Suomen Luonto 6/1997 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

z Ll..J 6 :) CJ) lrto numero 33 mk
Lehti painetaan kasviöljyväreillä. Ehkä Naturasta ei ole osattu kertoa maanomistajille oikealla tavalla. Jos tämä on totta, on syytä ottaa opiksi. Toisin kuin Niinistö ja MTK uskottelevat, leipää ei suojella suustamme eikä maanomistajien maita pakkososialisoida. Maanviljely voi tällaisilla alueilla jatkua entiseen tapaan. (09) 22808210 ja 228 08224. 2 Tökeröä hyökkäilyä Naturaa vastaan Ympäristöministeriön ehdotus Suomen Natura-verkostoksi EU:n luonnonsuojeluohjelmaan on synnyttänyt hämmästyttävän kiivasta ja asiatonta vastustusta. lrtonumero 33 markkaa. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. MTK on onnistunut maaseudulla lietsomaan paljon perusteetonta vihaa Naturaa kohtaan. Puolen vuoden määräaikaistilaus (kuusi numeroa) 170 mk. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. Suunnitelmien perusteellisella esittelyllä ja keskustelulla maanomistajien kanssa olisi varmasti voitu estää väärinkäsityksiä ja viedä pohjaa pois asiattomilta hyökkäyksiltä. Ympäristöministeriön virkamiehiä on moitittu ylimielisiksi. Tila11shi1111a1 Määräaikaistilaus ( 12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestotilaus 270 mk. Arvostelijat ovat antaneet ymmärtää, että Natura olisi jokin Brysselin juoni. (09) 228 08 1 telefax: (09) 228 08200 Päätoim.iuaja Jorma Lauril a, 22808217 Toim.itussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari , 228 08214 Toimittajat Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Pekka Paaer (toimitusharjoillelija) 228 08234 Väriero11e/lll Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapai no Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Näinkö kokoomus linjaa oman vastuunsa maapallomme luonnon monimuotoisuuden suojelusta. MTK:n suhtautuminen oli arvattavissa etukäteen, mutta on erittäin ikävää, että MTK:ssa valittiin tyylilajiksi väärien tietojen levittäminen. Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain, kunnes haluat keskeyttää sen. Natura kannattaa toteuttaa riittävän laajana oman etumme tähden. Naturaohjelma ei vie pohjaa elämisemme ehdoilta, päinvastoin. Ympäristöministeriön ehdotuksessa uusia alueita on vain viisi prosenttia. Niinistön mielestä ohjelma on tehty vain siksi, että "jokainen tupajumi ja torakka saisi viettää monimuotoista ja onnellista elämää". Vain osa täydennyskohteista on tuottavaa metsätalousmaata. Nythän ympäristöministeriö ja luonnonsuojelijat ovat nimenomaan puolustamassa isänmaamme luonnon ja maiseman arvokkaimpia piirteitä. He vetosivat myös siihen että olivat sodassa puolustamassa Suomea. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuen ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Myös kunnollinen tiedotuskampanja Naturan merkityksestä ja keskeisestä sisällöstä olisi ollut tarpeen. Ilmoitusmyynti Llmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. On huomattavaa, että Naturassa on myös kohteita, joiden käyttöä rajoitetaan vain sen verran kuin on välttämätöntä. Vaikka pääosa kohteista on valtion mailla, etenkin Etelä-Suomessa on monimuotoisuuden turvaamjseksi ainoa vaihtoehto yrittää suojella myös jonkin verran yksityisten maita. L ähinnä säälittävä oli Helsingin Sanomissa julkaistu puolen sivun ilmoitus, jossa toistasataa metsäalan veteraania lietsoi pateettisesti mielialaa Naturaa vastaan. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 6/97. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Suojelusta maksetaan asianmukainen korvaus. z Ll..J 6 :) V) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Kailli loput 95 prosenttia on joko jo aiemmin perustettuja luonnonsuojelualueita tai jo hyväksyttyjen luonnonsuojeluohjelmien kohteita, joiden rahoituksesta sovittiin vuosi sitten hallituksen ministerityöryhmässä myös kokoomus hyväksyi rahoituspaketin. Sen olisi kehdannut esitellä näyttävästi julkisuudessa. Olisi ollut kohtuullista, että Niinistö olisi vaivautunut perehtymään ehdotukseen ennen sen tölvimistä. Ympäristörrnnisteriön Natura-ohjelmassa ei ole mitään hävettävää. Uusilla kohteilla on ennen kaikkea pyritty täydentämään suojeluohjelmien ulkopuolelle jääneitä elinympäristöjä, kuten maankohoamisrantoja ja kallioita. Se on kunnioitettavaa, mutta yhteys Naturan vastustamiseen on irvokas. (09) 227 1 967 telefax: (09) 2271 421 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Ei luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ole mjtään ylellisyyttä vaan erittäin tähdellistä myös ekosysteemien terveyden ja tuottavuuden säilyttämjseksi. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Naturalla halutaan suojella myös maatalousmaisemaa, ja pellot ovat tärkeitä monien lintujen ruokailupaikkoina. Outoa on myös kokoomuksen puheenjohtajan Sauli Niinistön raivopäinen ja täydellisen asiaton hyökkäys Naturaa vastaan. Naturan vastustajat ovat sortuneet vahvaan ylireagointiin
LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Elinpaikassa esitellään Lapin kulleroniitty. Kesäyö salolla 4 Mies, joka rakastaa raitiovaunuja ja asvalttia 16 Metsittyminen 18 Metsä viettelee ja nielaisee. Joka käynti on kuitenkin kuin ensimmäinen. Hannu Hautala/Luontokuvat Kirjailija Jukka Pakkanen yllättää sivuilla 16-17. Kannen suopursu on muisto kesäiseltä yöretkeltä, josta lisää sivuilla 4-9. Linnustomme muuttuu koko ajan. Nyt sen terassi on korotettu yhdeksi maamme lintujen tarkkailun ykköspaikoista. Pikkusirkku kuuluu menestyjiin. Kansikuva: Luonnonvalokuvaaja Antti Leinonen on kulkenut Kainuun kairoilla koko elämänsä. Tuoretta tietoa muutoksista sivuilla 36-41. Parasta Suomen kesässä 1 22 Kullero kultapallo, kärpäsen koti 29 Kullerolla ja kärpäsillä on suhde. Piilotteleva veijari 33 Tutustu kivisimppuun. Vakiot: Pääkirjoitus 2 Ajankohtaista 10 Maailmalta 44 Mielipiteitä, keskustelua 46 Kirjoja 50 Ekoneuvot 52 Multasormet 53 Kysy luonnosta 54 Kuukauden Ilkka 56 Palvelukortti 57 Ihme juttu 59 Summaries of the Main Articles 58 3. vuosikerta 6 1997 Pekka Paaer Hanna Hcntinen Mannerheim söi aikoinaan Neljän Tuulen Tuvalla täsmälleen 4,5 minuutin munia. Tuuli vie Vnoon 34 Kiipeä purjelai vaan ja anna mennä. Suomeen on 150 vuodessa kotiutunut lähes 50 uutta lintulajia ja hävinnyt vain neljä. 56. SUOMEN LUONTO 6/97. Etelärannikon luontokeitaista lisää sivuilla 22-28. Linnustomme muuttuu koko ajan 36 Istutusmetsät valtaavat Etelää 4 2 Vieraiden puulajien istuttamisesta voi kehitysmaissa koitua ongelmia sekä luonnolle että ihmisille. Luvassa mukavia palkintoja. Seuraa Suomen kesää 21 Juokse kesällä tuulihaukan ja ritariperhosen perässä
Näen saman kuin karhu ja susi. Kun aurinko maalaa pilvet, nukahdan mistään tietämättä. SUOMEN LUONTO 6/97. Usva kiitää patsaina näreikköön ja käki kukkuu. Teksti ja kuvat: Antti Leinonen 4 Kesäyö salolla Yö metsässä
Olen suunnitellut, että elän kesäyötä aina auringon nousuun saakka. Keskiyön SUOMEN LUONTO 6/97 hetkeen on enää kaksi tuntia. Teen tulen entiselle nuotiosijalle ja pystytän laavupaikalle teltan. Sitten kaukaa alkaa kuulua joutsenten toitotuksia ja kaksi prinsessaa laskeutuu kohahtaen eteeni lampeen. Täytän termospullon, otan kuvausvälineet ja lähden. Päivälinnut ovat jo vaienneet. Tunnelma on kovin toisenlainen. Ehtiessäni tutun lammen rantaan on ilta jo pitkällä. Tuntuu hiukan oudolta olla täällä, paikassa jossa olen enimmäkseen Ieireillyt syksyllä ja talvella. Vieno ininä ja kutina eri puolilla kehoa kertovat siitä. Aurinko paistaa matalalta. On lämmintä ja sääskiaika on selvästi alkamassa. Odotan teeveden kiehumista. Veteen kaatuneen kelon oksalla itseään sukiva liro katselee minua välinpitämättömästi. Kun ohitan lammen, uivat joutsenet kaula pystyssä sen toiseen päähän, mutta eivät lähde lentoon. Lammen pinnasta nousee hienoinen usva, joka vienon tuu5. Auringon viime säteet värjäävät puita punallaan. Laulurastas jokeltaa jossakin lähellä, käki kukkuu kauempana ja leppälintu lurauttelee säettään
Näillä soilla liikkuvat myös ketut ja karhut, mutta muurahaiset ... nukkuvatkohan ne. 6
Sääskiä ei ole enää ollenkaan. " Huomaan toisen käen kauempana. Lintu on ensimmäistä ruskeampi, siis naaras. Lepakko tekee äkkimutkia ja syöksyy lähes vedenpintaan. Yksinäisen 7. Muistelen lukeneeni , ettei sääski lennä alle kymmenen asteen lämmössä. Olin seurannut viikkoa aikaisemmin yhden yön emäkarhun ja pennun elämää. Ei ole vaikea kuvitella nytkään, että karhu saattaisi ilmestyä näkyviin. Istun liekokelolle ja katselen lepakon risteilyä lammen päällä. Siihen yhtyy ainakin kaksi muuta kukkujaa, ja kun kaiku kierrättää ääniä, on konsertti mahtava. Laulurastaan vihellys täyttää ilman. Ja joskus olin hapuillut taskulampun valossa syysyön pimeydessä juuri samoilla jalansijoilla! Lammesta nouseva usva ajelehtii patsaina metsään ja vääristää suon käkkäröiden ja mättäiden muotoja. Poistun käkisuolta metsäkannaksen läpi pienelle lammelle. Lasken kerralla neljä laulajaa. Välillä se katoaa tummaa SUOMEN LUONTO 6/97 taustametsää vasten. Ien tuuppimana ajelehtii sinne tänne ja katoaa välillä. Kun tarkkailen niitä, huomaan lammen päällä vilahtavan jotakin. Ei ole kuitenkaan edes hämärää. Se lähtee lähestyessäni pakoon ja uros säntää perään kiihtyneesti kakistellen ja aloittaa kohta säännöllisen kukunnan niin että salo raikuu. On keskiyö. Mitähän Pikku-Otto tekee nyt. Lammen rannalla kukkivat suokukat ja muuraimet. Mitä veden yllä lentelevä lepakko saalistaa. Kuinka pennusta olikaan kuvastunut elämänriemu sen peuhatessa emon kanssa ja tutkiessa kaikkea ympärillään. Ehtiessäni suon reunaan, alkaa kuulua karheaa kakistelua: "khu-kha-kha", käki leuhahtaa keloon eteeni ja alkaa kukkua kiihtyneenä "ku-kukkuu, ku-kukkuu ... Olen joskus nähnyt karhun tuollaisessa usvassa. Täällä laulurastaat ovat äänivaltiaita
Suon laidalla alkaa kiivas valkoviklojen metakka ja kun kiikaroin sinne, näen metsäpeurahirvaan ruokailevan. Kohta aurinko nousee. Tiedän että näillä saloilla liikkuu muitakin nisäkkäitä kuin lepakoita, mutta tarkasti ne yleensä pysyttelevät pois ihmisten näkyviltä. Nyt niihin yhtyy korvesta kuuluva suloinen pohjansirkun liverrys. Liro huutelee suon laidalla ja nouseva aurinko punaa puut. Suolta lentää eteeni unisesti sviittaileva keltavästäräkki ja niittykirvisen sissitys kantautuu kauempaa. Järrin unettavien niin minusta tuntuu jurrutusten säestämänä taisin teltalle ja jätän ensimmäiset aamuun heränneet sääsket ulos. Suolla hohtavat tupasvillat valkoisina. Nukahtaessani on metsä täynnä liverrystä. Hyvällä tuurilla karhu, ahma tai susi saattavat tulla lammen rantaan ... Lammessa ui metsäpeura. Koillisella taivaalta ajelehtiva pilvenlonka alkaa punastua yhä räikeämmin. Pesän pinnalla on hiljaista. Sivuutan metsässä ison muurahaispesän, oikean muurahaisten metropolin. 8. Nukkuvatkohan muurahaiset. karhunpennun emä joutuu kyllä koville. Antti Leinonen on kuhmolainen luonnonkuvaaja. Sitten tulevat mukaan peipon reippaat ja pajulinnun alakuloiset säkeet. Kun jatkan vaellusta metsän läpi isolle suolle, olen kuulevinani etäistä huuhkajan puhallusta, mutta ehkä se on vain kesäyön harhaa. Istun kaatuneelle kelolle ja odotan. Tiedän että sieltä ilmestyy armas auringonkehrä alle puolessa tunnissa. Sen on oltava myös pentunsa leikkikaveri. Käet ovat jatkaneet kukuntaa läpi yön, samoin laulurastaat tarinoitaan
Kilpailun tulokset julkistetaan maaliskuussa 1998. Toukokuu oli Jyväskylässä kevään riemujuhlaa: parin päivän ikäiset hirvenvasat tutustuivat Härkösuon maisemiin vielä haparoivin askelin. Palokärki etsi hevosmuurahaisia ja koivunmahlaa juoksutettiin. Kuvien viimeinen postituspäivä on 17. Toukokuussa oli harvinaisen kylmää Toukokuussa oli kaunista mutta kylmää. Pasi Kallio, Turku; Pienialaisten elinympäristöjen suojelu ja suojelun toteuttamisedellytykset uuden luonnonsuojelulainsäädännön mukaan, 7000 markkaa. Teeret pulisivat suolla, kunnes läheltä liitänyt kanahaukka keskeytti soitimen. Lunta sato, pruko1tellen Etela-Suomessakin, mutta se suli heti pois. toukokuuta sen_ siJaa~ vielä 40 senttiä lunta, Kilpisjärvellä 127 senttiä. Kasvukausi pääsi Etelä-Suomessa alkamaan vitkutellen. Yksin pikkuisten ei kuitenkaan tarvinnut olla, sillä niiden emä puuskahteli läheisessä taimikossa. Kirkonkylän liepeillä laulujoutsenet lentelivät sulasta toiseen äänekkäästi toitottaen. Matti Kulju, Oulu; Uhanalaisten kääpien ja kääväkkäiden kartoitukseen 5000 markkaa. Samalla alkoi sammakon kutu. Liisa Mainela, Kauko Häkkilä ja Kristian Runeberg; Lasten lintukirjan tekemiseen 6000 markkaa. SUOMEN LUONTO 6/97. Vuokot ehtivät juuri äitienpäiväksi. Vasta toukokuussa viimeiset jäät lähtivät Nuuksion Lammista. Outi Ovaskainen, Helsinki ; Siilipopulaatioiden tutkimukseen Helsingin kaupungin alueella 5000 markkaa. Heikki Simola ja Harri Lappalainen, Joensuu; Kolin kansallispuiston kaskialueiden hyönteislajiston seurantaan 7000 markkaa. Vuokot ja muut kevätkukat · kukkivat ja puut teki~ät varovasti lehteä,. Uutuutena kilpailussa jaetaan Suomen Luonnonsuojelun Tuen kuvatoimiston Luontokuvien (Luonnonkuva-arkiston) erikoispalkinto, joka on 5000 markkaa. 10 Kuusamossa toukokuu alkoi lumisesti ja metsässä tarvittiin suksia kuun loppupuolelle asti. Vuoden Luontokuva palkitaan 15 000 markalla, tuomaristo voi myöntää lisäksi kaksi 5000 markan tunnustuspalkintoa. Kilpailuun voi osallistua Suomessa 1. Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys; Riihimäen vahteristonmäen virkistysmetsän kasvillisuuskartoituksen tekoon ja hoitosuosituksen laatimiseen 5000 markkaa. "Harvinaisen kylmää", vahvistettiin Ilmatieteen laitokseltakin. Kiurunkannus kasvoi lehtokukkulalla uskomattoman tiheänä. 10. 1997. Kilpailuun voivat osallistua kaikki, jotka maksavat osallistumismaksun ja noudattavat kilpailun sääntöjä. Lisätietoja kilpailusta Markku Nikki, puh. Kuusamossa oli 19. JO. Muuttolinnut tulivat, ~utta _p,erun JOukOI_~~en,gastustoimiston mukaan on varsin todennäköistä, että moruen lintujen pesmta vuvastyy kylmän takia. Kilpailuun voi osallistua enintään kolmella kuvalla. Särki nousi puroihin kudulle. 9. Marjatta Sihvonen ja Katja Matveinen; Karjalan kannaksen maanilviäisten inventointiin 7000 markkaa. 1997 välisenä aikana otetuilla luontokuvilla. Kirkkonummella kevät viipyi. ~oko maass_a lämpötilat olivat muutamaa astetta normaalia alempia. D Ota osaa Vuoden Luontokuva 1998 -kilpailuun Suomen Luonnonvalokuvaajat etsii taas Vuoden Luontokuvaa sekä 29 muuta kuvaa Vuoden Luonnonkuvat -näyttelyyn. Kurjet ja hanhet saapuivat kuun alussa, niitä seurasivat isokuovit ja töyhtöhyypät. Varmin kevään edistymisen merkki olivat muuttolinnut. (09) 298 9638. Kuvien lähetysosoite on Suomen Luonnonkuvaajat ry, do Jukka Lehtonen, Tyyneläntie 11, 09430 Saukkola. Luonnonsuojeluun apurahoja Suomen Luonnonsuojelun Säätiö, joka tukee toiminnallaan Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton vapaaehtoista luonnonja ympäristönsuojelutyötä myönsi huhtikuussa apurahoja seuraavasti: Catrin Ilmoni, Helsinki; Ilveksen elinympäristön tutkimukseen Suomessa 4000 markkaa. 1996-30
puolensataa yksilöä. 11. Sinisiipeä ryhdyttiin palauttamaan RuokolahdeIJe 1992 kunnostamalla entinen elinpaikka, joka oli kasvanut umpeen. Luonnonsuojeluliiton kanssa kilpailivat muun muassa ympäristöministeriön, Metsähallituksen, Yleisradion Luontoillan, Eläinmaailman ja Suomen WWF:n joukkue. Seuraavan vuoden kesäkuussa rinteessä piti peliään reilut parikymmentä jälkeläistä, ja kesällä 1996 uusi kanta käsitti Harjusinisiivet tarvitsevat harjumännikön avoimissa laikuissa kasvavia kangasajuruohoja. Sopivat elinympäristöt ovat kuitenkin lähes hävinneet umpeenkasvun, rakentamisen ja soranoton seurauksena. Maanomistajan Enso Oy:n kanssa neuvotellaan yhdyskuntien verkoston luomiseksi harjunrinteeseen, ja luvassa on uusia laikkuja. Tornien Taistossa oli kaikkiaan tusina joukkuetta, jotka olivat sijoittuneet ympäri Suomea. Ruoko lahdelle siirretyt kymmenen naarasta hyväksyivät uuden elinpaikan ja munivat ajuruohoille. Harjusinisiipi vaatii elääkseen avaria ja valoisia harjunrinteitä, joilla kasvaa toukan ravintokasvia kangasajuruohoa. AJANKOHTAISTA Harjusinisiipi palautettiin kotikonnuilleen Onnistuneen siirtoistutuksen ansiosta harjusinisiipi lepattaa taas entisellä elinpaika11aan Ruokolahdella, josta perhonen hävisi 1984. Ennen perhonen eli Suomessa 15 paikalla, mutta jäljelle jäi vain yksi: Säkylän varuskunta-alue. Olli Marttila Kimmo Saarinen Luonnonsuojeluliiton joukkue voitti 120 lintulajillaan toukokuun puolivälissä käydyn Tornien Taiston. Tästä harNorppajoukkue voitti Tomien Taiston SUOMEN LUONTO 6/97 Olli Marttila juluonnon keitaasta hyötyisivät myös kangasvuokot, hietaneilikat, muurahaisleijonat, kangassirkat ja muut tällaisiin oloihin sopeutuneet. Kuva Ruokolahdelta. Tarkkailupaikkana liitolla oli Porin Teemuluodon lintutorni Kokemäenjoen suistossa. Luonnonsuojeluliiton joukkueeseen kuuluivat puheenjohtaja Timo Helle, pääsihteeri Esko Joutsamo, liittohallituksen jäsenet Janne Lampolahti ja Ilkka Sten, aluesihteeri Hannu Klemola, Suomen Luonnon toimittajat Antti Halkka ja Pekka Paaer sekä kuvasta puuttuvat ornitologit Ari Kuusela ja Kimmo Nuotio. Metsänharvennuksen jälkeen harjukasvillisuus elpyi nopeasti ja siirtoon päästiin kesäkuussa 1994
Kunnat maksavat 9,34 markkaa asukasta kohden se on pieni hinta paremmasta tulevaisuudesta. Vaikeimpana palana ÅbondeWickström pitää liikennettä. Antti Halkka Peik Österholm "Agenda 21 -filosofia on hyvä tapa käydä käsiksi ympäristöongelmiin", sanoo Gunda Åbonde-Wickström. Mikä tai mitkä seuraavista eivät ole myrkyllisiä. Maailmanpankki sen sijaan etsii uutta ajatteluÅbonde-Wickströmin mielestä valtio voisi tukea kansalaisjärjestöjä ja niiden projekteja enemmänkin. Munivatko kaikki Suomen matelijat. Rion piti poikia paikallisagendoja kaikkialle maailmaan kuin sieniä sateella, mutta innostus ei ole ollut aivan odotettua. "Näin syntyy tunne, että on itse vastuussa ympäristöstä." Asiaa seuranneiden mukaan ahvenanmaalaiset lähtivät mukaan agendatoimintaan myös siksi, että hankkeen käynnistäjät selvästi uskovat asiaansa. Onko madolla onkiminen sallittu kaikissa vesissä. Muutoksella on konehuoneensa Maarianhaminassa, jossa pieni Agenda 21 -toimisto kannustaa saarimaakuntaa kestävän kehityksen tielle. Onnistuneella agendatyöllä oli valintaan vaikutuksensa, vaikka hän on ollut tiettävästi toimeen kiikarissa jo pitkään. 7. MatLi Silvennoinen/Luontokuvat Seppo Keränen/Luontokuvat Reino Turunen/Luontokuvat 2. Åbonde-Wickström osallistui maaliskuussa Rio de Janeirossa Rio+5 -kokoukseen, jossa pohdittiin kuluneen viiden vuoden antia. Åbonde-Wickström on maakunnan entinen pitkäaikainen seutukaavajohtaja. a) sudenmarja, b) oravanmarja, c) taikinamarja, d) mustakonnanmarja, e) kielo, f) peruna 6. "Ehkä syynä on se, että täällä ollaan luontoa lähellä ja että ahvenanmaalaisten yhteisö on pieni", Åbonde-Wickström sanoo. 4111 1. S. Mitkä seuraavista ovat lohikaloja. Saako luonnosta kuolleena löydetyn pöllön täytättää ja pitää piirongin päällä koristeena. 4. Y mpäristöherätys ei ole yltänyt myöskään Maailman kauppajärjestöön WTO:hon. Tunnistatko seuraavat linnut. AJANKOHTAISTA / ASKELEN EDELLÄ l tapaa ja tunnustaa vanhat syntinsä." Gunda Åbonde-Wickström nousi tämän vuoden alusta valtakunnallisen Natur och Miljön puheenjohtajaksi, siis suomenruotsalaisen ympäristöliikkeen johtoon. a) säyne, b) harjus, c) toutain, d) purotaimen, e) nieriä, f) seipi, g) siika 9. Miksi agendatyö otti tulta juuri Ahvenanmaalla. "Sanotaan etteivät asenteet muutu helposti, joten hämmästyin siitä miten nopeasti ihmiset ovat muuttaneet tapojaan." 12 Jäteasioissa on edistytty, ja esimerkiksi kalankasvattajat ja maanviljelijät ovat tosissaan alkaneet miettiä keinoja rehevöitymisen estämiseksi. Vuokramökkiin on järjestetty jätteiden lajittelu, ympäristömerkityt tuotteet ovat kaupassa paremmin esillä tai venesatamassa tarjotaan tietoa satamalahden tilasta. Maakuntahallitus rahoittaa toiminnasta puolet. Gunda Abonde-Wickström puurtaa Ahvenanmaan parhaaksi Tarkkasilmäinen matkailija ehkä huomaa tänä kesänä Ahvenanmaalla myönteisiä muutoksia. "Olen vakuuttunut, että Agenda 21 -filosofia on oikea tapa käydä käsiksi ympäristöasioihin", Gunda AbondeWickström itse sanoo. 3. "Kestävä kehitys edellyttää, että kansalaisjärjestöt voivat osallistua julkiseen keskusteluun. Neidonkenkä on kaunis metsässä kasvava rauhoitettu kämmekkä eli orkidea. Agendakonttori toimii luonnonsuojeluliiton sisarjärjestön Natur och Miljön Ahvenanmaan jäsen yhdistyksen Ålands Natur och Miljön yhteydessä. Syövätkö räkättirastaat muiden lintujen munia ja poikasia. 10. Onko Suomessa moskiittoja. Mutta missä päin Suomea neidonkenkiä kasvaa. 8. Vastaukset sivulla 58 SUOMEN LUONTO 6/97. Se ei onnistu ilman kunnollisia resursseja." Ahvenanmaalla agendatyön rahoitus on hyvissä kantimissa. Maailmalla vaikeuksia riittää. Filosofia on kelvannut ahvenanmaalaisille ja heidän kunnilleen, jotka saatiin varsin nopeasti mukaan. Miten supikoira tuli Suomeen. Agendatyön voimahahmona pidetään Gunda-ÅbondeWickströmiä, joka on nykyisin yksi toimiston kolmesta osapäiväisestä työntekijästä. Kaikissa maanosissa on tehty paljon lupaavaa paikallistyötä, mutta: "Kestävän kehityksen ajattelutapa ei ole vielä saavuttanut eri maiden valtionvarainja kauppaja teollisuusministeriöitä
Miksi sukurauhasia tuhoava loinen iskee Suomessa murtovedessä eläviin särkiin. Lokakuussa kuvat tulevat pääkaupunkiseudulle Suomen ympäristökeskukseen. Ylimmälle terassille on kehittynyt kuivaa ketoa, johon on asettunut kultaja sinisiipiä. Myös muutamien koiraiden maidista löydettiin pieniä loisitiöiden aiheuttamia tulehduspesäkkeitä. Varma paikka, joka ei petä nytkään. Pyörin aikani niittylaikulla. (015) 161 888. Teoksia näyttelyssä on noin sata, naturalistisista maalauksista freskoihin. Työn tuloksista on valmistunut näyttely, joka on esillä 3. Luonnossa elävällä särjellä kaksineuvoisuus on epätavallista ja viittaa vakavaan hormonihäiriöön. Kaivolan niityt 3. Ritariperhonen on levoton menijä. lokakuuta asti Lennart Segerstålen (1892-1975) taidetta. Segerståle oli verraton maamme luonnon ja lintumaailman tulkitsija, joka nosti esille erityisesti kansallislintumme laulujoutsenen. Lisäksi monet suuret särjet tuottavat sekä mätiä että maitia eli ovat kaksineuvoisia. Se nousi kuitenkin selvästi Tornion metallinjalostarnon sekä Olkiluodon ydinvoimalan edustoilla. Vastaavanlaisia tietoja on saatu myös Ruotsin itärannikolta Forsmarkin ydinvoimalan lauhdevesialtaassa elävistä särjistä. Järjestöjen mielestä maaja metsätalousministeriö ei ole pystynyt huolehtimaan sen paremmin kalaston suojelusta kuin virkistyskalastuksen eduista. Aikaisemmin tässä oli komea hongikko, mutta hakkuiden jäljiltä paikka on viime vuodet puskenut koivua ja paatsamaa. Yhdessä rinteessä on niin vanha raita, että sitä on pakko käydä katsomassa joka kevät. Tieteellisesti mielenkiintoisimpia ovat kaksineuvoiset yksilöt, joita oli peräti lähes joka kuudes kaikista tutkituista loisen sairastuttarnista särjistä. Ensimmäinen tieto särjen vaivasta saatiin Åbo Akademin tutkimuksissa 198790. D Virkistyskalastajat ja luonnonsuojelijat yhteistyöhön Suomen luonnonsuojeluliitto, Kalamiesten keskusliitto, Suomen urheilukalastajien liitto ja Suomen metsästysja kalastusliitto ovat ryhtyneet yhteistyöhön. Lisäksi muun muassa monien raskasmetallien ja torjunta-aineiden on kansainvälisissä tutkimuksissa todettu aiheuttavan sukurauhasten kehityshäiriöitä kaloissa. Nyt jo umpeenkasvavan hakkuuaukean jälkeen, siinä missä on hemmetinmoinen kivi, hyppään taas satulaan ja nousen ylös mäntykankaalle. Gösta Serlachiuksen taidemuseo, Jokiniemen kartano, 35800 Mänttä, puhelin (03) 474 5511 .0 Luontokuvia keskeltä Suomea Jyväskylän Työväenopiston luonnonvalokuvaajat on kuvannut Keski-Suomen luontoa viiden vuoden ajan vuorokaudet ympäri. Korkeinta sairastuneisuus oli Ahvenanmaan saaristossa, jossa yli puolet suurista naaraista oli sairaita. Perhosluonto on kiittänyt, ja tervakoiden parhaimpaan aikaan kukilla niiailee koko joukko lajeja: niittysinisiipiä, hopeaja hohtosinisiipiä, niittyhopeatäpliä, ratamoverkkoperhosia sekä keltasekä idänniittyperhosia. Käki pauhaa. Tulee, ottaa kukkansa ja kimpoaa taas metsän yli. Vielä 15 vuotta sitten rämeellä lenteli muurainhopeatäpliä, ja 1990-luvun alussa rämekylmänperhosia. Tervakkoaholla se näyttää viihtyvän. Mutta herkemmät lajit ovat joutuneet antautumaan. Juuri nyt ruusuruohot ovat nupullaan. Raidan kupeelta alkaa ikivariha pelto, jonka on muuttunut niityksi. Naaraiden mätipussit muistuttavat kovettunutta suklaamannapuuroa tai ovat täynnä valkoisia, kuolleita mätimunia. Näyttely keskittyy taiteilijan 1930-luvun tuotantoon. Muualla rannikolla naaraiden sairastuneisuus vaihteli nollasta kahteen prosenttiin. 13. Valtoimenaan punanatoja, niittynätkelmiä ja päivänkakkaroita. Lapinsuo 4. Yksi kulma on sentään saanut jäädä. Mahdollisia syitä voidaan etsiä ainakin Itämeren likaantumisesta ja rehevöitymisestä. Välillä joudun taluttamaan, kun ura menee lehtojuotissa pelkäksi poluksi. Katson kirjoverkkoperhosten reviirikisaa, mietin ketokultar Minun retkipaikkani 1. Olli Marttila Lennart Segerstråle: Yksinäinen joutsen Gösta Serlachiuksen taidesäätiö Segerstrålen maalauksia Mäntässä Gösta Serlachiuksen taidemuseossa Mäntässä on esillä 12. Valtaa pitivät aina runsaat lauhahiipijä, angervohopeatäplä ja tesmaperhonen, mutta myös lanttuperhosia ja hopeasinisiipiä oli useita. Tervakkoaho 2. Näyttelyssä on 42 valokuvaa. Poljen eteenpäin. Järjestöt laativat kesällä yhteisen ohjelman keskeisistä parannustoimista, joiden pohjalta kalaston suojelu ja virkistyskäytön edellytykset voidaan saattaa Suomessa asialliselle pohjalle. Laura Lounasheimo Tom Wiklund SUOMEN LUONTO 6/97 AJANKOHTAISTA Saimaa Aloitan retkeni Joutsenon Joutsenrannan tervakkoaholta, jota on hoidettu vuosikausia niittykasvien ja hyönteisten auttamiseksi. Jatkotutkimuksissa Ahvenanmaan vesiltä pyydetyistä särjistä saatiin pian jäljitettyä sairastuneita naaraita yhdistävä tekijä: solunsisäinen, mätimunassa elävä loinen Pleistophora mirandellae. Entäs sitten ruusuruohokiitäjä; se humuaa kovaa vauhtia kukilla kuin kimalainen. Vielä joku polkaisu Lapinsuon reunaan. Saaristomeren särjet sairastavat Saaristomeren lounaisosista pyydetyissä särjissä on viime vuosina tavattu epätavallisen runsaasti erilaisia sukurauhasten epämuodostumia. Nousen pyörälle ja kurvaan metsätaipaleelle. Loinen käyttää särjen poikasille tarkoitetut, mätiin varastoidut ravintovarat omien itiöidensä tuotantoon. Surku tulee, kun katselen ojien kurjistamaa rämettä. Näyttelyn kuvaajat ovat harrastajia, jotka ovat kuvanneet luontoa useita vuosia. Lähden suolta ja ajan parin kilometrin päähän Korvenkylälle, jossa Tielaitos on pitänyt avoimena hehtaarien laajuista kuutostien ramppia. Korvenkylä siiven vähenemistä, pyrähdän piippopaksupään perään. elokuuta asti Mikkelin Kenkäverossa Järvi-Suomen Vihertietokeskuksen opastuspisteessä, puh. Mikäs, kangasperhonen ja sitruunaperhonen tykkäävät. Juuri kun jätän Kaivolan niittytilkut, tupsahtaa jostakin nenän eteen vastakuoriutunut tuominopsasiipi. Heinäkuun alussa 1994 löysin niityltä 15 päiväperhoslajia. Sotken läpi lepikon varjostaman metsätien ja laskeudun lähemmäs Saimaan rantoja, jossa on koivikkoa, 1inteillä tuomipusikkoa ja notkelmissa perhosille sopivia niittylänttejä
