Suomen Luonto 6/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

P U R O T A H T A A L L A . K A H L A A JA R E T K E L L Ä . Niiden virroista kasvaa arvaamaton uhka. 16.8.2018 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 6 | 2 18 P U ID E N L A T V U K S E T . 6. P Ä IV Ä L U O N N O N A N T IM IL L A . 16.8.2018 Irtonumero 9,50 € ANTIMILLA TATIT elämää – mitä on tekeillä. P A R A IS T E N S Ö D E R G Å R D . M A T S U T A K E . S E L K Ä V E S IE N S U O JE L IJ A . PUROT PILALLA Päivä LUONNON ANTIMILLA Opi tuntemaan TATIT PUIDEN LATVUKSIEN elämää NOKKOSPERHONEN TAANTUU – mitä on tekeillä. N O K K O S P E R H O N E N . T A T IT T U T U IK S I. Pelloilta valuu vesistöihin kymmeniä myrkkyjä
Onneksi muutakin syötävää on tarjolla. Onneksi muutakin syötävää on tarjolla. SIILINPOIKASEN on saatava paino nopeasti nousemaan, mikäli se mielii selvitä talven horroksesta. SIILINPOIKASEN on saatava paino nopeasti nousemaan, mikäli se mielii selvitä talven horroksesta. Madot painuvat kuivassa maassa tavallista syvemmälle, mutta joskus onnistaa. Madot painuvat kuivassa maassa tavallista syvemmälle, mutta joskus onnistaa. Lihotuskuurilla on saatava paino nopeasti nousemaan, SIILINPOIKASEN on saatava paino nopeasti nousemaan, Lihotuskuurilla KUVA HÅKAN SÖDERHOLM/VASTAVALO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES LO P P U K E S Ä
D IC K FO RS M A N M AU RI LE IV O Juojärven avaruutta Saimaan latvavesillä. Tuttu perhonen on vähentynyt oudosti. Kysy luonnosta Aiheina muun muassa horsmakiitäjä, syötävät meduusat ja villapallopuu. 44 Keräilijät Kokeilimme elää päivän Kainuun luonnon antimilla. SU SA N N A M IE TT U N EN = kannessa mainittu. 60 Järviluonnon puolesta Kävimmme veneretkellä selkävesien puolustajan kanssa. 54 Veljesten metsäperintö Paraisten Granvikin metsät säilyivät jälkipolville. 28 Mikä vaivaa nokkosperhosta. 14 Latvassa suhisee Puiden latvukset ovat fotosynteesin paja, siementen lähtöalusta ja monen koti. 4 SUOMEN LUONTO 6/2018 4 SUOMEN LUONTO 6/2018 Sisällys 6/2018 Sisällys 48 M AU RI LE IV O 60 76 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 43 Kolumni: Kytömäki 59 Vahtikoira 66 Homo sapiens: Jaana Bäck 68 Kotona 70 Retkellä 72 Virikkeitä 73 Lukijoilta 74 Havaintokirja 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Saimaan selkävesillä Heikki Pönkälle rikkaan selkävesiluonnon säilyttäminen on sydämenasia. 24 Harvojen herkku Kävimme etsimässä matsutakea eli tuoksuvalmuskaa. 38 Tatit tutuiksi Tutustumme jämäkkään sieniryhmään. Kahlaajaretkellä näkee niin kotoisia rantalintuja kuin kaukovieraita. M A RK U S SI RK K A 38 38 Tattikoulu – lue maistuvat vinkit. 48 Kahlaajaretkelle! Viklojen ja sirrien muutto on kiivaimmillaan. 32 Ojasta allikkoon Puroilla on monia uhkia ja sen myötä myös suuremmilla vesistöillä
14 14 Haapa elää latvuksellaan, joka on myös monen muun lajin koti. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi 77. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Kannen ilmakuvan peltopurosta kuvasi Heikki Eriksson. vuosikerta Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Mari Pihlajaniemi (vs.) 040 706 5574 Jouni Tikkanen 044 278 86 56 Anna Tuominen (toimitusharjoittelija) Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. M A R K U S SIR K K A. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 6/2018 SUOMEN LUONTO 5 Maatalouden ravinteita ja torjuntaaineita joutuu puroihin. no. www.climatecalc.eu Cert
Kuivuutta sietäviä lajeja kolkuttelee lähellä: Etelä-Ruotsissakin kasvava talvitammi tulee toimeen vain kymmenellä litralla päivässä. Säät ailahtelevat, eikä ensi kesä ehkä olekaan kuuma ja kuiva. Varjoisissa metsissä norkkoja sen sijaan oli keskimääräistä vähemmän. ”Lehtien kellastuminen ja variseminen ovat koivun selviytymiskeino pitkäkestoista kuivuutta vastaan”, Hokkanen rauhoittelee. PÄÄKIRJOITUS HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Luvassa voi olla vaikka tulvia tai hallaa. Koivut eivät ole kovin hyvin tottuneet kuivuuteen vaan ovat melkoisia vesisyöppöjä. Siemeniä niissä kuitenkin on, ja maahan varisseet koivun siemenet onneksi kestävät kuivuutta. n M ER JA PA AK KA NE N. Ilmaston lämmetessä jalot lehtipuut menestyvät Suomessa yhä paremmin. 6 SUOMEN LUONTO 6/2018 Koivut koetuksella KESÄN HELLEPÄIVÄT tekivät tehtävänsä. Kökarissa lomaillessa maisema oli kallioisilla paikoilla huolestuttavan syksyinen. Tänä vuonna julkaistussa Luomuksen ja Luken yhteistutkimuksessa koivun siemensadoissa on viime vuosikymmeninä havaittavissa heikko laskeva trendi, kun taas pihlajanmarjasadot ovat runsastuneet. Osa koivun siemenistä itää vasta seuraavana keväänä.” Helteet tuntuvat kuitenkin koettelevan koivua muita metsäpuita kovemmin. RI IT TA W EI JO LA / VA ST AV A LO Koivunsiemeniä varisee tänä vuonna vielä elokuussakin mukavasti. Eihän sen näin pitäisi olla. Hokkasen mukaan ero kasvupaikkojen välillä johtuu viime kesän kylmistä sääoloista, jolloin vain avoimien kasvupaikkojen koivut saivat riittävästi lämpöä kukka-aiheiden muodostumista varten. Maaperä on rutikuiva ja pohjavesi alhaalla koko maassa. Oli pakko kysyä Luke:n tutkija Tatu Hokkaselta. Huolta hälventää myös se, että koivun siemensato on kolmen surkean vuoden jälkeen vihdoin hyvä. Onko tammella ja muilla jalopuilla kilpailuetu Etelä-Suomen metsissä. Vain se on varmaa, että luontoa muuttavat koettelemukset jatkuvat. Kasvupaikka on säiden nykyvaihtelulla joskus etu, joskus riesa. Metsät muuttuvat. Koivut olivat vaihtaneet syysasuun ja tiputtelivat kellastuneita lehtiään. Hokkanen kertoo että suuri koivu voi helteellä imeä maasta 500 litraa vettä päivässä! Onko Suomen kansallispuu siis erityisen herkkä ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Ääripäästä toiseenhan tässä koko ajan mennään. Tänä kesänä viime vuonna menestyneet lämpimien paikkojen koivut kärsivät eniten kuivuudesta. Keväällä pihapiirien avoimilla ja lämpimillä paikoilla kasvavissa koivuissa oli runsaasti norkkoja. ”Ne itävät myöhemmin syksyllä, kun sadetta on saatu riittävästi
LOPPUKESÄ on sadonkorjuun ja syysmuuton aikaa. Jos syksyllä tulee riittävästi humuskerrosta kastelevia sateita, sienestäjällä on vielä toivoa. Salon mukaan rihmastojen toipuminen on hidasta. Perseidejä esiintyy 17.7.–24.8. (MP) Meteoriparvi pimeässä ELOKUUSSA voi ihailla Perseidien meteoriparvea. PÄIVÄNÄ KELLO 14.56, JOTEN SEKÄ SITÄ EDELTÄVÄNÄ ETTÄ SEURAAVANA YÖNÄ ON HYVÄT MAHDOLLISUUDET IHAILLA TÄYDEN KUUN KUUMOTUSTA.. Sienirihmastot kaipaavat reippaita sateita elpyäkseen. Sitä voi löytää koko maasta etelän koivusekametsistä Lapin tunturikoivikoihin. (MP) Tähdenlentojen radat lähtevät Perseuksen tähdistöstä. JU H A IL KK A H yvänä sienivuonna metsät alkavat tähän aikaan pullistella tatteja, rouskuja, lampaankääpiä ja muita herkkuja. Sateiden jälkeen kuluu aikaa, että rihmastot virkistyvät riittävästi tuottaakseen itiöitä. Elokuun öinä kannattaakin pitää korvat auki. Pohjoisessa tähtitaivasta pääsee ihailemaan kunnolla vasta syyskuun puolella iltojen pimetessä. 6/2018 SUOMEN LUONTO 7 Sieneen. ”Sienestyskausi on pidentynyt 2000-luvulla lämpimien ja lumettomien syksyjen takia”, Salo toteaa. Tällöin illat alkavat Etelä-Suomessa olla jo riittävän valottomia tähdenlentojen tarkkailuun. Monet pikkulinnut, kuten harmaasiepot ja pajulinnut, matkaavat yöaikaan. Kesän kuivuus on tänä vuonna kuitenkin verottanut satoa. Hyönteissyöjät lähtevät ELOKUUSSA OSA LINTULAJEISTAMME suuntaa jo vaivihkaa syysmuutolle. Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I A LP O RO IK O LA W IK IM ED IA CO M M O N S CC BY 3.0 KIM M O RA M PA N EN / VA ST AV A LO ELOKUUSSA KUU ON TÄYSI 26. Karvarousku on koivun seuralainen. ”Kangasmetsien humuskerros on ollut erittäin kuiva koko maassa”, kertoo erikoistutkija Kauko Salo Luonnonvarakeskuksesta. Perseidien aikaan tähdenlentoja saattaa nähdä parhaimmillaan jopa 60 tunnissa. Pitkän matkan muuttajat, kuten useat hyönteissyöjät, ovat varhaisia lähtijöitä. Taivaalta saattaa kuulua esimerkiksi harmaasieppojen sirahduksia, kun ne aloittavat reissunsa kohti Afrikassa sijaitsevia talvehtimisalueita. Tarkkakorvainen yökyöpeli saattaa kuulla syystaivaalta harmaasieppojen sirahduksia
Yksi hänen ensimmäisiä tutkimuksiaan selvitti suolapitoisuuden vaikutusta kampelan mätimunien kellumiseen. Uusi kampelalaji sai juuri tieteellisen nimensä Platichthys solemdali tutkija Solemdalin mukaan. Oli yllätys, että Suomenlahdella kutu onnistui 6,5 promillessa, kun eteläisen Itämeren ulapalla veden suolaisuusvaatimus oli 11 promillea. Solemdal päätteli, että Itämerellä alhaisessa suolapitoisuudessa elävä kampela on erillistä kantaa. Itämeri sai oman kampelan T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Itämerestä löytyi ensimmäinen kotoperäinen kalalaji. Suomen vesillä elää kolme kampelalajia: kampelan ja itämerenkampelan lisäksi piikkikampela. Suomeksi lajille on ehdotettu nimeä itämerenkampela. Pohjanmeren kampeloiden kutu kellui ulappavesikerroksessa, kun taas Itämeren kalojen mäti vajosi pohjan tuntumaan alhaisessa suolapitoisuudessa. Solemdal löysi Tvärminnen vesiltä sukukypsiä kaloja, ja totesi niiden kykenevän lisääntymään alueen suolapitoisuudessa. Suomen rannikkovesien kampeloiden oli arveltu saapuvan meille etelämpää Itämereltä. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN 8 SUOMEN LUONTO 6/2018. Solemdal vertaili Bergenistä Norjasta ja Tvärminnestä Hankoniemeltä peräisin olevia mätimunia. TIESITKÖ. Kesti kuitenkin 50 vuotta ennen kuin selvisi, että kyseessä olikin oma lajinsa. Silloin tutkijat Paolo Momigliano ja Henri Jokinen Helsingin yliopistolta pyysivät Tvärminnestä jälleen kampeloita tarkempia tutkimuksia varten. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT NORJALAINEN kalatutkija Per Solemdal (1941–2016) aloitti uransa tutkimalla eri kalalajien lisääntymistä
Heinäkuun lopulla Suomeen vaelsi Ukrainan suunnalta vielä jopa miljardi uutta gammayökköstä, joita riittää nyt puutarhoissakin. heinäkuuta illansuussa. n Itämerenkampela osoittautui omaksi lajikseen. ANTTI HALKKA Meriveden lämpötilan poikkeama heinäkuun lopussa. Seurauksena olivat laajat sini leväkukinnat. Eroja löytyy selkäja peräevien ruotojen lukumäärästä, eikä sekään auta kaikkien yksilöiden lajinmäärityksessä. Lämpö loi vielä loisto-olot gamma yökkösten toukille. Tutkijat epäilevät, että lajiutuminen alkoi Litorinameri-vaiheessa, jolloin Itämeren suolapitoisuus oli nykyistä korkeampi. Se nostaa taustalämpötilaa ja samalla äärilämpöjen todennäköisyyttä. Lajit eroavat myös käyttäytymiseltään, fysiologialtaan ja perimältään, vaikka ne näyttävät lähes identtisiltä. Itämerenkampela pitää hallussaan selkärankaisten lajiutumisen nopeusennätystä. Syntyi Ilmatieteen laitoksen avomeren mittaushistorian lämpö ennätys. Itämeri lämpeni ällistyttävästi, mikä näkyy satelliittikartoista. 50 HELLEPÄIVÄÄ / Se on nyt Ilmatieteen laitoksen tilastojen touko–heinäkuun helle-ennätys. Sodankylän heinäkuun keskilämpö oli 20,1 astetta. Uusi laji syntyi vain 3000 sukupolven aikana. Sodankylässä uusi lämpöennätys on 31,8 astetta (17.7.) ja Vaasassa 33,7 astetta (18.7.). Tässä muutamia ennätyksiä, joihin osuutensa on myös ilmastonmuutoksella. Edellinen oli 46 päivää vuodelta 1973. Heinäkuu oli jälleen laajasti kuiva. Lapissa ja suuressa osassa Pohjanmaata oli jopa ennätyslämmintä. 6/2018 SUOMEN LUONTO 9 N A SA Vaikka kampela ja itämerenkampela esiintyvät samoilla alueilla, niiden ei ole todettu risteytyvän, sillä kummallakin on omat kutupaikkansa. Gammayökkönen A N TT I H A LK K A 6/2018 SUOMEN LUONTO 9 tasi esimerkiksi pelloilla ruokailevien kurkien pesintää. Lämpö loi vielä loisto-olot gamma yökkösten toukille. Kuivuus vei suuren osan maan eteläosan kevät viljojen sadosta ja haittasi esimerkiksi pelloilla ruokailevien kurkien pesintää. Kuun lopulla männyt ja koivut alkoivat kuolla kallioilla ja muilla paahteisilla paikoilla, missä niillä ei ole yhteyttä veteen. LÄMMINTÄ! PE KK A TU U RI 27 ASTETTA / Niin näytti Pohjoisen Itä meren aaltopoijun lämpömittari keski viikkona 25. Se on sääaseman ennätys. KESÄN HELTEET puhuttavat ja näkyvät yhä kaikkialla luonnossa. 30 PÄIVÄÄ / Kuivuusputki koetteli Helsingin Kaisaniemessä – jo touko –kesäkuussa. Näin korkean arvon todennäköisyys aseman 131 vuoden mittaushistoriassa on meteorologi Mika Rantasen mukaan yksi tuhannesta ja melko maltillisessa vuosisatamme lopun ilmaston muutos skenaariossa yksi kahdestakymmenestä. Heinäkuun lopulla Suomeen vaelsi Ukrainan suunnalta vielä jopa miljardi uutta gammayökköstä, joita riittää nyt ANTTI HALKKA Gammayökkönen. Itämeren ohella Barentsinmeri kuumeni poikkeuksellisesti
Afrikassa pitkäaikainen kuivuus ja maankäyttö ovat laajentaneet aavikkoa, ja myrkyt ovat vähentäneet hyönteissyöjien ravintoa. Erityisesti lentäviä hyönteisiä pyydystävillä linnuilla menee huonosti. ”Syy lajien taantumiseen löytyy muutoksista elin ympäristöissä niin kotimaassa kuin talvehtimisja muuttoalueillakin”, sanoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Lähinnä Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa eläviä päiväperhosia on siirretty kummallekin alueelle viime vuosina. PERTTI KOSKIMIES Euroopan metsät toipuvat happamasta laskeumasta SULFAATIN, alumiinin ja ravinteiden pitoisuudet ovat pienentyneet maaperään sitoutuneessa vedessä Euroopan metsämailla. Trooppisessa Afrikassa ja Intian suunnalla talvehtivat lajit joutuvat pitkän muuttomatkansa rasitusten lisäksi kohtaamaan metsästystä ja monia muutoksia elin ympäristöissään. Vielä pari vuosikymmentä sitten suomalaiseen kesään kuulunut haarapääskyn liverrys ilostutti pihoilla. Suomessa kanta on pienentynyt kolmannekseen alkuperäisestä.. Tutkimus julkaistiin Global Change Biology -tiedelehdessä. Pyynti Aasiassa vaikutti kultasirkun häviämiseen Suomesta ja uhkaa muitakin muuttolintuja, muun muassa Etelä-Euroopan läpi muuttavia lajeja. Metsästys on myös yksi osatekijä muuttolintujen vähenemisessä. Elokuun lopulla metsän siimeksestä kuuluu vain varisten raakkumista ja tiaisparven ääniä. Euroopassakin maatalouden rakenne on muuttunut rajusti, maankäyttö on tehostunut ja hävittänyt lintujen elinympäristöjä, eli kosteikkoja, pellonpientareita ja niittyjä. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Pikkuapollo pärjää uudisalueillaan LAIDUNNIITTYJEN häviämisen vuoksi uhanalaiseksi harvinaistuneen pikkuapollojen määrä kasvoi Sipoossa seitsenja Porvoossa 2,5-kertaiseksi edellisvuodesta. Merialueen tilanne selvisi metrien paksuisia pohjasedimenttejä tutkimalla. Talvella lumipeite suojasi munia, ja lämmin toukokuu edisti toukkien kasvua. Happivajeen tiedetään heikentävän kalakantoja ja lisäävän sinileväkukintoja. Suomalaisten ja saksalaisten yhteistyönä syntynyt tutkimus paljasti, että happivaje on nyt suurin 1500 vuoteen. Lehikoisen mielestä kaikesta ei voi kuitenkaan syyttää maataloutta. Eniten vähentyneisiin lajeihin kuuluvat esimerkiksi suokukko, keltavästäräkki, räys täs-, haaraja tervapääsky, punavarpunen, kuhankeittäjä ja sinirinta. Happamat sateet olivat yksi suurimmista ihmisten aiheuttamista ympäristö uhista 1980-luvulla. Luonnonvaraisena laji katosi Uudeltamaalta 1940-luvulla. (RK) RI IT TA A N GE RV U O & A A RR E LE SK IN EN H EI KK I VA SA M IE S SUURIN OSA pitkän matkan muuttolinnuista on pian jättämässä Suomen. Osa metsästetyistä linnuista käytetään ihmisten ravinnoksi. Liikenteen ja maatalouden rikkija typpipäästöjä onnistuttiin rajoittamaan kansainvälisillä sopimuksilla, ja happosateet vähenivät. Sipoonkorven kansallispuistossa elää parisataa ja Porvoon Stensbölessä viitisensataa yksilöä. Tutkimus julkaistiin Biogeosciences-tiedelehdessä. Euroopassa pitäisi luoda järjestelmä, jossa ruuan tuottaminen olisi taloudellisesti mahdollista ympäristöä rasittamatta. (RK) Saaristomerellä suurin happivaje 1500 vuoteen IHMISEN AIHEUTTAMA ravinnekuormitus on paljastunut suurimmaksi syyksi Saaristomeren happivajeeseen. RIITTA ANGERVUO JA AARRE LESKINEN Pitkän matkan muuttolintujen kannat laskussa Punavarpuset talvehtivat Kaakkois-Aasiassa. Nyt se on monilla paikoilla vaiennut. Loppukeväällä tänne muuttaneet lajit lähtevät jo paljon ennen syysmyrskyjen saapumista. Kanta kasvoi myös kolmella muulla siirtoalueella Salossa. Tietyillä alueilla Itämeren tila on parantunut ravinnekuorman vähennyttyä, mutta happivajeesta kärsiviä alueita pidetään yhä maailman suurimpana kuolleena merialueena. Tuoreessa Linnut 2017 -vuosikirjassa julkaistun katsauksen mukaan peltosirkku on lähes kadonnut Suomen pesimä linnustosta, ja monet muutkin kaukomuuttajat ovat selvästi vähentyneet 1980-luvulta. Kansainvälinen metsienseurantaverkosto vertaili maaperän vedessä olevia rikkijäämiä 1986–2012
Erakkoampiainen ei tosin aina saa pitää asuntoa yksin itsellään. H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV A LO AIDANTOLPPA, vanha lato, seinähirsi, pystyyn kuollut mänty. Pikkuampiaiset voivat pesiä kaivamassaan maakolossa, kun taas muurariampiaiset tekevät ruukkumaisen pesän, joka roikkuu kivessä tai kasvin varressa. Kultapistiäisnaaras munii erakkoampiaisen koloon. Vanhasta puusta löytyy rakoja ja hyönteistoukkien syömiä koloja, joissa erakkoampiaiset pesivät. Koloampiaiskoiras juo mettä kukasta. Ne ovat pienempiä kuin loppukesällä joutilaina lentelevät yhteiskunta-ampiaiset, ja nimensä mukaisesti ne asuvat yksin. Naaras munii pesään ja tarjoaa toukilleen ravinnoksi muita hyönteisiä, yleensä perhosten tai kovakuoriaisten toukkia. Komeat kultapistiäiset ovat erakkoampiaisten loisia, eikä mikään erakkolaji säästy loisinnalta. Kultapistiäisen toukat syövät sekä erakkoampiaisen toukan että sen ravinnoksi varatut muut hyönteistoukat. Ne järsivät koloa hieman tilavammaksi ja rappaavat sitten sen sisäseinät savella. Erakkoampiaisten touhuja voi seurailla läpi kesän, ja niitä näkeekin usein hääräämässä koloillaan. Suomessa elää 29 erakkoampiaislajia. Ne tekevät pesänsä useimmiten puiden koloihin tai kasvien onttoihin varsiin. Laji elää kulttuuriympäristöissä ja pesii vanhojen hirsitalojen seinissä. Erakot ovatkin hyönteishotellien vakioasiakkaita. RIIKKA KAARTINEN IL M IÖ M ÄI ST Ä Erakon elämää 6/2018 SUOMEN LUONTO 11 6/2018 SUOMEN LUONTO 11
”Laji hyötyy lämpimistä kesistä, ja se pystyy kutemaan useammin tai ainakin jaksottamaan kutua pidemmälle ajalle, jolloin poikaset ehtivät kasvaa suuriksi”, Urho sanoo. Joutsenet olivat painaneet siihen räpylänjälkensä ja laskeutumisvanansa. Hakkuiden arvioitiin nyt kattavan 86 prosenttia metsätaloudellisesti kestävistä hakkuumahdollisuuksista. Kalalokit ja tiirat tuntuvat onnistuvan parhaiten vieraslajin vähentämisessä. ANTTI KOLI 12 SUOMEN LUONTO 6/2018. PERTTI KOSKIMIES Mustatäplätokot leviävät LOKIT, KALATIIRAT, merimetsot, koskelot, silkkiuikut ja räyskät saalistavat mustatäplätokkoja rannan tuntumassa. Se on esimerkiksi Virossa ja Saksassa noussut jokiin, missä se saattaa häiritä lohikalojen kutua. Ne saapuivat satamiin ja ovat niistä aloittaneet leviämisen. Se syö muun muassa simpukoita, kotiloita, toukkia, matoja, mätiä ja pieniä kaloja. 12 SUOMEN LUONTO 6/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT A N TT I KO LI V IL LE SU O RS A V IL LE SU O RS A Laulujoutsenten pesimäsuot kuivuivat POIKKEUKSELLINEN kuivuus näkyy laulujoutsenten pesimäsoilla. Ensimmäinen yksilö havaittiin Kaarinassa 2005. Kesäkuun alussa liminkalainen luontokuvaaja Ville Suorsa kävi keidassuolla Isojoella, mistä vesi oli haihtunut ja paljastanut lampareiden pohjaliejut. (RK) Metsähakkuissa uusi ennätys RUNKOPUIDEN HAKKUUT Suomessa kasvoivat uusiin ennätyslukemiin vuonna 2017. Lintutietopalvelu Tiiraan ilmoitettiin kesä–heinäkuussa Eteläja Keski-Suomesta noin 48 300 yksilöä. Suurvaellukset toistuvat noin 1–3 kesänä vuosikymmenessä. Syitä runsauteen ovat mustatäplätokon nopea lisääntymiskyky ja monipuolinen ravinnon hyödyntäminen. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan puuta hakattiin 72 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuumäärien ennustetaan edelleen kasvavan, vaikka se pienentääkin Suomen metsien hiilinielua ja -varastoja ja siten kiihdyttää ilmastonmuutosta. Joutsenilla saattoi olla edessään pitkä metsämarssi, jotta ne saivat vietyä poikueensa ruokailemaan lähimmille vesialueille. Suomen viides tokkolaji kasvaa paljon suuremmaksi kuin muut tokkomme, yli kaksikymmensenttiseksi. Lintuharrastaja Paavo Rantanen laski suurimpina aamusummina Taipalsaaren Kattelussaaresta heinäkuun alkupuolella 2100–4500 yksilöä, jotka lensivät Saimaan yli itään. Pikkukäpylintujen kanta ailahtelee kuusen siemensadon mukaan, ja ravinnon käytyä vähiin linnut etsivät seuraavan kevättalven pesimäseutuja jopa 3000–4000 kilometrin päästä. Runkopuuhun luetaan tukki-, kuituja energiapuu. Kesällä tokot esiintyvät rannikkovesissä noin puolesta metristä alkaen, talvella paljon syvemmällä. Metsähakkuiden määrä oli ollut noin 60 miljoonan kuution tasolla 1998–2012. Se levisi Suomeen laivojen painolastivesien mukana Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta. Pohjois-Amerikassa tehdyissä tutkimuksissa lajilla on huomattu olevan suuri vaikutus pohjaeläimistöön. ”Mustatokkoja on laajalti Ahvenanmaalla ja Etelä-Suomen rannikolla Kotkasta Poriin. Vaellus oli runsas myös kesällä 2017. Vuoksen vesistö on kuitenkin riskialuetta. Hakkuiden kasvun ennustetaan myös heikentävän metsäluonnon monimuotoisuutta. Mustatäplätokko on Itämerellä vähentänyt paikallisesti ainakin kivisimpun ja mustatokon lukumääriä. Mustatäplätokko on voimakkaasti runsastuva vieraslaji. Lauri Urhon mukaan niin ei vielä meillä tiedetä käyneen, ja sitä paitsi suurin osa joistamme on padottuja. (RK) Pikkukäpylinnut liikkeellä PIKKUKÄPYLINTUJA vaelsi tänä kesänä moninkertaisesti edellisvuosiin verrattuna. Laji on yleensä runsas siellä, missä sitä on”, kertoo Luken erikoistutkija Lauri Urho
Suomalaiset lintuharrastajat kävivät kesäkuussa Lena-joen suistossa Siperiassa yhdellä lajin tunnetuista pesimäpaikoista. Sen arvioiminen vaikeasti tutkittavilla arktisilla alueilla vaatisi valtavat resurssit. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT PETTERI TOLVANEN Maailmalta ENSIMMÄISEN RUUSULOKIN löysi brittikapteeni James Ross tutkiessaan luoteisväylää 1823. 6/2018 SUOMEN LUONTO 13 Maailman salaperäisin merilintu on ruusulokki. ”Suisto on tuhansien matalien saarten mosaiikki. Muut pesimäpaikat paljastuivat vasta 1970-luvulla. Myös muut naparetkeilijät näkivät näitä lokkeja, mutta pitkään lajista ei tiedetty juuri mitään. Lokit lensivät talveksit Kanadan ja Grönlannin väliselle Labradorin merelle. Lokki lähti alueelta vasta lokakuussa kaamoksen tieltä. Alueella elää runsaasti katkoja ja pienikokoista jäämerenseitiä. Siperian ruusulokkien talvehtimisalueet jäivät edelleen mysteeriksi. Lena-joen suisto on puuttomalla tundralla.. Ruusulokit pesivät siellä hajallaan”, kertoo Lenan retkeltä palannut lintuharrastaja Petteri Tolvanen. Näimme ruusulokkeja päivittäin, enimmillään 26 yksilöä päivässä.” Tutkijat selvittivät kanadalaisten ruusulokkien muuttoa valoja satelliittipaikantimin 2011–2012. ”Suiston kartoittaminen olisi valtava ponnistus. Se viipyi lahdella, joka on tärkeä useille uhanalaisille lajeille, kuten silmälasihaahkalle ja lusikkasirrille. n 6/2018 SUOMEN LUONTO 13 Joki on suistossa jopa yli 10 kilometriä leveä. Lajin maailmankannan suuruutta ei tiedetä. Pelkästään yksi pesimäalue, Lena-joen suisto, vastaa pinta-alaltaan Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakuntia. Viimeiset paikannukset lähetinlokista saatiin Tšukotkan niemimaalta. Tuhansien Siperiassa pesivien ruusulokkien on pitkään tiedetty muuttavan Alaskan pohjoiskärjen ohi lokakuussa. Sitten lokin lähetin lakkasi toimimasta. Muita tietoja niistä ei ole ollut, kunnes ranskalaiset ja venäläiset tutkijat selvittivät muuttoreittien saloja satelliittilähettimien avulla 2013. Ruusulokin ensimmäiset pesimäalueet selvisivät vuonna 1905 venäläisornitologi Sergei Buturlinin tutkimusmatkalla Koillis-Siperiaan. Epäonnistuneen pesinnän jälkeen lähettimellä varustettu lokki lensi 48 tunnissa 1300 kilometriä pohjoiseen, missä se ruokaili Laptevinmeren ajojäillä. Ruusulokkien määrä on edelleen arvoitus Kun ruusulokit olivat jo palanneet pesimäreviireilleen kesäkuun alussa, Lenajoen suisto oli vielä osin jäiden peitossa
