Kuva luonnon ehdoilla jutaavista poromiehistä alkaa kuitenkin nykyisin olla varsin kaukana todellisuudesta. vsk.. Pedot pitävät porokantaa luontevasti kurissa, ja etenkin nyt kun pedot verottavat liialliseksi paisunutta porokantaa, ne tekevät yhteiskunnalle suorastaan palveluksen. Ilmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puhelin (90) 876 9100 telefax (90) 876 6150 lrtonumero 32 markkaa. 14.09. Tilaushinnat J J .J0./99030.9./99/ Vuosikerta (10 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 248 mk. Porojen määrä on pikaisesti vähennettävä sellaiseksi, että laitumet sen kestävät. Suuressa osassa Lappia laitumet ovat. Kevon luonnonpuistonkin aluskasvillisuus on kaukana luonnontilaisuudesta; osa puistosta olisikin kokonaan aidattava poroilla, jotta kasvipeite elpyisi ja saataisiin vertailualueita tutkimukselle. Metsä-Lapissa aluskasvillisuuden ylilaiduntamisen on arveltu jopa aiheuttaneen metsävaurioita. Syynä tähän ovat laidunten kestokykyyn nähden aivan liian suuri poroluku ja poromiesten silmitön ja perusteeton petoviha. llmestymisaikataulu No 7 8 9 Aineisto toimitukseen 17.08. Kotkat syövät mieluusti kuolleita poronvasoja, ja ilmeisesti kuolleetkin vasat laitetaan kernaasti petojen piikkiin. 654 198 Ilmestyy 19.09. Tunturi-Lapissa esimerkiksi Utsjoella tunturien jäkäläpeite on laajoilla aloilla nyhdetty olemattomiin ja kulumisen merkkejä on kaikkialla. 18.10. Säästötilaus 223 mk. Lappiin mahtuisi aivan hyvin nykyistä vahvempi petokanta. 17.10. Myös susia, karhuja, ilveksiä ja ahmoja on suvaittava poronhoitoalueella. SUOMEN LUONTO Tehoporotalous kuluttaa Lapin laitumet Luonnonsuojelijat ovat perinteisesti suhtautuneet porotalouteen suopeasti, jopa romantisoiden. Pudasjärvellä on tuhottu suurin osa kotkanpesistä ja muuallakin Pohjois-Suomessa tuho on ollut kovaa. 21.11. Sitkeästä petovihasta kertovat tämänkesäiset kotkanpesien hävitykset Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Poronhoitoalueelle pitää mahtua vajaat kaksisataa kotkaparia ja enemmänkin. (90) 642 881 telefax: 446 914 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat AnneBrax Antti Halkka Alice Karlsson Markku Tanttu (ulkoasu) Värierottelu! Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Irma Kaitosaari PL 169 00151 Helsinki puh. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 44. Kiistatta kotkat iskevät välillä myös eläviä vasoja, mutta siinä ei ole mitään luonnotonta, vaan se kuuluu pohjoisen luonnon elämänmenoon. SUOMEN 2 SUOMEN LUONTO Runeberginkatu 15 A 23 00100 Helsinki puh. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 210 mk ja säästötilaus 185 mk. Myös poronhoidon motorisoituminen moottorikelkkoineen ja etenkin maastoa kuluttavine mönkijöineen on muuttanut sitä luontaiselinkeinosta tehotaloudeksi. pahasti kuluneet. Tästä voi vakuuttua tunturivaelluksella esimerkiksi Paistunturien alueella, jossa jäkäläpeite on pahoin kulunut; hiekkaisilla mailla kasvillisuus on paikoin hävinnyt kokonaan ja jäljelle on jäänyt paljas hiekka. Sinänsä poronhoito on kannatettava osa Lapin elinkeinotoimintaa ja poro kuuluu Lapin luontoon, mutta ylettömän suuren poroluvun pitäminen on lyhytnäköistä eikä se voi olla porotaloudenkaan etu. Pedot olisivat myös mainio matkailuvaltti, joka vetäisi keskieurooppalaisia SUOMEN LUONTO 6/9 1 50. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä
50 "Luomu" -porkkanoita.............................................................. 42 Mielipiteitä, keskustelua........................................................... 40 Kanadan metsiä on hakattu sumeilematta, jäljistä ja intiaanikulttuurin tarpeista piittaamatta. 25 Stensbölen alue Porvoon kaupungin kyljessä halutaan säästää monipuolisena luontomosaiikkina. Katujen kasvatit, Arto Kurtto .............................................. Lontoon eläintarha loppu vai uuden alku, Ilkka Koivisto................................................................................ 38 New Yorkissa on noussut kansanliike kaupungin viherryttämiseksi. 3. Kanadalaiset puolustavat jättipuitaan, Anne Brax... LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 8 Tuhlari-Suomi katkaisuhoitoon, Anne Brax ................ Poromiehillä ei pitäisi olla petoasioissa valittamista, sillä he saavat yhteiskunnalta käyvän korvauksen petojen saalistamista poroista. Jo pelkkä petojen jälkien näkeminen on elämys ja luo vahvaa erämaan tunnelmaa. Suomen päiväperhoslajisto on nopeasti köyhtymässä uhanalaisuuden syistä kerrotaan sivuilla 32-35. Sitä paitsi liikenne tappaa moninkertaisesti enemmän poroja kuin pedot. Pienestä, tiheään asutusta maakunnasta löytyy luonnonrauhaa mereltä, saarista, lehdoista. Ulkomailta..................................................................................... 49 Summaries of the Main Articles ............................................ Utsjoki, Karigasniemi. vsk. 43 Kirjoja............................................................................................. 51 Kansikuva Kannen suokeltaperhosen kuvasi Pekka Selin/LKA. Se on susi! Antti Leinonen...................................................... 16 Salaperäinen, jalo metsän eläin hiipi luontokuvaajan haaskalle. 14 Karhu on julistettu kansalliseläirneksi. Päijät-Hämeen maakuntakukka: Pellon pientareella kasvoi kaunis kukka............................................................... Samanlaista lain kunnioitusta lappilaisilta pitää edellyttää myös petoasioissa. Aarreaitta Porvoon kainalossa, Petteri Saaria........... 30 Pääkaupunkiseudun jätehuollon suunnasta taistellaan. vuosikerta 6 • 1991 Porojen ylilaidunnus on paikoin täysin hävittänyt kasvillisuuden; vain paljas hiekkamaa on jäljellä. 13 Karhu ja ihminen, Eero Vilmi ............................................. Katoavaa kauneutta, Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio ja Pekka Ojalainen....................................... l Luonnonsuojeluliitto manaa kauppaja teollisuusministeriön energialaskehnat maan rakoon ja haastaa kansan säästötalkoisiin. Poromiehet eivät kuitenkaan ole vaatineet autojen hävittämistä Lapista, eivätkä he ole lainvastaisesti tuhonneet niitä. Metsämuistojani, Mika Honkalinna.................................. 50. 37 Vihersissien kumous kivikylässä, Kirsi Riipinen...... 46 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. Maakunnat tutuiksi: Uusimaa Asfalttiaavikoista lempeisiin lehtoihin, Seppo Vuokko 18 Ruuhka-Suomen sydän ei ole kokonaan kivinen. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 6/9 1 50. Nyt ovat asukkaat nousseet metsäyhtiöitä ja -politiikkaa vastaan. Nyt on viimeinen hetki estää perhoskauneuden katoaminen. 4 Kuluttajan valinnat.................................................................... turisteja Lappiin. 44 Kysy luonnosta............................................................................. 28 Kuka uskoisi, että Helsingin keskustan kaduilla kasvaa 70 putk:ilokasvilajia! Kansalaiset kierrättäisivät, virkamiehet polttaisivat, Alice Karlsson.............................................................................. 36 SAS:n DC 9 lentää yli miilunpolttajan mökin, Perttu Koillinen........................................................................... Kotimaasta.................................................................................... 32 Suomea on hemmoteltu monipuolisella päiväperhoslajistolla. Saako otso asemansa myötä rauhaisan valtakunnan
On jollain tavalla kohtuutonta, että hävitysyritys ei ole rangaistava. Näin ei kuitenkaan käynyt ja laki hyväksyttiin äänin 112-71. Laki kieltää uusien voimalaitosten rakentamisen Kyrönjoen keskija alaosaan. Nykyisen hallituksen pidellessä valtakunnan ohjauspyörästä mikään suojelupäätös ei kuitenkaan ole lopullinen; sen osoitti hallituksen Vuotospäätös, ja koskiensuojelulain purkamisestakin on jo ehditty puhua. ''Vaino on ilman muuta suurin uhkatekijä", Virolainen sanoo. D tusta vasasta maksettiin tuhat markkaa", Virolainen kertoo. Ja suurta osaa pesistä olisi vartioitava. Harva suojelukiista on ollut niin kiemurainen kuin Kyrönjoen suojelusta käyty. ' ' Kotkan vaikeuksia helpottaa se, että pesäpaikkojen suojelu on sujunut melko hyvin. Oppositio sen sijaan jakautui. Lain hyväksymistäkin saatiin jännittää viime hetkiin asti. Kotkanpesää kohti ampumassa nähdyt miehet jäivät viime vuonna rangaistuksetta, koska kuolleita kotkia tai hylsyjä ei löytynyt. Särkijärvi. Lopullisessa äänestyksessä ponsi hävisi äänin 115 65. ''Kotkanpoikasia tapetaan Suomessa kaikkialla, missä 4 KOTIMAASTA PARLAMENTIN PAASTOJA: jo Lindroos SDP:stä teki poikkeuksen toiseen suuntaan ja äänesti suojelulakia vastaan. allashanketta voimakkaasti arvostellut kokoomuksen Minna Karhunen äänesti hallituksen riveiss~. Monet hallituspuolueiden kansanedustajat tuomitsivat keskustelussa allashankkeen, mutta taipuivat ryhmäkuriin. Rangaistukseksi Särkijärvi erotettiin eduskuntaryhmästään määräajaksi. Kotkan suojelijat ovat yrittäneet estää poikasten murhaamisen. Särkijärven lisäksi kukaan muu hallituspuolueen edustaja ei välikysymyskeskustelun päätteeksi kannattanut opposition pontta, jossa ehdotettiin Vuotos-asian tuomista eduskunnan päätettäväksi. ''Kotkien tappaminen jatkui tänä vuonna Pudasjärvellä jo kolmatta vuotta" , sanoo Erkki Virolainen metsähallituksen luonnonsuojeluosastosta. Nuorta polvea ei tunnu tappotouhuissa juuri liikkuvan. Sankarimaineen syy kertoo kansanvallan rappiosta: Särkijärvi uskalsi ainoana puolueensa kansanedustajana äänestää altaan vastustajana oman mielipiteensä mukaan. Välikysymyksen esittäjät edustivat jälkimmäistä kantaa hallitus katsoi koko politiikkansa asettuvan kyseenalaiseksi, jos ponsi voittaisi. Mukana luvussa ovat luonnon omat syyt, mutta suurin osa tuhoutumisista on ihmisen tavalla tai toisella aikaansaamia.' ' Pudasjärvi ei Virolaisen mukaan ole mikään erityinen petovihakeskus. Poronhoitoalueella vainoa hillitään maksamalla kotkien tappamista poroista korvaus. Toisaalta sosialidemokraateista, jotka kertoivat antaneensa kansanedustajilleen vapaat kädet, ei yksikään painanut nappia hallituksen mukana. "Pesät ovat enimmäkseen valtion mailla ja metsähallitus on suhtautunut niiden suojeluun suopeasti.'' Antti Halkka SUOMEN LUONTO 6/91 50. Opposition mielestä hallitus harrasti tarkoitushakuista päättelyä tulkitessaan, että äänestysluvut merkitsevät eduskunnan enequnistön tukea Vuotoksen altaalle. Kotkille on rakennettu uusia pesäpaikkoja, joille ne ovat siirtyneet vanhoilta pesiltä, joilla vainoojien vierailu on lähes varma. kotkat pesivät, yhtälailla poronhoitoalueella kuin sen ulkopuolellakin." Suomessa pesii noin 200 kotkaparia ja laji luokitellaan uudessa, vielä julkistamattomassa uhanalaisuusselvityksessä edelleen uhanalaiseksi, vaarantuneeksi lajiksi. Hallitus tekee altaan suunnittelupäätöksen ja vesioikeus antaa lopullisen rakentamisluvan. Kokoomuksen ympäristörintamaan kuuluivat tällä kertaa ministeri Sirpa Pietikäinen ja Vuotos-sankari Jouni J. Hän pitää vainon saamista kuriin jokseenkin mahdottomana. "Paikallisesti siitä on kyllä apua." Toinen kotkien suojelijoiden käyttämä keino on salata tappajilta pesien sijainti. Kyrönjoki viimein lain suojiin Yli 20 vuotta jatkunut kiista Kyrönjoen suojelusta ratkesi kesän alussa, kun eduskunta sääti joen suojaksi erityislain. Pesäpaikan salaamisesta ei näytä olevan apua pitkäksi ajaksi ennen pitkää vainoojat löytävät uudenkin pesäpaikan. Nyt odotellaan luvatun ympäristöselvityksen valmistumista, jonka jälkeen hallitus tekee lopullisen suunnittelupäätöksen. Siellä pesien tuhoaminen on vain tullut tietoon, koska niiiden tarkistam4ien on ollut tehokasta. Lakia vastustivat Suomen keskusta ja kokoomus, mutta näistä ryhmistä löytyi myös toisinajattelijoita. V asemrnistoliiton kansanedustajat Asko Apukka, Raila Aho, Matti Korhonen, Iivo Polvi, Osmo Polvinen, Juhani Vähäkangas ja Esko Seppänen äänestivät tyhjää. " Syyllisten kiinni saaminen on erittäin vaikeaa. Särkijärvestä tuli Vuotoksen rakentamista koskevassa välikysymyskeskustelussa monien sankari. ' ' Aikuisia poroja kotkat tappoivat vain neljä.' ' Kotkan tappaminen on luonnonsuojelurikos, josta periaatteessa voidaan tuomita sakkoihin ja jopa 25 000 markan korvauksiin. D Tämän hallituksen jälkeen vedenpaisumus. Istuntopäivän käännyttyä illaksi salissa keskusteltiin kiivaasti siitä, pitäisikö opposition ponnen puolesta äänestäminen tulkita epäluottamuslauseeksi koko hallituksen politiikalle vaiko vain Vuotoksen altaalle. "On odotettava, että kotkavihaajat itse häviävät luonnollisen poistuman kautta", kuuluu paljon nähneen miehen arvio. vsk.. ''Viime vuonna jokaisesta maakotkien tappamiksi todeRiihijärvi vaati päätösvaltaa eduskunnalle. Mm. Laki jätettiin viime valtiopäivillä pöydälle keskustan ja kokoomuksen äänin, ja oli pelättävissä että näiden ryhmien painostuksesta uusi ympäristövaliokunta asettuisi lain hylkäämisen kannalle. ''Pesiä on vartioitu, mutta käytännössä tätä pitäisi tehdä yötä päivää koko neljä kuukautta kestävän peVihreiden tekemän välikysymyksen tarkoituksena oli nostaa kissa pöydälle ja tuoda hankkeen haitat ja hyödyt avoimeen keskusteluun. Lain mukaanhan eduskunta ei päätä pinta-alaltaan Helsingin kaupunkia suuremman Vuotoksen altaan rakentamisesta, vaikka sen siunaus tarvitaan usein paljon vähäpätöisemmille hankkeille. SMP:stä ainoastaan Heikki sinnän ajan. Emoja ammutaan myös pesäpaikkojen ulkopuolella." Koko hävitysongelmaa vartioinnilla ei Virolaisen mielestä ratkaista. Mänttäläinen pääluottamusmies ReiKotkien tappaminen tavallista Maakotkanpoikasten tappaminen Pudasjärvellä nousi yhdeksi kesän uutisaiheista. Kyrönjoki välttää nyt siis enemmät voimalat, mutta tulvasuojelutarkoituksessa vesistöä saa edelleen rakentaa. samoin ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen. Päätöstä Vuotoksen altaasta ei saada enää eduskunnan käsiteltäväksi. Keskustapuolueen Maria Kaisa Aula, Anneli Jäätteenmäki, Tytti lsohookanaAsunmaa, Hannele Pokka ja Aino Suhola painoivat nappia Kyrönjoen suojelun puolesta. Kokoomuksen Jouni J. " Yleensä koko maassa pesistä tuhoutuu noin viidennes
Saamme selville meikäläisten lintujen liikkeet, mutta varsinainen päätarkoitus on hankkia kokemusta harvinaisten kurkilajien, etenkin lumikurjen suojeluun. Raikkaat huudot raikaavat pesäpaikoillakin. Meillä tilanne ei ole näin synkkä, mutta kurkien tehoseurantaan on tarvetta. Viime kesäkuussa kurkitutkijat vapauttivat Tammelan peltolakeuksille Pertunmaalla kuntoon hoivatun nuoren kur~ jen. Värirenkaiden perusteella sen myöhempiä matkoja voidaan tarkkailla. Jouko Alhaisen hoivassa erityisrengastettu nuori kurki. "Satelliittiprojektilla on kaksi tavoitetta. Ympäristöministeriön ylitarkastajan Ilkka Heikkisen mukaan maanomistajat hätiköivät turhaan. Monet pesäpaikat ovat vain joutuneet rajun käsittelyn kohteeksi. Osa pihtiputaalaisista on hakenut saaresta marjansa ja sienensä, virkistyen samalla sen ainutlaatuisilla hiekkarannoilla, joihin Kolimalla ei juuri muualla törmää. Pesimäalueella niin Suomessa kuin muuallakin kurkien häviämisen syyt ovat hyvin tiedossa. Lounais-Hämeessä muutamille kurjen poikasille on kiinnitetty yksilölliset värirenkaat. Edellisen johtajan mielestä ne menevät Espanjaan. SUOMEN LUONTO 6/91 50. Vanhojen traditioiden peruina kurjet talvehtivat Egyptissä tai Sudanissa. " Ostosta, lunastuksesta tai vaihdosta keskustellaan kuitenkin vasta sitten, jos maanomistaja hakee suojelurannalleen rakennuslupaa.'' Alice Karlsson Lounais-Hämeessä on merkitty muutamia kurkia yksilöllisillä värirenkailla. Lylysaari on hieno harjusaari, jossa on kolme lampea. Tanskasta kurki on hävinnyt tyystin, samoin Englannista ja Jugoslaviasta. Parin vuoden kuluttua tämä kurki alkaa katsella puolisoa. Suomen kurkityöryhmä aikoo loppukesän aikana kiinnittää kahden tai kolmen aikuisen kurjen selkään satelliittilähettimen. Miksi näin, Suomen kurkityöryhmän puheenjohtaja Juhani Rinne. Nyt laskennat osoittavat noin 4500 paria. Saaren kymmenkunta maanomistajaa suuttuivat rantojensuojeluohjelmasta niin, että hakkasivat rantansa lähes puuttomaksi. Oma suosikkini on Tunisia' ', Rinne veistelee. Soiden lintu on koostaan huolimatta vaikea seurattava. Ainoastaan saaren suojeluohjelmaan kuulumaton pohjoispää sai pitää puunsa. Karjalassa rengastettu kurki löydettiin talvella Gruusiasta. Lylysaaren tyly kohtalo Rantojensuojeluohjelmaan kuuluvalle noin 80 hehtaarin kokoiselle Kolimajärven Lylysaarelle Pihtiputaalla kävi viime syksynä köpelösti. Rantojensuojeluohjelmaan kuuluvilla alueilla voi kaataa metsää vain siten, että noudattaa Tapion uusia ohjeita. Soita on kuivattu ja pitkäkoipien pesäpaikat ovat kadonneet. Soiden linnut taittavat taivalta komeiden töräyttelyiden säestyksellä. Turkki tai Israel ovat myös mahdollisia. säästämään rantapuustoa. Ne neuvovat mm. Jari Salonen 5. " Olemme seuranneet noin 80 pesimättömän luppokurjen joukkoa, jossa on mukana kahdeksan samalla alueella rengastettua lintua. johtajan mukaan Suomen kurjet muuttavat Italiaan. Toivottavasti ennätämme laittaa satelliittilähettimen lumikurjelle", Rinne kertoo. Toivottavasti kelvollinen pesäsuokin löytyy aikanaan. Kurkiaura lienee niin kevätkuin syystaivaan tutuimpia kuvioita. Kun talvehtirnisalueita ei tunneta, ei siis voida saada selville niiden uhkatekijöitäkään. vsk. Aiemmin Suomessa pes1v1en parien määräksi veikkailtiin kuutta tuhatta. ''Euroopan kurki projektin Maanomistajien kiivastuksen jäljet pihtiputaalaisella harjusaarella. ''Tapion ohjeilla jälki olisi ollut Lylysaaressa huomattavasti kauniimpi.'' "Valtio maksaa ostamistaan rannoista hyvän hinnan", Heikkinen rauhoittelee maanomistajia. Talvialueiden uhkatekijät ovat yhä hämärän peitossa. KOTIMAASTA Ratkeaako kurjen talvehtimisalueen arvoitus. On uutta, että linnut saapuvat näin uskollisesti synnyinseuduilleen' ', iloitsee humppilalainen kurkiharrastaja Jouko Alhainen. Keski-Euroopassa lähes joka suon laidalle voitaisiin iskeä kurjen katoamisesta muistuttava kyltti. Iranissa talvehtivia lumikurkia on jäljellä vain muutama, mutta niiden pesäpaikkoja ei tunneta
Tämä merkitsisi melkoisen varmasti kalliosinisiiven katoamista alueelta. Kivimuseossa käydessään tajuaa, miten turhan yksioikoisesti tajunta yleensä kuittaa sanan kivi. Tämän toisen "ikuisen" elementin äänet sopivat kaikkien kuvien katselutunnelmaan, vaikka ne on erityisesti tarkoitettu täydentämään Kourallinen kiviä tarinaa. Kalliosinisiiven toukka koteloituu kivien alle ja talvehtii. Vaasan kävelyssä mukana olleen ympäristöaktivisti Göran Ekströmin mukaan protestin syynä ovat tielaitoksen 2000-luvun suunnitelmat. Väenpaljous olisi riski harvinaistuvalle kalliosinisiivelle. Pentti Hirvonen 6 KOTIMAASTA Kymmenen valkoista kiveä näyttäytyvät erilaisissa paikoissa Lauri Anttilan valokuvanäyttelyssä Hard Rock Show. Näyttelyn ydinteos vie norjalaisen tunturin laelle keskelle kallion eroosiota. Kilokaupalla kauniita, merentuoksuisia lomamuistoja lentää vuosittain maailman kolkasta toiseen matkalaukuissa. Meluja pölyhaitat tekevät tehtävänsä. Oletko nähnyt uuden suomalaisen korukiven nuummiitin. Käynnistyminen viivästyi ja aiheutti ilkkuviakin kommentteja. Ryhmä pani merkille, että erilaiset liikenteen ammattikäyttäjät valitsivat säärmönmukaisesti keskisormen. Ritva Kupari Monoa moottoriteille Laihian ja Vaasan väliselle maantielle ilmestyi hiljattain pieni mutta sitkeä mielenosoittajajoukko kertomaan liikennepoliittisista käsityksistään ja myös siitä, ettei mielenosoitus ole vanhanaikaista tai tarpeetonta koska uusia moottoriteitä suunnitellaan toinen toisensa perään. Maitiaislahden rantakallioilla asustavan perhosen uhkana ovat myös rannan virkistysaluesuunnitelmat. Kivi veden tyrskeissä voi muistuttaa kylpevää virtahepoa; auringonpimennyksen vaiheita voi seurata kallion pinnasta. Ekström kuvailee kävelyä leppoisaksi, päivämatkat kestivät viisi-kuusi tuntia ja matkan varrella oli mahdollisuus keskustella paikallisten ihmisten kanssa. Kallioilla kasvaa runsaasti perhosen toukan ravintonaan käyttämää isomaksaruohoa. Tämän Grönlannista nimensä saaneen harvinaisen kiven esiintymä on löydetty Helsingin rannikolta. Upeaa. Useista vastustuksista huolimatta mikään ei ole muuttunut koko sinä aikana kun teitä on rakennettu. Hard Rock Show on esillä 9.9.1991 saakka. Sen parhaat elinpaikat ovat Kaakkois-Suomessa Saimaan alueella ja Heinolan seudulla. Monet esiintymät ovat saarissa tai vesistöjen rannoilla. Kivet puhuttelevat muodoillaan, kuvioillaan, väreillään. Tämä voisi edesauttaa lajin säilymistä täällä", sanoo Jukka Tabell. ' 'Ne ovat karmeaa luettavaa ja yhdistykset päättivät Biokaasulaitos kaipaa alkulajittelua Kun Vaasa ja sen naapurikunta Mustasaari saavat ruohonjuuritason jätteiden lajittelun jokamiehen tavaksi, voi kuntien yhteinen biokaasua tuottava Stormossenin jätteenkäsittely-yhtiö toden teolla kerätä niitä ympäristöpisteitä, joita se on poiminut laitoksen suunnitteluvaiheesta alkaen. Useissa kuvasarjoissa on hauskaa asetelmallisuutta: tekijä on vienyt kiviä vierailulle erilaisiin ympäristöihin. Laitos kuitenkin ottaa jo vastaan kaikki Vaasan ja Mustasaaren talousjätteet ja entisille avokaatopaikoille menevät enää teollisuuden ja rakennustoiminnan jäärmökset. Lauri Anttilan näyttely aloittaa kivimuseon Taide ja tiede kohtaavat -näyttelysarjan. Tekniikaltaan ranskalaisperäinen laitoshan on vieläkin ainoa laatuaan Pohjoismaissa, eikä Eurooettä vielä ei ole myöhäistä toimia. Vaikka hanketta rajattaisiinkin, sekään tuskin pelastaisi perhoskantaa. Louhintasuunnitelmat on tehty ottamatta perhosta huomioon. Mielenilmauksen taustaorganisaatioina toimivat Ympäristö ja kehitys, Euroopan nuorten metsäkampanja sekä paikalliset kehitysmaa-, luonnonsuojeluja ympäristöyhdistykset. Viestivät kivet Aika moni meistä tietää, että kivistä voi saada keräilytartunnan. Kalliosinisiipi on taantuva laji ja miltei hävinnyt maan länsiosista. Kuvataideakatemian rehtori Lauri Anttila on koostanut kymmenen vuoden aikana kuvaamistaan luonnon kivistä 90-valokuvaisen Hard Rock Shown. Harvat ymmärtävät, että uuden menetelmän sisäänajo sujuu usein hitaasti. Nuummiitti on tummapohjaista ja hiottuna se loistaa sateenkaaren vare1ssa kuten spektroliitti. Ääninauhalta kuuluu molskahduksia veteen. Tuoreimmat havainnot ovat tältä kesältä. Heinolan ympäristönsuojelusihteeri Minna Willström kertoo, että kaupungin tekninen lautakunta on päättänyt noudattaa louhinnassa laajinta vaihtoehtoa. Heinolalaiset veljekset Jukka ja Heikki Tabell ovat nähneet alueella useita kalliosinisiipiä. Monet autoilijat reagoivat myös, jotkut moniselitteisesti tööttäillen, toiset vilkuttaen tai peukkua näyttäen, mutta jotkut myös keskisormea heiluttaen. SUOMEN LUONTO 6/91 50. ''Toiveet asetetaan nyt valtakunnalliseen kalliosinisiiven rauhoitussuunnitelmaan, josta on luvassa päätöksiä syksyllä. Pelkästään tähän vaiheeseen piijistäkseen Stormossen on kulkenut pitkän ja vaivalloisen tien. Protestointiin on varmasti syytä vielä viidenkin vuoden kuluttua, väärä liikennepolitiikka ei ole aikaan sidottu.' ' Ryhmä kulki matkan Laihialta Vaasaan kahdessa päivässä yöpyen välillä Helsingbyssä. Perhonen elää lämpimillä, avonaisilla kallioja kivikkorinteillä. Perhonen on löytänyt oivan asuinpaikan Maitiaislahden rantakallioilta, mutta nyt kaupunki aikoo louhia sen elinalueen vierestä lähes miljoona kuutiota kiviainesta. Teknisesti Stormossen on valmis, vaikka se toimiikin toistaiseksi yhden bioreaktorin varassa. vsk.. Geologian tutkimuskeskuksen kivimuseossa Espoon Otaniemessä kivet puhuttelevat myös valokuvissa. Louhinta uhkaa kalliosinisiipiä Uhanalaisen kalliosinisiiven elinalue on vaarassa HeillOlassa. Tätä valokuvaveistosta ympäröivät seinille asetellut mustavalkoiset kuvakokonaisuudet. Kalliosinisiiven elinalue pyritään selvittämään elokuun aikana
Koska ne rahat tulevat takaisin tielaitokselle. Liikennepolittikan vastustajat ovat olleet tänä kesänä liikkeellä eri puolilla maata. Laihialle, Tampereelle ja hurjimpien ajatusten mukaan jopa Helsinkiin asti", Ekström huomauttaa. Jos alkulajitteluun saadaan syksyllä vauhtia, toteutuu Stormossenin idea vähitellen. Ainakin minä haluan parannuksia alkulajittelussa, koska laitos toimii silloin paljon paremmin ja tarkempi lajittelu tekee toiminnan ehkä halvemmaksikin." Ennen Stormossenin valmistumista jätteen käsittely maksoi kuntalaiselle v11s1 markkaa kuutiolta ja nykyään maksu on noin 20 markkaa. passakaan biokaasulaitoksia ole rakennettu kuin muutama. kaikenkarvaisine sisältöineen lähimpään astiaan. Åkersin mukaan hinta tällaisesta toiminnasta ei ole kova. Bio-puolella sama kesti kaksi vuotta, eikä asiaa parantanut lainkaan se että bioprosessorin myynyt yhtiö meni konkurssiin kesken kaiken. sää jättöpaikkoja. Joka tapauksessa ympäristöministeri Kaj Bärlund kävi maaliskuussa sytyttämässä biosoihdun laitoksen virallisen käyttöönoton merpaljon pidemmälle ... " Miksi ihmeessä Valtionrautateitä vaaditaan tolffilmaan taloudellisen voiton periaatteella kun samanaikaisesti tielaitos niin sanottuna palvelulaitoksena saa maksaa mitä hyvänsä. Eikä tämäkään pätkä lopu kymmeneen kilometriin, sillä jatkosuunnitelmat ovat olemassa jo kiksi ja Stormossen on jo kyennyt tuottamaan sata kuutiota kaasua tunnissa eli päässyt lähelle alun perin suunniteltua 120 kuutiota. Rauno Kaikkonen tien pätkä maksaa 200 miljoonaa markkaa. Energiaa säästävä raideliikenne on taloudellista ja moottoriteiden rakentaminen taloudellisesti mieletöntä.'' Vaasan lähistöllä etenee neljä erilaista tiehanketta ja ympäristöaktivistit organisoivat parhaillaan niitä kaikkia koskevaa vastalausetta, kampanjaa tai adressia. vsk. Se on jäte vielä bioprosessin jälkeenkin, eikä sille ole keksitty minkäänlaista käyttöä. Tässä marssitaan Laihialta Vaasaan. " Toinen bioreaktori val, mistuu todennäköisesti 1993. Kaasun tuotannon vakiintuessa kykenemme toimittamaan biokaasua myös lähellä toimiville yrityksille, mikä onkin alusta lähtien ollut tarkoitus'', muistuttaa Åkers. Pieni moottori' 'Protestimme käsitettiin ehkä liian yksinkertaisesti rakenteilla olevan paikallisen moottoritien vastustukseksi. Esimerkiksi Vaasan kaupungissa on ainoastaan 15 paikkaa, jonne lajitellut jätteet voi viedä, ja se on Åkersin mukaan riittämätön määrä. Natur och Miljö -yhdistykseen voi ilmoittaa mielipiteensä joko puhelimella tai postikortilla. Prosessissa eriytyvä humusmassa on pieniä lyijyarvojen tarkistuksia vaille valmis pelloille, ja rautaromu kulkeutuu Stormossenilta romukauppoihin uutta käyttöä varten. Toinen reaktori tulossa Leif Åkers on varmasti oikeassa vakuuttaessaan useasti että toiminta prototyypin parissa vaatii pitkää vieteriä, puhumattakaan siitä että monesta osasta koostuva jätteiden käsittelyn järjestelmä vaatii tarkkaa suunnittelua ja hyvää tiedotusta. liikenneministeri Ole Norrbackille. Rauno Kaikkonen 7. " Mekaanisia ongelmia on ollut jatkuvasti. Käsittelypuoli saatiin kuntoon vasta vuoden työn jälkeen. Jäteastioita tarvitaan lisää Nyt kun ongelmat itse laitoksessa on suurin piirtein voitettu, pitäisi myös alkupään lajittelun kehittyä. Kotitalouksien materiaaleista ainoastaan muovi sinnittelee ratkaisemattomana ongelmana. Me vastustamme liikennepoSUOMEN LUONTO 6/91 50. litiikkaa, jonka osa on myös paikallinen moottoritie. VR ja tielaitos ovat molemmat valtion laitoksia, joissa käytetään verorahoja. "Ehkä syksyllä saamme liKOTIMAASTA Stormossenin toimitusjohtaja Leif Åkers toivoo, että tällaisen sekajätteen sijaan biokaasulaitos saisi paremmin lajiteltua jätettä. Lopulta rakensimme reaktorin itse valmiiksi", Stormossenin toimitusjohtaja Leif Åkers kertoo. Valtakunnallisen protestin tarkoituksena on arvostella liikennepolitiikkaa kysymyksellä: miksi autoliikennettä paisutetaan suhteettomasti raideliikenteen kustannuksella. Ja silti autoilu ja tierakentarninen vain lisääntyvät. Kerätyt tulokset osoitetaan todennäköisesti mm. Ekström pitää autoilua yksittäisistä ympäristön pilaajista kaikkein selkeimpänä, maailmanlaajuisesti kasvihuoneilmiön ja metsäkuolemien aiheuttajista ehkä suurimpana. Ihmiset joutuvat kulkemaan näihin pisteisiin kohtalaisen pitkiäkin matkoja ja suuri osa jättääkin matkan tekemättä: on helpompi heittää roskapussit. Vaikka koneet on suunniteltu talousjätteen käsittelyyn, niitä ei ole ennen käytetty eikä testattu. Silloin toimintaan voivat tulla mukaan myös lähialueen muut kunnat, kuten Laihia, Vähäkyrö, Maalahti, Maksamaa ja Vöyri. Miksei tielaitoksen tule olla taloudellisesti kannattava
Ylimääräinen rehu ja kalojen ulosteet sisältävät runsaasti ravinteita, jotka rehevöittävät vesistöä. Kun 400 vuotta Timo Kuitunen ei halua tärvellä elinkeinollaan Puulavettä eikä sen maisemaa. Minkäänlaisia haaveita laajentamisesta hänellä ei ole, eikä lisätyövoimaakaan tarvita kuin aivan tilapäisesti. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNA Alice Karlsson Vesipossu on siisti syntyjään Vähältä piti ettei kirjolohi päätynyt luonnonystävien mustalle listalle. Timo Kuitusen tuote, kylmäsavustettu kirjolohi, on maankuulua herkkua, joka suorastaan viedään käsistä. Kuitusen noin 5000 kasvattia saavat herkutella usein myös Puulaveden tuoreella kuoreella, jota alueen kalastajilta saa ilmaiseksi. Kun kaloja ruokitaan, osa rehusta jää käyttämättä. Suomeen kirjolohta siirrettin ensimmäisen kerran jo 1800luvun lopussa, mutta tuotanto käynnistyi laajemmin vasta parikymmentä vuotta sitten. Jatkojalostuksen vuoksi Ki:~tunen voi pitää tuotannon pienenä. Kirjolohen menetetyn maineen palauttamiseksi tekee työtä mm. Kirjolohi kuten muutkin kalat polskuttelisivat kernaasti vapaina ja elelisivät kalanelämäänsä kaikessa rauhassa. '' Timo Kuitunen on alunperin maanviljelijä. Puulan Lohi Oy:n Timo Kuitunen Hirvensalmella. "Kuore sopii tosin hyvin ihmisravinnoksikin'', Kuitunen kehuu, ''friteerattu kuore ja valkosipuli on sellainen herkku, ettei sitä moni ymmärrä. Kirjolohi on pohjoisamerikkalainen kalalaji, ja se menestyy meillä vain viljeltynä. Lupa Mikkelin vesija ympäristöpiiristä heltisi kunnollisella lietteenpoistojärjestelmällä. vanha sukutila hiljeni, karja hävitettiin ja pellot kesannoitiin, maatalon poika teki kymmenen vuotta maansiirtotöitä ja muita hanttihommia, kunnes innostui kalanviljelystä 1979. Viimein kuopiolainen Merpo Oy lupasi ommella Kuitusen muovi. Ruoanlaittotaidollaan pitäjässä mainetta niittänyttä miestä alkoi kiinnostaa myös kalan jatkojalostus. Kalan kohtalona oli kuitenkin päätyä yhdeksi maailman suosituimmista viljelykaloista. Se on siisti siinä missä !ohikin. Timo Kuitunen piirsi lietesiepparinsa luonnoksen paperille ja etsi ideansa toteuttajaa ympäri Suomea. Vesipossuksikin ristitty kirjolohi kun on liannut vesiä ympäri Suomea ja kalan makukin on joskus perin mutainen tai muuten tympeä. Kirjolohi on kuitenkin menettänyt maineensa ihan ilman omaa syytä. Kirjolohi on melko vaatimaton elintavoiltaan, kestävä ja nopeakasvuinen, joten ihmiset oppivat kasvattamaan sitä ravinnokseen. Hän remontoi vanhan navetan uuteen uskoon: nyt karjakeittiössä perataan, navetassa savustetaan, hevostalli on viileävarastona ja sikalassa otetaan vesipossutilauksia vastaan. Kuitusen salaisuus on hallitussa lietteenpoistossa, joten kalat eivät joudu kasvamaan omissa liemissään. Lietteet metsään Aluksi Puulan Lohella oli verkkoallas 4000 kalakilon tuottamista varten vuodessa, mutta muutama vuosi sitten yritys sai luvan kasvattaa 6000 kiloa lisää
