Suomen Luonto 6/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

R E T K IK E IT T IM E T T E S T IS S Ä . K A L A S Ä Ä S K I. O P I T U N T E M A A N R O U S K U T . Y Ö P E R H O S E T . Jätösten dna PALJASTAA KARHUN SAVON JA POHJANMAAN sakaalilöydöt KALASÄÄSKET yhä pesillään Testasimme RETKIKEITTIMET 22.8.2019 6 S U O M E N L U O N T O 6 | 2 19 S A K A A L I T U L I S U O M E E N . KESÄYÖN PERHOSET Irtonumero 9,50 € PERHOSET Retki kuhisevaan hämärään. K A R H U N D N A -T U T K IM U S . H A IS U S IE N I. S IE N T E N S O K E R IT . KARHUN sakaalilöydöt yhä pesillään KEITTIMET 22.8.2019 6 Irtonumero 9,50 € Irtonumero 9,50 €. Sienten aika aika • Opi tuntemaan rouskut • Kiehtova haisusieni • Sienistä vatsavaivoja
S Y Y S K E S Ä Kanervan näytös KUVA TARU RANTALA / TEKSTI HEIKKI VASAMIES KANERVA tarjoaa elokuussa yhden kesän viimeisistä kukkimisnäytöksistä. Vaaleanvioletti matto kaunistaa karuja kankaita syksyn tuloon asti, ja tarjoaa mainion mesilähteen talveen valmistautuville hyönteisille.
18 Mikä rousku! Opettele tunnistamaan metsän herkkuja, rouskuja. Risut, kaasu ja sprii kuumentavat ruuan, mutta eroja on.. Testasimme retkikeittimet. Millainen eläin kultasakaali on. 54 Millä pannu kuumaksi. Elokuu on marjakuu Loppukesän marjat kypsyvät, ja mustikkakin on vielä poimittavissa. 4 SUOMEN LUONTO 6/2019 4 SUOMEN LUONTO 6/2019 Sisällys 6/2019 38 H EI KK I VA SA M IE S 32 60 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta: Kenkänokka 37 Kolumni: Mirjami Linkola 51 Vahtikoira 58 Homo sapiens: Uula Närhinen 60 Kotona 62 Virikkeitä 64 Havaintokirja 66 Kysy luonnosta 72 Lukijoilta 74 Luonnoskirja Perhoset elokuun yössä Pimeydestä paljastuu uskomaton värien, kuvioiden, muotojen ja lajien rikkaus. 38 Kolmen valtakunnan karhut Pohjoisen Lapin karhuja vakoillaan kakan ja karvojen dna:n avulla. Sienten sokerit voivat olla vatsankipristelyn syy. 46 Sienistä vatsavaivoja. 38 Lapin karhujen sukupuuta rakentamassa. H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV A LO 18 18 Vyöleppärous ku on yksi maamme yli 70 rouskulajista. M A RI K A M A IJ A LA H ER M A N SO TK A JÆ RV I 14 Sakaali tuli Suomeen Nyt havainto myös Reisjärveltä. 24 Sääksikesä kypsyy Sääksenpojilla on kiire oppia kalastamaan. 52 Haiseva sieni Haisusieni houkuttaa hajullaan pölyttäjiä. H EI KK I VA SA M IE S Suomen perhosista peräti 90 prosenttia on yöperhosia, kuten tämä keltapetoyökkönen. Missä sienissä niitä on eniten. 32 Valon lumoissa Yöperhosia on kiva tarkkailla valaistun kankaan äärellä
vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. www.climatecalc.eu Cert. 78. www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto @SuomenLuonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi PE RT TI KO SK IM IE S 24 Sääksen pesä on linnoitus. 6/2019 SUOMEN LUONTO 5 Loppukesä on sienten ja yöperhosten aikaa. CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Hanna Kahranaho 050 414 4257 Taittoapuna Tero Jämsä ja Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Anna Tuominen 050 469 3662 Laura Salonen (perhevapaalla) Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Punavyöseitikillä levähtävän mustikkamittarin kuvasi Kai Hypén. no. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki
n A RI M O EK LU N D / VA ST AV A LO Helteistä ei ole haittaa sienille jos kuumuus ja kuivuus eivät ole pitkäkestoisia. Sieni voi pyytää puulta yhteyttämistuotteita, sokereita, ja puu joko hyväksyä tai hylätä pyynnön oman tilanteensa ja kuntonsa mukaan. Ilmaston lämmetessä kuusen ja männyn parhaan kasvualueen on ennustettu siirtyvän pohjoisemmaksi. Myöhemmän syksyn satoon lyhyt hellejakso ei kuitenkaan vaikuta juuri mitenkään. Kantarelleja, mustia torvisieniä, haperoita, punikkitatteja ja tänä vuonna melko toukkaisia herkkutatteja on jo noussut, ja lisää tulee jos vettä vähänkin vihmoo. Aloittaa voi jo tämän lehden rouskukoulusta, sivuilla 18–23. Olisi tietysti hyvä jos syksyn mittaan saataisiin vähän sadetta. Onneksi lyhytaikainen kuumuus ei ole niille kohtalokas. Rihmastot eivät kuole, mutta kasvu hidastuu ja samalla kyky tuottaa itiöemiä heikkenee hetkellisesti. Jos näin käy, lähes kaikkien tärkeimpien metsäja kauppasientemme määrät saattavat vähetä Etelä-Suomessa. Puiden ja sienten yhteiselo on osoittautunut aktiivisemmaksi kuin aiemmin on ajateltu. Äänetön viestintä METSÄSSÄ kulkee viestejä joita ei voi kuulla. PÄÄKIRJOITUS 6 SUOMEN LUONTO 6/2019 A N N A RIIK O N EN HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.?. Tulevaisuus sen sijaan siintyy epävarmempana. Sieni tarvitsee sokereita kasvattaakseen itiöemiä. Sienisadot siirtyisivät Pohjois-Suomeen. Maatalousja metsätieteen tohtori Kauko Salo kertoo, että sienisato määräytyy paikallisesti usean eri tekijän summana, ja puukumppani on monessa mukana: Metsän puulajisuhde, latvuspeitto, haihdunta sekä sammalkerroksen ja humuskerroksen paksuus vaikuttavat kaikki lajistoon ja sienten määrään. Sienirihmastolle tärkeä humuskerros on yleensä Suomen metsissä vain kymmenisen senttiä paksu ja siksi herkkä kuivumiselle. Vanhojen tuttujen jatkoksi kannattaa opetella uusiakin sieniä, vaikkapa runsastuviksi uumoiltuja eteläisiä lajeja. Tänä kesänä helteet aiheuttivat taas kerran haasteita sienille. Nyt sieniä kuitenkin vielä riittää, metsään siis. Ne viestivät toisilleen kemiallisesti yhteisen sienijuuren kautta
on Perttuli eli Pertun päivä. LAJI ON SUOMEN AINOA ELÄVIÄ POIKASIA SYNNYTTÄVÄ KALA – POIKASET SYNTYVÄT TAMMIKUUSSA. Liemen voi myös happamoittaa etikalla, jotta se alkaa tehota nopeammin. Ainekset on hyvä sekoittaa, ja liemi saa ässehtiä astiassa ilman että kansi on kiinni. Baarilla voivat käydä horsmakiitäjä, mäntykiitäjä ja pikkukiitäjä, sekä jopa 300 eri yökköslajia. Monet hyönteissyöjät ovat yömuuttajia. Käyminen kertoo perhoselle, että täällä on korkeaenergisiä yhdisteitä tarjolla”, selittää hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg. Amiraaleja ja suruvaippoja voi tavata tähän aikaan imemästä voimaa maahan tipahtaneiden omenoiden tai kirsikoiden nektarista. 6/2019 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri E lokuun lopun lähetessä luonnonkukat käyvät jo vähiin. Punaviinin sijasta liemen pohjaksi sopii iso tölkillinen olutta ja pala hiivaa. Hyvä ravintoliemi syntyy, kun kaadat kannelliseen astiaan puoli pulloa punaviiniä ja puoli kiloa sokeria. ELO-SYYSKUUN TAITTEESSA KIVINILKAT PARITTELEVAT ITÄMEREN RANTAVESISSÄ. Tarjoiluastioiksi kelpaavat tyhjät viilitai hillopurkit, joihin on tungettu pesusienen pala laskeutumisalustaksi. VINKKI Syyskuun alussa myös rautiaisten, kirvisten, rastaiden ja varpuslintujen muutto on täydessä vauhdissa. Sen löytäminen voi kuitenkin vaatia jalkatyötä, koska laji on laitumien vähetessä harvinaistunut. Kun neste on tekeytynyt useamman päivän, sen voi ottaa käyttöön. Kansanperinteessä siitä on sanottu: ”Kesälinnut Perttu kerreä, pääskyset Perttu peräti vie.” Vanha viisaus on edelleen hyvin tarkka: Sekä haarapääskyjen että räystäspääskyjen keskimmäiset joukot ohittavat Hangon lintuaseman rengastusten perusteella 26. Sienen lakki sopii paistettavaksi sellaisenaan pihvin tapaan. Kuuntele yötaivasta! T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A TÄHÄN AIKAAN VUODESTA päättyy yleensä terminen kesä, eli päivän keskilämpötila painuu +10°C alapuolelle. ”Sokeri ja muut korkeaenergiset yhdisteet eivät haise. Etsi hulppea ukonsieni ELOKUUSSA ukonsieniä alkaa putkahdella puoliavoimiin paikkoihin Eteläja Keski-Suomen puistoissa, hakamailla, nuorissa lepikoissa ja metsäteiden varsilla. Palaa löytämällesi paikalle!. VINKKI Ukonsienirihmasto tuottaa usein kaksikin satoa, ensimmäisen syyskuun alussa, toisen lokakuun alkupuolella. VINKKI Myös yöperhoset innostuvat perhosbaarista. Jos käytät yöperhosille valoa, viritä se eri paikkaan, jotta opit, mitä lajeja houkuttaa juuri haju. 24.8. Perhosten mielestä kaikkein houkuttelevin ravinto on näet paitsi makeaa myös käynyttä. elokuuta. YLEENSÄ LAJI VIIHTYY SYVEMMILLÄ POHJILLA, MUTTA JUURI NYT SE VIIVÄHTÄÄ PIENEN HETKEN 0,5–2 METRIN SYVYYDESSÄ LEMMENPUUHISSAAN. Samankaltaista ravintonestettä voi tehdä tarkoituksellakin: tarvitset vain alkoholia ja sokeria, ja ehkä palan hiivaa tai punaviinietikkaa
Isoapolloperhosen elinympäristöjä kunnostetaan T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Rannikko-Life -hanke hoitaa saariston TEKSTI MAIJA MUSSAARI / KUVA ARI KUUSELA 8 SUOMEN LUONTO 6/2019. Rannikko-Life -hanke kunnostaa tulevana viitenä vuotena 41 luonnonsuojelukohdetta, kuten rantaniittyjä, hakamaita ja paahdealueita. Tarkoituksena on muun muassa raivata umpeenkasvaneita niittyjä ja poistaa haitallisia vieraslajeja. Hankkeen budjetti on yli 8,7 miljoonaa euroa, josta 5,2 miljoonaa saatiin Euroopan komissiolta. Tilanne selvisi, kun perhosen toukkia kartoitettiin toukokuussa. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT ISOAPOLLO on vähentynyt voimakkaasti Saaristomerellä. ”Isoapolloperhosen asuttamien saarten määrä on laskenut rajusti 20 vuoden aikana”, kertoo Jonna Kukkonen, joka tekee isoapollon tilanteesta pro gradu -tutkielmaa Turun yliopistossa. TIESITKÖ. Isoapollo on alkanut hiljalleen elpyä 1980-luvun pohjavuosista ketojen hoidon ansiosta. Kunnostusten sekä alueiden laajennusten avulla turvataan kattava suojelualueiden verkosto. Kartoitukset ovat osa Metsähallituksen vetämää Rannikko-Life hanketta. Näin vaateliaat lajit pääsevät leviämään uusille alueille ilmastonmuutoksen muuttaessa vanhoja elinympäristöjä liian kuumiksi tai kuiviksi
1. RIIKKA KAARTINEN Lahnasenkosken voimala puretaan kesällä 2022. Myös paikalliset asukkaat ja mökkeilijät ovat huomanneet tutun perhosen vähentyneen. 250 VOIMALAITOSTA tai muuta merkittävää patoa eri puolella Suomea estävät vaelluskalojen nousut kutualueilleen. Virkistysaluesäätiö aikoo purkaa kaikki kolme patoa ja ennallistaa kosket. 6/2019 SUOMEN LUONTO 9 ET EL ÄK A R JA LA N LII TT O Hanke kunnostaa viitenä vuotena 41 luonnonsuojelukohdetta JÄRVILOHEN VIIMEINEN LUONNONKANTA PELASTUI HEINÄKUUN lopussa sinetöitiin historiallinen voimalaitoskauppa. Esimerkiksi isoapollon elinympäristöjen kunnostuksessa on lähdettävä liikkeelle varovaisesti kokeilemalla niittoa eri alueilla. ”Siitä on nyt 10 vuotta, kun viimeksi havaitsimme isoapollon saarellamme”, kertoo Hiittisten saaristossa kesiä viettävä Lotta Berlin. Sen jälkeen joki virtaa vapaana ja Suomen viimeiset täysin luonnonvaraisena säilyneet järvilohet pääsevät nousemaan Laatokasta Hiitolanjokeen kutemaan. n Suojelubiologi Maija Mussaari Metsähallituksesta vastaa Saaristomeren luonnonhoidosta ja tutkimusyhteistyöstä Rannikko-Life -hankkeessa.. Kartoitusten kohteena ovat linnut, kasvit, jäkälät, sammalet, hyönteiset, niveljalkaiset, nilviäiset ja sienet. Metsähallituksen ja Turun yliopiston asiantuntijat liikkuvat parhaillaan saaristossa keräten ja päivittäen tietoja luonnonsuojelualueiden lajeista. Se on alimmaisena sijaitseva Kangaskosken voimalapato. Näyttävän perhosen väheneminen huolestuttaa siis muitakin kuin suojeluasiantuntijoita. Kaksi muuta patoa puretaan ja kosket ennallistetaan kahtena seuraavana vuonna. PATO puretaan ja koski ennallistetaan kesällä 2021. Säätiö omistaa jo samalla joella sijaitsevan Lahnasenkosken voimalan, joten kaupan myötä kaikki joen voimalaitokset ovat virkistysaluesäätiön omistuksessa. Ajantasaista tietoa tarvitaan, kun suunnitellaan mitkä alueet kaipaavat niittoa tai haitallisten vieraslajien, kuten kurtturuusun kitkemistä. 8000 VAELLUSPOIKASTA on arvio joen Suomen puolella syntyvien järvilohen poikasten määrästä patojen purkamisen jälkeen. Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö ostaa Hiitolanjoella sijaitsevien Kangaskosken ja Ritakosken voimalaitokset. Rannikko-Lifen suurimpana haasteena on löytää sopivat hoitotavat vaateliaalle ja harvinaiselle lajistolle, joiden elinoloja heikentävät useat tekijät. Erittäin uhanalaisen isoapolloperhosen tilannetta tutkittiin saaristossa viimeksi 2000-luvun alussa. Patojen lisäksi vesistöjä on rakennettu lukemattomilla muilla pienemmillä säätelypadoilla ja siltarummuilla, jotka estävät virtavesieliöiden vaellukset ja leviämisen vesistöissä. Tähän mennessä Suomen puolelle on päässyt nousemaan vain muutamia kymmeniä järvilohia vuodessa
Viime syksynä syntyneet toukat varttuivat lohikalojen kiduksissa 11 kuukautta. (RK) Fossiililaji löytyi elävänä KOILLIS-LAPISTA löytyi vesikirppulaji, jonka luultiin jo kuolleen sukupuuttoon. 0,2 millin mittainen R. (RK) Porolaidunnus jatkuu Mallassa MALLAN LUONNONPUISTOA koskevan asetuksen mukaan porojen laiduntaminen luonnonpuistossa on kielletty erityisen arvokkaan luonnon suojelemiseksi. Nyt ne ovat saavuttaneet noin puolen sentin koon ja voivat aloittaa itsenäisen elämän. Tarkoituksena oli sitoa vuosikymmenten ajan rehevöitymistä ja myrkyllisiä sinileväkukintoja aiheuttanut fosfori järven pohjasedimenttiin. JESSICA HAAPKYLÄ Littoistenjärvi sameni uudelleen Kirkastunut vesi lisäsi uposkasvillisuutta, jonka hajotessa vesi sameni uudelleen. ”Emme poissulje uutta kemikaalikäsittelyäkään tulevaisuudessa”, hän lisää. Vaikka fosforin saostus Heikkilän mukaan paransi järven ekosysteemin tilaa ja lisäsi sen virkistyskäyttöä, on kemikaalin määrä ja sääolot otettava paremmin huomioon käsittelyssä. Lajia on löydetty Suomesta, Keski-Euroopasta ja Kanadasta. Jokien vedenlaadun paraneminen on edellytys raakkujen elpymiselle. Vesikirput ovat pieniä äyriäisiä. Suureksi yllätykseksi Helsingin yliopiston tutkijat löysivät lajin yksilöitä elävänä viidestä karusta järvestä Inarista ja Utsjoelta. Käsittelyn tuloksena näkösyvyys parani alle metristä kolmeen metriin. latens on yksi harvinaisimmista Suomessa tavatuista vesikirpuista. (RK) A KU H ÄY RY N EN / LE H TI KU VA TOUKOKUUSSA 2017 Littoistenjärvessä Kaarinan ja Liedon rajalla toteutettiin kunnostusprojekti, jossa järveen levitettiin 160 tonnia polyalumiinikloridia. Ympäristöministeriö myönsi Littoistenjärven hoitokunnalle 100 000 euron avustuksen, joka mahdollistaa järviekosysteemin seurannan ja hoidon jatkossakin. Uuden löydön myötä Suomesta tunnetaan 91 vesikirppulajia. 10 SUOMEN LUONTO 6/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Raakut lisääntyvät Konnevedellä MUSTIONja Ähtävänjokien raakunpoikaset kasvavat Konneveden tutkimusasemalla. Sarvalan mukaan vesiruton laajamittainen poistaminen ei ole aiemmin onnistunut, mutta sen rajoitettua keruuta harkitaan. Saostuksen jälkeen järvestä kerättiin viisi tonnia lahnoja, joiden kiduksiin kemikaali saostui, kun käsittely lyhytaikaisesti happamoitti järven. Elävä vesirutto imuroi tehokkaasti ravinteet, niin että kasviplankton pysyy niukkana”, selittää emeritusprofessori Jouko Sarvala Turun yliopistosta. Puolet poikasista jää Konnevedelle, puolet kuljetetaan Norjaan kasvamaan. Kesällä 2019 hajoavista kasveista peräisin oleva fosfori aiheutti kunnostusta edeltäneeseen aikaan verrattuna maltillisen sinileväkukinnan. ”Fosforia on järvessä liikaa, sen määrää pitää hallita”, sanoo Littoistenjärven hoitokunnan puheenjohtaja Jukka Heikkilä. LI IS A N EV A LA IN EN &. Aikaisemmin Rhynchotalona latens -laji tunnettiin vain pohjoisten ja vuoristojärvien pohjakerrostumien fossiileista. ”Haitallisinta näyttää olevan kuoleva ja hajoava vesirutto, koska siitä irtoavat ravinteet ruokkivat leväkukintoja ja aiheuttavat happikatoa. Saamelaisten porolaidunnus nauttii kuitenkin perustuslain suojaa, joten koko Mallan aitaaminen olisi ollut lainvastaista. Littoistenjärvellä puhutaan Heikkilän mielestä ainakin 20 vuoden mittaisesta kunnostusprojektista. Raakut siirrettiin tutkimusasemalla 2016, kun Mustionja Ähtävänjokien raakkukannat olivat hälyttävästi pienentyneet 2010-luvun aikana. ”Kaikki järvet ovat erilaisia, kunnostus ei onnistu patenttitempulla”, sanoo Heikkilä. Poikaset voidaan istuttaa takaisin kotijokiinsa 2–3 vuoden jälkeen. Kirkastuneet olot johtivat kesällä 2018 uposkasvien, etenkin vesiruton, runsastumiseen. Littoistenjärven vesi on nyt sameaa. Porolaidunnuksen haittoja pyritään ehkäisemään houkuttelemalla poroja kauemmaksi rakennettuun räkkäsuojaan ja aitaamalla uhanalaisimpien kasvien esiintymiä. Koekalastusten perusteella kokonaiskalakanta ei kuitenkaan ole vähentynyt. Kilpisjärvellä sijaitsevan Mallan kallioperä on ravinteikasta, minkä ansiosta alueella kasvaa lajirikkaita tunturiniittyjä. Saatujen kokemusten perusteella laidunnuksen haittojen ehkäisyä kehitetään edelleen
JY RK I N O RM A JA KULKUSYYSKORENTO (Sympetrum fonscolombii) esiintyy Pohjois-Afrikassa, Etelä-Euroopassa ja Aasiassa. Kulkusyyskorennon paras tuntomerkki on silmien harmaa tai sinertävä alaosa. Näiden lisäksi myös Iin Ulkokrunneilla tavattiin kesäkuussa yksi ja elokuun alussa Kirkkonummen Rönnskärillä yksi yksilö. Vaikka yhtään naarasta ei ole nähty, on hyvin mahdollista, että elo–syyskuussa Suomesta löytyy täällä syntyneitä kulkusyyskorentoja, todennäköisimmin etelärannikon tuntumasta. Suomessa kulkusyyskorento on tavattu vuosina 2011–2014 neljä kertaa. Pidetään silmät auki! JYRKI NORMAJA IL M IÖ M ÄI ST Ä Kulkusyyskorennot vaeltavat 6/2019 SUOMEN LUONTO 11. Nimensä mukaisesti kulkusyyskorento on altis vaeltamaan, ja sitä tavataankin suhteellisen yleisesti Keski-Euroopan pohjoisosissa ja epäsäännöllisemmin Tanskan ja Ruotsin eteläosissa. Monissa maissa havaittiin kesäkuussa 2019 enemmän kulkusyyskorentoja kuin aiempina vuosina yhteensä. Vantaalla 2013 nähtiin useampia yksilöitä, jotka lienivät paikalla syntyneitä. Useimmista eurooppalaisista sudenkorentolajeista poiketen kulkusyyskorennon kehitys on erittäin nopeaa: korennot kasvavat munasta aikuiseksi jopa kolmessa kuukaudessa. Lajilla voikin olla monta sukupolvea vuoden aikana. Lisäksi koiraalla on punainen, valkoreunainen naama ja laajalti punaiset siipien suonet. Se muistuttaa ulkonäöltään Suomessa hyvin yleisiä eloja punasyyskorentoja. Kesällä 2019 kulkusyyskorennolla on ollut ennennäkemätön vaellus, joka on ulottunut Hollantiin, Belgiaan, Iso-Britanniaan, Tanskaan ja Ruotsiin. Kesäkuussa 2019 Jurmon lintuasemalla Paraisilla nähtiin peräti neljä eri kulkusyyskorentokoirasta ja heinäkuussa vielä yksi lisää
Tuloksista kävi ilmi, että perinteiset puhdistustekniikat eivät poista orgaanisia haitta-aineita ja myrkyllisiä yhdisteitä. Kosken reunaan on tehty kaloille väliaikainen ohituskaista, ja uoman pääosa on padottu kuivilleen rakentamisen ajaksi. Patoluvat kaikissa lohensukuisten kalojen vaellusjoissa on uusittava ja kalojen vapaa kulku yläja alavirtaan mahdollistettava. Kuuluvatko ne maamme alkuperäiseen lajistoon. (RK) Jätevesien puhdistusta parannettava SUURI osa suomalaisista jätevesistä sisältää synteettisiä kemikaaleja, jotka ovat myrkyllisiä, häiritsevät kalojen alkioiden hormonitoimintaa ja vahingoittavat niiden perimää. Tämä tarkoittaa massiivisia maanrakennustöitä. ”Tekniset kalatiet toimivat huonosti, joten rajoitamme niiden rakentamista lohijoissa ja Natura 2000 -kohteissa,” kertoo kalatalousjohtaja Herki Tuus Viron ympäristöministeriöstä. (RK) Viron Pärnujoki vapautuu lohijoeksi PÄRNUJOESSA on menossa yksi Euroopan suurimmista padonpurkuhankkeista. Joki oli aikoinaan maan merkittävin lohijoki, ja nykyisinkin siinä elää 22 kalalajia. Kyseessä on heinäsirkan toukkavaihe eli nymfi. Nyt toista sataa vaellusestettä on poistettu EU:n koheesiorahaston tuella. Se on Viron kallein luonnonsuojeluhanke, kustannuksiltaan yhteensä 15 miljoonaa euroa, josta EU:n rahoitus kattaa 85 prosenttia. Karjalainen pyydysti toukokuussa pienen ketoheinäsirkan (Chorthippus brunneus) ja kuvasi sen eri vaiheissa. Tavoitteena on leveä koski, joka virtaa poreillen myös kuivina aikoina. ”Kun teimme patoon ensimmäisen reiän syksyllä 2018, olivat vaelluskalat jo hyppimässä siitä ylävirtaan. Vielä 15 vuotta sitten Viron virtavesissä oli tuhatkunta vaellusestettä: matalia penkereitä, pieniä patoja, myllyjen raunioita. Maan vesilaki muutettiin 2009 EU:n vesipuitedirektiivin mukaiseksi. ”Padon purkaminen on luonteva ratkaisu, kun ei ole painavia syitä jatkaa sen käyttöä. Purun jäljiltä vesistö ennallistuu pysyvästi eikä omistajien tarvitse huolehtia padon tai teknisen kalatien ylläpidosta.” AULI KILPELÄINEN SA M I K A R JA LA IN EN Pärnujoen Sindin padon purku on edennyt kosken kunnostusvaiheeseen. Suomen ympäristökeskus ja Aalto-yliopisto tutkivat jätevesiä kahdeksalta puhdistamolta ympäri Etelä-Suomea. Iän myötä aikuisen väri muuttuu. Kyllä kuuluvat, kertoo hyönteisasiantuntija Sami Karjalainen. Hankkeessa puretaan kahdeksan patoa ja kunnostetaan kutualueita. Joen valuma-alue kattaa viidenneksen Viron pinta-alasta, ja pääja sivu-uomia on yli 3300 kilometriä. 12 SUOMEN LUONTO 6/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT AU LI KI LP EL Ä IN EN Vaaleanpunaiset sirkat ihmetyttivät KESÄLLÄ eri puolilla Suomea nähdyt vaaleanpunaiset heinäsirkat ihmetyttivät luontoväkeä. Suomalaisten päivittäisessä käytössä on arviolta 100 000 synteettistä kemikaalia. Nyt puretaan pääuoman alinta patoa Sindissä 14 kilometrin päässä merestä. Kaikki eivät ole myrkyllisiä, mutta vain murto-osan vaikutukset tunnetaan. Viidessä ensimmäisessä kuvassa on nymfivaiheita ja kahdessa alimmassa kuvassa koirassirkka on jo aikuistunut. K E TOH E I NÄS I R KAN KASV U K ESÄ N AI KAN A. Kosken ennallistaminen kestää vielä vuosia, koska sen täytyy tyydyttää kalojen lisäksi myös ranta-asukkaita ja teollisuutta,” kertoo projektipäällikkö Külli Tammur Viron ympäristövirastosta. Tuorein kuva ketoheinäsirkasta on otettu elokuun alussa
