Suomen Luonto 6/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

T U N T U R IK O IV U T U H O T. S IE N T E N JA K A S V IE N LI IT T O . KORKEASAAREN ELÄINLAPSET KUN PERHONEN SÖI TUNTURIKOIVIKON JÄRVIEN HOITOKALASTUS VÄÄRÄT VÄITTEET TURPEESTA. H O IT O K A L A S T U S . Hailuodon rannoilla Luonnon ääni vuodesta 1941 IRTONUMERO 9?€ 6/2020 S U O M E N LU O N T O 6 | 2 2 K IIS L A N P O IK A S E N H Y P P Y. S IE N IK A LE N T E R I. Sienet kiikarissa Vinkit mustatorvisienten etsintään Sienen ja kasvin lii o Ruokasienikalenteri Kurki ja muut linnut viihtyvät Perämeren suuren saaren avarilla hietikoilla. M U S TA T O R V IS IE N I. H A IL U O T O . T U R V E . K O R K E A S A A R E N H O ID O K IT
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I
Otsolla pitää pientä kiirettä: marjoja on rohmuttava ropposkaupalla, mikäli mielii selvitä pitkästä talvesta. suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I Kontio marjassa KUVA VILLE HEIKKINEN TEKSTI HEIKKI VASAMIES MAARUSKA hehkuu jo Kuhmossa kauniina. A LK U SY KS Y
46 Totuus turpeesta Puheenvuoro oikaisee vääriä turveväittämiä. 16 Sienen ja kasvin liitto Yhteistyö sujuu maan alla. 38 Särki pääroolissa Päijät-Hämeen Vesijärveä kunnostetaan poistamalla siitä särkiä ja niiden mukana fosforia. KU VA ES KO PI TK ÄN EN Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 58 Homo sapiens: Tarja Sironen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Mirjami Linkola 74 Luonnoskirja 30 Suomen Luonto 6/2020 30 Hailuodon rannoilla viihtyvät kaikenkokoiset kahlaajat: hirvet, ihmiset ja sirrit.. 54 Nälkäisiä suita Tutustumme siileihin, tervapääskyihin ja muihin Korkeasaaren villieläinhoitolan asujiin. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Kiislanpoikasen hypyn hetki Juha Syväranta kuvasi rohkean hypyn pahdalta meren ääreen. 22 Viisi vinkkiä mustatorvisienen etsijälle Miten löytää piilotteleva herkku. 30 Kahden puolen Hailuotoa Oulun lähistön suuri saari loputtomine rantoineen on monipuolisen luonnon tyyssija. 48 Kun perhonen söi metsän Jorma Luhta palasi Ylä-Lappiin selvittämään, mitä mittariperhosten koettelemille tunturikoivikoille kuuluu. 28 Milloin on paras sieniaika Paljastamme 12 ruokasienen esiintymiskalenterin
Vuodesta 2001 alkaen Pitkänen on myös asunut Hailuodossa. KU VA T ES KO PI TK ÄN EN , JO U N I TI KK AN EN , H AN N A KA H RA N AH O , AN N A TU O M IN EN JA JU H A SY VÄ RA N TA 30 38 14 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. KANNEN KUVA: ESKO PITKÄNEN. Pohjois-Norjan merilintuja ja muuta luontoa Syväranta on seurannut ja kuvannut pitkään, ja häneltä on juuri ilmestynyt aihepiiristä jo toinen kirja Meritunturit (Minerva). ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuo. i Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku. Kesän aikana syntyi myös juttu kovia kokeneesta Lahden Vesijärvestä, jonka toipumisessa särki sai pääroolin. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. e Kar. Syväranta on tutkinut Itämeren ja järvien tilaa ja sukeltanut paljon myös virtavesien uhanalaisien simpukoiden parissa. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (paine. Ensi kerran Pitkänen kävi Hailuodossa 1970-luvulla, ja 1980-luvulla hän veti saarella järjestettyjä Helioksen luontokuvasafareita. Tulevana syksynä Anna työskentelee Suomen Luonnon verkkosivujen ja somen parissa. i. o Kroonpressille on myönne. oapuna Tero Jämsä, Kuvankäsi. unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi. i Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Tai. ämällä tuo. Esko Pitkänen, luontokuvaaja Maineikas luontokuvaaja tunnetaan yllättävistä eläinkuvistaan. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Kurki on yksi Hailuodon monista pesimäja lepäilijälinnuista. ajat Annakaisa Vän. Hänen kuvissaan Perämeren suursaaren luonto näyttäytyy elävänä, avarana, illan ja aamun kauneimmissa valoissa. Lisätietoa saat syö. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. i @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Juha Syväranta, meribiologi Juha Syväranta on ekologi, meribiologi, tutkimussukeltaja ja vedenalaisluonnon tuntija. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT 79. inen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. ely A. avissa osoi. Reportaasi Hailuodon luonnosta sivuilla – . Anna Tuominen, verkkotuottaja Uunituoreen biologin kesä kului muun muassa ruovikossa rytikerttusia etsien sekä kimalaislajeja opetellen
Paksu lumipeite on voinut vaikeuttaa myyrien ravinnonsaantia. Lapissa myyräkannat olivat huipussaan jo kesällä 2019, ja romahtivat talven aikana odotettuakin nopeammin. ETELÄISEEN SUOMEEN odoteltiin jopa myyrähuippua tälle syksylle, mutta kevät paljasti kantojen romahtaneen laajoilla alueilla. Uumoilin etelän ja pohjoisen välille syntyvän eroja, ja niitä toki syntyikin, mutta ei aivan ennustetulla tavalla. Talven lumimäärällä oli kuitenkin iso vaikutus myös kevääseen ja kesään. LAPISSA POROT kärsivät aikaisesta lumipeitteestä, kun sienet peittyvät jo syksyllä lumeen, ja hanki kertyi pian poroille haastavan paksuksi. Ilonaiheitakin kesä silti tarjosi: muun muassa pitkään ahdingossa ollut nokkosperhonen on tänä kesänä lentänyt runsaana. Ennustus toteutui. Perhosille ja kasveille se näyttää olleen edullista: keväällä vähitellen sulaessaan kosteutta tarjoava, suojaava lumipeite sekä alkukesän lämpö siivittävät yhdessä perhoset hyvään lentoon Lapissa. Kun halloja ei ollut, ja lämpöä ja kosteutta oli sopivasti, marjoja riitti etelässäkin. 6 suomenluonto.fi TAMMIKUUN PÄÄKIRJOITUKSESSA tuli kokeiltua ennustamista: ”Ensi kesänä Etelä-Suomessa on vähän mustikoita, myyriä ja perhosia. Lumeton talvi ei sekään siis suosinut myyriä. Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T H EI KK I VA SA M IE S JA AN N A RI IK O N EN. Etelän lumettomuus ja kylmänkosteat kelit eivät ennustetusti tuntuneet hyödyttävän myöskään päiväperhosia. MUITAKIN ILOISIA asioita kesään toki mahtui: mustikkapiirakka! Mustikka oli tehnyt kukkasilmunsa jo edellisenä kesänä. Kelit suosivat myös marjakasveja: kun keväthallojakaan ei juuri esiintynyt ja pölyttäjiä oli liikkeellä, sekä lakka että mustikka kukkivat runsaasti ja tuottivat loistosadon. Vaikka kesäkuu oli lämmin, se ei riittänyt pelastamaan Etelä-Suomen heikohkoa perhoskesää: lajeja ja yksilöitä on ollut liikkeellä vähän. Pohjois-Suomessa taas paljon.” Tuolloin elettiin hyvin poikkeuksellista talvea: pohjoisessa oli paljon lunta, etelässä ei ollenkaan
Tiivissä mykerössä voi olla satakunta pientä kukkaa. Tietyn kasvin mesi voi sisältää kaksinkertaisen määrän sokereita ja aminohappoja toisen yksilön meteen verrattuna. Lisäksi iltapäivällä medessä on lähes kolme kertaa niin paljon sokeria kuin aamupäivällä. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA AN N A TU O M IN EN TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA AN N A TU O M IN EN TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA AN N A TU O M IN EN RUUSURUOHON VAALEAN liilat kukat avautuvat heinä–elokuussa laitumilla, kedoilla, rinneniityillä ja tienpientareilla. Kaikki kukat eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Laji ei menesty savimailla, vaan vaatii kasvualustakseen soraa tai moreenia. Upeimmat ruusuruohoniityt sijaitsevat Savossa ja Karjalassa. Saksalaistutkijat havaitsivat, että kasvien välillä on suuria yksilöllisiä eroja meden ravinnekoostumuksessa. Niissä riittää runsaasti mettä, ja siksi ne ovatkin monien hyönteisten suosiossa. Ruotsissa ruusuruohon kukilta on laskettu jopa 260 erilaista hyönteisvierailijaa. Kasvi on muinaistulokas, joka saapui maahamme kaskiviljelyn mukana idästä jo tuhansia vuosia sitten. Aikainen pörriäinen ei siis nappaa parasta apetta! Nyt suomenluonto.fi 7 Loppukesän hyönteismagneetti
Jättimalikan lakin reuna aaltoilee. Lähilaji isomalikka, jota löytyy lehtometsistä, on suoranainen kalkinvaatija. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I N Y T 8 suomenluonto.fi KESÄLLÄ NURMIKON leikkaajaa voi ihmetyttää säännöllinen kehäkuvio, joka kasvaa muuta nurmea vihreämpänä. Sekin tekee noidankehiä, kuten myös nurminahikkaat, tarha-akansienet ja monet muut lajit. ”Siitä on mukava kerätä satoa, samalta paikalta kuin viime vuonna”, von Bonsdorff sanoo. Lähinnä sen voi sekoittaa isomalikkaan, jonka jalka on kuitenkin korkeampi ja lakin reuna säännöllisen pyöreä. Ringin sisäsyrjällä, itiöemien viimevuotisella kasvupaikalla, nurmi ei kasva, koska ravinteet on kulutettu. ”Se ei kasva kovin happamalla maalla, esimerkiksi kangasmetsässä. Noidankehiä muodostavat sienet ovat tavallisesti karikkeen lahottajia. Jättimalikka on niin sanottu kalkinsuosija, ja se selittää osaltaan lajin viihtymiseen nurmikoilla. Kehän sisäreunalta nurmi puolestaan kuolee. VINK KI Tea von Bonsdorff julkaisi kirjan Ruokasienet Suomen luonnossa (Otava 7/2020). imalikoita, pienenä hyviä ruokasieniä. Elokuun mittaan ne alkavat usein putkahdella. Siinä hän merkitsi jättimalikan kolmen tähden ruokasieneksi. Lyhyt ryöppäys liuottaa ärsyttävät aineet. Tunnista jättimalikan kehä TEKSTIT JOUNI TIKKANEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Nurmikolle noidankehään putkahtavat valkeat sienet voivat olla jä. Useiden minuuttien keittämistä ei tarvita.. Se on helppo tunnistaa. Kehä syntyy, kun sienirihmasto leviää yhdestä pisteestä säteittäisesti ulospäin, vapauttaa maaperän ravinteita ja saa nurmen kasvun hullaantumaan. Kehä kuitenkin laajenee vuosi vuodelta. Jättimalikka on harvinainen, lakin halkaisijaltaan jopa ruokalautasta suuremmaksi kasvava sieni. Syynä voi olla jättimalikka, jonka rihmasto elää nurmen alla mutta joka ei vielä ole pukannut maailmaan itiöemiä. Yleensä nurmikkomullassa on kuitenkin sen verran kalkkilisää, että se kasvaa hyvin”, kertoo suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff Luonnontieteellisestä keskusmuseosta
Lintulaskentoja teen säännöllisesti, ja tänä vuonna kohteena on Vaalan Painuanlahti. Samalle päivälle on kirjattu Luonnontieteellisen keskusmuseon Laji.. Tämä on ollut viime vuosina minulle perinne. Käyn paikalla kerran viikossa, ja aktiivisimman muuton aikaan kahdesti. Juhani Aho tunnelmoi kirjassaan Lohilastuja ja kalakaskuja (1921) näin: ”Se oli se ilta ja nyt odotin samanlaista, sillä olihan paras aika vuodesta, elokuun viimeinen viikko, suuren Stenofylax stellatuksen sesonki.” Aho puhui vesiperhosista eli sirvikkäistä, nykyiseltä nimeltään virtakalmiosirvikkäistä (Potamophylax latipennis). Sitten tänne tuleekin jo talvi. elokuuta. Seuraan syksyn muuttolintuja lintutornista tai ruovikon reunasta staijaamalla kahdenkymmenen päivän ajan. Otan kaikista sienistä näytteen ja varmistan lajinmäärityksen mikroskoopilla. Sitten tänne tuleekin jo talvi. -palveluun kaksi viimeistä kukkivaa maitohorsmaa. Hyvin varmasti kävelen ympäri Kajaanin keskustaa ja etsin ja kuvaan sieniä. suomenluonto.fi 9 1 PUISTOSIENESTÄN. Elokuun lopun illat ovat edelleen hyvää aikaa tutustua sirvikkäisiin. Vesiperhosten toukat eli sirvit elävät vedessä, mutta kesällä koittaa niiden lyhyt aikuisuus, lentoaika ja pariutuminen. Joko kukinta loppui sinun kotiseudullasi, vai vieläkö jokin varsi kukkii. 2000-luvun taitteessa Oulussa sanottiin, että koulu alkaa, kun maitohorsman kukinta ehtii latvaan asti. Noiden suurten, inkiväärinruskeiden sirvikkäiden lento alkaa elokuun alussa ja kestää lokakuun alkuun saakka. Mitä teet elo–syyskuussa, Teppo Helo. 3 LASKEN LINTUJA. Teppo Helo on kajaanilainen luontokartoittaja sekä -kuvaaja. Kuhmossa Ulvinsalon luonnonpuisto on yksi kohde myös. yksi kohde myös. Tarkoituksena on selvittää alueiden lajistoa muutenkin kuin kääpien osalta, eli keskittyä pieniin valkoisiin rähmiin. Suurimmat lajit lentävät juuri hämärällä. 3 syn muuttolintuja lintutornista tai ruovikon reunasta staijaamalla kahdenkymmenen päivän ajan. Syysmuuton seurannan aloitin heinäkuun viimeisellä viikolla, ja jatkan sitä lokakuun alkuun. 2 ETSIN LAHOTTAJIA. Kohteet ovat tänä vuonna uusia suojelualueita, Sotkamon Losonvaaran laajennusalue sekä Talvivaaran laajennusalue, joka liitettiin pari vuotta sitten vanhaan suojelualueeseen. Syysmuuton seurannan aloitin heinäkuun viimeisellä viikolla, ja jatkan sitä lokakuun alkuun. Kun ihan kodin läheltä nurmikoilta katson, löydän todennäköisesti nuijakkaita, rusokkaita, vahakkaita ja muita. 12.8.. Tarkoituksena on selvittää alueiden lajistoa muutenkin kuin kääpien osalta, eli keskittyä pieniin valkoisiin rähmiin. Käyn paikalla kerran viikossa, ja aktiivisimman muuton aikaan kahdesti. Niistä lajeista, jotka ovat yhtään mielenkiintoisempia, teen myös museonäytteen, jonka lähetän Matti Kuljulle Oulun yliopiston kasvimu seoon. Seuraa sirvikkäiden tansseja Maitohorsman kukinta on ohi VINK KI Sirvejä tai niiden kivija korsikoppia löydät kääntelemällä järven tai joen pohjakiviä. Perhokalastajana Aho tiesi, että kun sirvikkäät nousisivat pintaan, kuoriutuisivat ja pitäisivät veden yllä tanssejaan, myös Huopanankosken taimenilla olisi juhlat. Töikseni teen vanhan metsän lajistoinventointeja eli etsin puiden lahottajia, orvakoita ja kääpiä. Vihreät koskisirvikkäät (Rhyacophilidae) elävät koskien hapekkaassa vedessä ilman koppaa.Sirvejä näkyy usein kivien vesisammaliin tarrautuneina. Tilastojen mukaan kansanviisaus voi olla yllättävän tarkka: Koulun syyslukukausi alkoi Oulun kaupungissa tänä vuonna 12
