Enso vasta suunnittelee omaa sellutehdastaan, joka rakennettaneen muutaman vuoden päästä. Enso on kiiruhtanut hitaasti, ja toiminnan juuret ovat 1980-luvun kehitysyhteistyössä. Yhtiöt vetoavat myös siihen, että Indonesian koko metsäteollisuus tarvitsee vain alle kaksi prosenttia maan metsäalasta. Kiinnostava kysymys on, muuttuisiko mikään paremmaksi, jos UPM-Kymmene vetäytyisi Indonesiasta. Enson tilanne Kalimantanilla Borneon saarella on tyystin toinen. Öljypalmuteollisuus ja asutusohjelmat ahmivat paljon enemmän metsää. (09) 228 08 1 telefax: (09) 228 08200 sähköposti: sukunimi @sll.fi Päätoimillaja Jorma Laurila, 228 08217 Toimitussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 082 I 4 Toimittajat Antti Halkka, 228 08203 Salla Tynys, 228 082 I 6 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoarn) Värierouelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran. 2 Suomalaiset metsäjätit lndonesiassa Ympäristöjärjestöt, kuten Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto ja Maan Ystävät, ovat vaatineet UPM-Kymmeneä vetäytymään yhteistyöstä April-yhtiön kanssa. Indonesialaisen ympär·istöjärjestö Skephin puheenjohtaja Indro Tjahyono on taas sitä mieltä, että UPM-Kymmenen tulisi vetäytyä yhteistyöstä Aprilin kanssa ja sillä tavoin painostaa Aprilia muuttamaan politiikkaansa. Erilaisia laitteita ja koneita on toimitettu usealla miljardilla markalla. Näin jatkuu vielä useita vuosia, sillä Aprililla on tarkoitus siirtyä kokonaan akaasiaplantaaseilta saatavan puun käyttöön vasta 2005 paikkeilla. SUOMEN LUONTO 6/98. Tilaushi1111at Määräaikaistilaus (12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestotilaus 270 mk. Kansainvälisen metsäntutkimusinstituutin Ciforin varajohtajan Neil Byronin mielestä suomalaisyhtiöt näyttävät tietä parempaan metsänhoitoon. Syynä vaatimuksiin on ennen kaikkea se, että Aprilin Riaun tehtaat Sumatralla Indonesiassa hankkivat kaiken raaka-aineensa sademetsistä. (03) 75 11 815 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. kuussa. Käyttän1ällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. Tjahyono arvostelee Aprilia myös paikallisten ihmisten oikeuksien polkemisesta. lrtonumero 33 markkaa. Ilmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy/ Markku Kemppainen puh. fi Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 65. Enso toimii siellä PT Finnantara Intiga -yhteisyrityksessä, joka metsittää heinikoiden valtaamia rappeutuneita kaskimaita akaasiaplantaaseiksi. Metsien hävittäminen siihen tuskin loppuisi. Jorma Laurila Jorma Laurila Aprilin Riaun tehtaat Sumcltralla ovat olleet suomalaisille yhtiöille kultakaivos. Myös suhteet paikallisväestöön ovat Enson toimialueella vähemmän ongelmallisia kuin Aprilin/UPM:n alueella Sumatralla. Puolen vuoden määräaikaistilaus (kuusi numeroa) 170 mk. Suomalaisyhtiöt eroavat toisistaan myös siinä, että UPM:n yhteistyökumppani April perusti ensin jättitehtaan keskelle viidakkoa ja alkoi vasta sitten rakentaa kestävää raaka-aineperustaa. (09) 228 08210 ja 228 08224, sähköposti: kai tosaari @sl 1. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkan katu 9, 005 I O Helsi nki puh. z LI..J 6 :) tF) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 005 I Helsinki puh. Raaka-aineperustan luomiseen on siten aikaa. Vielä kiinnostavampi kysymys on se, voivatko esimerkiksi ympäristöjärjestöt vaikuttaa UPM-Kymmeneen siten, että toiminta Aprilin alueella muuttuisi ratkaisevasti paremmaksi. Poimintahakattukin metsä on vielä erittäin monimuotoinen ekosysteemi, joka luonnollisen kehityksen myötä vähitellen palautuisi sulkeutuneeksi sademetsäksi. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Yhtiöt puolustautuvat sillä, etteivät ne hakkaa neitseellistä sademetsää vaan poimintahakattua metsää, josta on kaadettu suurimmat puut. Suomalaiset metsäyhtiöt saavat moraalisen oikeutuksensa toimia Indonesiassa vain, jos ne vievät maan metsäpolitiikkaa aidosti ekologisemmalle ja inhimillisemmälle tielle. Näin asia onkin, mutta sekään ei muuta miksikään tosiasiaa, että Aprilin/UPM:n toiminta vähentää luonnon monimuotoisuutta, kun kymmeniätuhansia hehtaareita hyväkuntoista luonnonmetsää hakataan paljaaksi. Suomalaisyhtiöiden toimintaan suhtaudutaan eri tavoin. Luonnonsuojelun kannalta tämä ei muuta asiaa juuri miksikään. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk
Lue sivuilta 22-24. Indonesian metsillä on monta ottajaa 36 Sympaattinen sampi 43 Aura Koivisto katselee pinnan alle. Suomineidon karua käsivartta koristaa kesällä moni kaunis kukka. Luonnonmukaisuus on muotia puutarhassakin. Mittanauhat esiin! 57 Kesäkilpailu kaikille. Ohjeet sivulla 57. Satumainen muodonmuutos 26 Lihansyöjätoukka 28 Helena kertoi olleensa edellisessä elämässään levysarviviholainen ... Kevät tuli Kaivopuistoon 18 Helsinkiläisten juhlapaikka 2. 57. Muodonmuutos sivuilla 26-27. Paavo Hamunen on kuvannut Kilpisjärvellä kukkivan lapinorvokin. vuosikerta 6 1998 Reijo Juurinen/Luon1okuva1 Haluaisitko neitoperhosia ja pietaryrttejä pihaasi. SUOMEN LUONTO 6/98 Mallaneidon morsiuskimppu 4 Pohjoisimman Suomen kukkaloistoa. Talleta siis tämä ja heinäkuun numero arviointia varten! Vili Englund Tästä vedenalaisesta syyskorennon toukkarumiluksesta kuoriutuu ilmojen siivekäs keiju. Linnut ne laittaa pesän joka paikkaan 20 Siivekkäät ovat kekseliäitä. Pauli Nieminen/Luontokuvat Nokkonen voi venähtää rehevällä seinustalla pitkäksi, pitkäksi siis mittaamaan! Kesäkilpailussa etsimme korkeita kasveja. Kansikuva: Tarkkaile lukemisiosi! Julistamme elokuun numerossamme lukijaäänestyksen kesän parhaista jutuista. toukokuuta. Vakiot: Pääkirjoitus 2 Ajankohtaista 12 Maailmalta 42 Tosija makuasioita ravinnosta 45 Mielipiteitä, keskustelua 46 Kirjoja 50 Kuukauden ekoneuvo 52 Vastuullinen kuluttaja 52 Multasormet 53 Kysy luonnosta 54 Palvelukortti 65 Luonnonsuojelun voittoja 67 Summaries of the Main Articles 66 3. Luonnonkasveja kukkapenkkiin 22 Liikennesuunnittelu etenee talouden ehdoin 25 Y mpäJistövaikutusten arviointi on tehotonta. Katso sivuilta 4-11. Kirkkomaa puhkeaa kukkaan 30 Muura-muurahainen, kortta kuljettaa 3 2 Elinpaikkana muurahaispesä. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Teksti ja kuvat: Antti Koli Voimakkaan sininen tunturikatkero aukeaa vain aurinkoisella säällä, lämpötilan ollessa yli 10 astetta. Mallaneido. Pilvisyys sulkee pienet kukat heti
vnorsiuskimppu Suomineidon sormenpäissä, Kölivuoriston liepeillä, kasvaa useita harvinaisia ja hienoja kukkia. ·ruusu on pieni suopursun . Tunturiamikki on pysty ja komea, paljakan J,an,inainen. Se kukkii alkukesästä, n aikoihin
Kasvun ja kukinnan alkamiseen vaikuttavat ilmansuunta ja lumen määrä. Näissä lumenviipymissä viihtyvät muun muassa sammalvarpio, tähtirikko ja jääleinikki. Siinä kasvaa pajuja, katajia ja vaivaiskoivuja. Alimmaisena on metsä eli tunturi koivikko, jossa saattaa Kilpisjärvelläkin kasvaa jokunen haapa tai pihlaja. Mereisyys lauhduttaa, nostaa ilman kosteutta ja lisää sateita. Näin ylhäällä multaa on hyvin vähän, mutta mustikka, variksenmarja, uuvana, sielikkö, poronjäkälä ja poronkuppijäkälä sentään Uuvana on varsinainen sopeutuja. Tunturikoivikon yläpuolella, l(jlpisjärvellä noin 600 metrin korkeudella merenpinnasta, on vaihettumisvyöhyke ennen puutonta paljakkaa. Tuulelta ja auringolta suojassa olevat rinteet tai kuopat keräävät lunta paksulti, ja sulaminen kestää pitkään. Äärimmäisiä harvinaisuuksia ovat tunturiorho, tunturiarnikki ja saniaisista suippohärkylä. Kasvien on myös vartuttava ja lisäännyttävä nopeasti lyhyen kasvukauden aikana. Kalkki on peräisin muinaisesta kivettyneestä merenpohjasta, joka noin 80 miljoonaa vuotta sitten kohosi Kölivuoristoksi ja järkytti Enontekiönkin kallioperää. Näin syntyivät suurtunturit Iso-Malla, Pikku-Malla ja Saana. Pahdalla pärjäävät vain harvat Kilpisjärven suurtunturien erikoisuus ja monen harvinaisen kasvin tyyssija ovat pahdat. 6 Mallaneidon kyynelien synnyttämä Kitsi kuohuu Mallan luonnonpuistossa. Mutta häähetkellä Saanan kilpakosija, häistä syrjäytetty ruotsalainen Pältsa nostatti hirvittävän myrskyn yhdessä ilkeiden pohjanakkojen kanssa. Pahta on tuulinen, kylmä ja kuivuu helposti. Vähitellen, vuosituhanten kuluessa massiiviset jäät sulivat ja jähmettyneet jättiläiset paljastui vat. Saanalta ja Mailalta on Storfjordin vuonoon 50 kilometriä, Haltilta Kåfj ordiin vain 30 kilometriä. Kalkkikiveä on vyömäisenä kerroksena esimerkiksi Saanalla ja Mallatunturi lla. Pohjoisrinteen kasvit voivat olla kuukaudenkin jäljessä etelätinteen kasveista. Hyinen pohjoistuuli jäädytti koko tienoon, vimmassaan myös Pältsan. Teräväpäinen tietäjä Paras toimitti vihkijän vir kaa. Pahta tulee saamenkielen sanasta bakti, joka tarkoittaa melkein pystysuoraa kallioseinämää. Puuton paljakka Ensimmäinen varsinainen täysin puuton vyöhyke on alapaljakka. Malla kylmettyi ja tuupertui kirkon lattialle, mutta Saanasulhanen jaksoi kantaa sen neidon äidin ryntäille ennen omaa jäätymistään. Paljakalla kuivuus saattaa keväällä ja kesällä olla ongelma. Aluskasvillisuudessa ovat yleisiä erilaiset varvut kuten riekon marja ja sielikkö. Jäämeren ja Golfvirran lämmittävä vaikutus tuntuu Kilpisjärven alueella. Keskipaljakka alkaa l(jlpisjärvellä noin 900 metrissä. SUOME LUONTO 6/98. Tätä kaistaletta on joskus nimitetty pajuvyöhykkeeksi, mutta oikeammin se lienee metsätundra. Mereisyyttä ilmentää esimerkiksi ruohokanukka, joka Enontekiön lisäksi kasvaa muun muassa Itämeren saaristossa. Vuodenajat eivät tule joka paikkaan samaan aikaan. l(jvenkoloissa saattaa kuitenkin kukkia sinirikko hohtavina mättäinä tai jääleinikki isoin kukin ja rehevin lehdin. Tuulenpieksemän kylmiin ja kui viin oloihin ovat sopeutuneet etenkin uuvana ja riekon marja. Siellä kasvillisuuden määräävät tuuli ja pinnanmuodot: kohoumat ovat kaljuja, kun taas painanteissa kasvillisuus rehottaa. Mutta Kilpisjärvellä lumilaikuista sekä kallioperästä tihkuva vesi ja muinaisen merenpohjan kalkki riittävät elämännesteiksi pahta-ailakeille, kiirunankelloille ja nuokkurikoille huippuharvinaisille kaunottarille. Kosteissa ja ravinteikkaissa painanteissa tunturikoivikon tunnelma saniaisineen, kulleroineen ja jättimäisine väinönputkineen kohoaa sademetsämäisiin ulottuvuuksiin. Kosteammilla ja suojaisemmilla paikoilla Kilpisjärven kalkkipitoisilla tuntureilla alapaljakalla kasvaa tunturikohokkeja, punakkoja, liekovarpioita, lapinvuokkoja ja lapinalppiruusuja. Pahdat ovat nisäkkäille mahdottomia asuinpaikkoja, mutta sopivat piekanoi lle, muuttohaukoille, tunturihaukoille ja kotkille. Metsästä tunturin laelle Tunturien rinteillä kasvillisuusvyöhykkeet vaihtuvat nopeasti . Kesä tulee äkkiä Pohjoisessa kasvien ja eläinten on sopeuduttava suuriin ja nopeisiin lämpötilan ja kosteuden vaihteluihin. Monen pienen kasvin lehdet muistuttavatkin havunneulasia, ja ne voivat myös olla karvaisia tai nahkeita. Tutkijat kiistelevät yläpaljakan olemassaolosta Suomessa. Surevan neidon kyynelistä kasvoi Kil pisjärvi, ja vieläkin kyyneleet virtaavat Kitsiputouksena. Pakokauhuisten häävieraiden värikkäät vaatteet repeilivät kivisiin rinteisiin ja painanteisiin; nykyisin ne näkyvät joka syksy ruskan aikaan. Muinaisina aikoina pohjan perukoilla eli vain jättiläisiä. Tyypillisiä kalkinsuosijoita ovat lapinvuokko ja liekovarpio; kalkinvaatijoita ovat muun muassa lapinalppiruusu, verkkolehtipaju ja sinirikko. Varsinaisia lumenviipymien kasveja keskipaljakalla ovat tähtirikko, jääleinikki, sammalvarpio ja vaivaispaju. Kasvin juuri on paalu, ja sen ikivihreät, tummat lehdet muodostavat haihtumista estävän pal/omaisen kuvun. Pitkään toisiaan ihasteltuaan sorea MaJlaneito ja jäyhä Saana päättivät mennä naimisiin Porojärven kirkossa. Jääleinikki elää Enontekiöltä melko yleisenä kivikkoisissa lumenviipymissä hyvinkin korkealla. ponnistavat karusta maasta. Muutamilla l(jlpisjärven tuntureilla kasvien elämää helpottaa suuri kalkkipitoisuus. Rinnettä noustessa koivut vähitellen harvenevat ja käyvät yksinäisiksi. Jos sitä on, niin se sijoittuu aivan korkeimman tunturimme Haitin huipulle, jossa on lähinnä kivikkoa eli rakkaa. Purojen ja sulamisvesien kosteuttama kasvillisuus on sammaleisempaa ja rehevämpää kuin ympäristön. Tuulenpieksemiltä taas tuuli on putsannut lumet pois jo alkukeväästä
8 SUOMEN LUONTO 6/98. Sinirikko on mätästävä kalkinvaatija. Se kukkii karussa ympäristössä jopa aivan Haitin huipulla. Sammalvarpio kasvaa yleisenä lumenviipymilläja kukkii melko myöhään. Sammalvarpion erottaa sammaleista suurista kellomaisista kukista
SUOMEN LUONTO 6/98 11. Se on lumenviipymien ja muiden kosteiden paikkojen paju paljakalla. Karvakiviyrtti on vain noin viiden sentin mittainen kalliojyrkänteiden saniainen. Vaivaispajun oksat kohoavat korkeintaan pari senttiä maanpinnasta
Toukokuun alussa Vesijärven rannoilla vietettiin sammakoiden kutu juhlia. Lintukevät eteni Oulun seudulla toukokuun alussa ennätysvauhtia. Poromiesten käyttämällä vimpan tapaisella vehkeellä suden kaulaan ujutettiin silmukka, jonka jälkeen susi voitiin vaivattomasti sulkea verkkoon. Merja Niva Suvi saapui toukokuussa Perttu Saksa Toukokuu oli sekä Ivalossa, Oulussa että Lahdessa hyvin tavanomainen. Lumi hupeni pohjoisessa noin päivässä. Ilpo Kojolan mukaan lähettimien avulla selvitetään susien liikkuvuutta, ravinnon käyttöä, lauman kokoa ja rakennetta sekä eläinten kuolinsyitä. Riku Lumiaro SUOM EN LUONTO 6/98. Ne ovat seurailleet hirviä ja makoilleet tappamiensa hirvien tuntumassa. Yksi merkityistä susista on erikoistunut saalistamaan helpommin tavoitettavia poroja metsäpeuralaumoista. Vasta tulvan laskeuduttua ilmestyvät nousutaimenet ja kalamiehet Raja-Joosepin yläpuolelle. Tehtävään valittiin luontovalokuvaajanakin tunnettu Seppo Ronkainen. Susia seurataan lähettimillä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) palkkasi maaliskuun puolessa välissä uuden kenttämestarin suurpetotutkija Ilpo Kojolan avuksi. Kevätväreissä hehkuvat puistot houkuttelivat lahtelaisia kävelylle ja valkovuokkoja poimimaan. Lisäksi sudet ovat napanneet jäniksiä ja ukkometson soitimelta. 12 Ylä-Lapin joet kuten Lutto tulvivat vasta toukokuun jälkipuoliskolla. Kahden viikon kuluttua ItäKuhmosta oli radiopannoitettu kolme ja Länsi-Kuhmosta yksi susi. Parhaina vuosina lähes parin viikon ajan Limingan ympäristössä pyörivät hanhiparvet olivat tänä vuonna vain haavekuvia. Metsähanhien päämuutto meni ohi lähes huomaamatta. Lämpötilat olivat pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna normaaleja eikä huhtikuun loppupuolen poikkeuksellisia lämpöennätyksiä lyöty 17. Sudet pyydettiin moottorikelkalla. Ilmatieteen laitoksen mukaan 17.5. Odottelin jo palokärkien poikasten kuoriutumista. Merkityt sudet, kolme naarasta ja uros, ovat päivittäin liikkuneet kahdesta kymmeneen kilometriä. Vaikka yöt tuntuivat kylmiltä, ei niissäkään ollut mitään tavatonta. toukokuuta mennessä. Pehmeässä lumessa vatsaansa myöten kahlaavien susien tavoittaminen kävi helposti. Pannoituksen ja käsittelyn ajaksi sudet nukutettiin. Päivä paistoi ja yö hyyti kuten toukokuussa kuuluukin. Seppo Ronkai nen Radiopantaa ei olisi rohjettu kiinnittää suteen, ellei eläintä olisi ensin nukutettu. Luton latvat ovat Saariselän tuntureilla, joissa lumien sulaminen jatkuu pitkälle kesäkuuhun. maa oli esimerkiksi Ivalossa lähes lumeton, kun edellisenä päivänä lunta oli ollut vielä l O senttiä
Linnut tekevät pesän yleisimmin maahan. Ne kannattaa kuitenkin suojelusyistä ilmoittaa esimerkiksi rengastajalle. Näin toimivat muun muassa kanalinnut, kahlaajat sekä useimmat vesilinnut ja varpuslinnut. Jouni Klinga Luontokeskus on kesällä avoinna sunnuntaista torstaihin kello 8-22 sekä perjantaina ja lauantaina puoleenyöhön asti. PihaLiminganlahden uusi luontokeskus avattiin Limingan Yirkkulassa toukokuussa. WWF:n oppaan tavoittaa päivittäin kello 8-16 elokuun loppuun asti. Jouko Veikkolainen Liminganlahden luontokeskus avattiin Jouni Klinga Ulla ja Jari Peltomäki sekä Minna Hiltunen ja Kari Lahti toivottavat vierailijat tervetulleiksi Liminganlahdelle. Pikkulinnuilla munamäärä on yleensä 510. Kahdelle tornille pääsevät myös liikuntaesteiset, sillä pihamaalta alkavat noin puolen kilometrin mittaiset pyörätuolipitkokset rannassa olevalle tarkkailukatokselle ja lintutornille. Ulla kertoo, että syntySUOMEN LUONTO 6/98 AJANKOHTAISTA Pesimärauha linnuille! Jyrki Mäkelä /Luontoku vat pnrm linnuista talitiainen ja varpunen, kuusikoissa pesivät sepelkyyhky, peukaloinen ja laulurastas, järvenrannalla pesivä kuikka, sekä pöllöistä huuhkaja ja lehtopöllö vaativat ehdotonta pesimisrauhaa. Luontokeskusta hoitavat Kari Lahti ja Minna Hiltunen, jotka esittelevät mielellään talon ylpeyttä, tiettävästi Euroopan ensimmäistä lämmitettyä lintutornia. Jari Peltomäki uskoo, että kävijämäärä kaksinkertaistuu uuden luontokeskuksen myötä. Opastusvaraukset numerosta (08) 382 842. Liminganlahdella on käynyt noin 15 000 vierailijaa vuodessa. Molemmat orvokit saattavat kukkia neliöiden kasvustoina. Niiden poikaset jättävät pesän pian kuoriutumisen jälkeen. Mitä suuremmasta lajista on kyse, sitä pitkäikäisempiä linnut ovat ja sitä vähemmän ne yleensä tuottavat poikasia. Kui van, kylmän ja tuulisen kevään jälkeen kukinta siirtyy syksyyn. Ympyränmuotoisen rakennuksen keskeltä kohoavasta lasitornista avautuu hulppeat näkymät rantametsän yli Limingan lahdelle. 13. Suomessa pesii 250 lintulajia; niistä muutamat ovat erityisen herkkiä hylkäämään pesänsä munavaiheessa. Mutta jos kohtaat sattumalta sorsalinnun pesän, älä poistu ennen kuin olet peittänyt pesän sen reunoilla olevilla untuvilla; emokin piilottaa munat petolintujen katseilta poistuessaan ruokai lemaan. Pelto-orvokki kiipeää kallioille -orvokkeja Vanhankylänn · Rikkakasvina tunnettu peltoorvokki on ihmisen mukana levinnyt pelloille ja joutomaille. Jos pesän löytää, ei perheonnea ole syytä jäädä pitkäksi aikaa tarkastelemaan. Uuden luontokeskuksen viralliset avajaiset pidetään keskikesällä. Muina aikoina opastuspalveluja hoitaa Finnature, varaukset numerosta 0400 233 300. Talossa on myös majoitusja koulutustiloja sekä ravintola. peräisenä liminkalaisena hänen on ollut helppo juurruttaa luontomatkailuaatetta perinteiselle maatalousalueelle, ja syksyllä 1995 alkaneet neuvottelut kunnan päättäjien kanssa johtivat lopulta luontokeskuksen rakentamiseen. Jyrki Mäkelä Taviokuurna tekee pesänsä hyvään piiloon. Kun emo on poissa pesästä, munat saattavat kylmettyä ja jäädä kuoriutumatta. Toiseksi yleisin pesäpaikka on piilossa pensaassa tai puun oksistossa. Täyden palvelun luontokeskuksen ideoijina ja puuhaajina ovat alusta alkaen olleet liminkalaiset luontomatkailuyrittäjät Ulla ja Jari Peltomäki. Kahlaajien pesän tuntee munamäärästä: paljaassa pesäkuopassa on neljä munaa. Jos lämpöä ja kosteutta on riittävästi, ne kukkivat pitkin kesää. Todellisia pesän kätkijämestareita ovat närhi, punatulkku, hippiäinen, vihervarpunen, tilhi ja taviokuurna. Samanaikaisesti luontokeskuksen kanssa on lahden ymJouko Veikkolai nen pärille rakennettu seitsemän lintutornin verkosto. WWF:n ylläpitämän vanhan opastustuvan viereen kohonneessa noin 700 neliön monitoimitalossa esitellään alueen luontoa valokuvin ja dioraamoin . Jos löytää linnun munapesän, se on parasta jättää rauhaan . Myös petolintujen ja muiden uhanalaisten lintulajien pesät on syytä jättää rauhaan. Ainakin Uudellamaalla pelto-orvokkia on runsaasti myös ohutmultaisilla kalliokedoilla sukulaisensa keto-orvokin tapaan
Hetken kuluttua saatiin perustelu: "Ihmiset kiinnostuivat Itämeren suojelusta." Seminaari toi keskusteluun muitakin hyviä asioita Itämerestä. Suomen luonnonsuojeluliitto kutsuu viljelijöitä yhteisvastuuseen nyt kesällä alkavissa kansallisissa vesistötalkoissaan. Antti Halkka 14 AJANKOHTAISTA 1. Ryttäri oli nääntynyt puhelutulvasta. Milloin se on. 4. Tunnistatko nämä kolme kesän tuojaa. Valkovuokko on yleisin vuokoistamme ja leviää tehokkaasti maavartensa avulla. Miten punkit erottaa hämähäkeistä ja hyönteisistä. "Ne on todella erinomaisessa kunnossa meidän vedet", sanoi Maa ja metsätaloustuottajain keskusjärjestö MTK:n Kurt Hemnell ja varoitti "innokkuudesta" vesiensuojelussa. Eduskunnassa järjestettyyn seminaariin sisältyi puolueiden kommenttikierros. Siinä kerrottiin, että maamme kuudesta luonnonvaraisesta vuokkolajista vain keltavuokon poimimista ei ole lainkaan rajoitettu. Itämeren suojelukomission Helcomin pääsihteeri Tapani Kohonen yllätti kuulijat hetkeksi toukokuussa puhuessaan Suomen luonnonsuojeluliiton ja ympäristötalousyhdistyksen Itämeri ja maatalous -aiheisessa semi naarissa. Uutinen perustui Suomen ympäristökeskuksen tiedotteeseen. Leinikkimäistä keltavuokkoa ei juurikaan poimita", Vuokko Valkovuokko on harvinainen Pohjois-Suomessa ja on siksi rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä. "Uskon viljelijöihin, mutta heidän etujärjestönsä mielestä vedet ilmeisesti ovat pilaantumassa vasta, jos lehmät kuolevat rannalle", toteaa luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 6/98. "Parhaaseen tulokseen kuitenkin päästään jos samanaikaisesti vähennetään myös Nevan ja Pietarin vesistökuormitusta", hän korosti. 2. 3. Kohosen mukaan Suomen Virolle ja Latvialle antava ympäristöapu näkyy jo Riianlahden tilassa. Ihmiset olivat "nousseet takajaloilleen" keltavuokon puolesta ja kyselleet tuohtuneina, miksi ihmeessä harvalukuista keltavuokkoa ei ole rauhoitettu. "Älä vain kysy mitään keltavuokosta", Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Terhi Ryttäri parahti, kun soitin hänelle uutisen luettuani. Mikä tai mitkä seuraavista ovat liskoja a) sisi lisko b) kangaskäärme c) vaskitsa. "Ja kun keltavuokkoa ei kerätä, ei sitä ole tarpeen rauhoittaakkaan." Pieni keltavuokko sai ihmjKeltavuokko on selvästi eteläisempi ja vaateliaampi kuin valkovuokko. 7. "Viime kesä kaameine leväkukintoineen oli ympäristön kannalta positiivinen", Kohonen tokaisi. Seminaarin hyvän hengen keskellä virallisen viljelijätahon vanhakantaiset asenteet nousivat pintaan kuin sinilevälautat. Puhelinlangalla käy kova viserrys. Suomen ympäristökeskuksen Heikki Pitkänen esitteli tutkimustuloksia, joiden mukaan suomalaiset voivat vaikuttaa tehokkaasti oman Suomenlahden rannikkonsa tilaan vähentämällä asutuksen ja maatalouden päästöjä. Jostakin syystä mukava uutinen . Mitä ovat a) suomupaksujalka b) riuttapaksujalka c) samettijalka. Mikä on Suomen pitkäikäisin nisäkäs. "Et sinä minulta mitään yksiselitteistä vastausta saa", hän varoitteli. Hyviä uutisia Itämerestä. sanoo. Ihmiset oppisivat tuntemaan ne, ja niiden poimimista voitaisiin valvoa." Tällä hetkellä koko maassa rauhoitettuja kasveja on lähes 140. Puolue toisensa jälkeen toi esiin halukkuutensa taistella meren puolesta. toukokuuta uutisen vuokkojen rauhoitusmääräyksistä. Muut ovat joko uhanalaisia, rauhoitettu ja, alueellisesti rauhoitettuja tai niiden poiminta on muuten rajoitettua. 6. "Jos minä saisin päättää, Suomessa olisi vain parikymmentä rauhoitettua kasvilajia. Mikä on palsa. Sen levinneisyysalue ulottuu Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon korkeudelle. set reagoimaan. Keltavuokko kuohutti tunteita Helsingin Sanomat julkaisi 12. Mitä tarkoitetaan kesäpäivänseisauksella. Vastaukset sivulla 66 Jorma Laurila Soitin kasvitieteilijä Seppo Vuokolle. Helsingin yliopiston kasvimuseo 1998 "Rauhoitusmääräykset perustuvat tarveharkintaan. 5
Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari tervehti juhlivaa luonnonsuojeluliittoa kirjeellä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hanhet ja sorsat ovat Kultaisella ansiom.erkillä palkittu Harri Dahlström johti luonnonsuojeluliittoa 1972-1974. Hyvärinen on toiminut pitkään muun muassa KIPERIÄ KYSYMYKSIÄ 1 2 3 4 5 6 Mökkijärvet rehevöityvät Risto Pylvänäinen/Luontokuvat Rehevöityminen vaivaa etenkin pieniä vesistöjä. Se ilmenee rantakasvuston ja yksisoluisten !evien määrän näkyvänä lisääntymisenä sekä orgaanisen hajoamattoman aineksen kertymisenä pohjalle ja rantavyöhykkeeseen lietteeksi. Nurmijärven Luonnon hallituksessa. Liitto palkitsi kultaisella ansiomerkillä ylitarkastaja Harri Dahlströmin Helsingistä ja opettaja Vesa Heinosen Mustasaaresta. Ravinteiden pääsyn estäminen vesistöön on ensisijainen toimi. Kuluttajien, kaupan, tukkuportaan ja elintarviketeollisuuden olisikin kiinnitettävä enemmän huomiota maatalouden kuormitukseen ja palkittava ympäristöä säästävä maanviljelijä tavanomaista paremmalla tuottajahinnalla. Limalevä Gonyostomum semen ärsyttää uimarin ihoa ruskeana kalvona. Pinnalle jäävät levämassat ovat vanhaa levämassaa, joka ei kykene enaa säätelemään keijumistaan. Kokous kutsui liiton kunniapuheenjohtajaksi professori Rauno Ruuhijärven Helsingistä sekä kunniajäseniksi perheenemäntä Terttu Laurilan Hämeenkyröstä ja professori Rauno Tenovuon Turusta. Näistä alusveden hapettaminen on yleisin ja edullisin kunnostusmuoto. Jos vesistön laatua halutaan parantaa, on valuma-alueen päästöt alennettava vesistön sietämälle tasolle. Monien järvien ympäristön mökkiläiset ja asukkaat ovat perustaneet vesiensuojeluyhdistyksiä ja ryhtyneet kamppailemaan oman järvensä puolesta. Näin levät pääsevät runsastumaan. Rehevöityneisyyttä lieventävät kunnostusmenetelmät tähtäävät pääasiassa sisäisen kuormituksen vähentämiseen. Ruuhijärvi oli Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 1978-1990, Terttu Laurila toimi 1970ja 1980-luvulla Pirkanmaan luonnonsuojelupiirissä, ja Tenovuo on ollut ympäristövalistajana ja -opettajana Varsinais-Suomessa. pohjan pöyhimisellään suurena riesana. Petokalojen liikakalastuskin voi kiihdyttää rehevöitymistä. Dahlström on toiminut pitkään luonnonsuojeluliitossa, muun muassa puheenjohtajana ja asiantuntijatehtävissä. Presidentti totesi muun muassa, että luonnonja ympäristönsuojelu on kestävä haaste: "Terveen luonnon ja viihtyisän ympäristön varjeleminen jälkipolville ja yhä uusien uhkien kohtaaminen vaatii herpaantumatonta tahtoa ja jatkuvaa uurastusta." Lisäksi Ahtisaari huomioi erityisesti sen, että luonnonsuojeluliitto on kansallisilla vesistötalkoilla kiinnittämässä huomiota vesistöjen rehevöitymiseen ja sinileväongelmaan. Hopeisen ansiomerkin sai Pentti Hyvärinen Nurmijärveltä. Levien massaesiintymisiä muodostavat pääasiassa sinilevät eli syanobakteerit, koska ne eivät kelpaa eläinplanktonille. tai leväisiä, voi kyseessä olla esimerkiksi korkea humuspitoisuus, rihmamaisten levien lisääntyminen rantavesissä ( ei myrkyllistä) tai siitepöly. Rehevöitymisellä tarkoitetaan vesistön tuotantoasteen nousua. Rehevöityneessä järvessä on usein sekä ulkoista että sisäistä kuormitusta. Nykyinen liittovaltuuston puheenjohtaja Heinonen on ollut liiton toiminnassa mukana 1960-luvulta alkaen. Rehevöitymisen edistyessä pohjan läheiset vesikerrokset saattavat kärsiä hapen puutteesta ja vesistö kasvaa vähitellen umpeen. Haukien ja kuhien kalastaminen parantaa esimerkiksi särkien, kiiskien ja norssien lisääntymisoloja. Johanna Peltola 15. Jos vedet ovat keväällä ja alkukesästä limaisia SUOMEN LUONTO 6/98 AJANKOHTAISTA Kuvat Jorma Laurila Suomen luonnonsuojeluliiton kunniajäsenet Rauno Tenovuo (vas.) ja Terttu Laurila sekä kunniapuheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi. Erityisesti olisi vähennettävä maatalouden kuormitusta. Kun happi loppuu pohjasedimentistä tai pohjaa pöyhitään, sinne sitoutuneet ravinteet lähtevät liikkeelle. Luonnonsuojeluliitto palkitsi veteraaneja ja haastoi kansan vesistötalkoisiin Suomen luonnonsuojeluliiton juhlaliittokokous pidettiin 22-23. Sinilevät esiintyvät massoittain yleensä loppukesästä. Liiton mukaan siinä onnistutaan parhaiten luomuviljelyä lisäämällä. Levät lisääntyvät pohjan läheisyydessä tai syvemmällä vesipatsaassa esimerkiksi päällysja alusvesikerrosten vaihettumisvyöhykkeessä. Jos se ei auta, kannattaa ryhtyä itse vesistön kunnostukseen. Sisäisen kuormituksen vähentämiseen ei ole olemassa yleispätevää yksinkertaista, halpaa tai nopeaa reseptiä. toukokuuta Helsingin Säätytalolla samassa paikassa, jossa liiton edeltäjä Suomen luonnonsuojeluyhdistys perustettiin 60 vuotta sitten. Suomen luonnonsuojeluliitto kutsui liittokokouksessaan kansalaisia vesistöjen kunnostustalkoisiin. Pienikokoiset kalalajit syövät leviä laiduntavan suurikokoisen eläinplanktonin. Muutkin levälajit aiheuttavat suurina määrinä vedessä hajuhaittoja, sameutta ja limaisuutta
Ruotsissa kanta lisääntyi 3450 parista I 5 200 pariin vuosina 1988-94. D Helena Tiihonen, Soppela 98100 Kemijärvi (016) 813 210, 880 270, Ja.x 812 039, e-mail: helena.tiihonen@sll.fimnet.fi. "'1"""'.•• --: , ~ ~-~ \ 1 F,ri!I . D Vuotos-soutuun Yöttömän yön aikaan I 3.-14. Vappua edeltävänä vi ikonVapaan Vuotoksen puolustajia Hikimukan rannassa Vuotosjoella. Yhtiön osakkeita on ostanut jo lähes 270 yksityistä ihmistä ja yli 30 yhdistystä, muun UPM-\<1(1'\l'\W~ ~1 i<i~Ä AARNlOt-\ ~A"V\JiA $A\)~~Å\'WTA.. Talvi vaihtui kertarysäyksellä kevääseen. v ·, '.. Suomen ympäristökeskuksen mukaan lintu voi parantaa merkittävästi rehevöityneen vesialueen laatua, koska se käyttää ravinnokseen runsaasti särkikalaa. Tuomo Pirttimaa Merimetso valloittaa Itämerta Merimetson alalaji Phalacrocorax carbo sinensis on lisääntynyt räjähdysmäisesti Itämerellä I 980-luvulta lähtien, Suomen ympäristökeskus viestittää. Merimetso syö pääasiassa kalaa. Lisätietoja myös Vapaa Vuotos -liikkeen kotisivuilla http://personal.fimnet.fi/luonto/vapaavuotos. Myös outoja kohtaamisia sattui: kuumalta huopakatolta kärpäsiä napsivien västäräkkien seuraksi pölähti kymmenen pulmusen parvi. Uudella merkillä halutaan osoittaa, että luomutuotteen tuotantoa valvotaan pellolta kauppaan asti. Virossa 19871997 kanta kasvoi 21 parista 3500 pariin. Hetken aikaa linnut hämmästelivät toisiaan, kunnes pulmuset pyrähtivät tiehensä. N V'/,-;rL_,, ~ ~' A ._ . Koulumajoitus ja veneet tai kanootit maksutta. a,:.·\;'t k.:..Jl~~~nl. Ilmoittautumiset ja lisätiedot Helena Tiihoselta. D Mik.ko PölHinen/Luontoku vat Merimetso kuivattelee siipiään. AJANKOHTAISTA Uusi merkki luomulle Leppäkertun ja Demetermerkin rinnalle tulee nyt maaja metsätalousministeriön Luomu-merkki. 16 lappuna sää muuttui kertaheitolla parinkymmenen asteen yöpakkasista lämpimiksi vesisateiksi. kesäkuuta soudetaan taas vapaan, rakentamattoman ylisen Kemijoen ja ainutlaatuisen luonnon puolesta Savukoskelta Pelkosenniemelle. Kun västäräkit ja pulmuset kohtasivat Pohjoisessa talven vaihtuminen kevääksi on aina aikamoista haipakkaa, mutta tänä vuonna mentiin ennätysvauhtia. Merkkiä saavat käyttää tuotteissaan ne toiminnanharjoittajat, joiden luonnonmukaista tuotantoa valvoo suomalainen viranomainen. Koillismaalla parhaimmillaan 120senttiset hanget putosivat kirjaimellisesti silmissä. muassa Naturskyddsföreningen i Norbottens Iän Ruotsista. Linnut tulivat yhtäkkiä, ja muutaman päivän sisällä saatiin ensihavainto valtavasta joukosta muuttolintuja. Tavallisesti nämä lajit eivät Koillismaan keväässä kohtaa. Vuodessa pesintöjen määrä kasvoi I 0:stä 24:een. Yhtiön omistamalle ja hukutettavaksi suunnitellulle tontille on rakennettu kämppä ja sauna, joita osakkai lla on mahdollisuus käyttää. Suomessa merimetso pesi ensimmäisen kerran Tammisaaren saaristossa 1996. Osakkaaksi pääsee maksamalla osakkeita vastaavan summan tilille PSP-Suoralinja Kemijärvi 800024-24110905 ja lähettämällä tarkat henkilötietonsa henkilötunnuksineen tai yhdistyksen tiedot yhdyshenkilötietoineen ja kuittikopion Helena Tiihoselle. Luomu-Liitto suhtautuu uuteen merkkiin myönteisesti. Yleensä jo maaliskuussa tulevat pulmuset ovat poistuneet pohjoiseen kuukautta ennen kuin ensimmäinen västäräkki näyttää nokkaansa. Sen mukaan merkin myötä tuttu leppäkerttu yhdistetään entistä tiukemmin kotimaisiin tuotteisiin. SUOMEN LUONTO 6/98. Kaikki Vuotoksen allasta vastustavat haastetaan myös ostamaan osakkeita (a 300 mk) Vuotoksen Voimasta. Merkin käyttösäännöt noudattavat EU:n luomuasetusta
