Suomen Luonto 6/2017 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

S U O M E N L U O N T O 6 S U O M E N L U O N T O 6 | 2 17 L E P A K O T . K O R T T E E T . P U N A V A L K K U . R A U T U . P U N A V A L K K U . M E T S Ä N T A R IN A N M E T S Ä . P E R H O S T E N T A LV E H T IM IN E N . S. H E IK K I W IL L A M O N K O T IL A M P I. 66 17.8.2017 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 6 | 2 17 L E P A K O T . R A D A N V A R R E N L U O N T O . K O R T T E E T . L IN N U S T O N M U U T O K S E T . M E T S Ä N T A R IN A N M E T S Ä . H E IK K I W IL L A M O N K O T IL A M P I. R A U T U . P E R H O S T E N T A LV E H T IM IN E N . L IN N U S T O N M U U T O K S E T . 42 –47 HE IKK I WI LLA MO N KO TIL AM PI RADANVARREN upea lajisto Aikamatka PIRUNPELLOLLE Tutustu KORTTEISIIN LINNUSTOMME SATA VIIME VUOTTA Lepakoita on kaikkialla Suomessa, pohjoisin nahkasiipi elää Kevolla. NE SAALISTAVAT ÖISIN ÖISIN ÖISIN. R A D A N V A R R E N L U O N T O
Syksy on jo lähellä. SALAMA leikkaa elokuun samettista yötä Oulujärvellä Kajaanissa. Ukon tekosia KUVA OUTI RITVANEN / VASTAVALO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES LO P P U K E S Ä. Pohjoiset kylmänpurkaukset alkavat haastaa kesän lämpöä
24 Kaunotar alisesta maailmasta Punavalkku voi elää vuosia maan alla. 62 Pirun kivinen pelto Muinaismeren aikaansaannos kiehtoo mielikuvitusta. 30 Lintujen vuosisata Muutoksia ilmassa: uusia lajeja, runsastuneita ja taantuneita. 48 Karun kaunis radanvarsi Ratapenkka tarjoaa kodin paahdelajeille. 42 Vesi vetää puoleensa eläimiä. 38 Perhoset talvehtivat jo Kylmään valmistautuminen alkaa. Punavalkku kasvaa Suomessa vain 16 paikalla. 56 Elävät fossiilit Maailma muuttuu, mutta kortteet pysyvät. 24 Harvinaisen kämmekän, punavalkun, etsiminen on salapoliisityötä.. H EI KK I W IL LA M O Sisällys 6/2017 42 H EN RY VÄ RE 56 Vakiot 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 37 Kytömäki 53 Vahtikoira 66 Homo sapiens 68 Kotona, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Terveisiä kivihiilikaudelta Kortteet ovat säilyneet samannäköisinä satoja miljoonia vuosia – pienentyneet vain. 28 Metsän tarina elää Retki elokuvallisiin maisemiin. Vaatimaton lampi kukoistaa kesäöinä. 42 Kotilampi Heikki Willamon raportti kesäisistä öistä pikkulammella. RI IK K A K A A RT IN EN H EN RY VÄ RE Kirjokorte on melko yleinen PohjoisSuomessa. TE A K A RV IN EN 70 70 Itäisen Suomenlahde n Huovari on kalastajien vanha tukikohta. 14 Nyt nisäkkäät lentävät Loppukesä on lepakoiden aikaa. 54 Rautu-unelmia – unelmarautuja Tutustumme tunturijärvien selviytyjään
Yhä se pesii isoina kolonioina.. Kannen kuvasi Hannu Mänty. Suomen sata viime vuotta on mullistanut linnustommekin. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. PE RT TI KO SK IM IE S Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Uusia lajeja, runsastuneita ja hävinneitä. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. no. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 6/2017, 76. www.climatecalc.eu Cert. 16/2017 SUOMEN LUONTO 5 Uusinta tietoa lepakoiden kiehtovasta elämästä löydät sivuilta 14–23. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku / SL17_06/2017 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 30 Naurulokki runsastui ensin viime vuosisadalla, mutta on sittemmin taantunut. vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 taittoapuna Nanna Särkkä Toimittajat Riikka Kaartinen (vs.) 040 480 9236 Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Meeri Kataja (toimitusharjoittelija) Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti
Tyhmyyttä. Olisi todella huolestuttavaa, jos syynä olisi se, ettei tuhansien järvien maassa osattaisi arvostaa sitä, mitä meillä on paljon. Vaiko luonnon arvostuksen puutetta. Järviemme, jokiemme ja purojemme vesi on parinkymmenen vuoden aikana selvästi tummunut. Usein ajattelemattomuuttamme, toivottavasti. Sorakentän kasveista olisi tarkoitus päästä eroon. Sillalle näkyvät jyrkässä joenvierusrinteessä tehdyt laajat avohakkuut. Happaman laskeuman vähenemisellä on ollut tähän vaikutusta, mutta suuri tekijä on myös ilmastonmuutos. Välinpitämättömyyttä. Hakkuun seurauksena liuenneen orgaanisen hiilen määrä on kolmin–nelinkertainen hakkaamattomaan metsään verrattuna. Toisessa paikassa, Kiteellä, kauniin pienen joen ylittävällä sillalla kohtaan vanhahkon miehen, joka murehtii aiemmin kirkkaan jokiveden samenemista. Kun tähän lisätään laajamittaiset hakkuut, erityisesti turvepohjaisten suometsien päätehakkuut, on tilanne todella tukala. Ajatus ei tunnu herraa miellyttävän, lienevätkö omat hakatut metsät kyseessä… Totuus on, että teemme koko ajan asioita, jotka heikentävät vesistöjemme tilaa. PÄÄKIRJOITUS 6 SUOMEN LUONTO 16/2017 Tuhannet tummuvat järvet Tuhannet tummuvat järvet RETKELLÄ Siuntiossa osuu kiikarin näkökenttään mies, joka selkäreppusäiliön avulla myrkyttää pihansa parkkipaikkaa. M A RI K A EE R O LA. Ajattelemattomuutta. 6 SUOMEN LUONTO 12/2017 KI M M O R A M PA N EN / VA ST AV A LO KI M M O R A M PA N EN / VA ST AV A LO Hakkuut lisäävät merkittävästi valuntaa. Valunnan kuljettamat ravinteet ja orgaaniset yhdisteet päätyvät usein vesistöihin. Hallituksen biotalousohjelman hakkuuhuumassa kaikki osallistuvat tahot tuntuvat olevan hyvin perillä ”yhteisestä tavoitteesta” mutta eivät seurauksista. Sen on aiheuttanut vesistöihin valuvan orgaanisen aineksen määrän kasvu. Luonnossa, niinkuin kaikissa monimutkaisissa järjestelmissä, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kohonneet lämpötilat ja lisääntynyt sadanta kiihdyttävät orgaanisen aineksen huuhtoutumista vesistöihin. Kasvimyrkkyjen holtiton käyttö uhkaa pihapuutarhurin omaakin terveyttä, joten ehkä tässä tapauksessa kyse on ajattelemattomuudesta. Ehdotan syyksi avohakkuiden aiheuttamaa valunnan ja sen myötä jokeen päätyvän eloperäisen aineksen määrän kasvua. Piha on rinteessä. Siksi joka ikistä luontoon kohdistuvaa toimenpidettä pitäisi harkita äärimmäisen huolellisesti. Kärsijänä ovat Suomen vesistöt. Alapuolella aukeavat pellot ja ojat, jotka laskevat Siuntionjokeen. HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.
Metsäkauriiden kiima on juuri päättynyt. ”Joillakin lajeilla yhteiskunta hyytyy vanhan kuningattaren myötä”, apulaisprofessori Jouni Sorvari Itä-Suomen yliopistosta sanoo. 16/2017 SUOMEN LUONTO 7 Siro rotusääri LOPPUKESÄ Illat ovat jo pimeitä, luonto valmistautuu talveen. NIMI EI OLE PELKKÄ MYYTTI, SILLÄ 8. Lajin levittäytyminen maahamme alkoi 1900-luvun alkupuolella kaakosta. Nyt kannan koko on Manner-Suomessa vähintään 20 000. Niidenkin päivät on pian luettu – vain uudet kuningattaret selviävät kevääseen. Kirkkaana komeileva Venus on toinen planeetta Auringosta ja sen pintaa peittää paksu pilvikerros. Valtakunta on sortumaisillaan. (AK) METSÄKAURIIT LIIKKUVAT NYT VILKKAASTI. Suomen nisäkkäät (Otava 1972) kuvaa lajia muun muassa elegantiksi eläimeksi, jota sirot rotusääret täydentävät. Varmuudella metsäkauriita eli istutettuina Ahvenanmaalla 1500–1600-luvuilla. Vasat syntyvät kesäkuussa. ”Toisilla lajeilla, kuten yleisillä ampiaisilla ja saksanampiaisilla, yhteiskunta jatkaa kuningattaren ja kuhnureitten poistuttuakin, kunhan vain mettä ja saalishyönteisiä on saatavilla.” Kun luonnon antimet loppuvat, työläiset siirtyvät ihmisten ruokapöytään. Suunta vaihtui 1950-luvulla, ja kauriita alkoi vyöryä Tornion tienoille Ruotsin puolelta. Lokakuussa 2015 Venus loisti Kuun oikella puolella. (AK) Elokuun Venus URSAN mukaan elokuussa kannattaa tähyillä taivaalle ennen auringonnousua ja etenkin 19.8, jolloin Venus ja kuunsirppi ovat lähekkäin. Niiden perusteella ei tutkijoiden mukaan voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Metsäkaurista on sanottu maailman kauneimmaksi sorkkaeläimeksi. Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N ELOKUUTA ON ENNEN NIMITETTY MÄTÄKUUKSI. KUNINGATAR on kuollut ja iso joukko työläisiä vailla tehtäviä. LOPPUKESÄ JU KK A PA LM / VA ST AV A LO IIK K A EK LU N D / VA ST AV A LO. Tuleva asetelma on päinvastainen. Kuka syö eväitäni. JU H A IL KK A M etsäkauris kuuluu lajistoomme, sillä se on astellut itse hoikkine jalkoineen maamme kamaralle. KUUKAUDEN LÄMPÖ JA KOSTEUS LISÄÄVÄT INFEKTIORISKIÄ. Suomesta on löydetty kaksi esihistorialliseen aikaan ajoitettua metsäkauriin luunpalaa. (AK) Saksanampiaisia omenalla
Tutkimushankkeessa on mukana myös dosentti Kristjan Niitepõld Helsingin yliopistosta. selvittämään perhosten muuton salat. Kuuma ja kuiva kesä ajaa Välimeren alueella syntyneet ja talvehtineet perhoset muutolle kohti Pohjoisja Keski-Eurooppaa. ”Kuin muuttolintu”, Niitepõld sanoo. Minne menet, amiraali. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT T änä kesänä kartoitetaan amiraaliperhosten muuttoliikkeitä Euroopassa. T änä kesänä kartoitetaan amiraaliperMinne menet, amiraali. KuuAmiraaliperhonen muuttaa säännöllisesti, etelästä pohjoiseen ja takaisin. Amiraaliperhonen sen sijaan muuttaa säännöllisesti, etelästä pohjoiseen ja takaisin, joka vuosi. Havaintoja voi ilmoittaa kuka tahansa koko loppukesän ja syksyn ajan, niin kauan kuin amiraaleja näkyy. T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N 8 SUOMEN LUONTO 16/2017 M A R CO TH O M A Euroopan vaeltavia perhosia tutkitaan Alpeilla, missä ne ylittävät vuoriston solia pitkin.. ”Aikuiset tarvitsevat ravintoa läpi elämänsä”, Niitepõld sanoo. Toukat syövät nokkosta koko levinneisyysalueella. Etelässä kasvillisuus kuivuu niin, ettei toukilla ole syötävää, eikä aikuisille perhosille ole tarjolla kukkia meden löytämiseksi. Pohjoisessa amiraali ei kuitenkaan selviä talven yli, sillä se ei kykene vaipumaan pitkään talvihorrokseen. TIESITKÖ. ”Perhostutkija Kauri Mikkola osoitti jo 1990-luvulla, että amiraalit eivät ainoastaan muuta Suomeen, vaan myös uusi Suomessa syntynyt sukupolvi muuttaa syksyllä takaisin etelään.” Amiraalit saapuvat Suomeen alkukesällä. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN Amiraalit saapuvat Suomeen alkukesällä. Amerikkalainen monarkkiperhonen muuttaa lähes 8000 kilometriä Kanadasta talvehtimaan Meksikoon. Monilla vaeltajilla, kuten ohdakeperhosella ja etelänpäiväkiitäjällä, on voimakkaita kannanvaihteluita. Koteloitumisen jälkeen uusi perhossukupolIlmoita havaintosi amiraaliperhosista ja auta tutkijoita selvittämään perhosten muuton salat. Hyvinä lisääntymisvuosina uutta elintilaa pitää etsiä normaalia levinneisyyttä laajemmalta alueelta
LEVEYSPIIRI / Kontiaisen levinneisyys Suomessa on kaakkoinen, ja lajia tavataan normaalisti PoriIlomantsi -linjan eteläpuolella. Hehtaarin kokoiselta pihalta ynnättiin jopa nelisenkymmentä kekoa. Ominaisuus ei kuitenkaan vaikuta niiden lisääntymiseen, vaan on kehityshistoriallinen jäänne. Amiraaliperhonen on helppo tuntea puna-mustavalkoisen värityksen perusteella. Yllättävän moni, joka neljäs 62:sta havaintojen ilmoittajasta, oli päässyt myös näkemään kontiaisen. Se auttaa kaivamisessa. Kontiaiset välttelevät toisiaan vaikka reviirit voivatkin olla osittain samalla alueella. Kontiaisen elinpiirin laajuus vaihtelee lierojen runsauden mukaan. O U TI RIT VA N EN / VA ST AV A LO Amiraaliperhonen on helppo tuntea puna-mustavalkoisen värityksen perusteella.. 2 SUKUPUOLTA / Kontiaiset ovat poikkeuksellisia siinä, että ne ovat ainoita tunnettuja kaksineuvoisia nisäkkäitä. RIIKKA KAARTINEN KESÄKISASSAMME selvitettiin kontiaisen esiintymistä Suomessa. Kiitos kaikille osallistujille! KONTIAISEN KAIVUUT 16/2017 SUOMEN LUONTO 9 Kontiaisen käpälässä on jänneluu, joka toimii peukalon tavoin. ”Minua kiinnostaa erityisesti miten perhoset selviävät pitkästä muuttomatkasta ja minkälaisia fysiologisia sopeumia muutto vaatii.” n ILMOITA HAVAINTOSI Havainnot amiraaleista voi ilmoittaa kansallisiin tietokantoihin verkossa tai mobiilisti sovelluksella: www.hatikka.fi http://insects.fi/database/Database.html NaturaList (Android) iObs (iPhone) 591 KASAA / Samalta paikalta kasoja löytyi jopa useita kymmeniä. Yksi pohjoisimmista kontiaishavainnoista tehtiin Lieksassa, mikä on hieman tunnettua levinneisyysaluetta pohjoisempana. Kontiaisnaarailla on myös uroksen sukurauhaset. Osa perhosista viipyy Suomessa pidempään, aina lokakuun lopulle asti. ”Amiraaliperhosten muutto on yllättävän säännöllistä verrattuna ohdakeperhoseen, jonka muuttoliikkeet muistuttavat enemmän vaelluksia”, Niitepõld sanoo. Nämä perhoset lähtevät elo–syyskuussa kohti etelää, ja niistä kaivataan nyt havaintoja. H EL I BR AG D JY RK I KO RH O N EN / VA ST AV A LO vi kuoriutuu loppukesällä. Arvonnan voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Tuoreet, vierekkäiset kasat ovat saman yksilön kaivamia. 63. Reviiri on kooltaan keskimäärin 20–30 aaria. Kontiainen viihtyy yleensä maan alla
Avomerellä levää on nyt poikkeuksellisen paljon, Suomen ympäristökeskuksesta tiedotetaan. Aineisto koottiin luonnontilaisen kaltaisesta kuusivaltaisesta metsästä Sipoosta Etelä-Suomesta. Tämän kehitysvaiheen jälkeen loisen on päästävä lokin ruoansulatuskanavaan aikuistumaan. Science-tiedelehdessä julkaistussa kokeessa viisi häkkilintua sai herkkupalan pudottamalla kiven laatikkoon. Jos muita lintuja tutkittaisiin läheskään yhtä usein, löytyisi niiltäkin todennäköisesti hämmästyttäviä älyllisiä kykyjä. Alkuperäisaineistot osoittavat senkin, että usein varislinnut toimivat aluksi sattumanvaraisesti ja loogisemmin vasta saatuaan kokemusta tilanteesta. Varislinnut ovat uteliaita, kokeilunhaluisia ja pitkäikäisiä, ja niillä on monipuolisia käyttäytymispiirteitä. PIIA AHONEN V ES A H U TT U N EN 10 SUOMEN LUONTO 16/2017 SINILEVÄT ovat vallanneet Suomen merialueet. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT KUUSIVALTAISESSA vanhassa metsässä voi elää lähes kaksi tuhatta sienilajia, ilmenee Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkimuksesta. Ihmismäiset oivallukset tuskin selittyvätkään aina poikkeuksellisella älykkyydellä. Sienilajeista noin kolmannes viihtyy sekä lahopuulla että maaperässä, kolmannes pelkästään lahopuulla. Ne valitsivat tarjotuista esineistä kiven silloinkin, kun herkkua piti odottaa pitkään. Tutkimuksessa ilmeni, että puuta hajottavat sienet ja maaperän sieniyhteisö ovat vuorovaikutuksessa keskenään lahoamisen kaikissa vaiheissa. Viileän kesän hyvä puoli on, että kukinnat eivät ole ajautuneet rannikolle. Silokultaorvakka on yleinen kuusen lahottaja, ja se toimii myös kasvien sienijuurena. RE IJ O LÄ H TE EN M Ä KI / PR O LU O N TO KU VA N A SA /M O D IS / AQ U ASA TE LL IIT TI / 3. Kuitenkin vain kivet olivat monille koelinnuille ennestään tuttuja, ja tuttuihin asioihin turvautuvat muutkin eläimet uusissa tilanteissa. Tutkimuksessa vertailtiin ensimmäistä kertaa maaperän ja lahopuun sienilajistoa sienirihmaston eikä vain näkyvien itiöemien perusteella. Tutkijat havaitsivat kokeessaan, että kalat, joissa oli nuoria Diplostomum-toukkia, liikkuivat loisettomia verrokkikaloja vähemmän. Tuoreen tutkimuksen mukaan loinen pystyy vaikuttamaan isäntäkalan käytökseen niin, että kala joutuu lokin saaliiksi oikealla hetkellä. Imumatoihin kuuluva Diplostomum pseudospathaceum -loinen viettää osan elinkierrostaan kalan silmässä. (RK) Satelliittikuva paljastaa Selkämeren leväkukinnat Varislintujen älykkyydestä kiistellään LOINEN pystyy manipuloimaan isäntäänsä, ilmenee Jyväskylän yliopiston ja Venäjän tiedeakatemian tutkimuksesta, joka on julkaistu Behavioral Ecology and Sociobiology -tiedelehdessä. PIIA AHONEN Loinen vie ja isäntä vikisee V ES A H U TT U N EN Utelias korppi taitaa työkalujen käytön. Niitä oli myös vaikeampi pyydystää haaviin. Kun loiset olivat kehittyneet riittävästi ja valmiita siirtymään lokkiin, niitä kantavat kalat alkoivat uida vilkkaammin ja pysytellä lähempänä pintaa kuin verrokit. Tutkimuksen julkaisi tiedelehti The ISME Journal. Sadoille sienilajeille on elintärkeää, että metsässä on jatkuvasti eri-ikäistä kuollutta puuta. EL O KU U TA 20 17 LUNDIN YLIOPISTON tutkijat tulkitsevat korpin kykenevän itsehillintään nelivuotiaan lapsen veroisesti. Lahopuun ja maaperän sienet yhteydessä keskenään TE PP O H EL O Imumatoloinen viihtyy toukkana kalan silmässä ja aikuistuu lokin ruuansulatuskanavassa. Oppivathan esimerkiksi kesykyyhkytkin erottamaan Picasson taulut Monet’n maalauksista.. Aiemmatkin kokeet on tehty niin harvoilla yksilöillä, ettei aineisto riitä tilastollisiin testeihin. Kukintoja on ollut poikkeuksellisen paljon jo muutaman vuoden ajan myös Selkämerellä, mistä laajat kukinnat ovat aikaisemmin puuttuneet. Toisaalta etologi Johan Lind ja psykologi Stefano Ghirlanda kritisoivat ruotsalaisessa Vår Fågelvärld-lehdessä tällaisia kokeita, joissa älyn osoituksena on pidetty sitä, että varislintu käyttää hyväkseen pikkukiviä eikä esimerkiksi palloja saati Lundissa tarjottuja leikkiautoja
Nimi juontuu latinan sanasta kivi, petra, ja viittaa korentojen tapaan paistatella auringon lämmittämillä kivillä viilenevässä syksyssä. Kulkusyyskorento on kosmopoliitti laji. Se esiintyy yleisenä Madagaskarilta EteläEurooppaan ja itään Intian valtameren saarille saakka. Kahdesta lajista, vyöja kulkusyyskorennoista, havaintoja on kertynyt vasta muutama. RIIKKA KAARTINEN Syyskorentoja ilmassa 16/2017 SUOMEN LUONTO 11 IL M IÖ M ÄI ST Ä JY RK I N O RM A JA / VA ST AV A LO. Koiraat ovat väritykseltään yleensä punaisia tai oranssinruskeita, naaraat kellanvihreitä. Hetken voi tuntea olevansa sadussa. Lämmin meri pitää pakkaset loitolla, ja viimeisinä sinnitteleviä lännensyyskorentoja on nähty vielä marraskuun puolellakin. Elokorennon runsaus vaihtelee suuresti, ja lännensyyssekä verikorentoja asustaa harvinaisena vain Ahvenanmaalla ja lounaisimmassa Suomessa. Lajeista kaksi esiintyy runsaana. Punasyyskorento on yleinen Oulun korkeudelle asti. Ohikulkija nostattaa kymmenet ja kymmenet hyönteiset ilmaan. Madagaskarilta EteläIntian valtameren saarille LOPPUKESÄN lämpiminä päivinä syyskorennot valtaavat järvien, merenrantojen ja kosteikkojen läheiset soratiet ja polut. Väriltään muista lajeista poikkeava, lähes musta tummasyyskorento lentää Keski-Lapissa asti. Monet korennot lentävät pitkälle syksyyn. Syyskorennot kuuluvat sukuun Sympetrum. Suomessa tavataan seitsemää syyskorentolajia
Metsistä löytyy myös valkoselkätikkoja, sekä petolintuja kuten kanahaukkoja. Uuden kanavan rakentamisen jälkeen kanavien varsimetsiä, etenkään vanhan kanavan itäpuolella ei ole juurikaan hakattu. Puiden siementuottoa seuraavan Luonnonvarakeskuksen mukaan huono siementuotto johtuu muun muassa edeltäneiden kasvukausien ja kasvupaikkojen oloista. Paatsamasinisiipi on aikaisen lentoaikansa perusteella helposti tunnistettavissa Suomen muista kahdeksasta yleisestä sinisiipilajista. Metsistä tekevät kuitenkin arvokkaita veden läheisyys, suuret haavikot, vanhat kuusikot ja metsien nauhamainen yhtenäisyys. (RK) Saimaan kanavan rantametsistä suojeluesitys Koivun urpuja ja siemeniä on tänä vuonna niukasti. Kolmannelle sijalle nousi suruvaippa yli 6000 äänellä (16,5 prosenttia äänistä). Ensimmäiset perhoset lentävät vapun jälkeen ja lento loppuu alkukesään mennessä. Niinpä rantametsät muodostavat Etelä-Karjalan olosuhteissa harvinaisen ja arvokkaan ekologisen yhteyden, joka kulkee nauhamaisena pitkin vanhan kanavan rantoja. Myös Etelä-Karjalan maakuntaliitto, paikallinen virkistysalueyhdistys sekä Lappeenrannan kaupunki ovat suhtautuneet suopeasti kanavametsien suojeluun. Vähäisen kukinnan johdosta myös siementuotto jää alhaiseksi. Saimaan vanha kanava sijaitsee noin 60 vuotta sitten rakennetun uuden kanavan itäpuolella. Kanavien rantametsät eivät pääosaltaan ole varsinaisia ikimetsiä, vaikka alueella on myös pieniä aarniometsien sirpaleita. Luonnonsuojelupiirin esityksessä kanavan rantametsistä suojeltaisiin yhteensä noin 124 hehtaaria, jotka sijaitsevat kymmenessä eri osassa pääasiassa kanavan itäpuolella. "Näille linnuille on tyypillistä myös tuhansien kilometrien vaellukset ravinnon perässä." (RK) IA A H O N EN / VA ST AV A LO PE N TT I JO H A N SS O N / PR O LK Paatsamasinisiivestä kansallisperhonen SUOMEN kansallisperhosäänestyksen voitti niukasti paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus). Paatsamasinisiiven vei voittoon sinivalkoinen väri, joka toi äänestäjien mieleen Suomen lipun, kesäisen taivaan, tuhannet järvet ja talven sinisen hetken. Tämä johtunee paljon alueen voimakkaasta metsäteollisuudesta. Paatsamasinisiipi sai 6300 ääntä eli 17,3 prosenttia kaikista äänistä. SUOJELUESITYS käy kilpajuoksua metsien hakkuu-uhan kanssa, sillä samaan aikaan paikallinen metsänhoitoyhdistys on tehnyt suunnitelman metsien hakkuista. ISMO TUORMAA Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri on tehnyt Liikennevirastolle esityksen Saimaan vanhan kanavan rantametsien suojelusta. Ääniä annettiin kaikkiaan jopa 36 500. Valkoselkätikka vaatii lahopuuta. Etelä-Karjalassa on koko maan heikoin metsiensuojelutilanne. Paatsamasinisiipi esiintyy yleisenä lähes koko maassa. Niukasti toiseksi tuli neitoperhonen 17,0 prosentilla äänistä, ja jäi paatsamasinisiivestä vain sadan äänen päähän. Ratkaisevat neuvottelut Saimaan kanavan rantametsien kohtalosta käytäneen elo–syyskuun aikana. Tähän asti tehtyjen luontoselvitysten perusteella alueella on varmuudella esimerkiksi liito-oravia ja lukuisia lepakkolajeja, jotka ovat EU:n erityssuojelulajeja. "Koivun siemeniä syöville urpiaisille ja vihervarpusille on myös lepän ja rikkaruohojen siemeniä tarjolla", sanoo tutkija Tatu Hokkanen. PE N TT I JO H A N SS O N / PR O LK Viime keväänä paatsamasinisiipiä nähtiin hieman normaalia vähemmän.. Silti hakkuusuunnitelmissa ei ole otettu oikeastaan lainkaan huomioon muun muassa Nuijamaantien osayleiskaavassa mainittuja luontoarvoja tai hakkuiden haittoja Saimaan kanavan turistiliikenteelle. Lähes 40-vuotisen seurantahistorian aikana ei ole nähty näin niukkoja perättäisiä vuosia. 12 SUOMEN LUONTO 16/2017 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Koivun siementuotto jää taas heikoksi KOIVUN KUKINTA jäi keväällä heikoksi jo kolmatta vuotta peräkkäin. Luonnonsuojelupiirin neuvottelut Liikenneviraston kanssa ovat ainakin tähän asti sujuneet suojelulle myönteisesti. Hoitosuunnitelmassa suurin osa olisi avohakkuita
n. Hallitus ei ole kuitenkaan kesään 2017 mennessä perääntynyt uusien hakkuuoikeuksien myöntämisestä. Valitukset hakkuista ovat kantautuneet myös EUn komission ja Unescon korviin. Hiilen polton rinnalla on tarkoitus lisätä puubiomassan käyttöä, jolloin hiili säilyy kun voidaan lisätä EU:n vaatimuksen mukaista uusiutuvan energian osuutta. Sudet ja sadat muut suojellut lajit elävät alueella. ”Bialowieza on tärkeä osa kansallista identiteettiämme, joka merkitykseltään vastaa Amerikan Yellowstonea ja Afrikan Serengetiä”, toteaa Adan Boktam puolalaisesta suojelujärjestöstä Wild Poland Foundationista. EUROOPAN arvokkaimpana alavan maan lehtimetsäalueena pidetty Bialowieza on joutunut lisääntyvien hakkuiden kohteeksi. Vajaa viidesosa Bialowiezasta on kansallispuistoa ja loput ovat Unescon Maailmanperintökohdetta sekä Natura 2000-aluetta. Kansainväliset ja paikalliset ympäristöjärjestöt korostavat, että hakkuiden todelliset syyt ovat taloudelliset tarpeet ja puun saanti raaka-aineeksi. Laajasti hyväksyttynä tavoitteena on, että koko Bialowiezan metsäalue julistetaan kansallispuistoksi, missä hakkuut eivät ole mahdollisia. Varsovassa kymmenet tuhannet ihmiset marssivat Bialowiezan puolesta. Puola lisää hakkuita 700-vuotiaassa ikimetsässä. TEKSTI JA KUVAT RIKU CAJANDER Maailmalta Sinileväp allot pärjäävät ravinnekö yhissä järvissä. Taustalla vaikuttaa ilmastomuutos, mikä on kuivuuden myötä heikentänyt kuusien elinvoimaa Itä-Puolassa. lajit elävät alueella. Euroopan metsähelmi Bialowieza hakkuiden alla Metsäalue on 1600 neliökilometrin laajuinen. Bialowiez a on tärkeä luontoma tkailukoh de. Tutkijoiden mukaan ajoittainen kirjanpainajien runsastuminen liittyy luonnontilaisen metsän normaaliin kiertokulkuun ja menee ohitse vuodessa tai parissa. Hakkuilla Puolan hallitus pyrkii saamaan lisää armonaikaa maan hiilenkäytölle, jota Pariisin ilmastonsopimus edellyttää rajoittamaan. Puolan ympäristöministeriö nostaa hakkuita nykyisestä kolminkertaiseksi, vaikka kuninkaat ja tsaarit päättivät säilyttää metsän jo 700 vuotta sitten. Luonnonsuojelijat ovat suoralla toiminnalla paikoin estäneet hakkuiden jatkamisen. Virallisesti lisääntyviä hakkuita on perusteltu kirjanpainajatoukkien aiheuttamien tuhojen torjumisella
Kirja herätti turkulaisen Thomas Lilleyn lepakkoharrastuksen ja se kului myös Eeva-Maria Kyheröisen käsissä, vaikka hän olikin aloittanut lepakoiden parissa joitakin vuosia aiemmin. TEKSTI ALICE KARLSSON / KUVAT HARRI NURMINEN. Lilley tutkii tällä hetkellä lepakoiden valkokuonosyndroomaa Englannissa, ja Kyheröinen jatkaa Suomessa Helsingin yliopistossa lepakoiden rengastamista ja sitä kautta lepakkopopulaa tioiden rakenteiden ja liikkeiden selvittämistä. Mutta lepakot ovat yhä salaperäisiä. Saalistaessaan ne ääntelevät ihmiskorvaan kuulumattomalla taajuudella – kaiku kertoo lepakolle saaliin etäisyyden ja suunnan silmänräpäyksessä. Suu auki Lepakot ovat maailman ainoita lentäviä nisäkkäitä. Lilleystä ja Kyheröisestä tuli maan johtavia lepakkoasiantuntijoita. 14 SUOMEN LUONTO 6/2017 14 SUOMEN LUONTO 6/2017 N ykyisin Journalistilehden päätoimittajana työskentelevän Markku Lappalaisen kirjan Lepakot – salaperäiset nahkasiivet julkaisusta on jo 15 vuotta. Ne lentävät räpyttelemällä läpikuultavia siipiään ja saalistavat hyönteisiä suoraan suuhunsa. NYT NISÄKKÄÄT LENTÄVÄT! LENTÄVÄT! Lepakot ovat aktiivisimmillaan. Pian auringonlaskun jälkeen ilma on täynnä edestakaisin singahtelevaa ultraääntä
6/2017 SUOMEN LUONTO 15 Anna Blomberg ja Thomas Lilley lepakonpyynnissä Ruissalossa. Tässä pystytetään harppupyydystä.
