Suomen Luonto 6/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

6 ma itä u e ur t t ig mie n sie sen o rh ko teemana sienet apollon kohtaaminen Noitakalliolla Yöperhosten jäljillä elokuun hämärässä löYtöretkellä Kukkiajärvellä 6 Irtonumero 8,50 17.8.2012 Kesä kettujen Kanssa Heikki Willamo seurasi repolaisten kasvua.. 2 i ur s
Suosituilla levähdysalueilla vahingot on kuitenkin saatu vähiin ruokinnalla ja varaamalla kurjille omia syönnöspeltoja. Sänkipelloilta ne löytävät muun muassa puinnissa karisseita jyviä. syyskesä Kurjet kokoontuvat Kuva pENTTi jOhaNSSON / ProlK TeKsTi jOrMa LaUriLa ELOSyySkUUSSa kurjet kerääntyvät viljelyksille tankkaamaan ennen muuttomatkaa Etelä-Eurooppaan ja Afrikkaan. Kuvan kurkipaikka on Sulkavalla.. Kurjet käyvät jonkin verran myös puimattomilla pelloilla
Puuruska tulee vähän myöhemmin. Lämpötilan ohella sen alkamiseen vaikuttaa valon väheneminen.. Riekonmarjojen ohella maaruskaan tuovat omat sävynsä etenkin vaivaiskoivut, mustikat ja juolukat sekä rehevämmillä paikoilla ruohokanukat. Ainakin yksi laukaiseva tekijä siihen on se, että maanpinnassa on öisin kylmintä. syyskesä Maaruskan aika Kuva paavO haMUNEN / leuKu TeKsTi jOrMa LaUriLa riEkONMarjOjEN lehtien leiskuva puna syttyy lähiaikoina tuntureiden paljakoille ja tunturikoivikoiden metsänrajavyöhykkeeseen. Maaruska aloittaa Lapin syksyisen väriloiston
Törkeimmässä tapauksessa Repoveden kansallispuistossa oli revitty kokonaisia varpuja juurineen. Johdon on ohjeistettava poimijat ja valvottava, että toiminta on asiallista. Se haluaa vain selkiyttää sekavan tilanteen. Myös Maataloustuottajien keskusjärjestö MTK on ottanut näkyvästi kantaa kaupalliseen poimintaan. Nyt se ei sitä ole kaikilta osin ollut. Oikeus kulkea, marjastaa ja sienestää toisen omistamilla mailla on olennainen osa suomalaisuutta. Myös poimintamenetelmiä on arvosteltu. Ulkomaisten poimijoiden käyttämän saaviharava-menetelmän on pelätty vahingoittavan mustikkakasvustoja, koska marjojen lisäksi astioihin kertyy paljon lehtiä ja silmuja. Muista lehtemme Luomus-valokuvakilpailu, jonka teemana on vesi ja vesiluonto. Katso ohjeet Suomen Luonnosta 5/2012 s.48 tai www.suomenluonto.fi. antti HaLKKa 30 Suppiksien metsästäjä jaakko Heinonen löysi sienimetsästä keltaisia ja ryväksenä kasvavia suppilovahveroita. Mäntykukka pärjää ilman vihreää. VAKiOT 8 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 39 Kolumni 55 Vahtikoira. Ristiriitoja on noussut, kun suuri joukko marjayritysten poimijoita on ilmestynyt paikallisten asukkaiden marjapaikoille tai liian lähelle pihapiiriä. Kuvia voi lähettää 30.9. PääKirjOitus Kaupalliselle poiminnalle saatava selvät säännöt TäNä kESäNä on jälleen syntynyt kiistoja kaupallisesta marjanpoiminnasta. On kiitettävää, että järjestö on selvästi ilmaissut, ettei se kyseenalaista jokamiehenoikeuksia. Ennen ensi kesää on syytä sopia selvät pelisäännöt kaupalliselle poiminnalle ja pohdittava, missä kulkevat jokamiehenoikeuksien rajat. asti. On keskusteltu, kuuluuko tällainen liiketoiminta jokamiehenoikeuksiin. Nakertaako kaupallinen poiminta esimerkiksi paikallisten asukkaiden mahdollisuuksia harjoittaa jokamiehenoikeuksiaan. Vastuu epäkohdista kuuluu yritykselle. Tämä on myös luonnonsuojelun etu. jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi jaaKKO HeinOnen 6/2012 SiSäLLyS 16 Männikön kummajainen Kalvakka mäntykukka on lapseksi jäänyt talvikki. 18 Kettukesä Heikki Willamo seurasi koko kesän ketunpentujen elämää. 28 Noitavuorella lemmittiin Kauniit apollot asuttavat Häxbergetiä, noitavainojen entistä kalliota. jyrKi saHinOja / VastaVaLO 16 6 Suomen luonto 16/2012 6 Suomen luonto 11/2012 P.S. Jokamiehenoikeudet ovat upea pohjoismainen perinne
painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. Painolla on käytössään myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. seppo Parkkinen opastaa. 34 punakärpässienen pilkut ovat muisto sienen vaaleasta nuoruudesta. 48 Kuikkien ja ormioiden Kukkia Kukkia-järvellä viihtyi myös runoilija eino Leino. 56 Tseladoita asustaa vain Etiopian vuorilla. Luonnonystävän ykköslehti Suomen Suomen Luonto 6/2012 71. Tseladat elävät jopa satapäisissä laumoissa. KANNESSA heikki Willamon kuvaama ketunpentu tähyilee elokuun illassa. 62 Oma reviiri 70 Havaintokirja 74 Paras juttu, Lukijakirjeet 76 Kysy luonnosta 81 Pähkinät, Palvelukortti 82 Pienestä kiinni 16/2012 Suomen luonto 7. aikuisilla on rinnassa sydämen muotoinen punainen laikku. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. 40 Valokiilassa elokuu on juuri oikea aika lähteä yöperhosretkelle. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08 210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen, (09) 2280 8203, 050 452 2996 Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Tutustu suppilovahveron moniin muotoihin. 30 Marja HärKönen 34 Samaanien sieni Punakärpässienen avulla matkattiin siperiassa tuonpuoleiseen. 56 Retkellä Etiopian katolla simienvuorten kansallispuistossa on huikeita maisemia ja omaperäisiä eläimiä. jOrMa LauriLa Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/SL12_06/2012 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Se kattaa kaikki tuotannon vaiheet. Vaatimuksia on asetettu muun muassa. Uroksille (kuvassa) kasvaa komea harja
Tässä joukossa ovat mukana muun muassa yli 300 hehtaarin suuruiset Viurusuo sekä liki samankokoinen Kurkisuo Hyvinkäältä. Hänen mukaansa nyt neuvotellaan seitsemästä suosta, joiden kokonaispinta-ala on noin 1800 hehtaaria. "Seitsemän suon lista on elänyt, mutta mukana on soita ainakin Etelä-Pohjanmaalta, Etelä-Savosta, Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta." Melantien mukaan suot on jaettu kahteen osaan; jotkut ostetaan valtiolle rahalla ja toisille etsitään vaihtoehtoisia soita korvauksena Vapolle. "Missään nimessä emme kuitenkaan vaihda luonnontilaista suota toiseen samanlaiseen, vaan vaihtosoiksi etsitään luonnontilansa menettäneitä soita". Melantie korostaa, että nämä seitsemän nyt käsittelyssä olevaa suota ovat alkusoitto arvosoiden siirtämiseksi pois mahdolliselta turveteollisuuskäytöltä. Neuvottelut ympäristöhallinnon ja Vapon kesken suojeltavista turvesoista MarKO KaKsOnen vapon viurusuolle hakemista ympäristöluvista ovat vuosien varrella valittaneet muun muassa. pohjois-karjalan ely-keskus, pohjois-karjalan luonnonsuojelupiiri ja Outokummun Luonnonystävät. 8 Suomen luonto 16/2012. Peräti 17 vuotta kestänyt ja yli kolme täyttä oikeuskierrosta nähnyt "soidensuojelun Vuotos" ei ole kuitenkaan vielä välttämättä ohi. ToimiTTaNuT aLicE karLSSON Luonto ja ympäristö NyT Luonnontilaisista soista kiistellään etelä-suomessa. Vapo luopui Viurusuosta K hieno pohjoiskarjalainen suo säästyy turpeennostolta. ovat yhä pahasti kesken niin Viurusuolla kuin muillakin kiistasoilla. "Esimerkiksi pian nähtäville asetet- esäkuun lopulla Vapo ilmoitti muutamalla sanalla itä-Suomen aluehallintovirastolle, että se vetää Outokummun Viurusuon ympäristölupahakemuksen pois lupakäsittelystä. Näin kertoo valtion ja turveteollisuuden välisissä neuvotteluissa mukana ollut Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen luonnonsuojeluyksikön päällikkö Eero Melantie
illalla kiersin lokkiluodon veneellä. seuraavalla viikolla olin jo itärajan tuntumassa ylämaalla. näimme myös härkälintuja ja nokikanoja. Laskin satakunta lintua. "Emme maksa ainakaan niistä suoalueista, joita ei ole mahdollistakaan ottaa turvetuotantoon", Melantie sanoo. sielläkin on lintutorni. sen avulla löytää aina lähimmän tornin, oli missä oli. tornin kautta paikan arvo nousee, ikään kuin aateloituu rakennelma ei ole sattumalta siinä missä on. Urpalanjokea ylämaan lintutornista (yllä). 16/2012 Suomen luonto 9 aLice KarLssOn. iltapäivän hetki oli hiljainen, joten muistan tornista vain komeat kurjenmiekat, saalistavat räystäspääskyt ja leppeän tuulen. töysässä majoituimme matkaseurueeni kanssa sepänniemen lomakylään, joka on Ponnejärven rannalla. tornista voi tiirailla ulkomaille. suosittelenkin matkalle Jan Södersvedin Lintutornit -kirjaa (BirdLife 2005). Vapolla on oma näkemyksensä siitä, mitkä suot tai niiden osat on oikeusteitse mahdollista saada turvekäyttöön ja ympäristöviranomaisilla on oma kantansa. Kärvistelin solidaarisuudesta ilman myrkkyjä eihän offeja ole eläimilläkään: lehmillä, lampailla tai taivaan linnuilla. taivaalla lekutti tuulihaukka. äänimaisema oli ylellinen, sillä kaiken aikaa järveltä kantautui naurulokkien kirkuna. Kummallakin reissulla oli hyttysiä niin paljon etten ole kuunaan nähnyt. rantapelloilta kantautui kuovin huuto. etsiydyimme ystäväni kanssa Väkevänjärvelle, joka teki meihin erämaisuudellaan suuren vaikutuksen. Nyt myös kesän sää on kurittanut Vapoa. Neuvottelut jatkuvat elosyyskuussa, mutta niiden loppumisesta ei ole vielä tietoa. töysässä on tuurin kyläkauppa ja ylämaalla jalokivikylä, joihin opastetaan isoilla kylteillä. Kiikarilla näin, että osa poikasista oli jo kuoriutunut, kun taas jotkin linnut vielä hautoivat. se on urpalanjoen rannalla aivan Venäjän rajavyöhykkeen kupeessa. Koneilla ei ollut paljonkaan menemistä märille soille, ja tavoitteista on jääty ainakin kesäheinäkuussa pahasti jälkeen. iSMO TUOrMaa Lintutorni aateloi paikkakunnan Paras luonto on tornin arvoinen. iNNOkkaaNa kotimaan ihailijattarena kävin alkukesällä muun muassa töysässä ja ylämaalla. LenaKreetta HaKaLa KIIKARISSA Petri saLaKKa aLicE karLSSON tavassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavaluonnoksessa on paljon turveyhtiöiden omistamia soita, jotka esitetään suojeltaviksi." Melantien mukaan korvausten määrittely on hankalaa. Kaulushaikara puhalteli ja ruskosuohaukka syöksähti lennosta ruovikkoon, kalasääski lähti verkkaisin siiveniskuin ulapalle. Viime vuosina Vapo on kärsinyt eri oikeusasteissa tappion toisensa jälkeen. tässä kohtaa maiden välillä ei näy mitään eroa; joki virtaa aivan yhtä rauhallisesti kummallakin puolella. Mahtava näköalapaikka, parasta etelä-Karjalaa. Lintutorni saa parhaassa tapauksessa tyytyä pieneen viittaan. aamulla kiipesimme siskoni kanssa järven pohjoispään lintutorniin. Pienellä luodolla näkyi hyörivän kolonia
Pikkulinnuista tiaisten, kirjosieppojen ja leppälintujen pesinnät onnistuivat kohtalaisesti. Murtomäkeä kiiteltiin "pyyteettömästä luonnon puolustamisesta kuvan, sanan ja toiminnan avulla". Myöhäinen jäidenlähtö viivästytti niin ikään kalasääsken pesintöjen alkua, ja sateisina ja tuulisina kesäpäivinä saalistus vaikeutui. Lintukesä 2012 oli surkein myyrien saalistamiseen erikoistuneille pöllöille. Myös kotkat menestyivät. Viime kesäkuussa pikkuapolloja siirrettiin uusille elinalueille Paimionjokivarteen ja salon rekijoelle. suomen Luonnon sieniasiantuntijan Lasse Kososen sienivinkkejä HaitaLLista VierasLajia esiintyy suOMessa KansaLLisen VierasLajistrategian MuKaan. Suuri osa pesäpaikkauskollisista viiru- ja lehtopöllöistä ei muninut lainkaan. Perhoset kerättiin somerolta Häntälän notkosta, missä elää suomen suurin pikkuapollokanta, noin 10 000 perhosta. yli 10 vuotta sitten pikkuapolloja siirrettiin onnistuneesti Porvooseen. Tuhannet hiiripöllöt, jotka pesivät vuosi sitten Pohjois-Suomessa, katosivat paremmille myyräapajille. Kolmatta kertaa jaettu ympäristöavaus-palkinto myönnettiin ministeri Iiro Viinaselle. Lapissa untuvikkoja kuitenkin paleltui ja nääntyi nälkään. Vesi- ja kanalintujen sekä kahlaajien ja muidenkin maapesijöiden pesinnät onnistuivat kohtalaisesti. Niille riitti ruoaksi etenkin jäniksiä. Luonnontieteellinen keskusmuseo palkittiin "suomen luonnon monimuotoisuustiedon luomisesta ja ylläpitämisestä sekä tieteellisten kokoelmien onnistuneesta avaamisesta suurelle yleisölle". Esimerkiksi tunturihaukan poikasia lähti vain parista pesästä. Viime vuonna varmistui ennätykselliset 103 pesintää ja nyt 98. iiro Viinaselle tunnustus tuli "patojen avaamisesta turvekeskustelussa puhtaiden vesien puolesta". MiKKO Kuussaari Pesinnässä onnea ja epäonnea MyöhäiNEN kEväT ja sateet pienensivät monien lintujen poikueita, mutta ilonaiheitakin sentään oli kuten valkoselkätikkakannan elpyminen. erityisen KiusaLLisiKsi On LuOKiteLtu jättiPutKet, Kurtturuusu, raPuruttO, esPanjansiruetana ja MinKKi. Myös lapin-, helmi-, suo- ja sarvipöllöjä, jotka vaihtavat pesimäseutujaan ravintotilanteen mukaan, pesi koko maassa vain murto-osa keskimääräiseen tilanteeMarKus sePPäLä pikkuapollo Uusiin maisemiin jO vUONNa 1976 rauhoitettuja pikkuapolloja lentelee meillä lähinnä joillakin ahvenanmaan ja Varsinais-suomen niityillä. Kelpo tuloksen tekivät maakotkatkin, jotka onnistuivat kasvattamaan 150 poikasta. Poikasia kehittyi niukasti muillekin koukkunokille. Luonto ja ympäristö NyT Pertti KOsKiMies Merikotkan poikanen nousee pian siivilleen. poimintoja palkittuja SUOMEN luonnonsuojeluliiton jo vuodesta 1980 jaetun ympäristöpalkinnon saivat tänä vuonna Luonnontieteellinen keskusmuseo ja luontokuvaaja Eero Murtomäki. Muista kuin kolopesijöistä on toistaiseksi niukasti tietoja, mutta ainakin rastaiden ja punarintojen nuoria yksilöitä on maastossa runsaasti. pErTTi kOSkiMiES 157 jättipalsami voi kasvaa jopa kolmemetriseksi. Katso Suomen Luonnon videoita netissä: www.youtube.com/suomen0luonto. Kaikkiaan tikkapareja löytyi noin 150. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa useimmista pesistä kuoli nälkään yhdestä kahteen poikasta. Kanta on kasvanut siellä jo yli tuhanteen yksilöön. aLicE karLSSON seen verrattuna. VierasLajit VieVät eLintiLaa aLKuPeräisiLtä LajeiLta ja LuOntOtyyPeiLtä seKä aiHeuttaVat MerKittäVää taLOudeLLista VaHinKOa. 10 Suomen luonto 16/2012. Samoin kävi haukoista piekanoille. suomen ympäristökeskus, Metsähallitus ja Varsinais-suomen elykeskus pyrkivät nyt yhteisvoimin lisäämään pikkuapollon elinalueita. Pääosin saaristossa pesivät merikotkat saivat siivilleen 346 reviiriltä 341 poikasta, mikä on toiseksi suurin luku vuosikymmeniin
Tämä vaellus saattaa muuttaa lajin aseman maassamme, jos perhosten talvehtiminen onnistuu. Isonokkosperhosta selvästi pienemmän nokkosperhosen (Nymphalis urticae) siipien yläpinta on kirjavampi ja siinä on paljon keltaista. isonokkosperhosia eli aiemmin laajalla alueella Länsi-Euroopassa, mutta mantereisena lajina se on ajoittain kärsinyt lämpimistä talvista. antti KOLi ILMIöMäISTä isonokkosperhoset vaelsivat rUOTSiSTa aLkOi heinäkuun alussa kuulua kummia. Sen jälkeen isonokkosperhosia on saapunut meille jatkuvasti lisää etelästä ja kaakosta, pääosin Valko-Venäjän korkeudelta, missä kesä on ollut lajille suotuisa. jaakkO kULLbErg vaaleat jalat iSONOkkOSpErhONEN muistuttaa samankokoista kirsikkaperhosta (Nymphalis polychloros). Nyt saapuneiden perhosten pääjoukko tuli ensin kaakosta kohti Ruotsin itärannikkoa ja kääntyi sieltä lounaistuulen myötä Suomeen. Ensimmäiset isonokkosperhoset havaittiin meillä 7. Erona ovat muun muassa jalat; isonokkosperhosella ne ovat vaaleat, kirsikkaperhosella mustat. isonokkosperhosella on viime vuosina ollut Suomessa pieniä paikalliskantoja, ja kuluneelta keväältäkin on havaintoja aikuisena talvehtineista yksilöistä. isonokkosperhonen on pitkään ollut harrastajien toiveissa, sillä lajia oli ennen tätä vuosituhatta havaittu Suomessa vain muutamia kymmeniä kertoja. Sitä tavataan Euroopan itäosista Tyynellemerelle saakka ja napapiirin korkeudelle asti. Pysyvä ravinnonlähde kiinnostaa perhosia, sillä ne tankkaavat energiaa ja etsivät sopivaa paikkaa tulevaa talvehtimista varten. heinäkuuta ja muutamassa päivässä laji oli paikoin runsain päiväperhonen lounaisrannikolla ja saaristossa. Pian myös Suomessa alkoi tapahtua. Normaalisti hyvin harvinaisesta isonokkosperhosesta (Nymphalis xanthomelas) tuli runsaasti havaintoja. Suurin osa havainnoista tehtiin syöteiltä. Nimestään huolimatta isonokkosperhonen elää pajuilla. Kummatkin lajit näyttävät lennossa varsin vaaleilta. 16/2012 Suomen luonto 11
Tuolloin ja koko kesän ajan jäätä puuttui esimerkiksi Suomen läheltä karanmereltä, missä sulaminen alkoi kaksi viikkoa etuajassa. Tsuktsimerellä jäätä oli melko normaalisti. Viranomaisilla ei ole esimerkiksi järvien pohjakerrostumista vielä tietoja, mutta Suomen Luonnon näytteet alueelta valmistuvat pian ja ovat luonnollisesti myös viranomaisten käytettävissä. aNTTi haLkka ja ri PeLt OM äKi / Le Luhtahuitti kiitti rakennusvirastoa pUrON ENNaLLiSTaMiNEN Helsingin Viikissä on onnistunut hienosti. Siellä suomalaiset jäänsärkijät Fennica ja Nordica ovat parhaillaan mukana Shellin kiistellyssä öljynporaushankkeessa. uK u Oho! "LiitO -O raVat uH Ka aVat Va ntaa n as un tO Me ss uja. Linnun paljastaa piiskansivallusta muistut- tava soidinääni, jota se toistaa jopa tuntikaupalla. Luonto ja ympäristö NyT jOrMa LauriLa iSoveli valvoo Kaivosteollisuus kasvaa nopeasti. Muutama vuosi siten kaupungin rakennusvirasto kunnosti Viikinojaa muun viherrakentamisen yhteydessä osana eko-Viikin ilmeen kohottamista. Muutaman päivän jälkeen huitti hiljeni. Komissaari Janez Potocnikin viime kuussa antama vastaus on jyrkkä. Hauskaa oli myös se, että parin sadan metrin päässä ruisrääkkä raksutti samaan aikaan leikkaamattomalla niittylaikulla. Ma rja-Va ntaa n Me ss ua Lu een La ida Lta Löyt yi MerK Ke jä Lii tO -O raVis ta ." Helsingin Sanom at 25. ihannetapauksessa se oli löytänyt naaraan ja vaikeni tai sitten se oli lennähtänyt parin kilometrin päähän Vanhankaupunginlahdelle isompiin soidinympyröihin. Otimme alan erityistarkkailuun. kunnostettu viikinoja houkutteli luhtahuitin. Eu:n komissio hermostui Talvivaaraan EUrOpOLiiTikOT Satu Hassi ja Sirpa Pietikäinen kysyivät huhtikuussa eu:n komissiolta, onko suomen valtio rikkonut talvivaaran ympäristöluvissa velvoitettaan panna tehokkaasti täytäntöön eu:n antama ympäristölainsäädäntö. Lisäksi "kaivostoiminnasta saattaa aiheutua huomattavia riskejä pintavesille, salminen, Kalliojärvi, ylä-Lumijärvi ja Kivijärvi mukaan luettuina". "Komissio on tietoinen, että talvivaaran kaivos hyväksyttiin ja toimii mahdollisesti eräiden eu:n lainsäädännön säännösten vastaisesti", hän toteaa. vähimmillään jään ala on syyskuussa. heinäkuuta 20 12 tsuktsimeri Shellin porausalue Karanmeri suOMi grönLanti . 16/2012 12 Suomen luonto 16/2012. Nyt puro on upeasti kasvillisuutta pursuava ja kirkasvetinen. On myös mahdollista, että se turhautui, jos huittailu ei tuottanut toivottua tulosta. Luhtahuitti on piileskelijä, jota harvoin pääsee näkemään. kuva on heinäelokuun vaihteesta. Puroon istutettiin vesikasveja, ja sen juoksua muotoiltiin luonnonmukaisemmaksi. Komissio on panemassa vireille tutkimuksen, jonka yhteydessä se pyytää suomen viranomaisilta tietoja talvivaaran kaivoksesta. Kaupunkiluonnon monimuotoisuutta voidaan lisätä pienilläkin hoitotoimilla. jOrMa LaUriLa ilmakuva Keskimääräinen jääraja natiOnaL snOW and ice data center / nasa eartH OBserVatOry Palstalla tarkkaillaan säätä ja ilmastoa. arktinen merijää vähissä Merijää voi edetä kohti uutta vähyysennätystä. Heinäkuun puolivälissä oman diplominsa antoi luhtahuitti, joka huittaili useana yönä puron lamparemaisessa osmankäämija järviruokotiheikössä
Siihen ovat syyllistyneet niin koti- kuin ulkomaisetkin firmat ja poimijat. Eikä tarkoitus ole suinkaan lopettaa liiketoimintaa, vaan saada sille pelisäännöt, koska se on päässyt ryöstäytymään turhan villiksi. Vain ohjattu joukkokeruu tulisi luvanvaraiseksi. jarMO paSaNEN 13 jasMin aWad / istOcKPHOtO. Onko tarkoitus suojella luontoa vai antaa maanomistajalle mahdollisuus rahastamiseen. Mistä on kyse, maankäyttöasioista vastaava johtaja Markku Tornberg. Pääosin nykyiset käytännöt eivät muuttuisi miksikään; kansalaiset saisivat poimia marjoja ja sieniä mielin määrin sekä omaan käyttöön että myyntiin. Pykälät laajamittaisesta liiketoiminnasta toisen omistamalla maalla pitäisi kirjoittaa tarkoiksi ja yksiselitteisiksi. Rajojen ylittäminen edellyttäisi aina luvan kysymistä maanomistajalta. Sopimus voisi sitten olla millainen tahansa, pelkästä suusanallisesta suostumuksesta maksulliseen käyttöoikeuteen. Ovatko kyseiset toiminnot aiheuttaneet ongelmia. yksittäisillä kansalaisilla on oltava vapaa liikkumisoikeus luonnossa, peltojen ja pihapiirin ulkopuolella. yksittäisten kansalaisten marjojen poiminta kotitarpeiksi ja myös myyntiin kuuluu jatkossakin jokamiehenoikeuksiin. SuORA LINJA "ei bisnestä toisen maalla ilman lupaa" Ympäristöministeriö julkaisee syyskuussa jokamiehenoikeuksia käsittelevän oppaan. Haluaisimme kuitenkin rajoittaa oikeuksia siltä osin, kun toisen maata käytetään ohjattuun liiketoimintaan. Miten muutokset tehtäisiin ja miten niitä valvottaisiin. Pääviestimme on se, että perinteiset jokamiehenoikeudet ja vesien yleiskäyttöoikeus tulee edelleen säilyttää. En usko semmoiseen. Siihen on koottu tietoa nykyisestä lainsäädännöstä, ja siinä esitellään hyviä käytäntöjä ristiriitatilanteiden välttämiseksi. Haluamme selvät rajat siihen, mihin kenelläkin on oikeus. Sen on huomattu vahingoittavan juuristoa, ja sato jää ainakin seuraavana vuonna pienemmäksi. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK haluaa lakiin kirjattuja täsmennyksiä jokamiehenoikeuksiin. Kyseeseen tulisivat esimerkiksi suurella joukolla ja välineistöllä tapahtuva marjanpoiminta, yksityisteille ja maastoon sijoittuva ratsastusbisnes sekä koiravaljakkosafarit. Valvonta tuskin vaatisi lisäresursseja, sillä onhan myös PiPsa MatiKKa / LeHtiKuVa Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.fi/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. 16/2012 Suomen luonto antti saraja / LeuKu Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. mTK:n maankäyttöjohtaja Markku Tornberg esittää, että toisen maalla tapahtuvasta liiketoiminnasta tehtäisiin säädökset ulkoilulakiin. Markku Tornberg nykyisissä jokamiehenoikeuksissa joukko sääntöjä ja rajoituksia, joita pitää noudattaa. Onko pelkoa, että jokamiehenoikeuksien tiukentaminen romuttaisi maaseudulta lupaavan bisnesmuodon ja entistä suurempi osa luonnonsadosta jäisi hyödyntämättä. Lähinnä ne pitäisi saattaa ulkoilulakiin. Laajamittaisessa ja ammattimaisessa marjanpoiminnassa käytetään esimerkiksi mekaanista haravointia, jossa varvukosta irrotetaan kerralla niin kypsät kuin raa´atkin marjat
