Suomen Luonto 6/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ia a iSt Sm l a na li a ta om ur Su ojo ot u t v on lu 70 Hirven kamalat ja kauniit seuralaiset MeDUUSAT valloittavat Itämeren elokuussa virTAveSien viiLeTTÄJÄT: jokikorennot Vuoden laatulehti 2011 6 Irtonumero 7,50 12.8.2011 perhosmaaIlma osa perhosistamme on pulassa, mutta monilla menee myös hyvin. muutoksessa
syyskesä
syyskesä
Se oli täysin terve ja pirteä ja seurasi terävällä katseellaan saariston tapahtumia. tänä vuonna merikotkille syntyi vähintään 349 poikasta, kun 1973 niitä kuoriutui vain viisi.. linnun lentotaidossa ei ollut mitään vikaa. Värirenkaat paljastivat, että kotka oli rengastettu pesäpoikasena kesäkuussa 2008 vain 10 kilometrin päässä olinpaikastaan. Peloton merikotka kuva ja tekstI dicK FOrSMaN haNKONiEMEN ulkosaaristossa sattui tänä kesänä kohdalleni uskomaton merikotka. Kuvasin lintua aluksi veneestä, mutta kun huomasin sen tavanomaista pelottomammaksi, nousin maihin. Seuraavana päivänä kotka oli yhä samalla luodolla ja laski minut jo yhdeksän metrin päähän. lähestyin kotkaa ja seisoin lopulta 15 metrin päässä uljaasta linnusta. Se siirtyi sulavasti luodolta toiselle
Etenkin eteläisessä Suomessa soiden ojitukset ovat tuoneet hankaluuksia suoperhosille. Esimerkiksi ketojen ja hakamaiden lajit kärsivät elinpaikkojensa umpeenkasvusta. nyt iltojen pimetessä kannattaa hakeutua ulkovalojen äärelle, missä näitä näyttäviä yöperhosia saattaa nähdä lentelemässä. PääkirjoiTus lämmin kesä oli hyväksi perhosille SydäNKESä helteineen oli perhosten ja myös monien ihmisten mieleen. myönteistä on se, että uhanalaisia ystäviämme voidaan auttaa, jos halutaan. jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi Lumpeet ja ulpukat kasveja sadan miljoonan vuoden takaa. 6/2011 Eläimet ja kasvit 8 Häivähdys sinistä. Pelkät hyvät säät eivät kuitenkaan riitä. Häiveperhosia tuli paljon vahvistamaan jo eteläisimpään Suomeen vakiintunutta kantaa. itsekin tein sykähdyttävän havainnon, kun loikoilin riippumatossa Hämeenkyrössä. Esimerkiksi nokkosperhosia oli retkeilyalueillani viime vuosiin verrattuna huomattavan paljon. korvameduusa. Tuorein tieto hyönteisten uhanalaisuudesta. Kiikarilla varmistin, että kyseessä oli yksi upeimmista päiväperhosistamme, haapaperhonen. ilmavirtaukset toivat meille keskikesällä etelästä ja kaakosta myös perhostäydennystä. 16 Ikiaikaisia possuja ja lootuksia 30 Jäniksen kesä 46 Virtavesien viilettäjät markku Tano Luonto ja ympäristö 22 Kuusijalkaiset suurennuslasin alla. näin korkeiden haapojen latvuksissa lepattelemassa suuren perhosen, kuin linnun. 14 Uivia hyytelöitä. Se oli naaras, joka viihtyy korkeuksissa ja laskeutuu vain harvoin alas. meille saapui myös paljon ritariyökkösiä. Toukokuussa perustettu kansallispuisto on erämaista uusmaalaista luontoa. 6 Suomen luonto 16/2011 marika eerola Tea karvinen. myös hopeatäpliä, sinisiipiä, neitoperhosia ja amiraaleja oli mukavasti. muita tuulten tuomia olivat tuhannet sinappiperhoset. Punaisen kirjan mukaan jopa kuudesosa perhoslajeistamme olisi ahdingossa. Kotimaamme perhoset menestyivät hyvin. Suotuisa kesä todennäköisesti auttoi monia uhanalaisia perhosia lisääntymään. 34 Hirvissä on vetovoimaa 42 Hirvi muokkaa ympäristöään 50 Lupauksien ja uhkien nanotekniikka 56 Sipoonkorpi. Häiveperhoset
Vaatimuksia on asetettu mm. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 sami karjalainen 16 Retkeily ja matkailu 56 Ruuhka-Suomen korvessa. painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Liisa Hulkko, (09) 2280 8203, 040 717 8550 (ma.) Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen (virkavapaalla) Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, (09) 2280 8234, 050 432 8421 (ma.) Toimituksen assistentti Elina Juva (09) 2280 8201, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen (09) 4550 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. suomen 36. Lisää uhanalaisista hyönteisistä sivuilla 2228. 16/2011 Suomen luonto 7. kansallispuisto. virtaavien vetten yllä pörräävät pienet helikopterit. jaakko Heinonen KannESSa jussi murTosaari / kuvaliiTeri 34 hirven seuralaisia. Hansaprintillä on käytössään myös ISO 14001 -sertifikaatin mukainen ympäristöjohtamisjärjestelmä. VaKiot 8 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 45 Kolumni 55 Vahtikoira 68 Oma reviiri 72 Havaintokirja 74 Paras juttu 74 76 81 81 Lukijoilta Kysy luonnosta Pähkinät Palvelukortti 82 Suomen Luonto 70 vuotta aitojokikorento. avohakkuut ja turpeennosto herättivät iiro viinasessa ympäristönsuojelijan. 46 Painopaikka Hansaprint Turku/SL11_06/2011 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Kaikki tuotantokemikaalit ja -prosessit täyttävät Joutsenmerkin kriteerit. 62 Vieras Fujilta japanintattaren jäljillä. Suomenlumme on yksi neljästä lummelajistamme. Ihmiset ja elämäntapa 68 Kasvokkain. Vuoden laatulehti 2011 Suomen Suomen Luonto 6/2011 70. hyppyhäntäinen hirven jätöksillä kasvavilla hirvenparvimaljakkailla. Ketojen ja hakamaiden kunnostaminen auttaisi pikkusinisiipeä
Se on muutenkin lajeista liikkuvampi ja näkyvämpi, kun taas häiveperhonen viettää paljon aikaansa reviiriksi valtaamallaan tammen oksalla. lisääntyminen on täällä levinneisyyden pohjoisrajalla talvi- ja kesäsäiden säätelemää riskipeliä, mutta siitä huolimatta kumpikin laji on aivan viime vuosina onnistunut vakiinnuttamaan asemansa maamme perhoslajistossa. häivEpErhOSET elävät Suomessa etelärannikon tuntumassa valoisissa ja rehevissä lehtimetsissä. häiveperhoset siis yleistyvät vaikka kohtaavat Pohjolassa uusia uhkia. 8 Suomen luonto 16/2011. häiveperhoset laskeutuvat kuitenkin mielellään aamukasteen kostuttamille hiekkateille ja raadoille imemään vettä ja ravintoaineita. ne viihtyvät puiden latvuksissa eivätkä muista perhosista poiketen juurikaan käy kukilla. Pikkuhäiveperhosen toukat viihtyvät parhaiten haavan lehvästössä. levinneisyysrajojen siirtymisestä kertoo sekin, että Suomessa on jo tehty pari havaintoa pikkuhäiveperhosen etelämpänä syntyneistä toisen sukupolven yksilöistä myöhään syksyllä syyskuun lopulla. Pikkuhäiveperhosella on kuitenkin euroopassa levinneisyytensä eteläosissa säännöllisesti jopa kaksi lentävää sukupolvea. Pian perhonen kuitenkin liikuttaa taas siipiään, katselukulma muuttuu ja siipien säihke katoaa kuin taikaiskusta! huippuhyvän perhoskesän myötä yhä useampi mökkiläinen kohtaa etelä-Suomen metsäteillä ison, sinistä säihkyvän siivekkään. häiveperhonen ja pikkuhäiveperhonen ovat uusia tulokkaita, jotka runsastuvat vauhdilla. Myös vastalannoitettu pihanurmi voi saada sädehtivän vieraan. Suomen valloitusta on edesauttanut häiveperhoslajien voimakas runsastuminen Baltiassa ja Karjalankannaksella. MEiLLä häivEpErhOSET lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta elokuun alkuun. hitaasti aukeavat siivet paljastavat silmiä hivelevän sinisen hohteen. Viime aikoina pienempi on ollut niskan päällä, ja Suomessa jo vähintään neljä viidestä vastaan viuhtovasta häiveperhosesta on itse asiassa pikkuhäiveperhonen. aamupäivän kohoavan lämmön verryttämä iso tumma perhonen kiertelee ja kaartelee pitkään metsän puolella saniaisten yllä ennen kuin uskaltautuu hiekkatielle imemään aamun kosteutta. toukat talvehtivat puun kuoren raoissa ja oksien hangoissa. häiveperhosen jälkikasvu elää pa- dick forsman juilla, erityisesti raidalla. Luonto ja ympäristö nyt Perhoslajistomme monipuolistuu. toImIttanut aLicE KarLSSON Häivähdys S eteläiset kaunottaret levittäytyvät maahamme. sinistä ieltä se taas tulee
Silloin korea liihottelija nousee siivilleen ja katoaa voimakkain siiveniskuin ylös tien ylle kaartuvaan lehvästöön. hEiKKi vaSaMiES Luottavainen sisilisko. sami osenius / vasTavalo 16/2011 Suomen luonto 9. sisilisko on suomen runsaslukuisin matelijalaji. se lämmittää. laituritkin nököttävät ponttooneillaan ilman perinteistä kiviperustaa. se käyttää pitkän aikaa jalkaani turvapaikkanaan ja kipuaa välillä myös varpaiden päälle tarkkailemaan. sisilisko on viehättävä tarkkailtava. Tiedän monia, jotka eivät ole koskaan edes nähneet sisiliskoa tai korkeintaan lapsuudessaan. Se suo tarkkailijalleen katsomisen ilon ja väriensä loiston, kunnes päivä alkaa lämmetä liikaa ja tien pinta kuivuu. Kostean ja ravinteikkaan painauman tieltä löytänyttä ja imemään innostunutta häiveperhosta on helppo lähestyä ja valokuvata. kesäpaikkamme aikuisetkaan sisit eivät pelkää meitä; kai ne ovat jo tottuneet viime vuosina kaksijalkaisiin naapureihinsa. sisiliskoilla on selkeä elinpiiri, jossa ne pysyvät vuodesta toiseen, ja ne voivat elää jopa kymmenen vuoden ikäisiksi. olemmehan vain vierailijoita. Kuvassa pikkuhäiveperhosia. KIIKARISSA raila HjorTH / vasTavalo LiiSa hULKKO Sisilisko varpaiden välissä iSTUN vaNhaN MaaTiLaN kiviportailla ja heräilen kesäaamuun. minä ja hiljainen sisilisko varpaiden välissä. Sisiliskon poikanen kipittää jalkani alle suojaan. Sopeutumista vaikeuttavat ailahteleva sää, paikoin liian innokas perhosten keräily ja liikenne, joka verottaa hiekkateihin mieltyneitä siivekkäitä. Parasta, mitä tiedän, on istua tuvan vanhoilla kiviportailla joita ei saa korjata eikä tiivistää ja tarkkailla hiljaa, miten elämä pörisee, sirittää, sirkuttaa ja säksättää ympärilläni. häiveperhosia voi katsella rauhassa, kun ne ovat keskittyneet imemään kosteutta hiekasta. mökkien pihoista monet sisiliskot ovatkin luikkineet paremmille pesäpaikoille, kun kivijalat ja -portaat on tiivistetty, vanhat kiviaidat ovat kadonneet ja pihapiirien kivikasat on poistettu käärmeiden pelossa. nyt hoidamme sitä vaalien luonnonmukaisuutta, niittämällä niittyä ja poistamalla vieraslajeja. olen sisiliskolle suoja, en vihollinen. se ei siis ole harvinainen otus luonnossamme, vaikka havaintojen perusteella voisi siltä vaikuttaa. istuessani siinä hiljaa tumma sisiliskon poikanen kipittää varpaideni välistä jalkani alle suojaan. kesäpaikkamme, vanha maatila, oli vuosia täysin luonnon vallassa. Pari kertaa ne ovat eksyneet sisällekin ihmettelemään ja selvinneet siitä ilman paniikkia ja hännän pudotusta. juovikas sisiliskonaaras ja vaaleampi uroslisko kiipeävät nekin portaan koloista lämmittelemään. se on sääli
nyt sitä esiintyy paikoin lounaassa, erityisesti ahvenanmaalla ja Hankoniemellä. mattomaisesta verkosta johtaa suppilo suojapaikkaan. Verkon pinnan yläpuolella on kolmiulotteinen ohuiden seittien verkosto lentävien hyönteisten pysäyttämiseksi Eurooppalaisen vuoden hämähäkin valinnat aloitettiin 2006, jolloin vuo- den lajina oli kukkahämähäkki (Misumena vatia). Vuoden 2011 lajiksi valittiin niittysuppilohämähäkki (Agelena labyrithica). tavoitteena on lisätä yleisön mielenkiintoa elintavoiltaan monimuotoiseen hämähäkkien lahkoon ja vähentää hämähäkkeihin usein kohdistuvaa pelkoa ja inhoa. Vuoden lajista esitellään tuntomerkit, biologia ja levinneisyys runsaalla tusinalla kielellä, myös suomeksi. uudessa Punaisessa kirjassa (2010) se on arvioitu vaarantuneeksi lajiksi; edellisissä uhanalaisarvioinneissa laji katsottiin meiltä hävinneeksi. myrkkyrauhasten puutteessa se sitoo saaliinsa pakettiin. Hämähäkki oleskelee yleensä seittisuojuksessa tai verkon suppilossa valmiina käymään saaliin kimppuun ja lamaannuttamaan sen puremallaan. lajit elävät myös Suomessa, joskin sektorihämähäkki vain ahvenanmaalla. avoimilla ja lämpimillä paikoilla elävää niittysuppilohämähäkkiä uhkaa Suomen oloissa lähinnä elinympäristön umpeenkasvu. Suomenkielisen nimensä laji on saanut tyypillisen elinpaikkansa ja pyyntiverkkonsa rakenteen mukaan. Kampanjalla on myös saatu uutta tietoa lajien levinneisyydestä. SEppO KOpONEN 10 Suomen luonto 16/2011. Luonto ja ympäristö nyt kutoo suppiloita HUoMio HÄMÄHÄkkeiHin vuoden hämähäkkI Uhanalainen niittysuppilohämähäkki on vuoden 2011 eurooppalainen hämähäkki. E kuvaT: niclas frizén uroopan hämähäkkitutkijain, araknologien, yhteisö (European Society of arachnology) on julkistanut eurooppalaisen hämähäkkilajin vuodelle 2011. Sitä ovat seuranneet jättihietikkohämähäkki (Arctosa cinerea) 2007, huonehämähäkkien suku (Tegenaria) 2008, sektorihämähäkki (Hyptiotes paradoxus) 2009 ja aitoristihämähäkki (Araneus diadematus) 2010. laji on etelämpänä Euroopassa varsin tavallinen ja näkyvä, mutta meillä Suomessa harvinainen. Hämä- pyyntisuppilo häkki kutoo helposti havaittavan verkkonsa matalaan kasvillisuuteen, tavallisesti lähelle maan pintaa. Vuoden lajit ovat olleet näyttäviä ja helposti havaittavia lukuun ottamatta sektorihämähäkkiä, joka on valittu erikoisen saaliinpyyntitapansa vuoksi. Valinnan teki 84 tutkijan komitea 24 maasta
lahopuustoisia, vanhoja lehtimetsiä vaativan valkoselkätikan kanta on elpynyt viime aikoina elinympäristöjen suojelun sekä kaakosta Suomeen parina syksynä vaeltaneiden uudistikkojen myötä. pErTTi KOSKiMiES Norppatutkija sai ympäristöpalkinnon KESäKUUN aLUSSa jaetut suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnot menivät metsähallituksen luontopalvelujen norppatutkijalle Tero Sipilälle ja liikenneviraston suomenlahden meriliikennekeskukselle. Yhtä lukuun ottamatta reviirit ovat linjan ilomantsi vaasa pohjoispuolella. tulos on paras 25-vuotisen tehoseurannan historiassa. n Maakotkan pesimätulos parani. esko rajala Kulissilatoja tuulihaukalle TUULihaUKaT pESiväT tänä kesänä Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla sadoin parein hyvän ravintotilanteen vallitessa. Hyvään tulokseen ovat edesauttaneet suotuisat sääolot ja mainio ravintotilanne. saimaata säännöstellään nyt niin hellävaraisesti, että norpanpesät säilyvät ehjinä. etenkin myyriä ja jäniksiä on ollut runsaasti saatavilla. Pöntössä oli ladonomistajan- Kulissi toimii. kin mieliksi pesinyt tuulihaukka useana vuonna. Emoista ei näkynyt merkkiäkään eikä pesäpaikkaa löydetty. verkkokalastuksen rajoitusalue kasvoi moninkertaiseksi, kun sipilä ja muu tutkijat osoittivat kuuttien hukkuvan verkkoihin. jOUNi TiKKaNEN Lapinpöllöt pesivät pohjanmaalla hyvä MyyrävUOSi sai lapinpöllöt pesimään etelässä. suomessa pesii 330400 maakotkaparia. rengastaja Jussi Ryssyn neuvosta lehtimäkeläinen isäntä Jorma Hintsa pisti vanhan haravakoneen varaan muutamia lautoja pystyyn seinäntapaiseksi rakennelmaksi ja kiinnitti siihen pöntön parin metrin korkeudelle. Poikaset rengastettiin. Entiset heinäsuojat saavat lahota ja kaatua tarpeettomina. Esimerkiksi lapualta löytyi kesäkuun puolivälissä kaksi ruokaa kerjäävää pöllönpoikasta pienestä hiekkakuopasta. Seinäjoella lapinpöllö pesi lahon koivupökkelön päässä ja maastopoikue on löytynyt myös Kauhavalta sekä Pirkanmaalta mäntän ja Vilppulan seudulta. alajärven lehtimäen Palonevalla sortunut lato piti purkaa, mutta mitä tehdä sen päädyssä olevalle tuulihaukan pöntölle. latolakeus on monin paikoin jo ladoton. meriliikennekeskus valvoo öljykuljetuksia. viime vuonna poikasia löydettiin vain 86. Suurin osa pikkuhaukoista on valinnut pesäpaikakseen lintuharrastajien ja -tutkijoiden ladon päätyyn asettaman erikoispöntön. Kuinka ollakaan, tuulihaukkapari hyväksyi viritelmän ja pöntössä varttui potra poikue. ESKO rajaLa 16/2011 Suomen luonto 11 markus varesvuo. sipilän tutkimukset ovat taas johtaneet korjausliikkeisiin norpan suojelussa. Tulos on paras noin viiteenkymmeneen vuoteen. ongelmaksi on tullut kuitenkin latojen hupeneminen. markus varesvuo valkoselkätikka pärjää entistä paremmin EriTTäiN UhaNaLaiSEN valkoselkätikan pesintöjä varmistui metsähallituksen johtamassa seurannassa tänä vuonna 101, ja lisäksi tikkapareja löytyi noin 50 muulta reviiriltä. Pesistä 40 löytyi Etelä-Karjalasta (lisäksi 11 muuta reviiriä), 18 Pohjois-Karjalasta, 15 Etelä-Savosta esko rajala lyhyeSti valkoselkätikka ja loput hajanaisesti uudeltamaalta Hämeeseen ja Pohjois-Savoon. Suomessa pesii 3001600 lapinpöllöparia myyrätilanteesta riippuen pääosin oulun ja lapin lääneissä. jussi ryssy rengastaa lapinpöllöä. ESKO rajaLa Maakotkilla hyvä pesimävuosi METSähaLLiTUKSEN pesälaskennoissa on tänä vuonna löydetty 210 maakotkan poikasta
toImIttanut jOrMa LaUriLa maaiLmaLta indigoaroja on suojelutoimien ansiosta nyt jo tuhat, eikä se ole enää uhanalainen. lähi-idän Sheikki auttaa arapapukaijoja elinpaikkojen tuhoutuminen, metsästys sekä pyynti häkkilinnuiksi ovat ajaneet komeat arapapukaijat sukupuuton partaalle. Suojelutyöstä tuli valtaisa menestys: suojelualueen perustamisen lisäksi ravintopalmujen istuttaminen, näkyvä aseellinen vartiointi ja sen elintapojen tarkka tutkiminen ovat turvanneet poikastuoton. indigoarojen kanta on nyt noussut jo tuhanteen, eikä laji ole enää sukupuuton partaalla. viiMEiNEN viLLi SiNiara (Cyanopsitta spixii) menehtyi Koillis-Brasiliassa vuonna 2000. Apua on saatu yllättävältä taholta. Viimeinen luotettava havainto vil- listä paranánarasta (Anodorhynchus glaucus) tehtiin 1960 Etelä-Brasiliasta. indigoaran (Anodorhynchus leari) elinalue löydettiin kuivasta Koillis-Brasiliasta 1978, jolloin lajin kanta oli huvennut jo alle sadan yksilön. Erittäin harvinaisia siniaroja kuitenkin myytiin kansainvälisessä eläinkaupas- mika Bruun juHa Honkala indigoara pesii suppealla alueella Bahiassa Koillis-Brasiliassa. Erittäin uhanalaiseksi luokitellun aran laaja levinneisyysalue on pirstoutunut kolmeen osaan ja vain Pantanalin laajan kosteikkoalueen populaatio on vakaa. Vahvistamattomat maastohavainnot ja eläinmarkkinoille silloin tällöin jostakin ilmaantuvat paranánarat ylläpitävät vielä hentoa toivonkipinää pienen populaation olemassaolosta jossakin uruguayn ja Brasilian rajamailla. Hyasinttiaroja (Anodorhynchus hyacinthinus) pyydystettiin tuhansittain häkkilinnuiksi 1980-luvulla ja lajin kanta romahti. Siniaran historia on poikkeuksellinen. UHAnALAiSeT E telä-amerikan siniset arapapukaijat ovat olleet pitkään hätää kärsimässä. Vaikka lajin tieteellinen kuvaus tehtiin jo 1854, sen elinalueet pysyivät pitkään arvoituksena. pesänsä se tekee hiekkakivikanjonien onkaloihin. 12 Suomen luonto 16/2011. Pesäpaikkojen ja ruokailumaiden tuhoutuminen, metsästys sekä pyynti häkkilinnuiksi ovat koetelleet aroja pahoin