Vesisiippa on lepakoistamme rauhallisin.. Ulkona pakkanen paukkui 30 asteen voimalla, mutta horrostusonkalossa lämpötila oli neljä asteetta plussan puolella.” ”Luulen, että tällaista on Suomessakin.” Kevon yksinäinen Lepakoiden rengastus alkoi laajemmin Suomessa 2004. Osa lepakoistamme on varmuudella muuttajia, suunta on lounaaseen. Lepakot tulevat myös toimeen ihmisen muokkaamassa ympäristössä. vesiperhoset 4. Lepakot käyttävät ravinnokseen pääasiassa niveljalkaisia, joihin kuuluvat muun muassa hyönteiset ja hämähäkkieläimet. Kun ravinto loppuu tai tulee muuten ankeat ajat, ne horrostavat. Horros ei ole unta, joten siitä ei voi herätä. Vaikka meillä lajimäärä jää ilmaston vuoksi pieneksi, lepakot ovat maailmanlaajuisesti menestyjiä. päivänkorennot (surviaiset) Poikkeuksen tekee korvayökkö, joka on perhosspesialisti. 16 SUOMEN LUONTO 16/2017 Lepakoiden ääniä voidaan siepata ilmaisimella, detektorilla. Ravinnon suosituimmuusjärjestys on seuraava: 1. Horros on sopeuma energian säästämiseksi. kovakuoriaiset ja nivelkärsäiset kuten kaskaat, kirvat ja luteet 5. Harvalukuiset ovat kimolepakko, ripsisiippa, pikkulepakko, isolepakko, vaivaislepakko, kääpiölepakko, lampisiippa ja etelänlepakko. ”Sitä kuitenkin löydettiin horrostamassa puun sisällä. Turun yliopistossa on tutkittu vesisiipan ravinnonkäyttöä analysoimalla ulosteiden DNA:ta ja tulokset pätevät hyvin pitkälti kaikkiin lepakkoihimme. ”On myös tärkeää selvittää, missä suomalaiset lepakot horrostavat.” Joitakin paikkoja tiedetään, mutta Lilleyn mukaan niitä on pakko olla enemmän. Puolustuksen havahtuessa eläin joutuu sokkiin ja saa autoimmuunireaktioita kuolettavin seurauksin.” Lilley hakee vastauksia arvoitukseen – mitkä ovat niitä tärkeitä seikkoja, jotka mahdollistavat taudista selviämisen. Sen ravinnosta pääosa koostuu yöperhosista. ”Aina silloin tällöin saadaan kiinni jo aiemmin rengastettu yksilö, kontrolli”, Lilley sanoo. ”Kun infektio iskee horrostavaan lepakkoon, sen immuunipuolustus on pysähdyksissä. Vaarallinen sienitauti Thomas Lilley tutkii parhaillaan Liverpoolin yliopistossa lepakoiden sienitautia, valkokuonosyndroomaa, jota viime keväänä löydettiin Suomestakin muun muassa Turusta ja Salpalinjalta. Suomen lepakoiden lajimäärä on 13, joista viisi on yleistä ja loput harvinaisia tai satunnaisia. Esimerkiksi pohjanlepakko maiskuttaa ja korvayökkö tikittää. Onko se eräs syy siihen, etteivät pohjoismaiset lepakot sairastu valkokuonosyndroomaan, vaikka sientä meilläkin esiintyy. Pohjoismaiset lepakot ovat taudille immuuneja, mutta Pohjois-Amerikassa se tappaa. Onkin käytettävä jotakin toista ilmaisua. Lepakoita on maapallolla noin 1200 lajia. Lajiluku ja lajien yleisyys tai harvinaisuus alkoivat kirkastua. Osa kuten viikisisiippa ja isoviiksisiippa saalistaa ilmasta, vesisiippa ja lampisiippa troolaavat ja ripsisiippa noukkii hyönteisiä esimerkiksi veden pinnalta. ”Tällä tavalla tieto lepakoiden eliniästä karttuu.” Lepakkorintamalla onkin rengastuksen aloittamisen jälkeen tapahtunut paljon myönteistä. Meillä monet lepakot horrostavat pienissä ryhmissä ja jopa yksinään, eivätkä monien kymmenientuhansien ja jopa satojentuhansien yksilöiden massahorrostuspaikoissa. Niiden päiväpiilot voivat ovat ullakolla ja horrostamispaikat saattavat löytyä kodin kellarista. Ainakin horrostamispaikat muun muassa meillä ja Pohjois-Amerikassa ovat erilaisia. Kirjo ulottuu kaksigrammaisesta thaimaalaisesta siankuonolepakosta toista kiloa painaviin trooppisiin hedelmälepakoihin. Kun ravinto loppuu, tai tulee muuten ankeat olot, lepakot horrostavat. Äänet poikkeavat toisistaan sen verran, että niiden avulla lajit kyetään tunnistamaan. Suomalaiset lepakot kuuluvat aitolepakoiden heimoon (Vespertilionidae), joita on 300 lajia. Saalistustapoja on kolmenlaisia. perhoset 3. ”Löydetyt piilot eivät millään lailla korreloi sen kanssa, kuinka paljon me tapaamme esimerkiksi kesäisin lepakoita.” Lilley arvelee, että lepakot saattavat käyttää klassisten horrostuspaikkojen sijaan vaihtoehtoisia paikkoja, kuten kallionhalkeamia sekä suuria puita ja niiden juurionkaloja. Ruissalossa saatiin juuri kontrolli 2005 rengastetusta isoviiksisiippanaaraasta, ja Liedosta on löydetty 10-vuotiaita vesisiippoja. Lepakot keskeyttävät horroksen talven aikana muun muassa nukkuakseen, virtsatakseen, vaihtaakseen paikkaa, sukiakseen ja paritellakseen. ”Nyt on tarkoitus katsoa, onko Suomessa sienestä erilaisia kantoja ja miten sieni pärjää ja käyttäytyy oloissamme”, Lilley sanoo. Lepakot horrostavat kosteissa ja viileissä piilopaikoissa – Suomessa kellareiden ohella esimerkiksi bunkkereissa ja luolissa. Yleiset ovat korvayökkö, pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa ja isoviiksisiippa. Esimerkiksi meillä ne käyttävät ravintoa, jota on paljon saatavilla, hyönteisiä. kaksisiipiset (surviais sääsket, kärpäset, hyttyset, mäkäräiset, vaaksiaiset) 2. ”Esimerkiksi Kanadassa on lepakko, jonka luultiin muuttavan talveksi muualle”, Lilley kertoo
”Vapaalla seksillä viitataan varmaankin siihen, että horrostamiskauden aikana koiraat virkoavat horroksesta useammin kuin naaraat, ja silloin ne yrittävät myös paritella. Lepakot ovat vapaan seksin kannattajia. 16/2017 SUOMEN LUONTO 17 Suomen lepakkotieteellinen yhdistys on jakanut tietoa lepakoista ja edistänyt niiden suojelua jo 14 vuotta. Pimeässä ne eivät sitten välttämättä tiedä, kumpaa sukupuolta vokottelevat.” Lepakot ovat suursyömäreitä. Korvayökkö käyttää kaikuluotausta todella vähän. ”Vain yksi lepakkolaji käyttää enimmäkseen nisäkkäiden verta. Kevolta saatiinkin jo hätkähdyttävä tieto: siellä elää pohjanlepakko. Se kuuntelee ja suunnistaa näön avulla. Katsotaanpa, miten Lilley ne torjuu tai vahvistaa. Detektori on viritetty viiksisiipan kaikuluotauksen taajuudelle, joka on 44 kilohertsin liepeillä.. Suomen lajilista on kasvanut kääpiölepakolla (2007) ja etelänlepakolla (2008). Vaikka leptiinin määrä veressä kasvaa ja se sitoutuu reseptoriin, viesti aivoihin ei kulje, eivätkä lepakot koe kylläisyyden tunnetta.” Lepakot ovat sokeita. ”Syksyn lähestyessä lepakot syövät pitkin yötä, hyönteisiä on paljon liikkeellä. Lepakoilla on siis mahdollisuus lisätä rasvaa kehoonsa ja ne syövätkin yhdessä yössä oman ruumiinpainonsa verran ravintoa. Se pyrkii olemaan hiljaa, koska sen saaliseläimet, yöperhoset pystyvät kuulemaan lepakoiden kaikuluotauksen jaloissa olevilla korvillaan.” Lepakot imevät ihmisten verta. Sokea kuin lepakko ei siis pidä lainkaan paikkaansa. Tässä tulee mukaan leptiini, hormoni, joka kontrolloi selkärankaisilla eläimillä nälkäisyyden tunnetta. Leptiini estäisi ylensyönnin, mutta lepakoilla hormonin reseptori on pois kytkettynä. Mitä enemmän leptiiniä, sen kylläisempi. On ilmestynyt kolme väitöskirjaa lepakoista. ”Lepakoilla on oikeastaan aika hyvä näköaisti, ja monet suomalaiset lepakot näkevät jopa värejä. ”Se on todennäköisesti Suomen pohjoisin lepakko.” Sokeita vampyyreitä Lepakoista on liikkeellä paljon huhuja ja uskomuksia. Se on vampyyrilepakko, joka elää Eteläja Väli-AmeriThomas Lilley tutkii vesisiipan lajituntomerkkejä kuten lentoräpylän kiinnityskohtaa. Aiemmin niitä oli vain yksi. ”Asemilla on automaattidetektoreita, jotka viestittävät missä ja kuinka pitkään lepakoita kunkin aseman ympäristössä esiintyy”, Lilley sanoo. Juuri nyt Suomessa on alkanut projekti, jossa hyödynnetään yliopistojen tutkimusasemia Hangosta Utsjoelle
Ongelmia tulee silloin kun taudinaiheuttaja hyppää isännästä toiseen, esimerkiksi ihmiseen – eikä korkea kuumekaan pysty viruksia nitistämään.” Lepakot lentävät vain öisin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on laskettu, että lepakot säästävät maataloudelle 4,3 miljardia dollaria vuodessa hyönteismyrkyissä. Eeva-Maria Kyheröinen tarkistaa pöntön. Vampyyrilepakot ovat alkaneet käyttää siellä ihmisverta entistä enemmän ravinnokseen, ja ra bies on levinnyt.” Lepakot ovat tautipesiä. Viruksien haitallisuus on yhteydessä lepakoiden erikoisen elämäntyylin kanssa. Lepakko pitää lämpimästä. ”Se on totta. 18 SUOMEN LUONTO 16/2017. ”Lepakot ovat suuria tuholaishyönteisten kuluttajia. Mikään ei sitä saalista.” Lepakoista ei ole mitään hyötyä. ”Lepakot lentävät meillä suurimmaksi osaksi öisin, mutta keväisin kun ne poistuvat horrostuspaikastaan, ja niillä on kiljuva nälkä, ne saalistavat päivänvalossakin. Taudit ovat lepakoille täysin vaarattomia. Mihin aikaan tahansa lentää myös esimerkiksi azorienisolepakko. Tuntumaa kolean kevään seurauksiin Kyheröinen sai aiemmin Valassaarilla, jossa hän oli rengastusreissulla biologisen aseman johtajan Niclas Fritzénin kanssa. Lepakot hakeutuvat päivisin piiloon ja pöntöt kelpaavat niille mainiosti. Jos hyönteiset eivät lennä, ei lepakkokaan vaivaudu vaan jatkaa horrostaan. Lepakot säästävät päivisin energiaa alentamalla ruuminlämpöänsä, mutta illalla liikkeelle lähtiessä niiden ruumiinlämpö saattaa nousta 41 asteeseen, jota virukset sietävät. Sillä ei ole saarella lainkaan niin sanottuja vihollisia. 18 SUOMEN LUONTO 16/2017 kassa. Se johtuu lähinnä siitä, että taudit ovat kehittyneet yhdessä lepakoiden kanssa. Jos hyönteiset eivät lennä, lepakkokaan ei vaivaudu. Nyt Etelä-Amerikassa on ilmennyt isoja ongelmia. Koejärjestelyin on huomattu, että lepakot kuluttavat jopa lintuja enemmän hyönteisiä.” Viileys viivästyttää lentoa Jännittävän eläimen näkeminen alkaa kiinnostaa. Lepakot ovat evolutiivisesti vanha ryhmä, ja niiltä on kuvattu paljon ihmisellekin haitallisia viruksia. Kyheröinen nappaa mukaansa työkalupakin ja alumiinitikkaat. Maastossa odottaa 40 lepakonpönttöä, jotka voivat kätkeä sisäänsä mitä vain. Pöntöt ovat sahajauhobetonia ja niissä on vain pieni kapea aukko alareunassa. Kesäkuun alussa pääsenkin Eeva-Maria Kyheröisen kanssa tarkastamaan lepakonpönttöjä hänen vakioreiteilleen Kirkkonummelle ja Siuntioon, muun muassa Oitbackan ja Suitian kauniisiin kartanomaisemiin. Ne korvaavat hyönteismyrkkyjen käyttöä. Tällä retkellä odotukset eivät ole kovin korkeat, koska kevät ja alkukesä ovat olleet kylmiä
Passiiviseurantalaitteiden avulla muuton tutkimisessa on kuitenkin päästy eteenpäin. Anu Luoto kerää lepakon ulosteita borderterrierin haisteltavaksi.. ”Lepakot ovat tiukasti suojeltuja, joten niiden elinpaikat on tunnettava esimerkiksi kaavoituksessa ja rakentamisessa sekä rakennusten tarkastamisessa.” Luodon mukaan lepakoiden päiväpiilojen ja lisääntymisyhdyskuntien löytäminen on kuitenkin hyvin vaikeaa. Lisäksi hyvin harvalukuisista lajeista saadaan entistä enemmän havaintoja. ”Passiiviseurantalaitteet, joissa detektori mittaa lepakoiden ääniä omia aikojaan näyttävät, että pikkulepakoiden yksi muuttoreitti kulkee Valassaarten kautta”, Kyheröinen sanoo. ”Päiväpiilojen lisäksi koiran voisi kouluttaa löytämään lepakonraatoja esimerkiksi tuulivoimaloiden ympäristöstä”, hän sanoo. ”Rengastusta varten lepakoita pyydystetään päiväpiiloista, kuten pöntöistä, joista saattaa löytyä useita lepakoita tiiviisti pakkautuneena”, hän kertoo. ”Ei ole sellaista pohjaa kuin linnuilla, joiden laskenta on laajaa”, Kyheröinen sanoo. ”Yöllä käytetään verkkoja ja usein myös houkutusääntä.” BIOLOGI JA LUONTOKARTOITTAJA Anu Luoto Luontotieto Keironista on työskennellyt lepakoiden parissa jo muutaman vuoden. ”Se oli isku lepakkoharrastukselle. Lähes mistä tahansa koirasta voi kuitenkin sukeutua löytäjä. ”Lepakoiden aktiivinen kausi on meillä myös lyhyt. Levinneisyydestäkin tiedetään jo paljon. Myöhemmin on selvitetty, että virus oli peräisin meiltä. Siksi hän alkoi kouluttaa nuorta borderterrieriä etsimään päiväpiiloja lepakoiden ulosteiden avulla. Kyheröinen asettelee toiveikkaana tikkaat 40 kertaa puuta vasten ja avaa 40 pöntön etuseinän, mutta lepakoiden sijaan pöntöissä on sinitiaisia, metsihiirien jälkiä ja ampiaispesiä. n Tästä pöntöstä löytyi metsähiiren pesäaineksia. Poliisin ja tullin virkakoirat ovat jo pitkään tehneet hajutyöskentelyä, mutta sovelluksia on sairauksien havaitsemisesta sienten ja vaikkapa norsunluun etsintään.” Lepakkokoiran kouluttaminen vaatii kärsivällisyyttä. ”Lepakot lähtevät syksyisin mantereelta kohti Ruotsia ja palaavat keväällä takaisin. ”Esimerkiksi lepakoiden kantamasta raivotautiviruksesta (rabies) tiedetään jo paljon.” Suomessa kuoli 1980-luvulla sveitsiläistaustainen lepakkotutkija rabiekseen. Este voi olla myös se, että havainnoinnissa tarvitaan erikoisvälineitä kuten detektoria. Lepakot levittäytyvät pohjoisemmaksi ja runsastuvat. Kyheröisen mukaan seuraavat uudet Suomeen tulevat lajit ovat melko varmasti mopsilepakko ja pikkuviiksisiippa. 16/2017 SUOMEN LUONTO 19 Aiheena oli pikkulepakko. Emoilla on kiire saada poikaset siivilleen.” Kyheröisen mukaan lepakkoharrastusta haittaa perinteiden puute. ”Suomessa saadut kontrollit ovat olleet kaikki kotimaisia, ja usein rengastaja saa kontrollin itse rengastamastaan yksilöstä.” Lepakoiden määrää ei edelleenkään tunneta. Osa lajeista, kuten pikkulepakko ja jotkin muutkin harvalukuiset lajit, muuttavat, mutta muun muassa lampisiipan ja vesisiipan arvellaan viettävän talven Suomessa. ”Suuri osa oppii haistelemaan, mutta esimerkiksi laumanvartijoita voi olla hyvin työlästä kouluttaa etsijöiksi.” KOIRA LEPAKON JÄLJILLÄ Rengastamalla on saatu tietoa muun muassa lajien elinalueista ja kotipaikkauskollisuudesta. ”Kestää vähintään vuoden ennen kuin koiralla on riittävät taidot”, Luoto sanoo. Kahdessa pöntössä on sentään lepakoiden ulostejyväsiä. Meille saattaa myös tulla uusia lajeja. Mopsilepakoita elää muun muassa Etelä-Ruotsissa sekä Latviassa ja pikkuviiksisiippoja Ruotsissa. Esimerkiksi pikkulepakoita arveltiin ennen olevan vain hyvin pienellä alueella, mutta nyt tiedetään, että niitä on rannikollakin jopa Vaasan pohjoispuolella. ”Tietämys lepakoista on lisääntynyt hurjasti tänä aikana, kun olen lepakoita seurannut”, Kyheröinen sanoo. Lepakkotutkijan välineistöä. Koiria käytetään jo paljon luonnonsuojelutarkoituksiin etenkin ulkomailla. Määrä on arvoitus Kyheröinen alkoi tutkia lepakoita 1997. Rengastus tuli mukaan myöhemmin. Jonkinlainen notkahdus tuli silloin.” Ilmaston lämpeneminen muuttaa lepakoidenkin esiintymiskarttaa. Koiran voi kouluttaa ihan minkä hajun löytämiseen tahansa. Nyt varmistusta ei saatu, sillä emme löytäneet lainkaan lepakoita.” Sama epäonni vaivaa meidänkin tarkastuskierrostamme. ”Meilläkin se yleistyy
n Harppupyydys kerää lepakot alapuoliseen pussiin. Niitä on kolme: harppupyydys, valkoinen verkko ja korkea verkko. ”Ripsisiippa on Turun alueen uhanalaisin selkärankainen, ja sen elinalueet ovat Ruissalossa”, Blomberg sanoo. ”Ihminen lakkaa 30 ikävuoden jälkeen kuulemasta ääniä, joiden taajuus on yli 20 kilohertsiä”, Blomberg sanoo. Kun ensimmäinen lepakko on harppupyydyksen pussissa, riemuitsemme. Ripsisiippa siellä kaikuluotaa. Ja oletus on, ettei horrostamispaikkojen ympäristö tue sienen kasvua tai säilymistä. Kysymys kuuluu, miten Suomen lepakoiden horroskäyttäytyminen ja ympäristöolot rajoittavat valkokuonosyndroomaa aiheuttavan sienen infektoivuutta ja kasvua. Kolmas verkko nostetaan teleskooppitankojen avulla lähes puiden latvoihin. ”Nyt kun Ruissalon hoitoja käyttösuunnitelmaa ollaan päivittämässä, on tärkeää selvittää missä ripsisiipat elävät ja saalistavat.” Ripsisiippojen on huomattu Keski-Euroopassa napsivan hyönteisiä suoraan lehmänläjistä. Sekä Blombergilla että Lilleyllä on kädessään detektori, joka taikoo lepakoiden äänet kuuluville. Työ etenee hyvin. ”Lepakoita sieni ei näyttänyt häiritsevän mitenkään, sillä ne olivat erittäin terveen oloisia”, Blomberg sanoo. NYT PYYDYKSET ovat paikoillaan ja alamme kulkea niiden välillä. 20 SUOMEN LUONTO 6/2017. Seitinohuen verkon on tarkoitus napata ripsisiippoja. Auringonlaskua odotellessamme ryhdymme kokoamaan pyydyksiä. Lepakoita on nyt ilmassa hyvin paljon. Lepakoilla rengas kiinnitetään kyynärvarteen. Kuukauden hiljaiselon jälkeen pääsen Turun yliopiston tutkijan Anna Blombergin ja Thomas Lilleyn mukana lepakkojahtiin Ruissaloon, laitumen ja golfkentän välissä olevaan rehevään lehtoon. Rengastuksen ohella Blomberg testaa erilaisia pyyntimenetelmiä. ”Mutta se tukee olettamustamme. Juuri Blomberg löysi sientä ensimmäisenä Suomessa viime keväänä Salpalinjalta sodanaikaisesta bunkkerista. Otsalamppujen valokiilat leikkaavat Ruissalon yötä. Se on herkkää lisääntymisja imetysaikaa. Meikäläiset lepakot näyttävät olevan vastustuskykyisiä tälle tappavalle taudille.” Aamupuolella yötä puramme pyydykset ja pakkaamme ne huolella seuraavaa pyyntikertaa varten. Ja kohta lepakko singahtaa takaisin taivaalle. Harppuverkolle laitetaan houkutin, josta kantautuu lepakoiden ääntä. PYYNTIVERKOT LEVITETÄÄN ILTAISIN SUOMEN KAIKKI LEPAKOT ovat rauhoitettuja, ja laki pistää aisoihin tutkijatkin – lepakoita ei saa pyydystää tutkimustarkoituksiinkaan kesäkuun puolestavälistä heinäkuun puoliväliin. Valkoinen verkko tulee hieman etäämmälle lähelle laidunta, jossa käyskentelee ylämaankarjaa. Lisäksi mukana on erityinen kiinnostus ripsisiippoihin. On hiirenhiljaista, mutta sehän on pelkkää harhaa. Joka lajilla on omintakeinen äänensä. Iän Blomberg katsoo sorminivelistä. Laji on vesisiippakoiras, ja se on Blombergin mukaan paras mahdollinen laji valokuvausta ajatellen. Harppupyydys pystytetään keskelle polkua ja sen sivuille ripustetaan lisäverkot ohjaamaan lepakot satimeen samaan tapaan kuin kalat rysään. Tästä laitteesta ei kuulu ihmiskorvaan juuri mitään. ”Ne ovat aikuisilla pyöreät ja kokonaan luutuneet, mutta nuorilla läpikuultavat.” ANNA BLOMBERG valmistelee väitöskirjaa Lilleyn ohjaamana. Pohdinnassa onkin, voisiko laidunnusta lisäämällä parantaa ripsisiippojen elinoloja. Kuvittelisi että 13 lajin äänet oppisi erottamaan toisistaan nopeasti, mutta laitteista vyöryvä tikutus, maiskutus ja naksutus yllättää. Lepakoilla alumiinirengas kiinnitetään kyynärvarteen, samalla eläimen sukupuoli ja ikä määritetään ja laji mitataan sekä punnitaan. Mutta kun painan korvani laitteeseen kiinni, kuulen kuin kuulenkin vaimeaa kitinää. ”Vesisiippa on lepakoistamme rauhallisin.” Mutta vaikka paparazzi on nopea, lepakko viilenee sen verran että Blomberg pistää sen kangaspussissa takkinsa alle lämpenemään
Ripsisiippa saa laaja-alaisella kaikuluotausäänellään hyvin tarkan kuvan ympäristöstään. Sen pyydystämisessä onkin käytettävä niin ohuita verkkoja, ettei eläin pysty havaitsemaan niitä. 6/2017 SUOMEN LUONTO 21
Ylähuulessa pitkät tuntokarvat. Se saalistaa vesistöjen yllä veden pintaa hipoen. Tumma otus, kaulalla on kellertävä alue, selän karvojen kärjet ovat kullankeltaiset. Varma tunnistus edellyttää korvankannen, hampaiden, lenninräpylän kiinnityskohdan ja kaikuluotausäänien tutkimista. Turkki on ruskea ja korvankansi pitkulainen. Selkä tummanruskea, vatsapuoli harmaa. Vesisiippa Vesisiippa on yleinen. Se lentelee avarissa maisemissa melko korkealla. Piilottelee päivisin muun muassa rakennuksissa. Yleinen kulttuuriympäristöjen laji. Vesiippa (Myotis daubentonii) Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) Korvayökkö (Plecotus auritus) Viiksisiippa (Myotis mystacinus) Vesisiippa (Myotis daubentonii) BE N JA M PÖ N TI N EN BE N JA M PÖ N TI N EN BE N JA M PÖ N TI N EN A KU K A N K A A N PÄ Ä BE N JA M PÖ N TI N EN. Suomen lepakot Viiksisiippa Yleinen, pieni metsissä elävä lepakko. Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, joista kahdeksan on hyvin harvinaisia. 22 SUOMEN LUONTO 16/2017 Pohjanlepakko Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakko. Korvayökkö Korvayökössä huomio kiinnittyy sen pitkiin korviin. Päiväpiilot puunkolossa tai pöntössä. Ne ovatkin korvayökölle varsin tärkeät, sillä se saalistaa kuuntelemalla ei niinkään kaikuluotaamalla. kiinnityskohdan ja kaikuluotausäänien tutkimista
Harmaanruskea turkki ja häntäräpylässä ripsimäisiä karvoja. Väritys kuten pohjanlepakolla, mutta vähän sitä kookkaampi.. Elää vesistöjen äärellä. Talvehtii. Meiltä vain muutama havainto. Ilmeisesti talvehtii. Etelänlepakko Lajista on meillä vain muutama havainto. Päiväpiilot puiden koloissa. Isolepakko (Nyctalus noctula) Ripsisiippa (Myotis nattereri) Kimolepakko (Vespertilio murinus) Lampisiippa (Myotis dasycneme) Vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus) Kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus) Isoviiksisiippa (Myotis brandtii) Etelänlepakko (Eptesicus serotinus) Paraisilla. Muuttaa talveksi Eteläja Keski-Eurooppaan. Siipien kärkiväli voi olla 40 senttiä. Lentelee rantametsissä ja puistoissa. Vaivaislepakko Harvalukuinen. Lepakot saalistavat kaikuluotaamalla 20–100 kilohertsin taajuudella. Kimolepakko Hyvin harvinainen, meillä eteläinen laji. Pikkulepakko Harvalukuinen. Ripsisiippa Suomesta ei ole löydetty lisääntymisyhdyskuntaa. Ylähuulessa viiksikarvat. Kääpiölepakko Äärimmäisen harvinainen. Vaikea erottaa viiksisiipasta. Isolepakko Nähdään lennossa, mutta lisääntymisyhdyskuntia ei ole löydetty. Suomesta vain muutama havainto. 16/2017 SUOMEN LUONTO 23 Isoviiksisiippa Yleinen, elää metsäisillä mailla. Muuttaa. Muuttaa talveksi. Muuttaa talveksi etelämmäksi. Muuttaa talveksi etelämmäksi. Lampisiippa Suomesta vain muutama havainto. Suuret korvat. Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) Korppoossa. JY RK I N O RM A JA JO RM A TE N O V U O Kimolepakko ( JO SE F LU BO M IR H LA SE K ) M A RK KU LA PP A LA IN EN M A RK KU LA PP A LA IN EN Vaivaislepakko ( JO SE F LU BO M IR H LA SE K M IL O S A N D ER A M IL O S A N D ÈR A JO SE F LU BO M IR H LA SE K OUTOJA TAPOJA Lepakot roikkuvat pää alaspäin ja horrostavat kuukausia. Yleisväriltään ruskea. Pitkät korvat ja punertava naama. Ne parittelevat syksyllä ja talvella, mutta poikaset syntyvät vasta juhannuksena
Kämmekät eivät kuitenkaan muista kasveista poiketen välttämättä tarjoa sieniosakkaalle lainkaan ravintoa. Punavalkkua ei vieläkään löydy. Se huijaa pölyttäjät kukkiinsa tarjoamatta niille mettä ja voi sienijuurensa turvin piileskellä alisessa maan alla vuosikausia. Olen selvittänyt suojelualueita, joilla punavalkun tiedetään joskus kasvaneen. Katselen rinnettä tieltä alarinteestä ja silmiini osuu uudestaan vaaleanpunaisia kukkia. Lehtomaisten kankaiden laji Tutkin koko kallioisen mäen ja loivan lehtomaisen rinteen. Symbioosissa kasvi saa sieneltä mineraaliravinteita ja sieni kasvilta yhteyttämistuotteita. Suojelualue on pääosin harvan metsän ympäröimä, etelälaitaa reunustaa kuusitaimikko. Piilottelevatkohan ne maan alla kylmän kesän takia. Aurinko on korkealla. Kävelen rinnettä hitaasti ylös ja alas. M etsäsaareke näyttää aivan tavalliselta kangasmetsältä, mutta on äärimmäisen uhanalaisen kämmekän, punavalkun, yksi mahdollinen esiintymispaikka. Ne ovat mäkitervakon kukkia vaaleampia ja suurempia. Käyn pienen metsikön tarkasti läpi. Silmiini osuu ylempänä jotain vaaleanpunaista. Asettelen askeleeni tarkasti, etten vahingossa talloisi etsimääni harvinaista kasvia. Kun pääsen lähemmäksi, kasvi paljastuukin mäkitervakoksi. Punavalkun löytäminen on onnen kauppaa. Alue näyttää iltapäivän auringossa jopa hieman paahteiselta. Punavalkkua ei löydy, joten jatkan seuraavalle paikalle. Siellä! Kävelen varovasti eteenpäin. Ravinteikkaat, kuivat ja usein kalkkipitoiset etelärinteet ovat lajille tyypillisiä kasvuympäristöjä. Sen voi löytää sekä lehdoista että kangasmetsistä. Valkku voi elää sienen tarjoaman ravinnon turvin vuosikausia maan alla. Taisin hätäillä. Lähes kaikki kasvit elävät symbioosissa sienen kanssa eli niillä on sienijuuri. Punavalkku viihtyy monenlaisissa valoisissa metsissä. Kolmas valkkupaikka sijaitsee jyrkässä kuivassa rinteessä. Heinääkin on melko runsaasti, mikä voisi tukahduttaa valkun. Salaperäinen kasvi voi elää juurena jopa 18 vuotta maan alla kasvattamatta lainkaan vihreitä versoja. 24 SUOMEN LUONTO 6/2017 Pienikin lisäys metsän pohjalle kajastavan valon määrässä voi saada punavalkun kukkimaan. Kaunotar alisesta maailmasta Punavalkku on yksi Suomen harvinaisimmista kämmeköistä. Valon ja varjojen mosaiikissa on vaikeaa nähdä tarkasti metsänpohjan kasveja. Se näyttää hieman paremmalta, ainakin kokemattoman silmissä. Lisäksi punavalkun kiehtova yhteiselo sienen kanssa eroaa monista muista yhteyttävistä kämmeköistä. TEKSTI JA KUVAT RIIKKA KAARTINEN