14 SUOMEN LUONTO 6/2018 14 SUOMEN LUONTO 6/2018 suh isee suh isee suh isee LATVASSA suh isee TEKSTI JOHANNA MEHTOLA PI R JO KO IS TI N EN / VA ST AV A LO
Nämä metsän hengityskoneet myös kilpailevat, hukkaavat resurssejaan ja elättävät monia eliölajeja – Tarzania unohtamatta. 6/2018 SUOMEN LUONTO 15 Metsien merkitys luonnolle, ihmiselle ja ilmastolle on Suomen Luonnon teema vuonna 2018. Nämä metsän hengityskoneet myös kilpailevat, hukkaavat resurssejaan ja elättävät suh isee kilpailevat, hukkaavat resurssejaan ja elättävät monia eliölajeja – Tarzania unohtamatta. Nämä metsän hengityskoneet myös suh isee hiilidioksidia. suh isee monia eliölajeja – Tarzania unohtamatta.. TEEMAVUOSI 2018 METSÄ 6/2018 SUOMEN LUONTO 15 Puiden latvustot tuottavat happea ja sitovat hiilidioksidia. suh isee suh isee suh isee Puiden latvustot tuottavat happea ja sitovat suh isee Puiden latvustot tuottavat happea ja sitovat hiilidioksidia
16 SUOMEN LUONTO 6/2018 K aikki puissa kiipeilleet tietävät, miten oksalla istuessa on kuin toisessa maailmassa. Puiden lehvästöt ja neulastot tuottavat puiden tarvitseman energian, Männyllä on puulajeista eniten vaihtelua latvuksen rakenteessa.. Sieltä voi tarkkailla niin maata kuin taivastakin, piileskellä, tutkia lehvästön suojassa puikkivia eläimiä tai kuunnella latvuston yllä parveilevan hyönteispilven kilpa-ajoja. Kirjailija Veikko Huovinen pohti vuonna 1967 ilmestyneessä novellissaan Tarzan ja Suomi, miten latvustosta toiseen kiitävä viidakon valtias olisi pärjännyt Suomen metsissä: Tarzanilla on ehkä hieman vaikeuksia saada lassonsa sujahtamaan kestävän oksan ympäri, koska edessä on havuja. Tarzan ei siis olisi ehkä pärjännyt latvustojen suojassa, mutta siellä on kyllä paljon muuta elämää. Edelleen puiden pitkähkö etäisyys toisistaan yhdessä suomalaisten puulajien vaatimattoman pituuden kanssa saa aikaan sen, että köydellä kulkijan on tuon tuostakin laskeuduttava maahan, koska aukean yli ei pääse kuin lentämällä
Harmaahaikarat pesivät yhdyskuntina puiden latvoissa, tässä porvoolaisessa kuusikossa. Männyllä ja kuusella oksat kasvavat yleensä alaspäin tai suoraan sivulle. Kuusi sieppaa näin ollen metsään lankeavan valon jo hyvissä ajoin, jolloin kenttäkerros jää hämärään ja muiden puulajien menestys heikkenee. Valon valtiaat Puulajien latvusominaisuuksissa on paljon eroja. Puut kasvavat metsässä kilpaa toistensa kanssa ja tämä näkyy myös metsän latvuskerroksessa. ”Kuusen yhteyttämiskoneisto on lauhoina talvina koko ajan valmiustilassa. Mänty onkin varsinainen auringonpalvoja. ”Puun kannattaa siirtää yhteyttävä biomassa ylemmäs latvukseen, jossa valoa on runsaimmin tarjolla.” Sen sijaan varjoon jäävät alaoksat eivät pysty enää yhteyttämään ja kuolevat. M AT TI SU O PA JÄ RV I / VA ST AV A LO LU KE & TA M PE RE EN TY / PA SI R AU M O N EN M A RK U S SIR KK A. Yleisesti latvuksena pidetään puiden ylintä latvaosaa, mutta metsätieteellisesti latvuksen muodostavat kaikki puun oksat neulastoineen tai lehvästöineen. Sen oksat ja neulaset kasvavat harvassa, jolloin ne ovat levittäytyneet otollisesti auringonvaloon nähden. Oksia ja neulasia on tiiviissä ja terävässä latvuksessa varsin tiheässä, joten sillä on enemmän pieniä generaattoreita yhteyttämistä varten. Kuusi häviää nuorena puuna pituuskasvussa männylle ja koivulle, mutta ottaa ne kiinni ikääntyessään ja venyttää latvansa muiden yläpuolelle. Nyt avuksi on kuitenkin kehitteillä maalaserkeilausmenetelmä, joka tunnistaa jo puulajitkin. Tämä metsän katto kohoaa maassamme parhaimmillaan yli 30 metriin. Esimerkiksi typpi, kalium, fosfori ja boori ovat ravinteita, joiden pitoisuudet lehvästössä korreloivat vihreyden ja yhteyttämiskapasiteetin kanssa”, Mäkipää sanoo. Lehtipuiden latvuksien oksat sojottavat tyypillisesti rungosta ylöspäin, jolloin latvuston yläosa muodostuu puolipallomaiseksi tai avoimella paikalla koko latvus pyöreäksi pehkoksi. ”Aiemmin latvuksia on havainnollisHiiripöllö tähystää kuusen latvassa. Syntyy kuusikko. Kuusi viihtyy varjossa. Silloin puu hukkaa resurssejaan, ja se taas heijastuu alkukesän heikompana kasvuna.” Kuusi kuitenkin toipuu alkukesän kasvutappiosta, jos koko kasvukausi on varhaisen kasvuunlähdön vuoksi aiempaa pidempi. Näin latvus nousee puun kasvaessa ylöspäin. ”Eri puulajien ja myös saman lajin eri yksilöiden latvustot ovat erilaisia riippuen kasvutekijöistä kuten valosta sekä geneettisestä vaihtelusta”, sanoo tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta (Luke). 6/2018 SUOMEN LUONTO 17 6/2018 SUOMEN LUONTO 17 mutta ne tarjoavat myös suojaa ja ravintoa tuhansille lajeille. Laserkeilausaineiston pistepilvestä erotetut puuyksilöt on havainnollistettu eri värisinä. Biomassalukuja on tähän asti laskettu kaadettujen puiden kuivapainoista. Männyllä on latvuksen rakenteessa eniten vaihtelua. Kuusella on eniten latvusbiomassaa, siis neulasia ja oksia, verrattuna muihin puulajeihin. Metsän biomassoja voidaan pian mitata laserkeilaamalla. Ne johtuvat oksakulmista, oksien pituussuhteista ja läpimittajakaumasta, oksien tiheydestä ja sijoittumisesta. Ylemmät oksat sieppaavat valoa tehokkaasti, ja monesti männyn runko on oksaton ylintä latvusta lukuun ottamatta. ”Neulasten ja lehtien kunto kertoo siitä, miten puulla on ravinteita ja vettä käytössään
Koko metsäekosysteemi toimii sen energian varassa”, Mäkipää valaisee. Auringonvalon avulla solu valmistaa niistä sokereita. Samalla syntyy happea, joka vapautuu ilmaan. Näiden hiilivarastojen suojeleminen on ensiarvoista ilmaston kannalta. Myös kaikki eläimet tarvitsevat puiden sitomia hiiliyhdisteitä, joten nekin hyödyntävät latvusten toimintaa tavalla tai toisella. Lehtien muodostaman biomassan hiilivarasto uusiutuu vuosittain ja neulasten 2–15 vuodessa riippuen neulasvuosikertojen määrästä. Puuston biomassan kasvu voi jatkua jopa satoja vuosia, joskin se heikkenee metsän ikääntyessä. Sen lisäksi niiden oksistot ja lehvästöt ovat monen lajin ekolokeroita. 18 SUOMEN LUONTO 6/2018 tettu piirrosten avulla, mutta Luonnonvarakeskuksen ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteistyössä kehittämä uusi menetelmä auttaa niiden mallinnuksessakin.” Hiilivirran lautturit Lehtien ja neulasten soluissa on viherhiukkasia eli kloroplasteja, joihin ilman hiilidioksidi ja juurien kuljettama vesi kulkeutuvat. ”Yhteyttämisestä eli fotosynteesistä saatu hiilivirta on valtava. Lehvälude Ukkonuijapistiäisen toukka KOIVUN LEHTIÄ SYÖVIÄ LAJEJA · hirvi · koivumittarin toukka · tunturimittarin toukka · pakkasmittarin toukka · lumimittarin toukka · suruvaipan toukka · loistopäistärkoin toukka · koivukehrääjän toukka · koivulude · kastanjaturilas · juhannusturilas · ukkonuijapistiäisen toukka RE IJ O SA LM IN EN / VA ST AV A LO Hirvi syö lehtiä etenkin nuoremmista lehtipuista. Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä metsien maaperä varastoi enemmän hiiltä kuin itse puusto. Tutkimuksen tulokset voisivat olla apuna etsittäessä ekologisesti ja taloudellisesti kestävämpiä metsänhoitomenetelmiä. SUOMEN LUONTO 6/2018. Puu yhteyttää. Metsät latvuksineen joutuvat kuitenkin myös yhä ahtaammalle lisääntyvän puun energiakäytön vuoksi. Valtapuillamme kuusella, männyllä, Latvuksilla on tärkeä rooli maapallon ainekierrossa. Joku syö lehtiä, joku juuria ja joku taas elää puun ja kuoren välissä.” Latvukset vaikuttavat myös metsien mikroilmastoon ja siihen, millaista metsän sisällä on. Korkean paikan ekolokero Puut ovat kuin valtavia hengityskoneita, jotka tuottavat happea ja pitävät yllä elämää. V EL IPE KK A K AT A JA M Ä KI / VA ST AV A LO PI IR R O K SE T: JU H A IL KK A , H YÖ N TE IS KU VA T: TA PI O KU JA LA Liito-orava on metsän korkean tason liitäjä. ”Haluaisin selvittää, miten latvusrakenne reagoi erilaisiin metsähakkuisiin ja miten hakkuut vaikuttavat puiden välisiin kilpailusuhteisiin”, tutkimusprofessori Mäkipää sanoo. Metsänhakkuissa, laajoissa metsäpaloissa, myrskytuhoissa sekä mittavissa tuholaisten aiheuttamissa metsäkuolemissa ilmakehään vapautuukin paljon hiilidioksidia. ”Puiden latvuksilla on tärkeä rooli maapallon perustuotannossa, ainekierrossa ja hiilisyötteessä. Metsänhoidolliset toimenpiteet vaikuttavat puiden väliseen kilpailuun valosta, vedestä ja ravinteista. Maaperän ja lahopuun hiilivarat kasvavat metsän ikääntyessä
6/2018 SUOMEN LUONTO 19 KUUSEN NEULASIA SYÖVIÄ LAJEJA · metso · teeri · kuusenneulaspistiäisen toukka · kuusenkuorikoisan toukka · havupunkki · suutari · pikkutukkikärsäkäs MÄNNYN NEULASIA SYÖVIÄ LAJEJA · metso · männynpiilopää · mäntykiitäjän toukka · mäntykehrääjän toukka · mänty-yökkösen toukka · mäntymittarin toukka · havumittarin toukka · havununnan toukka · pilkkumäntypistäisen toukka · neulaskärsäkäs · sinipötkykärsäkäs · männynkukkakärsäkäs · harmaamäntykärsäkäs · juhannusturilas · vaskiturilas Harmaamäntykärsäkäs Mäntykiitäjän toukka Pikkutukkikärsäkäs
Kun katselee vaikkapa koivun kesätuulessa ilakoivaa lehvästöä, se näyttää varsin elinvoimaiselta ja eheältä. Tämä on tärkeää, sillä sokereilla on erilaisia tehtäviä puun fysiologiassa. Suurin osa niistä elää usealla eri puulajilla, mutta parikymmentä prosenttia lajeista on erikoistunut elämään vain yhdellä tietyllä lajilla. KU VA T: TO M I SE TÄ LÄ. Latvuksissa viihtyvät etenkin hyönteiset, mutta lehvästöt oksineen tarjoavat pesäpaikkoja myös nisäkkäille kuten liito-oravalle ja oravalle sekä linnuille. Ruskomäntypistiäinen munii loppukesällä männyn neulasiin munarivistöt, jotka talvehtivat. Sokerit suojaavat puuta kuivuudelta ja niiden arvoja mitataan neulasista. Lisäksi männyn tulee kestää jopa satojen kilojen paino, jonka pesä vuosien myötä voi saavuttaa. Koemännyistä osaa kastellaan säännöllisesti, osa saa vettä vasta kun taimet alkavat kärsiä kuivuudesta, ja osaa ei kastella lainkaan. Rinne-Garmstonin vetämässä tutkimuksessa voidaan nyt ensimmäistä kertaa eritellä eri sokereiden kuten glukoosin, sakkaroosin ja pinitolin hiilen ja hapen isotooppi arvoja. ”Neulasesta leikataan pinta ja laitetaan se painekammioon. Elämää puun ja kuoren välissä ”Hyönteiset syövät lehtiä ja neulasia varsinkin alkukesästä, jolloin nuoret lehdet ovat vesipitoisia ja sulavat paremmin”, sanoo tutkija Tiina Ylioja Luonnonvarakeskuksesta. Hän on saanut Euroopan tutkimus neuvostolta (ERC) 1,8 miljoonan rahoituksen viisivuotiselle tutkimushankkeelleen. ”Arvojen vaihtelu kertoo puun kokemasta kuivuudesta tai lämpötilan muutoksesta sekä niiden vaikutuksesta yhteyttämiseen ja haihduntaan”, Rinne-Garmston sanoo. Latvan tulee olla siis vankka ja tarpeeksi leveä. ”Joskus tutkimustilanteessa on ollut vaikea löytää koivun latvuksesta edes MÄNNYN SIETORAJOJA TUTKITAAN HELSINGIN YLIOPISTON Viikin kampuksen kasvihuoneessa kasvaa pieni mäntymetsä. Niiden avulla voidaan tutkia ilmastosignaaleja vuosilustosta. Keväällä munat ovat jo valmiina ravintokasvissaan, kun ne kuoriutuvat toukiksi. n Erikoistutkija KatjaRinne -Garmston tutkii kuivuuden vaikutusta männyn kasvuun Viikin kampuksella Helsingissä. Painetta lisäämällä neulasesta saadaan tiristettyä vettä. ”Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu sekä kohonnut lämpötila voivat tulevaisuudessa vaikuttaa metsien kasvuun ja merkitykseen hiilinieluina”, Rinne-Garmston toteaa. Myös männyn tuottamat sokerit ja niissä tapahtuvat isotooppiarvojen muutokset kertovat puun voinnista. 160 männyntaimea ovat kuitenkin siististi ruukuissa ja riveissä. Jossain vaiheessa puiden energiavarastot loppuvat”, Hölttä muistuttaa. Kasvihuoneessa kasvavien koemäntyjen lisäksi tutkimuskohteita on Hyytiälän ja Värriön tutkimusasemilla sekä Venäjällä. Kotkien ohella kalasääski on varsinainen latva-asuja, sillä se rakentaa pesänsä puun, yleensä männyn huippuun. Isotooppipitoisuudet eli ilmastosignaalit tallentuvat puun vuosilustoon, josta voidaan tutkia muun muassa puun kasvun kehitystä erilaisten ympäristötekijöiden vallitessa. Hän on perehtynyt etenkin lehtiä syöviin hyönteisiin eli herbivoreihin. Paineen määrä kertoo, kuinka kuiva puu on”, Hölttä havainnollistaa. Akatemiatutkija Katja Rinne-Garmston Luonnonvarakeskuksesta ja apulaisprofessori Teemu Hölttä Helsingin yliopistolta yhteistyökumppaneineen ovat juuri käynnistelemässä mittauksia männyn hiilen ja hapen stabiileista isotoopeista. Jos puuraja nousee pohjoisemmaksi, voi pohjoisten metsien pidättämän hiilen määrä kasvaa tulevaisuudessa. Männyn latvuksessa elävistä hyönteisistä ruskomäntypistiäinen ei paljon paina, mutta kun sillä on hyvä toukkavuosi, voivat nämä vihreät ahmatit syödä männyn miltei puhtaaksi neulasista ja aiheuttaa puun kuoleman. Neulasesta voidaan tarkastella myös puun vesitilannetta. Näillä leveysasteilla lämpötilan nousu on merkittävin. Pohjoiset havumetsät ovat herkkiä muuttuvalle ilmastolle. 20 SUOMEN LUONTO 6/2018 koivulla ja haavalla elää kullakin yli tuhat seuralaislajia. ”Jos mänty joutuu kuivuuden vuoksi estämään haihduntaa ja pitämään neulastensa ilmaraot kiinni, se ei voi yhteyttää
Biomassa-arviota käytetään muun muassa metsiin sitoutuneen hiilimäärän arvioinnissa, sillä puuston biomassasta noin puolet on hiiltä. LÄ H D E: LU O N N O N VA R A KE SK U S M A RK U S SIR KK A 6/2018 SUOMEN LUONTO 21 Lehvästö Oksat Kuivat oksat Runko Kanto Juuret Etelä-Suomi Pohjois-Suomi 1200 milj. tn 1000 800 600 400 200. 6/2018 SUOMEN LUONTO 21 LEHVÄSTÖ ON VAIN PIENI OSA PUUSTON KOKONAISBIOMASSASTA Lehvästön osuus kokonaisbiomassasta on noin kuusi prosenttia
”Kärpänen munii alkukesästä kymmeniä munia yksittäin, aina yhden munan yhteen versoon.” Munavaihe kestää noin viikon, kunnes koittaa ensimmäinen toukkavaihe. Miinaajakärpäsiin kuuluva koivunruskotäpläkärpänen on esimerkki lajista, joka munii koivun latvuksen yläosiin. Toukat ovat siellä turvassa. Puu täyttää toukan jättämän käytävän puukuitujen sidosaineella ligniinillä, joten takaa-ajajiakaan ei tarvitse varoa. Seuraavana keväänä tynnyrimäisestä kotelosta kuoriutuu aikuinen koivunruskoKalasääski on rakentanut pesänsä männyn latvaan. JO U KO LE H TO / LU KE M A RK U S SI RK K A 22 SUOMEN LUONTO 6/2018 Hyönteiset syövät lehvästöä etenkin alkukesällä.. Yksi niistä on koivumittarin toukka, joka naamioituu taitavasti pieneksi oksaksi. Koivunruskotäpläkärpänen on löytänyt koivun puuaineksen ja kuoren välistä oivan reitin, jolla ei juuri ole vastaantulijoitakaan. 22 SUOMEN LUONTO 6/2018 yhtä täysin ehjää lehteä”, Ylioja naurahtaa. Aikuinen koivumittari taas sulautuu täydellisesti tuohen sävyihin. Tämän reissun se taittaa kuoren, nilan ja ohuen jälsikerroksen alla juuri kasvaneessa pehmeässä ja kosteassa puuaineksessa. Lopulta toukka tulee koivun tyveltä ulos ja kaivautuu maahan muutaman sentin syvyyteen koteloitumaan. Silloin alkaa toukan matka puun latvuksesta juureen saakka. Koivun lehtiä syövistä lajeista harva syökään koko lehteä, mutta monet jättävät siihen reiän puumerkikseen. Koivun ruskotäplä kärpänen munii koivun latvaan, josta toukat kulkevat puun juureen saakka
6/2018 SUOMEN LUONTO 23 täpläkärpänen, jolla on pian taas asiaa koivun latvukseen. Koivunruskotäpläkärpänen ja päistärkoi ovat esimerkkejä tuhansista kiehtovista lajeista, joita puiden salaperäiset lehvästöt kätkevät. Päistärkoin jäljiltä koivun lehdet muuttuvat läpikuultavan harmaiksi ja lopulta ruskeiksi. Tämä perhonen munii lehdille, joiden sisällä munista kehittyvät toukat elävät. ”Olisi kiinnostavaa tietää, miten hyönteismaailma jakautuu latvuksen sisällä. Toinen miinaaja, päistärkoi, ahkeroi koivun lehvästössä. n TO N I KN U U TIL A / VA ST AV A LO Pikkulepinkäinen tekee pesänsä varsin matalalle, usein alle metrin korkeuteen, mutta saalistaa hyönteisiä latvuksista.. Isojen puiden latvusten ja niiden lajiston tutkiminen on kuitenkin vaikeaa”, Ylioja sanoo. Sen totesi Huovinenkin Tarzan ja Suomi -novellissaan: Metsiköiden rakenne, puiden latvusominaisuudet, eläinten synkkämielisyys, ankara arktinen ilmasto ja ihmisten tosikkomaisuus ovat kaikki yhdessä tylynä esteenä Tarzanin elämäntyylille
Ei minnekään, siellä se edelleen lymyää, enimmäkseen karuilla mäntykankailla Etelä-Suomesta Lappiin. Samalla paikalla Sieniharrastajat eivät kuitenkaan ole unohtaneet tuoksuvalmuskaa, päinvastoin. Salailuun on syynsä, sillä tuoksuvalmuska kasvaa samoilla paikoilla vuodesta toiseen, vaikka itiöemien tuottamisessa onkin suurta vaihtelua. Itse asiassa Palmén kerää matsutakea jo toisessa polvessa, sillä hän kulki samoilla matsutakepaikoilla sienessä vanhempiensa mukana jo 1990-luvulla. Matsutakepaikan löytäjän kannatta painaa paikka mieleensä ja tarkistaa se myöhemmin. Harvojen herkku lajiin perehtyneiden harrastajien sienikoreista. Sen noidankehiä muodostavat sienirihmastot kuitenkin odottavat karikkeen alla sopivia olosuhteita. Eräs matsutaken hullaannuttama sieniharrastaja on rovaniemeläinen Outi Palmén. Palmén vei minut viime syyskuun alussa parhaille matsutakeapajilleen; niille, joita varjellaan suurina aarteina, vähintäänkin samaan tapaan kuin parhaita hillatai mustikkapaikkoja. 24 SUOMEN LUONTO 16/2018 Harvojen herkku S uuriin otsikoihin vuosikymmen sitten noussut tuoksuvalmuska, salaperäinen matsutake, on lähes kadonnut julkisuudesta. Palmén ajoittaa jopa lomansa tuoksuvalmuskan satokausien mukaan, ja kun satoa alkaa tulla, hän tarkastaa kasvupaikat uusien itiöemien varalta parin päivän välein. Siksi tarkempi retkipaikka jääköön nytkin salaisuudeksi. TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA 24 SUOMEN LUONTO 16/2018. Millaisia, siitä ei vielä tiedetä tarpeeksi. Sieni vain kasvattaa itiöemiä kovin oikuttelevasti ja sen satovaihtelut ovat suuria: runsasta satoa voi seurata monta laihaa vuotta. Matsutake on japanilaisten suuri herkku, mutta Suomessa se löytyy vain oikukkaaseen lajiin perehtyneiden harrastajien sienikoreista. Enää ei hehkuteta satojen eurojen kilohintoja eikä ilmasillan avaamista Japanin markkinoille. Mihin aikanaan vain Japanin keisarin hoville sallittu herkku on kadonnut
Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO 16/2018 SUOMEN LUONTO 25. Sadon huippu ajoittuu yleensä elokuun ja syyskuun välille, mutta kausi alkaa usein jo heinäkuun lopulla ja saattaa kestää lokakuulle. Palmén on löytänyt koko syksynä vain muutaman itiöemän kaikesta sateesta huolimatta. Lisää tietoa tarvitaan myös muista satoon vaikuttavista tekijöistä. Kiire on muutenkin, koska paras satokausi on lopuillaan. Ennuste keisarillisen herkun löytymisestä ei ole kovin hyvä, sillä vuosi on ollut huono. Ainakin se jäi kesällä 2017 uupumaan. ”Avoimia kysymyksiä on vielä paljon. Palmén osallistuu vapaaehtoisena tutkimukseen ja merkitsee kulkiessamme kuitunauhalla ja merkkitikuilla tuoksuvalmuskan kasvupaikkoja. ”Itiöemien kasvuun vaikuttavat lukuisat tekijät, kuten lämpötila, maaperän mikro-organismit ja kosteus, johon liittyy myös lumipeitteen paksuus ja sulaminen keväällä, isäntäpuiden kunto”, luettelee Lu-Min Vaario, tutkija, joka on tutkinut tuoksuvalmuskaa Suomen lisäksi muun muassa Kiinassa ja Japanissa. Syyskuun alun iltapäivä on harmaa ja sadetta enteilevä. 16/2018 SUOMEN LUONTO 25 Harvojen herkku Satokausi ja tiedonpuute Suuntaamme Palménin työpäivän päätteeksi Rovaniemen ulkopuolella sijaitsevalle harjulle. ”Yksi avain sienen laajempaan kaupalliseen hyödyntämiseen voi löytyä kasvupaikkojen maaja kallioperän ja puuston mallintamisesta.” Mallintamisen avulla pystytään kartoittamaan mahdollisia tuoksuvalmuskan kasvupaikkoja ja ennustamaan paremmin vuotuisia satoja. Merkkien avulla rihmastonäytteitä osataan myöhemmin ottaa oikealta kohtaa, vaikka Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. Vesi on luonnollisesti itiöemien kasvulle tärkeää, mutta se vaatii muutakin, muun muassa lämpöä. Ehkä parinkymmenen vuoden kuluttua tiedämme jo enemmän”, hän jatkaa. Ilta hämärtyy pian
Ensimmäiset kirjalliset lähteet matsutakesta, ”syksyn aromista”, löytyvät jo 700-luvun japanilaisesta runoudesta. Japanissa vähiin käynyttä tuoksuvalmuskasatoa on jo pitkään paikattu tuontisienillä. Tieto siitäkin on rantautunut Japanista. Siinä se on, matsutake! On pakko kumartua alemmas ja nuuhkaista: parfyymin tuoksu tulvahtaa nenäonteloihin jo puolen metrin päästä – haju on typerryttävän voimakas. Tuoksuvalmuskan maku ja tuoksu jakavat mielipiteitä.. Tuoksuvalmuska vaikuttaa suosivan jäkälää kasvavia harjuja ja vieläpä niiden pohjoisrinteitä. Vihdoin onnistaa: Mikä tuolla kelon alla, karikkeen ja puolukanvarpujen joukosta näkyy. Vaalea sieni suorastaan loistaa harmaan, ruskean ja vihreän hallitsemassa männikössä. Voimakas tuoksu on sienen parhaita tuntomerkkejä, mutta myös ulkonäkö on omintakeinen: säikeinen lakki muistuttaa nuoltua vasikan turkkia ja jotakuinkin tasapaksua jalkaa kiertää rengas. Kasvupaikoilta on myös mitattu antureilla maaperän lämpötilaa ja tutkittu lämpötilan ja sademäärien vaikutusta satoon. Tuoksuvalmuskan eri lajeja viedään Japaniin suuria määriä muun muassa Kiinasta, Etelä-Koreasta ja Pohjois-Amerikasta. ”Näin jo kaukaa”, Palmén hihkuu. Ei ihme, jos joku saa siitä päänsärkyä. Palmén käsittelee sientä varmoin ottein. Sieni ei kuitenkaan ole matsutake vaan shimeji. ”Se pitää synnyttää”, Palmén sanoo ja kiertää sienen varmoin ottein irti maasta. Joko nyt. Kevyt harjaus sieniveitsellä ja sieni päätyy korin pohjalle. Shimeji, ruotsinkielistä nimeä mukaillen mäntykynsikäs, on vielä melko uusi tulokas ruokasientemme joukossa, joskin oikein maukas sellainen. Sientä on pidetty kirjaimellisesti jumalten ruokana, sillä 1600–1700-luvuilla ainoastaan perinteisen keisarikultin mukaan jumalista polveutuvan keisarin hoveineen oli lupa nauttia tuoksuvalmuskaa. Myyntiin kerättävät sienet lajitellaan kuuteen luokkaan, missä parhaat, ykkösluokan sienet ovat vielä pieniä ja niiden heltat ovat yhä kokonaan suojuskalvon peittämät. Innostumme, kun harmahtava sieni pilkistää karikkeesta. ”Tämä sopisi nelosluokkaan”, Palmén arvioi, ”omasta mielestäni parhaaseen, sillä sienellä on jo enemmän kokoa ja tuoksu voimakkaampi”. Ilta hämärtää jo, mutta emme anna periksi, vaan siirrymme vielä yhdelle paikalle. Kumartelemme sienen äärellä hyvän tovin kuvia ottaen ennen kuin Palmén nostaa sen sienikoriinsa. Vaalea sieni suorastaan loistaa männikössä. Pohjoismaalainen tuoksuvalmuska olisi arvostettua, sillä se on määritetty samaksi lajiksi, joka kasvaa myös Japanissa. Muualta kuin Aasiasta ja Pohjois-Euroopasta tuodut sienet ovat etelänja lännentuoksuvalmuskaa. Hiekkaisten harjujen sieni Kierrämme harjun lakea ja rinteitä Palménin vakiopaikalta toiselle ilman menestystä. ”Yhtä lukuunottamatta kasvupaikat ovat olleet hiekkaisia harjuja ja mäkimaita”, sanoo sientä tutkiva Vaario. Parhaat matsutakepaikat ovat karuilla, mäkisillä mäntykankailla. Ilmasilta Japaniin Matsutake on ollut Japanissa hyvin arvostettu jo kauan, ja parhaista sienistä maksetaan suuria summia. Sienen jalka on syvällä maassa. 26 SUOMEN LUONTO 16/2018 itiöemiä ei olisikaan näkyvissä. Näemme myös piispanhipan ja kuusilahokkaita, mutta tuoksuvalmuskaa emme löydä
