M E R ik O T k a U iM a R iN a . T ii k E R i.. p ii k k ik a L a T . 14.8.2015 Irtonumero 9 € ma tk al la hä me en hä rk ät iel lä s. E L ä iM E T S a d O N k O R jU U S S a . S U O M E N L U O N T O 6 | 2 15 j O k iR a p U . 52 –57 Monet eläiMet vierailevat nyt pelloilla jokirapu, nuolihaukka ja tiikeri tutuiksi tietoa ja vinkkejä sienimetsään sadonkorjuun aika 6 Matkalla koteloitumaan Nyt on hyvä aika nähdä perhostoukkia. T iE T O a j a v iN k k E jä S iE N iM E T S ä ä N . T O U k a S T a k O T E L O k S i. h ä M E E N h ä R k ä T iE L L ä . N U O L ih a U k k a
s yy ske s ä Toraksen tunnelmaa kuva Ja teksti MaRkkU Nikki. Valotusaika oli useita kymmeniä sekunteja, jolloin pilvien liike näkyy kuvassa ja heijastuu järven pintaan. kUvaSiN kesän lopulla auringonlaskun jälkeen tyynellä Torasjärvellä Muoniossa Pallastunturin maisemissa, missä illat olivat jo alkaneet tummentua
Perhosia on saanut etsimällä etsiä. niitä löytää lahopuulta. K a n n En u Ko n Si En i ia a H o n En / Va St aV a Lo. 4 Suomen luonto 16/2015 M a Ri K a EER o La 16 Li SS E t a Rnan En hirvi pellolla viljaa rouskuttamassa. Sienestäjille loppukesä ja syksy tuovat jopa ennätyksellisen ja monipuolisen sadon. Nyt tuli vaihteeksi muuta: kesä on ollut sateinen, viileä ja tuulinen. Se saalistaa ja syö ilmassa. Nyt loppukesällä pientareet ja joutomaat kukoistavat ahdekaunokkien, valvattien, päivänkakkaroiden, kellojen, pietaryrttien ja monien muiden kudelmana. jORMa LaURiLa päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi vaihteeksi toisenlainen kesä 26 Merikotkan uimareissu Luontokuvaaja Ari Ahlfors todisti miten kotka ui kotkaa. Perhostutkija kimmo Saarinen kuitenkin lohduttaa, että loppukesä ja syyskuu saattavat muuttaa tilannetta, sillä monien perhosten toinen sukupolvi on vielä tulematta. lentopoikasten kerjuuääniä on kuulunut selvästi tavanomaista vähemmän. lapissa pari pakkasja hallayötä pilasivat hillastajien odotukset, mutta tutkija kauko Salon mukaan yleensäkin kunnon hillasato saadaan vain parina–kolmena vuotena kymmenestä. 34 Ilmataituri Afrikasta Kii-kii-kii paljastaa nuolihaukan. 16 Pöytä on katettu Eläimetkin ovat sadonkorjuussa. kasvikunnalle kostea kesä on ollut hyväksi: metsissä, rannoilla ja niityillä on rehottanut. vakiot 14 Rapu ahtaalla Jokirapua piinaava rapurutto tuli amerikkalaisen täpläravun mukana. 40 Sieni metsässä Kasvuympäristö kertoo sienipaikan. Niin käy tosin yhtä lailla aurinkoisina ja vähäsateisina kesinä. Nyt jos koskaan kannattaa mennä metsään. Helteitä ja aurinkoa odottaneet ovat saaneet pettyä. 6/2015 Pohjanmesisienet ovat hyviä ruokasieniä. vaihtelu kuuluu luontoon ja eri vuodet tasaavat tilannetta. 28 Jalkoja laskemaan Perhosharrastuksen voi aloittaa toukista. Si Sä lly S 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 39 Kytömäki 51 Vahtikoira 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Suomi ilmasta PääKiRJoituS viiME vUOSiNa on ollut useita lämpimiä ja poutaisia kesiä. Marjojen ystäville kesästä tuli riemukas: mustikan sato on ennätysmäinen ja myös puolukasta on odotettavissa hyvää satoa. lintujen pesintä epäonnistui nyt melko pahoin, mutta uusintapesintöjä on todennäköisesti ollut ainakin jonkin verran. luonnossa tällaisella säällä on ollut sekä suotuisia että epäsuotuisia vaikutuksia
www.climatecalc.eu Cert. Se muun muassa rakentaa pesän ja huolehtii mätimunista. H a RR i n u RM in En 48. Suomen Luonto 6/2015 74. Su o m e n kaNSikuva Luonnonystävän ykköslehti herukkamittarin toukka mittaili lehtiä alkukesällä. CC-000026/FI 16/2015 Suomen luonto 5 a Ri a H Lf o RS 48 Sintit haarniskoissa Piikkikaloista ainakin kolmipiikissä on ainesta ritariksi. 52 Mutkitteleva hämeen härkätien museotienä säilytettävä osuus vie hevoskärryjen ja kestikievareiden aikaan. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL15_06/2015 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Nyt se jo lentää perhosena. 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 39 Kytömäki 51 Vahtikoira 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Suomi ilmasta Sa KKE y R Jö Lä 58 Saavatko tiikerit elää. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. vuosikerta Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 542 4491 Apuna tämän numeron taittotyössä on ollut Anu Mononen Toimittajat Alice Karlsson, 044 333 5036 Johanna Mehtola, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, 044 278 8656 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. no. kuva: kimmo Silvonen. kolmipiikki muuttuu kutuaikana koreaksi. Lähde mukaan Hämeenlinnasta Somerolle. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Suurpetotutkija Ilpo Kojola kävi intiassa tutustumassa tiikereiden suojeluun. 40 52 Häränpäitä seuraillen Hämeen Härkätie huokuu historiaa
virolaisen lintututkijan aivar leiton mukaan kurjet käyttävät verkostoa hyvin joustavasti. n. 6 Suomen luonto 16/2015 Luonto, ympäristö ja tiede nyT t oimitt anut j O UN i T ikk a NEN kurJEt voivat pian talvehtia virossa Sa M u Li H a a Pa Sa Lo teksti aNNE hiRvONEN Saksassa on monena vuonna talvehtinut tuhansia kurkia. talvina 2012 ja 2014 ainakin 10 000 kurkea ryhtyi talvehtimaan Saksassa, missä talvikurjet ovat siis jo tavallinen ilmiö. ilmaston lämmetessä osa muuttomatkan varrelle osuvista levähdys alueista esimerkiksi virossa voi muuttua talvehtimisalueiksi. NUORET kURjET muuttavat vanhempiensa kanssa, mutta aikuistut tuaan ne voivat käyttää eri muuttoreittejä ja talvehtimisalueita eri vuosina. Siitä tuli ensimmäinen havainto maailmassa kurjesta, joka käytti varmasti kaikkia kolmea muuttoreittiä”, Suorsa kertoo. Jos vedet eivät jäädy pitkäksi aikaa, kurjet pystyvät talvehtimaan pesimäalueellaan. SUOMESSa pESiväT kurjet muuttavat pää osin viron kautta. osa kurjista toimii johtajina, joita muut seuraavat. TIESITKÖ. Esimerkkejä muuton joustavuudesta on jo olemassa. Suomalaisetkin satelliittikurjet ovat paljastaneet, etteivät kurkien muuttoreitit ja talvehtimisalueet ole tiukan perinnöllisesti määräytyviä”, satelliittilähetinprojektia vetänyt kurkitutkija Petri suorsa vahvistaa. iso-Britanniassa on puolestaan paikallisia kurkia, jotka eivät muuta enää ollenkaan. ”totta. Pieni osa kurjista muuttaa kolmatta, itäistä reittiä aina Etiopiaan asti. Suurin osa levähtää Matsalunlahdella ja suuntaa sitten talvehtimaan Etelä-Eurooppaan tai Pohjois-afrikkaan kahta eri reittiä. Pieni osa lentää lisäksi israelin kautta Etiopiaan. ”Satelliittikurki outo sai lähettimen kesällä 2011 outokummussa. Kurjillamme on tutkimusten mukaan kaksi pääasiallista muuttoreittiä. Eurooppalaisten kur kien muuttoreitit sekä lisääntymis-, levähdysja talvehtimisalueet muodostavat verkoston
Sanavarasto jäi sen sijaan kapeaksi, kunnes lopulta käsitin, ettei ole muuta metodia kuin hitaus: Jotta asian oppii, sen kanssa on vietettävä aikaa. Jo u n i t iK K a n En 16/2015 Suomen luonto 7 kevätesikko löytyi omalta pihalta. Lopuksi kirjoitin kaikkien sanojen perään pienen yhtäläisyysmerkin ja merkkasin oikean vastauksen paperin toiseen laitaan artikkeleineen ja taivutusmuotoineen. Kouluaikana tankkasin kielten sanoja kirjoittamalla niitä pitkinä litanioina ruutupaperille ensin suomenja sitten vieraskielinen sana edellä. V iR VE P o H Jan Pa Lo ”olin luonnossa lukutaidoton.” Iso-Britanniassa on jo kurkia, jotka eivät muuta enää ollenkaan. kasviprässi on kielikone LUOTaN työvoimavaltaisiin metodeihin. Luonnon kieliopin kyllä osasin, koska opiskelin evoluutiobiologiaa. Sitten revin listat ja aloitin alusta. Keväällä aloin siis tankata luonnon sanoja prässäämällä niitä kahden paperin väliin yksi kerrallaan. KII KA RI SS A kurkia muutolla viron Matsalussa. YLiOpiSTOSSa päädYiN kahdelle kasvikurssille, mutta niistä muistan vain, että loisteputki siritti Biokeskus 3:n kuudennessa kerroksessa ja että työmiehet nakuttivat alhaalla pihakiveystä. En joutunut keräämään kasveja niin kuin äitini ja isosiskoni joutuivat. Pakollisten kielten lisäksi se tarjosi koko liudan muitakin kiusanaiheita: saksaa, ranskaa, espanjaa, venäjää, latinaa… Miksi en opetellut niitä kaikkia. itselleni annan sen anteeksi, koska valtio ei vaatinut minulta mitään, ei ilmeisesti koko ikäluokaltani. yhtä paljon olen harmitellut, etten tankannut luonnon sanoja. n jOUNi TikkaNEN. Minun jälkeeni kasvien keruu näyttää taas palanneen opetusohjelmaan, joten olin onneton väliinputoaja, luonnossa lukutaidoton. Kasviprässi on kielikone. TEiN TäTä, koska muistini on huono ja ruotsi ja englanti olivat pakollisia aineita ja valtio viisaudessaan kiusasi meitä nuoria kansalaisia sanakokeilla. tällä tavalla kasvien moninaiset aikamuodot ja deklinaatiot alkoivat aueta, enkä enää kulje niityllä niin kuin kielitaidoton, aina vailla tulkkia tai kotimaan konsulaattia. Kasveja opiskeltiin jonkun muun prässäämistä tyyppinäytteistä, jotka haisivat pölyltä ja hukkaan heitetyltä nuoruudelta
kalastajien himoamaa kuhaa on vain kuusi prosenttia merimetson ravinnon painosta ja kaksi prosenttia yksilöistä. KaiKKein eniten, 282 Lajia, on Livahtanut puutarhoiSta ja toiSeKSi eniten, 109, LiiKenteen ja Laivojen painoLaStiveSien muKana. tätä vähemmän on ollut viimeksi vuonna 1962. a Rt o Ju Von En RE iJ o Lä H tE En M ä Ki / PR o LK Luonto, ympäristö ja tiede nyT M a RiK a EER o La kyyn suojelemiseksi kerätään nimiä kaNSaLaiSaLOiTE.fi-palvelussa kerätään parhaillaan nimiä kyykäärmeen osittaiseksi rauhoittamiseksi lakimuutoksella. tuolloin kuha on kuitenkin ohittanut riskialtteimmat alkuvuodet, joten merimetson saalistus karsii jonkin verran kaloja. MERiMETSON saalistustapoihin perehtynyt luonnonvarakeskuksen tutkija juhani a. Saarinen arvelee, että esimerkiksi neitoperhosten tuore sukupolvi on siivillään vasta elokuun puolivälissä. SeLvityKSeStä Kertoi vieraSLaji.fi -SivuSto. ”Merimetsoja on niin paljon, että se pieni prosenttiosuus tarkoittaa kiloina paljon”, Salmi selittää. lukumäärällisesti se syö eniten ahvenia ja kolmipiikkejä. Hakkuille jätetyn vanhan lehtipuun määrää onkin lisätty uPM:n, Suomen ympäristökeskuksen (Syke), WWf:n ja Metsähallituksen hankkeessa, ja tehoa tuntuu olevan. Miten näin pieni osuus voisi vaikuttaa ammattikalastajien saaliiseen. (Jt) vanha merimetso on saanut tyypillisen saaliin: pienen ahvenen. Mikäli aloite hyväksytään, saisi kyy lainsuojan piha-alueen ulkopuolella. Silloin moni perhonen lensi poikkeuksellisen myöhään. (aH) valkoselkätikka hyötyy lahopuiden säästämisestä LahOja LEhTipUiTa kaipaava valkoselkätikka on runsastunut, mutta parimäärän tuplaaminen vaatisi muutosta talousmetsissä. Myös kesä 2015 jää jo varmuudella historiaan erikoisena perhoskesänä. Kyy on rauhaa rakastava eläin, ja hyödyllinenkin, sillä se pitää myyräkantaa kurissa”, Paasikunnas toteaa. ”Kyytä vihataan perusteettomasti. Kyy on ainoa rauhoittamaton matelijalajimme. salmi sai kollegoineen selville, että Saaristomeren merimetsot ovat hyvin kaikkiruokaisia: ne syövät peräti 27 kalalajia. Salmen tutkimus julkaistiin hiljattain Fisheries Research -tiedelehdessä. jOUNi TikkaNEN 8 Suomen luonto 16/2015 Merimetso syö 27 eri kalalajia poimintoja aSiantuntijaryhmä SeLvitti, miStä vieraSLajit tuLevat meiLLe pohjoiSmaihin. Suomen ympäristökeskuksen arvion mukaan merimetsoja on meillä tällä hetkellä 24 000 paria. aNNE hiRvONEN perhoskesä myöhässä kESä–hEiNäkUUSSa Suomessa oli neljä hellepäivää. on oletettu, että se olisi yksi tekijä, joka on saanut merimetson määrän kasvamaan koko Euroopassa”, Salmi kertoo. ”itämeren rehevöitymisen myötä pienen kalan kuten särkien määrä kasvoi. (jt) 282 lajia komealupiini on vallannut niittyjä ja pientareita. Suurin osa merimetson ravinnon massasta kertyy kuitenkin ahvenista ja särjistä. Kimmo Saarinen valtakunnallisesta päiväperhoseurannasta kertoo, että kesä on ollut hänen omalla laskentalinjallaan monella lajilla myöhäisin koko 25 vuoden seuranta-aikana. Pihapiirissä se olisi edelleen rauhoittamaton. Hankkeen takana on matelija-asiantuntija ja Korkeasaaren eläintenhoitaja Timo Paasikunnas. ”kuhaa esiintyy rajatulla alueella Saaristomerellä, ja tuolla samalla alueella sitä kalastetaan.” kalastajat ja merimetso pyytävät sentään erikokoista kuhaa: merimetso on keskittynyt alamittaisiin, keskimäärin 23-senttisiin kaloihin. Syken erikoistutkija Markku Mikkola-Roosin mukaan tikka hyötyy jopa yksittäisistä lahopuista. Neitoperhonen
heikki Willamo kuvasi ketun marjassa. ”kyllä niitä oli, sillä suurin osa mustikan kukista on pölyttynyt”, tutkija kauko salo luonnonvarakeskuksesta sanoo. 16/2015 Suomen luonto 9 TäNä vUONNa mustikka kukki hyvin, suorastaan ennätyksellisen runsaana eri puolilla Suomea. ilmiöstä on runsaasti havaintoja. ”Se vetää vuorokaudessa pari sangollista mustikoita lehtineen ja versoineen sokeria saadakseen ja kerryttää siten rasvakerrosta talven varalle.” Jos mustikoita ei tule, karhu siirtyy pihoille syömään omenia. Sen jälkeen pölyttäjät eivät enää löydä kukkia. ”Mustikkakato tekee piikin hunajantuottajien tappioihin.” Puolukat kelpaavat myös mustikoiden korvaajiksi. Ne kuitenkin kypsyvät kuukautta myöhemmin kuin mustikat, ja siinä välissäkin on syötävä. ILM Iö M äI ST ä H EiK Ki W iL La M o. ”tärkeä marjahan sekin on”, Salo sanoo, ”mutta se on poimittavissa vain kahtena kolmena vuotena kymmenestä.” lakkaa vaivaavat avosoilla hallat sekä kovat tuulet ja sateet, jotka piiskaavat terälehdet maahan. ”Suurin ja kovin marjansyöjä on karhu”, Salo sanoo. Hätäapua antavat variksenmarjat ja juolukat, jotka Salon mukaan ovat varsin suosittuja. aLicE kaRLSSON Mikä korvaisi mustikan. Parasta siis, että mustikka menestyy. Entäpä soiden kuningatar suomuurain. tänä vuonna mustikkaa on riittänyt kaikille. Ne tehdään laskemalla kukat, raakileet ja marjat vakioaloilta eri puolilta Suomea. Sato on kuitenkin nyt keskimäärin 10 vuorokautta myöhässä, mutta elokuun alkupuolellahan mustikka on aromaattisimmillaan.” Salo on mies marjasatoennusteiden takana. ”Mustikkasato on runsas Eteläja keski-Suomessa, lapissa se on hieman heikompi. Mustikka on hyvin tärkeä marja luonnonvaraisille eläimille ketuista, kanalinnuista ja rastaista isoihin nisäkkäisiin. kotipuutarhojen lisäksi huono mustikkasato näkyy mehiläistarhoilla, joilla mesikämmen läimii pesiä hajalle. Mutta oliko pölyttäjiä riittävästi
viikkoa myöhemmin kymmenessä pöntössä oli kuitenkin jo pesä. Hänen väitöskirjansa tarkastettiin hiljattain Helsingin yliopistossa. kUvaUSETäiSYYS: 1,5 MiLjOONaa kiLOMETRiä. Elykeskusten ja kuntalaisten valtaa halutaan viedä valitusoikeuksia rajoittamalla. Suomikin pilkottaa dScOvR-satelliitin 6.7. 2015 ottamassa kuvassa. #asuntomessut Suomen Luonnossa 3/2015 ripustettiin luumäkeläiselle tontille 30 linnunpönttöä. ”tuhansista järvistä tiedetään kasvihuonekaasujen pitoisuudet. ympäristöasioissa korkeimpaan hallinto-oikeuteen etenisivät vain ennakkotapaukset. ”valuma-alueelta tulee järviin orgaanista ainesta, vaikkapa lehtiä, ja ne pilkotaan pienempään muotoon. lopulta mikrobit hajottavat niitä”, Heiskanen kertoo. Uusi kaukokuva Maasta ilmakuva Ku Va : n a Sa. kuten usein asuntomessuilla, kauppa kävi alkuun nihkeästi: kesäkuun alussa vain kolme pönttöä oli varattu. tähän mennessä on kuitenkin aliarvioitu nopeutta, jolla kaasut vapautuvat ilmakehään.” uusilla mittausmenetelmillä Heiskanen havaitsi, että kaasujen liike on yli kaksi kertaa nopeampaa kuin oli aiemmin arvioitu. ”Luonnon MoniMuotoiSuudEn SuoJELu Ja EKoSyStEEMiPaLVELuidEn SäiLyttäMinEn oVat RatKaiSEVan täRKEitä iLMaStonMuutoKSEn LiEVEntäMiSESSä Ja SiiHEn SoPEutuMiSESSa.” Suomen ulkoministeri Timo Soini Brysselissä 9.6.2015. aLLE NELjä prosenttia maapallon maapinta-alasta on järviä, mutta ne painottuvat pohjoiselle pallonpuoliskolle, jolla me sattumoisin elämme. limnologi Jouni heiskasen väitöstutkimus paljastaa, että järvien merkitystä kasvihuonekaasujen lähteenä on pahasti aliarvioitu. H an n u M ä KE Lä / Va St aV a Lo ”iLMaStonMuutoKSELLa PELottELu on RaaKaa Ja tEHoKaSta VaLLanKäyttöä.” Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini "plokissaan" 11.10.2009. jOUNi TikkaNEN järvi on luultua pahempi päästölähde Luonto, ympäristö ja tiede nyT Suomen Luonto twitterissä @SuomenLuonto pinnalla Tarkkailemme ympäristöä. #hallitus akatemiaprofessori, kaarlo tuori arvioi Suomen Luonnon nettihaastattelussa, että hallitusohjelmassa on ympäristön ja kansalaisoikeuksien kannalta huolestuttavia piirteitä. 10 Suomen luonto 11/2014 Oho! 10 Suomen luonto 16/2015 Maailman 117 miljoonan järven ja lammen pinnan alla syntyy myös hiilidioksidia ja metaania. Näin järvissä syntyy hiilidioksidia tai metaania, riippuen veden happioloista. Nyt dScOvR tarkkaillee aurinkotuulta Lagrangen pisteessä L1, jossa Maan ja auringon vetovoimat leikkaavat. kaukosatelliittihankkeen käynnisti varapresidentti al Gore jo vuonna 1998, mutta republikaaneille ”Goresat” ei sopinut
an tt i H a LK K a itämeren äärellä odotellaan nyt suolapulssin vaikutuksia. Etelässä esimerkiksi Bornholmin allas on nyt runsashappinen. kuva Suomenlahdelta. Arandalla on elokuussa suomalainen seurantamatka, joka tuo osaltaan lisäselvyyttä. aNTTi haLkka Ja SM in aW a d / iS to cK PH oto an tt i H a LK K a itämerelle viime talvena tulleesta suolapulssista tiedetään nyt enemmän. mutta koko itämerelle pulssi on hyväksi. Sieltä se saapuu pikku hiljaa kohti Suomenlahtea ja muita eteläisiä merialueitamme. tarvittaisiin uusi pulssi ja sellainen voi olla mahdollista, sillä vielä 1960ja 1970-luvuilla nähtiin suolapulssien sarjoja. Suolapitoisuus nousee varmasti meidänkin vesillämme ensi vuonna hieman etelässä. Suomenlahdella vesi voi myös kerrostua selvemmin, mikä estää pohjan tuulettumista. Meillä vaikutukset eivät ole vain suotuisia, sillä pintaan voi nousta pohjalta myös ravinteita, jotka aiheuttavat rehevöitymistä. itämeren pääaltaan happikatovuodet ovat olleet Suomenlahden pohjilla melko hyvähappisia. 16/2015 Suomen luonto 11 Juha Flinkman suomen ympäristökeskuksesta, itämeri sai talvella suuren määrän suolaista vettä, milloin suolapulssi saapuu suomen vesille. Nähtiin, että yksi suolapulssi ei voi korvata pitkään jatkunutta happivajetta koko itämeren laajalla syvännealueella. saako suomikin suolaa. milloin saadaan lisätietietoa. juha flinkman Tvärminnen tutkimusasemalla.. kun ylikalastus on saatu itämerellä kuriin, edellytykset turskan runsastumiselle ovat olemassa. Heinäkuun lopussa suolainen vesi oli ruotsalaisten merentutkimusalus Arandalla tekemien mittausten mukaan täyttänyt koko Gotlannin syvänteen eli suolainen vesi on jo aivan alueemme eteläpuolella. Sen happi on kulunut ja alkuperäinen vesi on sekoittunut hapettomaan veteen. kehittämispäällikkö juha flinkman suomen ympäristökeskuksesta vastaa Suomen Luonnon kysymyksiin. Su O RA LI N JA Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Onko pulssilla lainkaan vaikutuksia suomessa. mikä merkitys tällä on. itämeren syvänteiden happitilanteen korjaantuminen näyttää rajoittuvan meren eteläosiin. turskan kudulla on itämeren eteläosissa hyvät edellytykset ja sieltä turskia tulee myös tänne. valitettavasti vain vesi ei enää ole enää kovin hapekasta. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin
osa kuvan sienistä näyttää kotimaisilta kantarelleilta, eikä arvaus aivan väärä olekaan. H Ei KK i K ot iR a n ta M a R Ja H ä RK ö n En. ”paljon parjatuilla kehitysyhteistyörahoilla”, sanoo Marja härkönen, yksi kirjan kirjoittajista. Härkösen esimies lasse hellman halusi, että kehitysyhteistyöllä vietäisiin afrikkaan tietoa myös sienistä. Sadekaudella tienvarret ovat täynnä sienten kaupustelijoita. idEa kiRjaN tekemisestä juontaa juurensa 1980-luvulle. kantarelleja siellä on monia eri lajeja”, marja härkönen sanoo. Ennen sambialainen lapsi oppi keräilytalouden kotona vanhemmiltaan, mutta nykyisin kaikki lapset käyvät koulua, ja koulussa opetetaan brittitavan mukaan nykyajalle hyödyllisiä asioita: lukuja kirjoitustaitoa ja tietokoneiden käyttöä. ”ihmiskunnan alkukoti on afrikassa, ja siellä on pisin mahdollinen ketju oman maan antimien käyttämisessä. ”Sambiassa on omat sienilajinsa, mutta sienisuvut ovat samoja. työmatkoilla afrikassa oli nimittäin huomattu, SieniopaS SaMbialaiSille teksti jOUNi TikkaNEN Suomalaiset sieniasiantuntijat tekivät sambialaisille sienioppaan. Siellä saattaa bongata, että ai, tuo on hapero, tuo on tatti ja tuo on kantarelli. kun vanhemmat samaan aikaan muuttavat kaupunkeihin, perimätiedon ketju on katkeamassa. Marja härkönen ja tatti (phlebopus sudanicus). Sambiassa sitä ei syödä. ihmiset ovat eläneet pitkään keräilytaloudessa”, Härkönen muistuttaa. Silloin Marja Härkönen oli ammattikasvatushallituksessa metsien moninaiskäytön ylitarkastajana. oman kantarellimme lähilajeja myydään Sambian toreilla ja tienvarsilla yleisesti. 12 Suomen luonto 16/2015 S a M bia maaiLmaLta t oimitt anut j ORM a L a UR iL a Nainen lapsineen on sambialaisen tien varressa myymässä keräämiään sieniä. Nyt sienten käyttö on tosin vähenemässä. Suomalainenkin sienineuvonta oli vielä aivan alussa, Härkönen oli kehittämässä koko maan kattavaa sienineuvojien verkostoa. Niitä kerätään paljon myös kotitarpeiksi; sienet ovat erittäin keskeinen osa sambialaisten ruokavaliota