lapsekas seikkailuelokuva on harvoin näin ajankohtainen ja tuskin koskaan näin koskettava. jUha hONKaLa Topien touhuja voi tarkkailla itä-afrikassa. kenia Naaras vaikka petoksella TOpi on yleinen antilooppi itä-afrikan suojelualueilla. Siinä missä isä myi kaksi papukaijaa vuodessa, myi toinen pojista viisitoista. 2000-LUvUN alusta alkaen suojelupiireissä pohdittiin mahdollisuuksia siirtää tarhalintuja lajin alkuperäiselle levinneisyysalueelle. Hanke sai aivan uuden ja konkreettisen käänteen qatarilaisen sheikki Saoud Bin Mohammed Bin Ali Al Thanin ryhdyttyä siniaran pelastajaksi. rio-elokuva päättyy onnellisesti: siniarakoiras Blu tapaa lajinsa naaraan. Sheikki ja brasilialaiset viranomaiset valmistelevat parhaillaan ohjelmaa ensimmäisten siniarojen vapauttamiseksi lajin alkuperäiselle levinneisyysalueelle. juuri tällöin tehdyt yritykset yleensä myös onnistuivat. eliömaantieteessä on ajateltu uusien lajien kehittyneen yleensä mantereilta saarille levinneistä linnuista. tutkittua juHa valsTe sa jatkuvasti. urokset käyttivät valepärskähdyksiä vain silloin, kun kiimassa oleva naaras oli niiden reviirillä. Viimeinen siniarakoiras löydettiin 1990 Curacán kaupungin lähistöltä Koillis-Brasiliasta. lintuja siis eleli vielä jossakin! Siniara oli harvinaisuudestaan johtuen haluttu lemmikki, jonka myyntihinta saattoi nousta 30 000 dollariin. siksi naarailla ei ole varaa olla välittämättä niistä ja sen vuoksi ne urosten kannalta toimivat hyvin. jUha vaLSTE uusi-Guinea varislintujen alkukoti variSLiNNUT ovat Pnas-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kehittyneet uudessa-Guineassa noin 30 miljoonaa vuotta sitten. naaraat kiertelevät urokselta toiselle arvioimassa niitä, ja ne myös parittelevat useamman uroksen kanssa. tällaista riistoa ei vähiin huvennut siniarapopulaatio enää kestänyt. Viimein 1980-luvulla brasilialaiset biologit löysivät linnun elinalueet Brasilian kuivista koillisosista. Valistustyö kouluissa on jo alkanut ja sheikki on ostanut alueelta ison maatilan. lisääntymisaikana urokset hakeutuvat heinikosta nouseville termiittikeoille seisomaan. Sheikin perustamaan tutkimuskeskukseen Qatariin on saatu koottua kaksi kolmannesta kaikista maa- ilman siniaroista, yhteensä 55 yksilöä. Huolta aiheuttaa edelleen jatkuva laiton pyynti, siniaralle soveliaan elinympäristön riittävyys ja tarhattujen siniarojen geeniperimän kapeus. näin se varoittaa lajikumppaneitaan ja osoittaa niille uhkan sijainnin. kukin uros puolustaa kukkulan ympärillä omaa reviiriään. näin ne sekä näkevät että näkyvät paremmin. Selvisi myös, että samalta alueelta siniaroja oli myyty maailman papukaijamarkkinoille vuosikymmenten ajan. Koiraan kuoltua lokakuussa 2000, laji oli hävinnyt luonnosta sukupuuttoon. Pedon havaitseva antilooppi päästää pärskähdyksen ja alkaa tuijottaa saalistajaa. Tuolloin alue koostui saaristosta, jossa varislintujen kantamuodot kehittyivät ja menestyivät ja lopulta levisivät aasian mantereelle ja sitä myöten koko maapallolle. Tutkijat havaitsivat, että uros usein yritti paritella heti sen jälkeen, kun se oli väärällä hälytyksellä "pelastanut" ja pelästyttänyt naaraan. useat tuoreet tutkimukset osoittavat kuitenkin, etwilliam velmala Nokivaris asustaa läntisessä Euroopassa. tä myös saarilla kehittyneet lajit voivat levitä mantereille. WiLLiaM vELMaLa 16/2011 Suomen luonto 13. naaraat taas ovat kiimassa vain yhtenä päivänä vuodessa. ELOKUvaSaLEiSSa parhaillaan nähtävä 3D-animaatioseikkailu rio on kassamenestys: lipputulot ovat jo ylittäneet 300 miljoonan dollarin rajan! rion pääosassa nähdään sininen papukaija Blu, jonka esikuvana on Brasilian luonnosta kaksitoista vuotta sitten hävinnyt siniara. Siniaroja hoidetaan huolella ja ne on saatu lisääntymään hyvin tuloksin. Yhdessä ne voittavat ilkeän eläinkauppiaan pyrkimykset ja lentävät vapaina Brasilian luontoon. Selviävätkö ne alueella paikallisilmaston muututtua. Varovaisten arvioiden mukaan ensimmäiset siniarat voitaisiin vapauttaa viiden vuoden kuluttua. naaraan lähestyessä uroksen reviirin rajaa, uros pärskähtää ja tuijottaa silmät pullollaan ja korvat pystyssä heinikkoon vähän naaraan edessä. naaras perääntyy takaisin lähelle urosta. näin naaraan kannalta pärskähdykset varoittavat todellisesta vaarasta yli 99-prosenttisesti. Jacob BroJørgensen ja Wiline Pangle havaitsivat keniassa tekemässään tutkimuksessa kuitenkin, että kiima-aikana urokset käyttävät vääriä hälytyksiä saadakseen naaraan pysymään luonaan. kaiken aikaa eläinten täytyy olla varuillaan, sillä savannin korkeat heinät voivat kätkeä saalistavan leijonan tai leopardin. naaras tietysti pelästyy onhan se selvästi menossa saalistajan kynsiin. Siniarojen kauppaa Brasiliassa hallinneen suvun päämiehen kuoltua 1984, bisnes jäi kahden pojan hallintaan
Hiusmeduusa tarvitsee elääkseen vielä suolaisempaa vettä kuin korvameduusa. 14 Suomen luonto 16/2011. "olemme tyytyväisiä. ilmoituksia tuli paljon ja eri alueilta", erikoistutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta kertoo. kuukauden laji: korvameduusa uivia hyyTELöiTä Korvameduusat valtaavat suomenlahden ja saaristomeren loppukesällä. S Teemu köPPä aLicE KarLSSON uomessa kerätään parhaillaan tietoja meduusoista. Silloin tällöin meille eksyy myös hiusmeduusoja (Cyanea capillata), mutta hyvin sattumanvaraisesti. "Eniten meduusoja nähtiin Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Se on suolaisen veden laji eikä sitä tavata enää Perämerellä, koska siellä veden suolapitoisuus on liian matala. Seuranta aloitettiin jo viime vuonna, jolloin havaintoja kertyi satakunta. lisäksi joitakin havaintoja tuli Selkämereltä Suomen alueelta sekä myös aluevesirajojen ulkopuolelta riianlahdelta ja tanskasta." Pohjoisen itämeren ainoa meduusa on korvameduusa (Aurelia aurita), jonka kellon halkaisija on noin 15 senttiä
Korvameduusa syö eläinplanktonia, veden pikkueliöstöä, mätiä ja jopa pieniä kaloja. Suu ja suuliuskat ovat keskellä uimakelloa, jonka reunoilla roikkuvissa ripsimäisissä lonkeroissa on polttiaissoluja. meduusan itsensä ei tiedetä olevan juuri minkään eliön ruokalistalla, joten hyytelöiset voivat lisääntyä vapaasti ja popsia paikoin planktonin lähes viimeiseen vesikirppuun. myöhemmin naaras pärskäyttää toukat ulos, ja ne päätyvät jollekin alustalle ja muuttuvat polyypeiksi. Seuranta lisäsi yleistä tietoisuutta meduusoista ja moni näki korvameduusan ensimmäisen kerran elämässään. eliö on lähes kokonaan vettä ja se lukeutuu planktoniin, vapaasti vedessä keijuvaan eliöstöön. Se lamaannuttaa saaliin pyyntilonkeroidensa polttiaissoluilla ja vetää ruokapalan suuaukkoonsa. Hiusmeduusalta kuviot puuttuvat. Korvameduusa ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta esimerkiksi kuutiomeduusoihin kuuluvat, lämpimien merien australiankuutiomeduusa (Chironex fleckeri) sekä sormenpäänkokoinen irukandji (Carukia barnesi) voivat tappaa uimarin. korvameduusa KOrVaMeduuSat OVat merissä eläviä polttiaiseläimiä ja niiden uskotaan hyötyvän meriveden lämpenemisestä ja rehevöitymisestä. Sukeltajat ovat nähneet kallionseinämillä ja muilla alustoilla läpikuultavien polyyppien rivistöjä." n Meduusahavaintonsa voi lähettää Suomen ympäristökeskukseen Itämeriportaalin kautta: http://www.itameriportaali.fi Meduusasta polyyppiin meduusoita on maailman merissä paljon, ja uusia lajeja löytyy koko ajan muun muassa syvistä valtameristä. Hedelmöityksessä syntyy syksyllä niin sanottuja planulatoukkia, jotka kiinnittyvät aluksi naaraan suuliuskoihin. Samasta aukosta poistuvat myös kuona-aineet. "jotkut kalastajat muistivat, että viime kesän kaltaisia hyviä meduusakesiä on ollut aiemminkin." Eläin lamaannuttaa saaliinsa Korvameduusa on hyytelömäinen, lautasmainen eliö, joka liikkuu sykäysmäisesti supistamalla lihaksiaan. Varhaisimmat yleisöhavainnot itämeren meduusoista ovat kuitenkin jo 1900-luvun alusta. Kesällä polyypista alkaa irtautua miniatyyrimeduusoja kuin lautaspinosta lautasia. "nyt on todettu, että kyllä ne lisääntyvät myös meidän vesissämme. ne kasvavat syksyyn tultaessa täyteen mittaansa ja lisääntyvät jälleen suvullisesti. Korvameduusa lamaannuttaa saaliinsa pyyntilonkeroidensa polttiaissoluilla. "Vielä 1950-luvulla pohdittiin, lisääntyvätkö meduusat meillä vai tulevatko ne virtausten mukana Etelä-itämereltä", lehtiniemi kertoo. Korvameduusan tunnistaa helposti kellon päällä näkyvistä neljästä hevosenkengänmuotoisesta kuviosta, sukurauhasista. Meduusat ajautuvat syysmyrskyissä helposti merenlahtiin ja muualle rannikolle, joilla niitä voi nähdä massoittain. 16/2011 Suomen luonto 15. oman lisänsä soppaan tuo dna-tutkimus, joka muuttaa meduusojen sukupuuta. lehtiniemen mukaan laji saattaa hyötyä lämpimistä kesistä, jollainen viime kesäkin oli. Sellaisina ne jököttävät koko talven vesien lämpenemiseen asti. "Viime kesä oli hyvä meduusakesä, sillä tiheitä esiintymiä, meduusalauttoja, näkyi paljon lähinnä tammisaaren ja Saaristomeren välisellä merialueella", lehtiniemi sanoo. toisaalta kaikki meduusat kuolevat syksyisin, jolloin niiden energia vapautuu takaisin ravintoketjuun. meduusat lisääntyvät sekä suvullisesti että suvuttomasti
marTTi roininen / kuvaliiTeri Ikiaikaisia SEppO vUOKKO PoSSuja ja lootuKSia Lumpeilla ja ulpukoilla on erikoiset elämäntavat ja pitkä historia. 16 Suomen luonto 16/2011
t erhakat ulpukat houkuttavat pölyttäjiä voimakkaalla keltaisella värillään. Erittäin usein kukissa näkee metallinhohtoisia ulpukkakuoriaisia, jotka siitepölyä ja emin eritteitä syödessään samalla hoitavat pölytyksen. Kypsyttyään ne repeävät, ja siemenet levittäytyvät veden mukana uusille kasvupaikoille. 16/2011 Suomen luonto 17. lumpeiden ja samaan heimoon kuuluvien ulpukoiden pääasiallisia pölyttäjiä ovat kärpäset ja kovakuoriaiset. Sen kukat sulkeutuvat aina ennen iltaa ja pysyvät sateellakin supussa, sillä siitepöly ei siedä kastumista. Kun vapaus koittaa aamulla, ne ovat yltä päältä siitepölyssä. Kovakuoriaiset ovat olleet ensimmäisiä kasvien pölyttäjiä ja itse asiassa kukkakasvien evoluution käynnistäjiä. Ulpukan hedelmät, joita sanotaan possuiksi, kelluvat vedessä kuin viiniruukut. lootusmainen lumme on ujompi. lumpeen sulkeutuessa iltapäivällä hyönteiset saattavat jäädä yöksi häkkiin
Pölyttäjissä lummekasveilla ei ole ollut paljon valinnan varaa. TerHo Pelkonen / vasTavalo Ulpukan keltaisia pallomaisia kukkia näkee hyvin monenlaisissa vesistöissä. lummekasvien pitäytymistä kovakuoriaispölytykseen voi pitää alkeellisena piirteenä, mutta toisaalta mesipistiäiset tai perhoset eivät lentele vedenpinnan tuntumassa, eivätkä vesiperhoset ja surviaiset syö aikuisina mitään. Kasvien välille syntyi jo varhain TerHo Pelkonen / vasTavalo Ulpukoiden lehdillä elävät ja lisääntyvät nälvikkäät hoitavat myös ulpukan pölytyksen. kilpailua pölyttäjistä. Enimmät liitukaudelta säilyneet kukkafossiilit ovat suuria ja sitäkin on pidetty alkeellisena piirteenä. vastavirtaan kalojen ja lintujen matkassa Kukinnan jälkeen ulpukan ja lumpeen hedelmän kehitys on erilainen. Vankkavartiset ulpukan 18 Suomen luonto 16/2011
majavan tai piisamin irtirepimiä ja puoliksi syömiä juurakoita voi nähdä ajelehtimassa tai rantatörmällä. aikuinen käy kukissa, mutta toukka piilottelee veden alla. Vanhimmat kukkakasvien rakentees16/2011 Suomen luonto Ulpukan ja lumpeen hedelmän kehitys on erilainen. 19. itse olen löytänyt lumpeen siemeniä suurten sorvien vatsasta. Kun hedelmät kypsyvät, ne hajoavat ja siemenet vapautuvat veteen. Se työntää peräpäänsä hengitysputken lumpeen tai ulpukan ilmaputkistoon ja imukärsänsä nesteputkistoon. Hyönteiskiusoista näkyvin on lummenälvikäs. Harmittomampi tai ainakaan sen tuhot eivät ole yhtä näkyviä on ulpukkakuoriainen. Perimän muutosten (dna:n erojen) perusteella lummekasvien on arvioitu erkaantuneen muista kukkakasveista jo jurakaudella, noin 170 miljoonaa vuotta sitten. nekin kulkeutuvat jonkin aikaa veden mukana ennen kuin pehmeä siemeniä ympäröivä kudos hajoaa ja siemenet laskeutuvat pohjalle. ruokana vesilinnuille, nisäkkäille ja kovakuoriaisille Koska sekä lumpeet että ulpukat ovat yleisiä vesistöjen syrjäisimmilläkin latvajärvillä, niillä täytyy olla muita keinoja leviämiseen kuin passiivinen ajelehtiminen veden virtailujen mukana. myös vesilinnut syövät vedessä ajelehtivia hedelmänosia, jolloin siemenet kulkeutuvat lintujen ulosteissa toisiin vesistöihin. lajit kylläkin olisivat aivan toiset kuin nykyisellä metsälammella. Suoranaiset havainnot niin lintujen kuin kalojenkin mukana leviämisestä kuitenkin puuttuvat. Heikki kokkonen / kuvaliiTeri Majava syö ulpukan kukkia. "possut" jäävät pinnan yläpuolelle, mutta lumpeen kukkaperä kiertyy spiraaliksi ja vetää omenamaisen hedelmän syvälle pinnan alle suojaan hirviltä. upoksiin se syksyllä koteloituukin, kehrää ympärilleen suojaavan kotelokopan, jonka se täyttää kasvista pumppaamallaan ilmalla. Lummekasvit omille teilleen jo jurakaudella näkymä, jossa tummat havupuut peilautuvat lumpeenkukkien täplittämän veden kalvoon, voisi olla jo sadan miljoonan vuoden takaa. Syksyisinä muuttoa edeltävinä viikkoina linnut lentelevät edestakaisin järveltä toiselle, ja se on hyvää aikaa myös lumpeen ja ulpukan leviämiselle. Keski-Euroopasta on muutamia havaintoja karpeista, jotka ovat syöneet lumpeen ja ulpukan siemeniä. ulpukan porsaat hajoavat valkoisiksi mandariininlohkoa muistuttaviksi viipaleiksi, joissa kussakin on useita siemeniä. Vaipastaan irtautunut siemen on vettä raskaampi ja vajoaa pohjaan. Hirvi, majava ja piisami syövät mieluusti sekä lumpeita että ulpukoita. Sen rintamana etenevät mustahkot toukat syövät usein lumpeiden ja ulpukoiden lehdet risaisiksi jo keskellä kesää. näin se saa sekä ruokansa että hengitysilmansa ravintokasviltaan. lumpeella kutakin siementä ympäröi väljä pussimainen vaippa, jonka varassa siemenet ajelehtivat vedessä
Vanhempia on haettu siemensaniaisista tai hiukan käpypalmuja muistuttaneista Bennettiales-kasveista. Vaikka lummekasvit ovat siis ikivanhoja, ne eivät ole sen alkeellisempia kuin muutkaan kukkakasvit. toisaalta lummekasvien omat evolutiiviset sovellukset eivät liioin ole hyödyttäneet muita kukkakasveja. Parhaiten, lähes kokonaisena säilynyt Archaefructus oli sekin vesikasvi. Sitä vanhemmat löydöt ovat epäselvempiä, siitepölyjä ja erillisiä lehtiä tai lehdenkappaleita. Vaikka kukkakasvien esivanhemmat aivan ilmeisesti olivat kookkaita, jopa puumaisia kasveja, vanhimmat kukkakasvifossiilit ovat kuitenkin ruohomaisia vesikasveja. Havupuista tai muista paljassiemenisistä kasveista ne eivät syntyneet. löytöhetkellä sitä pidettiin selvästi lummefossiileja vanhempana, mutta myöhempi tutkimus on osoittanut sen suurin piirtein samanikäiseksi. Kukkakasvien kantamuodoista tiedetään vielä hyvin vähän. niillä on takanaan yhtä pitkä evoluutio kuin muillakin kasveilla, vaikka ne ovat kulkeneet omia polkujaan. lummekasvit erkaantuivat muista kukkakasveista 170 miljoonaa vuotta sitten, joten kukkakasvien päälinjassa tapahtuneet evolutiiviset keksinnöt eivät ole siirtyneet niille. tämä voi johtua yksinkertaisesti siitä, että kuivien maiden kasveista syntyy paljon harvemmin fossiileja kuin vesikasveista. ne voivat edustaa muitakin kasviryhmiä kuin koppisiemenisiä, joihin myös lumpeet ja ulpukat kuuluvat. lumpeen verson rakenne on hyvin erilaistunut kaikkine vesielämään liit- 20 Suomen luonto 16/2011. Lummekasvit ovat kulkeneet omia polkujaan. ta kertovat fossiilit ovat noin 125135 miljoonan vuoden takaa. Sekä siemensaniaiset että bennettiat kuolivat sukupuuttoon jo liitukaudella
ulpukoiden suonitus on avoin: suonet kyllä haaroittuvat kurottuessaan kohti lehden laitaa, mutta haarat eivät yhdy toisiinsa. se kasvaa monenlaisissa vesissä aina pienistä suolammista ja purojen suvantopaikoista suurille järville. nykyisen käsityksen mukaan se ja pohjanlumme ovat saman, suuresti muuntelevan lajin alalajeja. lumpeiden lehtisuonitus on verkkomainen, pääsuonista erkaantuvat hennommat haarat yhtyvät toisiinsa. euroopassa kasvavat alkuperäisinä vain meikäläiset neljä lajia: lumme, suomenlumme, ulpukka ja konnanulpukka. kun lajeja on kerran kunnolla katsonut, ne on helppo tunnistaa yksityiskohtiin paneutumatta. Pienikukkaisin laji on suomenlumme, mutta kukan koko ei riitä määritysperusteeksi. Kehälehtien lukumäärä ei ole kiinteä, kukkalehdet ovat kierteisesti, eivät erillisinä kiehkuroina ja eri kukkalehtien välillä on välimuotoja. n mauri rauTkari / leHTikuva olli saira / vasTavalo Suurin osa lummekasvien elämästä kuluu veden alla. 16/2011 Suomen luonto 21. suomenlumme on eurooppalaisittain itäinen: sitä kasvaa suomen keski- ja itäosissa, Pohjois-venäjällä ja Baltiassa, mutta se puuttuu muualta euroopasta. kokonaislevinneisyydeltään se on kuitenkin tyypillinen taigan laji, joka kasvaa lähes koko havumetsävyöhykkeellä, myös aasiassa ja Pohjoisamerikassa. nämä heteitten ja terälehtien välimuodot ovat olleet tärkeä avain kasvien rakenteen ymmärtämiseen: myös heteet ja emit ovat muuntuneita lehtiä. lehdetkin ovat pienemmät ja ohuemmat. konnanulpukka on isoulpukkaa erämaisempi ja pohjoisempi. isolummetta, jonka kukka on täysin avautuneena jopa 20 senttiä halkaisijaltaan, pidettiin aikaisemmin omana lajinaan. suomenlumpeella kukan terälehdet ovat lyhyitä, miltei kolmiomaisia, terälehtiä on vain kymmenkunta ja kukkapohjus on leveä, alapuolelta katsottuna neliömäinen ja voimakkaasti särmikäs. isoulpukan juurakot voivat olla metrin mittaisia, haarovia ja käsivarren paksuisia. markku Tano tyvine sopeutumineen, mutta kukassa on säilynyt useita alkeellisia piirteitä. nimenomaan virtaavissa vesissä ulpukka on lummetta yleisempi. ulpukan juurakot ovat kaljuja, päältä vihertäviä, alapinnaltaan vaaleita. Pohjanlumpeen kukan koko vaihtelee viidestä viiteentoista senttimetriin, ja samallakin paikalla voi nähdä sekä iso- että pienikukkaisia yksilöitä. etelä- ja keski-suomessa yleisin ja runsain lummekasvi on ulpukka. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat pienet erämaajärvet. kukan koon vaihtelu ei siis johdu pelkästään kasvupaikan oloista. lumpeiden juurakot ovat lyhyehköjä, ja niitä kattaa musta karvapeite, jäänteitä lehtiruotien tyven karvoista. lumpeet ja ulpukat voi erottaa kukattominakin. monella lummelajilla terälehdet vaihettuivat vähitellen heteiksi siten, että ulommissa heteissä on selvä valkoinen, terälehtimäinen varsiosa. samantapainen levinneisyys on esimerkiksi vaiverolla. Lumpeiden kukat kurkistavat lehtien lomasta kohti aurinkoa. Suomenlumme on lummelajeista pienikukkaisin. lumPeeT ja ulPukaT LUMMEKaSviEN heimoon kuuluu kymmenkunta sukua ja niihin vajaat sata lajia. suuria, aallokkoisia selkävesiä se karttaa niin kuin lumpeetkin
uhanalaisuuden syyt vaihtelevat huomattavasti, mutta suurimmalla osalla lajeista elinoloja ovat heikentäneet erilaiset elinympäristömuutokset ja ne ovat valtaosaltaan ihmisen aiheuttamia. Hyönteisten lajimäärä on karkeasti puolet kaikista Suomen eliölajeista, kun mukaan lasketaan muut eläimet, kasvit, sienet ja jäkälät. ilmastonmuutos vaikuttaa kahteen suuntaan: toisaalta lämpeneminen ja leudommat talvet ovat tuoneet uusia lajeja, toisaalta samat syyt johtavat joidenkin arktisempiin oloihin tottuneiden lajien elinolojen heikkenemiseen. hyönteisiä on niin paljon, että uhanalaisuusarvioon jää väkisin aukkoja. uhanalaisia hyönteisistä on hieman yli 1200, mutta noin kolmasosa niistä tunnetaan vielä sen verran huonosti, ettei niitä ole voitu ottaa mukaan uhanalaisuusarviointiin. Vuoden 2000 selvityksen jälkeen uhanalais- apollon yleisyydessä ei ole arvioitu tapahtuneen muutoksia kymmenen viime vuoden aikana, vaikka lajin uhanalaisuusluokkaa onkin laskennallisista syistä nostettu peräti kahdella. 22 Suomen luonto 16/2011. Esimerkiksi huonosti tunnetut ripsiäiset (thysanoptera) eivät olleet lainkaan mukana vuonna 2000 julkaistussa selvityksessä, nyt 141 lajista yksi luokiteltiin uhanalaiseksi. Arvioiduista lajeista noin kymmenesosan tilannetta pidetään tukalana. SEppO parKKiNEN paluumuuttajia Suomen perhosten tunnettu lajimäärä on 25 viime vuoden aikana kasvanut huimasti, noin 2320:stä yli 2570:een. KuusijalKa suurennuslasin alla S Pasi kannisTo / vasTavalo uomesta tunnetaan pitkälti yli 20 000 hyönteislajia, ja kymmeniä uusia löydetään joka vuosi. Samaan aikaan uhanalaisten määrä on kuitenkin noussut 125:stä 384:ään. Käsitys lajien uhanalaisuudesta tarkentuu ja muuttuu sitä mukaa, kun tietous lisääntyy. Siinä mielessä tilanne on siis sama kuin esimerkiksi linnuilla
uhanalaiset lajit osa 6: hyönteiset iset 16/2011 Suomen luonto 23
