla. e Jos sinulla on havaintoja vuosilta 1980-1990, palauta kaavake tämän vuoden loppuun mennessä, niin tietosi ehtivät mukaan yleiseurooppalaiseen kartoitukseen. Rantakäärme, jolta puuttuvat niskatäplät, on hätkähdyttävästi kyyn näköinen. Vaskitsa, jalaton lisko, esiteltiin Suomen Luonnossa kevään lopulla. Mutta onko vaskitsaa myös Ahvenanmaalla. Käärme voi olla pohjaväriltään myös tummantai vaaleanharmaa. e Jos havaintoja ei ole viime vuosikymmeneltä, säästä kaavake ensi vuoden havaintoja varten. Vuoden 1990 loppuun mennessä saatujen havaintojen pohjalta laaditaan jokaiselle lajille levinneisyyskartat, jotka jokainen vastaaja saa kommentoitavakseen ja täydennettäväkseen. Kartat on tarkoitus saada valmiiksi vuoden 1992 aikana. Hankkeen onnistumiseksi Eläinmuseo, joka on nykyisin osa Luonnontieteellistä keskusmuseota, toivoo mahdollisimman monen luonnonystävän kartuttavan osaltaan tutkimusmateriaalia. Kangaskäärmettä on Suomessa vain Ahvenanmaa/Ja. Havainnot kannattaa palauttaa vuosittain Eläinmuseoon, josta myös saat kaavakkeita lisää. Mutta kuinka pohjoiseen sisilisko on levinnyt. Hän vastaa Suomen osuudesta eurooppalaisessa matelijaja sammakkoeläinkartoituksessa. SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Tämä sisiliskonaaras on kohta valmis synnyttämään poikasensa. 27. vsk. Oheisen lomakkeen täyttämällä autat tutkimusta ja varmistat osaltasi, että sammakkoeläinten ja matelijoiden tila nyky-Suomessa saadaan selville. Mustalla kyyllä ei ole saha/aitaa, mutta sen pää on lituskainen, silmäterä soikea ja päälaella on myös pieniä suomuja. Tarkka havaintopäivämäärä ei ole menneiden vuosien havainnossa välttämätön. Sen pää on kuitenkin pyöreämpi kuin kyyn, kaikki päälaen suomut ovat suuria ja silmäterä pyöreä
Toivottavasti rantojensuojeluohjelma toteutuu mahdollisimman laajassa muodossaan. happipitoisuudet ovatkin selvästi parantuneet 1970-Iuvulta lähtien. Teksti ja kuvat: Heikki Niskanen ja Jukka Kananen Kanootilla halki SuoIDen Osa l. Kymijoki on metsäteollisuuden ja maatalouden raskaasti kuormittama, ja vesi on sen johdosta usein heikkolaatuista, jopa pahoin saastunutta. Seurauksena voisi olla veden liiallinen laskeminen ja rehevöityminen. Ja vaikka merilohi nykyään nouseekin jo Langinkosken yli, valittavat paikalliset, että pitempään joessa uinut kala maistuu sellulta, etenkin yläjuoksulla. Käyrälammelta Rutolaan Väliväylän melontareitin ja Kivijärven seudun veden laatu on hämmästyttävän hyvä. Heidän tarkoituksenaan oli tutkia suomalaisen luonnon ja vesireittien miljöötä sekä luoda kokonaiskuvaa Sisä-Suomen vesistöistä. Päähaarojen rannat olivat maalaistalojen ja kesämökkien täyttämiä, mutta pienistä sivuhaaroista löysimme vielä koskematonta rämeikköä. Pääsimme varsinaiselle Suur-Saimaalle Vehkataipaleen voimalan ohi. Meille outoon kanootti-moottori -yhdistelmään totuimme kuitenkin yllättävän nopeasti. Voimayhtiöiden ja tehtaiden tulisi järjestää korvaava kauttakulku patojen ohitse, esimerkiksi kärryjen ja kärryteiden, vinttureiden tai kanavamaisten sulkujen avulla. Opiskelijat Heikki Niskanen ja Jukka Kananen matkasivat perämoottorilla vahvistetulla kanootilla heinä-elokuussa 1990 itäistä reittiä pitkin Suomen halki. Tuolloin eivät kilowatit määränneet vielä voimaloiden SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Heikkolaatuisesta vedestä kärsivät myös kalatalous, retkeily ja asumisen viihtyvyys. Olimme saapuneet Saimaalle. Väliväylän reitti koostuu enimmäkseen järvistä, mutta mukana on myös nivamaisia koskia, jotka selvitimme vastavirtaankin melko tyylikkäästi. Vastuullinen kanoottiretkeily ei luontoa suuresti rasita. Vesistöä aiotaan tulevaisuudessa käyttää mm. Kymijoen varrella olevien tehtaiden on ollut pakko vähentää päästöjään, ja mm. Se helpottaisi retkeilijöiden matkantekoa ja lisäisi varmasti myös paikallisten asukkaiden liikkumista luonnollisella vesiväylällään. Tiesimme, että maanpinnan kohoamisen seurauksena koko Saimaa tulee katoamaan muutaman tuhannen vuoden kuluessa. Suomeen saatiin kerralla lisää erinomaista vettä luokitusperusteita rukkaamalla, samalla kun täydellisesti saastuneen veden määrä putosi peräti puoleen prosenttiyksikköön. Ahvion-, Kultain-, ja Pernoonkoskia onkin ehdotettu suojeltaviksi niiden luonnonkauneuden perusteella. Järven itäpäässä äkillisen vesisateen aiheuttama ärsytys muuttui leppoisaksi myhäilyksi nähdessämme edustavan kaakkuripariskunnan. vsk .. Vaikutti siltä, että kiertoteiden rakentaminen olisi suhteellisen helppoa ja halpaa, usein kärryt ja polkutie riittäisivät. Vesistössä ei ole merkittäviä tehtaita eikä suuria asutuskeskuksia, jotka vaikuttaisivat haitallisesti vesistön tilaan. Rutolan maakannaksella onkin Lappeenrannan 100 2{X) km kaupungin järjestämät venekärryt pienveneiden siirtamistä varten, voimalapatojen kohdalla emme nähneet niitä missään. Tällaiset suomaiset allikot olivat erityisesti tavien suosiossa. Tulokset silti näkyvät liian hitaasti. Vielä Kivijärvi on kaunista ja luonto rikasta. Mutta koska hyvälaatuinen vesi on Suomesta loppumassa, on myös Kivijärven tienoon vesivaroista tehty laajoja suunnitelmia. Voimayhtiöiltä toivoisimme kädenojennusta retkeilijöille. 1930-luvulla rakennetun voimalan kylkeen on rakennettu harvinainen sulkuportti. Erään paikallisen asukkaan mukaan alueen vesivarat eivät kuitenkaan riitä sekä eteläisemmän Suomen että seudun omien asukkaiden käyttöön. Vesiliikenne, lähinnä huviveneily, on erittäin runsasta, ja rannat paikoitellen täynnä kesämökkejä. Patojen ylityksiin toivoisimme voimalayhtiöiltä ohitusteitä niinkuin Kymijoellekin. Saimaan eteläisimmissä osissa ei ole kilometriäkään enempää luonnollisessa tilassa olevaa rantaviivaa tai vettä. Väliväylän reitillä se olisi retkeilijöiden kannalta ehdottoman tärkeää. alkuosuudella, Kymijoella, suurin osa ajasta meni varusteiden testaamiseen ja välillä todella tuntui siltä koskien sekä voimalapatojen ylityksiin. Säännöstelystä on jo nyt todettu olevan haittansa kalataloudelle, nieriälle ja saimaannorpalle. Vesi on paikoitellen käytännöllisesti katsoen juomakelpoista. Lohen istutuksia 28 on lisätty, samoin on rakennettu ainakin välttävästi toimivia lohiportaita, mutta silti lohen elinolosuhteiden paraneminen käy tuskastuttavan hitaasti. Leppoisalla vauhdilla oli aikaa ihailla myös silmiinpistävän kaunista luontoa. Silti vaarana on, että vesihallituksen säännöstelyt tuhoavat Saimaan kymmeniä kertoja nopeammin. Kotkan ja lähikuntien raakavesilähteenä. Saimaan aalloilla Rutolan kannaksen ylitettyämme tapahtui selkeä vesistön tyypin muutos: saarien rannat olivat jyrkempiä ja järvien selät suurempia. Mitä veden laatuun muuten tulee, meitä nauratti lehdestä lukemamme artikkeli, jossa kerrottiin uusista vedenluokitusasteikoista. Kotkan seudun juomavesi otetaan Kymijoesta, ja se on puhdistettunakin makuhaittojensa takia lähes juomakelvotonta. Suuria ennakkovalmisteluja ei tehty, sillä matkamiehet halusivat kokea luonnon omavaraisina ja sellaisena kuin se heidän edessään ilmenee. Voidaan hyvällä syyllä puhua Etelä-Suomen puhtaimmasta vesistöstä. Myös retkeilijöiden kannalta Väliväylän reitti ja Kivijärvi ovat erinomaista seutua. Reitin pienet kosket ja aarnialueet ovat todellisia luonnon helmiä
Kova tuuli muutti Pyhäselän raivoaviksi vaahtopäiksi, miltei kaksimetrisiksi mainingeiksi. Sotalaitos vai voimala. Yksittäisiä katastrofialueita on silti, mm. Kaukaan tehtaiden edustalla Lappeenrannassa. Mutta matka jatkui. suunnittelua. 29. Moottori käyntiin ja matkaan. Pyhäselän ylitys kohti Joensuuta oli yhtä tuskaa. Selvisimme turvallisesti rantaan, mutta opimme samalla aimo annoksen nöyryyttä, jota tarvitaan luonnossa liikuttaessa. Katselimme Saimaan vesistökarttaa ja pahoittelimme suojeltaviksi määriteltyjen alueiden pienuutta. Paikalliset suuret istutukset ovat onnistuneet melko hyvin, sillä Savonrannan leppoisasti virtaavassa vedessä pidettiin tänä kesänä viehekalastuksen SM-kilpailut. vsk. Olimme sopineet tukijoukkomme kanssa kohtaamispaikan 30 kilometrin päähän Kolilta. Ystävällinen huoltamon myyjä kertoili Savonrannan taimenistutuksista ja kalastuksesta. Leiriydyimme sateessa Hevonniemessä, mutta korpi, ikimetsät ja karut rannat jaksoivat kiinnostaa pimeän tuloon saakka. Siellä oli tarkoitus yöpyä. Liekö Kolin korkea ilma vaiko vesisade vaikuttanut aivotoimintaamme suna määrin, että läksimme Pielisjärvelle kohtuuttoman pientä Suomen karttaa lukien. Jäljensimme otteen merikortista voipaperille. Olimme eksyneet, ja kunnolla. Silmämääräisestikin arvioiden veden laatu on päästöjen SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. tui luonnon kauneudesta. Matkalla kohtasimme Haapaveden ja Varparannan selän välissä jylhiä rotkomaisia niemekkeitä, jotka ovat säästyneet ihmisasutukselta, kenties juuri vaikeakulkuisen maaston vuoksi . Kolin luonnonsuojelupäätös on mielestämme ainoa oikea ratkaisu, Suomella täytyy olla varaa ja halua säilyttää kansallisaarteensa mahdollisimman luonnonvaraisena. Havainnot luonnosta ja maisemista jäivät pelokkaiksi silmäyksiksi kohti lähestyvää ukkospilveä. Oriveden suuret selät, Paasselän ja Samppaanselän, ylitimme rasvatyynessä säässä. Lahti oli saarien peittämä järvistö, niemi oli repaleinen, moniosainen manner. Pyyvesi on säilynyt rakentamiselta, vaikka muutamissa tahdissa olikin harvaa mökkiasutusta. Saavuimme kauniiseen Savonrannan kylään lempeässä säässä. Tunnin ajan etsimme jonkinlaista asutusta, ja viimein löysimme erään kesämökkiläisen, joka neuvoi meille kyseisen kohtaamispaikan. Veden laatu on vielä kohtuullisen hyvää niin Pienkuin Suur-Saimaallakin. Alueella on suhteellisen vähän raskasta teollisuutta tai suuria asutuskeskuksia. Vesi hehkui turkoosinsinisenä ympärillämme ja vastarannat katosivat utuiseen autereeseen. Muutaman kilometrin paassa Suomen kartta osoitti hyödyttömyytensä. Leppoisien matkapäivien jälkeen leiriydyimme suojaisaan laguuniin, joka oli täynnä muskeliveneitä ja isoja motorisoituja purjeveneitä. Jos jotain Saimaan vesistöstä säilyisi luonnontilassa, sen toivoisi olevan juuri Pyyveden. Jätimme idyllisen Savonrannan pian taaksemme ehtiäksemme Orivedelle. Mutta seuraava päivä muutti kaiken. Tunsimme kanootissamme olevamme kuin väärässä seurassa. (Olimme havaitsevinamme pienen mutta hyväntahtoisen virneen isännän kasvoilla.) Pääsimme onnellisesti perille ja nukkumaan. Pieliseltä Kajaaniin Pielinen ja Koli ovat yhdistelmä, jota ei voi hetkessä ohittaa. vuoksi selvästi huonontunut. Kymijoen voimaa. Aurinko alkoi laskeutua, eikä suunnasta ja paikasta ollut aavistustakaan. Saimaan hiekkarannat ja kivirannat olivat yleisesti karuja, mutta matalikoissa vesikasvusto oli normaalin runsasta. Aiemmin tehtaan edustalla vesivaahdossa näkyivät seitsemät aironjäljet, nykyisin jo kymmenet. Hehkeät vaarat kohosivat paikoitellen lähes sadan metrin korkuisiksi äkkijyrkiksi rannoiksi. Kolilla on jo nyt yksi hotelli liikaa. Alueella oli kunnon erämaan tuntua. Kun olimme ajaneet muutaman tunnin, oli selvää että mikään ei enää ollut selvää. Savonlinnasta Joensuuhun Saavuimme seitsemän saaren kaupunkiin juuri oopperajuhlien aikaan. Enovedellä alkoivat maisemat, saaret ja rannat nousta yhä korkeammalle vedenpinnasta, mutta vasta Pyyvedellä henkemme salpauKilpajuoksu Oulunjärvellä. Kolin jylhät maisemat sekä vesillä että maissa ovat vaikuttavia ja kunnioitusta herättäviä. Enovedelle matkasimme Vaikonkanavan kautta. Rannat koostuvat jyrkistä kallioista ja muhkeista lohkaremaisista kivistä. Säät suosivat ja ajoimme melko tyvenessä kokonaista kaksi päivää. Todella pahaa rehevöitymistä emme itse reitillämme havainneet, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö rehevöitymistä Saimaallakin tapahtuisi. Kanoottiamme ei ole suunniteltu moottorin kanssa suurille vesille, ja huolimatta suojaavasta aukkopeitteestä alkoi pikku purtemme täyttyä vedellä
