Suomen Luonto 6/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

rantakäärme on uhanalainen ja vaaraton Elokuun salamat välähtävät mutta eivät aina jyrähdä jari Sillanpää satsaa tuulen voimaan 6 Irtonumero 7,50 13.8.2010 Maisemakin kaipaa hoivaa Pikkulepinkäinen viihtyy perinnemaisemassa.
Taivaalla seilaavat vain poutapilvet. kUva jarMO MaNNiNEN · TEkSTi aLicE karLSSON. SyySkeSä Kastetta heinikossa Elokuinen aamu valkenee usvaisena. Luonto valmistautuu jo syksyyn. Kun kahlaa jokivarteen, kastuu kainaloita myöten. Aamut ovat hiljaisia. Sumun hälvettyä huomaa, että tulee kaunis päivä. Siemenet ovat kypsiä, ja heinien ja sarojen korret taipuvat niiden painosta
SyySkeSä Jano helle toi ketut juomapaikalle. Elokuu Lapualla. Kuvaaja on seurannut kettuperhettä poikasten syntymästä saakka. Nämä nuoret kulkevat jo omia polkujaan. kUva BENjaM pöNTiNEN · TEkSTi aLicE karLSSON. Kaksi nuorta kettua on löytänyt sadevesilätäkön. Sattumasta ei kuitenkaan ole kyse. Jano on niin kova, etteivät repolaiset kiinnitä lainkaan huomiota kameran raksutukseen
Luontokuvaaja Lassi kujala seurasi laulujoutsenparia, joka taapersi pikkuruisine poikasineen pesimälammeltaan metsien ja peltojen halki joelle. Ihmiset saavat hienoista maisemista iloa. Tapio Mattlar ei ole katunut päivääkään muuttoaan perinnemaisematilan isännäksi hartolaan 30 vuotta sitten. jOrMa LaUriLa pääTOiMiTTaja jorma.laurila@sll.fi 6 SUOMEN LUONTO 6 | 2010 Lassi KujaLa yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimituspäällikkö Juha Honkonen Toimittajat Antti Halkka, Alice Karlsson, Juha Kauppinen (virkavapaalla), Johanna Mehtola Assistentti Elina Juva (äitiyslomalla), Jenni Hänninen Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto 14 avaraMMiLLE vESiLLE. Sen lisäksi lukuisat uhanalaiset kasvit, hyönteiset ja linnut löytävät niistä elinpaikkoja. Ei ole kukkaloistoa eikä hyönteisten pörinää. Suuret salaojitetut peltolakeudet kapeine pientareineen tarjoavat elinpaikkoja vain harvoille lajeille. Tehomaatiloilla luonto on yksitoikkoista. vaarallinen puolentoista kilometrin matka kesti liki kaksi tuntia.. Ne haluavat käyttöönsä mahdollisimman paksut turvepatjat luontoarvoista piittaamatta. Perinnemaisemien hoito on siitä kaunis esimerkki. Turpeen poltto pitäisi lopettaa kokonaan. EU:n maatalouspolitiikka on osaltaan tukenut tällaista kehitystä, mutta onneksi unioni antaa tukea myös perinnemaisemien hoidolle. Asia on vastikään todistettu myös neljän suomalaisen tutkimuslaitoksen tekemässä energiaturpeen elinkaariarviointeja koskevassa kriittisessä selvityksessä. Juuri nyt turvetuotanto on suurin uhka soillemme. Vaikka jo kuivatettuja soitakin on runsaasti tarjolla, turveyhtiöt haluavat aloittaa turpeennoston yli 10 000 hehtaarilla luonnontilaisia soita. Se aiheuttaa yhtä pahat ilmastovaikutukset kuin kivihiili. Rytäkässä tuhottiin myös miljoona hehtaaria liian karuja soita, jotka eivät koskaan kasva kunnon metsää. Päinvastoin, tarvitaan soidensuojelun täydennysohjelma, koska suojelussa on suuria aukkoja erityisesti eteläisessä Suomessa. 30 MiELEkäSTä TyöTä. Turve kuuluu suolle, ei taivaalle! Arvostettu suotutkija, professori Rauno Ruuhijärvi vaatii, ettei yhtään luonnontilaista suota saa enää tuhota. Viljaja karjatilat on eriytetty kauaksi toisistaan. Yli puolet soistamme ojitettiin metsänkasvatukseen valtion avokätisellä rahallisella tuella etenkin 19601980-luvuilla. pääkirjOiTUS SyySkESä SUOMEN LUONNOSSa Hyviä ja pahoja tekoja I hminen ei aina tee luonnolle pelkkää pahaa. Soiden massiiviset ojitukset ovat puolestaan malliesimerkki megaluokan törkeydestä
70 kaksio vaellukselle. Sekin hyötyy perinnemaisemien kunnostamisesta. Kahden hengen teltat testissä. 60 rOTkO. pohjois-karjalan kolvananuurolla on syvyyttä jopa yli 50 metriä. Maitikat. Löytöretkellä Kolvananuurossa. Joutsenperheen marssi. harri NurmiNeN matti PihLatie Suomen Luonto 6 | 2010 69. Rantakäärme. Luonto ja ympäristö 10 Festivaalit rokkasivat entistä ekommin 24 välähdyksiä virtapiirissä. vuosikerta Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Eläimet ja kasvit 14 38 42 48 räpylänjälkiä perunamaalla. vaarallisiksi naamioituneet. Professori Rauno Ruuhijärvi tuntee Suomen suot. kuva Markus varesvuo. w w w.Suom e n luo nto.fi SUOMEN LUONTO 6 | 2010 7. kauniita varkaita. Kukkakärpäset. Lue sivuilta 3037. Se sai alkunsa jo lähes kaksi miljardia vuotta sitten kallioperän mullistuksissa. Ihmiset ja elämäntapa 56 Tuhannen suon kulkija. viljelymailla viihtyvä mustanaamio on paremman puutteessa joutunut hakeutumaan hakkuuaukeille. 30 perinnemaisemat kuntoon Tiede ja tutkimus 8 Lohikalat koulunpenkillä 10 Luonto hoivaa ja parantaa 12 Tutkijat luomassa laajaa rengastusohjelmaa. kiltti käärme. Perun Amazonia. Retkeily ja matkailu 60 Uuron pohjalla. 66 "Tuulivoimasta lähtee ihana aerodynaaminen saundi." Kasvokkain Jari Sillanpään kanssa. Vakiot 8 12 29 55 66 73 Luonto ja ympäristö nyt Maailmalta Vahtikoira Kolumni Oma reviiri Lukijoilta 73 74 76 80 82 83 Paras juttu Havaintokirja Kysy luonnosta Pähkinät ja palvelukortti Jälkikirjoitus Luontosatu Kuvatoimisto vastavaLo 48 hUi, käärME! rantakäärmettä ei tarvitse pelätä, mutta mistä sen erottaa kyystä? kaNNESSa Milloin viimeksi näit pikkulepinkäisen. Kiehtovat salamat
Aiemmin nakkeleita on pesinyt Suomessa siellä täällä massavaelluksen jälkeen. Takapäässään neidoilla on lamppu, jonka ne voivat sytyttää ja sammuttaa halutessaan. Tulokset ensimmäisistä kasvatuskokeista ovat rohkaisevia: lihastreeniä ja aivojumppaa tarjoavissa viljelyaltaissa kalanpoikasten saalistus- ja suojautumistaidot kehittyvät paremmiksi kuin perinteisissä kasvatusoloissa. Niistä paikallisista populaatioista, joita ei vielä ole kokonaan menetetty, moni on laitoskasvatuksen varassa. Parikkalan nakkelit kuuluvatkin Skandinaviassa elävään alalajiin Sitta europaea europaea eivätkä itäiseen asiatica-alalajiin. raiNEr rajakaLLiO Kerro yllättävästä havainnosta osoitteella luontohavainto@sll.fi. 8 SUOMEN LUONTO 6 | 2010. Näyttää kuitenkin siltä, että istukkaita vaivaavat rapakunto ja huono järjenjuoksu. Ratkaisuksi ongelmaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (Rktl) sekä Helsingin yliopiston tutkijat ovat kehittämässä uusia, luonnonmukaisia viljelykalojen tuotantomenetelmiä. Mato-nimitys tulee siivettömien ja toukkamaisten naaraiden mukaan. "Istukkaiden menestyminen luonnossa on heikentynyt erityisesti kymmenen viime vuoden aikana", Hyvärinen kertoo. Naaraan valo on kylmää, mutta koiraat se saa kuumenemaan. aLicE karLSSON yllättävä havaiNto iLKKa haLme Valloittavatko nakkelit suomea? Kesällä varmistettiin Etelä-Karjalan ensimmäinen pähkinänakkelin pesintä Parikkalan taajaman kupeella. Työssä on kuitenkin törmätty ongelmiin. Poikaset pysyvät vaihtelevassa ympäristössä myös tavallista terveempinä. "Laitosolot poikkeavat monin tavoin lohikalojen poikasten luonnollisesta jokiympäristöstä. Vankeudessa kasvatettuja poikasia käytetään Suomessa sekä velvoiteistutuksiin että uhanalaisten ja heikentyneiden luonnonkantojen elvyttämiseen. LuonTo ja yMPäRIsTö nyT TOiMiTTaNEET jUha hONkONEN ja aLicE karLSSON Nyt luoNtooN! harry euroPaeus / KuvaLiiteri harry euroPaeus / KuvaLiiteri meneStyVä iStukAS Lohikalat koulunpenkillä Uusi kalanviljely opettaa lajille myös luontaista järjenjuoksua. Viljelylaitoksista luontoon istutettavien lohen- ja taimenenpoikasten pitäisi pyydystää itse ruokansa ja vältellä samalla petojen hampaita. Syyt ovat epäluonnollinen kasvatusympäristö ja laitoskasvatuksen aiheuttamat perinnölliset muutokset kaloissa. ilkka halme seurasi koko alkuvuoden lintulaudallaan käyviä emolintuja ja heinäkuussa myös poikasia. Nyt havaittua pesintää edelsi vaisu vaellussyksy. Myös joistakin luonnossa lisääntymään pystyvistä kannoista ylläpidetään laitoksissa emokalastoja. "Uudet menetelmät vaikuttavat lupaavilta", Menestyvä istukas -hanketta vetävä Rktl:n erikoistutkija pekka hyvärinen myhäilee. Hän muistuttaa, että kaikki kokeet tehdään kaupallista tuotantoa vastaavilla kalatiheyksillä: "On eri asia kasvattaa kymmentä kalaa kuin kymmeniätuhansia kaloja." LOhikaLakaNNaT kautta maailman ovat kärsineet voimakkaasti ihmisen toiminnasta. Siksi ne suosivat kaloissa erilaisia ominaisuuksia kuin luonnon- kiiLTOMaTONaaraiTa Mikä nurmella hehkuu? Elokuiset tuikut kuuluvat kiiltomatonaaraille, jotka houkuttelevat valollaan lentäviä koiraita. Kiiltomadot ovat kovakuoriaisia
Opetetut lohenpoikaset osasivat välttää mateita paremmin kuin ilman opetusta jääneet kalat. piia ahONEN Inarijärven kaavaehdotuksissa on piirretty matkailu- ja lomarakentamista jopa kymmenientuhansien vuodepaikkojen verran. Kanahaukkaa pitkään Lounais-Suomessa seurannut patrick Byholm ounastelee haukkakannan kääntyvän nyt huomattavaan laskuun. MENESTyvä iSTUkaS -hankkeessa osa kalanpoikasista saa uida Rktl:n Paltamon kalantutkimusasemalla altaissa, joihin on rakennettu piilopaikkoja kivistä, tiilistä ja muovinpaloista. Rengastajilta saatujen ennakkotietojen mukaan tavallista selvästi pienempi joukko pareja aloitti pesinnän viime keväänä, ja poikasten määräkin jää pieneksi. Pedoista ja ravintoeläimistä ei ole tietoakaan. Yleistyvillä suoreviireillä pesii laihempia haukkoja, ja ne kasvattavat pienempiä poikasia kuin metsäreviirien parit. pErTTi kOSkiMiES harjOiTUS TEkEE MESTariN. Perinteiset kasvatusaltaat ovat avoimia ja paljaita. Kaavoja käsitellään erillisinä, ikään kuin toisistaan riippumattomina. Rakennusmäärät lomakylineen ovat niin suuria, ettei niitä voi enää perustella maankäyttö- ja rakennuslain poikkeuspykälällä. Lohi-istukkaita koulutetaan, koska niiden menestyminen luonnossa on heikentynyt kymmenen viime vuoden aikana. KANAHAUKKA wiKimedia commoNs aNtti KoLi. Hänen tutkimusryhmänsä selvittää, miten voitaisiin tuottaa nykyistä paremmin luontoon sopeutuneita istukkaita. Kaavoitus suuntautuu myös rantojensuojeluohjelmasekä natura-alueille. "Muutosten seurauksena myös ruokailu- ja suojapaikkojen asema muuttuu ja kalat joutuvat uuteen kilpailutilanteeseen." Virikealtaiden hyödyt käyvät selkeästi ilmi kasvatuskokeiden tuloksista: perinteisellä menetelmällä kasvatettujen taimenenpoikasten kuolevuus oli kokeissa moninkertainen verrattuna vaihtelevassa ympäristössä varttuneiden kalojen kuolevuuteen. Mittavia loma- ja matkailurakennuskeskittymiä on tulossa ainakin Väylään, Partakkoon, Pielpavuonoon, Mahlattinuoralle, Ukonjärvelle, Nanguniemeen sekä Nellimiin. Veden korkeutta sekä virtaussuuntaa ja -nopeutta vaihdellaan, mikä tuo vaihtelua myös ravinnon tarjoiluun. "Periaatteena on jäljitellä tilanteita, joita kalat kohtaavat luonnossa, esimerkiksi rankkasateen jälkeistä veden pinnan nousua ja virtausnopeuden kasvua", Hyvärinen selittää. "Ero johtui pääasiassa siitä, että normaalimenetelmällä kasvatetut taimenet olivat miltei kymmenen kertaa loisitumpia kuin luonnonmukaisesti kasvatetut", Hirvonen selittää. Myös Metsähallituksen Laatumaa-yhtiö on pyrkimässä osingolle senkin suunnitelmat koskevat suojelualueita. Kunnollisten pesämetsien puutteessa osa pareista on asettunut suovaltaisille reviireille, joilla ei kanalintuja korvaavaa ravintoa ole yhtä paljon kuin metsissä. Hyvä uintitaito voi olla ratkaiseva tekijä luonnossa selviämisessä. Mahdollisimman alhainen kasvatusaikainen kuolevuus on tärkeää jo kustannussyistä: "Se on tärkeää myös istukkaiden perinnöllisen monimuotoisuuden säilymiseksi. Järven keskiosiin yltävän erämaisen Sarminiemenkin kärkeen natura-alueelle on piirretty yli 20 luksustason lomamökkiä. Kasvatit laiskottelevat niiden hitaissa virtauksissa. LuonTo ja yMPäRIsTö nyT kAAVoituS Inarijärveä uhkaa rakentaminen ympäristö", selittää Hyvärisen kanssa yhteistyötä tekevä professori heikki hirvonen Helsingin yliopistosta. Tutkijat ovat myös onnistuneet opettamaan laitoskaloja pelkäämään petoja. Poikasia lihotetaan rasvaisella kuivarehulla. Nyt myös alueen maita hallinnoiva Metsähallituksen luontopalvelut on ilmoittanut, ettei se hyväksy näin laajaa rakentamissuunnitelmaa. vESa LUhTa linnut Kanahaukat vähissä Kylmä ja luminen talvi 2010 näyttää heikentäneen kanahaukkojen kuntoa ja ilmeisesti tappaneen tavallista enemmän etenkin nuoria yksilöitä. Kuolevuuden tulisi lisäksi kohdistua tasaisesti eri emojen poikasiin." Virikealtaiden taimenet olivat myös parempia uimareita kuin tavallisissa altaissa varttuneet kalat
Heille arkiset askareet ja elämykset tuttujen asioiden parissa ovat tärkeitä arkipäivän kannattelijoita. Myös lapset ovat tärkeä kohderyhmä, jolle tarvittaisiin lisää toimintamahdollisuuksia. Ne olivat islantilaisen Eyjafjöll-tulivuoren ilmaan syöksemää tuhkaa. aSiaa ON TUTkiTTU ja rokkaamisen on todettu häiritsevän muutamien lintulajien (mm. Roskaaminen ei aiheuta Ruissalossa jälkivaikutuksia, sillä siellä on yli 450 roska-astiaa sekä juhla-alueen sisäettä ulkopuolella. Sisäisiä voimavaroja lapsi tarvitsee myöhemmin elämässään kohdatessaan erilaisia stressitilanteita, joissa tarvitaan luovia selviytymiskeinoja. aNja yLi-viikari Helsingin kaupungin liikuntavirasto aloitti heinäkuussa Östersundomin Talosaaren virkistysalueella maansiirto- ja hakkuutyöt. Asiaan viitataan vain muutamalla lauseella tapahtumien nettisivuilla. TUOMaS hONkaSaLO Kuvat tuomas hoNKasaLo TErvEiSiä iSLaNNiSTa. Toiset taas kokevat tapahtuman niin perinteiseksi osaksi turkulaista kesää, että se voidaan jatkossakin järjestää luonnonkauniissa Ruissalon saaressa isojen ja vanhojen tammipuiden katveessa. Operaation aloittanut rakennusmestari Tapio Lappalainen katsoo, ettei lupia tarvita, koska työ on nimetty huoltotien kunnostukseksi. Islannin muistiinkirjoitetussa historiassa viimeisin ekosysteemejä järisyttänyt purkaus oli 1783, jolloin Laki-tulivuori aktivoitui. TOrE LiNdhOLM, ari LiNNa, aNU vEijaLaiNEN kAupunGin tApA Helsinki hakkaa laittomasti peutille tärkeitä tunnetason asioita, joille ei välttämättä ole vielä sanallista ilmaisua. "Helsingissä on tapana toimia näin", ilmoittaa viraston arkkitehti hanna Liukkonen-Lehtiniemi. MikkO NiSkaSaari Lisätietoa: www.mtt.fi/greencare SUOMEN LUONTO 6 | 2010 turuN yLioPisto 11. Alueen poikki vedetään vesi- ja sähköjohdot, levennetään vanhaa tietä ja rakennetaan liki sata metriä uutta tietä. Esimerkiksi Saharan mineraaliaineksen kulkua on kaukokartoituksella pystytty seuraamaan EteläAmerikan Amazoniaan asti. Rantakaan ei ole kaavassa, eikä sen vaatimille ruoppauksille ole lupaa. Liikunta ja ulkoilma ovat jo sinällään lapsen hyvinvoinnille eduksi, mutta merkityksensä on myös oman tahdon ja mielikuvituksen kehityksellä, jota vapaamuotoinen leikki ulkoympäristössä tukee. "MaaSSa OLEva rOSka aiheuttaa lisää roskaamista. Monet ihmiset vaativat mielestään luonnolle haitallisen festivaalin siirtämistä muualle. kONkrEETTiNEN Työ maatilalla voisi puolestaan olla parasta mahdollista terapiaa laitoshoidosta palautuville alkoholisteille tai mielenterveyskuntoutujille, joille normaalin työelämän vaatimukset ovat vielä liikaa. Kaupunkifestivaaleista Flow panostaa ympäristöasioiden korostamiseen jo etukäteismarkkinoinnissaan. Jos ihmiset huomaavat toistenkin laittavan roskat roskiin ja toimivan ohjeiden mukaan, alue pysyy paljon siistimpänä", pohtii Ruisrockin ympäristövastaava Mikko Niemelä. Vulkaanisen tuhkan laskeutuminen Turunmaalle saattaa tarjota vastaavanlaisen ikähorisontin Itämeren pohjalle kerrostuneiden sedimenttien tutkimukseen kuin Tsernobylin radioaktiiviset päästöt. Tietä ei ole kaavassa, ja alue on rakennuskiellossa yleiskaavan laatimista varten. Vulkaaninen tuhka ja muu maankamarasta irronnut aines ei tunne maiden rajoja ja voi kulkeutua tuhansien kilometrien päähän syntysijoiltaan. Viraston mukaan tie tarvitaan uimarannalle. Siivouspartiot liikkuvat koko festivaalien ajan ja olivatkin nyt miltei vuorokaudessa saaneet siistittyä alueen melkein entiselleen. pikkulepinkäinen) pesimistä. Viherympäristöä käytetään hyväksi dementiapotilaiden kuntoutuksessa. DBTL ja Tammerfest eivät sen sijaan juurikaan pyri markkinoinnissaan tai toimissaan täyttämään ympäristötavoitteita. Suurimmat tulivuorenpurkaukset viilentävät ilmastoa sekä vaikuttavat ekosysteemeihin ja elinkeinotoimintaan. Levissä oleva tuhka on ruskeaa, terävää kivilevyä. Levänäytteissä islantilaisen tulivuoren tuhkaa Aurajoesta, Paraisilta ja Rymättylästä huhtitoukokuussa kerättyjen levänäytteiden joukossa havaittiin useita erikoisia kiviainespartikkeleita, muun muassa ruskeita, halkaisijaltaan 0,020,2 millisiä teräväkulmaisia levyjä. LuonTo ja yMPäRIsTö nyT Sedimenttien tutkimuS entistä ekommin kien festivaalin järjestämistä luonnonsuojelualueen vieressä. Ruissalossa elävään uhanalaiseen Suomen suurimpiin kovakuoriaisiin kuuluviin erakkokuoriaisiin festivaali ei suuresti vaikuta, jos sen elinympäristöä, vanhoja tammia ja lehmuksia, ei häiritä tukkimalla puissa olevia koloja
Nature Geoscience -lehdessä hän esittää, että jääkauden lopussa Pohjois-Amerikkaan saapuneet ihmiset aiheuttivat mammuttien ja monien muiden suurten nisäkkäiden sukupuuton. Tutkijoiden mukaan tulokset ovat yleistettävissä myös nautoihin ja vuohiin, koska eri märehtijöiden ruuansulatus on samanlainen. jOrMa LaUriLa matti saLo Muuttivatko muinaiset metsästäjät ilmastoa? Tutkijat luomassa laajaa heiKKi LauriLa Perun Amazoniassa valkoleukakipuaja sai jalkaansa ensimmäisen perulaisrenkaan. MaaILMaLTa TOiMiTTaNUT jOrMa LaUriLa ilmASto peru Olemme saaneet kuulla kerta toisensa perään, kuinka ihminen ilmansaasteillaan on muuttamassa ilmastoa. Isojen kasvinsyöjien ruuansulatuselimistö oli tuottanut valtavasti metaania, joka on hyvin tehokas kasvihuonekaasu. Perun tunnetuimpiin lintututkijoihin kuuluva Thomas valqui lisää, ettei Corbidin tavoitteena ole omia rengastusta Perussa vaan pikemminkin tehostaa toimintaa ja tehdä siitä läpinäkyvää. Newcastlen yliopistossa meneillään olevassa tutkimuksessa havaittiin, että korianteri vähensi metaanin muodostumista jopa 40:llä, kurkuma 30:llä ja kumina 22 prosentilla. Tavera koordinoi Corbidi-luonnonsuojelujärjestön juuri käynnistämää hanketta, joka pyrkii yhtenäistämään perulaista rengastustoimintaa. Nyt siihen on ehkä löydetty yksinkertainen ratkaisu: intialaisen keittiön currymausteet eli korianteri, kurkuma, kumina, mausteneilikka ja kaneli. Mausteet hävittivät metaania tuottavia "pahoja" bakteereita ja suosivat elimistön "hyviä" bakteereita. Ei, vastaa Uuden Meksikon yliopiston tutkija Felisa Smith Yhdysvalloista. Samalla lihan ja maidon tuotanto lisääntyisi, koska jopa 12 prosenttia eläinten rehun energiasta haaskaantuu metaanin tuotantoon. "Kyseessä oli todennäköisesti ensimmänen Peru-kaiverruksen saanut kih- la maan rengastushistoriassa", arvelee biologi Eveling Tavera. Vaikka Perussakin rengastukseen tarvitaan viranomaisten lupa, ei rengastajille ja heidän työlleen ole vielä yhteisesti sovittuja laatuvaatimuksia. Suomalaisillakin on siinä sormensa pelissä. Joulukuussa 2009 Allpahuayo Mishanan luonnonsuojelualueella Perun Amazoniassa lintuverkosta poimittu valkoleukakipuaja (Dendrocincla merula) ei aavistanut tekevänsä historiaa. Syvältä jäätiköistä kairatuista näytteistä voidaan mitata ilmakehän metaanipitoisuuden vähentyneen noin 700 miljoonasosasta (ppm) noin 500 miljoonasosaan samaan aikaan, kun suuret kasvinsyöjät hävisivät. Tavoitteena on luoda Perussa rengastaville lintututkijoille yhteinen toimintamalli ja koota eri hankkeissa kartutettu rengastusaineisto yhteen tietokantaan. Koska Perussa ei toistaiseksi ole rengastuotantoa, porilainen lintuharrastaja kimmo Nuotio hankki Allpahuayo Mishanassa käytettävät renkaat Puolasta, ja niihin kaiverrettiin mahdollisten löytöjen varalta sekä Allpahuayo Mishanaan viittaava lyhenne RNAM että sana PERÚ. 12 SUOMEN LUONTO 6 | 2010. Smithin mukaan metaanipitoisuuden lasku vaikutti osaltaan jääkauden lopun nuoremman dryas-vaiheen viilenemiseen. Jos näin on, niin ihminen on toimillaan muuttanut maapallon ilmastoa jo ennen maanviljelyksen ja teknisten kulttuurien ilmestymistä. jUha vaLSTE Mausteilla metaani kuriin? Märehtijöiden ilmakehään päästämä metaani on vakava ongelma. Mutta onko tämä jotakin uutta. Tutkimus uutisoitiin brittiläisen The Independent-lehden verkkosivuilla. Kun lintu pyrähti biologian opiskelija María isabel Torresin kädestä takaisin sademetsän siimekseen, sen nilkassa kiilteli pieni alumiinirengas tunnuksella N00001 RNAM PERÚ. Kokeet tehtiin laboratoriossa liuoksessa, joka jäljitteli pötsissä olevan nesteen ominaisuuksia. Vaikka läheisessä Iquitosin kaupungissa biologiaa opiskelevien Torresin ja angélica rodríguezin pyydystämä valkoleukakipuaja ei varmasti ollut asiasta innoissaan, sen myötä Perussa astuttiin pieni askel lähemmäksi valtakunnallista rengastusohjelmaa. Kutakin maustetta lisättiin seokseen jauhettuna ja vaikutusta verrattiin kontrollinäytteeseen. Lisäksi eri tutkimusprojektien yhteydessä käytetyt renkaat on tuotu Peruun milloin mistäkin, ja niiden koodaus on ollut kirjavaa