Rakennuslautakunta onkin määrännyt, että huvimaja on poistettava luodolta toukokuun loppuun mennessä. Lassi Kujala Harri Mannonen Arto Hokkanen ja yksi hoivattavista. Suomen Natura on jo yli kolme vuotta myöhässä. Naturan karsinnoissa otettiin huomioon 97 prosenttia uusiin alueisiin kohdistuneista muistutuksista. Sunskerin ja Pukkeenluodon välissä Kustavin Anavaisten kylässä on mitä monipuolisin lintujen pesimäluoto. Täyteen vauhtiin toiminta paasee kesäkuussa, kun Stockforsin entisen puuhiomon varasto saadaan kuntoon. Naturassa on uusia alueita enää 2,2 prosenttia eli 107 000 hehtaaria. Luvaton hirsimökki lintuluodolla on esimerkki tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä. Peippolinnut oppivat lajityypillisen laulun jo pesäpoikasena kuuntelemalla uroslintua. Laulu ei siis ole syntymälahja, vaan opittu taito. SUOMEN LUONTO 6/98 Huhtikuun 19. Viime syksynä eräs mies pystytti luodolle tukevan, höylähirrestä tehdyn huvimajan. Kun se ryhtyi laulamaan, en ollut uskoa korviani: lintu lauloi lähestulkoon kuin tavallinen peippo. päivänä ilmestyi Kuusankoskelle PyhäJarven rannalla s1Ja1tsevan mökkini pihapiiriin järripeippouros. "Lämmintä tilaa tulee 300 neliötä ja kylmää saman verran. Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen päätöksen mukaan Naturasta voidaan päättää nyt ilman lakimuutoksia tai uusia kuulemisia. Ainoastaan hartiat ja selkä olivat "väärän" väriset. Kyhmyjoutsenen pesässä oli kaksi munaa. Hartioilta puuttui oranssi väri eikä selkä ollut musta kuten olisi pitänyt. Tehtyjä karsintoja tulee siksi peruuttaa. Martti Soikkeli Suomessa on nyt lintuhoitola sekä Heinolassa että Pyhtäällä, sillä Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on maaliskuusta asti maksanut palkkaa pyhtääläiselle Arto Hokkaselle lintuhoitolan pyörittämisestä. Jo kevään aikana Hokkasen kotipihan häkeissä on hoidettu joitakin vahingoittuneita lintuja, enimmäkseen joutsenia. Nyt suotuisaa suojelun tasoa ei saavuteta valtakunnallisesti tai alueellisesti puolella luontodirektiivin lajeista ja luontotyypeistä. Hidastelu syksyyn voisi johtaa tuomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimesta ja esimerkiksi jo saatujen Euroopan unionin suojelurahojen takaisinperintään. Tämä lintu on todennäköisesti kuoriutunut pesässä, jossa uroslintu on ollut tavallinen peippo ja naaraslintu järripeippo. Harri Mannonen Saadaanko Natura juhannukseksi. Kokemusta alalta hän on hankkinut kasvattamalla 15 vuoden ajan kalkkunoita, fasaaneja sekä muita kanalintuJa. Tärkeää tukea hanke sai Heinolassa pitkän päivätyön tehneeltä Anthony Bosleylta. Huhtikuun lopulla naurulokit, merilokit ja kalalokit olivat jo asettuneet luodolleen. "Häneltä saan tarvittaessa myös hyviä vinkkejä, sillä hän on työskennellyt pitkään luonnonlintujen kanssa, Hokkanen sanoo. Niitä tarvitaan, koska esimerkiksi joki-, kallioja perinneympäristöille ei ole muuta suojeluohjelmaa. Natura pysyy myös rahoitusraamissaan. Tapani Veistola 17. Linnusta otettuja kuvia ja videonauhaa tarkasteltiin oikein urakalla. Luonnonsuojeluliiton mielestä Naturasta on päätettävä enempää karsimatta ennen kesälomia. Tarkoitus on, että pystymme majoittamaan jopa parisataa lintua", hoi tolan rakennustöihin itsekin osallistuva Hokkanen sanoo. Kustavin rakennustarkastajan mukaan rakennus on täysin sopimattomassa paikassa ja luvatta rakennettu. Supistuksissa unohtui kuitenkin Naturan tavoite. AJANKOHTAISTA Huvimaja lintuluodolle Kustavissa Linnut saivat uuden hoitolan Martti Soikkeli Huvimaja rakennettiin lintuluodolle ilman lupaa. Mysteeri selvisi television Luontoillan avulla. Kyseessä oli aivan ilmeisesti peipon ja järripeipon risteymä. Idea hoitolan perustamisesta oli hänen vaimonsa HanneJärripeiponja peipon risteymä Kuusankoskella Lassi Kujala Kuusankoskella, Turkinniemessä havaitulla järripeipon ja peipon risteymällä oli musta pää, oranssi rinta, valkeat siipijuovat ja valkea yläperä kuten järripeipolla kuuluukin olla. Mitä tapahtuu, kun huvimajaa aletaan pesimäaikana purkaa tai siirtää. "Heinolan hoitolassa on niin täyttä, että siellä on lintuja jopa käytävillä, joten tämä tuli tosi tarpeeseen", Hokkanen sanoo. Ien. Luoto on ollut myös tiirojen, tukkasotkien, punajalkaviklojen ja karikukon pesimäpaikka
Teksti ja kuvat: Jorma Laurila Kevät tuli Kaivopuistoon 18 SUOM EN LUONTO 6/98
Kymmenet ihmiset uurastivat päiväkausia jätteiden kimpussa. Olipa juhlat! D 19. Pulloja kerättiin käsin, ja muovija paperijätettä koottiin muun muassa lehtienpuhalluskoneiden avulla. Vappu otettiin tänä vuonna vastaan poikkeuksellisen hienossa säässä. Helsingille operaatio maksoi ainakin parisataatuhatta markkaa. SUOMEN LUONTO 6/98 Juhla jätti unohtumattomat jäljet: tuhansia kallioille ja nurmikolle hylättyjä kuohuviinipulloja, määrättömästi muovikasseja, ruuantähteitä, astioita, paperia, pahvilautasia, muovihaarukoita, oluttölkkejä, sillipurkkeja, sipsipusseja. Seuraavana aamuna alkoi jälkien siivous. Vapunpäivän kuluessa Kaivopuisto muuttui kaatopaikaksi. Helsingin Kaivopuistoon kerääntyi noin 100 000 ihmistä nauttimaan keväisestä yhdessäolosta luonnon helmassa
20 Teksti: Jari Kontiokorpi Kuvat: Mikko Pöllänen Linnut ne laittaa pesä, Naakat kuhertelevat Änkilän voimatolpilla. SUOMEN LUONTO 6/98
Viimeisin villitys ovat sähkölinjatolpat, joista käydään kovaa kilpailua . • • Linnunpesän voi löytää mitä merkillisimmästä paikasta. Poikaset varttuivat lähes viidenkymmenen metrin korkeudella! Yhdysvalloissa muuttohaukat ovat kotiutuneet suurkaupunkien pilvenpiirtäjien katoille. Pikkuvarpuset ovat erityisen mieltyneitä näihin putkiin; maaliskuussa käy tolpilla jo kova tsilputus parien varaillessa asuntoja. veläinen ornitologi. Tolppien metalliset vaakaputket kelpaavat talitiaisille ja varpusille. Jotkut linnut löytävät oivallisia pesäpaikkoja ihmisen tekeleistä. Ihmisten touhut eivät pelkästään köyhdytä luontoa. Pesinnän korkeusennätystä tavoitteli muutama kesä sitten Simpeleen linkkimastossa poikasensa kasvattanut sinitiaispari. Rautjärven kunnan ensimmäinen muutaman parin naakkayhdyskunta todettiin kesällä 1996 Änkilän voimatolpissa. Haarapääsky pesii pelkästään ihmisen pystyttämiin rakennelmiin. Tuulihaukkanaaras on löytänyt hyvän kodin viljankuivaamosta. Viimeisintä huutoa lintujen asuntomarkkinoilla ovat uudet sähkölinjatolpat. Astetta suurempia ovat voimalinjojen vastaavat putket, samoin kuin pesijätkin. Vakaita, vahvoja ja turvallisia jälkeläisten kasvattamiskoteja ovat muun muassa isojen rakennusten tuuletusaukot tervapääskyille ja katot lokeille, talojen katonrajat räystäspääskyille, kesämökin aluset isokoskeloille, sillanalustat kesykyyhkyille, hiekkamontut törmäpääskyille tai vaikkapa voimalat koskikaroille. SUOMEN LUONTO 6/98 2 J. Pesintä onnistui hyvin ja synnytti uuden yhdyskunnan kolmen kilometrin päähän Simpeleen yläasteelle, jossa naakat pesivät katolla olevissa tuuletusaukkoissa. Meillä tunnetuimmat rakennuksiin kotiutuneet linnut ovat kesykyyhky ja varpunen. Nykyinen Suomen harva kanta pesii soilJa. ; oka paikkaan. Ehkä meillekin pitäisi pystyttää pari pilvenpiirtäjää muuttohaukan pesäalustaksi, saataisiin jyrkännepesijät takaisin! Jari Kontiokorpi on RautjärHaarapääskyt ovat laatineet pesänsä vanhan osuuskaupan lampun kattokuppiin
Jos ketomaista tai niittymäistä kasvillisuutta jo on, mutta haluaa lisää lajeja, voi kylvää ketotai niittykasvien siemeniä tai istuttaa siemenistä esikasvattamiaan taimia. Ketoja niittykukat kotipihoilla ovat jo monelle puutarhurille tuttu juttu. Ruohovartisten kotimaista alkuperää olevien luonnonkas22 Luonnonkasveja vien taimia on vielä melko huonosti saatavilla, mutta taimia voi kasvatuttaa tilaustyönä ainakin Ahonalku-viljelijärenkaalla. ,:. Kedon tai niityn perustaminen pihan kuivaan ja aurinkoiseen, tallaukselta sivussa olevaan kohtaan on monille jo tuttua. Usein emona on käytetty ulkomaista kantaa. Jos maaperä on kovin hiekkaista ja karua, alkuunlähtöä voi helpottaa ripauksella multaa. :i. Myöhemmin ne pärjäävät omillaan. Veera Tuominen Ahonalusta kertoo, että renkaan toiminta on vielä niin uutta ja pienimuotoista, ettei heiltä riitä taimia tukkumyyntiin. Salla Tynys :tfl-. Kylvöä tai istutusta varten kannattaa tehdä maahan noin puolen neliömetrin kokoisia mulloslaikkuja; heinikon sekaan siemeniä ei hyödytä viskoa. Jos kylvää liikaa, kasvit joutuvat valtavaan kilpailuun, eikä mikään pääse kunnon kasvuun. Luonnosta kerättyjä luonnonkasvien siemeniä myyvät ainakin 4H-liitto ja Maatiainen. Nyt ovat muutkin luonnonkasvit tulossa puutarhoihin. Niitä kannattaa suosia varsinkin, jos haluaa helppohoitoisen pihan. 1 ' '· · Reijo Juurincn/Luontokuval Karhunköynnös on runsaasti kukkiva ja helposti menestyvä luonnonköynnös. Seuraava askel on kerätä lähistöltä siemeniä. Varminta kasvuunlähtö on taimista. SUOME LUONTO 6/98. Parhaiten on saatavilla kotimaisia puiden, pensaiden sekä joidenki n varpukasvien taimia. Muutama vuosi sitten perustettuun Ahonalkuun kuuluu 16 viljelijää, jotka tuottavat luonnonkasvien siemeniä. ·•. Älä kylvä liikaa! Maatalouden tutkimuskeskuksessa luonnonkasvien siementuotantoa selvittänyt Marjatta Uosukainen neuvoo kylvämään luonnonkasvien siemeniä vain vajaan teelusikallisen neliömetrille. Taimia voi ensin vaalia ja kastella kuten muitakin viljelykasveja. Taimimyymälöistä hankintoja tehdessä kannattaa olla valppaana, jos haluaa kotimaista alkuperää olevia taimia. ·" . Tai sitten vain harvat lajit päihittävät kaikki muut. Luonnonkasvien käyttöön perehtynyt Pentti Alanko neuvoo aloittamaan luonnonmukaisen pihanpidon säästämällä puutarhassa luonnostaan olevaa kasvillisuutta. Ahonalun siemeniä välittää Siemen Oy. <:~?--o ,. Nurmi kosta saa niityn köyhdyttämällä maata niittämällä
Kotimaisten luonnonkasvien siemenet ovat usein hyvin pieniä. Kasvien siirto on aina rajumpi toimi kuin esimerkiksi siementen keruu. Se on kimalaisten ja perhosten mieleen. Kuvassa harakanja ukonkelloja sekä kyläkurjenpolvia. Kylvö kannattaa tehdä syksyllä, koska monet siemenet vaativat itääkseen kylmäkäsittelyn. Tosin luonnonkasvit kärsivät hieman, kun jalostetut perennat aina muutaman vuoden välein istutetaan uudestaan. Grammaan kissankellojen siemeniä mahtuu 26 000 siementä! Siemenkauppiaan ja asiakkaan kannattaakin kiinnittää huomiota vain siihen, kuinka Mikko Hakanen/Luontokuva! Kannusruohoa on vanhastaan käytetty puutarhakasvina. monta itävää siementä hän rahallaan saa, ei siemenpussin painoon. Toisaalta ryppäässä on oltava riittävästi samaa lajia, jotta lopputulos on näyttävä. Luonnosta siirto ongelmallista Kasvien siirtäminen luonnosta puutarhaan onnistuu harvoin maallikoita. Yhteen paikkaan kannattaa istuttaa tai kylvää vähintään viittä-kuutta kasvia. Esimerkiksi kellokasvien siemenet ovat kuin tomua. Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Terhi Ryttäri suositteleekin, että ihmiset ostaisivat taimet tai siemenet myymälöistä tai tyytyisivät keräämään siemeniä omalta lähiseudultaan. Siemeniäkään ei saisi kerätä liikaa, eikä koskaan koko siemensatoa edes yhdestä kasviyksilöstä. Tällöin varmimmin joku lähtee kasvuun. Sitä voi lisätä siemenistä. 23. Jotta onnistuisi, olisi siirrettävä pieniä taimia varhain keväällä, jolloin kasveja on vaikea tunnistaa. SUOMEN LUONTO 6/98 Luonnonkasveja ja jalostettuja perennoja voi laittaa samaankin penkkiin. Tällöin ei tule tyhjentäneeksi mahdollisesti paikallisesti erilaistunutta kantaa. tukkapenkkiin Jouko Kuosmanen/Luon1okuva1 Kissankäpälä viihtyy kuivalla kedolla tai harjupuutarhassa. Haittapuoli on, että monivuotisten kasvien kukintaa saattaa joutua odottamaan montakin vuotta. Lisäksi saa erivärisiä ja eri aikaan kukkivia kasveja. Siemeniä käyttämällä annetaan enemmän sijaa myös luonnon valinnalle. Ulkomaiset siemenseokset on höystetty Suomen oloissa täysin tarpeettomilla, suurilla malvan siemenillä, ja peräti 90 prosenttia sisällöstä on heinän siemeniä. Jotta teelusikallisen siemeniä saisi kylvettyä tasaisesti , siemenet on parasta sekoittaa pieneen määrään kuivaa turvetta ja hiekkaa
Ulkomailta tuoduissa luonnonkasveissakin on vaaransa. Esimerkiksi vuokot, käenkaali, oravanmarja, rentukka ja kullero ovat hyviä kevätpeittokasveja. Kaikin puolin parhaita ovat mahdollisimman läheltä kerätyt siemenet. Siellä viihtyvät esimerkiksi kataja ja kissankäpälä. Karuun paikkaan voi perustaa harjupuutarhan. (05) 535 5500, raimista voi kysyä Pirkko Kukkolalta, p. SUOMEN LUONTO 6/98. (02) 484 2817 tai 040 512 8327, 4H-nuorten luonnosta keräämiä niitty-, vesija maanpeitekasvien sekä heinien siemeniä. Uhanalaiset kasvit halutaan säilyttää luonnossa alkuperäisillä kasvupaikoillaan, siksi niitä ei ole haluttu antaa taimitarhoilla myyntiin tuotettaviksi. Listan rauhoitetuista kasveista voi tilata Suomen ympäristökeskuksesta tai ympäristöministeriöstä. Pellon pohjasta metsä puutarhaksi Monet miettivät vain, minkä näköisiä kasveja he haluavat. Kasvualustoineen sitä ei saa ottaa maasta. Valkovuokko on rauhoitettu vain Oulun ja Lapin lääneissä. Ratkaisevaa kuitenkin on pohjamaan laatu, tuodulla kasvualustalla ei pitkälle pötkitä. Pentti Alangon mielestä puutarhan luonne kannattaa valita maaperän ja luonnonolojen mukaan. Myös näsiän esiintymiä on tuhottu siirtoyrityksillä. käänä, että esimerkiksi sm1ja valkovuokkoja levitettäisiin koko Suomeen tai että Lapin mäntyjä tuotaisiin Etelä-Suomeen. Eikä sellaista kasvupaikkaa olekaan, etteikö joku luonnonkasvi menestyisi. Tosin listastakaan ei ole hyötyä, ellei kasveja tunne. Esimerkiksi Saksassa ne ovat suosittuja. Ne ovat paitsi rauhoitettuja, myös erittäin vaikeita kasvattaa. Ahonalku-viljelijärengas, tuottaa kotimaisten luonnonkasvien siemeniä, myös taimia tilauksesta. Joitakin Pohjois-Suomen uhanalaisia pajuja tosin on jo myynnissä. "Suomessa vielä tiedetään, mikä kuuluu alkuperäiseen luontoon ja mitä ihminen on tuonut, esimerkiksi Hollannissa tällaista jakoa on enää mahdotonta tehdä." Sitäkään ei pidetä mielekPentti Alanko/Ku valii1eri Tienpiennarniittyä koristavat keltamaksaruoho, päivänkakkara, kissankello ja ketoneilikka, joista kaikista on myynnissä kotimaisia siemeniä. Siemenien myynti Siemen Oy:n kautta p. Harjupuutarha sopii kuivalle soratai moreenimaalle, lisämaata ei tuoda. Kasvien siirtäminen juurineen ja alustoineen vaatii maanomistajan luvan. Rauhoitetuista kasveista ei saa kerätä edes siemeniä. Taimimyymälöistä saa nykyään kotimaistenkin valkovuokkojen taimia, ja ainakin 4H-liitto myy sekä valkoettä sini vuokon siemeniä. Myös sinivuokko hitaasti lisääntyvänä kasvina saattaa kärsiä siirroista. 4H-liitosta voi tilata niittykasvien siementen keruuoppaan Kedoilla kulkija, hinta 35 mk. Alle kylvetään tai istutetaan sipulikukkia, lehtokasveja, varjoperennoja ja saniaisia. Ainakin näistä paikoista saa ostaa kotimaista alkuperää olevia luonnonkasvien siemeniä tai taimia: 4H-liitto, tilaukset Pirkko Kukkola p. Vuokkojen siemenet on keruun jälkeen säilytettävä jääkaapissa ja kylvettävä mahdollisimman pian. Jarkko M iikineva/Luontokuvat Maahumala on helposti menestyvä maanpeitekasvi vaikka nurmikon korvikkeeksi. Siemeniä voi omaan käyttöönsä kerätä ilman maanomistajan lupaa, mutta myyntiinkeruu vaatii luvan. Kasvit kuitenkin menestyisivät parhaiten, jos ne valittaisiin kasvupaikan eikä pelkästään puutarhurin mieltymysten mukaan. Esimerkiksi entiselle pellolle ekologisesti sopiva tyyppi on metsäpuutarha. Ne saattavat risteytyä kotimaisten sisartensa kanssa. Eniten Ryttärin mukaan pelätään sitä, että alkuperäinen luonto ja ihmisen luoma sekoittuvat. Myös erittäin yleisten lajien kuten maitohorsman, rantaja nurmitädykkeen, kellokasvien ja kultapiiskun siirrot voisivat tulla kyseeseen. Näsiästä on myytävänä taimimyymälöissä ainakin ulkomaista kantaa. Metsäpuutarhaan istutetaan runsaasti luonnonpensaiden ja -puiden taimia. Rauhoitetut kasvit on jätettävä rauhaan Tien tai rakentamisen alle jäävältä maalta kasvien siirtämisen Ryttäri sallisi. Luonnon ja luodun sekoittumista pelätään Suomen ympäristökeskuksessa mietitään kovasti, kuinka luonnonkasvien levittämiseen puutarhoihin pitäisi suhtautua. (09) 477 5331, yhdistyksen jäsenten talkoilla luonnosta keräämiä luonnonja maatiaiskasvien siemeniä, taimienvaihtopäiviä. Puutarhasiirroista Ryttärin mukaan ovat kärsineet ainakin rauhoitetut kangasvuokko ja kylmänkukka. Yleensä Suomen luontoon sopeutuneet lajit pärjäävät kilpailussa paremmin, mutta joskus alkuasukkaat ovat jääneet heikommalle. Alangon mukaan puutarhoissa on yleensä liian vähän varjoa, vaikka juuri varjoisat paikat ovat helppohoitoisimpia. Kokonaan rauhaan on jätettävä orkideat eli kämmekkäkasvit. Rauhoitetun sinivuokon siemenet on kerätty puutarhassa kasvavista vuokoista. Maatiainen, Pihlajatie 1214, 00270 Helsinki, p. (02) 484 2817. Keväällä varhain kasvuun ja kukkaan lähtevillä kasveilla saadaan tehokkaasti maan pinta peitettyä ja hillittyä niin sanottuja rikkakasveja. Siltikin itäminen on epävarmaa tai ainakin sitä yleensä joutuu odottamaan muutaman vuoden, Pirkko Kukkola 4H-liitosta kertoo. Yleinen virhe on, että pihaa perustettaessa tuodaan muualta ravinteikasta kasvualustaa. Se on rauhoitettu laji, jota kuitenkin saa 24 kerätä omaan käyttöönsä. Sitä kannattaa siirtää puutarhaan kuitenkin mieluiten vain toisista puutarhoista
"Mitä tapahtuu yksityisautoilun varaan suunnitelluissa yhdyskunnissa, jos polttoaineen hinta nousee äkkiä huimasti. "Ongelmat määritellään vertaamalla tilannetta käsitykseen hyvästä elämästä ja toivotusta tilanteesta. "Salamaratkaisu jen sijasta olisi lähdettävä keskustelusta, jossa etsitään vaihtoehtoja. Valli pitää parannusta näennäisenä, sillä YV A painottuu yhä hankesuunnitteluun. Kestävä kehitys on kirjattu muun muassa nykyisen hallituksen liikennepolitiikkaan. Raisa Vallin mukaan sitovuus ei kuitenkaan ole ratkaisu, ellei sisällön perusta muutu. Keskeisiä ovat käsitteet kestävä kehitys ja hyvä elämä. Liikennesuunnittelu etenee talouden ehdoin "Liikennesuunnittelussa olisi tajuttava, että kokonaisuus on paljon enemmän kuin erillisten osatekijäin summa," sanoo ympäristövaikutusten arviointia väitöskirjassaan käsittelevä liikenneministeriön neuvotteleva virkamies Raisa Valli. "Ongelmaksi koituu juuri yksipuolinen tavoitteenasettelu ja talouspuolen ylikorostuminen. EU on laatimassa YV A:sta uutta luonnosta, jossa arviointi koskee myös maankäyttöä. Käytännössä sen merkitys on jäänyt vähäiseksi. Siinä yhteiskunnan toiminnot ovat vuorovaikutuksessa yli hallintorajojen: esimerkiksi liikenne ja maankäyttö muodostavat alueellisia ja toiminnallisia osajärjestelmiä. Nykyään se on useissa maissa sisällytetty lakiin, mutta missään se ei velvoita päätöksentekijöitä. On turha ihmetellä, miksi ihmiset eivät käytä joukkoliikennettä, jos sille ei ole luotu edellytyksiä." Kysymyksenasettelu laajemmaksi Vaihtoehdoksi Valli on kehitellyt kestävään kehitykseen tähtäävän yhteiskunnallisen mallin. Sulkumerkit puoltavat paikkaansa, sillä Valli hakee aiheeseen kokonaisvaltaista näkökulmaa. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista (YV A) liikennehankkeissa tuli Suomessa voimaan syksyllä 1994. Yhteiskunnallisessa mallissa osallistujia ovat periaatteessa kaikki hankkeen vaikutuspiiriin kuuluvat. Ympäristöseikat otetaan huomioon erillistapauksina samoin kuin esimerkiksi tasa-arvo," Valli sanoo. Seuraavaksi pitäisi vain alkaa siirtää oppeja tehokkaammin käytäntöön." Teksti ja kuva: Jarmo Pasanen 25. Arvioinnin painopiste siirtyisi samalla hankesuunnittelusta edeltävään suunnitteluun." Liikenneministeriön neuvottelevana virkamiehenä työskentelevän Vallin väitöskirja on nimeltään (Ympäristö)vaikutusten arviointi liikennepoliittisessa suunnittelussa. Ekologinen näkökulma on mukana jo alustavassa kysymyksenasettelussa, ja jos haitat näyttävät hyötyjä isommilta, hankkeesta voidaan vaikka luopua," Valli selvittää. Brundtlandin komission 1980-luvun lopulla lanseeraama sanapari kestävä kehitys on latistunut kielipeliksi, jolla voidaan perustellaan mitä tahansa. Hänen mukaansa varautuminen tulevaisuuden yllättäviin muutoksiin on kehnoa etenkin liki rajatonta markkinavaltaa myötäilevässä liikennemallissa. YV A ei velvoita Ympäristövaikutusten arviointi aloitettiin Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla. Niissä pyritään avoimesti tukemaan talouskasvua ja vastaamaan sen aiheuttamaan kysyntään. Helsingin yliopiston limnologian ja ympäristönsuojelun laitokselta maaliskuussa tohtoriksi väitelleen Raisa Vallin mielestä YV A:lla pitäisi olla selkeämpi rooli ympäristöpolitiikan välineenä. Uskon, että osallistuminen löytää ennen pitkää muotonsa." Käsitteiden väärinkäyttö tuottaa vaikeuksia. "1990-luvulla ympäristöasioissa on edistytty jatkuvasti. "Laajassa suunnitteluprosessissa kehittyvät sekä yksilöt että organisaatiot." Hän ottaa esille oman työpaikkansa, liikenneministeriön. "Kestävän kehityksen periaatteita ei direktiivissä myöskään sovelleta kulloisenkin tilanteen mukaan, mikä jättää ylimalkaisille tulkinnoille tilaa." Valli sanoo, että yhteiskunnallisessa mallissa voidaan oppia ymmärtämään myös elämäntavan merkitys. Valli on laatinut kolme mallia, joista liikennemalli ja tehokkuusmalli perustuvat Suomessa harjoitettuun liikennepolitiikkaan. SUOMEN LUONTO 6/98 Liikennepolitiikka talouden talutusnuorassa Vallin tutkimusaineistossa käsitellään muun muassa liikenneministeriön toimintaja taloussuunnitelmaa vuosille 1996-1999, Suomen liikenneinfrastruktuuri 2000 -mietintöä ja Pohjolan kolmion (Pohjoismaiden pääkaupunkeja kytkevä liikennejärjestelmä, johon kuuluu myös E-18 -tie) YV A-menettelyä. "Sen tavoite tulisi muuttaa haittojen vähentämisestä niiden ennalta ehkäisemiseen
26 Samanlaisia ja erilaisia siipi pareja Suomessa elävät sudenkorennot kuuluvat joko yhtäläissiipisiin tai erilaissiipisiin. Näihin ryhmiin kuuluvat korennot ja niiden toukat eroavat toisistaan. Sopivan saaliin tultua lähelle toukka sinkauttaa nivelikkään pyyntinaamaV ili Englund rin suoraksi. Kuoriutuvilla esitoukilla ei ole raajoja tai muita ulokkeita. Kiduslisäkkeet toimivat melamaisena pyrstönä ja helpottavat uimista. Syyskorennoilla hedelmöityneet munat talvehti vat ja toukat kuoriutuvat vasta seuraavana keväänä. Erilaissiipisten raskasrakenteiset toukat eivät juuri pysty uimaan. Sen j älkeen esitoukat muuttuvat varsinaisiksi sudenkorennon toukiksi. Voimakkaat toukat pyydystävät erikokoisten vesiselkärangattomien lisäksi myös kalanpoikasia ja sammakoiden toukkia. Yhtäläissiipisten eli tytönkorentojen, keijukorentojen ja neidonkorentojen toukat ovat hoikkia ja siroja. Aikuinen lentävä sudenkorento elää tavallisesti vain muutamia päiviä tai viikkoja. Auringonpaisteessa kimmeltävät värit tekevät korennoista hyönteismaailman lentäviä jalokiviä. Sen ne osaavat tappavan tehokkaasti. Toukan alahuuli on muuntunut pyyntinaamariksi, joka on tehokas saalistusväline. Hätätilassa ne kuitenkin syöksähtävät lyhyitä matkoja eteenpäin purskauttamalla vettä suolen ontelosta. Munat kuoriutuvat parin kolmen viikon kuluttua. Sudenkorentojen toukat ovat erinomaisesti sopeutuneita elämään vedessä, mutta silti ne ovat varsin huonoja uimareita. Toukat pyydystävät ravinnokseen monenlaisia vesiselkärangattomia. Toukat liikkuvat kömpelösti, ja siksi niiden täytyy saalistaessaan turvautua yllätyshyökkäykseen. Nuoruus veden alla Sudenkorennot eivät ole kimmeltäviä ilmojen valtiaita koko ikäänsä. Hentorakenteiset yhtäläissiipisten toukat pystyvät uimaan vaivalloisesti ruuSatumainen mistaan puolelta toiselle heiluttaen. Toukkien pituus vaihtelee parista sentistä yli viiteen senttiin. Naaraskorennot munivat heti parittelun jälkeen veteen, vesikasveihin tai rannalle. Siinä on nivel, jonka ansiosta naamari taittuu toukan keskiruumiin alle. Sen sudenkorennot viettävät toukkina veden alla. Yhtäläissiipisten ja kiiltokorentojen toukat tyytyvät tavallisesti pieniin saaliseläimiin, kuten hyttysten ja pienten vesiperhosten toukkiin. Nuoruusaika kestää lajista ja oloista riippuen yhdestä jopa kuuteen vuoteen. Pyyntinaamari on tehokas ase Sudenkorentojen toukilla ja aikuisilla on suuret verkkosilmät, joiden avulla ne saavat tarkan kuvan ympäristöstään. Sitten toukka taivuttaa pyyntinaamarin lepoasentoon, jolloin saalis tulee leukojen ulottuville. Erilaissiipisten rotevilla, vatsapuolelta litistyneillä toukilla kidukset sijaitsevat paksun takaruumiin sisässä suoIen seinämissä. Ne kaivautuvat pohjaan tai piilottelevat veteen kaatuneiden puunrunkojen, oksien tai kivien alla, missä ne odottelevat kärsivällisesti saaliin saapumista. Siksi toukan täytyy SUOMEN LUONTO 6/98. Tämä vaihe kestää joitakin minuutteja tai tunteja, joiden jälkeen esitoukka luo ensimmäisen kerran nahkansa. Erilaissiipisten suuremmat toukat ovat kömpelöitä eivätkä juuri kiipeile vesikasveilla. Toukat pumppaavat jatkuvasti vettä peräaukon kautta sisään ja ulos. Hennot sinisävyiset tytönkorennot ja tummat neidonkorennot sekä rotevat ukonkorennot ja kiiltokorennot valtaavat ilmatilan. Ne saalistavat usein vesikasvien seassa. Vesipedosta siroksi korennoksi Toukan kasvaessa sen venymätön toukkanahka käy ahtaaksi. Ne tuntee helposti myös takaruumiin kärjessä olevista kolmesta ohuesta ja lehtimäisestä kiduslisäkkeestä. Samalla sen kärkiosan sivulisäkkeet vangitsevat saaliin tukevaan pihtimäiseen otteeseen. Välillä korennot pyrähtävät vinhaan ja arvaamattomaan lentoon, lekuttelevat perhosmaisen kevyesti tai istahtavat ulpukan lehdelle saalista väijymään. Sudenkorennot ovat täydellisesti lentämiseen sopeutuneita petoja, jotka hallitsivat taivasta jo noin 300 miljoonaa vuotta sitten. Kesäinen aamuaurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja muuttaa rantaruovikon hetkessä erilaisten sudenkorentojen temmellyskentäksi. Erilaissiipisiä ovat suuret ukonkorennot, kiiltokorennot ja varsinaiset sudenkorennot. Vili Eng Lund Satu rumasta ankanpoikasesta toistuu luonnossa: pelottavan rumasta sudenkorennon toukasta kuoriutuu esiin auringon valossa säihkyvä ja kimalteleva sudenkorento
Kurttuinen vesihirviö muuttuu nopeasti tutuksi sudenkorennoksi. Pelottavan näköisestä vesien hirviöstä kuoriutuu kimmeltävä hyönteismaailman jalokivi. D Kirjoittaja on vedenalaiseen valokuvaukseen erikoistunut biologi. Pian se kuitenkin liittyy toisten sudenkorentojen joukkoon tuulten kesyttäjäksi. Toukan selässä näkyvät siivenaiheet, jotka kehittyvät vähitellen. Siipien kovetuttua korennon ensilento on lyhyt ja hapuileva. Jonkin ajan kuluttua toukkanahka repeää selkäpuolelta. ~uodonmuutos Sami Karjalainen/Luontokuvat Keijukorento on ukonkorentoja paljon hentorakenteisempi. Vain järviruo'on varteen jäänyt kuiva toukkanahka kertoo sen varjoisasta menneisyydestä. Olento pumppaa siipisuoniinsa nestettä, jonka ansiosta siivet vähitellen suoristuvat ja saavat oikean muotonsa. Kun sudenkorennon toukka on valmis muodonvaihdokseen, se kiipeää ylös vedestä ja tarttuu vahvoilla raajoillaan tiukasti alustaansa. Repeämästä työntyy esiin kurttuinen ja väritön kummajainen, joka ei vielä muistuta sudenkorentoa. SUOMEN LUONTO 6/98 luoda nahkansa 9-15 kertaa. Sen toukalla on suuret silmät, joiden avulla se löytää saaliinsa. Peräpäässä heiluvat linnunsulkaa muistuttavat kidukset. 27