Kalankasvattajat voisivat vaalia naapurisopua käyttämällä vesistön omaa kalaa kirjolohiensa ravinnoksi. Syyksi on epäilty juuri valkaisuja desinfiointiaineiden käyttöä. ''Oh hoh, niinkö siinä sanottiin ", kommentoi Leena Ylä-Mononen Vesija ympäristöhallituksen kemikaalivalvontayksiköstä. Samaan aikaan mm. Ainakin Ruohonjuuri ja Ekokulma-kaupat Helsingissä myyvät 250 gramman pakkauksissa Ecoverin valkaisuainetta, joka ei sisällä klooriyhdisteitä. Lietejärjestelmä maksoi allasta kohden 15 000 markkaa ja käyttökustannukset ovat olemattomia käyhän sähköpumppu kerrallaan vain muutaman minuutin. Kemistit ovat huomanneet, että orgaanisten klooriyhdisteiden määrät jätelietteissä ovat kasvaneet. Lähes kaikki käytetään kotimaassa, ja vain noin 10 prosenttia viedään ulkomaille. Se on maaja metsätalouden sekä muun hajakuormituksen, asutuksen ja metsäteollisuuden jälkeen Suomen tärkein vesistöjen rehevöittäjä. Miesten mielestä nimittäin "naama ei maalaamalla parane", sillä "luonnollinen on paras". Eikä ihme, sillä kalankasvatuksesta on tullut merkittävä vesistöjemme pilaaja. Suomessa on hieman alle 400 ruokakalaa tuottavaa kalanviljelylaitosta. .Ja kuitenkin pullon kyljessä sanottiin aineen olevan luontoystävällistä ja hajoavan luonnossa vedeksi ja ruokasuolaksi. Kalankasvatus pilaa vesistöjä Lohenkasvattajain Liitto on huolissaan kalankasvatuksen tulevaisuudesta. Vesiviranomaiset ja ranta-asukkaat esittävät yhä ankarampia vaatimuksia kalankasvattajille. Suomen Lohenkasvattajain Liiton mielestä kirjolohen suuri suosio on ongelma, olisihan niitä muitakin viljeltäviä kaloja. Minua siis kehotettiin välttämään klooria sisältäviä valkaisuaineita, joten päätin etsiä vaihtoehtoja. Kartion kärkeen asennettiin imuletku ja yhdellä napinpainalluksella lietteet imetään suppilosta maalla olevaan kuoppaan. Lähes yhtä paljon ihmisiä harmittivat kaikenlaiset kemikaalit, erityisesti ns. massaja paperiteollisuudesta valui vesistöön 440 tonnia fosforia ja 14 500 tonnia typpeä. vauvaparfyymi, joka saa vauvan luonnollisen tuoksun kaikkoamaan! Haistelijoiden mukaan parfyymikäsittelyn jälkeen vauva lemuaa miesten partavedeltä. Valkaisemalla ei vaatteiden tai muiden esineiden käyttöikä pitene ellei sitten mielly valkaisemaansa vaatteeseen uudelleen, ja päätä olla heittämättä sitä vielä pois. Atlantin lohta. lohen, siian ja nieriän kasvatusta Suomessa. Tehoaineita ovat suola, kalkkikivi ja peroksidi. Muualla Euroopassa kalankasvatus on paljon Suomea mielikuvituksellisempaa. Hän kertoi valkaisuaineiden sisältävän epäorgaanisia klooriyhdisteitä, jotka vaikkapa tavallisten pyykinpesuaineiden ja .monien muiden viemärivesissä ja vesistöissä esiintyvien aineiden kanssa saattavat muodostaa orgaanisia klooriyhdisteitä. Metsässä oleva lieteallas täyttyy kymmenessä vuodessa, jonka jälkeen ravinteet kuljetetaan säiliöautolla pelloille. Kirjolohelle vaihtoehtoja. Valkoisuus on kuiten, kin pelkkä ulkonäköseikka. Se valkaisee ulkona narulla roikkuvaa valkopyykkiä ilmaiseksi. Turhimman tuotteen kruunun sai muovikassi ja muu kertakäyttöinen kama astioista piilolinsseihin. Liitto pyrkiikin edistämään mm. Kilpailuun osallistui 450 näyttelyvierasta. Vene on pelastettu hukkumasta likaan mutta mikä pelastaisi vedet klooriyhdisteiltä?. Toimiva lietteenpoistojärjestelmä on verkkoaltaissa välttämätön ja se on myös kalankasvattajan etu: hyvässä ympäristössä syntyy hyvä tuote. Näistä useimmat ovat tuntemattomia, mutta niiden epäillään vahvasti olevan sekä ihmisten terveydelle että luonnolle vaarallisia. Muista pohjoismaista vain Ruotsi hellii Suomen lailla kirjolohta, mutta jo Norjassa viljellään runsaasti mm. Kertakäyttö on älytöntä ja helpolla pääsemistä ei arvosteta. Heistäkin osa halusi hillitä naisten intoa pistää rahojaan tarpeettomiin meikkeihin. Kilpailu kiinnosti enimmäkseen naisia: vain joka kymmenes vastaaja oli mies. D Valkoista valhetta Ostin katumainosten innoittamana ainetta, jonka kerrottiin valkaisevan pyykkini ja pelastavan likaan hukkuvat tavarani. Valkaisuainetta sisältävä huuhteluvesi on mieluiten kaadettava maahan, ei järveen tai viemäriin. Myöhemmin epäilys alkoi kalvaa mieltä. Yksi vaihtoehto on kaikkien ulottuvilla: aurinko. Vuosittain kasvatetusta noin 20 miljoonasta kalakilosta 99 prosenttia on kirjolohta. Näin järven tai meren ravinteet eivät lisääntyisi. Pullon kyljessä sanottiin aineen sisältävän natriurnhypokloriittia ja varoitettiin aineen joutumisesta silmiin ja lasten käsiin. Turhia kaikki. Harvinaisuuksiakin löytyi: ulkomailta tuotu kissanhiekka, arnmuva pullonavaaja ja sähkökäyttöinen shamppanjavispilä eivät kilpailuvastauksien perusteella muodostune myyntimenestyksiksi. Ja todella: entinen valkoinen, pesukoneessa värjäytynyt mekkoni muuttui takaisin valkoiseksi itsekseen! Koko käsittely kesti noin kaksikymmentä minuuttia. Kloori, senhän on kerrottu myrkyttävän ympäristöä .. :ULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT kartiosuppilon, joka kiinnitettiin puolitoista-kaksi metriä verkkoaitauksen alle. Likaantuneen soutuveneen tai muun esineen puhdistamiseen taas riittää usein vesi ja juuriharja. Viime aikoina suurin ostajamaa on ollut Japani. Jokut olivat tehneet tuttavuutta kynsilakan kuivauslaitteen, kelluvan radion ja munankeittimen kanssa. Muun muassa nämä viestit tulivat kesäkuussa Kuopion maatalousnäyttelyssä järjestetystä "Suomen turhin tuote" kilpailusta. D Suomen turhin tuote on kertakäyttöinen Vessassa s:...-i haista ja naama saa rypistyä. Jos klooria sisältäviä valkaisuaineita on pakko käyttää, on oltava säästeliäs: pieni liraus esimerkiksi hedelmätahran kohdalle riittää. Kalankasvatus toi 1989 vesistöihimme fosforia noin 250 tonnia ja typpeä runsaat 1700 tonnia. Mainokset julistavat valkaisuaineiden "pelastavan" tavaroita
Väliraportin muotoilun vaikeudesta kertoo jotakin se, että peräti neljä raportin kuudesta valmistelijasta jätti eriävän mielipiteensä. Uusiutuvien luonnonvarojen käyttöönoton esteet ovat lähinnä asenteellisia aurinkoa, tuulta ja hukkapuuta riittää yli tarpeemme ja keräystekniikankin kehittely on pitkällä. Tuuliolommekin ovat paremmat kuin esimerkiksi Tanskan. Luonnonsuojeluliitto päätti perustaa neuvoston, kun huomattiin että uusille suurvoimaloille ja varsinkin ydinvoimalle riittää hyvin järjestäytyneitä markkinointimiehiä ja puolestapuhujia, mutta pihimmän ja omavaraisemman energiapolitiikan kannattajat ovat hajallaan. Erona luonnonsuojeluliiton ja muiden energiaennusteiden välillä on se, että liiton ennuste olettaa uusimman energiaa säästävän tekniikan tulevan ripeästi käyttöön. Raportti arvioi kotitalouksien säästömahdollisuudeksi 55-60 prosenttia ja liikenteen 30-45 prosenttia. Kuhunkin tarkoitukseen tulee käyttää juuri siihen sopivaa energiamuotoa. Energiaa biomassasta Luonnonsuojeluliiton energiavisio eroaa ratkaisevasti muista viime aikoina esitetyistä energiaohjelmista siinä, että yli puolet tulevaisuusSuomen energiasta on tarkoitus tuottaa biomassalla: hakkeella, energiametsillä, peltokasveilla ja eloperäisellä jätteellä. Lopullisen ohjelman valmistumisajasta ei ole tietoa, vaikka sitä lupailtiin jo täksi kesäksi. "Kaikkj säästö on toteutettavissa siirtymällä tehokkaampaan tekniikkaan sitä mukaa kuin laitteet vanhenevat. Neuvoston puheenjohtaja on Satu Huttunen luonnonsuojeluliitosta. ''Viidennen ydinvoimalan pohjustaminen on ainoata energiapolitiikkaa, joka on näkynyt julkisuudessa. Parlamentaarinen energianeuvosto julkisti oman väliraporttinsa viime vuoden lopulla. Kuhunkin tarpeeseen oikeaa energiaa Energian käyttöä voidaan luonnonsuojeluliiton ohjelman mukaan vähentää lopettamalla tarpeeton energian tuhlaus, ottamalla käyttöön tehokkaampaa tekniikkaa ja muuttamalla käyttäytymistottumuksia. Aurinkoja tuulienergiasta puhumista on usein pidetty pelkkänä vitsinä. Palvelualojen energiankulutusta voitaisiin raportin mukaan vähentää lähes puolet, samoin teollisuuden. Lisäsäästöä saadaan sitten vielä aikaan, jos muutetaan kulutustottumuksia.'' Uusiutuvalla energialla voidaan luonnonsuojeluliiton energiastrategian mukaan vuonna 2010 kattaa jo lähes koko silloinen energian tarve. Luonnonsuojeluliiton energiastrategiassa pidetään mahdollisena 50 prosentin energiansäästöä vuoteen 2030 mennessä. ''Parlamentaarisen energianeuvoston kysymyksenasettelu on ollut tarkoituksenmukaista, erilaisia vaihtoehtoja on otettu suppeasti huomioon ja säästö syrjäytetty", Satu Huttunen sanoo. Virallinen energiapolitiikka nojaa edelleen tukevasti ydintai hiilivoiman lisätuotantoon periaatteellisesta säästömyönteisyydestään huolimatta. Kun tekniset säästömahdollisuudet on osoitettu, poliitikkojen asia on miettiä, miten ne saadaan käyttöön. neuvosto työskentelevät samaan tahtiin. Luonnonsuojeluliiton energiavisio ei tarkoita niukkuuden yhteiskuntaan siirtymistä, vaan taloudellinen kasvu jatkuisi entiseen tapaan. Puulla lämmittäminen on paljon tehokkaampaa. Laskelmien pohjana on kauppaja teollisuusministeriön energiankulutusennusteista se, jossa energiansäästöä edistetään aktiivisin toimin. Kuitenkin asiantuntijat ovat vaivihkaa pohtineet vakavasti myös muita vaihtoehtoja. Siirtymäkauden energianlähteeksi kelpaa maakaasu, mutta lopputuloksena häämöttää lähes energiaomavarainen Suomi. Laskelmista käy toisaalta ilmi, että 50 prosentin säästötavoite on mahdollinen'', Satu Huttunen sanoo. Tämä tavoite asetettiin ensimmäisenä YK:n nimeämän Brundtlandin komission raportissa 1980-luvun loppupuolella. Vaihtoehtostrategian luojat korostavat, että nämä tavoitteet voidaan toteuttaa jo tunnetun tekniikan turvin. vsk.. Yleisen käsityksen mukaan Suomi on pimeä, kylmä, pitkien etäisyyksien maa, jossa ei pärjätä pelkällä uusiutuvalla energialla. Jokainen hanke, joka synnyttää energiantarvetta, on asetettava kyseenalaiseksi. Metsäteollisuus käyttää nykyään suurimman osan bioSUOMEN LUONTO 6/91 50. Esimerkiksi suora sähkölämmitys on tuhlausta, koska energiaa vuotaa hukkaan sekä tuotannossa että jakelussa. Luonnonsuojeluliiton energianeuvoston Jasenma on vaihtoehtoisen energiapolitiikan asiantuntijoita sekä ympäristöasioista kiinnostuneita kansanedustajia. Sen jälkeen tavoite on toistunut Pohjoismaiden Neuvoston Miljö och Energi -raportissa 1991 ja myös Tanskan, Saksan ja Ruotsin kansalliset energiaohjelmat ovat ottaneet tavoitteen vakavissaan. Tämä johtuu ennen kaikkea asukaslukuun nähden laajasta pinta-alasta. Valoisana vuodenaikana suomalaiselle neliömetrille lankeaa enemmän auringonvaloa kuin eteläeurooppalaiselle. Ohjelman painoarvoa lisää se, että neuvostoon kuuluu myös kaksi nykyistä ministeriä, ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen ja sosiaalija terveysministeri Eeva Kuuskoski. "Kauppaja teollisuusministeriön laskelmista näkyy, että energian tuhlaus jatkuu, jos asialle ei tehdä mitään. Vaihtoehtostrategian luojat kääntävät nama käsitykset päälaelleen ja toteavat Suomen mahdollisuuksien turvautua uusiutuviin energiavaroihinsa olevan poikkeuksellisen hyvät. Anne Brax Luonnonsuojeluliiton energianeuvosto on vaihtoehto parlamentaariselle energiapolitiikan neuvostolle, joka työstää Suomelle energiaohjelmaa kauppaja teollisuusministeriön toimeksiannosta. "Ohjelma ei tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi alkaa sammutella lamppuja tai ottaa pakastin seinästä", sanoo tutkija Anssi Vaittinen, joka toimii energianeuvoston sihteerinä. Kansalaisjärjestöjen tehtävänä on toimia kanavana keskustelulle, joka ei muuten pääse purkautumaan.'' Kansalaisjärjestöjen neuvosto ja virallinen energia10 Tuhlari-Suomi katkaisuhoitoon Suomen luonnonsuojeluliitto valmistelee energiaohjelmaa, jonka väliraportti julkistettiin kesän alussa. Sen mukaan Suomi voi muutaman vuosikymmenen kuluttua tulla toimeen puolella nykyisestä energiankulutuksesta. Maahan, veteen sekä puuhun varastoituu vuosittain aurinkoenergiaa määrä, joka ylittää Suomen nykyisin käyttämän energiamäärän. Parlamentaarisen neuvoston väliraportti puolestaan väittää, että energiaa pitää varautua tuottamaan lisää, koska kulutuksen kasvua ei saada säästöstä huolimatta lähivuosina pysähtymään
Hyvä esimerkki on aina tärkeä, ja Suomella on runsaasti juuri sellaisia energianlähteitä, joista etsitään ratkaisua maailman energiantuotannon ongelmiin. Energiansäästöinvestoinneille olisi asetettava samat korot kuin suurvoimalainvestoinneille nykyisinhän säästön pitäisi maksaa itsensä takaisin puolessa vuodessa. Edellytys säästötavoitteiden toteutumiselle on, että teollisuus ei jatkossakaan hylkää sellunkeittoa, vaan jopa siirtyy siihen takaisin sähköä ahmivasta mekaanisten massojen tuotannosta. ' \! ' \.\ 1 ', \ ( \\ \ 1 \ 1 1 1 t massaenergiasta polttamalla sellunkeitossa syntyviä jäteliemiä. Vaikka esimerkiksi aurinkosähkön hinta on Suomessa vielä niin korkea, että se ei pysty kilpailemaan fossiilisilla polttoaineilla tuotetun sähkön kanssa, Suomen kannattaisi kiireesti käynnistää uutta aurinkoalan teollisuutta pysyäkseen tulevaisuudessa vauhdissa mukana. Hintakilpailu pudottaa jatkossa markkinoilta saastuttavat energialähteet, kun niiden ympäristöhaitoille aletaan laskea realistinen hinta. Ensiaskeleena fossiilisille polttoaineille pitäisi määrätä Ruotsin mallin mukaisesti kasvihuonekaasumaksu, joka määräytyisi ilmaan päästettyjen hiilidioksidikilojen perusteella. Näin autettaisiin uudet energiakokeilut yli lastentautivaiheen ja saataisiin vaihtoehdot kilpailukykyisemmiksi. "Ylijäämäpellot ja rantojen suojavyöhykkeet voi panna kasvamaan energiapajua, peltosellua, öljyrypsiä ja alkoholiohraa. Maisemaa rumentavat savupiiput tietysti poistuisivat. :;;;: Uusiutuvat energianlähteet perustuvat auringon energiaan. Uusiutuvalle energialle ei tällaista veroa määrättäisi. Kaikelta uusiutuvan energian käytöltä, kuten biopolttoaineilta, tuulivoimalta, aurinkosähköltä sekä aurinkolämmitysja maalämpölaitteilta tulisi myös poistaa liikevaihtovero. Laajan tuulivoimatuotannon pystyttäminen vaatii vielä aikaa; pelkästään yhden terawattitunnin, joka on vain noin prosentti nykyisestä energiankulutuksesta, tuulivoimatuotanto vaati i yli tuhat 200 kilowattitunnin generaattoria. Jotta maa ei köyhtyisi, tuhka palautetaan metsiä lannoittamaan' ', Anssi Vaittinen kertoo. Tuulivoimalat eivät synny hetkessä eivätkä itsestään; hallitulla rakentamisvauhdilla voidaan ehkä tällä vuosituhannella rakentaa joitakin satoja myllyjä. Maisemallisesti tärkeillä paikoilla voi tuottaa biomassaa kasvattamalla muita viherkasveja.'' SUOMEN LUONTO 6/9 1 50. vsk. Biomassan käyttöä voi myös lisätä kehittämällä nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita, valmistamalla biokaasua yhdyskuntajätteestä ja lisäämällä puun ja peltosellun energiakäyttöä. "Suurin osa biomassasta saadaan hakkuutähteistä, jotka korjataan metsistä paljon nykyistä tarkemmin. Jo pelkästään nykytahtiin perustuvalla vauhdilla tuulija aurinkosähköllä voitaisiin joka tapauksessa tuottaa l 015 prosenttia energiasta muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Sitä riittää noin 10 000 000 000 vuotta. Yksi tapa suunnata energian tuotanto ja kulutus ympäristöystävällisemmille urille on asettaa erilaisia haittaveroja saastuttavalle energiantuotannolle. "Aurinkopaneelit voi asentaa omakotitalojen katoille, josta ne eivät pistä silmään. Esimerkillä on merkitystä Raportin tekijöiden mukaan Suomen energiavalinnoilla on merkitystä maailmanlaajuisestikin. Tämän ajan kuluessa sähkön varastointitekniikoita voidaan kehittää siten, että aurinkoja tuulivoiman osuutta voitaisiin myöhemmin kasvattaa "Ei tuulimyllyjä silti nousisi joka niemeen, vaan täällä näyttäisi sitten ehkä samanlaiselta kuin Tanskassa näyttää nyt, eikä siellä kovin pahalta näytä", Anssi Vaittinen sanoo. ' ' Tiukempi ote energiapolitiikkaan Raportissa vaaditaan yhteiskuntaa ottamaan entistä päättäväisempi ote energiapolitiikasta. Suomessa on 500 000 hehtaaria ylijäämäpeltoa, joten kyllä tänne pajukkoa mahtuu. Entistä tiukempien normien asettaminen energiantuotannon saastepäästöille on osa 11
vsk.. SUOMEN LUONTO 6/91 50. Vasta Irakin kriisi eivät ympäristösyyt sai viranomaiset pohtimaan säästökeinoja, mutta ainakin kansalaisille suunnattu tiedotus tyrehtyi heti sodan päättymisen jälkeen. Tämä toteutuisi parhaiten hajautetun energiantuotannon yhteiskunnassa, jossa yksityisten ihmisten säästöhaluja ja -aloitteita tuettaisiin kaikin mahdollisin tavoin. Raportissa on laskettu fossiilisten polttoaineiden rikkipitoisuusrajan alentamisen vahvistavan puun kilpailukykyä polttoaineena. " Siirtymäkauden energialähteeksi sopii maakaasu, haitoistaan huolimatta. Kansa vaatii säästöä Uuden ydinvoimalan tilauspäätös ei erilaisten kyselyjen ja mielipidetiedustelujen mukaan vastaisi kansalaisten tahtoa. Luonnonsuojeluliiton energiastrategiassa on lähdetty siitä, että Suomessa ei enåä tarvita uusia suurvoimaloita. Kuvassa vertaillaan nykytuotantoa sekä KTM:n ja luonnonsuojeluliiton arvioita erilaisista energiantuotantomahdollisuuksista. Kuvassa vertaillaan nykytilannetta sekä KTM:nja luonnonsuojeluliiton (SLL) arvioita energian loppukulutuksesta. Suomi vuonna 2030 • Energiankulutus on puolet nykyisestä • Lähes kaikki energia saadaan uusiutuvista energianlähteistä • Puolet energiasta tuotetaån biomassalla • Saastuttaville polttoaineille on määrätty haittavero • Jätteet lajitellaan ja niiden energiasisältö käytetään hyödyksi mädättämällä ja polttamalla • Energiantuotanto on hajautettua ja kansalaisilla on todellista valtaa energiaas101ssa TWh 300 250 200 150 100 50 1987 KTM SLL tarvittavaa yhteiskunnan ohjailua. 12 TWh 400 350 300 250 200 150 100 50 1987 Virallinen SLL tuonti+muut biomassa vesivoima aurinko+tuuli K.hiili+turve maakaasu Oöljy ydinvoima Energian tuotanto 1987 ja 2010 eri strategioilla. Valtaosa haastatelluista oli sen sijaan valmis energiansäästöön. liikenne Dpalvelu kotitaloudet teollisuus Energian käyttö 1987 ja 2010 eri strategioilla (TWh). Suurimmat esteet muutokselle ovat energiayhtiöiden, teollisuuden ja energiaviranomaisten asenteissa. Viranomaisten suhtautuminen säästöön ei ole ollut kannustava sitten 1970-luvun kriisien, jotka osoittivat energiankulutuksen vähentämisen olevan mahdollista elämisen laadun juurikaan kärsimättä. sesta ja hallitus on kaivanut esiin jo kuopatun Vuotoksen tekoallassuunnitelman. Luonnonsuojeluliiton mielestä Suomen on välittömästi aloitettava siirtymäkausi uusiutumattoqiista energianlähteistä kohti pelkkiin uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa energiantuotantoa. Parlamentaarisen energianeuvoston väliraporttia voi tiedustella kauppaja teollisuusministeriön energiaosastolta. Eduskuntavaalitulosta odotellessa raportti sen sijaan vältti ottamasta kantaa siihen, miten sen mainitsema perusenergian lisätarve tyydytetään. Parlamentaarinen energianeuvosto suositteli lisäsähkön tuottamista vesivoiman ja allasrakentamisen sekä yhdistetyn sähkönja lämmöntuotannon avulla. Esimerkiksi ympäristöjärjestö Greenpeacen tammikuussa 1991 Suomen Gallupilla teettämässä tutkimuksessa vain kymmenesosa suomalaisista kannatti uusien suurvoimaloiden rakentamista. 90642 881. Nyt voimayhtiöt ovat odotetusti jättäneet valtioneuvostolle hakemuksen viidennen ydinvoimalan rakentamimaaja metsätal. Suomen olisi neuvoteltava toisen maakaasun syöttöputken saamisesta lännen suunnasta", Anssi Vaittinen vaatii. Luonnonsuojeluliiton energianeuvosto vaatiikin kansalaisille nykyistä enemmän sanansijaa Suomen energiavalinnoissa. D Suomen luonnonsuojeluliiton vaihtoehtoisen energiaohjelman väliraporttia voi tilata liiton toimistosta, pl 169, 00151 Helsinki tai puh
Tämä merkitsee muun muassa sitä, että uhanlaisten lajien yksilöitä vaihdetaan ja lainataan valvottujen siitosohjelmien puitteissa il man että hyvin kallisiinkaan eläimiin joudutaan sijoittamaan varoja. Lontoon eläintarha ennakoi samaa kehitystä, joka Pohjoismaissa on jo pitkällä. Syynä ongelmiin on tarhan kävijämäärien vähentyminen. Korkeasaari oli yksi perustajaeläintarha. Vastaavasti kehittyvät kaikkialla maailmassa sadat eettisesti arvokkaisiin tavoitteisiin pyrkivät eläintarhat. Se pitää tällaisia lajeja mahdollisimman paljon, tekee niiden hoitoon ja luontoon palauttamiseen liittyvää tutkimustyötä sekä informoi yleisöä tästä eläintarhoille olemassaolon oikeutuksen antavasta työstä. Eläintarhoilla on tärkeämpiäkin tehtäviä. Eläimien pito niin ahtaissa tiloissa kuin mihin perinteisissä kaupunkieläintarhoissa on toSUOME LUO TO 6/9 1 50. Nykyinen, vielä pitkälle epävirallinen yhteenliittymä, joka toimii muun muassa eläintarhanjohtajien kansainvälisen unionin jaostona, virallistetaan Euroopan yhdentymisprosessin puitteissa. Joskus lähes ylivoimaisilta tuntuneet ongelmat ovat pääosin takanapäin. Eläintarhaa pitää yllä Lontoon eläintieteellinen seura. 13. Elävän eläimen kohtaaminen koskettaa. Lontoossa tähdätään nyt pitkälti siihen, että vanhasta Regent Parkin eläintarhasta tulisi uhanalaisten lajien säilymiseen keskittyvä laitos. Jos Lontoon eläintarhaa ylläpidettäisiin julkisin varoin, tilanne ei olisi yhtä paha, ei myöskään jos se olisi puhtaasti liikeyritys. Näihin toimintoihin hallitus on myöntänyt avustuksia, muttei niin paljon, että taloudelliset tuskat olisivat väistyneet. Lontoon eläintarhan taloudelliset vaikeudet ovat olleet ennenkin uutisaineistoa. Sen kunniakkaat perinteet vaativat harjoittamaan tutkimusja luonnonsuojelutyötä, mikä kyllä tuo kiitosta mutta niukasti rahaa. Eläintarhat ovat voineet jo vuosikymmenet toimia äärimmäisen uhanalaisten lajien geenipankkeina, ''Noakin arkkeina". Eläintarhojen uudenaikaistamisessa ei ole kuitenkaan kysymys vain eläinten hyvinvoinnista, siis eläinsuojelusta, vaan paljosta muustakin. Brittein saarten eläintarhoilla on ollut jo vuosia eläintarhojen yhteinen suojeluohjelma. Eläintarhojen pelastamista lajeista tunnetuimmat ovat visentti, mongolianvillihevonen ja arabiankeihäsantilooppi. Tavoitteena on, että tämän vuosikymmenen loppuun mennessä määrä kohoaa 30-40 tienoille. Lontoo lienee sen tärkein linkki. Ne eivät tuottaneet kuin väliaikaista helpotusta, käsittääkseni siksi, että kaupallisesta, helppohintaisesta eläintarhamarkkinoinnista alkaa aika jättää. Tätä on sattunut muuallakin, mutta enemmänkin tilapäisenä ilmiönä eikä yhtä massiivisesti kuin Lontoossa. Vastaava ohjelma perustettiin Manner-Eurooppaan 1985. Luonnonvaraisten eläinten esittelyä yleisölle vain huviksi ja liikevoittojen saamiseksi ei eettisistä syistä voida pitää perusteltuna. Oivallinen esimerkki tästä ovat Lontoon eläintarhan ongelmia ja epävarmaa tulevaisuutta koskeneet, viime keväänä kautta maailman levinneet uutiset. Tämä kaikki vaikuttaa omalta osaltaan Korkeasaarenkin kehitykseen. tuttu, ei ajan mittaan enää tule kysymykseen; kritiikki on jo nyt kovaa. Sielläkin on jo Eläinten esittely eläintarhassa vain yleisön huviksi ja liikevoittojen saamiseksi ei ole eettisesti perusteltua, kirjoittaa Korkeasaaren johtaja Ilkka Koivisto. Nyt tavoitteet ovat muualla. Jo vuosia sitten Lontoon eläintarha turvautui rahavaikeuksissaan markkinointikampanjoihin, joita toteutettiin liike-elämän reseptein. vsk. Whipsnade on kuuluisa muun muassa leveäJ huulisarvikuonoistaan. Tähän perustuu onneksi ei tosin kokonaan eläintarhojen suuri suosio. Jaksan uskoa kenties lujemmin kuin koskaan, että eläintarhat selviytyvät tästä haasteestaan kunnialla. l lkka Koivisto Lontoon eläintarha loppu vai uuden alku. Korkeasaaressa eläintilojen laajennukset aloitettiin 1970-luvun alussa. Nyrkkisäännöksi kelpaa: mitä kookkaampi eläin, sitä voimakkaampi on tunne-elämys. Useanlaatuiset vastukset ovat hidastaneet työtä ja kokeilleet ei vain eläinten vaan myös koko henkilökuntamme sietokykyä. Suosiolla on tunnetusti etunsa ja haittansa. Viimeisten 20 vuoden aikana on eläintarhamme uhanalaisten lajien määrää voitu vaikeuksista huolimatta kasvattaa paristakolmesta toiselle kymmenelle. Suuri osa kookkaista eläimistä on tarkoitus siirtää Lontoon ulkopuolella sijaitsevaan, jo pitkään Regent Parkin tarhan rinnakkaistarhana ja tilareservinä toimineeseen Whipsnadeen. nyt runsaasti uhanalaisia lajeja. Se ei ole ainoastaan vastaus eläintarhoihin kohdistuvaan arvosteluun vaan myös uhanlaisten lajien määrän hälyyttävän kasvun vaatima tehtävä, jota vain eläintarhat voivat hoitaa riittävän laajasti. Kotimaisiin suojeluhankkeisiinkin panostetaan entistä enemmän. Tähän ohjelmaan liittyy lähivuosina yhä lisää eläintarhoja
vsk.. Teksti: Eero Vilmi Kuva: Petri Karttimo 14 Karhuja ihn SUOMEN LUONTO 6/91 50
Nykyisin voi arempikin metsästäjä miltei turvallisin mielin käydä mesikämmentä jahtaamaan, onhan hänellä vara valita toinen toistaan tehokkaammista puoliautomaattiaseista ja makasiinikivääreistä tähän työhön sopivin. Yleensä oli kyseessä pientilallisen tai torpparin hätä perheensä ja kotieläintensa puolesta. Tehokas aseistus ja nykyinen elämänmuoto ovat tuoneet metsästykseen liikaa ylpeyttä ja röyhkeyttä, joka pitemmän päälle on turmiollista niin saaliille kuin saalistajallekin. Seitsemän veljeksen isää, joka oli " ankaran innokas metsämies, kohtasi hänen parhaassa iässään äkisti surma, kun hän tappeli karhun kanssa'', ja Kiannon Punaisessa viivassa Korpiloukon Topi sai saman kohtalon käydessään lehmänsä tappajaa päin. Metsästysmoraalin ja kannan alho Nykyiset metsästystavat eivät ehkä olisi herättäneet entisajan metsämiehessä kunnioitusta. Valtiovaltakin houkutteli miehiä karhun kimppuun: 1600-luvulla maksettiin .karhusta tapporahaa, jolla ei liene silloisille pyytömiehille ollut suurempaa merkitystä kuin maineella ja kunniallakaan. elelemään niin kontiot kuin ihmisetkin. 15. Niin kapeni karhun elinpiiri; oli sopeuduttava ja väistyttävä. Joskus valui tantereelle niin kontion kuin metsämiehenkin hurmetta, mutta useimmiten kamppailussa peri voiton ihminen. Karhun ja ihmisen suhde ei ole aina ollut sopusointuinen. Silloin mahtuivat salolle Kansalliseläimeksi kohotettu kontio kaipaa rauhaa ja kunnioittavaa etäisyyttä. Tuohan kontion kaataminen myös kukkuramitoin mainetta, kunniaa ja karhunkaatajan sädekehän, eikä sovi unohtaa turkin ja lihojen rahallista arvoa. Joutsenella on jo pysyvä sijansa Suomen luonnossa. vsk. Ihminen on laajentanut nopeasti elinpiiriään. Asenteetkin ovat muuttuneet karhulle myönteisempään suuntaan. Noihin rooleihin niiden ulkomuoto ja käytös varsin luontevasti viittaavatkin. Lukemattomia kiihkeitä ja verisiä kamppailuja käytiin noina aikoina kevätsohjoisilla vaarankupeilla, kun pyytöjoukko saapui herättelemään kontiota talviuniltaan terävien keihäiden tai pitkien, isoreikäisten tussareiden voimalla. Vuosisadan vaihteen jälkeen aseiden ja kulkuvälineiden kehittyessä karhukanta hupeni rajusti mielettömän pyynnin seurauksena. Metsän kuningas kunniaan Vuonna 1964 kiellettiin pyynti talvipesiltä, ja se yhdessä muiden rajoitusten kanssa nelinkertaisti karhukannan 1980-luvun loppuun mennessä. Karhullekin soisi runsain mitoin tilaa ja ymmärtämystä metsissämme ja mielissämme. Koska valtio korvaa poroja kotieläinvahingot, voisi olettaa 400 karhun mahtuvan elämään viiden miljoonan suomalaisen joukkoon mikäli karhuille riittää sellutehtailta elintilaa ja metsiä. Suommeko metsälle kuninkaan, kuninkaalle valtakunnan. Monet kerrat yksinäisen pyytäjän ja kontion taistoa oli todistamassa vain totinen kuu tai oksien lomasta varovaisena kurkisteleva kettu repolainen. nen SUOMEN LUONTO 6/91 50. Melkeinpä karhun lailla eläneiden metsämiesten ja karhun välille kehittyi monesti erikoislaatuinen, moniselitteinen viha-rakkaus -suhde. Kun karhun metsästys oli kaikkien vapaa oikeus, ei ole ihme, että 1960-luvulla arvioitiin Suomen saloilla kuljeksivan enää satakunta kontiota. Laajojen erämaiden rauha ja hiljaisuus vetivät puoleensa sitkeitä korvenraivaajia ja metsämiehiä, jotka salvoivat matalan töllinsä ahonlaitaan ja lisääntyivät hitaasti mutta varmasti. Kamppailu salojen herruudesta Karhulla oli ennen mittaamattomat, tiettömät salomaat elinalanaan; silloin ihminen oli kairassa harvinaisuus, ja tiheät korpikuusikot kätkivät alleen suunnattoman paljon suuremman karhukarjan kuin nykyisin. Karhunkaatajaa pidettiin varsinkin keihäiden ja mustaruutipyssyjen päivinä metsämiehistä uljaimpana. Vuonna 1985 suotiin karhulle ja joutsenelle Suomen kansalliseläinten arvo. Varsinkin talvisaikainen pesiltä pyynti tai oikeammin teurastus sekä kevätpyynti pesästä juuri nousseiden karhujen jälkiä moottorikelkoilla seuraten aiheuttivat suurta tuhoa karhukannassa. Arvonanto ja kunnioitus karhua kohtaan saaliseläimenä ja sittemmin ikäänkuin kohtalotoverina oli suurta. Näistä eläimistä on aikojen saatossa sepitetty lukemattomia loruja, satuja ja tarinoita, joissa karhu yleensä kuvataan metsän kuninkaana, oikeudenmukaisena eläinten hallitsijana ja joutsen puhtauden ja kauneuden esikuvana. Useimmiten karhu ja ihminen ovat olleet vastakkain ihmisen tahdosta, joko karhun surmattua kultaakin kalliimpia kotieläimiä tai metsästäjän toivoessa otson tuuheasta turkista komeata koristetta olohuoneensa seinälle. Metsissä kesäisin vapaana vaeltelevat lehmänkantturat olivat kuitenkin karhulle helppoa riistaa, ja siksi karhusta tuli suden ohella metsän vihatuin eläin kautta pohjolan. Eiköhän 400 karhua mahdu elämään viiden miljoonan ihmisen kanssa harvaan asutussa maassamme. Nekin vaeltelivat Pohjoisja Itä-Suomessa, EteläSuomen karhut oli tapettu jo paljon aiemmin. Otson kimppuun käyminen pelkkää keihästä tai kerran !aukeavaa tussaria käden jatkeena käyttäen vaati luonnon ja metsän ymmärtämisen lisäksi älyä, rohkeutta ja sisukkuutta niin kuin pohjolassa eläminen noina aikoina muutenkin
Niinpä kun se lopulta tapahtuu, kuvaaja ja luonnontarkkailija tietää saaneensa metsän isännältä, Tapiolta, erityisen suosionosoituksen. Pelotin sen sa16 mantien pois heilauttamalla objektiivia. Minuutin yli kolme laskeutui aamun ensimmäinen korppi lähipuuhun. Kuuntelin mieluummin laulurastaan neuvoja ja leppälinnun rauhallista säettä. En halunnut mustien rähisijöiden laumaa rikkomaan aamuisen metsän tunnelmaa. vsk.. Koko yön selkeänä ollut taivas oli aamun tullen vetäytynyt pilveen. karhun edestä kevyesti taaksepäin ja katosi kuin kangastus. Haaska oli kuhmolaisen pienen avosuon reunaan pistävän, mäntyä ja kuusta kasvavan kangasniemekkeen luoteiskärjessä. Tulija jäi pahasti kuusen oksien taakse ja pidinkin sitä kettuna. Harmittelin mielessäni, sillä valo olisi muuten riittänyt kunnolla kuvaamiseen, vaikka auringon nousuun olikin vielä aikaa. Sitten susi kiersi haaskan taakse häntä liehahdellen ja teki äkkiä parin askeleen syöksähdyksen haaskaa ja naarasta kohti. Uros oli kaksi kertaa naarasta isompi karhuherra. Mitäs ne noin, ihmettelin ... Karhunaaras pakeni taas muutaman askeleen, mutta uros jäi rauhallisesti makaamaan. hitto, se on... En voinut olla ihastelematta suden liikkumisen keveyttä ja vaivattomuutta. se on SUSI! Nyt karhu-uros lähti ripein askelin sutta kohti ja odotin sen puikahtavan pelokkaana metsään. Korppien korahteluista kuulin suden liikkuvan kumpareen takana näkymättömissä ja jännittyneenä odotin tuleeko se uudelleen näkyville. Uroksen suhtautuminen naaraaseen ei ollut ongelmatonta; sitä selvästi harmitti, kun naaras ruokaili, eikä se malttanut olla välillä ajamatta naarasta pois. Naaras oli nuori ja tummassa metsässä hätkähdyttävän vaalea, kenties ensimmäistä kiimaansa elävä. Ajattelin, että tietysti kolmas karhu, mutta miksi uros suhtautui asiaan noin rauhallisesti. koirako se... Mikähän siellä. Kello 3.04 karhunaaras oli siirtynyt hiukan sivummalle ja huomasin sen tuijottavan metsään haaskan taakse. Myös uros meni sen luo, mutta jätti tavanomaiset enemmät lähentely-yritykset ja alkoi sekin tuijotella samaan suuntaan. Samalla totesin karhunaaraan pökäisevän pmsparn kuin pakoon. Mutta ei, se odotti rauhallisesti, kunnes viime tipassa hypähti. Olin tarkkaillut yön läpi karhupariskuntaa haaskan lähellä. Teksti ja kuvat: Antti Leinonen Se on susi! Luontokuvaajat kokevat varmasti suden haasteellisimmaksi eläinkohteeksi; susi on varovaisuutensa takia perin harvoin antautunut kameran eteen elävänä ja terveenä, omaehtoisesti. Ja sehän tuli! Sillä välin karhu-uros oli siirtynyt haaskan viereen makuulle ja naaras palannut haaskalle syömään. Kun susi tuli nyt kumpareelle, otin siitä useita kuvia, jolloin se aina hätkähti näkyvästi, mutta ei vaikuttanut muuten pelokkaalta. Toukokuun kahdeskymmenesneljäs aamu oli vaalennut jo niin paljon, että metsässä näki vaivatta. Uros jäljesti naarasta tarkasti minne tahansa se menikin, ja naaras väisteli sitä parhaansa mukaan päästämättä yleensä kosketusetäisyydelle. Tuijottelimme kumpareelle parinkymmenen metrin päähän ja sitten siellä häivähtikin jotain vaaleaa, jotain joka hypähti ajatuksen keveästi kumpareelle. Se aivan kuin SUOMEN LUONTO 6/91 50. Sitten tulija siirtyi kokonaan näkyville ja hetken tuntui, että päässä raksutti tyhjää: mikään kettu ..