Ensimmäisiä Peru-renkaita käyttävistä opiskelijoista María Isabel Torres tutkii lopputyössään sulkasadon ajoittumista. Heillä ei ole aikaa tai halua hakeutua lasten kanssa luontoon. Lapset ja nuoret viettävät lähes kahdeksan tuntia päivässä median parissa. Sama koskee lintuyhteisöjen rakennetta erilaisissa sademetsissä. Syitä luontoyhteyden katoamiseen on monia: Vanhemmat eivät uskalla päästää lapsiaan yksin ulos. Tutkimukset osoittavat, että luonto auttaa lapsia monella tavalla. Yhdysvalloissa vain kolme lasta sadasta saa leikkiä ja liikkua vapaasti ulkona. Torres ja Rodríguez tekevät yhteistyötä Turun yliopiston Amazon-tutkimusryhmän tutkijoiden ja Floridan yliopistossa väitöskirjaa valmistelevan judit Ungvari-Martinin kanssa. Luontohetket vähentävät stressiä ja adhd-oireita sekä lisäävät itsekuria ja yhteistyökykyä. Kaikki nämä asiat tunnetaan trooppisessa Amerikassa vielä erittäin huonosti. MaaILMaLTa yhdySVAllAt matti saLo Lasten luontoyhteys katoamassa Lapsilla ei ole koskaan ennen ihmiskunnan historiassa ollut yhtä etäistä suhdetta luontoon kuin nyt. aMazONiaN TavaLLiSTENkiN lajien perusbiologiasta kuten sulkasadosta ja muusta elinkierrosta on vielä hyvin vähän tietoa. Verkkopyynti sademetsän kosteassa kuumuudessa on vaativaa työtä, mutta hikisiin vaatteisiin tunkevat mustat mehiläiset unohtuvat silloin, kun verkossa killuu sähkönsinisen päälakensa paljastama sinilakkitanssija (Pipra coronata) tai kaulaansa käenpiian tavoin käärmemäisesti kiertävä töyhtöpäinen keisarinappari (Onychorhynchus coronatus). Lisää: http://www.corbidi.org/. SUOMEN LUONTO 6 | 2010 Kirsi jaNsa 13. Hänen kirjansa Last Child in the Woods, joka on julkaistu jo 13 maassa, on käynnistänyt maailmanlaajuisen liikkeen lasten luontoyhteyden pelastamiseksi. Myös keisarinappari (vas.) sai renkaan. rengastusohjelmaa Lisäksi rengastustiedot on tarkoitus tallettaa Corbidin tietokantaan. Lähiluonto on jäänyt kaupunkirakentamisen alle. Oleskelu ja selviytyminen luonnossa kehittävät myös kekseliäisyyttä ja luovuutta. kirSi jaNSa rENGaSTUSTa. Pelkästään Euroopassa on viimeksi kuluneen vuosisadan aikana rengastettu yli sata miljoonaa lintua. Ungvari-Martin selvittää työssään lintujen erikoistumista erilaisiin elinympäristöihin ja tähän liittyvää lintuyhteisöjen rakennetta Amazonian sademetsissä. Angélica Rodríguezin lopputyön aiheena puolestaan on erilaisten metsätyyppien lintuyhteisöjen rakenne. Liike korostaa, että aikuisten on vietävä lapset luontoon lapset eivät löydä sinne enää yksin. "Ilman keskitettyä ja kansainvälisiä yhteyksiä vaalivaa ohjelmaa sekä Peruun yhdistettäviä rengaskoodeja toiminta menettäisi suuren osan mielekkyydestään", Allpahuayo Mishanan hankkeessa mukana oleva Nuotio muotoilee. valkoleukakipuaja jäi historiaan ensimmäisenä perulaisella renkaalla merkittynä lintuna. Näin väittää yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija richard Louv. Siinä missä suomalaisen rengastajan päiväunissa verkosta löytyy uusi suomenpinna, saattaa Perussa verkkopussissa roikkua jopa tieteelle tuntematon lintulaji. Hänen mukaansa lasten luontoyhteyden katkeaminen saattaa osaltaan selittää sitä, miksi niin monet lapset ja nuoret kärsivät tarkkaavaisuushäiriöistä ja voivat muutoinkin pahoin. Lasten vapaa-aika kuluu aikuisten ohjaamissa harrastuksissa tai asfaltoiduilla leikkikentillä, ja luontoon uskaltautuu yhä harvempi. Onnettomuuksien ja vahingonkorvausten pelossa leikkejä, esimerkiksi puissa kiipeilyä tai puumajojen rakentamista, rajoitetaan siellä, missä se vielä olisi mahdollista. Niitä on pelkästään Allpahuayo Mishanasta kuvattu viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana puolen tusinaa. MaTTi SaLO kirjoittaja työskentelee tutkijana Turun yliopiston amazon-tutkimusryhmässä ja on yksi rodríguezin ja Torresin töiden ohjaajista. Hyvin koordinoitu rengastustoiminta on tuottanut arvokasta tietoa lintujen elintavoista, eliniästä ja etenkin niiden muutosta. Louv on lanseerannut käsitteen nature-deficit disorder (häiriötila luontoyhteydessä). Suoritamme lapsillamme ennennäkemätöntä koetta
14 SUOMEN LUONTO 6 | 2010
Räpylänjälkiä perunamaalla karuilla lammilla pesivät laulujoutsenet luotsaavat muutaman päivän ikäiset poikasensa ruokaisammille vesille. Lassi kujala seurasi kymenlaaksossa joutsenperheen matkaa halki metsien ja peltojen. teksti ja kuvat lassi kujala SUOMEN LUONTO 6 | 2010 15
Emolinnut sovittivat vauhtinsa tarkasti sopivan hitaaksi ja jäivät vähän väliä odottamaan, että koko ryhmä oli koossa. Alkaa marssi halki metsien ja peltojen kohti suurempaa vesistöä. Koiras levitti siipensä peittäen poikaset taakseen. Hiivin hiljaa lammen päähän ja samassa näin linnut. Tiesin että lämmittely kestää noin tunnin, joten minulla olisi aikaa torkahtaa. Noin vartin odoteltuani näin joutsenet. Naaras oli noussut pesälle lämmittämään poikasiaan. Olinko nukkunut h-hetken ohi. Pian poikaset joutuivat kovan paikan eteen. Pian joutsenet saapuivat kalliojyrkänteelle, mutta emojen opastamana poikaset selvisivät siitäkin. Pesimälammella ei ole riittävästi ravintoa, siksi perheen on muutettava. Kesäkuun toisena päivänä maailmaan ilmestyi viisi poikasta, kuudes putkahti lähes puolitoista vuorokautta myöhemmin. Kun havahduin, lampi oli tyhjä. Aikuisten kaulat keikkuivat 50 metrin päässä minusta. Ne tupsahtivat varvikkoon ja vain kasvuston liike paljasti, missä ne kulloinkin menivät. Etenimme peräkanaa pitkin metsäkoneen uraa. Tänä vuonna päätin selvittää sen. Hätäännyin. Olin tuttu hahmo edellisiltä päiviltä, ja ne olivat tottuneet myös kameran ääneen. Kun pienin poikasista jäi niin paljon jälkeen, ettei se enää havainnut edellä kulkevaa, se alkoi piis- 16 SUOMEN LUONTO 6 | 2010. Liityin jonon jatkoksi. Mieltäni on aina askarruttanut, miten ja mihin joutsenet vievät poikasensa. Linnut tulivat kohti. Peräännyin heti, mutta varovaiset joutsenet siirtyivät takaisin lammelle. Koska tiesin suunnan, mihin ne pyrkivät, kiersin oletetulle reitille ja piilouduin kumpareen taakse. räpyLäNjäLkiä pErUNaMaaLLa METSäN kaUTTa kUNTOpOLULLE. L aulujoutsennaaras oli hautonut kuutta munaansa karulla suolammella jo reilun kuukauden. Joutsenperhe taapersi ohitseni leveille renkaanjäljille, jotka metsäkone oli jättänyt maastoon. Menin lammelle jo aamuyöstä ja seurasin joutsenperheen liikkeitä tarkasti. Se sähisi uhkaavasti. Ensimmäisen kerran havaitsin, että näistä valtavista urista oli jotain hyötyä. Samassa joutsenet pysähtyivät ja arvioivat minut huolellisesti mutta hyväksyivät lopulta
Siksi vähäpätöisiltäkin vaikuttaneet esteet tuottivat pienille vaikeuksia. Emojen ja poikasten kokoero oli valtava. Matka jatkui vasta, kun kukaan poikasista ei äännellyt. Kuulin lähestyvän auton äänen ja kohta näinkin sen. Aamuaurinko oli jo noussut varsin korkealle. Se tuli kohti melkoista vauhtia. Seisoin keskellä ajorataa ja huidoin käsilläni: hiljennä, hiljennä! Kuljettaja ei piitannut merkeistäni vaan koukkasi vastaantulevien kaistalle ja painoi kaasua. Suunta ei ollut kohtisuoraan joelle, vaan pienellä kiertoliikkeellä vältettiin liikkuminen vaikeakulkuisessa maastossa. kuttaa kuuluvasti. Kello lähenteli seitsemää. Tämä olisi voinut olla kohtalokas virhe. Joutsenperhe kuitenkin säilyi hengissä. Tämä oli merkki emoille; saattue pysähtyi, ryhmittyi uudelleen. Emot harppasivat maassa poikittain olevan koivunrungon ylitse muitta mutkitta, mutta poikasille se oli pienen vuoren ylitys. enkkipolulla marssimisen jälkeen linnut seurasivat kotvan hiekkatietä, joka johti asfalttitielle. Joutsenperhe ylitti tien vaivatta ja siirtyi sen oikealle puolelle mutta turhan keskelle ajorataa. Ei LähEMMäkSi! pUUNrUNkOkiN ON piENiLLE iSO ESTE. L Ensimmäisen metsätaipaleen jälkeen linnut saapuivat lenkkipolulle, jota pitkin ne alkoivat edetä määrätietoisesti kohti Harjunjokea. Koiras levitti siipensä autolle ja oli hetken tohkeissaan kaaharille.
räpyLäNjäLkiä pErUNaMaaLLa kOhTi TipULaNTiETä. 18 SUOMEN LUONTO 6 | 2010
SUOMEN LUONTO 6 | 2010 19
Joko saavutaisiin joelle. räpyLäNjäLkiä pErUNaMaaLLa pihaLTa jaTkETTiiN OjaN yLi METSääN. Linnut katselivat ympärilleen kuin olisivat tutkailleet osoitteita tai postilaatikoita, ja kuin kesävieraat konsanaan ne pistelivät rintamamiestalon sivuitse pitkin Tipulantietä. Kuusikko oli melko helppokulkuista, ja pian sen läpi kuulsi valoa. Painalluksissa mahtoi olla talonväellä ihmettelemistä. Ne jatkoivat marssiaan läpi puutarhan ja ylittivät juuri perustetun perunamaan, jonka pehmeään multaan ne jättivät suuria ja pieniä räpylänjälkiä. Ei. Tie johti parin talon ohitse ja päättyi kolmannen pihaan. Pihan ja metsän välissä oli oja, jonka linnut ylittivät melko helposti. Linnut ryhmittyivät talon lähistöllä uudelleen, ja emolintujen lyhyet mutta melko voimakkaat kontaktiäänet kajahtelivat muuten hiljaisessa sunnuntaiaamussa. Joutsenten päästyä metsänreunaan niiden edessä avautui heinikko noin 40-senttisine tuuheine kas- hEiNäpELTOON SyNTyy pOLkU. 20 SUOMEN LUONTO 6 | 2010. Tiesin vain suurin piirtein, missä päin joki on, mutta joutsenille asia näytti olevan selvä. Kauan eivät linnut ehtineet ihailla maisemia, sillä matka jatkui. Pihapiirissä oli hyvin leikattu nurmikko ja istutuksia. Ehdin jo pelätä poikasten puolesta, mutta mitään ongelmia ei ollut. Pihapiirin takana kohosi tummana melko iäkäs kuusikko, jonka aluskasvillisuudessa oli saniaisia, kortteita ja kieloja
Miksi poikaset eivät menneet veteen. Joutsenperhe purjehti arvokkaasti saravyöhykkeen lävitse avoveteen, lähes kaksi tuntia pesimälammelta lähtönsä jälkeen ja lipui hiljalleen myötävirtaan kohti Harjunjoen suuta. Pitkän matkan viimeinen metri oli vähällä koitua poikasten kohtaloksi. Rantavyöhykettä oli raivattu, pajupensaat kaadettu ja rangat jätetty osittain veteen joen suuntaisina röykkiöinä. Joutsenten vaarana ovat lähinnä sähkölinjat, joihin monet nuoret taajamissa kasvaneet linnut törmäävät. Nyt sen oli kerättävä kaikki voimansa, jotta tästä viidakosta selvittäisiin. Laskeuduin poikasten lähelle auttaakseni niitä. Pienin poikanen oli koko ajan viimeisenä ja oli juuri se, jota useimmin saatiin odotella. Matka kesti noin 20 minuuttia. Joutsenet viettävät koko kesän tällä paikalla. Vasta sen takana, parinsadan metrin päässä, häämötti joenpenkka ja Harjunjoki, jonne joutsenperhe oli pyrkimässä. erhe ylitti peltotien ja sitä reunustavan ojan nousten heinämaalle. Emolinnut olivat jo saraikossa, mutta matka ei edennyt. Poikaset ponnistelivat urheasti risukimppujen yli. Miten perheen pienin jaksaisi tämän viimeisen taipaleen. Se ei ollut helppoa. Joutsenten maailmassa ei kukaan ulkopuolinen auta ketään ja kaikki lähestymisyritykset tulkitaan hyökkäyksiksi. Mistä oli kyse. Tämän jälkeen kaikki näytti selvältä. Asiaan löytyi selitys. Koiras oli asiasta eri mieltä ja hyökkäsi poikasten avuksi. Vuorokauden ikäero merkitse tässä vaiheessa paljon. Syksyyn mennessä poikaset saavuttavat lentokykynsä, jolloin perhe heittäytyy siivilleen ja muuttaa talvilaitumilleen. SUOMEN LUONTO 6 | 2010 21. Joutsenet laskeutuivat korkean rantakasvuston peittämää joenpenkkaa alas ja siirtyivät kohti saraikkovyöhykettä, jonka jälkeen alkoi avovesi. vETTä NäkyviSSä! P vustoineen. Koiras vahti minua siivet levällään ja vasta, kun viimeinen piltti oli selvillä vesillä, se laski siipensä ja kääntyi ympäri. Molemmat emolinnut asettuivat jonon kärkeen ja tallasivat leveillä räpylöillään heinää lakoon. Tappioista huolimatta joutsenten lisääntymistulos on Etelä-Suomessa hyvä ja kanta vahva. Peltoon muodostui selkeä ura, jota pitkin perässä taapertavat poikaset saattoivat juuri ja juuri edetä. Emolinnut pääsivät harppomaan leveillä jaloillaan kasojen yli, mutta poikaset putosivat oksien väleihin ja olivat juuttua ansaan
RÄPYLÄNJÄLKIÄ PERUNAMAALLA 22 SUOMEN LUONTO 6 | 2010
SUOMEN LUONTO 6 | 2010 23
Virtapiirissä jyrisee, paukkuu, leimahtaa ja välähtää. "Elosalamassa salamakanava on selvästi näkyvissä, mutta jyrinää ei kuitenkaan kuulu." Kalevantulia ja elosalamoita leimahtelee koko ukkoskauden aikana, joka Suomessa kestää toukokuusta syyskuuhun. Olivatko ne elosalamoita. "Kuulostavat kalevantulilta", sanoo tutkija antti Mäkelä Ilmatieteen laitokselta. Ne alkavat kuitenkin 24 SUOMEN LUONTO 6 | 2010. Äkkiä pilvien takana näkyy kirkas leimahdus, pian toinen. kun maapallon ilmasähkövirtapiirissä tapahtuu, se näkyy myös maan pinnalla muun muassa elosalamoina ja Elmon tulina. johaNNa mehtola E lokuinen ilta, saunan jälkeen katse lepää raukeana jossain horisontissa. Ukkonen on tuolloin vähintään noin 15 kilometrin päässä. Kalevantulet ovat maa- tai pilvisalamoita, jotka ovat niin kaukana, ettei jyrinää kuulu tai salamakanavaa näy, vain salaman leimahdus
Se ei ole varsinainen salama, mutta se ennustaa salaman iskevän pian johonkin lähistölle. välkkyy näkyä vasta elokuussa, kun illat ja yöt pimenevät. "Elmon tulen nimi liittyy merenkulkijoiden suojelupyhimykseen Pyhään Elmoon eli Erasmus Formialaiseen. Pilven yläosassa, noin kymmenen kilometrin korkeudessa, on positiivinen varauskeskus ja pilven alaosassa negatiivinen varauskeskus. "Elosalama on yleensä maasalama, joka kulkee pilvestä maahan. Se on muutamia kymmeniä senttejä korkea sinertävä valo esimerkiksi lyhtypylväästä tai muusta korkeasta kohteesta ylöspäin. Legendan mukaan hän kärsi 300-luvun alussa marttyyrikuoleman, jota ennen salama tappoi hänen kiduttajansa mutta säästi Elmon." Tarina nostaa melkein hiukset pystyyn, ihan SUOMEN LUONTO 6 | 2010 25 jari yLioja. On täysin sattumaa, että niitä pääsee näkemään. Elmon tuleen saattaa liittyä myös ääniä kuten ritinää. "Elmon tulista on havaintoja jo vuosisatojen takaa, kun niitä nähtiin esimerkiksi laivojen mastoissa. Tästä elosalama on saanut nimensäkin. Maston yläpuolella on silloin ollut ukkospilvi, jonka voimakas sähkökenttä aiheuttaa koronapurkauksen, mutta ei kuitenkaan salamaa", Mäkelä kertoo. Siksi havainnoista ei ole tarkkoja lukumääriäkään. Salama voi saada alkunsa kummasta tahansa, positiivisesta keskuksesta lähtevä salama on harvinaisempi." elmon tulen tAkAnA on leGendA Ukkoseen ja salamointiin liittyy myös Elmon tuli
Tutkija antti Mäkelän yläpuolisessa kuvassa niin sanottu salamakanava mutkittelee. Samalla kanava täyttyy sähkövarauksella. Jos lähistöllä ei ole rakennusta tai esimerkiksi autoa, on mentävä kyykkyyn ja pistettävä jalat yhteen. Maahan iskeneiden salamoiden määrä sataa neliökilometriä kohden vuodessa. vaLOkäärME. Siksi äänikään ei ole tasaista jyrinää. niin kuin ukkonenkin, vai onko sekin legendaa. Se muodostaa kanavan, joka kuumenee ja alkaa johtaa sähköä. Sen syntypaikka on usein korkein kohta alueella, johon esisalama on aluksi hakeutunut. 26 SUOMEN LUONTO 6 | 2010. "Jos hiukset nousevat ukkosella pystyyn, kannattaa heti hakeutua suojaan. Esisalama puskee sähkövarauksen ilmaan, joka on hyvä eriste. virTapiiriSSä väLkkyy räiSkETTä. On syytä olla myös riittävän etäällä puista, jolloin maata pitkin etenevä virtakin on heikentynyt eikä ohjaudu ihmiseen ja ettei jää mahdollisesti kaatuvan rungon alle", Mäkelä muistuttaa. kolme SAlAmAA iSkee tultA Salama muodostuu esisalamasta, vastaesisalamasta ja pääsalamasta. Siksi esisalama on hidas. Puun alle ei saa missään tapauksessa mennä, koska virta hyppää puusta helposti ihmiseen. Kun esisalama on riittävän lähellä maata, maasta kohoaa vastaesisalama
Ei ihme, että salama iskiessään voi saada aikaan pahoja tuhoja. "Salamakanava ylettyy pilvestä maahan saakka, joten se on noin viisi kilometriä pitkä. Ukkonen syntyy muun muassa lämpimien ja kylmien ilmamassojen törmätessä, jolloin ilmassa olevat partikkelit muodostavat hankaussähkövarauksia. "Varsinainen iskupaikka selviää vasta viimeisen sadan metrin matkalla, sitä ei voi etukäteen tietää." Kun esisalama ja vastaesisalama kohtaavat, tapahtuu varsinainen pamaus eli pääsalama. Toisaalta salaman aiheuttama sähkövirtapulssi on niin lyhyt, ettei se ehdi kiehauttaa nesteitämme, vaan menee hetkessä ihmisen läpi maahan", Mäkelä sanoo. aNtoNiN haLas Jos hiukset nousevat ukkosella pystyyn, kannattaa heti hakeutua suojaan. SUOMEN LUONTO 6 | 2010 27 jari yLioja. Kanava tulee hyvin kuumaksi ja laajenee nopeasti. Etäisyys ki- lometreissä saadaan jakamalla välähdyksen ja jyrinän alkamisen aikaeron sekunnit kolmella. SAlAmAn kuumuuS SAA tuhojA AikAAn Salaman aiheuttama sähkövirtapulssi on hyvin lyhytkestoinen, sitä mitataan mikrosekunneissa. Ihmissilmin nähtävä salama on yleensä esisalama, joka kulkee pilvestä maahan. Ihmiseenkin salama iskee silloin tällöin, tilastollisesti joka vuosi Suomessa kuolee 0,5 ihmistä, mutta räjähdyksiä ei sentään tapahdu. Kauempaa tullessaan se on tuttua jyrinää. Ääneltä kuluu kilometriin kolme sekuntia. Se tapahtuu yli äänen nopeudella, joten laajenemisesta syntyy iskuaalto. Siksi ääni ei ole tasaista jyrinää", Mäkelä kertoo. Ukkoseen ja salamointiin liittyvä jyrinä syntyy, kun salamakanava on muodostunut ja pääsalama iskee. Ääniaaltoa saapuu ihmisen korviin koko kanavan matkalta, ja lisäksi kanava mutkittelee. Ihminen johtaa hyvin sähköä, koska meissä on paljon vettä. Välähdyksen ja jyrinän perusteella voidaan laskea, kuinka kaukana salama iskee. Koska purkaus tapahtuu ilmassa, ilma pyrkii laajenemaan. Sen lämpötila on 30 000 astetta. jari yLioja kOhTaaMiNEN. Välähdys etenee valon nopeudella, joten se näkyy heti. Jos salama lyö lähellä, ääni on pamaus, kuin tykinlaukaus. "Puu saattaa räjähtää iskusta kappaleiksi, sillä salaman kuumuus höyrystää hetkessä puussa olevan kosteuden
Ukkosbongarin tähtihetki, s. Niistä maahan iskee 140 000 salamaa. kun välähtää, ryhdy laskemaan sekunteja jyrinän alkamiseen. Tropiikissa, esimerkiksi Keski-Afrikassa, räiske on paljon huimempi, 20 salamaa neliökilometrillä", Mäkelä sanoo. Sitä on vaikea tutkia laboratoriossa. Kun maan pinnan lähellä alkaa olla liikaa Suomessa ukkosia on tutkittu 1800-luvulta lähtien, mutta jo 1700-luvulla Benjamin Franklin havaitsi leijakokeillaan, että kyseessä on sähköilmiö. Auringon hiukkassäteily osuu sinne ja aiheuttaa voimakkaita sähkövirtoja. Kun salamat ovat iskeneet alkumereen, siellä on syntynyt monimutkaisempia molekyylejä, jotka ovat edesauttaneet elämän syntyä." "Ukkoset ovat osa ilmasähkövirtapiiriä. Ilmiötä kutsutaan konvektioksi. "Jos salama on tullut jo viiden kilometrin matkan ilman eli eristeen läpi, ei parisenttinen kumisaappaanpohja sitä enää pysäytä, vaan se menee kumppareistakin läpi maahan." ukkoSen pitkä hiStoriA lämpöä, lämpötilaerot pyrkivät tasoittumaan ja ilma alkaa nousta ylöspäin. Vedestä koostuvan pilven sisältämien hiukkasten törmäillessä syntyy sähköä ja samalla ukkonen. ukko ylijumAlAn kiukutteluA VAi SähkÖilmiÖ? Maapallolla on jatkuvasti käynnissä noin tuhat ukkosta. jaa sekunnit kolmella niin saat tietää, kuinka monen kilometrin päässä salama iski. Uskomus, että kumisaappaat suojaavat ukkosenilmalla salamoilta, on pelkkä uskomus. "Laboratoriot ovat kuin muurahaisia todellisen ilmiön rinnalla. Vieläkään ukkosesta ei tiedetä kaikkea. Sitä ennen ukkosen jyrinän kuviteltiin syntyvän siitä, kun jumalat Tor tai Zeus leiskauttivat miekkansa kiveen. virTapiiriSSä väLkkyy LaSkUTEhTävä. Pilveen on hyvin vaikea mennä mittaamaan mitään ja mallinnukset laboratoriossa eivät vastaa alkuunkaan todellista tilannetta." Tutkimista on siis vielä paljon. "Jos luku suhteutetaan pinta-alaan, jokaiselle neliökilometrille iskee 0,5 salamaa. Ukkospilvistä syntyy vuotovirtaa ylös ionosfääriin ja heikkoa hyvän sään sähkövirtaa alaspäin." Ilmakehän dynamiikka pakottaa ukkosen syntymään. Suomessa uskottiin Ukko Ylijumalan olevan pahalla päällä, kun taivaalla rytisi. Alkumaapallon aikana niitä on olettavasti ollut paljon enemmän kuin nyt, sillä ilmakehä on ollut kosteutta ja pölyä täynnä. Niin kuin esimerkiksi se, miten maaston korkeuserot je esimerkiksi vesistöt vaikuttavat siihen, kuinka paljon tietyllä alueella ukkostaa. Yläilmakehässä, ionosfäärissä, on voimakas sähkökenttä ja suuret jännitteet. Sitä tutkija Antti Mäkelä on viime aikoina erityisesti pohtinut. "Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, ettei elämää olisi ilman salamoita. Ukkosia on ollut maapallolla aina. Suomessa ukkospäiviä on noin sata vuodessa. 69. Parisenttinen kumisaappaanpohja ei salamaa pysäytä. 28 SUOMEN LUONTO 6 | 2010 jari yLioja. Siitä sääilmiö on saanut vakiintuneen nimensäkin. Kyseessä on kilometrien kokoluokan sääilmiö, jossa olot ovat äärimmäisen vaaralliset: voimakasta tuulta, suuria rakeita, salamoita
