Lahoja lehtipuita on runsaasti, samoin luontaisen metsäpalosukkesion vaiheita. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuoden määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Myös kuusamolaisille ratkaisu olisi hyvä; mahtavat samoilumaastot säilyisivät ja kunta voisi ylvästellä hienolla aamiopuistollaan. Ehdotuksellaan liitto haluaa juhlistaa vietettävää kansallispuistovuotta ja edistää kuusamolaisen erämaaluonnon hienoimpien, · vielä vailla lain suojaa olevien sirpaleiden suojelua. SUOMEN LUONTO 6/96 55. Jorma Laurila He ikki Keiola Luonnonsuojeluliiton ehdottamaan kansallispuistoon kuuluisivat muun muassa Suojärvi ympäröivine soineen sekä taustalla komeana kaareutuva Närängänvaara. Vanhojen metsien linnusto on huomattavan rikas, samoin kääväkäslajisto. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Vanhimmat elävät puut ovat lähes 700-vuotiaita ja suuri osa metsistä on yli 200-vuotiaita. Avohakkuiden ja ojitusten saartorengas alkaa heti puistoehdotuksen laidalta. Esimerkiksi metsoja seudulla rymistelee kuusinverroin enemmän kuin Kuusamon talousmetsissä. Noin 200 neliökilometriä luonnonsuojeluliiton kansallispuistoksi ehdottamasta 340 neliökilometrin alueesta suojeltaneen joka tapauksessa. Jos nämä ehdotukset toteutetaan, ja kun 30 neliökilometriä on jo suojeltu, luonnonsuojeluliiton ehdotuksesta jää kurottavaksi kiinni enää kolmannes. Samoin siihen kuuluu vanhojen metsien suojelutyöryhmän esittämiä kohteita. Tilaushinnat Vuoden määräaikaistilaus ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 300 mk. (90) 228 08 1 telefax: (90) 228 08200 Päätoimiuaja Jorma Laurila, 228 0821 7 Toimitussihteeri! Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 08214 Toimiuajat Ulla Ahonen, 22808216 Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Värierottelu.t Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen lSSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Esimerkiksi Oulun läänin alasta kansallispuistoa on vain 0,4 prosenttia. Liiton ehdotukseen sisältyvät nimittäin ne yhteensä 140 neliökilometrin laajuiset Kuusamon yhteismetsän omistamat, luonnoltaan erityisen arvokkaat alueet, joita Kuusamotyöryhmä vastikään päätyi esittämään suojeltaviksi. Puolen vuoden määräaikaistilaus 170 mk. Kansallispuistona tämä kuusamolaisen metsäerämaan jättiläiskatedraali saisi arvoisensa kohtelun. Ilmoitusmyynti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Kestotilaus ·270 mk. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. vsk.. 2 Kansal I ispu isto Etelä-Kuusamoon! Suomen luonnonsuojeluliitto esitti toukokuussa uutta kansallispuistoa eteläiseen Kuusamoon. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. (90) 228 08210 ja 228 08224. Tämä on tärkeää, si llä kuusamolaistenkin tulevaisuus on paljolti matkailun varassa. Valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja lymyää puolensataa, muun muassa kaikki neljä suurpetolaj iamme. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Puisto koostuisi kolmesta lähekkäisestä alueesta: Närängänvaaran-Virmajoenlivaaran, RomevaaranJulman Ölkyn sekä Pajupuronsuonlsosuon alueista. (90) 227 1 967 telefax: (90) 227 1 421 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. lrtonumero 33 markkaa. Rikkautta lisäävät vielä komeat suot sekä lukuisat järvet ja pienvedet. Ehdotettu kansallispuisto on mahtavaa metsäaamiota. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Vaikka valtioneuvoston vuoden 1978 periaatepäätös uusista kansallispuistoista on vihdoin toteutumassa viimeistä puistoa myöten, ei puistoverkkomme ole vieläkään tarpeeksi kattava. Myös matkailun edellytykset kohentuisivat. liman ripeitä suojelutoimia alueen hämmästyttävän rikas luontoaarteisto menetetään. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Suuntaa osoittaa se, että koko maassa matkailusta saadaan nykyisin tuloja kaksi kertaa enemmän kuin sellunmyynnistä. z LJ.J :=) Cf) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh
Ei hauki eikä ahven vaan kuha 26 Hämärän saalistaja elää sekä järvissä että Itämeressä. vsk. Onko runkoihin koverrettu asuinkoloja. Ritva Kupari Taidegraafikko Outi Heiskanen viettää kesää ja valmistelee töitään luonnonläheisessä Gotlannissa. Lue sivuilta 16-18. Ruusukaunottarista lisää sivuilla 20-24. Osallistu kesäkilpailuihin! 60 Vakiot: Pääkirjoitus 2 Kotimaasta 4 Kysy ekoneuvoa JO Kuukauden Ilkka 19 Ruuan reitit 33 Ulkomailta 44 Mielipiteitä, keskustelua 46 Ki,joja 50 Kysy luonnosta 54 Multasormet 56 Vartalon verhot 59 Summaries of the Main Articles 58 3. Villiruusut on vaikea määrittää lajilleen. vuosikerta 6 1996 E. Entäpä kiiltomadot, nuo kummalliset kovakuoriaiset, jotka sytyttävät peräpäänsä lyhdyn illalla. Ruusujen aika 20 Kauniita piikikkäitä kasvaa myös luonnossa. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKA USLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. SUOMEN LUONTO 6/96 55. Kuvaaja Jorma Peiponen arveli kannessa hehkuvan ruusun koiranruusuksi, mutta asiantuntijan, professori CarlAdam Hceggströmin mielestä se voi hyvinkin olla orjanruusu. Retkelle kansallispuistoon 12 Kansallispuistovuoden lomanviettovinkkejä. Veijalainen Alkukesän yön taikaan kuuluu lintujen laulu. Pensastuulikansa käy kesään 16 Taidegraafikko Outi Heiskasen vieraana. Historioitsija joka näki vihreää 25 Y mpäristöhistorioitsijan tarinoita. Toinen häätö paratiisista 11 Heikki Turusen kolumni. Suviyön tunnelmia 29 Biotooppi-sarjassa vierailemme metsän pienimpien juhannustansseissa. Vieläkö kiiltomadot tähdittävät niittyjä ja polkujen varsia. Kenties tuuli keinuttelee pikkuisia juuri silloin. Yö raikaa laulusta 34 Lintuna itätaivaalla 40 Katso miltä näyttävät ilmasta Karjalan maat ja mannut. Kansikuva: Timo Väre/LKA Kun kuljet kesämailla, suuntaapa askeleesi sinne missä haavat värisyttelevät pyöreitä lehtiään. Konsertit ovat nyt upeimmillaan ilmaiseksi, olkaa hyvät! Näyte Parikkalan Siikalahdelta sivuilla 34-39. 55. Terva pääskyt Pietarin yllä 1996 14 Petter Sairasen novell i. Lehtemme kesäkilpailuista lisää takakannessa
Apurahoja saivat: Asko Kaikusalo, 10 000 markkaa nuorelle luonnonharrastajalle ja -suojelijalle suunnatun harrastusmahdollisuuksista kertovan kirjan toteuttamiseen. D SUOMEN LUONTO 6/96 55. Toukokuun alussa metsässä oli vielä paljon lunta. N aurulokeilla ja muilla vesilinnuilla olivat kevätkiireet kuumimmillaan toukokuun ensimmäisellä viikolla Pohjanmaan Evijärvellä. Pekka Paaer, 9000 markkaa Viron metsäkartoituksen loppujulkaisun toimitustyöhön. vsk.. Erikoiset olot maankohoaminen ja suuret vedenkorkeuden vaihtelut ovat johtaneet myös muutamien kotoperäisten lajien syntymiseen. D Liminganlahti maailmalle Liminganlahti Kempeleellä Oulun eteläpuolella on arvokkaimpia kosteikkojamme. Apurahoja luonnonsuojeluun Suomen Luonnonsuojelun Säätiö tukee toiminnallaan Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton vapaaehtoista luonnonja ympäristönsuojelutyötä. Sodankylässä pysyttiin alk ukuussa juuri ja juuri plussan puolella ja puolivälissä kuuta maassa oli vielä puoli metriä lunta. Tervapääsky ei vielä ehtinyt Nurmoon saakka. Liminganlahden suojeluun, elinympäristöjen hoitoon ja ympäristötietoisuuden lisäämiseen on perustettu projekti, joka on saanut rahoitusta Euroopan unionin Life-rahastosta. Jukka Parkkinen, 5000 markkaa Yrjö Kokkoa käsitelevään elämäkerralliseen kirjaan, Veikko Vasama, 4000 markkaa valokuvanäyttelyyn "Outoa taigaa" ja Taimeninstituutti 6000 markkaa taimenkantojen inventointisuunnitelman laatimiseen. Kuusamon eteläpuolella vihreys alkoi vähitellen voittaa. Liminganlahdella kasvaa myös kasveja, joiden esiintymisalueet ovat Jäämeren ja Vienanmeren rannoilla. 5. Poikkeuksen teki äitienpäivän tienoo, jolloin sää äityi suorastaan helteeksi. toukokuuta, mutta tänä vuonna ainakin Kilpisjärvellä lienee hi ihtokelejä vielä kesäkuussakin, sillä 14. Paimion seudun ympäristöyhdistys, 5000 markkaa taidehankintaan "Paimionjokilaakso Juntolasta Sauvon rannoille". siellä oli vielä yli metrinen hanki. Satu Monni, 10 000 markkaa tutkimukseen kasvillisuuden sietokyvystä ja toipumisesta raskasmetallien kuormittamassa ympäristössä. Toisella viikolla elohopea kohosi paikoin 20 asteeseen ja ilma täyttyi pääskyistä ja perhosista. Kempeleen koulun oppilaat Matti Autio, Jani Marttanen ja Mikko Oksaoja ovat tehneet Liminganlahden esittelyn Internetiin (http://www.kempele.fi/limlahti). Lehti oli jo puussa ja ensimmäiset tervapääskyt nähtiin. 4 Vapunjälkeiset lumipy1yt koettelivat Sodankylän asukkaiden uskoa kesän tuloon. Luonto-liiton metsäryhmä, 10 000 markkaa Taiga Rescue Networkin kansainvälisen konferenssin toteuttamiseen. Erityisen kuuluisa se on linnuistaan. Säätiö on myöntänyt tänä vuonna apurahan kahdeksalle hankkeelle. Kun talven valta äitienpäivän aattona lopulta murtui, kevät edistyi kahdessa päivässä enemmän kuin kuukaudessa ennen sitä. Työ kuuluu osana lukion kurssiin, jossa oppilaat voivat suorittaa Suomen YK-liiton maailmankansalaisen tutkinnon. Tutkintoon liittyviä töitä ohjaavat opettajat Annikki Niku ja Esko Nurmesniemi. Luonto vihertyi varovaisin askelin Mikko Pöllänen Toukokuun alku oli aika viileä. Se ei kuitenkaan estänyt oravanpoikien ensiretkeä pesän lähi maastoon. Kantavat jäät ja metrinen märkä lumipeite antoivat aiheen pelätä ennätystulvia. Valkoselkätikan pesässä poikaset pitivät jo hiljaista surinaa. Lumikausi päättyy Suomessa keskimäärin 22. Kuun puolivälissä pohjoinen ilmavirtaus pysäytti puiden hiirenkorvien kasvun. Hakemuksia tuli 89 ja haettu määrä oli reilu 800 000 markkaa. Joutsenet odottelivat Peurasuvannossa pesäjänkien sulamista. Kuun puoliväliin tultaessa lämpimät säät veivät jäät Simpeleenjärven suuriltakin seliltä. Projektin toteuttamisessa ovat mukana myös Liminganlahden ympäristökuntien koulut
Talkoilla pikkuisimman puolesta Toukokuun lopulla kunnostettiin Heinolan seudulla pikkusinisiiven elinalueita. Nykyään tunnettuja esiintymiä on vain muutamia,joista Heinolan seutu on keskeinen. Yökkönen on houkutellut keväisin Ruissaloon perhostenkeräilijöitä monine pyydyksineen. Kauniaisten kaupungissa kymmenkunta työntekijää käyttää työsuhdepolkupyörää. Alkukesästä lentelevä pikkusinisiipi on pienin Suomen sinisiivistä. Aikaisemmin pikkusinisiivet lentelivät monin paikoin Etelä-Suomessa. Ympäri stönsuojel upäällikkö Petteri Karvinen lupaa, että kiinnostus työsuhdepyöräilyyn selvitetään tämän vuoden aikana ja asiasta tehdään määrärahaehdotus kaupunginhallitukselle. Monista sukulaisistaan poiketen se on edelleen lainsuojaton. Suomen perhostutkijoiden seura onkin vedonnut jäseniinsä, ettei perhosten keräilyä aloitettaisi Ruissalossa ennen heinäkuun puoliväliä. Loistokaapuyökkösen toukka hyväksyy ravintokasvikseen vain ketomarunan. Voit kuulla ja nähdä elävien kotisirkkojen siritystä sekä ihailla sarvijäärien takkien kuoseja ja perhosten tanssipukujen loistetta. Aluejohtaja Tapani Grönvall kertoo, että lipun merkitys on paljon suurempi kuin vastaavan palkankorotuksen. Pyörä on hankittu nimenomaan työtehtävien hoitamiseen. Suurin osa yksilöistä on löydetty Turun Ruissalosta. Olen laskenut, että liikennevalojen toimiessa pyörällä pääsee yhtä nopeasti kuin autolla." "Suurin este työsuhdepyöräilylle on laiskuus. Näyttely on avoinna syyskuun puoliväliin saakka ma, ti, to ja pe 9-17, ke 9-20, la ja su 11-16. Haminan kenttien ja vallien niitto sekä kulotukset ovat olleet lajin pahimpana uhkana. Maksu aikuisilta 35 mk ja lapsilta (7-15 v.) 20 mk. Silloin raitayökköstenkin lento onjo ohi. Lipun vaikutus tuntuu joka päivä." Ritva Kupari Ötökät valloillaan Jokaista ihmistä kohti elää maapallolla 200 miljoonaa hyönteistä, eipä siis ihme, että ötökät ovat valloUtaneet jo Helsingin Eläinmuseon ulkoseinänkin! Eläinmuseon Otökät tulevat -näyttelyssä voi tutustua rauhassa hyönteisiin, hämähäkkeihin ja muihin vikkeliin niveljalkaisiin. Loistokaapuyökkönen kärsii myös sateista ja koleista syksyistä, jolloin toukat eivät ehdi koteloitua ennen talvea. Karvinen on itsekin ajanut kaupungin kustantamalla työsuhdepolkupyörällä jo muutaman vuoden. "Minulla ei ole autoa ja kävelemiseen meni liikaa aikaa. massa Helsingin kaupungin tai pääkaupunkiseudun alueella. Yhtiö maksaa lipun hinnan työntekijän tilille, ja työntekijä maksaa siitä veron samalla tavoin kuin työsuhdeauton käyttäjä. Vallien uhanalainen kaunotar Loistokaapuyökkönen on kummajainen kaapuyökkösten harmaassa joukossa. Syöttinesteen ruiskuttaminen puiden rungoille ja aluskasvillisuuden tallautuminen häiritsee Ruissalon rauhaa. Perhonen tarvitsee kuivia ja lämpimiä hiekkakenttiä, joilla kasvaa toukkien ravintokasveja: keulankärkiä, masmaloita ja mailasia. Weilin + Göös tarjoaa Helsingissä toimivan telemarkkinointitoimistonsa parillekymmenelle työntekijälle joukkoliikennelipun, joka on voiSUOMEN LUONTO 6/96 55. Tätäkin aluetta uhkaa muun muassa rakentaminen. KOTIMAASTA Jussi Mur1osaari Yökkönen liikuttaa joukkoja Perhosharrastajat löysivät tämän raitayökköslajin (Orthosia munda) Suomesta vasta muutamia vuosia sitten. He ovat pääasiassa henkilöitä, joiden täytyy liikkua työkseen kuten kodinhoitajia mutta joilla ei ole autoa. Viranhoitoon fillarilla Helsinkiläinen kirjankustantamo palkitsee työntekijöitään joukkoliikennelipulla. Se lentelee muutamissa paikoissa etelärannikon hiekkakentillä, runsaimpana Haminan seudulla. Ihmiset ovat tottuneet autoon", Karvinen arvelee. Kauniaisten kaupungissa puolestaan aletaan selvittää, kuka haluaisi ajaa työmatkoja työsuhdepolkupyörällä. Ulla Ahonen 5. "Mitäpä 360 markan arvoinen lippu olisi, jos sen muuttaisi tuntipalkaksi. Kuusisenttinen herkuleskuoriainen on kasvatettu yli kolmemetriseksi hurjimukseksi, ja muitakin yllätyksiä on luvassa. vsk. Joitakin havaintoja on tullut muualtakin Etelä-Suomesta
Huhtakurjenpolvi on yksivuotinen, joten kukan kasvaminen samalla paikalla kahtena kesänä peräkkäin on harvinaista mutta ei mahdotonta. Ainahan maahan on voinut jäädä jokunen itämätön siemen, joka suotuisissa oloissa lähtee kasvamaan. Siemenen kuoressa olevat paksuseinäiset solukerrokset estävät itämiseen tarvittavan veden pääsyn siemenen sisään. 6. Uudesta lintutornista voi ihailla hienoa perinnemaisemaa. Karttaan liittyy tietoliite, jossa ovat taajamat suuremmassa mittakaavassa. Suunnattoman nopean, häikäisevän kirkkaan ja jyrinän saatteleman kukkimistapahtuman seurauksena syntyvällä siemenellä uskottiin olevan valtavia voimia. Ja tietenkin reittejä voi yhdistellä. Tavallisten karttamerkkien lisäksi kartalta ilmenevät tien laatu; päällystetty ja päällystämätön pyörätie tai muu käyttökelpoinen tie, vilkkaasti liikennöidyt osuudet, kansallismaisemat, maastopyöräilykeskukset sekä pyöräreittejä täydentävät laivaja veneyhteydet. on järjestetty linja-autoyhteys tapahtumapaikalle ja vastaavasti takaisin iltajunalle 22. (9692) 813210, fax (9692) 812039 ja Pentti Pyykönen, (9692) 851255. Illaksi mennään bussilla yöpymispaikalle Pelkosenniemen koululle. nuksen alla, ja kukinta kesti useita viikkoja. Mikko Savelainen Kartta Suomen suveen Sopivasti pyöräilyvuodeksi Tielaitos ja Karttakeskus ovat julkaisseet koko Suomen kattavan pyöräilijän tiekartan . Jo kasvin mahtavat nimet kuolleen koura, kuolleen vuode, kalman kasvi ja kuolleen kukka pitivät Pen11i Johansson Huhtakurjenpolven siemenet voivat säilyä itämiskykyisinä jopa 80 vuotta. Maassa lymyävät siemenet säilyvät itämiskykyisinä jopa 80 vuotta. Mäntsälän huhtakurjenpolvi aukaisi kukkansa viime juhanMaui Torkkomäki/LKA Sananjalka leviää tehokkaasti juurakkonsa avulla. Otollisissa oloissa pelkkä auringon porotuskin riittää laukaisemaan itämisen, ja huhtakurjenpolvi voi ponkaista esiin nuotiopohjan tuhkakasastakin . Toisaalta ne koluavat myös kansallispuistoja ja kansallismaisemia. 6 KOTIMAASTA Juhannuksen taikayönä sananjalkakin kukkii Sananjalan kukkimiseen on aikanaan uskottu monissa Euroopan maissa. Kemijärven aamu junalta 21.6. Vaikka kukkimistapahtuma olikin tavattoman harvinainen se sattui joidenkin tietojen mukaan vain kerran sadassa vuodessa ja ainoastaan juhannusyönä ei siemenen tavoittelijoista ollut puutetta. Siemenen omistajasta tuli tietäjä, näkyjen näkijä, rikas, tarpeen mukaan näkymätön ja suoraan sanoen pidättelemätön lähes kaikissa asioissa. Kartalla on esitetty 92 vaihtoehtoista pyöräilyreittiä, jotka peittävät maan tasaisena verkkona Helsingistä Utsjoelle. Soutu alkaa Mutkavaarasta Karvosen rannasta perjantaina 21. Osakkaaksi pääsee maksamalla osakkeita vastaavan summan tilille PSP-Suoralinja Kemijärvi 800024-24110905 ja lähettämällä tarkat henkilötiedot tai yhdistyksen tiedot ja kuittikopion hallituksen puheenjohtaja Helena Tiihoselle osoitteeseen Soppela 98199 Kemijärvi. Kokka kohisemaan vapaan Vuotoksen puolesta! Juhannuksena veneiden keulat taas kohisevat vapaalla ylisellä Kemijoella, kun allashankkeen vastustajat kokoontuvat perinteiseen Vuotossoutuunsa. Yhden osakkeen hinta on 300 markkaa. Juhannuspäivänä soudetaan Loukaskosken rannasta Keminsaarten tapahtumaan. Vuotoksen allasta vastustavat voivat nyt ostaa osakkeita Vuotoksen Voimasta. Kartan mittakaava on 1 :800 000, ja se perustuu vuoden 1995 autoilij an tiekarttaan. vsk.. Viime vuosikymmeninä harvinaistuneen kasvin erikoispiirteisiin kuuluu, että se jaksaa odottaa tilaisuuttaan. Huhtakurjenpol vi tarvitsee tulta Mäntsälän Sääkskylään nousi viime kesänä tarun Feenikslinnun tavoin tuhkasta huhtakurjenpolvi. kesäkuuta klo 10 kohti Loukaskoskea ja Vuotosjoen suuta. Kartan nurkkiin on koottu lisätietoa vesikuljetuksista sekä sairaaloiden ja terveyskeskusten puhelinnumeroita. Soutuun voi tulla myös kesken matkan Viitarannasta, Kaikurannasta, Loukaskosken rannalta ja Keminsaarilta. Karttaa myyvät 60 markalla karttakeskus ja kirjakaupat. Lisätietoja saa puhelimella (9692) 813 210 tai 880 270. Kerrokset menettävät tehonsa, kun siemenet joutuvat vähintään 35 asteen lämpöön. Majoitukseen tarvitset makuupussin, ruokailut järjestyvät kohtuuhinnalla. Kartalta löytyy myös palvelunumero, josta voi tiedustella muun muassa lassien aikatauluja. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: Helena Tiihonen, puh. Yhtiön omistamalle, hukutettavaksi suunnitellulle tontille rakennetaan tukikohta luontomatkailijoille ja -tutkijoille. Aattoiltana on tunnelmalliset yöttömän yön juhannustanssit kelluvalla lossilautalla Vasaniemessä vapaan ylisen Kemijoen suulla. Lisäksi löytyvät kunnallisten matkailutoimistojen puhelinnumerot. Pyöräretkireitit karttavat mahdollisimman paljon vilkkaasti liikennöityjä teitä, mutta kiertävät kumminkin taajamien ja kaupunkien kautta. Pekka Hänninen SUOMEN LUONTO 6/96 55. Ei, vaikka tiedossa oli, ettei heikkohermoisen kannattanut edes yrittää. Soutu päättyy Pelkosenniemelle noin klo 17
Sananjalan nimeä on käytetty jo maissa, joissa ei ollut kirjoitustaitoa. kesäkuuta moottoritiehanketta vastaan. Pesinnän osittainen epäonni stuminen johtuu Saimaan vedenpinnan muutoksista ja häirinnästä. Ulko-Tammioon pääsee telttailemaan myös ilman omaa venettä. arat pois hämäristä sananjalkametsistä. Saimaannorppia on nyt noin 200. Lisätiedot Henry Järviseltä 949 89 1 719 ja (90) 148 88255. D 7. Anna Liisa Järviaho taan niska-alueen kunnostustalkoissa kesäkuun 19. Sieltä kuulemma näkyvät tulevan sulhon nimikirjaimet. Omat kahluuhousut ja saappaat, lapio tai rautakanki mukaan. Sataman syväys ro Sipilä uskoo. Kunniamaininnan kilpailussa saivat myös Tampereen oikeustalon rakentaminen Tampellan vanhaan tehdaski inteistöön ja Tampereen itäinen ohi kul kutie. Ulko-Tammiossa on seudun suoj aisin luonnonsatama; sinne käy vain länsituuli. Sinilipun myöntää Euroopan Ympäristösäätiön Suomen Sinilipputoimikunta. Sinilippu voidaan myöntää myös tunnustuspalkintona puhtaamman ympäristön hyväksi SUOMEN LUONTO 6/96 55. Sana lieneekin alunperin tarkoittanut merkkiä. Jaakko Heinonen Sinilippu liehuu vesiluonnon puolesta Eri puolilla Eurooppaa saattaa nähdä veneiden perässä lepattavan iloisensinisen lipun. D Saimaannorppien pesintätulos huono Tänä keväänä Saimaalla on löydetty vain 18 elävää norpanpoi kasta, kuuttia, kun niitä aiempien tulosten perustell a olisi pitänyt löytyä noin 30. D Pitkäkoskea kunnostetaan Vantaan Pitkäkoskella huhkion kolme metriä, ja se sopii sekä purjeettä moottori veneille. Veneilijälle vesistö on selväkulkuinen. Alueelle on viitoitus perille. Nyt korsut sammaloituvat, ja 90 metrin pituinen kall iotunneli on lepakkoluolana. Porvoon kaupungintalon oikaisu palkittiin Porvoon pahasti kallistuneen ja painuneen satavuotiaan kaupungintalon oikaiseminen ja perustuksien vahvistaminen valittiin vuoden rakennusinsinöörityöksi 1996. Norppa suojeltiin vuonna 1955 jollo in kanta arvioitiin 40 yks ilöksi. vsk. Liikennetapahtumaa puuhaavat käsityöläisja taiteilijaryhmittymä Vendit, Liikenneliitto sekä monet luonnonsuojelu-, ympäristöja kansalaisjärjestöt. Toimittaj ista koostunut raati arvosti toiseksi parhaaksi työksi Helsingin Olympiastadionin korjauksen ja kolmanneksi ruotsalaisen tien massastabiloinnin. Järven veden pinta laski vuoden alusta Imatran Voiman juoksutusten takia jo lähes 20 senttiä ja aleni lisää kevään edistyessä. Veneilijälle se merkitsee rauhallisia yöunia. Ulko-Tammio on etäisin kääntöpaikka Suomen puolella tai pysäkki matkalla Pietariin, jossa Maarianhaminan pursiseura ylläpitää vartioitua venesatamaa yhdessä pietarilaisten kanssa. Metsähallitus ja WWF ovat sopineet lähes 80 kalastuskunnan kanssa verkkokalastuksen rajoittamisesta norpan poikimisalueell a 15.430.6. KOTIMAASTA Ulko-Tammio, veneilijän itäisin etappi Itäisen Suomenl ahden kansallispuisto, noin sata saarta ja luotoa, perustettiin 198 1. Juhannusöiset hiiviskelyt sananjalan siemenen toivossa eivät kai pysyneet järjellisissä raJotssa, pelottelusta huolimatta. Asiasta lisää osoitteella Pidä saaristo siistinä, Rätiälänkatu 5, 208 10 Turku, (92 1) 234 3404, fax (92 1) 325 0009. Lisäksi voi pyyhältää taksiveneellä. Tapahtuma järjestetään suunni tellun moottoritieliittymän paikalle, vuosisatoj a vanhan maatil an kupeeseen, kulttuurihistoriall isesti arvokkaan maiseman syliin. Talkooviikolla työmaalle saa yhteyden puhelimella 949 423 004. Haapasaareen on UlkoTammiosta 18 kilometriä, idylliseen Tammioon vain kuusi kilometriä, Haminaan ja Kotkaan noin 30, Venäjän Suursaareen 42, Someriin 19 ja rajavyöhykkeelle neljä kilometriä. Myös itärannan lahteen voi ankkuroitua, ja lisäksi parhaille paikoille saaren si lokallioon on porattu kiinnityslenkkejä. Sen mukaan hän sitoutuu muun muassa suojelemaan eläimistöä ja kasv illisuutta, kunnioittamaan rauhoitusalueita sekä huolehtimaan j ätteistään. Luvassa on Vendien rakentama ti lataideteos sekä runsaasti alustuksia ja muuta ohjelmaa. Hyvällä tahdolla sananjalan varren viistossa poikkileikkauksessa voi nähdä jotakin merkkien tapaista. Turve stabiloitiin sideaineella, joka sisältää tavallisesti kaatopaikalle joutuvia teollisuuden sivutuotteita, kuten lentotuhkaa ja masuunikuonaa. Parhaat mahdollisuudet sanottiin olevan orpolapsella tai muutoin kovin kunnollisella ihmisellä. Palkittu tieosuus rakennettiin soiselle alueelle vaihtamatta maa-aineksia. Metsähallitus on järjestänyt saareen hyvät peruspalvelut: iso keittokatos länsisatamassa ja valmiita tulisijoja telttailupaikoilla, pilkotut polttopuut, jätehuolto, komposti , käymälät ja verkkojen selvittelypaikka. päi västa klo 9.00 alkaen. Polku johtaa väistämättä myös sotahistorian äärelle, saaressahan oli jatkosodan aikana neljä tykkiä ja toistasataa ihmistä. Suomalaisessa sananjalan varressa ne ovat tosin aika heikosti näkyviä, mutta näkyvät ehkä paremmin Keski-Euroopassa, jossa sananjalka johonkin tukeutuvana voi kasvaa jopa kolme metriä korkeaksi. Tällä haavaa sinisiä lippuja liepottaa vasta 200 suomalaisessa veneessä, mutta määrä kasvaa koko ajan. Seuraavaksi kuutteja uhkaavat kalaverkot. D Tilataiteella moottoritietä vastaan Halikossa Halikon Tavolan kylä ei halua vaihtaa jalopuulehtoj a moottoritieliittymään, joten kylässä tempaistaan 27.-30. Laituriin mahtuu 15 venettä, hyvällä sovulla jopa 40. Valtatie 1 aiotaan rakentaa moottoritieksi Paimion ja Muurl an välillä, ja hankkeen rahoittamista kiirehditään jo seuraavan vuoden budjettiin. Viikonloppuisin voi lähteä oppaan mukana kierrokselle saaren luontoon. Ferraran kirkolliskokouksessa 1612 katolinen kirkko kielsi sananjalan siementen keruun juhannuksen taika yönä. Kansallispuistoon kuuluvan Ulko-Tammion pinta-ala on puolensataa hehtaaria. Venei lijä, joka pitää ympäri stöasioita tärkeänä voi allekirjoittaa sinilippusitoumuksen. Kesä-heinäkuussa sinne on venekuljetus Haminasta lauantaisin ja sunnuntaisin. Saarella on myös kaivo, mutta ruokaja juomavetehdystä työstä tasokkaille, palvelualttiille ja ympäri stön huomioonottaville vierassatamille. Silti Suomessakin ovat neidot juhannusyönä katkoneet sananjalan varsia. " Kalastusrajoitusten ansiosta norpan kanta ei tänä vuonna pienene, mutta ei myöskään kasva", Metsähallituksen suojelubiologi TeHeikki Laurila/Illusia det kannattaa tuoda mukanaan. Se kertoo veneen omistaj an halusta suojella ja puolustaa vesi luontoa
suojelussa. Pomarkun Harjakoskella. noin klo 18. Mutta luonnon monitoimimiehen uraa voi jäljittää 1960-luvulle Virolahden yhteislyseoon asti, missä kahdeksasluokkalainen Seppo veti luontokerho Lutikka-klubia ja hämmästytti tiedoillaan pieniä kerholaisia. Piiri järsilla on tällainen yhteishanke. Yyterin luontopolulle. Oma viikate tai heinäharava kernaasti mukaan! IISUOMEN LUONTO 6/96 55. yöretken Nuuksion kansallispuistoon. Talkootyö tehdään ruoRisto Sauso Seppo Vuokko tutustui kangasvuokkoon jo lapsena. ja ketotalkoot pidetään litin Saarasten Kaaliojalla 27.7. Sepon ura luontokirjoittajana alkoi 1978. Usmin metsäalueella Hyvinkäällä ja pitää ketoleirin Torpalla 27.-28.7. Kuusankosken luontokohteisiin. *** Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri jatkaa ennallistamistalkoita Seitsemisen kansallispuistossa metsähallinnon Länsi-Suomen puistoalueen kanssa 7.-9.6. -/ctt Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri jatkaa 17.-20.7. Lisätietoja saa Sakari Ekholmilta (95 1) 3265 539. Retkille lähdetään klo 18 Porin stadionilta keihäänheittäjäpatsaan luota ja ne ovat avoimia kaikille. *** Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri soutaa Lappeenrannasta Pien-Saimaalle kahdella kirkkoveneellä 15.6. tehdään kasviretki Lohjansaareen. Hän oli muun muassa Luonnontutkijan toimitussihteerinä, Suomen Luonnon toimittajana ja päätoimittajanakin. *** Helsingin luonnonsuojeluyhdistys retkeilee 30.6. Kasvit alkoivat kiehtoa. Siihen aikaan kasveista oli Suomen kielellä vain määrityskirjoja. Lisätietoja saa Marja Meuralta (952) 228 5009. "Muurahaiset syövät kasvin mettä ja pitävät sen puhtaana perhosten toukista, ja saattavatpa ne vähentää lehmien ja muiden kasvinsyöjienkin kiinnostusta". Pien-Saimaan soudusta saat lisätietoa Saimaan luonnonsuojelukeskuksesta Kaarina Tiaiselta (953) 411 7358. Artikkeleita on jo satoja. Reposaareen ja 17 .6. edelliskesänä aloitettua perinnemaiseman kunnostusta Iin Olhavassa Nybyn tilalla. Ahlaisten kirkkokedolla ja 21.8. Lisätietoja Virpi Juvoselta (986) 687 1 103. klo 10 ja palaa lähtöpaikkaan 16.6. "Seppo Vuokko on ollut minulle jonkinlainen esikuva", sanoo silloinen ekaluokkalainen Marja Jaakkola. Nyt pääsee niittämään jaharavoi maan Perämeren rannalle' Lisätietoja jakaa aluesihteeri Merja Ylönen (981) 3 1 1 5828. Tottakai s1ma on myös aatetta ja tunnetta, mutta kun me keskustelemme yhteiskunnallisista asioista, niin silloin pitää olla faktaa." Mikään maailmanlopun julistaja Seppo ei ole. 28.7. Kirjoittamisella voi vaikuttaa: "Oikea tieto on ratkaisujen pohjana myös luonnonjestää myös niittotalkoiden jatkot Pyhtään Munapirtin saaressa lnkabölessä 3.8. vsk.. Lähtö on Sompasenrannan parkista klo 8. Esimerkiksi aitovirnalla ja muurahaisa teltoissa. Luontoiltoja on ollut vuodesta 1975 lähtien, ja Seppo on ollut mukana lähes alusta asti. Työt aloitetaan klo 17 ja lisätietoja saa Oili Elolta (939) 648 0460. "Minulla oli erittäin hyvä biologian opettaja, Tapio Rintanen, joka vaikutti puolestaan minuun", Seppo sanoo. Vuokko juurtui maalle "Seppo Vuokko on monipuolinen mies", Veikko Neuvonen kehuu. *** Lohjan seudun ympäristöyhdistys järjestää 29.6. *** Tampereen ympäri stönsuojeluyhdistys järjestää ketotalkoot Viitapohjan Iso-Murron tilalla elokuussa. Kaukoretki Ruoveden Helvetinjärven kansallispuistoon järjestetään 29.-30.6. Preiviikin Jukolassa, 20.8. Retkille ja leirille voi ilmoittautua Anna-Liisa Lodeniukselle (90) 3 14 328. alkaen klo 8.30. "Meillä on erittäin pahoja maailmanlaajuisia ympäristöongelmia, eikä niitä pidä vähätellä, mutta mitään totaalista maailmanloppua ei mielestäni ole näköpiirissä." Se mikä saattaa joskus masentaa, on tuttujen paikkojen muuttuminen: Ihminen kaipaa jotakin pysyvää lähellensä. Tiedustelut ja ilmoittautumiset Eila Kajosaarelle (9 12) 324067. Niittotalkoita ympäristöseura järjestää 19 .8. Tila tarjoaa majoituksen ja ruokailun. *** Järvikymen Luonto tekee patikkaretken 8.6. "Hän oli kaikkein merkittävin luontoharrastaja siinä koulussa." Marjakin erikoistui myöhemmin kasveihin ja opettaa nyt biologiaa Imatralla. Kun Rintanen teki Lapissa väitöskirjaansa 1963-1965 Luonnonsuojeluliitto järjestää kivaa kesällä: Kainuun luonnonsuojelupiiri järjestää 8.-9.6. Liekö kukan viileä kauneus kiskaissut miehen takaisin synnyinseudulleen, Kaakkois-Suomen karuille kankaille. Niissä kasvit kuvattiin täysin mielenkiinnottomiksi otuksiksi, jotka vain olla möllöttävät. kapalkalla ja majapaikkana on teltta. "Hän tuntee kasvit hirveän hyvin ja pystyy laajentamaan keskustelua muun muassa hyönteisten ja kasvien väliseen vuorovaikutukseen." Parhaiten Seppo Vuokko tunnetaankin radion ja television luonto-ohjelmista, jossa "luontosedät" puhuvat viisaita Neuvosen johdolla. -/ctt Kaarinan-Piikkiön luonnonsuojeluhdistys pitää niittotalkoita Kuusiston kartanon kedoilla 13.-14.7. Sepon mielestä muun muassa kasvien pölytystavat ovat kiinnostavia, samoin kuin puolustautuminen: jotkut kasvit käyttävät jopa hyönteisiä henkivartijoina. Lisätietoja saa Leena HuhteIinilta (931) 364 0061 . Oppaana Arja Pahkasalo, joka kertoo myös, miten ruokaa saa luonnosta. talkooleirin kedotuksen merkeissä Vuokatissa Ohravaaran Heikkilän luomutilalla. Yhdistys muonittaa talkoolaiset. Lisätietoja aluesihteeri Harri Heliniltä (93 1) 2 13 13 17. Uintimahdollisuus, yöpyminen omis8 KOTIMAASTA Seppo Vuokko hääräili hänellä assistenttina. Säiden salliessa istutusmetsiä kulotetaan luontaista uudistamista varten ja suo-ojia tukitaan Kalervo Viidan ohjauksessa. -/ctt Porin seudun ympäristöseuran maanantairetki suuntautuu 10.6. ja Piikkiön pappilan kedolla 3.8. *** Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri järjestää ketotalkoot Kotkan Hurukselassa 20.-2 1.7. "Niissä täytyy olla muutakin! " Ja löytyihän sitä