ääni houkuttelee lintuja rakennukseen pesimään, ja niiden pesät kerätään kolmesti sesongin aikana. Useimmat salangaanilajit käyttävät pesänrakennuksessa myös korsia, höyheniä tai sammalta. kumimainen sylki kovettuu ulkoilmassa. pääskYnpesäbisnes tervapääskyn sukuisten salangaanien syljestä tehtyjä pesiä syödään idän kaviaarina. salangaanit sYlkevät soppaan saanut niin valtavat mittasuhteet, että monet salangaanipopulaatiot ovat vähentyneet rajusti. Niistä kuoriutuneet poikaset palaavat synnyinpaikalleen pesimään ja kasvattilaji katoaa hiljalleen, koska se ei saa omia jälkeläisiä maailmalle. Tällaisten hallien voisi kuvitella lisäävän jaavansalangaanien pesimäkantaa ja paikoin niin käykin. Kaupan kasvamisen myötä 1990-luvulta lähtien jaavansalangaaneja on houkuteltu pesimään varta vasten niille rakennettuihin suuriin halleihin. Mutta sekin tapahtuu muiden lajien kustannuksella. Sittemmin pesäkauppa on vain kasvanut kasvamistaan ja salangaanien "viljelyä" harjoitetaan monissa Aasian maassa kuten Vietnamiskuvateksti sa, Kambodzassa, Thaimaassa ja Malesiassa. Halleissa soi pesimäkauden alussa taukoamaton atrappi, lajin kutsuääntä toistava, suurilla kaiuttimilla varustettu soixxxxxxxxxxxxxxxxxxx pääskynpesäkeitto on kallis herkku. tin. Hong Kong välittää yli sata tonnia pääskynpesiä vuosittain, mikä vastaa 60 prosenttia maailmankaupasta. Tervapääskyn kanssa samaan kiitäjien heimoon lukeutuvien kaakkoisaasialaisten jaavan- ja tutkasalangaanien pesistä on valmistettu jo 400 vuoden ajan ylellistä herkkuruokaa, pääskynpesäkeittoa. Ne rakentavat pesänsä omasta kumimaisesta syljestään, joka kovettuu ulkoilmassa. Pääskynpesäkeittobisnes vastaa nykyään puoli prosenttia maan bruttokansantuotteesta. / dPa / sKOy iinalaisen keittiön ylellinen herkkuruoka, pääskynpesäkeitto, uhkaa tervapääskyn sukuisia salangaaneja eri puolilla Kaakkois-Aasiaa. Raaka-aineena käytetään lintujen pesiä, joiden kilohinta on korkeimmillaan jopa 10 000 yhdysvaltain dollaria. Pesät ovat niin kallisarvoisia ja niiden kauppa on jaavansalangaanien pesät on tehty pelkästä syljestä. Salangaanit sen paremmin kuin tervapääskykään eivät tosin ole varsinaisia pääskyjä. Esimerkiksi indonesiassa hallitus on jopa rohkaissut kansalaisiaan elinkeinon pariin. Pesän rakentaminen vie puolitoista kuukautta. Tutkasalangaani lisää pesään muitakin rakennusaineita, joten sen pesistä saatava keitto on roskaista eikä siksi ole yhtä arvokasta. Jaavansalangaanin ensimmäisten pesyeiden munat otetaan nimittäin pesänkeruun yhteydessä talteen ja viedään pesäaineksiltaan vähempiarvoisten lajien haudottaviksi. Kulhollinen keittoa voi maksaa 100 dollaria. Jaavansalangaaneja on saatu pesimään rakennuksiin jo 1800-luvun lopulta lähtien. pESiEN kErääMiNEN on paikoin kestämätöntä, sillä munat tai poikaset heitetään karusti menemään. Pääskynpesiä kutsutaankin nimellä "idän kaviaari". ToimiTTaNuT jOrMa LaUriLa maaiLmaLta K WOtHe K. hONg kONg on maailman pääskynpesäkeittokaupan keskus, ja suurin osa pesistä myydään Kiinaan. Ainakin tutkasalangaanikolonioita on käytetty jaavansalangaanin poikasten hautomoina. Jaavansalangaanin pesä sisältää vain sylkeä, joten se kelpaa soppalautaselle sellaisenaan toisin kuin muiden lajien. Pääskynpesäkeiton uskotaan auttavan astmaan, parantavan ihoa ja antavan voimaa ja energiaa. Salangaanit pesivät luolissa tai kallioiden seinämillä. Siksi ne ovat halutuimpia. Kaupan arvo liikkuu kymmenissä miljoonissa dollareissa. Loistosalangaanin on povattu jopa häviävän lähitulevaisuudessa Jaavalta, koska niitä käytetään niin suuressa määrin jaavansalangaanien keinoemoina. Jaavansalangaanille ja sen sukulaislajeille pesien kerääminen tietää sen sijaan tuhoa, mikäli kauppa jatkuu nykyisellään. WiLLiaM vELMaLa Wang xiaOfei / cOrBis / sKOy 14 Suomen luonto 16/2012
Kaniinista, mäyrästä ja vuohesta ei ollut aikaisemmin saatu näyttöä lajin esiintymisestä alueella. Löydöt viittaavat mahdollisuuteen, etteivät kaikki uuden maailman asukkaat polveudukaan arktiksen kautta saapuneista pohjoisaasialaisista. jUha vaLSTE mekSiko 16/2012 Suomen luonto 15. Kussakin puutarhassa puolet kirvayhdyskunnista suojattiin verkkohäkillä, puolet jätettiin suojaamatta. Parasta on se, ettei juotikkaita tarvitse etsiä: ne tulevat etsimään sinua", gilbert sanoo. jUha vaLSTE andy HarMer / science PHOtO LiBrary / sKOy tanSka iilimatojen imemän veren dna voi säilyä niiden elimistössä jopa neljä kuukautta. Onko lintujen ruokinnasta hyötyä? readingin yliopiston tutkija Melanie Orros selvitti englannissa lintujen ruokinnan vaikutusta puutarhatuholaisiin. ruokintapaikkaa vaille olevissa puutarhoissa kaikki kirvayhdyskunnat kukoistivat. Kirvayhdyskuntia sijoitettiin puutarhoihin, joista osassa ruokittiin lintuja ja osassa ei. Meksiko cityssä sijaitseva antropologian ja historian tutkimuslaitos asetti lähiseudun kauppoihin, leipomoihin ja sukelluskeskuksiin etsintäkuulutuksia kadonneesta. Havainnon jälkeen gilbertin tutkijaryhmä keräsi syrjäisestä trooppisesta metsästä Vietnamissa 25 verijuotikasta. neljällä juotikkaalla oli juovakaniinin, yhdellä erään muntjakkilajin, kuudella harvinaisen mäyrälajin ja kolmella erään vuohilajin dna:ta. juotikkaiden sisältämästä verestä tutkittiin dna. Kolmen viikon kuluttua ruokintapaikallisten puutarhojen suojaamattomat kirvayhdyskunnat olivat joko selvästi kärsineet tai kokonaan hävinneet, suojatut kukoistivat. "Linnut napsivat myös esimerkiksi hämähäkkejä, joista olisi puutarhalle hyötyä", hän toteaa BBC Wildlife -lehdessä (june 2012). jUha vaLSTE Britannia burmanpyton luikersi paratiisiin. varastettu vanha amerikkalainen Peräti 10 000 vuoden ikäiseksi arvioitu luuranko on kadonnut Meksikon jukatanin niemimaalla maanalaisesta kaivosta eli cenotesta. Metsä oli tunnettu useista harvinaisista ja aroista eläimistään. "Menetelmä on halpa ja tehokas. Orros painottaa, että tulokset ovat alustavia ja ettei lintujen kokonaisvaikutusta puutarhoihin selvitetty. samasta kaivosta 2006 löydetyt ihmisjäännökset ("chan Holin nuori mies") muistuttavat indonesian ja etelä-aasian asukkaita. uutiSia iilimato tutkimusapulaisena Kööpenhaminan yliopiston tutkija Tom Gilbert osoitti laboratoriokokein, että iilimato eli verijuotikas säilyttää elimistössään merkkejä uhrinsa dna:sta jopa yli neljän kuukauden ajan. tutkimusta esiteltiin Current Biology -tiedelehdessä
kasvia voisi luulla sieneksi, mutta se onkin lapseksi jäänyt talvikki. SEppO vUOkkO 16/2012 16 Suomen luonto 11/2011 jyrKi saHinOja / VastaVaLO MänniKön kummajainen. kuukauden laji: mäntykukka lehtivihreätön mäntykukka avaa nuokkuvat kukkansa vasta elokuussa
varSi: Kukintovarsi kellertävä, mehevä, paksu; ruskettuu ja puutuu siementen kypsyessä. Tähän perustuu myös ruotsinkielinen nimi, tallört. ELiNyMpäriSTö: Mäntykankaat. kUkiNTa-aika: elokuu. Kasvi nousee näkyviin vasta elokuussa, kun sateet ovat alkaneet ja yöt ovat käyneet kosteiksi. Mäntykukka on uskollinen nimelleen. kOkO: 1020 senttiä. Mäntykukka saa ravintonsa juuren pintaa kattavilta sieniltä. Se on siis männyn juurisienten loinen. pohjoisesta se puuttuu. 16/2012 Suomen luonto 11/2011 17. Kun verso kasvaa pitemmäksi, nuokkuvat kukat ja varren suomumaiset lehdet osoittavat sen kasviksi. Saksaksi mäntykukka on Fichtenspargel, kuusiparsa. Jos kuusikosta löytää mäntykukan, lähes aina 1015 metrin säteellä kasvaa myös mänty. MäNTykUkka kUULUU kanervakasvien heimoon ja on talvikkien lähisukulainen. Elämänrytmikin on sienimäinen. Mäntykukka on siis lapseksi jäänyt talvikki! Loisinta elämäntapana kuulostaa ikävältä. Etelärannikon lehdoista on tavattu parikymmentä kertaa kalju mäntykukan muoto, joka vaikuttaisi olevan riippumaton männystä. Toiset tutkijat pitävät eri seutujen mäntykukkia omina lajeinaan, toiset yhdistävät kaikki muodot yhdeksi muuntelevaksi lajiksi, ja toisistaan poikkeavat muodot ovat vain ekotyyppejä. Selvimmin oma lajinsa on Aasian ja Pohjois-Amerikan yksikukkainen mäntykukka, jonka ulkonäköä kuvaavat hyvin siitä käytetyt englanninkieliset nimet Dutchman's pipe ja Indians pipe, hollantilaisen ja intiaanin piippu! Lehtivihreättömät putkilokasvit voivat hankkia ravintonsa toisilta kukkakasveilta kahdella tavalla: joko kasvattamalla suoraan omat imujuurensa isäntäkasvin solukoihin tai ottamalla ravintonsa isäntäkasvin juurisienistä. Mäntykukan monivuotinen osa muodostuu vain sykerömäisestä kerästä juuria, joita peittää huopamaisen paksu sienirihmasto. kUkka: nuokkuva, kellomainen ja kellertävä. Kun muistaa, että tuhannet sienet loisivat putkilokasveilla, on ihan virkistävää ajatella, että mäntykukka on onnistunut kääntämään suhteen päinvastaiseksi! n MäntyKuKKa Monotropa hypopitys kaSvUMUOTO: Monivuotinen ruoho. Mäntykukka voi elää vuosikausia maanalaisena, ja pohjoisimmilla kasvupaikoillaan se kukkii vain suotuisimpina, lämpimän kosteina kesinä. isäntäsieniksi kelpaavat monet männyn juurisienistä, muun muassa tatit ja valmuskat. LEhdET: ei vihreitä lehtiä. Talvikkien nuoruusvaihe elää mäntykukan tavoin loisena, mutta suhde muuttuu tasavertaisemmaksi sen jälkeen, kun talvikin taimi saa vihreät lehtensä. äLä SEkOiTa: Lehtivihreättömiin kämmeköihin (harajuuri, pesäjuuri, metsänemä), joiden kasvupaikat ja kukinta-ajat ovat erilaiset. Ei TarkOiN TiEdETä, mitä ulkonäön ja ekologian muuntelun takana on. LEviNNEiSyyS: yleinen etelä-suomessa, harvinaisehko Keski-suomessa, puuttuu Pohjois-suomesta. Jälkimmäiset ovat siis oikeastaan sienen eivätkä kukkakasvin loisia ja vaikuttavat usein varsin vähän isäntäkasvin elämään. N uorta, sammalen keskeltä pilkottavaa mehevää ja kalpeankeltaista mäntykukkaa voisi pitää sienenä: ei vähäistäkään vihreän sävyä. TiESiTkö. Eri seuduilla mäntykukka onkin hiukan eri näköinen ja kasvaa erilaisilla paikoilla ja eri puulajien seurassa. Mäntykukka varastaa ravintonsa männyn juurisieniltä kuten voi- ja kangastatilta. KasViatLas / LuOnnOntieteeLLinen KesKusMuseO Mäntykukka on yleinen EteläSuomessa ja harvinaisehko keskiSuomessa
Sain seurata kettupesueen kasvamista aivan läheltä. samalla murehdin: ei kai läsnäoloni kesyttäisi niitä liiaksi? TeKsTi ja KuvaT hEikki WiLLaMO Kettukesä 18 Suomen luonto 16/2012
välillä ketunpojat tuntuivat leikkivän kanssani kuurupiiloa. 16/2012 Suomen luonto 19
Se oli kaunis kuin mikä siinä kerällä maatessaan ja katsellessaan minua korvat uteliaasti pystyssä. etunpoika makasi avokalliolla. Kettu piti minua silmällä, mutta pysyi paikallaan. Siellä oli pesä, kivikon onkaloissa. kettukesä alkaa Pesäluolan ympärillä levittäytyvä metsä oli kuin sadusta: kallioselänteitä vanhoine mäntyineen ja 20 Suomen luonto 16/2012. Se näkyi notkelmassa kasvavien kuusten takana; iltataivaalta heijastuva valo maalasi sille pehmeää ääriviivaa. Lopulta se nousi ja kipitti kallion taakse. Otin muutaman kuvan, vaihdoin varovasti paikkaa ja kuvasin taas
Minulle paikka oli toiveiden täyttymys mielikuvitukseni alkoi heti nähdä ottamattomia valokuvia. Hyvällä onnella pennut pysyisivät pesän tuntumassa vielä muutamia viikkoja. Aikuinen kettu näyt16/2012 Suomen luonto 21. Viettäisin kettukesää, joka päättyisi vasta elokuun kauniisiin iltoihin. Aika pian aloin ihmetellä emon poissaoloa. Pentuja oli neljä ja ne tottuivat minuun nopeasti. pentujen leikkiessä karttuivat niiden taidot: tasapaino, liikkeiden hallinta ja ajoitus. rämejuotteineen, kuusten alla hämyisää peikkometsää. illan hämärtyessä ne häipyivät retkilleen. Kesäkuu oli aluillaan. Ne touhusivat omiaan, kävivät välillä katsomassa, josko minulta liikenisi koiranmakkaraa leikkiriehan huikopalaksi, ja jatkoivat taas. Luolia ja suurten siirtolohkareiden alusia kettujen piileskellä, kapeita solia ja kalliokäytäviä poikasten temmeltää sekä pehmeää sammalta, jolle uuvahtaa leikin lomassa
Sitä ei näkynyt muutamaan iltaan, sitten se löytyi kuolleena kallion takaa. Kysymyksessä ei enää joskus pentujen leikit sekä kuulostivat että näyttivät varsin rajuilta, mutta vahinkoja ei nähdäkseni sattunut. 22 Suomen luonto 16/2012. riehakkaan leikin ja kaivelun lomassa pennut saattoivat ottaa yhteisen lepohetken. Lepohetki suuren kivenjärkäleen alla olevan luolan edessä. Yksi pennuista löytyi kuolleena jäkäläpatjalta. Kokeeko mitenkään. Ne eivät kuitenkaan vaikuttaneet kovin nälkäisiltä, eikä antamani ruoka olisi millään riittänyt pitämään niitä voimissaan. Surullinen löytö Viikon kuluttua yksi pennuista katosi. Aloin nähdä niissä selkeitä tunnusmerkkejä. Olisiko sen näkeminen antanut vastauksen kysymyksiini, edes viittauksen. Muistin myös yhden pennuista yskineen aika tavalla. Pennun kohtalo pyöri ajatuksissani pitkään, ja ainoa keksimäni selitys liittyi suuriin loismatoihin, joita olin nähnyt ulostekikkaroiden vieressä. Pari iltaa myöhemmin joku oli jo käynyt syömässä kuolleen ketunpojan. Myös luonteenpiirteet näkyivät. yksi oli mustajalkainen, toinen hyvin vaalea. Olisin halunnut olla paikalla, kun joku pennuis- ta ensi kerran törmää kuolleeseen sisarukseensa. Nyt niitä oli enää kolme. täytyi pesäkalliolla yhden ainoan kerran, muttei silloinkaan mennyt pentujen luo. Pentu makasi harmaalla jäkäläpatjalla kuin nukkuva, vailla ulkoisia merkkejä kuolinsyystä. Miten eläin kokee kuoleman. Sisarusparven pomosta ei siitäkään ollut epäilystä. Marjanpoimijoita Kun pennuista tuli yksilöitä, niihin syntyi syvempi suhde. Keskityin eläviin, kasvaviin pentuihin, jotka peuhasivat kesän yltäkylläisyydessä, seikkailivat kotimetsässään, kiipeilivät kallioilla ja lepäilivät suurten paasien päällä. Joku aina väisti ja vetäytyi, toinen kävi rohkeasti haasteisiin. Olin paikalla mahdollisimman paljon ja pennuista tuli pian yksilöitä. Seuraavat illat nostivat mieleen ikuiset kysymykset. yhtään varoitushaukkua en kuullut ja aloin jo epäillä, että pennut ovat orpoja. Ne väijyivät toisiaan polkujensa varsilla, pinkoivat peräkanaa takaa-ajoleikeissään ja olivat piilosilla välillä minunkin kanssani
haukotus ja kunnon venyttely ennen liikkeelle lähtöä. 16/2012 Suomen luonto 23
Ennen yön pitemmille retkille lähtöä pennut ottivat usein kunnolliset unet. 24 Suomen luonto 16/2012
Se noppi taitavasti mustikan kerrallaan varoen lehtiä. Kuuntelin ärinää, murinaa ja kimakoita vingahduksia, katselin teräviä hampaita, ajattelin monta kertaa, että nyt sattui. Otin tavakseni saapua paikalle pari tuntia aikaisemmin ja keskityin mustikoiden poimimiseen. Samalla ne menettivät vähän kerrassa täydellistä pelottomuuttaan, eivät enää päästäneet aivan viereen istuskelemaan. Lopetin marjanpoiminnan ja kaivoin koiranmakkarat esiin. Pitkin kesää olin miettinyt touhuni vaikutusta kasvaviin kettuihin. Mustikat näyttivät olevan haluttua välipalaa, sillä näin monta kertaa, kuinka ketut keskittyivät niiden syömiseen. Samalla käynnit muuttuivat epäsäännöllisemmiksi. Rähinä kuulosti pahemmalta kuin oli; pennut osasivat varoa vahingoittamasta toisiaan. Joskus ne intoutuivat tavoittelemaan kallioiden ruohotupsuissa piileskeleviä heinäsirkkoja, ja ainakin kerran näin komean loikan tuottavan tulosta. Elokuun alussa ilmassa oli lopun alkua. Ne tulivat illansuussa jostain kauempaa. Heinäkuun puolivälissä laajahkoon kalliojuottiin kypsyi mehevä mustikkasato, jota ryhdyin kuvausten yhteydessä hyödyntämään. Pian se suuntasi huomionsa minun kippooni. ollut kettupentue, vaan kolme nuorta eläintä, jotka kasvoivat silmieni edessä kukin omalla, luonteenomaisella tavallaan. Taidot ja koordinaatio kehittyivät vauhdilla: seuraavaksi käpäliin jäisi ehkä pullea myyrä. kesän taittuessa Omatoimisuuden lisääntyessä ketut eivät enää pitäneet majaansa pesämetsässä. Kesytinkö 16/2012 Suomen luonto 25. Monta kertaa hämmästelin pentujen rajuja leikkejä. Joskus paikalle saapui vain yksi pentu, toisinaan kaksi, mutta ne tulivat myöhään ja viipyivät lyhyen aikaa. Leikin tiimellyksessä päädyttiin jos jonkinlaisiin asentoihin. Mustikat maistuivat ketuille huikopalana, marjastimme myös yhtä aikaa. Pentu noppi mustikan kerrallaan varoen lehtiä. Piti oikein jälkikäteen käydä katsomassa, oliko paikalla verta, mutta useimmiten en löytänyt edes irronnutta karvatupsua. Marjat maistuivat myös ketuille ja havahduin monta kertaa läheltä kuuluvaan rapinaan. Kerran yksi pennuista oli jälleen kanssani samoissa puuhissa. Pennut etsivät herkkupaloja, saattoivat leikkiä ja lepäillä hetken, mutta katosivat sitten hämärtyvään iltaan. Sirkka litistyi tassujen alle ja pentu rouskutti sen tyytyväisenä suuhunsa. Tällaiselle aitiopaikalle ei pääse kovin usein, seuraamaan villejä eläimiä lähietäisyydeltä ilman piilokojun rajoituksia. Pian se suuntasi mielenkiintonsa minun mustikkakippooni, vihjaisi ilmeisesti, että olisi illallisen aika
Viimeiset illat toivat vastauksen. Kaksi pentua tuli hämärissä katsomaan minua. n pitemmille loppukesän retkille ketunpojat lähtivät hämärän tiivistyessä lyhyeksi kesäyöksi. 26 Suomen luonto 16/2012. Se kuvastui kauniina siluettina vasten iltataivaan pilvenriekaleita. En ollut myöskään tehnyt niistä riippuvaisia, sillä ne eivät enää tulleet kovin hanakasti hakemaan ruokaa, vaikka tiesivät sitä olevan tarjolla. Se seisoi siinä hetken, kuunteli tarkkaavaisena jotain, mikä ei kantautunut minun korviini. Ne alkoivat pärjätä omillaan tai vanhempiensa auttamina jossain kauempana. Viimeinen kohtaaminen sattui elokuun ensimmäiselle viikolle. Olin taas yksin. alkuun kesäkuussa pennut olivat vielä pieniä ja lepäilivät usein suurten kivenlohkareiden päällä. pennut sellaisiksi, että ne ryhtyisivät aikuisina nuohoamaan pihojen nurkkia. Sitten se katosi kallion taakse ja sai toisen peräänsä. Tuskin pennuista mitään arkoja erämaakettuja koskaan tulisi, mutta kyllä ne näyttivät oppivan ihmistä väistämään. Toinen niistä pani makuulle, toinen kuljeskeli ympäriinsä pysähtyen lopulta korkeimmalle huipulle. Ne saivat syödäkseen, minkä jälkeen ne kipusivat kallion laelle. Viimeisinä päivinä löysin tutulle paikalle jättämäni herkkupalat koskemattomina. Ketunpojat eivät olleet käyneet yöllä niitä syömässä. Tulisivatko ne riippuvaisiksi antamastani ruuasta
16/2012 Suomen luonto 27
Lehvistön läpi hivuttautuvaa odottaa tuplayllätys. Perhonen se on, mutta mikä voi olla noin valtava. Kohtaamisia Noitavuorella lemmittiin lentävä liina paljastui apollopariksi. H TeKsTi ja KuvaT MarkO LEppäNEN einäkuun iltapäivä hehkuu syvään iskostunutta lämpöä, raukean pysähtynyttä tunnelmaa. Sitten se tapahtuu. Eikä vain yksi, vaan kaksi: parittelevat yksilöt. Punertavan graniitin raoissa rehottavat kalliokielo ja isomaksaruoho, välillä kalliohylly palkitsee mehevin ahomansikoin. isompiin murroksiin on löy- tänyt tiensä vaahtera tai tammi, yhteen paikkaan kettu tai mäyrä luolastonsa. Paikka vetää puoleensa, vaikka vaatiikin kohtuullisen haastavaa vaellusta äkkijyrkillä ja paahteisilla kallioilla. Se lepattaa polveillen kallion yli ja putoaa päistikkaa tiheikön suojaan. Sivusilmässä vilahtaa lautasliina. apOLLOjEN hohtavan valkoiset siivet ovat voimakkaat, mutta samalla utuisen läpikuultavat. Turun saariston kookkaalla Kirjalansaarella kartasta pomppaa esiin Häxbergsudden eli suomeksi Noitavuorenniemi. Myös alasii- 28 Suomen luonto 16/2012. Täytyy mennä katsomaan, juoksuksi panee. Meri ympäröi niemeä vain heikon vireen värisyttämänä; sisäsaaristoksi maisema on avara. Välillä toisella tai molemmilla on siivet suljettuina, jolloin niiden alapuolien punaiset täplärivistöt loimottavat. Oksalla kömpii apollo (Parnassius apollo), jollaisen näkemistä on ehtinyt toivoa jo jonkin vuo- sikymmenen. Ja ne ovat niin uppoutuneita toisiinsa, että niitä saattaa vakoilla hyvin läheltä