Kirvathan ovat ihan avuttomia otuksia. Tuijotin sitä kuvaa ja tuntui että hiukseni nousivat pystyyn. Tietysti Helena oli innokas luonnonharrastaja (toisin kuin minä), liehui milloin minkäkin aarnikotkan ja herhiläisen perässä, mutta silti tuo meni vähän liian pitkälle. Elinympäristöäni olivat paahteiset hiekkakentät se muuten sopii hyvin, minähän olen vieläkin auringonpalvoja ja puitani ja metsiäni olivat heinät ja ajuruohot. Aloin nuoleksia sitä, hivellä tuntosarvillani, ja yhdestä sen jaokkeesta rupesi tihkumaan ihanaa makeaa juomaa." Helena vilkutti silmäänsä ja kohotti liköörilasin huulilleen. "Aloin tutkia hyönteiskirjoja ja niiden avulla kartoittaa menneisyyttäni. Sen jälkeen toukka sai asua luonamme. SUOMEN LUONTO 6/98.. Lypsimme toukkaa vuoron perään ja nautimme nektaria niin paljon kuin ötökästä irtosi. Helena ei viitsinyt edes vastata vaan jatkoi: "Sitten avasin kirjan ja luin muurahaisten trofobionteista. Tajusin sen vasta pari viikkoa sitten. .. Suoraan sanottuna kirvojen paskaa. Kirjakaupassa kun huomasin siellä yhden muurahaisista kirjoitetun kirjan. Vaikka mitäpä minä silloin ihmisten antamista nimistä tiesin, ja mitä merkitystä niillä oli. "Sitten tuli talvi ja talvilepo. Ja sitten kevät. Mutta ajatusta ei ole viety riittävän pitkälle. Kotini oli kaivettu hiekkaan maan alle, meitä oli siellä sievä pieni yhdyskunta. "Sitten toukka yhtäkkiä köyristi ja pullisti ruumistaan, ja jotenkin minun oli sillä siunaaman hetkellä pakko siepata se leukoihini ja viedä pesään. Kai sinäkin nyt sen verran luonnosta tiedät, että muurahaiset lypsävät kirvoja?" Minä en tiennyt, en senkään vertaa, ja ystävättäreni alkoi selittää: "Katsos, kirvat kaluavat kasveja minkä kerkiävät ja erittävät ylimääräiset ravinteet mesikasteena. '' pesaanz ... Hyvä on sitten. Se söi meidän toukkiamme tai siis emomme toukkia mutta me emme välittäneet. Vastapalvelukseksi ne suojelevat kirvoja saalistajilta. Varsinkin kun Helenan kasvoilla oli ilme, jonka hyvin tunsin: hän oli vakavissaan ja tahtoi paljastaa jotakin luottamuksellista. En sitä enempää ajatellut. Kunnes eräänä päivänä toukka makasi liikkumattomana möykkynä. Teksti: Aura Koivisto Kuvat: Risto Sauso Lihansyöjätoukka Eräänä päivänä ystävättäreni Helena teki merkillisen tunnustuksen. Minä olin siinä vaiheessa jo vanha ja tein kuolemaa. Annoimme sen olla ja yritimme unohtaa koko asian. Yhteiseloa, yhteispeliä. Luonto on täynnä merkillisiä ilmiöitä." Kahvikuppimme olivat olleet aikaa sitten tyhjät, nyt Helena nousi ja haki kaapista pienet lasit ja likööripullon. Muurahaisten trofobiontteja ovat esimerkiksi kirvat. Ja tiedätkö, MUURAHAISTEN BIOMASSA ON MELKEIN SAMA KUIN IHMISKUNNAN!" Viimeisen lauseen Helena melkein kirkaisi. "Se oli melkein tainnuttava elämys, hyvä etten pyörtynyt sinne kirjakaupan lattialle. "Mistäs sinä tuollaista sait päähäsi?" kysyin lähes asiallisella äänellä. Aivan kuin olisi ikänsä potenut muistinmenetystä, ja sitten yhtäkkiä kaikki selviää." "Kuinka sinä voit olla varma. Se oli kuin kotelossa, ei värähtänytkään, kun koskimme siihen. Se on tahmeata sokerista !itkua. Tosin muistikuvat palautuivat ilman kirjojakin, mutta tahdoin tieteellisiä täsmennyksiä. Muurahaiset käyvät lypsämässä kirvoja ja vievät niitä pesäänsäkin ja hoitavat kuin lehmiä ikään. vät; tosin aina ne vähän yllättivät. Se makasi ajuruohomättään alla ja tuoksui houkuttelevasti. Niin asia oli." Helena piti pienen tauon, pudisti päätään ja huokasi. "Me kaikki olemme joskus olleet muurahaisia", Helena vastasi tuijottaen minua suoraan silmiin. Tiedätkö ajuruohon, se on villiä timJamia ja kasvaa tuoksuvina mättäinä, heinäkuussa se on täynnä pieniä vaaleanpunaisia kukkia! Sellaisessa maailmassa minä elin ja tein työtäni. Kai me olimme vähän hutikassakin. Siemaisin likööriä ja päätin tästä eteenpäin vain kuunnella. . Siitäkin huolimatta, että pian sen tulon jälkeen alkoi tapahtua hurjia. ?" "Herrajumala", Helena näytti närkästyneellä, "jos sinä poltat sormesi hellan levyllä, niin taatusti olet varma siitä, että hellan levy oli kuuma! Kun asian tuntee, niin sen tietää." Jaaha. MINÄ OLEN OLLUT MUURAHAINEN! Ja kaikki ihmiset, sinäkin, 28 SINÄKIN OLET JOSKUS OLLUT MUURAHAINEN!" "Oletko sinä ihan vakavissasi?" minun oli lopulta pakko kysyä. Helenalla oli ennenkin ollut järjettömiä höpsötyksiä, jotka tulivat ja meni"Siinä minä olin, siinä kuvassa, olen joskus kuljettanut läskipoimuista toukkaa .... Se oli uskomatonta. Riitti kun itse tunsin itseni ja yhdyskuntani muut jäsenet ja tiesin miten kuuluu elää." Se oli jo hieman outoa puhetta. Aloin muistaa asioita aivan kuin jotain lapsuuteni tapahtumia." "Ja mitähän ne trofobiontit sitten ovat, jos saan kysyä?" "Trofobioosi on symbioosin eräs muoto. "Jälkeenpäin sitä on vaikea käsittää. Se tuntui hurjalta. "Ei ihme, että pidän tästä!" hän mutisi melkein itsekseen. Ja se on niille tärkeätä ravintoa. Siinä minä olin, siinä kuvassa, olen joskus kuljettanut läskipoimuista toukkaa pesäåni ... Ja taas se alkoi syödä jälkikasvuamme, ja taas olimme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Virkosimme taas eloon, myös se pesäämme tunkeutunut, tai minun tuomani, olio. "Ainahan ihmisiä on verrattu muurahaisiin, tai toisinpäin. Kirjan takakannesta luin, että muurahaiset ovat todellisia maapallon valtiaita: ne ovat levittäytyneet lähes kaikille maa-alueille ja lukumäärältään ne ovat ylivoimaisesti suurin eläinryhmä. Tekijät ovat maailman johtavia muurahaistutkijoita, Bert Hölldobler ja Edward Wilson." "Vai niin." "Ajattele nyt muurahaisia: niillä on organisoidut yhteiskunnat, tiukka hierarkia, sosiaalista viestintää, sodankäyntiä aivan kuin meillä ihmisillä!" Helena huudahti. Sitten eräänä päivänä, se oli jo kesän loppua, hietikolla kulkiessani kohtasin pienen toukan. "Silloin minulla välähti", Helena jatkoi. Mitähän tästä tulee, minä ajattelin, hän on niin vauhdissa jo ilman naukkujakin! Helena maistoi lasistaan, katsoi minua ja jatkoi puhettaan: "Kirjassa oli piirroskuva inhottavannäköisestä läskipoimuisesta toukasta, jota muurahainen kuljettaa leuoissaan. Minä käsitin puheen kuvaannolliseksi Helena oli aina ollut ahkera ja tunnollinen työntekijä mutta sitten hän jatkoi: "Tarkemmin sanottuna levysarviviholainen. Ettet ole joskus nähnyt unta ... Kuten että olin Myrmica sabuleti -lajin työläinen. "Muurahainen on ihmisen esiaste. Emme olleet huomaavinamme, vaikka se otus SÖI MEIDÄN JÄLKELÄISIÄMME!" Helena huudahti ja katsoi minua kauhistuneena. Eihän se kovin kauniilta kuulosta, mutta tieteellinen nimi on jo parempi: Myrmica sabuleti. Muurahaiset ovat ihan hulluina siihen. Pesässä kaikki olivat innoissaan. Mutta sitten on tämän trofobioottisen symbioosin hyväksikäyttäjiä. Mutta me emme olleet huomaavinamme. Hän näytti kiihtyvän omista puheistaan, ja minä liikahdin hieman huolestuneesti. "Olen ollut edellisessä elämässäni muurahainen", hän sanoi
"Tulevaisuus ei näytä enää yhtä toivottomalta. No nyt ei paleltaisi kuten pöllöretkellä. Se oli perhosen toukka!" Helena tuijotti perhosta keskittyneesti. Tähyili jotakin, etsi jotakin. Ehkä hän todellakin oli noiden pienten, vilkkaasti liikkuvien muurahaisten sukua. "Niinhän se on", Helena mumisi perhosta tuijottaen. Sitten hän huusi: "TUOLLA, TUOLLA!" Katsoin hänen sormensa suuntaan ja näin ilmassa keveästi liihottelevan sinisen perhosen. Ne antavat sen mennä." Istumme ja katselemme perhosta; Helena kertoo, ja minä kuuntelen. "Ei kai entisaikaan hyönteisille hätäaputöitä tehty?" "Maita laidunnettiin. En ilmeisesti ollut ymmärtänyt "Henkinen tai fyysinen metamorfoosi, en tiedä, mutta ehkei sillä ole merkitystä. Täälläkin on pidetty talkoita." "Mutta ennen vanhaan?" minä kysyin. Ja miksi kedot heinittyivät. Toiset sinisiipiset eivät tarvitse muurahaisten apua lainkaan, mutta sitten on lajeja, joiden toukkien kuolleisuus nousee heti, ellei lastenvahteja ole. Hän joi lasinsa tyhjäksi, hymyili itsekseen, ja sitten, kuin koko kertomuksensa yhtäkkiä unohtaen, kysyi: "Lähdetäänkö huomenna retkelle?" Suhtauduin Helenan retkiin hieman varauksellisesti. Puolen tunnin kuluttua kuulin taas huudon ja lähdin perään. Tämä oli jatkoa eiliselle. Odottamaan muurahaista, joka tulee ja vie sen pesäänsä. Helena istui kyykkysillään ja tuijotti heinänkorrella siipiään ojentelevaa perhosta. Ymmärrätkö?" Hän tuijotti minua ja näki, etten ymmärtänyt. Silloin ajattelin, että kuolithan sinä outo hirviö sentään ennen minua." Helena vaikeni. Perhosnaaras munii ajuruoholle niin, että toukka kuoriutuu suoraan ruokapöytään. Radanvarsi oli raivattu avoiKangasajuruoho meksi, varjoa ei ollut missään. "Ei, ei, nyt ei mennä linturetkelle", hän sanoi ja kaatoi meille toiset lasilliset. Että se maanalainen lihansyöjä olikin lopulta perhonen! Murhaavasta maahisesta tuli sinisiipinen keijukainen !" En sanonut siihen mitään. Se elää muurahaisista, kirjaimellisesti, asuu niiden pesässä, syö niiden jälkikasvua. Muuttuu muita lajeja syövästä hirviöstä joksikin muuksi." "Takaisin muurahaiseksi?" veikkasin hymy suupielessäni. Katsoin jalkoihini: kuivaa hiekkakenttää ... Hollannista se hävisi jo 1940-luvulla, Englannista 1979; tosin myöhemmin se istutettiin sinne uudelleen. Luontoretki junaradan varteen. Uhanalainen kaikkialla Euroopassa. "Ihminenkin muuttuu. Ryöminyt esiin maan alta ja kuivattanut siipensä auringossa", hän sanoi. Koska jänisja kanikannat olivat tautiepidemian vuoksi romahtaneet! No, nyt ihmiset raivaavat vesakkoa ja niittävät heinää, että viholaiset ja perhoset säilyisivät hengissä. Sitten hän napsautti luupin takaisin taskuunsa. Niin kuin tämä, muurahaissinisiipi. Eikä muurahaissinisiipi ole riippuvainen ainoastaan muurahaisista. Sitten hän alkoi taas puhua, nyt rauhallisella äänellä, henkilökohtaisen draamansa unohtaen, kuin kuka tahansa luonnonharrastaja. Kehitys on aikojen saatossa vienyt sen täydelliseen riippuvuuteen muurahaisista. "Nyt minusta tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista", Helena sanoi ja nousi seisomaan. Kunhan jompikumpi", hän sanoi ja lähti kävelemään takaisin tielle. Ihminen itse on jonkun toisen eliön esiaste. Hän vilkaisi minua nopeasti ja hihkaisi: "Täällä menee yksi Myrmica sabuleti!" Hän kaivoi suurennuslasin taskustaan ja kyyristyi tuijottamaan pikkuruista viholaista aivan läheltä. "Mutta minun täytyi nähdä sen kasvot." Hän nousi seisomaan ja katseli ympärilleen. Samassa minä käsitin. Mutta että se oli Helenan mielestä nyt jo selvästi ihmeellisempää kuin se, että hän itse oli muuttunut muurahaisesta ihmiseksi. Varsinkin sen yhden talvisen pöllöretken jälkeen, jolloin luulin paleltuvani kuoliaaksi. Se oli rauhoitettu keräilyltä, ja ajuruohoa ja muurahaisia näytti olevan. Se muurahaisjuttu nimittäin; se saattoi olla pelkkää kuvittelua. "Se on hyvin harvinainen. Myöhemmin huomattiin, että kedot olivat sen verran heinittyneet, että levysarviviholainen oli väistynyt ja tilalle oli tullut toinen viholaislaji. Tietysti hyönteisten muodonmuutokset olivat ihmeellisiä. Aluksi oli mysteerio, miksi perhonen hävisi Englannista. Helena mulkaisi minua äkeästi. Helenan täytyi saada nähdä lisää. Mutta meidän on keksittävä ajoissa. Sitä erittyy eräästä toukan rauhasesta. Emme vain näe minkä, vaikka varmasti se olisi nähtävissä. "Ajattele. Muurahaiset suojelevat niiden toukkia pistiäisiltä ja loiskärpäsiltä ja muilta saalistajilta ja saavat nektaria palkakseen. Ja ajattele, kun se ryömii esiin maanalaisesta kammiostaan vastakuoriutuneena, väsyneenä ja vielä ryppyisenä, muurahaiset eivät silloinkaan iske sen kimppuun. Se on riippuvainen myös tästä kasvista, ajuruohosta. Helena oli palannut menneisyytensä maiUe. "Monet sinisiipiperhoset ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia muurahaisista. Loput sinä tiedätkin." "Joka tapauksessa se on kaunis", minä sanoin. Itse asiassa oli tuskastuttava helle. Ihmettelin hiukan, kun Helena marssi edelläni rinnettä alas. Karja kulki pitkin metsiä, nyhti ruohon lyhyeksi ja piti pensaat kurissa." Helena hymyili ja pudisteli päätään. Koko kesän se pistelee yrttiä poskeensa, mutta syksyllä pudottautuu hietikolle ja jää odottamaan. ennen kuin syömme senkin ennen kuin syömme itse itsemme muiden lajien mukana." 29. "Se on tänään kuoriutunut. ja siellä täällä mättäitä, jotka olivat täynnä vaaleanpunaisia kukkia. Näin hänen vaipuvan polvilleen ja tuijottavan hiekkaa. Tai sitten ne aamuöiset ylösnousut, jotakin viserryskakofoniaa kuuntelemaan! Helena näki ilmeeni. "En halua olla tunkeilevainen", hän selitti. Eikä tämä toinen sopinut enää perhostoukan isännäksi. Hän SUOMEN LUONTO 6198 M uurahaissinisiipi käveli radanvartta edestakaisin eikä näyttänyt nääntyvän helteestä kuten minä. "MUURAHAISSINISIIPI!" Helena huusi kimeällä, kiihtyneellä äänellä. Että rumasta toukasta tuli kaunis perhonen ja niin edelleen. Bussipysäkillä seisoessarnme hän tuijotti hajamielisesti eteensä, oli pitkään puhumaton, mutta lopulta avasi suunsa: "Ei se ehkä ollutkaan totta. Ja sitten on lajeja, jotka eivät ilman muurahaisia voisi jatkaa sukuaan lainkaan. Ehdimme ihailla sitä vain hetken, sen nopeata, jotenkin henkistynyttä olemusta, lentoa, joka silmiemme hitauden vuoksi näytti päätyvän tyhjyyteen, ilmaan sulautumiseen. Muistan, miten makasin liikkumattomana pesässä ja silmieni edessä makasi yhtä outo liikkumaton toukka. "Tässä se nyt sitten on." "Mikä?" "Se hirviö! Se kauhea toukka, joka söi muurahaisemomme lapsia ja eritti päihdyttävää juomaa ja hypnotisoi koko meidän yhdyskuntarnme. Ei muurahainen ole mikään ihmisen esiaste
Paikan puusto on aikoinaan syntynyt muistoistutuksina." Viime vuosina viikate on korvattu moottoritrimmerillä. Kirkkoa ympäröivä vanha hautausmaa sykähdyttää erityisesti . Keminmaan Vanha kirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko rakennettiin luonnonkivistä Kemijoen partaalle vuosina 1519-21. "Heinäkuussa niitin aina alaosan niittyalueet. Kuolleet puut olen poistanut ja luonnontaimista istuttanut tilalle uusia. "Jos minun sanani eivät ole tosia, niin mädäntyköön ruurrtiini, mutta jos sanat ovat tosia, niin ruurrtiini ei mätäne." Näin kerrotaan Kentin kirkkoherrana 30-vuotisen sodan aikana vaikuttaneen Nikolaus Rungiuksen tehostaneen saarnojaan. Hämmästyttävän hyvin säilyneen Rungiuksen muumion lisäksi Keminmaan Vanhalla kirkolla eli Pyhän Mikaelin kirkolla on muutakin ihmeteltävää. Komeimpia ovat kosteiden niittyjen kullerot, puna-ai lakit ja metsäkurjenpolvet. Lisäksi halusin kunnioittaa vainajien viimeisiä leposijoja. Sen ilme poikkeaa merkittävästi monesta kynitystä ja istutetusta kirkonseudusta, jossa ruohonleikkurit kesäisin pärisevät. "Olen hieman huolissani, kun trimmeriä käyttävät kesätyöntekijät eivät osaa riittävästi varoa puuntaimia", Ylijääskö sanoo. Toissa vuodenvaihteessa eläkkeelle jäänyt suntio ja hautausmaan hoitaja Yrjö Ylijääskö huolehti kirkkotarhasta kuin silmäterästään. Kuivilla kedoilla kasvavat muun muassa ketolaukut, keltamatarat, pukinjuuret ja Kesäkuun jälkipuoliskolla niityt kukkivat keltaisenaan kulleroa. Keminmaan seurakunnan talouspäällikön Juha Nykäsen mukaan luonnonmukaisuOMEN LUONTO 6/98. Teksti: Seppo Vuolanto Kuvat: Jorma Laurila Kirkko maa puhkeaa kukkaan Keminmaan Vanhan kirkon pihamaa muuttuu alkukesällä silmiä hiveleväksi, huumaavaksi kukkatarhaksi, kun tuomet tuoksuvat ja kullerot, kurjenpolvet, puna-ailakit, koiranputket sekä monet muut kasvit avaavat terälehtensä. Itse harmaakivikirkko 1500luvulta muistuttaa, että sivistys ja kulttuuri levisivät jo varhain kauas Pohjolaan saakka. Oulun yliopiston kasvitieteen laitoksella on paikalla pysyviä tutkimusruutuja. Ei ole 30 sattuma, että kirkko nousi Kemijoen partaalle. Nykyisin jokimaisema kätkeytyy korkean säännöstelyvallin taakse. Luonnonkasvit rehottavat vapaasti vanhojen hautojen välissä. Kirkon pihaa reunustaa kaunis, jäkälän kirjoma kiviaita. ketonoidanlukot. Jo ennen viranhoidon aloittamista tiedostin paikan arvon
D Kirkkomaan monimuotoisuutta: kullero, puna-ailakki, tuomi, metsäkurjenpolvi ja koiranputki. 31. Toivoa sopii, että seurakunnat käyvät Keminmaalta hakemassa oppia kirkonseutujen luonnon hoitoon. nen kohtelu ei ole sen kalliimpaa kuin hautausmaan tavanomainen hoito, pikemminkin päinvastoin. Hän vakuuttaa kirkkoherra Yrjö Haapalan tavoin, että kirkon ympäristöä hoidetaan vastaisuudessakin yhtä hellävaraisesti
Nyt muurahaiset ovat miltei kaikkien maaekosysteemien runsaimpia hyönteisiä. Hoitamalla ja suojelemalla kirvoja ja saalistamalla muita hyönteisiä ne vaikuttavat seudun hyönteislajistoon. Trooppiset lehdenleikkaajamuurahaiset viljelevät pesissään sieniä. ÄkilJjnen vilkaisu muurahaispesään antaa vaikutelman rauhanomaisesta ja ahkerasta yhteisöstä, mutta jos muurahaisilla olisi atomjpommi, ne tuhoaisivat maapallon viikossa. Aivan kaikilla muurahaisilla eivät metapleuraalirauhaset kehity. Muurahaispolut ja reitit ravintopaikoille merkitään hajusteella, jota toiset työläiset voivat seurata. Suuressa muurahaiskeossa voi olla miljoona asukasta. Liitukautisesta meripihkasta on löytynyt vain muutamia alkeellisia muurahaisia, vaikka muita hyönteisiä on säilynyt runsaasti. Muurahaiset ovat myrkkypistiäisiä, siis ampiaisten, mehiläisten ja kimalaisten, sukulaisia. Pesän omat asukkaat tunnistetaan hajusta; ne saavat kulkea vapaasti, mutta vieraat tapetaan. Kuningatar vallitsee tuoksullaan: se erittää aineita, jotka tekevät työläiset palveluhaJuisiksi ja estävät niiden sukurauhasten kehittymisen. Muurahaisia on paljon ja lähes kaikkialla; vain märimmillä soilta ja rannoilta ne puuttuvat. Ihmisiä kuhisevaa kaupunkia on verrattu muurahaispesään. Leh10/Luontokuva1 Kekomuurahaisten polku on syöpynyt syväksi solaksi jäkälikköön. Salaisuus on keskiruumiin takaosassa, takimmaisen raajaparin yläpuolella olevissa metapleuraalirauhasissa, jotka erittävät antibioottisia, sieniä ja bakteereja torjuvia aineita. Se rakentaa pesänsä hienoksi puremastaan puuSUOMEN LUONTO 6/98. Varsinaisia kasvinsyöjämuurahaisia lajistossamme ei ole, mutta kirvoja suosivat lajit voivat olla melkoisena rasituksena kasveille. Muurahaisten menestyksen salaisuus on työnjakoon perustuva yhteiskunta, jossa lukuisat työläiset raatavat yhden tai muutaman lisääntymjskykyisen kuningattaren puolesta. Niinpä niiltä rauhaset puuttuvat. Ne siirtävät maata ja kariketta, joskus suuriksikin keoiksi, ja levittävät kasveja. Tuoksu on viesti Muurahaisten työnjako ja vallankäyttö perustuvat sekä kemialliseen viestintään että oikeisiin eleisiin ja käyttäytymiseen. Myös saman lajin kilpailevan yhteiskunnan asukkaat saavat saman kohtalon. Tämä rauhanen oli jo liitukautisilla muurahaisilla, mistä voi päätellä niidenkin eläneen yhteiskuntina. ( Ka11sa11/au/usta) Maailmassa on muurahaislajeja suunnilleen saman verran kuin Suomessa hyönteislajeja noin 20 000. Ne ovat aivan tiettyjä, muurahaisten seuraan sopeutuneita lajeja, joiden kasvua metapleuraalirauhasten eri te ei haittaa. Lukumäärällään ja organisoidulla yhteistyöllään ne vaikuttavat monin tavoin ympäristöönsä. Työläiset rakentavat pesän, puolustavat sitä, keräävät ravintoa kuningattarille ja niiden jälkeläisille, hoitavat toukkia, koteloita, kuningatarta ja toisiaan, siivoavat ja kunnostavat pesää. Seppo Vuokko ELINPAIKKA Piirros: Hannu Virtanen Muura-muurahainen, kortta kuljettaa Muura-muurahainen, kortta kuljettaa ahkerasti työssä aina ahertaa valmis on jo kohta keko komea muura-muurahainen kortta kuljettaa. juuri muurahaistutkija, Edward Wilson, kehitteli ajatusta sosiaalibiologiasta, jossa käyttäytyminen ja yhteisörakenne olivat samantapaisen valinnan ja evoluution kohteena kuin muutkin lajien ominaisuudet. Silti siellä ei ole homeita. Meidänkin muurahaisistamme paperimuurahainen viljelee sieniä. Pesään tuodut orjat omaksuvat pesän tunnushajun. Ei varmaan ole sattumaa, että 32 Jouko T. Hevosmuurahainen kovertaa pesänsä puuhun, jossa homeet eivät ole ongelma. Meillä elää noin 50 muurahaislajia. Vertauksessa on sekä osuvat että ontuvat kohtansa. Sieniä vastaan ja sieniä viljellen Useimpien muurahaisten pesät ovat kosteita ja lämpimiä. Ne erkaantuivat omaksi kehityslinjakseen jo dinosaurusten aikaan, joskus 80-90 miljoonaa vuotta sitten. Puolustukseen käytetään myrkkyä, joka usein samalla on yhteisön hälytyssignaali kekomuurahaisilla se on kirvelevää muurahaishappoa. Tuolloin muurahaiset olivat harvinaisia
Kevätpiipon ja maitikoiden siemenet muistuttavat kooltaan ja muodoltaan muurahaisten munia eli kotelokoppia. Monet pesävieraat hyödyntävät muurahaisten makeanhimoa: uhkaavasti käyttäytyvä muuraSUOMEN LUONTO 6/98 Jouko Veikkolainen/Luontokuvat Lentomuurahaisia osa muurahaispesän yksilöistä saa siivet ja lisääntymiskyvyn. Ke k o m u urah a i s pes issä asustaa melko yleisesti norkomuurahaisia, jotka ovat kekomuurahaista pienempia ja kiiltäviä. Kuvassa mauriaiskuningatar ja koiraita. Ketosinisiipi asustaa kekomuurahaisten pesissä ja perin harvinaiseksi käynyt muurahaissinisiipi viholaisten pesissä. Kekomuurahaisilla ei ole näyttävää parveilua, vaan aikuistuneet naaraat (6) poistuvat vaivihkaa pesistä sulhon etsintään. hainen lepytetään alistuvin elein ja tarjoamalla sille pisara makeaa eritettä ravinnoksi. Muurahaisyhteisössä on toimintaa ja järjestystä. Muurahaislevitteisiä ovat muun muassa sini-, valkoja keltavuokko, useat orvokit, kiurunkannukset, käenrieskat, imikkä, keltamo, lehtoarho, mukulaleinikki ja piipot sekä useat sarat ja heinät. Sen jälkeen vieras saakin jatkaa touhujansa pesän sisällä. Autoritaarista, ehdottomaan kuuliaisuuteen perustuvaa yhteisöä on loppujen lopuksi helppo huijata. Oikea tuoksu ja oikeat eleet erehdyttävät pikkutarkasti sääntöjään noudattavat muurahaiset. Kun muurahaiset ovat sen syöneet, siemen muuttuu jätteeksi, joka muurahaisyhteisön laadusta riippuen saa erilaisen kohtalon: jää sivukammioon tai kuljetetaan "kaatopaikalle". Valitettavasti käännös on paikoin huolimaton. Erityisen runsaasti pesävieraita on lyhytsiipiäisissä, jotka jo muodoltaankin ovat hiukan muurahaismaisia. aineksesta ja maasta, ja istuttaa siihen "suvussa perintönä kulkeneen" Cladosporium myrmecophilum -sienen. Pesän asukkaiden huijaamiseen perustuu myös pesävieraiden elämä. Toukka syö lahoavaa pesäainesta. Karhu (4) hajottaa lahokannon ravinnon toivossa: ehkä siellä on mustamuurahaisten pesä tai lihavia sarvijäärien toukkia. Erityisen paljon muurahaislevitteisiä kasveja on keväällä kukkivissa lehtojen ja niittyjen lajeissa. 33. Useiden tutkimusten mukaan muurahaisten matkaan lähteneet siemenet itävät paremmin ja tuottavat vahvempia taimia kuin muuten kylväytyneet. D Lisää muurahaisista Suomessa on useita eteviä muurahaistutkijoita, mutta he eivät ole ehtineet kirjoittaa kunnon yhteenvetoa muurahaisistamme. Osa tekeytyy niin vauvamaisiksi, että muurahaistyöläiset ruokkivat niitä samalla tavoin kuin omia toukkiansakin. Närhi (3) karkottaa muurahais(happo)kylvyllään väiveitä ja täikärpäsiä höyhenistöstään. Näiden si.::menet kypsyvät alkutai keskikesällä, jolloin linnut eivät ole vielä kiinnostuneita kasviravinnosta. D Muurahaisten maailmassa Käenpiika ( 1) noukkii muurahaisia ruoaksi pesässä odottaville poikasille. Niillä on oma pesänsä jossakin keon osassa. Kun muurahaistyöläisten tehtäviin pesässäkin kuuluu siirrellä kotelokoppia tarpeen mukaan, niillä on voimakas vaisto tarttua kaikkiin kotelonmuotoisiin esine1s11n ja kantaa ne omaan pesäänsä. Eräät lyhytsiipiset hurmaavat eritteellään muurahaiset niin, että ne sallivat vieraan rauhassa mässäillä toukillaan (9) tai jopa ruokkivat hyyryläistään (10). Palokärki (2) verottaa kuusen tyvessä olevaa hevosmuurahaisyhteiskuntaa. Muurahaisten ravinnoksi päätyy moni lähimaastoon hairahtunut: pariharnrnaslude (7) ja nuijasarvipistiäinen (7) sekä koivulovimittarin (7) ja puukärpäsen (7) toukka. Kuparikuoriaisen (12) ei tarvitse lepytellä muurahaisia: se tunkeutuu pesään kuin panssarivaunu. Huijarin taidot Parveilun jälkeen hedelmöittynyt kuningatar katkaisee siipensä ja yrittää perustaa oman yhdyskunnan. Paimenet ovat yllättäneet kukkakärpästoukan (23) karjansa kimpusta; kaksipistepirkko (24) voi välttää saman kohtalon heittäytymällä siivilleen. Toukkana ketosinisiipi (5) eli muurahaispesässä sen jälkikasvua syöden. Useiden lajien siemenissä on öljypitoinen vaalea lisäke. Isännät saavat elää omassa rauhassaan, kunhan hankkivat ravinnon ja pesämateriaalin vieraalleen. Muurahaiset levittävät virnasaran (16), sormisaran ( 17), kevätpiipon (18), sinivuokon (19) ja metsäorvokin (21) siemeniä. Vain noin puolet 50 lajistamme pystyy itse perustamaan pesän, muut joutuvat valtaamaan toisen lajin pesän. Muurahaispääkkö (8), vanhemmissa kirjoissa nelitäplänappu, on aikuisena kasvissyöjä, mutta toukka elää ulostetorvensa sisällä ja syö muurahaistoukkia. Väite, etteivät ne syö tätä sientä, tuntuu hyvin oudolta pitäisiköhän jonkun tutkijan vielä kerran kurkistaa paperimuurahaisen pesään. Osa on petoja, jotka syövät muurahaisten munia ja toukkia. Se tarvitsee alusta asti työläisiä avukseen. Muurahaiset lypsävät ja paimentavat kirvakarjaansa (22). Paras suomenkielinen muurahaiskirja on Edward Wilsonin ja Bert Hölldoblerin Muurahaiset (Art House 1996), jossa on paljon tietoa myös omasta muurahaislajistostamme. Muurahaiset kasvien levittäjinä Muurahaiset ovat ainoita hyönteisiä, joilla on merkitystä siementen levittäjinä. Myyrät ja hiiret syövät kasvin ympärille karisseista siemenistä suuren osan, mutta muurahaisten matkaan päätyneet siemenet välttyvät siemensyöjiltä. Sieni sitoo pesämassan yhtenäiseksi paperimaiseksi levyksi. Mikko Pöllänen/Luontokuvat Hevosmuurahainen syö puun kauniiksi holvistoksi, jossa se myös pesii. Päästäkseen vieraaseen pesään, jossa on jo kuningattaria, se tarvitsee tietyt huijarin elkeet saadakseen työläiset puolelleen. Muurahaisten ruokinnan varassa elävät myös Microdon-kukkakärpästen Iiikuntakyvyttömät toukat (11). Pesävieraissa on runsaasti kovakuoriaisia, mutta myös muutama kärpänen ja perhonen elää toukkana muurahaispesässä. Maatuvaa pesänpohjaa lahottaa monien muiden sienten ohella korvasieni (20). Osa pesävieraista on muurahaisille harmittomia tai jopa hyödyllisiä puhtaanapitäjiä, jotka syövät pesäainesta ja jätteitä. Muurahaiset pitävät sienen kasvun kurissa, leikkaavat sen matalaksi nukaksi kuin kesämökkiläinen nurmikkonsa. Naaras ei kykene sekä rakentamaan pesää, munimaan, hoitamaan toukkia että hankkimaan niille ravintoa. Työläiset siirretään toiseen pesaan (13), lastenkamarissa ( 14) viestitään tuntosarvilla kasvatusmenetelmistä, ja kuningatar (15) tekee uusia jälkeläisiä kätilöitten avustamana
M aakotkan elinpiiri on laaja, jopa muutaman sadan neliökilometrin laajuinen. Häirittynä naaras saattaa jättää pesänsä pitkäksikin aikaa, mikä koleassa kevätsäässä voi käydä kohtalokkaaksi munille tai pienille poikasille. Tänä aikana koiras hoitaa saalistamisen ja naaraan ruokkimisen naaraan pysytellessä tiukasti pesällään. Muninta aloitetaan jo maaliskuussa ja naaras hautoo yksin kahta munaansa noin puolitoista kuukautta. Pesältä ammuttu kotkanaaras.. · ,f, aina syyskuulle asti, kunnes perhesiteet vähitellen katkeavat ja poikaset aloittavat itsenäisen elämänsä. Etelämpänä hajapareja tavataan aina Etelä-Pohjanmaata, Pohjois-Savoa ja Pohjois-Karjalaa myöten. Lento:;: kykyisiksi poikaset varttuMaakotkan pesimäalue ,~, Suomessa o ; vat sydänkesäilä heinäkuussa. , K otkapari elää elinikäisessä liitossa ja pysyttelee reviirillään läpi vuoden. Pesimäpuuhat aloitetaan varhain. Eteläiset parit pesivät enimmäkseen tasamaalla suurten avosoiden reunamilla. Yrityksistä huolimatta lajia ei ole saatu kotiutettua vanhoille pesimäsijoilleen Etelä-Hämeeseen tai Varsinais-Suomeen. Tämän jälkeen ne liikkuvat kotireviirinsä alueella emojen ruokittavina ~;_/·~;!. Pohjois-Suomessa kotkat suosivat mäkisiä vaaramaisemia. P oikasten kuoriuduttua naaras lämmittää niitä aluksi muutaman viikon ajan ja viettää vielä tämän jälkeenkin pääosan ajastaan pesässä tai sen välittömässä läheisyydessä. Myös suuret avomaa-alat, kuten suot, hakkuuaukeat ja tunturikankaat, soveltuvat hyvin kotkien saalistus, maiksi. Helmi' maaliskuun kauniina kevättalven päivinä f kotkat kaartelevat pesimäpiirinsä yllä ja saattavat intoutua hurjiin ilmaleikkeihin, jolloin koiras syöksyy siivet supussa kohti naarasta· koukatakseen jälleen vauhdin voimasta takaisin yläilmoihin. uila chrysaetos M aakotkakannan painopiste sijoittuu Oulun ja Lapin lääneihin. Suuren risupesänsä kannattajaksi kotka vaatii isokokoisia ja tukevaoksaisia puita, Suomessa lähinnä mäntyjä. . S amaan aikaan linnut alkavat myös koristella vanhoja pesiään tuoreilla havuilla. Pesäpaikalta vaadittavat edellytykset täyttyvät parhaiten PohjoisSuomessa, missä vielä löytyy riittävästi isokokoisia puita ja missä luonnonmetsät ovat riittävän harvapuustoisia kotkien saalistaa. Vasta hieman ennen poikasten pesästälähtöä myös naaras alkaa osallistua ravinnonhankin• taan. . Koiraan osana on vastata ruoan hankkimisesta koko perheelle. Alue koostuu yleensä metsien ja soiden mosaiikista, mutta nykyisin myös avohakkuut kattavat laajat osat kotkien reviireistä
Lapin linnut saalistavat yhtä hyvin tekojärvien aavoilla selillä kuin hetteisten rantojen ja aapasoiden rapaisissa allikoissa. Toimenpiteellä halutaan tukevan ja turvallisen pesäalustan lisäksi tarjota. Lapin merikotkat pesivät suurten tekojärvien ympäröirnillä suoja metsäalueilla, mistä ne ulottavat saalistusretkensä kaukaisillekin järvenselille. Ahvenanmaalla, lounaisella merialueella ja Merenkurkussa kotkat pesivät perinteisesti saaristossa. M aakotkan lailla myös merikotka on riippuvainen vanhoista ja tukevaoksaisista puista valtavan risulinnansa kannattajaksi. Noin 70 vuoden poissaolon jälkeen merikotka pesi 1997 myös Suomenlahden eräässä saaressa. Aukko Merenkurkun ja lounaissaariston välillä on nyt alkanut täyttyä. Monin paikoin laji on kärsinyt riittävän jämerien pesäpaikkojen puutteesta metsätalouden hävitettyä soveliaat pesäpuut. Saariston linnut hyödyntävät metsästysmainaan niin sisäsaariston rauhaisia lahtia ja matalia salmia kuin ulkomeren uloimpia karikoitakin. Tätä ongelmaa on helpotettu rakentamalla merikotkille tekopesiä rauhallisille alueille. Myös Oulun läänissä pesii nykyisin muutama pari. Merikot Ha M erikotkamme pesivät enimmäkseen maamme lounaiskolkassa, Merenkurkussa ja Keski-Lapissa. M erikotkan reviiri on laaja ja saattaa käsittää useamman sata neliökilometriä maata ja vettä
Lentokykyisiksi poikaset varttuvat heinäkuun aikana, mutta ovat vielä parisen kuukautta tämän jälkeenkin riippuvaisia emoistaan. M erikotka~ pesmta voi alkaa hyvin varhain, jopa helmikuussa, mutta tavallisesti se käynnistyy maaliskuun aikana. Syys-lokakuussa perhe hajoaa ja poikaset lähtevät ensimmäiselle muuttomatkalleen suureen tuntemattomaan.. N aaras munii yhdestä kolmeen munaa, ja toisin kuin maakotkalla poikasia varttuu usein kaksi tai joskus jopa kolme. lleetus albicilla Men'Jcotkan pesimäalueet Suomessa t J kotkille mahdollisuus siirtyä pois häirinnän alaisilta pesä paikoilta. Kevättalvella pari liikkuu tiiviisti yhdessä ja kauniilla säällä linnut nousevat korkealle taivaalle intoutuen välillä vauhdikkaisiin takaa-ajoleikkeihin. Haudonnan ja varhaisen poikasvaiheen aikana naaras huolehtii jälkikasvusta koiraan vastatessa perheen ruokapuolesta. Hakkuiden saartama merikotkan pesäpuu, jonka ympärille on jätetty suojapuustoa vain nimeksi. Puolisot pysyvät uskollisina toisilleen läpi elämän ja parhaassa tapauksessa liitto saattaa kestää jopa muutaman vuosikymmenen