Suojelujärjestö NatureUgandan tuoreimman arvion mukaan maassa elää 200–300 kenkänokkaa. Lintuopas Paul Tamwenya. Lisäksi heitä ohjataan elannon hankkimiseen tavoin, jotka eivät ole haitallisia kenkänokille. n Lintuopas Paul Tamwenya. Yksi kenkänokan tärkeimpiä elinympäristöjä Ugandassa on yli 2000 hehtaarin laajuinen Mabamban vehreä suoalue. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN arvioi vuosi sitten kenkänokan vaarantuneeksi. Ugandan kenkänokat hupenevat Kenkänokat elävät matalilla vähähappisilla kosteikoilla, missä ne saalistavat muun muassa keuhkokaloja. ”Suurimpia uhkia kenkänokille on häirintä muun muassa kalastuksen ja papyrus-kaislojen keräämisen takia”, Tamwenya kertoo. ”Kun ihmiset näkevät kuinka kenkänokat tuovat elannon, he mielellään myös auttavat sen suojelussa”, Mirembe sanoo. RI IK K A K A A RT IN EN TI M O JA N H O N EN PA U L TA M W EN YA. Kosteikko tuo elannon monille ihmisille. Osa linnuista pesii suojelualueiden ulkopuolella yksityisillä mailla. Luontomatkailu auttaa kenkänokkien suojelussa. ”Pesiä on vaikea löytää laajoilta ja vaikeakulkuisilta kosteikoilta. Kenkänokat ovat vuosien saatossa vähentyneet, ja lajin suojelua hankaloittaa tiedonpuute. Paikalliset voivat työllistyä oppaina ja muiden palvelujen tarjoajina. NatureUganda-järjestölle työskentelevä tutkija Judith Mirembe kouluttaa paikallisia auttaamaan lajin seurannassa. Etelä-Sudanissa, missä lajin kannasta elää 50–80 prosenttia, tilanne vaikuttaa vakaalta, mutta monessa muussa maassa, kuten Ugandassa, kenkänokat vähenevät. Niitä on jäljellä 5000–8000 yksilöä. Niiltä voidaan kaivaa hiekkaa, porata öljyä ja kulottaa niitä laidunmaina. Se on kansainvälisesti merkittävä lintupaikka eli IBAalue ja suojeltu Ramsarin sopimuksella. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT PAUL TAMWENYA, RIIKKA KAARTINEN JA TIMO JANHONEN Maailmalta UHANALAINEN kenkänokka elää Itä-Afrikassa Valkoisen Niilin latvakosteikoilla. Ugandassa kenkänokka on melko laajalle levinnyt, mutta sopivat elinympäristöt ovat pirstoutuneet. Mabambassa erästä pesää häirittiin viime vuonna, minkä seurauksena emot hylkäsivät sen”, hän sanoo. NatureUganda kouluttaa paikallisia, jotta he oppisivat kenkänokan arvon luontomatkailun näkökulmasta. Luontoma tkailu auttaa kenkänok kien suojeluss a. ”Toisaalta uusia pieniä populaatioita löytyy, varsinkin huonosti tunnetuilta soilta maan itäja luoteisosista”, paikallinen lintuopas Paul Tamwenya kertoo. Mabamban satamassa käy kova kuhina
Karjalaisen toimittaja Arttu Kultasakaalin läsnäolo maassamme varmistui valokuvista. Uusi laji oli tullut Viroon, ja parina edellisvuonna tehdyt oudot havainnot saivat selityksensä. maaliskuuta 2–5 sakaalin lauma vastasi kutsuun Saleveressä. 27. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kaarina Kauhala kuitenkin ennakoi heinäkuun alussa Seurassa, että sakaalista tehdään ennen pitkää havainto Suomessakin. Samaan aikaan kun kultasakaali levisi pohjoiseen, lajien sukulaisuussuhteiden tutkijat riistivät siltä sen valtavat eteläiset läänitykset. Mutta leviäisikö kultasakaali vielä pohjoisemmas ja ehkä Suomeenkin. Sakaali saapuu Suomeen Latvia ja Liettua saivat sakaalinsa pian Viron jälkeen. Sitä ei vielä muutama vuosi sitten uskottu. Katselin rannalta, kun kelkkojen valot kiisivät öisellä jäällä. Millainen eläin on kyseessä. Metsästyskoira, laika, oli tappanut oudon koiraeläimen joka oli varmistettu kultasakaaliksi. 14 SUOMEN LUONTO 6/2019 T alvella 2013 virolais-romanialainen ryhmä haki Matsalunlahdella merkkejä sakaalilaumasta. Toisaalta tutkijat tiesivät sakaalin leviävän nopeasti kaakkoisessa Euroopassa, joten uudet löydöt olivat odotettuja. 23. Kultasakaali Virossa kuulosti monista ensin pilalta, koska sakaalit yhdistetään lämpimiin seutuihin, rutikuivaan Etiopiaan tai Intian avomaisemiin. Seuraavana päivänä sakaalit olivat myös riistakameroiden kuvissa. TEKSTI ANTTI HALKKA / KUVAT JARMO KORHONEN, HANNA-LEENA PAANANEN, MIHA KROFEL JA MARTIN STEENHAUT Sakaali tuli Suomeen 14 SUOMEN LUONTO 6/2019. Etsinnässä oli voimaa ja kiivautta. Mielikuva kultasakaalista hyvin eteläisenä lajina on kuitenkin pielessä. Tutkijat huomasivat, ettei Afrikan kultasakaali olekaan sakaali, vaan eri laji joka nimettiin afrikankultasudeksi. heinäkuuta Jarmo Korhonen kuvasi sakaalin Pohjois-Savossa Rautavaaralla. Lahden ympärillä huusi 19 sakaaleita kutsuvaa äänihoukutinta, atrappia, ja sopiville paikoille oli viritetty riistakameroita
Hiukan kettua isompi, paljon sutta pienempi. Ukrainalaistutkijoiden mukaan sakaali voi olla pikemminkin keräilijä kuin metsästäjä, koska ravinnossa oli niin usein marjoja ja merkkejä haaskoilla käymisestä. Sakaaleja on Pärnun eteläpuolelta Haapsaluun ja kiinnostavaa kyllä myös Vormsin ja Kihnun saarilla. ”Pietarin reunamilla ammuttiin saamieni tietojen mukaan kultasakaali jo 11 vuotta sitten”, kertoo toisaalta Heikki Henttonen. Ilpo Kojolan ohella Italiassa sakaaleita tutkiva Nathan Ranc sai taas kuvan katsottavakseen ja vitsaili Henttosen mukaan: ”Suomessahan tuntuu olevan sakaaleja joka paikassa.” Virossa jo yli 20 laumaa Virossa sakaali on jäänyt maan länsirannikon eläjäksi. Suomenkin sakaalien lähtöalueet ovat etelässä. Kuvat julkaisi ensimmäisenä elokuun Ase ja Erä. Hanna-Leena Paanasen riistakamerakuvissa sakaali on pakkasessa lumella. Kultasakaali tallentui riistakameraan Reisjärvellä M AR TIN ST EE N H AU T / BU IT EN -B EE LD H AN N ALE EN A PA AN AN EN. Eläin on hakenut suojaa ojasta, mutta ei ole paennut metsään, vaikka metsä on sakaalille tuttu suojapaikka Suomea etelämpänä. Virossa syksyn ravintoon kuuluvat myös omenat. Professori Heikki Henttonen varmisti kuvan eläimen sakaaliksi. Kaarina Kauhala toteaa, ettei kultasakaalin metsästykselle ole perusteita, koska se on aika haitaton eläjä ja voi saalistaa muun muassa supikoiria. Sen turkissa on kullanväriä, josta kultasakaali on saanut nimensäkin. Sakaalin elämisen perusyksikkö on pari tai sitä suurempi perheryhmä, lauma. Arvio perustuu pyyntiin ja ääniatrappeihin. Syntyi sakaalikohu monine ylilyönteineen. ”Luonnossa tapahtuu nyt monenlaisia muutoksia, ja sakaalin tulo on vain yksi muutos monien joukossa.” Kuvissa kultasakaali kulkee Keyritty-järven länsipuolen tiellä. Sakaali järvien ja metsien Suomessa oli uusi yllätys. Millainen laji sakaali on. Pohjois-Pohjanmaan Reisjärvellä oli saatu sakaalista kuvia jo tammikuussa. Keräilijä vai metsästäjä. Kaikissa, jotka sain käsiini, pääosassa olivat pikkunisäkkäät, raadot ja kasvisravinto”, sanoo Kauhala. Luultavasti samasta yksilöstä oli saatu suttuinen kuva jo edellisviikolla Pohjois-Karjalan Enossa. 6/2019 SUOMEN LUONTO 15 Koistinen bongasi Savon sakaalin somesta, ja Luonnonvarakeskuksen professorit Heikki Henttonen ja Ilpo Kojola ulkomaisine kollegoineen varmistivat havainnon. Etelänaapurin kannaksi arvioitiin viime vuonna maan ympäristöviraston asiantuntija Peep Männilin mukaan ainakin 24 laumaa, ja metsästyssaalis oli samana vuonna 76 yksilöä. Suomalainen käsitys on, että sakaalilla voi olla jo jalansija Venäjän alueella. ”Koiraeläimet vaeltavat pitkiä matkoja ja eräs merkattu supikoira matkasi 700 kilometriä”, sanoo Kaarina Kauhala. Ukrainassa on havaittu, että kettu ja supikoira vähenivät tai jopa hävisivät sakaalin asuttamilta alueilta muutamassa vuodessa. Uusiksi sakaalimaiksi ovat ennen Suomea kurottaneet esimerkiksi Hollanti ja Tanska. ”Kävin läpi kultasakaalin ravinnosta Euroopassa tehtyjä tutkimuksia. Sakaalin melko pieni koko käy ilmi kuvasta; aikuinenkin sakaali painaa vain kymmenisen kiloa, ja tämä on todennäköisesti nuori yksilö. ”Luulin ensin ketuksi mutta väritys ei täsmännyt”, Korhonen kertoo. Lisäksi on esiintymä Peipsijärven tuntumassa. Peep Männil arvelee, etteivät Suomen sakaalit ole peräisin Virosta, sillä Pietari on leviämiseste. Tämä kultasakaali kuvattiin Romaniassa. Heikki Henttosen mukaan kultasakaalia ei ole syytä dramatisoida. Viron kanta on seitsemässä vuodessa kasvanut melko nopeasti ja levittäytynyt etelään ja pohjoiseen, mutta ei sisämaahan. Savon sakaali ei ollutkaan Suomen ensimmäinen! Eläin oli jo tuolloin selvitetty sakaaliksi Facebookissa. ”Esiintymistä Venäjän puolella voisi tutkia ääniatrapeilla”, ehdottaa sakaalin evoluutiohistoriaa tutkinut Suvi Viranta-Kovanen Helsingin yliopistosta. Turkki on myös tyypillisen monivärisen laikukas. Vahvasta vaellusvietistä kertoo myös se, että Baltian sakaalien lähtöalue on niiden perimästä tehdyn tutkimuksen mukaan kahdella suunnalla, eteläisessä Euroopassa ja kaakossa Ukrainan–Kaukasuksen sektorilla. Toinenkin sakaali kuvissa Kohu toi myös esiin uuden sakaalilöydön
Myös kosteikkojen läheisyys on sakaalien suosiossa. Kutsuun vastattiin 1600 paikalla. Lumisuus pidättelee sakaalia Vaikeampi este on lumisuus, sillä tutkimuksessa sakaalien tiheys alkoi pudota, kun lunta oli kymmeniä päiviä vuodessa, ja sadan päivän lumisuus oli liikaa. ”Siihen suhtaudutaan käytännöllisesti, ei vihata tai rakasteta”, toteaa Peep Männil. Sitä se ei ole, sillä tutkijat tietävät sakaalin kulkevan omin jaloin. Sen jälkeen yli sadan päivän lumitalvia on ollut siellä enää harvakseltaan, kun esimerkiksi 1976–1988 lunta riitti suuressa osassa Baltiaa yli sata päivää lähes joka vuosi. Sakaali kuuluu koirien sukuun ja tarkkaavaisuus on osa sen olemusta. ”Se voi myös saalistaa kauriita ainakin laumassa.” Virossa lajiin on jo totuttu. Suden tarkoituksellista hävittämistä Balkanilta pidetäänkin tärkeänä syynä sakaalikantojen nousuun, joka nyt tuo kultasakaaleja pohjoiseenkin. ”Eduskunta on vahvistanut, että sakaali on luonnonsuojelulain alainen ja rauhoitettu”, sanoo Kauhala. Kultasakaalin ympäristömieltymykset tunnetaan melko hyvin, sillä Etelä-Euroopan ydinalueella haettiin muutama vuosi siten vastausta ulvonta-atrappiin yli 8000 paikassa kahdessatoista maassa. Paksun lumen aika on huvennut tätä nopeamminkin. Euroopassa on noin satatuhatta sakaalia. ”Sakaalien tappamiseen yllyttäminen on kehottamista luonnonsuojelurikokseen. Männilin alustavan analyysin mukaan sopivaa ympäristöä on Virossa vain vähän, ”ja varmaan Suomessakin”. Eteläisessä Suomessa lumipeitteisten päivien määrä on Ilmatieteen laitoksen tutkija Anna Luomarannan mukaan vähentynyt 1960-luvulta keskimäärin viitisen päivää vuosikymmenessä. ”Pesäkameroilla on huomattu, että se voi käydä töyhtöhyypän pesillä, mutta tämä näyttää olevan kettuun ja varislintuihin verrattuna sattumanvaraista. Baltiassa lumipeitteen kestossa tapahtui selvä muutos talvesta 1989 alkaen. On vakavaa, etteivät kansanedustajat ymmärrä miten lainsäädäntö toimii. Mosaiikkimainen ympäristö viehättää sakaalia; se ei kaihda metsää, kunhan tarjolla on myös avomaastoa. Etelä-Euroopan sakaalin mielestä parasta on, jos yli puolet maisemasta on peltoa. Sakaalin kokonaisvaikutus maalintuihin on luultavasti positiivinen ainakin alueilla, joilla on kettuja tai supikoiria.” ”Lampaankasvatukselle aiheutuvat vahingot ovat ainoa todellinen haitta, kun lampaat ovat samoilla rantaniityillä kuin sakaalitkin.” Tieto kultakaalin olemuksesta ja ravinnosta on omiaan lievittämään sitä kohtaan tunnettuja pelkoja. Kuvan eläin M IH A KR O FE L. Valiokunnan mielipide ei voi mennä lain yli.” Sakaali kavahtaa sutta Virossa sakaalit elävät melko avoimessa maastossa, merenrannan katajikoissa ja ruovikoissa, jossa aukeat ja suojaiset sopukat vaihtelevat. Maaja metsätalousministeriö ja Suomen luonnonsuojeluliitto korostivatkin välittömästi, että kyse on tulokaslajista eli luontaisesta lisästä eläimistöömme. Sakaali kuuluu koirien sukuun ja tarkkaavaisuus on osa sen olemusta. Maaja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari (kesk.) kehotti sakaalien hävittämiseen ja väitti sen olevan haitallinen vieraslaji, kuten hänen johtamansa valiokunta oli keväällä todennut. 16 SUOMEN LUONTO 6/2019 Mikään pyhimys sakaali ei toki ole. ”Voi se esimerkiksi jonkin linnun joskus ottaa”, sanoo Kaarina Kauhala. Yli viisitoistasenttisen lumipeitteen päivät ovat SatakunOnko sakaali keräilijä vai metsästäjä. Suomi vaikuttaa ihmisten puolesta aika hyvältä kultasakaalille, sillä väestötiheytemme on 15,5 asukasta neliökilometrillä. Niiden määrä alkoi tutkimuksessa vähetä, jos väkeä oli enemmän kuin muutama sata neliökilometrillä. Paikoista keskimääräistä harvemmat kuuluivat suden alueeseen, sillä susi ei siedä sakaaleja elinpiirillään. Kuvan eläin on reviirilään Romaniassa. Sakaalit eivät viihdy kovin tiheän ihmisasutuksen lähellä
nassa ja Pohjanmaalla vähentyneet paikoin päivänkin vuodessa. BIO D IV ER S. Entä mistä Reisjärven hangille ilmaantui kultasakaali tammikuussa. Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonsuojeluliiton asiantuntija Riku Lumiaro onkin korostanut sakaalin olevan vain yksi jopa tuhannesta Suomeen lämpenemisen myötä saapuneesta lajista, eikä nisäkkäiden tulo lopu kultasakaaliin. JA RM O KO RH O N EN LÄ H TE ITÄ : TR O U W BO RS T YM . Hangon lumiolot eivät juuri poikkea Länsi-Viron Matsalusta. ”Talvella ongelmana on oikeastaan ravinto”, sanoo Kaarina Kauhala. Vuoden 2015 jälkeisiä havaintoja Aikaisemmat hajahavainnot Aikaisemmat hajahavainnot Yhtenäinen levinneisyysalue Yhtenäinen levinneisyysalue Yhtenäinen levinneisyysalue Rautavaara Reisjävi 6/2019 SUOMEN LUONTO 17 KULTASAKAALI KUROTTAA EUROOPPAAN Kultasakaalin (Canis aureus) levinneisyys ulottuu Thaimaasta eteläiseen Eurooppaan, missä se nyt leviää kohti pohjoista. n. Voiko laji sittenkin sietää lunta joissain oloissa hyvin. Lajien erottamiseen ja tieteellisen nimen antamiseen osallistui Helsingin yliopiston tutkija Suvi Viranta-Kovanen. KA RT TA AT TE KA RT TU N EN JA RM O KO RH O N EN ”Luulin ensin ketuksi”, toteaa Jarmo Korhonen Rautavaaralla kuvaamastaan sakaalista. Meren lämmittämällä rannikkovyöhykkeellä ollaan jo alle sadan lumipäivän suunnilleen Helsinki–Vaasa -välillä. Afrikan kultasakaalit on nimetty afrikankultasusiksi (Canis lupaster). ”Valkohäntäpeuroja ja villisikoja ruokitaan Suomessa niin paljon, että sakaali kyllä löytää nämä paikat, joille ketut ja supikoirat kertyvät jo nyt.” Ihminen luo monella tavalla Suomesta sopivaa kultasakaalille. Koiriin kuuluvat myös etiopiansusi, kojootti, susi ja punasusi. Hän oli ensimmäinen tekijä vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa, jossa myös kalloja tutkimalla osoitettiin, että Afrikan ”kultasakaalit” ovatkin eri lajia. ”Suomeen on ennakoitu Unkarin ilmastoa, joten ennen pitkää olot ovat vaikkapa pesukarhulle sopivat.” Kultasakaalille lumioloiltaan paras on Suomen aivan eteläisin ja lounaisin osa. CO N SE RV , 20 15 , RA N C & KR O FE L, 20 17. Ilmastonmuutos on sakaalin pohjoiseen tulon taustalla. Afrikassa laji ei nykykäsityksen mukaan elä ehkä Egyptiä lukuun ottamatta. Lumen kanssa eläminen näyttää luontevalta, kun katsoo Viron sakaalikameran viime talven videoita. ”Pesukarhu on jo Baltian eteläosissa”, sanoo Lumiaro. Kahdeksi lajiksi jaetun kultasakaalin lisäksi maailmassa on uusimman tiedon mukaan vain neljä Canis-suvun (koirat) koiraeläintä
RI IT TA W EI JO LA / VA ST AV A LO. 18 SUOMEN LUONTO 6/2019 18 SUOMEN LUONTO 6/2019 Rouskujen paras sesonki on elo– syyskuussa
Polte ja kirpeys eivät lähde siitä keittämälläkään”, von Bonsdorff opastaa. ”Rouskuissa on miedonmakuisia lajeja kuten männynleppärousku. Jotkut tosin pitävät vaikkapa kangasrouskun pippurisuudesta ja kirpeydestä. Tällaisia ovat muun muassa miedonmakuiset leppärouskut sekä kuusen juurisienenä kasvava currynmakuinen sikurirousku.. Nykytietämyksen valossa meillä kasvaa useita rouskulajeja, joita ei tarvitse edes ryöpätä saati keittää. Suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta on kuullut väitteen useammin kuin kerran, eikä se pidä paikkaansa. Se on maltoisa, mieto ja hyvä. Jos taas syö lehtorouskua, saa varmasti kielensä tunnottomaksi. Lehtorouskun maitiaisneste on hyvin polttavaa. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT RIITTA WEIJOLA, TIMO VIITANEN, PASI KANNISTO, LASSE KOSONEN, JARKKO KORHONEN, ESKO VESANEN Mikä rousku! 6/2019 SUOMEN LUONTO 19 K aikki rouskut ovat limaisia ja samanmakuisia. Niiden lisäksi maamme metsissä lymyää yli 70 rouskulajia. Haaparousku: paikalla kuusen luona, kangasrousku: siellä männyn seurassa ja karvarousku: täällä koivun katveessa. 6/2019 SUOMEN LUONTO 19 Tervetuloa rouskukouluun! Aloitetaan nimenhuudolla
Korpirouskun maitiaisneste on myös runsasta ja väriltään valkoista, mutta se taas värjää sienen mallon pian violetiksi. Yksi päävaatimus on kuitenkin selvä. Paksumaltoinen karvarousku on meillä hyvä ruokasieni, mutta Etelä-Euroopassa sitä pidetään lievästi myrkyllisenä, koska sitä ei osata käsitellä. Esimerkiksi sikurirouskua voi kuivata ja saada siten sen vahva mausteinen maku entistä paremmin esille”, von Bonsdorff paljastaa. Mustarouskua voi kuitenkin edelleen syödä kohtuudella esimerkiksi kerran viikossa, kunhan nylkee pintakelmua pois ja keittää sieniä 10 minuuttia. Esimerkiksi englanniksi se on Ugly Milkcup, siis rumarousku. Rouskuja onkin ennen nimitetty maitosieniksi. Makuun vaikuttaa tietenkin myös kasvupaikka. 20 SUOMEN LUONTO 6/2019 Suomessa on Venäjän tapaan vahvat perinteet sienien ruokakäytöstä, ja rouskut ovat kuuluneet ruokapöytäämme etenkin suolattuina. ”Maitiaisnesteen väri voi siis muuttua ajan myötä. Jotkin lajit ovat kuitenkin ohutmaltoisia ja lyhytikäisiä, ja sisältävät vain vähän maitiaisnestettä, kuten pikkurousku. Tästä on peräisin myös käsitys siitä, että ne ovat limaisia ja maistuvat samalta. Seuraavalla vuosikymmenellä julkaistuissa tutkimuksissa selvisi, että sienessä on pieniä määriä solumuutoksia aiheuttavaa nekatoriiniä, ja mustarouskun ruokakäyttö romahti. Kuusenleppärousku voi kasvaa tyypillisesti nuorehkossa kuusikossakin. ”Ei kannata säikähtää, jos ulkomailla jokin meille tuttu ruokasienilaji, kuten karvarousku, on merkitty lievästi myrkylliseksi.” Mustarousku koki meillä saman kohtalon ollen suosittu ruokasieni vielä 1970-luvulla. Hillityt sävyt ja maitiaisneste Maitiaisneste on yksi hyvä tuntomerkki rouskumetsälle mennessä. Eipä mustarousku ole juuri saanut osakseen lempeää kohtelua muuallakaan. Kun sienen itiöemä kesän mittaan vanhenee muuttuvissa sääoloissa, myös sen maku muuttuu. Toisista tulee lajityypillisesti paljon maitiaisnestettä, kuten sikurirouskusta. ”Se on metsä, sillä ne kasvavat kunnon metsässä! Poikkeuksiakin toki on. Rouskujen kirpeys ja polttavuus johtuvat kuitenkin rouskujen sisältämästä maitiaisnesteestä. Oranssirousku on myöhäissyksyllä kuusen ja lehtipuiden seurassa kasvava eteläinen laji. ”Useimmat rouskut ovat keskikokoisia tai melko kookkaita. Sukulaisiinsa haperoihin verrattuna rouskut ovat keskimäärin väritykseltään hillitympiä, ruskean, harmaan ja vaalean sävyissä.” Luvassa uusia eteläisiä lajeja Rouskut ovat ektomykorritsaeli pintajuurisieniä, jotka elävät liitossa eri puulajien kanssa. Niiden malto koostuu pallosoluista, joten se lohkeaa juustomaisesti ja murenee. ”Lähija luomuruokainnostuksen myötä suomalaiset sienestävät ja käyttävät sieniä yhä enemmän. Joillakin se muuttuu heti kun sieni on kerätty, toisilla vasta pitkän ajan kuluttua, kun itiöemä vanhenee.” Maitiaisnesteen kihoamisen lisäksi rouskuilla on muitakin yhteisiä tuntomerkkejä. TI M O V IIT A N EN / VA ST AV A LO. Siitä voi päätellä, että ollaan rouskujen maailmassa. Myös siksi niiden kasvupaikkavaatimukset vaihtelevat. Suolaamisen ohella rouskuille on nyt paljon erilaisia valmistusja säilöntämenetelmiä. Lievästi myrkyllinen rouskulajimme lakritsirousku kasvaa männyn juurisienenä kuivilla kankailla ja rämeillä. ”Kaikki rouskut erittävät maitiaisnestettä. Sammalpohjaiset tuoreet sekapuustoiset kangasmetsät ovat hyviä rouskupaikkoja”, von Bonsdorff neuvoo. Maitiaisnesteen väri vaihtelee lakritsirouskun värittömästä nesteestä leppärouskujen porkkananpunaiseen ja kultarouskun valkoiseen, joka tosin muuttuu kuivuessaan ruskeaksi
lla vielä maistamattakin kuten isovoirousku, pippurirousku ja maitorousku. ”Sitten herää kysymys, miten pohjoiset lajit pärjäävät. Sienen tummanpuhuvassa lakissa ja tummassa jalassa on näkyvillä hieno samettipinta. ”Nokirousku on erinomainen ruokasieni, minullekin uudehko tuttavuus. ”Silloin ei kerätä museonäytteitä.” Kysymys parhaasta ruokarouskusta vetää hänet mietteliääksi. 6/2019 SUOMEN LUONTO 21 Satoisin rouskuistamme on kangasrousku, joka kasvaa kuivilla kangasmailla. ”Tämä on vähän kinkkinen juttu. ”Olen syönyt tuntemukseni määrään nähden aika vähän lajeja. Sitä ei tarvitse paljon, kun se jo tuo ruokaan uuden maku-ulottuvuuden. Suomen eteläpuolella kasvaa vielä koko joukko lajeja, jotka tulevaisuudessa saattavat liittyä maamme sienilajistoon. Olen kuullut, että moni on suorastaan liikuttunut löytäessään sen metsästä.” Nokirouskun löytääkseen – ja kenties liikuttuakseen – täytyy etsiä korpivaikutteinen metsä tai lehtokuusikko, jossa on tihkupintaa. ”Nokirousku, se on kaunein sieni. 6/2019 SUOMEN LUONTO 21 Karvarouskujakin on monta eri lajia, tässä niistä tutuin eli tavallinen karvarousku. Tykkään rouskuista ylipäätään – ja sienisalaatista. ”Tuntematta täsmällistä lajia rouskuja voi kerätä ja esikäsitellä keittämällä koko sienisatsin.” Nopea ryöppäys ei riitä poistamaan polttavuutta ja kirpeyttä, vaan sieniä on syytä keittää kunnolla viidestä kymmeneen minuuttia. Suomen kaunein rousku Tea von Bonsdorff rohkaisee aloittelevaakin sienestäjää tutustumaan rouskuihin. Aiemmin yhteen sukuun kuulunut rouskuperhe on jaettu kahteen sukuun, jalorouskuihin ja rouskuihin. Kun pyökki alkaa levitä pohjoisemmaksi, sen mukana tulee uusia sienilajeja. klo 11-17 Kaisaniemen kasvitieteellise n puutarhan kasvihuoneilla Helsingissä. Olen tykästynyt sikurirouskuun, jota voi käyttää mausteena. TIM O V IIT A N EN / VA ST AV A LO TERÄSTÄ SIENITUNTEMUSTA SI Sieninäyttelyssä 15.–16.9. Ne joutuvat ahtaammalle, kun kasvillisuus muuttuu”, von Bonsdorff pohtii. Kultarouskussa taas on oma pekonia muistuttava lihaisa makunsa, ja haaparouskukin on ihan ok.” Monia rouskuja on von Bonsdor. Sieniä työkseen tutkiva von Bonsdorff menee aina erikseen ruokasieneen. Vapaa pääsy. Eteläisehköt lajimme lehtorousku, maitorousku, liiturousku, kultarousku ja pippurirousku kuuluvat nykyään jalorouskuihin. Sillä on solakka ja pitkä jalka suhteessa moneen muuhun rouskuun. Pyökillä on runsaasti mykorritsasieniä, myös rouskuja. www.luomus.fi. Uusia lajeja on kiva kokeilla.” Yksi ehdoton suosikki rouskuista sentään löytyy. Heltat ovat kermanvaaleat. Siinä on hienostunut maku.” n Rouskut kasvavat kunnon metsässä. Siihen voi lisätä vähän omenaa..