nykyarviossa monien pohjoisten lajien kannat ja populaatiomäärät on todettu pienentyneiksi, mutta näiden romahduksien pitkäkestoisuus ja pysyvyystila on vaikea todentaa. Kaikista hyönteisryhmistä perhosten tilanne onkin yhtäläissiipisten ohella heikentynyt näennäisesti eniten, kun uhanalaisten määrää verrataan ryhmän lajilukuun. avoimien ympäristöjen sulkeutuminen on merkittävin uhkatekijä jopa puolelle uhanalaisista lajeista. Nunnakirjokoisa kärsii avoimien alueiden umpeutumisesta. Pekka malinen Kirjoverkkoperhonen on EU:n päätöksellä keräilyltä rauhoitettu laji, vaikka KaakkoisSuomessa se onkin melko yleinen. Pekka malinen moni aiemmin hävinneeksi luokiteltu perhonen on tullut meille takaisin. ten perhosten määrä on kasvanut 143 lajilla. Suurimpia uhkia ovat turpeenotto ja soiden ojitus. lajien elinpaikkoja tuhoutuu myös aiemmin tehtyjen ojitusten edelleen jatkuvista vaikutuksista. Kiistatta eniten ovat kärsineet ketojen ja niittyjen perhoset. myös soiden perhoset ovat kärsineet. Suurin syy kasvuun on laskennallinen. niiden ahdinko ei useimmissa tapauksissa kuitenkaan riitä nostamaan lajeja listalle, koska ne ovat pohjoisempana vielä yleisiä. Perhosilla toukkien ravintokasvien määrä vaikuttaa välittömästi niistä riippuvaisiin lajeihin. uhanalaisuuden määrittelyssä käytetyt esiintymisalueiden pinta-alat ovat pienentyneet, ja se on nostanut uhanalaisten määrää, vaikka lajit eivät olisikaan harvinaistuneet. lähes 400 uhanalaista tarkoittaa kuudesosaa kaikista arvioiduista perhoslajeistamme. ne ovat vähentyneet ja uhanalaistuneet sitä mukaa, kun elinpaikat ovat metsittyneet. myös monet koi- ja koisalajit ovat taantuneet ajuruohon vähenemisen myötä. avosoiden määrä etelässä on romahtanut, ja suolajit ovat hätää kärsimässä. toisaalta viime vuosien edulliset sääolot ovat tuoneet monta meillä aiemmin hävinneiksi luokiteltua lajia takaisin. Esimerkiksi kangasajuruohon tilanne on edellisestä arvioinnista heikentynyt elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi. "näitä ovat muun muassa vaahterayökkönen, keltasiilikäs ja lehvämittari", kertoo Punaisen kirjan perhososuuden kokoamiseen osallistu- jussi murTosaari / kuvaliiTeri Silmälläpidettävä tundrahopeatäplä lentää pohjois-Lapin tuntureiden paljakoilla ja niityillä. 24 Suomen luonto 16/2011. Samalla tiukasti ajuruohoon sidoksissa olevien perhosten kuten muurahaissinisiipien ja harjusinisiipien tilanne on huonontunut
Lisää tietoa hyönteisistä on kertynyt niin paljon, että arviointiin on saatu mukaan runsaasti uusia lajeja. juHa janTunen muuTTuneeT meneTelmäT vaikeuTTavaT arvioinTia hyöNTEiSTEN SUUri LajiMäärä, nopeasti parantunut tuntemus sekä muuttuneet arviointimenetelmät ja -perustelut vaikeuttavat vertailua edelliseen kymmenen vuoden takaiseen arviointiin. todellisuudessa tilanne ei ole näin huono, sillä monessa tapauksessa luokituksen heikentyminen johtuu pelkästään arviointimenetelmien muutoksista. 16/2011 Suomen luonto Kalliokedoilla ja kivikkorinteillä viihtyvä kalliosinisiipi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. 25. Samalla satojen lajien tilanne on luokiteltu heikentyneeksi
nut Jaakko Kullberg. Syyksi paljastuu kuitenkin arviointikriteerien muutos. Luteiden tila kohentunut Kaikkein suurimmat hyönteisryhmämme, pistiäiset ja kaksisiipiset, johon muun muassa kärpäset kuuluvat, tunnetaan vielä sen verran puutteellisesti, että kummastakin ryhmästä vain alle puolet lajeista on voitu ottaa mukaan uhanalaisuusarviointiin. Sekin voi yllättää, että nimenomaan metsässä elävien kovakuoriaisten tilanne on parantunut huomattavasti. Suurissa ja monimuotoisissa ryhmissä uhanalaisuuden syitä ovat muun muassa keto- 26 Suomen luonto 16/2011 Pekka malinen. miten rauhoitus on vaikuttanut. uhanalaisuusluokan dramaattisesta muutoksesta huolimatta apollon todellisen tilanteen ei ole arvioitu muuttuneen. Punaisesta kirjasta voi lukea, että esimerkiksi apollon status on nyt kaksi luokkaa huonompi kuin edellisessä opuksessa. "ne ovatkin olleet ilmastopakolaisia." Vastaavasti tuntemus pikkuperhoslajistostamme on nostanut listalle aiemmissa katsauksissa huomiotta jääneitä lajeja. haapa tarjoaa elinpaikkoja Perhosten ohella myös kovakuoriaiset ovat varsin hyvin tunnettu suuri hyönteisryhmä; meillä lajeja on noin 3700. nyt 35 vuotta myöhemmin rauhoitettuja lajeja on jo 28. apollo on niin paikallinen laji, että tällainen tekninen laskentatavan muutos vaikuttaa suoraan käsitykseen lajin runsaudesta. Kun kymmenen vuotta sitten kovakuoriaisissa oli uhanalaisia lajeja yli sata enemmän kuin perhosia, nyt uhanalaisia perhosia on 50 enemmän kuin kovakuoriaisia. Vuonna 2000 lajien esiintymisaluetta arvioitiin pääsääntöisesti 5x5 kilometrin ruudukolla, 2010 vain 2x2 kilometrin ruutukoon mukaan. Peräti 41 metsälajilla on tapahtunut kohennusta. uhanalaisuus paperilla on siis varsin monitahoinen juttu, eikä perhosilla mene niin huonosti kuin Punaisen kirjan listauksista voisi päätellä. apollon asema vakaa Vuonna 1976 apollo ja pikkuapollo rauhoitettiin keräilyltä. Suuri osa on päiväperhosia, joista neljä on sinisiipiä, kolme hopeatäpliä ja kolme verkkoperhosia. on ehkä yllättävää, että kun perhosten uhanalaisten joukko on lisääntynyt kymmenessä vuodessa yli 140:llä, kovakuoriaisia on samalta listalta poistettu 14. tosin samaan aikaan 12 metsäkovakuoriaisen tilanne on heikentynyt. Päätekijäksi tähän muutokseen Punainen kirja esittää hakkuuaukoille säästettävien haapojen tärkeän merkityksen kovakuoriaisille
Se vaatii elääkseen kuivia ja lämpimiä hiekkakenttiä, joilla kasvaa kenttämarunaa. Lajia esiintyy vain muutamalla paikalla etelärannikolla. joHan kauPPinen / vasTavalo vaarantunutta täpläkukkajäärää tavataan Suomessa vain Saimaan seudulla. Toukka elää lahopuissa, joiden väheneminen on lajin suurin uhka. 16/2011 Suomen luonto 27. sami karjalainen Silmälläpidettävä lapinsirkka on väritykseltään muunteleva pohjoisten tunturien heinäsirkka. Loistokaapuyökkönen on näyttävä perhonen
pahimmat uhkatekijät ovat avoimien alueiden sulkeutuminen ja rakennustoiminta. nen, sillä uhanalaisten määrä on kymmenkertaistunut kymmenessä vuodessa! uhanalaisia yhtäläissiipisiä on nyt listattu 125 lajia. muuttuneet luokitteluperusteet tosin vaikeuttavat vertailua. Sitä tavataan hyvin harvinaisena ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. jen ja lahopuun väheneminen sekä soiden kuivattaminen. luteiden tilanne on hieman parantunut vuoden 2000 arvioinnista: uhanalaisten lajien määrä on pudonnut 34:stä 22:een. Yli kolmannes uhanalaisista luteista ja yhtäläissiipisistä elää kedoilla ja niityillä, joista suuri osa on sulkeutunut laidunnuksen loppumisen ja kasvillisuuden rehevöitymisen myötä. n Pekka malinen 28 Suomen luonto 16/2011. Teemu rinTala uHanalaisuuden luokaT UHAnALAInEn LAJI kuuluu aina johonkin kolmesta luokasta: se on vaarantunut, erittäin uhanalainen tai äärimmäisen uhanalainen. isoin uhka lajeille on elinympäristöjen umpeenkasvu. luokkiin sijoittamisen kriteereistä tärkeimmät ovat kannan koko ja levinneisyysalueen laajuus sekä näiden muutokset. aNTTi haLKKa Niittyjen ja paahteisten ketojen umpeenkasvu on supistanut mykerökaulusluteen elinaluetta. suomen punaiseen listaan kuuluvat uhanalaisten lisäksi lähes uhanalaiset eli silmälläpidettävät, hävinneet sekä puutteellisesti tunnetut lajit. Yhtäläissiipisten kaskaiden, kirvojen, kemppien, jauhiaisten ja kilpikirvojen tilanne sen sijaan on täysin päinvastai- Elinympäristön umpeenkasvu on monille lajeille isoin uhka. ruusuruohomaamehiläinen on edelleen silmälläpidettävä laji
www.iamnikon.fi 16/2011 Suomen luonto 29. Olen täynnä luovuutta. Suuri, tarkka kääntyvä näyttö, Full HD -videotallennus, 16,2 MP CMOS-kenno, EXPEED 2-kuvankäsittelyjärjestelmä, jopa 6400 ISO yksityiskohtaisten kuvien ottoon hämärässä sekä uusi erikoistehostetila. I AM YOUR OWN VIEW I AM THE NIKON D5100. Olen uusi näkökulmasi
TEKSTi ja KUvaT OLLi KOrhONEN jäniksen kesä Luontokuvaaja Olli Korhonen tapasi pitkäkorvan. 30 Suomen luonto 16/2011
Erona oli nyt se, että pupu piti korvaansa suussaan ainakin kaksikymmentä sekuntia ja näytti imevän sen päätä kuin pieni lapsi peukaloaan. Kesän aikana jänis tottui kuvaajaan ja suhtautui häneen harmittomana naapurinaan. 16/2011 Suomen luonto 31. Sain silti useita kertoja seurata, kuinka se yritti viilentää oloaan makaamalla litteänä vatsa maanpintaa vasten kaivamassaan matalassa makuukuopassa. KUvaUKSET NOUdaTTivaT samaa kaavaa: kellon lähestyessä kahdeksaa karautin tapaamaan jänistäni. Pian selvisi, että se tuli ruokailureviirilleen, kun laskeva aurinko oli heittänyt ensimmäiset suojaavat metsänvarjot paikan ylle. Parhaiten näistä puhdistusrituaaleista muistan illan, jolloin jänis etutassullaan taivutti toisen korvansa suuhun. En kiinnittänyt sen enempää huomiota kevätillan viimeisissä valonsäteissä ruokailevan eläimen pelottomuuteen, vaan keskityin kuvaamiseen. niin turvalliseksi se olonsa tunsi, että uskalsi sulkea silmänsä usean sekunnin ajaksi. Silloin sain nähdä asioita, joita hyvin harva on päässyt todistamaan: jänis nuoli huolellisesti toista takatassuaan, jota se sitten käytti kuin pulloharjaa niskansa ja kasvojensa pesemiseen. olin aiemmin nähnyt rusakkojen tekevän saman. jänis näytti useasti olevan jo odottamassa minua tien mutkassa, josta sen iltareviiri alkoi. Kahdesti se yllätti minut kierähtämällä ilman minkäänlaista varoitusta ilmassa ympäri ja tömähtämällä äänekkäästi kyljelleen maahan makaamaan. Siihen se jäi joko jatkamaan hetkeksi häiriintynyttä ruokailuaan tai istualtaan lepäämään. Ensin se säikähti äkillistä ilmestymistäni paikalle ja siirtyi muutamalla nopealla loikalla hiukan kauemmaksi. aloin noudattaa jäniksen aikataulua. Kuvauspaikalle ajoin aina samasta suunnasta. V uosi sitten toukokuussa kohtasin turkkiaan vielä vaihtavan metsäjäniksen yllättäen yhdellä kuvauspaikoistani. Siitä lähtien tapasin sen 19 iltana seuraavan puolentoista kuukauden aikana. Seuraavan kerran polkumme kohtasivat heinäkuun alkupuolella. Yleensä sen lepohetkien seuraaminen ei ollut mielenkiintoisempaa kuin nukkuvan ihmisenkään tarkkaileminen. tuolloin huomasin selvän säännönmukaisuuden: jänis ilmestyi iltaisin näkyville lähes samalla kellonlyömällä saman lyhyen huoltotien varteen. Viime kesän pitkä hellejakso sai jäniksen välttämään turhaa auringossa oleskelua. jossain vaiheessa jänis kuitenkin keskeytti ruokaleponsa huoltaakseen turkkiaan
Jäniksen päivät koostuivat verkkaisen ruokailun ja levon vuorottelusta. jänis haki helteellä helpotusta painautumalla mahdollisimman litteäksi maata vasten. 32 Suomen luonto 16/2011
n Kirjoittaja on Suonenjoella asuva vapaa luontotoimittaja ja valokuvaaja sekä lukion vieraiden kielten lehtori. 16/2011 Suomen luonto 33. mitä ajatuksia lienee liikkunut jäniksen päässä sen katsoessa silmät värähtämättä autoni sivuikkunasta sisään. TapaaMiSEMME OLivaT hyvin rauhallisia, usein jopa unettavia. Vipinää kinttuihinsa se sai vain kuullessaan jonkin epäilyttävän äänen. ruoho ja horsmat maittoivat sille hyvin. Elokuun loppupuolella pitkäkorva alkoi syödä myös puuvartisia kasveja kuten sianpuolukkaa sekä kukkivaa kanervaa. tuskin uskalsin hengittää. En voinut liikkua kameraa tai objektiivia vaihtaakseni. tilanne oli hermoja raastava, sillä tiesin yhden ainoan varomattoman liikkeen saavan pupun säikähtämään. Sitten jänis oli poissa. jänis ei viettänyt riehakasta elämää, vaan sen päivät koostuivat verkkaisen ruokailun ja levon vuorottelusta. ruokailua sainkin seurata kaikkein eniten: pääasiassa pupu popsi erilaisia meheviä rikkaruohoja. myös tällöin se useimmiten palasi hetken piilottelun jälkeen ruokailemaan autoni läheisyyteen. myös viimeinen kohtaamisemme oli poikkeuksellinen. tällä kertaa jänö alkoi yllättäen kieriä hiekassa niin lähellä, että minulla oli vaikeuksia saada se mahtumaan kokonaan kuvaan. Kuin enteenä tulevasta erostamme jänikseni tuli toiseksi viimeisenä kuvausiltana lähemmäs autoani kuin koskaan aiemmin. olisin yltänyt silittämään silkkisiä korvia sen katsellessa uteliaana minua. Kesken hiekkakylpyä sen silmät kuitenkin rävähtivät yhtäkkiä auki ja korvat nousivat pystyyn kuin huutomerkit
hannu huovIla / vastavalo 34 Suomen luonto 16/2011 Hirvessä on jaaKKO hEiNONEN Vaikka suomalaiset ovat jäljittäneet hirviä tuhansia vuosia, hyvin monta seuralaislajia ja joukko mysteerejä on vielä selvittämättä.
hirvEN jäLjET LUONNOSSa vetovoimaa 16/2011 Suomen luonto 35
Hirven papanoilla elävä lantakaulussieni kuitenkin kasvaa joskus niin suureksi, että sen erottaa jo kaukaa. Hirvi on toista maata. Komeita olivat kuupikatkin. Suvusta löytyy monia lantasieniä, joista osa on aika harvinaisia. metsäsaamelainen tuli toimeen ilman hirveä vain hyljevesien äärellä, jos sielläkään. erkkI makkonen / kuvalIIterI j ääkauden jälkeen Suomen kamaralle vaeltanut hirvi toi mukanaan hyönteisiä ja sieniä, joista muutamat ovat siitä täysin riippuvaisia. Siitä on jo lähes 20 vuotta, mutta uusintaa sellaiselle lajikirjolle ei ole tullut. monet lantamaljakkaat ovat tavattoman pikkuruisia ja niitä on hyvin vaikea huomata. jätökset ovat ravintoa ja sarvista monet pikkunisäkkäät saavat kivennäisiä ja suoloja. Sieniä hirvien jätöksillä märehtijänä hirvi on kehno kasvien siementen levittäjä, mutta eräiden sienten itiöt voivat selvitä hirven ruuansulatuksen läpi käyttökelpoisina. Eräänä litisevän märkänä syyspäivänä löysin kallion hirvenpapanoilta mahtavan määrän lantasieniä. Kaiken pitää olla kohdallaan: hirven ravinnon, sään, vuodenajan ja paikan. niitä ei kaipaa kukaan, ja ne tuntuvat hääräävän vain omaksi hyödykseen. Hirven mukaan nimettyjä sieniä onkin koko joukko, ja ne ovat hyödyksi monille eliölajeille. Hirvikärpäset ovat seuralaisista ikävimmästä päästä, haukuttuja ja ja parjattuja, kuten kaikki täikärpäset ja kiiliäiset. Se on oivallinen esimerkki tutkinnan vaikeuksista. tähän mennessä olen löytänyt hirven jätöksiltä kuusitoista eri sienilajia, mutta kirjallisuuden mukaan toinen mokoma olisi löydettävissä. olivatko ensimmäiset suomalaisetkin itse asiassa hirven seuralaislaji. tunnetuin hirven lantasienistä on hirvenparvimaljakas, oranssinen kevätsieni, joka sopivissa jaakko heInonen 36 Suomen luonto 16/2011 jaakko heInonen. Esimerkiksi jättösarvet tarjoavat pikkueläimille arvokkaita kivennäisiä ja suoloja, joita niiden muuten olisi hyvin vaikea hankkia. Lantakaulussieni kasvaa erityisen suureksi juuri hirvenpapanoilla. hirven papanat ja sarvet eivät ole hyödyttömiä
hirvEN jäLjET LUONNOSSa Oranssinvärisillä hirvenparvimaljakkailla kasvaa lähes poikkeuksetta ruskeita hirvimaljakkaita. 16/2011 Suomen luonto 37
mIkko pIIraInen / kuvalIIterI Keltasompasammalten hentoja sateenvarjoja. 38 Suomen luonto 16/2011 jaakko heInonen punasompasammalia hirven papanoilla. Hirvenparvimaljakkaan seurassa ainakin keväisin on aina myös ruskea hirvimaljakas, joita uusimman tiedon mukaan on neljä lajia. itiöpesäkkeen huppu houkuttelee väreillään ja hajullaan kärpäsiä. oloissa kasvaa runsaana hirven virtsapaikoilla. ja totta totisesti, löysin. Silloin tällöin sen voi löytää myös syksyllä jopa hirven papanoilta tai petoeläinten jätöksiltä. Ei auttanut muu kuin mennä hirvien talvilaitumille katsomaan onko todella näin. Viime keväänä havaitsin, että hyvin pieniä kärpäsiä hääri parvimaljakkailla ja ne näyttivät myös parittelevan niillä. Väri saattaa houkutella sieneen erikoistuneita kärpäsiä. Hirvenparvimaljakas on räikeän oranssi
Vaikka henkilökohtaisesta tapaamisesta on jo lähes sukupolvi, muisto harvinaisesta sienestä on syöpynyt vahvasti mieleen. tuore lanta taas vetää puoleensa kärpäsiä, joten itiöillä on mahdollisuus päätyä uudelle kasvupaikalle. 16/2011 Suomen luonto 39. metsissä ja soilla liikkuvien märehtijöiden jätöksillä kasvavia sammalia on Suomessa puolen tusinaa. hirvEN jäLjET LUONNOSSa ainakin kaksi eri lajia hirvimaljakkaita yhtenä ryhmänä hirvenparvimaljakkaitten päältä. itse sammalet ovat huomaamattomia, mutta pesäkeperät hienoja, sateenvarjomaisia, päärynämäisiä tai soikeita. itiöiden täytyy olla valmiina ulosteessa, sillä jo muutamien päivien kuluttua papanoilta löytyy satamäärin maljakkaita. Kelta- ja punasompasammalien itiöpesäkeperän laajentumat ovat hämmästyttävän värikkäitä, mutta pahalta haisevia. tuoksu houkuttelee kärpäsiä, jotka saavat jalkoihinsa ja karvoihinsa sammalen itiöitä. Valkeahkoja, nupikkamaisia itiöemiä oli runsaasti koko sorkanpala Jätöksillä kasvavia pikkuruisia sammalia on tarkasteltava läheltä. täynnä, ja sieni löyhkäsi kuin pilaantunut sarvesta keitetty liima. miten maljakkaat voivat tuota pikaa ilmestyä tuoreeseen lantakasaan. jonkinlainen elämän ihme on myös sarveisaineksella kuten jättösarvilla ja hirvenraadon sorkilla elävä sorkkasieni
tullessamme olimme kuulleet hirvien pakenevan paikalta. pisi pienten hyppyhäntäisten loikkiesElokuun loppupuolella 2009 eräässa pakoon. ne myös leviävät hitaammin ja ovat Ehkä se oli juuri ruiskauttanut muvasta oppineet iloitsemaan ihmis- nalastinsa hirven sieraimiin, ja sen lyverestä. miini. jos rihmaston alkusysäys olisi hilve- sen lisääntymisen myötä, mutta jotkuoriaisesta kiinni, se edellyttäisi tal- kut olivat niin sidoksissa hirveen, etvista itiövarastoa jossakin kuoriaisen tä levinneisyyskarttaan tuli suuri aukkehon osassa. venparvimaljakkaan rihmastoa, ja kuoHirvien sukupuuttoon metsästämiriaiset kuljettavat sienen itiöitä uusille nen saattoi monta seuralaislajia ahtaalle. sähyönteisissä on paljon lajeja, joilla on toukkien ravintosienen itiövarasto hirven salaperäisin seuralainen mukana talven yli. ulottuen jopa afrikan pohjoisosiin. Silloin kun hirvenparvimaljakkail- misen silmiä tai avonaista suuta. Se mahdollistaisi rih- ko kymmeniksi vuosiksi, ehkä lopullimaston kasvattamisen keväällä. on- ta. Hilvekuoriaisnaaraan täytyy joka ta- pa ihmiselle hieman epäilyttävä: otus pauksessa talvehtia aikuisena ja lähteä ruiskaisee lennosta munansa hirven siekevään tullen virtsapaikkojen hakuun, raimiin, mutta erehtyy joskus kohteesta tosin hyvin harvoin ja pommittaa ihon sillä sitten itiöitä matkassa tai ei. vet meitä vai saivartajaa. tosin ei ole mitään todistetta, pakenivatko hirhirvikärpänen vaanii kohdettaan pää alaspäin. Sitä luullaan helvansiemenpussin päällä lähikuvien toi- posti kimalaiseksi, vaikka niiden lenvossa. lajin lyhytikäinen aikuisvaihe on jositten tapahtunut jo syksyllä. met- sestikin. makro-objektiivin läpi katsotnyt ruotsalainen. Hirven päässä myös hirvimaljakkaita, jotka vanavedessä liikkuu kuitenkin vieläkin olivat alkaneet kasvaa jo lumen alla. sä korpinotkelmassa aloin ihmetellä erästä keskikokoista hyönteistä, joka villejä ja maltillisia hirvikärpäsiä hieman oudosti pörräten lenteli ympäHirvikärpäsen uskotaan eläneen maas- rilläni ja välillä laskeutui puun rungolsamme jo aiemminkin ja vain palan- le pää alaspäin tarkkailemaan tilannetneen takaisin 1960-luvun alussa. ruotsin hirvikärpäset tuntuvat tuna se näytti jopa jotenkin sympaattiolevan maltillisia suhteessa ihmisiin. Carl von Linné kuva- hyen aikuiselämän täyttymys oli suoritettu. Sorkkasieni on harvinainen, mutta haju tekee tapaamisesta ikimuistoisen. Hirvikärpäsen tähtäimessä on hirvi, ei ihminen. henrIk kettunen / CartIna Sienirihmasto elättää hyönteisiä si lajin skoonelaiselta metsäkauriilta jo Kovakuoriaisiin kuuluvan hilvekuoriai- 1730-luvulla, joten kärpäsellä olisi olsen toukat käyttävät ravintonaan hir- lut viljalti aikaa oppia pahoille tavoille. Se ei ollut kimalaisten tapaista, johan lajin levinneisyys harvinaisen laaja ten vähitellen aloin uskoa saivartajaan. usein kuiva ruohikko aivan ra- toäänet ovat erilaiset. työnte- sesta tehdään keskimäärin vain yksi lin edelläni kameraa muovisen pella- havainto vuodessa. selkäpiitä karmivampia otuksia, hirvenHilvekuoriainen ei siis mitenkään voi- nenäsaivartajia, jotka ovat naamioitunut tuoda itiöitä virtsapaikalle, ellei se neet kimalaisiksi. ko meikäläinen hirvikärpänen muunSaivartaja tutki ja haisteli hetken tunut vai onko se aina ollut riehak- hirven tuoretta lantakasaa, mutta lensi kaampi kuin ilmeisen eristyksissä elä- sitten retkitoverini lakin päälle tähystämään. Syksyinen kysely metsässä tuo vartänä keväänä löysin kuitenkin hir- man tuloksen: hirvikärpästä ikävämvenparvimaljakkaita ja samassa ryp- pää otusta voi tuskin kohdata. Kun olin innoissani, kun kamerakin oli hirvikanta Suomessa 1800-luvun lo- mukana, mutta myös varovainen, silpulla hupeni hupenemistaan, lä en halunnut väkäsellisiä munia silmyös hirvikärpäset katosivat. sen surumieliseltä. n jaakko heInonen 40 Suomen luonto 16/2011. Suu auki en uskaltanut sitä ihnyt yritetään selvittää, on- metellä. osa selvisi karjan metsälaidunnukhirven virtsapaikoille. ta puuttui kuoriainen, sienillä ruokaitavallisesti tästä merkillisestä otukli eräs vaalea hyppyhäntäinen