Paikoitellen veden pinta pulppusi ja vaahtosi, pohja oli mädäntyvän uittojätteen peitossa. Onko vesihallituksella jonkinlainen patokiintiö joka täytyy täyttää esimerkiksi puroja valjastamalla. Vaikutus kalastuselinkeinoon on siis ollut katastrofaalinen. Vesi syövyttää vuosi vuodelta enemmän sen rantoja, ja jo nyt ovat muutamat asumukset vaarassa joutua veden varaan. Tarkoituksena on varastoida keväällä ja syksyllä mahdollisimman paljon vettä talven tarpeiksi. Matkamme tylsin ja ikävin vaihe tuntui olevan ohi. Kalanviljelyä on toki Kemijoessakin yritetty. Kummallinen tilanne, kummallinen saari, eikä kukaan tunnu siitä millään lailla välittävän. Mielestämme liian tylsä kerrottavaksi, ja aivan liian tylsä kuvattavksi. Manamansalossa jouduimme pitämään parin päivän ajan leiriä kovan tuulen vuoksi. Rauhanteossa noin kolmannes Suomen silloisesta vesivoimasta jäi rajan taa, ja uusia energialähteitä oli pikaisesti rakennettava raskasta teollisuutta varten, sillä sotakorvaukset oli maksettava. Vaatimuksena oli, että ruokapöydässä on ainakin kaksi kertaa viikossa muutakin ruokaa kuin lohta. Vielä kuitenkin löytyy uskaliaita yrittäjiä, jotka haluaisivat pätkiä rantaviivan kesämökkiläisten iloksi (tai kauhuksi) ja muuttaa nyt hiljalleen valuvan hiekkarannan tuoreiksi seteleiksi. Ihme ja kumma kuitenkin. Kemistä Rovaniemelle Suomen suurin vesivoimala on tunnetusti Imatralla. harmaanieriää, kirjolohta ja isonieriää, mutta tulokset ovat olleet masentavia. Kemijoen patoaminen liittyy kiinteästi toisen maailmansodan päättymiseen. Manamansalon laajat mäntymetsät ja paikoitellen jopa 30 metrin korkuiset äkkijyrkät rannat luovat epätodellisen tunteen. Perämerellä tuuli puhalteli yhä puuskittaisesti yli 20 metriä sekunnissa. Harreja sentään tulee yläjuoksulta jonkin verran. Pohdimme kanoottimme ominaisuuksia kolme-neljämetrisessä aallokossa ja totesimme, että oli pakko turvautua vuokra-autoon, jolla ajoimme Oulusta Kemiin. Aikanaan kerrottiin Kemijoella seuraavaa kaskua: renki tuli taloon töihin. Vaikka osasimme odottaa puhtaamman luonnon lisäksi myös saastuneita alueita, oli niiden omakohtainen näkeminen usein masentavaa. Myös Manamansalolla ja Oulujärvellä on ongelmansa. Matala, maatalouden saastuttama, padottu. Vesi oli erään tehtaan edustalla sameaa, taatusti juomaja uimakelvotonta. On kokeiltu mm. vsk.. Padotussa Kemijoessa elää pieniä ahvenia, särkiä ja kiiskiä, eikä niiden merkitys ruokataloudelle ole kovinkaan suuri. Pielisen vesi oli matalalla, ja ensimmäisen kerran huoli jokien vesitilanteesta painoi mieltä. Mutta luonnon tila on ollut paikoitellen järkytys. Merilohi ja meritaimen ovat kuolleet sukupuuttoon Kemijoesta ja Ounasjoesta, joka laskee Kemijokeen. Säätiedotuksen mukaan Perämereltä puhalsi peräti 21 sekuntimetrin tuuli. Vain hetkittäin saattoi aistia Suomen suurimman joen valtavan voiman. Olimme pysyneet aikataulussamme, ja muutenkin kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Kuokkaistenkoskelta pääsimme vaivatta pahasti rehevöityneiden jokien ja lampien kautta Valtimoon, josta suuntasimme edelleen Rumoon. Kemijoen rakentaminen aloitettiin Isohaaran voimalasta. Kajaanista länteen kohtasimme matkamme ikävimmän yllätyksen. Manamansalo on todellakin eräs suomalaisen luonnon väriläiskistä. Suomessa on paljon suojelemisen arvoisia alueita, mutta paljon on myös jo lopullisesti menetetty. Enää kasku ei naurata, se on anekdootti ajalta jolloin arvoja ei laskettu megawatteina ja markkoina. Patojen lisäksi haittanamme olivat tukinuitot ja niiden helpottamiseksi rakennetut puomit joen kummallakin rannalla. Rovaniemelle saavuttaessa olimme olleet matkalla noin kolme viikkoa. Laajasti ottaen vahingot ulottuvat koko itämeren alueelle, sillä Kemijoki on tuottanut yli viidenneksen Itämereen laskeutuvista lohenpoikasista. Kajaanista Ouluun Oulujärvi on suhteellisen outo suomalaiseksi järveksi. Sellaiseen myräkkään meillä ei ollut mitään asiaa, hyvä kun saimme teltan pysymään rantahiekassa. Tämä vaikuttaa tuhoisasti Manamansaloon. Oulujoki on masentava paikka. vesistöjen kalatalouteen. Isohaaran voimala rakennettiin vuosina 1945-49, ja siitä alkoivat myös Kemijoen ongelmat. Kanoottimatkan loppuosaa Rovaniemeltä Barentsinmerelle seuraamme lokakuun numerossamme. Vai kiinnostaisiko sinua kuvata vesihanaa 20:sta eri kulmasta. Uiton aikana joen ylittäminen oli mahdotonta, ja odotimmekin innokkaina pääsyä Rovaniemelle ja ainakin vielä valjastamattomalle Ounasjoelle. Hiukan ennen Rumoa matkamme vesitse päättyi, joki oli siinä määrin syöpynyt, ja jokivarren puusto oli sortunut puuaitamaiseksi esteeksi. Saapuessamme Nurmekseen alkoi suuri ja tuntematon Maaselän kannas. Mutta neljä seuraavaksi suurinta sijaitsevatkin Kemijoessa. Jatkoimme Nurmeksen länsipuolelta Kuokkaistenkoskelta pohjoiseen, ja yllätys yllätys: voimala! Yllätys vaihtui pian ällistyneeksi nauruksi. Aivot nollattuina ja mieli tyhjänä pääsimme Ouluun, missä meitä odotti uusi ongelma. Paikoitellen hiipi mieleen ajatus, että Suomen "puhdas luonto" on vain kulissi, jolla peitetään patojen, armottomien metsänhakkuiden ja tehtaiden jättämät arvet. Puhdas luonto vain kulissi. Selitys löytyy laajasta hiekkapoh30 jasta. Mitä järkeä on tehdä voimala tai pato muutaman metrin levyiselle joelle. Padot ovat muuttaneet ennen mahtavan joen sarjaksi suvantoja, joissa virtakalat eivät viihdy. Kemijoki on yhä mahtava virta, mutta padottu ja valjastettu. Se on noin kolmannes koko maan rakennetusta vesivoimasta ja peräti kymmenesosa Suomen energiantarpeesta. Vai vaatiiko maatalous tätä. Patoaltaisiin istutetut taimenet ja siiat laskeutuvat mereen, mikäli selviytyvät padoista hengissä. Oulujoen padot ja säännöstely pitävät Oulujärven pintaa tasaisen korkeana. Maitse kulkiessamme havaitsimme Maaselän osuuden hyvin reheväksi pieneksi puroksi, joka pohjoiseen mentäessä päätyi Kiantajärveen, Sotkamon eteläpuolelle, ja etelässä Kuokkastenkoskeen Nurmeksen länsipuolelle. Vettä Pielisen kivisillä rannoilla on kanootinmentävästi aina, mutta entä laskujoet. SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Saksalaiset olivat vuonna 1944 räjäyttäneet Isohaaran sillat, ja uutta voimalaitospatoa voitiin käyttää myös ylityspaikkana. Jo Isohaaran rakentaminen 1949 merkitsi lohen, taimenen, vaellussiian ja nahkiaisen katoamista koko alueelta. Puolet Kemijoen tuottamasta sähköenergiasta käyttää Etelä-Suomi. Kemijoen voimalaitosten vuotuinen sähköntuotanto on noin 3800 megawattituntia. Eräs syy voi olla Oulujoki, jota matkasimme kovassa tuulessa ja sateessa. Se muistuttaa muodoltaan lähinnä Lapin tekojärviä ja on osin kasvustoltaankin erikoinen. Vesistöjen voimatalouskäyttöön liittyy aina vesistöjen säännöstely, niin Kemijoellakin. Reitti, josta moottorillamme olimme ajaneet, näkyi satojen metrien päähän veteen piirrettynä railona. Säännöstelyllä on kuitenkin haitalliset vaikutuksensa, mm. Kalan loppumisen on arvioitu vaikuttaneen yli sadantuhannen ihmisen jokapäiväiseen elämään. Järvi on paikoitellen hyvinkin matala ja särkkämäinen, ja keskeltä suurta selkää kohoaa Manamansalo hiekkarantoineen
Kun jo nuorena oppii turvallisen ajotavan ja kehittelee sitä suljetuissa oloissa, ei maanteillä tule hurjasteltua. Puuha on se, että lähdetään pisteestä a ja palataan pisteeseen a. Saisivat romuttaa kärryjään, ajella päin puuta ja seurustella keskenään niistä typeristä yksityiskohdistaan. Siellä ne saisivat päristellä ilman meluhaittoja. siä, jos jonkinlaista huoltoasemaa on pykattu teiden varsille. Teitten varsilta en ainakaan minä poimi mansikoita enkä sieniä. Yhtään toimittajaa tahi mainosmiestä sinne ei pääsisi, vain nämä "urheilumiehet". Ei näillä ralliautoilla v01s1 kauppareissuja tehdäkään, ne kelpaavat vain ralliin. Ja ajakoon ne joilla on niin kiire. Pian aikamme sankari nähdään auton ratissa taas uudessa maassa, samoissa puuhissa. Siitä ovat valmistajien tallit huolehtineet, samoin järjestäjät ja sponsorit. Saharan erä· maassa, kurvaa hietapölyt nälkämaitten lasten silmille ja Dakariin päästyään kuittaa isot rahat, juo lasillisen maitoa ja kiittää Herraa menestyksestään. Viinakauppaan. Eräänlainen hurjastelijoiden lintukoto, jossa pakokaasu tuoksuisi ja asfaltti kiiltäisi kuin Tulenkantajain sukupolvelle. Seuraavalla viikolla sama aikamies porhaltaa esim. Edellisiä mielipiteitä ovat esittäneet lähinnä autoteollisuus, mainosmiehet, autokauppiaat ja kisojen sponsorit. Mitä enemmän ja isompia autoja he myyvät, sitä paremmin sataa fyrkkaa fikkaan. He ovat jos mahdollista vielä kuuluisampia kuskeja, pyhimyksiä, ainakin kansallissankareita. Eivätkä kummissakaan puuhissa pärjäilleet elä rahapulassa. Mihin hänellä on kiire. Markkinamiehet eivät tunnetusti ole niin tarkkoja ekologisten ja moraalisten periaatteitten suhteen. Kiire on kova, ei siinä maisemia katsella, vaimolle kukkasia käydä ostamassa eikä lapsia nukuttamassa. Tämä on autourheilua, rallia. Liikenteen on havaittu olevan teollisuuden ohella pahin saastuttaja. Aki Luostarinen Häkää päässä Aikuinen mies paahtaa kuhmuisella autolla hurjaa vauhtia pitkin korpimetsiä. Eikä tämä ole autoilua. Saunaan. Kilpa-autoilu lisää autoistumista, ja autoistuminen lisää rasitusta luonnossa: on rakennettava toinen toistaan isompia teitä, revittävä harjuja, kaadettava metEikö maailmasta löytyisi yksinäinen saari keskelta valtamerta ralliautoilijoille, lintukoto hurjastelijoille. Eikä sovi unohtaa bensakauppiaita eikä vakuutusyhtiöitäkään. On esitetty mielipiteitä, että tämän kaltainen toiminta edistäisi liikennekulttuuria ja turvallisuutta. Vastustajat rohkenevat olla päinvastaista mieltä: sankareita seuraamalla moni nimenomaan ryhtyy hurjapääksi. Vielä kovempaa kyytiä päästelevät nämä formula-ykköset. Usein pelottaa kävelläkin vilkkaammilla paikoilla. vsk. Mutta eikö maailmasta löytyisi jokin yksinäinen saari keskeltä valtamerta, jonne voisivat siirtää niin rallit kuin formulakisat. 31. Lehdistö on lääpällään näihin ritareihin. Jos on jossakin luonnonkaunis paikka, siinä on huoltoasema, kioski ja usein motelli. Puhumattakaan kaatopaikoista, autojen hautausmaista. Formulakuski Keijo Rosberg sai eduskunnan mitalin aikanaan! SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Ei se autourheilu yksin ole syypää tähän kehitykseen. Luonnolla on varmasti omat käsityksensä. Teitten varsille on kohonnut mitä merkillisimpia kylttejä, joissa usein on automainos. Vaimon luo. kysyy kirjailija Aki Luostarinen
"Maistuihan se sullekin." sa porukassa. Sitä vastoin sika on aika ihmismäinen: "Sen heikkoutena ovat jalat ja sydän. Ravinteet palaavat luonnon kiertokulkuun, kun lanta levitetään takaisin peltoon. Päivittäinen ruoankeruumatka tuottaa 15-20 tynnyriä eli noin 2 500 kiloa ruokaa. Ainekset sekoitetaan ja puuro höyrytetään 60 asteeseen, jolloin mahdolliset bakteerit kuolevat. Marcus Borgström hankkii ruokajätteen yli kahdestakymmenestä kohteesta. Borgström, "eikä sana sikamainen tee eläimelle oikeutta. Alice Karlsson ja Pekka Peura Luonnollista röhkinää sikatalous kierrättää Pelkästään ruokajätteellä toimiva sikala on Suomessa harvinaisuus. Östersundomin kartanon sikalassa on 75 emakkoa ja 500 lihasikaa. Mukana on sairaaloita, toimipaikkojen ruokaloita, päiväkoteja ja vankiloita, joissa ruoantähteet lajitellaan 200 litran tynnyreihin. Lisäksi kahtena päivänä haetaan Elannolta eilistä leipää ja siinä sivussa Alkon Rajamäen tehtailta viinan teossa syntyvää sivutuotetta, ohranvalkuaista. Emakot porsivat ja lihasiat saavat katsella maailman menoa seitsemän kuukautta, jonka jälkeen ne Jahdataan. "Niksi on siinä, että omat tuotantokustannukset pidetään kurissa. SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Isä/Jäni oli vielä pehtoori, mutta nyt isäntä pyörii tää/Jä vähän joka kulmassa", sanoo Marcus H. Nyt on talossa ollut kaksi vuotta osittain itse rakennetut laitteet jäteruoan murskaukseen, sekoittamiseen ja annosteluun. Me emme voi tuudittautua siihen, että valtio joka vuosi tulisi meitä auttamaan. Jos nassu saa itse järjestää olonsa, se nukkuu yhdessä nurkassa, syö toisessa ja käy kolmannessa tarpeillaan". Östersundomin kartanon sikalan kannattavuus perustuu sianruoan edullisuuteen, eikä Euroopan yhdentyminenkään pelota Borgströmiä. Ruokakin on enimmäkseen samanlaista, teollista. Vuosittain sieltä lähtee teurastamoon 1200-1300 sikaa, jotka ovat kasvaneet iloisesti jäteruoalla! Omavaraisuus kierrättämällä Östersundomin kartanossa aloitettiin tähteeksi jääneiden ruokien keruu sioille jo heti sotien jälkeen. Se kiintyy hoitajaansa ja kavahtaa vierasta. Automaattinen annostelija loiskauttaa tämän kelpo sianruoan possujen eteen ohjelmoidun tarkasti: emakoille kaksi kertaa päivässä ja lihasioille kolmesti. Hän on suunnitellut oman taloutensa niin, että pysyy jatkossakin mukana elintarvikkeita tuottavas"Maailma muuttuu. Tällainen kummajainen löytyy Sipoosta, missä Östersundomin kartanon yli neljänkymmenen vuoden kokemukset ovat osoittaneet, että ruokajäte sopii sioille ja sen avulla ruokintakustannuksia voidaan alentaa. Borgström, Östersundomin kartanon isäntä. vsk.. Joskus se rypee mielellään mudassa, mutta enimmäkseen se makaa ja syö! Maamme yli 13 000 sikatilalla tuotetaan lihaa koko lailla samaan malliin. Ruoan laadun Borgström tarkastaa analyysein kerran kuukaudessa. "Sika on siisti eläin", sanoo sikalanpitäjä, Östersundomin kartanon isäntä ja agronomi Marcus H. Herkkuja halva/Ja maailman ruokapöydistä. Työ tehtiin vuosikausia käsipelillä kunnes nykyinen isäntä in32 nostui kehittelemään automaattista ruokintaa. yritystaloutta ei voi rakentaa subvention varaan." Sika on solakoitunut Ruoantähteiden rasvaisuutta on Borgströmin mukaan turha pelätä: koska ihmisravinto on muuttunut vähärasvaiseksi ei sikojen liikalihomisesta ole huolta