· Paras keräysastia on päretai juurikori. Voit myös osallistua eri järjestöjen ohjatuille sieniretkille. K ARVAROUSKU | Lactarius torminosus TUNTOMERKIT: Lakki punainen, vyöhykkeinen ja reunasta karkeakarvainen, maitiaisneste valkoista. · Tutustu jo kotona hyvään sienikirjaan ja ota se retkelle mukaan. Vinkit rouskuretkelle · Valitse mukava sään mukainen vaatetus. LEVINNEISYYS: Yleinen ja erittäin satoisa koko maassa. KASVUPAIKKA: Koivun juurisieni kangasmetsissä sekä puistoissa. 22 SUOMEN LUONTO 6/2019 LA SS E KO SO N EN LA SS E KO SO N EN JA RK KO KO RH O N EN JA RK KO KO RH O N EN. KASVUPAIKKA: Männyn juurisieni rämeiden turvelaikuilla ja jäkälikössä, elo–syyskuu. EI TARVITSE ESIKÄSITTELYÄ. LEVINNEISYYS: Harvalukuinen, etelässä runsain, harvinaistuu pohjoista kohti. MÄNNYNLEPPÄROUSKU | Lactarius deliciosus TUNTOMERKIT: Lakki oranssinpunainen ja tummakehäinen, maitiaisneste oranssia. KANGASPALSAMIROUSKU | Lactarius mammosus TUNTOMERKIT: Lakki harmaanruskea, vyöhykkeinen, maitiaisneste valkoista. · Muista ottaa mukaasi hyvät eväät ja kiireetön mieli. KASVUPAIKKA: Hiekkakankaat, kalkinsuosija. · Mene tuttuun metsään tai kompassin ja kartan kanssa tuntemattomammille maille. 22 SUOMEN LUONTO 6/2019 HA APAROUSKU | Lactarius trivialis TUNTOMERKIT: Lakki violetinharmaa, maitiaisneste valkoista, vanhemmiten hitaasti vihertyvää. KASVUPAIKKA: Kuusen seurassa tuoreilla kankailla. Älä hikoile äläkä palele. · Hyvä sieniveitsi on harjalla varustettu, ohutteräinen ja terävä. LEVINNEISYYS: Kasvaa koko maassa, pohjoisessa yleisempi kuin etelässä. Tuoksuu kookokselta. LEVINNEISYYS: Yleinen ja erittäin satoisa koko maassa. Muista päähine
NOKIROUSKU | Lactarius lignyotus TUNTOMERKIT: Lakki ja jalka mustanruskeat, samettipintaiset ja ryppyiset, maitiaisneste muuttuu hitaasti punaiseksi. KASVUPAIKKA: Tammen, pähkinäpensaan, koivun ja kuusen seuralainen lehdoissa. LEVINNEISYYS: Yleinen ja melko satoisa Pohjanmaan korkeudelle, harvalukuinen aina Pohjois-Lappia myöten. KASVUPAIKKA: Kuusen juurisieni sammaleisissa ja rehevissä metsissä. LEVINNEISYYS: Yleinen ja satoisa koko maassa. SIKURIROUSKU | Lactarius camphoratus TUNTOMERKIT: Lakki tummanruskea, violetinruskea, sileäja kuivapintainen, maitiaisneste valkoista ja runsasta. LEVINNEISYYS: Yleinen koko maassa. EI TARVITSE ESIKÄSITTELYÄ. LEVINNEISYYS: Melko yleinen Etelä-Suomessa, harvinaistuu pohjoiseen mentäessä. KASVUPAIKKA: Koivun ja tammen juurisieni lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä. 6/2019 SUOMEN LUONTO 23 LA SS E KO SO N EN LA SS E KO SO N EN JA RK KO KO RH O N EN JA RK KO KO RH O N EN JA RK KO KO RH O N EN ES KO V ES A N EN PA SI K A N N IS TO / VA ST AV A LO. MUSTAROUSKU | Lactarius turpis TUNTOMERKIT: Lakki vihertävänmusta tai oliivinvihreä, keskeltä tumma, maitiaisneste valkoista. 6/2019 SUOMEN LUONTO 23 VILLAK ARVAROUSKU | Lactarius pubescens TUNTOMERKIT: Lakki karvareunainen, lähes valkoinen, vaaleanpunertavalaikkuinen, maitiaisneste valkoista. LEVINNEISYYS: Yleisin Eteläja Lounais-Suomessa, harvalukuisena Pohjois-Savoon saakka. KASVUPAIKKA: Kuusen juurisieni lehtomaisissa ja soistuneissa kuusikoissa. LEVINNEISYYS: Harvinaisehko, Keski-Suomeen saakka. KASVUPAIKKA: Kuusen ja koivun juurisieni tuoreilla kankailla ja lehdoissa. KASVUPAIKKA: Koivun juurisieni puistoissa, nurmikoilla ja tienvarsilla. LEHTOROUSKU | Lactifluus bertillonii TUNTOMERKIT: Lakki valkoinen, himmeä, usein roskainen, maitiaisneste kellanvalkoista polttavan kirpeää. KULTAROUSKU | Lactifluus volemus TUNTOMERKIT: Lakki ja jalka oranssinruskeat, tuoksuu voimakkaasti sillille, maitiaisneste runsasta ja valkoista, ruskettuu kuivuessaan ja värjää mallon ruskeaksi
24 SUOMEN LUONTO 6/2019 Sääksi eli kalasääski on liki kotkan kokoinen, kaloja syövä petolintu. TEKSTI PERTTI KOSKIMIES / KUVAT PERTTI KOSKIMIES Sääksi eli kalasääski on liki kotkan kokoinen, kaloja syövä Sääksikesä kypsyy. Elokuussa poikastenkin on opittava kalastamaan. petolintu. Elokuussa poikastenkin on opittava kalastamaan
6/2019 SUOMEN LUONTO 25 Sääksellä koiras ja naaras (kuvassa) ovat pääpiirtein samannäköisiä. Värikuvioissa on kuitenkin yksilöllistä vaihtelua esimerkiksi päälaella.
26 SUOMEN LUONTO 6/2019 E lokuussa kypsyy iso kesä. Silti, kiitolliseen mieleen hiipii haikea häivähdys päivittäin, kun kuulen sointuvan vihellyksen taivaankannelta pihamme päällä, linnun jonka kanssa kuljin taas kauemmin ja pitemmät etapit kuin minkään muun. Sielulintu Kalasääski on soittanut sieluni sisintä syvemmin kuin mikään muu eläin lukuun ottamatta tunturihaukkaa. Etelän sääkset ihminen on Naaras pysyy pesäpaikalla huhtikuun lopulta elokuun alkuun, isojen poikasten aikaan tähystyspuussaan. Kevättalvella näin ne säihkeenä emojen silmissä, kuulin kallioista kaikuvina kesyttöminä huutoina. Mieli on kylläisenään kaikesta kauniista ja muistamisen arvoisesta, on ollut joka vuosi sitten ikimuistoisen ylioppilasvuoteni 1975, josta lähtien olen kulkenut lintumaita joka jumalainen päivä vanhankansan kevätmatista syysmatin tuolle puolen. Koiraalta kuluu kalanhakuun ainakin 20–30 prosenttia päivästä.. Linnunlennot ja pesinnät ovat säätäneet koko perheen päiväjärjestykset, kuuden hengen elämänpiirin. Lähdin yli puolivuotiselle maastotyökaudelle taas maaliskuun puolivälissä, kolmannentoista päivän pimeänä iltana ensin Utsjoelle. Elämää kalasääskien kanssa on edessä yksi onnenkesä vähemmän, takana taas ikimuistoiset kohtaamiset melkein sadalla pesäpaikalla Taipalsaarelta Tuupovaaraan, käymäseltään Kirkkonummellakin kymmenellä. Ilomantsin suursoiden, salaisten kuusikomeroiden ja rosvohotujen pysähtyneessä rauhassa etsin erämaan ominta. Haukka merkitsee minulle väkevintä luontoykseyttä, yksin villilinnun kanssa seitsemän tunturin takana. Parikkalan kotipiirini pariskuntia kiikaroin pesille saapumisesta syksyiseen lähtöön. Yli puolet vuodestani kuluu Siikalahden ja kymmenien muiden lauluna soivien kosteikkojen ja hymyilevien lehtojen kesälintulaskennoissa, laatokankarjalaisten lintulaumojen huumassa. Viideskymmeneskolmas lintukesäni. Pikkuja ison kesän taitteessa kävin Lapin katolla uudestaan ihailemassa tunturihaukkojen uutta sukupolvea, juuri nousemassa hapuileville siivilleen. Huhtikuun alusta asun Parikkalassa ja kuljen päivästä toiseen itärajan lintumailla, kunnes perunat on nostettu, puolukat poimittu ja kurkija hanhilaumat kaikonneet
Jokainen eläin on jotain paljon isompaa. Vain kalaa, ja sen haistaa ihminenkin. Risulinna Kalakotka, Fischadler, fi skgjuse, fi skeørn – nimi kertoo, miltä sääksi näyttää ja mitä se syö. Yhtenä huhtikuun aamuna näin, kun sääksikoiras lensi Porkkalanselältä kohti pohjoista. Muistan jo viidenkymmenen vuoden takaa seuranneeni kalanvientiä kahdeksaan suuntaan. Uhmakas vihellys pji-yyh pji-yyh pji-yyh… kimpoaa taivaanrannasta toiseen koiraan kuuluttaessa koko maailmalle, että se on tämän suonkuvatuksen tai pirstotun harjanteen haltija, risulinnansa kiistaton kuningas. Elokuun viikot ovat poikasille ratkaisevan tärkeää, ankaraa opiskeluaikaa loppuelämää varten. Olen kynnenraapaisuista nähnyt karhun nousseen yli tusinaan eteläja pohLintu syttyi taivastanssiin kotiinpaluun riemusta. Lähiympäristössä on neljä muutakin pesää, joiden koiraat kalastavat Siikalahdella, lisäksi yksi käy Venäjän puolelta jonkin kilometrin päästä. Muu kuin kalaravinto onkin ääripoikkeus. Istun usein tuntikausia vaivihkaa rämeiden reunoilla, pihapenkillä tai veneessä, seuraan vasta lentämään oppineiden, alle kymmenviikkoisten poikasten touhuja. Mutta eläin tuntee samoja iloja ja suruja kuin ihminenkin, olemmehan yhteistä alkua. Joku kesä sitten kumpikin kasvatti kolme poikasta, ja elokuussa ylläni leijasi kymmenen viheltäjää. Elokuu ei olekaan pelkkää haikeutta lintujen lähdön edellä vaan myös iloitsemista siivilleen nousseesta uudesta sukupolvesta. Koiras ja naaras rakentavat jopa satoja kiloja painavan pesän lähiympäristön korkeimman puun latvaan. Kiikarit tärisivät käsissäni, liikutuksen kyynel vierähti poskelleni. Lähinaapurit Elän sääksien kanssa kevään lumilta ruskan hehkuun. Siikalahti vetää sääksiä puoleensa kuin magneetti puolimetrisenä, ruutanoita kuhisevana kalavetenä. Poikaset oppivat lentämään 50–54-päiväisinä, minkä jälkeen koiras ruokkii niitä vielä 5–8 viikkoa. 6/2019 SUOMEN LUONTO 27 pakottanut särjettyjen metsien, silvottujen soiden ja rujoiksi raivattujen rantojen pakolaisiksi. Kaksi paria pesii tekemissäni tekopesissä 600 metriä toisistaan, kolme on rakentanut risulinnansa itse, niistä kaksi vain 250 metriä toisistaan metsäaukion vastakkaisille reunoille, ainutlaatuisen lähekkäin. Äärihädässä, kuten kalastussulan jäädyttyä, sääksi saattaa napata piisamin, kömpelön sorsan tai muun pienen eläimen. Kahdeksisen viikkoa aikaisemmin, kesäkuun ensimmäisellä viikolla tai toisen alussa, koko maassa kuoriutuu parhaina päivinä satoja sääksenpoikia. Siikalahden-pihallemme näkyy viisi pesää, lähin alle puolen kilometrin päässä. Ennätykseni on 13 yksilöä yhdessä näkökentässä. Vaikka olen ihaillen ja tutkijankin mielenlaadulla ja järjestelmällisyydellä tarkkaillut sääksiä neljättä vuosikymmentä, en osaa enkä halua vangita ihmiselle sittenkin salattuna pysyvän eläimen sisintä vain numeroiksi tai tilastoiksi. Sääksen siivin ei lennä lintu vaan ne paikat ja vuosituhannet, jotka tekivät siitä sellaisen kuin se on. Mutta kun tahdonvoimalla suljen silmistäni sääksimaiden surkeuden, näen vain uljaan kotkan soutavan sinitaivaalla suurin valkoisin siivin, kohoavan väkevin iskuin korkeuksiin ja liukuvan lujempaa alas, kerta kerran jälkeen. Kaksi kilometriä ennen joka kesä tarkastamaani saaripesää se yhtäkkiä seisahtui, hihkaisi riemukkaasti, kohosi yhä uudestaan vahvoin siiveniskuin korkeuksiin ja heittäytyi huimaan syöksyyn. Nuoret itsenäistyvät kesän taittuessa syksyksi, vaikka suuri osa oppii lentämään jo heinäkuun viimeisellä viikolla, kiireisimmät kolmannella, ennätysviimeiset vasta elokuun puolivälissä. Pohjois-Lapissa pesintä on kolme, neljä viikkoa myöhäisempi. Sääksiä elää Euraasiassa, Australiassa ja Pohjois-Amerikassa ainakin 130 000 yksilöä. Löydän kiikariini melkein milloin vain puolen tusinaa sääkseä Siikalahden päältä ruutanoita kyttäämästä tai toisiaan tervehtimästä. Pesiä on tavallisesti 5–20 kilometrin välein, tiheimmillään rannikolla ja Järvi-Suomessa. Se oli väsymättä lentänyt ainakin kuukauden, seitsemättä tuhatta kilometriä päiväntasaajan rannoilta yli aavikoiden, ulapoiden, metsien ja peltojen ja näki vihdoin kotinsa. Suomessa pesii 1200–1300 paria (seitsemäsosa Euroopan kannasta).. Naaras munii huhti– toukokuun vaihteessa kolme munaa ja hautoo 37–41 vuorokautta. Vaikka kalasääskeä on tutkittu tarkoin, pesinnän päättövaihe poikasten pesästä lähdöstä itsenäistymiseen on huonoiten tunnettuja vaiheita vuosikierrossa. Siivenkärkien väli on 146– 173 senttiä. Lintu syttyi taivastanssiin kotiinpaluun riemusta. Laji pesii koko maassa. Olen pyydystänyt populaatiotutkimustani varten 77 aikuista sääkseä päätutkimusalueellani Ruokolahdelta Rääkkylään ja Tuupovaaraan, jonkin pariinkin kertaan. Pesälläkin haisee kalalle, hyvänenäiselle rämemännystä maahan saakka. Olen kiivennyt 48 vuoden aikana sääksenpesille tuhansia kertoja ja nähnyt vain kerran vähän näykityn naurulokin. Jokaisella kerralla sylissäni ollut sääksi on haissut vahvasti kalalle. SÄÄKSI ELI KALASÄÄSKI PANDION HALIAETUS SÄÄKSI ON merija maakotkan jälkeen suurin petolintumme, 55–60 senttimetrin pituinen ja 1,2–2,1 kilon painoinen
Silloin sääksi heittäytyy sivuttain, laskostaa siipensä ja syöksyy veteen päistikkaa kuin pommi, viskaa jalat eteensä varpaat harallaan viime sekunneilla, täsmää iskua piiruntarkaksi vain senttien siivenkäänteillä ja tuijottamalla kalaa tiukasti kynnet tähtäiminään. 28 SUOMEN LUONTO 6/2019 joiskarjalaiseen pesäpuuhun, jonkin kerran kulkenut kontion edellisöistä jälkeäkin ja sotkenut kiivetessäni saappaani, vaatteeni, käteni ja partani vielä helmenkirkkaana noruvaan pihkaan. Luonnonpesien osuus onkin alueellani poikkeavan suuri, mutta jos tekopesiä ei olisi, sääksikanta romahtaisi Etelä-Suomessa ja katoaisi monelta seudulta kokonaan. Kalakotka pärskähtää umpisukkeluksiin mutta nostaa samassa jo päänsä pärskeistä. Vedessä se ei enää näe kalaa vaan koukistaa ryhmyiset varpaansa tuntoärsykkeen perusteella. Mestarikalastaja Kalan iskeminen syöksymällä korkeuksista veteen on linnulle niin vaativa elinkeino, että nuoren sääksen on harjoiteltava sitä toista kuukautta. Tulevaisuus huolettaa, koska nuoria rengastajia ei raskas petäjissä keinuminen kiinnosta ikämiesten veroisesti. Linnut rakentavat pesän itse yleensä keskelle latvaa, kuin sienen lakiksi. Olen rakentanut yli sata pesää, joissa on varttunut tuhatkunta sääksenpoikaa, mutta, kiitos säilyneiden suonrippeiden, myrskyjen katkomien metsäpuiden ja lintujen uskaltautumisen rantojen lakkapäärippeisiin, alueeni 2010-luvulla asutuista lähes 120 pesästä sääkset ovat alun perin rakentaneet itse yli 50. Niistä karhu ei yleensä ylety poikasiin toisin kuin kokenut rengastaja turvaköysineen. En yleensä puutu niiden kohtaloihin enkä rakenna pudonneiden tilalle uusia, sillä minusta lintujen pitäisi pärjätä pitkälti omillaan senkin jälkeen, kun minä ja muut kärsimysornitologit kiipeämme enää lastemme muistoissa. Puolestatoista kahteen kiloa painavan, liki kotkan mittaisen sääksen on viuh dottava paikallaan metrisillä siivillään järven, lammen tai merenlahden päällä, liu’uttava lyhyesti loitommalle, lekuteltava uudelleen ties kuinka monessa paikassa, kunnes auringonteräviin, kolmesta viiteen kertaan ihmissilmää tarkempiin silmiin osuu alle metri pinnasta rauhallisesti uiva kala. Olen löytänyt pesiltä muutaman kerran emonkin, jonka merikotka tai huuhkaja on tappanut. Nyt jo kuudenkympin ja kuoleman väliä käyvät sääksirengastajat ovat rakentaneet tuhansia tekopesiä ja pelastaneet pesimäkantamme toistaiseksi, mutta samalla sääksistä on tullut tekopesien vankeja. Tanakkaoksaisissa latvoissa, ja varsinkin latvan sivuun riu’uin tuetuissa tekopesissä, karhu on napannut muutamat poikueet. Mutta meritai maakotka, huuhkaja tai kanahaukka voi viedä poikaset luonnonpesästäkin. Pedot ovat sääksikannalle kuitenkin merkityksetön uhka toisin kuin lakkapääpetäjät ja ylipäänsä aikuiset puut hävittänyt tuhometsätalous. Lintu varmistaa sekunneissa otteensa pitävyyden, ja siivet oikenevat vedenpinnalle, eikä taaskaan kulu kuin sekunti pari kun väkivahva ilmanlintu riuhtaisee hirmuisella voimanponnistuksella Sääksi rakentaa pesänsä kelo-oksista ympäristöä korkeamman tasalatvaisen puun päälle, poikkeuksellisesti alle kolmimetriseen männyntarriin.