”Meillä on oma luottopoimija, joka tuntee matsutaken kasvupaikat ympäri Lappia, ja aina sieniä on jostakin meidän hotelliemme tarpeisiin löytynyt.” Jos viennissä on haasteita, paikallisesti sientä voitaisiin hyödyntää enemmän. ”Suomalaiset sientä eivät niinkään tunne tai arvosta”, Mäntykangas kertoo. n Tutkija Lu-Min Vaario (lu-min.vaario @helsinki.fi) toivoo ilmoituksia tuoksu valmuskan kasvupaikoista. 16/2018 SUOMEN LUONTO 27 Sienen oikullinen tapa kasvattaa itiöemiä tekee vientiponnistelut kuitenkin vaikeiksi. Matsutake tarkoittaa mäntysientä. ÄLÄ SEKOITA NÄIHIN: Kaulus valmuska – siltä puuttuu tuoksuvalmuskan voimakas tuoksu. Lisäksi parhaan, jopa satojen eurojen kilohinnan saa vain japanilaisesta sienestä, ei tuontisienestä. Jossakin on itiöemä Tuoksuvalmuskan satovaihtelut ovat suuria. Samaa sanoo Tero Mäntykangas, Lapland Hotelsin keittiöpäällikkö. Sieni on epäilemättä hyvänmakuinen, parasta kolmen tähden luokkaa, mutta omaan makuuni se ei vedä vertoja vaikkapa herkkutatille tai mustavahakkaalle. Paras tuntomerkki on voimakas, imelä ja mausteinen tuoksu. Matsutake on tunnettu Japanissa jo vuosituhansia.. Sienipaikan julkituloa ei tarvitse pelätä; tietoa käytetään kasvupaikkojen maaperän sekä puuston vertailuun ja mallintamiseen. TIESITKÖ. ”Tyhjiä vuosia oli aiemmin, kun sienien etsiminen ei ollut niin systemaattista kuin nykyisin, Palmén sanoo. ”Huonoin vuosi koskaan, viiteenkymmeneen olisin ollut tyytyväinen”, Palmén harmittelee. ”Japanilaisia asiakkaita matsutake kiinnostaa kovasti, joku on tullut jopa varta vasten”, Mäntykangas sanoo. Suomessa vierailee vuosittain yli 200 000 japanilaista turistia, joiden joukosta asiakaskuntaa tuoksuvalmuskaa tarjoaville ravintoloille löytyisi nykyistä enemmän. Palmén antaa kotiin viemisiksi purkillisen kuivattua matsutakea edellisvuoden runsaasta sadosta. ”Sienessä on aivan oma maku, umami, ei suolainen eikä makea”, Palmén kuvailee. Se ei sinänsä ole ihme, sillä sitä ei ole totuttu täällä vielä poimimaan. Vaihtelevasatoisen sienen ympärille on hankala rakentaa vientiverkostoa, etenkin kun sieni halutaan Japanin markkinoille mieluiten tuoreena, parissa vuorokaudessa, ja jo pelkkään lentoon kuluu yli yhdeksän tuntia. Eikä lajista aiemmin käytetty tieteellinen nimikään, Tricholoma nauseosum, ole ollut omiaan lisäämään kiinnostusta sienen ravintokäyttöön. Se nimittäin tarkoittaa pahoinvointia aiheuttavaa. Sienen muodon pitää jäädä näkyviin, se on japanilaisasiakkaille tärkeää. Sieneen liittyvät tarinat ja historia sekä sen voimakas tuoksu tekevät siitä erityisen. TUOKSUVALMUSKA (Tricholoma matsutake) ULKONÄKÖ: Isokokoinen, lakin leveys ja jalan pituus 5–20 cm. ”Enää ei aivan ilman sieniä jäädä, huonoina vuosina sieniä löytyy yleensä vanhoilta, varmoilta paikoilta, hyvinä muual takin”. Lakki säikeinen. Sienet leikataan pitkittäin siivuiksi ja pakastetaan, siten ne ovat valmiita pannulle ympäri vuoden. VALMISTUSTAPOJA: Grillaus, paistaminen, keitot. Omassa suussa maku vivahtaa juurekseen, tuntuma on lihaisa. Pääsen kokeilemaan saman tien, kun Palmén pilkkoo päivän saaliimme pannulle maistiaisiksi. Arktisten Aromien sivuilta löytyy jopa tuoksuvalmuskapiparien valmistusohje (www.arktisetaromit.fi). Monista otsikoista huolimatta tuoksuvalmuska on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Esimerkiksi vuonna 2016 Palmén keräsi näiltä samoilta vakiopaikoiltaan 400 itiöemää, kun viime syksynä sieniä löytyi kaikkiaan vain kahdeksan. ”Minä vain paistaisin pannulla ja nauttisin sellaisenaan”, Palmén suosittelee, kun utelen aarteelle sopivaa valmistustapaa. Makuasioita Ajelemme pimeässä takaisin Rovaniemelle. Säilöä voi kuivaamalla tai pakastamalla. MISSÄ: Koko maassa männyn ja kuusen seuralaisena, pohjoispainotteisesti.. Palmén vinkkaa avuksi matsutake-jahtiin Sieniseuran Facebook-ryhmän, jota seuraamalla pysyy perillä ajankohtaisesta tilanteesta ja osaa aloittaa aktiivisen etsimisen
TEKSTI KIMMO SAARINEN / KUVAT JUHA JANTUNEN Mikä vaivaa NOKKOSPERHOSTA. ILMASTO MUUTTUU JA MUUTTAA LUONTOA.. 28 SUOMEN LUONTO 6/2018 Lähisukulaiset, loiset, sairaudet, ilmastonmuutos – syylliseksi epäiltyjä riittää, mutta vastausta ei tiedetä. Nokkosperhonen on taantunut koko maassa, eniten maan kaakkoisosissa
Nyt se on seitsemäntenä ja viime vuosien vauhdilla ohittanee nokkosperhosen 2020-luvulla. 6/2018 SUOMEN LUONTO 29 N okkosperhonen on useimmille tuttu. Perhoslaskentalinjallamme Kaakkois-Suomessa nokkosja neitoperhonen ovat pitkään eläneet rinnakkain eikä mikään viittaa neitoperhosen kurittaneen pienempää sukulaistaan. Nyt sellaisia on ollut varsinkin Kaakkois-Suomessa huolestuttavan monta peräkkäin. Ravintokasvin runsaus, vaatimattomuus elinympäristön suhteen ja koko maan kattava levinneisyysalue tekevät nokkosperhosesta yhden tavallisimmista päiväperhosistamme. Neitoperhosenkaan taival ei ole ollut pelkkää voittokulkua. Karttaperhonen runsastuu Karttaperhonen hyökyi Joutsenon linjalle vuonna 2012. Samalla kun laji on runsastunut jopa neitoperhosta nopeammin, nokkosperhosen odotettu nousu on jäänyt näkemättä. Jos 7–8 vuoden runsaussykli olisi jatkunut ennallaan, nokkosperhosen olisi pitänyt olla runsaimmillaan vuonna 2016 tai 2017. Muuallakin maan itäosissa nokkosperhosesta on sukeutunut monin paikoin harvinaisuus, jota näkyy loppukesästä ja syksystä pihapiireissä enää satunnaisesti. Neitoperhonen on valloittanut koko eteläisen Suomen.. Asemat ovat säilyneet parhaiten Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla sekä toisaalta Perä-Pohjanmaalla ja Oulun Pohjanmaalla – tosin niissäkin nokkosperhosen määrät ovat hiipuneet alle puoleen. Sen sijaan niitä nähtiin kahtena vuotena yhteensä vain 11. Kannat ovat heilahdelleet rajusti, esimerkiksi vuoden 2005 huippulukemista oli kaksi kesää myöhemmin jäljellä vain kymmenesosa. Vuoden 2013 jälkeen neitoperhosia on ilmoitettu kolme kertaa enemmän kuin nokkosperhosia, vaikka lajin levinneisyys rajoittuu Oulun eteläpuoliseen Suomeen. Neitoperhoselle erityisen hyviä vuosia olivat 2010 ja 2016. Nokkoset eivät syömällä lopu, eikä vika muutenkaan ole ravintokasvissa, sillä neitoperhosella taantumasta ei ole tietoakaan. Vuonna 2015 oltiin jopa lähellä jäädä nollille, sillä laskijan eteen osui vain yksi Nokkosperhosia olisi pitänyt olla runsaasti 2016 tai 2017. Teksti kuitenkin jatkaa, että runsaus vaihtelee paljon koko maan alueella. Suomen päiväperhoset -kirjan mukaan nokkosperhosen runsaus näyttää vaihtelevan käänteisesti neitoperhosen kanssa, aivan kuin lajien välillä olisi kilpailua. Valtakunnallisessa seurannassa nokkosperhosen alavire on jatkunut läpi 2010-luvun. Keväällä nokkosperhoset karauttavat lentoon ensimmäisten joukossa, joskus jo maaliskuussa. Pajut ja leskenlehdet kirvoittavat perhoset kosiomenoihin, joiden tuloksena ensimmäinen jälkeläisaalto ehtii siivilleen jo heinäkuussa. Talvehtimaan se onnistui vasta 1970-luvulla, mutta jo 1990-luvulla neitoperhonen nousi päiväperhosseurannassa 20. Päinvastoin, lajin runsastuminen Suomessa hakee vertaistaan päiväperhosten joukossa. ”Nokkosperhonen on erittäin yleinen ja hyvin runsaslukuinen”, evästää Suomen Päiväperhoset -kirja vuodelta 1991. Sankat nokkosperhosjoukot voivat kadota nopeasti ja runsaita vuosia voivat seurata katovuodet. Pohjilta on sittemmin noustu monta kertaa takaisin. Vaikka lähisukuisten täpläperhosten elintavat ovatkin samankaltaiset, suora ravintokilpailu on kasvinsyöjähyönteisillä harvinaista, varsinkin kun toukkien ravintokasvina on nokkosen kaltainen erittäin yleinen kasvilaji. runsaimman lajin joukkoon. Neitoperhonen syypäänä. Talvehtimiseen tähtäävät pääjoukot malttavat yleensä ajoittaa lentonsa elo–syyskuulle. Havaintopäiviin suhteutettu runsaus on viimeisen viiden vuoden aikana laskenut viidesosaan verrattuna aiempiin vuosiin 2000-luvulla. Nokkosperhoset viihtyvät kulttuuriympäristöissä, joissa riittää minttuja, ohdakkeita, syysmaitiaisia ja muita kukkia keväästä syksyyn. Se voi osua kohdalle melkeinpä ympäri vuoden, sillä aikuiset perhoset löytävät talvipiilonsa rakennuksista, puuvarastoista ja kellareista. Todellisena tukijalkana ovat kuitenkin nokkospusikot, joita keltamustat toukat ahmivat pesyeinä, usein rinnan neitoperhosen isompien mustien toukkien kanssa. Ehkäpä nokkosperhosen nousu onkin tyssännyt 2010-luvulla laskentareitille tulleeseen toiseen täpläperhostulokkaaseen
Kärpänen on meillä levinneisyytensä pohjoisrajalla ja toistaiseksi harvinainen. Tosin vielä 1980ja 1990-luvuilla karttaperhonenkin oli Suomessa pääsääntöisesti yksisukupolvinen alkukesän laji. Laji loisii nokkosella eläviä täpläperhosia, ja kaikki uudet kasvatushavainnot ovat karttaperhoselta. 30 SUOMEN LUONTO 6/2018 Karttaperhosen keskikesällä lentävä kesäsukupolvi on tummanpuhuva. Edesmennyt perhostutkija Jukka Jalava kasvatti samana vuonna nokkosperhosen toukkia ja totesi myös loisinnan olleen erittäin voimakasta. On ehkä vain sattumaa, että seurantapaikoilla toistuu sama kaava: jos karttaperhosta on nähty paljon, nokkosperhosta on yleensä vähän, ja päinvastoin. Koska luonnosta on helppo löytää karttaja nokkosperhosen toukkaryhmiä, niitä kasvattamalla olisi mahdollista selvittää, mitä loisia toukista tulee ja kuinka runsaita ne ovat maan eri osissa. Loiskärpäsen rooli Monet harrastajat muistavat vielä nokkos perhosen edellisen romahduksen. Tuli kuitenkin takatalvi, joka ilmeisesti tappoi joukoittain perhosia. Karttaperhosen sukupolvet ovat aivan erinäköisiä – kevätpolven yksilöt ovat kauniin oransseja. Karttaperhosen toukat elävät nekin nokkosella, mutta syömäkilpailussa pienet toukat tuskin uhkaavat nokkosperhosta. Jälkikäteen on mahdotonta arvioida eri tekijöiden merkitystä kannan romahdukseen, mutta tuolloin nokkosperhonen toipui entiselleen muutamassa vuodessa. Kasvatuksille olisi hyvää vertailupohjaa, sillä Marjatta Pyörnilä tutki 1970-luvulla nokkosperhosen loisyhteisöjä Pohjois-Karjalassa. Sen sijaan on pohdittu vaihtoehtoa, että karttaperhosen mukana olisi kaakosta levinnyt jokin uusi loinen (parasitoidi) tai sairaus, joka lisäisi nokkosperhosen kuolleisuutta, mutta ei vaikuta samassa määrin karttaperhosen tai neitoperhosen kantoihin. Miksi nokkosiin turvaavat neitoperhonen ja karttaperhonen runsastuvat mutta nokkosperhonen ei. Nokkosperhosen notkahduksia on ihmetelty muuallakin. Loiskärpäsen syyllisyyttä on kyseenalaistettu myös siksi, että nokkosperhosen kannat Brittein saarilla ovat sittemmin toipuneet loiskärpäsen rinnalla. Kesärytmitys pielessä. Viime kesänä vähintään sata nokkosperhosta kirjattiin vain yhdeksässä havaintoruudussa, joista kolmesta oli löydetty yksi karttaperhonen. Laji sai hiljalleen jalansijaa ja levittäytyi pohjoiseen, varsinkin maan itäpuoliskolla. Toistaiseksi siitä ei ole näyttöä. Se alkoi vuonna 1997, kun maaliskuun ennätyksellisen lämmin alkupuoli herätti nokkosperhosia lentoon maan eteläosissa. Neljäs yhteisruutu Satakunnassa oli ainoa, jossa oli havaittu yli sata perhosta kumpaakin. Esimerkiksi Iso-Britanniassa nokkosperhosen taantuma vuosien 2003–2008 välillä liitettiin 1998 maahan levinneeseen Sturmia bella -loiskärpäseen. Karttaperhosen kannat alkoivat vahvistua entisestään vuonna 2010, mikä ajoittuu monella paikalla nokkosperhosen viimeisiin hyviin vuosiin. nokkosperhonen keväällä ja toinen syksyllä. Kuusi vuotta aikaisemmin laji oli ollut ykkösenä liki 500 yksilön voimin! Päiväperhosseurannassa karttaperhonen on sijalla 39, mutta sitä on ilmoitettu viime vuosina jo nokkosperhosen veroisesti ja enemmänkin. A RT O GR IIN A RI / VA ST AV A LO 30 SUOMEN LUONTO 6/2018. Ilmaston lämmetessä se voi kuitenkin yleistyä ja levittäytyä pohjoista kohti. Suomessakin Sturmia bella sopisi ajallisesti syntipukiksi, sillä se löytyi meiltä vuonna 2010 uudelleen 70 vuoden tauon jälkeen. Karttaperhosen ensimmäinen aalto pyyhkäisi Suomeen vuonna 1999, jolloin tummia toisen polven yksilöitä vaelsi Suomenlahden yli eteläiselle rannikkoseudulle. Neitoperhonen lentää säännöllisesti yhtenä sukupolvena, ja karttaperhonen kahtena ulkonäöltään helposti erotettavana sukupolvena. Uusi parasitoidi lisäsi tutkitusti nokkosperhosen toukkakuolleisuutta, mutta näyttöä siitä, että nokkosperhosen taantuminen johtuisi yksinomaan uudesta loiskärpäsestä ei saatu
Nokkosperhosen vaikeudet jäävät toistaiseksi vaille vastausta, mutta jo lähikesät kertovat, onko kyseessä vain pitkäksi venähtävä heikko kausi vai onko nokkosperhonen kenties isompien haasteiden edessä. Kesäpolven nokkosperhosen heinäkuussa munimat jälkeläiset ehtivät loppukesän aikana toukiksi tai hyvässä lykyssä koteloon asti. Perhosten kehittyminen aikuiseksi tai talvehtivaan sukupolveen on tarkoin säädeltyä ja riippuu lämpötilan ohella valon määrästä sekä näiden yhteisvaikutuksesta. Kumpikaan strategia ei sovi Metsä-Lapin kesän pituuteen, joten pikkukultasiiven levinneisyysalueessa on sillä kohtaa iso aukko. YläLapissa perhosten lento ei ehtinyt kunnolla alkaa ennen kyselyajan loppumista. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi maan lounaisosissa taantuma ei ole jatkunut yhtä pitkään kuin idässä, vaan lajin kannat ovat viime vuosina elpyneet. Vaikka lämpötila on fotoperiodisuuteen verrattuna toissijainen tekijä, nimenomaan lämpöolojen muutokset näkyvät vahvasti perhosmaailmassa: Suomessa on nyt roimasti enemmän kesäsukupolven tekoon ehtiviä lajeja kuin ennen. Verkkosivujen kautta saatiin 291 havaintoa, joiden jakautuminen Suomen kartalle näkyy alla. Talvella ne kuitenkin kuolevat, sillä nokkosperhosen talvehtiminen onnistuu vain aikuisena perhosena. Hyönteislajit talvehtivat kullekin lajille tyypillisessä vaiheessa ja muodossa, ja sukupolven tai -polvien täytyy ehtiä kesän aikana kehittyä oikeaan aikaan talvehtimisvaiheeseen. Nokkos perhonen ruokaili kirjokevättä hdillä 28.4. Kolarin Äkäsjoki suulla. Sinisiipisiin kuuluva päiväperhonen lentää Etelä-Suomessa säännöllisesti kahtena sukupolvena ja pohjoisimmassa Lapissa yhtenä sukupolvena. TII N A R AU TA VA K AT I KO RT ES A LM I Eniten havaintoja Jonkin verran havaintoja Ei havaintoja AT TE K A RT TU N EN. PohjoisKarjalan Kontio lahdella. Useampikin nokkosperhonen näyttäytyi 10.5. Perhostutkija Panu Välimäki nostaa pikkukultasiiven esimerkiksi sopivasti mitoitetusta elinkierrosta. Eniten havaintoja Jonkin verran havaintoja Ei havaintoja SUOMEN LUONNON NOKKOSPERHOSKYSELY PYYSIMME KEVÄTKESÄLLÄ lukijoita ilmoittamaan nokkosperhos havaintojaan. Tähän joukkoon kuuluu myös karttaperhonen. Lukijoiden havainnot tukevat Valtakunnallisen päiväperhosseurannan tuloksia. Nokkosperhosen kevätpolvi lensi 2018 länsirannikon tuntumassa ja etelärannikolla Sipoon tienoille asti kohtalaisen runsaana, mutta Keskija Kaakkois-Suomessa vähälukuisena. Suomi sijaitsee leveysasteilla, joilla nokkosperhosen sukupolvien määrä vaihettuu yhdestä kahteen ja vaihtelee myös vuosittain kesän sääolojen mukaan. Tästä saattaa seurata sopeutumisongelmia ja jopa lisääntymisen epäonnistuminen tiettyinä vuosina. Nokkosperhosen toukkaryhmä ravintokasvillaan. Mitä lämpimämpi alkukesä on, sitä aikaisemmin perhoset pääsevät lentoon ja sitä useampi yksilö voi kehittyä suoraan aikuiseksi jo saman kesän aikana. 6/2018 SUOMEN LUONTO 31 Nokkosperhosen elinkaari sen sijaan on vaihtelevampi. Itä-Suomen keskiosista havaintoja ei ilmoitettu ainuttakaan. n Kirjoittaja on lappeenrantalainen kasvi ja perhosharrastaja
Siinä missä maalla elävät ötökät joutuvat kosketuksiin enintään muutaman torjunta-aineen kanssa, virtavesien lajit uivat siinä torjunta-aineiden liemessä, mitä kunkin puron valuma-alueella käytetään. Se tarkoittaa muun muassa sitä, mitä ainetta saa käyttää millekin kasville, kuinka usein voi ruiskuttaa, sekä kuinka leveät suojakaistat peltojen ja vesistöjen väliin tulee jättää. 32 SUOMEN LUONTO 6/2018 Maataloudessa käytetään satoja eri torjunta-aineita. OJASTA ALLIKKOON 32 SUOMEN LUONTO 6/2018. Kuitenkin toistuvan alhaisenkin altistuksen tiedetään vaikuttavan vesieliöihin. Se, kuinka paljon kemikaaleja huuhtoutuu veteen, riippuu erityisesti peltoa reunustavan suojakaistan leveydestä, mutta myös kasvillisuudesta, maan laadusta ja siitä, kuinka jyrkästi rinne puron suuntaan viettää. Tilanne näyttää ehkä huolestuttavalta, mutta vesiin valuu näin vain osa maatalouden kemikaaleista. Ruiskun aisa on pitkä, ja sen pää pyyhkäisee ojan varressa kasvavia tuomia, samalla kun torjunta-aine sumuaa tyynessä alkukesän illassa. Uhkaavatko huuhtoutuvat aineet vesieliöitä. Virtavesien selkärangattomat altistuvat laajalle kirjolle erilaisia torjunta-aineita. Jätevedet, maatalous ja teollisuus Vesistöasiantuntija Aki Mettinen Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristöstä on tutkinut virtavesien pohjaeläimiä pian 30 vuotta. Pellon reunassa kone kääntyy ympäri, mutta hieman liian lähellä reunaa. Torjunta-aineita huuhtoutuu myös rankkasateiden mukana, maan pintaa pitkin tai salaojien kautta. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT HEIKKI ERIKSSON, PEKKA TUURI JA HÅKAN SÖDERHOLM T raktori ruiskuttaa peltoa sarka kerrallaan. Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukesin mukaan yli 90 prosenttia suomalaisviljelijöistä noudattaa kasvinsuojelu aineiden käyttöohjeita. ”Ei ole helppo osoittaa syypääksi yhtä kuormitustekijää”, Mettinen sanoo. Kemikaalien lisäksi purojen eliöstöä rasittaa moni muukin ihmisen toiminnasta koituva harmi. Monet vesiselkärangattomat ovat indikaattoreita, eli niiden vaatimukset elinympäristölle esimerkiksi virran nopeuden, ravinteiden niukkuuden tai veden lämpötilan suhteen ovat tiukat. Torjunta-aineiden pitoisuudet vesistöissä ovat hyvin pieniä, ja altistus on yleensä ajoittaista ja liittyy ruiskutuksiin ja rankkasateisiin. Tiettyjen lajien läsnäolo kertoo kuinka lähellä luonnontilaa puro on
6/2018 SUOMEN LUONTO 33 H EIK KI ER IK SS O N. 6/2018 SUOMEN LUONTO 33 OJASTA ALLIKKOON Kasvillisuuden peittämä suojakaista suojelee puron eliöitä pellolta huuhtoutuvilta torjunta-aineilta
Värit kertovat eri alueiden kokonaistilanteen, vaikka paikallinen vaihtelu voi olla suurta. Pienissä puroissa vesistön latvoilla lajeja elää vähemmän kuin alempana suurissa uomissa. Näillä alueilla vesistöt ovat tuoreimman ekologisen luokittelun mukaan usein vain tyydyttävässä tai välttävässä kunnossa, kun Itäja Pohjois-Suomen vesien kunto on yleensä erinomainen tai hyvä. SUOMEN PINTAVESIEN TILA. Nykyään sekä teollisuuden että yhdyskuntien päästöjen puhdistusvaatimukset ovat kasvaneet niin, että vesistöjen tila on näiltä osin monin paikoin parantunut. Etelässä tavataan eri lajeja kuin Lapissa. ”Usein metsänhakkuut paljastavat aikaisemmin kasvien ja metsän peittämän maan”, Mettinen kertoo. ”Lisäksi pitää ajatella korkeuseroja. Virtavesien lajistoon vaikuttaa myös valuma-alueen maaperä, eli onko se kivennäismaata, savea vai turvetta. Aikoinaan vesistöt ovat päässeet huonoon tilaan siellä, minne on johdettu puhdistamattomia tai huonosti puhdistettuja jätevesiä. Silloin pitäisi löytyä kovaa pohjaa.” Kovalla pohjalla viihtyvät eri lajit kuin siellä, missä hitaan virtauksen tuloksena pohjalle kertyy lietettä. 34 SUOMEN LUONTO 6/2018 ”Yksittäinen laji ei ole se juttu, vaan koko yhteisö. Kokonaisuus ratkaisee, ja yksilömäärä.” Suomessa pintavedet, purot mukaan lukien, ovat heikoimmassa tilassa siellä, missä on eniten ihmisiä, teollisuutta ja maanviljelyä, eli Eteläja Länsi-Suomessa. Lisäksi Suomi on pitkä maa. Erinomainen Hyvä Tyydyttävä/välttävä Huono erinomainen hyvä tyydyttävä/välttävä huono AT TE K A RT TU N EN / LÄ H D E: SU O M EN YM PÄ RIS TÖ KE SK U S Luonnontilaisen puron uomassa on kiviä eikä virtaamaa ole säännöstelty padoilla. Hakkuut ja ojittaminen puron valuma-alueelta lisäävät ravinteiden ja muiden aineiden huuhtoutumista ja nostavat veden lämpötilaa. ”Puro on sitä lähempänä luonnontilaa, mitä pidempään se on alkuperäisen metsän ympäröimä”, Mettinen sanoo. Kun uoma putoaa, siinä on nopea virtaus. Se määrää maaperän luontaisen rehevyyden. Purotkin tarvitsevat metsiä Puron ekologisen tilan tulkitsemiseksi on ensin ymmärrettävä, minkälainen se alun perin on ollut. ”Paljastuneelta maalta huuhtoutuu Pintavesien ekologinen tila on paras harvaan asutuilla alueilla. Monet lajit suosivat viileää vettä. Monia jätevesien aiheut tamia ongelmia ei ole tiedostettu eikä tutkittu, ei myöskään maaja metsätalouden päästöjen osalta
Siltarummuistakin osa toimii leviämisesteenä, varsinkin matalan veden aikana. ”Nykyiset torjunta-aineet eivät ole ainoastaan tehokkaita, vaan ne ovat pelottavan tehokkaita”, Ahlroth sanoo. Huuhtoumien seuraukset sen sijaan voivat näkyä vesihyönteisissä paljon kauemmin, mitä vesihyönteisasiantuntijat ovat jo pitkään epäilleetkin. Juuri kovien pohjien ja nopean virtaaman lajit ovat kärsineet koskien perkaamisista ja patoamisista eniten. On myös paljon lajeja, jotka eivät tähän pysty, ja ne voivat hävitä pitkäksikin ajaksi. Kolmannes tutkituista näytteistä oli puhtaita. Suomen ympäristökeskus tutki pintavesien torjunta-ainekuormaa 40 joessa vuosina 2007–2014. Järven luusuaan tehdään pato, että saadaan veden pintaa vähän korkeammalle järven rannoilla.” Toinen syy on kasteluveden tarve. Uudet lajit syrjäyttävät alkuperäisen eläimistön”, Mettinen sanoo. Nilviäiset, eli simpukat ja kotilot. Metsähallituksen arvion mukaan siltarumpuja on Suomessa yli 90 000. Se näkyy eläimistössä.” Mutta miksi pieniä patoja rakennetaan. Niistä jopa puolet estää purolajien leviämisen ainakin ajoittain. Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettikeskuksen johtaja Petri Ahlroth on huolissaan torjunta-aineiden valumista pelloilta virtavesiin. Vesistöjen rakentaminen onkin yksi merkittävimmistä ongelmista. Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukesin rekisterissä on 472 hyväksyttyä kasvinsuojeluvalmistetta, joista jopa 460:n käyttöä on rajoitettu vesistöjen läheisyydessä. ”Niiden vaikutukset ovat hämmentävän laaja-alaisia.” Tukesin tilastojen mukaan vuonna 2016 kasvinsuojelu aineiden tehoaineita myytiin maatalouteen yhteensä noin 1500 tonnia, metsätalouteen yli 3000 tonnia. ”Kuten harvasukamadot, jotka ovat kastemadon sukulaisia. ”Jos virtaama hidastuu, aiemmin kova pohja alkaa liettyä sinne veden mukana kulkeutuvasta rehevöittävästä aineksesta. Sekin on vesieliöille haitallista. Katkat ja muut äyriäiset. Toukkavaiheen ne elävät vedessä, mutta lentävät aikuiset pääsevät leviämään myös patojen ja rumpujen yläpuoliseen vesistöön. 6/2018 SUOMEN LUONTO 35 enemmän ravinteita veteen, ja se on nykyisin suurin syy rehevöitymiseen.” Peltojen ja metsien lannoittaminen lisää rehevöitymistä entisestään. Metsätalouskäyttöön myytävistä aineista lähes kaikki on juurikäävän torjuntaan käytettävää ureaa. Yhteensä H EIK KI ER IK SS O N H EIK KI ER IK SS O N Padot muuttavat virtauksen voimakkuutta ja voivat myös estää monien vesihyönteisten leviämisen. Syken tutkijat löysivät joki vesistä vuosittain keskimäärin muutamaa kymmentä eri torjunta-ainetta. Padot muuttavat paitsi virtaamaa, ne estävät purojen pohjaeläinten ja kalojen, kuten taimenten, leviämisen. Hakkuut lisäävät ravinteiden huuhtoutumista.. Pohjaeläimistä suurin osa on hyönteisten toukkia. ”Virkistyskäyttöön aika pitkälti. Torjunta-aineiden havaitseminen vesistä vaatii jatkuvaa seurantaa, sillä huuhtoumapiikit näkyvät vain hetkellisesti. Tutkimuksen kohteena olivat virtavedet eteläja länsirannikolla, missä maataloutta on paljon. ”Ikävintä on se, että luonnontilainen koski ja sen alapuoliset nopeat virtapaikat tasoitetaan pienillä maapadoilla. Huonosti tunnetut torjunta-aineet Kuinka vakava haitta pelloilta huuhtoutuvat torjunta-aineet ovat kaikkiin muihin ihmisen aiheuttamiin uhkiin verrattuna. Niille leviäminen patojen yli on vaikeaa”, Mettinen luettelee. Siltarumpujen maa ”Pienetkin padot sekä ojitukset, jotka muuttavat veden luonnollista kulkua, ovat haitallisia vesieliöille”, Mettinen sanoo. Tulokset kuvastavat siis parhaiten maatalouden päästöjä, vaikka torjunta-aineiden käyttö myös metsätaloudessa on kasvanut nopeasti 15 viime vuoden aikana