Sen sijaan liemiruokintajärjestelmässä niitä voidaan käyttää edellyttäen, että vastaanotto on kunnossa. Vesistöongelmia ei synny kun on tarkkana annostelussa ja levitysajankohdassa. Jos kertymästä hyödynnettäisiin puolet, voitaisiin ruokajätteellä tuottaa jokaista suomalaista kohden lähes seitsemän kiloa sianlihaa, määrä on noin 20 prosenttia kotimaisesta kulutuksesta. Östersundomin kartanon sikalan jätteet varastoidaan betonipohjaisissa säiliöissä ja levitetään sulan maan aikana pelloille lannoitteeksi. Ruokajätteen käyttöä voitaisiin lisätä Koneelliseen kuivaruokintaan ruokajätteet eivät sovi. Uudet ja useat vanhatkin isohkot sikalat ovat siirtyneet automaattiseen ruokintajärjestelmään. Sika menee kaulapantoineen ruokinta-automaattiin, joka tunnistaa eläimen ja annostelee sille sopivan ruokamäärän. vsk. Sikalanpitäjien valittavana on lukuisia erilaisia järjestelmiä sekä kuivarehun annosteluun että liemiruokintaan. Marcus Borgström kertoo vierailleensa viime joulukuussa englantilaisella 1200 emakon sikafarmilla, jossa sikojen virtsa valui esteettä mäenrinnettä alas. Röh! "Sika on mitä se syö ja kun se syö samaa ruokaa kuin ihminen on lopputuloskin samankaltainen", selvittää Borgström. Koska koneellinen liemiruokinta on yleistymässä sianhoidossa, voitaisiin ruokajätteiden käyttöä mainiosti lisätä. Borgströmillä on peltoa 60 hehtaaria, mutta lantaa tulee sikalasta vain 25 hehtaarin tarpeeseen. Hänen mukaansa taustalla ovat ennakkoluulot ja rehunmyyjien huoli markkinoista. "Emakoita lukuunottamatta siat eivät enää ole lihavia. Pienissä sikaloissa eläimiä ruokitaan yleensä käsin, ja siksi mikä tahansa rehu soveltuu sinne. "Suomessa on ollut jo muutaman vuosikymmen ajan tarkat määräykset virtsan ja lannan säilytyksestä ja ohjeet niiden levitysajankohdasta. Joidenkin sikaloiden asukeilla on jopa kaulassaan panta, jossa on lähetin. Tutkimusten mukaan tähteet soveltuvat rehuksi miltei kaikille kasvatettaville kotieläimille, vaikka monet oppikirjat ja tilanpitäjät eivät tätä käsitystä hyväksykään. tiin sianlihaa 174 miljoonaa kiloa. D 33. "Metvurstiinkin täytyy nykyisin lisätä rasvaa, että siitä saadaan nimensä mukaista tuotetta", sanoo Borgström. Joulun alla ihmiset kyselevätkin Östersundomin kartanon isännältä, että eikös sulia Marcus olisi oikein kunnon joulusikaa. Borgströmin kokemukset osoittavat väitteet vääriksi. Ruokajätteistä kun on saatava tasalaatuinen ja ravintoarvoltaan täysipainoinen velli. Tuotespesialisti Jouko Tiainen kertoo, että periaattessa liemiruokintajärjestelmässä voidaan käyttää ruokajätettä ja esimerkiksi meijereistä saatavaa heraa, mutta tasalaatuiseen ruokaan tottuneiden possujen maha voi tulla kipeäksi! Samaa mieltä ovat myös useat rehunmyyjät. Syötyään ne makaavat ylen tyytyväisinä. Viime vuonna meillä tuotetsuoMEN LUONTO 6/ 90 49. He saattavat vakuutella, että ruoantähteitä ei pitäisi syöttää sioille ollenkaan, sillä eläimet voivat sairastua. Ohjeista huolimatta sikalat ovat paikoin huomattavia vesistöjen likaajia. Sianherkut kaatopaikalle Eläinten ruokintaan kelpaavaa eloperäistä jätettä syntyy Suomessa noin 700 000 tonnia, josta suurin osa joutuu kaatopaikoille. "Ja myös joulukinkun rasvakerros on kaventunut". Myös lannasta haihtuvien typpiyhdisteiden haittoihin on vume aikoina kiinnitetty huomiota. Kun kaikki lanta ja virtsa levitetään tasaisesti koko peltoalalle pysyy ravinteiden huuhtoutuminen aisoissa. Se sai parinkymmenen vierailulla olleen suomalaisen siankasvattajan kauhistumaan. Lanta ja virtsa pellolle hallitusti Sikalat voivat pilata ympäristöä huomattavasti, jos lannan säilytys ja käsittely on huolimatonta. Niissä ruokajätteen hyödyntäminen lisäruokana onkin vielä verrattain yleistä
Perinteisesti Bangladeshissa on eletty luonnonmukaisesti, mutta luonnon ja ihmisen välinen tasapaino on alkanut järkkyä; syynä siihen ovat väestönkasvu, pula maasta ja laajat metsähakkuut, jotka ovat sotkeneet vesitalouden. ta·. Maailman laajimmassa jokisuistossa elää 110-miljoonainen kansa alueella joka on suuruudeltaan vain kolmannes Suomesta. Ripatti-Cantell Bangladesh on maailman köyhimpiä maita ja yksi Suomen kehitysyhteistyön pääkohteista. Maa on jo vuosisatoja ollut tiheään asuttu. Väestö lisääntyy kaksi ja puoli prosenttia vuodessa; vaikka kasvuvauhti ei ole kehitysmaiden korkeimpia, kasvaa 34 jo ennestään satamiljoonainen väestö lähes kolmella miljoonalla uudella ihmisellä vuosittain. levittäytyy Intian länsinaapurissa Bengalinlahden suulla. Viljelykset saavat lannoitteensa luonnonmukaisesti suurten jokien vuotuisten tulvien kuljettamasta ravinteikkaasta lietteestä. a·. Sen on mahdollistanut pitkälle kehittynyt riisinviljelykulttuuri ja hedelmällinen maaperä; paikoin on korjattu kolmekin satoa vuodessa. Tämän maailman laajimman jokisuiston kautta laskevat mereen mm. vsk .. Viljelyalan vähetessä on vuosittain kolmella miljoonalla kasvavan väestön ravitseminen yhä vaikeampaa. Talonpoikien pieniä peltotilkkuja on jakamassa yhä useampi, ja moni maaseudun asukas joutuu maattomaksi palkkaviljelijäksi suurmaanomistajien pelloille. Viime vuosina ihmisen ja luonnon yhteiselo on kuitenkin häiriintynyt. Tulvat ovat voimistuneet Ihmisen ja luonnon tasapainoa Qvat kautta aikojen horjuttaneet myös luonnonkatastrofit: suurtulvat, vuorovesiaallot ja pyörremyrskyt. J:a~!~j: kuvat: Luonto sa·. Maa on hyvin alavaa, suurimmaksi osaksi alle viiden metrin korkeudella merenpinnasta. a·. elämä1 SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Brahmaputra ja Ganges ovat muovanneet Bangladeshista maailman suurimman jokisuiston. Himalajalta vetensä keräävät Ganges (bengaliksi Jamuna) ja Brahmaputra. Viime vuosina tuhot Metsänhakkuiden voimistamat tulvat kasaavat alangoille hedelmällisen lössin lisäksi hiekkaa ja kiviä, jotka pilaavat viljelykset. Bangladesh sijaitsee Intian kainalossa Bengalinlahden ranna1la
lajistoltaan arvokasta Sundarbansin mangrovealuetta, jonka puustoa jo hyödynnetään mm. Vedessä kelluva vesihyasintti on levittäytynyt kaikkialle vesistöihin, joissa se aiheuttaa ongelmia mm. paperiteollisuuden tarpeisiin. Myös lisääntynyt polttopuun ja raaka-ainepuun tarve uhkaa Bangladeshin jäljellä olevia metsiä, mm. Kesämonsuunin jälkeen heinä-syyskuussa Gangesin ja Brahmaputran vedet ovat vyöryneet Bangladeshin suistoalueelle ja peittävät jopa puolet maan pintaalasta. vesiliikenteelle. Kaikki liikenevä maatalousmaa on jo käytössä, mutta uusia viljelymuotoja on kehitetty mm. Syynä ovat muutokset maankäytössä ja tulvavesien virtauksen voimakkuuden kasvu. Toisaalta riittävä veden saanti on välttämätöntä riisinviljeVäestön kasvaessa maankäyttö on tehostunut. vsk. Bangladeshissa Kalastus on tärkeimpiä elinkeinoja. Vesi: siunaus ja uhka Vedellä on suuri merkitys bengalien elämässä. ovat kuitenkin v01m1stuneet. Kasvillisuuden hävitessä rankkojen sateiden vedet eivät enää imeydy maaperään, vaan hyökyvät viipymättä alavammille alueille. Virtaukset ovat viimevuotisten tulvien aikana olleet niin voimakkaita, että lietteen lisäksi viljelyksille on huuhtoutunut karkeampaakin maata, kuten hiekkaa ja kiviä. Kuvan joki on padottu altaaksi, josta kalat pyydetään käsin kartiomaisten sumppujen avulla. 35. Suurtulvien kannalta olennaisin tekijä ovat kuitenkin laajat metsänhakkuut Himalajan vuoristoalueella Nepalissa ja Intiassa. Tämä on lisännyt huolestuttavasti luonnon vesitaloutta säätelevän metsäkasvillisuuden hakkuita. Kaikki mahdollinen viljelykelpoinen maa on raivattu käyttöön kasvavan väestön ravitsemiseksi. ytmin SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. jokien päälle rakennetuista vihannesviljelmistä
Bangladeshissa on kuusi vuodenaikaa: kevät, kesä, sadeaika, varhainen syksy, myöhäinen syksy ja talvi. Bangladesh on islamilainen maa, 90 prosenttia väestöstä on muslimeja. Tehokas kastelu edellyttäisi porakaivojen rakentamista, joka kuitenkin vaatisi huomattavia pääomia. Loppusyksy, talvi, kevät ja varhainen kesä ovat taukoamattoman työn aikaa, kun taas loppukesä ja sadeaika sekä syksy ovat seesteisempiä. Maaseudun vuosirytmi seuraa vuodenaikojen vaihtelua. lämpötilaltaan, sademääriltään ja myrskyisyydeltään. Eri vuodenajat eroavat huomattavasti toisistaan Bengalin/ahden saariston monet perheet elävät veneissä, joista kalastetaan ja käydään kauppaa. Tämä näkyy elinkeinorakenteessakin: maatalous, kalastus ja muut luontaiselinkeinot ovat jatkuvasta kaupungistumisesta huolimatta edelleen monelle maalle tärkein kansantalouden turva, esimerkiksi Bangladeshissa jopa 80 prosenttia väestöstä asuu maaseudulla. Suomalaiselle kerrostaloasukkaalle luonnon olemassaolo ei välttämättä tule mieleen hänen avatessaan pikariisipakkausta, josta ruoka valmistuu kätevästi muutamassa minuutissa. Maan muokkaus, kyntö ja käsittely, riisinistutus ja sadonkorjuu ovat miesten työtä. Bengalien elämä on veden varassa lylle, maan ravinnontuotannon selkärangalle. Luonto on läsnä jokapäiva1sessä elämässä, oman työn arvostus sekä itsensä kokeminen osana ympäristöään on varmasti helpompaa, kun esimerkiksi ravinto on tuotettu alusta loppuun saakka omin voimin ja kun se keitetään useita tunteja vaatineen polttopuun keruun jälkeen tai kun asutaan itse savesta ja bambusta rakennetussa majassa. Riisi on Bangladeshissa pääruokalaji, jota syödään päivittäin, varakkaammissa perheissä kolmekin kertaa. Aamun työt alkavat aurinSUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Talvikuukausien aikana kasteluvedestä on usein pulaa. Kun länsimaissa tehokkaan maatalouden perusedellytyksenä ovat kemialliset lannoitteet ja työkoneet, käytetään kehitysmaissa lihasvoimaa ja paikallista tekniikkaa. vsk.. Kemiallisten lannoitteiden käyttökierre on kuitenkin hyvin tunnettu tosiseikka myös Bangladeshin riisipelloilla. mm. Veneissä on kaikki tarpeellinen tulisijoja myöten. Ihmisten elämänrytmi Bangladeshin kylissä on sekin luonnon kanssa sopusoinnussa. Naisten ja miesten töitä Naisten ja miesten työnjako on selvä: miehet tekevät peltotyön ja muun kotipiirin ulkopuoliset askareet, kun taas naiset työskentelevät kotona. Naiset käsittelevät korjatun riisin useiden aikaa vievien ja taitoa vaativien vaiheiden kautta aina ruokapöytään asti. Luonnonläheistä elämää Kehitysmaissa ihmisen toi36 minta on usein läheisemmin sidoksissa luontoon kuin länsimaissa. Maapallon ilmaston muuttuessa kasvihuoneilmiön myötä Bangladeshin on oletettu joutuvan suurtulviakin pahemman ympäristökatastrofin eteen, sillä koskettaisihan merenpinnan nouseminen ensin maapallon alavia rannikkoalueita. Islamilainen tapakulttuuri, johon bengaleilla on tosin sekoittunut monia hindulaisuuden ja buddhalaisuuden sekä myös heimouskontojen piirteitä, ilmenee myös päivittäisessä elämänrytmissä. Tällöin ilma on monsuunisateista kostea ja lämpötila voi yltää aina 40 asteeseen. Suurin osa Bangladeshista on alle viiden metrin korkeudella merenpinnasta; sen on arvioitu hukkuvan lähes kokonaan veden alle, Chittagongin vuoristoa ja maan pohjoisosassa sijaitsevia ylänköjä lukuunottamatta. Toisaalta vesi on uhka. Tavallisia pumppukaivojakin on liian vähän maaseudulla; suuri osa väestöstä on yhä puhtaan juomaveden ulottumattomissa
Myyjä mainosti aineen olevan erinomainen "lääke", se tappaa varmasti kaikki täit. mangrove-lajit A vicennia ja Rhizophora. Miesten työt loppuvat ennen auringonlaskua polvirukoukseen, naiset valmistavat sen jälkeen vielä illallisen. Kuivuttuaan lantatikku on oivallinen energialähde. rhesusapinat, villisika ja peurat. Monipuolisesta paikallisten raaka-aineiden käytöstä ja jätteiden kierrättämisestä huolimatta kehitysmailla on myös paljon ongelmia jätehuollossaan. Lehmänlanta on mitä oivallisin polttoaine, se kerätään talteen ja muotoillaan juutinkorsien päälle pitkiksi tangoiksi aurinkoon kuivumaan tai siitä muovaillaan yhdessä saven ja veden kanssa pihatasanteita, taloja ja keittopaikkoja. Myös kaikki lasitavara ja vaatteet kiertävät uuteen käyttöön, samoin metalliromu. Surullisen kuuluisa esimerkki on DDT, jota Bangladeshissa myydään avoimesti mm. Sundarbansin luonto on rikas ja osin ainutlaatuinen. Suomessa ja muissa teollisuusmaissa on pitkän tuhlailevan kulutusvaiheen jälkeen alettu jälleen kiinnittää huomiota raaka-aineiden rajallisuuteen ja kierrämiseen. Bengalinainen muotoilee lantaa juuttitikun ympärille. Käytetyistä sanomalehdistä, kirjekuorista ja muusta paperista tehdään kauppoihin ja myyntikojuihin paperipusseja, joihin irtonaisina myytävä ruoka ja muut tarvikkeet pakataan. Köyhä maa on riippuvainen raaka-aineistaan: pakon edessä ihmisille on kehittynyt uskomattoman tehokas tapa kierrättää kaikki mahdollinen uudelleen käytettäväksi. ta muiden ihmisten tai eläinten ruuaksi. Alueella liikkuminen on luvallista vain aseistetun metsänvartijan mukana. Näiden toiminnan tarkkailu on valvontajärjestelmän vajavuudesta johtuen hankalaa. Naisten päivaan mahtuu kuitenkin myös rupatteluhetkiä perheen toisten naisten kanssa ruuanlaiton, pyykinpesun tai vaikkapa päivittäisten "täitarkastusten" lomassa. Barin eli pihapiirin keskellä on avonainen maalattia, jolla monet päivän askareet tehdään. täiden myrkyttämiseen nimikkeellä "Finis". Tärkein suojelukohde on bengalintiikeri. Voidaan vain toivoa, ettei kehitysmaiden tarvitse uudelleen tehdä samoja erehdyksiä ja että teollisuusmaat esimerkiksi kehitysyhteistyössään ottaisivat huomioon kehitysmaiden jätehuoltoasiat. Monet saavat jätteiden keräilystä toimeentulonsa, usein henkiinjäännin rajoilla ja pakon