Sellaisista olin joskus lukenut. Ei se ollut mikään luimisteleva kelmi, "iso paha susi". Kameran äänet ja tietysti haaskan vieressä makaava karhu panivat sen varomaan. liukui maanpinnan yläpuolella. Ehkä ne jopa tunsivat entuudestaan henkilökohtaisesti toisensa. Kuitenkin se oli ennakkomielikuviini verrattuna mahdottoman iso ja roteva. Sen täytyi olla aikuinen uros. Se oli upein ja jaloin metsän elävä, mitä konsaan olin tavannut. Se ei pelännyt aikuista karhu-urosta vähääkään, vaan suden ja karhun kesken näytti olevan molemminpuolinen kunnioitus. Huomasin aivopesun sudesta purreen minuunkin. Mutta sittenkin, sen suhtautuminen karhuun oli niin veljellisen tasaveroinen, ettei sellaiseen mikään koira tai koirasekoitus pystyisi. 17. Miten sillä oli se häntäkin kärjestään valkoinen. vsk. SUOMEN LUONTO 6/91 50. Muutenkin susi ylitti ennakko-odotukseni. Haisteltuaan löytämäänsä luuta ja seisahduttuaan vielä kumpareelle susi ravasi metsään ihmeen laajasti valkoisen hännänpään vilkkuessa, eikä enää näyttäytynyt toiveikkaasta monen tunnin odotuksesta huolimatta. Eihän susiUa ole sellainen häntä, muistelin. Susi kiersi haaskan takana, mutta ei uskaltanut syömään. Jos se oli joku venäläisen rajakoiran ja suden risteytys. Siinä mietiskellessä tapahtuma hämärässä metsässä alkoi tuntua hyvin epätodelliselta
Inariin verrattuna Uudenmaan asukastiheys on 300-kertainen! Mutta silti Uudeltamaalta löytää luonnonarvoja ja jopa luonnonrauhaa. Ruhjeen kulkua osoittavat kapeat järvet kuten Pitkäjärvi ja Tuusulanjärvi ja suoraviivaiset jokiosuudet. Lähiseudun raskas rakentaminen uhkaa sen tulevaisuutta. Myös Uusimaa päättyy siellä ja Suomenlahti vaihtuu Saaristomereksi. Vaikka laakso on paljolti jääkauden työtä, murroslinja 18 Vaikka Uusimaa on maakunnista pienimpiä, sitä on siunattu kadehdittavalla luonnon rikkaudella. Viikin---Vanhankaupunginlahden alue on Helsingin arvokkaimpia luontopaikkoja. Se on monissa muinaisissa maanjäristyksissä rikkoutunutta ja ruhjoutunutta. vsk.. SUOMEN LUONTO 6/9 1 50. Tunnetuin on Porkkalanniemen tyvestä Pikkalanlahdesta koilliseen suuntautuva laakso, joka Lahdessa katoaa Salpausselän alle. Luonnon monimuotoisuus perustuu mereen, vaihtelevaan kallioperään ja ihmiseen. Ikivanha laakso Kallioperä on vanhaa, pääosin gneisseistä ja graniiteista muodostunutta. Silti siellä on 39 kuntaa ja asukkaita 1,2 miljoonaa Inarin 7000 vastaan. Hangon Tulliniemi on Suomen mantereen eteläisin kärki. Ruhjelaaksot erottuvat maastossa tai karttakuvassa pitkinä, selvinä linjoina. Seppo Vuokko MAAKUNNAT TUTUIKSI 6 UUSIMAA Asf alttiaavikoista lempeisiin lehtoihin Uusimaa on pieni pintaalaltaan, 10 000 km 2; se on vain kaksi kolmasosaa suurimmasta kunnastamme, Inarista. Se jatkuu kuitenkin poikki Järvi-Suomen ainakin Pohjois-Karjalaan ellei sitten Jäämerelle asti
Kotkansiipilehtoa Sipoossa. Kymmenisen kilometriä pitkässä Helsingin keskuspuistossa kohtaa oikean metsän muurahaispesineen ja mustikoineen. Saaristo on selvästi vyöhykkeellinen. Aallokko aloittaa työnsä jo ennen kuin kari edes ehtii nousta pintaan. Vielä muutaman metrin syvyydessä merenalaisia kohoumia peittävät 19. on ikivanha, mahdollisesti 1650 miljoonan vuoden ikäinen. Moni-ilmeinen saaristo Uudenmaan rannikko on hyvin rikkonainen, ja sitä reunustaa koko sen pituudelta saaristovyö. Murroslinjalla on kolme tuon ikäistä rapakiviesiintymää: Porkkalan ja Espoon rapakivet sekä kaukana Mikkelin läänissä Ahveniston rapakivi. Uudellamaalla on vielä monia hienoja lehtoja, vaikka nzzta täällä ruuhka-Suomen sydämessä on paljon tuhottukin. SUOMEN LUONTO 6/91 50. vsk. Venäläisen sotaväen mukana idästä kulkeutunut ukonpalko värjää kesä-heinäkuussa Suomenlinnan vallit keltaisiksi. l nkoon saaristo Hei singin ja Hangon puolivälissä on Uudenmaan saaristoluontoa hienoimmillaan. Meri kuitenkin syvenee voimakkaasti etelään, ja jo parinkymmenen kilometrin päässä rannasta korkeimpien vuorten huiput näkyvät vain vähäisinä kareina. Uloinna on merivyöhyke. Murros joko syntyi rapakivien purkautuessa tai, jos se on vanhempi, toimi kivisulan purkauskanavana. Ernst Häyren luonnosteli saariston vyöhykkeisyyttä jo liki sata vuotta sitten tutkiessaan läntisen Uudenmaan saariston kasvillisuutta
Haahkan valtakunta Saariston näkyvimpiä eläimiä ovat linnut, erityisesti lokit, tiirat ja sukeltajasorsat. Kuitenkin meri luonnehtii ja määrää maiseman luonteen. Saariston näkyvin lintu, harmaalokki, oli suuri harvinaisuus sata vuotta sitten. Varsinainen tyyppikasvi on kuitenkin puna-ailakki. Maan yhä kohotessa lahdet ja salmet maatuvat, saaret kasvavat yhteen ja syvänteet erottuvat järviksi: olemme jo mannerrannan tuntumassa. Rannat ovat laakeita niittyja ruovikkorantoja, lahtien perukat kukkivat lummetta ja ulpukkaa, vesi on sameanpuoleista ja vain heikosti suolaista. Kun kari nousee pinnan tuntumaan, aallot huuhtovat kaiken irtaimen maan pois ja näkyviin kohoaa paljas kallionkupura. Jo verraten tiheä saaristo vaimentaa aallokon voiman: ulkosaaristossa saaret ovat kalliolakisia, mutta osa jo moreenirantaisia. Äskeiset saaret kohoavat mäntyä kasvavine kalliolakineen lehtoisilta tai nykyisin viljellyilta lakeuksilta, jotka vielä taannoin olivat salmia ja selkävesiä. Valtamerten tuntua ulkosaariston linnustoon tuovat kiislat, riskilät ja ruokit. Sisäsaaristossa maata ja vettä on kutakuinkin yhtä paljon. Laajat silokalliopinnat ovat lähes puuttomia, paakkuisen jäkäläja sammal peitteen kattamia. -Tammia Inkoon Elisaaressa. SUOMEN LUONTO 6/91 50. Tyypillistä saariston linnustolle on sen epätasainen jakautuminen: päällisin puolin samanlaisista saarista kymmenet ovat liki tyhjiä, mutta yhdellä on keskittynyt lukuisa lokkien, sotkien ja kahlaajien joukko. Ja kun maa vielä hiukan kohoaa, viimeisetkin salmet umpeutuvat ja selät erkaantuvat {Ilataliksi, maatuviksi järviksi, ensin kluuveiksi ja fladoiksi, joihin meri vielä yltää korkean veden aikana, ja sitten oikeiksi järviksi. UUSIMAA savi ja moreeni. vsk.. Metsää rajaa rannan puolelta tervaleppien vyö, pikemminkin puurivi kuin metsä, ja vain harvoin tervaleppävyö laajenee lehdoksi. Sen aivan viime vuosikymmeninä tapahtunut runsastuminen perustuu harmaalokin kykyyn käyttää hyväkseen ihmisen ylituotantoa: kaatopaikkojen, turkistarhojen, kalankasvattamojen ja kalasatamien ylitsevuotavia ravintovarastoja. Jalopuut tuovat Uudellemaalle keskieurooppalaisen tuulahduksen. Ulkosaaristossa vesi vielä vallitsee maisemassa, mutta saarilla kasvaa jo mäntymetsää. Kasvit, ennen muuta ruoko ja sinikaisla, pitävät aloillaan hienon, meren pohjaan syntyneen saven ja hiesun. Metsää rajaa usein leveäkin tervaleppälehto, joka puskee miehenmittaista nokkosta, mesiangervoa ja vattua. Yksittäisillä, hiukan suuremmilla ja korkeammilla saarilla voi olla jo pieniä niittylaikkuja, katajapensaikkoja ja jokunen puukin; pihlaja on puista ensimmäinen. Linnusto on voimakkaasti muuttunut sinä aikana kun siitä on tarkkoja tietoja. Karut järvet ovat valitettavan herkkiä happamoitumaan, ja Uudellamaalla onkin kymmeniä ilmansaasteiden happamiksi muuttamia järviä. historiansa: paljas laki aavan meren tyrskyistä, rinteen moreenireunus jo talttuneesta aallokosta ja lehtoinen alarinteen savikko sisäsaariston tyynestä rauhasta. Mutta jokainen kalliomäki kertoo vieläkin 20 Kirkkonummen Vitträsk on kirkas ja karu järvi. Saaristomme lintuluodot ovat valtamerten lintuvuorten vaatimattomia vastineita. Aallokon pahin voima on jo taltutettu, ja vain niemien kärjissä on enemmälti kalliorantoja
tylli, ruokki, pilkkasiipi, tiirat ja selkälokki. !llilill Uudellamaalla voi osua näinkin erämaisen oloisiin puromaisemiin: Pohja, LänsiUusimaa. Aluksi pesinnät keskittyivät sisäsaariston reheviin lahtiin, mutta kannan kasvu on ajanut kyhmyjoutsenen jo ulkosaaristoonkin. Nykyistä lukuisampia taas olivat mm. Vielä 1920luvulla haahka oli melko harvalukuinen laji, mutta noista ajoista sen määrä on kasvanut peräti 20-kertaiseksi. Suola säätelee elämää Suolaisuus vähenee Itämerellä Tanskan salmien kolmeprosenttisesta valtameren vedestä pohjoiseen niin, että Suomenlahden suulla Tvärminnen tienoilla suolapito(suus on enää 6-7 tuhannesosaa. 1930-luvulla selkälokki oli saariston yleisin lintu, mutta nyt se on suorastaan uhanalainen. Mankinjoki, Espoo. Varsinainen merilajisto jää pääosin jo eteläi21. -Mäntsälä, Ohkolankylä. Suolapitoisuuden muuttuessa muuttuu myös veden, pohjan ja rantojen eliöstö: luonteenomaiset merilajit korvautuvat vähitellen makean veden lajeilla. Ainakin välillisesti selkälokin hätä on ihmisen syytä: kaatopaikkojen turvin lisääntynyt harmaalokki häiritsee selkälokkien pesintää. me vuosikymmenen aikana vallannut läntisen saariston, ja nyt se vyöryttää itäistä saaristoa. Menestyksen takana on sekä metsästyksen säätely että saariston pesimäaikainen rauhoittuminen: kun kesävieraat tulevat saaristoon, on haahkalla jo poikaset. r•~~~:\...-''O!.i 0,: ~~~M..:::::::=--____.:-....--..... Siitä suolapitoisuus edelleen laskee Suomenlahden perukkaan. Pääkaupunkiseudulla pellot on rakennettu, mutta muualla Uudellamaalla heinä heilimöi ja vilja lainehtii. Savikkoalueiden purot ja joet virtaavat sameina ja rehevinä. Kyhmyjoutsen on parin viiSUOMEN LUONTO 6/91 50. vsk. Uudenmaan saariston valtalintu on haahka
UUSIMAA Kaulushaikaran kumeat puhallukset kuuluvat Uudenmaan parhaiden lintukosteikoiden alkukesän öisiin äänielämyksiin. vsk.. Laajat kaislikot, kortteikot ja ruovikot, tiheät lummeja ulpukkakasvustot ja lauttoina kelluvien vesikasvien runsaus ovat luoneet pohjan myös runsaalle ja monilajiselle eläimistölle. Hiekkapohjien meriajokas korvautuu vidoilla Helsingin itäpuolella, rakkolevän koko pienee suolaisuuden vähetessä ja itäisellä Suomenlahdella se ei viihdy enää ollenkaan. Niukkaravinteisten järvien välittömänä uhkana ei ole rehevöityminen, vaan happamoituminen. Kun asema sai ajanmukaiset rakennukset ja laitteet 1970-luvulla, se nousi nopeasti yhdeksi merkittävimmistä murtoveden tutkimuslaitoksista. Jos oli lämmin kesä, savea kerrostui paksulti, ja viileänä kesänä jäivät kerrokset ohuiksi. Sen lisäksi asemalla on selvitetty murtovesilajien perusbiologiaa ja erilaisten ympäristö22 Viime vuosi/....11mmenet ovat olleet haahkalle suotuisat; se on nykyisin Uudenmaan saariston valtalintuja. Järviluonnon toinen ääri Aivan toisenluomoisia ovat Espoon ylänköalueen ja Pohjan-Kiskon järvialueen vedet,jotka ovat valtaosaltaan karunpuoleisia ja pienehköjä metsäjärviä. Hankoniemen tyvellä pitkälle sisämaahan kurottava kapea Pohjanpitäjänlahti on kuin Itämeri pienoiskoossa. Salpausselkien synty. Nyt muinaiset merenpohjan savikot ovat peltoina. Rantojen sinervälehtinen merikaali saavuttaa itärajansa Kirkkonummen saaristossa. Savikkoalueiden pienet järvet ja joet ovat luonnostaan reheviä ja sameavetisiä. Nuottaruohoa on laajalti, mutta pientä uistinvitaa muistuttava tatarvita on Pohjan ja Ahvenanmaan karujen pikkuvesien erikoisuus. A. Jos siis haluamme säilyttää kirkasvetisen Itämeren, mereen johtuvan typen määrää on vähennettävä nykyistä tehokkaammin! Entistä merenpohjaa Yksitoistatuhatta vuotta sitten koko Uusimaa lepäsi Baltian jääjärven pohjana. Typpi on todettu Itämeressä tuotantoa rajoittavaksi minimiravinteeksi. Jäätiköitä virtaavat vedet toivat järveen valtavat määrät savea ja hiekkaa, joka laskeutui pohjalle hiekka jokisuihin ja savi kauemmas, koko rannikkoalueelle. Karuillakin järvillä on omat kasvinsa. Samoin käy kasvistossa. Monissa Espoon SUOMEN LUONTO 6/91 50. Ihminen on toimillaan lisännyt savikkojärvien ravinteisuutta liiaksikin, ja ajoittaiset happikadot, kalakuolemat ja myrkylliset sinileväkukinnat ovat tulleet jokavuotisiksi uutisaiheiksi. Savien kerrostuminen jatkui, tosin hidastuneena, jääkauden jälkeenkin ja jatkuu yhä. Tvärminnessä on eläintieteellinen asema, jonka J. selle Itämerelle, eikä edes turska pysty lisääntymään Suomenlahdella, vaikka aikuisia yksilöitä tavataan paljonkin. Näin merenpohjaan muodostui lustosavesta kalenteri, joka kertoo kunkin vuoden sääoloista ja jota voidaan käyttää erilaisten muinaisten tapahtumien ajoittamiseen. Palmen perusti vuosisadan vaihteessa. Perukassa, Pohjankurussa, vesi on jo makeaa; Tvärminnen edustalla, vain 32 kilometriä Pohjankurusta, aukenee jo aava ja suolainen Itämeri. Näiden Uudenmaan lustosavien kerroksia laskemalla on ajoitettu mm. muutosten vaikutusta Itämeren eliöstöön. Jollei ihminen olisi puuttunut kehitykseen, peittäisi savikkoa lehto tai lettosuo. Pohjanpitäjänlahti ja Tammisaaren saaristo tarjoavat hyvät mahdollisuudet tutkia suolaisuuden vaikutusta eläimistöön ja kasvistoon. Monet kasvija eläinlajit, jotka myöhemmin olemme oppineet tuntemaan rehevöitymisen osoittajina, ovat vielä sata vuotta sitten olleet uusmaalaisia harvinaisuuksia. Porkkalanniemen kärki vetää lintuharrastajia magneetin tavoin keväin syksyin
Mutta meri on jättänyt hiekkaan kalkkia simpukankuorina ja niin karujen kankaiden välisissä notkelmissa on reheviä keitaita, jopa suorastaan lettosoita, joilla kasvaa mitä harvinaisimpia kasveja. Ja missä kasvisto on runsas ja erikoinen, siellä on myös erikoisia eläimiä. Uudenmaan suurin järvi on Lohjanjärvi vajaan 90 neliökilometrin pinta-aloineen. Lohjan seudulla eurooppalainen lehtometsä puhkeaa kukoistukseensa viimeisen kerran; tästä pohjoiseen ja itään kangasmetsäluonto saa ylivallan, vaikka yksittäisiä hienoja pähkinälehtoja on vielä Helsingin tienoillakin. Hankoniemen karummillakin soilla on hyvin omaleimainen perhoslajisto. viime1s1aan vetelevä helmisimpukkakanta, jonka lisääntymisen huonontunut vedenlaatu ja väli-isäntinä tarpeellisten lohikalojen häviäminen kuitenkin estää. Järviemme keskisyvyys on vain seitsemän metriä. Lehdoista hienoin on Karkalin luonnonpuisto. Karkalinniemelläkin lehtokasvillisuus on levittäytynyt laajalti entisille laidunja peltomaille. Yllättävä uudistulokas on kookas ja kiiltävälehtinen soikkokämmekkä, joka näyttää saaneen muutamassa vuodessa jo melko tukevan juurensijan Hankoniemellä. Pilkkijät saattavat vielä jonkun vuoden olla tyytyväisiäkin saaliskalojen keskikoon kasvaessa. Sen vehmauteen voi tutustua merkittyjä polkuja pitkin. Eräs järviennätyskin mahtuu Uudellemaalle: Artjärven Pyhäjärvi on keskisyvyydeltään Suomen syvin, 21 metriä. Osasta Karkalin lehtojakin joudutaan kuusta poistamaan, jotta tammi, lehmus ja pähkinä pääsisivät oikeuksiinsa. Harvinainen rastaskerttunen kitkuttaa karheaa säettään ruovikkoisissa lintukosteikoissa, kuten Vanhankaupunginlahdella. vsk. Vaikka meillä onkin paljon järviä, niissä on vähän vettä: kaikkien järviemme vesi ei vielä täyttäisi Laatokkaa! Kalkki luo lehtoja Uudenmaan kallioperässä on monin paikoin kalkkia, useimmiten ohuina juonina tai välikerroksina, mutta paikoin louhittavksi asti kuten Sipoon Kalkkirannassa ja Lohjalla. Kullero, pohjoisen kultapallo, kasvaa myös Uudellamaalla." Kivikkoisilla ja pensaikkoisilla merenrannoilla asustava rantatyräkki on uusmaalaisen kasviston harvinaisuuksia. Lohjan seudun kalkkilehdoissa ovat maan ainoat punavalkun kasvupaikat, vuorikuismaa kasvaa vain parin mäen syrjässä, ja Karkalissa elelevät maan ainoat lehtovähämittarit ja suorasuusulkukotilot. Vaikka vesistö on erittäin ravinteisessa ympäristössä, se on alunperin ollut kirkasvetinen järvi, jossa jalokalatkin menestyivät. Itse hiekka ja meri luovat myös yhdessä sellaisia elinpaikkoja, joita ei juuri muualla Suomenlahden alueella ole. Lehtoluonto pitää hyvin pintansa, kunhan se vain onnistuu säilyttämään edes jonkinlaiset sillanpääasemat ankeimpien aikojen ohi. Mantereen eteläisin kärki Toinen uhanalaisten lajien keskittymä on Hankoniemellä, jossa maaperä on äkkiseltään arvioiden niin karua kuin olla saattaa: meren huuhtomaa harjuhiekkaa. Rantakaura on Hankoniemen hietikoiden erikoisuus. 23. Pähkinän ja jalopuiden uhkana on kuusi, jota kulot eivät enää pidä aisoissa. Kalkki muuttaa heti maiseman yleispiirteet reheviksi ja lehtoisiksi. Karkalin kalkkilehto on suojeltu luonnonpuistona. Maanviljelys, teollisuuden ja asutuksen jätevedet ovat kuitenkin rehevöittäneet sitä jo varsin pahasti. Muistona puhtaasta Lohjanjärvestä sinnittelee sen laskujoessa, Mustionjoessa, vielä SUOMEN LUONTO 6/91 50. ja Pohjan järvissä vesi on jo niin hapanta, ettei kalojen lisääntyminen enaa onnistu. Tänne keskittyvät monet Uudenmaan uhanalaiset eläimet ja kasvit, joita läheskään kaikkia ei tavata edes Ahvenanmaalla. Lohjan seudun suotuisat olot ovat suoneet elämänmahdollisuudet poikkeavan runsaalle lajistolle
Vuoroveneillä pääsee säännöllisesti vain Helsingistä Kaunissaareen ja Lovii24 vintokasvista että dyynien omalaatuisesta pienilmastosta. Porvoon maalaiskunnan Stensböle aivan kaupungin kupeessa tarjoaa sekä komeita vanhoja metsiä, viehättäviä rantoja että näkymiä runsaslintuiselle lahdelle. Askolan komeat hiidenkirnut kertovat jääkauden loppuvaiheen sulavesivirtojen voimasta. D HÄSTHOLMENIN YDINVOIMALA t::) HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA TEOLLISUUSLAITOKSIA liil KALKKIKAIVOKSIA INKOON HIILIVOIMALA sasta Svartholmaan. Dyyneillä esiintyy monia muita harvinaisia kovakuoriaisia, luteita ja perhosia, jotka ovat riippuvaisia sekä tietystä raG) LAAJALAHTI ® VANHANKAUPUNGINLAHTI @ ÖSTERSUNDOMINLAHTI @ PERNAJANLAHTI @ HANKONIEMI @ ST ADSFJÄRDEN (j) LEPINJÄRVI @ KANTELEENJÄRVI @ SÄVTRÄSKET @ PORKKALANNIEMI @ FISKARS @ BILLNÄS @l FAGERVIK @ TRÄSKÄNDA @ RAASEPORIN LINNA @) KARKALINNIEMI @ HIIDENKIRNUT @) STENSBÖLE @) POHJANPITÄJÄNLAHTI @ KESKUSPUISTO Luontomatkaajan toivekohteet Uudellamaalla on hyviä lintupaikkoja epätavallisen paljon: Hankoniemellä koko eteläinen reuna (lintutorni Svanvikissä), Tammisaaren Stadsfjärden (torni Västerbyssä), Laajalahti (lintutorni), Vanhankaupunginlahti (torni), Östersundominlahti, Pernajanlahti ja Porvoon Ruskis; sisämaassa Karjaan Lepin järvi (torni), Pukkilan Kanteleenjärvi ja Liljendalin Sävträsket. Noin vuosisatamme puoliväliin asti ihminen toimillaan rikastutti luontoa: uusia lajeja saapui ja uusia piirteitä, elinympäristöjä ja maisemia syntyi enemmän kuin mitä vastaavasti hävisi. Muuton tarkkailuun soveltuvat erityisesti Hankoniemen eteläinen reuna ja Porkkalanniemen kärki, mutta myös monet muut pitkälle mereen pistävät niemenkärjet ovat hyviä. Kulttuurimaiseman ja luonnon yhteydestä voi nauttia monin paikoin kartanoiden ja ruukkien maisemissa. Itse Helsingin niemen muotokin on ihmisen muovaama: mereltä on vallattu täyttämällä uutta rakennusmaata. Hangon Hauensuoli, jonne tavallisesti mennään katsomaan kallioihin tehtyjä piirtokirjoituksia, on myös luontonsa puolesta ihastuttava paikka. Kokonaisia harjuja, kuten Nurmijärven Teilinummi, on siirretty teihin tai valettu betonina kivikylän seiniin. Jo harvakseltaan mäntyä kasvavilla sisämaan dyyneillä kasvaa hietikkosaraa ja hietikkonataa, joilla kummallakin elää omia hyönteislajejaan. Helsingin seudulla ihmisen luontoa muuttava vaikutus on ollut voimakkainta. vsk.. Mutta ei silti pidä liioitella Uudenmaan kurjuutta: jos leikkaa siitä pois Helsingin ja Kauniaisen sekä Espoon itäja Vantaan eteläosat, niin loput Uudestamaasta on samanlaista pienten asutuskeskusten täplittämää metsäja maatalousmaisemaa kuin muukin Etelä-Suomi. Lehdoista näkemisen arvoisia ovat erityisesti Lohjan Karkalinniemen, Helsingin ja Vantaan rajalla olevan Mustavuoren sekä Vantaanjokilaakson lehdot. Nähtävyys on esimerkiksi neljän kilometrinen Iso-Simijärvi. Suomenlinna sekä Porvoon ja Loviisan vanhat kaupungit tarjoavat nähtäväksi vanhan kulttuurin seuralaiskasvistoa kuten hullukaalin, pernaruohon, hukanputken tai litutillin. Koko saaristo on luonnonystävän paratiisia. Sen jälkeen ihmisen toiminta on muuttunut yhä enemmän hävittäväksi. Monet saaret RAUTATIET MAANTIET ovat enää vain nimiä kartalla. Sisämaastakin tulevan luontotur1stm kannattaa vierailla Nuuksiossa katsomassa, millaista on eteläinen erämaa. UUSIMAA Rantahietikoiden uhanalaisia lajeja ovat rantakaura, sinisiipisirkka ja otakilokki. Edustava ja monipuolinen alue on Tammisaaren kansallispuisto, jonka lävistää tärkein rannikon suuntainen veneväylä; puiston opastuspiste on tulossa Älgön saaren etelärannalle. Uloimmassa saaristossa on useita suojelualueita, joihin maihinnousu on kielletty lintujen pesimäaikana, usein huhtikuusta elokuun alkuun. Pääasiassa saaristoon tutustuminen edellyttää kuitenkin omaa venettä. Suositeltavia kohteita ovat muun muassa Fiskarsin ja Billnäsin (Pinjaisten) ruukkirnaisemat, Inkoon Fagervikin ja Espoon Träskändan kartanot sekä Raaseporin linna. Alueen suojeluarvoa ei voi liiaksi korostaa. D SUOMEN LUONTO 6/9 1 50. Tammisaaren Ramsholmia hoidetaan osin puistomaisesti; siellä kannattaa käydä erityisesti kevätkukkien aikaan. Vanhan kulttuurin luomat elinympäristöt, kuten niityt ja kedot, ovat lähes hävinneet ja niiden lajisto vaarassa. Pohjan-Kiskon järviseudulla retkeilijä voi yhä tehdä löytöjä, vaikka metsät ovatkin talouskäytössä ja osin rajustikin käsiteltyjä. Vantaanjoki ja Porvoonjoki koskineen tarjoavat rantojensa samoojille reheviä ja ihastuttavia pienmaisemia, jos kohta harmillisen usein törmää hetekaan, edesmenneeseen polkupyörään tai muihin tavarakulttuurin muistoihin. Ihminen muuttaa maisemaa Ihmisen vaikutus luontoon on Uudellamaalla suurempi kuin muualla Suomessa: 120 ihmistä neliökilometrillä ei voi elää jälkiä jättämättä
Lahden arvoa nostavat erityisesti sen suuri merkitys muuttolintujen levähdyskohteena sekä rantojen ja lähimetsien luonnontilaisuus ja rakentamattomuus. vsk. Luonnonsuojelijoiden kutsusta Stensbölen vanhoissa metsissä on vieraillut mm. Hakkuriidan paikalle houkuttelemien toimittajien tentissä Porvoosta kotoisin oleva Bärlund lupasi selvityttää ''takapihansa'· luonnonarvot. Petteri Saaria Stensböleen esitetään kansallispuistoa UUSIMAA Aarreaitta Porvoon kainalossa Porvoon Ruskis on Uudenmaan näyttävimpiä lintulahtia. silloinen ympäristöministeri Kaj Bärlund. Syksyksi valmistuva inventointi sinetöi mitä ilmeisimmin havumetsien kohtalon. Porvoonjoen suisto on valtakunnallisessa lintuvesien suojeluohjelmassa arv101tu korkeimpaan arvoluokkaan eli kansainvälisesti merkittäväksi suojelukohteeksi, ja suiston linnustonsuojelullisen arvon on viime vuosina todettu yhä nousseen. Erityisen uhattuna on Ruskista ja Stensbölen lahtea tuntemattomampi vanha Stensbölen itäinen havumetsävyöhyke, jonka hakkuut paikalliset luonnonsuojelijat viime syksynä keskeyttivät. Hakkuuseisokin aikana sMojelijat ovat istuttaneet metsäautotielle puuntaimia, laatineet kirjelmiä ja luetteloita lajihavainnoista, järjestäneet luontoretkiä ja pyrkineet muutoinkin monin tavoin tekemään hakkuiden vaanimaa aluetta tunnetuksi. Parinkymmenen neliökilometrin alueella retkeilijä voi saman päivän aikana eksyä Suomen itäisimpään Porvoon jokisuisto, Ruskiksen linnustonsuojelualue sekä Stensbölen lintulahti ovat tuttuja retkikohteita muillekin kuin itäuusmaalaisille lintuharrastajille. käytöltä. Merkittävistä arvoistaan huolimatta Porvoonjoen suiston sekä sitä ympäröivien vesija metsäalueiden luonnosta vain osa on päätöksin suojeltu Uuttamaata pirstovalta maanmerkittävään tammimetsikköön, kiivetä puuhun ihailemaan erästä maamme arvokkaimmista lintukosteikoista, upota vyötäröään myöten ojittamattomaan Stormossenin arvosuohon ja juosta Stensbölen korpikuusikossa karkuun villisikaa. SUOMEN LUONTO 6/91 50. 25. Myös Stensbölen lahti ylittää kansainvälisen tason suojelukohteen luokituksen. Ruuhka-Suomen sydämessä Porvoon kyljessä on kunnankehittäjien mielivallalta säästynyt ainutlaatuinen kooste eteläsuomalaista luontoa
Alueelta on löydetty mm. Porvoonjoen suistoalueella, Ruskiksella ja läheisessä Sikosaaressa sekä Stensbölenlahdella elä monia suuria lintuyhdyskuntia. Jäkälistä kiinnostuneet voivat Stensbölen-Stormossenin alueella törmätä todellisiin harvinaisuuksiin. useita valtakunnallisesti tai alueellisesti harvinaisia sienilajeja, kuten tammihapero, kurttujuurekas, jauhovinokas, kuusenvyörousku ja kaunomaljakas. Merkittäviä sienilajeja on tavattu myös kartanon pihametsiköistä ja hakkuiden Tarhakarkulaisista alkunsa saanut kyhmyjoutsenkantamme on viime aikoina valloittanut Uudenmaan rannikon. Rantalehdot tammineen, lehmuksineen, tervaleppineen, haapoineen ja pihlajineen sekä luonnonmukaisesti kehittyneet havumetsät toimivat vesija kosteikkoalueiden puskurija reservialueina ja päinvastoin. Kuusikon sieniharvinaisuuksia ovat mm. Innokkaat aateliset luonnonpuolustajat eivät kuitenkaan ole olleet järin tarmokkaita taloudenhoitajia, minkä vuoksi vanhat kartanorakennukset ovat päässeet rapistumaan pahoin. luonnonmystikkoja, jotka ovat puolustaneet maittensa koskemattomuutta tarvittaessa kättäkin pidemmällä. Yksi muistikirjoista on nähtävissä Stensbölen Grindasissa sijaitsevassa vanhassa hirsimökissä. Rantalehdoista on rauhoitettu toistaiseksi vain muutaman hehtaarin kokoinen Ekudden. selvitetyiksi. Yksi kartanossa asuneista luonnontuntijoista, taidemaalari Ivan Wallenskiöld, listasi vuosikymmeniä lajihavaintojaan milloin muistikirjoihinsa milloin kartanorakennusten seiniin. Luonnonarvot ja kulttuuriarvot asetettiin tarkoituksella vastakkain. Kohteiden arvoa vielä lisää se, että ne muodostavat yhtenäisen, monipuolisen ja kiinteän kokonaisuuden vain puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. UUSIMAA Lintukeitaista on toistaiseksi turvattu vain Ruskiksen ruovikko joskin myös Stensbölen lahti on ehdolla kansainväliseen kosteikkojen suojeluprojektiin, Ramsariin. Miltei heti lahjoituksen saatuaan litteratursällskapet tilasi kuitenkin paikalle metsurit vuolemaan rahaa metsistä veroihin, velkoihin, ja kartanorakennusten kunnostamiseen. Runsas vuosi sitten kartanon emäntä lahjoitti noin 700 hehtaarin tilukset rakennuksineen suomenruotsalaiselle kulttuurijärjestölle Svenska litteratursällskapetille: tarkoituksena oli rakennusten säilymisen ja kartanonmaiden luonnonarvojen turvaaminen. Palokärki on löytänyt Stensbölestä pesimärauhan. Kartanon omistajasuvussa on vaikuttanut mm. Laillisia esteitä hakkuiden uudelleen aloittamiselle ei silti ole. Kulttuurijärjestö näki metsissä rahaa Stensbölen metsät, rannat ja merenlahti ovat säilyttäneet luonnonarvonsa siksi, että ne ovat kuuluneet suomenruotsalaisen Stensbölen kartanon tiluksiin. uhkaamista havumetsistä. Rantametsissä ja vanhoissa kuusikoissa pesii useita vanhojen metsien kolopesijöitä, mm. Joukkoon mahtuu useita uhanalaisluokituksen mukaan silmälläpidettäviä lajeja kuten nuolihaukka, kalasääski, selkälokki ja räyskä. Luonnonsuojelijoiden pysäytettyä hakkuut kulttuuriyhdistys taipui herrasmiessopimukseen alueen väliaikaisesta rauhoittamisesta siihen asti, kunnes luonnonarvot on saatu 26 Vanha tammi kertoo Stensbölen kulttuurihistoriasta. Kuitenkin koko rantalehtoalue ja niitä lähellä olevat kedot ja niityt ovat rauhoittamisen arvoisia. harmaapäätikka, pikkutikka, palokärki, varpuspöllö ja uuttukyyhky. Monipuolinen retkeilyja tutkimuskohde Ruskis ja Stensbölenlahti, kartanon rantalehdot ja korpikuusikot sekä Stormossenin suo ovat arvokkaita luontokohteita sellaisenaan. Stensbölen kuusikkoon eksyneestä haavasta on löydetty mm. Metsäja ranta-alueita ei Ekuddenin tammilehtoa lukuun ottamatta ole suojeltu lainkaan, vaikka sekä viranomaiset, luonnonsuojelujärjestöt että kansalaiset ovat moneen kertaan esittäneet niitä suojeluohjelmiin. Alueelta on löytynyt tammien kanssa yhteiseloa viettäviä harvinaisia sieniä. kauharustojäkälä, jota ei ole tavattu mistään muualta Etelä-Suomesta sitten 40-luvun. Uhanalaisia jäkäliä kasvaa myös rantalepikoissa ja Stormossenin suolla. Upea kokonaisuus rajoittuu etelässä Kråköhön, jonka harjut ovat näyttävinä saaristoalueen SUOMEN LUONTO 6/91 50. Muuttoaikaisista levähtäjistä silmälläpidettävien luokkaan kuuluu uivelo. vsk.. ruso-, sitkoja lakkakääpä sekä hapravalmuska