Pölymäisissä siemenissä ei ole vararavintoa, ja ne itävät vain symbionttisienen avulla. ELINYMPÄRISTÖ: Valoisat metsät, usein ravinteikkailla ja runsaskalkkisilla mailla. UHANALAISUUS: Äärimmäisen uhanalainen, erityisesti suojeltava. TIESITKÖ?: Pohjoismaissa eläviä orkideoita kutsutaan kämmeköiksi. Rauhoitettu vuonna 1925. Toisin kuin trooppiset sukulaisensa, kämmekät eivät kasva päällyskasveina puiden rungoilla muun muassa kylmien ja kuivien talvien takia. Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO. Suomesta tunnetaan nykyään 16 kasvupaikalta, jotka pääosin läntisellä Uudellamaalla ja Kiskon seudulla. Varressa 3–6 kapeaa lehteä. 6/2017 SUOMEN LUONTO 25 Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. LEVINNEISYYS: Esiintyy Euroopan lauhkeilla alueilla, Suomessa levinneisyyden pohjoisrajoilla. LISÄÄNTYMINEN: Tarvitsee kukkien pölytykseen soukkomehiläisiä. PUNAVALKKU Cephalanthera rubra TUNTOMERKIT: 10–60 senttiä korkea, suuret vaaleanpunaiset kukat harvassa kukinnossa
Lähin kukkavana nousee vain noin metrin päässä tien penkereestä. ”Tässä on punavalkkupaikalle tyypillisesti kaatunut puu”, Huolman kertoo. Ensimmäinen valkkupaikkamme on tuoreessa lehtomaisessa kuusikossa. 26 SUOMEN LUONTO 16/2017 No nyt! Etsintä tuottaa tulosta! Noin 20-senttisen kasvin kaksi alinta kukkaa ovat auki, loput neljä vielä nupulla. ”Täällä on yövilkkaa”, Murto sanoo. Punavalkun pölymäiset siemenet vaativat itääkseen sienijuuren apua. Kasvupaikkana tämä rinne on näkemistäni paikoista karuin. Kannukseton kukka koostuu kapeasta valkoisesta huulilehdestä, jossa on keltaisia juovia, sekä sen ympärillä olevista viidestä kehälehdestä. Äärimmäisen uhanalainen ja erityisesti suojeltu Ilmoitan löytöni Uudenmaan ELY-keskukseen johtavalle asiantuntijalle Ilpo Huolmanille. Yleensä valkut eivät leviä kovin laajalle, vaan ne ilmaantuvat aina suurin piirtein samaan kohtaan. Muita kämmeköitä sentään siis löytyy, Punavalkun pölytys ei onnistu ilman kurjenkelloja ja soukkomehiläisiä. Miehet tutkivat kasvupaikan tarkasti. Paikassa kasvaa mustikkaa, sananjalkaa, siellä täällä valkolehdokkeja. Yllättävää, että se kelpaa punavalkulle. Mukaan lähtee myös Lohjan kaupungin ympäristöpäällikkö Risto Murto. ELY-keskukset seuraavat uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja sekä huolehtivat tarvittaessa suojelualueiden hoidosta. Huolman lupaa lähteä tarkastamaan havaintoni ja näyttämään muita kasvupaikkoja. Parisenttiset kukat ovat hempeän ruusunpunaisia. Tänä kesänä punavalkun kukkia on löytynyt seitsemältä eri paikalta Uudeltamaalta.. Löydän kaikkiaan kolme kukkivaa punavalkkua ja lisäksi huomaan pienen kukkimattoman taimen. Lisääntynyt valo voi saada valkut nousemaan maan uumenista ja kukkimaan
Punavalkku on rauhoituksen ja uhanalaisuusluokituksen lisäksi myös niin sanottu erityisesti suojeltava laji. Tämänkin jälkeen valkut keräsivät voimia vuosikymmenen ja kukkivat seuraavan kerran vuonna 2013. Erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Pienen etsiskelyn jälkeen oikea mökkitie löytyy. Myös tehometsätalous ja kuusettuminen ovat valkulle haitallisia. Punavalkun taipumus levätä maan alla vuosikausia heikentää kasvin siementuottoa ja uusien valkkujen itämistä. Lupa heltiää, ja matka jatkuu. Soukkomehiläiset ovat erikoistuneet keräämään ravintonsa vain kellokasvien kukilta. ”Elin ympäristöjen hoito on kuitenkin hyvin varovaista”, hän lisää. Joskus harvinainen kämmekkä kaivetaan kokonaan ylös juurineen. ”Alueen suojelu tulee voimaan ELY-keskuksen päätöksellä”, Huolman kertoo. ”Tätä aluetta on seurattu muutaman vuoden välein”, Risto Murto sanoo. Seuraava punavalkkupaikkamme on kesämökin pihassa, ja Murto pyytää omistajalta luvan käydä tarkastamassa kasvit. Esimerkiksi tietyt tunnetut tikankonttikasvustot tallataan joka vuosi. Siementuottoa rajoittaa vähäisen kukkimisen lisäksi myös pitkälle erikoistunut pölytys, sillä punavalkun kukkia pölyttävät vain soukkomehiläiset. Elinympäristön suojelu ei kuitenkaan yksin riitä. ”Kun punavalkku on kerran tavattu tietyltä paikalta, se voi löytyä sieltä vielä pitkänkin ajan kuluttua”, Murto sanoo. Punavalkun kasvupaikkoja tunnetaan niin vähän, että yhdenkin paikan menetys horjuttaisi kasvin kantaa Suomessa. Punavalkun kukat näyttävät soukkomehiläisten silmissä kellojen, erityisesti kurjenkellon kukilta. Suurempi uhka ovat liian innokkaat tai välinpitämättömät harrastajat ja valokuvaajat, jotka voivat talloa osan kasveista. Osittain maanalainen elämä tekee uusien kasvupaikkojen löytämisestä sattumankauppaa. Kun maanomistaja otetaan mukaan suojelualueen suunnitteluun ja rajaukseen alusta asti, tulos on yleensä aina luonnon kannalta parempi. Viikossa kaikki kukat ovat auenneet. ”Olisihan se erityisen noloa talloa nämä valkut”, Murto sanoo. Päätämme jatkaa seuraavaan paikkaan. ”Yleensä emme edes käy täällä. n Risto Murto (vas.) ja Ilpo Huolman kirjaavat ylös muun muassa punavalkkujen yksilöiden ja kukkien lukumäärän sekä tiedot kasvupaikasta.. Lajien UV-spektrit ovat lähes identtiset, vaikka ihmisen silmissä kukat ovat selvästi erivärisiä: valkut vaaleanpunaisia, kellot sinisiä. ”Täällä on yks!”, Murto pian huutaa. Lohjan seudun valkkujen tiedetään viime vuosikymmeninä tehneen vain kaksi siemenkotaa, ensimmäisen vuonna 1991 ja toisen vuonna 2014. Punavalkku tuntuu viihtyvän monenlaisissa valoisissa, puoliavoimissa metsissä, ja usein maanpäälliset vihreät versot jäävät kasvamatta ilman näkyvää syytä. ”Paikan ajateltiin jo tuhoutuneen, kun löytöä seuraavana vuonna viereistä ojaa perattiin.” Valkut kuitenkin yllättäen selvisivät, vaikka seuraavan kerran kukkia nähtiin vasta 18 vuotta myöhemmin, vuonna 2002. Onko kasvupaikka säilynyt ennallaan, vai vaatiiko se hoitotoimia. Karkalin, kuten monen muukin paikan punavalkut ovat tuhoutuneet peltojen raivausten, sekä teiden ja mökkien rakentamisen seurauksena. Hän astelee varovasti rinnettä ylös. Pölyttäjät näkevät kukat ultraviolettivalossa. Päätöksessä määritellään suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat. Salauksella suojellaan kasveja keräilyltä ja tahattomilta vahingoilta. Sittemmin punavalkkuja on ilmestynyt paikalle joka vuosi. Kuten moniin luonnonvaraisiin kämmeköihin, myös punavalkkuun kohdistuu keräilyn uhka. 16/2017 SUOMEN LUONTO 27 mutta etsimäämme lajia ei näy. Tunnetuimmat punavalkkupaikat olivat Lohjan Karkalinniemessä ja Lohjansaaressa. Ennen lähtöä Huolman kirjaa vielä ylös tiedot punavalkuista: muun muassa versojen lukumäärän ja moniko niistä on kukassa, sekä kukkien ja nuppujen lukumäärän. Soitamme mökin omistajalle, joka seuraa valkkujen tilannetta.” Monet maanomistajat ovat mielellään mukana seuraamassa ja suojelemassa maidensa harvinaisia asukkeja. Kasvivarkaudet ovat onneksi kuitenkin melko harvinaisia Suomessa. Punavalkun pölytys ei siis onnistu ilman kurjenkelloja ja soukkomehiläisiä. Tämä estää leviämisen uusille kasvupaikoille. Laji määritellään uhanalaiseksi, jos sen luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. ”Punavalkun kaikki kasvupaikkatiedot on salattu”, Huolman kertoo. Englannissa punavalkkuja on aikoinaan suojeltu äärimmäisin keinoin leikkaamalla niiden kukkavarret pois, jotta näyttävät kukat eivät paljastaisi kasvupaikkaa luvattomille keräilijöille. Punavalkut löytyivät sieltä vuonna 1984. Lisäksi se voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi, jos sen häviämisuhka on ilmeinen. Pölytys perustuu huijaamiseen, koska pölyttäjä ei saa kukista mettä eikä siitepölyä. ”Tältä paikalta voisi lähivuosina poistaa haapavesoja”, Huolman sanoo. Tietä reunustavat komeat lehtoneidonvaippakasvustot. Vaikuttaa siltä, että valkut eivät ole täällä nousseet maan alta tänä vuonna. Vuonna 2015 erään punavalkun kukat katosivat Lohjalta ilmeisesti jonkun maljakkoon. ”Ensin pitää pyytää viisumi”, Murto sanoo, ja kaivaa puhelimen taskustaan. Uhkana metsätalous, keräily ja tallaus Tällä hetkellä Suomesta tunnetaan 16 punavalkun kasvupaikkaa, joista yli puolet sijaitsee Lohjalla. Pölyttäjien huijari Retken lopuksi menemme vielä tarkistamaan aikaisemmin löytämäni valkut. Mökin pihalla Murto muistaa tarkalleen missä punavalkut kasvavat
Vaikka Haarikon alueellakin metsätieverkosto on tiheä ja taimikoita on näkyvillä jo liikaa, riittää siellä vielä rauhaisia metsänsopukoita, jylhiä kallionlakia ja vaikkapa naku-uintiin sopivia lampia. Tieto alueella elävistä suurpedoista, havaitut liito-oravanpapanat tai järvellä seilaava kuikkapari saavat kulkijan virkistymään. Vaikeakulkuinen maasto on pitänyt pintansa. 28 SUOMEN LUONTO 16/2017 H aarikon alue Savonlinnan (entisen Punkaharjun) – Parikkalan – Ruokolahden rajaseudulla on yksi laajan Hiitolanjoki–Haarikko 100luontohelmeä kohteen kärkipaikoista. Puita lojuu hujan hajan ja katkenneita rungonpätkiä törröttää pystyssä. TEKSTI RISTO SULKAVA/ KUVAT HANNU SIITONEN METSÄN TARINA ELÄÄ Elokuun 4. Salmilampien kurujen myrskynkaatamat kuusikot saivat onneksi jäädä paikoilleen. Tähän syntyy lahopuulajiston mekka. Karu maakuntien rajaseutu on säilynyt erämaisena, vaikka metsätalous onkin kurittanut seutua jo pitkään. Hirvien muualla helposti hengiltä kaluama haapa uudistuu myrskyrydössä mainiosti. Haarikko on vielä mökitön, mutta uhkana on tonttien myynti.. Syntyy runsaasti uutta tarttumapintaa, hitaasti vapautuvia ravinteita ja hajottajaravintoverkosta muidenkin ravintoketjujen eliöille syötävää. Ne toimivat Järven tarina -elokuvan yhtenä kuvauspaikkana. Haarikko itsessään on kirkasvetinen, viisihaarainen erämaajärvi. Rauhan tyyssija Erämaiselle alueelle on ominaista, että asutusta ei ole, mökkejäkin vain vähän ja nähtävissä on rauhallista, komeaa alkuperäisluontoa. Kun rungot jäävät paikalleen, luonto saa vallan nopeasti. Haarikon alueen järvet ja järviä yhdistävät pienet purot ovat jatkaneet seudun huikeaa luontoelokuvaperinnettä. päivänä 2010 raivonnut myrsky Veera kaatoi puita Haarikossa. Yhtäkkiä eteen avautuu henkeäsalpaava näky. Nopeakasvuinen lehtipuuvesaikko valtaa alueen ja sitoo hiiltä suunnilleen samassa tahdisKiipeämme jyrkkää rinnettä. Erityisen tunnettuja ovat Hannu Siitosen alueella ottamat kuukkelikuvat. Mukavaa metsälajistoa alueella on runsaasti, kääväkkäistä kovakuoriaisiin ja liito-oravasta ilvekseen. Etenkin järven itäpuoli on poikkeuksellisen jyrkkäpiirteistä mäkimaata, täynnä kalliojyrkänteitä ja kumpareita. Vedenalaista monimuotoisuutta lisää myös se, että rannoilta kaatuneita vanhoja ja suuria liekopuita on säilynyt järvien pohjalla nykypäiviin saakka. Vaikka myrskyn jäljet näyttävät rajuil ta, jälki ei ole avohakkuun mittakaavassa metsäluonnolle haitallinen. Haarikkojärven lisäksi alueen metsäisten mäkien väleissä on lukuisia pieniä järviä ja lampia, useimmat poikkeuksellisen kirkasvetisiä ja vesieliöstöltään hyvin säilyneitä. Kirkas ja pitkään viileänä pysyvä puhdas vesi on välttämätön useille harvinaistuneille vesihyönteisille. Suihkuvirtaus on tehnyt metsästä selvää. Rungot tuovat vedenalaiselle maailmalle aivan samanlaisen piristysruiskeen kuin kaatuneet puut metsäluontoon. Alueella elävät muun muassa Suomen eteläisimmät kuukkelit. Ei ihme, että Haarikon metsät toimivat yhtenä keskeisistä Metsän tarina -elokuvan kuvauspaikoista
n Lisää aiheesta: http://100luontohelmea.fi/helmi/hiitolanjokihaarikko Luonnonsuojeluliitto on valinnut Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi sata luontohelmeä, joista poimimme yhden joka numeroomme. Helmiin voi tutustua osoitteessa www.sll.fi/100luontohelmea. Luontohelmikohde kaipaisi suojelusuunnittelua – niin kuin koko Suomikin. 16/2017 SUOMEN LUONTO 29 sa kuin kaatuneista puista lahoamisen myötä vapautuu. Hakkuut ovat vähentäneet Etelä-Karjalan ja EteläSavon kuukkelireviirit kahdeksasta neljään. Hiitolanjoki–Haarikko luontohelmi sisältää useita muitakin luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita. Kokonaisuus olisi ehdottomasti laajemman ja osin myös ennallistamisen kautta tulevaisuuteen katsovan suojelualueen arvoinen. Nuoria luonnontilaisia metsiä, joissa vanhat suuret puunrungot ovat jääneet paikoilleen, on Suomessa jopa vähemmän kuin vanhoja metsiä. Lahopuiden varassa hajottajalajisto jatkaa tärkeää työtään vuosikymmeniä, jopa vuosisadan. Laaja kokonaisuus ja upeat järvet ovat kuitenkin toistaiseksi suojelematta. Kuukkelikin uskaltautuu hakemaan makupaloja metsänreunan kääpäpuista, vaikka se muutoin avoalueita välttääkin. Haarikossa voit nähdä sellaisenkin harvinaisuuden. Tilanne on huolestuttava. Haarikon alueella on useampia pienehköjä valtion ja metsäyhtiö Tornatorin luonnonsuojelualueita. Hiitolanjoki on kuuluisa Laatokan järvilohen kotijokena. Jokivarsi toimii rajan ylittävänä ekologisena yhteytenä, joka on merkittävä monien lajien levittäytymiselle. Haarikon vedet virtaavat helmikohteen toisen huippualueen, Hiitolanjoen, kautta Laatokkaan. Haarikon ilveksenpennut pääsivät Metsän tarina -elokuvaan.
Kansallislintumme pesii jälleen koko Suomessa. Väitöskirjallaan Etelä-Suomen linnustosta eri metsätyypeilLINTUJEN V UOSISATA Lintuja on laskettu Suomessa sata vuotta. päivänä 1987 Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksella kaikuivat kättentaputukset, kun luentosalissa nousi vanha mies seisomaan. Olin kongressin ja Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen sihteeri. Tuo päivä huokui tieteen historiaa, kun toinen legendaarinen lintutieteilijämme, Lars von Haartman, puhui Palmgrenista aikaansa edellä olleena eläintieteilijänä. 30 SUOMEN LUONTO 16/2017 E lokuun 24. Sinä aikana isot linnut voittivat, vanhan metsän linnut hupenivat. TEKSTI PERTTI KOSKIMIES 30 SUOMEN LUONTO 16/2017 Laulujoutsenen parimäärä on satakertaistunut sotien jälkeen. LA SS I KU JA LA. Kymmenennen kansainvälisen lintulaskentakongressin yleisö osoitti suosiotaan 80-vuotiaalle Pontus Palmgrenille, jonka elämäntyön pari sukupolvea nuorempi ulkolainenkin yleisö tunsi, mutta harva tiesi hänen olevan hengissä saati arvasi esikuvaansa koskaan tapaavansa
Tuolla reissulla hän keksi laskea runsaimpienkin lajien yksilömäärät, ja tuloksena oli 34 lajia ja 222 paria. Palmgren oivalsi yleisten lajien tutkimisen arvon ekologiassa, mutta perusidea lintutieteemme kunnian kentille esitettiin jo silloin, kun hän oli kymmenvuotias. Artikkelin oli kirjoittanut Einari Merikallio, joka kesäkuun lopulla 1915 oli tarkkaillut lintuja neliökilometrillä vanhaa lehtometsää Tervolan Törmävaaran etelärinteellä. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä hän tilastoi 1092 kilometriltä metsiä ja soita, tuntureita ja peltoja 130 lintulajia ja 67 321 yksilöä ja julkaisi ainutlaatuiset tiheyskartat kirjoissaan Suomen lintujen levinneisyys ja lukumäärä (1955) sekä Finnish birds, Their distribution and numbers (1958).kä Fin 16/2017 SUOMEN LUONTO 31. Törmävaaralta kaikki alkoi Samoina viikkoina kun Suomesta tuli itsenäinen valtio 1917, julkaistiin kuusisivuinen kirjoitus Lintujen runsauden arvioimisesta määrätyllä alueella Luonnon Ystävä -lehdessä. Merikallio, Keravan yhteiskoulun luonnonhistorian lehtori ja rehtori, käveli Suomen lintutieteen maailmankartalle. Evoluutiobiologian nero, 1900-luvun Darwiniksi sanottu Ernst Mayr ylisti tästä syystä ornitologejamme jo yli 50 vuotta sitten. 16/2017 SUOMEN LUONTO 31 LINTUJEN V UOSISATA lä 23-vuotias Palm gren loi vuonna 1930 suunnan, josta on tullut koko suomalaisen tieteen arvostetuinta vientitavaraa. Lintujen levinneisyyden ja runsauden muutoksissa pureudutaan ekologian ytimeen, eliöiden suhteeseen ympäristöönsä. Samassa kirjoituksessa Merikallio julkaisi kesällä 1917 laskemiaan lintutiheyksiä Kuolajärven (emä-Sallan) Kutsajoella ja Kuusamon pohjoisosissa
Metsien laulukuoroon liittyivät itsenäisyytemme aikana pikkusieppo, idänuunilintu ja sinipyrstö. Uusia lajeja levittäytyi etelästä ja kaakosta 1800-luvulla ainakin 17 ja 1900-luvulla 38, 2000-luvun alussakin puolenkymmentä. Heinäkurpan ja viiriäisen luultiin kadonneen 1900-luvun puolivälin paikkeilla, mutta molempien lajien ääriharva kanta lienee säilynyt ja on viime aikoina elpynytkin. Ahvenanmaan ja kaakkoisrajan erikoisuus, pikkuvarpunen, valtasi äkisti 1970–1990-luvuilla koko Eteläja Keski-Suomen. Se on hyötynyt monen paikkalinnun tavoin talviruokinnasta mutta myös turvallisista pesäpaikoista sähköpylväiden ontoissa, metallisissa poikkitangoissa, miksei pöntöissäkin. Pesiviä lintulajeja oli noin 190. Ruovikoista on hyötynyt järviruokojen siemeniä talvisin syövä sinitiainenkin. Ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta kielii se, että eteläiset lajit ovat runsastuneet ja pohjoiset vähentyneet myös laajimmilla luonnonsuojelualueilla viime vuosikymmeninä, vaikka elinympäristöt eivät ole muuttuneet. Nykytiedolla kumpikin muutos on vaikuttanut lintukantoihin voimakkaasti. Uusien lintujen kiihtyvä vyöry Pehr Ulrik Sadelin laati ensimmäisen luettelon Suomen selkärankaisista lajeista vuonna 1810. Muita asutuksen tuntumassa viihtyviä tulokaslajeja ovat lehtopöllö, tikli, nokkavarpunen ja turkinkyyhky. Vaikka vanhojen metsien lajeja on yhtä monta kuin metsien yleislintuja, niitä on nykyään alle sadasosa kaikkien lintuparien summasta – lajeista jotka olivat maan valtalintuja tuhansia Ilmaston lämpeneminen hyödyttää eteläisiä lajeja. Esimerkiksi merihanhi ja laulujoutsen hyötyivät huimasti metsästyksen sääntelystä, merikotka ja korppi vainon loppumisesta, maakotka porovahinkokorvausten määräytymisestä pesintöjen onnistumisen mukaan. Yleislajit menestyvät Parhaassa turvassa ovat kaikenlaisissa metsissä pärjäävät 15 yleislajia, kuten pajulintu, peippo ja metsäkirvinen. Väisänen tarkistivat Merikallion tulokset uudemmilla tilastomenetelmillä 1970–1980-luvuilla, kehittivät linjalaskentametodia, organisoivat uusia laskentoja ja vanhojen toistoja. Levinneisyysalueen rajat ovat siirtyneet jopa satoja kilometrejä pohjoisenpuoleisiin suuntiin vanhankin faunamme lajeilla, kuten viherpeipolla ja punavarpusella. Lars von Haartmanin johdolla on 1970-luvulta lähtien korostettu elinympäristöjen muutoksia. LA SS I KU JA LA Merihanhi katosi pääosasta saaristoa liikametsästyksen vuoksi 1900-luvun alkupuolella, mutta palasi pyyntirajoitusten ansiosta.. 32 SUOMEN LUONTO 16/2017 Eläintieteilijät Olli Järvinen ja Risto A. Pulmunen, kiiruna, riekko, tunturihaukka, lapinpöllö, taviokuurna – metsien vyöry etelästä kohti pohjoista työntää Jäämeren aaltoihin pohjoisen leimalinnut, arktisista sirreistä, sorsista, koko tundrasta puhumattakaan. Havumetsien 28 tyyppilajista moni pärjää nuorissa, ääriään myöten Suomen peittävissä talousmetsissäkin, etunenässä vihervarpunen, punarinta, hippiäinen ja laulurastas. Vastaavia lajikohtaisia syitä menestykseen on monia. Tulokkaista joka kolmas on ruskosuohaukan, kaulushaikaran, nokikanan, punasotkan sekä rytija rastaskerttusen tapaisia rantaruovikoiden ja -luhtien lintuja. Jotkin niistä, kuten kyhmyjoutsen ja liejukana, puuttuivat täältä tilapäisesti, sillä niiden luita on löydetty vuosisatojen takaa. Toisaalta riekon ja kuukkelin elinalueet ovat kutistuneet Eteläja Keski-Suomessa soiden ja vanhojen metsien hävittämisen ja takamaiden pirstoutumisen takia. Suomessa pesivien lintulajien määrä on noussut neljänneksen 200 vuodessa. Kaakkurin kato johtunee sekä pesäpaikkojen rauhattomuudesta että talvikuolleisuuden kasvusta. Kadonneiden lajien lista on toistaiseksi lyhyempi: kiljuhanhi ja tunturikiuru sekä vajaat sata vuotta maassamme piipahtaneet kiljukotka ja kultasirkku, tunturikiurua lukuun ottamatta kaikki nyt globaalisti uhanalaisia. Mutta etevimmätkään tutkijat eivät olisi onnistuneet linnustomme kartoituksessa, elleivät tuhannet lintuharrastajat olisi keränneet kymmeniä miljoonia havaintoja moniin laskenta-, rengastusja tutkimushankkeisiin. Etenkin Saharan ja Kiinan taakse muuttavat kaukomatkaajat eivät entiseen tapaan mahdu ihmisten ylikansoittamille talvialueilleen, joilla niitä syödäänkin kuten matkallakin Välimeren kahta puolta. Muihin merkittävimpiin 1900-luvun tutkijoihin kuuluivat yliopistomiehistä Palm grenin ja von Haartmanin ohella Olavi Kalela ja Olavi Hildén, maasto-ornitologian ykkönen Pentti Linkola sekä päivätyönsä kielten opettajana ja rehtorina tehnyt Ivar Hortling. Viljelyja pensaikkomaille asettuivat esimerkiksi töyhtöhyyppä, mustavaris, viitaja luhtakerttunen sekä viitasirkkalintu. Ilmastonja ympäristönmuutos koettelee lintuja Pääsyynä puolensadan uudisasukkaan aluevaltaukselle pidettiin 1900-luvun alkupuolella ilmaston lämpenemistä. Niiden kannat ovat yhteensä noin puolet Suomen 50 miljoonasta lintuparista, kun toiseen puoliskoon tarvitaan noin 230 lajia. Niille sopivaa ympäristöä alkoi laajemmin syntyä vasta 1700-luvun lopulta järvenlaskujen ja vesien rehevöitymisen jäljiltä sekä karjan rantalaidunnuksen loputtua. Mutta metso, kuukkeli ja lapintiainen kaipaavat oikeita, vanhempia ja ehjempiä metsiä säilyäkseen elinvoimaisina kantoina
PE RT TI KO SK IM IE S PE RT TI KO SK IM IE S PE RT TI KO SK IM IE S Fasaani on kotoisin Aasiasta. 16/2017 SUOMEN LUONTO 33 Ruskosuohaukka kotiutui Suomeen lähes sata vuotta sitten, kun rantaruovikot laajenivat vesien rehevöityessä. LA SS I KU JA LA LA SS I KU JA LA Harmaapäätikka on viime vuosikymmeninä sopeutunut lehtojen lisäksi sekametsiinkin. 16/2017 SUOMEN LUONTO 33. Hömötiainen hupenee, koska se ei löydä nuorista ja yksipuolisista talousmetsistä riittävästi ruokaa talvivarastoihinsa eikä lahopökkelöitä pesäpaikoiksi. LA SS I KU JA LA Keltavästäräkki on taantunut rantaniittyjen, laidunten ja avosoiden häviämisen myötä. Se tuotiin Eurooppaan jo ennen ajanlaskumme alkua, Suomeen 115 vuotta sitten
Kuvassa yksi EteläKarjalan viimeisistä linnuista. Harmaasorsa on kosteikkojen harvinainen uudistulokas, mutta tulee toimeen saaristossakin. 34 SUOMEN LUONTO 16/2017 UUSIA LAJEJA Harmaahaikara Harmaasorsa Kyhmyjoutsen Kanadanhanhi Valkoposkihanhi Ruskosuohaukka Viitasirkkalintu Viitakerttunen Luhtakerttunen Idänuunilintu HUOMATTAVASTI RUNSASTUNEITA Laulujoutsen Töyhtöhyyppä Naurulokki Harmaalokki Rautiainen Mustarastas Sinitiainen Pikkuvarpunen Viherpeippo Punavarpunen HUOMATTAVASTI TAANTUNEITA Riekko Metso Peltopyy Ruisrääkkä Suokukko Pikkutikka Räystäspääsky Hömötiainen Kuukkeli Peltosirkku NÄMÄ PESIMÄLAJIMME OVAT KOKENEET MULLISTUKSIA ITSENÄISYYDEN AIKANA Kuukkeli katosi melkein koko Etelä-Suomesta puoli vuosisataa sitten. Metsokanta puoliintui 1900-luvun jälkipuolella metsien pirstoutumisen ja nuorentumisen vuoksi. RE IJ O LÄ H TE EN M Ä KI / PR O LK. Mustarastas on runsastunut moninkertaisesti etenkin kaupungeissa ja taajamissa. Mustarastas on runsastunut moninkertaisesti etenkin kaupungeissa ja taajamissa. Töyhtöhyyppä on runsastunut toisin kuin monet muut peltolinnut. Harmaahaikaroita pesii Etelä-Suomessa tuhatkunta paria, mutta loppukesäksi kymmeniä tuhansia nuoria siirtyy tänne Suomenlahden takaa. PE RT TI KO SK IM IE S PE RT TI KO SK IM IE S PE RT TI KO SK IM IE S H A N N U SI IT O N EN LA SS I KU JA LA LA SS I KU JA LA LA SS I KU JA LA Pikkuvarpunen levittäytyi ennätysmäisen nopeasti Suomen eteläpuoliskoon 1900-luvun lopulla