Metsästä voi löytyä onnettoman näköisenä makaava hirven tai peuran vasa. Sillä on paremmat mahdollisuudet selvitä luonnossa kuin ihmisen hoidossa. vaateliaita hoidettavia, eikä niitä voi koskaan vapauttaa takaisin luontoon. Lähtö on Kaisan Baarin edestä klo 10. "Meille tarjotaan joka kevät kymmenkunta jänistä ja puolentusinaa hirvenvasaa", intendentti Jukka Lahtinen Ähtärin eläinpuistosta sanoo. Parvekkeiden tutut kotipelargonit (Pelargonium w nalehybr. Myös rentoversoiset riippapelargonit (P. Hoidosta ei tosin voi puhua, sillä sopivaa maitoseosta on vain harvoille nisäkkäille. vsk. -!rlck Paimion seudun luonnonsuojelyhdistys järjestää ketoleirin 24.28.7. Siksi emme enää ota hirviä tai jäniksiä vastaan." Lahtisen ohje poikasten löytäjille on yksinkertainen: Anna eläimen olla rauhassa. Euroopassa pelargoneja on viljelty koristekasveina jo 1700-luvulla. Sen kehitystä pitää käydä katsomassa joka kevät useampaan otteeseen." Alice Karlsson moittautumiset ja lisätietoja Juha Pyökäriltä (921) 479 6409. Keväisin on ihan mahdotonta. Kerran kun Seppo yritti ottaa päivätorkut, kurjet huusivat niin, ettei siitä mitään tullut. sot leikataan heikompien mittaisiksi. Nykyinenkin asuinseutukin on lähes vuokoton, sinija valkovuokko puuttuvat tyystin, mutta onhan harjuilla kangasvuokkoja. Ne viihtyvätki n parhaiten huonekasveina valoisal la ikkunalla ja kukkivat hyvin pitkään, jos valoa on yli 12 tuntia ja kastelusta ja lannoituksesta huolehditaan. Sampaassa. ), talvetetaan viileässä ja valoisassa. ), erottaa lehtien tummasta rengaskuviosta. *** Turun luonnonsuojeluyhdistys järjestää ketotalkoot Ruissalon Marjaniemessä 13.-14.7. Retkipaikatkin ovat ihan muutaman askeleen päässä. "Sitä se on maalla asuminen melun keskellä." Maalaiselämä on työn vastapainoa. Ne voi säilyttää seuraavaan kevääseen viileässä huoneessa, jonka lämpötila pysyy noin viiden-kymmenen asteen tietämillä. Suurin osa yli kahdestasadasta Pelargonium -lajista on kotoisin Etelä-Afrikasta, Hyväntoivonniemen paikkeilla. Syksyllä pelargonit leikataan ennen varastoon viemistä ja alkukeväällä vahvemmat verJouni Klinga/LKA Pikkupupu voi näyttää hylätyltä, mutta todennäköisesti sen emo on jossakin lähettyvillä. KOTIMAASTA "Orvot" poikaset rauhaan Kesän koittaessa pihan laidalta voi tavata pensaan alla kyyhöttävän jäniksen tai rusakon poikasen. Talvella nekin viihtyvät hiukan viileämmässä; noin 15 asteen lämpö ja niukka kastelu pitävät jalopelargonit hyvinvoivina seuraavaan kevääseen. "Kangasvuokko onkin minulle erityinen kasvi. "Onhan se aina vähän surullista kun entinen hieno perhosketo kasvaa mäntyä, mutta jotakin siihen on tullut tilallekin." Kun Seppo Vuokko avaa aamuisin ulko-ovensa Kannuskoskella Ruokojärven rannalla, teeret pulputtavat ja rastaat ja peipot laulavat. Vaikka poikaset ovat hellyttävän ja orvon näköisiä, niillä ei luultavasti ole mitään hätää. Hiekansekainen, kalkkipitoinen multa, kohtuullinen lannoitus ja kastelu saavat pelargonit kukkimaan runsaasti. Emo liikkuu jossakin lähistöllä ja ruokkii jälkikasvunsa ajallaan, ehkä vasta iltahämärissä. Joitakin lajeja kasvaa myös Etelä-Euroopassa. Siten pelargoni kasvaa tuuheaksi. Seppo Vuokko syntyi Miehikkälässä, m1ssa luonnon vuokot olivat harvinaisia. Nykyään viljellään pääasiassa eri pelargonilajien välisiä risteymiä ja jalostettuja muotoja. Heinäkuun alussa järjestetään m/s Annalla Bengtskäriin ja elokuussa on eloretki Karjalohjan Tammiston arboretumiin. Vetäjänä on Risto Murto, ilmoittautumiset Viri Teppo-Pärnälle (921) 470 6099. vieressä asumisella olisi puolensa! "Kun elää tavallisessa talousmaisemassa, kaikki muuttuu koko ajan", hän sanoo. *** Salon seudun luonnonsuojeluyhdistyksen ketotalkoot 29.6. peltatum-hybr. "Pienokaiset ovat kuitenkin erittäin Pelargonian suosio säilyy Punakukkaiset pelargonit eli pielikit ovat varmaan helppohoitoisimpia huonekasveja. Satunnainen kastelun unohtuminen ei pelargonia tapa liika märkyys ja valon puute sen sijaan voivat aiheuttaa sienitauteja. Aurinkoisella ikkunalla ne kukkivat uskollisesti eivätkä piittaa, vaikka hoito olisi aika sattumanvaraista. Jari Salonen Kari Auvincn/LKA Vaatimaton pelargonia sopii laiskallekin viherpeukalolle. Vanhojen kukkavarsien poistaminen lisää kukintahaluja. Kotipelargonit kestävät kuivana ollessaan jopa hiukan pakkasta. grandiflorumhybridit) ovat kylmänarkoja. Sen sijaan pystykasvuiset, vaaleanvihreälehtiset jalopelargonit (P. Tietoja risteilystä saa Seppo Sällylältä (921 ) 253 4038, ketotalkoista Seppo Metsänojalta (924) 737 3185 ja eloretkestä Marjatta Havialta (924) 738 6502. Kaikesta huolimatta jäniksenpoikia 'ja hirvieläinten vasoja otetaan ihmisten hoiviin kymmenittäin joka vuosi . Jos kirjoittaminen ei suju, ainahan voi hakata halkoja, lähteä peltotöihin tai autella naapuria. Rea Peltola 9. Kaikki ovat tervetulleita' Ilmoittaudu luonnonsuojelukeskukseen (921) 2301141. D SUOMEN LUONTO 6/96 55. Maaliskuussa jalopelargonit alkavat jälleen versoa, ja uusia violetin ja vaaleanpunervan kirjavia kukkia alkaa ilmaantua toukokuussa. Pelargonien varsi ja oksat ovat tyveltä puumaisia ja lehdet paksuja. Talven mittaan niitä kastellaan vain aavistuksen verran. Useimmat hoidokit kuolevatkin nopeasti. Ne kestävät hyvin parvekkeiden ja terassien paahdetta ja kuivuutta
Sisal on luonnonkuitu ja hajoaa kompostoitaessa tai luonnossa. Myös ekokauppojen yleispesuaineet hajoavat helposti ja ovat haitattomia. Liikenneturva testaa vakuutusyhtiöiden kanssa tehdyn sopimuksen mukaan kolarikypärien kunnon. Jos olet joutunut pyöräonnettomuuteen ja epäilet kypäräsi vaurioituneen, ota yhteyttä vakuutusyhtiöön, joka lähettää kypärän testattavaksi Liikenneturvaan. Jos paalauslanka haisee voimakkaasti pahalle, voi siinä olettaa käytettävän suoja-aineita, jotka eivät maistu eläimille. Pyykinpesuaineissa saatetaan edelleen käyttää kompleksinmuodostajana EDTA :ta, joka muuttaa raskasmetalleja helppoliukoisiksi . Testejä asiasta ei kuitenkaan ole. Viiden viime vuoden aikana Suomessa on myyty yli miljoona pyöräil ykypärää. Kuituja voidaan viimeistellä myös homeen estämiseksi. Miedolle tuoksuvaa sisalia voi polttaa tai kompostoida melko huoletta. Kypärä kestää vain yhden kovan iskun, juuri sen kohtalokkaan. Yleensäkin muovien polttaminen puun polttamiseen tarkoitetuissa tulipesissä sisältää riskinsä. Koneastianpesussa käytetään myös kl ooriyhdisteitä, jotka lian kanssa reagoidessaan voivat muodostaa haitallisia organoklooreja. Tällöin suoja-aineet saattavat olla haitallisia myös ympäristössä. Pekka Heikuraan voi aitaa yhteyltä myös suoraan joko faxilla (93 1) 335 42 12 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sl/ f i Pyöräilykypärän käyttöikä Olen lukenut, että noin v11s1 vuotta käytössä ollut pyöräilykypärä (ehjäkin) on vaihdettava uuteen materiaalin väsymisen aiheuttaman rakenteen ja turvallisuuden heikkenemisen vuoksi. Biologisesti haitallisimpia ovat pesevät ainesosat (tensidit). Eri valmistajille tehdyn kyselyn perusteella pyöräilykypärät kestävät selvästi pidempään kuin viisi vuotta. Sisal-langan hävittäminen Sisal-paalauslankaa mainostetaan: ei jäämiä maaperään. Luonnonkuiduille tehdään usein "biologinen viimeistys", joka estää muun muassa tuhohyönteisiä popsimasta kuituja. Ne ovat yleensä saippuapohjaisia, tai tensidit ovat helposti hajoavia. Entsyymien ainoa todettu "ympäristöhaitta" on kohdistunut pesuaineteollisuuden työntekijöihin . Kypärän käyttöikään vaikuttaa eniten sen kohtelu. Jotta voi olla varma pyykinpesuaineiden tensidien hyvästä hajoavuudesta, kannattaa valita Joutsen-merkittyjä pesuaineita. Koneastianpesuaineissa käytetään yleisesti hyvin vaikeasti hajoavia tensidejä. Saniteettitilojen puhdistusaineissa kannattaa jälleen kääntyä ekokauppojen puoleen. Käs iastianpesuaineissa käytetään yleisesti tensidejä, jotka eivät hajoa kovin helposti tai joiden primaarihajoamistuotteet hajoavat heikosti. Esimerkiksi kuumuus voi nousta niin korkeaksi, että hormit halkeavat. Mäntysaippua on pesuteholtaan hyvä ja hajoaa vam1asti kompostoitaessa. Voiko sisal-langat haudata tai hävittää polttamalla. Kannattaa suunnata askeleensa kohti ekokauppoja tai Suomen Luonnonsuojelun Tuen luontokauppoja. Pesuaineissa, erityisesti pyykinpesuaineissa, käytettävät tensidit ovat muutamassa vuodessa muuttuneet yhä helpommin hajoav iksi. Khjeensulkijamerkkiä ei saa liimata postimerkin paikalle. Kypärää ei tulisi säilyttää esimerkiksi auton takaikkunalla, jossa lämpötila voi aurinkoisina päivinä nousta korkeaksi. Joutsen-merkin saaneita käsiastianpesuaineita ei valitettavasti ole vielä markkinoilla. Tällaisia pesuaineita on syytä välttää. Jos tämä pitää paikkansa, mikä on asiallinen tapa hankkiutua eroon vanhasta kypärästä. Myös kova pakkanen voi vaurioittaa osaa kypärän materiaaleista, tuskin kuitenkaan varsinaista iskua vastaanottavaa polystyreeniosaa. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat /äheltää kysymyksiään ekoneuvojamme vastaltaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki'. Yleispuhdistusaineeksi suosittelen lämpimästi esimerkiksi mäntysaippualiuosta. Joutsen-merkittyjä puhdistusaineita ei ole vielä markkinoilla. Valitettavasti Suomessa myytävän sisal-langan suoja-aineista ei ole tarkkaa tietoa. Myös Matti Koivurova Liikenneturvasta vahvisti asian. Eräs tällainen tensidi on LAS , jonka primaarihajoamistuotteen on havaittu siirtyvän lietteen mukana pellolle ja sitä kautta jopa ruokapöytään. Joutsenmerkin saaneissa pyykinpesuaineissa EDTA: ta ei saa käyttää. Saippuakin toki hajoaa kompostoitaessa täydellisesti ja haitattomasti. Pesuaineet koostuvat hyvin monista ainesosista. Suomessa Flink on ainoa Joutsen-merkin saanut koneastianpesuaine. vsk.. SUOMEN LUONTO 6/96 55. Joka vuosi parikymmentä pyöräilijää pelastaa henkensä juuri kypärän ansiosta. Se myös palaa hyvin ja haitattomasti . Löytyykö Suomesta tai maailmalta biologisesti hajoavia astianja pyykinpesuaineita, joita uskaltaisi käyttää esimerkiksi ekotalossa, jossa kaikki pesuvedet puhdistetaan saostusaltaissa sekä sakka kompostoidaan ja käytetään maanparannusaineena. Pekka Heikura Suomen Luonnossa 4/96 ollut piirros poiki pyynnön postimieheltä: kun käytät uudelleen kirjekuoria, käännä kuori ympäri tai sotke vanhat osoitteet, jotta ne eivät aiheuttaisi väärinkäsityksiä. Onko pesuvesien myrkyistä haittaa. Yleiseurooppalaisessa turvallisuustestissä pakkasraja on 20 astetta ja lämmön kestävyyden raja 60 astetta. Jos paikkakunnalla on järjestetty muovien keräys, sopii kypärä toki sinnekin . Jos kypärä esimerkiksi putoaa lattialle, kannattaa tarkistaa, onko se haljennut. Toinen vaihtoehto ovat luontaistuoteja ekokaupoissa myytävät pyykinpesuaineet. Myös yleispesuaineissa saatetaan käyttää EDT A :ta, ja valitettavasti sitä saa olla pieni määrä Joutsen-puhdistusaineissakin. Voi jopa sanoa, että useimmat pyykinpesuaineissa käytettävät tensidit hajoavat nykyisin helpommin kuin tuttu saippua. Pienet lommot eivät haittaa, halkeamat kyllä. Kypärän täytyy kestää myös vettä. Vaikka Joutsen-kriteerit tekstiilien pesuaineille ovat pääosin onnistuneet, saa Joutsen-pesuaineissa kuitenkin käyttää hieman ympäristölle vaarallisiksi luokiteltuja kemikaaleja (korkeintaan 0, 12 grammaa pesukertaa kohti). Kypärien käytön soisi yleistyvän. Koneastianpesuaineiden tensidien käyttäytymisestä kompostoitaessa ei ole tutkimustietoa, mutta tensidien voi olettaa hajoavan otollisissa oloissa melko hyv in. Kypärää ei kannata hävittää mökin saunan uunissa, sillä polystyreeni nokeaa runsaasti . Sisal-langan ainoa ongelma on kuidun mahdolliset suoja-aineet. Mikä pesuaine hajoaa hyvin. Myös metalli-ioneja sitovat niin sanotut kompleksinmuodostajat voivat aiheuttaa ympäristöhaittoja. Tämän ei ole osoitettu haittaavan terveyttä, mutta ei se mukavaakaan ole. Jos kypärässä ei ole näkyviä vikoja, sitä ei ole syytä vaihtaa uuteen. Nykyisin melkein kaikki "styrox-kypärät" on päällystetty polypropeenilla tai polyeteenillä. Sen pesuteho perustuu ennen kaikkea entsyymeihin, jotka eivät aiheuta luontoon joutuessaan ympäristöhaittoja ja joiden käytön soisi yleistyvän pesuaineissa. Aiemmin käytössä ollut tekniikka aiheutti keuhkosairauksia, mutta nykyisin työturvallisuuteen on kiinnitetty enemmän huomiota, ja entsyymien kapselointitekniikka estää terveyshaitat. Koivurova oletti, että kypärää voi käyttää huoletta yli 10 vuotta, ja sen jälkeenkin on parempi käyttää vanhaa kypärää kuin ajaa ilman sitä. Joutsen-pyykin pesuaine iden kemikaalikuorma on niin vähäinen, että niitä voi mielestäni käyttää hyvällä omallatunnolla. Pääosa kypäristä on polystyreeniä, ja markkinoilla on ollut myös polypropeenisia. Jos kypärä menee rikki , sen voi heittää tavallisen talousjätteen joukkoon kaatopaikalle vietäväksi. Pyöräilykypärää ei tulisi paiskoa, pudottaa lattialle tai käyttää jalkapallona. Joutsen-merkityissä koneastianpesuaineissa ei saa käyttää kl ooriyhdisteitä, mutta sallittavat ja käytettävät tensidit hajoavat valitettavasti suhteellisen huonosti
Kellä oli jo traktori, se oli tuskin nyky isiä puutarhatraktoreita suurempi " Pikku-Valmetti", mutta se oli ketterä ja ärhäkkä. Jos olisin ehdottoman kaikkitietävä, kaikkivoipa ja kaukaa viisas yksinvaltias, olisin jäädyttänyt kaiken kehityksen hirvei n sanktioin tuolle asteelle. Nuo ovat vain muutamia esimerkkejä tilasta, johon maaseudun olisi pitänyt mielestäni jäädä. Sen jälkeen 70-luvun lopussa ja ennen kaikkea surullisella rakennemuutoksen, valtakunnan lopullisen urbanisoitumisen, juppien ja kasinotalouden 80-luvulla kehitys luiskahti toiseen äärimmäisyyteen. vsk. Kaikista tähänastisista aikakausista nuo mainitsemani pari vuosikymmentä täyttävät parhaiten tuon kohtuullisuuden vaatimuksen, joskin varmaan tahattomasti ja puolisattumalta, johtuen silloisesta teknologian tasosta. Se kärsi, kuihtui j a saastui, mutta ihmisyhteisö eli hetken kohtuuttoman, pahaenteisen mukavasti. Moni kuitenkin ikävä kyllä muodostaa kantansa tähän asiaan vaikka etujensa vastaisesti oman jääräpäisen poliittisen vakaumuksensa eikä koko yhteisön elämään ja tulevaisuuteen vaikuttavien, rautalangasta vääntyneiden realiteettien (mm. Juuri niinhän Aristoteleskin esittää ja on mielestäni oikeassa. Muistan omalta kotitilaltani, miten valtavalta kehitykseltä suuremmat heinäkuormat mahdollistava kärrien kumipyöräakselisto tuntui entisten kömpelöiden ja epämukav ien "paukkupyöräkärrien" j älkeen. Nyt kansa maksaa kohtuuttomuutensa hintaa muun muassa suurtyöttömyydellä ja leipäjonoilla. 11. Täysin taistelusta ja kärsimyksestä vapaata elämää ei tule koskaan olemaan . Ennen sitä toimeentulo vaati ihmiseltä kohtuuttomia ponnistuksia muun muassa työkalujen ja -menetelmien alkeellisuuden takia. Tai sitten suuremman traktorin omistaja kävi kyntämässä ja muokkaamassa maksusta vain hevospelit omistavan naapurin pellot. Kaikki mikä oli ennen sitä, oli tavalla tai toisella liian vähän, kaikki mikä sen jälkeen on tullut, on enemmän ja vähemmän liikaa. Työttömyys oli nyky iseen verrattuna niin pientä ettei sitä käytännöllisesti katsoen ollutkaan. Keltään ei puuttunut mitään mitä ihminen välttämättä tarvitsee, mutta mitään ei ollut liikaa. Väite on rankka. Yksityisautoja oli kaupungeissakin juuri sen verran kuin ne sietivät ilman että syntyi sanottav ia liikenneja saasteongelmia, maaseudulla vain muutama taksi kylässään. Korkeinta mihin kannattaa pyrkiä, on oma ja toisten kohtuullinen hyvinvointi, kohtuus kaikessa, myös fyysisen ja henkisen mielihyvän ja toimeentulon helppouden tavoittelussa. Monet maalaiskirkonkylissäkin pyrkivät elämäntyylissään pinnalliseen luksukseen vaikka velaksi, käsittämättä tai haluamatta käs ittää, ettei mikään aineellinen hyvä universumissa tule tyhj ästä, vaan kaikki videolaitteen digitaalinäytön sähköistä numerovärähdystä ja tennistossujen kumipohjien molekyyliketjut muodostav ien atomien pienintä hiukkasta myöten on luomakunnalta pois. Maa ja metsä kasvoivat hyvin ja olivat terveitä ja puhtaita ja avo-ojitetut niityt kuhisivat elämää, vedet oli vat kirkkaita ja kalaisia kun kellään ei ollut edes varaa salaoj iin, kalliisiin raskaisiin koneisiin eikä väkilannan ja rikkaruohomyrkkyjen liikakäyttöön . Myönnän että se on täysin minun henkilökohtainen näkemykseni, omaa kotikutoista fil osofiaani . Miten maalauksellisia oli vat tuon ajan sydänkesäiset maakylät heinäseiväsniittyineen, si isteine poltteisine syreenipihoineen lintu-, kukkaja hyönteisrunsaudessaan, kun sopivan pitkälle päässyt kehitys oli puhdistanut ne ryysyrantalaisen harmajasta nälkämaan leimasta. ja tunteva ihmisolento, kärsi liikaa. jengiytymisenä ja rasismina, huumeja alkoholiongelmana ja väkivaltarikollisuuden kasv una näkyvä kaupunkinuorison epäviihtymys ja kapina, otsonikato, suurtyöttömyys) mukaan, kuten minusta erityisesti nykyisessä kansallisessa ja inhimillisessä hätätilanteessa jo pitäisi. Luonto kasvija eläinkuntineen kenties kukoisti , mutta yksi sen hienoimmista luomuksista, ajatteleva SUOMEN LUONTO 6/96 55. Yksin hevosvetoinen apulannanlevittäjä tuntui muuttavan toukotyöt naurettavan helpoiksi. L ähden siitä, että keskimäärin elämälle vihamielisessä avaru udessa kieppuvan planeetan oloissa ei yksilö eikä valtio tule koskaan saavuttamaan absoluuttista turvallisuutta ja onnea, ei ainakaan niin ettei se olisi pois joltakulta toiselta, elinympäristöltä ja samanlaisen olemassaolon oikeutuksen ansaitsevalta luontokappaleelta ja elävältä organismi lta (jolloin se ei edes olisi absoluuttista onnea, johon jo antiikin filosofit sisällyttivät toisten huomioimisen). Kenenkään ei tarvinnut nähdä nälkää, mutta harva läkähtyi liialliseen hyHeikki Turunen muistaa ajan, jolloin elämä maaseudulla oli mallillaan, kohtuullista ja onnellista. Mutta tuo aika, ehkä erityisesti 50-luvun loppu, jolloin kaikki niin maalla kuin kaupungeissa oli jotenkin somimmillaan si ltä ja väliltä! Erityisesti viime vuosien henkisen ja aineellisen ahdingon keskellä se on alkanut kimmellellä mielessäni kuin uni, jotain tähän maailmaan aivan liian aitoa, puhdasta ja hyvää kestääksen sen pitempään kuin se kesti. Se riippuu kunkin elämänihanteista, maailmankatsomuksesta ja kauneuskäs ityksistä ja siitä, mitä kukin pitää hyvän ja onnellisen elämän kriteerinä. Toisaalta myös hevostyökalut oli vat silloin jo paljon kehittyneempiä ja helpotti vat viljelijää kohtuuttoman raskaissa työvaiheissa. vinvointiinkaan. Melkein tuntuisi, että juuri tuollaiseksi Jumala olisi elämän täällä tarkoittanut. Jos kansakunnan ja etenkin sen maaseudun historia 1600-luvulta näihin aikoihin kuvitellaan pitkäks i kesäpäiväksi, tuo ajanjakso on kuin sen korkein, täyteläisenä väre ilevä uhkein sydänpäivä, jolloin aurinko sädehtii siunaaman hetken lakikorkeudessaan. Ihmiset pääsivät melkein joka halkopinon kohdalle pysähtyvillä junilla ja linja-autoilla sinne minne heidän tarvitsi välttämättä päästä. Se ei ollut päässyt koskaan sitä ennen niin korkealle eikä tule näillä näkymin koskaan sen jälkeen niin korkealle pääsemään . Kesäisellä metsälaitumella pyöristynyt kotoinen kiiltäväkarvainen maatiaishevonen nyökytteli päätään joka talon veräjällä, uhkea karja lötkötteli raukeaa pyhäpäiväänsä kuivalla lypsi nkesannolla ja mansikantuoksuisessa lehmihaassa, joita armaampia paikkoja en voi kuvitella. Heikki Turunen Toinen häätö paratiisista Ottakoon maassamme 50 viime vuoden aikana harjoitetusta maatalouspolitiikasta mitä mieltä hyvänsä, yksi tuntuisi varmalta: vuodet 50-luvulta aina 70-luvun alkuvuosiin saakka olivat Suomen maaseudun parasta ja onnellisinta aikaa sitten maailman synnyn, jos asiaa mitataan elintason sijaan elämisen laadun mukaan, ja tiettyjen eturyhmien sijaan koko ekoyhteisön (ihmiset, eläimet, luonto) pitkäaikaisen hyödyn j a sen esteettisten arvojen kannalta. Paitsi eläinten, se oli myös lasten paratiisi, luultavasti ihanteellisin mahdollinen kasvinympäristö luonnostaan kasveja ja eläimiä rakastavalle ihmistaimelle. Lähinnä suuryhtiöitä ja pääomavaltaista vientiteollisuutta hyödyttävän huipputekniikan luoneet ja sitä kautta sivilisaation kaupunkilaistumista jouduttaneet pellepelottomat olisin laittanut hyv issä ajoin halkometsään johtamasta meitä yhdessä teknokraattipoliitikkojen ja maalaisvihamielisten kaupunkilaismassojen kanssa pysyvään suurtyöttömyyteen sekä perinteisten perheviljelmien ja sitä kautta maaseudun ja sen kulttuurimaiseman tuhoon. Virallisia tutkimuksia sen tueksi ei ole. Ja juuri päinvastoin moderni uusitsekäs ihminen toimii ja juuri siksi maailma on se mikä se on. Kuinka voisikaan; kyse on pitkälle makuasiasta, jossa kaikki voivat tunnetusti ol la yhtä väärässä tai oikeassa
Veneellä ja kanootilla Päijänteen kansallispui sto perustettiin 1993 suojelemaan vielä rakentamattomana säilynyttä suurj ärven saaristoja rantaluontoa. Näiden kautta rantautuminen saaristoluontoon käy pehmeämmin , ja luonnosta saa myös paljon enemmän irti . Nyt puistoja on 30, ja määrä kasvaa vielä ainakin muutamall a. Keskukset vastaavat esimerkiksi puistoja ja veneretkiä koskeviin tiedusteluihin. Vaikka Suomen merensaaristossa on rauhoitettu vuosisadan alusta lähtien saaria, luotoja ja jopa luotoryhmiä, vasta kansallispuistot suojelivat kokonaisten saaristoalueiden eläimiä, kasveja ja maisemaa. Juhlan ja luontoelämysten vuoksi ehdotamme retkikohteiksi kansallispuistoJa. Vihdin, Espoon ja Kirkkonummen kuntien alueell a sijaitseva Nuuksion kansallispuisto perustettiin 1994. Nuuksiossa viihtyvät monet rauhallisten erämaiden asukkaat. Alue kuului kymmenille eri omistajille, ja maan hinta näin lähellä Helsinkiä on korkea. Nyt vietetään kansallispuistovuotta. Näiden puistojen myötä toteutuu Kansal lispuistokomitean periaatepäätös vuodelta 1978. Vesibussilla saaristoon Suomen etelärannikon edustalla on kolme kansallispui stoa: Itäisen Suomenl ahden, Tammisaaren saariston ja Saaristomeren kansallispui sto. Vauhti kiihtyi, kun Kansallispu istokomitea toi 1970-luvulla valtavassa työssään esiin pu istojen todelli sen tarpeen eri puolilla Suomea. Kurjenrahka on esitelty Suomen Luonnossa 4/95. Kun taistelujen savu lopulta laskeutui , uskomaton oli toteutunut. Se tunnetaan liitooravan eteläisenä tukikohtana. Rantaa jatkuu kilometritolkulla. Alueen metsien erikoisuutta kuvastaa, että sieltä on löydetty melkein puolet kaikista Suomessa kasvavista käävistä. Niihin järjestetään maksulli sia veneretkiä mantereelta, mutta useamman päivän mittainen tutustuminen edell yttää omaa venettä. Tasan 70 vuotta sitten professori Kaarlo Linkola laati Metsähalli tukselle suunnitelman Pohjois-Suomeen perustettavista I uonnonsuojel ualueista. Aaltio/LKA Patrik Karlsson/LKA Saimaan vesistöön kuuluva Ko/ovesi sopii ihanteellisesti veneJurmon kivistä ladatut jatulintarhat ovat edelleen arvoitus. Pieniä järviä on runsaasti , samoin puroja. Kymijoen suuhaarojen väliin tulee Kymenlaakson ensimmamen kansallispuisto, Pyhtään Valkmusa. Kosteikkopuisto avautuu kulkijalle muun muassa lintu torneista ja pitkospoluilta. Linja-autolla Nuuksioon Pääkaupunkiseudull a StJattsevan Nuuksion järviylängön rauhoittamista kansallispuistoksi pidettiin täysin mahdottomana. Se esiteltiin Suomen Luonnossa 4/96. Juha Valste Retkelle kansallispu J. kanahaukan Ja palokä1jen naapureina. Lehdoista korpiin, kermeiltä nevoille Ainakin kaksi kansallispuistoa on juuri perusteilla. Turun lähelle perustettava Ku1jenrahka taas on erämaisena säilynyt pirstale alkuperäistä luontoa Varsi nais-Suomen ruuhka-alueen keskell ä. Rannat ovat karuja, ja leiriytyrninen ja tulenteko ovat sallittuja vain tähän osoitetuilla paikoilla. Kansallispuistoon paasee helposti julkisill a kulkuneuvoill a, ja matka Helsingin linja-autoasemalta kestää vajaan tunnin . Tammisaaren saaristossa ja Saaristomerellä on luontokes12 kukset. Sen luonto on tälle alueelle tyypillisen mosaiikkimainen: rehevät tai soistuneet painanteet vuorottelevat korkeiden kal1 ioiden kanssa. Lintuharrastaja tapaa harmaapäätikan ja muita eteläisiä harvinaisuuksia huuhkajan, Arto Rantancn/L KA Kelvenen ha,jusaaren hiekkaranta houkuttelee uimaan ja ottamaan aurinkoa. Huittisten ja Kokemäen kaupungeissa sijaitseva Puurijärvenlsosuon kansallispuisto perustettiin 1993. Kansallispui stoja perustettiin hitaasti , pääasiassa Lappiin ja Pohjois-Suomeen. vsk.. Pu isto on erämaakeidas lähes miljoonan asukkaan keskisellä Uudellamaalla. Siihen kuuluu esimerkiksi kahdeksan kilometrin mittainen Kelvene, yksi Suomen hienoimmista harjusaarista. Nuuksiossa on hyvä polkuverkosto, tulentekopaikkoja sekä telttailualueita ja varauskämppiä yöpymään aikoville. Puisto soveltuu eriSUOMEN LUONTO 6/96 55. ja kanoottiretkeilyyn
Nuuksiosta saa lisätietoa soittamalla Metsähallituksen Etelärannikon puistoalueelle p. Rantasalmella on Järviluonnonkeskus p. Luontokeskuksen puhelinnumero on (911 ) 241 1198. Ne ovat suosittuja veneja kanoottiretkeilijöiden kohteita, mutta Linnansaaren kansallispuistoon pääsee myös yhteiskuljetuksilla. (925) 466 6290 ja fax (925) 466 6292. Aukioloaika on 1.5.-31 .8. Luontokeskus on avoinna huhtikuun puolivälistä lokakuun puoliväliin klo 1019. Palvelupiste Tikankontti, Eteläesplanadi 20, 00130 Helsinki, p. Vuosien tiukan vaannön lopputuloksena Lapin asumattorniin metsäerämaihin muodostettiin kuitenkin UKKpuisto, jokaisen luonnonystävän pyhättö. Tammisaaren saariston kansallispuiston luontokeskus on Tammjsaaren satamassa, missä 1800-luvun alussa rakennettu tullimakasiini on saanut arvoisensa tehtävän. (957) 440 609, joka antaa tietoja Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistoista. (9693) 626 251 ja Savukosken luontokeskus p. Ankaran taistelun tuloksena tässä onnistuttiin 1991 , ja nyt useimmat entiset epäilijätkin kannattavat suojelua. Venematkoista voi tiedustella ja matkat varata numerosta (911 ) 241 1733. D 13. Keskisen eli Järvi-Suomen luontoa suojelevia kansallispuistoja ovat Pohjois-Savon Tiilikka sekä Suur-Saimaan alueella sijaitsevat Linnansaari ja Kolovesi. Ensimmäinen raju kamppailu kansallispuistosta käytiin jo kolme vuosikymmentä sitten ltäkairasta. Niitä on jo 30, ja puistojen verkosto kattaa melko hyvin koko Suomen. Onnekas voi nähdä saimaanhylkeen. Kaskisavuja ja kansallismaisemia Kolin 347 metrin korkuiselta laelta avautuu mahtava näköala Pieliselle se on Suomen kansallismaisema. Sieltä voi myös varata kämppiä ja varaustulipajkkoja. Keskus on avoinna yleisölle joka päivä huhtikuusta lokakuuhun. Kolin kansallispuistoa on perustamisen jälkeen laajennettu parikin kertaa. Alueen rauhoittaminen kansallispuistoksi on luonnonsuojelun suurimpia voittoja. SUOMEN LUONTO 6/96 55. vsk. Silti kukaan ei vielä parikymmentä vuotta sitten uskonut, että Koti ympäristöineen voitaisiin joskus rauhoittaa kansallispuistoksi. Ari Rasi la/LKA Nuuksion vaihtelevaan luontoon kuuluvat rehevät kangasmaat, kalliot, korpipainanteet, purot, lammet ja pienet avosuot. Taistelun aikana Sompion suot tuhottiin Lokan altaan alle, ja monet korvaamattomat metsäseudut hakattiin paljaiksi. Reino Turuncn/LKA Kolilta avautuu kansallismaisema. (9692) 841 401. Näin suojeltiin melkoinen osa Metsä-Lapin soista, metsistä ja Saariselän tuntureista tulevillekin sukupolvi lle. Parhaita retki kohteita ja samalla Suomen luonnon näyteikkunoita ovat kansalli spuistot. klo 918, muulloin JO16. Lisätietoja Saaristomeren kansallispuiston luontokeskus Sinisimpukka on ulkosaariston keskellä Kasnäsissä, puh. Urho Kekkosen kansallispuistossa ovat Koilliskairan luontokeskus p. -toon Suomalainen menee kesällä luontoon mökkeilee, vaeltaa, retkeilee, soutaa tai meloo. (90) 857 841. (90) 270 5221 , antaa lisätietoja kansallispuistoista. tyisen hyvin veneja kanoottiretkeilyyn