Hänen missionsa on saada kivihiiltäkin pahempi turve julistetuksi uusiutuvaksi ja puhtaaksi energialähteeksi. Toisin sanoen sähköyhtiöiden sallitaan poiketa muita yhtiöitä koskevista verotuksen ja reilun kilpailun periaatteista." Tuo on erittäin mielenkiintoinen näkökulma, jonka merkitys vain kasvaa, kun uudet ydinmyllyt alkavat tuottaa lisää markkinasähköä. Komissio on pyytänyt ja saanut Suomelta selvityksen; lopputulos on auki. Tätä kutsutaan Mankala-periaatteeksi. Esimerkiksi nykyisestä kilpailulainsäädännöstä ei vuonna 1968 nähty edes unta. Tuolloin oikeus katsoi menettelyn lailliseksi. Vastoin Nallen kuvitelmaa yrityksillä on muitakin velvoitteita, mutta hänen sloganissaan on myös annos totuutta. Yrityksen tarkoitus on tavoitella voittoa. Niin se varmaan olikin yli 40 vuotta sitten, mutta lait ovat muuttuneet radikaalisti. On hyvä kysymys, miksi se ei näe sitä tässä. Muutos johtuu kaupan vapautta koskevista kansainvälisistä sopimuksista, kuten EU-jäsenyydestä. yselystä älähti europarlamentaarikko Eija-riitta korhola (kok.), EU-parlamentin innokkain turvelobbari. Voi kysyä, ovatko kuluttajat lypsylehminä, tukevat euroillaan osakasyritysten alesähköä. Tätä Korhola ei edes yrittänyt. Se testattiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1963 ja 1968. Usko oikeusvaltioon menee, jos lait sitovat pienyrityksiä mutta eivät suuria. Vihreiden europarlamentaarikot heidi hautala ja Satu hassi jättivät keväällä EU:n komissiolle asiasta kyselyn, epäillen TVO:ta peitellystä osingonjaosta. Verottaja on hyvin herkkä näkemään pienten yritysten toiminnassa peiteltyä osingonjakoa. Yksi lakien kiertämisestä epäilty yhtiö oli Mankala, siitä nimi. Yrityksen voitto tuotetaan sillä sähköllä, joka myydään muille, siis tavallisille kuluttajille. ähkön luovuttaminen osakkaille Mankala-periaatteella ei tuota voittoa. On joka tapauksessa hyvä, että Mankala tutkitaan. kOLUMNi Vahtikoira. Samoin toimivat eräät muutkin isot energiayhtiöt. He lausuvat: " Jos osakeyhtiö myy osakkaille tuotettaan markkinahintaa halvemmalla, se katsotaan peitetyksi osingon- jaoksi ja hyöty veronalaiseksi tuloksi. K S "Ei sovi, että hyttyset kuurnitaan mutta kamelit kirmailevat vapaasti." Kirjoittaja on oikeus- ja ympäristötoimittaja. SUOMEN LUONTO 6 | 2010 29. Mikko Niskasaari. Sallittu suurille, kielletty pieniltä T eollisuuden voiman osakkaina olevat yhtiöt saavat ydinsähkönsä omakustannushintaan. Hassin ja Hautalan argumentin voi kumota osoittamalla Mankala-periaate nykylain mukaiseksi. Hän syyti kollegojensa niskaan herjoja, jotka taisivat olla lainassa SAK:n likaisten temppujen osastolta: "Satu Hassi on väsymätön Suomen kilpailukyvyn vihollinen." Korholan oma argumentti näyttäisi olevan, että Mankala on hyvä, koska teollisuuden mielestä se on hyvä. Se on samaa kuin ympyrän neliöiminen. "Osakeyhtiön ainoa velvollisuus on tuottaa voittoa omistajilleen, ja kaikki muu on osakeyhtiölain vastaista", saarnaa miljonääri Björn Wahlroos. Ei sovi, että hyttyset kuurnitaan mutta kamelit kirmailevat vapaasti. Joku osa lienee myös kuluttajan oikeuksien parantumisella. Jostakin syystä Suomi kuitenkin edelleen sallii sähköyhtiöiden toiminnan Mankala-periaatteella
30 SUOMEN LUONTO 6 | 2010
kävimme hämeessä ja Lapissa. teksti ismo tuormaa · kuvat harri NurmiNeN SUOMEN LUONTO 6 | 2010 31. Perinnemaisemat kuntoon Luonnon monimuotoisuuden teemavuonna perinnemaisemia hoidetaan eri puolilla Suomea
Tapio Mattlarin rutiineihin kuuluu puiden raivausta ja lampaiden hoitoa. T apasin Tapio Mattlarin 1970-luvun lopulla tiedotusopin luennoilla. Tapion minulle esittämä kutsu tulla seuraksi tavarankuljetusmatkalle hänen juuri ostamalleen Harjun tilalle Hämeeseen tuntui houkuttelevalta. Soitimmekin välittäjälle ja kysyimme, oliko ilmoituksessa pilkkuvirhe", Marja Mattlar muistelee. Niinpä paluu paikalle 30 vuoden jälkeen ällistyttää. Silloin Espoossa asuneiden Marjan ja Tapion oli tehtävä ratkaisu. Sitten laajensimme etsintää halvempien hintojen toivossa yhä kauemmaksi, mutta totesimme, ettei asuminen jossain Kirkkonummella tai Gesterbyssä standardirivitaloloukussa kuitenkaan ollut sitä, mitä halusimme", Mattlarit kertovat. Tasapainoista ja silmiä hivelevän kaunista kulttuurimaisemaa ja sen koruina nousevien lähes kymmenen vanhan rakennuksen luomaa tunnelmaa eivät pilaa edes sankat ja vihaiset hyttysarmeijat. Kasvavan perheen tarpeisiin oli hankittava kaksiota suurempi asunto. Tuntuukin kuin olisin saapunut 1930-luvulle lampaiden hoitamien niittyjen ja luomupeltojen keskelle. Ei ollut pilkkuvirhettä, joten Helsingistä alun perin kotoisin olleelle perheelle tuli lähtö uuteen. Poissa ovat paitsi liiat puskat myös maailman ahdistus istuessamme vanhan pirtin kahvipöydässä ja katsellessamme ulos avautuvaa maisemaa ja kirjosieppopoikueen ruokintaa omenapuun kolossa. kolmioStA tulikin mAAtilA "Lampaita tuli hankittua yhä lisää, kun huomasin, että tilasta tuli vain kauniimpi." 32 SUOMEN LUONTO 6 | 2010 Palataanpa kaiken alkuun 1970- ja 1980-lukujen vaihteeseen. "Etsimme ensin kolmiota samasta talosta. Taivaalla vaeltavat kumpupilvet kruunaavat postikortin. "Niinpä luimme Helsingin Sanomista epäuskoisina ilmoituksen, jonka mukaan Hartolasta olisi irronnut 37 hehtaarin rantamaatila yli 200 neliön päärakennuksineen ja kaikkine talousrakennuksineen lauttasaarelaisen kaksion hinnalla. Viivyin tilalla vain yhden yön, mutta muistan hyvin sen romanttisen rappeutuneen ilmeen ja tilan päärakennusta kohti työntyneet vesakot, synkät kuusikot, puskat ja risukot. pEriNNEMaiSEMaT kUNTOON kUNNON TöiTä
Hypätäänpä taas aikakoneeseen ja tähän päivään. Tosin Tapio "sekosi" pian melko täydellisesti kylätoimintaan ja löysi itsensä lopulta jopa tekemästä ja kustantamasta kylätoimintaliikkeen äänenkannattajaa Kylätoimintalehteä. Päinvastoin, he eivät ole katuneet 30 vuoden takaista päätöstään päivääkään. He kaikki kertoivat menneistä ja tulevista lomista ja tapahtumista eikä kukaan tästä päivästä. "Huomasin, että tästä perinnemaisematoiminnasta voisi saada hieman rahaakin. "1985 tuli hankittua ensimmäiset lampaat ja sitten yhä lisää, kun huomasin, että tilasta tuli vain kauniimpi", Tapio Mattlar kertaa alkutaivalta. miSSä eu, Siellä rAtkAiSu Mattlarit korostavat, että Harjun tilan toiminnan suunnanmuutos tapahtui kuitenkin vasta Suomen liittyessä Euroopan unioniin 1995. Mattlareilla on perinnemaisematilan hoidossa kuitenkin selkeä työnjako. Tilalla on avoimia niittyjä, metsälaitumia ja ketoja kuin parhaassa 1930-luvun suomalaisessa elokuvassa. Perinnemaisemien hoidosta on tullut Harjun tilan pääelinkeino, ja lähes koko 37 hehtaarin paikaLLiNEN TähTi. Tilanpito on Tapion harteilla yhdessä hänen nuorimman, alaa opiskelevan poikansa kanssa. maisemaan. Marja on puolestaan esiintyvä ja levyjä julkaiseva laulutaiteilija, jonka työmatkat suuntautuvat ympäri Suomea. jatkuu sivulla 36 uu SUOMEN LUONTO 6 | 2010 33. Marja jatkoi laulutöitään ja Tapio toimittajan hommiaan. "Olin äskettäin Helsingissä ja kuuntelin ratikassa, kun neljä ihmistä puhui puhelimessa elämästään. ketonoidanlukko on yksi harjun tilan alueellisesti harvinaisista kasveista. tila on perinnemaisematuen ja -hoidon piirissä. Pikemminkin tämä on ollut välillä kauheaa takkuamista, sillä tuetkin tulivat aluksi jopa kahden vuoden viiveellä." Harjun tilan isäntäpari ei kuitenkaan valita. Ei äänestäisi enää. Niittyjä raivataan koko ajan lisää, mistä kertovat uudet polttopuukasat tilan reunaosissa. Olen sitä mieltä, että unioni pitää paljon parempaa huolta luonnosta näissä asioissa kuin Suomen viranomaiset", Tapio Mattlar sanoo ja muistelee samalla äänestäneensä aikoinaan Euroopan unioniin liittymistä vastaan. Mattlarit ottivat muuttonsa rauhallisesti. Raha tai tuet eivät kuitenkaan ole olleet perinnemaisemien hoidon ainoa syy, Mattlarit korostavat. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt eikä lomissa ja haaveissa", Marja Mattlar sanoo. "Tästä ei todellakaan rikastu. EU on oikeastaan mahdollistanut tämän kaiken." "Puhutaan paljon siitä, että Euroopan unioni on vain suurten tilojen yksipuolinen edunajaja
Pikkulepinkäinen sopii hyvin tämän kehityksen symboliksi, sillä se on avoimien maisemien laji. Perinnemaisemia hoitamalla voidaan kuitenkin säilyttää palasia sieltä täältä. aLicE karLSSON 34 SUOMEN LUONTO 6 | 2010 marKus varesvuo / LiNtuKuva. "se pyytää lentäviä suurikokoisia hyönteisiä ja pystyy nappaamaan sisiliskon ja linnunpoikasenkin", helsingin viikin luontovalvoja Eero haapanen kertoo. se päivystää aidantolpalla tai metsäsaarekkeen puussa ja odottaa kärsivällisesti saalistettavaa. Kerppuja ryhtyy enää harva niputtamaan, eikä niittämällä pysty korvaamaan kuin pienen osan entisajan lehmikarjasta. Pikkulepinkäiset ovat kuitenkin paremman puutteessa hyväksyneet saalistusmaikseen myös hakkuuaukeat. samalla on huvennut perinteisestä maatalousympäristöstä riippuvainen eliömaailma. samoin on käynyt keltavästäräkille, joka on ranta- ja laidunniittyjen lajeja. vähentyneiden listaan voi lisätä vielä pensastaskun, kivitaskun, haarapääskyn ja räystäspääskyn. Ne kelpaavat niin kauan, kun ne pysyvät avoimina. "se on riippuvainen lehmistä, sillä se tarvitsee lyhyeksi nyhdettyä nurmea, jota täplittävät lehmän läjät. pEriNNEMaiSEMaT kUNTOON Pikkulepinkäinen päivystää aidalla Kun karjaa ei enää laidunneta niityillä eikä metsissä eivätkä lampaat kopottele kedoilla, ovat kotomaamme maisemat jo pitkään pusikoituneet. Laji on harvinaistunut voimakkaasti. "sitä ei juuri muualla tapaa saaristoa lukuun ottamatta", haapanen sanoo. tutuimmista linnuista perinnemaisemissa viihtyy muun muassa kottarainen. vaikka nykyisin näkee taas jonkin verran lehmiä ulkona, niiden sorkkien alla on viljelynurmi, jossa ei niittyjen kasveille eikä hyönteisille ole sijaa. sieltä se etsii ravintonsa." myös peltosirkku kuuluu perinteiseen maatalousympäristöön kuin talikko lantakasaan
Tilalta löydettiin juuri kolmassadas putkilokasvilaji, saunionoidanlukko. SUOMEN LUONTO 6 | 2010 35
Talon vastarinteeltä on hiljattain hakattu synkkä kuusikko. Kyläkauppaa pyörittää entinen kirjakauppias ja pubia tämän mies, entinen helsinkiläinen raitiovaununkuljettaja. Rannasta löytyy sinne juuri siirretty ja kunnostettavana oleva hieno, vanha hirsitalo; isäntäparin eläkeasunto, kuten he uumoilevat. Tilan nettisivuilta löytyvä lista onkin lähes loputon: musta-apila, ketoneilikka, nuijasara, rantatädyke, peurankello... "Jos ajattelee 30 täällä vietettyä vuotta, on kaikki vastannut kuta kuinkin toiveitamme. Päivittelemmekin yhdessä näennäistä suomalaista yhdistysvapautta ja metsäteollisuudelle alistettuja metsänhoitomalleja samalla, kun Tapio katsastaa harvinaisten kasvien ympärille rakentamiaan pieniä verkkoaitauksia. Varsinainen tilanpito jää pian pojalle tai pojille, sillä kaikille kolmella aikuisella perillisellä on ainakin jonkin verran kaipuuta lapsuutensa idylliin. mAiSteriSmieheStä heinähAttu Harjun tilan mailla karja on laiduntanut lähes yhtäjaksoisesti 1600-luvulta asti. Merkittäviä, perinnemaisemille tyypillisiä kasvilajeja ovat valtakunnallisesti uhanalainen saunionoidanlukko sekä alueellisesti harvinaiset ketonoidanlukko, ahonoidanlukko, pussikämmekkä ja nurmilaukka. Sen sijaan paikallinen metsänhoitoyhdistys ei riemastunut, kun Tapio Mattlar lähetti sinne eroanomuksensa. Lampaat ovat hyviä apureita, mutta myös tunteettomia suursyömäreitä. Rantaa lähestyttäessä ylitämme myös pienen suokosteikon, jonka Tapio aikoo ennallistaa. Loput roposet tulevat lampaantalojen myynnistä, retkien opastamisesta ja muusta oheistoiminnasta. Kävelemme pitkin kumpuilevaa niittymaisemaa kohti mäen takana odottavaa järveä. Kasvien lisäksi tilan nykyinen päätuotantosuunta suosii tikkoja, pöllöjä, perhosia ja monia kolopesijöitä. Täältä maalta yltää paremmin elämään." Lisätietoa perinnemaisemista: www.sll.fi/luontojaymparisto/perinnemaisemat 36 SUOMEN LUONTO 6 | 2010. "Kova, kemiallinen tehomaatalous ei koskaan yltänyt Harjuun. "Naapuri sanoi, että kun olet tuollainen maisterismies, niin eikö se palkka sinulle riitä. Perinnebiotooppituki tuo yksinään Mattlarit sanovat kylän ottaneen heidät hyvin vastaan, vaikkakin ehkä hieman hämäläisen pidättyvästi. Tapion kaivamien tietojen mukaan ensimmäinen talo rakennettiin nykyisen päärakennuksen paikalle jo 1675 ja sitäkin ennen paikka oli asuttu. Myös tilan maaperä on säilynyt hyvässä kunnossa ja säilyttänyt samalla suuria määriä monien perinnekasvien siemeniä." Tämä onkin helppo uskoa, kun katsoo Harjun tilalta jo nyt löydettyjen kasvilajien määrää. Esimerkiksi tunnettu ylipuutarhuri pentti alanko on tilalla jo tuttu vieras. Ainoa suurempi suukopu tuli Harjun peltoja siihen asti viljelleen naapuri-isännän kanssa, sillä hän olisi halunnut edelleen jatkaa vuokraviljelyään. Mattlarit kertovat, että alue elää muutenkin melko paljon maalle muuttajista ja mökkiläisistä. Sammaleita ei näissä laskuissa ole mukana. ehkä noin 60 prosenttia tilan liikevaihdosta, ja noin 15 prosenttia saadaan lampaanlihan myynnistä. Vanhat ja upeat koivut ja männyt luovat keskieurooppalaista tunnelmaa. Lapset muistavatkin nyt aikuisiksi kasvaneina ja opiskelleina kysyä, mistä sitä maisterin palkkaa oikein voi hakea", Tapio nauraa. "Siviileille" Mattlarit järjestävät opastettuja kasviretkiä muutaman euron nimelliseen hintaan. Noin 80 prosenttia tilan tuloista kertyy perinnemaisemien hoidosta, muun muassa tila-, luomu- ja kotieläintuesta. Tapio ei viitsinyt maksaa enää maksuja yhdistykselle kelvottomista neuvoista ja ylimielisestä asenteesta. Mattlareiden välit kyläläisiin ja uusmuuttajiin ovat hyvät. "Mahdollisesti paikalla on asuttu jo paljon aiemminkin, ainakin Sipilän tilan karja laidunsi paikalla 1530-luvulla." Myös tilan ollessa kesäasuntona naapurin lehmät laidunsivat metsissä ja niityillä. Täältä puuttuvat säilörehutornit ja konehallit. Tilalta on löytynyt tasan 300 putkilokasvilajia, ja uusia löytyy vuosittain. On ollut jännää huomata, että olen kasvanut ulos kaupungista, eikä minulla ole enää mitään yhteyttä siihen. Harjun tilan mailla karja on laiduntanut lähes yhtäjaksoisesti 1600-luvulta asti, jolloin mäelle rakennettiin ensimmäinen talo. Tilan kasvien, perhosten, lintujen ja muiden eläinten aarrearkku alkoi aikoinaan avautua Mattlareille perinnemaisemien kunnostuksen myötä. hArju tArjoAA kASViretkiä Perinnemaisematukien myötä tilalla alkoi käydä myös ulkopuolisia tutkijoita ja viranomaisia, jotka ällistyivät kasvirikkauksista. pEriNNEMaiSEMaT kUNTOON Niinpä lähdemme Tapion kanssa pienelle tilakierrokselle. Siitä kertovat monet tilan alueelta löytyneet perinnekasvit kuten nurmilaukka. Istutettuja perinnekasveja tilalla on jo nyt 16 lajia. Kiista tuotti myös lentävän lauseen
kairaLaN LäNSi- ja iTäpUOLi edustavat rakennushistoriallisesti eri aikakausia. Lapin vanha elinkeinorakenne alkoi tuhoutua 1970-luvulla ja imi vähitellen elämänhalun kylistä. Siksi kyläkuva vaikuttaa keskiosista tiiviiltä. Kun rakennusmaata riitti niukasti, uusi sukupolvi lohkoi vanhoja avaria tiloja pienemmiksi. Pihkala innostui ja ehdotti Luiron kylää mukaan", Kairalan kyläseuran puheenjohtaja kari Tallavaara kertoo. Kylä muodostui Luirojoen varteen viisi kilometriä pitkälle kannakselle, joka kohoaa eteläpäästä Luirovaaraksi. Kylät ovat tyypillisiä peräpohjalaisia nauhamaisia pötköjä. Uudet omakotitalot poikkeavat tyyliltään ja materiaaleiltaan vanhoista, 1900-luvun alun peräpohjalaisista pirteistä. kairala (yllä) on listattu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisemiin, Luiro (alla) maakunnallisesti merkittäviin jokivarsikyliin. Oli jo aikakin. paikaLLiNEN MaaTaLOUSyriTTäjä kehuu, ettei tarvitse tapella kivien kanssa kuten hänen kotiseudullaan. reheväkasvuiset aapasuot liitettiin suojelualueisiin. Aapa-Lapin jokivarsikylät passitettiin hoitoon Tunturit ja vaarat kehystävät laajoja aapasoita, mikä antaa maisemalle avaran mutta ehyen vaikutelman. Erätalous elätti keminlappalaisia ja lantalaisia erätalonpoikia, ja maisema pysyi samanlaisena sukupolvien ajan. Siihen kuuluvat Mairivaara, Pyhä- ja Huttutunturi, Lampivaara ja Luosto. Maa- ja karjatalouden merkitys kasvoi 1700-luvulla. Uudisrakentaminen on pirstonut pihapiirit. Vuosisatojen aikana raivatut pellot ja rantaniityt pensoittuivat muutamassa vuodessa ja seutu näytti jo 1990-luvun alussa apatian maisemalta. Myös Luiron ympärille leviävät idEaN iSä. Pelkosenniemen yläperän kylät kuuluvat vanhaan Aapa-Lappiin. Siksi Luiro ja Kairala sopivat erinomaisesti maatalouteen. Kitisen länsirannalla punaiset hirsipirtit seuraavat PelkosenniemenSodankylän tietä. Sen sijaan karumpi Kairanaapa säilyi luonnontilaisena, ja se liitettiin Natura 2000 -verkkoon. Lukuisat joet ja kapeat purot puhkovat maisemaan veneenkulkemareittejä. Vaikeakulkuiset rimpisuot piirittävät kylää joka puolelta. Maisemahanke käynnistyi keväällä 2007 ja sai rahoituksen kesällä 2008. Kairalan väki alkoi kuivattaa Kotiaapaa maatalouskäyttöön viime vuosisadan alussa. Soratieltä avautuu avara näkymä pelloille, hevoslaitumille ja Luirojoelle. Lisäksi kylät sijoittuvat ravinteiselle kallioperälle, joka kulkee Keski-Lapin poikki. Peräpohjalaiset pirtit, jälleenrakennuskauden rintamamiestalot ja avarat pihapiirit muodostavat kylämaiseman perustan. kari Tallavaaran aloitteesta kairalan kylämaisemaa alettiin suojella. idyLLiä. Ne suojasivat asutusta viime sodan kiroilta. Nyt ELY-keskus eli entinen ympäristökeskus tukee kunnostusta osana maisemasuunnittelua. Kevättulvat lannoittavat jokiniittyjä vuosittain. Pellot ja niityt myötäilevät jokivartta ja kipuavat harjulle. Niitä kyläläiset ovat käyttäneet satoja vuosia riista- ja marjamaina. Ihmisen ja luonnon vuoropuhelu muokkasi tyyliltään omaperäisen kulttuurimaiseman. Luiron kylämaisemaa taas leimaa tasaisuus. Maa kasvaa erinomaisesti heinää. Kairalasta lounaaseen kohoaa 35 kilometriä pitkä PyhäLuoston kansallispuiston tunturijono. Pelkosenniemen Kairalan ja Luiron kylät saivat keväällä maiseman hoito- ja käyttösuunnitelman. Vielä sodan jälkeen oli tapana, että jos halusi rakentaa uuden rakennuksen vanhalle paikalle, kaikki vanhat kiinteistöt piti polttaa tai tuhota maan tasalle. TapaNi NiEMi SUOMEN LUONTO 6 | 2010 37 Kuvat taPaNi Niemi. Sota tuhosi melkein kaikki itäpuolen rakennukset. Entisen Suur-Sodankylän Alaperää eli Kairalaa pidettiin muinoin KeskiLapin vilja-aittana. Otin yhteyttä ympäristökeskuksen arkkitehti antti pihkalaan. Jälleenrakennuskauden rintamamiestalot muodostavat nyt sopusointuisen kyläkuvan. "Kun Sallan Saijan kylä sitten muuttui maakunnallisesti merkittäväksi maisemaalueeksi, Kairalan väen kärsivällisyys loppui. Sen vanha kansa tiesi tarkkaan. Pelkosenniemi, Kairala ja Luiro kasvoivat jokivarsiin kolmen vuosisadan aikana. Kitisen ja Luiron jokivarret kuuluvat olennaisena osana reheväkasvuiseen kylämaisemaan