Ritisevän kuiva mäntykangas on kuin raskaan huokauksen jäljiltä. Hetkeksi silmien seuraksi nousee pitkä, venyttelevä siipipari. Hetken ihmeteltyään hän ymmärtää poistua paikalta. Aurinko on juuri pudonnut oranssinpunaa hehkuvana pallona kuusikon latvapiikkien taa. Kulkija seuraa hämmästyneenä esitystä ja huomaa pesän jalkojensa juuressa. Pikkutyllillä on muitakin konsteja poikasten kätkemiseen. Kun saapas tömähtää metrin päähän kehrääjästä, linnun hermot pettävät. Pikkutyllin pesä on luku sinänsä. Jari Salonen SUOMEN LUONTO 6/97. Puolenyön jälkeen vaihtuu hautomavuoro. Tähän mestariluomukseen ilmaantuu neljä hyvin ympäristöönsä naarnioituvaa munaa. Tönköiksi kuivuneet jäkälälaatat rouskuvat muruiksi tulijan askelten alla. tä kirmaa neljä mam1oon maastopukuun sonnustautunutta untuvikkoa. Toisinaan se istuu kaatuneella puunrungolla ja teke~ nopeita syöksyjä koppakuoriaisen tai jonkin muun lentävän hyönteisen kimppuun. Suojavärin ansiosta poikasia näkee melko harvoin. Näkyviin ilmestyy ihminen, jonka kulkureitti johtaa suoraan kohti pesäpaikkaa. Mika Honkalinna Kesäteatteria sorakuopassa Pikkutylli lentää vauhdikkaasti sinne mistä ihminen on purkanut tai raivannut jotakin pois. Viileä yöilma luikertaa mäntypilaristoon hennon tuulenhengen työntelemänä. Turvallisen matkan päässä lintu kokee nopean ihmeparantumisen, ponnahtaa lentoon ja viheltää päälle mukavasti mollissa. Se ponnahtaa siivilleen ja aloittaa kumman näytöksen. katen äkkimutkia heittelehtien huristavien yöperhosten pe·· ·· " raan. Merkillinen ääni, joka jatkuu taukoamatta minuuttitolkulla laskien ja nousten. Päivä eläimenä Kehrääjä saalistaa läpi hämärän Alkukesän hellepäivän iltaa. Tai eihän se oikeasti varsinainen pesä ole. Vain painauma karikkeessa. Sen pieni nokka on auennut valtavaksi, vaaleanpunaiseksi kidaksi, josta työntyy ilmoille hämmentävää ääntä, kuin jauhavaa suhinaa ja hiontaa. Linnun tunnistus ei tuota pulmaa: kottaraisen kokoinen, ruskeaselkäinen, valkovatsainen, otsassa valkoinen laikku ja veikeän keltainen rengas silmien ympärillä. Uros laskee puolisonsa saalistuslennolle viilenevään aamuyöhön. Kehrääjä palaa pesälleen. Juhannuksen jälkeen pesäs14 Jari Salonen Pikkutyllin hyvä tuntomerkki on keltainen rengas silmän ympärillä. Lintu näet kuuluu luomakunnan mestarinäyttelijöihin. Hämärän hieman syventyessä hypnoottinen laulu katkeaa. Erityisen mielellään sorakuopan kesäteatterissa esitetään siipensä venäyttänyttä lintupoloa. Jäntevin siivenlyönnein se kiitää varjona öisellä mäntykankaalla, pouAJANKOHTAISTA Mika Honkalinna Kun kehrääjä aloittaa Laulunsa, metsän täyttää pehmeä, unettava hyrinää. Perhosmaisesti liihotellen se lepattelee ympäriinsä, istuskellen kivillä ja kannoilla siipiään riiputellen. Kun kehrääjä aloittaa laulunsa, metsän täyttää pehmeä, unettava hyrinä. · Ajoittain se pysäyttää vauhtinsa lekuttavaan tanssiin, kuin tuulihaukka ikääh. Iltapäivän kuumina tunteina maahan painautunut kehrääjä kuulee askeleiden ääniä. Se painautuu matalaksi, sulkee suuret silmänsä viiruiksi ja katoaa osaksi karikkeista metsäpohjaa kanervien varjoon. Kahlaaja heittää pari kuivaa heinää ristiin ja työntää häiritsevät kivenmurut sivummalle. Loistavasti esitetäänkin: katsojat seuraavat päätähteä, joka johdattaa yleisön huomaamatta poikasten luota pois. Lintu makaa paikoillaan suojaväriinsä luottaen. Naaraslintu hautoo kahta vaikeahkoa, ruskean ja harmaan haaleasti kirjailemaa munaa. Yhtäkkiä suuren kiven päälle aukeaa kaksi suurta, tummaa silmää, jotka tarkkailevat ympäristöä. Kehrääjä ponnahtaa äänettömään lentoon, aloittaen saalistuksensa. Varvikko kahisee yhä kuuluvammin. Tyhjentyneet varastoalueet, hiekkaiset ja aukeat joutomaat sekä sorakuopat ovat sen taattuja asuinpaikkoja
Oletetulle haittapuolelle jää vähitellen katoava saaristovanhat tukit joutuvat armotta sellukattilaan. Suunnitelmat ovat esillä Fiskarsissa Uudessa kasarmissa 31.5.-31.8. Rantojen eliöstön pelätään muuttuvan muokkaamisen ja rakentamisen vuoksi, ja vanhojen metsien taloudellisen hyödyntämisen pelätään uhkaavan varsinkin merikotkan elämää. Kalalokkipari rakensi toukokuun puolivälissä pesänsä kahden rungonhaaran välissä olevalle tasanteelle noin kahdeksan metrin korkeudelle. Suurin hyöty sillasta koituu siitä, että lossia varten rakennetusta pengertiestä puretaan runsaan sadan metrin pätkä aallon~urtajineen, jolloin virtaus Alskatinsalmessa tehostuu ja penkereen jätevesiä patoava ja rehevöittävä vaikutus vähenee. Virallisesti silta otetaan käyttöön elokuun lopulla, jolloin Alskatin salmea vuosikymmeniä sahanneet lossit jylisevät historiaan. Jokainen runko sahataan yksilöllisesti, jolloin saadaan kuhunkin tarkoitukseen juuri parasta puutavaraa eikä hukkapuuta synny. · Fiskarsissa käytettävän kenttäsahan terän halkaisija on 150 senttiä. Tavatonta puussa pesiminen ei ole, mutta useimmiten tuo viehättävän ujonoloinen, kauniin vihreäjalkainen ja riemukkaasti kiljahteleva lokki tekee pesänsä luodolle, veden saartamalle mättäälle tai suuren kiven päälle. Jorma Laurila Fiskars hoitaa ympäristöään Fiskars Oy:llä on Pohjan kunnassa 15 000 hehtaaria metsää, joita yhtiö on vaalinut säästeliäin hakkuin. klo 11.00-18.00. Parasta aikaa Teknillisen korkeakoulun Arkkitehtiosastolla tutkitaan Fiskarsin kehitysmahdollisuuksia omavaraisena ekokylänä. Lehtikuusia istutettiin mastopuiksi jo 1800-luvulla ja nyttemmin on istutettu muun muassa tarnmia pakettipelloilsuoMEN LUONTO 6/97 le. Toki monta vaaraa on tiellä, eivät vähiten varikset ja muut munarosvot. AJANKOHTAISTA Jonna Laurila Aitiopaikalla Kansallisteatterin takana Kalalokkiemo kyhjöttää aitiopaikallaan suuressa jalavassa. Valtaosalla suursahoistamme ei pystytä sahaamaan halkaisijaltaan yli 35-senttistä runkoa tuhdimpaa puutavaraa, jolloin puusepän ja rakentamisen tarpeisiin parhaat järeät ja Raippaluodon silta kohoaa yli horisontin Jouni Hentula Suomen pisimmän sillan yli kahdeksaankymmeneen metriin kohoavat pylonit näkyvät horisontissa pitkään ennen matalaa Raippaluotoa. Harmaaja selkälokit pesivät kaupungeissa puolestaan kerrostalojen kattojen ylhäisessä yksinäisyydessä. Metsien lisäksi Fiskars vaalii myös Fiskarsin kylän kultidylli väestön ja ihmisten toimien lisääntyessä; rakentaminen lehtoihin, fladoille ja glojärvien rannoille sekä ulkosaaristoon kiihtyy. Suurimpana ympäristöhaittana pidetään yleisesti sillan runsaaseen 80 metriin nousevia pyloneita, jotka näkyvät horisontissa monta meripeninkulmaa ennen matalaa saaristoa. Alun alkaen metsät oli tarkoitettu masuunien polttopuureserviksi, mutta ruukkitoiminnan hiivuttua ne ovat saaneet vanheta melko rauhassa. Laatupuu osaa myös viisaan sahaustekniikan. Jouni Hentula tuurimaisemaa ja pyrkii sa1lyttämään sen vireänä. Haavanhyytelöjäkälän ja muiden uhanalaisten lajien olemassaolo käy niinikään entistä uhatummaksi. Kestävällä puunkasvatuksella on Fiskarsissa pitkät perinteet. Reilun kilometrin mittainen silta yhdistää Vaasan ja luonnonkauniin Raippaluodon. Kolmisen vuotta toiminut Laatupuu ei käytä mitään kemikaaleja puun varastoimisessa. Suomen pisimmän sillan rakentaminen lyhentää mantereella työssä käyvien päivittäistä työmatkaa 20-30 minuuttia. Välillä se silmäilee raukeana alapuolellaan kulkevia ihmisiä. Kansallisteatterin takana Kaisaniemen puistossa Helsingissä. Pekka Hänninen 15. Jos kaikki käy hyvin untuvikot hyppivät puusta alas kesäkuun puolivälissä ja päätyvät uimasille · viereiseen altaaseen. Monipuolisten metsien ansiosta Fiskarsin puutavaraa kauppaavan Laatupuun varastoista löytyykin 15 puulajia. Yhtiö on myynyt omistamiaan vanhoja asuintaloja uudistulokkaille jopa markalla, korjausja ylläpitovelvoitetta vastaa. Sahaa voi lisäksi siirtää, jolloin puutavaran voi sahata vaikkapa suoraan rakennuspaikalla. Puupesintä on luontevaa kaupungissa; korkealla oksanhangassa saa hautoa omassa rauhassaan ilman suurta pelko kaksijalkaisten ilkivallasta
Hän ei ole varma siitä, olisiko maailma sen terveempi, jos ympäristöarvoja korostava vihreä linja olisi poliittisena valtasuuntauksena. Yksi lön ekovalinnoilla kuten työmatkapyöräilyllä on Pakkasen mielestä eniten merkitystä yksilölle itselleen. Nuori toimittaja ja perheenisä 16 pohti yksilön vastuuta teknologian ja liikakansoituksen tuomien uhkien keskellä. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin vierastaa hänen armottomuuttaan ihmistä kohtaan. Samanlainen historiattomuus leimaa Suomea kaikilla aloilla: meillä eletään periodi kerrallaan ikään kuin koskaan ei olisi muuta ollutkaan", Pakkanen ihmettelee. "En ole optimisti enkä pessimisti, mutta uskon, että pakkotilanteessa ihminen keksii ongelmiinsa tekniset ratkaisut. Pitkällä aikajänteellä ihminen silti todennäköisesti häviää maapallolta", hän arvioi. Pyöräily on jalkapallon ohella yhä hänen suuri intohimonsa, ja Jenkeillä tulee käytyä lähes päivittäin. Lajin säilymiseen riittää se, että jollekin viidakonkolkalle jää muutama sata ihmistä. Taloyhtiössämme on komposti, jonka kanssa puuhatessani minäkin tunnen itseni hiukkasen paremmaksi ihmiseksi." Raitiovaunujen lumo Jukka Pakkanen asuu Espoossa. Pakkanen korostaa, että se on vain yksi mahdollisuus. "Linkola on syvästi sivistynyt, huumorintajuinen seuramies ja yhä looginen ajattelija, joka kirjoittaa komeasti. " Kokonaisuutena asiat ovat kuitenkin aika hyvin tai ainakin ne voisivat olla paljon huonommin . Piipahdettuaan television kulttuuritoimituksessa hän jäi 1976 vapaaksi kirjailijaksi. Karu kalastajaelämä herätti kaupunkilaisessa ihailunsekaista ahdistusta. 1970-luvulla maalatut uhkakuvat eivät ole maailmasta hävinneet, mutta Pakkanen pitää senaikaisia juttujaan naiiveina. Jukka Pakkanen rakastaa kaupunkeja. Se oli kuntoilua ja omien rajojen etsimistä, mutta myös pieni protesti yksityisautoilua vastaan. "Autoilen tosin vain alle 10 000 kilometriä vuodessa", hän sanoo. Siinä on hieno vivahde nöyryyttä ja suhteellisuudentajua", Pakkanen kertoo. Mutta futi smatseihin, kauppaan tai muille asioille hän ei mene pyörällä. Mutta myös joenrantaa, kuusia, pajuja ja tiheää aluskasvillisuutta. "Jokin aika sitten tapasin erään entisen vihreiden kansanedustajan, joka osallistuu näkyvästi yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ihmiskunnan moraalinen herääminen ei tunnu ympäristötietouden kasvusta huolimatta mahdolliselta. Ekokatastrofin jälkeinen maailma vilahtaa muutaman kerran Pakkasen uudemmassa tuotannossa, mutta vain tarinoiden kehyksenä, ei pääteemana. "Jos ne antavat moraalista tyydytystä, ne täyttävät tehtävänsä. Pakkasella on luonnontieteellinen maailmankatsomus, jossa ihmisellä on erityinen sijansa. Ehkä öljy-yhtiöt toimivat nyt väärin, mutta jos tulee suuria katastrofeja, niiden on muutettava tapojaan ja ne tekevät niin." "Ja ellei ratkaisua löydy, niin entä sitten. Pakkanen SUOMEN LUONTO 6/97. "Eläinfysiologiaa Helsingin yliopistossa opettanut professori Sulo Toivonen teki minuun vaikutuksen korostaessaan aina, että 'nykyisen tietämyksen valossa asia on näin ' . Stadin kundi rupesi aikoinaan opiskelemaan biologiaa, koska halusi saada selville, mitä on elämä. Koulupoikana vietin kaiket kesät Saimaan saaristossa, mutta tuskin edes kävin metsässä. Pakkanen myöntää, että teos on hänen silloisen elämäntilanteensa kuvaus. Lenkilläkin pikkupoikamainen kilpailuvietti pulpahtaa joskus pintaan ja yritän pudottaa kaikki muut pyöräilijät kannastani", Pakkanen naureskelee. Teksti: Jarmo Pasanen Kuva: Hanna Hentinen Mies, joka rakastaa Kirjailija Jukka Pakkanen pyöräilee, pelaa jalkapalloa ja imee sisäänsä halukkaasti kaupungin tuoksuja ja tuntoja. 1960-70-luvun taitteessa hän puuhasi aktiivisesti luonnonsuojeluliikkeessä ja toimitti muun muassa pamflettikokoelmat Lisälehdet luonnontietoon ja Minne kukat kadonneet, jotka herättivät runsaasti keskustelua. "En osaa polkea normaaliin tapaan rauhallisesti. Juhannusaaton voimankoetuksesta syttyi kipinä kilpapyöräilyyn, jota Pakkanen harrasti kymmenen vuotta. Nyt hän kurvailee pikkuautollaan kärsivällisesti pääkaupunkiseudun liikennesumpuissa eikä tunne tunnontuskia. Nuori vihainen mies Jukka Pakkasen 1972 ilmestyneessä esikoisromaanissa Koko maailman meno on vahva ekologinen pohjavire. Hän tutustui myös Pentti Linkolaan ja vieraili tämän mökillä Kuhmoisissa. "Totta puhuakseni luonto ei ole koskaan sytyttänyt minua. Hän ei ollut kuullutkaan noista teoksista, vaikka kirjoittajina olivat lähes kaikki tuon ajan luonnonsuojelun keulahahmot. Pakkanen valmistui filosofian kandidaatiksi 1970 ja pääsi Yleisradion tiedetoimittajaksi. Rooman klubin tulevaisuudenkuvat myllersivät mieltä niin Helsingin kaduilla kuin Saimaan rannalla. Ikkunoista näkyy tietä, kerrostaloja, ostoskeskusta ja Kehä kakkosen rakennustyömaata. Ehkä haastajan asema pitää myös ympäristönäkökulman terävämpänä. Yhteiskunnassa tarvitaan joka tapauksessa voimia ja vastavoimia." Moraaliset valinnat tuovat tyydytystä Juhannusaattona 1971 Jukka Pakkanen ajoi vaihteettomalla polkupyörällä Helsingistä Saimaalle 240 kilometrin matkan. Onko tarkoitus säilyttää koko kulttuuri. Elämä osoittautui kiehtovaksi mysteeriksi. Minusta ihminen on juuri heikkoutensa ja ristiriitaisuutensa takia hieno olento." Ihminen selviää tai sitten ei Pari vuosikymmentä sitten Pakkanen alkoi loitontua myös luonnonsuojeluliikkeestä. Rakentelin pituushyppypaikkoja ja koetin torjua ikävystymistä", Pakkanen muistelee. "Aurinko laskee merelle, kadun pinnassa on tomua ja raitiovaunu kolistelee ohi villi luonto ei ole koskaan tarjonnut minulle yhtä väkevää elämystä", hän tunnustaa
Onhan hienoa, että hämähäkin raajoja sentään tutkitaan", Jukka Pakkanen ylistää. "Joku kysyy, mitä hyötyä on tutkia hämähäkin raajoja. Raitiovaunut ovat erityisen lähellä Pakkasen sydäntä. Tunne lähtee syvältä lapsuuden Helsingistä, jolloin ratikoiden kolke ja hurina, mutta myös niiden sisällä oleva elämä juurtui lähtemättömästi hänen mieleensä. Raitovaunuilla on tärkeä sija myös hänen työn alla olevassa romaanissaan. Hänen seuraavassa ki1jassaankin niillä on tärkeä sija. Taiteilijat ja tieteentekijät pyrkivät kuvaamaan ja selittämään tuota moninaisuutta, eikä sen enempään saati lopulliseen totuuteen ole tarvis ta. Ensimmäisellä Italian-matkallani ihastuin suuriin merilintuihin", hän kertoo. 17. D Raitiovaunut ovat juurtuneet lähtemättömästi kirjailija Jukka Pakkasen sieluun. Entäs sitten; pitäisikö siitä muka olla jotakin hyötyä. Maailma koostuu luonnon täydellisyydestä ja ihmisen teoista; hyvistä, pahoista, kauniista, rumista, oikeista ja vääristä. Espoossa hän ei koe asuvansa kaupungissa. "Pidän kylläkin linnuista, jotka ovat kiehtovia ja myyttisiä eläimiä. "Kaupungin symboleja ovat asvalttisisäpihat ja raitiovaunut. Siitä voi päätellä, että Suomessa ei ole monta kaupunkia", hän myhäilee. ·aitiovaunuja ja asvalttia SUOMEN LUONTO 6/97 ei kuitenkaan tee havaintoja havunneulasista eikä muuttolinnuista
"Jos epäilette, lähtekää itse katsomaan", tämä nimettömänä pysyttelevä henkilö kehottaa. Ihminen on mahdollisesti jo pitkään ollut metsittymiselle altis, mutta ratkaiseva sysäys on puuttunut. Ne palautuvat ja unohtuvat ja palautuvat taas. Ehkä se alkaa jo varhain lapsuudessa ja jatkuu keskeytymättä koko ihmisen elämän ajan. Ne ovat maassa kiemurtavia riidenliekoja, mustia paperinohuita torvisieniä, kaarnaa rapisuttavia puukiipijöitä. En voinut olla tulematta. Mutta mikä oli ensin ja oliko joku muita tärkeämpi, sitä ei kyetä sanomaan. Lähemmäs päästyä muurissa olevat aukot alkoivat erottua. Purot ovat velhoja, jotka kulkevat kahisevissa suoheinissä ja synkissä korvissa, ja välillä ne piiloutuvat puiden juurilonkeroiden ja sammalpalteiden alle." "Toiset purot ovat kuin seireenejä: kuiskivat ja solisevat metsän henkeäpidättävässä hiljaisuudessa, kohisevat pieninä hilpeinä putouksina, ja taas ujuvat petollisen viettelevästi eteen päin. Ne ovat suohetteikköjen tuoksuja, sulkamaisten kortteiden hipaisuja, kuusikosta huokuvaa viileyttä. Nyrkkisääntönä voi sanoa: mitä kapeampia juotteja polut ovat, ja mitä vanhempiin ja luonnontilaisempiin metsiin ne vievät, sitä vaikeampi metsittymistä on torjua." "Jos tahdotte välttää kyseisen kohtalon, varokaa polkuja, jotka pieninä ja viattomina luikertavat varvikossa, jotka nousevat kankaiden ja harjujen päälle; ne johdattavat teidät paksukaarnaisten mäntyjen ja silkinkuultoisten kelojen juurelle ja suurten, kuhisevien, auringon lämmittämien muurahaiskekojen luo... "Polkujen pitää olla tietynlaisia. Hän astui mustasta aukosta sisään, ja metsä nielaisi hänet. "Katsokaa purojen mustia vesiä, niiden putuavia mutapohjia ja kivikkoja, joita myrkynvihreät sammalet peittävät. Hänen mukaansa purot ovat luonnon ilmiasun ottaneita velhoja, jotka houkuttelevat yksinkertaisen ihmispolon yhä syvemmälle metsän hämäriin. Niistä olisi helppo pujahtaa sisään, ja ne näyttivät houkuttelevilta ... Ehkä vähitellen, huomaamatta hiipien. SUOMEN LUONTO 6/97. E räässä hieman hämäräksi jääneessä tapauksessa henkilö oli ilmeisesti jo jonkin verran altistunut, koska hän vapaaehtoisesti pyrki metsään. Ja taas, ja taas ja taas. Mutta ne metsittävät." "Varokaa myös suonreunojen mutaa tursuavia, saraikkoja halkovia väyliä. Totta puhuen on vaikea sanoa, mitä metsittyminen lopultakin on. Tunnustan sen avoimesti, ainakin itselleni." Eräälle toiselle henkilölle polut ovat olleet nopea ja helppo alku parantumattomalle metsittymiselle. Kokemus voi olla erittäin voimakas, ja eräs henkilö uskookin noituuteen. "Eivät tietysti mitkä tahansa lenkkipolut", hän selvittää. Kulkija oli kuitenkin lopen uupunut, vastustuskyvytön sekä fyysisesti että henkisesti. Varokaa kaikkia sellaisia polkuja, joilta voi aistia susien ja kettujen käpälänpainumat, päästäisen kiireisen piiperryksen, hirvien ja metsäpeurojen raskaan kahluun ... Sillä näiden aistimusten myötä normaalit aistimukset menettävät merkityksensä, ja siitä metsittyminen alkaa." "Uskokaa minua", hän sanoo lopuksi, "polut vievät, ja ennen kuin huomaakaan, on jo myöhäistä." R ytöisten puronvarsikorpien seuraaminen on sekin todistettavasti aiheuttanut metsittymistä, suoranaista rydöttymistä. Ja viedä tietynlaisiin metsiin. Vuosien myötä muistoja kertyy runsaasti. Sellaiset polut tuntuvat kyllä hyviltä, niitä on helppo kävellä, on valoisaa ja kaunista, ilma on raikas. Onko se ihmisen luontainen, alkuperäinen olotila vai onko se jonkinlainen sairaus; vai onko kenties kyse toistaiseksi tuntemattomasta ilmiöstä. Enkä enää kiellä metsittymistäni. Mutta teoria sikseen, on aika kertoa joitakin esimerkkejä metsittymisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Sitä paitsi hän piti ajatustaan irrationaalisena. Äkkiä kulkijan mieleen nousi kuitenkin pelko, hätäinen ajatus: jos menen tuonne, joudun toiseen aikaulottuvuuteen, enkä pääse ikinä pois. Sitten se tulee kuin äkillinen sydänkohtaus ja prosessi lähtee liikkeelle yhä kiihtyvällä nopeudella ... Joka tapauksessa modernissa yhteiskunnassa ilmiötä ei pidetä suotavana. Metsä häämötti vielä kaukana: se näytti paksulta vihreältä muurilta, lähes läpitunkemattomalta. On myös toisenlaisia, dramaattisia tapauksia: metsittymiseen on johtanut yksi ainoa voimakas elämys. Seireenipurojen pohjilla kuultaa kuparinpunainen hieno hiekka, ja veden loputtomassa virtauksessa väreilevät heinien pitkät hiukset..." "Se on epäinhimillisen kaunista", kertoja lopettaa melkein itku kurkussa. Metsittyneelle ihmiselle ihmisen maailma ei ole ainoa, ja tämä asenne herättää yleistä närkästystä: ihmisen maailmassahan ihmisen maailma on ehdottomasti ainoa. Vaivalloisesti, painava reppu selkää köyristäen hän taivalsi silminkantamattoman hakkuuaukean yli. Myöhemmin hän kertoi: "Pääsin kyllä sieltä pois, mutta tulin pian uudelleen. Teksti: Aura Koivisto Kuvat: Risto Sauso Metsittyminen "Varokaa polkuja, jotka pieninä ja viattomina luikertavat varvikossa, jotka nousevat kankaiden ja harjujen päälle." 18 Miten metsittyminen tapahtuu. Metsä on ollut aina, ja metsittyminen on tapahtunut ikään kuin itsestään
Tummakaapuiset kuuset ovat kasvaneet valtaviksi jättiläisiksi heidän ympärilleen, ja lopulta koko metsä on muuttunut päivähahmostaan joksikin toiseksi. Jo yhdellä metsässä vietetyllä yöllä voi olla pysyviä seurauksia. Mitään varmaa ei voi sanoa, mutta vääjäämättä mieleen hiipii ajatus: Metsä katsoo tuhansin piilossa pysyvin silmäparein, on täynnä hiljaista elävää hengitystä. He vainuavat, että tuossa on taas yksi sellainen. Kuka tietää, keitä ne kaikki ovat. Hänen tukkansa on kuivaa naavatuppuraa tai se kiiltää niljaisena kuin änkyrimadon iho. Jokaisella metsittyneellä on tietysti oma yksityinen historiansa. Hän oli kerran joutunut keskelle rajaseudun vanhaa, luonnontilaista korpimetsää, ja puut olivat olleet tupaten täynnä näitä oksilla kasvavia epifyyttijäkäliä. Muut, normaalit ihmiset katsovat metsittynyttä hieman syrjäkarein, sieraimiaan väräyttäen. Metsittyminen on täydessä vauhdissa. Tai keitä ovat joskus olleet. Nämä yksityiset historiat sisältävät edellä jo kuvattua ja paljon muuta niissä kerrotaan karhuista ja kuukkeleista, saniaisista ja vanamoista ja etanoista, ylipäätään kaikesta joka vain metsää on. Entä kun metsittyminen on kerran alkanut, kuinka pitkälle se voi viedä. Tällainen ihminen on kuin ihmissusi: päivät pitkät puuhaa arkisia askareitaan, kunnes jonain hetkenä heittäytyy metsän vietäväksi. Mutta aamulla he ovat heränneet kankeina ja tukat pörrössä ja heihin on piintynyt savun ja kostean sammalen tuoksu. Tieteellisessä kirjallisuudessa puhutaan kääpien infektoimista puista, mutta ihmisten saamat kääpätartunnat ovat jääneet huomiota vaille: niistä ei mainita sanallakaan, vaikka ne vaikuttavat yhtä todellisilta. Metsittynyt haisee turvekuntalta ja lahopuulta ja niissä risteileviltä sienirihmastoilta; hänen ihollaan on muurahaisen pissaa ja hänestä karisee havu ja ja jäkälän sekovarren kappaleita. "Käävät ovat tiettävästi aiheuttaneet joitakin suoranazsza metsittymisepidemioita." 20 Eräs henkilö paljastaa naavojen ja luppojen murtaneen hänen vastustuskykynsä. Ehkäpä kääpien karamellisia tuoksuja, heleitä värejä ja eriskummallisia olemuksia kannattaisi tässä mielessä tutkia miten ne vaikuttavat ihmisen psyykeen ja johtavat vaikeaan metsittymiseen. Mahdollisesti käävissä piilee joitain tuntemattomia huumaavia aineita, jotka tekevät ihmisen niistä riippuvaiseksi. Aivan kuin kuuset olisivat verhoutuneet jatkuvasti vihmovaan harmaanvihreään sateeseen. On ihmisiä, jotka illan hämärtyessä ovat pahaa-aavistamatta laittaneet leirinsä ja asettuneet puuvanhusten jalkojen juureen. D SUOMEN LUONTO 6/97. Olin järkyttynyt ja haltioissani." Käävät ovat tiettävästi aiheuttaneet joitakin suoranaisia metsittymisepidemioita. Metsittynyt on muiden ihmisten joukossa vaivautuneen hiljainen, syrjäänvetäytyvä, tai puheripulinen päällepäsmäri . Ja he, onnelliset typerykset, ovat nukahtaneet metsän tasaisena huokuvaan hengitykseen, kuin suuren elävän olennon vatsaonteloon. Toisaalta kohtalaisen normaaliltakin vaikuttava ihminen voi olla pahoin metsittynyt. " Hetken luulin näkeväni näkyjä, hallusinaation: naavojen ja luppojen paljous sumensi silmäni, ,pehmensi metsän koko kuvan. Hänellä on pysyvä riippuvuussuhde villasukkiin ja kumisaappaisiin, ja hän hermostuttaa tavalliset kanssaihmisensä jähmettyneellä kartantuijotuskatseellaan, loputtomilla maapuuhöpinöillään ja omituisten Eliöidensä palvonnalla. He ovat kuvitelleet olevansa turvassa nuotionsa valopiirissä, ja sitten he ovat istuneet niillä sijoillaan, kunnes hämärä on tihentynyt pimeydeksi ja taivas saanut tuikkivat pisteensä
Ritariperhoskisaan osallistuneiden kesken arvotaan kolme eräreppua. Ritariperhosen tuntee suuresta koosta, keltamustakirjavasta yleisvärityksestä ja takasiipien pitkistä kannuksista. Ritariperhonen on komeimpia ja helpoiten tunnettavia päiväperhosiamme. Lähetä toimituksen osoitteella tuulihaukkahavaintosi ja havaintopaikan tiedot: kunta, kylä, etäisyys ja suunta lähimpään GT-kartalla mainittuun keskukseen tai paikan koordinaatit. Kerro meille missä ja milloin näit perhosen tai sen toukan. Tuulihaukka on pieni petolinnuksi, paljon varista pikkuisempi. Meidän ritarimme lähisukulaisia taas liihottelee eri puolilla maailmaa tropiikista taigalle. Helpoiten tuulihaukan tuntee sen tavasta lekutella paikallaan ilmassa saalista tähyillen. Missä päin Suomea voi nähdä tuulihaukan. Se rakentaa pesänsä tavallisesti vanhan variksenpesän päälle, mistä on näkyvyys laajalle aukealle. Avomaiden myyrien ja muiden pikku viiksiniekkojen kauhu on tuulihaukka, päältä tiilenpunainen, alta viiruinen ja vaalea. Jos tiedät alueen, missä tuulihaukka tai tuulihaukat saalistavat säännöllisesti tai peräti tuulihaukan pesän niin kerro siitä meille. Ritarit lentävät alkukesällä toukokuun lopusta kesäkuun loppuun. 21. Laita mukaan oma nimesi, osoitteesi ja puhelinnumerosi. Tule mukaan seuraamaan Suomen kesää! Esa Pienmunne/1..uontokuvat Jarkko Mäkineva/Luontokuvat Pentti Johansson/Luontokuvat 1. tavalla kuin edellä tuulihaukan yhteydessä selitettiin. Sen voi tavata missä hyvänsä Suomessa. Tiedot luovutamme tuulihaukkatutkimuksen tarpeisiin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. SUOMEN LUONTO 6/97 2. Määrittele havaintopaikan sijainti samalla. Lähetä havaintosi toimitukseen lokakuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Tuulihaukalla on pitkät siivet ja pyrstö. Lämpiminä kesinä kehittyy myös toinen sukupolvi, joka lentää heinäkuun puolivälin jälkeen. Vähenemistä on jarruttanut joillakin alueilla pesimäpönttöjen ripustaminen tuulihaukka pesii mielellään laatikkomaiseen pönttöön, jonka etuseinän yläosa on avoin. Toimitamme myös ritariperhostiedot Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Palkinnot: Tuulihaukkatietoja lähettäneiden kesken arvotaan kolme Kotimaan linnut -kirjaa, joiden mukana seuraa CD-levy linnunäänistä. Pääpalkinto on vieterivedolla toimiva radio, josta kilvoittelevat kaikki tietoja lähettäneet. Voittajat julkistetaan Suomen Luonnon joulukuun numerossa. Sen mustakeltaraitainen toukka popsii halukkaasti sarjakukkaiskasveja, kuten suoja karhunputkea. Lähetä havaintosi ritariperhosesta toimitukselle. Koska ja missä näit ritari perhosen. Viime vuosikymmeninä tuulihaukat ovat vähentyneet Suomessa rajusti
SUOMEN LUONTO 6/97. Lintuharrastaja Tapio Tohmon hienoin hetki Hurpussa oli 1979, kun siellä käväisi käärmekotka. Silloin tämä Suomen kaakoiskolkka on niin suosittu, että vähäisimmätkin pukkisängyt koko kunnassa on varattu jo useita kuukausia ja jopa vuotta aikaisemmin. Lintulahden Loma-ja Virkistyskeskus vasemmalla ylhäällä. ja läheinen Suomenlahteen pistävän niemenkärki Hurppu ovat maamme parhaita arktisten lintujen muuton tarkkailupaikkoja. Kiikariin saattaa hyvinkin sattua Virolahden Yilkkiläntura vaikkapa huippuharvinainen mandariinisorsa. Osa vieraista ei ole nukkunut koko yönä, sillä monet linnut matkaavat myös öisin, ja kevätyöt ovat vaaleita. Saari on kuulu kauneudestaan. Alice Karlsson, Pekka Paaer, Terho Poutanen ja Juha Valste ParastG Ari Kettunen/Luontokuva! Lentokuva Vallas Oy Virolahden Vilkki1änturalla on mahdollisuus nähdä eksoottisia lajeja. Havainto oli Suomen ensimmäinen. Lintulahden Lomaja Virkistyskeskus Vilkkilänturalla on toukokuussa tupaten täynnä lintuharrastajia, jotka saapastelevat aamiaiselle heti kukonlaulun aikaan. Sit22 Ravintola Kaunissaaren Maja Kaunissaaren Majan terassi imee niin tanssinystäviä kuin luontoharrastajiakin. Arktikan aika on toukokuun alkupuolelta kesäkuun alkuun. Yöllisen odotuksen palkitsee usein taivaalta kuuluva allien sykähdyttävä laulu tai mustalintujen outo vihellys