Hirven vastaavasta käyttäytymisestä ei ole tietoja. jaaKKO hEiNONEN hannu hautala / kuvalIIterI hirvennenäsaivartajan toukkia. hirvennenäsaivartaja muistuttaa kimalaista, mutta silmät ja siipien lepoasento ovat erilaiset. 16/2011 Suomen luonto 41 jaakko heInonen. euroopasta tunnetaan vain muutama tapaus, jolloin hirvennenäsaivartaja on ruiskauttanut munansa ihmisen kasvoihin, yrittäen kai osua silmiin tai ehkä hämmästyksestä pyöreään suuhun. aikuisten ainoana tehtävänä on paritella, jonka jälkeen naaraan on yritettävä ruiskauttaa munansa hirven sieraimiin. Tummat, pyöreät aukot näyttävät kiihottavan kärpästä. silti naudat yhä edelleen panikoivat kuullessaan lajin lentoääntä muistuttavan pörinän. hirvEN jäLjET LUONNOSSa meTsässä kannaTTaa PiTää suu kiinni hirvENNENäSaivarTaja (Caphenemyia ulrichii) tunnetaan huonosti, vaikka se lienee etelä-suomessa kohtuullisen yleinen. läheltä katsottuna huomaa sentään silmien eron mesipistiäisiin verrattuna ja siipien kärpäsmäisen asennon levossa. Hirvennenäsaivartaja näyttää odottavan hirveä puun rungolla pää alaspäin. laji on kimalaisen näköinen ja kokoinen. ensimmäinen havainto saivartajasta on suomesta vuodelta 1910, norjasta 1987 ja ruotsista 1988. jos ihminen saa saivartajan munat silmilleen, tiedossa on lääkärireissu, sillä pesemällä munia ei silmistä pois saa. Tilanne ei ole eduksi saivartajan toukillekaan, joten ääritilanne on eräänlainen tapaturma. aikaisemmin yleinen hirvennenäsaivartajan sukulainen, nautakiiliäinen, on mahdollisesti kokonaan kadonnut suomesta. aikuiset kuoriutuvat loppukesällä, ilmeisesti elokuussa. kuoriutuvat toukat taivaltavat syvemmälle sieraimiin ja nieluun, joskus harvoin jopa aivoihin, jolloin hirvi saattaa seota tai kuolla. Tämän suuren kärpäslajin tapana on lennosta ruiskauttaa munansa hirven sierainaukkoihin, jonne ne tarttuvat väkäsillään lujasti kiinni. Tarkkaan ei tiedetä, millä perusteilla saivartaja hirven tunnistaa, mutta sille näyttää sattuvan vahinkoja, tosin ei niin usein kuin hirvikärpäselle. keväällä hirvi aivastaa ja yskii ulos jopa kolmen sentin mittaisiksi paisuneet toukat, jotka koteloituvat maahan. ne eivät syö mitään
Kanta lähti nopeaan nousuun 1950-luvun alussa, lähinnä muuttuneen metsätalouden vuoksi. talvella 1970 kannaksi laskettiin 15 000 ja vuonna 1980 jo 95 000 yksilöä. muokkaa ympäristöään hirvet pistelevät männyn taimia poskeensa ja estävät paikoin haavan uudistumisen. TiMO SipOLa Hirvi H irvi on ollut Suomessa usein sukupuuton partaalla, viimeksi 1920-luvulla, jolloin maassa oli vain muutamia satoja yksilöitä. Syksyllä 2003 tehtiin kaatoennätys, 84 466 hir- 42 Suomen luonto 16/2011. Vuonna 2001 talvikannaksi saatiin ennätykselliset 140 000, mutta todennäköisesti hirviä on ollut 2000-luvun alkupuolella vieläkin enemmän
"Hirvet lähes estävät tällä alueella haavan, pihlajan ja rauduskoivun uudistumisen", kertoo vanhempi tutkija Juho Matala metsäntutkimuslaitoksen (metla) joensuun yksiköstä. Venäjällä sen sijaan hirvitiheydet ovat pienempiä kuin meillä. Suomeen verrattuna ruotsissa oli 10-kertaisesti enemmän hirven vahingoittamia mäntyjä. ruotsalaisen Per Angelstamin tutkimuksissa havaittiin, että hirven kannalta keskeisten lehtipuiden haavan, pihlajan ja pajujen määrä oli Karjalassa 13-kertainen ruotsiin verrattuna. Seuraavaksi tulevat kataja, koivu ja mänty. metsien määrä on soiden ojituksen seurauksena kasvanut, ja niiden rakenne taimikkoineen ja vesakkoineen on muuttunut nykyaikaisen metsätalouden myötä hirvelle edullisemmaksi. hirvEN jäLjET LUONNOSSa talvella hirvien mieliruokaa ovat lehtipuut kuten haapa, pihlaja ja pajut. Pajulla hirven sylki kiihdyttää katkaistujen oksien kasvua, mikä tihentää pensaikkoja entisestään. asko hämäläInen veä. jatkuvan laidunnuksen seurauksena eniten syödyt lajit häviävät ravinnoksi kelpaamattomille lajeille kuten lepälle ja kuuselle. Hirvien määrä metsähehtaaria kohden on ruotsissa ollut pitkään selvästi suurempi kuin Suomessa. Kesällä ja syksyllä ruokavalio on runsaampi, ja siihen kuuluu puiden ja pensaiden lehtien ohella esimerkiksi marjoja, yrttejä sekä heinä-, vesi- ja suokasveja. Sama ilmiö on havaittavissa muillakin pienillä suojelualueilla, joilla metsästys on kielletty. Hirvet aiheuttavat määrällisesti suurimmat metsätuhot männyn- ja koivuntaimikoissa, joihin ne kerääntyvät laumoina talvilaitumille. Esimerkiksi Pisavaaran luonnonpuistoon rovaniemellä kerääntyy metsästysaikana paljon hirviä. nyt kannan arvioidaan olevan noin 90 000 yksilöä. myös metsästyksen kohdistaminen uroksiin ja vasoihin on kasvattanut hirvikantaa. hirvi muuttaa puulajisuhteita Hirveä pidetään ekosysteemi-insinöörinä, avainlajina, jonka populaation ja Hirvet muuttavat metsiä kuusivaltaisiksi. käyttäytymisen muutokset heijastuvat ratkaisevasti koko muuhun eliöyhteisöön ja ekosysteemiin. haapa uhattuna männynversosyövän pelossa haapaa on vainottu vuosikymmeniä, ja sitä on jäljellä ennen kaikkea suojelualueilla. tärkein on kuitenkin mänty, jonka neulasia ja oksia on talvella runsaasti tarjolla. "Kolin kansallispuistossa hirvet syövät haavan taimet niin tarkkaan, että haavasta riippuvaisilla vanhan metsän lajeilla on suuria vaikeuksia." 16/2011 Suomen luonto 43. niilläkin haapa uudistuu kituliaasti, sillä hirvet syövät taimet
Hirvitiheyden kasvaminen vähensi mustikkaa ja lisäsi metsälauhaa. Haapa on lahopuuna tärkeä monille sienille, jäkälille, hyönteisille, kotiloille, kolopesijöille ja esimerkiksi liito-oravalle. lehtipuut lakkaavat uudistumasta vasta suurimmilla tiheyksillä. Hirvituhoja on tutkittu meillä enimmäkseen Etelä-Suomessa, mutta hirvi on männyntaimien pahin uhka myös lapissa. Eniten tuhot ovat kuitenkin lisääntyneet itä-lapissa. Suomessa on niin paljon hirven laitumiksi sopivia taimikoita, että ne elättäisivät paljon suuremmankin hirvikarjan ilman vakavia muutoksia metsäluonnossa. Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen on tarkastellut hirvikysymystä metsäntutkijan näkökulmasta. "Paikallisesti talvitihentymien alueilla ongelmia voi kuitenkin ilmetä, vaikka keskitiheydet eivät olekaan hälyttäviä", Suominen arvioi. ruotsin Västerbottenissa tehdyssä tutkimuksessa se on pystytty myös osoittamaan. Kuusen suosimisella on suuri merkitys maisemalle ja luonnon monimuotoisuudelle. "Hirvivahinkojen tulisi pysyä kohtuullisella tasolla, mutta kantoja on tarkasteltava paikallisesti ja alueellisesti." n 44 Suomen luonto 16/2011. mustikka on taantunut huomattavasti viime vuosikymmeninä. "Vahinkohistorian perusteella talvikannan lasku 50 00060 000 yksilöön voisi pienentää vuosittaisen vahinkomäärän kolmannekseen nykyisestä", juho matala sanoo. Mustikka taantuu Koska kuusi on hirven ruokalistalla viimeisenä, hirvien käyttämät metsät kuusiMustikat ovat tärkeää ravintoa myös hirvelle. Ia ahonen / vastavalo valtaistuvat. Kokeissa simuloitiin laidunnuksen vaikutuksia 10:n, 30:n ja 50:n hirviyksilön tiheyksillä tuhatta hehtaaria kohden. Pahimmat tuhot kohdistuvat hirven luontaisiin talvilaidunalueisiin lounaislapissa. paavo hamunen / kuvalIIterI hirvi riipii mielellään lehtipuiden kuten koivun lehtiä ravinnokseen. Vanhojen haapojen tullessa tiensä päähän niillä elävät lajit voivat kadota paikallisesti ja jopa alueellisesti suojelualueilta. toisaalta kokeen jatkuessa negatiiviset vaikutukset voimistuivat myös alemmilla tiheyksillä. metsätalouden ohella yksi syy mustikan vähenemiseen on hirvi. Se on merkittävää ravintoa sekä hirvelle että kanalinnuille. ruotsissa on todettu, että hirvellä voi olla merkittäviä vaikutuksia metsän ekosysteemiin ja monimuotoisuuteen. "todennäköisin syy mustikan taantumiseen on hirven suoran syöntivaikutuksen ohella laidunnuksen seurauksena lisääntynyt valon määrä ja siitä johtuva valoa vaativien kasvien kilpailuetu", sanoo tutkimukseen osallistunut dosentti Otso Suominen turun yliopiston Kevon tutkimusasemalta. ilmiötä voimistaa myös se, että hirvituhojen pelossa istutetaan yhä useammin kuusta, vaikka kasvupaikka sopisi paremmin männylle tai koivulle. "Hirven vaikutus on todella vaikea kysymys", hän sanoo. Hirvikannan nousu ja metson taantuminen käyvät ajallisesti yksiin. Kokeen kestettyä neljä vuotta kenttäkerroksen kasvillisuuden lajirunsaus oli korkein kymmenen hirven tiheydellä. mustikalla elävät hyönteistoukat ovat kanalintujen poikasten tärkeää ravintoa. tuoreimman Suomen metsien inventoinnin mukaan taimikoissa on hirvituhoja yli 700 000 hehtaarilla. Seitsemän vuoden kuluttua kohtuullinenkaan laidunnus ei enää kohottanut lajiston monimuotoisuutta
luonnossa yksityiskohtien runsaus ei kuitenkaan johda kaaokseen. olin vaeltamassa venäjällä Paanajärven kansallispuiston lähistöllä. kun metsä hakattiin, kaikki yksityiskohdat katosivat: kahden paksun kuusen muodostama "portti", jonka läpi polku kulki, puron suovehkat. rakkautta ympäristöön ei aina huomaa ennen kuin sitä radikaalisti muutetaan. olen joskus omistanut pienen palan metsää, ja sen keskellä kävellessä tuli turvallinen olo: tätä länttiä ei kukaan hakkaisi. Tuttujen metsien kaataminen ja maiseman muuttuminen herättää ihmisissä surua, joskus myös vihaa, mutta ennen kaikkea surua, tunteen sellaisen asian menetyksestä, jota ei koskaan saa takaisin. ainakin tuolloin venäjän metsät olivat mahtavia suomen metsäläntteihin verrattuna. Hakkuiden myötä kaikki katosivat: jäljelle jäin vain kivinen, äestetty maa ja kulkukelvottomat havunoksakasat. aluetta uhkasi hakkuu, ja yhtäkkiä näin mielessäni, kuinka tuo yksityiskohta, kivi ja kallioimarre, katoaisi ja tilalle tulisi persoonaton, monotoninen, historiaton avohakkuu. metsää voi omistaa, maisemaa ei. Tiedän itsekin, millaista on ajaa kiemurtelevaa hiekkatietä, jonka jokainen mutka on tuttu ja jokaisen mutkan takaa aukeava näkymä on tuttu paitsi se yksi, johon motot ja metsurit ovat nakertaneet aukon. mutta naapuri hakkasi omansa, ja se kirpaisi. silloin ajattelin, että ehkä olisi parasta asua betonilähiössä, jossa luontoa edustaisi asfaltin halkeamasta kasvava voikukka. vaeltelin melko nuorenakin yksin paksujen kuusten keskellä, ihmettelin metsäkortetiheikön satumaista tunnelmaa, ihailin rehevää puronvartta ja rannan kallioiden käkkyrämäntyjä. metsässä saattoi kävellä päiväkausia ilman, että törmäsi yhteenkään jälkeen ihmisestä. n Kirjoittaja on keravalainen kirjailija ja biologi. anna Hämäläinen 16/2011 Suomen luonto 45. ainakaan ei tarvitsisi surra ympäriltä kaadettavia metsiä. (samasta syystä ihailen täysinäisiä kirjahyllyjä: niissä villi valikoima erikokoisia ja -värisiä kirjoja pysyy kiltisti hyllyillään.) jostain syystä katse lepää ja mieli viihtyy hallitussa yksityiskohtien paljoudessa. Tiina Raevaara K esän korvilla, kun ihmiset alkoivat viettää aikaa kesämökeillään, K H akkuiden yksityiskohtia tuhoavan vaikutuksen tajusin kymmenisen vuotta sitten. kolumni elegia yksityiskohdille facebookissa sattui eteeni monta päivitystä, jossa tuttavat pahoittelivat kesänviettomaisemissaan tehtyjä hakkuita. makasin uupuneena maassa ja katselin kiveä, joka törrötti sammalikon keskellä, sen vieressä kasvavaa kallioimarretta. jokainen ymmärtää, kuinka kauan kestää, että kuusentaimesta kasvaa paksu ja viehättävä puuvanhus. esimerkiksi yksittäinen puu on täynnä yksityiskohtia, oksien fraktaalikuvioita, lehvien toistoa, rungon jäkälälaikkuja. ymmenisen vuotta sitten vanhempieni kesämökin vierestä kaadettiin metsä, joka oli oikeastaan ensimmäinen metsä, johon ylipäätään olen tajunnut kiintyneeni. juuri yksityiskohtien runsaus on eräs syy, miksi rakastan metsiä tai luontoa ylipäätään. metsä on ja pysyy, fraktaalit eivät riistäydy oksistaan
sami karjalainen virtavesien raiNEr rajaKaLLiO viilettäjät puron rantakivillä voi nähdä toukan, jonka nahka repeää ja niskasta punnertaa esiin uusi, suurisilmäinen olento. Se ei ole vieras ulkoavaruudesta vaan aikuistuva jokikorento. 46 Suomen luonto 16/2011
niitä on jo vuosikymmeniä tärvelty rakentamalla, ruoppaamalla ja reuna-alueita ojittamalla. lajin yksilöitä ei saa vahingoittaa edes toukkina, eikä niiden elinpaikkoja saa tuhota. Pienet virtavedet ovat kiistatta uhanalaisia. Vesi solisee leppoisana nivana kohti Venäjän rajaa ja laatokkaa. Heinäkuun alusta lähtien virran kalvon tuntumassa kiitää keskikokoisia sudenkorentoja. Välillä ne nujakoivat keskenään, lähtevät sitten eri suuntiin ja istahtavat rantakiville keräämään voimia uusiin koitoksiin. ne ovat valtaosin vihreitä mustin kuvioin, siis kirjojokikorentoja (Ophiogomphus cecilia). EU:n suojatti Kirjojokikorento kuuluu Eu:n luontodirektiivissä mainittuihin lajeihin. Se on tiukasti suojeltu vesiemme liito-orava. lepohetken aikana korentoja pääsee tarkkailemaan lähietäisyydeltä. harvinaisen kirjojokikorennon havainnot puuttuvat länsirannikolta ja Kainuusta kokonaan. H iitolanjoki ottaa Kangaskosken voimalan jälkeen hitaasti vauhtia. aina ei myöskään malteta jättää pienvesien rannoille riittäviä suojavyöhykkeitä. aivan tavaton näky eivät ole edes puroa pitkin kulkevat metsätyökoneen jäljet. 16/2011 Suomen luonto 47. Kun metsien uudisojitukset ovat vähentyneet, virtavesiä uhkaavat laajat täydennysojitukset ja turvesoilta johdetut humuspitoiset kuivatusvedet. Suomen luonnonsuojelulailla se rauhoitettiin vuonna 2006
Kuraojista kirjojokikorentoa on turha etsiä. Kun naaras ilmestyy paikalle, kaikki lähialueen koiraat säntäävät sen kimp- rainer rajakallio purokorento on Suomen neljästä virtavesikorennosta suurin. ilmeisesti luonnonsuojeluhallinto on kuitenkin katsonut, ettei kirjojokikorennolla ole suurta hätää, koska yhtään aluetta ei ole yksistään sen takia perustettu. Virtavesien korennoista tapaa yleensä koiraita. Takaruumiin pituus voi lähennellä seitsemää senttiä. 48 Suomen luonto 16/2011. Veden pohjassa on oltava ainakin jonkin verran soraa ja hiekkaa. Sen lisäksi kirjojokikorento on yhytetty Pohjois-Pohjanmaalta ja Etelä-lapista. sami karjalainen aitojokikorento kuoriutuu jo kesäkuun alussa. Naaraat käyvät virtojen varsilla vain pikaisesti parittelemassa ja munimassa. Periaatteessa kirjojokikorentoa eli "kekiliaa" varten pitäisi perustaa natura-alueita. Kukaan, joka on todistanut esimerkiksi kirjojokikorentonaaraan munimisyrityksiä, ei ihmettele vesikauhua. idässä sitä ei tavata enää Kazakstania etäämmällä. Kovakouraiset koiraat Kirjojokikorennon lisäksi Suomen joissa ja puroissa elelee kolme muuta virtavesiin erikoistunutta sudenkorentoa: aitojokikorento (Gomphus vulgatissimus), pihtijokikorento (Onychogomphus forcipatus) ja purokorento (Gordulegaster boltonii). länsi-Euroopassa kirjojokikorento on suuri harvinaisuus. Erikoisinta on, että Kainuu näyttää olevan tyhjiötä, aivan kuten koko länsi-Suomi. muun ajan ne elävät melko huomaamatonta elämää erilaisilla kuivan maan aukkopaikoilla saalistellen ja lepäillen. levinneisyyskin on kummallinen: Sami Karjalaisen Suomen sudenkorennot -kirjan mukaan kaakosta alkava alue kaareutuu Pohjois-Karjalasta tampereen kautta Hankoon. naaraat käyvät virtojen varsilla vain pikaisesti parittelemassa ja munimassa. Paikoitellen laji onkin melko runsas, mutta sitä voi pitää vaateliaana
Yleensä korentojen toukat tarttuvat johonkin vedestä nousevaan salkoon, kuten oksaan tai saranvarteen, paikkaan jossa toukan selkäpuolella ei ole esteitä. Kun se onnistuu, naaras pinkaisee siivet suristen pakoon. ne vaativat jo melko nopeasti liikkuvaa vettä sekä sora- ja kivikkopohjaa. olot niissä muistuttavat juoksevan veden huuhtomaa joenpohjaa. Komea, isojen ukonkorentojen kokoinen purokorento on keskikesän laji. jos sää pysyy leutona, niitä voi nähdä vielä syyskuun lopullakin rauhallisesti virtaavilla koskipaikoilla. jokikorennot pystyvät sen sijaan korentomaailmassa poikkeukselliseen suoritukseen: ne kuoriutuvat usein aivan vaakasuoralla alustalla. muista tekijöistä lämpö ja ravintotilanne saattavat hiukan muuttaa kuoriutumisen ajankohtaa. Kun ne kantavat, korento lähtee horjuvalle neitsytlennolleen. toukat ovat yleensä litteitä ja vahvajalkaisia. Pian pihtihäntien jälkeen nousevat lentoon myös kirjojokikorennot. Se pumppaa nestettä vartalostaan ja oikoo siipensä. Korentojen elämänkaarta säätelee monimutkainen mekanismi, jota ohjaavat päivän pituuden muutokset. Parittelujen jälkeen ne tökkivät munat kuin neulomakoneen neula rannan tuntumaan terävällä munanasettimellaan. Kittikoti ratkeaa Kuten muillakin korennoilla myös virtavesilajeilla on vaillinainen muodonvaihdos: toukan ja aikuisen välissä ei ole kotelovaihetta kuten esimerkiksi perhosilla. jokikorennon toukka kapuaa vedestä esimerkiksi kiven päälle. Vain muutaman lajin elämänkierron yksityiskohdat on selvitetty, mutta yleisilme tunnetaan kohtuullisesti. Kotvan kuluttua toukkanahka repeää niskasta ja kittikodista kampeaa ulos pehmeä, avuton aikuinen. n 16/2011 Suomen luonto 49. toukkavaihe kestää vajaasta vuodesta jopa kuuteen vuoteen, lajista ja elinalueen pohjoisuudesta riippuen. Viimeaikainen alkukeväiden lämpeneminen on saanut monien korentolajien ennätysyksilöt kurkkimaan ilmamerta entistä aikaisemmin. Sudenkorentojen parittelussa on romantiikka kaukana. Siksi ne pystyvät elämään virtaavan veden paineessa. Vaikka jokikorennot ovat sopeutuneet virtavesiin, varsinkin aito- ja pihtijokikorentoja elää myös kirkasvetisten ja karujen järvien tuulenpieksemillä kivikkorannoilla. Seuraavaksi ilmaantuvat pihtijokikorennot kesäkuun loppupuolelta lähtien. naaraat liikuskelevat mahdollisimman huomaamattomina jokitöyräillä. Suosituimmat elinalueet ovat varjoisia. reviirien rajoilla tapellaan joskus kiivaasti. sami karjalainen pihtijokikorennon keskiruumiissa on vahvat liekkikuviot. puun ja yrittävät paritella. Koiraat eivät muutamaa lajia lukuun ottamatta esileikkejä tunne. Sen koiraat partioivat reviireillään pienten, kirkasvetisten, matalien ja hiekkapohjaisten jokien sekä purojen yllä. naarasparalla on työ ja tuska päästä laittamaan jo hedelmöitetyt munat veteen. Siksi on vastapainoksi hauskaa seurailla virtavesissä lisääntyviä neidon- ja immenkorentoja, niitä perhosten tapaan lepattelevia sinisiipiä, joiden koiraat ovat oikeita kosiotaitureita. Kesäkuusta syksyyn Ensimmäisenä jo kesäkuun alkupuolella kuoriutuva virtavesilaji on niistä kaikkein vaatimattomin, aitojokikorento. Sitä tapaa jopa hitaasti virtaavissa mutapohjaisissa joissa
50 Suomen luonto 16/2011
