SUOMEN LUONTO 6| 2013 uutta sienistä. Sarek. nuolihaukka. muurahaisleijona. Kuusimäki, maailman tutkituin sienimetsä. vaelluskalat. v 4 in 2 – ar s. Lehmät tutuiksi leirillä. perhosbaari. 4 a t b os a a rh vier e P t ä ke h e i 4 palkittu laatulehti vaelluskalat puhuttavat kynäjalavia hävitettiin Hämeessä retkellä Ruotsin Sarekissa 6 16.8.2013 Irtonumero 8,50 € kantarelli on klassikko Sienimies Lasse Kosonen neuvoo myös vähemmän tunnettujen ruokasienten pariin.. loisivat mehiläiset
Pieni vesisiippa on yleisimpiä lepakoitamme, ja niitä voi tarkkailla etenkin vesien äärellä. Lepakot ovat pyytämässä tutkansa avulla hyönteisiä. Lajin varmaan tunnistukseen tarvitaan kuitenkin lepakoiden ultraäänet paljastava detektori, sillä muutkin lepakot saalistavat vesiympäristöissä ja vesisiippakin voi lentää kuivan maan yllä.. syyskesä Nahkasiivet häivähtävät yössä kuva benjam pöntinen Teksti jorma laurila elokuun tummissa, lämpimissä illoissa ja öissä vilahtaa nopeita, heittelevästi lentäviä hahmoja
16 Ruokasienien valikoima kasvaa Nyt maistelemaan nurminahikasta ja sikurirouskua! 26 Nuolihaukka laatikossa Tekopesä parantaa pesimäonnea. Tornionjoki on Ruotsin Kalixin ohella Itämeren tärkein lohijoki, jonka poikastuotantokyky pitää saada täysin käyttöön. Valveutuneella kuluttajallakin on tärkeä rooli. Viime vuosien kehitys Tornionjoella on ollut rohkaisevaa. Se vaatii kuitenkin uutta ajattelua ja malttia luopua lyhytjänteisestä hyödyntavoittelusta. Laaja, rutiininomainen laitospoikasten kasvattaminen on kallista ja tehotonta. Ehdit vielä äänestää suosikkikuvaasi osoitteessa www.suomenluonto.fi/kesakisa. erkki siirilä / näätämö Pääkirjoitus Vaelluskalat kasvattavat poikasensa parhaiten itse! jorma.laurila@suomenluonto.fi PS. annakaisa vänttinen 28 Kynäjalavien kova kohtalo Lain epäkohta koitui kynäjalavien tuhoksi Vanajavedellä. Meripyynnissä saaliiksi joutuu istutusperäisten kalojen lisäksi paljon kotijokiinsa pyrkiviä luonnonlohia. Monen kala-asiantuntijan mielestä luonnonlohen suojelemiseksi kalastus pitäisi keskittää jokiin ja jokisuihin. Kesän valokuvakisamme on loppusuoralla. teemu rintala Jorma Laurila päätoimittaja 6/2013 Sisällys Melkein kaikki vaelluskalamme ovat uhanalaisia tai muutoin huonossa jamassa. 14 Kotimaisia leijonia Muurahaiskorennon toukka on vahva leukainen peto. 14 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 35 Kolumni 45 Vahtikoira. Syynä ahdinkoon ovat vesivoimalat, virtavesien perkaukset, saastuminen sekä liiallinen ja vääränlainen pyynti. Istukkaista jää eloon vain murtoosa, ja laitoskannan perinnöllinen laatu heikkenee vähitellen. 36 Takaisin jokiin Kunnon kalatiet pelastaisivat vaelluskalamme. 11/2012 44Suomen Suomenluonto luonto 16/2013 vakiot 32 Käkimehiläisten kedolla Loisivien mehiläisten soitimella on tungosta. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Uhatut kalamme voidaan pelastaa, jos halutaan. Muurahaisleijona vaanii pyyntikuoppansa pohjalla. Nousulohien määrä on kasvanut ja poikasten tuotanto lisääntynyt lupaavasti. On korkea aika ymmärtää, että lohet ja muut kalat osaavat parhaiten itse kasvattaa poikasensa. Kesällä keskusteltiin vilkkaasti lohenpyynnistä: miten, missä, paljonko ja milloin pyydetään. Tämän pitäisi olla kalatalouspolitiikan kulmakivi. Simojokeen, Kuivajokeen ja muihin aiemmin merkittäviin lohijokiin pitäisi saada nousemaan mahdollisimman paljon alkuperäisiä lohia. Istutuksilla olisi rooli siirtymävaiheen jälkeen vain erityistilanteissa. Tarvitaan muun muassa merkittäviä investointeja rakennettujen jokien kalateihin sekä kalastusrajoituksia
Siellä kasvaa myös yli 40-metrinen kuusi. Sieniasiaa 16–24. www.climatecalc.eu Cert. 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Saaristolaiselämää 16/2013 Suomen luonto 5. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. 28 Kynäjalavia on Suomessa melko tarkkaan 10 000 puuta. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. 36 harri nurminen Ilomantsilaisen Maukkulan lehmäleirien suosio yllätti järjestäjätkin. 56 Sarekin jylhissä maisemissa Erämaan ehdoilla Pohjois-Ruotsissa. Painopaikka Hansaprint Turku/ SL13_06/2013 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki, joka asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 pentti potkonen 42 Baariperhosia Tällä reseptillä onnistut viettelemään loppukesän perhosia. 46 Lehmäleirillä lypsetään kyyttöjä Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi 46 Lehmäleirillä pääsee tekemään tuttavuutta kyyttöihin eli itäsuomenkarjaan. 50 Monen sienen metsä Muuramen Kuusimäki on vanha hämyinen peikkometsä maapuineen ja harvinaisine sienineen. Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 6/2013 72. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08 210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 542 4491 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 044 333 5036 Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Lohen elinehto on esteetön tie kutupaikoille. Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. no. CC-000026/FI kannessa Kantarellin kuvasi Eemeli Peltonen / Vastavalo
markus varesvuo / leuku pentti johansson / prolk häviäjiin räystäspääsky ja sinirinta. Toimittanut antti halkka Luonto ja ympäristö nyt Yli miljoonan havainnon suurlaskennat kertovat monen lajin vähentyneen. 6 Suomen luonto 16/2013 ... ja sinirintojen määrät ovat pudonneet puoleen reilussa 30 vuodessa.. Sinirinnan laulu vaimenee Uuden selvityksen mukaan linnuston voittajiin kuuluvat esimerkiksi kurki ja mustarastas, Haarapääskyjen..
Kiikarissa virve pohjanpalo L jouni tikkanen Matkalla Yhdysvaltain Lapissa KÄVIN Yhdysvalloissa ensi kertaa sitten vuoden 1992, jolloin vanhempani veivät minut Yellowstonen ja Yosemiten kansallispuistoihin. Esimerkiksi metso vähenee metsien pirstoutuessa ja kiurua, kottaraista ja pääskyjä koettelee maatalousympäristön yksipuolistuminen. Tallustellessani väkijoukossa Grand Canyonin reunaa pitkin ajattelin, että national park on hieno instituutio, jos tavoitellaan edes jonkinmoisen luontokokemuksen tarjoamista suurille ihmisjoukoille, jotka eivät oikeastaan liiku luonnossa. xxxxxxxxx antti halkka Risto A. Näihin kuuluvat vaikkapa sinirinta, keltavästäräkki ja järripeippo. ”Punavarpunen on vähentynyt 55 prosenttia 20 vuodessa.” Sisävesien linnuista ahtaalla ovat muun muassa jouhisorsa, haapana ja tukkasotka. ”Yhdysvallat on meitä edellä luontoasioissa.” jouni tikkanen (molemmat kuvat) aulujoutsen, kurki, mustarastas, talitiainen, sinitiainen. Onneksi on myös upeita runsastujia kuten kuikka ja laulujoutsen. Väisäsen ja Aleksi Lehikoisen katsaus maalinnustoon 1975–2012 ja Lehikoisen ym. Hätkähdin: että amerikkalaiset olisivat meidän edelläkävijöitämme. Puumavaarakyltti Grand Canyonin puistosta. Yhteensä havaintoja on tähän mennessä 1,3 miljoonaa. Näköala Yosemiten Glacier Pointilta. ”Esimerkiksi kaikki pääskyt vähenevät. Yhdysvalloissa laajat, vihreät laikut sijoittuivat länteen, itärannikolla saattoi töin tuskin havaita pieniä kärpäsenkakkoja. Linnut lasketaan kävelemällä tiettyä reittiä lintujen lauluaikaan. Muistelin kahta karttaa, jotka professori Saikku asetti luennolla rinnakkain. Lehikoinen toivoo lisää harrastajia mukaan laskentoihin, joita tehdään joka vuosi. Yosemiten sisääntuloportilla muistelin tuota edellistä matkaa, mutta myös keväistä luentoa, jolla Helsingin yliopiston professori Mikko Saikku kertoi, että Suomen kansallispuistojärjestelmään otettiin 1970-luvulla malli Yhdysvalloista. Kummassakin tapauksessa alkuperäiskansat on työnnetty heikosti tuottaville ylämaille, joita on sitten suojeltu ja joilta on hamuttu kaivannaisia. sisävesilintukatsaus, Linnut-vuosikirja 2012. ”Vuonna 2006 perustetun vakiolinjaverkoston ansiosta monen vähälukuisen lajin kehityksestä voidaan ensi kertaa esittää arvio”, iloitsee intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. ”Yhtenä syynä juuri pohjoisten lajien vähenemiseen voi olla ilmastonmuutos.” Muutosten syistä monet tunnetaan ennestään. 16/2013 Suomen luonto 7. Kovin vaikeaa on kuvitella, että kukaan enää havittelisi kaivosta Yellowstoneen, niin kuin Kuusamossa Oulangan kansallispuiston kylkeen. Merkittävä ero on, että Yhdysvaltojen Lapissa suuret suojelualueet ehdittiin perustaa jo 1800-luvulla, samaan aikaan, kun kultaryntäykset uhkasivat. Jos Suomen kartan kellautti lännenpuoleiselle kyljelleen, se näytti hyvin samanlaiselta – Suomessa asutus eteni etelästä pohjoiseen, Yhdysvalloissa idästä länteen. Heikoiten menee räystäspääskyllä.” Lehikoinen on huolestunut pohjoisista lajeista, joista useat ovat taantuneet. Lintukantojen tilasta Lehikoinen ei ole iloinen. Ne ovat runsastuneet selvästi noin 30 viime vuoden aikana. Sinirinnan ohella useat muutkin Aasiaan matkaavista lajeista ovat vähentyneet. Jos niissä vielä eletään, eletään laskettelusta, luontomatkailusta ja pienpanimoista. Linnustomme tila tunnetaan nyt paremmin kuin kertaakaan ennen. Siinä Suomen linnuston voittajia. Toisaalta National Park Servicen tuottamat kokemukset haisivat väistämättä pakokaasulle. ”Väheneviä lajeja on enemmän kuin runsastuvia”, hän sanoo. Osa vähenemisestä johtuu ongelmista talvehtimisalueilla. Nyt monet kaivoskylät ovat jo autioituneet. Ne esittivät Suomen ja Yhdysvaltojen suojelualueverkostoja. Niin paljon yhdysvaltalaiset ovat meitä luontoasioissa edellä
Kuikan huuto säestää kylttien nakuttelua. ”Kun lähellä on muita suojelualueita, kuten täälläkin, hankinta tulee osaksi verkostoa”, Kaloniemi pohtii yhdessä alueen kartan jostain taikoneen Luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piirin toiminnanjohtajan Juhani Paavolan kanssa. Käpytikat ovat liikkuneet voimakkaasti myös Pohjois-Karjalassa ja niitä on pakkautunut Etelä-Suomeen. Ne lähtevät etsimään parempia ruoka-apajia. 117 miljoonaa kiloa saivat ammattikalastajat silakkaa 2012. ”Nämä kolme saarta säilyvät nyt luonnontilaisina”, iloitsee Päijänteen luonnonperintösäätiön puheenjohtaja Markku Kaloniemi. Kalajoen Letossa häkellyttävät 4800 tikkaa matkalla etelään. Kuvassa kristine-alus vuonna 1959. Troolaus mullisti saaliit 1950-luvulta lähtien. Yksityiset luonnonsuojelusäätiöt ovat kasvattamassa merkitystään. lasse holmström / lehtikuva TURUN YLIOPISTON tutkijaryhmä on löytänyt tieteelle ennen tuntemattoman loispistiäislajin. Tällä hän ylitti Birdlife Suomen Tiira-havaintojärjestelmän ja oman ennätyksensä vuodelta 2001. Käpytikka Maailmalle löytyi uusi loispistiäinen Suomesta Jarmo Pasanen 8 Suomen luonto 16/2013 Suojelukylttien junttaamisessa Päijänteen kivisten saarten maahan on kova työ. Paavola on tyytyväinen uudesta toimi- jasta. antti halkka markus varesvuo Käpytikat ovat nyt liikkeellä. Se vastaa koko itämeren saalista 1900-luvun alkupuolella. ”Sitä on toistaiseksi tavattu vain EteläSuomessa, missä tunturimittarikannat ovat vakaita. antti halkka www.plups.fi (Päijänne), www.luonnonperintosaatio.fi Trooli nousemassa 54 vuotta sitten. Luonto ja ympäristö nyt antti halkka poimintoja Päijänteen luonnonperintösäätiön Markku Kaloniemi on tyytyväinen Pihlajasaarten suojeluun. Cotesia autumnataen vaikutukset tunturimittarikantoihin lienevät vähäisiä. Käpytikat vaeltavat KäpytikkojA vaelsi elokuun alussa virtanaan länsirannikolla. ”Olemme huomanneet, että yksityiselle myydään arvoalue joskus ehkä helpommin kuin valtiolle”, Kaloniemi sanoo. Turun lähikunnista Naantalista, Nousiaisista, Maskusta ja Vahdosta tavattu vainopistiäisten heimoon kuuluva laji on saanut nimekseen Cotesia autumnatae. Aikuisena kolmemillinen hyönteinen elää toukkana muun muassa tunturimittariperhosen toukkien sisällä. Arvelemme, että se pesii saarilla. Seppo Pudas laski 4.8. Tikat näkevät kehittyvistä kävyistä jo nyt, että kuuselle on ensi vuonna tulossa huono käpysato. Paikallisen Päijänteen luonnonperintösäätiön ideana on suojella ja toisaalta kerätä varoja juuri Päijänteen alueella. Ensimmäinen oli metsä Rutalahdessa Leivonmäen kansallispuiston tuntumassa. Valtakunnallisella Luonnonperintösäätiöllä on jo kymmeniä suojelualueita ja satojentuhansien eurojen vuotuinen hankintabudjetti. Yhden harvakseltaan tavatun loispistiäislajin merkitys lienee minimaalinen”, arvioi yliopistonlehtori Tero Klemola. Isompiakin vaellustietoja on 1960-luvulta. Päijänteen saaria suojeluun. Olemme Kuhmoisten Pihlajasaarissa, joista tuli toinen säätiön lahjoitusvaroilla hankkima suojelukohde. Harvoin olen toisaalta nähnyt iloisempaa työporukkaa. ”Kaipaisimme kyllä lisää alueita tarjolle.” Alueet on tarkoitettu myös virkistykseen, ja Pihlajasaarissakin on vain lyhyt maihinnousukieltoaika lintujen takia
Matoja kiiltomadot eivät ole eivätkä tulikärpäsetkään kärpäsiä, vaan molemmat kuuluvat kovakuoriaisiin. Suomen kiiltomadoista tiedetään vielä aika vähän, mutta nyt Oulun yliopiston professori Arja Kaitala on virittelemässä aiheesta tutkimusta. Koiraallakin on kyky vilauttaa valoa, mutta lähinnä vain toukkana. Sillä ehkä viestittiin alun perin pahanmakuisuutta, kuten päivällä liikkuvat hyönteiset viestivät väreillä. antti halkka Syksyn kiiltomatohavaintoja voi lähettää osoitteeseen arja.kaitala@oulu.fi. Siipiä naaras ei lainkaan kasvata, mutta aikuisena se sytyttää lyhtynsä. Tarkkaan ei tiedetä, miksi ryhmässä kehittyi valon tuottamisen kyky. Kun sammakoille tarjottiin valaisevaa ruokaa, ne karttoivat sitä (kuten me ihmisetkin kai tekisimme). ”On kiinnostavaa, että kiiltomadolla naaras houkuttelee koirasta, kun luonnossa yleensä koiras on houkuttelijana.” Arja Kaitala miettii myös, kilpailevatko naaraat koiraista ja miten paljon ne joutuvat panostamaan valon tuotantoon. Tarkoituksena on saada valot tuikkimaan kasvatuslaboratoriossa, jos kasvatus ja rahoitus järjestyy. ilmiömäistä Kiiltomadon kutsu LOPPUKESÄllä iltojen pimetessä huomaamme kiiltomadot. Kenelle valo sitten palaa, siinä yksi arvoitus. Pienet viehättävät valot tuikkivat ruohikossa. juho rahkonen Kiiltomatonaaraan valossa on vielä paljon arvoitusta. Valon on luultu sammuvan, kun koiras on hedelmöittänyt naaraan, mutta Kaitala on jo saanut selville, ettei naaras noudatakaan tätä patriarkaalista uskomusta. Ne ovat naaraiden lähestymisvaloja koiraille, jotka lentävät seuraa hakien. ”Aion tutkia sukupuolivalintaa”, hän kertoo. Kiiltomadon naaras sytyttää lyhdyn houkutukseksi koiraalle. 16/2013 Suomen luonto 9
Hätkähdyttävän näköinen ampiaishämähäkki on viime vuosina levinnyt etelästä Suomeen. Tämä yksilö kuvattiin 3.8. Laji leviää tehokkaasti. Toistaiseksi tiedossa on vasta parikymmentä esiintymispaikkaa. henrik kettunen Luonto ja ympäristö nyt poimintoja Hopearuutanoita Oletko nähnyt ampiaishämähäkin. Ruutanoita päätettiin kalastaa pois. Hopearuutanaa on tavattu Kymijoesta, Porvoon edustalta, Salosta ja Aurajoesta. Ampiaishämähäkin naaraasta ei voi erehtyä. Hopearuutananaaraat pystyvät tuottamaan naarasjälke- antti halkka Pauli Eriksson Havaintoja toivotaan Luonnontieteelliseen museoon osoitteeseen timo.pajunen@helsinki.fi. läisiä ilman hedelmöitystä jo kahden vuoden ikäisinä. 2013 Turengissa. Laji on todennäköisesti tullut Virosta, jonne sitä on istutettu 1940-luvun lopussa. Helsingissä sitä on saatu Vanhankaupunginlahdesta sekä Mäntyniemen lammesta, presidentin naapurista. ”Ongelmaan pitäisi reagoida välittömästi”, iktyonomi Henrik Kettunen sanoo. Hopearuutana valtaa vesiä ruutanan itäaasialainen sukulainen hopearuutana levittäytyy etelärannikolle. Veden laatu koheni ja myös linnut palasivat. Hopearuutanat syövät osin samaa ravintoa kuin linnut. Pöyhimällä pohjaa ne samentavat vettä, jolloin selkärangattomien suojapaikat katoavat. ”Hopearuutana on tulokaslajina ihan horror-kala. Se viihtyy lämpimien lampareiden lisäksi lahdenpohjukoissa. Nyt Suomen ympäristökeskus, VarsinaisSuomen ely-keskus sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos selvittävät hopearuutanan ja linnuston välistä yhteyttä. Katkoviiva on lämpötila vertailujaksolla 1961–1990. Näin on käynyt Salon jätevesilaitoksen entisissä puhdistusaltaissa, jotka ovat nyt osa luonnonsuojelualuetta. Naaras (kuvassa) on helppo tunnistaa isosta koostaan ja raidoistaan, kun taas koiras on pieni ja vaatimattoman oloinen. Viime vuosikymmen oli lämpimin Vuosikymmenten keskilämpötila 1800-luvulta 2000-luvulle Ympäristöministe ri Ville Niinistö MT V3:n Nettivieras-blog issa 6.8.2013. Suomen ympäristökeskuksen hämähäkkityöryhmä valitsi sen vuoden hämähäkiksi ja toivoo havaintoja sen leviämisestä. Biologiassa on kuitenkin tärkeä ero. Ruumiin pituuskin on jopa 1,5 senttiä. Tuoreessa vieraslajistrategiassa hopearuutana on luokiteltu paikallisesti haitalliseksi, samoin kuin kirjolohi. 2001 2010 graafi marika eerola, lähde WMO ”S uu re t nis äk kä ät ovat lu ontomm e rik ka us , lu ontom at ka ilu n va ltt i eik ä mikä än sie tä mi sen asia. Vesilinnut lähes katosivat. 10 Suomen luonto 16/2013 14.26 14.225 14.12 13.950 13.89 13.95 13.92 13.93 13.95 1951 1960 1961 1970 1971 1980 13.76 13.675 13.400 13.68 13.67 13.59 1881 1890 1891 1900 1901 1910 13.64 1911 1920 1921 1930 1931 1940 1941 1950 1981 1990 1991 2000 Ilmaston lämpeneminen näkyy selkeästi, kun tarkastellaan vuosikymmenien keskilämpötilaa. Hanna-kaisa hellsten IlmAkuva Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa. Tämän vuoksi asiasta on tärkeää pitää meteliä”, Kettunen sanoo. Kala voi uhata lintukosteikkojen monimuotoisuutta. ” MAAILMAN LÄMPÖTILA (?C) Oho! 14.47 14.500
Tuulivoima ja aurinkovoima tulevat vielä sen päälle. Jasmin Awad / istockphoto Miten selvitit asiaa. Toisaalta kakkua ei liioin haluta jakaa lukuisten pienten tuottajien kesken. alice karlsson Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Ympäristölle edut olisivat kiistattomat, kunhan luonnonvarojen ryöstökäyttö kestävän energiahuollon nimissä estetään. Puuttuu järjestelmiä, johon olisi helppo liittyä ja säädöksetkin vastustavat. Kukin bioenergian osa-alue selvitettiin omalla menetelmällään: osittain laskennallisesti ja osittain valtakunnallisiin tilastoihin perustuen. Tarvittavat investoinnit ovat suuria. Se toimii bisneksen ja maksimaalisen taloudellisen tuoton ehdoilla. Maan mitassa kansantalouden hyöty olisi huomattava, vaikka fossiilisessa energiassa liikkuva raha vähenisi. Nykyiset laitteet toimivat ja tuottavat, eikä uuteen ja epävarmaksi koettuun satsata. Tarvitaan asenteiden kypsymistä, yleistä hyväksyntää sekä parempia säädöksiä ja toimintamalleja, teknistä kehitystä sekä ennen kaikkea parempaa taloutta ja mieluusti myös tukea. ”Suomessa on uusiutuvaa energiaa yllin kyllin” Kuinka paljon käyttämätöntä potentiaalia on. Kun energiasektori yksityistettiin, energiahuollon tilalle tuli energialiiketoiminta. Mitä etuja omavaraisuuden saavuttamisesta olisi. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Sitä on niin paljon, että maaseutuvaltaiset maakunnat voisivat olla lähes omavaraisia pelkästään bioenergialla. Miksi pienimuotoinen bioenergia jää meillä hyödyntämättä. Pekka Peura raha jäisi omalle alueelle, ja maaseutu voisi palvella kaupunkeja samoin kuin ravinnon tuotannossa. Omatoimiset keksijät ja pelottomat kokeilijat ovat jo asialla, mutta suurta enemmistöä saadaan vielä odotella. Lisäksi maaperään ja veteen on sitoutunut runsaasti energiaa, ja tuulen sekä auringon voima on liki ehtymätöntä. Ne ovat kaikkialla ympärillämme kuten metsien ja peltojen biomassa, kotieläinten lanta ja muut biojätteet. Susanna laurila Missä käyttämättömät uusiutuvat energiavarat piilevät, Suomen uusiutuvia energiamuotoja kartoittanut filosofian tohtori Pekka Peura. Siihen kuuluu usein suuri mittakaava ja keskitetty tuotanto, jota pidetään itsestään selvänä. Vanha rakenne on pystytetty julkisin varoin ja fossiilista energiaa tuetaan edelleen enemmän kuin uusiutuvaa. 16/2013 Suomen luonto 11. Uusiutuvan energian saatavuutta tutkittiin 15 maaseudun pienalueella, kahdessa maakunnassa ja tarkennetusti vielä joistain seutukunnista. Mitä tavoitteen saavuttamiseksi pitäisi tehdä. suora linja Sakari Alasuutari / vastavalo Lanta soveltuu hyvin biokaasun tuotantoon. Tämä riippuu näkökulmasta ja arvioijasta: Maaseutualueilta kaikki nyt ulos energian ostamiseen virtaava Maaseutumme voisi olla energiaomavarainen pelkästään bioenergiaa tuottamalla, sanoo Vaasan yliopiston Levón-instituutin kehittämispäällikkö Pekka Peura. Miksi energiayhtiöt eivät tartu tilaisuuteen