Elintapa näkyy myös kukkakärpästen nimissä, noin kolmannes heimon suvuista on kirvareita. Muita sukuja ovat muun muassa keilaset, surrit, sysiset, pelorit, puuharit ja lahurit. Vain muutama laji on mahdollista tunnistaa silmämääräisesti. Ne tunnetaan pahoina tuhoeläiminä. Kolmanneksella Suomen noin 350 kukkakärpäslajista on toukka, joka syö etupäässä kirvoja ja kemppejä. Vuosi muistetaankin mesipistiäiskadosta. pistesurrit hakemassa mettä päivänkakkaralta. Muut vaativat mikroskooppia. Toinen surri odottaa laskeutumislupaa pysyttelemällä paikoillaan ilmassa. 38 SUOMEN LUONTO 6 | 2010. Ilmeisesti edellinen lauha ja märkä talvi tuhosi valtaosan talvehtijoista. Silti kaikki ei ollut niin kuin piti: puiden luona oli kovin hiljaista, vaikka niistä olisi pitänyt kuulua melkoinen pörinä. Vastaus on ilmeinen: kukkakärpäset olivat urakoineet omenankukissa. Kukkakärpästen hoitama työ osoitti, miten tärkeästä eliöryhmästä on kysymys. Yleensä ihmiset eivät kiinnitä kukkakärpäsiin huomiota, nehän ovat vain kärpäsiä. Lisäksi niiden tarkempi määrittäminen on vaikeaa verrattuna esimerkiksi suurperhosiin, sudenkorentoihin tai lintuihin. Pölytyspalvelun lisäksi kukkakärpäset tarjoavat ihmiselle ilmaiseksi muutakin apua. Mitä vielä: syyskuussa puiden oksat taipuivat omenasadon painosta. Ulkonäkökin on erehdyttävän samanlainen. raiNer rajakallio Vaarallisiksi T oukokuussa 2007 omenapuut kukkivat kuin lumikinos olisi ne peittänyt. Tuntomerkit löytyvät muun muassa pään rakenteesta tai koiraiden sukuelimistä. LENTOTaiTUrEiTa. Yleisesti arveltiin, että syksyllä pitää turvautua pelkästään etelän hedelmiin. kukkakärpäset voivat tehdä pistiäisten työt. Miten se oli mahdollista ilman mesipistiäisiä kuten kimalaisia
naamioituneet SUOMEN LUONTO 6 | 2010 39 heiKKi iLasKari / KuvaLiiteri
Lyhin pikataival munasta koteloksi on vajaa viikko, pisimmillään kypsyminen kestää pari vuotta. Kotelosta putkahtaa aikanaan ulos aikuinen. Aikuisista tunnetaan parhaiten ne yksilöt, jotka ruokailevat kukilla. Pedot napostelevat lähinnä pieniä kasvinsyöjiä kuten kirvoja tai lahoavassa aineksessa eläviä pieneliöitä. Kevään ja kesän edetessä lajisto monipuolistuu ja huipentuu heinäkuussa. Tarvitaan vain tiheäverkkoinen maastohaavi, imuputkilo, pakastepusseja tai pieniä koeputkia ja pakastin, jonne näytteet säilötään, sekä stereomikroskooppi. monimuotoiSet elämäntAVAt Kukkakärpäsillä on täydellinen muodonvaihdos. Osa syö sieniä tai kasvimassaa, pari lajia ruokailee jopa nauta- tai hirvieläinten ulosteissa. Parhaimmillaan niillä on 30 sentin mittainen peräpäässä sojottava snorkkeli. Kirvarien toukat ovat yleensä kirkkaan värisiä, muut harmahtavan valkoisia. Toukkia on moneen lähtöön. Vain yhtä aikuisena talvehtivaa lajia on löydetty muun muassa Ahvenanmaalta. Sen perusteella kukkakärpäset voi erottaa laajasta kaksisiipisten ryhmästä omaksi Syrphidae-heimoksi. Koska lajintuntemus on hankalaa, kukkakärpäsharrastajia on vähän. vaaraLLiSikSi NaaMiOiTUNEET isokeltakirvari pikkuluhtanen Kuvat aNtti haarto Kukkakärpäsillä on vain yksi siipipari kuten muillakin kaksisiipisillä, ja ne ovat läpinäkyvän kalvomaisia. Oma erikoisuutensa ovat ne toukat, jotka elävät vesien pohjamudissa. Lahopuiden ja vanhojen runkojen koloja asuttavat omat lajinsa. Kirvareissakin on omat spesialistinsa, vaikka useimmat syövät kaikkia kirvannäköisiä eliöitä ja ovat siksi usein hyvin runsaita. Siitäkin tosin ilmenee, että ryhmiin luokittelu on vielä osin epäselvä. Lajintuntemustietokin on ollut kiven alla ennen vuotta 2007, jolloin Otava julkaisi mainion Suomen kukkakärpäset -kirjan. Vähitellen lajimäärä alkaa laskea syksyä kohden, mutta vielä lokakuussakin lämpiminä päivinä voi löytää viimeisiltä ohdakkeilta isoja, komeita kukkakärpäsiä.. Kukkakärpäsharrastus sinänsä on yksinkertaista. Muiden toukkien ilmaputki on mitätön. Osa ottaa happensa jopa kelluslehtisten ilmatyynyistä. Ryhmätuntomerkkinä siiven kärjessä on reunan suuntaisiksi kääntyvien siipisuonien luoma valereuna ja siiven keskivaiheille hahmottuva valesuoni, siiven poimu. Ensimmäisiä löytää jo toukokuussa pajuilta. Suomen oloissa melkein kaikki lajit talvehtivat toukkina. Munasta kuoriutuu matomainen toukka, ja kote- Kukkakärpäskoiras pystyy tekemään ilmassa upeita temppuja kuten lentämään paikallaan. 40 SUOMEN LUONTO 6 | 2010 lo kehittyy kovettuneen toukkanahan sisään
Osa lajeista ei käy lainkaan kukilla vaan syö mesikastetta ja siitepölyä lehtien pinnalta tai nautiskelee puiden mahlaa ja pihkaa vahingoittuneista rungoista ja kannoista. Halutuimpia näyttävät olevan sarja- ja ristikukkaiset, yleensä keltatai valkokukkaiset lajit pois lukien mesiangervot ja pihlajat, jotka eivät tunnu otuksia kiinnostavan. Kuten sudenkorennoilla, kukkakärpäsilläkin on paitsi vahvat lentolihakset myös isot silmät, joita ne käyttävät suunnistukseen ilmameren syövereissä. Suurimmalla osalla niiden vihollisista on perimässään tieto, että tietyn näköisiin eliöihin ei kannata kajota. kukkakärpäsiä on Suomessa 350 lajia. SUOMEN LUONTO 6 | 2010 41. Koiraat sen sijaan tarvitsevat energiaa reviirin vartiointiin sekä lisääntymisrituaaleihin. Vaarallisimmat pedot ovat hämähäkit ja linnut. monen ympäriStÖn hyÖnteiSiä Monet kukkakärpäset ovat ainakin takaruumiistaan keltamustia. Siinä vaaraton otus näyttelee vaarallista pitääkseen saalistajat loitolla. Jos haluaa saada ryhmästä moniulotteisen kuvan, on retkeiltävä kaikissa elinympäristöissä kuten soilla, tunturipaljakoilla ja hiekkadyyneillä. ampiaispuuhari ampiaisvieras LajikirjOa. Ilmiötä kutsutaan mimikryksi. Osa kukkakärpäsistä on luon- Kukkakärpäsaikuisia tapaa kaikkialla, missä on kukkia tai muita makeita ravintolähteitä. Siitepölyssä on paljon rasvaa ja proteiineja. Kukkakärpäskoiras pystyy tekemään ilmassa upeita temppuja kuten lentämään paikallaan ja säntäilemään nopeasti sinne tänne. Suurin osa lajistosta löytyy sieltä, missä kukat rehottavat. Kukan ei välttämättä tarvitse olla hyönteispölytteinen; kukkakärpäsille kelpaa myös tuulipölytteisten heinien siitepöly. Mesi on nopeasti tehoavaa energiajuomaa, joka melkein sananmukaisesti antaa siivet. Se on luonnossa yleinen varoitusväriyhdistelmä. Niiden otollisimmat elinympäristöt, kukkaniityt ja kedot, kasvavat laidunnuksen ja niiton puutteessa umpeen tai metsitetään tieten tahtoen piittaamatta niiden arvosta perinnebiotooppeina. Munien määrä riippuu lajista; luku voi nousta useisiin satoihin. Siellä ei ole varaa iskeytyä mihinkään kovaan. meStArihuijArit VälttäVät VAArAn nonvalinnassa saanut vieläkin tehokkaamman karkotteen: ne muistuttavat erehdyttävästi pistiäisiä kuten ampiaisia, mehiläisiä ja kimalaisia. Kätevää ja ilmeisen tehokasta. Siitä koituukin tulevaisuudessa kukkakärpästen suurin ongelma. Kukkakärpäsnaaraat käyttävät paljon ainetta ja energiaa tuottaakseen munia. Niistä useimmat käyvät nimensä mukaisesti kukilla. Aikuiset kukkakärpäset eivät yleensä ole kovin kranttuja ravintokasveistaan. Toki kukkakärpäsiäkin luonnossa syödään. Kukilla pörräävät lajit syövät siitepölyä ja mettä. Varmaankin vielä kokemus syventää perimän viestin
42 SUOMEN LUONTO 6 | 2010
Maitikat kääntävät suurten ylivallan omaksi edukseen: ne varastavat voimansa toisilta kasveilta. seppo vuokko SUOMEN LUONTO 6 | 2010 43 timo NiemiNeN / KuvaLiiteri. Kauniita varkaita yksivuotiset kasvit eivät menesty metsässä
Esimerkiksi sellaisilla alppiniityillä, joilla kasvaa myös loisia ja puoliloisia, kasvien lajimäärät ovat suurempia kuin aloilla, joilta loiset puuttuvat. Yksilön tai populaation kannalta loiset ovatkin haitta, joka vähentää elinvoimaa ja heikentää menestystä. Niiden salaisuus on juuristossa. Eniten niitä on selkärangattomissa ja sienissä. Käynnistämällä uuden yksilön kasvun munasolusta ja siittiöstä eliö pyrkii karistamaan loiset kelkasta. KANGASMAITIKKA TOrviMaiSET kUkaT. Juuret kasvattavat toisten kasvien juuriin omat imuhaaransa ja varastavat sekä veteen liuenneita ravinteita että valmiita yhteyttämistuotteita. Niityillä riittää vähempikin; vaikkapa vain myyrien raivaama kasviton tila. Pelloilla pyritään viljelykasveista saamaan mahdollisimman suuri sato, ja silloinkin loiset, taudit ja kasvien syöjät ovat haitaksi. Monet kasvit muodostavat niin tiheitä kasvustoja, ettei niihin jää tilaa muille. Kuva muuttuu, jos tilannetta tarkastelee koko ekosystee- min kannalta. Loiset voivat ajaa evoluutiota eteenpäin pakottamalla kohteinaan olevat lajit etsimään yhä uusia keinoja loisten aiheuttamasta rasituksesta pääsemiseen. Siementaimille antaa mahdollisuuden vasta jokin häiriö: metsissä kulo tai myrskytuho. Maitikat, kuusiot, laukut, silmäruohot ja sänkiöt ovat yksivuotisia mutta menestyvät silti erinomaisesti. On kuitenkin muutamia poikkeuksia. Maitikoiden kuten viereisen kangasmaitikan mesi on syvällä. Kenties lajien runsaus sekä sukupuolinen lisääntyminen ovat suorastaan seurausta loisinnasta. Kasvit lisääntyvätkin lähinnä kasvullisesti esimerkiksi rönsyjensä avulla. Loiset ja kasvinsyöjät heikentävät valtalajeja niin, että kasvustoihin syntyy aukkoja, jolloin toisetkin lajit pääsevät lisääntymään. kangasmaitikka kasvaa yleisenä metsissä, lehtomaitikka muhevissa lehdoissa. jorma PeiPoNeN LEHTOMAITIKKA 44 SUOMEN LUONTO 6 | 2010 jorma PeiPoNeN. Loiset ovat jo itsessään osa luonnon monimuotoisuutta ja kasvattavat yhteisön lajimäärää. Loisten vaikutus eläinmaailmassa on samantapainen, mutta siellä sitä on vaikeampi havaita. Ehkä noin viidennes kaikista lajeista on loisia. kaUNiiTa varkaiTa M timo NiemiNeN / KuvaLiiteri etsien ja niittyjen kasvipeite on sulkeutunut, eikä siemenelliselle lisääntymiselle ole juurikaan sijaa. Loisten monimuotoisuutta lisäävä vaikutus perustuu kaiketi juuri siihen, että ne heikentävät isäntälajinsa kilpailukykyä ja menestystä. Loisinta on käsitteenä kielteinen, ja ajatus loisista usein suorastaan inhottava. Hyvinvoivat lajit varmistavat usein valtansa erittämällä maaperään aineita, jotka estävät siemeniä itämästä ja hidastavat toisten lajien kasvua. Niitä sanotaan puoliloisiksi, koska ne valmistavat osan tarvitsemistaan aineista itse. Ulottuakseen siihen hyönteisten onkin kömmittävä kukan sisään
Näin kasvi varmistaa ristipölytyksen. Lapissa kangasmaitikan ensimmäiset kukat kehittyvät jo sirkkalehtiä seuraavan lehtiparin hankaan; eteläsuomalaiset kangas- ja metsämaitikat kasvattavat muutaman lehtiparin ennen kuin ensimmäiset kukat kehittyvät. Mesi on niin syvällä, että hyönteisen on työnnyttävä kukan sisälle sinne yltääkseen. Kaikki neljä hedettä ovat yhtenä kimppuna niin, että siitepölyä sisältävät ponnet muodostavat tiukan rasian. Siemenen synty on kuitenkin yksivuotiselle lajille elämisen ehto. Seuraavaksi kukkaan tunkeva hyönteinen koskettaa heteiden sarvimaisia lisäkkeitä, mikä avaa heteiden muodostaman kotelon ja varistaa siitepölyn vieraan selkään. Tällainen kukka ei tietenkään pölyty, varsinkaan, kun pitkäkielisetkin lajit helposti käyttävät hyväkseen mesivarkaan tekemää reikää silloin, kun se on tarjolla. Kun lyhytkielinen mantukimalainen ei laillista tietä pääse mesivarastolle, se puree kukan tyveen reiän ja imaisee meden sitä kautta. Huonoina vuosina, kun kimalaisia on vähän ja säät ovat huonot, itsepölytys voi olla vallitseva. Isäntäkasveiksi kelpaavat sekä ruohomaiset että puuvartiset kasvilajit. VierAitA jA VArkAitA heNry vÄre PELTOMAITIKKA timo NiemiNeN jorma PeiPoNeN METSÄMAITIKKA ErOja. peltomaitikka on rauhoitettu. TÄHKÄMAITIKKA SUOMEN LUONTO 6 | 2010 timo NiemiNeN Suomen kesä on lyhyt, ja yksivuotisen kasvin on heti valmistauduttava siementen tuottamiseen. Metsämaitikka (oikealla) on hyvin yleinen, mutta peltomaitikka ja tähkämaitikka ovat varsin harvinaisia. Ensin emin luotti koskettaa hyönteisen selkää, ja jos vieras on jo käynyt toisessa maitikan kukassa, siitepöly tarttuu luottiin. Etelä-Suomessa kukinta-aika on kuitenkin pitkä, kesäkuusta elokuulle, ja suuri osa kukista ehtii saada hedelmöittävän siitepölynsä naapureiltaan. Kangasmaitikalla on lehtien tyvellä kukan ul- Juuret kasvattavat toisten kasvien juuriin omat imuhaaransa. 45. Tavallisimpia pölyttäjiä ovat metsissä asustavat pitkäkieliset kanerva- ja pensaskimalainen. Kukat ovat huulimaisia: mesi on kapean torven perällä, ja teriön suulle syntyy vastakkaisia huulia muistuttavat liuskat. Maitikan taimi on siis päässyt loisimalla kasvun alkuun. Emin luotti työntyy usein hiukan ulos kukasta. Kukan ylähuuli kätkee sisäänsä heteet ja emin, alahuuli on hyönteiselle tarkoitettu laskeutumisalusta. Jos kukka ei ole pölyttynyt parin viikon kuluessa, se pölyttää itse itsensä; luotti kaartuu kukan sisään, jossa sille karisee siitepölyä nahistuvista heteistä. Niiden kasvupaikat ovat Lounais-Suomessa. Kun hyönteinen laskeutuu huulelle, se taipuu alaspäin ja avaa nielun
Maitikan kannalta on tärkeätä se, että muurahaiset kätkevät siemenet myyrien ja hiirten ulottumattomiin. Se houkuttelee versoille makealle persoja muurahaisia. Myös myyrät ja hiiret syövät maitikan siemeniä ja satunnaisesti levittävät maitikoita. Pieni ja selvittämätön ristiriita on siinä, että muurahaisetkin kokoavat ruokansa tiettyyn paik- Maitikkakaan ei voi elää pelkästään toisten kustannuksella, vaan usein se joutuu toisten ruoaksi. Siemenet ovat myös muurahaisen koteloiden, "muurahaisen munien", muotoisia ja kokoisia. Maitikat kasvavat metsissä ja niityillä kuitenkin melko tasaisesti hajallaan, eivät selvästi rykelminä tai kehinä muurahaispesien ympärillä. Suvun tieteellinen nimi Melampyrum johtuu meillä ylen harvinaisesta peltomaitikasta, joka varsinkin varhemmin oli paitsi ketokasvi myös peltorikkaruoho. Siitä on saatu myös ruotsinkielinen nimi pukvete, peikonvehnä tai hullun vehnä. Siemenen itäminen alkaa jo syksyllä, jolloin juuri tunkeutuu ulos siemenestä ja kasvattaa parhaassa tapauksessa ensimmäiset imujuuret naapuriensa juuristoon. Koska maitikat maistuvat monille kasvinsyöjille, versoilla oleskelevat muurahaiset saattavat toimia kasvin henkivartijoina. Kemialliset tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät vanhan käsityksen mukaiset naamakukkaiset ole keskenään sukua. Muurahaiset kuljettelevat maitikan siemeniä ympäriinsä. tädykkeet osoittautuivat ratamoiden sukulaisiksi ja siirrettiin ratamokasvien heimoon. Maitikoilla elää koko joukko myös loissieniä loinenkin voi siis joutua loisen uhriksi. kaUNiiTa varkaiTa Ei enää naamakukkainen Kasvioissa vielä vuonna 2006 ilmestyneessä maastokasviossakin maitikat ja muut puoliloiset viedään naamakukkaisten heimoon. Kun sen tummia siemeniä joutui suurin määrin viljan joukkoon, leipä muuttui siniseksi ja pahanmakuiseksi. Ensimmäiset lehdet tulevat esiin vasta keväällä. keltAiSempAA VoitA Muurahaisia tarvitaan taas, kun siemenet kypsyvät ja karisevat maahan. maitikat ja muut puoliloiset ovat läheistä sukua lehtivihreättömille täysloisille, näiveille, ja ne viedään siksi näivekasvien heimoon. Sellaisella maitikkarykelmällä ei ole selviytymisen mahdollisuuksia. Kuviteltiin, että maitikka lisää maidon eritystä ja voihin tulee voimakas keltainen väri sen kukista. Suomalainen nimi viittaa maitoon ja pohjautuu havaintoon, että naudat mieluusti syövät maitikoita. Kukan ylähuuli kätkee sisäänsä heteet ja emin, alahuuli on hyönteisille tarkoitettu laskeutumisalusta. 46 SUOMEN LUONTO 6 | 2010 timo NiemiNeN. Henkivartijamuurahaisten merkityksestä maitikan elämässä ei kuitenkaan ole suoranaisia havaintoja. muurAhAiSet kuljettAVAt Siemeniä kaan ja heittävät kelvottomat pesästä poistamansa ainekset toiseen kohtaan. Tässä on tiedoissa jonkinlainen aukko. Tuikeat pistot ja puremat kielenpäällä vähentävät ruokahalua ja saavat kenties laiduntajan siirtymään toiseen paikkaan. Unohtunut metsämyyrän tai metsähiiren kätkö on kyseessä silloin, kun maitikan taimia nousee maasta kymmenittäin tiiviinä tuppaana. Siementen pinnalla on muurahaisille maistuvaa öljyä ja sen tyvessä erityinen pehmeä lisäke, jonka muurahaiset syövät. Melampyrum on johdettu muinaiskreikan sanoista melas, musta, ja pyros, vehnä. vanhaan naamakukkaisten heimoon jäivät vain tulikukat, syyläjuuret ja kannusruohot lähimpine sukulaisineen. SEppO vUOkkO kopuolellakin mesiäisiä, jotka erittävät sokeripitoista nestettä
Yhteistyössä: www.suomenluonto.fi/luomus2010. OSALLISTU SUOMEN LUONNON LUONTOKUVAKISAAN! Luomus 2010 Palkintona näppärä Nikon D90 ja matkalippuja luontoon
Kuvatoimisto vastavaLo 48 SUOMEN LUONTO 6 | 2010
Se syö sammakon kokonaisena ja munii lämpimiin, mätäneviin kasoihin. Kiltti käärme rantakäärme on taitava uimari ja sukeltaja. Se on "kiltti käärme" mutta saanut osansa vainosta. johaNNa mehtola SUOMEN LUONTO 6 | 2010 49
Yksittäisiä havaintoja on tehty myös Oulussa ja Kempeleellä. "Selväksi käynyt suuntaus on, että sammakko- eläinten ja matelijoiden kannat ovat taantuneet huomattavasti viime vuosikymmenten aikana, myös rantakäärmeen", Saarikivi sanoo. Veneen vieressä näkyy pieni tumma pää, jota seuraa pieniä aaltoja tekevä mutkitteleva ruumis. Rantakäärme on tulossa maihin! Määrätietoisesti se ui rantaan ja livahtaa salamannopeasti kallion koloon. Yhtä kuulijaa puistattaa: "Onhan ne rantakäärmeet vähän semmosia..." Niin, millaisia ne ovat. "Itämeren tilan heikkeneminen on vaikuttanut myös rakkoleviin. Levinneisyyden pohjoisraja kulkee Kristiinankaupungin ja Savonlinnan korkeudella. Intoni ei oikein tartu. "Pohjoisin havainto taitaa olla Saariselältä, mutta todennäköisesti rantakäärme on tullut sinne autolla." munAt kAipAAVAt mätänemiSlämpÖä Rantakäärmeen lisääntymistavat vaativat aivan erityiset olot. Se on uhanalainen, vaarantunut laji. Kerron innoissani käärmehavainnosta tutuille. Tähyilemme rantaviivaa ja kallioita tulevinakin päivinä, mutta käärmettä ei enää näy. kiLTTi käärME "H ei! Täällä ui käärme!" Lapset huutavat veneestä rannalle. Sitä on kutsuttu myös tarhakäärmeeksi, ja se kuuluukin tarhakäärmeiden heimoon", kertoo Helsingin yliopiston tutkija jarmo Saarikivi. Rantakäärme elää maamme eteläosissa, erityisesti etelärannikolla ja sisämaan järvialueilla. Se on varmaan kaisla", toppuuttelen. "Eikä ui. Levävalleja on harvassa ja sitä kautta myös rantakäärmeen munintapaikkoja", Saarikivi sanoo. 50 SUOMEN LUONTO 6 | 2010. "Rantakäärme on myrkytön ja harmiton. "Tää on kyllä käärme", kuuluu vastaus ja vääntäydyn aurinkotuolista rannalle. Hän on perehtynyt Suomessa eläviin sammakkoeläimiin ja matelijoihin. Käärme munii kesäkuun lopulla 640 munaa rakkolevävalliin, kompostiin, lantakasaan tai muuhun lämpimään paikkaan, missä munat voivat kehittyä mätänemislämmössä jopa pari kuukautta
Rantakäärme syö mieluiten sammakoita sekä rupikonnia ja nielee ne kokonaisina. vaihtolämpöiset eläimet kuten käärmeet lämmittelevät lihaksiaan auringossa. Naaraat ovat koiraita kookkaampia. "Rantakäärme saalistaa noin viikon välein. kun lämpö tulee ulkopuolelta, ruokaa kuluu vähemmän. "Myös lajin lisääntymistapa, muninta, tekee rantakäärmeestä haavoittuvan lajin. "Kaikki käärmeet uivat, mutta rantakäärme on erityisen taitava. Toinen tärkeä ravinnonlähde ovat myyrät ja hiiret. Tulevina vuosina ne kasvavat kymmenen senttiä vuodessa, ja täysikasvuisina ne ovat 6070 senttiä pitkiä, pisimmät yksilöt yli metrin pituisia. Jos rantakäärme liikkuu esimerkiksi mökin lähistöllä, Saarikivi suosittelee perustamaan pihalle avokompostin, johon nakataan vain puutarhajätettä. Vaihtolämpöiset saaliit sulavat nopeammin kuin tasalämpöiset, jotka ovat hieman tuhdimpaa evästä", Saarikivi kertoo. rAntAkäärme Voi ollA SukellukSiSSA pitkään Rantakäärme on taitava uimari ja sukeltaja. Kun maanviljelys oli voimissaan, viihtyivät rantakäärmeet maatilojen ja karjapihojen liepeillä. vaaleanvihreällä niitä on harvakseltaan. SUOMEN LUONTO 6 | 2010 51 jouNi Nygård. Rannikon lisäksi sitä tavataan saaristossa, lähellä ulkomertakin. paiSTaTTELUa. Sen tähden käärme voi joutua kiemurtelemaan ravinnon perässä pitempiä matkoja. Munat ovat alttiimpia pedoille kuin esimerkiksi kyyn elävinä poikasina syntyvät jälkeläiset", Saarikivi sanoo. rantakäärmeitä on eniten tummanvihreillä alueilla. rantakäärmeelle riittää yksi sammakko viikossa. Myös maatalouden hidas hiipuminen on vaikuttanut lajin oloihin. Vesistö on sille turvapaikka ja sieltä se voi sukeltaa ravintoa. Käärme hyötyi ihmisen ja erityisesti karjan läsnäolosta kahdella tavalla: se sai helposti ravinnoksi pikkujyrsijöitä ja pystyi munimaan lämpimiin lantakasoihin. Kaupan päälle voi päästä näkemään rantakäärmeen poikasia, jotka kuoriutuvat elokuussa parikymmensenttisinä. Kolmantena tulevat pikkukalat. Käärmeelle kelpaavat myös linnunpoikaset, hyönteiset ja madot. Yhden sammakon sulatteluun kuluu sen verran aikaa. Se voi olla sukelluksissa yllättävänkin pitkään, useita minuutteja." Jos rantakäärme ja kyy kohtaavat esimerkiksi ETELäSUOMaLaiNEN. Sukukypsyyden ne saavuttavat neljävuotiaina, ja naaraat lisääntyvät joka toinen tai kolmas vuosi. Rantakäärme söisi mieluiten sammakkoeläimiä, mutta niiden kannat ovat alhaalla