häxbergsudde n on avara mutta vaikeakulkuin en vuori. apollo on kypsän kesän laji. Se lentää heinäkuulta elokuulle. pien yläpinnoissa on silmätäplät. Sittemmin apollon kanta romahti tuntemattomasta syystä. Nykyisin apollon voi kohdata eräiltä paikoin Uuttamaata, mutta todennäköisimmin lounaissaaristosta ja Ahvenanmaalta. 1980-luvulle sinnitellyt Saimaan kanta lienee kadonnut. Heidät sysättiin jyrkänteeltä mereen, ja jos koeteltu vaipui pinnan alle, hän oli syytön, mutta jos hänen onnistui pysytellä pinnalla, katsottiin tämän luonnottomuuden olevan merkki noitavoimista. Se on vähentänyt mesikukkien ja apollon toukan ravintokasvinaan käyttämien maksaruohojen määrää. n 16/2012 Suomen luonto 29. Tämä iltapäivä on niille ainutlaatuinen ja suuri. Uimataitoa kun oli tuskin kellään. Niillä voi yrittää säikäyttää hyökkäävän linnun. apOLLO kärsii avoimien ympäristöjen umpeenkasvamisesta. Ritariperhosten heimoon kuuluva apollo on suurikokoisin päiväperhosemme ja yksi uhanalaisuuden symboleista. Vuonna 1976 se rauhoitettiin pikkuapollon (Parnassius mnemosyne) kera Suomen ensimmäisenä hyönteisenä. Apollo on saanut nimensä valon ja auringon jumalalta, mutta entä Häxberget. Mutta niin on meillekin, vaivihkaa takavasemmalle poistuville. Moni muistaa sen juhlavan olemuksen lapsuutensa kesiltä. Perimätiedon mukaan siellä testattiin noidiksi epäiltyjä. Häirittynä se saattaa sihahtaa kuin käärme. Lisäksi apollolla on perhosmaailmassa harvinainen kyky äännellä. Apollopari aikoo läpäistä oman koitoksensa, jonka päätteeksi koiras voi sinetöidä naaraan erittämällään "siveysvyöllä"
Kysymys ei ole helppo, sillä esimerkiksi lakin väri- ja pintavaihtoehtoja on lukematon määrä. On nahkamaisia, suomuisia, suomuttomia, hunajamaisen läpikuultavia ja monia arkipäi- 30 Suomen luonto 16/2012. Minua on pitkään kiinnostanut, millainen on oikea suppilovahvero. Jollen olisi pihistänyt yhtä mukaani, kukaan ei olisi uskonut. Nyt aikani oli tullut. Miten suunnattomasti rihmastoja havumetsissä oikein on. ihmiset kantoivat suppilovahveroita (Cantharellus tubaeformis) ko- tiin koreittain, ämpäreittäin ja saaveittain ja ajoivat itsensä perkuuhommissa lähes hulluuden partaalle. METSäSTäJä Kaikki sienestäjät tuntevat suppilovahveron vai tuntevatko? TeKsTi ja KuvaT jaakkO hEiNONEN Suppiksien yksy 2011 oli poikkeuksellinen. heinäkuuta ja ne olivat jo viikon vanhoja. Ainakin Etelä-Suomessa suppilovahverosato ylitti kaikkien tarpeet ja melkein mielikuvituksenkin. Satokausi alkoi aikaisin, sillä löysin ensimmäiset suppilovahverot 15
Aloitin kuukausia kestävän projektini. Mielikuva jäi, että syksyiset suppilovahverot ovat suomuisempia ja reunoiltaan vaaleampia kuin kesäiseen aikaan kasvaneet. Ehkä kaikki merkilliset suppilovahverot ovat tavallaan samalla viivalla, kunnes joku toisin päättää. sieNiTieToa Tämä erittäin kauniita, valkoreunaisia suppilovahveroita tuottanut rihmasto ei jostakin syystä huippuvuonna 2011 kasvattanut yhtään itiöemää. väisempiä. Sen tavoitteena oli löytää sienirihmastoja, jotka putkauttelevat outoja itiöemiä. Onnistuin etsinnöissäni yli odotusten, varmaankin juuri huippuvuodesta johtuen. Mauissakin lienee eroja, mutta makuasiat ovat jokaisen kielen päässä. Ainoan oikean suppilovahveron tuntomerkit saattavat olla kaikilta hukassa. 16/2012 Suomen luonto 31. Suppilovahveron kuvasi ensimmäise- nä tieteelle ruotsalainen sienitieteen isä Elias Fries 1800-luvulla, mutta millainen oli tyyppinäyte. On myös hieno, aristokraattinen valkoreunainen malli, joka ilmestyy vasta myöhään syksyllä
lutescens eli keltainen suppilovahvero. 32 Suomen luonto 16/2012. Vahvimmin omaksi lajikseen nousi jo kauan tieteessä tunnettu Cantharellus tubaeformis var. illalla tiirailin saalista- ni minua puoli vuotta vanhemman arvovaltaisen brittimikroskoopin läpi. rihmasto voi viettää vuosikausia maanalaista elämää tekemättä ainuttakaan itiöemää. Jo kauan olen uskonut, että jossakin metsien kätköissä piileskelee "tavallisen" suppilovahveron ja keltaisen muodon välinen puuttuva linkki. Joskus siellä asuu kellertävä toukanluikero. Se oli aivan uusi tuttavuus. Olinkin mielissäni, kun sellainen löytyi muutama vuosi sitten ja taas viime syksynä melko läheltä entistä löytöpaikkaa. Toinen syksyn merkillisyys olivat oudon malliset suppilovahverot. Sillä perusteella oikeastaan mikään löytämäni erikoisuus ei ole lajistatuksen arvoinen, mutta se ei ole ainoa kriteeri. Muutamat rihmastot kasvattivat "nuijasuppilovahveroita", pitkän varren päässä oli nuijamainen lakkimöykky, josta muutama helttareuna pilkisteli. Tunnistin ne vanhoiksi kamuiksi, vaikka jotkin niistä olivat poikkeuksellisen kesän takia oudon pulskia ja reheviä. Kun katsoin erästä jättiläistä suoraan päältä, saatoin nähdä jalan läpi maan sisään. keltainen suppilovahvero loistaa kuin kesäaurinko syksyisessä metsässä. Eräässä rihmastossa "nuijasuppiksia" oli noin joka kol- vasemmalla on keltaisen ja tavallisen suppilovahveron välimuoto. Tapasin tuttuja vuosien ja jopa vuosikymmenten takaa. Merkittävin tulos oli hyvinkin outojen itiöemien itiöiden samankaltaisuus. Poimin mielenkiintoisista rihmastoista yhden itiöemän mukaani itiöiden tarkastelua varten. Lakin päällä kasvoi usein lisähelttoja ja pikkulakkeja aivan kuin tavallinen kasvu ei olisi riittänyt. itiöemä on melko keltainen, mutta lakin päällä on keltaista muotoa hieman tummempia suomuja. Monimuotoisuuden juhlaa Viime syksyn suppilovahverot olivat paikoin tavattoman isoja: jalan pituus oli parhaimmillaan viisitoista senttiä ja lakin läpimitta kymmenen senttiä. Oikealla "nuijasuppilovahvero", jolla on pitkän jalan päässä merkillinen helttasykerö. itiöissä vain vähän eroja Oli rentouttavaa liikuskella pitkin havumetsiä, joissa tutkittavaa materiaalia oli lähes joka hetki näkyvissä
Tämä outo muoto maastoutuu erittäin hyvin metsän pohjalle, ja sen lakin pinnassa taivaan vaaleus kajastaa niin, että värin huomaa vasta syvässä varjossa. sieNiTieToa "rypässuppilovahvero" oli mielenkiintoinen tuttavuus osittain ylöspäin suuntautuvine helttoineen. Hän asuu Varsinais-Suomessa Koski TL:ssä. 16/2012 Suomen luonto 33. Toisen mielenkiintoisen havainnon tein vähän myöhemmin. yleensä suppilovahverot nuukahtavat, kun avomailla on pakkasta kuusi, seitsemän astetta ja sen jälkeen ilma lauhtuu. Oli kova talvi, mutta lumen alla routa oli lähes sulanut. Tunsin itseni Nooaksi eliölajeja keräämässä vedenpaisumuksen koittaessa. Nenä kertoi sienten olevan pilalla. n Kirjoittaja on maanviljelijä ja luontoharrastaja. Onko se oma lajinsa ja löytyykö vastaavia jostain muualta maailmasta. Se kestää pakkasia ja sulamisia poikkeuksellisen hyvin. maskymmenes, mikä on yhden rihmaston piirissä kysymyksiä herättävää. Viime syksynä tuli lunta ja oli vähän pakkastakin, joten siinä mielessä säät olivat ihanteelliset tutkimuksiani ajatellen. Viikko ennen joulua alkoi kuitenkin päiväkausia kestänyt sade ja polut muuttuivat puroiksi. Mistä moinen ilmiö. Teoriassa yhtäjaksoinen pakkanen ja ohut lumipeite saattaisivat säilöä ihmesienet syötävinä jopa kevääseen. Ajattelin kutsua sitä näin alkajaisiksi "tuhkahelttavahveroksi". Se on paras ehdokkaani jouluvahveroksi. Vanhassa kuusikossa piilottelevat sienet kasvoivat tiiviissä ryppäissä ja niiden illalla tiirailin saalistani vanhan brittiläisen mikroskoopin läpi. heltat olivat tiheään väliheltallisia. Tämä muoto kesti hyvin pakkasta. kestävää vahveroa hakemassa Haaveenani on ollut löytää hyvin pakkasta ja sulamista kestävä suppilovahvero, "jouluvahvero". Olisiko se alun alkaen vuoristoilmaston suppilovahvero, joka on jostain syystä kotiutunut tänne. Kiikutin pari itiöemää kotiin ja kuivasin niitä tovin hellan kulmalla hyvinä ja tukevina pysyivät. Rahkasammaleessa kasvavilla sienillä oli hieman suuremmat ja nystyisemmät ja jollain tavalla pyöreämmät itiöt. Jo syksyllä löytämäni "rypässuppilovahvero" on outo tapaus. Todella hienona löytönä pidän minikokoisen ja tumman maitosuklaan väristä suppilovahveroa (kuva sisällysluettelossa sivuilla 67). Tammikuun lopussa kaivoin vielä "rypässuppilovahveroita" tarkasteltavaksi. Olin aika ihmeissäni, kun senkään itiöt eivät juuri poikenneet normaalista. Se oli nyt kestänyt pakkaset, lumen sulamisen ja kaiken liottamat sateet, mutta sienet olivat edelleen käsittämättömän tukevia ja hyväkuntoisia. Jo varhain syksyllä yritin selvittää eroavatko rahkasammaleessa kasvavat suppilovahverot jotenkin kovanmaan yksilöistä. Nyt kyseessä oli melko suuri rihmasto, jonka kummallisia itiöemiä olen alkanut kutsua "rypässuppilovahveroiksi". Olivat ne jossain määrin erilaisia, kuten kaikki eri rihmastojen sienet, mutta mainittavia eroja ei löytynyt. Ei pilaantumisesta kertovaa tuoksua. Sillä on elegantit tuhkanharmaat heltat
eräät tutkijat ovat uusia hyönteismyrkkyjä kehittääkseen kokeilleet kärpästen hävittämistä punakärpässienen avulla, mutta heikoin tuloksin. tunnetuilla sienietno-. Pian kärpänen jos toinenkin pörrää selällään lautasen vieressä pöydällä. olisivat ne ehkä lopulta kuolleet itsekseenkin, mutta sitä en huomannut jäädä seuraamaan. Carl von Linné tunsi tämän tradition ja antoi punakärpässienelle tieteellisen ni- men Amanita muscaria. sieni asetetaan veteen lautaselle ja survotaan haarukalla soseeksi. Velliä siveltiin sulan tai harjan avulla luteiden suosimiin seinänrakoihin. useissa kielissä sienen nimi kuitenkin viittaa kärpäsiin. juKKa Vaittinen / KuVaLiiteri Marja härköNEN punakärpässieni ei ole myrkkysienistämme vaarallisin, mutta siihen liittyy enemmän tarinoita kuin yhteenkään muuhun sieneen. V 34 Suomen luonto 16/2012 Samaanien ieraillessani 1997 tverin karjalassa sain nähdä miten "kärbäzen sieni" eli "rusgie muhamora" toimii. huone haisi ikävältä, mutta konsti tehosi hyvin lutikoihin. Latinan musca on kärpänen. siitä ne on helppo läiskiä taitetulla sanomalehdellä kuoliaiksi. se vetää puoleensa huoneessa lenteleviä kärpäsiä, jotka alkavat imeä makeaa sosetta. Venäjän muhamor tarkoittaa kärpässurmaa. teoksessaan Skånska resa hän kertoo kärpässienen käytöstä luteiden torjunnassa. Päälle sirotellaan sokeria. tällöin tuoreita kärpässieniä murskattiin astiaan, ja niiden annettiin seistä kannen alla, kunnes ne muuttuivat limaiseksi velliksi. käsittely toistettiin useita kertoja kuukauden ajan
Osa kärpässienistä, esimerkiksi rusokärpässieni, on syötäviä, mutta nekin vaativat kunnollisen kypsentämisen. yleisimmät kärpässienemme ovat puna-, kangas-, harmaa- ja ruostekärpässieni. sieni 16/2012 Suomen luonto 35. sieNiTieToa suOMen KärPässienet kärpäSSiENTEN sukuun kuuluvia lajeja tunnetaan meillä 25. Myrkyllisimpiä ovat kavalakärpässieni ja valkokärpässieni, joiden solumyrkky ei tuhoudu keittämälläkään
ilmeisesti sitä on käytetty laajalla alueella inarin Lapista aina Beringinmerelle. Joulupukin punavalkoinen nuttukin viittaisi kärpässienen iloisiin väreihin ja lentäminen porovaljakolla sen aikaansaamiin kykyihin. kallista kauppatavaraa Vain harvat länsimaiset tutkijat uskalsivat itse kokeilla punakärpässientä. Kaiken tämän teki mahdolliseksi punakärpässieni. Ratkaisematta on, mistä ihmeestä Siperian kansat olivat alun perin keksineet tämän seikan. Eräs kokeilija oli puolalainen Josef Kopec vuonna 1797. He matkustivat tuonpuoleisessa etsimässä neuvoja heimonsa ongelmiin. Väittävätpä jotkut amatöörit porojenkin sekaantuneen asiaan; ne kun mielellään syövät sieniä. ilmeistä on, että kärpässienen hallusinogeeniset aineet kulkivat munuaisten läpi ja edelleen virtsaan hajoamatta. Sientä nautittuaan Kopec vaipui heti syvään uneen, missä hän kulki ihanissa laaksoissa nauttien kukkien kauniista väreistä ja herkistä tuoksuista. Erityisesti Tsuktsien niemimaalta ja Kamtsatkalta kantautui tarinoita, joissa juhla-asuun pukeutuneet samaanit tanssivat noitarumpujen säestyksellä, lankesivat loveen ja saivat yhteyden esi-isien henkiin. Myös suomalainen tutkija Kai Donner nautti 1918 kärpässientä ja sai siitä voimakkaan humalatilan. Siitä on nimetty keskushermostoon ja psyykeen vaikuttavia myrkkyjä nimeltä muskariini, muskimoli, muskatsoli ja iboteenihappo. Ne ovat vesiliukoisia ja hajoavat helposti keitettäessä. Riehuntavaihe ja univaihe toistuivat moneen kertaan vähitellen vaimentuen. Jotkut kertoivat matkoista outoihin maihin tai jopa omaan tulevaisuutensa. Ne ilmenivät monenlaisina kauniina tai pelottavina näkyinä, jotka olivat toden tuntuisia ja jäivät mieleen. Vain miehet nauttivat sientä, mutta naiset kelpasivat pureskelemaan kuivatun sienen liukkaaksi ja käärimään sen pikku pötköksi, joka oli helppo nielaista. Tuoreena kärpässientä ei yleensä nautittu, koska sen pelättiin olevan liian myrkyllinen. Kansanomaisissa sanonnoissa häiriintyneestä ihmisestä sanotaan usein, että hänellä on kärpäsiä päässään. Tutkijoiden mukaan virtsakupeilla oli paljon kärkkyjiä ja virtsasta sai jopa paremmat tuntemukset kuin itse sienestä. Venäläiset kauppamiehet ja turkisten ostajat osasivat varustautua kuivatuilla kärpässienillä Siperian matkoihinsa ja vaihtoivat sienensä kalliiseen hintaan Siperian rikkauksiin. Tutkijoiden muistiinpanojen mukaan sienen vaikutus alkoi näkyä vajaan tunnin kuluttua syömisestä jalkojen ja käsien vapinana. Hänestä punakärpässieni olisi soveltunut Suomessakin syötäväksi samaan tapaan kuin karvalaukku; sienet keitetään väljässä vedessä ja keitinvesi heitetään pois ennen ruoaksi valmistamista. Sitten menoihin osallistuneet alkoivat hyppiä, tanssia ja laulaa. Sen aikana he kokivat hallusinaatioita. Sittemmin he huomasivat, että paloviina oli vielä parempi vaihdon väline. Joukossa oli myös oppineita ihmisiä, jotka merkitsivät muistiin paikallisten asukkaiden ihmeellisiä tapoja. Niin paha ruokapula ei Suomessa kuitenkaan ollut, että olisimme syöneet näl- 36 Suomen luonto 16/2012 Marja HärKönen. Unen edetessä hän kertoi käyneensä läpi koko entisen elämänsä lapsuuden leikeistä ja myöhemmistä miehuuden tapahtumista aina nykyisyyteensä asti. Näin vaikuttavasta sienestä on tietenkin tehty kemiallisia tutkimuksia. Myöhemmin alettiin Siperiaan tehdä varsinaisia tutkimusmatkoja ja kuvauksia punakärpässienen käytöstä kertyi runsaasti. Juhlija saattoi pitkittää tilaansa juomalla omaa tai muiden sientä nauttineiden virtsaa, jota näissä rituaaleissa kerättiin varta vasten valmistettuihin nahkakuppeihin. Wassonien hypoteesin mukaan kärpässieni tarkoittaa sientä, joka aiheuttaa kärpäsiä päähän, tekee ihmisen sekopäiseksi ja sehän on punakärpässienen kiistaton ominaisuus. Tuonpuoleisia matkoja Venäläiset aloittivat Siperian valtauksen Iivana Julman (15301584) hallintokaudella. Suomen pula-ajan sieniguru Toivo Rautavaara kertoo väitöskirjassaan Suomen sienisato venäläisten käyttävän punakärpässientä ruoaksi suola- ja etikkavedessä käsiteltynä. Sienen toistuvan käytön jälkeen hän kertoi persoonallisuutensa muuttuneen raskasmieliseksi. 1600-luvulla alkoivat rikollisten karkotukset Siperiaan. Hallusinaatioista hän ei maininnut. Kärpässientä käytettiin joskus ilman sen suurempia samanistisia tarkoituksia yhdessäolon juhlistamiseen. Toiset kiljuivat tai joutuivat kauhun valtaan. Lopulta kaikki vaipuivat syvään uneen. Marja HärKönen Nuori punakärpässieni on vielä valkoisen ja rosoisen suojuksen peitossa. logeilla Valentina Wassonilla ja George Wassonilla on tähän oma selityksensä
sePPO uOtiLa / VastaVaLO sieNiTieToa ryhmätuhkelo ja useat muutkin kupusienet ovat syötäviä. Pallerovaiheessa kärpässieni muistuttaa kupusieniä, ja sitä on kerätty ainakin känsätuhkelona, paistettu vain kevyesti, jolloin se on aiheuttanut vakavia myrkytysoireita. Lakin kasvaessa ja laajetessa suojus repeilee ja jää lakin pintaan tunnusomaisina valkoisina täplinä. Esimerkiksi kangasrousku on erikoistunut elämään symbioosissa männyn kanssa ja karvarousku koivun kanssa. Kärpässieniä tunnetaan eri puolilta maailmaa noin 500 lajia. joillakin lajeilla ei synny laikkuja lakin pintaan, vaan koko suojus repeää suureksi tupeksi sienen tyvelle. sienen kehittyessä verhot repeilevät, mutta niistä jää sieneen erilaisia jäänteitä, kuten laikkuja lakin pintaan, rengas jalkaan ja tuppi tai suomuja jalan tyveen. Vaikka kärpässienet sukuna on helppo tunnistaa, lajipaljoudessa on vielä runsaasti selvittämätöntä. niiden itiöemät syntyvät kalvomaisten suojusten verhoamina. joillakin lajeilla rengas piiloutuu tupen sisään, ja niitä kutsutaan renkaattomiksi kärpässieniksi. Myös maailman vaarallisimmat myrkkysienet, suomessakin tavattavat kavalakärpässieni ja valkokärpässieni, kuuluvat Amanita-sukuun. Kärpässieniä on historian hämäristä asti käytetty ruoaksi niin euroopassa, etelä-amerikassa, afrikassa kuin aasiassakin. niissä on aivan erilaisia, vaarallisempia myrkkyjä kuin punakärpässienessä. koko maassa yleisenä kasvavan ruostekärpässienen jalassa ei ole rengasta. Maailmassa eniten kuolemantapauksia aiheuttanut kavalakärpässieni on Suomessa yleinen vain ahvenanmaalla. valkokärpässienen levinneisyys ulottuu meillä peräpohjolaan ja kuusamoon asti. jOHn WrigHt / sPL / sKOy Marja HärKönen Marja HärKönen 16/2012 Suomen luonto 37. Helsingin yliopistossa tutkimusryhmä selvittelee parhaillaan tohtori Tuula Niskasen johdolla renkaattomien kärpässienten luokittelua ja levinneisyyttä. Vahingossa niitä on kyllä tullut nautittua. Laajalle levinnyt Kärpässieni nousee maasta palleroisena, valkoisen ja rosoisen suojuksen peittämänä. Punakärpässieni sen sijaan kykenee muodostamaan mykorritsan useiden puulajien kanssa, ja sillä on laa- KärPässienistä On MOneKsi kärpäSSiENTEN suku (Amanita) on suuri ja laajalle levinnyt. suomenkin kärpässienissä riittää arvoituksia. joskus tottumattomat sienestäjät ovat saaneet myrkytyksen syötyään nuoria, vielä suojuksen peittämiä kärpässieniä kupusieninä (ks. Monet metsäsienemme muodostavat sienijuuren eli mykorritsan tiettyjen puulajien kanssa. Kärpässienten itiöpöly on valkoista. Kuvaavaa on, että tansaniassa eräs yleisesti toreilla myytävä syötävä kärpässieni oli tieteelle tuntematon, kunnes suomalaiset tutkijat (Marja Härkönen ja Tiina Saarimäki) kuvasivat sen 1990-luvulla nimellä Amanita tanzanica. kuva vasemmalla sivulla). punakärpässienen lakkiin jää pilkkuja valkoisesta suojuspussista. käämme punakärpässieniä
Se on ollut haluttu herkku aina roomalaisajoista saakka. Myrkky voi tappaa Saharan eteläpuoleisen Afrikan puusavanneilla syödään perinteisesti useita keisarikärpässienille sukua olevia punaisia kärpässieniä, mutta punakärpässientä ei siellä luontaisesti esiinny. Sairaalaan tuodut ihmiset kokivat todentuntuisia hallusinaatioita. Ne ovat ansainneet vakiintuneen asemansa muun muassa luotettavuuden ja käyttäjäystävällisyyden vuoksi. Meksikonriippamänty (Pinus patula) on alun perin kotoisin Meksikos- Marja HärKönen ta. Eräs nainen kertoi käyneensä tuonpuoleisessa ja keskustelleensa monien kuolleiden sukulaistensa kanssa. Hinnat alkaen 509 . 62sc ja 62stc -mallit on varustettu paikkatiedon tallentavalla viiden megan kameralla. Garmin Connect tilin luot muutamalla klikkauksella. Keisarikärpässieni on komea laji, jolla on punainen, täplätön lakki ja keltainen jalka, rengas ja heltat sekä suuri valkoinen tuppi jalan tyvellä. Myyntieristä on sienien tyveltä poistettu hiekkainen tuppi. Tallenna parhaat paikat Garmin Connect palvelu on avoinna kaikille Garmintuotteen käyttäjille. Tiedot ovat käytettävissäsi missä ja milloin tahansa. ceLestinO geLPi 62-sarjan käsigepsejä käytetään kaikkialla maailmassa. Paikalliset kärpässienet ovat erikoistuneet elämään vain sikäläisten puulajien seurassa, joten punakärpässienillä ei ollut kilpailijoita ja niitä putkahteli massoittain mäntyviljelmille. Vaikka sienet oli keitetty perusteellisesti, myrkytysoireet olivat hyvin vakavia, ja tuo esi-isiään puhutellut nainen kuoli pian tarinansa kerrottuaan. Punakärpässienen se oli saanut kumppanikseen eurooppalaisella taimitarhalla, ja sieni oli siirtynyt männyntaimien mukana Tansanian sisämaahan. Helposti ja nopeasti! Tallenna kaikki reissusi palveluumme. keski- ja Etelä-Euroopassa kasvava keisarikärpässieni sai nimensä muinaisen rooman keisarille omistettuna herkkuna. ja levinneisyys pohjoisella pallonpuoliskolla. Karttanäkymä on aina optimaalinen, koska laite voi olla joko pysty- tai vaaka-asennossa. Myrkytyksiä aiheuttaneet sienet kasvoivat savannimetsän tilalle istutetuilla meksikonriippamäntyviljelmillä. Puskiessaan paksun neulaskarikkeen läpi pyyhkiytyivät itiöemien lakin valkoiset pilkut usein pois ja sienet muistuttivat paikallisia syötäviä kärpässieniä. Hinnat alkaen 319 . menoy24082011 38 Suomen luonto 16/2012 K Ä S I L A I T T E E T · K A R T AT · O H J E L M AT. Sen avulla analysoit retkesi ja kerrot niistä kavereille. Mitä, missä, milloin? Montana GPSMAP 62 Garmin Montana -monitoimigepsillä hoituu kaikki paikannustarpeet maastossa, tiellä tai vesillä - Montana muuntautuu lajin mukaan. Välimeren maissa se on joskus aiheuttanut myrkytyksiä, kun sitä on kerätty keisarikärpässienenä. 62-sarjassa on nyt viisi kovan luokan gepsiä haastaviin olosuhteisiin. Tansanian sieniperinnettä tutkiva työryhmämme joutui kuitenkin todistamaan useita punakärpässienimyrkytyksiä. n Helsingin yliopiston kasvitieteen professori emerita Marja Härkösen erikoisalaa ovat sienet. Amanita tanzanicaa myynnissä Mosambikissa. Markkinoiden suurin (4") kosketusnäyttö on kirkas ja terävä