Kotiin. Raaka juoma polttaa sisuksia kuin totuus. Sanovat, että tässä huoneessa ja tuossa viereisessä on joskus asunut 80 henkeä. Mikäli kuvasta puuttuu jotain, esimerkiksi lämpöä ja rakkautta, emme kykyne sanomaan mitä se on. Hävittäjät lentotukialuksen ympärillä hätkähtävät näkyä, hälytys, käsi hamuaa ... hamuaa ... Sirpale jäävuorta varjossa sillan alla, ja se kantaa vihreyttä sisällään, kuin mielikuvitusta. Niin kuin joen vastarannalla on vankila ja väkeä tupa täynnä. Kuvatkin täytyy pakata valmiiksi, jotta kauppa kävisi , eikä 14 elintaso alenisi. Mitäs siihen sanotte?" Jäähylle! Juodaan votkaa. Hotelli Euroopan edessä tuliterä RollsRoyce. Taistelualueena Nevski Prospekt, Fontanka ja niiden ympärillä oleva varallisuutta ja varattomuutta tuottava alue. Valmiiksi pakattuja kuvia katujen varsilla. Oi sielu, tule järkiisi, ajattele tekojasi ja tuo ne esiin kyyneleitä vuodattaen ... Räystäät ja aurinko, sulavan lumen hyppy, välkehtivä joki, välkkeen kuviteltu kilinä. Eivät he tässä varsinaisesti asuneet, kär ivät vain, odottivat jotain kuukausikaupalla, 900 päivää, kevättä, valoa. Perävalo valkoinen. Mitä päivisin. Kiviseinät paksut kuin norsun jalat, kevään tuskin kuulee sisään. Kun löylyä kutsuu, se nousee. Törmät ja vuodet kuluvat. Yhtä nopeaa, mistä se tietää, mistä saa voiman liikkua. Sisaremme ja veljemme puskevat ruuhkaan, paisuvaa kohinaa, mitä ainetta vikaan meneminen on. Lutikat heräsivät iltai sin katetuille pöydille. Neljä miestä lauteilla. Tässä huoneessa halkeilleet tapetit, vanhat vaaleat, tummuneet, kuviot kadonneet tummuuteen, pinttyneeseen likaan. Havu pakasteena nokisen jäälohkareen sisuksissa. Hän vaihtaa kielen venäjäksi. 4. Dialogia ei voi sammuttaa. Kiuas asuu saunassa, löyly kiukaan uumenissa. Meillä on laivastossa styyrpuuri vihreä ja paapuuri punainen. Hänellä on huopahattu päässä, ja hän mumisee muinaiskreikkaa, Pyhän Andreas Kreetalaisen Suurta Katumuskaanonia alkukielellä. Vasilin saarelle johtavan sillan tyvessä liikenteen haittana savuava autonraato. 2. Yhdellä on karvaiset kasvot ja karvojen seasta pilkottavat ilveksen silmät. "Sielu, loppu lähenee, se lähenee, mutta sinä et huolehdi etkä valmistaudu; aika vähenee, havahdu hereille, Tuomari on lähellä, aivan oven edessä; kuin uni, kuin kukka häviää elämän aika, miksi me turhaan touhuamme! ... Auto savuaa, liikennemiliisi noituu ruuhkaan puskevia. " Kuinka me olemmekaan yrittäneet matkia Egyptiä koskaan ymmärtämättä sen eleganssia, sen syvällisyyttä estetiikassa, arkkitehtuurissa, missä vain, kosSUOMEN LUONTO 6/96 55 . "Saman väristä kuin valo." Totuuden humaus. Sen huminan kuulee tähän hotelli Euroopan edustalle. Sokeaa kohinaa, härski vaatemainos katupylväässä, sillan takaa lähestyy fasistien mielenosoituskulkue. Sivuilla ja takana kolisee kaupunki , edessä joki verkkaan, ja joen vastarannalla vankila, tällä puolen Anna Ahmatovan muistomerkki. Samaan aikaan evoluutio on löytänyt aineen, joka ilmenee meidän kauttamme ja sen nimi on tietoisuus." Tähän puuttuu laivaston entinen upseeri kysymällä tietoisuusaineen väriä. Hämähäkki nurkassa hommissa, helppohoitoinen kotieläin, tulee omillaan toimeen. Nikolain rautatieaseman takana harmaassa rakennuksessa sauna. Onko viha ainetta, kevyttä kuin valo. Petter Sairanen Tervapääskyt Pietarin yllä 1996 1. Mitä tapahtui öisin. Tyhjään pidettyä puhetta pai suvan kohinan sisällä. Laatokan jäitä. Siperiassa palavat sata metriä korkeat liekit syvän sinistä pakkastai vasta vasten. Tuskaa. Väärä hälytys. Nevskin puolelta hotellin kulman takaa ilmestyy koira, musta terrieri, joka on puettu ilmavoimien upseerin kesätakkiin. Joen virta pitää sisällään hampaan. Valoaine kiitää 300 000 kilometriä sekunnissa, hyvin kevyttä ja nopeaa ainetta, mistä se tietää. Kuinka paljon rakkautta voikaan välittää sormien pienillä liikkeillä. Heikkeneekö mielikuvitus täälläkin. Söivätkö hämähäkit lutikoita, täitä ja torakoita. Anna Ahmatovan poika oli tuossa vankilassa joskus. Sen tykönä kaksi hävittäjää suojaamassa lentotukialustaan. Ei itsemurhia. Jotain outoa lohkareen sisällä pakastettu havu, kirkkaan vihreä. Moninai et ovat ihmisrievun kasvot. Pääsivät pois; kadulle, leiriin, uralle, nosteeseen, pyörteeseen. Se erottuu noen alta. Tarkentakaa näkymää sulkemalla silmänne. Lattialla kasa lautoja, katossa maalin hilsettä. Hermoromahduksia. Edessä joki verkkaan. Tshetsheniassa käydään sotaa. Mehän emme Lännen ihmiset enää kykyne lukemaan , loihtimaan muotoja ja värejä kirjaimista. Dialogia ei voi sammuttaa. Huomaatteko sillan alla varjossa mustuneen jäälohkareen. Se hyökyy päälle kuin totuus. Muinaiskreikan muminaa. Sankarilliset Leningradin puolustajat. "Jaguaari on mahdoton, lähes mahdoton, silti se on, ja satojen miljoonien vuosien kehittelyn tulos, lakkaamattoman ja uhmaisan kehittelyn tulos. Lasken neliöitä, mitä se tekee, vajaa neliö per sielu. Usko mureni talon ja kaupungin lailla, ei kuitenkaan maan tasalle, mutta melkein. Pieni heimo ihmisiä näissä huoneissa. Ilveksen silmät syttyvät votkan myötä. Pojan äiti oli runoilija. Lupaus paremmasta oli väistämätön. on valmiina, mutta koira saa rauhassa osoittaa mieltään hotellin editse. Miten he olivat. vsk.. Miksi se käy niin hyvin kaupaksi. Huone puhuu monella kielellä. "Valoja on monen värisiä. Äiti halusi muistomerkin, mikäli hänelle sellainen laitetaan, tälle paikalle. " Sileäkasvoinen kasvitieteilijä epäilee evoluution mielekkyyttä. Itse evoluutiota hän ei epäile, biologi, mutta sen mielekkyyttä. Hävittäjillä on Adidaslenkkitossut ja -housut jalassa, päällä nahkatakit ja päässä laivaston tahi ilmavoimien taistelujärjestys. Miten onni ja onnettomuus jakaantuvat. 3. Tahmea öljy vaeltaa Siperian joissa ja jokien varsilla, putkissa ja jalostamoissa, sitä pumpataan Pohjanmerestä ja Tshetsheniasta, se leviää asfalttina maan päälle, se saavuttaa maailman jokaisen kolkan, tahmea musta öljy leviää kaduilta talojen seiniin ja ikkunoista huoneisiin, vuoteisiin ja keittiöihin. Vankilan edustalla omaiset viestittävät vangituille tietoja, ja saavat tietoja pienillä sormien liikkeillä. Mistä valo saa voiman liikkua. Taistelualueena Venäjä, Eurooppa ja hullun hotelli Euroopan edusta
Lapsia auringossa Marian kirkkoon johtavan puistotien varrella. "Ensimmäistä kertaa, ja samalla tämä on tuonut mukanaan älyn, joka palvelee sen kauneuden tuhoamista ... veden virtaus, sade, päivä ... Sanon, että tiedän kyllä. Veden alkuperäinen olomuoto on lumi. Patriarkka viittoilee minua pöydän ääreen. Te ensin. 6. Köli me olemme. Kynttilät palavat. Jossain vaiheessa aurinko sulatti ne. "Meillähän on maailman suurin sukellusvenelaivasto! Esimerkiksi. Näissä tiloissa ei saa kuulema ilman kaapua kul kea. Jään halliin yksikseni . Joku nyökkää. Kadut valkenevat, vankila valkenee ja Anna Ahmatovan muistomerkki muuttuu lumeksi. vsk. ei sula vesi, eikä jäätynyt vesi, vaan siltä väliltä, lumi. Korkeaa papistoa Moskovan patriarkka etunenässä! Lisäksi muita venäläisiä ja Suomen kaikki piispat. Lupaus paremmasta on väistämätön. Alkaa purkaa taivaalta lunta. Huopahattua syvemmälle, etteivät korvat kärvenny, jotta voisimme kuulla toisen ihmisen puhetta, sen sokaisevaa kauneutta. Tunnin kuluttua seurueesta li vistäneenä olen riisumassa kaapua hallissa. Hän vilkaisee minua, lievä hymy käy hänen huulill aan ja hän ottaa samasta kalalautasesta palasen. Ilves on samaa mieltä. Liikenteen kohina Nevskiltä, kellotapulista kellojen kutsu. havu ... Voimme tajuta sykkeen, joka on laajempi kuin mikään mielikuvitus ... Se ensi hetki kun ihminen ymmärsi, minä olen, pään kääntö tähtiin, ne ovat, ihmiselle annettiin tämä; hän näki Jumalan ... Hän kumartaa. Kerjäläisjonon päässä nuori nainen vauva sylissään. Sitä paitsi jo pelkästään sukellusveneiden arsenaalilla pystytään tuhoamaan koko maapallo ... Sitä ennen tuuli tuiversi ja pöllytti lumet maailmaan, koko maailma oli silloin valkea, ja se oli valkeus. Te, Arvovaltainen Markku Tanllu Patriarkka ensin. Löylyn totuutta humaus. Että muka ankkuri. herääminen, uni ... Vallan säikähdän. Kasvitieteilijä haukkoo henkeään. Egypti on mennyttä!" Laivaston evp loukkaantuu virheellisistä väitteistä. 5. Sisään työntyy suuri joukko arvovaltaisia miehiä. Aurinko on lämmittänyt kirkon portaat tavattoman kuumiksi. tämän tietoisuuden loistavat ensiaskeleet, mielikuvituksen suuruus ja vapaus, ja että mielikuvituksen avulla voi lähestyä sitä, mikä on mielikuvitusta suurempi ... Elottoman näköinen ihmistaimi , äidin silmät tyhjät. Missähän ilvessilmä viipyy. Näen että patriarkka haistaa sen. "Sielu, niin kuin vikuroiva vasikka olet tullut Efraimin suvun kaltaiseksi; pelastaudu niin kuin gaselli tulvalta vireästi toimien, ymmärtäen ja harkiten ... Näin on Herodes määrännyt. Hetki vain. Suu ressa sali ssa, joka muistuttaa Solovetskin luostarin Trapetzaa, on pöytä katettu. Ei kyllä se on Teidän Korkeutenne vuoro ensin. Hän sanoo, että meidän pitää heti poistua täältä, sillä tänne on tulossa arvovaltaisia vieraita. Siinä, siinä ilmenee evoluution mielettömyys ... Paras pysyä hiljaa. Luuleeko hän minua joksikin toiseksi. Ilvessilmä johdattaa minut Marian kirkon takana olevaan rakennukseen. Onpa tilanne ! Kuka minä olen. Tervapääskyjä Nevan yll ä, tervapääskyjä taivaalla lumen.seassa. Sanovat, että lapsille annetut almut menevät rikollisille. Meidän piti tehdä laiva, emme siihen kyenneet, teimme laivan aineksista muodottoman ankkurin. Suuria hiutaleita leijuu veteen ja maahan. Sisaremme tervapääskyt Pietarin yllä 1996. Katselen ympärilleni . Menen. Kävelen rauhallisesti , ettei votka läiky avonaisesta pullosta. 7. Ilves sanoo käyvänsä jossain. Sanon, että olen syönyt jo, mutta tämän lopun votkatilkan voisi hörpätä, ja ehkä vielä lisääkin, jossain, Jumalan rakkauden kunniaksi. tähden näkeminen, kuu , toinen ihminen, toisen ihmisen puheen kuuleminen. Haju leviää nopeasti . ll vessil mä rientää paikalle. 15. Meret kävelivät tänne aikojen alussa, pimeässä, lumena. Jaguaarilla ei ole Jumalaa... Vielä hörppy votkaa. Pihalla ilves ehdottaa ruokailua jossain. " "Ensimmäistä kertaa Linnunradan historiassa voidaan käsittää jaguaarin mahdottomuus." Kasvitieteilijä on sokaistunut maailman monimuotoisuuden ja monimutkaisuuden kauneudesta, niin kuin ovat kauniit ja monimutkaiset jaguaari , ihminen, mänty, peura ... Siispä kiitos Korkeus, aloitan tästä kalasta. Patriarkka tulee luokseni, osoittaa minut mukaansa ja avaa toisen päätyoven. Minä kumarran. Ilma viilenee, työntää pakkasilmaa pohjoisen suunnasta. En ymmärrä mitään. Muinaiskreikan muminaa. Rääsyiset vaatteet, peltinen purkki maassa edessä tai kädessä. Sitten saunaan. Eteisessä hän ojentaa minulle kaavun. Samassa hallin päätyovi aukeaa, piilotan pullon povitaskuun, mutta korkkia en ehdi laittaa paikoilleen. Ja sanotaanko suoraan: pitkälti toista kertaa, ellei peräti kaksi kertaa koko maapallo ... Me olemme heränneet, nähneet Jumalan, mutta miksi me toimimme vastoin tietoamme?" Tämä oli biologin todistus. SUOMEN LUONTO 6/96 55. Sanon suomeksi toimitusta katselevi lle Suomen piispoil le, etten ymmärrä tästä mitään, pitääkö minun ottaa. Kumarrun hieman ja tunnen kuinka votka läikähtää taskun sisään. Seuraan patriarkkaa. kaan ymmärtämättä edes itseämme! ... Kirkkoon vaeltavat ihmiset, lähinnä vanhuksia, ovat pukeutuneet yhtä lailla rääsyihin, niin kuin kerjäävät lapsetkin, mutta heidän kuosinsa on vanhanaikaista, hoidettua köyhyyttä, itsestä huolta pitävää itsekunnioitusta sisältävää kuosia. Petter Sairanen on lappeenrantalainen kirjailija, jolta on julkaistu romaanit Sähköllä valaistu talo ja Tulen valopiiri. Ikoneja seinillä. Sielu, Moosekselle tapahtunut olkoon vakuutena meille, että Jumala voi valkaista ja puhdistaa spitalitaudinkin saastuttaman elämän; älä siis vaivu epätoivoon, vaikka olisit tämänkin kaltainen ... Menemme ulos. Ei vaan te, olkaa hyvä. Kaikki se mikä väittää, ettei Jumalaa ole, on eläintä. Tai köli." " Miksi te käytte kuolemaa vastaan sukellusvenein?" ilvessilmä kysyy ja kääntää kielen takaisin muinaiskreikkaan. Edessä joki verkkaan , ja joen vastarannalla vankila, tällä puolen Anna Ahmatovan muistomerkki. Voimme tietää, että hämähäkin verkko on suhteessa vahvempaa kuin mikään teräs ... Tulisi pelastamaan minut. Kaivan näkäräispullon povestani , ruuvaan korkin auki ja juon. Me olemme ihmisiä ... Riepuihin kätketty vauva, kasvot näkyvät, vitivalkeat
Ritva Kupari Pensastuulikansa käy kesään Taidegraafikko Outi Heiskanen on nimennyt herkkävireisten kuviensa olennot pensastuulikansaksi. vsk.. Heiskasen töitä nähdään kesällä myös Jyväskylässä, Gotlannissa ja Kööpenhaminassa. Se on yhdessä taiteilijatovereiden kanssa SUOMEN LUONTO 6/96 55. Tämä omalaatuinen eläinihmisja ihmiseläinheimo esittäytyy kesän näyttelyissä taas uusissa tunnelmissa ja kokoonpanoissa. Hänen salaperäisiä ja satumaisia töitään pyydetään useampaan näyttelyyn kuin hän ehtii valmistautua. "Pensastuulikansa on hirveän arkaa ja lymyilee pensaiden takana", Heiskanen kuvailee ja vertaa kuviensa 16 Outi Heiskanen kasvattaa päivänsineä "maa/alakseen" kukilla huvimajansa seinät sinisiksi. Kuka kukin on -kirjassa hän ilmoittaa harrastuksekseen riepukul ku. Juuri nyt haravoiminen tuntuisi riittävän työksi: "Haravoimista riittää vaikka kuinka, enkä voi lopettaa ennen kuin saan maiseman esiin." Kesään valmistelevat myös pihan huvimajassa kasvavat taimet, joita peittelemme yöpakkaselta. "Minulla ei ole vihreää peukaloa, mutta muutama vuosi sitten kuollut äitini oli himov iljelijä ja puutarhanhoiRitva Kupari taja. Puutarhanhoidon aika Taiteilija miettii näyttelyihin valmistautumista kotimökissään Gotlannin maaseudun rauhassa. väkeä rovaniemeläisen Sointu Viinikan luomaan menevään ja värikkääseen kaamoskansaan. Elokuussa avataan lisäksi Helsingin kaupunginmuseossa suuri Talot-näyttely. Kymmenen vuotta sitten hän oli Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilija ja osallistui viime vuonna suureen ARS-näyttelyyn. Outi Heiskasen grafiikka on saanut ihailua ja tunnustusta sekä Suomessa että ulkomailla. "Tää on vähän kuin sammalta, jos sille vielä olisi paikka jossain kivenkolossa", taiteilija määrittelee vaatimattomasti töidensä merkitystä. Nämä kaksi erilaista kansaa kohtaavat ja esittäytyvät kesänäyttelyssä Karkkilassa. Toukokuun ensimmäiset kukat ovat pistelleet keltaisia pilkkuja pihamaalle ja syreenipensaat vihertyvät. Riepufilosofiaa punaisessa mökissä Outi Heiskasen elämä on taidetta ja taide on hänen elämäänsä, jatkuvasti läsnä myös arkipäivässä. Ihan semmoinen tunne on, että hän asustaa minussa ja on nyt ruvennut näköjään viljelemään." Osa taimista on päivänsineä, joilla taiteilija haluaa "maalata" kahdeksankulmaisen huvimajan ympäriinsä siniseksi
17. Valtion taidemuseo, Kuva1ai1ecn kcskusarkis10 Outi Heiskanen: Lautalla 1976, etsaus, akvatinta, kuivaneula , 17x25 cm. SUOMEN LUONTO 6/96 55. Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto Outi Heiskanen: Tohtori tulee 1981 , etsaus, akvatinta, kuivaneula , 24x30 cm. vsk
Jos sataa, annan tiskien olla." Kuvat tipahtelevat omia aikojaan Vanhassa tunnelmallisessa kammarissa tuijottelemme teekupposten ääressä takkatuleen. Milloin liiallinen varovaisuus voi olla viisasta ja milloin vahingoksi." "Ihminen ei voi koskaan hallita elämän ja luonnon voimia", Heiskanen miettii . Hänelle on maisemassa tärkeää se, että on sinut jokaisen risun kanssa. Häntä kiinnostavat idän uskonnot ja fi losofi at. Erityisesti kiehtoo buddhalaisuuden tavattoman suuri mutta käytännöllinen elämän kunnioitus. "Ensimmäisenä pitäisi purkaa kaikki ydinvoimalat ja kertakaikkiaan unohtaa se energiamuoto. "Se on henkeäsalpaavaa balanseerausta. " Idän perinteet ovat ikivanhoja, käytännössä kokeiltu ja ja toimi via. toteutettua riepufi losofi aa, jonka Kuutti Lavonen määrittelee Outi Heiskasesta tekemässään kirjassa olevan "roskien ja riepujen, kadun teatterin katsomosta poimittujen löytöjen kohottaminen taiteelliseksi kulttiesineistöksi". Voi olla, että pamahdus tulee ihan muusta lähteestä, mutta minä näen ne voimalat tikittävänä aikapommina." "Ki ven olemus on hiljaisuus. Eläinaiheita kuviin tulee osin lapsuuden muistoista. Vieläkö riepufi losofia on voimissaan, kyselen, ja Heiskanen osoittelee värikästä parsittua nuttuaan: "Niin kuin huomaat. Kun pienestä kuparilevystä on saatava paperille juuri oikeanlainen vedos, pitää työnteossa olla oikea henki mukana koko ajan. Ne on kuvattu sieltä, missä ei ole mitään, mutta ne saavat ravintoa tai bodya täältä näkyvästä maailmasta", hän raottaa pensastuulikansan ja muiden olentojensa alkuperää. Kuvat ovat kuin pieniä laulunpätkiä, jotka laskeutuvat siihen paperille." Näkyvä ja näkymätön maailma " Ku vissani on sisäja ulkoolento. mustan soimaan. On niin pienestä ki inni , että saa valkoisen, harmaan ja v ,11tion taidemuseo, Kuvataiteen kcskusarkisto Outi Heiskanen: Ihailtu kaunotar 1979, etsaus, akvatinta, 10xl 7 cm. "Eräs kollega sanoi, että sinähän ajat niitä kuviasi kuin karjaa. Hän sanoo kuitenkin viihtyvänsä vaatimattomissa, läheisissä maisemissa. Tiettynä hetkenä päivästä aurinko paistaa tuohon pesupaikalle ja antaa mukavan tiskihetken. Pikku-Outi kulki eläinlääkäriisän kanssa työmatkoilla ympäri Suomen maaseutua monissa pitäjissä. Matoakaan ei tapeta. Syövyttämällä tehtävä grafiikka vaatii keski ttymistä ja monia työvaiheita. Hoitelen niitä ja yritän tehdä jonkun naaman tuohon ja sitten kun ne ovat saaneet tuon hahmon, ne alkavat järjestäytyä, ne etsivät pareja ja seurueita." Ennen muuta työt ja näyttelykokonaisuudet heijastelevat tekijänsä kulloisiakin tunnelmia ja laajemminkin ajan "henkisiä pilviä". Tuossa niitä töitä vain viruu. Mulla on sellainen hikoilumenetelmä, että pikkuhiljaa niitä erittyy", hän naurahtaa. Heiskanen mietti i töidensä syntyä. Tunnen ironiaa sankarimaisemia kohtaan, enkä osaa mitään upeaa kuvatakaan", taiteilija arvelee. "Nautin epämukav uuksista. Onhan noita poikasia ja keskeneräisiä, ja sitten teen niistä yhdistelmiä; se on sellaista retrospektiivista kerimistä", taiteilija selvittää työskentelytapaansa. Yleensähän uraani ei säteile pintaan paljoakaan vaan yrittää piilottautua ki ven sisään. Ne katsovat sellaisesta välitilasta sekä olemattomaan että näkyvään. "Kehittelen niitä vähitellen, ja niihin tulee vilauksia eri laisista paikoista. Ostan kaiken häneltä; joskus riepuja ja kalusteita, mutta nyt ennen kaikkea tunnistamattom ia puuesineitä näyttelyitä varten." "Ne ovat oppineet leikkinsä, tanssinsa, kohtalonsa. Paikallinen huutokaupan pitäjä täällä nykyään päättää. En tee vuodessa kovin monta, mutta jostakin niitä vain tulee. Hän ottaa esimerkiksi hinduille ja buddhalaisille pyhän Kailasvuoren, joka on hänen työssään saanut uuden vireen. Milloin esimerkiksi ihmisen asenne on elon puolella ja milloin tuhoon tuomittu. Suurimpana tulevaisuuden uhkana hän pitää ydinvoimaa. Hänen punaisessa mökissään on sähköt, mutta pihalla ovat huussi, komposti, kaivo ja astioiden pesupaikka. Erityisesti olen kiinnostunut erakoista. Tuossa pöydällä on muutama; 18 varmaan joudun niitä uudelleen pohjustamaankin. Ohjelmallisesti tai ti lauksesta ei synny oikeanhenkisiä kuvia. Piirroshahmot järjestäytyvät, etsivät pareja ja seurueita Val1ion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto Outi Heiskanen: Karhun uni 1975, ersaus, kaiverrus, akvatinta, 12,8x16,7 cm. " Mulla ei koskaan ole ollut mitään työaikoja. "Mieluummin yksinkertaistan ja teen maiseman vaatimattomammaksi kuin se onkaan. Ku vien ja aiheiden täytyy saada laskeutua ja asettua ihan omassa tahdissaan, taiteilija tietää. Moni ihminen on ollut niiden kanssa tekemisissä, ja niissä on sellainen metafyysinen hiljaisuus", taiteilija pohtii vanhojen esineiden fi losofiaa. Eristyneissä elämänmuodoissa on sellaisia selkeitä, kauniita jatkumoita, joita ihailen." Elon puolella ja sitä vastaan " Minua viehättävät nama mutkittelevat halkeamat asioitten välillä. Heiskanen on muuttanut usein ja matkustellut paljon, muun muassa mahtavalla Himalajalla. vsk.. Heiskasen suhde vuoreen muuttui , kun se kerran näytti tanssivan pilvien kulkiessa ohi . Ei ole uraanin syvimmän olemuksen mukaista pamahtaa vaan säteillä hiljaisuuttaan." D SUOMEN LUONTO 6/96 55. Sitten se kaivetaan ja pakotetaan sieltä ulos. Pitää olla yhtä aikaa rohkea ja varovainen
Joidenkin geeniensiirtokokeilujen jaloin aikaansaannos ei enää pysy pystyssä omin jaloin. Vielä monin verroin vaikeampi on nielaista sanaa jalostus karvoineen päivineen, kun näkee, millaisiksi tuotantoeläinten ja monien lemmikkieläintenkin ulkonäkö ja olemus on muokattu. J. Lämminveriset rodut, arabialainen ratsuhevonen ykkösenä, ovat komeampia ja sulavalinjaisempia (tätä ominaisuutta ei kyllä mainittu Nykysuomen sanakirjassa) kuin monia ponirotuja muistuttava mongolianvi llihevonen. Erityisesti tuotantoeläinten jalostuksessa tuntuu määrä korvaavan aika usein laadun. Melan kirjassa Zoologia kansalaisille leijonasta käytetään rinnakkaisnimeä jalopeura. Teksti ja piirros: Ilkka Koivisto -----:-v O__..:: .....:.--...........,... Sen sijaan kiukutKUUKAUDEN ILKKA Jalostus telen jalostus-sanaan liittyvän mielikuvien meren takia. vsk. Sen sijaan tuotettua massaa ei voitane pitää kiistattomana jalouden mittana. Vaikka härkätaistelut kuvottavat minua, silmiäni hivelevät taisteluhärkien samoin kuin niitä synnyttävien lehmien ulkonäkö ja liikkeet. Lievää painostusta käyttäen leijona sai vastapuolen suostumaan nimenvaihtoon. Epäilemättä maistuu saivartelulta, kun totean, etten ole millään keksinyt yhtäkään syytä, minkä vuoksi tammi, saarni tai vaahtera olisivat sen jalompia kuin koivu, haapa tai pihlaja. Tämä koskee ennen muuta lihantuotantoa. Säälittäviä ovat lievemmätkin tapaukset. Silti aika monen suussa esimerkiksi villisian ja punaviidakkokanan poikasen liha maistuisi maukkaammalta kuin massakasvatettujen possujen ja broilereiden. Kärjistäen voidaan kuitenkin kysyä, onko ihmisen palvelijakseen alistettuna, täysihoitopalkalla työskentely jalompi elämänmuoto kuin laiduntaminen ja laukkailu, piehtarointi ja hirnahtelu silmänkantamattomien arojen vapaudessa. K oira on ihmisen harjoittaman valinnan aikaansaaman kirjavuuden korkea veisu. Tästä seuraa se, että jalomääreen saavan tulisi olla jonkun mainitunlaisen ominaisuuden puolesta "paras vertaistensa joukossa". Nisäkäsnimistötoimikunnan jäsenenä minun osuutenani on muun muassa märehtijöiden suomalaisten nimien remonttityö. Olen ehtinyt tähän mennessä katsella melkoisen määrän sekä puhdasettä sekarotuisia koiria. Silmiini ei ole osunut ainoatakaan, joka pystyisi alkuunkaan .......... c ~ /~-' 6 -z....-------SUOMEN LUONTO 6/96 55. Tiedän, etten suinkaan ole ainoa, jossa jättiutareiset lehmät herättävät säälin ohella kysymyksen, onko tuollaisten kehittäminen enää edes taloudellisesti järkevää. Eläinten nimistössä esiintyy jalo-sana muuallakin, on muun muassa jalohaukkoja, jalokoralleja ja jalokuoriaisia, mutta en puutu nyt niihin. Tämän tulen tekemään. Ja lisäksi: tuotteiden ravintoarvoa jalostus ei useinkaan paranna, pikemminkin päinva_stoin. Sadan vuoden iän saavuttaneessa A. Kyllä minäkin haukkailen mieluummin mehevää puutarhaomenaa kuin metsäomenapuun hedelmää. 19. Vanhassa kansansadussa kerrotaan, että leijonan nimi oli alunperin hirvi, hirvittävä otus kun on, ja nykyisin tätä nimeä kantava eläin taas oli jalopeura. Makutottumuksia voidaan ohjailla, ja niitä on paljon ohjailtukin. Leijonan vaihtoehtonimi ei ole ainoa, jossa sana jalo on biologisessa sanastossa siepattu määreeksi. Hiljattain syntyi koiraharrastajien keskuudessa aikamoinen häly, kun EU kiinnitti huomiota koiranjalostuksen aikaansaamiin sairastumisalttiisiin ja/tai elinkyvyltään heikkoihin rotuihin. Eteläiset lehtipuut olisi kotimaisesta näkökulmasta osuvampi nimi, mutta se ei taida olla riittävän näppärä mieliin ja teksteihin juuttuneen jalot lehtipuut -ilmauksen syrjäyttäjäksi. Jaloudellahan on tunnetusti henkisiäkin ulottuvuuksia. ---kilpailemaan suden kanssa, jos vertailussa käytetään jalo-sanan synnyttämiä mielikuvia. H evonen lienee ainoa kotieläin, jonka roduista muutamat voittavat jaloudessaan kantamuotonsa, ellei jalouden määritelmään sisällytetä luonnossa selviytymistä. Varsin vakavia periaatekeskusteluja sen johdosta on käyty, mutta aivan liian vähän. Ensimmäinen esimerkki olkoon jalot lehtipuut. Koulupoikavuosinani olin usein vanhempieni kanssa tukemassa syksyistä satoaan kantavien omenapuiden oksia kainalosauvoja muistuttavin kepein, eivätkä puumme sen jälkeen näyttäneet enää kovin jaloilta. Muutamien muidenkin kotieläinlajien ääri muodot ovat jo joutuneet tälle asteelle. On tietysti turha väittää, ettei kasvinjalostuksessa olisi saatu aikaan tuloksia, joissa on jalouden makua nimenomaan makua. Sen sijaan Cervinae-alaheimon nykyinen nimi jalohirvet on jalopuut-nimeä monin verroin tuntemattomampana helppo hyllyttää. Niistä henkii alkuhärän jalous. Nykysuomen sanakirjassa sen ilmoitetaan kuvastavan erilaisia positiivisia ominaisuuksia: suuri, komea, uhkea, rivakka, voimakas, mainio, taitava
Sen lajinmääritystä vaikeuttaa ulkonäön suuri vaihtelu. Useimpien ruusujen kiulukat ovat punaisia, mutta esimerkiksi juhannusruusun lähes mustia. Usein se on löytänyt sijansa myös pellon pientareelta tai tien laidasta. Ruusulajien parhaat tuntomerkit ovat kiulukoissa, hedelmissä, lehdissä ja varsissa. Yksi ruusu on kasvanut laaksossa Tavallisin villiruusu on metsäruusu, joka kasvaa koko maassa aina Lappia myöten. Ahvenanmaata ja eteläisiä rannikkoseutuja lukuunottamatta villit ruusut ovatkin melko harvinaisia. Kaikilla alkuperäisillä ruusuillamme kukka on melko samanlainen, yksinkertainen ja ruusunpunainen. Kuivimmilla paikoilla se kasvaa varpumaisen matalana, mutta voi varttua puolentoista metrin mittaiseksi. Useilla lajeilla kiulukan maito on mehevä ja maukas, oivaa ruusunmarjakeiton raaka-ainetta. Metsäruusu on melko niukkapiikkinen, ja sen kiulukat ovat litteänpyöreitä. Pohjoisimmat kasvupaikat ovat etelään antavien kallionjyrkänteiden juurella Kevon rotkolaaksossa. Kiulukka, "ruusunmarja", on turvannut kukkapohjus, joka ympäröi varsinaisia hedelmiä, kuivia ja kovia pähkylöitä. Sen tyypillisiä kasvupaikkoja ovat aurinkoiset lehtorinteet ja niittypenkereet. Monelle ruusun näkeminen luonnossa on yllätys, niin perusteellisesti miellämme ruusut pihojen ja puistojen koristekasveiksi. Seppo Vuokko Ruusujen aika Luonnossamme kasvaa kuusi alkuperäistä ruusulajia, ja lisäksi puutarhoista on kaksi ruusua karannut luontoon. Orjanruusu tai joskus käytetty nimitys orjantappurajohtuvat versojen vankoista piikeistäja viittaavat Jeesuksen piikkikruunuun. Karjalanruusu on runsas vain Pohjois-Karjalassa ja SUOMEN LUONTO 6/96 55. Monet eläimet syövät kiulukoita tai siemeniä, jolloin ne myös levittävät ruusun siemeniä. Kymme20 nien heteiden runsas siitepöly houkuttelee kimalaisia, kultakuoriaisia ja muita siitepölynsyöjiä, mutta mettä kukissa ei ole. Monet viljellytkin ruuEteläisen rannikkoseudun yleisin ruusu on orjanruusu. vsk.