Yksittäisiä "sinileväjärviä" on kuitenkin koko maassa Lappia myöten. Ne on helppo erottaa leväkukinnoista: siite. Niiden solut ovat samanlaisia kuin bakteerisolut, ja ne lisääntyvät ja-. Viherlevät voivat pienissä ja matalissa allikoissa muuttaa pintaveden vihreäksi. Sinilevien runsaus juuri eteläja länsisuomalaisissa järvissä johtuu kahdesta syystä. Myös kasviplanktonissa on aina mukana sinileviä. Kaikki sinileväkukinnat eivät ole myrkyllisiä, mutta koska myrkyllistä sinilevää on päältäpäin mahdoton erottaa myrkyttömästa, on kaikkia sinileväkukintoja hyvä varoa. Mita sinilevat ovat. Missa sinilevia on. Sinilevät ovat hyvin monimuotoista joukkoa. Niiden huomiotaherättävä yleistyminen on kuitenkin oire luonnon sairaudesta. Veden pintakerrokseen kerääntyvät sinileväkukinnat aiheuttavat loppukesästä harmia monella järvellä ja merenrannalla. Piileväkukintoja esiintyy vain hyvin rehevissä vesissä. Suurin osa niistä on meille täysin harmittomia ja huomaamattomia. Veden "kukinta" tarkoittaa sita, että veteen yleensä aivan veden pintakerrokseen kerääntyy suuri määrä jotain sellaista, joka värjää veden silmiinpistävästi. Erilaisia sinilevälajeja ja -muotoja arvioidaan Suomessa olevan yhteensä 700-1000. Rannikkoalueidemme maaperä on keskimäärin savisempaa kuin muualla; savikkoalueilla vesi on luonnostaan melko kovaa ja emäksistä, mikä on sinilevien mieleen. Yleisimpiä sinileväkukinnat ovat rehevissä merenlahdissa sekä eteläja länsisuomalaisissa järvissä. Suotuisissa oloissa ne voivat runsastua veden värjääväksi ja silminhavaittavaksi massaksi. Eteläisimmässä ja läntisimmässä Suomessa on tiheä asutus ja runsaasti peltoja, ja niistä valuu vesiin jätevesiä ja lannoitteita sinilevien kasvua kiihdyttämään. Sinilevät tunnetaan myos nimellä sinibakteerit. Myös siitepölyn tai nokitai ruostesienten kerääntyminen veden pinnalle kulkee veden kukinnan nimellä. Ne ovat eräs luonnon rajatapauksista: riippuu näkökulmasta, pitäisikö niitä kutsua leviksi vai bakteereiksi. Sinileviin lukeutuvia leviä on melkein kaikkialla: maaperässä, vedessä, järvien, jokien ja lampien pohjassa ja jopa huonepölyssä. Sinilevät ovat bakteerien kaltainen eliöryhmä, joka on levittäytynyt kaikkialle luontoon. Mika on levakukinta. Jonkinasteista kukintaa esiintyy myös eräissä suurissa, karuissa ja kirkasvetisissä järvissä, toisinaan myös merivedessä. kautumalla kuten bakteeritkin. Kukinnaksi runsastuvia sinilevälajeja ja -muotoja tunnetaan Suomesta kaikkiaan 73. Toinen syy on se, että juuri näille alueille ihmisetkin ovat paljolti kerääntyneet. Yleisimpiä sinileväkukinnat ovat pienissä, rehevissä järvissä. Panssarilevät puolestaan värjäävät pikkujärvissä ja lammissa pintaveden joskus punertavaksi. Sinilevät eivät ole luonnossa mikään uusi ilmiö. Vedessä elävä kasviplankton koostuu monista erityyppisistä, mikroskooppisen pienistä levistä. Yleensä niitä on niin pieninä määrinä, ettei niistä ole haittaa. Pintavesissä eläviä sinilevälajeja on monenlaisissa vesissä: meressä, järvissä, lammissa ja isoissa joissa. Toisaalta niiden rakenne ja niiden sisältämät väriaineet ovat saaneet monet luonnontieteilijät pitämään niitä levinä. Eräät lajit ovat vain yksittäisiä soluja, toiset taas ovat suoria tai kierteisiä rihmoja, pallomaisia, levymäisiä tai "kukkamaisia" muodostelmia tai epämääräisiä hyytelöpallukoita. Kuvassa Microcystis aeruginosa -sinilevä, joka on myrkyllinen, toisinaan kukinnaksi runsastuva laji. Sini levät eivät ole ainoita kukinnan aiheuttajia: Piilevien aiheuttamat kukinnat ilmaantuvat alkukesällä, jolloin muut levälajit eivät vielä ole kunnolla päässeet kasvussaan vauhtiin. Syy niiden esiinmarssiin on ennen kaikkea vesien rehevöityminen maaja metsätalouden, asutuksen sekä eräiden teollisuudenalojen jätevesien vaikutuksesta. Paljon puhuttuja sinileväkukintoja aiheuttavat eräät vesien pintakerroksen pieneliöstössä eli planktonissa elävät lajit. Tällainen kukinta on väriltään kellanruskeaa, ja se voi kasautua tuulen tuomana rantaan siitepölyä muistuttavaksi sakaksi. Eräs viherlevälaji aiheuttaa kukintaa suuremmissakin järvissä, sekä rehevissä että karuissa. tojen yleistyminen johtuu ekuormituksen lisääntymisestä. Piilevät eivät keräänny veden pintakerrokseen, vaan veden värjäävä leväpaljous jakaantuu tasaisesti koko veteen pinnasta pohjaan asti
"' ,, '8 b , :, ,. :c .. Alla oikealla sinileväkukintaa avomerellä. Niinikään keväin syksyin meriveden eri kerrostumien sekoittuessa ravinteita nousee pintaveteen ja kasviplankton runsastuu. Näyttäviä leväkasvustoja esiintyy luonnossa aivan asiaankuuluvastikin: Rannikolla vesirajan rihmaleväniityt (alla vasemmalla) ovat tärkeä ravinnonlähde ja suojapaikka äyriäisille ja kalanpoikasille. Levämassan väri vaihtelee sinilevälajista riippuen vihreästä mustaan. Näin ravinteet palaavat kiertoon. :, i= "" >. a ;· .s ii i= "" > Sinileväkukinta huomataan yleensä kun tuuli kasaa levät rantaan limaiseksi, paksuksi puuroksi (yllä ja vasemmalla)
Sinilevät tuottavat kolmenlaisia myrkkyjä. Yleisimmät sinilevälajit pystyvät tuottamaan sekä hermoettä maksamyrkkyjä. Viimemainittu ei johdu pelkästään siitä, että sinileviä sinänsä on enemmän, jolloin myös myrkyllisiä sinileviä on enemmän. Sen sijaan ne jäävät runsastuneinakin syvemmälle, esimerkiksi noin kymmenen metrin syvyyteen viileämpään vesikerrokseen, ja saattavat aiheuttaa veden värjaytymisen ja myrkkyjen muodostusta siellä. Samankin kukinnan sisällä myrkyllisyys voi vaihdella suhteellisen myrkytön kukinta voi viikon päästä ollakin selvästi myrkyllinen. Sinilevien ja sinileväkukintojen runsastumiseen liittyy myös "myrkkylevien" yleistyminen. Myrkyllisetkään lajit eivät koskaan ole sataprosenttisen myrkyllisiä, vaan niistä on olemassa sekä myrkkyä muodostavia että vaarattomia kantoja. Siksi on varmuuden vuoksi paras varoa kaikkia sinileväkukintoja. Juuri tätä pidetään pääsyynä lisääntyneisiin leväongelmiin. Levää voi olla laajalla alueella ja syviäkin vesikerroksia myöten, tai toisaalta kukinta voi olla vain pieni, yksittäinen rantaan huuhtoutuva leväkasa. Typpeä ja fosforia valuu vesiin etenkin keinolannoitteilla ravituilta pelloilta ja metsistä, asutusjätevesissä ja muun muassa puunjalostusteollisuuden jätevesissä. Oletetaan, että eräät myrkyistä saattavat edistää kasvainten muodostumista. pölyja sienikukinnat ovat veden pinnalla ohuena kerroksena kelluvia kuivia hiukkasia, kun taas leväkukinnat näyttävät siltä, että itse vesi on värjätty. Kun leväkasvusto on vielä nuorta, myrkyt ovat pääasiassa \evien sisällä. Tärkeimpien hermoja maksamyrkkyjen samoin kuin ihoja silmäoireet aiheuttavan myrkyn kemiallinen rakenne on onnistuttu selvittämään. Tilanteen kehittymiseen vaikuttavat paitsi veden laatu, myös lämpötilat ja tuulet. Sinilevien myrkkyjen pitkäaikaisista vaikutuksista ei tiedetä juuri mitään. Hermomyrkkyä tuottava levä voi lyhyessä ajassa siirtyäkin tuottamaan maksamyrkkyä, tai päivastoin. Viimeksi kuluneina vuosikymmeninä merija järvivesien typpija fosforipitoisuudet ovat kohonneet nopeasti. Paniikkiin ei silti ole syytä. Millaisia myrkkyja sinilevisså voi olla. Kuinka vaarallisia sinilevat ovat. Pii-, viherja panssarileväkukinnat samoin kuin siitepöly-, nokisienija ruostesienilautat ovat kaikki myrkyttömiä ja vaarattomia. Yksikaän ihminen ei tiettävästi ole kuollut sinilevämyrkytykseen. Ne kuuluvat osana luonnon normaaliin kiertokulkuun, ja ne ovat asuttaneet tätä planeettaa paljon pitemmän aikaa kuin esimerkiksi me. Suomessa levämyrkyt ovat aiheuttaneet kotieläinten sairastumista, joskus kuolemiakin. Miten sinileväkukinta syntyy. Myrkyllisten leväkantojen myrkynmuodostus vaihtelee: kun levää on vähän, kukin yksittäinen levä voi tuottaa myrkkyä paljon tai vähän, mutta kun levää on paljon, myös kukin yksittäinen levä tuottaa myrkkyä runsaasti. Muutamat sinilevälajit voivat puhjeta kukoistukseensa myös syksyllä ja jopa talvella jään alla, mikä on aiheuttanut ongelmia eräiden vesilaitosten vedenottamoilla. Jos kukinnan alkaessa vallitsee tyyni ja lämmin sää, kukinta voi paisua huomiotaherättäviin mittoihin. Vain osa sinilevistä tuottaa myrkkyjä. Samassa järvessä kukinta voi toistua joka vuosi tai vain aniharvoin. Kaikkia sinilevien ailahteluun vaikuttavia syitä ei vielä tunneta. Sinilevät sinänsä eivät ole mikään uusi ilmiö. Samaten myrkyllinenkin \eväkanta saattaa välillä lakata tuottamasta myrkkyä. Kaikkia tähän vaihteluun vaikuttavia syitä ei tunneta. Jos alkukesä on kylmä ja tuulinen tai heinäkuun lopulla tuulee paljon, kukinta jää usein heikommaksi. Eläinten. Päältäpäin katsoen on mahdotonta tietää, onko juuri tässä sini\evämönjässä myrkyllisiä levi& vai ei. kohoa ja aiheuta kukintaa. Miksi sinilevät ovat yleistyneet. Suomessa sinileväkukinnat alkavat useimmiten heinäkuun puolenvälin jälkeen. Kukintaa voi kestää kuukausikaupalla, tai se voi kadota melkein hetkessä. Levien vanhetessa yhä suurempi osa myrkystä pääsee ympäröivään veteen. Yhden ryhmän muodostavat nopeasti vaikuttavat hermomyrkyt, toisen hitaammin vaikuttavat, maksaa vaurioittavat myrkyt. On muutamia sinilevälajeja, jotka eivät. Se, miten myrkyt \evissä syntyvät, on myös tieteelle yhä mysteeri. Kolmas tyyppi on edellisiä huomattavasti heikompi myrkky, jonka arvellaan olevan syynä sinilevävesissä uineiden allergiantapaisiin oireisiin tai ihoja silmäoireisiin. Kukinnassa voi olla mukana sekä myrkyllisiä että myrkyttömiä lajeja. Kukinnan syntymistapa selittää myös sen, miksi tuulilla on niin suuri vaikutus kukintojen laajuuteen. Massiivisten sinileväkukintojen salaisuus on sinilevien luonnostaan sisältämissä pienenpienissä kaasurakkuloissa. Kukinnassa on siis kysymys siitä, että kesän mittaan kaikissa vesikerroksissa kehittynyt sinilevien paljous nousee pintaveteen. Jos kesän loppupuoliskolla on suhteellisen tyyntä, sinilevät saavat rauhassa kohota pintavesiin ja jäädä siihen. Tässä vaiheessa ne ovat suunnilleen samanpainoisia kuin ympäröivä vesi, joten ne eivät vielä nouse pintaan kukintaa aiheuttamaan. Kesän edetessä leväsolujen sisälle kehittyy yhä enemmän kaasun täyttämiä rakkuloita. Kuten sinilevälajeja, myös sinileväkukintoja on monenlaisia. Ainakin lämpötilan nousulla tiedetään olevan sinilevien myrkyllisyyttä lisäävä vaikutus ja veden korkealla typpipitöisuudella maksamyrkkyjen muodostumista kiihdyttävä vaikutus. Hermoja maksamyrkyissä on silti edelleen monia, joiden tarkempi rakenne on tieteelle toistaiseksi tuntematon. Lajirunsauden selittämän vaihtelun lisäksi samakin laji voi käyttäytyä hyvinkin monenlaisilla tavoilla. Alkukesällä, kun päivä pitenee ja säät lämpenevät, levät alkavat runsastua. Sinilevien kukinnat ovat leväkukinnoista kaikkein dramaattisimman näköisiä. Uutta on se, että sinilevät yltyvät lisäänty· mään kukinnaksi asti aikaisempaa herkemmin. Mistä sinileväkukinnan tunnistaa. Vajaa puolet sinileväkukinnoista on enemmän tai vähemmän myrkyllisiä. Selityksenä pidetään sitä, että runsasta myrkynmuodostusta edesauttavat samat tekijät kuin runsasta kasvuakin, eli ennen kaikkea lämpo ja veden ravinteisuus. Limaisina keijuvat levämassat näkyvät pintavedessä selvästi, ja yleensä tuuli kuljettaa levät ennemmin tai myöhemmin rantaan, jolloin rantaviiva voi olla monen metrin matkalta viiden-kymmenen sentin paksuisen puuron peitossa. Jos tuulet puhaltavat voimakkaina, vesikin on jatkuvassa liikkeessä ja sekoittaa pintaan nousevat sinilevät takaisin syvemmälle estäen kovin dramaattisten kukintojen muodostumisen. Kun kaasurakkuloita on kertynyt tarpeeksi, levät alkavat kohota kohti pintaa. Mitä lämpimämmät ovat säät ja mitä enemmän vedessa on ravinteita, sitä vauhdikkaammin levät lisääntyvät
Miten sinileväkukinnat vaikuttavat luonnossa. Ne, jotka vettä siitä huolimatta ovat käyttäneet, ovat saaneet vatsavaivoja ja silmien kirvelyä. Tuoreimmat Suomessa huomiota herättäneet tapaukset olivat litin Sääskjärven rannalla loppukesällä 1985 tapahtunut karjakuolema, jossa kahden lehmän kuolinsyyksi varmistui sinilevämyrkytys, ja eri puolilla Suomea kesinä 1986 ja 1987 sattuneet vastaavanlaiset tapaukset. Ainakin vesilintujen tiedetään saaneen sinilevämyrkytyksiä. Kyseisten vesilaitosten vedenkäsittely on perustunut pelkästään hiekkasuodatukseen ja desinfiointiin, joiden läpi levät ovat kulkeutuneet. Jos on tullut nielleeksi pienen määrän myrkyllistä sinilevää, oireina seuraa yleensä muutaman tunnin sisällä vatsakipuja, ripulia ja pahoinvointia. Myrkyllisten sinilevien runsaus voi siksi haitata näiden !evien ja vesikasvien kasvua ja vähentää hapen tuotantoa. Toisaalta ei ole vielä tiedossa, rikastuvatko sinilevämyrkyt rapuihin ja onko niillä mahdollisesti pitkäaikaisia vaikutuksia sinileväjärvistä pyydystettyjen rapujen syöjiin. on täynnä epämääräisen näköistä ja usein myös pahanhajuista leväpuuroa. Maataloudessa vesistöjen huomioonottaminen edellyttää kohtuutta ja harkintaa lannoittamisessa. Leväkukinta heikentää valon pääsyä vedenalaiseen maailmaan ja vaikeuttaa siksi vesikasvillisuuden toimintaa. Erityisesti liikalannoitus "varmuuden vuoksi" päätyy lannoittamaan vain sinileviä ja muuta rehevöitymistä. Vaikuttaa siltä, että rantaan ajautuneista myrkyllisistä kukinnoista kärsivät myös rantavedessä elävät vesilintujen poikaset ja kalanpoi kaset. Sinilevätilanteen valvonta kuuluu kuntien terveyslautakunnille. Kenelle kuulUIJ sinilevätilanteen valvonta. Eräissä muissa maissa muutamat vesilaitokset ovat yrittäneet tuhota sinilevät raakavesilähteestään myrkyttämällä ne kuparisulfaatilla, mutta odottamattomin seurauksin. Myrkyllisten sinilevien ja niistä veteen liukenevien myrkkyjen tiedetään tappavan vesikirppuja ja muuta veden pieneliöstöä, jotka ovat monille kaloille ja linnuille tärkeää ravintoa. Monet kyseisten alueiden asukkaista ovat sairastuneet sinilevämyrkytykseen nimenomaan tämän käsittelyn jälkeen. Ihmiset ja eläimet välttävät jo luonnostaan vettä, joka. Keinolannoitteet ovat helppoliukoisempia kuin kompostoitu karjanlanta ja muut eloperäiset lannoitteet, ja siksi ne pääsevät helposti kulkeutumaan vesistöihin asti. Suomessa ensimmäinen muistiinmerkitty tieto on vuodelta 1928. Silloin tällöin on havaittu eräiden muidenkin kotieläinten sinileväkuolemantaIlmoita terveysviranomaisille, jos epäilet sinileväkukintaa. Lisääntyneiden sinilevien vaikutuksesta luontoon tiedetään toistaiseksi hyvin vähän. Myrkyttömilläkin sinileväkukinnoilla voi siksi olla suuri vaikutus vesistön muuhun elämään. Sinileviin on menehtynyt myös vesilintuja, ja niiden uskotaan olleen ainakin osasyyllisinä eräissä kalojen joukkokuolemissa. Määritys on maksuton. Todennäköisenä syynä pidetään sitä, että sinilevien kuollessa niiden sisältämät myrkyt vapautuvat veteen tässä tapauksessa sinilevien joukkotappo sai myös koko sinileväkannan myrkyt siirtymään veteen kertaheitolla. levänäytteen voi tutkituttaa ilmaiseksi vesija ympäristöpiirissä tai vesiensuojeluyhdistyksessä. Kaikissa näissä tapauksissa vesijohtovedessä on ollut selvästi näkyviä levärihmoja. Jos esimerkiksi omalle kesämökkirannalle ilmestyy jotain, joka vaikuttaa sinilevältä mutta josta ei ole varmuutta, siitä voi halutessaan lähettää näytteen määritettäväksi vesija ympäristöpiiriin taikka paikallisen vesiensuojeluyhdistyksen laboratorioon. Rapu tuntuu olevan yksi niistä eläimistä, jota sinileväkukinnat eivät juurikaan haittaa. pauksia, etenkin koirien. Sinilevien myrkyistä maksamyrkyt rikastuvat jossain määrin muun muassa simpukoihin. Allergiaan taipuvaisille monet muutkin levät kuin sinilevät voivat aiheuttaa ihottumaa ja siitepölyallergian tapaisia oireita. Suomessa ainakin kolmen vesilaitoksen vesi on ollut jossain vaiheessa käyttökiellossa myrkyllisten sinileväkukintojen takia. Ensimmäinen historiaan merkitty sinilevien aiheuttama karjakuolema tapahtui Australiassa vuonna 1878. Tämän vaikutuksia simpukoita syöviin eläimiin ei vielä tunneta. Sinileväkukintojen yleistyminen saadaan pysähtymään vain, jos ylimääräisten ravinteiden valuttaminen vesiin lopetetaan. Sinilevämyrkyt ovat haitallisia eräille muille leville, mahdollisesti myös vesikasveille. Englannissa sattui syksyllä 1989 tapaus, jossa kaksi miestä sairastui keuhkokuumeeseen osallistuttuaan armeijan kanoottiharjoituksiin järvellä, jossa juuri silloin oli voimakas myrkyllinen sinileväkukinta. Lan. Sinileväkukintojen arvellaan siksi haittaavan vesilintuja ja kaloja myös epäsuorasti vaikeuttamalla niiden ruoansaantia. Laboratoriokokeiden perusteella keuhkokuumeen todennäköisimpänä aiheuttajana pidettiin sinilevien tuottamia myrkkyjä. Paras ja ainoa keino hallita myrkyllisten sinilevälauttojen ilmestymistä on hallita niiden syytä: vesien rehevöitymistä. Näillä menetelmillä vesi saadaan jälleen turvalliseksi. Terveyslautakunta vastaa sinileviä koskeviin kysymyksiin ja tiedottaa tietoon tulleista myrkyllisistä sinileväkukinnoista kiinnittämällä ilmoituksia kyseisille rannoille. Tappavan annoksen saaminen edellyttää, että ihminen tai eläin juo vettä sellaisella rannalla, jossa vedessä lilluu huomattavia määriä paksua sinilevämassaa. Pintaveteen kertyvien !evien paljous jo sinänsä riittää järkyttämään järven tai lammen tasapainoa. Osassa sinileväisistä järvistä eläimistö on selvästi köyhempää kuin vastaavissa muissa järvissä. Sinilevät saattavat joissain tilanteissa aiheuttaa muitakin vaivoja. Kuollessaan ja hajotessaan suuri levämäärä aiheuttaa vedessä happikatoa, joka voi olla kaloille kohtalokasta. Omat sinilevähavaintonsa voi siis myös ilmoittaa kyseisen kunnan terveyslautakunnalle. Voimakkaasti kukkivassa sinileväisessä vedessä uiminen aiheuttaa yleensä kutiavaa ihottumaa, suolisto-oireita, silmätulehdusta ja muita allergiaoireita 12 tunnin sisällä. Jos vesilaitoksen käyttämässä raakavedessä on myrkyllisiä leväkukintoja, vesilaitoksen onkin joko otettava raakavetensä kukinnan ajan muualta tai otettava käyttöön tehostettu vedenkäsittelymenetelmä, kuten otsonointi, aktiivihiilijauheen käyttö tai aktiivihiilisuodatus. Millaiset ovat sinilevämyrkytyksen oireet. Myrkyllisten sinileväkukintojen yleisyyteen nähden sinilevien aiheuttamat myrkytystapaukset ovat varsin harvinaisia. Miten sinilevakukintoja voi vähentää. kuolemista on jonkin verran havaintoja. Tämän vuosisadan aikana sinilevien aiheuttamat karjakuolemat ovat pikku hiljaa yleistyneet, mutta vieläkin ne ovat onneksi perin harvinaisia
Useissa tapauksissa sinileväkukinnat on voitu yhdistää maaja metsätaloudesta tulleeseen fosforikuormitukseen. tullut myötävaikuttaneeksi kesäjärvensä rehevöitymiseen pesemällä pyykkinsä ja mattonsa järvessä. Estämällä ravinteiden pääsyä vesiin voidaan ehkäistä leväkukintojen syntyä. Mitä mina voin tehdä. Toinen mittava vesien rehevöittäjä ovat asutusjätevedet ja teollisuuden, muun muassa puunjalostusteollisuuden jätevedet. noitteita levitettäessä on lisäksi syytä muistaa, että valmistajan ilmoittamat käyttömääräsuositukset on yleensä mitoitettu pikemminkin yläkuin alakanttiin. Mäntysuopa on tavallisia pesuaineita selvästi ympäristöys::1 tävällisempi, mutta sitäkään käytettäessä 5 ei mattoja tai pyykkejä ole syytä pestä f· rannalla tai huuhtoa vedessä. Vielä niitäkin haitattomampia ovat luontaistuotekaupoissa ja eräissä muissa erikoismyymälöissä myytävät saippuapohjaiset pesuaineet. Maataloudessa viljelyksien ja vesistön väliin tulee jättää suojavyöhyke. Jokapäiväisessä elämässämme fosfori tulee tavallisimmin vastaan kodin pesuaineissa: pyykinpesuaineissa, tiskiaineissa ja erilaisissa yleispesuaineissa. Niiden puhdistaminen on viime vuosikymmeninä selvästi tehostunut, mutta ongelma ei silti ole vielä kokonaan poissa päiväjärjestyksestä. Monet sinilevät kykenevät käyttämään hyväkseen ilmassa olevaa typpeä, ja silloin kun typenpuute rajoittaa muiden levien kasvua, sinilevät pääsevät kilpailussa niskan päälle. Sinileväkukintojen torjumisessa vesien ravinnekuormituksen vähentäminen onkin siksi tärkeintä. Rantaan asti jatkuvat viljelykset tai lannoitettu metsäpalsta rannalla ovat erityisen herkkiä lisäämään vesien ravinnekuormaa. Vähittäiskaupoista löytyy nykyään useitakin fosfaatittomia pesuainemerkkejä. Tlillöin on puututtava kaikkeen kuormitukseen: matonpesupaikkakin on syytä rakentaa maalle, jolloin pesuvesien ravinteet jäävät maaperään. Pesuaineen valinnalla on merkitystä niilläkin asuinalueilla, missä viemärivedet johdetaan jätevedenpuhdistamolle, koska vedenpuhdistamotkaan eivät pysty poistamaan jätevesistä fosfaatteja täydellisesti. Vesistöjen huomioonottaminen on yksi niistä luonnonsuojelun aloista, joihin jokaisen on helppo omalta osaltaan osallistua. Sama pätee myös metsälannoituksessa. Pellon ja rannan väliin tarvitaan riittävä metsäinen, lannoittamaton suojavyöhyke, joka pysäyttää ainakin osan vesistöä kohti matkaavista ravinteista. Moni pahaa-aavistamaton mökkiläinen on Sinileväkukinnat ovat lisääntyneet vesien rehevöityessä. Sen sijaan 3 ~kannattaa perustaa pesupaikka kuivalle maalle ja kaataa pesuja huuhteluvedet maahan.. Valitsemalla fosfaatittomia pesuaineita voimme omalta osaltamme vähentää vesiä rasittavaa ravinnekuormaa
90-642 681) tai Suomen Luonnonsuoje l:JJl Tuki Oy:stä (p. Mitä ne ovat, · isr· åe tulevat. " EKOLEHTI -91 . Liiton yh 1989. 27 s., 10 mk Jätteen polton ympäristövaikutukset ja vaihtoehdot. 90876 9100). Maahan kaadettuina huomattava osa pesuvesien sisältämistä ravinteista sitoutuu maakasvillisuuteen, kun taas veteen kaadetut likavedet päätyvät suoraan sinilevien valtakuntaan. 8 s., · mk/l<Rt f Jätteenpolttoliite. Jäseneksi pääset täyttämällä palvelukortin ja viemällä sen postilaatikkoon! Liitossa on tällä hetkellä jo noin 30 000 jäsentä, mutta ympäristöongelmien vakavuus ja kiireellisyys edellyttävät lisää tukijoita ja aktiivisia tekijöitä. ~ '.\> , SLL:n oppaat on tehty ajankohtaisiin ympäristönsuoJe un tarpeisiin. Kriittistä ja ajank lehden elokuun numerossa 1991. Toimintaan luonnon puolesta Ympäristön tilan koheneminen edellyttää myös aktiivista toimintaa luonnon puolesta. Toi. Luonnons lena Tengvall. Vastaavasti mökillä syntyvät tiskija muut vedet kaadetaan viemärin puuttuessa maahan, ei järveen. Tätä sinileväesitettä voi tilata lisää soittamalla Suomen luonnonsuojeluliittoon, puh. Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Perämiehenkatu 11 A 8 PL 169 puh. Helena Tengvall, 1990. Varmatoimisen, halvan kompostikäymälän tarkat ohjeet sekä tietoa jätevesien käsittelystä. 6 . Vaikuttaa voi yksin tai yhdessä; yksi kätevimmistä toimintakanavista on Suomen luonnonsuojeluliitto. , ... ,1 ...... 38 s., 40 mk. , ......... (90) 641 881 Teksti Helena Tengvall Ulkoasu Heikki Laurila Paino Forssan Kirjapaino Oy, Forssa 1991 Suomen luQRnonsuojeluliiton y päristöo~aat toiminnan tueksi .. Toim. Toim. 39 s, 10 mk Uusia ajatuksia jätteistä. Raimo Lilja ja Marianne Hyttinen-Lilja, 1991. Luonnonsuoje i 23 sivua, 10 mk tarkastelua. 15 s., 10 mk. Auli Kilpeläinen ym., 1990. ilmainen, muille 1 mk/kpl "Kympin sarja" Jokamiehen ongelmajäteo Uusiopaperi. "-'. , ... keskiaukeaman palvelukortti). Uutuudet: Ekolehti -91 ympäristönsuojelun kotikonstit. Seuraavia oppaita voit tilata joko suoraan toimistolta (p. Helena Tengvall. Liiton y disty · 111e ilmainen, muille 1 mk/kpl. Vuosina 1991-95 keskitytään erityisesti ympäristöä säästävään kulutukseen ja jätehuoltoon, energiapolitiikkaan sekä metsien ja rantojen suojeluun. Auli Kilpeläinen. vander, 1990. Hanki tietoa, kerro ystävillesi. 15 s. (90) 642 881 hintaan 10 mk/kpl (sisältää lähetyskulut). Kaikki "ekokulutuksesta" kierrätykseen, energiansäästöstä kompostointiin. .,1r1.,1 .. Muovinen huominen. Kompostikäymälän rakentaminen ja hoito. Sinileväkuki ne terveysriskinä. ,1, Sinilevät. Liitto toimii vesiensuojelun lisäksi myös monissa muissa ympäristökysymyksissä. Samira Taina, 1991. Jäsenmaksu vuodelle 1992 on 100 markkaa, mitä vastaan saa kymmen kertaa vuodessa ilmestyvän Luonnonsuojelija-lehden sekä muut jäsenedut (ks
Etelä-Suomessa saa yleensä kulkea peninkulmakaupalla nähdäkseen yhtä laajan elinympäristöjen ki,jon kuin Stensbölessä. Kivenheiton päässä lintulahtien rehevyydestä ja kartanon arvokkaasta kulttuuriympäristöstä humisee erämainen kuusikko. "Mielestäni Stensbölen alueen ja sen itäisten lähimetsien merkitystä voidaan hyvällä syyllä verrata Espoon Nuuksion alueen merkitykseen Suur-Helsingin asukkaille. Stensbölen lahti. Tutkijoiden ikävänä tehtävänä onkin jo pitkään ollut raportoida sekä metsien että Porvoonjoen suistoalueen luonnon tilan heikkenemisestä. Sittemmin esitys on tarkentunut ehdotukseksi kansallispuiston perustamisesta alueelle, joka käsittäisi Stensbölen kartanon maiden ja lintulahden lisäksi Ruskiksen, Sikosaaren, Kråkön pohjoisrannan, Stormossenin sekä Bjurbölen lahden. Samalla kun suojelupaineet ovat kasvaneet, on halu viimeisten rakentamattomien rantojen käyttöönottoon ja metsäalueiden pirstomiseen lisääntynyt. Sienten, jäkälien ja lintujen tapaan Stensbölen kartanon mailta ja niihin kytkeytyviltä rakentamattomilta alueilta ovat turvapaikan löytäneet monet harvinaiset kasvit, hyöteiset ja nisäkkäät. Ministeriön vastausta esitykseen odotetaan syksyn aikana. Se on yhä tärkeämmäksi käyvä suurehko luontoalue aivan kaupungin kupeessa. Porvoon kupeessa olevaa " luonnonsäästiötä" uhkaavat myös ilmasta ja joesta tulevat myrkyt ja ravinteet. maamerkkeinä olleet ehdolla harjujensuojel uohjelmaan. Jo ennen alueen keskeisten osien ajautumista Svenska litteratursällskapetille Itä-Uudenmaan esitti Stensbölen aluetta suojeltavaksi. Valoisat, avarat lehtimetsät täyttyvät kesäisin kerttujen pehmeistä säkeistä. Pikkusieppojen ja rustojäkälien epäonneksi alueella sijaitsee Neste Oy:n omistama Pohjolan suurin teollisuuskompleksi, kosteikkolintujen riesana taas ovat Porvoonjoen mukanaan tuomat monen maatalouspitäjän ravinteet ja raskasmetallit. Uhkana pirstoutuminen Porvoon kainaloon ' 'unohtunut" biotooppien hurmaava sekamelska on säilynyt hyvällä onnella. SUOMEN LUONTO 6/91 50. Valitettavasti iso osa harjuista on kaivettu alati kasvavan pääkaupunkiseudun rakennustarpeiksi. Stensbölessä yhdistyvät arvokkaalla tavalla vanha kartanohistoria, eteläinen lehtoal ue, iäkkäät havumetsät ja Uudellamaalla yhä vaikeammin retkeilemällä tavoitettava rantaviiva", perustelee kasvitieteilijä Jouni Issakainen ympäristöministeriölle toimittamassaan kannanotossa alueen suojeluarvoja. vsk. =:J 27. Joka tapauksessa suojeluvaihtoehdot on luonnonsuojeluvalvoja Antti Haapasen suulla luvattu selvittää vielä tämän vuoden aikana