Menkää kuuntelemaan maan ääniä, kehotin. Helsingin luonto tai kotikaupunkini Keravan luonto on erilaista kuin Kainuun, nuuksion kansallispuiston tai Käsivarren Lapin luonto, mutta luontoa silti. Oikea vastaus tuli mieleeni pari viikkoa myöhemmin, kun ulkoilutin koiraa myöhään illalla. Kapinoin kovasti tällaista käsitystä vastaan. jopa Kerava, suomen kolmanneksi tiheimmin asuttu kunta, on täynnä luontoa. Luontoa pitää ammentaa sisäänsä, siihen pitää uppoutua. Maan äänet! Kevään hienoin hetki on, kun maa herää! Maan herääminen on hyvin konkreettinen hetki, sillä edellisenä iltana en ollut sitä vielä huomannut. esimerkiksi suurpetokiistoissa tunnutaan monesti halveksittavan ihmisiä, jotka esittävät suojelukannanottojaan pääkaupunkiseudulta. Vastailin sekavia roudan sulamisesta, puroista ja kasvukauden alkamisesta. samoin luontosuhde voi olla elävä, värikäs ja syvällinen, vaikka luontoa edustaisivat vain asvaltin rakosissa viihtyvät voikukat, sammalet ja satunnaiset muurahaiset. yksi kommentti jäi mieleen. Luonto on pusikoita, taloyhtiön nurmikko ja sillä poikasiaan ruokkivat rastaat, vanhan koulun takana piilevä oja, jossa asuu vesimittareita. 16/2012 Suomen luonto 39. eikö kaupunkilaisen luontosuhde voi koskaan olla yhtä syvähenkinen kuin maalla asuvan. Raevaara Tiina Raevaara on kirjailija ja biologi Keravalta. anna HäMäLäinen, KuVausPaiKKa suOMen KansaLLisOOPPera täydet ja vaillinaiset luontosuhteet räässä haastattelussa toimittaja kysyi, mikä on mielestäni kevään hienoin hetki. Helsingissä olen nähnyt esimerkiksi useamman tikkalajin kuin koskaan vaellusretkillä. e K a suinpaikkaa enemmän luontosuhteen syntyyn vaikuttaa ihmisen asenne. ensinnäkin "luonto" on yhtä "luontoa", oli paikka mikä tahansa. isot metsät toki puuttuvat, mutta joenrantaa, ojaa, niittyä, hylättyä tonttia, lammikkoa, variksenpesää ja ryteikköä löytyy. Vaikuttaako luontosuhteen uskottavuuteen esimerkiksi eliölajien määrä, joka alueella esiintyy. Maalainen vs. äskettäin "löysin" elinpiiristäni myös Haukkavuoren perintömetsän, pienen laikun upeaa ja rehevää joenrantametsää ja käkkyrämäntyistä kalliota. "On aina niin hupaisaa, kun kaupunkilainen neuvoo maalaista luontoasioissa", keski-ikäinen mies kirjoitti sarkastisesti. On mahdollista elää koko elämänsä keskellä metsää koskaan todella huomaamatta luontoa ja luomatta siihen suhdetta. Mutta tuolloin, seisoessani hiljaa pienessä metsikössä maaperä suhisi ja rahisi, kun hyönteiset, madot ja muut pieneliöt rapisuttivat kuivia lehtiä ja kariketta. jäin miettimään tokaisua. sitä paitsi suomalaisen kaupunkiluonnon lajimäärä ei parhaimmillaan lainkaan kalpene vaikkapa metsien rinnalla. Pohjoinen havumetsävyöhyke on varsin vähälajista verrattuna trooppisiin sademetsiin. kaupunkilainen -asetelmahan tulee usein esiin luontokeskusteluissa. todellinen luontosuhde ja uskottavat mielipiteet tuntuvat vaativan elämistä keskellä villiä luontoa. seisahduin puistoreunan pusikkoon, sillä jokin kiinnitti huomioni. tältä kannalta tarkasteltuna suomalaisen luontosuhde olisi säälittävän ohut verrattuna vaikkapa eteläamerikkalaisten luontosuhteeseen. un pääsin kotiin, kirjoitin havainnostani innoissani facebookiin
Monet illan ja yön lajit vierailevat kukilla ja laskeutuvat lepäilemään ruohokasvien, puiden ja pensaiden lehdille. öinen perhosretki voi alkaa.. On perhosia houkuttelevia ultraviolettija sekavalolamppuja, valorysiä, erilaisia syöttejä ja syöttipyydyksiä sekä perhosten omiin tuoksuihin perustuvia feromonihoukuttimia. Tutkimusretkelle voi lähteä myös ilman sen kummempaa rekvisiittaa, ainoastaan tasku- tai otsalampulla ja ehkä perhoshaavilla varustautuneena. koristeellinen mäkikenttämittari on yleisimpiä perhosiamme, tavallinen näky keskikesän iltoina. P erhosharrastajilla on keinonsa tavoittaa yöllä lentäviä lajeja, joita on vaikeaa ja sattumanvaraista päästä näkemään ilman apuvälineitä. Jotkut tuntuvat lentävän väsymättä ja pysähtymättä pitkin pellonreunaa, mutta toiset katoavat pienen lentopyrähdyksen jäl- TeKsTi ja KuvaT SEppO parkkiNEN 40 Suomen luonto 16/2012 Taskulamppu paljastaa ruohostossa lymyäjät. Kumpparit jalkaan ja taskulamppu käteen. Taustastaan hyvin erottuvien vaaleiden mittariperhosten poukkoilevaa lentoa on helppo seurata
harmoheinäkoisa on ilmeikäs pikkuperhonen, joka ryhmälleen tyypilliseen tapaan lepäilee korrella pää alaspäin. VALOKiiLASSA 16/2012 Suomen luonto 41
Astun varovasti paikkaa kohti, kumarrun ja hetken etsimisen jälkeen näen heinänkorrella yhden yleisimmistä perhosistamme: mäkikenttämittarin. Jos olisin vain tyytynyt toteamaan perhosen laskeutumisen panematta kasvintarkasti paikkaa mieleen, voisin olla varma, että perhonen hypähtää jaloista lentoon ennen kuin sitä ehtii huomata. LähdEN LiikkEELLE jo auringonlaskun aikaan, vielä varsin valoisaan iltaan. Katseeni kuitenkin pysähtyy ja rekisteröin maastomerkit: koiranheisipensaan juuri, jossa on nokkonen taipuneena koiranputken kukinnon eteen. Joku siinä heti pyrähtääkin vaikka tuo taitaa olla liian iso verbi noin pienelle, vain muutaman millin mittaiselle perhoselle. Kooltaan varsin mitätön, alle viiden millimetrin mittainen perhonen on läheltä katsoen erittäin kaunis. Tummissa, ripsisissä siivissään sillä on kaksi metallinhohtoista poikkivyötä. keen ruohikkoon, mikä mistäkin syystä: ruokailemaan, lepäämään, houkuttelemaan puolisoa, munimaan... Se lentää vain oksalta toiselle ja kohta taas samanlaisen metrin matkan. Siinä pitäisi perhosen olla parin neliödesimetrin tarkkuudella. Surviaiskoit ovat valtavan pitkine tuntosarvineen todellisia perhosmaailman kummajaisia. himmeänmusta, oranssikauluksinen nokisiipi liikkuu mieluiten hämärässä. Nyt voin kävellä muutaman metrin katsellen välillä jalkoihinkin, sillä minimaastomerkki on taltioituneena mieleen. Tuo laskeutui aika lähelle mutta kiepsahti ehkä lehden alapinnalle, koska kadotan sen näkyvistä. Koska ei juuri tuule, on helppo tarkistaa millaista elämää pensaiden lehdillä on. Tässä yleinen metsäsurviaiskoi. 42 Suomen luonto 16/2012
Niittyheinäkoisa lepäämässä rämeenreunalla. Silmäkirjokääriäinen on läheltä katsottuna hyvin kaunis. 16/2012 Suomen luonto 43
Se on keltanauhamittari, paljon mäkikenttämittaria harvinaisempi laji. MiTTarEiTa pienempiä ja nopealiikkeisempiä ovat kääriäiset, joita mökkitien varresta ja pellonreunasta kohoaa lentoon. Moni retken havainnoista kuitenkin yllättää, sillä mahdollisia lajeja voi olla liikkeellä paljon. Sen vaaleissa siivissä on kaunista keltaista sävyä ja hentoa, koristeellista kirjausta. Heti seuraavana havaintona onkin mäkikenttämittari, siinä koiranheisipensaan juurella. Heinäkoisat ovat usein vaaleita, lepoasennossaan tikkumaisia, vain sentin tai puolentoista mittaisia perhosia. Vieläkin enemmän näkee heinäkoisia, joita pelästyy lentoon joka toisella askeleella, kun pellonreunan heinikossa saapastelee. En ole ainoa iltahämärissä partioiva. Muutaman sa- huppukeltayökkönen on rakenteeltaan tyypillinen yökkönen. Sievä puroyökkönen muistuttaa siipimuodoltaan paljon koisaperhosia. hontelo, vaappuvasti lentävä kärsämösulkanen on hyvin yleinen. 44 Suomen luonto 16/2012. Jos heinäkoisa saa olla rauhassa aloillaan, se kääntyy kohta pää alaspäin, jolloin tätä pitkittäisviiruista korren osalta näyttävää "tikkua" on hyvin vaikea huomata. Lehtokurppa ilmestyy taivaalle kymmenen tai viidentoista minuutin välein ja ilmoittaa tulostaan tutulla kurnutuksellaan: krrt-krrt-krrt-psit, krrt-krrt-krrt-psit... Pelästyttyään ne lentävät vain aivan lyhyen matkan, korkeintaan muutaman metrin, ja laskeutuvat sitten heinänkorrelle. Toinen mittari lentelee pitkin mökkitien reunaa ja laskeutuu lepän alaoksan lehdelle. Ennen pitkää se pitikin tulla nähdyksi, niin paljon tuon lajin yksilöitä näissäkin maastoissa lentää, vaikka lajin lentoaika alkaa olla lopuillaan. Heinäkoisia pelästyy lentoon joka toisella askeleella. Siinä ruokailee Micropterix aureatella pensaan lehdelle kertyneellä nesteellä. Minä kierrän pihaa, puutarhaa, pellonreunaa, mökkitietä; lehtokurppa partioi paljon laajempaa reittiä. Kumisaappaat ovatkin sopivat jalkineet, sillä yötä kohti heinikko kostuu kasteesta, ja toisaalta punkkien varalta kumisaappaissa on turvallisempi olo
Jotkut iltayön perhoset ovat nopeita lentäjiä, ja niiden seuraaminen on usein mahdotonta. Pesintä onnistui hyvin. Nopealla koukkauksella ohi surahtavan perhosen voi saada haaviin tarkastelua varten. Lento on hidasta, epävarman näköistä vaappumista. yökkösiä voi löytää myös kukilta ruokailemasta. Tuossa lentääkin yksi, jota ei äkkiseltään arvaisi perhoseksi lainkaan, pikemmin ehkä vaaksiaisen sukuiseksi. Se on sulkanen, vanhalta nimeltään sulkaperhonen. kESkiyö aLkaa lähestyä, ja hämärtää niin, että otan taskulampun avuksi. Tällaisia lajeja varten voi varustautua perhoshaavilla. äkkinäinen valokiilan heilautus pelästyttää perhoset, mutta varovasti valon suuntaamalla voi löytää uusia lepääviä tai omia askareitaan jatkavia perhosia. Samatkin paikat kannattaa tarkastaa illan ja yön mittaan useaan kertaan, sillä perhoset vaihtavat olinpaikkojaan. dan metrin päästä rämeen reunasta löytyi toukokuussa lehtokurpan pesä huomasin sen vahingossa, kun olin astua hautovan naaraan päälle, niin täydellinen suuren linnun suojaväri on. pimeyden laskeuduttua taskutai otsalamppu on välttämätön apuväline perhosten etsimiseen. Sulkasia on useita toisiaan muistuttavia lajeja, joiden siipienväli on noin 25 milliä. Nämä nopeimmat ovat tavallisesti yökkösiä, paksuruumiisia, vaihtelevankokoisia, mutta tavallisesti edellisiä kookkaampia perhosia. Muun muassa apiloiden, maitohorsman ja koristepensaiden kukat kannattaa tarkastaa. 16/2012 Suomen luonto 45. Kun sulkanen laskeutuu, se muistuttaa pientä ristiä, sillä levätessään se pitää liuskamaisesti halkeilleita siipiään käärittyinä kohtisuorasti ruumista vasten
äkkiä huomaan, etten ole ainoa maastoa valaiseva. Sammutan taskulampun ja kyykistyn katsomaan vihreää maassa hohtavaa valopistettä. paLaaN pihaLLE haroen taskulampun valokeilalla polun vierustoja. Opintoja luontoja ympäristöalalle Avoimia yliopisto-opintoja kaikille kiinnostuneille Ammatillisen osaamisen kehittämiseen Yleissivistykseksi ja tutkintoon tähtääville Joustavia opiskelutapoja myös etäopintoja Syksyllä 2012 ja keväällä 2013: Tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuus 25 op Opinnot perehdyttävät tulevaisuusajatteluun sekä tulevaisuustiedon tuottamiseen ja hyödyntämiseen. Opintoja järjestävät: Etelä-Karjalankesäyliopisto,Lappeenranta Etelä-PohjanmaanOpisto Helsinginaikuisopisto Hämeenkesäyliopisto Jyväskylänkesäyliopisto Snellman-kesäyliopisto,Kuopio Lapinkesäyliopisto Päijät-Hämeenkesäyliopisto Tampereenkesäyliopisto Vaasankesäyliopisto Turunyliopisto Biologian perusopinnot 25 op tai kursseja mm. Ekologian ja evoluutiobiologian perusteet 5 op, Elämän kemia 3 op, Eläinfysiologian perusteet 2 op RaudaskylänKristillinenOpisto,Ylivieska Turunyliopisto,verkko-opinnot Taskulampun valokiila löytää vuohenputkella lepäävän puhtaanvalkeasiipisen leppävalkomittarin. Maantieteen perusopinnot 25 op tai kursseja mm. Johdatus maantieteeseen 6 op, Klimatologia (ilmastotiede) 3 op, Johdatus kartografiaan ja geoinformatiikkaan 4 op Alkio-opisto,Korpilahti JoutsenonOpisto Jyväskylänkesäyliopisto Länsi-Suomenkesäyliopisto,Pori Turunyliopisto,verkko-opinnot Ympäristötieteen perusopinnot 25 op tai kursseja Alkio-opisto,Korpilahti Seinäjoenammattikorkeakoulu,Ilmajoki Turunyliopisto,monimuoto-javerkko-opinnot Suurimpia ja nopeimpia yön perhosia ovat kehrääjät ja kiitäjät. Tutustukokoopintotarjontaanosoitteessa avoin.utu.fi a v o i n YLIOPISTO KAIKILLE havununna on ollut meillä pitkään lounainen harvinaisuus. Mutta valon varsinainen tehtävä on toinen. Loppukesä on myös etelästä tulleiden vaeltajien aikaa. viime vuosina se on levinnyt nopeasti muuallekin eteläiseen Suomeen. 46 Suomen luonto 16/2012. Valkosiipimittareita lentää, joku lepäilee vuohenputken lehdellä. Se on pieni mutta kirkas ja valaisee läheiset ruohot. Kiiltomatonaaras Ympäristötieteen aineopinnot 35 op tai kursseja mm. Ihminen ja kulttuuriympäristö 2 op, Aluesuunnittelu ja ympäristö 3 op, Ympäristösosiologia 3 op, Ympäristötalous 3 op Turunyliopisto,verkko-opinnot Tietojenkäsittelytieteiden perusopinnot 25 op Salonkansalaisopisto Turunyliopisto,monimuoto-javerkko-opinnot Tavoitteeksi ympäristötieteen LuK-tutkinto? Turunyliopistonympäristötieteenkoulutusohjelmassavoisuorittaa luonnontieteidenkandidaatintutkinnon(180op).Suurimmanosan opinnoistavoiopiskellajoustavastiavoimessayliopistossa,vaikkatyön ohella.Koulutusohjelmaanhaetaanavoimenyliopistonväylänkautta. Monien lajien lento osuu alku- ja keskikesään, mutta muutamilla on ainakin joinakin vuosina vähälukuisempi toinen sukupolvi, joka lentää loppukesällä
Valoa ei enää kiiltomatojen lemmenhetkessä tarvita. Levinneisyys, elinpaikkavaatimukset ja lentoaika rajaavat lajistoa, mutta lähes aina on mahdollisuus kymmenien lajien tapaamiseen jo varsin yksinkertaisesti varustautuneena. Kyllä, naaras on onnistunut houkuttelussaan, koiras on löytänyt sen. ta ei ole millään muulla meikäläisellä eläimellä. Saunan ulkovalo puolestaan on houkutellut seinustalle komean kehrääjän, havununnan. Perhosia on maassamme pitkälti yli 2500 lajia, ja suurin osa niistä lentää iltahämärissä ja yöllä. Päätän retken. Arvaan mistä on kyse ja kumarrun katsomaan. Seuraavana iltana havainnot olisivat paljolti samoista lajeista, mutta varmasti monet uudetkin näyttäytyisivät. äkkiä huomaan, etten ole ainoa maastoa valaiseva. siinä houkuttelee koirasta erikoiskiiltomato on laatuisella valoelimellään, jollaiskovakuoriainen. Teen vielä pienen kierroksen ja palaan kohta uudestaan kiiltomadon luo. n 16/2012 Suomen luonto 47. Valo on nyt himmennyt ja sammuu kohta kokonaan
TeKsTi aLEkSi ahTOLa / KuvaT harri NUrMiNEN Kuikkien ja ormioiden kauneudestaan ja puhtaudestaan kuululla kukkiajärvellä on viihtynyt niin eino leino kuin ormiokin. Kukkia 48 Suomen luonto 16/2012
LöyTöRETKELLä SuOMESSA "M itä laulatte Kukkian kultaiset laineet?" kyseli runoilija Eino Leino viettäessään loppukesän ja syksyn 1914 Kukkialla. Kukkia on merkittävä lintujärvi ja kilpailee kasvillisuudessa erinomaisuudesta minkä tahansa järven kanssa. Järvi lainehtii Hämeessä pääosin Pälkäneen (entisen Luopioisten) ja osin Hä16/2012 Suomen luonto 49. Harmaat kivet, kuikat, lokit ja tiirat sekä harvinaiset vesikasvit antavat leimansa koko järvelle. Kukkia on tunnettu kauneudestaan ja puhtaudestaan ja ainutlaatuisesta tunnelmastaan
Hän julkaisi vuonna 1978 kasvisosiologisen väitöskirjansa Die Gliederung der Wasservegetation im See Kukkia järven monipuolisesta ja tasapainoisesta vesikasvillisuudesta. harvinainen vesisaniainen Tapaamme Urho Mäkirinnan Kukkian Haltianselällä, joka on harvinaisen ormion (Pilularia globulifera) pohjoisin kasvupaikka Euroopassa. 1800-luvun lopulla pienet höyryveneet mahtuivat silti kulkemaan järvellä. Sen eräältä kivikautiselta asuinpaikalta arkeologi Timo Miettinen on löytänyt hylkeen luita, mikä saattaa merkitä, että Kukkiassa on ollut samankaltainen erillinen norppakanta kuin Saimaassa nykyään. "Kuten saniaisella myös ormiolla on uloimmainen, nuori kasvava lehti kierteellä, vieterikärkenä." Mäkirinnan mielestä ormion säilyminen Kukkiassa osoittaa noin 6000 vuotta kestänyttä, tämän kokoiselle järvelle harvinaisen pientä vedenpinnan vaihtelua sekä veden kirkkautta varsinaisessa niissä osissa Suur-Kukkiaa, missä ormiota kasvaa. Vuonna 1837 järven pintaa laskettiin Mäkirinnan tutkimusten mukaan 60 senttiä. Järven suurin saari on Evinsalo, jolla on nykyään kiinteä maayhteys Kuivassalmessa. meenlinnan (entisen Hauhon) alueella. Suomessa ormiota tavataan pääosin vain Kukkialla tosin Hauhon vesireitillä Kukkian alajuoksulla on muutamia muitakin esiintymiä. Veden äärellä asuvat mat- Kukkiassa on saattanut elää hylkeitä samaan tapaan kuin Saimaalla nykyään. kauniin kukkianvirran kautta kukkian vesi laskee alapuoliseen vuollekeskiseen. kukkian kasveja. Ormion lisäksi Kukkiasta on löydetty muitakin jäänteitä, kuten reliktiäyriäinen okakatka (Pallaseopsis quadrispinosa) ja viiru-uposkovakuoriainen (Macroplea appendiculata). "Erityisesti pohjaruusukelehtisten ansiosta Kukkia on Suomen monipuolisin kasvijärvi", Mäkirinta kertoo. Se on jääkauden jälkeisen lämpökauden jäänne", Mäkirinta esittelee. Ormion ohella toinen Kukkiassa viihtyvä melko harvinainen kasvi on järviraani (Littorella uniflora). kukkian hylje ja höyrylaivoja Kukkialla on ollut asutusta kivikaudelta lähtien. "Ormio on vesisaniaisiin kuuluva itiökasvi. Suuret, erikoisen muotoiset siirtolohkareet ruokkivat mielikuvitusta, vaikka ei uskoisikaan muinaisiin jättiläisiin kuten alueen historiasta kirjoittanut Aleksander Kena (1893). Vanhan sanonnan mukaan Kukkiassa on sata nimellistä saarta ja sata nimetöntä, mutta todellisuudessa saaria ja luotoja on noin 400. Kukkia laskee kahden pikkujärven ja Vihavuoden kosken kautta iso-Roineeseen. vasemmalla harvinainen ormio, oikalla puhtaan veden ilmentäjä nuottaruoho. 50 Suomen luonto 16/2012. "Kukkiassa on seitsemän osajärveä, joilla on kaikilla erilainen veden kirkkaus ja eräitä muitakin ominaisuuksia, jotka muodostavat todella hienon sarjan", kertoo Kukkian ekologiaa jo 1960-luvulta alkaen tutkinut emeritusprofessori Urho Mäkirinta. Kokoa sillä 43 neliökilometriä. Kalliomaalaukset ja kivikautiset "lapinhaudat" kertovat omaa kieltään esihistoriallisesta ajasta
Mukavasta seurasta huolimatta elämänmeno tuntui kovin raittiilta ja rauhalliselta boheemielämään tottuneesta kirjailijasta. On arvailtu, että kukkia on saanut nimensä laajoina lauttoina kelluvien järvisätkinten mukaan. kasivat kirkkoon kirkkoveneillä. Kirjoita minulle diskreetti resepti jotakin spiritus sanctusta täkäl. Puutikkalan kylän 1881 valmistuneeseen Vellamo-kirkkoveneeseen mahtui peräti 115 henkeä ja siinä oli yhdeksän airoparia. Wuolijokien kesämaja oli Ahosaaressa, missä isäntäparin lisäksi asuivat myös legendaarinen kalamies Penna ja piikatyttö. Kylässä on edelleen kaksi Ahti-nimistä kirkkovenettä, joista Ahti ii on vieläkin käytössä kirkastussunnuntaisin. Eino Leino kukkialla Kesällä 1914 runoilija Eino Leino matkusti ensimmäistä maailmansotaa pakoon Kukkiajärvelle Sulo ja Hella Wuolijoen vieraaksi. Ehkä myös konjakki olisi hyvää kalastajien viluun! Jos teet sen, kirjoitan kauniin runon sinulle vastalahjaksi. Vilkkaita keskusteluita käytiin varsinkin käynnissä olevasta maailmansodasta, jossa Sulo Wuolijoki kannatti Venäjää vas- taan sotivaa Saksaa ja Leino ihailemaansa kulttuurimaata Ranskaa. Täällä on kalaukko, joka on kuolla janoon, täällä on pari hyvää kaveria d:o ynnä minä. Kummankin Wuolijoen kukkialla pesii puolen sataa kuikkaparia. 16/2012 Suomen luonto 51. Mitä sanot litrasta tai parista. Leino kirjoitti Helsinkiin ystävälleen tohtori Vilho Veseloffille (myöhemmin Visa): Hyvä Veli! Suuressa sotatilan hädässä ja erämaan kalasaunassa asuen käännyn puoleesi, vanha veikko. Vellamo on onneksi säilynyt jälkipolvien nähtäväksi, sillä Puutikkalan kylä lahjoitti sen 1925 Helsingin Seurasaaren ulkomuseoon. Kukkian kauneus lumosi nopeasti runoilijan, joka suunnitteli rakentavansa huvilan järven saaristoon. Apteekkari ei uskalla antaa muuten. apteekista, vaikka vain spriitä, mutta riittävästi. Janoinen ystäväsi Eino Leino. Tunnettuja vieraita Eino Leinon vierailu Kukkialla kesti vain kolme kuukautta, mutta aiheesta on kirjoitettu sitäkin enemmän
Kukkialla syntyneet runot ilmestyivät kokoelmassa Elämän koreus (1915). Siellä pesivät muun muassa laulujoutsenet. muistelmakirjojen lisäksi Leinon vierailusta ovat kirjoittaneet muun muassa Pentti Saarikoski, Hannu Mäkelä ja Väinö Kirstinä. Kurkien ja joutsenten lähdettyä lokakuussa 1914 lämmitti kalaukko Penna Ahosaaren saunan oikein kuumaksi viimeisiä löylyjä varten. Leino kirjoitti jäähyväisrunon kesälle ja Kukkialle: Levon lempeän lapset ei muistele mua, / mut kuitenkin, Kukkia, siunaan ma sua, / jos tartunkin sauvaan ja viittaan; / menen matkaani hattua heilauttain, / kun säilyi mun sieluni vapaus vain, / vähät muusta ma maan päällä piittaan. Kukkia on tunnettu kesäparatiisi, missä monet tunnetut suomalaiset ovat viettäneet kesiään, muun muassa ohjaaja Glory Leppänen (19011977), modernin lyriikan klassikko Väinö Kirstinä (19362007) ja jalkaväenkenraali Yrjö Keinonen (19121977). Vuonna 1942 SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler vieraili Kukkialla päivän pääministeri Rangellin vieraana. Pentti Linkolan laskujen mukaan Kukkialla pesi vuonna 2004 noin 50 ison ahosaaren kallioinen kärki. Luopioisten kylän punamultaiset venevajat edustavat perinteistä rantarakentamista. 52 Suomen luonto 16/2012. Rangell omisti huvilan Kukkian saaressa. Eräiden tietojen mukaan Himmlerillä oli mukanaan salkussaan lista Suomen juutalaisista, jotka hän halusi luovutettavaksi Saksaan, mutta onneksi isännät onnistuivat torjumaan natsijohtajan vaatimukset. Selkälokkeja ja nuolihaukkoja Kukkialle luonteenomainen lintu on kuikka, jonka huuto kaikuu ilahduttavan usein järven selillä ja lahdilla. Kammottava kesävieras oli pedantin kansakouluopettajan oloinen mies, joka käyttäytyi kohteliaasti, mutta hieman kulmikkaasti. kukkia on merkittävä lintujärvi. Myös jatkosodan alun aikainen pääministeri J. Eino Leinon muutamat Kukkialla kirjoittamat runot kuvaavat järveä taitavasti ja tuotannon kansallisromanttinen tunnelma sopii Kukkian maisemiin erinomaisesti. V. Adolf Hitlerin lähimpiin miehiin kuuluva Himmler johti tuhokoneistoa, joka oli vastuussa miljoonien ihmisten surmaamisesta ja kiduttamisesta