Suomalaisimpien paikkalintujen, kuten metson, teeren, pohjantikan, helmipöllön, hömöja töyhtötiaisen ahdinko kertoo karusti metsänkäytön tuhoisuudesta. Laulujoutsenet, arkuuden perikuvat vielä Yrjö Kokon aikaan, pesivät jo kaupunkien rannoilla ja uhittelevat veneilijöille. Suomessa niin ihmiset kuin eläimetkin muuttivat kaupunkeihin myöhemmin kuin etelämpänä Euroopassa. Monelle lajille sopivaa ympäristöä piisaisi vielä, mutta pesäpaikoista on pulaa. Ruokintapaikkojen hoksaaminen on houkutellut pihoille talvija muuttoaikaan myös urpiaisia, vihervarpusia, tiklejä, pyrstötiaisia, puukiipijöitä, tilhiä ja taviokuurnia. Pohjoisen suot ja tunturit ovat eniten entisellään. PE RT TI KO SK IM IE S Haarapääsky katoaa maatiloilta kun karjanpito loppuu.. Kaikenlaisten vesien ja kosteikkojen lintupareista koostuu vajaa kymmenesosa kaikista linnuista. Lehtimetsissä ja pensaikoissa elää 16 lajia, kärjessä lehtokerttu, sinitiainen ja mustarastas. Vanhojen, riemullisesti ränsistyneiden jättökoivikoiden vaatelias valkoselkätikka rääpii elantoaan kasaan rantalepikoiden ja kosteikonlaitojen pikku sirpaleista, joissa kevättulvan tappamia pökkelöitä pehmenee kateissa metsäekonomin tilinpidosta, palokärjenkin onneksi. Puistoissa ja lähiömetsiköissä pärjää kasvava joukko entisajan villilintuja, kanahaukka ja palokärki paremmin kiitos järeämmän puuston kuin riukuviidoissa, joiksi metsät on kovakouraisesti kuritettu. Merikotkia asettuu jo näköetäisyydelle kesämökeistä, kanahaukat, huuhkajat, kalasääsket ja joku kotkakin käy jo rengastajan kimppuun. Varpunen on vähentynyt ruoka-, suojaja pesäpaikkojen harvenemisen vuoksi koko Euroopassa, pikkuvarpunenkin muissa maissa paitsi täällä. Mutta jo täälläkin sepelkyyhky kujertaa kadunvarressa kuuluvammin kuin kesykyyhky, ja syrjä-Suomessa se on hyväksynyt perusköyhät pöheiköt kaukana pelloista, perinteisistä ruokamaistaan. Valkoposkihanhien pysähtyminen Suomeen pesimään saati vyöry kaupunkiin ylitti ikäpolveni mielikuvituksen rajat. Silti niidenkin runsaimmat lajit kuten niittykirvinen, keltavästäräkki, liro, suokukko, riekko, sinirinta ja pulmunen vähenevät rajusti. Laiturin kupeessa kyyristelevän kuikan ja jonkin kaakkurinkin onni on, että laiskaksi käynyt huonesuomalainen ei mökilläänkään poikkea pihapolulta, eikä mökkien valtaamalle rannalle uskalla retkeilijöitäkään. Useimmat tulevat toimeen puska-Suomessa, mutta valkoselkäja pikkutikan kannat romahtivat vanhojen, pökkelöisten lehtimetsien mukana. Sepelkyyhkylle ja naakalle nykymeno sopii. Ympäristövaatimuksistaan ovat onnistuneet pakon edessä tinkimään harmaapäätikka ja pikkusieppo, joita kuulee hulppeiden haavikoiden ja ikikuusikoiden kadottua mitättömissä näreiköissä. Maatalousja asutusalueiden 37 lajin kannoista koostuu kymmenesosa lintupareistamme. Kosteikkojen 33 lajin voittokulku, ruokokerttunen, pajusirkku, taivaanvuohi ja naurulokki etunenässä, jatkui meidän päiviimme, kunnes jopa nokikanan ja punasotkan veroiset menestyjät alkoivat taantua. 16/2017 SUOMEN LUONTO 35 vuosia ja vielä itsenäisyyden alussakin, kunnes tehometsätalous mylläsi tervanpoltolta ja kaskeamiselta säilyneet valtavat takamaatkin. Niitä kurittanee eniten ilmastonmuutos ja talvehtimisen ongelmat. Kurki vaikuttaa kaavamaiselta muistolta menneisyydestä, mutta niin vain tuhannet parit siirtyivät soilta luhtarannoille ja metsälammille, piiloutuivat pajukonlaitoihin ja hakkuurytöihin, löysivät uusia ympäristöjä. Rengastajat, muut lintuharrastajat ja Suomessa eläimet muuttivat kaupunkiin myöhemmin kuin Keski-Euroopassa. Varikset ja harakat kesyyntyivät vainon loputtua ja maaseudun autioiduttua puistojen, kadunvarsien ja takapihojen jätteenkerääjiksi. Järvien ja saariston useimmat sorsat, hanhet, joutsenet ja lokit kuuluvat suurimpiin voittajiin vesien rehevöitymisen, metsästyksen säätelyn sekä kaatopaikoilta ja asutusalueilta löytyvän lisäravinnon ansiosta. Toisin kävi. Niin saaristossa kuin karuilla sisävesillä pesii kummassakin 21 lajia, joita on yhteensä kolmisen prosenttia kaikista linnuista. Niistä koostuu viitisen prosenttia linnuistamme. Luovimista uudessa ajassa Vain joku vuosikymmen sitten pelkäsimme kurkien katoavan soiden vähetessä ja valkoselkäja harmaapäätikkojen lahopuulehtojen mukana. Merikotkien pelossa haahkat ovat siirtymässä sisäsaaristoon lähemmäs ihmistä. Samoissa yksitotisissa metsänkuvatuksissa männynkuikeloiden väleissä kurkkii joku metsokin, kun aikuista metsää ei ole pitäjämääriin, mutta eihän ryteikköihin synny eläviä joukkosoitimia. Moni luuli kesämökkien karkottavan kuikat. Soilla pesii 19 ja tuntureilla 20 lajia, mutta yhteensäkään niistä ei kerry kuin nelisen prosenttia linnuistamme. Vain metsähanhi on aapasoillaan pysynyt arkana ja arvokkaana, vaikka muuttolaumat alentuvat joutsenten lailla lepäilemään meluisten valtateiden varsilla. Pääskyt, kivitasku ja kiuru hupenivat tehomaatalouden tieltä ja karjatilojen kadottua. Rehevöityminen meni liian pitkälle, ja kasvaneet särkikalakannat popsivat suihinsa lintujen ruoat. Tuhatpäiset muidenkin hanhien laumat pelloilla mullistivat kevätja syysmaiseman etenkin kaakonkulmalla
Merikotkan, laulujoutsenen, merihanhen ja monen muun esimerkki toisaalta todistaa, että aktiivisella työllä luonnon hyväksi voisi käydä toisinkin. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi T . Suomen päiväja yöperhoset 104 € YMMÄRRÄ PERHOSIA LAAJEMMIN Mm. PE RT TI KO SK IM IE S Liminganlahden luontokeskus toivottaa sinut tervetulleeksi lintuja kosteikkoparatiisiin Liminkaan! Ravintola Karikukko palvelee päivittäin ma-pe 10-18 ja la-su 10-16 lounas joka päivä 11-15 Upeasti uudistettu hotellimme palvelee myös 24/7, varaa yöpymisesi meiltä! Tervetuloa! Rantakurvi 6, 91900 Liminka 0400 565 040 luontokeskus@liminganlahti.fi www.liminganlahti.fi Tibialesta kirjallisuutta monista eri eliöryhmistä SUOMEN VERKKOSII PISET T E E M U R I N T A L A , T O M I K U M P U L A I N E N & P E T R I A H L R O T H S U O M E N J A E U R O O P A N E N S I M M Ä I N E N K U V I T E T T U M Ä Ä R I T Y S O P A S V E R K K O S I I P I S I S T Ä Suomen v sisältää lu karttoja ja verkkosii Niin luon asiantun kokoaa suomal elintav huomi haaste K Tomi intoh verk teok maa tutk ana Su S T & Ki rja t si s. n Hakkuuryteikössä harppova kurki on surullinen symboli ihmisen mylläämälle Suomelle. Silloisilla kriteereillä uhanalaisten lajien osuus ilman uudistulokkaita kasvoi vuoden 1935 vain 14 prosentista 19 prosenttiin vuodeksi 1985. – H yö nt ei st ar vi ke Ti b ia le O y. OPI TUNTEMAAN . Hakkuuryteikössä harppova kurki on surullinen symboli ihmisen mylläämälle Suomelle. Suomen kukkakärpäset 15 € . Paasilinnan Petsamo-historia Maailman kourissa (1983) sopii puolestaan nimeltään kuvaukseksi itsenäisen Suomen linnuston toiselle vuosisadalle. • ilmaston vaikutukset • matkakertomuksia/ulkomaat L M M • Ä Ä T IH M E E T KAURI MIKKOLA & SIIVEKKÄÄT IHMEET LUON NONT UT T K IJA N PER HOS JA LI NT T UR ET K I Ä SIPER I ASSA JA POHJOIIS -A M ER I K ASSA K AURI MIKKOLA k kk SUOM SS OS OSSS OSIIIII SS PIS IIIP E P U M M P U U N & P E T R I A I N N EE N LL A A I U P U M M P K U U U I LL A A A A N N O PP O O P A S O O P t j et an at Opas maanilviäisten maailmaan kotilot ja etanat Suomen Hannu Ormio Juhani Terhivuo Ilmari Valo. Sadattuhannet siepot, tiaiset, telkät sun muut siivekkäät saavat joka vuosi turvallisen kodin kiitos linnunystävien hyvän tahdon, luontomme tekohengityksen. Suuren Erno Paasilinnan Yksinäisyys ja uhma puolustaa syrjäseudun ihmistä ja luontoa, kuuntelee kalastusretkellä Linkolaakin. Arvioin 1990 Ornis Fennicassa Olli Järvisen kanssa linnustomme uhanalaisuuden astetta taannehtivasti. 36 SUOMEN LUONTO 16/2017 luonnonystävät ovat lievittäneet sitä rakentamalla tuulihaukalle tuhansia pönttöjä näädältä turvattuihin ladonseiniin ja sääkselle tekopesiä suippolatvaisiin talousmetsiin. Maailman kourissa Törmävaaran tai Merikallion merkitystä Suomen tieteelle harva tuntee. Suomen kotilot ja etanat 20 € . Suomen lukit ja valeskorpionit 36 € . Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet 15 € . al v 10 % . Mutta useampi on kuullut 13-vuotiaana poikasena Törmävaaran juurelle Varejoelle joutuneesta Petsamon evakosta, joka voitti kirjallisuuden ensimmäisen Finlandia-palkinnon 1984. Ilmastokaaos, globaali metsäja ruokakapitalismi, ihmisen kiihko härveleihin ja kaukomatkoihin, Sahara ja savannit, Pohjanmeri ja Euroopan elottomat pellot, laulukuoromme tahtipuikko on yhä useammassa ja kaukaisemmassa kädessä. Maa, jossa pesivistä lintulajeista lähes puolet on punaisella listalla, ei ole hyvä paikka elää ihmisellekään. Suomen verkkosiipiset 30 € Täsmätietoa ötököistä Tutustu myös netissä: www.tibiale.fi To im itu sa ik a no in 1 vi ik ko . Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € . . Nykyisin kriteerit ovat toiset ja arvioinnin kohteina tulokkaatkin, mutta uhanalaistumisen asteen rajusta kiihtymisestä ei ole epäselvyyttä. Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 €
Pidän kirjoista ja kirjoitan itsekin. En tiedä, onko metsänhoitoyhdistys selvittänyt asiaa, mutta pidän todennäköisenä, että veljesten tarina konkretisoitui alun perin lumppupaperille. Raaka-aineena on käytetty pisimpään tekstiilijätettä (lumppuja) ja erilaisia ruohovartisia kuitukasveja. Jos pelto on jo raivattu, hyödynnettäköön paperin raakaaineen tuotannossa ennemmin sitä kuin metsää. Ilman metsää Aleksis Kivi ei olisi pystynyt kirjoittamaan Seitsemän veljeksen kaltaista havuntuoksuista ja juurevaa tarinaa. Lautaseltakaan sen ei tarvitse olla pois: ulkomailla osaavat tehdä paperia esimerkiksi sokeriruo’on satotähteistä ja vehnän oljista. n K y tö m ä k i Paperia pellolta tai vaatekaapista me varmasti enemmän kuin 1800-luvulla, 50 miljoonaa kiloa vuodessa. n Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. OLEMME KAVENTANEET vähiin tilan muulta eliökunnalta. Maailmassa noin 10 prosenttia selluja paperiteollisuuden tuotteista valmistetaan muusta kuin puusta. Seitsemän veljestä ilmestyi vuonna 1870. Kyltin ei silti ole tarkoitus ylistää metsän inspiroivia ominaisuuksia. Taustalla on ollut halu korvata tuontikoivu paperinvalmistuksessa toisella lyhytkuituisella kasvilla, pyrkimys kehittää maaseudulle uusia elinkeinoja ja toive hyödyntää kesantopeltoja ”agrokuidun” kasvattamisessa. Tuotantomääriä pystyttiin kasvattamaan, joten puu toimi tavallaan lukuharrastuksen polttoaineena. Ohjenuorana tulisi silti olla, että villi luonto jätetään rauhaan aina kun mahdollista. 16/2017 SUOMEN LUONTO 37 uljen ajoittain ohi näyteikkunan, johon ripustetussa kyltissä lukee ”Ilman metsää seitsemän veljestä olisivat jääneet sanattomiksi”. Se ei ole totta. Toivottavasti, sillä arkistoinnin asiantuntijat kiittävät lumppupaperin kestävyyttä. Puukuidun käyttöönoton myötä paperista tuli vähitellen halvempaa. Puusta paperia on tehty enenevässä määrin vasta 1800-luvulta lähtien. Romaanini on painettu ympäristöjärjestöjen suosittelemalle FSC-sertifioidulle paperille, sillä parempaa vaihtoehtoa, kuten 100-prosenttista kierrätettyä tai olkipaperia ei ole ollut saatavilla Suomesta. KUN SILMÄILEE nyky-Suomen pirstaleista metsämaisemaa, ei voi välttää ajatusta, että puupaperin tie on katsottu loppuun. Suomessa on ainakin 1990-luvulta lähtien tehty tutkimuksia eri biomassojen mahdollisuuksista selluteollisuudessa. Toki on muistettava, että minkään luonnonvaran käyttö ei ole täysin kestävää. Kuka perustaisi olkisellulinjan tai uuden lumppupaperitehtaan. Tieteelliset panostukset eivät kuitenkaan ole johtaneet uudistuksiin. Kuluttajana toivon vaihtoehtoja. Ihmiskunta on valmistanut paperia noin 2000 vuoden ajan. Korvaavia materiaaleja onkin mietitty. Tekstiilijätettäkin tuotamme varmasti enemmän kuin 1800-luvulla, 50 miljoonaa kiloa vuodessa. Metsäja maataloudella on omat ympäristöongelmansa. Kuka perustaisi olkisellulinjan tai uuden lumppupaperitehtaan. A N N IN A M A N N IL A 16/2017 SUOMEN LUONTO 37. Suomessa on nojauduttu puun käyttöön, ja kuten tottumuksista yleensä, siitä on vaikea ponnistella eteenpäin. Suomessa tehdyissä tutkimuksissa potentiaaliseksi osoittautui ruokohelpiniminen heinä. Se on totta. Suomen ensimmäiset puukuitua hyödyntävät paperitehtaat rakennettiin vuosina 1859–1873. Näyteikkunan takana on metsänhoitoyhdistyksen toimisto, joten mainoksella halutaan muistuttaa, että ilman metsiä ei ole puuraaka-ainetta, ei paperia, ei kirjallista kulttuuria
Kasvillisuus on rehevää, ja vaikka moni kasvi on jo kukkinut, mesikasveja on vielä riittävästi tarjolla. Olen retkellä perhostutkija Kimmo Silvosen kanssa, ja Silvonen on äkännyt tien yllä lepattavan sinisiiven. Määritys tarkistetaan nappaamalla perhonen hetkeksi haaviin. Moni perhoslaji on kuitenkin jo lentonsa lentänyt, ja valmistautuminen talveen on täydessä vauhdissa. Myös muut seikat vaikuttavat talvehtimistavan valintaan: ”On todettu että mitä pohjoisemmaksi mennään, suhteellisesti sitä enemmän on toukkatalvehtijoita. Talvehtimistapa riippuu monesta tekijästä – keskeistä on toimiva yhteispeli toukan ravintokasvin kanssa. Se viittaa siihen että toukka on jollain tavalla selviytymiskykyisin näistä talvehtimismuodoista. Elokuu on vielä hyvää lentoaikaa perhosille. Lajin lento on tänä myöhäisenä kesänä yhä meneillään, vaikka se yleensä alkaa hiipua jo heinäkuun lopun kieppeillä. Lämpömittari näyttää kahtakymmentäneljää, ja viereisen niityn reunassa angervohopeatäplät, lauhahiipijät, tesmaperhoset ja tummanpuhuvat karttaperhosen toisen sukupolven yksilöt ovat vilkkaassa lennossa. Munista syksyllä kuoriutuvat pienet toukat asettuvat talvehtimaan. Siiven alaja yläpinnan värit paljastavat perhosen kangassinisiiveksi. Jotkut lajit viettävät talven munana, toiset taas toukkana, kotelona tai aikuisena. Suurin osa päiväperhosista viettää talvensa toukkana. Kaste ja helle vauhdittavat karttaperhosen lentoa.. Toukkahan pystyy säiden koetellessa liikkumaan sellaiseen paikkaan missä olosuhteet ovat hyvät”, Silvonen kertoo. 38 SUOMEN LUONTO 16/2017 H aavi heilahtaa hiekkatiellä. Perhoset talvehtivat jo Osa perhosista on jo aloittanut talvehtimisen keskellä kesähelteitä. Eri lajeilla on erilaiset lentoajat, ja myös talvehtimistavoissa on eroja. TEKSTI HEIKKI VASAMIES KI M M O SI LV O N EN H EI KK I VA SA M IE S Keisarinviitan munia
Kotelo on hyvä tapa talvehtia lajeille, joiden täytyy ravintokasvin kehityksen tai muun syyn takia päästä lentoon jo aikaisin keväällä. ”Ei ole vain yhtä tekijää, koska se olisi liian riskialtista. Hyönteistutkija Jaakko Kullberg kertoo omasta havainnostaan näin: ”Tarkkailin viime vuonna heinäkuun alkupäivinä Suomeen etelästä vaeltanutta isonokkosperhosta, joka oli siis samana vuonna syntynyt. Kotelo voi olla myös kiinnittyneenä matalaan kasviin. Jos lumet sulavat aikaisin niin kyllä perhoset usein lähtevät silloin liikkeelle”, Silvonen pohtii. ”Keskikesällä lentävien lajien lennon ajoituksessa on vähemmän vuosittaista vaihtelua kuin keväällä lentävien perhosten lentoajoissa. Näin sen kävelevän puun juurakkoon jonne se hävisi, eikä tullut ulos ainakaan viiteentoista minuuttiin.” Isonokkosperhosen ei ole järkevää riskeerata talvehtiminen jäämällä lentelemään säiden ja petojen armoille. Perhosten pitkän ajan kuluessa kehittynyt kaavamainen käyttäytyminen näyttäytyy joskus kummallisena. ”Nokkosperhosia tapaa loppukesällä paljon kukilla meden haussa, ja suruvaippa tulee pihoihin herkuttelemaan maahan pudonneilla omenoilla”, Silvonen kuvailee. Perhostoukkia näkeekin tämän tästä, mutta päiväperhosten koteloita löytää harvoin. 16/2017 SUOMEN LUONTO 39 Keväällä nopeasti lentoon Moni kevään ensimmäisistä perhosista on aikuistalvehtija. Varmaan on sellaisiakin jotka sijoitetaan korkeammalle, niin että ne jäävät lumipeitteen yläpuolelle”, Silvonen kertoo. Esimerkiksi Suomeen kesä–heinäkuussa vaeltavat toisen sukupolven isonokkosperhoset eivät jää nauttimaan keskikesän kukkatarjoilusta vaan katoavat saman tien kuin maan nieleminä, lähes kirjaimellisesti. ”Jotkut kotelot ovat maassa, toiset tiheän aluskasvillisuuden tai karikkeen seassa. Aikuistalvehtijana sen kannattaa satsata hyvän talvenviettopaikan löytämiseen, ja kun paikka löytyy, on viisainta säästää energiaa ja asettua talvehtimaan. Aikuistalvehtijat tankkaavat syksyllä ravintoa talven varalle. Tutut kevätperhoset kuten nokkosperhonen, neitoperhonen ja suruvaippa talvehtivat aikuisina rakennuksissa, luolissa tai hyvän suojan tarjoavissa puunkoloissa. Kesälajit ohjautuvatkin ehkä enemmän päivän pituuden mukaan.” Tänä kesänä on ollut helppo huomata että myös sateet ohjaavat kuoriutumista. Sitten alkaa pitkä talven yli kestävä hiljaiselo. Kotelossa kevääseen Polun varren nokkosissa on neitoperhosen isoja toukkia ruokailupuuhissa. Aikainen lento keväällä jättää jälkeläisille paljon aikaa käydä läpi munaja toukkavaiheet. Täysin kehittynyt toukka hakeutuu sopivaan suojaiseen paikkaan ja koteloituu. Suurin osa perhosistamme viettää H EIK KI VA SA M IE S Kimmo Silvonen seuraa silmä tarkkana niityn tapahtumia.. Tärkeä asia on lämpösumma, ja toinen lumien sulaminen. Mutta mikä mahtaa laukaista kotelosta kuoriutumisen keväällä. Kaikkein sitkein sissi on sitruunaperhonen, joka talvehtii säille alttiina maan pinnassa. Suosiolliset kelit ovat saaneet aikaan kuoriutumisbuumin, kun välillä jo hieman nuukahtanut kasvillisuuskin on rehevöitynyt. Uudellamaalla on ollut kuivaa, mutta nyt lämpimän sään ja saderintamien vaihtelu on saanut perhosiin vauhtia. ”Esimerkiksi keisarinviitta munii aika isonkin puun kaarnaan, ja puun alla toivottavasti kasvaa orvokkeja, mihin talvehtivat pienet toukat sitten aikanaan keväällä siirtyvät ruokailemaan”, kertoo Silvonen. Sille suojaava lumipeite on tärkeä. Pakkasneste avuksi Perhoset eivät aina muni suoraan ravintokasville, vaan tarkoituksenmukaiselle kuivalle ja kovalle alustalle
Retkemme alkaa olla lopuillaan. Se laskee talvehtimaan jäävän munansa usein kuivahkoon kalliomaastoon sammalikkoon tai jäkälikköön lähelle toukan ravintokasvia isomaksaruohoa. n Päiväperhosen elämästä vain pari viikkoa on lentoa, loput yksitoista ja puoli kuukautta vierähtävät muissa olomuodoissa. Myöhemmin kesällä apollon asuinpaikat kärsivät usein kuivuudesta. Näin ei kuitenkaan ole, joten ilmeisesti kaikki talvehtimistavat ovat lajikohtaisesti menestyksekkäitä”, toteaa Silvonen. Niinpä ruostenopsasiipi munii ravintokasvinsa tuomen rungolle selvästi lumirajan yläpuolelle. ”Se on prosessi joka ei helposti pysähdy, vaikka olosuhteet kuten lämpötila tai päivänpituus muuttuisivat.” Liika kosteus sen sijaan on ongelmallista talvehtiville toukille, ja ne pyrkivätkin hakeutumaan kuiville paikoille. Siksi nykyiset talvet, joina lämpimät ja kylmät jaksot vaihtelevat arvaamattomasti, ovat kohtalokkaita perhosille. Helteessä on miellyttävää kulkea ruohikkoisella metsäpolulla koivujen katveessa. Tasaista kuivaa kylmyyttä on ilmeisesti helpompi sietää kuin lumirajassa tapahtuvaa jatkuvasti vaihtelevaa sulamista ja uudelleen jäätymistä. Munan ja toukan kehitys vaihtelevissa syyssäissä olisi riskialtista. ”Tänä vuonna esimerkiksi Lapissa on ollut vähän perhosia ja se viittaa siihen että jotkut lajit ovat jättäneet tämän kesän lennot väliin, ja saattavat sitten kehittyä perhoseksi ensi kesänä.” Kuivuus auttaa kestämään kylmyyttä Monet myöhään kesällä lentävät lajit talvehtivat munana. Nyrkkisääntönä on, että aikaisin lentävien lajien toukat ovat isompia ja valmiimpia jo talvella, ja myöhään lentävät lajit talvehtivat pikkutoukkana. Kylmään ja kuivaan talvehtimiseen tähtää myös harvinainen apollo. Moni niistä talvehtii lumipeitteen alla, mutta poikkeuksiakin löytyy. ”Jos joku talvehtimistapa olisi selvästi muita parempi, sitä käyttävät lajit olisivat selvästi muita runsaampia. Esimerkiksi häiveperhosten toukat pysyttelevät korkealla puun oksistossa keskellä talveakin. Huomaamme polun yli hitaasti kiirehtivän vaskitsan. ”On paljon lajeja joilla yksittäinen kotelo voi talvehtia yhden talven sijaan kaksi kertaa. Toukat kestävätkin kylmää yllättävän hyvin. Lapin lyhyen kesän aikana täysi kehityskierto ei ehkä olisi mahdollistakaan, mutta asiassa piilee myös oma viisautensa. JU SS I M U RT O SA A RI. Tasaisena pysyvä lämpötila on sekin eduksi. Se on turvamekanismi, jolla voidaan hypätä olosuhteiltaan huonon vuoden yli”, Silvonen kertoo. Talvehtiminen voi tapahtua toukan eri kehitysvaiheissa. Täällä Pohjolassa talvehtiminen on kohtalonkysymys, jonka perhoset ovat ratkaisseet nerokkaasti kukin tavallaan. Lentoaikaa ja toukka-astetta säätelee, taas kerran, ravintokasvin vuosikierto. Sekin joutuu valmistautumaan talveen jo paljon aikaisemmin kuin me kaksijalkaiset. Erityisen vaarallista on, jos kylmiä kausia tulee lumien jo sulettua, kuten kävi viime keväänä. Mahtaako ritariperhonen tuntea lentämisen iloa taivaalla liihotellessaan. ”Kun toukka valmistautuu talvehtimiseen se alkaa kehittää pakkasnesteen tyyppistä ainetta elimistöönsä”, Silvonen sanoo. Keväällä munasta kuoriutuva toukka pääsee aloittamaan maksaruohoilla ruokailun kun ne ovat kevätkesällä mehukkaimmillaan. Esimerkiksi ruostenopsasiiven lentoaika päättyy vasta elokuun lopussa. Silvonen kertoo esimerkin: ”Alkukeväästä ei ole lakanlehtiä, ja siksi niitä ravintonaan käyttävien suoperhosten on ajoitettava toukkakehityksensä sen mukaan, että tuoreita lehtiä on saatavilla vasta aikaisintaan kesäkuun alussa.” Karuja Lapin olosuhteita sietämään sopeutuneilla päiväperhoslajeilla kehitys vie säännöllisesti kaksi vuotta. Päiväperhosen elämästä vain pari viikkoa on lentoa, loput yksitoista ja puoli kuukautta vierähtävät muissa olomuodoissa. 40 SUOMEN LUONTO 16/2017 talvensa toukkana
toukkavaihe 9 % keisarinviitta, lehtohopeatäplä, orvokkihopeatäplä, suohopeatäplä, tundrahopeatäplä Keskenkasvuinen 40% piippopaksupää, haapaperhonen, pihlajaperhonen, toukka suokeltaperhonen, ketokultasiipi, juolukkasinisiipi, hohtosinisiipi, ratamoverkkoperhonen, keltaniittyperhonen Täysikasvuinen 12 % keltatäplähiipijä, tesmaperhonen, kannussinisiipi, toukka muurainhopeatäplä Kotelo 17 % mansikkakirjosiipi, ritariperhonen, auroraperhonen, lanttuperhonen, kangasperhonen, paatsamasinisiipi, karttaperhonen, täpläpapurikko Aikuinen 8 % nokkosperhonen, suruvaippa, neitoperhonen, sitruunaperhonen, herukkaperhonen Ei lepovaihetta 2 % ohdakeperhonen, etelänkeltaperhonen – ei talvehtimista KIMMO SILVONEN Korea mustatäplähiipijä talvehtii toukkana. Se hakeutuu ravintokasville vasta keväällä. 16/2017 SUOMEN LUONTO 41 Talvehtimisaste Osuus lajistosta noin Esimerkkilajeja Muna 13 % apollo, lauhahiipijä, ruostenopsasiipi, kangassinisiipi, loistokultasiipi, angervohopeatäplä 1. SIV U N KU VA T KIM M O SIL VO N EN PÄIVÄPERHOSTEN TALVEHTIMINEN Ruostenopsasiiven muna selviää talven yli tuomen rungolla. Auroraperhosen kasviin kiinnittynyt kotelo on valmis talvenviettoon. Lehtohopeatäplän pieni toukka syö syksyllä vain syntymämunansa kuoret. • kotimainen • luonnonmukainen • hajusteeton 100%
Kun tupasvillat koristelivat kesäkuussa rantasuon siementupsuillaan, paikalla oli kurkia. Hetket ja pienet tapahtumat eivät sinänsä olleet ihmeellisiä, puitteetkin tuiki tavalliset, mutta kojun hiljaisuudessa jokainen niistä alkoi tuntua KOTILAMPI Pikkulammen elämä avautui Heikki Willamolle, kun hän vietti sen rannalla öitä ja päiviä. Kätkettyä elämää Kuten sanottua, paikka ei ole millään tavalla erikoinen. Myöhemmin kesällä laulujoutsenet ruokailivat lammella. Lampi jäi taas unholaan, kunnes innostuin yrittämään siellä supikoirien kuvaamista. Se toimi mainiona vastapainona suunnitelmalliselle työlle, jota olin jo vuosia tehnyt. Se vaikuttaa hiljaiselta ja autiolta, siellä pistäytyessä ei koskaan näe kuin korkeintaan ilmaan räpsähtävän tavin tai telkän. Supikoiria houkuttelin ajoittain ruualla, mutta kaikki muu oli lampareen omaa, minusta riippumatonta elämää. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI WILLAMO Kotilampi vaikutti ensin hiljaiselta, mutta avautui sitten tarkkailijalleen. Kaikki alkoi viime vuosituhannella korpeista. Menin kojulle usein ilman mitään suunnitelmia tai toiveita, vain viettääkseni yönseutua luonnon keskellä. Lähes aina sain kuitenkin kokea jotain mieleenpainuvaa ja paikasta tuli pikku hiljaa tärkeä. Tunnin nokosten jälkeen saapumiseni aiheuttama hetkellinen häiriö oli poissa, lammelle oli palannut rauha ja kurkistus pienestä ikkunasta paljasti palan sen kätkettyä elämää. Veimme paikalle silloin tällöin liikenteen tappaman kauriin ketut mielessämme, mutta tulokset jäivät vaatimattomiksi. 42 SUOMEN LUONTO 16/2017 S e on kuin mikä tahansa lampipahainen. Kojussa tuli vietettyä yksi jos toinenkin yö, ennen kaikkea kesäkuussa tupasvillojen koristellessa rantasuon valkeilla siementupsuillaan ja elokuun samettisia öitä ihastellessa. Muutaman aarin kokoisena se lepää loivien kallioiden sylissä, suoreunuksen ja rämemännikön ympäröimänä. Lyhyt kävely ja olin kojun hiljaisuudessa. Kettukin kuului kulkijoihin.. Joskus torkuin pidempään, nautin olostani ja odotin ääniä, jotka kertoisivat jotain olevan tekeillä. Jos en olisi istuskellut öitäni sen rantaan kätkeytyneenä, en olisi ikinä tajunnut miten paljon elämää sen piirissä oli. Kuvasin mustia lintuja pari talvea, sitten purin huovasta tehdyn kojun, ja lampi unohtui muutamiksi vuosiksi. Lopulta tein ystäväni kanssa uuden kojun lähemmäs lammen perukkaa. Erityiseksi lammen tekee sen sijainti vain muutaman kivenheiton päässä kotioveltani sekä piilokoju, joka minulla on ollut sen rannalla jo toistakymmentä vuotta
16/2017 SUOMEN LUONTO 43 16/2017 SUOMEN LUONTO 43 Illansuussa lammen rantoja kiertävä supikoira pysähtyi hetkeksi katselemaan ulpukanjuurakolla lepäilevää taviparia.