Populaatiot ovat kutistuneet Brittein saarilla ja Atlantin rannikkoseuduilla Etelä-Norjasta Pohjois-Espanjaan. Tämä johtuu siitä, että pitkäaikaisseurantoja tehdään paljon suojelualueilla, joissa ihmisen vaikutus on pieni. Bäck oli mukana Nature communications -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa. Ilmastonmuutoksen seurauksena monien lajien levinneisyys laajenee tai vetäytyy kohti pohjoista. ”Populaatioiden muutokset ovat mutkikkaita”, sanoo Helsingin yliopiston professori Jaana Bäck. ”Esimerkiksi Värriö on pysynyt luonnonpuistona koko havaintojakson ajan”, Bäck jatkaa. Tutkimuksessa havaittiin, että tietyllä alueella aikaisemmin eläneet lajit ovat kadonneet ja uusia on saapunut tilalle. ”Maankäytön muutokset eivät tosin ilmene yksittäisistä aikasarjoista”, Bäck sanoo. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että Koillis-Euroopassa lajimäärä on kasvanut. Muut tiedot koostuvat maalla ja vedessä elävistä selkärangattomista, nisäkkäistä, linnuista, plankton eliöistä, kaloista, kasveista sekä levistä. ä suurimmassa osassa Eurooppaa lajeja katoaa ja uusia saapuu. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi TUOREEN TUTKIMUKSEN mukaan valtava määrä eliölajeja on parhaillaan laajojen muutosten kourissa. Populaatioiden kutistuminen tukee aikaisempia havaintoja laajamittaisesta hyönteiskadosta Euroopassa. TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA KA LE RV O O JU TK AN GA S / LE U KU L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Valtaosa Värriön luonnonpuiston yöperhosista on sopeutunut yllättävän hyvin ilmastonmuutokseen.. Tämän alueen seuranta-aineistot perustuvat pitkälti maaselkärangattomiin, joista suuri osa on hyönteisiä. Eliöiden runsauden sen sijaan todettiin vähentyneen Atlantin rannikkoalueilla. Toisaalta ihmisen toiminnan seurauksena leviävät vieraslajit voivat syrjäyttää alkuperäisiä lajeja. Lajien korvautuminen uusilla ei välttämättä näy lajitai yksilömäärissä. Myös aikaisemmin kadonneet lajit voivat palata vanhoille elinalueilleen, kun esimerkiksi happamat sateet on saatu kuriin tiukempien päästörajoitusten ansiosta. Myös maankäytön muutokset eri osissa Eurooppaa tulivat jossain määrin esille. Tutkimuksessa oli mukana Koillis-Lapin Värriön 32 vuoden tiedot yöperhosista. Euroopan lajiston uusjako Laaja selvitys luonnon monimuotoisuustrendeistä paljastaa, e. Euroopassa merkittävin muutos on tapahtunut lajien vaihtumisina
Siten ne pyrkivät sopeutumaan lämpenevään ilmastoon. Hyönteisistä saattaa löytyä uusia indikaattorilajeja. Tutkimus osoitti, että lajit voivat levitä vesistöstä toiseen linnun vatsalaukussa. Tutkijat kokeilivat selviävätkö karpin ja hopearuutanan hedelmöittyneet mätimunat elossa sinisorsan ruoansulatuskanavan läpi. Karppi ja hopearuutana ovat vieraslajeja. Tarvitaan laajaa systemaattista havainnointia. Samalla pesimäkausi on lyhentynyt, joten yhä useammat linnut pesivät samanaikaisesti, Helsingin yliopiston tutkimus osoittaa. Pysyvä ja yhtenäinen tutkimusinfrastruktuuri mahdollistaa laajan seurannan, ja sen, että pystymme näkemään trendejä selvemmin ja nopeamminkin. OUTI SALOVAARA. Luonnonsuojelualueet tai sellaiset alueet, jotka eivät ole kokeneet suuria muutoksia maankäytössä, eivät paljasta muutoksia, joita on tapahtunut ihmisen voimakkaasti muokkaamilla alueilla. Aina ei pidä keskittyä helpoimpaan havainnoitavaan ryhmään, lintuhavaintoja yhtään väheksymättä. Venäjälle viedään uraanipolttoaineen valmistuksen sivutuotteena syntynyttä uraaniheksafluoridia Urenco-yhtiön tehtaalta. Lyhyt pesintä voi säästää aikaa muuttoon tai talveen valmistautumisessa. ”Eri lajit reagoivat eri tavalla. Hyönteiset ja muut selkärangattomat voivat reagoida herkästi ilmastonmuutokseen tai ihmisen toiminnan vaikutuksiin. Muutokset näkyvät selvimmin paikkalinnuilla, kuten töyhtötiaisilla (kuvassa), ja lyhyen matkan muuttajilla. Kuljetukset pysähtyivät 2009, kun kävi ilmi, että ydinjätteitä säilöttiin Venäjällä ruosteisissa tynnyreissä taivasalla. Se voi johtaa lajien suhteiden uudelleenjärjestäytymiseen”, tutkijatohtori Maria Hällfors kertoo. Uraaniheksafluoridia on tarkoitus viedä Venäjälle kaikkiaan 12 000 tonnia kesään 2023 mennessä. . ”Elinympäristöjen pirstoutuminen voimistaa ilmastomuutoksen vaikutusta.” Saksa kuljettaa taas ydinjätettä Venäjälle Syöty mätimuna voi selvitä Lintujen pesimäkausi on lyhentynyt LEUTO K EVÄT SEKOITTA A RYTMIN Leudot keväät aikaistavat ja lyhentävät monien hyönteisten ja kasvien tarjoamaa ravintohuippua. Ympäristöjärjestö Greenpeace paljasti viime lokakuussa, että kuljetukset olivat kaikessa hiljaisuudessa käynnistyneet uudelleen toukokuussa 2019 ydinpolttoainetehtaalta Luoteis-Saksasta. Uraaniheksafluoridia kuitenkin kutsutaan jätteen sijaan raaka-aineeksi, joka virallisen tiedon mukaan käsitellään Venäjällä ja palautetaan takaisin Saksaan käytettäväksi uudelleen. ”Miten, sitä on todella vaikea ennustaa.” ANNA TUOMINEN Vaikka kalan mätimuna joutuu linnun syömäksi, se voi selvitä hengissä. Syödyistä mätimunista noin 0,2 prosenttia pysyi hengissä. Ydinjätteen tuonti on kielletty. . Niiden tutkiminen on työlästä ja vaikeampaa kuin esimerkiksi lintujen havainnointi. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . KU VA T ER KK I M AK KO N EN / VA ST AV AL O JA IS TO CK PH OT O Helsingin yliopiston metsätieteen laitoksen professori Jaana Bäck Monet Suomen lintulajit aloittavat pesinnän entistä aiemmin. Suurin osa tutkimuksen aineistoista kerättiin luonnonsuojelualueilta. Nopea muutos on ongelma ravinnosta riippuvaisille linnuille, jos ne eivät pysty aikaistamaan pesintäänsä samassa tahdissa. RK Saksa on aloittanut uudelleen ydinjätekuljetukset Venäjälle. Asian vahvisti Greenpeacelle Nordrhein–Westfalenin alueen energiaja tiedeministeriö
”Sitä on löytynyt enemmän kuin uskalsin toivoa”, kertoo luontokartoittaja Timo Kypärä Metsähallituksesta. Tutkijat altistivat kiiltosirppisammalen toisesta lajista haihtuville yhdisteille. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA JU KK A LA IN E Rauhoitett u kiiltosirppisammal kasvaa harvinaisena ravinteisilla soilla. Sammalet ”haistavat” naapurinsa ja saavat leviämisapua linnuilta. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Yhdestä linnusta löytyy yleensä muutama itiö, mutta lajien välillä on eroja. Eniten itiöitä kuljettavat samettinärhet ja punarintarastaat, Proceedings of the Royal Society B -tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo. MONIMUOTOISUUS Hitupihtisammal löytyi uusilta kasvupaikoilta Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta on löytynyt äärimmäisen uhanalaisen hitupihtisammalen uusia kasvupaikkoja. Lentokyydin jälkeen osa itiöistä oli itämiskykyisiä, joten linnut voivat auttaa sammalia leviämään uusille kasvupaikoille. Aiemmin löydetyt sammalet ovat olleet pääosin naaraita. EKOLOGIA Linnut levittävät sammalten itiöitä Linnut kantavat höyhenissään ja jaloissaan sammalten itiöitä. Se estää itiöiden syntymisen ja lajin leviämisen uusille kasvupaikoille.”Tänä kesänä on löytynyt hyvin myös koirasversoja”, Kypärä kertoo. Altistuminen eri lajin ”hajuille” saa sammalen kasvamaan pituutta ja tuottamaan kuusinkertaisen määrän stressiyhdisteitä, Scientifi c Reports -sarjassa julkaistu tutkimus raportoi. EVOLUUTIO Sammal tunnistaa naapurinsa Kiiltosirppisammal tunnistaa naapurissa kasvavan toisen sammallajin haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kautta
Suomessa tehtyjen havaintojen määrä on kasvanut voimakkaasti tällä vuosituhannella. Metaanipäästöt ennätystasolla Maailman metaanipäästöt ovat kasvaneet noin 30 miljoonalla tonnilla vuositt ain viimeisen vuosikymmenen ajan. RK TUNTEMATON. ICES suosittaa kannalle kalastuskieltoa vuodelle 2021. ANNA TUOMINEN TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA T PE KK A TU U RI JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y Silakkasaalis pieneni kaikilla merialueilla Perämerta lukuun ottamatta. Kansainvälisen mertentutkimusneuvoston ICES:in mukaan silakkaa on ylikalastettu Itämerellä vuodesta 2015 alkaen. Sen sijaan silakka-, turska-, lohi-, siikaja kuhasaaliit pienenivät. Jos saalismäärää lasketaan suositusten mukaisesti, kutukannan arvioidaan nousevan jo vuosina 2020–2021. Heinäkuun alussa Porissa pesineellä parilla oli tiett ävästi ainakin kolme poikasta, Helsingissä pesineellä jopa seitsemän. Ahvensaaliit ovat kaksinkertaistuneet 1980-lukuun verrattuna. Kansainvälisen mertentutkimusneuvoston ICES:in mukaan silakkaa on ylikalastettu Itämerellä vuodesta 2015 alkaen. Laji elää Suomen merialueilla Perämeren ja Suomenlahden pohjukat pois lukien. Sitä tavataan myös Atlantin valtameren pohjoisilla rannikkovesillä, missä se voi elää yli 400 metrin syvyydessä. Kansainvälinen Global Carbon Project arvioi, ett ä vuodessa ilmakehään päätyy lähes 600 miljoonaa tonnia metaania. Filoso i Tere Vadén lainaa tilastokeskuksen artikkelia Materiaalivirrat, jä eet ja BKT – mitä saamme irti ympäristöstämme Twi erissä . Tulipäähippiäisen pesimäalue laajenee todennäköisesti ilmaston lämpenemisen vuoksi. Syynä ovat muun muassa lämmenneet rannikkovedet ja jokivesien tilan parantuminen. Talvikalastajan verkkoon jäänyt isosimppu on hätkähdyttävä saalis, joka voi kurnuttaa vedestä pois nostettaessa. ISOSIMPPU M YOXOCEPHALUS SCORPIUS Isosimppu viihtyy kylmissä vesissä. Jos saalismäärää lasketaan suositusten mukaisesti, kutukannan arvioiICES suosittaa kannalle kalastuskieltoa vuodelle 2021. Ilmakehän metaanipitoisuus on nyt 2,6-kertainen esiteolliseen aikaan verratt una. Lajin ensipesintää osatt iin jo odott aa, sillä se on levitt äytymässä pohjoiseen. Kesäaikaan sen löytää syvemmältä kuin talvella. Metaani on hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu, joten päästöjen kasvu kiihdytt ää ilmaston lämpenemistä merkitt ävästi. Kalastuskokoiset kalat ovat pienempiä kuin koskaan aiemmin 1950luvulla alkaneiden mittausten jälkeen. . TU RSK A KUTISTU U Itämeren itäisten turskien kunto on heikko. ANNA TUOMINEN Tulipäähippiäisen ensipesintä Onnistunut tulipäähippiäisen pesintä varmistui tänä kesänä sekä Porissa ett ä Helsingissä. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T LUONNONVARAKESKUKSEN TUOREEN raportin mukaan ahvenen ja kilohailin saaliit kasvoivat merellä vuonna 2019. Ahvensaaliit kasvussa ”Suomalainen tuottaa yli nelinkertaisen määrän jätettä EU-tovereihinsa verrattuna” – Suurin syy mittava kaivosteollisuus. Lisääntyneet päästöt painott uvat trooppisille alueille ja ne johtuvat pääasiassa maataloudesta, fossiilisista polttoaineista ja jätt eiden käsitt elystä. Silakkasaalis pieneni kaikilla merialueilla Perämerta lukuun ottamatta
14 suomenluonto.fi Kiislanpoikasen hypyn hetki Vesille ei pääse ilman uskaliasta ilmalentoa. TEKSTI JA KUVAT JUHA SYVÄRANTA K O H TA A M I S I A
Siivet kuitenkin auttavat, kun se liitää kohti rantatasannetta, usein ruijankuirimoniittyä, joka pehmustaa pudotusta. 2.. 2. Aiemmin kiislojen muuttoreittejä ei tunnettu kovin hyvin. Jonain heinäkuun iltana alkaa tapahtua, mutta monena ihmisen mielestä sopivana yönä jyrkänteeltä ei tule alas ainuttakaan poikasta. Kiislanpoikanen on vesillä, omassa elementissään. Koiraan ja poikasen uintimuuton aikaan pesinnän uuvuttama naaras viettää lyhyttä kesälomaansa lintupahdalla. POIKANEN SAA rannalla pian turvaa, sillä isäkiislan tehtävänä on löytää ainokaisensa. Jo venettä ankkuroidessa voi kuulla kiislanpoikien kantavan kutsuäänen. Poikasen siipisulat ovat vielä tupissaan, joten se ei ole lentokykyinen hypätessään. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 OLEN VIETTÄNYT monia Jäämeren kesäiltoja ja öitä pahtojen tyvellä seuraamassa etelänkiislan poikasten hyppyjä ja kulkua veteen koiraan luo. Emo kannustaa poikasta voitt amaan pelkonsa. Poikasen ja koiraan matka suuntautuu tyypillisesti rannikkoa pitkin itään Venäjän puolelle, jossa kiislat talvehtivat. 3. Kiislat hyppäävät yön selkään. POIKANEN EI ponnista heti jyrkänteeltä, vaan kerää ensin rohkeutta. 1. Siivet ovat kuitenkin käytössä, kun kiisla ottaa vauhtia veden alla saalistaessaan. Sekä poikanen että isäkiisla ovat uintimuutolla lentokyvyttömiä. Koiras käy sen aikana läpi sulkasadon. 1. Lintuvuorella pesii tuhansia kiisloja. 4. Viime vuosina linnut ovat saaneet mukaansa paikannuslaitteita, jotka osoittavat uintimuuton jopa tuhannen kilometrin mittaiseksi. Emo nyökkäilee vieressä ja voi tyrkkiä poikasta lähemmäs reunaa. Hyppy on poikasen ainoa keino päästä kohti merta. Rannassa koiras etsii poikasensa äänen perusteella. Kiislat munivat vain yhden munan, joten kerralla hyppää koko lintuparin jälkikasvu. Poikaset piiskuttavat vasta hypättyään, joten ääni paljastaa, että poikaset ovat lähdössä. 4. 3
RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O. 16 suomenluonto
Sienijuuret ovat yhteistyön taidonnäytteitä. suomenluonto. RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O. Yhdessä ne muodostavat sienijuuria. 17 Sienen ja kasvin liitto TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT SARI TIMONEN JA VASTAVALO liitto TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT SARI TIMONEN JA VASTAVALO Maan alla on verkosto, jossa vilisee kasvien juuria ja sienirihmastoja
Monenlaista yhteistyötä Käsite sienijuuri on peräisin 1800-luvulta, samoin juurien rakenteisiin perustuva luokittelu. ”Biologiaa opiskellessani sain tietää sienijuurista. Kasvisolun ja sienisolun yhdessä muodostamassa rakenteessa, sienijuuressa, aineiden vaihtopinta-ala on suuri, kun sienisolut ovat suorassa kosketuksessa kasvisolujen kanssa. Sieni ei saa lehtivihreättömältä mäntykukalta vastapalkaksi mitään”, sanoo yliopistonlehtori Sari Timonen Helsingin yliopistolta. Sellainen tietysti kiinnostaa.” Tutkittavaa riittää, sillä sienijuurisienten rihmastoa on grammassa metsämaata jopa 500 metriä. Sienijuurisymbioosissa sieni auttaa kasvia saamaan syvältä maan huokosista ravintoaineita sekä vettä, ja kasvi puolestaan luovuttaa sienelle sen tarvitsemia hiiliyhdisteitä. ”Varmaan sekin arvio on alakanttiin. Lehtivihreätön mäntykukka ottaa kaikki kasvuun tarvitsemansa aineet sieneltä. ES A ER VA ST I / VA ST AV AL O AN JA VE ST / VA ST AV AL O. Siten yksi ja sama sienilaji voi toimia sekä hajottajana että sienijuurisienenä, kuten vaikkapa pulkkosienet ja valmuskat. Näin ravintoaineiden, kuten fosforin ja sokereiden vaihto käy näppärästi. Aina yhteistyössä ei kuitenkaan ole kyse auvoisasta mutualistisesta symbioosista, josta kumpikin osapuoli hyötyy. Sienijuuret ulottavat rihmastonsa myös Timosen uravalintaan, joka vaihtui kasveista sieniin sienijuurien ansiosta. Pintasienijuuria muodostavia sieniä ovat esimerkiksi ruokasieninä tutut tatit, rouskut, haperot ja vahverot, jotka muodostaKasvit pääsivät sienijuurisymbioosin avulla vedestä maalle. Ne voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään, sisäsienijuuriin, pintasienijuuriin ja sekatyyppisiin sienijuuriin. 18 suomenluonto.fi S ienet ja kasvit solmivat maaperän pimeydessä lukemattomia yhteistyöliittoja. Maaperässä tiheänä kasvavan sienirihmaston avulla kasvin ravinteiden otto tehostuu valtavasti pienelläkin kasvu alalla. Sienijuurettomia kasveja on ollut vasta 10 miljoonaa vuotta, kun taas sienijuurellinen yhteistyö alkoi jo yli 400 miljoonaa vuotta sitten, jolloin kasvit pääsivät sienijuurisymbioosin avulla vedestä valloittamaan myös kuivaa maata. Vain nopeasti alueita valtaavat pioneerilajit, kuten jauhosavikka tai peltokanankaali eivät tarvitse sienijuurta takaamaan kasvua. ”Mäntyjen lähistöllä elävä mäntykukka ottaa kaikki kasvuunsa tarvitsemat aineet puun juuristossa kasvavalta sieneltä: niin hiiliyhdisteet, typen kuin fosforinkin. Paikoin rihmastoa on paljon enemmän”, Timonen sanoo. Ne olivat minulle aivan uusi asia. Pinta sienijuurissa sienisolut asettuvat kasvin juurisolujen ja juuren pinnalle. Sienen rihmastot voivat olla valtavan pitkiä, ja rihmaston toinen pää voi tehdä erilaisia asioita kuin toinen pää. Peräti 85–90 prosentille maapallon kasvilajeista tällainen liittoutuminen on välttämätöntä. Männyntuoksuvalmuska voi toimia hajottajana sekä sienijuurisienenä
Ne viihtyvät erityisesti viileän vyöhykkeen puiden seuralaisina. ”Kämmeköiden strategia on tuottaa vähän herkullista hiiliyhdistettä houkuttelemaan sieni paikalle. Sekat yypin sienijuurilla on sekä sisäsienijuurille että pintasienijuurille tyypillisiä rakenteita, ja niitä löytyy esimerkiksi sianpuolukan, talvikkien ja mäntykukkien juurista. Jotkin kämmekät eivät luovuta sienelle hiiliyhdisteitä itämisen jälkeenkään, eli ne elävät käytännössä sienen loisena. Eliöiden välinen signalointi on avainasemassa sienijuuren toiminnassa. Kanervakasvien, kuten kanervan, puolukan ja mustikan sienikumppanit ovat hyviä ottamaan ravinteita karustakin ympäristöstä. Yli 80 prosenttia maakasveista on keräsienijuurellisia, vaikka keräsienilajeja on vain 200. ”Osa sienijuurisienistä voi olla aktiivisia metsästäjiä. Tainnutettuaan saaliseläimen sienirihmasto tunkeutuu siihen ja käyttää sen ravinnokseen. Sisäsienijuuria ovat esimerkiksi kanervasienijuuri ja kämmekkäsienijuuri, joiden sieniosakkaat ovat kehittyneet hajottajasienistä. Kuvassa sienirihmasto on värjätty siniseksi. Mustikan nuorten juurien pintasolut ovat usein täynnä symbionttista sienirihmastoa. Kasvi määrää kaapin paikan Kasvien aisteja on viime aikoina tutkittu paljon, mutta yhtä lailla myös sienet aistivat esimerkiksi painovoimaa, valoa, sähkövarauksia sekä kasvien ja sienien erittämiä signaaleja. Kämmeköiden siemenet ovat kuin pölyä, ja niissä on vain hyvin pienet ravintovarastot itämistä varten. Sitten kasvi sulkee sienen sisääntuloaukon ja syö juureen kasvaneet sienirihmat. suomenluonto.fi 19 vat itiöemiä. Si sä sienijuuri ssa puolestaan sienisoluja kasvaa jopa kasvin juurisolujen soluseinien sisäpuolella. ”Sisäsienijuurien tärkein ryhmä ovat keräsienijuuret. SA M U LI KR U TH JA SA RI TI M O N EN PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O. Tämä molekyylitason kommunikaatio houkuttelee myös sienijuurisieniä paikalle”, Timonen kertoo. Saaliista sieni saa arvokasta typpeä, jota on esimerkiksi puumaisessa aineksessa niukasti tarjolla. ”Osa sienijuurisienistä voi olla aktiivisia metsästäjiä.” Mustikka kuuluu kanervakasveihin ja muodostaa kanervasienijuuria. Näiden sienten maanalainen biomassa on valtava, mutta se on ihmissilmälle näkymätöntä, keräsienet kun eivät tee itiöemiä. Kun keräsienijuurellisen kasvin juuria katsoo mikroskoopilla, ne ovat täynnä sienirakenteita: pieniä pensaita, keräsiä ja rihmaa”, Timonen kuvailee. Myös sienirihmastolla voi olla sangen mielenkiintoisia keinoja saada ongittua ravintoaineita maaperästä. Ne pyydystävät pieniä maaperäeläimiä erilaisilla tahmoilla ja myrkyillä", Timonen kuvailee. Sieniosakkaina toimivat yleensä puiden kanssa pintasienijuuria muodostavat sienet. ”Kun kasvin siemen tipahtaa maahan ja alkaa itää, kasvin juurista tihkuu kaikenlaisia viestejä ympäristöön. Kämmeköitä voidaankin kutsua kasvipedoiksi”, Timonen sanoo. Ne tarvitsevatkin itääkseen sienijuurisienten apua. Kämmekät ovat erityisen riippuvaisia sienikumppaneistaan
SA RI TI M O N EN SA RI TI M O N EN. Jos kasvin kasvuympäristössä on runsaasti ravintoaineita ja kosteutta, se voi hyvin elää ilman sienen apua. . ”Auttajabakteerit voivat esimerkiksi avittaa sienijuurisieniä kolonisoimaan kasvien juuria. ”Keräsienet eivät halua mennä havupuun juuriin, mutta siellä viihtyy erinomaisesti pintasienistä esimerkiksi männynherkkutatti. Kasvin ja sienen liitossa kasvi määrää kaapin paikan. ”Kasvi pystyy myös lukitsemaan sienen juuristonsa ulkopuolelle.” Kaikki sienilajit eivät myöskään ole kiinnostuneita kaikista kasveista. Sienijuurten verkostoja on maaperässä jo valmiina runsain määrin. Toimintaa voisi verrata vaikkapa puhelinverkostoon, jossa joillain lajeilla on keskenään intiimimpi suhde kuin toisilla”, Timonen sanoo. ”Laboratorio-oloissa rihma voi kasvaa viikossa useitakin senttejä, mutta luonnossa sienet luultavasti kasvavat hyvissä oloissa nopeammin. Kasvin juuret taas voivat hakea kosteutta hyvin syvältäkin maaperästä myös sieValkoisia tatin ja vaaleanpunaisia mujukkasienen männyn kanssa muodostamia sienijuuria, joista lähtee tatin paksuja rihmastojänteitä ja mujukan ohuempia ulkorihmoja maaperään etsimään ravinteita. ”Sieni pitää kasvin hereillä, jolloin se pystyy puolustautumaan tarvittaessa nopeasti.” Kasvin ja sienen välisessä kommunikaatiossa on mukana myös muita osapuolia, kuten maaperän bakteereja. ”Sienillä on tosi ohuet rihmat, jotka kattavat maan pintakerroksen hyvin. Joissakin tapauksissa apu voi mennä liian pitkälle, ja auttajabakteeri auttaa myös haitallisia sieniä pääsemään kasvin juuriin”, Timonen sanoo. Eniten sienirihmoja on pintamaassa, 10–20 senttimetrin syvyydessä. Sienirihman kärki erittää kasvaessaan limaa, jotta se pääsee työntymään paremmin maahan.” Nämä noin 5–10 mikrometrin paksuiset rihmastot ovat muuten – tutkijoiden iloksi – eri värisiä: valkeita, keltaisia, oransseja, vaaleanpunaisia… värien merkitystä sienelle ei kuitenkaan tiedetä. Nummitatti on kasvattanut männyntaimen sienijuurien pinnalle paksun valkoisen vaipan ja ulottaa ulkorihmastonsa jo yli kymmenen sentin päähän juuristosta. 20 suomenluonto.fi Samalla kasvin puolustusreaktiot kiihtyvät hetkellisesti siltä varalta, että sieni alkaisikin käyttäytyä kasvia kohtaan tuhoisasti. Uutta sienirihmaa kasvaa noin sentin viikkovauhdilla, mutta kasvunopeudessa on suurta vaihtelua kasvuympäristöstä ja sienilajista riippuen
Samalla näkisin, miten aineet erittyvät sienestä ja miten ne menevät kasvin solukalvon läpi aina kasviin asti.” Tutkijalla on myös oiva vertaus tälle vaihtopisteelle. Pieni sienijuurisanasto SIENIJUURI: rihmamaisen sienen ja kasvin juuren yhdessä muodostama symbiontt inen rakenne. Monet ruokasienet kuten männynherkkutatt i muodostavat pintasienijuurta. Maaperän arkeoneja on erittäin vaikeaa kasvattaa laboratoriossa, mutta nykymenetelmien avulla ollaan saatu selville, että monet sienet suosivat arkeoneja. Mitä ne tekevät. Mihin tutkija suuntaisi. ”Esimerkiksi tattien itiöemissä on enemmän arkeoneja kuin bakteereja.” Timonen käy maastossa hakemassa näytteitä, joita hän tutkii pääasiallisesti molekulaaristen menetelmien avulla. SISÄSIENIJUURI: sienijuurityyppi, jossa sienirihmasto läpäisee soluseinän, ja sieni muodostaa rakenteita kasvin soluseinän ja solukalvon väliin. Sienijuurisienet vaikuttavat voimakkaasti siihen, kuinka paljon maaperästä vapautuu ja sinne varastoituu hiiltä." Dna-tekniikoiden avulla päästään tutkimaan myös sienten pieniä seuralaisia. Menisin myös katsomaan kommunikaatiota ja aineiden vaihtoa sienen ja kasvin välillä. Mitä enemmän erilaisia sieniä maaperässä kasvaa, sitä enemmän siellä kasvaa myös erilaisia kasveja. "Sienissä riittää paljon tutkimista, sillä vasta molekyyli tason menetelmillä ollaan kunnolla päästy selvittämään sienten lajistoa, ekologiaa ja solubiologiaa. Timonen mainitsee esimerkkinä rihmastoissa elävät arkeonit. Siten ihmissilmälle näkymättömät rihmastot ovat tärkeä osa myös luonnon monimuotoisuutta. ”Sienijuuri on kuin tori, jossa ravinteet, vesi ja hiiliyhdisteet vaihtavat omistajaa. Maaperän sienirihmastot ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O VI LL E VI M PA RI / VA ST AV AL O. Mitä hyötyä niistä on?” Timonen pohtii. Näkymätön muuttuu näkyväksi Sienet ovat oivallisia kumppaneita kasveille, sillä niillä on hyvä ravinteiden ottoja kuljetuskyky sekä kyky kommunikoida muiden eliöiden kanssa. SIENIRIHMA: useasta peräkkäisestä sienisolusta koostuva rakenne. Miksi arkeonit viihtyvät sienten läheisyydessä. Entä jos hän voisi kutistua niin pieneksi, että mahtuisi kulkemaan sienijuuren rihmastossa. suomenluonto.fi 21 nille, jotta nämä pysyvät kunnossa ja toimintakykyisinä", Timonen selventää. Lähde: Sari Timonen ja Jari Valkonen (toim.): Sienten biologia, Gaudeamus 2018. ”Mitä enemmän on sienirihmastoa, sitä enemmän on myös arkeoneja. PINTASIENIJUURI: kantaja kotelosienten puiden kanssa muodostama sienijuurityyppi, jossa sienirakenteet eivät kasva kasvien soluseinien sisäpuolelle, mutt a juuren pinnalle muodostuu näkyvä sienivaippa. Torilla vaihdetaan myös kuulumisia eri toimijoiden kesken”, Timonen sanoo. Tikankontt i on kämmekkä, joka tarvitsee itääkseen ja kasvaakseen sienijuurisienen apua. ”Haluaisin nähdä, mitä sienet arkeonien kanssa oikein puuhaavat. Sisäsienijuuret jaotellaan kolmeen tyyp piin: kerä-, kanervaja orkideasienijuuriin. Koska maakasvien yhteyttämistuotteista reilu 30 prosenttia menee sienijuurisienille, myös sienirihmaston vaikutuksia maaperän hiilitaseeseen tutkitaan aktiivisesti
H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O. 22 suomenluonto.fi Mustatorvisienellä itiöemä on harvoin näin selvästi näkyvillä
suomenluonto.fi 23 5 VINKKIÄ MUSTATORVI SIENEN ETSIJÄLLE TEKSTI JOUNI TIKKANEN ETSIJÄLLE TEKSTI JOUNI TIKKANEN Mustatorvisieni on maukas mutt a oikukas sieni. Lajin biologian tunteminen autt aa tott umatonta sienestäjää.