Jos vartettu osa kuolee, koko pensas on sitten koiranruusua. Jorma Pciponen SUOMEN LUONTO 6/96 55. Jaloruusujen perusrunkona on usein koiranruusu. ltäänpäin alue jatkuu poikki Siperian aina Kanadan itärannikolle asti. sut säilyvät pitkään hoidotta onnekseen, sillä nyt jo välillä unohdetuista ruusulajikkeista on tullut taas suosittuja. Jukka Sarvarinnc/LKA, Vanhoissa ruusuissamme on useita LtalSla tai alkuperältään tuntemattomia jalosteita, joita ei juuri lainkaan ole viljelty lännempänä juhannus ruusu on niistä tutuin. vsk. se tunnetaan suomenruusuna, finnros. Jorma Pciponen Alkuperäisenä koiranruusu on harvinaisuus. Pohjois-Savossa. taa tuoksu: lehdessä on eritekarvoja, joista lähtee kosketet.Q taessa hartsimainen tuoksu. Karjalanruusu suosii kalkkipitoisia ja kosteita kasvupaikkoja; hiukan liioitellen sitä voi pitää jopa suokasvina. 21. Eteläisimmästä Suomesta ja napapiirin takaisesta Lapista se puuttuu. Karjalanruusu on metsäruusua piikkisempi ja kiulukat ovat pitkänomaisia. Karjalanruusun alue yltää juuri ja juuri Ruotsiin, missä g lharuusun tuntemista helpot_g. Runsaitten juurivesojen avulla karjalanruusu leviää usein laajoiksi kasvustoiksi
Se on kotoisin Ohotan meren rannoilta, sietää kuivuutta, pakkasta ja suolaa. Orjanruusua sirompana ja niukkapiikkisenä se muistuttaa hiukan metsäruusua, josta se eroaa liuskaisten verholehtiensä ja hartsintuoksuisten lehtiensä avulla. Puistokarkulaisia Vasta viime vuosisadan lopulla tuotiin puutarhoihimme kurttulehtiruusu. Jonna Peiponen SUOMEN LUONTO 6/96 55. Orjanruusu on eteläisen rannikkoseudun yleisin ruusu. lharuusu on lounainen tammivyöhykkeen laji, joka on yleinen vain Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Ruusun kukissa ei ole mettä, mutta hyönteiset hamuavat niiden runsasta siitepölyä. Äkämän sisällä saattaa olla kuusikymmentäkin toukkakammiota, JOtssa takkuäkämäpistiäisen toukkien lisäksi elää loisina tai harmittomina vieraina useita muita hyönteisiä. Orjanruusu kasvaa yhtä hyvin Ahvenanmaan lehtoniityillä kuin rannikon hiekkaisilla metsänreunoillakin. Ohotan meren rannalta lii.htöisin oleva kurttulehtiruusu on löytänyt uuden kodin Itämereltä alkuperäisten merenrantaka,svien kiusaksi. Yksittäisiä karkulaisia näkee teitten varsilla, hiekkaisilla törmillä, mutta varsinaisen kodin tämä siirtolainen on löytänyt Itämeren rannoilta. vsk.. Vattu, nokkonen ja orjanruusu muuttavat pellonreunan raiviokivikot pikkulepinkäisen ja kärpän linnoiksi kulkijan onni on, että karhunvattu sentään puuttuu! Takkuäkämäpistiäinen ärsyttää lehtiruodin tai nupun kasvamaan jopa nyrkin kokoiseksi, punaiseksi takkuiseksi äkämäksi. Muut alkuperäiset lajimme, koiranruusu ja oka,ruusu, ovat ahvenanmaalaisia harvinaisuuksia. Siitä saattaa tulla jopa riesa, joka uhkaa alkuperäisen rantalajiston elämää. Versot ovat pystyjä, voimakkaammin vasta latvapuolelta haarovia roippoja, jotka voivat hyvillä kasvupaikoilla olla kolmenkin metrin mittaisia, piikit ovat jäykkiä ja kaarevia kuin petolinnun kynnet ja verholehdet liuskaisia. Keski-Euroo an vuoristois22 Metsäruusu on villiruusuista yleisin, mutta ka,uneudestaan huolimatta harvoin viljelty
vsk. Okaruusu on Ahvenanmaan harvinaisuuksia. Jouko Veikkolainen/LKA Karjalanruusu on Pohjois-Karjalan maakuntakukka. Juuri siellä ja Pohjois-Savossa se onkin yleisimmillään. Jorma Peiponen Kotkankynsimäisistä piikeistään nimensä saanut okaruusu kuuluu vaikeasti määritettävien orjanruusujen ryhmään, jossa on runsaasti "pikkulajeja". SUOMEN LUONTO 6/96 55. 23
Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat niin sanotut vanhat ruusut, viime vuosisadalla tuotetut lajikkeet sekä maatiaiskannat. Seppo Vuokko SUOMEN LUONTO 6/96 55. Sitä löytää usein vain yksittäisinä pensaina ketorinteiltä ja metsänreunoista. Jo yksin iharuususta on Pohjoismaissa kuvattu toista sataa "pikkulajia" . Monet näistä ovat jo lisäysviljelyksesJaa pieneksi ja jälkeläiset muistuttavat enemmän äitiään kuin isäänsä. Ruusut risteytyvät helposti Kaikki ruusuista. Sen avulla pystyy myös tunnistamaan ruusulajikkeita, mutta ei toki kaikkia: ruusuista on aikojen myötä kehitetty ainakin kymmenentuhatta erilaista ni24 ta tuotu punalehtiruusu on sävyisämpi. Kun sukusolut syntyvät, siittiöön tulee aina vain seitsemän kromosomia riippumatta kasvin kromosomien lukumäärästä; sen sijaan munasoluun tulee koko kromosomiannos. sä kaupallisissa taimitarhoissa. vsk.. Puistojen ja pihojen koristepensaina kasvatetaan useita luonnon lajeja, mutta ennen kaikkea niiden risteytyksiä. Se kertoo ruusunviljelyn ja erilaisten lajikkeiden historiasta, ruusujen hoidosta ja jalostuksesta. Moni kulkee yhä löytöpaikkansa mukaan annetulla työnimellä Papulan ruusu, Linnanmäen kaunotar, Ristinummen ruusu, litin Tiltu kun oikea lajikenimi ei ole löytynyt. Markus Varesvuo/LKA Viherpeippo syö kiulukoista siemenet, mutta voi silti levittääkin ruusua, kun tahmeat siemenet takertuvat nokanpieliin tai höyhenistöön. Yksi Suomen suosituimmista ja tunnetuimmista ruusuista juhannus ruusu on sekin tuntematonta alkuperää. Kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä Ruusut risteytyvät luonnossakin helposti, ja kun toisaalta itsepölytyskin on yleistä, syntyy runsaasti erilaisia, hiukan toisistaan poikkeavia ruusumuotoja, joiden niputtaminen mettyä lajiketta nimeä vaille jääneitä risteymiä ja kokeiluja on moninkertainen määrä. Varsinaiset jaloruusut ovat persianruusun ja ranskanruusun sekä viiden itäaasialaisen ruusulajin erilaisia moninkertaisia risteytyksiä. Meillä jaloruusut ovat arkoja ja vaativat hyvän talvisuojauksen; syksykin tulee usein jo kesken parhaan kukintakauden. Ruusujen käyttöön koristekasveina perehdyttää erinomaisesti ja perusteellisesti Pentti Alangon, Peter Joyn, Pirkko Kahilan ja Satu Tegelin Suomalainen ruusukirja (Tammi 1995, 280 s., noin 245 mk). Sitä kasvatetaan Suomessa ja Virossa, ehkä Venäjälläkin, mutta lännempää se on vanhastaan tuntematon. Ruotsalaiset kutsuvat sitä Finlands vita ros ja englanninkielisissä teksteissä se on Finnish White. Aina Venäjän vallankumoukseen saakka saimme ruusuja runsaasti Pietarin kautta, ja monet muuten läntisessä Euroopassa Tuomo Hurmc/LKA Monet muutkin hyönteiset ujuttautuvat takkuäkämäpistiäisen orjanruusuun synnyttämän äkämän suojiin. Näin isän osuus hedelmöityksessä tuntemattomat venäläiset ruusulajikkeet ovat olleet meillä suosittuja. Tämä perinnöllinen monimuotoisuus on hyvä lähtökohta jalostukselle. Sen sij'aan pensasmaisten puistoruusujen suhteen Suomi on rikas ja omaleimainen maa. Osa näistä voi olla täällä luontaisesti syntyneitä risteymiä, joita ei koskaan ole lajikkeina kuvattukaan. Ruusukirjan tekijät ja muut ruusututkijat ovat viime vuosina keränneet eri puolilta maata vanhoja ruusuja, testanneet ja nimenneet niitä. selvärajaisiksi lajeiksi on vaikeaa. Todennäköinen alkuperä on kuitenkin Tsarskoje Selon tsaarillisissa puutarhoissa, joissa viime vuosisadan lopulla jalostettiin runsaasti kauniita ja kestäviä ruusuja. lharuusun, orjanruusun sekä lähilajien monimuotoisuus johtuu omalaatuisesta kromosomien periytymisestä
Ympäristöhistorialle on tyypillistä suurten kokonaisuuksien haltuunotto ja poikkitieteellisyys. Viime vuonna valmistuneessa pro gradu -tutkielmassaan hän etsi vastausta kysymykseen, mitä ympäristöhistoria on. "Joki on luontoa, mutta silti sitäkin on rakennettu", pohtii ympäristöhistorioitsija. Alkoi valtava sokerin mössötys. Silti näiden kulttuurien muita saavutuksia ihaillaan. Historioitsija joka näki vihreää "Historioitsijan tehtävä on kertoa tarinoita ja ympäristöhistorioitsijan tehtävä on kertoa tarinoita ympäristöstä," Laura Hollsten sanoo. Tällä hetkellä hän valmistelee väitöskirjaa globalisoitumiskehityksestä. Myös kaskitalous tuhosi ympäristöä, mutta samalla maan polttaminen lisäsi luonnon monimuotoisuutta." Y mpäristöhistorioitsijaa kiinnostavat juuri tällaiset monimutkaiset kytkennät, joissa ihminen on vaikuttamassa luontoon. Suuret ympäristöongelmat ja -katastrofit eivät ole vain meidän aikamme ongelmia. "Luonnonolot ja talous muokkaavat osaltaan ihmisen olemista. "Esimerkiksi mesopotamialaisten maanviljely suolasi maaperän viljelyyn kelpaamattomaksi. Ensin löytyi sokerinviljelyyn sopivia alueita ja syntyi plantaasitalous, jossa ekosysteemi muokattiin orjatyövoimalla haluttuun kuntoon. Kun Adam Uskilainen matkusti 1401 Alppien yli, hän antoi sitoa silmänsä säästääkseen itseään ympäristön rumuudelta. Laura Hollsten liikkuu päivittäin keskellä Turun tiheintä kulttuurimaisemaa, jossa virtaa Aurajoki. Vaarana on se, että menneen ja nykyisen välille tehdään liian yksinkertainen kytkentä." Tutkimusotteensa ansioksi Laura Hollsten kirjaa sen, että ympäristöhistorioitsija oppii tarkkailemaan lähimiljöötään uusin silmin. Luontoa on vuosisatojen saatossa arvioitu eri perustein. Ihminen ei juurikaan jätä pysyviä jälkiä luontoon. Luonnon ja kulttuurin raja on häilyvä. Pidän hyvänä sitä, että ihmisen toimia arvioidaan sen mukaan, miten hyvin niissä kunnioitetaan luonnon palautumiskykyä, kuten tekee muun muassa ympäristöhistorioitsija Timo Myllyntaus. ihmisen ja luonnon välisen vuorovaikutuksen tutkimisesta aikaperspektiivissä. Kun siirrytään maanviljelytalouteen, ihmisen vaikutus ympäristöön kasvaa, samoin lisääntyvät ympäristömuutokset. "Maailman 1500-luvulla valloittanut sokeriruoko on peräisin Aasiasta. Se on kiehtovaa." Muutos ja liike Historia tutkii muutosta. Esimerkiksi roomalaiset tuhosivat ympäristöään, mutta he loivat myös vaikuttavan korkeakulttuurin ." Hollsten tähdentää, että keräilijäja metsästyskulttuureissa luonnon ja kulttuurin ero on vähäinen. Minua kiehtoo erityisesti eläimien, kasvien, sairauksien ja nautintoaineiden liikkuminen mantereelta toiselle." Tällä hetkellä ympäristöhistorioitsijaa askarruttaa sokerin tie maailmanlaajuiseksi nautintoaineeksi. vsk. Ympäristöä tarkkaillessaan historioitsija näkee ajan kulumisen vaikutukset. "Vaikka historialla ja nykyhetkellä on samankaltaisuutensa, erojakin on paljon. Turun Åbo Akademissa opiskellut Laura Hollsten on innostunut ympäristöhistoriasta. "Mielestäni tutkijan on selvitettävä itselleen muutamia ympäristöeettisiä perusasioita. Seurauksena olivat ruokailutapojen muutokset Euroopassa. Historioitsija on näiden muutoksien havainnoija ja arvioija, ei tuomari. Villi luonto merkitsi tuon ajan ihmiselle uhkaa." Tutkimuksen lähtökohdat julki Vaikka menneisyyden tutkijat eivät anna lopullisia tuomioita, Hollstenin mielestä ympäristöhistorioitsija voisi paljastaa lähtökohtansa: mitä pitää hyvänä ja mitä ei. "Menneisyyden tuntemuksesta on toki hyötyä", hän korostaa, "mutta tutkimuksella on kuitenkin itsenäinen roolinsa". Suuret kokonaisuudet Yhden määritelmän mukaan ympäristöhistoriassa on kyse SUOMEN LUONTO 6/96 55. "On muistettava sekin, että luonnon kulttuurihistoria on myös ympäristön hahmottamistapojen historiaa. "Monet ihmisen aikaansaamat suurten kulttuurien tuhot ovat tietenkin surullisia, mutta minusta on silti hienoa, että nuo kulttuurit ovat olleet olemassa. Paavo Oinonen Laura Hollsten ajattelee luonnon suureksi ja vahvaksi. Hollsten epäilee, että sokerin merkitys hänen globalisoitumistutkimuksessaan on suuri . Tutkijoiden teksteistä paistaa usein ympäristön puolestapuhumisen leima, mutta lähtökohtia ei argumentoida aina selkeästi." Laura Hollstenin mielestä historiaa ei voi suoraan käyttää ympäristöpolitiikan ja lainsäädännön ohjenuorana. "Ihminen on kuin pieni kirppu turkissa." 25. Myös muinaiset ihmiset osasivat vahingoittaa luontoa. Pääsiäissaarten varhaisten asukkaiden kerrotaan hakanneen puuston ja näin aiheuttaneen oman tuhonsa
Kuha tarvitsee lämpimämpää vettä kuin moni muu SUOMEN LUONTO 6/96 55. Kuhan puuttuminen joistakin muutoin sop1v1sta järvistä voi johtua leviämisesteistä. Antti Koti Ei hauki, eikä ahven, vaan Kuha on sameiden vesien saalistaja, ulapan petokala. vsk. Kuha onkin elintavoiltaan ja ulkonäöltään jossain määrin hauen ja ahvenen sekoitus. Kuha kuuluu samaan heimoon kuin ahven ja kiiski. 26 Kuhan tieteellinen lajinimi, lucioperca ja englanninkielinen nimi pikeperch tarkoittavat suomeksi haukiahventa. Kuhat elävät Suomessa sekä järvissä että Itämeren murtovedessä. Se saapui Suomeen jääkauden jälkeen niin myöhään, että monet järvet olivat jo selvästi erillisiä ja vain koskisten jokien mereen yhdistämiä. Kuha ei pääse tällaistä jokea ylös. Kuha viihtyy lämpimässä Yleensä kuhajärvet ovat melko isoja ja sameita tai ruskeavetisiä. Kuha ei ole luontaisesti mikään joka järven kala. Hauki on sukulaisena kaukaisempi, mutta petokaloina kuha ja hauki ovat kehittyneet samankaltaisiksi. Erikoinen piirre on, että kuha näkee hyvin hämärässä kuin kissa
Talvella kuhat viihtyvät syvällä ja kauempana rannikosta. Petokalaksi kuha on hidas ja kömpelö uimari, mutta se luottaa ravinnonhankinnassaan hämäryyteen ja sitkeyteen. Esimerkiksi Helsingin rehevistä lahtivesistä pyydetyt kuhat ovat viettäneet suuren Kalevi Vesterinen/LKA K esäiltansa voi käyttää huonomminkin kuin kuhanuisteluun. Järvissä aikuiset kuhat syövät eniten kuoreita, särkiä, muikkuja, ahvenia ja salakoita, meressä myös moni silakka potkii viimeiset potkunsa kuhan mahalaukussa. Kuhan silmät ovat huomattavan isot, ja niissä on verkkokalvon takana valoa heijastava kalvo, samantapainen kuin kissalla. Suomen kala. Reijo Juurinen/LKA Kuha on veden kissa se aloittaa saalistuksen, kun hauki ja ahven siirtyvät yölevolle. Jos tämä ei heti onnistu, se saattaa ajaa saalistansa takaa pitkänkin matkaa. Hämärän renkiä auttavat suuret silmät, joissa on valoa takaisin verkkokalvolle heijastava kalvo. Kuha hiipii hämärässä ja sameassa vedessä ruokakalansa lähelle ja nappaa sen suuhunsa sivulta tai takaa. Pienen vastakuoriutuneen kuhan silmät ovat erittäin herkät auringonvalolle, ja ne vahingoittuvat helposti kirkkaassa vedessä. Yleinen käsitys on, että päivisin kuhat oleskelevat syvällä, mutta nousevat yöksi lähemmäksi pintaa saalistamaan. Se pystyy saalistamaan lämpimässä vedessä tehokkaammin kuin kirkkaassa. vsk meässä ei sekään näe mitään. 27. Kalan levinneisyys painottuu Suomen eteläpuoliskoon. Kilpailu olemassaolosta muuttaa tai hävittää ajan myötä toisen lajin. osan ajastaan puhtaiden vesien äärellä. Kesän ja syksyn mittaan kuhat uiskentelevat pikku hiljaa takaisin talvehtimispaikoilleen. Kalalla on siis hyvä hämäränäkö, mutta piSUOMEN LUONTO 6/96 55. Touko-kesäkuuksi ne vaeltavat jokiin, jokisuihin ja sisälahtiin kutemaan. Kilpailua hauen kanssa Kahden elintavoiltaan samanlaisen lajin eläminen samaan aikaan samassa paikassa on pitemmän päälle ekologinen mahdottomuus
Nykyisin kuhat istutetaan joko melkein vastakuoriutuneina, esikasvatettuina poikasina tai sitten kesänvanhoina, luonnonravintolammikossa kasvatettuina. Kuhat sen sijaan uiskentelevat yksin tai löyhissä parvissa hieman kauempana rannikosta ja jahtaavat hämärissä vapaassa vedessä uiskentelevia kaloja. Kuhassa ei ole niin paljon lihasruotoja kuin hauessa tai särkikaloissa. Ei myöskään ole järkevää liottaa liian tiheitä verkkoja kuhavesissä. Verkoilla kuhia pyydystetään ympäri vuoden, kesällä lähempänä rannikkoa kuin muina vuodenaikoina. Kehittyvien mätimunien riittävän hapensaannin turvaamiseksi kuhat pyrkivät laskemaan tuotoksensa siten, että ne takertuvat pohjan yläpuolella esimerkiksi risuihin. Heti kudun jälkeen kuhia saa heittouistimella. Kun sen ravinto on kulunut loppuun, ne aloittavat pienten planktoneläinten saalistamisen. Valoisina öinä veneen perässä uistinta liottavat harrastelijat muodostavat Helsingin vesillä varsinaisen kansanjuhlan. Loheen verrattuna se on huomattavan vähärasvainen. taseläimet sekä hankajalkaisten ja vesikirppujen nuoruusvaiheet. Pienemmät kalat on päästettävä takaisin veteen. Kuvan kala painoi seitsemän kiloa, suurin Suomesta saatu kuha peräti 16,5 kiloa. Kuha ja hauki ovat Suomen sisävesien yleisimmät suuret petokalat. Monet kalastuskunnat ja yksityiset ihmisetkin parantavat järven kuhakantaa rakentamalla turoja. Ne elävät vapaassa vedessä melko lähellä pintaa leviten samalla kutualueella laajemmille laitumille. Turot saattavat olla hyvinkin hyödyllisiä järvissä, joissa ei ole luontaisesti kuhalle · sopivia kutualustoja, Kuha on aiemmin ollut kesäkuun ajan rauhoitettu. Kilon painoisena se on kuusi-kahdeksanvuotias. Toutain on kuhan kaltainen peto, mutta kuhan onneksi se on hyvin harvinainen. Kutu tapahtuu pareittain, ja jonkin aikaa koiras ja naaras yhdessä vartioivat ja puhdistavat kehittyviä mätimunia. Suurin Suomesta saatu kuha painoi 16,5 kiloa. Uunissa kuhafileistä saa todella maukkaita ruokia pienellä vaivalla. Vesialuetta hallitseva kalastuskunta voi kuitenkin määrätä erilaisia kalastusrajoituksia, esimerkiksi kieltää liian tiheiden verkkojen käytön. Kalanlihan muuttuminen energiaksi ja rakenteiksi on huomattavasti tehokkaampaa kuin erilaisten pikkueläinten ja kasvisruuan. Ammattilaiset käyttävät verkkojen lisäksi rysiä, joilla ainakin kutualueille tulevia kaloja saa tehokkaasti vangittua. Haukea maukkaampi Kuhan alamitta on 37 senttiä. SUOMEN LUONTO 6/96 55. Vähitellen poikaset siirtyvät isompiin äyriäisiin ja kaloihin. Hyvä näkö ei estä kuhaa käymästä pyydykseen Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että suomalaiset petokalat ovat tehneet seuraavanlaisen työnjaon: hauki hoitaa rantavedet, kuha ja taimen saalistavat hieman ulompana, lohi siivoaa viimeiset selkävedet, ja made (tai turska) pitää huolen pohjan kalakannoista. Ajateltiin, että kudulle kerääntyviä kaloja on liian helppo pyytää ja tulevaisuuden saaliit saattaisivat tämän takia vaarantua. Isot ahvenet ovat petoja, mutta ne syövät enemmän sekaravintoa kuin kuha. vsk. Kolmannes Suomen järvien kuhakannoista on peräisin istutuksista. Hauki kyttäilee yksikseen rantavesissä vakiopaikoilla nokan eteen ilmestyviä uhreja, kunnes se nopeasti ja voimakkaasti syöksyy onnettoman pikkukalan kimppuun ja asettuu taas lepäämään. On kuitenkin arveltu, että kirkkaassa järvessä kuha ei pysty elämään hauen kanssa, koska se häviää hauelle ravintokilpailussa. Myöhemmin, ;;: kun kuhat jättävät kutupaikat 3 ja hajaantuvat ulommas, on ] vetouistin tehokkaampi kuhien etsimisessä. On parempi tehdä useampia pieniä turoja kuin yksi iso, koska yksi kuhapari saattaa vallata koko turon. Ensiravintoa ovat ra28 Suurkuha on saatu satimeen. Joskus koiras kuitenkin kaivaa pienen kuopan mätimunille. Talvipakkasella avannosta nouseva iso kuha saa nälkäisen kalastajan mielen lämpimäksi. D FK Antti Koli on työskennellyt muun muassa kalantutkijana. Verkot ja uistimet ovat suosituimmat kuhan pyyntivälineet. Turo on katajanhavuista ja risuista tehty nippu tai kasa, joka kutuaikaan painetaan kivien avulla muutaman metrin syvyiseen veteen. Ensimmäisenä talvena kuha on yleensä 6-10 sentin ja viisivuotiaana jopa 40 sentin mittainen. Niiden ulkomuodossa ja ravinnonkäytössä on paljon yhdenmukaisuutta, mutta ratkaisevia erojakin on. · Noin 15-senttiset kuhat syövät vain kaloja. Kuhat käyttävät turoa kutualustana. Nopeakasvuinen petokala Kuhat kutevat kesän alussa kovalle pohjalle metrin tai parin syvyyteen. Kuha kasvaa nopeasti, kuten muutkin kalansyöjät. Kuhaa voi graavisuolata, mutta silloin on vaarana lapamadon saaminen. Vuoden 1994 kalastuslain laatijat olivat sitä mieltä, että kuhakannat kestävät myös kutuajan kalastuksen, ja nykyisin kuhia voi pyytää ympäri vuoden. Harrastelijat pyytävät intohimoisesti alkukesällä kutemaan kerääntyviä kaloja. Poikaset kuoriutuvat alle kahdessa viikossa. Poikaset saavat aluksi ravintonsa ruskuaispussista
Ääniaallot heijastuvat kohteista ja lepakko tajuaa ne perin pienet aikaerot, jotka ovat lähikohteista heijastuneiden kaikujen välillä. Seppo Vuokko Piirros: Käyttökuva!Hannu Virtanen uviyön tunnelinia Suviyö on täynnä viestejä, varoituksia, houkutuksia ja läsnäolon ilmauksia, joista useimmat menevät ihmisen aistien ohi. Pimeälentoa Lepakko pystyy lentämään täysin pimeässä ja paikantaa silti niin saaliinsa kuin lankamaisen ohuetkin lentoesteet. Pentti Johansson/LKA Leppälinnun tuntee väräjävästä pyrstöstään jos sen pääsee näkemään. vsk. Koiras on työntänyt takaruumiinsa pussiin, jossa naaras lymyilee. Linnun laulu on viesti, joka kuuluttaa voimansa tunnossa olevasta koiraasta ja sen varaamasta reviiristä. Näkönsä turvin liikkuvilla yöeläimillä on suuret silmät. Ainakin eräät hyönteiset ja linnut näkevät ultravioletin, kenties kaikki. Ultravioletti opastaa vapauteen Yöllä liikkuvien eläinten näkökyky on erilainen kuin päivälajien. Rantaviidoissa ja ruovikoissa yön äänimaailma on monipuolisimmillaan. Yön moSUOMEN LUONTO 6/96 55. Lyhytaaltoisen ultraviolettivalon merkitystä yöeläimille ei vielä tarkoin tiedetä. Myyrän tai lepakon silmän pieni koko kertoo, että muilla aisteilla on näköä suurempi merkitys niiden elämässä. Yöja hämäräeläimillä on silmän pohjassa värejä aistivia tappisoluja vähän tai ei ollenkaan, mutta runsaasti herkkiä sauvasoluja. Lepakon suunnistus perustuu niin korkeisiin ääniin, ettei ihminen niitä kuule. net muut äänet ovat sivutuotteita liikkumisesta, ja usein vaarallisia: ne voivat kavaltaa liikkujan yössä vaanii monta saalistajaa. Kasvipeite imee voimakkaasti ultraviolettia valoa, joten uvkuvassa kasvillisuus näkyy mustana silhuettina, ja taivas on kirkas. Jalaton ja siivetön naaras viettää koko elämänsä toukkana tekemässään pussissa. Äänessä ovat parilta jääneet poikamiehet tai uusintapesuetta laittavat ukkomiehet. Vaikka kesäyö on niin valoisa, että ihminenkin, tyypillinen päiväeläin, näkee hyvin kulkea ja touhuta, useimpien yön kuhkijoiden liikkumista opastavat tuoksut ja äänet ainakin yhtä paljon kuin näkeminen. Meillä tätä tyyppiä edustavat selvimmin kehrääjä, lehtokurppa, pöllöt ja liito-orava. Näkyvän valon alueella ei pöllön silmä ole kovin paljon ihmissilmää tehokkaampi, mutta jos pöllö aistisi myös uv-säteilyä, olisi ehkä helpompi ymmärtää sen menestys yön petona. Juhannuksen aikaan äänet ovat hiljenemässä, sillä useimmat linnut ovat parinsa löytäneet ja ruokkivat poikasiaan, eikä laulu enää maita. Helpointa meidän on kuvitella, että lepakko muodostaa kaikujen aikaeroista kuvan aivan kuten silmä ja aivot 29. Kun kaikuluotauksen erotuskyky on sentin luokkaa, täytyy lepakon aivojen kyetä käsittelemään sekunnin sadastuhannesosien suuruisia aikaeroja. tuoksua rentun ja ruusun tuo tuuli tullessaan Jussi Murtosaari Parittelevat harmopussikkaat. Taivaalla on runsaasti ultraviolettia valoa yölläkin. Koiras laulaa mielellään iltayöllä. Kuva on tosin mustavalkoinen, mutta sen muodostamiseen riittää niukkakin valo. Kerskailua Illan vaihtuessa yöksi useimmat linnut ovat vaienneet, mutta leppälintu, punarinta ja punakylkirastas laulavat myöhään yöhön