Niilin herruus reuters / lehtikuva afrikka Egyptin ja Etiopian välille syttyi kesällä voimakas kärhämä, kun Egypti pelkää, että Etiopian rakenteilla oleva jättipato vaarantaa sen vedensaannin. Egypti pelkää, että voimalapato vaikeuttaa sen kasteluveden saantia. Etiopia on nyt kyseenalaistanut Egyptin määräysvallan. menossa uuteen jakoon V iime vuosikymmenet Egyptillä on ollut määräysvalta Niilin vedenkäyttöön: yläjuoksun maitten on hyväksytettävä sillä kaikki suunnitelmat. Ke- Fridmar Damm / skoy Toimittanut jorma laurila maailmalta Niilin alajuoksua Assuanissa Egyptissä.. Sudan ja Egypti eivät lisää virtaamaan käytännössä tippaakaan. 12 Suomen luonto 16/2013 Jättivoimala rakennetaan kokonaan Etiopian omalla rahoituksella. Hankkeen käynnisti jo edesmennyt pääministeri Meles Zenawi, joka sai koko Etiopian hankkeen taakse. Lähes viisi miljardia dollaria maksavan voimalan arvioidaan valmistuvan vuonna 2017. Jokainen valtion palveluksessa oleva joutuu antamaan hankkeelle kuukauden palkan vuodessa. Ne yhtyvät Niilin pääuomaksi Sudanin pääkaupun- gin Khartumin kohdalla. Ne vain kuluttavat vettä. Etiopia alkoi ilman neuvotteluja rakentaa vuonna 2011 Afrikan suurinta, 6000 megawatin vesivoimalaa Sinisen Niilin keskijuoksulle Gubaan noin 40 kilometrin päähän Sudanin rajasta. Rakentajaksi valittiin ilman kilpailutusta italialainen Salini Costruttori. Vuodesta 1929 alkanut herruus on perua Britannian siirtomaakaudelta. Afrikan suurin voimalapato nousee Gubaan Sinisen Niilin keskijuoksulle. Etiopia on katsonut, että sillä on oikeus kyseenalaistaa siirtomaakauden aikainen sopimus, koska Sininen Niili tuo peräti 85 prosenttia Niilin vedestä, Valkoinen Niili loput. Padosta ei tehty etukäteen lainkaan ympäristövaikutusten arviointia. Sudanin vedensaanti turvattiin 1959. Pato on nimeltään Ethiopian Grand Renaissance Dam, ja sen on tarkoitus hyödyttää myös Etiopian naapurimaita. Vaikutuksia vesimääriin ja virtauksiin selvitti vasta tänä kesänä kansainvälinen tutkijaryhmä, mutta selvitystä ei ole annettu julkisuuteen. Nykyinen pääministeri, Suomessa insinööriksi valmistunut Hailemariam Desalegn on jatkanut samalla linjalla
Sudan ja muutamat yläjuoksun maat ovat ilmoittaneet tukevansa voimalan rakentamista. Sudanin vedensaanti turvattiin 1959. Myös luontomatkailu on ollut vaikeuksissa. Lisäksi piakkoin voidaan ehkä valmistaa tartuntaa estävää geeliä. • Etiopian Tanajärvestä alkava Sininen Niili tuo 85 prosenttia Niilin vedestä ja Itä-Afrikan Victoriajärvestä alkunsa saava Valkoinen Niili loput. Myös Egyptille tärkeä maatalous on miltei täysin keinokastelun varassa. Muut yhtiöt ovat julkisesti ilmoittaneet pysyvänsä puiston ulkopuolella. Uudet tutkimukset ovat paljastaneet myrkyn tuhoavan myös syöpäsoluja. Washingtonin yliopiston tutkijat ovat havainneet, että myrkyn sisältämä melittiini-proteiini tuhoaa taudin aiheuttavia viruksia. Siitä tehdään salvoja, voiteita, ja injektiovalmisteita, joilla hoidetaan muun muassa reumasai rauksia, kroonisia kipuja, traumoja, arpia, kuulohäiriöitä ja psoriasista. Valtio on vuokrannut Soco International PLC -yhtiölle öljynetsintään laajoja alueita myös puiston sisältä. • Niilin vesistöalueen valtiot ovat Egypti, Sudan, Etelä-Sudan, Etiopia, Eritrea, Kongon demokraattinen tasavalta, Kenia, Tansania, Uganda, Ruanda ja Burundi. Se on suunniteltu tehtäväksi viidessä vuodessa, mi- kä tarkoittaa virtauksen vähenemistä jopa viidenneksellä pitkäksi aikaa ja tietäisi ongelmia veden saannissa alajuoksulla. Öljyn etsintä, poraus ja kuljetus ovat luonnolle erittäin vahingollista toimintaa. Sittemmin tunteet ovat tasoittuneet ja molemmat maat ovat vakuuttaneet haluavansa neuvotella asiasta rakentavasti. tutkimus Mehiläisten myrkystä näyttää löytyvän uusi tehokas lääke immuunikatosairaus HIV:n hoitoon ja torjuntaan. Jorma laurila 16/2013 Suomen luonto 13. Tarkoitus olisi ostaa sähköä 2000 megawatin tehon verran. Ne tuhoaisivat matkailun ja monien muiden paikallisia työllistävien elinkeinojen toimintaedellytykset. Lähes kaikki sen yli 80 miljoonasta asukasta elävät joen varrella. • Egyptillä on ollut vuodesta 1929 määräysvalta Niilin veteen. Siten pitemmän päälle voimala ei vähentäisi veden määrää. Uhanalaisia kädellisiä edustaa muun muassa veikeä sinimarakatti. uutisia HIV-lääke mehiläisten myrkystä markku larjavaara / lehtikuva Sininen Niili ja Valkoinen Niili yhtyvät Sudanin Khartumissa Niilin pääuomaksi. Virungan kansallispuistoa varjostaa öljynetsintä nasa / NOAA / Suomi npp Suuri kysymys on, miten ja kuinka nopeasti valtava patoallas täytetään. Joet yhtyvät Sudanin Khartumissa Niilin pääuomaksi. Puistossa asustaa noin 200 maailman 750 vuorigorillasta. Egypti on jopa ehdottanut, että se voisi rahoittaa voimalinjan rakentamisen voimalasta Egyptiin. Toisin kuin muut Niilin alueen valtiot Egypti on täysin riippuvainen Niilistä. egypti NI Niili Simpukankuoressa Jorma Laurila sudan Khartum eritrea Tanajärvi Pato etiopia etelä-sudan kongon demokr. Sopiviin nanokantajiin liitetty melittiini tehoaa vain kohdevirukseen eikä vahingoita ihmisen omia soluja. Puisto on kärsinyt pitkään levottomuuksista ja sisällissodasta, jonka uhreiksi on joutunut vuorigorillojakin. Etiopia on vakuuttanut, ettei se käytä altaan vettä keinokasteluun. kongon DT Virungan kansallispuisto Kongon demokraattisen tasavallan koillisnurkassa on Afrikan vanhimpia ja hienoimpia suojelualueita. Tutkimukset ovat osoittaneet että melittiini-pistoksilla suoraan suoneen voidaan hoitaa jo tartunnan saaneita. Siellä voi myös hyvällä onnella tavata mystisen okapin, joka on kirahvin ainut elossa oleva sukulainen. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että veden määrä voisi jopa kasvaa, koska haihtuminen patoaltaassa ylhäällä vuoristossa on vähäisempää kuin alavassa ja paahteisessa Egyptissä. Se on myös Unescon maailmanperintökohde. tony camacho / Science Photo library / skoy säkuussa nyt jo syrjäytetty presidentti Mohammed Mursi uhkasi tarvittaessa jopa sodalla ja totesi, että ”puolustamme jokaista Niilin vesipisaraa verellämme”. tasavalta uganda kenia Victoriajärvi ruanda burundi tansania Erkki Makkonen Lähde: http://www.medicalnewstoday.com Uhanalaisia sinimarakatteja elää Virungavuorilla. Viime vuosina puisto on saanut riesakseen öljy-yhtiöitä. I LI • Pituus 6695 kilometriä. Mehiläisten myrkystä löytyy apu myös moneen muuhun vaivaan
teksti RAINER RAJAKALLIO / kuvat TEEMU RINTALA 11/2011 14 Suomen luonto 16/2013. Suppiloiden koko kertoo lähinnä siitä, kuinka nälkäinen leijona on. Suomen muurahaiskorentojen lentoaika alkaa kesäkuussa ja päättyy syyskuun puolivälissä. Ne muistuttavat sudenkorentoja, lähinnä neidonkorentoja. Toukka liikkuu perä edellä ja kaivautuu siten myös hiekkaan, johon se lapioi päällään suppilon. Jos saalis yrittää paeta, leijona viskaa perään annoksen hiekkaa, joka saa aikaan vyöryn suppilon rinteessä ja vetää saaliin uudelleen pohjan tuntumaan. Kuukauden laji: muurahaiskorento K evyessä hiekkamaassa näkyy suppilomaisia halkaisijaltaan noin viisisenttisiä kuoppia. muurahaiskorennon elämänvaiheet tunnetaan vieläkin melko huonosti. Muurahaiskorento on hyönteismaailman Jekyll ja Hyde. Onkohan alueella ollut pienten ufojen kokoontumisajot. Sen pohjalle leijona asettuu vaanimaan. Sitten naaras laskeutuu munimaan mieluiten suojaiseen hiekkatöyrääseen. Sudenkorennoista poiketen tulokkailla on pitkähköt, kärkeään kohti paksunevat tuntosarvet ja verkkokuvioiset siivet. Mitä ilmeisimmin ne liikkuvat lähinnä öisin, koska niitä pääsee kovin harvoin näkemään, mutta sopivaan paikkaan viritetyllä valorysällä ne käyvät tavan takaa. Ne ovat muurahaiskorentoja. Joskus se lähtee yön selkään ja hakeutuu uuteen Kotimaisia leijonia Ensin leijona ja sitten hento siivekäs. Sieltä kapuaa ylös melko suuria hyönteisiä, jotka pinnalle päästyään lennähtävät lähivarpuihin ja oksille kuivattelemaan itseään. Yön hiljaisuudessa koiras ja naaras parittelevat samassa asennossa kuin sudenkorennot. Muurahaisleijonalla on säkkimäinen takaruumis ja jykevä pää, josta sojottavat komeat pihdit. Kesäisenä yönä dyynin tai harjunreunaman maaperä lähtee liikkeelle. Se on muurahaisleijona, muurahaiskorennon toukka. Muurahaiskorennon keijukaismaista lentovaihetta ja leijonaa on vaikea mieltää samaksi lajiksi. Jos se ei ole saanut pitkään aikaan ruokaa, sitä suuremmaksi leijona kuoppansa kaivaa. Kun epäonninen hyönteinen kuten muurahainen, kovakuoriainen tai hämähäkki juoksee kuopan reunan yli, se valuu hiekan mukana pohjalle. Tarkkaan katsoen suppiloiden pohjalla majailee otus, joka esiin kaivettuna näyttää skifikauhuleffasta lainatulta. Siellä leijona nappaa sen pihteihinsä ja imee kuivaksi
Merkiksi jäävät ohuet vanat. n aitomuurahaiskorento (Myrmeleon formicarius) Alla vasemmalta pikkumuurahaiskorento, muurahaisleijona ja aitomuurahaiskorento. Syksyllä ilmestyy tutkija Teemu Rintalan kirjoittama teos Suomen verkkosiipiset, jossa on tietoa myös muurahaiskorennoista. Muurahaisleijonan kraatterimaisia pyyntikuoppia. • Siipien kärkiväli enintään 10 senttiä. Pohjoisin yksittäinen löytö on Kemijärveltä. • Levinnyt Etelä-Lappiin saakka, mutta elää vain siellä täällä esiintymisalueellaan. • Tavattavissa harjukankailla, hiekkakuopissa ja hiekkarannoilla siellä, missä maaperä koostuu pienirakeisesta, kevyestä hiekasta. Tällä safarilla ei tarvita maastoautoja eikä norsupyssyjä; tavalliset retkivarusteet riittävät. Suomessakin voi kuka tahansa metsästää leijonaa. Etuselän sivuissa melko laaja keltainen alue. Lähde: Teemu Rintala toukka elelee ja talvehtii hiekassa pari kolme vuotta ja koteloituu keväällä kuoppansa alle. Pikkumuurahaiskorentojen elinalue sijoittuu etelärannikolle Paraisten ja Hangon välisille dyynihietikoille. Suomessa elää kaksi lajia, aitomuurahaiskorento ja pikkumuurahaiskorento. pikkumuurahaiskorento (Myrmeleon bore) • Siipien kärkiväli enintään seitsemän senttiä. Hienohiekkaisen kuopan reuna murtuu ja saalis putoaa varmaan kuolemaan. Harvinainen pikkumuurahaiskorento on tavattavissa nykytiedon mukaan vain Hangon ja Paraisten välisiltä dyyneiltä. MUURAHAISKORENNOT paikkaan. Ihminen kokee leijonan pureman luultavasti ampiaisenpiston kaltaisena. Levinneisyyskartat ovat täsmentyneet huomattavasti Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelman (Putte) ansiosta. Aitomuurahaiskorento on levittäytynyt melkein koko maahan, mutta esiintyy silti vain siellä täällä harjukankailla, hiekkakuopilla ja hiekkarannoilla. 16/2013 11/2011 Suomen luonto 15. Sieltä kapuaa esiin aikanaan siivekäs kaunotar. Aitomuurahaiskorentoja elää Lapin eteläosiin asti. • Etuselän sivujen keltainen alue pienempi kuin aitomuurahaiskorennolla. Saaliiksi voi saada arvokasta tietoa vieläkin huonosti tunnetuista muurahaiskorennoista
16 Suomen luonto 16/2013. Kuivina aikoina tuoreet kosteapohjaiset havumetsät ovat parhaita paikkoja. Niistä tärkeimmät ovat laajapesäinen kori, jossa ehkä on vielä lokeroita eri sienilajeja varten, harjapäinen sieniveitsi ja sadevaatteet. Pidemmälle tekniikkaan vihkiytynyt ottaa mukaansa gps-paikantimen, jolla voi löytää edellisvuotiset sienipaikat ja varmistaa suunnan säilymisen. Ajankohta ja vallinnut säätila määräävät millaiseen maastoon kannattaa mennä. teksti Lasse Kosonen Syksyn läheisyys saa sienistä innostuneen ylikierroksille. Nyt se alkaa taas: sienihulluus. Ruokasienien valikoima kasvaa Risto Puranen / Vastavalo Ensimmäinen kantarellisaalis herauttaa veden kielelle. Jos taas on ollut pitkään sateista, voi mäntykankailtakin löytää runsaasti sieniä. Hän varustautuu maastoretkelle asianmukaisin välinein
17. Kosteikkovahveroita. 16/2013 Suomen luonto Jorma Jämsen / Vastavalo Sieniaika alkaa olla parhaimmillaan
Jos nurminahikkaita löytää saasteettomalta paikalta toukattomina, niissä voi maistaa pekonin mainion maun. Eräs näistä on sikurirousku, pienikokoinen kangasrouskua muistuttava sieni, jonka tuoksu saa nenähermot kutajamaan: curry tai sikuri. Mustavahakas sopii mainiosti kuivattavaksikin. Tuoksun huomaa parhaiten kuivatuista sienistä, mutta sen aistii helposti kosteassa metsässäkin. Lisäksi siitä saa selvästi paremmanmakuista viinaa kuin kantarellista. Vaaleaorakkaan tunnistaa lakin alla olevista hauraista piikeistä. Parhaiden ruokasienten kirjo alkaa olla kasassa, kun lisään luetteloon vielä vaaleaorakkaan ja mustatorvisienen. Lisäksi olen mieltynyt kultarouskuun ja nyttemmin myös nurminahikkaaseen, siihen pieneen kellanruskeaan, kaaria ja kehiä nurmikoille muodostavaan sieneen. Sikurirouskua monipuolisempaa sientä on vaikea löytää: olen käyttänyt sitä lihapullissa, kastikkeissa, muhennoksissa, lihamurekkeen täytteenä, sienipiirakassa ja jopa perunamuusissa. Ei mitään uutta. Korvasieni Mustavahakas Kultarousku Lasse Kosonen lasse kosonen Nurminahikas lasse kosonen Sikurirousku. Ne jotka pitävät suo- Lassen suosikit Korvasieni pitää käsitellä huolellisesti. Sen satokausi kestää lokakuulle. Sikurirousku sopii parhaiten kuivattavaksi, eikä se tarvitse esikäsittelyä. Tuoksuva sikurirousku Sienifriikki haluaa oppia. Valkoisia sieniä syytä varoa pasi päivärinne Mutta entä muut rouskut, joita Suomen kansa rakastaa kuin ruisleipää ja lauantaisaunaa. Perinteiset kantarellit ja rouskut nakataan koppaan, mutta niiden lisäksi metsä on täynnä uusia ruokasieniä. Sitä löytyy etelästä Oulun korkeudelle asti, mutta Lapista se puuttuu. Sikurirousku kasvaa tuoreissa kuusikoissa usein varsin runsassatoisena. Sikurirousku kuuluukin ehdottomiin sienisuosikkeihini korvasienen ja mustavahakkaan ohella. lasse kosonen timo viitanen / cARTINA Mustatorvisieni on monen havittelema herkku
16/2013 Suomen luonto 19 Lasse Kosonen Nurminahikas tekee usein niin sanotun noidankehän. lasse kosonen lasse kosonen Sikurirousku tuoksuu aromikkaasti. ”Nurminahikkaassa voi aistia pekonin mainion maun.” Kultarousku on mieto. jukka vauras Nurminahikas kasvaa nimensä mukaisesti nurmikolla. Sitä ei tarvitse ryöpätä. Tällaisen kehän sienet ovat kaikki samaa yksilöä.
Tuon tervanvärisen ja runsassatoisen sienen mainetta on vähitellen alettu palauttaa. Kangaskeltavalmuskaa ei nykyisin suositella ruokasieneksi. Kokeneelle tunnistaminen on helppoa. Mustarouskusta sen sijaan riittää kyseltävää: ”Voiko sitä syödä. pasi nokelainen / Cartina Suippumyrkkyseitikki on myrkyllisimpiä sieniämme. Olen syönyt sitä koko ikäni, enkä vielä ole kuollut!” Tyypillisiä kommentteja sienineuvonnassa. 1990-luvulle asti se tunnettiin vain eteläisimmästä Suomesta, mutta esimerkiksi Tampereella sitä näkee jo eri puolilla kaupungin nurmikoita ja puistoja. Kärpässienten heltat sen sijaan pysyvät valkoisina. huhtikuuta. Ihmisiä oli kuollut kangaskeltavalmuskan aiheuttamaan myrkytystilaan, rabdomyolyysiin. Viimeksi tällainen myrkytysten aalto tapahtui 2010, jolloin yksi henkilö menehtyi kerättyään valkokärpässieniä kuusiherkkusieninä. Siihen asti niitä oli pidetty erinomaisina ruokasieninä ja mainiona lisänä loppusyksyn sieniruokavalioon. Suomessa kevätkaunolakki on selkeästi kesäkuun sieni. Jotkut sienilajit ovat leviämässä pohjoiseen. Kevätkaunolakki on kaikin puolin mainio, mieto, jauhontuoksuinen ruokasieni, joka kasvaa kulttuuripaikoilla, nurmikoilla, puutarhoissa ja lehdoissa muodostaen usein näyttäviä kaarimaisia noidankehiä. lasse kosonen Josef Lubomir Hlasek lasse kosonen Mustarouskua vierastetaan suotta. lasienistä käyttävät niitä edelleen. Entä voiko valkoisia sieniä syödä. Tästä syystä aloittelevan sieniharrastajan on syytä pidättäytyä valkoisten sienten käytöstä. Herkkusienten heltat ovat jo nuorena punertavat tai harmaat ja käyvät lopulta lähes mustiksi. Sitten Ranskasta kuului kummia. Joinakin syksyinä suippumyrkkyseitikin ohella vaarallisin sienemme valkokärpässieni on varsin runsassatoinen ja tällöin on suuri riski poimia se herkkusienenä. Syyksi voidaan epäillä ilmastonmuutosta, mutta takana voivat olla myös monimutkaisemmat syy- ja seuraussuhteet. Pahamaineisen valkokärpässienen heltat ovat aina valkoiset. Sen englanninkielinen nimi St Georges Mushroom johtuu sen kukoistamisesta Yrjön päivän aikoihin 23. 20 Suomen luonto 16/2013 2000-luvulla keltavalmuskat tuomittiin likimain myrkkysieniksi. Eräs pohjoiseen kipuavista on kevätkaunolakki, kesäkuun sieni, joka ulkomailla tunnetaan verrattomana ruokasienenä. Rabdomyolyy-. lasse kosonen Vältä keltavalmuskaa Kevätkaunolakki on mainio ruokasieni. Ehkä se on syytä keittää tavallista huolellisemmin eikä syödä perättäisillä aterioilla, mutta ketään se ei tiettävästi ole tähän mennessä myrkyttänyt. Toki voi, mutta kannattaa olla varovainen. lasse kosonen Kevätkaunolakki leviää kohti pohjoista Herkullisen kuusiherkkusienen heltat ovat tummat
Tuoreita havuvaltaisia metsiä kannattaa koluta alkusyksyllä, myöhemmin mäntykankaillekin nousee sieniä. Saasteettomien paikkojen nurmikoilta voi kerätä herkkusieniä, ukonsieniä, nurminahikkaita, tatteja ja rouskuja. Varaudu myös hirvikärpäsiin, jos koet ne epämiellyttäviksi. Ota sieni maasta kokonaisena (jalan tyvi mukaan), mutta puhdista se roskista paikalla. Menkää metsään! Siellä niitä on. Missä sienet kasvavat. Jälkimmäiset edellyttävät kuitenkin havu- tai lehtipuiden läsnäoloa. Hyvä sienikori on laajapesäinen. Myös lehtomaisissa metsissä on runsaasti haperoita, rouskuja ja tatteja. Timo nieminen / kuvaliiteri Tuore kangasmetsä on taattua sienimaastoa. Mukaan sienikori, harjapäinen sieniveitsi ja tarpeen mukaan sienikirja (myös kännykkään saa ladatuksi siententunnistusoppaan) ja mahdollisesti gps-laite. 16/2013 Suomen luonto 21. Muovipussiin voi kerätä vain vahveroita, muut sienet rikkoutuvat ja muhjuuntuvat. sieniretkelle Ia Ahonen / Vastavalo Pukeudu sään mukaan (kumisaappaat). Epävarmat sienet kannattaa tallettaa kokonaisena ja säästää tunnistamista varten. Puhdista ja käsittele sienet heti kotiin tultuasi, jos et tehnyt sitä jo metsässä. Pihapiirien sienissäkin on paljon syötävää, mutta silloin kannattaa muistaa etäisyys vilkkaaseen liikenteeseen. Jos tunnet sienen, voit paloitella sen valmiiksi jo metsässä. Hyvä sienikori on laajapesäinen ja ilmava, jossa on lokeroita sienten lajittelemista varten
Punertuva pillistö, jalan musta, isosilmäinen verkkokuvioin-. Poimijoiden ja ostajien verkosto on toiminut tehokkaasti ja Dalla Valle Oy on vienyt Suomesta herkkutatteja Italiaan vuosittain jopa satojatuhansia kiloja. Matsutake ja tryffelit ovat Suomen uusimmat sienihitit. Miten erinomaisena ruokasienenä tunnettu ja meilläkin paljon käytetty sieni yhtäkkiä muuttuu vaaralliseksi myrkkysieneksi. Kehnäsieni on runsaimmillaan elo–syyskuussa. Se on ruokasienenä täysin herkkutattien veroinen. 22 Suomen luonto 16/2013 nen valkoreunainen lakki. Ne pitää kuitenkin kypsentää perusteellisesti, sillä huonosti valmistettuna ja raakana ne voivat aiheuttaa vatsavaivoja. Onneksi potilas toipui lyhyen sairaalassaolon jälkeen. Samoin on käynyt kuusenpunikkitatin, joka on yhdistetty männynpunikkitattiin. Epäiltiin myös, että Ranskassa kasvaa jokin toinen lähilaji. Sappitatti on varhainen laji, sen esiintymishuippu on jo elokuussa ja syyskuussa sitä tapaa enää vain vähän. Sen voi äkkiseltään sekoittaa herkkutattiin. Sen kuvasi tieteelle sieniguru Mauri Korhonen vuonna 2007 ihmeteltyään aikansa männikössä kasvavaa tattia, jolla on maitokahvin väri- lasse kosonen lasse kosonen Josef Lubomir Hlasek lasse kosonen Lehtopunikkitatti on muiden punikkitattien tapaan mainio ruokasieni. Tateista kelpaavat lähes kaikki Kotimainen tattikauppa saatiin italialaissyntyisen Loreno Dalla Vallen ansiosta käyntiin 1997. Samaan aikaan herkkutattien joukko on kasvanut uudella jäsenellä, kangasherkkutatilla. Suomessakin on sattunut yksi keltavalmuskan aiheuttama myrkytystapaus, joka johtui perättäisten, runsaiden valmuskaruokien syömisestä. 1980-luvulla uusina lajeina kuvattiin keltapunikkitatti ja lehtopunikkitatti. Keltapunikkitatti sen sijaan on hollantilaisten tutkijoiden mielestä yhdistettävissä koivunpunikkitatin vaihteluun kuuluvaksi. Tutkijat ovat osoittaneet, että lehtopunikkitatti on se aito haavanpunikkitatti ja ”alkuperäinen” haavanpunikkitattimme on saanut uuden tieteellisen nimen. Sienimetsässä kannattaa edelleen muistaa sappitatti. Asiantuntijat kuitenkin olivat varmistaneet sienet kangaskeltavalmuskaksi, mutta ilmeni, että valmuska-aterioita oli syöty kolmena perättäisenä päivänä. Myös punikkitattien perheryhmä elää. Sappitatilla on jalassa tumma verkkosukka. Näistä taksonomisista kommervenkeistä huolimatta kaikki punikkitatit ovat mainioita ruokasieniä. si on lihassoluja tuhoava tila, joka saattaa johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja tukkeutumiseen. Suomessa hämmästeltiin. Japanilaisten herkun, tuoksuvalmuskan eli matsutaken, vuosittaiset sadot taas vaihtelevat suuresti, joten siitä pääsee harvoin nauttimaan. Tuoksuvalmuska eli matsutake on japanilaisten suosikki. Erehtyminen ei ole vaarallista, mutta sieniruokaan eksynyt yksikin sappitatin lakki pilaa aterian sapenkarvaalla maullaan. ismo pekkarinen / kuvaliiteri Kangasherkkutatti on herkkutatin veroinen ruokasieni