Oiva esimerkki kasvien tunkeutumisesta kivikaupungin sydämeen on Helsingin Kruununhaan jalkakäytäväkasvisto, joka versoaa päällysteen ja talon seinän tai muurin välissä ahtaissa oloissa. Vaahteran, lehmusten ja jalavan taimien alkuperä on melkein aina löydettävissä lähistöltä: puisto tai puurivi. Näin oppii ihailemaan ja kunnioittamaankin kasvien valtavaa elämänvoimaa ihmisen toimien puristuksessa. Kaupunkien kivisimmistä keskustoistakin kohtaa mittavan kasvilajiston, kunhan kiireen lomassa hiukan hellittää ja rauhallisesti taapertaen katselee katujen, portaiden ja seinien rakoja sekä hiekkakäytävien ja -kenttien laitamia. Se kasvaa luontaisena avoimilla rannoilla, niin meren äärellä kuin sisämaassakin, mutta valtavasti uutta kasvutilaa sille on syntynyt kaupunkipaikoilla. Hieman järviruokoa muistuttava suurheinä hietakastikka, luonnossamme enimmältään kuivakkokasvi, koristaa paikoin nauhakasvustoina kaupunkien sydänten seinustoja. Aivan samat asiat voi sanoa maitohorsmasta, joka tosin ei läheskään aina katukasvina saavuta samaa näyttävyyttä kuin hakkuuaukeilla ja haja-asutuksen tienvarsilla. Näin on muissakin kaupungeissamme, joskin lajisto ja lajien runsaussuhteet vaihtelevat etenkin ilmastosyistä sekä kaupunkien erilaisten historiallisten vaiheiden ja hoitotapojen takia. Pajut, joista raita on kaupungeissa ylivoimainen, sekä haapa ja koivut päätyvät rakoihin etäältäkin luonnosta tuulen tuomina. Puuvartisilla vaikeaa Kaupunkien katurakojen kasvistoon kuuluvat erottamattomasti lehtipuiden ja pensaiden taimet ja vähän isommatkin yksilöt, mutta havupuut eivät rakoihin jostain syystä pysty asettumaan. vsk.. Toisaalta metsäja korpisaniaisille metsäalvejuurelle, metsäimarteelle ja hiirenportaalle samaiset kiviladelmat ovat viimeisiä turvapaikkoja tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä. Rohtomesikkä on mieltynyt joutomaihin, joilla se keskikesällä kukkii komean keltaisena. Nupuja mukulakivikadut, laattakentät, kivimuurien ja -portaiden raot sekä urheilukentät ja muut kentät sekä puistokäytävien vieret ovat rentohaarikon valtakuntia. Istutettujen jalavien lenninlaitteellisia hedelmiä vaeltaa alkukesäisin kaupunkien kaduilla jopa matalina valleina ja leijuu ikkunoista sisällekin riesaksi asti. Myös valuvetisten kallioleikkausten alta ja hyllyiltä sen usein kohtaa. Moninaiset niityt ja täytemaat voivat lajiston rikkaudessa päihittää koskemattomat 28 luonnonpaikat. Kaupunkien kadut ovat ankaria paikkoja niin ihmiselle kuin kasveille. Tämän todistaa huikealla tavalla melkein alustaa myöten matava, ulkonäöltään vaatimaton rentohaarikko. Ihminen kykenee tarvittaessa pakenemaan katujen kalseutta, mutta kasvien on jököttäminen kerran saavuttamillaan juurensijoilla. Kesällä 1986 noissa raoissa kasvoi vajaan kahdeksan kilometrin matkalla kaikkiaan seitsemisenkymmentä putkilokasvilajia yhteensä liki 8400 versona! Lajisto sisälsi sekä alkuperäisiä luonnonkasvejamme että eriaikaisia tulokaskasveja, joissa jälkimmäiset olivat vallitsevina. Yritteliäät luonnonruohot Yllättävän monet luonnonkasvimme siirtyvät tai ainakin yrittävät siirtyä ihmisen luomille ja ylläpitämille paikoille. Kaupunkien ulommissa osissa hietakastikka valtaa juurakkojärjestelmällään tehokkaasti tienvarret. Järviruokokin pystyy juurakkonsa avulla taistelemaan katuvierillä joko muistona muutoin edesmenneestä rantakasvillisuudesta tai tuulen matkassa saapuneena nuorempana tulokkaana. Pystyypä kasvi varsin yleisesti kiipeämään kiviseinillekin! Rannoilta on lähtöisin myös olemukseltaan vaatimaton heinä rantanurmikka. Arto Kurtto UUSIMAA Katujen kasvatit Kovin kookkaaksi ei tämä koivu kitsaalla kasvupaikallaan pääse venähtämään, vaikka sinnikkäästi yrittääkin. Pihlajanmarjat voivat kovilla tuuSUOMEN LUONTO 6/91 50. Tämäkin laji on joko jäänne aiemmasta kasvillisuudesta, tavallisesti kangasmetsästä, tai tuulen tuoma siirtyjä. Kaupungissa menestyjän ei tarvitse olla iso, karski ja korea. Luonnossa melkoisen vaatelias kallioseinien saniainen haurasloikko on saanut runsaasti uutta kasvusijaa kaupunkien korkeilla kivimuureilla ja -jaloilla ja siten suorastaan hyötynyt kaupunkirakentamisesta. -Helsinki, Hietalahti. Kaupunkioloissa se kuuluu varjoisten, kosteiden rakojen sekä ennen muuta avointen kenttien ja joutomaiden kasvistoon
Näistä hurjista hurjin on matala heinä kylänurmikka, kaupunkikatujen yleisin ja runsain kasvi. Tuulilevintäinen peltovillakko kasvaa luonteenomaisesti yksitellen tai pikku ryhminä siellä täällä. Niillä horsmat voivat kohdata keskiaasialaisen rikkapalsamin, joka aloitti eteläisten kaupunkiemme alati jatkuvan valloituksen jo viime vuosisadalla. Pihakrassi, rohtopemaruoho, kylämaltsa ja litutilli ovat vielä ainakin Helsingin keskustassa yleisiä ja moniaalla runsaitakin. Kaupunkeja hiljan valloittaneita ovat myös tahmavillakko ja amerikanhorsmat. Punasolmukkikin tulee kaduille, erityisesti jalkakäytävien reunakivien ja nupukivien väleihin, mutta yleisemmin verhoaa harsuina, tahmeutensa takia roskia keräävinä peitteinä poljettuja kenttiä ja pihanlaiteita. Omavaltaisina katukasveina puuvartiset harvoin yltävät suuriksi. Siellä kaupungin ytimessä, tapaavat toisensa luonnonkasvit ja eriaikaiset tulokkaat, kaupunkikasviston erilaiset ainekset, edustajinaan vaikkapa siro luonnonsaniainen haurasloikko, sitkeä muinaistulokas kylänurmikka ja viehkeä uustulokas kissankita. Ryhmän johtotähtiä ovat tannervihvilä ja kujasorsimo. Niukempana mutta varsin säännöllisesti pihasaunio kasvaa myös ahtaissa kadunrakosissa. la kenttien ja pihanlaiteiden valtakasveja, jonka kasvustoista lehahtaa läpi kuljettaessa voimakas aromaattinen tuoksu. Vanhan kulttuurin seuralaiset Osa kaupunkien katujen ja tallattujen maiden muinaistulokkaista viihtyy eritoten vanhassa kaupunkimiljöössä. Pohjoisamerikkalaiset ratakrassi ja kanadankoiransilmä ovat Suomessa levinneet enimmältään rautateitä pitkin. Useimmissa kaupungeissamme se on nykyisin pihatattaren ja -ratamon ohel.,. Kasvin kaikinpuolinen sietokyky on ihmeteltävää, sillä sen kalpeanvihreä ja jotenkin vetinen olemus tuntuu pikemminkin viestivän heikkoutta ja kosteuden kaipuuta. Pihatatar ja etenkin sen kovasti samannäköinen sisarlaji tannertatar pystyvät menestymään myös nupuja mukulakivikaduilla, usein rentohaarikko seuranaan. Amerikanhorsmat taas ovat runsaassa puolessa vuosisadassa nousseet Etelä-Suomen ojien ja muiden ihmisen tekemien rehevien kosteikkojen tunnuskasveiksi, mutta ovat tunkeutuneet kaupunkien keskustoihinkin valuvetisille kallioleikkauksille ja varjoisten katujen kosteutta huokuville seinänvierille. Hurja nelikko Eriaikaisten tulokaskasvien osuus kaupunkien katukasvistossa on sekä lajiluvuissa että versomäärissä paljon suurempi kuin luonnonkasvien. Näistä vain voikukat ovat runsaita, muut kasvavat hajallisesti pikku kasvustoina. r:::J Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Kasvimuseon amanuenssi. Puistoon, nurmikkoon tai istutuksiin rajoittuvilla katuosuuksilla monet yksivuotiset rikkakasvit leviävät muokatuilta paikoilta katuvarsia ja -rakoja elävöittämään. Ihan yhtä tehokkaasti ei ihminen ole kyennyt häätämään kaikkia vanhaan kulttuuriin mieltyneitä katujen ja katuvarsien kasveja. Piharatamon ohella kaupunkikatu jen yleisiä monivuotisia muinaistulokkaita ovat voikukat, pujo, juolavehnä, peltovalvatti, leskenlehti ja peltoohdake. Punasolmukki kasvaa kaupungeissa etenkin tallatuilla kentillä, mutta myös katujen raoissa. Totta onkin, että kylänurmikka usein paahtuu alkukesällä säälittäväksi ruskeaksi säkkyräksi. Kosteina liimautuvat pähky lähedelmät takasivat nopean leviämisen liikenteen mukana ja nyt pihasaunio onkin valloittanut lähes koko Suomen. Laidempana kaupungeissa koko lueteltu joukko ja lukuisat muutkin monivuotiset arkeofyytit rehottavat runsaina joutomailla, niityillä ja pientareilla. Tulokkaiden vanhinta ainesta kutsutaan ylimuistoisiksi tulokkaiksi eli arkeofyyteiksi, sillä ne ovat seuranneet ihmistä maahamme jo niin kauan sitten, ettei niiden tulosta yleensä ole varsinaisia dokumentteja. Mutta ainakin Helsingissä molemmat osoittavat selvää taipumusta laajentaa elinpiiriään ja siirtyä kauaskin radoista urheilukentille ja muille poljetuille hiekkaisille maille. Yksivuotisista katukasveista lutukka on siitä erikoinen, että se on joillakin katuosuuksilla tavattoman runsas, mutta voi jo kulman takaa puuttua tyystin. Piharatamo kuuluu kaupunkien menestyksekkäimpään lajinelikkoon. -Helsinki, Kulosaari. nurmikka, pihatähtimö ja pihatatar sekä monivuotinen piharatamo. Korkeiden muurien raoissa, kalliohyllyillä ja muilla vaikeapääsyisillä paikoilla joskus "unohdettuina" katutasossakin onnekkaimmat puut ja pensaat pääsevät varttumaan mittavammiksi ja voivat säilyä vuosikymmeniä. Valtaosa kuolee jo taimina kuivuuteen ja alustan riittämättömyyteen tai kitkijän kynsiin. Mutta uusi kosteus nostaa heinän uudelleen vehreyteensä sivuversojen avulla. Jossain määrin tätä tekee myös kissankita, joka on pesiytynyt Helsingin empirekeskustaankin, vallankin Suurkirkon kiviportaille ja kivijaloille. Piharatamo ja pihatatar kasvavat useinkin niukanpuoleisina kylänurmikan seurassa katuraoissa, mutta kuuluvat varsinaisesti poljettujen kenttien ja tienvarsien kasvistoon. Kansan vesiheinäksi ristimä pihatähtimö toden totta vaatii kasvualustaltaan melkoista kosteutta, mikä tekee kasvista hieman niukemman ja rajoittuneemman kuin kylänurmikka. Liekö osoitus leviämisvaikeuksista. Menestyksekkäitä uustulokkaita Katujen ja poljettujen maiden uustulokaskasvistossa on yksi ylitse muiden. Niinpä tätä kasviainesta nimitetään vanhan kulttuurin seuralaisiksi. Ne luonnehtivat aikoinaan useissa eteläisissä kaupungeissamme typekkäitä ja nykymittapuun mukaan kaiketi epäsiistejä kujia ja pihanlaiteita, mutta ovat sittemmin kovasti niukentuneet kaupunkien keskustojen asfaltoitumisen ja kaikinpuolisen siistiytymisen myötä. Tuohon ainekseen kuuluu kaupunkien menestyksekkäin lajinelikko: yksivuotiset kyläSUOMEN LUONTO 6/91 50. Pihasaunio, jonka alkuperäalue s1Ja1tsee jossakin Koillis-Aasiassa tai läntisessä Pohjois-Amerikassa, saavutti Suomen ensi kerran vasta 150 vuotta sitten. 29. Seuranaan sillä on tässä pihasaunio ja ren,tohaarikko. Tahmavillakko suosii jalkakäytävien ja katujen laiteita, joilla asfaltin ja nurmikon tai niityn väliin jää lievemmin tallattu, mutta avoin kaista. lilla pyöriä pitkin katuja, mutta yhtä lailla kaupunkilinnut levittävät pihlajaa. vsk. Isommiksi ehtineet kerkeästi hävitetään, koska niiden katsotaan rikkovan siistiä katukuvaa
'' Kansanäänestystä vaaditaan Kansanliikkeen mielestä polttolaitoksesta on järjestettävä kansanäänestys; rahoitetaanhan noin miljardi markkaa maksava hanke verovaroin. §Kansa liikehtii Useat kansalaisjärjestöt ja asukasliikkeet vastustavat jätteiden polttoa. Laitos vetoaa polttomyönteisyydessään mm. Kuuma kysymys kuuluu: Onko Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnalla, YTV:llä, kanttia kävellä kansalaismielipiteen yli. Hän ihmettelee virkamiesten itseriittoisuutta. Varaukset saivat asukkaat liikkelle. vsk.. Jätteiden määrää olisi voimakkaasti vähennettävä silläkin uhalla, että osalle YTY :n työntekijöistä jouduttaisiin antamaan lähtöpassit. Poltto pilaa ilmaa ja saattaa pysäyttää materiaalin kierrätyksen kokonaan. Kansanliike vaati aikanaan ympäristöministeri Matti Ahteelta aluevarauksista luopumista. suus osoittaa, miten jätteet on hoidettava. Sen perustana on 400 000 tonnia sekajätettä vuodessa nielaiseva polttolaitos. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kotitaloudet, kaupat, toimipaikat ja pienyritykset tuottavat noin neljänneksen koko Suomessa syntyvistä yhdyskuntajätteistä. lund kaivoi paperit pöytälaatikosta. Polttolaitos on ollut YTV:n suunnitelmissa pitkään. Erikseen kerättiin vielä paperia ja pahvia sekä eloperäistä jätettä noin 200 000 tonnia. ''Ihmettelimme suuresti, ettei Bärlund ottanut selvää asioista vaan hyväksyi kylmästi seutukaavaliiton aluevaraukset ja me asianosaiset saimme lukea tiedon lehdistä. POV AKA:n puheenjohtaja Onni Karppinen paheksuu Bärlundin tapaa asettua kansalaismielipidettä vastaan. valtioneuvoston asettamiin raameihin, joiden mukaan vuonna 2000 puolet syntyvästä yhdyskuntajätteestä -" on byödynnettävä joko raakai aineena tai energiana. Jätemäärät vähenevät Jätteiden määrä on pääkaupunkiseudulla jo vähentynyt. Karppisen mukaan YTY on suorastaan jarruttanut jätteiden hyötykäytön edistämistä ja piilotellut tiukasti rajatun roolinsa takana. Jätehuoltolaitoksen mielestä jätteitä pitää polttaa, sillä muuten ei hyötykäyttö edisty. " Eivät kaikki pätevät ja lukeneet ihmiset ole YTV:ssä ja kuntien virastoissa, vaan heitä on myös yhdistyksissä. Vaatimusten jälkeen oli neljä vuotta hiljaista kunnes ympäristöministeri Kaj Bär"' Polttolaitosta vastustavan kansanliikkeen puheenjohtaja Onni Kwppinen tietää, että asukkaat haluavat kierrättää jätteensä. Kansanliike vaatii myös, että ihmisille olisi annettava tilaiPekka Rytilä on samaa mieltä kuin kansanliike: jätteenpolttolaitoksesta on jä,jestettävä kansanäänestys. Vantaalla toimintansa aloittanut rakennusjätteen käsittelylaitos PURO nappaa jätevirrasta lähes 200 000 tonnia vuodessa. Iso laitos tarvitsee myös paljon poltettavaa, joten kulutusta ei tarvitse hillitä. ' ' Karppisen mukaan tavallinen ihminen on turvaton. Kerran minuutissa jäteauto ajaa portista sisään ja kippaa sisältönsä Euroopan nykyaikaisimpiin kuuluvalle, muovilla vuoratulle kaatopaikalle. Polttokuonalle ja useita myrkyllisiä yhdisteitä sisältävälle savukaasun puhdistusjätteelle ei liioin ole keksitty turvallista säilytystapaa. Syyksi tarjoillaan lamaa, mutta syitä on muitakin. Viimeisen vuoden aikana on selvitetty erilaisten käsittelyvaihtoehtojen ympäristövaikutuksia ja kustannuksia. Arvioiden mukaan kaatopaikalla on nyt tilaa yhdeksäksi vuodeksi . Tilan riittävyys riippuu kuitenkin jätemäärien kehityksestä. Neljä vuotta sitten avatulle Ämmässuolle v1etnn viime vuonna läjitettävää runsaat 600 000 tonnia, yli neljää eduskuntatalon tilavuutta vastaava määrä. Asukkaat haluaisivat, että jätteiden määrää vähennettäisiin ja kaikki mahdollinen kierrätettäisiin. Jätteenkäsittelylaitos ei tosin ole jätteetön, sillä PUROila on SUOME LUO TO 6/9 1 50. Asukkaita YTV:n alueella on 830 000. YTY :n tehtävähän on lain mukaan huolehtia pääkaupunkiseudun jätteistä. Polttoa suunnitellaan Parhaillaan YTY-alueen jätehuoltoa tuumitaan kuumeisesti. Alice Karlsson UUSIMAA Kansalaiset Mitä tehdä pääkaupunkiseudun Jätteille: kierrättäisivät, virkamiehet polttaisivat Pääkaupunkiseudulla on kehittymässä mojova riita jätteistä. Tällä lailla rakennetaan YTV:n jättiläismäistä jätekakkua, Ämmässuon kaatopaikkaa. Kohta mönkii paikalle meluisa kone, joka jyrää jätteet mahdollisimman tiiviiksi kerrokseksi kun moskaa on kertynyt kolme metriä, on peitemaan vuoro. Virkamiehet haluavat pistää koko roskan pesään. Selvitysten perusteella jätehuoltolaitos on laatinut ehdotuksen 30 ongelman ratkaisuksi. Ämmässuon ensimmäiset 50 hehtaaria ovat vähitellen täyttymässä, mutta laajennukset ovat meneillään. 8. Syntyi 150 omakotija asukasyhdistystä ja kansalaisjärjestöä edustava kansanliike POV AKA, jolla on ainoastaan yksi tavoite estää polttolaitoksen rakentaminen. POV AKA on esittänyt jo vuosia sitten, että YTV:n jätehuoltolaitoksen pitäisi puuttua materiaali virtaan. Jo 1984 tuli kansalaisten tietoon seutukaavaesitys, johon oli merkitty polttolaitoksen aluevaraukset sekä Espooseen että Vantaalle
keastaan melko helposti hoidettavissa. Kansalaisten vastustus on sen sijaan hänen mukaansa ihan odotettua ja sillä on vaikutusta YTY :ssä. '' "Tosin jätteen sekapoltossa ei ole mitään muuta arveluttavaa kuin käsittelytavan pääomavaltaisuus' ', R ytilä sanoo. mustia aukkoja", hän neuvoo. vsk. YTYsuunnitelman mukaan 1995 hyötykäyttöä vauhditetaan jo 16 miljoonalla!" ''Tuloksetkin ovat näkyvissä. Energian myynnillä pystytään kustannuksista kattamaan viidestä seitsemään prosenttia.'' "Asukkailla on mahdollisus vaikuttaa" ''En tunne yhtään Fläktin miestä'', YTY n apulaisyhteistyöjohtaja Juhani Paajanen sanoo ja kuittaa siten Rytilän viittauksen suurteollisuuden vehkeilyyn. Paperinkeräys on myös tehostunut ja kierrätyskeskuksellakin lienee merkitystä. Kuluttajalla on myös paljon sanomista jätemääriin.'' Valmius lajitteluun on Rytilän mukaan ihmiset ovat valmiita lajittelemaan jätteensä ja tarvittaessa lajittelua voidaan vauhdittaa jätehuoltomaksuilla: mitä tehokkaammin erottelet, sen vähemmän maksat. Energia, joka saadaan kaukolämmitykseen tai sähköntuotantoon, on aivan naurettavan vähäistä verrattuna laitoksen kokonaistalouteen. Tänä vuonna siihen käytetään 10 miljoonaa markkaa, mutta tuloja siitä tulee vain kolme miljoonaa. "Jätemäärät eivät enää nouse", uskoo tekniikan lisensiaatti ja jätealan asiantuntija Pekka Rytilä. Rytilä väittää, että pääkaupunkiseudun jätehuolto on oiSUOMEN LUONTO 6/91 50. pakkausteollisuuteen siten, että materiaali vähentyisi ja pakkaukset muuttuisivat helpommin hyödynnettäviksi." Jätteiden väheneminen kaikkien etu "Ratkaisevaa jätteiden vähentymistä ei kuitenkaan ole näkyvissä", Paajanen väittää, vaikka se olisikin pitkällä tähtäyksellä sekä YTY-alueen asukkaille että yrityksille taloudellisesti edullista." " Kun kaikki mahdollinen tehdään jätteiden vähentämiseksi, kierrättämiseksi ja uudelleenkäyttämiseksi niin jää vielä muutama satatuhatta tonnia jätettä, joka pitää viedä kaatopaikalle tai polttaa". Jos Paajanen saisi päättää, jokainen kunta tai kuntaryhmä hoitaisi itse omat jätteensä eikä YTY -aluetta laajennettaisi. "Me olemme panostaneet hyötykäyttöön erittäin paljon. Jos jätteenpolttolaitokseen päädytään, pitäisi sen olla "kapasiteetiltaan mahdollisimman pieni", sillä ajatus pääkaupunkiseudusta ympäristökuntien jätenieluna hirvittää apulaisyhteistyöjohtajaa. "Jätteenpolttolaitokset e1vat ole energiantuotantolaitoksia. "Svenska Fläktfabriken, meillä Suomen Puhallintehdas, on alan johtavia yrityksiä, jonka vaikutus ulottuu myös poliittiseen koneistoon. ''Talouselämän on pakko ottaa jätteettömän tuotannon ja kierrätyksen haaste vakavasti, koska se on keskeistä markkinoinnissa. Kyllä ne joutuvat ottamaan huomioon. Kysymys on kuitenkin uudesta tekniikasta, joka saadaan vähitellen hallintaan. "Näillä toimilla Ämmässuolle kulkeutuvaa jätevirtaa saataisiin leikattua kolmasosaan nykyisestä.'' Suurteollisuudella sormet poltossa. ''Ylin päätöksenteko on YTY:n hallituksella ja valtuuskunnalla. "Kaikki hankkeethan käyvät läpi varsin laajan rakennusja ympäristölupaprosessin. sen mitä mieltä ihmiset ja heidän järjestönsä ovat.'' Paajasen mielestä ei ole mitään syytä käsitellä yhtä osatekijää erillisenä ja kysyä ihmisiltä mitä mieltä he ovat polttolaitoksesta. " ''YTY on juuri aloittanut jätteiden vähentämiseen tähtäävän työn", Paajanen kertoo. Paperin, pahvin ja biojätteen keräys sekä yhteistyö PURO:n kanssa ovat kaikki lisänneet kierrätystä ja uusiokäyttöä. "Sekajätteen polttoidean takana on ns. Toinen on eloperäisen jätteen kompostointi ja kolmas on puupohjaisten jätteiden poltto. asiaa kaatopaikalle vielä useammin kuin sopimuksessa YTY:n kanssa edellytetään. ''Yhtä hyvin voitaisiin kysyä lasketaariko vai nostetaariko valtionveroa. Ämmässuon kaatopaikan käyttöikää pyritään pidentämään jyräämällä jätteet mahdollisimman tiiviiksi. " Pyrimme vaikuttamaan mm. Teoreettista estettä esimerkiksi muovin polttamiseen puun yhteydessä ei ole", Rytilä sanoo. Myös tässä yhteydessä kansalaisilla on mahdollisuus ottaa kantaa". ''Tämän seudun ilmaa ei ole syytä rasittaa ulkopuolelta tulevilla jätteillä, vaikka niiden sysääminen YTY:n hoidetta vaksi onkin monille pikkukunnille houkutteleva ajatus!" 31. ''Täytyy löytää ns. "YTV satsaa hyötykäyttöön" Paajanen kumoaa Karppisen väitteet hyötykäytön jarruttamisesta. Fläktin porukka eli tiettyjä suuria tuotantolaitoksia, jotka haluavat myydä savukaasujen puhdistuksen osaamista", Rytilä arvelee. "Itse olen löytänyt kolme, jotka ratkaisevat koko ongelman: Ensimmäinen on paperinkeräyksen tehostaminen ja siistausmassojen runsas käyttö, jota vähitellen vauhditetaan lakisääteisesti. Juhani Paajasen mukaan asukkaat voivat vaikuttaa asioihin kunnallisten luottamushenkilöiden välityksellä. Vastaukset ovat sen mukaisia", Paajanen sanoo
Mutta hyönteiset alkoivat käyttää tarjolla ollutta siitepölyä ravintonaan ja ihastuivat kasvien erittämään makeaan nesteeseen, ylimääräiseen sokeriin. Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio ja Pekka Ojalainen Katoavaa kauneutta Päiväperhoset ovat kesäluonnon häikäiseviä katseenvangitsijoita. Nyt monet päiväperhoslajit ovat katoamassa ja tavallisetkin vähenevät. Jos siivistä häivähti punaa tai välkehti mustaa, se oli <?.PPitunti ruumiin kemiasta: '' Alä koske minuun, olen pahanmakuinen ja myrkyllinen". PäiväperPerhoset ovat lentäviä maahyönteisiä, joiden kehityshistoria ulottuu 150 miljoonan vuoden taakse. Alati väijyviä vihollisia hämäämään tai niiden pelotukseksi siipien kirkuvat värija kuvioyhdistelmät kehittyivät toistamaan luonnon loputtomia yksityiskohtia. Sen kohtaloksi on koitunut valaisten metsäniittyjen umpeen kasvaminen. Lisäksi vakituisista lajeista 14 on sopeutunut vain Lapin ankaran pelkistyneisiin olosuhteisiin. Siitepölyä tarttui aika ajoin hyönteisiin. vsk.. Kukkivien kasvien ja hyönteisten kiehtovaa yhteistyötä ei ole aina ollut. Suomi on rikas maa Pohjolassa kaikki on hillittyä, silti meitä on hemmoteltu poikkeuksellisen rikkaalla 32 päiväperhoslajistolla. SUOMEN LUONTO 6/91 50. Tarkoituksenmukaisuuden ilmentymät saivat myös mutkattoman ovelia muotoja. Se siirtyi hyönteisen mukana saman kasvilajin toiseen yksilöön ja hedelmöitti sen. Isossa-Britanniassa, missä päiväperhosia on tutkittu pisimpään, on tavattu 62 lajia. Soranotto ja hakkuut ovat suurimmat uhkatekijät. Kun siihen auringon kultaisessa maljassa yhtyi siipien lennon taituruus ja sammumaton hurma, yksi luomistyön hämmästyttävimpiä kertomuksia oli toteutunut. Ennen perhosia ja muita pölyttäjähyönteisiä oli vain alkeellisia, paljassiemenisiä kasveja, joiden siitepölyn levitti tuuli. Luonnossa mikään ei ole hosten hyvinvointia on kohtalaisen helppo seurata. Niistä vakituisena elää 95 ja tilapäisiä vaeltajia tai harhailijoita on todettu 19. Suomessa on tavattu 114 lajia. Päiväperhoset saivat siipiensä suomuihin värien säkenöivää loistoa; kiihkeiden koiraiden oli hohtavilla siivillään voitettava naaraiden huomio. Vertailu lähimaiden lukuihin tukee käsitystä Suomen lajiston monipuolisuudesta: Ruotsin lajiluettelossa on 113 ja Tanskan 71 päiväperhosta. Lajin toukka elää kehityksensä loppuvaiheessa muurahaispesässä. Suuren lajimäärän taustalla on maamme sijainti. Kalliosinisiipi on vaarantunut laji. Värikirjosta oli tullut päiväperhosten tunnusmerkki. Ha,jusinisiipi on erittäin uhanalainen perhonen se on vaarassa hävitä Suomesta. Alueellamme elää etelämpää Euroopasta levinneitä lämpimän ja mereisen ilmaston sekä idän laajan havumetsävyöhykkeen lajeja. Palvelus palveluksesta -periaatteen yhteistyö rakentui vähä vähältä, ja uuden lisääntymiskeinon välineiksi kasveihin kehittyi herkullista mettä, kirkkaita houkutusvärejä ja voimakkaita tuoksuja. Jos niillä menee huonosti, sama koskee muita hyönteisiä, joiden elämästä emme juuri tiedä
Kahden lajin elinalue on laajentunut, yhden yksilömäärä on suurentunut, kolme on vakinaistunut Suomeen ja kaksi lajia on taantumakauden jälkeen leviämässä uudelleen maahamme. Kirjopapurikko suosii reheviä kuusikorpia ja piema rämepainanteita. si. Perhosten puolesta osataan olla huolissaan. Ovatko perhoset vähentyneet. pysyvää. Luettelon uhanalaisten lajien osuus Suomen päiväperhosten vakituisesta lajistosta on 28 prosenttia. Ympäristöministeriön työryhmä laati 1985 Suomen uhanalaisten eläinten luettelon, jossa on 27 päiväperhoslajia. Suuren yleisön esittämä kysymys ei ole aiheeton: ''Ovatko perhoset vähentyneet?'' Vastaus on tiedossa, sillä Suomen perhoslajisto on parhaiten tunnettuja maailmassa. Vähentyneiden lajien luettelointiin sisältyy riski, sillä 33. Laji on uhanalainen lähes koko Euroopassa. Ihmiset tarkkailevat perhosia, ja niiden eloisa elämä koetaan elinpiirimme kiinteäksi osakSUOMEN LUONTO 6/9 1 50. Ympäristöministeriön luettelon 27 uhanalaista päiväperhosta ja uuden kirjan 20 väg hentynyttä lajia käsittävät ·; Suomen vakituisista päiväper., hosista noin puolet (47 prosenttia). Suomen päiväperhoset -kirjan (1990) mukaan ympäristöministeriön luettelon lisäksi 20 muuta lajia on vähentynyt kahden viime vuosikymmenen ja erityisesti 1980-1 uvun aikana. Uusin arvio päiväperhostemme tilasta hätkähdyttää. Sen elinympäristöt on armotta ojitettu. Sukupuuttoja tulossa. Niistä yksi on hävinnyt, neljä on erittäin uhanalaisia ja kahdeksan lajin esiintyminen on vaarantunut. Päiväperhoset ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana nykyiseen muotoonsa; nyt ne ovat lyhyessä ajassa joutuneet olemassaoloaan uhkaavaan muutospaineeseen. Kirjassa on esitetty kahdeksan päiväperhosta, joiden asema viime vuosikymmenien aikana on muuttunut paremmaksi. Valtaosa vähentyneistä lajeista on jo jonkin Euroopan valtion uhanalaisten lajien luettelossa, ja yleistyneiden joukossa on perhosia, jotka sopeutuvat hyvin " city-kulttuuriin" . Ihmisen aiheuttamat muutokset ovat kuitenkin liian nopeita: luonto ei ehdi sopeutua. Yleistyneitä tai nmsastuneita lajeja on kahdeksan prosenttia. vsk. Yksi neljästä erittäin uhanalaisesta päiväperhoslajisIsoapollon kauneutta voi ehkä pian ihailla vain kokoelmissa, sillä laji on erittäin uhanalainen. Isokultasiipi on hyvin herkkä, asuttamiensa kosteikkojen kasvillisuuden muutoksille elinpaikkojen kuivaus on viemässä lajin mukanaan. Tuntemus on syntynyt pääosin harrastajien työn tuloksena, ja tieto on ollut hajallaan. Niukka isoapollokantamme elää etupäässä LounaisSuomessa. Lisäksi vähentyneiksi on arvioitu neljätoista lajia, joiden esiintymistä on pidettävä silmällä. Ajan oloon lajit muuttuvat, vaihtuvat toisiksi, ja nykyiset ovat vain välivaiheita luonnon jatkuvassa kehityksessä. Kolmen lajin yksilömäärä ja elinalue ovat pienentyneet (harvinaistuneet ja taantuneet lajit), yhdentoista lajin yksilömäärä on pienentynyt (harvinaistuneet lajit) ja kuuden lajin elinalue on pienentynyt (taantuneet lajit)