Vuonna 1868 tsaari Aleksanteri II:n Keisarillisen Majesteetin Armollisella Asetuksella määrättiin "ryöstölinnut eli ... Kotkakantojen historiaa Kaikesta päätellen molemmat kotkat ovat asuneet Suomenniemellä vähintään yhtä kauan kuin ihminenkin. Käskyn tehoa lisättiin myöhemmin vielä tapporahajärjestelmällä. Silti yksittäisiä ampumistapauksia esiintyy.. Se kuvastaa hyvin, miten syvässä järjetön petolintuviha suomalaisissa istui. Niinkin myöhään kuin valistuneella ja vapaamielisellä 1970-luvulla Suomessa tapettiin kanahaukkoja yhä yli 5000 linnun vuosivauhtia. Vuosisatojen kuluessa niin kuningaslintujen levinneisyys kuin ihmisten suhtautuminen niihin ovat kuitenkin muuttuneet. Lukuisten lintusukupolvien ajan ihmisen toimeenpanema "luonnonvalinta" karsi ankaralla kädellä petolintukantojamme. Viime vuosisadan alkupuolelle saakka maakotkat pesivät koko maassa nykyistä ruuhka-Suomea myöten ja merikotkat asuttivat niin saaristoja ja rannikoita kuin sisävesiäkin. Vuosisadan vaihteen tienoilla "kotkia" tapettiin vuosittain satoja. Jatkuvan ja tehokkaan vainon seurauksena petolinnut harvinaistuivat ja perääntyivät yhä syvemmälle sydänmaille. Mahtikäskyn ja rahan voimalla petolintuviha iskostettiin kansaan niin syvälle, että se paikoin vieläkin riivaa suomalaisia. Ja rahvas totteli. Sitten alkoi vainon vuosisata. Vasta aivan viime vuosina on voinut havaita selviä muutoksia mielipideilmastossa, kun 1960ja 1970-lukujen rauhoitukset, lisääntynyt valistus ja sen myötä kasvanut yleinen suvaitsevaisuus petoeläimiä kohtaan ovat lyöneet läpi ja taanneet aselevon petolintujen asuinmaille. kotka, huuhkaja, haukka ja kalasääski" hävitettäväksi. Miten alas kotkakantamme vajosivat vainon vuosina ei tiedetä, mutta on perusteltuja syitä olettaa, että merikotkia oli jäljellä muutama kymmenen paria, maakotkia jonkin verran enemmän. Ainoastaan kaikkein arimmat yksilöt pääsivät jatkamaan sukuaan, ja monet lajit hävitettiin maastamme sukupuuton partaalle. Vuosina 1911-1915 Suomessa tapettiin tilastojen mukaan 90 000 petolintua ja vuosina 1931-1935 yhä 20 000. Maakotkan pesässä on tavallisesti vain yksi poikanen
Kannanarviot ja kantojen kehitys Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan pesivän noin 250 maakotkaparia ja noin 140 merikotkaparia. Arviot maakotkakannan suuruudesta vaihtelevat asiantuntijoidenkin välillä, sillä yhtä yksittäistä luotettavaa lukua lienee mahdoton esittää. ..,. Ja niin vuosikymmeniä kestäneen tauon jälkeen saariston vanhat merikotkareviirit alkoivat saada uusia asukkaita, yksi toisensa jälkeen. en en en en l!! l!! l!! l!!. Vaikka Rengastusikäiset maakotkan poikaset 1980-1997 100 35 80 z :5 ::, ::; 9 60 < 40 20 Rengastusikäiset merikotkan poikaset 1980-1997 100 80 z < ::; 60 "' V i5 40 20 ;;; N ,.,, ..,. Yhä useampi lintu selvisi aikuiseksi ja pesimäikään. Merikotkan kannankehitys on ollut luonnonsuojelu työn riemuvoittoja. Ravinto Kotkiemme saalisvalikoima on laaja. Kotkat, kuten petolinnut yleensäkin, sopeutuvat kulloiseenkin ravintotilanteeseen suosimalla helpoimmin saalistettavaa eli yleensä runsainta riistaa. Muuten kotkien ruokalistalta löytyy monenkokoista ja monennäköistä lintua ja nisäkästä. "' "' .... Norjassa kansan keskuudessa elää yhä sitkeässä uskomus, että kotkat aikoinaan ovat ryöstäneet myös lapsia ja kiikuttaneet niitä pesilleen vuorten rinteille. Mutta toisin kävi. Cl0 en ;;; N ,.,, Cl0 Cl0 Cl0 Cl0 Cl0 Cl0 ., Cl0 Cl0 en en en l!! l!! l!! l!! l!! l!! l!! l!! l!! l!! l!! l!! l!! l!! ruokalista on pitkä ja käsittää kymmeniä eri lajeja, sekä meriettä maakotkalla on selkeät pääravintokohteensa. Kun kotkille tarjottiin talvisin myrkytöntä lihaa Suomessa ja Ruotsissa, nuorten ja esiaikuisten kotkien muutto saatiin keskeytettyä ja linnut pidettyä turvallisemmilla alueilla ja puhtaan ravinnon ääressä. Lintujen pesintään ja pesimättömyyteen vaikuttavat sekä ravintotekijät että kevään sääolot. "' "' .... Ahdistettuna kotkat tosin puolustautuvat myös ihmistä vastaan, mutta tällä ei ole mitään tekemistä saalistusvietin kanssa. Lisäksi on muistettava, että pesivien parien määrä vaihtelee melkoisesti vuodesta toiseen siitä huolimatta, että kokonaiskanta lienee vakaa. Kun laji vainon päätteeksi sai kannettavakseen Itämeren ympäristömyrkkyjen kirot, monet uskoivat lajin häviävän pesimälinnustostamme 1970-luvulla. Merikotkalle kala on erittäin tärkeää ravintoa; hauki on sen tärkein saalislaji. 1960luvun lopulla alkaneen ja 1970-luvulla vauhdittuneen merikotkien talviruokinnan tulokset ylittivät rohkeimmatkin toiveet. Kotkien kantokyky on kuitenkin rajallinen ja pienenkin lapsen paino on kotkalle liikaa. Oletettavasti Lapin takamailla pesii tutkimukselta yhä piilossa kotkapareja, joiden määrää on vaikea arvioida. Ruokintapaikkojen lintumäärät kasvoivat vuosi vuodelta hyvin alhaisen talvikuolleisuuden ansiosta
1976: Uusin tieto kotkan ravinnosta. (Huhtala, K., Rajala, P. Maakotkan pesimäaikainen ravinto PORONHOITOALUE Muut nisäkkäät 16,8 % MUU SUOMI Pesiltä kerätyt tuoreet saalisjätökset ilmoitettuna prosenttiosuuksina yksilömääristä. Tällöin pesiltä löytyy enemmän oravia, näätiä, kettuja sekä muita lintuja, kuten pöllöjä, kahlaajia ja hanhia. Silloin kun pikkuriistaa on paljon, kotkien kynsiin tuskin muuta syötävää joutuukaan. Kun metsäjänikselle ja kanalinnuille sattuu kannanvaihtelun aallonpohja, kotkat joutuvat ottamaan ruuakseen mitä löytävät. & Sulkava, S. Sisäsaaristossa, missä on runsaasti kotkien suosimia matalia lahtia, ne pyydystävät pääasiassa kalaa, kun taas karussa ulkosaaristossa pesivät parit syövät enemmän lintuja. Merikotkan kynsiin voivat joutua kaikki sopivankokoiset eläväiset niiden saalistusmailla. Ornis Fennican 74:65-78 aineiston pohjalta. Suomessa jänis ja metsäkanalinnut ovat maakotkan ravinnossa tärkeimmällä sijalla. 1997: Diet of the White-tailed Eagle Haliaeetus albicilla in Finland. Paljon suuremman veron kantavat vasomiskauden oikulliset säät, heikot laitumet, liikenneturmat ja muut pedot. Suomen Luonnon 1/1976 aineiston pohjalta.) Merikotkan pesimäaikainen ravinto AHVENANMAA MERENKURKKU LAPPI Yksilömääräiset prosenttiosuudet Sulkava, S .• Tornberg, R. Vaikka kotkien tiedetään tappaneen jopa terveitä ja hyväkokoisia syysvasoja, niin huomattava osa kotkien tiliin menevistä vasatappioista koostunee kuolleista tai heikkokuntoisista yksilöistä, joiden selviytyminen olisi kyseenalaista ilman kotkan väliintuloakin. Merikotkilla on todettu pesimäpaikan ympäristön vaikuttavan saaliskoostumukseen. Merikotkan perusravinto koostuu sorsalinnuista, joista etenkin haahka ja koskelot ovat tärkeitä, sekä kalasta. Lisätutkimuksia kaivattaisiin kipeästi eri vasaryhmien todellisten osuuksien selvittämiseksi kotkan ravinnossa. Maakotkan suurimmaksi synniksi luetaan sen väitetyt haitat porotaloudelle, mihin kotkaviha nykypäivän Suomessa pääosin perustuu. & Koivusaari, J. Ravintotottumukset voivat myös muuttua pesimäkauden kuluessa niin, että kotkat käyttävät kulloinkin helpoimmin saatavaa saalista: keväällä matalassa vedessä kutevia kaloja, kesällä lokkien ja haahkojen poikasia ja loppukesällä sulkimisen johdosta lentokyvyttömiä aikuisia haahkoja.. On totta, että maakotkat jossain määrin verottavat vasoja, mutta kokonaisvasatappioista se on häviävän pieni osa
Pesimättömät ikäluokat ovat sen sijaan liikkuvampia; tämä koskee sekä maaettä merikotkaa. Osa niistä kuitenkin hakeutuu jopa Ranskaan asti. Karaistuneita ovat myös vanhat merikotkat, jotka sinnittelevät pesimäreviireillään niin pitkään kuin jäätilanne sen sallii. Marraskuussa syysliikehdintä vähitellen laantuu ja linnut asettuvat aloilleen. Tätä piirrettä on menestyksellisesti hyödynnetty kotkien suojelussa tarjoamalla linnuille myrkytöntä ravintoa läpi talven. Täällä ne hakeutuvat joko kotkien talviruokintapaikoille tai hyödyntävät etenkin saariston runsaita jäniskantoja. Toisen, kolmannen ja neljännen talven linnut jättäytyvät suurin joukoin ruokintapaikoille Lounais-Suomeen ja Ahvenanmaalle, missä ne viipyvät niin pitkään kuin meri pysyy auki. Molemmat lajit käyttävät mieluusti ravinnokseen myös kuolleita eläimiä ja haaskoja. Rengaslöytöjen perusteella muuttokotkiemme tiedetään talvehtivan niinkin kaukana etelässä kuin Etelä-Venäjällä. Muutto huipentuu syys-lokakuussa ja hiipuu vähitellen marras-joulukuussa. Syys-lokakuun aikana kotkia lentää Suomen halki niin pohjoisesta kuin idästäkin. Vesistöjen jäätyminen pakottaa Lapin vanhat merikotkat lähes poikkeuksetta jättämään pesimäalueensa ja siirtymään etelämmäksi talvenviettoon. Vainon vähitellen laan. Myös Eteläja Lounais-Suomessa talvehtii kymmenittäin maakotkia. Tämän kotkanpesän ruokalistasta kertovat mm. Pääsuunta on Ruotsiin, missä merikotkia talvehtii sekä Itämeren rannikolla että Keskija EteläRuotsin järvialueella. Lokakuussa muuttoa viivyttävät maastoon jääneet hirvien teurasjätteet, jotka ovat omiaan helpottamaan vasta itsenäistyneiden nuorten kotkien toimeentuloa. Lounais-Suomen, Ahvenanmaan ja Merenkurkunkin merikotkavanhukset näyttävät voivan selvitä talvesta omilla reviireillään. Selkein paikkalintu on vanha maakotka, joka ei jätä pesimäpiiriään edes kovimmilla talvipakkasilla. Liikehtiminen ei kuitenkaan lopu täysin, sillä kotkat vaihtavat metsästysmaita myös talven kuluessa. Sen sijaan nuoret edelliskesän poikaslinnut näyttävät muuttavan maamme rajojen ulkopuolelle runsaasta haaskatarjonnasta huolimatta. Nuoret ja esiaikuiset merikotkat muistuttavat muuttotottumuksiltaan samanikäisiä maakotkia. Toiset ottavat suunnan lounaaseen päätyen lopulta Keskija Etelä-Ruotsiin. metson siipi, metsäjäniksen käpälä, kurjen poikanen sekä näätä. Muutto Kotkalajiemme muuttotavoissa on sekä lajien että ikäluokkien välisiä eroja. Uhat Tahallinen vaino oli aikaisemmin suurin uhka kotkillemme
Sen sijaan talviruokinnalla on ollut käänteentekevä osuus toisen talven ja tätä vanhempien pesimättömien lintujen talvikuolleisuuden alenemiseen. Tavallisesti jonkin eläimen raato on houkutellut kotkan laskeutumaan tielle tai junaradalle kohtalokkain seurauksin. S uomessa harjoitettavalla talviruokinnalla ei välttämättä ole juurikaan vaikutusta aivan nuorten tai toisaalta vanhojen pesimälintujen talvehtimistuloksiin. Kokemattomuus yhdistettynä uusiin ja vieraisiin ympäristöihin ei ole eloonjäämiskamppailun valttikortteja. Vuosittain kotkia menehtyy etenkin törmäilyissä korkeajännitelinjoihin ja liikenteen uhreina. Yllättävää on myös ollut todeta, että paikalliset pesivät merikotkaparit eivät juurikaan osallistu talviruokintapaikkojen joukkokarkeloihin. V ärirengastus on muun muassa paljastanut, että osa nuorista linnuista ei jää Suomen ruokintapaikoille talvenviettoon, vaikka ruokaa olisikin runsaasti tarjolla, vaan ne suuntaavat kauemmaksi ilmeisesti vanhempia lintuja voimakkaamman muuttovietin ajamina. Juuri näiden ikäluokkien pienentynyt talvikuolleisuus on selitys merikotkannan nopealle kasvulle. Värirengastuksella lisätietoa P ohjois-Euroopan merikotkan poikaset on jo vuosia rengastettu värikoodirenkailla. Suurin osa kotkien värirenkaista luetaan talvisin r1 nuttua ja yleisen mielipideilmaston mu ututtua kotkille yhä suosiollisemmaksi uudet uhkapilvet ovat nousseet kuningaslintujen taivaalle. Pesimäalueilla on uutena uhkana ihmisten lisääntynyt liikkuminen luonnossa.. V ärirenkaiden avulla merikotkien liikkeistä onkin jo vuosien ajan saatu tietoa, mikä ei olisi ollut mahdollista tavanomaisin renkain. Ihminen muokkaa ympäristöä nopeammin kuin luontokappaleet ehtivät muutoksiin sopeutua. Enimmät renkaat luetaan talvisilla ruokintapaikoilla, mutta renkaita on luettu myös muuttavilta ja pesiviltä linnuilta. Monet yksilöt myös näyttäisivät palaavan vuodesta toiseen samalle ruokintapaikalle talvenviettoon. Suomessa Lapin, Oulun läänin ja sisämaan, Merenkurkun, lounaissaariston ja Ahvenanmaan pesäpoikaset on merkitty omilla väreillään. M erikotkista saatujen hyvien tulosten innoittamina myös maakotkan poikaset on alettu varustaa helposti luettavilla värirenkailla. Värirenkaisiin on lisäksi kaiverrettu suuret näkyvät numerot helpottamaan niiden lukemista. Jokavuotinen muuttomatka on linnuille vaarojen täyttämä taival ja nuorille kotkille se näyttää olevan erityisen kohtalokas. Omia värejään käyttävät lisäksi norjalaiset sekä ruotsalaiset, venäläiset ja useat muut Itämeren alueen rengastajat. Silti kotkia ammuttiin vielä 1990luvun lopulla. Syntymäaluetta ilmaisevan renkaan lisäksi poikasille kiinnitetään toiseen jalkaan syntymävuodesta kertova värirengas. Aineistoa on toistaiseksi vähän, mutta se osoittaa, että osa nuorista maakotkista talvehtii Suomessa
Tämä jää vuoden ainoaksi havainnoksi, kunnes jälleen vuotta myöhemmin kotkien tarkkailijat kokevat yllätyksen, kun huhtikuun 11. Kuuden viikon kuluttua katkennut korppiluu on eheytynyt, ja lintu voidaan palauttaa Merenkurkun ulkosaaristoon. ,paikoilla. Siellä sen siipi paketoidaan asiantuntevasti ja lintu otetaan hoitoon pitkän sairasloman ajaksi. M uutamaa päivää myöhemmin lintu noudetaan Zagrebin eläintarhaan, missä sen kunto tutkitaan. Ouluun se saapuu aprillipäivänä 1992. huhtikuuta 1994, E-4856 havaitaan jälleen Merenkurkussa, vain parin kilometrin päässä edellisestä vapautuspaikastaan. Kovan onnen sisukotka E-4856 Kroatiassa 2 2 huhtikuuta 1988 Merenkurkun jäiltä löytyy siipirikko, • jo aikuinen merikotka. Lintu saadaan vangittua ja se viedään hoitoon Ähtärin eläinpuistoon. Eletään kesäkuun 17. Varsinkin hillittömästi kasvanut moottorikelkkailu on tuonut maastoon lisää ihmisiä, liikettä ja melua. Myös pilkkikalastus vetää kansaa kevätjäille ja lisää kevättalvista liikehtimistä saaristossa, missä kevättalvi perinteisesti on ollut rauhallista aikaa. helmikuuta 1992, Kroatian armeijan sotilas löytää kovaonnisen seikkailijan E-4856. Ympäristömyrkyt ovat yhä etenkin varsinkin merikotkan uhkana, sillä Itämeren ympäristömyrkkytilanne on edelleen huolestuttava . (Suomen Luonnon 9/1995 mukaan). Lintua hoidetaan Oulun yliopistolla, missä se huhtikuun lopulla saa uuden kromikoboltista tehdyn alanokan kärjen. Moottorikelkkailun sesonkiaikaa ovat pitenevien päivien ja kantavien hankien alkukevät, mikä valitettavasti sattuu yksiin kotkien pesinnän alun kanssa, siis kaikkein herkimpään vaiheeseen . Löytöpaikka sijaitsee 70 km itäkoilliseen Zagrebista, noin 30 km Unkarin länsirajalta. päivää. K eväällä kaksi vuotta myöhemmin, 15. Viileänä kevätpäivänä munat tai pienet poikaset kylmettyvät nopeasti, ja ellei emo pääse pian palaamaan pesälleen, pesintä on vaarassa tuhoutua . Sotilas korjaa linnun talteen ja vie sen kotiinsa. Pesältään häiritty kotkaemo ei uskalla tulla takaisin ennen kuin tilanne ympäristössä on rauhoittunut. Ennen vapauttamistaan kotka saa jalkaansa renkaan E-4856, sitten se ottaa siivet alleen ja katoaa. päivänä, kotkalle koittaa jälleen vapaus Merenkurkussa. päivänä 1995 vanha sisupussi viivähtää hetken tutulla Merenkurkun kotkahaaskalla, missä sen rengas luetaan kaukoputkella. Monivaiheisten neuvottelujen jälkeen kovia kokeneen merikotkan paperit saadaan kuntoon maalis-huhtikuun vaihteessa, ja lintu kuljetetaan kiitolinjaja lentorahtina takaisin Suomeen. Kuntoutuminen etenee ripeästi, ja juhannuksen alla, kesäkuun 18. Nokkaproteesi on irronnut elämän melskeissä, mutta se ei estä sianlihan syömistä. Tällöin todetaan sen alanokan kärjen puuttuvan. Kotkaa hoidetaan kuukauden päivät eläintarhassa, jona aikana siitä ehtii tulla paikallinen lehtijulkkis. N eljä vuotta myöhemmin, 26. Lintu makaa maassa huonokuntoisena eikä tee vastarintaa
2. Hoitometsissämme monet kotkanpesät ovat jääneet hakkuiden keskelle, ja vaikka pesäpuut pesineen jätetäänkin pystyyn, ne kaatuvat seuraavan syksyn myrskyissä. Ympäristömuutokset, kuten pesäpaikkojen hakkuut ja saariston mökkiytyminen, kaventavat kotkien elintilaa. Ympäristömyrkyt. Lisäksi kaikki metsänkäsittelytoiKotkia uhkaavat 1. Onnettomuudet, kuten törmäilyt liikenteessä ja voimalinjoihin , uhkaavat etenkin nuoria ikäluokkia muuttomatkoillaan. Etenkin moottorikelkkailu on osoittautunut pahaksi häiriötekijäksi. Vaikka kotkan ja merikotkan pesät ja pesäpuut ovat lailla suojattuja, ja pesäpuun kaataminen siten lainvastainen teko, ei pelkän pesäpuun säästäminen hakkuun keskellä ole kotkien suojelun kannalta riittävä toimenpide. Avoimesti hakkuun reunaan jääneet pesät ovat myös häiriölle alttiimpia kuin suojavyöhykkeen ympäröimät pesät. Merikotkan pesän ympäristö velvoitetaan säilyttämään luonnontilassa 100 metrin säteellä pesästä (suojametsäalueella 500 metrin säteellä). Vertaa pesän kokoa alla seisovaan pesätarkastajaan. met pyritään ajoittamaan helmi-elokuun välisen jakson ulkopuolelle. Kotkat ja metsänhoito Molemmat kotkalajimme tarvitsevat vanhoja puita kannattamaan suuria ja painavia pesärytöjään. Vastaavanlaiset suojatoimet tulisi voida toteuttaa myös yksityismailla niin, että metsänomistaja saa täysimääräisen korvauksen hakkuun ulkopuolelle jätettävästä suojapuustosta. Pesimäaikainen häirintä, tahallinen ja tahaton, joka heikentää pesimätulosta. Ohjeen mukaan maakotkan pesän ympäristö säilytetään luonnontilassa 50 metrin säteellä pesästä ( suojametsäalueella 200 metrin säde), ja vielä 500 metrin säteellä pesästä saa tehdä vain varovaisia harvennushakkuita tai pienialaisia (1 ha) kaistalehakkuita. 3. 4. Uusi 1997 voimaan astunut luonnonsuojelulaki antaa tällaiseen korvaukseen mahdollisuuden.. Kittiläläinen kotkanpesä kilpikaarnaisessa aihkissa. Täysimittainen metsä tarjoaa aroille linnuille lisäksi pesimäaikaisen näkösuojan. Valtion mailla pesiville kotkille ja merikotkille on Metsähallitus laatinut tarkat pesäalueiden hoito-ohjeet pesän tienoota uhkaavan hakkuun varalta (Metsätalouden ympäristöopas, 1997). Teiden rakentamista pesimäsaariin tulisi aina välttää ja pienet pesimäsaaret säilyttää kokonaan luonnontilassa
Merikotkan tekopesiä käytetään houkuttelemaan linnut alueille, missä ne voivat pesiä rauhassa. Sen tulevaisuus kulkee käsi kädessä metsänhoidon ja vanhojen puustojen suojelun kanssa, ja tällä saralla on Suomessa vielä parantamisen varaa. Säilyttämällä metsä luonnontilaisena 100 metrin säteellä maaja merikotkan pesästä, myös yksityismailla . Näkyvin ja tehokkain yksittäinen suojelutoimi on ollut 1960-luvulla alkanut kotkien talviruokinta. Varsinkin merikotka on joutunut yhä ahtaammalle kilpajuoksussa ihmisen kanssa saariston viimeisistä rauhallisista kalkista. Korvaamalla kotkien aiheuttamat aineelliset vahingot täysimääräisinä (tai Ruotsin mallin mukaan maksamalla korvauksia alueella lentokykyisiksi varttuneiden kotkanpoikasten lukumäärän mukaan). Tulevaisuudennäkymät Kotkalajiemme tulevaisuus näyttää tällä hetkellä valoisimmalta vuosikymmeniin. Maakotkan suojelu ei ole yhtä hyvissä kantimissa. Vain suojelemalla riittävän suuria alueita voidaan luonnon monimuotoisuus säilyttää myös tuleville polville. DDT:n kieltäminenkin kohensi pesimätulosta, kun ohentuneet munankuoret palautuivat kestävään paksuuteen. Suojelu Parasta suojelua pitkällä tähtäimellä on valistus, sillä ainoastaan ihmisten myötämielisellä suhtautumisella voidaan kotkien tulevaisuus Suomessa taata. llahduttavasti merikotka on myös alkanut sopeutua elämään ihmisen rinnalla, mikä huomattavasti parantaa merikotkan mahdollisuuksia vallata itselleen uusia alueita tiheämmin asutusta sisäsaaristosta ja kenties jopa järviseuduilta. Talviruokintaa uudempi suojelukeino on ollut tekopesien rakentaminen molemmille lajeille. Vainoa ja tahallista häirintää esiintyy edelleen, eikä maakotka ole samalla tavalla kuin merikotka sopeutunut elämään ihmisen rinnalla. Eri puolilla Suomea on sekä maaettä merikotkille tarjottu myrkytöntä lihaa läpi talvikauden. Tahallinen kotkiin kohdistuva vaino ja ilkivalta ovat yhä selvemmin jäämässä sinänsä valitettavien yksittäistapausten varaan. Maakotkan pesiä on rakennettu lähinnä vaihtopesiksi vainotuille pareille, jotta nämä saisivat pesimärauhan edes muutaman vuoden ennenkuin uusikin pesä tulee vainoajien tietoon. Pesiä on myös rakennettu pesimättömille nuorille pareille sekä alueille missä kotkia on nähty mutta mistä pesiä ei tunneta. 3. Suomalaisten lisääntynyt ympäristötietoisuus ja huoli huomisesta on merkinnyt myös kotkillemme suopeampaa mielipideilmastoa. Kovin pirstotussa ja rikkonaisessa ympäristössä, jota tihenevä tieja mökkiverkosto silpoo entisestään, on pesimäympäristöjen suojelu aluehankintojen avulla ainoa kestävä ratkaisu. Etenkin liikkumista pesien läheisyydessä helmi-kesäkuun välisenä aikana tulee välttää. Talviruokinnan tarkoituksena oli alun perin taata pesiville kotkapareille riittävästi myrkytöntä ravintoa, jotta nämä onnistuisivat seuraavan kevään pesinnässään paremmin. Jatkamalla talviruokintaa. Säilyttämällä pesimäpaikkoja aluehankintojen ja rauhoituksen avulla.. 4. Maakotkan pesimätulosta voidaan parantaa vähentämällä häirintää pesimäpaikoilla ja tarjoamalla linnuille tekopesiä vähemmän häiriöille alttiilta paikoilta. 6. Kohta parikymmentä vuotta jatkunut merikotkan kannankasvu voidaankin merkitä lähes yksinomaan talviruokinnan tiliin, niin merkittävä se juuri merikotkalle on ollut. Miten kotkia voidaan suojella 1. 2. Nyt tiedämme, että talviruokinta nimenomaan helpotti nuorten ikäluokkien elämää vaikeina talvikuukausina sillä seurauksella, että talvikuolleisuus lähes romahti ja kanta alkoi vahvistua. Lisäämällä tekopesien tarjontaa rauhall isilla alueilla. Toisaalta haluttiin myös muuttavien nuorten lintujen jättäytyvän sikakesteihin turvallisemmille kotivesille sen sijaan, että lähtisivät vaaralliselle muuttomatkalle. 5. Suojelutoimien onnistuessakin maakotka tuskin runsastuu kovin paljon nykyisestään, siitä pitävät huolen luonnostaankin harva kanta sekä tärkeimpien saaliseläinten jyrkät kannanvaihtelut eri vuosien välillä. Merikotkan kanta on vakaassa kasvussa ja kanta on leviämässä. Välttämällä häirintää pesäpaikoilla
Sekä Ruotsissa (kungsörn) että Englannissa (Golden Eagle) laji on saanut nimensä juuri tämän erikoispiirteen mukaan. Suuri nokka ja pää ovat tummat, mutta silmän ja nokan väliin jää laaja vaalea ja höyhenetön alue. Läheltä nähtynä myös jaloissa on eroa: maakotkalla koivet näyttävät varpaita lukuunottamatta "karvaisilta", kun ne merikotkalla ovat paljaat ja kirkkaankeltaiset. Lapissa ja muuttoaikoina myös muualla maassa lajit esiintyvät rinnakkain, mikä lisää sekoittamismahdollisuuksia entisestään. Tässä iässä linnut myös saavat aikuisen merikotkan erityistuntomerkin kokonaan keltaisen nokan. Kotkien tunnistaminen K otkat erottuvat helposti muista petolinnuistamme suuren kokonsa, leveiden siipiensä, raskaan olemuksensa ja verkkaisen kaartelunsa perusteella. L ennossa kotkalajimme poikkeavat muodoltaan sen verran, että harjaantunut silmä tunnistaa lajit matkankin päästä. Merikotka näyttää isopäiseltä, jopa huonoryhtiseltä ja säkkimäinen ruumis näyttää aina pyrstöä myöten jäävän suurten siipien peittoon. Merikotkan siivet ovat lähes tasaleveät ja poikkipäiset ja pyrstö on lyhyt, kiilanmuotoinen ja siipipintaan verrattuna pieni. Rannikolla ja saaristoissa kesäisin liikkuvat kotkat ovat sentään lähes poikkeuksetta merikotkia. Samalla pyrstö lyhenee ja muuttuu yleensä jo nelivuotisilla linnuilla läpikuultavan valkoiseksi. Tämän jälkeen höyhenpuku muuttuu vielä jonkin verran iän myötä, selkäpuoli harmaantuu ja pää saattaa muuttua huomattavan vaaleaksi.. Tunnistamista vaikeuttaa lintujen arkuus ja tästä johtuvat usein etäisiksi jäävät näköhavainnot. M erikotkien siipisulat ovat kaikenikäisillä linnuilla yksivärisen tummat, mikä yksistään riittää erottamaan ne kaikenikäisistä maakotkista. Nuorilla linnuilla on ruskeanja valkeankirjava ruumis ja valkoisissa pyrstösulissa on kapeat tummat reunukset. Lajien erottaminen toisistaan voi kuitenkin olla hankalaa. Maakotkan siivet pullistelevat leveimmillään siiven keskikohdalta ja kaventuvat siitä sekä tyveen että kärkeen. Yhteisenä tuntomerkkinä kaikki maakotkat kantavat päässään kultaista kruunua, joka muodostuu päälaen ja niskan laajalti kullankeltaisista höyhenistä. Kaarrellessaan maakotka pitää siipiään vinosti ylöspäin koholla, ja edestäpäin lentokuvio muistuttaa matalaa, avonaista V-kirjainta. K aikki nuoret ja "keski-ikäiset" maakotkat tunnistaa helposti jo kaukaa siiven alapinnan suuresta valkoisesta laikusta sekä valkoisesta pyrstöstä, jossa on leveä musta kärkivyö. Noin kolmen-neljän vuoden iässä linnut muuttuvat vatsapuolelta yksivärisen ruskeiksi samalla, kun pää ja selkäpuoli alkavat vaaleta. Pyrstö on melko pitkä, levitettynä viuhkamainen ja pinnaltaan laajaalainen. I stuva maakotka on ryhdikäs ja siivenkärkien ja a, z pyrstön muodostama peräpää ·~ näyttää pitkältä ja sirolta. Merikotkan siivet ovat tavallisesti joko vaakatasossa tai loivalla kaarella. Vanhat linnut ovat tummempia ja vain läheltä erottuvat siipien ja pyrstön harmaat kirjailut, joita leveälti mustat sulkien kärjet reunustavat
MERIKOTKA. Nuori merikotka on alta kirjavampi ja puvussa pistävät silmään erityisesti si iven alanuori pinnan vaaleat täplärivit ja kainalon vaaleankirjava laikku, usein myös tumma pää ja kaula sekä vaaleankirjava vatsa. V anha maakotka on varsin tumma ja linnun erikoistuntomerkit, kuten kellanruskea niska ja harmaankirjavat ja tummakärkiset siipija pyrstösulat, erottuvat vain läheltä. Liitäessään ja kaarrellessaan merikotka pitää si ipiään vaakatasossa, mutta roikottaa hieman siiven kärkiosaa. Nuori maakotka on sitä vastoin helppo tunnistaa siipien suurista valkoisista laikuista sekä valkoisesta mustakärkisestä pyrstöstä. M erikotkan lentokuviota luonnehtivat ison nokan sekä jykevän pään ja kaulan aiheuttama etupainoisuus, lyhyehkö pyrstö sekä leveät ja poikkipäiset, ladonovimaiset siivet. Läpikuultava pyrstö saattaa kokonaan sulautua vaaleaan taivaaseen, jolloin lintu näyttää lähes pyrstöttömältä. MAAKOTKA M aakotkan voi jo kaukaakin erottaa merikotkasta pienemmästä päästä, suuresta pyrstöstä sekä pyöristyneistä si ivistä, joita lintu kaarrellessaan ja usein myös liitäessään pitää hivenen koholla. V anha merikotka on tumma lukuunottamatta vaa\eampaa päätä ja eturuumista sekä keltaista nokkaa ja hohtavanva\keaa pyrstöä
"Olemme töissä samassa kairassa, me ja kotkat", toteaa nykypolven poromies, eikä saariston asukas pidä enää merikotkaa kilpailijanaan. (toim.) 1993: Suomen kotkat ja haukat. Linnut 30(3): 5-14. & Palokangas, R. Kirjayhtymä, Helsinki. ja Koivusaari, J. Tällä kotkakirjasella Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa kiinnittää huomiota Suomen kotkien tilanteeseen ja tasoittaa tietä näiden uljaiden lintujen levittäytymiselle koko maahan. Stjernberg, T. Merikotkakannan kehitys Suomessa 1970-1994. K otka liiteli Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen ensimmäisessä, Reino Kalliolan piirtämässä logossa vuosien ajan suomalaisen luonnon ja luonnonsuojelun symbolina. Omakustanne, Kajaani. Nyt kun Suomen luonnonsuojeluliitto on täyttänyt 60 vuotta, kotkakannan vähittäistä elpymistä voidaan pitää yhtenä viime vuosikymmenten kannustavimmista luonnonsuojelun voitoista. 1995: Merikotkat palaavat. Merkitse tiedonanto-osaan "Kotkille".. Lisää aiheesta Forsman, D. Olennaista on asennemuutos, joka sallii ihmisen ja petolintujen rinnakkaiselon. (09) 228 081 Metsähallitus Peräpohjolan puistoalue PL 8016, 96101 Rovaniemi Puh. Vielä paremmin ovat elpyneet merikotkat, joiden leveäsiipinen hahmo on yhä tavallisempi näky saaristoissamme. Helo, P. K unnia kotkien paluusta kuuluu kaikille suojelutyöhön vuosikymmenten aikana osallistuneille. 1967: lintujemme katoava aateli. Koivusaari, J., Nuuja, 1. WSOY, Helsinki. Kotkankadulla toukokuussa 1998 Timo Helle puheenjohtaja Suomen luonnonsuojeluliitto Osoitteita Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9 00510 Helsinki Puh. 1980: Uhanu Merikotka. (016) 329 4610 tuomo.ollila@metsa.fi Rengastustoimisto Luonnontieteellinen Keskusmuseo PL 17, 00014 Helsingin Yliopisto Puh: 09-191 7447 Suomen WWF Merikotkatyöryhmä do sihteeri Ismo Nuuja Ympäristötieto Vähäkuja 2 A 2 40520 Jyväskylä Puh: (014) 641 711 Kotkatietopaketin toimitti Dick Forsman Kiitokset tietopakettia ansiokkaasti kommentoineil le Torsten Stjernbergille (merikotka) ja Tuomo Olli lal le (maakotka) Kotkatietopaketin tekoa tuki Raija ja Ossi Tuu liaisen säätiö, Lappeenranta Kotkatyöhön voi lahjoittaa rahaa Suomen luonnonsuojeluliiton lahjoitustilille 800016-98850. 1981 : Kotka, lintujen kuningas. Gummerus, Jyväskylä. Suominen, T
Niitä raivataan ennennäkemättömän laajasti etenkin öljypalmuja metsäteollisuuden tarpeisiin sekä ]aavalta muille saarille siirrettävien ihmisten asutustiloiksi. Sademetsät hupenevat prosentin vuosivauhdilla.. Teksti ja kuvat: Jorma Laurila Indonesian sademt Indonesialla on maailman rikkaimmat sademetsät
:sillä on monta ottajaa Sademetsä on kaadettu ja tilalle on istutettu akaasian taimia. Riau, Sumatra.. Plantaasi kasvaa hakkuukypsäksi noin seitsemässä vuodessa
On huhtikuun alku, ja olemme April-yhtiön ja UPMKymmenen vieraina tutustumassa Riaun selluja paperi38 tehtaaseen sekä puuplantaaseihin ja metsiin. Ensimmäinen sato akaasiaplantaaseilta saadaan muutaman vuoden päästä. Vain öljypalmua tuhansin hehtaarein paikalla, jossa oli ennen sademetsää. Ne ovat valtaisassa laajuudessaan vielä kaameampia kuin akaasiaplantaasit. Ne ovat matkalla Riaun sellutehtaalle, joka nielee 500 rekatlista puuta päivässä. Luonnonmetsien hakkuiden on tarkoitus SUOMEN LUONTO 6/98. Ajamme tuntikausia pitkin metsäautoteitä, joita reunustavat lähes yhtäjaksoisesti hakkuuaukeat. Vastaan tulee rekkoja raskaassa puulastissa. April hakkaa luonnonmetsiä vielä vuosia Riaun sellutehtaan puu on alusta saakka hankittu pelkästään luonnonmetsistä. Näin jatkuu vielä lähivuodet. Tuttu haju tunkee nenään Sellutehtaan imelä haju leijuu Kerincin kylässä, ja tehtaan savut ja höyryt kohoavat taivaalle kuin koto-Suomessa konsanaan. Kaikki maastossa näkemämme hävitys ei ole Aprilin tekosia, seudulla toimii monia muitakin yhtiöitä. Sarvinokan lisäksi ei juuri muita lintuja näkynytkään koko päivän aikana Riaussa Sumatran saarella. Palmuviljelmät jatkuvat taivaanrannan taa. Suuri sarvinokkalintu louhottaa ankean hakkuuraivion poikki. Myös yksityiset ihmiset ottavat osansa. Tänä vuonna ykkösosa laajentuu miljoonaan tonniin, ja 1999 lopulla valmistuu viereen toinen miljoonan tonnin sellutehdas. Orava hyppelee kaatuneelta rungolta toiselle etsien puuta, johon kiivetä. Viljelmistä on tähän mennessä istutettu runsaat 50 000 hehtaaria. Vuoden 2005 vaiheilla raaka-aineen on määrä tulla kokonaan vajaan 200 000 hehtaarin akaasiaplantaaseilta, joihin tarvittavaan alueeseen April on saanut Indonesian hallitukselta käyttöoikeuden. Ne ovat muistoja sademetsästä, joka kasvoi paikalla vielä jokin aika sitten. Sellutehtaalle tulee joka päivä 500 sademetsien puulla lastattua rekkaa. Siellä täällä sojottaa pystyyn jätettyjä kookkaita runkoja, jotka ovat olleet liian vaarallisia kaataa. Linnut ovat kaikonneet, kun metsät on hakattu. Vaimetin toimittama 350 000 tonnin · hienopaperikone käynnistyi huhtikuussa, ja toinen samanlainen on rakenteilla. Aprilin Riaun tehdas Sumatralla tuottaa 700 000 tonnia sellua vuodessa. Tänä vuonna kapasiteetti kasvaa miljoonaan tonniin, ja ensi vuonna viereen nousee toinen miljoonan tonnin tehdas. Sademetsän siivekkäät eivät osaa elää pensaikossa tai avomaalla. Se tietää rekkaa tehtaalle joka kolmas minuutti. Metsiä hakataan sekä laillisesti että laittomasti . Lisäksi niitä poltetaan. Metsää raivataan eniten öljypalmuplantaasien tieltä. Aasian suurin sellutehdas Riaupulp valmistui 1995 ja tuottaa 700 000 tonnia sellua vuodessa. Luonnonmetsien hakkuista luovutaan vasta vajaan kymmenen vuoden kuluttua