Suurimmat saaliinsa hän on nimittäin saanut retkiltään eteläisempään Suomeen. JO U N I TI KK AN EN Mustatorvisientä on vaikea erott aa syksyn lehdistä.. Itiöemät nousevat nimittäin samoille paikoille vuodesta toiseen. Kovin yleinen mustatorvisieni ei ole missään päin Suomea. Jos mustatorvisieniä kuitenkin löytää, niitä löytää usein paljon, moneksi vuodeksi kerralla. Pohjoisimmat mustatorvisienet on kerätty peräti Kemijärveltä, Rovaniemeltä ja Ylitorniolta asti. 24 suomenluonto.fi M ustatorvisieni on ylivoimaisen maukas ruokasieni, mutta se voi olla myös turhauttava: Tummuneita lehtiä muistuttava väri tekee siitä todella vaikean huomattavan, ja satokin vaihtelee. JA RK KO KO RH O N EN Tästä tammistosta löytyi valtavasti mustatorvisieniä. Parantaisiko lajin perusteiden kertaaminen sienionnea. Suppilovahvero sen sijaan on nykyisin sijoitettu samaan Craterellus-sukuun mustatorvisienen kanssa. Luontokartoittaja Teppo Helo sienestää etelämpänä Kajaanissa ja Suomussalmella, mutta hän arvelee asuvansa jo mustatorvisienen parhaan levinneisyyden pohjoisnurkilla. 1 Etsi eteläisestä Suomesta mutt a älä luovu toivosta muuallakaan Mustatorvisieni Craterellus cornucopioides on läheistä sukua kantarellille, mutta kuuluu eri sukuun. Laji.. ”Parhaiten mustatorvisieniä löytyy, jos mennään vaikka Järvi-Suomeen Kolovedelle”, hän kertoo. Mustatorvisienen esiintymisestä Suomessa ei ole vielä tarkkaa karttaa. Yhdysvaltain itäosissa sillä on hyvin samannäköinen lähilaji Craterellus fallax, jota kutsutaan myös nimellä ”black trumpet mushroom”. -palveluun vähitellen kertyvistä havainnoista voi kuitenkin päätellä, että se on yleisin Eteläja Itä-Suomessa, suurin osa Suomen havainnoista on nimittäin tehty Pori–Kuopio-linjan kaakkoispuolella. Suuresta osasta Pohjanmaata laji näyttäisi puolestaan puuttuvan, syystä, jota voi vain arvailla. Täkäläinen mustatorvisienilaji on himoittu ruokasieni Euroopassa, Venäjällä, Japanissa ja Pohjois-Amerikassa asti
Teppo Helon pohjoisemmat havainnot ovat hyvin samanlaisia: hänenkin mustatorvisienimetsiään luonnehtii rehevyys, ja niissä on aina lehdon piirteitä. Tosin jos kuusi on Korhosen keruupaikoilla sekapuu, Helon paikoilla Kainuussa se on valtapuu. 2 Etsi kuusta, haapaa ja jalopuita Mustatorvisieni on kantarellin ja suppilovahveron tapaan puiden juurisieni. Tammilehdot ovat meillä kuitenkin niin harvinaisia, että koko maan mittakaavassa niiden merkitys on sienestäjille olematon. Helo kulkee mustatorvisienen perässä rehevillä rinnejuoteilla, kausikosteissa notkoissa ja saarten rannoilla. Sananjalat ovat Kainuun korkeudella jo harvinaisia, mutta silloin kun niitä löytyy, löytyy usein myös mustatorvisieniä. Ja leppien seurassa ne eivät taatusti kasva.” Sen Tedersoo on huomannut, että mustatorvisienimetsät eivät ole koskaan aivan nuoria. Tämä voisi auttaa sienten etsijää, mutta mistäpä löydät pyökkiä ja lehmusta Suomen luonnossa. Hän on poiminut mustatorvisieniä Pohjois-Virossa pelkkää kuusta kasvavista metsistä. Se irrottaa entsyymeillään maasta ravinteita, antaa niitä puille ja saa vastalahjana sokereita. Vuonna 2011 saksalainen tutkimus kertoi, että mustatorvisieni voi kehittää sienijuuren pyökin ja lehmuksen kanssa. suomenluonto.fi 25 3 Etsi rehevyyttä ja lehdon piirteitä Vaikka mustatorvisieniä voi joskus löytyä jopa kuivan kankaan poronjäkäliköstä, laji karttaa yleensä happamuutta. JY RK I SA H IN O JA / VA ST AV AL O IS TO CK PH OT O. Isäntäpuiden valikoima on siis laaja. Virolainen sienijuuritutkija Leho Tedersoo kertoo, että mustatorvisienellä on jalopuiden lisäksi muitakin isäntäpuita, mutta isäntien varmistaminen on ollut vaikeaa, koska se dna-pätkä, jota juurisienten tunnistamiseen yleensä käytetään, on torvisienillä poikkeuksellisen pitkä. Tedersoo itse on varma, että mustatorvisieni on ainakin kuusen juurisieni. Sen kasvupaikat voivat olla reheviä, jopa heinäisiä. Mustatorvisienet eivät yleensä kasva puiden juurilla vaan arvostavat väljyyttä. Kannattaa siis tarkistaa metsän rehevät laikut. Vain yhden kerran Helo on löytänyt mustatorvisieniä koivikosta. ”Puhtaat mäntymetsät voivat olla kuitenkin liian happamia. Sieniharrastaja Jarkko Korhonen löysi pyökkiä Raaseporista, Metsäntutkimuslaitoksen koeviljelmältä, ja niiden alta hän äkkäsi parin aarin laajuisen mustatorvisienimaton. Salossa asuva Jarkko Korhonen pitää mustatorvisientä lehtojen ja lehtomaisten kankaiden sienenä. Polkujen reunoilta ja suurten kivien läheltä niitä saattaa huomata. Yhdysvaltojen itäosissa esiintyvä lähilaji Craterellus fallax on punatammien ja valkotammien seuralainen, mutta myös kotoisia mustatorvisieniä on löytynyt kahmaloittain tammien alta. ”Vaikka olisi kuiva ja kallioinen mäntykangas, kun väliin tulee rehevä notkahdus, jossa on kuusia ja ehkä pikkuisen saniaisia, sen notkahduksen reunoilta niitä on löytynyt”, hän kertoo. Samanlaisia kokemuksia on muunkinlaisissa jalopuulehdoissa kulkeneilla sienestäjillä. Usein löytöpaikka on rinteessä. Pitkää rimpsua on ollut vaikea monistaa tutkimista varten. ”Niitä löytyy myös tammien, lehmusten ja haapojen seurasta, ja hyvin todennäköisesti ne kasvavat koivun ja männyn kanssa”, hän sanoo. Se viihtyy paremmin kalkkipitoisilla mailla. ”Kaikki kantarellien heimon lajit tuntuvat ilmestyvät aika myöhäisessä sukkession vaiheessa.” Rehevien notkojen reunat ovat otollisia paikkoja. Kokeneet mustatorvisienen kerääjät osaavat pitää silmällä myös metsän pieniä aukkoja. Korhonen on joskus kahminut mustatorvisieniä leveälehtisten tesmojen alta. Kuusikon sammalpohja, tai rinnemännikön keskellä kasvava haaparyhmä, jonka juurella on heinikkoa tai saniaisia… Ne voivat olla viittoja, jotka johdattavat mustatorvisienten luo. Sopivia metsän piirteitä on siis toistaiseksi etsittävä kokemuksen varassa
Teppo Helo on pannut merkille, että mustatorvisienen sato heittelee jyrkästi kesän lämpötilojen mukaan. Kulkea kyyryssä, käsivarren mitan päässä metsänpohjasta, unohtua haaveilemaan. Mausteita ruokaan ei juuri tarvita. Laji.fi:n havaintojen perusteella sadon huippu koittaa elo–syyskuun taitteessa ja pysyy tasaisena syyskuun ajan. Vuodet toki vaihtelevat. Mustatorvisienen etsijällä pitäisikin olla aikaa pysähdellä. 26 suomenluonto.fi 5 Kulje hitaasti, haaveile Kaikista neuvoista huolimatta mustatorvisienet löytyvät lähes aina vahingossa, kun metsässä tulee pysähtyneeksi, tuijottaneeksi ajatuksissaan omiin jalkoihinsa. ”Täällä levinneisyyden pohjoisrajalla kasvustossa voi olla kylmänä vuonna kaksi yksilöä, mutta kun lämpösumma on ollut tarpeeksi suuri, pieneltä alalta voi tulla kymmeniä litroja.” Sieniä nousee tietenkin sateella. 4 Lähde liikkeelle sateen jälkeen Parasta aikaa mustatorvisienten keräämiseen on syyskuu. Mahdollisen löysän kohdan voi leikata pois. JO U N I TI KK AN EN Sienten etsintään kannattaa lähteä sateen jälkeen. Siinä niitä yhtäkkiä on, himoittuja, hävyttömän hyvin lahoaviksi lehdiksi naamioituneita suppiloita. Mustatorvisienten multainen kanta kannattaa leikata pois, ja lakin voi repäistä kahtia suppilon sisälle tipahtaneiden roskien varalta. Kotona sienet voi panna sellaisenaan pannulle tai kuivata. IS TO CK PH OT O. Tuoreet mustatorvisienen itiöemät ovat sitkeän nahkamaisia, ja pilaantuvan sienen tunnistaa usein siitä, että se on alkanut löpsähtää jalasta. Mustatorvisienessä on vahva oma aromi. Kuivattuina ne säilyvät pitkään ja ovat liotettuina tai mausteeksi jauhettuina aivan yhtä hyvää ruoan raaka-ainetta kuin juuri metsästä tuotuinakin. Mustatorvisienten etsintään kannattaa lähteä koko päivän kestäneen kunnon sateen jälkeen, jos ei heti, niin seuraavana päivänä tai saman viikon aikana
Verkko-opintojen infotilaisuus 10.9. LAKKI Halkaisija 3–7 cm, pinnalta kuiva, huopamainen. maksuttomat monimuoto-/verkko-opinnot Tiedustelut puh. 040 867 6746, avoin@utu.fi / Get inspired by science / Tutustu koko opintotarjontaan www.utu.fi/avoin OPISKELE UUTTA, KEHITÄ OSAAMISTASI!. LÄHILAJIT Ruskotorvisieni (1), harmaatorvisieni (2), pikkutorvisieni (3), kaikki syötäviä sieniä. MUSTATORVISIENI Craterellus cornucopioides ITIÖEMÄ Torvimainen, heltaton, onttojalkainen. aineenopettajille > Luma-opintoja TY:ssa mm. 1. Musta–harmaanruskea–harmaa. > Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat 5 op > Ympäristön kemikalisoituminen ja päästöjen hallinta 5 op > Ympäristö ja yhteiskunta 5 op > Ympäristöekologia ja luonnonsuojelu 5 op > Ympäristötieteen kirjallisuus 5 op Aineopinnoilla 35 op voit syventää tietämystäsi ja hankkia erityisosaamista valitsemistasi teemoista. Lisäksi perehdytään ympäristönsuojelun lainsäädäntöön ja hallintoon. Kurssilla opit myös etsimään kriittisesti tietoa netistä sekä ESOn ja ESAn sivuilta. YMPÄRISTÖTIETEEN OPINTOJA Perusopinnot antavat monitieteisen kuvan ympäristötieteen perusteista, keskeisimmistä ympäristöongelmista sekä keinoista ympäristöongelmien hallitsemiseksi. MALTO Ohutta, nahkamaista, revittäessä helposti halkeavaa. TUOKSU Miellyttävä, hedelmäinen. Julkaisimme lehden digitilaajille pienen oppaan mustatorvisienen ja sen lähila jien erottamiseen osoitteessa suomenluonto.fi. TULEVAISUUDENTUTKIMUKSEN OPINTOJA > Tulevaisuudentutkimuksen tieteellinen perusta 5 op verkkokurssi 26.10.–13.12.2020 > Tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuus 25 op TY:ssa ja yhteistyöoppilaitoksissa tammikuusta 2021 alkaen JOHDATUS MAAILMANKAIKKEUTEEN Tähtitieteen yleistajuinen verkkokurssi. JA RK KO KO RH O N EN 2. Ilmiö ja malli 5 op, Kestävä kehitys kouluopetuksessa 5 op TIETOJENKÄSITTELYTIETEIDEN OPINTOJA > Tietojenkäsittelytieteiden perusopinnot 23 op tai Ohjelmointiin keskittyvät opinnot 18 op, aloitusinfo 27.8. Ulkopinta poimuton, kuivana harmaa, märkänä musta. KEMIAN KURSSEJA, LUMA-OPINTOJA YM. Avoin yliopisto-opetus avaa kaikille kiinnostuneille mahdollisuuden opiskella tutkintoihin kuuluvia opintoja pohjakoulutuksesta riippumatta MAANTIETEEN OPINTOJA Haluatko saada valmiuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvien kysymysten alueelliseen jäsentämiseen. 3. > Kemian erusopintojen kursseja, myös verkko-opintoina > Kemian aineopintojen kursseja TY:ssa esim. Infotilaisuus 10.9. > Johdatus maantieteeseen 5 op > Aluemaantieteen perusteet 5 op > Klimatologia 3 op > Geoinformatiikan perusteet 5 op > Yhteiskunta ja poliittinen maantiede 3 op > Luonnonvarojen maantiede 4 op Perusopinnot järjestetään verkko-opintoina. Hyötyisitkö kartografian ja geoinformatiikan taidoista
200 180 160 140 120 100 80 60 20 40 L U O N T O T I L A S T O I N A Milloin on paras sieniaika. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT BIODIVERSITY HERITAGE LIBRARY JA DIOMEDIA/ UNIVERSAL IMAGES GROUP GRAFIIKKA HANNA KAHRANAHO 28 suomenluonto.fi h e i n ä k u u e l o k u u s y y s k u u H A V A I N T O J E N L U K U M Ä Ä R Ä KANGASROUSKU KOIVUNPUNIKKITATTI KANTARELLI POHJANMESISIENI LAMPAANKÄÄPÄ
Laji.. Puolassa tehty tutkimus paljastaa, että muun muassa rouskuilla ja juurekkailla itiöemän kasvuun vaikuttaa se, kasvaako rihmasto havuvai lehtipuun juuristossa. Tiedätkö koska on paras aika kerätä lempisieniäsi. suomenluonto.fi 29 j o u l u k u u l o k a k u u m a r r a s k u u SUPPILOVAHVERO MUSTAVAHAKAS HALLAVAHAKAS LIMANULJASKA TALVIJUUREKAS MUSTATORVISIENI KEHNÄSIENI. 12 yleisestä ruokasienestä on tallennettu tietokantaan yli 3700 havaintoa. Havainnot ovat eri vuosilta ja eri puolilta Suomea, joten ne kuvaavat keskimääräistä tilannetta. Vaihtelevat sääolot ja paikalliset erot vaikuttavat siihen, koska sienisato nousee maasta, samoin esimerkiksi isäntäpuu. -tietokannan sinihavaintoja tutkiessa selviää, että eri lajit puskevat ylös maasta eri aikaan
30 suomenluonto.fi KAHDEN PUOLEN HAILUOTOA
suomenluonto.fi 31 TEKSTI JOUNI TIKKANEN KUVAT ESKO PITKÄNEN TEKSTI JOUNI TIKKANEN KUVAT ESKO PITKÄNEN Luontokuvaaja Esko Pitkänen kuvaa mieluiten Hailuodon pohjoisrannalla, Juha Markkolaa vetävät puoleensa etelärannan hanhivedet. Monelta Hailuodon kävijältä jäävät näkemättä molemmat.