Keväällä 1990 raivattiin EteläKarjalassa kalliosinisii ven esiintymispaikkaa perhoselle paremmin sopivaksi ja jo kesällä 1991 laji näytti voivan aikaisempaa paremmin. Elinympäristön tuhoaminen on edelleen luvallista. Ne turvaavat alueiden merkittävän perhoslajiston ilman erityistä hoitoa. Toukan ravintokasvi on voinut hävitä, mutta joskus tasapainoa voi järkyttää vain pieni elinympäristön muutos. Perhosten suojelun tärkein työ on elinympäristöjen hoito ja rauhoittaminen. Rauhoitus vain ensiapu Joidenkin lajien harvinaistumisen syynä voivat olla pitkäaikaiset ilmastomuutokset. Joukossa voi olla perhosia, joiden harvinaistuminen johtuu kannan luontaisesta vaihtelusta eikä kehitys ilmennä pitkäaikaista muutosta. Isossa-Britanniassa neljä lajia on kuollut sukupuuttoon ja viidennes lajeista elää vain suojelualueilla. Muita tärkeitä vähenemisen syitä ovat esimerkiksi taajamien ja teiden rakentaminen, soranotto ja loma-asutuksen leviäminen. Siksi osaa viheralueita kuten pihoja ja puistoja tulisi yksitoikkoisen Harvinaistuneet ja taantuneet tummakirjosiipi helmihopeatäplä tummahäränsilmä Harvinaistuneet mansikkakirjosii pi ruostenopsasiipi tuominopsasiipi pikkukultasiipi ketokultasiipi virnasinisiipi hohtosinisiipi orvokkihopeatäplä ratamoverkkoperhonen rämekylmänperhonen kel tani i nyperhonen Taantuneet etelänvalkotäpläpaksupää pihla japerhonen pik.kusinisiipi täpläverkkoperhonen kirjoverkkoperhonen hietaheinäperhonen Elinaluettaan laajentaneet lauhahiipijä hopeasinisiipi Runsastunut tummapapurikko Uudet vakiintuneet lajit jalavanopsasiipi nei toperhonen kartta perhonen Taantuman jälkeen uudestaan palaavat haapaperhonen keisarinviina Suomen päiväperhoset -ki,jan tiedot synkentävät entisestään kuvaa perhostemme tulevaisuudesta. Merkittävin vähenemisen syy on maatalouden tuotanto34 tapojen voimakas muuttuminen. Moni ympäristöministeriön luettelossa mainitsematon laji on harvinaistunut ( elinalue supistunut) tai taantunut (yksilömäärä vähentynyt). vsk.. Myös moottoriteiden luiskien niittyhoitoon on ~yvät mahdollisuudet, Yhdysvalloissa näin on jo tehty. Perhosille sopivat elinympäristöt ovat vähentyneet todella nopeasti. Tätä työtä Suomessa on tehty vähän. Kahdeksasta lajista on sentään hyvääkin kerrottavaa. Hävinnyt idänhäränsilmä Erittäin uhanalaiset isoapollo isokultasiipi harjusinisiipi muurahaissinisiipi Vaarantuneet pohjanvalkotäpläpaksupää pikkuapollo kalliosinisiipi tundrasinisiipi etelänpurohopeatäplä lehtohopeatäplä tummaverkkoperhonen kirjopapurikko Silmälläpidettävät suokirjosiipi tunturikirjosiipi pohjanpurohopeatäplä keltatäplähiipijä tunturikeltaperhonen lapinkeltaperhonen huhtasinisiipi kääpiöhopeatäplä punakeltaverkkoperhonen luhtakultasiipi muurainhopeatäplä rahkahopeatäplä suonokiperhonen ruijannokiperhonen Ympäristöministeriön pa1vaperhosten uhanalaisluettelossa on yhteensä 27 lajia. Suunta on kuitenkin selvä. Kehitystä voidaan jouduttaa kylvämällä luonnonvaraisten niittykasvien siemeniä. Vain kerran on tehty hoitotöitä, joiden ainoana tarkoituksena oli perhosen elinolojen parantaminen. Elinmahdollisuuksia ovat vieneet pellonpientareiden väheneminen, rikkakasvien myrkytys, peltojen salaojittaminen, paketointi ja metsittäminen, karjan laiduntamisen loppuminen sekä ahojen, ketojen ja niittyjen katoaminen. Vuodesta 1989 lähtien ympäristöministeriön luettelon erittäin uhanalaiset ja vaarantuneet päiväperhoset on rauhoitettu. Yleensä ihminen lienee kuitenkin tavalla tai toisella perhosten peri.kadon taustalla, vaikka perhosten elämä on vielä paljolti salattua eikä kaikkien tekijöiden vaikutusta tunneta. Verrattaessa vähentyneiden ja runsastuneiden lajien määrää toisiinsa, vähentyneitä lajeja on 39 prosenttiyksikköä enemmän kuin runsastuneita. Hoito on nykyaikaisin menetelmin helppoa, ja samalla päiväperhosten elinolosuhteet paranevat. Rauhoitus on laajemman lajikohtaisen suojeluohjelman lähtökohta, mutta liiallisten rauhoitustoimien takia arvokas harrastajilta saatu tieto on vaarassa tyrehtyä. Uhanalaisten lista on pitkä Rahkahopeatäplää on sanottu soiden kauneimmaksi hopeatäpläperhoseksi. Suomen paivaperhoslajisto köyhtyy ja yksipuolistuu nopeasti. Päiväperhoset ilmentävät herkästi ympäristömuutoksia. Lapissa lajille kelpaavat myös kosteat tunturinrinteet ja se on vielä yleinen. pitkäaikainen kannanvaihtelu on vaikea todeta. Etelän tuulahduksina silloin tällöin Suomenkin saavuttavat vaeltajaperhoset ovat 1970ja 1980-1 uvuilla olleet aikaisempaa suurempia harvinaisuuksia; lähtöalueiden yksilömäärät ovat pienentyneet. Rahkahopeatäplä on selvästi taantunut Etelä-Suomessa. Perhosten väheneminen on selkeästi tiedostettu vasta 1980-luvulla, ja suojelu on vasta alkamassa. Niittämällä ja korjaamalla luodaan tilaa ja valoa monipuolisuudelle: niittyjen kasvilajit lisääntyvät, ja uusia etsiytyy sopivalle paikalle. ja kasvistoltaan köyhän nurmikon sijasta hoitaa niittyinä. Ruotsissa niittykasvillisuuden katoamisen estämiseksi pidetään kunnallisia SUOMEN LUONTO 6/91 50. Vaarantuneet ja erittäin uhanalaiset lajit on rauhoitettu. Toimeentulon edellytyksiä ei yleensä menetä aikuinen perhonen, vaan toukka. Vuonna 1988 perustettiin Lappiin Saanan ja Annjalonjin tunturiluonnon suojelualueet. Onnettomuudekseen laji suosii metsäisiä soita, joita on innolla ojitettu. Väheneminen on laaja ilmiö Euroopassa ja muualla maailmassa. Metsätalous vaikeuttaa perhosten toimeentuloa monella tavalla. Joidenkin lajien toukat ehkä kelpuuttavat ravinnokseen vain karjanlaidunnuksen tai luonnon kanssa sopusointuisen viikatetalouden stressaamia kasvi yksilöitä. Kukkakedot takaisin Lajirauhoitukset eivät pelasta uhanalaisia perhosia. Päiväperhosten vähenemisen tärkein syy on monipuolisten, avoimien ympäristöjen katoaminen
Siihen johti osittain havainnointivälineistön ja lintukirjallisuuden kehittyminen; minkä näki kiikarilla ja tunsi muutenkin, sitä ei tarvinnut ampua. Koska suurimmat pinta-alat ovat maa-ja metsätalouden piirissä, viesti on erityisesti suunnattava sinne. Taavetti• vastaa: Haapaperhosnaaras on kuoriutunut ja voi siipensä kuivatettuaan lähteä lentoon. Uusi perhosten laskentatapa on jo nyt vienyt päiväperhosekologiaa ratkaisevasti eteenpäin. Päi väperhostutkimuksen kehitys muistuttaa hämmästyttävällä tavalla lintutieteessä jo tapahtuneita muutoksia. Koteloasteen aikana toukka muuttuu perhoseksi sen kudokset hajoavat ja jä,jestyvät perustellisesti uudelleen. Yleinen ja runsas hohtosinisiipi on viime aikoina harvinaistunut osassa esiintymisaluettaan. Suomalainen maatalouden harjoittaja ei kumarra kuviin, mutta seuraava vihjaa hänen suhteestaan maahansa. FM Hannu Aarnio toimii biologian lehtorina Imatralla. Menetelmä on epäluotettava, mutta parempaakaan ei ole näköpiirissä. D FK Olli Marttila on EteläKa,jalan Allergiaja Ympäristöinstituutin toiminnanjohtaja. Suuri ja komea haapaperhonen tekee Suomessa paluuta pitkän taantuman jälkeen. P ohjoisimmat lauhahiipijät lentelevät nykyisin Oulun tienoilla. LL Pekka Ojalainen on osastonlääkäri EteläSaimaan keskussairaalassa. Lintutieteeseen kuului vielä 1800-luvulla lintujen ampuminen ja kokoelmien ylläpito. Gotlannin niittyjä hoidetaan niin tarmokkaasti, että avoimien, monimuotoisten ympäristöjen määrä ei enää vähene. Toukille kelpaa usein ravinnoksi vain jokin tietty kasvilaji. Taavetti välitti myös perhosista, vaikka ei niitä varmasti sen paremmin tuntenut. Ki,joittajat ovat aktiivisia perhosharrastajia ja -tutkijoita. Tuh kattoon, ne on vähä mukavia" (F. Päiväperhoset on haavittu talteen, nukutettu ikiuneen sopivalla myrkyllä, levitetty paraatikuntoon levityslaudalla, varustettu alan sääntöjen mukaisella nimilapulla ja lopuksi neulattu laatikkoon muiden saman kohtalon kokeneiden seuraksi. Sillanpää, kokoelmassa Virran pohjalta). Niillä on tapana kiillottaa toistensa siipiä tuntosarvilla hankaamalla. Perhosharrastus ja -tutkimus on saamassa uusia muotoja. Jäähyväiset terävälle neulalle. Antti Halkka toi ruakaa attelin että kai ma heitit, noi mättäät, siittä syksymmällä sitten joskus kraappaan ku linnut on jo menny menojansa. Kuvassa ohdakeperhosen kuoriutuminen on juuri alkanut. Kasvin hävitessä häviää tällöin myös perhonen. Heidän yhdessä ki,joittamansa Suomen päiväperhoset -teos sai tänä vuonna tietoFinlandia -palkinnon. Perinteinen perhosharrastus on keskittynyt siinä määrin harvinaisuuksien tavoitteluun, että tavallisten lajien runsauden vaihtelusta ja runsaudesta eri elinympäristöissä on Suomessa kerätty varsin vähän tietoa. Näin on saatu välttämätöntä tietoa eri lajien esiintymisestä ja värirnuuntelusta. 1980-luvulta alkaen on perhosten runsauden arviointiin alettu soveltaa samanlaisia menetelmiä kuin linnuilla: tutkija kulkee tiettyä linjaa myöten ja laskee reitille osuvat perhoset. Perhosten runsauden alueellista jakautumista ja vaihtelua on voitu tutkia huomattavasti aikaisempaa tarkemmin: on päästy populaatioekologiseen tutkimusotteeseen. Käytännössä laskennoissa joudutaan turvautumaan haaviin vain harvoin. Runsauden arviointiin keskittyville tutkijoille ja -harrastajille riittää työsarkaa. Antti1 lan Taavetti hakkasi halkoja, j ojitti ja kuokki taloissa. vsk. Dosentti Tari Haahtela on osastonylilääkäri Helsingin Yliopistollisessa keskussairaalassa. Perhosen elämästä suuri osa kuluu toukkana. Käänne havainnoivaan tutkimukseen tapahtui tämän vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Miksi z Taavetti jätti jollakin kuokkamaalla pienen saarekkeen _________ __, kuokkimatta. Perhosten määrää ei voida arvioida muuten kuin pyytämällä niitä lampuilla ja syöteillä. Yöperhosten harrastuksessa ja tutkimuksessa tappamiselle ei näytä olevan vaihtoehtoja. SUOMEN LUONTO 6/91 50. 35. Tunnistuksessa auttaa myös perinteisen päiväperhosten keruun aikana kertynyt tieto eri lajien ehdottomista elinympäristövaatimukniittytalkoita. E. Aikaisemmin niihin on erottamattomasti liittynyt perhosten kerääminen, toisin sanoen niiden tappaminen. Valistus on tärkeä osa perhosten elinympäristön suojelua maanomistajalle on saatava tieto perhosten tarpeista. Hohtosinisiivet elävät parvissa. Runsauden kuvauksessa menetelmä on kuitenkin epäilyttävä. ''Ei siä mitään sen erinomaisempaa o siä on vaan pikkulintujen pesiä ja niisä on juuri poikaset enkä minä ilenny heitiä häiritä koitin viä väistää aina silloon kun emä sista. Lauhahiipijä on laajentanut Suomessa elinaluettaan viime vuosikymmeninä. Kiikaria on ryhdytty käyttämään avuksi myös päiväperhosten reittilaskennoissa, vaikka perhoset on tapana laskea vain kymmenen metrin levyiseltä kaistalta (laskija keskellä). Lajiston esimerkiksi kovasti toisiaan muistuttavien hopeatäpläperhosten tunnistamisessa on toki ongelmia, mutta tavallisesti perhosen haaviin otto ja pikainen tarkistus riittää selvittämään ne
Jäljelle jäänyt metsätupsu törrötti orvon ja irvokkaan näköisenä mäenharjanteen peittona. Tajusin tulleeni huomatuksi kun hahmojen kulku muuttui varovaisen epäröiväksi. Eräänä talvipäivänä alkoi suon takaa kuulua moottorisahan valittava parkuminen. Tuli päivä, jolloin tieuran valtasivat möykkäävät työkoneet. Kuka tekee väärin. Huhtikuu, tulvivat suonlaiteet, kurkien fanfaarit, metsokukkojen ryminä. Joulunalusviikolla istuskelin mietteisiin vajonneena hakl-.uun laidalla, kun silmänurkastan i havait<,i n li ikettä. Pian linjalle ilmestyi enemmänkin elämää. Tietä levennettiin 36 niin, että kaksi autoa mahtui helposti sivuuttamaan toisensa. Seuraavana talvena alueelle ilmestyi julmannäköinen ja liki taukoamatta mouruava metsäkone, joka jatkoi mellastustaan muutaman viikon. Tammikuu, taivasta kohti kurkoittavat lumiset kuuset, hiilenmustan korpin ronksutus, tuuli piiskaamassa pakkaslunta suoaukealla kyhjöttävän teeripar.ven päälle. Aiemmin tienvarrella näkemäni auto kuului siis heille. Ihmisten luomien lakien mukaan kenties on. Sen toisella puolella oli usean neliökilometrin suuruinen suomaiden ympäröivä metsäsaareke. Se jatkui tasaisen leveänä siihen suuntaan, josta moottorisahan äänikin oli alkanut kuulua. Kului vuosi, kului toinen. Kesäkuu, helle, sääskija mäkäräisarmeijat, viileän usvaiset kesäyöt, hirvilehmä nyhtämässä mehevää suoheinää valkeana lainehtivan tupasvillameren keskellä. Ei se kuitenkaan erämaa tai suuri ikimetsäalue ollut. Käyttämäni tieura oli talvella useimmiten auraamaton, joten polkupyörä oli jätettävä jo tien alkupäähän. Edessäni hehtaarien laajuinen aukea ilman puun puuta. Parannettujen metsäautoteiden myötä myös kaikkinainen liikenne alueella lisääntyi. Joulunalusviikoilla hävisi monta hehtaaria havuturkkia. Kenet on tuomittava. Itse yritin sinnitellä tämän muuttuneen tilanteen keskellä metsojeni, kettujeni ja kurkieni kanssa. Minulle nämä metsät olivat seikkailu, lumottua maata, johon ei koskaan retkillään kyllästynyt. Kamera, jalusta ja eväät. Oli joulukuinen alkutalvi kun alkoi jälleen tapahtua. Normaaleja metsätöitä. Harpoin pehmeässä sammalikossa, tummien kuusien lomassa, yli verkalleen solisevan puron ylös männikköiselle mäentöyräälle, josta jälleen alas kohti suon laitaa. Metsän ja suon yhtymäkohdassa olevien mättäiden välissä poreili tumma suovesi, samalla kun edessä olevien rämemäntyjen välistä pilkotti kappale aukeaa suota. Oli syntymässä uusi sähkölinja. Nyt kaikki näytti luonnottoman autiolta. Oli mäntykankaita, kuivia kalliomänniköitä ja varjoisia kuusinotkoja. Autolla kun pääsee hieman laiskempikin sinne mihin kävellen ei olisi missään tapauksessa viitsinyt lähteä. Toinen haara päättyi keskelle metsää, toinen kaksi suota yhdistävän suosalmekkeen laitaan. Yleisilme oli kuitenkin säilynyt siedettävän ehyenä. Minun metsäni elää enää muistikuvissani. Muutosta ei vielä uskonut todeksi. Autoja, moottorikelkkoja, miehiä työssään kilkuttaen ja kalkuttaen. Se jakoi maiseman röyhkeän piittaamattomasti kahtia, tullen jostakin jatkuakseen taas johonkin ja siirtäen energiaa, jonka tarpeen kasvu kaikkien ennusteiden mukaan on loputon. Remmeillä kiinni köytetyt sukset irti ja jalkaan, jolloin retki lumiseen metsään saattoi jatkua. Niinpä kai, ajattelin. Hämärtyvässä illassa hi1ppail i kaksi hahmoa pitkin aukean laitaa, väli llä pysähtyen ja kuunnellen, välillä varovasti edeten. Kokemukset ja voimakkaat elämykset nousevat vuosienkin takaa mieleen elämäntuoksuisina muistikuvina. Onko yhden kuusentaimen vieminen kotitarpeiksi tuomittavampaa kuin kokonaisen metsänosan vieminen rahan raaka-aineeksi. Kuka on rikollinen. Istuskeliko se pesäkolonsa äärellä ja tähysteli kieltään lipoen hakkuuaukealle odotellen seuraavaa myyrävuotta, jolloin karvakansa runsain joukoin asuttaisi jo heinittyneen aukean. Vähän matkan päässä kaksi joulukuusivarasta kähnien varovasti eteenpäin kuusentynkä kainalossaan. ~L < < < <j~ t :'/ Mitähän mahtoi mäen reunustalla asustellut kettu tuumata yllättävästä maiseman muutoksesta. Suon laidalla on pieni kumpare, jota reunustavien kuusten suojasta olin tottunut kiikaroimaan elämää suolle asettamallani haaskapaikalla. Lokakuu, kirpeät kuura-aamut, karpaloretket kohmeisin sormin, kolea tihkusade kastelemassa sumuisen harmaata metsää. Sitä myös jatkettiin ohi heinittyneen aukean, kohti mäntykankaan reunaa, siitä alas tummaan kuusikkoon, missä se haarottiin kahdeksi kapeammaksi pistotieksi. vsk.. Ääni kumminkin voimistui ja läheni päivä päivältä, kunnes suon vastakkaiselle laidalle ilmestyi leveä aukko. Syntyneen risukkoisen ja kannokkoisen aukean keskellä olevan mäen päällys jätettiin rauhaan. Metelin tauottua hiippailin paikalle tutkimaan tappioita. Sieltä täältä hävisi jokin metsännurkka. SUOMEN LUONTO 6/91 50. Vai jättikö se pesäkolonsa, kotinsa ja suuntasi kohti rauhallisempia metsänkolkkia. Tasaisin väliajoin nousi pylväsrakennelmia joiden väliin vedettiin raskaita johtoja. Kuljin kangasmaan halki vanhaa polun pohjaa pitkin laskeutuen pian vanhaan kuusikkoon. Se puski eteenpäin lumessa rahdatessaan paksuista rungoista koostuvia kuormiaan tieuran päähän odottamaan jatkokuljetusta. Vanhaan kuusikkoon, jonka läpi johtavaa polkua olin usein vaeltanut, ilmestyi polttoainesäiliöitä, ajouria, vilkastuvaa liikennettä ja lopulta metsätraktori. Lukemattomia kertoja asetin polkupyöräni samaa kuusenturjaketta vasten nojalleen. Ei mitään kerralla tapahtuvia mullistuksia, mutta pikkuhiljaa, ikäänkuin huomaamatta eteni näidenkin metsänkulmien rahaksi muuttaminen. Toinen roikotti kädessään kuusennärettä, toisella oli työkaluina saha ja kirves. Oli paljon suota, suurehkojakin suoaukeita, pienempiä suojuotteja ja metsien ympäröimiä pieniä rämeläimäreitä. Toisaalla linjan teko jatkui yli suon, läpi suosaarekkeen suon toiselle laidalle, josta se kiipesi ylös metsään jatkuakseen eteenpäin ja kaataen metsän tieltään. Mika Honkalinna Metsämuistojani On kulunut jo vuosia, tarkemmin sanottuna pitkälti yli vuosikymmen, kun ensi kertaa kuljin näissä metsissä. Liikuin polkupyörällä usein kapeaa metsätietä pitkin. Huvittuneena ajattelin tilanteen vastakohtaisuutta. Maisema, sen vaihtelevuus ja elämänmuotojen rikkaus viehätti. Satulalaukkujen sisällön tyhjensin reppuuni. Jonkin verran oli hakattu, paikoitellen oli sankkaa taimikkoa ja osia soista oli reunoiltaan ojitettu. Se oli auton levyinen ura, keskeltä ja reunoilta heinittynyt kärrytie, joka päättyi mäntykankaan reunaan pienelle aukealle muodostaen kääntöpaikan. Ahnaat kourat alkoivat kahmia vanhoja kuusia ja jälkeä syntyi
vsk. PALKINTO SUOMEN LUONNON SUOMEN LUONTO 6/9 1 50. ja samantien yhtiö vo1s1 poistaa tuon järkäleen parkkialueen kulmalta lapset loukkaavat itsensä siinä kiipeillessään ja saa siihen yhden autopaikan lisääkin iltaisin kun tumman metsän korkea raja peitti laskevan auringon ja kuusien mustat varjot ulottuivat kynnyskivelle korpin huuto oli kuin ennusmerkki he usein istuivat ääneti vakavin silmin aikovat rakentaa vielä yhden kerrostalon ja sitten ei meidän ikkunaan enää näy auringonlaskua se onkin näkynyt hyvin kun nuo puut hakattiin tuolta mäeltä heidän mielessään viipyi yhä vielä kuulaan kesäillan hiljainen ilo sorsan ääntely rannan kaislikossa heräävän yötuulen vaimea suhina haavikossa he kuulivat muistoissaan airojen kolahtelun järven toiselta puolen he valmistautuivat yön raukeaan odotukseen vaikka eihän se meidän nuoriso kokonaan vailla harrastuksia ole jengillä on vesiskootterit ja naapurin poika tuotti Floridasta kymmenmetrisen pikaveneen kyllä siinä ankat saa kyytiä mielessään heillä oli tietoisuus kaukaisesta kodista ja ajatus tulevista vuosikymmenistä uusista sukupolvista oudolla maalla lapsista joille voi kertoa mutta jotka eivät ymmärrä jos yhtiö ei halua purkaa tuota mökkiä niin ehkä rakennuslautakunta voisi enää heitä ei ole heitä eikä heidän jälkeensä tulleita vaikka kuulemma kulttuurilautakunta haluaa säilyttää tuon mökin joidenkin metsäsuomalaisten joskus mikä suojeltava sellainen on mitä sitä kaikkea kun seurakuntakin hävittää kaikki yli 50 vuotta vanhat haudat eikö ne siellä kulttuuripuolella ymmärrä kehityksestä mitään Keiteleen rannalla kukkii valkomatara 37. Perttu Koillinen SAS:n DC 9 lentää yli miilunpolttajan mökin pohjoisessa Värmlannissa, Finnskogan suomalaismetsissä, naavaisten tummanvihreitten kuusien varjoissa, mittaamattomien synkkien salojen keskellä mäenkumpareen kupeessa pieni pirtti. Pirtissä ahtaat huoneet täynnä sinistä savua lapsenitkua toisinaan hiljaista puhetta muistoja kaukaa kotimaasta Keiteleen rannalta huolena ulottuuko Viha tänne saakka toivona Kaarle-kuningas mutta ulkona peipposen laulu auringon kilo korpin laaja kaarto sinisellä taivaalla talo on kolmikerroksinen hissi kuitenkin ja asfalttipiha keinut katso äiti katso pian taivaalle katso mikä kaari hyvät matkustajat olemme aloittaneet laskeutumisen Arlandan kansainväliselle lentokentälle pyydämme teitä sammuttamaan aamuisin he muistelivat miten kultainen aurinko nousi Keiteleen aamu-usvaisella rannalla yön viileys viipyen kasteisella nurmikolla miten kaunis oli isien maa kun valkorpatarat kukkivat savusaunan seinustalla taloyhtiömme pitäisi päättää että tuo tuolla lahoava jonkun muinaisen miilunpolttajan asuinrötiskö puretaan se jäi niin näkyviin kun tuo kumpare tasattiin pois tilalle tulisi pystyttää vaikka ja ristilukin hopeinen verkko kimmelsi riukuaidan raossa lentopalloverkko ettei nuoriso huilisi yhtiön saunassa nytkin sen ikkunasta tulvii tupakansavua päivisin he pysähtyivät usein kesken askareittensa iloitsemaan siitä että olivat päässeet turvaan ikimetsien sylin suojaan kauas vihasta ja vainosta this is CNN Special Report from Gulf War pane kiinni se telkku aina samaa mutta jo iltapäivällä heidän katseensa viivähti kuin varkain koivunlehtien värinässä katajassa kiven kupeella Piirrokset: Markku Tanttu JAE'ITU 3
He ovat opettaneet jo neljän vuoden ajan puutarhanhoitoa kodittomien miesten asuntolassa. Sissit muistelevat, kuinka he katselivat hölmistyneinä suoraan matkustajia ja matkustajat heitä. Järjestö sai alkunsa 17 vuotta sitten, kun Liz Christy käveli ystävättärensä ja tämän lapsen kanssa Lower East Sidella. Hän on aiemmin aamulla hakenut rikkaammalta alueelta tarpeettomiksi jääneitä kasveja, lastannut ne auton lavalle ja suunnistaa nyt työn alla oleviin puistoihin ja puutarhoihin. Kaupungin virkakoneisto ei nimittäin in38 nostunut aktiivisten asukkaiden omasta ja ilman byrokratiaa hoidetusta tempauksesta. Köyhille alueille on helppo mennä ''Emme koskaan päätä noin vain perustaa puutarhaa jonnekin. Innostus tarttui naapurustoon, ja entinen epävirallinen kaatopaikka muuttui silmiähivelevan kauniiksi puutarhaksi. Sissit ovat vieneet taimien istuttamisessa tarvittavaa optimismia myös newyorkilaisen aids-keskuksen katolle. Aloitteen on lähdettävä alueen asukkaista. Järjestö on kuulu siitä, että se auttaa nimenomaan köyhiä kaupunginosia: ''Niihin on helppo mennä. Lapsen äiti kauhisteli, miksei kukaan tee kasvavalle jätekasalle mitään. Teksti: Kirsi Riipinen Kuvat: Ilkka Ranta-aho Vihersissien kumous kivikylässä Phil Tietz kiertää tutulla alueella New Yorkin Lower East Sidella. Köyhyydestä ja epäviihtyisyydestä tunnetun Lower East Siden alueen asukkaat päättivät käydä muidenkin jätekasojen kimppuun ja viherryttää ne. tuttavat taimet ja hoitavat niitä, puutarha säilyy rauhassa ilkivallalta. Vapaaehtoistyöhön perustuvan vihersissien järjestön tavoite on haastava: kivisen New Yorkin viherryttäminen. Sissit pitävät budjettinsa pienenä. Optimismia aids-potilaille Puutarhat ja puistot kuluttavat ehdottomasti eniten sissien polvia ja selkänikamia, mutta heidän lukujärjestykseensä on tekstattu paljon muutakin. Phil Tietz huomauttaa, että kun alueen asukkaat itse isPaikalliset asukkaat hoitavat Liz Christy -puutarhaa keskellä New Yorkin Lower East Sidea. Tehtäväluettelosta löytyy myös hevosensonnan kuljetusta talleilta lannoitetta tarvitseville. Tämänvuotisen kesätapaamisen aihe puolestaan on kompostointi. Siellä ihmisillä on aikaa, koska monet ovat eläkeläisiä tai työttömiä. Kunhan Tietz sisseineen saa istutettua auton lavalla keikkuvat kasvit siisteihin penkkeihin, kukaan ei enää tunnista aluetta entisekseen. Pienestä puistosta pakokaasujen ja harmaiden talojen keskeltä löytyy metsämansikoita, herneitä, raparperiä, kaalia, ties kuinka monen sortin kukkia, omenaja persikkapuu sekä viehättävä lampi kultakaloineen ja kilpikonnineen. Christy päätti yrittää. Sissien kolmisatapäinen vapaaehtoisjoukkue on kirjava. Ilman heidän työtään ja tukeaan puutarha kuolisi heti sen jälkeen, kun me siirrymme muualle", Barbara Eamest selvittää. Tietz pysäyttää autonsa entisen varastoalueen kohdalle. Tietz on yksi Green Guerillas -järjestön kolmesta palkollisesta. Hän marssi roskien keskelle ja rupesi raivaamaan aluetta. Barbara Eamest huomauttaa, että tämä on tiennyt entistä kovempia paineita myös vihersisseille. Heihin kuuluu esimerkiksi hortonomeja, arkkitehtejä, opettajia, opiskelijoita ja eläkeläisiä. Muun maailman mukana myös New York kiemurtelee nykyään laman koukussa. Sissit kielivät asiasta tiedotusvälineille, kaupunki säikähti ja perääntyi sovitellen. Kaupunki on pienentänyt reippaasti puistoihin suunnattavien dollareiden määrää sekä puistohenkilökuntaa. SUOMEN LUONTO 6/91 50. Pahamaineisen Boweryn ja Houstonin kulmassa lapsi karkasi epämääräiselle alueelle, joka oli täynnä roskia. Tilanne on aivan toinen jossain juppien alueella, missä ihmisillä on aikaa vain uraputkelle", Tietz näpäyttää. Järjestön maine on levinnyt ja sen nimi tunnetaan nykyään myös New Yorkin ulkopuolella, kiitos paljolti Suomessakin nähdyn Green Card -elokuvan. Kun sissit aikoinaan kaivoivat lampea, heitä vastassa oli New Yorkin metrokäytävä. He saavat uudestaan istutettavat taimet lahjoituksina muun muassa Rockefeller Centeristä, kukkanäyttelyistä tai kaupungista pois muuttavilta asukkailta. Aloitteen tekijän mukaan ristitty puisto on vihersissien ylpeyden aihe. Sen naispääosan esittäjä, Andie MacDowell, on todellisuudessakin vihersissi-aktivisti. Pikkuhiljaa toiminta levisi Manhattanilla aina Harlemiin saakka sekä Brooklyniin, Bronxiin ja Queensiin. Sissit ovat kokoontuneet Brooklynin kymmenen vuotta vanhaan Garden of Union -puutarhaan. Ruma metallitörkyläjä on muuttunut mullaksi, lannaksi ja koristekiviksi. vsk.. Vihersissien johtaja Barbara Earnest kertoo tyytyväisenä, että tähän mennessä järjestö on ollut synnyttämässä 450:tä puistoa. Kaupunki syytti heitä tunkeutumisesta luvattomasti yksityiselle alueelle ja oli kutsumassa puutarhan begonioiden tervemenoksi raivaustraktoria. Se oli vihersissien ensirnmamen ja todennäköisesti vaikein urakka. Puutarhojen yhteinen ongelma on kottikärryt: ne tahtovat hävitä paikasta kuin paikasta
Mutta esimerkiksi Lower East Sidelta Keskuspuistoon on pitkä matka. Omat kukkapenkit ja mausteviljelmat auttavat kummasti heidän kärsimättömiä viherpeukaloitaan. taa tulikärpäseksi. ::::J Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka opiskelee New Yorkissa. Ohikulkija olisi saattanut liukastua ja haastaa kaupungin tai järjestön oikeuteen ja vaatia ruhtinaallisia korvauksia. Huumeiden kauppaajat katoavat puutarhoista New Yorkin Manhattanilla linnunlaulu, vihreä nurmikko ja puiden varjot ovat harvinaisia; niistä pääsee nauttimaan lähinnä vain Manhattanin Keskuspuistossa. Barbara Eamest muistaa, että toiminnan aikaessa heitä varoitettiin muun muassa päästämästä kasteluvettä jalkakäytävälle. '' Lower East Sidella asuu paljon Puerto Ricosta muuttaneita siirtolaisia, joista monet ovat asuneet maalla. vsk. Vihersissit kompostoivat. Esimerkiksi huumekauppiaat eivät viihdy tällaisissa paikoissa. Ilkivalta on tuntematonta tässäkin Brooklynin puutarhassa, jonka kukoistuksesta asukkaat huolehtivat ja jonka he tuntevat omakseen. 39. Phil Tietz ja Barbara Earnest tarkistavat tilanteen. Barbara Eamest huomauttaa, että Lower East Sidella puistot merkitsevät muutakin kuin silmäniloa: ''Puistot, joissa jatkuvasti hyörii ihmisiä kitkemässä ja kastelemassa, hillitsevat rikollisuutta. Yksi sissi tuo lasipurkissa puutarhaan uuden asukkaan, jonka Tietz tunnisSUOMEN LUONTO 6/91 50. Puutarha tuoksuu ja näyttää hyvältä, sillä sade on juuri ropsauttanut turhat pölyt vihannesten, kukkien ja pensaiden päältä. Tapaamisessa kuullaan hyviä uutisia: kaupunki on vihdoin kumonnut edelliset, erittäin tiukat puutarhan kastelusäännöt. Zoe on Liz Christy -puiston nuorin puutarhuri