Ruokkihan se naaraankin siitä pitäen kun tämä palasi pesälle viikko puolitoista ennen vappua, päiviä koiraan perästä. Syyskuun alkupuoliskolle, tunturimaassa kuun lopuille, koiras kantaa kaloja pesälle, vasta sitten nuoriso saa saalista tarpeeksi omin kynsin. Naaras hoitaa haudonnan, poikasten lämmityksen ja syöttämisen muttei jää auttamaan koirasta lentopoikasten ruokinnassa toisin kuin muilla petolinnuilla vaan lähtee kohti Afrikkaa. rin vasta joka viides isku tuottaa tulosta. Koiraan urakka on ällistyttävä. Lähtönsä jälkeen koiras ei todennäköisesti enää koskaan näe poikasiaan, eivätkä viikon parin päästä sisaruksetkaan toisiaan. Sen jälkeen, seitsemän pitkää kuukautta, odotan lintuja takaisin, sillä Afrikka ei kuulu minulle, eikä lentely ympäri maailmaa ole ihmisen vaan muuttolintujen oikeus. 6/2019 SUOMEN LUONTO 29 siipensä ylös, iskee ne vimmatusti muutaman kerran vettä vasten, ja kohta kohoaa kalakin viimeiselle matkalleen. Ihmeellisintä on sääksen kyky osua kalaan sentintarkasti pinnan alta – eihän kala ollut siinä jossa se näkyi, koska vesi taittaa valoa. Kalvava nälkä piiskaa satojen haparointien ja harhaiskujen kautta poikasesta emonsa veroisen kalastajan neljä tai viisi kuukautta myöhemmin afrikkalaisella mangroverannalla tai jokivarrella, jossa kaksi iskua kolmesta onnistuu. Toisinaan kynsiin tarttuu pätkä vesikasvia. Koiras puurtaa yksinhuoltajana vielä silloinkin, kun naaras jo läähättää Länsi-Afrikan paahteessa. Maailmantuulissa Hyvän muistinsa, ylipitkän ohutsuolen tehostaman ruoansulatuksensa, energiaa säästävän lentotapansa, sitkeytensä ja paastokykynsä ansiosta sääksi muuttaa Guineanlahden rantamille reilussa kuukaudessa, satojen kilometrien päivämatkoin. Itsenäistymisen jälkeen jokainen sääksi lentää yksin maailman tuulissa muita kaipaamatta. Vuosituhansien valinkauhassa henkiin jäivät ne kalastajamestarit, jotka omaksuivat valo-oppia lukiokurssin laajuudelta. Noustuaan jonkin metrin uppeluksista sääksi ravistaa kuin koira mutta linnuille ainutlaatuisella tavalla – lennossa – sadat pisarat höyhenpuvustaan. Se saattaa lentää jopa tuhat kilometriä yhtä mittaa, meren poikki ja halki yönkin, koska vahvojen siiveniskujen ja pitkien liukujen vuorottelu ei edellytä lämpimien maa-alueiden yllä kohoavia nousuvirtauksia, joista kotkat, hiirihaukat, kurjet ja muut kaartelevat liitolentäjät ovat riippuvaisia. Kahlaajien tavoin naaraan, koiraan ja poikasten muuttaminen eri aikaan vähentää yksilöiden välistä kilpailua niillä etapeilla, joilla on pulaa kalaja lepopaikoista. Olen opetellut sääksien tavat huolellisesti, jotta häiritsisin lintuja turvallisissa rajoissa ja tuottaisin korvauksena sellaista tietoa, jota ehdottomasti tarvitaan sääksikannan säilyttämiseksi.. Sen on pyydystettävä satoja, jopa tuhat kalaa, yhteispainoltaan melkein sata kiloa. Se kääntää kalan pään lentosuuntaansa ilmanvastuksen minimoimiseksi ja ylenee siiveniskuin ja kaarroksin kymmenien, pitempää paluumatkaa jouduttaakseen jopa satojen metrien korkeuteen ja lähtee lopulta viivasuoraan lentoon kohti pesää. Jonakin kuulaana päivänä syys–lokakuun saranassa, sitä vielä tietämättä, katson kauan viimeisen kesänaapurini perään Siikalahden tornista tai pihamäeltämme. Nohevimmat nuoret nappaavat ensimmäiset sintit alle kaksiviikkoisina, mutta kuukauden harjoittelullakin keskimääNälkä piiskaa poikasesta emonsa veroisen kalastajan. Opinnot Vesi vetää poikasia puoleensa alle viikko lentoonlähdön jälkeen, ensin arasteleviin liukuihin läheltä pintaa, kohta jo kömpelöihin räpsähdyksiin rinta vedenpeiliä rikkoen. Koiras hoitaa saalistuksen vajaat viisi kuukautta niin itselleen, naaraalle kuin poikasille. Odotus Jännittävintä on odottaa, mitkä tutuista linnuista palaavat, olenhan kuluttanut tuhansia päiviä sääksien pyyntiin, rengastukseen, valokuvaukseen, äänittämiseen, käyttäytymisen tarkkailuun ja munien mittaamiseen erottaakseni emot toisistaan
Saimaan sylissä Ampujalassa ihmettelin ensimmäistä risulinnaa. Itse olen rengastanut sääksiä ensimmäisestä lupavuodestani 1975, toistaiseksi 1503 ja parhaina vuosina 77–81 yksilöä. Sääksellä on 1–3 poikasta. DNV:n myöntämä ISO 14001 -sertifikaatti kattaa Hansaprintin kaikki toiminnot.. Sääksikuume iski, kun kiipeilin oppikoulutoverini Esa Sojamon rengastusapuna Peltoin lavean Suursuon useammilla, sittemmin turvetuotannon tuhoamilla pesillä. Sadat yksilöt ovat tulleet ja menneet elämäni virrassa siitä pitäen, kun isäni opetti minut pikkupoikana kulkemaan rankaja marjametsissä ja lakkasoilla niin Lappeella kuin sääksitihentymien ja luonnonkauniimpien pitäjien ykkösiin Parikkalan lailla kuuluvalla Taipalsaarella. Sääksisäätiölle olen äärikiitollinen työni tukemisesta. Taitettuna pienikokoista karttaa on helppo käsitellä ja säilyttää veneessä. Avattuna kartta näyttää laajan alueen ja sopii erityisesti reitinsuunnitteluun sekä käytettäväksi yhdessä digitaalisten karttojen kanssa. Hansaprintin ympäristöjohtamisen perustana on ISO 14001 -standardi ja jatkuvan parantamisen periaate: Vähennämme toimintamme aiheuttamia ympäristövaikutuksia joka vuosi. Tärkeintä on silti, että perhe on suonut minun liihottaa taivaanlinnun vapaudella metsissä, soilla ja petäjänpäissä. Veneilykartat eivät korvaa virallista merikarttaa, jota on aina käytettävä navigoinnissa. n Karttakeskuksen veneilykartat Saatavilla jo 27 karttaa! Täysin uudenlainen karttasarja, joka on valmistettu vedenkestävästä ja repeämättömästä materiaalista. Joidenkin yksilöiden kanssa olen vanhentunut pari vuosikymmentä. Vuosittain noin 15– 20 poikasta lentää renkaitta luonnonpesistä, joille on mahdoton kiivetä – ja hyvä niin, sillä kaikkien lintujen elämään ei pidä puuttua, kun suojelutietoa kertyy riittävästi muutenkin. Sateisina ja tuulisina kesinä nuorimpia kuo lee nälkään, koska koiraan on vaiSääksija maasto-ornitologian legendojen Pentti Linkolan, Pertti Saurolan ja Juhani Koivun esimerkki on innostanut sanoinkuvaamattoman paljon sääksitutkimukseen ja luonnonsuojeluun, koko elämänkulkuuni. Mutta reilun seitsemän kuukauden perästä, kenties huhtikuun kakkosviikon huimansinisellä taivaalla ihailen Siikalahdella tuttua, juuri kotiinsa palannutta koirasta, jonka valkoiset siivet häikäisevät silmiä hangen hohteessa. Säänkestävät taitetut kartat vesille Veneilykartoista on saatavilla myös suorat seinäkarttaversiot. Lisäteemana kartoissa on mm. veneluiskia ja tulentekoja rantautumispaikkoja. Se on linnuntäyden vuodenkulkuni odotetuin kohtaaminen. Loppukesä tietää haikeaa hyvästijättöä sääksille
DNV:n myöntämä ISO 14001 -sertifikaatti kattaa Hansaprintin kaikki toiminnot.. 6/2019 SUOMEN LUONTO 31 Hansaprintin ympäristöjohtamisen perustana on ISO 14001 -standardi ja jatkuvan parantamisen periaate: Vähennämme toimintamme aiheuttamia ympäristövaikutuksia joka vuosi
YÖPERHOSILLA tarkoitetaan kaikkia yöaikaan lentäviä perhosia. Niihin kuuluu lajeja useasta eri heimosta, kuten yökkösistä, mittareista, kiitäjistä ja siilikkäistä.. 32 SUOMEN LUONTO 6/2019 32 SUOMEN LUONTO 6/2019 MIKÄ ON YÖPERHONEN
Tavalliset lamput eivät riitä yöperhosten harrastamiseen, mutta ensi hätään Silvonen kehottaa kokeilemaan loisteputkea. TEKSTI ANNA TUOMINEN / KUVAT ANNA TUOMINEN, ERKKI NENONEN JA HEIKKI VASAMIES V oimakas vihertävä valo loimottaa tummenevassa kesäyössä. Perhosten houkuttelussa tuo aallonpituus, eli 360–365 nanometriä, on tärkeä.” Silvosen lamput ovat hyönteisvaloiksi tarkoitettuja elohopealamppuja ja loisteputkia. 6/2019 SUOMEN LUONTO 33 Päivän päättyessä liikkeelle lähtevät mittarit, yökköset ja monet muut. Yöperhosiin pääsee tutustumaan sytyttämällä valon. Sellaisia ei marketin hyllystä löydy, vaan ne täytyy hankkia hyönteistarvikeliikkeestä tai tilata netistä. Valon aallonpituudet ja voimakkuudet vaikuttavat perhosiin eri tavoin Valon lumoissa 6/2019 SUOMEN LUONTO 33 Yöperhosten houkutteluun tarkoitetun lampun ympärillä alkaa olla vilinää vasta kun on riittävän pimeää.. ”Yleensä yöperhoset näkevät herkimmin vihreää valoa, mutta niiden silmissä on toinenkin herkkyysmaksimi ultravioletin puolella. Lamput kuuluvat perhosharrastaja ja -kirjailija Kimmo Silvoselle, joka on lähtenyt mukaani Karjaan maalaismaisemiin opastamaan minut perhosten yöelämään. Se on jo houkutellut ympärilleen muutamia yöperhosia, joiden lepattavat varjot näyttävät suhteettoman suurilta valon viereen ripustetulla kankaalla. Perhosten pörräys pihavalon ympärillä on kaikille tuttu ilmiö, mutta miksi pimeällä liikkuva hyönteinen ylipäätään hakeutuu kohti valoa. ”Ultraviolettivalo näyttää perhosille vapaat lentoreitit ja auttaa niitä suunnistamaan”, Silvonen kertoo. Pihan toisella puolella pilkottaa kaksi muutakin valoa
Pää menee nopeasti pyörälle suomenkielisten ja tieteellisten nimien vyörystä. Perhoset ovat usein erikoistuneet tiukasti yhteen tai muutamaan toukan ravintokasviin, joten monimuotoinen ympäristö tarjoaa perhosretkeilijälle lajistoa laajalla haitarilla. Uusia lajeja ropisee kankaalle tasaiseen tahtiin. ”Tällainen rantalaji on aika yllättävä. Koisista kiitäjiin Pimeys laskeutuu ja hepokatit aloittavat konserttinsa. “Jossain lähellä on isoja haapoja.” Hän on oikeassa. Sen kiinnitysnarulla lepäilee kaikessa rauhassa kookkain perhonen, jonka olen ikinä nähnyt. Se ei varsinaisesti kuulu tälle paikalle, mutta perhosilla on siivet, niin sanotaan”, Silvonen naurahtaa. Odotus Havununna Iso-okamittari Isomittari Järvikoisa. Niitty-yökkönen, mustikkamittari, tuo keltasiipi on lutarellum, se on sen depressumin kanssa samaa sukua... Pähkäilen kameran asetuksia erikoiseen valoon sopiviksi, kun pihan toiselta puolelta kuuluu taikasanat: ”Täällä on kiitäjä!” Pinkaisen juoksujalkaa Silvosen perään toiselle perhosvalolle. Pihamaalla kasvaa haapoja ja monia muitakin lehtipuulajeja. ”Se on poppelikiitäjä. ”Tuossa on nyt aika kiinnostava perhonen: Lyijy-yökkönen, ypsillon tieteelliseltä nimeltään”, Silvonen sanoo. Voisi vielä varmistaa, että takasiivissä on oranssit laikut, niillä sen helpoimmin tunnistaa haapakiitäjästä.” Silvonen ujuttaa varovasti sormensa perhosen siipien väliin, eikä se hievahdakaan. Valoisina kesäöinä lampussa täytyy kuitenkin olla tarpeeksi tehoa, jotta se riittää hämäämään hyönteisiä. Rauhallinen käytös on hänen mukaansa tyypillistä kiitäjänaaraille, jotka houkuttelevat koiraita luokseen 34 SUOMEN LUONTO 6/2019 Kimmo Silvonen virittää lakanan kuivalle ja matalaValo ja valkoinen kangas muuta ei tarvita. 34 SUOMEN LUONTO 6/2019 lajista riippuen, joten muitakin valoja voi kokeilla. ”Tammi on siinä mielessä aika ylivoimainen, se tuo todella monta perhoslajia.” Tänä iltana paikan valinta on onnistunut, sillä valomme houkuttelee veden äärellä pysyttelevän järvikoisan läheiseltä jokivarrelta
Se törmäilee ympäriinsä ja hätyyttää mennessään monta pienempää lentoon. ”Sellaiset lajit, jotka ennen esiintyivät vain Ahvenanmaalla, ovat nyt valloittaneet koko Suomen, ja uusiakin on tullut”, hän kertoo. ”Sammakot tulevat usein syömään. Tunnista perhoset lajioppaiden tai nettisivujen avulla. Ripusta valon viereen valkoinen lakana tai verkkomainen kangas, jolle perhoset voivat laskeutua. 6/2019 SUOMEN LUONTO 35 levittämällä hajuaineita eli feromoneja. Lajintunnistuksen ensiaskeleet Tuntien kuluessa lajeja on löytynyt kymmeniä. Valon houkuttelemat hyönteiset vetävät muutakin elämää puoleensa. Kysyn ainakin neljättä kertaa nimeä samalle iso-okamittarille, eivätkä NÄIN ALOITAT Hanki UV-lamppu. Löydämme kankaalta myös hienoja loispistiäisiä, jotka etsivät hyönteisistä munilleen kasvualustaa. 6/2019 SUOMEN LUONTO 35 Maltsayökkönen Kyttyränirkko Poppelikiitäjä Ruususiipi Sieniyökkönen. Lepakoitakin näkee, mutta ne eivät tule kovin lähelle valoa”, Silvonen kertoo. Valon vieressä ilma on jo sakeana yöperhosia. Ruuhkaa valolla Kankaalle ilmestyy toinen kookas perhonen. Lopulta sähikäinen malttaa pysähtyä, ja sen keltaiset takasiivet hohtavat hetken otsalampun valokeilassa ennen kuin se vetää siipensä suppuun. Muista käyttää UV-suojalaseja! Tavallisella otsatai taskulampulla perhosen värit saa paremmin näkyviin. Suosi korkeammalla sijaitsevia maastonkohtia ja matalaa kasvillisuutta, sillä tiivistyvä kaste viilentää ilmaa. “Se on morsiusyökkösistä yleisin, mutta myös monet harvinaisetkin lajit ovat runsastuneet.” Silvosen pitkän perhosharrastuksen aikana suurimmat muutokset lajistossa ovat tapahtuneet 2000-luvun puolella, todennäköisesti ilmaston lämpenemisen seurauksena. Hyönteisvaloiksi tarkoitettuja lamppuja löytää muun muassa hyönteistarvikeliike Tibialesta. ”Tämä ei ehkä edes houkuttele koiraita vaan saattaa vain olla hämmentynyt”, hän sanoo. Valitse valolle mahdollisimman lämmin paikka. Yöperhosten lisäksi kankaalla kiipeilee vesiperhosia ja muun muassa vaaksiainen, malluainen, torakka ja suurikokoinen sarvijäärä. Samaan aikaan monet taantuvilla kasvilajeilla elävät perhoset ovat joutuneet ahtaalle. Noukin perhosen kädelleni ja ihmettelen hyvän tovin pörröistä ruumista ja vankkoja siipiä ennen kuin maltan laskea sen takaisin narulle. ”Isomorsiusyökkönen!” Silvonen tunnistaa. Ne pyörähtävät välillä aivan korvan juuressa ja siivistä kuuluu matala hurina, samanlainen kuin tuulettimesta
”Ehkä ne kuitenkin kokevat tämän illan vähän viileäksi.” Omat odotukseni ilta kuitenkin ehti ylittää moneen kertaan. ”Tuli tähän hyviäkin lajeja, mutta yksilöja lajimäärä oli pienoinen pettymys”, hän arvioi. Valokuvaamalla voi kerätä lajikokoelman, mutta Silvonen muistuttaa, että perhosen tunnistus kannattaa varmistaa jo paikan päällä. ”Ihmiset kysyvät siellä niitä lajeja, jotka ovat juuri lennossa, joten itsekin saattaa olla havainnut samoja.” Opeteltavaa riittää, sillä perhoslajeja on Suomessa yli kaksi tuhatta. Hän kertoo, että lajien lentoajat vaihtelevat paljon. Päätämme sammuttaa perhosvalot. Osa lentää alkuyöksi kukille ruokailemaan ja etsiytyy vasta sitten valolle. ”Facebookin Suomen perhoset -ryhmä on aika hyvä aloituspaikka lajintunnistusta harjoittelevalle”, Silvonen vinkkaa. Poppelikiitäjä nököttää edelleen narulla, ja nostan sen viereiselle oksalle ennen ripustusten purkamista. Silloin sitä voi tarkastella päivänvalossa ja eri puolilta.” Taivaanrantaan alkaa nousta lämpimiä sävyjä ja unihiekka kaihertaa silmää. ”Valokuvasta määrittäminen voi olla vaikeaa, jos ei tiedä, mitä kohtia kuvassa täytyy olla esillä, tai jos perhonen on kulunut”, hän sanoo. n Tyylikkään värinen koivuposliinikas pörisee harsolla, eikä malta millään Kaivaudu salaiseen maailmaan. Päätän aloittaa painamalla mieleen suurimmat ja värikkäimmät lajit, kuten vihreän isomittarin ja vaaleanpunareunaisen ruususiiven. Dna-tutkimuksen kehittyessä lajien luokittelu ja jopa nimet voivat muuttua. tieteelliset nimet tahdo jäädä ollenkaan muistiin. Räpsin kameralla ruudun toisensa jälkeen. ”Perhosen voi ottaa vaikka elävänä talteen ja päästää myöhemmin pois. ”Oikeastaan ilta on vasta nuori”, Silvonen huomauttaa
Aikoinaan Skotlannissa olin nähnyt, miten Donald Trump oli taikonut tylsät dyynialueet golfviheriöksi, mutta uusiseelantilaiset klubikentät tekivät silti vaikutuksen. OLI AURINKOINEN AAMU vaarin mökillä. Kotona Suomessa maksoin lentojeni hiilipäästöt pois — en toki pakoile vastuuta maapallon tulevaisuudesta. Hotellissa joogatessani sain täydellisen yhteyden elämän alkuvoimiin. Raikasta. Kiertelin taksilla Miamin houkuttavimpia liikkeitä: kosmetiikkaa, kenkiä, koruja, uusinta elektroniikkaa... Ja sitten Brasiliaan, sillä, oi luoja, en ole vielä koskaan majoittunut viiden tähden hotelliin aidossa sademetsässä! HAVAHDUN TUOHON tuntemattoman kanssaihmiseni parahdukseen. Ei lentokoneita, moottoriveneitä, vesijettejä, koptereita, crossipyöriä, mönkijöitä, subbareita, ämyreitä. Suljen silmät ja hengitän syvään. Rakastin ainutlaatuista sinistä planeettaamme yhä hartaammin. Niinpä pian hengittäisinkin Galápagoksella samaa ilmaa endeemisten merileguaanien kanssa. n Luxury experiences 6/2019 SUOMEN LUONTO 37 A N N A RII KO N EN Mirjami Linkola on elämän edellytyksiä kunnioittava kustannustoimittaja Raaseporista. 37 SUOMEN LUONTO 6/2019 6/2019 SUOMEN LUONTO 37 A N N A RII KO N EN yksyä enteilevä, raikas aamu. Istun kotirannan kivellä matalalta paistavan auringon kullanvalossa. Suljin silmät ja hengitin syvään. Vain yhdellä vastarannan mökkilaitureista näkyy liikettä. Sen opin jo pienenä mummilta. Paikalliset hedelmäherkut olivat taivaallisia, samoin kuin sushit Kiotossa. Kuikista toinen sukeltaa. Hiljaista. Laiturilta näkyi pari vesilintua ja vastarannan kivellä istuva ihmishahmo. Aamu rantakivellä on luksuskokemus, jota en tahtoisi vaihtaa mihinkään muuhun tässä maailmassa. Kioton jälkeen lahjoitin parille luontojärjestölle kymmeniä euroja, koska haluan tosissani estää uhkaavan ilmastonmuutoksen ja pysäyttää kiihtyvän lajistokadon. Vinkkasin Miamin parhaat shoppailukohteet blogissani, sillä todellista luksusta on jakaa omastaan ilmaiseksi muille. Jo seuraavana päivänä join espressoni Roomassa. Lumenvalkea kylki, hiilenmusta räpylä, siiven ihmeellinen kirjailu. Veteen heijastuvien puiden latvoissa ui kaksi kuikkaa rinnatusten, ikiaikaisen tyyninä. Ei väkinäistä loman suorittamista jossain kituliaassa korvessa, vaan pientä luksusta tutussa kaupungissa. Tutustuin moniin sielunsukulaisiini, kaltaisiini tiedostaviin luontoihmisiin eri puolilta maailmaa. Miten paljon rakastinkaan ainutkertaista luontoamme! Sijoitukseni olivat lopulta alkaneet tuottaa kunnolla ja olin myynyt palvelukotiomistukseni hyvällä voitolla. Sadekauden alkua uhmaten suuntasin Balille uimaan ja bailaamaan. Toinen jää vielä puhdistamaan höyheniään. Ostettuani laukullisen vaatteita päätin lentää länteen ihan oikeasti shoppailemaan. LIN K O LA. Aloin elpyä raskaiden varainhoitovuosien jälkeen. Sain bestikseni lähtemään mukaani Uuteen-Seelantiin
38 SUOMEN LUONTO 6/2019 Kolmen valtakunnan karhut 38 SUOMEN LUONTO 6/2019 Puiden väliin viritetyllä karva-ansalla kävi ehkä naaraskarhu pentujensa kanssa.