"Mikäli vedenpinta on talvella liian matalalla, ormio on uhattuna, sillä ankarana pakkastalvena jää saattaa olla jopa 7080 senttiä paksua, jolloin ormio jää pitkäksi aikaa jään sisään ja kuolee pakkaseen ja hapen puutteeseen." Kun Kukkianvirtaa kunnostettiin kalataloudellisesti 1990-luvulla, laski järvenpinta voimakkaasti. Vuonna 2005 järvestä saatiin miltei kaksi ja puoli kiloa painava ahven, joka oli aikanaan Suomen ennätys. Kukkiaa tutkinut Urho Mäkirinta toivoo, että järveä ei pilattaisi liian voimakkaalla rakentamisella. Luvassa ulkoilmanäytöksiä, lastennäytöksiä sekä festivaaliklubi! Lisätietoja ja uusimmat julkistukset osoitteessa www.sinff.fi YHTEISTYÖSSÄ 16/2012 Suomen luonto 53. "insinöörit vaaransivat ormion tulevaisuuden perkaamalla veneuomaa tasapohjaiseksi ja ilmeisesti liian syväksi. Vihavuoden kosken pohjapato estää kuitenkin äärimmäisen matalat alavedet, jollainen tavattiin esimerkiksi talvisotatalvena 1940. Viime aikoina on ollut havaittavissa merkkejä veden saastumisesta ja järven rannoille on rakennettu runsaasti. Esitykset Savonlinnan matkustajasatamassa sekä Olavinlinnassa. Järven taloudellisesti tärkein kala on muikku. Kukkia on merkittävä lintujärvi, missä monet vesilintulajit esiintyvät runsaimpina koko maakunnassa. Lokkien, käen ja kuikan lisäksi täällä näkee usein punapöksyisen nuolihaukan lentonäytöksiä. Järvi kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja osia siitä on suojeltu. Aika näyttää, jätämmekö kirkkaan veden, kuikan huudon, kauniin maiseman ja kylmänaran ormion perinnöksi myös jälkipolville. Ormion pahin uhka on kuitenkin matala vesi talvella. Viime aikoina järvellä on myös tavattu kiertelevänä eteläisessä Suomessa yleistynyt harmaahaikara. "Vähäsalmen ahtainta kohtaa ei olisi saanut kaavoittaa. Toivon, että säästynyttä Rajalansaarta, jossa on nyt kunnan omistama leirikeskus, ei kaavoiteta kesämökki- tai omakotiasumista varten, sillä se on luontoarvoiltaan merkittävä." Herkän ja harvinaisen ormion tutkijaa kauhistuttaa ajatus veden saastumisesta. Esimerkiksi viime vuonna muuan paikallinen harrastajaravustaja sai loppukesän aikana saalikseen noin 1500 rapua. vedenpinnan lasku vaarana Kukkia on säilynyt kirkkaana ja kauniina jääkaudelta alkaen. Paikalliset ravustivat päreistä tehdyillä pyydyksillä, joissa saattoi alkeellisuudestaan huolimatta saada kerralla jopa 53 rapua. Kukkiassa on vanhastaan jokirapua, jota 1800-luvulla myytiin hyvin maksaville venäläisille. n Kirjoittaja on filosofian maisteri, joka valmistelee historian väitöskirjaa Helsingin yliopistossa. Vedenalaiset metsät · Tuntematon Selkämeri · Vuorovesitarinoita If a Tree Falls · Virtahevot elementissään FinnSurf · Suon tarina · Grönlanti. Kalaa Kukkiassa riittää siivekkäiden ammattikalastajien lisäksi myös veneileville harrastajakalastajille. Kunnostuksen tavoitteena oli saada virta moottoriveneille ja vesibusseille sopivaksi", tietää professori. Ormio on kasvanut Kukkiassa arviolta noin 5000 vuotta, ja Kukkian luonnosta ovat nauttineet ihmiset muinaissuomalaisista nykypäivään saakka. Järven monien kalastajien kuningas on kalasääski, joka sieppaa saaliinsa matalista lahdista. Vihreä maa · Tanssiin kutsu ...ja monia muita laadukkaita luontoelokuvia! Tervetuloa nauttimaan laadukkaista elokuvista ja loppukesän kauniista Savonlinnasta! Ohjelmistossa on monipuolisesti perinteisiä luontodokumenttielokuvia ja elokuvia, joissa luonto on vahvasti läsnä. Järveen on myöhemmin istutettu täplärapua, jota on runsaasti. Selkälokit seuraavat kalastajia makupalan toivossa ja keväisin tiirat vahtivat karejaan valppaina. kuikkaparia
Viiden tähden leirintäalueen palvelut pitävät sisällään ylellisyyksiä kuten lastenhoitoa, ravintoloita ja mökkejä. Samalla Virosta on tullut maailmanlaajuisesti suosittu kohde ympäristötietoisille matkailijoille, jotka etsivät ainutlaatuisia kokemuksia puhtaasta luonnosta ja rikkaasta kulttuurista. Lähes viidennes Viron pinta-alasta on luonnonsuojelualueita ja kansallispuistoja. Tutustu Viron luontoon ja saatat löytää itsesi. visitestonia.com Viron matkailun edistämiskeskuksen / Enterprise Estonia artikkelin julkaisemista tukee European Regional Development Fund.. Virossa on peräti viisi kansallispuistoa, joista Lahemaa on suurin. Syksyisin se muuntautuu yhdeksi Euroopan suurimmaksi ja merkityksellisimmäksi muuttolintujen pysähdyspaikaksi. Viron toisiksi suurimmassa kansallispuistossa Soomaassa voit bongata taivaalla kaartelevan maakotkan. Luontoelokuvien ystäville syksyisin järjestettävä kansainvälinen Matsalun luontoelokuvafestivaali Lihuan kaupungin lähellä antaa hyvän syyn lähteä tutkimusmatkalle Viroon. Kokeneempi matkailija voi nauttia maastosta merkitsemättömillä reiteillä jokamiehenoikeuksien puitteissa. Kamera kannattaa pitää kädentuntumassa,sillä saatat milloin hyvänsä nähdä karhu-, susi- tai ilvespesueen Lahemaan kansallispuistossa. Saarenmaalta löytyy myös meteoriitin törmäyksen synnyttämä Kaalin kraatterijärvi. Järjestetyistä retkistä nauttiville löytyy lukematon määrä vaihtoehtoja, olit sitten kiinnostunut kasveista, valokuvaamisesta, tai vaikkapa lintujen bongaamisesta. Telttailu on ihanteellinen tapa majoittua Virossa, sillä valittavana on yli 300 isompaa ja pienempää telttailu aluetta. Se sijaitsee n 80 km Tallinnasta ja on siten ihanteellinen päiväretkikohde. Yhden tähden leirintäalueilta löytyvät peruspalvelut, kuten wc, suihku, ruuanlaittomahdollisuudet ja aluevalvonta. S S ITU O ILM I MO L I SUUNTAA VIRON LUONTOON AKTIIVILOMALLE Ekomatkailu ja aktiivilomat ovat lisänneet suosiotaan ympäri maailmaa. Luontoon voi tutustua vaivatta poistumatta kaupunkialueelta Tallinnan ja Tarton kasvitieteellisissä puutarhoissa. Keväällä voit kokea ainutlaatuisen "Viidennen vuodeajan", jolloin tulvat nostavat vedenpinnan useita metrejä tavallista korkeammalle. Leirintäalueet on luokiteltu asteikolla yhdestä viiteen. Lahemaan lukuisat merkityt luonto- ja retkeilyreitit johdattavat vaeltajat henkeäsalpaavien rannikkomaisemien ja tasankoalueiden halki. Monipuolisesta luonnosta ja valokuvauksesta kiinnostuneita ilahduttaa alueen kansallispuistojen rikas kasvisto ja eläimistö, sekä upeat vesiputoukset ja maisemat. Perheille mukavia kohteita ovat myös Tallinnan ja Elistveren eläintarhat. Matsalun kansallispuistoa kutsutaan lintubongarien paratiisiksi. Mainio vaihtoehto on matkata kylästä kylään, tutustuen samalla kulttuurisesti rikkaisiin Saarenmaan ja Hiidenmaan saarin. Niihin pääsy on vapaata ja vaivatonta. Virolaiset itse ovat jo pitkään viettäneet aktiivilomia maassaan ja arvostus luontoa kohtaan onkin maassa korkea. Aktiivilomaa etsivät voivat nauttia muun muassa melonnasta, pyöräilystä, ratsastuksesta ja patikoinnista Viron luonnonsuojelu- ja maisema-alueilla
ja citesistä huolimatta lajien sukupuutto kiihtyy. ENNEN kESäkUUSSa pidETTyä rion ympäristökokousta monet ympäristötutkijat julkistivat raportteja, joiden mukaan luonnon monimuotoisuus on heikentynyt nopeammin kuin on luultu. Orkideoiden rakastaminen käy kovin vaikeaksi, kun niitä ei enää uhkaakaan satunnainen salakuljetus, vaan jokapäiväinen kahvimme ja biodieselimme. n Lauri saLMinen Elina Grundström Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja. 16/2012 Suomen luonto 55. Vaikka sopimus on rajoittanut orkideoiden kansainvälistä kauppaa tehokkaasti, se on myös vaikeuttanut harvinaisten kasvilajien keräämistä tutkimusja suojelutarkoituksiin. tutkijoiden laskelmien mukaan esimerkiksi kahvin, teen, kaakaon, sokerin ja palmuöljyn kansainvälisen kaupan määrällinen rajoittaminen olisi luonnon monimuotoisuuden kannalta paljon tärkeämpää kuin citesin määräykset. tutkimuksen mukaan noin kolmasosa sukupuuttouhista on suoraa seurausta kansainvälisestä kaupasta. Puiston matkamuistomyymälän hyllyssä nökötti rivi hillopurkkeja, joiden pohjalla oli ohut kerros läpinäkyvää hyytelöä ja puoli tusinaa terhakkaa vaaleanvihreää tupsua. Myös musta orkidea on käynyt luonnossa hyvin harvinaiseksi, koska sen elinympäristö Borneolla on tuhottu plantaasien ja kaivosten tieltä. rajoitukset eivät periaatteessa koske tällaisia siemenistä kasvatettuja pullo-orkideoita, mutta sopimus on tehnyt niihinkin liittyvästä byrokratiasta lähes ylivoimaisen hankalaa. uusia orkidealajeja löytyy nettikaupasta suomeen tilattuna useita kymmeniä euroja. ei kuitenkaan harvinaisten orkideoiden ja apinoiden ostamisesta ja myymisestä, vaan aivan tavallisten kulutustavaroiden kuten kahvin, suklaan ja tekstiilien kaupasta. Musta orkidea on poikkeuksellisen hieno laji, jota jokainen todellinen orkideaharrastaja himoitsee. etiketissä kerrottiin, että nämä elatusaineessa kasvatetut pistokkaat olivat mustia orkideoita (Coelogyne pandurata). Hälytyskellot kaikuivat kuuroille korville, eivätkä tutkimukset päätyneet suuren yleisön tietoisuuteen. Purkit maksoivat 35 000 rupiaa. yhden verson hinta oli siten noin 50 senttiä. Vahtikoir orkideoiden rakastamisen vaikeudesta harvOiN ON TEhNyT niin kovasti mieli ryhtyä salakuljettajaksi kuin eräänä kauniina päivänä Bogorin kasvitieteellisessä puutarhassa indonesiassa. yksi näitä kuoliaaksi vaiettuja raportteja oli Nature-tiedelehdessä 7.6.2012 julkaistu sydneyn yliopiston tutkimus, jos- sa oli ensimmäistä kertaa systemaattisesti laskettu kansainvälisen kaupan vaikutuksia biodiversiteettiin. Purkkien kyljissä oli varmemmaksi vakuudeksi kuva keltavihreästä orkideankukasta, jonka huulessa oli musta pitsimäinen kuvio. sama kasvi maksaisi saksalaisesta kaikki LUONNONOrkidEaT kuuluvat nykyisin uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa säätelevään citessopimukseen, joka astui voimaan 1975. Homma kuulosti niin vaikealta jo indonesian päässä, etten sitten alkanut myöskään tilata eviran kasvintarkastajaa odottamaan minua ja purkkiani suomen tulliin. kolmaSoSa SukupuuttouhiSta on SeurauSta kulutuStavaroiden kaupaSta. jatkuvasti, mutta niitä ei enää päädy kasvitieteellisiin puutarhoihin säilytettäviksi ja lisättäviksi yhtä paljon kuin aiemmin. Kysäisin myyjältä, millaisia papereita niiden maastavienti olisi vaatinut. tapausaineistossa oli yli 25 000 eläinlajia ja 15 000 tuotetta
ihailemme utuisia vuorenhuippuja ja tuuheaturkkisia tseladoita (Theropithecus gelada). Retkemme alkaa lupaavasti. RetKellä etiopian Katolla puistossa on myös vaikeita ongelmia, jotka voivat johtaa unescon maailmanperintöstatuksen menettämiseen. jOrMa LaUriLa etiopian Simienvuorilla on huimaavat maisemat ja hienoa luontoa. Simienvuoret ovat yksi tämän komean petolinnun tärkeimmistä tukikohdista koko maailmassa. Heti kun nousemme autosta, partakorppikotka liitää ylitsemme. Nämä Etiopialle endeemiset paviaanit istuskelevat rau-. Teemme lyhyen kävelyn; pienikin nousu tuntuu ja sydän jyskyttää, koska happea on vähän. Majapaikkamme, kansallispuiston lodge, mainostaa olevansa Afrikan korkeimmalla sijaitseva hotelli, 3260 metrissä. Walia-alppivuohi on kansallispuiston tunnuseläin. S 56 Suomen luonto 16/2012 jOrMa LauriLa aavumme hieman ennen auringonlaskua Pohjois-Etiopian Simienvuorille
Kartta istOcKPHOtO MATKALLA MAAILMALLA ETIOPIA vuorilta on huimia pudotuksia laaksoihin. rinteillä kasvaa muun muassa puukanervia. 16/2012 Suomen luonto 16/2012 Suomen luonto 57 57
Nyt salametsästys on saatu kuriin ja walioita on jo noin 800, kun niitä vähimmillään oli vain 150. Ei hevin uskoisi, että nämä ankarissa vuoristo-oloissa elävät jättiläiset ja kirkkaissa Pohjolan järvissä viihtyvät nuottaruohot (Lobelia dortmanna) ovat sukulaisia (ks. Tien ansiosta voi parissakin päivässä nähdä paljon, mutta paikallista läpikulkuliikennettä pidetään haittana puistolle. Vielä ylempänä maisemaa täplittävät useamman metrinkin korkuiset jättiläislobeliat (Lobelia rhynochopetalum). Simien on niiden tärkeimpiä tukikohtia koko maailmassa. VeLi POHjOnen hallisina iltapuuhissaan ruohotasangolla. Etiopian korkein vuori Ras Dashen (4620 metriä) jää niukas- ti puiston ulkopuolelle. Rinteillä kasvaa puukanervia (Erica arborea) noin 3000 metrin korkeudelle asti. Siihen on ehkä lähivuosina tulossa parannus, jos kylästä avataan toinen yhteys itäpuoliselle valtatielle. Walia on endeeminen laji, ja sitä tavataan nykyisin vain Simienillä. 50). Tärkeä askare on myös syöpäläisten poimiminen tovereiden turkista. Suurimmissa laumoissa voi olla jopa satoja yksilöitä. Puiston kuuluisin eläin on walia eli etiopianalppivuohi (Capra walie), joka on sukua eurooppalaiselle alppivuohelle. Tseladat ovat viime vuosina runsastuneet. Vanhoilla uroksilla on mahtavat sarvet, joilla ne mittelevät keskenään haaremin 58 Suomen luonto 16/2012. Menneinä vuosikymmeninä se oli vaarassa kuolla sukupuuttoon salametsästyksen takia. Myös eläinten käyttäytymisestä näkee muutoksen; ne eivät ole enää erityisen arkoja. Partakorppikotka on vuorten valtias. Vuorten välissä on huimia rotkoja, ja suurimmillaan pudotusta on jopa 1500 metriä. Kaikkein korkeimmalla levittäytyvät ruohotasangot ja karut kivikot. Waliat puiston tunnnuseläimiä Puiston läpi kulkee hiekkatie, joka päättyy sen ulkopuolelle tuhansien asukkai- den umpipussissa olevaan kylään. Tämäniltaisen, erityisen kauniin auringonlaskun salaisuus on hienossa hiekkapölyssä, jota tuulet ovat lennättäneet länsinaapuri Sudanin aavikoilta. afrikan hienoimpia vuoristoja Puistossa on toistakymmentä yli 4000 metrin huippua. Maisemat ovat vaikuttavia ja rotkojen reunalla suorastaan huimaavia. Nämä hauskat kädelliset ovat yksi puiston houkuttimista, sillä niitä pääsee takuuvarmasti näkemään. Tseladat eivät meistä välitä; ne kaivavat kaikessa rauhassa juuria ja syövät ruohoa. s. ilma muuttuu pian viileäksi
etiOPia Opas ja vartija pakollisia, auto välttämätön. jOrMa LauriLa partakorppikotka sujahti aivan ylitsemme. SImIEnvuortEn KanSallISpuISto (Simien Mountains National park) · · · · · · · · · partakorppikotkan siipienväli voi olla jopa kolme metriä. Perustettu 1969. Ne ovat muuttuneet yöeläimiksi, koska niitä on päivisin vainottu. Vaatisi onnenpotkua päästä kohtaamaan tämä kiinnostava koiraeläin. addis abeba Paras vierailuaika loka-maaliskuu, kun sadekausi on ohi. Sakaalit nappaavat välillä myös kotieläimiä, vaikka niiden tärkeintä ravintoa ovat pikkujyrsijät. addis abebasta ja Bahir darista on lentoja gonderiin, josta puistoon on noin 120 km. Salaperäisin asukas on aikaisemmin etiopiansudeksi kutsuttu etiopiansakaali (Canis simensis), joita puistossa hiiviskelee enää joitain kymmeniä. Maailmanperintökohteeksi 1979. Hotellin terassilla käy petolintujen tarkkailijoita. Simienvuorten debark kansallispuisto gonder Tanajärvi jOrMa LauriLa herruudesta. siellä on hyvätasoinen goha-hotelli korkealla 100 km 200 km kukkulalla upeine näköaloineen. Näemme walioita useammankin kerran ja ihan mukavan kokoisia laumojakin. toimisto debarkissa noin 15 km päässä puistosta. Bahir dar Pinta-ala 136 neliökilometriä. Ehkä nekin ja muutamat muut antiloopit vähitellen palaavat, kun salametsästys on saatu loppumaan. kävijöiden on palkattava vartija, vaikka erityisiä vaaroja ei ole. jOrMa LauriLa Laaja viljely ja laidunnus nakertavat näkyvästi kansallispuiston luontoarvoja. 16/2012 Suomen luonto 59. autolla Bahir darista simieniin suoriutuu noin 10 tunnissa, mutta yöpyminen gonderissa voi olla viisasta. Näemme tienvarressa myös muutaman kerran kalliohyppijöitä (Oreotragus oreotragus), pieniä antilooppeja, jotka ovat mestareita kiipeilemään louhikoissa ja jyrkillä kalliorinteillä. Puistossa on yksi hotelli ja joitain leirintäalueita
Viimein yksi lähestyy suoraan kohti. Tarkkailemme tilannetta puukanervien katveessa. Walia-alppivuohi on puiston tunnuseläin. Walioita, tseladoita, lobelioita ja puukanervia. jopa nelimetriseksi varttuva puukanerva on samaa Erica-sukua kuin oma kanervamme. partakorppikotkien tukikohta Linnuista säväyttävimpiä ovat partakorppikotkat eli lammergeierit. Tilanne on sähäkkä, mutta saamme kuin saammekin erinomaisia kuvia linnun pyyhkäistessä matalalla aivan yli. Partakorppikotkat käyvät haaskoilla, ja niillä on kekseliäs tapa pudottaa luita korkealta alas kivikkoon, jolloin murskautuneen luun ydin tulee tarjolle. vanhalla uroksella on mahtavat sarvet. Se on näiden vuorten karismaattinen valtias. Keltanokkahaarahaukat ja afrikanhiirihaukat ovat tavallisia. Etualalla kasvaa jättiläislobelioita. auKeaMan KuVat jOrMa LauriLa Simienvuorten vaikuttavaa luontoa. On erityisen upea näky, kun partakorppikot- kien linjakas silhuetti piirtyy vuorenhuippuja vasten niiden kaarrellessa nousevissa ilmavirtauksissa rotkojen yllä. Siipienväli on jopa kolme metriä ja pyrstö on kiilamaisen linjakas. Talviaikaan vierailee joitain eurooppalaisia haukkoja. 60 Suomen luonto 16/2012. Vuorilla kaartelee myös huppu-, savanni ja pikkukorppikotkia. Löydämme hyvän rotkonpartaan, missä partakorppikotkat partioivat säännöllisesti. Partakorppikotkia sujahtaa vähän väliä ohi. Partakorppikotka on olemukseltaan enemmänkin kotkan tai jalohaukan oloinen kuin korppikotka
Huo- noimmassa tapauksessa luontoarvot vähitellen rapautuvat. Syöpäläisten etsiminen on tärkeä osa arkea. Lintujen lajirunsaus Simienissä ei ole kovin suuri, mutta endeemisiä lajeja on monia. Niissä turismi tuo tuloja paitsi valtioille myös paikallisille yhteisöille Etiopiassa käy paljon matkailijoita tutustumassa hienoihin historiallisiin kohteisiin. Luontomatkailu ei tällä konseptilla kehity. Näitä ovat paksunokkakorpit (Corvus crassirostris), vuorifrankoliinit (Scleroptila psilolaemus) ja etiopiankyyhkyt (Columba albitorques), joita kaikkia pääsemme ihailemaan. pitkän taipaleen takana Simienvuoret ovat syrjässä ja siksi matkailijoita on varsin vähän. Reitti kulkee historiallisen Gonderin kautta Debarkiin, jossa on kansallispuiston toimisto. Puisto on vaarassa menettää maailmanperintökohteen asemansa. Majapaikka on kyllä siisti ja miellyttävä, mutta Etiopian hinnoissa todella kallis. Luonnonsuojelun he uskovat hoituvan siinä sivussa, samoin luontomatkailun. Aina kun pysäytämme auton, ilmestyy kuin tyhjästä lapsikatras kerjäämään ja kaupustelemaan. Puistossa asuu noin 25 000 ihmistä. Erikoinen kansallispuistokäsitys Etiopialainen näkemys kansallispuistoista on omintakeinen. Opasta ja vartijaa ei välttämättä tarvitsisi ollenkaan, mutta se on pakollista. On arvioitu, että kaksi kolmasosaa puistosta on selvästi ihmistoiminnan vaikutuksessa ja neljännes suoranaisessa viljelyssä. Viranomaisten ja poliitikkojen mukaan on aivan luonnollista, että suojelualueilla on asutusta, viljelyä ja laidunnusta. Mitään vaarallisia eläimiä puistossa ei ole. Puiston pääsymaksun lisäksi on maksettava autosta sekä palkattava opas ja vartija. Etiopian kannattaisi ottaa mallia erinomaisesti hoidetuista itäisen ja eteläisen Afrikan kansallispuistoista. yhtä kaikki, matkamme on kaiken vaivan ja rahan arvoinen. Luontoarvoja nakerretaan Simienistä tuli kansallispuisto 1969 ja Unescon maailmanperintökohde 1979. Oppaat toimivat osuuskuntaperiaatteella ja joukossa on myös muutamia naisia. Tämä vaatisi kuitenkin perinpohjaista asennemuutosta. Puiston hotellista varaamallemme neljän hengen bungalowille kertyy hintaa noin sata dollaria yöltä hengeltä. Koko viikonlopun lysti maksaa noin 250 euroa hengeltä. Tilanteen korjaamiseksi on listattu ukaaseja, mutta muutosta ei ole näkyvissä. Luontomatkailusta se voisi saada turismille toisen tukijalan. ihmiset karjoineen pitäisi asuttaa muualle, mutta helppoa se ei ole noin 90 miljoonan asukkaan maassa, missä viljelymaa alkaa olla kortilla. Vartijan hyödyllisimmäksi tehtäväksi osoittautuu lapsilaumojen loitol- la pitäminen, jotta saamme katsella ja kuvata rauhassa. Sieltä on vielä puolen tunnin ajo perille. Runsaan 300 kilometrin automatka vuoristoisilla teillä kansallispuistoon kestää Bahir Darista Tanajärven etelärannalta kymmenisen tuntia, vaikka suuri osa on päällystettyä tietä. Se johtuu siitä, että puistoon muuttaa koko ajan lisää ihmisiä, viljelykset laajenevat ja karjan laidunnus lisääntyy. Saavatpahan paikalliset työtä. Puisto joutui kuitenkin järjestön punaiselle listalle jo 1996. Tseladat elävät suurissa ryhmissä. n Jorma Laurila vieraili Etiopiassa maaliskuussa. 16/2012 Suomen luonto 61
Ne tarjosivat haastetta ja se kiinnosti minua. Jos saan suomalaiset ymmärtämään, että sienet ovat ihan oikeata ruokaa, on se jo jonkinlainen saavutus. Olin sota-ajan lapsi, jolloin sieniä syötiin, vähän pakostakin. Oma kiinnostukseni sieniin syntyi vähitellen. Työskentelin arkkitehtitoimistossa piirtäjänä nelikymppiseksi, mutta koko ajan harrastin sieniä. Opiskelin lajeja itsekseni ja kirjoista, lisäksi olin mukana Suomen Sieniseuras- 62 Suomen luonto 16/2012. oma REVIIRI osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen, hyvinvointiin ja kulttuuriin. kasvokkain tekSti jOhaNNa MEhTOLa kuva aNNa häMäLäiNEN toimittanut jOhaNNa MEhTOLa Sienitutkija mauri korhonen on sienioppaistaan sienestäjälle yhtä tuttu kuin herkkutatti. "sienet ovat upeita" "SiENET OvaT minulle elämäntehtävä. Sieniä kerätessä huomasin, että niissä on määritysongelmia