"Koska heidän mielestään me olemme niin kaukana, ettei kukaan tiedä mitä täällä tapahtuu, meidän vaatimuksiimme ei tarvitse vastata." Sam on yhdessä muiden kotikylänsä Kyuquotin asukkaiden kanssa ryhtynyt tappelemaan alueen vanhojen metsien puolesta kirjelrnin, vaihtoehtosuunnitelrnin ja mielenosoituksin. Eroosio oli päässyt valloilleen, koska jyrkän vuoren rinteet on hakattu kokonaan paljaaksi ja raidoitettu metsäautotein; valtaisa hakkuuaukko ulottuu 600 metrin korkeuteen ja on useiden kilometrien levyinen. Niis40 sä kasvavat mm. Harmaaja mustakarhut, hirvet, sudet, kotkat, haukat, majavat ja näädät ovat saaneet täällä olla toistaiseksi omissa oloissaan. Maahan kaatuneet jättirungot ja juurakot tekevät lyhyestäkin matkasta aikaavievän. jättimäiset sitkankuuset, hemlokit ja seetrit, poppelit ja douglaskuuset, joiden latvuksia tähyillessä voi nyrjäyttää niskansa. Eroosio on vain yksi haitta, joka hakkuista aiheutuu. Metsäkoneet ovat saaneet möyriä rauhassa, kunnes aivan viime vuosina ne on viety länsirannikon vuoristojen kirveenkoskemattomiin metsiin. ''Hallitus on noudattanut "poissa silmistä, poissa mielestä -taktiikkaa", sanoo suomalaissyntyinen Sam Kayra, joka asuu Vancouverin saarella Brittiläisessä Kolumbiassa. Kalojen arvellaan kaikonSUOMEN LUONTO 6/91 50. Metsissä voi vielä nähdä merkkejä intiaanien vanhoista elinpaikoista. taan yksitoikkoisilla kasvatusmetsillä. Kun kyläläiset käänsivät katseensa ylöspäin, he huomasivat ammottavan aukon kylänsä vieressä sijaitsevan vuoren seinämässä. Ylhäällä puiden oksilla kasvaa niin paljon saniaisia ja muita kasveja, että tuntuu kuin aluskasvillisuutta olisi toinen, ylimääräinen kerros. Metsien pääasiallinen esiintymisalue on merkitty karttaan rasterilla. Oksilla roikkuu myös tuuheita naavapartoja. Yksittäisiä metsälaikkuja on myös pääalueen ulkopuolella ja ne ulottuvat jokilaaksoja pitkin paikoin yli sata kilometriä sisämaahan. Nyt lohet ovat vähentyneet tai kadonneet kokonaan. Rankkasateet olivat huuhtoneet mennessään mereen suuren määrän maata. Ja Halminen oli sentään kookas mies, kuusi jalkaa pitkä ja viidettä vahva tukevimmalta kohdalta mitaten.'' (Sakari Pälsi, Maailmanrnatkoilla 1946). Erämaihin on hakattu laajoja aukkoja, joiden uudistamisesta ei ole paljoakaan piitattu. Kyseessä on Tyynen meren sateiden ihmeellinen luomus, sademetsävyöhyke, joka ulottuu Yhdysvaltain pohjoisosasta lähelle Alaskaa. Parin vuoden takainen maanliukuma ei jäänyt vuorilla viimeiseksi. Kanadassa on 90prosenttisesti käytössä avohakkuu, jossa pystyyn ei jätetä risuakaan. Parin vuoden kuluttua hakkuusta alue kulotetaan näin ajatellaan matkittavan luonnollista metsäpaloa ja myrkytetään. Nämä metsät ovat ikimuistoisista ajoista olleet Kanadan intiaanien kulttuurin perusta. Viikko Sam Kayran ja muiden Kyuquotin kyläläisten seurassa Vancouver-saaren kansainvälisellä metsäleirillä vakuutti siitä, että näitä metsiä kannattaa puolustaa. Biologit ovat antaneet sille aivan virallisesti nimen lauhkean vyöhykkeen sademetsä sademetsiä on siis muuallakin kuin tropiikissa. "Se kuulosti aivan ukkosen jyrinältä", Sam Kayra sanoi. vsk.. Rannikkometsien parturoinnit haittaavat myös kalastusta, joka on Kyuquotin kylän pääelinkeino. Aluskasvillisuus on runsasta ja rehevää. Intiaanit ja muu syrjäseutujen väki ovat alkaneet puolustaa metsiään tarmokkaasti. Metsäarnmattilaisen suuri erehdys on pitää Kanadan länsirannikon metsiä pelkkänä puuvarastona. Kuvassa toteemi Vancouver-saaren länsirannikolta, läheltä Kyuquotia. Matti asteli muutaman onton puun aukkoon, hävisi sen nokiseen sisukseen ja seisahtui halkeamaan, missä hän näytti pieneltä kuin hongan kolosta kurkisteleva orava. Kylän asukkaista suuri osa on intiaaneja. suomalainen Enso-Gutzeit ovat saaneet ostaa Kanadan metsistä hakkuuoikeuksia nimellisillä hinnoilla. Pahinta on, että luonnontilaiset metsät menetetään lopullisesti, ja korvaTYYNI VALTAMERI 300km USA * Kaksi kolmasosaa maailman lauhan vyöhykkeen sademetsistä sijaitsee Pohjois-Amerikan luoteisrannikolla. puo ostavat jättipuitaan Kanadalaiset ja ulkomaiset metsäyhtiöt mm. Kyuquotin lukuisissa joissa on elänyt neljästä tai viidestä Tyynenmeren lohilajista koostuva vahva lohikanta. Siellä seisoi isoja katkottuja ja poltettuja puita, jättimäisiä kaskenkantoja. Nykyaan aukkoihin istutetaan douglaskuusia tai seetrejä uutta, 60-70 vuoden päästä tapahtuvaa sadonkorjuuta silmälläpitäen. Puiden suuruuden totesi jo Sakari Pätsi maailmanmatkoillaan: " Taempana metsän/aidassa nähtiin, mistä vainiot oli raivattu. Eroosio kalvaa vuorenrinteitä Eräänä marraskuisena päivänä 1989 Kyuquotin asukkaat hätkähtivät omituista ääntä
"Jos Euroopassa tehtäisiin tällaista, siitä joutuisi linnaan'', kommentoi näkemäänsä luxemburgilainen vihreä Euroopan Parlamentin jäsen Jup Weber, joka on koulutukseltaan metsänhoitaja. ''Metsäyhtiöt sanovat, että hakkuut eivät vaikuta kalastukseen, mutta isoäitini aikana saattoi kulkea kalojen selkiä myöten joen yli", kyuquotilainen intiaanikalastaja kuvaa värikkäästi tapahtunutta muutosta. ''Loppujen lopuksi komitean suojeluehdotukset hävisivät hakkuille. Metsäyhtiöiden palveluksessa leipänsä tienaavat intiaanitkaan eivät ole avohakkuiden puolella. Kaikkiaan jo neljä viidesosaa saaren vanhoista metsistä on hakattu; tarkoitus on jättää jäljelle vain kaksi prosenttia. "Se oli pitkä ja turhauttava prosessi'', Sam Kayra sanoo. Osana julkisuuskampanjaa Greenpeace auttoi kyuquotilaisia toukokuussa järjestämään metsäleirin, johon otti osaa eurooppalaisia ja amerikkalaisia poliitikkoja, luonnonsuojelijoita ja journalisteja. Intiaanien oikeus omiin maihinsa tulee turvata, samoin kuin muidenkin paikallisten ihmisten sananvalta metsiä koskevassa päätöksenteossa. " A vohakkuut eivät näytä mukavilta, hakkuita pitäisi tehdä valikoivasti ja maanvyörymät pitäisi estää", sanovat metsätyömaalleen kiiruhtavat, osaaikametsurit Robert John ja Donald Leo, jotka asuvat Kuyquotin intiaanireservaaSUOMEN LUONTO 6/91 50. Vastauksena demokratiaongelmiin metsäviranomaiset ovat perustaneet useille paikkakunnille komiteoita, joiden tarkoituksena on ollut sovitella yhteen metsien käyttöön kohdistuvia erilaisia vaatimuksia. Komiteoiden avulla on saavutettu lähinnä lisää armonaikaa arvokkaille metsäalueille hakkuiden jatkuessa muualla sitäkin laajempina. Metsäyhtiöt ovat näihin päiviin asti päättäneet itsevaltaisesti metsien käytöstä. Luonnonsuojelijat vaativat, että jotkut ikimetsät jätetään täysin koskemattomiksi. 41. Tiesulkuja ja nälkälakkoja Metsämaasta . ' ' "Euroopassa tästä joutuisi vankilaan" Nyt suojelijoiden avuksi on purjehtinut myös Greenpeace ja sitä kautta kansainvälinen julkisuus. Richard Leo ja Sam Kayra edustivat 80-luvulla Kyuquotia Thasish-nimisen jokisuiston suojelua pohtineessa komiteassa. luonnonsuojelijat ovat tuskastuneet komiteoiden työhön ja jättäneet paikkansa niissä tehdäkseen jotakin kouriintuntuvampaa. Muilla alueilla he vaativat hakkuumäärien vähentämistä ja siirtymistä luonnonmukaisempiin hakkuutapoihin laajojen avohakkuiden sijasta. vsk. Kansalaiset ovat vasta lyhyen aikaa vaatineet ääntään kuuluville metsäasioissa mutta he ovat tehneet sen sitäkin kiihkeämmin. Rainbow Warrior -aluksen kuljettaessa meitä pitkin V ancouverin rannikoita, näimme valtaisia, veteen asti ulottuvia avohakkuita, kaljuiksi parturoituja saaria ja avohaavan näköisiä, tuoreita metsäautoteitä. Useat J ättiläistukit aloittamassa matkaansa sumuiselta Vancouver-saaren rannikolta Euroopan, Yhdysvaltain ja Japanin markkinoille. Toinen syy lohikatoon on, että lohenpoikaset tarvitsevat suurten puiden jokirantamilla luomaa viileää varjoa. ylivoimaisesti suurimman osan omistaa osavaltio ja metsäministeriö. Vancouver-saaren 89 jokisuistosta on enää viisi säilynyt koskemattomana. tissa. neen osaksi siksi, että eroosion mukanaan tuoma maa-aines likaa vedet. Kansainvälinen Greenpeace on antanut apuaan, jotta Kanadan metsänhakkuista tiedettäisiin myös puun ostajamaissa. Niinpä uutiset tiesuluista metsätyömailla ovat varsinkin Brittiläisessä Kolumbiassa tavallisia, hakkuille johtavia siltoja on räjäytelty ja jotkut suojelijat ovat menneet nälkälakkoon. Rainbow Warrior -laivan taustalla eroosion syömää rannikkovuoristoa
Jos boikotti toteutuisi edes osittain, vaikutus Kanadan talouteen olisi suuri: Euroopan maat ostavat vuosittain kanadalaisia metsätuotteita noin kolmella miljardilla dollarilla. Kiina ja Intia) ovat olleet valmiita siitä pidättäytymään. Näihin pikkuvalaisiin liittyy monia ajankohtaisia ongelmia: maamme lähivesilläkin viihtyviä maitovalaita tapetaan kann&n tuottoon nähden liian paljon. Valaitten rauhaa voivat lähinnä rikkoa vain kolme pohjoismaata ja Japani yksipuolisilla päätöksillään. Delfiinien ja muiden hammasvalaitten suojelun vastustamisen ykkösmaaksi on noussut Tanska. Hoito-ohjelman mukaan valaskiintiöitä ei myönnetä ennenkuin pyydettäväksi aiotun valaskannan suuruudesta ULKOMAILTA on tehty luotettava arviointi. On järjestettävä samanlainen kanadalaisten metsätuotteiden ostoboikotti kuin Brasilian sademetsien hakkuiden estämiseksi on tehty'', McAllister sanoi. Kummastusta on herättänyt myös se, että valaanpyynnin jatkamista ajaa kolme elintasoltaan maailman johtavaa valtiota, kun toisaalta monet kehitysmaat (mm. Kitlopessa on maailman suurin yhtenäinen lauhkean vyöhykkeen sademetsäalue, jonka alkuperäiset asukkaat, haisla-intiaanit, ovat luvanneet puolustaa metsiään lähes keinolla millä hyvänsä. Metsäala kuitenkin laskee toistaiseksi selviävänsä pulmasta lisäämällä oikeansuuntaista tiedotusta: suuret ''Forest forever'' -kyltit valtateiden varsilla kertovat ohikulkijoille onnistuneista metsänistutuksista ja lisää kampanjoita suunnitellaan. Kuitenkin kaikkien valaitten täydelliseen rauhoittamiseen on vielä pitkä matka. D 42 Norja ja Islanti uhmaavat suurvalaitten rauhoitusta Maailman kansojen selvä enemmistö päätti Kansainvälisen valaanpyyntikomission IWC:n tämänvuotisessa kokouksessa jatkaa suurten valaitten rauhoitusta valtamerissä. Todennäkoisesti uusi valaitten hoito-ohjelma antaa kuitenkin lähivuosina mahdollisuuden noin kymmenmetristen lahtivalaitten pyynnille eteläisen pallonpuoliskon merillä. Veli-Risto Cajander SUOMEN LUONTO 6/91 50. Aiemman pyynnin takia selvästi pienentyneitä kantoja joita itse asiassa ovat useimmat hetulavalaskannat saa pyytää vain, mikäli voidaan varmistaa että ne ovat kasvaneet vähintään 60 prosenttiin alkuperäisestä kannasta ja että pyynti ei pienennä niitä. Toisaalta tämä toukokuun lopulla Reykjavikissa pidetty kokous toi selvästi esiin repeämän valaitten suojelijaja pyyntivaltioiden välillä; Norja ja Islanti ovat aloittamassa laitonta lahtija sillivalaitten jahtaamista Atlantilla. Nykytilanne on se, että useimpien hetulavalaitten tulevaisuus vaikuttaa turvatulta. Samalla on kuitenkin nostettu esiin kysymys, miksi viimeistä vahvana säilynyttä valaskantaa pitäisi alkaa hyödyntää, kun toisaalla suunnitellaan Etelämantereen säilyttämistä mahdollisimman koskemattomana maailmanpuistona. Viime vuonna suuressa metsäteollisuusseminaarissa V ancouverissa eräs puhuja syytti luonnonsuojelijoita "Peter Pan -ilmiöstä' ' siitä, että he uskovat metsien voivan säilyä nuorina ikuisesti. Valaskantojen hoito-ohjelma valmisteilla Valaanpyyntikomission paatösten turvin maailmanlaajuinen hetulavalaitten rauhoitus jatkuu vielä ainakin vuoden. Metsäalalla uskotaan vilpittömästi, että avohakkuut muistuttavat eniten metsien omaa tapaa uudistua. Esimerkiksi islantilaisten ja norjalaisten hamuamien lahtija sillivalaitten kannat pohjoisilla merialueilla eivät vielä ole lähimainkaan toipuneet siinä määrin, että niiden pyyntiä voitaisiin sallia uuden hoitoohjelman perusteella. Tosin tänä aikana on henkensä menettänyt ainakin 10 000 lahti-, silli-, seitija grönlanninvalasta, koska norjalaiset, islantilaiset ja japanilaiset ovat kiertäneet pyyntikieltoa tappamalla valaita tieteen nimissä. Japani aikoo kuitenkin jatkaa tieteellistä pyyntiohjelmaansa, jonka mukaan ensi kautena tapetaan 300 lahtivalasta. Myös alkuperäiskansojen on sallittu pyytää vuosittain muutamia satoja valaita omaan käyttöönsä. Kanadalaiset ovatkin jo huolestuneet eurooppalaisten boikottimahdollisuudesta. Myöskään Japanin ja Neuvostoliiton suunnitelmia lahtivalaitten tieteellisestä pyynnistä ei pidetty hyväksyttävinä. IWC:n kokous eväsi japanilaisten, norjalaisten ja islantilaisten toiveet aloittaa lahtivalaitten pyynti uudestaan. Maitovalaita pyytävät kanadalaiset, grönlantilaiset ja eskimot. Tämä johtuu siitä, että jo vuosia valmisteltu valaskantojen kokonaisvaltainen hoito-ohjelma ei ole valmis. Käytännössä ne eivät siis noudata maailman mielipidettä eivätkä valasasiantuntijoiden suosituksia, vaan haluavat härkäpäisesti puolustaa muutamien kymmenien valaanpyytäj iensä oikeuksia. Vaikka nämä maat eivät virallisesti aio seuraavan 11 kuukauden aikana pyytää valaita, eivät ne kuitenkaan ole tuominneet valaanpyytäjiensä aikomuksia lähteä tänä syksynä laittomaan valasjahtiin. ajoverkkokalastusta ja tonnikalanpyyntiä koskevien uusien ja tulevien rajoitusten seurauksena. Tanskalaiset kalastajat puolestaan tappavat vuosittain tuhansia pyöriäisiä ainoaa Itämeressä elänyttä valastarnme Pohjanmerellä ja Tanskan salmissa. Useiden pikkuvalaslajien tappaminen ja oheispyynti Japanissa jatkuu noin 50 000 yksilön vuosivauhdilla. Suuret hetulavalaat ovat IWC:n päätoksen nojalla olleet nyt kuusi vuotta rauhoitettuina kaupalliselta pyynniltä. Suomi ja Ruotsi ovat sen sijaan määrätietoisesti edistäneet niiden kuin muidenkin valaitten suojelua. Valtionyhtiö Enso-Gutzeit nimittäin omistaa puolet Eurocan-metsäyhtiöstä, joka suunnittelee hakkuita Kitlope-laaksossa Brittiläisen Kolumbian luoteisrannikolla. Nyt metsät ovat saaneet armonaikaa, sillä ne on rauhoitettu kahden vuoden ajaksi suojeluarvojen tutkimista varten. Myös harnmasvalaitten asema on muutamia uhanalaisia lajeja lukuun ottamatta paranemaan päin mm. vsk.. Peter McAllister Sierra Club -ympäristöjärjestöstä vetosi leirillä kansainväliseen luonnonsuojeluliikkeeseen: "Jos osavaltioiden hallitukset ja yhtiöt kieltäytyvät vastaamasta suojelijoiden vaatimuksiin, kansainvälinen painostus on ainoa mahdollisuus. "Vetoan varsinkin amerikkalaisiin: saavatko amerikkalaiset yhtiöt samaan aikaan toimia vastuuttomasti ulkomailla, kun ne näyttävät toimivan vastuullisesti omassa maassaan?" Tämä vetoomus voisi kohdistua myös suomalaisiin metsäyhtiöihin. Pikku valaat entistä enemmän esillä Islannin kokouksen myönteisiin saavutuksiin kuuluu se, että harnmasvalaita koskevat kysymykset ovat yhä selvemmin mukana IWC:n päätöksissä. Sekä norjalaiset että islantilaiset järjestivät näyttäviä omien maittensa väestölle suunnattuja mediatapahtumia, joissa esitettiin, miten muu maailma itsensä pilalle saastutettuaan ei anna pienille pohjoisille kansoille oikeutta järkevästi hyödyntää luonnonvarojaan. Uusien kannanarvioiden mukaan lajia elää siellä 800 000 yksilöä, eniten Antarktiksen vesillä. Peru, Brasilia. "Vain timantit ovat ikuisia", vakuutti puhuja. Islanti uhkasi erolla IWC:n kokouksen lopussa pyyntilupien eväämisestä tuohtunut Islanti ilmoitti suurieleisesti eroavansa komissiosta
Joki kunnostettiin 1983, jolloin mm. Yhdentymisen myötä ulkomaalaiset saavat perustaa Suomeen vapaasti yhtiöitä. minen todennäköisesti mahdotonta. Yhteisön pinta-alasta niillä olisi lähes kolmannes (31 prosenttia). Jos niistä joka sadas olisi niin omituinen, että haluaisi kesämökin Suomesta joka on Euroopan ainoa maa, jossa niitä saa vapaasti rannoille rakentaa jokaiselle rantakilometrille tulisi pian viisi-kuusi mökkiä lisää, kurjimmatkin suorannat mukaanlukien. Keväällä 1987 kosken toinen ranta hakattiin paljaaksi, jolloin kosken kalataloudellinen arvo heikkeni jälleen. Se, mitä täällä on, mutta muualta Euroopasta puuttuu, on väljyys. Kyseessä ovat kuitenkin puhtaat yksityiset lomamökit, eivät mitkään Iomaosakkeet. Mikään ei estä esimerkiksi kymmentä saksalaista perustamasta Suomeen osakeyhtiötä, joka ostaa kymmenen rantatonttia ja rakentaa niille kymmenen kesämökkiä, joiden käyttöoikeus jaetaan tasan osakkaiden kesken. 6). EY:ssä lienee noin 100 mii: joonaa kotitaloutta. Kunnostus tehtiin huolellisesti. Koneellisissa uittoperkauksissa 1950-luvulla kalojen kutuja suojapaikat vähenivät, jolloin Varisjoen kalataloudellinen arvo heikkeni. Nykyisen EY:n alueella asuu 150 ihmistä neliökilometrillä, kolmessa pohjoismaassa vain 16. Tanskan mallia, eli kesämökin saisivat rakentaa ja omistaa maassa vakituisesti asuvat", artikkelissa kerrottiin. Sama osuus suomalaisista on skitsofreen.ikkoja. Mikko Niskasaari JÄLKEEN Suomen Luonto etsii luonnon muuttumista kuvaavia kuvapareja. Norjan, Suomen ja Ruotsin osuus suur-Ey:n väestöstä olisi vain noin 4,5 prosenttia. Se on melko tarkalleen kaksi mökkiä jokaista rantakilometriä kohti. Ainoa tapa pelastaa rannat on puuttua rakennusoikeuteen yleensä. Tällöin myös kuvassa olevan Hotellinkosken maisema ja kalataloudellinen arvo paranivat huomattavasti. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Tanskan malli ei pelasta rantoja Suomen Luonnossa 5/91 selostettiin ympäristöministeriön integraatiotyöryhmän suunnitelmia Euroopan yhdentymisen varalle (Vapaa-ajan yhdentyminen kuluttaa luontoa, s. Esimerkiksi kaivinkone kulki jokiuomaa myöten, joten kosken rantapuustoja pensaikko säilyivät. 43. jokiuomaa levitettiin ja koskia kivettiin. Tärkeintä olisi muuttaa kaavoituslainsäädäntöä niin, että rantarakentaminen voidaan estää, tai ainakin supistaa minimiinsä. Rantojensuojeluohjelma on vain pieni osaratkaisu. taimen, kotiutuivat siihen. Suomen 1,8 miljoonaa kotitaloutta ovat pystyttäneet rannoillemme 354 000 kesämökkiä. SUOMEN LUONTO 6/91 50. vsk. Pohjoisen väljyys vetää Ei ole syytä väheksyä muualta rannoillemme tulevaa painetta. Kaunis lehtomaisema menetettiin niin ikään. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi selityksineen toimitukseen. Järjestely saattaa olla mökkiläisille jopa verotuksellisesti edullisempaa kuin suora omistus. Vuosien vieriessä uoma sopeutui maisemaan ja vesieliöt, mm. Joki sai jopa oman nimikko kalansa, kun kalanviljelyyn otettiin emokalakannaksi '' Varisjoen järvitaimen' '. "Mökkeilyssä ministeriö tullee ehdottamaan ns. Tanskan malli on tässä tapauksessa voimaton, ja yhtiöiden omistusoikeuden rajoittaKivesjärvestä Oulujärveen laskeva Varisjoki tehtiin 1700-luvulla uittoa varten. Kunnostuksen merkitys jää kyseenalaiseksi, jos vesistön rantojen käsittelyssä ei noudateta mitään säädöksiä tai ohjeita. Julkaistuista kuvista maksamme kuvapalkkion. Ilo kunnostuksesta jäi kuitenkin lyhyeksi. Paltamon metsänhoitoyhdistys ei ole ollut Hotellinkosken rannalla tehtäviensä tasalla. On ilmeistä, että ulkolaisten hallitsemat yhtiöt saavat tulevaisuuENNEN dessa hankkia omistukseensa myös tonttimaata, mukaanlukien huvilatontit (sen sijaan maaja metsätalousmaan hankinta ei automaattisesti vapaudu, koska sen hankintaa rajoitetaan myös suomalaisilta yhtiöiltä). On hyvä, että YM:ssä on rantojen kohtalosta kiinnostuttu, mutta valitettavasti Tanskan malli tuskin rantoja pelastaa. Yksi prosentti ei olisi mitenkään merkillinen määrä
Ylijäämän, voiton, nopeasta tavoittelusta on tullut Tule luontopuotiin! HELSINKI Nervanderinkatu 11 puh. Vihreät eivät tee tästä poikkeusta, mutta eivät muutkaan poliittiset liikkeet tässä mielessä nekin siis joutaisivat samaan vihreille osoitettuun roskakoriin. Poliittiset liikkeet eivät ajattele kollektiivisesti kuten persoona, eivätkä ne yleensä ole syvällisen filosofisia tai tieteellisiä (filosofian ja tieteen kriteereillä mitattuna), enempikin ne ovat arkitajuntaa ja sitä ovat myös niiden keinot. Aatteet perustuvat enemmänkin arvostuksiin ja maailmankuviin kuin pelkkään tietoon. (981) 220 279 POSTIMYYNTI: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa puh. Kautta aikojen varsin pieni osa kansalaisista on tuntenut asiat syvällisesti tieteellisiä perusteluita myöten. Tästä eivät poikkea vihreätkään. Valhetta." Muun muassa näin luonnehtii lääketieteen tohtori Mikko Paunio ympäristökeskustelua, joka viime vuosina on saanut runsaasti tilaa niin lehtien palstoilla kuin TV-ruudussakin. Paunio mainitsee muun muassa Vasemmistoliiton, Keskustan ''kuuskoski-vikatmaalaisen" linjan, SDP:n vasemmiston, kokoomusnuorten äärisiiven, merkittävän osan RKP:tä sekä yleensä populistiset liikkeet. Näistä ajatuksista hän rakentaa eloonjäämisoppia ihmiskunnalle. SUOME LUONTO 6/91 50. vsk.. Poliittinen liike pyrkii saamaan kannatusta ja laajennusta edustamilleen arvoille, joita puolestaan toiminnan ainakin periaatteessa tulisi tukea. Paunio esittää runsaasti tietoja sekä soveltuvin osin kritiikkiä, joihin myös " vastapuolen" on syytä suhtautua vakavasti. Nimeltä mainitaan esimerkiksi Paavo Väyrynen ja Erkki Tuomioja, mutta lopulta vihreän häpeällisen leiman ansaitsevat lähes kaikki, jotka julkisesti ovat ottaneet Pauniosta poikkeavia kantoja. Tavallista on myös, että filosofeilta lainataan " sopivia" ajatuksenpätkiä irrotettuina kokonaisuudesta. (921) 327 001 TAMPERE Laukontori 4 puh. Ihminen oppi taitavilla käsillään aikoinaan kartuttamaan ylijäämää. KIRJOJA Totuus vihreästä valheesta Mikko Paunio: Vihreä Valhe , WeilinGöös 1991, 217 s. Kaikesta huolimatta Pauniolla on selkeä maailmankuva, ja siitä kummunnut teos on mielenkiintoinen kokonaisuus. Pieni, suuri kirja Pekka Peura Pekka Kuusi (toim . Paunio ei kerro filosofian historiasta tuttua ilmiötä: itse filosofia ja sen käytännön sovellutus ovat kaksi eri asiaa. Aatehistoriallisesti ja filosofisesti Paunio rinnastaa vihreänsä natseihin. Usein filosofit ovatkin sanoutuneet irti esimerkiksi poliittisista liikkeistä, jotka ovat omaksuneet ajatuksen filosofille vieraassa muodossa. POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA I PUH. pahat mielessä tehtyä politikointia. Hedelmällisintä olisikin pitää filosofinen, poliittinen ja tieteellinen tarkastelu erillään toisistaan, vaikka kokonainen maailmankuva sisältääkin elementtejä kaikista näistä tasoista. vihreä petos on suunnaton". Näin onkin kirjan otsikko valmis, sillä " ... Siten moniakin aatesuuntia voitaisiin pitää ' 'poliittisena peilinä siitä jäsentymättömästä tietotulvasta, johon törmäämme". Paunion mukaan vihreää tiedonvälitystä leimaavat tietämättömyys, tieteellisen tiedon hyljeksintä ja jopa valehtelu sekä tietoinen harhauttaminen oman vallan pönkittämiseksi. (90) 406 262 TURKU Läntinen Rantakatu 21 puh. (931) 115 715 OULU Kajaaninkatu 13 puh. Polttavan ajankohtaisessa kirjassa käsitellään perusteellisesti ihmislajin tulo maapallolle, sen paikka luonnon osana, menestymisen syyt ja seuraukset sekä vastuu evoluution kärkioliona. 2,10 mk:n postimaksu Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 00151 Helsinki ----------------------------~ 44 sen ja tieteellisyyden uskottavuutta nakertavat alatyylinen parjaus salaliittoteorioineen, useiden tieteiden suvereeni käsittely ja tulkinta sekä sekaannus filosofian, poliittisen liikkeen ja tieteen tarkastelussa. Einsteinin, Nietzschen, Marxin ja monen muun sitaatit ovat tuttuja milloin mistäkin yhteyksistä. Nykyaika ei tee tästä poikkeusta. (90) 876 9100. Hän osoittaa myös syyllisen: kaiken takana on vähälukuinen vihreä klikki, joka tietoisen ja johdonmukaisen suunnitelman mukaan hallitsee tiedotusvälineitä ja sitä kautta kansalaisten tajuntaa. Ihminen on biologinen olento ja kulttuuriolento, itsekäs aivoeläin, jonka on pian löydettävä uudet käyttäytymismallit. D Haluan säästötilaajaksi, jolloin tilaushinta on 223 mk (ei-jäsenet) D Haluan liittyä luonnonsuojeluliiton jäseneksi D Muutan osoitettani D Peruutan tilaukseni Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI JAKELUOSOITE POSTINUMERO Uusi osoite JAKELUOSOITE ETUNIMI POSTITOIMIPAIKKA TILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEEST A) 1 PUH. Paunio itse näyttää pitävän tieteenä vain positivistista tieteen perinnettä, jossa ilmiöt voidaan viime kädessä pelkistää matemaattisiin kaavoihin. Kuitenkin Paunion asiantuntemuk~~--------------------------~ Suomen Luonnon palveluk011ti D Tilaan Suomen Luonto -lehden kymmenen seuraavaa numeroa hintaan 210 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/248 mk (ei-jäsenet). Filosoriassa tämä on kuitenkin vain yksi näkemys muiden joukossa, ja positivismin kulta-ajoista on jo vierähtänyt joitakin vuosikymmeniä. " Kaikki mitä olet lukenut energiaja ympäristöasioista on todennäköisesti ollut vääristelyä ... Maapalloa uhkaava ympäristötuho johtuu ihmisen pirstaloituneesta, puutteellisesta itseymmärryksestä, arvioi Pekka Kuusi. Aulis Aarnio, Nils Oker-Blom, Olli Järvinen, Esa Saarinen): Ihmisen eloonjäämisoppi, Pieni alkeiskirja , WSOY 1991, 247 s. Vihreän salaliiton jäsenet ovat kuitenkin kirjoittajan mielestä hajaantuneet yli puoluerajojen. Kaikki muu on epätai ei-tieteellistä
Suppeahkon perusteoksen etuna voidaan pitää kukkarolle sopivaa hintaa, 182 markkaa. Metsämuseon avajaiset 24.8.91 . Aikaa on kolme sukupolvea ehdimmekö. Kuusen omat voimat ehtyivät ennen kuin teksti tiivistyi uudeksi, pieneksi alkeiskirjaksi. Ruotsalaisen luonnontieteilijän Carl von Linnen elämäntyö alkoi ratsain Upsalassa 2. Ihmisen maapallon valloitus on ollut huiman nopea. Linne pyrkii toisaalta ankaraan tieteellisyyteen, mutta toisaalta hullaantuu luonnon kauneudesta ja ' 'lappalaisten viattomuudesta" . menestyksemme lähde ja vankila. Suomennettuun kirjaan on valittu vain ne kasvit, joista Linnellä on pelkän lajikuvauksen lisäksi jotain ylimääräistä sanottavaa. Apuvälineistä selviää rahalla. Taitoa kertyy kokemuksen myötä. Heikki Haavisto, Jukka Luokkamäki ja Lauri Tarasti. Edelleen Koskelo johdattaa lukijan valokuvauksen perusteisiin. Kaikki kuvaajat eivät kuitenkaan ole mestareita. Ritva Kupari Luontoa kuvaamaan Pentti Koskelo: Luonnonvalokuvauksen ABC, Weilin & Göös 1991 , 127 s. Flora Lapponica (1737) on Linnen ensimmäinen varsinainen kirja, kaksi vuotta aikaisemmin oli tosin julkaistu 14sivuinen suurikokoinen vihko, Systema naturae, jossa Linn esittää luokitusjärjestelmänsä. Linne omaksui englantilaisen John Rayn lajin käsitteen siten, että lajin muodostavat keskenään lisääntyvät yksilöt. Esillä Juha Suonpään ja Seppo Polameren tuotantoa. Arvokkaan työn saattoi loppuun pätevä toimituskunta. Jo vuosia harrastaneelle kuvaajalle ei siitä ole mitään hyötyä. vsk. Ennen kuin voi ottaa hyviä kuvia on opittava hallitsemaan erilaiset valo-olosuhteet, himmentäminen ja erikoiset kuvausolosuhteet. Tuhannet suomalaiset kantavat maastossa kameraa mukanaan. Lisätiedot: Tapio Koistinaho, puh. ' 'Kymmenentuhatta vuotta sitten muutamamiljoonainen ihmislaji vaelteli pikkuheimoina ravintonsa suoraan luonnosta ottaen.' ' Tällä vuosisadalla viisimiljardinen ihmiskunta on oppinut lukemaan. KIRJOJA Luonnonvalokuvauksen ABC alkaa lyhyellä johdannolla aiheeseen, siinä käsitellään erilaisia kuvanäkemyksiä. Tämän lisäksi Linne loi korkeampia kategorioita: suku, lahko ja luokka. Menestymisemme on luonnonprosessina kestämättömällä pohjalla, Kuusi päättelee. Kuvitus on kauttaaltaan nelivärinen. Tämä Systema naturaessa ensi kertaa esitetty jako vastasi ajan tarvetta ja se omaksuttiin nopeasti. Linnen Lapin kasveja ja matkapäiväkirja tuovat raikkaan tuulahduksen 1700-luvun romanttistieteellisestä innostuksesta. ' 'Tarpeen tullen se asetetaan kipeälle kohdalle ja sen kärki sytytetään palavalla koivunvarvulla. 933-82 241 , Hannu Latvajärvi, puh. Omat osiot on tietysti myös luonnonkuvauksen eri alueista: eläin-, maisema-, kasvija lähikuvauksesta kerrotaan laajasti. Siinä tehdään ero vain heteitten lukumäärän sekä yksija kaksineuvoisuuden mukaan. Vuosikerrat 1975-83 ja 1985-87 ovat saatavilla Pirjo Vuosmaa-Tikalta, puh. Luonnonvalokuvauksesta, kuvista ja kuvaajista tehdään toinen toistaan upeampia kirjoja jatkuvasti. Kommenttipuheenvuorot mm. 45. Luonnon valokuvaaminen on nykyajan muotiharrastuksia. Tämän ovat huomanneet myös kirjakustantajat. KODAK DIAFILMIT: edullisin tapa ostaa FOTO'J{eri Tuomloldrkonkatu 17 p 931 -123 205 Tampere TILAA UUSI HINNASTO! IV IHMINEN LUONNOSSA -TAPAHTUMA PARKANOSSA 21.-25.8.1991 Torstaina 22.8.91 9~> :A: :~\: {f·! :}~: :~~! .. Hannu Eskanen Lapin kasveja 250 vuoden takaa Carl von Linne: Lapin kasveja, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1991. Kerrotaan, että palaneessa kohdassa tuntuu ensin ankara kipu, joka pian muuttuu vain kevyeksi kutinaksi. Nyt tämä erittäin opettavainen ja myös halpa kuvauksen laji on kokonaan unohdettu. p · ,: ' :.~{'-~'.: tön tulevaisuus yhden• . Linnen mekaaninen kasvijärjestelmä perustuu karkeaan lajitteluun. Lopussa on vielä lyhyt teksti kuvien arkistoinnista. Esimerkiksi koivun kohdalla Linne tietää kertoa lappalaisten ' 'tärkeimmästä parannuskeinosta". Matkan tuloksena syntyi kirja Flora Lapponica, joka on pohjana hänen luonnonluokitusjärjestelmälleen. SUOMEN LUONTO 6/91 50. (941) 675 376. Markkinoilta on kuitenkin puuttunut luonnonvalokuvausta käsittelevä perusteos. Se on nimenomaan aloittelevan kuvaajan perusteos. Tämä on lappalaisten paras lääke ja tärkein parannuskeino kaikkiin kipuihin, joihin ei liity näkyvää ulkonaista tulehdusta, kuten päänsärkyyn, hammaskipuun, keuhkopussintulehdukseen, koliikkiin ja selkäsärkyyn. "i1' ; ,; :,,. Kuusi luottaa nuorisoon: " Nuori, uudistuva ihmisen sen tekee.'' Pekka Kuusen ajatukset pohjaavat hänen 1982 ilmestyneeseen Tämä ihmisen maailma -teokseensa. Kokonaisuutena Koskelon kirja on hyvä. " Ennen Linnen luokitusta oli eläimiä luokiteltu lähinnä Aristoteleen mukaan ja kasveja hyvinkin vaihtelevin tavoin. :~ • tyvässä Euroopassa -seminaari. Vasta nyt Flora Lapponica on julkaistu suomeksi Marja Itkonen-Kailan valikoimana ja latinan kielestä suomentamana nimellä Lapin kasveja. Palamisen alkuun päästyään se kytee hiljakseen juurta kohti ja vahingoittaa ja kärventää siten ihoa ja hermoja. Pohjoismaiden ulkopuolella Linnen järjestelmästä luovuttiin jo 1700-luvun lopulla, mutta esimerkiksi Suomessa mekaanista järjestelmää opetettiin kouluissa vielä 1950luvulla! Sakari Neuvonen Vuosikertoja tarjolla Suomen luonnon vuosikertoja 1964-1985 voivat halukkaat kysyä Pirkko Veijoselta, puh. Tietoa täytyy etsiä joko kirjoista tai kokemalla. Ehkä kirjassa olisi voinut sanoa sanasen tai kaksikin mustavalkokuvauksesta. Lappalainen ottaa käävästä pienen palan, josta hän muovaa kartion muotoisen, herneen kokoisen pallon ja kuivattaa sen. toukokuuta 1732 kello 11 aamupäivällä. Sitten mennäänkin itse asiaan; laajahkossa osiossa esitellään luonnonkuvaajien välineistöä objektiiveista piilokojuihin ja kameroiden kantovälineisiin. Kuvat eivät ole mitään loisto-otoksia, mutta toisaalta ne tukevat ja havainnollistavat tekstiä hyvin. Alkuperäisessä kirjassa on 537 Lapin alueella tavattavaa kasvia ja sientä. Tarvitaan tietoa, taitoa ja valitettavasti myös teknisiä apuvälineitä. " Eipä ihme, että emme ihmiskuntana ole vielä oppineet itseämme ymmärtämään.' ' Kuusen mukaan ihmislajin on vuoteen 2050 mennessä muutettava käyttäytymistään, jotta päästään irti väestönkasvusta ja sodankäynnistä, siirrytään kestävään energiatalouteen, ekologisesti kestävään tuotantoon ja luonnonvarojen tasaveroiseen käyttöön. ~:c o~ Maaseudun ja ympäris: / ~ -~:,'-.-.,, •.:· ,. (90) 879 7767. Aikaisemmin on suomeksi julkaistu samaisen retken päiväkirja nimellä Lapinmatka 1732. Pentti Koskelon kirja Luonnonvalokuvauksen ABC poistaa osaltaan tätä puutetta. 933-82 912. Tällöin " nuori, terve, lannistumaton ja naimaton' ' Carl Linnaeus lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen. Alustajina Pyhäjärven kunnanjohtaja Pasi Vallivaara sekä Helsingin Sanomien toimittaja Antti Vahtera. (Seminaariin on vapaa pääsy) Tapahtumassa on lisäksi runsas retkiohjelma