tämä amsterdamin yliopiston tuore tutkimustulos saa nyt vahvistusta myös italiasta. Mutta miksi Sambian sieniopas julkaistiin vasta nyt, lähes 30 vuotta idean syntymisen jälkeen. Lisätietoa: http://www.parks.it/riserva.marina.plemmirio/Eindex.php aULi kiLpELäiNEN PR o PE Rt y o f P LE MM iR io a R cH iV ES tu o M o n iEM EL ä tu o M o n iEM EL ä plemmirion suojelualue Sisiliassa on suosittu sukelluskohde. ”kirjan alussa on ihan perusekologiaa, koska paikallisella metsäalalla tarvitaan tietoa sienten vuorovaikutussuhteista ja niiden merkityksestä metsäluonnolle”, Härkönen sanoo. Metsien mukana katoavat puiden juurisienet, joita Sambiankin sienistä on valtaosa. kuvan myrkyllistä punakärpässienilajia pitäisi kuitenkin osata välttää. onko Härkönen itse syönyt sambialaisia sieniruokia. 16/2015 Suomen luonto 13 että sadekaudella kaikki tienvarret olivat täynnä sienten kaupustelijoita. Sisilialainen Plemmirio Syrakusan lähellä on yksi italian 30 mertensuojelualueesta. oikein hyvää.” n Tästä termiittisienestä (Termitomyces titanicus) riittäisi syötävää koko perheelle, mutta se on niin arvokas, että se myydään Sambialaiset syövät monia kärpässienilajeja. Sienet oli valmistettava museonäytteiksi Suomessa tehtävää määritystä varten. noin puolet alueesta on täysrauhoitettua. ”Sukelluskoulut ja sukellusturismi ovat tärkeitä merten suojelulle. ”kyllä. Se on levinnyt vieraslajina viljelymetsiin useassa trooppisen afrikan maassa. Kirjoittajat tekivät myös etnografista tutkimusta ja tallensivat sienten nimiä paikallisilla heimokielillä. Sukeltajat näkevät ensimmäisinä meren rikkauden ja muutokset, joista he voivat kertoa muille.” Maailmassa on 6500 mertensuojelualuetta, jotka kattavat noin kaksi prosenttia meristä. kirjan loppuun lisättiin sambialaiseen keittiöön soveltuvia sieniruokien reseptejä. Plemmirio on suosittu sukelluskohde erikoisine merenpohjan vajoamineen, luolineen ja rikkaine eliöstöineen. ”Ensin piti tietenkin kerätä tieto”, Härkönen selittää. Maalle tyypillinen puusavanni on katoamassa väestönkasvun ja kaupungistumisen myötä, kun hiilenpoltto yleistyy ja kaskeaminen tihenee. olemme itsekin nimenneet kärpässieniä, yhden termiittisienen ja kääpiä tieteelle uusina lajeina.” Sambian sienikirja Zambian mushrooms and mycology (luomus 2015) ei ole kuitenkaan ensimmäinen Härkösen afrikan sienistä kirjoittama teos. Se esittelee meren ihmeitä myös lapsille ja liikuntarajoitteisille. tutkimussukeltaja Gianfranco Mazza tutkii kalojen lajeja, kokoa ja määrää Plemmirion eri osissa. uutiSia Sukella ja suojele Mertensuojelualueet hyödyttävät sekä luonnon monimuotoisuutta että turismia ja kalataloutta. häRköSEN MUkaaN kirjan yhtenä pontimena oli huoli Sambian metsistä. ”näin voimme todistaa, että täysrauhoitetulla a-vyöhykkeellä kalat lisääntyvät hyvin ja tämä vahvistaa kalakantoja myös ympäröivillä alueilla.” B-vyöhykkeellä sallitaan harrastusja perinnekalastus, c-vyöhykkeellä myös kaupallinen kalastus. Hyvää oli. ”Suurin osa tämän kirjan rahoituksesta on ollut niitä paljon parjattuja kehitysyhteistyörahoja”, Härkönen sanoo. Niemelä on mukana myös tuoreessa Sambian teoksessa, samoin heikki kotiranta, sambialainen keddy mbindo ja brittiläinen Graham Piearce. italia. Jo vuonna 1994 hän ehti tehdä tansanian ensimmäisen sienikirjan ja päivittää siitä vuonna 2003 tuomo niemelän kanssa laajemman version. ”Eikä kyse ollut pelkästään siitä, että keräsimme ne
Jokiravun tauti yleensä tappaa. ”Suomalaisten jokirapujen perimä on yllättävän kapea verrattuna keskieurooppalaisiin rapuihin”, dosentti Japo Jussila kertoo. ”täplärapu on arvioitu vesieläimistä toiseksi pahimmaksi vieraslajiksi Euroopassa. Nopeakasvuisena ja aggressiivisena täplärapu myös pystyy syrjäyttämään alkuperäisen jokiravun. Suomeen ravunsyönti levisi vähitellen. Suomen kansallinen vieraslajistrategia sallii silti sen levittämisen”, Jussila moittii. Pohjoisamerikkalaisilla rapulajeilla on pitkä yhteinen evoluutiohistoria Aphanomyces astaci -eliön kanssa, minkä ansiosta ne tulevat loisen kanssa tavallisesti toimeen. lajin levinneisyyden pohjoisraja asettui suunnilleen linjalle kaskinen–Mikkeli–lappeenranta. Myöhemmin jokirapua alettiin istuttaa myös pohjoisempiin vesistöihin. Hän ei usko, että täplärapua voidaan levittää hallitusti, jokirapuvesistöjä varjellen: ”Jokainen toimi täpläravun puolesta on jokirapua vastaan.” Suomen ainoa alkuperäinen rapu on joutunut väistämään amerikanserkkua. kerran taudin saatuaan täplärapu levittää sitä tehokkaasti. vasta illan hämärtyessä ne lähtevät ravinnon etsintään. rapuruttoa tavattiin Euroopassa ensi kerran italiassa 1860, ja Suomeen se saapui 1893. Suomessa kaupallisesti ravustettavia lajeja ovat jokirapu ja Pohjois-amerikasta 1960-luvulla tuotu täplärapu. TäpLäRapU kaNTaa niin sanotun Psl-tyypin rapuruttoa, joka on vielä vaarallisempi kuin Eurooppaan aiemmin kulkeutunut as-tyyppi. ”on mahdollista, että runsaat ja suurelta osin kaoottiset istutukset ovat tuhonneet monimuotoisuutta tai että rapurutto on valikoinut tiettyä perimää”, Jussila sanoo. Nimi tulee suoraan jokiravun englanninkielisestä nimestä noble crayfish, joka kuvaa ravun historiaa yläluokan herkkuna. 14 Suomen luonto 11/2011 14 Suomen luonto 16/2015 rapu ahtaalla Jokirapu on ainoa alkuperäinen rapulajimme. kun Suomen vesistöihin alettiin rapuelinkeinon pelastamiseksi istuttaa täplärapua 1960-luvun lopulla, pahempaa erehdystä ei olisi Jussilan mukaan voitu tehdä. tekSti piia ahONEN / kuva pEkka TUURi k uuk a uden laji: jokir ap u. Jokirapu on tunnettu myös jaloravun nimellä. itä-Suomen yliopistossa on vastikään valmistunut jokiravusta kiinnostava tutkimus. Sitä tavataan enimmäkseen erillisinä kantoina vesistöjen latvoilla, mistä rapurutto ei ole sitä tavoittanut. torpparit saattoivat jopa korvata osan maanomistajalle tehtävästä taksvärkistä jokiravuilla. ravut ovat tärkeitä elinympäristönsä kunnostajia pohjaa laiduntaessaan ja kaivellessaan. RavUT OvaT vesistöjemme suurimpia pohjaeläimiä, niveljalkaisten jättiläisiä. ravut ovat erakoita, jotka viettävät päivät suojakoloissaan vesistön pohjalla. ”Näyttää siltä, että vain yksi emokanta on pystynyt valloittamaan Suomen jääkauden jälkeen.” Jokirapu levisi Etelä-Suomeen karjalankannaksen kautta viime jääkauden väistyessä noin 10 000 vuotta sitten. Muutamaa kaakkois-Suomen vesistöä asuttaa lisäksi harvakseltaan itäisenä tulokkaana kapeasaksirapu. Suomen jokirapukannat olivat tiheimmillään 1900-luvun alussa, jolloin vesistämme pyydettiin noin 20 miljoonaa rapua vuosittain. rapurutto sai kuitenkin aikaan nopean romahduksen, jota vauhdittivat muutokset vesiympäristössä
ihanteellisia kohteita ovat vesistöjen latva-alueet sekä suojelualueiden vedet. n jokirapu on levinnyt napapiirille asti. Tavallisesti naaras laskee 50–200 poikasta. Poikaset kuoriutuvat heinäkuun alussa ja irrottautuvat emostaan ensimmäisen kuorenvaihdon jälkeen. Parittelu alkaa syksyllä vesien viiletessä 10 asteeseen. Näihin ravunkiviin rapu varastoi vanhan kuoren kalkin ennen kuorenvaihtoa vähän samaan tapaan kuin lehtipuut ottavat syksyllä lehtivihreän talteen. Suurin Suomesta tavattu jokirapu on ollut 16,5 sentin pituinen. 11/2011 Suomen luonto 15 Astacus astacus kOkO: Kasvaa luonnonvesissä 10–12 sentin pituiseksi. Parhaiden rapuvesien pohjat ovat kolojen kaivamiseen sopivaa mineraalimaata. TUNTOMERkiT: Jokiravun kyljessä, pään ja keskiruumiin uurteessa, on piikki, joka tuntuu sormeen. Erikokoiset kivet ja uppopuut ovat tärkeitä suojapaikan antajia. Täpläravun saksenhangassa on selkeä vaalea tai sininen laikku. ELiNYMpäRiSTö: Erikokoiset järvet, lammet ja virtavedet. TiESiTkö?: Ravun mahassa on kaksi kalkkipaakkua. LiSääNTYMiNEN: Saavuttaa sukukypsyyden 3–5-vuotiaana. JoKiRaPu. Täpläravulta se puuttuu. ”tavoitteena on jakaa tietoa jokirapukannan merkityksestä suomalaiselle vesiekosysteemille ja raputaloudelle.” kun hankerahoitus järjestyy, jokiravulle on tarkoitus perustaa myös suojelualueita, joissa sitä ei pyydetä ja joissa ei ole täplärapua: ”olemme nyt kartoittaneet varsin kattavan kokonaisuuden vesiä, joihin jokirapuja voitaisiin siirtää turvaan”, ylitarkastaja mika laakkonen Metsähallituksen luontopalveluista kertoo. Rapu viihtyy niin kirkkaissa kuin tummissakin vesissä mutta vaatii hapekasta vettä. 16/2015 Suomen luonto 15 Jussila pitää lankoja käsissään liFE+ rapukamu -hankkeessa
16 Suomen luonto 16/2015 Pöytä on teksti aNNE hiRvONEN. Jänikset, hirvieläimet, linnut ja karhu tulevat syyskesällä ihmisen viljelyksille. 16 Suomen luonto 16/2015 katettu ihminen kerää satoa, ja niin tekevät myös eläimet
16/2015 Suomen luonto 17 16/2015 Suomen luonto 17 Osa arktisesta hanhimuutosta kulkee syksyllä kymenlaakson peltojen kautta. kuvassa valkoposkihanhia iitissä. M iK a H o n K a Lin n a
Paliskunnat ovat sanoutuneet irti porojen tekosista vedoten siihen, että alue on poronhoitoaluetta. Nykyisin näkee aika suuria parvia läntisellä uudellamaallakin.” toisin kuin hanhet, kurjet elävät pesimäajan paljolti eläinravinnolla. ”kemiönsaarella ja Mynämäellä niitä on ollut paljon. laiduntaessaan hirvieläimet voivat levittää kasveja uusille elinalueille. Niiden käyttämät viljelmät rajautuvat havuja sekametsiin. kesällä ravintoa on kuitenkin tarjolla kaikkialla, joten hirvien aiheuttamat vahingot jäävät pieniksi. varta vasten ruokinnalle ohjatut eläimet voivat houkutella luontomatkailijoitakin. kurjet laskeutuvat mielellään sänkipelloille tai lakoontuneeseen viljaan hyvän näkyvyyden takia. Paikoin kurjille on jätetty peltoja myös tarkoituksella. Suomessa niiden suosiossa on ohra, kauraa ne pikemminkin välttelevät. Syyskesällä nekin tulevat viljelyksille suurina parvina. Nuo linnut olivat Helsingin omia pesimälintuja, mutta syksymmällä valkoposkihanhia saapuu pelloille myös arktikselta. ”Suurimmat tundrahanhien ja valkoposkihanhien parvet ovat kerääntyneet kaakkois-Suomeen, kymenlaaksoon ja Etelä-karjalaan”, kertoo Jan södersved lintuharrastusjärjestö Birdlifesta. Piha-aidan rakentaminen onkin puutarhurin omalla vastuulla. Pohjoisessa peura-aita tehdään porojen varalta. valkohäntäpeurat suosivat rehevämpiä ja laikuittaisia metsäalueita, joten tienvarren pellolla ruokailevat peurat ovat autoilijalle tuttu näky. ”tarve riippuu viljelmän sijainnista porojen kesälaitumiin nähden. viljelijää linnut eivät aina miellytä. hirvivahingot jäävät pieniksi Myös hirvet ruokailevat pelloilla, mutta varsin harvoin. on laskettu, että lintujen ruokkiminen tällä tavoin tulee halvemmaksi kuin vahinkojen korvaaminen. kyllä lapissa viljellään ihan pohjoista myöten”, lapin tutkimuslaitos kevon asemanjohtaja Otso suominen kertoo. Muualla poroilla on täysi oikeus laiduntaa. ruotsissa on saatu yhdistettyä kurkien ja matkailijoiden intressit, kun Etelä-ruotsin Hornborgajärven ympäristössä ravintopelloilla ruokailevia lintuja pääsee tarkkailemaan piilokojuista. kokeen tarkoituksena oli testata valkolupiinin ja vehnän seoksen soveltuvuutta karjan rehuksi, mutta hanhet kävivät testaamassa pellon ensin ja totesivat kummankin kasvin kelpaavan oikein hyvin. Puutarhakasvien siemenet itävät kuitenkin Hirvet käyvät pelloilla melko harvoin. viime kesänä Helsingin viikissä yliopiston opetusja tutkimustilan koepelloille laskeutui satapäinen valkoposkihanhiparvi, joka pisteli poskeensa uuden rehuseoksen koeviljelmiä. 18 Suomen luonto 16/2015 äin syyskesällä lintuharrastajien kiikarit suuntautuvat pelloille, joille kurjet ja hanhet kokoontuvat näyttävinä parvina ruokailemaan. lounais-Suomessa voi nähdä myös puutarhojen ympärillä aitoja, sillä peurat saattavat jyrsiä puuvartisia kasveja talojen pihoilta. poronhoitoalueella poroilla on vapaa laidunnusoikeus. Merihanhia nähdään eniten Lounaisja Länsi-Suomessa. kasvien maanpäällisten osien lisäksi ne käyttävät ravinnokseen maanalaisia osia, kukkasipuleita ja juurimukuloita. kotoisia merihanhia näkee puolestaan eniten lounais-Suomessa. a n tt i Sa R a Ja / LE u Ku PE nt ti Jo H a n SS on / PR o LK M a RK u S Va RE SV u o / Li n tu Ku Va Mustarastas nokkii omeniakin.
Ku Va t LiS SE t a Rnan En. hirvi vaatii yleensä enemmän metsän läheisyyttä. 16/2015 Suomen luonto 19 16/2015 Suomen luonto 19 valkohäntäpeura voi uskaltautua puutarhaankin
Hyötykasviyhdistyksen puheenjohtaja taina laaksoharju ei pidä marjapensaiden suojaksi tarkoitetuista rastasverkoista, koska lintuja takertuu verkkoihin ikävin seurauksin. rastaat voivat syödä marjoja, mutta suuremmat linnut, kuten fasaanit, ovat kiinnostuneita siemenistä, taimista ja kukkasipuleista, joita ne ruopsuttavat maasta. ”rastaista on paljon hyötyäkin, sillä ne syövät kotiloita ja etanoita”, laaksoharju huomauttaa. Sepelkyyhkyt taas pitävät eritoten herneistä, ja pelloilla niitä houkuttaa rukiin syyskylvö. 20 Suomen luonto 16/2015 vain sellaisissa oloissa, jotka ovat niille suotuisia. Metsäjänis ei uskaltaudu yhtä helposti pihoille.. Siivekkäät kutsuvieraat Pikkulintuja houkuttelevat puutarhoihin puiden ja pensaiden suoja sekä pensaston hyönteiset. runsaina esiintyessään etanat ja ko20 Suomen luonto 16/2015 ”Rastaista on hyötyäkin, sillä ne syövät kotiloita ja etanoita.” BE n Ja M Pö n ti n En Rusakko on tutuimpia puutarhavieraita. Porkkana alkaa tuskin kasvaa tunturissa, vaikka sen siemeniä sinne kylvettäisiin, tekipä sen ihminen tai poro. Maahan ulottuva verkko voi olla kohtalokas myös siileille
jOUNi TikkaNEN tilot ovat tuhoisia monille puutarhurin hoivaamille kasveille. Vahingot ovat yksittäiselle maanviljelijälle merkittäviä, mutta mittakaavaa antaa se, että Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan Suomen ohrasadon taloudellinen arvo oli samalla ajanjaksolla noin 211 miljoonaa euroa vuodessa. viisas puutarhuri on jo keväällä kylvänyt viljelmien ulkopuolelle jotakin nopeakasvuista herkkukasvia kuten alsikeapilaa. Siilit muistavat hyvät ruokapaikat, ja jos niitä ruokitaan, ruokintapaikalle voidaan saapua kauempaakin. Maastoon hajaantuneiden yksilöiden etsiminen ja poimiminen on sen sijaan hyvin työlästä. Piikkipallot kulkevat reviirillään ravinnonhakumatkalla usein samaa reittiä kerrasta toiseen. tätä voi arvioida tutkimalla ympäristöministeriöön lähetettyjä kurkivahinkohakemuksia: vuosina 2002–2006 haettiin korvauksia keskimäärin 24 000 euron edestä, ja vahingoista peräti 71 prosenttia osui ohrapelloille. viherkatteen alle kerääntyneet nilviäiset on helppo kerätä poiskin. Tutut pitkäkorvat kotipuutarhurille kaikkein tutuin pihavieras lienee silti rusakko. Moni suojaa viljelmiään kasviharsolla, mutta Etelä-Suomen kaupungeissa esiintyvät kanit osaavat kaivautua harson allekin. on selvää, etteivät viljelijät vaivaudu hakemaan korvauksia pienistä tihutöistä. Erityisen herkullisia pitkäkorvien suussa tuntuvat olevan nuoret versot. Etanat ja kotilot syövät tällöin naatteja istutusten sijaan ja käyttävät niitä suojana paahteelta. Suurimmat vahingot ovat silti hyvin paikallisia: ne painottuvat Länsi-Suomeen samoille pelloille, jotka lintuharrastajat tuntevat parhaina kurkipeltoina. Metsäjänis on paljon arempi eikä tule helposti asutuksen keskelle, mutta senkin voi nähdä kasvimaan reunalla. 16/2015 Suomen luonto 21 PARVI TEKEE TuhoA PAIKAllISESTI kUiNka SUUREN loven vaikkapa kurki nokkii Suomen syyssatoon. idea on sama kuin puutarhapuiden suojaamisessa talvella: jänikset pureskelevat metsänreu16/2015 Suomen luonto 21 Suurimmat kurkijoukot kerääntyvät Länsi-Suomeen, muun muassa Söderfjärdenin pelloille. Niiden kurissa pitämiseksi laaksoharju pitää toimivana ratkaisuna viherkatetta: ruohikkosilppua tai maasta nostettujen juuresten naatteja levitetään istutusten väliin ja käytäville. BE n Ja M Pö n tin En. Siilille nilviäiset ja muut selkärangattomat kelpaavat mieluusti ravinnoksi
Joskus karhut voivat kuitenkin tavoitella omenia syrjäisten pihojen omenapuista. kontio syö sekä hunajaa että mehiläisen toukkia. Maan päälle tästä urakoinnista ei välttämättä näy aluksi juuri mitään merkkejä, kunnes perunanvarret alkavat epäilyttävästi kallistella tai vajota maahan. Hangen suojassa myyrät syövät kaikenlaista kasviravintoa, ja usein ne joutuvat turvautumaan myös puuvartisten kasvien kuoreen. Jos metsien marjasato on jäänyt esimerkiksi hallan takia niukaksi, karhut ovat laihoja, ja niille tulee vaikeuksia kerätä tarvittavaa vararavintoa talvea varten. Suomessa esiintyvistä lajeista kontiainen (entinen maamyyrä) ei vahingoita kasvien juuria, sillä se on hyönteissyöjä. Peltomyyrä käyttää kasviravintoa monipuolisesti, ja se voi vierailla metsämyyrää yleisemmin puutarhoissa. Ne olivat selvästi katselemassa pesäpaikloppukesällä karhu on pääasiassa kasvinsyöjä. Hänen mukaansa petojen vaikutus näkyy jo kanien määrän vähenemisenä puutarhapalstoilla. kenttämyyrä ja idänkenttämyyrä sen sijaan viihtyvät avonaisessa maastossa ja pysyttelevät pelloilla. vesimyyrä ahertaa etenkin loppukesästä. SM H L Ry H a RR i t ö H ö n En / Va St aV a Lo H Ei KK i W iL La M o. Puutarhoihin karhut tulevat yleensä vain pakon edessä. juuresten lisäksi sille voivat kelvata pihapuusta pudonneet omenat. viime vuosina maamme kaakkoisrajalla pihoja ovat tonkineet myös villisiat, jotka jo venäjän karjalassa ja virossa ovat yleisiä. luonnonvarakeskuksen professori, myyrätutkija heikki henttonen sanoo, että loppukesästä vesimyyrä voi kuitenkin ahkeroida niin, että se kerää kaikki pienen pellon perunat tai porkkanat talvivarastoonsa maan alle. loppukesällä karhu onkin pääasiassa kasvinsyöjä. ”kotihiiri on harvinaistunut, jopa niin, että olen ihmetellyt voiko siitä tulla uhanalainen. outoa kyllä, mausteeksi viljeltävän kuminan juuret ovat villisian suurta herkkua. ”olin hirveän iloinen, kun näin kanahaukkapariskunnan isossa kuusessa viljelypalsta-alueen reunalla. Maanalaista myyräntyötä Myyräntyö tapahtuu tavallisesti kaikessa hiljaisuudessa talven aikana. villisiat ovat todella kaikkiruokaisia, ja niille kelpaavat monenlaiset juuret, versot, mukulat, pähkinät, marjat, hedelmät, selkärangattomat, piennisäkkäät ja jopa haaskat. 22 Suomen luonto 16/2015 naan kaadettuja nuoria haapoja niin mielellään, että omenapuut saavat jäädä rauhaan. Metsähiiri tekee ruokavarastoja, joihin se kerää erilaisia siemeniä. Peltohiiri tummine selkäjuovineen keskittyy kaakkois-Suomeen, ja koivuhiiri taas on käynyt kovin harvinaiseksi. Peltohiiri, koivuhiiri, vaivaishiiri ja kontiainen ovat rauhoitettuja lajeja, joten jos jonkin niistä onnistuu löytämään pihastaan, voi onnitella itseään. Hiiriä voi tavata myös puutarhoissa. Riistakamera narautti karhun itse teossa mehiläistarhalta. Pohjoisessa esiintyy myös lapinmyyrää, joka suuremman kokonsa ansiosta syrjäyttää peltomyyrän rehevimmillä elinalueilla. tällöin se voi saada aikaan melkoista vahinkoakin. Muita petoja tulee puutarhoihin pienempien ruokavieraiden perässä, yhtä lailla maaseudulla kuin kaupungissa. Sille kelpaavat myös monenlaiset viljat, etenkin kaura. useimmiten ihmiset törmäävätkin metsähiireen”, Henttonen sanoo. Hyötykasviyhdistyksen puheenjohtaja taina laaksoharju tervehtii citykettuja, kanahaukkoja ja huuhkajia ilolla. kuminapelloilla siat voivatkin aiheuttaa vahinkoa. Mehiläistarhoilta leviävä hunajan tuoksu voi houkuttaa karhun kennojen luo, sillä sen hajuaisti on erittäin hyvä. koivuhiiri eroaa muista lajeista etenkin siinä, että talvella se horrostaa. Juureksista se ei niinkään välitä, ja maahan pudonneista omenistakin tämä isokorvainen pitkähäntä tavoittelee lähinnä siemeniä. Myös mansikat kelpaavat. pedot puutarhassa karhut väistävät ihmistä hyvin, usein niin hyvin, ettei ihminen tiedä kohtaamista tapahtuneenkaan. Orava saattaa jyrsiä pihapuun omenia pyörittelemällä niitä kaksin käsin hyppysissään
H EiK Ki W iL La M o. 16/2015 Suomen luonto 23 16/2015 Suomen luonto 23 vaivaishiiri rakentaa usein pallomaisen pesänsä viljan varsistoon
Rastaat väistävät haukkaa. oikea haukka sen sijaan tehoaa koko lisääntymiskauden ajan. Erilaiset pelättimet, cd-levyt, kuusenkoristeet tai petolintujen siluetit voivat toimia jonkin aikaa karkottimina, mutta usein linnut oppivat pian, ettei niistä ole vaaraa. tuulihaukat hyväksyvät uuden pöntön harvoin heti ensimmäisenä vuonna, mutta havaittuaan sen hyväksi, ne voivat pesiä samalla paikalla vuosi toisensa jälkeen. n Tuulihaukan pesälaatikko ripustetaan ladon päätyyn räystään alle. Haukkojen saaminen kesärengeiksi ei ole kuitenkaan hätäisen hommaa. tyhjistä pesälaatikoista ei pidä lannistua. ”Rengastin yhden viiden poikasen poikueen pöntötysalueelta. Juuri nyt pelloilla ja puutarhassa riittää elämää. on aika kurkata ikkunasta ulos. Puutarhat ja viljelmät monipuolistavatkin kaupunkien kasvilajistoa, ja rikastuttavat näin eläinten lajikirjoa. Vielä pönttöihin ei saatu asukkaita, vaikka useammalla tilalla nähtiin haukkoja tunnustelupuuhissa. 24 Suomen luonto 16/2015 TuulIhAuKAT KESäRENKEINä mARJATIloIllA MaNSikaT MaiSTUvaT makeilta myös räkättirastaan suussa. isossa-Britannissa kettu on jo yleisempi kaupungeissa kuin maaseudulla, ja urbaanien kettujen tarkkailusta on syntynyt aivan oma harrastuksensa. Pesä oli vanhassa variksenpesässä”, pönttöjen asutusmenestystä seurannut rengastaja Hannu Kärkkäinen kertoo. ”aikomuksenani on tarkistaa marjatiloille ripustettujen pönttöjen sijainnit syksymmällä. Suonenjoella marjayrittäjät ripustivat keväällä paikallisten lintuharrastajien avustuksella 50 tuulihaukan pesälaatikkoa latojen päätyihin 20 marjatilalle. aNNE hiRvONEN kaa, vaikka sitten tekivätkin pesänsä Helsingin uimastadionin viereen”, laaksoharju kertoo. Varmistan, että ne ovat haukoille mahdollisimman otollisia.” Melko pienikokoinen tuulihaukka ei käytä rastaita ravinnokseen suuria määriä, mutta pelkkä petolinnun läsnäolo ja lentely pesälle ja pesältä pois riittää. Maaseudun pellot ovat puolestaan hyvän näkyvyyden ansiosta otollisia paikkoja monien lajien havainnointiin. BE n Ja M Pö n ti n En H En Ri K Lu n d / PR o LK kettu on kaupunkilaistunut.