Se systeemi on hurjan monimutkainen. Eräänkin kerran kun sieninäyttelyssä osasin tunnistaa kantonapanahikkaan, professori Risto Tuomikoski sanoi minulle, että te ette saisi tuntea tuollaista sientä. Minulla on edelleen työhuone Kasvimuseolla ja käyn siellä lähes päivittäin. Kirjoittanut lukuisia sienioppaita ja -artikkeleita. 16/2012 Suomen luonto 63. OLEN TEhNyT kymmenen sienikirjaa ja lukuisia pienempiä oppaita, joita on julkaistu yli puoli miljoonaa kappaletta. Tutkimusteni mukaan Suomessa on kolmisenkymmentä lehmäntattilajia. Onko se nyt mikään ihme, jos niitä alkaa tutkia?" n Mauri Korhonen Sienitutkija, Espoo, 85 Helsingin yliopiston Kasvimuseon valokuvaaja vuodesta 1969, eläkkeelle 1992. Tietojen onkiminen on kuitenkin jatkunut ja vain pahentunut. ilman sieniä ei olisi metsää, vaan se hukkuisi karikkeeseen. Ne ovat suuri ja tärkeä eliöryhmä, joka toimii kuitenkin hyvin huomaamattomasti. piirTäjäN TOiMESSa ollessani minua pyydettiin Kasvimuseolle tieteelliseksi valokuvaajaksi. Sienten vedenottokyky on äärimmäisen tehokas ja puu, jolla on hyvät mykorritsa- eli sienijuuret voi saada noin tuhat kertaa enemmän vettä kuin huonojuurinen naapuri. Tällä hetkellä olen seuran kunniapuheenjohtaja ja Sienilehden toimittaja. Suomen Sieniseuran kunniapuheenjohtaja ja Sienilehden toimittaja. Niitä on julkaistu kuudella kielellä. Hyvään sienisatoon ei riitä, että yleensä sataa tai kuinka paljon sataa, vaan milloin sataa. Ruokasieniä niistä on vain noin 200. Suostuin ja siitä työstä jäin eläkkeelle 1992. Suomen Sieniseurassa olen ollut mukana 1950-luvulta, jokseenkin sen perustamisesta lähtien. Tähän mennessä olen kuvannut puolisen tusinaa tieteelle aikaisemmin tuntematonta lajia; rouskun, herkkutatin ja lehmäntatteja. Ei ihan normaali ihminen jaksaisi tehdä tällaista työtä koko työikänsä ja sitten vielä toisen mokoman eläkkeellä! SiENiä ON aiNa ja kaikkialla. Olen seurannut sienivuosia nyt 65 vuotta, enkä ole vielä nähnyt kahta samanlaista. sa. Hän oli innostunut siitä, että joku oli osannut omin nokkineen onkia kirjoista tietoja sienistä. Tutkijat ovat omituisia. Sienimaailmassa on tällä hetkellä muotia tunnistaa sieniä lajilleen dna-tutkimuksen avulla. Sienet ovat upeita. Viime 25 vuotta olen tutkinut tatteja, viimeksi lehmäntatteja. Se on hyvä ja tarpeellinen tutkimustapa, mutta joiltakin osin vielä hieman keskeneräinen. Kaikkea dna:n antamaa tietoa ei vielä osata tulkita oikein. Eläimet, esimerkiksi karhu, poro, lammas ja lehmä, syövät niitä paljon enemmän. Parhaillaan tutkin, ovatko hollantilaiset tutkijat oikeassa pudottaessaan Euroopan lehmäntattien määrän 60 lajista 19:ään lajiin. Maassamme on arviolta 5000 sienilajia, joista tunnetaan noin 3500. Usein esitetty kysymys, onko jokin sieni syötävä vai myrkyllinen, on sienimaailman näkökulmasta aika mitätön. En ole vielä nähnyt kahta samanlaista sienivuotta." ihminen syö niin vähän sieniä, että sillä ei ole mitään merkitystä sienimaailmassa. Helsingin yliopiston Filosofisen tiedekunnan kunniatohtori
Esimerkiksi antioksidanttiteho on todettu pensasristO Puranen / VastaVaLO terveYs mustikalla ja karpalolla suuremmaksi kuin muilla elintarvikkeilla. Terveydeksi! Ehkäisevätkö marjat sairauksia. Listeriaan marjat eivät tehonneet, mutta eivät myöskään hyödylliseen Lactobacillusbakteeriin. puolukka on hyvä kuidun ja mangaanin lähde. kOTiMaiSTEN MarjOjEN ominaisuudet tunnetaan hyvin. Mitä tummempi marja, sitä enemmän siinä on flavonoideja. Hyvinä karotenoidilähteinä (A-vitamiinin esiaste) niiden rinnalle nousevat mustikka ja karviainen. Tutkijat kehottavat syömään monipuolisesti kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä nauttimaan kohtuullisesti myös kahvia ja teetä. Sen sijaan laboratorioissa on saatu useita lupaavia tuloksia. Koehenkilöillä tehdyissä tutkimuksissa laboratoriossa todettu antioksidanttiteho kuitenkin säilyi vain muutaman tunnin marjojen syömisen jälkeen. Vähiten C-vitamiinia marjoistamme on puolukassa, jossa sitä on kuitenkin enemmän kuin esimerkiksi omenassa ja päärynässä. Marjat päihittävät vitamiineissa tuontihedelmät: esimerkiksi sadassa grammassa appelsiinia on vain 51 milligrammaa C-vitamiinia, kun sitä ruusunmarjassa on peräti 1250 ja mustaherukassakin 120 grammaa. Kuopion yliopiston tutkimusten mukaan fenoliyhdisteitä on runsaimmin marja-aroniassa, ruusunmarjassa ja mustikassa, eivätkä kauaksi jää pihlaja, pensasmustikka, mustaherukka ja variksenmarja. vankkaa tutkimusnäyttöä on kuitenkin vielä niukasti. Marjoissa on myös folaatteja, vesiliukoisia B-ryhmän vitamiineja, kutakuinkin saman verran kuin tuontihedelmissä. Flavonoidipitoisuuden voi arvioida karkeasti väristä. oma REVIIRI terveyttä mättäiltä Marjojen voiMaa kotimaisten marjojen tiedetään tepsivän moneen vaivaan. Folaatit saattavat ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja vähentämällä veren homokysteiinipitoisuutta. C- ja E-vitamiinipitoisimpia marjoistamme ovat ruusunmarja, tyrnimarja, lakka ja mustaherukka. Fenoliyhdisteistä tunnetuimpia lienevät flavonoidit, joita marjojen ohella saadaan muun muassa punaviinistä, suklaasta, teestä ja kahvista. Kasvu tyrehtyi muun muassa suolistolle vahingollisilla Salmonella-, Escherichia- ja Staphylococcus-bakteereilla. Marjojen kuitupitoisuus on niin ikään suurempi kuin näiden hedelmien. Lakan on todettu torjuvan ihmisen elimistössä haitallisia mikrobeja. 64 Suomen luonto 16/2012. Kivennäisaineista marjoissa on runsaimmin kaliumia, joka alentaa verenpainetta. Suojaavat värit Vitamiinien lisäksi marjoissa on muitakin antioksidantteja, esimerkiksi fenoliyhdisteitä. Kysymys on vailla lopullista vastausta, sillä ihmisillä tehtyjä kokeita on vielä niukasti. Niissä on niukasti energiaa mutta runsaasti kivennäisaineita, kuitua ja antioksidantteja kuten vitamiineja. Ne suojaavat elimistöä hapettumiselta ja sitä kautta monilta sairauksilta ja ennenaikaiselta vanhenemiselta. Ravitsemissuosituksia ei silti anneta. Helsingin yliopistossa ja Teknologian tutkimuskeskuksessa (VTT) soluviljelmissä tehdyissä kokeissa voitiin osoittaa, että marjat ehkäisevät mikrobien kasvua
Viimeisimmät tiedeuutiset kertovat marjojen tepsivän jopa syöpään. Soluviljelmissä mustikka, mustaherukka, lakka, puolukka, vadelma ja mansikka estivät suolistosyöpäsolujen kasvua. riitta törrönen, elintarvikkeiden terveysvaikutusten tutkimuskeskus (ettK). Karpalo estää bakteerien tarttumisen virtsateiden limakalvoille ja ehkäisee siten ennalta infektioita. Mustikka rauhoittaa suoliston ja parantaa ripulin, ja sen on uskottu kohentavan hämärässä näkemistä ja tepsivän harmaakaihiin ja silmänpohjan ikärappeumaan. Kokeessa toistuvista virtsatietulehduksista kärsivät potilaat joivat puolen vuoden aikana päivittäin karpalopuolukkamehutiivistettä. Karpalomehua on käytetty kansanlääkinnässä virtsatietulehduksiin, ja teho on todistettu potilaskokeilla, joita on tehty Suomessakin Oulun yliopistossa. Marjamehua juovilla Eschericia coli -bakteerin aiheuttamat infektiot vähenivät puoleen kontrolliryhmään verrattuna. Kliinisen ravitsemustieteen yksikkö. Mustikan väitetään parantavan myös muistia. Parhaiksi mikrobien torjujiksi osoittautuivat lakka ja vadelma. Tieteellinen näyttö kuitenkin puuttuu. Rotilla se on jo osoitettu, ja alustavia samansuuntaisia tuloksia on saatu ihmiskokeissa. Mustaherukalla väestötutkimuksia on tehty, ja hämäränäön koheneminen sekä silmien väsymisen väheneminen näyttöpäätetyössä voitiin todeta. Kuopion yliopisto. Marjastus tarjoaa myös esteettisiä elämyksiä. 16/2012 Suomen luonto jOrMa LuHta / LeuKu 65. yhdysvalloissa puolestaan havaittiin, että koe-eläimille syötetty marjarehu vähensi kemikaalilla aiheutetun ruokatorvensyövän kasvaimia. aLicE karLSSON Päälähde: tutkimustietoa marjojen terveellisyydestä ja terveysvaikutuksista
Se voi olla pudonnut siihen tai menossa koteloitumaan. "Mietin, mitä haapojen latvuksissa on sellaista, mitä ei ole puun alaosissa. Hattulalainen Martti Kuisma on selvittänyt neljän lajin elämänkaaren ja onnistunut munittamaan noin 580 lajia. hattulalainen martti kuisma konttaa suolla ja kääntelee lehtiä ja mättäitä. "Me ötökkämiehet olemme oma lajimme. Jokaisella lajilla on omat tapansa. yökkönen munii keltaiset munansa vain sen ja puun rungon väliin." 66 Suomen luonto 16/2012. Toukkien kasvatus on kokovuotista puuhaa. oma REVIIRI perhosten jäljillä! toukasta aikuiseksi kesän voi viettää monella tavalla. Se on rankempaa kuin lastenhoito. Ravintokasvin pitää olla oikea, jotkut lajit vaativat tietyn luximäärän valoa. Muninta alkoi heti. Perhosen elintavoista ei tiedetty juuri mitään ja sitä pidettiin huippuharvinaisena. "Ensiksi selvisi, ettei laji ole harvinaisuus. yksi vaikeimmista oli haavalla elävä poppelikääröyökkönen. Se elää yksinomaan haapojen latvaosissa eikä tule syöteille lainkaan ja valoillekin vain, jos ne ovat korkealla." Kuisma onnistui pyydystämään naaraita. Kolmena kesänä naaraat eivät suostuneet munimaan. Olot myös talvehtimisolot on oltava samat kuin luonnossa." "Joltakin kasvilta löydetty toukka ei takaa, että se olisi toukan ravintokasvi. yökkösen salaisuus paljastui osin sattumalta, osin kokemuksella. Toukat laittavat miehen logiikan ja kekseliäisyyden koetukselle kerta toisensa jälkeen. Löysin kaadettuja haapoja ja otin niistä pelkät latvaoksat. Hän tarjosi niille haavan versoja ja odotti munintaa. hän etsii perhosentoukkia. KuVat jussi KarVOnen Martti kuisma on kasvattanut muun muassa niittyrengaskehrääjän (kesk.) ja nokkosperhosen toukkia. perhosharrastaja vUOSi ON LyhyT aika, kun tutkitaan perhosmaailman arvoituksia. Lisäksi osa toukista vaihtaa ravintokasveja", Kuisma selventää. Latvaoksissa kasvaa keltaista jäkälää. kUiSMaLLE ON TULLUT perhosten kasvatuksessa vastaan myös monta hankalaa tapausta. Suomessa on ehkä puolenkymmentä kaveria, jotka konttaavat suolla ja mylläävät lehtiä ja mättäitä. "Niiden kanssa pitää olla 24 tuntia vuorokaudessa. Moni pitää meitä hieman omituisina, enkä suoranaisesti ihmettele", Kuisma naurahtaa
siitä luonnon arvo ei suinkaan vähene; se on ystävä elämän varrella. Kirja innostaa hankkimaan lisää kukkakauneutta, joka kestää suomen ilmastossa. se viittaa anonyymiin lähtökohtaan sekä Homeroksen eepokseen, jossa Odysseus uskottelee kykloopille olevansa Oudeis. jokaisesta myydystä kirjasta lahjoitetaan euro Birdlife suomelle kuikan suojeluun. jOhaNNa MEhTOLa ihminen ja eläin metsässä ihMiSTEN ja luonnonvaraisten eläinten kohdatessa syntyy usein ristiriitatilanteita, ja vieläkin mutkikkaampia konflikteja on luvassa, kun eri tavalla ajattelevien ihmisten toiveet törmäävät. Perinnekasvien siemeniä ja taimia voi myös ostaa vaikkapa Maatiaisesta tai Hyötykasviyhdistyksestä. riTva kUpari juHani KärKi / cartina Syreenikiitäjän toukasta (vas.) on varttunut komea aikuinen kiitäjä (ylh.). SUOvENhOkaS sai Kuisman konttaamaan suolla vuosikausia. Keväällä ei löytynyt ainuttakaan toukkaa, vaikka ne syksyllä olivat kukkaan jääneet. siinä on mainioita lähikuvia eläin- ja kasvilajien rakenteista ja kuvioista. Kerran vahingossa tulin avanneeksi muuraimen kukka-aihion, jonka sisältä löytyi elävä toukka." Tämänkin asian Kuisma selvitti: Ensimmäisen talvehtimisen jälkeen toukka vaihtaa ravintokasvia suokukasta muuraimeen. jUSSi karvONEN komea alkulintu kUikka on tuttu lintu mökkikansalle. Leikola hallitsee luonnon klassistamisen sekä antiikin että Carl von Linnén keinoin. juuri näin perinnekasvit siirtyvät sukupolvelta toiselle. asian puutteesta ei kirjaa voi moittia, ja pitkän tutkimushankkeen innoittaman teoksen soisikin päätyvän mahdollisimman monen eläinkantojen hallinnasta kiinnostuneen käteen. Leivon omistautuminen kuikkien elämään näkyy niin kirjan kuvissa kuin tekstissäkin. Hänen runoteoksensa nimi Oudeis (edico 2012) on kreikkaa, "ei kukaan". Mausteena on lainauksia vanhoista puutarhakirjoista. Vammautettuaan kyklooppia sankari pakenee hirviön huudellessa: ei kukaan puhkaisi silmäni! jo aiheen esille otto viittaa Leikolan syvään klassiseen sivistykseen. upeissa kuvissa pääsee kurkistamaan myös kuikan pesäpuuhiin. Luin kirjaa 9-vuotiaan kanssa, joka heti huomasi puutteen: sivunumeroita ei ole, vaikka hakemisto onkin. Päiväkirjamerkinnät Kuikkajärven tapahtumista kertovat tarkasti ja kiinnostavasti lintujen perhe-elämästä. Kirjan lukeminen ja tutkiminen oli kuitenkin jännittävää. Konttasin vuosikausia suolla ja kääntelin mättäitä ja lehtiä. Kasveista kerrotaan alkuperä, viljelyhistoria ja kasvatusohjeet. Monet kotipihani suosikit ovat koristaneet pihoja jo 1800-luvulla tai aiemminkin kuten lemmikit, akileijat ja suopayrtit. toivoa sopii myös, että eri intressiryhmien edustajat nähdään yhä useammin puhaltamassa yhteiseen hiileen kirjoittajien Pertti Hiedanpään, Sauli Härkösen, Jani Pellikan, Pertti Rannikon ja Pekka Salmen ennustamalla tavalla. MiLLa NiEMi Luonnonpohtijan runoja TiEdEMiEhENä ja keskustelijana tunnettu Anto Leikola paljastaa herkemmän puolensa. ne kantavat mukanaan myös muistoja ystävistä ja muista puutarhoista. yllättävää kyllä, Mauri Leivon teos Kuikka alkulintu (docendo 2012) on kuitenkin ensimmäinen suomalainen kirja tästä ikiaikaisesta linnusta. lukunurkka Pentti jOHanssOn / PrOLK jännittävä luonto LaSTEN luontokirjoja ilmestyy tasaisin väliajoin, mutta erityisesti niistä ilahduttavat suomalaisten tekijöiden kirjat. Kohtaamisia metsässä (Metsäkustannus 2011) kaivautuu näihin ristiriitoihin avaten lukijalle esimerkiksi suurpetokiistojen anatomiaa. Perinteisistä riistatietokirjoista poik- 16/2012 Suomen luonto 67. Perhosen salaisuuksien selvittäminen kesti yhdeksän vuotta. Seppo Parkkinen on sekä kirjoittanut että kuvannut kirjansa Salaisuuksien luonto (WsOy 2012). Leikolan runoissa luonto ei ole mysteeri, vaan rationaalisen kiinnostuksen kohde. "Toukka elää pienenä suokukalla. "Kuu lähes täysi,/ vaikea kuvattavaksi,/ kuunsilta hauras,/ käy tuskin kävelytiestä./ Vesi on noussut hieman./ Koetamme löytää muodon/ elämään, jossa keveä tuuli/ voi kuljettaa irronneen hiuksen/ kuutamonväriseen veteen." haNNU NikLaNdEr perinteitä puutarhassa jOUkO rikkONEN esittelee Suomalaiset perinnekasvit -kirjassa (Otava 2011) lähes 200 perennaa, sipulikasvia tai kesäkukkaa kuvin ja tekstein. Osan kasveista olen saanut siemeninä tai taimina kuten humalan, ukontulikukan ja sormustinkukan. erityisesti ilahdutti takakannen suurennuslasi: "Vähänkö tämä on kätsä!" suurennuslasilla katsottiin kirjan hirvikärpästä ja myöhemmin pihalla kultakuoriaista. jOhaNNa MEhTOLa keavasta sosioekologisesta lähestymiskulmasta kirjoitettu teksti etenee jouhevasti, joskin kuvituksen puute puuduttaa ajoittain
Täsmäsienestäjänä koriini kertyy kantarelleja, lampaankääpiä, suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja herkkutatteja. Sienimetsässä haahuilu on tänä päivänä enemmän kuin suotavaa. Mobiilisieniopas sopii iPhone-, android- ja nokian älypyhelimiin, www.mobiteos.com/sieniopas/. sOiLi jussiLa / VastaVaLO retkivinkki mikä herkku, tatti! ELOkUUN pimenevät, mutta lämpimät illat ovat tosiasia. Vaikka inhoaisi sieniä, voi niitä silti katsella ja opetella tunnistamaan. Vuodenajan vaaka alkaa kallistua syksyyn ja posken rusketus häviää... Silloin sienestys oli tarvesienestystä. Sieniruuat toivat mukavan lisän talviseen ruokavalioon. Metsät pullistelevat sienistä ja marjoista. Opas tarjoaa myös vinkkejä sienien valmistukseen. Markus Hotakaisen Pohjoinen tähtitaivas (moreeni 2011) on pieni opas taivaan kannen tähtikuvioihin. ritVa KuPari 68 Suomen luonto 16/2012. Metsässä ei muuten vain haahuiltu. Sienioppaassa jokaisen kohdalla lukee, että esikäsittely on tarpeeton. NowHere Finland 2012 -näyttely ympäristömyötäisestä muotoilusta savonlinnan maakuntamuseossa 26.8. Mutta onhan syksyssäkin paljon koettavaa ja nähtävää. Sinne mentiin aina asian kanssa. Suolasieniksi pilkottiin ainakin karvarouskuja ja haaparouskuja. Minua edeltävät sukupolvet ovat käyneet sieniretkillä erilaisella meiningillä. Kännykällä lajeja on helppo selata tai etsiä niitä tuntomerkkihaulla. Jo tunnistetutkin tarjoavat mielenkiintoista nähtävää kuten valkohipiäinen nuijakuukunen ja tyylikkään vihreänkirjava kyyhkyhapero. jOhaNNa MEhTOLa ruokaSieniStä kerätään talteen vuoSittain. 12 % uKOnsieni, ia aHOnen / VastaVaLO Näkymättömiä tuoleja Älä suunnittele tuoleja -kampanjan taiteilijat haluavat virittää kriittistä keskustelua muotoilusta. Sienimetsään on mukava mennä: kori täyttyy tuossa tuokiossa ja voi kiireettä istahtaa mättäälle syömään eväitä. saakka ja Lahden sibeliustalossa 4.22.9., www.nowherefinland.fi. riTva kUpari TähdET, TähdET ELOkUUN tummuvat illat paljastavat tuikkivan tähtitaivaan. samalla he haluavat muistuttaa, että maailmassa on jo tarpeeksi tuoleja ja uusien suunnittelu vie aikaa vanhojen kunnostamiselta. sienikirjailija Lasse Kosonen on tuottanut oppaan sisällön mobiilikäyttöön sopivaksi. Mieluiten nakkaan sienet heti tuoreeltaan pannulle ja popsin ne leivän päällä. Sienestyskäyttäytymiseeni on kuitenkin tulossa muutos: tänä syksynä aion ottaa haltuun pari uutta sienilajia ja opetella myös käyttämään niitä ja esikäsittelemäänkin, jos se on tarpeen. Kampanjan tunnistaa näkymättömillä tuolilla istujista, jotka kiertävät eri puolilla suomea. oma REVIIRI vinkkejä moneen menoon! virikkeitä Sienitieto kännykkään SiENirETkELLä on hyvä olla sieniopas mukana. Se jo paljastaa, että en ole intohimoinen suolasienestäjä. Tiesitkö muuten, että metsissämme lymyää vielä satoja sienilajeja, joita ei ole tunnistettu tieteelle
Sa a kk a porot ovat pysähtyneet pissalle antti haatajan kuvassa poronkusema. antti Haataja Tuohi taipuu moneksi gaLLEN-kaLLELaN museon kesänäyttely Tuohta! Koivun nykytaivutuksia yhdistää tuohen nykytaiteeseen, muotoiluun ja esineisiin unohtamatta perinteisiä käyttötapoja. festivaaleille kokoonnutaan 24.26.8., www.sinff.fi. ari KaaraKainen /PrOLK Lähimetsään oppimaan! Täysikuuta kahdesti ELOkUUSSa on kaksi kertaa täysikuu: 2.8. saakka. anna POLKutie Luontoleffaan Savonlinnaan SavONLiNNaN kansainvälisten luontoelokuvafestivaalien teemana on tänä vuonna vesi. englanniksi ilmiö on blue moon, www.ursa.fi. Siida SS . elokuvia esitetään Olavinlinnassa ja elokuvateltassa savonlinnan satamassa. Luonnonsuojeluliiton ja ekokemin järjestämän kilpailun Tämä metsä on meille tärkeä tarkoituksena on korostaa lähimetsien merkitystä lapsille ja nuorille. saakka, gallen-Kallelan tie 27, espoo, www.gallen-kallela.fi. kaija kiurun teos kaluste i. Täydellisen valon jäljillä Luontokuvaaja Antti Haatajan näyttely Täydellistä valoa etsimässä vie katsojan saamenmaan villieläinten vieraaksi korkealta tunturiylängöiltä lumoavalle jäämerelle. Kisaan voi osallistua kirjallisella, kuvallisella tai audiovisuaalisella työllä 31.10. seuraavan kerran samaan kuukauteen osuu kaksi täysikuuta vuonna 2015. päiväkOTiEN ja koulujen lähimetsät tarjoavat lapsille ja oppilaille sekä opettajille yhden lisäluokkahuoneen. Luvassa on ulkoilmanäytöksiä sekä seminaari. Ohjeet ja lisätiedot www.sll.fi/koulumetsa. m yöS m uiSta reij o lio n r a ek a l via p o r o ku a 2 3 .9. näyttelyssä on esillä muun muassa Akseli Gallen-Kallelan, Outi Heiskasen ja Kaija Kiurun töitä 9.9. näyttely on avoinna 30.9. ja 31.8. saakka Luontokeskus siidassa inarissa, www.siida.fi. Kaija Kiuru 16/2012 Suomen luonto 69
"Hauki ponkaisi ilmaan ja lensi komeassa kaaressa ämpäristä suoraan mereen." Lee na POH jOL a kekseliästä Pe tr a ru us Ka hELSiNgiN Keskuspuistossa olivat ampiaiset tehneet pesänsä metsästä löytyneeseen ja oksaan tökättyyn lapsen toppahanskaan. "Hämmästyin, kun huomasin, että ahonoidanlukkojen lisäksi paikalla kasvaa runsaasti ketonoidanlukkoja ja minulle uutta lajia suikeanoidanlukkoa. "Pesässä kävi kova kuhina", hyvin eristetyn asumuksen löytänyt Petra Ruuskanen huomasi. "Viime syksynä huomasin ahonoidanlukkoja pyöräreitiltäni, ja tänä kesänä olen seurannut kasvustoa", Kaarina Heiskanen kertoo. Tuli komea hauki ja se pantiin ämpäriin. Heiskanen kävi paikalla Kuopion Luonnontieteellisen museon intendentin Outi Vainion kanssa, ja he löysivät kymmenen harvinaista ja uhanalaista suikeanoidanlukkoa. in ava h im To aN iTT a uT kirj to Lic a Ek N SO rLS a oitasi! si ja tarin etä kuvia nto.fi L äh omenluo kirja@su havainto havaiNTOkirja ON LUkijOidEN OMa LUONTOpaLSTa. "En muista milloin olen nähnyt viimeksi tämän perhosen, varmasti joskus lapsena." 70 Suomen luonto 16/2012. jaa kUvaSi kaNSSaMME! hyppy vapauteen pOjaT, viisivuotias Atte ja kolmevuotias Olli, olivat kalassa kesämökin laiturilla isänsä kanssa. Vainion mukaan suikeanoidanlukkojen kasvupaikkoja tunnetaan Pohjois-Savosta vain kolme. ketonoid an Ku Vat Ka ar in a He is Ka en lukko nlukko Suikeanoida Maarit Myyrä ritari karautti kylään kOMEa ritariperhonen sulostutti parina kesäkuun päivänä Maarit Myyrän pihamaata Saarijärvellä. "Kalamiehet asettuivat saaliin äärelle kuvat tavaksi ja silloin se tapahtui", poikien mummu Leena Pohjola päivittelee. ne n harvinainen lukko MaaNiNgaN Käärmelahdesta löytyi kasviaarteita. jULkaiSTUiSTa kUviSTa MakSaMME paLkkiON