Eteläafrikkalainen Maduna tutki väitöskirjassaan haita, mutta dna on dna:ta, ja sen kanssa työskentely on samanlaista lajista riippumatta. Viime vuonna puolet Norjassa löydetyistä karhunäytteistä oli tavallisten kansalaisten keräämiä. Sen perusteella voi selvittää, mikä karhuyksilö juuri tämän jätöksen pyöräytti, ja paljon muutakin: Voi arvioida alueen karhujen määrää, niiden alkuperää ja liikkeitä, elinpiirin laajuutta, ja kertoa jotain Suomenkin karhuista. Kakan löytäjä on toivottavasti merkinnyt muistiin sen sijainnin, ehkä tuoreuden, sään ja muita olennaisia asioita. Näytteen kulkua työvaiheesta toiseen seurataan tarkasti. 6/2019 SUOMEN LUONTO 39 Suomineidon oikeanpuoleisella ohimolla seurataan karhuja vaivihkaa, rikostutkinnan keinoilla. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT JOUNI TIKKANEN JA HERMAN SOTKAJÆRVI K un Svanhovdin tutkimusasemalle, Koillis-Norjan viimeiseen nipukkaan, saapuu karhun kakka, geneetikko Simo Maduna rekisteröi sen. vaivihkaa, rikostutkinnan keinoilla. JO U N I TIK K A N EN. Sitten se pannaan dna-analyysikoneeseen, joka selvittää minkälaisia mikrosatelliitteja eli pieniä geenien välisiä toistojaksoja juuri tämän kakan punnertaneen karhuyksilön perimässä on. Hän on saattanut olla riistavalvoja tai tavallinen kansalainen kalaretkellä. Koeputkessa on ainetta, joka rikkoo näytteeseen päätyneet karhun solut ja vapauttaa niiden dna:n käsiteltäväksi. Näin dna voidaan monistaa niin sanotulla PCR-reaktiolla. Löytöä kohdellaan suurella vakavuudella. Sitten hän poimii vielä pienemmän nokareen koeputkeen, jonka kylkeen hän on liimannut juuri tälle kakalle valmistamansa viivakoodin. Karhun kakasta Maduna noukkii muovilusikan kärkeen pienen nokareen, panee sen nelikulmaiseen kuppiin ja selvittelee vähän. Karhut tunnistetaan dna:n toistojaksoista
Neljän vuoden välein maat järjestävät täällä, Inarijärvestä Jäämereen laskevan Paatsjoen laaksossa, karhuseurannan. 1 Saman vuoden syyskuussa kävi ilmi, että alueelle oli syntynyt uusi naaras FI116/LL49/MO48. Mustikka-aika oli parhaimmillaan, ja nuori naaras tankkasi varmasti ravintoa talviunen varalle yhdessä emonsa kanssa. 2 Ensin mainittu uros MO8/LL44/ FI177 oli tällä välin ehtinyt siirtyä Suomen puolelle. Tämän uroksen kakoissa näkyi ruohoa, lihaa ja marjaa. 40 SUOMEN LUONTO 6/2019 Perimän toistojaksot eivät vaikuta karhun elämään, koska ne ovat geenien välissä, eikä karhun keho tee siis niiden ohjaamana proteiineja. 1 Vuoden 2011 toukokuussa huomattiin, että toinen uros FI123/LL43/ MO50 oli käynyt kolmen valtakunnan rajalla, lähellä Paatsjoen rantaa kakalla. 40 SUOMEN LUONTO 6/2019 JO U N I TI KK A N EN Paatsjoen seutu on puustoista. Niitä karhut syövät mielellään, kun kasvukausi on alussa ja muuta ravintoa on vielä vähän. Muita nimen osia ovat LL eli Lapland, Suomen Lappi, ja FI eli Finnmarkin lääni, Norjan pohjoisin lääni. 2 Samalla asialla näytti olevan myös uros FI123/LL43/MO50. Norja, Suomi ja Venäjä vakoilevat karhuja hyvässä yhteisymmärryksessä. Uroksen nimessä MO tarkoittaa Murmanskin oblastia eli Venäjän luoteisinta hallintoaluetta. Tutkijan kannalta toistojaksot ovat käteviä, koska karhu perii ne joka tapauksessa kuten geenitkin, ja niiden perusteella jokaiselle karhuyksilölle voi määrittää oman geneettisen sormenjäljen. Myöhemmin sama karhu havaittiin vielä niidenkin alueella. Norja, Suomi ja Venäjä vakoilevat karhuja hyvässä yhteisymmärryksessä. Siksi luonnonvalinta ei karsi niitä pois, vaikka niissä tapahtuu paljon mutaatioita. Kun kakan pyöräyttäjä on tällä tavalla tunnistettu, Maduna tarkistaa tietokannasta, onko sama yksilö havaittu joskus ennenkin. Se jätti elokuussa 2011 karvoja aavistuksen Iso-Siikajärvestä pohjoiseen ja tunnistettiin niistä. Karhuja on seurattu tällä tavalla Svanhovdissa jo vuodesta 2007, ja mukana on kaksi naapurimaatakin. Numero 8 taas tarkoittaa, että tämä oli kahdeksas Murmanskin alueelta tietoon tullut karhuhavainto. Usein on. Pienet lammet vuorottelevat. Se kakkasi Paatsjoen Rajakosken lähelle, Norjan puolelle, marjakakan. Kevätkesällä marjojen täytyi olla ylivuotisia, lumen alta paljastuneita variksenmarjoja ja puolukoita. Se jätti oman marjakakkansa aivan lähelle. Kolmen valtakunnan vakoilua 1 Vuoden 2007 elokuussa uroskarhu MO8/LL44/FI177 havaittiin ensi kerran Venäjällä, Paatsjoen Rajakosken eteläpuolella
1 3/6 2 4 5/15 7 8 9 10/14 11 12 13 3 4 5 1 2 1 2–5 3 4 S U O M I N O R J A Pasvik Zapovednik 10 km T u t k i m u s a l u e I n a r i j ä r v i V E N Ä J Ä Norjan suojelualueet Vätsärin erämaa Nellim Rajakoski Rajakoski N a m m i j ä r v i N a m m i j ä r v i N a m m i j ä r v i Svanhovdin tutkimusasema 23 km 6/2019 SUOMEN LUONTO 41
42 SUOMEN LUONTO 6/2019 Suomen puolella näiden karhujen elinalue on suurelta osin Vätsärin erämaata. Yksikin karva riittää Kaikkea karhujen dna:ta ei saada sattumalta. Heinäkuun lopulla 2019 kaksi Norjan bioekonomisen instituutin Nibion työntekijää, Egon Sotkajærvi ja Benedicte Beddari ajavat lava-autolla pitkin Pasvikin reikäistä pikitietä. Toisaalta karhuja on ollut täällä jo hyvin pitkään: 6000 vuotta vanhoissa Altan kalliomaalauksissa esiintyy aina karhuhahmoja. Matalat männiköt vuorottelevat rämeiden, koivutiheiköiden ja rikkonaisten lampien kanssa, pientareet kukkivat koiranputkea, niittyleinikkiä ja maariankämmekkää. Tällaisia ansoja on Paatsjoen laaksossa Norjan, Suomen ja Venäjän puolella yhteensä kuutisenkymmentä. Kun pysähdytään, Beddari katsoo gps-paikantimesta suunnan, ja kumpikin lähtee harppomaan metsään. Jäämeren läheisyys luo Paatsjoen laaksolle leveyspiiriin nähden leudon ilmaston, ja luonto on yllättävän vihreää. AU KE A M A N KU VA T JO U N I TI KK A N EN Tutkijat kutsuvat löyhkäävää houkutinainetta AU KE A M A N KU VA T JO U N I TI KK A N EN Egon Sotkajærvi ja Benedicte Beddari noukkivat karhun karvoja ansan piikkilangasta. Hän kaasuttaa sortuneen sillan kohdalta puron yli. Sen löyhkää karhujen on vaikea vastustaa. Sotkajærvikin ryntää katsomaan: piikkilankaan on tosiaan tarttunut tukko ruskeaa karhun karvaa. ”En ymmarra”, hän sanoo. Benedicte Beddari kertoo jopa opiskelleensa isoäitinsä kieltä koulussa, mutta ei osaa sitä enää. ”Täällä on vähän!” Beddari huomaa. Kummallakin on suomalaisia sukujuuria – kaikilla täällä on. Niitä on täällä kuutisenkymmentä, joista Norjan puolella 35–40. Harvasta männiköstä paljastuu pian se, mitä he etsivät: neljän puun väliin polven korkeudelle viritetty piikkilanka, jonka keskelle rytöläjään on kaadettu sekoitus käynyttä naudanverta ja kalanrasvaa. Karhut saavat elellä siis aika rauhassa. Paikalla on käyty. Neljän vuoden välein sitä kerätään karva-ansoilla. Norjalla on seudulla Ylä-Pasvikin kansallispuisto, luonnonpuisto ja maisemansuojelualue, ja Venäjällä suojelualue Pasvik Zapovednik. Karhun tunnistamiseen tarvitaan yksi juurineen irronnut karva.. Sotkajærvi kääntää auton nokan pienelle hiekkatielle, ja pian vielä pienemmälle. Pelkästään maisemaa katsomalla ei tajuaisi, miten pohjoisessa nämä karhut elävät. Tien laidan metsä vilisee ohi
Karhuilla on persoonallisuuseroja.” 3 Kesäkuussa 2014 huomattiin, että uros MO8/LL44/FI177 oli siirtynyt Suomesta Norjan puolelle Ellenvatnet-järven (Ellijärvi) pohjoisrannalle. Paatsjoen laakson karhut elävät eristyksissä, ja kokonaan uuden yksilön dna-näyte paljastuu usein paikallisten karhujen pennulta saaduksi. Se voi selvitä aikanaan, kun kaikki karvat päätyvät laboratorioon. Hän kirjaa ylös päivämäärän, paikan, ja sen, mistä kohtaa rautalankaa näyte on löytynyt. 3 11 Kaikkein eniten jälkiä jätti uros FI123/LL43/MO50, joka liikkui vuosina 2012–2015 edestakaisin Paatsjoen länsirantaa. 6/2019 SUOMEN LUONTO 43 Seuraa hetki jännittynyttä toimintaa, joka muistuttaa rikospaikan tutkimusta: Sotkajærvi ja Beddari kiertävät tihrustamassa rautalankaa lähietäisyydeltä, ja kun jotain löytyy, vaikka vain yksi ainoa karva, Beddari noukkii kansiostaan pienen ruskean kirjekuoren ja panee karvan visusti talteen. Tämäkin uros on lisääntynyt, tosin sen viisi tunnistettua jälkeläistä elävät Paatsjoen seudulla. Se jätti pian talviunilta herättyään jälkeensä ruohokakan. ”Venäläisillä rajavartioilla on tästä hyvä video”, kertoo tutkija Paul Erik Aspholm. Joillekin karhuille aita voi olla este, mutta ei ainakaan rohkeimmille. Jälkeläisiä voi olla tietysti muuallakin, mutta Paatsjoen laakson 1375 neliökilometrin laajuisella tutkimusalueella elävät karhut huomataan poikkeuksellisen helposti. Kasvit ovat tavallinen osa karhujen kesäravintoa, ja siksi niiden kakat sekoitetaan joskus hevosen kakkaan. Ne lähtevät naaraita kauemmaksi synnyinseudultaan ja kuljettavat perimäainesta eri karhutihentymien välillä. Ehkä se oli saanut saaliiksi hirven vasan. Paljon lähempää, Norjan Tromssan seudulta, karhuja tulee hyvin vähän. 3 Myös naaras FI116/LL49/MO48 tavattiin tuolloin Venäjällä. 6/2019 SUOMEN LUONTO 43 Venäjän Nikel entisessä Suomen Petsamossa on heti Paatsjoen takana, kahdeksan kilometriä Tutkija Paul Erik Aspholm hoitaa karhututkimuksessa eri maiden välistä yhteistyötä.. Ehkä poronhoitoalue, jolta pedot helposti hävitetään. Paatsjoen laakso oli alkanut siis jo vihertää, ja karhu söi nyt tuoretta vihantaa. 12 Uros FI123/LL43/MO50 ehti sekin käväistä Venäjällä. Venäjä on rakentanut omille rajoilleen moninkertaisen piikkilanka-aidan, mutta sekään ei aina haittaa. Juuri urokset liikkuvat paljon. Pienestä notkelmasta löytyy pennun jälki. Svanhovdin tutkimusasemalla on selvitetty, mistä alueen uudet karhut tulevat, ja vastaus on ilmeinen: suurimmaksi osaksi naaraiden mahasta. Hakkuut. Se oli ylittänyt Paatsjoen ja talsinut karvanäytteen perusteelValtioiden rajat eivät näytä karhuja estävän. Joskus harvoin Paatsjoelle vaeltaa eläin etelämpää Kainuun–Karjalan alueelta, tai peräti Venäjältä Vienanmeren takaa, Pinegan luonnonpuistosta. 4 Seuraavana vuonna, heinäkuussa 2015, sama uros oli jo Venäjän puolella, hiukan Paatsjoen Rajakoskelta lounaaseen. ”Emokarhu repii aitaa auki käpälillään sillä aikaa, kun kaksi pentua pujahtaa välistä. Valtioiden rajat eivät näytä karhuja estävän. Norjan ja Suomen välillä raja on karhun kannalta nimellinen: vain harvaan ripoteltujen rajatolppien väri vaihtuu. Siellä se käveli karva-ansaan ja jätti jälkeensä useamman kakan, joissa oli karvaa. Tällä ansalla kävi siis ehkä naaraskarhu pentujensa kanssa. Se oli käynyt karva-ansalla Rajakosken eteläpuolella, mutta jätti toisaalta samaan aikaan karvaa myös 4 Suomen puolelle Nammijärven luo. Sitten kumpikin hajaantuu etsimään tassunpainamia tai mitä tahansa muuta vihjettä karhujen vierailusta. Suomen halki kulkeminen näyttää olevan karhuille vaikeaa, ja syitä voi arvailla: Avoin maasto. Raja-aidasta läpi 2 Toukokuussa 2012 huomattiin, että edellisvuonna syntynyt naaras FI116/ LL49/MO48 oli siirtynyt sitten viime näkemän viitisentoista kilometriä pohjoiseen, Norjan Ylä-Pasvikin kansallispuistoon
Hän aikoo selvittää kasvimassan dna:sta, mitä lajeja myyrät eri elinympäristöissä syövät. Norjassa karhun paluu paikallisesta sukupuutosta on ollut hidasta. Se on myös inhimillisempi tapa, eivätkä karhut totu ihmiseen yhtä herkästi. ”Laboratorion perusti tänne 2004 Hans Geir Eiken, joka oli perehtynyt rikostutkimuksen tekniikoihin”, Klütsch sanoo. ”Me rakennamme parhaillaan sukupuuta, ja se valmistuu ensi vuonna”, kertoo aseman toinen geneetikko, saksalainen Cornelya Klütsch. 44 SUOMEN LUONTO 6/2019 la 15 kilometriä koilliseen. Tutkija Alexander Kopatz sai suomalais”Svanhovdin navetan pakastimeen on varastoitu 17 000 karhun kakkaa.” 44 SUOMEN LUONTO 6/2019 Paatsjoen alueen karhuilla on tavallisesti vaalea turkki.. 13 Seuraavana keväänä, talviunien jälkeen, se oli kuitenkin taas Norjassa, entistä pohjoisempana. Karva-ansan löyhkä oli jälleen ollut urokselle liian suuri houkutus. Viime vuonna karhuja oli 138, kun niitä oli Suomessa noin 2000. Hän tutkii niitä. Sen voisi periaatteessa selvittää myös pelkistä vesinäytteistä, veteen näet joutuu aina sen verran taimenten soluja, että niistä saa talteen dna:n. Paatsjoen laakson seuranta on kuitenkin lopulta pieni osa Svanhovdin tutkimusaseman työstä. Avoimia kysymyksiä Paatsjoen laakson noin 60 karhusta on niin paljon dna-näytteitä, että tulee mieleen ilmeinen kysymys: Mitkä eläimistä ovat keskenään sukua. Toisaalta kaikki Svanhovdissa tehtävä tutkimus ei ole dna-tutkimusta, eikä dna-laboratorionkaan työ liity vain karhuihin. Paatsjoen laakson karhujen tutkiminen dna:n perusteella alkoi alun perin siksi, että se on paljon halvempi tapa seurata eläimiä kuin gps-pannan asettaminen kymmenille yksilöille. Simo Maduna on kaikkein kiinnostunein jääkarhuista. Svanhovdissa työskentelevä suomalainen, Tommi Nyman, tutkii muun muassa puurajan hyönteisiä ja tonkii myyrien mahalaukkuja. ”Homma alkoi karhuista, mutta samoja tekniikoita voi käyttää mihin vain.” Klütsch itse on selvittänyt kalanäytteistä, kuinka monimuotoinen taimenkanta padotun Paatsjoen eri patoaltaissa elää. Kuka vehtasi kenen kanssa ja ketä siitä syntyi. Niiden dna:sta saa karhuyksilöiden lisäksi tietenkin selville sen, mitä karhut ovat syöneet ja mitä loisia niillä on ollut.” ”Suunnitelmia on.” Tietoa Suomen karhuista Svanhovdin tutkimukset ovat poikineet jo tietoa Suomenkin karhuista. Svanhovd on hyvin syrjäinen, mutta se vastaa koko Norjan karhunkannan ar vioinnista, joka perustuu dna-näytteisiin. Kaikkien karhujen osalta sitä ei voi vielä sanoa. Nymanilla on silti myös karhuihin liittyviä aikeita: ”Svanhovdin navetan pakastimeen on varastoitu 17 000 karhun kakkaa
Syynä on ehkä se, että 1900-luvun alkupuolella karhukanta kävi lähellä paikallista sukupuuttoa, ja se palasi meille kahdesta eri paikasta, Kuolan niemimaalta ja eteläisestä Karjalasta, Venäjän puolelta. 5 Uros MO8/LL44/FI177 kulki toiseen suuntaan. Uroksesta FI123/LL43/MO50 saatiin vihiä vielä kahtena seuraavanakin vuonna. Metsistämme valtaosa on talousmetsää, joissa hakkuut ovat ennätysmäisen suuria. The Nature of Finland in 50 Stories Kirsi Haapamatti Englanninkielinen kuvateos kutsuu lukijan suomalaiselle marjamättäälle, suokukkojen soidintanssiin, revontulien ikiaikaiseen loisteeseen ja jäätyneen järven pysähtyneisyyteen. Nuo kolme tässä jutussa seurattua karhua ovat ilmeisesti nekin yhä elossa ja jättävät koko ajan uusia vihjeitä itsestään. 14 Heinäkuussa 2016 se oli valunut hyvän matkaa etelään ja jätti karvoja Norjassa lähelle Ylä-Pasvikin matkailualuetta. Mitä voitaisiin tehdä, jotta metsä luonto säilyisi seuraaville sukupolville. 29 95 Metsä meidän jälkeemme Jokiranta et al. Se selviää syksyn mittaan, kun kaikki kesällä kerätyt näytteet ovat kulkeneet laboratorion läpi. Suomalainen metsä elää kohtalonhetkiään. Ainakaan niitä ei ole tapettu laillisessa jahdissa, koska silloin ne olisi tunnistettu kudosten dna:sta. Voi olla, että nämä karhut havaittiin tänäkin kesänä. Samalla selviää jotain karhuista yleensä. 5 Kun naaras FI116/LL49/MO48 viimeksi tunnistettiin heinäkuussa 2015 karvasta, se oli palannut Suomen Nammijärveltä Norjan puolelle rajaa. Se jätti saman vuoden heinäkuussa karvaa Suomen Nellimiin. Oli syksy, ja sen kakoissa oli marjaa. ten kollegoidensa kanssa selville, että meidän karhumme kuuluvat perimältään kahteen eri porukkaan, eteläiseen ja pohjoiseen. n H ER M A N SO TK A JÆ RV I Mistä on suomalainen luonto tehty. Miten tähän on tultu. Jäljet tästä näkyvät yhä karhujen dna:ssa, jota jää jokaiseen kakkaan, jonka karhu pyöräyttää, ja karvaan, jos se irtoaa juurineen. 32 95 Metsä meidän jälkeemme Metsä meidän jälkeemme. 15 Seuraavana syksynä, syyskuussa 2017, se oli palannut jo lähelle lähtöpaikkaansa, Norjan Evettijärven pohjoisrannalle
46 SUOMEN LUONTO 6/2019. Ainoa keino välttää oireita on vähentää ärsyttäviä sokereita sisältävien sienien syömistä. TEKSTI MAURI LEIVO / KUVAT MAURI LEIVO, PETRI JAUHIAINEN / VASTAVALO JA IA AHONEN / VASTAVALO SIENISTÄ VATSAVAIVOJA. 46 SUOMEN LUONTO 6/2019 Monen sieniherkuttelijan riesa on sienisokeri tai mannitoli, jotka aiheuttavat vatsanväänteitä
Olin syönyt serkkulassa puoli pellillistä kantarellipitsaa sillä seurauksella, että oksentelin koko seuraavan yön. 6/2019 SUOMEN LUONTO 47 V oi tirisee paistinpannulla. Iltayöllä vatsaani alkaa vääntää. Vain vähän sienisokeria on puolestaan useimmissa rouskuissa, mustatorvisienessä ja suppilovahverossa. Onneksi kipu alkaa hellittää, ja unikin saapuu viimein aamuyöstä. Olen varma, että pannulle ei päätynyt yhtään myrkkysientä, eikä edes sappitattia, jonka aloittelija saattaisi sotkea herkkutattiin. Muista suosituimmista ruokasienistä runsaasti sienisokeria sisältävät muiden muassa orakkaat, kehnäsieni sekä korvasieni. Pian kipu äityy niin pahaksi, että harkitsen jo ambulanssin tilaamista. Siinä selitys herkkutattioireisiini. He myös mittasivat sienisokerin pitoisuuksia suomalaisissa sienissä. Samoihin aikoihin Tampereen yliopiston tutkijat professori Heikki Arolan johdolla alkoivat selvittää sienten aiheuttamia ruuansulatusongelmia. Yksi eniten sienisokeria sisältäneistä sienilajeista oli herkkutatti. 6/2019 SUOMEN LUONTO 47 Sienisokeria on paljon muun muassa PE TR I JA U H IA IN EN / VA ST AV A LO. He pääsivät sienisokerin, trehaloosin, jäljille ja arvelivat sen olevan syypää vatsanväänteisiin. Tulokset sopivat makukokemuksiini. Tuosta tapauksesta on parikymmentä vuotta. Tutkimus antoi vastauksen myös toiseen, aiempaan mysteeriin. Nuoresta kuusikosta keräämäni muhkea herkkutattisaalis siirtyy viipaloituna kuumalle pannulle ja muuttuu suussa sulavaksi päivälliseksi. Serkullani ei ollut mitään vaivoja. Omassa suussani vaikkapa kantarelli ja rusko-orakas maistuvat selvästi makealle, kun taas torvisieni ja useimmat rouskut karvaalle. Heikki Arolan ryhmän mittauksissa myös kantarelli sisälsi suuria määriä sienisokeria
Itse olen yrityksen ja erehdyksen kautta oppinut, minkä verran voin maistella herkkutatteja tai kantarelleja ilman, että niistä tulee liikaa vatsanväänteitä. Maaja metsätalousministeriön hallinnoiman Ruokaviraston mukaan kypsentämättömänä nautittu siitakesieni, maailman yleisin viljelty sieni, voi aiheuttaa erittäin harvinaista siitakedermiittia, joka ilmenee nokkosrokkoa muistuttavana kutisevana ihottumana. Ikävä kyllä tähän herkulliseen ruokasieneen törmää sieniretkillä ani harvoin. Ainoa ratkaisu on välttää runsaasti sokereita sisältäviä sieniä tai syödä niitä vain pieniä määriä. 48 SUOMEN LUONTO 6/2019 Sienisokeria on suppilovahverossa vähän. Vaikka yleisesti ottaen sienissä on enemmän mannitolia kuin trehaloosia, poikkeuksia riittää. Trehaloosia herkkusienissä puolestaan on alle sadasosa kuivapainosta, herkkutateissa sitä on yli kymmenkertainen määrä. Laktaasitabletti ei auta sienisokerien pilkkomisessa, koska se ei löydä trehaloosista oikeaa kiinnittymiskohtaa. Ärtyvän vatsan oireyhtymäänkään ei ole mitään rohtoa. Melkein kuin laktoosi Monien lähteiden mukaan luultavasti tuhannet suomalaiset kärsivät sienisokerieli trehaloosi-intoleranssista. Lisäksi siitake sekä muut viljellyt sienet, kuten osterivinokas ja herkkusieni, voivat aiheuttaa allergiaa, joka liittyy sienten jatkuvaan käsittelyyn sieniviljelmillä, työskentelytiloissa leijailevaan sienten itiöpölyyn tai muihin käsittelyperäisiin ongelmiin. Näyttääkin siltä, että pääsyy vatsanväänteisiin on joillakin ihmisillä trehaloosi, toisilla mannitoli. Sienisokeria yleisempi syy ärsytykseen lienee mannitoli. ”Koska trehalaasi-entsyymipuutosta esiintyy alle prosentilla länsimaisissa väestöissä, sienten aiheuttamat vatsavaivat johtunevat useammin mannitolista kuin trehaloosista”, Laatikainen arvelee. On luultavaa, että trehalaasi-entsyymiä on jokaisella ihmisellä liukuvasti eri määrä. Todellisesta sieniallergiasta kärsii kuitenkin vain ani harva. Jopa eri herkkusienilajeilla mannitolipitoisuus vaihtelee suuresti. Ainoa tutkittu laji, joka sisältää varsin vähän sekä trehaloosia että mannitolia on tapionherkkusieni. 48 SUOMEN LUONTO 6/2019 Sieniallergiaa vai ärsytystä. Toisaalta, monenlaisista allergioista ja yliherkkyyksistä kärsivänä en jaksa edes välittää ihan pienistä nipistelyistä. Sokerit eivät myöskään häviä sienistä ryöppäämällä, paistamalla, pakastamalla tai kuivattamalla. Sienissä muitakin sokereita Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen nosti äskettäin blogikirjoituksessaan esille myös toisen sienissä majailevan sokerin, mannitolin. Vaikka trehaloosi ja laktoosi ovat lähes identtisiä sokerisisaruksia, kyse on kahdesta aivan erillisestä, spesifistä molekyylistä. Jonkun elimistö voi hajottaa isomman määrän, jonkun toisen vähemmän. Juuri tähän tapahtumaan liittyvät sekä laktoosiettä trehaloosi-intoleranssi. Se on sukua ksylitolille, ja se luetaan niin sanottuihin FODMAP-hiilihydraatteihin. Sienilajien väliset erot näyttävät kuitenkin olevan hyvin suuria. Erään italialaistutkimuksen mukaan esimerkiksi tavallisessa herkkusienessä mannitolia on jopa 20 prosenttia sienen kuivapainosta, mutta herkkutatissa vain kuudesosa tästä. Tällä hetkellä ei ole tiedossa mitään poppakonstia, jolla sienten sisältämien sokerien aiheuttamia vaivoja voisi vähentää. Melkoinen sekasotku siis. Trehaloosi ja laktoosi ovat molemmat disakkarideja – aivan kuten tavallinen sokerikin, sakkaroosi – eli ne ovat muodostuneet kahdesta yksinkertaisesta sokerimolekyylistä eli monosakkaridista. Mikä auttaa sienisokerivaivoihin. Kyseessä on vastaava reaktio kuin paljon yleisemmässä laktoosi-intoleranssissa eli elimistön kyvyttömyydessä pilkkoa maidon sisältämää laktoosia, maitosokeria. Kuusiherkkusienessä mannitolia on alle kolmasosa tavallisen herkkusienen sisältämästä määrästä, tapionherkkusienessä alle seitsemäsosa. Ja sekin, mistä sienistä oireet ilmaantuvat, vaihtelee. Siellä se aiheuttaa muun muassa ilmavaivoja, nesteen kertymistä, ripulia ja vatsakipua. M AU RI LE IV O. Kun elimistöstä puuttuu riittävä määrä entsyymejä – laktaasia tai trehalaasia – osa disakkarideista ei pilkkoudukaan, vaan aiheuttaa ruuansulatusvaivoja. Päinvastoin, sokeripitoisuus painoyksikköä kohti kasvaa, kun sienistä haihtuu vettä. Ihan muutamasta palasta en vielä saa havaittavia oireita. FODMAPit ovat huonosti imeytyviä, paksusuolessa käyviä hiilihydraatteja, jotka aiheuttavat ongelmia ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville ihmisille. Aiemmin sienien aiheuttamat ongelmat kuitattiin sieniallergiana, kun muutakaan ei keksitty. Siitake on siis syytä ryöpätä rouskujen ja korvasienien tavoin. Siksi niiden on ensin pilkkouduttava entsyymien avulla kahdeksi monosakkaridiksi voidakseen imeytyä elimistöön. Heillä ei siis ole elimistössään riittävästi tai lainkaan sienisokeria pilkkovaa entsyymiä trehalaasia, minkä seurauksena sienisokeri kulkeutuu osin sulamattomana paksusuoleen. Trehaloosi koostuu kahdesta glukoosimolekyylistä, laktoosi puolestaan glukoosista ja galaktoosista. Oma mottoni on: hyvästä ja herkullisesta sieniruuasta kannattaa maksaa vähän hintaa! n Kirjoittaja on biologi, luontovalokuvaaja ja sieni-intoilija Porvoosta. Kookkaiden disakkaridimolekyylien molekyylimassa on jopa 20 kertaa suurempi kuin vaikkapa vesimolekyylin. Heitä on 5–16 prosenttia suomalaisista. Trehaloosi-intolerantikkoja on niin vähän, että tuskin yksikään lääkefirma vaivautuu kehittämään siihen tablettia
Sisältää sienisokeria Sisältää mannitolia PALJON KOHTALAISESTI VÄHÄN Herkkusieni (tavall.) Kantarelli Herkkutatti Mustatorvisieni Kuusiherkkusieni Nurminahikas Tapionherkkusieni Lähde: Barros L, Cruz T, Baptista P, Estevinho LM, Ferreira IC. Tattien sienisokeripitoisuus IA A H O N EN / VA ST AV A LO. Food and Chemical Toxicology 2008 (42). 6/2019 SUOMEN LUONTO 49 PALJON KOHTALAISESTI VÄHÄN Herkkutatit Haavanpunikkitatti Akansieni Lehmäntatti Kangastatti Haaparousku Ruskotatti Nummitatti Karvarousku Hallavahakas Voitatti Mustarousku Herkkusieni (tavall.) Kangaspalsamirousku Isohapero Kantarelli Kangasrousku Kuusiherkkusieni Vaaleaorakas Mustavahakas Tapionherkkusieni Rusko-orakas Koivunkantosieni Suppilovahvero Kehnäsieni Mustatorvisieni Korvasieni Lampaankääpä Kuusilahokka Lähde: Tampereen sieniseura ja Tampereen yliopistollinen keskussairaala (Heikki Arola ym.)