kiLTTi käärME Kaikki käärmeet uivat, mutta rantakäärme on erityisen taitava uimari. 52 SUOMEN LUONTO 6 | 2010
NUijapäidEN pyyNTiä. Sammakon toukilla lähtee nälkä. SUOMEN LUONTO 6 | 2010 53 Kuvat jouNi Nygård. rantakäärme on löytänyt hyvän ruoka-apajan
Se voi ruiskuttaa anaalirauhasestaan pahanhajuista nestettä tai ulostaa tunkeilijan päälle. Se kääntyy selälleen, avaa suunsa ja roikottaa kieltään. Se voi luottaa myös hyvään suojaväriinsä ja pysyä aloillaan. Käärmeethän ovat olleet olemassa jo ennen ihmistä." rAntAkäärme Natrix natrix vihertävänharmaa tai vihertävänruskea, joskus musta usein kaksi isoa, keltaista tai oranssia niskatäplää pupilli pyöreä, kyyllä pystysoikea suurin käärmeistämme, kookkaimmat yksilöt ovat yli metrin pituisia voi elää yli 10-vuotiaaksi, mutta kookkaita ja vanhoja yksilöitä on vähän terraariossa rantakäärme on elänyt 20-vuotiaaksi ilmoita havaintosi matelija- ja sammakkoeläimistä: www.hatikka.fi. Suomen Luonto kerää tietoja sammakoista ja rupikonnista: suomenluonto.fi/kesakisa. Rantakäärmekoiraiden soidinmenoissa mitellään voimia painimalla. 54 SUOMEN LUONTO 6 | 2010. kiLTTi käärME pariTTELU. Rantakäärmeellä on muitakin puolustautumis- keinoja. Silloin se on ihan lötkö ja todella uskottavan näköinen, ihan kuin raato." Käärme saattaa makoilla kuolleeksi tekeytyneenä muutamia minuutteja. Mieluiten käärme kuitenkin pakenee, ja siinä se on hyvin nopea. Syyskuun lopulla tai lokakuun alussa ne myös kerääntyvät yhteisiin talvehtimispaikkoihin suojaisiin kivikkoihin. "Yhteiselo voisi aivan mainiosti toimia niin kuin se on jo pitkään toiminutkin. Keinoa rantakäärme tarvitsee kohdatessaan esimerkiksi hiiri- tai varpushaukan, siilin, minkin tai kärpän, jotka muuten söisivät sen. Naaras on isompi, tässä sillä on oranssit niskatäplät. Rantakäärmekoiraiden soidinmenoissa mitellään voimia painimalla. "Jos rantakäärme tuntee olonsa tukalaksi, se osaa olla myös varsinainen hössöttäjä. Ahdistettuna se voi purrakin. "Ehkä mielenkiintoisinta on rantakäärmeen tapa tekeytyä kuolleeksi. koiraalla täplät ovat keltaiset. Vain kookkaimmat ja vahvimmat koiraat pääsevät naaraiden suosioon ja lisääntymään. rAntAkäärme tekeytyy kuolleekSi Rantakäärmeellä ei ole myrkkyhampaita, vaikka sillä onkin yläleuassaan peräti neljä riviä tavallisia hampaita. Rantakäärmeet saavat osansa käärmeisiin kohdistuvasta vainosta ja vihasta. väritys kuitenkin vaihtelee. jouNi Nygård uidessaan, ne eivät välitä toisistaan. rantakäärmeet parittelevat toukokuussa. Kuolleeksi tekeytyminen ei olisi joskus pahitteeksi kohtaamisessa ihmisenkään kanssa. Ne heräilevät talvihorroksesta huhtikuun lopussa. Yhdessä mittelössä voi olla kymmeniä käärmeitä. Koiraat heräävät pari viikkoa naaraita aiemmin, jotta ne ehtivät lämmitellä auringossa sukusolunsa kypsiksi lisääntymistä varten. Ihminen ja rantakäärme hakeutuvat mielellään samankaltaisiin ympäristöihin: aurinkoiset, avoimet ja mukavat rantakalliot ja kauniit merenrantaniityt houkuttelevat kumpaakin lajia. Pelkokin on oikeutettua myrkyllisten käärmeiden kohdalla, mutta kehottaisin ihmisiä opettelemaan tunnistamaan käärmeet ja jättämään vaarattomat rauhaan", Saarikivi muistuttaa. "Vihan takana on pelko. "Se on kuin käärmespagettia, aika unohtumaton näky", Saarikivi kuvailee. Se räpistelee ja pyrkii kaikin keinoin karkuun", Saarikivi luonnehtii. Vaaran väistyttyä se kääntyy oikein päin ja jatkaa matkaansa
ina ei Lapinreissuilla ole kaikki sujunut niin kuin pitää, ja jostain syystä etenkin pohjoisen sukulaiseni tuntuvat pitävän minua luontoon soveltumattomana eliömuotona. Mikä on tämä kummallinen pakko päivittää itseään jopa erämaassa. On onni, ettei rajavartiosto ehtinyt paikalle, joukkoja kun ei ollut Käsivarressa saatavilla. unturissa olemisen parhaimpia puolia on näennäinen tunne siitä, että voisi halutessaan kadota ja haihtua jänön kanssa jäljettömiin niin kuin Vatanen arto paasilinnan Jäniksen vuodessa. Niin kuin kirjoittamista rakastankin, on kohtuutonta odottaa, että pitäisi olla tekstiviestitse ontologiaansa todentamassa joka kurussa. Yöt nukuin sykkyrässä tulen ääressä, sillä lämpötila laski pakkaselle. Kaikesta tietämättömänä vietin hienot neljä päivää vaeltaen, tammukkaa purosta nostellen ja nuotiolla paistellen. Tuulisen Kolggohvarrin laella innostuin tiirailemaan tunturikihua kiikareilla ja asetin kartan hetkeksi kivelle. Voivatpa olla oikeassakin. Maisema on syöpynyt mieleen niin väkevänä, että tuleva romaanikin pitää sinne sijoittaa, Kuolleen miehen mökille, joksi löytämääni kauan sitten hylättyä mökkiä aloin kutsua. Joka kesä sinne on päästävä. Tutustuin hupaisaan sotaajan propagandaopukseen Finnlands Lebensraum, jossa vaaditaan Ruijaa ja Finnmarkia Suomeen liitettäväksi. Kaikki siellä on suurta ja samaan aikaan jalkain juuressa. Pelastusoperaatioita oli silti suunniteltu siviilivoimin. T Katja Kettu ari heiNoNeN / sKoy A Läksin luottavaisena matkaan, vaikka taivaalta ripeksi alijäähtynyttä sihtaa. Kirjoittaja on sammattilainen kirjailija. SUOMEN LUONTO 6 | 2010 55. Seikkailu ilman karttaa on hauskaa niin kauan, kun on kompassi ja tietää, että etelään mentäessä tulee vastaan tuttu tie. Pohjoiset sukulaiseni ovat sitä mieltä, että ihminen pääkaupunkiseudulle muuttaessaan menettää kykynsä selviytyä liikennevalottomassa ympäristössä. Toki tahtoisin tunnustautua kelpo jänkäketuksi, joka suunnistaa tundralla hajuaistin perusteella, jolkkaa poronkuseman kolmeen varttiin ja napsii riekot kiepistä paljain käsin. Ailakkajärvellä näin yhden hienoimmista ukkosmyrskyistä. Kirjailija tunturissa on tietysti yhtä kuin sokea tollo jyrkänteen reunalla hoippumassa. Tietysti viima vei sen. Alkaessani tonkia kompassia huomasin, että telttapressu oli jäänyt lepopaik- O kaan kymmenen kilometrin päähän. Rumat ja rujot lohikäärmekalliot ja melskaava meri saivat kirjailijaystäväni nimeämään paikan Helvetin esikartanoksi. Viime kesänä kävin vaeltamassa Kilpisjärvellä, sillä tahdoin käydä katsomassa Ailakkajärveä, jonne tein ensimmäisen eräretkeni. Meri tarjoaa armollisesti kalaa ja hylkypuuta, ja kallioiden välissä kasvaa korpihillaa. Rantojen tylyys riipaisee ja lohduttaa, vaikka ymmärrän niitäkin, joita karuus ei miellytä. Tietämättöminä kartta- ja telttakommelluksista sukulaiset olivat päätelleet, että kun kirjailijasta ei kuulu pariin päivään, on hätä kädessä ja parasta soittaa poliisille ja rajavartiostoon. Ja kyllä kannatti. Olisihan se hienoa: Varanginvuono on lempipaikkojani maapallolla. Kun vähän malttaa kuulostella, ymmärtää paikan juron vieraanvaraisuuden. Läksin luottavaisena matkaan, vaikka taivaalta ripeksi alijäähtynyttä sihtaa. kOLUMNi Kirjailija tunturissa n se aika vuodesta, jona kaipaan Jäämerelle. Päätin kuitenkin jatkaa, sillä uskoin muistavani reitin. Vähän osasin aavistella, mitä soppaa sivistyneessä maailmassa vuokseni keiteltiin. Vaan ei
56 SUOMEN LUONTO 6 | 2010
Suurisuo on syyskuun alussa 80 vuotta täyttävälle Ruuhijärvelle tuttu. "Kaikkia en toki ole tutkinut perusteellisesti mutta monia hyvinkin tarkasti." Kun kysyn Ruuhijärven lempisuota, hän miettii tovin, koska valinta on vaikeaa, mutta sanoo sitten, että "kyllä ne ovat sittenkin Luiron suot Pelkosenniemellä". SUOMEN LUONTO 6 | 2010 57. Tuossa on valkeaa piirtoheinää, tuossa järvikortetta ja raatteen kolmilehtisiä versoja. Ruuhijärvi on ollut rakentamassa Suomen soidensuojelun selkärankaa, ja hänen kädenjälkensä näkyy kaikkialla Suomen suojelusoilla. Professori rauno ruuhijärvi esittelee innostuneena suon kasvillisuutta. päinvastoin, tarvitaan soidensuojelun täydennysohjelma. teksti jorma laurila · kuvat harri NurmiNeN J anakkalan Suurisuolla tuuli viilentää helteistä ilmaa mukavasti. Harmaantuneilla pitkospuilla on helppo kulkea, ja avara maisema jatkuu kauniina kauas. "yhtään luonnontilaista suota ei enää pidä ojittaa", hän sanoo. Tummempi lettojuotti erottuu vaaleammasta muusta suosta. Kasvitieteilijä on kymmeniä kertoja esitellyt täällä suotyyppejä ja niiden kasvillisuutta biologian opiskelijoille opettaessaan 30 vuotta Lammin biologisella asemalla. tuhannen suon kulkija professori rauno ruuhijärvi on huolissaan turvetuotannon levittäytymisestä uusille soille. Hänellä on myös ansiot siinä, että Suurisuo on säilynyt. Jalkojemme alla on 7,5 metrin paksuinen turvekerros. Ruuhijärvi arvioi käyneensä lähes tuhannella suomalaisella suolla. Rahkasammalesta pusertuu vettä vielä pitkän kuivan kauden jälkeenkin. Eikä se ainoa ole, lähimainkaan
1950-luvun lopussa hän tutki kolmena kesänä soita Lokan ja Porttipahdan tulevilla allasalueilla. Arvostan silti myös metsäaktivistien toimintaa. Heidän kanssaan aloimme tehdä soidensuojelun perusohjelmaa." Ruuhijärven mukaan suojeluohjelman lähtökohtana olivat paljolti hänen ja kasvitieteilijä Seppo Eurolan 1950-luvulla tekemät tutkimukset soiden alueellisuudesta sekä Urpo Häyrisen suolinnustotutkimukset. Ohjelmien toteuttaminen on kestänyt 1520 vuotta. Se piti tehdä takaperin neljällä raajalla hitaasti edeten. Varsinaisesti suot tulivat tutuiksi, kun opiskeluaikanani professori aarno kalela ehdotti minulle soiden alueellisuuden tutkimista." Sen jälkeen Ruuhijärvi kiersi neljä vuotta lähinnä pohjoisen aapasoilla. "Jonkinlaista tietoa oli noin 1300 suosta. Niitä on suojeltava monimuotoisuuden takia, turvevarastoina ilmastonmuutosta hillitsemään, marja- ja riistamaina sekä vesivarastoina. Työ jatkui vuoteen 1980 valtion työryhmissä." "Lopputulos oli se, että miljoona hehtaaria soita oli suojeluohjelmissa. Niistä 400 000 hehtaaria siirtyi perustettaviin kansallispuistoihin, loput suojeltiin soidensuojeluohjelmalla. "Rahaa ei ollut, eikä sitä ollut näköpiirissäkään, jotta olisi voitu ostaa yksityisiä maita. Keskikesällä kohtasin sulkivat hanhiparvet. Se oli 1213 kilometrin kävely suoraan rimpien poikki. Osasin tekniikan, jolla mennään märillä soilla. Kokemus oli mieleenpainuva. Niitä sitten lähdettiin luokittelemaan ja vertailemaan Ruuhijärven mukaan suojeltuna on nyt 1213 prosenttia siitä suoalasta, joka viime vuosisadan alussa oli luonnontilassa. Oliko se niin mahtava kuin muistellaan. "Olen liikkunut luonnossa jo nuorena. Sitä toivoisin soillekin." 58 SUOMEN LUONTO 6 | 2010. Siellä suojelusuot ovat myös eristyksissä toisistaan." Tämä johtuu siitä, että suojelussa jouduttiin turvautumaan pääasiassa valtionmaihin. Turpeenotto huolestuttaa Ruuhijärveä. Linnusto oli tavattoman rikas. Ei siinä ollut mitään ristiriitoja, kuten metsien kanssa on nyt." Rahaa tuli kuitenkin myöhemmin. "Oli se. "Vapolla ja muilla turvetuottajilla on pyöräh- "Luonnonsuojelussa tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Opin silloin myös, miten lähestytään hanhia. Huonoa on ainakin se, että suojelussa on suuria aukkoja etenkin Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Monta kymmentä metsähanhea vietti aikaa rimmessä." SuojeluohjelmAn toteuttAminen Vei pArikymmentä VuottA keskenään. Isäni oli metsätalousneuvoja, ja olin hänen kanssaan paljon maastossa. Kaikki monimuotoisuuden kannalta keskeiset suoluontotyypit otettiin mukaan. Siten pääsi aivan hanhien viereiseen rimpeen, ja saattoi kurkistaa jänteen yli. Hanke oli Luonnonsuojeluyhdistyksen ja Suoseuran yhteinen. "Sitä voi arvioida, onko se hyvä vai huono saavutus. Pian mukaan tuli sihteeriksi maa- ja metsätalousministeriön luonnonsuojelusuunnittelija Urpo häyrinen, myöhemmin nykyinen luonnonsuojeluvalvoja pekka Salminen. Kuljin Posoaavan yli parikin kertaa. Metsähallitus suhtautui myönteisesti valtionmaiden soiden suojeluun. Tutustuin tuolloin perusteellisesti Sompion soihin, jotka olivat pian menossa. "Yhtään luonnontilaista suota ei enää pidä ojittaa. TUhaNNEN SUON kULkija Niiltä hänen pitkä, kymmenien vuosien suotaipaleensa alkoikin vuonna 1954. "Kun soidensuojelua alettiin toteuttaa, Maataloustuottajien keskusjärjestö MTK palkkasi henkilökuntaa tupailtoihin puhumaan sitä vastaan. Natura-ohjelman ja erämaiden suojeluohjelman myötä suojelusoita on saatu vielä 200 000 hehtaaria lisää." etelä-Suomeen tArVitAAn liSää SuojeluSoitA "Soidensuojeluhomma alkoi 1965 tilanteessa, jolloin yritettiin pelastaa, mitä pelastettavissa oli. Suossahan on jopa 95 prosenttia vettä; se on lähes kuin järvi." Metsäojitukset kuivattavat vain suon pintaosan, mutta turpeenotto vie koko suon. "Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen silloinen puheenjohtaja Niilo Söyrinki ideoi tutkimushankkeen. Kun sitten rahaa alkoi tulla soiden ostamiseen, se oli kuin lottovoitto maanomistajalle, että sai myytyä nevaa sellaisella hinnalla. Kaikki olivat tyytyväisiä, eikä negatiivisia mielipiteitä tullut." "yhtään luonnontilAiStA SuotA ei enää pidä ojittAA" Nyt jäljellä on vielä neljä miljoonaa hehtaaria suojelematonta luonnontilaista suota, josta vain pieni osa Etelä-Suomessa. Ensin syntyi pro gradu -työ, sitten lisensiaattityö ja väitöskirja 1960. Se mitä voidaan pelastaa, on vain joitain tuloksia tieteelle." Euroopan suurin aapasuo Posoaapa hukutettiin sitten Lokan tekoaltaaseen. Henki oli sellainen, että ne padotaan
"Luonnonsuojeluohjelmien toteuttaminen on kestänyt tyypillisesti 1520 vuotta. hän täyttää 80 vuotta 4.9.2010. Sitä toivoisin soillekin. Niiden pitää antaa palautua luonnontilaan tai jopa helpottaa kehitystä ennallistamalla." Ruuhijärvi peräänkuuluttaa virallista soidensuojelun täydennysohjelmaa. "Suot ovat säilyneet villinä luontona. "Käyn hillassa ja karpalossa. Onnittelumme! SUOMEN LUONTO 6 | 2010 59. Kaikkia keinoja tarvitaan." erämAiSuuS jA mAiSemAn AVAruuS ViehättäVät Pitkät suovaellukset ovat Rauno Ruuhijärvellä takanapäin, mutta hän tekee edelleen muutaman kilometrin pituisia lenkkejä. Tutkija- ja yliopistouransa lisäksi rauno ruuhijärvi toimi pitkään Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana (19781990). Arviolta kuitenkin noin miljoona hehtaaria on sellaisia ojitusalueita, joilla metsä ei kasva kunnolla. Suot ovat myös hankalia ympäristöjä, joilla harvoin tapaa muita ihmisiä. Se ei kuitenkaan ole vaikuttanut mitään. tämässä uusi kierros. Meillä olisi kuitenkin viisi miljoonaa hehtaaria jo kuivatettuja soita, joista helposti löytyisi se pinta-ala, joka tarvittaisiin." Ruuhijärven mielestä myös kunnostusojitukset ovat ongelmallisia. Tarvitaan tiukka päätös, ettei luonnontilaisille soille saa mennä." Suomies korostaa moneen otteeseen, että suojelutyö vaatii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Mökkikuntani Padasjoen Kurkisuolla retkeilen monta kertaa kesässä." Soissa Ruuhijärveä viehättävät erämaisuus ja rauha. Nyt niitä kaiken aikaa ostetaan ja vuokrataan ja haetaan lupia." Lupahakemuksissa on jo 10 000 hehtaaria luonnontilaisia soita Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Soilla saa kulkea aivan omassa rauhassaan." kOMEa TaivaL. Myös avarat maisemat ja luonnon monimuotoisuus viehättävät. Hän kehuu myös komiteatyöskentelyn hedelmällisyyttä. "Niillä alueilla, joilla metsä kasvaa, niitä voidaan tehdä. Niiden mielestä tarvitaan noin 100 000 hehtaaria lisää soita. Arvostan silti myös metsäaktivistien toimintaa. "Itse asiassa niitä on paljon enemmän, koska myös soiden reunaosat tuhoutuvat. "Valtioneuvoston ohjeissa todetaan, ettei turvetuotantoa pidä suunnata luonnontilaisille soille
60 SUOMEN LUONTO 6 | 2010 jorma LauriLa
Ikivanha ruhje kallioperässä Uuron pohjalla kolvananuuro pohjois-karjalassa on Suomen hienoimpia rotkoja, joka kätkee sisäänsä vaikuttavia maisemia sekä kiinnostavia kasvi- ja lintulajeja. jorma laurila Löytöretkellä Suomessa SUOMEN LUONTO 6 | 2010 61
Sen kukunnat lupaavat meille runsaasti lisää elinvuosia. Saa mennä tarkkana, ettei nilkka nyrjähdä heti alkumatkasta. Jo parkkipaikalle kantautuu pajulinnun vieno säe, ja pian kuusikosta alkaa kuulua tiltaltin tiputtelua. Retkeilyssä parasta on se, että vain ollaan ja ihmetellään. Idänuunilintuun vielä uskoin, mutta lapinuunilintu olisi ollut jo onnenkantamoinen, vaikka se rotkon vakituisiin pesijöihin kuuluukin. Sieltä avautuvat hienot näkymät jyrkille kalliopahdoille, kalliohyllyille, rinnekivikoille ja rotkon pohjalle. Lintuharrastajalle Kolvananuuro on kiinnostava kuriositeetti; siellä voi hyvällä onnella havaita samalla kertaa kaikki maamme viisi uunilintulajia (pajulintu, tiltaltti, sirittäjä, idänuunilintu ja lapinuunilintu). Sirittäjä pyörittää kolikkoaan rehevässä rinnemetsässä. Kulkeminen sujuu nyt kevyesti kivikossa rahjustamisen jälkeen. Rotkon muodot häämöttävät lammen takana ja komeat kuuset kurkottavat kohti taivasta. Kolmen tunnin jälkeen olemme takaisin lähtöpisteessä. Pelkkä ajatuskin siitä saa aikaan puistattavat väreet. jorma LauriLa Hyvällä onnella Kolvananuurossa voi havaita kaikki viisi uunilintulajiamme. 62 SUOMEN LUONTO 6 | 2010 jorma LauriLa. Pohjalla kulkeva polku on tosiaan kivikkoinen, kuten siitä opasteissa painokkaasti varoitetaan. Yllätyksiä voi tulla vastaan milloin vain tai sitten ei. En oikein usko, että kohtaisin kaikki viisi uunilintulajia, mutta nyt on koossa sentään jo 40 prosenttia, kaksi helpointa. Eivät ne uunilinnutkaan niin tärkeitä olleet. Niitä on paikoin laajoina kasvustoina. Mustarastas laulaa kauempana ja pari sepelkyyhkyä pakenee siipiään läiskyttäen. Tämä on myös hyvä lintujen tarkkailupaikka. Neljän uunilinnun paikkoja on viljalti, mutta lapinuunilintuja on harvassa ja siksi täyskäsi on poikkeuksellinen. Käki kukkuu innokkaasti kauempana rinteellä. Lähden kumppanini kanssa polulle kuusivaltaisen metsän poikki parin kilometrin taipaleelle kohti rotkoa. Sopivan ryteikköistä maastoa on toiseksi pienimmälle linnullemme riittämiin. Tunnelma on kuin pienellä Tuonelan virralla. Hyönteisystävien takia pitkät housut ja pitkähihainen paita osoittautuivat kuitenkin viisaaksi valinnaksi. Välillä pysähtelemme ihailemaan jyrkkiä rinteitä ja rakkakivikoita, mutta pian hyttyset pakottavat liikkeelle. Lämpöä on jo yli parikymmentä astetta, vaikka on vielä varhainen aamu. Laululinnut ovat lähes vaienneet, ja kuoro on korvautumassa poikasten kerjuuäänillä. Peukaloisen pontevaa laulua kuuluu vähän väliä. Kivet ovat liukkaita ja hankalan muotoisia. Olo on upea kuten aina hienon retken jälkeen. Tällainen metsä on kuin tehty sille. Kolme viidestä koossa! Koluamme kivikkoa reilun tunnin, ja sitten viitoitus osoittaa ylös korkealle, kuusia kasvavalle rinteelle. Saavumme reitin korkeimmalle kohdalle, joka jäljistä päätellen on ilmetty näköalapaikka. Tämä retki on osa pitkäaikaisten haaveiden listaa, jota yritän lyhentää. Kun vedämme ylhäällä henkeä, odotan idänuunilinnun säettä kuuluvaksi milloin tahansa. Lapinuunilinnut viihtyvät rotkomaisissa paikoissa siimapalpakko ja jyrkissä rinnemaastoissa Lapin lisäksi Pohjois-Karjalassa ja Kuusamossa. Varhainen kesäaamu on upea, tuoksu mahtava. Ensimmäiset mustikat ovat kypsiä. Kuljemme kieli keskellä suuta. Heinäkuu ei enää ole otollisinta aikaa, vaikka lapinuunilintu tulee Suomeen usein vasta juhannuksen tienoilla ja voi laulaa pitkälle heinäkuulle. Vain lorina paljastaa sen. Puolen tunnin jälkeen olemme Pienellä Koirilammella, joka huokuu kalevalaista mystiikkaa aamuvarhaisen tummassa valossa. Peukaloisilla on selvästi suunnitteilla jo toisen pesyeen laittaminen maailmaan. Puro luikertelee kivien lomassa ja häviää välillä näkymättömiin. Niin pitääkin, ollaanhan Karjalan laulumailla. UUrON pOhjaLLa H einäkuun alussa alkaa jo olla kypsän keskikesän tunnelmaa. Hiki tihkuu joka huokosesta ja paita on litimärkä. Ei vain kuulu. Laulun voimakkaat säkeet jaksavat aina hämmästyttää. Myös idänuunilintuun on mahdollisuuksia. Sitten kuuluu se kolmas, odotettukin. Peukaloisia on täällä useita. Nykyään on muotia elämysten tuotteistaminen. Nyt näyttää pahasti siltä, että uunilinnut ovat jäämässä kolmeen. Vesipaikoissa huojuu palpakoiden pitkiä, vihreitä hiuksia mustien kivien kehyksissä. Katsotaan miten käy. Kotkansiivet ovat vallanneet rehevät paikat puron varresta