Kaikkiaan nelisenkymmentä koirasta yritti päästä purkissa olevan naaraan luokse. Juhannusturilaan (21) päässä on vain yksi ajatus: missä onkaan hän. muodostavat kuvan valon eli sähkömagneettisen säteilyn eroista. Yölliseen pölytykseen sopeutuneet kukat ovat tuoksuvia ja valkoisia tai ainakin vaaleita. Jean Henry Fabre (1823-1915), jonka teoksista suomennettu Muistelmia hyönteismaailmasta on yhä lukemisen arvoinen, jätti juuri kuoriutuneen isoriikinkukkokehrääjänaaraan huoneeseensa. Naaras tai ruokaa Kun tuuli tuo lemmenviestejä tai kertoo hyvästä ruoka-apajasta, hyönteiset suunnistautuvat vastatuuleen kohti hajun lähdettä. Juhannustanssit Naurulokit ( 1) jahtaavat tanssivia humalaperhospoikia (2). Hyönteisten kyky aistia niille tärkeitä tuoksuja, joko ravinnon tai naaraan, tuntuu uskomattomalta. Vaivaispäästäinen (] 0) elää hajujen ja tuntoaistimusten maailmassa. Pohjanlepakko (5) on jahdissa, mutta kehrääjä (6) levähtää saalistuksen lomassa. Monien valkoisten kukkien pölyttäjät ovat yhä selvittämättä: kuka pölyttää kielon, metsätähden, oravanmarjan tai yövi lkan. Ihminen ei aina aisti kukan tuoksua: valkolehdokkia pidämme hyväntuoksuisena, mutta useimmat väittävät keltalehdokkia tuoksuttomaksi. Lepakon liikkuessa kohteiden värit muuttuvat, ja liikkuvien kohteiden värit muuttuvat toisella tavoin kuin paikallaan pysyvien. Lehtokuusama (18) on yöperhosten juottola, jossa mäntykiitäjä ( 19) ottaa vielä yhdet. Näin mutkittelevat polkuaihiot oikenevat vähitellen suoraviivaisiksi muurahaispoluiksi . Virkistävää mettä Ihminen erottaa kesäyössä lehdokin tai kuusaman tuoksun muutaman kymmenen metrin päästä, mutta suurin osa suviyön tuoksuviesteistä jää ihmiseltä huomaamatta. Lähestymislento on heilahtelua oikealle ja vasemmalle: aina kun viesti heikentyy, otus kääntyy vinosti takaisin ja lähestyy kohdettaan edestakaisin suoran linjan kahtapuolta heilahdellen. Yöllisissä pidoissa ku,jenpolvi jää seinäruusuksi, mutta sen vuoro tulee päivällä! Puistokiitäjäinen (8) on ahnas saalistaja, joka to,juu omia vihollisiaan pahanhajuisella eri/teellä. Tammikehrääjänaaras (9) vietti häitään jo päivällä ja valmistautuu nyt munimaan. Vakituisten kulkureittien mutkat oikenevat vähä vähältä, kun mutkissa leikataan heti kun seuraava hajujälki tuntuu. Tuoksun ero ja siitepölymyhkyjen erilainen sijainti riittää pitämään lajit erillään. Ei taida hentopussikas ( 4) ehtiä tuoksuvan naaraansa luo, sillä korvayökkö ( 3) on saanut sen luotaimensa keilaan. Samalla se saa päähänsä naulan lehdokin siitepölymyhkyn. Punakylkirastas (24) visertää koivun latvassa myöhään yöhön ja kuuluttaa alueen hallintaoikeutta toisille punakyljille. Lehtopöllö (20) aprikoi, kenetkähän tässä iskisi ... Tuoksusuunnistuksen etuna on se, että viestin lähettäjä voi olla piilossa näköaistin varassa saalistaan etsiviltä pedoilta. D SUOMEN LUONTO 6/96 55. Monet nisäkkäät merkitsevät kulkureittinsä hajujäljillä, JOita ne lukevat kulkiessaan. Valkolehdokin hedelmäinen aromaattisten estereiden tuoksu vetoaa erityisesti kiitäjiin, kun taas keltalehdokin raskaampi alkoholien tuoksu houkuttaa yökkösiä. Valkolehdokin ( 12) huumaava tuoksu on ohjannut matarakiitäjän (13) meden äärelle. Heinähukkakoiraan (23) suuret tuntosarvet harovat ilmasta naaraan ·ihanaa tuoksua. Illalla hämmentynyt talonväki kutsui Jeanin katsomaan sisällä huoneissa lenteleviä linnunkokoisia kehrääjäkoiraita. Jos myyrän polulle pistää kiven, se juoksee siihen pahki, tutkii esteen laadun ja etsii kiertotien. Tämä äänikuvien muodostus ei liene aivoille sen suurempi ponnistus kuin värillisen, kolmiulotteisen kuvan synnyttäminenkään, joskin siihen käytetään eri osia aivoista. Vasta kuoriutunut poppelikiitäjä ( l 1) kuivattelee siipiään ennen lennolle lähtöä. Samanlaiseen polkujen merkitsemiseen perustuu muurahaisten suunnistus: pesältä lähtiessään ne jättävät säännöllisin välein hajujäljen, ja palatessaan ne kulkevat hajulta hajulle ja joutuvat tekemään samat kiemurat kuin tullessaankin. Jos kiven ottaa pois, kun otus on jo oppinut käyttämään kiertotietä, se kiertää olematonta kiveä ehkä pitkäänkin. Etäisyydet kohteista eli kaikujen aikaerot ovat "värejä". 32 Jouko V eikkolaincn/LKA Ki,jokehrääjä pystyy sulkamaisilla tuntosarvillaan sieppaamaan käsittämättömän pienen hajuviestin naaraasta. Kiiltomatokoiras ( 14) etsii valoa, joka ohjaisi morsion luo " nuoren neidon on lyhty akkunalla, aivan pieni ja va,jostimen alla" (15) . Metsäku,jenpolvi (7) tunnetaan varsinkin ruotsinkielisillä alueillamme juhannuskukkana (midsommarblomster). Se on raittiusseuralainen, joka ei piittaa kukkien ta,joilusta. Mäyrä ( 17) yrittää saada selkoa polulleen ilmaantuneista oudoista esineistä. vsk.. Pihlajan (22) morsiuspuku alkaa jo rähjääntyä: pölyttäjät ovat jo kaikonneet, mutta pihlajanmarjakoi häärii munimassa lakastuvissa kukinnoissa. Hajun ohjaamina ne löytävät pienenkin aukon, josta pääsee hajun lähteelle. Oppaana tuoksu Hajut eivät voi muodostaa samanlaista kuvaa kuin kohteista heijastuvat valotai ääniaallot. Käyvätkö vieraat kukissa päivällä vai yöllä. Mikään eläin ei voi liikkua pelkästään hajuaistin varassa siten, että se käyttäisi tuoksua esteiden ja vieraiden esineiden paikallistamiseen. Kun yksi koiras voi hedelmöittää useita naaraita, uroksia riittää tuhlattavaksi , ja ne saavat suorittaa vaivalloisen ja vaarallisen puolison haun. Onko metsätähti (16) näiden karkeloiden viaton valkea impi vai emmekö vain tiedä sen saloja
Makkaran energiatasetta kaunistaa veden suuri osuus raaka-aineiden joukossa. MAKKARATEHDAS • VANTAA KM JOI) 20/J TEURASSIKOJEN HANKINTA -ALUE Käyttökuva/Hannu Virtanen HK:n Sinisen valmistamiseen käytettävä liha kulkee Forssan teurastamon kautta Vantaalle, josta JO miljoonaa kiloa makkaraa kuljetetaan eri puolille Suomea. Sen sijaan kuluttaja vaikuttaa suuresti siihen, miten paljon makkaran popsiminen lopulta kuluttaa energiaa. Forssasta teurastettu, leikattu ja lajiteltu liha tuodaan kolme kertaa päivässä kylmäkuljetuksessa noin 120 kilometrin päähän Vantaalle. Varsinainen makkaran valmistus ja lihakuljetukset teurastamosta lohkaisevat murtoosan (4 MJ) Sinisen energiakertymästä, pakkaaminen muoviin 1,8 MJ. LSO Foodsin kuorma-autot kuljettavat tuotteet suoraan kauppoihin . Kannattaakin miettiä, onko parempi valita itselleen elintarvikkeita, joissa energia on valjastettu esimerkiksi vitamiinien eikä rasvan tai suolan saamiseksi. Kuorma-autot noutavat lihaa noin tuhannelta tilalta. HK:n Sinisen energiakertymä on makkaran valmistustavasta riippuen 24-32 megajoulea (MJ) kiloa kohti, mikä on hieman suurempi kuin kirjolohen energiakertymä. Kesäkuussa LSO Foods vaihtaa pahviset ja kertakäyttöiset kuljetuslaatikot muovisiin ja uudelleenkäytettäviin. Kauppiaat eivät pidä nurkkiinsa kertyvästä pahvista. Yli puolet lenkkimakkaran energiasta kertyy pääraaka-aineista eli sianja naudanlihasta. Teurastetun eläimen taival valmiiksi makkaraksi kestää noin pari päivää. Tehtaassa energiavaltaisin työvaihe on kuoreen ruiskutetun makkaramassan esilämmittäminen, kuivaaminen, savustaminen ja keittäminen 7274 asteessa sekä jäädyttäminen jääkaappilämpötilaan. Makkaran kiikuttaminen henkilöautolla kotiin tuhlaa makkarakiloa kohti enemmän energiaa kuin valmistajan kylmäkuljetukset ympäri Suomea. Jalostuksesta huolimatta Sinisen energiakertymä on oikeastaan yllättävän alhainen, kun sitä vertaa sianlihaan sitoutuneeseen energiaan, joka on 26 MJ . Energiakertymä tulee lihasta Aulis Ranne Valtion teknillisestä tutkimuskeskuksesta on selvittänyt elintarvikkeiden energiakertymiä. Siat kasvatetaan VarsinaisSuomessa ja Lounais-Hämeessä, josta elikot kuljetetaan teurastettaviksi Forssaan. Ulla Ahonen 33. Kaiken makkaran kulutus oli 26 kiloa asukasta kohti Suomessa viime vuonna. Noin 80 prosenttia makkaraksi päätyvistä sioista on kasvatettu sadan kilometrin säteellä teurastamosta. Yksittäisen lenkin kypsentäminen uunissa kasvattaa energiakertymää kymmenellä megajoulella, lämmittäminen vesikattilassa liedellä vain neljäsosan tästä. "Energiakertymän lisäksi kannattaa katsoa myös elintarvikkeen ravintoarvoa", Aulis Ranne muistuttaa. Lihaan kertynyt energia puolestaan syntyy paaosin maataloudessa, lannoiteja rehutuotannossa. Valmis lenkki lähtee ympäri Suomea Vantaalla ja Tampereell a sijaitsevien jakelukeskusten kautta; valtaosa Sinisestä popsitaan kuitenkin kolmion HelsinkiTurkuTampere sisällä. Naudanliha tuodaan Forssaan kauempaa: Pirkanmaalta, Pohjois-Satakunnasta ja Päijät-Hämeestä. HK:n Sinisen kuori on nahasta valmistettua kollageenia, joka korvasi luonnonsuolen 1960-luvulla. LSO Foods Oy valmistaa Sinistä noin 10 miljoonaa kiloa vuodessa, mistä riittää syötävää jokaiselle suomalaiselle keskimäärin kaksi kiloa eli 3,5 lenkkiä vuodessa. vsk. Lenkkimakkarat sisältävät keskimäärin 30 prosenttia sianlihaa, 15 prosenttia naudanlihaa, 35 prosenttia vettä, 8 prosenttia perunajauhoa, 7 prosenttia kamaraa eli siannahkaa, josta pintakerros on poistettu, 3 prosenttia maitojauhetta, 1,7 prosenttia suolaa ja 0,3 prosenttia lisäaineita. Lopuksi makkara pakataan kahdeksan gramman vakuuSUOMEN LUONTO 6/96 55. Energiakertymä on pienimmillään silloin, kun tuotteen elinkaareen sisältyy mahdollisimman vähän eri vaiheita. Kaikkein vähiten energiaa kuluttaa luonnonvaraisen kasv in nauttiminen sellaisenaan. Luonnollisesti lihaisampien kestoja leikkelemakkaroiden energiakertymä on suurempi kuin lenkkimakkaran. Vantaalla lihat jauhetaan ja raaka-aineet sekoitetaan keskenään. mipakkaukseen, joka on polyeteenistä ja polyamidista tehtyä muovia. Esimerkiksi silakan energiakertymä on 12 MJ ja perunan 7 ,5 MJ. LSO Foodsin mielestä Vantaalle keskitetty suurtuotanto takaa sen, että Sininen on tasalaatuista eli taatusti aina sitä samaa Hangosta Utsjoelle. Koska rekat kiikuttavat vain yhtiön omia tuotteita, paluumatkalla kyydissä ovat vain tyhjät kuljetuslaatikot. Tutkimuksessa on otettu huomioon tuotteiden elinkaari aina maatalouden tuotantopanoksista ruoanlaittoon kotona. RUUAN REITIT Koko valtakunnan lenkki HK:n Sininen lenkki on Suomen suosituin lihavalmiste: sen osuus lenkkimakkaroiden markkinoista on noin 40 prosenttia
Kuvat: Mikko Pöllänen Teksti: Olli-Pekka Pietiläinen Yö raikaa laulusta Alkukesän yöt eivät ole nukkumista varten. Lähde konserttiin lehtoihin ja vesien äärelle.
Pensassirkkalinnun vieno sirinä voi jatkua tuntikausia yhteen menoon ohdakkeiden ja koiranputkien kirjomalla niityllä.
aanisia Vesikasvustossa ketterästi puikkelehtivan luhtahuitin näkee aanmmmsen harvoin, mutta sen pari kilometriä kantavan, piiskansivallusta muistuttavan äänen huit-huithuit... . Vaatimattoman värisiä, mutta mahtava. . Tuskinpa moni muu lintu ja kasvi kuuluvat yhtä erottamattomasti yhteen kuin rastaskerttunen ja järviruoko. ... . 36. . kuulee monelta rehevältä yöluhdalta
Kymmenet ruokokerttuset alkavat punoa taidokasta lauluaan kilinästä, sirinästä, säksätyksestä ja korkeista äänistä. Auringon viimeinen kajo punaa läntisen iltataivaan ja usva alkaa kivuta osmankäämien ja saraikkojen ylle. Jostain kauempaa ylivuotisen järviruokoviidakon seasta kuuluu rastaskerttusen raspiSUOMEN LUONTO 6/96 55. Taivaskin antaa osansa konserttiin, sillä muutamat Pellonpientareen pajupuskista kesäkuun sydänyönä kiirivä ällistyttävän hepokattimainen säksätys kuuluu viitasirkkalinnulle. Olen Siikalahdella, Sisä-Suomen parhaalla lintukosteikolla. vsk. kurkku , ja lahden suurin yöhuutelija kaulushaikara intoutuu puhaltamaan pulloon kahden koiraan voimin. Äänen lisäksi luhtakerttusen voi erottaa muista kerttusista käsisulkien kapeista vaaleista reunuksista. Kiihkossaan ne ajoittain ponnahtavat vinhaan laululentoon ja laskeutuvat siivet ojossa, pyrstö sievästi levitettynä takaisin paikalleen pajupuskan latvaan. 37. Äänten sekamelskassa mustakurkku-uikku valittaa aauuur, heinätavikoiras narisee kuivasti ja sinisorsat räplättävät löysästi. Yhtäkkiä lahdelta kantautuvat muutaman parittoman luhtahuitin piiskansivallukset. Kylmänkosteassa ilmassa tuntuu metaanin tuoksu
Joskus ruisrääkän ehtii nähdä vilaukselta, joko houkuttelemalla sen lähemmäs soittamalla ääntä nauhurilla tai hiipimällä lintua kohti. Vain El ""k .. Usein lajien tunnistaminen olisi mahdotonta, jollei kuulisi niiden laulupoljentoa. Laji on kaiketi ainoa pieni yölaulaja, joka ei viihdy ihmisen muovaamien rehevien peltojen, niittyjen, tienvarsipusikoiden ja puutarhojen viidakossa. Koiras raksuttaa kesäyössä Ruisrääkkää ei pääse juuri koskaan näkemään, Ainoa merkki sen läsnäolosta on nariseva soidinääni rreek-rreek, rreek-rreek. . Monenlaisia solisteja Siirryn Venäjän rajan läheisille peltotilkkujen ja pienten puutarhojen kirjomille kunnaille. " Ruislinnun laulu korvissani,! tähkäpäiden päällä täysi kuu,! kesä-yön on onni omanani,/ kaskisavuun laaksot verhouu." Eino Leinon kuvaus kesäyöstä on ylittämätön. vsk.. Hillityt huiluäänet ja rauhallisesti toistetut sävelkulut sekä ajoittaiset maiskutukset ja rätinät kuuluvat viitakerttuselle, tämän vuosisadan tulokkaalle kaakosta. Kerttusista ja sirkkalinnuista huolimatta perinteinen ky38 lämaisema on paljon hiljaisempi kuin Siikalahti. He kuuluvat vasta ilmestyneen Arktika-ki,jan tekijöihin. Monta minuuttia yhteen menoon jatkuva helisevä ääni hiljenee ja voimistuu melko säännöllisin välein linnun käännellessä päätään puolelta toiselle. Tienvarren leppäpöheikössä säksättää innokkaasti myös pensassirkkalinnun harvinaisempi sukulainen viitasirkkalintu. Olli-Pekka Pietiläinen on lintuharrastaja ja työskentelee vesistörutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Loppuhuipennoksena rääkkä ja kehrääjä Parin kilometrin taipaleen jälkeen avautuvan vehreän pellon kätköistä korva tavoittaa ruisrääkän kuivan narinan: kreek-kreek. Tällä hetkellä ruisrääkän paras laulukausi on aluillaan, mutta raksuttajia voi kuulla heinäja joskus elokuussakin. Osa koiraista jäänee parittomiksi. Kiikaria ei tarvita, riittää kun suljen silmät ja annan luhdalta singahtavien säksätyksien, vingahduksien, vihellyksien ja korinoiden tulla. Tämän vahvajalkaisen rantakanan pesimäkanta on huvennut sadasosaan 1900-luvun alkupuolelta, joten syyttä lajin puolesta ei suojelutyötä tehdä. Parinmuodostuksen aikaan koiras "laulaa" huomattavasti SUOMEN LUONTO 6/96 55. D Mikko Pöllänen on luontokuvaaja Rautjärveltä, Siikalahden kupeesta. Nyt, vuosisata myöhemmin, ovat poissa niin ruisrääkät kuin kaskisavutkin. Parhaimmillaankin ehtii nähdä vain vilahduksen räkättirastaan kokoisesta ruskeasta linnusta, jolla on lyhyt pyrstö ja punaruskeat siivet. Täydellisesti ruisrääkät eivät onneksi ole maastamme kadonneet, ja nyt linnut ovat erikoisseurannassa osana yleiseurooppalaista suojelututkimusta. Kun rantalepikoista kaikaa vielä useiden satakielien läpitunkeva tjock-tjock, olen lumoutunut. Luhtakerttunen on hyvin samannäköinen kuin lähisukulaisensa viitaja rytikerttunen. Ruisrääkkää kuunnellessani intoutuu surisemaan myös kehrääjä, kaukaisen männikkökankaan suurisuu. Koirailla on taipumus lyöttäytyä toistensa naapuruuteen, ja naaras löytääkin todennäköisemmin koiraiden ryhmän kuin yksinäisen kosijan. Rääkkäkoiraat voivat olla moniavioisia, ja ne raksuttavat viikkokaupalla houkutellakseen naaraita reviirilleen. z · l l yli lentävän lehtokurpan läpia oon ruzs znnun au U tunkeva pits ja läheisellä järvellä seilaavan härkälinnun ruma kiljunta rikkovat pienten yölaulajien konserton. Myöhemmin kesällä kuultuna sen äänen voisi hyvinkin sekoittaa hepokattiin, niin hämäävän samankaltaisia äänet ovat! Jo parhaat päivät nähneen · talon takapihan vatukosta kantautuu ääni, joka on monien mielestä Suomen kauneinta linnunlaulua. Niittynotkelman luhtakerttusen lauluinto tuntuu kasvavan hetki hetkeltä, mutta nopeasti sen on puolisonsa valloitettavakin, sillä linnun etelänmatka alkaa viitakerttusen tavoin jo heinä-elokuussa. Vajaan viidenkymmenen metrin paassa pröystäilevä toinen viitakerttunen ilmoittaa myös innokkaasti vuohenputkien, nokkosten ja erilaisten heinien kuvioiman palstansa omistusoikeuden naapurilleen. Koiras laulaa innokkaimmin yön pimeimpinä tunteina, usein yhtäjaksoisesti auringonlaskusta auringonnousuun. .. Sankan usvan seasta kiirii yhtenäinen pirinä, pensassirkkalintukoiraan kutsu naaraalle. Ehkäpä juuri maiseman karuus ja muutoin hiljainen metsä antavat kehrääjän äänelle tiettyä mystisyyttä. ... Mikäpä olisi mukavampaa kuin kuulla runoilijoitakin innoittaneen ruislinnun yösoittoa oman mökin kulmilta. Luhtakerttunen yön tähtenä Tovin kuluttua rehevän niittynotkelman täyttää viitakerttusen laulua paljon kiihkeämpi, hermostunut sävel. Suomessa pesii ruisrääkkiä arviolta 500-1000 paria. Reviirien rajat tuntuvat olevan hyvin molempien koiraiden tiedossa, sillä kahnauksia niiden välille ei näytä syntyvän. Kehrääjä kruunaa yön salaperäisellä hyrinällään taivaanvuohet koukkailevat vauhdikkaasti luhdan yllä päästellen vuohimaista päkätystä ilmavirran ja pyrstön reunasulkien avulla. Mestarilaulaja luhtakerttunen matkii taitavasti västäräkkiä, haarapääskyä ja monia muita tuttuja
Rääkän paras kuunteluaika on 10.6.-10.7. Rääkkä kuuluu myös riistalintuihin Venäjällä ja Ukrainas~a, mutta onneksi saalismäärät ovat pieniä. (90) 812 7472 tai 191 7397.fax (90) 191 7443. Kaikki havainnot kannattaa panna tarkasti muistiin ja ilmoittaa joko tutulle lintuharrastajalle tai suoraan alla olevaan osoitteeseen. Muuttavien ruisrääkkien tappamista Egyptissä yritetään hillitä valistuskampanjoin. Lisäohjeita puh. Samalla sen levinneisyysaluekin on merkittävästi pirstoutunut ja supistunut. Havainnot voi ilmoittaa os. Esimerkiksi skotlantilaisten tutkimusten mukaan kullakin viljantai heinänleikkuukerralla poikasista kuolee 38-95 prosenttia. Ruisrääkkä on otettu kiireellisimmin suojelua vaativien lintulajien listalle EU:n lintudirekt11v1m sekä muuttolintujen suojelua edistäviin Bonnin ja Bernin sopimuksiin. EU maksaa "rääkkätukea" Yhä jatkuvan taantuman ja levinneisyysalueen supistumisen vuoksi ruisrääkkä on luokiteltu vaarantuneeksi, uhanalaiseksi lajiksi sekä maailmanlaajuisesti että Suomesa ja muualla Euroopassa. Suomessa lienee vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä elänyt kymmeniätuhansia ruisrääkkiä. Kaikkiaan lintuharrastajat tilastoivat vuosittain noin 200-700 rääkkäkoirasta, joista valtaosa raksuttaa Etelä-Karjalassa ja Länsi-Uudellamaalla. Vaikka ruisrääkän kesäöinen narina oli kansalle tuttu, ei ruisrääkkään liity maassamme kansanperinnettä. Lisäksi heitä opastetaan sellaisiin leikkuumenetelmiin, joilla ruisrääkän pesintätuhot voitaisiin minimoida. Myös Suomessa ruisrääkän suojelua ja tutkimusta tehostetaan, osittain EU:n taloudellisen tuen avulla. Lukumäärät vaihtelevat täällä levinneisyyden pohjoisreunalla melkoisesti vuodesta toiseen. Lintujen katoaminen eteni tasatahtia maatalouskoneiden kanssa kohti itää ja pohjoista. Ruisrääkän elinolojen parantaminen turvaa myös muiden peltolintujen tulevaisuuden ja kesäyön jäljittelemättömän tunnelman. kosteikkojen lintu. Syksyisin ja talvisin rääkät syövät enimmäkseen siemeniä. Munia on keskimäärin kymmenkunta, ja pesintäkausi kestää toukokuun lopulta elokuulle. laiskemmin kuin parittomana. Tutkimuksesta vastaa Suomen BirdLife. Tänä vuonna seurantaa jatketaan. Sen sijaan ruisrääkkiä pyydystetään suuremmin joukoin muuttoreittien varsilla. Ruisrääkän yhtenäinen levinneisyysalue ylti aikaisemmin Kainuun korkeudelle, mutta nykyisin rääkkä on Hämeen, Etelä-Savon ja PohjoisKarjalan pohjoispuolella ensiluokan harvinaisuus. Naaras huolehtii haudonnasta ja poikasista yksin. 39. Ruisrääkkätutkimusl Pertti Koskimies, Eläinmuseo, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto. Monilla seuduilla ruisrääkän pesintä epäonnistuu täysin vuodesta toiseen. Ruisrääkät syövät pääasiassa suuria hyönteisiä, matoja, etanoita ja kotiloita, mutta toisinaan myös pikkukaloja ja sammakoita. EU on laatinut yksityiskohtaisen suojeluohjelman Euroopan ruisrääkkien pelastamiseksi. Myös koiraan elinympäristö olisi hyvä ilmoittaa (viljapelto, heinäpelto, pakettipelto, rantaluhta tms.). Tehomaatalouden uhri Ruisrääkkä lienee alunperin joenvarsiniittyjen ja muiden tuuheaa heinikkoa kasvavien SUOMEN LUONTO 6/96 55. Poikasten ja emojen silpoutuminen leikkuupuimurin teriin on pahin uhka ruisrääkälle. Larin Kyöstin sanoin: " Ruisrääkkä mittaa illan hämärää,/ ruiskukka uinuu, nuokkuu tähkäpää,I ruisrääkkä kehrää salaääniäänl ja nukkuu omaan ääneen käheään." Teksti: Pertti Koskimies Kuvat: Jorma Peiponen Lintuharrastajat tilastoivat viime kesänä reilut 500 ruisrääkkää. Sen tavoitteina ovat muun muassa heinänviljelyn laajentaminen, ruisrääkän elinympäristöjen rauhoittaminen suojelualueiksi, kosteikkojen suojelu, yleiseurooppalaisen suojelututkimuksen aloittaminen sekä tehokas valistuskampanja ruisrääkän puolesta. Vanhoja kansanomaisia nimiä ruislintu on kuitenkin saanut, kuten peltonärhi, kärsittäjä ja tapinkiertäjä. Se on jo vuosituhansia sitten sopeutunut viljelymaille ja elänyt pitkään ihmisen seuralaisena. Vajaat pari viikkoa ensimmäisen poikueen hylkäämisestä naaras alkaa hautoa toista pesyettä. Varsinkin syysmuuton aikaan rääkkiä kerääntyy Lähi-itään ja Koillis-Afrikkaan. Ruisrääkkä taantui jo 1800luvun jälkipuolella Länsija Keski-Euroopassa, m1ssa leikkuupuimurit yleistyivät ja heinänja viljankorjuu ensimmäisenä aikaistui. klo 24-03 . Poikasten ja emojen silpoutuminen leikkuupuimureiden teriin on edelleen pahin uhka ruisrääkille. Äkkiromahdus vailla vertaa Ruisrääkät ovat vähentyneet romahdusmaisesti 1800-luvun jälkipuoleen verrattuna koko pesimäalueellaan, joka käsittää pääosan Eurooppaa ja Venäjän keskiosat. vsk. Muninnan alettua pariside kuitenkin katkeaa, ja koiras jatkaa innokasta raksutustaan siirtyen toisinaan jopa kilometrejä uudelle laulupaikalle. Ruisrääkän katoaminen Suomesta voidaan estää luonnonsuojelijoiden ja maanviljelijöiden yhteistyöllä. Maatalouden koneellistuminen ja sadonkorjuun aikaistuminen sekä niittyjen ja kosteikkojen raivaaminen yksipuolisiksi viljapelloiksi koituivat ruisrääkän kohtaloksi ja lopettivat rauhaisen rinnakkaiselon talonpojan kanssa. Tärkeimmillä esiintymisalueilla viljelijöille maksetaan "rääkkätukea" sadonkorjuun myöhentämisestä
Laatokan saaristo levittäytyi lentäjän alla samanlaisena kuin ennen sotia ja Vuoksi virtasi entistä kulkuaan. Lentäminen aloitettiin Suomessa ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Kuvien alueella eläneet tietävät parhaiten, mjtkä muutoksista ovat olleet syvimpiä. Sen rannat polveilevat koillisessa lmpilahdella pienoisina vuonoina. lensi Terijoen hietikoiden yllä ja Laatokan Karjalan eräseuduilla. Kolmisenkymmentä vuotta ehtivät suomalaiset lentää Kannaksen ja Suomenlahden suurten saarten yllä. Kuvat kertovat, miten luonto on säilyttänyt suuret muotonsa. Lentokuvaaja Hannu Vallas puikahti rautaesiripun repeämästä itätaivaalle 19931994. 40 Lintuna SUOMEN LUONTO 6/96 55. Näin tallentui ainutlaatuisia pysyvyyden ja muutoksen näkymiä. Sitten taivas sulkeutui viideksikymmeneksi vuodeksi. Näkymiä on verrattu Punkaha,juun. Vallas kuvasi Suursaarta, Someria, Seiskaria ... Hän tallensi ilmasta Sortavalan, Pitkärannan ja Viipurin. Kuvat: Hannu Vallas Teksti: Antti Halkka Tolvajärvi, syyskuu 1993 Tolvajärven ha,jut ovat jatkoa Pohjois-Karjalan harjumuodostelmille etäisyyttä Suomen rajaan on vain kolmisen peninkulmaa. Taivaanrannassa vasemmalla häämöttää Valamon luostarisaari. Voimme myös nähdä, miten Seiskarin kylän paikalla on nyt puita ja miten Äyräpaan taisteluharjanteetkin ovat metsittyneet. Impilahti, syyskuu 1993 Lentokoneena oli Antonov, jonka varjo kiisi yhä uusien vanhojen maisemien yli. Laatokka on Ka,jalan meri. vsk.. Alueen savikot ovat mainiota peltomaata, mutta pian rannan takana alkavat Raja-Karjalan erämaat
vsk. Lentokuvaaja Hannu Vallas tallensi pysyvyyden ja muutoksen kuvia muutama peninkulma itärajan takaa, entisestä Suomesta. ftätaivaa a SUOMEN LUONTO 6/96 55. 41