Ensin Pitkänen tosin kysyy, millaisella autolla rantaan on tarkoitus mennä. Hailuoto on suuri. Hailuoto on harvinaisen ristisorsan pesimäsaari. Pohjoisosan mäntymetsiä suojasi pitkään se, että niiden pohjalla kasvaa luonnostaan runsaasti poronjäkälää. 32 suomenluonto.fi H ailuoto on saari Oulun edustalla. Punajalkaviklojen kalitus kuuluu rantojen äänimaisemaan.. Se on 16 kilometriä pitkä ja 23 leveä, tosin valtaosa kävijöistä mittaa sen etäisyyksiä vain idästä länteen, leveyssuunnassa. Ainakin parin vuoden ajan Hailuotoon kuljetaan vielä veneellä, tai lautalla Oulunsalon Riutunkarista. Vielä vanhempia purjehdusmerkkejä olivat suuret kivet ja puut, joita kalastajat tiirailivat silakkaja kuorepyynnistä palatessaan. Ruskosuohaukka viihtyy ruovikkoisilla etelärannoilla. Saaren luonnosta ei maantiellä pysytellessä saa kummoista käsitystä. 1980-luvulla koristejäkälän kysyntä alkoi hiipua, mutta Keskiniemeen vievän tien varteen osuu yhä palanen hyvin säilynyttä, vanhaa männikköä. Kunnes metsä lopulta aukeaa avaraksi rantanummeksi, jonka laidalla seisoo valkoinen laudasta rakennettu kartio, Keskiniemen pooki. Leppälinnut pyrähtelevät. Merenkulun merkit Heinäkuun alussa sää on epävakaa, mutta luontokuvaaja Esko Pitkänen lupaa näyttää Hailuodon pohjoisrannan Keskiniemeä. Keskiniemeen pyrkiessä on kuljettava niiden kautta, ja ne ovat karuuntunutta mäntykangasta, jossa heti ohuen kuntan alla makaa löyhä hiekka. Muut kolme saarta ovat Luoto, Hanhinen ja Syökari. Viisaampi kulkisi tietenkin pyörällä. Auto pomppii ja keinahtelee juurakoiden yli, tie kääntyy oikeaan ja vasempaan, se kapenee. Lautta tuo matkalaiset seitsemän kilometriä meren yli Santoseen, yhdelle Hailuodon neljästä saaresta. Saaren vanhimmat, ajanlaskun alun tienoilla merestä nousseet osat ovat maantien pohjoispuolella. Merikotka palasi pesimään Hailuotoon vuonna 2004. Saari vielä hetken aikaa, kunnes pengertie ehkä rakennetaan ja napanuora kytkee saaren Ouluun. Pooki on Hailuodon vanhin jäljellä oleva ihmisen rakentama merimerkki, pystytetty vuonna 1858. Niin päin saarta halkoo kapea maantie, joka johtaa Marjaniemen majakalle ja jonka varteen suurin osa asutuksesta on asettunut. Hailuoto on nuori, yhä merestä nouseva saari, jossa riittää erilaisia ympäristöjä tuoreista rantaniityistä rantalehtojen kautta karuiksi kankaiksi asti. Sen myynti tuotti paremmin kuin kituliaiden puiden hakkuu. Maan kohotessa kaikki neljä ovat kasvaneet yhteen Hailuodoksi eli haililuodoksi, silakan kalastussaareksi. Saari asutettiin pysyvästi keskiajalla
suomenluonto.fi 33 Salama valaisi yötaivaan, kun Pitkänen kuvasi hanhia Tormelassa.
34 suomenluonto.fi Hirvenvasat seurustelevat Santosen pohjoisrannalla.
Sivummalla seisoo karikukko, ja yksinäiHailuodon vanhimmat osat nousivat merestä ajanlaskun alun tienoilla. ”Usein hirvet uivat myös Santosesta mantereelle Haukiputaan Virpiniemeen ja takaisin. Tuollaiset kluuvit ovat osa Hailuodon pohjoisrantojen hienoutta. Vain aavistuksen matalammalla vedellä särkkä jatkuisi rantaan asti ja rajaisi rannasta kluuvijärven. Myös pikkutiira kuuluu Hailuodon pesimälajeihin, ja pesipä mustatiirakin muutama vuosi sitten Kirkkosalmen pohjukassa. Tämä tiirasärkkä alkaa pitkänä, rannan suuntaisena niemenä, joka kaartuu sisäänpäin, kunnes katkeaa ohueksi, aaltojen huuhtomaksi kärjeksi. ”Mitä lie tekivät, varmaan hukuttivat hyttysiä”, Pitkänen miettii. Ulompana hiekkasärkän yllä kirkuvat tiirat. Uroshirvi seisoi Härkinnevan suolta nouseessa sumussa. Laivat ovat noista ajoista edelleen kasvaneet. on saaren tunnuslintuja.. Eniten Keskiniemi”, hän sanoo. Pohjoisrannan kauniit valot Esko Pitkänen kävi kuvausretkillä Hailuodossa jo 1980-luvulla, mutta vuonna 2001 hän muutti saarelle asumaan. Tormelan rannalla Pitkänen näki kurjen syött ävän poikastaan. suomenluonto.fi 35 Jo 1700-luvun lopussa, kun Oulun kaupunki oli saanut tapulioikeudet, Oulun porvarit ehtivät pystyttää Keskiniemeen kivistä tai laudoista kasatun merimerkin, kaasan. ”Hailuodossa elämä on rannoilla.” Pohjoispuolen rannoilla Pitkänen kuvaa mielellään, koska ne ovat avaria ja niillä voi nähdä kesäyön auringon laskevan ja nousevan, saada kuviin kauniita valoja. Niiden luota voi löytää muun muassa saarelle tunnusomaisia ristisorsia. Kuusi ristisorsaa talsii nytkin rauhattomana särkkää pitkin. Tukkasotka eli ?värry. ”Tormela, Keskiniemi, Mäntyniemi. Kalaja lapintiirat elävät Hailuodossa sekaparvina, mutta lapintiiroja on usein enemmän – niin tälläkin särkällä. Porvarien kannatti varustaa tuolloin suurempia laivoja, joita täytyi varjella kiviltä. Kesällä 2016 Pitkänen kuvasi noissa valoissa hiekkarannalla kahlailleita hirviä. Suosirrien muutt oparvista voi löytää kuovisirrinkin. Kun kävellään rantavehnää kasvavien dyynien välistä veden ääreen, alkavat tyllit varoitella ja punajalkaviklo nousee kivelle kalittamaan. Pohjoisranta on hänelle kuvauspaikoista tärkein. Laivaväylä kulkee kuitenkin yhä Hailuodon pohjoispuolelta, ja Oulussa asuu porvareita. Liikennettä on molempiin suuntiin.” Nyt Keskiniemen rantanummelta kohoaa parvi muutolle kerääntyneitä pikkukuoveja, jotka kajauttavat närkästyneen huudon
”Yhtä turvallisia sulkimispaikkoja on vähän.” Tänä vuonna Markkola ystävineen on laskenut, että hanhia on vain neljäsosa huippuvuosien määrästä, 1310. Siitä näkee, miten Hailuodon eteläranta jatkuu veden alla matalana Tömpästä aina Ulkoriisin karille asti. 36 suomenluonto.fi nen suosirri kinkkaa yhdellä jalalla pitkin vesirajaa. saarella havaittu lintulaji. Hän osaa kertoa, mikä tekee Hailuodon etelärannasta erityisen. Sulkasatoisten hanhien perheet lepäilevät veden valtaamilla särkillä Tormelassa.. Kuusia ei paljon näykään. ”Ennen hanhia metsästettiin sulkimisaikaan ajamalla niitä takaa veneellä, mutta matalalle metsästäjät eivät voineet niitä seurata”, Markkola selvittää. Suuri osa koko Pohjanlahden merihanhista kerääntyy Hailuotoon sulkimaan. Se on 323. ”Kuusi on levinnyt Hailuotoon hitaasti”, Markkola kertoo. Nämä todella ovat linturantoja. Varhain aamulla hän lähtee kuitenkin tekemään tarkistuslaskennan ja näyttää samalla, miten luonto muuttuu Hailuodon etelärannalle, Syökarin suuntaan kulkiessa. Markkola lisää aiempaan laskentaansa vielä 18 merihanhea. Sen sijaan hienoja haavikoita on jäljellä, vaikka hakkuita on tehty. Etelärannan hanhimatala Biologi Juha Markkola on retkeillyt Hailuodossa vuodesta 1968 alkaen, tehnyt saarella lintulaskentoja, opettanut Hailuodon koulussa biologiaa, kartoittanut saaren luontoa ja ostanut lopulta 20 vuotta sitten Salmenrannalta oman talon. Markkola kehottaa katsomaan satelliittikuvaa. Hetki ennen auringonnousua. Tehdään pieni pistelaskenta Tömpän lintutornilta, kaukaa, lähes kilometrin levyisen ruovikon takaa. Tuon matalan pinta-ala on monta neliökilometriä, ja merkittävä osa koko Pohjanlahden pesineistä ja pesinnässään epäonnistuneista merihanhista kerääntyy sille kesä–heinäkuun taitteessa sulkimaan. Markkolan mukaan kaikki tikat on nähty Hailuodossa pesimäaikaan. Hailuodon metsät karuuntuvat sitä mukaa kuin ne joutuvat kauemmaksi rannasta, mutta eteläpuoli on nuorta, hieskoivuvaltaista sekametsää. Vain päivää aiemmin Hailuodon pohjoisrannalta on löydetty todellinen harvinaisuus, aavikkotylli. Rantalehtojakin on paljon, ja rannat ovat etupäässä reheviä niittyjä. Särkän kärjessä kuovisirrikoiras seuloo nokallaan kuohuja
Hailuodon vanhat pihapiirit ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin.. Poikkeamiset Hailuodon päätiel tä ovat olleet pieniä, mutta ovat jo palkinneet. On pidettävä tauko. suomenluonto.fi 37 Hailuoto • Oulun kaupungista vesiteitse 17 km, teitä pitkin kuntakeskukseen 55 km, välissä lautta • Pinta-ala ilman merialueita 207 km 2 • Useita vapaasti käytettäviä taukotupia • Havaittuja lintulajeja 323, putkilokasveja lähes 400 • Kuusi lintutornia, joista neljä virallisesti käytössä Palatessa hän osoittelee rannan suolamaalla kukkivia kasveja: merihanhikki, hentosuolake, suolasolmukki, luotosorsimo… Hailuodon suurin erikoisuus on rönsysorsimo, joka viihtyy kapean salmen takana, laidunnetulla Isomatalan saarella. Lintujen paljoutta Retki Rautalettoon ja lähelle Riisinnokkaa tuottaa lisää lintuhavaintoja: mustapääkerttuja, koskeloita, tiiroja, merikotkia, ruskosuohaukkoja, 200 ulkokarilla sulkivaa kyhmyjoutsenta, pikkulokkeja, naurulokkeja, ja niin edelleen. Kaikkiaan Hailuodosta tunnetaan lähes 400 putkilokasvilajia. Paluumatkalla kiivetään Kirkkosalmen lintutorniin katsomaan Sisä-Hailuodon elämää. Markkola huomaa myös ohi liitävän räyskän, joka kuuluu kai Ulkoriisin koloniaan, Perämeren toiseksi suurimpaan. Rönsysorsimoa ei kasva missään muualla Itämerellä, vaikka sen siirtämistäkin on yritetty. Huomataan kaksi jalohaikaraa, neljä harmaasorsaa sekä hirvi. Merenrantalajeja on paljon, mutta toisaalta mantereisia puuttuu – jopa niinkin tavallinen kasvi kuin käenkaali. ”Tämä on Suomen parhaita paikkoja petolintujen kevätmuuton seurantaan”, Markkola paljastaa. Ja koko ajan Isomatalan saarelta kantautuu merihanhien kaakatus
Järven vuotuinen hoitokalastuksen tavoitesaalis on 200 tonnia kalaa.. Tarinan keskiössä on tuttu eväkäs. 38 suomenluonto.fi Särki pääroolissa TEKSTI JA KUVAT ANNA TUOMINEN Päijät-Hämeen kirkkaana kimmeltävä Vesijärvi pilattiin vauhdilla, ja vahinkoja on korjattu jo vuosikymmenet
”Isäukon kanssa mentiin siitä puhdistamon putkenpään ohi, niin jätökset killuivat siinä. Puhdistamo oli alimitoitettu, joten vesi tuli raakana läpi. ”Tuhannen kiloa siinä on”, hän sanoo ja kertoo, että se on melko tyypillinen päiväsaalis. ”Päivää! Mihin nämä ovat menossa?” ”Kujalaan menevät.” ”Roskakalaa. Tonteri poimii kalojen joukosta näytille suurikokoisen särjen. Kirkkaista vesistään tunnettu kalaisa Vesijärvi lipesi kiihtyvään liirtoon jo 1900-luvun alkupuolella, kun Lahden vedenpuhdistamo kävi pieneksi kaupungin kasvaessa. Tätä kutsutaan hoitokalastukseksi. Ensin levät ja muut vesikasvit alkavat rehottaa, ja vesi samenee. Kirkkaista kalavesistä leväpuuroksi Täyttyvien kalakonttien viereen astelee kalastuksenvalvoja Veikko Karinkanta. Palkan työstään Tonteri saa Lahden kaupungilta, joka maksaa hänelle kaloista saaliskorvausta. Jätevesien ja muun kuormituksen syytäminen veteen alkaa kuitenkin jossain vaiheessa koetella luonnon sietokykyä. Veneen pohjaa peittää paksu kerros sekalaisen kokoista ja näköistä kalaa. Pahimmillaan pohjan syvänteisiin muodostuu kokonaan hapettomia alueita.. suomenluonto.fi 39 H opeiset kyljet välähtelevät kun kalastaja Ilkka Tonteri ohjaa veneensä laituriin. Se on kaikkea muuta kuin roskakala, mutta sekalaiselle kalansaaliille ei löydy ostajaa eikä edes ottajaa. Kasvimassan hajotessa vedestä kuluu happea. Vai Kujalaan pannaan menemään, ei kelpaa kenellekään”, hän päivittelee. Tavoitteena on saada poistettua Vesijärvestä vuosittain 200 tonnia eväkkäitä, enimmäkseen särkiä ja lahnoja. Näky houkuttaa pian paikalle ohikulkijan. Särkien suitsiminen ohjaa pinnanalaista eliöyhteisöä, jolloin levistä samentunut rehevä vesi alkaa kirkastua. Lyhyen rupattelun jälkeen ohikulkija jatkaa matkaansa. Hän on kalastanut Vesijärvellä jo kymmeniä vuosia ja muistaa millaisesta aallonpohjasta järveä lähdettiin nostamaan. Siinä oli parhaimmillaan kuusi metriä liejua.” Jäteveden mukana järveen päätyy ravinteita, erityisesti typpeä ja fosforia. Järvet eivät luonnostaan tarvitse ohjailua. Kujalan jätteenkäsittelylaitoksella kaloista tulee muun biojätteen tapaan biokaasua ja multaa. Niistä käynnistyy koko järven eliöstön laajuinen ketjureaktio. Hän alkaa lapioida kaloja isoihin kuljetuskaukaloihin