kaNjONiSSa. peukaloinen (ylin kuva) on rotkossa yleinen, ja se laulaa innokkaasti keskikesälläkin. Uuron pohjalla kulkeva polku on kivinen. idänuunilintu ja lapinuunilintu ovat harvinaisempia tuttavuuksia. SUOMEN LUONTO 6 | 2010 63 marKus varesvuo / LiNtuKuva marKus varesvuo / LiNtuKuva marKus varesvuo / LiNtuKuva
UUrON pOhjaLLa OTSikkO UUrON kaSviaarTEiTa. Myyränporras ja kotkansiipi (iso kuva) viihtyvät puronvarsissa ja kallionaluslehdoissa. Toukokesäkuussa kotkansiivet keriytyvät auki ja levittävät komeat viuhkansa. 64 SUOMEN LUONTO 6 | 2010 matti PihLatie matti PihLatie. Etelä-Suomessa harvinainen pahtarikko kasvaa kallioiden hyllyillä ja rakosissa
Viime jääkaudella mannerjäätikön kulkusuunta oli rotkon suuntainen, jolloin jäämassat ja sulamisvedet puhdistivat Uuron sinne kertyneestä runsaasta irtaimesta aineksesta. kAlliopAhtojen jA lehtojen kASVejA Näin löydät Kolvananuuroon Kolvananuuro sijaitsee Pohjois-Karjalassa Kontiolahden ja Enon rajalla. Ympärillämme kohoavat suorat ja jyrkät seinämät kertovat näistä muinaisista murroksista. Retkeilijälle on tarjolla viisi kilometriä pitkä Uuron reitti. Kolvananuuro on osa useiden kymmenien kilometrien pituista kallioperän murroslinjaa, joka sai alkunsa jo 18001900 miljoonaa vuotta sitten vuorenpoimutuksissa. Ylärinteillä ja kalliohyllyillä on valoisaa ja jopa paahteista, kun alempana on kosteaa ja viileää. Aikaa kannattaa varata kolmesta viiteen tuntia, kunnosta ja vauhdista riippuen. Kolvananuuro sijaitsee 3150 miljoonaa vuotta vanhalla kallioperällä, jota luonnehtivat graniitit ja graniittigneissit. Rotkon pohjalta on korkeuseroa tasamaalle suurimmillaan jopa yli 50 metriä. Kallioperään muodostui silloin suuria jännitteitä, jotka synnyttivät siinä voimakkaita siirroksia sekä pysty- että vaakasuorassa. leVoton mAAnkuori Synnytti rotkon Retkikohteemme on vankalla alustalla. Pahtarikkoa kasvaa meillä etupäässä Lapissa. Kallioilla viihtyvät myös tunturihärkki, tunturikiviyrtti ja isomaksaruoho. Hyvät jalkineet ovat välttämättömät. Se vaatisi kuitenkin ketteryyttä ja parempia varusteita. Sitä on kuitenkin Kolvananuurossa ja siellä täällä muualla itäisessä Suomessa jäänteenä viime jääkauden loppuvaiheesta. Hankalaa osuutta on noin kilometri. Pohjalla polku on kivikkoinen ja vaikeakulkuinen, ja kivet ovat usein liukkaita. Syvässä rotkossa valon määrä vaihtelee. Kallioperä on rapautunut satojen ja kymmenien miljoonien vuosien kuluessa ja murenee yhä. Myös suopainanteet ja järvien tai lampien jono ovat vihjeitä heikkousvyöhykkeistä. Uuro on osa Kainuun ja Pohjois-Karjalan vaaraketjua, johon kuuluu Kolikin. Kalliohyllyjen ja jyrkänteiden kasvistoakin olisi kiinnostava tutkia. Suojelualueen pintaala on noin 1,5 neliökilometriä. Pieni järvi on osa pitkää rotkolaaksoa ja nimensä veroinen: rannassa on pitkälle matalaa, mutta syvin kohta keskellä on 22 metrissä. matti PihLatie e6 Eno, t Valta ie 6. Aamuvalossa ihailemamme Pieni Koirilampikin on merkki siitä. Ainakin nyt se jäi toiseen kertaan. Mutta uudestaanhan Uuroon on tultava. Alvejuuria on useampiakin lajeja. JOENSUU Luonnonsuojelualue Pysäköinti, opastus Luontopolku Tulentekopaikka Tie Suuri Koirilampi Uuronvaara Matolampi i tat Val Eno 12 km Pieni Koirilampi Kolvananuuro 1 km LUONTO 6 | 2010 65 jorma LauriLa Retkemme päätteeksi pulahdamme Hautajärveen. Siksi kesäkin saapuu alas hieman viiveellä. Muutoin reitti on melko helppokulkuinen. Lehdoissa kasvavat tuoksumatara, mustakonnanmarja, näsiä ja lehtokuusama. Lisätietoa ja ajo-ohjeet: www.luontoon.fi-> Retkikohteet->Muut suojelualueet->Kolvananuuro. 50 km LIEKSA Naarva Uimaharju Polvijärvi Eno Kontiolahti Ilomantsi Hattuvaara Kolvananuuron kasviston monipuolisuus selittyy osin leviämishistorialla, osin kasvupaikkojen monipuolisuudella. Myös jääkaudet ovat kuluttaneet ja hioneet kallioperää. Kallioperään syntyi geologisia heikkousvyöhykkeitä, mikä johti siihen, että kallioperä mureni murroslinjalla ympäröivää kallioperää herkemmin. Reheviltä paikoilta löytyvät esimerkiksi kotkansiipi, myyränporras ja hiirenporras. Reitille pääsee sekä Kontiolahden että Enon suunnasta. Uuro tarkoittaakin Karjalan kielikuvastossa kapeaa, jyrkkäreunaista ja syvää laaksoa tai rotkoa
Otin yhteyttä kaupunginjohtaja kari karjalaiseen maaliskuussa ja kyselin, onko siellä meneillään mitään tuulivoimahankkeita. 020 786 2750 Turun yliopiston avoin yliopisto verkko-opinnot Opetus Turun yliopistossa: Geologia: Kivilajit 2 op Tähtitieteen peruskurssi 5 op myös verkko-opinnot Kaupunkitutkimus/Urban Studies: Kaupunkitutkimuksen luennot 2 op Kaupunkisuunnittelun luennot 2 op Sustainable Urban Development and Living 4 ECTS Urban Policy and Planning 24 ECTS Tavoitteena ympäristötieteen LuK-tutkinto? Turun yliopiston ympäristötieteen koulutusohjelmassa voi suorittaa alemman korkeakoulututkinnon, luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon (180 op). Haluan olla selvillä energiavirran perusjutuista. Ja olihan siellä. käviN LUONNONTiETEELLiSEN LUkiON, jossa fysiikan lakeja ja kaavoja opetettiin, mutta olen ehtinyt jo unohtaa ne. Alun perin sain kipinän tuulivoimasta, kun katsoin al Goren dokumentin Epämiellyttävä totuus. Raahe aikoo tuulivoiman mallikaupungiksi Suomessa, ja on ilo olla siinä mukana yritykseni kautta. Koulutusohjelmaan haetaan avoimen yliopiston väylän kautta. (06) 320 0441 Vakka-Suomen kansalaisopisto, Laitila: Ympäristöekologia 3 op, Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat 3 op ja Ympäristö ja yhteiskunta 3 op, puh. Voimalat valmistunevat parin vuoden päästä. Vanhempani asuvat Haaparannan saaristossa ja siellä pyörii viisi jättimyllyä. (03) 647 4070 Kymenlaakson kesäyliopisto, Kotka, puh. Taloni öljylämmitys lähti ensimmäisenä. (019) 520 2576 Suomen ympäristöopisto SYKLI, Helsinki, puh. Ne tuottavat yli 10 miljoonaa kilowattituntia sähköä vuodessa. (05) 610 0100 Seinäjoen kansalaisopisto: Klimatologia 3 op, puh. Tässä ei voi muuta kuin oppia. Olen perehtynyt tuulivoimaan myös lukemalla alan kirjallisuutta ja raportteja sekä käymällä erilaisissa seminaareissa. Siksi olenkin nyt kertaillut muun muassa sähköoppia. Mahdollisuus olla mukana Raahen pilottihankkeessa tuli minulle kuin tilauksesta. Se riittää kattamaan noin 400 omakotitalon energiatarpeet. Mutta parhaiten asioita oppii tekemällä. Suurimman osan tutkintoon kuuluvista opinnoista voi opiskellla avoimessa yliopistossa. (06) 416 2463 Turun yliopiston avoin yliopisto verkko-opinnot Ympäristötieteen perusopinnot 25 op tai Maailmanlaajuist ympäristöongelmat 3 op Ympäristön kemikalisoituminen 3 op Alkio-opisto, puh. Kävin niiden juurella kuuntelemassa, kuinka "hirveää" meteliä ne pitävät. 020 786 2750 Hämeen kesäyliopisto, Hämeenlinna, puh. 050 543 3548 Suomen ympäristöopisto SYKLI, Tampere, puh. (02) 333 6452, lotta.juslin@utu.fi Tutustu koko opintotarjontaan verkkosivuilla avoin.utu.fi jari Sillanpään hitissä kaduilla tuulee, mutta on hän pistänyt tuulemaan muutenkin. johaNNa mehtola YLIOPISTO KAIKILLE 66 SUOMEN LUONTO 6 | 2010. Minulle oli selvää, että haluan eroon fossiilisista energiamuodoista. (02) 762 7217 Turun yliopiston avoin yliopisto myös verkko-opinnot Maantieteen perusopinnot 25 op tai Johdatus maantieteeseen 6 op Klimatologia 3 op Alkio-opisto, puh. Tuulivoimaloita arvostellaan niiden melusta ja ulkonäöstä. Olen mukana hyvässä jengissä, joka suorastaan elää ja hengittää tuulivoimasta ja jolla on paljon tietoa ja asiantuntemusta. TOiMiTTaNUT jOhaNNa MEhTOLa kasvokkaiN Avoin yliopisto monia mahdollisuuksia opiskeluun avoimia yliopisto-opintoja kaikille kiinnostuneille pohjakoulutuksesta ja iästä riippumatta yleissivistykseksi ja tutkintoon tähtääville ammatillisen osaamisen kehittämiseen joustavia opiskelumuotoja myös etäopintoja Syksyllä 2010 ja keväällä 2011 mm.: "Tuulivoimalasta Olen pitänyt Raahessa ulkoilmakonsertteja, ja joka kerta nuotit ovat lennelleet. (02) 8501 6273 Turun yliopiston avoin yliopisto myös verkko-opinnot Ympäristötieteen aineopinnot 35 op Alkio-opisto, puh. Siellä tuulee aina. 050 543 3548 Vaasan kesäyliopisto, puh. Ohmin laki ja loissähkö ovat tulleet tutuiksi. 020 786 2750 Joutsenon Opisto, puh. (05) 229 6800 Loimaan evankelinen kansanopisto, puh. (02) 762 7217 Porvoon kansalaisopisto: Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat 3 op, puh. Suunnitelmissa on rakentaa kaksi kahden megawatin voimalaa Raahen satamaan. Lisätietoja opinnoista saa verkkosivulta ja suunnittelija Lotta Juslinilta, puh. Se teki vaikutuksen, vaikka samalla siinä esitetyt asiat myös pelottivat. Kun ystäväni kertoi rakentavansa tuulivoimalan pyörittämään sikalansa energiantarvetta ja että sähköstä jäisi vielä ylimääräistä syötettävää kantaverkkoon, tajusin, että tuulivoimaa voisi pyörittää paljon isommassakin mittakaavassa. Myllyistä lähtee noin 60 70 desibeliä Biologian perusopinnot 25 op Loimaan evankelinen kansanopisto, puh
Olen täysillä tässä mukana, vaikka leipätyöni on edelleen kiinni lauluissa. Nykyisin teen kaksi tai kolme keikkaa viikossa ja tämä rytmi tuntuu sopivalta. Voimat kannattaa yhdistää ja tarvittavia lupia hakea yhdessä eri toimijoiden kanssa, sen olemme tässä Raahen tapauksessa todenneet. Vastapainona tykkään puuhailla Vihdin kodissani: tehdä remonttia ja raivata metsää. Minua on siunattu uskollisilla faneilla, ja suosio tuntuu mahtavalta. Sen kunniaksi alkaa syksyllä 16 konsertin talkshowkonserttikiertue Hitit ja hutut. Minua ääni ei häirinnyt. Se oli liian tiukka tahti. Se on uudenlainen yhdistelmä musiikkia, puhetta ja kilpailuja. debyyttialbumi jari sillanpää on yhä suomen myydyin äänite (yli 270 000 kpl). Minut valittiin tangokuninkaaksi 1995, joten vietän tänä vuonna 15-vuotisjuhlavuotta. OMa rEviiri Oma reviiri -osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen ja kulttuuriin. lähtee ihana aerodynaaminen saundi" migueL vera ääntä, suunnilleen saman verran kuin tiskikoneesta. Tietysti luku pitäisi olla suurempi, mutta ottaen huomioon, kuinka hidasta ja monimutkaista esimerkiksi lupakäytäntöjen läpivienti tuulivoimalahankkeissa on, niin ehkä tavoite on realistinen. Seuraan mielenkiinnolla, mitä uusia keksintöjä energiaalalla kehitetään. Tuntui siltä, että oi, luonto puhuu. Päinvastoin, se aerodynaaminen saundi oli ihana. Kilpailujen pääpalkintona on muuten pieni tuulivoimala, jonka voi asentaa vaikka mökille." jari SiLLaNpää 45, artisti, vihti. Olen mielelläni tuulivoimamannekiini, jos se vähääkään auttaa uusiutuvan energian tuottamista. Ei ole lainkaan poissuljettua, että lähden mukaan muunkinlaisen energiantuotantoon kuin tuulivoimaan, mutta tästä on hyvä aloittaa. valittiin tangokuninkaaksi 1995. hän on mukana rakennuttamassa kahta tuulivoimalaa raaheen. SUOMEN LUONTO 6 | 2010 67. Samalla olen nöyrästi kiitollinen, että ihmiset jaksavat yhä kuunnella musiikkiani ja tulla keikoille. Nyt jaksan innostua esiintymisestä ja laulamisesta. UraNi aLkUaikOiNa keikkoja saattoi olla viisi tai kuusi viikossa ja lomaa ehdin pitää yhden viikon vuodessa. haLLiTUkSEN UUSiUTUvaN energian paketissa on edellytys, että vuoteen 2020 mennessä Suomessa tuotetaan kuusi terawattituntia energiaa tuulivoimalla
"Nykyisin ei juurikaan näe liftareita. Pisin hänen tarjoamansa kyyti on tuonut nuoren parin Leviltä Jyväskylään. Festivaalit juhlistavat luonnon monimuotoisuuden teemavuotta, ja arvoisensa huomion saa myös alueen kunnia-asukas saimaannorppa. Kahdella vilkkaimmalla kyytisivustolla on päivittäin vaihtuvia yksittäismatkoja ja työmatkalaisten toistuvia matkoja kymmenittäin. taidekeskus Retretissä. Festivaalin taiteellinen johtaja on juha Taskinen ja suojelija tasavallan presidentti Tarja halonen. Jollei julkisella liikenteellä pääse perille, turvaudun ritva KuPari EdELLäkävijä. Hän on kuljettanut muutamia kertoja opiskelijoita, joskus seurueitakin, sillä autoon mahtuu kuusi henkeä. Luontoelokuvia katsomaan Ensimmäiset Savonlinnan kansainväliset luontoelokuvafestivaalit pidetään 19.21.8. 68 SUOMEN LUONTO 6 | 2010 jari Kostet. pentti Etelä on aina ottanut matkaansa liftareita. Aika kuluu hujahtaen pentti Etelän kyydissä istuen ja rupatellen. Nykyisin matkaseurana ovat kimppakyytiä tarvitsevat. mAkASiini sami sojoNeN Taidetta majakassa Markus varesvuon valokuvia ja jari kostetin maalauksia Söderskärin ja lähialueen linnuista on koottu yhteisnäyttelyyn Lintuvesien äärellä Fåglar vid vatten. OMa rEviiri matkailu Kimppakyyti sovitaan netissä Matka Jyväskylästä Tampereelle kestää autolla pari tuntia. Tutustun mielelläni uusiin ihmisiin", nyt jo eläkkeellä oleva entinen rekkakuski sanoo. Muutama vuosi sitten Etelä laittoi internetin kimppakyytisivulle ilmoituksen reissuistaan: lähtö tiistaisin kello 10 ja paluu kello 13; lähtöajoissa voidaan joustaa. Hän ajaa viikoittain kaupunkien väliä hakemassa tavaraa vaimonsa yritykseen, ja kimppakyytiseura on hänelle mieluisaa. Etelä ihmettelee, että kyytiä kysytään häneltä melko harvoin. saakka, lisätiedot ja lauttaaikataulut www.soderskar.fi. Netin kautta kyydin tai matkaseuran etsiminen onkin jotenkin turvallisempaa, tutustutaan jo vähän etukäteen." Internetin kimppakyytitarjonta näyttää laajalta. "Olen ollut tien päällä työkseni vuodesta 1962 ja ottanut aina kyytiin liftareita, varusmiehiä ja muita. Kyydin tarvitsija voi myös laittaa oman ilmoituksensa sivuille. Soitin miehelle, ja tällä kertaa vaihtui sekä lähtöpäivä että kellonaika, mutta treffit tehtiin tutulle huoltoasemalle ja päästiin matkaan. Näyttely on esillä Söderskärin majakassa 19.9. Vaikka olenkin nyt ensimmäistä kertaa matkassa netistä etsimälläni kyydillä, olen oikeastaan kimppamatkustamisen veteraani. Lisätietoja www.sinff.fi
"Ukkosesta ei vieläkään ihan kaikkea tiedetä. Jotta ukkospilviä ja ukkosenilmoja pääsee näkemään ja kuvaamaan, Yliojan on oltava tarkasti säätutkalla. "Toukokuussa oli jo hienoja ukkosia. Kirja on tehty yhteistyössä Metsähallituksen kanssa, ja sen luontopalvelujen asiantuntemus näkyy. Monet työnantajat ja yhteisöt ovatkin heränneet asialle. Työpaikat voivat perustaa kimppakyytirinkejä tai -ilmoitussivustoja, varata kimppakyytiautoille pysäköintipaikkoja tai antaa muita pysäköintietuuksia. Isoja virheitä en huomannut, mutta hionnasta huolimatta kirjaan on jäänyt jokunen lipsahdus (esimerkiksi Sallaa ei palautettu Suomelle toisen maailmansodan jälkeen, vaan uusi kirkonkylä rakennettiin rajan tälle puolelle.) Opas on erinomainen ulkomaalaiselle luonnonystävälle, mutta siitä on iloa myös suomalaiselle lukijalle. Korteissa on kasvien suomen-, ruotsin- ja englanninkielinen sekä tieteellinen nimi. Se on omassa harkinnassa", Etelä sanoo. Sääennustuksia hän seuraakin jatkuvasti. Ursan ja Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytyy hyvää perustietoa ja alan kirjallisuutta kirjastoista. Loppuvuoden hän tarkkailee ja kuvailee tähtitaivasta. Nyt kun olen viitisen vuotta harrastanut ukkosia tiiviimmin, itse sääilmiö on alkanut kiinnostaa enemmän. Lähetä juttuvinkki: johanna.mehtola@sll.fi. opi tunturikasveja pelaamalla Metsäkustannuksen julkaisemassa korttipakassa kukkivat Suomen kauneimmat tunturikasvit. Tietysti myös visuaalisuus on yhä tärkeää", kertoo myrskybongari jari ylioja Haapavedeltä. Itse olen iloinnut aina vain paremmaksi käyvästä luonto-oppaiden tarjonnasta. Jos myrskypilvet ja ukkoset alkavat kiinnostaa, kannattaa aluksi perehtyä hieman niiden teoriaan. Miesvaltaisen harrastuksen parissa on kuitenkin mukana joitakin kymmeniä naisiakin. Toki samat tiedot löytyvät myös suomenkielisistä lähteistä, mutta vieras katsoo luontoamme toisin. Esimerkiksi Kouvolan kaupunki tarjoaa nettisivuillaan kimppakyytipalvelua työntekijöilleen ja kaikille kuntalaisille. 2428. kimppakyytisivuja: www.kyydit.net www.kimppa.net Tunnetko intohimoisen lajiharrastajan. Aika monessa netti-ilmoituksessa mainitaan hintana osallistuminen bensakuluihin. Lapin luonnosta englanniksi Matkailija saa kohteestaan enemmän irti hyvän oppaan avulla. Tarjoan miellyttävästä kyydistä mielelläni noin puolet matkaamme kuluneen polttoaineen hinnasta. Ollaan jo Sorsapuiston laidalla, hyppään autosta ja jatkan kävellen kohti Tampereen keskustaa. riTva kUpari "Kiinnostukseni ukkospilviin ja ukonilmoihin alkoi jo ihan penskana. www.metsalehti.fi/kauppa. dick hilbers ym.: Finnish Lapland and Kuusamo area, Crossbill Guides Foundation 2010. SEppO vUOkkO SUOMEN LUONTO 6 | 2010 jari LiNNa 69. Entäpä kimppakyydin hinta. Silloin ajoin noin 700 kilometriä yhtenä päivänä katsomaan pilviä ja ukkosen kehittymistä. Silloin ne olivat komeita katsella. Päivittäisillä työmatkoilla ympäristöhyödyt voivat olla huomattavat. "Naftakuluihin saa osallistua, jos haluaa tai pystyy. Elosalamoita on mukava katsella; niistä ei kuulu ääntä eikä edes sada vettä." On Yliojalla haaveitakin, jotka liittyvät koviin myrskyihin. Taksiliikennelaki määrää, ettei rahaa saa pyytää eikä maksaa toimentulon hankkimiseksi, mutta korvauksen maksaminen matkan kuluihin on laillista. Siksi tässä harrastuksessa on myös sellainen hyppy tuntemattomaan -tunnelma", Ylioja sanoo. jOhaNNa MEhTOLa Elokuiset salamailmiöt, s. Vielä 1980-luvulla tarjolla oli tavallisesti vain erikseen lintu- ja kasvikirjoja sekä vaellusoppaita, mutta nyt useatkin kustantajat tuottavat monipuolisia luonto-oppaita. Yliojan harrastus ajoittuu toukokuusta syyskuuhun, jolloin vapaa-aika menee aika tarkkaan pilvien ja myrskyrintamien seurailussa. OMa rEviiri luoNtofriikiN tähtihetki "yöukkoset ovat jääneet mieleen" autottomana usein ystävien, työkavereiden tai harrastusporukoiden kimppakyyteihin. Niiden lisäksi kuvaillaan lyhyemmin lukuisia muita hyviä luontokohteita. Ekologisimmillaan yhteinen kyyti on silloin, kun se korvaa yksin ajetun automatkan. Näin halutaan tarjota vaihtoehto oman auton käytölle sekä tukea katoavaa yhteisöllisyyttä ja ekokaupungin tavoitteita. Työnantajat voivat kannustaa kimppakyytiläisiä monin tavoin varsinkin siellä, missä julkiset liikenneyhteydet eivät toimi. Tykkään valokuvauksesta, joten kamera kulkee reissuilla mukana." Komeat vyörypilvet, harvat yöukkoset sekä elosalamat alkusyksyn taivaalla ovat erityisesti jääneet Yliojan mieleen myrskykohtaamisista. "Yöukkosessa salamoiden yksityiskohdat tulevat hyvin näkyviin. Niinpä kirja korottaa nähtävyyksiksi myös täällä yleisiä lajeja kuten metsätähden ja vanamon, joiden arvon usein itse unohdamme. Kaksin ajettaessa ympäristöpäästöt henkeä kohti puolittuvat, neljän porukalla supistuvat jo neljäsosaan. Hollantilaisen "käpylintusäätiön" tuorein opaskirja esittelee kuvin, kartoin ja selostuksin 22 polkureittiä Lapista ja Kuusamosta. "Jos pääsisi pariksi viikoksi Yhdysvaltoihin metsästämään oikein kunnollisia, suuren maailman myrskyjä." Ylioja kuuluu tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan alaiseen myrskybongarien jaostoon, jossa on muutamia satoja alan harrastajia. Rauhoitetut lajit on merkitty kortteihin