sanelemina. Lainsäädännössä on monia aukkoKarjanlanta on arvokas luonnonvara, joka sopii niin lannoitteeksi kuin rakennusja polttoaineeksikin. ja, jotka sallivat ilman ja vesien saastuttamisen yritysten ja liikenteen jätepäästöillä. Kirjoittaja opiskelee Helsingin yliopistossa kehitysmaantiedettä ja biologiaa. Miesten työskennellessä pelloilla naiset hoitavat kodin työt: vedenkannon, ruuanlaiton, lastenhoidon, käsitöiden tekemisen ja siivoamisen. Maan tärkeimpiä vientituotteita ovat mm. Bangladeshissa eloperäisen ruokajätteen kompostoinnin tarpeellisuus on hyvin vähäinen: se mikä jää yli, siirtyy hyvin nopeasti katujen jätekasoisVain yksi luonnonsuojelualue ainoa luonnonsuojelualue on vuonna 1977 perustettu, lounaisrannikolla sijaitseva Sundarbansin mangrovekosteikko. Talojen seinät on rakennettu juuttitikuista, katto riisin korsista. Kasvillisuus täällä lounaismonsuunin kohtaamalla alueella on monimuotoista. vsk. 37. Ympäristöstä huolehtiminen ei tarvitse rajoja. Kierrätettävän jätteen käsite on hyvin laaja; uuteen käyttöön eivät päädy vain lasitai metalliromu, vaan myös maatalouden sivutuotsuoMEN LUONTO 6/ 90 49. Muita suuria nisäkkäitä ovat mm. Bangladeshissa suojelualue on kooltaan noin 350 neliökilometriä, Intian puolella se on huomattavasti suurempi, noin 2 500 neliökilometriä. Kyse on myös tietämättömyydestä; edelleen on yleisesti kaupan kiellettyjä lääkkeitä ja tappavia ympäristömyrkkyjä. Bengalinaisten päivärytmi on hyvin työntäyteinen, he heräävät ensimmäisinä, joskus jopa neljän aikaan aamulla, ja menevät myös viimeisinä nukkumaan. teet, kuten riisinkorret, jyvien akanat ja lehmänlanta. Paikalliset asukkaat käyvät kuitenkin monesti salaa hakemassa metsästä polttopuuta. Maalattialla kuivuu riisi ja tornimaisessa pinossa juutti. Suojelualue jatkuu Intian puolelle Länsi-Bengalin osavaltioon (Sundarbans Tiger Reserves, perustettu 1973). Hän on ollut Bangladeshissä kehitysmaaprojekteissa useita kuukausia. Monille muuttolinnuille Sundarbans on elintärkeä levähdyspaikka. Riisinkorret varastoidaan lehmien ruuaksi, niistä rakennetaan bamburitilälle katettu olkikatto tai niitä käytetään paperimassan raaka-aineeksi. Kaupungeissa lasten tehtävänä on monesti hankkia perheelle lisätuloja tai ruuantähteitä jätekasoja penkomalla. Viisi kertaa päivässä toistettavat rukoushetket jäsentävät etenkin miesten, mutta varsin usein myös naisten työpäivän kulkua. gon noustessa, ensimmäisten rukousten jälkeen. Jätteet kiertävät tehokkaasti Bangladeshin talouden perustana on maatalous. Mangrovealueella elää myös krokotiileja. Yleisiä ovat mm. Sundarbansin suojelualue on tarkoin vartioitu ja siellä on ainoastaan tieteellinen tutkimus sallittu. juutti ja tee
Siellä olevalla syvänteellä on kaskelottien vakiopaikka. Projektin tieltä maan hallitus kaadatti 60 000 puuta. Suurimmat näkemistämme viidestä kaskelotista ovat lähes yhtä pitkiä kuin 23-metrinen Kromhout ja painavat 40 tonnia eli rekka-auton verran. Nämä ovat yleensä syrjäisiä kolkkia, johon teollisuus ja turismi eivät ole ha38 ULKOMAILTA lillä. Ensimmäinen kaskelotin hengityssuihku näkyy tähystyskoriin jo pian syvänteelle saavuttua ja alus kiirehtii valaan luo. Kehitysalue-, sosiaalija maatalousrahastojen varoja käytetään EY:ssä niiden alueiden tutkimiseen, joissa keskimääräinen elintaso on korkeintaan 75 prosenttia koko EY :n keskiarvosta. Jarmo Kalanti Lähde: Der Spiegel 16190 SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Joskus esimerkiksi kehitysaluerahasto on lopettanutkin varojen maksamisen ympäristösyistä, mutta ao. Portugalin meneillään olevista kehityshankkeista tunnetuimpia ovat eukalyptuspuiden istutusohjelmat poliisivoimien turvin, paikallisväestön vastustaessa, ja "Via do Infanta" eli Lissabonin ja Sevillan yhdistävä moottoritie, joka läpäisee Castro Marimin lintujensuojelualueen. Hankkeet ovat luonnon kannalta usein kohtalokkaita. Esimerkkejä riittäisi kyseisistä maista vaikka kuinka paljon. Vielä äsken monien suurena pitämä 600 kruunun osallistumismaksu unohtuu, kun turistit saavat ihailla valasta aivan vierestä ennen kuin se taas suuntaa pystysuoraan alas syvyyksiin. Pohjalta yli kilometrin syvyydestä mustekaloja saaliikseen pyydystävät kaskelotit ovat nähtävissä, kun ne pitävät pinnalla varttitunnin hengitystauon 50 minuutin sukellustensa väEY rahoittaa ympäristötuhoa Etelä-Euroopassa Portugalin ja Kreikan viranomaiset saavat kehityshankkeisiinsa avustuksia EY:n kehitysalue-, sosiaalija maatalousrahastosta. Varoja myöntäessään EY:n komissio soveltaa periaatteessa myös ympäristökriteereitä, mutta ne eivät käytän° nössä toimi. Varainkäytön seurantaa vaikeuttaa myös se, että varat myönnetään maittain eikä projektikohtaisesti. Retkellämme on hyvä onni matkassa, sillä näemme kaskelottien lisäksi myös lahtivalaita ja miekkavalaita. Mainitunlaisista hankkeista ei useinkaan anneta tietoja alueen väestölle. V alaanpyyntialus kuljettaa nyt turisteja Andenesissa kolme vuotta sitten aloitettu valasturismi on osoittautunut menestykseksi. Moottoritietä rakennetaan myös luonnonkauniiseen Extremaduraan. Tai sitten projektit esitetään todellista pienimuotoisempina ja rahoitetaan alkuperäissuunnitelman mukaiset lisäkustannukset oman valtion budjetista. Espanjassa rakennetaan EY-varoilla 45 kilometriä moottoritietä Leitzaranin luonnonsuojelualueen läpi Pamplonasta San Sebastianiin. Kreikassa tuhotaan Albanian ja Jugoslavian rajavyöhykkeen Prespan luonnonpuistoa, jossa pesii noin 250 rahoitettua lintulajia. Tien alle jää myös paljon peltoa ja viiniviljelmiä. Lahtivalaat antavat alukkeutuneet. EY päätti viime vuonna nostaa mainitusta rahastoista etenkin Espanjalle, Portugalille ja Kreikalle maksettavia avustuksia tarkoituksenaan hälventää kyseisissä maissa esiintyvää huolestuneisuutta vuonna 1992 toteutuvista sisämarkkinoista. Usein ne liittyvät tehomaatalouden kastelujärjestelmiin. Elokuun 17. Vielä useammat ihmiset tutustuvat valaskeskuksen näyttelyyn, jossa ovat esillä muun muassa täysikokoiset mallit kaskelotin päästä ja jättiläismustekalasta. Joskus harvalukuiset ympäristönsuojeluryhmät ovat onnistuneet kutsumaan EY:n virkamiehiä arvioimaan ympäristövaikutuksia. Näillä alueilla sijaitsevat eteläisen Euroopan viimeiset erämaat. Turisteja kuljettava valaanpyyntialus Kromhout on 'tehnyt kesällä sään salliessa joka päivä kaksi matkaa yli kahdenkymmenen kilometrin päähän Andenesista. Sinne rakennetaan teitä sekä säännöstelyaltaita ja -patoja. Euroopan ainoan valasretkiä järjestävän keskuksen retkeläisten i:näärä on kaksinkertaistunut viime vuoden 1400:sta. "Katso! Kuinka kauniita", huudahtaa pinnalla pärskivän miekkavalasryhmän nähdessään lapselleen italialainen nainen, joka aluksen keikkuessa kaskelottien luona vielä istui kannella apaattisena meritaudin kourissa. vsk.. maa on saanut loput rahat toisesta rahastosta. pa1van retkellä oli hyvä sää. Mutta näillekkään niitä ei aina esitetä asiallisesti, vaan heidän pääsynsä paikan päälle saatetaan jopa estää, jottei "yleinen järjestys häiriintyisi", kuten eraan espanjalaistehtaan jätevesikiistassa kävi
Andenesiin on Suomen Käkiinnitettyä teippiä, johon laite kerää ilmassa leijuvan siitepölyn ja muut hiukkaset. ULKOMAILTA Kaskelotti oli niin lähellä, että sen mustekalantuoksuinen hengityssuihku miltei ylsi aluksen kannelle. Teippiin takertuneet hiukkaset määritetään lajilleen ja niiden määrä arvioidaan mikroskoopilla ja joka näytteestä mitataan myös radioaktiivisuus. Jos jokin yritys tai yhteisö haluaa avustaa noin 20 000 markkaa maksavan laitteen hankinnassa, Suomen Luonto toimii mielellään välittäjänä. "Jopa 75 prosentilla lapsista on vaivanaan jokin allergia", kertoo Saar. "Lääkärimme kuitenkin haluaisivat tiedot siitepölytilanteesta joka päivä." Viron allergiatilanne on erittäin vaikea. Allergisuus ilmenee astmana, erilaisina nestevuotoina ja iho-oireina. Virolaisilla on siitepölynkerääjiä toistaiseksi vain yksi. Siitepölynkerääjä on osa eurooppalaista verkostoa, johon kuuluu myös kuusi keruu asemaa Suomessa. "Esimerkiksi vihanneksissamme on valtavia nitraattijäämiä. Siitepölymittaus auttaa estämään pahimmat siitepöly-allergikkojen ja siitepölyn yhteenotot. Koska sienten itiöt tarttuvat teippiin yhtä ahnaasti kuin muutkin hiukkaset, kerääjää voidaan käytää myös sienisadon summittaiseen arviointiin. Antti Halkka Virolaisista siitepölytiedoista on eniten hyötyä Suomessa silloin, kun maamme rajojen eteläpuolelta leijuu meille suuria siitepölymääriä. Valasretkien takana olevan yhdistyksen tarkoituksena on, että ihmiset retkillä tutustuvat eläviin valaisiin ja kiinnostuvat niistä. Eri kasvilajien siitepölyhiukkaset ja eri sienten itiöt poikkeavat hiukan toisistaan. vsk. Vain osa parvesta pärskähti kerrallaan vedestä esiin. Kerääjän rakenne on yksinkertainen. sivarresta vain puolen pa1vän ajomatka-. rempi ongelma on ruoka, jossa on erilaisia haitta-aineita. Mitään toimivaa kontrollia ei ole", selittää Saar. "Lähetämme tiedot Suomeen telefaksilla joka tiistai ja torstai", kertoo Saar. Suomalaismittari valvoo Viron ilmatilaa erään Eestin tiedeakatemian rakennuksen katolla seisoo merkillisen näköinen vekotin. Myös enneltaehkäisevä lääkitys voidaan aloittaa juuri oikeaan aikaan. He haluaisivat toisen laitteen maan pohjoisosaan Rakvereen, mutta tähän ei ole ollut toistaiseksi taloudellisia mahdollisuuksia. Kun esimerkiksi pujo-allergikko huomaa tiedotteesta pujon siitepölyä olevan paljon ilmassa, hän voi pysytellä enimmäkseen sisätiloissa tai ainakin välttää matkustamista pahimmille siitepölyalueille. Suomalaisia on ollut mukana monella valasretkellä. sen kapteenin, valaanpyytäjä Ragnvald Dahlin näyttää maallikolle käsittämättömän taitonsa ennustaa, mistä muutaman minuutin väliajoin pinnalla hengittämässä pistäytyvä valas seuraavan kerran putkahtaa näkyviin. "Näin oli esimerkiksi viime keväänä, jolloin koivun ja lepän siitepölyä ajautui meille runsaasti jo ennen niiden kukintaa Suomessa", kertoo tutkija Marjo Helander Turun yliopiston aerobiologian työryhmästä, joka Suomessa laatii siitepölytiedotteet. Antti Halkka 39. Sen keräämien näytteiden avulla laaditaan siitepölytiedotteet, joita allergikot ja heidän lääkärinsä kuuntelevat tarkkaan. Tarton kerääjän tietoja käytetään usein hyväksi laadittaessa siitepölytiedotteita Suomessa. Siitepölyäkin suuSUOMEN LUONTO 6/ 90 49. "Laadimme tiedotteen Viron radiolle kaksi kertaa viikossa", kertoo laitetta hoitava Maret Saar Eestin tiedeakatemian eläinja kasvitieteellisestä instituutista. Saar näyttää hitaasti pyörivään rullaan Merten vinttikoirat miekkavalas/auma. Laite on suomalaisen allergialääkkeiden edustajan lahjoittama siitepölynkerääjä. Samalla Ragna vald Dahl saa sen verran tuloja, ettei joudu myymään Kromhoutia
Jos elämän monimuotoisuus halutaan säilyttää, pitäisi puhua myös merten eliöistä, joita uhkaavat saastuminen ja monet muut vaarat. Vientifirmojen edustajat valittavat eläinten saatavuuden heikentyvän ja hankintahintojen kohoavan koko ajan. Nykyaikainen biologia perustuu hämmästyttävän harvojen lajien tuntemukseen; niistäkin suurin osa on peräisin lauhkeilta alueilta. Nisäkkäistä ja linnuista julkaistaan tieteellisiä artikkeleita kuitenkin paljon verrattuna hyönteisiin. Ja olisiko se edes keskeistä, kun ajatellaan rahoitusta ja sen suuntaamista taksonomiaan, jolla ei nykyisellään ole juuri markkina-arvoa. Erään arvion mukaan sademetsien raivauksissa kuolisi sukupuuttoon vuosittain 0,2 0,3 prosenttia kaikista lajeista, mutta koska lajien todellista määrää ei tiedetä, ei suhdeluku kerro paljoakaan. Kilpikonnien ekologiasta tarvittaisiin pikaisesti tutkimusta. Hämmästyttävät 90 prosenttia sekä sademetsien latvustoista että merten syvänteistä kerätyistä lajeista on tieteelle uusia. Varmasti on paljon myös tapauksia, joissa saman nimen taakse kätkeytyy useita lajeja. Melko tuntematonta maaperäeläimistöäkin tuhoutuu, kun ojitusja kuivatusjärjestelmin muutetaan maaperän vesitaloutta. Tutkijat lisäksi lannistuvat onnistuneestikin kerätyn aineiston lajittelemisessa. Niinkin suuri luku kuin 10 miljoonaa tai enemmän Hämmästyttävintä on, että Bangladeshissä laillisesti vientiin hyväksyttyjä kilpikonnia ei siellä lainkaan esiinny. Kun halutaan päättää, mitkä lajit ovat uhanalaisia ja mitkä vaativat eniten huomiota, luonnonsuojelijalle jo kymmenenkin miljoonaa merkitsee lisähuolia. vsk.. Niiden liha, öljy ja muut tuotteet ovat haluttuja kehitysmaissa; nahasta ja kilvestä valmistetaan ylellisyystarvikkeita ja rihkamaa. Trooppisissa metsissä enemmistö niistä on hyönteisiä. Syötäviksi tarkoitettuja eläimiä kuljetetaan jalat yhteensidottuina pääkaupunkiin, mistä ne lennätetään koreihin pakattuina Hong Kongiin, Singaporeen, Malelajeja on luokittelijoille ja museoiden hoitajille ongelma. Iiris Lappalainen SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Tutkittua ja kuitenkin tuntematonta Ruotsalainen Linne kehitti 230 vuotta sitten lajien kuvaamiseksi ja nimeämiseksi systematiikan, johon perustuen on luokiteltu puolisentoista miljoonaa "korkeampaa" eliölajia. Maalla elävien niveljalkaisten, joita kaikki hyönteisetkin ovat, lajimäärä on hämmästyttävä. Eliölajeja häviää vuosi vuodelta kiihtyvään tahtiin. Oikeastaan sukkulamadoista ja kovakuoriaisista pitäisi olla jopa enemmän huolissaan kuin sarvikuonoista. Jos 230 vuotta on kulunut miljoonan lajin kuvaamiseen, mitkä ovatkaan mahdollisuudet kuvata loput. Bangladeshin köyhyyden vuoksi niiden hyödyntäminen näyttää väistämättömältä. Syvän meren ja trooppisten metsien eliöiden tunteKilpikonnat kovilla Banglades~ä maakilpikonnat, suokilpikonnat ja merikilpikonnat ovat huimasti vähentymässä metsästyksen ja ympäristön saastumisen vuoksi lähes kaikkialla. Trooppisiin metsiin on ihan oikein kiinnitetty suojelumielessä eniten huomiota eikä niidenkään tulevaisuutta ole kyetty turvaamaan. Iiris Lappalainen siaan, Etelä-Koreaan ja Japaniin. Useimmat tunnetuista eliöistä elävät maalla ja vain viidesosa merissä. Vähemmistö kansallisuuksille kilpikonna kelpaa ruuaksi, eivätkä islamin säädökset kiellä kilpikonnakauppaa. Tunnetuista lajeista selkärankaisia on vain kaksi prosenttia, mutta niitäkin tulee tieteelle uusia joka vuosi: lintuja keskimäärin kolme ja nisäkkäitä viisitoista. ULKOMAILTA Nooan arkki ei riittäisi ovat jo vuosisatojen ajan kuvanneet ja nimenneet eliölajeja. Siellä elää ainakin 25 kilpikonnalajia noin kymmenes kaikista tunnetuista. Onnistutaanko sitä tekemään kestävästi. Lajeja löytyy jokaisesta näytteestä niin paljon, että määritysongelmat ovat suunnattomia. Suunnaton jokisuisto tarjoaa hyvät elinolot sekä maaettä suokilpikonnille. Jos se on lähelläkään oikeata, luonnon monimuotoisuuden merkitys biologisessa tutkimuksessa muuttuisi perusteellisesti. Intian puolella kilpikonna on haluttua ruokaa; salakuljetus rajan yli lienee tavallista. Myös kilpikonnista tehtyjä tuotteita, kilpikonnaöljyä sekä rustoja ja luita kaupataan laajalti Kaakkois-Aasiassa. Miksi niitä on niin paljon ja miksi kovakuoriaisia on niin paljon, ovat arvoituksia, joihin tuskin koskaan kyetään vastaamaan. Silti vieläkään kukaan ei tiedä, kuinka paljon kasvi-, eläinja sienilajeja maapallolla on. Bangladesh on kilpikonnista kiinnostuneelle vielä paratiisi. Tilastojen mukaan elävien kilpikonnien, lihan, munien ja raajojen vienti on melkoisesti kasvanut viidentoista viime vuoden aikana. Virallisesti mitään bangladeshiläisistä lajeista ei sa1s1 pyytää vientiin. Kovakuoriaiset ovat kaikkein monimuotoisin hyönteisryhmä. Huolestuneet asiantuntijat pitävät virallisia lukuja vain jäävuoren huippuna. Vientifirmojen kaksi eniten välittämää lajia ovat molemmat sellaisia, joita ei 1974 vahvistetun luonnonsuojelulain määräysten nojalla saisi lainkaan pyytää, tappaa ja kaupata. Edes tunnettujen lajien lukumäärästä ei voida olla varmoja: arviot liikkuvat jossain miljoonan ja kahden välillä. Monia lajeja on kuvattu ja nimetty useaan kertaan. Bakteerit, virukset ja vastaavat luokitellaan niistä poikkeavasti ja, niistäkin tiedetään kovin vähän. Lajiarkisto olisi suuri edistysaskel biologisessa tutkimuksessa, pohdiskelevat Lontoon luonnonhistoriallisen museossa työskentelevät hyönteistutkijat artikkelissaan New Scientist -lehdessä (11.8.1990). Molempia ekosystemeejä on huomattavan vaikea tutkia, sillä näytteenotto niistä on vaikeata. Luonnonsuojelijoille lisähuolia Huikein tosin varsin kiistanalainen arvio yksin niveljalkaislajien määrästä päätyy 30 miljoonaan. Elämästä tiedetään kovin vähän. Hyönteisten systematiikka on tässä suhteessa erityisen vaikeata. Evoluutio on suosinut kovakuoriaisia Noin joka neljäs tunnettu eläinlaji on kovakuoriainen. 40 Useimpia niistä on vielä runsaasti, sillä väestön enemmistö, islamilaiset, pitää kilpikonnan lihaa epäpuhtaana ravintona. Maakilpikonnat ovat haluttuja lemmikkejä. Oryx-lehden (3/1990) mukaan elävinä kuljetettavia konnia kuolee varsinkin kesäkuukausina paljon. mus on parhaimmillaankin huonoa. Kilpikonnia pyydetään koukuin ja verkoin
Paloheimo M. Ollila & Co Jaakko Pöyry Yhtiöt Kansallinen Kokoomus rp Keskusmetsälautaku nta Tapio Kotipuutarha-lehti/ Puutarhaliitto KreuTo Oy Kustannus-Osakeyhtiö-Kotimaa Kuusakoski Oy Kuva-Sampo Oy Kymijoen Vesiensuojeluyhdistys ry Liikenneravintolat Oy Lomayhtymä ry Maa ja Vesi Oy Merck Oy Meri-Teijo Oy Mobil Oil Oy Ab Neles-Jamesbury Neloskuva Oy Peli-Suomi Oy Perttelin kunta/ Ympäristönsuojelulautakunta Pitopalvelu Päivi Niinivuori Pohjola-Norden Porin kaupungin puhelinlaitos Postipankki Printeria Oy Progman Oy PT-Paino Oy/Oulu Puolustusvoimain Henkilökuntaliitto ry Rakennustoimisto Veikko Niemi Oy Salon Louhinta Oy Savon Taimen Servi-yhtiöt SIAR Planning Oy SKOP Snell Louhivuori Tallqvist Oy SOK ja S-osuuskaupat Sortavalan Sähkö Oy STS-Pankki Oy Studio Sette Oy Suomen Haponkestävät SH-Trade Oy Suomen Kemistiliitto ry Suomen Keskusta rp Suomen Merimies-Unioni ry Suomen Michelin Suomen Sokeri Oy Suomen Unilever Oy Tammiholma Oy Tampereen Väri Oy Tetra Pak Oy TH-Center Tietolinkki Oy Tiihosen Leipomo Ky Oy Trio Consulting Ab Turun Toimistoapu Ky Turveruukki Oy Työväen Sivistysliitto ry Vaasan laivat Valkealan Puhdas Luontaistuote Oy Veto-Stop Oy Viikkolehti Valpas Viljavuuspalvelu Oy Woodtek Oy/ PSL Pohjalainen Oy Yhdyspankki YIT-Yhtymä Ylikiimingin Osuuspankki Ympäristöalan ammattijärjestö Y AJ ry. Tuemme luonnonsuojelutyötä Abloy Oy Helsingin tehdas Akava ry Aremainos Oy Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co Arkkitehtitoimisto Ruokosuo Oy ARKS BASF Oy Cargo Express Oy Contant-ryhmä Oy Databolin Ab Demari ECC International Oy Edata Oy Eka-kenkä Ky Ekokem Oy Ab OY Electrolux AB ASAB Enroth Transport Systems Ensta-yhtiöt Etelä-Pohjanmaan Kopiokeskus Ky Final Repro Oy Finnmatkat Oy Forssan Levy Oy Hallman Oy Hausjärven nuorisotoimi Heinolan kansanterveystyön kuntainliitto ympäristöterveydenhuolto jaosto Helanderin Teurastamo Oy Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ry Helsinkikaasu Oy Henkilöstöpalvelu Optio Oy Hotellija Ravintolaneuvosto ry Hotelli Savonia llmelä Oy lnststo Oy E
Näin monet kerrat, kuinka paljon hyönteismoskaa heidän pyydyksissään oli. Silloin voi tuntea sulautuvansa takaisin sinne, mihin erottamattomasti on kuulunut, kuuluu ja tulee aina kuulumaankin. Ei sinne sovi mikään, m1ssa on vähänkin muovia. Retki metsän kätköihin, auringon valon siivilöityminen oksiston läpi aluskasvillisuuteen. Annoin itsekin luvan eräälle ystävälleni panna lamppunsa tontillemme. Se on kokemus. Eräs jännittävä asia oli, että kun kaadoin rajamaalta suuren vanhan haavan, naapurin poika tuli suremaan, että siinä menivät hänen harvinaisuutensa, Japaniin asti lähetetyt haapahyönteiset. Risto Liljeström tuotepäällikkö Aarne Laaksonen Oy Ajatonta taidetta asioita on paljon. Edelleen haapaan tekevät pesänsä tikat, joiden koloja myös pöllöt ja liito-oravat käyttävät halukkaasti . Tarvitaan vain hetki aikaa ja sisäinen näkökulma. Ennenkaikkea avointa ja vilpitöntä mieltä. Monet asiat ovat selvinneet jo radion luontoilloista ja olen ilokseni havainnut samojen henkilöiden vaikuttavan myös lehdessä. Sen sijaan Synteape sopii hyvin muovien kierrätykseen, mitä lämpimästi kannatamme. Se on maksutonta ja helppoa. Myös Synteapen muut raaka-aineet ovat myrkyttömiä. Haapojen tärkeyttä monelle harvinaiselle perhoslajille osoittaa Kauri Mikkolan mukaan sekin, että Suomen Perhostutkijain Seura jo parikymmentä vuotta sitten kielsi vanhojen haapojen kaatamisen perhosten keräilyä varten . Taiteesta puhuttaessa tulevat ehkä ensimmäisenä sellaiset suuret pensselisankarit kuin van Gogh, Leonardo da Vinci, Michelangelo tai Giotto. Se täytyy ymmärtää ja tajuta paikan päällä. Siispä iltasella taivasta tähyämään. Heidän nimensä on piirtynyt iäksi taidehistorian lehdille. Nekin ovat taidetta. Parempi tietysti on kierrättää silloin, kun se on käytännössä mahdollista. Suuri maalaus on vaikuttava. Maalatut taulut, valokuvat, elokuvat, kaikki se on vain kopiointia, jolla ei koskaan voida saavuttaa sitä tarkkuutta ja alkuperäisyyttä, mikä on nähtävillä vain neljän seinän ulkopuolella. Siellä se onkin ehkä hätkähdyttävimmillään. Symboliikkaa aidoimmillaan. Mutta kuitenkin niiden huomaaminen vaatii hiukan vaivaa, kärsivällisyyttä, aikaa, viitseliäisyyttä. Tommi Lievonen SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Tapio Lindholm Vesija ympäristöhallituksen luonnonsuojelun tutkimusyksiköstä tietää kuitenkin kertoa, että ainakin Kuhmossa, Lieksassa ja Nurmeksessa haavan vainoamisen perinne elää yhä vahvana. Tunnistin nokkosperhosen, sitruunaperhosen, suruvaipan ja sitten näin ihan uusia, joita ennen en ollut havainnut. Ja sitä on parasta mennä katsomaan paikan päälle, sillä siellä se on omassa elementissään. Luonnonystäviä vai ei. Mainoskampanjamme esitteli eräitä tallaisia Synteapen osalta. Vain, jos lamppu valaisee liian voimakkaasti ja kauan jonkin harvinaisen kasvilajin kasvus42 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA ton, sillä eläville perhosille voi tulla lisääntymisvaikeuksia. Haapaa usein vainotaan mäntyviljelysten lähistöllä, koska puu on männynversoruosteen väli-isäntä; tämä sienitauti on vaarallinen nuorille männyille. Pastellisävyjen tasapaino, jota kenties korostaa hiljalleen lipuva joutsenpari. Mutta jos ei halua herätä aikaisin tai valvoa myöhään, sopii "luontaistaidetta" ihastella milloin vain. Seisoa korkealla mäenharjanteella ja katsella kuinka aurinko punaa järven sadunomaisella loistollaan. Erkki Seitovirta Luontoillan hyönteisasiantuntija, dosentti Kauri Mikkola ei pidä perhosten lamppukeräilyä ongelmana. Tänä keväänä tein yllättävän havainnon, että mökilläni, joka sijaitsee Riihimäen Hirvijärvellä, oli jälleen perhosia. Tuhoavatko siis, hyvät ystävät, nämä superlamppukerääjät luontoa, vai pitäisikö minun iloita siitä, että mökillä on ehkä vähemmän hyttysiä. Tai ilta aavan meren rannalla. Ihmetystämme herättää, että luette Synteapen viaksi sen, että se säilyy pitkään esimerkiksi kaatopaikalla. Suurimman osan he heittivät menemään . Varsinaista miniatyyritaidetta. Olemme asuneet paikkaa 21 vuotta ja kaiken aikaa naapurin poika on polttanut hyönteislamppujaan varhaiskeväästä myöhäissyksyyn, lamppuja oli neljä-viisi kappaletta. jo pitkään tilannut lehteänne ja ihaillut sen korkeata tasoa. On siis itsestään selvää, että Synteape ei voi sopia paperinkeräykseen. Myös tuhohyönteisten kantojen kehitystä voidaan valorysäpyynnillä seurata, mutta hyönteisiä ei pystytä torjumaan lamppujen avulla. Siellä se levittäytyy epäuskoisten silmiemme eteen henkeäsalpaavana ja suurena. Ja mitä näiden jo aikaa tuonelan puolelle siirtyneiden taiteilijoiden taulut nyt maksavatkaan! Sellaisilla summilla rakentelisi omakotitaloja ihan vaivatta. Toimitus Alice Karlssonille Synteapesta voi ymmärtää kirjoituksenne (SL 5/ 90) peruslähtökohtaa, että Synteapen pitäisi kelvata paperinkeräykseen. Vanhat haavat luonnonystävän olisi hyvä jättää kaatamatta, sillä ne ovat monen Suomen uhanalaisen hyönteisen, kotilon, sienen ja jäkälän turvapaikkoja. Haapaa suosivat myös monet kotilolajit, lähinnä siksi, että puun karike on erityisen emäksistä. Eikä tätä ihmettä voi kokea missään muualla. Heidän aiheensa vaihtelevat ja niiden joukosta löytyy myös paljon maalauksia luonnosta; maisemat ovat olleet jo silloin ikuistamisen arvo1s1a kokemuksia. Metsähallitus ja yksityiset metsänomistajat ovat jo monin paikoin alkaneet suosia haapaa aina kun se on mahdollista. Säilyväthän lasi, tiiliskivet ja keramiikkakin . Se vie huomion itseensä kokonaan, vetää katseiden kimpun sisäänsä yrittäen viivyttää sitä itsessään niin kauan kuin mahdollista. Täysin palaessaan Synteape hajoaa hiilidioksidiksi ja vedeksi, joten sen hävittäminen polttamalla on ongelmatonta. Luonto on taiteilijoista taitavin. Tänä keväänä naapurin poika ei enää lamppujaan asetellut, eikä ystävänikään enää moneen vuoteen. Vanhat haavat eivät kuitenkaan mainittavasti levitä männynversoruostetta eikä niiden lähellä tavallisesti edes ole männyntaimia, joten ne voi hyvin jättää rauhaan. vsk.. Pilvimuodostelmat yhdessä silhuettimaiseman kanssa ovat käsittämätön taulu, joka ympäröi sinut kaikkialta. Saunaa lämmittäessäni kävin miettimään uutta ilmiötä. Keräyksellä voidaan hänen mukaansa seurata luontomme muutoksia; ilman lamppuja emme tietäisi juuri mitään yöperhoslajistomme tilasta. Ja tämä "maalaus" kestää tutkimisen vaikka mikroskoopilla, kiderakenne menee aina atomitasolle asti. Hakkuualaa männyllekin uudistettaessa riittää puiden kaulaaminen tai hormonihoidolla tappaminen. Tietty kestävyys kuuluu kaikkien näiden materiaalien ominaisuuksiin. Ovatko he. Se käyttää pastellivärejä saaden aikaan niin harmonisia ja mieleenpainuvia "tauluja", että ken vain ikinä niiden äärelle seisahtuu, ihastuu ikihyviksi. Pysähdypä kuulaana helmikuun aamuna tarkastelemaan yön kylmyyden kalsealla kädellä muokkaamaa koiranputkea. Olin luullut, että nämä hyönteisten ja perhosten kerääjät ovat luonnonystäviä. Tähän myös perustuu, että ihmisellä on näille materiaaleille monenlaista järkevää käyttöä. Niin, nimenomaan kokemuksia. Ihailimme hienoa yövalaistusta, joka varsinkin syksyllä korvasi kuutamon. Mikkola korostaa, että vain 1020 prosenttia lamppujen saaliista on naaraita, jotka ovat hyönteispopulaatioiden lisääntymiselle paljon koiraita tärkeämpiä. Onhan tämä seikka toki keskeinen Synteapen luontoystävällisyyden kannalta. Tuotteen pääraaka-aine on polypropen ja tätä myrkytöntä perusmuovia on Synteapen painosta pitkälti yli 90 prosenttia. Niitä suorastaan pursuaa, vilisee ja hyörii ympärillämme. Kukapa ei olisi nähnyt pakkasen huurtamia kasveja