16/2015 Suomen luonto 25
K ohtaaminen teksti Ja kuvat aRi ahLfORS Merikotkan uimareissu Merikotka pelastautui läheiselle luodolle.. 26 Suomen luonto 16/2015 Taistelu saaliista vei veden varaan
ilmassa käyty kamppailu johti saaliin putoamiseen.. Seuraavista kahdesta pesästä saimme molemmista rengastettua kaksi poikasta. Eipä sillä hätää näyttänyt olevan, eikä meidän tarvinnut puuttua tilanteeseen. kotka ui kotkaa.” Siivillä kauhominen näytti olevan tehokas tapa edetä. Niillä näytti olevan kinaa. yhdellä kotkalla oli haahkan poikanen kynsissään, ja jonkinmoisen ilmataistelun seurauksena saalis irtosi ja putosi veteen. Myöhemmin kotona kävin tilanteen kuvat läpi, ja niistä selvisi tapahtumien kulku. takana oli jo neljä tiedossa olevaa pesää, mutta niissä oli vedetty vesiperä. onneksi lähellä oli tuo pieni luoto. yhtäkkiä näin merikotkan räpiköivän vedessä. Merikotka selvisi märillä höyhenillä. kun veneilimme kohti seuraavaa rengastuskohdetta, näimme muutamia merikotkia parveilemassa erään saaren yläpuolella. kun kotka yritti poimia sitä sieltä, toinen kotka hyökkäsi yläpuolelta, lintu väisti ja joutui veden varaan. Seuraavassa pesässä oli kolme poikasta, mutta valitettavasti pesä oli niin vaikeassa paikassa, ettei kiipeäminen onnistunut. otin kaukaa muutamia kuvia. n ”Mitä ihmettä. ajoimme veneellä viereen, kun se hyvävoimaisen näköisenä kauhoi menemään kohti pientä kallioluotoa. Etsimme myös lähistöltä vaihtopesiä, mutta ei niitäkään löytynyt. Jatkoimme pesäinventointia ja onnikin kääntyi. uimamaisteri kipusi ketterästi kallion päälle, ravisteli hieman siipiään ja lähti saman tien lentoon. Joissakin oli näkyvissä pesäaihioita, mutta syystä tai toisesta valmista ei ollut tullut. Pohdimme, oliko kyse reviiritaistelusta. lähestyimme sitä ja mieleeni välähti, ettei Suomessa ole yrityksistä huolimatta koskaan saatu normaalikuntoista aikuista merikotkaa rengastettua. vaikeaa olisi ollutkin nostaa lintua vedestä rengastusta varten. kotka ui kotkaa. Jospa nyt! kotka eteni vedessä yllättävän nopeasti. 16/2015 Suomen luonto 27 olimme toukokuun lopulla vuosittaisella merikotkien pesien tarkastuskierroksella Saaristomerellä. Mitä ihmettä
teksti aLicE kaRLSSON Syreenikiitäjän toukka tyypillisessä lepoasennossaan. H å K a n S öd ER H o LM 28 Suomen luonto 16/2015. 28 Suomen luonto 16/2015 Jalkoja laSkEMaaN perhosharrastus on helppo aloittaa toukista
16/2015 Suomen luonto 29 Perhostoukat ovat kovia syömään. Silti ne ovat kiehtovia, niitä on jännittävää etsiä ja tunnistaa. oppaakseni saan perhosharrastaja ja perhoskirjailija kimmo silvosen, sähkötekniikan ja elektroniikan lehtorin aalto-yliopistosta. Esimerkiksi kielon ja ketunleivän ne jättävät rauhaan. värit ja muoto täsmäävät. lähtekäämme pullerojahtiin. Suosituimpia perhostoukkien ravintokasveja ovat pajut, haapa, koivu, tammi, voikukka, kultapiisku, heinät, mustikka ja juolukka sekä nokkonen ja pujo. Hän näyttää ängelmällä elävää kyynelyökkösen toukkaa. Suomessa ei liioin ole kaunokkeihin erikoistuneita suurperhosia, pikkuperhosissa niitä tosin on. toisaalta on kasveja, joihin perhoset eivät koske. Ja ennen kaikkea niistä kehittyvät ne aikuiset siivelliset perhoset, joista me saamme iloa keväästä syksyyn. Silvosella on mieltymyksiin selitys. Esimerkiksi kaalikoi tekee kaalista pitsiä yks kaks ja tuomenkehrääjäkoit syövät puut paljaiksi niks naks. Ja toden totta: toukka on kuin itse ängelmä. Naamioituminen on siis varteenotettava syy, sillä vastaavia esimerkkejä on paljon. Muutamat nokkosia popsivat toukat voivat elää muillakin kasveilla, mutta jotkin lajit ovat nirsompia. tärkeimpiä seikkoja jahdissa on tuntea ravintomieltymykset. Jalkoja laSkEMaaN 16/2015 Suomen luonto 29. Nirsoja ja kaikkiruokaisia Perhosten suosikkikasveista monet ovat hyvin yleisiä kuten nokkonen, jota monet päiväperhosten ja yökkösten toukat syövät mielellään – eivätkä poltinkarvat näytä olevan niille minkäänlainen ongelma. Ne syövät vain yhtä tiettyä kasvia ja joskus vain tiettyä kasvin osaa. Suomessa on noin 2600 perhoslajia, joista näyttävimmät toukat ovat suurperhosilla kuten kiitäjillä, kehrääjillä, villakkailla, siilikkäillä, nirkoilla, yökkösillä, päiväperhosilla ja mittareilla. Hyvä esimerkki on kamomillakaapuyökkönen, joka elää saunakukalla ja on erikoistunut teriön keskiosaan, kukkapohjukseen
toukkien yleisimmät ravintokasvit ovat maitikat, ratamot ja tädykkeet. 30 Suomen luonto 16/2015 Monet mittarin toukat muistuttavat kuivaa oksaa ja sen turvin ne voivat melko rauhassa rouskuttaa puiden lehtiä. Hopeatäplien toukat ovat enimmäkseen tummia ja maan pinnalla ne. ”aggressiivisuus on todennettu kasvatuskokeissa.” verkkoperhoset luottavat puolestaan kemiallisiin yhdisteisiin. yksi poikkeus tosin on: petomittari, joka on kannibaali. ”toukat ovat pieniä ja piilottelevia ja lisäksi ne liikkuvat öisin ja monet vieläpä maan pinnassa. kimmo Silvonen syksyisellä toukkaretkellä hämeenkoskella (vasemmalla). kyynelyökkösen piilotteleva toukka on väreiltään sopeutunut ravintokasvinsa ängelmän lehtiin (keskellä). ”Se ei tarvitse kehittyäkseen liharuokaa, mutta se on vihamielinen”, Silvonen sanoo. ravintokasvillaan ne käyvät vain syömässä”, Silvonen kertoo. ”Esimerkiksi hopeatäplät saattavat olla maassa jopa kymmenien senttien päässä ravintokasvistaan.” toukka luo elinaikanaan nahkansa neljä–viisi kertaa. Ku Va t Ki M M o Si LV o n En 30 Suomen luonto 16/2015 käyttäytyminen liittyy suojautumiseen. keväteli kamomillakaapuyökkösen toukka ruokailee näkyvästi peltosaunion kukalla (oikealla). ”kasvit eivät ole keskenään sukua, mutta ilmeisesti niissä on sellaisia kemiallisia yhdisteitä, joita toukat tarvitsevat puolustautumiseen.” pieniä ja piilottelevia Päiväperhoset ovat toukkaharrastajalle vaikein ryhmä, sillä niitä löytyy melko huonosti. Levossa oleva petomittarin toukka muistuttaa oksantynkää. Se elää yleensä lehtipuilla ja pensailla
”toukka talvehtii maassa ja kiipeää keväällä korkealle puuhun, missä se koteloituu ja kuoriutuu. Niiden varma tuntomerkki on peräsarvi, joka tosin pikkukiitäjältä puuttuu. komeista nimistään kuten karhusiilikäs, hukkasiilikäs ja tiikerisiilikäs huolimatta siilikkäiden toukat piilottelevat lehtien alapinnoilla tai maassa. ”kasvimaalla ritarit karauttavat porkkanapenkkiin.” Tupsuja ja sarvia Suurin osa päiväperhostoukista on siis koteloitunut jo alkukesällä, mutta elo– syyskuussa villakkaiden, siilikkäiden, kiitäjien ja kehrääjien toukkien leuat käyvät ja nahka venyy, kunnes se repeää ja toukka jatkaa syömistä entistä pulleampana. ”kasvatuksissa on todettu, että laji syö parhaiten lehtikuusta ja voikukkaa ja venäjältä sitä on löydetty ukonhatulta”, hän kertoo. kuvan villakarvajalka on ehkä hieman yleistynyt viime vuosina. toinen isokokoisten toukkien ryhmä ovat kiitäjät. toukkia etsiessä voi löytää myös munia, sillä perhoset munivat paljon. ”komeitahan ne ovat”, Silvonen myöntää. keväällä isoja toukkia voi löytää männyiltä.. idänsiilikkään toukka on löydetty Suomesta vain kerran, 1920. Jos kehrääjiä käsitellään yhtenä kokonaisuutena, kannattaa puhua heimoista, joissa toukat ovat isoja ja karvaisia – ja painavia: Esimerkiksi mäntykehrääjän ja tammikehrääjän toukka voi painaa jopa neljä grammaa tai enemmän. Silvosen mukaan komeimpia syyskesällä nähtäviä toukkia ovat villakkaat, joiden nimi juontaa niiden värikkäisiin tupsuihin, kun taas samaan heimoon kuuluvia siilikkäitä luonnehtii tasaisempi karvaisuus. tänä kesänä Silvonen etsii jälleen idänsiilikästä kuhmon vattuvaaralta, joka on ainoa lajin elinpaikka Suomessa. ”tutun nokkosperhosen toukat on sen sijaan helppo havaita, sillä ne elävät ryhminä ja ovat nokkosilla selvästi näkyvissä – tosin vain alkukesällä.” Silvosen mukaan päiväperhostoukkia ei kaaliperhosia ja ritariperhosta lukuun ottamatta enää loppukesällä juuri löydy. Toukka elää yleensä hierakoilla, tattarilla tai viiniköynnöksillä. 16/2015 Suomen luonto 31 ovat paremmassa turvassa linnuilta kuin kasvien lehdillä. kuvassa on siperialainen toukka. itse asiassa kiitäjät ja osa kehrääjistä on yhdistetty samaan yläheimoon. viirukiitäjä on matarakiitäjän eteläinen sukulainen. Mäntykehrääjä pystyy talvehtimaan sääoloista riippuen eri toukkavaiheissa. Pitää bongata, löytää harvinaisuus. Eivätkös nekin ole helppo tuntea isoina ja karvaisina. Nyrkkisääntönä voisi olla, että villakkaiden toukilla on tupsuja, siilikkäät ovat karvaisia, kehrääjät ovat karvaisia ja isoja ja kiitäjillä on peräpäässään sarvi. Eipä ihme, ettei sitä niin vain näe.” Siirrytään kehrääjätoukkiin. ”Ensin pitää tosin määritellä mikä on kehrääjä.” uusien DNa-tutkimusten myötä kehrääjät on silputtu moneksi. villakkaiden toukissa on värikkäitä karvatupsuja. ”Mutta se on niin iso toukka, että sen tajuaa kiitäjäksi ilman sarveakin”, Silvonen huomauttaa. Pitemmälle ehtineelle perhosharrastajalle kuten Silvoselle kotinurkkien penkominen ei enää riitä. ritariperhostoukkia kannattaa etsiä karhunputkelta tai suoputkelta, jotka ovat niiden tärkeimpiä ravintokasveja. toukka luo nahkansa elinaikanaan yleensä neljä–viisi kertaa
”Ne osaavat ottaa tällaisia asioita huomioon”, Silvonen naurahtaa. Yllä olevat munat ovat metsämittarin, jota tämän kesän säät eivät näytä haitanneen. 32 Suomen luonto 16/2015 ”Esimerkiksi yökköset ovat hirveitä lisääntymään. Päiväperhoset kuten ritariperhonen ja kaaliperhonen kiinnittyvät kasviin peräpäästään, kotelo on takakenossa ja sitä tukee vielä silkkinen vyörihma. Esimerkiksi kiitäjien toukat kömpivät karikkeen alle. Ne kovertavat puuhun käytävän ja koteloituvat puun sisään. ritariperhonen on kotelossa pää ylöspäin, nokkosperhonen pää alaspäin. kotelona talvehtivat toukat kaivautuvat maahan tai pyrkivät kiinteälle alustalle, koska syksyn kosteus kurittaa niitä. Jotkut kuten haapaperhonen ja tyttöperhonen tarvitsevat lahopuuta. Mieltymykset ovat lajikohtaisia. Niiden kotelovaihe saattaa kestää vain kaksi viikkoa. Talvehtimisen jälkeen vähän ennen kuoriutumista niihin muodostuu valkoinen juova. ”tyypillisesti ne kuitenkin kömpivät johonkin varpuun tai oksaan.” kotelon kiinnittymistapa vaihtelee. Ruoka kannattaa vaihtaa päivittäin ja purkit putsata tarpeen vaatiessa – lasipurkit kestävät konepesua. kun perhonen kuoriutuu, kotelo tukee vielä sitä sen aikaa, kun se pumppaa siipensä suoriksi. Monien lajien toukkia tapaa vain antamalla perhosnaaraan munia ja kasvattamalla toukat sitten kotioloissa esimerkiksi valokuvausta varten. Ku Va t Ki M M o Si LV o n En 32 Suomen luonto 16/2015 Toukkien kasvatusta vauvanruokatai hillopurkissa. Lajin toukkaa ei kuitenkaan löydy kovin usein. Munia on satamäärin, morsiusyökkösellä saattaa olla 3000 munaa. Samana kesänä kuoriutuvalle toukalle paikalla ei ole niin väliä. toukat lähtevät ravintokasviltaan koteloitumaan tietyille paikoille. kerroskuvaus paljastaa sileältä näyttävien munien pintarakenteen. Minne matka. Siniritariyökkösen munat mikroskooppilasilla. Myös toukkia tulee valtavat määrät.” Ja nyrkkisääntö tähänkin: Mittareiden munat ovat soikeita, päiväperhosten ja yökkösten munat ovat pyöreitä ja monilla kehrääjillä ne ovat hieman kulmikkaita. kuvassa pilkkuharmomittari ja siniritariyökkönen.
”toukka pystyy säätelemään kosteusoloja ja voi esimerkiksi hörppiä välillä vettä. 16/2015 Suomen luonto 33 Uudestisyntymä kotelossa tapahtuu ihme: muodonvaihdos. Sitruunaperhosen kotelo kiinnittyy silkkilangalla ja vyörihmalla korpitai orapaatsaman lehteen. d ic K f o RS M an Pitemmälle edenneessä perhosharrastuksessa ei Silvosen mukaan kuitenkaan etsitä toukkia vaan perhosnaaras, jonka annetaan munia. Se ikään kuin valetaan perhoseksi kotelossa.” Ja toinen ihme. Silvosella on kokemusta hiiristä, jotka ovat verottaneet hänen kasvattamiaan koteloita. Siellä kosteusolot pysyvät vakaina eikä sisältö homehdu.” kasvatusta tarvitaan, jotta lajista saadaan varmuus. (Bugbook Publishing 2014) Nokkosta syövä neitoperhonen kuuluu täpläperhosiin, joiden toukat ovat hyvin piikikkäitä.. ”Jos syksyllä avaisi tällaisen kotelon, siellä olisi ihan valmis perhonen siivet sykkyrällä.” jalkaparit kertovat toukkaharrastuksessa tarvitaan laskupäätä. Yllä keltatäplähiipijä. toukka hajoaa homogeeniseksi massaksi, joka muotoutuu uudelleen. Se pystyy myös vaihtamaan paikkaa, jos olot käyvät tukaliksi”, Silvonen sanoo. aina on ensin ynnättävä otuksen jalkaparit, jotka ainakin kaljuilla toukilla erottuvat hyvin. ”toukat käyttävät kuitenkin erittäin vähän happea. ”Jos taas löytyy 9–11 jalkaparia, kyseessä on sahapistiäistoukka, joka on aivan perhostoukan näköinen.” Siispä toukka käteen ja laskemaan, paitsi että kosketus saa otuksen kiertymään rullalle säikähdyksestä. Monet perhoslajit syövät ensiateriakseen munan kuoret ja elävät sillä seuraavaan kevääseen. Niissä perhosissa, jotka lentävät hyvin aikaisin keväällä, on lajeja, jotka talvehtivat valmiina perhosena kotelon sisällä. Sittemmin hän on oppinut pitämään toukat ja kotelot ilmatiiviissä purkissa, minne mikään ei pääse. Silloin tiedetään heti minkä lajin toukka syntyy. kaikilla talvehtivilla on suuri vaara menehtyä: voi paleltua, tulla tallatuksi tai syödyksi. ”Siinä ei luontoa rasiteta. ”Minulla on ollut kasvatuksessa perhosia, joiden koteloaika on kestänyt vain muutaman päivän”, Silvonen sanoo. ”Mittarit on helppo ryhmä. yhdessä toukassa lajin kirjo ei paljastu.” n Kirjallisuutta: Kimmo Silvonen, Morten top-Jensen ja Michael fibiger: Suomen päiväja yöperhoset – maastokäsikirja. ”Jos toukalla on kolme paria jalkoja, se on todennäköisesti kovakuoriainen, kun taas viisi jalkaparia merkitsee mittaria”, Silvonen selittää. Siksi ilmatiivis purkki toimii. ”Sitä on varmaan vaikea hyväksyä”, Silvonen sanoo. ”Siellä on vihreätä mömmöä. Joskus kotelo on Silvosen käsittelyssä mennyt kesken kaiken rikki, ja hän on päässyt näkemään, mitä sisällä on. Parhaiten ankarista oloista selviytyy toukka. ”lisäksi saadaan samalla kertaa useampi toukka, nähdään miten eri yksilöt käyttäytyvät ja minkä värisiä ne ovat. uhanalaisia toukkia ei pidä mennä ottamaan ja perhosen voi kokeen jälkeen päästää luontoon.” useimmilla perhostoukilla on kahdeksan jalkaparia. ”kotelo on sen sijaan oman koppansa vanki.” talvi on kuitenkin suuri riskitekijä. kasvatus varmistaa lajin Perhoset talvehtivat munana, toukkana, kotelona ja aikuisena. ”kun löydän tuntemattoman toukan tai olen jostakin toukasta epävarma, kasvatan sen perhoseksi”, hän sanoo. Siinä on vain yksi poikkeus: tyttöperhonen, jolla onkin kahdeksan jalkaparia.” ”useimmilla perhostoukilla on kahdeksan jalkaparia: yksi pari takana, neljä vatsan alla ja kolme edessä – tosin joillakin vatsajalkaparit ovat surkastuneet ja näkyvät vain pieninä kohoumina”, hän jatkaa. Joillakin tämä ihme tapahtuu hyvin nopeasti
Yllä vanha lintu, alla nuori. teksti Ja kuvat dick fORSMaN. IlmataIturI afrIkasta haukka nappaa korennon ilmasta ja syökin sen lennossa. 34 Suomen luonto 16/2015 vielä ehtii seurata nuolihaukkojen taiturimaista korentopyyntiä ennen kuin linnut suuntaavat afrikkaan
tuulennopea haukka on vakavasti otettava uhka parhaimmillekin lentäjille, kuten pääskyille ja jopa tervapääskyille, ja siksi sen ilmestymisestä aina ilmoitetaan. tavallisesti Naaras vartioi pesimäpiiriään kuivasta puun latvasta, mistä on näkymät kaikkialle ympäristöön.. Meluisa nuoriso Näihin aikoihin loppukesästä nuolihaukat suorastaan kerjäävät huomiota. Muutamalla jäntevällä siiveniskulla se kiihdyttää hetkessä nollasta sataan, sitten seuraa lyhyt liito, nopea välähdys siipiä ja jalkoja ennen kuin haukka oikaisee itsensä hallittuun liitoon, taivuttaa päänsä alas ja alkaa napostella saalistamaansa sudenkorentoa. Emolinnun vilahtaessa taivaalla kiikitys saattaa yltyä lähes häiritseväksi. Poikaset harjoittavat näkyvästi lentotaitojaan ja kimittävät nälkäänsä äänekkäästi läpi päivän valoisan ajan. 16/2015 Suomen luonto 35 kesäillassa haarapääskyjen hätäiset varoitukset paljastavat lähestyvän nuolihaukan. aluksi koiras tuo saaliit naaraalle, joka paloittelee ja jakaa ne poikasille, mutta kun poikaset varttuvat, ne lentävät koirasta vastaan ja riistävät siltä saaliin jo lennossa. Naaraan tehtäväksi jää huolehtia poikasten turvallisuudesta. Nuolihaukan vaarallisuudesta kertoo sekin, että räys täspääskyillä on aivan tietty varoitusääni, jota käytetään kertomaan ainoastaan nuolihaukasta. lentoharjoitukset vaativat paljon energiaa, ja koiraalla on täysi työ pitää jälkikasvunsa kylläisenä. tällä kertaa pääskyt saavat kuitenkin olla rauhassa, sillä haukan tähtäin on muualla
Maaliskuun puolivälissä nuolihaukat jättävät talvikotinsa afrikassa ja aloittavat pitkän muuttonsa pesimäseuduilleen Eurooppaan. koiras jatkaa poikasten syöttämistä vielä viikon tai kaksi, kunnes ne itsenäistyvät ja aloittavat oman riippumattoman elämänsä. Nuolihaukan vuodenkierrosta 65 prosenttia – kaksi kolmannesta – kuluu afrikassa ja vain noin kolmannes Euroopassa. todennäköisesti nuolihaukat ovat talvella jatkuvassa liikkeessä ja lentävät ukkosmyrskystä seuraavaan, mikä talven mittaan kerryttää tuhansia lentomaileja talvehtijan matkamittariin. kiertolaiselämää termiittien perässä Satelliittipaikannukset ovat paljastaneet nuolihaukkojen talvisen elämän varsin liikkuvaksi, jopa siinä määrin, että talven aikana ne saattavat taittaa taivalta enemmänkin kuin muuttomatkallaan. vasta viime vuosina nuolihaukkojen muuttotavoista ja talvehtimisesta on saatu yksityiskohtaista tietoa, kun satelliittiseurannassa käytettävät lähettimet ovat kehittyneet niin pieniksi, että niitä voidaan panna jopa nuolihaukan kokoisille linnuille. Enimmillään talvija kesäkodon väliä voi olla yli 10 000 kilometriä. yksikään tunkeilija ei jää siltä huomaamatta, ja liian lähelle pesää osuva korppi tai isompi petolintu saa kyllä tuta kuka paikkaa hallitsee. 36 Suomen luonto 16/2015 se vartioi pesimäpiiriä kuivasta puunlat vasta, mistä avautuvat laajat näkymät kaikkialle ympäristöön. Jo elokuussa naaras saattaa hylätä perheensä ja aloittaa pitkän muuttomatkansa kohti afrikkaa. lähettimin varustetut saksalaiset nuolihaukat ovat paljastaneet muun muassa, että muuttaessaan ne taittavat keskimäärin 150–200 kilometrin päivämatkoja, mutta ylittäessään vaativia maastoesteitä, kuten Saharan autiomaata, välimerta tai kongon laajaa sademetsäaluetta, haukat lentävät yötä päivää, jopa 600 kilometriä vuorokaudessa. tämä selittyy haukkojen ravinnolla, joka talvisaikaan koostuu pääasiassa parveilevista termiiteistä. Samaan aikaan, kun viivyttelijät napsivat lokakuun viimeisiä syyskorentoja Suomessa, osa nuolihaukoista on jo ylittänyt päiväntasaajan matkalla talvehtimisalueilleen. trooppisen ukkosrintaman pilvet näkyvät ilmasta kymmenien tai jopa yli sadan kilometrin päähän, mikä helpottaa haukkojen ravinnonhakua. kun pari perustaa reviiriään, siltä kuuluu äänekästä nahistelua varisten kanssa. Suomeen ensimmäiset linnut ennättävät huhtikuun puolivälin aikoihin, mutta pääjoukot saapuvat vasta reiNuorilta linnuilta puuttuvat aikuisten punaiset housut. talveksi ne asettuvat eteläiseen afrikkaan angolan, Namibian, Botswanan ja Zimbabwen valtioiden alueille. pitkät muuttomatkat Syksy lähestyy ja muutokset perhe-elämässä ovat nopeita. Nuolihaukka onkin oikeastaan afrikkalainen lintu, joka asuu Suomessa ainoastaan lyhyen kesän. termiitit kuoriutuvat massoittain kovien sateiden jälkeen, mutta sateiden esiintyminen on varsin sattumanvaraista. Parisen kuukautta menee pitkiin muuttomatkoihin talvehtimisalueen ja pesimäpaikan välillä. Syyskuun aikana Suomi vähitellen tyhjenee nuolihaukoista, mutta yksittäisiä viivyttelijöitä, tavallisesti nuoria lintuja, voi nähdä taivaalla korentopyynnissä vielä lokakuun alun aurinkoisina päivinä. Nuolihaukka on oikeastaan afrikkalainen lintu.