luonnossa nanohiukkasia syntyy esimerkiksi polttoprosesseissa. Suomestakin on saatavilla nanohopeaan perustuvia antibakteerisia laastareita ja hajunsyöjäsukkia sekä likaa hylkiviä nanotekstiileitä. se tarjoaa myös uusia keinoja ympäristönsuojeluun. Lupauksien ja uhkien n tekSti haNNa KaiSa hELLSTEN / kuVituS iLja KarSiKaS anotekniikassa materiaalin rakenteita muutetaan molekyylitasolla, jolloin sen ominaisuudet muuttuvat. nanotekniikka Nanotekniikka on jo laajasti käytössä, vaikka sen vaikutukset terveyteen ja ympäristöön eivät ole täysin selvillä. Parhaillaan tutkitaan, voitaisiinko syöpäkasvaimia tuhota nykyistä tehokkaammin ja täsmällisemmin nanohiiliputkien avulla. Kuluttajatuotteiden lisäksi nanotekniikan lupaukset liittyvät muun muuassa lääketieteen kehittämiseen. nanotekniikan soveltaminen myös muissa kuluttajatuotteissa on kuitenkin uutta. Varsinaisesti uudesta keksinnöstä ei ole kysymys: nanotekniikkaa käytetään esimerkiksi matkapuhelimien näytöissä, tietokoneiden kovalevyissä ja aurinkopaneeleissa. uusia innovaatioita on odotettavissa myös muilla lääketieteen aloilla kuten diagnostiikassa. 16/2011 Suomen luonto 51
Yksi nanometri on siis 0,000 000 001 metriä. nanohopea irtoaa laastarista, läpäisee bakteerin solukalvon ja häiritsee solun aineenvaihduntaa siinä määrin, että se lopulta kuolee. joissakin tähänastisissa tutkimuksissa on ilmennyt, että osa pienikokoisista nanohiukkasista voi läpäistä ihon, istukan mikä on nano? NaNO TarKOiTTaa miljardisosaa eli mittayksikkönä millimetrin miljoonasosaa. nanopartikkelit voivat myös pienistä pitoisuuksistaan huolimatta vaikuttaa aineen kierrätysominaisuuksiin ja nanojätteen turvalliseen loppusijoitukseen. lämpöä heijastava, nanopinnoitettu ikkunalasi voi säästää niin lämmityksessä kuin ilmastoinnissakin, ja kestävämmät materiaalit puolestaan pidentävät tuotteiden käyttöikää. Esimerkiksi lisäämällä laastariin nanokokoisia hopeahippuja siitä saadaan antibakteerinen. Uusia ominaisuuksia nanomateriaalien erityisyys perustuu karkeasti kuvailtuna siihen, että lisäämällä materiaaliin nanokokoisia hiukkasia eli partikkeleita sen ominaisuudet muuttuvat. nanotitaanioksidihiukkaset estävät sini- ja piilevien kasvua, ja pienimmät hiukkaset ovat tutkitusti myrkyllisiä vesikirpuille. tavallinen hopea ei vaikuta samalla tavalla, vaikka sitäkin käytetään muun muuassa veden puhdistamiseen. alle sadan nanometrin hiukkasia kutsutaan nanohiukkasiksi. 52 Suomen luonto 16/2011. tekniikan yleistyessä tulee entistä tärkeämmäksi arvioida sen toksikologisia ja ekologisia vaikutuksia. nanotekniikka tarjoaa toisaalta myös uusia keinoja ympäristönsuojeluun, esimerkiksi energian- ja materiansäästöön. Sekä antibakteerisissa tekstiileissä käytettävää nanohopeaa että aurinkovoiteiden nanotitaanioksidia kulkeutuu vesistöihin suihku- ja pyykkiveden mukana. Yksi merkittävimmistä nanotekniikan innovaatioista on nanokokoisten hiiliputkien käyttö, jolla materiaalista voidaan tehdä esimerkiksi hyvin kestävää. nanoselluloosan käyttöä on väläytelty yhdeksi mahdollisuudeksi myös veden- ja ilmanpuhdistuksessa. Uutta tietoa tarvitaan nanomateriaalia sisältävien tuotteiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista on hankalaa saada yksiselitteistä tietoa. Kuluttaja saattaakin osaltaan rasittaa vesiluontoa yhä kasvavalla nanokuormalla, jonka kokonaisvaikutuksia voidaan vain arvailla. Nanotekniikka luonnossa Eri nanopartikkeleiden käyttäytymisestä luonnossa ei tarkasti tiedetä, mutta joitakin riskejä voidaan jo nähdä. tällä tavalla pystytään tekemään vahvoja mailoja tai rakennusmateriaaleja
työterveyslaitoksen erikoistutkija Lea Pylkkänen ei näe, että kuluttajilla olisi syytä paniikkiin. useat kansalaisjärjestöt, kuten Eurooppalainen ympäristöjärjestö EEB, ovatkin vaatineet kieltoa sellaisille kaupallisille nanosovelluksille, joiden terveys- ja ympäristövaikutukset ovat puutteellisesti tutkittuja. Suosittelemme kuitenkin, että nanomateriaalien kanssa työskentelevät ihmiset suojautuvat niiltä varmuuden vuoksi." työterveyslaitos koordinoi Eu:n rahoittamaa nano Safety Clusteria, joka koordinoi nanomateriaalien turvallisuutta edistäviä tutkimushankkeita. Yhdestä ja samastakin aineesta voi olla todella monta erilaista muotoa, ja nanopartikkeleita voidaan myös pinnoittaa eri aineilla. tällaisia tekijöitä ovat muun muuassa hiukkasen koko, pinta-alan suhde sen tilavuuteen sekä distribuutio eli se, millainen on erikokoisten hiukkasten jakauma materiaalissa", toteaa Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen. työn lomassa tehdään myös nanotekniikan perustutkimusta. Suomessa myydään jo kosmetiikkaa, joka sisältää nanomateriaaleja. 16/2011 Suomen luonto 53. Euroopan unionissa selvitetään mahdollisuuksia kemikaaliasetus rEaCHin uusimiseen, jotta nanomateriaalit voitaisiin sisällyttää siihen. tavallisen kuluttajan ei ole mahdollista tietää, mitkä tuotteet sisältävät nanomateriaaleja. Eräs nanohiiliputkia sisältävä materiaali vaurioittaa hengitettynä keuhkoja asbestin tavoin. työterveyspuolella puolestaan laaditaan suosituksia, joilla pyritään turvaamaan nanomateriaalien kanssa työskenteleviä terveysriskeiltä. "tälläkin hetkellä Suomessa on voimassa kosmetiikkadirektiivi, joka asettaa tiukat säännöt kosmetiikan turvallisuudelle", teknokemian yhdistyksen toiminnanjohtaja Sari Karjomaa kertoo. Lainsäädäntö laahaa jäljessä Kuluttajaohjauksen lisäksi myös ympäristölainsäädäntö laahaa pahasti kaupallisen kehityksen perässä. "tulee viemään vuosia, ennen kuin meillä on toksikologista tietoa, johon lainsäädännössä voidaan nojata", hän sanoo. Samaan aikaan Eu edistää tutkimusrahoituksen kautta nanotekniikan kaupallisten sovellusten kehittämistä: tutkimusrahoitusten hakuprosesseissa vahva yritysedustus korostuu, ja tutkimustyön tavoitteena on luoda uusia, kaupallisia innovaatioita. tällä hetkellä kemikaalilainsäädäntö ei huomioi nanomanipuloituja aineita omana erityisryhmänään. ne kaikki käyttäytyvät eri tavalla", Pylkkänen kertoo. Kuluttajat ymmällään nanotekniikan yleistyminen on tapahtunut kuin varkain. "työsarkaa riittää, sillä erilaisia materiaaleja on valtavan paljon. "Säätelyssä pitäisi pystyä ottamaan huomioon tekijät, jotka vaikuttavat nanohiukkasten reaktiivisuuteen ja sitä kautta ympäristöaktiivisuuteen. "tutkimusta eri materiaalien terveysvaikutuksista tehdään jatkuvasti, ja esimerkiksi asbestin kaltaisia vaikutuksia aiheuttava nanohiiliputki on jo poistettu markkinoilta", hän kertoo. ja jopa päätyä aivoihin. tietoa voi nanomaTeriaaleja sisälTäviä TuoTTeiTa: Tietyt aurinkovoiteet, ihovoiteet ja hammastahnat, osa lääkkeistä, antibakteeriset laastarit, elintarvikepakkausten pinnoitteet, likaa hylkivät vaatteet, hajunsyöjäsukat, kevyet mailat, voitelemattomat sukset, itsepuhdistuvat pinnat, pesuaineet, aurinkopaneelit, elektroniikka, nanoselluloosa, älypaperi, kotieläinrehu. olla vaikeaa saada, sillä tuotteen tarkka koostumus on usein liikesalaisuus. Hukkinen on ollut mukana työryhmässä, joka on selvittänyt nanotekniikan riskipolitiikkaa Euroopan unionille. "tämä aine on toistaiseksi ainoa nanomateriaali, joka on selvästi osoitettu terveydelle vaaralliseksi. "Kyseessä on nanopigmentti, jolla pystytään estämään auringon haittavaikutuksia iholle." Vuoden 2013 alussa astuu voimaan uusi kosmetiikkaasetus, ja kesäkuusta 2013 alkaen kosmetiikan valmistajien on lisättävä tuotteiden ainesosaluetteloon sana nano sellaisten tuotteiden kohdalle, jotka ovat nanomateriaaleja. Hänen mukaansa esimerkiksi titaanidioksidin nanomuoto on yleisesti käytössä aurinkosuojissa. "Suomessa myydään kosmetiikkaa, joka sisältää nanomateriaaleja", vahvistaa kosmetiikkakouluttaja Tita Lönnblad. nanotekniikan pakkausmerkinnät puuttuvat esimerkiksi kosmetiikasta. Hänen mukaansa nanomateriaalien viidakko on jo nyt niin monimutkainen, että sen täsmälliset riskianalyysit tulevat viemään huomattavasti aikaa
nanoteknologiaa kehitetään ja hyödynnetään myös suomessa, täällä tehdyt tuotteet ovat pääasiassa erilaisia pinnoitteita esimerkiksi elektroniikkateollisuuden tarpeisiin. eurooppalaisen ympäristöjärjestö eeB:n arvion mukaan nanomarkkinat tulevat kasvamaan vähintään sadalla miljoonalla eurolla seuraavan kymmenen vuoden aikana. Uusiutuva energia ja luonto kiittää! Tutustu ja tee Ekotekosähkösopimus osoitteessa www.luontokiittaa.fi 54 Suomen luonto 16/2011. Koska pelkkään tietoon ei voida nojata, tulisi lainsäädäntöprosessissa osallistaa asiantuntijatahojen ja viranomaistahojen lisäksi myös tavallisia kansalaisia. "Varovaisuuteen perustuvan sääntelyn pitäisi kuitenkin olla mahdollista myös silloin, kun tiede ei pysty tarjoamaan yksiselitteisiä vastauksia", janne Hukkinen sanoo. Sitä tuotetaan ESEn Mikkelin voimalaitoksessa tuotantotavalla, jonka myös Suomen luonnonsuojeluliitto ry on huomioinut Ekoenergia-merkinnän käyttöoikeudella. Saat hyvän mielen joka päivä. Tulevaisuuden TeknoloGiaa NaNOMarKKiNaT ovat kasvava ala, ja tulevaisuudessa tuotannon arvioidaan kasvavan erityisesti kiinassa, intiassa ja venäjällä. "Varovaisuusperiaatetta voisi soveltaa suosittelemalla kuluttajille malttia nanotekniikan käytössä. "tällainen säätely muistuttaisi ympäristövaikutusten arviointia, jonka puitteissa käydään keskustelua hyväksyttävimmän vaihtoehdon löytämiseksi", hän arvioi. nanoteknologian kaupallisia sovelluksia on jo runsaasti, ja niitä tulee jatkossa varmasti aiempaa enemmän. Hänen mukaansa nanotekniikkakysymyksen hallinnan tulee perustua arvoihin siihen, millaisia tuntemattomia riskejä olemme valmiita sietämään tekniikan lupausten vuoksi. Liity sinäkin edelläkävijöiden joukkoon ja valitse Ekoteko-sähkö. n Hyvä mieli tänäänkin... ...sillä valitsin kotiini ympäristöystävällisen Ekoteko-sähkön. mikäli tiede osoittaa, ettei riskiä ole, voidaan ohjeistusta sellaisissa tapauksissa muuttaa", hän pohtii. "tämä teknis-taloudellinen kytkös selittää osaltaan sen, miksi riskianalytiikka kulkee jälkijunassa ja materiaalien kehittäminen etenee paljon nopeammin kuin toksikologinen tutkimus", Hukkinen toteaa. arvo-ohjaus toimisi nykytilanteessa toistaiseksi emme tiedä, millaisia riskejä nanotekniikan laajaan käyttöön liittyy. janne Hukkinen kannustaa viranomaisia myös tiedolliseen ohjaukseen tilanteessa, jossa perinteinen normiohjaus on jäänyt kelkasta
suomi on toistaiseksi pitänyt yllä eurooppalaista kotiinpäinvetämisen perinnettä ja takertunut kalastuskiintiöihinsä kynsin ja hampain. kaikkein pitkäaikaisimmat ja suurimmat kalastussopimukset eu:lla on ollut senegalin ja mauritanian kanssa ja kappas, juuri noista maista on muodostunut eurooppaan suuntaavien siirtolaisten suurimmat lähtöalueet. milloin sukupuutosta on tullut järkevää työllisyyspolitiikkaa? esällä 2006 haastattelin marokkolaisessa metsässä länsiafrikkalaisia siirtolaisia, jotka toivoivat pääsevänsä horisontissa kimmeltävän välimeren yli eurooppaan. kala oli hyvää. n Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija. K olme neljännestä eu:n kalakannoista on ylikalastettuja ja kolmannes niistä on romahtamassa, koska eurooppalaiset kalastuskiintiöt ovat aivan liian suuria. jokin oli muuttunut aivoissani. seuraavan vuoden aikana kannattaa siis seurata, miten hallituksemme asiassa toimii. kun kiintiöistä on päätetty unionissa, jäsenmaat ovat pitäneet oman napansa tiukasti näkökentässä: järjestä viis, oman maan kiintiötä ei ainakaan saa leikata! ja kun omat vedet ovat tyhjenneet, olemme siirtyneet vieraille apajille pyytämään suomuselkiä pöytiimme. Tämän absurditeetin edessä kuulijan tekee mieli regressoitua päiväkodin pihan retoristen keinojen pariin: tik-tak-tiktak-viri-viri-tööt-tööt. rantakalliolla ahvenen fileerausta kömpelösti opetellessani pohdin, olenko piipahtanut vierailulle katoavaan kulinaristiseen maailmaan. jos ylikalastuksen poliittisilta puolustajilta tiukataan perusteluja, he vetoavat eurooppalaisten kalastajien etuun. Yksi eurooppalainen alus kalastaa kuukaudessa sen, mitä 7000 rannikkoalueiden pienkalastajaa vuodessa. K E uroopan unionin komissio yrittää vihdoin uudistaa jäsenmaiden kalastuskiintiöitä niin, että ne perustuisivat arvioon kunkin kalalajin kantojen koosta. jotain elokuvallista on siinä, miten varsinaisen työnsä menettäneet kalastuspaatit muuttuvat kiikkeriksi siirtolaiskuljettimiksi. jarkko virTanen jarkko virTanen. Yli 60 prosenttia euroopassa kulutetusta kalasta tulee unionin ulkopuolelta. vahtikoira Hanna Nikkanen J Kalaton meri uhannuksena opin syömään kalaa. diagnoosin kuullessani sairastuin empatiasta, ja kaikki kalasta edes etäisesti muistuttava alkoi oksettaa. kalastajien työpaikat on säilytettävä, vaikka se sitten johtaisi koko elinkeinon tuhoutumiseen, järkeilevät maatalousministerit. "kalastuksella ei elä." Tuolloin luulin, että he puhuivat rakennemuutoksesta että perinteiset elinkeinot olivat muuttuneet kannattamattomiksi, koska teollistuva ruoantuotanto polki markkinahintoja. sen ei pitäisi olla mahdotonta, onhan sama onnistunut monessa muussa teollisuusmaassa. odotin aina ajan korjaavan sitkeän muka-allergiani, ja keskikesällä se vihdoin tapahtui, ahvenanmaalla. "kotona ei ole minkäänlaista työtä tarjolla", nuoret miehet sanoivat. Huono ajoitus: kala on loppumassa. kala oli aivan todella loppumassa. kalattomuuteni alkoi vuonna 1985, jolloin olin sentimentaalinen nelivuotias ja parhaalta ystävältäni todettiin kala-allergia. nyt tajuan, että norsunluurannikkolaiset, mauritanialaiset ja senegalilaiset haastateltavani eivät puhuneet metaforin sanoessaan, että meri on tyhjä
ruuhka- hieno ylänkösuo Gillenmossarna on hindsbyn metsän sylissä. 56 Suomen luonto 16/2011
150-vuotiasta metsää, rinnelehtoja, lahopuuta ja perinnemaisemia. 16/2011 Suomen luonto 57 Henrik keTTunen / carTina. LöyTöRETKELLä SUomESSA Suomen korvessa Sipoonkorven uunituore kansallispuisto tarjoaa monipuolisia retkikohteita. P jOhaNNa MEhTOLa ienen hiekkatien varressa on iso parkkipaikka, jossa nytkin aamuyhdeksältä on pari autoa. Byabäckenin luontopolku on noin puolitoista kilometriä ja sen varrella näkee aika hyvän läpileikkauksen Sipoonkorven vaihtelevasta luonnosta. autosta ulos ja reppu selkään ja saman tien voi astua Byabäckenin luontopolulle. olen Sipoonkorven kansallispuiston pohjoisosassa länsitiellä, jonne on siis helppo tulla autolla, mutta lähelle pääsee myös helsingistä tulevalla bussilla nikkilään menevältä tieltä (tienro 1521, Korsonikkilä)
Sinne on pakko kurkistaa. · tarjoaa elinpaikan lähes sadalle uhanalaiselle ja silmälläpidettävälle lajille. Henrik keTTunen / carTina Byabäcken-joki solisee hindsbyn metsässä. siPoonkorven kansallisPuisTo · on kooltaan 1857 hehtaaria. tuossa on pieni vesilampare, joka on kuin taivasta peilaava suuri peili. · perustettiin 1.5.2011. Sipoonkorven mäkiset ja kumpuilevat maastot takaavat sen, että suojuotteja, ojia ja puroja osuu varmasti retkireittien varrelle. tässä vastaanottajana on raija ruisrääkkä, jolta tiedustellaan, miten edellisen kesän pesintä onnistui. Polulla on ollut kulkijoita; puiden juuret ovat paljastuneet suoniksi sen pintaan. Korteissa on hauskasti kerrottu alueen lajeista ja luonnosta. Vielä ei ole eväiden aika, joten kävelen nuotiopaikalta takaisin polulle. Korttien selaaminen vie aikansa, mutta mikäs kiire tässä on! Postilaatikoita on ripoteltu polun varrelle kuusi kappaletta ja niissä kaikissa on tietoiskuiksi tarkoitettuja postikortteja. nostan nipun postikortteja. · sijaitsee sipoon kunnan sekä vantaan ja Helsingin kaupunkien alueella. täksi kesäksi valmistunut huussi näyttää siistiltä. isompia vesistöjä, järviä ja lampia alueella on vähän. 58 Suomen luonto 16/2011. Punainen postilaatikko nököttää polun varrella. · laajenee tulevaisuudessa Helsingin kaupungin ja valtion maanvaihtojen avulla. Heti aluksi polku ylittää Byabäcken-joen, joka on tärkeä vesistö meritaimenelle koskijaksoineen. toisessa kortissa hepokatti huhuilee kadonneen viulunsa perään ja ris- tihämähäkki kaupustelee vähän käytettyä verkkoa. · tarjoaa rauhallisemman vaihtoehdon nuuksion kansallispuistolle, jossa kävijöitä on noin 200 000 vuosittain. matka jatkuu rehevässä sekametsässä. · sai 51 000 vierailijaa vuonna 2010. nyt kesän korvalla puro on hiljainen, mutta keväisin se ryöppyää valtoimenaan. luontopolku tunnetaankin nimellä Ponun perinnepostia. jokilaaksosta perinnemaisemaan reitti mutkittelee sankassa havumetsässä ja sukeltaa sitten avoimelle entiselle hakamaalle, jonka takana häämöttää jo Ängesböle, nuotio- ja telttapaikka liitereineen
taustamusiikista vastaa kuusikossa lauleleva satakieli. yhden kunnan ja kahden kaupungin puisto Sipoonkorven kansallispuiston pinta-ala on 1857 hehtaaria, joka koostuu useammasta erillisestä palasesta. ihmisen käden jälki näkyy myös siinä, että laitumelle on vuosikymmeniä sitten istutettu koivuja riviin. nyt niistä näkyvät vain heinien alta kohoavat kannot. Byabäckenin luontopolku päättyy pellolle. tuossa viilettää auroraperhonen, tuolla suruvaippa ja voikukkien seassa kisailevat sitruunaperhoset. merkittyjä reittejä on vain muutamia, mutta ahke16/2011 Suomen luonto Byabäckenilla on teltta-alue, nuotiopaikka ja huussi. Tea karvinen 59. olo onkin kuin turistilla. upeasti kumpuilevat pellot ja niiden välistä puskevat pienet metsäsaarekkeet luovat maiseman, jota ei Suomessa kovin usein näe. Sen vieressä aukeaa aholaidun. laitumen vieressä on aikoinaan ollut hindsbyläisen Hovgårdin kartanon torppa. Se on aidattu valkoisella nauhalla, mutta heppoja ei tällä kertaa näy. Sen sijaan perhosia lepattelee siellä täällä. Tea karvinen Byabäckenin luontopolulla on opastiedot sujautettu postilaatikkoon. Polku laskeutuu alas jyrkkää mäkeä vanhalle metsätielle
Väärin! onneksi rouva neljän koiransa kanssa sattuu paikalle. Västäräkki lennähtelee tuon tuosta pitkoksille keikkumaan. Pitäisi olla tahnoja. matkaa sinne kertyy Byabäckenilta noin 20 kilometriä. Sammalikossa kasvaa upeaa raatetta, joka kukkii kauniin punertavin kukin. jos taustalta kuuluvan liikenteen ja lentomelun ja taivaalla pörräävän helikopterin voisi häivyttää, voisi luulla olevansa kaukana erämaassa. Kuulen häneltä, että olen väärällä polulla ja astelen reippaasti oikealle polulle, joka lähtee heti opastaulun vierestä. melko lähelle Storträskin luontopolkua pääsee myös nyabyggetintietä kulkevalla Vantaan bussilla (nro 3). retkeilijän kannattaa kuitenkin pysytellä merkityillä reiteillä jo senkin vuoksi, että korven maasto on kuulua siitä, että siellä eksyy helposti. Kokeilen lammen tummaa vettä kädelläni, ja se tuntuu lämpimältä. luontaisesti lammessa uiskentelee ainakin haukia ja ahvenia. "Ei tärppää. Välillä hetteikköisten kohtien yli on tehty pitkospuut, joten veden päälläkin pääsee kävelemään. markus sirkka Kalkkiruukin luontopolku kohoaa högbergetin laelle. Kansallispuistossa on vain muutama merkitty reitti, mutta lisää on luvassa. rasta kulkemisesta tallaantuneita polkuja sitäkin enemmän. takaani porhaltaa mies repun ja virvelin kanssa. maasto onkin vanhaa merenlahtea. retkioppaassa neuvotaan, että polku kohti lampea lähtee puomin takaa. Seuraavaksi suuntaan Storträskille, joka on pieni 4,6 hehtaarin lampi kansallispuiston eteläkolkassa Vantaan Sotungissa. Vesilintuja ei näy. niillä niitä kaloja tulisi", kalastaja sanoo ja esittäytyy: "Seppo Keskitalo järvenpäästä." Keskitalo kertoo, että Storträskiin on istutettu kirjolohia. tämäkin matka tarjoaa hienoja perinnemaisemia ja vaihtelevaa luontoa: Sipoonjoki ja sen jokivarsi, peltoja, asutusta, metsää. täällä on markus sirkka 60 Suomen luonto 16/2011. Polku kulkee aivan rannassa. "Sulta on jääny virveli pois", ammuu! Kansallispuistoretkellä voi nähdä lehmiäkin. mies huikkaa ja painelee pitkoksia pitkin lammen ääreen. lammella olen vain minä ja virveliään heittelevä mies. minä kalastelen luontoelämyksiä ja lähden kiertämään lampea, jonka pinta on peilityyni. Vajaan kahden kilometrin kävelyn jälkeen alkaa vettä pilkistellä puiden lomasta. "tämä on hieno pieni lampi, joka tuo mieleeni lapin erämaalammet. mitään opasteita polun varrella ei ole, mutta sen verran täälläkin on ollut kävijöitä, että heidän tallaamaltaan leveältä polulta ei hevillä hairahda harhaan. Storträskin erämainen kauneus Storträsk on erityisesti kalastajien suosiossa ja paikallinen kalastusyhdistys on tähän asti pitänyt lammen rannalla olevaa nuotiopaikkaa ja lampea kiertäviä pitkoksia kunnossa talkoilla. Siksi kalastus on vilkasta, mutta kalastaa saa vain luvan kanssa. nyt ollaan Sipoossa, mutta kansallispuisto ulottuu myös Vantaan ja Helsingin puolelle. Virvelimies astelee vastaani pitkoksilla. Sen sijaan minkeistä varoitellaan useammassakin kyltissä, joissa kalojen perkuutähteet käsketään viemään pois juuri minkkien vuoksi. minuakin varoiteltiin moneen kertaan, mutta kartalla ollaan! Kävelen länsitietä pohjoiseen, takaisin parkkipaikalle ja autolle. luen retkioppaasta ajo-ohjeet, ja päädyn Sotungintieltä nyabyggetintielle ja edelleen tasakalliontielle, jonka päässä on parkkipaikka