sen, että metsien hävittäminen oli pitkään kuluvallakin vuosisadalla merkittävämpi päästäjä kuin fossiilisen energian tuotanto. Tämä kirja on kuvateos, tai salkku. Ydinvoimaan mahdollisuuksiin tekijät tuntuvat luottavan, myös hyötöreaktoriin. Valamon ainutlaatuisen kulttuurija luonnonmaiseman yhdistelmän suurin uhka on massaturismi. Kirjan kuvista mieleeni jäävät Arto Hämäläisen tietopitoiset kuvat, Hannu Aarnion ja Pekka Ojalaisen hyönteiskuvat ja parhaana piristeenä Mikko Pölläsen hyvät tilannekuvat. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1990. Käyrät vertaavat suurten talousalueiden (Pohjois-Amerikka, Itäja LänsiEurooppa, kehitysmaat jne.) päästämiä hiilidioksidimääriä ja kertovat mm. Kun sain käsiini odotetun kirjan, huokailin sen kuvallista antia. Metsissä humisee parisataavuotinen hongikko, niityillä tuoksuvat kedon kukkaset ja puutarhat pursuavat syksyisin punaposkisia omenia. Onneksi, sillä kauneus on usein katoavaista. Poimin niistä Talven: " Sydäntalven valottomuudessa harmaa taivas. Onneksi ainakin vielä löytyy kirjan meille olohuoneisiin tuomia siintäviä saaria ja välkkyviä vesiä. Luonto-optimismia Saimaalta Tapani Räsänen, Hannu Aarnio, Arto Hämäläinen, Esa Kotanen: Saimaa siintävät saaret, välkkyvät vedet, Weilin+ Göös 1990, 128s. Vesivoima ei tuota hiilidioksidia, mutta sitä on enää hankalasti hyödynnettävillä seuduilla ja sen valjastamista vastustetaan mm. Mutta se on ollut varmaan kaikille tekijöille haasteellinen ilo. Kuvaajakaarti on muutenkin tunnettuja suomalaisia. Luontokirjojen tyhjä aukko on täytetty Etelä-Saimaan osalta. Vaikka tulevaisuuden ennustaminen tiedetään vaikeaksi, tekijät saavat lukijan vakuuttumaan asiansa äärimmäisestä vakavuudesta. Yllämainittu julkaisu on monessa mielessä esimerkillinen. Juha Taskinen Luontoa ja luostarin elämää Saara Finni: Valamo sinisen kukan saari, Tammi 1990, 348 s. Kasvihuonekaasuista tekijät keskittyvät ennen muita hiilidioksidiin, vaikka esittelevät toki muutkin. Kaksi vuotta sitten suomalaisille avautunut Vanha Valamo on maan päälle laskeutunut, kukkiva paratiisi, mikäli Saara Finnin kirjaa on uskominen. Tarkastelukulma on globaali; Suomen osuudesta kerrotaan vain lopussa, lyhyesti ja pinnallisesti. Munkit olivat aikoinaan myös innokkaita siirtoistuttajia ja heidän työnsä tuloksena saattaa lehtevässä metsässä törmätä vaikkapa Krimin kasvilajeihin. Energiaa on säästettävä, tuotantotekniikkaa kehitettävä, puhdistusta parannettava, raaka-aineita kierrätettävä, freoneita ja muita helposti torjuttavia kasvihuonekaasuja torjuttava, vaihtoehtoja kehitettävä. Kirjan pääkuvaajan Tapani Räsäsen kuvia on yli puolet yhteensä sadasta värikuvasta. Finnin Valamo-kirja on paksuin lukemani matkaopas. Ydinvoiman ja maakaasun varaan he perustavat jonkinmoisen kompromissin, vaikka myöntävätkin, ettei sillä päästä edes Toronton ilmastokonferenssin julkilausuman ensimmäiseen tavoitteeseen, joka olisi 20 prosentin vähennys vuoden 1988 päästöjen tasosta. Kirjalla on oma lokeronsa lukuisten luontokirjojen joukossa. Tekijöiden ajatukset konkreettisista toimista ovat karumpaa tekstiä. Vuonna 1979 herättiin suojelutyöhön ja 1980-luvulla aloitettiin niin metsäluonnon kuin luostarirakennustenkin tutkimus ja restaurointi. Tiedän tarkalleen, mitä ponnisteluja noiden kuvien eteen on tarvittu. Otsikkojen alle on kirjoitettu tunnelmia Saimaalta syksystä kesään. Pohjolan vanhimman kulttuurilaitoksen, Valamon luostarin (perustettu 1 100tai 1300luvulla) luonto on mykistävä. Yksinäisen hiihtäjän latu rikkoo elottoman jäälakeuden. Suurin osa teksteistä kertoo alueen luonnon erikoispiirteistä, linnustosta, soraharjuista, maiseman muista erikoispiirteistä; hyönteisistä, kasveista, lehdoista, norpasta, ihmisen toimista jne. Saimaa-kirja on luonto-optimismia, kauneutta kauneimmillaan. Eikä Saimaa-kirja tunne rajoja ulkomaillekaan, sillä teksti on käännetty englanniksi. Muun biomassaenergian sekä auringon, tuulen, vuoroveden ja vulkaanisen energian mahdollisuuksiin tekijät suhtautuvat selvästi varauksellisemmin kuin näiden energiavarojen nykyiset tutkijat ja hyödyntäjät. Berlitzin lituskat se hakkaa myös sisällössä. Kirja on aina kiitollinen lahja. Valamon luonnosta tai kulttuuriarvoista suuremmin välittämättä yli 130 000 matkailijaa vuosittain tallasi metsiä ja niittyjä, viritti tulia ja säikytteli eläimiä. Viima lennättää pakkaslunta saarten väleihin, kalliolle, kivikkoon. Teuvo Suominen 43. Ensimmäinen aavistus keväästä; korppi huutaa. Valamo tarvitsee kuitenkin turisteja ja valuuttaa; pyrkimys onkin nyt ohjata liikkuminen poluille, jotta metsän aluskasvillisuus säästyisi. Kirjan tekstit ovat pääasiasSUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Tekijöiden pohtiessa Suomelle sopivia vaiht"oehtoja sormi onkin mennyt suuhun: hiilidioksidipäästöjä on vaikea alentaa, jos mistään tähänastisesta ei luovuta eikä uudenlaiseen tulevaisuuteen uskota. 166 sivua. Kirjasen ensimmäinen neljännes antaa perustietoja ilmakehän käyttäytymisestä, hiilen kiertokuluista ja hiilidioksidin osuudesta planeettamme aikaisempiin vaiheisiin, eritoten jääkausiin. Globaali tarkastelu laajenee osittain jopa solaariseksi, kun oman Tellus-planeettamme ilmakehää ja ilmastoa verrataan Marsiin ja Venukseen. Valamo-kirja risteilee historiassa ja nykypäivässä, lukija tutustuu luostarin entisiin ja nykyisiin asukkaisiin, joita saarilla on tällä hetkellä puolisen tuhatta. KIRJOJA sa Hannu Aarnion. Ajankohtaisesta asiasta on tehty ytimekäs ja kohtuullisen selväkielinen raportti, jossa kerrotaan taustat, tämänhetkinen tilanne ja tarvittavat toimenpiteet. Kuvien tukena on johdonmukainen lyhyt esittelyteksti. Jää vonkuu ja valittaa. Lumi pöllyää. Vaikka Valamon saarten humuskerros on ohut, kasvattaa verevä maaperä kuivan näköisillä kankaillakin lehtokasveja. Mutta vastatoimien onnistumisesta on toivoa, jos ihmiskunta tosissaan yrittää, 'kaikialla ja monilla rintamilla. Ekologisesti pahinta aikaa olivat 1960ja 70-luvut, jolloin Valamosta tuli neuvostoliittolaisten kansanmatkailukohde. Paukkuvalla jäälakeudella kuutamo luo kelmeää valoaan. vsk. Tarpeisiin nähden keitto on jäänyt hieman suolattomaksi, mutta maistuu silti luontonälkäiselle. Lomassa muutama selkeä taulukko ja kaavakuva, lopussa englanninkielinen tiivistelmä. Ulla Kokko Ilmastonmuutoksen taustat Matti Juntunen ja Lasse Nevanlinna: Kasvihuoneilmiö, ilmastonmuutos ja Suomi, Teknillistieteelliset akatemiat 1990: 1. Valo pilkahtaa kultavärinä kallioseinämän jääkuoresta.'' Seuraavilla sivuilla on Tapani Räsäsen parhainta kuvakerrontaa; tuiskuava jäälakeus, valonvälähdys luodon yllä hetkeä ennen lumisadetta, valon kultaama kallio ja sitten toukokuun illalla meriharakkaparvi ilta-auringon kultaamalla jäällä. Räsänen tunnetaan huippuun viimestellyistä lintukuvistaan. Jos mitään ei tehdä, käy aivan varmasti hullusti. Luonto on tekstissä tiiviisti läsnä; kirjailija vaeltaa Valamon maisemissa silmät, korvat ja sieraimet avoinna. Tämä ennen kaikkea kuvallisen antinsa puolesta. Kun tekijät ovat valveutuneita luontoihmisiä, tulee ajatelleeksi saivatko he sanotuksi sen, mitä halusivat. Nimekäs tekijäjoukko on rajannut kirjan esittelemään Saimaan kaunista luontoa Lappeenrannasta Puumalaan. Hänen taitonsa ovat hioutuneet viidentoista vuoden työllä Saimaalla ja se näkyy kuvissa. Teksti on soljuvaa, mutta tarkkaa, siksi myös uskottavaa. Ahkerakin metsittäminen voi korkeintaan lopettaa metsien hävittämisen, mutta tehokkaaseen polttopuuntuotantoon tuskin päästään. Saimaan nykytilaa vasten tarkkaillen kriittisempi ote, etenkin teksteissä, olisi suolannut kirjan vieläkin paremmaksi. Fossiilisten hiilivarojen nopea siirtäminen maan uumenista taivaalle kerrotaan toisiaan täydentävin lausein, numeroin ja kaavioin. Vakavimman huomautuksen aihe sisältyy kirjan nimeen, jossa maamme nimi on melkeinpä aiheetta. ympäristösyillä. Alue onkin se KantaSaimaa, jona nykyään pidetään Vuoksen vesistöä aina Joensuuhun saakka
Hirveä eivät vain kutita, vaan kaivautuvat nahkaan omine aikomuksineen. Seuraavana kesänä selvisi, että kyseessä oli hirvikärpänen. Hyttysistä täytyy melkein pitää. Marjastaja nyrpistää nenäänsä: HYI, metsälude, ja metsälude kokee uuden kauhuhetken lentää takaisin kaaressa takaisin pensaaseen. Eräänä kesäiltana se ei enää tullut eikä tullut koskaan. Se rakasti urkujen soittoa. Tottakai se kauhistuu ja peloissaan päästää pienen tuoksahduksen. Kun lopetin soittamisen, kärpänen hävisi eikä sitä muina aikoina näkynyt. Ei se tule salakavalana takaa mitä nyt joskus hartioille istahtaa, siitähän sen saa huitaisulla pois. Eiväthän ne pure, mutta kaikki purijatkaan eivät ole niin epämiellyttäviä kuin nämä lätyskäiset. Anja Luotonen-Hytönen Piirrokset: Jari Kostet palaamassa kaupunkiin ja pakkasin jäljelle jääneitä eväitä autoon. Itikoita kutsutaan kesän riesaksi, mutta suhtautumiseni itikoihinkin on muuttunut. Pyysin kaveriani suorittamaan tarkastuksen ja hän nosti kämmenelleen omituisen otuksen. Saunan jälkeen ei kävele eikä kutita. Uuttera pieni itikka, joka urheasti käyttää omaa vertaan hommiinsa, ellei saa sitä muualta. Kerran minulla oli muutaman viikon ajan hyvänä ystävänä pieni musikaalinen kärpänen. Aina se käy oleilemaan paikkoihin, mistä uhri ei saa sitä kiinni. Ajatellaanpa vaikka metsäludetta. Koko ajan on pyydettävä lähinnä olevaa, että vilkaisepas, mikä siellä taas kävelee. Onpa marjamatkalta tultu juosten kotiin, kun parvi on hyökännyt kimppuun. Ei pure eikä möngi, päästää peloissaan sen tuoksahduksen, joka nyt ei ole yhtään mitään niiden tuoksahdusten rinnalla, mitä kaupungissa tulee joka 44 Hirveä kärpänen puolelta. Aina sen täytyy hyökätä takaapäin. Ovat vieläpä metsiemme uljaimman eläimen hirven harmina. Se on löytänyt suuren kauniin vadelman. Kun kävin soittamaan, se lensi jostakin, istahti nuottivihon oikealle puolelle juuri sivunumeron viereen. Tutustuttuani hirvikärpäseen olen alkanut katsella uudella tavalla omia pikkueläväisiämme. Hirvikärpänen saattaisi sanoa samaa, mutta opettelisi uusille tavoille ja käyttäytyisi niinkuin uuden kotimaansa hyönteiskaverit, hyökkäisi rohkeasti edestäpäin eikä takana luimistelisi. Hyttynen, sehän on niin reilu ja rehti kaveri, ettei toista. Olin surullinen ja kaipasin pientä soittoa rakastavaa kärpästäni. Ei se ollut hyttynen eikä punkki, leveä ja lituskainen se oli, piteli kämmenestä kiinni jaloillaan kuin mikäkin meritähti. Päädyimme siihen, että se on joku siipensä menettänyt raukka ja siksi näyttää neliskulmaiselta. Pieni vihreä metsälude, sehän on vain miellyttävä ja mukava eläin. Raikas metsäluteen haju, sehän osoittaa, että tässä metsässä elävät vielä pienetkin eläimet. Se oli suurempi kuin banaanikärpänen mutta pienempi kotikärpästä, niin siro, että kutsuisin sitä kukkaiskärpäseksi. Hirviressukat! Kaikilla asioilla on hyvätkin puolensa. Jos aamulla on hirvikärpänen löytynyt niskasta, on päivä pilalla. Yölläkin, eipäs tule salakähmäisesti, vaan huutaa jo kaukaa: Täältä tullaan! Sehän on sitten uhrin syy, jos ei vedä Jakanaa tai muuta sopivaa suojakseen. Siirsimme poloisen varovaisesti mainittuun ruohomättääseen. Niska ja tukka, siinä sen varsinaiset laskeutumispaikat. Vasta silloin aloin suhtautua siihen kuin tosi rasisti, koska tuo idästä tullut pakolainen on kelju ja salakavala olio. Istuu sen vadelman alla ja nakertelee marjaa kaikessa rauhassa. Riippumatta siitä kuinka kauan soitin, se kuunteli liikkumatta. Yht'äkkiä se joutuu suljettuun paikkaan, jossa kyllä ruokaa riittää mutta ulospääsy näyttää vaikealta. SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Mitä olisi kesä ellei ikkunassa pörräisi kärpänen. Hirvikärpäsistä ja harhaluuloista pääsee vain saunassa. vsk.. Tunnettu näyttelijätär valitti kerran, ettei voinut mitään sille, että oli sellainen kun oli. Edestäpäin hyttynen tulee, lennähtää läimäysulotteiseen paljaaseen paikkaan, vaikka nenän päähän, ei itikka kieroile. Siellä se hiippailee, huvitteleee ja hakee paikkaa ties mitä tehdäkseen. Varoen käänsin lehteä, se lennähti hiukan ylemmäksi, mutta palasi takaisin täsmälleen samalle paikalle. Joka toisen kerran se on hirvikärpänen joka toisen kerran harhaluulo. Tunsin jotain liikkuvan niskassani. Ei vaatimattomuus ainakaan hirvikärpästä kaunista. Se ei ollut se kaunis, mutta maineeltaan epäilyttävä raatokärpänen, ei tavallinen kotikärpänen eikä myöskään kukkakaupoista lahjaksi saatu banaanikärpänen. Pahinta on, että hirvikärpäset liikkuvat joskus joukolla. Entäs sitten kärpänen