Ne kurottivat välillä juomaan jatkaen taas korentojen etsimistä. Ne heräilivät hitaasti usvaiseen aamuun, ruokailivat hetken ja poistuivat palatakseen taas iltapäivän tunteina.. Yksi mieleenpainuvimmista aamuista osui syntymäpäivääni. Ne taisivat tietää, ettei tätä herkkua ollut tarjolla kuin tämän aamun. Olen nähnyt lammessa heinäsorsa-, Pesimättömät telkät viihtyivät lammella ja jäivät usein yöksikin. Linnut ruokailivat hetken lammella, katosivat sitten puronsuun saraikkoon ilmestymättä enää näkösälle. Menin kojulle edellisenä iltana, laitoin muutaman ruokapalan supikoirille ja kömmin kojuun. Kolme kurkea seisoi kojun edustalla. Yksi kurjista oli osunut niin lähelle, että untuvikkojaan saraikossa piilotellut sorsaemo katsoi parhaaksi uittaa yksitoistapäisen katraansa lammen toiselle puolelle. Kaksi niistä tuijotti lammen yli kolmannen suuntaan, tämän terävä katse oli puolestaan nauliutunut johonkin, jonka tiheä saraikko minulta kätki. Se nuuski villojen seassa ja antoi ottaa pari mukavaa kuvaa syntymäpäivälahjaksi. Kesäilta oli kaunis ja tyyni, horisonttiin painuva aurinko punasi lammen pintaan peilautuvat rämemäntyjen rungot. Ne sukivat hetken itseään, nousivat siivilleen ja kohta niiden huuto kuului kauempaa järveltä. Ehkä osuisin jonain tulevana aamuna hetkeen, jolloin naaras johtaisi poikueensa lampeen ja sieltä puroa pitkin alas järveen, joka on vesilintupoikueiden lopullinen päämäärä. 44 SUOMEN LUONTO 16/2017 tärkeältä. Kurjet kuljeskelivat ympäri lampea, kunnes jähmettyivät äkkiä paikoilleen. Se kiersi lammen, muttei asettunut kuvattavaksi toiveideni mukaisesti. Suuret linnut rauhoittuivat jatkaen ruokailuaan, ja kohta esiin ilmestyi heinäsorsapoikue. Ne katselivat hetken valppaina ympärilleen, rauhoittuivat ja ryhtyivät ruokailemaan. Hämärä sytytti villojen valkoiset ryppäät hehkuun ja supikoira asteli paikalle. Kurkien mentyä esiin ilmestyi haapanapari. Auringon noustessa havahduin ajatuksistani suurten siipien humahduksiin. Tämä oli kuitenkin vasta alkua. Aamuvarhaisella kurkistin ulos. Silloin tajusin, että olin osunut keskelle sudenkorentojen massakuoriutumista. Kurjet mässäilivät vedestä nousseilla toukilla ja vastakuoriutuneilla, vielä pehmeäsiipisillä korennoilla. Ne heittivät minut takaisin kuvausharrastukseni ja miksei koko luontoharrastukseni alkuaikoihin, jolloin maailma oli avoin, suunnitelmia ei ollut ja eteen saattoi tulla mitä vain. Lintujen vierailuja Aamun vanhetessa kurjet saivat vatsansa täyteen. Mietin, josko naaraalla olisi pesä jossain rämeellä ja koiras piti sille seuraa aamuruokailun ajan. Supikoira oli taas paikalla. Aurinko kipusi ylemmäs, kuoriutuminen vain kiihtyi. Saatoin miltei kuulla satojen siipien rapinan, ja aamun lämmetessä heinikosta nousi korento toisensa perään lammen päälle risteilemään
Sekin pistäytyy poikastensa kanssa välillä puron varressa, mutta enimmäkseen viklot pysyttelevät lammen rantasaraikossa, jossa untuvikkojen näkee joskus vilahtavan. Puussa pesivä kahlaaja – outoa ja kiehtovaa! Katselisin niin mielelläni kojun suojista, miten pienet untuvikot hyppäävät pesästä. Sitten ne taas katoavat omille teilleen. Muutaman punakyljen ja yhden laulurastaan olen pelottanut muniltaan, mutta toiveistani huolimatta viklonaaras ei ole myöhemmin valinnut löytämiäni pesiä muniensa alustaksi. Ne tulevat yksitellen, kerääntyvät ryhmäksi, sukeltavat ruokaa ja torkkuvat keskellä veteen heijastuvien rämemäntyjen punaa. Useimmiten niiden läsnäolo paljastuu emon varoituksista, sattuu sitten kohdalle kurki, supikoira, kettu, utelias korppinuorukainen tai lammen yli vilahtava varpushaukka. Olen tarkastanut puronvarren ja rämeiden laiteet vailla tulosta. Joutsenet, kanaMetsäviklojen läsnäolo paljastui, kun emo varoitti ketusta tai haukasta.. Elokuun öitä Heinäkuussa lammella on hiljaista, mutta elokuu tuo mukanaan isojen lintujen vilkastuvan liikenteen. 16/2017 SUOMEN LUONTO 45 haapana-, tavija telkkäpoikueita. Olen halunnut nähdä metsäviklon pesän siitä asti, kun jo nuorena poikana sain tietää sen ottavan käyttöönsä edellisvuotisen rastaanpesän. Kaikki ovat viipyneet paikalla vain päivän tai pari, rannalle laittamassani pöntössä hautuneet telkänpojat ehkä pisimpään, sitten ne ovat siirtyneet paremmille ruokamaille. Pesimättömät telkät puolestaan ilahduttavat pitkälle kesään. Järvelle tulee matkaa muutama sata metriä pitkin puron ja ojan yhdistelmää, joka kulkee läpi ryteikköisen hakkuuaukon. Muutama naaraspukuinen lintu on aina paikalla, joskus niitä on jopa kymmenkunta. Muutaman tunnin kuluttua ne jo heräävät varhaisen aamun usvaan, jatkavat kiireetöntä kesänviettoaan ja odottelevat auringon lämmittäviä säteitä. Matkanteko voi olla paikka paikoin hankalaa, mutta risujen keskellä on ainakin suojassa useimmilta pedoilta. Vain metsäviklo viihtyy paikalla koko pesimäajan
Tyynen veden yllä leijuvat usvahattarat ja valkoisina hohtavat villat loivat varhaisen aamun kurjelle mahdollisimman hienot puitteet. Ne tulivat usein illalla ja poistuivat hämärän laskeutuessa. 46 SUOMEN LUONTO 16/2017 Loppukesästä lammella vieraili paljon kurkia – yksinäisiä, pareja ja perheitä. 46 SUOMEN LUONTO 16/2017
Pennut olivat isoja eivätkä vaatineet enää jatkuvaa huolenpitoa.. Kauempaa pelloilta lammelle kaikuvat huudot luovat odotuksia ja siipien humahdukset sähköistävät aina kojun tunnelman. En taida milloinkaan kyllästyä kurkien katseluun. 16/2017 SUOMEN LUONTO 47 danhanhet ja kurjet tekevät lyhyitä vierailuja, varsinkin kurjet ovat vilkkaasti liikkeellä. Meteli on korvia huumaava ja se jatkuu hetkittäin läpi yön. Kun perhe tai yksinäinen kurki jää yöksi, lammella on taikaa. On perheitä, kihlapareja ja yksinäisiä lintuja, ei koskaan isompia parvia. Suurissa linnuissa on jotain kovin arvokasta, niiden rauhallisissa askelissa ja kauniin harmaassa puvussa. Vain joskus ne intoutuvat huutamaan ja silloin äänet rikkovat hiljaisuuden käsittämättömällä voimalla. Tunnelma on sanoinkuvaamaton ja aivan toisenlainen kuin lammen intiimissä sylissä. Ennen nukahtamistani mietin, mahtoiko se vaihtaa yön kuluessa jalkaa. Ilta pimenee aivan toisella tavalla kuin alkukesällä ja lammelle hiipii samettinen elokuun yö. Se nukkui rauhallista unta, liikkumatta, yhdellä jalalla seisten. Vaaleat linnut liikkuvat hiljaisina aaveina, ne häämöttävät tihentyvän hämärän keskellä pitkäkaulaisina kuin muinaiset liskot. Täällä kurkia on vain muutama, ne ovat lähellä, vaitonaisia ja omissa oloissaan, niitä saa tarkastella kaikessa rauhassa. Niistä on yleistymisen, ihmisiin tottumisen ja osittain peltolinnuiksi muuttumisen myötä tullut jokapäiväisiä tuttuja, mutta arkipäiväisiksi ne eivät ole muuttuneet. Se seisoi vesirajassa katsellen suoraan kojuun. Ne tulevat yleensä alkuillasta, viipyvät muutaman tunnin laiskoina aikaansa viettäen – sukivat, juovat ja lepäilevät, intoutuvat joskus ottamaan muutaman tanssiaskeleen. Se oli kuullut makuupussini vaimeat kahahdukset. Lopulta ne asettuvat sijoilleen, työntävät nokan selkähöyheniinsä ja nukahtavat. Kerran seurasin aivan kojun lähelle asettunutta lintua niin kauan kuin saatoin sen pimeässä erottaa. Ne ovat tarkkoja ja varovaisia ja niiden äänissä on voimaa. n Keskikesällä supikoirat liikkuvat usein pareittain. Vietän silloin tällöin loppukesän yön lampiaukean luhdalla, jonne kokoontuu joka ilta satojen kurkien parvi. Heräsin miltei pimeässä ja kurkistin ulos selvittääkseni asian, mutta kurki oli herännyt ennen minua
48 SUOMEN LUONTO 16/2017 radanvarsi Junaradan varsi, jossa nopeasti kulkevat junat suhahtavat vauhdilla ohi, onkin monelle kasvija hyönteislajille tärkeä elinpaikka. TEKSTI JA KUVAT RAUNO YRJÖLÄ radanvarsi TEKSTI JA KUVAT radanvarsi TEKSTI JA KUVAT radanvarsi RAUNO YRJÖLÄ radanvarsi RAUNO YRJÖLÄ radanvarsi KARUN KAUNIS 48 SUOMEN LUONTO 16/2017
Auringonpaisteessa radanvarsista muodostuu vähitellen elinympäristö, jossa viihtyvät paahdeympäristöihin sopeutuneet kasvija eläinlajit. Hirvenkello on muinaistulokas, joka viihtyy parhaiten perinneympäristöissä.. Lähellä sijaitseva kelta-apilakasvusto on laajentunut. Koska radan ja huoltotien reunat niitetään aina välillä, ketoneilikkakin pärjää kilpailussa elintilasta. Suomessa on luontaisesti vain vähän paahdeympäristöjä enimmäkseen hiekkarannoilla ja harjujen laitamilla. Uhanalainen ketonukki on saattanut tulla tälle paikalle siemenenä junan kyydissä. Hirvenkello häviää pajujen alle Punainen ketoneilikka kasvaa Järvenpäässä pienenä laikkuna radan huoltotien varrella. Harvinaisilla kasveilla elää harvinaisia perhosia Monet perhoslajit ovat erikoistuneita kelpuuttaen vain tietyn tai korkeintaan muutaman kasvilajin toukkiensa ravinnokradanvarsi Radanvarren reunaluiskat tarjoavat monelle erikoistuneelle eliölajile paahteisen elinpaikan. Laji hyötynee niitosta ja pärjää matalaksi niitetyillä radan varsilla hyvin kilpailussa muita lajeja vastaan. Yksittäisiä hirvenkelloja ilmaantuu aina sinne tänne lähialueelle, mutta laji voi hetkellisesti kadota, kunnes uusia yksilöitä taas jonain vuonna löytyy. Ihmistoiminnan myötä niitä kuitenkin syntyy rautateiden ja maanteiden varsille sekä hiekkakuoppien reunamille. Kilpailu elintilasta on käynnissä radanvarressa myös hieman pohjoisempana. 16/2017 SUOMEN LUONTO 49 R ata-alueen sepeli on karkeaa. Maaperässä olisi varmaankin siemenpankkia, mutta olot ovat hirvenkellolle vaikeat. Tällä paikalla hirvenkellot ovat jäämässä pajujen alle, ja osa yksilöistä niitetään huoltotöissä ilmeisesti liian aikaisin, ennen kuin siemenet ehtivät kypsyä. Usein kuitenkin ratapenkan reunaluiskat ovat hienompaa maa-ainesta, ja niille kertyy vähitellen myös eloperäistä kariketta. Jostain syystä laji ei ole levinnyt seuraaville avoimille ratapenkan jaksoille, vaikka luulisi tuulen ja junien aiheuttaman ilmavirtauksen lennättävän siemeniä eteenpäin. Armeijan ampuma-alueet ja lentokentät ovat nekin usein hyviä paahdeympäristöjä. Kaksivuotinen hirvenkello kasvattaa ensimmäisenä vuotenaan vain maaruusukkeen, ja kukkavana kasvaa vasta toisena vuonna. Siinä se on sinnitellyt jo useampia vuosia. Vain harva kasvilaji pärjää karussa ympäristössä, jota hallitsevat kivi, betonipalkit ja teräskiskot. Komea hirvenkello kukkii muutama sata metriä pohjoisempana radan penkalla. Suomessa on luontaisesti vain vähän paahdeympäristöjä. Paahteisessa ja hiekkapohjaisessa rinteessä kukkii ketonukkeja useissa laikuissa, mutta jos hietakastikka ja muut heinät ovat peittäneet maanpinnan, ketonukkeja ei esiinny. Hirvenkello on kasvanut täällä jo vuosien ajan, mutta yksilömäärät vaihtelevat vuosittain. Kelta-apila pärjää hyvin niitetyillä alueilla
Sinisiipisirkan suojaväritys sopii täydellisesti sen hiekkaisille elinpaikoille. Keltasauramo on kuin keltainen päivänkakkara.. Merenrannikoilla viihtyvä ketomaruna on löytänyt radanvarsista uuden kasvuympäristön. 50 SUOMEN LUONTO 16/2017 Palosirkka poseeraa ratakiskolla. 50 SUOMEN LUONTO 16/2017 Uhanalainen ketonukki on samassa ympäristössä kukkivaa hietapitkäpalkoa siromman oloinen, sillä on viisi terälehteä ja tyviruusukkeen lehdet eivät ole liuskoittuneet
Keltasauramokasvustot säilyvät paikoillaan useita vuosia, ellei ratapenger pensoitu. 16/2017 SUOMEN LUONTO 51 si. n Kirjoittaja on nurmijärveläinen biologi. Ketomarunalla eläviä harvalukuisia perhoslajeja ovat muun muassa loistokaapuyökkönen ja malikaapuyökkönen. Jos en tietäisi mihin se putosi, en pystyisi sitä havaitsemaan, niin hyvin se sulautuu maastoon. Kuinkahan monta sinisiipisirkkaa tai palosirkkaa juna ehtii ohittaa matkansa aikana. Voiko visionäärisyyttä oppia. Hyvinkään pohjoispuolella on muutama laajempi kasvusto tutun peltosauramon lähisukulaista, keltasauramoa. Yhtäkkiä palosirkkakoiras pörähtää lentoon jalan edestä ja paljastaa punaiset takasiipensä. Nyt se antautuu kuvattavaksi. Usein elinympäristöt ovat ihmisen muokkaamia junaratojen penkereitä, teiden pientareita ja armeijan ampuma-alueita. Jos kasvi on harvinainen, sillä elävät perhoslajitkin ovat harvinaisia. Yksi niistä on ketomaruna, tutumman pujon lähisukulainen. Palosirkkaa tavataan luontaisesti harjualueilla, avoimilla hiekkamailla ja kedoilla. Tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuus 25 op Miltä tulevaisuus näyttää. Radan varrella elää muutamia perhosille merkittäviä kasvilajeja. Osa on siniharmaita, osa hieman ruusunpunertavia. Ulkonäöltään se muistuttaa hieman pujoa, mutta lehdet ovat paljon kapeammat ja koko kasvi on hennomman oloinen. Minäkin näen useamman yksilön. Lennossa näkyvät hennon siniset takasiivet. Aivan kuin olisin nähnyt sinisen häivähdyksen. Iltapäivä kääntyy kohti iltaa ja kävelen radanvartta kohti autoa. Edestäni lähtee lentoon pieni parvi kangaskiuruja. Opiskele uutta, kehitä osaamistasi! Avoimen yliopiston opinnot sopivat tutkintoon tähtääville, ammatilliseksi lisäkoulutukseksi ja yleissivistykseksi kaikille kiinnostuneille pohjakoulutuksesta riippumatta Maantieteen perusopinnot 27 op • Johdatus maantieteeseen 5 op • Poliittinen maantiede 2 op • Kartografian ja geoinformatiikan perusteet 5 op • Yhteiskuntamaantiede 3 op • Klimatologia 3 op • Aluemaantieteen perusteet 5 op • Luonnonvarojen maantiede 4 op verkko-opintoina ja Jyväskylän kesäyliopistossa Ympäristötieteen perusopinnot 25 op • Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat 3 op • Ympäristön kemikalisoituminen 3 op • Ympäristönsuojelu ja yhteiskunta 3 op • Luonnonvarojen riittävyys ja käyttö 3 op • Ympäristönsuojelun lainsäädäntö ja hallinto 3 op • Ympäristöekologia 3 op • Ympäristönsuojelun tekniikka 2 op ym. Ei se ainakaan kangasheinäsirkka ollut. Harmaanmustat koiraat on helppo tunnistaa lennossa punaisista takasiivistä ja pörisevästä lentoäänestä, mutta maata pitkin käveleviä naaraita on vaikea havaita. Muutamia vuosia sitten lajia löydettiin yllättäen laajemmalta alueelta Kaakkois-Suomesta, lähinnä hiekkakuopilta ja teiden varsilta. Värikkäitä heinäsirkkoja näkyvissä Hiukan idempänä, Kouvolan kohdalla, ruosteinen rautatiekisko lämpenee auringossa. Jatkan etsintää. Se pakenee muutamia metrejä ja laskeutuu sepelille. Etsin paikalta harvinaista palosirkkaa, mutta sepelin mustat ja harmaat sävyt vaikeuttavat puuhaa. Kävelen muutaman askeleen, ja taas se lehahtaa lentoon. Maisemantutkimuksen perusja aineopinnot Arkeologian ja historian perusopinnot 25 op Tietojenkäsittelytieteiden perusopinnot 23 op Ohjelmointiin keskittyvät opinnot 18 op Opintoja TY:ssa, Porin yliopistokeskuksessa ja yhteistyöoppilaitoksissa sekä verkko-opintoina, joihin voi osallistua paikkakunnasta riippumatta. Tämä kuivien rantojen ja ketojen laji on kotiutunut myös radanvarsille. Niiden löytäminen kasveilta vaatii harjaantunutta silmää. Kyllä, se on sinisiipisirkka, minulle täysin uusi tuttavuus! Aiemmin laji oli Suomessa hyvin harvinainen ja tunnettiin vain hiekkadyyneiltä Hangosta ja Tammisaaresta. • Tulevaisuudentutkimuksen tieteellinen perusta 5 op verkko-opintoina syksyllä 2017 • Opintokokonaisuus alkaa tammikuussa 2018 TY:ssa ja yhteistyöoppilaitoksissa: Helsingin seudun kesäyliopisto Jyväskylän kesäyliopisto Kymenlaakson kesäyliopisto, Kotka Lapin kesäyliopisto Tampereen kesäyliopisto Biologian, geologian, fysiikan ja kemian kursseja ym. Varovaisen lähestymisyrityksen jälkeen palosirkka lennähtää jälleen ja jää ratakiskon reunalle istumaan. Lisätietoja: www.utu.fi/avoin, puh. Toisessa paikassa, Lappeenrannassa, radanvartta kulkiessani huomio kiinnittyy jalkojen edestä matalalla lentävään heinäsirkkaan. Sillä elävät muun muassa sauramoviirukoi ja sauramomykerökoi. VR:n matkustajajuna kiitää ohi. Tulevaisuudentutkimus tarjoaa tietoa, työkaluja ja menetelmiä tulevaisuusajattelun, tulevaisuuden tekemisen ja päätöksenteon tueksi. 040 867 6746, avoin@utu.fi Tutustu koko opintotarjontaan www.utu.fi/avoin Maantieteen ja ympäristötieteen verkko-opintojen infotilaisuus 11.9.2017 netin kautta. Esimerkiksi Keravan ja Riihimäen välin ratapenkoilla se on paikoin yleinen
Aikakausmedioihin uppoudutaan. Sinä olet siellä. Ne kuljettavat lukijan toiseen maailmaan. Lisätietoja aikkarimainonnasta: aikakausmedia.fi/sinaoletsiella. Myös mainoksia. Niitä luetaan keskittyneesti ja usein
Esimerkiksi kirjojokikorennon esiintymistä ELY tosin väittää hyönteisvirkamiehensä tutkineen, mutta ei löytäneen. Lapin ELY-keskus on saanut näiden lajien elinpaikoista tiedon jo vuonna 2008, mutta tieto on pyyhkäisty sivuun. Kadonnut. Ne kuljettavat lukijan toiseen maailmaan. Voimalaitoksen tapauksessa intressivertailussa hyötypuolelle lasketaan sähkön vuosituotanto, 120 gigawattituntia kertaa jokin rahasumma. Sierilässä peli oli rumaa, sillä eräiden direktiivilajien kohta jätettiin tutkimatta. SIERILÄN VOIMALASTA ja joen luonnontilaisen osan säännöstelystä on ympäristölle pelkkää haittaa, kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta se ei edistä, eikä sille ole sosiaalisia perusteita, päinvastoin. ASIASSA HÄIRITSEE erityisesti kaksi asiaa. Tällaisessa intressivertailussa raha vie aina voiton. Niillä on vain arvoa. Matti Vanhasen II hallitus aloitti alueellisen ympäristöhallinnon likvidoimisen ja se pääsi siinä pitkälle. Lupa heltisi, vaikka hanke hävittää esiintymisalueet useilta sellaisilta eliölajeilta, joiden osalta se on luonnonsuojelulailla nimenomaisesti kielletty. Mitä ilmeisimmin korentoa etsittiin väärään aikaan kesästä, ja virkamieskin oli esittänyt lisäselvityksiä, jotka kylmästi jätettiin tekemättä. Vahinkojen puolella asuntojen ja tilojen menetykset voidaan laskea rahassa, mutta suurin osa vahingoista kohdistuu asioihin, joilla ei ole hintaa. Asiakirjojen mukaan. Ainoaksi perusteeksi jäi Kemijoki Oy:n taloudellinen intressi, joka siis korotettiin yleiseksi eduksi. Ei suoja ehdoton ole. Kielto perustuu EU:n luontodirektiiviin, joka on saatettu voimaan luonnonsuojelulailla. Lajien suoja on sikäli vahva, ettei edes KHO:n antama lupa vielä oikeuta kajoamaan elinpaikkoihin. KORKEIN hallinto-oikeus (KHO) myönsi toukokuussa luvan Sierilän voimalaitoksen rakentamiseen Kemijokeen. Tosielämässä ne esiintyvät. Niitä luetaan keskittyneesti ja usein. Ensinnäkin KHO päätyi myöntämään luvan intressivertailun perusteella. Sinä olet siellä. Alueellinen ELY-keskus voi myöntää suojeluun poikkeusluvan tietyin perustein. Aikakausmedioihin uppoudutaan. Myös mainoksia. Sierilä lisäisi Suomen sähköntuotantoa 0,2 prosenttia, joten kovin pienillä panoksilla yhtiön etu muuttuu yleiseksi eduksi. asko nimeltä Talvivaara purjehti läpi lupaprosessin vaikkei hakija ollut osannut laskea edes vesisateiden vaikutusta, se miten Lapin ELY-keskus on huitaissut sivuun lakiin kirjatun lajien suojelun, se on suora ja välitön seuraus ympäristöhallinnon rampauttamisesta. SA LL Y LU H TA. KHO saattoi todeta, ettei esimerkiksi kirjojokikorentoa ja saukkoa esiinny voimala-alueella. Sierilän osalta turvaudutaan tähän luontodirektiivin poikkeussäädökseen: ”kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle”. 16/2017 SUOMEN LUONTO 53 Turve on Suomen ilmastokonV a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin. Niitä on muitakin kuin edellä mainitut, ja ”niitä ei löydetä, kun ei etsitä”, kuten eräs kiukkuinen asukas totesi. Luonnonsuojeluliitto järjesti Sierilähankkeen uhkaaman vapaan Kemijoen puolesta soututempauksen heinäkuun lopulla. Lisätietoja aikkarimainonnasta: aikakausmedia.fi/sinaoletsiella Sitä saa mitä tilaa Luonnonsuojeluliitto järjesti Sierilähankkeen uhkaaman vapaan Kemijoen puolesta soututempauksen heinäkuun lopulla. Valitettavasti. MIKKO NISKASAARI Kirjoittaja on vapaa oikeusja ympäristötoimittaja. Toisekseen häiritsee hakijan ja viranomaisten ylen huoleton suhtautuminen eliölajeihin, joille lainsäätäjä on määrännyt aivan erityisen suojan. Romuttamisen puuhamiehet ja -naiset, mukana myös vihreät ministerit tosiaan saivat mitä tilasivat. Se miten
TEKSTI JA KUVAT ANTERO JÄRVINEN. Haltijärvi on rautujärvi. Taustalla näkyy maamme korkein tunturi Halti. 54 SUOMEN LUONTO 16/2017 Rautu-unelmia unelmarautuja 54 SUOMEN LUONTO 16/2017 Rautuja nousemassa jokeen
Keväistä perheonnea Kutu alkaa ylätuntureilla jo elokuun puolivälin jälkeen, mutta alatuntureilla vasta syys–lokakuun vaihteessa. Virallinen suomenkielinen nimi on nieriä, mutta Pohjois-Suomessa siitä käytetään poikkeuksetta rautu-nimeä. Ensimmäisenä kesänä ne painavat yhden gramman. Jäänsininen laguuni on rautujen koti. Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa rautujen olot muuttuvat tukalaksi, kun tunturien jääkylmät sulavedet valuvat vesistöihin ja lämpötila laskee jopa pariksi viikoksi nollan tuntumaan. Yksilöt kutevat vuodesta toiseen samassa paikassa. n Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman johtaja. Parikiloinen naaras munii tuhatkunta mätimunaa, 30-grammainen vain parikymmentä. Poikaset kuoriutuvat kevättalvella. Nieriävesiä on vähän, nyky-Suomen alueella pääasiassa Saimaan vesistössä. Millä ne elävät, kun niiden kotivesi on pelkkää kalliota ja kiveä vailla kasvillisuutta. Arktinen tunturijärvi tuo mieleen trooppisen koralliriutan ja sinisenä hohtavan laguunin. Nyt kun istutuksista on luovuttu, raudun tulevaisuus näyttää valoisalta. Ne ovat joko paikallaan tai uivat hitaasti kehää pikkuparvissa. Toiset taas etenivät pohjoista reittiä Jäämereltä Suomen ja Norjan rajan tuntumaan, jossa ne ovat eläneet näihin päiviin asti suomalaisten lajitovereittensa lähinaapureina vedenjakajan toisella puolella. Rautu on ikivanha suomalais-ugrilainen kalannimi. Vasta kun veden lämpötila kohoaa kesä–heinäkuun vaihteessa lähelle kymmentä astetta, kasvija eläinplanktontuotanto käynnistyy. Lajin nimistö juontaa juurensa Suomen asutushistoriasta. Kylmiä kesiä voi olla Käsivarressa kolmekin peräkkäin, jolloin suotuisia oloja ei ehkä tule lainkaan. Mielestäni lajin viralliseksi nimeksi sopisi rautu nieriää paremmin. Keskitalven raudut viettävät hiljaiseloa kotivedessään, jonka lämpötila on vain 1,5 – 2 astetta. Raudut alkavat ruokailla aktiivisesti ja yrittävät lihottaa itsensä muutamassa kuukaudessa kutuja talvikuntoon. Rautu vai nieriä. 16/2017 SUOMEN LUONTO 55 K uinka raudut, maailman pohjoisimmat sisävesikalat, selviävät kylmissä vesissä, jotka ovat jääpeitteen alla 8–10 kuukautta vuodesta. Saamelaiset työnnettiin vähitellen pohjoiseen, jolloin rautu/raudo-sana hävisi etelästä ja korvautui venäläisperäisellä nieriä-sanalla. Ne olivat olleet etelämpänä evakossa satatuhatta vuotta, jona aikana jäät olivat täysin tuhonneet niiden kotiseudut. Kutuasuisen raudun vatsapuoli on punainen, ja myös raudun liha on punaista, jos kala on saanut syödä pieniä vesiäyriäisiä. Säästeliäiden elintapojen ansiosta raudut ovat onnistuneet selviämään ankarissa oloissa. Elämä oli aloitettava alusta. Kuten saamen raudo, ruotsin röding, norjan røye ja englannin charr, se tarkoittaa punaista väriä. Kalastajat ovat unelmoineet rauduista kivikaudesta lähtien. Pienten vesien pikkuraudut syövät planktonia ja pohjaeläimiä, suurten vesien suuret raudut syövät lajitovereitaan. Jääkauden päätyttyä noin 10 000 vuotta sitten raudut uivat uudestaan pohjoisiin vesiin. Se tarkoittaa, että niiden keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä on kuutisen vuotta. Karjalaiset, savolaiset ja hämäläiset alkoivat laajentaa asutusta Suomessa 1300-luvulta lähtien. Ero on kuitenkin suunnaton: kun riutoilla voi elää satoja kalalajeja, karuimpien tunturivesien jäänsinisissä laguuneissa asuu vain yksi kalalaji, rautu. Meillä on vain satakunta rautuvettä, joista valtaosa sijaitsee Lapissa. Varsinkin 1950ja 1960-luvuilla kaloja siirrettiin ajattelemattomasti järvistä toisiin, mikä sekoitti luonnonoloja ja johti lajistomuutoksiin. Toiset rautukunnat valloittivat Fennoskandian etelästä edeten Itämerta ja Tornionjokea pitkin muun muassa Käsivarren suurtuntureille. Lyhyen kesän sopeutujat Jotta raudut selviäisivät pitkästä, kylmästä ja pimeästä talvesta, kesän lämpö on niille elintärkeää. Nieriän kantasana on nerias, joka tarkoittaa yleisesti lohikalaa. Käsivarren pikkulampien rautujen vuosikuolleisuus on noin 15 prosenttia. Se vaikeuttaa vararavinnon keräämistä. Pohja pöllyää, kun rautukoiraat taistelevat reviireistä.