MALESIA t Sum tra 500km SUOMEN LUONTO 6/98 I ' ,.,-,..,,, S :h 11 Pontianak ng \ ,--J.._ I I I / \(apua Samarinda ~, Borneo KALIMANTAN / ,__~-~_.,--0 Öljypalmuplantaasit ovat jopa tuhansien hehtaarien laajuisia. Yhtiöiden mukaan neitseellistä sademetsää ei hakata vaan eriasteista poimintahakattua metsää. loppua vajaassa kymmenessä vuodessa. Poimintahakattu sademetsä ei ole mitään jätemetsää; sieltä on kaadettu ainoastaan suu39. Näin pääosaksi ilmeisesti onkin, mutta se ei muuta miksikään sitä, että erittäin hyväkuntoista luonnonmetsää kaadetaan kymmeniätuhansia hehtaareita. Tänä vuonna Indonesiaan raivataan uusia öljypalmuviljelmiä 1,5 miljoonaa hehtaaria. April ja sen yhteisyökumppani UPM-Kymmene ovat saaneet luonnonmetsien käytöstä ympäristöliikkeet niskoi lleen. Niillä käytetään runsaasti keinolannoitteita ja hyönteismyrkkyjä
Kun ensin rakennettiin jättimäinen tehdas ja vasta sen jälkeen alettiin rakentaa pysyvää raaka-aineperustaa, riskit ovat erittäin suuret. Istutusalueet ovat hajallaan noin 300 000 hehtaarin alueella, jolle yhtiöllä on käyttöoikeus. Näin oli jatkunut jo viikkoja, meille kerrottiin. Riittävätkö ravinteet. Tämän kaksivuotiaan pikkuorangin emot tapettiin, kun ne pakenivat metsäpaloja ihmisten ilmoille. Jos metsä jätettäisiin omiin oloihinsa, siitä kehittyisi vähitellen sulkeutunutta sademetsää. Istutus etenee noin tuhannen hehtaann kuukausivauhdilla. "Sateet eivät enää ehdi sammuttaa paloja, sillä silloi n kun ne tulevat, seudulla ei ole enää mitään sammutettavaa. Istutusalueiden välillä on paikallisten asukkaiden riisija muita viljelyksiä. Satelliittikuvissa näkyi ltäKalimantanilla jopa yli tuhat SUOM E LUONTO 6/98. Keskipäivän hämärä hetki Huhtikuun alussa Länsi-Kalimantanilla ei näkynyt sinistä taivasta. Horisontti oli suttuinen ja utuinen. Enson toiminnan juuret ovat Suomen kehitysyhteistyöprojekteissa 1980-luvulla. Poikanen säästettiin, ja se päätyi pastori Maessenin hoitoon Sintangiin. Enson 600 000 tonnin sellutehdas on vasta suunnitteilla jonnekin Kapuas-joen varteen. Maessen johtaa Sintangissa dayak-kulttuurikeskusta. Miten maa40 perä kestää kymmeniä kiertoja peräjälkeen. Kasvitieteilijä Mark van Nieuwstadt vietti neljä kuukautta Samarindan seudulla pahimmilla paloalueilla. Päätöstä ei ole vielä tehty, joten tehtaan perustamiseen menee vuosia. Niistä on seulottu kaksi nopeakasvuisinta ja tuhohyönteisille vastustuskykyisintä kantaa, joiden muutamista valioyksilöistä monistetaan plantaaseille istutettavat taimet. Viime vuonna ensolaisetkin joutuivat evakkoon. Sinä aikana raakaaineperusta on mahdollista saada kuntoon. Kaikki on palanut." Itä-Kalimantanin palojen taustalla on El Nifio -sääilmiön aiheuttama poikkeuksellinen kuivuus. Yhtiöt puolustautuvat sillä, että koko Indonesian nykyiset ja lähivuosina perustettavat selluja paperitehtaat tarvitsevat vain vajaat pari prosenttia Indonesian metsäalasta. Plantaaseille istutettava australialainen akaasia (Acacia ,nangium) saavuttaa hakkuukypsyyden jopa seitsemässä vuodessa. Asiassa on kuitenkin monta muttaa. Aprilin viljelmillä akaasian taimien geneettinen perusta on hyvin kapea. Luja usko akaasiaan Tropiikissa puu kasvaa kymmenen kertaa nopeammin kuin Pohjolassa. Taimien geneettinen perusta on monimuotoisempi kuin Aprilin tarhoilla. Paikallisten asukkaiden kanssa neuvotellaan vapaaehtoisesti maiden vuokraamisesta. Aurinko häämötti oranssina kiekkona savusumun takaa. Enso toimii alueella Finnantara Intiga -yhteisyrityksessä, jossa Enson lisäksi on mukana kaksi indonesialaista valtionyhtiötä. Itse tehtaat ovat päästöiltään samalla tasolla kuin parhaat suomalaiset tehtaat. LänsiKalimantan on tänä vuonna säästynyt paloilta. Pääkonttori on Pontianakissa, plantaasit ja taimitarhat ovat Sanggaun ja Sintangin seudulla. Istutettuna on tosin vasta 15 000 hehtaaria tarvittavasta 100 000 hehtaarista. Riaun tehtaiden suurimmat luonnonsuojelulJiset ongelmat liittyvät raaka-aineperustaan ja luonnon monimuotoisuuden tulevaisuuteen. Pastori Jacques Maessen, joka on asunut KalimantaniUa 30 vuotta, antaa tunnustusta Finnantara Intigalle ja Ensolle. Maaliskuun loppuun mennessä oli palanut jo 120 000 hehtaaria ja palot jatkuivat edelleen. Voidaanko tuhohyönteisten hyökkäykset torjua. Savusumu on lähtöisin suuren saaren toiselta puolelta, lähes tuhannen kilometrin päästä Itä-Kalimantanista, jossa metsäja pensaikkopalot syttyivät heti alkuvuodesta. Dayakit ovat Kalimantanin alkuperäisväestöä. Eläin vietäneen myöhemmin orankien orpokotiin, josta niitä yritetään palauttaa luontoon. Hehtaarituotto on 25-30 kuutiota vuodessa. Tämä on antanut pohjaa myöhemmälle toiminnalle, koska näkökulma on alunperin ollut pelkkää bisnesajattelua laajempi. rimmat rungot. Enso metsittää kaskiheinikoita Toinen suomalainen metsäjätti Enso on mukana puuplantaasien kehittämisessä Länsi-Kalimantanissa Borneon saarella. Sitkeät heinikot häviävät vain istuttamalla metsää. Jos plantaaseille ilmaantuu vaikeita tuholaistai muita ongelmia ja tuotto jää arvioidusta jälkeen, luonnonmetsien hakkaaminen jatkuu varmasti 2005 jälkeenkin. Suhteet paikalliseen väestöön ovat vähemmän ongelmallisia kuin Aprilin alueella, ja luottamus on parantunut viime vuosina. "Helmi-maaliskuussa tutkimusalueellani satoi kirjaimellisesti vain kymmenen pisaraa vettä, ja tämä oli trooppisessa sademetsässä", Nieuwstadt kertoo. Silloin rungot ovat halkaisijaltaan 30-40senttisiä ja 25-30 metriä korkeita. Pysyykö maaperän eroosio ku1issa. Finnantara lntiga metsittää pääasiassa kiusallisen lmperata cylindrica -heinän (alang alang) valloittamia rappeutuneita kaskimaita. Poimintahakattukin sademetsä on rikas elinympäristö verrattuna yksitotiseen plantaasiin. Akaasiaviljemistä on Indonesiassa kokemuksia vain parilta kiertoajalta. Ensin taimiaines on valikoitu alkuperältään seitsemästä kasvupaikasta
"On varmistettava, että uudet maankäyttömuodot ovat kestävällä pohjalla. Rahaa tulee vain UPM:n kautta, joten vetäytyminen ehkä pakottaisi Aprilia muuttamaan politiikkaansa." lndro Tjahyonon mukaan Enson malli on parempi, koska siinä otetaan enemmän huomioon paikallisten ihmisten näkemyksiä. Se tarjosi vain hyvät olot metsäpalojen sytyttämiseen. Uskon että monet yhtiöt seuraavat niiden jälkiä." "Kun Enso meni Kalimantanille, se olisi voinut muiden yhtiöiden tavoin vaatia yksinoikeutta suureen yhtenäiseen alueeseen. Kuvassa näkyy myös akaasiaviljelmä, joita Enso/Finnantara lntiga perustaa heinän valtaamille, huonokuntoisille kaskimaille. "Osa metsistä häviää hakkuiden takia, mutta paljon suurempi osuus muutetaan pysyvästi maatalouskäyttöön. Nämä alueet lakkaavat lopullisesti olemasta metsää. Silloin paloi vähintään useita satojatuhansia hehtaareita. Savusumu himmensi huhtikuun auringon ltä-Kalimantanilla asti, lähes tuhannen kilometrin päässä paloalueesta. El Nifioa paloista on turha syyttää. Hänen mielestään ei ole realistista vaatia, että luonnonmetsien hävittäminen lopetetaan kokonaan. Alkuperäisväestön perinteinen maankäyttöoikeus on usein saanut väistyä. Ciforin varajohtaja Neil Byron jaksaa silti olla optimistinen: "50 vuoden kuluttua Indonesiassa on luonnonmetsää vielä 30-35 prosenttia maan metsäalasta", hän arvioi. Virallisen maankäyttöpolitiikan mukaan Indonesian noin 140 miljoonan hehtaarin metsäalasta runsas neljännes eli 30 miljoonaan hehtaaria raivataan kokonaan muuhun käyttöön, kuten öljypalmuplantaaseiksi ja riisiviljelmiksi. "Pari viime vuotta olivat hyvin sateisia. Indonesiassa on tällä hetkellä kaksi miljoonaa hehtaaria öljypalmuviljelmiä. Loppu metsäala on varattu erilaiseen metsätalouskäyttöön puupelloista rajoitetun käytön metsiin, joissa saa hakata vain suuria tukkipuita. Suojelualueidenkin ongelmana ovat kuitenkin laittomat hakkuut. Vain talouskriisi ja epävakaa poliittinen tilanne hillitsevät investointihaluja. Kaakkois-Aasian ja etenkin Kiinan valtaisat markkinat ovat vieressä. Kuivuus tuli öljypalmuja metsäyhtiöille taivaan lahjana. Näin ainakin paperilla. Suurin vaara on, että hyvin laajoja alueita hakataan paljaaksi ja muutetaan esimerkiksi öljypalmuviljelmiksi", Byron sanoo. Metsää häviää noin miljoona hehtaaria vuodessa eli prosentin verran metsäalasta. Maa, jossa työja ympäristölainsäädäntö on löyhää, kiinnostaa ulkomaisia yhtiöitä. Tämä on valuma-alueiden ja ympäristön kannalta paljon parempi vaihtoehto." Indonesialaisen ympäristöjärjestö Skephin puheenjohtaja lndro Tjahyono on toisella kannalla: "UPM-Kymmenen pitäisi harkita uudelleen sopimusta Aprilin kanssa. Yhtiöt eivät voineet raivata haluamaansa määrää ja polttavat nyt paljon, koska ensi vuosi on ehkä sateinen", kertoo Indonesiassa toimivan kansainvälisen metsäntutkimuslaitoksen Ciforin varajohtaja Neil Byron. "Ongelmana on kuitenkin sama kuin Aprililla eli se, että plantaasit ovat perinteisiä monokulttuureja". lndonesialla on monia kilpailuetuja metsäalalla: puu kasvaa nopeasti ja palkat ovat alhaisia. Yhtiöllä on kuitenkin pieniä alueita siellä täällä, jotka ovat yhteydessä maatalousmaahan. Myös lintuja on vähän, koska niillä ei ole ravintoa." Viidennes metsäalasta häviää pysyvästi Indonesia pyrkii Aasian suurimmaksi metsäteollisuusmaaksi ja öljypalmuntuottajaksi. Kaikki maa kuuluu valtiolle, ja hallitus on jakanut yhtiöille au liisti maankäyttöoikeuksia. D Jorma Laurila kävi huhtikuussa tutustumassa Indonesian metsäkysymyksiin ympäristötoimittajien retkikunnan mukana. Polttaminen on halvin tapa raivata maata plantaaseille. Kuluvan vuoden aikana ala on aikomus lähes kaksinkertaistaa. SUOMEN LUONTO 6/98 Suomalaisista metsä yhtiöistä eri näkemyksiä Neil Byron suhtautuu suopeasti suomalaisten metsäyhtiöiden tuloon Indonesiaan: "Suomalaiset yhtiöt näyttävät tietä parempaan metsänhoitoon, kuten metsien poltosta luopumiseen. Viime vuonna palot riehuivat Sumatralla ja Etelä-Kalimantanilla, jotka nyt ovat säästyneet liekeiltä. "Uskon että Indonesiasta tulee maailman johtava sellunja paperintuottaja viiden-kymmenen vuoden kuKalimantanilaista orkideakauneutta. Myös asutusohjelmat ovat merkittävä syy metsien häviämiseen." Indonesian väestö kasvaa noin kaksi prosenttia vuodessa. 41. Myrkyt tappavat maaperän pieneliöitä ja hyönteisiä kuten mehiläisiä. Transmigraatiopolitiikka siirtää vuodessa noin 300 000 ihmistä eli tuhat joka päivä. Öljypalmuviljelmät ovat Indro Tjahyonon mielestä akaasiaplantaasejakin pahempia: "Oljypalmuplantaaseilla käytetään paljon keinolannoitteita ja tuholaismyrkkyjä. luessa", Neil Byron sanoo. paloa ilmaisevaa pistettä, ja pisteissä saattoi olla useita paloja. Jäljelle jäävästä runsaasta I 00 miljoonasta metsähehtaarista kolmannes on tarkoitus säästää eriasteisiksi suojelualueiksi ja tärkeiden valumaalueiden suojametsiksi. Jaavan saari alkaa olla kutakuinkin täynnä, ja sen takia ihmisiä siirretään Sumatralle ja Kalimantaniin
Eläimen otsa on kovera, ja otusta peittää tuuhea keltaisen ja ruskean sävyinen karva. Munatkin menivät hukkaan, sillä ne eivät kehity mudassa. Uusi muntjakki on keskimäärin 12 kilon painoinen se on pienin tunnettu muntjakkilaji. Yhden ravun hinta on puoli dollaria. Nousuveden taas tullessa ne olivat jo kuolleet. Lahden rannalla toimivan ydinvoimalan lämpösaasteen väitettiin haittaavan merialueen elämää, ja yhtiötä vaadittiin rakentamaan uusi jäähdytystomi. Timo Vaara Neljäs uusi nisäkäs laji Vietnamista Vietnamjlaiset biologit löysivät Phu Hoatin alueelta KeskiVietnamin sademetsistä tieteelle uuden nisäkkään. Se tarjoutui korvaamaan aiheuttamansa vahingot jollakin ympäristölle hyödyllisellä teolla, esimerkiksi palauttamalla jonkin vanhan viljelysalueen luonnontilruseksi. Kärhämä ympäristöjärjestöjen, viranomaisten ja kalastajien etujärjestöjen välillä jatkui . Kalastajat ovat perustelleet rapujen pyynnin jatkamjsta elannollaan. Rannoille saapuu samaan rukaan satojatuhansia kahlaajalintu ja. Molukkirapuja on käytetty lannoitteeksi ja eläinten rehuksi. 1990-luvulla molukkirapusaalis on kasvanut 100 000:sta noin 800 000 yksilöön vuodessa. Heidän ansionsa lahden molukkiravuista olivat 1996 noin 300 000 dollaria. Lisäksi rapuja saa kerätä vain kauempana rannasta olevilta marskimailta. Delawarenlahden molukkiravut ja niistä riippuvaiset linnut ovat saaneet uuden mahdollisuuden. Keväällä nousuvesi toi satojatuhansia rapuja suolle. Enjten rapuja tulee, kun täysikuu vetää vuoksen korkeimmilleen. 1990-luvulla linnut ovat vähentyneet 450 000:sta 200 000 yksilöön. Keväisin niitä poimitaan käsin hjekkarannoilta, syksyisin rapuja troolataan pohjalta. Ne syövät vedestä ja vesirajasta ravunmunia minkä ehtivät. Suuri osa niistä pääsi kyllä pois kalastajien kuorma-autoilla syöttikauppaan. Ne tulevat nousuveden aikaan. Munien määrä on vähentynyt kymmenesosaan. ventunut muuallakin. Erästä Delawarenlahden rantaniittyä ei enää hoidettu ja sitä hiekkarannasta erottavan padon annettiin rappeutua. Molukkirapuja saa pyytää vain käsin keräämällä. Kalastajat valittivat ja pyyntikielto kumottiin. Panssarit kolisevat ontosti ja pyrstötikarit heiluvat ilmassa, kun urokset tunkevat toistensa yli lähemmäksi naaraita. Talvimyrskyt mursivat padon, vesimassat syöksyivät niitylle ja söivät mennessään hiekkarannan monen sadan metrin matkalta. Parhaimmillaan rannalle saattaa kokoontua kymmeniätuhansia äyriäisiä. Kyseessä on uusi muntjakkilaji. Sarvet ovat vain 26 millin mittaiset. Rannoille kokoontui 1990 yli miljoona rapua, nyt niitä on tästä vajaa kolmannes. Kolme niistä on ollut muntjakkeja ja neljäs nautaeläimiin kuuluva metsäantilooppi. Lakeja voidaan kuitenkin aina muuttaa ja ympäristö voi muuttua, mikä saattaa koitua tuhoksi ravuille ja linnuille. Kahlaajalinnuille ei ole enää yhtä paljon ravintoa kuin ennen. Valtavat lintujoukot saavat osansa mätimunista. Keväällä 1997 New Jerseyn viranomruset kielsivät molukkirapujen pyynnin yli kahdeksi kuukaudeksi. Timo Vaara Niitty muuttui mutasuoksi. Ympäristöviranomaiset antoivat lopulta periksi, ja yhtiö pääsi halvalla koukusta. Hiekkarannan poikki kaivettiin kaksi leveää kanavaa, jotta merivesi nousisi pellolle. Touko-kesäkuussa saa koota vain tiistaisin ja torstaisin. Vesi nousi ja njin nousivat molukkiravutkin. Ankeriaan suosio on kasvanut Japanin ja Euroopan herkkupöydissä, joten syöteillä on kysyntää. Huolimatta paikallisen väestön ja asiantuntijoiden vastustuksesta se alkoi entistää vanhaa peltoa marskimaaksi talvella 1996-1997. MAAILMALTA Välilasku Delawarenlahdella Toukokuun puolivälistä kesäkuun loppuun molukkiravut nousevat Delawarenlahden rannoille Yhdysvaltojen itärannikolla. Vesiraja näyttää paikoin mannapuurolta ja sitä se eräille rannan asukeille onkin. Joillakin entisillä lisääntymisrannoilla molukkirapuja ei enää näy, ja tungos on har42 Molukkiravut tulevat ~ ällä nousuveden aikaan kutemaan Delawarejoen suiston rannoille. Kanadansirrien ja karikukkojen seassa on runsaasti myös pulmussirrejä ja isosirrejä. Ilman tätä tankkausta kahlaajat eivät jaksaisi lentää pesimään arktiseen Kanadaan. Tungos on suuri, ja rapujen jalat sotkevat hiekkaa niin, että osa munista joutuu veteen. Kanavat ohjasivat yli 300 000 rapua soistuvalle pellolle. Poikaset eivät ehtisi kuoriutua parhaaseen ravintoaikaan ja kasvaa täysikasvuisiksi ennen muuttomatkaa. Lopulta päästiin kompromissiin, joka tyydytti järjestöjä vaan ei kalastajia. Viikossa lintujen paino kaksinkertaistuu. Veden laskiessa ravut takertuivat kasveihin eivätkä päässeet takaisin mereen. Nykyään varsinkin kookkaita naaraita kerätään ankeriassyöteiksi. Samaan aikaan lintumatkrulun arvioitiin tuovan alueelle kymmenisen miljoonaa dollaria. Rapujen hupenemisen vuoksi muuttolinnutkin ovat vähentyneet näillä rannoilla. BBC Wildlife 4/1998 SUOME LUONTO 6/98. Vietnamin sodan päättymisen jälkeen alueelta on tähän mennessä löytynyt neljä uutta suurta nisäkäslajia. Yhtiö ei suostunut miljardien investointiin. Naaras munii tuhansia nuppineulan päätä pienempiä munia, jotka se kätkee hedelmöityksen jälkeen syvälle rantahiekkaan kehittymään. Ne tulevat talvehtimisalueiltaan Etelä-Amerikasta, osa välillä pysähtymättä. Ja vaikka jaksaisivat, pesinnän alku viivästyisi. Muntjakin asema omana lajina on varmistettu Kööpenhaminassa suoritetuilla DNA-tutkimuksilla
Totta kyllä silloin pääsee ihailemaan kalojen kimaltavia suomuja, hienostuneita värejä ja tyylikkäitä muotoja, mutta että tavoittaisi edes henkäyksen niiden todellisesta elämästä, siitä vedenalaisesta soljunnasta ei. Taajamien ja pikkukaupunkien marketeissa kun on pelkkiä silakkafileitä ja kirjolohta. Jotenkin se tuntui mukavalta: että jollakin ihmisellä on noin syvällinen suhde kaloihin. Paitsi että vedessä vallitsevat toiset luonnonlait kuin maalla, tuntuu vedessä soljuminen muutenkin hienommalta ja vähemmän arkiselta kuin tämä meikäläinen käveleminen, turpeen tallaaminen: kalojen liikkeissä on samaa keveyttä ja tavoittelemattomuutta kuin lintujen lennossa. SUOMEN LUONTO 6/98 43. Tässä tuhansien järvien maassa! Totta puhuen, vaikka kirjoitin kaloista kaunistelevasti silmänruokana, käyttäisin niitä proosallisesti myös vatsantäytteenä. Viimeksi tavatessamme syntyi puhetta kaloista. Toisaalta olen sitä mieltä, että luonto lähes aina ylittää mielikuvituksemme, synnyttää mitä kauneimpia, merkillisimpiä ja tarkoituksenmukaisimpia elämänmuotoja, ja siksi kalojen saavuttamattomuus joskus harmittaa. Ainakin ihmisnäkökulmasta: vedenalainen maailma on niin kokonaan toinen kuin tämä meidän omamme, ja siksi siinä on jotakin mystistä ja kiehtovaa. Ehkäpä tämä näkymättömyys antaa kalojen heimolaisille lisäeksotiikkaa jäähän paljon omien kuvitelmiemme varaan. niin, on sellaisiakin, jotka ovat kehnoja uimareita ja hermostuvat yli puolentoista metrin syvyyksissä, ja sellaisia onnettomia on turha Ahdin valtakuntaan houkutella! Tähänastisen elämäni aikana olenkin nähnyt etupäässä vain kuolleita tai henkitoreissaan olevia kaloja. Kaloja ei vain pääse näkemään siten kuin lintuja. Sitä paitsi, jos unohdetaan torikojut ja suuret citymarketit, ei edes näin pelkistetty kalojen bongaaminen maksa vaivaa. Ovathan monet kyllä tehneet jännittäviä sukellusretkiä snorkkeleiden kera, mutta ... Tai muoviin litistettyä kanadalaista savusiikaa. Risto Sauso Aura Koiviston mielestä kaikkien vesiemme puhtaudesta huolehtivien olisi ryhdyttävä kirjolohiboikottiin. Ostaisin ja söisin kaloja, jos tarjonta olisi toista kuin se nyt on. Ei siis mikään hyvä elämä ennen teurastusta. Ilmeisesti vanhanaikainen ei-ryöstökalastus on menettänyt kiinnostavuutensa niin elinkeinona kuin sivuelinkeinonakin, kun kirjolohenmössö ja tuontikalat ovat painaneet hinnat pohjalukemiin; ja ottaisivatko marketit edes vastaan, jos joku sitkeä äijänkäppyrä silloin tällöin ahvensaaliitaan tarjoaisi. Kolmevuotias veljenpoikani , jonka nimi sattuu olemaan Ahti, lukeutuu heihin. Ahdin isällä, veljelläni Kimmolla, on puolestaan hieno ja selvästikin rakkaudella hoidettu akvaario. Kimmo kertoi , että jossakin haastattelussa Suomen akvaariogurulta Markku Varjolta oli tiedusteltu, syökö hän kaloja. Mutta eikös vain ostettu tuota törkykalaa ihan kuten ennenkin! Kirjolohiboikotti olisi totisesti ensimmäinen ja perin yksinkertainen asia, mihin vesiemme puhtaudesta huolehtivien olisi ryhdyttävä. Kaloja katiskassa, verkoissa, torien ja kauppojen myyntipöydillä. Se on piristävä poikkeus tässä kirjolohitehtailun ja pilkkikilpailujen maassa. Jotakin on pahasti pielessä nykyajan kalastuspolitiikassa. Aura Koivisto Sympaattinen sampi K alat ovat oikeastaan ihmeellisiä olentoja. Jos eivät kaupat muuta kalaa tarjoa, niin se on sitten kauppojen häpeä. Eräs ystäväni kertoi kauhistuneensa nähdessään muutamia vuosia sitten lohenkasvatusta Keski-Suomessa: kalat olivat pienessä altaassa kuhisevana massana, ja tässä tuskallisessa ahtaudessa ne olivat repineet toisensa haavoja ja ruhjeita täyteen. Kun Ahdin isosisko ja isoveli olivat menossa elämänsä ensimmäiselle pilkkiretkelle Lahden Vesijärvelle, oli kotiin jäävä Ahti muistuttanut heitä: "Sampia ei sitten saa onkia, sillä sampi on rauhoitettu kala." Tästä isosisko ja isoveli olivat tietysti vain innostuneet ja alkaneet kiusata Ahtia: nimenomaan sampia, nimenomaan sampia me aiommekin pyytää! minkä seurauksena kolmevuotias kalanystävä oli purskahtanut katkeraan itkuun. Ei, eivät kalat oikein maistu ... Lse asiassa on kalojen epäonni, että ne ovat ihmisen näkökulmasta niin outoja. Siksipä on aina ilahduttavaa kuulla ihmisistä, jotka suhtautuvat kaloihin tunteella. Korkeintaan vaivalloista hengen haukkomista, jos kaloja ei ole ymmärretty lopettaa. Se on häpeä, sillä viime hellekesänä koko kansa itki myrkyllisiä leväkukintoja ja hätäili Itämeren puolesta. Ja saattaisihan tilanne muuttua, jos kirjolohesta kieltäytyjät eivät jäisi enää pieneksi vähemmistöksi! Kirjolohiboikottiin riittää syyksi kalankasvatuksen aiheuttama saastekuorma mutta kysymys eläinsuojelusta koskettaa myös kaloja, tai ainakin sen pitäisi. H äpeällisesti ovat suomalaiset langenneet kirjolohen huumaan. Kalat eivät ainakaan yleisen mielipiteen mukaan ole sympaattisia eivätkä söpöjä
NESTE Neste on öljy-, energiaja kemianteollisuuden yritys, jonka ympäristömyötäiset, lähes rikittömät polttoaineet, Futura ja Citydiesel ovat käytössä monessa maassa. Tähtäimessä on ISO 14001 -ympäristösertifikaatti tuotantomme pääosalle vuoden 1998 loppuun mennessä. Neste on mukana kansainvälisen kemianteollisuuden Responsible Care Vastuu Huomisesta ohjelmassa. Neste ja sen tuotantolaitokset haluavat olla ehdottomia edelläkävijöitä. 0204 501 , fax 0204 50 4798. Neste on onnistunut kehittämään tuotteensa ympäristön kannalta kilpailijoitaan oleellisesti paremmiksi. Tässä kovassa kilpailulajissa, ympäristötyössä, riittää töitä. Vaatimukset kasvavat. Siksi rima on entistäkin korkeammalla! Jos haluat lisät ieto ja Nesteestä ja ympäristöstä, käy Ne stee n koti sivulla http ://www.nes te.com tai t ilaa Nest een ym päristöraportt i osoitteesta: Neste Viesti ntä, PL 20, 02 151 Espoo, puh. Teot puhukoot puolestamme
Tutkijoillekin oli yllätys, että kaupungin vedenpuhdistamoille tulevasta typestä peräti 95 prosenttia liittyy elintarvikkeiden kulutukseen. Tukholmalaisia kehotetaan tuoreessa tutkimuksessa syömään Itämeri terveeksi. Antti Halkka Lähteet: Burström, F. Keinona on välttää lihan, kalan, munan ja maitotuotteiden nauttimista. Yli tuhat tonnia typpeä poistuisi merta rehevöittämästä. Vähän valkuaista sisältävän dieetin vaikutus perustuu siihen, että me länsimai ssa syömme liikaa valkuaisaineita. Näin kesän koittaessa on juuri sopiva aika muuttaa ruokailutottumuksia. 45. Todellisen kesäteon rehevöityvien vesistöjen auttamiseksi tekeekin se kuluttaja, joka vähentää eläinproteiiErkki Makkonen/Luontoku vat nien syöntiään ja valikoi jäljelle jääneeseen osuuteen vaikkapa ahventa, si lakkaa ja särkeä. Jos tukholmalaiset söisivät niitä puolet nykyisestä määrästä, kaupungin typen päästöt vesistöihin vähenisivät tutkimuksen mukaan kolmanneksella. Curt Forsberg: Conservation of the Baltic Sea at the Kitchen Table. Teoksessa a Future for the Baltic, Källa 45, FRN 19!)4. Typen vähentäminen ruokavaliota muuttamalla on tehokasta, sillä valtaosa typestä joutuu suoraan vesistöihin jätevedenpuhdistamojen läpi. Tieto siitä, että rehevänä rehevöitän, kannustaa ainakin minua hillitsemään syömistä, kun paino pyrkii nousemaan. Rehukasvien viljelyn ravinnesaastutuksen ohella karjanlannan varastointi ja lannan levitys on merkittävä saastelähde. Lisäksi kirjolohen vi ljely merkitsee valtavan ylimääräisen kalamäärän tuomista saaristoon ja sisävesiin. Niinpä kirjolohen syöminen on ehkä huonoin mahdollinen ruokavalinta perheessä, jota vesistöjen tila huolestuttaa. Vesistöille terveellinen ruokavalio on hyväksi myös keholle. TOSIJA MAKUASIOITA RAVINNOSTA Syö oikein ja Itämeri tervehtyy. Juuri typpi on merialueella yleensä tärkein rehevöittävä ravinne. Nyt päästään varsin vaatimattomaan 50 prosentin puhdistustehoon. Kotimaisen kalan pyytämisen mukana vesistöstä poistuu ravinteita. Fredrik Burströmin, Nils Brandtin ja Björn Frostellin tutkimustulokset ovat yleistettävissä mihin tahansa korkean elintason rannikkokaupunkiin. Valtakunnassa typenpuhdistus on yleensäkin järjestetty niin heikosti, että ruuantähteiden paikka on jo siksi komposti eikä viemäri! Ruotsalaistulos ruokavalion ja kotitalouksien jätevesipäästöjen suorasta yhteydestä oli osa laajampaa tutkimusta, jossa selvitettiin typen ja fosforin kiertoa Tukholman "aineenvaihdunnassa". Loppu joutuu karjatiloilta suurelta osin vesistöihin tai haihtuu ammoniakkina ilmaan. Ravinnossa saatu määrä ylittää tarpeen jopa 30-40 prosentilla. Lihakarjalle tai maidontuotantoon on kasvatettava rehua, jonka karja muuttaa varsin huonolla hyötysuhteella maidoksi tai lihaksi. Nyt laihduttamaan vesistöystävällisellä ruokavaliolla makkarat vähemmälle! Ylipaino lienee myös vesistöjen rasitus, sillä liikapaino lisää energian kulutusta ja siten henkilökohtaisia päästöjä. Syömässämme pihvissä on vain noin 15 prosenttia sen tuottamisessa kaikkiaan tarvitusta typestä. Tällöin päivittäinen proteiinin saanti väheni 48 grammaan, jolla prote11nm tarve vielä tyydyttyy. Kunglika Tekniska Högskolan/lndustriellt miljöskydd 1998. Vaihtoehtona oli jättää maitotuotteiden kulutus entiselleen, jolloin Tukholman typpipäästöt vähenivät noin 15 prosenttia. Kväve och fosfor i storstaden. Vielä pari vuotta sitten esimerkiksi Helsingin jätevesien typestä otettiin puhdistamolla talteen vain parikymmentä prosenttia. Nyt Ruotsin Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun tutkijat ovat laajentaneet ajattelun ympäristöön . ym: Materialräkenskaper och miljöarbetet i Stockholm. Typen vähenemisellä voisi olla hyvinkin paljon vaikutusta Tukholman edustan merialueen tilaan. "Ihminen on mitä hän syö", totesi kuulu saksalainen filosofi Ludvig Feuerbach viime vuosisadalla. Kirjolohi ei kelpaa, koska sitä ruokitaan ulkomaisella rehulla. Siksi eritämme jatkuvasti ylimäärin typpiyhSUOMEN LUONTO 6/98 Hannu Huovila/Luontokuv.11 Kesän ruokavalion maistuvia osasia ovat kasvikset ja luonnonkala, joita syömällä säästät samalla vesistöjä. Ruotsalaisten laskelmissa kaikki liikaa valkuaisaineita syövät vähensivät eläinvalkuaisen syömistä. Tutkimus ei käsitellyt ruokailutottumusten muutosten vaikutusta pelloilla ja navetoissa. disteitä, jotka poistuvat lähinnä pienten hätien saatossa vesistöihin. Fosforipäästöihin ei ruokavaliolla voi vastaavasti vaikuttaa. Kalan syönti voi joskus olla myös vesistöystävällistä. Sielläkin päästöjen väheneminen voisi kuitenkin olla huomattava, jos vähentäisimme eläinvalkuaisen käyttöä
Metsänhoitaja Irmeli Ruokanen Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskuksesta ja tohtori Risto Jalkanen Metsäntutkimuslaitokselta ovat tutustuneet alueeseen ja ongelmaan, ehkä he tietävät asiasta enemmän. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Kalevan jutun mukaan pilkkumäntypistiäiselle ei ole löydetty biologista torjuntakeinoa, joten hyönteisten hävittämiseksi on suunniteltu lentoruiskutuksia difl ubentsuronia sisältävällä torjunta-aineella. Nyt ne on poistettu sieltä rehusilakan muodossa. Tietoni perustuu muun muassa sanomalehti Kalevan j uttuun Suurtuho muhii Siikalatvan metsissä (2. Metsäluonto ei ole turvassa Pyhäjokeen laskevan Pöksänpuron ympäristön kohtalosta kertovassa ki rjoituksessani Metsäluontoko turvassa (SL 3/98) kritisoin samalla Suomen tehometsätaloutta ja metsänkäyttöä yleisesti. Hyökkäyksen jälkeen lintu lennähti peilin päälle ja sieltä takaisin ikkunanreunalle havaitakseen, että vanha vastustaja oli edelleen asemissa. Tilanne jatkui samanlaisena tunnista toiseen. Jos näin ei ole, niin Cajander varmaan sopivan tilaisuuden tullen kertoo, mitkä ovat tarhauksen ravinnevirtojen ympäristönsuojelulliset vaikutukset, ja mikä on niiden osuus vesistöjen kokonaiskuormituksesta. Tätä siltä tulisi vaatia. Pentti Pesonen 46 Turkistarhauksen ongelmista Veli-Risto Cajander esitti numerossa 4/98 lukuja turkistarhauksen aiheuttamasta vesistöjen ravinnekuonnituksesta ja tarhojen jätteisiin sitoutuneista ravinteista. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Luvut sinänsä lienevät lähellä todellista tilannetta, mutta niiden esittämisen yhteydessä olisi pitänyt pyrkiä arvioimaan myös niiden ympäristönsuojelullisia vaikutuksia. Minusta turkistarhaus on elinkeino jolla on kaikki edellytykset tulevaisuudessa täyttää ekologisesti kestävän tuotannon kriteerit. Vaikka turkistarhaus rehevöittääkin paikallisesti pintavesiä ja pilaa pohjavesiä, niin minusta on selvää, että sen nettovaikutus vesistöihin, etenkin Itämereen, on ollut mennema vuosikymmeninä myönteinen. Tämä on kuitenkin ilmeisen tarkoituksellisesti jätetty tekemättä, ja luotettu siihen, että suuret luvut synnyttävät halutunlaisia mielikuvia. Pekka Raukko Itämeren rehevöitymjstä ei estetä kalastamalla silakoita turkistarhojen rehuksi. Pesimäkauden alku ei ole helppoa aikaa. Maisema on muuttunut niin, ettei mitään yhtäläisyyttä ole näkyvissä, kuvaparin ottanut Arja Lijländer kirjoittaa. Erkki Annilan (SL 4/98) mielessä oli herättänyt ihmetystä kohta hyönteisten myrkytysten suunnittelusta, ja hän toivoi asiasta tarkempaa selvitystä. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Muutamien uhkailujen jälkeen se hyökkäsi tunkeilijan kimppuun. Tarhan ravinnetonneista noin neljännes on peräisin teurasjätteistä. Ympäristönsuojelun käyttäminen perusteettomasti lyömäaseena, kun ajetaan jotain muuta asiaa (esimerkiksi eläinten oikeuksia), on vastuutonta. Oma käsitykseni on, että ilVästäräkkikoiras lensi autoni sivuikkunalle ja näki, että kilpaileva komea koiras uhitteli sivupeilissä. PienkaSUOMEN LUONTO 6/98. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN JÄLKEEN 1 Ennen-kuvassa Unterniskanjoen mattojenpesukeidas Vuoksenniskalla kesällä 1994. Teksti ja kuva: Jouni Klinga man turkistarhausta tarhojen jätteisiin sitoutuneista ravinteista noin kolmannes olisi edistämässä sinilevien kasvua Itämeressä. Pian joen uoma siirrettiin Imatran ohitustiejärjestelyjen takia. Mitä tälle biologiselle jätteelle olisi Suomessa tehty ilman tarhoja. 10.97), jonka mukaan pilkkumäntypistiäiset ovat levittäytyneet satojentuhansien hehtaarien alueelle Pohjois-Pohjanmaalla ja uhkaavat aiheuttaa miljoonien markkojen menetykset alueen metsänhoitajille. Yleistyessään se nakertaa kaiken ympäristönsuojelun uskottavuutta. Oli siko siitä tehty koi ranruokaa, vai olisiko se syötetty naudoille, kuten Englannissa tunnetuin seurauksin tehtiin. Uusi uoma ja uusi mattojenpesupaikka jälkeen-kuvassa kesällä I 997. Lintu yritti pelotella peilikuvaansa uhkaussignaaleilla, mutta kilpailija toisti samat varoittelukuviot