Helposti pystytettävä ja kevyt yhden hengen teltta, kahdelle ahdas. Useimmissa malleissa onkin käytetty ripstop-nylonia tai polyesteria, jotka ovat keveitä ja kestäviä, erityisesti silikonipäällysteisinä. Niiden absidit eli eteiset tarjoavat testin selvästi suurimmat tilat varusteiden säilytykseen ja muuhun käyttöön, mikä syksyn vaelluksilla lisää mukavuutta huomattavasti. kiSa. Marmotin pohjakankaan arvo oli heikoin, mutta teltan mukana toimitetaan erillinen lisäpohja, jolla vedenpitävyyttä voi parantaa. Hyväksyttäviä kitkatulimenetelmiä ovat muun muassa käsiporaus, jousiporaus, tulisahaus, tuliauraus ja pumppuporaus, www.sarka.fi. Teltan vedenpitävyyttä mitataan vesipilariarvolla, minkä telttakangas kestää läpäisemättä. Vertailun teltoissa arvot vaihtelivat 1500 ja 4000 millin välillä. Muut saavat ravintonsa kasveista ja hyönteisistä. Kahden kaaren avulla, vertailun matalin teltta. OMa rEviiri tavarat puNtarissa Kaksio vaellukselle Vertailussa kahden hengen kolmen vuodenajan vaellusteltat Loppukesän ja syksyn vaelluksilla kunnon teltta on tarpeen. Saimme maahantuojilta testattavaksi kahdeksan telttaa, äärikevyestä runsaasti tilaa tarjoavaan malliin. Pohjakankaaseen kohdistuu suurempi paine ja siksi sen arvon on oltava suurempi. Mahdollisimman kevyttä kantamusta arvostava sopuisa pariskunta valitsee testin teltoista alle kilon painoisen Terra Novan Competition -teltan tai ympärivuotiseen käyttöön soveltuvan Hilleberg Akton, joka on tarkoitettu ensisijaisesti soolokäyttöön. Kahden käytössä sopua tarvitaan, sillä Hillebergin sisäteltan leveys on alle metrin. Tosin pystytys onnistuu muutaman harjoittelukerran jälkeen nopeasti. MarkUS Sirkka MaLLi Ferrino Chaos 2 paiNO 2,1 kg pySTyTyS Sisäteltta pystytetään ensin, jota voidaan käyttää myös erillään. Kaikilta majoitteilta vaaditaan kuitenkin helppokäyttöisyyttä, hyvää veden- ja tuulenpitävyyttä sekä materiaaleilta kestävyyttä. Tilaa ja avaruutta löytyy Fjällrävenin ensi kevään uutuusmallista Abisko Lightweight 2:sta ja varsinkin Fjällräveniltä vaikutteita saaneesta Nordisk Norheim 2 -teltasta. museon pihalla. Pieni pakkauskoko. TErra NOva LaSEr cOMpETiTiON FErriNO chaOS 2 MckiNLEy cOMpacT LiGhT 2 mAkASiini Luteiden maineenpalautus Teemu rintalan ja veikko rinteen upea Suomen luteet -kirja (Hyönteistarvike Tibiale) kertoo värikkäästä, epäluuloja herättävästä hyönteisryhmästä. Se on ainoa 500 ludelajistamme, joka imee ihmisen verta. Kaikki testin teltat olivat helppoja pystyttää, muun muassa kaaret ja kaaritunnelit oli useimmissa merkitty värikoodein. Telttakankaan repäisylujuus on merkittävä seikka. Kahdelle ruhtinaallisen tilava teltta, jossa vertailun suurin eteinen. Sisä- ja ulkoteltta pystytetään yhdessä samalla kaarella. 1,6 kg Terra Nova Laser Competition 940 g The North Face Tadpole 23 DL 2,13 kg Sisäteltta pystytetään ensin, ja sitä voidaan käyttää myös erillään. Paras on suhteellinen käsite, käyttötarkoitus ja yksilölliset mieltymykset ratkaisevat, mikä majoite soveltuu kulloiseenkin käyttöön. Testissä olleet The North Facen, Ferrinon ja Marmotin kupoliteltat pysyvät pystyssä omillaan, joten ne soveltuvat hyvin muun muassa melontaretkille, joilla teltan helppo pystytettävyys ja siirreltävyys ovat eduksi leiriydyttäessä kallioiselle saarelle tai muulle hankalalle paikalle. Myös McKinleyn teltan paino jää reilusti alle kahden kilon. Köyrimarkkinahumua ja kitkatulta Suomen maatalousmuseo Sarka ja ja Loimaan kaupunki juhlistavat köyrin aikaa sadonkorjuumarkkinoilla 4.9. Kitkatuli eli kitkavalkea on perimätietojen mukaan "pyhää tulta", jota on käytetty muun muassa kaskenpoltossa ja vuotuisrituaaleissa. Helppo pystyttää. Tilava teltta on helppo pystyttää. Nordisk Norheim 2 McKinley Compact Light 2 Fjällräven Abisko Lightweight 2 Marmot Twighlight 2 Hilleberg Akto 3,4 kg 1,7 kg 2,5 kg 2,5 kg Sisäteltta pystytetään ensin, ja sitä voidaan käyttää myös erillään. köyri eli sadonkorjuu huipentuu Loimaalla kilpailuun tulenteosta ilman tulitikkuja tai sytytintä. 70 SUOMEN LUONTO 6 | 2010 juha hirviLammi. Toinen arvostaa tilavuutta, toinen mahdollisimman kevyttä kantamusta. Kupoliteltoissa sisäteltta pystytetään ensin, jolloin se kastuu, jos pystytyshetkellä sataa. Erillinen sisä- ja ulkoteltta parantavat ilmanvaihtoa. Kitkatulenteon SM-kisat pidetään klo 13. Kevyimmät teltat ovat joko karsittuja tai erityisen kevyistä ja kestävistä, siis arvokkaista, materiaaleista valmistettuja, usein sekä että. Huono maine on lutikan syytä. Lisätietoja www.tibiale.fi. Kilpailussa etsitään nopeinta tulen sytyttäjää. Edellisten ominaisuuksien lisäksi hajontaa muodostuu hinnassa
Pieni pakkauskoko. Rouhiaisen yksityiskohtaisten ohjeiden ja työpiirrosten avulla peltinen leipälaatikko muuntuu vessan allaskaapiksi ja lastenvaunujen runko tarjoiluvaunuksi. Korkea malli lisää sisätilaa. kiiLaT ja kaarET Kaksi pitkää, yksi lyhyt alumiinikaari, alumiinikiilat Kolme alumiinikaarta, alumiinikiilat Kaksi alumiinikaarta, alumiinikiilat Alumiinikaaret ja alumiinikiilat hiNTa sh 209 jOhTOpääTökSET Ferrino Chaos 2 kevyt ja pieneen pakkautuva kupoliteltta Nordisk Norheim 2 tilava ja edullinen teltta vaelluksille McKinley Compact Light 2 kevyt, pienikokoinen teltta Fjällräven Abisko Lightweight 2 tunturivaeltajan valinta kahdelle: kevyt, tilava, iso absidi, myrskynkestävä Marmot Twighlight 2 valoisa ja ilmava melontaretkelle! Hilleberg Akto teltta yhdelle kaikkeen käyttöön kahdelle ahdas Terra Nova Laser Competition keveyttä arvostavalle, kahdelle pieni, alle 500 g /vaeltaja! sh 225 Yhteensä kolme tuuletusaukkoa, jalkopäässä ja absidin kulmissa Sisältä säädettävät tuuletusaukot päädyissä sh 169 sh 599 Ulkoteltta: 1800 mm Pohja: 2000 mm, erillinen pohjakangas Ulkoteltta: 3000 mm Pohja: 5000 mm Tuuletusaukot teltan yläreunassa, sisäteltassa paljon verkkokangasta Tuuletusaukot päädyissä ja oviaukossa, hengittävä sisäteltta Alumiinikaaret ja alumiinikiilat Yksi alumiinikaari, alumiinikiilat sh 240 sh 479 Ulkoteltta: 4000 mm Pohja: 7000 mm Verkkoaukot sisäteltassa, ovi puoliksi verkkoa Vain 2 grammaa / kpl painavat titaanikiilat, yksi alumiinikaari, erillinen sadesuoja kaaren tunnelille Kolme alumiinikaarta, joista kaksi ristissä, yksi poikittain. sh 407 Ulkoteltta: 1500 mm Pohja: 5000 mm Tuuletusaukko teltan takaosassa, kaksikerroksisessa ovessa toinen verkkoa sh 359 The North Face Tadpole 23 DL laadukas kolmen vuodenajan teltta NOrdiSk NOrhEiM 2 MarMOT TWiGhLiGhT 2 ThE NOrTh FacE TadpOLE 23 dL hiLLEBErG akTO FjäLLrävEN aBiSkO LiGhTWEiGhT 2 uusiokapineita kirppislöydöistä Haravasta tavara on suunnittelijan aija rouhiaisen käsityöja ideakirja, jossa vanhoista tavaroista tehdään uusiokapineita. Ideat ovat kekseliäitä, mutta vaativat taitoa. Iso eteinen. marKus sirKKa. Testin isokokoisin ja painavin, erityisesti eteinen tilava Verkkohylly, kevyt, matala Laadukkaat materiaalit ja viimeistely. Kaksi ovea ja absidia, verkkohylly, valoisa, ilmava Laadukas, viimeistelty, yhden hengen teltta ympärivuotiseen käyttöön Testin ylivoimaisesti kevyin. Harvalla on varastossa 22 aurinkolasit tai 15 niinipannunalusta. Kameroiden kautta kävijä voi seurata luonnon tapahtumia reaaliajassa, www.luontotupa.net. Yksi ovi, absidin koko 0,85m². Painoonsa nähden tilava. Ohjeiden taustalta huokuu elämäntapa, johon kuuluu kirpputorien kiertely ja roskalava-aarteiden etsiminen. Kokoonsa nähden kevyt. Myös erilaisia työvälineitä ja tarvikkeita pitäisi olla monipuolinen varasto, muutoin puuhat alkavat kierroksella askartelu- ja rautakaupassa. Retkille, joilla jokainen gramma on liikaa. OMa rEviiri vEdENpiTävyyS Ulkoteltta: 3000 mm Pohja: 3000 mm Ulkoteltta: 3000 mm Pohja: 8000 mm Ulkoteltta: 3000 mm Pohja: 3000 mm Ulkoteltta: 4000 mm Pohja: 10 000 mm iLMaNvaihTO Sisäteltassa runsaasti verkkoa, ulkoteltassa yksi tuuletusaukko Tuuletusaukot päädyissä OMiNaiSUUdET Kaksi ovea, absidit kummallakin puolella. Uuden ostamisessa ei ole ideaa, vaan juju piilee siinä, että vanhalle esineelle annetaan uusi elämä! Haravasta tavara, Tammi 2010. MarjO jääSkä Luontoa tupaan Luontotupa.net on virtuaalinen luontoretkikohde, jossa voi katsella luontokuvia ja luontovideoita, tutkia lintu- ja kasvioppaita sekä ajantasaistaa tietojaan päiväperhosista
Tämä kuvitelma osoittautui vääräksi. Tällöin vainajaa puolustava lintu syöksyi pelottomasti kuollutta toveriaan puolustamaan. Yksikään linnuista ei enää laskeutunut. Hän sai ensimmäisenä Suomessa kuvattua velhopistiäisen pölyttämässä kimalaisorho-nimistä orkideaa. Järvinen ja Suomen Luonnon Kysy luonnosta -palstan kasviasiantuntija Seppo vuokko kertoivat, etteivät he ole tavanneet vastaavaa Suomesta. Vaikutti siltä, että törmäpääsky vartioi kuollutta lintua, sillä se ei juuri jättänyt tätä yksin vaan istui rauhallisena paikallaan vainaan vierellä. Tähän kysymykseen minulla ei ole varmaa vastausta." Pentti johansson sai ainutlaatuisen kuvan hyönteisestä "parittelemassa" kukan kanssa pentti johansson muistaa pitkään kesäkuisen retkensä Turun saaristoon. Kuvittelin elävän linnun olevan paikalla nokkiakseen lajitoveristaan höyheniä pesätarpeiksi. Oheisen tikankontin Pukkinen kuvasi Kuusamossa, aivan Pienen karhunkierroksen reitin tuntumassa. "Tietääkseni tätä tapahtumaa ei Suomessa ole aiemmin kuvattu", Johansson sanoo. Hyvin koskettavia olivat hetket, jolloin pääsky ikään kuin yritti nokallaan herättää toveriaan kuvitteliko se sen nukkuvan. Ties kuinka kauan se oli jo ennen minun saapumistani vahtinut toista lintua. Olivatko tarinan kaksi lintua pari. Viikkoa myöhemmin palasin ja vein kuolleen linnun takaisin samalle paikalle; halusin nähdä kuinka muut reagoisivat. Ne eivät osoittaneet kuollutta kohtaan mitään kiinnostusta. Kämmeköihin kuuluvan kimalaisorhon esiintymiä tunnetaan Suomesta parisenkymmentä. Mutta kasviharrastaja Mari pukkinen on. Voiko olla niin, että joutsenten tapaan myös pääskyt kiintyvät puolisoonsa ollen jopa valmiita kuolemaan tämän kanssa. PeNtti johaNssoN Mari Pukkinen kuvasi erikoisen tikankontin Kuusamossa Viime numeron havaintokirjassa julkaistiin kuva jouko järvisen Virossa tapaamasta harvinaisuudesta, kehälehdiltäänkin keltaisesta tikankontista. Jäin vielä katsomaan, kuinka kuolleen katoaminen vaikutti. Havaitsin kuopan pohjalla istuvan pääskyn. Kesäkuussa hän pääsi todistamaan erikoista tapahtumaa. Ja sen kukan voi pölyttää vain velhopistiäinen", Johansson kertoo. "Itse pistiäinen on melko yleinen, mutta kimalaisorho harvinainen. Lopulta kävin hakemassa kuolleen pois. Tällöin näytelmä oli kestänyt kolme ja puoli tuntia. Sen kukka houkuttelee velhopistäiskoiraita luokseen ikään kuin parittelemaan, ja kun koiras lentää seuraavaan kukkaan, siitepöly leviää sen mukana. "Olen kartoittanut tikankontteja Suomessa ja löytänyt myös kokonaan keltaisia yksilöitä", Pukkinen kertoo. Katsoin, että tilanne oli kuollutta puolustavalle linnulle kestämätön. Tällöin se siirtyi elottoman linnun päälle levittäen siipensä tämän suojaksi välittämättä muiden lintujen nokaniskuista. Pian huomasin, että sen lähellä makaa kuolleena toinen aikuinen lintu. Näin Korhonen kertoo: "Saavuin sorakuopalle puolilta päivin. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! TOiMiTTaNUT jUha kaUppiNEN Kohtasiko olli Korhonen puolisonsa menettäneen törmäpääskyn? Suonenjokinen luontokuvaaja Olli korhonen on seurannut pitkään seudun törmäpääsky-yhdyskuntia. Eloa törmäpääskyyn tuli vain muiden pääskyjen aika ajoin yrittäessä päästä käsiksi kuolleeseen. havaiNTOkirja havaintokirja@suomenluonto.fi. Joskus käsittely näytti jopa kovakouraiselta, mutta höyhentäkään se ei toisesta irrottanut. 74 SUOMEN LUONTO 6 | 2010 mari PuKKiNeN oLLi KorhoNeN. Pahimmillaan kuolleen kimppuun syöksyi jopa neljä pääskyä. Muutaman kerran yksinäinen pääsky poistui lyhyeksi toviksi ilmeisesti hakemaan ruokaa
"Jännitimmehän me morsmaikun kanssa kovastikin, että josko nallet sattuisivat paikalle tulemaan", Ollila kertoo. jenni Miettunen löysi työtapaturmassa menehtyneen majavan jenni Miettunen retkeili kesäkuussa ystävänsä kanssa Petkeljärven kansallispuistossa Ilomantsissa ja kohtasi metsässä surullisen näyn: puutöissä kuolleen majavan. "Majava oli ilmeisesti jäänyt puun alle sen tiputtua kannon päältä." Miettunen löysi alueelta runsaasti majavan kaatamia lehtipuita ja mäntyjä. Ja tulivathan ne. Emo söi, ja pennut tähystivät." Sitten nalleneloset hävisivät kojun taakse näkymättömiin. "Puolenyön aikaan ne ilmaantuivat ensin kojun etupuolelle jotain värkkäämään. "Puu on osunut sitä ilmeisesti suoraan päähän." jeNNi miettuNeN juha oLLiLa SUOMEN LUONTO 6 | 2010 75. Ilmeisesti jokin paikalla olleista uroskarhuista käyttäytyi siihen malliin, että emo katsoi viisaimmaksi komentaa pennut turvaan." Karhulla on vain harvoin neljä pentua. Erityistä jännitystä kojuyöhön tuli, kun eräkeskuksen väki kertoi, että edellisenä yönä paikalla oli piipahtanut karhuemo peräti neljän pennun kanssa. Hän arvelee työn sankarin kuolleen nopeasti. juha ollila kohtasi juhannusyössä nalleneloset Luontokuvaaja juha Ollila oli varannut Martinselkosen eräkeskuksesta karhuntarkkailukojun juhannusyöksi jo kuukausia etukäteen. "Sieltä kuului puuhun nousemisen ääniä
pohjantikka on nakutellut mäntyyn helminauhoja. Päätellen reikien pienestä koosta ja tiheydestä kyse on tässä tapauksessa pohjantikasta. ki luon ä y s , siil L S in os ti o nto els men f rt o h . Mikä on aikaansaanut kyseiset jäljet. Erittäin hyvä valokuva mielenkiintoisesta ilmiöstä, jota selvittelin kauri Mikkolan kanssa. N t ja vo et kir uom 9, 0 nos s ti ä a k ä e S tu on ey s e k e h s ht a ka ylu Lä gia n y ik k an y s tk ia: k ukaa opa olo e ko ost m int t, g öp ita hava lmiö hk La n i sä e än t ai l l in eh k o hd ma ma ää , i l s ös my a e in ai h yt et ä O i! n e ES Tä kS eese fi to. Lintua on saattanut kiinnostaa pihka, joka tepsii pesään lyöttäytyneisiin syöpäläisiin. 76 SUOMEN LUONTO 6 | 2010. itse arvelen tikan olleen töissä, mutta mistä johtuu helminauhamainen rakenne ja mikä tuholainen puussa asustaa. Käpytikka taas rinkuloi useimmiten koivuja juoden mahlaa ja syöden siihen hurahtaneita hyönteisiä. Evolla pohjantikkaa tutkineen Timo pakkalan työryhmälle ilmiö on myös tuttu. hE M y oi t t it . Tikan työskentely on ollut ihailtavan säännöllistä. Sekä käpytikka että pohjantikka rinkuloivat puunrunkoja, mutta pohjantikalle se on yleisempää ja ilmeisesti ravinnonhankintakeinona tärkeämpää. Ilmeisesti tätä tapahtuu eniten juuri keväällä mahlan virratessa kuoren alla, sillä työ alkaa varhain huhtikuussa. Epäselvää on, missä määrin pohjantikan puuha kohdistuu yksinomaan puun eritteisiin ja missä määrin myös hyönteisiin. Jotkin tikan pesäkolot voivat lemuta vahvasti pihkalta, mistä tulee mieleen, että pihkalla voisi olla myös syöpäläisiä pesistä karkottava vaikutus. ja ky a tai ko n Lu 510 @suo i, kohta utio M je e 0 a lu os n S ky Ta OS N ON U yL i aS a Tv a Tij N TU aN T va a Ta S Mikä teki puuhun helminauhan? Törmäsin vätsärin erämaassa Nammijärven länsipuolella vanhaan mäntyyn, jonka kaarna oli täynnä säännöllisiä, nauhamaisessa muodossa olevia reikiä. Alpeilta tiedetään pohjantikan kantavan pesäkoloonsa TOiMiTTaNUT aLicE karLSSON TarkkaaN TikaTTU. Evolla yksilöllisesti seuratut pohjantikat olivat jopa kilometrien päässä pesistään mielipuitaan rinkuloimassa
Öisin liikkuvat nisäkkäät täyttävät unentarpeensa valoisan päivän aikana. Liuskalehtisiä koivuja löytää aina silloin tällöin luonnostakin, ja liuskaisuus vaihtelee. Pirkkalankoivun lehdet ovat pikemminkin isohampaiset kuin liuskaiset. Muualla en sellaisia ole nähnyt. Vaaran uhatessa eläin voi lisätä lämmöntuotantoaan ja tarvittaessa jopa herätä. Reiät edesauttavat myös lahosienien itiöiden tunkeutumista kuoren alle. Talviuni ei merkitse varastoon nukkumista, ja karhu tarvitsee unta kesälläkin. Pesäkoloon pirkkaLaNkOivU voi tähystää peilillä, jonka voi valaista pienellä lampulla ja selvittää, mitä pesässä on. Loimaankoivun lehdet ovat hiukan pienemmät eivätkä aivan yhtä syvään liuskoittuneet. Näistä taalainkoivu eroaa siten, että lehti on liuskoittunut lähes keskisuoneen asti ja liuskat ovat hammaslaitaisia. Uni lienee varsin katkonaista, ja kun kantava naaraskarhu synnyttää ja imettää pentunsa talvilevon aikana, se tuskin suoriutuu urakasta yhtämittaisesti nukkumalla. Taalainkoivun lehti on liuskottunut lähes keskisuoneen, loimaankoivun ja pirkkalankoivun vähäisemmin, mutta nekin erottuvat rauduskoivusta selvästi. telemaan ympäristöään mutta vaipuu taas uudelleen energiaa säästävään lepotilaansa. Muita liuskalehtisiä muotoja ovat loimaankoivu ja pirkkalankoivu. Sellaisia olisivat männyllä lähinnä ytimennävertäjät ja sarvijäärät toukkineen. Hyönteisiä ja hämähäkkejä taas tarttuu sattumanvaraisesti sekä mahlaan että pihkaan, mikä voi tuoda hyvän valkuaisainelisän ravintoon. Mikä puu se on. Tarkalleen nimettyjä ovat oikeastaan vain taimitarhatuotannossa olevat muodot. SEppO vUOkkO Kasvit SUOMEN LUONTO 6 | 2010 77. LOiMaaNkOivU pihkapalloja, joissa saattaa olla mukana ravinnoksi kelpaavaa mahlaa. Näin sille ei aiheuteta vahinkoa. SEppO vUOLaNTO Linnut nukkuuko karhu kesällä? Olemme porukalla tuumineet, nukkuvatko karhut kesällä, kun ne kerran tankkaavat unta koko talven. Rinkulointia olisi hyvä tutkia lisää, onhan pohjantikka hieno pohjoinen laji, jonka ekologia pitäisi tuntea juuri Suomessa. Raja näiden kahden koivumuodon välillä ei ole kovin jyrkkä, ja taimitarhojen taalainkoivut ovat usein loimaankoivuja. Niin passiivinen horrostava nisäkäskään ei ole, että sallisi ruumiinlämmön laskea pakkasen puolelle, mikä merkitsisi kuolemaa. Nukkuminen ei varmaankaan ole karhun talviunen ensisijainen tavoite, pikemminkin keino elää säästöliekillä hankalan ajan yli. Eikä karhu jatkuvasti nukukaan vaan ainakin ajoittain seuraa lepopaikkansa ympäristön tapahtumia. Tärkeää on tehdä ero nisäkkäiden täydellisen talvihorroksen ja kevyemmän talviunen välillä. Pohjois-Amerikassa on tikkoja, joiden suoranainen elintapa on tehdä pihka- tai mahla-ansoja hyönteisille. Kysymys antoi aiheen mietiskellä, onko karhun talvenviettoa hieman harhaanjohtavaa kutsua uneksi. Sille on tyypillistä alentunut ruumiinlämpö, joka voi noudatella suojapaikan lämpötilaa. Taalainkoivu löydettiin yli 200 vuotta sitten Ruotsin Taalainmaalta, ja puistojen taalainkoivut ovat sen jälkeläisiä. Myös horrostava siili herää aika-ajoin tarkas- Kyseessä on taalainkoivu, yksi rauduskoivun monista liuskalehtisistä muodoista. Raja näiden lepotilojen välillä ei varmaankaan ole aivan ehdoton. Koivuissa tikkojen kohteena ovat myös koivunmantokuoriaiset ja niiden toukat. kySy LUONNOSTa aSiaNTUNTijaT vaSTaavaT TaaLaiNkOivU raUdUSkOivUja NäMäkiN. Kuusen ja sen oksien kuoriminen taas kohdistuu kirjanpainajaan, tähtikirjaajaan ja muihin kaarnakuoriaisiin. Tässä pohjantikka ei ole kuorinut mäntyä, joten se ei ilmeisesti käytäkään kuoren alla mahdollisesti olevia kovakuoriaisia ja niiden toukkia. Esimerkiksi karhu etsii päivämakuunsa jostakin viileästä paikasta, vaikkapa kostean ojan pohjalta, jossa se saa vedellä sikeitä rauhassa. MaTTi hELMiNEN Nisäkkäät Kuvat teijo NiKKaNeN Liuskalehtinen koivu paloniemen sairaalan pihassa Lohjalla kasvaa outo, riippaoksainen koivu, jonka lehdet ovat omituisen hapsuiset. Näin tikat tulevat valmistaneeksi tuhohyönteisille maaperää ja samalla ravinnon jatkuvuutta joskus myöhemmin