Lajintuntemuksen lisääminen onkin hyvin tärkeä elintarviketurvallisuuteen vaikuttava tekijä. Italialainen Lagotto Romagnolo on touhukas ja iloinen koirarotu, jota on käytetty Italiassa tryffeleiden, tartuffojen, etsintään. Nyt Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ylläpitää ohjeellista listaa suositeltavista ruokasienistä, joita ovat herkkutatit kangastatti punikkitatit voitatti haaparouskut kangasrousku karvarousku Tryffelit tulevat Tämän vuosituhannen hittituote olivat myös tryffelit. Lisäksi sille on tapana kasvaa muurahaispesissä ja lahokantojen tyvellä. Maankamaran alta löytyi paitsi tryffeleitä myös monia muita maanalaisia sieniä, jopa Suo- leppärouskut isohapero kangashapero keltahapero viinihapero mustavahakas kehnäsieni mesisienet keltavahvero eli kantarelli suppilovahvero mustatorvisieni lampaankääpä vaaleaorakas rusko-orakkaat korvasieni huhtasienet tuoksuvalmuska eli matsutake viljellyt ruokasienet Opetushallitus on juuri julkaissut kirjan Sienimetsästä markkinoille (Tea von Bonsdorff, Arja Hopsu-Neuvonen, Seppo Huhtinen, Jarkko Korhonen, Lasse Kosonen, Simo Moisio ja Jorma Palmén), joka pohjautuu Suomen kauppasienet -oppaaseen. Timo Nieminen / kuvaliiteri ti ja maitokahvinvärinen lakki erottavat sen yleensä tavallisesta herkkutatista. 16/2013 Suomen luonto 23. Ja Suomeen hankittiin ensimmäiset tryffelikoirat. Viena Kytöjoki / Lehtikuva Kesän sienikausi alkaa ruokakaupoissa kantarelleilla. Ruokasieniasetus kumottiin 1.7.2012. Kauppasienistä suositeltaviin sieniin Kauppasienet poistuivat lainsäädännöstä viime vuonna. Lahtelainen tämän rodun omistajapariskunta ryhtyikin kouluttamaan koiriaan maassa kasvavien sienten etsintään. Kehnäsieni yhdistettiin seitikkeihin ja kuuluu nyt tuohon monisatapäiseen joukkoon. Kehnäsienikö seitikki. Herkkutatit ovat haluttuja ruokasieniä. Aiemmin tryffelien kasvamiseen Suomessa suhtauduttiin ääriharvinaisina poikkeuksina. Periaatteessa kaupata saa sieniä kuin sieniä, kunhan varmistetaan, että ne ovat turvallisia. Se on tärkeää sieniharrastajallekin. 2000-luvun alussa niitä alkoi kuitenkin löytyä, milloin ihmisten perunamailta, milloin komposteista tai kukkapenkeistä. Eihän demonisoituja seitikkejä voi syödä! Suomalainen nimi sen sijaan pysyi kehnäsienenä, eikä sitä muutettu kehnäseitikiksi. Poimijan ja myyjän vastuu sienten turvallisuudesta ostajalle korostuu. Nimenmuutos olisi voinut karkottaa kehnäsienen oppineet etäälle tästä mainiosta ruokasienestä. Monien mielestä jo pelkkä sana seitikki sisältää sekä syytöksen että tuomion. Kirjassa on uusia sienilajeja ja sienten markkinointiin ja kaupalliseen poimintaan liittyvää tietoutta (www.oph.fi /verkkokauppa). Tämän jälkeen on vain suositeltavien sienilajien ryhmä, joka noudattaa paljolti vanhaa kauppasieniluetteloa
Tryffeleiden viljely aloitettiin Juvan Tryffelikeskuksessa. Kirjan lukemista ja sienimaailman ymmärtämistä helpottaa kattava suomenkielinen sienitieteellinen sanasto. lasse kosonen Tarjous Suomen Luonto -lehden lukijoille! Tryffelit kasvavat mullan alla. lasse kosonen Gaudeamus tarjoaa teoksen Suomen Luonto -lehden lukijoille tarjoushintaan 36,80 € (ovh 43 €). Suomessa käyttökelvottomana pidetty haisuhapero ei juuri houkuttele: se haisee härskin öljymäiseltä ja on usein ruma, limainen ja toukkien kalvama. Sienten biologia ?·?www.gaudeamus.fi?·?Tiedon puolella.?. Niissä on myös syötäviä lajeja kuten pohjantryffeli, jota on toimitettu jonkin verran gourmetravintoloihin. Ensimmäiset kolme kesätryffeliä saatiin sieltä syksyllä 2012. Cortinin harrastamaa uhkapeliä ei voi suositella! Sen sijaan Venäjällä hyvänä ruokasienenä pidettyä haisuhaperoa voi kokeilla. Kirjoittaja on Suomen Luonnon sieniasiantuntija. Maanalainen sienimaailma on siis osoittautunut Suomessakin paljon monimuotoisemmaksi kuin aiemmin on luultu. Maltti on kuitenkin pidettävä mukana. Laji tunnetaan etelämpänä kaupallisesti arvokkaana tryffelilajina, vaikka ei olekaan eteläeurooppalaisten tryffelilajien, Alban valkotryffelin ja mustatryffelin veroinen. Sieniä pitää liottaa ensin kolme päivää kylmässä vedessä ja suolata ne sitten kerroksittain tillin kera lasipurkkiin. n Sari Timonen & Jari Valkonen (toim.) Ensimmäinen suomenkielinen yleisteos sienistä kertoo perusasiat sienten monimuotoisuudesta, aineenvaihdunnasta, genetiikasta, toimintatavoista, ympäristövaikutuksista ja käytöstä ihmisen hyödyksi. Kaiken lisäksi se on tuoreena polttavan kirpeä. melle uusia sukuja ja lajeja. 1900-luvun sieniharrastaja ruotsalainen Bengt Cortin oli niin sisäistänyt sieniharrastuksen, että kokeili syötäväksi yli 500 sienilajia ja onnistui selviämään hengissä. 24 Suomen luonto 16/2013 Haisuhaperosta saa syötävän suolaamalla.. Osa HYYn liiketoimintaa. Tilaa kirja toimituskuluitta sähköpostilla tilaukset@gaudeamus.fi. Kyllä niistä syötävää saa, mutta menetelmä ei ehkä sovi tämän päivän kiireessään touhuavalle ihmiselle. Siilinjärveläinen Kuopion korkeakoulun kunniatohtori Juhani Ruotsalainen keksi testata runsassatoista ja yleistä haisuhaperoa venäläiseen tapaan. Päälle vielä mustaviinimarjan lehtiä – ja se on siinä! Oma makukokemukseni näin valmistetuista haisuhaperoista on varovaisen myönteinen. Hän oli niin perin pohjin sienten lumoissa, että muutti nimensäkin seitikkien suvun Cortinariuksen mukaan. Liitä mukaan merkintä SUOMENLUONTO. Malttia kokeiluihin Vaikka kansalaisten valtaosa kerääkin tuttuja ja turvallisia sieniä, ei mikään estä kokeilemasta uusia makuja. Näinhän aikanaan syötävät sienet on löydetty. Teoksen kirjoittajina ovat alansa parhaat suomalaiset asiantuntijat
LUONTO VOITTAA JOKA ARVALLA LUONTOARPA TUKEE WWF:N JA SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON TÄRKEÄÄ TYÖTÄ. LUONTOARPOJA VOIT PELATA MYÖS OSOITTEESSA VEIKKAUS.FI
Kaikki uuttukyyhkynpöntötkin ovat siellä autioina. Ulappasaarilla laatikot näyttävät toimivan hyvin, sillä nuolihaukkapari pesii siellä joka tapauksessa. n Eero Haapanen on Helsingin Viikin luontovalvoja. H Teksti ja kuvat Eero Haapanen ellepäivän retkikohde ja nuolihaukan pesäpaikka ovat usein sama vilpoisa ulappasaari. Olen kokeillut laatikoita Helsingin Viikissäkin, mutta saanut niihin kaikkea muuta kuin jalohaukkoja. Erään pirunpellon, kivisen muinaisrannan, yllä kiivaat pikkukoukkunokat ovat olleet laatikossani jokaisella kolmella vierailulla. Menestys on ollut hyvä: olen saanut 26 Suomen luonto 16/2013 haukan asukiksi kahdeksan kertaa kolmeen eri laatikkoon. Itse pesä on usein helppo löytää, mutta yleensä sinne on vaikeaa kiivetä. Kivinokan aarnikuusikossa pesi vuosikymmenen ajan nuolihaukka, mutta nyt se on näädän valtakuntaa. Kohtaamisia Nuolihaukka laatikossa Nuolihaukka ottaa ulkosaaristossa Eero Haapasen kiljahdellen vastaan. Kaksi vuotta sitten kanahaukka teki risupesänsä laatikkoni päälle. Yksinäiset saaret ovat tämän pikkuhaukan erikoissuosiossa. Niitä elää parikymmentä paria telttailusaarissa, mihin haukkaboksit ovat vielä viemättä. Nuolihaukka hautoo usein pitkälle heinäkuuhun. Lähes jokaisella lähivesien metsäsaarella tuttu huuto kuitenkin tervehtii maihinnousijaa. Lammassaaren laatikkoon on puolestaan asettunut kaksi kertaa varis ja Kivinokan vastaavaan sinisorsa. Laitoin ne komean korkealle, mutta sellaisiin puihin, että nousu käy ilman apuvälineitä. Rengastus on leppoista syvälaitaisessa laatikossa, vahvoilla oksilla istuen. Laatikon laidat voivat olla vaaksanmitan korkeat, hautovan emon ei tarvitse nähdä laidan yli, eivätkä poikaset putoile keskinäisissä tappeluissa. Saaren naapurissa on Aspskär, vähäpuustoinen saariryhmä, jossa ”subari” pesii vain toisinaan. Nuolihaukka on myös Helsingin peruslintuja. Nuolihaukka (Falco subbuteo) on myös Suomenlahdella Loviisasta kaakkoon sijaitsevan Orrengrundin äänimaailmaa niin kuin sen luotsiasemalta annetut merisäätiedot. Siitä innostuneena vein laatikon kolmeen muuhunkin saareen. 9.7.2006.. Kjiee kjiee kjiee...kjikjikjikji raikaa hongikossa, usein suoraan pesältä. Vain neljä kertaa laatikko on ollut tyhjä. Vuosikymmen sitten hilasin luotsisaaren petäjän latvaan kaljakorin kokoisen puulaatikon, jonka pehmustin turpeella. Kaksi vuotta myöhemmin sieltä tuijotti kolme nuolihaukan poikasta. Hän on laskenut lintuja Aspskärillä vuodesta 1987. On arvioitu, että nuolihaukat ovat pääkaupungin yleisimpiä petolintuja. Ihmisiä se ei ole paossa vaan näätää ja kanahaukkaa, jotka uhkaavat mantereella. Nuolihaukka pesii samoissa saarissa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Haukka pesii vanhassa variksenpesässä, ja vaihtaa risupesäänsä vuodesta toiseen
Luotsisaaren kolmoset 27.7.2011. Viikon ikäiset untuvikot Orrengrundilla 11.7.2006. 16/2013 Suomen luonto 27. Nuolihaukka pesii samoissa paikoissa vuodesta toiseen
Kynäjalavan lehti on vinotyvinen, eivätkä sen suonet haaraudu kuten vuorijalavalla. Kynäjalavien kova kohtalo teksti Alice Karlsson / kuvat harri nurminen 28 Suomen luonto 16/2013
”Hän laski silloin myös Tuomistonkärjen kynäjalavat ja sai hieman pienemmän määrän kuin minä, noin 900 puuta.” Rauhoitus ei turvaa loppuun asti Kanta-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys teki kynäjalavien kaatamisesta rikosilmoituksen, mutta uuden tiedon valossa käsittely tyssää alkuunsa. Ranka- ja kantokasat viimeistelevät apean näyn. Tältä näytti Tuomistonkärjen kynäjalavalehto viime toukokuussa... E Kynäjalavalehdon hakkuu Hattulassa paljasti, että laissa on ammottava epäkohta. Ely-keskuksen mukaan Tuomistonkärkeen on tekeil16/2013 Suomen luonto 29. Ensin puut rauhoitetaan ja sitten ne voidaankin tiettyjen toimien yhteydessä kaataa.” Heikkisen mukaan ristiriita on herättänyt hämmennystä sekä Ely-keskuksessa että ympäristöministeriössä, mihin asiasta on raportoitu. Tuomistonkärjen kynäjalavat hän inventoi 1995. Ja niin Järventausta on tehnytkin. Oppaallemme, valkeakoskelaiselle Kari Järventaustalle ja muille dendrologeille, puulajitieteilijöille, kynäjalavat ovat arvokkaampia kuin monet muut puut. Kuulu Hattulan Tuomistonkärjen kynäjalavalehto Vanajaveden rannalla on kadonnut kirjaimellisesti taivaan tuuliin, energiapuuksi. dessämme avautuu masentava näky. Laput oli ripustanut Jouko Heritty, joka inventoi kynäjalavia Vanajavedellä 1996–1997 ympäristökeskuksen toimeksiannosta. Rehevä lehto on muuttunut kuivaksi ryteiköksi, oksat vain paukkuvat jalkojemme alla. Maassa lojuu puista pudonneita alumiinisia lappuja: Kynäjalava. ”Niitä oli silloin 1061”, hän sanoo. ”Nyt puita on enää nelisensataa, ja suurin osa niistä on kapealla hakkuitten ulkopuolella olevalla alueella.” Itse hakkuulla kato on lähes täydellinen. Ne ovat uhanalaisia ja niitä on meillä hyvin vähän, niin vähän että ne on voitu laskea puu puulta. Luonnonsuojelu asetus 450/92. ”Hakkuu paljasti laista aikamoisen epäkohdan”, luonnonsuojeluryhmän päällikkö Pertti Heikkinen Hämeen ely-keskuksesta Hämeenlinnasta sanoo. ”Kynäjalava on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella, mutta se ei estä maa- ja metsätalouden harjoittamista eikä rakentamista.” ”Se on iso ongelma. Puu ja sen taimet juuristoineen on rau- hoitettu kaikelta vahingoittamiselta
Tässä yksi on nostettu paikalleen säästyneeseen puuhun. Kari Järventausta Vanajaveden Retulansaaressa, missä kynäjalavat vielä kukoistavat. Vanajaveden pääaltaalla lajin tärkeimpiä kasvupaikkoja on Hattulan Retulansaari, missä on noin 950 kynäjalavaa. Kynäjalavat ovat aiheuttaneet Hämeenlinnassa sydämentykytystä aiemminkin. Puiden arvoksi määrättiin 185 euroa kappaleelta. 30 Suomen luonto 16/2013 Jääkauden jäänne Kynäjalava on meillä änkeytynyt lähes kokonaan pienelle alueelle Kokemäenjoen keskusjärvien – Vanajaveden, Kuloveden ja Pyhäjärven – rannoille. ”Nykyiset esiintymät ovat pitkälti jäänteitä lajin aiemmasta, laajemmasta levinneisyydestä. ”Se johtuu pihojen puleeraamisesta, turhasta siistimisestä.” ”Valkeakoskella tärkeimmät kynäjalavakeskittymät ovat Mälkiäinen, Nuutalanlahti, Annilanniemi–Rapolanlahti ja Lotilanjärvi. Ilmiön taustalla ovat kesämökit. Muutama vuosi sitten kaupunki kaatoi 70 kynäjalavaa Aulangon liepeiltä. Järventausta näyttää kynäjalavan lehdestä, miten sen erottaa sukulaisestaan vuorijalavasta. ”Aulangolla ei ollut kyse maa- ja metsätalouden harjoittamisesta eikä rakentamisesta vaan luonnon siistimisestä”, Heikkinen sanoo. Kynäjalavan rauhoitus ei riitä turvaamaan lajin säilymistä. Kaava edellytti luontoselvitystä, missä suurimmat kynäjalavat paikannettiin ja määrättiin säästettäviksi. ”Luonnontilaisilla rannoilla kynäjalavat ovat lisääntyneet, mutta mökkirannoilla vähentyneet”, Järventausta kertoo. Kynäjalavien rauhoituksesta kertovat kyltit lojuivat maassa. ”Siksi juttu tutkittiin.” Hänen mukaansa kaupunki on sen jälkeen merkannut kynäjalavat työmailla hyvin tarkkaan. Ilmeisesti iso Vanajavesi rehevine rantoineen on ollut kynäjalavalle otollinen kasvupaikka.” n. ja tältä sen olisi pitänyt näyttää. Kapeikon keskittymissä noin 30 prosenttia yksilöistä on alle kaksimetrisiä, kun taas pääaltaalla nuoria yksilöitä on selvästi vähemmän eikä varttuneempiakaan ole enää yhtä paljon kuin takavuosina. Järventaustan mukaan merkittävin kynäjalavakeskittymä on kuitenkin Vanajaveden kapeikko, mikä alkaa Lepaanvirrasta ja päättyy Katumajärveen. Sääksmäen sillan länsipuolella kynäjalavia on niukasti – Annilanniemen seutua lukuun ottamatta – ja ne loppuvat Jumusensalmen tienoille.” ”Lisäksi Pirkkalan Pyhäjärvellä on tuhatkunta kynäjalavaa, Nokian Kulovedellä 175, Lohjanjärvellä noin 300 ja Ruotsinpyhtäällä–Lapinjärvellä kuutisenkymmentä”, Järventausta luettelee. ... Kapeikon pituus on 18–19 kilometriä, mille sijoittuvissa Mierolan sillan ja Aulangon välisissä rantalehdoissa on ainakin 5500 kynäjalavaa, kun koko muulla Vanajaveden alueella on noin 4000. Hovioikeudessa tuomio kuitenkin kaatui. Juttu meni poliisitutkintaan ja käräjäoikeus tuomitsi kaksi metsuria ja työnjohtajan sakkojen lisäksi korvauksiin. ”Suomessa on siis kaikkiaan hieman yli 10 000 kynäjalavaa.” Jaloilla lehtipuilla on ollut jääkauden jälkeisellä lämpökaudella tämän hetkistä laajempi levinneisyys, ja ne ovat kasvaneet ainakin Jyväskylän pohjoispuolelle asti. lä rantakaava, mikä mahdollistaa kahden mökin rakentamisen
Puu on edelleen elossa, joten yksilö voi hyvinkin elää yli 200 vuotta.” Kynäjalava on vanhalta nimeltään kynneppää, mikä viittaa puun sitkeyteen. Esimerkiksi Valkeakosken Annilanniemen kynäjalava mainittiin lähes sata vuotta sitten Luonnon Ystävä -lehdessä. Kynäjalavan lehti on yläpinnaltaan myös varsin sileä, kun se vuorijalavalla on kuin hiekkapaperia. Kynäjalava soveltuu joustavana puuna mainiosti muun muassa valjaiden luokkipuuksi. Punaisella hävinneet. Tuomistonkärjen hakkuualalle on nyttemmin tehty myös tie. Aikoinaan luokkeja tarvittiin paljon, sillä hevosia oli joka talossa. ”Rungon paksuus oli jo silloin noin kolme metriä rinnankorkeudelta mitattuna. ”Kynäjalavan seuralaislajeista tärkeimmät ovat tervaleppä ja tuomi sekä erityisesti Vanajaveden kapeikossa myös harmaaleppä”, Järventausta selittää. 16/2013 Suomen luonto 31. Kynäjalavan runko on rosoinen ja kuori hilseilee ja halkeilee. Kynäjalavalla on selvästi vinotyvinen lehti ja lehtisuonet ulottuvat kärkeen asti haarautumatta toisin kuin vuorijalavalla. Vuorijalavan rungon väri on puhtaamman harmaa, eikä se kasva rantalehdoissa kuten kynäjalava. Tunnusomainen väri on rusehtavanharmaa. ”Puulla elää muun muassa jalavajäärä. Nykyisin nuoret vesat joutuvat rantalaitumilla karjan suuhun. Se on löydetty Suomesta ainoastaan Hattulasta.” Kynäjalava on pitkäikäinen. ja muilla vempeleillä. Viron künnäp tarkoittaa jännettä. Kesäasunnoilla ne katkotaan pihaa Kynäjalavan kasvusiistittäessä trimmereillä paikat Suomessa. Rantojen puu Suomen uhanalaiset kasvit (Tammi) Suomessa kasvaa kaksi luonnonvaraista jalavaa: kynäjalava (Ulmus laevis) ja vuorijalava (Ulmus glabra)
Miten tämä tieto sopi kuvaan. Verimehiläisten hidasta elämää Loisia kertyi yhteen ja ainoaan saran tähkään toistakymmentä – kaikki käsit-. Mutta niin maamehiläisten kuin niiden loisienkin pitäisi olla yksineläjiä. Ne olivat sentin pituisia kauniita olentoja, joilla kaikilla oli mustakärkinen punainen takapää ja suuret ovaalinmuotoiset silmät kuin avaruuden muukalaisilla. K teksti ja kuvat jaakko heinonen uvasin kotikedon eliömaailmaa lämpimänä syyskesän päivänä lounaisessa Suomessa, kun yllättäen jouduin todistamaan merkillistä kokoontumista. Siinä olivat yhtenä kasana ensimmäiset tarkkaan näkemäni loisivat ”käkimehiläiset”, englanniksi cuckoo bees. Käkimehiläisten kedolla Miltä näyttää Suomen kiihkottomin, ahtain ja hiljaisin soidinpaikka. Kurkistetaanpa loisivien mehiläisten soitimelle. Se johti vain yhteen päätelmään: maamehiläisten pesiin etsiytyviä loisia. Kolmen sentin mittaiselle saran tähkälle alkoi kertyä vaivihkaa pieniä me- 32 Suomen luonto 16/2013 sipistiäisiä. Ulkomuotonsa perusteella ne olivat maamehiläisiä, mutta niillä ei ollut siitepölyn keräämiseen tarvittavaa karvoitusta
Jotkut venyttelivät päivän askareiden jälkeen. Joka lajilla se on yleensä jollain tavalla järjestetty. Niitä näyttäisi olevan tässä kummallisessa yhteisössä vähin mahdollinen määrä. Joko sisäinen muuntelu on suurta tai laji tuntematon merkillisine tapoineen. Luterilainen moraali ei todellakaan tätä porukkaa piiskannut. Muutamana kesänä minulle on vähitellen selvinnyt, mistä voisi olla kyse. Palasin iltapäivällä paikalle, ja ihmeekseni outo, hiljainen neitiparvi alkoi myös palailla yksitellen samalla tähkälle torkkumaan. Miksi outo naarasparvi keinuu saran tähkällä loppukesän yöt ja pitkät tovit päivästäkin. Ovat kuulemma joskus hankalia tunnistettavia lajilleen. Vaikka oli vasta illansuu, ne jäivät ahtautuneena yhteen kasaan – ja yöpyivätkin siinä. Koiras muistuttaa isäntämehiläistä toisin kuin naaraat. Ahdasta kokoontumispaikkaa voisi kutsua myös jonkinlaiseksi yökerhoksi. Mutta miksi tämä outo naarasparvi keinuu saran tähkällä loppukesän yöt ja pitkät tovit päivästäkin. Siitä voi päätellä, että on hyvä, jos naaraat löytyvät yhdestä sovitusta paikasta liikoja etsimättä. Katselin netistä kuvia, mutta aivan vastaavaa lajia ei löytynyt eikä sanallisia kuvauksia edes siihen suuntaan, mitä olin nähnyt. tääkseni naaraita. Samalla kertaa koiraita on ollut näkyvissä vain kaksi, mikä taas tuntuu jo uhkarohkealta lajin säilymisen kannalta. Jo ensimmäisenä iltana huomasin lähellä istuskelevan tai lentelevän tummempia koiraita. Laiskat, vähälukuiset koiraat Koiraat lentävät kosiopuuhiin näkemäni mukaan yleensä illalla – kuka tietää vaikka syyskesän hämärtyvinä öinäkin. Koiraat voivat vierailla muissakin yökerhoissa. 16/2013 Suomen luonto 33. Kiirettä ei ollut, aurinko oli paistanut jo tunteja. Soitimella näkyi vain kaksi koirasta, tässä toinen. Häiriö hermostuttaa katselijaakin, sillä silloin mahdolliset saalistajat voivat huomata muuten hyvin maastoutuneet morsiamet. Päivän lämmettyä ne lähtivät yksi kerrallaan mikä mihinkin suuntaan. Millä ihmeen konstilla koiraiden määrä pysyy lajin sisällä moisessa epäsuhdassa naaraisiin nähden. Se tietysti edesauttaisi verenvaihtoa. Koiras on tummaperäinen valkein kapein raidoin. Toukat tuhoavat isännän toukkia, kaappaavat asuinsijan ja ruokavarat. Siinä tapauksessa naaraiden houkutustuoksu on tosin välttämättömyys; ne kun vain odottavat. Saran tähkällä alkaa olla tungosta. Hietamehiläisten loisina Verimehiläiset ovat ihmisen kantilta katsottuna ketkuja, jotka kasvattavat jälkikasvunsa maassa pesivien hietamehiläisten ja maamehiläisten loisina. Eri tietolähteistä ei löytynyt selitystä niiden käyttäytymiselle, mutta laji kuulunee verimehiläisiin (Sphecodes), joita varsinkin Etelä-Suomessa on muutama laji. Naaraiden parvessa se synnyttää kohinaa; jotkut pyrähtävät hetkeksi ilmaan joko riemusta tai kauhusta. Se taas ei ole vielä selvinnyt, olenko ainoa tällä planeetal- la, joka on nähnyt verimehiläisten pikkuruisen soidinpaikan, pienen saran tähkän