Niiden pitoisuudet saatiin laskemaan, kun päästöjen lähde Vantaanjoen valuma-alueella selvisi. Tosin ulkomailla peitattujen siementen käyttö ei näy kotimaisissa torjunta-aineiden myyntitilastoissa. Näistä aineista neljän käyttö on kielletty. Vesihyönteisten pitkäaikainen altistuminen niiden alhaisillekin pitoisuuksille häiritsee muun muassa kasvua ja kehitystä, käyttäytymistä, immuunipuolustusta ja lisääntymiskykyä. Joka kolmannessa purossa pohjaeläinyhteisöt olivat muuttuneet torjunta-aineiden takia, ja puolessa oltiin jo riskirajoilla. Maailmalla neonikotinoideja on tutkittu hyönteisten torjunta-aineista eniten. Niistä viisi on jo poistettu sallittujen aineiden listalta, eikä syy niiden vesistöön päätymiseen ole tiedossa. Vastaavia vaikutuksia on havaittu rikkaruohojen torjunnassa käytettävillä pyretroideilla. Suomessa ammattiviljelijät saavat tosin edelleen poikkeusluvalla käyttää neonikotinoideja öljykasvien siementen peittaamiseen kirppatuhojen ehkäisemiseksi. Vaikka löytyneiden aineiden pitoisuudet olivatkin alhaisia, niillä tiedetään olevan yhteisvaikutuksia, jotka tunnetaan huonosti. Tanskalaistutkimus selvitti 31 eri hyönteismyrkyn aiheuttamaa kokonaiskuormitusta purojen pohjaeläimille. Altistus voi muuttaa sukupuolijakaumaa ja aiheuttaa muutoksia koko eliöyhteisössä, siis muissakin lajiryhmissä kuin hyönteisissä. Alhaisetkin pitoisuudet haitallisia Tutkimusten mukaan vesiin huuhtoutuvat kasvinsuojeluaineet ovat rehevöitymisen ja rakentamisen ohella yksi suurimmista uhista vesihyönteisille. Neonikotinoideja käytetään siementen käsittelyyn eli peittaamiseen, jolloin myrkky leviää sisäisesti koko kasviin. Kahta löytynyttä ainetta käytetään biosideinä, eli esimerkiksi maaleissa ehkäisemään homeiden kasvua. Syken tutkimista joista kolme, Loimi-, Uskelanja Sikkilänjoki, olivat ekologiselta tilaltaan välttävässä kunnossa. Kaikista Suomesta löydetyistä torjunta-aineista 11 yhdisteen pitoisuudet ylittivät sallitut arvot ainakin yhdellä paikalla. Tutkijat pitivät todennäköisenä, että monen torjunta-aineen päästöt joissa ovat jokavuotisia, kun taas kerran havaittu yksittäisen aineen suuri pitoisuus on todennäköisemmin yksittäistapaus. Havaituista torjunta-aineista yhdeksän kuuluu hyönteismyrkkyihin. Myös toista neonikotinoidia, tiametoksaamia, löytyi yllättävän paljon ottaen huomioon aineiden verrattain pienet myyntimäärät. Myös Auraja Paimionjoista mitattiin vuosittain toistakymmentä torjunta-ainetta. Torjunta-ainekuorma oli pienin PE KK A TU U RI 36 SUOMEN LUONTO 6/2018 PE KK A TU U RI 36 Isonäkinsammal (vas.) ja kinnas sammal kärsivät puroihin huuhtoutuvista rikkaruohojen torjunta-aineista.. Seitsemää ainetta käytetään yhä rikkaruohojen torjuntaan. Uskelanjoesta löydettiin 19:ää eri torjunta-ainetta, Loimijoesta enimmillään 23:a eri torjunta-ainetta. 36 SUOMEN LUONTO 6/2018 suomalaisista luonnonvesistä löytyi 77 eri torjunta-ainetta, joista suurin osa on tarkoitettu rikkakasvien hävittämiseen. Useimmin löytyi neonikotinoideihin kuuluvaa klotianidiinia. EU kielsi neonikotinoidien käytön peltoviljelyssä pölyttäjiä houkuttelevilla kasveilla joulukuusta 2013 alkaen
Toiset tutkimukset ovat tosin osoittaneet, että puroon viettävä jyrkkä rinne vaatii suojakseen vieläkin leveämmän pientareen. 6/2018 SUOMEN LUONTO 37 siellä, missä piennar oli vähintään seitsemän metriä. 040 867 6746, avoin@utu.fi Maantieteen ja ympäristötieteen verkko-opintojen infotilaisuus 10.9.2018 netin kautta Tutustu koko opintotarjontaan www.utu.fi/avoin Myös Biotalousasiantuntijan osaamissalkku -verkko-opinnot. Ruotsissa torjunta-aineiden valumat saatiin aikoinaan vähenemään 90 prosenttia kouluttamalla viljelijöitä. Lisätietoja: www.utu.fi/avoin, puh. Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti yhden neonikotinoidin, imidaklopridin, esiintymistä. Hollantilaistutkimus vuodelta 2014 paljasti jopa 35 eri torjunta-ainetta yhdestä purosta. Aineopinnot 35 op TY:ssa. ”Meillä on seurannassa yli 200 ainetta”, tutkija Katri Siimes Suomen ympäristökeskuksesta sanoo. Samalla havaittiin, että mitä suurempi pitoisuus imidaklopridia mitattiin, sitä suurempi kuorma muitakin torjunta-aineita löytyi. n ”Laajaa ongelmaa Suomessa ei ole.” H Å K A N SÖ D ER H O LM / VA ST AV A LO Päiväkorentoihin kuuluva järvilaakasurviainen elää hitaasti virtaavissa puroissa ja järvissä. Suomessa tutkituista maatalousalueiden joista torjunta-aineita ja niiden hajoamistuotteita on löytynyt paljon vähemmän kuin Keskija Etelä-Euroopasta. Torjunta-aineita ostakseen viljelijän pitää suorittaa kasvinsuojelututkinto. Tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuus 25 op Tulevaisuudentutkimus tarjoaa tietoa, työkaluja ja menetelmiä tulevaisuusajattelun, tulevaisuuden tekemisen ja päätöksenteon tueksi. ”Laajaa ongelmaa torjunta-aineiden kanssa Suomessa ei ole, vaikka paikallisesti jotkut vesistöt voivat olla heikommassa tilassa.” Viljelijöiden koulutus on tässä keskeisessä roolissa. Opiskele uutta, kehitä osaamistasi! Avoimen yliopiston opinnot sopivat tutkintoon tähtääville, ammatilliseksi lisäkoulutukseksi ja yleissivistykseksi kaikille kiinnostuneille pohjakoulutuksesta riippumatta Maantieteen perusopinnot 25 op • Johdatus maantieteeseen 5 op • Aluemaantieteen perusteet 5 op • Klimatologia 3 op • Geoinformatiikan perusteet 5 op • Yhteiskunta ja poliittinen maantiede 3 op • Luonnonvarojen maantiede 4 op Verkko-opintoina, myös yksittäisiä jaksoja. Ympäristötieteen perusopinnot 25 op • Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat 5 op • Ympäristön kemikalisoituminen ja päästöjen hallinta 5 op • Ympäristö ja yhteiskunta 5 op • Ympäristöekologia ja luonnonsuojelu 5 op • Ympäristötieteen kirjallisuus 5 op Verkko-opintoina, myös yksittäisiä jaksoja. • Tulevaisuudentutkimuksen tieteellinen perusta 5 op verkko-opintoina syksyllä 2018 • Opintokokonaisuus tai jaksoja tammikuusta 2019 alkaen Turun yliopistossa ja opistoissa: Helsingin seudun kesäyliopisto Jyväskylän kesäyliopisto Kainuun kesäyliopisto Keski-Pohjanmaan kesäyliopisto Kymenlaakson kesäyliopisto, Kotka Lapin kesäyliopisto Omnia Koulutus, Espoo Snellman-kesäyliopisto, Kuopio Tampereen kesäyliopisto Biokemian, biologian, fysiikan ja kemian kursseja Geologia: Mineraalit, kivilajit ja maaperäkerrostumat 5 op Tähtitiede: Johdatus maailmankaikkeuteen 5 op myös verkko-opinnot Arkeologian ja historian perusopinnot 25 op verkko-opinnot Maisemantutkimuksen opinnot Porin yliopistokeskuksessa Nature, Environment and Tourism 3 ECTS online course Tietojenkäsittelytieteen perusopinnot 23 op myös verkko-opintoina Opintoja Turussa, Porissa ja yhteistyöopistoissa sekä verkko-opintoina, joihin voi osallistua paikkakunnasta riippumatta
TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT TAPANI RÄSÄNEN, MARKUS SIRKKA, VESA IKONEN, JARKKO KORHONEN JA LASSE KOSONEN 38 SUOMEN LUONTO 6/2018. 38 SUOMEN LUONTO 6/2018 TATIT TUTUIKSI M A RK U S SI RK K A Tervetuloa tattikouluun! Nyt riittää, että opit herkkutatit, punikki tatit ja lehmäntatit omiksi tattiporukoikseen. Sen jälkeen voit opetella lajeja, mikä ei ole ihan helppoa asiantuntijallekaan
Nopeasti pehmenevän rakenteensa vuoksi niitä on kutsuttu myös löpötateiksi. ”Lakin pinnalla oleva limakalvo pitää nylkeä. Kannattaa kokeilla nuoria lehmäntatteja ruuaksi eikä olla liian kranttu”, von Bonsdor. Lehmäntattilajejakin on kymmenkunta. Silloin koriin on tullut poimittua herkkutatin näköislaji, kitkerä sappitatti. Punikkija lehmäntateilla lakin väri vaihtelee miltei valkoisesta vaaleanruskean harmahtavaan ja aina ketunpunaiseen. Limaa ja samettia Tahmeat ja limapintaiset tatit kuuluvat Suillus-sukuun, ja sieltäkin löytyy hyviä ruokasieniä kuten esimerkiksi männyn läheisyydessä kasvava voitatti. ”Kovamaltoiset punikkitatit on helppo ryhmä oppia tuntemaan. Tunnistuksessa on tärkeää tarkastella kaikkia rakennepiirteitä. Punikkitatit kasvavat monenlaisissa metsissä, ja ne ovat satoisia yleensä jo alkukaudesta, heinäkuusta alkaen. Pääosin tahmeaja limapintaisia SuilTA PA N I R Ä SÄ N EN M A RK U S SIR KK A Talitiaiset napsivat sienten houkuttelemia hyönteisiä. Kun punikkitatin halkaisee, alkaa halkaisupinta tummua ja mustua. Yksi niistä on nokitatti. Yleensä herkkutateilla on kellanruskehtava–harmaanruskehtava lakki. sanoo. Herkkutateissa on paljon syötävää.. Rajojen vetoon vaikuttaa myös tutkijan näkemys tutkittavasta sieniryhmästä.” Sieniharrastajalle riittääkin, että tutustuu ensin tattiryhmiin ja tatteihin yleisesti. Kitkerän maun tuntee yleensä nopeasti. Luomuksesta, Helsingin yliopistosta. Herkkutattiateria voi kuitenkin mennä pilalle vain yhden tatin tähden. Lehmäntateilla ei ole hyvä maine ruokasienipiireissä. ”Lakki, jalka, pillistö ja pehmeys, se on tatti. Sen lakki on ruskehtava, ja silläkin on jalassa verkkokuviota, tosin tummaa. ”Sappitatti kasvaa missä vain, ja se on varsin yleinen etenkin alkukaudesta, jos on ollut lämmintä ja kuivaa. Lajin tunnistuksessa ja -kuvauksessa käytetään nykyisin myös dna-tuntomerkkejä. Monesti kasvupaikka paljastaa lajinkin: koivunpunikkitatti on nimensä mukaisesti koivun seuralainen ja sen pintajuurisieni, kuusenpunikkitatti kuusen ja männynpunikkitatti männyn seuralainen. Sappitatti on sekä pintajuurisieni että lahottaja, joten se kasvaa myös kannoilla ja puiden tyvillä. Kasvupaikkakin on hyvä tuntomerkki. Lisäksi niistä saa oivaa tattimuhennosta, mutta sieniä pitää kypsentää kunnolla, jopa puolisen tuntia. sanoo. Muuten ne aiheuttavat vatsanväänteitä”, von Bonsdor. luettelee ainakin seitsemän: herkkutatti, männynherkkutatti, kangasherkkutatti, koivunherkkutatti, tammenherkkutatti, lehtoherkkutatti ja keltaherkkutatti. Punikkitatteja on kymmenkunta lajia, ja yhteisiä tuntomerkkejä niille ovat jalan valkeat, harmaanruskeat tai miltei mustat nukkatupsut sekä keltaisen– oranssinpunasävyiset lakit. Yleensä lakissa ja jalassa on erotettavissa vihertävän keltaisia sävyjä, pillistössä taas iän myötä punertavaa.” Hyvä keino tunnistaa sappitatti on koskettaa kielellä pillistöä tai ottaa siitä pieni pala, maistaa ja sylkäistä pois. Sama pätee lehmäntatteihin. 6/2018 SUOMEN LUONTO 39 T utkijatkaan eivät ole yksimielisiä siitä, kuinka monta eri tattilajia tunnetaan. Herkkutattilajeja von Bonsdor. varoittaa. Lehtopunikkitatti taas on varsinainen väriläiskä syksyisessä haavikossa punertavine lakkeineen”, von Bonsdor. opastaa. ”Sillä on miltei mustanharmaa lakki ja jalassa tummat nukkatupsut. Hyvä tuntomerkki on myös pillistön kellastuminen tai vihertyminen lajista ja itiöemän iästä riippuen”, von Bonsdor. ”Herkkutateilla on jalassaan hentoa valkoista verkkokuviota. ”Suomessa kasvaa 70–80 lajia”, sanoo suojelusuunnittelija Tea von Bonsdor. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön. Lakin pintakelmu taittuu lakin alle. ”Haavanpunikkitatti ja lehtopunikkitatti ovat eräiden tutkijoiden mielestä sama laji, mutta Suomessa niitä käsitellään erillisinä, sillä ne ovat erotettavissa muun muassa ulkoistenkin tuntomerkkien perusteella. rohkaisee. Ne ovat saaneet nimensäkin siitä, että kelpaisivat vain lehmille ravinnoksi. Sen saa helposti irti ottamalla lakin reunasta kiinni ja kiskaisemalla kalvon pois”, von Bonsdor. Se on mäntykankaiden satoisimpia tattilajeja. Herkkutatilla on verkkosukat Tattimaailman kuningatar löytyy monen mielestä kovamaltoisten herkkutattien (suku Boletus) porukasta. Se säilyy pitkään kovamaltoisena ja on kelvollinen ruokasieni, kuten kaikki muutkin lehmäntatit. Tämä näkyy etenkin nuorissa itiöemissä selvästi. Se on männynherkkutatti mahonginpunaisine lakkeineen
SAPPITATTI | Tylopilus felleus LAKKI: Vaalearuskea–kellanruskea. Siksi jokainen syksy on erilainen. PILLISTÖ: Aluksi valkoinen, myöhemmin keltainen ja kellanvihreä. Syötäväksi kelpaamaton. Syksyn tattisatoa von Bonsdor. Se, miten tatti on yhteydessä muihin sieniin ja eliöihin maan alaisella rihmastollaan. klo 11–17 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. JA RK KO KO RH O N EN JA RK KO KO RH O N EN LA SS E KO SO N EN V ES A IK O N EN / VA ST AV A LO Tattisaalis on hyvä puhdistaa jo metsässä. MUUTA: Koivun juurisieni. Maultaan hapahko nummitatti on männyn seuralainen, ja sen lakki on ruskean punertava tai kellertävä. Sekin on lahottajasieni, mutta myös maukas ruokasieni”, von Bonsdor. NOKITATTI | Leccinum variicolor | ** LAKKI: Tummanharmaaruskea–ruskeanmusta, usein kirjava. PILLISTÖ: Aluksi valkoinen, myöhemmin vaaleanpunertava ja pullistunut. Onneksi tulee uusia tutkimusmenetelmiä, joilla päästään tutkimaan näiden viestien kulkua metsäekosysteemissä.” n Lähetä sienihavaintosi: www.laji.fi/vihko Opi lisää: Suomen Sieniseuran ja Luomuksen Sieninäyttely 9.–10.9. 40 SUOMEN LUONTO 6/2018 lus-suvun jäseniä (voitatit) on Suomessa kymmenkunta, ja ne ovat useimmiten hentorakenteisempia kuin muut tatit. 40 SUOMEN LUONTO 6/2018 Tatit ovat helppo sieniryhmä opetella uusia lajeja!. Sieni kerää maaperästä rautaa, ja se tuntuu rautaisena makunakin. JALKA: Mustia nukkatupsuja. mainitsee kauniin punaruskealakkisen ruskotatin. Keskimäärin paras sienikausi on kuitenkin syyskuussa.” Lajiston lisäksi sienten maailmassa on paljon muutakin selvitettävää. Samettitattiporukassakin on hyviä ruokasieniä, joista von Bonsdor. Tyvestä sinistyvä. JALKA: Vaalea verkkokuvio, muuten vaalean ruskehtava. 40 SUOMEN LUONTO 6/2018 HERKKUTATTI | Boletus edulis | *** LAKKI: Vaaleanruskea–tummanruskea. opastaa. ei uskalla ennustaa. Sillä ei kuitenkaan ole samettitateille tyypillistä samettista lakkia, vaan se on pikemminkin nahkainen ja se katsotaankin nykyisin kuuluvaksi omaan Imleria-sukuunsa. Miten itiöemät nousevat ja mitkä kaikki tekijät siihen vaikuttavat, on monimutkainen systeemi. Hyvä tuntomerkki samettitateille on värireaktio, joka syntyy painettaessa pillistöä tai mallon hapettuessa, jolloin kyseinen kohta muuttuu sinisävyiseksi. PILLISTÖ: Harmaanvalkoinen. JALKA: Tumma verkkokuvio, muuten vihertäväruskea. Myös männyn seurassa kasvavalla kangastatilla on muista voitateista poiketen ainakin nuorena huopamainen, vihertävän kellanruskea lakki. ”Mikään ei ole kiveen hakattua sienten kanssa. ”Minua kiinnostaa myös metsän sisäinen viestintä. MUUTA: Havuja lehtipuiden juurisieni, myös lahottaja. ”Ruskotatti kasvaa tuoreissa lehtomaisissa kuusimetsissä sekä kuusilehdoissa. MUUTA: Kuusen juurisieni
MUUTA: Koivun juurisieni. K ANGASTATTI | Suillus variegatus | ** LAKKI: Vihertävän kellertävä keltaisenruskea, kuiva, tummasuomuinen ja himmeä. JALKA: Vaaleantai kellanruskea, punaruskean kirjoma. Syötäväksi kelpaamaton. LA SS E KO SO N EN JA RK KO KO RH O N EN V ES AM AT TI VÄ Ä R Ä TIM O V IIT A N EN / VA ST AV A LO LA SS E KO SO N EN JA RK KO KO RH O N EN LA SS E KO SO N EN 6/2018 SUOMEN LUONTO 41. JALKA: Mustanharmaat tai mustat nukkatupsut. 6/2018 SUOMEN LUONTO 41 RUSKOTATTI | Imleria badia | *** LAKKI: Punaruskea tai tummanruskea. MUUTA: Useiden puulajien juurisieniä, myös lahottajia. JALKA: Pohja keltainen, pinnassa punaista pistemäisesti. PILLISTÖ: Vaaleanja kirkkaankeltainen, myöhemmin vihertävänkeltainen. PILLISTÖ: Harmaa tai harmaankeltainen, myöhemmin vaalenee. MUUTA: Kasvaa lehdoissa ja puistoissa lehtipuiden seurassa Etelä-ja Keski-Suomessa. PILLISTÖ: Vaaleankeltainen. JALKA: Vaalea, jossa rengas. PILLISTÖ: Tumman likaisenvihreä, koskettaessa sinistyy. KOIVUNPUNIKKITATTI Leccinum versipelle | ** LAKKI: Punaruskeasta appelsiininkellertävään. MUUTA: Männyn juurisieni. Tatit ovat helppo sieniryhmä opetella uusia lajeja! SAMETTITATTI-RYHMÄ Xerocomus subtomentosus coll. JALKA: Kellanruskea, iso verkkokuvio. PILLISTÖ: Keltainen–vihertävä, pinnasta verenpunainen. Koskettaessa sinertyy. JALKA: Lakin värinen tai vaaleampi. MUUTA: Männyn juurisieni. PILLISTÖ: Kirkkaankeltainen, myöhemmin kellanvihertävä. VOITATTI | Suillus luteus | *** LAKKI: Kellertävänruskea tai harmaanruskea, pinnassa limakerros. VERITATTI | Neoboletus luridiformis LAKKI: Vaaleantai tummanpunaruskea, himmeä. | * LAKKI: Kellanruskea tai vihertävänharmaa, samettinen. MUUTA: Kuusen, männyn, koivun ja tammen juurisieni
JOHANNA MEHTOLA Kiitokset kaikille kyselyyn vastanneille, joiden kesken arvottiin Taiga Colorsin Haapasisustustyyny. PUUHAA JA OPPIA Opit tuntemaan eläimiä, sieniä ja kasveja erilaisissa lajikouluissa. Puulla on ympärysmittaa yli neljä metriä. Kysyimme Suomen Luonnon maaliskuussa ilmestyneessä numerossa Haavan hovissa -artikkelin yhteydessä lukijoidemme havaintoja järeistä haavoista, joiden läpimitta on yli 40 senttiä. Uusi suomenluonto.. Mittanauhat olivatkin kovassa käytössä, ja saimme liki 200 vastausta. Halkaisija on ainakin 130 senttiä”, kirjoittaa Mika Suutari-Jääskö vastauksessaan. ”Kotijärveni rannalla on haapa havissut vakaana ja arvokkaana. ”Suurin on läpimitaltaan 121 senttiä ja naapuripuut 92, 79 ja 73 senttiä”, kuvailee Erkki Kiiskinen. Pohjois-Savossa Vesannon Sonkarin kylässä kasvaa pieni jättihaapojen metsä. Muhkein haapa kasvaa kyselymme perusteella Järvenpäässä. HAAPAKYSELYN TULOKSET LE EN A R A N TA M IK A SU U TA RIJÄ Ä SK Ö 42 SUOMEN LUONTO 6/2018 LUONTOTIEDON AARREAITTA Uusilta sivuilta löydät helposti juttuja juuri sinua kiinnostavista aiheista – kuten linnuista, kasveista, luontokuvauksesta tai ilmastokysymyksistä. Siihen saa painaa päänsä Tuomas Jokela Laihialta. Lähistöllä on tehty myös liito-oravahavaintoja”, kirjoittaa Minna Manninen Suolivedeltä. -sivusto on kätevästi selattavissa myös puhelimella ja tabletilla. LOISTELIAAT LUONTOKUVAT Ihaile maamme parhaiden luontokuvaajien upeita otoksia, jotka nyt pääsevät oikeuksiinsa niin tietokoneen kuin puhelimenkin näytöllä. Tässä epävakaassa ja muuttuvassa maailmassa tuttu puu luo turvaa. JÄREITÄ HAAPOJA ETSIMÄSSÄ HAAPA ON varsinainen elämän puu, sillä se tarjoaa elinolot tuhansille lajeille. IA A H O N EN / VA ST AV A LO IA A H O N EN / VA ST AV A LO WWW.SUOMENLUONTO.FI UUDISTUI! Suomen Luonnon uudistuneet verkkosivut tarjoavat entistä monipuolisempaa sisältöä ajan kohtaisista luontoja ympäristö aiheista. Ilahduttavan moni vastaajista mittasi oman kotitai mökkipihansa komistuksena kasvavan haavan. Puissa on nähty muun muassa tikkoja sekä liito-orava. Onnea! Tutustu haapahavaintoihin osoitteessa www.suomenluonto.fi/sisalto/lajiseuranta/ loysitkojareanhaavan Mänttä-Vilppul assa Ajosjärven Tervasaaressa kasvavan haavan läpimitta on 77 senttiä. Haavat tuovat mukanaan myös muuta elämää. ”Valtava haavan röniskö seisoo Keudan puutarhassa Tuusulanjärven rantamilla. 6/2018 RETKI PAIKAT KARTALLA Löydät retkijutut koottuna kartalle ja voit näppärästi etsiä vinkkejä lähistösi retkikohteista.. Lohjan Hiidensalmessa kasvaa myös yli sata senttiä läpimitaltaan oleva haapa. Järvenpäässä kasvaa haapa, jonka läpi mitta on jopa 130 senttiä
HYÖNTEISLAJEJA on yli miljoona ja niiden ominaisuudet vaihtelevat. Ilmeisesti kokki on onnistunut ujuttautumaan kitiini kuoren sisään ja toteamaan, miten hyönteinen kokee maailman. Pahimmillaan kaloista puhutaan pelkkinä terveellisen rasvan paketteina ja hyönteiset kuitataan proteiinimassaksi. No mitä sitten saa syödä, kysytään aina kun luontokappaleiden itseisarvosta tulee puhe. Intoilun lomassa ei ole juuri pohdittu, mitä kaikki merkitsee kohde-eliöille itselleen. Hyönteiset ovat joutuneet ruokahuollossa samaan asemaan kuin kalat: liian erilaisia kuin me, siksi käsittelyssä ja teurastuksessa ei tarvitse noudattaa samoja eettisiä periaatteita kuin ”lämminveristen” kohdalla. YLE:n haastattelema hyönteiskokki kiteytti kesällä 2017, että ”tuotantoeläiminä hyönteiset ovat eittämättä eettisin valinta. Tieteelliset tutkimukset eivät kuitenkaan tue hänen tulkintojaan. Kimalaiset harjaantuvat vetämään narusta ja vierittämään palloa herkkupalan saadakseen. 6/2018 SUOMEN LUONTO 43 K y tö m ä k i K y tö m ä k i V iime vuonna Suomessa päätettiin, että hyönteisiä saa kasvattaa ja myydä ruoaksi. Ekosysteemin kantokyky on tärkeä lähtökohta, kun valitsemme suupalojamme, mutta ei ainut: ruokavalio on myös omantunnon kysymys. Meilläkin on onneksi aivot. Monet ovat osoittautuneet sangen nokkeliksi, ja uudet tutkimukset tuovat lisää paljastuksia. Virallisissa yhteyksissä sirkkojen ja toukkien syöminen esitellään ekotekona, jota YK:kin pitää tärkeänä ihmiskunnan ruokaturvan kannalta. HARVA tuskin oikeasti luulee hyönteisiä kasveiksi, mutta ei niitä tunnuta eläimiksikään miellettävän siten kuin vaikkapa lehmää tai jänistä. ”Hyönteiset ovat luultua älykkäämpiä”, Tiede-lehti otsikoi artikkelinsa huhtikuussa 2018. Niiden kasvattamiseen ei tarvita viljelystai laidunmaata. Vastausta voi kukin pohtia itse. Selkärangattomien aivoissa on samanlaisia mielialaa sääteleviä välittäjäaineita kuin ihmisaivoissa. n HYÖNTEISIÄ JA MUITA KASVIKSIA Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. Monet hyönteiset oppivat välttämään esimerkiksi paikkaa, josta saa sähköiskun. Arkielämässä hyönteisruoka näyttäytyy jännittävänä uutuutena, johon kytkeytyy mielikuvia uskaltamisesta ja ennakkoluulojen ylittämisestä. Nyt puhutaan jo hyönteisbuumista: kaupoissa on sirkkapihvejä, mediassa haastatellaan aloittelevia hyönteistarhureita ja Loviisaan rakennetaan Euroopan suurinta hyönteistehdasta. A N N A RI IK O N EN 6/2018 SUOMEN LUONTO 43. Älystä riippumattakin jokainen olento ansaitsee vähintään kunnioittavan kohtelun. Eikä niiden kärsimystä voi edes verrata perinteisiin tuotantoeläimiin”. On kyseessä kasvi, eläin tai sieni, oma elämä silläkin on ollut. Monissa kaupoissa hyönteismuona onkin sijoitettu vegehyllyyn. Ei niitä pysty edes katsomaan silmiin. Lihantuotannon ympäristökuormituksesta ja kotieläinten julmasta kohtelusta keskustellaan, mutta hyönteiset – nehän ovat vain hyönteisiä. Hyönteisten aivot ovat pienet, mutta pienuus ei tarkoita samaa kuin vähäpätöisyys
Tai metsästäjä-kalastaja-keräilijöiden, kuten hän painottaa. ”Arkeologisten aineistojen perusteella tiedämme kivikautisesta ravinnosta vain jäävuoren huipun”, sanoo Koivisto. Kysyn etukäteen asiaa arkeologi Satu Koivistolta, joka on erikoistunut metsästäjä-keräilijöiden kalastusmenetelmiin. ”Kivikauden ihmiset hyödynsivät ymKERÄILIJÄT. Palapelistä tunnetaan ainoastaan hajanaisia palasia. 44 SUOMEN LUONTO 6/2018 I hmisiä ja hirvieläimiä, sarvipäinen shamaani. Suot ja kosteikot säilyttävät Koiviston mukaan kuitenkin erinomaisesti puumateriaalia, ja niistä onkin löytynyt esimerkiksi kalastukseen liittyviä rakenteita. Veden pinnassa kimmeltävä aurinko häikäisee. Täältä löydetty arkeologinen luumateriaali on sellaista, joka on jostain syystä päätynyt tuleen. Näitä selkosia asuttivat silloinkin karhut ja hirvet. Metsäpeurat vaelsivat vielä runsaina. Suomen maaperä on niin hapanta, että luu ei säily. Siristelemme silmiämme ja koetamme erottaa lisää hahmoja. Toisin kuin kivikautisia hossalaisia, meitä nykypäivän keräilijöitä sitovat modernit säädökset. Mitä kivikauden kansalaisten ravinnosta tiedetään. Tiedon sirpaleita Jääkauden jälkeisellä lämpökaudella 5000–6000 vuotta sitten ilmasto oli nykyistä lämpimämpi. Siksi aiomme keskittyä kalastukseen ja kasvien keräilyyn. Retkemme tarkoitus on kokeilla, miten ravinnonhankinta onnistuu muinaisten maalareiden tapaan. Mietimme, millaista oli elää näissä Hossan kansallispuiston metsissä Kainuun pohjoisreunoilla silloin kun kuvat maalattiin
Matkamiehen ystävä, kuukkeli, syöksyy nappaamaan maasta mustikan. ”Keräilypuolta ei ole tutkittu kovin paljon, mutta nyt siitä on valmistumassa väitöskirja”, kertoo Koivisto. Sienestys ja marjastus on puistossa sallittu mutta muiden kasvien kerääminen ei. Kivikaudella keräily oli tässä suhteessa yksinkertaisempaa. ”On niin kuuma, että heikottaisi, vaikka ei olisi näin nälkäkään”, huokaa kanssakeräilijäni ja pyyhkii silmiin valuvaa hikeä mustikan sinistämillä sormillaan. Santeri Vanhanen Helsingin yliopistosta on tutkinut muinaisilta asuinpaikoilta löytyneitä hiiltyneitä kasvinosia. Hylje oli merkittävä ravinnonlähde rannikolla ja Saimaalla. Saroja, jauhosavikkaa, ulpukkaa, orvokkeja ja hierakoita mutustettiin koko maassa. Hirvi ja metsäpeura olivat tärkeitä metsästettäviä, ja sisämaassa pyydettiin myös pienempiä nisäkkäitä, kuten majavaa. Pieni marjakippo täyttyy tuskastuttavan hitaasti. Kankaalla nököttävä yksinäinen punikkitatti saa aikaan riemunkiljahduksia. Kalastus ja kasvien keräily jäivät varjoon, koska ne ovat olleet sitä arkista peruspullaa”, sanoo Koivisto. Lämpöä on varjossa 27 astetta, hiki valuu selkää pitkin. Tänä vuonna mustikka on kypsynyt aikaisin, mutta sinisiä marjoja pilkottaa varvikossa hyvin harvakseltaan. Otamme linnusta mallia ja menemme marjaan. Esimerkiksi tuhansia vuosia vanhoista saviastioista on löydetty mustaa karstaa, jälkiä reunoille kuohuneesta sopasta. Lähteekö nälkä. Marjat ovat olleet tärkeä ravinnonlähde. ”Aikaisemmin arkeologinen tutkimus painottui metsästykseen ja hyljestykseen, miehekkäisiin aiheisiin ja isoihin saaliisiin. Hikistä hommaa On aika teroittaa aistit ruuan hankintaan. Kalastettukin on, mutta siitä on vain vähän suoraa todistusaineistoa, koska kalan luusto on niin pientä ja helposti hajoavaa. Päätämme suunnata kansallispuiston ulkopuolelle keräämään kasveja. Paikoin linnustettiin paljon. Aamiaisesta on kauan, ja alkaa tulla nälkä. Miltä tuntui tällaisina kesinä, kun TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI / KUVAT HEIKKI ERIKSSON Vuorokausi aikaa ja käytössä kivi kaudelta periytyvät pyyntimenetelmät. Nykyistä laajemmalle levinnyt pähkinä oli kivikaudella suosittu eväs, ja sittemmin Suomesta hävinnyttä vesipähkinää syötiin myös. 6/2018 SUOMEN LUONTO 45 päristöään monipuolisesti”, kertoo Koivisto. Nykyisin tehdään paljon tutkimusta elinkeinojen parissa. Värikallion kuvat maalattiin Somerjärvestä kohoavaan kallioseinämään 3500– 4500 vuotta sitten.. Karstan rasvahappoja tutkimalla saadaan selville, oliko ruoka eläinperäistä, vaikkapa hyljekeittoa, vai koostuiko se kasvikunnan tuotteista. Latvustosta kuuluu iloista juttelua