Ilmasta näkyy, millainen luontohelmi saari on. SUOMEN LUONTO 6/96 55. Vasemmalla tienvarressa oli kirkko. Sortavalan ympäristön metsät ovat hyvin reheviä; Sortavalan lehtokeskukseksi nimitetty alue ulottuu Suomeenkin Parikkalan ja Kiteen seudulla. Kuva on otettu vastavirtaan Ayräpäässä noin Saimaan ja Laatokan puolivälistä. Matkaa Suomen rajalle on noin 30 kilometriä. Kuva on otettu lounaaseen. Saaren pinta-ala on noin neljä neliökilometriä. Ennen sotia täällä Suomenlahden puolivälissä asusti kylällinen seiskarilaisia kylä oli saaren keskivaiheilla. 42 Vuoksi, Äyräpää, syyskuu 1994 Vuoksi on virtaamaltaan Suomen suurin joki, sillä se kerää koko Saimaan vesistöalueen vedet joki jättää Suomen Imatralla. vsk.. Sortavala oli ja on suuri kaupunki Laatokan koillisrannalla. Lintuna itätaivaalla Sortavala, syyskuu 1993 Seiskari, syyskuu 1994 Laulelman Seiskarin kauniin Siirin askeleet ovat hävinneet hiekalta. Joen vasen eli lounaisharjanne jauhautui sodassa puuttomaksi. Avoimelle Laatokalle on venesatamasta vajaan tunnin venematka
Ne vaativat EU:n direktiivin noudattamista Bernin sopimuksen sijaan. Suomalaisille Viron luonnonsuojelualueista ovat tutuimpia Lahemaa ja Matsalu. EU:lla on nyt vastaava sopimus eli Elinympäristöja lajidirektiivi. Soomaan kansallispuiston pinta-ala on 367 neliökilometriä. Siellä tavataan reliktejä kasvilajeja eri ilmastovaiheista, ja alueella kasvaa endeeminen saarenmaanlaukku (Rhinanthus osiliensis). Säätiössä ymmärrettiin nopeasti, että maiden yksityistämisen jälkeen ei suurten suojelualueiden perustaminen olisi enää taloudellisesti mahdollista. Virossa hyväksyttiin 1994 uusi luonnonsuojelulaki, jonka pitäisi selkiinnyttää maanomistajien oikeuksia. Jo ensimmäisiin yksityistämistä koskeviin lakeihin kirjattiin kohta, jonka mukaan suojelluilla alueilla säilytetään niiden voimassa oleva suojelumuoto ja kansallispuistot jätetään yksityistämikaampi, kömpelömpi ja astuu täydellisenä voimaan vasta 2004. vsk.. Lintuharrastajat ovat löytäneet Puhtun, joka on maailman parhaita paikkoja arktisten vesilintujen kevätmuuton eli arktikan tarkkailuun. Toinen maailmansota ja väestön stalinistiset pakkosiirrot olivat tyhjentäneet joitakin laajoja alueita lähes täydellisesti. Viron itsenäistyttyä uudelleen valtio alkoi palauttaa neuvostoaikana valtiollistettuja maita entisille omistajille tai heidän perillisilleen. Kokoukseen osallistui joitakin edustajia myös vapaaehtoisista järjestöistä. Säätiön valmistelemien ehdotusten mukaisesti tällaisille alueille perustettiin 1993 Karulan ja Soomaan kansallispuistot ja vuotta myöhemmin Ala-Pedjan suojelualue. Norsunluuta käytetään koriste-esineiSUOMEN LUONTO 6/96 55. Viime helmikuussa norsunluun myyntikiellon poisRehevät ikimetsät tarjoavat suomalaiselle kokemuksia, joita kotimaasta ei löydy. Juha Valste Japani haluaa norsunluuta Kansainvälinen kauppa norsunluulla kiellettiin CITES-sopimuksen perusteella 1989. Saarenmaalla sijaitseva Viidumäen luonnonsuojelualue on kasveista kiinnostuneille Kreikka keplottelee EU auttaa Kreikka on jatkuvasti rikkonut kansainvälisiä luonnonsuojelusopimuksia saamatta rangaistusta. Saarenmaalla on myös Vilsandin kansallispuisto, missä viihtyvät esimerkiksi harmaahylkeet, avosetit, valkoposkihanhet ja riuttatiirat. Eläimistä saatu norsunluu myytäisiin ja rahat ohjattaisiin suojeluun. ULKOMAILTA Virossa suojellaan luontoaarteita Uusien kansallispuistojen niityt ja kedot metsittyvät nopeasti umpeen, ellei niitä hoideta. Uusi laki aiheuttaa muutoksia myös koko suojelu järjestelmään, esimerkiksi alueiden rajoihin, suojelusäännöksiin ja hallintoon. Silloin merikilpikonnat ja Miloksen kyyt mahdollisesti ovat jo kuolleet sukupuuttoon, ja Kreikan rahamiehet ja poliitikot saavat jatkaa matkailuelinkeinon kehittämistä rauhassa rahaa sen ulkopuolelle. Japani ilmoitti tukevansa kartellin suojelupolitiikkaa, jonka mukaan liiat norsut surmatta1s11n vuosittain. Seuraava CITES-kokous pidetään ensi vuonna Zimbabwessa. Kreikka uskoo nyt voivansa keplotella entiseen tapaan ainakin vuoteen 2004 saakka. Kieltoa vastustivat kiivaasti eteläisen Afrikan valtiot, joissa norsujen määrä kasvoi. Puisto sijaitsee Pärnun ja Viljandin välillä, missä valtaosan siitä muodostaa neljä tamista ajavaan kartelliin kuuluvien Namibian, Zimbabwen, Botswanan ja Malawin edustajat kohtasivat japanilaisia virkamiehiä Etoshan kansallispuistossa Namibiassa. Strasbourgissa alkuvuodesta pidetyssä 38 Bernin sopimusvaltion kokouksessa osa EUmaista jäädytti keskeisten päätösten teon. Euroopan neuvoston 1 979 hyväksymällä Bernin sopimuksella suojellaan Euroopan uhanalaisia eliölajeja. Japani haluaa myyntikieltoa poistettavaksi, sillä se on norsunluun suurkuluttaja. Alkuvuodesta sitä auttoi EU:n ympäristövihamielisten maiden "blokki". Käytännössä kuitenkin ristiriitoja on runsaasti. Uusia suojelualueita Viroon perustettiin 1991 Viron Luonnon Säätiö (Eestimaa Looduse Fond, ELF). Kasviharrastajat taas tuntevat Puhtun lehdon ja läheisen Laelatun lehtoniityn, jota pidetään Euroopan monipuolisimpana: yhdeltä neliömetriltä on löydetty jopa 68 putkilokasvilajia. Se on kuitenkin paljon mutkik44 jännittävä paikka. ja realiteetteja ymmärtämättömiltä rauhanhäiritsijöiltä. Näiden alunperinkin harvaan asuttujen alueiden luonto oli saanut kehittyä vapaasti
Ala-Pedja ja Karula Ala-Pedjan suojelualue muistuttaa melkoisesti Soomaata; myös siellä on suuria soita, jokia, tulvaniittyjä ja vanhoja metsiä. Se on kuitenkin loppumaisillaan, ja Japanin norsunluuteollisuuden uskotaan tarvitsevan lisää raaka-ainetta eteläiseen Afrikkaan kertyneistä varastoista. Ennen suojelun voimaantuloa tapettiin tuhansia puumia vain nahan tai täytetyn pään saamiseksi seinälle roikkumaan. ULKOMAILTA nöllisesti esimerkiksi heinäkurppa, valkosiipitiira, harmaasorsa, valkoselkätikka, pikkukiljukotka, merikotka, kotka, mustahaikara, kaulushaikara ja pussitiainen. Teksti ja kuvat: Rein Kuresoo luun kauppakieltoa seuraavassa CITES-kokouksessa. Voitto ei välttämättä jää pitkäaikaiseksi: puumien ja niiden puolustajien täytyy nyt toivoa, että ihmisten varovaisuus ja uudet ohjeet luonnossa liikkumisesta puumien asuinseuduilla auttavat välttämään lisäuhrit. Etelä-Virossa taas on devonikautista hiekkakiveä, jota peittävät moreeniharjut Viron "vuoret". Lukuisine harjuineen, kumpuineen ja järvineen Karula on kuin malliesimerkki jääkauden muovaileman maiseman pinnanmuodoista. Viime vuosina ihmisen ja puuman kohtaamiset ovat yleistyneet, ja kaksi näistä tapaamisista on johtanut ihmisen kuolemaan. Äänestäjät saivat lausua mielipiteensä näiden järjestöjen kannan mukaisesta aloitteesta. Juha Valste Puumista päättämässä Juha Valste/ Tictokorppi Puumien asuinalueet kutistuvat, ja eläimet joutuvat yhä useammin vastatusten ihmisten kanssa yli 30 miljoonan asukkaan Kaliforniassa. Esivaalien yhteydessä maaliskuussa kalifornialaiset pääsivät päättämään 4000-6000 puumansa kohtalosta. Veden alle voi peittyä jopa 200 neliökilometriä maata, ja tulvavedenpinta voi olla kuusi metriä alavedenpintaa korkeammalla. Hiekkaperäisen KaakkoisViron kasvillisuudessa on omat erikoispiirteensä. Jos salakauppa kyetään hallitsemaan ja jos valtaosa Afrikan maista kannattaa laillisen kaupan aloittamista, Etelä-Afrikka jatkaa norsujen kaatamista ja myy näin saamansa norsunluun. Vesilinnut käyttävät jokea muuttoreittinään, ja Ala-Pedjan tulvaniityillä onkin runsaammin lintuja kuin Soomaalla. Metsää laikuttavat pientilat, niityt ja peltotilkut. Väitteistä huolimatta puumakannat eivät ole kasvaneet. Äkillinen ja monet yllättänyt kannanmuutos johtui si itä, ettei kauppakiellon kumoaminen edellisissä kokouksissa ole onnistunut ja siitä, ettei Etelä-Afrikka ole pystynyt estämään norsunluun salakauppaa. Alueen eteläosia taas verhoaa yhtenäinen metsä. Puumista ihmisille koituva riski on häviävän pieni , ja nykyinen käytäntö sallii viranomaisten poistavan ongelmayksilöt. Graniittiin tottuneet suomalaiset näkevät Pohjoisja Länsi-Virossa kalkkikiveä. Näiltä niityiltä heinää tekevien tilallisten määrä kuitenkin vähenee koko ajan. Puumanmetsästystä vastustavien mielestä aloite tähtää puumien "urheilumetsästyksen" sallimiseen, ei puumakantojen hoitoon. Joukossa oli monia maaseudulla ja puumien asuinsijoilla vuoristoissa ja kukkuloilla asustavia perheitä. Puumia eivät suinkaan puolustaneet vain maaseudun elämästä vieraantuneet kaupunkilaisympäristönsuojelijat ja erilaiset ekopöhköt. Niiden mukaan puumia on liikaa ja ne ovat vaaraksi ihmisi lle. laajaa suota: Kuresoo, Kikepera, Öördi ja Valgeraba. Kansallispuiston alueella on useita laajoja tulvaniittyjä ikitammineen. vsk. Kuukausia kestäneen, yli neljä miljoonaa markkaa vieneen ja tunteisiin vedonneen vaalikampanjoinnin jälkeen 58 prosenttia äänestäjistä vastusti aloitetta. Heidän mielestään puumat ovat osa paikallista luontoa sitä luontoa, jonka vuoksi he itsekin siellä asuvat. Eräälle Vörumaalla sijaitsevalle ylängölle on perustettu yli 100 neliökilometrin laajuinen Karulan kansa! lispu isto. Alueella puhutaan Vörun murretta, joka muistuttaa suomea enemmän kuin PohjoisViron murteisiin perustuva kirjakieli. Ovi on kuitenkin jätetty raolleen paluuseen entiseen. Hallistejoki laskee Riisan kylän lähellä Navestijokeen vastavirtaan noin 160 asteen kulmassa, mikä aiheuttaa alueella lähes jokavuotisen vanhatestamentillisen vedenpaisumuksen. Puumat ovat surmanneet myös monia kotieläimiä. Puiston pohjoisosassa si lmää viehättää maiseman pienipiirteisyys. Suojelun jatkamista kannattavien mielestä tapahtumat osoittavat, miten erämaa-alueet häviävät ja asutus leviää. Tutustumista Karulan kansallispuistoon helpottaa alueesta äskettäin julkaistu hyvä kartta. Vuoden 1972 jälkeen Kaliforniassa on annettu puumankaatolupia vain ongelmayksilöiden poistamiseksi. Metsästysja asejärjestöt aloittivat senaattori Tim Leslien johdolla kampanjan, joka tähtäsi lähes vapaan puumanmetsästyksen sallimiseen. Percy Mashaire Norsulahti loppui Krugerissa Ensimmäisen kerran 29 vuoteen norsuja ei ammuta Krugerin kansallispuistossa Etelä-Afrikassa. Etelä-Viro on muuta maata ylävämpää. Enää ei Etelä-Afrikka myöskään yritä kaataa norsunSUOMEN LUONTO 6/96 55. Siellä pesivät säänden, korujen ja perinteisten soittimien valmistukseen. Tuomas Kostiainen 45. Viimemainittu voi olla samaan aikaan kuin mikä tahansa neljästä muusta vuodenajasta. Alue sijaitsee vähän Tarton pohjoispuolella, ja sen halki virtaa Suur-Emajoki. Soomaalla sanotaan olevan viisi vuodenaikaa: kevät, kesä, syksy, talvi ja vedenpaisumus. Linnuista puolestaan harvinaistuneen sininärhen, harjalinnun tai vihertikan kohtaa todennäköisimmin maan kaakkoisosassa. Kansanäänestykset ovat osa yhdysvaltalaista demokratiaa. Retkeilijälle alue on vaikeakulkuinen, mutta kanootilla liikkuva saa hyvän kuvan tulvaniityistä, joista, soista ja jokien polvekkeissa uinuvista ikimetsiköistä. Niittyjen säilyttämisestä tuleekin ilmeisesti puiston suurin ongelma. Siellä tavataan itäisiä lajeja, joita ei ole muualla Virossa
Tässä otoskin on paljon suurempi kattaen lähes prosentin metsästäjärekisterissä olevista (yli 2400 henkeä). Eikä metsästäjäksi noin vain ryhdytä 46 Paavo Hamunen Oikea maanjäristys Huhtikuun numeromme (SL 4/96) Maa järisee Suomessakin -artikkelin kuvituksena oli muun muassa seismogrammi, jonka piti esittää Kuusamon maanjäristystä 1993. Saadakseen oikeuden yleensä metsästää henkilön on suoritettava tutkinto, jota varten on luettava yli 350 sivua muun muassa lakitekstiä, ekologian perusteita, riistanhoitoa, lintuvesien ja soidinpaikkojen hoitoa, eläinsai rauksien torjuntaa, (kapi, rabies). aseita ostamalla ja metsään menemällä. Heille luonnon monimuotoisuus ja moni-ikäisyys on tärkeää eläinja kasvilajien viihtymiseksi, säilymiseksi ja lisääntymiseksi. Suomalainen metsästys ei ole saaliskeskeistä. Suomen Gallupin mukaan suomalaiset olettavat "vuosituhantisen metsäläiskansan saalistusvietin" olevan suurin syy metsästämiseen. He kokevat siellä metsän (luonnon) läheisyyden, irtautuvat arjesta ja rentoutuvat seuraamalla eläinten käyttäytymistä ja tutkimalla luontoa. Kuvassa näkyikin vahingossa kalibrointipulssi. Metsästäjät tekivät sen kenttätyön, mikä vaadittiin rabieksen saattamiseksi kuriin muun muassa levittämällä maastoon rokotesyöttejä ja lisäämällä pienpetopyyntiä tautialueella. Metsästäjät lähtevät "metsälle" paljolti samoin perustein kuin luonnonsuojelijatkin " luontoon". Kesällä /995 maisema kuitenkin muuttui ratkaisevasti, ja niin aurinkoyökkösen kuin sen ravintokasvinkin elinmahdollisuudet näyttävät lohduttamilta, kertoo kuvaparin ottanut Jussi Murtosaari. Tosin hän kirjoituksensa loppuosassa hieman pyöristää asiaa ja jakaa vastuuta "ehkä" maataloudelle, tieliikenteelle, Euroopalle ja urheilullekin. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN JÄLKEENI Aurinkoyökköset viihtyivät Parikkalan Oravaniemessä, kun niiden ravinnokseen käyttämät lehtotähtimöt kukoistivat. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Metsästyseurat ovat raivanneet riistapolkuja, eivätkä ne olennaisesti eroa luonnonsuojelijoiden perustamista luontopoluista. Yleensäkin gallupien otokset ovat aivan liian pieniä kokonaisuuksia silmälläpitäen. Riistaa ei metsästetä vain huvin ja "tappamisen" vuoksi, siksi myös metsältä saatu lahja on käytettäva hyväksi. Gallupeja voi myös lukea tarkoitushakuisesti . Ehkä vuodatukseen on syynä Suomen Gallupin tekemä tutkimus suomalaisten suhtautumisesta metsästykseen. Tässä Jaakola on mieltänyt metsästykseen neutraalisti suhtautuvat metsästykselle myönteisiksi, olettaen, että nämä 27 prosenttia yhtäkkiä innostuisivat ostamaan torrakoita ja ryhtyisivät metsästäjiksi! Asiahan ei käy näin . Hirvien aiheuttamat metsätuhot korvataari metsästäjien pussista riistanhoitomaksuina. Lähes samaan hengenvetoon hän syyttää metsästäjiä petovihasta, kiljuhanhien turmiosta ja jopa mustarastaan luokittelemisesta vahinkolintuihin (se on kyllä edelleen rauhoitettu !). SUOMEN LUONTO 6/96 55. Suomen Luonto etsii luo1111011 muuttumisesta kertovia kuvapareja. Molemmissa opitaan eläinten elinympäristöstä ja luonnosta paljon uusia asioita. vsk.. Ampumakoe on suoritettava joka kolmas vuosi mikäli mielii hirvimetsälle, eikä hirvilupakaan aina heltiä kuin "Manulle illallinen" . Metsästäjien oman näkemyksen mukaan tämä vietti ei mahdu viiden yleisimmän metsästyssyy n joukkoon. Metsästäjien vastuu Alpo Jaakola on mielipiteessään hyvin jyrkkä (SL 4/96). Metsästäjät keräsivät juuri keskuudestaan puoli miljoonaa markkaa maakotkakeräyksellä ja .. Tutkimus on epäluotettava, sillä se kohdistuu kovin pieneen osaan väestöstä ( 100 1 henkeä). Maaja metsätalousministeriön kalaja riistaosaston sekäRiistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemä tutkimus metsästäjäprofiili sta antaa aivan toisenlaisen kuvan metsästyksestä kuin Suomen Gallup. Tässä oikea, Oulun mittausaseman piirturin tekemä seismogrammi Kuusamon järistyksestä. Metsästäjät ovat mitä suurimmassa määrin luonnonsuojelijoita, joille luonto ja eläimet muodostavat kokonaisuuden. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dok11me11ttisi toimitukseen. Metsästys ei ole kaaosmaista anarkiaa, kuten Jaakola olettaa, vaan hyvin jäij estäytynyttä toimintaa, jota valvotaan hyvin tarkasti (poliisi, metsästyksen vartijat, erävalvojat). Metsätaloutta, joka voi hetkessä muuttaa eläinten elinpiirin elinkelvottomaksi, hän ei edes mainitse. Metsästäjät ovat saaliinhimoisia, sadistisia hirviöitä ja suurimpia syyllisiä "hiljaiseen metsään". luovutti vat sen suojelutoim11n
Viidenkymmenen vuoden kuluttua suomalaisnuori ei enää kaipaa ikimetsän tunnelmaa, kun ei osaa edes kuvitella mielessään oikean metsän kuvaa. Toivottavasti metsistämme kuitenkin jää jäljelle jotakin, haalistunut kuva tai vanhojen ihmisten muistot ja tarinat, jotka herättävät ihmisissä kaipuun, halun kokea oikean metsän läheisyys. Elämäni metsässä on jatkuvaa kilpajuoksua monitoimikoneen kanssa. Se on minulle toinen koti. Onko huhtikuun numeron Tappamista vääri llä nimillä -jutun kirjoittaja vetänyt asiansa hatusta, kun väittää että närhi, varis ja harakka ovat harvinaisia. Jälkeeni tulevat sukupolvet tuskin joutuvat kokemaan samaa ahdistusta ja pelkoa vanhojen metsien hävityksestä kuin nykynuoret. Metsäni pienenee koko ajan puu puulta, pala palalta. On erittäin hyvä, että Suomen ja Ruotsin luonnonsuojeluliittojen puheenjohtajat ovat myös metsästäjiä. Teksti ja kuvat: Perttu Saksa Luonnon kunnioitus kuuluu metsästäjän etiikkaan. vsk. Täytyy olla sokea tai kuuro, jos näitä lintuja väittää harvinaisiksi . En tiedä, kuinka kauan minulla on vielä mahdollisuus kulkea metsässäni, ennen kuin se katoaa. Jokaisella niistä on oma tarinansa. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Minun metsäni Tämä on minun metsääni. Närheä ei kaupungeissamme näe, mutta metsäseuduilla se vasta yleinen onkin. Itse olen 15-vuotias metsästäjä ja kova luonnonystävä, kiikaroin ja tutkin kesät talvet perheemme mökillä eri laisia lintuja ja eläimiä, ja pidän havainnoistani kirjaa, mutta silti syksyisin törmään monien ihmisten kysymyksiin ; miksi noin kova luonnonystävä voi metsästää ja ylipäätään ampua viattomia eläimiä. Oma metsäni ei ole enää yhtenäinen alue, vaan koostuu pienistä ikimetsän saarekkeista, jotka ovat unohtuneet hakkuualueiden ja talousmetsän keskelle. Kysymykseen, miksi metsästäjää ja luonnonystävää ei voida pitää samana asiana, en ole vielä saanut vastausta. Yhdessä niistä asustaa mäyräperhe, toisen metsän kuusikossa taas viirupöllö. Usein luullaan, että metsästys on syyllinen kanalintukantojen vähenem iseen. Minä metsästän, koska pidän riistanisäkkäiden ja lintujen lihasta ja näen metsästyksen riistanhoidollisesti tärkeänä asiana. En omista sitä, mutta tunnen olevani oikeutettu siihen enemmän kuin kukaan muu. Nykyään kovin muodissa oleva metsien hakkaaminen aukoiksi ja pieniksi saarekkeiksi, se vasta syyllinen onkin. Ties kuinka monta sataa metson soidinpaikkaa tuhoutuu vuosittain metsäkoneiden jälkien alle. Metsästäni jää jäljelle vain nippu kuvia, jotka eivät voi säilyttää sisällään metsän elämää, ääniä, tuoksuja ja salaperäisyyttä. EsaApo Täsmällisyyttä väitteisiin Seppo Reitler väittää seuraavaa (SL 4/96): "Saksa ajaa jopa sodalla uhkailemalla vastahakoisia jäsenmaita EU:n talous47. Harakkaa ja varistahan näkee puolikesyinä tuhansittain kaupungeissa, sekä villeinä erämaalintuina syrjäseuduilla. Kuvat ovat kuitenkin tärkeitä muistoja metsästä, jota rakastan, kunnioitan ja tahdon suojella kaikin tavoin. Näin luonnonsuojelijatkin oppivat ymmärtämään, että myös metsästäjä on luonnonsuojelija. Metsä on minulle niin tuttu, että sinne olisi mahdotonta eksyä. Kenelläkään metsästäjällä ei ole mitään luontoa ja eläi miä SUOMEN LUONTO 6/96 55. Jos esimerkiksi hirvi jätettäisiin muutamaksi vuodeksi metsästämättä, kanta kasvaisi niin suureksi, että metsävahingot nousisivat huomattavasti ja liikenneonnettomuudet lisääntyisivät. Yksikään pienistä metsän sirpaleista ei ole täydellinen, mutta mielessäni ne muodostavat vielä yhtenäisen kuvan kauniista ikimetsästä, jota ei kohta löydä muualta kuin satukirjan sivuilta. Suomen Luonnon ja Metsästäjä-lehden lukija Metsästäjät ovat luonnonystäviä Huhtikuun numerossa saivat metsästäjät taas eräältä kirjoittajalta monenlaisia haukkumisia. Metsolla on sama soidinpaikka vuodesta toiseen, ja kun se kerran tuhotaan, ei metso sitä enää hyväksy soidinalueekseen. Tiedän ulkoa metsäni puut, kivet ja kannot. vastaan vaikka kulkeekin luonnossa syksyllä ja talvella aseen kanssa
Eikä niitä saa hävittää, ei edes harakanpesiä. Arokotka on nähty Suomessa vain muutaman kerran. Paikallinen sikalanomistaja lataili jo haulikkoaan ampuakseen sikojen ruokintakaukalolle syömään tulleen arokotkan, koska pelkäsi linnun nappaavan saaliikseen tarhassa ulkoilevia porsaita. Seppo Vuokko toisti (SL 4/96) vanhan ohjeen, että juurivesojen välttämiseksi haavan runko on kaulattava pari kolme vuotta ennen kaatamista. Joka vuosi on näihinkin runkoihin tullut lehti, tosin ehkä vähän myöhemmin kuin kaulaamattomiin, ja syysväri on tullut vähän aikaisemmin, eikä niihin ole ilmaantunut mitään tikkojakaan kiinnostavaa. 48 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA tuntuu, että tällaisten iskujen sanomana on jokin "me hyvät täällä pohjoisessa, ne pahat etelässä". RENA LI ME TEHT HANNUK TP...IKOJ .. Jukka Ruohtula Arokotka Parikkalassa Kaukaisen ja harvinaisen lintu vieraan visiitti Parikkalaan oli päättyä kohtalokkaasti. Tämä on jo selvää ulkomaalaisvihan lietsomista, ja sitä ei tarvita missään päin maailmaa. Kesäpaikassamme on vi iden-kuuden haavan ryhmä, joka on kasvanut isoksi ja kovin varjostavaksi. vsk.. Liisa Briigger Haapa on sitkeä Parissa numerossa on keskusteltu haavan hyvistä ja huonoista puolista. Käyttöku va/Hannu Virianen SUOMEN LUONTO 6/96 55. Ajattelin harventaa sitä, ja kaulasin seitsemän-kahdeksan vuotta sitten kolme runkoa yl i puolen metrin pituudelta aivan puhtaiksi. Ryhmä on ilmeisesti joko samaa kasvia tai sitten juuret ovat kasvaneet yhteen. ,.KERÄ"TT"IIN SEITSEMÄN SORTlN KUKKASET 'TVY'NYN ALLE ETTÄ SULHASET TULIS' Ut-JIIN.~.HIHL. Porsaiden puolesta pelännyt isäntä soitti tuttavalleen, jonka tiesi innokkaaksi valokuvaajaksi. · ja valuuttaunionin (EM U) taakse." Tämä on niin raskas väite, että hänen olisi mainittava, kuka saksalainen milloin, miksi , mitä maata on uhannut sodalla. Eurooppahan on suuri ja se ihmeellinen "etelä" sieltä käsin vielä suurempi! Muuten ' VOIKO TAPPAVAI--\PAA OLLA KUIN JUHANNCAK':>EN VIETTO LANDELLA!'.. Ainakin meillä, Ruhrin pahamaineisella alueella, on · lintuja kevätöisin ihan häiriöksi asti, kun nukumme ikkuna auki . On käkiä, mustarastaita, kottaraisia, harakoita, variksia, tiaisia, peippoja jne. etelän ja Euroopan maiden suruton pikkulintujen tuhoaminen ovat vähentäneet eläimiä." Maantiedon tunneilla en ikävä kyllä oppinut, mitkä maat muodostavat "etelän", Euroopassa tosin olen asunut aina, jopa ne 24 Suomen vuoltani . Juurivesoja riittää niin, että Hermanninpäivän jälkeen niittäessä saa viikatteella lyödä aika Pcnui Si i1oncn Todennäköisesti Venäjältä rajan yli lentänyt arokotka ihmetylli porsaita keväällä parikka/alaisessa sikalassa. Muuten, eivätköhän saksalaisetkin kuulu näi hin vastahakoisiin ja epäilevi in, ainakin suuri osa. Niin että kuka niitä lintuja todella surutta tappaa. Siis: Jos jotakin maata on moitittava, se on mainittava nimeltä. Muuten, onkikilpailutkin on kielletty eläinrääkkäyksenä. lujaa. Linnun suuri koko lienee vaikuttanut siihen, että porsaat katselivat vierasta varsin kunnioittavasti kauempaa. Ja sitten Alpo Jaakolan väite samassa numerossa: " ... SAIN .. Keväällä jä1jestetään aikaisin aamulla linnunlauluretkiä läheiseen metsään