Katso tiedot verkkosivulta. Uuden sukupolven naaraat alkavat vierailla minisoidinpaikalla heinäkuun puolenvälin jälkeen (19.7.2010 ja 20.7.2011). Johdatus maantieteeseen 6 op, Klimatologia (ilmastotiede) 3 op, Johdatus kartografiaan ja geoinformatiikkaan 4 op Alkio-opisto, Korpilahti Etelä-Karjalan kesäyliopisto, Imatra Joutsenon Opisto Turun yliopisto, verkko-opinnot Ympäristötieteen perusopinnot 25 op tai kursseja mm. Toukan on ainakin kuoriuduttava kiireesti muninnan jälkeen, sillä maamehiläisillä on monilukuinen joukko muitakin loisia. Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat 3 op Alkio-opisto, Korpilahti Etelä-Pohjanmaan Opisto, Seinäjoki Keski-Pohjanmaan kesäyliopisto, Kokkola Turun yliopisto, monimuoto- ja verkko-opinnot Ympäristötieteen aineopinnot 35 op tai kursseja mm. Maantieteen perusopinnot 25 op tai kursseja mm. Naaraiden täytyy siis herätä ja lentää kiireesti puuhiinsa toukokuulla, mutta silloin ihmisen on vaikea havaita näitä yksinäisiä. Katso tarkemmat tiedot verkkosivulta. Vai voisivatko ne eräiden muiden loishyönteisten tavoin synnyttää eläviä toukkia. Ihminen, ympäristö ja terveys 2 op Asiantuntijaluennot tutustuttavat ihmisen ja ympäristön väliseen vuorovaikutukseen ja ympäristöterveyden ajankohtaisiin kysymyksiin. Koiras ei tainnut tulla. Viimeiset naaraat käyvät yleensä soidinpaikalla 9.–12. Ehkä vastuu neitojoukosta painaa raskaana. Opintoja järjestetään yhteistyöoppilaitoksissa eri puolilla Suomea. Koiraan löytää löhöilemästä jonkin heinän röyhystä niin laiskana kuin olla voi; ensin löytämääni luulin jopa kuolleeksi. syyskuuta. Opintoja järjestetään yli kymmenessä yhteistyöoppilaitoksessa eri puolilla Suomea. Kaikki kestetään taivasalla: ukkos- ja raesateet, myrskyt ja hallat. n. Opiskele uutta, kehitä osaamistasi Avoimia yliopisto-opintoja kaikille kiinnostuneille Yleissivistykseksi ja tutkintoon tähtääville Ammatillisen osaamisen kehittämiseen Syksyllä 2013 ja keväällä 2014: Tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuus 25 op Opinnot perehdyttävät tulevaisuusajatteluun sekä tulevaisuustiedon tuottamiseen ja hyödyntämiseen. Soitimen tarkka ajankohta Hedelmöittyneiden naaraiden täytyy talvehtia, jotta ne voivat munia keväällä maamehiläisten pesäkoloon. Seuraavana iltana sää oli parempi, mutta soidinpaikka oli jo hiljentynyt siltä kesältä. Ilmoista riippuen vierailijat vähenevät päivä päivältä, vaikka naaraiden soidinpaikkauskollisuus onkin ihailtavaa. Ihminen ja kulttuuriympäristö 2 op, Aluesuunnittelu ja ympäristö 3 op, Ympäristösosiologia 3 op, Ympäristötalous 3 op Turun yliopisto, verkko-opinnot Tietojenkäsittelytieteiden perusopinnot 25 op Turun yliopisto, monimuoto- ja verkko-opinnot Opintopolku ympäristötieteen LuK-tutkintoon Turun yliopiston ympäristötieteen koulutusohjelmassa voi suorittaa luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon (180 op). Biologian perusopinnot 25 op tai kursseja mm. Minua säälitti viimeinen vanhapiika, joka sateisen ja kylmän yön jälkeen kökötti puolikuolleena tähkällä. Koulutusohjelmaan haetaan avoimen yliopiston väylän kautta. Suurimman osan opinnoista voi opiskella joustavasti avoimessa yliopistossa, vaikka työn ohella. Ekologian ja evoluutiobiologian perusteet 5 op, Elämän kemia 3 op Raudaskylän Kristillinen Opisto, Ylivieska Turun yliopisto, verkko-opinnot Illan hämyssä tähkälle naaraiden alapuolelle saapui myös koiras. Tutustu koko opintotarjontaan www.utu.fi/avoin a v o i n YLIOPISTO 34 Suomen luonto 16/2013 KAIKILLE En ole huomannut koiraiden näyttävän kyvykkyyttään tai ylivertaisuuttaan toisin kuin yleensä niin hyönteisten kuin ihmistenkin keskuudessa
Piretin selkään oli edellisenä syksynä kiinnitetty satelliittilähetin, mutta se oli sammunut talven aikana. Piretiä ei kuitenkaan kuulunut takaisin. Keskustelijoiden orastavan ystävälliset tunteet Oksanaa kohtaan katosivat saman tien. Tunteet velloivat kuitenkin varmasti vielä pitkään, sillä seuraavaksi sääksien saippuasarjassa 1) Oksana muni munan, 2) Piret alkoi hyökkäillä pesälle oltuaan jonkin aikaa poissa, 3) Oksana lähti ja Piret asettui taloksi, 4) Oksanan munima muna katosi ja 5) Piret ja Madis kunnostivat pesää ja parittelivatkin silloin tällöin. Löysin myös kokonaisen keskustelupalstan, jonka aiheena olivat vain ja ainoastaan pesän tapahtumat. Oksana sai kuulla kunniansa keskustelupalstalla: ”Huora!” Siinä vaiheessa lakkasin seuraamasta keskustelua. Linnun kohtalolla spekuloitiin – myös lähetintä syytettiin linnun elinmahdollisuuksien huonontamisesta. Sitten Piret palasi. T änä vuonna kamera kunnostettiin hyvissä ajoin keväällä. Se vaikutti nuorelta ja hieman osaamattomalta, mutta pysytteli sitkeästi pesän läheisyydessä, vaikka Madis-koiras yritti ajaa sitä pois. Kun Piret hyökkäili pesälle ja yritti ajaa tunkeilijaa pois, katselijat kannustivat sitä. Sitten pesälle ilmestyi vieras naaras. Eloisat ja jatkuvasti ympäristöään tarkkailevat sääkset selvisivät kunnialla niin kesän ukkosmyrskyistä kuin pesälle kavunneesta rengastajasta. Niistä puhuttiin kuin sukulaisista. Keskustelijoita oli ympäri maailmaa, ja jokainen kalantuonti ja oksan siirtäminen raportoitiin palstalle. Luonto on joskus arvaamaton, mutta kaikkein arvaamattomin on ihmisluonto. K aikesta tulisesta kannustuksesta huolimatta Piret väisti ja jätti pesän (sekä Madisin) kilpaili jalleen. Katsojan kannalta sääksivuosi olikin varsin onnistunut: tuloksena oli kolme munaa ja lopulta kolme lentokykyistä poikasta. Keskustelupalstan väki alkoi ahdistua. n K eskustelupalstalla alkoi liikkua monenlaisia tunteita. Hyvä Piret! Madisilta toivottiin jämäkämpää otetta. Moraalittomat kalasääsket pesällään V iime vuonna vahtasin koko kesän virolaista sääksipariskuntaa, jonka pesimistouhut näkyivät nettikameran kautta kaikille halukkaille. En ollut ainoa, joka innostui sääksipariskunnasta. Mitähän sääkset olisivat tuumineet, jos kamerasta olisi nähnyt toiseenkin suuntaan. Linkki nettikameraan levisi ahkerasti sosiaalisessa mediassa. Olihan Piret sen puoliso, ja Oksana vieras naaras, joka uhkasi sääksiperhettä. Sääksille annettiin nimetkin: koiras oli Madis, naaras Piret. Raevaara konsta leppänen, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo Tiina Raevaara on kirjailija ja biologi Keravalta. Onhan hyvä, että Madisilla on joku nyt, kun Piret on poissa, moni kirjoitti keskustelusivulle horjuvalla englannilla. Pesä jäi kuitenkin lopulta tyhjäksi: kevät ehti liian pitkälle ennen kuin tilanne pesällä rauhoittui. Madiskin tuntui hyväksyvän sen: linnut rakensivat pesää yhdessä ja parittelivat. Piretistä ei siunaantunut elonmerkkiäkään. Naaraan ajateltiin lentäneen voimajohtoihin jossain Itä-Euroopassa. Piretistä oltiin huolissaan, ja keskustelijat tuntuivat jo menettäneen toivonsa sen suhteen. 16/2013 Suomen luonto 35. Nuori naaras nimettiin Oksanaksi. Madis saapuikin pesälle huhtikuun puolenvälin tienoilla
teksti jarmo pasanen pekka tuuri K eskustelu Suomen luonnonvaraisista kalakannoista alkoi pärskyä maaliskuussa, kun näyttelijä Jasper Pääkkönen ilmaisi blogikirjoituksessaan huolensa saimaannieriän ahdingosta. ”Erityisesti vaelluskalakantojen tila on hälyttävä. Nyt tarvittaisiin johdonmukaista kalapolitiikkaa ja monia keinoja yhtä aikaa”, myöntää Helsingin yliopiston kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen. Järvitaimenen, vaellussiian ja ankeriaan asema on rahtusen parempi: ne ovat erittäin uhanalaisia. Takai jok Vaelluskaloja saadaan taas jokiin, jos voimayhtiöt maksavat kunnolliset kalatiet. 36 Suomen luonto 16/2013. Ympäristöministeriön asettama asiantuntijaryhmä luokitteli vuonna 2010 meritaimenen, järvilohen ja saimaannieriän äärimmäisen uhanalaisiksi. Suomessa esiintyviä vaelluskalalajeja ovat lohi, taimen, pohjoiset nieriät, vaellussiika, vimpa, toutain, nahkiainen ja ankerias
”Merilohen alamitan nosto olisi ilman muuta suotavaa. Se johtui lähinnä siitä, että merivesi Itämeren pääaltaalla oli talvella normaalia lämpimämpää, minkä tiedetään lähettävän lohet kutuvaellukselle. Myös avomeripyynnin vähentäminen säästi lohia”, Hannu Lehtonen sanoo. si myös säännellä nykyistä tiukemmin heikoilla lohijoilla muun muassa Virossa ja Pohjanlahden rannikolla,” Hannu Lehtonen sanoo. ”Kalastajien aikayksikköä kohti pienentyneet lohisaaliit myötäilevät kutakuinkin kokonaismäärää”, Lehtonen toteaa. Yksi vaelluskalojen suurimmista uhkista on se, että ne pyydetään keskenkasvuisina ennen kuin ne ovat päässeet kutuvaellukselleen. Hänen mukaansa tilanne on silti tukala. Alkuperäisiä luonnonkantoja on ollut aikaisemmin Vuoksen vesistössä, 16/2013 Suomen luonto 37. sin iin Kiistelty merilohi Itämeren lohta pidetään vaarantuneena. ICES suosittelee, ettei Itämeren heikkoja lohikantoja kalastettaisi ollenkaan, jotta elpyminen voitaisiin taata. Lohia nousemassa Tenolla syyskuussa. ”Avomerellä kannat sekoittuvat, ja siksi avomeren lohenkalastus pitäisi lopettaa ja keskittää se jokisuihin ja niihin jokiin, joiden kanta kestää kalastuksen. ”Lohen geenipohjan kapeutuminen on erittäin riskialtista. Sekakantakalastus lopetettava Kokonaismäärää olennaisempaa on kuitenkin geneettinen monimuotoisuus. Saimaanlohi henkitoreissaan Makean veden järvilohi on liki henkitoreissaan. Mereen laskevissa joissa on ollut alun perin vähintään sata erillistä lohikantaa, joista jäljellä on noin 30. Yli puolet lohista on peräisin Tornionjoesta ja Ruotsin Kalixjoesta. Pyyntiä pitäi- Vaelluskaloista hätkähdyttävän moni on uhanalainen. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) arvioi sen laskeneen vuosina 2000–2007 arvioidusta 1,7 miljoonasta yksilöstä 1,2 miljoonaan. Esimerkiksi vesien lämpeneminen ilmastonmuutoksen myötä tai vedenlaadun heikkeneminen voi aiheuttaa romahduksen, josta palautuminen saattaa olla hyvin hidasta.” Meriloheen kohdistuu ankara kalastuspaine, sillä eritoten ammattikalastajat ovat olleet haluttomia supistamaan kalastuskiintiöitään. Jupakkaa on käyty myös Itämeren lohien määrästä. Nykyisin lohen alamitta on 60 senttiä, paitsi Perämerellä, missä se on 50 senttiä. 60 sentin lohi painaa parisen kiloa ja on juuri ja juuri kutukypsä”, Lehtonen sanoo. ”Etenkin Tornionjoen lohennousu oli viime vuonna hyvä
Saimaanlohta on ollut kaksi kantaa, joista Lieksanjoessa kutenut kanta kuoli sukupuuttoon 1960-luvulla. Toinen kanta on peräisin Pielisjoesta ja Koitajoesta. Istutuksetkin ovat olleet vaarassa, sillä emokaloja ei tahdo löytyä riittävästi. Esimerkiksi Espoon Suurpellossa Lukupuron uudelleen rakennettuun uomaan ehdotettiin parannuksia ja hulevesisuunnitelma”, kertoo Healfishin projektipäällikkö Markku Kaukoranta. Näistä vain 12 on alkuperäisiksi katsottuja ja loput istutusperäisiä tai se-. Mukana on kuusi kohdejokea Suomesta, kuusi Virosta ja sisarhankkeen kautta kolme jokea Venäjältä. Joissa on myös tehty kunnostuksia, jotka helpottavat kalojen vaeltamista Itämerestä Viron ja Suomen jokien lisääntymisalueille. ”Järvilohen tilanne on niin kriittinen, että voitaisiin kokeilla täysrauhoitusta”, Hannu Lehtonen ehdottaa. Taimenelle geenikartta Uudenmaan ely-keskus hallinnoi Healfish -hanketta, jossa pyritään saamaan uusin käsitys Suomenlahden taimenien perimästä ja muuta tietoa hoitosuunnitelmien pohjaksi. Suomessa sellaista ei ole vielä koskaan tehty, toisin kuin esimerkiksi Saksassa tai Englannissa, missä yli 10 kalalajia on Lehtosen mukaan rauhoitettu. Jos täysrauhoitus ei onnistu, alamittaa olisi nostettava asetuksella vähintään 60 senttiin tai mieluummin yli”, Lehtonen sanoo. ”Varsinkin Uudellamaalla purot ovat usein keskellä asutusta tai muita yhdyskuntatoimintoja. pekka tuuri Selviääkö tämä järvitaimen kutukokoiseksi. Järvilohen alamitta on nykyisen kalastusasetuksen mukaan vain 40 senttiä. 38 Suomen luonto 16/2013 Näkymätön taimen Meritaimen on jäänyt kiistoissa lohta vähemmälle huomiolle, sillä ammattikalastuksen kannalta sen merkitys on pieni. ”Itämereen laskevissa joissa on jopa 500 erillistä meritaimenen luonnonkantaa, ja niistä Suomessa on 20. Myös meritaimenen alamitta nousisi 60 senttiin. ”Jotkut yksityiset vesialueiden haltijat ovat nostaneet sitä vapaaehtoisesti, mutteivät kaikki. mistä syystä järvilohi tunnetaan meillä myös saimaanlohena. Asiantuntijoiden ja asukkaiden yhteisillä kunnostustoimilla ne voidaan palauttaa taimenpuroiksi. Tämä onkin ehkä toteutumassa, sillä maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa uudessa asetusluonnoksessa alamitan nostoa. Taimenet hyväksyivät jo uuden kalatien Iijoella. Nykyisin järvilohi on viljelyn ja istutusten varassa
hannu vallas / lehtikuva Saimaannieriä ei vaella irma kolari / rktl SaimaannieriäN alkuperäistä luonnonkantaa elää enää Saimaan länsipuolisella Kuolimojärvellä. Monilla nieriän istutusvesillä alamittaa on nostettu kalastusasetuksen 40 sentistä 50–70 senttiin”, Irma Kolari kertoo. Ne eivät pärjää luonnossa, vaan jäävät usein aikuisten petokalojen saaliiksi”, Lehtonen kertoo. Ainoa, mikä toistaiseksi puuttuu, on raha.” Valtion budjettiraha riittää yhden pienehkön kalatien rakentamiseen vuodessa. ”Suomessa on ollut parhaimmillaan 30 lohijokea ja 60 meritaimenjokea. Kuvan Kierikki valmistui 1965. Se on Suomen uhanalaisin kala. Markku Marttinen ei pidä vaelluskalojen tuhoa vääjäämättömänä. Rktl:n Enonkosken laitoksella kasvatetaan emokaloja, jotka ovat peräisin Kuolimolta ja Ruokovedeltä. ”Valtiolla on varsin hyvä kalatiestrategia, joka sisältää 55 kärkikohdetta 20 joessa. ”Tulokset olivat vaatimattomia. ”Osasyynä lienee Itämeren muuttunut tila. ”Istutuksia tarvitaan lähinnä uusien luonnonkantojen muodostamisessa entisiin tuhottuihin vaelluskalajokiin.” Vesilaki uusiksi. Markku Marttisen mielestä istutukset voitaisiin eräin poikkeuksin lopettaa kokonaan. Joissakin järvissä nieriät pärjäsivät hyvin, mutta jäivät pyydyksiin ennen sukukypsyysikää. Myös luonnonpoikasten kuolleisuus on lisääntynyt, muttei yhtä paljon kuin istutuspoikasten. Marttisen mukaan näiden tippavoimaloiden avulla Suomen uusiutuvan energian tavoitteita ei saavuteta.. Lohi-istutusten kustannukset ovat nykyisin selvästi suuremmat kuin saaliin arvo. Suureen osaan niistä vaelluskalat ovat palautettavissa”, hän arvioi. Saimaannieriä on Suomen uhanalaisin kala. Saimaannieriää on istutettu entisiin nieriävesiin vuoteen 2009 saakka. Ihmisten mieliä on kuohuttanut ammattikalastajan troolauslupa Kuolimolla, mutta kohun takia kalastaja ei enää uusi lupaa. Vasta aivan viime vuosina on havaittu pientä elpymistä, kutukaloja on saatu emokalaston uusimista varten ja myös luonnonkudun on todettu onnistuneen”, Irma Kolari sanoo. ”Kuolimon paikallinen osakaskunta kielsi tänä keväänä kalastuksen rauhoituspiirin vieressä olevalta alueelta kokonaan, ja nieriän alamitta on Kuolimolla nostettu 80 senttiin. Jokivoimaloista noin kolmasosa on teholtaan alle megawatin. Voimayhtiöt ovat haluttomia rakentamaan kalateitä, sillä ne heikentävät laitosten tehoa. Istutuspoikaset ovat alkaneet geneettisesti taantua ja sopeutua kalanviljelyolosuhteisiin. 40 Suomen luonto 16/2013 Iijoen voimalaitokset katkaisivat lohen nousun. Kuolimollakin nieriäkanta on vähissä. ”Saimaannieriä on lohikala, mutta se ei vaella. Se kasvaa ja kutee järvissä, toisin kuin sukulaisensa lohi ja taimen”, toteaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Irma Kolari. Ratkaisuina ovat kutualueiden kunnostukset, kalastuksen tehokas säätely ja valvonta, vesiensuojelu ja kalateiden rakentaminen
Uusi kokemus s uutuu Uusi kestävä ja vesitiivis Oregon GPS -sarja turvalliseen navigointiin, minne ikinä menetkin. ”Huomasin kuinka Suomen suurin järvi pienenee, kutistuu poskea vasten puskevaksi aalloksi. 16 tunnin toiminta-aika ja paikkatiedon tallentava 8Mp kamera salamalla. Reliktit jalokalat; nieriä, järvilohi ja taimen ovat meidän ihmisten armoilla.” ”Järvilohen kutupaikat tuhottiin Pielisjoen rakentamisella ja nieriä kutualueiden verkkopyynnillä. Se on kestämätön tilanne. Langaton datasiirto laitteiden kesken ANT+ -yhteydellä. Saaliskiintiöistä päätetään vuotuisilla kiintiöasetuksilla. Arvokalamme elävät istutusten varassa. Itämeren lohen kalastusaikoja sekä pyydyksiä ja niiden ominaisuuksia säädellään EU:n asetuksella. UUTISET Lue lisää aiheesta: www.suomenluonto.fi. Uinnista tuli vetoomus lohikalojen puolesta. Kotimaista kalastuspolitiikkaa hallinnoiva maa- ja metsätalousministeriö alkoi joulukuussa 2012 valmistella kansalkuvateksti lista Itämeren lohistrategiaa. Taimenen kutupaikat ovat vain muisto Heinäveden reitillä. Maa- ja metsätalousministeriön roolia on arvosteltu, sillä sen on katsottu sivuuttavan tutkijoiden näkemykset ja myötäilevän ammattikalastajien mielipiteitä. ”Mutta ajosiimakalastus korvasi ajoverkot parissa vuodessa, ja sen vaikutus on ollut sama kuin aikaisemmin ajoverkkojen”, Hannu Lehtonen harmittelee. ”Kalatalous ei saisi olla lyhytjänteistä elinkeinopoliittista edunvalvontaa, vaan lähtökohtana pitäisi aina olla kalakantojen kestävyys. Matkaa kertyi 250 kilometriä ja uintipäiviä yli 20. Ne sisältävät upeita uusia ominaisuuksia, kuten kaksisuuntaisen multi-touch kosketusnäytön. Uimassa kalojen puolesta SaimaanNorppien kuvaajana ja suojelijana tunnettu Juha Taskinen ui kesä–heinäkuussa uhanalaisten järvikalojen puolesta Joensuusta Imatralle. Oregon 600(t) & 650(t) ® 16/2013 Suomen luonto 41. Teemaa uinnille ei alussa ollut, mutta siitä tuli hiljainen vetoomus Saimaan lohikalojen puolesta. Lisäksi GPS ja Glonass, 3-akselinen kompassi, kiihtyvyysanturi, barometrinen korkeusmittari ja taskulamppu. Nykylain mukaan jopa satoja vuosia vanhat patoluvat ovat voimassa ikuisesti, eivätkä lupamuutokset saisi aiheuttaa vähäistä suurempia kustannuksia.” Matkallaan Pielisjoelta Vuokselle Juha Taskinen ui kalaverkkoon. Uhanalaiset jalokalat tarvitsevat laajoja verkkorajoituksia kuten norppakin”, Juha Taskinen toteaa. n juuso niiranen ”Säännöstely-, voimala- ja patoluvissa tulisi soveltaa nykyistä enemmän aiheuttaja maksaa -periaatetta. Vesilaki pitäisi avata ja voimaloiden omistajat velvoittaa kalateiden rakentamiseen. Kuka päättää kaloista. Tämä koituu pitemmällä tähtäimellä myös kalastuksen eduksi”, Hannu Lehtonen sanoo. Bluetoothin ja älypuhelimesi avulla jaat kokemuksesi BaseCamp- ja Garmin Adventures -palveluissa. Vuonna 2008 voimaan tullut ajoverkkokielto on vähentänyt lohenkalastusta erityisesti Tanskassa ja Puolassa
42 Suomen luonto 16/2013 Baarivieraita imemässä ravinteita maasta. Suruvaippa vierailee koivun mahlavuodoilla, mutta se kuuluu myös perhosbaarin vakioasiakkaisiin. Kesän yllätysvieraat isonokkosperhoset ilmestyivät ruokinnalle heinäkuun alkupäivinä, häiveperhoset (pikkukuvassa) muutamia päiviä myöhemmin. Baariperhosia Viini houkuttaa sekä uusia että vanhoja tuttuja. Pikkuhäiveperhonen (vasemmalla) ja häiveperhonen.