Suomen kesässä 1 Onko kutsuvampaa näkyä kuin keidas aavikolla. Kaunissaareen pääsee veneellä sekä Pyhtäältä että Kotkasta. Muista harvinaisuuksista mainittakoon amerikanjääkuikka, lumihanhi, valkoposkitiira ja valkopäätiainen. Laaja23. Bagarstugan huokuu kotoisuutta, ja se on linnuille otollisessa paikassa. Kesäisin järveä nimittäin tuskin näkee, niin vähän vettä siinä on, mutta kosteikkolinnuille se sopii mainiosti! Laajalahdelle Helsingin hulinasta Kun Helsinki alkaa ahdistaa ja tekee mieli rauhoittumaan, on Espoon Laajalahti siihen varsin sopiva paikka. Poikkea satamassa katsomassa veneitä ja kuuntele miten valtavat puut juttelevat. Kävijät kehuvat Kaunissaarta "henkeäsalpaavan kauniiksi" ja siihen on helppo yhtyä: saaressa kauneuden rakastaja voi iloita luonnon lisäksi vanhoista kalastajamajoista, rauhaisasta venepoukamasta ja vieraanvaraisista kymenlaaksolaisista. Kippis. Matka on lyhyt ja teiden ja polun varret rönsyävät katseltavaa ja kuunneltavaa. Satunnaisten matkaajien ja mahtavan arktikan ohella Hurpussa ja Vilkkilänturalla on silmiinpistävää lintulajien runsaus. Liljendalissa luonnonystävät ovat kuitenkin kiinnittäneet erityistä huomiota Sävträskin rannalla punamultaiseen ravintola Bagarstuganiin. Poimimme lintuharrastajien avulla Suomesta paikkoja, joissa lintumaailma sykähdyttää ja maisema miellyttää kehon tarpeita unohtamatta: suurinkaan esteetikko ei elä pelkästään hengestä. temmin käärmekotka on nähty Virolahdella neljä kertaa. Kun patikoi reppu selässä, otsa hikeä noruen ja yhtäkkiä silmien eteen avautuu pikku kahvila, oluttupa tai kyläkioski. GALLEN· 500 METRIÅ Käynökuva/Hannu Virtanen Teepä Tarvaspäästä Elfvikiin oma retki. Tohmon porukan ennätys on 142 lajia vuorokaudessa! SUOMEN LUONTO 6/97 Matkatessa Virolahdelta länttä kohti kannattaa poiketa Kaunissaaressa, ja siellä olevassa ravintola Kaunissaaren Majassa. Itäinen Uusimaa on vehmasta seutua ja siellä on kosolti nähtävää
Koko Laajalahden ranta on täplitetty viehättävillä rakennuksilla: Kumpareella tien varrella seisovat Akseli Gallen-Kallelan museo, Tarvaspään kahvila-ravintola ja siitä parin kilometrin päässä Espoon luontotalo Villa Elfvik, mielenkiintoisimmat mainitaksemme. Viime vuosien uudistulokkaita ovat viiksitimalit, joiden pingahdukset kuuluvat luontopolulle. Kun sitä ryhdyttiin rakentamaan Suomi kuului Ruotsille ja sen perään vielä reilut sata vuotta Venäjälle. Suomenlinna on oma maailmansa Toinen pääkaupunkiseudun henkireikä on Suomenlinna, joka täyttää ensi vuonna 250 vuotta. Piperin kahvilassa tarjoilijat seisovat kuistilla valkoisissa esiliinoissaan ja nauttivat auringosta. Pensaikkojen linnuista Laajalahden luontopolulla ei kesäkuun aamuna voi olla kuulematta voimakasäänistä satakieltä, taiturimaisia matkijoita luhtaja viitakerttusta eikä omalaatuisia sirisevää pensassirkkalintua ja säksättävää viitasirkkalintua. Nämä kolme historiallista paikkaa muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jossa yhdistyvät luonto-, kulttuurija kauneuselämykset. Pekka Eriksson/Luontokuva! Valkohäntäpeuran voi hyvinkin nähdä kirmailemassa Fagervikin ja Fiskarsin ruukkikylissä. Kahvilarakennus on 1700-luvulta, vieressä virtaava joki on vielä paljon vanhempaa perua. Maarinlahden torni on käyttökelpoinen myös syysmuuton seurantaan. Näyttäviä levähtäjiä ovat lauluja pikkujoutsen sekä uivelo. Suomenlinnassa linnut suihkivat edes takaisin touhukkaasti, hiekkatie rahisee ja lämpö väreilee kivimuurista. Suomenlinnaan mennaan vesibussilla tai lautalla ja yleensä eväiden kanssa, mutta saarilla on nykyisin monta ravintolaa ja oma panimokin heti lauttarannassa. Aamupäivisin asiakkaita on vain vähän ja SUOMEN LUONTO 6/97. Vanhat ruukkikylät tekevät iloiseksi lahti löytyy Turunväylän varrelta, kohdasta, jossa meri lähes loiskii tielle. Ruovikosta kuuluvaan ruo24 Esa Ervasti Fagervikin Prästgård Cafessa aika tuntuu pysähtyvän. kokerttusten jatkuvaan särinään ja luritukseen sekoittuu avoveden reunasta kantautuvaa rytikerttusen jankkaavaa laulua. Toisella puolella polkua narisee ruisrääkkä, toisella sivaltelee luhtahuitti. Kirkkonummelalainen Antti Herlin on tuonut lihakarjaansa vuodesta 1993 lähtien kesälaitumelle Laajalahdelle pitämään ruovikkoja ja pensaikkoja kurissa. Niityt ovat alkaneetkin jo palautua entiselleen ja samalla niiden lintulajisto: keltavästäräkki, niittykirvinen, kuovi , töyhtöhyyppä. Kantavaääniset punajalkaviklo ja meriharakka tuntuvat olevan myös aina nokka auki. Haapanoiden joukosta löytyy harmaasorsa, jos vain osaa etsiä. Kaikkialla on siistiä ja hiljaista. Muuttoaikoina Laajalahdella levähtää tuhatmäärin lintuja, joista kevään alussa ja syksyn lopussa runsain on isokoskelo, muulloin useimmiten haapana
Pizzeriallakin on terassi, mutta se on muurien ympäröimä eikä sieltä näe merelle. Eipä ihme että kara on joinakin vuosina jäänyt Fagervikiin pesimään. Ulkoterassilla juomat maistuvat. Lokit kirkuvat pään yllä, varpuset etsivät muruja pöytien alta ja laivat huutavat. Sivulle 27 25. Lentokuva Vallas Oy Fiskarsin ruukkikylän keitaat: Wärdhus vasemmalla alhaalla ja Hill oikealla. Suojaisella paikalla on tosin puolensa, sillä Suomenlinnassa tuulee usein. Sydänkesällä Suomenlinna peittyy keltaisiin ukonpalkoihin, jotka ovat muistoja venäläiseltä ajalta. Seppo Hakala Seppo Hakala Suomenlinnan rauha henkii Walhallan pizzerian tuulensuojaisella terassilla ja Piperin kahvilassa, jonka katolle selkälokit ovat asettuneet lepäilemään. Terassille noustaan kapeita portaita ja päädytään Suomenlinnan katolle. Tarjolla on kosolti varjoisia onkaloita ja siltojen koloja. Toinen kiinnostava venäläismuisto on harmio, jota linnoituksessa kasvaa myös runsaasti. Suomenlinnan linnustossa on runsaasti kolopesijöitä. Prästgård Cafen punatiilisessä seinässä on vuosiluku 1787 kertomassa lehtipuiden kattaman jokivarsi yhteisön vanhasta historiasta. Piperin kahvilasta on pieni matka Susisaaren kärkeen, jossa Walhallan terassi suorastaan sieppaa raitilla vaeltajat. Komea rakennus ylhäällä on Fiskarsin kartano. Saarta on pöntötetty, ja valleissa on yllin kyllin rakosia kivitaskuille, varpusille, pääskyille ja västäräkeille. Täältä voi tähyillä merelle niin kauas kuin silmä kantaa. Kivitaskut niiailevat, mehiläiset surraavat ja on kesä! W alhallassa on jokaiselle jotakin: terassi rentoon menoon, pizzeria pikanälkäisille ja Walhallan gourmet-ravintola nautiskelijoille. Poimuilevan pikkujoen koskipaikoissa on runsaasti vesisammalkivikkoa. Jokivarren paratiisi Fagervikin ruukkikylä Pohjassa on koskikaran valtakuntaa. Meri henkäilee keSUOMEN LUONTO 6/97 sän alussa vielä viileänä ja puut paisuttelevat lehtiään minkä kerkeävät. henkilökunnalla on aikaa jutella
* Linnustossa kultarinta, mustapääkerttu, kuhankeittäjä ja pikku tikka. 1890-luvulla se muutettiin roomalaiskatoliseksi kappeliksi. Talon erikoinen sisäfile sienillä tarjoillaan puuseppä Virtasen lankulla. Oman keittiön kahvileipiä, leivoksia ja piirakoita. A-oikeudet. A-oikeudet. Ruokalistalla runsaasti kalaa. Ruukkilaakson rinteillä valkohäntäpeuroja. *Legendaarinen lintujen tarkkailupaikka. Hill, (019) 237 045 Ravintola padotun Fiskarsinjoen suvantolammen edustalla, kosken vierellä. Antsa leipoo kahvileivät ja paistaa pitsat. Honkapirtti Turku, Ruissalo, (02) 258 9209 Honkapirtti on kahvilatyyppinen raittiusraG vintola, jossa erikoisuutena hernekeitto ja pannukakku. 4. 2. Pikkuvesissä saukkoja. 3. Ruuk26 kialueen yläpuolisilla pikkujärvillä pesii kaakkureita, jotka käyvät kalastamassa merellä ja joiden kaakatusta voi kuulla ruukkikylässä niiden palatessa kotilammilleen. Vuonna 1928 rakennus purettiin jälleen ja vanhoille peruskiville rakennettiin nykyinen A. Alue on idyllistä vanhaa kulttuurimaisemaa, jota luonnehtivat Fiskarsin joen laakson jyrkät rinteet ja lehtevä vanha puusto. Tämä puretti in venäläisellä kaudella 1874 ja paikalle rakennettiin uusi huvimaja, jota käytettiin upseerin kesäasuntona. Tammimetsiä ja lehtokasvillisuutta. Satunnaisia pesiviä harvinaisuuksia ovat koskikara, pyrstötiainen ja kuningaskalastaja. Ilta-aurinkoinen terassi. SUOMEN LUONTO 6/97. Kahvilan nykyinen ilme on vaaleampi uuden maalipinnan ansiosta. Ranckenin piirtämä kahvilarakennus. Fiskarsin ruukkiyhteisö Pohjan kunnan Fiskarsinjoen laaksoon levittäytyy 1600-luvulta periytyvä rautaruukkiyhteisö pajoineen ja työväenasuntoineen. Kahvila Piper Helsinki, Suomenlinna, (09) 668 447 Kukkulalla, jolla kahvila sijaitsee, oli 1700luvun lopulla uusklassinen huvimaja. Antsan grillikioski Särkisalo, (02) 732 4570 Hanko Päivän ruokaa tarjoillaan puolestapäivästä neljään iltapäivällä. Pikku lämpimiä, olutta ja kahvia. Turun seudulta kotoisin olevat miehet rakensivat Honkapirtin 1943 valtavista itäkarjalaisista hirsistä Uhtuan suunnalla, mistä se kuljetetti in Turkuun ja pystytettiin Ruissaloon. W. Henki lienee entisenlainen. Saunan varanneille valmistuu ketterästi lohitai janssoninkiusaus, janoisille kurkuille löytyy kylmää olutta. Etelärannikon luontokeitaat 1. Talvella grillin ikkunasta voi tähyillä haaskalIe, jolla merikotkat ruokailevat. Patrik Karlsson/Luontokuvat Merisinappi kukkii merenrannalla Hangossa. * Hieno saaristo on täynnä elämyksiä. Lounas voi olla lohikeitto, jauhelihapihvi, wienerleike mitä milloinkin. Fiskars Wärdhus, (019) 237 355 Ruokaan panostava rav intola vanhassa arvorakennuksessa ruukkialueen keskellä. Pihassa ruukkilaakson puolelle avautuva ulkoterassi . Ravintola on suljettu maanantaisin ja perjantaisin. Hangon museo Kahvila tai grilli, tärkeintä on tunnelma Neljän Tuulen Tupa vanhassa asussaan Mannerheimin aikaan. *Ulkoterassilla voi tarkkailla merilintuja ja nauttia Suomenlinnan hengestä
Villa Elfvikin luontotalo Espoo, (09) 515288 Vuosisadan alussa rakennettu jugendtalo. Mahdollisuus nähdä useimmat Suomen tikkalajit. *Erityisesti perhosia ja kasveja sekä kaakkoisia lintulajeja. Villa Elfvikin tiloja voi vuokrata kokousja juhlakäyttöön. Tässä makupaloja. Liljendalin Baearstuga Liljendal, (019) 616 662 Punainen Bagarstugan seisoo Sävträskin itärannalla, rannan ja maantien välisellä kumpareella. Henkii historiaa. Kahden päivän tilausajalla myös lounaita enintään 20 hengelle. Ravintola on auki päivittäin, suurten ryhmien on syytä ilmoittaa tulostaan etukäteen. Harmaapäätikka ja pikkutikka pesivät alueella. Lounaan ja päivällisen saaminen on syytä varmistaa etukäteen. Olkaa hyvä. Lintulahden Loma·a Virkistyskeskus trolahti, (05) 357 3110 Vilkkilänturalle 1904 rakennettu entiseen vanhainkotiin perustettu pitopalvelutyyppinen majatalo on yksi lintujen tarkkailijoiden kärkipaikoista. Kahvilasta saa pullakahvit varmuudella vain viikonloppuisin, mutta etukäteen sopimalla tarjoilua järjestyy muulloinkin. A-oikeudet. Sävträsk on Koskenkylän joen järvimäinen laajentuma, joka on tunnettu joutsenten levähdyspaikka keväin syksyin. 13, Aminne Gard Aminnefors, (019) 238 890 (Nordcenter Golf & Country Club) Vanha ravintolakartano Pohjanpitäjänlahden perukassa. Maisemaa luonnehtii vanha lehtipuusto padotun jokiuoman ympärillä ja punamultaiset ruukkikylän talot laakson reunalla. Ja kannattaa ilman muuta käydä myös hienon Pohjanpitäjänlahden perukassa olevissa Fiskarsissa sekä Åminneforsissa on 5. Rautaruukissa valmistettiin tinattua peltiä ja Fagervikin kartanosta Jarven rannalta johdettiin ympäristön maanviljelyä. *Sävträskillä kannattaa käydä kuulostelemassa vaikkapa yöhuutelijoita. 11. A-oikeudet. 8. Lintumies Esa Ervasti kertoo, että Fagervikissä voi hyvällä tuurilla tavoittaa useimmat Suomen tikkalajit. *Erittäin kiva kesä terassi, jolta voi tähyillä merilintuja ja muurien kätköissä pesiviä kivitaskuja, varpusia ja pääskyjä. Päiväsaikaan voi yhyttää kurkia, pikkulokkeja, ruskosuohaukan, kalasääsken ja nuolihaukan. A-oikeudet. Parin sadan metrin päässä on lintutorni. 27. Orkesteri perjantaisin ja lauantaisin, saunomismahdollisuus. *Tarvaspäästä pääsee Villa Elfvikin luontotalolle näppärästi jalan (ks. Antsan grilliin tultaessa ensimmäisenä näkyy kalliolla seisova tuulimylly, seuraavaksi saattaakin nähdä merikotkia! Prästgärd Cafe sopii hyvin Länsi-Uudellamaalla liikkuvan luonnonystävän taukopaikaksi tai päiväetapiksi. 23). *Luontopolku Laajalahden rantaan. Niemellä uloimpana tyrskyjen huuhtoma kallioranta, lähistöllä puuttomia luotoja ja pikkusaaria. Neljän Tuulen Tupa Hanko, Pieni Mäntysaari, (019) 248 1455 Kesäkahvila Hangon kaakkoispuolella. *Mahdollisuus tarkkailla merilintuja ja hienoja maisemia suoraan kahvilan terassilta. kartta s. Kaunissaaressa on myös lomamökkejä. Prästgård Cafe Inkoo, Fagervik, (019) 207 271 Kesäkahvila vanhassa tiilimakasiinissa Fagervikin ruukkikylässä Inkoon kirkolta länteen luikertelevan museotien varrella (maantie 105). Erikoisuutena myös Suomenlinnan perustajan Ehrensvärdin reseptillä tehty aperitiivi. Walhalla Helsinki, Suomenlinna, (09) 668 552 Rauhallisella paikalla Suomenlinnassa. Grillattua lohta, paistettua kampelaa, mansikkatorttua ja muita konditoriatuotteita. SUOMEN LUONTO 6/97 Arktisen muuton aikana Hankoniemellä levähtää alleja ja mustalintuja. 7. Lomaja Virkistyskeskuksessa tarjoillaan ruokaa lounasaikaan. Kevätarktikan seurantapaikka. *Golfviheriöllä sateen jälkeen usein kanadanhanhia, rastaita, naakkoja, sorsia ja meriharakoita. Luonnonystäville sopivia kahviloita ja ravintoloita on eteläisimmässä Suomessa varmasti paljon lisää. Tarvaspää Espoo, (09) 514919, museo (09) 513 388 Akseli Gallen-Kallelan entinen kotitalo Villa Linudd on muutettu Tarvaspään kahvilaksi. Nykyään Espoon kaupungin luontotalona. Jokivarressa talvella yleinen koskikara pesii joskus ruukin onkaloissa. Haahkoja, isokoskeloita, tukkakoskeloita, kyhmy joutsenia. 9. Luontoja ympäristöaiheisia näyttelyitä. 12. Walhallassa saa hyviä kalaruokia, muun muassa Walhallan lohiröstiä. Tekolammilla taveja. Kahvilassa istuskellessa voi etsiskellä vaikkapa nokkavarpusia pihan ruokinta-automaatin tienoilta. *Paikalta voi nähdä satoja joutsenia. Roppakaupalla harvinaisuuksia. Esimerkiksi harmaapäätikka on pesinyt monena vuonna ja sen kuikutusta voi kuulla täällä myös talvella. A-oikeudet. Kaunissaaren Maja Kaunissaari, (05) 353 2415 Henkeä salpaavan kauniissa Pyhtään Kaunissaaren vanhassa kalastajakylässä olevan kesäravintolan erikoisuus on lohisoppa. *Taitavasti laulavia lehtolintuja: kultarinta, mustapääkerttu, kuhankeittäjä ja satakieli. Matkalla kauniita taloja, lehtokasvillisuutta, venesatama ja lintuja. Kartanon päädyssä pienehkö kahvila, jossa tarjolla perinteistä kotiruokaa. A-oikeudet. Heinäkuussa kiertelemme Sisä-Suomessa ja Pohjanmaalla, elokuussa Kuusamon pohjoispuolella. Myös olutta, jäätelöä ja leivonnaisia. 6. Juha Valste Fagervik oli alkujaan rautaruukin ympärille syntynyt tehdasyhteisö. Gallen-Kallelan ateljeemuseo pihan toisella laidalla. 10
Lossin takana ovat vielä Ulkoluoto ja Pettu, joissa elää ympäri vuoden vajaat 20 taloutta. Hyvällä tuurilla rannalta voi löytää myös pesivän ristisorsan ja ulompaa mereltä riskilän, pilkkasiiven tai merikihun". Omaleimaisin ja kiehtovin Ruissalon energialähteistä on kuitenkin Honkapirtti. "Rantahiekalla voi loppukesällä nähdä isoja muuttavia kahlaajaparvia ja luodoilla pesivät punajalkaviklo, meriharakka, karikukko ja tylli ruokailevat hietikoilla. Lossin ansiosta Niksaarta ja Ulkoluotoa erottavassa kapeassa salmessa on koko talven avoinna sula, jossa on usein talvehtivia vesilintuja. Kotkia näkee parhaiten lossin pysäköintipaikalta ja grillikioskilta. Kahvilan osti 1927 silloinen kenraali Mannerheim, joka ensitöikseen risti Nils Sundbcrg/Luontokuvat Pian nämäkin oravanpojat oppivat terassien vakituisiksi asiakkaiksi. Honkapirtiltä lähtee ulkoiluja luontopolkuja saaren metsiin. Harmaapäätikka on paljasvarpainen ruissalolainen. Niille ja saariston monille kesäasukkaille Antsalla on melkoinen merkitys. Hienoimmat elämykset paikka tarjoaa kuitenkin talvella. Myös kahvi on mainiota, munkeista ja donitseista puhumattakaan. Ruissalon kävelytiet ja polut kiemurtelevat tammimetsässä, jonka ikivanhat ja täynnä reikiä olevat rungot tarjoavat pesimäpaikkoja naakoille, uuttukyyhkyille, kottaraisille, lehtopöllöille sekä lukemattomille tiaisille ja kirjosiepoille. Ruissalossa hernesopalla Etelärannikon elämysmatkan hienon päätöksen tarjoilee Turun Ruissalo, joka on rehevää Lounais-Suomea. Rento meno taisi tulla mukana. Hankoniemen ranta huumaa äänillään ja tuoksuillaan: meriharakat pliipittävät kilpaa lähiluodolla ja hiekalle huuhtoutunut rakkolevä leyhähtelee jalkojen alla. Sen historia ulottuu vuosisadan alkuun: Ensin Pienellä Mäntysaarella oli Annie Caireniuksen kioski, joka laajeni Cafe Africaksi. SUOMEN LUONTO 6/97. Hietikolla kasvaa merisinappia, merimaltsaa, pietaryrttiä, rantavehnää. "Vedet jäätyvät Hangossa hyvin myöhään, jos ollenkaan. Ruissalossa voi syödä ja juoda monessa eri paikassa. Tie loppuu lossiin, ja lossirannassa on Antsan grillikioski. Antsan ulkoterassilta tai grillin vierestä kalliolta näkee useimmat saariston tavalliset linnut kesällä melko helposti. Lähellä on Särki salon I inturyhmän pitämä haaska, jolla käy ruokailemassa merija maakotkia sekä tietysti korppeja ja variksia. Särkisalon luonto on rikas ja monipuolinen. Lintuharrastajat ja luonnonsuojelijat kertovat kuitenkin, että kunnan luontoon kannattaa käydä tutustumassa mahdollisimman pian. Antsan paikka ei ole pelkkä grillikioski. Ylempää dyyniltä tapaa kenttämarunaa ja ajuruohoa. Kahvila on nyt vuokralla yksityisellä yrittäjällä. Siitä ilmoittaa ensimmäisenä rantakalliolla oleva pieni tuuligeneraattori, joka jauhaa Antsan akkuihin sähköä. Täällä voi nähdä vesilintuja mihin aikaan vuodesta tahansa", Hankoniemen luonnon hyvä tuntija, amanuenssi Kalevi Keynäs sanoo. Hangon kaupunki osti Neljän Tuulen Tuvan 1976 ja rakennutti 1986 uuden terassin kahvilan eteläsivulle. Jos tällaiset suunnitelmat toteutuvat, rantoihin ei tulevaisuudessa ole pääsyä sen enempää linnuilla kuin 1 uontoharrastaj i I lakaan. Jos mukana on ripaus historiaa, elämys on väkevämpi kuin kävisi ulkomailla! Niin harmonisia paikkoja nama vanhat ruukkikylät ovat! Skål på Mannerheim Hangon Neljän Tuulen Tuvan kesäkahvila on luonnonystävien ykköspaikkoja. Uhtuan hirsistä rakennettu pirtti on erikoistunut hernekeittoon ja pannukakkuun, jotka ovatkin erinomaisia. Alustavassa kaavaluonnoksessa rantarakentamiseen osoitettujen paikkojen määrä lähes kaksinkertaistuu nykyisestä. 28 paikan Neljän Tuulen Tuvaksi ja sisusti kahvilasalin ranskalaistyyliseksi maalaisravintolaksi . Kahvilan pihapöydässä voi seurata tammien koloissa pesivien naakkojen touhuilua ja kuunnella lintujen laulua. Niksaareen ajetaan pengertietä, jonka molemmin puolin on merta, saaria, luotoja ja ruovikoita. Ruissalon Honkapirtin hirret tuotiin aikoinaan Karjalasta. Niksaaren keitaalla Lounais-Suomen saaristossa sijaitsevasta Särkisalon kunnasta suurin osa on saaristosM alli Valta/Luontokuvat sa ja maisemat ovat sisäsaaristolle ominaisia: sammalten ja jäkälien peittämät kalliot nousevat jyrkästi laajoilta ja melko tasaisilta pelloilta, metsät ovat joko karuja saaristomänniköitä tai reheviä kuusikoita, välillä näkyviin pilkahtaa ruovikoiden reunustamia lahtia
Jokainen niemennokka vallattiin, ja talon niittypalstat saattoivat olla hajallaan parinkin joen varressa ja äärimmäisten väliä kymmeniä kilometrejä. Tulvametsän kasvipeite oli jo lähes valmista niittyä: ruohot ja heinät olivat runsaita, mutta karun kangasmetsän varvut, jäkälät ja sammalet puuttuivat. Ihmisen tekoa Lapinkin kukkaniityt ovat ihmisen työn tulosta. Lehtomaisilla mailla raivaaminen ulottui laajemmallekin metsään. Lähiseudun omista lajeista muodostuu niittylajiston runko. Lapin karjatalouden perustana olivat pienet jokivarsien niittylaikut. Sodan jälkeen ei työvoimaa enää riittänyt joka niitylle ja niityt alkoivat yksi toisensa jälkeen jäädä oman onnensa nojaan. Heinän teko alkoi kohta juhannuksen jälkeen, ja viimeisiä suoniittyjen saraheiniä korjattiin syyspakkasten jo SUOMEN LUONTO 6/97 Harry Europaeus/luontokuval Kulleron kukka on solminut liiton kärpästen kanssa. Kangasmetsän lajeista kotiutuivat 29. Erämaa-alueilla kasvaa noin 100-200 kasvilajia neliöpeninkulmalla. Omassa vara parempi Lapin suurten jokien väliset selkoset ovat olleet ja ovat suurelta osin yhä lajistoltaan alkuperäisessä tilassa. Kun metsä raivattiin, heinän kasvu elpyi runsastuneen valon ja ravinteiden ansiosta. Vain koskipaikoissa ja jyrkissä törmissä oli runsaslajisempia ja kauniskukkaisia niittyjä. Kun erämaahan raivataan uusi niitty tai pelto, voi helposti kuvitella ja osin nähdäkin, mistä niityn lajit tulevat. Lehdoista ja lettosoilta siirtyivät tuoreelle niittyraiviolle metsäkurjenpolvi, huopaohdake, kullero ja kellosinilatva. ahdistellessa. Niittytalous oli voimissaan vielä 1930-luvulla. Kun yhdellä niityllä saatiin heinät latoon, siirryttiin toiselle niitylle. Jorma Laurila/Luontokuva1 Pulskaneilikka on itäinen jokirantojen kasvi, joka on suuresti hyötynyt niittyjen raivauksesta. Lehmärievuille heinää ajettiin kaukaladoista talven rekikeleillä porolla. Kärpäset pölyttävät ja kukka antaa suojaa. Ihmisen roolista kasvien siirtäjänä kertoo se, että vanhojen kylien ympäristössä lajimäärä on kaksinkertainen. Alkukesästä niitty peittyy kultaisiin kulleroihin, ja vuorollaan sen verhoavat koiranputken silkkiharso, väkeväntuoksuva mesiangervo, ja sydänkesän taittuessa jo syksyä kohti valaisevat niittyä rantatädykkeen siniset kynttilät. Luontaisesti vain kaikkein pisimpään tulvan alla olevat rannan osat olivat niittyä, tavallisesti korte-, saraja heinäkasvustoa, ja sen yläpuolella oli hieskoivua ja muita lehtipuita kasvava tulvametsä. Ja kun päivä paistaa, ei lappilaisen niityn kukkineen ja perhosineen tarvitse hävetä etelän niittyjen rinnalla. Seppo Vuokko ELINPAIKKA Piirros: Käyttökuva/Hannu Virtanen Kullero kultapallo, kärpäsen koti Soma on kärpäsen asua kultaisessa kukassansa kultaa katto pään päällä kultaa seinät sivulla mettä tiukkuu seinän juuri maitoa maja matala Lapin jokivarsissa metsä väistyy paikoin hiukan sivummalle ja jättää jokitörmään kukkivan niityn. Rannan lajeista pullosara, vesisara, luhtakuusio ja rantatädyke saivat lisää tilaa. Heinänteossa meni miltei koko kesä, vaikka talossa oli vain pari kantturaa. Nyt metsä on vallannut useimmat niityt ja niittyladoistakin on jäljellä vain maatuvia hirsikehikoita. Jos niitty raivattiin tulvametsään, valtaosa ensi vuosien lajeista on suorastaan samoja, jotka kasvoivat paikalla jo ennen raivaustakin
Jos toukka törmää toisen toukan käytävään, se muuttaa suuntaansa. Kärpäset suorastaan asuvat kukissa. Se on Lapin alkuperäinen asukas, kuten myös kellosinilatva ( 15) ja kullero ( 17). Kun naaras tavallisesti munii kuhunkin kukkaan vain yhden ainoan munan, se pölyttää suuren joukon kukkia. Metsäruusun (3) oksa riittää sinirinnan (2) laulupuuksi. Tavallisimpia ovat tunturihärkki (7), tunturinurmikka (9) ja tunturikwjenherne (10). Vahvat kimalaiskuningattaret tai kukkajäärät pystyvät kyllä tunkeutumaan umpinaiseen kukkaan , mutta nekin yleensä vasta kun terälehtien jäykkyys kukan ikääntyessä vähenee. 32 niityn kuivimmille töyräille lapinkastikka, jäkki ja kissankäpälä. Ne sopisivat vaikka koristekasveiksi. Kaukovieraita eri suunnista Ihminen toi niityille lajistoa myös etelästä. Siihen on yhtä lailla vaikuttanut siemenvirran tyrehtyminen peltipailakan matkassa ei siemeniä kulje mutta myös kenttien laidunnuksen lakkaaminen. Tehokkain pölyttäjä neljästä on se laji, joka munii juuri avautuneisiin kukkiin. Jokaisen kärpäslajin elintavat poikkeavat hiukan muista, eivätkä ne pahemmin häiritse to1s1aan. Kulleron ja kärpäsen liitto Erikoiset pölytystavat eivät ole trooppisten lajien yksinoikeus. Jokivarsien alkuperäiset vaeltajat, jo tuhansia vuosia sitten saapuneet pulskaneilikka, laaksoarho, siperianvehnä ja lapinvehnä, levisivät jokitörmistä niityille. Kulleron kuperat terälehdet sulkevat kukan. Aina ne eivät kuitenkaan saapuneet tuntureilta asti, vaan monesti niitä kasvaa luonnontilaisten koskien kivisillä rantatörmillä, jotka rajut tulvat jääteleineen pitävät puoliavoimina. Matalampien tunturikasvien kuten lapinnädän, tunturikissankäpälän, tunturikohokin ja tunturikatkeron esiintymät ovat jääneet lyhytikäisemmiksi. Erityisen runsas tunturi lajisto oli kylien, kirkkojen ja markkinapaikkojen kuivilla niittymäisillä aloilla, kyläkentillä, jotka jatkuva tallaus, kulutus ja laidunnus pitivät avoimina. Kaikissa näissä tapauksissa pölyttävä hyönteinen munii kukkaan ja toukat syövät osan siemenistä. Kuhinaa kulleroniity llä Koiraskukkakärpäset ( 1) muodostelmalennossa kukalla istuvan naaraan yläpuolella. Herkimmin poromiehen matkaan joutuivat pikkutervakko, tunturihärkki, tunturinurmikka, pohjantähkiö, tunturikurjenherne ja tunturivihvilä, jotka löytyivät vielä 1950ja 1960-luvuilla miltei jokaiselta kuivalta niityltä ja asuinkentältä. Useammin levitettiin niittyjen parantamiseksi ladonpohjan pehkua, johon oli karissut kaikenlaisia siemeniä. Kulleron kukilla touhuavat pienet kullerokärpäset (19) ovat kulleron ainoita pölyttäjiä. Sen käytöstä jäivät osoituksiksi jokin yksittäinen timotei , nurmipuntarpää, niittynata tai vähitellen alaansa laajentava ojakärsämö, joka heinän siemenessä on vierottu Reijo Wallin/Luontokuvat Syvän siniset rantatädykkeet kukkivat niityillä loppukesällä. Kukka antaa kärpäselle suojan ja ravinnon sekä lisääntymispaikan, ja saa vastineeksi pölytyksen. Niittysusihämähäkin (16) naaras raahaa munapussiaan mukanaan. Tässä on siis syy, miksei kukkapenkin kulleroihin tule kelvollista siementä: pihan pieni kullerotupsu ei riitä elättämään kärpäspopulaatiota eivätkä muut hyönteiset pysty pölyttämään kulleroa. Vain tulvan voimakkaimmin raastama rantavyöhyke pysyy niittynä, mutta se ei riitä tarjoamaan elinsijaa kaikille niittyjen lajeille. Niittyjen parantamiseksi saatettiin jopa kylvää ostettua heinänsiementä. Kulleron kukissa touhuaa peräti neljä eri kärpäslajia, jotka kaikki kuuluvat samaan sukuun Chiastocheta. Niittyleinikki ( 12) kuuluu pohjoisessakin niittyjen peruslajistoon. Kulleron kukassa on noin 300-400 siemenaihetta. Kulleron kukat ovat itsemartoja, ja kullerokärpäset ovat käytännössä kulleron ainoita pölyttäjiä. Myös eteläiset, luontaisesti Lapista puuttuvat lajit kuten hiirenvirna, aitovirna, juolavehnä, nurmikohokki, ketotädyke ja nurmirölli saattoivat päätyä hyvinkin syrjäiselle niitylle. Kulleron ja kullerokärpästen välillä on liitto, jolle vertaa vetävät vain viikunan ja viikunapistiäisten tai jukan ja jukkakääriäisen yhteiselo. Toukkana joessa eläneet vesiperhoset ( 11 , koukkusirvikäs), ruskohukankorento ( 13) ja surviaiset (21, pohjansurviainen) viihtyvät aikuisina niityllä ja sen yllä. Uloimmat heteet erittävät mettä aikuisten kärpästen ravinnoksi. Eri lajien naaraat munivat kukan eri osiin, ja kunkin lajin toukka syö käytävänsä omalla tavallaan, joten ne harvoin edes kohtaavat toisiaan. Kun ihminen hylkää niityt, pajut (25) valtaavat sen ja sekaan tunkevat myös hieskoivu ja haapa. SUOMEN LUONTO 6/97. Varsin suurikokoisina kasveina ne ovat monin paikoin pitäneet pintansa nykyaikaan asti. Sen sijaan pienet kärpäset sujahtalevat terälehtien lomasta sisään ja ulos vaivatta. Itäinen tataarikohokki ei runsastunut yhtä paljon, mutta niittytalouden myötä pulskaneilikka levisi jopa Perämeren rantaseuduille asti. Jos naaras huomaa, että kukkaan on jo munittu, se siirtyy toiseen kukkaan, mikä tehostaa pölytystä entisestään. rikkaruoho. Pohjoinen lanttuperhonen (20) on eteläsuomalaisia serkkujaan tummempi tumma pinta imee tarkemmin talteen auringon lämmön. Takka poron matkassa Aikaisemmin, kun poro oli vielä tärkeä taakankantajana ja ahkionvetäjänä, niityille kulkeutui myös tunturikasveja. Ritariperhonen ( 14) ja nelivyökukkajäärä (] 8) viihtyvät Lapinkin niityillä. Kun kukin toukka syö kolme neljä siemenaihetta, on yksi toukka jokseenkin merkityksetön, mutta kymmenien toukkien joukko tuhoaa jo lähes koko siemensadon. Niiden seurassa nuori lapinmyyrä (8) tuntee olonsa kotoisaksi. Muutama muukin tunturikasvi on löytänyt kelvollisen kodin jokivarren niityltä. Sen sijaan vanhempiin kukkiin munivat kolme muuta lajia eivät ole yhtä hyviä pölyttäjinä, ja varsinkin viho viimeisenä muniva laji alkaa olla jo haitan tekijä: se ei juurikaan paranna pölytystulosta, mutta saattaa munia useita, jopa useita kymmeniä munia yhteen ainoaan kukkaan. Ruusun runsas siitepöly houkuttelee kanervakimalaisen (4) hakemaan toukilleen ruokaa. Kulleron pölytystä tutki useita vuosia Oulangan biologisella asemalla Olle Pellmyr. Näin kasvit pääsivät leviämään myös niityltä toiselle, hyvinkin pitkien matkojen päähän. Luhtakultasiipi ( 5) nauttii pikkutervakon (6) mesita,joilusta ja samalla pölyttää kukan. Samassa kukassa saattaa kehittyä kahden tai jopa kolmen eri lajin jälkeläisiä ja kullerokin saa vielä siemeniä. Sinisuohaukka (22) saalistaa avoimilla paikoilla, ja väljyyttä kaipaavat ympärilleen myös haarapääsky (23) ja pensastasku (24 ). Lapin niityille niin luonteenomainen puna-ailakki lienee saapunut Norjasta, sillä Itämeren rantalehtojen punaailakki ei näytä erityisen innokkaalta siirtymään ihmisen matkaan