46 SUOMEN LUONTO 6/2018 VUOROKAUDEN SAALIS KAHDELLE · Noin litra mustikoita · Variksenmarjoja · Muutamia juolukoita · Kaksi hillaa · Runsaasti horsmaa · Mesiangervoa · Vadelmanlehtiä · 2 punikkitattia · 16 ahventa · 1 särki Meidän retkiporukkamme koostui vain kahdesta ihmisestä. Kivikauden pienissä, liikkuvaa elämää viettäneissä pyynti yhteisöissä arvellaan olleen 10–15 jäsentä. Koira oli ihmisen seuralainen jo tuolloin. 46 SUOMEN LUONTO 6/2018
Paikalta löytyneiden luunsirujen perusteella tiedetään hänen paistaneen lihaa. Kalaan Palaamme leiriin Aittojärven rannan nuotiopaikalle. Ehkä he ovat kovasti tykänneet vaikkapa mädätetystä kalasta”, Koivisto naurahtaa. Kalastuksen on täytynyt olla kannattavaa, koska siihen on panostettu niin paljon”, kuvailee Koivisto. Nälkäiset miniahvenet iskevät kiinni. ”Ja juhlissa on saatettu syödä jotain aivan ihmeellistä, mikä ei sovi siihen arkiseen perusmuonaan lainkaan.” n Aika vähällä sitä loppujen lopuksi tulee toimeen. Meidän katiskastamme löytyy horsmamuhennoksen höysteeksi monta ahventa. Aurinko porottaa, hiekkatörmä on lämmin. ”Suurin osa Hossan kansallispuistosta on herkästi kuluvaa hiekkapohjaista kangasmaastoa, joten leiriytyminen on sallittu vain telttailualueilla ja nuotiopaikkojen läheisyydessä”, kertoo suunnittelija Tuuli Turunen Metsähallituksesta. Koukkuja voitiin tehdä luusta tai oksanhangoista, ja pyydyksiä punottiin kasvikuiduista sekä rakennettiin puusta. Tulen saa tehdä ainoastaan siihen varatuilla paikoilla, ja niilläkin vain silloin kun metsäpalovaroitus ei ole voimassa. Aurinko alkaa laskea. On helppo kuvitella, että näitä ärhäkän makuisia lehtiä on ennen käytetty lääkkeeksi moneen vaivaan. Kivikautisista pyyntivälineistä on säily nyt esimerkiksi verkon kohoja ja painokiviä sekä katiskoita ja patorakennelmia. Tuen onkivavan polvien väliin ja nojaan kämmeniä pehmeään hiekkaan. 6/2018 SUOMEN LUONTO 47 halla vei hillat ja kuumuus verotti muita kasveja. ”Aina ei muisteta ajatella, että makutottumukset ja mieltymykset ovat saattaneet vaikuttaa silloinkin. Lähistöltä on löytynyt kivikautiselle asutukselle tunnusomaisia kvartsi-iskoksia. Aika vähällä sitä loppujen lopuksi tulee toimeen. Nerokkaan pyyntivälineen suunnittelusta saamme kiittää kivikautisia esi-isiämme. Ruokatarpeet ovat pian kasassa. Pikkuahvenet maistuvat nälkäiselle keräilijälle ilman suolaakin.. Ikiaikaisia oivalluksia Illallakin syödään horsmaa. Merkitsikö ruoka muutakin kuin polttoainetta. Oliko kivikaudella varaa valikoida. Silloiset katiskat oli valmistettu mäntypuisista liisteistä ja koivun tuohesta, mutta toimintaperiaate oli aivan sama kuin nykyisissäkin malleissa. Kuinka siihen valmistauduttiin. Yli 8000 vuotta sitten joku istui Mykränsalmen pohjoisrannalla, vain muutamien kilometrien päässä täältä, ja laittoi ruokaa kuten me nyt. ”On olemassa viitteitä siitä, että kivikauden ihmiset varastoivat ruokaa”, Koivisto kertoo. Melkein heti koho sukeltaa. Niin savustusta, kuivausta kuin hapatustakin on käytetty. Ehkäpä naapurimaan haisevan herkun, hapansilakan, resepti periytyy kivikaudelta asti. Sienistä ei ole vielä löytynyt arkeologista aineistoa, mutta niitäkin on todennäköisesti käytetty ruuaksi. ”Yllättävää on se, miten massiivisia rakenteita on ollut jo 5000 vuotta sitten. Marjoissa olevan pektiinin säilövät ominaisuudet on todennäköisesti tiedetty, ja marjoja on sekoitettu muuhun ruokaan. Ruotsista on viime vuosina saatu todisteita kalan hapatuksesta. Suolaa ei tuolloin vielä tunnettu. Hunajaisen pehmeä vadelmanlehti-mesiangervotee porisee pannussa. Monet muutkin yhä käytössä olevista kalastusmenetelmistä on keksitty jo tuolloin. Viereiselle kannakselle on joku joskus kaivanut pyyntikuoppia peurapaistin toivossa. Arkeologit ovat löytäneet erilaisia kuoppia, paalurakenteiden jäännöksiä ja mahdollisia savustusrakennelmia. Lounaan jälkeen levolle ei ole aikaa. Aittojärvellä on leiriydytty ennenkin. Vaikka illallinen ei täysin miellytäkään makuhermoja, kylläinen maha tekee onnelliseksi. Olemme hankkineet vaadittavan pyydysluvan etukäteen ja vieneet katiskan järveen heti saavuttuamme. Iloisena yllätyksenä huomaamme, että katiskamme on niellyt kalaa. Maisema on karua, joten valinnanvaraa ei ole kovinkaan paljon. Suolaisuutta emme huomaa, mutta karvasaineita kyllä löytyy. Me ryhdymme peurojen sijasta narraamaan kaloja. ”Kalastuksessa erityisesti kiinteät puurakenteet ovat maailmanlaajuisia ja ajattomia malleja”, Koivisto kertoo. Nyt on hetki aikaa levätä. Kylläinen on onnellinen Makumaailma on hieman yksinkertainen, ja nykyihminen jää kaipaamaan suolaa. Horsmamuhennosta kannattaa hauduttaa huolella, jotta isompien lehtien kitkeryys hälvenee. Pelottiko tuleva talvi. Kiehuva horsmamuhennos tuoksuu kotoisasti saunavihdalta. Oliko se hänen herkkuaan, vai miettikö hän, että ei aina jaksaisi syödä tätä samaa. Ainoastaan ahventen polskahdukset rikkovat järven peilityyntä pintaa. Kokeilemme maustaa lounaalta tähteeksi jäänyttä punikkitattia raatteen lehdillä, koska jotkut väittävät raatteen maistuvan suolaiselta. Pitää lähteä etsimään illallisaineksia. Padassa porisee punikkitatti horsmanversojen seurassa, ja vieressä paahtuu särki kera seitsemän pikkuruisen ahvenen. Kitkerää muhennosta ei tee mieli syödä toiste
48 SUOMEN LUONTO 6/2018 Kahlaajille syksy tulee aikaisemmin kuin monille muille linnuille. Rannikon parhaille lintupaikoille kokoontuu loppukesällä jopa satapäisiä kahlaajaparvia. 48 SUOMEN LUONTO 6/2018 Punakuirit ulottuvat etsimään ravintoa syvästäkin vedestä.. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT DICK FORSMAN KAHLAAJA RETKELLE! Nuori tylli hakee ruokans a rantaviiv asta
Tundraku rmitsan tunnistaa mustista kainalois ta. Kiikarit ja kaukoputki auttavat kahlaajien tarkkailussa. 6/2018 SUOMEN LUONTO 49 KAHLAAJA RETKELLE! Punajalkaviklon valkoinen siiven takareuna on hyvä tuntomerkki. 6/2018 SUOMEN LUONTO 49
Sulkimisessa on siis suurta vaihtelua sekä yksilöiden että eri alueilla pesivien lintujen välillä. Yllättävää kyllä, huonon sään rintama on kahlaajaretkeläiselle hyvä sää. Syksyn mittaan värikkään pesimäpuvun höyhenet alkavat pikkuhiljaa vaihtua vaatimattomampaan talvipukuun. Viimeiset vanhat linnut saattavat olla vielä pesimäpuvussaan, kun toiset ovat jo sulkineet miltei kokonaan talvipukuun. Jos omia välineitä ei ole, kannattaa hakeutua paikallisen lintutai luontoyhdistyksen järjestämälle kahlaajaretkelle. Ne noukkivat, kaivavat ja poraavat ruokaa hiekan seasta. Saattaa kuulostaa hankalalta, mutta samalla se on osa kahlaajien viehätystä. Kahlaajat ovat kestäviä ja nopeita lentäjiä, ja ne pitävät hallussaan lintujen muuton nopeusja matkaennätyksiä. Niissä riittää katseltavaa niin konkareille kuin aloittelijoillekin. Nuorilla linnuilla on niilläkin omanlaisensa höyhenys, jonka ne vaihtavat syksyn aikana ensimmäiseen talvipukuunsa. Parhailta paikoilta voi hyvällä onnella löytää satoja kahlaajia ja toistakymmentä lajia: suo-, kuovi-, iso-, lapinja pikkusirrejä, tyllejä, meriharakoita, tundrakurmitsoja, liroja, mustaja valkovikloja sekä punakuireja. Parhaat paikat ovat muuttajien tankkauspaikkoja, kuin huoltoasemia, joilla ne täydentävät energiavarastojaan, kunnes jatkavat taas matkaansa kohti eteläisiä talvehtimisalueitaan. Kahlaajat muuttavatkin usein monen lajin sekaparvissa. Monelle lajille riittää vain muutama levähdystauko tuhansien kilometrien muuttomatkalla. Tundrakurmitsoille sekä iso-, kuovija pikkusirreille Suomen rannat ovat välietappi pitkällä matkalla pesimäseuduilta Venäjän tundralta talvialueille Afrikkaan. Vaikka lajien tunnistaminen tuntuisikin liian vaikealta, kahlaajissa voi ihailla niiden erilaisia ruokailutapoja, höyhenpukujen kirjoa sekä jalkojen ja nokkien moninaisuutta. Näillä retkillä lintuja pääsee ihailemaan parhailla paikoilla, ja tarjolla on asiantuntija-apua lajien määrittämiseen. Loppukesä on erinomaista aikaa kahlaajaretkelle, jos sopivat kelit osuvat kohdalle. Avoimet rannat ovat parhaita kahlaajien levähdyspaikkoja.. Eri yksilöiden höyhenpuvut voivat kulumisen ja sulkasadon eri vaiheiden takia näyttää varsin erilaisilta. Monenlaisia höyhenpukuja Syyspukuisten kahlaajien tunnistaminen vaatii sinnikkyyttä. Se pysäyttää muuton, jolloin kahlaajat hakeutuvat ruokailemaan matalille lieteja hiekkarannoille. Sekään ei välttämättä yksistään riitä lajituntomerkkien erottamiseen, jos linnut ovat kaukana. Kaukoputki onkin suureksi avuksi. Pulmussirri pesii arktisilla alueilla ja muuttaa Suomen läpi Afrikkaan saakka. Kahlaajarannoilla pääsee usein näkemään muitakin kiinnostavia lintuja, kuten eri lajien sorsia tai ehkä kahlaajaparvea jahtaavan muuttohaukan. Myöskään naaraiden ja koiraiden höyhenpuvut eivät kaikilla lajeilla ole samanlaiset. Kiikarit ja lintukirja mukaan Kiikari on kahlaajaretkellä välttämätön varuste. 50 SUOMEN LUONTO 6/2018 L ämpimänä elokuisena iltana kymmenien pitkäjalkaisten lintujen parvi piipertää rannalla. Linnut ovat pääosin rannoilla ja kosteikoilla pesiviä kahlaajia. Lisäksi jotkut lajit muuttavat yön turvin pimeässä, jolloin ne välttyvät pedoilta. Hyvällä säällä kahlaajien muuttoparvet lentävät niin korkealla, että niitä voi olla mahdotonta nähdä
Alue on vain neljän kilometrin päässä neljän kilometrin päässä Maarianhaminasta, Maarianhaminasta, ja naapurista löytyy ja naapurista löytyy Ramsholmenin lehto. Perämeren rantaniityt ja Perämeren rantaniityt ja dyynimaisemat tarjoavat dyynimaisemat tarjoavat monipuolisia retkimonipuolisia retkikohteita. kapustarintoja. Lue Laajalahden lintuhavainnoista tarkemmin sivulta 82! JA RI KO ST ET A N TT I H A LK K A D IC K FO RS M A N Mustaviklo Mustaviklo RANNIKON PARHAAT KAHLAAJARETKIKOHTEET SÖDERFJÄRDENIN KRAATTERI SÖDERFJÄRDENIN KRAATTERI Söderfjärdenin alue on tunnettu Söderfjärdenin alue on tunnettu suurista kurkiparvistaan, mutta siellä suurista kurkiparvistaan, mutta siellä levähtää myös satoja kahlaajia, kuten levähtää myös satoja kahlaajia, kuten töyhtöhyyppiä, tyllejä, suokukkoja ja töyhtöhyyppiä, tyllejä, suokukkoja ja kapustarintoja. Alue on vain merenlahti. Tylli Mustaviklo. + KAHLAAJAKOHTEITA SISÄMAASSA Siilinjärvi: Raasio Lappeenranta: Konnunsuo Outokumpu: Vuonos Pello: Pellonjärvi TORPFJÄRDENIN TORPFJÄRDENIN LINTUTORNI LINTUTORNI Torpfjärden on rehevä Torpfjärden on rehevä merenlahti. kohteita. Marjaniemi (kuvassa), Keskiniemi, Kirkkosalmi ja muut kahlaajapaikat Perämeren rantaniityt ja dyynimaisemat tarjoavat K A RT TA : AT TE K A RT TU N EN , LIN TU PII RR O K SE T: D IC K FO RS M A N JA RI KO ST ET Porin Yyteri lienee Suomen kuuluisimpia kahlaajarantoja. HA I LUODON HA I LUODON UPEAT UPEAT KAHLAAJAKAHLAAJARANNAT RANNAT Marjaniemi (kuvassa), Marjaniemi (kuvassa), Keskiniemi, Kirkkosalmi Keskiniemi, Kirkkosalmi ja muut kahlaajapaikat ja muut kahlaajapaikat keräävät satoja keräävät satoja lintuja loppukesällä. Hankoniemen etelärannalla on monta hienoa kahlaajarantaa. lintuja loppukesällä. kapustarintoja. Ramsholmenin lehto
Ne etsivät ruokaa hyvän näkönsä avulla ja napsivat ruoakseen maan pinnalta hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Näillä lajeilla koiraat huolehtivat munien hautomisesta ja jälkikasvun paimentamisesta. Kahlaajien valkoiset vatsahöyhenet hohtavat auringossa. Mustaja valkoviklot sekä kuovisirrit ulottuvat vajaan kymmenen sentin syvyyteen. Linnut tunnustelevat pohjaa herkän nokkansa avulla ja löytävät siten ravintoa. Kun levottomana poukkoileva parvi laskeutuu takaisin rannalle, linnut pääsevät jatkamaan ruokailuaan. Tiivis parvi voi kääntyillä lennossa taiturimaisesti kuin kalat vedessä. Pedon lähestyessä emo saattaa esittää siipirikkoa ja viedä siten saalistajan huomion. Sillä välin poikaset ehtivät piiloutua hyvän suojavärinsä turvin. Lyhytnokkaiset tyllit, tundrakurmitsat ja töyhtöhyypät kansoittavat kuivan maan. Tummaa vedenpintaa tai metsää vasten linnut näyttävät miltei mustilta, jolloin parven nopeaa lentoa on vaikeata seurata. Pitkäjalkaisimmat ja -nokkaisimmat linnut, kuten punakuirit ja kuovit, ruokailevat uloimpana rannasta. Ne aloittavat syysmuuton heti muninnan jälkeen. Nuoret linnut muuttavat talvialueille viimeisenä. Valkokirjava pulmussirri ja nuoret suosirrit sinnittelevät tuulessa. Vanhat suosirrit (kuvassa) ovat mustavatsaisia. Suo-, pikkuja lapinsirrit, sekä rantasipit pysyttelevät rantaviivan tuntumassa. Ne ruokailevat alusta asti itsenäisesti. Meriharakkaa lukuun ottamatta kahlaajat eivät ruoki poikasiaan, sillä untuvikot lähtevät pesästä pian kuoriuduttuaan. Ne muuttavat ennen nuoria lintuja.. n Nuoret linnut muuttavat talvialueille viimeisenä. Siihen mennessä ne ovat ehtineet kasvaa, kerätä energiaa ja harjoitella lentämistä suoriutuakseen jopa tuhansien kilometrien muuttomatkasta. Esimerkiksi mustaviklolla ja vesipääskyllä naaraat lähtevät kohti talvehtimisalueita hämmästyttävän aikaisin. Seassa näkyy jokunen mustavatsainen suosirri. Koiraat lähtevät muuttomatkalle heinäkuussa, kun poikaset ovat jo lentokykyisiä. Emon tehtäväksi jää opastaa poikaset hyville ruokailumaille ja varoittaa niitä lähestyvästä vaarasta. Syysmuutto alkaa jo kesäkuussa Elokuussa kahlaajaparvissa nähdään pääasiassa nuoria lintuja, sillä niiden emot ovat jo jättäneet Suomen taakseen. Kahlaajat etsivät ravinnokseen lietteen tai hiekan seasta pieniä äyriäisiä, matoja ja muita pohjaeläimiä. Rannalla ruokaileva parvi voi jähmettyä yhtäkkiä hetkeksi, kunnes se räpsähtää lentoon kuin yhteisestä käskystä. Ovatko ne sittenkin afrikkalaisia lintuja, jotka käyvät vain munimassa pohjoisessa. 52 SUOMEN LUONTO 6/2018 Kokenut lintuharrastaja tunnistaa kahlaajaparven pitkänkin matkan päästä lintujen tyypillisen käyttäytymisen perusteella. Lennossa erottuvat kuitenkin tiettyjen lajien tyypilliset tuntomerkit: punajalkaviklon siiven leveä valkoinen takareuna, kuovisirrin valkoinen yläperä tai tundrakurmitsan mustat kainalot. Valtaosalla lajeista molemmat emot osallistuvat poikasten kaitsemiseen
DNV:n myöntämä ISO 14001 -sertifikaatti kattaa Hansaprintin kaikki Suomen toiminnot.. 6/2018 SUOMEN LUONTO 53 Hansaprintin ympäristöjohtamisen perustana on ISO 14001 -standardi ja jatkuvan parantamisen periaate: Vähennämme toimintamme aiheuttamia ympäristövaikutuksia joka vuosi
Se on myös korvaamaton alue Varsinais-Suomen metsänsuojelulle. VELJESTEN METSÄPERINTÖ TEKSTI RIITTA VAURAS / KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ 180 1 10 8 T U R K U Kaarina Parainen Nauvo Granvik 10 km AT TE K A RT TU N EN. 54 SUOMEN LUONTO 6/2018 Paraisten Granvik on hyvä päiväkohde
Toisella puolen tietä on suo ja sen takana rantaan asti ulottuva kalliojono. Hetken kuluttua hämärän lintu tekee siksakkia pellon laidalla. Kehrääjä on kesäyön keiju. Ryhmäkuvassa Holmströmin perheen pojat ovat edessä oikealla. Se rakennettiin 150 vuotta sitten korkean kallion suojaan, josta on avoin näkymä peltojen yli merelle. Peltoaukean takana on Södergår din komea, rähjääntynyt autiotalo. Lahopuumetsää Tilan viimeiset omistajat, 1920-luvulla syntyneet Bengt ja Tor-Birger Holmström olivat perheettömiä. Alueen ominaispiirteitä ovat vanhat metsät, suot, kallionlaet ja merenranta. Muita näiden vanhojen metsien lintusia ovat sirittäjä ja pikkusieppo.” Sataa kaatamalla, kun lampsimme maantietä kohti rannan jyrkänteitä. Sirot siivet ovat vaaleaa taivasta vasten läpikuultavat. Metsät on liitetty METSO:on eli Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan.. Maata on 240 hehtaaria ja saman verran vesialueita. Se pongahtaa lentoon ja katoaa metsään. PA R A IS TE N M U SE O Sodergårdin rakennuksia ilmakuvassa R aivokas, rääkkyvä haukahtelu kaikuu kesäyössä. Lähempänä maantietä seitsemän rusakkoa jatkaa levollisena ateriointiaan. Avaralla peltoaukealla erottuu pakoon pomppiva kauris. Öinen meri on yhtä mustanharmaa ja tasainen kuin tänne Paraisten Granvikiin johtava tie. Autiotila valtiolle Sain tiedon kehrääjistä retkeillessäni Metsähallituksen suunnittelija KajOve Petterssonin kanssa Granvikissa. ”Kehrääjän lisäksi avarilla, vähäpuustoisilla kallioilla pesii isokäpylintu ja kangaskiuru”, Pettersson sanoo. Laiturissa lepää Viken, joka liikennöi asutuille saarille. 6/2018 SUOMEN LUONTO 55 Sodergårdin rakennuksia ilmakuvassa 1950-luvulla. He säilyttivät tilan luonnon jälkipolville. Hän on kulkenut näillä main 30 vuotta. Heidän jälkeensä tila joutui valtiolle. ”Tuossa toisella puolen tietä, komeassa haavikossa tiksuttaa kevätkesällä peukaloinen. Tiellä makaa poikittain kehrääjä. Alus on yön ainoa valopilkku
56 SUOMEN LUONTO 6/2018 ”Kuin Kurjenrahkan mereinen vastapari.” Holmströmin veljeksiä on kiittäminen siitä, että he eivät hakanneet metsiään. Vanha petäjä pusertuu esiin kalliosta.. Veljekset eivät peranneet eivätkä edes raivanneet metsiään. ”Kun lahopuuta on tavallisesti hehtaarilla kaksi, kolme kuutiota, Södergårdin metsissä sitä on kymmeniä kuutioita hehtaarilla”, Pettersson hehkuttaa. Saaristossa metsien pirstoutuKaj-Ove Pettersonin mukaan alue nostaa koko maakunnan metsänsuojelua. Menee tovi ennen kuin polku löytyy. ”Aina joskus näkyy yksinäinen koiras tai harhaileva koppelo”, hän mainitsee kun koukkaamme satamarannasta metsään. Lajistoselvitykset ovat suojelualueella vasta aluillaan. ”Vanha työtoverini totesikin, että Södergård vetää vertoja Kurjenrahkan vanhalle aarnialueelle, Pukkipalolle. Metsot vaativat pesiäkseen kunnon metsää. Hän kehuu alueen puiden järeyttä, komeita haavikoita sekä erityisesti tervaleppäkorpien, luhtamaiden ja kosteiden lehtojen lahopuuvarantoja. Suojelualueella kasvaa myös lukuisia silmälläpidettäviä sammallajeja. Kaj-Ove Pettersson on löytänyt tilalta vain vajaat viisi hehtaaria metsää, jota on harvennettu. Siitäkin on aikaa 30– 40 vuotta. ”Sammaltutkijalle metsät ovat osoittautuneet aarreaitaksi”, hymyilee projektipäällikkö Kimmo Syrjänen Suomen ympäristökeskuksesta. Syrjänen on löytänyt Södergårdin metsistä muun muassa uhanalaista haapariippusammalta ja isonokkasammalta sekä vaarantunutta korpihohtosammalta ja kalliokaulussammalta. Hän arvioi, että muu metsä on saattanut olla rauhassa jo viime sodista asti. Tila on kuin kansallispuiston mereinen vastapari.” Polku merelle Kaj-Ove Pettersson tietää, että vielä 1980-luvulla Granvikin metsissä pesi metsoja. Kaj-Ove Pettersson kertoo, että Södergårdin myötä arvokkaan luontotyypin, boreaalisen luonnonmetsän pinta-ala kasvoi valtion Varsinais-Suomen suojelualueilla peräti neljänneksellä
Polku kulkee loivasti kohti meren rantaa. ”Kyllä täällä on pesinyt huuhkaja, mutta ei tällä hetkellä. Tilalla oli säästetty kaikki tavara 1800-luvun lopulta aina 2010-luvulle asti. Loikkaamme yli purouoman ja äkkiä edessä aukeaa korkea kallio. itinharmaalle merelle ja saarten sokkeloihin. Kallioreunan kelossa nakuttaa harmaapäätikka. Lakikallio on lähes kohtisuoraan 25 metriä merenpinnasta. Seudun kulttuurimaisema on sitäkin vanhempaa, sillä kyliä alkoi muodostua Paraisten saaristoon jo 1400–1500-luvuilla. Suuri osa esineistöstä on Södergårdista. Lähdemme etsimään tietä vuoren laelle. Huikkaan Petterssonille, että edessämme on tyylipuhtaat huuhkajakalliot. Tästä on hyvä tähystää gra. Se oli veljesten haulikko. Gullkronan selälle on matkaa kymmenisen kilometriä, Turkuun linnuntietä kolmisenkymmentä kilometriä. Mustassa maassa on hujan hajan suuria luita. Merituulten muovaamat männynkäkkärät muodostavat kuin itämaisen puutarhan, jonka tanner on jäkälänharmaa. Kulku kehrääjien vuorelle Lämmin tihkusade vihmoo kasvoja, kun etsin jalansijaa liukkaassa louhikossa. Arvokkain esine on sotilasase 1700-luvulta. ”Sähkölinjat uusittiin kymmenkunta vuotta sitten. Laakson pohjalla on lähes korpea ja ylispuina on ikikuusia. Pesiviä petoja ovat lehtopöllö, kanahaukka ja hiirihaukka”, hän sanoo. Se lehahtaa rotkon sakeaan kuusikkoon. Södergårdin tilakin erottuu monin paikoin ankaran selvärajaisesti parturoiduista naapurimetsistään. Toistasataa vuotta vanhat männyt ovat yli 20-metrisiä. Rotkolaaksossa on pimeää ja märkää. Sieltä laskeutuu kivikkorinne kohti merta. Vanhat linjat menivät kauniisti alueen rajalla, nyt ne halkovat herkkää kalliomaisemaa”, Pettersson valittaa. minen on kohtalokkaampaa kuin sisämaassa, sillä alueet ovat jo lähtökohtaisesti pienialaisia. Lepola valmistelee museo mäelle pysyväisnäyttelyä, joka esittelee sodanjälkeistä maaseutuelämää. Suuret korkeuserot lisäävät paikan viehätystä ja tekevät liikkumisesta haastavaa.. Kierrämme sen ja olemme korkealla rantatöyräällä. Pettersonin mukaan alueella on nähty valkoselkätikkakin, ja kovasti odotellaan, että pohjantikka hyväksyisi tämän pesimämetsäksi. Vaellamme avarilla kallioilla, joiden painanteissa tuoksuu suopursu. 6/2018 SUOMEN LUONTO 57 MUSEOMÄELLE NÄYTTELY SÖDERGÅRD on paikallaan jo vuoden 1691 kartassa. Tähtäimessä olivat oravat ja teeret. Paraisten museon tutkija Marcus Lepola lisää, että hylkeenpyytäjien jäljiltä Stortervon saarella on myöhäisen kivikauden kivilatomuksia ja pronssikautisia hautoja. Jyrkänne sen takana on kuin sileä seinä
• Avoinna joka päivä. Retkeilyä on vaikea ohjata Södergårdiin, koska tila on hyvin pirstaleinen. Minna Pyykön maalauksia • Vuoden teemana suosikkikalaruuat – kerro omasi. Liput verkkokaupasta vähän edullisemmin. Tietä jatketaan Fagervikin yhteysaluslaiturille asti. ”Nyt kaupunki yrittää saada Metsähallituksen maista turistikohdetta”, sanoo Pettersson. Ikikuusten oksistossa roikkuu jäkälää.. n Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Erikoisnäyttelyissä: • 30.8. ”Mutta emme rakenna tänne polkuverkostoa ja eväspaikkoja.” Granvik sijaitsee Paraisilla saaristotien varressa. Suojaavien kallioiden takia satavuotiaat kuuset ovat voineet venyä laaksossa 30-metrisiksi. Paraisten keskustan ohi tultua pian Sattmarkin sillan jälkeen kääntyy tie vasemmalle Granvikiin. Lisätietoja ja kartta alueesta: www.metsonpolku.fi/fiFI/METSOohjelma/ Retkeile_METSOkohteella/Granvik(38107) Tila on lähellä merta, jonka voimia saavat kokea puutkin. TERVETULOA KOKO PERHE OPPIMAAN JA VIIHTYMÄÄN! Sapokankatu 2, Kotka www.maretarium.fi ”Siinä on valkohäntäkauris tai nuori hirvi rojahtanut alas jyrkänteeltä”, sanoo Petterson. Ketut ja supikoirat penkovat paikkaa, vaikka tapauksesta on aikaa jo useampi vuosi. saakka Keijo Karellin luontokuvia • 1.9.-31.10. 58 SUOMEN LUONTO 6/2018 Ahven, allikkosalakka, ankerias, harjus, hauki ja 50 muuta lajia koko perheen suosikkikohde • Kalojen ruokintaa päivittäin klo 15. Ikikuusten oksistoista riippuu tuuheita, pitkiä naavamaisten jäkälien tupsuja. Varsinkin kesällä sataman parkkipaikka täynnä saaristoasukkaiden autoja. • Liput 14,50 / 11/ 7,50 €. Se kertoo, että meri on aivan lähellä eli ilmankosteus on lähes aina tasaisen korkea. Nämä kaupunki myi saman tien. Alueella retkeilyn haasteet Paraisten kaupunki sai valtiolta Södergårdin pellot, talokeskuksen kallioineen sekä osittain myös rannat. Välissä on yksityismaita