50 SUOMEN LUONTO 6/2019
Se oli hieno lahja, ja yltäkylläinen, sillä meret peittävät 71 prosenttia planeetastamme. Eikö kannattaisi katsoa tulevaisuuteen sen sijaan että etsitään omalle eturyhmälle hetken voittoja. Vääjäämätöntä on ikävä kyllä myös lämmön verkas siirtyminen meren syviin osiin ja siitä seuraava jatkuva lämpölaajeneminen, merenpaisumus, joka nostaa merenpintaa voimakkaimmin tulevina vuosisatoina. Nyt elämme joka tapauksessa vaihetta, jossa ihminen muuttaa kaiken ylle kaartuvaa ilmakehää, lämmön ja säteilyn säätelyjärjestelmää. 16/2019 SUOMEN LUONTO 51 V a h tik o ira Merellä on aikaa, onko meillä. ILMASTONMUUTOKSEN ikävin fakta onkin, ettei mitään nopeita korjaustoimia ole tehtävissä. Myös Itämerellä melko kylmiin oloihin sopeutuneet lajit, kuten rakkolevä ja sinisimpukka, ovat jo kuumina kesinä sietorajoillaan, kuten esimerkiksi Tvärminnen tutkimusasemalla Hangossa on havaittu. Hiilidioksidia liukenee ja painuu mereen yhä syvemmälle ja syvemmälle. Tämä hiilen siivoaminen on suuri toivonkipinä ilmastonmuutostyössä: jos päästöt saadaan nopeaan laskuun, hiili ilmakehässä alkaa lopulta vähetä. Hapen loppuessa pohjalta vapautuu fosforia, jota muun muassa sinilevät käyttävät ravinteenaan. MAAPALLO sai valtamerensä syntymälahjanaan 4,6 miljardia vuotta sitten. Sitä ei voi pysäyttää. Merten suuruus on rajoittanut ihmisen voittokulkua ja pitänyt pallomme lähempänä luonnontilaa. Sinileväkukinta Hangon ulkopuolella Bengtskärin majakalla heinäkuun lopulla 2019. Ilmastonmuutos on kuitenkin noussut Itämerellä uudeksi kohtalonkysymykseksi. Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin.. Tuhansien vuosien ikävyydet olisivat ainakin lievennettävissä karsimalla päästöjä nyt. On ikävä kuunnella poliitikkoja, jotka eivät tätä ole loppuun asti ymmärtäneet, kuten turpeen polttoa kannattavaa elinkeinoministeri Katri Kulmunia (kesk.). Jos maata olisi suhteellisesti enemmän, ihmiskunta olisi ehkä jo aiemmin kasvanut väkiluvultaan ja saastuttavuudeltaan planeetan kestävyyden rajat ylittäviin mittoihin. Mannerjäätiköiden sulaminen on vielä hitaampi, joskin laajuudeltaan epävarmempi ilmiö. Jos päästöjä ei suitsita heti, lämpölaajeneminen ja etenkin mannerjäätiköiden sulaminen nostavat merenpintaa todennäköisesti lopulta yli kymmenellä metrillä. Valtameret hillitsevät ilmakehän muutosta. Tilanne voisi parantua jopa kymmenissä vuosissa. Liika lämpö on kohtalokasta muun muassa koralleille. Jotakin lohtua on siitä, että ravinteita voidaan Itämerellä vähentää nopeastikin. Meri on kuitenkin vielä hitaampi siivoaja kuin teini, ja melkein kaikki hiili on ilmakehässä vielä satojen vuosien kuluttua. Korjaamisesta huolehtii meri omassa aikataulussaan. Itämeren pintavesi on lämmennyt viime vuosikymmeninä pari astetta, ja sinilevien määrän on huomattu samana aikana nousseen, kuten oli ennakoitukin. Lämmin vesi pystyy sitomaan vähemmän happea kuin kylmä, joten seurauksena on myös happikatoa. Se on suojannut ihmistä itseltään. MERI lieventää ilmastonmuutoksen jyrkkyyttä, mutta kärsii itsekin hiilidioksidista, kun sen tuoma happamuus liuottaa kalkkiin perustuvaa elämää. n A LF N O RK KO ANTTI HALKKA Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimituspäällikkö. Koko planeetan kannalta eletään ratkaisevan sukupolven aikaa. Nuo sadat vuodet ovat pieni aika merelle, mutta suuri ja kohtalokaskin aika ihmiskunnalle ja muille planeetan asukkaille
TEKSTI JA KUVAT SEPPO PARKKINEN Haiseva sieni 52 SUOMEN LUONTO 6/2019 Kärpänen tekee itiöiden. 52 SUOMEN LUONTO 6/2019 Haisusieni houkuttelee hyönteiset levittämään itiöitään
Seuraavana yönä, sateen jälkeen, valkea jalka kohottaa tummanvihreän, limapintaisen itiömallon ylös. Haisusieni on harvinainen etelärannikon laji, jota voi tavata paikoin tervaleppälehdoissa, joissa se lahottaa kariketta. Kärpästen ja raatokuoriaisten Sienen lyhyt maanpäällinen vaihe päättyy kun sieni kaatuu maahan. On helppo ymmärtää, että raadonsyöjät löytävät nopeasti perille, sillä ihminenkin haistaa vastenmielisen imelän raadonhajun kaukaa, sopivalla tuulenvireellä jopa kymmenien metrien päästä. Hajulla haisusieni houkuttelee hyönteiset syömään itiömassaansa ja levittämään itiöitä, jotka takertuvat sienellä ruokailevien kärpästen jalkoihin. Muutamaan päivään ei tapahdu mitään. Sellaisen nimen nämä maasta nousevat ovat saaneet myöhempien vaiheidensa vuoksi. 6/2019 SUOMEN LUONTO 53 Haisuieni ilmestyy maan pinnalle kellanavalkeana pirunmunana. Kasvupaikalla voi samanaikaisesti olla näkyvillä muutamia edellisenä yönä maasta ponnahtaneita sieniä edustavimmillaan ja haisevimmillaan, joitakin maahan sortuneita ja loppuun kaluttuja rankoja sekä siellä täällä juuri ja juuri maasta pilkottavia pirunmunia: siinä haisusienen koko maanpäällinen elämänkaari. Lähempää katsoen se on kuin syvälle maahan upotettu kananmuna, mutta väriltään tasaisen kermanvalkoinen ja pinnaltaan nahkamainen. Sitten tapahtuu jotakin ällistyttävää. Ensimmäiseksi ei tule mieleen, että ihminenkin voi syödä haisusientä – tosin vain sen ollessa varhaisessa munavaiheessaan, ja kun nahkamainen pinta on poistettu. n Raadon hajun haistaa metrien päästä. Sieni on kaluttu valkoiseksi rangaksi, joka luhistuu kohta maahan. Olen nyt pirunmunien kentällä. Uudenmaan rannikolla haisusieni on hyvin harvinainen ja paikoittainen, Helsingistä tunnetaan vain pari esiintymää. Haisusienen maanpäällinen elämä jää hyvin lyhyeksi. Haisusieni on etenkin Lounais. 6/2019 SUOMEN LUONTO 53 T ervaleppälehdon paksusta karikekerroksesta pilkottaa jotakin valkeaa. Täyteen reilun vaaksan mittaansa sieni ponnahtaa vain parissa tunnissa – se kasvaa sentin viidessä minuutissa! Sienen jatkokehitys on yhtä nopeaa. Verkkomaista itiömaltoa peittää tummanvihreä, limainen itiömassa, joka vetää magneetin lailla kärpäsiä ja raatokuoriaisia puoleensa. Alta paljastuu vaalea kennomainen rakenne. Ne syövät itiömassan muutamassa tunnissa viimeistä murua myöten. Juuri ja juuri maasta pilkottavia munia näkyy enemmänkin, viitisen kappaletta noin aarin alalla. Lounais-Suomessa, etenkin Ahvenanmaalla, sieni on vähän yleisempi. Sienen muoto lienee syynä siihen, että siitä on valmistettu muun muassa lääkettä parantamaan miehistä kuntoa. Munia löytyy vielä pari kappaletta, ja yhden munan pinta ikään kuin kiehuu, hyvin läheltä katsottuna siinä näkyy nesteen poreilua
Spriikeitin sopii lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja nuotion tunnelmaa ei voita mikään. Metsäpalovaroituksen aikana risujen polttaminen ei ole. Pitkillä hiihtovaelluksilla painekeitin on varma valinta lumen sulattamisessa, ja kesävaelluksella vaivaton ja huoleton kaasukeitin on paikallaan. En rakentanut kahvipannun alle suurta roihua, vaan normaalilla tulistelunuotiolla kahdeksan desiä vettä kiehui ”keittimistä” hitaimmin, himpun alle 12 minuutissa, mutta minkä ajassa häviää, sen tunnelmassa voittaa. Avotuli Jos retkellä on mahdollisuus tulentekoon, keittopuuhista selviää pelkällä keittoastialla ja perusretkeilytaidoilla. Siksi minullakin on useita keittimiä. Keitinten tehoa vertailin keittämällä kaikilla ”standardin” eli Trangian kahvipannullisen, kahdeksan desilitraa, vettä. Tällöin tulen luomasta tunnelmasta voi nauttia käyttämällä risukeitintä, jossa tulta pidetään keittimessä. Nuotiolla tehon säätö tapahtuu puun määrää ja keittoastian sijaintia muuttamalla. Risukeittimillä onnistuu vaativampikin kokkaus, mutta koska tuli on huono isäntä, on tulenkäsittelystä huolehdittava. Syysretkellä pärjää kaikilla, ehkä aurinkokeitintä lukuun ottamatta. Vertailin varastooni kertyneitä retkikeittimiä ja täydensin kokoelmaa lainaksi saadulla risukeittimellä eli Petromax Fire Kettle fk1:llä sekä netin ohjeilla askartelemallani aurinkokeittimellä. Primus Eta Power EF-malli on ehtinyt korvautua uudemmilla versioilla, mutta kaasukeitinten periaatteet pätevät edelleen. Riittävän suuri palamaton alusta eristää keittimen maasta ja estää kekäleiden tippumisen. Esimerkiksi metsäpalovaroitus saattaa estää tulistelun, joten jokin keitin kannattaa kuitenkin varata pitemmälle retkelle mukaan. 54 SUOMEN LUONTO 6/2019 Lämmin ruoka antaa voimia ja kruunaa retken. TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA Millä pannu kuumaksi. Millä retkikeittimellä ruuanlaitto onnistuu parhaiten. RETKIKEITINTESTI K ysymykseen ei liene yhtä oikeaa vastausta, sillä omat mieltymykset, olot ja käyttötarkoitus ratkaisevat. Jos tulistelupaikka ei osu vesistön äärelle, sammutusvettä pitää olla mukana, sillä kytemään jäänyt hiillos on usein maastopalon syy. Riskialttiissa oloissa tulet kannattaa jättää kokonaan tekemättä. Risukeittimet Monesti nuotion teko ei ole mahdollista. Kaasuissa on tapahtunut kehitystä, ja kaasukeittimestä on tullut myös talvikäytössä varteen otettava
Päälle saa ritilän, mutta vesi kiehuu niin nopeasti, että sen aikana ei ehdi juuri kokkaamaan. 6/2019 SUOMEN LUONTO 55 Kaasukeitin on siisti vaihtoehto. Primus EtaPower EF Primuksen EtaPower EF on retkeilykaupoissa korvattu jo uudemmilla malleilla, mutta se ei estä käyttämästä tehokasta ja energiapihiä keitintä. Trangian voi varustaa myös kaasutai monipolttoainepolttimella, jolloin keittimen käyttö monipuolistuu entisestään. Kaasukeittimet Kaasukeitin on kesäkelissä pistämätön valinta: kaasu ei nokea, tehonsäätö on helppoa ja käyttö turvallista ja siistiä. Keittimen kantta voidaan käyttää Trangian tavoin paistinpannuna. Keittimellä onnistuu monenlainen kokkaus, mutta pientä maasta löytyvää puuta, käpyjä tms. Keittimessä on hyvä tuulensuoja ja 2,1 litran kattila, ja koko komeus on pakattu tukevaan laukkuun. nykyohjeiden mukaan keittimessäkään sallittua, mutta useassa risukeitinmallissa voi käyttää esimerkiksi Trangiasta tuttua spriipoltinta. Suosio ei yllätä, sillä Trangiassa yhdistyvät kompaktissa paketissa varmatoimisuus, hyvä tuulisuoja ja kattilat, paistinpannu ja vaikkapa se kahvipannukin, jonka sisältö kiehui Marinolilla 8,5 minuutissa. Spriikeitin on hiljainen, mutta hidas ja tehoton verrattuna kaasutai painekeittimiin. Mukana tulevaa muovikulhoa voi käyttää ruoanlaitossa tai tarjoilussa.. Primus Mimer Pienikokoinen, alle 200 grammaa painava kaasupullon päälle kierrettävä keitin on hiukan hintelän ja huteran oloinen, mutta ulkonäkö pettää. Pienimmät mallit ovat hyvinkin pieneen tilaan mahtuvia tehopakkauksia. Nykyiset talvikaasut mahdollistavat kaasukeittimien vaivattoman käytön pakkasillakin. Keittimellä on pärjätty mainiosti niin merimelontaretkillä kuin vaelluksilla Lapin erämaissa. Muuta keittimellä ei voikaan tehdä, mutta vesi kiehuu todella tehokkaasti, jo muutamassa minuutissa. Keittimen keskellä olevaa tulipesää kiertää vaippa, mihin vesi kaadetaan, kahvipannua ei erikseen tarvita. Keitintä on kahta kokoa, puolilitrainen ja 1,2 litran malli. poltettavaa on hyvä varata reilusti valmiiksi, tai sopivaa puutavaraa ja syttyjä voi pakata reppuun jo kotona, jolloin keittely onnistuu miltei missä vain. Petromax Fire Kettle fk1 Petromax Fire Kettle fk1 yllättää monellakin tapaa, eikä vähiten äänensä takia: keitin nimittäin ilmoittaa varsin äänekkäästi viheltämällä veden kiehumisesta. Tehokkuuden takaa rakenne. Primus Mimer ja vastaavat pienet keittimet sopivat mainiosti päiväretkille ja retkille, joilla pakkaustila on rajallinen. Keitin on yllättävän tehokas, kahvivesi kiehui kolmessa ja puolessa minuutissa. Jo keittimen kylkeen puhkaistu hymynaama (siitä syötetään poltettava puu) saa hyvälle tuulelle, keittimen käyttämisestä puhumattakaan. Tuulisuojaa ei ole, joten se pitää erikseen viritellä tai on etsittävä tuulensuoja maastosta. Savotta Happy Stove Useimmat neliskanttiset risukeittimet voi käytön jälkeen purkaa osiin ja pakata pieneen tilaan mahtuvaan kuljetuspussiin, niin myös Savotan Happy Stoven. Jos huteruus huolettaa, kaasusäiliön alle voi laittaa erikseen myytävät tukijalat. Kuvassa on Primus Eta Powerkaasukeitin ilman tuulisuojaa. 6/2019 SUOMEN LUONTO 55 Avotuli luo retkitunnelmaa, kunhan on lupa tulentekoon, eikä metsäpalon vaaraa ole. Leipä kuitenkin paahtuu ja kahvi pysyy metallisessa kupissa kuumana. Spriikeittimet Trangia Trangia on lähes synonyymi spriikeittimille, eikä ihme, sillä Suomessa myytiin pelkästään vuosien 1956 ja 2005 välillä noin 250 000 Trangiaa. Talvikäyttöä varten keittimeen voi hankkia esilämmittimen sytyttämistä helpottamaan, mutta polttimon alla palava tuikkukynttilä ajaa saman asian. Ja mikäpä on käytellessä, kun vesi kiehui vain himpun yli kolmessa minuutissa
Varsin isokokoisen, pahvista ja foliosta askarrellun keittimen voi käytön jälkeen taitella nippuun ja kuljettaa rinkan päällä. Keitin on kääntyvien jalkojen varassa irti maasta. 56 SUOMEN LUONTO 6/2019 NUOTIO PAINO Riippuu siitä, tehdäänkö tulet huolletulle nuotiopaikalle vai Lapin erämaassa, missä mukana kirves, kenties saha, puukko joka tapauksessa. KÄYTETTÄVYYS Vaatii polttoaineen jatkuvaa lisäämistä ja seuraamista. 5 min sytytyksineen, valmiiksi sytytettynä n. Aurinkokeittimen kanssa suositellaan käytettäväksi lasivuokaa, minkä sisällä varsinainen ruoanvalmistuskattila porisee. HINTA Lupa maapuiden keräämiseen pohjoisen erämaa-alueilla 15 €/m³. Pilli viheltää kiehumisen merkiksi. HINTA 34,95 € Polttoaine ilmaista. MSR XKG EX Kummallisen kirjainyhdistelmän takana on monien arktisten retkikuntienkin luottokeitin, amerikkalaisen MSR:n, Mountain Safety Researchin, uudistettu versio legendaarisesta XKG-keittimestä. Suppilosta ei kipinäkään kovin herkästi lennä omille teille. RETKIKEITINTESTI Painekeittimet Paineeli monipolttoainekeittimissä voi polttaa lähes kaikkia palavia nesteitä, joissakin malleissa myös kaasua, suuttimia vaihdellen. RISUKEITIN PETROMAX FIRE KETTLE FK1 PAINO 615 g 0,8 l VETTÄ/100 °C Keittimen tilavuus 0,5 l. n Lisätietoja aurinkokeittimistä: www.tekniikkaelamaapalvelemaan.fi Kiitos Biwak Outdoorille Petromax Fire Kettle fk1 –keittimen lainasta.. Aivan kiehumispisteeseen ei päästy, korkeimmillaan lämpömittari oli 93 asteessa, mikä oli pikakahviin varsin sopiva lämpötila. Uudemman version taipuisa polttoaineletku mahdollistaa keittimen pakkaamisen pieneen tilaan. MUUTA Nuotiotunnelmaa ilman nuotiota. Äänekäs keitin ei lisää luonnonrauhaa, mutta on tehokas ja varmatoiminen, kun käyttöön perehtyy. Parhaimmillaan painekeitin on talvikäytössä, kun ruokaja juomavesi sulatetaan lumesta, ja kaukomaiden matkoilla, kun polttoaineiden saatavuudesta ei ole tietoa. Kananmuna ei paistunut kunnolla. Nesteistä parhaiten tarkoitukseen soveltuu pienkonebensiini. POLTTOAINE Käpyjä, risuja ym. HINTA 49,90 € Polttoaine ilmaista RISUKEITIN SAVOTTA HAPPY STOVE PAINO 280 g (suojapussin kanssa) 0,8 l VETTÄ/100 °C 10 min POLTTOAINE Käpyjä, risuja ym. 3 min. Huolletuilla tulipaikoilla ilmainen. Auringon eteen lipuva pienikin pilvi tiputtaa kattilan sisällön lämpötilaa useilla asteilla. Se ei nokea ja on edullista, viiden litran kanisteri maksaa alle 20 euroa. Keittimen päälle saa ritilän, jolla voi lämmittää leivän tai pitää kahvin lämpimänä. maasta löytyvää palavaa materiaalia. Painava vuoka on retkikäytössä hankala kuljetettava, mutta käytin sen tilalla ohutta paistopussia. Keittimen huoltamiseen on silti hyvä varautua. Tehokkaammilla malleilla kokkaus onnistuu nopeammin ja kuuleman mukaan myös aurinkoisina pakkaspäivinä. Metsäpalovaroituksen aikaan kielletty. Aurinkokeitin Takuulla saastuttamaton aurinkokeitin ei kuormita ympäristöä, mutta toimii vain, kun aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Kovin kova kahvintuska ei saa olla, sillä aikaa kului usea tunti. Tekniikka elämää palvelemaan -yhdistys järjestää aurinkokeitinten rakennuskursseja. Maastopalojen ehkäisemiseksi eristettävä maasta ja valvottava. KÄYTETTÄVYYS Vaatii polttoaineen jatkuvaa lisäämistä ja seuraamista. MUUTA Mukaan tarvitaan tulentekovälineet, mahdollisesti kirves ja saha. MUUTA Todella tehokas ja nopea, mutta soveltuu vain veden keittämiseen. 0,8 l VETTÄ/100 °C 12 min POLTTOAINE Puu KÄYTETTÄVYYS Varmatoiminen, kunhan tulenteko onnistuu ja käytettävissä on tulentekopaikka tai tulenteko on muuten luvallista, ja ympäriltä on mahdollista kerätä puuta. maasta löytyvää tai mukana tuotua palavaa materiaalia
taipuisa polttoaineletkun ansiosta pakkautuu pieneen tilaan. MUUTA Varmatoiminen, tehonsäätö helppoa ja tarkkaa. HINTA banaanilaatikko kaupasta €, rulla vahvaa foliota 2 € Polttoaine ilmaista KAASUKEITIN PRIMUS MIMER PAINO 195 g 0,8 l VETTÄ/100 °C 3 min 30 s POLTTOAINE Kaasu KÄYTETTÄVYYS Pienikokoisena keitin sopii yksin tai yhdessä retkeilevälle tai vaikkapa kajakkiin. 6/2019 SUOMEN LUONTO 57 SPRIIKEITIN TRANGIA PAINO 1130 g (keitin, poltin, 2 kattilaa, paistinpannu, kahva) 0,8 l VETTÄ/100 °C 8 min 30 s POLTTOAINE Sprii KÄYTETTÄVYYS Varmatoiminen. MUUTA Varmatoiminen, tehonsäätö helppoa ja tarkkaa. Tarjolla usea koko ja malli. MUUTA Käyttö helppoa: keitintä käänenltävä kohti aurinkoa, kahvipannu paistopussissa keskelle ja odottamaan. HINTA 125 € Polttoaine 7,95 €/225 g KAASUKEITIN PRIMUS ETAPOWER EF PAINO 1170 g (sis. Hidas. Vaatii esilämmityksen. MUUTA Kaasupoltin parantaa Trangian käytettävyyttä, kaasu on kevyempää ja nokeamatonta. HINTA 159 € Polttoainepullo 19,95 € Polttoaine Neste Pro pienmoottoribensiini 16,90 €/5 litraa AURINKOKEITIN PAINO 850 g 0,8 l VETTÄ/100 °C Korkein lämpötila 93 °C POLTTOAINE/ENERGIA Aurinko KÄYTETTÄVYYS Turvallinen, tosin kattila /kahvipannu kuumenee, joten sormien polttamista varottava. MUUTA Alumiininen tuulisuoja. HINTA 179 € Polttoaine 7,95 €/225 g PAINEKEITIN MSR XGK EX PAINO Keitin: 444 g, polttoainepullo (0,59l) tyhjänä 139 g 0,8 l VETTÄ/100 °C 4min 50s POLTTOAINE Nestemäiset polttoaineet, esim. Liekinsäätö onnistuu liekinrajoittimella. HINTA 29,95 € Polttoaine 7,95 €/225 g. MUUTA Erinomainen tuulisuoja. pienkonebensiini (erikoisbensiini) KÄYTETTÄVYYS Tehokas, varmatoiminen, suuttimen puhdistus onnistuu keitintä heiluttamalla. HINTA 79 € (non-stick-kattiloilla) Polttoaine (Marinol) 5 €/litra KAASUKEITIN TRANGIA PAINO 1250 g (keitin, poltin, 2 kattilaa, paistinpannu, kahva) 0,8 l VETTÄ/100 °C 4 min POLTTOAINE Kaasu KÄYTETTÄVYYS Helppo ja täsmällinen käytettävä ja säädettävä. Toimii vain aurinkoisella säällä. keitin, kattila, kahva, kulho, laukku) 0,8 l VETTÄ/100 °C 3 min 10 s POLTTOAINE Kaasu KÄYTETTÄVYYS Tehokas keitin
H o m o sa p ie n s TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT ANNA RIIKONEN H o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Luonto piirtää kuvaa itsestään Luonto piirtää kuvaa itsestään Luonto piirtää Kuvataiteilija paljastaa näkymättömät luonnonilmiöt. 58 SUOMEN LUONTO 6/2019. 58 SUOMEN LUONTO 6/2019 Luonto piirtää kuvaa itsestään Kuvataiteilija Tuula Närhinen etsii tapoja paljastaa näkymättömät luonnonilmiöt