RaviNTO: Suurimman osan vuotta hyönteissyöjä, mutta pesimäaikaan saalistaa myös erilaisia pikkulintuja, jotka se pyydystää ilmasta. Saatavilla olevat variksenpesät ratkaisevat lopullisesti pesäpaikan valinnan. Nuolihaukan kynsissä on kultarinta.. Pesimäympäristön valinnassa nuolihaukka ei ole kovin tarkka. Nämä myöhästelijät ovat tavallisesti nuoria edelliskesän poikasia, eivätkä kaikki niistä enää ehdi pesimään. LEviNNEiSYYS: Pesivänä lähes koko Suomessa, pohjoisessa Keski-Lappia myöten. kun pesintä viimein alkaa ja naaras ryhtyy munimaan, tavallisesti kesäkuun alkupuolella, pesäpaikka hiljenee, aivan kuin haukat olisivat taas kerran päättäneet vaihtaa pesäpaikkaa. Se saattaa hyvinkin pesiä ihmisten ilmoilla asutuksen keskellä, kunhan itse pesä on riittävän korkealla ihmishälinän yläpuolella. Joskus taistot voivat jatkua päiväkausia. Poikaset kuoriutuvat noin kuukautta myöhemmin ja tulevat lentokykyisiksi elokuun puoliväissä. Haukat soidintavat eri variksenpesien luona ennen kuin asettuvat taloksi parhaaksi katsomalleen paikalle. Muuttokausi jatkuu vielä pitkään, ja uusia saapujia havaitaan vielä kesäkuussakin. kevätmuutto on meillä varsin huomaamaton ja tapahtuu kauniilla säällä ainakin osaksi niin korkealla, ettei ihmissilmä sitä voi havaita, mutta jonakin kauniina päivänä vanhalta reviiriltä kuuluva kireä kimitys paljastaa lintujen palanneen. Esimerkiksi nopeina lentäjinä tunnetut pääskyt ja tervapääsky ovat nuolihaukan poikasille perusruokaa. Saalistaa etenkin sudenkorentoja rehevien järvien yllä, lintuja ja muita hyönteisiä myös taivaalla metsien yläpuolella. asumuksena variksenpesä hongan latvassa Haukkaparin asetuttua aloilleen se alkaa etsiä itselleen sopivaa pesäpaikkaa vanhalta reviiriltään. lusti vapun jälkeen. nopeassa tilanteessa sen voi sekoittaa pieneen koiraspuoliseen muuttohaukkaan, mutta nuolihaukka on sirompi, ketterämpi ja vilkasliikkeisempi. Haukat eivät itse rakenna minkäänlaista pesää vaan ovat riippuvaisia muiden lintujen rakentamista pesistä. ELiNYMpäRiSTö: Pesii rannoilla, saarissa tai avosoiden ja hakkuiden reunamilla. Jopa Helsingin ja Espoon tiheästi rakennetuilta kaupunkialueilta nuolihaukat löytävät itselleen soveliaita pesäpaikkoja. tässä vaiheessa haukkapari käy usein pitkällisiä ja äänekkäitä taisteluja naapuruston varisten kanssa, kun tonttien rajoja ja pesien omistajuutta selvitellään. Meillä ne asettuvat tavallisesti vanhaan variksenpesään korkean hongan latvassa. LiSääNTYMiNEN: Munii 2–3 munaa vanhaan variksenpesään tavallisesti kesäkuun alussa. Parhailla kosteikoilla ja lintujärvillä tavattavat alkukesän nuolihaukkaparvet ovatkin pääasiassa juuri näitä nuorten pesimättömien lintujen kerääntymiä. Joka vuosi lukuisat parit pesivät myös kesämökkien nuoLiHauKKa Nuoriso on kasvuiässä loppukesästä, kun pienten hyönteissyöjien muutto alkaa. 16/2015 Suomen luonto 37 Falco subbuteo TUNTOMERkiT: Pieni ja siro jalohaukka joka näyttäytyy usein rantojen, hakkuualojen tai avosoiden tuntumassa, tavallisesti taivaalla ja selvästi puiden latvojen yläpuolella
Tunturien raikkaimmat klassikot www.luontoon.fi/pallas-yllastunturi • 4.–6.9. yleensä nämä asutuksen tuntumassa sijaitsevat pesät menestyvät hyvin ja haukat tottuvat nopeasti alapuolella touhuaviin ihmisiin. ihmisten läheisyys pitää isommat pedot loitolla, mistä haukoille on suoranaista hyötyä. 35,– Laatukirjoilla ötökät tutuiksi Kirjat sis. kuvat, kartat, lajiesittelyt. Nuolihaukat ovat kuitenkin liikkeellä iltamyöhään ja uudestaan aamuvarhaisella napsien yömuuttajien rippeitä taivaalta. Pallaksen retkiviikko Pallastunturin luontokeskus • 15.8.–2.9. alv 10 %. kotoisat nuolihaukkamme ovat sopeuttaneet pesintänsä täsmälleen samojen periaatteiden mukaan kuin eteläisemmät serkkunsa välimerenhaukka ja nokihaukka, jotka myös ajoittavat pesintäkiertonsa yksiin pikkulintujen syysmuuton kanssa. Pesimäaika muodostaa tästä kuitenkin selvän poikkeuksen. hyönteissyöjä ja linnustaja Suurimman osan vuotta nuolihaukka on hyönteissyöjä, joka saalistaa erilaisia lentäviä hyönteisiä lentomuurahaisista ja turilaista suosikkiravintoonsa sudenkorentoihin. 38 Suomen luonto 16/2015 pihapuissa aloitettuaan pesinnän rauhallisissa oloissa ennen mökkiläisten saapumista. Lapland Classi c Vaivatonta tunturivaellusta TARJOUS! Päiväperhoset matkalla pohjoiseen Tarkkaa tietoa päiväperhosistamme ja ilmaston vaikutuksesta niiden elinoloihin. – Hyönteistarvike Tibiale Oy. Suomen kotilot ja etanat . itse asiassa koko nuolihaukan pesimäkierto on ajoitettu siten, että poikasten kasvuaika sattuu yksiin hyönteissyöjien syysmuuton kanssa. Suomen päiväja yöperhoset -maastokäsikirja . Suomen verkkosiipiset . Sis. Maailman päiväperhoslajien suomenkielinen nimistö, osa 1 Tutustu myös: www.tibiale.fi K I M M O S A A R I N E N & J U H A J A N T U N E N ILMASTO LÄMPENEE — LAJISTO MUUTTUU PÄIVÄPERHOSET MATKALLA POHJOISEEN PÄIV ÄPERHOSET MA TK ALL A POHJOISEEN SAARINEN set: omen k otilot ja etanat Opas maanilviäisten maailmaan kotilot ja etanat Suomen Anne Koivunen Pekka Malinen Hannu Ormio Juhani Terhivuo Ilmari Valovirta ttelyt. Suomen luteet . Kirjojen tilaukset: tilaus@tibiale.fi 184 sivua, kovakantinen, 170 ×242 mm 25,– Tibialesta upeita kirjoja eri hyönteisja ötökkäryhmien tuntemiseen: . Torija metsäpäivät Yllästunturin luontokeskus • 7.–11.9. aailmaan t 10 % Hyönteistarvike Tibiale Oy en H HÄMIKKI JA SEITSEM ÄN SEITTI Ä Reino Pajarre Suomalaisia hämähäkkejä, kuvina ja asioina. Niillä pesimäkausi on vain kokonaisuudessaan siirtynyt syksyyn. Heinä–elokuussa kerttujen, uunilintujen, kirvisten ja pääskyjen muutto on täydessä vauhdissa, mutta koska muutto tapahtuu suurelta osin öisin, me emme sitä juurikaan havaitse. Norm. Poikasilleen nuolihaukat tuovat myös pikkulintuja, jotka koirashaukka pyydystää taivaalta pesäpaikan tuntumasta. n Nuoria haukkoja voi nähdä Suomessa vielä lokakuullakin. Hämikki – suomalaisia hämähäkkejä
Samanlaista otsikkoa tuskin olisi taottu minkään muun ammattiryhmän edustajasta. Juna ja bussi etenevät käsitettävää nopeutta. Tutuksi luullusta löytää joka kerta uutta. onko kuitenkin välttämätöntä käydä itse paikan päällä toteamassa, että vuoret todella olivat korkeat, sademetsä uhkea ja valtameri sininen. 3) Sallii itsensä lentää silloin tällöin, koska ei ole hankkinut jälkikasvua: oman sukuhaaran päästökuormitus loppuu, kun elämä päättyy. Nykyään suomalaiset tekevät vuosittain ulkomaille yli viisi miljoona sellaista lomamatkaa, jotka sisältävät yöpymisen. Kotimetsän louhuinen kallio kohoaa laaksosta kuin vanhan linnan raunio. Yhä etäisemmät kohteet vetävät puoleensa: vuonna 2013 esimerkiksi Thaimaassa käytiin Suomesta 57 500 kertaa ja Väli-Amerikassa 16 500 kertaa. n L Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. Ihminen haaveilee usein kaukaisista paikoista. Järjestön edustaja oli taittanut 400 kilometrin kotimatkan ajoittain lentokoneella. 11/2014 Suomen luonto 39 entäminen ei sovi mielikuvaan luonnonsuojelijasta. Yleensä argumentti on jokin seuraavista: 1) matkustaa lentokoneella vain, jos kyseessä on välttämätön työmatka eikä aika riitä muiden kulkuneuvojen käyttöön. mutta mitä kaikkea jäi matkan varrelta näkemättä, kun lensin yli Euroopan. an n ina M an n iL a Lentämisen ongelma K y töm äki Ehkä kaikkialla on lopulta yhtä tavallista tai yhtä ihmeellistä. 16/2015 Suomen luonto 39. luonnonsuojelijan ”virheet” noteerataan välittömästi. OLEN iTSE MaTkUSTaNUT lentokoneella kolmesti, viimeksi vuonna 1996. Se on helppoa ja nopeaa ja vastaa unelmiin. Pidän siitä, että näen, missä kuljen. 2) Käy harvakseltaan kaukomailla luontomatkalla: reissusta saa voimia, joiden avulla jaksaa kotimaassa puurtaa hyvien asioiden puolesta. Valmismatkalle lentää Suomesta vuosittain joka kuudes ihminen. osa pysyttelee maanpinnalla. Aistit tarkentuvat, ja lopulta jo 50 kilometrin päässä kotoa saattaa tuntua siltä, että on ulkomailla. Soutumatkan päässä on saari, jonka kätköissä ojentaa ikivanha mänty oksiaan tai merihirviö lonkeroitaan. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa ulottuvilla on hetkessä koko maailma. oli hienoa nähdä Vesuvius, Pompeji ja Colosseum. Kuvat mahtavista vuoristoista, viidakoista ja merenpohjan koralleista hengästyttävät mannerjäätikön tasoittamaan, viileään Suomeen tottunutta. mitä tarkemmin katsoo, sitä vähemmän tylsistyy, paikasta riippumatta. ”Greenpeace-pomo jäi kiinni turhista lennoista – vähäpäästöisemmät kulkuneuvot eivät kelvanneet”, Yle uutisoi viime kesänä. muistan, että vielä 1990-luvulla oli sensaatio, kun joku luokkakaveri kerran vuodessa lensi Kanarialle. Näistä pari miljoonaa on Virontai Ruotsin-matkoja (yleensä laivalla), loput suuntaavat kauemmas (yleensä lentäen). Ikkunasta ehtii havaita muutokset, joita luonnossa tapahtuu, kun siirrytään maankolkasta toiseen. osa lentää ja joutuu perustelemaan sitä vähintään itselleen, joskus muillekin. Tunnen paljon ihmisiä, jotka koettavat huomioida luonnon kaikissa ratkaisuissaan. Ja jos siristää silmiä, voi melkein nähdä, miten meikäläisten ”vaatimattomien kallioiden” yllä kohoaa muinaisen vuorijonon haamu. lentämisen houkutus on vahva
puulajit auttavat sienestäjää löytämään juuri oikeita sienilajeja metsästä. Maassamme kasvaa vähintään 5000 silminnähtävää, nimettyä sienilajia, joista ruokasieneksi kelpaavia on joitakin satoja. M a RK u S Si RK K a Ja Ri Ku RV in En / Va St aV a Lo. ”Pienikin metsäalue voi sisältää monta erilaista metsätyyppiä, joten sienien kasvupaikkarajaukset ovat varsin väljiä. puut hyötyvät yhteistyöstä sienten kanssa. Siinä sienilajit on jaoteltu kasvuympäristön mukaan. metsässä Sieni Sieniä on miltei kaikkialla. 40 Suomen luonto 16/2015 teksti jOhaNNa MEhTOLa Ri St o Pu R a n En / Va St aV a Lo PE nt ti Jo H a n SS on / Ku Va Li it ER i Monet ruokasienetkin muodostavat sienijuuren puun kanssa. Etenkin niitä toivoo olevan syksyisessä sienimetsässä, jonne ruokasieniksi kelpaavien sienien itiöemät onneksemme putkahtelevat pitkin sesonkia. ”Pelkästään rouskuja tunnetaan noin 80 lajia, tatteja 70 ja haperoita 200 lajia. kaikkia nykyisiä ruokasieniämmekään ei ole kuvattu tieteelle, eikä kaikkia ruuaksi kelpaavia sieniä vielä tunneta”, sanoo sieniasiantuntija ja suojelusuunnittelija tea von Bonsdorff Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon sienitiimistä. Von Bonsdorff on yksi kirjoittajista viime vuonna ilmestyneessä kirjassa Sienet ja metsien luontoarvot (luomus). Tulipunahaperoiden lisäksi maassamme kasvaa 200 muuta haperolajia. Nyrkkisääntönä voi pitää, että luonnontilaisen kaltainen monimuotoinen metsä on lähtökohta hyvälle sienimaastolle.” Männynherkkutatti on nimensä mukaisesti männyn kaveri
16/2015 Suomen luonto 41 M a RK u S SiRK K a metsässä Sieni herkkutatti kasvaa kuusen seuralaisena koko maassa. 16/2015 Suomen luonto 41
Esimerkiksi seitikit viihtyvät nuoressakin mäntymetsässä ja niitä arvioidaan olevan noin 600–800 lajia. Satoisinta ruokasientämme kangasrouskua löytää mäntymetsistä. Sienijuuri myös suojelee isäntäkasvia taudeilta ja kuivuudelta. ”Männyllä ja kuusella on eniten mykorritsalajeja Suomessa. KERää VAIN TuNNISTETTu, TuRVAllINEN SIENI 1. Se tuoksuu sikurilta, currymaiselta ja mausteiselta. Hanki hyvä tuore sieniopas 2. Se on väriltään vaaleanbeige ja lakissa näyttää olevan vesitäpliä. tuoreiden kuusikoiden kätköissä kasvaa myös erinomainen ruokasieni sikurirousku, jota ei tarvitse esikäsitellä. kalkkimailta voi löytää männynleppärouskua, jota ei tarvitse ryöpätä. ”Hyvä ruokasieni männynrousku on huonosti tunnettu ja harvalukuinen laji, joten sitä ei niin vain napatakaan. Sekään ei vaadi esikäsittelyä.” kuusen ja koivun kaverit rehevissä kuusikoissa kasvavat muun muassa ruskotatti sekä äikätatti, jota on tujakan makunsa vuoksi käytetty mausteena pippurin sijaan. tutustu lajien kasvupaikkavaatimuksiin 3. ”Nokirousku on yksi kauneimmista rouskuistamme ja se kasvaa märissä korpinotkelmissa sekä kausikosteissa painanteissa kangasmetsissä. tutustu lajien tuntomerkkeihin • Lakin muoto, pinta ja väri • Lakin alapuoli: Heltat, pillit vai piikit, niiden väri, kiinnittyminen ja tiheys • Itiöpölyn väri • Jalka: muoto ja pinnan tuntomerkit, väri • Haju ja maku 4. Mustatorvisieni on sekä kuusen että koivun juurisieni. Symbioosissa puut saavat maasta paremmin vettä ja sieni vastalahjaksi hiilihydraatteja, joita se ei pysty itse tuottamaan. Muistissa on vielä 1980-luvulla syntynyt kohu, että mustarousku sisältäisi syöpää aiheuttavia karsinogeenejä. Männyn seurassa kasvaa monia ruokasienilajeja. Sekään ei vaadi esikäsittelyä.” Myös mustarousku on kuusen seuralainen ja se sopii myös ruokasieneksi. Sienten ulkonäkö voi vaihdella kasvuolojen mukaan. Jos olet epävarma lajista, älä koskaan syö sellaista sientä! M a Rt ti R au ti a in En / Ku Va Li it ER i M iK Ko R a at iK a in En V iL LE K a n ga S / Va St aV a Lo. Sienet on helppo luokitella puukavereidensa mukaan, joiden kanssa ne muodostavat sienijuuren eli mykorritsan. tattien lisäksi mäntykankailla kasvaa satoisinta rouskuamme kangasrouskua sekä kangaspalsamirouskua, karvarouskua ja lievästi myrkyllistä lakritsirouskua. Sientä voi kuitenkin syödä, kunhan sen keittää kunnolla ja nylkee laMännyllä ja kuusella on eniten mykorritsalajeja, jotka elävät niiden kanssa symbioosissa. Maun lisäksi sen tunnistaa jalan tyven mallon sitruunankeltaisesta väristä. ”Monet sienet, kuten haaparousku ja kalvashaaparousku, elävät mykorritsana useamman puulajin kanssa, joten niillä voi olla monta isäntää”, von Bonsdorff selventää. lakin pinta on upean samettinen ja tummanpuhuvan jalan yläosa on ryppyinen. rouskuista kuusenleppärousku suosii 30–40-vuotiaita istutuskuusikkoja, haaparousku ja kalvashaaparousku tuoreita kuusivaltaisia metsiä. ruokasienistä mahongin sävyinen männynherkkutatti ja upea ketunpunainen männynpunikkitatti ovat männyn seuralaisia, samoin mäntymetsän reunalla kasvava voitatti ja usein sen seurassa kasvava nummitatti sekä kangastatti”, von Bonsdorff listaa. Pienestä koostaan huolimatta siinä on runsaasti maitiaisnestettä, joka onkin rouskujen hyvä tuntomerkki
Nurminahikkaat kasvavat pihoilla ja puistoissa.. Sikurirousku on kuusimetsien laji. liikun monipuolisissa metsissä, mutta lempimetsäni on yksi vanha kuusikko, aarnialue. Mitkä ovat lempiruokasieniäsi. Millaisessa sienimetsässä liikut mieluiten. 16/2015 Suomen luonto 43 SIENIASIANTuNTIJA VASTAA 1. Lasse Kosonen, ympäristösuunnittelija, Tampereen kaupunki 1. Korvasieni, vähemmän tunnetuista nurminahikas ja sikurirousku. Nurminahikkaat paistan pannulla rapeiksi, se on kuin ”ekopekonia”. M a RK u S SiRK K a SE PP o K y tö H a R Ju Ja RK Ko M ä Kin EV a / Ku Va Lii tE Ri La SSE Ko So n En kevätkaunolakkeja löytää etelästä nurmikoilta ja lehdoista. Se sopii myös hienoksi jauhettuna perunamuusiin. Mitä vähemmän tunnettuja ruokasienilajeja suosittelet. Sikurirouskusta teen kastiketta tai muhennosta. Nurminahikasta ja sikurirouskua kannattaa ehdottomasti kokeilla. kevään herkku korvasieni hyötyy metsien käsittelystä. 3. 2. 3. 2. Pidän myös lehtomaisista metsistä, koska en ensisijaisesti etsi ruokasieniä. Kevätkaunolakki tarjoaa Etelä-Suomessa mainion lisän keväiseen ruokasienilajistoon
karvarousku ja keltarousku kasvavat sekä koivun että kuusen lajina, samoin haaparousku. lähetä vastauksesi 28.8. ”lehtoja on monesti hoidettu poistamalla niistä kuusia, jotka ovat elintärkeitä monille siellä kasvaville sienilajeille. ”Maapallon suurin eliö on muuten sinivalastakin isompi yhtenäinen mesisienen sienirihmasto”, von Bonsdorff sanoo. Haperoista taas koivuhapero ja keltalakkinen keltahapero, jonka kanssa samannäköisiä ja myös syötäviä lajeja ovat munahapero ja aprikoosihapero. yleensä lahopuulla kasvavista ruokasienistä käytetään vain lakki, sillä sienten jalat ovat usein sitkeitä ja karvaita. La SSE Ko So n En M iK a H o n K a Lin n a. kuusilahokka vaatii kasvaakseen lahopuuta. Kuoreen tunnus Ruokasieni. ”Silkkivalmuska on koivun ja myös tammen vähemmän tunnettu ruokasienilaji. Sienet ovatkin hyviä ilmentäjälajeja kertomaan metsän tilasta siinä missä putkilokasvit tai kovakuoriaiset. 44 Suomen luonto 16/2015 kin mustaa pintakelmua. Kyselyn tulokset julkistetaan syyskuun numerossamme. tateista koivun naapurina kasvavat koivunpunikkitatti ja koivunherkkutatti. Mustarouskuruokia ei kannata kuitenkaan tehdä useita kertoja viikossa. keltarousku kelpaa sellaisenaan syötäväksi kuten hienostuneen beige pikkurouskukin. haavanpunikkitatin nimi paljastaa sen kasvupaikan. fi tai postitse osoitteella Suomen luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 helsinki. Metsien käyttö ja käsittely on ollut viime vuosikymmeninä intensiivistä ja se on vaikuttanut myös sienilajistoon. uhanalaisimpia sienten kasvuympäristöjä ovat kalkkipohjaiset kuusivaltaiset lehdot, joissa esimerkiksi isovoirousku kasvaa. ”Paras kantarellipaikka on koivuvaltainen tuore metsä järvenrantamilla.” Osoitteena lahopuu lahopuullakin kasvaa ruokasieniä kuten kuusilahokkaa, koivunkantosientä, osterivinokasta, koivuvinokasta ja mesisientä. Jotkut sienilajit pystyvät vakiintumaan vasta 60-vuotiaassa tai sitä vanhemmassa metsässä”, von Bonsdorff paljastaa. ”Ei riitä, että sienellä on mykorritsakumppani. Myös Osallistu kyselyyn! Mikä on mielestäsi paras ruokasieni ja miksi. Se tarvitsee myös metsäjatkumoa, monipuolista eliöverkostoa sekä sopivaa pienilmastoa. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan Jarkko Korhosen ja Pirjo Penkkimäen laatima Suuri suomalainen sienikirja (Readme.fi 2014). tuntomerkkinä jalan tyvellä on oranssia tai turkoosia väriä.” koivumetsien tutuin sieni on varmasti keltavahvero, joka on myös männyn ja kuusen mykorritsasieni. mennessä lomakkeella www.suomenluonto
Etenkin ukonsieniä pidän silmällä, sillä poimin itseni kokoisen ukonsienen lapsena ja siitä syttyi koko innostukseni sieniin. helppoja tunnistaa ovat esimerkiksi nuijakuukunen ja vihertuoksumalikka. koivunkantosienet kasvavat tiheänä ryppäänä. 16/2015 Suomen luonto 45 SIENIASIANTuNTIJA VASTAA 1. Millaisessa sienimetsässä liikut mieluiten. M a Ri K a t u Rt ia in En Ku Va t La SSE Ko So n En tiM o n iE M in En / Ku Va Lii tE Ri. 2. Tea von Bonsdorff, suojelusuunnittelija, Helsingin yliopisto 1. Limanuljaskan löytää kuusimetsästä. Ukonsienen lakki kasvaa ruokalautasen kokoiseksi. Mitä vähemmän tunnettuja ruokasienilajeja suosittelet. Nuijakuukunen viihtyy nurmikoilla ja niityillä. myös limanuljaska – nimestään huolimatta – on runsassatoinen ja erinomainen ruokasieni. 3. Mitkä ovat lempiruokasieniäsi. pihapiirissäkin kasvavan vihertuoksumalikan haju on anismainen kumariini. Ryteiköt ja kosteat lehdot ovat mielipaikkojani. 3. Ruokasienimielessä metsä kuin metsä kelpaa minulle. Sikurirousku, punikkitatit, ukonsieni ja korvasieni ovat suosikkejani. 2. Sienikauden alussa liikun tuoreessa kuusivaltaisessa metsässä, myöhemmin mäntykankailla
(Karisto 2012). uraauurtavassa kirjassa esitellään kasvuympäristöittäin sieni-indikaattorilajeja, jotka kertovat myös paljon metsän tilasta. Hurmaava johdatus sienten maailmaan! Suppilovahverot kasvavat kuusimetsissä. Hyvät tietolaatikot! Tea von Bonsdorff ja Lasse Kosonen: Sienet – Tunnista, poimi, varo (tammi 2007). Muutakin kuin ruokasieniä! Sari Timonen ja Jari Valkonen: Sienten biologia (gaudeamus 2013). Tunnista sienet kasvuympäristön mukaan (Readme.fi 2014). 46 Suomen luonto 16/2015 46 Suomen luonto 16/2015 oPI lISää SIENISTä Tea von Bonsdorff, Ilkka Kytövuori, Jukka Vauras, Seppo Huhtinen, Panu Halme, Teppo Rämä, Lasse Kosonen, Stefan Jakobsson: Sienet ja metsien luontoarvot (norrlinia 27, Luomus 2014). tämä yleisteos sienistä kertoo muun muassa sienilajien monimuotoisuudesta, genetiikasta ja tietysti myös siitä, millä lukuisilla tavoilla ihminen hyödyntää sieniä toimissaan. Laaja suomenkielinen sienitieteellinen sanasto! Jarkko Korhonen ja Pirjo Penkkimäki: Suuri suomalainen sienikirja. Lapsille ja nuorille suunnattu sienitiedon pikkujätti. Mukaan maastoon -sarjassa ilmestynyt taskuopas esittelee lähes 200 ruokasientä ja lisäksi yleisiä, koristeellisia ja kiinnostavia lajeja. Reiluun sataan sivuun on mahdutettu niin ruokasieniä kuin limasieniäkin. Kirjassa esitellään kaikki Elintarviketurvallisuusviraston Eviran suosittelemat kauppasienet ja muut tärkeimmät ruokasienet sekä vaarallisimmat myrkkysienet. ulkoilutakin taskuun! Mauri Lahti: Mikä tämä sieni on. ti M o V iit a n En / Va St aV a Lo
Sienet eivät lue sienikirjoja, joten eri lajeilla voi olla runsaasti satovaihtelua. ”kevään ja syksyn sääolot voivat olla samantyyppisiä, joten ei mikään ihme, että tällaisia havaintoja voidaan tehdä.” Sienimetsä kutsuu sienestäjää – tai vain katselemaan sienien moninaisuutta. lisätietoja Jorma Laurila, 040 351 9217. Päätoimittajan vetovastuulla on lisäksi lehden markkinointi, jossa hänellä on tukenaan sisäinen markkinointiryhmä. tehtävä edellyttää hyvää luonnontieteellistä yleissivistystä, ja vahva luontoharrastustausta on hakijalle eduksi. Ja RK Ko M ä Kin EV a La SSE Ko So n En. levikki on noin 27 000 ja lukijoita 100 000. ”Sienimetsällä ollessa merkitsee lajien tuntemisen lisäksi paljon myös se, miltä sieni näyttää ja mille se tuoksuu. Von Bonsdorffkin tunnustaa käyvänsä enemmän muussa sienessä kuin ruokasienessä. ihmiset pelehtivät sieniä katsellessaan ja poimiessaan aistiensa kanssa. 16/2015 Suomen luonto 47 SUOMEN LUONTO on maamme suurin luontoasioiden erikoisaikakauslehti. loppusyksystä alkaa nousta valmuskoita ja suppilovahveroita. Päätoimittaja osallistuu myös itse lehden toimitustyöhön. Nyt käsillä on syyskauden alku ja metsiin on jo puhjennut muun muassa keltavahveroita, lehmäntatteja, punikkitatteja, mustiatorvisieniä ja monia haperolajeja. mennessä päätoimittaja Jorma Laurilalle sähköpostilla: jorma.laurila@sll.fi. lehden toimitus sijaitsee Helsingin lauttasaaressa. lehti ilmestyy 84-sivuisena kymmenen kertaa vuodessa. n ”vaikka ruokasieni olisi saanut oppaassa yhden tähden, se voi silti olla hyvä ruokasieni.” pikkurousku kasvaa tuoreissa ja kosteissa metsissä kuusen ja koivun seurassa. Suomen luonto täyttää ensi vuonna 75 vuotta. työsuhde toivotaan alkavaksi 1.3.2016 ja siinä on neljän kuukauden koeaika. Niinpä suppilovahveroita voi nähdä jo heinäkuussa ja yleensä myöhään syksyllä kasvavaa kuusilahokkaa aikaisin keväällä. keltahaperot viihtyvät koivumetsissä. Suomen luonnolla on myös kiitelty verkkosivusto ja lehti on aktiivinen sosiaalisessa mediassa. levikki on kehittynyt viime vuosina hyvin. lisätiedot: www.suomenluonto.fi, www.sll.fi tuLe teKemään ja Kehittämään Suomen paraSta LuontoLehteä! Pitkäaikainen päätoimittajamme on jättämässä paikkansa ja etsimme nyt pysyvään työsuhteeseen päätoimittajaa Etsimämme henkilö on monipuolisesti osaava journalisti, jolla on kokemusta esimiestehtävistä ja edellytykset johtaa innostunutta toimitusyhteisöä. Lukijatutkimustemme mukaan Suomen luonnolla on poikkeuksellisen tyytyväinen lukijakunta, ja se on saanut viime vuosina useita palkintoja laadustaan. jalopuulehtoihin kannattaa ehdottomasti jättää kuusiytimiä, jotka vaikuttavat muun muassa metsän valoisuuteen, pienilmastoon ja eliöstöön.” Sienet eivät lue sienikirjoja kevätja kesäsienten kausi alkaa olla ohi. Jokainen sienestäjä saa löytää omat kolmen tähden sienensä”, von Bonsdorff kannustaa. lopultahan kyse on makuasioista. Päätoimittaja on myös lehden digitaalisten palveluiden päätoimittaja, ja hänellä on oltava vahva näkemys niiden kehittämisestä. lehti on journalistisesti itsenäinen ja noudattaa hyvän journalismin periaatteita. Pian vuorossa ovat rouskut – ja lisää haperoita sekä tatteja. vaikka ruokasieni olisi saanut oppaissa vain yhden tähden, voi se silti olla hyvä ruokasieni. laita hakemus, Cv ja liitteet sekä palkkatoivomus pdf-muodossa 4.9. Suomen luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto ry. arvostamme myös perusteellista mediamaailman tuntemusta ja hyvää verkostoitumista