"Pistin ravun tyhjään filmipurkkiin ja toimitin sen tutkittavaksi Suomen ympäristökeskukseen." 16/2012 Suomen luonto 71. Oletko sinä? Suonenjoella hulppeaan useamman neliömetrin vanamokasvustoon. Saaliin nielaistuaan käärmeen pääpuoli pullistui moninkertaiseksi. Myös kultakuoriainen oli löytänyt paikalle. Ateriointia kesti noin vartin verran, jonka jälkeen käärme luikahti veteen. Tuosta hauskasta asennosta se sai kellautettua itsensä takaisin maalle saalistaan sulattelemaan." raiL i tan Hua nPä ä juKKa PaLM Taskurapu TUrUN Ruissalon eräässä kalliolammikossa kellui viime toukokuussa kuollut liejutaskurapu. Kuoriainen oli asettunut kukalle, jonka terälehdet ovat muista kasvuston kukista poiketen torvimaiset. Käärme ei pystynyt nousemaan vedestä normaalisti pää edellä, vaan se kiepsautti itsensä ympäri niin, että maha osoitti ylöspäin. Se oli juuri napannut ison lihavan sammakon. "Olimme jo lähdössä kotiin, kun huomasimme veden rajassa ruohomättäällä pitkän tumman käärmeen, joka oli kuin transsissa. Mikä sattuma! Pirhonen ei ollut nähnyt aiemmin moista päivänkakkaraa. "Liejutaskurapu on vieraslaji, jota on tavattu joitakin kymmeniä melko pieneltä alueelta Turun lähistöltä", löydön tehnyt Jukka Palm kertoo. Katri HiMan en an na -L iis a Pi rH On en kimalaiskuoriainen hattujen sovitusta jUhaNNUSpäiväNä Katri Himanen törmäsi LappEENraNTaLaiNEN Anna-Liisa Pirhonen kuvasi kimalaiskuoriaisen tien pientareella kasvavalla päivänkakkaralla kesäkuun puolivälissä. Ja vielä kömpelömpää oli maihinnousu. Sammakko taisteli itseään irti raivokkaasti, mutta turhaan. "Se oli ilmeisen huumaantunut kukkamerestä, sillä se murskasi kelloja kiipeillessään kukasta kukkaan ja työntäessään päänsä niiden sisään." käärmeen saalis "SaiMME TOdiSTaa Sipoonkorven Storträskillä viime vuoden toukokuussa huikeaa näytelmää", vantaalainen Raili Tanhuanpää kirjoittaa. Mutta voi käärme parkaa! Sen etupää oli niin painava, että uiminen oli tosi kömpelöä
Toukokuun 16. Meni päiviä, vaan sitten tärppäsi: Kangasalan Ukkijärven luontopolulla olevassa valkovuokkomättäässä oli suurikukkainen, yksitoistalehtinen, puolikerrottu valkovuokkokaunotar. Johtopäätös oli, että vuokko voisi olla ternivuokko eli valkovuokon ja keltavuokon harvinainen risteymä. kaksikukkainen sinivu yksitoista lehtinen valkovuok ko. valloittavat vuokot "hUhTikUUN 30. "Lokit ovat alkaneet pesiä katoilla ja näköjään myös puissa, sillä maapedot ovat niille paha uhka." Matti HietaLa. Silti pidän tämän vuokon löytämistä omalla kohdallani mojovana onnenpotkuna. yleisimmin pesiä näkee rantahiekalla, kivikoissa, isojen kivien päällä ja kallionkoloissa." Lokkien tuntija Risto Juvaste on sen sijaan nähnyt pesän jopa kahdeksan metrin korkeudessa männyssä. "En ole aiemmin mokomaa nähnyt. Sain tietää kasvitieteilijä Henry Väreeltä Helsingin yliopistosta, että kyseessä on satunnainen kukka-aiheen varhaisen kehityshäiriön aikaansaama muoto. Rajaton oli riemu myös tuon kaksikukkaisen sinivuokon löytyessä. päivänä mökkitonttiamme Pälkäneen Saarikylissä ympäröi sininen vuokkomatto. Kasviatlas 2011 kertoo, että lajia on havaittu viimeksi kaksi yksilöä 2005 ja 18992011 välisenä aikana vain 12 kappaletta. Näyttää pienikasvuiselta, vihertäväkukkaiselta valkovuokolta, jonka kuusi terälehteä ovat kapeahkot ja hieman kärkisuipot. Mielessä kävi, että tämän voi kokea vain kerran elämässä Suomen upeassa luonnossa." LaSSE rajaMäki Uudisraivaaja kaLaLOkki pesi tänä vuonna Vaasassa männyn oksalla meren rannalla. Hieman myöhemmin alkoi valkovuokkoaika ja mieleni teki löytää mahdollisimman isokukkaisia ja mieluusti moniterälehtisiä valkovuokkoja. Nettibloggausten ja keskustelupalstojen mukaan ternivuokosta näyttäisi kuitenkin olevan joitakin havaintoja viime vuosikymmeneltäkin pääkaupunkiseudulta, Uudeltamaalta ja Tampereen seudulta. päivänä suuntasin taas tuttuun koivikkolehtoon, Kangasalan asemanseudulle. Samaisen lähteen mukaan edelliset, luonnonvaraiset havainnot sijoittuvat Ahvenanmaalle, Varsinais-Suomeen, Uudellemaalle ja eteläiseen Hämeeseen eli juuri sinne, missä ovat laajimmat valko- ja keltavuokkokasvustot. Sitten silmiin sattui jotain outoa: kaksikukkainen sinivuokko. Silloin halusin löytää jo kerran aiemmin näkemäni yksitoistalehtisen sinivuokon kukan, ja eipä aikaakaan, kun yhdeksän- ja kymppilehtinen tulivat vastaan, vaan ei vielä sitä yksitoistalehtistä. Kuva jälleen Henry Väreelle, joka vahvisti epäilyni. "Lienee harvinaislaatuinen ilmiö", lokin havainnut Matti Hietala kirjoittaa. Kyseessä on mitä ilmeisemmin valko- ja keltavuokon risteymä. Mikään ei voita luonnonvaraisen ternivuokon lumoa ja löytämisen riemua. Mikäs tuo on. in ava h KuVat Lass e raja MäK i kirj to a Ternivuokko, valko - ja keltavuokon risteymä . okko. Kuva ja paikka talteen ja pikapikaa nettiin asiaa selvittämään
"Haapaperhonen, turkkilo ja raatokärpänen olivat sulassa sovussa yhteisellä aterialla sammakonraadolla." Sähköä ilmassa vaLOkUvaaja Harri Nurminen istui 29.30.7. n Kari aaLtOne n kääpä komeimmillaan SaLOLaiNEN Kari Aaltonen on kävellyt useana kesänä Tammelan Torronsuolla erään kaatuneen kuusen ohi ja huomannut kannolla kasvavan lakkakäävän. anss i MäKin en yhteinen nälkä jaNakkaLaSSa heinäkuun toisella viikolla Anssi Mäkinen kiinnitti huomionsa kummalliseen säpinään. Salamat sinkoilivat. välisenä yönä terassillaan Hauholla katsomassa, kuinka ukkonen vyöryi kohti. "Laskin parhaimmillaan 30 salamaa minuutissa", hän kertoo. "Viime heinäkuussa osuin paikalle parhaaseen käävän kasvuaikaan", hän iloitsee. "Jatkuvasti kieritellen se laskeutui voimistelijan tapaan hitaasti kohti kasvihuoneen kasveja", kotipuutarhuri Leigh Plester Pieksämäen Siikamäeltä huomasi. "Hieno löytö." 16/2012 Suomen luonto Le ig H PL es te r 73. Seuraavan päivän lehdessä oli ukkosrintaman saldo: 19 600 maa- ja 9000 pilvisalamaa. Ha rr i nu rM ine akrobatiaa pELTOETaNa roikkui viime heinäkuussa koko 12-millisellä komeudellaan kasvihuoneen katosta
Jutussa on myös hieno kuvitus. juHani KOLari Tuottava kerros on enemmän kuin näkösyvyys Kirjoitin viime Suomen Luonnossa (s. toinen vaaratekijä on varjostus; liian moni harvinaisuus on kuollut valon puutteeseen. Monesti ihmettelen, kun mediassa sanotaan, että "marjoista vain x prosenttia kerätään talteen..." Ihan kuin ihminen olisi ainoa marjojen syöjä, ja että mitä ihminen ei kerää, menee hukkaan. Onnittelut! Lukijoilta: Mustikka on metsän tärkein kasvi Mielenkiintoinen juttu, upeita kuvia. Niityillähän perhosten kuuluisi liidellä! Marttilan kirjoitus selventää, ettei se ole koko totuus. Metsänkäsittely on monitahoinen ketju, eikä tarvittava tieto saavuta aina kaikkia osapuolia. saari on omistuksessani, mutta kalavesi kuuluu kalastuskunnalle. ikkunasta on suora näkymä eräille pöntöille. Metsän perhospiiri Matti Viikari espoosta voitti WsOy:n opaskirjasarjan. naurulokki, kalalokki ja selkälokki kiertelevät pitkin rantoja etsimässä kuolleita kaloja ja linnunpoikasia. näin oksiin jaksaa parin vuoden ajan kehittyä suojaavia lehtiä. @ Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Hyvää tietoa siilin elämästä ja ruokinnasta sen suojelijoille. haNNU LiNNaMO ESpOO kitukuusi karstulassa. Luonnonmukainen lokkien karkotin Olen ripustanut runsaasti telkänpönttöjä kesämökkini rannalle Kuopion Vehmersalmella. Luontoharrastajana ja entisenä metsurina olen löytänyt kymmenittäin tällaisia erikoisuuksia. Erityisesti pidin siitä, että nostettiin esiin marjan tärkeys eri eläinten ruokavaliossa. Olen siksi kaatanut rannalla kasvavia haapoja veteen siten, että runko ei ole aivan kokonaan poikki. Mustikka on metsän tärkein kasvi 2. Myös levien valonherkkyys voi vaihdella lajien välillä ja samallakin lajilla solun fysiologisen tilan mukaan", professori Lauri Ar- NORJA ALBANIA NEPAL TURKKI ESPANJA ristO KOtiLainen Erikoismuotoja tuhoutuu turhaan Suomen Luonnossa (sL 5/2012). "Veden väri ja muut ominaisuudet määräävät valon tunkeutumissyvyyden ja tuottavan kerroksen paksuuden. Kesäkuussa suojaava kasvillisuus ei vielä ole kovin tiheä, eikä siitä ehkä muutoinkaan olisi riittävästi apua. isompina nämä nuoret koskelot kalastelevat emojensa kanssa yhdessä eivätkä joudu lokkien suuhun. näin lähelle kivikkoista rantaa ei kuitenkaan kukaan verkkojansa laske. riSTO kOTiLaiNEN kUOpiO prOUNi@dNaiNTErNET.NET TUija MUSTONEN jOENSUU Tunnelma syntyy tulilla... www.harmaasusi.com/eratikki2.html p. 0400-172 268 vaellusmatkoja Metsän perhospiiri Viime kesänä hämmästelin, kuinka paljon keskellä metsää olevalla hakkuuaukealla lenteli perhosia. Mustikkasuita on kuitenkin metsässä muitakin. Kun emo hautoo, istuu lokki pöntön katolla ja odottaa alas tippuvaa höyhenpalleroa, jonka voisi nokkaista syötäväksi. aiemmin vahtipaikan oli vallannut kalalokki, nyt on naurulokkikin jo oppinut samoille tavoille. sieltä lähti kovaa vauhtia räpistellen karkuun yhdeksän poikasta. Monia olen saanut pelastettuakin tie- ja ojalinjausta muuttamalla (luvalla) ja esimerkiksi tiedottamalla kohteesta, osan valitettavasti vain hetkellisesti. yleensä jokin lenkki pettää. Ongelmahan telkän kohdalla on se, että koko pesueen kuoriutuminen ottaa aikaa useamman päivän. 25) huolimattomasti, että näkösyvyys on sama kuin tuottava kerros. Olisihan mahdollista upottaa telkkärannalle veteen muutama tolppa rantamutaan ja niitten päälle harva laiturikatto, jonka alle pikkutelkät jäisivät odottelemaan. Iiliskotista tuli siili 3. ANNA PALAUTETTA! lukijakirjeet PARHAAT JuTuT SuOMEN LuONTO 5/2012 1. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 27.8.2012 mennessä. Onneksi kuvassa oleva kitukuusi varjeltui puuston harvennuksessa. jUhaNi kOLari karSTULa haavoista muodostettu linnunpoikasten suoja. Iiliskotista tuli siili Tuttu puhisija pihaltammekin, mutta en tuntenut siilin historiaa eikä varmaan moni muukaan. Erityisonnittelut oravan kuvaajalle. haNNa UUSiprOSi TUrkU oli mielenkiintoinen kuusen erikoismuotoja käsittelevä kirjoitus Mitä ihmettä. Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postikortilla: suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. se on kuitenkin noin kaksi kertaa suurempi kuin secchi- levyn antama näkösyvyys. Mökkiniemen toisella puolella koskelo on saanut poikasensa turvaan laiturin alle. Osallistujien kesken arvotaan Mauri Korhosen kirja Tunnista sieni (Otava). ToimiTTaNuT aLicE karLSSON Mitä mieltä lehdestä. nykyään motokuskit kaatavat pitkiä puita pystymetsän sekaan, eivätkä tunnista siellä mahdollisesti olevia erikoisuuksia, ellei niitä ole näkyvästi merkitty. Monena vuonna eivät telkänpoikaset ole enää kasvaneet lentokykyisiksi
Apurahan saajia edellytetään laatimaan raportti myönnetyn apurahan käytöstä. | www.luonnonperintosaatio. APURAHAILMOITUS Teaterstiftelsen Vivicas Vänner, joka on perustettu vaalimaan Vivica Bandlerin henkistä perintöä, jakaa 6.11.2012 "Svenska dagen annorlunda" -perinteen kunniaksi apurahoina yhteensä 10.000 euroa. Puh. palaute@suomenluonto.fi vola Helsingin yliopiston Lammin biologiselta asemalta vahvistaa. Säätiö on rekisteröity Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään säätiörekisteriin. "secchi-levyllä tai mittaamalla valon määrää eri syvyyksillä saadaan vain karkea näppituntuma tuottavan vesimassan todellisesta paksuudesta." aLicE karLSSON Tahaton risteymä Viime numeron Kiikarikolumnissa sain tahtomattani aikaan uuden lintulajin, viitaluhtakerttusen. Lisätietoa säätiöstä: www.vivicasvanner.fi.. Säätiö varaa oikeuden julkistaa tiedon myönnettyjen apurahojen saajista ja tuetuista hankkeista. Apurahat julistetaan haettaviksi nuorille teatterintekijöille sekä teatteri- ja tanssitaiteen sekä ympäristönsuojelutieteiden opiskelijoille ja tutkijoille osarahoituksena taideproduktioihin ja tutkimushankkeisiin. falciparum sekä säilymään ihmisen maksassa lepomuotona useita vuosia. suomessa ja muualla kylmemmillä alueilla malariaa on todennäköisesti aiheuttanut P. erityisesti talvivaaraa käsittelevä uutisointi ja Antti Nylenin kolumni, aivan loistavaa. jakaa vuosittain apurahoja ja palkintoja teatterintekijöille, teatteri- ja tanssitaiteen opiskelijoille ja tutkijoille sekä ympäristönsuojelutyöhön. Hakemukset toimitetaan säätiön asiamiehelle seuraavasti: Teaterstiftelsen Vivicas Vänner Asiamies Riikka Rannikko PL 61 00131 Helsinki sekä kopio sähköpostitse: asiamies@vivicasvanner.fi Tietoja säätiöstä: Teaterstiftelsen Vivicas Vänner on Vivica Bandlerin vuonna 1991 perustama säätiö, jonka tarkoituksena on edistää näyttämötaidetta, luovaa taiteellista työtä ja teatteritutkimusta sekä tukea teatterikulttuuria ja ympäristönsuojelua edistävää toimintaa. vivax, joka pystyy lisääntymään kylmemmässä kuin P. Vapaamuotoisesta kirjallisesta apurahahakemuksesta on käytävä ilmi hanke, jota varten apurahaa haetaan (kuvaus ja aikataulu), hakijan tähänastinen toiminta omalla taiteen tai tutkimuksen alalla sekä hakijan henkilö- ja yhteystiedot. Yksittäisten apurahojen suuruus on noin 1.0002.000 euroa. Hakemusten arvioinnissa kiinnitetään painopistealueina huomiota taiteellisesti uutta luoviin hankkeisiin sekä ympäristönsuojelua tukeviin näkökohtiin erityisesti Tammelan / Lounais-Hämeen alueella toteutettavissa hankkeissa. Apurahahakemukset osoitetaan säätiön hallitukselle, ja niiden on oltava perillä viimeistään perjantaina 28.9.2012. Tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö mm. 040 586 3950, 044 302 5773 tai info@luonnonperintosaatio. Malariaa aiheuttavan loisen suomenkielisenä nimenä on käytetty malaria- tai horkkaloisiota. TUOMaS aivELO jaTkO-OpiSkELija hELSiNgiN yLiOpiSTO Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi Lahjoita luonnolle Kiitos lehdestä Haluan kiittää viime lehden (sL 5/2012) mielenkiintoisista artikkeleista. sinänsä risteymä voisi olla hyvinkin kiinnostava, kun siinä yhdistyisivät luhtakerttusen vuolaus ja viitakerttusen kekseliäs jammailu. jOrMa LaUriLa hyvinvointia arkeen Uusi kuvasto ilmestynyt! Ruskovillan klassikot Malarian aiheutti meillä horkkaloisio numeron 5/2012 Hyttysen tuliaiset -artikkelissa mainittu Plasmodium falciparum on aina ollutkin trooppisten ja subtrooppisten alueiden riesa. nylen puki sanoiksi äärimmäisen hyvin tämän "kova poika" -kuvion. aNTTi STENbErg Tee testamentti Luonnonperintösäätiölle Annamme apua testamentin laatimisessa ja lähetämme pyydettäessä testamenttimallin. Lisäksi säätiö tukee teatteritaiteen opiskelijoita vuokraamalla asuntoja opintojensa loppuvaiheessa oleville opiskelijoille. ja-sana oli jäänyt pois lauseesta, jonka piti kuuluman: "Muutamat tosipiileskelijät kuten viita- ja luhtakerttuset paljastuvat melkein poikkeuksetta vain laulunsa ansiosta." Pahoitteluni
Luultavasti lepakko ei välitä hännystäjästään tuon taivaallista. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. TAMMISAARESSA metsänreunasta lähestyi perhosparittelu. tarinassa lukijaa jää varmaankin ihmetyttämään, miten suruvaippakoiraalle kelpaa takaa ajettavaksi lepakko ilman mitään reunuskuvioita. Molempien siipien keskusosat ovat kuitenkin samalla tavalla tummia ja samettimaisia, joten ehkä siinä on salaisuus. Mainittakoon vielä, että suruvaipat nauttinevat syksyllä pelkästään koivun, tammen ja muiden puiden mahlaa sekä muita käymistuotteita, mutta keväällä ne joskus käyvät muun muassa voikukilla. Koiraalla on paljon pelissä: se voi vielä tulla kokonaisen toukkayhteiskunnan isäksi. Mistä oikein oli kysymys? Benga Pöntinen Luontoiltaan tuli aikanaan parikin havaintoa samasta ilmiöstä. suruvaippa saattaa sitä paitsi olla lepakon saalisskaalan yläpuolella. täpläperhosten kuten suruvaipan pariutumiskäyttäytymiseen kuuluu, että koiras seuraa naarasta tiiviisti parittelupaikkaan. Oheisen kuvan ottopaikan vieressä oli kuitenkin korvakepajun kukilla yhtaikaa kolme suruvaippaa. kaUri MikkOLa 76 Suomen luonto 16/2012 Leena saraste. Saatoin seurata menoa minuuttikaupalla pienellä metsäaukiolla. Kun naaras pujotteli verkon silmien läpi, koiras jäi linkkuun toiselle puolelle. Naaras on pujottautunut läpi, mutta takana roikkuva koiras on estänyt menon. ahdistusta riitti minuutin verran, joten kuvaaja ehti paikalle. tässä tapauksessa suruvaippakoiras on joutunut melkoisen ikiliikkujan pauloihin. Keväällähän vaippojen reunat haalistuvat valkoisiksi, ja lopulta sen sisäpuolella oleva, voimakkaasti ultraviolettisäteilyä heijastava sinisten täplien rivikin alkaa kulua pois. Lepakot eivät yleensä liiku pävänvalossa. Lajeista ei ole selvyyttä, mutta ainakin pohjanlepakon ympäristö on sopinut tapauksiin. tosiasiassa perhonen vaaksan päässä takana on ehkä poissa lepakon tutkan ulottuvilta, joka osoittanee vain eteenpäin. erityisen kiintoisaa havainnossa on, että lepakko herättää suruvaippakoiraan kiinnostuksen. kysy LuONNOSTA aSiantuntijat vaStaavat ToimiTTaNuT aLicE karLSSON aSiantuntijat vaStaavat LÄHETÄ OMA KySyMyKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. Koleina kevätöinä ravinto on kuitenkin niin vähissä, että ne joutuvat etsimään lisämuonaa päivällä. Sukupuolten väriero on selvä: koiras on jo menettänyt värejään, mutta naaras on vielä hehkeä. naaras lentää ja koiras roikkuu alapuolella siivet supussa. Lepakon siivenisku on nopea ja se voi luoda käsityksen paosta. ainakin päiväperhosilla parittelevat suruvaipat ovat lentäneet puutarhaverkkoon. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. Lentävä lepakko voi herättää suruvaippakoiraan kiinnostuksen. Suruvaipan lemmenseikkailut Ihmeekseni näin, että suruvaippa ajoi takaa lepakkoa
siniset, sinipunaiset ja punaiset hedelmät saavat useimmiten värinsä solunesteen antosyaaneista. Mitä se kaukonäöllä tekisikään! Haju- ja kuuloaistimukset hallitsevat sen maailmaa, myös joissakin tilanteissa kosketukset. erilaisia antosyaaneja on lukuisia, mutta kaikissa on sama perusrakenne. Keltainen vadelma on otettu myös puutarhaviljelyyn. skandinavian eteläosiin virna on jo kotiutunut, mutta meillä se on satunnainen; ilmeisesti kasvi ei kestä talveamme. ehkä antosyaanien puute kuitenkin hiukan heikentää kasvien menestystä, sillä tarkkailemani valkokukkaiset maitohorsmakasvustot ovat jääneet pieniksi ja lyhytikäisiksi, kun punavioletit horsmat levittäytyvät aina vain laajemmalle. todennäköisesti antosyaanien puutteella ei ole merkitystä vattujen maulle, joka muutoinkin vaihtelee suuresti pensaasta toiseen. SEppO vUOkkO menseosten tai keskieurooppalaisista taimitarhoista tuotujen taimien mukana. Pihamme siilit eivät tunnu välittävän sen enempää ihmisistä kuin kissoistakaan, joiden kanssa ne monesti tallustelevat peräkanaa. Se kasvoi noin 6080 sentin korkuisena keskellä männikköistä piha-aluetta julkisten rakennusten vieressä. antosy- Kasvi näyttää todella olevan kirjonivelvirna. tottuminen on yhdenlaista oppimista ja olen varma, että kysyjän tekemät havain- Valkoinen vadelma on luonnossa melkoinen harvinaisuus, vaikka siitä on havaintoja eri puolilta maata. Tavallisten vattujen ohella siellä on kasvusto, jossa marjat ovat valkoisia, ilman häivähdystäkään punaisesta. Olisiko kyseessä kirjonivelvirna? itseni ja kaikkien lajikumppaneiden puolesta minun on tunnustettava, ettemme ole useimpien eläinten hajumaailmasta tippaakaan hajulla. siemen on voinut kulkeutua paikalle monilla eri tavoilla ehkä todennäköisimmin lintujen ruokintaan käytettyjen sie- 16/2012 Suomen luonto 77. ihmisen hoidossa se menestyy vuodesta toiseen ja antaa satoa. samat aineet ovat yleisiä myös kukkien väreinä, ja antosyaaneista johtuvat myös ruskan punertavat sävyt. Mielipiteet keltaisten marjojen mausta käyvät ristiin. se on alun perin keskieurooppalainen niittykasvi, joka leviää helposti ihmisen mukana. Vaikka siiliä pidetään varsin alkeellisena nisäkkäänä mitä tulee aivojen kehitykseen, niin yhtä ja toista se voi elämänsä varrella. Kasvit, joiden antosyaanintuotanto on häiriintynyt, näyttävät kasvavan ihan hyvin. siili ei ehkä ole kovin huononäköinenkään, mutta veikkaisin, että se on lähinnä likinäköinen. tulotapa on parhaiten pääteltävissä paikkaa tutkimalla. Minusta kyllä vadelmat, joista punaväri puuttuu, ovat herkän hunajankeltaisia, eivät puhtaan valkoisia kuin vaikkapa valkoiset mustikat. Liikuin laajalla alueella, mutta tämä yksilö jäi ainoaksi. vastaajina tässä numerossa: MATTI HELMINEN nisäkkäät LASSE KOSONEN sienet KAuRI MIKKOLA selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet TAPANI TERVO geologia SEPPO VuOKKO Kasvit SEPPO VuOLANTO Linnut aanit ovat kasvin kannalta "halpoja" aineita: niissä on vain hiiltä, vetyä ja happea. Kuinka harvinaisia tällaiset ovat? kirjonivelvirnako? Havaitsin Heinolan seudulla ensimmäistä kertaa oudon kasvin. Onko siinä esimerkiksi ruokittu lintuja tai onko siihen tuotu puutarhajätettä. SEppO vUOkkO Marja-terttu MäKi pohjanlepakko saalistaa yleensä hämärissä. MarKKu ranta-eiLOLa rentoja siilejä Siili on ilmeisesti huononäköinen, mutta onko se myös erittäin rento tapaus. Eivätkö ne näe tai kuule, vai ovatko ne vain tottuneet kissan hajuun? valkoiset vatut Sääksmäen Ritvalassa on laajahko hakkuuaukko, jolta olen jo parina kesänä käynyt poimimassa vattuja