Laituria korjatessani näin pienten kalojen syöksähtelevän pakosalle kivien alta. Paikallaan odotellen simppu vaanii pohjalla möyrivää vesisiiraa tai vesiperhosen toukkaa. Teksti ja kuvat: Vili Englund 33. Pienikokoiset vatsaevät ovat juovattomat, SUOMEN LUONTO 6/97 Kivisimpulla ei ole uimarakkoa, joten se vajoaa pohjaan uimisen lopetettuaan. Vaikka kivisimput ovat hyvin yleisiä järvenrantojen ja rannikkomme asukkeja, vain harvat ovat tutustuneet näihin pieniin ja elämäntavallaan piilotteleviin kaloihin. Piilotteleva veijari Kivisimppu on rantavesissä sukkuloiva pieni petokala, joka saalistaa väijymällä. Yhtäkkiä se avaa suuren suunsa ammolleen, hotkaisee saaliin kitaansa ja on pian valmis uuteen makupalaan. Kudussa naaraat kiinnittävät suuret neljännessentin läpimittaiset, oranssit munansa pesäkolon kattoon. Hengissä selvinneet poikaset kasvavat nopeasti ja ovat jo syksyllä kolme-neljäsenttisiä ahnaita pikku simppuja. Naamassa on I 00---300 mätimunaa, mutta tavallisesti koiraat parittelevat parin kolmen naaraan kanssa. Jos sopivaa koloa ei löydy simppukoiraat voivat kaivaa sellaisen käyttäen apuna pyrstöä ja suurta suuta. mikä erottaakin kivisimpun hyvin samankaltaisesta, mutta vatsaeviltään poikkijuovaisesta kirjoeväsimpusta. Tällöin pesässä olevien munien määrä voi lähennellä tuhatta. Kuoriutumisen jälkeen koiras jättää pesän vartioinnin ja jälkeläiset ovatkin tämän jälkeen oman onnensa varassa. Koiraat houkuttelevat naaraita valtaamaansa pesäkoloon kutemaan. Lisäksi se voi vaihtaa ihonsa väriä vaaleasta tummaan ympäristön mukaan. Päivisin kivisimput pysyttelevät piiloissaan hakopuiden alla tai kivenkoloissa. Vasta hämärän turvin ne lähtevät liikkeelle, vaikkakaan eivät kovin kauaksi pesäkolonsa suulta. Ne saattavat kuitenkin joskus paistatella päivää aurinkoisella paikalla. Kaksi selkäevää ulottuu lähes koko selän yli. Tänä aikana koiraat ovat hyvin aggressiivisia ja ajavat pois kaikki pesän lähelle tulevat . Tehtävä onkin tärkeä: jos vedenvaihto ei ole riittävä, munat homehtuvat ja alkiot tuhoutuvat. Kivisimppu luottaakin naamiointiinsa ja makaa liikkumattomana paikoillaan vaarankin uhatessa. Sen vuoksi ne elelevät virtaavassa vedessä tai järvien ja meren matalilla avoimilla rannoilla, missä aaltojen vaikutus pitää veden riittävän hapekkaana. Naamioitumisen mestari Kivisimput ovat tavallisesti kuuden-seitsemän sentin pituisia; yli kymmensenttistä voisi kuvailla jo lähes jättiläiseksi. Myös kiduskansien käyrät piikit antavat suojaa: saalistajan on vaikea niellä kiduskantensa levittänyttä simppua. Pohjalle naamioitunutta kivisimppua on vaikea nähdä, ja se jääkin usein huomaamatta. Kivisimput ovat aktiivisia vasta iltahämärässä. Kudun jälkeen naaraat jättävät pesän, jota koiraat jäävät yksin vartioimaan. Kivisimppu on huono uimari, joka pysyttelee lähellä pohjaa ja käyttää saalistaessaan yllätystekniikkaa. Koiraat huolehtivat pesän vartioinnista Kivisimput kutevat aikaisin keväällä pian jäiden lähdön jälkeen. Varmimmin kivisimpun löytääkin tuulisilta ja kivisillä rannoilta. Rantakivien alla voi yhden neliömetrin alalla olla useankin simpun pesäkolo. Kivisimpun selän ja kylkien tummanruskeat läiskät toimivat mainiona suojavärityksenä. Poikaset kuoriutuvat noin kuukauden kuluttua jolloin ne ovat noin kuuden-seitsemän millin pituisia. Kellertävän ruskea iho on suomuton mutta usein pienten taaksepäin suuntautuvien piikkien suojaama. Vartioinnin ohessa koiraiden tehtävänä on löyhytellä rintaevillään hapekasta vettä mätimunille. Viime hetkellä se kuitenkin hermostuu ja syöksähtää liejupilven saattelemana koloonsa. Asiaa tarkemmin tutkittuani huomasin häirinneeni kivisimppujen kotirauhaa. Ahnas peto Kivisimput vaativat elinympäristöltään lohikalojen tavoin hapekasta vettä. kalat
Mataluus, valoa heijastava kalkkinen pohja ja vedessä vellova hiekka luovat tänne omat värinsä, joita Suomenlahden pohjoispuoli ei tunne. Missään Suomessa ei sitä paitsi ole rantana komeaa kalkkikivipahtaa, kuten paikoin Saarenmaalla, Muhussa ja vielä pienellä Kessulaidilla. Kun meri ennen rantaa madaltuu, meitä ympäröi allinlaulu. Vesi Astridin ympärillä velloo kellanvihreänä. On toukokuun alku, ja linnut vahvistavat täällä itseaan ennen pitkää lentoa tundran pesimäseuduille. Välillä hylje käy saunovan väen riemuksi puhisemassa meidänkin partaallamme. Tämä on yksi sisämeren neljästä portista; ihminen on pengertiellä sulkenut viidennen eli Muhun ja Saarenmaan välin. K ylmän kevään jälkeen purkautumaan lähtenyt arktisten lintujen muutto saattaa laivaa. 34 Tuuli vie Viroon Juha Val ste Toinen Hiidenmaan satamahylkeistä. Onko parempaa keinoa siirtyä Suomesta Viroon kuin purjelaiva. Kaksi harmaahyljettä päivystää satama-altaassa. R annoilla kevät työntää vihreyttään, jolla tuhannet valkoposkihanhet hiljaisina ruokailevat. Tullin mukaan hylkeet olivat viihtyneet satamassa jo kaksi kolme viikkoa. Linnut ottivat Astridin vastaan Lehtmassa ja saattelivat sen Osmussaarelta Helsinkiin. Sitä ennen on Vormsin kohdalla sivuutettu Manner-Viron läntisen piste, Ramsin niemi. Kaukaiselta tuntuu nyt 1980-luku, jolloin rannat vielä olivat saarelaisilta kiellettyä aluetta, mistä yhä todistavat aidat ja vartiotornit. Matala Väinämeri on lintuparatiisi, sillä pohja on kaikkialla sukeltajasorsien saavutettavissa. Haapsalusta suuntaamme kohti Helsinkiä Viron mantereen ja Osmussaaren välistä. S aarten ja rantojen ylle kohoavat ihmisen merkit; Väinämeren pääkaupungista Haapsalusta kertovat merelle kirkontorni ja vesitorni, meistä kielivät jo kaukaa yli 20-metriset mastomme. Saarten muoto on matala ja tasainen, joku sanoisi yksitoikkoinen, mutta hän ei ole selvillä somerikko-, hiekkaja ruovikkorantojen viehättävästä vaihtelusta. Meri on lämmin ja siis ravintoketjuille antelias. Hiidenmaan pohjoinen Tahkunan niemi kurottuu ottamaan Suomesta tulijat vastaan. Kymmeniä tuhansia alleja ja mustalintuja ohittaa aluksen molemmin puolin. Viro nousee niin kuin nousi kohteliaisuuslippu maan aluevesillä mastoomme! Yli hehtaarin merensaaria on Virossa vain 400, joista noin kahdessakymmenessä asutaan. Tavallinen laivamatka passijonoineen tuntuu kaukaiselta, kun koillistuuli kuljettaa kaljaasi Astridin Hangon hymyilevältä nokalta H i idenmaalle. Kuinka kohtuuton oli Estonian onnettomuus, sen Astridin väki näki viime vuonna pienen Abrukan saaren kalmistossa, jossa lepää useita onnettomuuden uhreja. Lämpömittari näyttää nytkin Väinämerellä veden lämmöksi seitsemän astetta, kun Suomenlahden pintavesi oli kaksijapuoliasteista. Nouseva tuuli pärskyttää sitä huojuvalle kannelle, ja jossain satamassa tuo ukkossade lisänsä. Graniittikalliota ei näy missään, sillä peruskallio on syvällä sedimenttikivikerrosten alla. Hanhia näemme sekä maalla että merellä. Seitsemän itsenäisyyden vuotta ovat tuoneet Viron läntiseen saaristoon parikymmentä kunnostettua satamaa. "Hei, tuolla on hylje!", hihkaisee joku ennen kuin köydet on touvattu Lehtman kalaja jahtisataman rantaan. Paikannimet täällä muistuttavat sotaan tukahtuneesta ruotsinkielisestä asutuksesta. Sirot allit ja jämäkät mustalinnut SUOMEN LUONTO 6/97. Yö tuo vastauksen niiden täälläoloon, sillä hylkeet saavat osansa troolari Papisaaren 20 tonnin silakkalastista. Viro on pieni maa, mutta sillä on suuri sisämerensä, Väinämeri, jonne Astrid pujahtaa Hiidenmaan ja Vormsin välistä. Kaupungin ulkopuolella näyttäytyy oudon mustavalkea kari kuin shakkilauta: sen toiseen päähän on pakkautunut merimetsoja ja valkeaa päätä puolustavat lokit. "En huoli satamamaksua kun olette kevään ensimmäinen alus", huikkaa Orissaaren vierassataman hoitaja. Astrid purjehtii Viron saaristossa toisenlaisissa maisemissa kuin Suomessa. Nyt vironruotsalaiset palaavat kesäasukkaina. En ole koskaan nähnyt mitään tällaista: iso halliuros kerjää keskiyöllä kuin koira aivan troolarin vieressä, kunnes työlyhtyjen valosta lentää hopeanhohtoinen parvi silakoita veteen sen eteen. Palautettujen tonttien rajat on merkitty Vormsin saarella punaisin nauhoin, joita saari kukkii kuin valkovuokkoja. Muhumaan rannan ankkuripaikalla ilmassa raikuu laivaa kiertävän riuttatiiran kireä tervehdys, ääni, jota ei Suomessa kuule. Antti Halkka Viisi päivää Viroa ja Itämerta
Purjehtiva puulaiva nitisee ja natisee kuin elävä olento. Antti Halkka Merellä. D Astridin pwjehdus oli yksi Suomen luonnonsuojeluliiton vuoden 1997 luonnonharrastusviikoista. kanutta äitienpäivää, ja pian Tallinnan ja Helsinginkin kaukaiset valot merkitsevät yön selkää purjehtivalle laivallemme Suomenlahden kaltaita. Se on täynnä merellä olon halua suurille vesille päästyään. viihtyvät muutolla samoissa parvissa, vaikka elämä perillä Jäämeren äärillä on kummallakin lajilla omanlaistaan. Jonnekin kahden kaupungin valojen väliin hävisivät Jäämeren linnut, mutta Astrid hakeutuu syviltä vesiltä kotirannoilleen. Naissaaren tuletorni alkaa illan hämärtyessä vilkuttaa alKaksi kalastajavenettä puksuttaa Väinämereltä kotisatamaansa, Saarenmaan Orissaareen. 35. Arktinen muutto on kiikareissa, mutta Astridin kapteeni Olli Tappola (vas.) seuraa kohteliaisuuslipun kohennusoperaatiota. SUOMEN LUONTO 6/97 Keväinen purjehdus Viroon vie etelänaapurin saariston erilaisiin maisemiin ja toisenlaiseen valoon lintujen keskelle
Jotkut tutut linnut ovat tulleet meille vasta viime vuosisadalla ja vaikka lintulajeja on nyt entistä enemmän, ovat monet myös joutuneet väistymään. 36 Suomen pesimälinnusto muuttuu koko ajan. Hakkuut, metsänistutukset, soiden ojitukset, järvien laskut, jokien perkaamiset ja patoamiset sekä muutokset maanviljelyssä ja karjanhoidossa ovat hyödyttäneet joitakin lintuja, mutta vähentäneet toisia. Myös ilmaston muuttuminen vaikuttaa linnustoon. Ensimmäiset koko maata kosSUOMEN LUONTO 6/97. Linnusto muuttuu elinympäristöjen mukana. ihmisen toimien vuoksi maapallon ilmasto on lämmennyt ja lämpeneminen jatkuu. Lintu on voinut runsastua ja vähentyä sadassa vuodessa useaankin kertaan. Suomi on linnustotutkimuksen suurvalta Suomen linnustoa on seurattu Tapani Räsänen/Luonlokuvat varsin hyvin 1900-luvulla. Onko se voittaja vai häviäjä. Suomessa tämä näkyy monien lintulajien leviämisenä pohjoiseen ja runsastumisena; samaan aikaan usea pohjoinen laji on vähentynyt ja vetäytynyt pohjoiseen ja koilliseen. Voittajien ja häviäjien nimeäminen ei aina ole helppoa. Nyt kottaraiset ovat taas jonkin verran runsastuneet, mutta vieläkään niitä ei ole yhtä paljon kuin 30 vuotta sitten. Monet yllättyivät 1970-luvulla, kun kotipihan pönttöihin ei ilmestynytkään kottaraisia. Nyt se saattaa olla runsaampi kuin esimerkiksi vuosisadan alussa, mutta harvinaisempi kuin 20 vuotta sitten. Juha Valste Linnustomme Ennen melko tavallisen pyrstötiaisen näkeminen on nykyisin iloinen yllätys
SUOMEN L UONTO 6/97 37. muuttuu koko ajan Eero Jussila/Luon1okuva1 Metsien kuusettuminen ja näreikköjen lisääntyminen selittävät rautiaiskannan huiman kasvun
Taajaan asutuilla rannikkoseuduilla pesät ovat kuitenkin Hannu Eskoncn/Luontokuvat Pikkuvarpunen oli 30 vuotta sitten lounaisen ja kaakkoisen Suomen suurharvinaisuusnyt se pesii koko Etelä-Suomessa. Heikki Willamo/Luontokuvat Satakieli on valloittanut eteläisen Suomen ryteikköiset rantaja ojanvarsipensaikot, metsänreunat ja puutarhat. Hänen arvionsa perustuivat 1940ja 1950-luvuilla tehtyihin linjaarvioihin. Altti A. Suomessa eli 1958 noin 5000 silkkiuikkuparia, ja 1980-luvun alussa niitä arvioitiin olevan yli 25 000. edelleen harvinaisia. Se levisi Eteläja Keski-Suomen reheville lintuvesille ja yleistyi. Monien järvien ja lampien pintaa on laskettu viljelysmaan saamiseksi. Eri tutkimusten perusteella Juhani Lokki ja Pertti Koskimies ovat julkaisseet arvionsa Suomessa 1995 pesivien lintujen pari määristä. Yrjö Kokon joutsenkirjat ja luonnonsuojeluaate pelastivat komeat linnut. Lintujen levinneisyys ja lajien parimäärät tunnetaan Suomessa luultavasti paremmin kuin missään muualla vastaavan kokoisella alueella maailmassa. Nykyisin laulujoutsenia lienee noin 1500 paria, ja laji on palannut melkein koko maahan. kevat arviot lintujen parimääristä ja levinneisyydestä esitti Einari Merikallio. Tällaisia elinympäristöjä on Suomessa nykyisin paljon 38 enemmän kuin aikaisemmin. Se levisi hitaasti "hyppien" hyvältä lintulahdelta tai -järveltä seuraavalle ja saavutti 1940luvulla Oulun seudun. Suomen linnuston menestyjiä ovat ennen kaikkea reheväkasvuisissa kosteikoissa tai niiden liepeillä viihtyvät linnut. Nykyisin rantaniityt ovat pensoittuneet ja ruovikoituneet, mikä tarjoaa mainioita elinympäristöjä joillekin linnuille. Kanta alkoi kasvaa ja levitä takaisin vanhoille asuinsijoilleen. Tarkoitus oli selvittää mahdollisimman monen ruudun pesimälinnusto. Seuraava lintuatlaskartoitus tehtiin 1986-89; siihen antoi tietoja jo yli 3000 lintuharrastajaa. Jätevesien sekä maaja metsätalouden lannoitteiden joutuminen vesistöihin puolestaan on rehevöittänyt niitä. Myös rantaniityt ovat muuttuneet. Ennen karja söi pensaat ja ruovikon alun pois, ja niittyjä myös niitettiin. Vuonna 1995 parimäärä oli jo 40 000-60 000. Ruovikoissa ja rantapensaikoissa on myös paljon enemmän lintuja kuin ennen. 1900-luvun puolimaissa Lapissa ja Koillis-Suomessa oli jäljellä ehkä 20 pesivää joutsenparia. Lisäksi meillä on julkaistu kymmeniä selvityksiä esimerkiksi saaristoalueiden linnustosta. Leviämisen lisäksi silkkiuikku on runsastunut ja siirtynyt asumaan karummillekin järville. Punasotkat ovat kuitenkin lisääntyneet, sillä 1990-luvun puolivälin kanta oli 12 000-15 000 paria. Siinä Suomi oli jaettu 10 x 10 kilometrin ruutuihin. Salo/Luontokuvat Pikkulokit pesivät pieninä yhdyskuntina yhä useammalla järvellä. Tällaisessa ympäristössä elää nykyisin lähes kaksikymmentä lintulajia, joita ei Suomessa ollut vielä 150 vuotta sitten. Töyhtöhyyppä valloitti peltomaisemat Töyhtöhyypän naukaisut ja voltit peltojen ja rantaniittyjen yllä kuuluvat nykyisin SUOMEN LUONTO 6/97. Atlaskartoitusten ohellaSuomessa on tehty jatkuvasti linja-arviointeja. Laulujoutsen ja silkkiuikku menestyvät Suomen kansallislintu laulujoutsen pesi ennen koko Suomessa, mutta pula-aikoina näitä rasvaisia ja suuria lintuja tapettiin surutta ruuaksi. Muualla vähälukuinen lokki on nyt Suomessa yleinen. Nykyisin silkkiuikkua tavataan suunnilleen Pohjois-Karjalan pohjoisosista Perämeren perukkaan vedetyn viivan lounaispuolella. Ensimmäiseen lintuatlaskartoitukseen 1974--79 osallistui yli 2000 lintuharrastajaa ja -tutkijaa. Ansio tästä kuuluu maan poikkeuksellisen taitavalle ja monilukuiselle lintuharrastajakunnalle sekä tämän alan pitkälle tutkimusperinteelle. Samalla arvioitiin myös lintujen runsautta ruuduissa. Kannan suuruudeksi arvioitiin 1958 noin 5000 paria ja 1983 arvio oli suunnilleen sama. Näyttävästä ja kuuluvasta soitimestaan tuttu silkkiuikku oli 1880-luvulla Etelä-Suomen runsastuottoisten vesien vähälukuinen pesimälintu. Punasotka pesi ensimmäisen kerran Ahvenanmaalla 1867
Yhdyskunnissa pesivä naurulokki on Suomen runsain lokkilaji. Vähitellen · naurulokkiyhdyskuntia ilmestyi yhä pohjoisemmaksi. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä hyyppä alkoi asuttaa sisämaata lounaasta lähtien. Pikkulokin historia on samantapainen kuin naurulokin. Kanta on hivenen elpynyt 1970-luvusta. Mikko Pöllänen/Luontokuvat Silkkiuikku oli 1800-luvun lopulla vähälukuinen eteläisimmän Suomen lintuvesien asukki. Nyttemmin naurulokkeja pesii jo Inarissa, Enontekiöllä ja Ruijan rannikoilla. Sen tavallisesti hämärissä tai yöllä esittämän laulun näppäilyt ja voimakas 39. 1940ja 1950-luvulla tehtyjen laskentojen perusteella arvioitiin töyhtöhyyppien pariluvuksi Suomessa 26 000. Pensoittuminen villitsi satakielen Rantaryteiköt, ojanvarsipensastot, villiytyneet puutarhat, korkeaheinäisten pakettipeltojen pensaikot, vadelma-, mesiangervoja nokkoskasvustojen keskeltä kohoavat lehdonreunatuomistot ja pajukot kaikki nämä ovat Etelä-, Keskija Itä-Suomen suviöiden kovaäänisen laulutaiturin esiin tymisla vo ja. Nyt se pesii melkein koko Suomessa, pohjoisessa tosin harvalukuisena. Kuitenkin hyyppä oli vain hiukan yli sata vuotta sitten Suomessa eteläinen suurharvinaisuus. Parimääräksi esitettiin 1983 noin 150 000, mutta 1990-luvulla kanta oli selvästi pienempi. Töyhtöhyyppä runsas tui nopeasti ja levisi rannikkoseuduille Oulua myöten muutamassa kymmenessä vuodessa. Suomessa pesi 1950-luvulla 20 000-30 000 paria naurulokkeja. Tämä pieni lokki on kuitenkin Länsi-Euroopassa hyvin harvalukuinen pesimälintu, ja Suomen noin 10 000 pikkulokkiparia ovat ainakin kolme neljäsosaa Euroopan unionin kaikista pikkulokeista. Silti oli melkoinen järkytys yhyttää naurulokkiyhdyskunta 1962 Sodankylän Koitelaiskairan Satojärvellä; etelän lokkien naapureina asusti vesipääskyjä, jänkäkurppia ja jänkäsirriäisiä. Samalla kun laji on levinnyt yhä pohjoisemmaksi, se on vähentynyt Eteläja Keski-Suomessa. Töyhtöhyypät näyttäisivät aivan viime aikoina vähentyneen, sillä 1990-luvun puolimaissa kannaksi arv101t11n noin 50 000-80 000 paria. Eksoottisen näköinen kahlaaja töyhtöhyyppä valloitti koko Suomen pohjoisimpia tunturimaita lukuunottamatta 150 vuodessa. Satakieli oli vielä 1960-luvun alussa Eteläja Kaakkois-Suomen parhaiden lintupöheikköjen vähälukuinen laulaja. Tällä vuosisadalla se on runsastunut ja levinnyt suurimpaan osaan maata. Tämä toreilta tuttu, terhakka ja kirkuvaääninen suklaapää asutti rannikon rehevimmät lintulahdet 1800-luvun lopulla ja Etelä-Suomen lintu järvet 1900-luvun alussa. Naurulokkia Suomessa vasta reilut sata vuotta Kuka uskoisi, että Suomen ensimmäinen naurulokin pesä löytyi Helsingin Vanhankaupunginlahdelta 1864. Matti Nieminen/Luontokuvat 1950-luvun vajaasta tuhannesta muuttohaukkaparista jäi jäljelle ehkä viisi prosenttia. SUOMEN LUONTO 6/97 Pekka Eriksson/Luontokuva! suomalaiseen maalaismaisemaan. Lintuatlaksessa 1983 saatiin pariluvuksi noin 200 000. Laji ei maailman mitassakaan ole kovin runsas, joten Suomella on erityisasema sen suojelussa
Mukana ovat vain säännöllisesti ja kohtuullisen runsaina pesivät lajit muuten mukaan tulisi liikaa satunnaislajeja. Hannu Hautala/Luontokuvat I solepinkäinen oli ennen rämeiden valtias eteläisessäkin Suomessa. Kannan arviointia vaikeuttaa kanalintujen määrän melkoinen heilahtelu vuodesta toiseen. Nykyisin Etelä-Suomessa on riekkoja vain joillakin harvoilla soilla. Runsastuneet: hiiripöllö pikkulokki huuhkaja luhtakerttunen isokäpylintu pähkinähakki joutsen pikkuvarpunen kirjosiipikäpylintu pikkusirkku Vähentyneet: kangaskiuru tikli liejukana pyrstötiainen räyskä isolepinkäinen . Tuolloin alkoi lajin selvä runsastuminen; 1990-luvulla arvioitiin, että viherpeippoja pesi 100 000-150 000 paria. Pesimäkannaksi arvioitiin 1950-luvulla noin 110 000 paria, 1970-luvulla noin 60 000 paria ja 1990-luvulla 50 000-100 000 paria. Monet linnut pitävät tällaisista reunoista, eräät taas eivät. olot tunturipaljakoilla ja Lapin metsissä ole yhtä ankarat kuin arktisella tundralla tai taigalla. Luetteloissa verrataan 1970-luvun ja 1980-luvun lopun parimääriä toisiinsa. Monien lintujen runsaus ja levinneisyys ovat muuttuneet niin pitkän ajan kuluessa, etteivät ne ole päässeet mukaan. Maailman suurinta tiiraa pesii meillä kuitenkin vähemmän kuin ennen. kaulushaikara luhtakana hemppo jänkäsirriäinen Luettelon runsauden muutokset ovat tapahtuneet 10-15 vuoden aikana lintuatlaskartoitusten välillä. Yleistyneen talviruokinnan ansiosta sen mahdollisuudet selviytyä talvista ovat olennaisesti parantuneet. Jouni Ruuskanen/Luontokuvat Riekon räkättävä nauru kaikui aikaisemmin soiden laiteilla lähes koko maassa. Se on joutunut vetäytymään pohjoiseen ja pesivien parien määrä on samalla vähentynyt. SUOMEN LUONTO 6/97. Lisäksi ne tarvitsevat avoimia heinäisiä ja rikkaruohoisia maita siementen etsiskelyyn. Enää eivät Kymmenen kärjessä Seuraavaan luetteloon on koottu kymmenen runsastunutta ja vähentynyttä lintulajia. Satakielen nykyinen pesimäkanta lienee ainakin parikymmentätuhatta paria. Riekko perääntyy pohjoiseen Oman ryhmänsä vähentyneiden lintujen joukossa muodostavat lajit, joita ilmaston lämpeneminen näyttää kohdelleen kaltoin. Suomessa pesi 1958 arviolta 200 paria, mistä noustiin 1983 jo 4000-5000 pariin. Viherpeipolla hyvät ajat Hakkuut ja rakentaminen ovat lisänneet valtavasti metsänreunoja. Rantaniittyjen laidunnuksen ja niittämisen loppuminen sekä peltojen paketoiminen loivat satakielelle sopivia uusia elinympäristöjä. Esimerkiksi tikli on runsastunut 1990-luvulla, vaikka se on luettelossa vähentyneiden joukossa. Viherpeippo on pesinyt Suomessa asutuksen liepeillä jo vuosisatoja. Osasyynä linnun leviämiseen oli metsien ja metsänreunojen kuusettuminen. loppurätinä kuuluvat tyynessä säässä helposti yli kilometrin päähän. Aukkoisemmat maisemat merkitsevät reunojen lisääntymistä: kasvillisuus on metsien reunoissa toisenlaista kuin metsässä. Nyt se on lähes hävinnyt Eteläja Keski-Suomesta. Riekko pesi aikaisemmin koko Suomessa. Viherpeipot viihtyvät alueella, missä ne löytävät tuuhean näreikön tai kuusiaidan pesää varten. Se oli pitkään maan eteläja keskiosien kulttuuriseutujen harvalukuinen asukas, mutta sotien jälkeen viherpeippo alkoi run40 Tapani Räsänen/Luontokuvat Suomessa pesii melkoinen osa maapallon räyskistä. Linjalaskentojen mukaan viherpeippoja pesi Suomessa 1950-luvulla noin 30 000 paria. Riekot ovat pohjoisessakin vähentyneet. sastua ja levitä pohjoisemmaksi. Viherpeippo on vaatelias siemensyöjä. Myös ennen 1970-lukua tai 1980-luvun jälkeen tapahtuneet muutokset puuttuvat
Karuilla soilla ja kankailla pesivä isolepinkäinen on joutunut riekon tavoin väistymään. • ,r . Karttojen pisteet osoittavat 10 x 10 kilometrin ruutuja, joissa laulujoutsen pesi 1970ja 1980-luvun loppupuolella. Eräs syy saattaisivat olla talvehtimisalueen ympäristömyrkyt. 41. Selkälokki runsastui tuohon aikaan vahvasti. Kirja ei ole mukana kannettava kenttäopas määrityskuvineen, vaan jokaisen linnuista kiinnostuneen välttämätön perusteos Suomen linnuston nykytilasta. Nykyisin laulujoutsenia pesii eteläisimmässäkin Suomessa, ja niiden mieliympäristöä ovat rehevät lintujärvet. kuikka kyhmyjoutsen ++ telkkä ++ teeri metso kurki kuovi käki kehrääjä törmäpääsky haarapääsky räystäspääsky mustarastas + kirjosieppo + sini tiainen ++ puukiipijä harakka + korppi + mista. . Välillä erämaiden rauhallisille rimpisoille ja jopa tuntureille vetäytynyt laji on valloittanut vanhat asuinsijansa takaisin. Tämä heijastaa lajin romahdusta pohjoisen tunturipaljakoilla. . Teoksessa on levinreisyyskartat Suomessa pesivistä linnuista, ja se esittelee lintulajien runsaudet eri osissa Suomea. • ••• ...... • . Myöhään pesivä selkälokki on otollinen uhri myös häirinnälle ja pesien tuhoamiselle. Niinpä 1983 arvioitiin, että rannikoilla pesii lajin jo alkaneesta selvästä vähenemisestä huolimatta noin 10 000 paria. Syitä tähän on etsitty harmaalokista: tämä kilpailee pesäpaikoista ja syö selkälokin poikasia. Levinneisyyskartat ovat nelivärisiä ja tarjoavat tietoa paljon enemmän kuin esimerkiksi "Suomen lintuatlaksen" kartat 1980-luvulla. . Selkälokilta ei suju pesintä Selkälokki oli Suomen merialueiden runsain lokkilaji 1950-luvulla; lisäksi se pesi yleisenä myös järvillä. Uusinta tietoa Suomen linnuista Julkaisemista vaille valmiissa teoksessa "Muuttuva pesimälinnusto" on koottuna yksiin kansiin tietämys Suomen pesimälinnuston tilasta ja muutoksista. Asenteiden muuttuminen pelasti joutsenen. .. Ennen melko tavallinen muuttolintu Etelä-Suomessa on nykyisin harvinaisuus. . Koko maassa oli 1950-luvulla noin 4000 paria, joista 3500 pesi rannikoilla. 1 Joutsenen levinneisyys 1980-luvulla &. Se asusti aikaisemmin SUOMEN LUONTO 6/97 myös Etelä-Suomen laajoilla soilla, mutta viime vuosikymmemna isolepinkäinen on joutunut vetäytymään pohjoiseen. Koko maassa pesi 1995 enää 6000-7000 selkälokkiparia. Joutsenen levinneisyys 1970-luvulla . .s a • • SY •• Mikko Pöllänen/Luontoku vat Kansallislintu laulujoutsen tapettiin Suomesta lähes sukupuuttoon: 1940-luvulla koko maassa pesi ehkä 20 paria. Moni selkälokki ammutaan merilokkina. Selkälokeilla meni kuitenkin huonosti jo ennen harmaalokin runsastuTututkin muuttuvat Monen tutun linnun määrä ja levinneisyys ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä. Seuraavassa luettelossa on merkitty linnun kohdalle +, jos se on runsastunut; ++, jos se on erittäin selvästi runsastunut, ja -, jos l'aji on vähentynyt. Riekkoa karummin on käynyt tunturikiurun. "Muuttuvan pesimälinnuston" tiedot perustuvat 1970ja 1980-lukujen lintuatlasselvityksiin, Suomessa 1940-luvulta 1980-luvulle tehtyihin lukuisiin linjalaskentoihin ja moniin paikallisiin tai alueellisiin linnustoselvityksiin. Selkälokin vähentyminen johtuu siitä, että linnut saavat hyvin vähän lentoon pääseviä poikasia. • •• .... : .. 1930-luvulla se oli avotunturin neljänneksi runsain lintulaji, nyt koko Suomen Lapissa pesii korkeintaan parikymmentä tunturikiuruparia. .