Mutta sehän olikin metsää. Sitä ennen olin ihmetellyt, miksi jotkut jaksavat pitää meteliä jostakin puistonpläntistä. Tietysti välillä on päästävä kauemmas luontoon, liikenteen kumun ja viherleväisten puunrunkojen ulottumattomiin. Se on kuin siirtymäriitti vapaalta työhön ja takaisin. Kotimatkalla kysyin, mistä eläimestä hän oli pitänyt eniten. Puut sytytetään päältäpäin käyttäen hieman sanomalehtipaperia ja puutikkuja. Pian Keskuspuiston poikki vedetään myös maakaasuputkea, jota pitkin johdetaan kaasua Helsingin kaupungin liikennelaitoksen busseissa käytettäväksi. Toinen pesällinen vaatii hieman erilaisen polttotekniikan. Ja polkuja, joita pääsi huristamaan polkupyörällä kilometrikaupalla. Tehokkuus ei pienpoltossa tarkoita rajua, voimakkaasti kohisevaa roihua, vaan palaminen säädetään myös alkuvaiheessa rauhalliseksi rajoittamalla tuhkapesän luukun ja arinan kautta annettavaa ensiöilmaa. Ekoneuvoa Heikuralta kysynyt oli huolissaan lähinnä energiamääristä, ja samaa tuntuu pyörittelevän myös Salla Tynys Murto. Silakalla on tärkeä merkitys Itämeren ravintoverkossa. Viime syksynä sain yllättäen kirjeen Oulunsalon ympäristösihteeriltä. Olimme syöttäneet kauriita ja katselleet tiikereitä. Voi vain miettiä, mitä onkaan tapahtunut luonnonalueille, joilla ei ollut erityisiä arvoja kuten harvinaisia eliöitä tai elinympäristöjä! Kuitenkin tavallinenkin luonto erityisesti kaupungeissa ja taajamissa on arvokasta sekä ihmisille että eliöille. Tärkein peruste tarhauksen vastustamiselle on miljoonien koiran tasoisten villieläinten kasvattaminen yksipuolisissa ja piinaavissa häkkioloissa, täysin tarpeettoman tuotteen aikaansaamiseksi. Olen kuitenkin samaa mieltä Pekka Raukon kanssa siitä, että ympäristönsuojelu ei ole turkistarhojen suurin ongelma. Puut voi asettaa joko pystyyn tai vaakaan, ehkä hiukan nousemaan tulipesän takaseinää kohti . Toisioilmaa annetaan suuluukun ilma-aukkojen kautta hieman enemmän kuin ensiöilmaa. Keväästä syksyyn taitan muutaman kilometrin työmatkani puiston poikki. TäJlaista kehitystä runsas rehukalastus voi edistää. Pilkkeen tulee olla melko suurta, halkaisijaltaan 912 senttiä. Jo nyt voidaan sanoa jotain. Heikura sanoo ansiokkaassa kirjoituksessaan, että alkupalamisen on oltava mahdollisimman tehokasta. Hyvä, että puun ja palamisen laatuun kiinnitetään huomiota. Siitä asti olen ollut helpottunut jo ajatuksesta lähelläni olevasta henkireiästä. Paikalle ei ole tietä, maayhteytenä on vain kuoppainen pahainen polku pitkin rantaa. Tärkein ohje on: polttopuun tulee olla kuivaa, jotta palamislämpötila saadaan korkeaksi. Pieniä määriä kui via palavia jätteitä voi polttaa toisessa pesällisessä, kun liekkivaihe on kovimmillaan, ei koskaan syttymisvaiheessa. Uusi tutkimus antaa paljon perustietoa palamisen puhtaudesta. Itämeri ei ole turvassa laajan tehokalastuksen haittavaikutuksilta. Olivathan äläkännostajat vain tavallisia puistonkäyttäjiä, eivät rikkaita yrityksiä. Sinänsä hyvä asia, mutta miksi putki pitää vetää juuri puiston poikki . Kuitenkin on tärkeää huolehtia ennen muuta palamisen puhtaudesta, ja polttopuun kuivatus on parhaita keinoja. Tästä sain itse viime kesänä muistutuksen käytyäni Korkeasaaressa viisivuotiaan siskontyttöni kanssa. Ilman tutkimuksiakin on aina tiedetty, että polttopuun on oltava mahdollisimman kuivaa. Toiselle pesälliselle annetaan hieman enemmän toisioilmaa suuluukun kautta. Tämä neuvo perustuu satojen koepolttojen antamaan kokemuksen. Suomessa on 1990-luvulla virinnyt kiinnostus pienpolton tutkimukseen, ja tulokset näkyvät pian muun muassa käyttäjän käsikirjan muodossa. Nipi stely näkyy muissakin kaupungeissa. Ainoastaan rautatietyömaan kaivinkone kiehauttaa rauhoittunutta oloani . Miksi luontoa ja virkistysalueita pidetään jonakin ylellisyytenä, josta tarvittaessa saa nipistää. Toisaalta silakka on arvokasta ihmisravinnoksi. Mutta puisto riittää hyvin arkiluonnoksi. Veli-Risto Cajander Polttopuun on oltava kuivaa Suomen Luonnossa on ollut pari kirjoitusta polttopuiden kosteudesta, ensin Pekka Heikuran ekoneuvo (7/97) ja sitten Teuvo Murron kommentti (5/98). On tuhlausta pyytää lajia pääasiassa vain turkistarhojen tuotantokustannusten alentamiseksi ja voittojen kasvattamiseksi. Kerran olen tavannut siellä ketunkin, ja rusakko on suorastaan tavallinen näky. Siskontyttö mietti hetken kunnes sanoi: "Ehkä siitä oravasta." kona tuuletetussa tilassa kesän yli säilytettyä puuta. Esimerkiksi Espoossa havaittiin, että 1986 luonnoltaan arvokkaiksi arvioiduista alueista vain kolmannes on säilynyt täysin muuttumattomina. Pieni mökki soisella paikalla. Puut lisätään tasatun hiilloksen päälle, kun liekit ovat sammuneet ja hiillos alkaa tummua. Puhdas palaminen tuottaa hyvän hyötysuhteen. Parhaimmillaan kosteus on vain 1215 prosenttia eli polttoaine on lisäkui vatettu lämpimässä tilassa. Siksi, että se oli halvin ja helpoin ratkaisu, josta ei noussut liian suurta äläkkää. Olisipa kaikilla mahdollisuus tällaisiin aamuhetkiin, mietin usein. Heikki Hyytiäinen arkkitehti, tulisijatutkija Jätehuollon pakko maksatusta Meillä on ollut jo kohta 30 vuotta kesäpaikka Oulunsalossa. Luontoelämysten ei aina tarvitse olla niin eksoottisia. Ei siitäkään huolimatta, että vesija ilmapäästöjä syntyy ja että oikean turkin tuottaminen kuluttaa kymmenisen kertaa enemmän öljyä kuin tekoturkin valmistus. laston vähentäminen voi vaikuttaa myönteisesti matalissa sisävesissä mutta tuskin merioloissa. Tuolloin toukokuussa koko metsä oli yhtä valkovuokkomerta ja lintujen kiivasta parinetsintähuutoa. Itämeren fosforivirrasta on sitoutunut silakoihin korkeintaan prosentti tai pari. Ei hikistä bussimatkaa vaan varjoisaa metsänsiimestä ja lintujen laulua, ihanaa. Tätä mieltä on myös EU, mutta kun maaja metsätalousministeriömme valjastettiin tarhauksen etujen ajajaksi, Suomi sai poikkeusluvan silakan rehukalastuksen jatkamiseen. Altapäin sytytettäessä on erittäin vaikea hallita alkuvaiheen suurta kaasuuntumista, jolloin seuraa suuri palamattomien haitallisten yhdisteiden päästöryöpsähdys. Si inä ilmoitettiin, että kiinteistömme 47. Kuiva merkitsee korkeintaan 20 prosentin kosteutta eli niin sanottua ulkokuivaa, uiSUOMEN LUONTO 6/98 Tavallinenkin on arvokasta Pari vuotta sitten keväällä löysin sen: Helsinkiä halkovan Keskuspuiston. Maitopurkeilla tai muoveilla ei siis saa sytyttää tulta
Jo monta vuotta olimme harrastaneet jätteetöntä mökkeilyä. Turhaa mikä turhaa. Paperia tuli ja meni. ringon paahteesta hengissä selvinneille tarjotaan nyt tilaisuus paleltua kuoliaiksi. Ei taaskaan selkoa, mitä se jäte voisi olla. Päätin, että muruakaan en vie salolaisten roskapussiin. Olin jo saanut pari rankkaa opetusta siitä, mitä arvoa on kansalaisten omatoimisella pyrkimyksellä vähentää jätekasoja. Kiskokoot mitä kiskovat, lääninoikeuden myötävaikutuksella. Mukana on valmis eväs paperiin käärittynä. Lähes 30 vuotta olen pärjännyt omin avuin, aion pärjätä vastakin. Euroopan unioni tiedusteli, miksi Suomi ei noudata metsästyksessä yhteisön päätöksiä. Haulikot paukkuvat, höyhenet pölähtävät, mahtavat luontokokemukset kasaantuvat. Olin aivan ällikällä lyöty. Säätelemättömästä ja pesimäkauteen sijoittuvasta kesämetsästyksestä ollaan hiljaa kuin liri sukassa. Tällaisten elämysten jälkeen on hienoa istua iltaa mukia kallistellen ja seurata luodon kalliolla istuen auringon vajoamista mereen. Minusta vastaus oli vähintään törkeä, kun ei edes osoitettu, mitä jätteemme voisi olla. Miksi pesimäkauteen ajoittuvaa metsästystä pitäisi jatkaa onhan munienkeruu, poikasten onkiminen rautakoukuilla kivenkoloista ja polttaminen kynttilöinä sekä monet muutkin saariston perinteiset ja hauskat tavat kielletty. Lisäksi joukossa on riittävän paljon rupusakkia, joka ampuu mitä hyvänsä lentävää ja mistä hyvänsä. Metsästäjien järjestöt ja metsästysviranomaiset eivät juuri puhu kesämetsästyksestä eikä ihme. Metsästäjän känsäinen, karkea käsi silittää hellästi haahkan pehmeitä rintahöyheniä, mustavalkoisen linnun nokassa kimaltaa rubiininpunainen veripisara. Lokkien, räyskien ja merikihujen pesät tuhotaan ja poikaset tallataan hengiltä riistansuojelun nimissä. EU :lie on kaiketi unohdettu mainita koko asiasta. Miten voidaan perustella primitiivistä käyttäytymistä, jossa tapetaan kymmeniä tuhansia lintuja ja aiheutetaan siinä ohessa vahinkoja ja kärsimystä kymmenille tuhansille muille linnuille. Mitkä ihmeen jätteet. Koskaan ei yövytä siellä. Rahalla, jonka Oulusalon ympäristösihteeri syksyllä 1997 määräsi, vie kolme peräkärryllistä Ruskon kaatopaikalle ja vielä jää kahviraha lompakkoon. Tapani Veistola SUOMEN LUONTO 6/98. Kirjoitin: Mökillä käymme vain muutaman kerran keskikesällä. Luotojen kivenkoloista löytyy niihin hätäisesti survottuja naarashaahkojen, allien, koskeloiden ja tukkasotkien nahkoja. päivästä lähtien valtion omistuksessa olevilta nimetyiltä luodoilta, jotka ovat kylärajojen ulkopuolella. Suolistetusta ja nahoitetusta linnunruhosta on vaikea sanoa, mikä lintu ja kumpi sukupuoli on ollut kyseessä. Kesämetsästyksessä ammutaan nimenomaan aikuisia haahkoja, joista osa eli uusintapesyeiden linnut ovat vielä lisääntymässä. Piruuttani sen teinkin, vaikka jo vanhat ennenvanhaan sanoivat, ettei pärjää rahvas oikeudessa kuntaa vastaan. Kuitenkin sekä kevätettä kesämetsästykseen osallistuvista vain pieni murto-osa todella asuu saaristossa. Joka ei tuota ymmärrä, ei ole tehtäviensä tasalla, ja on parempi, että hän vie jätelain haahkoja ja yrittävät olla häiritsemättä lintujen pesintää. Toki useimmat kesämetsästäjät ampuvat vain koirasajanjakson olen omat omakotitalon jätteet vienyt henkilöauton peräkärryllä kaupungin kaatopaikalle, niin tein viime syksynäkin. Sain jälleen valitusluvan. Ei niin kuin Oulusalossa, nyrkkiä pöytään tyylillä. Se on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Keittoruokaa emme tee koskaan. Näin ilmoitin Oulunsalon ympäristösihteerille. Jätelain l l § sanoo asiasta: "Kunta voi kuitenkin päättää, että järjestettyyn jätteenkuljetukseen ei tarvitse liittyä, jos jätteen määrä on poikkeuksellisen vähäinen ja jos jätteenhaltija järjestää itse jätehuollon ... Ei pärjännyt nytkään. Haahkakoiraita ammutaan Merenkurkusta Yirolahdelle kesäkuun 1. Ulkosaaristossa pesivien lintujen munia ja poikasia tuhotaan, muuttoa valmistelevia ja vielä pesiviä vesilintuja ammutaan. Useimmiten käyn yksin. Päivällä ilman emojen suojaa paistuneet munat ja poikaset saavat lopultakin jäähtyä; au48 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Ilmoitukseeni sain nerokkaan vastauksen: "Kiinteistö velvoitetaan liittymään jätehuoltoon, kiinteistöllä syntyvän jätteen määrä ei ole poikkeuksellisen vähäinen ... Ihminen taistelee luonnon alkuvoimien kanssa ja voittaa. Saaristolaisten toimeentulolle kevätja kesämetsästys olivat ennen tärkeitä, mutta kenelle ne ovat sitä nykyi sin. on velvollinen liittymään kunnan järjestämään jätehuoltoon ... Paperit poltetaan ja huusitavara kompostoidaan. Joskus lämmitämme kiuasmakkaraa. Täytyy vain ihmetellä, kuinka kauan huiputus onnistuu. Onhan kevätmetsästyksessäkin tarpeeksi selittelemistä. Jokamiehen, jokakesän tappajaiset Taas on kesäkuu, taas on alkanut perinteinen kesämetsästys. Oulunsalolainen luulo oli liihoitellut kaupunkiin. On lähistön muissakin kunnissa mökkiläisten jätekeräystä, mutta ne toimivat vapaaehtoisuuden pohjalla, jokaisen tarpeen mukaan. Pääministeri Paavo Lipposen allekirjoittamassa, maaja metsätalousministeriön ylimpien metsästyksenedistäjien sorvaamassa vastauksessa yritetään epätoivoisesti selittää mustaa valkoiseksi. No, mistäpä sihteeri sitä tietää, pitää kirjoittaa ja kertoa. Siinä ei tarvita lupia, ampumakokeita, metsästysseuran jäsenyyttä tai elämistä rannikolla. Se on jokamiehen oikeus: metsästykseen voi osallistua jokainen Suomen kansalainen. Emme käy myöhäissyksyllä, emme talvella emmekä varhaiskeväällä. Siinä väitetään, ettei metsästystä tapahdu pesimiskaudella (vale), että metsästys on hyvin säädeltyä ja hallinnassa (toinen vale) ja että metsästykseen osallistuville kyse on vanhasta perinteestä. Metsästyksessä korjataan vuoden tuottoa, pääomaan ei kosketa, väitetään. Lopulta tuli neljän viisaan taivaallinen tuomio: Valitus hylätään, jätettä tulee. " Voi herran pieksut, miten voi syntyä vieläkin vähemmän jätettä. Sain luvan valittaa lääninoikeuteen. Samanlaisen Tom Eklund Metsästäjät nylkevät haahkakoiraita. " Tuo on selvää tekstiä. Samat "metsästäjät" toikkaroivat usein kännissä kuin ellun kanat pitkin luotoja
vin kansallismaisemamme. Rakennuslupahakemuksen liitteenä oli kansallispuiston johtajan Lasse Lovenin lausunto, jonka mukaan kota ei näy kaukomaisemassa. Metsänreunassa kasvoi alikasvustona tyypillisten lajien lisäksi myös pähkinäpensaita, jotka mielestäni näin pohjoisessa pitäisi rauhoittaa edes virkistysalueilla. Pahin tulevaisuudennäkymä on se, että laitapuolen kulkijat löytävät tämän valmiiksi kalustetun "grillimökin". Pähkinää ei kunnioiteta saati sitten edes tunneta. Yli 50 mj]joonan markan rakennushanke on Pohjois-Karjalan oloissa niin iso juttu, ettei sitä kukaan oikein kehtaa vastustaa. Mutta ei. näperrellään. Liekö "piilo" tarkoitettu edustustakoituksiin vai mihin, ei ainakaan valokuvaukseen. Uusia yllätyksiä lienee odotettavissa. Ja "edustuksellisiin" tarkoituksiin sop1s1 vaikka Ramada Presidentin yläkerta. Liikuntarajoitteiset ovat ainoa ryhmä, jonka kojunkäyttöä en kyseenalaista. Lieksan rakennuslautakunta myönsi helmikuun alussa kodalle rakennusluvan sillä perusteella että paikka on 1987 hyväksytyssä osayleiskaavassa määritelty laskettelurinnealueeksi, johon " voidaan rakentaa ko. Siihen kojun rakenne on mahdoton. Toinen niskavilloja nostattanut viherrakennustyö on tapahtunut Helsingin yliopiston koetilan mailla erään metsäsaarekkeen reunassa ( osayleiskaavassa merkitty lähivirkistysalueeksi). Juuri tämä näkymä on ehkä kaikkein tunnetuin ja merkittäSUOMEN LUONTO 6/98 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Ilmari Martikainen Kansallismaisemaan rakennettu kota Ukko-Kolilta nähtynä. Viikin luontoharrastajille on rakentumassa uusi uljas lintutorni lintulahden Pornaisten niemen puoleiselle sivulle, paikalle jossa aiemmin jo yksi aivan toimiva sijaitsi. toimjntaan liittyviä rakennelmia". pykälän tietokoneen roskakoriin hävitettäväksi, eipähän ole sotkemassa asioita. Niitä on myös ruvettu toteuttamaan ripeästi. Sen käyttötarkoitusta olen ihmetellyt monen alueella liikkuvan lintuharrastajan ja -kuvaajan kanssa. Liikenneongelmastakaan ei tunnu olevan suurempaa huolta: ihmjsethän ovat tottuneet ruuhkiin ja pysäköintiongelmiin kaupungeissa miksei sitten kansallispuistossa ja Suomen ainoalla serpentiinitiellä. Heikki Simola Joensuu Viikkiä nakerretaan Vanhankaupunginlahden rannat ja Viikin kaupunginosa Helsingissä ovat vähitellen kehittymässä niin sanotuksi kasvukeskukseksi. Matalikon rauha olisi mennyttä. Ipatin kodan rakentaminen jatkaa sitä reipasta linjaa, jolla hotellia ja laskettelurinteitä hallinnoiva PKO on Kolin huipulla pari viime vuotta toiminut, ja johon Metsäntutkimuslaitoksen paikallinen väki näyttää kiltisti alistuvan. Asialla on surkuhupaisiakin piirteitä, koska toisaalla pähkinöitä on jopa istutettu ja toisaalla taas myrkytetty vesakontorjunnan yhteydessä. Tänä talvena aloitettu latu-urien leventäminen leveän latukoneen mentäviksi vaati ympäristöministeriön puuttumista asiaan. Uudet asuintalot Viikissä on saatettu asuinkuntoon noin vuodessa. 1 1. Tapio Taponen luontoha rrastaja 49. Rakentamissuunnitelmia on tehty kaikkialle, sekä rakentamattomille että rakennetuille alueille. Ipatin huipulle rakennettiin kevättalvella hirsirunkoinen kuusi metriä korkea kota, joka istuu kuin finni naamassa keskellä kansallismaisemaa. Sekä hakijalta että luvan myöntäjältä näyttää jotenkin unohtuneen, että 1991 voimaan tullut ]akj Kolin kansallispuistosta yksiselitteisesti kieltää puistoon rakentamisen. Loka-auton painepumpulla aloitettu tyhjennys keskeytyi , kun soitin hotellin johtajalle ja kerroin, että siellä rikotaan muinaismuistolakia. Rakentamiseen enempaa puuttumatta: Myös osayleiskaavassa viherja suojelualueiksi merkityillä alueilla Tapio Taponen Viikkiin rakennettu "piilokoju " pitkoksineen ihmetyttää. Saarekkeessa on toteutettu ilmeisesti työllisyyssyistä raakaa metsänhoitoa. Alikasvosharvennuksen yhteydessä raivattiin ja haketettiin myös pähkinöitä. Ei siinä mitään, mutta sen edustalle ruoikkoon, luonnonsuojelualueen puolelle on kuitenkin rakennettu uudet pitkospuut ja suurimman kahlaajamatalikon rannalle, missä myös esimerkiksi harmaahaikarat kesäisin kalastavat, on rakennettu "piilokoju". Uudesta tullee lähes kaksi kertaa korkeampi. Kotaa ei myöskään mainita 1996 vahvistetussa runkosuunnitelmassa, jossa puistoon rakennettava palveluvarustus on yksityiskohtaisesti kuvattu. Rintamamies EH Kota Kolilla Kolilla tapahtuu koko ajan. Samaan aikaan viereisellä vaaralla ... Minkähänlaista huomjota mahtaisi herättää, jos joku matkailuyrittäjä pykilisi jotakin vastaavaa esimerkiksi Doverin kallioille tai Grand Canyoniin. Edellisiä vaiheita olivat yritys tyhjentää hotellin vieressä oleva uhrihalkeama pari vuotta sitten. Se kuitenkin näkyy erinomaisen hyvin siihen maisemaan, joka katsojalle avautuu, kun kiipeää hotellin vierestä portaita ylös Ukko-Kolille. Mikko Niskasaari kirjoitti numerossa 5/98 hotelliremontin ja luontokeskuksen suurista suunnitelmista. Hoito suoritettiin konevoimalla. Kodan on rakennuttanut Hotelli Koli Oy eli hotellin ja laskettelurinteiden vuokramiehenä toimjva Pohjois-Karjalan Osuuskauppa (PKO). Vain pari syrjemmässä ollutta pensasta säästyi
Uteliaan on sukellettava mukana olevien satojen järjestöjen sivuille ja uskottava, että poukkoileva etsintä vie kiinnostavien uutisten äärelle. CNN:n EARTH ei palvele arkistolla. Kysymys ei ole niin helppo kuin äkkiseltään voisi kuvitella. artto@ kaape li.fi SUOMEN LUONTO 6/98. Webissä Reutersin ympäristöuutiset on sijoitettu julkaisuun nimeltään Planet Ark (http://www.planetark.org/). Ilmaispalveluun kuuluu päivittäin kymmenkunta käypää ympäristöuutista ja vieläpä usean viikon taannehtiva arkisto, mutta ... Kirjaa lukeekin mielellään, ja helppolukuisuutensa ansiosta se on erinomainen tietolähde koululaisillekin. Sen etusivun EARTH-painike vie tuoreisiin ympäristöuutisi in, joiden lopussa on linkkejä taustoittaviin aineistoihin. Ammoisina aikoina oli toisin, esimerkiksi kivikaudella Linnunrata ja joidenkin kansojen keskuudessa rintamaidosta nimensä saanut Maitotie (Mi lky Way) nähtiin kosmisena äitikäärmeenä. Sen hakurobottikin tarjoaa kelpo tuloksia. Globaalien ympäristöuutisten linkkikokoelmaan sopii hyvin 199 1 perustettu Earth Times. Muilla suurilla uutistoimistoilla ei ole uutispäävalikoissaan edes ympäristöosastoja. Tätä nykyä suurin osa ihmiskunnasta pelkää tai inhoaa käärmeitä (koko joukko kuitenkin rakastaa ja pitää niitä lemmikkeinään). Tämän jälkeen jokainen kalalahko ja kalalaji saa oman esittelynsä. Kertokaa se minulle. Kalakuvista puhuttaessa ei Suomessa voida ohittaa Reijo Juurista, joka onkin tämän teoksen pääkuvaaja. klikkaa sen uutisetusivun Environment-painiketta, päätyy yllämainitun ENS:n arkistottorniin uutisiin. Vinjettipiirrokset somistavat sivukokonaisuuksia. äitienpäivän edellä tuoreimmat jutut olivat kuukauden vanhoja, äitienpäivän jälkeen tuoreita. Suomessa TV2:n uudet ja vanhat Y mpäristöuutiset voi lukea webistä (http://www.yle .fi/ympuut/ymphome. Hannu Eskanen KUUKAUDEN INTERNET-VINKKI Reutersin ympäristöuutissivuilla (www.planetark.org/) on myös tuoreita ympäristökuvia. Kansalaisjärjestöjen supersaitti Oneworld (http://www. Aiheenmukaisesti toimiva Lycos-hakurobotti tuottaa seuraavan pettymyksen. Kuva: Reuters/ Carolina Jiminez. Sarjan seuraava osa käsittelee lintuja ja ilmestyy vielä tämän vuoden aikana. Etusivulla on lupaavasti johdanto Environment News Servicen (ENS) uusimpiin uutisiin, mutta laajaa, keskitettyä uutiskokonaisuutta julkaisusta ei löydy, eikä ENS:n uutisarkistoakaan. Mutta missä ovatkaan webin parhaat globaalit maksuttomat koosteet tuoreista ympäristöuutisista. Weilin + Göösin suurteossarjassa Suomen luonnosta käsittelyn kohteena ovat nyt kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Kirja alkaa kalojen yleisesittelyllä, jossa tutustutaan laajasti kalastomme historiaan, rakenneominaisuuksiin, loisiin ja tietysti kalastukseen. Näistä ajoista lähtien juurtui uskomus käärmeen läheisestä suhteesta äitijumalattareen, maitoon ja lehmään. Jumalattaresta paholaiseksi, Kirjayhtymä, 1997, 258 s., 142 mk. Lajitekstit ovat hyvin kirjoitettuja; onhan kirjoittajina suomalaisia kala-asiantuntijoita Riistaja kalatalouden tutkimuslaitokselta, Suomen ympäristökeskuksesta ja eri yliopistoistamme. Painettu lehti ilmestyy kaksi kertaa kuukaudessa, mutta online-versiota (http: / /www.earthtimes.org/en vironmentdirecto,y. Ympäristöuutisia ilmestyy tuhansissa, ehkä kymmenissätuhansissa www-ju lkaisuissa, mutta parhaatkin julkaisevat vain murto-osan päivän globaaleista ympäristöuutisista. Selailin webin englanninkielisiä osia neljä tuntia, mutta tulos jäi huterammaksi kuin olin odottanut. Kooste on joka tapauksessa vanhanakin sisällöllisesti kiinnostaKäärme ihmisen mielessä Antero Järvinen: Käärme. Käärme on ollut myös muiden luonnonilmiöiden symbo1 i. com/). Kuvassa viime helmikuussa Caracasin eläintarhassa syntyneet tiikerineloset. htm) toimitus päivittää useammin ja julkaisun sisäinen hakurobotti tulostaa täyttä tavaraa. htm ). Suomen luonto -kirjasarjan kuvitus on alusta asti ollut kaunista katseltavaa. Toivorikas starttini erittäin laajassa Envirolink-julkaisussa (http://envirolink.org/) varoitti heti alkuun etsintämatkan vaikeuksista. CNN:n lähteisiin kuuluu Environmental News Network (ENN), joka tarjoaa tietoverkossa juttujensa pääosaa maksullisina. Ympäristöuutisia etsimään Missä osoitteissa ovat webin parhaat globaalit maksuttomat koosteet tuoreista ympäristöu utisista. Teoksen ulkomuoto on edellisten kirjojen kaltainen: huoliteltu ja kaunis kokonaisuus. Tuskin on ihmistä, joka suhtautuisi välinpitämättömästi käärmeisiin. j uhani. Ympäristöuutisia julkaisevat web-sivuillaan myös YK:n järjestöt, hallitukset, tutkimuslaitokset, konferenssit, kansalaisjärjestöt, yksityishenkilöt ja monet muut tahot. Myös satunnaisvieraat ja istutetut lajit tulevat lukijalle tutuiksi. Sen opin etsiessäni päteviä lähtöosoitteita. Kun 50 KIRJOJA Markku Varjo Kampela Suomen luonto -teoksen kalaosan kuvitusta. Uutistoimisto Reutersin Environment News on seuraava yllättäjä. enn. Tekstin lomaan on sijoitettu tietolaatikoita ja lyhyitä lausahduksia kansanperinteestä ja tieteen historiasta. Sama uskomus tunnetaan sekä Vanhalla että Uudella mantereella. oneworld.org/front.html) tarjoaa taustoittavia ympäristöuutisia, jotka on haettava aiheittaisen valikon kautta. CNN (http://cnn.com/) tarjoaa parempaa. Hyvin ui, matelee ja hyppii Juhani lokki, Jari Raitaniemi, Veikko Neuvonen, Kaarina Miettinen, Riitta-Liisa Kuosmanen (toim.) ja Pauli Nieminen (kuvatoimitus): Suomen luonto: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, Weilin + Göös 1998, 288 s., 478 mk. Nahkansa vuosittain luovat va ja helppokäyttöinen. ENN:ltä voi kuitenkin tilata ilmaiseksi muutaman perusteellisen uutisjutun päivässä sähköpostilaatikkoonsa (http://www
Aukeama!Yleisimmät lintulajit Västäräkki Pajulintu Varis Punakylkirastas Kivi tasku Rantasipi Käki Räkättirastas Laulu rastas Harmaasieppo Telkkä Metsäkirvinen Taivaan vuohi Leppälintu Kirjosieppo 100 99,3 98,0 97,6 97,5 96,9 96,2 95,7 95,6 95,5 95,0 94,7 94,6 94,2 94, 1 netaan Naga-käärmeenkuvien avulla. TOJA 72 221 1 111 1051 " " 1257 2058 2763 3474 4960 5649 5137 Peippojen maarä vähenee pohjoiseen. Hengästyin, aloitin kappaleita uudelleen ja sotkeennuin nimistöön ja asiasta toiseen polvei levaan tekstiin. Sittemmin se houkutteli syömään kiellettyä hyvänja pahantiedonpuun hedelmää, vietteli ja raiskasi Eevan. Käärmeen alunperin myönteinen maine mustattiin, ja siitä tuli syntipukki. SUOMEN LUONTO 6/98 48 paivan aikana päivittäin 108 kertaa puun ympäri. Aihepiirit kattavat puutarhanhoidon eri puolet: tietoa herkkusuiden kasvitarhasta, ilmasipuleista ja tuoksukasveista, miten saada myyrätuhot kuriin, kuinka ja miksi kerätä itse kasvien siemenet, miten hoitaa vanhaa puutarhaa ja niin edelleen. Muinaiset roomalaiset heittivät katapultilla myrkkykäärmeitä vihollislaivoihin. Zulujen kulttuurissa sateenkaari elää edelleenkin aina käärmeen seurassa. Kuvioita säestää naseva tekstiosuus, johon on poimittu kartoitusaineistoa vielä uudempiakin tietoja. Kiviset kuvataulut upotetaan kuudeksi kuukaudeksi veteen imemään sen yliluonnollista voimaa, jonka jälkeen ne asetetaan pyhän puun alle. Toinen tärkeä aineisto ovat lintujen linjalaskennat. Tuomien kukkapehkot etäisillä rannoilla ja vedentakaisen maantien reunoilla näyttivät ikäänkuin riippuvan tuossa hämyssä. Hetkessä saa myös selville, onko jonkin linnun pes1mmen seudulla harvinaista tai peräti tutkijoille ilmoitettava löytö. Järvinen ja taittaja olisivat auttaneet paljon, jos olisivat pätkineet tekstin laatikoiksi, pikkuartikkeleiksi ja tietoiskuiksi. Mielenkiintoisia ovat myös puutarhan suunnitteluun liittyvät asiat. Jatta Soini 51. Maastossa punnerrettu kirja sopii mitoiltaan vain sisätiloihin, si llä painoa on kertynyt nelisen kiloa. Peltolan kirjaan on koottu 29 puutarha-aiheista pakinaa, joista osa aiemmin eri lehdissä julkaistuja. KIRJOJA Käärme on paikoin myös sukupuoliyhteyden ja hedelmällisyyden symboli. "' "' ' " . " m. Sukupuoliyhteydessä käärme siirsi Eevaan saastaisuuden ja tästä sai alkunsa perisynti. Pohjois-Amerikan intiaanit valtasivat maata kalkkarokäärmeiden avulla, ja vi ikingit teloittivat sotavankeja sullomalla heidät tynnyriin kyiden kanssa. Pesivien parien määrässä eli runsaudessa johto on pajulinnulla. 'I ' ... Muuttuva pesimälinnusto kuuluu jokaisen lintuharrastajan ja linnuista kiinnostuneen kirjahyllyyn. Monipuolinen eläinkirja, Raamattu, toi käärmemytologiaan yhä uusia asioita. Intiassa naisten lapsettomuutta paranSuurteos Suomen linnuista Risto A. Paratiisin käärme tuli Aatamille mustasukkaiseksi Eevasta. E. Maamme pesimälinnusto tunnetaan ehkä parhaiten maailmassa. Lintujen laulut vähitellen vaimenivat asumusten lähettyvillä, mutta etäisten salometsien latvuksissa voi kyllä arvata joittenkin isompien laulajien pitkällisellä, pitkällisellä sävellyksellään omalla tavallaan tulkitsevan pohjolan kesäyön syvintä sisällystä, jota varten ne olivat niin pitkät matkat iloisesti kulkeneet. Nyt keskeinen tieto linnustomme tilasta on kaikkien ulottuvilla, kun pitkään odotettu suurteos Muuttuva pesimälinnusto ilmestyi toukokuussa. Teksti jatkuu ilman väliotsikoita sivukaupalla. Rea Peltolan puutarhalla voi olla tietty värinänsä. Maisema-arkkitehti Leena Iisakkala sanoo, että tyhjä tila puutarhassa on samaa kuin tauot musiikissa. Linjalaskentoihin perustuva kartta Muuttuva pesimälinnusto -kirjasta. pohjolan kesäyön kuvaaja huomaa pian joutuneensa tuttujen lausekäänteiden lumoih. Joka sivulla vi lisee eri laisia nimiä. Myös Vesa Koivun hienot valokuvat ansaitsevat kiitoksen. Silti Käärme-kirjan kirjoittaminen ja kustantaminen on kulttuuriteko. Sillanpää: Nuorena nukkunut, Otava 1972. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran 1931. Antti Halkka Runsaimmat lintulajit/paria Pajulintu 10 000 000 Peippo 6 600 000 Metsäkirvinen 2 200 000 Punakylkirastas 2 100 000 Jänipeippo 1 700 000 Harmaasieppo 1 600 000 Vihervarpunen 1200000 Räkättirastas 1 100 000 Keltasirkku 1 100 000 Punarinta 1 000 000 Niittykirvinen 990 000 Lehtokemu 920 000 Hippiäinen 920 000 Hömötilainen 910 000 Västäräkki 800 000 Suomen yleisin lintu on västäräkki, joka sai arvon JOO. Kirjassa on paljon ideoita, joita voi toteuttaa ajan kanssa. ~•' ·...!.....~ ~ ' . käärmeet ovat Kaksoisvirranmaassa edustaneet kasvillisuutta, joka vuoroin kuihtuu vuoroin kukoistaa. Valtavan tietomäärän ovat koonneet pääasiassa lintuharrastajat, jotka antoivat tietoja kahteen lintuatlaskartoitukseen. Antero Järvisen kirjassa on pakahduttavan paljon asiaa, tarinoita, myyttejä ja tulkintoja. Sen tietojen avulla Suomen lintumaailma tulee tutuksi. Käärmeitä on käytetty aseinakin. orvokkeja ja puutarha kukkii sineä läpi kesän. Kirja kertoo, mitä Suomessa pesiville linnuille kuului 1900-luvun lopun vuosikymmeninä. Siniseen puutarhaan hän ehdottaa kirjassaan vaikkapa sinivuokkoja, aki leijoja, kurjenmiekkoja, peurankelloja, lemmikkejä ja " KI RJAKALENTERI Kesäkuu Hiljaa kuin liukuen ja ovenkin ääntä kartellen tytär meni ulos pihamaalle, missä vielä oli alkukesän kevätsävyistä hämyä. Nainen saa lapsia käveltyään -------'Hiviii P..+ml1warmvu1 • MAlf ..... Suuri koko suo mahdollisuuden tarkastella lajeja aukeamittain. " . Se näyttää joutsenen paluun koko maan pesimälinnuksi, riekon häviämisen Etelä-Suomesta sekä peipon ja pajulinnun kilpalaulannan runsaimman linnun asemasta. Se on ensimmäinen kotimainen kirja käärmekulteista ja käärmeistä. Se pesi suurimmassa määrässä tutkittuja atlasruutuja. Kirjan lopussa on myös kattava kirjallisuusluettelo ja hakemisto. la on kaksi atlaskarttaa ja muutakin karttaja diagrammiaineistoa. Afrikassa alkuasukkaat sitoivat puffadderin liaaniin puhveleiden kulkureitille ja söivät kuolleet naudat. Puffadder-kyyn myrkky tappaa isonkin eläimen. Olinhan siellä minäkin, voi nyt parituhatta kartoitukseen tietoja antanutta lintumiestä ja -naista todeta kirjan levinneisyyskarttojen äärellä. Väisänen, Esa wmmi ja Pertti Koskimies: Muuttuva pesimälinnusto, Otava 1998, 567 s., 525 mk. Ulla Kokko Vinkkejä puutarhan suunnitteluun Rea Peltoja (teksti), Vesa Koivu (kuvat): Puutarha nojatuolissa, /4/ s., Tammi 1998, 155 mk. Kaunis kasvi tarvitsee rauhallisen paikan päästäkseen oikeuksiinsa. F. Peltola kirjoittaakin: Puutarhanhoidon hauskimpia puolia on se, ettei puutarha koskaan valmistu; aina tulee uusia haaveita. Eteläafrikkalaisille tornado on pitkä käärme. Peltola suhtautuu lempeän ironisesti innokkaisiin puutarhakokeiluihinsa, saaden lukijankin syttymään meillä vaikeasti menestyviin lajikkeisiin, kuten tummanviolettiin Mustaan Tulppaaniin. On jo pesiäkin ja niissä munia ... '" o,,,