Ripustin syötin, kävin sisällä ja ensimmäinen asiakas oli jo baarissa. Etsin perhosta pitkään saadakseni varmistuksen määritykselle, mutta se oli kadonnut. Sekoitin pikaisen cocktailin punaviinistä ja punaviinietikasta, lisäsin sekaan hieman omenansuikaleita ja pehmennyttä banaania ja ripustin tuoksuvan pikarillisen omenapuun oksaan roikkumaan. Jo samana päivänä pihaan ilmestyi toinenkin isonokkonen, ja pari päivää myöhemmin niitä näkyi jo viisikin yhdellä silmäyksellä. P teksti ja kuvat Dick Forsman erhoskesän kohutuimpia uutisia oli isonokkosperhosten massiivisena jatkunut Suomen valloitus. Onko isonokkosperhonen seuraava lisä Suomen vakinaiseen perhosfaunaan. Pienen harjaantumisen jälkeen yksilöt olivat tunnis- Kun herukka perhosella on siivet supussa, sitä on vaikea havaita. Keskimäärin ne viipyivät pihassa vain pari vuorokautta ja hävisivät sitten. Vaikka perhosten lukumäärä pysyi lähes parin viikon ajan suunnilleen samana, vaihdellen viiden kuuden yksilön molemmin puolin, yksilöt vaihtuivat tasaisesti. Kotona päätin perustaa puutarhaan perhosbaarin, saattoihan perhosia olla liikkeellä enemmänkin. 16/2013 Suomen luonto 43. Jo toisena kesänä peräkkäin tämä kaakkoinen suurharvinaisuus ulotti vaelluksensa Suomeen, nyt ennennäkemättömin joukoin. Amiraali ruokatauolla omenapuussa. Itse havahduin perhosvaellukseen heinäkuun ensimmäisenä päivänä Hangossa, kun näin vilahdukselta ison oranssinruskean perhosen, jonka nopea ja voimakas lentotapa paljasti todennäköiseksi isonokkosperhoseksi. Isonokkosperhosten käyttäytyminen syötillä oli hyvin samanlaista kuin amiraalien, jotka kuuluvat perhosbaarin vakioasiakkaisiin. Siinä se oli – isonokkosperhonen! Tästä alkoi tiivis perhospuutarhan seurantajakso. Aika uskomatonta, kun ottaa huomioon, että ennen viime kesää lajista oli Suomessa tehty vain muutamia kymmeniä havaintoja. Mielenkiintoista oli myös huomata, että perhoset vaihtuivat tasaisesti. Kävin sisällä vain sen verran, että ehdin siemaista ku- pin kahvia, kun ikkunasta huomasin ison oranssin kiertelemässä syöttipikaria. Laskeuduttuaan pikarille perhoset ruokailivat rauhassa 5–10 minuuttia, jonka jälkeen ne lensivät jollekin lähioksalle paistattelemaan jopa tunniksi ennen kuin palasivat takaisin syömään
Pesusienen suikaleet imevät nesteen pullon pohjalta perhosten ulottuville. Kaikki perhoset eivät kuitenkaan baarista perusta. Erilaiset yöperhoset, lähinnä yökköset, käyvät baarissa läpi kesäkauden. n 44 Suomen luonto 16/2013. Perhosbaarin huippukausi on kuitenkin loppukesä ja alkusyksy eli juuri nyt, jolloin sekä lajeja että yksilöitä on runsaammin. Tarjoiluastiaksi sopivat jogurtti- tai viilimukit, jotka täytetään omenansuikaleilla ja ylikypsillä banaaninviipaleilla, jonka jälkeen kupponen täytetään viinisekoituksella. Useimmat kukissa vierailevat kesäperhoset eivät välitä syötistä tuon taivaallista. Kuumilla säillä neste haihtuu nopeasti ja viinisekoitetta joutuu lisäämään lähes päivittäin, mutta sijoittamalla kupit puolivarjoon haihduntaa voi rajoittaa. Tutustu tarkemmin, miten helposti ja edullisesti voit tehdä Ekotekoja. Ryhdy baarimestariksi Houkuttavan perhossyötin saa sekoittamalla samassa suhteessa punaviiniä ja punaviinietikkaa. Baarin arvovieraita ovat häiveperhonen ja pikkuhäiveperhonen sekä vieläkin harvinaisemmat isonokkosperhonen ja kirsikkaperhonen. Ekoenergia merkittyä puusähköä jo vuodesta 1998 Suomalaista sähköä huomisen parhaaksi. Sen sijaan monet isot ja näyttävät aikuisina talvehtivat lajit ovat persoja viinille. Tavallisimpia perhosbaarin asiakkaita ovat suruvaipat, herukkaperhoset, amiraalit ja neitoperhoset. tettavissa muun muassa kokonsa sekä siipien yksilöllisten kuvioiden ja erilaisten pienten nirhamien perusteella. Ruokinta kannattaa aloittaa jo keväällä, jolloin aikuisina talvehtineet suruvaipat ja herukkaperhoset tulevat mieluusti syötille. Jatkoivatko perhoset vaellustaan vai hakeutuivatko jo kenties talvilevolle jäi arvoitukseksi. Viinin tuoksu houkuttelee perhoset todella kaukaa, joten ruokintaa kannattaa kokeilla, vaikka ei perhosparatiisissa asuisikaan. Pikarit ripustetaan narusta oksaan roikkumaan, mutta yhtä hyvin ne voi asettaa tarjolle vaikkapa pöydälle tai parvekkeen kaiteelle. www.ekoteko.fi Neitoperhoset pullobaarissa
Pölyttäjäyhteisöjen heikkeneminen nimittäin tuskin ratkeaa neonikotinoidikiellolla. Aiemmin harmit- tomina pidettyjen fungisidien, kasvien sienimyrkkyjen, vaikutus oli erityisen voimakas. Jos tuotekiellot eivät auta, viime kädessä syyniin joutuu koko monokulttuuriin perustuva maatalous. Maon sota pääskysiä vastaan on hyvä tarina – hieman liian hyvä ollakseen totta. Vaikka yksikään osatekijöistä ei yksin ole tappava, yhdessä ne ovat pölyttäjille katastrofi. Yksi tuoreimmista vihjeistä saatiin heinäkuun lopussa Plos One -journaalissa julkaistusta tutkimuksesta, joka tarkasteli mehiläisyhdyskunnissa yleistyneitä Nosema apis- ja Nosema ceranae -loiseläimiä. Hanna Nikkanen Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija. Ei Kiinan maataloutta sentään vain pääskysiä räiskimällä tehostettu. Miljardin pääskysen tuhoaminen sekoitti ravintoketjun ja pian muitakin lajeja alkoi kadota. Syyt ovat lopulta huolestuttavan samanlaisia kuin lännessä. ”Se tarkoittaa tietenkin, että ratkaisuksi ei riitä yhden tuoteryhmän kieltäminen.” Sichuanin pölyttäjätuhon takana on hitaampi, monimutkaisempi ja modernimpi ilmiö kuin tarina, jota Maosta ja pääskysistä kerrotaan. Kävi ilmi, että erilaisille hyönteis- ja sienitorjunta-aineille altistuneet mehiläiset saivat loistartunnan huomattavasti muita helpommin ja kärsivät siitä enemmän. Mehiläisten pesäkuolemien paljastuminen monen tekijän vyyhdiksi ei tietenkään tarkoita, etteikö sitä pitäisi torjua. Eroosio ja kaupungistuminen ovat vähentäneet kukkaketoja, varroapunkit ovat yleistyneet teollisen hunajantuotannon vuoksi, ilmasto lämpenee, tehomaatalous yksipuolistaa pölyttäjien ruokavaliota. Vielä vaikeampia etappeja lienee edessä. n 16/2013 Suomen luonto 45. Palataan siihen pian. Seuraavaksi on ryhdyttävä taklaamaan niitä. Lapset tekevät pölyttäjien työtä, koska pölyttäjät ovat kadonneet. Tuholaismyrkkyjen käyttö on lisääntynyt Kiinassa vuosikymmenten ajan. Kun EU kielsi kesän alussa koeluontoisesti neonikotinoidipohjaiset tuholaistorjunta-aineet, päätöksen takana oli raskas vääntö torjunta-ainealan lobbareiden kanssa. Usein toistetun tarinan mukaan Kiinan mehiläiskadon syypää on Mao Tse Tung, joka määräsi viljasatoja verottaneet pääskyset ammuttaviksi. Sichuanin kohtalo ei saa toistua! Syyllisiä löytyikin useita. Yläoksilla lapset tuikkaavat kananhöyhenistä tehdyt siveltimet pieniin pulloihin, jotka on täytetty välittäjältä ostetulla siitepölyllä ja hipaisevat höyhenillä hellästi jokaista kukkaa. Kun läntisen maailman mehiläisten joukkokuolemista uutisoitiin ensimmäistä kertaa vuonna 2006, tutkijat ryhtyivät etsimään tuholle syypäätä. Mikään valtio tai teollisuudenala ei halua olla ensimmäisenä kantamassa vastuuta ongelmasta, johon kaikki ovat vain osasyyllisiä. Totuus Kiinan pölyttäjätuhosta on monimutkaisempi. Silloin nostatettiin poliittista tahtoa: mikä ikinä pölyttäjiä tappaakin, se on kiellettävä. Tilakokojen kasvaessa kasvien kirjo on yksipuolistunut. Patrick Pleul / DPA / Lehtikuva Totuus Maosta ja mehiläisistä eeva anundi Vahtikoir Neonikotinoidit ovat uusin uhka mehiläisille ja muille pölyttäjille. Biodiversiteetin kapenemisella, muilla hyönteismyrkyillä ja sienimyrkyillä on kiellon jälkeenkin oma kielteinen vaikutuksensa pölyttäjiin. ”Viime kädessä syyniin joutuu koko monokulttuuriin perustuva maatalous.” Lounais-Kiinan Sichuanin maakunnan omena- ja päärynätarhoissa maatyöläisten lapset kiipeävät alkukesästä hedelmäpuiden latvoihin. ”Kyse on paljon monimutkaisemmasta asiasta kuin yhdestä tuotteesta”, Dennis van Engelsdorp, yksi tutkimuksen tekijöistä, sanoi Quartz-lehdelle. Vaikeaa se kuitenkin on
46 Suomen luonto 16/2013. Lehmäleirillä lypsetään kyyttöjä teksti helena romppanen / kuvat pentti Potkonen Suuren suosion saavuttaneita lehmäleirejä järjestetään Ilomantsin Maukkulassa viidettä kesää. Lypsyn sujumista seuraavat myös Sofia Martikainen (raitapaita), Nina Repo ja tyttärensä Pihla sekä Kaisun isoäiti Anneli Hurskainen. Leiriläisistä monet eivät ole koskaan aiemmin olleet navetassa. Erika Parjanen lypsää emäntä Riitta-Miina Piipposen (ruutupaitainen) opastamana. Etualalla oikealla Kaisu Hurskainen odottaa jo vuoroaan
Kaisu Hurskaisen pienissä sormissa on voimaa: maitoa irtosi helposti. Pojantyttärensä Kaisun kanssa leirille tullut lahtelainen Anneli Hurskainen kertoo, että Kaisu oli niin innokas navettaan, että heräsi jo kuudelta. 16/2013 Suomen luonto 47. A amulypsy Piipposten navetalla alkoi jo seitsemältä, mutta uni ei näytä pienen lypsäjän silmiä painavan. Ollaan Ilomantsin Maukkulassa, Suomen luultavasti ainoalla lehmäleirillä. ”Ennen lehmäleiriä Kaisu ei ollut koskaan käynyt navetassa”, isoäiti kertoo. Emäntä Riitta-Miina Piipposen opastamana lypsy käy Kaisulta varsin tottuneesti, vaikka tyttö kököttää lehmän kyljessä toista kertaa eläissään
Kotieläinryhmäläiset kirmasivat pitkin niittyjä vasikoita juottaen, etsiskelivät maatiaiskanojen piilottelemia munia ja ruokkivat ankkoja.. Nyt kantaa on saatu elvytettyä ja puhdasrotuisia kyyttöjä on Suomessa lähes 600 eläintä. Uhanalaiset kyytöt Itäsuomenkarja eli kyyttö on yksi Suomen alkuperäisistä lehmäroduista, joka polveutuu suomalaisten kotieläiminä jo pronssikaudella pitämistä lehmistä. Erika Parjanen ja Anette Pottonen veivät lehmät lypsyn jälkeen takaisin laitumelle. Tavallisin väri on punakylkinen, mutta myös muita väriyhdistelmiä esiintyy. Parempilypsyiset rodut syrjäyttivät kyytön 1980-luvulle mennessä melkein sukupuuttoon. Lypsyryhmäläisten ahkeroidessa navetassa lampaiden hoitajat juottivat karitsoita lampolassa. Leiriläiset majoittuvat ja ruokailevat Mustikkamäellä, mutta puuhailevat naapurissa sijaitsevalla Piipposten maatilalla. Onneksi ei ämpäri kaatunut! Kaisusta lypsy ei ollut kovinkaan vaikeaa. ”Vasemmalla kädellä ei maitoa meinannut ensin tulla, vaan oli se kuitenkin ihan helppoa.” Nina Revon lapsilla ei aiemmin ollut kosketusta maatilan eläimiin. Kyytölle ominaista on valkea selkä ja sitä tummemmat kyljet. Nelipäiväisten leirien järjestelyjen päävastuussa on matkailuyritys Maukkulan Mustikkamäki, joka toimii entisellä kyläkoululla. Lehmien lisäksi leiriläiset pääsevät hoitamaan myös tilan muita eläimiä, joihin kuuluu noin 60 lammasta karitsoineen, kaksi hevosta, vuohia, kanoja, ankkoja ja kissoja. 48 Suomen luonto 16/2013 Viides kesä Maukkulan Mustikkamäen lehmäleirejä järjestetään nyt viidennen kerran. ”Ankoista en mene takuuseen, mutta kaikki muut eläimet ovat Suomen alkuperäisrotuja”, vakuuttaa Riitta-Miina Piipponen, jolle maatiaisten edistäminen on sydämenasia. Lauha-kyyttöä harjaava Pihlatytärkin aristeli ennen isoja eläimiä, mutta leirillä arkailut unohtuivat navettahommien tuoksinassa. Kesän ensimmäisen lehmäleirin 16 osallistujaa oli jaettu kolmeen ryhmään. Kyyttöjä on seitsemän lehmää ja koko joukko niiden vasikoita. Pientä hämminkiä syntyy, kun Aurora nostaa jalkaansa
”Kivointa täällä on juuri lehmät, myös pieniä karitsoita on mukava juottaa.” Navetalla huiskiva tyttöjoukko ei nyrpistele nenäänsä lehmänhajulle, eikä kesken lypsyn kouruun läjähtävä sontaräiskäle aiheuta yäk-reaktiota. Anneli Hurskainen kertoo kiinnostuneensa leiristä, koska halusi tarjo- ta pojantyttärelleen Kaisulle mahdollisuuden päästä maalaiselämän makuun. 16/2013 Suomen luonto 49. ”Vilma ilmoitti eilen, että hän perustaa tilan, jossa on pari vuohta ja lehmää”, Nina Repo naurahtaa. Lehmänhaju ei ole yäk Lypsyvuoroaan odotellessa tytöt harjaavat Auroraa, Hulahulaa ja Kaunokkia niin että kyljet kiiltelevät ja paijaavat Kalypso- ja Karuselli-vasikoita. Lehmosta tullut 13-vuotias Erika Parjanen on leirillä kolmatta kertaa. ”Tämäkin Karuselli-vasikka on Impin jälkeläisiä neljännessä polvessa”, Piipponen esittelee. Joka vuosi leireillä on ollut mukana myös aikuisia, esimerkiksi lapsenlapsensa kanssa tulleita isoäitejä tai kokonaisia perheitä. ”Leireillä on ollut myös omatarvekyytön tai parin lampaan hankinnasta kiinnostuneita ihmisiä, jotka haluavat oppia karjanhoidon niksejä ja maidon käsittelyä.” Lehmiä ei näe edes auton ikkunasta Monella muutama vuosikymmen sitten lapsuutensa eläneillä on muistoja karjatiloilta, mutta nykylasten kosketukset navetan asukkeihin ovat vähissä. Anette Pottonen juotti karitsoita, joilla oli kova hinku maidon perään. ”Kuka antaisi Lauhalle Fosfori-Herttaa”, kysäisee emäntä Piipponen ja lisää, että Lauha poikii piakkoin. 19-vuotias Impi on edelleen karjan kunkku, joka laitumella näyttää marssijärjestyksen. ”Itsellänikin on ollut täällä tosi hauskaa. ”Kyytöissä hyvää oli sarvettomuus. Ne eivät myöskään lypsäneet liikaa, kun maitoa tarvittiin vain omaan tarpeeseen.” Ensin taloon tuli Orvokki ja sen jälkeen Impi, jonka jälkipolvia talon kyyttökarja on. Pienessä kotoisassa navetassa lehmiä ruokitaan talvella kuivalla heinällä eikä pötsejä turvoteta valtavilla väkirehumäärillä. Impin sukua on levinnyt kyyttöharrastajille myös muualle maahan. Hän opastaakin leireillä myös valmistamaan juustoa ja muita maitotuotteita kyytön maidosta. Leiriläiset oppivat jälleen uutta karjanhoidosta, josta oli edellispäivänä kuultu luento. Kuin mummolassa Mustikkamäen yrittäjän Anita Timosen mukaan leirit mummolamaisessa ympäristössä kiinnostavat eläinrakkaita ihmisiä. Impi lienee perinyt vahvan luonteensa emoltaan Venlalta, jonka edustama harvinainen kyyttösukuhaara oli säilynyt lieksalaisen mummon navetassa. Piipposten tilalla on myös vuohia. Tuoksu onkin raikkaampi kuin tehonavetoissa. Nykyään lehmiä on seitsemän ja maito myydään tinkimaitona suoraan tilalta. Alkuperäiseläintuki tuo vuosittaisen 500 euron lisätulon lehmää kohti. Karjatiloja on harvassa, eikä navetoihin päästetä ulkopuolisia tautien pelossa. ”Itselleni jäivät niin hyvät muistot lapsuuden kesistä maalla. Olen aina halunnut kokeilla käsinlypsyä, jota olen ennen nähnyt vain elokuvissa.” Kyytöt veivät sydämen Riitta-Miina Piipponen kehuu kyyttöjään persoonallisiksi ja itsepäisiksi mutta kilteiksi. n Lisätietoja leireistä: www.lehmaleiri.com. Olen varttunut kaupungissa, mutta mummolan naapurissa Artjärvellä oli karjatila, jonka lehmien hoitaminen oli minulle mieluisaa.” ”Eiväthän lapset nykyään näe lehmiä edes auton ikkunasta”, tokaisee helsinkiläinen Nina Repo, joka tuli leirille perheensä, 9-vuotiaan Pihlan, 7-vuotiaan Vilman ja aviomiehensä Olli Revon kanssa. Hän kertoo aloittaneensa kyyttöjen pidon, kun perheen kuusi lasta olivat pieniä. ”Suosio lisääntyi alkuvuosista niin, että pidämme nyt neljä leiriä kesässä.” Timonen toimi aiemmin osuuskuntajuustolassa
metsä monen sienen Löydä peikonmalja tai lastahytyvinokas Muuramen Kuusimäestä. 50 Suomen luonto 16/2013
Alun perin alue rauhoitettiin 1911 valoisten koivikoiden kaskimetsänä. Kaiken kruunaa uskomattoman monipuolinen sienilajisto. löytöretkellä suomessa K teksti markus sirkka / kuvat markus sirkka ja panu halme uusimäen luonnonsuojelualue Muuramessa Keski-Suomessa on nimensä veroinen. 16/2013 Suomen luonto 51. ”Itiöemien kasvattaminen on joillain lajeilla hyvin oikukasta. Maria ja Janne Kuusimäki polttivat siellä kaskea 1840-luvun alussa, minkä jälkeen he hylkäsivät paikan. ”Kuusimäkihankkeen yhtenä tavoitteena onkin määrittää ja tarkentaa lukuisten lajien uhanalaisuusluokitusta.” Kantokääpä lähettää itiöitä matkaan. Kuusimäki antaa vertailukohdan arvioitaessa muiden metsäalueiden luonnontilaisuutta ja lahottajasienilajien uhanalaisuutta. Ne näkyvät savumaisena oikealla. Nyt Kuusimäessä hyörii jälleen ihmisiä, sillä se tuottaa ainutlaatuista tietoa lahottajasienistä. Se on hämyinen vanha metsä, jossa kasvaa salskeita kuusia ja niiden joukossa järeitä koivuja ja haapoja. Vaikeaa on myös tehdä johtopäätöksiä eri sienilajien uhanalaisuudesta, kun havainnointi on melko satunnaista”, hanketta johtava tutkijatohtori Panu Halme Jyväskylän yliopistosta kertoo
Viime vuosina määrityksessä on alettu käyttää myös dna-tekniikkaa, mutta vertailumateriaalia on huonommin tunnetuista ryhmistä rajoitetusti käytettävissä. 52 Suomen luonto 16/2013 Kaksivuotiseksi suunniteltu seuranta jatkuu jo yhdeksättä kesää ja maapuurungoilta kerätään lahottajasienihavaintoja useita kertoja kesässä – osa rungoista käydään läpi 54 kertaa. Luonnonsuojelualue on Muuramen Kuusimäentien varrella. Näin saadaan kattava ja luotettava kuva sienten elintavoista ja esiintymisestä. Talvihiippo on Kuusimäen suuri harvinaisuus. Kapuamme jyrkkää rinnettä naruin ja numeroin merkityltä maapuulta toiselle. Kuusjärvi ja sen rantojen kulttuurimaisemat kehystävät Kuusimäkeä. Muuta opastetta paikalle ei ole. Osa ravinteisuudesta ja runsas koivupuusto ovat peräisin 1840-luvun kaskenpoltosta. Ne Halme tarkistaa tottuneesti ja kirjaa niiltä löytyvän lajiston. Mik roskooppitunnistusta vaativista lajeista kerätään näyte myöhempää määritystä varten. Itiöemätutkimuksien lisäksi kerätään ilmasta erityisellä syklonikeräimellä sienten itiöitä ja selvitetään niiden leviämistä. Nykyisin kuusivaltaisen metsän keski-ikä on noin 145 vuotta.. Lastahytyvinokkaan koti Kuusimäen maaperä on rehevää, lehtomaista kangasta. Usein laji selviää vasta itiöitä tarkastelemalla. Mäelle nousi komea, haapojen täplittämä koivikko, joka melko nopeasti kuusettui. Vanhaa metsää maapuineen luonnonsuojelualueella
Alue on täynnä ihmeellisyyksiä; on hämmästyttävää, miten paljon harvinaisuuksia ja uhanalaisia lajeja löytyy niin pienestä metsästä. Suurempia harvinaisuuksia ovat aiemmin sata vuotta kääpätutkijoilta kateissa ollut paksukuorikääpä ja talvihiippo. Lisätietoja: www.muurame.fi/fi/suomen_ suurin_kuusi. Helmipöllö kurkistaa pesäkolostaan. Talvihiippo on vaarantunut laji. Jyväskylästä pääsee linjaautolla viiden kilometrin päähän Isolahden kylään. Missä: Noin 10 kilometriä Jyväskylän keskustasta länteen. Jyväskylän yliopiston tutkija Panu Halme tutkii luupilla lahottajasieniä. Retkeilyrakenteita ei ole pitkälle kuuselle johtavaa polkua lukuun ottamatta, mutta omatoimisille tutkimusretkille alue on omiaan. Hieno retkikohde omatoimiselle sadan hehtaarin suojelualue on osa 825 hehtaarin suojelukokonaisuutta, Kuusimäen suojelumetsää, johon kuuluvat Kuusimäen, Tikkamäen, Kirkkokankaan ja Valkeavuoren suojelualueet. Puut ovat pitkiä ja solakoita: kuusen keskipituus on 29 metriä, haavan ja koivun peräti 31 metriä. Talvihiippo on vaarantunut laji, jonka voi Kuusimäestä löytää joka viidenneltä koivun maapuulta. panu halme Yksi sadasta tutkimusrungosta. Tarkkaa työtä. Kasvaapa täällä yksi Suomen pisimmistä kuusista, viimeisimmän mittauksen mukaan 44,2 metriä pitkä isomus. Tummanpuhuva peikonmalja Osa tutkimusryhmän jo tekemistä löydöistä ja uudesta tiedosta selittyy sillä, että lahottajalajistoa ei ole tutkittu riittävän tarkasti. 16/2013 Suomen luonto 53. Milloin: Parhaimmillaan sulan maan aikaan, erityisesti syyskesällä. Kaskeamisella, rinnemaalla sekä runsaalla lehti- ja havulahopuulla on varmasti osansa Kuusimäen erikoisessa lajistossa. Mustatorvisieniaikaan kannattaa sienikori ottaa mukaan. Esimerkiksi karikkeen oksanpätkät ja kaarnan palat kuhisevat elämää, mistä aiemmin ei olla oltu näin hyvin tietoisia. Palvelut: Kilometrin polku pitkälle kuuselle. Näemme tuon tuosta monia vanhojen metsien ilmentäjälajeja kuten sitruuna- ja pikireunakääpiä. Erikoinen on myös Halmeen löytämä lastahytyvinokas: rannikon lajina pidetty harvinainen vinokas löytyi yllättäen täältä sisämaan synkästä kuusikosta. Nähtävää: Vanhaa metsää, monipuolinen sienilajisto, pitkä kuusi, kaunista maalaismaisemaa