Joissakin maissa ongelmat ovat kärjistyneet avoimiksi yhteenotoiksi. Monien trooppisten maiden lisäksi eukalyptusmetsiä on perustettu mm. Ne ovat SUOMEN LUONTO 6/97. Nopeakasvuisina ne palvelevat hyvin puunjalostusteollisuuden tarpeita. Vauhti on viime vuosina vain kiihtynyt. Hyödyllisiä ovat istutusmetsät, joilla pyritään alkuperäisen luonnontilan palauttamiseen. Monet ympäristönsuojelijatkin korostavat istutusten merkitystä pyrittäessä säästämään luonnonmetsiä. Palkat ovat kehnot ja työpaikat kausiluontoisia, lähinnä istutuksiin ja sadonkorjuuseen liittyviä. Osittain näin onkin, mutta istutusmetsät, jotka usein ovat vierasperäisiä puulajeja, voivat myös köyhdyttää luontoa ja heikentää paikallisen väestön toimeentuloa. Näiden kulttuurien oikeudet joutuvat uhanalaisiksi , kun suuryhtiöt työntyvät niiden maille hakkaamaan metsiä tai perustamaan puupeltoja. Istutusmetsät ovat myös luonnonmetsiä alttiimpia tulipaloille ja tuholaisille. Vuosien 1965 ja 1980 välillä istutusmetsien ala tropiikissa kolminkertaistui ja kasvoi vuosina 1980-90 jälleen kaksintai kolminkertaiseksi. Erityisen ankara ja suureksi osaksi menestyksellinen vastarinta kohdistui vuonna 1991 silloisen sotilashallituksen hankkeeseen karkottaa viisi miljoonaa ihmista valtion metsistä istutusten tieltä. Kasvun keskeisenä taustatekijänä on metsäteollisuuden kansainvälistyminen. Kriittiset tutkijat ovat yleensä päätyneet arvioimaan yksilajisten teollisten istutusmetsien vaikutukset turmiollisiksi. Istutusmetsä vaatii maanmuokkausta, lannoitusta ja torjunta-aineita. Istutusmetsät synnyttävät myös vaikeita ristiriitoja maankäytössä. Istutusmetsien on havaittu monin paikoin lisänneen työttömyyttä. Portugaliin (kuva) ja Espanjaan. Tuollaiset istutusmetsät Mauri Raulkari/Luontokuvat Nopeakasvuiset eukalyptukset ovat vierasperäisistä puulajeista suosituimpia. Vettä jää paikallisille asukkaille vähemmän käytettäväksi muihin tarkoituksiin. Uudet suurtehtaat keskittyvät lähinnä vientiin, mikä koskee myös uusia metsäteollisuutta harjoittavia maita. Siellä elää yhä keräilyja pyyntitaloutta harjoittavia kansoja, jotka tarvitsevat laajoja metsäalueita toimeentulonsa takaamiseksi. Laajoja istutuksia on perustettu myös eitrooppisiin eteläisiin maihin, kuten Kiinaan, Argentiinaan, Uruguayhin, Chileen, Australiaan, Uuteen Seelantiin, Etelä-Afrikkaan, Yhdysvaltain eteläosiin sekä Euroopassa Espanjaan ja Portugaliin. Yksilajiset istutusmetsät muuttavat myös veden kiertokulkua. Ekosysteemi yksipuolistuu Tällainen muutos näyttää ensi silmäykseltä myönteiseltä, koska turvautuminen istutusmetsiin säästää luonnonmetsiä. Australialaisia eukalyptuslajeja istutetaan eniten, mutta myös erilaisia akaasioita ja mäntyjä viljellään paljon. Indonesia, jonka kunnianhimoisena pyrkimyksenä on nousta maailman johtavaksi metsäteollisuusvaltioksi, saattaa pian viedä peräti 60 prosenttia tuotannostaan ulkomaille, erityisesti Japaniin. Mitä enemmän teollisuus siirtyy käyttämään luonnonmetsien sijasta istutusmetsiä, sitä suurempi yllyke sillä on siirtää tuotantoa eteläisen pallonpuoliskon maihin, joissa maan hinta ja työvoimakustannukset ovat alhaiset. Taimia tuotetaan monistamalla, minkä seurauksena lajin s1samen monimuotoisuus köyhtyy. Mahdollisimman tehokkaan tuoton toivossa istuttajat valitsevat nopeakasvuisia lajeja, jotka vaativat paljon vettä ja ravinteita. Antti Vahtera Istutusmetsiä tarjotaan lääkkeeksi puupulaan. Vieraita puulajeja Istutusmetsissä käytetään usein vierasperäisiä puulajeja. Eliöstö ja ekosysteemi yksipuolistuvat. Samoin ne kiihdyttävät maaltapakoa ja suurkaupunkien slummien kasvua. Valitettavasti juuri puhtaasti kaupalliset istutukset ovat viime vuosikymmeninä rajusti lisääntyneet erityisesti Kaakkois-Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Kaakkois-Aasiassa paikallisella väestöllä on perinteisesti oikeus käyttää maan antimia vapaasti hyväkseen. Useimmille eliölajeille istutusmetsä on autiomaata. Rikkaat teollisuusmaat etsivät raakaainelähteitä eteläisen pallonpuoliskon metsistä, sillä niiden omien metsävarojen hyödyntäminen on käymässä yhä ongelmallisemmaksi kansalaisvastarinnan ja metsäluonnon yksipuolistumisen vuoksi. Thaimaassa ihmiset ovat järjestäneet mielenosoituksia, pystyttäneet tiesulkuja ja kitkeneet istutettuja taimia. Usein seurauksena on kaivojen ja purojen kuivuminen. Istutuksia arvostelevat tutkijat tekevät eron lähinnä siinä, mihin tarkoitukseen istutusmetsiä perustetaan. Toisaalta taas istutusmetsät, joiden ainoana tavoitteena on kaupan ja teollisuuden edistäminen, aiheuttavat paljon haittaa niin luonnolle kuin ihmisyhteisöillekin. Istutusmetsistä on huonoja kokemuksia myös Espanjassa, jossa vuosien 1940 ja 1983 välillä istutettiin yli 273 000 hehtaaria eukalyptusviljelmiä ja 2,7 miljoonaa hehtaaria mäntyä. Luonnonmetsistä ovat riippuvaisia niinikään kaskiviljelyä harjoittavat kulttuurit. Puunjalostus on samalla yhä enemmän siirtynyt monikansallisten yhtiöiden omistamiin suuriin tehtaisiin. Toistaiseksi se on käyttänyt raaka-aineen hankinnassa pääasiassa luonnonmetsiä, mutta aikoo tulevaisuudessa turvautua yhä enemmän istutusmetsiin. Eukalyptukset esimerkiksi eivät tuota minkäänlaisia hedelmiä ja tukahduttavat aluskasvillisuuden. Vaikka metsäteollisuus eri maissa valtaosin tyydyttääkin kotimaisia tarpeita, kansainvälinen kauppa on nelinkertaistunut vuodesta 1960. köyhdyttävät luontoa. Maaseudun asukkaiden vastenmielisyys istutusmetsiä kohtaan johtuu osaltaan myös siitä, etteivät ne tuo kunnon toimeentuloa. Vastarintaa maaseudulla Monissa eteläisen pallonpuoliskon maissa paikallinen väestö on noussut vastustamaan istutusmetsiä. Käytännön kokemukset osoittavat kuitenkin toista. Viljelmien 42 lstutus1netsä1 kokonaislaajuudesta maapallolla ei ole tarkkaa tietoa, mutta Maailmanpankin mukaan istutuksia perustetaan joka vuosi 10-12 miljoonalle hehtaarille
Espanjassa, samoin kuin Portugalissa, paikallinen vaestö on noussut vastarintaan, paikoin repimällä taimia maasta. Kansainvälisesti yli 40 prosenttia paperintuotannosta käytettiin 1991 pakkauksiin ja kääreisiin. Ahveninen sanoo Pöyryn ottavan huomioon paikallisen maatalouden tarpeet suosimalla peltometsäviljelyä, jossa viljelykasveja istutetaan puiden joukkoon. Istutusmetsät ovat olleet olennainen osa maailman suurimman metsäalan konsulttiyhtiön Jaakko Pöyry Oy:n eri kehitysmaille laatimista metsänkäytön yleissuunnitelmista. Kasvava riippuvuus yhdestä teollisuustuotteesta lisää muutenkin kehitysmaiden taloudellista haavoittuvuutta. Suomen puunjalostuslaitteiden ja voimaloiden vienti Kaakkois-Aasiaan, lähinnä Indonesiaan ja Thaimaahan, on kasvanut yli kymmenkertaiseksi kuluvana vuosikymmenenä. Viime aikoina istutusmetsät ovat saaneet tukea myös Maailmanpankilta ja Euroopan unionilta. Kasvava paperintuotanto kehitysmaissa ei palvele myöskään väestön perustarpeita, kuten lukuja kirjoitustaidon kohentamista. Paperinkulutuksen kasvu on läheisesti sidoksissa teollisiin pakkauksiin, mainontaan ja tietokoneistamiseen sekä ylellisyyskulutuksen nousuun. Kaikki riippuu siitä mitä lajeja istutetaan mihinkin. Raju panostus istutusmetsiin on myös kansantaloudellisesti SUOMEN LUONTO 6/97 kiistanalaista. Teollisuusmaat ajavat istutusmetsiä YK:n Elintarvikeja maatalousjärjestö FAO on alun alkaen innokkaasti tukenut istutusmetsien perustamista. tuottaneet odotettua huonommin, heikentäneet paikallista työllisyyttä, haitanneet vesitaloutta ja olleet alttiita metsäpaloille. Hän viittaa FAO:n 1990-luvun alussa tekemään tutkimukseen, jonka mukaan eukalyptus on ympäristövaikutuksiltaan täysin rinnastettavissa muihin istutuslajeihin. Ahvenisen mukaan eukalyptuksen viljelyssä on aikaisemmin tehty virheitä, jotka osaltaan selittävät sen huonon maineen. Selluja paperiteollisuus tuottaa siis paljon sellaista, mika ei kuulu ihmisten perustarpeisiin. Täysikasvuisena männikkö tukahduttaa aluskasvillisuuden lähes kokonaan. Usein ongelmaksi tulee ylituotanto ja sen seurauksena hintojen lasku. Samalla ne ovat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen oman vientiteollisuutensa edistämiseksi. valtaavat Etelää Jorma Laurila Meksikolaista Pinus patula -mäntyä on istutettu Afrikan ylämaille, kuten Mulanje-vuoristoon Malawiin. "Metsien häviäminen on saattanut yhtiön tilanteeseen, jossa nopeakasvuisia istutusmetsiä on pakko käyttää", johtaja Harri Ahveninen Pöyryyhtiöstä sanoo. D 43. Hän myöntää, että aikaisemmin Pöyryn ajattelu oli yksipuolisempaa, mutta vakuuttaa sen vastaavan nykyisin muuttuneita olosuhteita. Useat teollistuneet maat, kuten Yhdysvallat, Kanada, Japani ja Pohjoismaat, ovat olleet keskeinen tekijä istutusmetsien laajentamisessa kehitysmaihin. Niinpa vuonna 1993 sellun hinnat olivat romahtaneet puoleen tasosta, jolla ne olivat neljä vuotta aikaisemmin
Domine Quo Vadis -kirkolta alkaen Via Appia Antica alkaa saada ilmettä. Se alkaa muurien reunustama, päällystettynä pikkutienä, mutta muuttuu vähitellen hiekkatieksi ja lopulta poluksi. Jos voimia riittää, samana päivänä voi lähistöllä kokea myös tuulahduksen italialaises44 Kuvat: Jonna Laurila U lkoilijoita Via Appia Anticalla ja Caffarella-joen vehmas ta laaksoa. Jos haluaa koluta koko reitin, on parasta vuokrata polkupyörä, mutta jalkaisinkin voi pistellä ainakin muutaman kilometrin. Hyvä aloituskohta tälle vajaan kymmenen kilometrin retkelle on Domine Quo Vadis -kirkko. Pietarinkirkon kupoli näkyy horisontissa. Jos pienet puistot eivät riitä, kannattaa suunnata esimerkiksi kaupungin etelälaidalle. MAAILMALTA Vehreitä henkäyksiä 2 Via Appia Antica Rooma Rooman hälinän ja pakokaasujen keskellä kaipaa välillä hengähdyspaikkaa. Toukokuisen aamuretkeni äänimaailmaa rikastuttivat kukkojen kiekuna, kirkonkellojen kumahdukset, turturikyyhkyn kujerrus, etelänsatakielen, samettipääkerttujen, peippojen ja mustarastaiden laulu sekä lukuisten keltahemppojen korkea, kitisevä viserrys. Kasvillisuus tuoksui ja auringon lämpö hyväili kasvoja. Intohimoiselle kävelijälle hyvä lähtöpaikka retkelle on Circo Massimon metroasema. Siellä voi nauttia myös luonnonrauhasta, mikä Via Appia Anticalla ei useinkaan ole mahdollista. Tuulihaukka lekutteli myyräjahdissa. Kauniina päivinä kävelijät ja pyöräilijät kansoittavat väylän, joukossa on muutamia ratsastajiakin. Sieltä on noin kymmenen minuutin kävely Piazzale Numa Pompiliolle, josta lähtee Via Di Porta San Sebastiano. Via Appia Antica on suosittu ulkoilureitti , joka etenkin viikonloppuisin kerää tuhansia ihmisiä. Muutamin paikoin on vielä näkyvissä alkuperäistä basalttilohkareista rakennettua päällystettä. Via Appia Antican ja Via Latinan väliin jää vehmas viljelyksistä, kukkuloista, metsiköistä, pensaikoista ja Caffarella-joesta muotoutuva laakso. Paikka on kyllä omankin retkensä arvoinen. Reilun parin kilometrin jälkeen tullaan pienelle siirtolapuutarha-alueelle, jonka kohdalla pääsee puusillan yli joen toiselle puolelle. Siellä kulkee Via Appia Antica, roomalaisten muinainen valtaväylä, joka aikoinaan ulottui Brindisin satamakaupunkiin asti. Historian jälkiä näkyy vähän väliä. Nykyisin historiallisesta tiestä on jäljellä 19 kilometriä. Etenkin aamun idylli luo voimakasta vastakohtaa kaupungin sykkeelle. Kävelijälle Roomakin vilauttaa vihreitä helmojaan ja antaa hienoja luontokokemuksia miljoonakaupungin laiteilla. Nähtävyyksien alueelta liikennöi bussi, jolla voi palata kaupunkiin, jos alkaa väsyttää. Siellä kohoavilta kukkuloilta voi ihailla kaunista maisemaa, nauttia eväistään ja katsella lintuja. Muuta ei sitten tarvitakaan kuin hyvät italiaiset eväät ja kiikari. Tienposkeen on mukava heittäytyä piknikille. ta maaseudusta. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 6/97. Retki on kätevä päättää reilun kilometrin päässä olevalle Colli Albanin metroasemalle, josta pääsee keskustaan. Tämä viehättävä vanhojen muurien, suurten puiden ja vehreän kasvillisuuden reunustama katu johdattaa Via Appia Antican alkupäähän. Tarkka kartta on välttämätön. Kaupungista tultaessa heti kirkon jälkeen kääntyy vasemmalle Via Della Caffarella. Pian sen jälkeen suuret pinjat ja sypressit alkavat reunustaa tietä ja sulkevat sen paikoin vihreäksi holviksi. Parilla ensimmäisellä kilometrillä ovat matkailunähtävyydet, kuten katakombit ja muinainen kilparata Circo Massenzio
Vuosisadan alussa lisääntyviä pantteri-ilvesnaaraita oli Pyreneiden niemimaalla yli 200 000, nyt niitä on alle 300. McCrory syyttää karhujen kohtalosta myös metsäyhtiöitä: laajat hakkuuaukeat ja metsäautotiet helpottavat salametsästäjien toimintaa ja metsien tehohoito tuhoaa karhujen luontaisia elinpaikkoja. Tästä huolimatta kaunisturkkista eläintä salametsästetään edelleen. Päivi Pohjanheimo Laitonta karhujahtia Kanadassa Kanadan karhukanta on runsas, mutta runsasta on karhujen laillinen ja laiton metsästyskin. (Swara /996:611997:1) MAAILMALTA Juha Valste Peloton gueretsa katselee kiinnostuneena lähestyvää autoa. Länsi-Kanadan erämaakomitea ajaa karhunmetsästyksen kieltämistä koko Brittiläisessä Kolumbiassa. Viime vuonna verkostosta tuli keskimäärin 35 ilmoitusta tai vihjettä päivässä mahdollisista ympäristörikkomuksista. Suojatiet apinoille Dianin metsässä Kenian etelärannikolla elää parisataa mustavalkoista angolangueretsaa. V alhaJlan erämaa yhdistys puolestaan esittää 265 000 hehtaarin suojelualueen perustamista osavaJtioon. Tiehen on rakennettu töyssyjä, jotka pakottavat hitaampaan ajonopeuteen. Luonnonsuojelusta kiinnostuneet harrastusryhmät muodostavat eräänlaisen verkoston, jonka jäsenet ilmoittavat luonnossa havaitsemistaan ympäristörikkeistä tai luonnononnettomuuksista kansalliskaartin Madridin ympäristönsuojeluyksikölle. Länsi-Kanadan erämaakomitea arvioi, että maan 425 000 mustakarhusta ja harmaakarhusta ammuttiin viime vuonna 66 000. Varsinkin metsäpaloja havaittiin ja taltutettiin entistä nopeammin. Kaupungin eteläosissa taas tehdään eniten ilmiantoja teollisuuden päästöistä. Vapaa-ajan järjestöt ovat sijoittaneet verkoston luomiseen omia varojaan noin seitsemän miljoonaa markkaa. " Moni muistoesineiden kerääjä haluaa kokoelmaansa eksoottisia esineitä siitä riippumatta, onko eläimet tapettu laillisesti vai laittomasti", sanoo erämaayhdistyksen edustaja Wayne McCrory. Yhdistys esittää, että viranomaiset hoitaisivat suojeluaJuetta yhteistyössä paikallisten kitasoointiaanien kanssa. Tienvarteen on pystytetty kilpiä, joissa varoitetaan ylipinkovista gueretsoista. Viime vuonna jäi kuukauden aikana 12 apinaa autojen alle, kun ne yrittivät ylittää metsän läpi kulkevaa tietä. Lajin elinoloja yritetään parantaa monin tavoin; erityisesti kaniinikannan lisäämisen uskotaan tuovan tuloksia. Lajia uhkaavat sen pääravintona olevan kaniinin väheneminen, elinympäristöjen muuttaminen ja salametsästys. Useimmat viimeisistä pantteri-ilveksistä elävät suojelualueilla, esimerkiksi Andalusian Coto Dofianassa asustaa noin 40-50 ilvestä. Vuoristossa ilmoitukset koskevat usein laitonta telttailua, johon liittyy roskaamista ja tulipalojen riski. Silti luonnonsuojelu on Pohjois-Eurooppaan verrattuna vielä alkutaipaleella. Alueen kaakkoisosassa verkosto on hälyttänyt kansalliskaartin paikalle muun muassa rauhoitettujen eläinten salametsästyksen vuoksi. Pantteri-ilves on suojeltu laji, jonka tappamisesta voi Espanjassa seurata jopa vankeusrangaistus. Salakaato on liiketoimintaa. Sinimarakatit oppivat nopeasti käyttämään näitä suojateitä, ja gueretsat houkuteltiin niille mehevillä lehdiJlä. Pantteri-ilves vaarassa Pyreneiden niemimaalla elävä meikäläisen ilveksen lähisukulainen pantteri-ilves (Lynx pardina) saattaa kuolla 20 vuodessa sukupuuttoon. Päivi Pohjanheimo Espanjassa ilmoitetaan ympäristörikkeistä Salametsästys, teollisuuden myrkkypäästöt, metsäpalojen sytyttäminen ja muut ympäristörikokset yritetään saada Espanjassa kuriin vapaaehtoisten avulla. Euroopan unioni on myöntänyt pantteri-ilveksen suojeluun avustusta 14 miljoonaa markkaa. Lisäksi metsäyhtiöiden miehet ampuvat työmaiden ja parakkikylien liepeillä syötävää norkoilevia karhuja. Esimerkiksi karhun sappi kuuluu yhä kiinalaisyhteisöjen suosimiin lääkeaineisiin. Tämä puolestaan hälyttää radiolla SUOMEN LUONTO 6/97 paikalle siviilikaartin partioauton tai helikopterin. Komitean mukaan vain kolmasosa kaadoista oli laillisia. Lisäksi autoilijoille on jaettu tietoa gueretsoista. Karhun osien kysyntää ylläpitävät erityisesti perinteisen kiinalaisen lääkehoidon tarpeet sekä muistoesineiden valmistajat ja ostajat. Vuosisadan alkupuoliskolla metsästys oli pahin uhka, mutta 1950-luvulla myksomatoosivirus levisi koko niemimaalle ja romahdutti kaniinikannat kaikkialla. Estääkseen harvinaisen apinan häviämisen, paikalliset suojelijat rakensivat niille tien ylittäviä köysisiltoja. Tänä vuonna Espanjan kansalliskaarti on yhteistyössä WWF:n kanssa onnistunut hajottamaan pantteriilvesturkkeja tuottaneen kansainvälisen myyntiverkoston. Mustakarhun ja harmaakarhun lailliset jahdit vetävät Brittiläiseen Kolumbiaan kanadalaisten lisäksi runsaasti myös yhdysvaltalaisia ja saksalaisia urheilumetsästäjiä. Valistuksella on tärkeä osuus ilveksen salametsästyksen lopettamisessa. Yhteistyö on tehostanut viranomaisten toimintaa. TäJlä suojeltaisiin erityisesti mustakarhun rannikon saarilla elävää valkoturkkista alaJajia. Apinat eivät tajua autojen nopeutta ja jäävät usein niiden alle. (/PS Philip Carter/Juhani Artto) 45. Madridin autonomisella alueella on parisataa vapaa-ajan järjestöä ryhtynyt yhteistyöhön viranomaisten kanssa. Järjestöt rakensivat verkostoaan kolmisen vuotta; tänä aikana ympäristöyksikön toiminta melkein kolminkertaistui. Tämäkin osoittaa, miten paljon espanjalaisten ympäristötietoisuus on viime vuosina lisääntynyt. Heimon kunnioittava suhde valkoisiin karhuihin ilmenee heidän sille antamasta nimestä Spirit Bear, henkikarhu
Pertti Pale EU: n fuusio-ohjelma Garching bei Munchen Saksa Energiatuotannon haitoista Ensimmäinen ajatus Suomen Luonnon 4/97 pääkirjoituksesta (Energiaparatiisien aika on ohi) oli vanha komparatiivivitsi: valhe, emävalhe, tilasto. Jos mahdollista, he kuluttaisivat vuodessa 30 TWa energiaa, josta 12 TWa sähköä. He kuluttavat vuodessa 13 TWa (TWa = miljoona miljoonaa watti-vuotta) energiaa, josta 3,8 TWa on sähköä. Ensi vuosisadalla ainoa tehokas tapa korvata hiilienergia on fissioenergia. Pääkirjoituksessanne 4/97 sanotaan: "sähkön ja lämmön yh46 teistuotantoon perustuvan kaasuvoimalan ilmastotase on huomattavasti parempi kui n ydinvoimalan". Toisaalta kaasukombi voimalaa voidaan käyttää tehokkaasti hyväksi vain seuduilla, joissa on kaasua ja joissa on kylmä suurimman osan vuotta. Energiasta 6 prosenttia saadaan ydinvoimasta, 7 vesivoimasta, 10 puusta, 26 hiilestä, 39 öljystä ja 22 prosenttia kaasusta. Oikaisu vähensi entisestään saaren viljelyalaa. Päälle tulevat kaasun tuotantoon ja siirtoon liittyvät päästöt. 50 vuoden kuluttua maailmassa lienee 10 miljardia ihmistä. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN JÄLKEEN 1 Pääosin kesäasutukselle vievää tietä oikaistiin Kumlingen saarella Ahvenanmaalla, ja tarvittava maa-aines räjäytettiin päätien varrelta. Niitä ei pidä käsitellä vaihtoehtoina eikä sekoittaa keskenään. Kuvaparin vuosina 1994 ja 1995 ottanut Pekka Hänninen ihmettelee tarvetta oikaisuun pienellä saarella. Mutta: Tämä tuskin onnistuu. Kulutuksen vähentäminen ja ei-foss iilinen energia eivät ole kilpailijoita, ne ovat rinnakkaisia menetelmiä. Kansainvälisin sopimuksin pitäisi kaikin tavoi n pyrkiä vähentämään energian käyttöä. WHO:n arvion mukaan Euroopassa kuolee vuosittain Lahden tai Oulun väestön verran ihmisiä ennenaikaisesti ilmansaasteiden, lähinnä polttoperäisten pienten hiukkasten, aiheuttamiin terveysvaikutuksiin. "Ydinvoiman ympäristöriskit ulottuvat kauaksi tulevaisuuteen." Uraanipolttoaineen elinkaaressa loppusijoitus kantaa murto-osan kokonaisriskistä, ainakin niin sanotuissa länsimaissa. Maailman käsittämättömin asia on, että luonnonystäviksi itsensä katsovat ihmiset ovat valmiit puolustelemaan foss iilista energiatuotantoa vielä 1997. Metsäteollisuudessa Suomi on maailman kärkimaa; metsäteollisuus antaa Suomelle suurimmat vientitulot; suuresti metsäteollisuuden johdosta Suomessa on korkea elintaso ja kehi ttynyt infrastruktuuri. Kansainvälisin sopimuksin pitäisi kaikin tavoin lisätä fissioenergian turvallisuutta (myös väärinkäyttöä vastaan). Yksi TWa sähköä vuodessa voidaan tulevaisuudessa tuottaa monella tavalla: 3000 hiilivoimalalla, 2000 fissio(ydin)voimalalla, 100 000 neliökilometrin aurinkokennopinnalla, 10 miljoonalla tuuli voimalalla tai 1000 fuusio(ydin)voimalalla. Energiankulutus henkilöä kohti on koko maai lmassa vuodessa keskimäärin 2,2 kWa (kilowattituntia), Euroopassa 5,9 kWa, Yhdysvalloissa 10,9 kWa, Kiinassa 0,83 kWa ja Intiassa 0,32 kWa. Pitäisikö luopua metsäteollisuudesta. Ellei muuta ole tarjolla, käytetään hiiltä. Sähköenergiasta 20 prosenttia saadaan ydinvoimasta, 20 vesivoimasta ja loput 60 prosenttia foss iilisista polttoaineista. Päätietä reunustanut Luonnonkallio muuttui louhikoksi. Kansainvälisin sopimuksin pitäisi kehittää hiiltä korvaavia energiamuotoja: aurinko, tuuli, vety, OTEC (Ocean Thermal Energy Conversion) ja fuusio. Hiilidioksipitoisuuden kasvunopeus on nyt 60 kertaa suurempi kuin koskaan aiemmin 160 000 viime vuoden aikana. Energian kysyntä kasvanee huimasti. Energ1amtens11vmen massateollisuus edustaa menneisyyttä. "Ydinvoiman lisärakentaminen veisi Suomen yhä enemmän väärään suuntaan. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Oikeaa kehitystä on kulutuksen vähentäminen ja energiatuotannon painopisteen määrätietoinen siirtäminen uudistuviin lähteisiin". Entä mitä ihmettä tarkoittaa väite, että energiaintensiivinen massateollisuus on menneisyyttä. Kansainvälisin sopimuksin pitäisi kaikin tavoin pyrkiä korvaamaan hiilienergia jollain muulla, mieluiten ei-foss iilisella energialla. Energiavaihtoehdoista Tällä hetkellä maailmassa on 5,8 miljardia ihmistä. Seuraavalla vuosisada lla mahdollisesti fuusio korvaa fiss ion. Kaasuvoimala päästää sähköntuotannossa ilmakehään hiiltä noin 54g/kWh. Kuolleisuuden lisääntymisestä SUOMEN LUONTO 6/97. Hiiltä on. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Tällä tekniikalla voidaan tulevaisuudessa, niin kauan kuin kaasua rii ttää, kattaa korkeintaan muutama prosentti energian kysynnästä. Lopuksi: On aika selvää, mitä pitäisi tehdä ilmakehän hiilipitoisuuden rajoittamiseksi. Jos kaikki lauhdelämpö pystytään käyttämään lämmitykseen, siirtyy ilmakehään noin 20 grammaa hiiltä tuotettua kWh :a (siis sähköä ja lämpöä) kohti. Se voi ainoastaan tarkoittaa sitä, etteivät edes luonnonsuojelijat ole sisäistäneet polttoon perustuvan energiantuotannon vaaroja. Suomalaisissa tutkimuksissa on osoitettu, että jopa meidän melko puhtaissa oloissamme terveysvaikutukset näkyvät muun muassa lasten sairastumisina. Vaikea uskoa, että ydinvoiman päästöt olisivat suuremmat. Jos uraanipolttoainetta käsitellään valvotusti (eikä ilman valvontaa kuten ehkä Neuvostoliitossa tapahtui), ovat loppusijoitukseen liittyvät riskit hyvin pienet verrattuina muihin energiantuotannon riskeihin. Tieteellisiltä kuulostavat argumenti t käänsivät asiat niin nurinniskoin, että tutkijan ensimmäinen reaktio oli puhdas suuttumus