Erityisiä elinkaarianalyysejä aiheesta ei ole tehty. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 6/98. Vaikka uusiutumattomien raaka-aineiden varannot ovat rajalliset, vielä tärkeämpi syy rajoittaa niiden käyttöä lienee luonnon sietokyky tai sen puute. Oikeudenmukaisuus vaatisi jakamaan niukat uusiutumattomat varannot tasapuolisesti maailman asukkaiden kesken. Sen käyttöä voi vähentää vaikkapa hyödyntämällä vanhojen kerrostalojen ulkoseinään jätetyn kylmäkaappitilan. Sitruspuista valmistettu tärpätti on monien kuvataiteilijoiden suosiossa. Onhan pellavaöljy valmistettu uusiutuvasta raaka-aineesta, eikä se kanna ekologisessa repussaan öljynjalostuksen ympäristötaakkaa. Pienissäkin värkeissä on uusiutuvista raaka-aineista tehtyjä vaihtoehtoja. Ylipäätään erilaisista perinteisistä maaleista ei ole olemassa täsmällistä terveystietoa. Ilmeisesti mineraalitärpätti eli lakkabensiini on terveydelle vähemmän haitallista kuin luonnontärpätit. Onko se terveydelle vähemmän haitallista kuin muut tärpätit. Näin kesällä rakentamisen, kodin ja mökin kunnostamisen aikaan rakennusaineet kannattaa ottaa uusiutuvuustarkasteluun. Ovatko perinteiset pellavaöljymaalit ympäristöystävällisempiä ja haitattomam52 VASTUULLINEN KULUTTAJA Puinen vai muovinen ovi. Kestävä Eurooppa -kampanjassa laskettiin, että Suomessa esimerkiksi sementin, raakaraudan, alumiinin, kloorin ja kuparin kulutusta pitäisi vähentää 7697 prosenttia. Ikkunoita vaivaa sama vika, tosin alumiinia ja muovia on myös pinnassa. Sitrustärpättiä käytetään myös eräiden perinteisten öljymaalien ohenteena. Ulko-ovet näyttävät kaupassa puisilta, mutta lähes kaikissa on sisällä muovia ja alumiinia. Mutta japanilaisethan ovatkin vähän erikoista kansaa: syövät puupuikoilla ja rakentavat taitavasti puusta ja luonnonkuiduista. Asia erikseen on eri tuotteiden väärinkäyttö. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) tutkijan Kristiina Saarelan mukaan vaikutelmaan ei kuitenkaan ole perusteita. Kokopuisia ovia ja ikkunoita saa ainakin tilaamalla tai kunnostuttamalla kierrätysosia. Erja Heino Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton tutkija, joka toimii Jätteiden synnyn ehkäisy -projektissa. Jos esimerkiksi kaseiinimaaleja levitetään pinnoille, jotka joutuvat kosteudelle alttiiksi, sisäilmaan voi levitä merkittäviä määriä haitallista ammoniakkia. Maalattaessa on huolehdittava kunnollisesta ilmanvaihdosta. Kaikki liuottimet ovat nykytietämyksen mukaan terveydelle haitallisia, ja sitrustärpätistä haihtuu hyvin samanlaisia haitta-aineita kuin havupuutärpäteistäkin . Pihan hoitoakin kannattaa miettiä: miksi hankkia polttoainetta nielevää ruohonleikkuria sekä joka vuosi uusia kukantaimia ja lannoitteita, kärsiä melusta ja hikisestä raadannasta, kun voi antaa kunnolla perustetun kauniin kukkakedon tai luonnonkasvien hoitaa itsensä. Esimerkiksi Marjalan ekotalossa Joensuussa tehdyt mittaukset osoittavat, että pellavaöljystä haihtuu hyvin pitkään erilaisia yhdisteitä sisäilmaan. Sakari Parkki nen/Kuvaliitcri Uusiutuvasta puusta on moneksi: antiikkihuonekaluista lautalattiaan, polttopuuksi ja keittiökalusteiksi. (yleensä neljä viikkoa). Jos tietoa on, se koskee lähinnä sisäilmaan haihtuvien hiili vetyjen maaraa tietyn ajan kuluttua maalauksesta Energiakin on usein pera1sin uusiutumattomista lähteistä. Miten on laita temperamaalien. Lattianpinnoitteen vaihtoehtoina ovat usein puu tai pvc-muovi. Kylmätila korvaa suurimman osan vuotta jääkaapin. Se tuoksuu hyvältä ja saattaa antaa vaikutelman terveellisemmästä ohenteesta. En tosin ole tällaista markkinointia koskaan nähnytkään. Tämä ei kuitenkaan välttämättä kerro koko totuutta vaikutuksesta terveyteen. Puu uusiutuu 80 vuodessa, metalleja ja öljyä saadaan miljoonien vuosien luonnonprosessien tuloksena. Nyrkkisääntönä pidetään, että hiili vetyliuottimia (tärpättiä) sisältävät maalit, lakat ja vahat ovat haitallisempia terveydelle kuin vesiohenteiset. Muovipinnoitteen valmistus vaatii kokopuiseen pintaan verrattuna paljon enemmän energiaa sekä tuottaa enemmän ja haitallisempia päästöjä. Keittiönkaapit voivat olla kokopuuta, ei muovia ja liimoja puulla höystettynä. Useimmiten uusiutumattomille raaka-aineille löytyy uusiutuvia vaihtoehtoja. Jätteenä puu on hyödynnettävissä, pvc-muovi et. HyiKUUKAUDEN EKONEUVO Kuukauden ekoneuvo perustuu lukijoiden kysymyksiin. Maakellari sopii niin pienkuin kerrostaloonkin. Pientalon lämmöneristeeksi voi valita uusiutumattomista raaka-aineista valmistetun mineraalivillan sijasta uusiutuvan selluvillan tai vaikka purun, oljen ja mullan yhdiste!pia kuin synteettiset maalit. Kellari toimii ympäri vuoden, kestää vuosikymmeniä eikä vaadi uusiutumatonta energiaa. Sain joskus japanilaisilta tuttavilta lahjaksi Japanissa tehdyn puisen kamman. Pekka Heikuralle voi lähettää postia osoilleeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai suoraan joko faxilla (03) 335 4212 tai sähköpostilla pekka. leja mainostetaan synteettisiä maaleja ympäristöystävällisemmiksi. heikura @sci.fi Luonnontärpätitkin ovat haitallisia Olen kuvataiteilija ja käytän öljyväritöitä maalatessani sitrustärpättiä. Luonnonraaka-aineista valmistettavat puunkäsittelyaineet, maalit ja vahat voivat aiheuttaa terveydellisiä haittoja siinä missä synteettisetkin aineet. lyritilöitäkin saa puisina metallisten sijaan. Sen sijaan väite, että pellavaöljymaali olisi käyttäjälleen terveellisempää, taitaa olla vailla pohjaa. Maailman parhaat juomatkin on kautta vuosisatojen säilytetty puisissa tynnyreissä. Perinteisiä pellavaöljymaamän, kuten perinteisessä rakentamisessa tehtiin
Jos vain osa puutarhasta puhdistetaan vuohenputkesta, puhdistettu alue täytyy eristää puhdistamattomasta upottamalla maahan ainakin 30 sentin levyinen kaitale juurimattoa seinämäksi. Sanomalehden alta vuohenputken versot eivät pääse valoon, ja SUOMEN LUONTO 6/98 Patrick Bertrand/Luon1oku va1 Laventeliviljelmä Ranskassa. Kun piha parturoidaan yhden kesän ajan ai nakin kerran viikossa ruohonleikkurilla, vuohenputki yleensä katoaa. Rikkaruohot ja tautien vaivaamien kasvien naatit sen sijaan on parempi kompostoida. Taimet kasvoivat kohtuullisesti, mutta mitään kukkia ei näkynyt. Kahdesta viiteen sentin kerros viherkatetta riviväleissä pitää maan pinnan kosteana sekä ruokkii kastematoja ja erilaisia maan pieneliöitä. Laventeli on valitettavan arka. Vuohen putki kiusaa Miten paas1s1mme eroon vuohenputkesta. Multasormipähkinät voi lähettää pureskeltaviksi myös suoraan osoitteella Rea Peltola, Venetahontie 374, 19920 Pappinen tai vesa.koivu@co.jyu.fi Jarkko Mäkincva/Luontokuva1 Vuohenputken tuoreita versoja voi syödä, mutta lajimäärityksessä on oltava tarkkana. Sitä kasvaa tontillamme joka paikassa: kukkapenkeissä, nurmikolla, puiden alla ja kasvi maalla. Sen kukat ovat tummansiniset, eivät pehmeän vaaleansiniset kuten laventelilla, ja tuoksu on kirpeän savuinen laventelin pehmeän aromin sijaan. Lonkeromaiset valkeat maarönsyt ovat vuohenputkelle tyypilliset. Ruohosilppu ja terveet vihannesten naatit voidaan hyvin levittää katteeksi kasvimaan riviväleihin tai kukkapenkkeihin ja pensaiden alle. Suomessa laventeli on vaativa kasvatettava; se talvehtii vain maan eteläosien suojaisissa paikoissa. Etelä-Suomessa se saattaa talvehtia suojaisassa, lämpimässä ja hyvin ojitetussa kasvupaikassa. Lahoavathan kasvit maan pinnallakin ja samalla pitävät maan kosteana. Jos taimet voisi kasvattaa ruukuissa ja siirtää sisälle syyskylmien tultua, laventelin voisi saada talvehtimaan ja kukkimaan seuraavana kesänä. Missä meni vikaan. Vuohenputki ei kestä saannöllistä niittoa. Rea Peltola 53. Tänä keväänä laventelit näyttävät aivan kuolleilta. Vuohenputki on oikeastaan varsin sievä maanpeitekasvi, joka viihtyy varjoisilla ja kuivillakin paikoilla. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhan.hoidosta voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. ennen pitkää ne nääntyvät. Tiiviisti supussa olevat, vasta maasta nousseet versot sopivat kevätsalaatiksi öljyn ja sitruunamehun kera. Pensaiden ympärykset voi peittää paksulla kerroksella sanomalehtiä, jotka pidetään aloillaan ja naamioidaan hiekalla tai puunkuorirouheella. Muuten vuohenputki luikertelee tuota pikaa takaisin. Pensaikoista vuohenputkea on vaikea saada pois. Katetta ei kuitenkaan kannata levittää aivan kiinni kasveihin, koska kosteus lisää homeita ja muita kasvitauteja. Ennen maistelua on paras varmistua, että lajimääritys on oikea; sarjakukkaisissa on myrkyllisiäkin lajeja. Versojen maku on kirpeän tärpättinen ja raikas. Imeläntuoksuinen, vaaleansinikukkainen m1rnnminttu on lähempänä laventelin värisävyä sinipunervine kukkineen ja vaaleanharmahtavine lehtineen. Viileä viherhuone tai kuisti olisi sopiva paikka laventelin talvettamiseen. Sekin on jonkin verran talvenarka, mutta kuitenkin selvästi laventelia kestävämpi. Itse olen käyttänyt yrttitarhan reunuksena iisoppia, joka on paljon kestävämpi. Pensaiden keskellä kasvavat versot täytyy kuitenkin nyhtää pois käsin monta kertaa kesässä. Laventeli ei kukkinutkaan Kasvatin viime keväänä siemenestä laventelia, koska halusin yrttitarhaani tuoksuvan, sinikukkaisen reunuksen. Usein laventeli ei ennätä kukkia vielä ensimmäisenä vuonna, joten sinikukkainen laventelireunus tahtoo jäädä pelkäksi haaveeksi, ellei esikasvatusta aloiteta todella aikaisin kevättalvella. Laventelia vastaavaa sinikukkaista reunuskasvia ei oikein ole. Kukkapenkin ja kasvimaan saa puhdistettua vain kääntämällä maan perusteellisesti ja perkaamalla vuohenputken valkoiset maarönsyt käsityönä. Yrttimaalle saa varmemmin sinisen reunuksen vaikka iisopista. Minne kas vij äte. Kunnollisesti lämpiävässä, peitetyssä kompostissa rikkaruohot ja useimmat taudinaiheuttajat kuolevat eivätkä jää riesaksi kasvimaalle. Rikkaruohot on hyvä haudata kompostin kuumimpaan kohtaan, jotta ne varmasti lahoavat eivätkä leviä kompostin mukana yhä uusille paikoille. Olisiko ruohosilppu, rikkaruohot, naatit ynnä muu puutarhajäte parempi panna kompostiin vai levittää suoraan kasvimaalle katteeksi. Talvehtimispaikan pitäisi olla valoisa ja viileä, mikä on melko hankala järjestää nykyasunnoissa
Muihin tunnusKauri Mikkola Humalaperhoset parittelemassa Tammisaaren suviyössä. Lapissa elävät pöllöt, hiiripöllö ja suopöllö sekä tunturipöllö, ovat etelässäkin aktiivisia valoisassa. Mesimaayökkönen (Chersotis cuprea) on näitä poikkeuksia, sillä sen naaraat imeskelevät innokkaasti auringonpaisteessakin mykerökukkaisia, tässä syysmaitiaista. Yöperhoset lentävät siis yöllä vaikka aurinko paistaisi. omaisiin Lapin lajeihin, jotka etelässä laulavat usein yöllä, kuuluvat punakylkirastas ja pajusirkku. Lyhytaaltoista säteilyä taas siroaa taivaalta ai van niin kuin etelänkin yössä. Mikä se oli. Ne tiedetään yöperhosiksi siitä, että ne joko lentelevät öisin myös eteläisissä vuoristoissa tai niillä on siellä öisiä sukulaisia. Useimmat yökköset, kuten Lapin hienot harmoyökköset (Xestia), lentävät öisin, joskin joidenkin lajien naaraat voivat olla munintalennolla päivälläkin . Auringon suora valo, joka tulee matalalta horisontin yltä, suodattuu satojen kilometrien paksuisen, linssimäisen ilmakehän läpi. Satakielen lähisukulainen sinirinta taas on Lapin tunnusomaisimpia laulajia. Raja päiväja yölaulajien kesken häviää pohjoiseen mentäessä. Nämäkin konsertoivat samoihin aikoihin, mutta niin tekevät myös monet muut lajit. Esimerkiksi kehrääjä ei ole levinnyt VaasanJyväskylän korkeutta pohjoisemmaksi. Vain sudenkorentojen ja päivänkorentojen lentävät aikuiset kuoriutuvat suoraan touNämä lajit laulavat innokkaimmjn hämärimpään aikaan, varsinkin "keskiyön" jälkeen. "Oikeita" yöperhosia on Lapissa useita kymmeniä lajeja, kun taas vain muutamat pörhö(Sympistis) ja nopsayökköset (Anarta) sekä jotkut siilikkäät, mittarit ja pikkuperhoset ovat siirtyneet lentelemään päivisin. Mutta Lapissa on omjakin yöperhosia, jotka eivät juuri koskaan lentele päivisin. Kun Lapissa ei aurinko laske lainkaan, niin mihin aikaan siellä yölaulajat laulavat. Ylempänä naaras ja alempana koiras, jonka siipien ultravioletti heijastus houkuttelee naaraita. Tällöin säteily heikkenee suuresti ja siitä siroaa pois lyhytaaltoista, sii s ultraviolettia, violettia ja si54 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Kauri Mikkola Vain harva tavallinen yökkönen on Etelä-Suomessa liikkeellä päivällä. Yöttömän yön perhoset Kun aurinko ei Lapissa alkukesällä laske lainkaan, mihin aikaan yöperhoset lentävät siellä. Meikäläisistä tunnusomaisista yölaulajista, kuten satakieli, kerttuset, sirkkalinnut, rantakanat, juuri mikään ei ole levinnyt Lappiin. SUOMEN LUONTO 6/98. Seppo Vuolanto Muodonmuutos pihamaalla Istuskelin juhannuksen aikoihin yöllä pihalla, kun huomasin maassa kiemurtelevan toukan. Vai onko siellä varsinaisia yöperhosia. Linnut, jotka ovat elintapojensa vuoksi sidottuja pimeään tai ainakin pitkään hämärään, eivät voi levitä pohjoiseen. Tämä on jännittävä kysymys. Kauri Mikkola Lapin laulajat Linnut jaetaan laulu tapansa vuoksi yöja päivälaulajiin. staudingeri) on Utsjoella liikkeellä vain päivisin. Lapin oloissa tuskin voidaan puhua varsinaisista yölaulajista. Tämä johtuu perimmältään valaistuksen voimasta ja spektraali sesta jakaantumasta. Monet yöperhoset ovat levinneet läpi maan ja ne todella lentelevät Lapissakin öisin. Tasapaino siirtyy pitkäaaltoisen valon puolelle, joten valaistus on kellertävämpää ja punertavampaa kuin päi vällä. Kotvan kuluttua toukan kyljestä pisti valkoinen siipi ja toinenkin: siitä kuoriutui iso valkosiipinen, tanakka perhonen. Mutta etelänkin yölaulajat saattavat usein laulaa myös muulloin kuin yöllä. Ehkäpä kuitenkin yksi: ruokokerttunen. Valaistus todella on yömäinen, vaikka me emme sitä helposti tajua, koska emme erota ultraviolettia säteilyä. Myös Lapin valoisassa yössä lentävillä yöperhosilla on taipumusta verkkosilmien pienenemiseen. Päivällä lentävät yökköset erottuvat öisistä sukulaisistaan siitä, että niiden verkkosilmät ovat surkastuneet soikiomaisiksi, puolikuun muotoisiksi. Yleensä kokonaiset suvut käyttäytyvät periaatteessa samoin, mutta harvinaiset kirjoyökköset eivät: tunturikirjoyökkönen (Lasionycta leucocycla) lentää Saanatunturilla öisin mutta paljakkakirjoyökkönen (PAL. nistä, säteilyä
Jouduin kerran pistämään liian oppivaisen mustarastaan pariksi viikoksi vanhaan navettaan kaurapuurodieetille, jotta humalaperhostutkimukseni saattoivat jatkua. Vaikka Linnaeus aikanaan antoi Hepialus humulille humalakasvia tarkoittavan laj inimen, toukat syovat maassa kaikenlaisten niittykasvien juuria. Mikä on mieluisin tutkimuskohteesi. "Alusta saakka, siis Yleisradion lähetyksestä 26.4.1975, ja olin mukana myös Lintuillassa syksyllä 1974." Mitkä asiat kiinnostavat kuulijoita ja lukijoita eniten eli mitkä kysymykset toistuvat. Jos koiraan poistaa etsivän naaraan edestä, naaras jää siihen pyörimään. kista. Ne ovat niin lähellä heiluvia lehtiä, ettei lepakon tutka tavoita niitä. Kauri Mikkola 55. Mutta miten saisin raportoitua elämästäni tutkijoille?" Ritva Kupari kirkkaan yön jälkeen asettaa parveilun alun mukaan kelloni minuutin tarkkuudella oikeaan aikaan. Jorma Laurila Kauri Mikkola kiikaroi kevätmuuttajia. "Ei ole herkkua! Hyönteisillä on tavallisesti vain yksi sukupolvi vuodessa, vaikka ehkä ne ehtivät kokea siinä ajassa suhteellisesti enemmän kuin me. Se epäilemättä kiipesi korrelle ja pumppasi suomumaiset siiventyngät täyteen kokoonsa. Siitä perhonen aktivoituu. Juuri kuoriutuneet naaraat osaavat etsiä koiraita ensin niityltä, ja jos siellä ei ole ketään, ne siirtyvät läheisiin puihin. Viimeksi työ on vienyt Nepaliin, jonne hän ei suureksi pettymyksekseen tänä kesänä päässytkään: hanke kariutui sikäläiseen byrokratiaan. "Arktiset yökköset Koillis-Siperiassa, kun saa saalistaa aarimmäisen nopeita pörröisiä yökkösiä päivällä kukilta tai odottaa yöllä hienostuneita harmoyökkösiä valolla." Kuinka kauan olet ollut Luontoillan asiantuntijana. Tällöin naaras lentää koiraan alitse, tämä napauttaa sen alas korrelle ja parittelu alkaa. Tämä kotelo oli onnettomasti joutunut pois kolostaan, rastaat olisivat varmaankin löytäneet tämän herkkupalan, jollei ihminen olisi ollut paikalla. Lähempää naaras erottaa koiraan liidunvalkean värin, joka heijastaa voimakkaasti yötaivaan ultraviolettia säteilyä. Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla tehdyissä laboratoriokokeissa ilmiön salaisuus paljastui . Niiden takaruumiissa on renkaina piikkejä, joiden avulla kotelo voi liikkua edestakaisin toukan rakentamassa putkessa tai käytävässä sekä kuoriutumisen lähestyessä tunkeutua putkesta ulos. Tarkkuus kävi ilmi maastokokeista. Jos on kylmä, alavalla niityllä usein alle 10 astetta, perhoset väristelevät lentolihaksensa lämpimiksi, muuten vain odottelevat. Se lähtee lentoon keskimäärin 22 minuutin kuluttua. "Omalla alallani ne ovat pistävät ja purevat hyönteiset, kyyn aistit ja myrkyllisyys sekä sammakon elämä." Miten nautit Suomen kesästä, ja mitä aiot tehdä tänä kesänä. Toukokuussa 60 vuotta täyttänyt Mikkola on työskennellyt pitkään Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksella ja on nykyisin Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti. Liikkuvia koteloita on muun muassa juuriperhosilla ja lasisiipisillä sekä puuntu. hoojilla ja monilla muilla koiperhosten sukulaisilla. Mikkola on tehnyt monia yökkösja mittarikirjoja sekä osallistunut kansainvälisiin tutkimushankkeisiin, joista tärkein on Pohjois-Euroopan, Siperian ja Pohjois-Amerikan yökkösten sukulaisuussuhteitten selvittäminen. Oppaana on kauempaa koiraiden takaraajojen tupsuista lähtevä feromoni , houkutusaine. Kysy ötököistä Kauri Mikkola,lta Filosofian tohtori, dosentti Kauri Mikkola vastaa Yleisradion Luontoillassa ja Kysy luonnosta -palstallamme hyönteisiä, selkärangattomia, matelijoita ja sammakk0eläimiä koskeviin kysymyksiin. Sen sijaan nousu puihin on vaaran hetki : olen useita kertoja saanut samalla haaviniskulla sekä humalaperhosen että pohjanlepakon. Humalaperhoskoiraat parveilevat kei nuen matalalla niityn yllä puolen tunnin ajan ja siirtyvät sitten lämpimämpaan läheisten korkeitten puitten oksankärkiin heilumaan toiseksi puoleksi tunniksi. Perhoset kuoriutuvat koteloista. Hän on tutkinut muun muassa hyönteisten vaelluksia ja perhosten teollisuusmelanismia. Elokuussa on pari kansainvälistä kokousta Puolassa ja Tshekissä." Piditkö Kalevi Ahon oopperasta Hyönteiselämää. Munia on alunperin pari tuhatta ja naaras viskelee ne lennosta niitylle. "Pidin yllättävän paljon, musiikki toimi hyvin, ja hyönteiset oli saatu odottamattoman tarkasti noudattamaan kukin biologiaansa, vaikka olihan siinä muutama virhe." Mikä hyönteinen haluaisit olla. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. "Perhosten keräily aurinkoisilla niityillä, kalastaminen sekä saunominen ja uiminen ovat mieluisia, joskin parhaimmillaan kirjoitustyö antaa suurimman nautinnon. Parveilu lienee selkärangattomien maailman tarkimmin ajoittuva tapahtuma ja siitä harvinainen, että se on lämpötilasta riippumaton. Koska humalaperhonen on tuttu koe-eläimeni neljännesvuosisadan takaa, kerron hiukan lajin biologiasta. Jos kelloni olisi pysähtynyt, olisin voinut kolmen SUOMEN LUONTO 6/98 KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastallaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkan.katu 9, 005 /0 Helsinki. Kesäkuussa matkustamme unkarilaisen perhostutkijan perheen vieraiksi ja käymme keräilemässä hienoimmissa sikäläisissä ympäristöissä. Kesällä hänet voi löytää tähyilemästä aurinkoisten niittyjen perhosia. Humalaperhosen silmä mittaa ensin tietyn kriittisen valaistuksen juuri, kun iltavalo vähenee jyrkimmin (parvei lu siirtyy si is kesän mittaan myöhemmäksi). Olisin kaaliperhonen, se on mielenkiintoinen vaeltajalaji, joka on varsin hyvässä suojassa linnuilta myrkyllisten, sinappiöljyisten ruumiinnesteittensä takia. Tässä tapauksessa tuntomerkit riittävät paitsi lajinmyös sukupuolen määritykseen: humalaperhoskoiras, kiitäjän kokoinen otus, jonka tuntosarvet ovat aivan lyhyet. Vaikka humalaperhosen rakenne on alkeellinen, sen parveilukäyttäytyminen on mitä kehittyneintä. Useiden rakenteeltaan alkeellisten perhosten (erilaistumaton siipisuonitus, heikosti kehittynyt imukärsä, kotelon siipitupet erillisinä ulokkeina) kotelot ovat paljon liikkuvampia kuin kehittyneempien perhosten. Tavallisesti tyhjä kotelokuori jää törröttämään reikään ja on pitkät ajat merkkinä tapahtuneesta. Koiraat ovat äärimmäisen paikallisia, mutta aamupuolella munintansa aloittava naaras lentää sitä pitemmälle, mitä enemmän sen munalasti kevenee. Nauruja kalalokit oppivat joskus saalistamaan humalaperhosia niityltä tai nuolihaukka latvoista
Kasvioissa on pyritty ilmaisemaan kasvien keskimääräiset pituudet, mutta luonnosta löytää paljon kookkaampia yksilöitä. Silloin tällöin pohjaa raapaisevan uistimen koukkuun tarttuu simpukka kuorestaan tai kuorenpuoliskojen välisestä raosta. Se syö hengitysveden mukanaan kuljettamaa pikkueliöstöä ja eloperäistä ainesta. Siementen kypsymisen jälkeen kasvi kuolee. Uistimena on aina ollut melko pieni vilkku. Lämpiminä päivinä kasvu on ollut nopeampaa, koleina päivinä hitaampaa. Kuinka korkeaksi suo-ohdake voi kasvaa. Näin se raahautuu vieheen mukana kalastajan käsiin. Seppo Vuo/anto Saaliina simpukka Olen saanut kolme kertaa virvelillä sellaisen järvisimpukan, jonka sisällä on kokonainen kolmihaarakoukku. Suo-ohdake on monivuotinen mutta vain kerran kukki va kasvi. TVI 28.6. Emot hyörivät rannalla jatkuvasti, mutta poikasia en ole nähnyt. Niilo Söyrinki kirjoitti Tampereen seudun kasviharrastajien lehdessä Talviki ssa (1 2: 86-97, 1988) epätavallisen pitkistä ruohokasveista ja vertasi niiden pituuksia kasvioiden antamiin tietoihin. Radio Suomi 19.7. Simpukan suu on sisällä vaippaontelossa, jonne ravintohiukkaset ohjautuvat simpukan kidusten pintaa peittävien ripsien kuljettamina. Se elää monta vuotta maan tasalla olevana ruusukkeena ja kerää juureensa vararavintoa. Vain erittäin hyvällä onnella voi löytää rantasipin poikaspesän. 56 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Poikasten saavutettua lentokyvyn rantasipin varoittelut vähenevät, linnut alkavat parveutua ja häviävät pesimäsijoi ltaan jo heinäkuusta lähtien. Radio Suomi 9.8. Luontoilta YLE:ssä 10.6. Suurehkon järvisimpukan edetessä pohjalla jalka ulostyönnettynä ja kuoret raollaan saattaa koukku mahtua simpukan sisään. Jos kätkeytyy esimerkiksi rantasaunaan, voi nähdä rantasipin poikaset kivillä ruokaa etsimässä. Onko se pukannut vartta Lapin yöttömässä yössä oikein kolmivuorotyönä. Koukun tuntiessaan simpukka sulkee nopeasti kuorensa. Kun se sitten tuntee itsensä kyllin vahvaksi, se kasvattaa kukkavarren. Emot johdattelevat poikaset rantaan ja aloittavat samalla tunnusomaisen huutelunsa, joka kaikuu rannoilla lakkaamatta usein jo ennen juhannusta haudonnan aikanahan linnut ovat erittäin hiljaisia. Huutelu kuuluu poikasten kaitsemiseen ja varoitteluun. li kka Koivisto Simpukka ei tavoittele pienenkään vilkun kokoisia eläimiä syötäväkseen. Söyrinki mittasi 3 10 senttiä korkean suo-ohdakkeen Ruovedellä vuonna 1987. Seppo Vuokko SUOM EN LUONTO 6/98. Poikaset lähtevät pesästä heti kuoriuduttuaan, viimeistään seuraavana päivänä. Harri Dahlström Venähtänyt suo-ohdake Löysimme metsäautotien varrelta Rovaniemen Muurolasta 240 senttiä korkean suo-ohdakkeen. Radio Suomi Missä rantasipin pojat. Tässäkin tapauksessa se on varttunut 240 Juha Picskä Suo-ohdake innostui Rovaniemen Muurolassa kasvamaan paljon ihmistä pitemmäksi. Heti huudon kuultuaan poikaset painautuvat maahan liikkumattomiksi höyhenpalloiksi, joita on erittäin vaikea havaita. Kokonaisen kolmihaarakoukun joutuminen simpukan sisään on jo harvinaisempaa. sentin pituuteen ehkä noin 50 päivässä eli keskimäärin viisi senttiä päivässä. Mitä simpukka syö. Mihin katoavat rantasipin poikaset, kun niitä ei koskaan näe. Kukkavarsi kasvaa melkoista vauhtia. Suomen ennätys tämä ei vielä ole. Rantasipi tekee nelimunaisen pesänsä metsään jonkin matkan päähän rannasta. Ihmisen nähdessään rantasipiemot varoittavat välittömästi ja poikaset painautuvat maahan; sii nä syy miksi poikasia ei näe. Tähän aikaan poikasetkin ovat näkyvillä, mutta ne ovat jo lähes emojensa kaltaisia
Komeat päiväkasvusarjatkin kannattaa ilmoittaa, sillä niillä on tieteellistäkin merkitystä. Eero Jussila/Luontokuvat Suo-ohdake on pitkä, punertavaja hoikkavartinen kosteiden niittyjen ja rantojen kasvi, joka kuolee kukinnan jälkeen. · SUOMEN LUONTO 6/98 Kuka löytää Suomen korkeimman nokkosen, maitohorsman, suo-ohdakkeen • Ja karhunputken. Karhunputkia löytää kosteilta niityiltä ja metsien aukkopaikoilta. Suomen Luonnon kesäkisa Mittanauhat esiin! Mikko Pöllänen/Luontoku va! Nokkospehkoja kasvaa asumusten liepeillä, pihoilla, seinustoilla, teiden varsilla ja puutarhoissa. Vastauksissa täytyy olla kasvin nimi, pituus, kasvupaikka mahdollisimman tarkoin (kunta, kylä, lähinnä olevan talon tai maastokohdan nimi), mittauspäivä ja mittaajan nimi ja osoite. Jos joku haluaa mitata myös päivittäistä kasvua, se tapahtuu helposti: Pystytä maahan kasvin viereen keppi, johon merkitset perättäisinä aamuina latvan sijainnin ja päivämäärän. Jukka MeriHii nen/Luo111okuvat Maitohorsmat koristavat monin paikoin hakkuuaukeita tai muutoin paljastuneita metsämaita. Valokuvat ennätyskasveista ovat toivottavia! Lähetä havaintosi syyskuun loppuun mennessä osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki ja laita kuoreen merkintä Kesäkisa. Myös kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme kirjapalkintoa. Rehevässä maassa nokkonen venyy korkeaksi, mutta kuinka korkeaksi. Voittajat palkitaan upeilla uusimmilla luontokirjoilla. Kasvin pituus mitataan maan rajasta verson latvaan. Mittaus tapahtuu parhaiten kasvia vahingoittamatta kepillä, johon on vaikkapa nastoi lla kiinnitetty mittanauha. Kasvu vaihtelee lämpötilan mukaan, joten kasvua kannattaa seurata useamman päivän ajan. Horsma viihtyy myös rannoilla, kosteilla niityillä ja pientareilla. Jarkko Mäkineva/Luon1okuvat Karhunputki on kookkain luonnonvarainen putki, vain puutarhojen jättiputki yltää korkeammalle. Pituuskasvu on voimakkainta kesäkuussa, mutta täyden pituuden kasvit saavuttavat loppukesästä. 57
ETELÄ-KARJALA Cargo Hotel Saimaa Oy Lappeenranta Etelä-Karjalan Maaseutukeskus Kivipalvelu 0. Natuma Imatra, Lappeenranta Parikkalan kunta Luonnollisesti Ruokolahdella Puurahtarit Justeeri Oy Savitaipale Saimaan Röntgen Oy Lappeenranta Suomen Karbonaatti Oy Lappeenranta POHJOIS-KARJALA Grafex Joenteksti Oy Joensuu Itä-Suomen Metsäkoneja maaseutuopetuskeskus Valtimo Kuljetus Risto Putkinen Oy Joensuu Metsäpalvelu Metsämiehet Ky Tolosenrnäki Metsäntutkimuslaitos, Joensuun Tutkimusasema ~ALGOL Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu, Metsäja puutalousalan koulutus Joensuu Pohjois-Karjalan Maaseutukeskus SCL V A 99 Metsänäyttely ETELÄ-POHJANMAA Alajärven kaupunki Alavuden Puunjalostustehdas Oy Etelä-Pohjanmaan Maaseutukeskus Info-Seinäjoen Kirjakauppa Oy Isojoen kunta Isonkyrön Kuljetus Oy Isonkyrön kunta Kauhajoen Vesihuolto Oy Kortesjärven kunta Kyrönjokilaakson Vesi Oy Lapuan Sähkö Oy Maatalouden tutkimuskeskus, Etelä-Pohjanmaan tutkimusasema Metsäkoneurakointi Arto Peltomaa, Möykky Pienkonehuolto R. Alanen Ky Seinäjoki Seinäjoen Mattoexpertti Oy E. Seppälä Oy Koskue Suupohjan Ammatti-instituuttiMaatalousoppilaitos Kauhajoki The Body Shop Seinäjoki Geologian tutkimuskeskus tietoa pintaa syvemmältä puh 02 05 50 1 1 fax 02 05 50 12 Tukkumyynti Mikko Keskinen Oy Tuomarniemen Metsäoppilaitos Ähtäri KESKI-POHJANMAA Haapajärven ammatti-instituutti Maa-, metsäja liiketalous Kannuksen maaseutuoppilaitos Kurra Ky Joenkylä Metsäntutkimuslaitos, Kannuksen tutkimusasema Perhon maaseutuoppilaitos Tilitoimisto Liisa Störling Oy POHJOIS-POHJANMAA Alatalon Tilitoimisto li As-Ke Oy Viherpalvelua Oulu Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky Kempele-Espoo-Lahti Juhan Leipomo Raahe Kuusamon ammatti-instituutti Kuusamon Tropiikki Mainonnan Työmaa Oulu MSG Software Oy Oulun metsäoppilaitos Oulun Seudun Sähkö Raahen Ohjelmistopankki RKTL Taivalkosken riistanja kalaritutkimus Kestävä kehitys Vantaalla SUOMEN LUONTO 6/98. Onnittelut Suomen luonnonsuc Haapaveden kaupunki Pohjanmaan helmi Imatran Seudun Sähkö Oy Karhumäenkatu 55120 Imatra VARATTU ~ ABLOY® T AIMIT APIO OY Lapuan Taimitarha ystem Lahti Oy Ptjll'.06-4725035, 4732470 M-2334563 Fax 06-4725037 ® lsystems KIT EEN OPPIMISKES KUS MAASE UTUO PI STO METSÄ OPETUS Ylisvilla Oy Pajatie 1 61410 Ylistaro Kotorannantie 49 05250 Kiljava Oulun Maaseutukeskus PL 106, 9010 1 Oulu ANTTILA Aina ensin Anttilaan. Laukkanen Oy Imatra Lappeenrannan Energia 45 v. • Koneyrittäjien liitto 58 Heimo Rajanicmi/Luontokuvat Teuvo Suomincn/Luontokuvat Eteläpohjalaiset ovat valinneet oravan maakuntanisäkkääkseen, karjalaiset suden