Korkeimmalle kohdalle on kasattu yli metrin korkuinen kasa isoista kivistä. Polun varressa on myös laavu ja nuotiopaikka. toivotan hyvää kalaonnea, ja tepastelen loppumatkan lammen ympäri. n siPoonkorvessa juHliTaan! SipOONKOrvEN kansallispuiston perustamisen kunniaksi järjestetään yleisöjuhla lauantaina 27. Pitkokset halkovat suomaisen sammalikon, jossa päätään nostavat suokukan vaaleanpunaiset kukkaset. fi/sipoonkorpi, katso myös www.sll.fi/ uusimaa/sipoonkorpi. 16/2011 Suomen luonto 61. Samalla saan seurata tervapääskyjen huimia lentonäytöksiä. Pitää ihan pysähtyä ja hengähtää. Sipoonkorvesta tuli toukokuussa Suomen 36. ne tuoksuvat makealta. ihmisen jälkiä nekin. Syvän aidatun rotkon pohjalla on pieni lampi. pienet lammet Gumböleträsk (kuvassa) ja Storträsk ovat kansallispuiston eteläosassa. anTTi koli hyvä harjoitella ennen kesälomalle lähtöä lappiin. luku nousi viime heinäkuussa 37:ään Selkämeren kansallispuiston myötä. elokuuta. ohjemassa on muun muassa ohjattuja retkiä Byabäckenin ja storträskin maisemissa, sienineuvontaa, geokätkeilyä ja retkeilytaitojen esittelyä. En vielä kuitenkaan nähnyt läheskään kaikkea. kansallispuisto. tänne on helppo kuvitella työ- miehiä, kilkatusta ja kolinaa. jostain kaukaa kuuluu liikenteen kumu, muuten on hiljaista ja rauhallista. näen vielä laajat kallioaukeat, metsän keskellä olevan pienen aukion, jossa kaaliperhonen lepertelee tuulessa sekä banaanin polulla, johon olen liukastua. lisätietoja sipoonkorvesta ja juhlasta: www.luontoon. Polun kohokohtia ovat Högbergetin korkeat kalliot, joilta näköalat avautuvat parhaimmillaan pitkälle Vantaalle ja itä-Helsinkiin saakka. Korkeuserot ovat suuria: korkeita nousuja ja jyrkkiä pudotuksia on useampiakin. Se alkaa Kalkkiuunintien päästä, mutta jo tien varressa on opasteet lyhyelle vanhan Kalkkiruukin kierrokselle. ne puhkovat taivasta kuin nuolet. Päivä Sipoonkorvessa on takana. Ehdin retkeillä kolmella hyvin erilaisella alueella. takaisin metsän siimekseen palattuani saan huomata, että Kalkkiruukin luontopolku kulkee hyvin vaihtelevassa maastossa. Polku laskeutuu takaisin Kalkkiuunintielle, jota pitkin reitti jatkuu noin kilometrin matkan omakoti- ja maalaistalojen lomassa. lammen rannalla näyttää kasvavan taikinamarjaa. reilun kilometrin matkan takaisin parkkipaikalle kävelen samaa polkua kuin tulinkin. Polku kiertää nimensä mukaisesti myös 1800-luvun alkupuolelta 1900-luvun alkuun saakka toimineen vanhan kalkkilouhoksen ja siihen liittyvien rakennelmien jäänteitä, joita on töhritty spraymaalilla. Siellä istahdan syömään eväitä korkeimmalle kalliolle. Korpi kätkee salaisuuksia, joita se paljastaa vähitellen vielä kymmenienkin, ehkä satojenkin käyntikertojen jälkeen. retkeni aikana parkkipaikalle on ilmestynyt puolenkymmentä autoa. vielä Kalkkiruukin kierrokselle Samalla suunnalla Storträskin kanssa on neljän ja puolen kilometrin pituinen Kalkkiruukin luontopolku. olen sieltä kotoisin", Keskitalo kertoo. Pihlajametsikkö, kuusikko, jonka halkaisee pieni metsäpuro saniaisineen, silokallioita ja suomaista kosteikkoa
pitkälle syksyyn vuoren laki on paljas. 16/2011 Suomen luonto 16/2011 Suomen luonto 63. MATKALLA MAAILMALLA JAPAnI karTTa: wikimedia commons Fujin huippu saa sokerikuorrutuksensa talvella
Vaellukselle lähtiessä huomaa kyllä, että se on myös maailman tuotteistetuin vuori. lopulta tulee kivikoivujen kiharainen puuraja. ainakin nykyjapanilaisille Fuji kuuluu olevan pyhä paikka. lepuutellaan odotellessa jalkoja... Eihän se... tiedearkistoista löytyy myös tokion laidalla sijaitsevan ibaraki-yliopiston tutkijan Atsushi Tanakan työ, jossa 64 Suomen luonto 16/2011. Sytytti suitsukkeen. Kun kasvit pääsevät uuden kasvun alkuun, tulee ylärinteiltä kuonapalleroinen sohjovyöry, joka jyrää koko kenttäkerroksen. alas kävellessä karun rinteen pinnasta ponnistaa ensin muutamia pajuja ja paljon lisää kahisevia pensaita, sitten vähän kellastunutta heinää ja pihlaja, joka on ruskassa. istui lootusasennossa. Hän tai hänen opiskelijansa ovat tallentaneet kasvin paikkatiedot suurpiirteisesti käydessään vuorella 1999. legendan mukaan vuoren valloitti ensimmäisenä tuntematon munkki vuonna 663. metsän kehitys on äärimmäisen hidasta paitsi ravinneköyhän maa-aineksen myös korkeuserojen ja jatkuvien häiriöiden vuoksi. avointa taivasta riittää. Vuori ei ole purkautunut kolmeensataan vuoteen, mutta sen kylki on yhä rapautuvaa kuonaa. Siksi vuorelle kannattaa tulla kesäsesongin ulkopuolella. Sohjovyöryt ovat työntyneet pitkälle puurajan läpikin, ja mitä alemmas laavakenttiä pitkin kulkee, sitä enemmän niillä kasvavissa kahisevissa pensaissa on jäljellä väriä. Fuji on yksinäinen huippu avaran maiseman keskellä. tutkimustiedon mukaan Fujilla löytyy yleensä hyvin satelliitteja: Zhaowen Jiang vuoren kupeella sijaitsevasta Yamanashi-instituutista on testannut nisäkkäiden jäljitykseen käytettävää gps:ää ja huomannut, ettei ainakaan korkeusero vaikuta sen toimintaan. Kaiken kukkuraksi paikannin reistaa. Sille on syynsä: FujiHakoneizun kansallispuistossa käy vuosittain 100 miljoonaa retkeilijää. kuvaT: jouni Tikkanen pilviä yllä, pilviä alla. Hyppään vaivihkaa kiven taakse tutkimaan. nyt pitäisi vain jäljittää japanista se paikka, josta kasvin siemenet on alun perin haettu, mutta paikannin pysyy pimeänä. missähän on japanintatarta? Kaunis ruuhkahuippu manaan kasvitieteen emeritusprofessorin Timo Koposen. Siksi hyvin harva eliö on saanut otteen vuoren kyljestä: rupijäkälä, yksinäinen paju kivenkolossa ja jonkinlaiset matalat puskat, jotka ovat tähän aikaan jo kuivuneet kahiseviksi. monen retken läpikulkupaikan, Kawagutchikon, kaupasta voi ostaa Fuji-viiniä, Fuji-vettä, Fuji-sakea, Fuji-paitoja, Fuji-karkkeja, Fuji-lompakoita, Fuji-reppuja, Fuji-sateenvarjoja, Fuji-pinssejä, Fuji-keksejä, i love Fuji more than ever -kasseja ja kaikkea muuta kuviteltavaa Fuji-krääsää. Sitä Koponen on vuorella opettanut. alkaa tehdä mieli katsoa kasvia tarkemmin. täytyy vain ihmetellä, mitä munkki vuorella teki. maaston korkeus ei ole siemenretkillä mitenkään yhdentekevä juttu, koska kasvit ovat sopeutuneet erilaisiin ilmasto-oloihin myös yhden lajin sisällä. Fuji on aktiivinen tulivuori kolmen mannerlaatan risteyskohdassa: Euraasian, Filippiinien ja Pohjoisamerikan laatan. Silloin matkan täytyi olla vaikea: ei ollut pengerrettyä kiipeilyreittiä eikä bussi tuonut aamulla puolirinteeseen. Koponen kertoi kotimaassa, että siemenet otettiin parisataa metriä bussin päätepysäkin yläpuolelta. Sehän on sentään selvä pioneerilaji, kova kaveri. Sää saattaa estää huipulle pääsyn, mutta eipähän tarvitse kävellä kassajonossa. alarinteen yllätys Piirretään karttaan ympyrä 2500 metrin korkeuskäyrälle. Kolmen kilometrin korkeudessa sään nopeita muutoksia on helppo seurata. hän selvittää metsän kehitystä samalla laavarinteellä, jota pitkin nyt kuljen
strategian valmistellut satapäinen asiantuntijaryhmä esittää tilannearvionsa lisäksi 16 toimenpidekokonaisuutta. Hollannissa japanintatarta näköjään vihataan, ja Kanadassa sekä Yhdysvaltain itärannikolla sitä pidetään yhtenä ikävimmistä tulokkaista. japanintatar mainitaan strategiassa haitallisena maaympäristön kasvina. Kekkilän nettisivuilla kehutaan silti, että se on "erittäin kestävä aasialainen jättiperenna"; japanintatarta saa Suomessa aivan tavallisilta taimistoilta. Enää se ei yllätä. Heti strategian ensimmäisessä kohdassa kuitenkin esitetään lainsäädännön kehittämistä", niemivuo-lahti selittää. "strategia antaa suosituksia mutta ei ole verrattavissa lainsäädäntöön. mitä tämä tarkoittaa, ympäristöylitarkastaja Johanna niemivuo-Lahti maa- ja metsätalousministeriöstä. Helsingin yliopistollekin on hankittu StrategIa MaaHanMuuttOa VaStaan KEvääLLä suomen maa- ja metsätalousministeriö julkaisi kansallisen vieraslajistrategian. maailman luonnonsuojeluliitto iuCn on liittänyt sen sadan vahingollisimman vieraslajin listalle. japanintatar valtaa lupiinin lailla tienpenkkoja, jokivarsia ja jättömaita, eli tyhjiä ja häirittyjä ympäristöjä. sillä yritetään torjua vieraslajien eli ihmisen avulla uuteen elinympäristöön levinneiden lajien aiheuttamaa haittaa. se halutaan kitkeä suomesta kokonaan 20 vuodessa. puurajalla kasvavat kivikoivut. Sehän on se! Helsingin japanintattaren esi-isää ei varmasti löydy, kun puskaa on kentällä kahden metrin välein. vihattu vieraslaji Hotellissa, lämpimät karvatohvelit jalassa, kasvin luonnetta ehtii tutkia tarkemmin. suomessa arvioidaan nyt olevan 157 haitallista vieraslajia. ihmisille haitallisesta jättiputkesta strategiassa otetaan kuitenkin jo nyt tiukka ote. tattarella on vahvat juuret, joilla se voi murtaa talojen perustuksia ja rikkoa asvaltin pinnan. netti on täynnä tarinoita japanintattaren kauheudesta. Britanniassa japanintattaren levittäminen on kriminalisoitu 1981, mutta ilmeisesti liian myöhään: Kasvi tuotiin maahan 1800-luvun puolivälissä koristeellisena puutarhakasvina, ja nyt se aiheuttaa Guardianin mukaan joka vuosi 179 miljoonan punnan vahingot. erityisen haitallisiksi luokitellaan merenrantoja valtaava kurtturuusu, auringonvalossa palovammoja aiheuttava jättiputki, jokirapua uhkaava rapurutto, hyötykasveja natustava espanjansiruetana sekä minkki. Kotoperäiset niittykasvit se kilpailee hengiltä, ja kova vedenkulutus voi heikentää kastelukanavien virtausta. niissä kovapintainen pioneerilaji juhlii. www.mmm.fi/fi/index/etusivu/ ymparisto/luonnonmonimuotoisuus/ vieraslajit.html Näkymä Saiko-järveltä Fujille on japanilaista kansallismaisemaa. Fuji on aktiivinen tulivuori kolmen mannerlaatan risteyskohdassa. 16/2011 Suomen luonto 65. mahdolliset myyntikiellot arvioidaan siis myöhemmin. Vain kanit käyvät kalliimmiksi
kuvaT: jouni Tikkanen japanintatar on laavakenttien pioneerilaji. Britanniassa japanintattaren levittäminen kriminalisoitiin vuonna 1981. 66 Suomen luonto 16/2011
Kurtturuusukin on Hokkaidon saarelta kotoisin." "Sekin! mitä järkeä on ylipäätään levittää kasveja ympäri maailmaa?" "jaa-a." Koponen miettii hetken. mietin vain minne japanintatar voisi Suomessa levitä, kun ei meillä ole hirveästi tulivuoria." "Euroopassa se on levinnyt jokien rannoille." "aha. nykyisin ihminen kuljettaa vain eliöitä mukanaan enemmän kuin koskaan ennen, ja aina jotkut niistä osoittautuvat ikäviksi uusissa kotipaikoissaan. Puutarhassa voi tutustua myös muun muassa kivikoivuihin (Betula ermanii). · kuvateksti · · japanintattareita jo vuonna 1985 puutarhaliike Heino rasimukselta Salosta. Botanistien viisaudesta Vuoden 1999 siemenretken johtaja timo Koponen saa puhelun: "mitä järkeä japanintatarta oli Helsinkiin tuoda?" "Ei me tiedetty etukäteen, että se oli vaarallinen laji. Siksi japanintatar otettiin keväällä mukaan Suomen vieraslajistrategiaan. Pihvin nauta sekä salaatti ovat Euraasiasta, tomaatit Eteläamerikasta, ja kana, jonka munia tarvitaan majoneesiin, intiasta. noilta matkoilta tuli muitakin ikäviä kasveja, mutta niitä on puutarhasta poistettu." "leviääkö japanintatar Suomessa?" "minulla ei ole siitä mitään käsitystä." "Eikö vähän huolestuta, kun sitä saa tavallisilta taimistoilta?" "En voi ottaa kantaa, koska kuulen nyt ensimmäisen kerran, että sitä on käytetty meillä koristekasvina. Puistoon kuuluvat fuji-vuoren alue viisine järvineen, tuliperäinen Hakone sekä izu-niemen rannat. leipähiivakin otettiin käyttöön siellä. onko siinä mitään pahaakaan. mcDonaldsin hampurilaisessakin on monta kaukaista vierasta: Sämpylän vehnä on jalostettu ruohokasvista, joka kasvoi Kaksoisvirranmaassa kymmenentuhatta vuotta sitten. osattiin sitä siis ennenkin. Vihreä tee nautitaan polvillaan olohuoneen lattialla. muita saman suvun lajeja on kyllä Suomessa villiintynyt, ja ne ovat vaarallisia." "tattarethan pitäisi kieltää lailla!" "En osaa sanoa. n Kirjoittaja kävi Fujilla lokakuussa 2010. 16/2011 Suomen luonto 67. fakTa: · fuji-Hakone-izun kansallispuisto perustettiin vuonna 1936. tyhjennetään mieli kaikesta, mikä uhkaa harmoniaa. jos tahtoo kokea japanilaisen estetiikan eleettömyyden, kannattaa silti jättää tattaret taimistolle ja hauduttaa vedessä harmittomamman pensaan lehtiä. Kasvin myyntiä ei kuitenkaan vielä kielletty, strategian valmistelussa mukana olleen biologin mu- Fujin viisi järveä vetävät puoleensa kalastajia. Liki 13 miljoonan asukkaan Tokio sijaitsee vain 80 kilometriä vuoresta itään. Japani fuji 1000 km kaan puutarhaliikkeiden vastustuksen vuoksi. kansallispuiston alueella asuu muun muassa rinnetiheiköissä viihtyvä vuohiantilooppi japaninserovi (Capricornis crispus), pitkäpyrstöinen japaninparatiisimonarkki (Terpsiphone atrocaudata) ja kuorekaloihin kuuluva aju (Plecoglossus altivelis). ajattelin juuri, että merenrannat ovat melkein ainoa paikka. "Kai oman maan kasvit eivät vain riitä... annetaan maun levitä suuhun ja hengitetään nenän kautta. kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan on tuotu fujilta japanintattaren lisäksi japaninpihtaa (Abies veitchii), liuskavaleangervoa (Rodgersia podophylla) ja japaninhemlokkia (Tsuga diversifolia). tämähän koskee myös viljelykasveja." "Kuten?" "Vaikka perunaa." Matkan pihvi Siinä Koponen on kyllä oikeassa. niemeltä kurottaa kiinanmerelle pienten suojeltujen saarten ketju. Puisto kattaa yli 121 000 hehtaarin alueen Tokion, kanagawan, Yamanashin ja shizuokan provinsseissa
Globaalilla tasolla ympäristöongelmat ovat niin valtavia, että jotkut kysyvät, kannattaako Suomessa tehdä mitään. Herätys tuli lapissa, kun katsoin maisemaa vanhojen metsien avohakkuiden jäljiltä. jos turpeenkäyttöä ei voida heti ajaa alas, niin pitäisi vaatia aina uusinta puhdistustekniikkaa, maksoi mitä maksoi. Keräsin vastikään lapista mukavan korvasienisaaliin. Sitä valvotaan huonosti ja lupaehtoja katsotaan läpi sormien; näytteet otetaan usein aikoina, jolloin virtaamat ovat vähäisiä. turismi on lapin tärkein elinkeino, eikä siltä saisi viedä edellytyksiä. leikki oli välillä kaukana, ja varuskunnan poikien kanssa tapeltiin nenät verillä. luonto- ja ympäristöasiat eivät olleet päällimmäisinä mielessä, kun piti koettaa pelastaa kansantalous. Varsinkin vihreät puhuivat ympäristöstä, mutten kokenut aihetta kovin läheiseksi sinä aikana, kun toimin politiikassa. Kasvu on hidasta, ja metsän uudistuminen kestää kaksi sukupolvea. MiNUT vaLiTTiiN Vesijärvisäätiön valtuuskunnan puheenjohtajaksi, ja siinä tehtävässä ympäristökysymyksiin sai perehtyä tosissaan. toukokuussa sain Hämeen ely-keskuksen ympäristöpalkinnon. Suosittelen kompostihuussia, minullakin on semmoinen Puulaveden mökillä kesäkäytössä. lisäksi tulevat polton ilmastopäästöt ja toiminta saa vieläpä verotukia yli 100 miljoonaa euroa vuodessa, mitä en ole ikinä hyväksynyt. Siinä pääsi eroon arjen murheista. Pari vuotta sitten muutimme vaimoni kanssa riihimäeltä lahteen. myös talousnäkökulmasta pitäisi olla selvää, että ennaltaehkäisy tulee aina edullisemmaksi kuin jälkien siivoaminen. meidät lumosi näkymä Vesijärven rannasta. nuoret lienevät siinä suhteessa valistuneempia kuin oma ikäpolveni. Sienestystä ja marjastusta olen harrastanut siitä asti. metsästys on tarkasti säädeltyä kannan verottamista eikä aiheuta luonnolle vahinkoa. En tiedä, onko Helsingin lämmittämisessä puulla mitään järkeä, rekkaralli vain lisääntyy. Keskustelu jätevesiasetuksesta oli minusta typerää ikään kuin ihmisten perusoikeus olisi pilata vesistöjä. rauhanomaisempi yhteys metsään virisi sienestyksen kautta. yMpäriSTöN paiNOarvO on noussut tämän päivän politiikassa. Kävi ilmi, millaista tuhoa Vapon turvetyömaat olivat aiheuttaneet soiden alapuolisille vesistöille joutsassa, Hartolassa ja Kangasniemellä. KUN MiNUSTa TULi valtiovarainministeri 1991, Suomi oli pudonnut syvimpään lamaansa sotien jälkeen. lähempi tarkastelu paljasti karun totuuden: järvi on huonossa kunnossa ja kärsii kesäisin sinilevästä. 2000-luvulla ajattelutapani on muuttunut. aloin metsästää vasta ministeriaikoinani 1990-luvun alussa. lapin vanhat metsät voisi rauhoittaa vaikka kokonaan. metsästän hirviä ja peuroja mutta myös kanalintuja. onneksi lahdessa vallitsee nykyisin laaja yhteisymmärrys Vesijärven pelastamisesta, ja muun muassa hapetuksella ja kosteikkojen rakentamisella on saatu parannusta aikaan. oma reviiri osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen, hyvinvointiin ja kulttuuriin. kasvokkain toimittanut jOhaNNa MEhTOLa "LUONTOSUhTEENi on ollut käytännöllinen. Vanhempani olivat innokkaita sienestäjiä ja ottivat koko lapsikatraan mukaan. toivottavasti." n tekSti jarMO paSaNEN kuVa jaNi MahKONEN / LOMa GraphicS 68 Suomen luonto 16/2011. Pojankoltiaisina riihimäen metsissä puuhattiin kaikenlaista. jokaisen kansalaisvelvollisuus olisi tehdä se, minkä kohtuudella pystyy. ihmettelin sitä ensin, sillä monet ovat tehneet vesistöjuttujen parissa töitä paljon enemmän ja pitempään kuin minä. turpeennosto on surullinen esimerkki siitä, kun asioiden annetaan vain mennä käsistä. nykyään metsällä tulee vietettyä yli 30 päivää vuodessa. ilmastopäästöjä olisi vähennettävä rajusti, mutta ratkaisut ovat vaikeita. nuorena kuljin isän mukana metsällä, mutta kipinä ei oikein syttynyt. Sisä-Suomessa bioenergia voi olla hyvä vaihtoehto. Kun ämpäri täyttyi nopeasti, ei päässyt pitkästymään. toisaalta ymmärsin palkitsemisen perusteet: jos Viinanen, jonka on kuultu puhuvan enimmäkseen muista asioista, ottaa kantaa ympäristön puolesta, se herättää mielenkiintoa uusissa kansalaispiireissä. uusia soita ei pitäisi ottaa enää turpeennostoon, mikäli niistä on yhteys järviin. Vierailin joutsassa esittelemässä säätiön toimintaa
Iiro Viinanen 66, Lahti diplomi-insinööri, kansanedustaja (kok.) 198396, valtiovarainministeri 199196, vakuutusyhtiö Pohjolan pääjohtaja 19962000. "Turvetuotantoa valvotaan huonosti." Iiro Viinanen kiinnostui ympäristönsuojelusta eläkeläisenä. 16/2011 Suomen luonto 69