Närhinen nauhoitti hyönteisten surinoita ja antoi äänitteet Arolalle, joka teki niistä ääniteoksia. Ajelehtivat jäälautat, kova tuuli ja kelirikko estävät ajoittain pääsyn työhuoneelle. Ullanlinnanlaituri Helsingin Kaivopuiston rannassa on Uunisaarten ja Harakan saaren suojassa, joten aallot eivät nouse vaahtopäiksi. Laiturilla on vastassa taiteen tutkija ja kuvataiteilija Tuula Närhinen. Hän ei kuitenkaan koe tehtäväkseen valistaa ihmisiä tai tehdä kantaa ottavaa taidetta. Teos pohjautuu Oulun yliopiston professori Olavi Sotavallan vuonna 1952 julkaistuun tutkimukseen, joka käsitteli hyönteisten lentoäänien käyttämistä niiden tunnistamisessa. ”Luonto piirtää kuvaa itsestään.” Närhisen mukaan elämme vankeina kehoissamme ja aisteissamme. Hän ei yritä piilottaa teosten syntytapaa, vaan tuo sen osaksi kokonaisuutta. ”Väline on osa ilmiötä”, Närhinen sanoo. Hän kertoo tulleensa vuosien ja eri teosten myötä entistäkin tarkemmaksi havainnoijaksi. ”Melkein kaikki työni ovat lähtöisin tästä ympäristöstä”, Närhinen sanoo. Osa kuvista ja ääniteoksista esillä myös Närhisen kotisivuilla: www.tuulanarhinen.net H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A ”Näemme maailmasta hyvin kapean sektorin.” MASSAMURHAAJAN PÄIVÄKIRJA on luonnoskirja, jota Närhinen käytti kärpäslätkänä. Teoksessa Eläinkamerat hän kuvasi itse tekemillään, eri kokoisilla neulareikäkameroilla näkymiä eri eläinten, kuten myyrän, kärpäsen, kalan tai käärmeen näkökulmasta. Hän ajatteli merenneidon kyynelten olevan valtamerien, ei Itämeren ongelma. ”Aistimme tuottavat paljon tietoa, mutta näemme maailmasta hyvin kapean sektorin.” Erilaisilla optisilla välineillä Närhinen on hakenut tarkempaa havainnointikykyä ja uusia näkökulmia. saakka. Pakkastalvina saareen kävellään jäitä pitkin. Hän kulkee Harakkaan omalla soutuveneellään, yleensä läpi vuoden, aina kun keli sen sallii. Sään, aaltojen ja jäätilanteen tarkkailusta on tullut arkipäivää. Kuljetuksissa pieni osa muovista päätyy luontoon. ”Jos ei tiedä mitä katsoo, sitä ei näe.” n Tuula Närhisen ja Tytti Arolan teossarja Insects among us on esillä Taideyliopiston tutkimuspaviljongissa Venetsiassa 31.8. Yksi Närhistä hätkähdyttänyt havainto oli pienen muoviroskan löytyminen Harakan rantahietikosta. Yhteysvene on perillä Harakan saaressa muutamassa minuutissa. Menetelmän opittuaan hän soveltaa sitä niin, että lopputulos näyttää mielenkiintoiselta. Hiekan ja soran seassa mustat ja valkoiset rakeet jäävät helposti huomaamatta, toisin kuin isompi muoviroska. Hänen tuorein teoskokonaisuutensa Insects among us on parhaillaan esillä Taideyliopiston tutkimuspaviljongissa Venetsiassa. Yksi teoksista, Wing beats, on tehty yhteistyössä säveltäjä, äänitaiteilija Tytti Arolan kanssa. ”Havainnot hyönteisten biomassan vähenemisestä eri puolilta maailmaa keriytyvät auki kuuloja näköhavaintojen kautta”, hän sanoo. Ilmiöt näkyviksi taiteen keinoin Uusien näkökulmien lisäksi Närhinen on käsitellyt teoksissaan ihmisen aiheuttamia ympäristöongelmia, kuten merten muoviroskaa ja vesistöjen pilaantumista. MILTÄ ympäristö näyttää jonkun muun kuin ihmisen näkemänä. Muovirakeet näyttävät pikkukiviltä. 6/2019 SUOMEN LUONTO 59 6/2019 SUOMEN LUONTO 59 M erituuli puhaltaa lounaasta kuutisen metriä sekunnissa. Sen sijaan Närhinen haluaa tunteen ja kokemuksen kautta herättää ajatuksia. Hän löysi lukemattomia merenneidon kyyneliksi kutsuttuja muovirakeita, joita teollisuudessa käytetään muoviesineiden raaka-aineena. Teoksissa ovat päässeet esiin aaltojen liikeradat, oksaa heiluttava tuuli ja sadepisarat. Hyönteiskato esillä Venetsiassa Närhisen teokset käsittelevät luonnonvoimia ja nostavat esiin havaintoja ympäristön tilasta. Närhinen etsi uusia näkökulmia neulanreikäkameroiden avulla teossarjassa Eläinkamerat.. Vaikka hyönteiset ovat välttämättömiä selviytymisellemme, useimmat eivät halua niitä sisälle kotiinsa. Närhinenkin tajusi muoviroskan runsauden vasta kun oli lukenut siitä uutisista ja sen jälkeen mennyt vartan vasten tutkimaan Harakan saaren rantoja. Teos tutkii monimutkaista suhdettamme hyönteisiin. Närhinen lainaa taiteen tekemiseen usein tieteen menetelmiä. Närhinen kertoo, että Rachel Carsonin klassikkokirja Äänetön kevät oli taustavoimana teoksen synnyssä. Hän on muun muassa seulonut rantojen muoviroskaa ja erotellut kasvien pigmenttejä kromatogrammeilla, eli värejä erottelevilla suodatinpapereilla. ”Taide tekee ilmiöitä näkyviksi, mutta sen tehtävä ei ole tarjoa valmiita vastauksia”, hän sanoo. Närhisellä on ollut työhuone Harakan taiteilijatalossa yli parikymmentä vuotta. Närhisen Venetsiassa esillä olevat teokset käsittelevät hyönteiskatoa ja ihmisten ristiriitaista suhdetta hyönteisiin. Närhinen kokee olevansa luonnossa tarkkailija
Pakkaa marjat pusseihin tai rasioihin sopiviksi kerta-annoksiksi. n JOHANNA MEHTOLA K O T O N A K O T O N A Marjoja mä 1. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A. KU V IT U K SE T: M A RIK A M A IJA LA MARJAMETSÄÄN! Kotona! Tällä palstalla annamme luonnon ystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa metsän marjoista. 3. 60 SUOMEN LUONTO 6/2019 METSISSÄ KYPSYY parhaillaan loppukesän mehevä marjasato. Ota kaveri ja hyvät eväät mukaan marjametsään. Silloin ne ovat parhaimmillaan. MUSTIKKAA KERÄTÄÄN vuosittain 150–250 miljoonaa kiloa, josta kauppoihin päätyy vain joitakin miljoonia kiloja. Jos on hyvä satovuosi, marjoja saadaan keskimäärin 30 kiloa hehtaarilta. Mustikka sisältää paljon myös A-, Bja C-vitamiinia sekä kuituja. Nauti luonnon rauhasta. Poimurilla kerätessä mukaan tulee paljon roskaa ja marjat rikkoutuvat. Useissa suomalaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa mustikan ja muiden luonnonmarjojen syönnillä on todettu olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia. Metsään jää siis paljon marjoja myös eläinten kuten lintujen, mäyrien ja karhujen ravinnoksi. Mustikkaa voi poimia syyskuun alkupuolelle saakka. Me kulutamme marjoja noin 15 kiloa henkeä kohti vuodessa, kun ihannetavoite olisi paljon reilumpi, noin 36 kiloa. Säilö mustikoita talven varalle joko hillona, mehuna, kuivattamalla tai pakastamalla. Marjastusta harrastaa yli kaksi miljoonaa suomalaista, joten se on pitänyt harrastuksena hyvin pintansa. Perkaa ja purkita mustikat mahdollisimman pian, sillä marjat vetistyvät nopeasti. Valtakunnallisesti mustikkaja puolukkasadosta poimitaan hyvänä marjavuonna noin 13 prosenttia. Mustikkaa on syöty lievittämään erilaisia vaivoja, kuten ripulia ja tulehduksia. Kerää marjat käsin. Peräti 80–90 prosenttia marjan painosta on kuitenkin vettä. Tutkimusten mukaan runsas marjojen syönti vähentää metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabeteksen riskiä. Marjat vaikuttavat positiivisella tavalla myös sydänja verisuonitautien riskitekijöihin ja ehkäisevät bakteeritulehduksia. 2. Ahomansikat, lakat ja vadelmat kypsyivät jo heinäkuun puolella, nyt elokuussa ovat vielä monin paikoin poimittavissa mustikat, ja pian alkavat punertaa puolukat. Ne myös parantavat marjan säilyvyyttä. Marjassa onkin paljon antioksidantteja, jotka antavat marjalle sekä värin että terveyttä edistävän vaikutuksen. Samalla kun marjaämpärit täyttyvät, noukkija saa itselleen terveyshyötyjä liikkumalla ja oleilemalla luonnossa. Syö marjoja mahdollisim man paljon myös tuoreena. 5. Luonnonmarjoja kerättiin vuonna 2015 peräti 64 miljoonaa kiloa. 4
Porkkana maistuu sellaisenaan, mutta paistaminen tuo esiin juureksen makeuden. Myös kuluttajat kiinnittävät entistä enemmän huomiota tuotteen laatutekijöihin, ja niin sanottu pikamuoti muuttuu kestäväksi slow-fashioniksi. Lisäksi hyödynnetään erilaisia vuokrausja leasingpalveluja.” Millaisia kehitysnäkymiä tekstiiliteollisuudessa on. Vaatteiden lisäksi tekstiilejä käytetään muun muassa tuulivoimaloiden lapojen materiaalina. MARJASTUKSEN maailmanmestaruudesta mitellään Suomussalmella. Valtaosa tästä materiaalista olisi kierrätettävissä tai uudelleen hyödynnettävissä materiaalina.” Millaista kestävä tekstiiliteollisuus on parhaimmillaan. Nauti vaikkapa fetajuuston kaverina! (JM) WWF:N KALAOPAS on päivitetty, ja etenkin tuontikalojen ja -äyriaisten tilanne on muuttunut tukalammaksi. ”Arvioiden mukaan käytöstä poistetaan noin 70 miljoonaa kiloa tekstiiliä vuosittain, josta 80 prosenttia päätyy hyödynnettäväksi energiana. Kalaoppaan perusviesti on kuitenkin vanha tuttu: vastuullisen kuluttajan kannattaa valita vihreällä listalla olevia kotimaisia kalalajeja. Suomen Tekstiili & Muoti -yhdistys ehdottaa Suomelle tekstiilitiekarttaa, joka ohjaisi toimintoja ympäristöystävällisemmiksi muun muassa tehostamalla kierrätystä. ”Jo tuotteen suunnittelussa valitaan mahdollisimman ekologiset materiaalit ja huomioidaan käytön jälkeiset kierrätysmahdollisuudet. Kuinka paljon tekstiilijätettä syntyy Suomessa vuosittain. Lisäksi kehitteillä on lääkinnällisiä ja mittaavia tekstiilejä.” n JOHANNA MEHTOLA TULOSSA Tekstiilijäte kuriin TE K ST IIL I & M U O TI Makeaa porkkanaa SYKSYN satokausi on nyt parhaimmillaan, ja kauppojen vihannesja juuresosastoilla on mistä valita. Voit halutessasi maustaa porkkanoita myös rakuunalla tai rosmariinilla. wwf.fi/kalaopas 14.9. Syyssesongin oranssi klassikko on porkkana, joka sisältää paljon A-vitamiinin esiastetta betakaroteenia. Kisaan voi osallistua joko yksin tai joukkueena. Ripottele pinnalle mausteet sekä lehtipersiljasilppu. PAISTETUT ORANSSIT PORKKANAT 1 kg porkkanoita 5 rkl öljyä 2 tl mustapippuria tai roseepippuria 1 tl suolaa 0,5 dl hienonnettua lehtipersiljaa Pese ja pilko porkkanat, asettele ne vuokaan tai pellille ja valele öljyllä. IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ TEKSTIILEISTÄ SYNTYY paljon hyödyntämätöntä jätettä, ja siten tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutukset ovat varsin suuret. Kypsennä 200 asteessa noin puoli tuntia, kääntele porkkanoita paiston aikana pari kertaa. Kysymyksiin vastaa yhdistyksen toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen. Lue lisää: www.arktisetaromit.fi 6/2019 SUOMEN LUONTO 61. ”Suomessa kehitetään tekstiilialan innovaatioita, kuten uusia ympäristöystävällisempiä kuituja ja kierrätysmenetelmiä, joiden avulla ympäristövaikutuksia voidaan tulevaisuudessa vähentää merkittävästi
Kirja täydentää erinomaisesti maamme kasvikirjallisuutta tarjoten apua myös syksyisille kasviretkille, jolloin ehkä vain kuivat rangat hedelmineen kielivät lajista. Mukana ovat myös levinneisyyskartat. 62 SUOMEN LUONTO 6/2019 V IR IK K E IT Ä VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. V IR IK K E IT Ä Pentti Halenius ja Arto Rantanen: Kasvibongarin opas (Tammi 2019) LUONNONKASVEISTAMME on vuosien varrella ilmestynyt monia hienoja oppaita, joissa kasveja tunnistetaan pääosin kukintavaiheessa. Hänen esseekokoelmansa Unelmat paremmasta maailmasta (WSOY 1971) rakensi nuoruuden lukuelämyksistä eniten elämääni. Kuten Kauppinen asian tiivistää: Turvaamme oman olemassaolomme, kun autamme elinvoimaista luontoa ja vahvoja ekosysteemeitä säilymään. Luonto on sateenvarjomme. Alun evoluutiohistorian ja Suomen luonnon muutosten kuvailun merkityksen ymmärtää pidemmälle kirjassa päästyään. PALOMA HANNONEN T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A KIRJAT Linkolan viitoittamalla polulla METSÄHÄVITYS, lintukato, elonkirjon romahdus – maasto-ornitologiemme ykkönen, esseisti ja kalastaja Pentti Linkola tajusi luonnon tuhon yli puoli vuosisataa sitten, kauan ennen muita. Pekka Lehtonen kokosi kirjaan muhkean tietopaketin kuikan elämästä yli 50 vuoden seurannan pohjalta. VESA LUHTA Pekka Lehtonen & Martti Perämäki: Lähikuvassa kuikka (Gaudeamus 2019) LEO LEHTONEN oli 1900-luvun ansiokkaimpia lintututkijoitamme, joka tutki väitöskirjaansa varten kuikan elintapoja Keski-Suomen Suonteella. Kauppinen luo oivaltavasti merkityksiä ympärillämme tapahtuville muutoksille. Hän puhuu lopullisesti perutusta linnunlaulukonsertista ja tavallisuuden katoamisesta. Lehtosten järjestelmällistä tutkimustietoa täydentävät mökkijärvensä kuikkia tarkkailleen Martti Perämäen huomiot. Hyönteispölytteisten kasvien hedelmät jäävät kuitenkin näkyville kukan kuihduttua. Luontoa ja ihmistä puolustaessaan epätoivoinen Linkola on esittänyt lukijoita kammottaneita ratkaisuja, mutta myös varmalta näyttävän tulevaisuuden: ratkaisua ei ole. Kirjassa alleviivataan monimuotoisuuskeskustelun yhtä isoa kompastuskiveä; puhetta yksittäisten lajien olemassaolosta, vaikka pitäisi puhua myös siitä, miten lajit ovat vuorovaikutuksessa. n LUONTOKIRJASUOSIKKINI Pentti Linkola: Unelmat paremmasta maailmasta (WSOY 1971) PERTTI KOSKIMIES Biologi ja luontokirjailija IS TO CK PH O TO B J Ö RN EH R N STEN. Linkolaa voi näkijänä verrata suurimpiin luonnonsuojelufilosofeihin, kuten Henry David Thoreauhin, John Muiriin ja Aldo Leopoldiin. Kasvibongarin oppaassa keskitytään kukkien lisäksi hedelmiin. Kirjaa voi suositella kaikille, joilla on edes orastava kiinnostus luontoon, tai jotka ovat pohtineet, mikä monimuotoisuuskeskustelussa on hieman sivussa oleellisimmasta. Tämän hieman oppikirjamaisen osuuden jälkeen Kauppinen kuljettaa lukijaa monimuotoisuuden ytimissä sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti. Esimerkkilajit on valittu hyvin. Hänen poikansa Pekka ja Hannu olivat apuna, ja Pekka on jatkanut isänsä työtä. Teoksessa perehdytään 552 hyönteispölytteisen lajin tai alalajin tunnistamiseen laadukkaan kuvituksen kera. Mukana on sateenvarjolajeja, joita suojelemalla turvaamme muutakin luontoa. Kiehtova kuikka sai arvoisensa kirjan. Ne edustavat lajeja, jotka ovat kohdanneet ihmisen aiheuttamia suuria muutoksia. Minusta tuli lintututkija ja luonnonsuojelija, suoran sanomisen, ihmisenkokoisen elämänpiirin ja itkettävän kauniin luontotekstin ystävä Linkolan ansiosta. PERTTI KOSKIMIES Luonto muuttuu JUHA KAUPPISEN Monimuotoisuus (Siltala 2019) selventää monimuotoisuutta seitsemän esimerkkilajin avulla
Kotaan sopii nukkumaan 6–8 ihmistä. Lähetä ehdotuksesi kuvan kera www.suomenluonto.fi/retkivinkki. Se on juhlapäivänsä ansainnut. PEKKA VÄÄTÄNEN, OUTOKUMPU. JA RI TU RP EIN EN Retkelle, melomaan tai kalaan OUTOKUMMUN KESKUSTASTA noin viiden kilometrin päässä on hieno ulkoilu-, kalastusja melontapaikka – Outokummun eräja luontokeskus. Keskuksesta löytyy muun muassa neljä laavua, joista yksi on saaressa. elokuuta. elokuuta museolla vietetään lepakoiden yötä. Niin sanottu lasten kalapaikka soveltuu liikuntarajoitteisille ja siellä on kota, mutterimaja, laavu sekä erillinen tulipaikka retkeilijöitä varten. www.lusto.fi LUKIJAN RETKIVINKKI Mistä retkipaikasta sinä haluaisit antaa vinkin muillekin. Nautelankoskentie 40, Lieto, www.liedonmuseo.fi Luvassa myrskyä Suomen Metsämuseo Luston elämyksellinen näyttely Myrskyasema esittelee myrskyjä tieteen, taiteen ja kulttuurintutkimuksen keinoin. Melojille on merkattu kanoottireitti, joka soveltuu hyvin kahden päivän retkeksi. Lauantaina 31. 6/2019 SUOMEN LUONTO 63 MINNE MENNÄ EEVA MÄK INE N RISTO LIN DS TE DT KIMM O RA MP AN EN Juhli Suomen luontoa Suomen luonnon päivää vietetään lauantaina 31. Eräja luontokeskus on myös urheilukalastuspaikka, ja alueella on retkeilypolkuja sekä luontopolku. Lue lisää ja katso menovinkkejä osoitteesta www.suomenluonnonpaiva.fi Lepakkotietoa Nautelankosken museossa Liedossa on syyskuun loppuun saakka esillä näyttely Lepakot tieteen ja taiteen siivin. Eräkeskuksen välittömässä läheisyydessä on leirintäalue. Lustontie 1, Punkaharju, 12.1.2020 saakka. Vedä silloin lippu salkoon ja suuntaa upeaan luontoomme
Emon tullessa se nousi ylös ja aukaisi suunsa äidin tuomia herkkuja kohti. 64 SUOMEN LUONTO 6/2019 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Antti Peltomaa kuvasi västäräkin ruokailuhetken 23. Reijo Juurinen ihaili korentoa kesäkuussa Nuuksiossa. kesäkuuta Heinolassa.. /havaintokirja TOIMITTANUT LAURA SALONEN Vaskitsan viimeiset hetket ”OLIN NORMAALILLA perhoslaskentareitillä mökillä Laitilassa kun huomasin supikoiran saaliinsa kanssa. kesäkuuta Laitilassa. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT LAURA SALONEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Västäräkki syöttötuolissa VÄSTÄRÄKIN POIKANEN makoili mahallaan ja odotti ruokaa. Neidonkorento NEIDONKORENNON TURKOOSIN sinertävät sävyt elävöittivät kesäistä puroa. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Hämmästyin kun suussa olikin vaskitsa!” Anssi Hurme ihmetteli supikoiran saalista 1
kesäkuuta Lieksassa. heinäkuuta. Kuu loisti taivaalla otson kävellessä suon poikki.” Jenni Merilä ikuisti maagisen hetken 15. Perhosaikaan ”SINISIIVET VIIHTYVÄT kanervikossa – ja sointuvat niin kauniisti ympäristönsä kanssa yhteen.” Anne Patana ihaili perhosen sävyjä 18. Polkua pitkin hiipien sain kuvattua kaksi sarvipöllön poikasta oksalla.” Paavo Siukonen kohtasi sarvipöllöpoikueen Helsingin Malmilla 22. heinäkuuta. Auringon viimeiset säteet värjäävät taivaanrannan ja pilvet upeisiin sävyihin. Heinäkuun ilta HELLEPÄIVÄN JÄLKEEN ilma jäähtyy ja peltojen päälle alkaa nousta sumua. Sarvipöllön poikaset ”ILTALENKILLÄ KOIRAN KANSSA huomasin neljän linnun ylittävän Malmin kentän ojan, ja kohta kuului niiden ääntelyä. Täydenkuun aikaan ”METSÄN LAIDASTA kuului suuren uroskarhun kiimaääniä. kesäkuuta Viiksimossa.. 6/2019 SUOMEN LUONTO 65 Perhepotretti AITAN SEINUSTALLA asustaa sisiliskoperhe. Paula Savelius kuvasi perhepotretin 30. Lasse Kokko tallensi heinäkuun illan tunnelmaa Lappeenrannassa 27. heinäkuuta Kangasalla
Jos jäi, eivätkö ne sopeutuneet, vai hupenivatko ne riistana. Nykyisin näitä hylkeitä eli saimaannorppia elää vain Saimaan vesistöalueella ja sielläkin vain tietyillä alueilla. Maankohoamisen ja Itämeren altaan valtameriyhteyksien muutosten seurauksena merestä irtikuroutuneisiin järviin jäi ilman muuta hylkeitä – harmaaja grönlanninhylkeiden lisäksi ehkä myös kirjohylkeitä. Miten saimaannorppa eroaa merinorpista. On toki mahdollista, että niihin kohdistunut metsästyspaine osaltaan vaikutti hylkeiden häviämiseen. n Kiinnostavia ja visaisia kysymyksiä! Saimaan ohella sisävesinorppia elää myös Laatokassa, missä laatokannorppa on yhä yleinen. 66 SUOMEN LUONTO 16/2019 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Ne ovat kuitenkin olleet erossa kantalajistaan jo miljoonia vuosia, saimaanja laatokannorpat vasta suunnilleen 8000 vuotta. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Se on tuskin ollut pääsyy, koska ihmisiä oli sisämaassa todella vähän. Mitä fysiologisia ja käyttäytymiseen liittyviä muutoksia niissä on ennättänyt tapahtua näiden vuosituhansien aikana itämerennorppaan verrattuna. Nämä sijaitsevat kuitenkin lähellä merta ja ovat siihen jokiyhteydessä. Silti eri norppapopulaatioiden välillä on joitakin selviä eroja. Kanadassa ja Alaskassa on muutamia kirjohyljepopulaatioita, jotka elävät järvissä. Se tekee pesän luotojen tai saarten rannoille kasaantuneeseen lumikinokseen, merinorppa taas jäiden puristuessa ja murtuessa muodostuneeseen luolaan tai onkaloon. Saimaannorppa on pienempi kuin itämerennorppa, ja sen kallo on leveämpi ja kuono lyhyempi. Kaspianja baikalinhylkeet ovat nekin kehittyneet norpan kantamuodosta. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Nämä hyljelajit eivät kuitenkaan ole pystyneet sopeutumaan järvioloihin. Etelä-Itämeressä elää nykyisin kirjohylkeitä, pohjoisimmat niistä asustavat Öölannin ja Etelä-Gotlannin rannoilla. Saimaannorppa ei ole yhtä arka kuin itämerennorppa. Sisävesiimme jäi aikoinaan maanko hoamisen vuoksi hylkeitä, jotka ruokkivat kansaamme tuhansia vuosia. Entä jäikö harmaahylkeitä ja aikoinaan hyvänä riistaeläiminä tunnettuja grönlanninhylkeitäkin sisävesiin. JUHA VALSTE Saimaannorpasta on kehittynyt järvessä omanlaisensa.