Tutuin harsosääskilaji, joskaan ei nimeltä, on varmaankin Bradysia amoena, hyvin pieni ja tumma sääski, joka on yleinen kaupunkihuoneistoissakin, koska sen toukat elävät kukkaruukuissa. Mitä ne ovat. Nämä ovat niitä ohuita ja vilkkaita. vsk.. Pelottavuudella voi olla osuutensa ilmiöön. Edellisestä käyvät esi1 merkiksi kahlaajaja kottaraisparvet, jälkimmäisestä PohjoisAmerikassa 17 vuoden välein valtavin määrin kuoriutuvat laulukaskaat. Niillä on peitinsiiven ulkoreunan etuosassa laakea syventymä, jonka kautta takasiipi voi lyödä. Sekosiko kovakuoriainen. " Kiprut" ovat hyttysen toukkia ja ne, jotka elävät kaivoissa ovat yleensä joko lintutai kirsihyttysten toukkia. Niitä näkee loppukesällä karhunputken kukilla. Ilmiö on siinä määrin harvinainen ja sattumanvarainen, että harva biologi on päässyt sen näkemään. Se alkoi määrätietoisesti kaivaa ja katosi keon sisään. Kysyjä yritti estää kuparikuoriaisnaarasta jatkamasta sukuaan. Lajin toukat näet elävät muurahaiskeoissa joskus myös lahopuussa, ja syövät siellä pesäainesta. Luontoiltaankin havaintoja on tullut muutamia kymmeniä, tavallisesti ehkä pari-kolme vuodessa, joukossa myös hyviä valokuvia. Joukossa saattaa olla myös suurempipäisiä ja vähän hitaampia säksättäjiä, hyttysen koteloita. Niiden osuus vesimassassa on niin häviävä, ettei niillä varmasti ole vaikutusta juomaveden laatuun. Lentäessään auringonpaisteessa nämä kuoriaiset ovat kuin jalokiviä. Se on niin kovapanssarinen, että muurahaiset eivät mahda sille mitään. Litamato tuntuu usein vaeltavan illalla tai yöllä veden lähellä johonkin kosteahkoon, paksusammaleiseen kohtaan, missä toukat hajaantuvat ja kaivautuvat sammaleeseen koteloitumaan. Toukka koteloituu ja kuoriainen aikuistuu vasta useamman vuoden kasvun jälkeen. Silfverberg on julkaissut niistä yhteenvedon (Memoranda Soc. Veden puhtaudesta ne antavat korkeintaan viitteitä, sillä ne viihtyvät kyllä sekä puhtaissa että hiukan epämääräisemmissä kaivoissa, ehkä kuitenkin paremmin jälkimmäisissä. Nyt saalistajat ''iskevät kirveensä kiveen", jos yrittävät lentävää kuparitai kultakuoriaista. Kuparija kultakuoriainen ovatkin ainoat kuoriaisemme, jotka lentävät peitinsiivet suljettuina. Kipruja kaivossa Sulkavalla on mummon mökki ja siellä katettu kaivo. Havaintoja hän sai kokoon kaikkiaan 34, niitä oli Suomen eteläpuoliskosta, pohjoisessa Sotkamoon ja Pudasjärvelle asti. Inkoolainen kysyjä oli tovereineen metsäpuuhissa, kun yhtäkkiä kova pörinä kiinnitti heidän huomionsa. Kauri Mikkola 46 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Kuparikuoriainen herkuttelee angervon siitepölyllä. Onko vesi kuitenkin puhdasta. Fauna Flora Fenn. Koteloista kuoriutunee vielä samana kesänä harsosääskiä, mustia, siroja ja pieniä hyönteisiä. Naaras oli tietenkin menossa munimaan kekoon. Mitä ne olivat ja miksi ne vaeltavat kulkueena. Ei tiedetä varmasti edes mikä tai mitkä lajit kulkueita muodostavat ja vielä vähemmän miksi ne niin tekevät. Sitten se syöksyi suoraan muurahaispesään, surman suuhun, kuten tarkkailijat ajattelivat. Suomen Luonnon lukijat voisivat auttaa litamatoarvoituksen selvittelyssä. Litamato voisi olla yhdistelmä näistä: hämähäkit tai maakiitäjäiset eivät ehkä osaa käydä litamadon kimppuun ja joka tapauksessa tuhot jäävät vähäisiksi suuren yksilömäärän takia. Kauri Mikkola Vaikuttava mato kulkue Heinäkuun alkupuolella iltahämärissä suunnaton määrä sentin mittaisia, valkeita ja mustapäisiä matoja matkasi kyykäärmeen kokoisena letkana tien poikki lähellä rantaa. Hyttysen toukat syövät kaivossa levää ja muutakin orgaanista ainesta. Tuomaansääsken tuntee helposti, koska sen takaruumiin vatsapuoli on keltainen. Ne käyvät pinnalla hengitysputkiensa avulla ottamassa ilmaa. Jos ilmiö SUOMEN LUONTO 6/91 50. Saalistajien on joko vaikeampi käydä käsiksi yksittäisiin saaliseläimiin tai sitten suuren määrän takia tap;:i piot jäävät alhaisemmiksi ] kuin jos eläimet olisivat yksittäin. H. 57: 79-80, 1981). Kaivossa elää "kipruja" eli "kiuruja", hiukan sammakon toukan tapaisia pikku otuksia, jotka liikkuvat "kipruilemalla". Kansa tuntee tällaisen ''käärmeen' ' Iitamadon, aarremadon tai helmikäärmeen nimellä. Toukat kuuluvat joka tapauksessa harsosääskille, mahdollisesti tuomaansääski-nimiselle lajille. Kokoontuminen yhteen, parveutuminen eli aggregoituminen on usein edullista saaIistuksen kohteina oleville lajeille. Yrittivät pelastaakin sen, mutta ote lipesi. Oliko se tullut hulluksi. Kesällä 1978 Iitamatoja havaittiin tavallista enemmän. Toukkiin taas tarttuu yhdyskunnan haju ja mahdollisesti ne erittävät makeita nesteitä, joten muurahaiset eivät tee niille mitään. Uskomus kertoo, että sieltä minne " käärme" menee, löytyy aarre. Iso kiiltävänvihreä kovakuoriainen pörräsi muutaman kierroksen muurahaiskeon yllä. Kaikenkaikkiaan tämä liittynee päivällä lentämiseen, sillä avoimin peitinsiivin lentäessään ne olisivat helpompia makupaloja vaikkapa sudenkorennoille tai siepoille. Tällaisia muurahaisvieraita on koko joukko, varsinkin kovakuoriaistoukkia ja -aikuisia sekä sinisiipisten toukkia. Kuparija sam,mnäköinen kultakuoriainen viihtyvät myös ruusujen kukissa. Lähisukuisen, hiukan kirkkaamman vihreän kultakuoriaisen toukka elää tavallisesti lahokannoissa ja -pökkelöissä
Harri Dahlström SUOMEN LUONTO 6/91 50. Seppo Vuolanto 47. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Toivotan menestystä litamatohavainnointiin ! Kauri Mikkola Kummia särkiä Olin ongella toukokuussa ja sain kummallisia särkiä. Kutukyhmyjä on juuri kalan pääpuolessa, eturuumiin kyljillä ja selässä. naapuriapu Pihapöntössä asusti kirjosieppo ja noin metriä ylempänä samassa puussa oli räkättirastaan pesä. Kysyjän kuvaus saalissärkiensä ulkonäöstä ja ajankohta kertovat selkeästi, mistä on kysymys: särkikoiraiden kuten eräiden muidenkin särkikalalajien koiraiden ihossa on kutuaikana kutukyhmyjä, joihin kuvaus ''vaaleita, kovia rakkuloita" hyvin sopii. Kuitenkin käpyj tikka, joka on maamme yleio sin ja runsaslukuisin tikkalaji, ! käyttää ravintonaan käpyjä suuren osan vuotta. Ne pystyvät kuulon avulla paikallistamaan saaliinsa ja osaavat tehdä reiän oikeaan paikkaan. Ärsyke on itse asiassa vielä tehok;:i kaampi kuin kirjosiepon } omien poikasten, sillä kidat "" ovat suuremmat. Tällainen naapuriapu ei ole kovin tavallista, sillä harvoin eri lajien pesät sijaitsevat riittävän lähellä toisiaan. Niiden pääpuolessa oli ikäänkuin vaaleita kovia rakkuloita. Kirjosiepon . Hakattuaan reiän puuhun tikka työntää pitkän, tahmean kielensä siihen ja vetää saaliin suuhunsa. Räkätin pojat kuulevat kirjosiepon tulevan ja levittävät isot kitansa. Räkätin pesä sijaitsee mahdollisesti kirjosiepon lentoreitillä. Kun räkätin poikaset kuoriutuivat, kirjosieppokoiras kantoi niille ruokaa. Kun poikanen kuulee linnun lähestyvän, se alkaa kerjätä. Lintujen käyttäytyminen ei ole inhimillisesti katsoen järkevää. Ärsykkeet ovat hyvin samanlaisia esimerkiksi kaikilla varpuslinnuilla, joihin molemmat lajit kuuluvat. Kirjosiepolle tämä ärsyke laukaisee ruokkimisen. Tiedot ja näytteet voi lähettää toimitukseen tai Luonnontieteellisen keskusmuseon Eläinmuseoon, P. Tällaisessa tapauksessa pu. Ruokkimisen laukaisee poikasen kerjääminen suu ammollaan. Onko tällainen naapuriapu tavallistakin. Sopivan näköiset, todennäköisesti hyönteisten vioittamat puut tikka hakee näköaistinsa perusteella. hutaankin supernormaalista ärsykkeestä, normaalia vahvemmasta ärsykkeestä, joka " miellyttää" lintua enemmän kuin normaali ärsyke. vsk. Kysyjä ajattelee varmaankin sellaista tikkaa, joka naputtaa lahoa puuta. Pönttö kelpaa suhteellisen usein räkätin pesän alustaksi. Ne ovat ihon orvaskeden sarveistumia, jotka katoavat melko pian kutuajan jälkeen. Käpytikka (ylempi) ja valkoselkätikka kuulovartiossa. Kysymys ei siis ollut loisista. Kysyjä näki kirjosiepon ruokkivan räkättirastaan poikasia. Pönttöön se vei ruokaa vain silloin, kun paikalle tullut räkättiemo hätisti sen pois. Kun räkätin poikaset lähtivät pesästä, kirjosieppo alkoi ruokkia omia poikasiaan. Toukkien ääni ei kuitenkaan kuulu kauemmaksi kuin rungolla olevan tikan korviin. Lintumaailmassa ehkä juuri kirjosieppo ja räkättirastas ovat yleisin tällainen pari. Kirjosieppokoiras on saanut saaliiksi sudenkorennon. Lahopuusta ravintonsa etsivät tikat kuulevat hyönteisten ja niiden toukkien liikkeen kuoren alla tai puuaineessa. sattuu eteen, olisi meneteltävä seuraavasti: 1. Seppo Vuolanto Tikan aistit Millä aisteilla tikat valitsevat ruokailupuunsa ja löytävät saaliinsa. Kekomaiset kutukyhmyt, joiden halkaisija on viidestä kymmeneen millimetriä ja korkeus kahdesta kuuteen millimetriä, tuntuvat kalan pintaa sivellessä karheilta, joskus jopa teräviltä ja piikkisiltä. 2. Miksi sieppokoiras ruokki itseään suurempia rastaan poikasia. Toukkien alkaessa hajaantua talletetaan muutamia kymmeniä niistä pikku pulloon 70-80-prosenttiseen spriihin tai tenuun, tai sitten formaliiniin (muutaman päivän toukat pysyvät kunnossa vedessäkin). KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 HELSINKI. Tietyt ärsykkeet laukaisevat tietyt toiminnat. Havainnoidaan reittiä ja seurataan minne "mato" on menossa, tehdään muistiinpanot ympäristöistä, kellonajoista ja itse kulkueesta. Se saa siis kirjosiepon ruokkimaan rastaanpoikasia mieluummin kuin omiaan. Talletetaan möhkäle sammalta ja multaa, johon toukkia on mennyt, muovirasiaan tms., jonka katto rei'itetään homehtumisen estämiseksi. Rautatiekatu 13, 00100 Helsinki. Kutukyhmyjen merkityksestä ei ole varmuutta, mutta niillä lienee tarkoituksensa kutevien kalojen kosketellessa toisiaan kudun aikana. 3. Onko se jokin loinen. Mikäli pesiminen on samassa vaiheessa molemmilla lajeilla, voi nähdä tämän ilmiön. Uhanalainen valkoselkätikka syö lähes pelkästään lahopuun sisällä eläviä hyönteistoukkia, käpytikka useimmiten käpyjen siemeniä
Vuosisatamme alkupuoliskolla ja vallankin viime vuosikymmeninä ruiskaunokki on niukentunut ja paikoin miltei hävinnyt. Ja lopulta itäneet kaunokit menehtyvät MCPA:nja 2,4-D:n uhreina. Sitä mukaa kuin jalostus kasvatti rukiin jyvän kokoa, pulskistui kaunokinkin siemen. Ruiskaunokin mykeröpohjukset lienevät olleet Sveitsin järvien paalukylien pronssikautisten asukkaiden herkkua aivan kuin artisokka tamän pa1van ranskalaisten: kaivauksissa on löydetty ruukkuun unohtuneita ruiskaunokin mykeröitä. Partasutia muistuttava siemen on pienehkön rukiin jyvän kokoinen, ja jyvien mukana kaunokin siemenet ovat kulkeneetkin peltoon. Koneinkaan kylvetty vilja ei aina idä tasaisesti ja jääpolte, kuivuus sekä halla tekevät oraaseen aukkoja, joissa ruiskaunokki pääsee vapaasti heijastamaan taivaan sineä. Uudelleen ruiskaunokki tuli Pohjoismaihin viikinkiaikana: nyt rukiin rikkaruohona. Näiden löytöjen perusteella tiedetään, että 3000 vuotta rikkaruohon elämää on kasvattanut ruiskaunokin siemenen miltei kaksinkertaiseksi. Tiheässä, tasaisessa kylvöksessä ja hyvin kasvavassa viljassa ruiskaunokki tukahtuu tai jää pieneksi ja niukasti hedelmöiväksi. Yksivuotisen arokasvin tie peltorikkaruohoksi ei ole kovin pitkä: kasvupaikkana pelto on hyvin aron kaltainen. PÄIJÄT-HÄMEEN MAAKUNTAKUKKA Pellon pientareel la kasvoi kaunis kukka Maakuntakukista ainoastaan ruiskaunokki on selvä rikkaruoho, mutta korean sininen kukka on jo aikaa sitten nostanut sen toisten rikkakasvien yläpuolelle. vsk.. Kylvösiemenen puhdistuksen kaunokki välttää karistamalla osan siemenistään jo peltoon ja maassa siemenet säilyttävät itävyytensä ainakin neljä vuotta. Rikkakasviksi ruiskaunokki tuottaa hämmästyttävän vä48 hän siemeniä: ruiskaunokin keskimääräinen parin sadan siemenen tuotto on perin vähän verrattuna johonkin lutukan 10 000:een tai peltosaunion 35 000:een siemeneen. Seppo Vuokko SUOMEN LUONTO 6/9 1 50. Ilmeisesti siemenkierto on ollut tehokas, koska valtakaudellaan 1700ja 1800-luvuilla ruiskaunokki oli Suomessakin pahimpia rikkakasveja. Viljelytavoissa on tapahtunut kolme ruiskaunokille kohtalokasta muutosta: käsin kylvö on vaihtunut koneelliseksi, siemenen puhdistus on tehostunut ja rikkakasvit torjutaan myrkyin. Mutta ruiskaunokki on sitkeä ja viime vuosina on näkynyt merkkejä sen paluusta. Ruiskaunokki on alunperin arokasvi. Kun mannerjää peräytyi kymmenisen vuosituhatta sitten, peittyi paljastuva maa ruohoihin ja heiniin kasvillisuus oli siis aroa! Ja tuolloin ruiskaunokki kasvoi ainakin Tanskassa ja EteläRuotsissa, ja todennäköisesti myös Etelä-Suomessa. Parantunut siemenviljan puhdistus erottelee vähätkin kaunokin siemenet jo ennen kylvöä. Puolassa ruiskaunokista on jo kehittynyt 2,4-D:tä sietävä kanta
Osuusmeijeri Joutsenon kunta Juhlavehnänen Kaapon Oy Kansallinen Kokoomus rp Kiviteollisuusliitto ry Konepaja Markku Lehtinen Oy Korpivaara Oy Oy KreutToAb Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Kuusakoski Oy Landis & Gyr Suomi Oy Lappavesi Oy Lemmikkieläinliike Kuukala Oy Liikennetekniikka Oy Limingan Osuusmeijeri Maa ja Vesi Oy Oy Mega-Sora Ab Metsä-Serla Oy Savon Sellun tehtaat Metsä.n a 11 i t u s Metsäkeskus Tapio Miele Oy Mikron-Ruokala Sirpa Lahdenne Mobil Oil oy ab Mäntsälän kunta Neste Oy Perttelin kunta/ympäristönsuojelulautakunta Pizzeria Casa Grande Postipankki Puusepänteollisuuden Liitto ry Pyhä jokiseutu Radio Salminen Raha-automaattiyhdistys Salon Louhinta Oy Sanomalehti Pohjolan Työ Savon Taimen Scanra Oy Rakennusliike SOK ja S-Osuuskaupat Sokeria luonnosta Sucros Oy Sotainvalidien Veljesliitto STS-Pankki Oy Studio Nurmesniemi Ky Studio Sette Oy Oy Suomen Aspens Ab Suomen Eläinsuojeluyhdistys Finlands Djurskyddsförening r.y. Tuemme luonnonsuojelutyötä Ahlström Kauttua/Ekoart, EkoPrint AP-Yhtiöt/ Äänekosken Asentajat Ky BASF Oy Bioteekki Oy Contant-ryhmä Oy Databolin Ab ECC International Oy Eka Nobel Oy Ekokem Oy Ab Endress + Hauser Oy Ensta Yhtiöt Etelä-Pohjanmaan Kopiokeskus Ky Finnair Oy Finnurmi Oy Helsingin Urheilu-Pyörä Helsingin yliopiston ylioppilaskunta Helsinkikaasu Oy Hotellija Ravintolaneuvosto ry Hotelli Savonia Oy Huolintakeskus Ab Hyvinkään Autokeskus Oy llmelä Oy Imatran Kylpylä Itä-Uudenmaan Rakentajat Joensuun Ymp. Suomen Hypoteekkiyhdistys Suomen Merimies-Unioni ry Suomen Palloliitto ry Suomen Unilever Oy Suomen Xyrofin Oy Tammiholma Oy Tauno Valo Oy Tetra Pak Oy Tornion kaupunki Tukogardenia Oy Turun Toimistoapu Ky Turveruukki TYHL-Kahvila-Ravintola Sirpa Lahdenne Vaasan Trikootehdas Ky Vaasanlaivat Venealan Keskusliitto Finnboat ry Vesijohtoliike Siimesvaara Oy Veto-Stop Oy Viheraluerakennusliike/ Kalevan Taimi Oy Ab Viherruukki Oy Viljavuuspalvelu Wernestor-Filmi Oy Woodtek Oy/ PSL Pohjalainen Oy Ylikiimingin Osuuspankki Ylivieskan kaupunki
(90) 694 7899 50 SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Finland is rich in butterflies but for how long. The programme is being handled by a committee that includes energy-conscious MPs and experts, in addition to the new Minister of the Environment and Minister of Social Affairs and Health. Although only one butterfly the dusky meadow brown (Hyponephele lycaon) is considered to have disappeared from Finland, many other species have dwindled alarmingly in recent decades. This coast is fringed by a multitude of islands throughout most of its Iength. The altemative energy programme maintains that households could .save up to 5560 %, and traffic about 30-45 %, of their present energy consumption. (90) 642 88 1 Ma-pe klo 8.30--16.15, kesällä klo 8.30--15.30 Esko Joutsamo, pääsihteeri Matti Salimäki, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussihteeri Ulla Ahonen, toimittaja Tarja Ketola, järjestösihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusiht. The larva of some species will possibly not accept plant species other than those associated with traditionai grazing and annual use the scythe. Tuula Varis, kans.väl. (90) 642 881/säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa puh. Irma M arkström, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Susanna Huhtala, toimistosiht. Teija Hannula, tallentaja Johanna Kotimäki, toimistoapul. 11 A, 00150 Helsinki puh. Energy conservation could be achieved by cutting out wanton use of energy, by introducing more efficient technology, and by changing consumption habits. (953) 17 358 Kaarina Suominen Lappi Maakuntakatu 18, 96200 Rovaniemi puh. Despite its size (10,000 sq. The scope is due in Iarge part to Finland's small population, relatively large size, and wind conditions which are better than, for instance, in Denmark. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. km) Uusimaa is inhabited by one quarter of the population, some 1,2 million people. The wood processing industry currently uses most of the biomass energy by buming the waste Iiquor produced in pulp cooking. Perämiehenk. Tallbergink. siht. With the fall off in cattle grazing, traditiona! types of meadowland have ceased to exist. This makes it important for the industry to avoid changing over to thermomechanical pulp production and even in some cases to go back to the older method. 15 A 23 00100 Helsinki, Finland fective protection would be to prevent the loss of habitats favoured by the various species. Uusimaa Finland's most densely populated area by Alice Karlsson, Arto Kurrro and Seppo Vuokko Uusimaa, on Finland's south coast, is one of the smallest provinces in the country. The committee published its first report in June. 1 D 5. Auli Kilpeläinen, kierrätysneuvoja Liisa Leskinen, opintosihteeri, OKopintokeskus, Marian.katu 12, 00170 Helsinki, puh. More than half of Finland's energy in the future could be supplied by biomass. Renewable energy sources could cover almost ali the country's energy requirements by the year 2010, says the alternative programme report. by Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio and Pekka Ojalainen Suomen Luonto 50(6): 32-35 There are 114 butterfly species in Finland, which is more than for instance in Sweden or Denmark, and a lot more than in Britain, which has only 62 species. (93 1) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. The area's largest municipal landfills are rapidly becoming choked with rubbish and there is currently heated debate concerning whether it would be better to construct waste combustion plants, or to concentrate on reducing the amount of waste and increasing recycling. (960) 311 550 Tuula Leskelä Uusimaa. Protagonists of the altemative programme emphasize that savings could be made using solely existing technology. In addition to official data, information collected for a recently published book on Finnish butterflies indicates that 20 species have become rarer in the last 20 years, particularly during the 1980s. Suitable butterfly habitats have become very scarce as artificial drainage and the use of herbicides have become commonplace. This is because the Finnish butterfly fauna includes species from the south and Arctic, as well as the Taiga zone. The spreading of human settlements and road construction have also taken their toi!. Over a quarter of the butterfl ies (27 species) are listed as threatened, four of them as extremely endangered, eight as endangered, and the rest as requiring constant monitoring. Forestry also weakens butterfly populations. Although there are comparatively few lakes, some 200 km of the Gulf of Finland coast delimits the southem edge of the province. Owing to the heavy traffic passing into and out of the province, the need to construct ever more roads and buildings is acute, which in tum places heavy demands on nature. krs., 0015 I Helsinki puh. (90) 642 881 Saru Henrula-Nieminen SUOMEN LUON ONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. The status of only eight species has improved in recent decades. In the services sector and industry, cuts amounting to about a half would be feasible. vsk.. Peatlands have been drained and forests reduced to monocultures. Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehen.katu 11 A 8 00150 Helsinki puh. Despite this, bays with abundant bird life, at !east in summer, lie on either side of the city. Construction is very dense on the peninsula occupied by Finland's capital, Helsinki. Immediately beyond the capital and is main thoroughfares Uusimaa has remained a part of rural Finland. The main threat to this idyll at present is eutrophication due to the amount of nitrogen fertiliser flowing into the sea from fields. Pirkko Elomaa-Vahteristo, kurssisiht. The most obvious feature of official energy policy is the support given to the construction of a fifth nuclear power plant, says the Association. Small areas of fallow land are now far less readily available, while open ditches have been replaced by underground piping. (92 1) 301 141 Anne Raunio Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu puh. as. Finland's extremely endangered and endangered butterfly species have been protected since 1989, which means that they may not be collected and killed. (98 1) 15 828 Merja Ylönen Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4, 33200 Tampere puh. However, the most efSUOMEN LUONTO (Nature ofFin/and) Published by rhe Finnish Association for Nature Conservation Address: Runebergink. Not only does it include the new Tammisaari National Park, but overall the archipelago has managed to avoid 'development'. This means that populations of around a half the species are currently dwindling. The Association' s energy committee offers an altemative to the one appointed by Parliament which the Association feels has forgotten one vital aspect of the task: energy conservation. Finland has a great deal of scope for basing its energy policy on renewable fuels, the chief obstacle being attitudes. One of the most significant causes of decline is drastic changes in agricultural practices. Due to the relatively large population, waste management has become a problem. Where grazing has ceased, active management is needed to keep the habitats in an acceptable condition. Cutting the country's energy consumptlon ByAnne Brax According to the energy programme drafted by the Finnish Association for Nature Conservation, Finland could within a few decades manage perfectly well on half of its present energy consumption. The usual victim of these is the caterpillar. (90) 8769 100 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUV A-ARKISTO Nervanderinkatu 11 00100 Helsinki puh. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Satu Huttunen (pj.), (98 1) 353 216, Matti Haavisro, Timo Hokkanen, Timo Lehtonen, Ma,jaana Närhi, Esteri Ohenoja, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Taisto Rantala, Hannu Rautanen, Petri Seppälä, Taija Sippel, Antti Ylitalo ALUESIHTEERJT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-51 20100Turku puh. Translated by Leigh Plester SUOME LUO TO 6/91 50
, .. OLIS' TE.RVE:ELLISTÄ SULLE.KIN .. , SORI VAAN t--1UT'EN MÄ NAISSÄ MITÄÄN EROO HUOMAA.'~, St..lOR\T .A M ME. VAR~IINTA RUISKUTTAA NE HETI .. VANHAN PITAA VÄHÄN AUTELLA ALOITTELIJOITA, E.TTEI HYVÄ HARRASTUS SAMMU HE..TI ALKUUNSA..' PORKKANAKE..MPI N MUNIA/ .. TE:STIN., .MIKÄ ERO ON APULANNAL LA PAKKOl-<ASVATE-TU N VIHANNEKSEN IRVIKUVA.N JA VILLINÄ JA VAPAANA KASVANEEN VITAMIINIJÅ HIVENAINE.POMMIN MAUSSA/.' S11ÄPAITSI MÄ KASVÅTAN l,.UOM'-'PORKKANOrTA ENKÄ MITÄTAHANSA PUOLll"EOLLISIA BROILEREITA ,.,NIINKUIN ERAAT.' AINA 1ÅTÄ RtKKA.1<.ASVI f~UISKUTETIA TULEE SEKOITETTUA LIIKAA ... VAAN EIPÄ NÄYTÄ OLEVAN PAHITTEEKSI VAIKKA RUISKAUTAN LOPL-IT NAAPURIN PALSTALLE,,, ,,. . 1 El IHHE.. DD f1 {k!J@ftfJ (jjJ D~ IP@ ~~{}{~[NJ@O u~ KA10, KA7D.~, OOT RUVENNUT LANTTUFARMARI 1-<.SI, HUOMAAN/ ONPA ILO NÄHDÄ PALSTAVILJELYSTÄ INNOS-TUNEITA NUORIA ... SÄÄLI VMN EiTA iAISIYAT UNOHTAA LANNO\iUKSEN KOKONAAN/ IHAN KIVAT PERKUUTALKOOT, ~, MUITA MISSÄ SULLA NE PASKARUOHOT ON?.~. OLET SÄ 11El\<OINE.N LUOMUPEU KAL0 .'. KUI-J OLET TUPAKALLA PILANNUT MAKUAISTIS.~~1. .. ,PORKKANMSA ON BEETAl<AROTEENIA, JOKA SUOJAA KEUHKOSYÖVÄLTÄ-~' NO ... ENNENKUIN SEURAAVA SUKUPOLVI ON MINL-IN PAL5TALLANI.'., .SYKSYLLA,. PÄÄL"TÄPAI N 11A E\-J HUOMAA MITÄÄN EROA APLILANTA-ÅIJÅN PORKKANOIHIN.'
Luonnonsuojeluliittoon liittymällä lisäät vaikutusvaltaamme yhteiskunnassa luonnonmukaisemman elämäntavan ja kestävän kehityksen puolesta. Vesiemme puhtauden vaaliminen on yksi esimerkki luonnonsuojeluliiton työstä.. Kansalliset arvot kunniaan Luonnontilaiset maisemat, puhtaat vedet ja vihreät metsät ovat aidoimpia kansallisia arvojamme. Suomen luonnonsuojeluliitto tekee työtä niiden puolesta. Tämän lehden liitteenä on tietoisku sinilevistä: mitä ne ovat ja miten sinileväkukinnat voidaan estää. Liittyminen käy kätevästi tämän lehden välissä olevalla palvelukortilla. Maksamalla vuoden 1992 jäsenmaksun (100 markkaa) jo nyt saat liiton järjestölehden Luonnonsuojelijan loppuvuoden numerot ilmaiseksi. Voit vapaasti valita kumpi sinulle sopii. Olet mukana säilyttämässä luontoamme myös tuleville polville. Tarvitsemme yhtä lailla niin tekijöitä kuin tukijoita