Kuolleita lehtiä ja kasveja ei kerätä, vaan niiden ravinteiden annetaan palautua maaperään. orgaaniset katteet ja maanpeitekasvit vähentävät veden tarvetta ja kitkemistä. Hajottajaeliöt, kuten lierot, niveljalkaiset ja änkyrimadot, vapauttavat ravinteet kasvien käyttöön. vesi sopii vadelmaa ja mansikoita vaivaavien härmän, kirvojen, vattukärsäkkään, vattukuoriaisen ja muurahaisten torjuntaan. silppua 100 grammaa valkosipuleita, myös niiden naatit ja kuoret käyvät. MäNTySUOpaLiUOS mäntysuopaliuos sopii kirvojen, perhos- ja pistiäistoukkien sekä muiden pehmeäihoisten hyönteisten torjuntaan. monimuotoisessa pihassa luonto hoitaa pitkälti itse tuholaistorjunnan. oma reviiri pIhALLA osa 3 riikka sormunen Lannoita ja torju luonnon tapaan Luontopihassa kasvijätteiden ravinteet palautetaan maaperään ja kasvituholaisia syövät pihan omat pienet petohyönteiset ja linnut. LUONTOpihaSSa ei tarvita teollisia lannoitteita eikä rikkaruoho- tai tuholaismyrkkyjä. Hyönteisten perässä tulevat myös linnut. kaada päälle 10 litraa kiehuvaa vettä, hauduta vuorokauden ajan ja siivilöi. Kasvien juurille voi levittää esimerkiksi nurmikonleikkuun ruohosilppua. lisää kymmenkertainen määrä vettä. luonnonkasveista tällaisia ovat niittynätkelmä, hiirenvirna ja valkomesikkä. Keittiöpuutarhassa esimerkiksi herneet, pavut ja luonnonapilat ovat oivallisia maanparannuskasveja. LiiSa hULKKO Luonnon lannoitteita ja torjunta-aineita NOKKOSvESi ja -KäyTE laita tuoreita nokkosia suureen saaviin tai ämpäreihin. ruiskuta neste laimentamattomana kasveille. avokompostien ympäristössä viihtyvät monet eläimet, linnut ja hyönteiset. ruiskuta kasvien päälle. pELTOKOrTEKEiTE sekoita puoli kiloa tuoretta peltokortetta 10 litraan vettä, keitä puolen tunnin ajan ja siivilöi. liuota kolme vuorokautta ja siivilöi. luonnonmukaisia lannoitteita ovat esimerkiksi nokkosvesi, peltokorteliuos, kanan- ja hevosenlanta sekä puuntuhka. ruiskuta kasveihin laimennettua mäntysuopaliuosta: 2 dl mäntysuopanestettä sekoitetaan 10 litraan vettä. Pihaan kannattaa perustaa sekä komposti keittiön biojätteille että avokomposti luontopihan kasviainekselle kuten lehdille, risuille ja muille kasvinosille. käytetään 1:5 laimennoksena sienitautien torjunnassa. uusi käsittely muutaman päivän välein. vaLKOSipULiKEiTE valkosipulikeite torjuu tuhohyönteisiä ja mansikkahometta. 1:2 laimennos sopii hometta vastaan. 70 Suomen luonto 16/2011. laimennettuna se toimii lannoitteena: kasvimaan paljon lannoitusta tarvitsevat vihannekset, kuten kaalit, kurpitsat ja tomaatit, laimennuksella 1:5 ja muut kasvit laimennuksella 1:9. piETaryrTTiKEiTE sekoita 1 kg tuoreita pietaryrttejä kolmeen litraan vettä. Puutarhamaan rakennetta ja ravinteisuutta voi parantaa myös typpikasveilla, jotka pystyvät ottamaan ilmasta typpeä ja siirtämään sen maaperään. Kotimaiset maatiaiskasvit ja luonnonkasvit ovat sopeutuneet sääoloihimme, ja kun kasvien sijoittelussa on otettu huomioon niiden tarpeet, ne eivät juuri kaipaa kastelua tai lannoitusta. tarvittaessa kasvit sumutetaan itse tehdyillä, myrkyttömillä karkotteilla. Kompostista saa kasveille lannoitetta, katetta ja maanparannusainesta. nokkosvettä voi käyttää laimentamattomana kirvojen torjuntaan. Petohyönteiset, kuten leppäkertut, kukkakärpäset ja harsokorennot, syövät kirvoja ja muita tuholaisia. anna muhia 24 päivää, mutta ei niin kauan, että seos alkaa haista
matkaa taitetaan joko patikoiden tai pyörällä. Kalliossa kädenjälki -näyttely on avoinna 18.9. Soili Stenroos, Teuvo Ahti, Katileena Lohtander ja Leenä Myllys ovat korjanneet tämän puutteen ja toimittaneet Suomen jäkäläoppaan. rauno Pelkonen / vasTavalo Kalliossa kädenjälki vaLOKUvaaja Ismo Luukkonen on kuvannut esihistoriallisia kalliomaalauksia. näyttely on esillä 4.9. niille, joita jäkäläkärpänen puree kunnolla, voin suositella Nordic lichen flora -kirjasarjan neulajäkäläosaa Suomen jäkäläopaS ja ruotsalaista Signalarteria tekeillä olevaa suomalaista rupijäkäläkirjaa odotellessa! Toimittaneet Teuvo Ahti Soili Stenroos Katileena Lohtander Leena Myllys GpS-rETKi tarjoaa valmiiksi suunniteltuja retkireittejä täysihoitoineen maaseudun majoitusyrittäjien huomassa. retkeilijä saa mukaansa gps-laitteen, joka toimii maastokarttana, kompassina ja reittiselosteena. Kuviin on selvästi panostettu. Suomen rantakasvio kuluu varmasti niin mökkiläisten, retkeiljöiden kuin veneilijöidenkin käsissä. jOhaNNa MEhTOLa - Kasvimuseo Luonnontietellinen keskusmuseo Helsingin yliopisto Suomen jäkäläopaS - ä - , - ISSN 0780-3214 ISBN 978-952-10-6804-1 - - - Soili Stenroos Teuvo Ahti Katileena Lohtander Leena Myllys OLLi MaNNiNEN 7.3.2011 11:15:59. saakka Helsingin taidemuseossa, www.helsingintaidemuseo.fi. Tunnetko hinan, piurun ja mutaluikan? hENry värEEN laatima Suomen rantakasvio (Metsäkustannus 2011) on kattava opas järven- ja merenrantojemme kasveista. tätä olisi voinut harkita hieman useammankin lajin kohdalla. Yksi syy on ollut suomenkielisen määrityskirjallisuuden puute. tekstit ovat selkeitä ja ytimekkäitä ja suurin osa kuvistakin auttaa lajin tunnistamisessa. Pieni miinus kirjassa ovat levinneisyyskartat. Yleisten ja harvinaisten lajien kartat voivat näyttää samanlaisilta. Siinä esitellään 440 lajia ja alalajia tekstein ja valokuvin. Kirja on sensaatio suomalaisen kenttäbiologian saralla. 50 maalauspaikalta otetuista kuvista on koottu näyttely Suomen kansallismuseoon. valittavana on reitit lauha-Helvetti, salamajärvi tai itäraja. japanissa toteutettu Henkien saarella kertoo shikokun saaren luonnonuskonnosta, Hiljaa huojuu korven honka käsittelee suomen viimeisiä aarniometsiä ja Metsänhoidollisia toimenpiteitä nykypäivän tehometsätaloutta. tukevassa, 540-sivuisessa kirjassa esitellään kaikki Suomen makrojäkälälajit sekä pieni lajitelma rupimaisia lajeja eri suvuista. Kaikista lajeista on värikuvat, levinneisyyskartta sekä lyhyehkö kuvailu. tällaista ei Suomessa ole aiemmin julkaistu. www.gps-retki.fi. riTva kovalainen ja sanni sePPo Kultainen metsä vaLOKUvaTaiTEiLijOidEN Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon näyttely Kultainen metsä koostuu kolmesta eri valokuvaprojektista. Sen myötä maamme jäkäläharrastus lähtee takuulla nousuun. tekstit ovat ytimekkäitä ja täsmällisiä, ja mukana on oleellisia mikroskooppisia ja kemiallisia tuntomerkkejä. Opas tulee kuitenkin tarpeeseen. eliömaakunnittaiset pompulat eivät kerro mitään lajin runsaudesta. aiemmin laajimpaan pohjoismaiseen värikuvakirjaan, ruotsalaiseen Lavar-kirjaan, verrattuna uuden kirjan kuvat ovat ylivoimaisia; värit toistuvat mainiosti, ja lähes kaikki kuvat ovat erinomaisesti lajien tuntomerkkejä kuvaavia. erilliseen opasvihkoon on koottu tietoa reitin varren luonnon erikoisuuksista. saakka, www.kansallismuseo.fi. virikkeitä lue, näe, koe, ilahdu! ismo luukkonen Lähde gps-retkelle! jäKäLäharraSTUS NOUSUUN jäKäLäharraSTUS on ollut Suomessa melko pienen harrastajajoukon harteilla. Jotkut kuvista ovat kuitenkin hieman tummia ja epäselviä ottaen huomioon, että kyseessä on tunnistuskasvio. Joidenkin lajien kohdalla kahden eri kuvan käyttö on tarpeen, jotta lajin sisäinen vaihtelu ja kasvutapa tulevat esiin
"alhaalla veden rajassa köllötteli kaksi saimaannorppaa. Pesästä kuului myös poikasten ininää." muutama viikko myöhemmin Selin näki myös uteliaat poikaset, jotka kurkistivat kolosta. jouko kuosmanen Saimaannorppien keltainen kylpy SiiTEpöLy SaarTOi saimaannorpat Kolovedellä vuosi sitten keväällä. Sen pinta väreili kellertävänä, kun tuuli irrotteli siitepölyä rantamännyistä", Kuosmanen kertoo. "Kaverin vinkki pesivästä näädästä sai minut liikkeelle. Pesäpaikka oli toisaalta vähän huonosti valittu, koska lintutornille vievällä polulla kulki välillä ihmisiä, mistä lokki saattoi häiriintyä ja ehkä jättää pesänsä." että hän on yli 30 vuotta liikkunut luonnossa, mutta vain kerran aiemmin tavannut näädän. Saavuttuani paikalle emo tuli kolon suulle muristen kuin leikkikoira. LUKijOidEN OMa havaiNTOKirja ON i TUOrEET jOLLE EriTyiSEST LUONTOpaLSTa , OvaT Ty väT havaiNNOT vUOdENaiK aaN LiiT viSTa KaiSTaviSTa KU TErvETULLEiTa . Antti Laihonen kuvasi linnun pesällään. jaa KU MaKSETaa anT Ti laiHonen mika selin n Vai Ha Im to an Itt u h t jO ir toK aN Na M L TO Eh ja a oitasi! si ja tarin etä kuvia nto.fi L äh omenluo kirja@su havainto Lintutornin lähipesijä KaLaLOKKi LöySi oivan pesäpaikan mikkelin Näädän pesällä hOLLOLaN TiiriSMaaLLa retkeillyt Mika Selin kertoo, Porrassalmessa. jUL vaSi KaNSSaMME! N paLKKiO. Siinä se pönötti ja tarkkaili ympäristöään. toinen jäi kalliolle ihmettelemään Saimaasta heijastuvaa kullattua kuvajaistaan." 72 Suomen luonto 16/2011. "istuin korkealla kalliolla ja katselin järveä. toinen niistä säikähti soutelijaa ja molskahti keltaiseen veteen. Pesä oli hienossa kelottuneessa männyssä noin viiden metrin korkeudella. "lintutornin vieressä on vanha, keskeltä katkennut laho koivu, jonka päähän kalalokki teki pesän. Jouko Kuosmanen Suhmurasta sattui olemaan paikalla
laho puuaines on puun juurella kuin moottorisahan jäljiltä." isoviita arvelee, että seuraava myrsky voi olla puulle kohtalokas. "Pentu liikkui jo hyvin, mutta silmä oli samean harmaa. Sen sai huomata Kurt Bussman raaseporista. ne olivat syntyneet noin kuukauden keskimääräistä myöhemmin ja vastaavia muitakin pentueita oli nähty lähiseudulla. Pennut olivat uteliaita ja liikkuivat pesän lähistöllä melko paljon. Fasaanit viihtyvät iisalmessa FaSaaNiEMO pOiKaSiNEEN vieraili Kaarlo Asikaisen pihalla iisalmessa: "Huomasin fasaaninaaraan ja joitakin pikkulintuja ruohikon seassa. odottelin pari tuntia, eikä pennuista näkynyt jälkeäkään. En silloin vielä arvannut mitä kissa oli tehnyt tai aikeissa tehdä. ilmeisesti ravinnon puute on syynä myöhäisiin pentuihin ja pieniin pentueisiin." 16/2011 Suomen luonto OMENa MaiSTUU koppakuo- riaisillekin. nurkka oli vuosi sitten heinäkuussa eräällä soramontulla katsomassa törmäpääskyjen pesiä, kun hän näki petunpojat. Reijo Isoviita ikuisti puun ja tietää tekijänkin: "Hyvinkään Piilolammen rannalla palokärki on ahkeroinut kuusivanhuksen runkoon kerrostaloasuntoja tai ainakin ruokaillut syvällä puun ytimessä. Huomasin pennun olevan loukkaantunut. Pennut olivat kuvausaikaan noin parikiloisia, varsin pieniä verrattuna 78-kiloiseen kissaan. Kahdesta muusta pennusta tuli hyvin varovaisia; niitä ei voinut enää kuvata kuin ajastetulla kameralla. illalla palattuani pesäkolon lähistöltä lähti suuri kolli karkuun. Kissa oli raadellut myös sen toista silmää. Se ei nähnyt toisella, jo harmaaksi muuttuneella silmällään." nurkka palasi vielä illalla pesälle, jolloin hän näki ketunpojan menevän pesäkoloon. Viimein pentu heräsi ja pakeni vaivalloisesti. Vain kuvauksen ajaksi kiikutin sen ulos." omenaa popsiva kuoriainen on tukkimiehentäi. reijo isoviiTa kurT Bussman Tukkimiehentäin hedelmäviikot Uuttera palokärki hyviNKääLLä kuusi on saanut kylkeensä mojovia koloja. Katsoin tarkemmin ja huomasin, että fasaanilla oli ainakin kahdeksan poikasta." asikainen kertoo, että iisalmessa on runsaasti fasaaneja ja niiden kanta näyttää vain lisääntyvän. kaarlo asikainen Timo nurkka Ketunpoika kissan kynsissä KUvaUSpaiKaN ETSiNTä johdatti lemiläisen Timo Nurkan sattumalta ketunpesälle. Se olikin viimeinen havainto. omena on ollut sisällä koko ajan. niin tarmokkaasti palokärki on puuta nakutellut. 73. "montulta pois lähtiessäni kolme ketunpentua tutki minua kivien väleistä. Palasin aamulla pesälle ja loukkaantunut pentu oli siellä yksin. Pennun lähelle päästyäni huomasin kissan taas vaanivan aivan muutaman metrin päässä. lähdin etsimään niitä ja viimein näin yhden pennun rinteessä auringonpaisteessa kerällä. "tämä kaveri on asustanut viikon verran omenassa ja näyttää myös syövän sitä
siili tarvitsee runsaasti energiaa antavaa proteiinipitoista ravintoa. Yksi geeni voi vaikuttaa moneen ominaisuuteen, ja vastaavasti yksi ominaisuus voi olla monen geenin yhteisvaikutuksen tulosta. Geenit jäävät isäntäeliöön siirrettäessä usein myös WELHOKANOOTIT Edullisesti jättivalikoima - kanootteja - kajakkeja - melontavarusteita - uusia ja käytettyjä - oma valmistus ja maahantuonti www.welhonpesa.fi Welhonpesä oy puh/fax 09-8798886 email: welho@nettilinja.fi Kauppakuja 10, 01800 Klaukkala. Helmisen vastauksesta jäi puuttumaan tärkein viesti: se, onko maito vaarallista siilille, ei ole pääasia. j. vatsavaivat eivät tapa heti, mutta maidon pitkäaikainen nauttiminen heikentää siilin kuntoa ja ehkäisee vitamiinien imey- tymistä. lehdessä annettujen vastausten lisäksi kannattaa tarkistaa, mistä hyttyset pääsevät mökkiin. mihin lehmänläjät katoavat vastanneiden kesken arvottiin Henry Väreen Suomen rantakasvio (metsäkustannus). Helminen ehdottaa hyla-maidon antamista siilille kokeilumielessä. onko järkevää käyttää luonnonvaraista lajia koekaniinina. niin ikään wildlife information networkin julkaisemassa Hedgehogs: Health and Management -oppaassa annetaan useita lähteitä, joissa todetaan maidon haitallisuus siilille. onnittelut! Lukijoiden kommentteja: Kuka kulkee kesäyössä oli todella kesäöiden muistoja mieleen tuova juttu. jospa se on ongelma siilinkin ruuansulatukselle. Yksi mahdollinen reitti on takan peltiaukko. @ Osallistu Paras juttu -kisaan! mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Kuka kulkee kesäyössä 2. jopa hyla-maidon. Pääasia on, että siili ei saa maidosta tai maitotuotteista mitään tarpeellista. miksi siilit sitten ovat juoneet lehmänmaitoa vuosikymmenet kuolematta sukupuuttoon. ei nimittäin riitä, että pelti on kiinni, vaan aukko pitää tukkia tiiviimmin esimerkiksi talouspaperilla tai muovipusseilla. sen on kasvatettava ympärilleen ihrakerros, joka pitää sen hengissä 67 kuukautta talven yli ilman ravintoa. Tästä on omakohtaisia havaintoja. Homogenoidun ja pastöroidun eli teollisen prosessin läpi käyneen maidon rakenne on aivan erilainen kuin suoraan alkulähteestä tarjoiltu voimajuoma. Hyttyset pystyvät "ryömimään" peltiaukosta sisään. näillä konstein on ainakin eräässä saunamökissä nukuttu miltei ilman hyttysiä. h. Valitse tämän lehden paras juttu. syy voi olla sama, mitä ihmisten kohdalla tällä hetkellä tutkitaan. hEiNONEN TaMpErE Mökkijärven ikiaikaiset asukkaat On kiva tietää, ketä tai mitä siellä asustaa tai on asustanut ennen meitä. MaariT pEKKariNEN, vaSTiNKi Mihin lehmänläjät katoavat - jutusta näki taas kerran, miten tärkeitä kaikki hyönteiset ovat luonnolle ja koko ihmiskunnalle! arja raNTaNEN, vihTi Geenien vaikutukset ovat monimutkaisia Toisin kuin geenimuokkausta käsittelevässä artikkelissa (sl 4/2011) annetaan ymmärtää, geenien vaikutukset eivät ole suorasukaisia ja yksinkertaisia. jokainen, jolla on laktoosi-intoleranssi, tietää, miten tuskallisia vatsavaivoja maidon juominen aiheuttaa. asiaa on tutkittu jo parikymmentä vuotta sitten, esimerkiksi siiliguru nigel Reeve mainitsee kirjassaan Hedgehogs (1994) lehmänmaidon aiheuttavan siilille ripulia. jos hyttysverkot ovat irroitettavaa mallia, myös niiden reunat kannattaa tarkistaa ja mahdollisesti tilkitä. Tämä puolestaan altistaa siilin muille sairauksille kuten loisille. TiiNa KOLi anneli Pusa / vasTavalo PARHAAT JUTUT SUomEn LUonTo 5/2011: 1. mökkirannan ikiaikaiset asukkaat 3. Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postikortilla: suomen luonto / Paras juttu, kotkankatu 9, 00510 Helsinki. matti Helminen vastasi, että siilin mahdollista laktoosi-intorelanssia ei liene tutkittu ja että lehmänmaidon vaarallisuus ei näin ollen ole varma asia. laitathan mukaan perustelut! vastaukset 31.8.2011 mennessä. Vastanneiden kesken arvotaan Jouni Laaksosen kirja Retkeilijän kansallispuistot (otava). toImIttanut LiiSa hULKKO palaute@suomenluonto.fi lukijakirjeet Siilin laktoosi-intoleranssia on tutkittu Kysy Luonnosta -palstalla (sl 5/2011) tiedusteltiin, voiko siilille antaa hylamaitoa. vähäenerginen maito ei ole siilin pelastus, varsinkaan, jos se aiheuttaa vatsavaivoja ja ripulia. Onpa lähdettävä näinä lämpinä öinä vielä kuljeksimaan... jUha MiKKOLa, ENO Siilille kannattaa antaa proteiini- ja energiapitoista ruokaa, kuten koiranruokaa. Eroon mökkihyttysistä lukija kysyi (sl 5/2011), miten mökkihyttysistä pääsee eroon. sen voitti Eeva Puustinen inkeroisista
nimitystä tavataan kartta- ym. jokien kaksinimisyys ei ole aivan tavatonta. kokkolanjoki on edellistä vanhempi ja paikallisesti suositumpi kansanomaisessa käytössä. Puoliapinat ja apinat ovat kädellisten lahkon alalahkoja, joiden kantamuodot kehittyivät erilleen jo yli 40 miljoonaa vuotta sitten. etelä-karjalassa virtaavasta Hiitolanjoesta on kirjoitettu Suomen Luonnon numeroissa (4 ja 5/2011). lukijamme tiedustelee, miksi käytämme siitä nimeä Hiitolanjoki emmekä kokkolanjoki. lupaukset gm-kasvien satoisuuden kasvusta ovat myös kyseenalaisia. mukaan oli kuitenkin pujahtanut virhe suomenkielisissä nimissä. passiivisiksi, ainakin ilman jonkinlaisen katalysoivan viruksen vaikutusta. lehdessä (5/2011) kirjoitettiin, että reitille pääset, kun kääntyy e75-valtatieltä itään menevälle hiekkatielle ennen vuotson kylää. kirjallisessa aineistossa ja sen käyttöhistoria ulottuu ainakin 1900-luvun alkuun. on siis mielestäni harhaanjohtavaa sanoa, että geenejä lisäämällä ja poistamalla saataisiin selville yksittäisten geenien vaikutukset. Hiitolanjoki viittaa entiseen Hiitolan pitäjään, jonka nimi on säilynyt rajantakaisen karjalan tasavallan Hiitolan asemakylässä. nimitys on yleistynyt viime aikoina. kuvassa sivulla 45 ei ole "makiapina", vaan maki (mahdollisesti ruskomaki, Eulemur fulvus). jUha vaLSTE Pehmeää luomuvillaa ulkohommiin koko perheelle Vuodenajoille kiitos! Uusi kuvasto ilmestynyt! Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi Reitti Pyhä-Nattaselle Suomen Luonnon artikkeli 70 retkipaikkavinkkiä oli kiintoisa kokonaisuus maamme retkikohteista. se palautuu autioituneeseen kokkolan kylään (Ylä- ja ala-kokkola) jokivarren alajuoksulla." luontokohteena joki tunnetaan yleensä Hiitolanjokena. TOiMiTUS Apinoita ja apinan puolikkaita Suomen Luonnossa (5/2011) oli kiinnostava artikkeli lantakuoriaisista. Toisaalta, koska useimmat ihmiset eivät halua geenimuunneltuja elintarvikkeita, niiden hinnat pysyvät matalalla ja tuottoisuus viljelijän kannalta kyseenalaisena. jUhaNi MaSTOKaNGaS son majatalon nurkalta ja on nimeltään sompiojärventie. jUhaNi NUrMi jyväSKyLä Hiitolanjoki vai Kokkolanjoki. madagaskarilla ei elä apinoita eikä "makiapinoita" vaan puoliapinoita, joiden tärkein ryhmä ovat makit. Perinteentutkija mikko Europaeus selvittää hiitolanjoki.fi -sivuilla nimen taustaa näin: "Hiitolanjoki vai kokkolanjoki. Tosiasiassa tie lähtee juuri vuotson kylän kohdalta vuot- Tule opiskelemaan Saaristomeren äärelle! Koulutuksia nuorille ja aikuisille: Kalatalouden perustutkinto - Kalastaja, kalanviljelijä, kalanjalostaja, kalastuksenohjaaja Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto - Ympäristönhoitaja, luonto- ohjaaja Luonto- ja ympäristöalan perustutkintoon valmistavaa koulutusta - Ympäristönhoitaja, luonto- ja ympäristöneuvoja, luonto-ohjaaja (kala ja riista) Ammattiopisto Livia, Kalatalous- ja ympäristöopisto Kalakouluntie 72, 21610 KIRJALA Puhelin 02-4546 300, www.livia. Ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta: - Kalastusopas - Veneenrakentaja - Eläintenhoitaja (eläintenkouluttaja) TERVETULOA!. Pyhä-nattasen opastukseen oli jäänyt pieni virhe. esimerkiksi intiassa monet maanviljelijät ovat tehneet vararikon gm-siementen jätettyä itämättä. apinoiden alalahkoon kuulumme me ihmisetkin