Jäljellä on vain noin 30 pesivää paria vielä 1950-luvulla tikkapareja oli 1000. Meidän velvollisuutemme on säästää luontoa ja auttaa sitä jaksamaan. Huomasitko syksyn kelt:aiset kantt:arellit, haperot ja haaparouskut. Lehdot ja vanhat lehtimetsät ovat lajirikkainta metsäluontoamme. Me olemme osa luontoa ja riippuvaisia siitä. Kuulitko . Näitkö' kuinka koivunlehvillä t:anssi auringonkilo, ukonhatussa häåräsi kimalainen . Vanhojen lehtimetsien vähentyessä ei tikalle jää riittävästi ruokaa tarjoavia pökkelöpuita. Syksy hiljentää lehtimetsän. Tammihiiri (Eliomys quercinus) erittäin uhanalainen Linnuista uhanalaisin on valkoselkätikka. tai M il L s···· . Niiden taloudellinen hyödyntäminen on viemässä elinmahdollisuudet 244:ltä maamme uhanalaiselta eläinja kasvilajilta. PITÄÄ HUOLTA HUOMISESTA. · · · · Kunnes jälleen keväällä tapaamme. Valkoselkätikan pääravintoa ovat lahoissa lehtipuissa elävät hyönteistoukat. Kuljitko kesällä lehdossa. .. LEHTO ON VALKOSELKÄTIKALLE\~: ELINEHTO Auta säilyttämään lehtimetsien ainutlaatuinen luonto. (WWF) ilill • a JOlttaa aa man uonnon aat1on t e PSP 284 004 rahaa arvokkaiden lehtimetsien suojelemiseksi ja valkoselkätikan pelastamiseksi. Tåmän sinäkin voit tehdä valkoselkätikan ja monien muiden lehtimetsien asukkien hyväksi: • Säästää pökkelöt ja antaa lehtipuiden ikääntyä omistamillasi mailla, • sopia tila-, tonttitai mökkinaapureittesi kanssa yhteisen, pökkelöisen tikka-alueen luomisesta, • kysyä lääninhallitukselta vanhan koivikkosi rauhoittamisesta korvausta WWF valstah~n. Vai tapaammeko. Tupsuhäntäinen tammihiiri käpertyy kotikoloonsa talvilevolle. ILMARINEN Lisätietoja valkoselkätikan ja lehtimetsien suojelust:a saat WWF:ltä, Uudenmaankatu 40, 00120 Helsinki t:ai puhelimitse (90) 644 511. Kirjoita maksukuittiin viite "Valkoselkätikka". Näitkö'. SEK& GREY Valkoselkätikka (Dendrocopus leucotos) erittäin uhanalainen Ilmarinen tukee suomalaisen lehtomaiseman ja valkoselkätikan suojelua. Kyrmysepikkä kaivautuu lehtimaton alle. Maistoitko . Tunsitko . Yksinäinen valkoselkätikka harhailee etsimässä pökkelöpuuta. Kuulitko sat:akielen soiton, tikan t:aonnan, palokärjen pänytyksen
Puremillakaan ei ole suurta merkitystä elleivät ne toistu kovin usein. Viime vuoden kuluessa puihin on iskenyt harmaa karvejäkälä, joka lisääntyy ja kasvaa hurjan nopeasti. Ei sormipaisukarvekaan kovin suuria saastekuormia kestä. Sormipaisukarve on nimenomaan happaman kaarnan laji. Naaraat synnyttävät koteloitumisvalmiita toukkia, joten toukka-asteeseen ei pääse käsiksi. Saasteet ovat happamoituneet ''parempienkin" lehtipuiden kaarnaa, ja tämä näkyy sormipaisukarpeen runsastumisena esimerkiksi haavan ja raidan kuorella. Tämä vaatisi varsin vähän vaivaa, mutta tulokset olisivat arvokkaita. Jäkälät pystyvät kasvamaan aina kun on riittävän kosteaa, lämmintä ja valoisaa. Niissä ei ole sijaa hidaskasvuisille päällysvieraille. Minkälaisessa maastossa niitä tapaa. Neljäs syy aivan viimeaikaiseen lisääntymiseen on suotuisissa kasvuoloissa. Useiden kaupunkien keskusta-alueilla ja teolliSormipaisukarve kestää rikkiä paremmin kuin muut jäkälät, mutta sen menestykselle on muitakin syitä. Hirvikärpäset liikkuvat siellä missä hirvetkin, siis tuoreissa metsissä, pöheiköissä, soilla yms., ja niiden iskeytyminen ihmiseen on niiltä erehdys. Kun ne ovat hävinneet, sormipaisukarve on vallannut niiden jättämän vapaan kasvutilan: sormipaisukarve on siis hyötynyt vähentyneestä kilpailusta. Lisääntymisen yhteys ilman saastumiseen on kuitenkin epäselvä. Otan mielelläni vastaan kokemuksia vertailevista tutkimuksista: sieniryhmä voisi pukeutua yksivärisiin 46 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat asuihin ja kuhunkin sienestäjään iskeytyneet hirvikärpäset laskettaisiin. Kauri Mikkola Kertooko sormipaisukarve saastumisen. On tietenkin pyrittävä olemaan mahdollisimman eri näköinen kuin hirvi. Sormipaisukarve on aina ollut yleisin ja runsain puilla kasvavista jäkälistämme. Sormipaisukarve on hidaskasvuinen ja vasta noin viidenkuuden vuoden iässä se on sentin mittainen, jolloin SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Kuinka vaarallisia ovat hirvikärpäset. Sormipaisukarpeesta ei, kuten ei muistakaan puiden epifyyttijäkälistä, ole haittaa puun kasvulle. Ne eivät edes kovin usein pure, vaan aikaansaavat itsepintaisella tarrautumisellaan ja kutittamisellaan iljetystä. Sormipaisukarve sietää hiukan korkeampia rikkidioksidimääriä kuin eräät puiden jäkälät. Miten torjua hirvikärpäsiä. Happamat sateet ovat kyllä lisänneet sormipaisukarpeelle sopivia kasvupaikkoja. Luultavasti siihen on vaikuttanut useita tekijöitä samanaikaisesti. Jos ilman rikkitai typpiyhdisteiden määrä olennaisesti kasvaa nykyisestä, häviää oksilta myös sormipaisukarve. Erityisesti se kasvaa koivulla, kuusella ja männyllä, niukemmin muillakin puilla. Vasta kun metsät ovat varttuneet, ja kasvu hidastunut, jäkälät pääsevät näkyville. Aikuiset kärpäset taas eivät tunnu välittävän karkotteista. vsk.. Hirvikärpäselle ihmisen kimppuun käyminen on erehdys. , Talvet 1988-89 ja 1989-90 ovat olleet niin leutoja, että jäkälät ovat kasvaneet talvellakin. Juuri ilman rikkidioksidimäärän nousu lienee ollut syynä naavojen, luppojen, hanka-, rustoja keuhkojäkälien niukentumiseen koko maassa. Niitä ei voi mitenkään torjua. Useimmat puiden jäkälät ovat hyvin arkoja rikkidioksidille. Sen sijaan on epäselvää, hyötyykö sormipaisukarve happosateista kuusella kasvaessaan, sillä kuusen kaarna on jo luonnostaan hapan. Viime vuosina on monin paikoin kiinnitetty huomiota sen runsastumiseen. Sormipaisukarve hyötynee myös ilman typpiyhdisteiden lannoittavasta vaikutuksesta. Toistuvat hirvikärpäspuremat ovat pahimmillaan johtaneet sairaalakäynteihin. Onko se merkki ilman saastumisesta. Sotien jälkeen metsiä uudistettiin hyvin nopeasti ja 1960ja 1970-luvulla tienvarsia ja kylänlaitoja hallitsivat nuoret, nopeakasvuiset taimistot. Varsinkin keltaisia ja vaalean sinisiä asuja kannattaa kokeilla. Tosin sormipaisukarpeen kasvun nopeutumista ei liene vielä mittauksin todettu. Tiettävästi ainoa, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, on asusteiden väri. Miten niitä voisi torjua. suuslaitosten lähiympäristöissä ilma on jo liian saasteista sormipaisukarpeellekin. Hirvikärpäset, eli hirven täikärpäset, eivät juuri ole vaarallisia, vaan ennemminkin kiusallisia. Kolmas syy sormipaisukarpeen runsastumiseen voisi olla metsien ikärakenteen muutoksissa. Kaakkois-Suomen metsätyömiehissä on kuitenkin joskus havaittu altistumista puremille, allergisia reaktioita, kuten voimakasta punotusta
Muissa koivuissa ei ollut ensimmäistäkään norkkoa. Todennäköisemmin se on vain muita koivuja olennaisesti varhemmin saavuttanut sukukypsyytensä. Luultavasti ahvenet pitävät myös haukikannan poikastuotannon kurissa eikä haukimäärä ole riittävä harventamaan ahvenkantaa. Ilman saasteet aiheuttavat usein neulasten karisemisen ennen aikojaan, jolloin paljastuneet oksat jäävät karpeen valtaan. Harri Dahlström Miksi ahvenet eivät kasva. Ahvenen tehokas lisääntyminen ja toisaalta tehokas monipuolinen ravinnonkäyttö ovat johtaneet tilanteeseen, jossa pikkuveden kokoon ja tuottamaan ravintoon nähden yksilöluvultaan suuri ahvenjoukko pysyttelee hengissä. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 HELSINKI. Harri Dahlström 47. Vain ahvenkannan ikääntyminen muuttaa aikanaan tilanteen ja jotkut yksilöt voivat kasvaa kookkaiksikin pienempiään syömällä. Kuitenkin minkä hyvänsä lajin sisällä on vaihtelua: yksilöt ovat erilaisia. Talvella ja yleensä viileiden vesien aikaan nämä kotilot selviävät pinnassa käymättä. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Toisinaan taas varhainen sukukypsyys on kasvinjalostajan tavoittelema ominaisuus; _näin tietenkin hedelsuoMEN LUONTO 6/ 90 49. Ahventen kasvu on tosi hidasta ja lisääntymiseenkään ei voimia riitä ainakaan joka vuosi kaikilla yksilöillä. Rantavesissä elävät limakotilot kuuluvat näihin lajeihin ja niistä muutaman lajin on käytävä kesäaikaan vedenpinnassa hengittämässä. Yksi kuitenkin poikkesi muista: sen lehdet olivat pienempiä ja tummempia ja siinä oli runsaasti siemennorkkoja. Kysyjän lammessa on myös haukia, jotka runsaana kantana voisivat harventaa ahvenia niin, että lammessa saattaisi olla myös isoja ahvenia. Miksi ahvenet eivät kasva isommiksi. Kalastamalla tiheäsilmäisellä katiskalla ahvenia muutamana keväänä kilokaupalla voi horjuttaa nykyistä "tuhatveljien" joukkoa. Mökkini vieressä on parin hehtaarin laajuinen lampi, jossa on haukia ja pienikokoisia ahvenia. Suomen kotilolajeista osa on keuhkokotiloiden (Pulmonata) alaluokkaan luettuja vesikeuhkokotiloita. Sitten taas tilanne kiertyy tuohon Suomen lammista ja pikkuvesistä tuttuun "tuhatveli" vaiheeseen. Pinnalla käyvä isolimakotilo näyttää todella kelluvalta kaarnanpalalta ollessaan levymäinen antura ylöspäin pintakalvon varassa. Pinnalla nämä kotilot pysyvät kun niiden vaippaontelossa on runsaasti ilmaa. Tuloksena on erikokoisia ahvenia sisältävä kalasto, joka säilyy vain kalastamalla ahvenia jatkuvasti tehokkaasti. vsk . Akvaariossa tätä voi seurata varsin hyvin, mutta luonnonvesien äärellä tuo jää usein vain kysymyksessä esitettyyn havaintoon. Häirittyinä ne katoavat nopeasti puristamalla ilmakuplan ulos ja vaipumalla alas pohjaan. Tietysti tämän koivuyksilön poikkeavuuden takana saattaisi olla tautikin, mutta näyte ei mitenkään viittaa siihen. se pystyisi peittämään neulasia. "Tuhatveljet" ei ole mikään perinnöllinen ahvenkannan ominaisuus vaan ennenkaikkea kovan ravintokilpailun tulos. Koska siementen tuotanto hidastaa kasvua, varhainen sukukypsyys ei ole metsäpuille kovinkaan edullinen ominaisuus; sitä ei myöskään suosita jalostuksessa. Mänty karistaa luontaisesti jo kolmen-neljän vuoden ikäiset neulasensa ja kuusi viisi-seitsemän vuotiaat. Eikä erilaisuus rajoitu pelkästään ulkonäköön , vaan myös muissa ominaisuuksissa on vaihtelua. Seppo Vuokko Kelluvat kotilot Tyynellä säällä kellui veden kalvossa kymmeniä isoja kotiloita kuin kaarnapaloja. Niiden selkä on alaspäin, koska se on painavan kuoren peitossa. Metsän umpeutuessa tällainen puu jää nopeammin kasvavien varjoon ja menehtyy. Mitä ne siinä veden pinnassa tekevät, aina selkä alaspäin. mäpuilla. Näin pienessä lammessa on mahdollista tehdä koe. Itse puun kannalta kunkin ominaisuuden hyvyys tai huonous riippuu täysin olosuhteista: se ominaisuus on hyvä, joka takaa parhaan menestyksen ja runsaimman jälkeläistön. Metsälammen ravinto ei riitä kasvattamaan isoja ahvenia, mutta pieniä riittää parviksi asti. Kesäaikaan veden ollessa lämmintä limakotilot kuluttavat happea paljon ja ne joutuvat käymään pinnassa useita kertoja tunnissa. Tyynellä säällä ne voivat käydä näin hengittämässä eli täyttämässä vaippaontelonsa ilmalla kuoren reunan vieressä olevan hengitysaukon kautta. Ja tämä vaihtelu on taas evoluution, lajinkehityksen perusta, josta kulloisissakin olosuhteissa parhaat seuloutuvat jatkamaan sukuaan. Pikkuvesissä, joissa ahven on ainoa kalalaji, kalat ovat usein vuosikausia pienikokoisia "tuhatveljiä". Mikä sai yhden koivun käyttäytymään eri lailla. Seppo Vuokko Varhaiskypsä koivu Tienvarressa oli useita puolitoistametrisiä koivuntaimia. Muutoin ne kiipeilevät vesikasvien varassa, kiven reunoja jne. Meistä samassa kasvun vaiheessa olevat kasviyksilöt (ja vielä enemmän lintutai nisäkäsyksilöt) näyttävät kaikki täsmälleen samanlaisilta kuin lajitoverinsa