Peikonmalja löytyi ensimmäisenä Suomessa Kuusimäestä. Itiöemätkin ovat monta kuukautta esillä”, Halme sanoo. Sienen tummanpuhuva ulkonäkö toi sen nimenneille Halmeelle ja kotelosieniasiantuntija Seppo Huhtiselle mieleen ikimetsän peikot. Lajistoa tutkitaan myös itiöitä ilmasta pyydystävän syklonikeräimen ja dna-näytteiden avulla. Joukossa oli useita suurharvinaisuuksia ja neljä maalle uutta lajia, jotka odottavat vielä suomenkielistä nimeä. Lahottajalajisto on monimuotoinen: eräässä hankkeessa tutkimusryhmä tutki Kuusimäessä erityisen tarkasti 26 maapuuta ja löysi niistä 250 lahottajasienilajia. Maalle uuden lajin nimeäminen on tutkijan työn tähtihetkiä. ”Kyseessä on todellinen harvinaisuus, sillä havaintoja on näin vähän, vaikka laji on näyttävä ja näkyvä. ”Tuon näköisistä kupeista peikot voisivat nauttia aamupuuronsa”, Halme myhäilee. Halme on ollut nimeämässä harvinaista kotelosienilajia, peikonmaljaa. Eräässä tutkimuksessa 16:sta eri metsästä, myös Kuusimäestä, kerättiin aarin kokoiselta alalta kaikki neulasta suuremmat lahopuukappaleet ja niiden orvakkalajisto määritettiin. Tällä hetkelläkin lajilta tunnetaan Euroopassa vain kymmenkunta kasvupaikkaa. Tutkimusperinteen mukaisesti löytäjä saa nimetä uuden lajin. Tutkija Panu Halme on ollut nimeämässä harvinaista kotelosienilajia, peikonmaljaa.. Vaikuttaakin siltä, että moni harvinaisena pidetty orvakkalaji on yleinen pienellä lahomaapuulla”, Halme kertoo. ”Listalle kertyi kymmenkunta orvakkalajia, jotka ovat hyvin harvinaisia tai ainakin niin on oletettu. Halme löysi kotelosienen Kuusimäestä 2005, ensimmäisenä Suomessa. panu halme Lastahytyvinokas on harvinainen, yleensä rannikolla viihtyvä laji. Pienen jyrkänteen alla makaa mahtavien haapojen alla koivumaapuu, jolla kasvaa tuo perin kiehtova peikonmalja. 54 Suomen luonto 16/2013 Panu Halme Kuusimäen luonnonsuojelualueella kontrollikierroksella
Numero kertoo puun olevan pluspuu eli kantapuu, jota käytetään geenireservinä. Luonnon syy–seuraussuhteet ovat moninaisia, ja ehkä tikoillakin on oma osuutensa sienien menestykseen. Kuusi E1222 Kuusimäen alarinnettä halkovan soratien penkalla seisovassa viitassa lukee Iso puu 500 m. Sen vieressä on postilaatikko. Pitkäkestoisen Pohjantikka viihtyy tutkimuksen on mahdollistanut Kuusiympäristöministeriön myöntämä mäessä. Katso ajo-ohje: www.muurame.fi/fi/suomen_ suurin_kuusi. Numero on maalattu puun runkoon tunnisteeksi. Muissa Kuusimäen tutkimuksissa on ollut mukana myös Helsingin yliopisto. Latva huitelee viimeisen mittauksen mukaan 44,2 metrissä. Tikat sienten apureina. 16/2013 Suomen luonto 55. Kuusimäestä on kantapuita 20–30 kappaletta. ”Näillä ei ole juuri mitään”, Halme sanoo, kun ohitamme maassa makaavan ehjän tuohikuorisen koivun, ”mutta kuoritut kuhisevat elämää”. Polkua kannattaa palata hieman takaisin ylemmäs rinteeseen, mistä puun koko komeus hahmottuu paremmin. Siellä on keltaisella maalirenkaalla merkitty mahdottoman pitkä kuusi. ”Vanhoissa kuusimetsissä on vain harvoin näin paljon koivuja”, Halme huomauttaa. Halmeen löytämät pesät ovat sijainneet korkealla koivussa, yleisemmän kuusen alaosan sijaan. Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelman PUTTEhankerahoitus. Mahtavalla puulla on nimikin, ei erityisen mahtipontinen mutta selkeä: E1222. Kantapuu, pluspuu nro E 1222 keskellä oikealla, on Suomen toiseksi pisin kuusi: 44,2 metriä. Myös tikat viihtyvät Kuusimäessä, missä on runsaasti sopivia pesäpuita. Nimistä päättävä Suomen Sieniseuran nimistötoimikunta hyväksyi esityksen. Muuta opastetta ei Suomen pisimpiin kuuluvalle kuuselle ole. Vesijaon luonnonpuistossa Padasjoella kuuluu olevan vielä pitempi kuusi: 44,5 metriä. n Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen vetämässä hankkeessa ovat mukana Turun yliopisto, Suomen ympäristökeskus ja Metsäntutkimuslaitos. Kuusimäen Pitkällä kuusella on oma postilaatikko kävijöiden terveisiä ja pitkän iän toivotuksia varten. Valintakriteerit ovat tiukat: puun on oltava muun muassa suora, vähäoksainen ja tasaisesti oheneva, siis metsänjalostuksen näkökulmasta geneettinen valioyksilö. Kapea polku kipuaa ylös rinnettä, puikkelehtii komeassa kuusikossa koivupökkelöiden lomassa, kiertelee kiviä, kunnes laskeutuu puronotkoon. Esimerkiksi pohjantikka arvostaa järeää koivupuustoa. Tikkojen jo pystyyn kuorimat koivut lahoavat tuohellisia paljon nopeammin ja ainakin kotelosienilajisto on niissä huomattavasti rikkaampaa
Vaativa Sarek on erämaata, jossa ei ole polkuja eikä tupia. Omillaan on pärjättävä. Sarekin jylhissä maisemissa Teksti ja kuvat Heikki Willamo Sarekin kansallispuistossa on kuusi Ruotsin 13:sta yli 2000 metrin tunturista. 56 luonto 16/2013 56 Suomen Suomen luonto 16/2013
16/2013 Suomen luonto 16/2013 Suomen luonto 57 57. Kartta istockphoto Matkalla maailmalla ruotsi Stora Sjöfalletin kansallispuiston puolella kohoava monihuippuinen, jäätiköiden kirjoma Akka on yksi seudun mahtavimmista tunturimassiiveista
I stun selkä tukevasti kiveä vasten ja yritän saada korkeanpaikan kammoa kuriin. Juuri kun kotka oli katoamassa utuun, se lähti liukumaan kohti luodetta. Olisipa tullut kahvivehkeet mukaan. Lähimpänä Ähpar, sen vieressä Rapalaaksoa reunustava Skårki ja kaukaisuudessa Pårte. Kapean harjanteen piti johtaa meidät kaksikilometrisen Spijkkan huipulle, mutta matka katkesi vain muutamaa kymmentä metriä alempana. Liikkumattomin siivin se ylitti laakson ja katosi pienenä pisteenä kohti Akkamassiivin teräviä huippuja. Kannatti kiivetä! Päivä on huikea. Sadepilvet tulevat yleensä lounaasta. 58 Suomen luonto 16/2013. Taivas on korkealla ja sen sinessä purjehtii pieniä pilvenriekaleita. Avarassa maastossa ne näkee hyvissä ajoin ja ryöppyyn ehtii varautua. Käännyimme takaisin ja kun olimme laskeutuneet pilven alle, näkyviin ilmestyi merikotka. Päivä muuttuu illaksi, auringon puna syvenee ja kun pääsemme lopulta leiriin, meihin pätee kulunut sanonta: olemme väsyneitä, mutta onnellisia. Täältä ylhäältä, Pohjolan katolta, aukeaa henkeäsalpaava maisema, kolme tunturimassiivia taivaita kohti kurkottavine huippuineen. Loputtomiin teräväpiirteistä vuoristoa, kiveä, lunta ja jäätä, laaksojen järviä, jokia ja deltoja. Teltassa muistelen aiempaa nousuyritystämme massiivin toiselta puolelta, pitkin laajan jäätikön reunaa. Elokuun alussa aurinko painuu hetkeksi tuntureiden taa, mutta yö on tunnelmallista aikaa kulkemiseen ja maisemien ihasteluun. Lopulta vilu ja kello ajavat meidät liikkeelle ja aloitamme laskeutumisen. Tuuli on heikko, mutta täällä ylhäällä se puree kylmästi. Hitaasti ja varovasti, sillä kivinen rinne on jyrkkä ja jokaisen askelen paikka on katsottava tarkasti. Se kaarteli yllämme ottaen korkeutta. Erämaata, johon ihminen hukkuu pikkuruiseksi pisteeksi. Itsesuojeluvaisto voitti, kun selänne kapeni teräväksi kuin katonharja. Pohjolan katolla aukeaa henkeäsalpaava maisema taivaisiin kurkottaviin tunturimassiiveihin. Matka katkesi pilveen, joka kietoi huiput kosteaan syliinsä ja peitti näkyvyyden. Kummallakin sivullani on hiukan tasaista, sitten rinteet putoavat miltei pystysuorina satoja metrejä alempana oleville jäätiköille. Sulavan jäätikön alta paljastuvan maan asuttavat ensimmäisinä jäkälät ja sammalet
Ajankohta oli sama, mutta aurinko loisti enimmäkseen poissaolollaan. Maasto oli huomattavasti hankalampaa ja vaikka seurasimme polkua, saimme välillä kiipeillä lumivyöryjen maahan lanaamissa koivusokkeloissa, liukastella kivillä ja tarpoa soita. Muutakin täällä on koettu. Väsyneenä manasin jalkojeni lyhyyttä epäillen vahvasti koko homman mielekkyyttä. HIENOA VAELLUSMAASTOA Kolmen miehen ryhmämme oli lähtenyt joitakin päiviä aiemmin Luulajanjoen Suorvan padolta. Kuljimme ensimmäiset parikymmentä kilometriä Stora Sjöfalletin kansallispuistossa, kahlasimme yli vuolaan virran, ylitimme puistojen välisen rajajoen riippusiltaa myöten ja suuntasimme Sarekin puolella kohti Rapalaaksoa. Sarek on tunnettu suurikokoisista hirvistään. Ensimmäisten kilometrien nousu ja pajukoissa rypeminen on takana, vaeltaminen paljakalla on yhtä juhlaa. On hyvä maata teltassa oikeasti väsyneenä. Itsensä rasittamisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Tarpoa nyt raskaan rinkan kanssa pitkin ja poikin autiota tunturimaata, kiivetä kohti korkeuksia vain päätyäkseen pilveen. Peninkulmien matkat siipiä liikuttamatta. Niin vaivatonta se oli isolle linnulle. Länsi vyörytti saderintaman toisen- 60 Suomen luonto 16/2013 Jäätiköt ovat hiljaisessa liikkeessä ja kuljettavat mukanaan reunojen seinämistä ja alapuoleltaan rouhimaansa kiviainesta. Suuri siirtolohkare on kulkenut pitkän tien irtoamispaikaltaan.. Tämähän on vapaaehtoista. Kuuro tai pari päivässä on pitänyt ilman raikkaana ja mielen virkeänä, enimmän osan ajasta olemme nauttineet aurinkoisista keleistä. Tunne meni nopeasti ohi. Eletään heinäkuun loppua, ennakkoon pelätyt sateet ja myrskyt ovat loistaneet poissaolollaan. Viitisen vuotta sitten tulimme samalla porukalla pitkin Rapalaaksoa. Ylätunturissa kukkiva sinirikko on tottunut äkillisiin lumikuuroihin
Alarinteillä kasvoi koivikkoa, niityillä saimme kahlata vyötäisiin ulottuvissa ukonhattu-, pohjansinivalvatti-, kurjenpolvi- ja väinönputkikasvustoissa. Kevyet tossut tai sandaalit ovat verraton apu kylmässä vedessä kahlatessa. Siinä, yhdellä retken hienoimmista telttapaikoista Kivitasku on rakkaisten rinteiden tyyppilintuja. Vaikka pikkujokien vesi on elokuussa alimmillaan, tulee silloin tällöin vastaan paikkoja, joista ei pääse yli kuivin jaloin. Laakson poh- jan rehevyys oli käsittämätöntä, sillä muutaman sadan metrin kiipeämisen jälkeen ympärillä oli enää pelkkää kiveä. Muutaman myrskynkin saimme kokea, laaksoa pitkin ujeltavan raivon, joka otti tosissaan mittaa teltastamme. Vaivan arvoista sekin oli. Ylhäältä törmältä koko komeus sokkeloisine virtoineen, lampareineen ja soineen näkyi yhdellä silmäyksellä; kiikari poimi esiin joutsenia ja hirviä. Ja minkälaisia hirviä! Ne olivat suuria ja voimakkaita, useimmilla näkemillämme sonneilla oli valtavat lapiosarvet. Se ei piitannut minusta vähääkään. Kahden vaelluspäivän jälkeen Rapalaakso leveni ja yhtenä koskena kuohunut joki rauhoittui huikeaksi deltaksi, jonka hiekkaisilla rannoilla oli helppo kulkea. Viimeisenä päivänä kohtasin yhden jättiläisistä silmästä silmään. Tällä kerralla pysyttelemme ylätunturissa ja tyydymme vain käymään Rapalaakson korkealla törmällä. Olin pelkkä ihminen – hampaaton ja harmiton kulkija. 16/2013 Suomen luonto 61. sa perään, valkaisi huiput lumella ja kasteli meidät vedellä. Silloin lähetimme lämpimiä ajatuksia tutulle porukalle, jonka tiesimme olevan ylhäällä avotunturissa
Kah- Ilta Rapalaakson reunalla. Vain jokunen kapustarinta viheltää ja punajalkaviklo päivystää rantasuon kivellä. Ainoa huono puoli on lintumaailman hiljaisuus. Kun sopuleita tai muita myyriä ei ole, piekanat ja tunturikihut loistavat poissaolollaan. Tunturipöllöstä, tundran valkoisesta vaeltajasta, ei kannata tällaisena vuotena haaveillakaan, mutta naalin pesä osuu reittimme varteen. Tunturimassiivien välissä aukeaa hienoja laaksoja, joissa on tilaa kulkea. Se yrittää sinnitellä hengissä ja odottaa tilaisuuttaan, joka koittaa seuraavan sopulihuipun tullessa. On hienoa tietää, että jossain tuolla kulkee naali. Toivon mukaan tällä pesällä telmii silloin monilukuinen pentukatras.. Meillä monien pikkujokien kohdalla edessä on ylityspaikan haku, usein housujen riisuminen ja varovainen kahluu hyytävissä jäätikkövesissä. saamme katsella värien ilotulitusta auringon painuttua Sarek-massiivin huippujen taa. Täällä ylhäällä ei ole hirviä, mutta porot pitävät meille usein seuraa. Vaeltajalle loppukesä on hienoa aikaa. Muutama lapinsirkku, pulmunen ja kivitasku ovat vielä paikalla, samoin sinirinta ja tietenkin terävästi ääntävät niittykirviset, joita kimmahtaa lentoon edestämme tämän tästä. Avaruuden tuntu ja mittasuhteet ovat valtavat. Katselemme kadehtien, miten vaivattomasti ne kahlaavat kovassakin virrassa. Kelit ovat usein parhaasta päästä, jokien vedet alimmillaan eikä verta imevien hyönteisten räkkä kiusaa kovin paljon tunturiylängön tuulissa. Sitä on kaivettu ja kunnostettu, asukkaita tai tuoreita tassunjälkiä ei kuitenkaan näy. 62 luonto 16/2013 62 Suomen Suomen luonto 16/2013 laajat saapuvat toukokuun jälkipuoliskolla, heinäkuun lopulla ne ovat jo menneet. Vaatimia pienten vasojen kanssa, muutaman hirvaan ryhmiä ja jokunen isompikin tokka laiduntaa puronvarsien pajukoissa. Tunturimaan lyhyessä kesässä kaikki tapahtuu nopeasti
Kymmenen vuorokauden vaellus jättää tunteen jostain ainutkertaisesta. Nuoren lapinsirkun on valmistauduttava pitkään muuttomatkaan. Kaakkureiden huutoja kuuluu öisin, alkulinnut pitävät kokouksiaan parilla suuremmalla järvellä. Kaikkien noudattamiin tapoihin kuuluu, ettei leiripaikkaa katsella toisten vaeltajien läheltä. 16/2013 Suomen luonto 16/2013 Suomen luonto 63 63. Huonoa on vain lintujen hiljaisuus. Valtavalla erämaa-alueella, joka koostuu Sarekin, Stora Sjöfalletin ja Padjelantan kansallispuistoista riittää käveltävää. Vaeltajia on liikkeellä muitakin, mutta täällä on tilaa kaikille. Taivaalla näkyy muutaman kerran merikotkan hahmo ja kerran kaukaisuudessa liitää maakotka. Elokuussa suurtuntureiden lintumaailma on jo hiljainen. Ne ilmoittavat tulonsa karheilla äänillään, ilmestyvät näkyviin pieninä pisteinä ja katoavat taas toisella puolella äärettömään maisemaan. n Vaeltajalle elokuu on hienoa aikaa. Joitain suurempia siivekkäitä on kuitenkin liikkeellä. Mistä lienevät tulossa ja minne menossa. Korpit partioivat rinteitä etsien porojen raatoja syödäkseen
Minua haukuttiin kettutytöksi. Lintuharrastus vei minut viime vuosikymmenellä myös lintujärjestö Birdlife Suomen puheenjohtajaksi. Kun olin 18-vuotias, olin sitoutunut lujasti luonnonsuojeluun. Mutta monille asukkaille Liminganlahti oli niin arkinen juttu, ettei siinä nähty mitään erityistä arvoa. Niitä pyörittää vuokralla oleva yrittäjä. Yläasteella biologianopettaja Ulla-Maija Lumme vei meitä linturetkille. Vietin kesiäni mummolan maatilalla, joten luonto ja eläimet tulivat tärkeiksi jo pikkutyttönä. Tuntui, että asiantuntijuutta ja lintutieteellisyyttä pidettiin jopa hiukan pelottavina.. Lajintunnistuksessa minä sain kilpailla muuta luokkaa vastaan. hankin matkailualan koulutuksen ja aloin viritellä luontoon liittyvää yritystoimintaa: Toiminimi Liminganlahden Linturetket ja myöhemmin Finnature Oy järjestivät ryhmille opastettuja retkiä ja matkoja. Kerran sorsastajat jopa uskoivat, että olin tilannut lentokoneen Liminganlahden ylle häiritsemään metsästystä, vaikka se ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Minulla ei ollut kavereita, jotka olisivat olleet luonnosta kiinnostuneita, mutta sinnikkäästi retkeilin ja opettelin lintuja itsekseni. Laajennusosassa on toiminnallinen näyttely Lintujen kahdeksan vuodenaikaa, 80paikkainen auditorio, 25-paikkainen kokoustila sekä vaihtuvien näyttelyjen tila. Tavoitteena on lisätä tietoa kosteikkojen merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle ja ihmiselle. Myöhemmin tiet erkanivat silloisen yhtiökumppanini kanssa ja muutin Suomen itärajalle Ruka–Kuusamon matkailukeskuksen toiminnanjohtajaksi. Edellisenä vuonna oli pystytetty ensimmäinen lintutorni. Vuonna 2012 rakennusta laajennettiin ja Metsähallitus tuli uudeksi toimijaksi. Upea tuore juttu on Metsähallituksen hallinnoima kosteikkokeskus. Niinä aikoina Liminganlahti alkoi saavuttaa kansainvälistä mainetta lintuvesistönä. Kansainvälinen Ramsar-sopimus velvoittaa valtioita kosteikkojen suojeluun. Olen syntyperäinen liminkalainen. Se kertoo, miten rakas asia Liminganlahti minulle on. Lehmiä juottaessani haarapääskyt lentelivät vierestä. Koin linnut jotenkin läheisiksi ja kuvittelin, että niillä ja minulla oli yhteinen kieli tai ainakin salattu yhteisymmärrys. Myös luonto- ja erityisesti lintuturismi herätti kummastusta: maksaisiko joku muka hetteikössä kävelystä ja hanhien kiikaroinnista. Se nostatti välillä kipakoita ristiriitoja, sillä sukulaiseni ja paikalliset ihmiset harrastivat metsästystä. Vuonna 2010 aloitin työt Metsähallituksen suunnittelijana Linnut-hankkeessa ja uuden näyttelyn käsikirjoittajana. Paljon on kuitenkin muuttunut siitä, kun aloitin 1988 kesätyöt WWF:n oppaana Liminganlahden opastuskeskuksessa. Sen jälkeen minut valittiin Liminganlahden luontokeskuksen hoitajaksi. He olisivat halunneet kuivattaa sen pelloksi. Halusin tuoda Birdlifea lähemmäs ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita linnuista, mutta eivät kutsuneet itseään harrastajiksi. Koti-ikävä pakotti takaisin. Paikallislehdissä väiteltiin kovasti. 1998 Limingan kunta rakennutti uuden luontokeskuksen. ”Palasin viime vuonna töihin samaan paikkaan, missä olin jo 25 vuotta sitten. Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Nainen miesten maailmassa ”Maksaisiko joku hanhien kiikaroinnista?” teksti Jarmo Pasanen kuva mika honkalinna 18/2012 64 Suomen luonto 16/2013 Liminganlahden luonto on Ulla Matturin harrastus ja elämäntyö. Luontokeskuksen yhteistyöelimenä toimii Liminganlahden Ystävät ry, joka järjestää tapahtumia sekä ylläpitää liminganlahti.fi-nettisivustoa. Siinä on kahvila, ravintola ja majoitustiloja
Viime vuosien piha- ja mökkibongausten suosio osoittaa, että tavalliset kansalaiset ovat innokkaasti mukana. Osittain se johtuu miesten kilpailuhenkisyydestä, mihin ornitologia tarjoaa loputtomasti tärppejä: suurin lajimäärä, suurin parvi, varhaisin havainto ja niin edelleen. Olin usein ainoa nainen esimerkiksi pinnaralleissa. Olen nauttinut työstäni ja harrastuksestani täysillä. Lintuharrastus on myös ollut erittäin miesvoittoista. Olen voinut keskittyä tekemään työtä Liminganlahden, lintujen ja luontomatkailun parissa koko aikuisikäni. Ja onnekas olen vieläkin, sillä olen paraikaa äitiyslomalla ja saan nauttia pienen lintumiehen seurasta retkilläni.” n Ulla Matturi, 43 Luontokeskuksen hoitaja Metsähallitus, Liminka ? Lintuharrastaja, entinen BirdLife Suomen puheenjohtaja. ? Monipuolinen kokemus luontomatkailualalta. ? Koulutukseltaan matkailumerkonomi. 18/2012 16/2013 Suomen luonto 65. Naisharrastajien määrä on onneksi kasvussa
Sen voi jättää lumen alle ja käyttää sieltä tarpeen mukaan. arimo eklund / vastavalo teppo johansson / kotimaiset kasvikset pienet palat airam kotona On sadonkorjuun aika! Pihka parantaa haavat. Sähkö- ja elektroniikkaromuun (SER) kuuluvat käytetyt energiansäästö- ja ledlamput sekä loisteputket voi palauttaa niihin yli tuhannen neliön päivittäistavarakauppoihin tai yli kahdensadan neliön erikoisliikkeisiin, joiden valikoimiin lamput kuuluvat. Lamppuja myyvät kaupat ottavat niitä vastaan maksutta ilman uuden tuotteen ostovelvoitetta. Väitöskirja koostuu neljästä mikrobiologisesta ja elektrofysiologisesta tutkimuksesta sekä kahdesta kliinisestä potilastutkimuksesta. www.kasvikset.fi Pihkaa haavoihin Jo vanha kansa tiesi, että kun pyyhkäisee pihkaa haavaan, se paranee. www.serkierratys.fi sanna peurakoski / kotimaiset kasvikset Puhdista kellari ja viileäkomero ennen uutta satoa. Lamput kiertämään Kuluttajien on nyt aiempaa vaivattomampaa viedä käytetyt energiansäästö- ja ledlamput keräyspisteisiin. ”Kuusen pihkasta valmistettu salva on tehokas, halpa ja turvallinen hoito ihohaavoissa. Tämä voimakkaan makuinen kaali sisältää runsaasti muun muassa C-vitamiinia, karoteenia, kalsiumia, valkuaisaineita ja rautaa. Lehtikaalin lumoissa Terveellisestä lehtikaalista käytetään tummanvihreät, kiharareunaiset ja koristeelliset lehdet. Pihka ja 10-prosenttinen pihkasalva ovat antimikrobisia, mutta salvan haavojen paranemista nopeuttava vaikutus johtunee myös pihkan positiivisesta vaikutuksesta paranemista ohjaaviin mekanismeihin”, Sipponen sanoo. Monikäyttöisen lehtikaalin karkea lehtiruoti pilkotaan ja esikypsennetään ennen lehtiosan lisäämistä lämpimiin ruokiin. Lehtikaali kestää hyvin kylmää. 66 Suomen luonto 16/2013 Korjaa satoa teksti johanna mehtola Pitkä kesä on kasvattanut juurekset pulleiksi sekä kypsyttänyt marjat ja omenat meheviksi. Tuoretta silputtua lehtikaalia voi käyttää persiljan tavoin, ja se sopii niin salaatteihin, keittoihin, kastikkeisiin, muhennoksiin kuin sipseihinkin. Nyt kuusen pihkan lääkinnälliset vaikutukset on selvitetty lääkäri Aimo Sipposen toukokuussa Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassa. On aika korjata sato talteen.