..... Suomeaal Korjada aila, kiri on mniollia-valldallvail, jolon \lilllntiDntl · vllamit Slll1lla ympilillln kuanmbl1lla ja 811111U1nb11 1o1ta ~......... Punkki Oy Riihimäen Tilitieto Oy Roi-Tilit Oy Espoo Ruskovilla Oy Artjärvi Suomen 4-H-liitto Suomen Eläinlääkäriliitto Suomen Kemian Seura Kemiska Skällskap i Finland Suomen Kennelliitto Finska Kennel Klubben ry Suomen Matkailuliitto ry Suomenlahden ympäristöyhdistys ry Sula Suomen Urheilukalastajain liitto ry Suur-Helsingin Golf Taksiautoilija Viljo Ollikainen Taloustutkimus Oy Helsinki Oy Teboil Ab Terästyö Naumanen Oy Helsinki Tili Tupa, Riihimäki Top-Metalli Ky Klaukkala Oy TransFennica Ab Transmat Oy Degerby Transocean Oy Ab Uudenmaan Maaseutukeskus Uudenmaan maaseutuopisto Hyvinkää Vantaan Luonnonkivi Oy Yrityspalvelu Helena Vartia Oy Hyvinkää Y.rkehögskolan Sydväst Ekenäs Overby Trädgårdsskola Esbo Hyväluontoinen Kattelus Kattelus 15, 10360 Mustio (019) 355 658, 050 561 3143 Helsingin kaupunki onnittelee 60-vuotisjuhliaan viettävää Suomen luonnonsuojeluliittoa. SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS Canex"& Mirrix" TIJRl(ISATfLJI · AJR ffl/0/0 LINNANEN Uudenmaankatu 11 A, 00 120 Helsinki (09) 649 840 fax (09) 649 840 SAS VIKING LINE (i)EKOKEM Ekokem Oy Ab, PL 181 , 11101 RIIHIMÅKI Puh. Lindqvist Hyrylä BO-Auto Ekenäs BirdLife Suomi Boknäs Huonekalu Oy Stig Boström Buying Service Oy Car-Rent West Oy Helsinki Clavis Maris Finlandias Oy Helsinki Oy Ecco-Suomi Ab Finn-Gamel Oy Espoo Finnish Steel Painting Oy Söderkulla Oy Finnrecords Ab Helsinki Hitsaus ja Rakennustyö Aho Oy Karkkila Hotelli Privatell Espoo Hymat Oy Espoo Oy Höganäs Eldfast Ab Vantaa Imatra Steel Oy Helsinki Insinööritoimisto Tapio Mustonen Oy Tervakoski Kauklahden Lämpöasennus Oy Espoo Koivunen Oy Helsinki Kotipalvelu Aamurusko Kujalan Puutarha Lohja Kuljetus U. (019) 7151. Hellsten Oy Espoo Käännöstoimisto Valtasana Oy Helsinki Lappohjan Siivous ja Kiinteistöpalvelu Lomakoti Riki Kimonkylä Luonnontuotekauppa Elotuuli T:mi Luontotieto Pertti Koskimies Maa-ja katurakennus Oy Helsinki Madal Bal Helsinki Mainostoimisto VPV Euro RSCG Oy Helsinki MG-TransKy Metsäalan Toimihenkilöliitto METOry Myyrmäen Urheiluhallit Oy Vantaa Okka-säätiö Helsinki Osakekiinteistöt LKV Espoo-Tapiola Space Systems Finland Oy KORJAAMME TUULILASIT! r~~:::...~ navus korjaulalllla wod• takuul Tuulllaalnko,jaukala Jo yll 10 v. Fax (019)_715 305, 715 300 Kauniaisten kaupunki Grankulla stad llirkka ~~"'"•~~ Geodeettinen laitos lm-"/, Geodeetinrinne 2, PI % _: :, ;fjp 15, 0243 1 Masala 'q, Puh (09) 295 550 '»sw• http://www.fgi.fi Vuoden 1998 luomukauppa! filVIARKET SUOM EN LUONTO 6/98 UUSIMAA Agrologien Liitto Ry A-H Louhinta Oy Saukkola Arbetarbladet Helsinki Ascom Energy Systems Oy Espoo Autokorjaamo S. Elinympäristön turvallisuus on terveyttä. :luliitolle 60-vuotisesta työstä .....,_.... (09) 854 5630 Maahantuonti, markkinointi, koulutue: NOWSK&F OY Tulvanlltyntif21, PL 7, 01661 VAITTAA Paperityö Oy Pesako Energia Oy Pohjolan Poliisikirja Oy ProfeCons Oy Kerava Progressive Financial Technologies Profity Oy Pumppulohja Waltman Vedenkäsittely Lohja S. THORSMAN FFICETFA\I HF\l\lll)..,TOP.-\L\ EL! Memory-Team Oy Espoo Tielaitos PL33 00521 Helsinki LDHJR FIUDUS Valio Oy PL390 00100 Helsinki Keltaiset Sivut° Selaa netissä: www.k e lta 1se t s1vut .fi 59
p. (09)227 1725 6!f • !!}Jr,t01 K5KISUOMALAINEN Tilaukset puh. (0141622 155 Forssan ammatti-instituutti Saksankatu 27, 30100 Forssa. (03) 41 40 1. (09) 227 1250 F. Onnittelut Suomen luonnonsuc Lammin kunta PL 4 16901 Lammi FELIX ABBA Voimatori Yhtiöt PL12 38701 Kankaanpää Ympäristöntutkimuskeskus Jyväsky län yliopisto PL 35, 40351 Jyväskylä 'urvasooren auta Pohjoisranta, Helsinki, puh. SUOMEN LUONTO 6/98. fa x (03) 4 1402 10 fai@fai.fi Loimaan ammatti-instituutti Loimaa professional institute Maaja kotitalous TOIJALAN KAUPUNKI U 60 Farma Maaseutukeskus Humalistonkatu 7 b 20100 Turku HÄME Boreal Suomen Kahvinjalostus RKTL Evon toimipaikka Hämeen ammattikorkeakoulu metsätalouden koulutusohjelma Evo Hämeenlinnan Kierrätyspalvelukeskus Kalvolan Apteekki Kiipulan puutarhaoppilaitos Knuuttilan Kalustetalo Maatalouden tutkimuskeskus, Hämeen tutkimusasema Rengon kunta Turengin sähkökeskus Oy PÄIJÄT-HÄME Heinolan Keskushuolto Oy Helppi Oy Lahti Järvelän K-Rauta-Maatalous Kärkölän kunta L-Fashion Group Lahti Neuletehdas Rav-tuote Oy Vääksy Päijät-Hämeen maaseutuoppilaitos Asikkala Sew-Eurodrive Hollola Tilitoimisto Lahden Konekirjanpito Oy PIRKANMAA Carpino Oy Kuru Eristyspalvelu P. Leppijoki Ky Pori PSV-Rakenne Oy Pori Bcnjam Pöntincn/Luontoku vat Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen maakuntanisäkkäät: hirvi ja kettu. 135 1450 WM Ympäristöpalvelut Oy Valimohe 33 01510 Vantaa FINLANDIA ARABIANS Hevosjalostusta vuosikymmenten kokemuksella ! 03250 Ojakkala P. Nieminen Vilppula Kangasalan kunta Kilsa Tools Oy Koneyhtymä Tervajärvi ltä-Aure Kurun normaalimetsäoppilaitos Metsäntutkimuslaitos, Parkanon tutkimusasema Nanso Oy Nokia Pirkanmaan Painoviestintä Pretty Bit Software Oy Tampere Rautalaaki Oy Ylöjärvi Suomen Muuraustyö SMT Oy Lempäälä Tampereen Lihajaloste Oy TP-Kunnossapito Oy Heikki Vainio Oy Tampere SATAKUNTA Harjavallan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä Huittisten Lämpö Oy Hyvelä-Tuote Ky Pori Kartanon Autosuojaus Pori Mainospalvelu Ruohonen Ky Po1i Puutavaraliike A
(06) 2 1352 13 LSOf oods Ll3J Suomen kalatalousj a ympäristöinstituutti Finlands fiskerioch miljöinstitut ,;,_ Maatalouden 100 " tutkimuskeskus -n,. Maatlalnen ry. f01 5) 194 1, fax /0 15) 194 2695 e inkeinopalvelu @mikkeli.fi P IR KANM AA N YMPÄRISTÖKESKUS Moision taideja pitokartano Oy Moisiontie 163, 47200 Elimäki /Q5)3776 331 rna-pe 11 -1 S Ja 11 -15 s11 11 -1 S Rovaniemen Energia PL 82 16 96 101 Rovaniemi 1h. 7. fi Puolustusministeriö esittää lämpimät onnittelunsa 60vuotistaiyaltaan juhlivalle Suomen luonnonsuojeluliitolle. Tampere Puh. VAASAN AMMATILLINEN 1///A AIKUISKOULUTUSKESKUS Ru nsori ntie 1, 65380 Vaasa p. GROUP OY Kuopio RTKL Tervon kalantutkimus ja vesiviljely KAlNUU Kuhmon kaupunki RTKL Kainuun kalantutkimus ja vesiviljely Suomussalmen kunta Maatalouden tutkimuskeskus, Kainuun tutkimusasema Sotkamon kunta/Paloja pelastustoimi LAPPI Idän Revontulet Oy Kuusamo Jäänmurtaja Sampo Kemi Kuusamon Erä-Safari Oy Lapin Eräsafarit Ky Saariselkä Lapin liikuntakeskus Rovaniemi Lapin Maaseutukeskus T:mi Jukka Lipponen Tornio Länsi-Lapin Ammattioppilaitos Maaseutualan koulutusyksikkö Tervola Maatalouden tutkimuskeskus Lapin tutkimusasema Matkailumaja Tapio Rukatunturi Metsäntutkimuslaitos, Kolarin tutkimusasema Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemen tutkimusasema Männikön Lomamajat Kuusamo Pahvipojat Kemi Perämeren kalantutkimusasema T:mi Polar Rengas RTKL Inarin kalantutkimus ja vesiviljely RTKL Simon ja Lautiosaaren kalanviljelylaitokset RTKL Tenojoen kalantutkimusasema RTKL Torniojoen ja Muonion kalanviljelylaitokset Saamelaisalueen koulutuskeskus Sa'mi oahpahusguovddas Inari Tornion kaupunki Kotimaiset PERINNE KASVIT P8fennojen, luonnookasvien, vihannesten ja puwii ten siemeniä b Kirjallisuutta limainen siemenluetteto Liity jäseneksi! • ., 100,-/80,vuodessa . Mil.{lj,elin ,j/_ ammatt1-mstuutti Maatalous, puutarha ja metsä T arjoamme laadukasta koulutusta Järvi-S uomen ydinalueella Otavassa ... PI 33 50 10 1 Mikkeli puh. Puolustusministeriö kiittää luonnonsuojeluliittoa arvokkaasta työstä Suomen luonnon hyväksi. 2 13 52 10, 2 13 5208 fax. Kuusankoski, Lahti Kotileipomo Tanniset Myynti Turun Kauppatorilla ma-la 07-14 Turun kaupunki Åbo Stad OY MEDIRAAB TAMPERE V AHLM AN Ahlmanin maatalousja kotitalousoppilaitos Halli lantie 24. PNljatil1 2-U., 00270 ~p.ll.09-477 S331 Flk9c»•17 1520T7 so YRITYSPALVELU KESKUS 6 fMdUbiP iiiiiui 1 1 HYVÄNOLON JANAKKALAN KUNTA PIRKANMAA 98 MAASEUTU NÄYTTELY Ylöjärvellä 31. 61. -2.8. luliitolle 60-vuotisest_a työstä R-SARKON Rauma Satakunnan Maaseutukeskus Ympäristö ja Terveys -lehti VARSINAIS-SUOMI Puistoja Puutarhapalvelu Anita Haapasalo Raisio AB-Marinel Oy Raisio Auramarine Oy Lieto Oy Chips Food Ab Kemiönsaaren terveyskeskus Kirjaisten Kauppa Nauvo K vaerner Masa-Yards Oy Turku Lausteen Lämpö Oy Loimaan Kylmäkeskus Oy Lounais-Suomen Vesiensuojeluyhdistys ry Lounais-Suomen ympäristökeskus LS-Veivi Oy Laitila Maatalouden tutkimuskeskus, Lounais-Suomen tutkimusasema Merivuoren Puutarha Piikkiö Oy Ab-Putki Rohrbau Raision Akvaario Raision kaupunki Rymättylän kalantutkimusasema Oy Shippax LTD Turku Suomen Adressimyynti Turun Vapaavarasto Oy Turun Ylioppilaskyläsäätiö yakka-Suomen Voima Oy Oljypoltinhuolto H.Ahonen Oy Salo KESKI-SUOMI Jämsän Maatalousja puutarhaoppilaitos Keuruun Aikuiskoulutusosasto Ohjelmatoimisto Sointuset Oy Muurame Pica-Paino Oy Pisla Oy Viitasaari Rakentajain Konevuokraamo Jyväskylä RTKL Laukaan kalantutkimus ja vesiviljely Saarijärven Säiliövalmiste Oy Sem Comp Oy Jyväskylä VAASAN RANNIKKOSEUTU Schulman Consulting Pietarsaari EKOPIILI KY Pietarsaaii Jurvan kunta Kyrönmaan LVI Oy Laihia Merenkurkun kalantutkimusasema Svenska Yrkeinstitutet Vasa KYMENLAAKSO Kaakon Autokatsastus Oy SUOM EN LUONTO 6/98 Kouvolan Saha Oy Kultaseppä Teuvo Rajakorpi Hamina Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Kotka Vehkalahden kunta ETELÄ-SAVO Etelä-Savon Metsäkeskus Maaseutukeskus Mikkeli Metsäntutkimuslaitos, Punkaharjun tutkimusasema Mikkelin Matkailu Oy Punkaharjun kunta, kulttuurimatkailua Rantasalmen kunta RTKL Saimaan kalantutkimus ja vesiviljely Savonlinnan ammatti-instituutti Varpala: Metsä-ja kalatalousalat Ympäristötekniikan instituutti Mikkeli POHJOIS-SAVO Keiteleen Lossisaari Oy Maatalouden tutkimuskeskus, Pohjois-Savon tutkimusasema Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen tutkimusasema Muuruveden puutarhaja maaseutuoppilaitos Pohjois-Savon Maaseutukeskus P.T.A. (03) 2660 344 email :ahl man@info2. info.tampcre. ..., MIKKELIN SEUDUN ELINKEINOPALVELU Linnankatu 5. (06) 2 13 5 1 1 1
Sinua palvelee Suomen luonnonsuojeluliiton keskus, puh. (08) 3126 911. Kohtaa kotipihan kesä Suomen luonnonsuojeluliiton uuden Lähiluonnosta nauttimaan -oppaan johdattamana: Perusta keto tai kosteikko, komposti, viljele ikkunalaudalla. Hakuaika kurssille päättyy 15.6. KORKEASAARI Energiaa vastuullisesti Teollisuuden Voima Oy 27160 Olkiluoto, puh. viranomaisten ja yritysten käyttöön. I 998-1 .10.1999 Koulutus antaa valmiuksia tehdä luontoarvojen selvityksiä 111111. Koulutukseen voivat hakeutua vähintään opistotason tutkinnon suorittaneet, maaja metsätalouden alan sekä biologian ja maantieteen tehtävissä työskentelevät ja alan työttömät. 02868 0065 Sähköposti: opisto@eko.fi ~OPISTO Koulutie 4, 27100 Eurajoki OPM • LÄÄNINHALLITUKSET Oulun metsäoppilaitos järjestää yhdessä lääninhallituksen kanssa ammattitutkintoon valmentavaa koulutusta LUONTOKARTOITTAJAN ERIKOISAMMATTITUTKINTO 23.8. Rakenna linnuille ja lepakoille pönttö. Vietä erilainen vuosi luonnonläheisessä ympäristössä · IA.N LINJALLA 24.8.98-21.5.99 • t utustut luontoon ja eränkäyntitaitoihin • voit suorittaa ekologian ja ympäristönhoidon approbaturarvosanan sekä ympäristönsuojelun approbatur-arvosanan • opit henkilökohtaisen ympäristövastuun merkit yksen Pyydä esite! Puh. (09) 228 081 ja telefax (09) 2280 8200. eliöiden ja elinympäristöjen tuntemukseen sekä luontoinventointimenetelmiin. Koulutuksessa perehdytään mm. Metsäkouluntie, 90650 OULU puh. (02) 8381 1, www.tvo.fi. Hakulomakkeita ja lisätietoja saa Oulun metsäoppilaitokselta os. Suomen Luonnon tilaajana tai Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenenä saat kirjan hintaan 30 mk. 1998. Lukukausimaksu on 500 mk ja tutkintomaksu on 200 mk. Opetus toteutetaan monimuotoopetuksena yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa
Ympäristöministeriö edistää luonnon, yhteiskunnan, ihmisten elinolojen sekä talouden ja kulttuurin kestävää kehitystä. Toiminnassa painottuvat • ihmisen elinympäristön parantaminen • luonnon monimuotoisuuden turvaaminen • ympäristön pilaantumisen torjunta • asuinolojen kehittäminen .... p ä ä t Pekka Haavisto ympäristöministeri pekka.haavisto@vyh.fi m s e s t Sirkka Hautojärvi kansliapäällikkö sirkka.hautojarvi@vyh.fi y m p ä r Pekka Kangas ylijohtaja pekka.kangas@vyh.fi s t ö n Pekka Jalkanen ylijohtaja pekka.jalkanen@vyh.fi a s a 1 1 a Jouni J. Monet ovat sitä mieltä, että on aika TOIN 1 A Me olemme toimineet jo viisitoista vuotta.Viran puolesta mutta ei pelkästään. Särkijärvi yliiohtaja jouni.sarkijarvi@vyh.fi Tämän päivän ihmisen huolenaiheiden kärkipäässä on syystäkin oma elinympäristö. f :, • • YMPÄRISTÖMINISTERIÖ \ '••••• •• M I L J Ö M I N I S T E R I E T ···········. •····· ..
Lintujen ohessa nähdään delfiinejä, merikilpikonnia Ja haita, ehkä valaitakin. Yhden päivan vietämme läheisellä Porto Santo n saarella. Korosta 2 % on tallettajan verotonta tuloa ja ,2 % bonuksen Ålandsbanken lahjoittaa suoraan alueellisiin ympäristön kehittämisPURJE vie PUHTAIMMIN ja suojeluprojekteihin. Matkat tehdään pienissä, seitsemän hel}gen ryhmissä. madeirankyyhJcy ja kanarianl<:irvinen. Väli111ere11/iitäjä (Ca/011ectris diomedea). SOITA JA TILAA 09-122 611 HELSINGIN SANOMAT LUONTOTILI 2,2% Luontotili on säästötili, jonka vuotuinen korko on 2,2 %. Tervetuloa avaamaan Luontotili! ÅLANDSBANKEN Puh. ON ASIOITA, JOTKA TEKEVÄT AAMUSTA HERÄÄMISEN ARVOISEN. Matkalla tutustumme myös saaren endeemiseen laj istoon, johon kuuluvat mm. Syksyllä on hyvät m·andolfisuudet nähdä amerikkalaisia harhailijoita, erityisesti lokkeja ja kahlaajia. A I NUTLAATUISEN LUONTOMME KUNNIAKSI Luontotili. Hinta: mk 2.680,Purjeeksi käyvät kaikki purjelaudan purjeet! VEIKKOSET Oy Rantasalmj, p. ...... R1steilemme omalla veneella Madeiran ja Desertasien välisellä alueella. Elokuun alussa tehdään yksi ja lokakuun puolesta välistä alkaen 2-4 viikon kestävää matkaa. 2 % korkotuottoa sinulle, 0,2 % bonusta Suomen luonnolle. 040-507 4737 Merilintumatkoja Madeiralle Kt111ari{//1kirvine11 (A11t/111s bert/re/otii) Luvas~a liitäj~ä, ~eijuja ja viistäj~ä ~~en tyrs~liitäjä, made1ranke1Ju Ja kapverdenvnstaJa. 0204 29011 HELSINKI • ESPOO • TURKU • PARAINEN TAMPERE • VAASA • AHVENANMAA nyt myös KESÄMÖKIN SOUTUVENETTÄ! VEIKKOSET-sivukölisaija muuttaa SOUTUVENEEN hetkessä toimivaksi PURJE VENEEKSI. (015) 443 019 matkap. Lisätietoja matkoista antavat: Antero Topp/Topp-Cons Oy, Eestinkalliontie 16 D, 02280 Espoo, puh ja fax 09 803 6330, GSM 040-506 3544, email antero.topp@pp.inet.fi Ari Huuskonen / Suomen matkatoimisto (vastuullinen matkanjärjestäjä) 09-1826474. Hinta elokuussa noin 8.800 rnkja lokakuussa noin 6.000 mk. Hintaan kuuluu lennot HelsinkiFunchal Helsinki ( elokuussa Kööpenhaminan ja Lissabonin kau~ta)kkuljetukset Madeiralla, hotelli!Dajoitus, menret et, lauttamatkat Porto Santoon Ja oppaan palvelut
Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahja kortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle' Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_ . Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. välisten as. Mervi Taskinen, toimituksen sihteeri Sirkka Tepponen, vastuullinen kulutus Tapani Veistola, Natura-proj ektisihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00 170 Helsinki, puh. (08) 3115 828, fax 370 279, ylonen@sll.fi Pohjois-Savo, Eelis Rissanen, Haapanicmenkatu 23, 70 1 10 Kuopio, puh (017) 262 38 11, 050569 909 1, erissane@muikku.jmp.fi Saimaan alue, Pertti Siilahti, vs., Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta, puh.ja fax (05) 411 7358, siilahti@sll.fi Satakunta, Terttu Nevala, Otavankatu 11 , 28 100 Pori. (09) 228 08333, www.sll.fi/tuki/ Luonnonkuva-arkisto'Luontokuvat Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki puh. Taija Ketola, j ärjestöpäällikkö Susanna Kirkko/a, koulutussihteeri Johanna Koj ola, kans. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. (09) 630 300, fax (09) 630 414 SUOM EN LUONTO 6/98 z LU 6 ::) V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotila us 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. pääll. (03) 2131 317, 049 737580, fax 2131017, helin@sll.fi Pohjois-Karjala, Ilari Uotila, Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu, puh. (09) 228 08206,fax 228 08 200, uusimaa@sll.fi Pohjanmaa, Merja Puwnalainen, Karitie 1 1 F 51, 65230 Vaasa, puh. O Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. Lähettä kää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_. 11 A 17, 00 150 Helsinki puh. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __J_ 19_. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaika istilaus 12 kk 250 mk Kestotila us 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Puhelin !myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Tilaajatunnus !jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden taka kannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja ·toimipaikka ...................... Puhelin !myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Eija Koski, vastuullinen kulutus l/po Kuronen, luonnonsuojelupäällikkö Sirkka Oinas, kirjanpitäj ä Anna Parkkari, lähiluontoprojekti Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotuspääll., päätoimitt. (05) 37 1 030 1 Lappi, Tuula Leskelä, Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi, puh.j a fax (016) 311 550, NMT 0400 16827 1, leskela@sll.fi Pirkanmaa, Harri Helin, Laukontori 4, 33200 Tampere, puh. (02) 2355 255, fax 2355 244, turku@sll.fi Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Asiamies Ritva Pietiläinen, p. vs. (09) 409 238 SLL:n nuorisojärjestö: Luonto-Liitto ry. 4, Pohjolantori M 9, 45 100 Kouvola, puh. (09) 228 0822 1 Kotkan katu 9, 005 10 Helsinki Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Kotkan katu 9, 005 10 Helsinki puh. . Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 65. (09) 176 633 Liittohallitus Timo Helle,pj , (0 16) 3364302, Helena Pesonen, Janne LL1111polahti, Susanna Lehvävirta, Seija Nerg, Juho Pennanen, likka Sten, Heikki Susi/uoma, Thomas Wallgren, Jorma Viljanen Alueja piirisihteeri! Et.-Häme, Eija Hakkarainen,Tervaniementie 20, 13500 Hämeenlinna, p. Perämiehenk. puh.j a fax (02) 632 6163, lammi @sll.fi Uusimaa, Satu Hentula-Nieminen Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki, puh. (091228 08 210, 228 08 224, telafax (091228 08 200. (09) 228 081, telefax (09) 228 08200 sähköposti: toimisto@sll.fi Ma-pe klo 8.30-1 6. (06) 312 7577, vaasa@sll.fi Varsinais~Suomi, Han,1u Klemola Mai1inkatu 5, 208 10 Turku, puh. (013) 138 28 1, 0400 125 972 Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu, Me1ja Ylänen, Kajaaninkatu 13, 90 100 Oulu puh. Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan ka hden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. (03) 6336 499 Keski-Suomi, Twja lumme, Kilpisenkatu 8 A 24, 40 100 Jyväskylä, puh ja fax (014) 611 223, lumme@sll.fi Kymenlaakso, Hannele Mäkelä Kauppamiehenk. Tilaajatunnus !jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa 1: O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). 15 Ulla Ahonen, toimitraja Mirja Breider, puhelinvaihteen hoitaja Eija Heino, j ätteen synnyn ehkäisy Esko Joutsamo, pääsihteeri Irma Kairosaari, rekisterinhoitaj a Tarja Ka111onen, toimistosihteeri, vs
Timotei on heiluva heinä, mutta on niitä muitakin. Malla's wedding bouquet can be seen blossoming at the foot of the fells and up their sides, even right up to the summit, each spring in an astounding blaze of colour. Suomupaksujalka elää Afrikassa, riuttapaksujalka muun muassa Australiassa. 3. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Life in an ant nest by Seppo Vuokko, pp. 4. Hämähäkeillä on kaksiosainen ruumis ja neljä jalkaparia. 09-653 738 FAX 09-653 938 MYÖS POSTITSE SUOMEN LUONTO 6/98. SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Kotkankatu 9 00510 Helsinki, Finland Fax: +358 9 228 08 200 lieved that the observation tower built in conjunction with the centre is Europe's first heated construction of its kind. The complicated di vision of labour and communications between individuals is based on chemical messages and gestures. Palsa on ikiroutainen turvekumpu. heinäkuuta 1998 Kiitos Naturan, elämä jatkuu Ahvensaaressa entisellään. Suomupaksujalka ja riuttapaksujalka ovat kahlaajalintuja. Many insects have learned "ant language" and are thus able to dwell inside the nests. An ant nest is a well organised community that may contain hundreds of thousands of individuals. These are adequate for even the narrow niche species growing there. An old tale tells us thai at one time giants used to live at Kilpisjarvi, in Enontekiö, among them Malla and Saana. Liminganlahti is situated in northern Ostrobothnia, just south of the city of Oulu. Some of these unin vited guests are beneficial or harmless consumers of decaying materia! and waste matter, but quite a few eat ant larvae or adult ants or dupe their ants into feeding them. Kesäpäivän seisaus on 2 1. They take care of and defend their aphid cattle and prey on other insects. 26-27 Dragonflies spend an intriguing double life, spending life as a nymph at the bottom of lakes, pools or ri vers. Two towers are aisa accessible to people in wheelchairs. 32-35 Ants control the insect communities of heath forests. 5. Linnut ovat vasemmalta oikealle: törmäpääsky, räystäspääsky ja haarapääsky. The new nature centre has a restaurant, hotel standard accommodation and a conference section. The skin splits and a wrinkled, colourless adult emerges. Suomessa palsoja on pohjoisimmassa Lapissa. Liskoja ovat sisilisko ja vaskitsa. Se voi elää 45-vuotiaaksi. Tervapääsky ei kuulu pääskysiin. 4-1 l Summer at Enontekiö, in Finland' s northwestern corner, is brief and cool. It boasts seven observation towers in ali, ali of which can be reached by walking along duckboards. Hyönteisillä jalkapareja on kolme. It is beSuomen Luonto ilmestyy seuraavan kerran 7. The black woodpecker and grey headed woodpecker consume ants especially during winter, the wryneck in summer. Tn recent years Limginlahti has seen some 15,000 visitors a year and this figure is now expected to double. Nowadays the giants Malla and Saana tower up as the great fell s at Finland 's extreme northwestern point, while Pältsa is visible on the Swedish side. Translated by Leigh Plester Vastaukset sivun 14 pähkinöihin: 1. May Day brings out the worst by Jonna Laurila, pp. Pitkäikäisin nisäkkäämme on todennäköisesti halli. Ugly duckling of the insect world by Vili Englund, pp. • ETELARANTA 14 00130 HELSINKI TOIMITAMME Pilli. Ruostepääsky on meillä satunnaisvieras. Enontekiö's great fells bloom by Antti Koli, pp. The bedrock contains lime and the melt water brings moisture to the plants. Punkeilla on yksiosainen ruumis ja neljä jalkaparia. In due course the nymph climbs up a plant stem out of the water, fi xing itself firml y in place by means of its sharp tarsi. Malla and Saana wanted to marry but the Swedish giant Pältsa in a fit of jealousy caused a great storm, drowning both the couple and their guests. The brown bear' s first meal of the spring aisa frequently consists of ants, too. 7. kesäkuuta. Kotipihan ötökät ja linnut innostavat kuvittaja Markus Majaluomaa. Siinä ovatkin Suomen kaikki kolme pääskystä. l 3 In May a fine new nature centre was opened at Liminganlahti, one of Finland's finest bays for bird spotting. 2. This year's aftermath had to be seen to be believed. 6. New nature centre for Liminganlahti by Jouni Klinga, p. They are ugly in appearance and voracious predators which eat a wide variety of aquatic insects. 1,440,66 ILMAN OKULAARIA SIJOITTAMALLA LAATUUN, SAAT ENSILUOKKAISEN KOKONAISUUDEN MEILLÄ ON MAAN LAAJIN KIIKARIV ALIKOIMA FOTO• wÄ.-..-.. Soon, however, the dragonfly pumps fluid into its wings, turning itself into a ma ter of the art of flight a true li ving insect jewel to fl ash and sparkle in the sunlight. It places great demands on plants, which are forced to grow and reproduce swiftly. Could some psychiatrist please explain what makes people want to litter the environment in this terrible fashion. Silloin päivä lakkaa pitenemästä. 18-19 The spring festi val, Vappu or May Day, seems to affect people's heads. Every year the festivities in Helsinki 's Kaivopuisto park become more abandoned. Samettijalka on Suomessakin kasvava sieni. KIIKARIT ja KAUKOPUTKET KLASSISET ULTIMA KIIKARIT ALK
Inkeri Palola sai ensimmäisen tuntuman Ounasjoen suojeluun osall istumalla joen valjastamista vastustavaan lähetystöön, joka vieraili Lapin läänin maaherran Asko OiSUOM EN LUONTO 6/98 naan luona 1976. Silloisessa Vaasan vesipiirissä työskennellyt Sevola antoi Suomen luonnonsuojeluliiton vesiasiantuntijana apuaan rakentamista vastustaville kansanliikkeille, joita oli lähes yhtä monta kuin oli raRisto Sippola/Luontokuvat Näkymä rakentamiselta suojellun Ounasjoen yläjuoksulta Kittilästä. Hänen mielestään asiat ovat hyvin. Sevolan mielestä vastarintaa edisti se, että Suomessa oli jo kokemuksia vesirakentamisesta. Pohjoisessa on edelleen niitä, jotka näkisivät viimeiset Lapin rakentamattomat joet mieluummin valjastettuina, ja viime aikoina heidän äänensä on ollut entistä kuuluvampi. SITRA:n 1970ja 80-lukujen taitteessa teettämän selvityksen mukaan jokainen suuremman joen pikkuhaarakin olisi valjastettu Lapissa", kertoo Länsi-Suomen ympäristökeskuksen johtaja Pertti Sevola. Palola oli mukana Helsingissä 198 1 lopulla Ounasjokilähetystössä, jonka käynnistä Suomen Luontokin raportoi. Kukaan kansanedustajista ei keskusteluissa varsinaisesti asettanut Ounasjoen suojelutarvetta kyseenalaiseksi. "Ihmiset kävivät joukolla linja-autolla tutustumassa rakennettuihin jokiin ja sanoivat, että ei me ainakaan tuollaista haluta." Jokiliikkeet myös tuki vat toisiaan sekä Suomessa että ulkomailla. Korvauskysymy ksistä sen sijaan kiisteltiin pitkään ja hartaasti. Lopulta laki kuitenkin vahvistettiin kesäkuussa 1983 äänin 139-45. Ounasjokilain säätäminen 1983 oli varsinainen jännitysnäytelmä. Asialle ryhtyivät nyt nuoret naiset. Ounasjoki lailla puututtiin ensimmäistä kertaa Suomessa voimayhtiöiden oikeuteen rakentaa voimaloita omistamaansa vesistöön. Joessa on yli 30 koskea ja siihen laskee noin 40 sivujokea. Häntä seurasi Tauno Iivonen Kittilän Könkäästä. Suojeluun pääsi näin ottamaan kantaa kaksi eduskuntaa yhden asemesta. Samassa iltakoulussa hallitus päätti myös Vuotoksen altaan rakentamatta jättämisestä. Palola itse, silloin nuori äiti, kiersi vastasyntyneen lapsensa kanssa keräämässä nimiä rakentamista vastustavaan adressiin. "Ounasjokiliikkeen lähtökohta oli se tieto, että veden alle olisi jäänyt 159 tilaa. Jokiliikkeiden aito kansanliikkeen luonne huomattiin , ja se vaikutti päättäjiin. Tavalliset Lapin ihmiset tekivät joen suojelemisessa suurtyön. Tämä johtuu siitä, että Ounasjoen ja sen sivujokien rakentamisen kieltävästä laista päätettiin vaikeutetussa eli perustuslain säätämisjät·jestyksessä. "Ounasjoen suojelu sai alueen matkailun kukoistamaan." Anne Brax 67. Ounasjokiliike ja muut jokiliikkeet olivat tavallisten, luonnosta ja kotiseudusta kiinnostuneiden ihmisten kansanliikkeitä. Luonnonsuojeluliitto antoi neuvoja valitusten ja muistutusten järjestämisessä sekä auttoi jätj estämään tapaamisia ministerien ja muiden päättäjien kanssa. Onneksi Ounasjokiliike ei tyytynyt pelkkään periaatepäätökseen vaan jatkoi erillislain vaatimista. Koskiensuojelulaki oli siinä mielessä erikoinen, että silloinen ympäristöministeri Matti Ahde otti lakiesityksen pohjaksi toimikunnan mietinnön sijasta silloisen Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan, professori Rauno RuuhiJarven en van mielipiteen. Ounasjokilaki avasi tietä koskiensuojelulaille, joka hyväksyttiin joulukuussa 1986. Se olisi vaikeuttanut elämää täällä monin tavoin", muistelee Palola. Seuraavan vuoden syksyllä Palola luki lehdestä, että Kittilän kunnanhallitus aikoi ottaa kantaa rakentamiseen. Ounasjoki on 300 kilometriä pitkä, Kemijoen ainoa rakentamaton sivujoki . "Voimaloita oli noihin aikoihin suunnitteilla joka puolelle Suomea. Luonnonsuojelun voittoja Ounasjoki säästyi Ounasjoesta olisi voinut tulla Suomen Altajoki, elleivät joen valjastajat olisi hävinneet ratkaisevaa äänestystä eduskunnassa kesäkuussa 1983. Korvauskysymyksistä päätettiin myöhemmin erikseen. Hallitus teki iltakoulussaan syyskuussa l 982 periaatepäätöksen Suo me n luo nno nsuoje lu! i itto 60 vuotta 1998 niin sanotusta Ollilan Kemijokipaketista, joka sisälsi muun muassa Ounasjoen pysyvän rauhoittamisen ja Lapin sähkön hinnan alentami sen. Muita liikkeen työmuotoja olivat muun muassa paneelit, kirjelmät, Ounasjokisoudut, iltamat ja arpajaiset. "Eihän asiaa voinut jättää yhdeksän keski-ikäisen miehen päätettäväksi", Palola kertoo. Jokien valjastamista vastustavaa liikehdintää oli samoihin aikoihin Ruotsissakin, jossa muun muassa Vindeljoen rakentaminen heilutteli jopa hallituksia. Marraskuussa l 98 1 ministerien pakeilla käynyt lähetystö oli vain yksi monista päättäjiä pommittaneista ryhmistä. Siinä Ruuhijärvi esitti paljon laajempaa suojelulistaa kuin minkä toimikunnan enemmistö oli hyväksynyt. Hän asuu edelleen rakastamassaan OunasjokivaiTessa, Könkään Ounasjoentiellä. Kahdessa viikossa kertyi 1102 nimeä. Jokivarren kuntiin, Kittilään, Enontekiölle ja Rovaniemen maalaiskuntaan, syntyi asiaa ajamaan Ounasjokitoimikuntia, joiden ensimmäinen puheenjohtaja oli maanviljelijä, yksityisyrittäjä Uuno Ylitalo Tepastosta. kentamishankettakin. Kansannousulla uhkasi ainakin nuori terveyskeskustyöntekijä Inkeri Palola Kittilästä. lnke1i Palola ei jaksa näistä vaatimuksista huolestua. Kemijokiyhtiön 90-prosenttisesti omistama Ounasjoki tuntui varmasti monesta itsestäänselvältä rakentamiskohteelta
Kirjan piirroskuvituksen on laatinut Hannu Virtanen, jonka kynänjälki on tuttua mm. . (09) 22808 248. 112-sivuisen upean kirjan mukana saat Lähiluonnosta nauttimaan -kirjasen, josta löydät seikkaperäiset ohjeet siitä miten saat luonnon kukoistamaan lähiympäristössäsi. .... ... Lähiosoite: ...... . ......... .. .................. Nimi: .................. Suomen Luonnon elinpaikka-sarjasta. Tilauskortin voit lähettää myös telefaxilla puh. ...... (09) 2280 8333. ..... ,:;. .... VASTAUSLÄHETYS ; Sopimus 01200 1-.1} -00003 HELSINKI L ________________________________ J. ... Kirja toimitetaan postiennakolla ja sen hinta on 248,mk/kpl + postikulut. ................... ... Postinumero ja -toimipaikka: ....... ......... Tilausasioissa Sinua palvelee Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n puhelinmyynti puh. Läl1de löytöretkelle! Suomen luonnonsuojeluliiton 60-vuotisjuhlakirja Löytöretkiä lähiluontoon kutsuu lukijansa seikkailulle kivikaupungin ytimeen, puronotkelmaan, lähimetsään, kalliolle, puistoon, rannalle, maisemapellolle ja omakotipihalle. ... .... Kirjan hinta on 248 markkaa. Kirjan mukana saan ilmaiseksi Lähi/uonnosta nauttimaan -opaskirjasen (arvo 40,mk). ..... Tilauksen teet kätevimmin käyttämällä alla olevaa tilauskorttia! r-----------------------Kiitos! Tilaan kpl Suomen luonnonsuojeluliiton 60-vuotisjuhlakirjaa Löytöretkiä lähi/uontoon. . Suomen uonnonsuoJ Tuki Oy Kotkankatu 9 Allekirjoitus: .............. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy maksaa postimaksun ..