koska se ainoana näyttäisi kykenevän estämään hiilivoiman laajenemisen perusvoiman tuotanno a. Siksi ei voitane tulkita mainintaani maakaasun soveltuvuudesta siirtymäkauden energiaksi uuteen energiapolitiikkaan siirryttäessä. Emme todellakaan tiedä, kuinka kauas tulevaisuuteen kasvihuoneilmiön vaikutukset ulottuvat. Siksi luonnonystävän saattaisi kuvitella lobbaavan ydinvoiman puolesta, vaikka terveystutkija ei lobbaisikaan. Sitä on merensaaristo, jollaista ei muualla Euroopassa tai koko maailmassakaan ole. Nyt sen viisinkertainen sähköntuotanto tuottaa vain kymmenesosan hiilidioksidia verrattuna kivihiiltä käyttävään Tanskaan. Maakaasu huonontaisi hiilitasetta vain hiukan vähemmän. Luontoa suojeltaessa maisema jää ylpeä ti entiselleen ja omistusoikeuskin voidaan säilyttää. Variksenmarjadyyni, siniheinäniitty, taarnaluhtaletto siinä Naturalla suojeltavia suomalaisia luontotyyppejä, joiden nimet jo pyytävät tutustumaan ja säilyttämään. Minulle kelpaa säästö, mutta energian säästö tarkoittaa usein siirtymistä sähköön kuten siirryttäessä sähköiseen liikenteeseen. Tämä on täysin vastuutonta eikä edistä maanomistajien todellista etua. Lisää on tässä vaiheessa tulossa vain viisi prosenttia, mikä on ekologisesti riittämätöntä. Naturalla suojeltavaan lajistoon kuuluu vaikkapa liito-orava, jota ei muualla Euroopan unionissa kuin Suomessa ole. Tyypillinen väite on "jätteiden loppusijoitus on edelleen ratkaisematta ja sen todelliset kustannukset ovat hämärän peitossa". Ehkä 200 miljoonan vuoden kuluttua tulee uusi kivihiilikausi, joka kuluttaa hiilidioksidin pois. Alisuojelukin näyttää kuitenkin olevan joillekin liikaa. Tämä näkyy hyv in Tshernobylin ympäristössä, jossa villieläimet voivat erinomaisesti ihmisen kaikottua; nykyihminen oli niille paljon pahempi kui n säteily. Arvatkaapa, paljonko hiilidioksidipäästöjä SUOM EN LUONTO 6/97 Natura 2000 suojelee parasta Suomea Suomi on muiden Euroopan unionin maiden kanssa laatimassa Natura 2000 -ohjelmaa, jolla säilytetään Euroopalle ominainen luonto eläimineen ja kasveineen. Euroopan unionin Suomelle kiljuhanhen suojeluun jo antamat neljä miljoonaa markkaa osoittavat, miten tärkeä tavall iselle suomalaiselle tuntematonkin laji on osana Euroopan perintöä. Tilastovalheen tavallisin muoto on se, että yhdestä ratkaisusta kaikki vaikutukset ovat mukana, toisesta vain osa. Entäpä, että "louhinnassa syntyy vaikeita ympanstoongelmia". Suomen luonnonsuojeluliittokaan ei ole puolustellut foss iilista voimaa, päinvastoin se on ollut pitkään muun muassa hiiliveron kannattaja. Minulle kelpaa puu, kunhan laitokset ovat hyvin varustettuja, sillä pienpolton terveysvaikutukset ovat kestämättömän suuret. Natura kiipeää tunturikankaille ja suojaa rinnelehtoja. Tämän kaiken päälle tulevat sitten kasvihuoneilmiön aiheuttamat riskit, joita ei kukaan vielä tarkasti tunne, mutta ne eivät näytä suinkaan pieniltä. On selvää, että se on vaikeaa, kenties mahdotontakin, koska koko läntinen yhteiskuntaja talousjärjestelmämme perustuu energiaja luonnonvarojen ryöstökäyttöön. Jouko Tuomista professori Kansanterveyslaitos, ympäristöterveys Kannattaisi lukea pääkirjoitukseni uudestaan. Herättäisikö Natura altaan ajajat vihdoin huomaamaan, että Euroopassa vain entisessä Neuvostoliitossa ja muissa totalitaarisissa valtioissa sekä Suomessa on ylipäänsä ollut tapana rakentaa uuria tekoaltaita. Tekniikka lienee juuri yllä kuvattu: yhdestä tuotantoketjusta käännetään kannotkin, toista kaunistellaan ottamalla vain osa vaikutuksista lukuun. Vastuullamme on suojella parasta suomalaista ja pohjoiseurooppalaista luontoa. Entä tämä: "ympäristöriskit ulottuvat kauas tulevaisuuteen". Natura ottaa huomioon myos saariston vedenalaiset osat Itämeren murtoveden ainutlaatuiset rakkolevän, ahdinparran ja sinisimpukoiden tarhat. Jos loppusijoituskallio halkeaa 100 000 vuoden päästä, on kaksi mahdollisuutta. Jos saksalaisen Öko-lnstituutin mukaan ydinvoimalasta tulee enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kaasuvoimalasta, se voi tarkoittaa vain sitä, että moisen instituutin muihinkaan tuloksiin ei voi luottaa. Tuulinen Tanska on hädin tuskin päässyt muutamaan prosenttiin, ja luonnonsuojelijat ovat jo heränneet vastustamaan joka puolelle nousevia propelleja. tu lisi, jos Ruotsi korvaisi ydinvoiman foss iilisella. Lähes kaikki Natura-ohjelman alueet on jo suojeltu tai ne ovat mukana hyväksytyissä suojeluohjelmissa. Sen suurin riski on onnettomuus, ei suinkaan loppusijoitus. Mutta Suomessa tuotetaan edelleen merkittävä osa sähköstä ki vihiilellä, pääkaupunkiseutu etunenässä. Terveystutkijalle on herttaisen yhdentekevää, millä energiaa tuotetaan, kunhan sitä ei tuoteta fossi ilisilla polttoaineilla. Mikä kunta ottaisi ne suojiinsa seuraaviksi miljoonaksi vuodeksi tuhoamasta ympäristöämme. Antti Halkka Minulle kelpaa vesivoima, vaikka en pidäkään siitä, että Vuotos valjastettaisiin. Ei ydi nvoima saa olla uskonto, se on yksi vaihtoehto monista, sillä on omat hyvät ja huonot puolensa. SL voisikin järjestää ryhmämatkan Sleesiaan, jotta voisimme perehtyä syvällisesti kivihiilen louhinnan aiheuttamiin vaikeisiin ympäristöongelmiin. Hiilivoiman "lisärakentaminen veisi Suomen yhä enemmän väärää suuntaan". Sen jätteiden, erityisesti hiilidioksidin, loppusijoitus on totisesti hämärän peitossa ja aine vain pöllytetään ilmaan. Mutta minulle kelpaa myös ydinvoima, . Teiden ja voimalinjojen alle jäävistä mai ta maksetaan joka vuosi enemmän korvauksia kuin luonnonsuojelun maalunastuksista. Tai ihmiskunta on fossii ll isten polttoaineiden tai muun ympäristötuhon takia palannut ki vikauteen, ja silloin ympäristön radioakti iv isuus on heidän riskeistään vähäisimpiä. Esimerkiksi maanomistajien etujärjestönä esiintyvä MTK levittää ohjelmasta valheellista tietoa. Minulle kelpaa tuulivoima, mutta mistä otetaan kulutushuiput, kun ei tuule. Suomen luonnon aarteita ovat keidasja aapasuot sekä metsät. Puhutaan varmaan kivihiilestä. Pääki rjoitukseni keskeinen sanoma on, että energiankulutustamme on radikaalisti vähennettävä ja siirryttävä matalaenergiayhteiskuntaan. Joko yhteiskunta on niin kehittynyt, että asia ei ole sille mikään ongelma, sätei lyähän on helpompi mitata kuin mitään kemiallista saastetta. Mikään kaivostoiminta ei liene tappanut niin paljon seutunsa asukkaita kuin kivihiilen kaivaminen. on alustavia tietoja. Se on pohjimmaltaan hyvin suomalainen hanke, joka tähtää Suomen säilyttämiseen kukoistavana. Natura on isänmaallisuuden ja eurooppalaisuuden kaunis yhdistelmä, mutta tutut luonnonsuojelun vastustajat maalailevat siitä synkkiä uhkakuvia. Natura-esitykseen sisältyy myös Vuotos-altaan hukutettavaksi suunniteltua rikkautta. Miksi MTK vastustaa aina luonnonsuojelua, muttei milloinkaan teiden ja voimalinjojen rakentamista, mis ä tilakeskuksia ja ikivanhoja peltomaisemia pirstotaan. Minulle kelpaa aurinko, mutta mistä sen otat tammikuussa, kun pakkanen on pahimmillaan. Euroopan unionin lakeihin perustuvien hankkeiden joukossa Naturaa leimaa se hyvä piirre, että ohjelma opii myös unionin vastustajille. En puolusta siinä foss iilista energiantuotantoa. Eikä ole kehumista syöpää aiheuttavien hiilivetyjen, lentotuhkan, sulfaattiaerosolien ja typen oksidienkaan kanssa. Maapallo ei kui tenkaan kovi n kauaa kestä nykyistä tuhlai47. Yksi laji on saimaannorppa, jonka tulevaisuus on yhä epävarma. Tai ehkä valtameret sittenkin pystyvät imemaan hiilidioksidia uskottua enemmän ja jokin kotilo lisääntyy, niin että hiili vajoaa kalkkikivenä jo miljoonan vuoden kuluessa valtamerien syvyyksiin. Olisikin aika ruveta perimään varoja rahastoon hiilen aiheuttamien loppusijoitusongelmien maksamiseksi, ettei ydinvoima jäisi ainoaksi energiamuodoksi, joka hoitaa tätä asiaa jo ennakkoon. Alueella on arvokasta suoluontoa muuttohaukkoineen ja muine Natura-lajeineen. Viimeksi käsittelimme aihepiiriä laajasti maaliskuun numerossamme. Suomen Luonnossa on vuosien mittaan usein kirjoitettu ilmaston lämpenemisen vaaroista ja foss iilisen energian haitoista. Se muistaa jääkauden maamme kamaraan sirottelemat harjut ja jatkuvasti muuttuvan maankohoamisrannikon
Finnair huoltaa koneensa ja monen ulkomaisen yhtiön koneet hyvin. Tämä siksi, että myös haittoja käsiteltäisiin julkisuudessa monipuolisesti. Naturin testissä oli monia olennaisia kriteereitä, ja Finnair ai va tattavakseen samat kysymykset kuin muutkin yhtiöt. Vertailun kakkoseksi sijoittunut Condor ja Finnair (syksystä 1997 alkaen) käyttävät 8757 -koneita tilauslennoilla. Yksi asia on selvä: Saksassa myös lentoyhtiöiden on pakko ottaa ympäristökysymykset vakavasti. Testejä toki voidaan tehdä monella lailla ja monin kriteerein. Ydinvoiman hiilidioksidi tasetta nostaa myös se, ettei sen hukkalämpöä voida käyttää kaukolämmitykse ä, vaan lämmöntuotantoon tarvitaan erilliset laitokset. Nykyiset talouselämän ja politiikan vallankäyttät tuskin ovat tällaiseen "yhteiskuntasopimukseen" valmiit, koska niin kaukana he elävät todellisesta maailmasta, siitä jonka rajat määrittää viime kädessä maapallon ekosysteemien sietokyky. Jorma Laurila päätoimittaja Hämmästyttäviä neuvoja lentoyhtiöistä Lentoyhtiöiden luontoystävällisyys tuli vertailluksi saksalaiseen tapaan (SL 5/97). Nykyisessä kasvupolitiikassa ydinvoiman lisärakentaminen ei vähentäisi molekyyliäkään hiilidioksidipäästöjä, koska sillä vain kasvatettaisiin energiantuotantoa. Ei kriittisellä ympäristölehdellä ole mitään syytä suosia testissään oman maansa lentoyhtiöitä. Tuohtumuksen sijaan toivon, että Finnairkin paneutuu tulevaisuudessa sinivalkoisuuteen myös ympäristöasioissa. Itse asiassa ainoatakaan saksalaista yhtiötä ei jäänyt suositeltujen lentoyhtiöiden listan ulkopuolelle. Helppo on paheksua naapurin rouvaa, joka käy ympäristöstä välittämättä etelänmatkalla. Toivottavasti kuitenkin lehtenne Jaakko Heinonen Kuka olisi uskonut valkohäntäpeuran kiimavalmistelujen uhkaavan metsälehmustemme jälkikasvua. Toisaalta yritysten kansallisuudella ei nykyisin ole kovin suurta merkitystä, koska niitä omistavat monikansalliset tahot. Peurojen nykyinen levinneisyys Suomessa vastaa liiankin hyv in metsälehmuksen eli niinipuun luontaista levinneisyyttä. DC9 on jonkin verran saastuttavampi , ja niistä Finnair on hankkiutumassa nopeasti eroon. Ei kellään ole taitoa tai edes mielikuvitusta käsittää kaikkia syyja riippuvuu suhteita. levaa elämäntapaamme, vielä vähemmän nyt kun Kiina ja muut suuret kehitysmaat ovat seuraamassa esimerkkiämme. keskimääräinen lukija jo hieman nikottelee artikkelin kritiikitöntä suosi saksalaista -lorua. MDII on kulutusvertailun parhaan yhtiön L TU :n yleisin tyyppi ja myös Finnairin ainoa pitkänmatkan konetyyppi. Tapio Kimanen töissä Finnairilla On miellyttävää, että artikkelini noteerattiin myös Finnairissa. Kotimaisen lentoyhtiön ympäristöystävällisyydestä voisi myös löytää positiivisia asioita. Yhtiöllä on nykyaikai nen moottorien uudistamistehdas, joka takaa sen, ettei moottorien kulutus kasva iän myötä. Mikään energiamuoto ei ole haitaton. Olen täsmälleen samaa mieltä si itä, ettei ydinvoima saa olla uskonto. Kaukoliikenteen matkustajista 80 prosenttia on ulkomaalaisia, jotka lentävät Helsingin kautta esimerkiksi New Yorkista Bangkokiin lyhyintä mahdollista reittiä. Haitat korostuvat sitä enemmän mitä suuremmaksi energiankulutuksemme kasvaa. Ydinvoimalobbarit ovat puhuneet ydinvoiman hyödyistä erittäin yk ipuolisesti kiistämällä kaikki haitat. Jostain syystä valkohäntäpeura ei voi vastu taa kiusausta hangata sarviaan nuoriin lehmuksen runkoihin. Huomionarvoista on myös se, ettei yksikään lentoyhtiö selviytynyt korkeimpaan (sehr empfehlen wert, erittäin suositeltava) luokkaan. Toisin kuin väität, kaikki eivät olleet saksalaisia, sillä joukossa on myös American Airlines. Siksi nostin ydinvoimasta esiin joitain näkökohtia, joita ydinvoiman puolustajat systemaattisesti työntävät syrjään. Saksalaiset yhtiöt käyttävät kuitenkin samoja tai ympäristömielessä samalaisia lentokoneita kuin syntisimmiksi listatut. Se osoittaa, ettei mikään yhtiö voi erityiSUOMEN LUONTO 6/97. Tämä vaatisi osapuolten ehdotonta sitoutumista esimerkiksi energiankulutuksemme vähentämiseen nykyisestä vaikkapa aluksi puoleen 10-20 vuodessa. Jaakko Heinonen Finnairin MD80 -koneet ovat uudempia kuin saksalaisyhtiöiden, eikä koneen kulutuskaan (saastutus) ole sanottavasti suurempi kuin uudempien matkustajakoneiden. Suomessa käytetään syöttöliikenteessä potkuriturbiinikoneita, joiden kulutus (kaksi-kolme litraa sadalla matkustajakilometrillä) on pienempi kuin Saksassa yleisesti käytettävien pienten suihkukoneiden. voiman jyrkässä alasajossa voitaisiin ehkä käyttää varovasti myös ydinvoimaa siirtymäkauden energiana. Juttuni tärkein viesti on se, että lentoyhtiöiden on otettava ympäristökysymykset vakavasti, jos ne aikovat menestyä kilpailussa. Tämä on oivallinen esimerkki tuontieliöiden vaaroista. Eivät suomalaiset sen viisaampia ole, mutta onneksemme asumme suuren mantereen reunalla. Se että yksi ongelma (hiilivoima) korvataan toisella ongelmalla (ydinvoima) ei ole ratkaisu. Meillä Suomessa tilanne on joten kuten hallinnassa, mutta esimerkiksi Havaijin saarien kotoperäiselle lajistolle ihmisen "tuomiset" ovat olleet puistattava murhenäytelmä. Yksikään nuori lehmus ei pääse varttumaan kauniiksi runkopuuk i ja luontainen lehmuskanta harvenee kaiken aikaa. Yksikään uuden ydinvoimalan kannattaja ei ole ehdottanut, että hiilivoimaa suljettaisiin vastaava määrä. Esimerkiksi Aero Lloyd käyttää edelleen MD80 -koneita, joita se on juuri vaihtamassa A320 -tyyppisiin. On aika epäkriittistä tutkijalta tuomita Okö-lnstituutin tutkimukset epäluotettaviksi niitä itse näkemättä. Väitteesi, että Naturin testi suosisi saksalaisia yhtiöitä, on perusteeton. Ehkä olisikin syytä aloittaa keskustelut matalaenergiayhteiskuntaan siirtymiseksi, jossa fossiilisen 48 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Yllättävä ongelma Oli pelkkää hyvää tuuria, ettei paha aivoloinen levinnyt Amerikasta lahjaksi saatujen valkohäntäpeurojen mukana Suomeen. Se myös osittain selittää sen, miksi neljän parhaan joukkoon yltäneistä kolme on saksalaisia. Suhtaudun ydinvoimaan kriittisesti, en fanaattisesti, ja pääkirjoituksessa esittämäni argumentit ovat asiallisia. Finnair on myös juuri vaihtamassa Euroopan kalustoaan; hankinta tehdään vain vuoden pari myöhemmin kuin saksalaisissa yhtiöissä. Suositeltavien koneiden luettelosta puuttuivat MD 11 ja 8757. Vertailussa luontoystävällisimmiksi valitut yhtiöt olivat kaikki saksalaisia. Se että taseisiin otetaan ydinvoiman välilliset hiilidioksidipäästöt uraanin louhinnassa ja rikastamisessa on aivan oikein. Omasta mielestäni ydinvoimauskovaisia ovat ennen kaikkea monet ydinvoiman fanaattiset puolustajat elinkeinoelämässä ja politiikassa. Jälki on monin paikoin totaalisen tuhoisaa. Artikkelissa oli valitettavasti joukko harhaanjohtavia yleistyksiä. Kysymys on joko ajautumisesta kriisiin tai hallitusta yhteiskunnan sopeuttamisesta nykyistä selvästi pienempään energiankulutukseen, jossa uudistuvalla energialla on nykyistä huomattavasti suurempi osuus. Onhan Nokiakin suurimmaksi osaksi ulkomai ten osakkeenomistajien hallussa. Itse en uskovaiseksi tunnustaudu. Öko-lnstituutti on arvostettu tutkimuslaitos, eikä sillä Saksan kriittisessä ilmapiirissä ole varaa virheisiin. MD80 meluaa startissa hieman enemmän kuin uudet koneet, mutta on lähestymisen aikana huomattavasti hiljaisempi kuin kilpailijat. Yksi odottamaton ongelma on kuitenkin ilmennyt. Riskejä voidaan vähentää sekä tuotantoa vähentämällä että valitsemalla ympäristölle vähemmän haitallisia energiamuotoja. Ympäristöystävällisyys on kovin suhteellinen käsite
Ei sellaista ole, ei saa olla, ei edes Suomen Luonnonsuojelun Tuella. Metsäsektorin automaatio on synnyttänyt osan maamme SUOMEN LUONTO 6/97 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA M arkku Könkkölä Komeat tervalepät kaatuivat pitkin poikin jokea, kun kaupungin metsurit "siistivät" Tourujoen laaksoa Jyväskylässä. Tourujoen laaksossa riittävää hoitoa olisi polkujen varsien niitto loppukesällä, jolloin alueelle voisi muodostua myös kukkivia niittylaikkuja. Roskien siivoaminen oli hyvä asia, mutta kokonaisuutena tilaisuus erinomaiseen ympäristökasvatukseen käytettiin väärin. Metsäteollisuuden ympäristövaikutuksia voidaan alan kansantaloudellisen ja työllisyysmerkityksen vähentymisen takia arvioida entistä kriittisemmin. Hallittu hoitamattomuus paranta1s1 kasvien ja eläi nten elinmahdollisuuksia ja lisäisi alueella liikkuvien ihmisten elämyksiä. Jorma Laurila päätoimittaja Työllistämisvelvoite on fraasi Olematta mitenkään Metsäherra pidän Ilpo Kurosen väitteitä metsäteollisuudesta (SL 5/97) liian propagandistisina. Hakkuiden ke kittäminen päätehakkuisiin ja harvennusten ja hankintapuun hyljeksiminen ei ole sosiaali esti kestävää. Tilaisuuden oli järjestänyt paikallinen asukasyhdistys yhdessä kaupungin puistotoimen ja lähistön koulun kanssa. Kai Ensokin puustaan sentään maksaa. Järven pohjalla on toki simpukoita, mutta ei sentään satoja neliömetrillä. Alan kansantaloudellinen merkitys on koko ajan laskussa, ja metsän muiden arvojen merkitys kasvaa. Tuskin se on meidän tavoitteemme. Jokilaakson jyrkkiä kanjonimaisia rinteitä luonnehtii rehevä lehtokasvillisuus. Tätä ei voi parhaalla tahdollakaan pitää sosiaalisesti kestävänä. Toimitus 49. Vesirajaan ei jätetty ollenkaan suojavyöhykettä. Vertailu elektroniikkateollisuuteenkaan ei kannata, sillä jokainen kännykkä vaatii paljon enemmän ulkomaisia panoksia. Sitä asiaa ei muuta Matti Korhonen, ei myöskään Ilpo Kuronen. Tuloksena oli yksitoikkoisen avoin, kantoinen puistomaisema. Johanna Hallman Markku Könkkölä Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistys Oikaisu Suomen Luonnossa Vesijärvellä retkeilevän (Minun retkipaikkani) Juha Höyk.inpuron juttuun oli sisäänk.irjoitettaessa pujahtanut hannillinen virhe. Entinen Kankaan tehtaan viemäri on nykyisin pääasiassa viherja suojelualueiden sisällä. Tourujokilaakso voisi olla erinomainen esimerkki lähiluontokohteesta, jossa yhdistyisivät luonnon monimuotoisuus ja ihmisten virkistysmahdollisuudet. Jorma Ojala Lahti Tietysti voidaan olla sitä mieltä, ettei teollisuudelta tule odottaa muuta kuin tuloksen tekoa. työttömyysongelmasta. Metsäsektorilta on 1990-luvulla hävinnyt 30 000 työpaikkaa, vaikka tuotanto on samaan aikana noussut. semmin rehvastella ympäristökuntoisuudellaan. Talvisin Tourujoen suojiin kerääntyy satoja sinisorsia. Lisää lähiöitä, teitä ja liikennettä. Met äteollisuus kuitenkin yrittää itse markkinoida itseään "sosiaalisesti kestävänä", mikä antaa mielestäni väärän kuvan. Lisäksi KeskiSuomen ympäristöke kus vastasi luonnonsuojelualueen siivouksesta. Neuvostoliitossa sitä asiaa kokeiltiin 70 vuotta. Talkoissa mukana olleet koululaiset joutuivat osallistumaan toimintaan, jossa lähiluonnon arvoa ei ymmärretty. Palaamme Finnairiin omalla jutullamme jossain lähinumerossamme. Rehellisyys kait sentään on tavoitteena keskustelussa. Maisemakuvaa hallitsevat joen yli kaartuvat puut, kuten suuret tervalepät. Metsäteollisuuden vientituloilla maksetaan monet tärkeät tuontipanokset. Pyrkimys viheralueiden "siisteyteen" johtaa usein vinojen tai tahoiksi epäiltyjen puiden poistoon, vaikka juuri ne toisivat alueelle elämää ja elävyyttä. Tiheän puuston suojassa pesii monia lintulajeja, muun muassa yölaulajia. Entä maajussien elämä maalla. Metsäteollisuuden työllistämisvelvollisuus on fraasi. Harvinaisiin lajeihin kuten lehtopalsamiin ja lehtotähtimöön pääsee nykyään tutustumaan luontopolkua pitkin. Jos Vienan asujaimisto ei saa myyntituloja metsistään, on syy Venäjän feodaalisen yhteiskunnan. Minulle luonnonsuojelu on puhdas asia. Viime vuonna metsäteollisuuden osuus maamme nettovientituloista painui ilmeisesti ensi kertaa alle 30 prosentin. Suojelualueen ulkopuolella kaupungin metsurit raivasivat nopeasti jokitöyrään tiheiköt ja osan tervalepistä. Vai tuotaisiinko heidät Helsingin slummeihin. Sähköja elekroniikkateollisuus työllistää nykyisin jo lähes saman verran kuin metsäteollisuus ja tuo vientituloja massaja paperiteollisuutta enemmän. Eikö nyt enää sodita puhtain asein puhtaan asian puolesta. Ei myöskään metsäteollisuus, kun ei edes paria tulliviskaalia saada itärajalla kuriin. Vaikka metsäteollisuus työllistäisi vain yhden ihmisen, on se ansainnut paikkansa. Pitäisi olla useita neliömetrillä. Lehtiä ja risuja haravoitiin ja lahopuita kerättiin pois jyrkiltä rinteiltä. Jo lähes perinteeksi muodostunut joenpohjan siivous laajeni tänä vuonna lähiympäristön kattavaksi savotaksi. Millään ei ollut hintaa, ei työllä, ei luonnolla. Sähköja elektroniikkateollisuus on lisännyt tällä vuosikymmenellä työvoimaansa yli 10 000:lla, joten sitä voitaneen pitää tällä perusteella metsäteollisuutta sosiaalisesti kestävämpänä teollisuudenalana. Elektroniikkateollisuus tarvitsee jonkin verran enemmän ulkomaisia tuotantopanoksia kuin metsäteollisuus, mutta ero varsinkin massaja paperiteollisuuteen on pieni . Ilpo Kuronen luonnonsuojelusihteeri Suomen luonnonsuojeluliitto Tourujokilaakso siistittiin pilalle Aivan Jyvä kylän keskustan tuntumassa sijaitsee noin parin kilometrin pituinen Tourujoki
Alkuosassa kerrataan perusteellisesti puun anatomia. Alun niukassa nelikielisessä tekstiosuudessa museonjohtaja Jouko Heinonen selostaa Suomen asutushistorian näin: " Asutusvirrat kohtasivat Päijänteen eteläosassa ja niistä syntyi Suomen kansa, joka Päijät-Hämeestä levittäytyi länteen, pohjoiseen ja etelään." Tämä on vahva yksinkertaistus, jossa on mukana aimo annos tervettä maakuntahenkeä, mutta Lahden Ristolaa toki pidetään maamme vanhimpana kivikautisena asuinpaikkana. Tekijän asiantuntemus ja kuvien huomaamaton, rauhallinen luontevuus leimaavat koko kirjaa niin, että melkoinen maara tietoa välittyy lukijalle ilman 50 KIRJOJA pänttäämisen tai tyrkyttämisen makua. Riitta Poutun Metsän poluilla on kirjan kansitekstien mukaan tarkoitettu yli viisivuotiaille. Kirjan otsikon jälkimmäiseen osaan "mistä puusta" kirja ei anna vielä aukotonta vastausta ehkä siihen ei olla pyrittykään. Vimeinen kesä kuvaa mennyttä aikaa, menneitä paikkoja ja onneksi myös paljolti menneitä asenteita. Kirjan käyttökelpoisuutta lisäävät kirjallisuusluettelo, puusanasto ja pienoissanakirja puiden nimistä ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi sekä tietenkin hakemisto. Lajitekstien yhteydessä sivutaan myös kyseisen lajin tuholaisia sekä puun ominaisuuksia ja käyttökelpoisuutta rakentamisen, puunjalostusteollisuuden ja puusepäntyön tarpeisiin koristekäyttöä unohtamatta. Päijät-Häme on nyky-Suomen SUOMEN LUONTO 6/97. Mutta kun Järvinen näkee naaraskarhun penikoineen, hänen ainoa ajatuksensa on saada Parabellum äkkiä esiin ja pamauttaa karhumuori jälkeläisineen hengiltä. Perinteinen kuva on siis jotakuinkin säilynyt. Kustakin lajista esitellään mi kroskooppikuvat poikkileikkauspinnasta sekä tangentiaalisista ja säteensuuntaisista leikkauspinnoista. Kirja esittelee puut kirjaimellisesti pintaa syvemmältä. Lyhyistä kappaleista koostuvaan kirjaan on saatu mukavasti monta tasoa, kun välillä maisemia maalaillaan eri biotooppien mukaan, to1s111aan taas annetaan luonnon muuttua vuodenaikojen mukana. Pekka Hänninen Valokuvakirja Päijät-Hämeestä Voitto Niemelä: Päijät-Häme, Edita ja Päijät-Hämeen liitto 1996, 14 1 s., 195 mk. Oman värinsä tuovat lajiryhmien mukaan jäsentyvät osiot tai vaikkapa tyyliin "metsän herkut" otsikoidut kappaleet. Hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa. E. Lapsi mukaan metsään Riitta Pouttu: Metsän poluilla, Luontoki,ja lapsille, WSOY /997, 2l s., 125 mk. E. Kirjan lyhyet kappaleet ja ku vat ovat elävässä vuorovaikutuksessa. On mielenkiintoista, millaiseksi se lopulta muovautuu : Onko luonto edelleen se perusta, jolta maakunta ponnistaa. Lajikuvauksissa esitellään puun lev inneisyysalue, ekologia, tunn istaminen, historia ja muut tavanomaiset seikat. Vaikka jo kolmevuotias löytää kirjasta kivoja ku via, parhaimmillaan kirja varmasti on yli viisivuotiaiden käsissä. Valokuvakirja Päijät-Hämeestä kertoo paljon kuvavalinnoillaan. Läänit ovat menneet ja maakunnat vahvistavat identiteettiään. Silti siitä jäi hieman sellainen olo, että pienellä täydentämisellä kirjasta olisi syntynyt lähes täydellinen puukirja. E. Kohta pihapiirin lähi tuntumastakin saattaa yllättäen huomata paljon mielenkiintoista, kenties jo ennalta tuttua tarkasteltavaa. Kuvissa olivat mukana kuvatekstit ja sivunumerot jossakin oli siis myös niihin liittyvä käsikirjoitus. Järvinen kirjoitti viimeisestä kalastusretkestään Tuntsalle kesällä 1939 käsikirjoituksen nimeltä Menetetty Tuntsa. Järvinen, jonka tapasin Rovaniemellä 1962 ja joka kertoili ajatuksiaan Koitelaisen kairaan vaeltamaan lähteville luontoliittolaisille, oli jo varsin toista mieltä asioista. Se löytyi Metsähallituksen eläkkeellä olevan pääjohtajan Jaakko Piirosen kesähuvilalta Piironen on Järvisen sisaren poika. Kirjan kuvissa toistuvat lohikämpät, saunat, saalista roikottavat miehet, veneet, tummasävyiset maisemat. Ja pettymys on suuri, kun karhut pääsevät pakoon. Seuraa metsäja järvinäkymiä, pu1jehdusta sekä maakunnalle ominaista puusepänteollisuutta. Vähitellen siirrytään lähimetsästä kauemmas, mukaan tulee yhä uusia ja huomaamattomampia ja kenties pelottaviakin elementtejä. Kuvissa esitetään puun kaarna tai tuohi , silmut, lehdet, kukinnot sekä kävyt ja marjat. Retkellä otetut, käsikirjoitukseen liittyvät valokuvat päätyivät Suomen Metsästysmuseon kuva-arkistoon. Samassa yhteydessä on esitetty myös määrityskaavio, joka perustuu puuaineen tarkempaan tutkiskeluun, ja ohjeet preparaatin tekemisestä. Alussa voitetaan pienen lukijan pelko pimeää ja arvaamatonta metsää kohtaan esittelemällä metsän ystävällisiä piirteitä ja pyri tään luomaan ystävyyssuhde metsässä samoilijan ja hänen ympäristönsä välille. Mikä puu mistä puusta on laaja ja monipuolinen esitys puista. Ajatus, 1996, 158 s. Kustantaja ei halunnut 1940 ottaa julkaistavaksi eräkirjaa, joka vielä sijoittui juuri Neuvostoliitolle talvisodassa menetetylle Sallan alueelle. Järvinen (189 11963) tuli tunnetuksi luonnonkauneutta ja erämaatunnelmaa henki vistä eräkirjoistaan. Myöhemmin monet käsikirjoituksen luvut ilmestyivät vähän muutettuina Järvisen eräkirjoissa. Hänen kuoltuaan alkuperäinen käsikirjoitus katosi. Tekijä ei ole juuttunut yhteen jäsentelyperusteeseen, päinvastoin mukaan on otettu erilaisia näkökulmia. Viimeisen kesän voi mainiosti lukea pelkkänä eräkirjana vieläpä poikkeuksellisen hyvänä sellaisena. Järvinen, Viimeinen kesä Arvitin kanssa Tuntsan lohijoella. Lapin entinen ylimetsänhoitaja A. Hän oli myös erinomainen maalari , joka ikuisti Lappinsa herkkiä yksityiskohtia ja jykevän massiivista luontoa teoksiinsa. Petri Shemeikka Kadonnutta Lappia A. Jäljempi puiden määrittäminen perustuu pitkälti anatomian ja solurakenteen tuntemiseen. Silmuja kaarnakuvien ansiosta kirja palvelee myös lehdettöminä vuodenaikoina. Metsän pienimpiä ja huomaamattomimpiakaan ei ole unohdettu, vaan teos käsittelee luontevan tuntuisesti lajiryhmiä sammalista ja jäkälistä sienten, muurahaisten ja lintujen kautta vaikkapa nisäkkäistä suurimpiin, hirveen ja karhuun asti . Juha Valste Puista pintaa syvemmältä Kurt Fagerstedt, Kerttu Pellinen, Pekka Saranpää ja Tuuli Timonen: Mikä puu mistä puusta, Yliopistopaino 1996, I 80 s., nelivärikuvitus, 195 mk. Metsän luonnosta muodostuva kuva on tasapainoinen ja monimuotoinen, teos ei korosta mitään elementtiä muita enempää. Ketkä kalastivat Tuntsan lohia, minkälaisilla menetelmillä, mitä väkeä asusteli lohikämpissä, kuka souti ja kuka piti vapoja. Matkakumppanina hänellä oli vanha kalaja metsästyskaveri Arviti Alatalo. Kirjan voi lukea myös ajan, kulttuurin ja luonnon kuvauksena, jossa lukija pääsee kurkistamaan sotaa edeltävän aikakauden luokkayhteiskuntaan ja ihmisten tapoihin selviytyä. Pedot olivat petoja, helmisimpukat hyödynnettävä luonnonvara ja lohet, joita ei saatu suolatuksi tiinuun, menivät hukkaan. Järvisen suhde Lapin luontoon on nykynäkökulmasta merkillisen kaksijakoinen: hän näkee värejä ja muotoja, jotka täytyy ikuistaa maalaukseen. Seikkailut koskessa ison lohen taistellessa siiman päässä nostavat kylmän hien pintaan. Järvinen kuvaa kuitenkin rehellisesti 1930-luvun lopun suhtautumistapoja ja ihmisten tuntoja. Mikroskooppikuvista on iloa varsinkin selvitettäessä vanhojen esineiden ja talojen materiaaleja. Kirjaa lukiessa ja kuvia katsellessa tietoa tarttuu väkisinkin mieleen. Maakunta on avausaukeamallaan kauniisti koivikko, valkoselkätikka ja Saima Harmajan runo: Ihanat vaaleat pilvet liukuvat taivaalla. Se antaa elävän kuvan suomalaisesta luonnosta esitellessään 163 kasvija eläinlajiamme. Kuvauspaikat ja kuvien aiheet kerrotaan ikävästi vasta kirjan lopun luettelossa ja sekin unohtaa luontokuvat. Sitä soveltava lukija tarvitsee mik roskooppia tai vähintään sahaa. Teoksen kuvitus on runsas, mutta pelkistetty. Se A. Taulukko eri puulajien kutistumisesta tangentin ja säteensuuntaisesti on hyödyllinen lisä puusta rakentaville. Mukaan valitut lajit on paikoin lev itetty sivuille kasvion tapaan, joskin enimmäkseen kuvitus tukee ytimekästä tekstiä tuokiokuvien lailla