Useina kesinä paksut sinilevälautat peittivät pinnan. Pohjien viileissä vesissä viihtyvät taimenet kärsivät hapenpuutteesta, hauki ja ahven taas eivät näe saalistaa samentuneessa vedessä. Hapetus estää sisäisen kuormituksen, koska hapettomassa tilassa pohjasta lähtee liukenemaan ravinteita veteen.” Hapetus ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, sillä suurin osa sisäisestä kuormituksesta tapahtuu matalammilla alueilla hapellisissa olosuhteissa. Syvänteen lajistollekaan hapetus ei ollut pelkästään hyödyksi. ”Tuossa oli levämassaa kaksikymmentä senttiä”, muistelee Ilkka Tonteri. Hiljalleen ne painuvat pohjaan muun muassa kasviaineksen mukana, mutta liukenevat herkästi takaisin veteen. ”Eihän sinne saanut mato-onkea, sille piti tehdä reikä.” Vaikka valtaosa järveen valuvasta ravinnekuormasta saatiin katkaistua, sinne vuosikymmenten kuluessa lasketut ravinteet jäivät muhimaan pinnan alle. ”Syvänteiden hapettamista testattiin kymmenen vuotta. Suojaisille rannoille kasaantuu vesikasveja ja sinilevää.. ”Se pahentaa tilannetta”, hän sanoo. 40 suomenluonto.fi Veden surkeasta laadusta kärsivät monet petokalat. Vesi alkoi kirkastua, mutta sameni taas pian. Järven sisäinen fosforikuorma saa sinilevät kukoistamaan, joten pelkkä jätevesien siivoaminen ei riitä. ”Kehitys ei kuitenkaan tapahdu hirveän nopeasti”, hän jatkaa. Kalastaja Ilkka Tonterille Vesijärvi on tullut tutuksi pienestä pitäen. Helsingin yliopiston tutkija Kirsi Kuoppamäen mukaan rehevässä vedessä voi olla paljonkin vesikirppuja, mutta särki napsii kattauksesta parhaat päältä. ”Suurikokoiset Daphnia-vesikirput sitovat itseensä tehokkaasti fosforia ja ne ovat aivan ylivertaisia laiduntajia. Voittaja on särki. ”Pikkuhiljaa ravinteita hautautuu siitä kierrosta syvempiin kerroksiin”, vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi kertoo. Monenlaista hoivaa Ensimmäinen askel Vesijärven pelastamiseksi otettiin vuonna 1976, kun jätevesi ohjattiin uuteen puhdistamoon ja vielä varmuudeksi toiseen vesistöön. Sen saalistajat ovat poissa pelistä, kun taas puna silmä itse viihtyy mainiosti rehevässäkin vedessä ja napsii ruoakseen leväpuurossa pulskistuneita vesikirppuja. ”Viileä alusvesi menetettiin, kun vettä sekoitelValtaosa järveen valuvasta ravinnekuormasta saatiin katkaistua. Mitä suurempi vesikirppu, sen isompia leväsoluja se pystyy syömään.” Kun parhaat laiduntajat täyttävät särkien vatsoja, levät lisääntyvät entisestään, ja kierre on valmis
Tämä on todella iso, ei tällaista Viileä alusvesi menetettiin kun vettä sekoitettiin pitkin kesää. Hapetus lopetettiin viime kesään. Särjen harventaminen auttaa monellakin tavalla. suomenluonto.fi 41 tiin pitkin kesää. Nyt rupeaa jo olemaan sen verran lämmin vesi, että näissä on makuhaittaa, sellainen lämpimän levän maku.” Särkeä pyydetään suurilla nuotilla, ja saalismäärätkin ovat rysäpyyntiin verrattuna moninkertaiset. ”Kun pyydän täällä syksyllä ja talvella, niin se on tällaista, jota myyn. Sellaisissa olosuhteissa viileän veden kalat eivät pärjää”, Kotakorpi selittää. ”Tässä menee samalla fosforia”, Tonteri sanoo haaliessaan viimeiset särjet ja salakat veneen pohjalta. Kirsi Kuoppamäki muistuttaa, että särki myös pöllyttää ravinteita järven pohjasta tonkiessaan syötävää. Rantavedessä Tonterin veneen ympärillä keijuu sinilevää selkeästi erottuvina hiutaleina, mutta levätilanne on kaukana pahimmista vuosista. Fosforia särjen painosta voi olla lähes prosentti, joten päivän saaliin mukana järvestä lähtee jopa kahdeksan kiloa fosforia. Silloin levän kasvu jo hiipuu. ”Särjelle on kova kysyntä”, hän kertoo. Kotakorpi ei silti odota suuria muutoksia järvellä, sillä hapettomien syvänteiden ravinnekuorma pääsee veden lämpötilakerrostuneisuuden takia pintavesiin vasta alkusyksyllä. Ruovikkoiset rantamaisemat kertovat rehevyydestä.. Lahna on vielä pahempi”, hän kertoo. Tonteri osoittaa suurta särkeä kasan päällä. Tehokalastuksen tuloksia on pidetty yllä hoitokalastuksen avulla. ”Kala on parempilaatuista, kun vesi on kylmää. Hoitokalastus siis vähentää myös pohjamudasta veteen sekoittuvien ravinteiden määrää. Sekalaista särkikalaa pyydetään rysillä yleensä jäiden lähdöstä juhannukseen, mutta muulloin tähtäimessä on särki. Samalla järveen istutettiin petokaloja, kuten kuhaa, joka sietää sameaakin vettä. Saalistajien poistuessa vesikirput pääsevät kasvamaan suuremmiksi ja alkavat syödä levää tehokkaammin. 1980ja 1990-lukujen taitteessa Vesijärven Enonselältä nostettiin yhteensä 1200 tonnia särkikalaa. Särjen nousu Vesijärvi on hoitokalastukselle melko otollinen kohde, sillä suurin osa ulkoisesta kuormasta on saatu kuriin, ja järvellä on siten mahdollisuus toipua. Tonteri hoitokalastaa Vesijärvellä lähes ympäri vuoden. ”Allaskokeissa huomasimme, että niissä altaissa oli kirkkaampi vesi, joissa ei ollut särkeä. Suurikokoiselle särjelle riittää kysyntää. Muutos parempaan alkoi, kun katseet suunnattiin särkeen. Kesällä särkeä ei kalasteta, vaan pyynti aloitetaan syksyllä
Vedestä mitataan myös lämpötilaa, hapen määrää ja näkösyvyyttä. Näkösyvyydeksi merkitään kaksi metriä. Vesijärvellä kalastetaan paljon kuhaa.. ”Ilman seurantaa on turha mitään hoitotoimiakaan tehdä”, Matti Kotakorpi huomauttaa. Kauniit kesäpäivät ovat suosineet leviä, ja veteen laskettava pyöreä, valkoinen kiekko häipyy pian näkyvistä. Särkeä ei ole aina saanut myydyksi samaan tapaan kuin nyt. Mukana veneessä on jatko-opiskelija Jyväskylän yliopistosta, kaksi harjoittelijaa sekä monenmoisia pulloja ja purnukoita. Täällä kasvaa kala ihan hirveää vauhtia”, hän kehuu. Tieteen selkävesillä Lahden kaupungin vesiensuojelutyöntekijä Priidu Pae ohjailee moottorivenettä Enonselällä hiljalleen edestakaisin ja seuraa kaikuluotaimen näyttöä. ”Järvet täällä etelässä tuottavat hirveästi. ”Sitten on jo kiire päästä jollekin muulle järvelle kuhan pyyntiin.” Epävarmuus koettelee myös kalan ostajan kärsivällisyyttä, sillä elintarvikejätit kaipaavat raaka-ainetta tasaiseen tahtiin. On hullua, että meillä on tällaiset vedet, mutta niitä ei käytetä millään tavalla.” Kalastajien määrä hiipuu ja keski-ikä nousee. Astioihin kerätään vesija planktonnäytteitä Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen tutkimustarpeisiin. Luokittelussa arvioidaan sekä veden laatua että ihmistoiminnan vaikutuksia järven eliöihin. ”Nyt sitä kannattaisi jo monessa järvessä kalastaa ilman mitään tukiakin”, Tonteri sanoo. Tavoitteena on nostaa koko järven ekologinen tila hyväksi. Vesijärvellä tehdään monenlaista tutkimusta ja sen tilaa seurataan säännöllisillä mittauksilla. Syksyn pyynti taas voi tyssätä piilevään, joka runsastuessaan tukkii nuotan paksulla limalla. Työssä on myös omat epävarmuutensa hoitokalastuksen tuesta huolimatta. Tonteri vei ensimmäisen erän elintarvikekäyttöön jo vuonna 1995, mutta särjen kalastus vaati lisäksi ulkopuolista rahoitusta. Koska särjen kalastajia on vähän, Vesijärven piileväja jäätilanteen merkitys on tavallista suurempi. Puhtaan lähiruoan suosio ja ilmastokysymykset ovat avanneet ovia särjelle. Tonteri listaa syiksi muun muassa raskaan työn ja mutkikkaan lupapolitiikan. 42 suomenluonto.fi särkeä ole missään. Viime talvena tulot särjen nuottauksesta jäivät saamatta, kun järvi ei jäätynyt kunnolla, eikä veneelläkään päässyt vesille. Tavoitteena on nostaa koko Vesijärven ekologinen tila tyydyttävästä hyväksi. Särkeä myös riittäisi kalastettavaksi yllin kyllin. Alla on Lankiluodon syvänne
Kierre ylöspäin on mahdollinen Kirsi Kuoppamäki arvioi, että Vesijärven hoitoa joudutaan jatkamaan hamaan tulevaisuuteen. ”1990-luvun puolivälissä sinilevät hävisivät joksikin aikaa, ja vesi kirkastui aivan mahdottomasti. Niitä on paljon, eikä se ole sattumaa. Lopputuloksena on monipuolinen ja rikas lajisto, jonka joukosta löytyy myös harvinaisuuksia. Nykyään parimäärä on pudonnut lähes puoleen. Järven tilan kohentuessa niille sopiva elin ympäristö on selvästi kutistunut ja pesivien parien määrä huvennut. Näytteet on otettu ja veneen keula suunnataan kohti rantaa. On kuitenkin mahdollista saada aikaan myös itseään ruokkiva kierre parempaan suuntaan. Kun järvi oli rehevimmillään, sieltä laskettiin 1600 silkkiuikkuparia. Kirkkaassa vedessä uposlehtisiä kasveja oli aina vain syvemmällä”, hän kertoo. Uusimman luokittelun mukaan järven pohjoinen puoli on jo hyvässä tilassa, se on ollut ihan hyvän ja tyydyttävän rajalla ja vaihtelee vähän vuosittain”, Kotakorpi kertoo. ”Vesikasvit sitovat sedimenttiä pohjaan, jolloin ravinteet eivät pääse pöllyämään. Vesijärven vesi on kesäaikaan niin sameaa, ettei valo pääse tunkeutumaan kovin syvälle. Lintujen ohella rantojen kasvillisuus paljastaa veden laadun. Ne itsessäänkin käyttävät ravinteita ja vielä tarjoavat leviä syöville vesikirpuille piilopaikkoja särjiltä”, hän luettelee. ”Eteläisellä Enonselällä ei ole viime vuosina ollut selkeää trendiä.” Työtä siis riittää yhä. Kuoppamäki kehottaakin varjelemaan uposlehtisiä vesikasveja, vaikka vierestä niitettäisiin ruovikot ja ulpukat. Järviruoko ja ulpukka rehottavat. Samaan aikaan järven kirkasvetisemmissä osissa uposlehtiset kasvit voivat hyvin. Kuoppamäki kertoo Vesijärveltä rohkaisevan esimerkin. Toisaalta rehevistä vesistä hyötyivät monet uhanalaiset, vaateliaat lajit, kuten punasotka, heinätavi ja tukkasotka. Edessä silkkiuikku sukeltaa piiloon pinnan alle, pian toinenkin. Sinilevättömien vuosien jälkeen Vesijärvi samenJärveen laskevissa puroissa ja ojissa on yhä liikaa ravinteita. Ravinteet sitoutuvat, vesi kirkastuu ja uposlehtiset pääsevät leviämään yhä syvemmälle. Järven tilasta voi päätellä paljon ilman vesinäytteitäkin. Sameus suosii kasveja, jotka nostavat lehtensä veden pinnalle tai sen yläpuolelle, ja jotka kasvavat ravinteikkaassa pohjassa nopeasti. Silkkiuikku tiedetään rehevien vesien linnuksi, joka pesii vankkojen järviruokojen suojissa ja saalistaa pieniä särkikaloja. suomenluonto.fi 43 ”Vesijärvellä hyvä tila ei ole hirveän kaukana. Harjoittelija Riikka-Liisa Aalto ottaa näytteitä Helsingin yliopistolle.. Eteläisen Vesijärven linnusto kertoo veden olevan rehevää, vaikka muutos aiempaan on jo valtava