Eikä mitään tylsää historiaa: myöhemmin kortteet olivat dinosaurusten ruokaa! TEKSTI JOHANNA MEHTOLA 56 SUOMEN LUONTO 6/2017 fossiilit ELÄVÄT fossiilit ELÄVÄT fossiilit TEKSTI fossiilit TEKSTI TEKSTI fossiilit TEKSTI JOHANNA MEHTOLA fossiilit JOHANNA MEHTOLA JOHANNA MEHTOLA fossiilit JOHANNA MEHTOLA. 56 SUOMEN LUONTO 16/2017 ELÄVÄT Tervetuloa kortekouluun tutustumaan maamme kahdeksaan kortelajiin! Samalla opit hieman historiastakin, sillä kortteiden sukupuu ulottuu yli 300 miljoonan vuoden taakse
”Kortteita voi hyvällä syyllä sanoa eläviksi fossiileiksi. ”Siinä on ensimmäinen: lehtokorte”, Väre tunnistaa 16/2017 SUOMEN LUONTO 57 Metsäkorte on yleinen koko maassa. Valtavat, jopa 30 metrin korkeuteen kohoavat kortepuut muodostivat silloisia metsiä. Maata täplittävät kevätlinnunherne, kielo ja vaateliaimpiin lehtokasveihin kuuluva lehtosinijuuri. Se oli sammakkoeläinten, isojen hyönteisten, liekojen, saniaisten ja kortteiden valtakautta. Lehto on juuri kesän kynnyksellä kuin huone, jossa soi tauotta luonnon linturadio ja tapetit ovat kirjavanaan vihreän eri sävyjä. EE R O V IL M I / VA ST AV A LO. Toki sitä nimitystä käytetään joskus myös ihmisistä”, naurahtaa yli-intendentti Henry Väre Helsingin yliopiston Kasvimuseolta, kun astelemme Helsingin Mustavuorenlehtoon katsomaan, mitä kortelajeja siellä kasvaa. Kaikuja noilta ajoilta voi nähdä Suomessa tavattavissa kahdeksassa kortelajissa. Silloin kaikki oli suurta – hyönteisten lisäksi myös kortteet. Mikään niistä ei valitettavasti vedä vertoja hulppeille kortepuille, mutta esimerkiksi järvikorte voi sentään hujahtaa pituutta jopa puolitoista metriä. 16/2017 SUOMEN LUONTO 57 J os kävelee korkeiden saniaisten tai kotkansiipien lomassa, voi saada aivan kalpean aavistuksen siitä, miltä luonto näytti kivihiilikaudella, 359–299 miljoonaa vuotta sitten. Lajien runsaus ja luonnon vihreys vyöryvät eteemme sellaisella voimalla, että polun laidalla kyhjöttävä korte meinaa aluksi jäädä huomaamatta
Lehtokortteella tupen hampaat ovat valkolaitaisia ja sen varren jokaisesta jaokkeesta kasvaa lehtikiehkura. Monelle peltokorte on ei-toivottu tuttu puutarhasta, josta sitä on vaikea hävittää sen erittäin vahvan ja jopa yli metrin syvyydessä kasvavan juuriston vuoksi.” Peltokortetta ei kuitenkaan näy lehtometsässä, joten kävelemme pellon reunaan. Kaikilla kortteilla on varressa selvä keskiontelo, mutta hentokortteella se on hyvin pieni. Väreen puhelin pärähtää. ”Ja tässä on toinen korte: metsäkorte”, Väre huikkaa. Ja myös siitä, että nämä lajit ovat selvinneet historian hämärästä aina tänne Mustavuoren lehdonkin valoa ja väriä tulvivaan runsauteen saakka. ”Lehtokorte on haarovista kortteista rakenteeltaan säännöllisin. ”Tässä on nyt retkemme kolmas kortelaji, peltokorte. Kaikkien kortteiden nivelikkäät varret koostuvat jaokkeista, jotka kiinnittyvät toisiinsa hampaallisten tuppien avulla kuin rakennuspalikat. Miniatyyrimetsässä Metsäkortetta ja lehtokortetta kasvaa laajoilla alueilla polun varrella ja pitkin metsän pohjaa muodostaen sinne oman holvimaisen miniatyyrimetsänsä. Kevätverson etu on se, että kasvi pystyy muodostamaan itiöpesäkkeet mahdollisimman varhain kasvukauden alussa, ja siten itiöiden leviäminen on helpompaa. Kortteiden kaukaisia sukulaisia saniaisia kasvaa myös aivan polun varressa: näemme ainakin metsäimarteen, korpiimarteen, kivikkoalvejuuren, hiirenportaan, sananjalan ja kotkansiiven. ”Vaimo soittaa.” Siirryn hienotunteisesti sivummalle ja katselen kortteiden luomaa tiivistä kasvustoa. Suomessa kasvaa siis yli puolet kaikista maapallon kortelajeista ja siitä on syytä olla iloinen. ”Se on tuollainen hienohelma, hento ja elegantti.” Lehtokorte on maassamme melko yleinen ravinteisissa metsissä, niityillä ja lehdoissa kasvava laji. Tämä on kuitenkin kesäverso”, Väre sanoo ja näyttää rotevaa vartta.. Kortteet leviävät myös kasvullisesti maavartensa avulla. 58 SUOMEN LUONTO 16/2017 58 SUOMEN LUONTO 16/2017 ” Lehtokorte on hienohelma, hento ja elegantti.” JO H A N N A M EH TO LA H EN RY VÄ RE Yli-intendentti Henry Väre vertailee lehtoja metsäkortetta. Peltokorte tekee lehtokortteen ja metsäkortteen tavoin kevätverson, joka peltokortteella on vaaleanruskea, tanakka ja möyheä. Sitkeät kortteet Kivihiilikauden kostea ilmasto suosi kortteita ja saniaisia, ja tuolloin kortekasvilajejakin oli paljon enemmän kuin tänä päivänä. ”Tämä on kesäverso. ”Kortteiden valttikortit evoluutiossa ovat olleet lisääntyminen itiöiden avulla, vahva ja syvällä kasvava juuristo sekä sopeutuminen viileisiin oloihin temperaattisissa ja boreaalisissa metsissä ja jopa paljakalla – siis täysin eri oloihin kuin kivihiilikauden jättiläisten aikaan”, Väre kertoo. Kun polvistun kortemetsän tasolle ja työnnän nenäni kiinni kortteisiin, voin melkein kuulla dinosaurusten tömistelyä ja ääniä. Niistä lajit voi myös tunnistaa. Siellä tärppää. Kookkain lajeista on Equisetum myriochaetum, joka elää Etelä-Amerikassa ja voi kurkottaa jopa kahdeksan metrin korkeuteen. Totta, metsäkorte näyttää ihan pieneltä kuuselta verrattuna lehtokortteeseen. Myös metsäkortteella on vaaleanruskeat kevätversot, joihin kasvaa vihertyviä haaroja itiöiden kypsyttyä. Hyvä tuntomerkki on varressakin, jossa Väreen sanoin ”alin nivelväli on varren tupen mittainen, kun se suokortteella on lyhyempi ja peltokortteella huomattavasti pitempi”. Sen varressa on kuin monta sateenvarjoa päällekkäin”, Väre kuvailee. ”Se on varsinainen joka paikan korte ja yleinen koko maassa. Lehtokorttee n jokaisesta jaokkeesta kasvaa lehtikiehkura . Retkemme jatkuu ja polku viistää pian pellon laitaa, josta voisi hyvin löytyä – niinpä niin – peltokortetta. Koko maapallolla lajeja on enää 15, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa niitä ei kasva lainkaan. ”Pus, pus”, kuuluu, kun Väre lopettaa puhelunsa ja havahdun dinomaailmastani hereille. Hyvä tuntomerkki ovat haarat, jotka haarovat”, saan opastusta. kasvin oitis. Lehtokortteen tunnistaa sateenvarjomaisesti siirottavista haaroista. ”Löytyikö jotain?” ”Näitä metsäkortteita vain ihailin.” Dinoista en kehtaa sanoa mitään. Lehtokortteella sekä metsäja peltokortteella voi olla erikseen lehtivihreätön kevätverso, joka tuottaa itiöitä. Kun lehtokortteen itiöt ovat lähteneet matkaan, kasvaa samalle paikalle kesäverso”, Väre selventää. ”Se on vähän rotevampi ja isompi kuin lehtokorte
Kortteen itiössä on neljä uloketta, joilla se tarttuu napakasti kohteeseen. ”Peltokorte on vähän niin kuin renki, joka ei ole käynyt hetkeen pesulla. Jättikortetta odotellessa ”Kolme kortelajia ja vielä bonuksena lukuisa joukko erilaisia lehtolajeja on hyvä kasviretkisaalis”, ynnäilemme, kun nousemme polkua lehdosta kohti karumpaa ja kuivempaa metsää. Kankea kuin hevosenjouhi Palaamme polulle ja toteamme, että nyt olemme löytäneet tälle kasvupaikalle tyypilliset lajit. Kortekasvien tieteellinen sukunimi on Equisetum ja se tarkoittaa hevosenjouhea, joka on myös kankea ja karhea kuten kortteetkin. H EN RY VÄ RE Järvikorte kasvaa laajoina kasvustoina ja on yleinen koko maassa. ”Kortteiden syömistä en kuitenkaan suosittele, sillä siinä kuluvat hampaat”, Väre toppuuttelee. Etenkin metsäisillä paikoilla kasvava kangaskorte on niin lujaa tekoa, että kasvia on käytetty hiekkapaperin tapaan puun hiomiseen, viilaukseen sekä metalliastioiden kiillottamiseen. Ehkä suokortteen voisi vielä hyvässä lykyssä löytää, mutta sen tyypillisempiä kasvupaikkoja ovat rannat, ravinteiset suot ja soista raivatut pellot sekä ojat ja pientareet. Emme myöskään näe monelle mökkiläisellekin tuttua järvikortetta, sitä tikkumaista onttoa kasvia, jossa on tummat tupet. Metsäkortte en itiötähkässä on satoja tuhansia itiöitä. Kuivuus oli syynä myös kortepuiden ja muiden kortelajien katoon kukoistavan hiilikauden jälkeen. Siitä johtuu niiden luja rakenne. Väre on juuri ollut mukana tekemässä IUCN:n sanikkaiskasvien uhanalaisuusarviota, jonka mukaan yksikään korte ei ole tällä hetkellä uhanalainen.. Se ei näytä tyylikkäältä, toisin kuin lehtokorte”, Väre kuvailee. Peltokortekin tekee haaroja, jotka voivat sirottaa ylöspäin tai sivulle. H EN RY VÄ RE Suokorte on kortelajeistamme ainoa myrkyllinen laji. Kaikki kortteet sisältävät runsaasti piitä. Kun maa permikaudella kuivui, ei kosteikkometsissä eläville paksuja vahvajuurisille lajeille ollut enää edellytyksiä menestyä. 16/2017 SUOMEN LUONTO 59 16/2017 SUOMEN LUONTO 59 PO W ER A N D SY RE D / SC IE N CE PH O TO LIB RA RY H EN RY VÄ RE A RI A H LF O RS H EN RY VÄ RE H EN RY VÄ RE A RI A H LF O RS Kangaskorte on lujaa tekoa ja sitä onkin käytetty hiekkapaperin tapaan. Laajoja kasvustoja tekevää järvikortetta on myös niitetty rannoilta ja syötetty talvella karjanrehuksi. Joskus myös järvikortteella voi olla hentoisia haaroja
Ilmasto on muuttunut kortteiden olemassaolon aikana monesti. Tuntomerkit: Varsi kova, harmaan sinivihreä, pysty ja haaraton, tupet 10–25-hampaiset, talvivihanta. Kivihiilikauden metsät kortepuineen ja valtavine saniaisineen ovat yhä mielessäni ja kysyn Väreeltä, miltä metsämme näyttäisivät, jos eläisimme siinä ajassa. Jos ilmasto lämpenee, niin ne kyllä pärjäävät. Kasvupaikka: Rannat, tunturikankaat, letot ja lähteiköt, kalkinsuosija. ”Noin puolitoista metriä korkeaksi kasvavaa jättikortetta on jo Etelä-Ruotsissa. 60 60 Jättikorte ( H EN RY VÄ RE KU VA T H EN RY VÄ RE Suomessa tavataan kahdeksan kortelajia. SUOMEN KORTTEET Hentokorte Kirjokorte Kangaskorte. ”Jos meillä nyt olisi kortepuita, metsät olisivat tiheitä, kuumia, kosteita sekä hiostavia, ja puut olisivat nopeakasvuisia. Tuntomerkit: Varsi haaraton tai tyveltä haarova, suora, tupet 6–8-hampaiset, talvivihanta. KIRJOKORTE Equisetum variegatum Koko: 6–40 cm. KANGASKORTE Equisetum hyemale Koko: 20 –95 cm. Ilmasto on muuttunut niiden olemassaolon aikana jo niin monta kertaa.” Voisiko Suomi saada vielä uusia kortelajeja tulevaisuudessa. Levinneisyys: Yleinen koko maassa. En olisi niistä huolissani. Levinneisyys: PohjoisSuomessa aina pohjoisinta Lappia myöten, melko harvinainen. 60 SUOMEN LUONTO 16/2017 ”Kortteilla menee hyvin. Olisi ollut muuten makeeta nähdä ne metsät”, Väre sanoo. Kasvupaikka: Purojen ja jokien sorarannat, jokitörmät, letot, tunturikankaat ja tundra, kalkinsuosija. n 60 SUOMEN LUONTO 6/2017 HENTOKORTE Equisetum scirpoides Koko: 5–25 cm. Jos yksi korte tuottaa satojatuhansia itiöitä, jotka kulkevat tuulen mukana tuhansia kilometrejä, niin ei se mikään ihme olisi”, Väre sanoo. Jättikorte kuulostaa mielenkiintoiselta. 60 Jättikorte (Equisetum telmateia) menestyy jo Etelä-Ruotsissa ja voi hyvin levitä Suomeenkin. Tuntomerkit: Varsi rento, mutkainen, kaarevasti koheneva, varren keskiontelo puuttuu, tupet 3–4-hampaiset, talvivihanta. Levinneisyys: PohjoisSuomessa aina pohjoisinta Lappia myöten, melko harvinainen. Kasvupaikka: Hiekkaja sorakankaat, jokivarret, soraiset törmät, penkat ja harjujen rinteet
Kasvupaikka: Järvet, joet, purot, rannat, korvet, allikot ja ojat. Peltokorte Lehtokorte Järvikorte Suokorte Metsäkorte Kahdeksan lajin lisäksi maassamme on tavattu kaksi korteristeymää: järvikortteen ja peltokortteen risteymä on miltei koko maahan levinnyt rantakorte. Tuntomerkit: Vaihtelevasti haarainen, usein pystyt haarat. Kasvupaikka: Kosteat metsät, korvet, suonreunat, niityt ja pientareet. LEHTOKORTE Equisetum pratense Koko: 15–50 cm. Kasvupaikka: Korvet, ravinteiset suot, rannat, pellot, niityt, tienvarret ja pientareet. Kasvupaikka: Ravinteiset metsät, lähteiköt, lehdot, rantatörmät ja niityt. Levinneisyys: Melko yleinen koko maassa. Levinneisyys: Melko yleinen koko maassa. SUOKORTE Equisetum palustre Koko: 15–80 cm. Pitkät tupet 5–10-hampaisia, haaran ensimmäinen nivel varren tuppea lyhyempi. Kangaskortteen ja kirjokortteen risteymä kuusamonkorte taas on paikallinen kasvaen Kuusamon seudulla. Tuntomerkit: Kevätverso vaaleanruskea, muuttuu itiöiden karistessa vihreäksi ja haarovaksi. Tuntomerkit: Varsi ontto, vihreä, sileä ja pehmeä, usein haaraton, tupet 10–30-hampaisia, ensimmäinen nivel lyhyt. 16/2017 SUOMEN LUONTO 61 PELTOKORTE Equisetum arvense Koko: 10–50 cm. Tuntomerkit: Kevätverso vaaleanruskea, kesäverso vihreä, tupet 8–15-hampaisia, haaran ensimmäinen nivel haaran tuppea pitempi. METSÄKORTE Equisetum sylvaticum Koko: 10 –70 cm. Levinneisyys: Yleinen koko maassa. Levinneisyys: Yleinen koko maassa. JÄRVIKORTE Equisetum fluviatile Koko: 30–150 cm. Usein alaspäin siirottavat haarat eivät haaro, haaran ensimmäinen nivel varren tupen mittainen. Haarat 4-särmäisiä, pystyjä ja siirottavia. Myrkyllinen. Kasvupaikka: Rannat, ravinteiset suot, ojat, lähteiköt, pientareet ja suosta raivatut pellot. Tuntomerkit: Varsi paksu ja karhea, runsaasti haaroja, jotka haarovat edelleen, kuusimainen rakenne, vaaleanruskea kevätverso. KE H YS IS TO CK PH O TO. Levinneisyys: Yleinen koko maassa
62 SUOMEN LUONTO 16/2017 M eri on jättänyt rannan. Vesi lainehtii satojen metrien päässä kukkulan takana, ja muinaisesta rannasta on jäljellä vain pyöristynyt kivikko, jalkojen alla kolahteleva. Sitä oli vaikea kuvitella myös entis ajan ihmisen, joka keksi muinaisrantakivikon synnylle oman selityksensä: kivet oli viskonut paikalleen piru. Se on yksi näyttävimmistä ranta voimien muokkaamista maastonmuodoista. Vastoin muinaisia uskomuksia pirunpelto ei ole pirun vaan rantavoimien aikaansaama. Siitä sitten tuli pirulle pelto, pirunpelto. Ensisilmäyksellä ei välttämättä tule mieleen, että mukelikko on ennen ollut merenrantaa. Toisen tarinan mukaan piru halusi tehdä kaiken vastoin Jumalan tahtoa ja valitsi siksi viljelymaakseen savimaan sijaan louhikon. Pirunpelto on saanut alkunsa mannerjäätikön irrottamasMuinaisrantakivikot eli pirunpellot muistuttavat Itämeren varhaisista vaiheista. TEKSTI MIA RÖNKÄ Pirun kivinen pelto PIRUN kivinen pelto. Ihmistä ne ovat oudoksuttaneet mutta myös kiehtoneet jopa siinä määrin, että jonkun on pitänyt vuokrata kaivinkone. Pirunpelto on muinaisranta, joka koostuu huuhtoutuneesta kivikosta ja on pinnaltaan melko tasainen
Samaan vedenpinnan tasoon eli samoihin aikoihin syntyneet muinaisrantakivikot sijaitsevat eri osissa Suomea eri korkeudella merenpinnan nykytasoon nähden. Laajat kivikot ovat kasvupaikkoina paisteisia, sillä aluskasvillisuutta on vähän, eivätkä varjostavat puut viihdy alueella kovin hyvin. Muinaisrantakivikot ovat syntyneet noin 2000–12 000 vuotta sitten. Retkeilijä pystyy kuitenkin suhteellisen helposti asettamaan askeleensa kiveltä toiselle, kunhan varoo mahdollisesti pyörähtäviä lohkareita. Pirunpeltoja on myös mannerjäätikön patoamien muinaisten paikallisten jääjärvien kuten Ilomantsin, Saimaa-Säämingin, Pielisen ja Sotkamon jääjärvien rannoilla. Kivikoiden koko vaihtelee muutamista aareista useisiin hehtaareihin. Pirunpellot ovat yleensä niukkaravinteisia ja myös kuivia, sillä vesi valuu kivikon läpi. Komeimmat pellot ovat syntyneet paikoille, jotka olivat ulapan ympäröimiä saaria. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUKSEN Hakku-palvelussa hakku.gtk.fi/fi/ voi valita ja tutkia karttapohjalta muinaisrantahavaintoja.. Ne ovat syntyneet nykyisen merivaiheen aikana satoja vuosia tai enintään parituhatta vuotta sitten. M IA R Ö N K Ä MISSÄ PIRUN PELLOT. Kivien koko pirunpellossa vaihtelee nyrkinkokoisista mukuloista metrisiin lohkareisiin. Nuorimmat ovat muodostuneet Itämeren nykyisen vaiheen aikana. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla Lauhanvuoren kansallispuiston mukelikossa on etenkin hiekkakiveä ja Turun Nunnavuoren pirunpellolla punertavaa kakolangraniittia. Pirunpeltojen kasvillisuuteen vaikuttavat kivilaji, kivikon koko ja avoimuus. Maankohoamisrantakivikot yltävät vain parinkymmenen metrin korkeustasolle ja ovat kasvillisuudeltaan mereisempiä kuin muinaisrantakivikot. Tämä johtuu siitä, että maankohoaminen etenee eri nopeuksilla eri osissa maata. Pirunpellot levittäytyvät yleensä mäkien lakiosissa tai loivilla rinteillä. Jäljelle on jäänyt lohkareikko. Esimerkiksi Ancylusjärven aikana syntyneet pirunpellot ovat nykyään Kaakkois-Suomessa noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella mutta Etelä-Lapissa yli 200 metrin korkeudessa. Ylimmät pirunpellot ovat vaarojen rinteillä Kemijokilaaksossa Rovaniemen ja Tervolan seuduilla, yli 210 metriä merenpinnan nykytason yläpuolella. Jäätikkö kuljetti moreenia usein kallioperäalueelta toiselle, joten aineksessa, josta myöhemmin muodostui pirunpelto, saattaa olla mukana monia kivilajeja. Esimerkiksi Nunnavuoren pirunpellossa Turussa kivimassa on enimmillään jopa kolme metriä paksu, joten kasvien on vaikea saada juurensijaa. Aavan meren tuolla puolen Pirunpeltoja esiintyy rannikon tuntumasta pitkälle sisämaahan, veden koskemattoman eli supra-akvaattisen maan rajalle. Lauhanvuoren kansallispuistossa levittäytyy noin 800 metriä pitkä Kivijata – Pohjanmaalla käytetään pirunpellosta sanaa jata. Kuiva, niukkaravinteinen ja paisteinen ympäristö sopii mainiosti jäkälille, joiden lajija yksilömäärät voivat pirunpelloilla olla suuria. Aaltojen ja jäiden pyörityksessä kivet ovat hioutuneet toisiaan vasten ja pyöristyneet. Vanhimmat ovat peräisin jääkauden lopulta, Baltian jääjärven ajalta, jolloin vain Salpausselkien eteläpuolinen alue oli jäästä vapaana. 16/2017 SUOMEN LUONTO 63 ta ja kuljettamasta sekalaisen kokoisesta aineksesta eli moreenista, jossa on ollut mukana suuria lohkareita. Kivet ovat usein karttajäkälien kirjoSauvossa Maalunmäen näköalatornin tuntumasta lähtee opastettu polku pirunpellolle. Maan kohotessa moreeni on joutunut aallokon armoille, jolloin tyrskyt ovat huuhtoneet hienojakoisen aineksen pois. Muistoja jääkaudelta Pirunpeltoja on syntynyt Itämeren ja sen muinaisten vaiheiden aikaisille rannoille. Lisäksi niitä on muodostunut sisämaan isojen järvien kuroutuessa Itämerestä. Vaatimattomien maa Monet maaeläimet eivät viihdy pirunpelloilla, sillä niiden on hankala liikkua isojen kivien keskellä. Muinaisrantakivikoita nuorempia entisiä rantakivikoita kutsutaan maankohoamisrantakivikoiksi. Niitä on syntynyt etenkin alueille, joilla on lajittuneita hiekkaja soravaltaisia maalajeja
Pirunpeltojen luontoarvojen arvioiminen on kuitenkin vaikeaa, sillä kivikkoluonto tunnetaan Suomessa heikosti moneen muuhun luontotyyppiryhmään verrattuna. Myös maastoajoreitit voivat uhata muinaisrantojen pienikivisiä rantavalleja. Meren muisti Merkittävä pirunpellon vihollinen on aika. Lopulta muinaisten vesien rannat kasvavat metsää, ellei ihminen puutu asiaan. Pirunpellon kuivassa ja paahteisessa ympäristössä jäkälät pääsevät kukoistamaan. Niitä on kuitenkin listattu muinaisjäännösrekisterissä, pääosin siksi, ettei niitä luultaisi hautaröykkiöiksi. Vanhimmat kasautumat voivat olla pronssikautisia hautoja ja kaivannot niin sanottuja jätin jääkaappeja, joissa aiemmin säilytettiin elintarvikkeita kesäaikaan. Silloin voi hetken ajan ehkä nähdä vilaukselta saman meren kuin esi-isämme. Paisteisilla paikoilla menestyvät muun muassa paasisuolikarve ja mustaröyhelö, isoimmilla lohkareilla louhikkotorvijäkälä. Itsessään pirunpellot ovat luonnonmuodostumia eivätkä muinaisjäännöksiä. Käyttöpaineet saattavat tulevaisuudessa kasvaa. Kivien välisissä painanteissa kasvaa karujen paikkojen sammalia kuten isokorallisammalta, kalliokarstasammalta, kivikynsisammalta ja kivisammalia. Ajan myötä pirunpelloille alkaa kertyä maa-ainesta, johon kasvit pystyvät juurtumaan. Karikkeisille kohdille leviää varvikkolaikkuja. Runsaita ovat myös napajäkälät ja rupijäkälät. Pirunpellolla voikin aikamatkata tuhansien vuosien taakse ja kuvitella seisovansa saarella, aaltojen lyödessä jalkojen juureen. Huomaavainen retkeily ei pirunpeltoa kuluta, kunhan varoo kääntelemästä kiviä ja vahingoittamasta niillä kasvavaa lajistoa. Sen suojelemiseksi ei ole laadittu omaa suojeluohjelmaa. RY TK Ö N EN / VA RS IN A IS -S U O M EN LU O N N O N SU O JE LU PI IR IN A RK IS TO mia, ja myös kaarrekarvetta on paljon. Nykyään kyseinen pirunpelto on luonnonsuojelualuetta. Länsi-Suomen pirunpelloilla on havaittu alueellisesti uhanalaisista lajeista rakkaluppoa, tunturikarvetta, pikkukorallijäkälää ja lapalumijäkälää. Kovin helposti ei aika kuitenkaan saa otetta pirun kivisestä pellosta – monelta muulta osin luonto muuttuu paljon nopeammin. Pirunpeltojen kiviainesta on käytetty muun muassa rakentamiseen. Osa pirunpelloista sijaitsee luonnonsuojelualueilla, mutta suojelupäätökset on tehty pääosin muilla perusteilla kuin kivikkoluonnon arvojen vuoksi. Nunnavuoren pirunpelto Turussa oli joutua kynnetyksi vuonna 1982, kun eräs harrastajatutkija alkoi kaivinkoneella etsiä kivien alta hiidenkirnua. Koneella ehdittiin kuitenkin avata lähinnä lyhyt tieura, joka myöhemmin ennallistettiin kaivelijoiden laskuun. Pienet latomukset saattavat olla myös muinaishistoriallisia tai sitä nuorempia rajapyykkejä. M IA R Ö N K Ä S. Luontotyyppien uhanalaisluokituksessa muinaisrantakivikot on Pohjois-Suomessa merkitty säilyviksi mutta koko maassa ja Etelä-Suomessa silmälläpidettäviksi. Sisämaassa pirunpeltojen läheisyydessä voi tähyillä muinaisrannoilla jäänteinä eli relikteinä esiintyviä tähkätädykettä, ruoholaukkaa ja keltamaitetta. Moniin pirunpeltoihin on kaiveltu kuoppia, tai kiviä on ladottu keoiksi. Pirunpeltoa kyntämässä Muinaisrantakivikoita uhkaavat etenkin kaivannaisten ottaminen sekä metsänhoito. n Kirjoittaja on tiedetoimittaja, tietokirjailija, tutkija ja runoilija Naantalista.. Turussa Nunnavuoren pirunpellolle oli käydä kalpaten, kun eräs harrastajatutkija arveli sen alta mahdollisesti löytyvän jättimäisen hiidenkirnun ja järjesti paikalle kaivinkoneen. Pirunpeltoja kaivelevat myös nykyihmiset. 64 SUOMEN LUONTO 16/2017 64 SUOMEN LUONTO 16/2017 Pirunpeltoja uhkaavat kaivannaisten ottaminen ja metsänhoito