Se on testattu ja tutkittu turvallinen tuote, josta on vuosien käyttökokemuksia. Suomi on ylpeä monipuolisesta luonnostaan, mutta suomalaiset ekomatkapalvelujen tarjoajat eivät ole vielä joukolla heränneet web-ajan mahdollisuuksiin suoramarkkinoida maailmanlaajuiselle yleisölle. Valovoimaisten SUOMEN LUONTO 6/97 Ekomatkailijaa opastavat verkossa myös kartat. Teos on rakennettu toistaan kauniimpien kuvien varaan viisikielisen tekstin rajoittuessa aiheiden nimiin, kuvausmaahan ja kuvaajaan. Pidä hyttyset loitolla luonnon omin keinoin. Valittavana on luontomatkailua käsitteleviä artikkeleita, matkakuumetta nostattavia mainoksia sekä kontakteja alan ihmisiin ja yrityksiin. Tosin ylettömillä tapahtumilla ja väreillä maalailu on maailmanlaajuinen suuntaus. Yahoon "travel" sisältää "News and Media" -painikkeen, jonka takaa löytyy kymmeniä matkailualan lehtiä, luonnonarvoja vaalivia ja niihin piittaamattomasti suhtautuvia. Kirja onkin mitä upein matkamuisto Pohjoismaiden luonnosta. Tässä Tobago, Karibianmeren saariketjun Etelä-Amerikan pää. Alta Yista ei mene ymmälle edes pyynnöistä saada tietoja Bhutanin ekoturismista tai Saharassa liikkumisesta. Maagisia hetkiä -kirjassa parittelevat karhut, kuusipeurat ja kaakkurit. Sivulla on yhteyksiä myös Alaskaan, jossa luontomatkailija voi mennä bongaamaan valaita. Eteläkärjen oivaltavasti tehtyjen esittelysivujen lisäksi robotin saalis jäi ohueksi. Lycosin, Yahoon ja Webcrawlerin aihehakemistoista löytyvät "travel" ja "tourism" alihakemistoineen, jotka avaavat reittejä luontoon. Ensi ihastuksen hälvettyä alkaa kuitenkin kirjan sisällöttömyys häiritä. ltikkaöljy Plus on tehokas ja miellyJtävän tuoksuinen hyttyskarkote jonka tehoaine sitronellaöljy säilyy iholla 1-2 tuntiin. Koskenlaskua Pohjois-Amerikassa The Original Canopy Tour vie halukkaat trooppisen metsän latvustoon Costa Ricassa. Varmaan HYTTYSKARKOTE • MYGGMEDEL Luontoäidin antamat aineet kun hyttyset käy luonnolle JciK~~ölj9 ,L TORJUU HYTTYSET Frantsilan ltikkaöljy Plussan kaikki valmistusaineet ovat peräisin luonnosta. Kuvat suorastaan lumoavat väreillään, tempaavat katselijan yölliseen tunturiin revontulien loistoon ja siniseen hetkeen meren rannalle. Maagisia hetkiä on kansikuvastaan lähtien näyttävää työtä. Norjalainen Asle Hjellbrekke erottuu kolmesta kuvaajasta edukseen. Pitkää, outoa osoitetta pelkäävä voi hankkiutua Vihreän Sivistysliiton eko.fi-verkkolehden (http :// www.kaapeli fil eko fi) linkkikokoelman "ekoturismi" -otsakkeen alle. Seudun luontoa kuvaileville www-sivuille (http://www.travelfilfin /Hanko/e kpagel .htm) päädyin kysyessäni kotimaiselta Ihmemaa-robotilta osoitteita hakusanalla "luontomatkailu". Esimerkiksi Itä-Afrikan luontoa velevat hyvin niin kohdemaansa jo valinneita kuin unelmiensa määränpäätä vielä etsiviä luontomatkailijoita. Vaihtoehtoisia matkustustapoja on kaksi: 90-lukulaisena etäretkenä tietokoneen ruudulla ( http:// www.canopytour.co.cr) tai perinteisenä eräretkenä kosteankuumassa ilmastossa, miieläinten, kuten karhujen, joutsenien ja kaakkureiden lisäksi aiheeseen tutustutaan upeiden maisemakuvien kautta. Ruotsalainen Janos Jurka ja suomalainen Lassi Rautiainen ovat pikemmin eläinkuvaajia kuin tarunhohtoisien tunnelmien vangitsijoita. Juhani Artto myydään parittelevilla leijonilla, norsuilla ja sarvikuonoilla. Hänen maisemakuvissaan on imua, ja kirjan nimessä peräänkuulutettu maagisuus on hänen kuvissaan melkein käsin kosketeltavissa. Exploring Ecotourism tarjoaa runsassisältöisen lähtöosoitteen (http: // www.txinfinet.com/maseuduista ehkä se, joka vankimmin voi ylpeillä yli yhdeksän tuhatta vuotta vanhalla kulttuuri lla. Linkkikokoelma Keskija Etelä-Amerikkaan on näyttävän laaja, Eurooppaan ja Aasiaan vasta haparoivassa alussa. Koko maailman viherrnatkailua linkittävät amerikkalaiset löytyvät myös sieltä. Amerikoissa, Alaskasta Tulimaahan, on toisin. coml SAAH otLinks. der/ecotravel/etour.html). Kirja on kaunis, mutta vähitellen yletön värikylläisyys ja tietynlainen populismi alkaa maistua liian makealta. Kiilto kuvia Pohjolasta Antti Halkka Asle Hjellbrekke, Janos Jurka ja Lassi Rautiainen: Maagisia hetkiä, Articmedia 1996, 144 s., 220 mk. Maagisia hetkiä on yhteispohJ01smainen teos pohjoisesta luonnostamme. Riku Lumiaro 51. KUUKAUDEN INTERNET-VINKKI 'T013f4.(j0 Pipoa Luontomatkalle Hangosta Costa Rican latvustoihin Peruskallion lakikohtia, moreenikasautumia, ihmeellisen reheviä lehtoja, ainutlaatuisia hyönteisja kasvilajeja, syksyisiä joutsenretkiä, historiallisia kivipiirroksia, hiidenkimuja, kilometrikaupalla avoimia hiekkarantoja missäpä muualla kuin Suomen eteläisimmässä kärjessä Hankoniemellä ja sen lähivesillä saaristoineen. Luontaistuotekaupoista, -osastoilta ja apteekeista kautta maan! joonien hyönteisten lisäefekteillä. Latvustoa risteilevää matkailua pohjoisamerikkalaiset kutsuvat seikkailuturismiksi, jolla nimellä webissä on tarjolla suuri määrä luontomatkailua koskevaa aineistoa. html). Sieltä löytyy linkkejä matkapyöräilijöille, koskenlaskijoille, kanoottimelojille, purjehtijoille ja reppu selässä reippaileville. Alkuun pääsee vaikkapa Soft Adventure Almanacin linkkisivulta (http://SoftAdventure. Webin hakujärjestelmät palKeski-Euroopassa moni ihastelee teoksen ilmavia maisemia tai sitä, miten karhut kömyävät lähes asumattomissa erämaissa. Kiiltokuvamaiset kuvat eivät välttämättä anna oikeaa vaikutelmaa Pohjolan karusta luonnosta
Etsiskelyn jälkeen löysin yhden haudutuslaatikon : Grand Ma -haudutuslaatikoita voi kysellä esimerkiksi Ruohonjuuri Oy:stä puh. Yleissääntö on, että lampaantaljan vesipesu tuhoaa taljan. Suojaamattomasta kompostista tulee nopeasti jyrsijöiden paratiisi. Lampaantaljaa kannattaa aina pakkasten ja lumikelien sattuessa tampata lunta vasten. Suurin osa lampaantaljoista ei si is kestä vesipesua. Uusissa sähköliesissä on pyritty hyvään lämmöneristykseen, kun aiemmin eristyksen tarkoituksena oli lähinnä estää uunin punahehku. Vaihtoehto ei vain liene niitä ympäristöystävällisimpiä. Värjätyt lampaantaljat ovat kromiparkittuja, ja niissä on yleensä erikseen maininta vesipesun kestävyydestä. Talousja käymäläjätekompostorin rakentamisohjeita kannattaa kysellä esimerkiksi kunnan ympäristötoimistosta. Itse olen käyttänyt esimerkiksi olkia tai kuusenhav uja. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 6/97. Sähköä kuluu uunista riippuen noin yhdestä kahteen kilowattituntia kymmentä tuntia kohden. Hyvin matalassa lämpötilassa ( 100 astetta) sähköuuni ei kuluta kovinkaan paljoa sähköä. Myös Suomen luonnonsuojeluliitolla on joitakin tee se itse -tyyppisiä kompostoriohjeita. Kompostia ei saa missään nimessä rakentaa vesirajaan, jollei halua ehdoin tahdoin rehevöittää järveä ja huuhdella kompostista arvokkaat ravinteet pois. Peru52 naja ruisjauhon seostakin on suositeltu . Naapurillakin on vastaavanlainen komposti. Pakkasilla tampatusta taljasta ravistellaan lumi mahdollisimman tarkkaan pois. Onko jauhe ympäristölle haitallista. Lisäksi taljan on oltava alle viisivuotias. Tällöin se säilyy siedettävän puhtaana eikä monimutkaisiin puhdistusoperaatioihin tarv itse ryhtyä. Hyvin paljon energiaa säästyy, kun ruoka kypsytetään haudutuslaatikossa, joka eristää lämmön erinomaisesti laatikon sisäpuolelle. A vokompostissa kannattaa kompostoida lähinnä lehtiä ja puutarhajätteitä, ja tällöinkin komposti on hyvä suojata tavalla tai toisella vesisateelta. Energiaa säästyy ja ruoka on tavallista herkullisempaa. Kuluttaako koko yön päällä oleva uuni hirveästi sähköä. Suomen Turkiksen teknillinen johtaja Hannu Mansikkamäki kertoi , että arviolta 95 prosenttia lampaantaljoista parkitaan alumiinialdehydiparkilla (valkoparkitus). Vanhaan malliin rakennettavan riukukompostiin tulisi talousja käymäläjätteitä, ruohoja ja puiden lehtiä. Ainoa varjopuoli on, että ruoan valmistus vaatii runsaasti aikaa. Jälkikäteen tehtävän värjäämisen edellytyksenä on, että alkuperäinen parkitus on onnistunut hyvin ja että talja on pysynyt kui vana. Kirjan mukaan perunajauhot kannattaa kuumentaa ennen taijaan levittämistä. Mainitsemanne sinkkijauhe on sinkkioksidia eli sinkkivalkoista, jota voi ostaa jauheena muun muassa maalikaupoista. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxilla (03) 335 42 12 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sll fi Lampaan talja puhtaaksi En löydä niksikirjasta ohjetta, miten pesisin lampaantaljan. Liuottimesta ja sinkkivalkoisesta valmistetaan tahnaa, jota hierotaan harjalla taljan villaosaan. Vanhasta niksikirjasta löytyi myös niksi perunajauhojen käyttämisestä ilman liuottimia. Jos talja ei ole vanha, voidaan harkita taljan värjäämistä. Tehottomampi niksi on tampata talvipakkasella taljaa lumea vasten. Sinkkivalkoinen tai perunajauhot sekoitetaan johonkin liuottimeen esimerkiksi alkoholiin (denaturoitukin käy). Vain kromiparkitut lampaantaljat kestävät vesipesun. Taljan villaosaa voi tosin yrittää pestä varovasti saippuaveteen kastetulla harjalla, mutta tällöin on tarkasti pidettävä huolta, ettei nahkaosa pääse kastumaan. Käymäläja talousjätekompostorit tulee suojata hyvin joka puolelta jyrsijöiltä riittävän tiheällä ja vahvalla metalliverkolla. Ruokaa vähällä energialla Miten laittaisin ruokaa mahdollisimman energiaa säästävästi. Minulla ei ole leivinuunia tai puuhellaa käytössä, vain sähköhella ja -uuni sekä mikroaaltouuni. Muistelen kuulleeni jotain sinkkijauheesta. Nahkaosa ei saisi tällöinkään kastua. Haudutuslaatikko soveltuu myös muiden ruokien valmistukseen. Kannattaa myös tarkistaa kunnankirjaston kompostointikirjallisuus. Esimerkiksi teekupillisen lämmittäminen mikroaaltouunissa kuluttaa vähemmän energiaa kuin hellan levyllä kattilassa lämmittäminen. Hauduttaisin uunipuuroa ja muitakin puuroja pitkään. Alumiiniparkki on veteen liukenevaa, ja taljan nahkan kastuessa parkki lähtee nahasta pois veden mukana. Kolmen litran kattilalle soveltuva laatikko maksaa 2 10 markkaa. Mikäli naapurinne kompostoi talousjätteitään kompostissa, niin luulen, että ainakin pienemmät jyrsijät ovat lisääntyneet mukavasti hänen tontillaan. Mikroaaltouuni soveltuu hyvin pienien nestemäärien lämmitykseen. Järvi on kirkas, karu ja puhdasvetinen. Ryynejä ei keitetä vedessä vaan nostetaan kattila niine hyvi neen haudutuslaatikkoon ja voita: aamulla voi nostaa kypsän puuron pöytään. Joka tapauksessa valkoisia värjäämättömiä lampaantaljoja on erittäin vaikeaa saada vitivalkoiseksi. Tällöin kompostista voi saada ravinteikasta lannoitetta mihin tahansa tarkoitukseen. Taljat myös kellastuvat valon vaikutuksesta. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Tällöin myös taljan huuhteleminen on tarkkaa puuhaa. Sinkkivalkoista ei ole luokiteltu ongelmajätteeksi. Kun liuotin on haihtunut, kui vunut jauho tampataan pois taljasta. Ideana on, että liuotin kuljettaa lian jauhoon. Parkin liuettua nahka kovettuu tai jopa hajoaa kokonaan. (09) 445 465. Kromiparkittujen nahkojen pesuun voi käyttää esimerkiksi Marseille-saippuaa, joka palauttaa nahkaan rasvaa. Perunajauhojen hieromisen ja jäähtymisen jälkeen talja tampataan puhtaaksi. Avomallisessa kompostissa ei tulee missään tapauksessa kompostoida käymäläja talousjätteitä. Sinkkioksidin sijaan voi käyttää myös magnesiumoksidia tai jopa perunajauhoa. Mikäli ruoassa ei ole juuri nestettä, mikroaaltouuni saattaa olla energiaa säästävin vaihtoehto. Hitaasti kypsynyt puuro se vasta hyvää on. Toinen vaihtoehto on käsitellä ne pesun jälkeen lanoliinilla, jota on luontaistuotekaupoissa myytävissä villanhuuhteluaineissa. Kemiallisessa pesussakin saattaa nahasta poistua liikaa rasvaa, joten lanoliinikäsittely saattaa olla tarpeen. Ei kompostia vesiraJaan Voiko kompostin rakentaa niin lähelle vesirajaa, että keväällä vesi nousee sen alaosaan. Jos epäilette omia kykyjänne, taljan voi kiikuttaa kemialliseen kuivapesuun. Haudutuslaatikon käyttö on helppoa. Esimerkiksi aamupuuroa varten keitetään illalla puurovesi kiehuvaksi ja sekoitetaan jauhot tai ryynit veteen. Onko minun tyydyttävä likaisiin lammasnahkoihin vai olisikohan tiedossa hyvä luonnonmukainen puhdistuskonsti. Kaava-alueella talousjätteen kompostoiminen tällä tavoin on kiellettyä. Hannu Mansikkamäki kehotti kokeilemaan myös auton tekstiilien pesuun tarkoitettuja "kui vapesuaineita"
Kui vuvia ja huonosti kukkivia oksia tai oksanhaaroja voi leikata vaikka yhden tai kaksi vuodessa. Useimpia ötököitä vastaan on turvallisia torjuntakeinoja. Leppäkerttujen mustat toukat ovat varsinaisia ahmatteja, jotka pistelevät poskeensa läjäpäin kirvoja, maakiitäjäiset kipittävät pitkin kasvimaata etsimässä etananmunia ja erilaisten hyönteisten toukkia. Haavoittunut omenapuu Omenapuun rungossa on jo pari vuotta ollut kuin märkivä haava, joka joskus haisee pahalle. Pilsnerin tuoksu saa etanat kerääntymään joukolla kosteisiin iltamiin. Vaha estää haavaa kuivumasta ja halkeilemasta ja vähentää sienten ja bakteerien pääsyä haavaan. Ei haittaa mitään, vaikka ruusuissa on hiukan kirvoja tai kirpat popsivat osan nauriintaimista kukinta on kuitenkin hieno ja satoa tulee ihan tarpeeksi. Kaalit, sipulit ja porkkanat saavat harson alla olla rauhassa kempeiltä, kärpäsiltä, perhosilta ja koilta. Jos hoito onnistuu, puu kasvattaa arpisolukkoa haavan reunoi lle, ja vuosien mittaan haava sulkeutuu kokonaan. Monenlaisten kukk ivien kasSUOMEN LUONTO 6/97 Vesa Koivu Vanha, jo hiukan ylitiheä syreeni kukkii vielä kauniisti. Joskus tuholaiset syystä tai toisesta riehaantuvat. Yksirunkoisesta syreenistä harvennetaan vain latvuksesta vanhimpia oksia. Juuri ennen silmujen avautumista puut ja pensaat voi suihkuttaa märiksi tavallisella maidolla tai parafiinimaidoksella; kui vuva maidos muodostaa kalvon munien pinnalle ja tukehduttaa tuholaiset. Muuten hyvinvoivat kasvit sietävät jonkin verran ötököiden verotusta sadon kärsimättä juuri lainkaan. Salaattimaalla mönkivät etanat voi houkutella oluella täytetyille teevadeille. Olueen säilötyt etanat sopivat sitten hyv in kompostin lannoitukseen. Viljelykierto jättää maassa talvehtivat tuhoeläimet ilman soveliasta ruokaa, ja kun altteimmat kasv it peitellään tiiviisti kasvuharsolla, ruuan perään lentäminenkään ei onnistu. Onko tämä järkevä menettely. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puu.tarhanhoidosta voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Jos multaa laitetaan niin paljon, että tapit peittyvät kokonaan, alas leikatusta syreenistä voi vielä tulla ihan hyvän näköinen pensas. Yli-ikäiset rungot sahataan maata myöten pois. Tuoreella lannalla lannoittaminen vetää puoleensa kaalikärpäsiä, kompostilla lanmaata myöten pois. Syreeni pitäisi kuitenkin leikata harventamalla, ei kerralla tyngäksi sahaamalla. Kirppojen vaivaamien retiisintaimien niskaan voi sirotella tuhkaa tai kalkk ia. Vanhimpia oksia varovasti han,entaen pensaan elinvoima säilyy. Paras olisi nuorentaa syreeniä pikku hiljaa. Hedelmäpuiden ja marjapensaiden lehtiä ja kukkia vioittavat kempit, punkit ja kirvat taitua kasvavasta koivikosta, joka vie ravinteet ja varjostaa. Maasta kasvavista uusista versoista jätetään pari elinvoimaisinta kasvamaan, loput poistetaan. Siten uudet versot kasvavat maan alla olevista silmuista, eivätkä repeä niin helposti. Liiallinen lannoituskin on yleinen syy tuholaisten riehaantumiseen. Suojaisat pensastot ja rauhall iselle paikalle rakennettu matala kylpyallas saavat hyönteissyöjälinnut rakentamaan pesiään puutarhan tuntumaan. Myös rungon alaosasta kasvavat versot poistetaan. Kun torjunta-aineita ei pikku puutarhapalstalla käytetä, lannoitus on kohtuullista ja maa kuohkeaa ja ilmavaa, tuholaisten luontaisia vihollisia vilistelee kaikkialla. Jäljet pitäisi tasoitella terävällä veitsellä sileäksi. Pikkulintujen suosiminen pitää hyönteistoukat hallinnassa. Ne kiiruhtavat paikalle, jos kaaliperhoset alkavat lisääntyä tai omenapuu on täynnä hedelmäpuupunkkeja. Omenapuussa elävä bakteeri tuskin leviää itsestään toisiin pihan puihin, jos nämä ovat hyväkuntoisia. Monia tuholaisia saa huijattua, kun jakaa kasvimaansa kolmeen tai neljään palstaan ja vaihtaa palstojen paikkaa vuosittain. Puun voi yrittää pelastaa leikkaamalla vioittunut kuori ja puuaines pois tervettä puuta ja virheetöntä kuorta myöten esimerkiksi taltalla tai puukolla. Versoista leikataan vuoden tai parin välein huonokuntoisin vien kasvattaminen puutarhassa houkuttelee paikalle loispistiäisiä, kukkakärpäsiä ja muita tehokkaita tuholaisten kurissapitäjiä. Pakkasvaurioita voi vähentää valkaisemalla hedelmäpuiden rungot ja paksummat oksat kalkkivellillä syksyllä tai viimeistään tammi-helmikuussa. Vähitellen harvennettaessa syreeni kasvattaa vain muutaPuutarhurin aseet: harso, mäntysuopa ja kalja Monia tuhoeläimiä voi puutarhuri kaikessa rauhassa vain seurata katseella. Ylimääräisiä nuoria versoja on hyvä harventaa, ettei pensas kasva liian tukkoiseksi. Leikkaushaava peitetään hedelmäpuiden hoitoon tarkoitetulla jalostusvahalla. Omenapuun runkoon on todennäköisesti tullut pakkasen aiheuttama halkeama, johon on iskeytynyt jokin bakteeri. Koivikon katveessa kasvava omenapuu tuskin elää vanhaksi, vaikka haava parantuisikin liian lähellä kasvavat koivut pitäisi kaataa. Yksittäisiä kasveja häiritsevät kirvat ja pistiäiset saa kuriin suihkuttamalla elukat kylmällä vedellä, pölyttämällä ne tuhkalla tai ruiskuttamalla niiden päälle mäntysuopatai liivateliuosta. Leppäkertut ja pitkäjalkaiset maakiitäjäiskuoriaiset ovat puutarhurin ystäviä. Jos koko latvus lyhennetään yhdellä kertaa, kasvaa valtavasti paksuja, meheviä "vesiversoja", jotka ovat herkkiä vioittumaan. Harso saa olla paikoillaan loppukesään asti, vain kitkemisen ajaksi harsoa kohotetaan hetkeksi. Omenapuu on kituliaan näköinen, mikä voi johnoitetut taimet vioittuvat vähemmän. Multasormipähkinät voi lähettää pureskeltaviksi myös suoraan osoitteella Rea Peltola, Ojala, /9920 Pappinen. Erityisesti liikaa typpeä saaneet kasvit ovat tuholaisten suosiossa mehevät, ohutseinäiset solut ovat helppoa ruokaa. Olen ajatellut nyt alkukesästä kumota syreenin juurelle säkillisen hyvää puutarhamultaa ja laittaa ympärille harvasilmäisen aitaverkon tueksi jänissuojan tapaan. Versojen tyven multaaminen ja verkolla tukeminen voivat hyvinkin estää versojen repeilyä. Se kasvatti useita reheviä versoja, jotka kuitenkin kesän tuulissa ja sateissa taipuivat ja irtosivat. Desilitra mäntynestesaippuaa litraan vettä riittää saamaan kirvat hengiltä eikä vahingoita kasveja eikä leppäkerttuja. mia uusia versoja kerralla. Rea Peltola vehti vat munina puiden oksilla. Harso myös lämmittää maata ja aikaistaa satoa. Haavan hoidossa käytetyt veitset pitää silti desinfioida kiehuvalla vedellä, ennen kuin niillä leikataan muita kasveja. Syreenin leikkaaminen Leikkasin puumaiseksi käyneen syreenin 20 cm:n tapille. Puutarhurin ei kuitenkaan tarvitse alistua jakamaan satoa tuholaisten kanssa. Haavasta irtoava puumöhjä olisi hyvä polttaa. Mikä omenapuuta vaivaa ja tarttuuko se. Ne leikataan mahdollisimman sileästi, tappia jättämättä lähintä oksanhaaraa myöten. Rea Peltola 53. Sen sijaan heikosti kasvava taimi voi helposti menehtyä tuholaisten vuoksi. Pitkäikäisimmän syreenipensaan saa, kun pitää syreenissä jatkuvasti noin 15 eri-ikäistä versoa. Kasvimaan ri viväleihin levitetty ruohosilppukate antaa piilopaikkoja hämähäkeille ja kiitäjäisille
Jäättöminä vuosina haahkat tulevat lounaissaaristoomme jo maaliskuun alusta lähtien. Se monipuolistaa piha-alueen elämää: keväällä kukkiessaan se on hyvä mesikasvi , kesällä piikkinen pensas on suojaisa pesäpaikka linnuille, ja syksyllä siitä saavat ihmiset tai linnut marjoja. Uroshaahka jäi varmistelemaan Kuinka tavallista on, ettei uroshaahka lähde kesälomalle vaan jää naaraiden seuraksi pesimäseudulle. Ilkka Koivisto Luonnonvarainen luumu Mökkimme pihassa Houtskärin saaristossa kasvaa pajumainen puu, joka käyttäytyy kuin tuomi: keväällä se peittyy vaaleisiin kukkiin, ja syksyllä siihen tulee tummansm1s1a marJOJa. Suunnistautumisessaan lepakot käyttävät tunnetusti yliääniä mutta viestinnässään matalampia ääniä, joista ihmiskorva kykenee kuulemaan ainakin osan. Haahkat saapuvat pesimäseuduilleen välittömästi jäidenlähdön jälkeen, hakevat pesäpaikkansa ja aloittavat haudonnan niin pian kuin mahdollista. Sielläkin se jää yleensä matalaksi pensaaksi vaikka lännempänä kasvaa muutaman metrin mittaiseksi pikkupuuksikin. Muistuttaako kaikuluotaimen ääni lepakoiden kutsuääntä. Jokaisella lepakkolajilla nämä äänet ovat tietysti "omaleimaiset". Outo kasvi on oratuomi, jonka nimeksi sopisi yhtä hyvin oraluumu. Ne varmistavat, että munapesyeen tuhoutuessa naaras saa uuden pesyeen haudottavakseen. Niin myös vanhan kansan uskomusten, jotka liittyvät käen elintapoihin. Tunturi-Lapin ves1ssa on kaloja tiettävästi tuhannen metrin korkeuteen asti. Seppo Vuolanto Kaikuluotain houkutti lepakoita Olimme pimeässä kalalla ja etsimme kalaparvia kaikuluotaimella. Moniin tunturivesiin kuljetettiin siianpoikasia, taimenia, nieriöitä ja monia muitakin kalalajeja. Nyt taas pyritään nieriän siirtoistutuksilla ja siikojen tehokalastuksella palauttaSUOMEN LUONTO 6/97. Ahvenanmaalla se on paikoin yleinen, mutta tämä Houtskärin esiintymä on itäisimpiä. Seppo Vuolanto Pohjoiset kalat Kuinka pohjoisesta Lapin järvistä on tavattu kaloja, ja ovatko ne jääkautista alkuperää. Havainto merkitsee, että seudun käkikanta on todella tiheä. Aina kun kaikuluotain piippasi, alkoi veneen ympärillä lennellä lepakoita. Itse asiassa se saattaa olla toinen kriikunan ja luumun kantalajeista. Juhannuksen jälkeen naaraiden ja poikueiden joukoissa näkee enää poikkeuksellisesti koiraita. Keskija Länsi-Euroopassa oratuomi on pensasaitojen peruslaji, jonka marjoista tehdään hilloa, marmeladia, mehua, viiniä ja likööriä. Marjat ovat kuin pieniä luumuja. Oliko kysymyksessä jonkinlainen käkien soidin. Kokonaisuutena tuomen suku on tärkeimpiä hedelmäja koristepuusukuja, sillä siihen kuuluvat kirsikat, luumut, aprikoosit, persikka, nektariini ja manteli. Kun luotain havaitsee kalaparven, se antaa piippaavan huomioäänen. Kun naaraat hautovat, koiraat kerääntyvät parviksi ja vetäytyvät sulkimisalueilleen toukokuussa. Mikä se on. En ole lukenut tai kuullut käkien ryhmäsoitimesta. Tunturijärviin syntyi ntenan kanssa kilpailevia siikakantoja. Mutta niiden kertyminen samaan pihapiiriin on kummallista. Varsin ylös tunturivesiin ovat ilman ihmisen toimia selviytyneet tai sinne ilmaston ja vesistöjen muuttuessa jääneet myös taimen, harjus ja siika. En yleensä suosittele koristepuita tai -pensaita kesämökeille, mutta tätä voisi kasvattaa Kirkkonummen ja Porin välisellä rannikkoja saaristoalueella. Toinen vaihtoehto ehkä on, että osa kukkujista olisi vielä pohjoiseen muuttavaa kantaa. Viime jääkauden jälkeen tunturialueille muodostui jään reunan vetäytyessä järviä ja jokia, joista on jäljellä enää joitakin merkkejä maastossa. Oratuomi kukkii touko-kesäkuun vaihteessa lehdettömänä. Jonkin lepakkolajin yhteysääntä kaikuluotaimen piippauksen täytyy muistuttaa. Toistakymmentä käkeä yhtä aikaa kukkumassa ei sekään sinänsä ole kummallista, sillä alkukesällä aamuvarhain kaikki käet kukkuvat, jos sää on hyvä. Muualla levinneisyysalueellaan nieriä selviää sekä korkeammalle että pohjoisemmaksikin. Näihin vesiin kalat nousivat ja elävät nykyisissäkin vesissä. Käestä tehtyjen havaintojen ja kysymysten määrä tuntuu olevan ehtymätön. Suomessa nieriän selviytymiselle on merkityksellisintä se, etteivät vedet jäädy pohjiaan myöten. Käy54 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat M atti Valta/Luontokuvat Oratuomi kukkii kesän alussa ja kasvattaa syksyksi syötäviä, luumuja muistuttavia marjoja. Oratuomi on mereisen ilmaston kasvi, joka meillä menestyy vain lounaisessa saaristossa. Tällä vuosisadalla Lappiinkin levisi muualla Suomessa varsin innokkaasti harrastettu kalanistutus. Parin kolmen kilpakosijan innokas kukkuminen ei vielä ole tavatonta. tin äänistä puhuessani monikkoa tarkoituksellisesti, sillä tuskinpa lepakoiden keskinäinen viestintä voi olla yhden ainoan kutsuäänen varassa. Näissä vesissä menestyvä kalalaji on nieriä, joka siellä tunnetaan paremmin nimellä rautu. Kypsyessään ne ovat vielä kirpeitä, mutta pakkasen panemina ne makeutuvat. Se on läheisempää sukua kriikunalle ja luumulle kuin tuomelle, vaikka kaikkihan ne kuuluvat samaan sukuun. Ne pyrkivät lyöttäytymään poikueiden seuraan, mutta lienevät enemmän kiinnostuneita naaraista. Seppo Vuokko Kukkujat koolla Eräänä alkukesän aamuna kello viiden aikoihin kukkui kaksi käkeä pihan laidassa, ja pian siihen kertyi toistakymmentä käkeä kukkumaan. Mistään kirjasta sellaista ei ole löytynyt. Kuitenkin siellä täällä näkee yksittäisiä koiraita, jotka eivät ole liittyneet suuriin sulkiviin parviin vaan päivystävät uskollisesti pesimäsaartensa liepeillä. Tai sitten havaintopaikalla on ollut kaikuja aiheuttavia vuorenseinämiä tai rakennuksia, jotka ovat moninkertaistaneet äänet ja luoneet vaikutelman isosta käkiryhmästä