Järvien pilaamisesta ei silti tule yhtään sen toivottavampaa. Yksi juurisyy saattoi jopa olla hapettaminen, jolla leväkukintoja oli ollut tarkoitus hillitä. Samassa hankkeessa hoitokalastuksen saaliille on etsitty ja löydetty uusia markkinoita muun muassa kotimaisen lemmikkieläinruoan raaka-aineena. ”Emmekä edes tiedä, kuinka suuri merkitys tuulella on”, hän lisää. Ventelä luotsaa Pyhäjärvi-instituutin TANAKKA-hanketta. Tottakai veden laatu myös tukee kalastusta”, Ventelä kertoo. Pian järven hoito saattaa muuttua kuluerästä tuottavaksi bisnekseksi. Hanke nosti toisistaan etääntyneet vesien suojelun ja kalatalouden rinnakkain. Toipuvan järven tulevaisuutta on kaikesta tutkimuksesta huolimatta vaikea ennustaa. Kirsi Kuoppamäen mukaan Etelä-Suomessa on jo luvattoman paljon sellaisia järviä, jotka rehevöityvät pilalle ilman hoitoa. Pyhäjärvi-instituutin tutkimuspäällikkö Anne-Mari Ventelä kertoo, että lisälämpö ja erityisesti jäättömyys voivat sekoittaa pakan kokonaan. ”Monilla järvillä voitaisiin miettiä, miten kalastuksella voitaisiin tukea veden laatua. Monesti molemmat hyötyisivät samoista toimista, kunhan vain tieto kulkee osapuolten välillä. Ilman jääkannen suojaa talvimyrskyt sekoittavat vettä tehokkaasti juuri silloin, kun se tavallisesti pysyisi melko vakaana ja kerrostuneena. Pahimmassa tapauksessa kokonaisia ravintoketjuja voi romahtaa”, Ventelä selittää. 44 suomenluonto.fi tui jälleen muun muassa ilmastonmuutoksen ja rantojen rakentamisen vuoksi. Kun järven kerran pilaa, jälkien paikkailu kestää kauan. ”Sen takia pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, jos järvi on vielä hyvässä kunnossa. Pieni Lankiluoto on tutkimussyvänteen maamerkki.. Leuto talvi oli siitä hätkähdyttävä muistutus. ”Se on niin monen tekijän summa”, Kuoppamäki pyörittää päätään. ”Silloin veteen pääsee enemmän valoa.” Uusissa oloissa järven levälajisto saattaa muuttua nopeastikin, mikä huolestuttaa tutkijoita. ”Myös eliöiden rasvahappokoostumus muuttuu, ja niistä voi tulla huonoa ruokaa. Järven kunnostus on hidasta ja kallista verrattuna siihen, että pidetään kalaston rakenne hyvänä ja huolehditaan siitä, että pohjassa kasvaa uposlehtisiä kasveja.” Lähteet: Juha Keto, Heikki Kolunen, Antti Pekkarinen ja Lasse Tuominen (toim.): Vesijärvi, Salpausselkien tytär sekä Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö (www.vesijärvi.fi) Järven hoito saattaa muuttua kuluerästä tuottavaksi bisnekseksi
RAVINTO Vesikirput ja muu eläinplankton, pohjaeläimet ja kasvien osat. ELINYMPÄRISTÖ Elää koko maassa Lapin pohjoisia osia lukuunott amatt a, myös rannikkoalueilla. Viihtyy monenlaisissa vesissä, mutt ei siedä happamuutt a. Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki (Ruoholahti) Puh. TIESITKÖ. LISÄÄNTYMINEN Kutee keväällä matalilla rannoilla. suomenluonto.fi 45 SÄRKI Rutilus rutilus ULKONÄKÖ Sivusuunnassa litt eä, suurisuomuinen. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. KOKO Kasvaa yleensä 10–25-sentt iseksi, joskus jopa 35-sentt iseksi. Suurin Suomesta löydett y särki painoi yli 1,4 kiloa. KU VI TU S SA KK E YR JÖ LÄ. Rehevissä ja merialueen vesissä silmä voi olla vaalea. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE DBA HDV+ KIIKARI pienempi, keveämpi, paras Opticron ATX-kaukoputket, SLC ja EL-kiikarit – PALVELUA ASENTEELLA – Countryman HD+ Entistä kirkkaampi ja terävämpi, tietysti Made in Japan! Aspheric LE WP 8x25 Pienikokoinen, vesitiivis taskukiikari UUTUUS BDII-sarja Myymälässämme poikkeusaukioloajat, VERKKOKAUPPAMME ON AINA AUKI, katso 20 V LUONTOKUVAUSVÄLINEET SUPERLAADUKKAAT 883 1.6 Extender Julkaisimme lehden digitilaajille pienen oppaan särkikalojen tunnistamiseen osoitteessa suomenluonto.fi. UUTUUS Opticron MM4 77ED + 18-54xSDLv2 Pienikokoinen ja kevyt 77mm kaukoputki, painoa vaivaiset 1525g! Frontier ED seuraaja HAWKE FRONTIER ED X SUPERLAADUKKAAT kamerareput ja kelluvat kuvauspiilot www.fotofennica.. Kyljet hopeiset, evät ja silmä punaiset
Niiden tarkoituksena on näkemyksemme mukaan ollut lähinnä lupaja valvontaviranomaisten sekä suuren yleisön hämääminen ja saaminen myötämieliseksi turpeennostolle. Olemme tarkastelleet jokaisen niistä totuuspohjaa. Seuraavassa on esitetty seitsemän yleistä väärää väittämää liittyen turpeennostoon. Turvetuotannossa suo häviää ja syntyy paljon hajoavan turpeen saastutt amaa vett ä.. Turpeennoston katastrofaaliset seuraukset, tuhoutuva suoluonto ja pilatut vesistöt, ovat kuitenkin avanneet kansalaisten silmät. URVEALAN TOIMIJAT ovat vuosien mittaan kehitelleet lukuisia väittämiä turpeennostosta ja sen ympäristövaikutuksista. 46 suomenluonto.fi V I N J E T T I Totuus turpeesta TEKSTI HANNA DE RUYTER, MARTTI MYLLYMÄKI JA PENTTI KANANOJA KUVA AARNO ISOMÄKI / VASTAVALO Pohjalaiset vesien ja luonnon suojelijat ruotivat puheenvuorossaan vääriä väitteitä turvetuotannosta
6. Turpeen poltto on ilmastolle parempi vaihtoehto energiantuotannossa kuin kivihiili TODELLINEN TILANNE: Polttoturpeen ominaispäästökerroin on fossiilisista polttoaineista suurin, samalla kun sen lämpöarvo on fossiilista polttoaineista selvästi huonoin. Turvetuotantoa on ohjattu luonnontilaltaan jo merkittävästi muuttuneille ja ojitetuille soille TODELLINEN TILANNE: Maamme suot on luokiteltu luonnontilaisuutensa mukaan luokkiin 1–5. suomenluonto.fi 47 1. 5. Yksi esimerkki tästä on Ilmajoella sijaitseva Kylkisalonnevan lupahakemus. Luvanhakija on valittanut päätöksestä. Kansallisen suostrategian mukaan turpeennostoa ei tule kohdistaa eniten luonnontilaisille eli luokkien 3, 4 ja 5 soille. Bioenergiayhdistyksen 28.11.2016 ”Turvetuotantoalueiden ominaiskuormitusselvitys” ja Vapo Oy:n 23.4.2013 ”Turvetuotantoalueiden vesistökuormitusarviointi” -selvitysten mukaan puhdistustehot Länsi-Suomessa olivat: typpi N 15 %, fosfori P 17 %, kiintoaine 51 % ja humus -17 %. Vesistöihin virtaavat samat humusja muut päästöt sekä hiilidioksidipäästöt ilmakehään kuin energiaturpeen nostossa. Kaukolämmössä se on korkeampi, 14–15 prosenttia. Näistäkin ainoastaan 14 täytti luvan mukaiset ehdot. Luokan kaksi suollekin tulisi mennä vain, jos suon yleinen luontoarvo on seudun ojitusasteen perusteella alhainen eivätkä luontoarvot ole merkittäviä. Lupaehtojen täyttyminen on Vapo Oy:n oma arvio ja perustuu heidän omaan päästötarkkailuunsa. Vuosina 2015–2016 kaikista vesienkäsittelyrakenteista 38 prosenttia ei saavuttanut vaatimusta kiintoaineen osalta, 47 prosenttia kokonaistypen osalta ja 75 prosenttia kokonaisfosforin osalta. Kotanevalla myös todettiin olevan merkittäviä uhanalaisia luontotyyppejä ja lintulajeja.. Hiilidioksidiksi lasketut ominaispäästökertoimet ovat: kevyt polttoöljy 73,1, kivihiili 93,1 ja jyrsinturve 107,6 tonnia energian terajoulea kohden. Monet teollisuuslaitokset, energiayhtiöt ja kaukolämpölaitokset ovatkin ryhtyneet investoimaan vaihtoehtoisiin energiamuotoihin turpeen sijaan. Turveteollisuus valvoo itseään toimittaen vuosiraportit Ely-keskukselle, joka kirjaa ne järjestelmiin ja suorittaa pistokoeluontoista valvontaa muutaman vuoden välein. Aluehallintovirasto ei kuitenkaan hyväksynyt tulkintaa vaan katsoi, että luonnontilaisuusluokka oli kolme todellisen alueen osalta ja hylkäsi hakemuksen. 62 prosenttia vesienkäsittelyrakenteista lisäsi humuspitoisuutta (kun piti vähentää). Valtiovarainministeriön mukaan verotuki vuonna 2018 oli 180 miljoonaa euroa. 7. Turpeen käytölle ei ole vaihtoehtoja paikallisessa energiatuotannossa TODELLINEN TILANNE: Turpeen osuus koko energiatuotannossa on alle viisi prosenttia. Turpeen käyttö taimikasvatuksessa tai eläintuotannossa eivät aiheuta vesistöja ilmastopäästöjä TODELLINEN TILANNE: Turvetta käytetään energiatuotannon lisäksi eläintuotannossa kuivikkeeksi ja maatalousja puutarhatuotannossa kasvuturpeena. Turpeen noin kuuden miljoonan tonnin vuosipäästöt vastaavat suuruudeltaan koko Suomen henkilöautoliikenteen aiheuttamia kasvihuonepäästöjä! 2. Ely-keskusten valvontaresurssit on kuitenkin kutistettu minimiin, ne eivät riitä tarvittavaan valvontaan. 4. Geologian tutkimuskeskukselta oli tilattu arvio kyseisen suon luonnontilaisuusluokasta. Verotuen määrä on käsittämättömän suuri. Tämä käyttö vastaa noin 10 prosentin osuutta nostetun turpeen kokonaismäärästä. Turvetuotannon vesistöpäästöt ovat tiukan valvonnan alaisia TODELLINEN TILANNE: Toisin kuin julkisuudessa väitetään, turvetuotannon valvonta ja päästötilanne vesistöihin on monin paikoin katastrofaalisessa tilanteessa. Vuoden 2019 budjetissa valtion verotuki nousi 194 miljoonaan euroon, ja vuodelle 2020 196 miljoonaan euroon. Ottamalla ympäristöstä mukaan riittävän laajan ojitetun alueen,oli luonnontilaisuusluokaksi saatu toinen luokka. Pimentoon ovat jääneet vuosittain toistuvat ilmiöt eli rankkasateen aiheuttama jyrsösten purkautuminen. Koppisen raportissa todetaan, että vuonna 2016 alueen 327:stä vesienkäsittelyrakenteesta vain 86:lle on vaadittu puhdistusvaatimustavoite. Diplomi-insinööri Jaakko Koppinen Pelastetaan Reittivedet ry:stä on analysoinut Vapo Oy:n vuosikuormitusraportit 2015–2016 Keski-Suomesta, Etelä-Pohjanmaalta ja Etelä-Savosta. 3. Turpeelle on olemassa laaja paletti vaihtoehtoisia uusiutuvan energian lähteitä, kuten aurinko-, tuuli-, vesija bioenergiaa, ilmaja maalämpöä. Turvetuotannossa on käytössä paras mahdollinen vesien puhdistusmenetelmä TODELLINEN TILANNE: Valtaosa turvetuotantoalueiden päästöistä valuu suoraan vesistöihin. Aluehallintovirasto oli myöntänyt hakijalle turpeennostoluvan luonnontilaiselle ojittamattomalle suolle. Toinen tuore esimerkki koskee Laihian Kotanevaa. Näin turpeennostoalue saadaan tulkituksi kakkosluokan suoksi. Turpeen energiakäyttö on kannattavaa TODELLINEN TILANNE: Ilman poliittisista syistä annettavaa valtion verotukea turpeenpoltto ei olisi kilpailukykyistä lainkaan. Eli vesistöihin menee typestä 85 %, fosforista 83 %, kiintoaineesta 49 % ja humuksesta 117 %. Kun ojitetun alueen raja oli piirretty 50 metrin päähän lähimmistä metsäojista, oli ojitettu alue 59 prosenttia pinta-alasta ja arvio oli luonnontilaisuusluokka kaksi. Todellisuudessa kuitenkin edelleen haetaan turpeennostolupia ojittamattomille luonnontilaisille soille sillä verukkeella, että hakija muuntelee ojitetun ja ojittamattoman pinta-alan suhdetta ottamalla laskelmaan mukaan tarpeellisen määrän ympäristön ojitettuja alueita. Tämä paljastuu myös, kun sitä verrataan koko suomalaisen turvetuotannon liikevaihtoon joka on vain noin 300 miljoonaa euroa vuodessa. Tehdyn valituksen perusteella hallinto-oikeus kuitenkin kumosi turpeennostoluvan
48 suomenluonto.fi Kun perhonen Hallamittarikoivikko 12 vuotta tuhovuoden jälkeen.