Kotimaisen kalan osuus kulutuksesta on noin yksi kolmasosa. Fosforikuormituksen osuus Suomen kokonaiskuormituksesta on noin kaksi prosenttia ja typpikuormituksen yksi prosentti. EU:n jo vuonna 2009 antamassa asetuksessa on määritelty vesiviljelyn luomuohjeet. Kesän hiipuminen kohti syksyä tietää sadonkorjuun alkua. Juuri nyt on paras hetki nauttia kotimaisesta, lähellä kasvaneesta sadosta. vinnekuormitusta sekä kemikaalien ja lääkkeiden käyttöä. 16/2013 Suomen luonto pro kala naposket puolukat ja karpalot kypsyvät myöhemmin syksyllä, karpaloa voi kerätä vielä pakkasillakin. Myös pakastin on syytä sulattaa ja tehdä tilaa tämän kauden mansikoille, mustikoille ja puolukoille. Marjasta tulee vain makeampi pienen pakkasen puraisun jäljiltä. Virallisissa ravitsemussuosituksissa kalaa kehotetaan syömään ainakin kaksi kertaa viikossa. Omenapuiden oksat alkavat notkua, kun hedelmät kypsyvät. Pian ne siirretään kellariin tai viileäkomeroon odottamaan käyttöä. n istockphoto jääkaappi 67. Myös kasvatetulle kalalle on olemassa ympäristömerkkejä, Olemme EU:n joiden piirissä toimivissa laiviidenneksi toksissa vähennetään ymparas maa kalan päristövaikutuksia kuten rasyönnissä. Puutarhan sadonkorjuun päätyttyä voi saalistusta jatkaa metsässä. Viinimarjat kypsyvät niin tarhurin kuin rastaidenkin iloksi, ja kohta mehumaijoista kumpuaa ihana lämpimän mehun tuoksu. Kalankasvatuksen ravinnekuormitus on kymmenen vuoden aikana pienentynyt 50 prosenttia ja tuotantoyksikköä kohden laskettu ominaiskuormitus lähes 30 prosenttia. Luomutuotannossa ei käytetä myöskään lisä- eikä väriaineita tai geenimuunneltuja ainesosia. Kasvatuksen ympäristövaikutukset on minimoitu ja kaloilla on enemmän uiskentelutilaa. Me suomalaiset syömme kalaa fileeksi laskettuna noin 16 kiloa henkeä kohden vuosittain. Kalankasvatuksen odotetaan lisääntyvän Suomessa tulevina vuosina, joten myös sen vuoksi on hyvä luoda edellytykset ekologisesti kestävälle tuotannolle. Omenalajikkeet jaetaan kesä-, syys- ja talviomenoihin. Edellisen vuoden sato on tietysti nautittu viimeiseen pottuun ja mehupulloon saakka, joten tyhjänä ammottavat säilytystilat onkin helppo puhdistaa. Kesäomenat kypsyvät jo elokuun puolivälissä ja ne säilyvät poimittuina kahdesta kolmeen viikkoa. Paikallisesti kasvatusravinteilla voi kuitenkin olla suurempi merkitys veden laadulle, ja ympäristönsuojelussa tuleekin keskittyä näiden vaikutusten minimoimiseen. Ohjeen laadinnan yhteydessä syntyi myös muita ympäristöystävällisempiä kehittämisehdotuksia kuten luomukalan ja muun ympäristömerkityn kalan tuotanto. Sienisatoakin voi kerätä niin pitkään kuin maa on paljas. Kasvatettua luomukalaa. Johanna Mehtola Kauppojen siika on yhä useammin kasvatettua. Pintojen pesun lisäksi on hyvä varmistaa, että hyllyrakennelmat ovat kunnossa ja korjata niitä tarpeen mukaan. Talvilajikkeita voi poimia vielä lokakuussakin yöpakkasten jälkeen. Ympäristöministeriö uudisti kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjeen kesäkuussa ja esitti samalla, että Suomessa selvittettäisiin mahdollisuutta luomukalan tuotantoon. Ennen sadonkorjuuta ja sadon jalostamista on syytä siivota kellari tai viileäkomero perusteellisesti. Juurekset pullistuvat maan uumenissa meheviksi. Pääosa tästä ravinnekuormasta syntyy jatkokasvatusvaiheessa esimerkiksi Saaristomeren verkkoaltailla. Metsien ja soiden pu- Kohta mehumaijoista kumpuaa lämpimän mehun tuoksu. Luomukalankasvatus eroaa tavallisesta kasvatuksesta siinä, että rehun kalaraaka-aine on kalastettu kestävästi. Ne jatkavat kypsymistään varastossakin ja säilyvät monta kuukautta syömäkelpoisina. Olemme EU:n viidenneksi paras kalansyöjäkansa Portugalin, Espanjan, Liettuan ja Ranskan jälkeen. Vaikka makujen säilöminen talven varalle on hauskaa ja antoisaa puuhaa, ei pidä unohtaa, että tuoreina monet maut ovat parhaimmillaan. Syysomenat kerätään syyskuussa tai lokakuun alussa ja ne säilyvät neljästä kahdeksaan viikkoa. Suppilovahvero on oikea syksyn äänitorvi, josta saatuja joulukuisiakin satoja on ihmetelty monena leutona alkutalvena
”Parasta on paikan monipuolisuus. draamaa lintujärvellä Ahtialanjärven Lokkisaarella näkee kahlaajien kirjon. Lajikirjo on valtava, etenkin muuttoaikaan. Tietoa maamme laavuista, retkeilymajoista ja retkeilykodista on Laavut.fi-sivuilla. Neuvoja saa Metlan esitteestä www.metla.fi/metinfo/monikaytto/ marjasieni/matsutake/ tai kännykkään ladattavasta sienioppaasta mobiteos.com/sieniopas/. Sivuilla on tähditetty viisi parasta majapaikkaa. www.laavut.fi, www.luontoon.fi Olisiko syytä vihdoin opetella tunnistamaan japanilaisten herkku tuoksuvalmuska eli matsutake. Myös Metsä hallituksen luontoon.fipalvelusta voi hakea tietoa laavutarjonnasta. Vaikka naurulokki on taantunut monin paikoin, on se kyennyt vahvistamaan asemaansa täällä. AHTIALANJÄRVI Lempäälässä kuuluu Suomen kymmenen parhaan lintuveden joukkoon. Sienen satokausi kestää lokakuulle asti, joten sen tuntomerkit ja kasvupaikat ehtii vielä hyvin oppia. 68 Suomen luonto 16/2013 Tuoksuvalmuska kasvaa mäntykankailla. Esimerkiksi järvellä on tavattu 37 kahlaajalajia vuodesta 2004 lähtien”, kertovat Lokkisaari-projektin puuhamiehet Rainer Mäkelä ja Tatu Itkonen. teksti riitta saarinen Mari Limnell / metsähallitus Tatu Itkonen (vas.) ja Rainer Mäkelä ovat tehneet paljon talkootyötä Lokkisaaren hyväksi. Naurulokit taas tarjoavat suojan vesilinnuille, tiiroille ja kahlaajille. Sijainnin lisäksi kerrotaan kohteen varustelutasosta. Kun sade alkaa hälventyä, ilmestyy taivaalle ruskosuohaukka, jonka hahmo nos- yöksi laavulle Sienmetsään Elokuun lämpiminä ja pimenevinä öinä voisi viettää yönsä laavulla tähtitaivasta tähyillen. Monet kosteikot ovat rehevöityneet ja kasvaneet umpeen, mutta Ahtialanjärvelle on käynyt toisin, sillä sen eteen on tehty paljon talkootyötä. Järvi sijaitsee vain kilometrin päässä Lempäälän keskustasta. Lokkisaarella pesii 2500 parin naurulokkiyhdyskunta. Lokkisaaren – jonne on matkaa rannasta noin neljäsataa metriä – tapahtumia voi seurata hyvin kaukoputkella. Lokkisaari on oiva nimi paikalle, jossa pesii 2500 parin naurulokkiyhdyskunta. kaisa siren / lehtikuva kuvat harri nurminen RETKELLÄ Ahtialanjärvi on oiva lintupaikka
Suomen luonnon juhlapäivä 31.8. Yhteisöt ja vapaat ryhmittymät ovat tervetulleita osallistumaan päivän viettoon kukin haluamallaan tavalla. Kilpailulla on pitkät perinteet, sillä tämä on jo 44. kisakerta. Loppukesän ja alkusyksyn taitekohdassa luonto tarjoaa antimiaan avosylin. Kahvihetki tai eväsretki pihapiirissä voi olla myös tapa iloita luonnossa olosta. 70 Suomen luonto 26/2013 Puutarhat kukkivat syksylläkin warner music Upeaa luontoamme juhlitaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa virallisesti, kun Suomen luonnon päivää vietetään lauantaina 31.8. n www.suomenluonnonpaiva.fi www.facebook.com/ SuomenLuonnonPäivä Kasvitietouttaan voi vahvistaa retkeilemällä luonnossa – tai vierailemalla jossakin maamme yhdessätoista kasvitieteellisessä puutarhassa. Elokuun viimeinen viikonloppu soveltuu hyvin Suomen luonnon juhlistamiseen, sillä se on retkeilylle otollinen ajankohta. Kilpailussa vaelletaan tehtävärastilta toiselle ja yövytään maastossa partioittain. Suomen luonto on arvostettu brändi ja sitä pidetään maailman kolmanneksi kauneimpana kansainvälisessä Country Brand Index -listauksessa. Suomen Sieniseura ja Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus Kangaskääpä järjestävät Sieni- ja jäkälänäyttelyn 24.–25.8. Esimerkiksi Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on yksi maailman pohjoisimmista tieteellisistä puutarhoista. Päivän ideana on juhlia luontomme tuomaa iloa ja oivaltaa sen hyvinvointia edistävä vaikutus. www.kasvitieteellisetpuutarhat.fi www.luomus.fi/kasvitiede lassi kalleinen Erävaelluksen SM-kisat mitellään Nuuksiossa 5.–8.9. Päivän päätapahtumaa vietetään Suomen luontokeskus Haltiassa. Helsingin yliopiston Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneilla Kaisaniemessä. Suomen luonnon päivän viralliset järjestäjät ovat Suomen ympäristökeskus, Suomen luonnonsuojeluliitto, Metsähallituksen luontopalvelut sekä Biologian ja maantieteen opettajien liitto. Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on maailman pohjoisimpia tieteellisiä puutarhoja. www.nuuksionnuuskinta.fi Lapset retkellä Espoon Nuuksiossa. laura hiisivuori / luomus Erävaelluksen SM Virikkeitä henrik kettunen / cartina Vinkkejä moneen menoon!. Retkeilyä voi harrastaa niin marjastuksen kuin sienestyksenkin parissa, tarkkailla etelään paluumuuttavia lintuja, käydä nauttimassa kesän viimeisistä uintiretkistä tai järjestää luontopolku lempimetsään. Päivän aikana järjestetään retkiä ja tapahtumia eri puolilla Suomea jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle
Sami Tallberg: Villiyrttikeittokirja (Readme.fi 2013) Keittiömestari Sami Tallbergin keittokirjassa yrtteinä käytetään muun muassa voikukkaa, keltamataraa, peltokanankaalia ja takiaista. Yhtenä teemana siinä ovatkin vastoinkäymiset. Iso siika on huoliteltu teos, jolle Marko Mäkinen on luonut ulkoasun. Myös metsien kätköissä puolukan satokausi on pian käsillä. (JM) ????. Valokuvaaja Jaakko Heikkilän valoisat Tornionjoen kalastuskuvat sitovat sisällön hienosti yhteen. Valokuvin kuvitettu kirja on houkutteleva ja visuaalisesti upea joka kodin perusopas luontoon. Kirjassa on piirroskuvitus, jota olisi voinut olla runsaamminkin. Aarresaarille kuvis Kalajuttuja istockphoto Lapin luonto eläimineen on vahvasti läsnä Reidar Särestöniemen töistä koostuvassa näyttelyssä Yötöntä yötä Rovaniemen kulttuuritalo Korundissa. (JM) ????. Laine: Suomen luonto – Tunnistusopas (Otava 2013) Merja Turunen & Sirpa Ylönen: Puutarhanhoito poropeukaloille (Into 2013) Iltapakkanen ja kuunsirppi Värikästä Lappia Katajaluoto Pohjoisen ihmisillä on vahva luontosuhde, joka virittää usein kalas- tusjutuissakin enemmän tunnelmaa kuin itse kalastus. ????. Kirjan kertomuksia yhdistää Lappi, Tornionjoki ja siiankalastus, mutta mukana on muitakin kalastusaiheita. Kauniissa kirjassa tuntuu olevan jopa siian tuoksu mukana. Kilpailu oli osa Maaseudun Sivistysliiton ympäristösivistyksen hanketta ja Poukama-hanketta, jossa kootaan pohjoisen kalastuskulttuuriin liittyvää perinnetietoa nykypäivän tarpeisiin ja myös muotoilun innoittajaksi. Se antaa myös hyviä ohjeita, miten niitä voi hyödyntää vaikkapa kakun, piirakan, puuron, kiisselin, mehun tai hillon muodossa. Reidar Särestöniemi (1925–1981) oli aikansa merkittävin lappilainen taiteilija, joka tunnetaan erityisesti Lappi-aiheisista vahvoista ja värikylläisistä teoksista. Ihanat marjat on tietopaketti marjojen ominaisuuksista ja terveysvaikutuksista. Kirjassa esitellään 75 villiyrttiä resepteineen. Jaottelu elinympäristöihin on suuntaa-antava, sillä useat lajit esiintyvät monessa ympäristössä. Näyttely on avoinna 1.9. Kilpailun voitti helsinkiläinen Akseli Heikkilä, Torniossa syntynyt media-alan freelancer ja opiskelija. www.arktisetaromit.fi more than honey Elokuvat vievät luontoon LUontoelokuvien maailmaan voi hypätä Savonlinnan kansainvälisillä luontoelokuvajuhlilla 23.–25.8. (JM) ????. Tarjolla on elokuvia niin luonnosta kuin ihmisen ja luonnon suhteesta eri näkökulmista. saavat puolukat kyytiä marjastuksen mm-kisoissa suomussalmella. saakka. Ohjelmistossa on muuan muassa hieno kotimainen dokumenttielokuva Metsän tarina sekä mehiläisten katoamisesta kertova More Than Honey (Ei pelkkää hunajaa). 16/2013 Suomen luonto 71. www.korundi.fi Markkinoilta on puuttunut puutarhanhoidon alkeiskirja ja vajetta paikkaa tämä poropeukaloille suunnattu opas. www.sinff.fi sakari manninen Jos Helsingin sotilassaarten historia ja monimuotoinen luonto kiinnostavat, kannattaa poiketa Virka Gallerian valokuvanäyttelyssä Aarresaaret Helsingin kaupungintalossa. saakka. 7.9. Kirjassa on harmillisesti pulkkosienikuvan tilalla kuva mesisienestä. Ruokaohjeet ovat helppoja ja houkuttelevat kokeilemaan – esimerkiksi friteerattua poronjäkälää. Kirsti Eskelinen: Ihanat marjat (Gummerus 2013) Puutarhan valko-, puna- ja mustaherukat sekä karviaiset alkavat olla kypsiä. Näyttelyyn voi tutustua 8.9. Näin voi päätellä Maaseudun Sivistysliiton ja Maahengen järjestämän kalastusaiheisen kirjoituskilpailun sadosta, josta Lauri Oino on toimittanut Iso siika -antologian (Maahenki 2013). Elokuvien on myös tarkoitus ravistella luontoelokuvan määritelmää. Valokeilassa arktiset aromit ry. www.virka.fi/fi/galleria, www.aarresaaret.fi Mattias Tolvanen Lasse J. (ME) ????
ain v a h ut an imitt a irj k o t äntt av ais k a inen si! tarinoita uviasi ja intokirja a v a Lähetä k /h .fi to menluon w w w.suo ann To lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Tämä immenkorento pariskunta ei meistä häiriintynyt, ja sain napattua kuvia niiden herkästä hetkestä”, Marianna Parkkonen Palojoelta kertoo. Pian sainkin vahvistuksen tavin ja sinisorsan risteymästä”, kuvaaja Ilkka Hurme kertoo. Pöllöt aikojen takaa ”Löysin vuonna 1966 otetun kuvan kahdesta helmipöllön poikasesta männyn oksalla Merikarvialla”, arkistojaan penkonut Sakari Sipilä kertoo. Immenkorentojen herkkä hetki ”Lenkillä näimme sillalta, että alhaalla joenrannassa on paljon neidonkorentoja ja menimme lähemmäksi. Mennessäni tutustumaan paikkaan kesäkuun alussa, havaitsin sorapenkereellä erikoisennäköisen sorsalinnun. Sinisorsan kokoinen, mutta tavin värejä. Uudet kadut ovat jo jakaneet kosteikon kolmeksi ”altaaksi”. 72 Suomen luonto 16/2013. Tavin ja sinisorsan risteymä ”Espoon Suurpellon kosteikon vesilintuja ja kahlaajia uhkaa alueen rakentaminen. Onneksi kamera oli kuvausvalmiina
Mustakurkku-uikku kyydittää poikastaan ”Seurasin kesän aikana mustakurkku-uikkujen perheen kasvatusta Ylivieskassa. Ruohosta ja heinistä huolimatta onnistun tallentamaan, kun se syö ahnaasti perhosentoukkaa”, kertoo Tuulikki Piikkilä. Mitä ihmettä. Oksan haaraan oli tullut jäkälästä rakkauden symboli, sydän. Valkoinen etana ”Pöyhiessäni Sastamalassa Luonnollista kauneutta sijaitsevan kompostini lehtikatetta pisti silmääni valkoinen etana. Valkoinen etana erottuu ympäristöstään helposti, mutta en ole nähnyt sitä sen koommin, joten ehkä se pistää myös saalistajien silmään”, kertoo kuvan ottanut Vesa Salonen. ”Meillä mökillä kaadettiin muutama vanha jäkälöitynyt koivu. Luonnon muovaileman taideteoksen kuvasi Tuula Makkonen Joensuusta. Oksahan oli katkaistava sydämen molemmin puolin talteen. Isän selästä on turvallista katsella suurta maailmaa ja piiloutua höyhenien sekaan, jos väsy pääsee yllättämään. Välillä siipien alle pääsi kaksi poikasta, välillä vain yksi. Hän ikuisti sisiliskon ruokahetken kesäkuussa Hämeenlinnan kupeessa. Silmiini osuu sisilisko. Sillähän on saalistus käynnissä. Oksia karsittaessa huomasin kauniin näyn. Kesäkuun alussa pesässä oli viisi munaa, ja jo kuun puolivälissä uikkuisä kyyditti poikasiaan selässään. Veikeitä, raidallisia poikasia oli hauska seurata!” Eveliina Pylväs kuvasi uikkuja Ylivieskassa kesäkuussa 2012. Sisiliskon ruokahetki ”liikettä ja rapinaa . 16/2013 Suomen luonto 73. Kärpänen kurjenmiekkailemassa ”Upea kurjenmiekka houkuttelee kärpäsiä terälehdilleen”, kertoo Satu Mali, joka kuvasi upean lähikuvan kesäkuussa Otalammella. Toisen kerran elämässäni sellaisen näin
Kiitos Talvivaarasta otetuista . Ei enää tällaista Suomeen. Viime Suomen Luonnossa oli Antti Kolin esittely kyystä ja rantakäärmeestä. Oikaisen muutaman asian. Tämä esittely on todella toivottu. -säämittarit lepakoiden tutkimiseen CM MY CY CMY K Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 • www.ruskovilla.fi 74 Suomen luonto 16/2013 Tilaa suoraan verkkokaupastamme, www.yrjolanet.?. Suomi on täynnä mielenkiintoisia retkikohteita. . postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Mökkijärven alkulintu 2. Millä saisimme päättäjät ja poliitikot ymmärtämään. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Alhaalla vasemmalla oranssi kyy. En voi yksinkertaisesti käsittää, että tällä toiminnalla on hallituksen ja eduskunnan siunaus. Kiittäisin heitä mitä nöyrimmin. ilmakuvista (SL 5/2013 s. Kiitos teille tärkeästä työstänne. Myös rantakäärmeen pään muoto esitettiin epäselvästi. Osallistujien kesken arvotaan Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirja. Kyytkin voivat olla hyvin monen värisiä kuten esimerkiksi oransseja tai lähes mustavalkoisia. toimitus Lisse tarnanen terhikki korhonen helsinki Kuvaajat tekevät suuren palveluksen kaikille meille, koko luonnolle. Kiitos mainos43x50_suomenluontoon.pdf 1 15.3.2013 15:15:34 Hyvän olon vaatteet pehmeää luomuvillaa Uusi kuvasto ilmestynyt! C M Y Ympäristötutkimuksia ja tutkimusvälineistöä Wildlife Acoustics Kestrel tallentimet mm. Ari Harju Oulu Lokkikoulu Yleisin ilmaisu on vain lokki. Tarkkana käärmeistä Lukijoilta: Mökkijärven alkulintu Ihanat kuvat, viehättävästi ja kiinnostavasti kirjoitettu. Vartalo voi myös olla rusehtavan sävyinen tai sinertävä. Maria Tirkkonen kangasniemi Monta polkua Suvi-Suomeen Ei tarvitse lähteä ulkomaille matkustelemaan. Matelijoilla väri ei yleensäkään ole luotettava tuntomerkki. 75 suomalaista villikasvia, niiden keruu ja käyttö. Isoilla naarailla pää on selvästi kolmiomainen, kulmikas, mutta poikasilla ja koirailla se on soikion mallinen. Lehden ystävä Harmaalokin koipien väri . Kyllä sekin päivä vielä koittaa, olen varma. 48–49). Rantakäärmeen kehon väri ei Suomessa ole suinkaan aina tasainen, siinä on melko usein pilkkuja. sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . Viime numeromme (SL 5/2013) Lokkikoulu-jutussa oli mainittu harmaalokin jalkojen väriksi keltainen ja punertava. Norppapyyhkeen voitti Leena Kinnunen Kuopiosta. Lokkikoulu Mitä mieltä lehdestä. Äänestä . Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 31.8.2013 mennessä. Yksi kuva kertoo paljon, ja hienoa, että sen ympärille saadaan myös tuhat sanaa kertomaan katastrofista. Monta polkua Suvi-Suomeen 3. Kirjoittaja tuntee aiheensa ja on seurannut kuikkia pitkään. ANNA PALAUTETTA! Lukijoilta kuvat lisse tarnanen Toimittanut Alice Karlsson @ Rantakäärmeen kolmiomainen pää (ylhäällä vasemmalla) ja pilkullinen väritys (oikealla). Harmaalokin jalkojen väri kuitenkin vaihtelee keltaisesta harmaanpunaiseen. (Readme.fi) Suomen Luonto 5/2013 1
Koti- ja ulkomaisten luontoelokuvien parhaimmistoa Savonlinnan luontoelokuvafestivaaleilla! Ohjelmistossa mm. Kello ei uponnutkaan, ja sitä voi nykyään käydä katselemassa Solovetskin luostarisaarella Vienanmeren keskellä. Neuvotteluja tämän vanhan sotasaaliin palautuksesta on yritetty ehdottaa, mutta ne on torjuttu sillä perusteella, että silloin pitäisi kuulemma ruveta puhumaan monista muistakin palautuksista puolin ja toisin. Googlestakin löytyy asianomaisen kellon kuva juuri tuossa ympäristössä. toimitus mauri leivo Manamansalon kirkonkello on Solovetskissä antje neumann / vastavalo Kalkkimaariankämmekkähybridi. Keskustelua luontoelokuvasta seminaarissa sunnuntaina 25.8. Viime Suomen Luonnossa esiteltiin 27 retkivinkkiä Suvi-Suomeen. Jutussa kerrotaan, että ryöstön yhteydessä kello putosi järveen, missä se kumisee vieläkin. Lajia on epäilty maariankämmekäksi, koska huuli on syvään kolmeliuskainen. Tämän Manamansalon kirkonkelloksi tunnistetun kellon olen itse nähnyt kesällä 2009 saaren synkästä historiasta kertovan museon porraskäytävässä. Askarruttava kämmekkä . Maariankämmekällä lovet ovat matalat. Varsinaisena kirkonkellonahan vanhaa ryöstösaalista ei kuulemma voi käyttää, koska se on vääräuskoisten kello. Määritys voitaisiin varmistaa kasvin lehdistä. Musiikkia ja elokuvaa yhdistävä Festariklubi lauantaina 24.8. Kämmekkäekspertti, dosentti Aulikki Salmia toteaa Suomen Luonnolle, että kyseessä on lius- . www.sinff.fi www.facebook.com/luontoelokuvafestivaalit 16/2013 Suomen luonto 75. palaute@suomenluonto.fi Kalkkimaariankämmekkä kakämmekkäristeymä eli hybridi, mahdollisesti kalkkimaariankämmekkähybridi. Kesäkuun Suomen Luonnossa (5/2013) on kuva (s. Lähde katsomaan lintuja Maatsalunlahdelle Viroon Lintuhotelli Haeskaan! www.prp-puhkus.eu prp@prp-puhkus.eu Tykkää meistä myös facebookissa! www.facebook.com/ suomenluonto Esityspaikkoina elokuvateltta Savonlinnan satamassa, Olavinlinna, Elokuvateatteri Olavi sekä M/S Puijo. M/S Puijolla. Vinkkien joukossa oli Oulujärvi siihen liittyvine tarinoineen Manamansalon kirkonkellosta, jonka vienalaiset aikanaan ryöstivät. 27) kalkkimaariankämmekäksi sanotusta kasvista. MORE THAN HONEY INTO ETERNITY JÄÄTÄ RAKASTAVAT KOYAANISQATSI Kaisu Mikkola Solovetskissä käynyt lukija METSÄN TARINA TAVARATAIVAS... Hieno tarina ei valitettavasti pidä (enää) paikkaansa, kuminalle pitää löytää uusi syy