kesällä 2010 pensasampiaisia oli varmaankin tavallista vuotta enemmän, mutta vain murto-osa vuoteen 2007 verrattuna. Hytyköitä voi tavata ympäri vuoden. viime kesän edullisuus ehkä näkyi siinä, että monet pesät saavuttivat täyden koon. Auttaako kuiva ja kuuma kesä ampiaisia leviämään? Harvoinpa pensasampiaisen pesiä huomaa, paitsi vaellusvuonna 2007, jolloin aloitettuja pesiä oli sisätiloissakin runsaasti. myös tänä kesänä pensasampiaisia voi olla runsaasti. Poimuhytykät ovat elintavoiltaan loisia, ja esimerkiksi liuskahytykän arvellaan olevan kääpämäisten nahakoiden loisia. laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. itse en muista nähneeni liuskahytykkää männyllä kuten tässä tapauksessa. nyt aiheina myös sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. Ovatko pensasampiaiset lisääntyneet? Kummallista, että olen elänyt yli 60 vuotta, mutta vasta kesällä 2010 näin mahtavan, ihmisen pään kokoisen pensasampiaisen pesän sekä Liperissä että Asikkalassa, jossa sain niiltä piston käteeni. Pensasampiainen on isompi kuin yleinen ampiainen, mutta koko ei näytä vaikuttavan ampiaisten aggressiivisuuteen. se kuuluu poimuhytyköiden sukuun Tremella, jotka taas kuuluvat laa- jempaan ryhmään hyytelösienet. näyttävimmillään ne ovat kostean sään vallitessa, ja liuskahytykkäkin voi kasvaa 10 sentin läpimittaiseksi. rakenteeltaan hyytelösienet ovat hyytelömäisiä, joustavia tai rustomaisia. Pisto ei ollut yhtään sen kummempi kuin tavallisen ampiaisen. esimerkiksi lounaasta leviävä isohko saksanampiainen ei ole tavallista ampiaista kummempi. ne ovat suurimmaksi osaksi vettä ja kutistuvat kuivilla ilmoilla koviksi ja rustomaisiksi, josta ne voivat sitten palautua tulevilla sadesäillä. 76 Suomen luonto 16/2011 rainer GrönHolm. itse havaitsin ensimmäisen saksanampiaisen Tammisaaren saaristossa kesällä 2010. KaUri MiKKOLa aune GreGGas XXXXXXXXXXXXXXXXX Ovatko nämä kuolleen männyn rungolla kasvavat limamaiset sienet maahikkaita? Maahikkaitako? Suomen Luonnossa 8/2010 oli kysymys maahikkaista. Löytämäni sienet näyttävät vähän samanlaisilta. kyse on liuskahytykästä (Tremella foliacea). aikaisemminhan tätä lajia on tavattu ahvenanmaalla ja viime kesinä Turun seudulla. Yleensä se kasvaa lehtipuulla, harvemmin havupuulla. kysy luonnosta aSiantuntijat VaStaaVat toImIttanut aLicE KarLSSON aSiantuntijat VaStaaVat LÄHETÄ omA KYSYmYKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi
määrittäminen vaatisi tarkkaa tietoa kuvaus paikasta, -ajasta ja -ilmansuunnista. Tuona päivänä oli liminganlahden lähellä kuuropilviä. sen reunat ovat terävät, joten tulee vaikutelma, että kuuropilvestä näkyvä juova olisi oma pilvensä. sillä on kaksi kasvumuotoa. sienet eivät maistu miltään, mutta niitä pidetään myös terveysvaikutteisina ja on uskottu, että ne parantavat verenkiertoa, puhdistavat keuhkoja ja helpottavat peräpukamia. LaSSE KOSONEN kasvi on rentovihvilä. Vastaajina tässä numerossa: SARI HARTonEn sää mATTI HELmInEn nisäkkäät ILKKA KoIVISTo nisäkkäät LASSE KoSonEn sienet KAURI mIKKoLA selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet SEPPo VUoKKo kasvit SEPPo VUoLAnTo linnut erikoisen näköisille pilville on usein vaikea valokuvan perusteella keksiä selitystä. litteästä valokuvasta voi olla hankala nähdä, mitkä pilvet ovat edessä ja mitkä takana, ja usein pilven korkeuskin voi olla vaikea hahmottaa. silloin vastauksen voi saada päivässä parissa. kuvassa valkoinen pilvi taitaa olla taaempana kuin tummemmat osat. Vesi on kirkasta, mutta nyt sen on vallannut pitkinä lonkeroina kasvava heinämäinen kasvi. sanomalehtien valokuvapalstojen sijaan pilvikuvista kannattaa kysyä Suomen Luonnon lisäksi ilmatieteen laitoksen verkkosivujen palautelomakkeella. vesirajan yläpuolella kasvaessaan se on muutaman sentin mittainen, kaarevavartinen ja runsaasti kukkiva pikkukasvi, mutta vedenalaisena kukaton ja monin verroin kookkaampi, juuri sellainen erkki nenonen anTTi kiuru valkea kuuropilvi näkyy kahden tummemman pilven takaa kuin verhojen raosta. Outo pilvi Kuvasin Liminganlahdella erikoisen näköisen pilven viime syyskuun 20. niitä käytetään paljon itämaisissa ja kiinalaisissa ruuissa ja vihannessekoituksissa. sivuilta löytyy myös nykyisin pilvikuvasto, jonka avulla voi pilviä opetella tunnistamaan. Sari harTONEN heinittyvä uimapaikka Olemme käyttäneet vanhaan hiekkakuoppaan syntynyttä lampea uimapaikkana. nämä pilvet on kuvattu syyskuun loppupuolella liminganlahdella. Tumma pilvi voi olla esimerkiksi verhopilvi eli altostratus. Mikä on tämä ilmiö? 16/2011 Suomen luonto 77. päivänä. Pohjassa on tiheä tupas, josta lähtee muutamia jopa puolentoista metrin mittaisia, osaksi vihreitä, osaksi punertavia varsia. valkoinen pilvi näyttää kuuropilven, cumulonimbusin, kaltaiselta. Mikä kasvi se on ja miten sen saisi kuriin? rentovihvilä vedessä. Pensasampiaisen pesä on upea rakennelma. Hyytelösieniin kuuluu myös juudaksenkorva, jota viljellään paljon kaukoidässä ja markkinoidaan suomeenkin puunkorvina tai mustasieninä. sitten sen edessä on tumma pilvi, joka sopivasti peittää siitä suuren osan
"lisäravinteen" nappaaminen peräaukosta tapahtuu niin hienotunteisen huomaamattomasti, että sitä eivät tunne sen paremmin kansansadut kuin vanhemmat eläinkirjatkaan. Tavanomaisia umpisuolen ohitse kulkeneita papanoita jänis ei suinkaan syö. Tuttavani haravoi niitä maihin matalasta rannastaan. kovat papanat sisältävät paljon sulamattomia tai vain puoliksi sulaneita puumaisia kasvinosia. siili on joten kuten mahdollinen, sillä sen tiedetään käyttävän kasvisravintoa eläinravinnon ohessa, tosin vain aika pieniä määriä. ravinteisissa vesissä se on niukka tai puuttuu tyystin, mutta on runsas karuissa lammikoissa ja metsälammissä. Asumme taajamassa metsän vieressä ja pihalla on paljon siilejä ja oravia. Mitä jänis puuhasteli mökin alla? Parina iltana viime elokuussa noin kymmenen aikoihin näin, kun metsäjänis tuli pihalle syömään valkoapilaa. Söikö se sitä ja miksi? epäilen että omin luvin vieraanvaraisuudesta nauttija on nisäkäs, etenkin kun kesäkurpitsoja on syöty öiseen aikaan. ehkä on parasta vain jatkaa mekaanista torjuntaa viikatteen ja rautaharavan kanssa. SEppO vUOKKO ta haaskata syntynyttä ainesta. mikäli jänis todella kaivoi maata talon alla, kysymyksessä saattoi olla jonkin maaperässä kasvavan sienen esille saaminen. jos rentovihvilä taantuisikin, lammen valtaisivat kenties muut, ehkä vielä kiusallisemmat kasvit, ja runsastuvat levät samentaisivat veden. orava on kuitenkin poissa laskuista, sillä se useimmista nisäkkäistä poiketen nukkuu öisin. niille onkin syntynyt eräänlainen ravinnon kierrätysjärjestelmä, joka olennaisesti tehostaa puisevan ravinnon hyväksikäyttöä. kysy luonnosta aSiantuntijat VaStaaVat aSiantuntijat VaStaaVat kuin kysyjä kuvasi. jäniksen märepalat ovat suoraan peräaukosta otettuja, umpisuolesta peräisin olevia ulostepalloja, jotka runsaan mikrobitoiminnan johdosta sisältävät jänikselle tärkeitä ravinteita kuten vitamiineja ja proteiineja. vaikka jänis näytti syövän jotakin, pidän hyvin epätodennäköisenä, että se oli savea. Saatuaan kyllikseen se meni kesämökin alle ja näytti puuhastelevan siellä jotakin. selittäminen on helppoa, mutta vaikeampi on löytää neuvo kiusasta pääsemiseksi. näiden ominaisuuksiensa vuoksi rentovihvilä saattaa täyttää lammikot, joihin ei aina muita vesikasveja edes ilmaannu. myös metsäkauris on mahdollinen, mutta tulee epäiltyjen listalla vasta rusakon jälkeen. iLKKa KOiviSTO Heimo rajaniemi / kuvaliiTeri Metsäjänis käyttää paljon aikaa varsinaisen syömisen lisäksi märepalojen mutustelemiseen. varman vastauksen antaminen jäniksen puuhasteluun on vaikeata. Mökin alla on pelkkää savea. voisi tietysti yrittää muuttaa veden kemiaa, mutta siinä saattaisi joutua ojasta allikkoon. mooseksen kirjan mukaan jänis on märehtijä nautaeläinten tapaan. MaTTi hELMiNEN rentovihvilä maalla. jorma PeiPonen Mikä popsii kurpitsani? Mikä eläin syö yöllä kesäkurpitsoista jopa puolet. Yhdessä rahkasammalten kanssa rentovihvilä on vallannut happaman laskeuman pilaamia metsälampia. kun useimmat muut vesikasvit ottavat tarvitsemansa hiilen vedestä karbonatiitti-ionina, pystyy rentovihvilä hyödyntämään pohjaliejussa eliöjäänteiden hajotessa syntyvää hiilidioksidia, jonka se ottaa juurillaan. kirjoissa on tavallisesti kuva maamuodosta, ja jos vesimuodosta onkin kuva, ei mittakaava aina käy selville. Sama ilmiö on havaittu Kuopiossa ja Iisalmessa. Todennäköisin selitys on, että jänis vetäytyi "märehtimään". Mitä ne olivat? Pirkko nummelin. jos kesäkurpitsat ovat olleet kauppakokoisia, ei yksi siili eikä kaksikaan moisia määriä ahmi yhden yön aikana. kun useimmat vesikasvit ottavat typpensä nitraattina, vihvilä nappaa sen ammoniakkina, sekin sopeutuma happamaan ympäristöön. eikä sitä näyttänyt tuntevan israelin kansa eikä mooses, koska 3. siksi lajia ei ole helppo määrittää kirjojen avulla. Todennäköisin ruokavieras on jänis, luultavimmin rusakko. rentovihvilä on erikoistunut karuihin kasvupaikkoihin, joita useimmat uposkasvit vierastavat. umpisuolen mikrobien merkitys kasviravinnon sulatuksessa on niin tärkeä, että jäniseläinten ei yksinkertaisesti kanna- Mitä pallosia? Lohjalla Hormajärven Hiidenlahden itäreunalla eräässä mökkirannassa oli viime elokuussa runsaasti kummallisia viinirypäleen kokoisia pallosia
jos löydät kuolleen rengastetun linnun, ota yhteys: rengastustoimisto, luonnontieteellinen keskusmuseo, Pl 17, 00014 Helsingin yliopisto. lisäksi eräät lajit voivat vääntää ne vahvalla nokallaan auki. Ympäristönmuutosten kiihtyessä tällaisen tiedon arvo vain kasvaa. Pitkäkaulaisia lintuja, esimerkiksi joutsenia ja hanhia, merkitään myös muovisilla kaularenkailla, joiden suuret kirjain- ja numeromerkit näkyvät kauas. aihetta on käsitelty useamman kerran Suomen Luonnossa, viimeksi numeroissa 5/2008 ja 8/2002. SEppO vUOKKO jari niskanen / kuvaliiTeri lintuja rengastetaan nykyisin alumiini-, teräs- ja muovirenkailla riippuen renkaiden käyttötarkoituksesta ja lintujen elintavoista. Tunnetaan kyllä tapauksia, joissa rengas on vaikuttanut kielteisellä tavalla lintuun. luultavasti se on myrkytön, sillä eräitä muita Nostoc-lajeja käytetään ravintonakin. http://www.luomus.fi/elaintiede/rengastus/index.htm. SEppO vUOLaNTO 16/2011 Suomen luonto 79. Minkä verran tällaista ilmenee? nilla lajeilla renkaat säilyvät säännöllisesti jopa vuosikymmeniä aiheuttamatta sen suurempaa vaivaa kuin rannerenkaat kantajilleen. ne on helppo lukea ainakin kaukoputkella. renkaan ja jalan väliin on saattanut tarttua kasvinosia, jotka haittaavat liikkumista taikka lintu on juuttunut renkaastaan kiinni puunoksaan tai piikkilanka-aitaan. myös tulehtuminen tai turpoaminen ovat mahdollisia ja sellaisiakin on raportoitu. ja niin sinilevä kuin onkin, se on pikemminkin puhtaan veden kuin saastumisen ilmentäjä. levä on täysin harmiton ja harvinaisena pidetty, mutta taitaa vain pohjan asukkaana olla niin huomaamaton, ettei sitä yleensä havaita. rengastaminen on yksinkertainen ja halpa tapa saada tietoa lintujen elämästä kuten muuttoreiteistä, pesimis- ja talvehtimisalueista sekä eliniästä. kielteiset tapaukset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia verrattuna rengastettujen lintujen suureen määrään ja siihen, että mo- vahingoittaako rengastus lintuja? Eräällä internetin keskustelupalstalla esitettiin epäilys, että alumiinirenkaat voisivat vaurioittaa lintujen jalkoja ja aiheuttaa niihin bakteeritulehduksia. alumiinirenkaat kuluvat happamassa ja liejuisessa vedessä liian nopeasti monen linnun ikään verrattuna. muoviset renkaat ovat värillisiä ja mahdollistavat sopivina väriyhdistelminä lintujen tunnistamisen matkan päästä, esimerkiksi tietyn vuosiluokan ja pesimis- tai talvehtimisalueen tunnistamisen, joskus jopa yksilöllisen tunnistamisen. näissä tapauksissa käytetään teräsrenkaita. rengastajaksi pääseminen edellyttää erityistä koetta, jossa testataan muun muassa lajintuntemusta. rengastajat ovat valtaosin vapaaehtoisia harrastajia, jotka toimivat yliopistojen avustajina. Lintujen rengastus tuottaa tietoa suojelun tarpeisiin. kyseessä ovat sinilevän Nostoc pruniforme -koloniat
syyskuuta hämähäkIt muuttavat. ääriMMäiSEN harvOiN KUvaTTU LUONNON SUUri SpEKTaaKKELi. seIttIen varassa maaIlmalle. jaakko heInonen Polkujen syvin olemus lapin kaunein kylä: Suvanto. 7/2011 ilmestyy 16
4. 5. Osoite: ............................................................................................................................... Myynti rautakirjan lehtipisteissä. 1. (09) 2280 8210, 2280 8209, tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 67 euroa, kestotilaus 59 euroa. Sipoonkorven kansallispuisto perustettiin toukokuussa. a) perhosilla b) hämähäkeillä c) kovakuoriaisilla 9. 5. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 59 euroa ja kestotilaus 52 euroa. kasveja. Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ................................................................................................................................... Lähettäjä allekirjoitus: ....................................................................................................................... 1. 8. b) hämähäkeillä. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 37 euroa. pähkinöitä krisTina al-zalimi / carTina Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... YkkösBonuksen norppa-kortin numero ........................................................................ Suomen Luonto/ tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Lahjan saaja: nimi: .................................................................................................................................... Kuinka monta lummekasvia Suomessa kasvaa. 6. 9. 7. Millä seuraavista eliöryhmistä ei ole lainkaan muodonvaihdosta (munasta toukaksi ja kotelovaiheen kautta aikuiseksi). a) metsäpeura b) hirvi c) metsäkauris d) kuusipeura. 3. Kuinka usein hirvisonni pudottaa sarvensa. Mitä sorkkaeläimiä on kuvissa? TiLaUSaSiaT iNTErNETiSSä: WWW.SUOMENLUONTO.Fi voit maksaa tilauksesi e-laskulla tee sopimus verkkopankissasi! SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2011. Määräaikaistilaus 12 kk (67 ) Määräaikaistilaus 6 kk (37 ) Kestotilaus 12 kk (59 ) (kestotilaus Olen SLL:n jäsen59 ). niittysuppilohämähäkki. Irtonumero 7,5 euroa. 4. ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Osoite: ................................................................................................................................ Montako kansallispuistoa Suomessa nyt on. Missä kunnassa Saana-tunturi sijaitsee. 6. 7. Suomen merialueella elää vakituisesti yksi meduusalaji. Milli on tuhannesosa, mutta miten paljon on nano. enontekiöllä. YkkösBonuksen norppa-kortin numero ......................................................................... PeTri nevalainen / kl Suomen Luonto/ tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys tunnus 5009174 00003 VaStauSLÄHetYS Tero Poukkanen SUOMEN LUONNON LahjaTiLaUS A B PenTTi Hakari / kl Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2011. Lahjatilaus on määräaikainen. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Heimo rajaniemi / kl C D Lahjan antaja (laskutusosoite): allekirjoitus: ...................................................................................................................... VASTAuKSET: 10. Mikä hämähäkki on valittu vuoden 2011 eurooppalaiseksi hämähäkkilajiksi. Osoite: ............................................................................................................................... 52 , määräaikainen Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Lähettäkää Teen osoitteenmuutoksen.alkaen ___/___Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni 2011. 10. nimi: ................................................................................................................................... 2. 2. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... tunnus 5009174 00003 VaStauSLÄHetYS 16/2011 Suomen luonto 81. 3. korvameduusa. Postinumero ja paikkakunta: ........................................................................................... kerran vuodessa. Mikä. nano on miljardisosa. nimi: .................................................................................................................................... 8. suomessa on 37 kansallispuistoa. Puhelin (myös suuntanumero): ....................................................................................... neljä: lumme, suomenlumme, ulpukka ja konnanulpukka. Mitä eliöitä ovat mähkä, maltsa ja jäkki
Se mahdollisti luontokuvien näyttävämmän käytön ja lehden kehittämisen entistä kiinnostavammaksi. "Kansalaisilla ei ole vaikutusmahdollisuuksia. Ympäristöaiheet tulivat myös Suomen Luonnossa aiempaa näkyvämmin esiin, joidenkin lukijoiden mielestä liiaksikin luontojuttujen kustannuksella. Me tarvitsemme vesihallintoa, mutta muun ympäristöhallinnon osana. Suomen Luonto muuttui ulkomuodoltaan 1984, kun lehti kasvoi a4-kokoon. Vesihallitus vesirakentaja, Vesioikeus vesirakentajan kumileimasin, tapio ojittaa avosoita ympäristövuonna, Kompostit kunniaan, Ydinsodan ekologiset seuraukset, Luonnonsuojelukin talouslaskelmiin, asfaltti kukkii, Minne vie Metsä 2000 -ohjelma?, Kehitysapu ja ympäristö, Luontorikolliset kuriin, Voikukka, hyödyllinen rikkaruoho, Mitä tehdä otsonikadolle?, Kuka suojelisi toutainta?, Kukkakedot takaisin! ) Koijärven aktivistien toinen pato ja sen vartiotorni valmistuivat toukokuussa 1980. Nykyinen vesihallitus on osoittanut kykenemättömyytensä. Pinnalla olivat usein jätteiden kierrätys, energiakysymykset, ilmansaasteet, metsien käsittely, erämaiden suojelu ja erityisesti vesirakentamisen arvostelu. Vesihallitus joutaa lakkautettavaksi." Seppo Vuokko Suomen luonnon pääkirjoituksessa 4/1980 82 Suomen luonto 16/2011 ( Poimintoja 1980-luvun aiheista: Perustaisimmeko ekokunnan. Myöhemmin vesipiiri räjäytti padon. jorma laurIla. Lahoa ei aika paranna. joitakin harmitti se, ettei isokokoisempia lehtiä voinut enää arkistoida entisiin säilytyskansioihin.n "Vesihallituksen kymmenvuotispäivänä emme toivota sankarille pitkää ikää. Kun 1970-luvulla metsähallitus sai lehdessämme kovaa kyytiä, 1980-luvulla oli Vesihallituksen vuoro. osa lukijoista kuitenkin vierasti muutosta. luonnonsuojelijat pitivät sitä pelkkänä vesirakentajana, jonka kuuliaisina apureina olivat vesioikeudet. Viranomaisten arvostelu ei tehoa: Vesihallitus ei arvostelusta huolimatta ole parantanut työtapojaan, ja vesioikeuksissa oikeusmurhat ja kansalaisten etujen polkeminen ovat arkipäivää", päätoimittaja Seppo Vuokko kirjoitti 40-vuotisjuhlanumerossamme 8/1981. Kansalaisvastarinta lintujärven puolesta nosti ympäristöasiat laajemminkin yleiseen tietoisuuteen ja osoitti, että niihin voidaan vaikuttaa. Päätös tuli oikeaan aikaan. 70 Suomen Suomen Luonnon ensimmäinen a4-koon numero (1/1984) ja 40-vuotisjuhlanumero (8/1981). vuotta jOrMa LaUriLa Välähdyksiä vuosien varrelta ympäristöjournalismi nosteessa KOijärvEN tapahtumat 19791980 olivat merkittävä käännekohta
Suomalaisen kotitalouden aiheuttamista ilmastovaikutuksista vain noin yksi prosentti aiheutuu lehtien, kirjojen ja muiden paperituotteiden valmistamisesta. Uusiutuva, kierrätettävä ja kestää vertailun. Yksinkertaista, luonnollista ja kestävää. Tiesitkö, että vain 16 prosenttia suomalaisista tietää erittäin tai melko paljon eri viestimien ympäristövaikutuksista. Samaan aikaan elektroniikkaromun määrä kasvaa nopeammin kuin minkään muun jätteen määrä. Elektronisten laitteiden valmistaminen syö koko ajan enemmän ja enemmän uusiutumattomia luonnonvaroja, ja niiden käyttämiseen tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän energiaa. Painotuotteen lukemisella ei ole lainkaan ympäristövaikutuksia. www.twosides.fi Kestävin viesti painetaan paperille www.twosides.fi. Paperi voidaan kierrättää useita kertoja ja lopuksi polttaa energiaksi
Palautusviikko 201137 767095-1106