48 Suomen luonto 16/2015 Sintit haarniskoissa Suomen piikkikaloihin kuuluu neljä lajia. 48 Suomen luonto 16/2015 kalojen koko on aina jaksanut puhuttaa. kalan tunnistaa kutuajan ulkopuolella vihertävästä selästä ja selän kolmesta vankasta piikistä. Suurimmat ja salskeimmat eväkkäät keräävät eniten huomiota niin mökkikalastajien kuin akvaarioharrastajienkin keskuudessa. tieteellinen nimi Gasterosteus aculeatus tarkoittaa luuvatsaista piikikästä, mikä pitääkin paikkansa kirjaimellisesti. kansalliseepoksemme Kalevala mainitsee sekin jättimäisen hauen. Myös pienet ja hiljaiset kalat ovat tutustumisen arvoisia. kolmipiikki on piikkikaloista se, johon uimari tai kalastaja helpoiten törmää Suomen rannikolla. kalan etummaisen selkäevän paikalla on kolme neulanterävää, eväruodoista kehittynyttä piikkiä, jotka kala pysH En Ri K KE tt u n En / ca Rt in a kolmipiikki on piikkikaloista tutuin. kolmipiikki ja kymmenpiikki ovat niistä tutuimmat. Sellaisia ovat neljä piikkikalojen lahkon (Gasterosteiformes) suomutonta pikkusinttiä, jotka joidenkin tutkijoiden mukaan ovat läheistä sukua merihevosille. teksti iSMO RaUTiaiNEN. lajilla ei ole enää nykyisin taloudellista merkitystä, mutta vielä 1900-luvun alkupuolella sitä pyydettiin kalaöljyn raaka-aineeksi
rannikon lisäksi niihin voi Suomessa törmätä myös pohjoisen lapin suurissa järvissä ja jokien suualueilla sekä Pohjois-karjalassa. kumppanin se hurmaa ennen kaikkea ulkonäöllä. kaksi samanlaista piikkiä löytyy myös vatsapuolelta. Populaatioiden väliset erot ovat ilmeisesti syntyneet vain muutamien vuosituhansien aikana, mitä voi sanoa nopeaksi evoluutioksi. Se rakentaa pesän ja huolehtii munista pariutumisen jälkeen. kymmenpiikkikin pistelee toisen helposti kohdattavan piikkikalamme kymmenpiikin tieteellinen nimi Pungitius pungitius tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan pistelevää. työ jatkuu kahdesta kolmeen viikkoa, kunnes jälkikasvu kuoriutuu. kosioaikana hillityn vihertävänharmahtavan koiraan silmät muuttuvat hätkähdyttävän sinisiksi ja kurkku selvästi punaiseksi. pohjoisamerikkalainen viisipiikki tuotiin Suomeen vahingossa 1960-luvulla pikkubassin poikasten kylkiäisenä. aseistautumisen taso vaihtelee suuresti. Piikit ja panssarit tekevät kolmipiikistä epäkiitollisen saaliin niille petokaloille, jotka nielaisevat pienempänsä kokonaisena. kalat kasvavat tällaisissa metsälammissa suuremmiksi kuin missään muualla levinneisyysalueellaan. kolmipiikkejä elää erittäin laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla ja ne sopeutuvat monenlaisiin suolapitoisuuksiin. Pii RR o K SE t Sa KK E y R Jö Lä kolmipiikkikoiras kutuasussaan. kalan lukuisat kansanomaiset nimet piikkinäkäri, piikkirautunen, rapatuikkinen, skitari, kituspiikkijä ja kolmepiikkinen rautakala ovat nekin erittäin kuvaavia. Selän piikit ovat pieniä ja suu on selvästi ylöspäin suuntautunut.. koiraan urakka ei lopu maidin laskemiseen, vaan se vartioi munia ja leyhyttelee niille happipitoista vettä. usein saman koiraan pesään munii monta naarasta. osa populaatioista on erittäin piikkisiä ja luukilpien verhoamia, kun taas toisista suojarakenteet saattavat puuttua tyystin. lisäksi kyljet ovat kovien levyjen suojaamat. 16/2015 Suomen luonto 49 tyy halutessaan lukitsemaan pystyasentoon. Suojarakenteiden kehittymisen geneettistä taustaa on tutkittu paljon Helsingin yliopiston Ekologisen genetiikan tutkimusyksikössä. Sen sijaan esimerkiksi hylkeet ovat tarpeeksi suurisuisia pureskelijoita murtaakseen pikkukalan puolustuksen. Jos koiras miellyttää naarasta, se ui koiraan pesään ja laskee sinne mätimunansa hedelmöitettäviksi. kymmenpiikki on yleensä kolmipiikkiä pienempi ja hoikkarakenteisempi. Myös kaikkea tältä väliltä on olemassa. koiras huoltaa mätimunia kolmipiikkikoiras rakentaa alkukesällä pesän kasvinosista ja pitää hyökkäävällä tanssilla kilpakosijat loitolla. laji ei iS M o R au ti a in En kuusamon Oulangan pyöreälammessa elää ainoastaan kymmenpiikkejä
Saalistuksen vähäisyys jättää lampiin paljon kaloja, jolloin lajin sisäinen kilpailu korostuu. Silloin parhaiten menestyvät isoiksi kasvavat yksilöt, jotka pystyvät pitämään puolensa ravinto-, reviirija kumppanimarkkinoilla. Ne jäivät sinne viimeisimmän jääkauden jälkeen, monin paikoin vieläpä ainoaksi kalalajiksi. 50 Suomen luonto 16/2015 ole yhtä raskaasti aseistautunut kuin serkkunsa kolmipiikki, mutta eivät selän 7–12 piikkiä kalan nielemistä varsinaisesti helpotakaan. Tämä 8–15-senttinen harvinaisuus elää vain suolaisessa vedessä. TY:ssa ja yhteistyöoppilaitoksissa (Helsinki, Ilmajoki, Jyväskylä, Kajaani, Sastamala, Tampere). lampien kymmenpiikit voivat hurjimmillaan saavuttaa jopa 12 sentin pituuden ja olla siten kaksi kertaa meren 4–6 sentin mittaan jääviä lajitovereitaan suurempia. Eri populaatioissa kymmenpiikit ovat kuitenkin kovin erilaisia niin kooltaan, käyttäytymiseltään kuin elinkaareltaankin. Suurimmat lammista saadut möröt ovatkin yleensä naaraita. Merkittävien saalistajien puuttuessa lampien kymmenpiikkien ei tarvitse säikkyä jokaista näkökentässä välähtävää hahmoa. Siitäkin on kolmipiikin tapaan olemassa jännittäviä, toisistaan poikkeavia ekologisia muotoja, jotka risteytyvät keskenään vaivatta akvaariossa. Erityisesti naaraiden kannattaa kasvaa suuriksi, koska suureen ruumiinonteloon mahtuu kehittymään enemmän mätimunia kuin pieneen. H En Ri K K Et tu n En / ca Rt in a Opiskele uutta, kehitä osaamistasi! Avoimen yliopiston opintoihin voivat osallistua kaikki kiinnostuneet pohjakoulutuksesta riippumatta. Johdatus maantieteeseen 6 op Johdatus kartografiaan ja geoinformatiikkaan 4 op verkko-opinnot Ympäristötiede, perusopinnot 25 op ja aineopinnot 35 op tai kursseja mm. Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat 3 op, Aluesuunnittelu ja ympäristö 3 op, verkko-opinnot. Avoimen yliopiston väylä LuK-tutkintoon! Ympäristöuhat ja terveys 5 op TY:ssa ja yhteistyöoppilaitoksissa (Ilmajoki, Kajaani, Kouvola, Pori, Pudasjärvi, Rauma, Rovaniemi, Tampere) Arkeologia, perusopinnot 25 op tai kursseja TY:ssa ja yhteistyöoppilaitoksissa Kulttuuriympäristöt ja matkailu 2 op Porin yliopistokeskuksessa Maisemantutkimus, perusopinnot 25 op ja aineopinnot 35 op Porin yliopistokeskuksessa Tietojenkäsittelytieteet, perusopinnot 26 op tai Ohjelmointiin keskittyvät opinnot 13 op TY:ssa ja yhteistyöoppilaitoksissa, myös verkko-opinnot Tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuus 25 op Opinnot perehdyttävät tulevaisuusajatteluun sekä tulevaisuustiedon tuottamiseen ja hyödyntämiseen. vasta kuonon eteen putoava nuotta tai katiska saa eväkkään pakenemaan syvemmälle tummaan veteen. Pakeneminen on kuitenkin kymmenpiikin ensisijainen puolustuskeino. Ekologisen genetiikan tutkimusyksikön mukaan myös tämä hämmentävä ero liittyy saalistuspaineen helpottumiseen. vain satunnaiset yritteliäät linnut, sudenkorentojen toukat ja ajoittainen ravinnonpuute häiritsevät niiden elämää. Tiedot opintojen järjestäjistä, ilmoittautumisesta ja maksuista löytyvät opetusohjelmista Opintotarjonta-sivulta. Metsälampien pelottomat kymmenpiikkejä uiskentelee itämeren ja järvien lisäksi Pohjois-Suomen ja ruotsin metsälammissa. Verkko-opintoja voi suorittaa täysin etäopiskeluna. Tutustu koko opintotarjontaan www.utu.fi/avoin. Opinnot sopivat niin tutkintoon tähtääville kuin opiskeluun harrastuksen vuoksi ja työelämän tarpeisiin. Poimintoja syksyn 2015 opintotarjonnasta: Biologia, perusopinnot 25 op tai kursseja mm. Päinvastoin, kalat ovat suorastaan luonnottoman pelottomia. n Kirjoittaja on biologi ja Suomen Luonnon matelijaja sammakkoeläinasiantuntija. kymmenpiikki on maailmanlaajuisesti tarkastellen enemmän sisävesien kuin merien laji. vaskikala on piikkikalojen jättiläinen. Elämän kemia 3 op, verkko-opinnot Maantiede, perusopinnot 26 op tai kursseja mm. yksinvaltius on muuttanut kalapopulaatioita sukupolvien saatossa. vatsapuolella on sielläkin piikeiksi muuntuneita eviä
Nikkelin hinta on erittäin alhainen. itse konsulttilausunto on edelleen salainen. asia selviää Mtv3:n hankkimasta, alun perin salaiseksi leimatusta lausunnosta, jonka laati työja elinkeinoministeriön talvivaaratoimisto (toimisto perustettiin kahdeksanhenkisenä 2014). Malmikasat ovat ehtyneet, ja on otollinen hetki siirtää ne loppusijoitukseen. Jos uuden malmin louhinta aloitetaan, valtio sitoutuu kannattamattoman toiminnan pyörittämiseen ja maksaa lopulta myös kaivoksen sulkemiskustannukset. Nikkelirikasteen tuotantolukuja ei ole tänä vuonna nähty. kun malmista otettiin suunnittelukriteerien tahtiin nikkeliä jalostukseen, kasoissa kiertävä liuos laimeni litkuksi. Edessä tehdasalue, taustalla ykköskasaa ja liuosaltaita. Ennen kesälomaansa eduskunta hyväksyi Juha sipilän hallituksen ensimmäisen lisätalousarvion, jossa talvivaaran kaivoksen toimintaan osoitettiin 112 miljoonaa euroa. SaLaiLU on voimissaan, vaikka kaikki toimii valtion varoilla. n aNTTi haLkka Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimituspäällikkö. Nyt olisi sopiva aika laittaa toiminta koipussiin ja jatkaa pienimuotoista koerikastusta ja ympäristösaneerausta. Jotain kertoo se, että Kauppalehti kertoi viime kuussa (15.7.2015), että kun rikastetta nikkeliksi jalostaneen Harjavallan tehtaan ostosopimus raukesi viime syksyn konkurssissa, konkurssipesä ei ole sitä pyrkinyt uusimaan. KR iS ti ina M an n ER M a a 16/2015 Suomen luonto 51. avOLOUhOkSEN avaaMiSTa perustellaan merkillisesti sillä, että se on vesiongelman hoitoa. tätä talvivaaratoimiston lyhyessä lausunnossa ei sanota. yhteensä valtio on sijoittanut laitokseen eri tavoin yli puoli miljardia euroa. talvivaara on tuotantotekniikkansa takia kannattava vain korkealla nikkelin hinnalla. 11/2015 Suomen luonto 51 V a h tik o ir a uutisia talvivaarasta M iK Ko M a Li n iE M i / a V ia ti o n St u d io / Su o M En Lu o n to Talvivaara viime syksynä. Sellaista ei ole näköpiirissä. veronmaksajat eivät saa selitystä sille, miksi kaivostoiminnan käynnistäminen olisi ympäristöteko ja vesitaseen pelastaja. asiaa tunteva voi päätyä myös toiseen lopputulokseen. louhinnan valmistelun maksaa valtio. Mutta malmin paljastaminen myös lisää vesiongelmaa, sillä se on otettava esiin saastuneen veden alta. Siinä ollaan huolissaan kasojen lämpötilasta ja veden vapautumisesta kasoista, jos uutta malmia ei saada ja vedotaan konsulttilausuntoon, jonka laatija jollain kumman perusteella salataan – mutta mitään ei sanota siitä, mihin tuo louhoksen avattavassa osassa oleva saastunut vesi on tarkoitus panna. vuonna 2014 tuotanto toimi vuoden 2013 kasoissa epätyydyttävästi. Se olisi melkoinen operaatio, sillä avolouhos on ollut viime vuodet vesivarastona. Siitä kaivettiin viimeksi malmia marraskuussa 2013. kESäN UUTiSia on valtion suunnitelma avata talvivaaran kaivostoiminta uudelleen. kun se paljastetaan, menetetään melko turvallinen saastuneen veden varasto. Sinä vuonna saatiin aikaan puolitoista uutta liuotuslohkoa aiemmin pilalle menneiden kahden viereen
52 Suomen luonto 16/2015 teksti aLicE kaRLSSON / kuvat haRRi NURMiNEN Museotie kaartelee kauniisti maastoa myötäillen.. 52 Suomen luonto 16/2015 HäräNPäitä SEuraillEN puolikas härkätietä hämeenlinnasta Somerolle avaa jo monta ikkunaa menneeseen aikaan
16/2015 Suomen luonto 53 16/2015 Suomen luonto 53 härkätie on merkitty häränpäillä. LöyTöRETKELLä SuoMeSSA
rengon kirkolla on luontevaa poiketa Härkätien museoon. pyhän jaakon kirkko oli härkätien kulkijoille tärkeä paikka. härkätien varren niittyja peltomaisemaa. Siellä voi lähes kuulla koli nan ja kopseen, mikä pyöristä ja hevosten kavioista vanhalla kärrypolulla syntyi. Ensin on luikittava katuja pitkin, kunnes päästään maalle renkoon ja siellä Pyhän Jaakon kirkolle. Siellä on esimerkiksi vanha alttaritaulu, urut ja 1500-luvulta peräisin oleva kirkon kello. yksi huone on pyhitetty kirkon historiaan kuuluville esineille. opas leenamaija Vattinen esittelee museon alakertaan koottua vanhaa talonpoikaisesineistöä, yksinkertaisia työkaluja, kodin kalusteita ja vaatteita. yleisimmin kirkot ovat meillä ristin muotoisia. Häränpäät sinne opastavat. Se oli muinaisen Härkätien kulkijoiden maamerkki; saattoipa se joillekin olla koko matkan tarkoitus. oli mäkiä ja mutkia. kirkko ei ole suuren suuri, mutta se on kaunis ja ympäristö harmoninen. yläkerrassa on iso Härkätien karttapiirros, veistetyt kyntöhärät ikeessä ja muun muassa puuvanteisia hevoskärryjä. Sateella pyörät upposivat syvään liejuun ja pimeällä opastajana olivat vain tähdet – jos sattui kirkas sää. härkätien vanha kilometritolppa.. Sitä riemukkaampaa olikin varmaan karauttaa kestikievarin pihaan. 54 Suomen luonto 16/2015 vanhalle Hämeen Härkätielle on helppo suunnistaa Hämeenlinnasta. Härkätie oli pitkään vain pahainen polku tai tallattu ura, joka vaati niin hevoselta kuin ajajaltakin paljon. Hevonen sai heinää ja vettä, ajomies ruokaa ja yösijan, joskin paikat vilisivät luteita ja pään alla oli vain oma karvareuhka. vanhaa talonpoikaisesineistöä härkätien museossa. kirkon muoto jää mieleen; kahdeksankulmainen pohja on harvinaisuus Suomessa. Leenamaija vattinen esittelee puuhärkiä. kivikirkko seisoo yhä paikalla, johon se 1400-luvun loppupuolella rakennettiin. Se on perustettu vanhaan jyvämakasiiniin, josta ihmiset saivat käydä lainaamassa siemenviljaa
Härkälän kartano on Someron vanhin. ketään ei ole kotona. Sen vastarannalla kohoaa Someron kirkon torni. Seuraan valppaana pihapiirejä. tekee mieli kysellä asukkailta, miltä Härkätien varrella asuminen tuntuu. Härkätie on siten myös kuninkaantie, nimi on kuitenkin varattu toiselle historialliselle tielle, Suurelle rantatielle, joka kulkee Maarianhaminan ja turun kautta viipuriin ja Pietariin. kartanon uusi elämä Nyt etenemme kohti Someroa, joka on kuuluisa kartanoistaan. ”Päärakennus oli vielä huonommassa kunnossa. 56 Suomen luonto 16/2015 lometrin museotie, joka on alkuja loppupäätä lukuun ottamatta sorapintainen. 1792) ja kustaa iV aadolf (k. varmuudella Hämeen Härkätiellä ovat kulkeneet ainakin kustaa iii (k. kurkistan pihaan ja näen narulla liehuvat pyykit. kesäisin järjestetään taidenäytPortaan Syrjälän tilalla on asuttu jo 1500-luvulla. Pian onkin isäntäväki tarjoamassa kahvia ja mehua komealla kuistilla, joka avautuu Paimionjoen kirkkojärvelle. viimein tärppää – noin puolivälissä matkaamme punaisen tuvan edustalla seisoskelee joutilaannäköinen mies. ”Piha oli villiintynyt, kaikkialla kasvoi 5–6-metristä pajua ja miehenkorkuista ohdaketta”, raino Hurme kertoo. tilalla on myös 1600-luvulta peräisin oleva kunnostettu holvikellari. Härkätien liepeille sattuu niitä useita, joista lähempään tarkasteluun valikoituu Härkälä, ihan jo nimensäkin perusteella. yhden oven päällä lukee Syrjälän lammastila. vastaantulijoita ei ole eikä juuri näkymiäkään. Nykyisen Portaan kylän katseenvangitsija on Syrjälän talo, jonka sivuitse Härkätie kulkee seinää hipoen. Eräs syy umpipihojen rakentamiseen olivat pedot. Menossa on 19:s sukupolvi. Hän tuntee Härkätien historian ja kokee tiellä olevan merkitystä. kurvaamme muita mutkitta pihaan. täällä asutaan. Siispä soitan ja kerron asiamme. härkätie kulkee portaassa Syrjälän talon sivuitse kuten ennenkin. läheisessä putiikissa kuulen, että lammastila on oikeasti olemassa ja on ollut jo pitkään. ”antaahan se paikalle arvokkuutta ja luonnetta”, hän sanoo. Se on perustettu 1594 ja nykyinen päärakennus on vuodelta 1882. Syrjälän talo on umpipiha, joita Suomeen alettiin rakentaa jo 1200-luvulla – aluksi lounaisrannikolle, mistä tapa levisi vähitellen itää kohti. Sillä matkalla ehtii jo arvioida kartanon koon ja muhkean kivijalan sekä pihan versaillestyyliset veistokset. talojen välissä ei saanut olla suden mentävää aukkoa. Härkälän kartanon parkkipaikalle ajetaan komeasta portista ohi päärakennuksen ja laajan nurmikentän. härkälän kartanon valoisa kuisti.. Pinkopahvi ja pellavaöljy tulivat tutuksi”, Soili Suominen-Hurme kertoo. ”ottaa mukaansa pitkään jatkumoon.” Portilla kasvavan monihaaraisen koivun iäksi luhtala arvioi pitkälle toistasataa vuotta. ”Ja 2008 meillä oli täällä jo ensimmäinen vierailijaryhmä.” kartanossa vietetään häitä ja muita juhlia. välillä metsän seinään tulee aukko ja maisema rävähtää pelloiksi ja laitumiksi. Portaassa oli tiivis asutus, kestikievari sekä seppiä ja nahkureita. tie on hiljainen. retkellämme osumme vielä toiseenkin yhtä hyvin säilyneeseen umpipihaan, jonka 11 vieri viereen sijoitettua rakennusta tekevät syvän vaikutuksen kauneudellaan. Helsinkiläinen Pentti luhtala on tarkastamassa mehiläispesiä kesäpaikallaan vaimonsa synnyinmaisemissa. Pihaa reunustavat rakennukset, joiden oville koputtelen vuoron perään. Talo kuin ennen lietsasta matkamme jatkuu Portaaseen, jonka merkitys on ollut Härkätien kulkijoille keskeinen. 1837). soili suominen-hurme ja raino hurme ostivat kartanon 2005. Sen ohi ovat vaeltaneet Härkätiellä kulkeneet kauppiaat ja sotilaat, ja sen emopuun ovat ehkä panneet merkille kuninkaatkin. ikkunat olivat rikki, katto vuosi ja sisällä oli jopa mopon pyörän jälkiä.” ”ryhdyimme korjaamaan kartanoa perinteitä kunnioittaen. koputukseen ei tule vastausta, mutta ovessa on puhelinnumero. Syrjälän tilasta on tietoja vuodelta 1573 ja nykyiset lammastilalliset kuuluvat sukuun
talon seinä on aivan kiinni Härkätiessä, kuten ennen olikin tapana ja seinällä on lappu, josta voi lukea pienen historiikin. Härkälän kartano on ollut aikoinaan merkittävä työllistäjä ja kulttuurivaikuttaja. 16/2015 Suomen luonto 57 telyitä ja vintillä voi tehdä löytöjä ”antiikista tilpehööriin”. Maata oli enimmillään 1500 hehtaaria, nyt siitä on jäljellä kahden hehtaarin tilkku, mutta kartanon merkitys on edelleen iso. täällä on myös ihan pakko pysähtyä pienen torpan kohdalla. Haluamme käydä Saaren kansanpuistossa ja kaukolanharjulla kokemassa albert edelfeltin ikuistaman maiseman Näkymä Kaukolanharjulta. Saaren kansanpuisto on luontoesteetikoille antoisa kohde. kartano käyttää paikallisia palveluja ja tarjoilee lähiruokaa. ”Sieltä, minne viidakkorumpu on kumissut.” Torppariromantiikkaa Somerolta ajamme takaisin Portaaseen – Härkätietä pitkin tietenkin. härkälän kartanon isäntäpari. kivilammin torppa on toinen härkätien varren umpipihoista. Museoviraston suojelema kaarisilta on 1900-luvun alusta.. torppa on vuokralla yksityisillä, joten voimme vain kurkistella aidan takaa sisäpihalle. Somerolla on muun muassa juustola ja palvaamo, jonka tuotteita Härkälän tilausravintola tarjoilee. Sauna on metsikössä tien toisella puolella.” takavuosina pohdittiin torpan siirtämistä Helsingin Seurasaareen, mutta idea jäi onneksi toteutumatta. tämä on toinen Härkätien varrella olevista alkuperäisessä asussaan säilyneistä umpipihakokonaisuuksista. Se on osittain 1700-luvulta oleva Saaren kartanoon kuuluva kivilammin torppa. n Museotien varren paksusammalkuusikkoa. ”asuinrakennus on pitkittäin Härkätien suuntaisesti ja kokonaisuuteen kuuluu useita rakennuksia. Härkätiellä se on omassa ympäristössään. kaksi aittaa, talli, tallivaja, piahto, lantaruuma, mullija lammaspiahto, lato, sikolätti, sikotarha, kaluliiteri, vaja ja halkovaja. vieraat ovat Suominen-Hurmeen mukaan lähinnä Etelä-Suomesta
intiassa eläviä intianeli bengalintiikereitä on vielä noin 2000, mutta ne elävät suojelualueilla pieninä erillisinä kantoina. merkkejä suojelun onnistumisesta on kuitenkin jo saatu. kissapedot tappavat suojelualueiden ulkopuolella kotieläimiä ja etenkin nautoja ja kun ne palaavat saattaa haaska olla myrkytetty. ulkomaisista rahoittajista merkittävin on ollut öljyjätti Exxon, joka myönsi vuosina 1995–2009 tiikerinsuojeluun 17,3 miljoonaa dollaria. teksti Ja kuvat iLpO kOjOLa karisma ja elinympäristöjen häviäminen ovat koituneet tiikerin kohtaloksi. Sen suojelijana oli Hollannin prinssi Bernhard. tällä hetkellä suojelualueita on 48, joista 15 on erittäin tärkeitä. Sadassa vuodessa niiden perimän monimuotoisuudesta on hävinnyt 93 prosenttia. liittovaltion hallitus Delhissä myönsi tuolloin tiikerinsuojeluun viisi miljoonaa yhdysvaltain dollaria ja tiikereiden elinalueille perustettiin 28 suojelureservaattia. Exxonin tytäryhtiö Esso oli pannut tiikeriä autojen. Samoin kävi rajastanin Sariskassa; vuonna 2003 siellä oli vielä 16 tiikeriä, mutta vuotta myöhemmin ei yhtään. kovat rangaistukset hillitsevät laitonta tappamista, mutta siitä huolimatta tiikereitä häviää edelleen. Myös suojelualueilla tiikerin tulevaisuus on epävarma. 58 Suomen luonto 16/2015 saavatko tiikerit elää. tiikerituotteista kuten lääkkeiden raaka-aineiksi käytetyistä luista maksetaan kauko idässä hyvin, ja salakuljetusta on vaikea saada kuriin intian vuoristoisella pohjoisrajalla. Suojelun puoli vuosisataa intian tiikerinsuojeluohjelma Project tiger lanseerattiin 1973. vuonna 2012 maapallolla eli enää noin 3200 tiikeriä – muutama prosentti sadan vuoden takaisesta määrästä. tiikereitä myös myrkytetään. laiton pyynti hävitti koko 40 yksilön suuruisen kannan Pannan tiikerireservaatissa Madhya Pradeshin osavaltiossa 1990-luvulla
16/2015 Suomen luonto 59. 16/2015 Suomen luonto 59 päällikkö-niminen tiikeri tassuttelee jeepin perässä Bandhavgarhin kansallispuistossa keski-intiassa
Machli, Lady of the lakes, takanaan Ranthamporen linnoitus. paimentolainen leikkaa oksia vesipuhveleille Rajajin kansallispuistossa pohjois-intiassa. penchin kansallispuisto. Nyt tämä krokotiilien saalistajana tunnettu naaras on jo vanha. Tiikeri saa pentuja joka toinen tai kolmas vuosi. 60 Suomen luonto 16/2015 Tiikeri tarvitsee vähintään 10 kiloa lihaa vuorokaudessa. Sille viedään haaskoja korvauksena palveluksistaan Rajastanin osavaltion matkailulle.