2. ____________________________ J 48 'Tule luontopuotiin! HELSINKI Nervanderinkatu 11 puh. Euroopassa on rikkipäästöjä vähennettävä 80 prosentilla vuoden 1980 tasosta ja niin, ettei luonnon sietokykyä ylitetä. 6. Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnan ehdotukset siis politisoidaan. Loppuprosentit ovat tosi kalliita! 3. Mikä on Haikon ympäristökokouksen paikka Suomen poliittisessa historiassa. 1. ....... Ympäristövaikutusten arviointi liitetään hallituksen esitysten valmisteluun ja talouspoliittiseen suunnitteluun. Saako Suomi yhteiskunnallisen muutoksen ohjelman, jollaista Haikossa kaipailtiin. Suomi tunnustaa ekopoliittisen asemansa tuoman osavastuun ja osallistuu aktiivisesti Itä-Euroopan, Suomenlahden valuma-alueen ja Kuolan ympäristönsuojeluohjelmiin. KESTÄVÄÄN KEHITYKSEEN Ekologisesti kirjoitustaitoinen pääministeri. (90) 406 262 TURKU Läntinen Rantakatu 21 puh. . Bärlundin mukaan kutsu kävi niille, joilla on paljon vaikutusvaltaa ympäristöön, mutta, jotka eivät ole tähän saakka tätä valtaansa käyttäneet ympäristön hyväksi. Porvooseen, lähes dialogietäisyydelle, oli samanaikaisesti kokoontunut ympäristöaktivistien kaksipäiväinen vaihtoehtoseminaari. Kovia lupauksia! Asettukaamme vahtiin! Minä ainakin, sanoo Per P. Ihalainen joutui Heidin hampaisiin hallituksen ympäristökokouksessa Haikossa. (921) 327 001 TAMPERE Laukontori 4 puh. Holkerin päätöspuheenvuoron pohja oli epäilemättä asiantuntevasti laadittu, mutta pääministeri itsekin osoittautui ekologisesti kirjoitustaitoiseksi. Allekirjoittanut katsoo, että toimittajat arvioivat kokousta raskaasti alakanttiin. TILAAJANUMERO Uusi osoite (OSOITELIPUKKEESTA) ..... ... Siis soidenkuivatusojat umpeen ja liikenne raiteille! 4. Ympäristöministeri toivoi osanottajilta kääntymystä, jota ympäristömme kaipaa. Hallitus antaa eduskunnalle syksyllä selonteon kestävän kehityksen politiikastaan. Nyt Suomi on vähentänyt rikkipäästöjään 58 prosentilla (runsas vesi ja lämpimät talvet?). Itse asiassa Holkerin puhe on merkittävin Suomen pääministerien koskaan pitämistä ympäristöpuheenvuoroista. .. Kriittisyys on kaiken edistyksen ehto, eikä kansalaisyhteiskunta saa päästää hallitusta helpolla. Millaista muutospotentiaalia se edustaa. (931) 115 715 OULU Kajaaninkatu 13 puh. Hallitus asettaa toimikunnan, joka laatii ensi kevääseen mennessä Suomen hiilidioksipäästöjen vähennysohjelman. JAKELUOSOITE 2,00 mk:n postimaksu Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 00151 Helsinki POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA I PUH . V. SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. (90) 876 9100. Haikossa rantarosvopartainen pääministeri linjasi hallituksen kestävän kehityksen politiikkaa tavalla, joka ylittää ekologisesti lukutaitoisten rohkeimmat odotukset. Mitä Holkeri sitten lupasi. Suomi toimii tämän tavoitteen mukaisesti. Siis esimerkiksi budjetit, säädökset, sektorikohtaiset ohjelmat. D Haluan säästötilaajaksi, jolloin tilaushinta on 190 mk (ei-jäsenet) D Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi ja tilaan Suomen Luonnon säästötilauksena yhteishintaan 200 mk D Muutan osoitettani D Peruutan tilaukseni Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIMIPAIKKA 1 PUH . Allekirjoittanut uskoo, ettäSAK:n tuleva puheenjohtaja sai kuitenkin (ansaitusti) riittävät eväät henkilökohtaiseen ja järjestölliseen kääntymykseen. vsk.. (981) 220 279 POSTIMYYNTI: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa puh. Nyt ympäristöväen on vahdittava ja vaadittava, että hallitus on tinkimättä Holkerin puheen takana. Vihreä Heidi on ehtinyt leimata ainakin kommunistit ja SAK:n tulevan puheenjohtajan Lauri Ihalaisen ekologisesti lukutaidottomiksi. 5. Haikkoon olivat kokoontuneet hallituksen kutsusta enty1sesti talouspolitiikan suunnittelijat ja toteuttajat. Dialogi kokousten välillä jäi vähäiseksi luonnollisista syistä. ..... 7. Suomi ehkäisee teollisuuden ympäristöriskejä yhteistyössä naapurimaiden kanssa. Hallitus kehittää edelleen taloudellista ohjausta ympäristönsuojelussa ja tutkii liikevaihtoverouudistuksen myötä ympäristölle haitallisten tuotteiden korkeampaa liikevaihtoverokantaa. ..... Aate ----------------------------~ Suomen Luonnon palvelukortti D Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 170 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/210 mk (ei-jäsenet)
Lintujen levittäminä pihlajan siemeniä joutuu mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja taimia, ja joskus isompiakin puita, näkee muureilla, katoilla, räystäskouruissa ja toisten puiden oksanhangoissa. Marjat ovat hiukan karvaita sisältämiensä parkkiaineiden vuoksi, mutta niiden maku vaihtelee eri yksilöissä. Yhteinen tuholainen osoittaa sukulaisuutta: itse asiassa pihlajanmarja on omena pienoiskoossa. Proosallisesti linnun ulosteesta oli alkunsa saanut sekin Olavinlinnan pihlaja, joka otti marjojensa punavärin muuriin muuratun viattoman neidon sydämestä. Hyvänä marjavuonna pihlajanmarjakoi ja muut marjatuholaiset lisääntyvät voimakkaasti, mutta katokesänä niiden kanta romahtaa. Vaikka ruskan punaamat lehdet ovat karisseet, pihlajat hehkuvat yhä punaisina kunnes tilhet, rastaat, taviokuurnat ja punatulkut vähitellen riisuvat pihlajan alastomaksi. Ikävä kyllä, pihlajanmarjakoi voi siirtyä omenatarhoihin silloin kun pihlajanmarjoja ei ole. Valkeat kukat ovat tiheinä kukintoina. Noin joka toinen vuosi kukinta on niin runsas, että koko pihlajan latvus peittyy kukkiin. Seppo Vuokko 49. POHJOIS-SAVON MAAKUNT AKUKKA Happamia, • sanoi kettu Pihlajan sitkeänjoustavaa ja punervaa puuainesta käytettiin ennen monenlaisiin tarvekaluihin. Vähäläntä pihlaja ei voi luottaa tuuleen siitepölyn tai siementen kuljetuksessa kuten pilviä piirtävät valtapuut. tukahduttaneet sen. Ihminen on lisännyt pihlajan mahdollisuuksia. Sen ei tarvitse samanaikaisesti kehittää marjasatoa ja uusia kukkasilmuja. Pihlaja on alkuperäisessä SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. Se on myös keino torjua tuholaisia. Peltojen reunat, hakkuuja kuloalueet, metsälaitumet, niityt, kivirauniot ja erilaiset pientareet ovat olleet otollisia pihlajan kasvulle. Hyötykasviksikin sopivia makeaja isomarjaisia pihlajia saa taimitarhoista. vsk. Niiden houkutusta tehostaa mielestämme tympeä trimetylamiinin tuoksu, mutta se vetää erinomaisesti puoleensa kovakuoriaisia ja kärpäsiä kukkien pölyttäjiksi. luonnossa ollut verraten niukka toisen latvuskerroksen puu; runsaammin sitä on ollut vain kallioiden laidoilla, saarissa ja rannoilla hyvillä paikoilla isommat ovat . Pihlajan kannalta satoja katovuosien vuorottelu on edullista. Yhtä näkyvä on marjasato kypsyttyään. Leviämistapansa vuoksi pihlaja on tavallisesti uusien saarten ensimmäinen puu. Nykyisin pihlaja on metsissä roskapuu, mutta pihapiirissä ja puistoissa arvostettu koristus
(981) 15 828 Merja Ylönen Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4, 33200 Tampere puh. Construction would be prohibited, although logging would be permitted on a modest scale. The programme seeks to protect 5 % of Finland's 200,000 km of lake shores. Perämiehenkatu 11 A 17 00150 Helsinki ' puh. Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. (953) 17 358 Kaija Kainulainen, vs. With herb-rich forests rapidly declining, there is an urgent need to implement the protection programme, say Routio and Valta. (90) 642 881 Elina Vuola SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. Yet only some 10 square kilometres are protected, representing 0.5 % of the country's remammg herb-rich forests. They have proved extremely popular. as . In addition to taking visitors to see live whales, the centre also maintains an exhibition featuring life-sized models of a sperm whale's head, a giant squid, and other pertinent exhibits. 11 A, 00150 Helsinki puh . Pirkko ElomaaVahteristo, kurssisiht. In the case of Rosso's dolphin, group dynamKODAK DIAFILMIT· edullisin tapa ostaa • FOTO'J{e,ri Tuomloklrkonkatu 11 p. Teija Hannula, toimistoapulainen Liisa Leskinen, opintosihteeri OKopintokeskus, Mariankatu 12 ' 00170 Helsinki, puh. In a great number of cases more careful planning and awareness of the value of this type of forest could have saved a habitat from being built on. There has been a constant doubling of the number of visitors at the whale watching centre each year in 1990 it attracted more than 3000 visitors. (921) 301 141 Veijo Pelcola Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu puh . (90) 642 881 / säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6, 1200 Vantaa puh. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. Four hundred sites have been selected for preservation in the Ministry of the Environment's herb-rich forest protection group's report (1988) and these have a total area of something over 53 square kilometres. SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. (90) 176 633 ' LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (pj.}, 90191 2010, Timo Hokkanen, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Ahti P[örmlä, Hannu Rautanen, Taija S1ppel, Antti Ylitalo, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-51 20100 Turku puh . Norway's whale watching centre: a success by Antti Halkka Suomen Luonto 49(6): 3839 SU0MEN LLJONTO (Na/Ure af Finland) Published by the Finnish A ssociation for N arure Conservation Address: Box 169 0015 I Helsinki. Lappi Maakuntakatu 18, 96200 Rovaniemi puh . (90) 642 881 Ma-pe klo 8.30-16.15, kesällä klo 8.30-15 .30 Esko Joutsamo, pääsihteeri Matti Salimäki, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussihteeri Pertti Siilahti, järjestösihteeri llpo Kuronen, luonnonsuojelusiht. P1rkko Holappa, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Susanna Huhtala, toimistosiht. The State would award compensation for lost income. Little headway has been made so far with bringing Finland into line with its Nordic neighbours in this respect. (960) 311 550 Tuula Leskelä Uusimaa Perämiehenk . Despite 40 metres of lake shore per capita over the whole country, it is now difficult to find an entirely 'undeveloped' shore in southern Finland. vsk .. They stress that these habitats are often destroyed needlessly. A sudden surge in construction activities has taken place as a result of the proposed Bill. Tuula Varis, kans.väl. Finns still cling fiercely to the right to do what they wish with land, and to the burning ambition to own a summer house. While the lenient Finnish law permits summer houses and saunas to be built very close to the shore line, in Denmark, Norway and Sweden 100 metres is the proscribed mm1mum distance. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUV A-ARKISTO Nervanderinkatu 11 D 00100 Helsinki puh . An attempt is being made to measure sperm whales from photographs and to identify individuals from photographs of their flukes. Research on the sperm whale and Rosso's dolphin also takesplace at the centre. Bid to save dwindling herbrich forests by Irene Rautio and Matti Valta Suomen Luonto (49)6: 1419 Much of Finland's original herb-rich forests have been destroyed to make way for buildings, highways and arable land. Aside from sperm whales, tourists also often see grampus, or Risso's dolphins, minke whales, porpoises and common dolphins. Prime consideration was given by the group to noble tree stands, the high diversity of the herb-rich forest flora in general, and species endangered at county level. Finland Whale trips have been arranged for paying passengers from Andenes in northeast Norway for the past three years. Equivalent trips are common in the USA but thus far Norway is th; only European country to have started them. siht. Species making up these lush habitats have become endangered and in fact almost one fifth of ali of Finland 's threatened species occur in this kind of biotope. Th Stat woul requir FI millio yea t implemen th programme Thi year fo instance onl FI millio ha bee budgete fo th purchasin o her-ric forests. Prior to the International Whaling Commission's moratorium, the vessel hunted minke whales off Spitzbergen. The programme will probably come before parliament late this year. (90) 171 250 50 SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Feelings running high over shore protection programme By Jorma Laurila Suomen Luonto 49 (6): 4-5 Announced in the late summer, the Finnish government' s shore protection programme has angered many private landowners. This has been very apparent since publication of the protection programme landowner panic has led to many lovely areas on the programme being reduced to clearcuts. 931 -123 205 Ta mpere TILAA UUSI HINNASTO! ies and possible dialect differences between groups currently constitute the main Iines of investigation. (931) 131 317 Harri H elin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh . Visitors are taken 20 km by an ex-whaling ship to a deep ocean basin where several male sperm whales normally spend the summer
611/XAM~U N E!N JUJJrru ... , ,ARTTE.E TMS SOITt"M LOKA LAHTISELLE/ 51. . ... ANiEEKS' eTTÄ M~ HERÅTETTIIN MUiTA 1EIDÄN PAS ... .. SITTEN VAAN LEYITETÄÅN VANHAAN MALLIIN ... KOLME ... .. KÄY SITTEN PÖYTÄAN VAAN/ ... VKS ... PÅ1viÄ ,,, ••• JOSHÄVIE.LÄ JOSKUS KUULE.N SANANKIN 6 IKA, __ MULTA LE.NTAA ÖRTSÅT HETI .' El"' IKINÄ USKO l"IILLANEN ~IVÄ MULLON OLLU.~ . KAL.AJAU HOT ON RUUMAN TAKANA LAARISSA! ... . ööö ... PÄÄASIA KAI KUITENKIN ETTÄ ONNISiUlTIIN E.StAÅN .JÄRVEN ENEMPI SAAS"f .. OTAKKO PIENET. SMOAAKS' ME KATSOA POSSUJA Sll!-ÄVÄUN ~UN TE PUMPPUAiTE/ .. MULLON MUUTEN MIELETÖN NÄLKÄ.(/ SUOMEN LUONTO 6/ 90 49. MUTTA VOI OLLA PARASTA ElTÄ MÅ KERRON V.A$TA RUUAN JÄLKE.E.N ... LIE:f'EKAIVO Vl.,IOTAA SUORAAN JÄRVEEN.' RUOKK\KAA NE SAMON 1'EIN.' ·,. KAKS ... , AI PERKULE ... ,E:1 KAI 5E. SAATKIN OIKEIN HIMORUOKAA5 ... SITTEN AUTA .. vsk. HIK .
Sar;akuvakin on! Vuosikerta (kymmenen seuraavaa numeroa} 248:-, säästötilauksena 223:-. Luonnonsuo;eluliiton iäsenille 210:-, säästötilauksena 185:-. Vuonna 1991 Suomen Luonto on entistä vireämmin kiinni a;ankohtaisissa luonto;a ympäristöasioissa, kun lehti alkaa ilmestyä kymmenenä numerona. Ensi SUOMENL !:c~ UONTO 5 uomen Luonto on maamme suurin luonto/ehti, ;olla on ;o 200 000 lukiiaa. SUOMEN LUONTO TÄYTTÄÄ 50 VUOTTA VUONNA 1991. Artikkeleiden lisäksi lehdessä on vireät uutis;a keskustelupalstat, ;a Luontoillan asiantunti;at vastaavat lukiioita askarruttaviin luontokysymyksiin. Suomen Luonnosta saat ;atkuvasti kiinnostavaa luonto;a ympäristötietoa ;a voit nauttia upeista luontokuvista