Metsillä on siis hiilivelkaa. Se vaatisi malttia metsien käytössä. Luonnonvarakeskus laskeekin hakkuun hiilitasevaikutukseen myös tämän syntymättä jääneen haamupuun. Outoa on, että hakkuiden lisäämisen puolesta puhuu myös ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk). Hallitus haluaa kuitenkin päinvastoin lisätä metsien käyttöä ja pienentää samalla hiilinielua. Soiden ojitus ja ilmaston lämpeneminen ovat lisänneet puustoa viime vuosikymmeninä. Uusi tehdas kolminkertaistaa päästöt; sellunteossa suuri osa puun biomassasta poltetaan. Hiilidioksidiksi laskettuna vajausta on yli miljardi tonnia. SELLUHANKKEET HAITTAAVAT hiilivelan kuittaamista erityisen paljon. Sellua tehdään vain puolet tästä tonnimäärästä. Esimerkiksi Äänekosken uuden sellutehtaan päätuote onkin hiilidioksidi, jota syntyy täyskäynnissä yli 2,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Suuri osa puun hiilestä karkaa ilmaan jo tehtaalla, ja loputkin lähivuosina. Kun hallitus haluaa lisätä hakkuita, eikö se toimi tätä toivetta vastaan ja edistä ilmastonmuutosta. Hakattu metsä olisi sen sijaan vielä kasvaessaan sitonut hiiltä nopeasti. 16/2018 SUOMEN LUONTO 59 V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristö aiheisiin. Hakkuut vaikuttavat ilmastoon puun hiilisisältöä enemmän. Miljardin kuution hiilivelka Puuta Äänekosken sellutehtaalla vuonna 2016, jona tehtaan hiilidioksidipäästöt olivat 0,9 miljoonaa tonnia. n Puuta Äänekosken sellutehtaalla vuonna 2016, jona tehtaan hiilidioksidipäästöt olivat 0,9 miljoonaa tonnia. Hiilivaje on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Suurin syy maamme metsien puuston määrävajeeseen on avohakkuumetsätalous, joka pitää metsien puuvaraston keskimäärin luontaista vähäisempänä. Silloin oli jo kaskettu, poltettu tervaa ja käytetty tarvepuuta laajasti, joten nykytasoa ylempänä oltiin viimeksi ilmeisesti 1700-luvulla. Siinä ei olla luonnon eikä ilmaston asialla, mutta toisaalta Tiilikainen on halunnut edistää turpeenkin käyttöä. Uusi tehdas kolminkertaistaa päästöt; sellunteossa suuri osa puun biomassasta poltetaan. Tätä vaihetta metsäpiirit mielellään selostavat, vaikka koko kuvaan kuuluu myös laskuvaihe. Suomalaiset pitävät mielipidetutkimuksen mukaan metsien ilmastonmuutosta torjuvaa vaikutusta tärkeämpänä kuin talousmerkitystä. Miten näin voi olla. Sen kuullessaan suomalainen haluaa ehkä röyhistää rintaansa ja todeta, että täälläpäs ei sentään ole hävitetty metsiä. Voisiko Suomi olla maa, joka maksaa metsiensä hiilivelan. Kastnerin laskelman perusteella luonnontilaisessa Suomessa olisi metsää jopa miljardi runkopuukuutiota nykyistä enemmän. Aukkohan ei kasva, eikä juuri taimikkokaan. TIEDELEHTI NATURESSA julkaistiin vuoden alussa tutkimus, jonka mukaan maailman kasvillisuuden (lähinnä metsien) biomassasta ja samalla hiilivarastosta on hävinnyt jopa puolet. Se jopa kaksinkertaistaa hakkuun ilmastovaikutuksen pitkäksi aikaa. Kun maamme hiilidioksidiksi lasketut päästöt ovat vuodessa noin 60 miljoonaa tonnia, velan suuruus hätkähdyttää. Kun Suomen Luonto kesäkuussa haastatteli tutkimukseen osallistunutta Thomas Kastneria, tämä kuitenkin totesi Suomen metsien hiilikadoksi 35–40 prosenttia. PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV A LO M ER JA P A AK K A N EN ANTTI HALKKA Kirjoittaja on Suomen Luonto lehden toimituspäällikkö.. Metsien hiilivelka on velka maapallon ilmastolle, ja se voitaisiin maksaa takaisin antamalla metsien puuston palautua mahdollisimman nopeasti. Timo Myllyntauksen ja Timo Mattilan tutkimuksen mukaan 1800-luvun alussa puuta oli metsissä lähes nykymäärä eli reilut kaksi miljardia kuutiota. HAKKUUT VÄHENSIVÄT 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa puuston määrän nopeasti paljon nykyistä pienemmäksi
Joudumme kuitenkin pettymään. Pikkupoikana hän teki Polvijärvellä souturetkiä Höytiäiselle, 1980 ja 1990-luvuilla hän keräsi vesinäytteitä Pohjois-Karjalan vesija ympäristöhallinnossa. Hän on seurannut aitiopaikalta pohjoiskarjalaista järviluontoa koko ikänsä. Selkävesien erityinen luonto Orivesi on yksi Suomen sadoista sel60 SUOMEN LUONTO 6/2018 JÄRVILUONNON PUOLESTA. Sen rantakivillä näkyy lupaavasti valkoisia pisteitä. 60 SUOMEN LUONTO 6/2018 60 SUOMEN LUONTO 6/2018 Heikki Pönkkä tuntee Pohjois-Karjalan suurjärvet läpikotaisin, sillä hän on liikkunut niillä työkseen jo liki 40 vuotta. Kuusi harmaalokkia, mutta ei ainuttakaan selkälokkia. Pääsimme hänen mukaansa retkelle Liperin Orivedelle. Näissä merkeissä olemme nytkin vesillä, kartoittamassa Oriveden luontoarvoja tulevia kaavoitushankkeita silmällä pitäen. Selkälokeilla menee huonosti. Yhdyskunnat ovat pienentyneet, monet vakituiset pesäpaikat autioituneet”, harmittelee joensuulainen Heikki Pönkkä. Mies tietää mistä puhuu. Lokkeja. TEKSTI JA KUVAT MAURI LEIVO O riveden pohjoislaidalla siintää pieni luoto. ”Tuttu tarina. Vielä kahdeksan vuotta sitten luodolla asusti yksi pohjoisen Oriveden isoimmista selkälokkiyhdyskunnista, peräti 14 paria. Tällä hetkellä hän on piirin toiminnanjohtaja, ja hänen päävastuualueinaan ovat ennen kaikkea maankäytön ja kaavoituksen seuraaminen. Nyt Pönkkä on työskennellyt jo liki parikymmentä vuotta Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirissä
Kaavoitukseen vaikuttaminen Kun lähdemme Liperin satamasta, rannoilla sikiää mökkejä niin tiuhaan, että hirvittää. Selkävesillä on oma erityinen tunnelmansa, jonka laaja järvenselkä luo. Kaikkia näitä näemme retken aikana, mutta monen selkävesilajin kanta on valitettavasti hiipumaan päin niin Pohjois-Karjalassa kuin muuallakin Suomessa. 6/2018 SUOMEN LUONTO 61 JÄRVILUONNON PUOLESTA. Muiden muassa kuikka, selkälokki, isoja tukkakoskelo sekä rantasipi ovat tyypillisiä selkävesien pesimälintuja, joiden Euroopan kannasta merkittävä osa esiintyy meikäläisillä järvillä. Näistä tunnetuimpia ovat saimaannorppa, saimaannieriä sekä saimaaneli järvilohi. Isojen, kylmäja kirkasvetisten selkävesien reliktieläimiä ovat myös muiden muassa härkäsimppu, jäännehalkoisjalkainen sekä jättija valkokatka. 6/2018 SUOMEN LUONTO 61 6/2018 SUOMEN LUONTO 61 kävesistä. Mutta kun pääsemme Ukonselän–Telmonselän alueelle, eteemme levittäytyy paikoin hyvinkin erämainen, mökitön saaristo. Ne jäivät jääkauden jälkeen relikteiksi eli (muinais)jäänteiksi Saimaan vesistöön, missä ne ovat joutuneet sopeutumaan järviolosuhteisiin ja alkaneet geneettisesti ja fysiologisesti eriytyä merellisistä kantalajeistaan. Kaikkein leimallisimpia suomalaiselle selkävesiluonnolle ovat muutamat endeemiset eli kotoperäiset alalajit, joita ei tavata missään muualla maapallolla. Heikki Pönkkä luottaa navigoinnissaan paperi karttoihin ja omiin taitoihinsa. Nimensä mukaisesti selkävesille tyypillisiä ovat aavat, kilometrien mittaiset järvenselät. Niillä elää myös eliölajeja, joita ei esimerkiksi pienillä metsäjärvillä tai rehevillä lintujärvillä esiinny
Kalalokki kuuluu suomalaisten selkävesien peruslintuihin. ”Jos kaavaan on merkitty rakennuspaikka norppa-alueelle, sen tilalle esitetään jokin toinen vaihtoehto.” Norppa ei ole kuitenkaan ainoa luontoarvo, joka aiheuttaa muutoksia rantakaavaehdotuksiin. ”Mikäli norpan esiintyminen kaava-alueella todetaan, se tietää aina kaavan uudelleentarkastelua ja yleensä rantarakentamisen rajoittamista norpan oleskelualueen ympärillä.” Mitään laissa määrättyä metrimäärää rajoitusalueen laajuudelle ei ole, mutta saimaannorpan suojelutyöryhmä on esittänyt poikaspesien ympärille 800 metrin rakentamatonta vyöhykettä ja makuupesille 300 metrin vyöhykettä. Puolesta kymmenestä tekemästään valituksesta luonnonsuojelupiiri on voittanut kaikki ainakin osittain. Turhan päiten valituksia ei siis ole rustattu. Pönkän mukaan kaavojen laatijat ottavat luonnonsuojelijoidenkin näkemykset huomioon, kun on vankat perustelut. ”Valkoselkätikka, arvokkaat lokkija tiiraluodot, viitasammakko sekä yleensäkin EU:n luontodirektiivin liitteen IV lajit”, Pirinen luettelee. Viimeksi mainittuihin kuuluu järOnneksi järvien alennustilaan herättiin. Pohjois-Karjalan Ely-keskuksen luonnonsuojeluasiantuntija Mika Pirinen kertoo, että työryhmän ohjearvoja on sovellettu käytäntöön Pohjois-Karjalassa sekä uudemmissa kaavoissa laajalti koko Saimaan alueella. Kuikka arvostaa kirkasta vettä, jossa on paljon kalaa.. ”Esimerkiksi Rääkkylän Orivedellä laadittiin laaja rantaosayleiskaava, jonka hallinto-oikeus kumosi valituskierroksen jälkeen. Silti kaavasta joudutaan joskus valittamaan. 62 SUOMEN LUONTO 6/2018 Päätämme rantautua pienen saaren nuotiopaikalle keittelemään nokipannukahveja. Norppa muuttaa kaavan Pönkän mukaan on yksi asia, jolla on aina merkittävä vaikutus kaavaan: järviluontomme ainoa uhanalainen nisäkäs saimaannorppa. Rakennusoikeus nousi liian suureksi, eikä saimaannorppaa ollut huomioitu riittävästi”, Pönkkä kertoo. Puhe siirtyy pian kaavoitusasioihin, Pönkän leipälajiin
Virkistysarvot nousseet esille Nuotio palaa iloisesti. Mökkialueita suunniteltaessa on tärkeää, että arvioidaan paitsi kaikki rakentamisen välittömät, myös välilliset vaikutukset.” Välittömiin vaikutuksiin kuuluu muun muassa vapaiden ranta-alueiden väheneminen, välillisiin taas vesiliikenteen lisääntyminen, kalastuspaineen kasvaminen sekä vedenlaadun paikallinen heikkeneminen. Tehtaat laskivat sinne haitalliset, jopa myrkylliset jätevetensä, taajamista valui vessanpönttöjen sisältö vaatimattomien puhdistamojen kautta järviin kaikkine ravinteineen, ilmojen teitä vaelsi rikin ja typen yhdisteitä. Järvien aineettomia hyötyjä on myös alettu tutkia ja niistä myös rohjetaan puhua avoimemmin ilman, että sitä pidettäisiin huuhaana.” Sitten meidät keskeytetään. Järvet ovat olleet osa suomalaisuutta ja suomalaista kulttuuria jo vuosituhansia. Onneksi välimatkaa on reilusti ja poikanen lepäilee turvallisesti vesikivellä, joten isompaa haittaa meistä ei lokkiperheelle ole. Myös turvetuotantoon liittyy edelleen monia ongelmia, ja sitähän meillä Pohjois-Karjalassa on runsaasti.” Turvetuotantotuotantoalueilta valuu ojia ja puroja pitkin ravinteita, humusta ja muuta orgaanista kiintoainesta, mikä muuttaa veden laatua ja koostumusta – huonompaan suuntaan. ”Elyjen perustamisvaiheessa laskettiin seppele hyvälle ja toimivalle ympäristöhallinnolle”, mies muistelee haikeana maakunnallisten ympäristökeskusten aikaa. Hän kuitenkin muistuttaa, että vedenlaadusta kannattaa yhä olla huolissaan. Pönkkä näkee järvien virkistysarvoilla tärkeän roolin myös suojelussa. Yhteiskunnan rooli heikkenee Pönkkää huolestuttaa ympäristöhallinnon nykytilanne. Ratkaisevaa ei kuitenkaan Pönkän mielestä ole niinkään uusien mökkien määrä vaan se, minne ne sijoitetaan. Mökkirakentaminen uhkana Suurimman uhan järviluonnolle Pönkkä näkee mökkirakentamisessa. ”Vaikka paljon rantoja on suojeltu, niin rantarakentamista voidaan kuitenkin pitää tällä hetkellä suurimpana uhkana selkävesiluonnolle.” Yksi keino estää rantarakentamisen lonkeroita luikertelemasta kaikkialle on vuonna 1990 käynnistetty rantojensuojeluohjelma. Pönkän mukaan ympäristöhallinnon alasajo näkyy kaavoitusasioissakin. Lisäksi EU:n kautta on tullut vesidirektiivi ja muita määräyksiä, jotka ovat edistäneet vesiensuojelua ja sitä kautta vedenlaadun paranemista. Onneksi järvien alennustilaan herättiin. ”Kun Elytkin romutetaan ja valitusoikeus jää viranomaisilta pois, kaikki vastuu järviluonnon suojelusta jää vapaaehtoistoimijoiden harteille.” Jatkossa keskeisessä roolissa tulevatkin olemaan luonnonsuojelujärjestöjen lisäksi erilaiset järvikohtaiset yhdistykset sekä vesiosakaskunnat. 6/2018 SUOMEN LUONTO 63 viympäristössä esiintyviä lajeja, kuten euroopanmajava, saukko, jättisukeltaja, hentoja notkeanäkinruoho sekä useat sudenkorentolajit. Nuotiopaikkasaaren toisella rannalla pesivä harmaalokki alkaa varoitella. Järvien vedenlaatu parantunut Ihmisen syntilistalle kuuluu pahempiakin asioita kuin yksittäisen lintuparin tai -luotoyhdyskunnan häirintä. Vaikka mökkirakentamisen tahti on Tilastokeskuksen mukaan hieman hiipunut 1980-luvun huippuvuosista, uusia mökkejä rakennetaan vuosittain yhä 2000–3000. Esimerkiksi saimaannorpan suojelussa vesiosakaskuntien kanssa tehdyt sopimukset verkkokalastuksen rajoittamiseksi ovat olleet tärkeässä roolissa. Järvemme saastuivat hälyttävää vauhtia. Metsähakkuita se ei kuitenkaan yleensä rajoita. Keskustelumme Pönkän kanssa ajautuu tärkeistä mutta hieman raskaista kaavoitusasioista muihin aiheisiin. Hänen mielestään järviluontoa ei voida suojella riittävästi suojelualueilla, vaan suojelun täytyy tapahtua ihmisen korvien välissä. Vesiensuojelusta tuli asia, joka läpäisi poliittiset ja yhteiskunnalliset rintamat. Puhumme järvien merkityksestä ihmisille. ”Vaikka mökkeilyn avulla järviluonnon arvostus saadaan nousemaan, pitää olla tarkkana, ettei mökkirakentamisesta aiheudu liikaa hallaa luonnolle.” Suomessa on puoli miljoonaa mökkiä, ja lisää tulee koko ajan. Seurauksena voi olla merkittäviä sinileväkukintoja, kalojen elinolojen heikentymistä, uimavesien pilaantumista, verkkojen limoittumista ja muuta harmia järven lajistolle ja ihmisille. Kirkkaasta, vedenlaadultaan erinomaisesta vedestään suorastaan maankuuluja ovat Pohjois-Karjalassa esimerkiksi Puruvesi ja Kiteen Pyhäjärvi. Takavuosikymmeninä järvet olivat kaatopaikkoja, jonne työnnettiin kaikkea mahdollista. On aika nostaa kahvipannu tulelle. ”Meillä on 13 rantojensuojeluohjelNuottaruoho ilmentää vesien puhtautta.. Myös Ely-keskuksen Pirinen pitää alati paisuvaa rantarakentamista pulmallisena. Sen avulla pyritään säilyttämään arvokasta merija järviluontoa eri puolilla Suomea. Se on nähnyt puiden välistä liikkumisemme, ja esittää kovaäänisen vastalauseensa. ”On hienoa, että järviluonnon arvostus on kasvanut. Monet varhaisimmista tunnetuista asuinpaikoista sijaitsevat nykyisten selkävesien rannoilla, hyvien vesikulkuyhteyksien varrella. ”Siitä väännämme jatkuvasti rantakaavoissa. Pönkkää myönteinen muutos luonnollisesti ilahduttaa. Ne ovat antaneet meille ruokaa sekä toimineet tärkeinä kulkuväylinä ja raaka-aineiden kuljetusreitteinä. Pohjois-Karjalassa rantojensuojeluohjelmaan kuuluvia alueita on jokseenkin kaikilla suurjärvillä. ”Talvivaara naapurimaakunnassamme on varoittava esimerkki siitä, että yksittäinen pistekuormittaja voi yhä aiheuttaa merkittäviä vedenlaatuongelmia. Suurin osa selkävesistämme on kuitenkin tätä nykyä varsin puhtaita
Sanomattakin pitäisi olla selvää, ettei lintujen asuttamalle luodolle nousta maihin. Rantakasvillisuus kärsii, eläinplanktonin ja pohjaeläinten määrä vähenee, kalojen kutu vaikeutuu, lintujen pesät jäävät veden alle. Syyt säännöstelyyn liittyvät muiden muassa sähköntuotantoon, vesiliikenteen sujuvuuden lisäämiseen sekä tulvahaittojen vähentämiseen. Pirisen mukaan Pohjois-Karjalassa on muutama kohde, jossa maihinnousu kielletään pesimäaikana (15.4.–31.7.). ”Rantojensuojeluohjelma kattaa loppujen lopuksi niin pieniä alueita, että sen varaan järviluonnon suojelua ei voi perustaa.” Rantojensuojeluohjelmakohteet kattavat suomalaisten järvien rantaviivasta viitisen prosenttia. Sitäkin kuitenkin tapahtuu yleisesti. Pienikin vedenpinnan nousu hukuttaa pesän. Sykähdyttävät lintuluodot Luonnonsuojelupiirin toteuttaman hankkeen tiimoilta Pönkkä on kolunnut läpi kaikki Pohjois-Karjalan selkävedet ja etsinyt niiltä merkittäviä lintuluotoja. Ne ovat elämää täynnä, ja niillä touhuaa paljon lintuja varsinkin poikasaikaan.” Näkyvimpiä ja kuuluvimpia lintuluotojen asukkaita ovat lokit ja tiirat, jotka pesivät yhdyskuntina saarien rannoilla ja luodoilla. Monet vesilinnut ja kahlaajat hakeutuvat kolonioihin pesimään, koska siellä pesät ovat paremmin suojassa variksen ja korpin tapaisilta pesärosvoilta. Pohjois-Karjalassa lainehtii monia reippaasti säännöstelyjä selkävesiä, kuten Höytiäinen, Pyhäjärvi sekä Koitere, kuuluisan runonlaulajan Mateli Kuivalattaren kotijärvi. Pönkkä on tutkinut Koitereella säännöstelyn vaikutusta kuikan pesintämenestykseen vesivoimayhtiö Vattenfallin tilauksesta. Oman upean lukunsa järviluonnon suojelussa muodostavat selkävesien ympärille perustetut kansallispuistot, joita meillä on tätä nykyä neljä: Päijänne, Linnansaari, Kolovesi sekä uusimpana Etelä-Konnevesi. Alueista osa on hankittu valtiolle, mutta suurin osa on maanomistusoloista johtuen yksityisiä suojelualueita. Miksiköhän sellaisia ei näy järvillä. Projektin myötä Vattenfall on muuttanut säännöstelyä niin, että kuikan pesinnät on voitu turvata paremmin”, Pönkkä myhäilee. ”Toivon, että Inarijärvelle perustettaisiin kansallispuisto. Merialueiden arvokkailla lintuluodoilla on yleensä maihinnousukielto, josta ilmoittaa iso kyltti luodon rannassa. Loppumatkan yllätys Kun kahvit on juotu ja nuotio hiipunut, on aika työntää vene vesille. Pönkän mielestä vielä yksi uupuu. Kuvatekstiä tähän xxxx xxxx xxxxxxxxx xxxxxxxxxx Selkälokin taantumisen syynä ovat muun muassa ympäristömyrkyt. Siinä missä Pirisen mielestä rantojensuojeluohjelma on ollut tehokkain tapa suojella selkävesiä, luonnonsuojelupiirin Pönkkä on kriittisempi. 64 SUOMEN LUONTO 6/2018 ma-aluetta”, Pirinen valottaa ohjelman toteutumista maakunnassa. Vaikka ihminen on ollut vähän tuhma, niin silti se on pystynyt säilyttämään suhteellisen koskemattomana jotain noin suurta ja hienoa.” Säännöstely kuikkien kiusana Yli kolmensadan meikäläisen järven vedenkorkeutta säännöstellään keinotekoisesti erilaisilla patoja voimalarakenteilla. Pönkän mielestä selkävesillä on mahtavinta liikkua kesäöinä, kun järvi on peilityyni ja kuikan laulu kantaa järvenselän yli.. ”Maihinnousukieltoja on tarkoitus perustaa pikkuhiljaa lisää resurssien sallimissa puitteissa, ja kohteetkin ovat jo tiedossa”, Pirinen lupaa. Lintuharrastajana ja sittemmin -ammattilaisena hanke on ollut erityisesti lähellä hänen sydäntään. Valkoisten lokkilintujen täplittämä luoto näkyy kauas ja kertoo Pönkälle, että sitä on lähestyttävä varoen, joskus jopa kierrettävä kaukaa. Onko se paljon vai vähän, riippuu näkökulmasta. ”Tämä on ollut toimiva projekti, ja seuranta jatkuu edelleen. ”Joskus joudun hieman tinkimään lintulaskennan tarkkuudesta jollakin luodolla, etten aiheuttaisi niin suurta kaaosta”, Pönkkä kiteyttää periaatteitaan. Järvien kasvistolle ja eläimistölle säännöstelystä on enimmäkseen haittaa, sorkkiihan se olosuhteita, joihin ne ovat sopeutuneet. ”Hyvät lintuluodot sykähdyttävät aina. Kuikka kärsii säännöstelystä ehkä enemmän kuin yksikään muu laji, koska sen pesä sijaitsee maalla aivan rantaviivan tuntumassa. Ei ymmärretä tai välitetä siitä, että maihinnoususta seuraa aina isompi tai pienempi murhenäytelmä luodon lintuasukkaille
Melkein satapäinen naurulokkikolonia on asettunut pienelle kallioluodolle pesimään, ja nyt kallioilla viipottaa kymmeniä nyrkinkokoisia poikasia. Nyt kallioilla viipottaa kymmeniä nyrkinkokoisia poikasia.. Kaikkia mökkeilijöitä lokkikolonian meteli ei miellytä, toiset seurailevat lintuja mielellään. n Kirjoittaja on porvoolainen ammatti luontokuvaaja, biologi ja kirjoittaja. Niinhän se on, jotkut järviluonnossa tapahtuneista muutoksista ilahduttavat meitä ihmisiä enemmän, toiset vähemmän. Ylpeitä voimme puolestaan olla siitä, että olemme – toisin kuin monissa muissa maissa – osanneet vaalia järviluontoamme vähintäänkin tyydyttävällä tavalla. Yhtä kaikki me suomalaiset voimme olla iloisia siitä, että saamme nauttia maapallon mitassakin ainutlaatuisesta järviluonnosta ympärillämme. Naurulokkien siirtyminen yhä suuremmassa määrin reheviltä lintukosteikoilta selkävesille on ollut yksi niistä monista muutoksista, joita järviluonto on kokenut viime vuosikymmeninä. Eräässä kapeikossa, kahden järvenselän rajalla, kuuluu iloista lintujen hälinää. 6/2018 SUOMEN LUONTO 65 Paluumatkalla kohtaamme mukavan yllätyksen
66 SUOMEN LUONTO 6/2018 Professori puiden siimeksessä Professori Jaana Bäck istuttaa ja tutkii puita. H o m o sa p ie n s TEKSTI JENNA PARMALA / KUVAT SIRPA LEVONPERÄ Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin.. Nykyään hän myös haistelee niitä
SOKERIMÄNTY on maailman suurin mänty, ja sen käpy on noin puolen metrin pituinen. 1950-luvun alussa istutetun arboretumin viljely ja varjelu on tehtävä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. ”Omassa metsässäni en halua ajatella kaikkea tieteellisesti, vaan keskityn nauttimaan metsästä kaikilla aisteilla. ”Väite on osoitettu tutkimuksissa virheelliseksi. ARBORETUMIN douglaskuuset tuottavat hyvin siemeniä, ja Bäck aikookin istuttaa niitä lisää.. Eteläja Keski-Euroopan nykyinen metsien hoito kunnioittaa useilla alueilla monipuolisuutta ja pienipiirteisyyttä”, Bäck toteaa. Puutkin viilentävät itseään Kuuman kesäpäivän päätteeksi viilenevässä ilmassa tuoksuu puu. Samalla kun puun kysyntä on kovassa kasvussa, moni suomalainen metsänomistaja pohtii, olisiko avohakkuille vaihtoehtoa. Pohjoismaisiin metsiin kohdistuu yhä enemmän paineita, sillä metsät ovat jo vuosisatoja tuottaneet meille vaurautta.” Bäckin raportin mukaan monipuolisuus on elinehto kaikille eurooppalaisille metsille. Neljän hehtaarin puupuistossa kasvaa yli 200-vuotiaita tammia ja lehtikuusia. Olin jo aitassa lämpimän peiton alla nukkumassa, kun ensimmäiset sadepisarat tipahtelivat katolle.” n H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A Eniten hiiltä ilmakehään vapauttaakin vanhan metsän kaataminen. ”Rakensimme talon oman metsän puista, viidessä vuodessa”, Bäck kertoo. Bäckin mukaan useat tutkimukset osoittavat, että jatkuvapeitteinen ja monilajinen metsä on omistajalleen yhtä tuottoisa kuin avohakattu talousmetsä pitkällä aikavälillä. Viereisellä tontilla humisevat puut ovat Bäckin aviomiehen, metsäja ympäristötalouden professori Olli Tahvosen, vanhemmilta perittyjä. Toistettu väärinkäsitys on, että vanha metsä muuttuisi ikääntyessään hiiltä päästäväksi ympäristöhaitaksi. Talon ja pihan omistaja, metsätieteiden professori Jaana Bäck ei anna kiekaisujen keskeyttää puhettaan. Puurakentaminen on hänelle mieluisa harrastus, sillä kaadetut puut tulevat pitkäksi ajaksi konkreettiseen käyttöön, lattiaksi jalkojen alle ja suojaaviksi seiniksi ympärille. Vaihtoehto avohakkuille Jaana Bäckin työryhmä julkaisi vuosi sitten raportin Euroopan metsien monikäyttöisyydestä ja kestävyydestä. ”Raportin teon aikoihin ajoittui myös EU:ssa metsienkäytön hiilinieluja ja -päästöjä sääntelevä LULUCF-prosessi. 6/2018 SUOMEN LUONTO 67 6/2018 SUOMEN LUONTO 67 K öök-kök! Fasaanikukko kajauttelee raaseporilaisen puutalon vehreällä pihalla. Runsas ja monipuolinen metsä myös hidastaa ilmastonmuutosta voimakkaimmin. Käpy on peräisin Sierra Nevadasta. ”Arboretum on arvokas aineellinen ja aineeton perintö. Tällainen monimuotoisuus kertoo siitä, että riittävän yhtenäisiä metsäalueita on täällä vielä jäljellä.” Bäck ymmärtää, miksi metsiä koskeva keskustelu on usein hyvin tunteikasta, liittyyhän metsä monelle sekä taloudelliseen turvaan että voimakkaisiin luontokokemuksiin. Sitä seurannut lobbaus avohakkuiden puolesta on ollut todella voimakasta. Raporttia varten tarkasteltiin yli 200 tuoretta tutkimusta Euroopan metsien tilasta. Meidän puolellamme oli täysin rauhallista, kun vastarannalla tuuli riepotteli puita ja salamat löivät. Tavallisen mökkisuomalaisen kannalta merkitys on selvä: saunapolku ei tuntuisi enää samalta, jos sen varrella ei lämpimän kesäpäivän päätteeksi tuoksuisi mänty. ”Puut viilentävät itseään tuottamalla ympärilleen orgaanista höyryä eli aromaattisen ja tuoksuvan pilven.” Tällä hetkellä Bäckin työryhmä selvittää, miten puun oma höyrypilvi syntyy ja mitä hyötyä siitä on puulle. Puiden vihreät osat toimivat edelleen hiilinieluina, samalla kun puu sitoo hiiltä biomassaansa ja ympäröivään maaperään.” Eniten hiiltä ilmakehään vapauttaakin vanhan metsän kaataminen ja käyttäminen, varsinkin jos vanhaa puuta poltetaan. ”Avohakkuita tehdään nykyään vain Pohjoismaissa. Yksi hänen ensimmäisiä luontomuistojaan on Leppävirralta, isovanhempien metsätilalta. Oppia voidaan ottaa sellaisilta alueilta, jotka ovat menettäneet metsänsä, useaan kertaan. Se vaatii paljon huolenpitoa, mutta antaa myös iloa ja inspiraatiota”, Bäck sanoo. ”Alue on muutamien ilvesten ja elinvoimaisen susilauman reviiriä. Olemme mieheni kanssa yrittäneet luoda metsäämme erilaisia elinympäristöjä linnuille, perhosille ja hyönteisille.” Raaseporissa koskemattomien jalopuumetsien ja lehtojen kanssa vuorottelevat merenrannat ja peltoaukeat. ”Seisoimme kuuman päivän päätteeksi järven rannalla katsomassa vastarannalta lähestyvää ukkosrintamaa