16/2017 SUOMEN LUONTO 65 .fi
Askelmerkit ovat tarpeen myös hänen harrastuksessaan hulatanssissa. H o m o sa p ie n s H o m o sa p ie n s TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT SUSANNA KEKKONEN Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin.. 66 SUOMEN LUONTO 16/2017 Keski-ikäisen tähden tutkija Apulaisprofessori Emilia Kilpua tutkii Auringon koronassa tapahtuvien purkausten askelmerkkejä
”Jaa-a! Ihailisin sen rakennetta ja katselisin purkauksia paikan päällä. Maahan asti näkyvä merkki Auringon aktiivisuudesta ovat komeat revontulet. Sinne Kilpuaa houkuttelee myös rakas harrastus, havaijilainen hulatanssi. Arvaamaton perustähti Tehdäänpä Auringon ja Maan välisiä mittasuhteita selväksi: Auringon halkaisija on noin 1,4 miljoonaa kilometriä ja Maan noin 12 700 kilometriä. Jos voimakas auringonpurkaus eli avaruusmyrsky osuisi suoraan Maahan, se voisi halvaannuttaa tietoliikenteen ja aiheuttaa valtavia vahinkoja. ”Hulatanssi on samaan aikaan kaunista ja erittäin rankkaa sekä vaativaa. Fysiikka ja matematiikka kiinnostivat tätä tulevaa tutkijaa jo yläasteella. Aurinkotutkimuksen lisäksi Kilpuakin on mukana vuonna 2018 alkavassa kansainvälisessä BebiColombo-missiossa, jossa tutkitaan Merkuriusta. ”Lukion jälkeen pääsin Helsingin yliopistoon lukemaan fysiikkaa. Myös vuonna 2012 tapahtui Carringtonin myrskyn kokoluokkaa oleva purkaus. Silloin hän suuntaa perheensä kanssa vaikka Havaijille, jossa hän on käynyt jo kuusi kertaa. Auringon kokoisen pallon sisään voisi heitellä yli miljoona Maapalloa ja vieläkin jäisi tilaa. ”En ole muistaakseni käynyt täällä katolla kuin ehkä 1990-luvulla, kun aloitin opinnot”, Kilpua sanoo ja puheessa vivahtava murre paljastaa hänen oululaiset sukujuurensa. Kolmannen opiskeluvuoden plasmafysiikan kurssi oli mielenkiintoinen ja se ohjasi minut aurinkotutkimuksen polulle.” Plasma on niin sanottua neljättä olomuotoa, jossa Auringonkin kaikki materia on tähden korkean lämpötilan vuoksi. ”On kuitenkin vielä arvoitus, kuinka suuria purkauksia Auringossa voi tapahtua”, Kilpua sanoo. ”Olimme viime yön Helsingin edustan saaressa ja veneilimme aamulla kaupunkiin.” Silloin Aurinko oli jo korkealla. Varmaan jonkin mittalaitteenkin ottaisin mukaani”, Kilpua pohtii. Internet, satelliitit, kännykät, tutkat ja kaikki muu sähköinen viestintä lamaantuisivat pitkäksi aikaa. Ne vaikuttavat esimerkiksi Maan ilmakehän otsonituotantoon”, Kilpua sanoo. Aurinkotutkimusta siivittää Euroopan tutkimusneuvostolta alkuvuodesta saatu kahden miljoonan euron apuraha, jonka turvin Kilpuan työryhmässä tulee työskentelemään noin viisi tutkijaa seuraavat viisi vuotta. Minua viehättää se, että tanssi on vahvasti kytköksissä Havaijin kulttuuriin sekä upeaan luontoon.” Kesällä Kilpuaa vetävät puoleensa meri ja Helsingin saaristo. Sen oletetaan toimivan vielä toiset viisi miljardia vuotta. Se ei kuitenkaan osunut Maahan. n ”Aurinko on linnunradan perustähti.” H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A. ”Selvitämme, miten auringonpurkaukset syntyvät Auringon uloimmassa kerroksessa koronassa ja millaiset magneettikentät niillä on. ”Se on linnunratamme pääsarjan perustähti, joka ei ole magneettisesti mitenkään tolkuttoman aktiivinen verrattuna moniin muihin tähtiin.” Tähän mennessä voimakkain dokumentoitu purkaus Auringossa oli vuoden 1859 Carringtonin myrsky, jolloin silloisen teknologian huipputuotteet, lennättimet sekosivat Maassa. Purkaukset vaikuttavat lähelle osuessaan myös Maan magneettikenttään”, Kilpua selventää. Vapaalla ollessaan Kilpua ei mieti auringonpilkkuja, -purkauksia tai koronan lämpötiloja. KAHVIKUPPI on tutkijakollegojen lisäksi Kilpuan uskollinen seuralainen. ”Mutta jos se olisi sattunut vain viisi päivää aiemmin, olisi Maa joutunut toistamiseen voimakkaaseen avaruusmyrskyyn”, Kilpua paljastaa. ”On kiva tehdä töitä ja juoda kahvia.” H elsingin yliopiston Kumpulan kampus kylpee auringonpaisteessa, kun tapaan apulaisprofessori Emilia Kilpuan Fysiikan laitoksella. Suuntaamme hissillä laitoksen katolle ottamaan hänestä kuvia – siis kohti yläilmoja ja kymmeniä metrejä lähemmäs Kilpuan tutkimuskohdetta Aurinkoa. 16/2017 SUOMEN LUONTO 67 TIETOKONE on Kilpuan yhteysväline Auringon tapahtumiin. Siksi Kilpua ryhmineen koettaa selvittää purkausten magneettista rakennetta, jotta niiden ennustaminen tarkentuisi. Aurinko on siis valtava jättiläinen, jolla on ikää noin viisi miljardia vuotta. Vuoden kuluttua Yhdysvallat laukaisee ennätyksellisen lähelle Aurinkoa, noin 10 Auringon säteen (yksi säde=696 000 kilometriä) päähän Parker Solar Probe -satelliitin, jolta odotetaan saatavan paljon uutta tietoa esimerkiksi aurinkotuulesta. Mitä tutkija tekisi, jos voisi jollakin ilveellä käydä Auringossa. ”Olen katsonut Aurinkoa vain pari kertaa kaukoputkella, pääosan tutkimustyöstäni teen tietokoneella datatiedostojen parissa”, Kilpua sanoo kun istahdamme hänen työhuoneeseensa. Aurinko on siis keski-iässä oleva tähti. Luotaimista tulevat mittaukset hän lataa omalle koneelleen. Vertailun vuoksi Maa sijaitsee 214 Auringon säteen päässä Auringosta. Tutkimusta ja tanssia Avaruustutkimus on vilkasta ja avaruuden hyötykäyttö kasvaa koko ajan. Suomikin on laukaissut ensimmäiset Aalto I ja II -piensatelliittinsa. Aurinko on aktiivinen 11 vuoden välein ja seuraava maksimi on odotettavissa vuoden 2024 tienoilla. ”Avaruussäällä on havaittu olevan myös ilmakehävaikutuksia
Ruumiinpainoon suhteutettuna altistus pienenee lähinnä siksi, että lapsen paino kasvaa”, Suomi sanoo. EVIRAN TUTKIMUSKOHTEENA olivat 1-, 3ja 6-vuotiaat lapset. Kuusivuotiaitten ruuassa oli eroja pienempiin lapsiin verrattuna. Selvityksen teki Elintarviketurvallisuusvirasto Evira 2015–2016. Lyijyja elohopea-altistus todettiin pieneksi. ”Raskasmetallien saanti painottuu 6-vuotiailla viljatuotteisiin – kadmiumia sekä lyijyä tulee myös kaakaotuotteista.” Johanna Suomen mukaan raskasmetallit on viime vuosien tutkimusten mukaan havaittu paljon haitallisemmiksi kuin mitä aikaisemmin kuviteltiin. ”Sen sijaan sekä orgaaninen että epäorgaaninen elohopea-altistus on turvallisella tasolla.” Raskasmetallit ovat maaperässä esiintyviä alkuaineita, mutta leviävät esimerkiksi teollisuuden päästöistä ilman kautta laskeumana. ”Ei pidä tehdä johtopäätöstä, ettei teollista lastenruokaa pitäisi käyttää”, Johanna Suomi sanoo. ”Hyvä uutinen on se, että raskasmetallipitoisuudet ovat suomalaisissa elintarvikkeissa pienentyneet vuosien varrella. Selvityksen mukaan alle 6-vuotiaat lapset saivat epäorgaanista elohopeaa lukuun ottamatta kaikkia tutkittavia raskasmetalleja eniten teollisesta lastenruuasta, mutta se johtuu suuresta käytöstä. Kaikki neljä tutkittavaa raskasmetallia vaikuttavat ihmiseen haitallisesti. TEKSTI ALICE KARLSSON / KUVITUS ANNE STOLT tuu siitä, että aikuisten ruualle sallitaan korkeampia vierasainepitoisuuksia.” Epäorgaanisen arseenin lähde oli etenkin riisi, sillä riisillä on taipumus kerätä tätä raskasmetallia. Lyijyä oli hiukan kaikissa ruuissa ja elohopeaa lähinnä sienissä ja kaloissa. Se on riskienhallintatoimien ja omavalvonnan ansiota.” n Lue lisää: www.evira.fi Raskasmetallit ovat maaperässä esiintyviä alkuaineita. Ne kerääntyvät kasveihin ja niiden kautta kaikkialle ravintoketjussa. ”Suurella osalla tutkituista suomalaislapsista kadmiumaltistus ylitti siedettävän viikkosaannin enimmäisarvon, osalla lapsista myös lyijyaltistus ja altistus epäorgaaniselle arseenille olivat suurempia kuin näiden aineiden turvalliset raja-arvot”, erikoistutkija, dosentti Johanna Suomi Evirasta sanoo. ”Teollisen lastenruuan syönti loppuu, ja ruokavalio alkaa olla aikuisempi. ”Jos samat lapset olisivat lasten valmisruuan sijasta syöneet saman määrän aikuisille tarkoitettua ruokaa, saanti olisi todennäköisesti suurempaa. Tarkasteltavina olivat kadmium ja lyijy sekä elohopea ja arseeni, jotka esiintyvät sekä orgaanisessa että epäorgaanisessa muodossa. Se johElintarviketurvallisuusvirasto Evira tutki, kuinka paljon lapset saavat raskasmetalleja ravinnostaan. Arseeni ja kadmium ovat ykkösluokan karsinogeenejä ja kaikki raskasmetallit vaurioittavat keskushermostoa, munuaisia, maksaa ja muun muassa veren muodostumista. K O T O N A Raskasmetalleja lautasella ARSEENIA RIISISTÄ, KADMIUMIA VILJASTA SUOMALAISTEN LASTEN raskasmetallialtistus ruuasta on tutkittu. Kadmiumia saatiin viljatuotteiden lisäksi kasviksista, perunasta, maidosta ja mehusta. Useat vaikutustiedoista perustuvat kuitenkin äärimmäisissä oloissa kuten työtapaturmissa tehtyihin havaintoihin. 68 SUOMEN LUONTO 16/2017
Rehevöityminen vaivaa etenkin matalia, taajamaja viljelyalueilla sijaitsevia järviä, joissa vesi vaihtuu hitaasti. JENNA PARMALA A N N E ST O LT A N N E ST O LT IS TO CK PH O TO A RI K A A R A K A IN EN / PR O LK KÄVITKÖ sienimetsällä. Samalla poistat tehokkaasti fosforia vesistöstä. 2. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jukka Aroviidan mukaan kemikalointi on aina viimeinen vaihtoehto, jolla voi olla monenlaisia ekosysteemiä heilauttavia seurauksia. Terveet järviekosysteemit tarvitsevat myös suuria emokaloja tuottamaan laadukkaita kalanpoikasia. Sieniatlaslomakkeen kautta ilmoitetut havainnot tallentuvat Suomen Lajitietokeskuksen tietojärjestelmään. Rehevöityessä kasviravinteet, kuten typpi ja fosfori kertyvät järviveteen ihmistoiminnan seurauksena, etenkin pelloilta ja asutusalueilta. Särkikalat puolestaan syövät eläinplanktonia, joka syö levää. Tilanne huojentuu kuitenkin syksyn myötä, kun päivät ja etenkin yöt viilenevät. Pese matot aina kuivalla maalla. Kuusikon syysherkku taipuu moneksi NYT kannattaa tutustua mustavahakkaaseen: se on herkullisimpia ruokasieniämme. Kalasta särkikaloja. Vaalea jalka on hoikka ja tasapaksu, yläosastaan hieman rusehtava. Suuret petokalat syövät särkikaloja, jotka saavat aikaan sisäistä ravinnekuormitusta pöllyttämällä pohjaa. Rehevöitymisen loppuvaiheessa järven vedenalainen kasvillisuus kuolee valonpuutteeseen ja levät valtaavat järven. Rehevöitymistä edistäviä ravinteita on muun muassa pesuaineissa. Sienen hienoon makuun kannattaa tutustua esimerkiksi varrasleivän päällä. Nyt saaliistasi ollaan kiinnostuneita myös Sieniatlas.fi-sivustolla. ”Keväällä esimerkiksi Varsinais-Suomen Littoistenjärvelle tehty polyalumiinikloridikäsittely on aina viimeinen keino pelastaa järvi”, Jukka Aroviita painottaa. Käsittelyn pitkäkestoisesta vaikutuksesta ei ole takeita. Sen tietävät valitettavasti myös sienisääskien toukat. Säästä suuret petokalat. ”Käsittely voi toimia järviin, joissa vesi ei vaihdu nopeasti ja joiden ravinnekuormituksen määrää on kyetty vähentämään.” Järvien kemiallinen käsittely on kallista ja siihen tarvitaan ympäristölupa ELY-keskukselta. Tee sinilevätesti! Salolainen Salofa Oy tuo tänä vuonna markkinoille kertakäyttöisen sinilevätestin. Sieniatlashanketta on rahoittanut Koneen Säätiö. Rehevöityneissä, erityisesti matalissa järvissä sinileville on liikaa ravinteita ja levistä voi tulla ongelma. Ylijäämä sopii hyvin kuivattavaksi. Samalla voi hakea tietoja myös eri museoiden sieninäytteistä. Varsinkaan, jos järveä kuormitetaan käsittelyn jälkeenkin jatkuvasti maatalouden puolelta. JO RM A LA U RIL A Mustavahakkaassa on hunajamainen aromi.. ”Myös suurten petokalojen tehokas verkkokalastus voi lisätä rehevöitymistä. Mustavahakkaita löytää elokuun lopulta lokakuulle asti sammalpeitteisistä kuusikoista. JÄRVIEN kemikalointi on saanut monet mökkiläiset haaveilemaan kirkasvetisistä uimajärvistä. Särkikalat ja tietyt vesikasvit eivät kestä kemikalointia. 3. Rehevässä järvessä levien määrä kasvaa ja vesi on sameaa ja limaista. Sienet vain paistetaan voissa ja päälle varovainen ripaus suolaa. Suosi fosfaatittomia pesuaineita ja kuivakäymälää. Mustavahakas sopii hyvin myös kastikkeisiin, muhennoksiin, keittoihin ja munakkaisiin. JORMA LAURILA Sieniatlas kokoaa sienitietoa LIEDELLÄ 16/2017 SUOMEN LUONTO 69 Koivunpunikkitatti on yleinen koko maassa. Tämä kansalaistiedehanke kerää sienestäjiltä tietoa kaikkien Suomessa esiintyvien sienilajien levinneisyydestä, elinympäristövaatimuksista ja uhanalaisuudesta. 4. Särkikalojen kalastuksella voidaan vähentää rehevöitymistä”, Aroviita sanoo. Sienen lakki on mustanruskea ja sen keskellä on kohouma. 5. Imeytä talousja pesuvedet imeytyskaivoon. Voimakasrakenteiset heltat erottuvat selvästi. Sieniatlas.fi (JM) TARKKAILE JA TOIMI! Kirkas mökkijärvi kemikaaleilla 1. Sivuston avulla halutaan myös edistää sieniharrastusta ja lajintuntemusta sekä innostaa kaikkia sienistä kiinnostuneita ilmoittamaan havaintonsa. Näillä pärjää: paistamiseen luomuvoita ja hiven suolaa, kastikkeisiin lisäksi kermaa, vehnäjauhoja ja mietoja yrttejä, keittoon kasvislientä. Sienen aromia ei kannata tukahduttaa mausteilla. Havaintotietoja voivat hakea niin harrastajat kuin tutkijatkin
Huovarin kalastajain avustusseura ylläpitää Huovarin pelastusasemaa, joka toimii autiotupaperiaatteella. KATSO LISÄÄ RETKIVINKKEJÄ www. Se on vapaasti kaikkien käytössä, kunhan siistii jälkensä lähtiessä. suomenluonto.fi Salaperäinen Huovari Vinkkejä moneen menoon! V ir ik ke it ä Ystävän retkivinkki KU VA T TE A K A RV IN EN Katso lisää valokuvia Huovarista: www.suomenluonto.fi. Sain todistaa polun varrella uuden elämän syntymistä, kun harmaalokkien ja valkoposkihanhien poikaset kuoriutuivat munistaan. Maston lisäksi saarella on Rajavartiolaitoksen partiomaja ja Museoviraston suojelema kohde: 1800-luvulla kallioon hakattu toimiva aurinkokello. Mikä tahansa muu vastaavanlainen lintusaari olisi maihinnousukiellossa. Saari on paikallisille pakopaikka, jonne harva vieras eksyy. Siksi vierailuun vaaditaan aina merivartioston lupa. n TEA KARVINEN Kirjoittaja on ammattiluontokuvaaja, toimittaja ja Suomen Luonnon avustaja. LÄHES puuton Huovari on myös lintusaari. Vinkkejä moneen menoon! V ir ik ke it ä 70 SUOMEN LUONTO 26/2017 ITÄISEN Suomenlahden kansallispuiston itäisimmästä nurkasta löytyy pieni ja karu, mutta viehättävä saari, Virolahden Huovari. Nykyään pikku mökit ovat virolahtelaisten kesämökkejä. Suomen merialueen itäisin ulkosaari on ammattikalastajien entinen tukikohta rajavyöhykkeellä. Parin sadan metrin kävelyretket autiotuvasta vessaan jäivät erityisesti mieleen kesäkuun alun vierailullani. Kalastuksen historiasta muistuttaa 27 kalaputkaa, jotka ovat somasti rivissä kallion ja taivaan välissä. Vaimeaan hurinaan tottuu pian. Vessan takana hautonut kyhmyjoutsenemo sai siipiensä alle juuri kuoriutuneet poikaset. Täydellinen luonnonrauha ja hiljaisuus hävisi saarelta vuonna 2016, kun 45 metriä korkea Rajavartiolaitoksen tutkamasto asennettiin rannalle. Lue lisää (www.suomenluonto.fi): Hannu Peltola Huovarin kalastajain avustusseurasta kertoo saaren historiasta sekä loppukesän 2012 yöstä, kun syöksyvirtaus lennätti kalamökit ilmaan
Kattavaksi tietopaketiksi kirjaa ei ole tarkoitettu, eikä se rakenteensa ja hakemiston puuttumisen vuoksi toimi hakuteoksena. Suomeksi sekä englanniksi laadittu asiantunteva teksti on ympäristöneuvos Tapio Heikkilän kynästä. Kirja on nautinnollinen lukuja katselukokemus. Kirjan lopussa pohditaan lyhyesti Saaristomeren tulevaisuutta; merentutkimusta sivutaan lähinnä tässä osiossa. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa haastaa kaikki tähyämään yölliselle taivaalle ja bongaamaan kotigalaksimme Linnunrata ja sen miljardit tähdet. Osa kuvista tuntuu heleydessään turhan vaaleilta; toisaalta niistä välittyy alkukesän tunnelma. Vuosikymmenten ekologinen tutkimus Utsjoen Kevolla on lisännyt muun muassa ymmärrystä kasvien aktiivisesta roolista luonnossa. www.turku.fi/ biologinenmuseo (JM) Bongaa Linnunrata Vireä 110-vuotias ES A ER VA ST I / VA ST AV A LO LUONTOA! SUOMEN LUONTO ON ANSAINNUT JA TÄNÄ VUONNA Eläköön Saaristomeri! TU RU N M U SE O KE SK U S M A RIK A EE R O LA TE EM U SA LO RIU TT A. Juhlavuoden kunniaksi museoon on koottu vuoden loppuun saakka esillä oleva näyttely, joka kertoo museon syntytarinan muun muassa valokuvien, lehtileikkeiden ja vierailijoiden muistojen kautta. Lisätietoja ja vinkkejä muun muassa hukkavalon vähentämiseksi 8. Kevolla on tutkittu myös Lapin kulttuuria, ja Ilmatieteen laitoksen sääasema sinne perustettiin 1958. Kun museo avattiin 1907, siitä tuli yksi Turun merkittävimmistä nähtävyyksistä. Kertomus Kevosta -kirja on selkeää ja paikoin myös hauskaa ja dramaattista luettavaa. Taidokas teksti välittää tunnelmia ja tarinoita sekä lajistoon ja kulttuurihistoriaan keskittyviä tietosisältöjä. VIIMEINEN JUHLAPÄIVISTÄ ON LAUANTAINA 26. Tieto ilahduttaisi professori Paavo Kalliota, kasvitieteilijää, jonka sinnikkyyden tuloksena Suomeen perustettiin ensimmäinen Lapin tutkimusasema vuonna 1956, yli 60 vuotta sitten. Kuvat ovat huikaisevia, ja kekseliäs taitto avaa maisemat jopa nelisivuisiksi. ????. OSALLISTU SIIS ETKOILLE, VEDÄ LIPPU SALKOON JA NOSTA VAIKKA MUSTIKKAMEHUMALJA UPEALLE LUONNOLLEMME! www.luonnonpaivat.fi TURUN biologinen museo täyttää tänä vuonna 110 vuotta. Kirja on sekä ylistys Saaristomeren kauneudelle että hätähuuto sen puolesta. Tiedot hyödyttävät nyt ilmastonmuutostutkijoita. ????. Museo on myös kulttuurihistoriallisesti tärkeä esimerkki 1900-luvun alun luonnonhistoriallisesta museosta niin arkkitehtuurinsa kuin dioraamojensa puolesta. MIA RÖNKÄ OLETKO sinä nähnyt Linnunrataa. 16/2017 SUOMEN LUONTO 71 VALOKEILASSA Utsjoki Kevo, ohutta yläpilveä Tapio Heikkilä (toim.): Suomalainen maisema – Kotomaamme koko kuva (Docendo 2017) Ammattiluontokuvaajien komean neliosaisen Suomalainen maisema -kirjasarjan päätösosa on Kotomaamme koko kuva, jossa käydään Suomea läpi maisemamaakunnittain. RIITTA VAURAS SAARISTOMEREN saarille ja luodoille lukijan kuljettaa Jaakko Ruolan ja Markku Lappalaisen Saaristomeren panoraama (Docendo 2017). ELOKUUTA, SATA PÄIVÄÄ ENNEN SUOMEN 100-VUOTISSYNTTÄREITÄ. KOIVUT lähettävät tuoksukirjeitä linnuille, tietävät Turun yliopiston tunturimittaritutkijat. syyskuuta alkaen osoitteessa www.bongaalinnunrata.fi. Ota näkemästäsi kuva tai kerro tuntemuksistasi ja osallistu haasteeseen. Nimekäs kuvaajajoukko takaa tasaisen ja miellyttävän lopputuloksen. Folkloristi Lassi Kairessalon kirjoittama Kevon historiikki Kertomus Kevosta (Turun yliopisto 2017) paljastaa myös, kuinka Kallio linkitti Kevon kansainväliseen polaarialuetutkimukseen. Kevolla on seurattu jo vuosikymmeniä pönttöpesijöiden ja jyrsijöiden kannanvaihteluita ja muutoksia kasvien vuodenaikaisrytmeissä. (JM) JUHLI LUONTOA! SUOMEN LUONTO ON JUHLAPÄIVÄNSA ANSAINNUT JA TÄNÄ VUONNA NIITÄ VIETETÄÄN PERÄTI NELJÄ. Esitellyt parikymmentä kohdetta sijoittuvat pääosin Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueelle. Hätähuuto ei kuitenkaan välity kuvista, jotka keskittyvät kaikkeen siihen arvokkaaseen, mikä halutaan säästää: muutamaa leväkukintakuvaa lukuun ottamatta ympäristöongelmat eivät idyllisistä kuvista ilmene. Seismiset mittarit tuotiin Kevolle 1962, Novaja Zemljan ydinräjäytyksen jälkeen. (JM) ????