reviirit eli pesimäpiirit ovat lajikohtaisia. Miten nämä linnut pystyivät pesimään näin lähekkäin? näin läheistä. tällaisessa tapauksessa pesimispaikkoja on niukasti runsaisiin ravintovaroihin nähden. SEppO vUOLaNTO Hannu esKOnen / KuVaLiiteri räkättirastas pönttöasukkaiden alivuokralaisena. Minkä käymälä? Löysimme keväällä mökkisaareltamme Merimaskusta ison läjän kuvan 78 Suomen luonto 16/2012. On jopa havaintoja siitä, että kirjosieppo on erehtynyt syöttämään räkätin poikasia omien jälkeläisten asemesta. Onko tämä yleistä. tiaiset tuntuvat häiriintyvän helpommin, jos rastas alkaa rakentaa pesää pöntön katolle. Parit puolustavat reviirejään muita saman lajin yksilöitä vastaan. reviireiden tarkoi- Kirjosieppo ja räkättirastas ovat hyviä naapureita, ja joka kesä havaitaan useita vastaavanlaisia tapauksia. kysy LuONNOSTA aSiantuntijat vaStaavat Siilit sietävät muita lajeja yllättävän hyvin. KaLeVi Vesterinen / KuVaLiiteri not siilien kissojen siedosta kertovat juuri tästä oppimisen lajista. iLkka kOiviSTO Sopuisat lintunaapurit Seurasimme ikkunasta, miten kirjosieppo ruokki poikasiaan pöntössä ja räkättirastas pöntön katolla olevassa pesässään. samallakin paikalla elävät eri lintulajit ovat sopeutuneet erilaisen ravinnon hankkimiseen, joten ne eivät kilpaile keskenään täsmälleen samasta ravinnosta kuten samaa lajia olevat linnut. sen sijaan tali- tai sinitiaisen ja räkättirastaan yhteiselo ei näytä olevan tus on hajauttaa samaa lajia olevien parien tiheys sellaiseksi, että ravinto riittää poikueen kasvattamisen tarpeisiin. yhdyskunnittain pesivät linnut, esimerkiksi tiirat ja lokit, kottarainen, varpunen, räystäspääsky taikka räkättirastas eivät kuitenkaan valtaa reviiriä, vaan pesiä voi olla useita hyvin lähekkäin. Kummatkin poikaset varttuivat lentokykyisiksi. Pöntön katto muodostaa rastaan pesälle tukevan alustan, eikä kirjosieppo näytä häiriintyvän rastaan pesimäpuuhista. räkättirastas tuo poikasilleen kastematoja, joita se löytää pellolta ja nurmikolta, kirjosieppo taas hankkii lentäviä hyönteisiä tai niiden toukkia lehvistöstä
Se on tiedostettu jo 1900-luvun alussa eikä vaikuta ihmisen tekemältä. arvattavaksi jää, miksi supikoiralle on kehittynyt kyseinen "käymäläkulttuuri". sen myö- tä meri sulkeutui ja kerrostumat puristuivat mannerta vasten sulloutuen paksuiksi sekaviksi massoiksi. Lisäksi se tuoksuu voimakkaasti jauholta. LaSSE kOSONEN tiMO saLMinen dina gustafssOn Miten kallion käärmekuvio on syntynyt? Miten kallioon on syntynyt noin 150180-senttinen käärmeenmuotoinen kuvio. Minkä tallustelijan aikaansaannoksia ne ovat? Kysymykseen liittyneen kuvan perusteella asialla on ollut supikoira, joka kenties asustelee pysyvästi mökkisaaressanne. ei tarkalleen tiedetä, miten se iskeytyy haperoihin, mutta oletettavasti sen rih- kallioperän syntytapahtumat alkoivat noin 1900 miljoonaa vuotta sitten. usein se saa aikaan myös alustana olevan haperon pisaroimisen, joka lienee jonkinlainen pilaantumisilmiö. Merisedimentit muuttuivat kiillegneisseiksi ja erilaisiksi seoskivilajeiksi, joissa alkuperäisen kerrostuman haamumaisia jäänteitä ympäröi nuorempi graniittinen kivi. mukaisia pökäleitä. törmäyskohtaan kohosi vuoristo ja merikerrostumia vajosi sen juuriosiin jopa 20 kilometrin syvyyteen. Kaikesta päätellen kasalla on käyty myös talven jälkeen, sillä pari pökälettä näyttää selvästi tuoreemmilta kuin valtaosa. ympäristönä oli tulivuorisaarien pirstoma meri, jonka rannoille ja syvänteisiin kerrostui hiekkaa, silttiä, savea ja kalkkiliejua. Käärmekallio sijaitsee Mynämäellä Vehmaisten kylässä. päällysvieraita Kiinnitin huomioni sieneen joka näytti siltä, että sen päälle olisi kaadettu pölysokerissa pyöritettyjä karpaloita. se on haperonvierasta pitkäjalkaisempi, ohutlakkisempi ja sillä on hyvin kehittyneet heltat. supikoiran käymäläkäyttäytyminen poikkeaa monen petoeläinlajin tavasta sijoittaa ulosteet näkyville (tai haiseville) paikoille eri puolille elinpiiriään kuin todisteiksi omistusoikeudesta. näihinkin asioihin on perehtynyt poikkitieteellisesti luontoa tutkiva geologi Aimo Kejonen, jonka valtakunnallisista luetteloista Vehmaisten kalliokäärme puuttuu. Meillä kasvaa myös toinen haperonvieraslaji, silohaperonvieras, joka on verrattomasti harvinaisempi. se on haperoiden loinen ja lahottaja, joka iskee nimenomaan savuhaperoihin ja sen lähisukulaisiin, aivan kuten tuossakin kuvassa. Kohonnut paine ja lämpötila aiheuttivat massojen osittaisen sulamisen ja uudelleenkiteytymisen. Kolmen päivän kuluttua itiöemät peittivät maatuvan vanhan sienen. Kätköitiöt sen sijaan puuttuvat. Heltat ovat kehittymättömät. Kummallisiin kiviin voi liittyä myös paikallishistoriallisia arvoja. erikoiset luonnonmuodostumat saavat usein kansan suussa yliluonnollisia selityksiä. Kerrostumisvaihetta seurasi maapallon kivikehän laattojen törmäys. Mikähän tämä erikoinen rykelmä oli? alueen erikoinen rykelmä koostuu helttasienilajista nimeltä haperonvieras. Kohde on löydetty 1900-luvun alussa, mutta kuvio on paljon vanhempi. sen sijaan lakin pinta murenee jauhomaiseksi pölyksi, niin sanotuiksi kätköitiöiksi eli klamydosporeiksi, joiden avulla laji lisääntyy. Kerros on leikkautunut kalliopinnassa muotoon, joka muistuttaa käärmettä. Kallion rajaamaa näkymää halkoo ilmeisesti alun perin karbonaattipitoinen kerros, joka on muuttunut mutta säilynyt yhtenäisenä korkeassa lämpötilassa. ajoittain rannan tuntumaan kasaantuneet paksut kerrostumat romahtelivat syöksyen mutavirtoina meren syvänteisiin. Monille poimuille laskostuneena se jatkuu kolmiulotteisena syvälle kallion sisään. aluksi haperonvieras näyttäytyy pieninä valkoisina palloina lakin päällä tai jalassa ja kasvattaa sitten lakin ja jalan. Käärmekallion pinnalla näemme 1880 miljoonaa vuotta vanhan jähmettyneen tilannekuvan muinaisvuoriston juuriosissa velloneesta 700-asteisesta kivimassasta. Kysyjä on sattunut löytämään supikoiran käymälän, jota eläinyksilö tai jopa useampi supikoira käyttää ulostaessaan. Haperonvieras on meillä varsin yleinen siellä missä savuhaperoryhmän sieniä kasvaa. Kehityshistorian kuluessa siihen lienee liittynyt etuja, jotka ovat aiheuttaneet sen synnyn ja yleistymisen. MaTTi hELMiNEN mastoa on jo jotenkin savuhaperon rihmaston yhteydessä. suurin osa kuvassa näkyvistä pökäleistä lienee tuotettu jo syksyllä ennen supikoirien talvista lepokautta, sillä ne ovat kuvan perusteella selvästi huuhtoutuneita ja vaalenneita. Vieras kasvaa useimmiten suppilohaperolla ja sen sukulaisilla, mutta se on löydetty myös nokihaperolta. toivottavasti löytäjä ei pahastu, jos Kejonen ilmestyy tulevana kesänä kyselemään kohteesta. TapaNi TErvO Liisa HenriKssOn 16/2012 Suomen luonto 79
Hänen mielenkiintonsa kohdistui eläinten käyttäytymiseen, jota hän käsitteli viimeisissä kirjoissaan Elämänmittainen luontoretki (2010) ja Eläinten kielellä (2011). eläkkeellä Harri pääsi perheineen nauttimaan lapsuutensa maalaismaisemista nummelle vapaa-ajan asukkaana ja kalamiehenä. tapahtumapaikkana on Helsinki, eikä varmaan ole sattumaa, että kirjan mielettömin virkamiesvallan kuvaus sijoittuu rakennusvalvontaan. ilkka inhosi byrokratiaa ja joutui usein vaikeuksiin pikkutarkkojen säännösten tulkitsijoiden kanssa. Viimeisen kerran kaikki seitsemän olivat koolla Harri dahlströmin luona 30.3.2011. Pentti Linkola hälytti opiskeluaikoina hänet tarkistamaan pesän kuulumiset. Harri oppi näissä töissä tuntemaan suomen läpikotaisin. isän sodasta tuoma kiikari sai lintuharrastuksen kukoistamaan ja Helsingin Lyseon eli ressun luontokerho Verso innokkaan puheenjohtajan. radion ja sittemmin television Luontoilta menetti toisen perusjäsenensä vain viikon ilkka Koiviston kuoleman jälkeen. Myös ilkan joulutervehdykset olivat runomuotoisia. Kun Luontoillan tekijäjoukko vaihtui 2008 alussa, vanha kaarti jatkoi edelleen työtään Suomen Luonnon palstoilla. Harri ja ilkka, jäämme kaipaamaan teitä! SUOMEN LUONNON TOiMiTUS Ilkka Koivisto 29.4.193225.6.2012 kOkO SUOMEN luonnonystävien rakastama ilkka Koivisto kuoli 25. Kotimaisista lajeista läheisimpiä olivat saimaannorppa ja kiljuhanhi. aluksi kuvien etsiminen oli käsityötä, johon kului aikaa minuutteja. ihmisiä hän piirsi samaan tapaan. naapurit tiesivätkin tarkkaan verkkomerkkien perusteella, milloin Harri oli paikalla. Hyvänä piirtäjänä hän harkitsi myös arkkitehdin opintoja mutta päätyi biologiksi. Luontoon ja sen monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvissä asioissa hän oli pitkään suomen tärkeimpiä taustavaikuttajia. Harri valittiin Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajaksi 1972. Lintuharrastus säilyi elävänä loppuun saakka. Kokousrunoista on koottu kokoelma Kosken jälkeen suvanto (1978). radion Luontoilloissa nisäkäskysymyksiin vastasi Matti Helminen, mutta ilkan piirtäjän taitoja tarvittiin, kun Luontoilta siirtyi tele visioon. Hän oli mukana toi- mittamassa myös useita suurteoksia kuten Kodin suuri eläinkirja, Suomen eläimet ja Maailman uhanalaiset eläimet. Muutamalla viivalla hän luonnehti eläimen ulkonäön; kuva oli usein humoristinen, karikatyyrimäisesti liioitteleva. ilkka oli pitkään myös Suomen eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja. tuohon aikaan myös munien keruu kuului harrastukseen, mutta vanhemmat pitivät visusti huolen siitä, että kustakin pesästä otettiin vain yksi muna. Hän piti serkuilleen lintukursseja herättäen nämä auringon noustessa linturetkelle savijärven kosteikolle ja lähimetsiin sekä neuvoen havaintopäiväkirjan pidossa. ilkan luontoharrastus alkoi jo lapsena. tämä oli hänelle suuri ja odottamaton onni ja innoituksen lähde. se havahdutti lintumiehen: paikalla oli vain yksinäinen koiras, seuraavana vuonna ei sitäkään. Kiitos antoisista hetkistä kanssanne. Ministeriöön hänet nimitettiin 1979 huolehtimaan vapaa-ajan kalastuksesta. tyypillistä ilkkaa oli olohuoneen seinään rakennettu suuri kylmävesiakvaario kotimaisine kaloineen sekä lintu- ja kimalaispöntöt, joissa oli luukku tarkastelua varten. Kalataloussäätiö oli Harrin ensimmäinen työpaikka, mutta 1968 Kalamiesten keskusliitto tarvitsi toiminnanjohtajan. Kirja Paviaanien kaupunki (1987) on kuvaus tiukkojen sääntöjen ahdistamasta yhteisöstä. Osuvasta ilmaisusta käy esimerkiksi vaikkapa lumetonta adventtiaikaa luonnehtiva säepari: "päivä lyhyt, elo vaisu, kaukana on kesä raisu." SEppO TUrUNEN & SEppO vUOkkO Harri Dahlström 4.8.19353.7.2012 kaikkiEN SUOMEN kalamiesten tuntema Harri dahlström menehtyi Helsingissä heinäkuun alussa 76-vuotiaana. kesäkuuta 2012 Vantaalla 80-vuotiaana. ja kaikista paikoista riitti mehukkaita juttuja milloin pilkkikilpailuista, milloin näytteenotoista tai koekalastuksista. ilkka oli erinomainen ja nopea piirtäjä. tämä havainto ympäristömyrkkyjen seurausten leviämisestä omalle retkeilyreviirille johdatti Harrin suojelemaan luontoa. Harrilla oli selvä näkemys siitä, miten luonnon ja ympäristön suojeleminen oli valtionhallinnon ja lainsäädännön puolella tarpeen järjestää. jo seuraavana vuonna hän aloitti työn Korkeasaaressa, aluksi curt af enehjelmin assistenttina mutta jo 1968 intendenttinä. Harrin luontoharrastus sai alkunsa sotavuosina nummella, joka oli suvun turvapaikka Helsingin pommituksilta. järjestötoiminnassa Har- rin leppoisa olemus kuuntelijana ja armoitettuna keskustelijana pääsi täyteen kukoistukseensa. He olivat pidettyjä ja ahkeria vastaajia, ja ilkalta jäi vielä muutama vastaus varastoonkin. julkaisemme ne lähinumeroissamme. Hänen tuotantoonsa kuuluu artikkeleita, kolumneja, romaaneja sekä oppi- ja tietokirjoja. Valitettavasti poliittiset puolueet katsoivat asioita toisin ja Harrille rakkaat vesiasiat kaloineen kaikkineen jäivät hänen elinaikanaan vielä ympäristöhallinnon ulkopuolelle. SEppO vUOLaNTO KuVat jOrMa LauriLa 80 Suomen luonto 16/2012. ilkka oli utelias luonnon tarkkailija. Harrin päätyö ja toinen yhteiskunnallisesti merkittävä tehtävä oli maa- ja metsätalousministeriön riista- ja kalaosaston ylitarkastajan vakanssi. nummen Haukkakalliolla pesi Harrin nuoruudessa muuttohaukka. Harri aloitti biologian opinnot ja valmistui luonnontieteen kandidaatiksi 1959, mutta sen jälkeen hän suuntautui mikrobiologiaan ja limno- logiaan. Harri pyrki aina turvaamaan yleisen edun, luonnon säilymisen ja sen käyttämisen kansalaisten virkistäytymiseen. ilkka tunnettiin eläintarhatyön ohella monipuolisena kirjoittajana, keskustelijana ja luontodokumenttien tekijänä. joukko pyrki kokoontumaan pari kertaa vuodessa. Pitkästyttävissä kokouksissa pelastukseksi tuli hyvä mielikuvitus, joka oli viihdyttänyt häntä jo lapsena, kun papin poikana joutui sunnuntaisin istumaan kirkossa. Viron Matsalun vuosittaiselle linturetkelle hankitut uudet maastokengät jäivät kuitenkin tänä keväänä käyttämättä. Harri dahlström ja ilkka Koivisto olivat mukana alusta asti 1986 perustetun Kysy luonnosta -osastomme asiantuntijoina kuluvan vuoden loppukevääseen saakka. ilkasta varpunen ja pullasorsa olivat vähintään yhtä kiinnostavia kuin suuret harvinaisuudet, mutta paljon helpommin tarkkailtavissa. ilkka ehti valmistelun ja vastauksen aikana tehdä piirroksen, ja näin kysymys vastaus-ohjelmaan saatiin television vaatimaa visuaalisuutta. Suomen Luonnossa luontoveljet alkoivat vastata lukijoiden kysymyksiin 1986. Kun yLen loiston aikoina Luontoilta pääsi joskus matkustamaan lentäen lähetykseen toiselle puolelle suomea, Harrin tarvitsi vain vilkaista ikkunasta kertoakseen, minkä järven yllä ollaan menossa. Hän kehitti eläintarhaa yhtenä uhanalaisten eläinten suojelun keinona. Väitöskirja teeren soidinkäyttäytymisestä valmistui 1965. eikä rakkaussuhde ollut yksipuolinen: ilkka piti ystävinään kaikkia, jotka rakastivat luontoa. toiminnanjohtajan ajoilta oli peräisin myös Harrin järeä äänenkäyttö; kalamiesilloissa kun ei ollut mikrofoneja. in memoriam Kiitos, Harri ja Ilkka! kESkELLä kaUNEiNTa kESää menetim- me kaksi ystäväämme ja pitkäaikaista lehtemme avustajaa. toisten höpistessä omiaan ilkka piirteli ja kirjoitti runoja. Pilkkimisen lisääminen jokamiehenoikeudeksi olisi tuskin onnistunut ilman Harrin määrätietoista panosta
(09) 2280 8210 (kello 915) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. Missä Kukkia (järvi) sijaitsee. Mikä on apollon eli isoapollon toukkien ravintokasvi. se on lehtivihreätön. 2. YkkösBonuksen norppa-kortin numero ......................................................................... Suomen luonto/ tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys tunnus 5009174 00003 vaStauSlÄHEtYS A B C SUOMEN LUONNON LahjaTiLaUS Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2012. lahjatilaus on määräaikainen. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. 4. YkkösBonuksen norppa-kortin numero ........................................................................ Suomen luonto/ tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Lahjan saaja: nimi: .................................................................................................................................... myynti rautakirjan lehtipisteissä. pähkinöitä Kristina aL-ZaLiMi / cartina TiLaUSaSiaT iNTErNETiSSä: WWW.SUOMENLUONTO.Fi voit maksaa tilauksesi e-laskulla tee sopimus verkkopankissasi! 1. A) karpalo, B) lakka eli hilla, C) mesimarja. tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ................................................................................................................................... Lähettäjä allekirjoitus: ....................................................................................................................... puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... 57 , määräaikainen Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. lähettäkää Teen osoitteenmuutoksen.alkaen ___/___Suomen luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni 2012. 8. nimi: .................................................................................................................................... Ormio on vedessä elävä hentovartinen saniaislaji. 6. osoite: ............................................................................................................................... 2. osoite: ............................................................................................................................... Kuinka monta prosenttia ruokasienistä kerätään vuosittain. Mihin kasviin pikkuapollon toukat ovat erikoistuneet. isomaksaruoho. 7. Kaikki ovat vierailleet Kukkialla. 5. noin 12 prosenttia. KuVat HeLena tuOMaaLa, isMO PeKKarinen, MarKKu tanO / KuVaLiiteri Lahjan antaja (laskutusosoite): allekirjoitus: ...................................................................................................................... Ketkä seuraavista herroista ovat vierailleet Kukkialla. Irtonumero 8,5 euroa. 6. puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. ja 31.8. 3. Suomen luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. 9. postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... tunnus 5009174 00003 vaStauSlÄHEtYS 16/2012 Suomen luonto 81. Montako sienikirjaa tutkija Mauri Korhonen on kirjoittanut. osoite: ................................................................................................................................ Tunnetko nämä marjat? SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2012. määräaikaistilaus 12 kk (73 ) määräaikaistilaus 6 kk (40 ) Kestotilaus 12 kk (64,50 ) (kestotilaus olen Sll:n jäsen64,50 ). a) Eino Leino b) Heinrich Himmler c) Väinö Kirstinä 7. luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Mikä on ormio. elokuussa on poikkeuksellisesti kaksi täysikuuta: 2.8. Mikä tekee männyn seuralaisesta, mäntykukasta, erikoisen. nimi: ................................................................................................................................... Kymmenen sienikirjaa. 4. 5. Kukkia on Hämeessä, Pälkäneen ja Hämeenlinnan seudulla. 10. puhelin (myös suuntanumero): ....................................................................................... Pystykiurunkannus. 1. postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... 9. Kuinka monta täysikuuta on elokuussa tänä vuonna. ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. 3. 8. 10. postinumero ja paikkakunta: ..........................................................................................
Jo sadatta miljoonatta kertaa se aistii, miten maapallo hivuttaa pohjoista kylkeään kohti aurinkoa. Nämä solut odottavat paikallaan. Jo yli sata miljoonaa vuotta sitten kasvit oppivat ajoittamaan yhteen silmun aukeamisen ja pariutumisen. Näin kasvit voivat vaihtaa perimäainesta ja sopeutua muutoksiin. Näemme ikuisuuden silmästä silmään. Kun naarassolu on hedelmöittynyt, kasvi rakentaa sen ympärille vahvan, ravitsevan siemenen. Keskimmäisinä ovat emilehdet. Emilehdet tuottavat naaraspuolisia sukusoluja. Ne peittävät nuppua. Suolammen liejuiseen veteen nousee pohjasta vanha silmu. Vieläkin lumpeen kukka kantaa muistoja aikojen takaa. Ne tuottavat kukasta lähtevää postia, koiraspuolisia sukusoluja eli siitepölyä. Terälehdet etenevät latvaa kohti spiraalina kuten monen kasvin varsilehdet. Tällaisen silmun uloimpia lehtiä kutsutaan verholehdiksi. NA-tutkimuksissa on selvinnyt, että lumpeet kuuluvat kukkakasveista vanhimpiin. erälehtiä sisempänä ovat kapeat hedelehdet. Emi on paikka saapuvalle postille, muualta tulevalle siitepölylle. Laineet liplattavat ja aika pysähtyy. Hyönteiset surisevat ympärillä elämän kantajina: palkkiota vastaan ne kuljettavat kukan soluja kuin lähetit, ovelta ovelle. Kukaksi kutsutaan silmua, joka auetessaan tuottaa myös sukusoluja. Lopulta lämpö avaa silmun lukot, ja se leimahtaa itsekin tähdeksi. Emilehtien rajat näkyvät emin sädemäisinä raitoina. Osa 6/10 Pienestä kiinni jenni isOLaMMi / VastaVaLO k Vanha silmu aukeaa asvin nukkuvaa latvaa sanotaan silmuksi. jOUNi iSSakaiNEN sarjassa tarkastellaan luonnon ilmiöitä mikrotasolla. Vasta sen turvin uusi, irtoava yksilö menestyy maailmalla. Terälehtien ja heteiden välillä ei ole selvää rajaa: keskemmällä lehden sukusoluja tuottava alue vain vähittäin laajenee. Syksyn viileys tuudittaa kärjen kasvupisteen uneen. Hitaasti verso oikoo itseään kohti pintaa ja valoa. n T D 16/2012 82 Suomen luonto 12/2012 Lumpeen kukka on kymmenien lehtien muodostama silmu.. Niiden sisäpuolelta kurottavat esiin suuret terälehdet. Silmussa elämä odottaa uutta kevättä. Ne ovat usein sulautuneet yhteen, emiksi. Lehdet käärivät sen herkän solukon suojaansa. Ne kutsuvat hyönteisiä väreillään, hajullaan tai makealla medellään
syyskuuta neiDonkorenTojen siiPien välke uPeissa lähikuvissa sami KarjalaiNeN Kuusamon metsät lumosivat valokuvaaja Ritva Kovalaisen Siika on syyskutuinen kala Luontomatkalla Liettuassa 12/2011 Suomen luonto 83. 7/2012 ilmestyy 14
palautusviikko 201237 767095-1206 Hansaprint on Pohjoismaiden suurin painotalo ja Itämeren alueen johtava markkinointiviestinnän kokonaisratkaisuihin erikoistunut palveluyhtiö. Hansaprintin eri liiketoimintayksiköt muodostavat yli 1000 graafisen alan ammattilaisen kokonaisuuden, joka keskittyy markkinointiviestinnän paino- ja logistiikkapalvelujen ja niitä tukevien e-mediaratkaisujen kehittämiseen. www.hansaprint.fi People are all different. When you want to reach them you have to do it in their terms...