Omasta lapsesta ei myöskään kannata yrittää tehdä Kippari Kallea, sillä erityisesti pinaatin sisältämät nitraatit ovat pienille lapsille haitallisia. ”Valtava määrä yhtä ruoka-ainetta suolistossa vähentää aina muiden ravintoaineiden imeytymiskykyä. Kokonaisena pakastettuna vihreän herkun ravintoar”Rautaa saadakseni en pinaattia kuiOmasta lapsesta ei myöskään kannata yrittää tehdä Kippari Kallea, sillä erityisesti pinaatin sisältämät nitraatit ovat ”Nitraatit muuttuvat suolistossa nitriiteiksi, joiden runsas saanti saattaa lisätä muun ”Eläinkokeissa osoitettiin lehtivihreän klorofyllimolekyylin estävän hemiraudan imeytymistä paksusuolen alueella. Tasapainoinen ruokavalio on terveyden kannalta äärimmäisen tärkeä. PROFESSORI asettelee lautaselleen vihreää aina syödessään punaista lihaa. Seka syöjälle tämä on helpompaa kuin kasvis syöjälle, sillä ruokavalioon tulee luonnostaan vaihtelua.” Lehtivihreäjauheisiin Mutanen ei usko. Enimmäkseen lehti vihreällä on epäilty olevan ehkäisevä vaikutus haitallisten karsinogeenien syntyyn suolistossa.” VAIKKA tutkimustulokset tulevaisuudessa vahvistaisivatkin lehtivihreän estävän suolistosyöpää, Mutanen ei kuitenkaan halua rohkaista ihmisiä ylettömään lehtivihreän kulutukseen. ”Eläinkokeissa osoitettiin lehtivihreän klorofyllimolekyylin estävän hemiraudan imeytymistä paksusuolen alueella. 68 SUOMEN LUONTO 6/2018 saattaakin sisältää enemmän klorofylliä kuin tummempi lajike. Vaikka tutkimustulokset ovat vasta alustavia, ne ovat lupaavia. Olen päättänyt, että lihaa syödessäni lautasellani Jos tutkimus pitää paikkansa, on vihresaattaakin sisältää enemmän klorofylliä profeson pakkasessa aina pussillinen pinaattia. Vaikka tutkimustulokset ovat vasta alustavia, ne ovat lupaavia. Olen set ovat vasta alustavia, ne ovat lupaavia. Vaikka tutkimustulokset ovat vasta alustavia, ne ovat lupaavia. Seka syöjälle tämä on helpompaa kuin kasvis syöjälle, sillä ruokavalioon tulee luonnostaan vaihtelua.” Lehtivihreäjauheisiin Mutanen ei usko. Olen päättänyt, että lihaa syödessäni lautasellani on aina jotakin vihreää.” Jos tutkimus pitää paikkansa, on vihreää syötävä samaan aikaan lihan kanssa, jotta siitä saisi terveyshyötyä. Lehtivihreän ja lihan on oltava samaan aikaan Lehtivihreä ei ole ravintoaine, joten sen saantia ei ole aikaisemmin juu”Eläinkokeissa osoitettiin lehtivihreän klorofyllimolekyylin estävän hemiraudan imeytymistä paksusuolen alueella. Tasapainoinen ruokavalio on terveyden kannalta äärimmäisen tärkeä. Mitä vihreämpi, sen parempi -logiikka ei välttämättä päde salaatteja valitessa, sillä värin erilaisen peittävyyden vuoksi vaaleanvihreä salaatti K O T O N A K O T O N A EI LIHAA ILMAN LEHTIVIHREÄÄ Tasapainoinen ruokavalio on terveellisen elämän perusta. Kukaan ei tiedä niiden tarkkaa sisältöä, kertaa päivässä. Suoraa syy-yhteyttä ei ole kuitenkaan osoitettu”, Mutanen huomauttaa. Suoraa syy-yhteyttä ei ole kuitenkaan osoitet”Rautaa saadakseni en pinaattia kui”Nitraatit muuttuvat suolistossa nitriiteiksi, joiden runsas saanti saattaa lisätä muun. ”Nitraatit muuttuvat suolistossa nitriiteiksi, joiden runsas saanti saattaa lisätä muun muassa sepelvaltimotaudin ja syövän riskiä. EI LIHAA ILMAN LEHTIVIHREÄÄ EI LIHAA ILMAN LEHTIVIHREÄÄ EI LIHAA ILMAN LEHTIVIHREÄÄ vintoaineiden imeytymiskykyä. TEKSTI JENNA PARMALA / KUVITUS ANNE STOLT IS TO CK PH O TO Kotona! Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa lehtivihreän terveellisyydestä. Syy piilee tutkimuksessa, jonka mukaan lehtivihreä saattaa ehkäistä punaisen lihan aiheuttamaa suolistosyöpää. ”Ennemmin söisin pari kertaa päivässä tuoretta tai pakastettua vihreää ruokaa kuin vihreää kuivajauhetta.” n RAVITSEMUSFYSIOLOGIAN professori Marja Mutasella on pakkasessa aina pussillinen pinaattia. Lehtivihreän vaikutusta syöpäsoluihin tutkitaan edelleen. Raudan on epäilty aiheuttavan suolistosyöpää. On kuitenkin todettu, että kasvisten ja marjojen syöminen on yhteydessä pienenevään sairastumisen riskiin. päättänyt, että lihaa syödessäni lautasellani Jos tutkimus pitää paikkansa, on vihreää syötävä samaan aikaan lihan kanssa, ”Lehtivihreäsmoothie aamulla ei auta, jos illalla syö pelkkää lihaa. Lihansyöjille lehtivihreä on erityisen tärkeää. Syy piilee tutkimuksessa, jonka mukaan lehtivihreä saattaa ehkäistä punaisen lihan aiheuttamaa suo”Eläinkokeissa osoitettiin lehtivihreän klorotaa ehkäistä punaisen lihan aiheuttamaa suomisiä ylettömään lehtivihreän kulutukseen. Muutama tutkimus on tehty lehtivihreän suhteesta glukoosin tuotantoon. ”Lehtivihreän terveysvaikutukset ja niistä tehty tutkimus liittyvät yleensä aina suoliston alueelle. Luontaistuotekauppojen viherjauheet tulevat villeiltä markkinoilta. Raudan on epäilty aiheuttavan suolistosyöpää. ”Lehtivihreäsmoothie aamulla ei auta, jos illalla syö pelkkää lihaa. Kukaan ei tiedä niiden tarkkaa sisältöä, alku perämaata tai esimerkiksi myrkkyarvoja. Syö vihreää pari kertaa päivässä. EI LIHAA ILMAN LEHTIVIHREÄÄ Tasapainoinen ruokavalio on terveellisen elämän perusta. Lehtivihreän ja lihan on oltava samaan aikaan ruuan sulatuskanavassa.” Lehtivihreä ei ole ravintoaine, joten sen saantia ei ole aikaisemmin juuri tutkittu. Kokonaisena pakastettuna vihreän herkun ravintoarvot säilyvät paremmin. Raudan on epäilty aiheuttavan suolistosyöpää. Luontaistuotekauppojen viherjauheet tulevat villeiltä markkinoilta. ”Rautaa saadakseni en pinaattia kuitenkaan syö, sillä sitä ei pinaatista saa nimeksikään”, Mutanen toteaa. ”Rautaa saadakseni en pinaattia kuitenkaan syö, sillä sitä ei pinaatista saa si, joiden runsas saanti saattaa lisätä muun muassa sepelvaltimotaudin ja syövän riskiä. Sellaisiakin puheluita hänelle on tullut, jossa ihmiset ovat voineet huonosti syötyään liikaa salaatteja. Olen asettelee lautaselleen vihreää aina syödessään punaista lihaa. Sellaisiakin puheluita hänelle on tullut, jossa ihmiset ovat voineet huonosti syötyään liikaa salaatteja
Pelkän lehtivihreän osuutta terveysvaikutuksiin on vaikea tutkia. Emme esimerkiksi vielä tiedä miten kasvit onnistuvat selviytymään vaihtelevissa oloissa”, Mulo sanoo. ”On ehdotettu, että yhteyttämisen evoluution alkuaikoina meren syvemmissä kerroksissa elävät bakteerit olisivat hyödyntäneet punaisen ja sinisen valon aallonpituuksia”, Turun yliopiston molekulaarisen kasvibiologian apulaisprofessori Paula Mulo toteaa. Vanhin suomalainen omenalajike on Huvitus, joka on peräisin 1800-luvulta. LEHTIVIHREÄ NÄYTTÄÄ silmissämme vihreältä, sillä se imee voimakkaasti sinisen ja punaisen värin taajuuksia itseensä ja heijastaa vihreää valoa. Se onkin meidän Lehtivihreän rakenne ja toiminta fotosyntee. Näistä bakteereista olisivat sitten kehittyneet nykymaailman kasvit ja levät. Lehtivihreän avulla kasvi kerää auringon valoenergiaa. Terveellistä, vaaratonta. Älä niele purematta. KU V IT U S: A N N E ST O LT ”Lehtivihreän rakenne muistuttaa veren punasoluista löytyvän hemin rakennetta, joskin hemin keskus atomina on magnesiumin sijaan rauta”, Mulo kertoo. Lehtivihreän rakenne ja toiminta fotosynteesissä tunnetaan varsin hyvin. MONI TOIVOO onkisaaliikseen ahvenia, mutta maukasta ruokaa saa myös särjestä, tai muista särkikaloista kuten karpista, lahnasta, pasurista, ruutanasta, salakasta, seipistä, sorvasta, sulkavasta, suutarista, säyneestä ja toutaimesta. Syömme lehtivihreää aina, kun pistämme vihreitä kasviksia suuhumme, ja kasvis ravinto on tunnetusti terveydelle edullista. Nauti jäätelön kera. Tutkimusta tarvitaan. Tämä lajiluettelo, useita muita kalalajeja sekä reseptejä esitellään Janne Raution kirjassa Suomalaista villikalaa (Nemo 2018). Aseta omenat halkaistu pinta ylöspäin voideltuun uunivuokaan. ”Fotosynteesireaktioiden säätelyme”Lehtivihreän rakenne muistuttaa veren punasoluista löytyvän hemin rakennetta, joskin hemin keskus atomina on magnesiumin sijaan rauta”, Mulo kertoo. Luonnonkaloista suosikkeja ovat muikku, hauki, ahven, kuha, siika ja silakka. Paista uunissa 200 °C:ssa puoli tuntia. ”Fotosynteesireaktioiden säätelymekanismeissa meillä on vielä paljon opitja toiminta fotosynteesissä tunnetaan varsin hyvin. Nostetaan sinne särkikin. Muita maistuvia kotoisia lajikkeitamme ovat muun muassa Valkea kuulas, Melba, Raike, Punainen kaneli, Atlas ja Make, joista Valkea kuulas ja Atlas sopivat hyvin ese ja halkaise omenat ja poista siemenkodat. 6/2018 SUOMEN LUONTO 69 IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ Vihreä arvoitus Omena on pyöreä OMENAN SUOSIO on säilynyt jo vuosituhansia, sillä se on yksi vanhimmista viljellyistä hedelmistä. Sekoita aineet tahnaksi ja täytä omenien keskusta seoksella. Älä niele 4. Tutkimukset eivät kuitenkaan ole yksimielisiä vaikutuksista. UUNIN AATELOIMAT OMENAT 4 omenaa 25 g margariinia tai voita 1/4 dl kaurahiutaleita 1/4 dl mantelirouhetta fariinisokeria, kanelia Pese ja halkaise omenat ja poista siemenkodat. Aseta omenat halkaistu pinta ylöspäin voidelekoita aineet tahnaksi ja täytä omenien keskusta seoksella. 1. Muita maistuvia kotoisia lajikkeitamme ovat muun muassa Valkea kuulas, Melba, Raike, Punainen kaneli, Atlas ja Make, joista Valkea kuulas ja Atlas sopivat hyvin myös hillon tekoon. ”Fotosynteesireaktioiden säätelymekanismeissa meillä on vielä paljon opitja toiminta fotosynteesissä tunnetaan varsin hyvin. KO TIM A IS ET K A SV IK SE T RY . Lehti vihreälle saattaakin tulevaisuudessa löytyä käyttöä lääketeollisuudessa. Suomalainen syö noin neljä kiloa kotimaista kalaa vuodessa. (JM) Vanhin suomalainen omenalajike on Huvitus, joka on peräisin 1800-luvulta. Yksimielisyyttä ei ole. Se onkin meidän tuntemamme yhteyttämisen eli fotosynteesin edellytys. n JENNA PARMALA Lue lisää: www.suomenluonto.. Emme esimerkiksi vielä tiedä miten kasvit onnistuvat selviytymään vaihtelevissa oloissa”, Mulo sanoo. Lehtivihreän avulla kasvi kerää auringon valoenergiaa. kanismeissa meillä on vielä paljon opittavaa. Lehtivihreällä on ehdotettu olevan merkittäviä terveysvaikutuksia. Lehtivihreä on hyväksytty käytettäväksi elintarvikkeiden väriaineena, E140, EU:ssa ja sen on todettu olevan terveydelle vaaratonta. Lehtivihreän avulla kasvi kerää auringon valoenergiaa. Paista uunissa 200 °C:ssa puoli tuntia. ”Fotosynteesi tuottaa tarvitsemamme ruoan, hengittämämme hapen ja suuren osan käyttämästämme energiasta, joten lehtivihreää voi pitää yhtenä tärkeimmistä molekyyleistä”, Mulo sanoo. ”Lehtivihreän rakenne muistuttaa veren punasoluista löytyvän hemin rakennetta, joskin hemin keskus atomina on magnesiumin sijaan rauta”, Mulo kertoo. 4. Se onkin meidän tuntemamme yhteyttämisen eli fotovihreän rakenne ja toiminta fotosynteesissä tunnetaan varsin hyvin. TERVEYSVAIKUTUKSIA VAI EI. Onko särkee vai ei. Terveellistä, mutta miten. Nauti jäätelön kera. 5. Lehtivihreä toimii antioksidanttina, ja se voi sitoa myrkyllisiä aineita suolistossamme. 2. 3. Vaaraton väri. Kasvit ja useat kaupalliset lehtivihreävalmisteet sisältävät monia eri lehtivihreän muotoja ja hajoamistuotteita, joilla saattaa olla hyvinkin erilaisia vaikutuksia elimistössämme. Suomeen tämä herkku saatiin 1500-luvulla, ja edelleen omenapuita löytyy niin kotipuutarhoista kuin Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen ammattiviljelmiltäkin. PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV A LO KO TIM A IS ET K A SV IK SE T RY . ”Fotosynteesireaktioiden säätelymekanismeissa meillä on vielä paljon opittavaa
Usein suvulla oli oma karsikkopuunsa. Myös erilaisten merkkitapausten – karhunkaadon, kalansaaliin tai rauhan – muistoksi saatettiin tehdä karsikkopuu. Kaiverruksen nähtyään vainaja muisti olevansa kuollut ja palasi takaisin leposijoilleen eikä tullut elävien joukkoon kummittelemaan. Siihen saatettiin myös kaivertaa päivä, jolloin vainaja vietiin rekikyydillä kirkkomaahan karsikkopuun tai -metsän ohi. Tätä Rauvunvaaran vuosilukupuuta on sanottu myös Kellomännyksi, sillä vaaran torpan ikkunasta katsottuna aurinko paistoi puun kohdalta kello 12. Karsikot olivat pyhiä paikkoja, joissa tämänja tuonpuoleinen olivat ja ovat liki toisiaan. Sen runkoon kuorittiin taulumainen alue, johon kaiverrettiin tärkeiden tapahtumien päivämääriä. Joissain paikoissa, kuten Saarijärven Pyhäkankaalla, näistä muistopuista on syntynyt kokonainen karsikkometsä. 70 SUOMEN LUONTO 6/2018 R E T K E L L Ä Pyhien puiden rauhassa PATVINSUON kansallispuiston länsipuolella sijaitsevaan jättimäiseen mäntyyn on kaiverrettu sotavuosina vuosilukuja ja päivämääriä, joiden merkityksistä ei ole tietoa. Tunnetaan tarinoita kirkkoherroista, jotka TEKSTI TOPI LINJAMA / KUVAT SATU JUVONEN IS TO CK PH O TO RETKELLÄ! Tällä palstalla Suomen Luonnon avustajat jakavat omia retkivinkkejään. Aiemmin tämä ja toinen keloutunut mänty ovat olleet vaaran viljelysten laidassa, mutta nyt pellot ovat metsittyneet. Lieksan Rauvunvaaran vuosilukupuuta on kutsuttu myös Kellomännyksi.. Kun vainajan henki vaelsi kohti kotia, hän huomasi karsikkopuussa nimikirjaimensa. Tämän puuperinteen kukoistusaikaa on ollut 1600–1800-luku. KARSIKKOPUUT näyttävät liittyneen etenkin savolaiseen ja karjalaiseen kulttuuriin. Karsikkopuuksi tai muistopuuksi, jollainen Patvinsuon mäntykin on, valittiin kypsään ikään ehtinyt mänty. Kun karsikkoon vielä vietiin ruokauhreja, ei ole ihme, että kirkko suhtautui niihin epäluuloisesti. Nyt hiljennymme vapaan toimittajan Topi Linjaman mukana karsikkopuilla. Tyypillisesti karsikkopuuhun merkittiin ihmisten kuolinpäivä tai kuolinvuosi
6/2018 SUOMEN LUONTO 71 R AU N O PE LK O N EN / VA ST AV A LO kansallispuistossa luontopolun varrella Vanhimmat merkinnät ovat 1800-luvun Käpytikka jättää karsikkopuuhun oman merkkinsä. 2) Murtovaaran karsikkopuu, Valtimo | Tämän massiivisen puun ympärysmitta on yli kolme metriä. Vanhimmat merkinnät ovat 1800-luvun puolivälistä ja ne liittyvät Murtovaaran asukkaisiin. Puun erityisyyttä lisää sen sijainti Murtovaaran eheän pihapiirin välittömässä läheisyydessä. 6/2018 SUOMEN LUONTO 71 R AU N O PE LK O N EN / VA ST AV A LO kirkkolain hengessä määräsivät kaatamaan karsikkopuut, mutta yksikään kyläläisistä ei suostunut tarttumaan kirveeseen. EIL A IS OT A LU S. TOPI LINJAMA on vapaa toimittaja ja Suomen Luonnon avustaja. Karsikkopuiden kukoistusaika oli 1600–1800-luvuilla. Vanhan puun lähellä on luontevaa hiljentyä, mietiskellä ja vaikkapa muistella edesmenneitä. TALOUSMETSIIN tottuneelle nykyihmiselle viisisataavuotiaan karsikkopuun läheisyyteen hakeutuminen voi olla hyvin vahva kokemus. Puu rauhoittaa ja auttaa hyväksymään oman osan, paikan ja mitan. Puu sijaitsee Lieksassa Patvinsuon kansallispuistossa luontopolun varrella lähellä Suomun luontotupaa. Puun hidas aikakäsitys suhteuttaa oman elämän kysymyksiä. Puun runkoon on kaiverrettu vuosilukuja ja nimikirjaimia. Murtovaaran talomuseon lähellä on karsikkopuu. Nykyisin Murtovaarassa toimii vaara-asutusta esittelevä talomuseo. Varhaisimmat merkinnät ovat 1870-luvulta, myöhäisin vuodelta 1973. n RETKIVINKKEJÄ KARSIKKOPUILLE 1) Suomun karsikkopuu, Lieksa | Suuren hongan kyljen alttarimaiseen pilkkaan on kaiverrettu useita Siposen ja Turusen metsänvartijasukuihin kuuluneiden ihmisten kuolinpäivämääriä
Anneli Jussila johdattaa lukijan taitavasti maisemaan ja mielen maisemaan, houkuttelee pysähtymään ja syventymään. Viileällä kelillä lisälämmöneritys nukkujan alla takaa hyvät yöunet. IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä ERÄ TATTIPOKKAA. Luultavasti on. Valtaojan erityispiirre alansa taitajien joukossa on ylläpitää myös humanistista näkökulmaa, vaikka luonto saati maailmankaikkeus eivät ihmisiltä mitään kysykään. Älykästäkö. Metsäkustannuksen Metsäsienet-korttipakka esittelee metsiemme parhaat ruokasienet. Puiden väliin pingotettu teltan ja riippumaton yhdistelmä tentsileteltta ratkaisee ongelman, kunhan lähellä on tukevia puita. Hän kirjoittaa hauskasti, joskin jutusteleva tyyli toimii paremmin puhuttuna, paperille kirjoitettuna se antaa hiukan tekopirteän sävyn. ERÄ TATTIPOKKAA. Olemme aivan alussa. Taidokkaat piirrokset on tehnyt Juha Ilkka. Puiden varaan pingotettuun telttaan voi käydä nukkumaan kuin sänkyyn, alusta on mukava. Ehkä, mutta ei välttämättä. Kosmologia syventyy aiheisiin, jotka ovat kookkaita kuin galaksijoukot ja vähäisiä kuin alkeishiukkaset. Lasten mielestä puuteltta on jännittävä maja, seikkailu jo itsessään. Kirjoittaja pohtii myös, onko maailmankaikkeudessa elämää. Maailmankaikkeuden ikä on vasta 13 miljardia vuotta. VESA LUHTA Paljon on vielä edessä AJAN JA PAIKAN isojen kysymysten parissa liikutaan taas Esko Valtaojan teoksessa Kohti ikuisuutta (Ursa 2017). Puiden tulee olla sopivan välimatkan päässä, joten paikka kannattaa valita huolella. Kirjassa on arvokasta tietoa suurpedoistamme, ja erityisesti salametsästyksen syihin perehdytään oivaltavasti. Korttipeli on hauska tapa opetella sienilajeja. Ohtonen vastaa kuvistakin, ja se näkyy kuvituksen kapea-alaisuutena. Luonto on monikerroksellinen maailma, jonka kanssa käydään vuoropuhelua ja johon voi parhaimmillaan sulautua. Vaikka kuinka hyvin vaalisimme Maapalloamme, sen aika tulee kerran täyteen aivan tähtitieteellisistä syistä. Kokonaisuus kuitenkin toimii, ja kuvat palvelevat tekstiä kuin postimerkki kirjettä, vieden sitä eteenpäin. RIIKKA KAARTINEN. AURA KOIVISTO Kimmo Ohtonen: Metsä kansan tarina (Docendo 2017) AHKERANA luontotoimittajana tunnettu Kimmo Ohtonen kertoo teoksessaan metsien ja tunturienkin eläimistä ilmastonmuutoksen ja metsätalouden paineissa. Metsäkustannuksen esittelee metsiemme parhaat ruokasienet. Ihmiset ovat kooltaan siinä välissä. Painava teltta sopii parhaiten mökkeilijälle ja veneilijälle. LUE LISÄÄ TENTSILEN TESTAUKSE STA www.suomen luonto.fi LUE LISÄÄ TENTSILEN TESTAUKSE STA www.suomen luonto.fi Teltan ja riippumaton yhdistävä tentsile MITEN LÖYTÄÄ telttapaikka epätasaisessa maastossa. Kuinkahan paljon saamme mukaan Maan luonnosta, mitä eläimiä, mitä kasveja. Auringon tuhoutuessa tuhoutuu ihminenkin, ellei ole siirtynyt muiden tähtien kiertoradoille. 72 SUOMEN LUONTO 6/2018 IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Anneli Jussila ja Juha Ilkka: Metsänsydämiä (Sanasato 2017) METSÄNSYDÄMIÄ tarjoaa hienoja, aistivoimaisia ja tunnelmaltaan vangitsevia proosarunoja. Proosarunojen tarkka biologinen tieto, esteettiset elämykset ja sisäiset pohdiskelut kutoutuvat monimuotoiseksi kokonaisuudeksi. sienilajeja. HANNU NIKLANDER TO M K A H LE R VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Testasimme kolmen hengen Stingray-teltan
Lohkomisen hinta määräytyy hankitun metsäpalan koon mukaan. Valtiolle maksetaan varain siirtovero, joka on neljä prosenttia kauppasummasta. ANITTA KOKKONEN, LAPPEENRANTA Juttu toi mieleen lapsuudenmuistoja. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Ensin on selvitettävä, kuka metsän omistaa. Tässä saattaa olla luonnonystävälle mahdollisuus päästä metsänomistajaksi pienelläkin summalla. Aion perustaa niityn ja tästä sain tietoa. Metsähehtaarin hinta vaihtelee paljon. ELINA HUERTA, TIMOLA Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Maistuu villi kasvi Haluaisin oppia käyttämään hyväkseni metsän ja niityn antimia. Metsän ostamiseen ja myymiseen liittyy paljon tunteita. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Lohkominen on kallista, ja senkin tekee Maanmittauslaitos. Puuston arvosta voidaan myös pyytää ulkopuolisen metsäammattilaisen näkemys. Kauppakirjan liitteeksi tarvitaan myös myyjän hankkima rasitus todistus, josta ilmenevät metsätilaan liittyvät rasitukset. Voisikohan sen hankkia omakseen, ja varmistaa näin paikan säilymisen. Jotta metsä varmasti säilyy, se on syytä suojella myös virallisesti. Jos vain soitat tuntemattomalle ihmiselle ja kysyt metsän myymistä, on aika todennäköistä, että kauppoja ei synny. Poissa ovat ne ahomansikkapaikat, joilla nautittiin auringon lämmöstä ja marjojen makeudesta. Pankin kaupanvahvistaja nappaa satasen, ja saman verran menee lainhuutomaksuun, jolla varmistetaan maanomistuksen siirtyminen. Retkillä tulee joskus vastaan sellaisia metsän sirpaleita joihin mielistyy. Mieluisaksi koetun metsän hankkiminen voi olla hankalaa, mutta ei mahdotonta. Suomessa metsäpalstojen hinta määräytyy pitkälti puiden hakkuuarvon ja metsäpohjan ravinteisuuden perusteella. Sellaisella kitukasvuisella suometsällä, joka miellyttää ostajaa, ei välttämättä ole suurta metsätaloudellista arvoa. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 2.9.2018. Rämemännikköä voi saada muutamalla satasella, mutta järeämmästä metsästä saa maksaa tuhansia euroja. En vain luota siihen, että pystyn erottamaan myrkylliset kasvit syötävistä. Rauhoituksen yhteydessä voidaan perustaa yksityismaan luonnonsuojelualue, jossa esimerkiksi maa pohjan omistus säilyy edelleen metsänomistajalla. Tilalla metsiköksi virahtanut pajuryteikkö. Metsänhoitoyhdistyksiinkin kuuluminen on nykyään vapaaehtoista. Useimmiten luonnonystävä haluaa, että rakas metsäpaikka säilyy hakkaamattomana myös oman kuoleman jälkeen. Ruokonen työskenteli sisäministeriössä. SUOMEN LUONTO 5/2018 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Säilyvätkö kukkaniityt. Kun kaupanteon jälkeen suuntaa omaan metsään, tunne on erityinen. Kun kauppahinnasta on päästy sopimukseen, laaditaan kauppakirja. Byrokratiaa on vähän, sillä esimerkiksi metsäveroilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos metsästä ei tule myyntituloja. Jostain syystä oma metsä on puoleensavetävämpi ja rakkaampi kuin seudun muut metsät. @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Luonnonystävälle metsän omistaminen on tämän jälkeen helppoa. Äänestä . Suomen kimalaiset -kirjan voitti Petri Laukkanen. Metsän ostajalle tulee sovitun hinnan lisäksi muitakin kuluja. Suojelusta voi saada myös rahallisen korvauksen. Miten tämän hienon metsäkumpareen käy. Kun ympärillä kuitenkin on melkein aina jälkiä metsänhakkuista ja muista talousmetsien myllerryksistä, herää monelle pelko. HANNU TUOMISTO Oikaisuja Suomen Luonnon numerossa 3/2018 julkaistussa maakotkista kertovassa artikkelissa oli virheellisesti mainittu juristi Erkki Ruokosen työskennelleen maaja metsätalousministeriössä. Jos paikka täyttää riittävät suojelukriteerit, rauhoitusta voi hakea paikalliselta ELY-keskukselta. 16/2018 SUOMEN LUONTO 73 T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I Onni omasta metsästä Metsissä retkeily on monille luontoharrastajille mieluisin tapa nauttia luonnosta. Tästä syystä voi luotettavan välimiehen käyttäminen olla fiksua. Jos kaupanteko koskee vain osaa metsätilasta, se on lohkottava. Suomen Luonnon 5/18 kannessa ollut Nina Mönkkösen mäyräkuva ei ole kuvattu riistakameralla vaan tavallisella kameralla. Osallistujien kesken arvotaan Urtekramin Nordic berries shampoo ja hoitoaine. Myynti-ilmoituksissa tällaiset lohkottavaksi tulevat metsät myydään nimikkeellä määräala. Usein myyjä laadituttaa kauppakirjan omassa pankissaan. Viime vuosina monet yksityiset metsänomistajat ovat saaneet metsänsä rauhoitettua vapaaehtoiseen metsiensuojeluun kannustavan Metso-suojeluohjelman kautta. OTTO RUOHONEN, TURKU Metsän lapset Tiedon lisäksi upeat kuvat, koko perhe kuluttaa aukeamia ahkerasti! KATJA HARJULAHTI, LITTOINEN Niityllä kuhisee Mielenkiintoista, millainen viidakko niitty onkaan! PIRJO HOLANTI, KOTKA. Suomen laajat jokamiehenoikeudet mahdollistavat tämän. Omistajan saa selville esimerkiksi Maanmittauslaitokselta pientä maksua vastaan
Valoa kohti ”JÄRVI ON KAUNIS myös veden alla. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. kesäkuuta Ruovedellä. Tulin paikalle juuri ennen sadekuuroa.” Jon Rikberg tallensi tupasvillat ja taivaanrannan sinertävät sadepilvet kamerallaan 8. kesäkuuta Padasjoella.. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Lumme kurottelee kohti valoa.” Paula Savelius kuvasi vedenalaisen näkymän 26. Tupasvillaa ”KESÄKUUSSA suo mökin lähellä on aina valkoinen tupasvillan tupsuista. Emo jaloitteli sivummalla toisen poikasen vierellä.” Irma Mikkola kuvasi pienen lokinpoikasen 10. kesäkuuta Lieksassa. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT LAURA SALONEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. /havaintokirja TOIMITTANUT LAURA SALONEN Uutta ja ihmeellistä ”TÄMÄ TERHAKKA kalalokin poikanen on kotoisin Muroleen kanavan suulla olevasta pesästä. 74 SUOMEN LUONTO 6/2018 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.