tiikeriä koskeva tekstiviesti toisille safarijeepeille antaa myös virkaveljille mahdollisuuden moninkertaistaa tipit. Seuraavana päivänä näemme nuoren guijarssimiehen puusssa leikkaamassa sirpillä oksia alla laiduntaville vesipuhveleille. Puistoihin kuuluvat muun muassa rajajin lähin naapuri Corbett intiassa Bardia ja royal Chitwan Nepalissa sekä royal Manas Bhutanissa. Rajoituksia turismille turismi kasvattaa elävän tiikerin arvoa, joskin haittapuolena on tiikereiden häiriintyminen. Ranthampore. Project tigerin ensimmäisiä peruspaaluja oli pääministeri indira Gandhin puhe kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (iuCN) kokouksessa Delhissä vuonna 1969. tiikereitä häviää ensisijaisesti kesäkuun ja lokakuun väliin ajoittuvana sadekautena, jolloin puistot ovat suljettuja vierailijoilta. villisiat ovat tiikereiden ravintoa etenkin talvella. 16/2015 Suomen luonto 61 tankkeihin jo 1950-luvun lopulta lähtien. vielä pitkään tämän jälkeen myytiin vuosittain tuhansia nahkoja, ja tiikerit kävivät koko ajan harvinaisemmiksi. abisek kertoo, että uttarakhandin osavaltio on suostutellut rajajin puistoa laitumena käyttäviä paimentolaisia luopumaan perinteistään hankkimalla heilMachlin puolitoistavuotiaat jälkeläiset odottavat emoaan. tutkija abisek harirar esittelee geneetikko Jouni aspille ja minulle syvää, jyrkkärantaista kanavaa, joka on rakennettu puiston laitamille. Bandhavgarhin kansallispuisto.. Bandhavgarhin kansallispuisto. aksiskauris on runsaslukuisin tiikerin saaliseläin keski-intiassa. vyöhykkeellä olevien kansallispuistojen ja reservaattien toivotaan muodostavan kokonaisuuden, jossa tiikerit voisivat liikkua suojelualueelta toiselle. ongelmia on. kun matkailijat ovat poissa, salapyynti rehottaa. Puisto kuuluu niin kutsuttuun terain käytävään, joka kulkee itä–länsi-suuntaisena Himalajan eteläpuolella. vuotta myöhemmin yksi tyttäristä oli vallannut emonsa elinpiirin. Jo 1944 ilmestyneessä kirjassaan Man-eaters of Kumaon hän lausuu huolensa tiikereiden vähentymisestä. Parantaakseen kissapetojen rauhaa liittovaltion korkein oikeus teki kolme vuotta sitten päätöksen, jonka mukaan tiikerinsuojelualueiden ydinalueista vain 20 prosenttia saa olla turismin käytössä. Muitakin murheita ilmenee. vanhin kirjallisista lähteistä löytyvä huolen ilmaus tiikerin tulevaisuudesta lienee tunnetun ihmissyöjätiikereiden ja -leopardien metsästäjän Jim Corbettin käsialaa. Metsäkäytävä katkeaa rajajin kansallispuisto sijaitsee Gangesin yläjuoksulla lähellä hinduille pyhää Haridwarin kaupunkia. Guijarssit ovat nomadeja, jotka viettävät talven puistossa ja vaeltavat kesäksi pohjoiseen Himalajan alarinteille. turismin rajoittamisella on yllättävä seuraus. kanavasta on uimarin mahdotonta nousta, ja päästäkseen Corbettin suunnasta rajajiin tiikereiden olisi kuljettava asuttujen alueiden halki. Siihen kuuluu suojelualueita intiasta, Nepalista ja Bhutanista. Norsukyydit on kielletty muutamissa kansallispuistoissa, ja keski-intian puistoissa (Pench, kanha, Bandhavgarh) liian monen jeepin kerääntyminen saman tiikerin ympärille on haluttu välttää kieltämällä matkapuhelinten käyttö. vuonna 1957, kaksi vuotta Corbettin kuoleman jälkeen, perustettiin hänen nimeään kantava kansallispuisto kumaon alueelle Himalajan eteläpuolelle. Gandhi muistutti, että sallimalla tiikerinpyynnin intia saisi kipeästi kaipaamaansa ulkomaista valuuttaa, mutta samalla menettäisi eläimistönsä hienoimman edustajan. kieltoa ei kovin hyvin kunnioiteta
SuoJEluAluEET KARTAllA Kilometriä TIIKeReIDen ReSeRVAATIT Tiheä metsä harva metsä. 62 Suomen luonto 16/2015 le maatiloja puiston ulkopuolelta. Niissä elää suurin osa maan tiikereistä. kolmesataa perhettä on hyväksynyt tarjouksen. Machlin kolme, toista elinvuottaan käyvää jälkeläistä asettuvat makaamaan eteemme. K a Rt ta : R a n d EE P S in gH , a M it yn y Li o Pi St o intian tiikerinsuojeluohjelmissa on jo 48 aluetta. Puistossa elää 40 tiikeriä 150 000 ihmisen ympäröimiUrostiikeri vaanii tien toisella puolella olevaa sambarhirveä Bandhavgarhin kansallispuistossa. Muutos on johtanut aksiskauriiden ja tiikereiden määrän runsastumiseen. rhanthambore sijaitsee rajastanissa eli kuninkaiden maassa, mutta puiston kuninkaallisilla ei ole yhteyttä muihin kuningaskuntiin. Emo tulee entisen linnoituksen suunnasta, ajaa pennut matkoihinsa, kuiva tie pölisee ponnistavien käpälien voimasta, joku tiikereistä karjuu. Tiikeriperhe näyttäytyy rhanthamboren suojelualueella lähellä Delhiä ja Jaipuria kohtaamme tiikeriperheen, jota emännöi BBC:n luontodokumenteista tuttu Machli, Lady of the lakes, joka on tunnetuksi myös kyvyistään tappaa krokotiileja elinpiiriinsä kuuluvilla järvillä. yksitoistavuotias lady on vielä alueen kuningatar, mutta vuotta myöhemmin se on suistettu vallasta, ja järven ympäristöä vallitsee yksi sen tyttäristä
Näemme kahden viikon turneella 15 tiikeriä. Onnistunut matka Matkamme keski-intian Madhya Pradeshin osavaltioon on onnistunut. Tiikerin jäljet kuivassa joenuomassa Rajajin kansallispuistossa. Sen entinen levinneisyysalue on vähäsateista, ja nämä vettä rakastavat eläimet asuivat jokien varsilla, viljelyyn ja karjankasvatukseen parhaiten soveltuvassa ympäristössä. dehra dun. Eteläisillä leveyspiireillä on tila käynyt vähiin. täkäläisten tiikerituristien runsaus on myönteinen seikka, he ovat vähintään keskiluokkaa ja tiikereiden suojelijoina potentiaalisesti vaikutusvaltaisia. Susia ja ruskeakarhuja, joita myös Suomen karhut ovat, on maapallolla parisataatuhatta, mustakarhuja lähes miljoona. nä. Lopputuloksena ei voinut olla muu kuin tiikerin sukupuutto. n Kun matkailijat ovat poissa, tiikerit ovat alttiina salapyynnille.. Saaliseläinten runsaus selittää sen, että tiikeriperheen elinpiiri voi olla vain 10 neliökilometriä – kaksikymmentä kertaa pienempi kuin vaikkapa suomalaisen ilveksen, joka on tiikeriä noin kymmenen kertaa kevyempi. Puistot vilisevät aksiskauriita ja lähes jokaisella safariajelulla näemme myös villisikoja ja sambarhirviä. Penchissä kohtaamme pentueen, kanhassa nuoria tiikereitä ja Bandhavgarhissa itsetuntoisen päällikön, joka tassuttelee pitkät matkat jeeppimme kannoilla. Tutkija abisek harirar esittelee kameraa, jota käytetään tiikerien seurannassa. 16/2015 Suomen luonto 63 KolmE AlAlAJIA häVINNYT SUURiSTa petoeläimistä parhaiten ovat pärjänneet susi, ruskeakarhu ja etenkin pohjoisamerikkalainen mustakarhu. Se kuten kanha ja Bandhavgarh vetävät paitsi ulkomaisia, myös kotimaisia matkailijoita. ranthamboren tiikereitä on viime vuosina siirretty kannan palauttamiseksi Sariskaan. Kaspiantiikeri on ainoa tiikeri, jota eli myös Euroopan tuntumassa: turkissa, armeniassa ja georgiassa. Lopullisen häviämisen ajankohta on hieman epävarma, se oli ehkä jo 1950-luvulla, mutta viimeistään 1970-luvulla. vasemmalla hevosentaljasta tehty tiikerijäljitelmä. tiikerin yhdeksästä alalajista ovat hävinneet balintiikeri, jaavantiikeri ja kaspiantiikeri, ja eteläkiinantiikeri näyttäisi saavan saman kohtalon. Pench on rudyard kiplingin viidakkokirjan näyttämö. intialaiset ovat tulleet pelkästään tiikerin ja leopardin takia, heitä eivät harjakotkat tai mustahaikarat kiinnosta. tiikeri tarvitsee vähintään 10 kiloa lihaa vuorokaudessa. Puistosta lähteneet nuoret vaeltajat kuolevat ennen kuin ne löytävät toisen kuningaskunnan asuma-alueekseen. Takavarikoituja nahkoja villieläininstituutin pihalla
opiskeluaikana käytiin kiihkeitä keskusteluja metsien monimuotoisuuden tärkeydestä. viljely alkoi tuottaa elantoa, ja samalla lisääntyivät järjestötoimet. 64 Suomen luonto 19/2013 k a S v okk ain, k o t ona, retkellä j a virikkeit ä t oimitt anut j O ha NN a ME h T OL a ”OLEN MaaTaLON poika ruokolahden äitsaaresta, Saimaan rannalta. Sillä kertaa ei tärpännyt, kuten ei vielä neljän vuoden kuluttuakaan, jolloin olin keskustan ehdokkaana. kymmenvuotiaana hankin kiikarin punajuuriviljelmästä saadulla ensimmäisellä palkallani. Puolueen vaihtoon ei liittynyt isoja ideologisia ristiriitoja, mutta koin keskustan yrittäjähenkisemmäksi kuin vihreät. Niinpä saatoin raapustaa tikkukirjaimilla ”mie mänin mehtään”, mistä ei valitettavasti voinut päätellä kovin tarkkaa sijaintia. Kimmo Tiilikainen, 48, maatalousja ympäristöministeri, Ruokolahti 64 Suomen luonto 16/2015 ministerin pestissä tekSti jaRMO paSaNEN kuva pENTTi hOkkaNEN/ Yha kUvapaNkki luonto ja talous ovat kiinnostaneet ministeri kimmo tiilikaista nuorukaisesta asti. luonto on ollut aina läsnä, kun olen aukaissut ulko-oven. teini-iässä harrastus johti järjestötoimintaan; imatran seudun luonnonsuojeluyhdistyksen sihteeriksi, sitten puheenjohtajaksi ja Etelä-karjalan luonnonsuojelupiirin hallituksen jäseneksi. Pääsin ensimmäistä kertaa eduskuntaan 2003. Minut valittiin luomuliiton puheenjohtajaksi 1995, ja sitä kautta pääsin standardityöryhmään kehittelemään metsäsertifikaatteja. linnut kiinnostivat erityisesti. Päätimme vaimoni kanssa ruveta kokeeksi viljelemään varhaisvihanneksia kotitilallani. YLiOppiLaakSi pääSTYäNi harkitsin, että olisin pyrkinyt opiskelemaan biologiaa. kun opin kirjoittamaan, he kehottivat minua ilmoittamaan lapulla, minne olin lähtenyt. luonnonvaroja on voitava hyödyntää ekologisten reunaehtojen puitteissa. toisella kaudellani sijaistin Paula lehtomäkeä ympäristöministerinä puoli vuotta. lähdin myös eduskuntavaaleihin vihreiden sitoutumattomana ehdokkaana. ”ekologia on lopulta vahvempi kuin ekonomia” k as vo kk ain Kymmenvuotiaana hankin kiikarin punajuuriviljelmästä saadulla ensimmäisellä palkallani.”. Siirryimme kokonaan luomuun, joka oli kiinnostanut minua jo aikaisemmin. kun valmistuin metsänhoitajaksi 1991, elettiin syvää lamaa, eikä työpaikkoja ollut tarjolla. välillä tein pätkätöitä muun muassa Joensuun yliopistossa. Jo alle kouluikäisenä liikuin yksin lähimetsissä, mistä vanhempani välillä hiukan huolestuivat. Silloin EteläSuomen metsiensuojeluohjelma Metso vakinaistettiin. valitsin kuitenkin maaja metsätaloustieteet, koska katsoin, että niissä yhdistyvät luonto ja talous
turve ei ole päästötön luonnonvara, mutta öljyyn ja kivihiileen verrattuna sen etu on kotimaisuus. turpeennosto ohjataan niille soille, joilla luontoarvot ovat vähäisimmät, ja vesiensuojelu laitetaan kuntoon. on totta, että kun metsientai soidensuojelulle halutaan vahvempi asema, hankitaan maa valtion hallintaan. tavoitteena on tehdä Suomesta bioja kiertotalouden sekä puhtaiden teknologioiden mallimaa. Mutta varsin monet metsänomistajat ymmärtävät nykyisin luontoarvojen päälle ja pidättäytyvät hakkuista, vaikkei alueella vielä virallista suojelustatusta olisikaan. Pestiin kuuluvat myös asuntoministerin tehtävät. 19/2013 Suomen luonto 65 16/2015 Suomen luonto 65 MiNUSTa TULi itsellenikin yllätyksenä maatalousja ympäristöministeri Juha sipilän hallitukseen. Sen sijaan ministeriöiden yhdistämisestä ei hallitusneuvotteluissa puhuttu, vaikka julkisuudessa näin huhuttiin. Ekologia on kuitenkin lopulta vahvempi kuin ekonomia. Mutta mukana ovat kaikki ne elementit, joita olen aina pitänyt tärkeinä.” n Mielipaikka: Koti Retkikohde: Kurenvirta Luontokirja: lintukirjat Luontopuuha: lIntujen tarkkailu Vuodenaika: Kevät Lintu: Nuolihaukka nisäkäs: lumikko Hyönteinen: Neitoperhonen Sieni: Kantarelli Marja: metsämansikka tiiLiKaiSen mieLeiSet. Pelätään, että luonnonja ympäristönsuojelu jää elinkeinotoiminnan jalkoihin. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että ilmastonmuutosta koetetaan hillitä niin, ettei ilmasto lämpenisi kahta astetta enempää vuoteen 2050 mennessä. Pitkällä aikavälillä turpeen käyttö tulee vähenemään. En voisi tätä ministerinvirkaa paljon rankempaa hommaa kuvitella. luonnonsuojelurahoja on leikattu, mutta mistään suojelun alasajosta ei ole kyse, vaan kriisiohjelmasta, valtiontalouden tasapainottamisesta
Sa n n a PE u Ra Ko SK i / Ko ti M ai SE t Ka SV iK SE t 66 Suomen luonto 16/2015 ratkaisevaa on sähkön tuotantotapa. Mutta jos sähkö tuotettaisiin pelkällä kivihiilellä, diesel olisi haitattomampaa. ”Pullonkaulat liittyvät tekniikkaan ja käytettävyyteen, hintaan ja infraan, kuten latauspisteverkostoon. nappaa lehtisellerillä säväytettyjä reseptejä www.suomenluonto.fi. Se johtuu pääosin siitä, että yhdysvaltalainen tesla on ollut näkyvä ja kehittänyt myös akkuteknologiaa. Nylundin mukaan sähköautoilu on Pohjoismaissa keskimääräiseen sähköntuotantoon suhteutettuna käytännössä aina bensiinija dieselautoilua ekologisempaa. (JM) Lehtiselleri on bestselleri vaNkkavaRTiNEN lehtiselleri tarjoaa mukavaa vaihtelua kasvisten ystävälle. tuoreen varren tunnistaa siitä, että sen ruodit napsahtavat taivutettaessa poikki. Suomalaiset ovat puolestaan kehitelleet toroidion-urheiluauton, jonka voimansiirrossa on uutta tekniikkaa. ”Pienehkön täyssähköauton, jonka kulutus on noin 0,2 kWh/km, hiilidioksidipäästöt ovat suomalaisella sähköllä noin 40 g/km niin sanotulla well–to–wheel-periaatteella arvioituna. ratkaisevaa on sähkön tuotantotapa. kiinassa sähköautoilu valitettavasti lisää päästöjä.” vuonna 2010 vtt:llä laskettiin, että jos kaikki Suomen 2,5 miljoonaa henkilöautoa siirtyisivät sähkölle, autot kattaisivat 11 prosenttia maan sähkönkulutuksesta. ”Jos se saataisiin perusautoissakin nousemaan 300–500 kilometriin, käyttöominaisuudet paranisivat oleellisesti. uusi sovellus on ladattavissa osoitteesta 2milliontons.com. Se antaa makua myös salaatteihin, keittoihin ja patoihin. ERP finlandin uusi ERP Green Challenge -sovellus auttaa kansalaisia löytämään kotiaan lähimpänä olevat kierrätysja keräyspisteet, joihin he voivat viedä elinkaarensa päähän tulleet sähköja elektroniikkalaitteet. Syynä merkkien uusimiseen on yK:n alaisuudessa kehitelty järjestelmä, jonka tavoitteena on yhtenäistää kemikaalien vaaraluokitukset ja varoitusmerkinnät samanlaisiksi koko maailmassa. (JM) SähköaUTON LäpiMURROSTa on tänä vuonna kohistu enemmän kuin aikoihin. www.tukes.fi (JM) Romut kiertoon vaNha MaTkaRadiO on itsessään hauskannäköinen, mutta valitettavasti se ei soita enää edes nostalgisia iskelmiä. sähköä tankkIIn teksti jaRMO paSaNEN ”Sähköauto tulee, muttei yllä kansanautoksi vielä muutamaan vuoteen”, arvioi vtt:n tutkimusprofessori nils-olof nylund. Samankokoinen dieselauto tuottaa kolminkertaisen määrän päästöjä. Sähköja elektroniikkaromun kierrättäjälle on nyt tarjolla apua. Varoitusmerkkejä on esimerkiksi kodin pesuaineissa kuten yleispuhdistusaineissa, koneja käsitiskiaineissa, viemärinavaajissa sekä maaleissa ja autokemikaaleissa. ac H iM PR iL L / iS to cK PH oto Makeahko lehtiselleri sopii niin salaatteihin, keittoihin kuin patoihinkin.. Sähköautot eivät aiheuta liikenteessä lainkaan haitallisia pienhiukkasja typenoksidipäästöjä, mutta suuremmat ilmastovaikutukset liittyvät hiilidioksidipäästöihin. Varsien lisäksi lehtisellerin hentoja lehtiä voi käyttää esimerkiksi ruokien koristeluun. Maultaan hieman makea lehtiselleri sopii hyvin tarjottavaksi raakana ja paloiteltuna vaikkapa juustotarjottimella tai dippivihanneksena. Romuksi päätynyt radio pitäisi kiikuttaa kierrätykseen, mutta minne. Kuluttajien onkin hyvä opetella ne; tosin vanhoja merkkejä voi näkyä kauppojen hyllyillä vielä kahden vuoden ajan. teknologian tutkimuskeskus vtt:n tutkimusprofessori nils-Olof nylund uskoo, että sähköauto on tulossa, mutta vielä muutamaan vuoteen siitä ei ole jokamiehen ja -naisen ajopeliksi. k oto n a pienet palat Sähköauton matkassa varoitusmerkit uusiksi kEMikaaLiEN vaaroista kertovat oranssimustat varoitusmerkit korvattiin kesäkuun alusta uusilla punavalkomustilla merkeillä. teslan akku on lupaava juuri sähkön varastoinnin osalta”, Nils-olof Nylund sanoo. Ja ympäristön kannalta on tärkeintä varmistaa, että sähköautot todella vähentävät kasvihuonepäästöjä ja riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.” USEiMpiEN SUOMESSa käytettävien täyssähköautojen toimintasäde yhdellä latauksella on enintään 150, talvioloissa jopa alle 100 kilometriä
Ei siis mikään ihme, että jo elias Lönnrot hehkutti nokkosen monipuolisuutta 1860 ilmestyneessä Suomen Kasvistossa: ”Puserrettu mehu hyvää kerpukkiin, keuhkotautiin, verijuoksuihin jne., 1, 2 ruokalusikallista päivässä.” Myös Toivo Rautavaara listasi kirjassaan Mihin kasvimme kelpaavat (WSoy 1976) monta hyvää syytä, miksi ”nokkosella voi parantaa ravitsemustilannetta”. autolla ajetaan keskimäärin vain tunti vuorokaudessa, ja jos lataus tapahtuisi etupäässä öisin, verkko ei kuormittuisi liikaa”, Nylund sanoo. Nylund uskoo, että teknologian kehitys pudottaa kuitenkin hintoja markkinaehtoisesti. ”Pitkällä tähtäimellä bioja sähköautot ovat samalla puolella, kun fossiilisista polttoaineista yritetään päästä irti”, Nylund sanoo. Kirjasta selviää, että antiikin aikana nokkosöljyä on käytetty ehkäisemään ryppyjä, joten se sopii myös kauneudenhoitoon. nokkosen yhteydessä voi hyvällä omallatunnolla puhua superkasvista ja ihmetyttääkin, ettei sitä viljellä enempää. Ru Bé n H id a Lg o / iS to cK PH oto kirjahylly Nokkosnaamio 1 osa tuoreita nokkosen lehtiä 1 osa kaurahiutaleita 1 osa maustamatonta jogurttia 1 tl hunajaa Murskaa ja sekoita huhmareessa lehdet ja hiutaleet. yhtenä esteenä on hinta: täyssähköauto on usein kaksi kertaa kalliimpi kuin vastaava bensiinitai dieselauto. liikenneja viestintäministeriön epävirallisessa liikenteen vaihtoehtoisten energioiden infrastruktuurityöryhmässä on arvioitu, että vuonna 2020 Suomessa olisi 20 000–40 000 sähköautoa. ”Siksi en kannata, että Suomessa lähdettäisiin subventoimaan sähköautoja – ainakaan vielä. Kotikokin on kuitenkin helppo hyödyntää pihojen perällä villinä kasvavaa nokkosta läpi kesän. Siinä lyödään heti faktat pöytään: nokkosessa on enemmän c-vitamiinia kuin appelsiinissa, enemmän kalsiumia kuin maidossa ja enemmän rautaa kuin pinaatissa. nokkonen on saanut nyt oman teoksensa, kun Katariina Vuoren kirja Nokkonen – Herkkuja ja hyvinvointia suomalaisesta superkasvista (atena 2015) ilmestyi kesäkuussa. jOhaNNa MEhTOLa Täyssähköauto on usein kaksi kertaa kalliimpi kuin vastaava bensiinitai dieselauto.. Nylundin mukaan Suomella on osaamista kestävien biopolttoaineiden kehittämisessä, joten mahdolliset tuet voitaisiin suunnata sinne. n 16/2015 Suomen luonto 67 H En RiK 5000 / iS otc KP H oto nokkonen on yliveto viLLivihaNNESTEN uusi tuleminen on nostanut taas vanhan kunnon nokkosenkin kokkaajien makuhermoille. ”Mutta jos lataus hoidettaisiin järkevästi, sähkökapasiteettia ei tarvittaisi välttämättä lisää. liikenteen päästöjä olisi pyrittävä vähentämään niin paljon kuin mahdollista. Näistä täyssähköautoja oli 360 ja ladattavia hybridejä 553. Katariina Vuoren kirjassa on paljon hyviä ruokavinkkejä ja reseptejä, mutta niiden lisäksi myös tietoa kasvin käytöstä lääkkeenä, puutarhassa lannoitteena ja tuholaisten torjunnassa. Se tosin nautitaan vain ulkoisesti: antiikin aikana nokkonen Silotti rypyt. Leikattu nokkonen puskee uusia versoja vielä myöhään syksylläkin. Kuitukasvina nokkonen on antibakteerinen ja kestävä, se ei homehdu kosteissa tiloissa ja kosteana sen vetolujuus vain paranee. koska tuotekehittely tapahtuu pääosin muualla, tuki valuisi sinne.” Sähköautojen lataamiseen tulisi kuitenkin varautua esimerkiksi rakentamismääräyksissä. Niinpä sähköautoilla huristelevat lähinnä vain varakkaimmat kansalaiset. tässä maistiainen kirjan tarjoamista resepteistä. TRafiN MUkaaN Suomessa oli rekisteröity vuoden 2014 lopussa 913 ladattavaa ajoneuvoa. Sekoita ne jogurtin ja hunajan kanssa tasaiseksi tahnaksi. nokkonen päätyy ainakin nokkosperhosen toukan sekä ihmisen ravinnoksi poltinkarvoistaan huolimatta, mutta esimerkiksi kasveja syövät muut nisäkkäät jättävät sen rauhaan. Levitä seos kasvoille ja kaulalle ja anna vaikuttaa noin 10 minuuttia. Jokaisen Eu:n jäsenmaan pitää laatia oma latauspistesuunnitelmansa
lakkasuo on Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäaseman monikymmenvuotinen opetusja tutkimuskohde. Erinomaiseksi tutkimuskohteeksi lakkasuon tekee se, että siellä on edustettuna miltei kaikki eteläisen Suomen suotyypit. korkeimmillaan se on eteläpäässä ja viettää siten, että pohjoispäässään se on 15 metriä alempana. onneksi kohdalle osui paikallinen pyöräilijä, joka ystävällisesti näytti reitin pään. Nyt näillä alueilla selvitetään ojituksen vaikutuksia muun muassa suosta vapautuvan hiilen määrään. LakkaSUO on suurmuodoltaan kohosuo, joita eteläisen Suomen suot ovat. Hyvät opasteet suolle olisivat myös mukava lisä. on tietenkin selvää, että tutkimus menee edellä, eikä sille saa aiheutua lisääntyvästä retkeilystä haittaa. n Oriveden Lakkasuo on tärkeä tutkimuskohde ja hieno retkipaikka. Vuori järvi Lakkasuo V IR TA IN TIE 1 km Iso Hanhijärvi Keskinen Hanhijärvi orivesi 14 km. Suolla on 24 suotyypin näyteja tutkimusalaa. Sen itäja länsipuolella tehtiin ojituksia 1960-luvulla. vinkiksi: helpoiten pitkoksille osuu vuorijärventien risteyksen kohdalta. Lakkasuolla on miltei kaikki eteläisen Suomen suotyypit. tiedot voisi napata netistä. tutkimuspaikoilla on vain tolppa. Sillähän on hienosti hoidettu retkiverkosto läheisellä Siikanevalla. reitille voi etsiytyä myös kartan parkkipaikan kohdalta. Jalka uppoaa katkenneen pitkoksen kohdalla ja retkikenkä on täynnä vettä. Myöhemmin niitä on tehty lisää, ja nyt pitkoksia on 3,5 kilometriä. Metsäylioppilaat rakensivat parin kilometrin pitkokset kurssityönään 1960-luvulla. tänä kesänä suo on runsaiden sateiden vuoksi erityisen märkä. Niitä on kolmea tyyppiä: laakiokeidas, kilpikeidas ja viettokeidas. lakkasuo on viettokeidas, joka seuraa kivennäismaan pohjaa. 68 Suomen luonto 16/2015 TaiTEiLEMME kapeilla pitkospuilla, jotka ovat paikoin nähneet parhaat päivänsä. aluksi meillä oli hankaluuksia löytää reitin alkupäätä, koska opasteita ei ole. tolpan tieto avautuu myös retkeilijälle, kun hankkii lakkasuosta tehdyn opaskirjan, jossa on näytealojen kuvaukset ja paljon muuta kiinnostavaa tietoa suosta. voisiko esimerkiksi Metsähallitus harkita asiaa. kirjaa myydään Hyytiälän metsäasemalla. suoviisautta viettokeitaalta teksti Ja kuvat jORMa LaURiLa retkellä lakkasuon rauhassa Silmukan tekevä 3,5 kilometrin pitkospuureitti on pääosin 1960-luvulta. Suon luonnontilainen ydinosa on rauhoitettu. kartasta ei ollut tarpeeksi apua. OLiSi hiENOa, jos lakkasuolle saataisiin kohtuullisen mittainen suotietopolku, jossa olisi selkeästi numeroidut rastit. aluksi on noin puoli kilometriä kangasmaata, jossa kulkee polku