Suomenlahdella mustapilkkuiset ja -täpläiset lahnat, särjet ja muun muassa pasurit ovat yleistyneet kalastajien saaliissa. Haikaran ulosteissa veteen joutuvat toukka-asteet tunkeutuvat kotiloon, missä ne monistuvat ja kehittyvät vaiheittain lopulta kerkariatoukiksi. Arimpia tartunnalle ovat kalanpoikaset, mutta turvassa eivät ole aikuisetkaan kalat. Sehän on nykyisin runsastunut niin rannikoilla kuin sisämaassakin. Miten haperosta puumassasta rakennettu pesä voi kestää niin rankat olot, ja onko tuollainen paikanvalinta tavallista. Sen pesä on suunnilleen kananmunan kokoon saakka niin kuin mi- 78 SUOMEN LUONTO 6 | 2010 Kari seLoNeN. paikalliset kalastajat kutsuivat kaloja pikipojiksi. Yhdeksän lajia siis tekee pesiä tutusta harmaasta ampiaispaperista. Kuten kysyjä toteaa, pilkkuja ei ole vain kalan pinnalla, vaan niitä paljastuu myös ihon alta. Sen pesät ovat tunnettavissa suomumaisista kaaristaan, joissa vielä usein on monenlaisia värejä, koska ampiaiset jyrsivät pesäainesta sekä harmailta että maalatuilta puupinnoilta. Kuningatar, tai myöhemmin kesällä työläinen, siemaisee aluksi kupuunsa vettä. Kalan ihoon tunkeutuneen toukan ympärille kehittyy rakkula, jonka ympärille kertyvä pigmenttikerros, melaniini, aiheuttaa tuon näkyvän pilkun, tai kun niitä on runsaasti, täplän. Paikoin ne pesivät suurehkoina yhdyskuntina. Lieneekö ympäristön saasteilla merkitystä. kySy LUONNOSTa aSiaNTUNTijaT vaSTaavaT Mitä mustia pilkkuja oli särjissä? Sain pilkullisen särjen porvoon edustalta kråkön ja Emäsalon sillan puolimatkasta. Lohtua tuottanee se tosiasia, ettei loinen missään vaiheessa voi tarttua ihmiseen, joten kalat ovat syömäkelpoisia täplistään huolimatta. harri dahLSTröM Kalat ja äyriäiset pikipOika. Pesän kasvaessa putki puretaan ja käytetään muun pesän rakennusaineeksi. Kotilosta ne siirtyvät vapaaseen veteen, tunkeutuvat kalaan ja muuttuvat metakerkariatoukiksi. Pesän sisäänmenoaukko on alhaalla, joten vettä ei pääse valumaan sisälle. Kuvan särjessä pilkkuja on varsin runsaasti. En tiedä, tunnetaanko pensasampiaisen pesän kiinnitystapa oksaan, mutta sitä kannattai- Miten ampiaispesä kestää tuulta? Löysin melko ison ampiaispesän pihlajasta Näsijärven rannasta. Onko kyse loisista tai taudeista. Syljen jähmettyminen tekee seinämästä vedenpitävän. Suomustaessani huomasin, että kymmenissä kaloissa oli vastaavia mustia ihomuutoksia suomujen alla. Loistoukkia voi kalassa olla satoja ja tällöin ainakin kalanpoikaset ovat kuolemanvaarassa. Sitten se lentää jäytämään harmaantuneesta puusta kuitua ja muotoilee siitä veden avulla pallon, jonka se lennättää pesälle. Useimpien lajien pesät ovat suunnilleen tennispallon kokoisia ja muotoisia. Se on tunnettavista tummasta väristään, jossa erottuu loivaa aaltomaista rakennetta. Se ilmeisesti helpottaa pesän ilmastointia sen ollessa pieni ja kenties estää liiallista vetoa. Lopulta pesä kasvaa huomattavan suureksi, ehkä jopa lentopallon kokoiseksi. Koloampiaisen pesään syntyy kunkin lentomatkan tuloksena yksi kaari, joka on sen värinen kuin järsitty puu oli. pesä heilui tuulessa ja oli alttiina sateelle. Haikaraimumato tarvitsee kehittyäkseen pari väli-isäntää, joista ensimmäinen on yleensä kiekkokotilo ja toinen särkikalalaji tai ahvenkin. Suuressa osassa usean kilon särkisaaliista ja myös useissa pasureissa oli mustia pilkkuja. Suomesta on tavattu 13 yhteiskunta-ampiaislajia, joista kolme ei rakenna pesiä, koska ne loisivat muiden lajien pesissä. Koloampiainen eli yleinen ampiainen, yksi runsaimpia ampiaislajejamme, sovittaa samalla tavalla rakennusten onkaloihin tai myyrien koloihin hyvinkin suuriksi kasvavia pesiään. Mustatäplätauti ei tee särjestä syömäkelvotonta. PeKKa LiNKaLa PeKKa turuNeN pensasampiaisen pesä tenebrosus-muodon fasaani kä tahansa pallopesä, mutta sitten ampiaiset rakentavat sen suulle alaspäin suuntautuvan putken. Toukat aikuistuvat loisitun kalan syöneen haikaran suolessa muutamassa vuorokaudessa, ja alkavat tuottaa munia. Kolmas laji, jonka pesä on tunnettavissa, on kasvillisuuteen ja rakennuksiin rakentava kookas pensasampiainen. Ampiaisen pesänrakennustekniikka on pitkän evoluution tulos, täydellisyydessään ihmiselle vaikea käsitettävä. Seinän vetolujuus on erittäin hyvä, koska siinä on ristiin rastiin puukuituja. voiko saalista käyttää. Toisinaan pilkkuja on harvassa ja ehkä vain kalan evissä. Harvinainen herhiläinen, joka on jättiläiskokoinen ja niskastaan ruosteenruskea ja jota tavataan harvinaisena lounaassa ja kaakossa, tekee onttoihin puihin epämääräisen muotoisia pesiä. Leukojensa avulla ampiainen puristaa seinämän kymmenesosamillin tarkkuudella oikean paksuiseksi, oli sitten kysymys seinämästä tai kennostosta. Haikaraimumadon (Posthodiplostomum cuticola) pääisäntänä on eräitä haikaralajeja, joista meillä asustaa harmaahaikara. Lisäksi seinämä on moninkertainen ja väleissä on ilmarakoja, mikä parantaa sekä sen eristävyyttä että lujuutta. Kalatautia kutsutaan mustatäplätaudiksi, jonka aiheuttaa haikaraimumadon yksi toukkavaihe. Harmaahaikara laajentaa levinneisyyttään Suomessa, ja myös mustatäplätautisia kaloja saadaan saaliiksi yhä useammin ja yhä laajemmilla alueilla. Pesällä se sekoittaa puupuuroon sylkeään, joka jähmettyy nopeasti hapen vaikutuksesta
Silloin keskikokoinen nuori koira lähtee todennäköisimmin pakoon. Näätäemo saattaa olla pentujaan puolustaessaan yltiöpäisen rohkea ja käydä itseään kookkaamman eläimen kimppuun. kySy LUONNOSTa aSiaNTUNTijaT vaSTaavaT marco fuLLe plinius kertoo klassisessa raportissaan Pompeijin tuhosta. Kysymykseen näädän yleisyydestä ei ole täsmällistä vastausta. kuinka yleinen näätä on näillä seuduilla ja onko kesämökillemme odotettavissa näätäyhdyskuntaa. Tuhkapilven kiinteät ainekset vastaavat tavallisen ukkospilven jääkiteitä. Kuvassa näkyvät fasaanin tenebrosus-muodon tuntomerkit, tumman sinivihreä väri ja valkean kaulasepelen puuttuminen. Aikuiset näädät elävät reviireillään eivätkä pidä lajikumppanien vierailuista. Vulkaaninen salamointi on tyypillisesti tuhkapilven sisällä, ei pilvestä maahan kuten tavallisessa ukkosessa, vaikka niissäkin on pilvisalamointia. Lähinnä tulee kyseeseen ilves tai kookas koira, jolta kissan nujertaminen sujuu. Voidaan siis sanoa, että näätä on Lopella ja muuallakin Hämeessä ja koko metsäisessä Suomessa yleinen, mutta tämä pitää ymmärtää suhteellisena. Ilmaus yleinen, samoin kuin harvinainen, ovat epämääräisiä, koska ne merkitsevät eri eläimillä aika erilaisia yksilötiheyksiä. Näin salamointia on vain purkauksen äärimmäisissä tilanteissa, ei aina eikä jatkuvasti. Koiralle ei näädästä ole vaaraa, ellei kyseessä ole emonäätä, jolla on poikaset lähellä. Oletamme kissan ottaneen yhteen näädän kanssa. Muun muassa kuuluisa Vesuviuksen purkaus vuonna 79 tuotti voimakasta salamointia, kuten tapausta tarkkaan kuvannut historioitsija SUOMEN LUONTO 6 | 2010 79. Fasaani (Phasianus colchicus) on tuotu Aasiasta riistalinnuksi Suomeen jo toistasataa vuotta sitten. Kun tuhkapilvi nousee voimakkaasti ylöspäin, kiinteät ainekset hankautuvat toisiinsa ja niiden pinnalle muodostuu sähkövarauksia ukkospilven tavoin. Tulivuorisalamointi edellyttää, että tuhkapilven nousunopeus ja pilven tiheys ovat riittävän suuret. Tämä muoto salamat ja tulivuorenpurkaus islantilaisen tulivuorenpurkauksen aikaan julkaistuissa kuvissa näkyy salamointia. Viime vuosisadan puolivälissä ja pari vuosikymmentä sen jälkeen, jolloin retkeilin paljon Hämeessä, näätä oli siellä harvinainen, jos verrataan nykyiseen tilanteeseen. Vulkaaninen salamointi on usein havaittu. Todennäköisempänä pidän, että kissa on kuollut omia aikojaan ja jokin eläin, kenties kettu tai supikoira, on hoitanut hautauksen. Lisäksi tarhausten yhteydessä on syntynyt ja kehitetty muotoja, joita luonnossa ei esiinny. Fasaaneista tunnetaan useita alalajeja eri maantieteellisiltä alueilta. Silti en usko, että näätä olisi tappanut kissan. Näiden sisällä voi olla yhden, kahden ja jopa kolmen naaraan pienialaisempi reviiri. iLkka kOiviSTO Nisäkkäät TUhkaa ja SaLaMOiNTia. Entä miten käy keskikokoisen nuoren koiran, jos se kohtaa näädän. Varaukset purkautuvat salamointina. Ei ole vaaraa, että näädät perustaisivat yhdyskunnan. Liittyvätkö nämä yhteen. kuinka harvinainen lintu on kyseessä. Näätäkannan täystiheys on lajityypillisesti harvempaa kuin useimpien muiden nisäkäslajien. Niiden koiraat poikkeavat värien perusteella toisistaan, ja usein myös naaraiden värisävyt ovat erilaisia. Tulivuoren purkauksessa syntyy ukkospilven tavoin sähkövarauksia, jotka aiheuttavat salamointia. Pesät eivät todellakaan helposti putoile oksilta. kaUri MikkOLa selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet on meillä selvästi harvinaisempi kuin normaalin värinen fasaani sekä tarhattuna että istutettuna. SEppO vUOLaNTO Linnut upeapukuinen fasaani kuvasin upean fasaanin viime huhtikuussa Tampereen Takahuhdin pellolla. Salamointi ja tulivuoren purkaukset liittyvät toisiinsa. Fasaania tarhataan edelleenkin ja istutetaan riistamaille jatkuvasti. Fasaanien puvut voivatkin vaihdella yksilöllisesti melkoisesti, sillä eri alalajit ja muodot risteytyvät keskenään. Molemmissa tapauksissa on siis hankaussähköön liittyviä varauskertymiä, joiden vapautuminen aiheuttaa salaman. hEikki NEvaNLiNNa ilmakehän ilmiöt onko näädästä vaaraa? 10-vuotias kissamme katosi kesämökillämme Lopen vojakkalassa, vain kaulapanta jäi jäljelle. Linnun vartalo välkehti vihreän ja sinisen sävyissä metallinhohtoisesti. si tutkia teknisessä mielessä. Tämä kuitenkin pätee vain samaa sukupuolta oleviin, sillä näädällä kuten useilla muillakin näätäeläimillä urosten reviirit ovat laajat
Maitikat ovat kasveja. 6. Ovatko maitikat a) kaloja b) kasveja c) lintuja. Lahjatilauksen voit tehdä sivun 81 tilauskortilla internetissä www. 5. Mitä hyönteisiä kuvat esittävät? a B erKKi maKKoNeN / KuvaLiiteri c haNNu esKoNeN / KuvaLiiteri vastaukset: 10. 8. 10. A) kukkakärpänen B) ampiainen C) kimalainen. raiNer rajaKaLLio 9. 2. Mitkä vaarattomat hyönteiset muistuttavat erehdyttävästi muun muassa ampiaisia. 2. Lohen.. Kukkakärpäset. (09) 2280 8210. 1. 3. Kuikka. Luonnonystävän ykköslehdestä on iloa koko vuodeksi. Lahjatilaus sisältää onnittelukortin (kuvassa), jolla voit kertoa siitä lahjan saajalle. Mistä rantakäärmeen erottaa kyystä varmimmin. Kuka tunnettu iskelmälaulaja on mukana rakennuttamassa tuulivoimaa Raaheen. pähkiNöiTä Anna lahjaksi viiden tähden luontolehti! Suomen Luonnon lahjatilaus on tyylikäs tapa muistaa päivänsankaria, läheistä tai ystävää. 6. 7. Päijät-Hämeessä. Mikä suuri tapahtuma järjestetään vuosittain Ruissalon saarella. a) västäräkki b) joutsen c) kuikka. Jari Sillanpää. Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelua. 8. 4. Suomessa lajeja on viisi. 1. 7. Miten saat selville, kuinka kauas se iski. 5. Ruisrock. suomenluonto.fi soittamalla tilaajapalveluumme p. 3. Lisäksi pupilli on rantakäärmeellä pyöreä, kyyllä pystysoikea. Minkä kalalajin poikasille opetetaan Suomessa saalistusta ja suojautumista. Rantakäärmeellä on yleensä keltaiset laikut niskassa. Mikä on suomalaisten rakkain mökkilintu lintujärjestö Birdlifen kisan mukaan. Missä maakunnassa sijaitsee Hartola. Ala laskea sekunteja välähdyksestä jyrinän alkamiseen ja jaa summa kolmella. 9. 4. Näet salaman. Vastaus on kilometreissä
(09) 2280 8210, 2280 8209, tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 63 euroa, kestotilaus 56 euroa. Nimi: ...................................................................................................................................... Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. tilAuSASiAt internetiSSä: www.Suomenluonto.fi Suomen luonnon tilAuS/oSoitteenmuutoS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2010. Määräaikaistilaus 12 kk (63 euroa) Määräaikaistilaus 6 kk (35 euroa) Kestotilaus 12 kk (56 euroa) Olen SLL:n jäsen (hinta 56 tai 49 , katso tarkemmin ohesta). Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Teen osoitteenmuutoksen. Osoite: ..................................................................................................................................... Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila, (09) 622 1440 Painopaikka Hansaprint Turku/SL10_06/2010 Suomen luonnon lAhjAtilAuS Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 56 euroa ja kestotilaus 49 euroa. Kaikki tuotantokemikaalit ja -prosessit täyttävät Joutsenmerkin kriteerit. Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puhelin (09) 228 081 faksi (09) 2280 8232 sähköposti: etunimi.sukunimi@sll.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Juha Honkonen, 2280 8214, 044 0775 117 Toimittajat Antti Halkka, 2280 8203, 050 308 2795 Alice Karlsson, 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen (virkavapaalla) Johanna Mehtola, 2280 8274, 050 308 2186 Toimituksen assistentti Elina Juva (äitiyslomalla) Jenni Hänninen 2280 8201 Ilmoitusmyynti BF Media Galia Suarez Katainen Myyntineuvottelija Puh. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2010. FSC-sertifikaatti on puolueeton, Joutsenmerkkiä vahvempi takuu luonnonmukaisesta metsänhoidosta. Allekirjoitus: ............................................................................................................................. Lahjatilaus on määräaikainen. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. lahjan antaja (laskutusosoite): Hansaprint oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): lähettäjä Allekirjoitus: ............................................................................................................................. Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... Nimi: ........................................................................................................................................ Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 35 euroa. (09) 228 081, sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: pohjoismaat 8, muu Eurooppa 13 ja muut maanosat 23 euroa. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Osoite: ..................................................................................................................................... Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .................................................................................. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto Vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 HELSINKI Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2010. Osoite: ..................................................................................................................................... (09) 4559 0097 Fax (09) 4559 2246 Gsm 050 5707 924 galia.suarez@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki p. Vaatimuksia on asetettu muun muassa puun alkuperälle, kemikaalien ympäristömyönteisyydelle, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .................................................................................. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto Vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 HELSINKI lahjan saaja: Nimi: ........................................................................................................................................ Sisäsivujen painopaperissa (Nova Press Silk) käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Suomen Luonnon painopaperilla on Joutsenmerkki. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... SUOMEN LUONTO 6 | 2010 81. Irtonumero 7,5 euroa. Hansaprintillä on käytössä ISO 14001 -sertifikaatin mukainen ympäristöjohtamisjärjestelmä
Hän vältti vettä mutta osasi todistetusti uida. Berliinin muuri ei kestänyt puoltakaan vuotta ja Neuvostoliitto mureni perässä. hkä Manu eli ikivanhaksi, koska elämä ei ollut liian helppoa. Nyt hän lepää lempimetsänsä syleilyssä, lähikallion kupeessa. Manu on Manu. Hänestä kehkeytyi siisti leidi. Mökkinaapuri huomasi hännän pilkottavan vedessä veneen alla. Tai ehkä hän pyydystää kissojen taivaassa kermavaahdolla kuorrutettuja silakoita. SeuraavaSSa Suomen LuonnoSSa: Sieniharrastus toi kirvesmiehelle tohtorinhatun 7 / 2010 ilmestyy 17. Niissä maisemissa Manu tulisi viettämään kissanpäiviä 22 kesänä. N E imensä hän sai Mauno koivistolta. Oli kuusikko päästäisineen, kallio auringonottopaikkoineen ja järvenranta vastaongittuine kaloineen. Sieltä nostettiin siitepölyn peittämä vanhuksen hento ruumis. Yhdeksästä hengestään viimeisen kissa menetti nyt toukokuussa yllättävällä tavalla. Elettiin toukokuuta 1989 olin ala-asteella. jäLkikirjOiTUS harri NurmiNeN K Kissan kuolema un Manu syntyi, alkoi tapahtua. Koskaan Manu ei tainnut saada yhtäkään lintua kiinni. Virikkeitä riitti kaksospoikien leikkikaluna ja esimerkiksi silloin, kun hänet unohdettiin koko päiväksi ulos yli 30 asteen pakkaseen. Näin nyrkinkokoisen katin ensi kerran mökillämme, kirppikseltä kaivetun vuodesohvan alla. Isää kun huvitti ajatus huudella tasavallan presidentin nimeä takaovelta: "Manuu, sisälle sieltä!" Ensimmäinen käynti mummolassa oli aiheuttaa identiteettikriisin ainakin omistajille. Miten ihmeessä Manu on voinut hukkua. Kissa törmäili tokkurassa päin seiniä, mutta niin vain siksak-tassuttelu vei kuin veikin hiekkalaatikolle. Sieltä pelokkaat kissansilmät kiiluivat. Raukka ei vielä tiennyt, että ympärillä avautui maailman paras paikka, mökkimetsä ilman autoja ja hälyä. Toisella kerralla kun vessanovi oli jäänyt kiinni, Manu keksi pissiä keittiön lavuaariin. Onni "onnettomuudessa" oli, että Manu löytyi. Siskoni oli hakenut meille kollin ilmaiseksi jostain Nastolasta. Steriloinnin jälkeen herättyään Manu suuntasi ensimmäiseksi kohti vessaa. syyskuuta jUha hONkONEN TOiMiTUSpääLLikkö juha.honkonen@suomenluonto.fi 82 SUOMEN LUONTO 6 | 2010. Yritti kyllä, mutta siivekkäät antoivat viiksivallulle pitkän kuonon. Luulen, että perheenjäsenemme joko tappoi ajattelematon teini tai murhasi kissanvihaaja. Mummo nosti Manun takapuoli edellä silmiensä tasolle ja tokaisi: "Sillähän onkin pimpsa!" Hetken siinä hämmästeltiin mutta lopulta nimi päätettiin pitää
Se on palkinto hänen ansioistaan sirkuksessa", Manuel julisti. Tervapääsky oli keväällä käynyt tutkimassa pönttöä, ja sen kyydissä oli tullut kaksi uutta kirppua. Sitä kautta saattaisi päästä Helvetiaan ja sirkukseen. Tirpulle tuli paha olla, se halusi takaisin omaan rakkaaseen pönttöön. Se pistää tuntokarvat värisemään", sanoi Pomppu. Silloin se kuuli Pompun puhuvan. "Vaikka mitä!" vastasi Manuel. P T irppu-kirppu kuunteli lumoutuneena. "Kiitos", huokaisi Tirppu ja tunsi välttyneensä täpärästi kamalalta kohtalolta. Tirppu kertoi sille ylpeänä olevansa matkalla Helvetiaan. "Lähde tapaamaan ystävääni, joka on sieltä kotoisin ja aNNE pETäiNEN ja kaTi kiNNUNEN Luontosadun kertojina vuorottelevat lastenkirjailijat Aura Koivisto ja Anne Petäinen. "Hän veti painavia kärryjä perässään pitkin lavaa, pelasi jalkapalloa paremmin kuin Litmanen ja soitti rumpuja kuin taitavin rumpali", Manuel meuhkasi. osaa kertoa hurjia tarinoita varsinkin sirkuksesta. "Jaahah... Nuoret kerääntyivät kuuntelemaan Manuelia. Kuvittajana on kuvataiteilija Kati Kinnunen.. "EI IKINÄ!" parkaisi Tirppu hädissään. Ihmisillä oli hauskaa sitä katsellessa, sillä he luulivat kirppujen pelaavan jalkapalloa! Tirppua heikotti ja sen teki mieli sulkea korvansa, mutta se ei voinut. "Täytyyhän tulokkaita opastaa", Pompuksi esittäytynyt kirppu sanoi. Kirppuja liimattiin alustaan rumpujen ja muiden soittimien eteen ja sitten alustaa alettiin kuumentaa. "Kaikki näkevät komean kultaisen pannan taiteilijan kaulassa. Palloja oli pakko yrittää potkia pois, ettei olisi henki salpautunut. Ollapa itsekin sirkustaiteilija! Lopulta se päätti lähteä pyrkimään tervapääskyn pesään. "Haluan takaisin oravanpesään", se jatkoi kiireesti. Tirppu ei voinut uskoa kuulemaansa. Tirppu kiitti varoittajaa. Kirppujen joukkoon heitettiin pieniä pallosia, joissa oli myrkkyä. "Mitä hän sitten teki?" piipitti joku. "Tämä Tirppu on matkalla Helvetiaan, ja meidän täytyy auttaa sitä pääsemään tervapääskyn pesäpuuhun", se sanoi. Siellä oli kasvamassa useita kirppusukupolvia. Paljastukset jatkuivat. Pahin oli vielä kuulematta. Vasta koteloista kuoriutuneet nuoret aikuiset hyppivät voimakkailla takajaloillaan ympäriinsä. Toukat tonkivat pesäaineksia ja etsivät syötävää ainaiseen nälkäänsä. Tirppu ei moneen päivään pystynyt ajattelemaan muuta kuin sirkusta värikkäine telttoineen ja upeine temppuineen. Se oli suorastaan suupaltti, joka kertoili uskomattomia tarinoita Miguelin sirkusurasta Helvetiassa. Nuoret tuijottivat kiiltelevää rengasta. Miguel hätkähti ja hipaisi pantaa jalallaan. Se ei nähnyt enää pesäpöntön pehkuja vaan loistavan ja värikkään sirkusareenan, jossa se itse esiintyi hurraavalle yleisölle kimaltavassa kaulapannassa. ian Tirppu sai kuulla, kuinka sirkuksessa kirpuille kiedottiin kultalanka kaulan ympärille. Saatuaan yleisöä tämä innostui kuvailemaan Miguelin sirkusaikoja. jaa, no kyllä me autamme sinut sinnekin", sanoi hämmästynyt Pomppu ystävällisesti. Tirppu kiipesi pöntöstä ulos ja puunrunkoa alas. Kirput sidottiin kultalangasta vaunuihin, joita piti sitten raahata ympäri areenaa. Odoteltuaan aikansa se onnistui hyppäämään ohi kulkevan koiran selkään. Kun kirput heiluttivat jalkojaan yrittäessään paeta kuumaa, katsojat luulivat niiden soittavan innoissaan. LUONTOSaTU Kirppusirkus K ottaraispöntössä oli oravanpesä, ja sen sammalpehkuissa kävi kuhina. Samassa se kuuli huudon ja ehti täpärästi pois alta, kun tassu mätkähti raapimaan paikkaa, jossa se oli hetki sitten imenyt. Ne joutuivat viettämään lopun elämäänsä siihen kahlittuna. Salaperäinen Miguel oli vähäpuheinen mutta sen ystävä Manuel sitäkin puheliaampi
Palautusviikko 201038 767095-1006