Pari tuoretta maaja metsätalousministeri ön julkaisua kelpaa esimerkiksi vähemmän rehdistä luonnonsuojelun puntaroinnista. Juha Haukioja 49. Ja siihen kaikkeen kalleuteen ja riesaan verrattuna linja-autolla ja junalla kulkeminen on ilman muuta edullisempaa, vaikka matkustaisin ristiin rastiin joka päivä. Kuvaajan saapuessa lintu häiriintyi ja lensi muutaman sadan metrin päähän. Näin puu ei "luonnonsuojeluvaihtoehdossa" näytä riittävän. Tieteellisten la kelmien sijaan toimikunta sovelsi yksityisen konsulttiyhtiön kohulaskelmia, joita ei Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen mukaan voi lainkaan käyttää päätöksenteon pohjana. Se 10 000 markkaa, mikä kului kaikkineen minunkin pienessä käytössäni autoiluun joka ikinen vuosi, saa vastaisuudessa paremman tehtävän ja käyttötarkoituksen vaikkapa pankkitililläni . Se on olevinaan itsestäänselvyys, jonka todellista tarpeellisuutta nuorimmat sukupol vet eivät edes kykene pohtimaan saatikka että asettaisivat sen oikopäätä kyseenalaiseksi. Auto on myös suosittu väline varakkuudesta viestittäessä. Tutkimus on omiaan harhauttamaan päättäjiä ratkaisuihin, joiden seurauksena työttömyys kasvaa. Kun laskelma osoitti vaikutukset odotuksiin nähden vähäisiksi, se häv isi mietinnöstä. Lapin metsästrategiatyöryhmän puheenjohtajana toimi metsäneuvos Pekka Patosaari, jonka johdolla Suomea on markkinoitu kestävän metsätalouden mallimaana. Autoteollisuus on kosiskellut nimenSUOM EN LUONTO 6/96 55. Toisinaan syyt voivat olla hyvinkin aiheellisia, esimerkiksi erikoisiin suuntiin ulottuvat työmatkat (j ulkisilla kulkuneuvoilla ei pääse), hankalat työajat (nyt niillä ei ehdi), perheen poikien tanssija saattokeikat (ei tarkennusta) ja niin edelleen. Isäntä lupasi olla ampumatta lintua ennen kuin se on saatu kuvatuksi. Valvova viranomainen kuitenkin puuttuu. Ei saastuttamista eikä öljyja autoteollisuuden pohattojen tukemista. Sitä paitsi eihän ole koskaan mahdotonta, että jonakin vuonna ostaisin muutaman tuhannen markan arvoisen auton vaikkapa toukokuussa ja päästelisin sillä elokuulle saakka, jolloin möisin sen taas pois. Se laskeutui puhdistelemaan höyhenpukuaan suuren männyn oksalle, josta se saatiin kuvatuksi . Yritin keksiä vielä viime syksynä päteviä perusteita auton omistamiselle, ikään kuin varmuudeksi, mutta en saanut kertaakaan lasketuksi yhteen kuin samat kaksi: kesäaikaan sillä pääsee mukavasti maalle ja takaisin, ja sillä hoituu kesämatkailu ylipäänsä ihan kätevästi. Komitea olisi yleensä valtioneuvoston asettama ja huonommin manipuloitavissa. Näin metsäsektori voisi näennäisesti nykyrakenteellaan lisätä työpaikkoja paljonkin. Näin varmistettiin, että punnitus on tarkka ja rehellinen. Ikäv intä on Metsäntutkimuslaitoksen ylimmän johdon toimiminen vinoutuneen tiedon takuumiehinä. Siellä se kasvaa, vaikkakin hävyttömän matalaa, talletuskorkoa toisin kuin auto, jonka arvo vain alenee ja alenee kaiken aikaa. Hetken päästä se kohosi suurille siivilleen j a kaarteli kuvaajan päällä aivan kuin tarjotakseen parempia ku vakulmia. Kuten luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja Harri Dahlström meille nuoremmille mieleenpainuvasti kerran opetti, työryhmä ja toimikunta ovat ministeriön melko vapaasti nimittämiä toimielimiä. Toinen toistaan käryisemmät rallija formulakilpailut näyttävät saaneen enemmistön puolelleen. Ministeriö voi paljolti valita niihin sellaiset jäsenet, että lopputuloksen suuret linjat varmistuvat ennalta. Hän ei näytä millään tavalla puuttuneen työryhmän epäasiallisiin laskelmiin ja tieteellisen asiantuntemuksen sivuuttamiseen. Taloudelliselta ajattelultaan köyhä hukkaa rahansa helposti niin epäliikemiesmäiseen sijoitukseen ja häviää jo ainoastaan autonsa arvosta useita tuhansia markkoja joka vuosi. Rajusti lisääntyväkään tuotanto ei tuo työtä, koska rationalisointi ja automaatio vähentävät työvoiman tarvetta. Tarkoitan Lapin metsästrategiatyöryhmän sekä Metsän uojelun ja työllisyyden rahoitustoimikunnan (Mestra-toimikunta) mietintöjä. Sekään ei ole pieni säästö, rahassa mitattuna oikeastaan minusta kaikkein kalleinta. Uudessa tutkimuksessaan laitos ei julkaissut työn tuottavuuden kasvun vaikutuksia. Lisäksi laskelmissa jätettiin hakkuille 15-20 prosenttia niin sanottuja jättöpuita. Tarkkaa puntarointia vaatisi myös luonnonsuojelun hyötyjen ja haittojen arvottaminen. Ei pesemistä eikä imuroimista. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksissa on toistuvasti käynyt ilmi , ettei metsäsektori hevin pysty työllistämään nykyistä enempää. Lisäksi säästän mittaamattoman määrän vaivaa ja hermojani . Ei korjausmaksuja, varaosamaksuja, vakuutusmaksuja, bensiinin ostamista, öljynvaihtoja, verotarroja, katsastuksia. Julkisissa kulkuneuvoissa aikakaan ei kulu hukkaan. Näin käv i sen Metsäntutkimuslaitoksella teettämälle tutkimukselle laajan suojelun työllisyysja talousvaikutuksista. Aarne Reunalan esimies, tutkimusjohtaja Matti Kärkkäinen totesi aikaisemmin haastattelussaan, ettei suojelutilastoinnissa tarvitse olla " liian luterilainen". Ja kaiken aikaa öljyja autoteollisuus käyttää joka vuosi tajuttomia rahasummia muokatakseen tiedotusvälineiden avulla ihmisten ajatusmaailman mieleisekseen. Käsiteltyjä punnuksia Ennen vanhaan ja kai vielä nykyisinkin oli torimuijien ja -äijien puntarit tarkistettava säännöllisin väliajoin. Kyse toden totta oli oivalluksesta. Eturyhmäpoliittinen tarkoitushakuisuus näyttää lev iävän Metsäntutkimuslaitoksessa. Ei pysäköintija ylinopeussakkoja, renkaiden vaihtamista, lasien raapimista pakkas illa, pelkäämistä liukkailla ja pimeällä ajaessa. Mutta kun ihmisille on näytettävä! Rahvaanomaisuus kukkii, ihminen tekee itsestään ellei oikeaa punanenäistä ja jättihaalareihin pukeutunutta pelleä, niin naurettavan joka tapauksessa. omaan miehiä. Enimmäkseen autoa pidettäneen tottumuksesta. Matkatessa voi tehdä muutakin kuin vain ajaa ja ajaa. Myös suojelualuetilastot osin vääristeltiin mietintöön. Mestra-toimikunta puolestaan hylkäsi keskeiset tutkimustuloksensa. Vailla minkäänlaista kritiikkiä moni minunkin tuttavapiirini aikuinen mies seuraa lapsenomaisen innokkaasti jokaista aika-ajoa ja osakilpailua hievahtamatta nojatuolistaan pitäen näkemäänsä ilmiselvästi Antti Halkka yhtä olennaisena seikkana kuin syömistä j a nukkumista. Mestra-toimikunnan pääsihteeri oli Metsäntutkimuslaitoksen Helsingin yksikön johtaja Aarne ' Reunala. Nykyisin poliittisesti kuumin aihe on työllisyys. Metsästrategiatyöryhmä lisäsi mallilaskelmansa "luonnonsuojeluvaihtoehdossa" kaikkien metsien kiertoaikaa 25 prosentilla, vaikka luonnonsuojelijat eivät ole vaatineet tällaista. Nimet ovat tärkeitä: toimikunta ja työryhmä. Maaja metsätalousministeri ön työrukkasten tavoitteena näyttää olleen, että luonnonsuojelu näyttäisi mahdollisimman kalliilta ja hankalalta. Kuvien perusteella linnun arveltiin ensin olevan joko kiljukotka tai arokotka. Arokotka, Aquila rapax, lienee todistettavasti nähty maassamme vain pari kertaa. Pentti Siitonen Autosta luopuminen on sittenkin helppoa Oivalsin pari vuotta sitten auton omistamisen järjettömyyden ja epätarkoituksenmukaisuuden omalla kohdallani. Kukaan tuskin tarkalleen tietää, mikä saa linnun lähtemään seikkailulle kauas sen varsinaisesta elinympäristöstä. Työryhmätyönsä perusteella Patosaari ei ehkä ole sopiva maatamme edustamaan. Auton hankkimista ja omistamista puolustetaan mitä erilaisimmin verukkein. Säästän tästedes auton hankinta-arvon lisäksi kaiken, minkä olen ennen tuhlannut sokeasti auton pitoon. Kuvat käv ivät vielä Lontoossa, josta saatiin lopullinen määritys: arokotka. Minun ei tarvinnut asettaa näitä kahta mitätöntä plussaa edes kil paan satapäisen miinuslauman kanssa. Näin saadaan kuin itsestään aina vain lisää koukkuun lankeavia poikia, jotka ihailevat moottori tähtiä niin kuin aikaisemmin ihailtiin juoksijoita, hiihtäjiä ja voimailijoita. Ei enää toistu via autonkorjauksia, mietin sulloessani setelitukkoa lompakkooni auton myynnin jälkeen. Henkilöautoja on markkinoitu vuosikymmenet vapauden vertauskuvana, vähän samaan tapaan kuin varsinkin miehille suunnatussa mainonnassa tupakkatuotteita. vsk
Kaikki lintuharrastajat eivät ole pinnojen ja piipittävien ja kimaltelevien uusien harrastusvälineiden perään. Sanaa lintumies ei tasa-arvon nimissä ole enää sovelias suustaan päästää, ja sana lintuharrastaja on turhan pitkä ja sisältää myös kiusallisen rinnakkaismerkityksen. Loppuun on koottu parinkymmenen sivun mittainen orni-suomi slangisanasto. Lajinkuvaustekstit ja värilliset lajikuvat ovat päällekkäisten lajien kohdalla identtiset. vsk.. Pitäisi järjestää nimenkeksimiskilpailu. Mikäli haluaa välttyä liian yksipuoliselta kuvalta lintuharrastajista, kannattaa tutustua esimerkiksi Arto Vuorjoen syvälliseen romaaniin Ulkonokalta tuulee. Katselemme lintuja on nuorille ja lintuihin ennestään perehtymättömille suunnattu katseluja tietokirja. Omit nauravat itselleen Matti Koivulan kuvittamassa ja Jan Södersvedin ki,joittamassa osuvassa lajinkuvauksessa. Uutta lintukirjaa onkin kiva käyttää: enää ei tarvitse kuvitella tekstin avulla linnun ääntä, CD:ltä sen poimii helposti ja ääni on laadukas. Tieliikenteestä leipänsä saavien järjestöjen julkaisussa tarkastellaan liikenteen tarvetta ja ennustetaan sen kehitystä runsaat 10 vuotta eteenpäin . Kirjasen mukaan aarniometsien hakkuut ovat jo ylittäneet kriittisen rajan. Aluksi lukija perehdytetään lyhyesti lintuihin, niiden rakenteisiin, ominaisuuksiin, lintuharrastukseen ja lintujen suojeluun. Tieteellisen nimen ohella löytyvät myös nimet ruotsiksi, englanniksi ja eestiksi. Henkilöautojen määrä SuoSUOMEN LUONTO 6/96 55. Hannu Eskanen Sisäpiirin omakuva Jan Södersved ja Matti Koivula (piirrokset): Ornimisen sietämätön keveys, Ki,jayhtymä /996, 230 s. En tiedä, onko omikaan paras mahdollinen yhteisnimi harrastajakunnalle. Pidän jopa enemmän kirjan kuvituksesta kuin kuvittajan aiemmin lintulehdissä julkaisemista sarjakuvista. Melu ja pakokaasujen haitalliset aineet vaikuttavat ihmisten terveyteen. Juhani Lokki.): Katselemme lintuja, Kolibri 1995, 49 s. Vitsit eivät välttämättä tavoita ulkopuolista ja stereotypia hitusen höynähtäneistä autolla bongaavista omeista vahvistuu. Kirjaa on mukava selailla ja ihmetellä, että tuonkin näköisiä höyhenpalloja lähipiirissä elelee. Juhani Lokin suomennos on ammattitaitoista ja asiantuntevaa, joskin poikasiaan ruokkiva haarapääsky on lipsahtanut räystäspääskyksi. "Olenko minä tosiaan tälläinen?" Oma lukunsa on, miten kirja avautuu maallikolle, varsinkin kun sen yksi tarkoitus on toimia johdantona omien joukkoon. Levyllä esiintyy kaikkiaan 99 lintulajia, taustoilla muutama lisää. Kirjan kuvitus on ilmeikäs ja samanhenkinen tekstin kanssa. Lintuslangi on rikas oma kielensä, josta on tehty jopa kielitieteellisiä tutkimuksia. Maaperä happamoituu. Mukaan valitut lajit saattavat ihmetyttää; kirja on räätälöity enemmän Norjaa kuin Suomea ajatellen. Jämäkän tietopaketin lisäksi kohtuuhinnalla saa kirjan ostaessaan myös CD-levyllisen lintujen ääniä. Erilainen lintukirja Pertti Koskimies ja Juhani Lokki: Kotimaan linnut, WSOY 1996, 312 s., 260 mk. Lämmin itseironia onkin kirjan parasta antia; lukiessaan joutuu tavan takaa vastaamaan kysymykseen 50 KIRJOJA AARNIOMETSÄ uhanalainen suomalainen metsä 1 M ETS..\ HALll I US L•u•n•••/d• Metsähallitus on julkaissut kirjasen suomalaisten aarniometsien luonnonarvoista ja niiden suojelusta. Tekijät eivät arvioi , miten teiden rakennus uhkaa biodiversiteettiä. Kaikista linturyhmistä on lisäksi sivun tai parin esittelytekstit. Kirjan loppuun on koottu mielenkiintoinen kokoomataulukko, jossa esitetään linnun pesivä ja talvehtiva kanta, kannanmuutosindeksi, uhanalaisuusluokitus Suomessa ja Euroopassa ja lopuksi vielä koko Euroopan pesimäkanta. Lintuharrastajasta käytetään järjestelmällisesti sanaa omi. Vaan toisinpa kävi, kirja on suurelta osin ihan oikeasti hauska ainakin lintuharrastajan näkökulmasta. Kirjan lajivalikoimaa on kuitenkin täydennetty käsittämään 265 lajia. Yhteensä lajeja on 71 . Kotimaan linnut on syvennetty laitos pari vuotta sitten ilmestyneen Kotimaan luonto-oppaan lintuosioista. Tekstin keskeinen sanoma kohdistuu tieliikenteen päästöihin ja niiden vähentämiseen. Jokaisesta lajista on erinomainen värivalokuva, levinneisyyskartta, perustiedot sisältävä tietolaatikko ja lyhyehkö artikkeli. Tekijät kuvailevat tieliikenteen hyötyjä ja haittoja. Riku Lumiaro Liikenteestä on hyötyä ja haittaa Autoalan keskusliitto, Autoliitto, Autontuojat, Neste Oy ja Öljyalan keskusliitto: Tieliikenne ja ympäristö 1995, 45 s. Äänitteet ovat Martti ja Heino Hanhelan ja Janne Bruunin työtä. Pekka Hänninen Lyhyesti linnuista (l}iveind Berg (suom. Kaikista linnuista olisi kaivannut kuvan, sillä lyhyt esittely ilman selventävää kuvaa ontuu jotenkin. Teksti on sujuvaa ja lukemaan innostavaa. Tekijöiden maalaama kuva omista on ilmeisen tahallisesti erittäin vahvasti mustavalkoinen ja yliampuva. Aarniometsä uhanalainen suomalainen metsä -julkaisua voi tilata numerosta (90) 857 84 1. Ajatus, että omit eli lintuharrastajat kirjoittavat itse itsestään hauskan kronikan kuulosti aluksi huolestuttavalta suppean piirin huumorista syntyy niin herkästi puuduttavaa lässytystä tai teekkarihuumorin jäljitelmää
Niiden laaja tuotanto on kuitenkin oleellisesti kalliimpaa kuin perinteisten liikennepolttoaineiden. Markku Tanttu 51. vsk. Kalavesien haltijoitten selvittäminen ja jopa ns. Menneiden vuosikymmenten pakkaus oli tyylikkyydessään esine sinänsä, ja usein se säästettiin. On myös ymmärrettävä, että marketin tarjouksesta ostettu katiska saattaa pyyntiteholtaan erota tuntuvasti tiettyyn järveen tiettyä saalista varten tehdystä, pitkäaikaisen kokemuksen kautta kehitetystä mallista. Mainioista pyydyksistä kiinKET. Vanhat pesuainepaketit saavat hymyilemään. KIRJOJA tammet ja niiden rikas eliöstö. Pekka Hänninen Omavaraisen Suomen palveluhakemisto Ympäristöja kuluttajapoliittinen yhdistys: Kataloogi ekologiset tuotteet ja palvelut /996/997, / 82 s., 25 mk. suuresta katiskakilpailusta kerättyyn tietoon. Siinä annetaan kukkaniityn perustamisja hoito-ohjeita. Kuninkaiden ohella Djurgårdenin historiassa vilahtaa sellaisia suomalaisillekin tuttuja nimiä kuin Strindberg ja viisumaakari Bellman. Kesämökkiläisille ja muille asian harrastajille tarkoitettu julkaisu perustuu mm. Kuten edellisissä kirjoissa, tässäkin ovat yhdistyneet Keron teksti ja Seppovaaran kuvat elämänmakuiseksi ja huumorin sävyttämäksi , lämpimäksi kokonaisuudeksi. Hyvinä esimerkkeinä ovat peltiset makeisja kahvipakkaukset. Arkisempi ostos sai ympärilleen vahapaperin. Tuoteja palveluhakemiston lisäksi Kataloogissa on asiantuntijoiden artikkeleita muun muassa vihreistä tekstiileistä, Internetistä ja rakentamisesta. Valitsemalla luontoa säästäviä ja käsintehtyjä tuotteita kuluttaja voi edistää työllistymistä ja pienyrittämistä. valtionkortin hankinta (lunastettava postien kassoilta käteisellä) saattavat olla katiskakalastusta työläämpi tehtäviä. Luulen hintaeron johtuvan osittain siitä, että yhteiskunta ei osaa tai ei halua hinnoitella fossiilisten polttoaineiden haittavaikutuksia, kuten kasv ihuoneilmiön voimistumista. Alice Karlsson Kalaa pyytämään Katiska on helppokäyttöinen kalanpyydys. Oikein käytettynä siitä ei juurikaan ole vaaraa eläimistölle, jota ei kalanpyydyksiin haluta. Kyläkauppa jatkaa toimittaja Esa Keron ja pienkanalan johtaja Juhani Seppovaaran katoavan ympäristön kronikkaa. Erilaisia katiskamalleja onkin ällistyttävän paljon. nostuneen kannattaa tutustua kirjaseen Katiskapyynnin ABC (Kalamiesten keskusliitto, 1996). Kovin on tutun oloista. Kirjan kuviin on taltioitu moni nostalginen pakkaus ehkä liiankin moni. Kyläkauppa on aavistuksen verran surullisempi kuin edeltäjänsä. Joulukuussa 1994 Ruotsin valtiopäivät teki historiallisen päätöksen: perustettiin Ruotsin ensimmäinen kansalliskaupunkipuisto (nationalstadspark). Aikaisemmat kohteet olivat Huussi ( 1994) ja Mummon mökki ( 1995). Kataloogia saa varmimmin Ruohonjuuren kaupasta Mannerheimintie 13 A, 00100 Helsinki , puh (90) 445465. Kirjasessa neuvotaan, miten keto tai niitty luodaan ja entinen säilytetään. Kataloogi paisuu vuosi vuodelta: uusimmassa luettelossa on 12 pääotsikkoluokkaa alkaen luomuravinnosta, asumisesta ja energiasta kurssien, taiteen ja kirjallisuuden kautta kansalaistoimintaan. Eino Tolvanen Kansallispuisto kaupungin sydämessä Gunnar Brusewitz och Henrik Ekman: Ekoparken Djurgården-Haga-Ulriksdal, Wahlström & Widstrand /995 , 193 s. Maaseudun autioituminen jatkuu yhä ja automatkat markettiin pitenevät. (90) 680 700, uusi ki,janen Kotipihan kukkaniitty. Taneli Jorpelo uskoo kyläkaupan vielä haastavan marketit, ja niin uskoo ilmeisesti kustantajakin, sillä kirjan väliin on sujautettu posteriksi ohjeita myyjäksi aikovalle Lihamyymäläkirjasta vuodelta 1957. Katiskasta voi vallan hyvin vapauttaa liian pienet ja tarpeettomat kalat; nehän eivät vahingoitu niin kuin usein verkossa ja koukkupyydyksissä. Tartu tähän ennen kuin tartut viikatteeseen! Hiukan suppeampi aiheeltaan on Maaja kotitalousnaisten keskuksen, puh. Mitä me olemmekaan menettäneet, nyt on vain niitä pisteitä ja marketteja. Tällä kertaa entinen kyläkauppias .. Lukija ei voi olla yllättymättä siitä, miten runsas ja monipuolinen eläimistö ja kasvisto miljoonakaupungin kupeesta voi löytyä. Julkaisua myy Suomen Luonnonsuojelun Tuki, puh (90) 228 08 333, fax (90) 228 08 248, ja sen hinta on 35 markkaa. Suuri julistus "TEHOSTEENA OKO" tuskin enää nykyisin myisi. Kaloja saattaa kuulemma työntyä pyydykseen niin runsaasti, että vaikka kokija jaksaisikin sen nostaa, se voi revetä. Käy myös ilmi, että jahtipuiston 20 kilometriä pitkän puuaidan ylläpito oli ahvenanmaalaisten vastuulla. Lähi myymälän sosiaalinen, tänä päivänä myös ekologinen, merkitys on kiistaton. Vuotuiset hään, hiilivetyjen, typenoksidien ja hiukkasten päästömäärät vähenevät, vaikka tieliikenne lisääntyy. Se kertoo katiskapyynnin historiasta, katiskan rakentamisesta, sillä kalastamisesta, jopa muutamien kalaruokaohjeitten ja kaskujen höystämänä. Oman lukunsa saavat myös Djurgårdenin lukuisat SUOMEN LUONTO 6/96 55. Hiilidioksidipäästöjen sen sijaan ennustetaan lisääntyvän. Siinä kuvataan Djurgårdenin kehittymistä kuninkaallisesta jahti puistosta kansanpuistoksi ja luontosuhteen muutoksia ampumisesta luonnontarkkailuun. Tämä Tukholman yli kaksitoista kilometriä pitkä vihreä keuhko ulottuu Djurgårdenista etelässä Ulriksdaliin pohjoisessa. "Ekologiset tuotteet tulevat yhä enemmän olemaan kulutuksen valtavirtaa tulevaisuudessa", Kataloogin tekijät uskovat. Seitsemännen kerran ilmestyneestä Kataloogista on tullut oman alansa kattava ja ainutlaatuinen hakuteos Suomessa. Vakavasti kehotetaan ahvenkatiska kokemaan parin päivän välein. Taneli Jorpelo, Riipivaaran Ahmän Jorpeloita, ja poikansa, josta ei ikinä tullut kyläkauppiasta, jutustelevat espanjalaisen hotellin parvekkeella. KatiHriöiL:J Ptiiia Borg Aila Tan•aiMl"I NII H Kesäistä ketoa hoitamaan Suomen luonnonsuojeluliitto on julkaisut kätevän ketojen ja niittyjen hoito-oppaan. 1960-luvun lopulla kuoli kolme kauppaa päivässä. Saadakseen katiskalla saaliita on kuitenkin tiedettävä yhtä ja toista pyydyksen käytöstä. Kirja alkaa päiväkirjamerkinnöillä vuoden vierähtämisestä puistossa. Ties mikä ympäristömyrkky. messa kaksikertaistui kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Jokainen talollinen joutui toimittamaan puuta aidan ylläpitoon. Jokaisen kalastavan on hankittava asianmukaiset luvat puuhalleen. Se ei sanele esimerkiksi lomalaisen ajankäyttöä toisin kuin säännöllisyyttä vaativa, joskus suurta työtä, todellista riesaakin aiheuttava verkkokalastus. Nostalgian havinaa Jan Kunnas Esa Kero (teksti) ja Juhani Seppovaara (kuvat): Kyläkauppa, Rakennusalan kustantajat RAK 1996, 103 s., 148 mk. Lopuksi käydään läpi satavuotista kamppailua alueen suojelemiseksi tonttikeinottelulta ja teiden rakentamiselta. Jokaisen Tukholmassa kävijän tulisi tutustua Gunnar Brusewitzin ja Henrik Ekmanin rakkaudella tekemään kirjaan kansalliskaupunkipuistosta. Kyläkauppiaan mieli palaa yhä uudelleen tiskin ääreen niin myös lukijan. Historiallinen osuus kattaa ajanjakson 1200-luvulta nykypäiviin . Kirjoittajat yrittävät ennustaa tulevaisuuden moottoritekniikkaa sekä vaihtoehtoisia polttoaineita, kuten nestemäisiä biopolttoaineita. Tukholman kansalliskaupunkipuistosta voitaisiin ottaa mallia myös esimerkiksi Helsingin keskuspuistoa tai Turun Ruissaloa kehitettäessä
• UPM UPM-Kymmene Oy Kymi 45700 Kuusankoski Puhelin 0204 15 121 Telekopio 0204 15 2203. Merkit kertovat Kymin hienopapereiden laadusta jo valintatilanteessa. Pohjoismainen ympäristömerkki tarkoittaa tuotannon alhaisia päästöjä, ympäristöjärjestelmän sertifiointi edellyttää monitahoista ympäristöasioiden ohjeistusta ja valvontaa kaikilla yrityksen toiminnan alueilla, ISO 9002 -sertifikaatti on merkki tasalaatuisuudestaja kestopaperimerkistä tiedät, että Kymin paperille tallennettu tieto säilyy myös jälkipolville. Laatu paperin tunnistaa käytössä, mutta jotkut ominaisuudet selviävät vasta ajan myötä. Merkeillä on merkitystä
Ahlmanin maatalousja kotitalousoppilaitos järjestää omaehtoisena aikuiskoulutuksena 12 opintoviikon laajuisen rv·········································"-t i JMPÄIISTÖKOULUTUKSIN\ .2.9. Koulutusohjelma oikeuttaa hakemaan valtion opintotukea. . Koko koulutus maksaa vain oppimateriaalija lukukausimaksun yht. .... . . (90) 406 262 TURKU Aurakatu 8 puh. . (93 1) 266 0344 Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos ja Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus järjestävät Maaseudun ympäristönhoidon jatkolinjan Opinnot antavat monipuolisen yleiskuvan ympäristönsuojelun ja -hoidon eri osa-alueista. 450 mk. (9 18) 783 4373 viikon PURJEHDUS kunnon purrella 15.7. . Koulutuksen sisältö: • ekologia ja luonnontuntemus •luonnonsuojelu • vesiensuojelu • ilmansuojelu • jätehuolto • yhdyskuntasuunnittelu • energiatalous • ympäristön tutkimusmenetelmät• lainsäädäntö • maaja metsätalouden erityiskysymykset Koulutus on lääninhallituksen rahoittamaa ja opiskelijalle maksuton. Pidä hyttyset loitolla luonnon omin keinoin. Koulutus koostuu • lähiopetuksesta 44 pv • etäopiskelusta 20 pv • työharjoittelusta 20 pv Koulutus on tarkoitettu vähintään keskiasteen koulutuksen saaneille ja/tai työkokemusta omaaville, ympäristötai jätehuoltoalalla toimiville tai alasta kiinnostuneille. . . (93 1) 266 0344/Eva-Maija Kunnas tai Markku Mattila. . . . @l VARSINAIS-SUOMEN MAASEUTU OPPILAITOS TÅYDENNYSKOULUTUSKESKUS/Turun yliopisto HYTTYSKARKOTE • MYGGMEDEL Luontoäidin antamat aineet kun hyttyset käy luonnolle JciK,Kaölj lJ A plus . . . mennessä, klo 8-12 Puh. . . . (92 1) 2327 00 1 TAMPERE Laukontori 4 puh. . · ~TORJU.U 1:tYUYSET JA MAKARAISET Frantsilan ltikkaöliy Plussan kaikki valmistusaineet ovat peräisin luonnosta. Suomenlahden kansallispuistoon täysi ylläpito kaksihenkinen miehistö = kippari + stuertti (biologi) enintään 4 osanottajaa tiedustelut 20.6. 1996 • .28. Jatkolinja muodostuu yliopiston järjestämästä 15 ov:n ympäristönsuojelun perusopinnoista sekä maaseutuoppilaitoksen käytännönläheisistä kenttäkursseista. Vapaamuotoiset hakemukset opiskeluja työselvityksineen pyydämme lähettämään 20.6.96 mennessä: Ahlmanin maatalousja kotitalousoppilaitos, Hallilantie 24, 33820 TAMPERE. Kysy hyvin varustetuista kaupoista ja apteekeista kautta maan! Kesäostoksille luontopuotiin! HELSINKl Nervanderinkatu 11 puh. . Saaristomeren 5.8. . . . . . (93 1)2 145715 KUOPIO Kauppakatu 32 puh. (97 1) 263 1778 JYVÄSKYLÄ Puistokatu 15 puh. 941-610 915. Koulutus toteutetaan monimuotoopetuksena 2.9.199612.12.1997. . . (921) 4773 100. . Lähetä vapaamuotoinen hakemus 16.8.1996 mennessä os. . . . Tiedustelut puh. . . . . . . ltikkaöliy Plus on tehokas ;a miellyttävän tuoksuinen hyttyskarkote, ;onko tehoaine sitronellaöliy säilyy iholla 1-2 tuntiin. Lisätietoja opinnoista antavat Johanna Ruusunen ja Marja-Leena Suomi puh. Se on testattu ;a tutkittu turvallinen tuote, ;osta on vuosien käyttökokemuksia. 1. . . 1997 T . . (94 1) 372 1022 LAHTI Trio Aleksanteri Aleksanterinkatu 18 puh. . . . . . Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos/metsäopetus, Taatilantie 110, 21530 PAIMIO. AHLMAN AHLMANIN MAATALOUSJA KOTITALOUSOPPILAITOS Hallilantie 24, 33820 Tampere Puh. .