Jos kasvin perimässä on virhe, joka estää antosyaanin valmistamisen, kukat ja marjat jäävät valkoisiksi, ja lehtienkin väri on heleämpi kuin naapureilla. Tällaisia aukkoja havaitaan hahtuvapilvissä (altocumulus) ja palleropilvissä (cirrocumulus). Vastaajina tässä numerossa: Mauno Lilja Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT – asiantuntijat vastaavat Veden haihtuminen on synnyttänyt kuuropilven ympärille renkaan. Koskikuvassa on hahtuvapilvilauttaa (altocumulus). Peltokuvassa on varmaan sama tilanne toisesta suunnasta. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. kysy luonnosta sari hartonen Sää Mauno Lilja LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. Valkoiset mustikat ovat harvinaisia, mutta kyllä niitä on löydetty sieltä täältä eri puolilta maata, keskimäärin ehkä yksi laikku muutamaa sataa neliökilometriä kohti. Mustikan voimakkaan sinipunainen väri johtuu antosyaanista, samoin kuin useimpien muidenkin punaisten tai sinipunaisten kukkien ja marjojen väri. Ne muodostivat omia kasvustojaan kuten mustat ja sinisetkin mustikat. Tornimainen muodostelma on kuuropilven (cumulonimbus) jäänne. Valkoisia marjoja ja kukkia on todennäköisesti kaikilla kasveilla, joilla väriaineina Sini Jurvanen näköisiä pilvimuodostelmia tai kuten tässä tapauksessa pilven puutetta. Tässä kuuropilvi on ollut todennäköisesti syynä jääkiteiden muodostumiselle ja aukon syntymiselle. . Noin 40 minuuttia myöhemmin Aavasaksan tasolla tornin ympärille oli kehittynyt avorengas. . Tällaiset pilvimuodostelmat ovat harvinaisia ja joskus niitä luullaan ufoiksi.. Kuinka yleisiä valkoiset mustikat ovat. Taivaalla näkyy toisinaan erikoisenkin 76 Suomen luonto 16/2013 Sari hartonen Valkoiset mustikat Löysimme viime kesänä runsaasti valkoisia mustikoita, jotka olivat jopa makeampia kuin siniset. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. Siinä on näkyvissä myös hahtuvapilvilauttaa ja kuuropilven jäänteitä, tosin enemmän hajaantuneena. Valkomarjaisen mustikan kukat ovat siis valkoiset tai vihertävät, eikä sen varvusto hehku punaisena ruskassakaan. Onko muista marjoista vastaavia värimuotoja. Sen vieressä näkyy kauempana samantyyppinen torni. Se syntyy, kun pilvessä on lämpötila pakkasen puolella ja sulaa vettä eikä vielä ole riittävästi tiivistymisytimiä. Kun jääkiteitä alkaa sitten syntyä pilvessä tiivistymisytimen ympärille, niin vesi alkaa haihtua ja jää jäljelle tyhjä alue. Huimia pilviä Hillareissulla viime elokuussa Tornionjoen Matkakoskella näin taivaalla pilvitornin. Suomessa tiivistymisytimiä on yleensä aivan riittävästi. Mistä tällainen pilvimuodostelma johtuu. Kuuropilven ympärillä on pilvetön alue
Ruove- Puutiaiset ovat heinikon väkeä. Seppo Vuokko Ovatko mäyrät kaupungistumassa. 16/2013 Suomen luonto 77. Koko valkomarjainen laikku on siis samaa yksilöä eli klooni. Olen nähnyt lyhyen ajan sisällä kaksi kuollutta ja yhden elävän mäyrän Helsingin Länsi-Pakilassa. Ovatko mäyrät kaupungistumassa. Toisaalta mäyrien läsnäolo on helppo havaita niiden jättämistä kaivujäljistä. Sekin vaikuttaa, että monet puutiaiset saavat alkukesällä veriateriansa eivätkä ole enää loppukesällä sen tarpeessa. Valkoisen mustikan kasvaminen selvänä laikkuna paljastaa mustikan vahvimman puolustuksen: suurin osa kasvista piileksii maan alla ja levittäytyy rönsymäisten maavarsien avulla vuosi vuodelta laveammalle. Klapit ovat liian kuiva elinympäristö puutiaisille. reijo salminen / vastavalo ovat antosyaanit. . Voiko niitä siirtyä polttopuiden mukana kaupunkiin. Antosyaanittomalla vatulla marjat ovat muista väriaineista johtuen kellertäviä ja mustaherukalla vihreitä. Lasse Kosonen Sienet hannu lehtonen Kalat Kauri Mikkola Selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet ismo rautiainen Matelijat ja sammakkoeläimet tapani tervo Geologia juha valste Evoluutio ja fossiilit Seppo Vuokko Kasvit Seppo Vuolanto Linnut ilman, että sen läsnäoloa huomataan. Punkit voivat kuitenkin myös talvehtia pari kertaa yhden aterian turvin, joten niiden elinikä saattaa venyä kuuteen vuoteen. Suurin ongelma on rauhallisten ja turvallisten pesäpaikkojen löytäminen – alueella liikkuu paljon ihmisiä, joista monilla on koira mukanaan. En ole nähnyt yhtään tutkimusta, jossa mäyrien olisi todettu kaupungistuneen samalla tavalla kuin esimerkiksi kettujen. Mäyrä voi elää aivan lähellä asutusta Mäyrä voi elää lähellä asutusta ihmisten tietämättä. Yleensä punkit tarvitsevat veriaterian kolmesti: toukkana, nymfinä ja aikuisena. Puutiaisia kerännyt Larry Huldén oli sitä mieltä, että puutiaisia on kutakuinkin yhtä paljon kesän eri vaiheissa. Puutiaiset tuskin siirtyvät halkojen mukana maalta kaupunkiin. Mäyrät sopeutuvat elämään hyvinkin lähellä ihmisasutusta, mikäli niille on tarjolla sopivaa ruokaa ja ne löytävät suojaisan päiväpiilon. Se on hiljainen otus, liikkuu hämärässä ja yöllä sekä pyrkii välttämään kohtaamisia ihmisten kanssa. Mustikka voi elää vuosisatoja, mutta pystyt ilmaversot, varvut, ovat lyhytikäisiä. Kauri Mikkola Väriä muuttava kivi Tilasimme mökillemme Ylöjärven Viljakkalaan Kolmiloppijärven rannalle sorakuorman läheiseltä sorakuopalta. asko veteläinen / Vastavalo . den tapauksessa kysymys on ilmeisesti ihmisen käyttäytymisestä; alkukesästä liikutaan enemmän niityillä ja pientareilla, loppukesällä marjamailla havumetsissä, mitkä eivät ole yhtä ”hyviä” puutiaispaikkoja. Länsi-Pakilassa on metsää, puutarhoja ja peltoja, joten alue sopii mäyrille. Siksi mustikka toipuu nopeasti, vaikka kulo, pakkanen tai eläimet tuhoaisivat koko varvuston. Keväällä esimerkiksi Ruovedellä on puutiaisia, mutta minne ne häviävät marjastusaikaan. juha Valste Minne punkit katoavat
Kivi näyttää tummalta ja värit voimakkaammilta. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT – asiantuntijat vastaavat Pirjo Karhuniemi Soran seasta löytyi kaunis sileä kivi, joka kastuessaan vaihtaa väriä muuttuen vielä kauniimmaksi. 78 Suomen luonto 16/2013 . Nurmikko pidetään lyhyenä, jotta etanat eivät pääse pakoon kuivumista. Sisältä löytyy valkoista kvartsia. Erikseen etanoille suunnattuja torjunta-aineita voi myös kokeilla. Lehti- ja risukasat ja kaikki muut vastaavat viritykset siivotaan pois, koska ne tarjoavat talvehtimispaikkoja lajille. Kysyjän löytämä mukula on harvinaisen iso. Istutukset voi suojata käsittelemällä niiden reunat koivutisleellä. Kerääminen ei tunnu auttavan niiden hävittämisessä. Keltasävyisen kvartsiittikiven lähtöpaikka on kauempana. Niitä tavataan irtokivinä Kauhajoen ja Ilmajoen alueilla, erityisesti Pojanluomalla, jonne tulee kiven löytöpaikalta matkaa noin 90 kilometriä. Väriero selittyy pintojen optisilla eroilla. Raadot pitää hävittää niin etteivät ne jää ravinnoksi kavereilleen. Samanlaisen esteen voi tehdä myös tuhkasta tai kalkista. Etanat kelpaavat myös siileille ja supikoirille muun ravinnon ohessa. Keltaisen värin aiheuttaa kiven yksittäisiä kvartsirakeita ympäröivä sekundäärinen rautasaostuma. Kvartsi–maasälpärikas gneissi (ylävasemmalla) ja hienorakeinen diabaasi (yläoikealla) edustavat jäätikköjoen tulosuunnan kallioperälle ominaisia kivilajeja. Aine ei tapa eläimiä, mutta estää tehokkaasti niiden kulkemisen. tai toisinaan myös karikekasoihin. Mistähän kivilajista tässä on kyse. Jäätikköjoessa Lisääntyvätkö espanjansiruetanat munimalla. Keltaiset korukiveksi soveltuvat kvartsikivimuunnokset ovat Etelä-Pohjanmaalle ominaisia. Kivien kiillotus pienellä rumpuhiomakoneella on jokamiehen konsti ihailla tuttua luontoa uusin silmin. Tapani Tervo Eroon espanjansiruetanoista noin 11 000 vuotta sitten pyöristyneet kivet ovat peräisin paikallisesta harjusta, joka jatkuu pohjoiskoilliseen. vesa greis 7 kuvaliiteri . Aktiivisesti virranneiden jäätikkökielekkeiden toiminta-alueella se on yksittäiselle lohkareelle täysin mahdollinen kulkeutumismatka. Kuivalta ja epätasaiselta kivipinnalta valo kimpoaa kaikkiin suuntiin (sironta), jolloin väri näyttää vaaleammalta ja hailakammalta. Keräämiseen täytyy yhdistää muitakin torjuntakeinoja. Etelä-Pohjanmaan keltakvartsikivet edust avat noin 1900 miljoonaa vuotta sitten veteen syntyneitä hyvin hienorakeisia kvartsirikkaita kerrostumia, jotka ovat myöhemmin kiteytyneet uudelleen karkearakeisemmaksi kvartsiittimaiseksi kivilajiksi. Perussääntö on, että kivi näyttää märkänä jokseenkin samalta kuin kiillotettuna. Keräämistä voi tehostaa jättämällä nurmikolle kosteita lautoja tai levyjä, joiden alta otukset on helppo poimia pois ja tappaa kiehuvassa vedessä. Eikö mikään eläin syö espanjansiruetanoita. Vesikalvo muodostaa epätasaisuuksia tasoittavan optisen kerroksen, joka vähentää sirontaa ja pidättää (absorboi) osan kiven ja vesikalvon pinnan välissä poukkoilevista valonsäteistä. Kyse on tavallaan ruostevärjäytymästä, joka rajoittuu yleensä kiven pintaosaan. Jos etanoita löytyy puutarhasta ahkerasta keräämisestä huolimatta, ne ovat todennäköisesti kotiutuneet myös lähiympäristöön. Munat ja niistä kuoriutuvat poikaset kulkeutuvat helposti paikasta toiseen maansiirtojen ja kasvien juuripaakkujen mukana. Onko olemassa jotain muulle luonnolle harmitonta ainetta, jolla niljakkeet saisi kaikkoamaan. Eräät lajit ovat lupaavia ehdokkaita etanoiden biologiseen torjuntaan. Munia tulee kerralla 20–30 kappaletta. Jos haluaa kiven säilyttävän värinsä myös kirjahyllyssä, se pitää lakata tai kiillottaa. Niitä kannattaa torjua yhdessä naapureiden kanssa. Espanjansiruetana lisääntyy muiden etanoiden tapaan munimalla maakoloon Tulokaslaji espanjansiruetana kotiutui Suomeen 1990. Maakiitäjäisten tiedetään syövän espanjansiruetanan munia ja nuorisoa. Ismo rautiainen
Hannu lehtonen 16/2013 Suomen luonto 79. Korpit pitävät pesässä nokkansa kiinni. . Onko nokan vaihto totta. Lasse Kosonen Mitä monneja. Vaihtaako korppi nokkansa. Kokeellisesti limasienen on saatu syömään jopa pihvilihaa sekä keitettyä kananmunaa ja jopa valuvan kahvisuodattimen läpi! Kypsymisvaiheessa limasieni usein nousee näkyvään paikkaan, kuten kuvassa kannolle ja muuttuu itiöitä tuottavaksi vaiheeksi. Silloin ne eivät tarvitse ääntään, koska pesiminen on hiljaista ja senkin jälkeen poikue liikkuu yhdessä ja perheen jäsenet keskustelevat keskenään hillitysti. Suomenkielisen nimensä piikkimonni on saanut selkä- ja rintaevien vahvasta, piikkimäisestä ensimmäisestä ruodosta. Suomen Luonnossa on kerrottu, että monnit kuolivat sukupuuttoon 1860luvulla. Limakko ryömii karikkeessa ja sammalikossa hissuksiin ja käyttää hyväkseen bakteereja ja muuta orgaanista ainesta. Pikkutyttönä 1960–70-luvuilla syötin mökillä Pyhtään Huutjärvellä monneja leivänpalasilla. . Limasieni on kiivennyt kannon nokkaan. lauri Urho reijo juurinen / kuvaliiteri Piikkimonni on tuotu meille Pohjois-Amerikasta 1922. Nokka ei vaihdu, mutta muuten vanhan kansan viisauksissa on vissi perä. Suurin osa maalla elävistä ameboista lienee limasienten varhaismuotoja. Seppo Vuolanto Mikä peitti kannon. Sen on arveltu syntyneen siitä että häirittynä paran oletettiin oksentaneen osan varastamastaan voista. Pyhtään Huutjärvellä syötetyt kalat olivat piikkimonneja. Piikkimonni alkoi lisääntyä ja sittemmin sitä on siirretty lukuisiin järviin maan etelä- ja keskiosissa. . Ne tuottavat itiöitä kuten sienet, mutta itiöt itävät ameboiksi, jotka elävät itsenäisesti, lisääntyvät kahtia jakautumalla ja muuttuvat vedessä siimoilla uiviksi. Para oli muinaissuomalaisten henkiolento, jonka oletettiin muun muassa käyvän lypsämässä salaa lehmiä ja kirnuamassa siitä voita. Suomessa piikkimonni kasvaa yleensä enintään noin 30-senttiseksi ja puolikiloiseksi. Monniton jakso ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä vuonna 1922 Espoon Tuohilampeen istutettiin pohjoisamerikkalaisia piikki- eli kissamonneja (Ameiurus nebulosus). Yhdysvalloista tunnetaan kuitenkin peräti 55–60-senttisiä ja lähes nelikiloisia yksilöitä. Amebat toimivat myöhemmin sukusoluina ja vasta niiden yhdyttyä pareittain muodostuu limakkovaihe, joka osaa liikkua ja syödä. melas) kanssa myös monissa Euroopan, Aasian ja Etelä-Amerikan maissa sekä Uudessa Seelannissa. Silmiinpistävänä piirteenä niillä ovat kahdeksan pitkää ja tummaa viiksisäiettä. Mikä tämä kirkkaan keltainen kasvusto on. Eurooppalainen monni (Silurus glanis) hävisi Suomesta 1860-luvulla. Monnilla säikeitä on kuusi. Siksi ne eivät ole kesällä raakkumassa joka raadolla, kun niiden uudet nokat ovat vielä pehmeät. Nimeä paranvoi on käytetty kansan keskuudessa jo pitkään. Se ilmestyi kantoon parissa päivässä. Korpit ovat kesällä hiljempaa, koska ne ovat reviireillään pesimässä ja poikasiaan hoitamassa (ja etenkin Lapissa) poissa ihmisten ilmoilta. Vanha kansa väittää, että korppi vaihtaa kesällä nokkansa. Pari vuotta sitten ilmestyi suomalaisten limasieniasiantuntijoiden Marja Härkösen ja Elina Sivosen laatima ensimmäinen suomenkielinen limasienten määritysopas, jota varten kaikille Suomessa tavatuille limasienille kehitettiin suomenkieliset nimet. Tästä syystä paranvoita kutsuttiin myös paranoksennukseksi. Marita Saira-Malin Juhannusruusun juureen jäänyt koivun kanto sai kummallisen peitteen. Kantaa vahvistettiin lisäistutuksilla parina seuraavana vuotena. Maailmalta tunnetaan noin tuhat lajia. Suomesta tunnetaan 212 limasienilajia ja vuosittain löytyy uusia. Lajin alkuperäinen levinneisyysalue kattaa Yhdysvaltain itäosat Floridasta ja Mississipin alueelta Kanadan eteläosiin. Kyseessä on yksi yleisimpiä ja näyttävimpiä limasienilajejamme, paranvoi. Mikä laji se oli. Limasienet ovat erikoinen eliöryhmä. Muulloin ne ovat esimerkiksi poroerotuspaikoilla parvittain ruokaa kärkkymässä ja ovat äänekkäitä välejään selvitellessään. Poikasten nokat kasvavat ja äänet vahvistuvat syksyä kohti. Nykyisin tämä viiksekäs pohjantonkija elää kotiutettuna yhdessä varsin samannäköisen amerikanserkkunsa mustapiikkimonnin (A. Lajia on tavattu myös rannikon murtovedestä
Parhaat otokset esillä. Valitse sähköksesi ympäristöystävällinen metsävoima. 80 80 16/2013 Suomen Suomenluonto luonto 16/2013 1303 LprEnergia 90x133 SuomenLuonto Metsavoima v9.indd 1 13.3.2013 15.48 Markus Sirkka . 7/2013 ilmestyy 13. Kasvit valmistautuvat talveen. syyskuuta Lähemmäs luontoa lähikuvakisamme oli huippusuosittu. Rokuan geopark on taatusti kivinen retkikohde Simolantie 18, 53600 Lappeenranta • puh 020 690 505 asiakaspalvelu@lappeenrannanenergia.fi lappeenrannanenergia.fi . Ajattele ympäristöä Vaihda metsäVoimaaN Kuhmolaisen valeri-kontion pitkä elämä tee arkipäivän ympäristöteko
Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___. 6) Kuinka pitkä on Suomen pisimpiin kuuluva Muuramen Kuusimäen E1222-niminen kuusi. 7) Mikä sieni on matsutake. 8) Saimaannieriä. 16/2013 Suomen luonto 81 marika eerola Kantarelleja kori kukkuroillaan. 10) Perhosia houkutteleva astia. 8) Mikä on Suomen uhanalaisin kala. 5) Missä sijaitsee Sarekin kansallispuisto. 2) Mikä on muurahaisleijona. Reijo Wallin / kuvaliiteri Verkossa Villiyrteistä on moneksi Suomen Luonnon nettisivuille on koottu vinkkejä villivihanneksien käyttöön! Rautaa nokkosmuhennoksesta, salaattia horsmasta ja apua hiertymiin siankärsämöstä. Lähettäkää Suomen Luonto alla . 2013. saakka, vielä ehdit lähettää oman kuvasi ja äänestää suosikkiasi muiden kuvista! www.suomenluonto.fi/kesakisa/ Sieniopassovellus mukaan metsään Jos sienikirjan kantaminen repussa kyllästyttää, voit ladata älypuhelimeesi sienisovelluksen! Sieniopas sisältää sadan kotimaisen sienen tunnistustiedot kuvineen. Sovellus löytyy Sieniopasnimellä sovelluskaupoista. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Osoite: ................................................................................................................................ 3) Mikä puu on vanhalta nimeltään kynneppää. 3) Kynäjalava. 1) Espanjansiruetana. 5) Pohjois-Ruotsissa. Tilaajatunnus (jäljennä Suomen Luonto maksaa postimaksun. Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... (Vertailun vuoksi: Helsingin Postitalo on 42 metriä korkea.) 7) Tuoksuvalmuska. 1) Mikä on niin sanotun tappajaetanan virallisempi nimi. (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. www.vaell.us Toimittanut annakaisa vänttinen Poimintoja muualta. . Määräaikaistilaus 6 kk (40 €) ? Olen määräaikainen 64,50 €). vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ 9) Mitä tattia kannattaa välttää keräämästä sen kitkeryyden takia. Osoite: ................................................................................................................................ Allekirjoitus: ....................................................................................................................... Sienivinkkejä netissä! Loppukesän ja syksyn mittaan julkaisemme vinkkejä ja kiinnostavia juttuja niin tutuista ruoka sienistä kuin erikoisemmistakin kokeilemisen arvoisista sienistä. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. www.suomenluonto.fi/tag/villiyrtti/ marika eerola nyt suomenluonto.fi:ssä! Kesäkisa vielä käynnissä! Kesäisen valokuvakilpailumme aiheena on Luonto lähellä. Sovellus toimii myös ilman internetyhteyttä eli sopii hyvin käytettäväksi metsässä! Sovellus on saatavilla Android-, Appleja Windows-puhelimiin. Kristina Al-Zalimi / cartina Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. Mukana on kotimaan vaelluskohteita sekä pohjoismaiden parhaita paloja. Määräaikaistilaus 12 kk (73 €) ? Kestotilaus 12 kk (64,50 €) SLL:n jäsen (kestotilaus 57 €, . 2) Muurahaiskorennon toukka. Nimi: ..................................................................................................................................... Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Pähkinöitä Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Irtonumero 8,5 euroa. 9) Se ei ole myrkyllinen, mutta pahan makuinen. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: ..................................................................................................................................... Lehden maksaja (laskutusosoite): 10) Mikä on perhosbaari. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Tarjolla voi olla vaikkapa viiniä ja ylikypsiä omenia. Vaellustietoa netissä Vaell.us-sivusto kerää vaellus kertomuksia, varustea rvosteluja, retkivinkkejä ja vaelluskuvia. osoitteenmuutoksen. Sovelluksessa voit tunnistuksen lisäksi pitää omaa luontopäiväkirjaa. Toivomme teiltä lähi- eli makrokuvia omasta lähiluonnostanne. TILAUSASIAT INTERNETISSÄ: WWW.SUOMENLUONTO.FI Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2013. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. 6) Kuusimäen pitkä kuusi E1222 on 44,2 metriä. Kilpailu on käynnissä 20.8. SLL jäsennumero / YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ....................................... 4) Kyytöllä tarkoitetaan itäsuomenkarjaa, uhanalaista maatiaislehmärotua. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. 4) Mikä on kyyttö. Tunnista kasveja! LuontoPortti on julkaissut Nature -Gate II -kasvint unnistussovelluksen iPhonelle ja Androideille
Minustakin nyt kannattaisi seurata, miten kanta pärjää omillaan, eikä sitä pitäisi enää keinotekoisesti kasvattaa. Samaa on havaittu muun muassa Lågskärillä, Kökarissa, Jurmossa ja Tammisaaren saaristossa. Suhtautuminen ilmiöön vaihtelee laidasta laitaan, mutta useimmat ulkosaariston asukkaista ovat sitä mieltä, että merikotkia on jo aivan liikaa. Valtaosa niistä on jo useana vuonna päätynyt merikotkien ravinnoksi. WWF:n hieno työ merikotkan pelastamiseksi saa tunnustusta; sen sijaan joidenkin yksityisten yhä edelleen ylläpitämät ruokinnat tuomitaan. WWF lopetti viisaasti merikotkaruokinnat jo kymmenkunta vuotta sitten. Merikotkat helpottavat lokkien pyyntimenestystä oleellisesti erottamalla emot ja poikueet. Ne ovat molemmat hienoja saaristolintuja – kotkavihaa en kaipaa. Osa 6/10 Merikotka jakaa mielipiteitä haahkojen pesinnät Utössä onnistuivat hyvin. En osaa arvioida ilmiön merkitystä 15–20 vuoden aikana tapahtuneeseen haahkakantojen vähenemiseen, kuvat jorma tenovuo ja Outi Sarjakoski Saaristolaiselämää Haahkat hakevat Utön satamasta suojaa saalistajilta. Jorma Tenovuo Sarjassa tarkastellaan elämänmenoa saaristossa. Merikotkat odottavat haahkanpoikasten kuoriutumista. Täällä ulkomeren äärellä on tilaa sekä haahkoille että merikotkille. toukokuuta ja sen jälkeen poikasia kuoriutui tuhatkunta. Vanha merikotka saalis kynsissään.. Ilmiö ei ole pelkästään utöläinen. Ensimmäinen poikue ilmestyi rantavesiin 22. Saaristomeren sisemmillä alueilla se on puolestaan harvinaista, Selkämeren rannikolla jopa satunnaista. Alla: harmaalokin suuhun mahtuu haahkanpoikanen hyvin. Utössä muutama haahkanaaras on oppinut tuomaan poikueensa suojaan rantavajojen tuntumaan ja saanut siten poikasia lentokykyisiksi. 82 Suomen luonto 16/2013 mutta saaristolintututkijoiden mukaan kyse voi olla ainakin paikallisesti merkittävästä tekijästä. Saalistavia kotkia on päivittäin paikalla 25–35 yksilöä. n Poikaset pakenevat saalistajia sukeltamalla. Merikotkien haahkapyynti ei jää keneltäkään saarelaiselta tai turistilta huomaamatta. Laskelmieni mukaan tänä keväänä Utössä kuoriutuneista poikasista noin 97 prosenttia on päätynyt merikotkien sekä meri- ja harmaalokkien ravinnoksi. Tässä ei ole mitään ihmeellistä – haahka on aina kuulunut merikotkan ravintoon, mutta kyse onkin enemmän mittasuhdeongelmasta. Myös lintuharrastajien mielipiteet jakautuvat
14/2013 Suomen luonto 83. Alkuperäisen luontomme puolustaminen on säilynyt toiminnan ytimessä. Tule mukaan! Näkymä Keski-Penikalta Martimoaavalle. Kuva Kalervo Ojutkangas / Leuku Rakkaudesta luontoon jo 75 vuotta! Tule mukaan toimintaan tai tue! www.sll.fi/lahjoita Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme suurin vapaaehtoisen luonnon- ja ympäristönsuojelutyön kansalaisjärjestö. Suomen luonnonsuojeluliitto on toiminut erämaiden asianajajana jo 75 vuotta. Liitto on poliittisesti sitoutumaton ja toimintaan ovat tervetulleita mukaan kaikki kiinnostuneet. Erämaan kutsu Täällä maakotka laskeutuu ikihongan latvaan ja karhu kulkee metsän saleissa
on Suomen luonnon päivä. Lauantai 31.8. Palautusviikko 2013–37 767095-1306 lassi kujala / laulujoutsen Luonto juhlii 31.8. Juhli luonnon kauneutta omalla tavallasi tai osallistu päivän tapahtumiin! www.suomenluonnonpaiva.fi Juhlassa mukana: Suomen luonnonsuojeluliitto, SYKE, Metsähallituksen luontopalvelut sekä Biologian ja maantieteen opettajien liitto. Sitä vietetään ensi kertaa