Irja Lehtinen ikuisti sinisen kukan Lempäälässä. heinäkuuta.. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. /havaintokirja TOIMITTANUT LAURA SALONEN 72 SUOMEN LUONTO 16/2017 Lemmikin hempeä sini KAUNIIN SINISET LEMMIKIT koristivat toukokuun lopussa peltojen pientareita ja puutarhojen reunoja. Aamun valo HENTO USVA koristi kesäaamua Tiilikkajärven kansallispuistossa. Verkkotaidenäyttely HÄMÄHÄKKIEN verkkotaidenäyttely oli avoinna varhain aamulla mäntyharjulaisella suolla. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Leena Rissanen kuvasi auringonnousun heinäkuussa Rautavaaralla. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT LAURA SALONEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Merja Ollikainen pääsi nauttimaan luonnon taiteesta 23
Ensimmäinen kesä PIENI SUPIKOIRAN PENTU kurkki uteliaana kuvaajaa. heinäkuuta. Viimeinen ateria ”KIRJOSIEPPO SYÖTTI viimeistä kertaa pesäpoikasta. Heti kuvan ottamisen jälkeen poikanen lehahti emon perässä ulos aukosta.” Kirsti Kuronen seurasi Lempäälässä pönttökameran avulla kirjosieppojen perhe-elämää ja todisti, kuinka viisi poikasta selviytyi siivilleen pesästä. Puumalan Lietvedellä ihmisten kesyttämä pullasorsa toi poikueensa ihan lähelle, ja siinä niitä oli mukava kuvata hetken aikaa.” Helena Sytelä ihasteli pientä sorsaa 10. Jenni Merilä kohtasi muutaman viikon ikäisen supikoiran 4. kesäkuuta.. kesäkuuta Perniössä. Kesäotso vaahtokylvyssä KARHU KYLPI tupasvillameressä kesäkuun lopussa. Anne Moilanen nappasi upean kuvan mesikämmenestä Suomussalmen Martinselkosessa. Valo siivilöityi upeasti juurten lomasta luoden kukan ympärille taianomaisen tunnelman.” Iida-Liisa Paronen ikuisti kukkasen 10. Maaginen metsätähti ”METSÄTÄHTI oli tehnyt kotinsa kaatuneen puun esiin nousseisiin juuriin. kesäkuuta Tampereella. 16/2017 SUOMEN LUONTO 73 Heinäsorsan poikanen ”HARVOIN SAA näin pienestä heinäsorsan poikasesta lähikuvia. Pöntön suulla poikanen, joka uskaltautui lentoon 30
Samalta päivältä olen ilmoittanut kasvihavaintoja Kastikkaan ainakin 92 taksonista – lajista tai esimerkiksi variksenmarjan osalta suvusta – samalta neliöpeninkulmaruudulta viideltä eri neliökilometriruudulta. SARI LAAKSO, LEMPÄÄLÄ Mukava lukea todella sujuvasti kirjoitettua kuvausta kesäöiden valossa liikkuvista eläimistä ja luonnon näkymistä kiinnostavine valokuvineen. Olen kirjannut havaintoni niin sanottuun Vanhaan Hatikkaan neliökilometriruuduittain, vaikka yhtenäiskoordinaatisto tuli käyttöön vasta 1970-luvulla. Luhdan kirjoitus voi aiheuttaa närkästystä ja heikentää yhteistyötä luonnonsuojelijoiden ja niin sanotun vastapuolen välillä. ILONA ERKINARO, PORI 74 SUOMEN LUONTO 16/2017. 74) jäi muutama kohta häiritsemään metsäammattilaista. Uskon kuitenkin, että ”vastapuolen” ymmärtäminen auttaa myös viime kädessä luontoa. Kirjoittaja unohtaa mainita, että monessa kunnassa nuo ongelmat ovat useiden ihmisten arkipäivää. Hatikassa samasta ruudusta tunnetaan 108 taksonia. Siinä puhutaan muun muassa baarien lamaantuneista juomareista, jotka haaveilevat kapitalisteina olosta kaivoshankkeiden myötä ja lamaantuneista kunnanjohtajista, jotka näkevät kaivoshankkeet kuntansa talouden pelastajina. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (Klikkaa lehden kansikuvaa.) . postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Mielestäni tällainen kärjistäminen ilman toisen osapuolen ymmärtämistä on hedelmätöntä. Toisaalta juttu taas otti hyvin kantaa luonnon monimuotoisuuden suojelemiseen. En löytänyt mistään tutkimusta, missä puolet kansalaiT O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N @ Mitä mieltä lehdestä. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.. Sitä lukiessa tuntui kuin itsekin olisi ollut kesäyönä liikkeellä. HANNU LINNAMO, ESPOO NÄMÄKIN SAIVAT PALJON ÄÄNIÄ: Paluu 1950-luvulle Tätä lukiessa tuli jotenkin samanaikaisesti haikea, mutta hyvä mieli. Miten ihmiskunnan ja luonnon tarpeet voidaan sovittaa yhteen. Artikkeli vain varmisti haluni. Luonto ei tarvitse meitä, mutta me tarvitsemme luontoa. (SL 4/2017). Kun päästään samaan pöytään puhumaan asioista, syntyy ihmisten välille ystävyyssuhteita ja tätä kautta ymmärrystä ja kunnioitusta toisten päämäriä kohtaan. TERHO POUTANEN RUOKOLAHTI Metsänomistaja päättää miten hakataan Satu Pyörälän kirjoituksessa Huomio talousmetsiin (SL 4/2017 s. Villiyrttikeittokirjan ja Makuparit. LUKIJOILTA Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Suomalaiset raaka-aineet -teoksen voitti Petri Salo Kokkolasta. Kesäyön kulkijat Juttu oli aivan ihana. Kasvien kauneus lisäplussana. Niin pitkään kuin on ihmisiäkin, niin luontoa hyödynnetään. Hatikka on Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämä luontohavaintopäiväkirja, jonka edellinen, käytöstä poistunut versio on Vanha Hatikka. MIKA KAUPPINEN Nollaruudusta tietoja jo vuonna 1966 Kimmo Saarinen seurueineen teki tutkimusretken eteläisen Saimaan saaristoon neliöpeninkulmaruudulle 679:357 (SL 4/17, Tutkimusretki autiosaarelle). MINNA MANNILA, HELSINKI Saariston helmassa Olen jo monta vuotta suunnitellut Seilin saarelle menoa. Vuoropuhelua vastakkain asettelun sijaan Olen hieman hämmentynyt Vesa Luhdan puhetyylistä kolumnissa Tuoko kaivos onnen. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 31.8.2017. SUOMEN LUONTO 5/2017 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Kesäyön kulkijat. Ruudusta 679:357 on Kastikassa havaintoja toukokuussa 2017 yhteensä 27 lajista. Kastikka on Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikön, aiem man kasvimuseon, ylläpitämä kasvistotietokanta. Tämä on pois luonnonsuojelulta. KIRSI-MARJA VIRTANEN, HELSINKI Syömme lihaa! Hyödyllinen muistutus muistakin tavoista saada ravintoa kuin pelkästä auringon valosta yhteyttämällä. Osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan Suomen kansallisperhonen -t-paita. Ja vaikka kaivoshanke ei olisikaan oikea lääke näihin ongelmiin, niin baarin yksittäisen henkilön leimaaminen ei tuo varmaan mitään hyvää lisää aiheen ympärille. Männyn levinneisyyskartalla oli tällä kohdalla Etelä-Suomen ainut aukko; se oli tarkoitus täyttää. Äänestä . Mänty ja samalla satakunta muutakin kasvilajia löytyivät! Löytäjien riemua yhtään väheksymättä kerron, että merkitsin männyn ruudulta 6797:3577 Ruokolahden Isosta Lintusaaresta Multa mäen S-päästä 5.8.1966 klo 15:10
Viimekädessä metsänomistaja päättää, miten hänen metsiään hakataan vai hakataanko ollenkaan – kunhan se tapahtuu metsälain puitteissa. Kun ulkona laiduntavaa karjaa ei enää ole, puut ja pensaat valtaavat maiseman aika nopeasti.” Tämä oli merkitty tutkija Kaisa Raatikaisen sanomaksi, mutta se kuuluu ympäristöneuvos Tapio Heikkilälle. ”Avoin maisema syntyi tarpeesta ruokkia ja laiduntaa karjaa. Hakkuuaukealla on omat lajinsa, jotka siellä viihtyvät. Oikaisu Suomen Luonnon viime numerossa (SL 5/2017) julkaistussa artikkelissa Enemmän puuta, vähemmän luontoa oli seuraava sitaatti lipsahtanut väärään suuhun. 16/2017 SUOMEN LUONTO 75 sista kieltäisi avohakkuut tai huomattava osa metsänomistajista vastustaisi niitä. 0400 380 093 • www.vuontispirtti.. Toisaalta niitä oli tarjolla myös, jos avohakkuun jälkeen laiminlöi metsän uudistamisvelvoitteen. Väite että ainoastaan hirvet hyötyvät avohakkuista ei pidä paikkaansa. 0400 380 093 • www.vuontispirtti.fi Majoitusta huoneissa ja mökeissä aamupalalla, täysihoidolla tai ilman ruokailuja Varaukset ja tarjouspyynnöt: tunturihotelli@vuontispirtti.. Metsäkanalinnut voidaan huomioida jättämällä riistatiheikköjä kohtiin, jotka eivät häiritse hakkuukoneen työskentelyä. ”Muotiin tulleessa” ennakkoharvennuksessa kaikkea aluskasvillisuutta ei tarvitse poistaa. JANNE ROKKA Osta Omaksi Pala Kuusamoa! Kurkista mallistoomme, tutustu hintoihin ja löydä Kuusamo-myyjämme osoitteessa: www.kuusamohirsitalot.fi Kuusamo Salonlinna Tunturihotelli Vuontispirtti Majoitusta huoneissa ja mökeissä aamupalalla, täysihoidolla tai ilman ruokailuja Varaukset ja tarjouspyynnöt: tunturihotelli@vuontispirtti.fi puh. Jos ennen metsälain muutosta hoiti metsiään jatkuvan kasvatuksen opein, saattoi saada sanktioita. Raatikainen on työskennellyt kymmenen viime vuotta ihmisten kanssa, jotka hoitavat perinnebiotooppeja ekologisista, esteettisistä ja kulttuurisista syistä. Pyörälän mielestä metsänomistajien ei pitäisi sokeasti luottaa metsänhoitoyhdistyksen tai metsäfirman tarjoamaan totuuteen. puh. ”Meillä on siis aktiivisia maisemanhoitajia, ja mielestäni heidän toimintaansa pitää kaikin mahdollisin keinoin tukea.” TOIMITUS TIM O M A N N IN EN / VA ST AV A LO Avohakkuun jälkiä Siikaisissa 2015. Suomessa on yli 600 000 metsänomistajaa ja ihmisiäkin vähän yli 5,5 miljoonaa. Omilla istutustyömaillani olen nähnyt muun muassa pesiviä peukaloisia, kulorastaita, ja suopöllöstäkin on havainto. ”Laitoin juuri vertais arviointiin käsikirjoituksen, jossa osoitetaan miten Suomessa viriää uudenlainen maaseutumaisema yrittäjyyden muoto, joka keskittyy luonnonlaiduntamiseen ja karjatilojen toiminnan moni alaistamiseen”, hän kirjoittaa. Mielipiteitä metsäasiohin on varmasti lukuisia. Hirvien lisäksi taimia syövät myyrät, jänikset, rusakot, kauriit ja peurat. Yhtälailla jatkuvan kasvatuksen malliin pitää suhtautua varauksella, se ei toimi joka paikassa niin hyvin kuin luvataan. Karhuja Kainuussa Kanootteja Porvooossa Karhut-kanootit-SL62017-2.indd 1 25.7.2017 9:03:27. Nyt kun tätä tarvetta ei enää ole, ei kukaan viitsi esteettisistä ja ekologisista syistä hoitaa maisemaa... Vanha metsälakikin tosin salli metsien monimuotoisuuden säilyttämisen ja erityishakkuut kuten poimintahakkuun maiseman kannalta merkittävissä kohteissa
SEPPO VUOLANTO Utelias punarinnan poikanen Punarinnan poikanen seurasi läheltä, kun tein viime elokuussa puutarhatöitä Haminassa. Viimeistään syksyllä ne saavat sukupuolensa mukaisen aikuisen höyhenpuvun. . Oliko liian aikaista. Nykyisin punatulkut saavat lintulaudoilta ravintoa helposti, joten siihen ja lämpimään maaliskuuhun nähden muninta tuskin on ollut ’liian’ aikaista. Syyskuussa poikanen oli saanut aikuisen linnun höyhenpuvun, mutta oli yhtä seurallinen. Poikaset varmaankin selviävät, kun kerran emot ruokkivat niitä. Punatulkkuemo ruokkii lentokykyistä poikastaan touko–kesäkuun vaihteessa. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Se kävi nappaamassa kompostin pohjalta paljastuvia hyönteisiä ja hyppeli omenapuiden alaoksilla. ER KK I A LA SA A RE LA. Aikainen punatulkku Punatulkku ruokki omenapuussamme Jämsänkoskella poikastaan jo 9.5.2017. Käyttäytymisessä tapahtunut muutos Punatulkun poikaset saavat aikuisen höyhenpuvun syksyyn mennessä. Tämä tarkoittaa pesimisen aloittamista 5–6 viikkoa aikaisemmin, siis jo maaliskuulla. Tuolloin punarinnat pesivät yleensä metsissä eivätkä puutarhoissa pesivät punarinnat näyttäytyneet mielellään ihmisille. Punarinta tunnetaan luottavaisuudestaan ihmistä kohtaan nimenomaan Keski-Euroopassa, erityisesti Iso-Britanniassa. Pesän rakentaminen vie kolme päivää, ja muninta 5–7 päivää munaluvusta riippuen, haudonta kaksi viikkoa sekä pesäpoikasaika toiset kaksi viikkoa. Vastaus varmisti asian: ”Päälaki ei ollut vielä tumma, väritys oli muuten kuin naaraalla. Naaras kerjää koiraalta ruokaa aivan samalla tavalla kuin poikanenkin, jopa kerjuuääntä käyttäen. Aikaisemmin varhaisimmat punatulkut ovat toukokuun alussa Keski-Suomessa vasta olleet aloittamassa pesintää. Onko uteliaisuus ja luottavaisuus punarinnalle tyypillistä. Viime vuosina samanlaista käyttäytymistä on havaittu yhä enemmän myös Suomessa, vaikka varhemmin tällainen käyttäytyminen oli poikkeuksellista. Kyseessä on todella aikainen kevään poikanen. Oksalla olivat lisäksi kuin sen vanhemmat, koiras ja naaras.” Lähdekirjojen mukaan aikaisin punatulkun muninta on tapahtunut Etelä-Suomessa viikon verran ennen vappua. Kevään tullen eri lintulajien kosioja pariutumismenoihin kuuluu usein naaraan ruokkiminen, joko seremoniallisesti taikka aivan konkreettisesti ruokaa kantamalla. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Lentoon lähteneet punatulkun pojat ovat erinäköisiä kuin vanhempansa, kuten kysyjä kuvaa. A N N E PA KK A N EN Punarinnat ovat oppineet luottamaan ihmisiin. 76 SUOMEN LUONTO 16/2017 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Monet lintujen ruokkimiseksi kuvitellut keväthavainnot koskevatkin ehkä juuri kosiotapahtumaa. Täplikkäässä poikaspuvussa oleva punarinta on kuvauksen perusteella ollut jo itsenäistynyt ja riippumaton vanhempiensa ruokinnasta, kun kysyjä on sen kohdannut. Sen vuoksi kysyjältä oli tarpeen vielä erikseen tarkentaa, miltä poikanen näytti. . Onko tämä sitten liian aikaista
Lajin lentoaikaa ovat pääosin kesäja heinäkuu. Nimensä mukaisesti horsmakiitäjän toukat syövät eri horsmalajien lehtiä, mutta myös mataroita ja vehkaa. Luottavaisuus on ehkä levinnyt Suomeen etelästä, ja levinnee täällä koko ajan pohjoisemmaksi. Päivänkorennot tunnistaa muista hyönteisistä pidentyneistä eturaajoista, suurista etusiivistä ja voimakkaasti surkastuneista takasiivistä sekä takaruumiin kärjen 2–3 pitkästä sukasesta. Lajin toukista tunnetaan myös vihreä versio. Mikä se oli. ISMO RAUTIAINEN Matelijat, sammakkoeläimet. Toukkien kehitys voi kestää isoilla lajeilla useita vuosia. Päivänkorennot ovat hapekkaiden vesien lajeja ja ne viihtyvät erityisesti kirkkaissa ja virtaavissa vesissä. Esiaikuisvaiheen aikana päivänkorento kiipeää vedestä ja luo nahkansa vielä kerran. Olemme istuttaneet mökillemme Punkaharjulle kolme pähkinäpensasta, jotka ovat jo satoiässä. Horsmakiitäjän toukalla on suuret silmätäplät, joita se säikähtäneenä korostaa pullistamalla eturuumistaan vetämällä pienen päänsä eturuumiin sisään. Pensaat Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOKKO Kasvit SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset JUHA VALSTE Nisäkkäät A RM I PA RV IA IN EN TO M I JU U RIK IV I Tästä toukasta tulee horsmakiitäjä. Monet kiitäjien toukat ympäri maailmaa käyttävät samaa kikkaa näyttääkseen vaarallisilta. Sen jälkeen niillä on niin sanottu esiaikuisvaihe, joka on jo aikuisen yksilön muotoinen, mutta väritykseltään sameampi. Perhostoukka on horsmakiitäjän yleisempi ruskea toukkamuoto. SEPPO VUOLANTO Mikä isosilmäinen toukka. Päivänkorennot ovat vanha hyönteisryhmä, jonka vanhimmat tunnetut fossiilit ovat kivihiilikauden loppupuolelta noin 300 miljoonan vuoden takaa. 16/2017 SUOMEN LUONTO 77 johtuu varmaankin siitä, että kannat ovat kasvaneet ja linnut ovat hyväksyneet puutarhat, etenkin niiden varjoiset ja tiheikköiset osat pesimäympäristöikseen. Aikuinen perhonen on viininpunaisen ja vihreänkirjava hämäräja yölaji, joka käy mielellään monilla tuoksuvilla kukilla kuten horsmilla, syreeneillä, tervakoilla ja kohokeilla. Päivänkorennot ovat vesihyönteisiä ja niillä on osittainen muodonvaihdos käsittäen munan ja 15–35 toukkavaihetta lajista ja oloista riippuen. Sillä oli myös isot silmätäplät. JAAKKO KULLBERG Hento kaunotar Mikä korento istahti kädelleni Kiskonjoella. Samanlaisen kehityksen on käynyt läpi myös sepelkyyhky, joka aikaisemmin oli meillä arka metsälintu, mutta Keski-Euroopassa myös kaupunkien luottavainen puistolintu. . Nimensä päivänkorennot ovat saaneet lyhyestä aikuiselämästään, joka useimmiten kestää vain päivän. Kahdelta muulta Suomessa tavattavalta suvun lähilajilta ne puuttuvat. Kysyjän kädellä on yksi Suomessa tavattavista noin 50 päivänkorentolajista. Munittuaan isosurviaisen naaraatkin kuolevat jääden usein siivet levällään veden pinnalle. Kiitäjien tapaan se ei laskeudu kukille, vaan ruokailee näppärästi lennosta. Näitä nahkoja voi löytää veden lähettyviltä. Samalla se viskoo eturuumistaan sivuttain puolelta toiselle. JAAKKO KULLBERG Minne pähkinät ovat kadonneet. Isosurviaiset parveilevat usein juuri ennen sadetta pilvisellä säällä tanssien näyttävästi yhdessä ylös alas peräpään sukaset ja siivet levällään. Useimmat kiitäjien toukat tunnistaa kaarevasta pitkästä peräsarvesta, joka tosin lähisukuiselta pikkukiitäjältä puuttuu. Tällöin se muistuttaa käyttäytymiseltään käärmettä, mikä onkin sen tarkoitus. Kun isosurviainen on paikallaan, sen siivet ovat pysyasennossa. Samalla kanta on kasvanut. Kuvassa oleva laji on isosurviainen, jonka tuntee helposti siipien suurista tummista kuvioista. Kyyhky on parin vuosikymmenen aikana sopeutunut Suomessakin puistoihin ja puutarhoihin ja muuttunut pelottomaksi. Näin Utajärvellä ison toukan, pituutta sillä oli enemmän kuin tikkulaatikolla ja muhkea oli kärsäkin, jolla se tunnusteli maastoa.
Minulta metsähiiret ovat vieneet kahtena syksynä kylvöön varatut pähkinät ja tammenterhot, mutta eivät vie enää! SEPPO VUOKKO Piikkipiru multakasalla Multakasalle Kustavissa ilmestyi piikikäs kasvi. Ensimmäisenä kesänä se kasvattaa porkkanamaisen juuren ja tiukasti maata vasten painautuneen ruusukkeen. Osa lajeista koteloituu maahan, osa lehdille, korsiin, isännän toukkanahan sisään, ja on sellaisiakin, jotka ripustavat koppansa roikkumaan silkkilangan päähän. Piikkiohdake ensimmäisenä kesänään.. Se oli yhtä luonteenomainen aikoinaan jääkautisella arolla antilooppien, biisonien ja mammuttien seurassa. . Lisäksi eri pensailla on yksilöllisiä eroja kukinnan runsaudessa. Syynä moiseen ei ole pelkkä loisimisen sietämätön keveys, vaan se, että peliä ei ole pelattu ennen kuin luukku kotelon päästä aukeaa. Silti niissä ei ollut pähkinöitä. Mistä tällainen sadon oikuttelu johtuu. . Suomessa piikkiohdake on niukentunut sitä mukaa kun karjatilojen määrä on vähentynyt, mutta maahan karisseet siemenet säilyttävät itämiskykynsä pitkään. Pudonneita pähkinöitä levittävät edelleen metsähiiri ja metsämyyrä, jotka kantavat niitä varastoihinsa. Kiusallisempia ovat vartta sisältäpäin kovertavat toukat ja erityisesti kärpäsja pikkuperhostoukat, jotka syövät mykeröiden sisällä kehittyviä siemenaiheita. Pikkunisäkkäitten matkassa pähkinät pääsevät muutaman kymmenen metrin päähän emostaan, mutta hakki ja närhi voivat kantaa niitä kilometrien päähän. Komea piikkinen ruusuke on nuori piikkiohdake. R A IN O V IR TA N EN JO H A N N A SA LO N EN Loispistiäisen kotelokoppa korrella. Jos siis haluaa kerätä pähkinöitä omaan käyttöönsä, pitää olla liikkeellä yhtä aikaa oravan ja pähkinähakin kanssa eikä odotella, että pähkinät kypsyisivät. Ylivoimaisesti suurin osa loispistiäisistä on niin sanottuja parasitoideja, jotka tapR AU LI V IR O LA IN EN / VA ST AV A LO Pähkinät kypsyvät. Ruusukelehdet kuolevat ja niidenkin energiavarat käytetään kukintaan ja siementen tuotantoon. Onkohan se ohdake. Kun siemenet ovat kypsyneet, kasvi kuolee. SEPPO VUOKKO Minkä kotelo. Eläimet jättävät piikkisen kasvin rauhaan ja rikkovat sorkillaan ja kavioillaan maan pintaa niin, että syntyy ohdakkeen siemenille itämisalustaksi sopivia paljaan maan laikkuja. Pahimmillaan toukkien suihin katoaa suurin osa siemenistä. Tuhoa jatkavat syksyllä varsilla kiipeilevät vaivaishiiret sekä siemeniä mykeröistä noukkivat tiklit ja muut pikkulinnut. Löysin metsätien varrelta Lopelta kuvassa olevan siron kotelon. Kävimme viime syyskuussa Kirkkonummen Hvitträskissä, missä kasvaa lukuisia pähkinäpensaita mitä parhaimmissa oloissa. Sen sijaan hyönteisiä vastaan piikit ovat tehottomia. ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA 78 SUOMEN LUONTO 16/2017 kukkivat runsaasti, mutta vain yksi antoi pähkinöitä. Talvi 2015– 2016 oli sekin pähkinän kannalta ongelmallinen, sillä ainakin minun pensaissani emikukat avautuivat paljon hedekukkia myöhemmin. Varresta ravintoa imevät kirvat ja luteet ovat ohdakkeen kannalta vain pieni kiusa, samoin lehtiin käytäviä kaivertavat kärpäsja pikkuperhostoukat. Pähkinäsadon runsauteen vaikuttavat kasvupaikan olot – varjostus, ravinteisuus ja kosteus. Piikkiohdake menestyy mainiosti laitumilla suurten nautojen, hevosten ja lampaiden kanssa. Levittämällä vankat lehdet maan pintaa sivullepäin piikkiohdakkeen taimi pitää kilpailijat loitolla: ruusukkeen alta ei enää muita siementaimia nouse! Toisena kesänään piikkiohdake kasvattaa muutaman desimetrin mittaisen pystyn varren. Mustavalkoinen väritys voi linnun näkemänä tuoda mieleen ulosteen, mutta loisen uhkana ovat vielä muut loispistiäiset, jotka voivat loisia löytämänsä loispistiäiskotelon. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovatkin nykyään maankaatopaikat, tuoreet kaivannot ja erilaiset maakasat. Mikä se on. Sadon voi kypsyttää ilmavissa astioissa (päretai pajukoreissa tai paperipusseissa) viileässä aitassa – mieluusti orrelle ripustettuina niin etteivät hiiret pääse niihin käsiksi. . Lajista ja isäntälajista en uskalla sanoa mitään, sillä erilaisia loispistiäislajeja on Suomessakin tuhansia, mutta tämän näköisiä kotelokehtoja ovat välillä tehneet myös perhostoukkien sisältä poistuneet pistiäistoukat. Sen vuoksi pölytystulos saattoi jäädä heikoksi. Eläimet aloittavat pähkinöiden keruun jo hyvissä ajoin elokuun puolella ennen kuin pähkinät edes ovat aivan kypsiä. Pähkinäpensas itsekin karistaa pähkinät jo alkusyksystä. Asutuilla seuduilla piikkiohdake voi putkahtaa esiin melkein mistä tahansa, kun maata kaivetaan. Tässäpä kiva kuva loispistäisen kotelokopasta. Siihen, ettei Hvitträskin pähkinäpensaikoista syyskuun loppupuolella löytynyt pähkinöitä, on kolme syytä: orava, pähkinähakki ja pähkinäpensaan oma vuosirytmi
Koiran suun vaahtoaminen ja koko eläimen hetkellinen lamaantuminen johtuu kuin johtuukin rupikonnan ihoja korvallisrauhasten erittämistä myrkyistä. En ole kuullut meikäläisten konnien tappaneen koiria. Kertomus kuvastaa erinomaisesti rupikonnan suojautumista saalistajilta. Vuosia sitten nuori koiramme nappasi rupikonnan suuhun, päästi sen yhtäkkiä otteestaan ja jäi maahan makaamaan. JAAKKO KULLBERG Kärpän sukupuolet Pihapiirissäni käy kärppä syömässä. Päällisin puolin tarkasteltuna ainoa selvä ero on koossa: kärppäkoiras on noin 50 prosenttia painavampi kuin naaras. . Kesällä molemmat ovat päältä ruskeita, alta valkoisia ja häntä säilyy mustana. Muualla maapallolla elää omaa rupikonnaamme myrkyllisempiä konnalajeja ja siellä koira kannattaa toimittaa eläinlääkärille vastaavan onnettomuuden sattuessa. Onko sukupuolilla eroa. Lumikko on aina selvästi pienempi kuin kärppä ja sen häntä on selkäpuolen värinen – talvella valkoinen ja kesällä ruskea. Keskimäärin koiraat painavat noin 200 grammaa ja naaraat 120 grammaa. Rupikonnien myrkyt aiheuttavat selkärankaisille ihon ja limakalvojen ärsytystä sekä verenkiertoon päästessään sydämen toimintahäiriöitä. pavat isäntänsä. Loisenloisia kutsutaan hyperparasitoideiksi. JUHA VALSTE Kuinka vaarallista rupikonnan myrkky on. Kärppäuroksen ja kärppänaaraan väritys on samanlainen: talvella molemmat ovat muuten valkoisia, mutta hännän kärkipuolisko on musta. Vaikka myrkyt ovat vaarallisia, on koiran ja konnan kontakti niin lyhyt, että tappavan annoksen saaminen on epätodennäköistä. Suun perusteellinen huuhtelu on hyvä ja riittävä ensiapu. A RI KU U SE LA PA SI PA RK KIN EN / VA ST AV A LO Rupikonna puolustautuu erittämillään myrkyillä.. . Olisi mukava tietää, onko se naaras vai uros. ISMO RAUTIAINEN 16/2017 SUOMEN LUONTO 79 Kärpän naaras ja uros ovat samannäköisiä. Konnan etu on että saalistaja irrottaa otteensa mahdollisimman nopeasti ja ottaa opikseen kohtaamisesta. Voiko rupikonnan myrkky olla kohtalokasta esimerkiksi pienelle koiralle. Valitettavasti tämä tuntomerkki voi olla hankala käyttää ja lisäksi kärpissäkin on keskimääräistä pienempiä koirasyksilöitä ja isompia naarasyksilöitä. Mielenkiintoista on, että osa niistä vaikuttaa samalla tavalla kuin esimerkiksi kielon ja sormustinkukan myrkyt ja niidenkin sydänlääketieteellistä käyttöä tutkitaan. Juuri siksi eritteet ovat niin ärsyttäviä ja pahanmakuisia. Koiran suusta alkoi pursuta valkeaa vaahtoa. Vähitellen vaahdon muodostuminen lakkasi ja koirakin virkosi
Selkärangan kasvain voisi myös selittää ouodon muodon, mutta sen selvittäminen edellyttäisi tämän erikoisen eläimen pyydystämistä. Mahdollisia syitä olisivat esimerkiksi erilaiset onnettomuudet, kuten nuorena tapahtunut yhteentörmäys auton tai vaikka polkupyörän kanssa. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike -erilaiset linturuokinnat -linnunpöntöt -kiikarit -kaukoputket lintukirjat ym. Peto on yksi mahdollisuus, mutta miksi se olisi jättänyt vammauttamansa siilin henkiin. Mikähän tämän vamman on aiheuttanut. . JUHA VALSTE M A RT TI SA LM IN EN Selkärangan vamma ei estänyt kuvan siiliä elämästä normaalisti. Emot ja niiden poikaset ovat rauhoitettuja, joten niitä ei saa noin vain mennä hätistelemään. 80 SUOMEN LUONTO 16/2017 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Perävaunullinen siili Pihassamme käy syömässä pähkinöitä ”perävaunullinen” siili. Siili on ehkä vähän tavallista kömpelömpi, mutta muuten hyväkuntoisen oloinen. www.yllaksenyopuu.com. Lisäksi useimmat pedot jättävät siilit rauhaan maistettuaan piikkejä. Verkkojen alareunoja pitää tarkastaa tuon tuostakin, sillä supikoira on erinomainen kaivaja. . www.eaglephotography.. Onpa varsin erikoisen näköinen siili! Notkoselkä viittaa lähinnä selkärangan vaurioitumiseen, mutta vaurion syystä se ei kerro sen enempää. Paras tapa onkin estää supikoirien asettuminen taloksi jo etukäteen. Siili on rauhoitettu, joten ilman erityislupaa sitä ei saa häiritä. Miten saan supikoirat poikasineen häädetyksi varastoni alta Espoosta. JUHA VALSTE Miten supikoira häädetään. Minua ahdistaa niiden läheisyydessä ja pelkään myös uteliaan kissani puolesta. Kissakin lienee turvassa, sillä supikoirat karttavat teräväkyntisiä ja ketteriä kissapetoja. Jokanen rakastaa lämpöä ruskovilla.fi Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Uusi kuvasto on ilmestynyt! 100% MERINOVILLA Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Kesäaikaulu: avoinna Ma-Pe 11.00-17.00 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Tämä tapahtuu esimerkiksi peittämällä tässä tapauksessa varaston alle vievät aukot metalliverkolla. tule tutustumaan! Lähde katsomaan tai kuvaamaan maakotkaa Ylläksellä! Löytyy myös majoitus! 0400 796 012 info@yopuu.. Supikoiria ei tarvitse pelätä: ne ovat arkoja ja väistävät ihmistä. Poikkeus on kuitenkin mäyrä, joka sekä tappaa että syö siilejä
9. suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. . Teen osoitteenmuutoksen. Nimi: .................................................................................................................................... Mikä on korvayökkö. 6. Lammaslaidunten ympärillä on laaja luonnonsuojelualue korpineen ja majavalampineen. . Tarvittaessa nouto Vihtarin asemalta.. Opastus ja tuki tarvittaessa lähellä, joten voit keskittyä maisemasta ja lampaista nauttimiseen. Irtonumero 9,50 euroa. Mikä on KERRO SE KUVALLA! Suomen Luonto järjestää itsenäisyyden merkkivuoden kunniaksi valokuvakilpailun suomalaisimmasta luonnosta. Osoite: ............................................................................................................................... Olen SLL:n jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). 2) Met säk aur is. 040 5456472, ristosulkava3@gmail.com tai Jaana, puh. Otos voi esittää mitä vain, minkä kuvaaja mieltää Suomea osuvasti kuvaavaksi luonnoksi: maisemaa tuntureilta saaristoon tai lajeja kontiosta kurkeen tai kuusesta vanamoon. Toivomme kilpailuun tuoreita näkemyksiä, mutta kaikki itsenäisyyden aikana otetut kuvat voivat osallistua kisaan! Tulokset julkistetaan lokakuussa. Kilpailuun voi lähettää vain Suomessa otettuja kuvia ja korkeintaan kaksi kuvaa osallistujaa kohden. 040 5473885, jaana.sulkava@gmail.com Heinäveden Vihtarissa Mattilan luonnonsuojelutilalla Syksyviikkoja vielä vapaana! VOIT VARATA MYÖS JO ENSI KEVÄÄN JA KESÄN VIIKKOJA! Lammaspaimen laskee päivittäin lampaat, lisää niille vettä ja rapsuttelee omantunnon mukaan. Mikä laaja muinaisrantakivikko on tutummalta nimeltään. Mikä on toinen planeetta Auringosta. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Kumpi ampiaisista on koiras, työläinen vai kuhnuri. Mikä on nieriän toinen nimitys. 10 ) Suo kor te. Kuinka kauan Bialowiezan metsä Puolassa on ollut suojeltuna. Myynti Lehtipisteissä. Hinta 400€/vko (viikko pe–pe, max 5 hlöä). 3. Osoite: ............................................................................................................................... Kilpailuaika on 1.3.–1.9.2017. Pähkinöitä 1. 16/2017 SUOMEN LUONTO 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2017. Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... Mikä kortteistamme on myrkyllinen. Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. i Risto, puh. Voittaja palkitaan Articmedian kuvausretkellä Kuusamoon. 9) Ven us. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . Tarkemmat ohjeet sivulla www.suomenluonto.fi/ suomalaisinluonto Onnea kisaan! SUO MAL AISI N LUO NTO -KU VAK ISA KU VA T SU O M EN LU O N N O N TO IM IT U S Lammaspaimenviikot Lisätietoja ja varaukset: www.pirteapassi. . 7) 70 vuo tta . TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US suomalaisinta luontoa. Perinnebiotoopeista ja maisema-alueesta nautiskelu on suotavaa. Kuinka kauan punavalkku voi elää maan alla kasvattamatta maanpäällisiä versoja. Sauna käytössä. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... SLL jäsennumero .............................................................................................................. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. KR IS TI N A AL -Z AL IM I / CA RT IN A Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! 1) Rau tu. Halutessaan pääsee mukaan myös talonväen touhuihin. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2017. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . 6) Tou kki en rav int oka svi t kui vuv at Väl im ere n kuu muu des sa. 10. 2. 7. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Voit olla joko omin sapuskoin tai sopia ruokailut erikseen, la aamuna myymäläautomahdollisuus. 5) 18 vuo tta . 3) Lep akk o. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... 8) Kuh nur i. Mikä on maamme pienin hirvieläin. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa / vuosi. Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90€. 5. Miksi amiraaliperhoset muuttavat kesäksi Pohjois-Eurooppaan. 4) Pir unp elt o. 4. Muina palkintoina on Retki-, Halti-, Globe Hopeja Fjällräven -tuotteita. Majoitus kamiinalla varustetussa hirsituvassa Pirteän Pässin isännöimällä Suomen luonnonsuojeluliiton suojelutilalla. 8. Postinumero ja paikkakunta: ........................................................................................
Suurennuslasin avulla voimme tarkastella niitä tarkemmin, ja innostun piirtelemään. 82 SUOMEN LUONTO 16/2017 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Elävänä löydetyt hyönteiset päästämme takaisin luontoon. Auton lattialta löytyy vielä sinne kuollut paarma. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E OLEN perheeni kanssa vuokramökillä Sipoon rannikolla ja innostumme poikiemme kanssa tutkailemaan lähiluontoa. n. Nostamme niitä matalaan rasiaan ja laitamme pienen lasilevyn päälle. Tarkkasilmäiset lapset huomaavat pian kivien ja lautojen alta monenlaisia hyönteisiä. On siiroja, juoksujalkaisia ja kovakuoriaisia
. Sienten terveysvaikutukset. Vierailimme Inarin Suorsapäällä – Suomen ehkä hiljaisimmassa paikassa. syyskuuta JO RM A PE IP O N EN . SIEMENTEN SYKSY SYKSY Puna-ailakin siemenkodassa on keskimäärin 130 siementä.. . syyskuuta JO RM A PE IP O N EN . Saako Laatokka suojelualueensa. – Suomen ehkä hiljaisimmassa paikassa. Sienten terveysvaikutukset. . www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi http://instagram.com/suomenluonto 7/2017 ilmestyy 21. suojelualueensa. Saako Saako Laatokka Laatokka suojelualueensa. . Vierailimme Inarin Suorsapäällä – Suomen ehkä hiljaisimmassa paikassa. www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi ILMAINEN hhttp://instagram.com/suomenluonto 7/2017 ilmestyy 21
Jokaiselle kaudelle valitsemme huolellisesti joitakin niistä, jotta voit kantaa niitä mukanasi kaikkialla, missä kuljet. Löydä oma päiväreppusi osoitteesta fjallraven.fi Forever Nature Luonnon värit ovat inspiraatiomme lähde. Jokaiselle kaudelle valitsemme huolellisesti joitakin niistä, jotta voit kantaa niitä mukanasi kaikkialla, missä kuljet. Palautusviikko 2017–38 767095-1706 Luonnon värit ovat inspiraatiomme lähde. FJÄLLRÄVEN COLOURS. 2 Re-Kånken Re-Kånken Kånken Kånken Luonnon värit ovat inspiraatiomme lähde. Löydä oma päiväreppusi osoitteesta fjallraven.fi Forever Nature FJÄLLRÄVEN COLOURS Räven 20 Räven Kånken No