Sorsapoikue oli kaatuneen puun saartama, ja ahma tavoitteli poikasia rannalta ja vedestä. Otin tillin ja kotelon ulkovarastoon talvehtimaan ja 10.6. Emo oli ruokailemassa lähistöllä ja pian vasa meni takaisin pellon suojiin piiloon.” Jenni Merilä ilahtui jälleennäkemisestä 10. Ritariperhosen muodon vaihdos ”LÖYSIN viime syksynä kasvimaalta tillinvarresta ritariperhosen toukan. Teeskentelijä ”KOHTASIN mustikkaretkellä ranta käärmenaaraan, joka järjesti hienon esityksen. Emo yritti harhauttaa petoa, sorsat kaakattivat ja vesi roiskui. Ilokseni löysin sen uudelleen pellon reunalta tuoksuttelemasta kesän kukkia. Ensin se teki uhkaavia valehyökkäyksiä, sitten teeskenteli kuollutta. Perhonen lenteli pihapiirissä vielä seuraavanakin päivänä.” Mikko Kallio pääsi todistamaan perhosen muodonmuutosta Ilmajoella.. 6/2018 SUOMEN LUONTO 75 Kissankellot ja kuutamo KUUN NOUSUN AIKAAN löytyi ojanpientareelta kissankelloja lähikuvaan. kesäkuuta Lieksassa. Lopulta poikueesta oli jäljellä yksi, joka pääsi emon kanssa pakoon avoimeen veteen.” Leena Silvola seurasi tapahtumia 16. Kesäkukkia tuoksuttelemassa ”KUVASIN aiemmin pienellä metsäalueella metsäkauris vasan. Ahma sorsajahdissa ”SEURASIN yli puoli tuntia ahman sorsajahtia. kotelosta tuli ulos perhonen, joka lähti lentoon seuraavana päivänä. Kun tämä ei tehonnut, se hyökkäili lisää ja lopulta kiemurteli vaikka minkäläiseen solmu vyyhtiin.” Reijo Juurinen ihmetteli käärmeen käytöstä heinä kuussa Nuuksion kansallis puistossa Espoossa. Jukka Risikko ikuisti hienon kesäyön tunnelman 26. kesäkuuta Lapualla. heinäkuuta Perniössä. Muutaman päivän kuluttua toukka oli koteloitunut ja kotelo kiinni tillissä
Vastaajina tässä numerossa:. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Männyn osuus majavan ravinnossa on hyvin pieni. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Olen kysellyt asiaa tutuilta biologeilta ja lintuharrastajilta, mutta selitystä ei ole löytynyt. Evolla suoritetussa tutkimuksessa laskettiin majavien kaataneen 1974 enimmäkseen hyvin pientä puuta, joista vain yksi oli mänty. A N N ALE EN A PI RH O N EN / VA ST AV A LO Majavat petäjien kimpussa Olen jo pidemmän aikaa pohtinut, miksi majavat järsivät petäjää. Ne eivät yleensä kaada puita, vaan kaulaavat ne kysyjän kertomalla tavalla. Niillä on tapana poimia kiinnostavia esineitä ja viedä niitä uusiin paikkoihin. Huomasin parvekkeen kaiteella noin kämmenen kokoisen pikkuisista kivistä tehdyn ympyrän. Niitä on syöty kuten lehtipuitakin, kuin ne olisi kaulattu, mutta niitä ei ole koskaan kaadettu. n Onpa mielenkiintoinen kokemus! Varmaa vastausta ei ole minullakaan, enkä ole koskaan kuullut tai nähnyt tällaista. Teorioita voi kuitenkin aina esittää. Tällä kerrostaloalueella on runsaasti varislintuja, oravia, rastaita ja varpusia sekä muita lajeja, joita kaikkia en edes tunne. Majavatkin ovat kuitenkin yksilöitä. Osa on vallan ihastuneita mäntyihin ja voi tehdä melkoista vahinkoa talousmetsässä. Arvaukseni kallistuu vahvasti varislintujen suuntaan. Sama toistui muutaman päivän päästä, kun olin ollut poissa koko päivän. Useimmiten kyse on kuitenkin lehtipuista, erityisesti lepistä, koivuista ja haavasta. JUHA VALSTE Majaville maistuu monien puulajien kuori. Ehkä jollakin harakalla (naakalla, variksella, närhellä) on mielihalu nähdä tuomansa esineet (pikkukivet) kauniisti esille laitettuna. Kiviä oli parikymmentä. 76 SUOMEN LUONTO 16/2018 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Tarkistin asunnon, mutta en havainnut sisällä mitään poikkeavaa. Harakka on suorastaan kuuluisa tästä tavastaan. n Majavat käyttävät ravinnokseen monien eri puiden kuorta, ohuita oksia sekä silmuja ja lehtiä. Majavat eivät syö männyn kuorta vaan sen alla olevaa nilaa – samaa osaa, jonka suomalaiset nälkävuosina tunsivat pettuna JUHA VALSTE Kiviympyrä parvekkeen kaiteella Eräänä päivänä menin kolmannessa kerroksessa sijaitsevalle parvekkeelleni kastelemaan kukkia. Tämä tapaus on kuitenkin todella erikoinen tämän kehäksi asettamisen vuoksi
Japanissa kuivattuja meduusoita kastetaan ennen suuhun laittamista yleisesti soijakastikkeeseen ja joskus etikkaan. Pyrstöllisten vesija rupiliskon (nykyisiltä nimiltään manteri ja rupimanteri) toukat tunnistaa puolestaan pään takaa törröttävistä kiduksista sekä siitä, että eturaajat kehittyvät ennen takaraajoja. ISMO RAUTIAINEN Voiko meduusoja syödä. Meduusat sen sijaan ovat monin paikoin täyttäneet SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset LASSE KOSONEN Sienet ISMO RAUTIAINEN Matelijat, sammakkoeläimet HANNU LEHTONEN Kalat JUHA VALSTE Nisäkkäät TAPIO KUJALA Hämähäkit Nuijapäät voivat ennen muodonvaihdosta olla useiden senttien mittaisia. Hiusmeduusoja ajautui maamme etelärannikolle myös syksyllä 1978, minkä jälkeen havaintoja ei ole tehty. Tutun ruskosammakon nuijapäät ovat juuri ennen muodonvaihdosta jopa 4,5 sentin mittaisia ja rusehtavan kirjavia, rupikonnan hieman pienempiä ja tummempia. Niiden käyttö on runsainta Aasian itäja kaakkoisosissa. Kuva on otettu heinäkuussa 2017 pienellä metsälammella Pirkanmaalla. Pituus päästä häntään on kolmisen senttiä. Kalanpoikaset ovat lisäksi huomattavasti nuijapäitä arempia ja nopeampia, ja sen vuoksi ne ovat vaikeampia tarkkailla, saatikka kuvata. Useita päiviä suolavedessä liotetut ja kuivatut meduusat sekoitetaan yleensä muihin ruokiin, kuten salaatteihin, sushiin, nuudeleihin ja pääruokiin. Ruskoja viitasammakon toukkien varma erottaminen vaatii puolestaan jo hampaiston tarkastelua. Lisäksi rupikonnan nuijapäillä pyrstö on muuhun ruumiiseen verrattuna suhteessa lyhyempi ja yleisolemus on näin pulleampi. En löydä kuvahauista mitään vastaavaa. Ne muistuttavat toki jonkin verran kalanpoikasia, mutta näin hyvästä kuvasta nuijapäät kyllä tunnistaa. Maailman merissä elää toistakymmentä syötävää meduusalajia, joiden joukossa on myös korvameduusa. Syksyisin Suomen rannikoilla näyttää liikkuvan meduusoja. Voisiko Suomen meduusaa syödä. 16/2018 SUOMEN LUONTO 77 Suuria nuijapäitä. Uskomusten mukaan niillä on lihasja luusärkyä parantavia ominaisuuksia. Koostumuksesta noin viisi prosenttia on proteiineja ja 95 prosenttia vettä. Voisivatko ne olla kalanpoikasia. n Ainoa rannikkovesissämme vakituisesti tavattava meduusalaji on korvameduusa (Aurelia aurita). Maku on mieto. Meduusajauhetta lisätään myös juomasekoituksiin. Kun katsoo tarkkaan, huomaa, että niillä on jopa pienet takajalkojen alut näkyvissä. Voiko se olla vaarallinen syötynä esimerkiksi loisten vuoksi. Aasiassa ilmeisesti samantapaista meduusaa myös syödään. Internetin mukaan lähinnä Aurelia aurita -lajia. JU SS I H EL IM Ä KI / VA ST AV A LO TERHI RYTTÄRI Kasvit. Vaikka Itämeressä esiintyy ajoittain runsaasti korvameduusoja, niitä ei tiedetä koskaan käytetyn ihmisravintona. Maun kerrotaan muistuttavan tuoretta mustekalaa, kurkkua tai olevan kumimainen. n Uimarit ovat sammakkoeläinten toukkia eli nuijapäitä. Kiinalaisissa häissä meduusoja on syöty perinteisesti salaattiin sekoitettuna. Meduusat ovat matalakalorisia ja rasvattomia popsittavia, eikä niistä ole tavattu ihmiselle haitallisia loisia. Onko Suomen merissä muita meduusalajeja. Lukuisat kalat ja muut merieläimet kärsivät vakavasta liikapyynnistä. Mitä otuksia kuvassa mahtaa olla. Toinen Suomen rannikolta tavattu laji on hiusmeduusa (Cyanea ca pillata), joka löydettiin ensi kerran vesiltämme vuonna 1956. SU SA N N A A LH O Itämeren korvameduusoja ei ole perinteisesti käytetty ihmisravintona. Ne näyttävät sammakon nuijapäiltä, mutta ovat ehkä neljä kertaa isompia
SA A R A K AU PP IN EN JY RK I N O RM A JA / VA ST AV A LO Pikku lepinkäinen varastoi saaliinsa seivästämällä sen piikkiin tai oksaan.. Niin kuin pää olisi revitty irti. Mutta mikä hyvänsä muukin otus kissasta alkaen on voinut napata pikkunisäkkään tieltä ja jättää osan saaliista käyttämättä, jos on vaikka joutunut pakenemaan esimerkiksi lähestyvää ihmistä. n Lakin alapinnalla näkyy pillistöä, joten kyse on jostakin tattilajista, todennäköisesti lehmäntatista, jolla tämänkaltaista ilmiötä silloin tällöin näkee. Havaintopaikka etelässä viittaa erityisesti pikkulepinkäiseen, joka on rastasta pienempi lintu. Olen itsekin joskus takavuosina osunut isolepinkäisen pesälle juuri Riihimäellä. Mikäli tien viereltä löytynyt päätön hiiri on samanlainen ja lähellä on pensaikkoa, kysymys on varmaankin samasta saalistajasta. LASSE KOSONEN Lepinkäisen saaliit Törmäsin Riihimäellä heinäkuussa 2017 tapaukseen, jossa tienvierellä olevassa pensaikossa oli kahden hiiren päättömät ruumiit oksaan tökättynä, ja muutama päivä sitten samanmoinen hiiri löytyi tien viereltä päättömänä. Mikäli oksaan varastoituna saaliina on painavampi otus kuin vaivaishiiri, saalistajana isolepinkäinen on todennäköisempi laji, vaikka sekään ei pysty nostamaan kovin suurta hiirtä tai myyrää. Vaivaishiiren pesä on luultavasti ollut lähellä lepinkäisen tähystyspaikkaa. Tattien pintakelmu koostuu trichoderm-rakenteesta, jossa pintakelmun solujen pituusakselit ovat kohtisuoraan lakin pintaa kohden. SEPPO VUOLANTO Paikallaan jököttävä kiitäjä Mikähän mahtaa olla kuvan hyönteinen. HANNU LEHTONEN Kilpikonnasieni Olimme vaeltamassa UKK-puistossa ja löysimme tällaisen sienen. Isolepinkäinen on näin etelässä pesivänä harvalukuinen, mutta ei kuitenkaan mahdoton havainnon selittäjänä. Siksi niiden hyödyntämiseen on maailmalla alettu kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota. Mihinkään se ei suostunut liikkumaan, vaan pysyi tiukasti paikallaan. n Horsmakiitäjähän se siinä päivälevolla, kuten yöperhosen kuuluukin. Yritin tuloksetta etsiä kirjoista, mikä sieni on kyseessä. n Lepinkäiset varastoivat saaliita pensaiden piikkeihin ja oksantynkiin. Laji lähtee liikenteeseen hämärissä ja vierailee yleensä heti kukilla tankkaamassa. Ilmiö johtuu pintakelmun rakenteesta ja sääolosuhteista. Syynä lienee kuivuus, joka saa lakin pintakelmun halkeilemaan ruutumaisesti. Monien sienilajien pintakelmu koostuu pitkänomaisista rihmoista (niin sanotusta kutiksesta), jotka sitovat sivusuunnassa pintakelmua tiiviimmin. 78 SUOMEN LUONTO 16/2018 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA vapautuneet ekolokerot ja lisääntyneet holtittomasti. Mikä eläin voi tulla kysymykseen saalistajana. Kuivien sääjaksojen aikana ruutumaiseksi halkeilua näkee melko yleisesti. Tässä tapauksessa saaliina olevat hiiret ovat varmaankin olleet vaivaishiiriä, sillä kookkaampaa saalista pikkulepinkäinen ei pysty nostamaan. Suosikkeja ovat Kuivuus saa joskus sienen lakin halkeilemaan. Pintakelmun paksuudella saattaa olla merkitystä halkeilussa. Se on kuvattu elokuussa 2016 pihallamme Jyväskylän Ruokkeella
Kotelo talvehtii maassa, ja ensimmäisiä yksilöitä tapaa toukokuun lopulla. 16/2018 SUOMEN LUONTO 79 kohokit, tervakko, syreeni ja maitohorsma. Arvelisin puuta tuomeksi, mutta en ole nähnyt sen muuttuvan talvella villapallopuuksi. Laji on yleinen vieras perhosbaareissa, josta taitaa sen tieteellinen nimikin Dei lephila elpenor juontaa juurensa. Toukat voivat olla myös vihreitä. Kun halavan kodat avautuvat syksyllä, niistä pursuaa siementen lenninhaivenina toimivaa pumpulimaista siemenvillaa. Aleksis Kivi kirjoitti halavasta vuonna 1886 julkaistussa runossaan Ikävyys, toivoen tulevansa haudatuksi ”halavan himmeän alle”. Pieni, kaunis puu tai pensas tunnetaan jopa kevääseen säilyvistä pumpulipalloistaan. Tätä viehättävää puuta soisi käytettävän enemmänkin koristepuuna, kasvatukseen pitäisi vain osata valita koristeellisia emiyksilöitä. Ehkä himmeys juontuukin tuosta villaisesta talviasusta. Sitä on niin paljon, että ennen vanhaan pumpulia kerättiin jopa hyötykäyttöön. Laji lentää pääosin alkuja keskikesällä mutta saattaa tehdä myös syyspolven elo–syyskuussa. Seurasin puun talvehtimista kunnes huhtikuussa otin siitä muutaman kuvan. Kasvitieteilijät ovat ihmetelleet, miksi runoilija kutsuu halavaa himmeäksi, sillä puun lehdet ovat kiiltävän vihreät. Häirittäessä toukka tempoilee etupäätään sitä pullistaen, jolloin siitä saa käärmeen päätä muistuttavan vaikutelman. Ehkä Linnaeuksella on lajia kuvatessaan ollut kokemusta horsmakiitäjän käyttäytymisestä syöttinesteiden suhteen. Elpenor oli yksi Odysseuksen miehistön jäsenistä. Nyt kevään ja kesän edetessä valkoiset villat muuttuivat hieman kellertäviksi ja tilalle tuli rypäsmäinen kukintojen alku. Horsmakiitäjä on yleinen laji, jota esiintyy Suomessa Oulun korkeudelle asti. Olisiko kyse tuomesta, ja mitä nuo villapallot ovat. TERHI RYTTÄRI A R JA RIN N E / VA ST AV A LO Halavan pehmoista siemenvillaa on aikoinaan kerätty hyötykäyttöön. n Kyseessä ei ole tuomi, vaan pajujen sukuun kuuluva halava (Salix pentandra). Pumpulipuita ehtii bongailla jopa liikkuvasta autosta – harvan pajun tunnistaminen onnistuu yhtä helposti. SU SA N N A M IE TT U N EN. Halava kasvaa koko maassa erilaisissa kosteissa ympäristöissä: rannoilla, lehdoissa, korvissa, niityillä ja ojissa. Sen yleensä ruskea mustavalkoisilla silmätäplillä ja käyrällä peräsarvella varustettu toukka syö mielellään horsmien ja matarien, mutta myös raatteen lehtiä. Iloinen veikko kiipesi juovuspäissään talon katolle ja putosi taittaen niskansa. JAAKKO KULLBERG Villapallopuu Törmäsin joulukuussa 2017 puuhun, joka erottui talven pimeydessä muista puista sen oksilla olevista valkoisista villapalloista
80 SUOMEN LUONTO 16/2018 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Hämähäkki hanslankarina Poikamme Antin omakotitalon rakennustyömaalla Leca-harkkopinon päällä käyskenteli elokuussa tämän näköinen hämähäkki. tule tutustumaan!. SUOMEN LUONNON TUOTTAMA VERKKOLEHTI PÄÄSTÄÄ LUONNONTIETEILIJÄT ÄÄNEEN. WWW.MUUTOSLEHTI.FI MITEN ILMASTONMUUTOS VAIKUTTAA. Kypsyessään ne muuttuvat kiiltävän ruskeanharmaiksi. Sudenmaito on hyvin yleinen lima sieni, joka muodostaa litteän palleromaisia, aluksi vaaleanpunaisia niin sanottuja eetaalioita lahopuulle. n Työmaalla oli ihmettelemässä marmoristikki (entiseltä nimeltään marmoriristihämähäkki). 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike -erilaiset linturuokinnat -linnunpöntöt -kiikarit -kaukoputket lintukirjat ym. Kasvuvaiheessa sisältö on mansikkajugurtin väristä, vaaleanpunaista, mutta kypsänä harmaata jauhemassaa. Olisiko mahdollista, että ennen kuvan ottoa paikalla olisi ollut rankkasade tai raekuuro, joka on rikkonut sudenmaidot vaaleanpunaiseksi massaksi. n Kuva aiheutti melkoisesti päänraapimista ennen kuin huomasin, että mukana oli myös ehjiä sudenmaidon pallukoita. Hurjasta koostaan huolimatta marmoristikit ovat muiden hämähäkkiemme tapaan ihmisille täysin harmittomia. LÖYDÄ UUSIA NÄKÖKULMIA BLOGEISTA JA ARTIKKELEISTA. Yksittäinen pallero voi olla sentinkin mittainen. Niihin ilmestyi loppukesällä 2017 kummallista, punaista tai melkein oranssia ainetta. #MUUTOS ON VERKKOLEHTI LUONNON JA YMPÄRISTÖN MUUTOKSESTA. Lajilla on lukuisia värimuunnoksia, mistä syystä sen erottaminen toisesta yleisestä ja isosta ristihämähäkkilajistamme, aitoristikistä, tapahtuu helpoiten takajalkojen raidoituksia tutkimalla. Mikä hämis on kyseessä. Niitä on usein tiheinä toisissaan kiinni olevina ryhminä. #MUUTOS ON VERKKOLEHTI LUONNON Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Kesäaikaulu: avoinna Ma-Pe 11.00-17.00 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Sudenmaidon nimi on vanhan kansan antama ja viitannee siihen, että kansan käsityksen mukaan ”verenhimoisen” suden maitokin on veren väristä. TUTKIJAT KERTOVAT. TUTKIJAT KERTOVAT. TAPIO KUJALA Sudenmaito Pihallamme on vanhoja lahoja puita. LASSE KOSONEN M AT TI A IR A S Sudenmaidon sisältö on sienen kasvuvaiheessa mansikkajugurtin väristä. Sudenmaidolla on maailmanlaajuinen levinneisyys tropiikista napa-alueille, kaikkialle missä vain lahopuuta on. SE PP O SO KE R O Uusi kuvasto ilmestynyt! Tutustu kauden uutuuteen LUOMUSILKKIIN ruskovilla.fi 100% MERINOVILLA Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: IS TO CK PH O TO MITEN ILMASTONMUUTOS VAIKUTTAA. SUOMEN LUONNON TUOTTAMA VERKKOLEHTI PÄÄSTÄÄ LUONNONTIETEILIJÄT ÄÄNEEN
. . Teen osoitteenmuutoksen. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Osoite: ............................................................................................................................... Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. Myynti Lehtipisteissä. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . syyskuuta. Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. Neljä kaavan rantarakennuspaikkaa 28003000 m ² / tontti. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Näin luonto rauhoittaa mieltä. Miten auttaa ankeriasta. . Myynti tarjousten perusteella! Lisätiedot: Jukka Pusa 0400 636 113 jukka.pusa@metsatilat.fi Länsi-Suomen Metsätilat Oy LKV Norppamuki ja muut luonnonystävän klassikko tuotteet. Mitä kuuluu huuhkajalle. . Hyvä retkeilykohde rakentamattomanakin. Ikaalisten Hörskönjärven kaikki neljä rakennuspaikkaa rauhallisessa ympäristössä Röyhiön takamailla. Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Järvellä on majava-asutus ja se todella näkyy, katso kuvat www.metsatilat.fi! Tässä on mahdollisuus omaan erämaakohteeseen vaikka kaveriporukalla. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2018. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. . Osoite: ............................................................................................................................... Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US TU O M A S H EIN O N EN TU O M A S H EIN O N EN 7/2018 ilmestyy 20. Nimi: .................................................................................................................................... 16/2018 SUOMEN LUONTO 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (klo 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Tutustumme sen miljoonakansaan. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa/vuosi. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2018. Metsän jatkuva kasvatus. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... . Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Puhelin: .............................................................................................................................. . Irtonumero 9,50 euroa. Metsämyyrä on Suomen runsain nisäkäs. Tonteille tiepohjat valmiina
102 taivaanvuohi .......30 suokukko .............. n Havaintoni Laajalahdella 30.7. 82 SUOMEN LUONTO 16/2018 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. 2 pikkutylli ............... 3 valkoviklo ............... 25 rantasipi .................4 tylli .........................4 lapinsirri ................ 2 jänkäsirriäinen .......1 mustaviklo .............1 pikkusirri .................1 kapustarinta ...........1 kuovi ........................1 82 SUOMEN LUONTO 16/2018. 3 metsäviklo ............. Syysmuutolla tankkaamaan pysähtyvien kahlaajien määrä on suurimmillaan heinäkuun lopulta syyskuun puoliväliin. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E ESPOON Laajalahti on nykyisin pääkaupunkiseudun paras paikka erityisesti kahlaajien katseluun. 210 liro ....................... 25 suosirri ................. Myös vesilintuja, räyskiä, harmaahaikaroita sekä hanhia näkee Laajalahdella paljon. töyhtöhyyppä .... Ruovikoiden niittäminen ja laidunnus ovat muodostaneet sinne laajat rantalietteet, joilta linnut löytävät helposti ruokaa
.fi 199 ,199 ,120 ,199 199 199
My kånken essentials #MyKanken Kånken Toiletry Bag Kånken Card Wallet Kånken Tablet Case www.fjallraven.fi. Tämä luultavasti siksi, koska Kånkenissa on tilaa lähestulkoon mille tahansa – suurista tulevaisuuden suunnitelmista tavalliseen eväsrasiaan. Nyt Fjällräven on luonut Kånken Essentials -varusteita kaikille maailman Kånken-faneille. Ja muista jakaa Kånken-tarinasi kanssamme. Palautusviikko 2018–38 767095-1806 -repulla on oma ainutlaatuinen tarinansa. Käytä niitä kuten vain sinä voit niitä käyttää