Sukulaislajia nurmilaukkaa voi pitää suorastaan rautakautisen asuinpaikan osoittajana. Muurahaiset ja sähkö Matti Valta/Luontokuvat Luonnonvarainen ruoholaukka eli ruohosipuli koristaa monin paikoin merenrantakallioita. Itämerelle se on tullut idästä varsin varhain, ehkä jo silloin kun Baltian jääjärvi syntyi, noin 15 000 vuotta sitten. Ruoholaukka on varmasti kasvanut kaikilla Etelä-Suomen kallioilla niiden noustua merestä, mutta sittemmin se on hävinnyt kallioiden karuuntumisen ja metsän varjostuksen vuoksi. Yksi vastaaja arvelee, että grillaantuvien ystävien herkullinen tuoksu houkuttelee paikalle lisää muurahaisia. Sisämaan ruoholaukkaesiintymien alkuperäisyydestä Jouni Klinga Sähkö houkutti muurahaiset tukkimaan suomalaisten tutkijoiden infrapunalaukaisimen Ecuadorin sademetsässä. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki1jeitse. Radio Suomi KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Siinä, missä kosketus tapahtui , oli pian sormen paksuinen vana kuolleita muurahaisia ja muutamia eläviä. Ainoa valokuva on Ecuadorista saakka, missä sademetsän muurahaiset ilmestyivät tukkimaan suomalaisen tutkimusryhmän yhdeksän voltin paristolla toimineen infrapunalaukaisimen. Lajin nimi mainitaan kolmessa havainnossa ja se on kaikissa sokerimuurahainen el i mauriainen. Muutamia sisämaaesiintymiä on säilynytkin, enimmät niistä kuitenkin ovat aivan lähellä rannikkoa. Kaikki kalakannat TunturiLapin vesissä eivät siis ole alkuperäisiä. Mitäpä jos asettaisi pelkän pistorasian tai katkaisijan muurahaisten reitille. Suomeen se lienee saapunut SUOMEN LUONTO 6/97 kohta, kun ensimmäiset maakaistaleet nousivat hyisistä aalloista. Radio Suomi 20.8. Suomen Luonnossa (11/96) ollut pyyntö lähettää havaintoja muurahaisten ja sähkölaitteiden suhteista tuotti hyvän sadon: seitsemän lukijakirjettä. Kotimaisissa havainnoissa oli eniten kellarin, saunan tai keittiön pistorasioita tai katkaisijoita, joihin aiheutui muurahaisista oikosulku (kolme havaintoa). Se puuttuu Pohjanmeren ja Pohjois-Atlantin Euroopan puoleiselta rannikolta. Mutta miten touhu lähtee liikkeelle. Saariston komeimmat ruohosipulit löytyvätkin lintuluodoilta. Voisiko tällaisiin paikkoihin tunkeutuminen olla vaikka sopivan pesäpaikan etsimistä. Se on siis vanhimpia kasvejamme. Kukinta alkaa kesäkuussa. Kilpailevina selittäjinä ovat koko ajan sähkökenttä ja muuten vain lämmin kolo. Radio Suomi 20.7. Kauri Mikkola ei aina voi olla varma, sillä kasvi oli rautakaudella arvostettu vihannes ja rohdos, ja monet ruoholaukan kasvustot liittyvät rautakautiseen asutukseen. Luontoilta YLE:ssä 29.6. Laukkakallioilla on tavallisesti laaja avoin osa, joka ei ole koskaan päässyt tyystin metsittymään. Kiitämme lukijoita kiintoisista tiedoista! Voimme pitää havainnointia edelleen yllä, jotta arvoitus selviäisi. Typestä se tykkää ja kasvaa sitä rehevämmin, mitä typekkäämpi kasvupaikka on. Seppo Vuokko 55. Suuri valontarve on ruoholaukan heikkous, ja muut kasvit hävittävät sen helposti varjostuksellaan. Se on turvannut ruohosipulin säilymisen. maan nieriäkannat. Miksei sitä kasva sisämaassa. tapauksissa varsin epävarmaksi, ellei mukana olisi seuraavaa havaintoa: "Siirtelin pellolla aitoja ja jännitteinen sähköpaimenen lanka pääsi koskettamaan hetkeksi maata. TV 1 7.9. Niistä näkee, ettei aikaisemmissakaan tapauksissa voinut olla kyse pelkästä sattumasta. Ruohosipuli eli ruoholaukka on merenrantakasvi, jota kasvaa Itämeren, Vienanmeren ja Pohjoisen Jäämeren rannoilla. Keittiötuulettimen valaisin ja jalkalamppu (kummastakin yksi havainto) sekä pesukoneen sisukset ja kahvinkeittimen pohjan kolot (kummastakin yksi havainto) ovat myös houkuttaneet muurahaisia. Jälkimmäinen tuntuisi melkeinpä paremmalta selitykseltä kahvinkeittimen, pesukoneen ja infrapunasäteen tapauksissa. Houkutteliko sähkövirta muurahaiset itsemurhaan?" Tuossa havainnossa sähkön vaikutus tuntuu kiistämättömältä. Ruoholaukka sietää hyvin kuivuutta ja pakkasta talvella useat sen kasvupaikoista ovat lähes lumettomia. Sähkökentän vaikutus jäisi ehkä vielä näissä Usein kallio on nimetty arvostetun maustekasvin mukaan Laukkakallioksi tai Laukkamäeksi. Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, vaikuttaako sähkön kytkeminen päälle (katkaisijasta tai sulakkeesta) ja tavataanko vastaavia kokoontumia muista paikoista kuin sähkölaitteista. Harri Dahlström Villiä mausteita Meren rannoilla on monin paikoin villiä ruohosipulia. Onko se siellä alkuperäinen vai ihmisen mukana tullut
Jouduimme kiertelemään ja kaartelemaan melkoisen tovin ennenkuin löysimme tiheinä versonneiden osmankäämien välistä pienen rakosen, josta pesällään hautovan liejukanan kyljestä pystyi kiikaroimaan parin neliösenttimetrin kaistaleen. Tällöin ne ovat kasvaneet jo lähes emojensa kokoisiksi ja vaihtaneet untuvatakkinsa liejukananuorison ruskeanharmaaseen asuun. Tämän ohessa emot kuitenkin ruokkivat edelleenkin esikoisiaan. Noille mustauntuvaisille, punaotsaisille liejukanantaimille eivät kanniskele ruokapaloja ainoastaan emot vaan myös ensimmäisen pesyeen poikaset. Kun sitten havaitsin poikasten lähteneen liikkeelle, kiihkoni päästä sisarusaputapahtuman silminnäkijäksi kiipesi huippulukemiin. Jo vastakuoriutuneillakin liejukanan poikasilla on jaloissaan nuo lajikehityksen tuottamat erinomaiset suosukset, pitkät varpaat. Teksti ja piirros: Ilkka Koivisto SUOMEN LUONTO 6/97. Pariskunnan toinen osapuoli pysytteli vielä visummin vesikasvillisuuden suojissa. Kaikkiaan sisarusapu tunnetaan nykyisin runsaasti yli viidestäkymmenestä lintulajista, mutta sitä esiintynee erilaisin muunnelmin vielä paljon useamman lajin perheissä kuin mistä tähänastinen tutkimus on voinut saada näyttöjä. Kumpikin laji pesii kesän aikana vain kerran. Pinnan saanti liejukanasta koitui meille odotettua vaikeammaksi. Näihin pesyeparviin liittyy myös yksivuotiaita naaraita, jotka toimivat jonkinlaisina hoitotäteinä. Uskoimme, että se heltiäisi pelkällä vilkaisulla Suomenojan lintuallikon tietystä kolkasta. Näin ne eivät olisi kilpailemassa emojensa ja nuorempien sisarustensa kanssa reviirin ravintotarjonnasta. Saatuaan untuvikkonsa uimasilleen haahkanaarailla on taipumus etsiytyä kohtalotovereittensa seuraan. Veikkaan, että kerjäämisen laukaisee nokan keltainen kärki , jollainen on myös nuorilla, tosin väriltään hivenen himmeämpi kuin emoilla. Kun ensimmäisen pesyeen poikaset ovat päässeet elämän alkuun , emot ryhtyvät puuhaamaan uutta pesyettä. Liejukanan lähisukulaisista Suomessa pesii muutama laji, joista yleisin on nokikana, mutta sitä monin verroin harvinaisempi ruisrääkkä on ilman muuta tunnetuin. Näin syntyy "päivähoitoryhmiä", jotka tarkasti ottaen ovat ympärivuorokautisia. Tämä salaperäinen kosteiden metsien lintu pesii useimmista kahlaajistamme poiketen kaksi kertaa kesässä, etelämpänä jopa kolmasti . Seuraavina vuosina olen käynyt monasti seurailemassa Suomenojan liejukanojen elämää ja sisarusapuhavaintoja on kertynyt muutamia kymmeniä. Melko varmaa on, että sitä harrastavat myös lehtokurpan poikaset. Kun vanhimmat poikaset saivat seurakseen nuorempia, ne alkoivat oitis ojennella näille ruokapaloja. Monilla linnuilla poikasen ruuankerjäysreaktio kohdistuu emon nokassa olevaan väriläiskään. Tuntuisi tarkoituksenmukaiselta, että nämä poistuisivat emojensa reviirillä vartuttuaan täysin omatoimisiksi murkinan hankinnassa. Tuolloin mielessäni viipyili tietty "käyttäytymispinna", mutta liejukanan hautoessa ensimmäistä pesyettä tästä ei ole toivoa. KUUKAUDEN ILKKA Siskot ja veljet, tulkaa auttamaan! Linturallit ovat yksi lintuharrastuksen ameeban ulokkeista. Pieni poikanen ilmestyi aukkoon, jonne samanaikaisesti tuli toiselta suunnalta sen isosisko tai -veli , kumpi lie. Vasta kun ilta alkoi hämärtyä, odotukseni palkittiin. Liejukanojen perheissä tapahtumat kulkevat toista rataa. Harmaalokista julkaistut tutkimukset kuuluvat eläinten käyttäytymiskirjallisuuden klassikoihin. Toisin kävi. "Verisukulaisia" nuoremmat eivät tietysti olleet, mutta tapaus osoitti , että lehtokurpan poikasilla on sisäänrakennettuna vaistotoimintana sisarusapukäyttäytyminen. Olen kerran osallistunut ralliin vuosia sitten Luontoillan joukkueen jäsenenä. Sen sijaan melko harvinaiset luhtakana ja luhtahuitti pesivät meilläkin usein kahdesti , mutta niistä ei sisarusapuahavaintoja ole saatu. Tämä ei voi pitää paikkaansa, koska nuorilla sitä ei ole ja silti pienet poikaset osaavat kerjätä niiltäkin ruokaa. Kauan sitten tämä havaittiin haahkalla. Sen sijaan monista muista rantakanojen heimon lajeista sisarusapu tunnetaan. Jos emot ehtivät tuottaa kolmannenkin lapsikatraan, sekin saa nauttia sisarusavusta. Tällä oli nokassaan ruokapala, jonka se oitis ojensi nuoremmalleen. Punaista otsakilpeä käytetään ilmeisesti vain uhkaussignaalina reviirinpuolustuksessa, mutta saattaa sillä olla oma roolinsa soidinkäyttäytymisessäkin. T ämän sisarusavun halusin saada "käyttäytymispinnakseni". Sitä mukaa kun poikaset kuoriutui vat, Vidar siirsi ne samaan suureen kasvatushäkkiin. Toivoani pitivät yllä tiheän osmankäämikasvuston aukkokohdat, joissa silloin tällöin joku perheen jäseni stä käväisi astellen kelluvien vesikasvilauttojen päällä vajoamatta. Mutta ei, esikoiset jäävät syntymäsijoilleen. Kirjallisuudesta löytyy maininta, että liejukanaemojen punainen otsakilpi olisi poikasten kerjäystä ohjaava signaali. Olen käynyt siellä television kuvausryhmänkin kanssa ja olemme saaneet tallennetuksi videolle sisarusavunkin , jonka sitten intoa puhkuen esittelin kuvaruudussa. Niinpä aloin käydä pari kertaa viikossa Suomenojalla työpäiväni päätyttyä ja sain selville toisen pesän sijainnin. Siksi tuntuisi oudolta, jos sitä ei esiintyisi luonnossakin. Se kannusti 56 l\r}, '\ ' ~-"")~ ...._____,___ odotukseen. Luonnossa ei lehtokurpasta sisarusapuhavaintoja ole tietääkseni tehty, tarhaoloissa kylläkin . Liejukana kuuluu niihin lintulajeihin , joiden nuoret yksilöt auttavat emoja poikasten hoitamisessa. Pari vuosikymmentä sitten ruotsalalainen eläintieteilijä Vidar Marcström hankki tutkimuksiaan varten munat muutamasta lehtokurpan pesästä ja pani ne kehittymään hautomakoneeseen. Suomalaisista lintulajeista sisarusavun antajista on liejukanan ohella tavattu rysän päältä pyrstötiainen. Tämän vaihtoehtoisen käyttäytymisen tausta selviää, kun toisen pesyeen poikaset lähtevät taapertelemaan pesän ympäristöön
Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_. . (0 13) 138 28 1, Ilari Uotila Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90 100 Oulu puh. SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen puh. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: ........................................... Perämiehenk. Puhelin (myös suuntanumero): .. . (03) 2131 317, Harri Helin Pohjois-Karjala Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu puh. Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: ........................................................................... SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __J_ 19_. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). (09) 228 08206, Päivi Saarinen vs. Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. . (09) 228 08333 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUV A-ARKISTO Nervanderinkatu 11 , 00 100 Helsinki puh. 11 A 17, 00 150 Helsinki puh. . (02) 2355 255, Hannu Klemola vs. .................................................. Uisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. (06) 312 7577 Varsinais-Suomi Martin katu 5, 208 10 Turku puh. Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Mervi Taskinen, toimituksen sihteeri Sirkka Tepponen, vastuullinen kulutus Salla Tynys, toimittaja vs. (09) 228 0822 1 Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Kolkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahja kortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. . (0 14) 211 11 5, Tarja Lumme Lappi Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi puh. (09) 630 300, telefax (09) 630 414 SUOMEN LUONTO 6/97 z LU 6 :J V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotila us 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. . (05) 411 7358, Kaarina Tiainen Satakunta Otavan katu 1 1, 28 100 Pori puh. Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 0051 /845 r r 57. (0 16) 311 550, Tuula Leskelä Pirkanmaa Laukontori 4, 33200 Tampere puh. Postinumero ja -toimipaikka: ............................ (09) 409 238 SLL:n nuorisojärjestö: LUONTO-LOTTO ry. (08) 3115 828, Merja Ylänen Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. O Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. (02) 632 6163, Maija T Lammi Uusimaa Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. (09) 228 081 , telefax (09) 228 08200 Mape klo 8.30-16. Puhelin (myös suuntanumero): ..................................... (09) 176 633 LIITTOHALLITUS Timo Helle (pj.), (0 16) 3364 302, Helena Pesonen, Tuovi Kt1rttio, Janne Lampolahti, Hanna Matinpuro, Seija Nerg, Pertti Siilahti, likka Sten, Thomas Wallgren, Jorma Viljanen ALUESIHTEERIT Keski-Suomi Aatoksenkatu 8 A 5, 40720 Jyväskylä puh. (09) 228 08 210, 228 08 224, telafax (09) 228 08 200. Posti numero ja -toimipaikka: ....... . Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukke esta lehden takakannessa): O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. ................................. . Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. Postinumero ja -toimipaikka: ..................................................................................................... Nimi: Osoite: .................................... . Nimi: Osoite: ....................................................................................... Tilaajatunnus (jäljennä vanha sta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): l.ähetliijä Allekirjoitus: ... Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. . Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. 15 Susanna Kirkko/a, koulutussihteeri Esko Joutsamo, pääsihteeri Mirja Jt1mppanen, puhelinvaihteen hoitaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tarja Ketola.järjestösihteeri Eija Koski, vastuu!Jinen kulutus Johanna Kotimäki, toimistosihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Anna Parkkori, lähiluontoprojekti Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Pot1tanen, tiedotussiht., päätoimitt
9. They have slightly different habits. lt is difficult to imagine that within a few months the dark of autumn will descend over these same woods. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Magic of the summer night by Antti Leinonen Suomen Luonto 56(6): 4-9 ln the Finnish summer, nature keeps up her frenzied existence at night, too. The females !ay in different parts of the flower, so that the larvae of two or even three of the pollinators may live inside the same blossom. Species that have become more common and have spread over a wider area include the whooper swan, lapwing, great crested grebe, black-headed gull, little gull, pochard, thrush nightingale, dunnock and greenfinch. The sun does not dip below the horizon at ali and the summer night is light. Most of the plant species came from close by: a meadow formed on a river bank became covered with sedges, wooded meadows supported wood crane's-bills and globeflowers. Some of the establishments fonn part of a larger complexity. This kind of farming was still common during the 1930s but now the forest has swallowed up many of the meadows. tyvät emon sisässä munissa, mutta munankuoret repeävät ennen syntymää. 3. 7. A questionnaire revealed the whereabouts of a selection of summer cafes and restaurants which have made a lasting impression on nature-lovers. Monet pikkulinnut ahdistelevat räkättirastaita, vaikka räkätit eivät vaani poikasia tai munia. Such changes generally take place owing to human impact on the environment. Once a meadow was cleared, it was promptly dominated by herbage. By yacht in Estonia by Antti Halkka Suomen Luonto 56(6): 34-35 This article describes a trip maSUOMEN LUONTO ilmestyy seuraavan kerran 9. Räkättirastaat ovat kylläkin kovaäänisiä ja aggressiivisia pesän lähelle tulevia kohtaan. Lohija siikapitoisten jokien virtaja koskipaikoissa on madolla onkiminen (ja muukin luonnonsyöttien käyttäminen) kielletty. 8. Harjus, purotaimen, nieriä ja siika ovat lohikaloja. Sana moskiitto on väännös sääskien englanninkielisestä nimestä. These, with many previous surveys, reveal that the country's bird fauna is constantly changing. Neidonkenkä kasvaa meillä Keskija Etelä-Lapissa, Kainuussa, Pohjoisja Etelä-Karjalassa kaikkialla harvinaisena. Määräys koskee kaikkia rauhoitettuja eläimiä, ja siitä voi hakea poikkeusta esimerkiksi koulun opetuskokoelmiin tarkoitetulle eläimelle. 10. Global warming due to the acceleration of the greenhouse effect also obviously affects birdlife. Linnut ovat a) kalalokki, b) naurulokki ja c) kalatiira. ln many cases there is (surprise!) a superb bird fauna in the neighbourhood of the chosen cafe or restaurant, but the scenery, not to mention the flora, has also delighted the omithologists. ln times past, these small strips of meadowland were vital to cattle fanning. The globeflower is an interesting plant, having a symbiotic relationship with some specialised flies. Prior to independence, the shores were out of bounds to Estonians. Reduced species now occurring over a narrower area include the willow grouse, lesser black-backed gull, shore lark, wood lark and great grey shrike. Making use of line transects, mapping, nest censuses and other methods, studying our bird fauna has been one of the most popular natural historical pursuits. Se on selvästi harmaalokkia pienempi, ja sillä on myös pienempi nokka. There are four species of such flies, ali belonging to the genus Chiastocheta. 5. Kalatiiran nokan kärki on musta ja tyvi punainen, lapintiiran nokka on kokonaan punainen. Translated by Leigh Plester Vastaukset sivun 12 pähkinöihin: 1. Globeflowers provide the insects with food and shelter, for which the flies pay by pollinating the flowers. Some of the factors involved are changes in agricultural methods, the use of pesticides and herbicides, logging and forest management, and changes in the areas where the birds traditionally spend the winter. Otus menestyi ja levisi melko nopeasti Suomeen 1940ja 1950-luvulla. The work was hard as there were great distances between meadows and there was no machinery. Ehkä määräyksen takana on salaa ammuttujen ja sitten kuolleena "löytyvien" eläinten päätyminen koristeiksi. Naurulokin tuntee suklaanruskeasta päästä ja kirkuvasta äänestä. Meilläkin on moskiittoja. Finland's first and second bird atlas censuses were carried out at the end of the l 970s and I 980s. Taikinamarja on joukon ainoa myrkytön. Bears tramp through the backwoods, foxes, wolves and small predators look for food. Nämäkin kyllä kehit. These insects pollinate the blossoms, !ay their eggs inside them, and the larvae then proceed to eat some of the seeds. Hay was cut from midsummer onwards. Kuolleena löydetty pöllö kuuluu valtiolle. In the first part of this series we give a sampling of the places considered best in southem Finland; in July we shall be looking at inland Finland and the shores of the Bothnia Bay, and in August at Lapland, by then already poised for the autumn russet. Se asustaa nykyisin koko maassa Tunturi-Lappia lukuunottamatta. Molempien pyrstö on halkoinen 2. 4. A summer night in the backwoods is full of rustlings, flutterings, and ' atmosphere'. In early May, hundreds of thousands of arctic nesting birds migrate through Estonia, among them long-tailed ducks, common scoters and bamacle geese. Changes in the bird fauna byJuha Valste Suomen Luonto 56(6): 36-41 Finland's avian fauna and the changes occurring in it over the last 150 years are perhaps better known than those of any other area in the world of equivalent size. During the country's seventh year of independence, over 20 visitor harbours have been renovated in Estonia's westem archipelago; foreign visitors are more than welcome. Ne tunnistaa selkäevän ja pyrstön välissä olevasta pienestä rasvaevästä. SUOMEN LUONTO 6/97. Kalalokin tuntee siniharmaasta selästä, valkeasta päästä, tummista siivenkärjistä ja vihreistä jaloista. Venäläiset siirsivät supikoiria Leningradin seudulle Kauko-idästä toivoen, että siitä tulisi uusi luonnonvarainen turkiseläin. Kalatiiran päälaki on musta. Many birds, including the cuckoo, sing or call almost without pause. Amateur omithologists also commonly undertake scientific studies. Globeflower an extraordinary Lappish flower by Seppo Vuokko and Hannu Virtanen (drawing) Suomen Luonto 56(6): 29-32 Along the river banks of Lapland there are still meadows fonned by man where the golden flowered globeflowers bloom in early summer. heinäkuuta Hämähäkit taitavat ja hyödylliset verkonvirittäjät Hullukaali tuli taloon Kukkaiskuningas Linnen jäljillä 58 SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Pub/ished by the Finnish Association f or Nature Conservation Address: Kotkankatu 9 00510 Helsinki, Finland Fax: +358 9 228 08 200 de by a party of Finns in a coastal galleass, the Astrid. Kyy ja sisilisko synnyttävät eläviä poikasia. Take, for instance, the restaurants on Suomenlinna constructed during the Swedish rule, or those provided in the historically valuable Fiskars iron foundry settlement. Cafes to quench a summer · thirst by Alice Karlsso_n, Pekka Paaer, Terho Poutanen and Juha Valste Suomen Luonto 56(6): 22-28 Assisted by omithologists, the editorial staff has located Finland' s best summer cafes. Muiden myrkyllisyys vaihtelee melkoisesti, mutta jotkut niistä voivat aiheuttaa jopa kuoleman. 6. A nice surprise were two grey seals which the fishennen are feeding in one of the harbours
Ne ovat koiperhosheimoon kuuluvia tuomenkehrääjäkoita. Vuoden 1989 jälkeen tuhot 1 o~~t taas olleet yleistymään pam. Toukat ovat pistäneet poskeensa tuomen lehdet ja punoneet seittikerroksen suojakseen. Suomessa lajia tavataan koko maassa mutta tuhot näyttävät keskittyvän maan eteläpuoliskoon. Tuomenkehrääjäkoin ja varsinkin sen tuhojen esiintymistä on seurattu Suomessa 1981 lähtien. Tuomiparkojen loppu näyttää tulleen! Lähempi tarkastelu osoittaa, että seitin alla ja sen sisällä on runsaasti kellankirjavia toukkia epäsäännöllisissä rykelmissä. Sen jälkeen joukkoesiintymät harvenivat ja vuodesta 1985 vuoteen 1988 on vain joitakin havaintoja lähinnä Helsingin ympäristöstä. Siipien kärkiväli on noin 20 milliä. Puut ovat tottuneet tähän käsittelyyn eivätkä anna periksi vaikka keväällä puhjenneet lehdet parturoitaisiin kokonaan. Peräkkäisinä vuosina tapahtuvat lehtituhot saattavat silti olla kohtalokkaita tuomille. Alkukesällä luonnossa liikkujaa saattaa kohdata kammottava näky. Vuodesta 1981 jatkunut tutkimushanke on mahdollistanut melko yksityiskohtaisen kannanvaihtelun seurannan. Aikuisen tuomenkehrääjäkoin tunnistaa sinertävänvalkoisista etusiivistään, joissa on runsaasti pieniä mustia pisteitä. Tieto tuhojen esiintymisestä Jarkko M äk ineva/Luon1okuvat saattaa olla osittain harhaanjohtava, sillä havainnot keskittyvät alueille, joissa on eniten ihmisiä ja siten myös todennäköisesti eniten havainnoitsijoita. Metsän laidassa tai tienvarressa olevat tuomien lehdet ovat osittain tai jopa kokonaan hävinneet ja runkoa sekä oksistoa peittää harmaanvalkoinen, seittimäinen kerros. Laji on levinnyt koko Eurooppaan lukuun ottamatta joitakin Välimeren saaria. Tuomenkehrääjäkoin kannat vaihtelevat vuosittain. Lajin läheisiä sukulaisia on muun muassa omenapuulla ja pihlajalla, ja maallikon silmissä toukat näyttävät lähes samanlaisilta. Syyskesällä jälkiä lehtituhoista ei juurikaan ole havaittavissa. Tuomella on uudet lehdet. Pian uudet aikuiset kuoriutuvat ja jättävät kotipuunsa ja kuolSUOMEN LUONTO 6/97 leen näköiset tuomet alkavat elää uudelleen. Loisinnalla arvellaan olevan suurempi merkitys joukkoesiintymien rajoittamisessa kuin monella muulla tekijällä. Vuoteen 1996 mennessä on kartoitettu yhteensä 3542 tuomen tuhohavaintoa, jotka kahta paikkaa lukuun ottamatta sijoittuvat maan eteläja keskiosiin. 1981 laji aiheutti runsaasti tuhoja Suomessa. --------~ IHME JUTTU 7 Ahmatti vailla vertaa Tuomenkehrääjäkoi (Yponomeuta evonymellus) kuuluu Yponomeutidae -koiperhosheimoon, josta Suomesta tunnetaan noin 50 lajia. Lajit tunnistaa helpoiten ravintokasvin perusteella. Joukkotuhot eivät ole harvinaisia, mutta ne loppuvat usein nopeasti, koska kehrääjäkoilla on ilmeisesti runsaasti luontaisia vihollisia, kuten loispistiäisiä. Olof Biström ___J 59. Muutaman viikon kuluttua toukat koteloituvat tiiviisiin kotelokehtoihin seitin suojaan
(09) 228 08 1. Allekirjoitus: .......... Jäsenyytesi antaa luonnonsuojeluliitolle arvovaltaa toimia luontoa säästävän maankäytön puolesta. Liity jäseneksi lähde löytöretkelle lähiluontoon! r---------------------, Lisätietoja saat Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimistosta, puh. ....... :~ 1 1 1 1 1. 1997 on 130 mk, jolla liityn myös paikal lisyhdistyksen jäseneksi. Jäsen maksustani 60 mk menee paikalliseen ja alueel liseen luonnonsuojelutyöhön. Halutessasi voit tukea Luonnonsuojeluliittoa maksamalla itse postimaksun. Nimi: ........... .... ... .... (Luonnonsuojeluliiton jäsenrekisteriä voidaan käyttää liiton omaan varainhankintaan liittyvään markkinointiin. .... Osoite: Posti nro ja -toimipaikka: .............. Jäsenmaksu v. .. Vuosi 1997 on Suomen luonnon• suojeluliitossa lähiluonnon vuosi. .. Hoidetut viheriöt ovat niihin verrattuna autiomaita. Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaa SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO PALVELUKORTTI Ilmoittaudun Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi! Saan Luonnonsuojelija-lehden vuosikerran sekä muihi n jäsenetuihin oikeuttavan jäsenkortin maksettuan i jäsenmaksun minulle pian lähetettävällä pankkisiirtolomakkeella. Liian tiivis ja tehokas rakentaminen sekä intomielinen saneeraaminen köyhdyttävät luontoa ja tekevät ympäristöstä epäviihtyisän. Luonto alkaa kotipihalta. Puhelinnro: .... Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 1 1 1 voit tukea myös lahjoitustilin PSP 800016-98850 kautta. ........... . ... Laita rasti ruutuun, jos et halua vastaanottaa tällaista postia.) L------Postimaksu maksettu. .. Puistot, puutarhat ja pientareet kuhisevat elämää luonnonvaraisia lajeja ja ihmisen seuralaisia kunhan tarjolla on riittävän vaihtelevia elinympäristöjä. ......... O En halua vastaanottaa suoramarkkinointipostia. Luonnonsuojeluliiton talkoissa, kursseilla ja retkillä Sinulla on mahdollisuus käytännön toimintaan ja luonnontuntemuksesi parantamiseen. .... Syntymävuosi: . Lähiluonto vaatii hoitajaltaan malttia: Vi 11 iytyneissä pöhei köissä ja "joutomailla" on runsas ja kiehtova eliöstö. .. Pyydän lähettämään lisätietoja. Olen kiinnostunut Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestön Luonto-Li iton toi minnasta. .