Ainakin pienempien rastaiden, lauluja punakylkirastaan, kita on liian pieni kokonaiselle rypäleelle. JAAKKO KULLBERG Vastaajina tässä numerossa: T A P IO V E T E L Ä IN E N JO U KO KU O SM A N EN SEPPO VUOLANTO Linnut TERHI RYTTÄRI Kasvit JUHA VALSTE Nisäkkäät JAAKKO KULLBERG Hyönteiset. Meidän alaamme se ei ole, mutta rastaat ovat puutarhurin ystäviä, ja aivan erityisesti laulurastaat. Lehtokotilo on yleensä epämääräisen vaihtelevasävyisen ruskea siinä missä muilla lajeilla on selkeämpiä, kierteiden myötäisiä, raidallisia kuvioita. Tertut olivat edelleen kiinni köynnöksessä, mutta kuoret tämä herkuttelija oli ripotellut alemmille lehdille ja maahan. Ne takovat kotiloita rikki pieniin kiviin varsinkin iltasella, kun hämärä ja kosteus hiipivät esiin puutarhan nurkista. Tertut oli näykitty siten, että pieni pala kuoresta oli poistettu, ja hedelmälihaa syöty niin, että siemen näkyi. SEPPO VUOLANTO Kumma kotilo Haukiputaalla Mikähän mahtaa olla tämä kotilo. Se, että nimenomaan hedelmälihaa oli syöty, viittaisi linnuista puhuttaessa rastaisiin. Lehtokotiloiden torjuntaniksejä kärtetään usein. Tämä otus kiipeilee ketterästi köynnöksissä ja yltää helposti joka paikkaan, sen sijaan linnut eivät välttämättä pääse käsiksi jokaiseen rypäleterttuun tai marjaan. n Minulla oli samanlainen kokemus – osa tästä samasta pienimarjaisesta rypälelajikkeesta oli puhkottu paikalleen terttuun. Mustarastas on hyvä vaihtoehto, sillä se etsii herkästi myös muita kuin punaisia marjoja. Kysymyksessä luetelluille pienille nisäkkäille kelpaavat myös viinirypäleet lukuun ottamatta lumikkoa, joka on petoeläin. Täällä etelässä ne totta vieköön tunnetaan, sillä laji on innokas pehmeälehtisten kasvien popsija ja saa runsaana esiintyessään aikaan melkoista jälkeä. Rypäle on ehkä liian suuri rastaalle kokonaisena nieltäväksi, joten sen on turvauduttava marjan nokkimiseen. Silloin tällöin näemme myös myyriä, ja lumikkokin on pitänyt pesää tontillamme. Myös talija sinitiainen sekä ainakin harakka nokkivat mielellään hedelmälihaa. Kaksivuotiailla aikuisilla lehtokotiloilla kilven suu on yleensä silmiinpistävän vaaleareunainen, mikä helpottaa määritystä. Laulurastaiden panosta voi helpottaa asettelemalla puutarhan ongelmapaikoille vähän nyrkkiä pienempiä kiviä. Rypäleistä oli kuitenkin kiinnostunut joku muukin meidän lisäksi. Lehtokotilo on kerran hyvälle paikalle päästyään nopea lisääntymään, ja puutarhojen kalkitseminen ja betonirakentaminen ovat suuresti helpottaneet sen sopeutumista muutoin happamaan maaperäämme. n Kuvassa näyttäisi olevan lehtokotilo, jonka varmin tuntomerkki on kuoren vatsapuolelta puuttuva, muilla saman näköisillä lajeilla oleva kolo. Etelämpänä laji olisi tuskin samalla tapaa herättänyt lukijan huomiota. Tämä oli tehty lähes kaikille rypäleille. Se sattui otsalampun valokeilaan koirien iltalenkin yhteydessä. Onneksi ehdin vielä hätiin ja onnistuin pelastamaan lopun sadon, viisi terttua. Koloa kutsutaan navaksi. Tontillamme on mustarastaita ja muita lintuja, jonkin verran rottia ja kotiloita. Mikä eläin voisi olla kyseessä. Myöhemmin voi sitten ihailla nokkien jälkeä kuorityömaalla. Vuonna 2018 rypäleet olivat ensi kertaa pikkusormen pään kokoisia ja herkullisen makeita. Rypäleiden kuoriminen ja repaleiden ripottelu sekä toiminnan järjestelmällisyys viittaisi mielestäni enemmän nisäkkäiden puuhiin, ehkä nimenomaan metsähiireen. 16/2019 SUOMEN LUONTO 67 Harkiten syödyt viinirypäleet Paritalomme porraspielessä kasvaa Zilka-viiniköynnös. Lehtokotilo on Haukiputaalla jo aika kaukana alkuperäiseltä kotimaiselta esiintymisalueeltaan, etelärannikolta, mistä se on levittäytynyt puutarhojen välityksellä kohti pohjoista
Mehiläiset hyökkäävät joukolla ampiaisten kimppuun ja pyrkivät peittämään vihollisen alleen. Itse näin kerran monien maakiitäjäislajien lähtevän joukoittain lentoon keskellä päivää. Varsinkin herhiläiset ovat erikoistuneet mehiläisten pyydystämiseen, mutta kyllä se tuntuu välillä pikkuserkuiltakin onnistuvan. Monilla hyönteisillä meno kiihtyy ennen myrskyn saapumista. Miten ampiaiset aistivat tulevan myrskyn, ja miten ne löytävät takaisin omalle pesälleen. JAAKKO KULLBERG Ampiaisten pako ukkosen alta Huomasin ukkosrintaman lähestyessä kesämökilläni, että ampiaisia alkoi tulla takaisin pesään jatkuvana jonona. Taktiikkana on ensimmäisten tiedustelijoiden tappaminen, jolloin koko valtausyritys jää alkutekijöihinsä. Hyönteiset pyrkivät myös pakoon myrskyn edeltä, ja silloin voi kohdata omituisia tapahtumia. Näin mehiläiset pystyvät aiheuttamaan merkittäviä tappioita jopa paljon suuremmille herhiläisille. Suuntimisessa ne käyttävät hyväksi omaa sisäistä kelloaan ja auringon polarisoivaa UV-säteilyä. Pesästä näkyi ulospäin pieni osa, ja ilmeisesti se jatkui vielä lautojen välissä. Suuren mehiläispesän ryöväämisessä on kuitenkin riskinsä, sillä työläisiä on paljon ja ne myös osaavat puolustautua. Olikohan tässä kyse jostain reviiritaistelusta, vai miksi ampiaiset valtasivat ja tuhosivat toisen lajin pesän. Kerran ihmettelimme, kun pesällä kävi kova kuhina, ja huomasimme, että siellä oli ampiaisia, jotka tappoivat mehiläisiä. Pesältä tippui kuolleita mehiläisiä tasaisin väliajoin! Lopulta ampiaiset rikkoivat koko pesän, eikä kumpaakaan lajia ole enää näkynyt. Näin muodostuvan mehiläispallon sisällä lämpötila kohoaa niin korkeaksi, että ampiainen saa lämpöhalvauksen ja kuolee. Useimmat hyönteiset ovat hyviä suunnistajia. Yleensä ne lentävät mieluummin öisin. Pienen pesän voi käydä köpelösti helpommin, ja ampiaisten voittaessa koko saalis viedään omaan pesään. UV-säteily osoittaa Auringon sijainnin myös yöllä, tai silloin, kun Aurinko on piilossa pilvien takana. Esimerkiksi muurahaisten parveilu osuu usein helteiseen päivään. Ne aistivat ilmanpaineen vaihtelut ja tietävät jo useita tunteja etukäteen suunnilleen, minkälainen sää on tulossa. n Ampiaiset tarvitsevat toukilleen liharuokaa, ja mehiläispesän ryövääminen tuottaa onnistuessaan vielä aikuisillekin mieluisen hunajasaaliin. JAAKKO KULLBERG T A P IO K U JA L A Ampiaiset voivat saalistaa mehiläisiä ja niiden keräämää hunajaa.. n Äkillinen rajuilma voi olla hyönteisille hengenvaarallinen, joten niille ovat kehittyneet hyvät aistit sään muutosten havaitsemiseen. Erityisesti yhteiskuntahyönteisillä on hyvä käsitys suurestakin alueesta, ja sen parhaista metsästystai mesipaikoista. 68 SUOMEN LUONTO 16/2019 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA Ampiaiset tuhosivat mehiläisten pesän Mehiläiset olivat tehneet pesän talomme räystäälle
Yhteyttäessään kasvit sitovat veden ja auringon energian avulla ilmakehästä hiilidioksidia ja muuttavat ainekset sokeriksi. Nopea pituusja tilavuuskasvu, kuten vaikkapa rauduskoivulla ja haavalla, sitoo puun kiihkeimpinä kasvun vuosina hiiltä tehokkaasti. Tällöin ne sitovat ja varastoivat hiiltä paljon pitempään kuin koivu tai haapa. Entä lahopuu. Alkuun pääsee perusteista: kasvien yhteyttäminen on elämän perusta maapallolla. Ensisijaisesti metsissä elävien lähes 1600 uhanalaisen ja silmälläpidettävän eliölajin uhanalaistumisen yksi tärkeimmistä syistä on juuri lahopuun väheneminen talousmetsissä. Niiden biologinen ikä on reilu sata vuotta, minkä jälkeen ne kuolevat, ja puu vapauttaa lahotessaan taas hiiltä kiertoon. Siksi metsässä kannattaa kasvattaa useita puulajeja, jotka edustavat eri sukupolvia ja joista osa saa elää elinkiertonsa alusta aivan loppuun asti. TERHI RYTTÄRI JA N I R IE K K IN E N / V A S T A V A LO Luonnoystävä suosii monilajista metsää, etelässä sopivilla paikoilla myös tammea.. Mutta mitkä puulajit ovat tehokkaimpia hiilidioksidin sitomisen kannalta. Samalla vapautuu happea meidän eläinten hengitettäväksi. Useimmat lahopuun hyödyntäjät vaativat juuri tietyn puulajin tiettyä lahoastetta. Jopa tuhannet eliölajit tarvitsevat lahopuuta elääkseen, ja sen syntyminen on luonnollinen osa metsän kiertoa. n En ole varsinaisesti hiilensidonnan asiantuntija, mutta mikään ei estäne pohdiskelemasta kysymystä. Minulla on vain muutama hehtaari metsää, joten olisi mielenkiintoista tietää, mitä voisin tehdä. Käävät ja muut sienet lahottavat puita kukin vuorollaan, ja niillä vuorostaan elää monenlaista sääskeä ja muuta otusta. Mikä puulaji sitten olisi paras hiilensitoja. Mikä olisi luonnon kannalta hyödyllisin lahopuuksi. 16/2019 SUOMEN LUONTO 69 Luonnonystävän parhaat puulajit Hiilensidonnan tai monimuotoisuuden yhteydessä puhumme aina metsästä kokonaisuutena. Lahopuiden koloissa pesivät lukuisat linnut ja liito-orava, kaarnan alla ja puiden halkeamissa elää kovakuoriaisia ja pistiäisiä, rungoilla kasvaa sammalia ja jäkäliä ja kiipeilee nilviäisiä. Toisaalta nämä puulajit ovat lyhyt ikäisiä. Tärkeää on, että puita kasvatetaan niille sopivassa elinympäristössä, jolloin kasvu on optimaalista. Monipuolista eliölajistoa on etenkin kuusen, koivun, raidan ja haavan lahopuulla, Etelä-Suomen suotuisilla paikoilla myös lahovikaiset vanhat tammet ovat tärkeitä. Orgaanisen aineksen hajoaminen vapauttaa hiiltä ilmakehään, mutta lahoavalla puulla on metsässä äärimmäisen tärkeä tehtävä. Puut ovat tehokkaita hiilensitojia, koska ne ovat pitkäikäisiä ja hiiltä varastoituu puiden paksuihin runkoihin ja laajoihin juuristoihin. Ihannetilanteessa lahopuuta on monenlaista ja jatkuvasti tarjolla: ikivanhoja keloja, pystyssä olevaa ja maahan kaatunutta kuollutta puuta, eri paksuisia oksia ja risuja, pökkelöitä, tuulenkaatoja ja kantoja eri lahoamisen vaiheissa, eri puulajeja edustaen. Kuusi ja etenkin mänty kasvavat lehtipuita hitaammin, mutta ne voivat elää jopa satoja vuosia
”Kattava paketti siitä, mitä eläinten suolistokaasujen päästämisestä tiedetään.” – Ilta-Sanomat heather morris auschwitzin tatuoija ”Uskomaton rakkausja selviytymis tarina.” – Helsingin Sanomat littorin & marttinen Kolme punaista rubiinia Taideryöstöjä ja kaappauksia – uskomattoman jännä dekkari Elviksen ja Muumimamman jäljillä. aineenopettajille OPINTOTARJONNASSA MYÖS Biokemian, biologian, fysiikan kursseja TY:ssa Geologia: Mineraalit, kivilajit ja maaperäkerrostumat 5 op TY:ssa Arkeologian ja historian perusopinnot 25 op verkko-opinnot Maisemantutkimuksen opinnot Porin yliopistokeskuksessa Nature, Environment and Tourism 3 ECTS online course Tietojenkäsittelytieteen perusopinnot 23 op myös verkossa Tiedustelut: puh. Löysimme viime syyskuulla nurmikolta oheiset jäännökset. Meitä on kuitenkin jäänyt askarruttamaan, mikä eläin siilin on saalistanut. Lähde Itä-Suomen luontoon ja kuule suvun kutsu – ainakin piruilu. Osta kirjakaupoista tai aulakustannus.fi maukkaat sisäelimet jätetty. Lisäksi joustavia verkko-opintoja. Tällaista hyökkäystapaa ei kuitenkaan ole nähnyt yksikään tutkija. Kurssilla opitaan myös etsimään kriittisesti tietoa netistä ja esim. Näyttää siltä, että nimenomaan piikikäs ulkokuori on syöty, ja mehevät, maukkaat sisäelimet jätetty. Ystävämme Söikö mäyrä tai huuhkaja siilin. n Siilin piikkipeite on hyvä puolustuskeino – vain harvat petoeläimet saalistavat siilejä. Lasse nousiainen itärajatapaus Suomalaiset eivät ole todellakaan sukua keskenään. JUHA VALSTE Avoin yliopisto-opetus tarjoaa mahdollisuuden opiskella tutkintoihin kuuluvia opintoja pohjakoulutuksesta riippumatta. Lisäksi perehdytään ympäristönsuojelun lainsäädäntöön ja hallintoon. Se on niin tehokas siilintappaja, että esimerkiksi Ruotsissa siilit ovat vähentyneet runsaan mäyräkannan alueilla. / Tutustu koko opintotarjontaan www.utu.fi/avoin lukemista luonnon helmaan @ aulakustannus Aula & Co Caruso & Rabaiotti Piereskeleekö se. Hyötyisitkö kartografian ja geoinformatiikan taidoista. Ystävämme ovat pitäneet kettua todennäköisimpänä aterioijana. > Johdatus maantieteeseen 5 op > Aluemaantieteen perusteet 5 op > Klimatologia 3 op > Geoinformatiikan perusteet 5 op > Yhteiskunta ja poliittinen maantiede 3 op > Luonnonvarojen maantiede 4 op YMPÄRISTÖTIETEEN PERUSOPINNOT Perusopinnot sopivat kaikille ympäristönsuojelusta ja elinympäristöstämme kiinnostuneille. Opinnot antavat monitieteisen kuvan ympäristötieteen perusteista, keskeisimmistä ympäristöongelmista sekä keinoista ympäristöongelmien hallitsemiseksi. ESOn ja ESAn sivuilta. Vanhan uskomuksen mukaan kettu olisi yksi niistä. KEMIAN OPINTOJA > Perusopintojen kursseja, myös verkko-opintoina > Aineopintojen kursseja TY:ssa esim. Opintoja Turussa ja Porissa sekä yhteistyöoppilaitoksissa eri puolilla Suomea. Siilin ainoa vakavasti otettava nisäkässaalistaja on mäyrä. Jos metrin päässä ei olisi ollut muutamaa siilin piikkiä, jopa raadeltu eläin olisi jäänyt arvoitukseksi. Sellaisia se joutuu kokemaan sekä saalistaessaan siilejä että kaivaessaan auki maamehiläisten pesiä. Näyttää siltä, että mäyrä kestää muita nisäkkäitä paremmin kuonoon ja käpäliin kohdistuvia pistoja. > Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat 5 op > Ympäristön kemikalisoituminen ja päästöjen hallinta 5 op > Ympäristö ja yhteiskunta 5 op > Ympäristöekologia ja luonnonsuojelu 5 op > Ympäristötieteen kirjallisuus 5 op Ympäristötieteen aineopinnot 35 op TY:ssa TULEVAISUUDENTUTKIMUKSEN OPINTOJA > Tulevaisuudentutkimuksen tieteellinen perusta 5 op, verkko-opinnot syksyllä 2019 > Tulevaisuusohjauksen menetelmät ja työvälineet 15 op, TY:ssa syksyllä 2019 > Tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuus 25 op, TY:ssa ja yhteistyöoppilaitoksissa tammikuusta 2020 alkaen JOHDATUS MAAILMANKAIKKEUTEEN Tähtitieteen yleistajuinen verkkokurssi. SIIRI PALO NKO SK I. KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Mikä eläin surmasi siilin. MAANTIETEEN PERUSOPINNOT Haluatko saada valmiuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvien kysymysten alueelliseen jäsentämiseen. Ketun kerrotaan virtsaavan siilin päälle ja pakottavan sen tällä tavalla aukaisemaan puolustuksensa. 040 867 6746, avoin@utu.fi OPISKELE UUTTA, KEHITÄ OSAAMISTASI! / Get inspired by science
Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä: Eurooppa 20 euroa ja muut maanosat 30 euroa vuodessa. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2019. Säätiö varaa oikeuden julkistaa tiedon myönnettyjen apurahojen saajista ja tuetuista hankkeista sekä toivoo apurahan saajilta myönteistä suhtautumista valikoitujen tuettujen hankkeiden esittelyyn osana säätiön toimintaa. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. . Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Hakemukset liittetoimitetaan säätiön asiamiehelle sähköpostitse osoitteeseen asiamies@vivicasvanner.fi Lisätietoja säätiöstä: www.vivicasvanner.fi Untitled-4 1 8.8.2019 12.05 ruskovilla.fi Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: 100% MERINOVILLA Uusi kuvasto ilmestynyt! 16/2019 SUOMEN LUONTO 71. Apurahan saajat raportoivat säätiölle myönnetyn apurahan käytöstä. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Apurahailmoitus TEATERSTIFTELSEN VIVICAS VÄNNER Teaterstiftelsen Vivicas Vänner, joka on perustettu vaalimaan Vivica Bandlerin henkistä perintöä, jakaa lokamarras kuussa 2019 apurahoina yhteensä noin 115 000 euroa. Yksittäisten apurahojen suuruus on 1000–2000 euroa. Apurahahakemukset osoitetaan säätiön hallitukselle, ja niiden on oltava perillä viimeistään perjantaina 27.9.2019. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen _______. Apurahoja ei myönnetä matkatai opiskelukustannusten korvaamiseen. Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................................................................ Nimi: ................................................................................................................................................................................... Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: ................................................................................................................................................................................... Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Myynti Lehtipisteissä. Tänä vuonna hakemusten arvioinnissa kiinnitetään erityisenä painopistealueena huomiota ympäristönsuojelullisiin näkökulmiin. Puhelin: .............................................................................................................................................................................. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . Vapaamuotoisessa kirjallisessa apurahahakemuksessa pyydetään esittelemään hanke, jota varten apurahaa haetaan (kuvaus, aikataulu, budjetti, muut rahoituksen lähteet), hakijan tähänastinen toiminta omalla taiteen tai tutkimuksen alallaan sekä hakijan henkilöja yhteystiedot. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ....................................................................................................................... Tilaajapalvelu • Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki • (09) 2280 8210 (kello 9–15) • tilaajapalvelu@sll.fi • www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. . Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). ............................................... Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. Osoite: ............................................................................................................................................................................... Teen osoitteenmuutoksen. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................................................................... Irtonumero 9,50 euroa. Apurahat julistetaan haettaviksi nuorille teatterintekijöille sekä teatterija tanssitaiteen sekä ympäristönsuojelutieteiden opiskelijoille ja tutkijoille osarahoituksena taideproduktioihin ja tutkimushankkeisiin. Osoite: ..............................................................................................................................................................................
Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 30.8.2019. ELINA KAUTTO, JYVÄSKYLÄ Tiivis, informaationtäytteinen ja selkeä tietopaketti. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Osallistujien kesken arvotaan pullo Mummi & Minän siivoussuihketta ja astianpesuainetta. Linnun omistajalle ei ole ollenkaan epäselvää, onko linnun ilme ilahtunut, utelias, jännittynyt vai pelokas. KATRI HIMANEN TIINA YLIOJA LUONNONVARAKESKUS Linnuilla on paljonkin ilmeitä Ossi Saarisen haastattelussa numerossa 5/2019 lahjakas kuvaaja mainitsee kuvaavansa mieluiten nisäkkäitä, sillä ne ovat kuvissa ilmeikkäitä ja linnut ”näyttävät aina samalta”. HELENA MELKKO, SAIMAANHARJU Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Erinomainen juttu sekä kuvituksen että tekstin vuoksi. , puh. AINO MYYRÄ HÄMEENLINNA @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Äänestä . Hämmentävää, etten ollut ajatellutkaan ilmastonmuutoksen vaikuttavan marjoihin. Kasvinsuojeluaineiden käytössä on viisasta punnita hyötyjä ja haittoja: niillä voi olla negatiivisia ympäristövaikutuksia, mutta ne toisaalta vähentävät esimerkiksi hävikkiä taimien kasvatuksessa, mikä vähentää energian, lannoitteiden ja kasvualustan kulutusta. Kasvinsuojeluaineiden käytön idea ei ole ”myrkyttää” ympäristön eliöitä vaan suojella kasveja. Juttu herättää lukijan huomaamaan, että tavanomaiset marjamme eivät ole ikuisesti itsestään selviä metsissä ja soilla. 72 SUOMEN LUONTO 6/2019 T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N Epätarkkoja tietoja neonikotinoideista Suomen Luonnon 4/2019 jutussa ”Neonikotinoidimyrkkyjä kaikkialla – metsissäkin” kerrottiin kasvinsuojeluaineiden käytöstä metsätaimilla. Tukkimiehentäitä vastaan on kehitetty viime vuosina mekaanisia suojia, joiden teho ei perustu kasvinsuojeluaineisiin. /tapahtumat/lintumessut/. 09-386 7856 Lintumessut Viikissä Tule lintumessuille Helsingin Viikkiin 24.8.2019 klo 10.00–17.00 –lintuharrastusvälineet esittelyssä –Markus Varesvuo, Jari Peltomäki ja Mika Honkalinna esittävät kuviaan –yleisöretkiä Helsingin parhaalla lintupaikalla –stand up koomikko Iikka Kivi sekä apulaispormestari Anni Sinnemäki mukana messuilla –lintumatkailuyritykset kertovat matkoistaan –tunnetuimpien lintuharrastusvälineiden maahantuojien tuote-esittelyjä –järjestäjä BirdLife Suomi ja Lintuvaruste Oy –lisätietoa BirdLifen sivuilla Osoite Koetilantie 1, 00790 Helsinki https://www.birdlife. Linnun ilmeet syntyvät esimerkiksi pään höyhenyksen pörhistämisestä tai litistämisestä ja nokan asennosta. VIRPI BASTMAN, TURKU Juttu avaa uutta, mielenkiintoista tietoa muurahaisista upealla tavalla. KAARINA HEISKANEN, KÄÄRMELAHTI Sopulin kevät Mielenkiintoista tietoa höystettynä upeilla kuvilla. Niin ruoantuotannolla kuin metsätaloudellakin on kemiallinen historiansa, mutta uusia, haitattomampia vaihtoehtoja etsitään jatkuvasti. Dick Forsmanin perhosoppaan voitti Tarja Korhonen Helsingistä. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Marjat muutoksessa. Linnut kuitenkin ilmeilevät monella eri tavalla, vaikka niiden reaktiot ovat nisäkkään mielellemme vaikeita huomata. Jutussa oleva kuvaus imidaklopridin eli Merit-Forest WG:n käytöstä tukkimiehentäisuojauksessa on vanhentunut, sillä tämä käyttö loppui Suomessa viime vuonna. Pohjois-Suomessa istutettavia taimia ei kuitenkaan käsitellä alhaisen tuhoriskin vuoksi. Taimia tarvitaan muun muassa metsityksissä. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Kunpa oppisin vielä tunnistamaan yleisimmät lajit. Toistaiseksi taimet voidaan vielä käsitellä taimitarhoilla tukkimiehentäitä vastaan pyretroideihin kuuluvalla lambda-syhalotriinilla ennen taimien kuljetusta maastoon. Mutta tietenkin! MARKO TOLJAMO, VANTAA Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Keko kotina Valaiseva ja kiinnostavasti kirjoitettu katsaus muurahaispesien moninaisiin mysteereihin. Lukijalle kerrottiin myös, että kaikki Suomessa tuotettavat havupuuntaimet saavat kemikaalikäsittelyn tukkimiehentäitä vastaan. Luonnonlintujen ilmeiden tarkkailu ja varsinkin kuvaaminen on haastavaa, ja lintujen kieltä oppii parhaiten seurailemalla lemmikkilintuja
suomenluonto.. Pieni kymmenosainen lapinsanasto käy läpi hyödyllisiä termejä Lapin matkaajalle. L U O N N O N Y S TÄ V Ä N Y K K Ö S S A I T T I Herkkutatti vai sappitatti. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Kuusamo Katso tarkemmat ajankohdat verkkosivuiltamme JOU NI TI K KA N EN L A S S E K O SO N EN J AR K K O M Ä KIN EV A JOU NI TI K KA N EN. /lapinsanasto LUONTO RETKEILY KOTONA YMPÄRISTÖ BLOGIT www.suomenluonto.. 883 UUTUUS 1.6 Extender ATX-kaukoputket, SLC ja EL-kiikarit – PALVELUA ASENTEELLA – Countryman HD+ Entistä kirkkaampi ja terävämpi, tietysti Made in Japan! Aspheric LE WP 8x25 Pienikokoinen, vesitiivis taskukiikari Tule kokeilemaan ja vertailemaan tuotteita: Kevään viimeiset Pop-upit 11.6. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE DBA HDV+ KIIKARI pienempi, keveämpi, paras Opticron GALLERY SCOPE 8X +3 kertaa suurentava teline, kätevä matkamikroskooppi. Voi käyttää myös 8x suurentavana mono-okulaarina. Pohjoisessa niin vesistöjen, tuntureiden kuin eläintenkin kuvailuun on olemassa tarkkoja ja vivahteikkaita sanoja. /sieniparit PIENI LAPINSANASTO JA N N KU U SIS A A RI (C C BY 2.0 ) Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki (Ruoholahti) Puh. UUTUUS Opticron MM4 77ED + 18-54xSDLv2 Pienikokoinen ja kevyt 77mm kaukoputki, painoa vaivaiset 1525g! MM60ED Kevyt, vesitiivis 60 mm ED-Putki Frontier ED seuraaja HAWKE FRONTIER ED X SUPERLAADUKKAAT kamerareput ja kelluvat kuvauspiilot www.fotofennica.. Tarkista lajiparit: www.suomenluonto.. Suppilovahvero vai ruskonupikka. Suussasulavaa vai syömäkelvotonta. Lampaankääpä vai typäskääpä. Kajaani 13.6. Keltavahvero vai valevahvero
Lintu oli yhä elossa, silmät olivat auki, ja rinta kohoili hengityksen tahdissa. 74 SUOMEN LUONTO 16/2019 74 SUOMEN LUONTO 16/2019 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Laitoin kaukoputken jalustalle ja otin luonnoskirjani esiin. Ennätin parin tunnin aikana tehdä tarkan tutkielman linnun päästä ennen kuin kaiteelle yhtäkkiä lennähti harakka. Käänsin lepinkäisen mahalleen, ja annoin sen rauhassa toipua törmäyksestä. Olen kyllä havainnut niitä silloin tällöin, yleensä lähialueen puiden latvoissa tai pensaissa. Keväisin olen harvoin kohdannut lepinkäisiä, useimmat havainnot ovat koskeneet syysmuutolla olevia nuoria lintuja. Seurasin lepinkäistä keittiön pöydän äärestä. Siitä se pääsisi lähtemään vapaasti. Mitään ulkoisia vammoja ei näkynyt. Se oli huomannut paikallaan olevan lepinkäisen, ja kaikkiruokaisena lintuna nappasi sen mukaansa, ennen kuin ehdin tehdä elettäkään estääkseni sitä. Se näyttikin virkistyvän, reagoi liikkeisiin ja ääniin ja käänteli hieman päätään. Se pysyi rauhal lisesti paikoillaan. n. Se makasi selällään, ja oli mitä ilmeisimmin lentänyt lasiin ja pökertynyt törmäyksestä. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E 74 SUOMEN LUONTO 16/2 PIKKULEPINKÄINEN ei ole tavallinen laji kerrostalon parvekkeella. Viime vuoden elokuussa näin yllättäen nuoren linnun parvekkeemme pöydällä. Niinpä päätin nostaa sen parvekkeen kaiteelle
. Miten Itämeri voi. . Hyvinvointia luonnosta. Ruska on puille aktiivisempaa toimintaa kuin on luultu. Seurasimme tutkimusalus Arandan matkaa Suomenlahdella. 7/2018 ilmestyy 19. TA RU R A N TA LA / VA ST AV A LO. syyskuuta. . Mäyränpesän elämää. KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto ILMAINEN @suomenluonto RUSKAN SALAISUUS Syksyn väriloisto ei ole vain ihmisen silmänilo
Palautusviikko 2019–38 767095-1906 .fi