Lintujen syysmuutto on käynnissä. Metsiemme satoisin marja puolukka kelpaa taas muuksikin kuin verilettujen ja kaalilaatikon kaveriksi; esimerkiksi marjakeittoihin, mehuihin, pirtelöihin, uuniruokiin ja leivonnaisiin. ihan suotta! tänä syksynä tilanne on korjattava, vaikkapa osallistumalla Koko Suomi marjastaa -päivään 5.9. Pohjoisimmassa Lapissa ikäpetäjät ovat outien, isopuisten metsien, pääpuulaji, koska kuusi jää Saariselän seudulle. Etenkin jokilaaksot ovat näyttäviä outamaita silloin, kun ei olla niin korkealla, että tunturikoivu ottaa vallan ja männyt ovat siellä täällä yksittäisinä komistuksina avarassa maisemassa. Kunnioitettava pikkupuu. Harvinaisempi napapaju on yhtä pieni ja yhtä karaistunut. toinenkaan vaivaiseksi ristitty, vaivaispaju, ei ansaitsisi nimeään, sillä vain muutaman sentin mittainen paju pärjää mainiosti tuulen pieksämällä, auringon paahtamalla ja pakkasten puremalla tunturipaljakalla. Aikuisena se lentää etsimään sopivia ravintokasveja. Esimerkiksi naurulokit järjestyvät jo kesällä auraksi ja suuntaavat kohti etelää. jORMa LaURiLa UUSi SUkUpOLvi LiikkEELLä päiväpERhOSTEN maailmassa on tapahtunut sukupolven vaihdos. Erotuksena kuparikuoriaisen suukilpi on ehyt ja neliömäinen, kun se kultakuoriaisella on jakautunut. Jotta terveysvaikutukset ulottuisivat ihmisen kehoon asti, pitää marjoja syödä runsaasti ja säännöllisesti. jOhaNNa MEhTOLa Suomen metSiSSä kypSyy keSkimäärin 300 miljoonan kilon puolukkaSato, joSta poimitaan noin 10 proSenttia. Peitinsiipien ulkoreunassa on lovi, josta otus levittää lenninsiipensä avaamatta peitinsiipiään. Happoisuutensa vuoksi kirpeä puolukka jää kuitenkin monen poimijan marjaämpärissä mustikan jälkeen kakkoseksi. Molemmissa marjoissa on hiilihydraatteja, proteiineja, kuituja, karotenoideja sekä kivennäisja hivenaineita. Kuparikuoriaisen toukan voi löytää muurahaispesästä. Sen täytyy olla kultakuoriainen (Cetonia aurata) – tai sen lähisukulainen kuparikuoriainen (Potosia cuprea). uudet sukupolvet ovat lennossa esimerkiksi kaaliperhosella, naurisperhosella (kuvassa), lanttuperhosella, sitruunaperhosella, suruvaipalla ja amiraalilla. Mustikat ja varsinkin vadelmat ovat täyttäneet pakastimen hyvinä satovuosina, mutta puolukat ovat saaneet jäädä metsiin teeren, karhun, ketun ja oravan naposteltaviksi. Aihki on puolestaan suuri mänty, joka on usein satoja vuosia vanha. Kelonakin se vielä ihastuttaa kulkijaa. Vaivainen se ei kuitenkaan ole vaan kasvaa elinvoimaisina kenttinä ja kompastuttaa huolettoman kulkijan herkästi ja pahassa tapauksessa rikkoo vielä saappaankin. nyt puolukka on kirinyt mustikan rinnalle metsiemme terveysmarjakisassa. pUOLUkkaäMpäRiT ESiiN PE nt ti Jo H a n SS on / PR o LK vaivaiSkOivU on jokaiselle retkeilijälle tuttu. 16/2015 Suomen luonto 69 kUpaRia kUORESSaaN kUkkivaN niityn yllä pörisee metallinvihreä iso kuoriainen. Jo RM a La u RiL a 16/2015 Suomen luonto 69. ne sisältävät runsaasti marjoille värin antavia polyfenolisia yhdisteitä, jotka ehkäisevät sydänja verisuonitauteja sekä syöpää. jOhaNNa MEhTOLa Ja nn EPE tt ER i Ku MP u La in En / Va St aV a Lo Jo RM a La u RiL a SE PP o a Lat a Lo / Va St aV a Lo Marjametsät kutsuvat! luontopolulla piENi LapiNSaNaSTO 6/10 ON viERähTäNYT jo useampi vuosi siitä, kun olen viimeksi käynyt puolukassa. Sekään ei ole vaivainen, vaan voimiensa huipulla
avuksi voi ottaa spix lambertin Kuuoppaan (karttakeskus 2014), joka esittelee 13 kartan avulla näkymän kuuhun kokonaisen kuunkierron ajan. Jos ruokasienet eivät kiinnosta, löytyy metsästä ihailtavaa ihan muuten vain: esimerkiksi pienenpieniä hiippoja sekä risakkaita. Selkeät syksyn illat ja yöt tarjoavat mahtavia puitteita luontoretkille – ja kuuretkille. jOhaNNa MEhTOLa Tutustu kuun meriin ja kraattereihin tE R o M a KK o n En / Ku Va Li it ER i JE n n i Si Pi Lä Jo H a nn a ME H to La Seuraava täysikuu on 29.8. kOhTi syksyä kallistuvat päivät ovat oivia ajankohtia sieniretkelle. Kuuopas neuvoo, että kuun muodostumat erottuvat parhaiten osuessaan lähelle pimeän ja valoisan alueen rajaa, jolloin painaumista, kukkuloista ja vuoristoista lankeaa varjo, joka tuo ne paremmin esiin. Kirjan on kirjoittanut ja kuvittanut Jenni Sipilä. 70 Suomen luonto 26/2015 vinkkejä moneen menoon! w w w .s u o m e n lu o nt o. kuun pinnalla tummina vyöhykkeinä näkyvät Nektarimeri ja yksitoista muuta merta ovat syntyneet valtavien meteoriittien iskeytymistä kuten pienemmät kraatteritkin. kuun kartoitukseen pääsee helposti jo kiikarin avulla. Planeettamme seuralaista kuutakin tervehtii taas kuin uutta tuttavuutta. Silloin riittää, että astuu ovesta ulos ja luo katseensa 73 triljoonaa tonnia painavaa uskollista seuralaistamme kohti. suomenluonto.fi/ tag/sienivinkki/ v irikk eit ä TUMMUva syystaivas vetää katseita puoleensa yltäkylläisen kesän jälkeen. Sinäkin siellä; melkein 400 000 kilometrin päässä! kuun vaiheita seuratessa huomio kiinnittyy helposti täydenkuun täydellisyyteen, mutta kuuta kannattaa katsella muutenkin. varisten kokous. Pinnanmuodot on helppo nähdä myös täydenkuun aikaan. taivasta puhkovat tähdet on ehtinyt jo melkein unohtaa kesäöiden vaaleutta ihaillessa. Siinä esitellään kaupunkien yleisimmät linnut ja selitetään niihin liittyviä käsitteitä. vietetään SuoMen luonnon päivää. papunet.net/kaupunkienlinnut 29.8. LUE LiSää SUOMENLUONNONpaiva.fi. Niistä suurin Hertzsprung on läpimitaltaan yli 600 kilometriä. Katso lisää vinkkejä sieniretkelle www. poimuhiippo. fi Linnuista selkokielellä kaikiLLE lintujen ystäville on nyt ilmestynyt selkokielinen verkkokirja Kaupunkien linnut. Kirja on kuvitettu selkeillä, näyttävillä valokuvilla ja se on julkaistu Kehitysvammaliiton Papunet-verkkopalvelussa. Siitä selviävät myös kuun meret, kraatterit ja vuoristot
pERTTi kOSkiMiES sari kanala, Daga Ulv ja Juha taskinen: saippa saimaannorppa – the saimaa ringed seal (amusantti 2015) Maailman harvinaisimmasta hylkeestä kertovassa lastenkirjassa seurataan Saippa saimaannorpan ensimmäistä vuotta. Kirjassa on tietoaukeamat myös harmaahylkeestä sekä itämerennorpasta. Kohteet sijaintija perustietoineen ovat löydettävissä myös Metsähallituksen retkikartta.fi-palvelussa. Ja Ri Vä ät ä in En / gt K BE Rn d t H a n n EL iu S / Ku Va Li it ER i LEhMäNTaTTEihiN kuuluvan männynpunikkitatin himmeä lakki on väriltään kauniin ketunpunainen. Valinnanvaraa on, sillä sivustolla on tarjolla jo 130 geologisesti merkittävää kohdetta ja lisää on luvassa. ilmaisessa MobiRanger -sovellus rikastuttaa retkeilykokemusta myös videon, valokuvien ja äänen muodossa. Lue lisää sienistä sivulta 40 alkavasta jutusta Sieni metsässä. saakka. Hän on kuvittanut yli 70 kirjaa ja suunnitellut satojen kirjojen ulkoasun. Herkkutattien käytön pitkät perinteet ulottuvat muinaisiin roomalaisiin saakka. tieteen nimeSSä Erätaiteen aatelia TäSSä yksi hyvä syy lähteä Riihimäelle: Suomen Metsästysmuseon päänäyttely Seppo Polameri – Erätaiteen mestari esittelee taiteilija Seppo Polameren laajaa ja monipuolista tuotantoa 27.9. Koko teoksen kruununa on myös herkullisia reseptejä. Luonnontieteellisen keskusmuseon dioraamojen maalaaminen on Polameren monen vuoden suurtyö. Sari Kanalan tekstiin on upotettu paljon tietoa norppien elintavoista, eikä se sorru liialliseen lapsellisuuteen. Maailmanlaajuinen herkkutattikauppakin tuntuu voivan hyvin. Tietoa ja tunnetta tunturimaasta kiLpiSjäRvEN biologisen aseman 50-vuotisjuhlakirja Tieteen ja taiteen tunturit (Gaudeamus 2014) on antero Järvisen, tuomas heikkilän ja seppo lahden toimittama upea kirjoituskokoelma suurtuntureiden maasta ja luovasta ihmisestä sen pauloissa. (JM) ????. mobiranger-mobiilisovellus (metsähallitus 2015) urho Kekkosen kansallispuistossa tai Pyhä-Luoston kansallispuistossa retkeilijä voi nyt vilkuilla kännykästä lisätietoja reiteistä ja niiden varrella sijaitsevista nähtävyyksistä. Se näkyy myös sienen tieteellisessä nimessä Leccinum vulpinum, jossa lajinimi viittaa ketun tieteelliseen nimeen Vulpes vulpes. Männynpunikkitatteja kasvaa etenkin Lapin karuilla mäntykankailla. Vaikka sovelluksen visuaalinen ilme ja käyttöliittymä eivät ole moderneimmasta päästä, on sisältö kiinnostavaa. Polameri tunnetaan erityisesti eräja luontoaiheisista töistään. Muistelukset menneen maailman retkistä ja persoonallisista tutkijoista puhuttelevat ajankuvina. (JM) ????. tatit kuuluvat myös muun muassa hirven, poron sekä peurojen ruokalistalle. 16/2015 Suomen luonto 71 Sarjassa tutustutaan lajien tieteellisiin nimiin. Jutta Jarvansalo (minerva kustannus 2015) Sienimaailman herkku on saanut arvoisensa kirjan, jossa annetaan vinkkejä, millaisilta kasvualueilta sieniä kannattaa etsiä ja opastetaan myös oikeaoppiseen poimintaan. Sisällöltään, teksteiltään ja kuviltaan kirja kuvaa poikkeavan onnistuneesti, kuinka syvää elämänsisältöä tunturimaa voikaan ihmiselle antaa, kuinka luoviin korkeuksiin ihmismielen nostaa. Pål karlsen: suuri herkkutattikirja, suom. tunturit ovat kiehtoneet myös taiteilijoita lastenja luontokirjailijoista kuvantekijöihin, graafikoista valokuvaajiin. Mäyräkin pitää – varsinkin matoisista – tateista. kirja kuvaa kiinnostavasti tutkijoiden työtä ja saavutuksia: myyrä-, lintuja kasviseurantoja, perhos-, kimalaisja kalatutkimuksia, luontotyyppejä, vesistöjä, asutushistoriaa ja paljon muuta. Tiede ja taide ovat yhdistyneet ainutkertaisesti innoitustaan ja työtapojaan biologisen aseman ja Suomen biotaiteen seuran ars Bioarctica -hankkeessa, jossa taidetta syntyy elämästä ja sen ilmiöistä. Sen markkina-arvon arvellaan olevan noin miljardin luokkaa. (aV) ????. tarinaa kuvittavat Juha taskisen upeat valokuvat sekä daga ulvin valokuvamaiset guassimaalaukset. www.metsastysmuseo.fi Raukkeja ja linnavuoria GEOLOGiaN tutkimuskeskus täyttää jo 130 vuotta ja juhlan kunniaksi on avattu Geologiset luontokohteet -palvelu osoitteessa luontokohteet.geo.fi. Kettu ei sieniä popsi, mutta ihmiselle tämä männyn juurisieni kyllä kelpaa. Hänen kynästään on syntynyt myös exlibriksiä ja runsaasti luontoaiheista grafiikkaa. ????. jOhaNNa MEhTOLa valokeilaSSa kynsikaivonniemen raukit ovat hirvensalmella.
Kuikka rakensi metsään pesämättään, koska reviirillä oli joka paikassa alavilla rannoilla vettä”, raportoi heinäkuussa pesän kuvannut Hannu Hautala. Eivät jääneet poseeraamaan.” kuikan ratkaisu tulvakesänä ”kiTkajäRvEN vesi oli tänä vuonna vielä kesäkuussa korkeammalla kuin koskaan aiemmin, noin 50 senttiä yli kesäveden. ja muutaman kommelluksen jälkeen kaikki kolme saivat hienosti tuulta siipiensä alle. Lentokoululainen ”MELkEiN pYSTYiN näkemään poikasen ajatuskuplan: Kuulepas emäntä, onko pakko jättää sadevettä ämpäriin, kun toiset opettelevat lentämään. ”Kirjosiepon poikaset lähtivät pesästä 9.7. Sulat kastuivat”, akaalainen Arja Illman kuvailee episodia kirjosieppojen lentoharjoituksista. Uusi polvi syntyy ”kELTaiSTa magiaa ja elävää elämää”, kirjoittaa Kari Saarinen, joka kuvasi heinäkuussa leppäkerttujen parittelua.. lehdeSSä julkaiStuiSta kuviSta MakSaMMe palkkion. 72 Suomen luonto 16/2015 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja havaintokirja toimittanut aNNakaiSa väNTTiNEN lukijoiden oMa luontopalSta toiMii Sekä lehdeSSä että netiSSä. ”Vesi roiskui melkoisesti eläinten rantautuessa. linnut oppivat lentämään ja emäntä laittamaan kannet ämpäreihin.” kaislikossa suhisee ”pääSiMME seuraamaan kahden hirven järven ylitystä lähietäisyydeltä heinäkuisella kuvausreissullamme Lapinlahden Varpaisjärvellä”, kertoo hienon kuvan saanut Anne Moilanen
Luonto on halunnut, että minusta tulee kettulasten ystävä. Saukon nenästä oli puraistu pois palanen, liekö rapu saanut tarrattua siihen saksillaan”, pohtii kuvan 23.8.2014 imatralla napannut Anna-Liisa Pirhonen. lopulta se kuitenkin onnistui ja pikkusammakko jatkoi taas seikkailujaan”, kertoo tapahtuman Akaassa ikuistanut Irja Lehtinen. on uskomattoman upea kokemus saada seurata repolaisten elämää ja pienten punaturkkien alkuaskeleita”, kertoo ketunpennun kesäkuussa Loviisassa kuvannut Jonna Östbye ihastuneena. Sammakko kihokin vankina ”SEURaSiN pienen pienen sammakon seikkailuja lammen rannalla kihokkien seassa. Se meni rantapenkereen kasvillisuuden sekaan ja söi saksiniekan siellä. Sisiliskojen mielipaikka ”SiSiLiSkOT ovat muinakin vuosina tuossa rannalla pitkospuilla viihtyneet, mutta tänä kesänä niitä on näkynyt erityisen paljon, juuri tässä tietyssä paikassa. Sarvijaakkojen taistelu ”kakSi sarvijaakkoa kamppaili. Sitten se kävi hakemassa toisen ja vielä kolmannenkin ravun. En jäänyt seuraamaan kumpi vei lopulta voiton,” kertoo kuvan ilomantsissa ottanut Minna Blomqvist.. 16/2015 Suomen luonto 73 Repolaislapsi ”kOLMEN vuoden aikana olen ollut onnekas. Tämä rääpäle, joka oli peukalon pään kokoinen, tarttui kihokin tahmaisiin lehtiin ja sillä oli tosi kova työ päästä vapaaksi. Molemmilta puuttui jo kuvanottovaiheessa oikea tuntosarvi. Kaikki eivät mahtuneet edes samaan kuvaan”, kertoo liskot kuvannut Tiina Lampinen. Saukon rapujuhlat ”OLiN vUOkSEN rannalla imatralla, kun saukko ui joelta suoraan kohti rapu suussaan
MaRi hEikkiLä pURMOjäRvi Muurahaisten yhteiskuntasopimus Ihmisten taitaa olla paljon vaikeampi päästä yhteiskuntasopimukseen kuin muurahaisten. olikohan kyseessä äidin ja lapsen jonkinlainen irtaantumisprojekti. Kauhea töminä kuului niiden pomppimisesta ja mätkivät toisiaan päähän ihan hurmiossa. Jutussa mainittiin, että visenttejä voi Suomessa nähdä Korkeasaaressa. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 26.8.2015. Eräs nähtiin kesäkuun alussa Pyhäjoen hanhikiven ydinvoimalatyömaalla, kun aktivistit ilmeisesti kivittivät kaivinkonetta ja sen kuljettajaa. tautien, loisten ja petojen merkitys kääntyy heti päinvastaiseksi, kun niitä katsoo koko ekosysteemin kannalta. RaiMO jäRviNEN SaSTaMaLa H a nn a L au La Ja in En Oulun Tuirassa rusakkoemon imetystä saattoi seurata parvekkeelta. Heikentäessään ja tappaessaan yksilöitä ne rajoittavat populaation kasvua ja estävät yksittäisen lajin haitallisen runsastumisen. Hienoja kokemuksia! Ps. Sen vihan juuret ovat niin kaukana edellisellä vuosituhannella, että yhä harvempi muistaa, miksi ympäristönsuojelua pitikään vihata.” itse en vihaa ympäristönsuojelua, päinvastoin. olen jo vuosikausien ajan seurannut pupusten kulkua pihamaalla, mutta viime kesänä näin ensimmäiset poikaset, joita emo imetti suoraan parvekkeeni alla. Ja maaliskuulla tänä vuonna näin samassa paikassa kaksi nyrkkeilevää jänistä! Ensin paikalla oli yksi, mutta hetken päästä paikalle ryntäsi toinen, ja ne alkoivat pystyasennossa takajaloillaan hyppien nyrkkeillä. Hän päätyi pitämään punkkeja lähinnä haitallisina kiusoina. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. tältäkään kannalta puutiaisen merkitys ei ole ainutkertainen eikä sen häviäminen aiheuttaisi kovin näkyviä 74 Suomen luonto 16/2015 @ mitä mieltä lehdestä. LISää LuonnoSTA: www.SuomenLuonto.fi Halpaa sinulle – kallista ympäristölle Maksa lentomaksu • www.lentomaksu.fi. Lukijoilta: Vaihtelevaa pilvisyyttä Tuli heti katsottua taivaalle kaihoisasti. Lapsena katselin pilviä, mutta aikuisena se on jäänyt. Sitähän ne ovatkin yksilön tai lajin kannalta katsottuna. anna paLautetta! palaute@suomenluonto.fi LUkijOiLTa t oimitt anut a L ic E k a RL S S ON Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. näin ihmetyksekseni samanlaisen tapauksen – tällä kertaa rusakkoemon imetyksen – vuosi sitten parvekkeeni alla! asun oulun tuirassa, vain hieman runsaan kilometrin päässä kaupungin keskustasta varsin vilkkaalla kerrostaloalueella, joskin oman taloyhtiöni piha on rauhallinen. tälläiset aktivistit ovat äärimmäisen suuri uhka luonnonsuojelun uskottavuudelle ja edustavat kaikkea muuta kuin luonnonsuojelua. osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan norps Rescue -paita. olin tosi varovainen kuvia ottaessani, eikä se häiriintynytkään. SuoMen LuonTo 5/2015 1. Muurahaisten yhteiskuntasopimus norppapelin voitti Ilona erkinaro Porista. Väkivalta ei edistä luonnonsuojelua Suomen Luonnossa 5/2015 Juha Kauppinen kirjoittaa Uuden vallan aika -artikkelissaan: ”Modernilla taviksella on yhä vähemmän syitä vihata luonnonsuojelua. Sitten huomasin lähistöllä pari pikkuista, jotka kimpoilivat emon luokse. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Kissapedon katse 3. Vaihtelevaa pilvisyyttä 2. aNTTi SaaRELaiNEN Jänisseurantaa Oulussa Suomen Luonnon nettisivuilla oli pieni tarina otsikolla Jänisemo imettää. Siis pentu yritti tulla samalle paikalle kuin missä äiti häntä ruokki, ja äiti sanoi, että alas mennä nyt, olet jo iso poika, sinun pitää itse huolehtia itsestäsi. Äänestä . Nostalgiaa. Visentti on nähtävillä myös ähtärin eläintarhassa, jossa näkee myös visentin tavoin eurooppalaisissa eläintarhoissa harvinaisia lumileopardeja. SiNikka pOkka hiRvaS Kissapedon katse Kiehtova juttu kiehtovasta eläimestä, jota en itse ole valitettavasti päässyt näkemään (vielä). Suomen Luonnossa 5/2015 oli hieno juttu visenteistä. Muutaman hetken kuluttua tuli vastakkaisesta suunnasta vielä kaksi poikasta, jotka myös ryhmittyivät emon masun alle. Mutta syitä vihata ympäristönsuojelua on monia. iso jänö tuli paikalle ensin. haNNa LaULajaiNEN OULU Punkkien merkitys Jaakko Kullberg pohti puutiaisten virkaa Suomen Luonnon kesäkuun numerossa (5/2015) Kysy luonnosta -palstalla
Miten nämä häädetyt varpuset selviävät tulevasta talvesta ilman turvapaikkaansa, kun lähelläkään ei ole kuin hevoskastanjoita. Katajanokan kärjen puiston pensaikossa laulaneet satakielet eivät saaneet armoa, kun niiden laulupaikat harvennettiin läpinäkyviksi riu’ukoiksi ja niitä ”hoidetaan” nykyisin intensiivisesti ja yhä vain harventaen. tulokaslajit osoittavat tautien, loisten ja syöjien merkityksen lajin populaatiokoon säätelyssä. Pian lehden painoon menon jälkeen ministerien vastuunjakoa kuitenkin muutettiin niin, että sama ministeri toimii sekä ympäristöministerinä että maaja metsätalousministerinä. Savea tai muuta pesänrakennusaineeksi soveltuvaa ei penkeissä ole. olen useasti nähnyt haarapääskyjä kukkapenkissäni Sulkavalla ja nimenomaan syömässä munankuoria. Ekosysteemi ei ole korttitalo, joka romahtaa, kun yksi laji otetaan pois. tringalta olisi kuitenkin vaadittu takuut muun muassa siitä, etteivät rotat taikka muut epätoivottavat eläimet käy öisin lintujen ruokintapaikoilla. Pensaat hävittämällä hävitettiin myös varpuset kyseisestä puistosta. Kun jokin laji pääsee täysin uuteen elinympäristöön, sen omat taudit ja loiset jäävät entiselle kotiseudulle. MaRja-LiiSa hiNTSaNEN luonnonsuojelua helsinkiläisittäin Helsingin Hietalahdessa sijaitsevasta puistosta hävitettiin kaikki matalat pensaat, jotka olivat olleet kymmenien varpusten turvapaikkana vuosikausia. aikanaan kotonani munankuoret annettiin kotikanoille, jotka saivat tätä kautta kalkkia munintaansa varten. hel.fi/www/helsinki/fi/asuminen-ja-ymparisto/luonto-ja-viheralueet/kasvit-ja-elaimet/ linnut/ruokinta). 16/2015 Suomen luonto 75 muutoksia ekosysteemissä. tämä oli todella konkreettista kierrätystä ja ravinteiden uudelleen hyödyntämistä. annan munankuorten kuivua, murskaan ne ja laitan keväällä ja kesän aikana kukkapenkkiin ja kasvimaalle. tulokkaan runsaus taantuu vähitellen, kun uuden kotiseudun lajit oppivat sitä syömään tai jotkut sen alkuperäisistä loisista ja taudeista tavoittavat tulokkaan. Lupiinin kohdalla kannansäätely ei vielä toimi, mutta piisami on jo menettänyt tulokkuuden tuomat edut. SEppO vUOLaNTO Viime hetken muutos Viime numeron pääkirjoituksessa totesin, että uudessa hallituksessa ympäristöministeri on myös liikenneministeri. toiset lajit korvaisivat sen. jORMa LaURiLa pääTOiMiTTaja Oikaisu Suomen Luonnossa 5/2015 Vihellys lehvästöstä -artikkelissa oli nimivirhe. Helsingin kaupunki on jo vuosikausia suhtautunut lintuihin puistoissa kuin johonkin välttämättömään pahaan – lintuja ei haluta puistoihin. Kaupunkeihin hakeutuu kuitenkin kaikenlaisia luonnonvaraisia eläimiä, jotka saattaisivat menestyä puistoissakin hyvin. uudessa kotimaassaan tulokas voi runsastua haitallisen runsaaksi, vaikka se alkuperäisalueellaan olisi niukka ja harvinainen. TOiMiTUS Ju H a S a a St a M o in En / Va St aV a Lo varpuset hakevat suojaa tiheistä pensaista.. Lähes vainoharhaa lähentelevä pelko hygienian puuttumisesta ja sitä ennen lintuinfluenssan leviämisestä lienevät johtaneet nykyiseen virkamiesten kielteiseen asenteeseen. Reiska Latvan sukunimi on Latja. Kaupungissa asuvat luonnonystävät mielellään suosisivat eri lintulajeja puistoissakin ja näkisivät niissä niin pönttöjä kuin talviruokintaakin kuten muualla sivistyneessä maailmassa. Helsinki on kieltänyt kantakaupungin puistoissa lintujen ruokinnan, mukaan lukien talviruokinnan ja luopunut sorsien ruokinnasta kaupungin sulapaikoissa. Puistoja hoitavat organisaatiot, Helsingin rakennusvirasto ja sen alainen Stara näyttävät ajattelevan puistoja kuitenkin pelkästään istutettujen ja intensiivisesti hoidettavien puutarhakasvien ja nuorten puiden kasvatuspaikkoina. tällainen takuu merkitsisi käytännössä ympärivuorokautista päivystystä ruokinnan liepeillä. Lintujen rauhoitus ei lain mukaan estä puistojen hoitajia tekemästä omia mielitekojaan. osa mahtavasta Staran työpanoksesta ja modernista koneistuksesta pitäisi suunnata puistojen viihtyisyyttä lisäämään: ripustamaan ja hoitamaan linnunpönttöjä, palauttamaan pensastiheikköjä ja aloittamaan uudestaan talviruokinta. Kaupungin nettisivuilla kerrotaan puistojen hoidon periaatteet sekä luetellaan yli 50 puistoa, joissa lintuja ei saa ruokkia (http://www. Minulla on vastaavia havaintoja kuin kysyjällä. Varpusethan ovat rauhoitettuja lintuja ja niitä pitäisi suojella! SOiLi LiNdSTRöM hELSiNki asiantuntija vastaa Varpuset tarvitsevat tiheitä pensaita, joihin varpushaukat eivät pääse tunkeutumaan, sekä hyvän eväspaikan talveksi. Lintuyhdistys tringa on tarjoutunut pitämään omia talviruokintapaikkoja vapaaehtoisten avulla ja on muutenkin pyrkinyt edistämään luonnonmukaisuutta puistojen ja viheralueiden hoidossa. näitä ovat monet rauhoitetut linnut, varpusten lisäksi tiaiset, västäräkki, peippo, viherpeippo, mustarastas sekä nykyisin myös sepelkyyhky. asuinpaikallani Katajanokalla on paljon varpusia, sillä ne elävät turvassa kaupungin organisaatioilta kerrostaloyhtiöiden pensasaidoissa asukkaiden talviruokinnan avulla. SEppO vUOkkO Pääskyt munankuoria syömässä Viime numerossa (5/2015) Kysy luonnosta -palstalla pohdittiin pääskyjen munankuorien syömistä