Sain Vanajavedestä toutaimen. Mistähän kysyjän sanonta on kotoisin. Haukat ja pöllöt syövät päästäisiä, eivätkä hajuaineet näytä niiden mieltymyksiä häiritsevän. Ehkäpä luonnonvaraiset pienpedot eivät, päinvastoin kuin kissa, vaivaudu edes tappamaan ravinnoksi kelpaamatonta tai vähemmän suosittua saalista. Matti Helminen Kukkuu, kukkuu, lentäen kukkuu Sanotaan, että käki kukkuu vain oksalla istuessaan. Sen liha on väriltään hiukan punertavaa ja on maukkaimmillaan savustettuna tai suolattuna. Kuinka poikkeuksellista lennossa kukkuminen on. Kullekin lajille ominaisella hajulla voi myös olla lajeja erottava merkitys, koska samalla alueella saattaa elellä useampia päästäislajeja. Mitä ne olivat, ja mikä sai ne kokoontumaan tielle. Vierailun jälkeen pönttö oli tyhjä. Pöllöjen oksennuspalloista löytyneet pääs. Tämä kuuluu luonnon menoon, eikä siitä ole syytä vihastua kyylle. Hiljattain lukemassani amerikkalaisessa tutkimuksessa SUOMEN LUONTO 6/96 55. Näyttää selvältä, että linnunpoikaset kuuluvat ainakin joidenkin kyy-yksilöiden saalislistaan. 1980-luvun loppuvuosista alkaen on toutaimen emokalojen lypsy, hedelmöitetyn mädin haudonta ja poikaskasvatus luonnonravintolammikoissa kesän ikäisiksi istukkaiksi ollut osa suojelutyötä. Nykyisin toutaimia voi saada saaliiksi eri puolilta eteläisen Suomen sisävesiä ja merialuetta, sillä niitä on istutettu muun muassa Karjaanjoen vesistöalueen järviin, Vantaan jokeen ja Kymijoen alajuoksulle. jalla, joten kannan säilyminen luonnossa edellyttää uhkatekijöiden tehokasta torjumista: ympäristömuutoksia aiheuttavat ruoppaukset, jätevesipäästöt, vuorokausisäännöstelyt, perkaukset ja muut toimet on torjuttava lajin nykyisiltä elinpaikoilta Kokemäenjoen vesistöstä. Harri Dahlström Onko päästäisestä ravinnoksi. Lars von Haartman on Askaisten Lempisaaressa vuosia sitten nähnyt piilokojustaan kyyn kiipeävän tammessa olleeseen kirjosiepon pönttöön. Oletettavasti syynä on päästäisille ominainen voimakas haju tai maku, jota ne erittävät kupeillaan sijaitsevista ihon rauhasista. Kymijoen alajuoksulta ja Mäntyharjun reitin alaosista alkuperäiset kannat ovat jo hävinneet ja Suomenlahden itäosistakin ovat toutainhavainnot 19601985 varsin vähissä. Miksi kissa tai koira ei syö päästäistä, vaikka saattaa sen tappaa, kun se eteen sattuu. Luontoiltoihin on tullut useita havaintoja kyiden kiipeilemisestä puissa, joissa on linnunpönttöjä tai avopes1a, tai muuten vaan seikkailemisesta maan pintaa ylempänä. Nyt on Mauri Rautkari saanut kuvatuksikin tällaisen tilanteen. Sen alkuperäisten elinalueiden kannat ovat vaarassa hävitä kokonaan, sillä jäljell ä on enää vain Kokemäenjoen vesistön alkuperäinen toutainkanta Siuron ja Kolsin välisellä alueella sekä Loimijoen alajuoksulla. Nisäkäspedot eivät yleensä syö päästäisiä. Tällöin käki lentää usein melko matalalla metsäaukion yli kukkuen ja istuu oksalle tai aidanseipäälle jatkamaan kukkumi sta. Tästä ei kannata sen enempää kantaa kaunaa kyylle, ennemminkin voi ihailla sen joustavuutta saalistamisessa. Käen soitimen kiihkeimpään vaiheeseen kuuluu usein koi raan laululento eli kukkuminen lennossa. Syövätkö haukat ja pöllöt päästäisiä. vsk.. Kemiössä kesäkuun lopull a 1994 hän näki kyyn tulevan pöntöstä, jossa oli vähän aikaisemmin ollut kolme muutaman päivän ikäistä kirjosiepon poikasta. Onko toutain uhanalainen kala. Siikaa siinä luuli syövänsä, kun pisteli suolattua toutainta. Kauri Mikkola Onko toutain uhanalainen. Toutain elää Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisra54 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Kyy saalistaa pikkulintujen poikasia ja pystyy jopa luikertelemaan pönttöihin. täisten hammasrivit ovatkin paljastaneet eräiden harvinaisten päästäislajien elinpiirin paikkakunnalla ennen kuin tutkijat ovat saaneet ainuttakaan yksilöä loukkuihinsa. Hajujen ensisijainen merkitys lienee lajin yksilöiden välisessä viestinnassa, sillä päästäisten elämää hallitseva aisti on hajuaisti . Olen kuitenkin nähnyt ja kuullut lentävän käen kukkuvan. Kysyjän saaliskala on peräisin Yanajaveden istutuksista. Epäselvää on, onko hajujen kehittymiseen vaikuttanut niiden petoja karkoittava merkitys. Särkikaloihin kuuluva, monen kilon painoiseksi kasvava toutain on suhteellisen hyvä ruokakala. Se ei ole lainkaan poikkeuksellista. Toutain on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Seppo Vuo/anto Perhosten kokous Näin Valamon luostarin pihatiellä parikymmentä valkoista isoa perhosta, jotka olivat ryhmittyneet ympyräksi maahan. Kyy voi saalistaa puussakin Kuinka usein kyy ryöstää pöntoistä poikasia
Seppo Vuokko Tervapääskyn pesä tarpeet Jos kerran tervapääsky ei laskeudu maahan, enkä ole nähnyt niitä puissakaan, niin mistä tervapääsky saa pesänsä tarpeet. Härkälintu pesiikin esimerkiksi Saimaalla ja Päijänteellä sekä monilla muilla suuremmillä järvillä, joilta se aikaisemmin on puuttunut. Punaisia lumpeita on tavattu noin kymmenestä järvestä eri puolilla Suomea. Pienikukkainen suomenlumme eroaa monen tuntomerkin perusteella mui sta lumpeista. (Smedley & Eisner, Science joulukuu 1995) selvitettiin, miksi eräs sikäläinen hammaskehrääjä plutii lätäköissä. suonisia. Tutkimuksissa huomattiin, että nesteen kalium-, kalsiumja magnesiumpitoisuudet olivat miltei entisellään ruiskuttamisen jälkeen, mutta natriumia oli hävinnyt paljon. Taimitarhoissa on myytävänä luultavasti keskieurooppalaista alkuperää olevia punakukkaisia isolummelajikkeita, joita on joskus istutettu kesämökkien rantavesiinkin esimerkiksi Hirvensalmen Kissakosken punalumpeet ovat istutettuja. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki,jeitse. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. septemtrionis. Sitä mukaa kuin karut suurjärvemme ovat rehevöityneet ja niiden lahtiin, luotojen ympärille tai rannoille on ilmestynyt ruovikkovyöhykkeitä, härkålintu on alkanut pesiä myös niissä. Kuvan punalumpeetkin näyttävät kovasti isolumpeen viljelylajikkeiden kaltaisilta, vaikka kasv upaikka onkin aivan luonnontilainen. Meillä kasvaa kolme lummelajia (tai kaksi lajia, joista toisessa on kaksi alalajia). Kehrääjät ruiskuttavat, koska niillä on pulaa natriumista. Se liimaa nämä pesätarpeet yhteen syljellään ja muotoilee pesäkuoppaansa niin , etteivät munat pääse vierimään poi s. Perhoset imevät lävitseen uskomattomia nestemääriä. Samanlaista kokoontumista teiden kosteille kohdille tavataan sinisiipisillä, lanttuperhosilla sekä lukemattomilla eksoottisilla lajeilla. Kuinka harvinaisia ne ovat. Punaiset lumpeet ovat hyvin harvinaisia ja rauhoitettuja, joten niitä ei saa kerätä eikä siirtää, ei edes siemeniä saa ottaa ilman lupaa. Onko se yleinen sisävesissä. Ilmassa lentää myös elotonta materiaalia, jota tervapääsky tuo pesäänsä. Seppo Vuo/anto 55. Aiemmin se oli rehevien lintujärvien tyyppilaji , mutta vuosikymmenien kuluessa tilanne on muuttunut. Jos tämä muunnetaan 75-kiloisen ihmisen suoritukseksi, hänen olisi yhdellä käynnillä ruiskutettava lävitseen 14 000 litraa eli 14 kuutiota vettä! Perhosen yksittäinen huippusuoritus vastaisi ihmisellä 45 kuutiota eli kohtalaista uima-altaallista. vsk. Ne olivat siis pihlajaperhosia, joilla juuri on tällainen taipumus kokoontua suurin joukoin teille (ks. lmijät olivat koiraita, jotka siirtävät natriumia spermatoforin mukana parittelussa naaraalle. Useat esiintymät ovat kuitenkin tuhoutuneet joko luonnollisista syistä (mukaan lukien piisami , joka syö juurakoita) tai siksi, että juurakoita on siirretty puutarhalammikoihin. Amerikkalaisen tutkimuksen jälkeen on entistä suurempi syy olettaa, että mineraali puoli on joka tapauksessa hallitsevasti vaikuttamassa käyttäytymiseen. Härkälinnun kesäistä mylvintää kuuluu nykyisin yhä useammalta järveltä. Peräpäästä tulee ruisku keskimäärin 18 kertaa minuutissa, yksittäinen ruisku on 12 prosenttia perhosen tilavuudesta, ja perhonen viettää lätäkössä 80 minuuttia. Olen aiemmin olettanut, että kyse olisi mineraalien tarpeesta, mutta että käyttäytymiseen liittyy myös sosiaalinen komponentti. Toisaalta se on kadonnut monelta lintujärveltä, arvatenkin liiallisen rehevöitymisen ja umpeenkasvun vuoksi. Seppo Vuolanto Härkälinnuilla uusia kotijärviä Kesämökkijärvelleni on ilmaantunut härkälintu. Tavallisin on suomenlumpeen hennon violetinpunertava muoto. Laji on meikäläisen käärökehrääjän Gluphisia crenatan sisarlaji, C. Tästä huolimatta on tarpeen muotoilla tervapääskyn pönttöön valmiiksi pesäkuoppa karikkeesta tai muusta vastaavasta kiinteästä aineesta. Härkälintua ei kuitenkaan voi pitää kovin yleisenä sisävesillämme, vaikka niitä paikka paikoin on enemmän kuin silkkiuikkuja, kuten kesällä 1995 Luontoillan kesäretkeilyllä Päijänteen kansallispuistossa. !solumme ja pohjanlumme ovat hyvin läheisiä ja vaikeasti toisistaan eroteltavia lajeja. Härkälinnut ovat valloittaneet uusia asuinpaikkoja rehevöityneiltä järviltä, joiden ruovikoissa lintu viihtyy. lima on ainoa elementti , joka jää jäljelle! Sieltä tervapääsky vähäiset pesätarpeensa saa. SL 6-7/94). Valamon tapauksessa kysyjä tiesi lisätä, että perhoset olivat valkeita mutta mustaSUOMEN LUONTO 6/96 55. Tutkin meidän käärökehrääjämme imukärsän: se on samanlainen kuin amerikansisaren. Ne ovat harvinaisia ja rauhoitettuja. Kauri Mikkola Punaiset lumpeet Löysin eräästä järvestä punaisia lumpeita. Kaikki johtuu siitä, että käärökehrääjän ravintokasvissa haavassa on hyvin vähän natriumia. Kaikista Suomessa kasvavista kolmesta lummelajista on tavattu punakukkaisia muotoja. Kaikista kolmesta tunnetaan punakukkaisia muotoja. Ihmetyttää, ettei plutimista tunneta meillä
Entä ryhmäruusut, jos ne ovat talvehtineet. Myös jäykkävartinen härkäpapu sopii kesantoon. Jos maa on sopivan kosteaa kun kylvöaika koittaa, selvitään 56 pienemmilläkin siemenmäärillä; hunajakukka ja tattari itävät nopeasti ja tuuhettuvat huimaa vauhtia. Rea Peltola Sieniharrastaja Markku Välivehmas Turusta kertoo, että hän otti talteen peikonlehtensä multaan ilmestyneet sienet, kuivasi ja toimitti ne Turun yliopiston biologian laitokselle. Kauran voi korvata rukiilla, joka tosin saattaa jäädä rikkaruohoksi seuraavaksi kesäksi, ellei kesantokasvustoa käännetä kunnolla ympäri. Näitä voi kylvää sekaisin tai yhdessä kauran kanssa. Yksivuotiseksi kesannoksi voi kylvää seoksen erilaisia kasveja tai vain yhtä lajia. Tiheän kasvuston perustamiseen riittää 200-400 grammaa hunajakukkaa tai 500 grammaa tattaria. Vahvat versot saavat jäädä pitkiksi. vsk.. Ne vain kasvattavat kukkaversot vanhojen versojen jatkeeksi. Onkin parempi antaa kasvuston painua talven aikana maahan. Jos paleltuneita tai taittuneita latvoja näkyy, vioittuneet osat saksitaan pois. Pieniä eriä kesantokasvien siemeniä voi olla hankala saada. Ainakin Suomessa on jo joitakin luonnonmukaisia viljatiloja, jotka tuntuvat kannattavan kohtalaisesti. Viljatila joutuu varaamaan ainakin kolmanneksen peltoalasta typpeä sitoville palkokasveille. On totta, että karjanpidon ja viljanviljelyn yhdistäminen helpottaa tilan ravinnehuoltoa. Yleisesti käytetyssä viljatilan kierrossa viljellään kaksivuotisen puna-apilanurmen jälkeen vehnää tai ruista, sitten kauraa yksin tai herneen tai härkäpav un kanssa, ja sitten apilanurmen suojaviljana ohraa. Luomu viljaa viljelemään Täytyykö luomutilalla välttämättä olla kotieläimiä, jotta saataisiin lantaa, vai pystyykö viljatilaa viljelemään kannattavasti luonnonmukaisin menetelmin. Sadalle neliömetrille saadaan hyvä, rotevasti kasvava seos, kun kylvetään 500 grammaa virnan siemeniä, 500 grammaa kauraa ja 50 grammaa yksivuotista italianraiheinää. SUOMEN LUONTO 6/96 55. Kasvuston annetaan kuivua noin viikko ennen muokkaamista. Kevääseen mennessä virnan varret ovat haurastuneet, ja muokkaaminen sujuu ongelmitta. Viljatilallani ei enää ole navettaa, eikä oikein ole haluakaan ryhtyä karjanhoitajaksi. Mustuneet versonosat leikataan pois, vahvimmat versot lyhennetään muutaman silmun pituisiksi, ja heikot poistetaan kokonaan. Itse asiassa ne aloittavat kukinnan hiukan varhemmin kuin leikkaamisen jälkeen. Pienisiemenisiä kotimaisia härkäpapuja kylvetään noin kilo aarille. Tattari ja hunajakukka lakastuvat ensimmäisten syyspakkasten tultua, minkä jälkeen ne on helppo kääntää maahan. Jos nämä ruusut leikataan keväällä mataliksi, kukkia saadaan vasta seuraavana vuonna. Leikkaajan kannalta on olemassa kahdenlaisia ruusuja. Kauniin sininen hunajakukka tai vaaleanpunerva tattari ovat erinomaisia kesantokasveja, kunhan ne kylvetään vasta kun hallanvaara on ohi. Yälivehmas neuvookin lähettämään kukkaruukkuihin ilmestyvät sienet yliopistojen kokoelmiin. Viherkesanto kasvimaalle Meillä on aika suuri kasvimaa, ja koetan noudattaa siinä viljelykiertoa. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Jotkut• ruusut kukkivat ensimmäisen vuoden versoilla ja sietävät tämän vuoksi voimakastakin leikkaamista. Leikkaanko juhannusruusuni samalla tavalla. Minusta se näyttää kamalalta mutta ruusut kyllä kukkivat. Pensaat voi myös halutessaan parturoida parinkymmenen sentin korkuisiksi ehkä kerran viidessä vuodessa. Pienikin pakkasen nipistys tuhoaa taimet. Ruusujen leikkaaminen fitääkö ruusuja aina leikata. Sitä on melkein mahdotonta niittää tai kääntää maan sisään. Sen sijaankurtturuusut ja Hansa kukkivat kauniisti, vaikka niitä ei leikkaisi keväällä. Jos maa halutaan muokata jo syksyllä, kasvusto kannattaa lanata litteäksi vaikka jyrällä. Toinen viljanviljelijän ongelma on se, että vaikka viljan mukana myytävä typpi saadaan korvattua palkokasvien ilmakehästä sitomalla typellä, muut ravinteet poistuvat tilalta. Myös juhannusruususta ja useimmista muistakin pensasruusuista karsitaan vain vanhimpia oksia muutaman vuoden välein. Kuivahtaneessa maassa ja rikkaruohoisilla paikoilla siementä on paras käyttää reilusti. Fosforia ja kaliumia voidaan sen vuoksi joutua ostamaan tilalle kivijauheina. Sienestä oli ennestään vain yksi näyte Suomesta. Dosentti Seppo Huhtisen määrityksen mukaan sieni oli Leucocoprinus brebissonii, ukonsieni , jolle ei ole suomenkieli stä nimeä. Jos viljelijä voi jatkojalostaa tuotteitaan tai vaikka myydä osan sadosta suoraan kuluttajille, suurempi osa tuotteen lopullisesta hinnasta jää tilalle. Jos maa on multavaa ja hyvin lannoitettua, seoksessa ei tarvita palkokasveja. Hansaruusu ja muut kurtturuusut, ryhmäruusut sekä suuri osa köynnösruusuista kukkivat ensimmäisen vuoden versoilla. Aidilläni on tapana saksia hansaruusut mataliksi joka kevät. Ongelmana on, ettei nurmista saada myyntituloja, ellei heinää tai säilörehua voida vaihtaa naapuritilan lantaan. Virna kasvaa loppukesänä tuuheana ja sotkuisena vyyhtenä. Jos ne leikataan parinkolmenkymmenen sentin korkuisiksi joka kevät, ne kasvattavat paksuja nuoria versoja ja kukkia niiden latvoihin. Jos ryhmäruusuista ja etenkin köynnöksistä haluaa luontevan muotoisia, niistä voi poistaa vain vioittuneet osat ja lyhentää jonkin verran heikkoja versoja. Virnan sijaan kesantoseokseen voi kylvää vajaan kilon peltohemeen siemeniä, jolloin kesannosta voi syyskesällä poimia herneenpalkoja. Hunajakukka sopii myös kukkakimppuihin ja kuivattavaksi. Pensaasta tulee usein leikkaamattomana kauniimman muotoinen. Joittenkin ruusujen kukkaversot muodostuvat edellisenä vuonna kasvaneisiin versoihin. Yhteisostot voivat ratkaista ongelman. Hyvälaatuiset siemenet säilyttävät itävyytensä ainakin pari vuotta, kunhan ne säilytetään viileässä ja kuivassa. Se myös antaa järkevän käytön apilanurmille, joita tilalla on joka tapauksessa oltava, jotta maaperään saadaan tarpeeksi typpeä. Muutaman vuoden välein on kuitenkin hyvä karsia vanhimpia, kuivakaarnaisia versoja maata myöten. Multasormipähkinät voi lähettää pureskeltaviksi myös suoraan osoitteella Rea Peltola, Ojala, 19920 Pappinen. Jokaisella lohkolla viljellään kolmena vuotena viidestä viljaa ja kahtena vuotena apilanurmea. Siten pensas saa tilaa nuorille versoille ja pysyy elinvoimaisena. Toisaalta viljely voi olla kannattavaa, koska nykyään suuri osa viljelijän tuloista suunnataan pintaalatukien eikä tuotteiden hintojen kautta. Noin aari kasvimaasta olisi joutavaa, ja haluaisin viljellä siinä jotakin maata parantavaa kesantokasvia, joka pitäisi rikkaruohot kurissa. Kasvin pitäisi olla helppohoitoinen ja mieluiten yksivuotinen, jotta pläntti olisi helppo ottaa käyttöön seuraavana vuonna. Apiloita ei mielellään käytetä lyhyessä puutarhaviljelykierrossa, koska apilan juurissa voivat elää eräät perunan, mansikan ja porkkanan taudit. Arat ryhmäja köynnösruusut paleltuvat usein niin pahoin, että niistä on karsittava suurin osa edellisvuonna kasvaneista versoista keväällä
(90) 228 08 1, telefax (90) 228 08200 Ma-pe klo 8.30-16. (90) 228 0822 1 Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. 1 1 A 17, 001 50 Helsinki puh. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahjakortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_. (90) 228 08206, Satu Hentula-Nieminen Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen luonnon alkaen __J_ 19_. , päätoimitt. Perämiehenk. (98 1) 31 15 828, Me,ja Ylänen Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: Nimi: Osoite: . (96 1) 312 7577,Tiina Seikku/a Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 49-5 1, 201 00 Turku puh. (953) 4 11 7358, Pertti Siilahti vs. (960) 3 11 550,Tuula Leskelä Pirkanmaa Laukontori 4, 33200 Tampere puh.(93 1) 2 131 3 17, Harri Helin Po_hjois-Karjala Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu puh. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). (973) 138 28 1, Ilari Uotila Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90 100 Oulu puh. 15 Pirkko E/omaa-Vahterisro, koulutussihteeri Esko Joursamo, pääsihteeri Mi,ja Jumpponen, puhelinvaihteen hoitaja Irma Kairosaari, rekisterinhoitaja Päivi Karvinen, YYA-yhteyshenki lö Johanna Kotimäki, toimistosihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Anna Parkkari, lähiluontoprojektisihteeri Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussiht. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Timo Helle (pj.), (960) 3364 302, Vesa Heinonen, Helena Kalu, Tuovi Kurttio, Hanna Matinpuro, Timo Permanto, Pertti Siilahti, Heikki Susi/uoma, Thomas Wallgren, Hans Vogt ALUESI HTEERIT Keski-Suomi Keskus tie 23 B 22, 40 100 Jyväskylä puh.(941 ) 2 1 1 115,Tarja Lumme Lappi Korkalonkatu 12, 96.100 Rovaniemi puh. vsk. (939) 632 6 163, Maija T. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan ka hden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. (921 ) 230 1 14 1, Hannu Klemola vs. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 57. Leena Sjöblom, jäteprojektisihteeri Mervi Taskinen, toimituksen sihteeri Sirkka Tepponen, toimistosihteeri , vs. (90) 228 08 210, 228 08 224, telafax (90) 228 08 200. (90) 228 08333 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUV A-A RKISTO Nervanderinkatu 11 , 00 100 Helsinki puh. Tuula Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki , puh. O Mää räaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. Suomen luonnonsuojeluliitto ry Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LI ITTO ry. SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen puh. Satakunta Otavankatu 11, 28 100 Pori puh. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_. Postinumero ja -toimipaikka Puhelin !myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden ta kakannessa): O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä . z LU 6 ::) V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotil aus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Lammi Uusimaa Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. Osoite: Suomen Luonto/Tilaaja palvelu, Kotka nkatu 9, 00510 Helsinki. Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaisti laus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tila usjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Tilaajatunnus !jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto ma ksaa postimaksun. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. (90) 630 300, telefax (90) 630 4 14 SUOMEN LUONTO 6/96 55
Suomen Luonto 58 ilmestyy seuraavan kerran 10. Pikeperch and pike constitute the most common large predatory fi sh in Finnish lakes. So hurry up! Bird's-eye view of Karelia and the Gulf of Finland Photos by Hannu Vallas, text by Antti Halkka Suomen Luonto 55(6): 40---43 At the end of the second world war, Finland was obliged to cede to the Soviet Union large parts of her territory in northeastern and eastem Lapland, almost the whole southeastern corner of Karelia, and the large islands in the Gulf of Finland. The nightless night sings by Olli-Pekka Pietiläinen Suomen Luonto 55(6): 34-38 Night in early summer is light in Finland and bursting with bird song. Beyond the frontier its distribution continues across Siberia to the eastern coast of Canada. Unlike salmonid fishes, the pike perch is unable to swim upstream through racing waters. However, there is plenty of bird song almost wherever we live if we are only patient enough to stop and listen! Night sounds vary according to habitat. lf one heads for the forest, one may hear the peculiar purring notes of the nightjar (Caprimulgus europaeus). Pilvet tihkuvat tietoa Luonnossa Veikko Neuvosen kanssa Sudenkorennot sädehtivät lentotaiturit Sami Karjalainen Roses have been cultivated since time immemorial and they have retained their status as one of the most popular decorative plants of gardens and parks. vsk.. Specialising in aerial photography, Hannu Vallas is one of the first Finns to be permitted to photograph the lost areas in Karelia and the Gulf of Finland from the air. R. villosa. About 130 "minor species" of Rosa villosa alone are known from the Nordic region. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Finland's wild roses by Seppo Vuokko Suomen Luonto 55(6): 20-24 Six native species of rose grow wild in Finland, these being the dog rose (Rosa canina), prickly rose (R. Rosa canina and R. Before the war the large islands in the Gulf of Finland where inhabited by thousands of Finns, but the Soviet Union only constructed a few military installations on them. One of Finland's best places for birds is Siikalahti in Parikkala, where the author of this article frequently goes. ln Finland the pikeperch is a species of lakes with warm, turbid water. clumalis, R . Consequently, recognising to what species a particular rose belongs may be difficult. ln the west the species occurs to some extent in Sweden as well , where it is known as the "Finnish rose". Unfortunately, the songsters of the night switch themselves off once they have attracted a mate. Ali the other native roses are southern species. The species has very acute vision in low light conditions, as befits a successful predator. ln the wild, roses easily cross over; self-pollination is also common. On arable land one can, with luck, hear the corncrake (Crex crex), a species which has dwindled alarmingly in Europe. sherarclii, R. heinäkuuta 1996. Thickets and reed beds close to water resound to the masterful melodies of warblers of the genus Acrocephalus and the monotonous zithering of other warblers belonging to the genus Locustella. At thi s time of year it is well worth taking a stroll into the nearest deciduous wood, or sitting down quietly by the water, just listening to the concert. glauca. Pikeperch predator of murky waters by Antti Koti Suomen Luonto 55(6) : 26-28 The pikeperch arrived in Finland such a long time after the ice age that many lakes had already become cut off from the sea, to which they only remained connected by rivers and rapids. Two garden rose species have escaped into the wild, i.e. rugosa and R. Pikeperch are fished for using spoons, spoon trawls and nets and they make delicious eating. The thrush nightingale (Luscinia luscinia) performs solitari ly, SUOMEN LUONTO (Nature ofFinland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Kotkankatu 9 005 10 Helsinki, Finland Fax: +358 228 08 200 even in bushes, city gardens and parks. lts absence from many suitable lakes may well be the result of these barriers to dispersal. acicularis) , R. lt also lives in the brackish water of the Baltic, being common, for example, in the bays close to Helsinki. The prickly rose or "Karelian rose", as the Finns call it, is common only in eastern Finland. The aerial photos clearly show how former fields have become overgrown; in many places Nature has reclaimed what has been wrestled from her by mankind. Translated by Leigh Plester SUOMEN LUONTO 6/96 55. sherarclii are rarities which occur in Åland. ln the wetlands, the spotted crake (Porzana porzana) utters its whiplashlike calls, while the bittern 's (Botaurus stellaris) strange booming notes from extensive reed beds sound distinctly scary. majalis and R. Rosa majalis grows over the whole country right up to Lapland, although it is more abundant in southern Finland
Puuvillan kukka puuvilla on malvakasvi. Luonnonmukaisen puuvillan viljelijät välttävät myrkkyjen ja keinolannoitteiden käyttöä. Suomen ja Euroopan puuvilla on yleensä kasvanut Pakistanissa, Intiassa, Kiinassa tai entisen Neuvostoliiton alueella. Niistä ajoista on pitkä matka farkkupeppuun, joka on teoll isen vallankumouksen ja puuvillan yhteistyön uusimpia luomuksia. Lu o n no nsuoj el uj ärj es tö t ovat ottaneet ekopuuvillatekstiilejä postimyyntiin; esimerkiksi Suomen Luonnonsuojelun Tuki myy mikkeliläisen Apropoksen puuvillaneuletta. Puuvillapelto nostaa mieleen kuvan orjuudesta ja sen murtumisesta, ja Länsi-Intian puuvilla oli myös teolli sen kapitalismin ensimmäinen sytyke. Ne voidaan pestä alhaisemmassa lämpötilassa kuin luonnonkuidut, eikä silitysrautaakaan tarvitse usein kuumentaa. Tiukimmassa sertifioi nnissa puuvillapellolla ei ole saanut käyttää myrkkyjä kolmeen vuoteen. Kuvat Lehtikuva Puuvillan korjuuta Uzbekistanissa. Luonnoaineena puuvilla on mukavaa, mutta sen kasvatus ja käsittely on kemianteollisuuden juhlaa. Kirjoitan tätä pellavatakki yllä luonnonkuiduista pellava tai hamppu lienee puuvillalle hyvä vaihtoehto. Ekokuluttaja ei mielellään pukeutuisi vaatteeseen, jonka kasvuvaiheisiin liittyy kovin myrkytetty menneisyys. Kapitalisti alkoi kehrätä rahaa, kun ensimmäiset koneet käynnistyivät lonksuttamaan puuvillalankaa ja -kangasta Englannissa 1700-luvun lopulla. Puuvilla on poimittu käsin, j a myrkkyjen käyttö on minimoitu. Antti Halkka 59. Ruotsin kehitysyhteistyöviranomaiset ovat sertifioineet Ugandan puuvillantuotantoa. Puuvilla Harvallapa suomalaisella ei ole"puuvillaa yllä. Mikään uusi keksintö se ei toki ole. On mainittu, että maailman hyönteismyrkyistä peräti neljännes käytettäisiin puuvillapelloilla, vaikka niitä on vain kolme prosenttia peltopinta-alasta. Vaihtoehtona puuvillalle voi myös olla eräänlainen nuukuus ja klassisten mallien suosiminen. Halvan työvoiman maissa puuvilla voidaan poimia käsin. Materiaali tulee Perusta. Kehitysmaa-oloissa myrkkyjen valvonta voi olla olematonta. Uzbekistan Keski-Aasiassa on puuvillalle muutoin sopivaa seutua, mutta kuivuus on ongelma. Amerikassa valmistettujen farkkujen puuvilla lienee kotoisin Yhdysvalloista, sillä maa suojaa puuvillatuotantoaan tuontikiintiöillä. Viljelty puuvillapensas on yksivuotinen ja ku rottautuu vain metrin, parin korkuiseksi ennen kuin myrkky vie lehdet j a kone siemenet. Puuvillakuitu on kasvin siementen yksisoluista karvaa aine on pääasiassa selluloosaa. Pensas lähtee kasvamaan unettavan pitkäpiimäisesti . Suomessa täysin luonnonmukaisesti tuotettuja ovat Ruskovilla Oy: n puuvillaiset alusasut. Myrkkyjäämiä kuiduissa ei tosin juuri ole joskin on hyvä muistaa, että luonnonkuituja joudutaan käsittelemään erilaisilla suoja-aineilla. Neuleeseen on käytetty perulaista tanguis-lankaa. Sen sukulaisia kasvaa meilläkin. Luonnonmukaisesti kasvatettua puuvillaa on toistaiseksi varsin rajoitetusti saatavilla. Ekopuuvillan tuotanto on vähintään kokeiluasteella Australiassa, Yhdysvalloissa, Intiassa, Tansaniassa yhä useammassa tuottajamaassa. Onhan puuvillanviljely melkein 10 000 vuotta vanhaa, mutta sieni-, kasvija hyönteismyrkyt ovat pääosin vasta viime maailmansodan jälkeisiä keksintöjä. vsk. Tekokuidutkin ovat mahdollisuus. Selluloosahan on luontaista ruokaa toisin kuin tekokuidut. Yhdysvalloissa suuryhtiöt ovat ensi-innostuksen jälkeen vetäytyneet markkinoilta ja jättäneet ekopuuvillakentän pienille yrittäjille. Nämä maat ovat Euraasiassa puuvillan suurtuottaj ia. Puuvillan historia on ladattu aatteella ja tunteella. Kasvattaminen on sii s aikaaviepää, mikä on ympäristön kannalta turmiollista: pelto joudutaan ruiskuttamaan jopa 30 kertaa. Erityisvaikeus on saada puuvilla pudottamaan lehtensä, mikä on edellytys koneelliselle korjuulle. Suuretkin suomalaisvalmistajat ovat kokeilleet ekopuuvillaa, mutta se ei ole ollut täysin luonnonmukaisesti tuotettua. Luonnossa puuvillaSUOMEN LUONTO 6/96 55. Myrkyttäminen on aivan suhteetonta käytettyyn peltopinta-alaan nähden. Puuvillaa voi oll a tuotteessa vain sekoitteena tai tuotanto ei ole ollut täysin luonnonmukaista. Voi kotimaisen vaatteemme puuvilla olla kotoisin esimerkiksi Afrikasta tai Etelä-Amerikastakin, sillä viljely kukoistaa kaikkialla tropiikissa ja varsinkin subtropiikissa. Kokonaisia sivujokia on kuivunut kastelun takia, ja Araljärvi on muuttunut suolalutakoksi. VARTALON VERHOT kapitalismin myrkkyä. Ekopuuvill ana myydään kuitenkin monenlaista tavaraa. Keinokasteluun käytetään vettä, jonka määränpää olisi Araljärvi. pensas kasvaisi jopa kuusimetriseksi ja olisi monivuotinen. Hedelmöityksestäkin vie vielä pari kuukautta ennen kuin puuvillan hattarat puhkeavat
Koloja nikkaroivat tikat, joiden jälkeen hyyryläisiksi asettuvat muun muassa pöllöt, naakat, uuttukyyhkyt, kottaraiset, siepot ja tiaiset. Kolme koloisimman haavan löytäjää saa syksyllä ilmestyvän Benjam Pöntisen ja Antero Mäkelän kirjan Liito-oravan metsä. Valolla naaras houkuttelee koirasta luokseen. Tutkimusretkillä kolopesijöiden maailmaan voi myös aivan hyvin törmätä vaikkapa näätään, oravaan tai liito-oravaan. D Kiiltomatohavaintoja lähettäneiden kesken arvomme kolme ekopuuvillaneulepaitaa. syyskuuta 1996. Jos löydät kolohaavan, laske kolot ja lähetä tieto meille. Monille otuksille koloisa on sama kuin kotoisa. Missä komeilee koloisin haapa. Tähän kysymykseen on Helsingin yliopiston Eläinmuseossakin etsitty vastausta jo vuodesta 1981. Monet ihmiset ovat huolestuneina kyselleet television Luontoillassa, ovatko kiiltomadot vähentyneet. Kiiltomato ei ole mato ensinkään! Sillä tarkoitetaan kiiltomatojen toukkamaiseksi jäävää naarasta, jonka peräpää loistaa kylmää valoa. Kerro myös, jos havaitset koJoissa asukkaita. Suomen Dendrologian Seura valitsi tänä vuonna haavan vuoden puuksi. Osallistu kesäkilpailuihin! 1. Kaikki kiiltomatotiedot päätyvät meiltä Eläinmuseoon. Lähetä kilpailuvastaukset osoitteella Suomen Luonto/kesäkilpa, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Suomen Luonto antaa lukijoilleen mahdollisuuden osallistua kiiltomatohavainnollaan yliopiston hyönteiskartoitukseen. Suomessa haapaa kasvaa aivan· pohjoiseen asti, joskin Pohjois-Suomessa sitä on selvästi vähemmän kuin etelässä. 2. Lisäksi tarvitaan puun kasvupaikka (kunta), oma nimi , osoite ja puhelinnumero. Suomen Luontokin haluaa havisuttaa lukijoitansa kiinnittämään huomiota haapaan, tuohon hyljeksittyyn kaunottareen. Puuaines on huokoista ja · pehmeää, ja siihen onkin oivallista nakuttaa pesäkolo. Kesäkilpailun palkinnot ovat Suomen Luonnonsuojelun Tuen tuotteita. Lisäksi kaikkien vastanneiden kesken arvomme kolme rutisteltavaa Otto-karhusta. D Odotamme korttiasi tai kirjettäsi viimeistään 15. Vieläkö ki i ltomadot loistavat. Tulokset ja kilpailun voittajat julkistetaan Suomen Luonnon marraskuun numerossa (11196) , jossa myös esitellään voittoisat kolohaavat sekä yhteenveto kiiltomatohavainnoista.. Eläköön Suomen luonnossa tulikärpästen heimoon kuuluva eksoottinen elävä lyhty! Ilmoita kiiltomadon sijaintipaikka esimerkiksi GT-kartan avulla kilometreinä lähimmästä tunnetusta~keskuksesta. Kirjallisten tietojen perusteella tulemme asiantuntijan kanssa tutkimaan koloisimmat haavat. Tuo siis julki tietosi tästä pikkuisesta ja salaperäisestä loistelijasta. Halutessasi voit liittää mukaan myös valokuvan puusta. Koloissa pesivät jos jokinlaiset otukset