Kuivilla paikoilla se tuskin pystyy lupiinia syrjäyttämään. tunturialueilla kasvi on aivan erinäköinen: matalakasvuinen, suuresta antosyaanipitoisuudesta johtuen kauttaaltaan tumma ja tiheäkukintoinen. Vaikka kukka on kovin vaalea ja huuli (kukan alin terälehti) syvään kolmiliuskainen, kasvi on maariankämmekkä. yR Jö Lu KK a Ri vaalea kaunotar mikä on tämä Simon martimoaavalla kasvava kämmekkä. minkä hernettä muistuttavan kasvin löysin heinittyneeltä vanhalta pellolta. tilannetta pahentaa ehkä se, että vuohenherne menestyy savimaallakin, missä lupiini ei pärjää. Ekologia on sentään erilainen: kalkkimaariankämmekkä on ravinteisten lehtojen ja soiden kasvi, kun tavallinen maariankämmekkä menestyy karujen soiden reunamilla ja kangasmetsien soistuneissa painanteissa. 76 Suomen luonto 16/2015 – aSiantuntijat vaStaavat t oimitt anut a L ic E k a RL S S ON – aSiantuntijat vaStaavat aSiantuntijat vaStaavat kysy LuonnoSTA – aSiantuntijat vaStaavat vastaajina tässä numerossa: LÄHeTÄ oMA KySyMyKSeSI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Sen ulkoasu, myös kukan väri ja muoto vaihtelevat suuresti. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. SEppO vUOkkO ta R Ja R au ta n En Maariankämmekän väri ja muoto vaihtelevat.. . Luontoon karanneena se menestyy hyvin ja valtaa tuuhealla kasvutavallaan, siemenillään ja laajalla maavarsistollaan tilaa muilta kasveilta. Lapissakin maariankämmekkä on yleisin kämmekkä. Virossa ja Venäjällä se on yleinen rehukasvi. Ja sitten kääntöpuoli. Rehuvuohenhernehän se, monin tavoin erinomainen rehukasvi: se sitoo tarvitsemansa typen ilmakehästä, on satoisa ja ravintoarvoltaan hyvä, sitä riivaavia tauteja on vähän eikä se aiheuta voimakasta kaasunmuodostusta pötsissä yhtä helposti kuin apilat. Venäläisten mukaan se on oma lajinsa, mutta pohjoismaiset kasviot eivät aina erottele sitä muista maariankämmeköistä. SEppO vUOkkO Lupiinille haastaja. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. Suuren yksilöllisen vaihtelun vuoksi koko liuskakämmekän suku (Dactylorhiza) on vaikea: edes tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, miten eri lajit rajataan ja kuinka monta lajia sukuun kuuluu. Siksi se on jo nyt haitallisten tulokaslajien listalla, Virossa jo aiheesta ja meillä tulevaa vaaraa ennakoiden. Sama koskee kalkkimaariankämmekän muita tuntomerkkejä (kartiomainen kukinto, kasvin rotevuus, lehtien ja lehden pilkkujen muoto). Meillä sitä on toistaiseksi viljelty vain vähän ja siksi karkulaishavaintojakin on vain muutama kymmenen eri puolilta Etelä-Suomea. Ehkä vuohenherne haastaa pikemminkin koiranputken ja juolavehnän. Sen yleistymistä ennakoitiin edellisessä lajia koskevassa vastauksessa Suomen Luonnossa 11/1999. Maariankämmekän läheisin sukulainen on kalkkimaariankämmekkä, jonka parhaana tuntomerkkinä on pidetty syvään kolmiliuskaista huulta, mutta maariankämmekän suuri vaihtelu syö tämänkin tuntomerkin luotettavuutta. Simossa kuvattu maariankämmekkä edustaa vielä maariankämmekän eteläistä muotopiiriä. . Rehuvuohenherne on monessa suhteessa lupiinin kaltainen tai jopa tehokkaampi kilpailija
Sepelkyyhkyjahdin alkaessa on aivan tavallista, että kesän viimeisten poikueiden poikaset ovat vielä pesissä tai että ne eivät ole vielä edes kuoriutuneet. Metsästyksen alkaessa monilla sepelkyyhkyillä on vielä poikaset. Se pyrkii ainoastaan lisääntymään, jonka jälkeen se heittää henkensä. elokuuta, jolloin osalla kyyhkyistä on poikasia pesässä. jaakkO kULLBERG kiemurteleva langanpätkä järven matalassa hiekkapohjaisessa rannassa oli noin 25-senttinen lankamainen, lähes musta eläin. jouhimato ei ime ihmisen verta. HAnnu LeHTonen Kalat. Kaalikoi on luultavasti maailman laajimmalle levinnyt perhoslaji – kiitos ihmisen, jonka mukana se on päässyt leviämään amerikkoihin, Havaijlle, uuteen-Seelantiin ja australiaan. aikuisen yksilön ruoansulatuselimistö on surkastunut, eikä eläin syö mitään. entä miten tunnistaa kupumaidon, jolla kyyhkyset ruokkivat pesäpoikasiaan. . Eettisen metsästyksen perussääntöihin SePPo VuoKKo Kasvit SePPo VuoLAnTo Linnut JAAKKo KuLLBeRG Hyönteiset JuHA VALSTe nisäkkäät LASSe KoSonen Sienet HeIKKI neVAnLInnA ilmakehän ilmiöt TAPAnI TeRVo geologia Ja RM o H o Lo Pa in En K at a Ru o H tu La M a RK u S Va RE SV u o kaalikoilla voi olla neljä, viisi sukupolvea kesässä. Metsästäjiä ohjeistetaan keskittämään kyyhkyjahti paikoille, joille kerääntyy parvia. onko metsästäjällä mahdollisuus tunnistaa linnut, joilla on poikasia pesässä. aikuiset yksilöt voivat olla jopa noin 30-senttisiä lähinnä karhunlankaa muistuttavia ohuita kiemurtelijoita. Edes kyyhkynpojat eivät näe sitä, vaan imevät sen suoraan emon kuvusta työntämällä päänsä kitaan. Sepelkyyhkyn metsästys alkaa 10. Hyönteiset saavat toukan ravinnon kautta. Jouhimato ei myöskään tunkeudu vedessä pulikoivien ihmisten ihoon, kuten joskus kuulee väitettävän. näin jahti ei kohdistuisi pesiviin lintuihin. Ensimmäisiä tavataan lähes joka vuosi viimeistään toukokuussa, mutta välillä perhosia saapuu maahamme jopa huhtikuun puolella. ajatellaan, että pesivät linnut liikkuvat mieluummin yksittäin tai pareittain. haNNU LEhTONEN Miksi sepelkyyhkyn metsästys alkaa niin varhain. Kuuluva kyyhkyn huhuilu paljastaa tällöin vielä pesivät linnut sekä osapuilleen myös pesien sijainnit. Parvet koostuvat lähinnä itsenäistyneistä nuorista tai pesimäkauden jo lopettaneista aikuisista kyyhkyistä. Se käyttäytyi kuin käärme. mikä eläin se oli. . näitä tuntomerkkejä on kuitenkin mahdotonta erottaa lennossa tai aamuhämärissä edes maassa. Kyyhkyt pesivät useita kertoja peräkkäin kesän aikana. Laji ei kestä kovaa pakkasta, joten se tarvitsee suojakseen paksun lumipeitteen tai muutoin suojaisia paikkoja, joissa lämpötila jää nollan tuntumaan. Etelämpänä se piiloutuu talveksi karikkeeseen. toukat elävät miinaamalla lehtien alapinnoilla ja kun tuhot alkavat näkyä, peli on yleensä jo menetetty. Hyvinä vaellusvuosina perhosia voi olla kasvillisuudessa kymmeniä neliömetrillä ja silloin voi heittää hyvästit viljelmille, joita ei ole peitetty. Jouhimadot liikkuvat yleensä yksikseen, mutta kerääntyvät lisääntymisaikana tiiviisti yhteen. tarkkasilmäisimmät ja harjaantuneet havainnoijat pystyvät erottamaan nuoret linnut pienen tai puuttuvan kaulasepelen sekä himmeämmän höyhenpuvun perusteella. ihmiselle jouhimato on vaaraton. Jouhimadot elävät aikuisena vedessä, mutta toukkavaiheessa ne loisivat hyönteisten tai äyriäisten sisällä; useimmissa tapauksissa vieläpä maahyönteisissä. Mikään muu maamme vesieläin kuin jouhimato ei sovi kuvaukseen. normaalina vuonna laji tekee meillä kolme sukupolvea, mutta en pidä viittäkään mahdottomana. Loppukesällä kaalikoi lentää jo keskeytymättä ja lämpiminä vuosina eri sukupolvet voivat mennä sekaisin, jolloin harson poistaminen alkaa näkyä nopeasti. Kaalikoiden tuhot riippuvat lähinnä vaelluksista. 16/2015 Suomen luonto 77 kaalikoi sadon kimpussa Kaalikoi on onnistunut kömpimään jopa harson alle. Kyyhkyt ruokkivat poikasiaan kupumaidolla, kuvun maitomaisella eritteellä, joka syntyy emon ravinnosta. ammutusta kyyhkystä kokenut jahtimies pystyisi ymmärtääkseni tunnistamaan maitoa erittävän kuvun. . Käytännössä kuitenkin myös yksittäiset linnut saattavat hakeutua samoihin paikkoihin, joista kyyhkyparvet etsivät ravintoa. niitä elää Suomessa muutamia hyvin samannäköisiä lajeja. Kaalikoin elinkierto voi Suomessa jäädä alle neljään viikkoon, mutta yleensä siihen vierähtää noin viisi. on otaksuttu, että toukka häiritsee isäntäeläintä niin pahoin, että se lopulta loikkaa veteen, jolloin loinen pääsee ulos vetiseen ympäristöönsä. ovatko näin myöhäiset pesyeet yleisiä. Kaalikoita tavataan meillä suurimmaksi osaksi vaeltajana, mutta näyttää siltä, että jokunen onnistuu talvehtimaan pohjoisinta Lappia myöten. millainen on hyönteisen elinkierto
harakankellon valkoisuus johtuu geenivirheestä .. SEppO vUOLaNTO Mikä iso jätös. olen havainnoinut ja rengastanut tiaisia yli 50 vuotta ja vain kerran vastaan on tullut samanlainen tapaus. talomme nurkalla, vilkkaan tien ja ison työmaan väliin ilmestyi iso jätös. Joskus sieppo voittaa jo pönttöön asettuneen tiaisen ja rakentaa pesän edellisen pesän päälle. talitiaiset ja sinitiaiset kuitenkin kilpailevat melko usein samoista pöntöistä, eikä ole kovin helppoa ennustaa kumpi laji voittaa ja pääsee pesimään kilpailtuun pönttöön. on myös mahdollista, joskin harvinaista, että jokin yksittäinen tiainen ryhtyy ruokkimaan toisen parin pesää. Supikoiran jätöskasa kasvaa joskus lähes metrin läpimittaiseksi ja 25 sentin korkuiseksi. tämän välttämiseksi monet luonnonharrastajat ovat vaatineet metsästysajan tarkistamista, vaikka sinänsä sepelkyyhkykannat kestävät hyvin nykyisen metsästyksen. SEppO vUOLaNTO valkoiset harakankellot Löysin valkokukkaisen harakankellon normaaliväristen yksilöiden joukosta. ”Värivikaiset” yksilöt kasvavat muutoin normaalisti, mutta lehdet jäävät tavallista vaaleammiksi ja kukat ovat valkoiset. Supikoira ulostaa aina samaan paikkaan, niin sanottuun käymälään eli latriiniin. nyt ei ruoki enää mikään, ja polulta pöntön läheltä löytyi kuollut sinitiainen. Melkein kaikista sinipunertavakukkaisista kasveista, joissa kukkien väriaineina ovat antosyaanit, näkee silloin tällöin valkokukkaisia muotoja. mikä eläin on uskaltautunut tähän hullunmyllyyn. Sinitiaiset asettuvatkin mielellään niin pienireikäisiin pönttöihin, etteivät talitiaiset mahdu aukosta sisään. Kun kirjosiepot palaavat toukokuussa muuttomatkaltaan, myös ne osallistuvat pönttöjen omistuksesta käytäviin kiistoihin. aSiantuntijat vaStaavat kysy LuonnoSTA 78 Suomen luonto 6/2015 kuuluu, ettei pesiviä ja poikasiaan hoitavia lintuja pyydetä. mikä aiheuttaa väripoikkeaman. onko tämä tavallista. Kuvassa on supikoiran ulostekasa. Ehkä ykJo RM a t Eno V uo K a LE V i t u o H En M a a / Va St aV a Lo ti in a R ön n H o LM Sinitiainen (kuvassa) ja talitiainen kiistelevät usein pesäpöntöistä Supikoirien käymälä. tämä kuolema-aalto liittyi kyseisen vuodenajan epätavallisen kylmään säähän ja ravintopulaan, ei välttämättä kiistoihin pöntön omistuksesta. . tällöin pöntön ulkopuolella saattaa näyttää siltä, että sisällä olisi molempien lajien poikasia. Kuolleita aikuisia tiaisia ja kirjosieppoja löydettiin kesällä 2014 pöntöistä ja niiden lähettyviltä, ja myös tähän lehteen lähetettiin asiaa koskevia havaintoja ja kysymyksiä. . Harvinaisia ne ovat niilläkin: ahkerakin luonnossa liikkuja näkee niitä vain muutaman kerran kesässä. ne johtuvat geneettisestä virheestä, jonka vuoksi kasvit eivät pysty valmistamaan antosyaaneja. . tämä periaate kuuluu myös kyyhkyjä metsästävien ohjeisiin, mutta siitä huolimatta on todennäköistä, että vuosittain ammutaan myös pesiviä sepelkyyhkyjä. Kuinka harvinainen se on. Kesällä 2013 pöntössä oli sekä talitiaisen että sinitiaisen poikasia, joita molemmat emot ruokkivat. yleisimpiä valkokukkaiset muodot ovat kanervalla, maitohorsmalla, kissankellolla ja harakankellolla. Havainto on erittäin epätavallinen. Lisäksi sekä tiaisten että kirjosiepon poikasia kuoli pönttöihin. jUha vaLSTE kaksi ruokkijaa pihani linnunpöntössä ruokkijoina olivat sekä sinitiainen että talitiainen. Mäyrä kaivaa maahan suppilomaisen kolon, johon se siististi pyöräyttää ulosteensa
Veden mukana kulkeutuneet fosforiyhdisteet ovat tuottaneet sopivaan ympäristöön selvästi havaittavan saostuman. Juurilla voi olla yhteyttä saostuman syntyyn. vaivaishiiren pesä kasvillisuuden suojissa.. . Kävin madeiralla tammikuussa ja kuulin, että viereisen porto Santon rannan hiekka on afrikkalaista alkuperää. Heinistä kootun pesän tekijä on luultavasti vaivaishiiri. näin jälkikäteen on vaikea sanoa mitään varmaa, mutta kesä 2014 oli monin tavoin poikkeuksellinen. Korkeassa lämpötilassa rehevissä vesissä päivisin vilkastuva yhteyttämistoiminta nostaa yleisesti pH-arvon jopa yli 11:n. . Kooltaan ne ovat 1–20 milliä. Pohjaveteen fosfori on päätynyt sitä sisältävien kivilajien (esimerkiksi gabro) ja niistä syntyneiden maalajien rapautuessa. Jo 1800-luvulla suopeltojaan kuivanneet saarijärvenpaavot panivat merkille ojasta nostetun irtomaan muuttumisen kuivumisen myötä siniseksi. mikä otus tekee oheisen hennon pesän, jonka löysin närpiöstä viime vuoden elokuussa. Kuvan vivianiitti (kertschniitti) on saostunut pelkistävissä oloissa fosforipitoisesta pohjavedestä ja sen jälkeen olojen muuttuessa hapettunut. Hapettumiseen liittyy värinmuutos vaaleasta tai kellertävästä voimakkaan siniseksi. Kummankin kemiallinen koostumus on sama, mutta vivianiitissa rauta on 2-arvoisena, ja kertschniitissä se on hapettunut 3-arvoiseksi. haNNU LEhTONEN Taivaansineä ratamon juurilla pihasta metsänreunasta löytyi hienosta hiekasta ratamon juurilta sinisiä jauhemaisia paakkuja. Liian korkea lämpötila saattaa sellaisenaan kasvattaa kuolleisuutta. niitä lienee käytetty rituaalikasvomaalauksen tekemiseen.. 16/2015 Suomen luonto 79 ta Pio R in ta M ä Ki Jo u Ko Mä En Pä ä Sinistä fosforisaostumaa hiekassa. ympäröiviltä pelloilta valuneet ravinteet ovat yhdessä korkean lämpötilan kanssa saattaneet lisätä perustuotantoa, mikä nostaa veden pH-arvoa. mistä johtuu, että lammestamme Kymenlaaksossa kuolivat kesällä 2014 sekä ravut että simpukat. Voimakas väri houkutteli käyttämään outoa maalajia maaliaineena, jossa tarkoituksessa sitä vietiin jopa Pietariin asti. Kyseessä on erittäin todennäköisesti veden laadussa tapahtunut muutos: ilmeisesti korkea lämpötila, hapen puute tai happamuuden muutos. Vainajan lantion päältä löytyi peili ja kosmetiikkapussi, jossa oli sininen vivianiittikynä ja vivianiittijauhetta. Koska kertschniitti on helposti veteen liukenevaa, sadekausi tai pohjaveden pinnan nousu voi tuhota esiintymän. Sinilevää emme silmämääräisesti havainneet. Jos siihen yhdistyy runsas eloperäisen aineksen hajoaminen, pohjan läheisen veden happipitoisuus saattaa laskea erityisesti yöaikaan jopa nollaan. Vivianiittia tavataan myös kallioperässä. Ennätyspitkään jatkunut hellekausi aiheutti runsaasti kalakuolemia eri puolilla maata. miten hiekka porto Santolle kulkeutuu. Ravinteikkaat suot ovat Suomessa vivianiitin tyypillisin esiintymisympäristö. noin korkea pH-arvo on tappavaa useimmille kaloille ja simpukoille. TapaNi TERvO Minkä pesä. tämä noin 10 gramman painoinen pikkuhiiri rakentaa pesänsä pensaiden oksien tai tukevien kasvin varsien ja heinänkorsien varaan. Hiekkamaasta löytynyt sininen jauhe on vivianiittia (vesipitoinen rautafosfaattimineraali fe3(Po4)2.8H2o) tai gtK:n erikoistutkija Kimmo Virtasen mukaan tarkasti ottaen kertschniittiä. Maailmalla vivianiitti tunnetaan taivaansinisenä väripigmenttinä, jota on käytetty jo vuosituhansien ajan. Maanpinnan yläpuolella sijaitsevassa pesässä sekä poikaset että aikuiset hiiret ovat paremmassa turvassa pedoilta kuin maan pinnalla. miksi siellä on hiekkaa, mutta madeiralta se puuttuu. on mahdollista, että Kymenlaaksossa sijaitsevan lammenkin lämpötila nousi tappaviin lukemiin. Suomessa tyypillisiä esiintymisympäristöjä ovat fosforipitoisten malmien ja kivilajien pintaosien rapautumat. si sadastatuhannesta kissantai harakankellosta on valkokukkainen! SEppO vUOkkO Mikä tappoi rapuja ja simpukoita. fosforipitoisella ”sinimaalla” havaittiin olevan myös kasvien kasvua edistäviä ominaisuuksia. Lammen ympäristössä on paljon viljeltyä peltoalaa ja jonkin verran kesäasutusta. . paakkuja kasteltaessa ne liukenevat veteen kuin vesiväri. Pihaympäristössä myös lannoitus voi olla fosforin lähde. jUha vaLSTE Onko porto Santon hiekka afrikasta. tästä kertoo myös altain vuoristosta löytynyt 2500 vuotta vanha ikiroudassa säilynyt ukokin prinsessan muinaishauta
4) montako alkuperäistä rapulajia Suomessa on. Myynti Lehtipisteissä. 3) Nok kos ess a. 5) Häm een linn an ja Tur un. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Sll jäsennumero .............................................................................................................. 2) millä alustalla kuusilahokka kasvaa. 6) mikä on maamyyrän nykyinen nimi. Lehtiluukun etusivulta pääset lataamaan näille oman sovelluksen. pähkinöitä 1) monennettako Suomen luonnon päivää vietetään 29.8. 3) missä villivihanneksessa on seitsemän kertaa enemmän rautaa kuin pinaatissa. suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 76,50 euroa, kestotilaus 67,50 euroa. lähettäkää Suomen luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2015. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 67,50 euroa ja kestotilaus 59,50 euroa. irtonumero 9 euroa. 7) missä nuolihaukat talvehtivat. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... 7) Etel äise ssä Afr ikas sa. lehteen painettu L1234567 muodostaa tilaajatunnuksen 1234567. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. 4) yks i: jok ira pu. ?Kestotilaus 12 kk (67,50 €) ?olen Sll:n jäsen (kestotilaus 59,50 €, määräaikainen 67,50 €). . 6) Kon tiain en. . M a RiK a EER o La Lukuoikeus tulee voimaan, kun kestotilauksesi ensimmäinen lehti ilmestyy. 9) Neljä : muna, tou kka, kot elo ja aik uinen . Luettavanasi on uusimman lehden lisäksi arkisto alkaen numerosta 10/2008.. Mene lehden sivuille Lehtiluukussa, pääset sinne täältä: http://www.lehtiluukku.fi/lehdet/ suomen_luonto?rs_id=3058. Nimi: .................................................................................................................................... 5) mitkä kaksi kaupunkia hämeen härkätie yhdisti. KR iS ti na aL -Z aL iM i / c aR ti na Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TiLaa LEhTi hELpOST i: www .suomenluont o.fi/ lehtitila us 1) Kolm att a. 10) mikä on Suomen merimetsoparien lukumäärä. SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2015. 8) Piik kik alo ihin . ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Esim. Rekisteröidyttyäsi pääset lukemaan lehteä myös iPadillä, iPhonella sekä androidja Windows 8 -laitteilla. Ens imm äinen oli 31.8 .20 13. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 42 euroa. Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAuSlähETYS Suomen luonto maksaa postimaksun. ?määräaikaistilaus 12 kk (76,50 €) ?määräaikaistilaus 6 kk (42 €) ?Teen osoitteenmuutoksen. 9) montako vaihetta kuuluu täydelliseen muodonvaihdokseen. 8) mihin kaloihin vaskikala kuuluu. 10) Mer im ets oja on nyt 24 000 par ia. DIGIVERSIoN luKuoIKEuS KESToTIlAAJAN ETuNA! Suomen Luonnon kestotilaajana pääset lukemaan maksutta lehden digitaalista näköisversiota Lehtiluukku.fi:ssä. Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... 2) Lah op uul la. Klikkaa kohtaa ”Lue tilaajatunnuksella” ja seuraa ohjetta. osoite: ............................................................................................................................... 16/2015 Suomen luonto 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b, 00210 helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. tarvitset sähköpostiosoitteen ja tilaajatunnuksen, joka on lehtesi takasivulla osoitekentässä nimen yläpuolella oleva ensimmäinen numerosarja (3–8 numeroa) ilman alun kirjainta. Pääset lukemaan lehteä netin kautta näin: . osoite: ............................................................................................................................... Muille kuin kestotilaajille digiversion hinta on 5 €, vanhojen numeroiden 2,5 €
82 Suomen luonto 16/2015 Suomi ilmasta teksti aNTTi haLkka / kuvat SEppO LaMMi 9 milliä vuodessa Perämeren rannat ovat kohonneet merestä kahdeksan–yhdeksän milliä vuodessa. Meren muinaisrantojakin on Suomessa yli 200 metrin korkeudessa. Ne ovat muinaisen jään reunan suuntaisia pikku selänteitä ja selänteiden parvia. Maankohoamisranta saa nopeasti kasvillisuutta.. n kohoavaa maata Maakohoaminen on sulkenut Merenkurkun Björkön vanhan sataman moreeniselänteiden taakse. on kuin merenrantojen sijainti olisi palannut ajassa vuosia taaksepäin, luohan maankohoaminen koko ajan uutta alaa. oli se melkoinen lommo, geologien mukaan melkein kilometrin syvyinen. yli kymmenentuhannen vuoden takaisen jäämassan painama kuoppa maankuoressa oikenee hitaasti. Erityisen kauniisti ilmasta erottuvat De Geer -moreenit, jotka muodostuivat jäävuoria poikivan jäätikön kellumisrajavyöhykkeessä. Nopeimmin on kohonnut Pohjanlahden pohjoisosa. Moreenien syntymisaikaan niiden yllä oli vettä pari–kolmesataa metriä. kuvamme ovat Merenkurkusta, joka voi ylpeillä maamme hienoimmilla moreenirannoilla ja -saaristoilla. Maankohoamisrannan ilmakuvissa näkyy jääkauden työ maaperän muovaajana. TäNä kESäNä Suomi on ollut pienempi kuin aikoihin. Katsomme palstalla Suomea linnunsilmin. nyt lämpenemisen aiheuttama valtamerten pinnan nousu hidastaa tahtia. Matalapaineiden saatossa merivesi pysytteli korkealla ja peitti monet tavallisesti kuivina näyttäytyvät rannat
Seittien meStarit. retkellä itärajan salpapolulla . syyskuuta syysluonto kutsuu . tE R o M a KK o n En / Ku Va Lii tE Ri 7/2015 ilmestyy 11. energiaa läheltä Vain osa hämähäkeistä kutoo verkkoja. Saavatko suomen kosket kalansa takaisin. www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto http://instagram.com/suomenluonto KESToTIlAAJIllE IlmAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi verkkoa kutomassa. . syksyn kasteet paljastavat kutomusten runsauden luonnossamme. Punarinta on myös syyslintu
Molempia voi pitää erittäin laadukkaina ja kestävinä tuotteina vaativaan ulkoiluun. Katso lähin myymäläsi osoitteesta www.partioaitta.fi. Kierrätettävissä ja ympäristökompensoitu. Toisessa on käytetty fluorihiiltä sisältävää pintakyllästettä. Palautusviikko 2015–37 767095-1506 www.fjallraven.fi markkinoilla on nykyisin valittavana kahta erityyppistä teknistä kuoritakkia. Toisessa taas ei. ENEMMÄN KUIN VAIN VEDENPITÄVÄ JA HENGITTÄVÄ Keb Eco-Shell –mallisto on saatavilla Partioaitan myymälöistä. Molemmat ovat erittäin hyvin toimivia. Molempia ylistävät sekä outdooralan lehdet että vaativat käyttäjät. Kangas on kierrätettyä polyesteriä, jossa on fluorihiilitön kylläste. Keb Eco-Shell Jacket Vedenpitävä, hengittävä ja valmistettu kestävän ajattelutavan mukaisesti. Molemmissa on pitkälle kehitellyt kalvolliset kuorimateriaalit, jotka päästävät kehon kosteuden pois mutta pitävät tuulen ja veden vaatteen ulkopuolella