söi metsän. Perhostuhoalueilla osa lajeista on voittajia ja osa häviäjiä. suomenluonto.fi 49 TEKSTI JA KUVAT JORMA LUHTA Jorma Luhta palasi Ylä-Lapin tunturikoivikoihin, joissa hän vaelsi jo pikkupoikana
50 suomenluonto.fi K esällä 2020 patikoin reppu selässä Galddoaivin erämaassa. Ympärilläni leviää puuttoman tundran kaltainen aukea. Näkymä selittyy kuuden vuosikymmenen mittaisella historialla. Siellä täällä näkyy kantojen tynkiä ja sahajauhon kaltaiseksi lahonnutta lehtipuuta. Aivan pikkupoikana kuljin isäni perässä kalareissulla tätä samaa skaidia. Kun katson tarkemmin, muutamat yksityiskohdat erottavat sen tunturipaljakasta. Maassa lojuu koivun tuohta lyhyinä putkina ja tötteröinä. Kahtena peräkkäisenä kesänä 1965 ja 1966 tunturimittarit lisääntyivät Ylä-Lapissa ja Enontekiöllä ja söivät käytännössä koko puurajavyöhykkeen koivut lehdettömiksi. Silloin omenapuutarhalta näyttävä koivumetsä jatkui loputtomiin. Kahden lammen välissä aukea loppuu ja ympärillä kohoaa kummitusmetsä: kuolleita, lahoavia koivuja, joita myrskyt ovat sortaneet oksa oksalta ja runko rungolta maahan. Tunturimittari on levinnyt koko Suomeen, mutta etelämpänä loispistiäiset ja punamuurahaiset pitävät toukkien määrän kurissa. Häämatka ei unohdu Riikka ja Antero Takala muistavat vieläkin perhostoukkien tähtitieteellisen paljouden heinäkuussa 1965.. Pieni ja vaatimattoman harmaa perhonen luhisti koivikot autioksi tundraksi
Tunturimitt arin toukat (alla oik.) syövät lehdet aluksi rikkonaisiksi, lopulta jää vain lehtiruoto. Tällä vuosituhannella tuli viimein talvia, jolloin pakkanen ei käynyt kertaakaan niin kovana. Paikoin koivut toipuivat, mutta 60 000 hehtaaria lahosi tundran kaltaiseksi paljakaksi. Harvenneessa luurankometsässä soi pikkukuovin pilitys. Ilmastonmuutos työntyi Ylä-Lappiin lämpiminä ja pidentyneinä syksyinä sekä leudontuneina talvipakkasina. Alun pitäen hallamittari likimain puuttui Lapista. Pikkukuovit pesivät koivutuhoalueilla runsaampina kuin alkuperäisessä ympäristössään rimpisillä aapasoilla. Vuosikymmenten mittaan tunturikoivikkoon hiipi vaivihkaa etenevä ja lähes näkymätön ilmiö. suomenluonto.fi 51 Antero Takalasta tuli mestarillinen Lapin maiseman valokuvaaja, mutta silloin he kulkivat häämatkaansa yhdeksän peninkulman rinkkavaelluksena Nunnasesta Angeliin. Kesällä 2008 hallamittarit söivät ja suurelta osin myös tappoivat Galddoaivin erämaassa likimain Miljoonat mittarimadot söivät jokaisen koivun lehdettömäksi. Jo kolmenkymmenen asteen pakkanen tappaa koivuissa talvehtivat hallamittarin toukat. Takalat kokivat miten miljoonat mittarimadot söivät jokaisen koivun lehdettömäksi ja miten lehdet ja toukat tipahtelivat vihreänä sateena telttaan, keittoastioihin, hiuksiin tai kaula-aukosta ihon ja vaatteiden väliin kiemurtelemaan. Seuraavina vuosina kesälaitumensa menettäneet porot riipivät jokaisen kuolleiden koivujen tyviltä pinnistävän koivunvesan. Syksyt olivat liian lyhyitä ja kylmiä niiden hääparveiluun. Ilmastonmuutos toi hallamittarin Tämän jälkeen tunturimittarituhot jäivät tilapäisiksi. Kun ruoka on lopussa, ne pudott autuvat koteloitumaan ja kuoriutuvat syksyllä harmaiksi perhosiksi.
Ensi alkuun kuvittelin lehdentulon myöhästyneen, kunnes havaitsin kuivuneitten oksankärkien rapsahtavan poikki pikku hipaisusta. Perhosten ja ilmastonmuutoksen tuoma ekoPitkällä kahlaajannokalla on helppo tonkia lahoa lehtipuuta ja niitä makupaloja, jotka lahon synnyttävät. Yli neljäkymmentä vuotta vanhempi tunturimittarin aikaansaannos ei talvella erottuisi alkuperäisestä tunturipaljakasta lainkaan. Kuolleen metsän ohella mittaritoukat olivat tappaneet myös mustikan ja variksenmarjan. Menettäjiä ja hyötyjiä Kahdentoista vuoden takainen hallamittarituho on nyt lahon, hiljalleen sortuvan luurankometsän vaiheessa. 52 suomenluonto.fi kaikki ne koivikot, jotka pelastuivat tai toipuivat 1960-luvun tuholta. Koivikossa, joka kuoli 1966, näkyi pystyjä rankoja vielä 2009, yli neljäkymmentä vuott a myöhemmin.. Kuljin seuraavan kesän alussa lumien sulaessa erämaan halki. Äkillinen metsäkuolema ja valoisuuden lisääntyminen nostivat puolestaan metsälauhan rehottamaan
Mielessä käy ristiriitaisia tunteita. Pikkukuovin tavoin myös samankokoinen arktinen kahlaaja, punakuiri, viihtyy koivutuhon liepeillä jopa paremmin kuin alkuperäisessä ympäristössään palsaja rinnesoilla. Vaikka ilmastonmuutos hävittää metsää tropiikin lisäksi myös Fennoskandian pohjoisella puurajalla, teen myös vastakkaisen havainnon. Eniten kärsivät ihmiselle tärkeimmät lajit riekko ja poro. Hän sai vuoden 2020 Pohjois-Pohjanmaan kulttuuripalkinnon ”kauneuden tallentajana ja luontokuvauksen mestarina”, joka ottaa töissään myös kantaa. Luurankometsässä pilisee lähes tauotta pikkukuovin soidinlaulu tai varoittelu. Ympärillä kohoaa elinvoimaisia taimia. Kovin vähäiseksi on hiljentynyt sinirinnan laulu. muuttaa monen lajin elämää. Pitkällä kahlaajannokalla on helppo tonkia pehmoiseksi lahonnutta lehtipuuta ja niitä makupaloja, jotka lahon synnyttävät. Arktinen punakuiri pesii mieluusti tunturimitt arin toukkien luomalla uudella tundralla. suomenluonto.fi 53 katastro. Hallamitt arin synnytt ämä luurankometsä on vaikea paikka riekolle, sillä toukat hävitt ävät sekä koivujen silmut ett ä mustikan ja variksenmarjan.. Voisiko olla myös voittajia. Petäjikkö nousee tunturiin Kun jään aloilleni, näen vilauksen lapinmyyrästä ja tunturisopulista. Kuolleen metsän heinittyminen moninkertaistaa pienen karvakansan elinmahdollisuudet. Kun koivut kuolevat, maa heinitt yy ja lapinmyyrät runsastuvat. Haukiputaalainen Jorma Luhta on luontokuvaaja ja kirjailija. Metsä sitoo aidosti ilmakehän liiallista hiiltä, mutta ajatus tunturiylänköjen metsittymisestä tuntuu viheliäiseltä. Myös tunturisopuli kelpuutt aa luurankometsän kesäympäristöksi. Sitä varten täytyy laskeutua suojaisaan jokikuruun. Vähän ennen keskiyötä suopöllö liihottelee uuden ja vanhemman metsätuhon rajalla. Keksin luvuttomasti pieniä ja vähän suurempia maakäytävän aukkoja. Lyhytkasvuinen mutta ikivanha petäjikkö työntää nyt ennätyspitkää vuosikasvainta. Mielikseni havaitsen mustikan koko lailla toipuneen
Talveen ja horrokseen valmistautuminen on niille haastava urakka. 54 suomenluonto.fi . . Niiden emo on voinut jäädä esimerkiksi auton alle. Kaverukset: isokoskelon ja telkän poikaset. Joutsenen poikanen odottaa ateriaa. Oravan poikasille tarjoillaan terveellistä evästä.. Siiliemo vierottaa poikaset jo kuusiviikkoisina, ja sen jälkeen pikkusiilit ovat omillaan. Siilinpoikasia tuodaan paljon Korkeasaareen
Yksi punainen lenkkarilaatikko pomppii melkein ilmaan. Joitain poikasia ruokkija joutuu auttamaan, avaamaan nokan ja asettamaan lihanokareen suuhun. Näin kova tervapääskyruuhka on hoitolassa uusi ilmiö. Joukossa on sekä aivan pieniä rääpäleitä että isompia, jo lähes lentokykyisiä, poikasia. Kansia avattaessa nälkäisimmät ruokailijat yrittävät kiivetä ulos laatikoistaan. Nälkäisiä suita TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVAT MARI PIHLAJANIEMI JA ANNIKA SORJONEN / KORKEASAAREN KUVA-ARKISTO Kesä on Korkeasaaren villieläinsairaalassa kiireistä aikaa. On tervapääskynpoikasten ruoka-aika. Viime vuosina hoppua ovat lisänneet hellejaksojen aikana pesistään pudonneet tervapääskynpoikaset. ”Kahtena edellisenä kesänä hellejaksot ovat saaneet suuren määrän poikasia ryömimään kattopesistään kuumuutta pakoon jo ennen kun ne ovat lentokykyisiä”, kertoo kuraattori Ville Vepsäläinen. Innokkaasti ne hamuilevat ruokaa kohti, mutta onnistuvat aluksi vain heittelemään jauhelihapallot seinille. Pienessä huoneessa on vieri vieressä laatikoita, ja jokaisessa laatikossa on lintu. Syöminen ei ole nuorelle tervapääskylle helppoa, ja hoitajan apu on tarpeen.. Kärsivällisyys palkitaan, ja kaikki nälkäiset saavat lopulta syötyä kyllikseen. Osa uusimmista tulokkaista ei vielä aivan ymmärrä miten syötävää saa. Jokaiseen suuhun pyritään saamaan kolme herneen kokoista nokaretta jauhelihasta, hyönteisistä, vitamiineista ja kivennäisistä sekoitettua mössöä. Innokkaimmat poikaset suorastaan ahmaisevat syöttäjän ruokanokaretta ojentavan sormen suuhunsa. Harvinainen hoitovieras liito-orava maitoaterialla. suomenluonto.fi 55 K enkälaatikkorivistä kuuluu kova sirinä ja rapistelu. Pienimmät ruokitaan tunnin ja isommat puolentoista tunnin välein. Pienet kidat ovat apposen ammollaan
Hoitaja ojentaa pinseteissä olevaa matoa uudelleen kohti touhuissaan sinne tänne sohivaa poikasta, ja samalla ohjaa poikasta varovasti toisella kädellä. Se on vauhdikas, mutta sen tasapaino ei ole ihan kohdallaan. ”Lajien suhteen on teemavuosia. ”Aika ja kipulääke näyttävät, kuinka sille käy”, toteaa Pulli. Ne ja oravat muodostavat valtaosan asiakaskunnasta – niitä hoidetaan vuosittain yhteensä yli 300 kappaletta. Hän kertoo, että yleisimmät hoitokeinot täällä ovat aika, rauha, pimeys ja lepo, ja niiden lisäksi kipulääkkeet sekä tarvittaessa antibiootit. Vuonna 2018 Korkeasaaren villieläinsairaalassa oli hoidossa ennätysmäärä tervapääskyjä. Silloin tervapääsky oli yleisin potilas ohittaen lukumäärässä jopa siilit ja oravat. Kun ne ovat valmiita lähtöön, ne viedään pihalle lepakonpönttöön, josta ovet ovat avoinna maailmalle. Kesällä 2019 tervapääskyjä oli jälleen paljon. Pohjanlepakon poikanen yrittää kaikuluotaamalla hahmottaa jauhomadon. Esimerkiksi viitisen vuotta sitten oli ihan hirveästi siilejä”, kertoo eläintenhoitaja Laura Pulli. Tervapääskyjen hoito ei onnistuisi ilman vapaaehtoisia ruokkijoita. Vuorossa ovat pikkiriikkiset pohjanlepakot. SI VU N KU VA T M AR I PI H LA JA N IE M I. Lepakoiden naapurissa pieni oravanpoikanen juo ahnaasti maitoa pullosta. Vuosi 2018 oli poikkeuksellinen. Mato löytää tiensä nälkäiseen suuhun. Molemmat poikaset painavat vain noin kuusi grammaa, mutta ovat virkeitä ja vikkeliä. Syömisen lisäksi ne opettelevat lentämään. Eläintenhoitajilla on kädet täynnä töitä muiden eläinten kanssa, joten kun tervapääskyruuhka iskee, tarvitaan apuja. Viereisessä laatikossa vipeltää edellispäivänä tullut aikuinen orava, joka on jäänyt auton alle. Hoitajat harjoittavat niitä sisällä käytävällä. Pienet lepakonpoikaset voivat syödä jopa kymmenen jauhomatoa päivässä. Toista lepakkolaatikon asukasta ei nyt näy, mutta toinen kiipeää kiivaasti naksuttaen kohti jauhomatoastiaa. ”Kaverini oli täällä kesällä 2018, ja hänen kauttaan innostuin nyt itse lähtemään avuksi”, kertoo Pursiainen. Pieni lepakko on jo oppinut tunnistamaan milloin ruokaa on tulossa. Kahtia jaetussa lasiterraariossa asustaa hauska paPienet lepakonpoikaset voivat syödä jopa kymmenen jauhomatoa päivässä. Tällä hetkellä poikasia ruokkii vuoroissa noin kaksikymmentä vapaaehtoista. Silloin ruokittavia suita oli pahimmillaan 75 kappaletta yhtä aikaa. Moni oravanpoikanen tarvitsee apua elämänsä ensivaiheissa. Monenlaisia asukkaita Tervapääskyjen viereisessä huoneessa eläintenhoitaja on ruokkimassa muita tänne tuotuja nälkäisiä potilaita. 56 suomenluonto.fi Ruuhkavuosia Jauhelihanokareita tarjoileva biologianopiskelija Jami Pursiainen on päätynyt viettämään kesälomaviikkoa vapaaehtoisena tervapääskynruokkijana. Koheltajalla on kuitenkin vielä enemmän intoa kuin taitoa, ja se meinaa hosuessaan vähän väliä hukata madon. Siilejä on hoitolassa yleensäkin paljon. Tänä vuonna tervapääskyjä on lehden painoon mennessä tullut hoitoon vain kuutisenkymmentä
suomenluonto.fi 57 ri, lehtokurpan poikanen ja teeren poikanen. Jokainen ei selviä vapauteen. Ville Vepsäläinen tekee nuorelle tervapääskylle kuntotarkastuksen ennen vapautusta.. Tervapääsky tarvitsee lentoon päästäkseen kunnolla ilmaa siipiensä alle. Se saa oman paikkansa pääskyhuoneesta ja pääsee saman tien uusien vapaaehtoisten ruokittavaksi. Yhtä potilasta odottaa tänään vapaus, se on kasvanut riittävän suureksi. Pursiainen on jo täydessä työn touhussa suorittamassa uutta ruokintakierrosta. Se nousee taivaalle ja suuntaa määrätietoisesti kohti koillista. Kenkälaatikkorivien asukkaat ryhtyvät tyytyväisinä syömään, vahvistumaan ja kasvamaan. Vepsäläinen tarkistaa linnun kunnon, rengastaa sen ja vie ulos pihalle. Eläintä ei aina pystytä pelastamaan, mutta sen ruumis menee hyötykäyttöön. Korkeasaari tekee yhteistyötä monien tahojen kanssa, ja kuolleita eläimiä lähtee niin yliopistoille kuin eläinlääketieteelliselle korkeakoulullekin tutkimusja opetuskäyttöön. Pieni se vielä on ja laihakin, joten se joutuu viipymään täällä vielä jonkin aikaa. Se on juuri syönyt, ja nyt on tarkastuksen vuoro. Kyydissä on jälleen uusi hoidokki. ”Kahlaajat ovat usein hankalia hoidettavia, ne stressaavat eivätkä useinkaan suostu syömään”, kertoo Vepsäläinen. Korkeasaaren villieläinsairaalaan tulee joka vuosi yhä enemmän eläimiä hoidettaviksi. Vepsäläinen ja Pulli kertovat, että potilaita voi olla reilusti yli tuhat vuodessa. Aikuinenkaan tervapääsky ei pääse maasta omin voimin lentoon, joten vanhemmat eivät voi käydä ruokkimassa pesästä alas tippunutta poikasta. Tervapääskyt on tehty lentämään, ja ne jopa nukkuvat ilmassa. Maassa ne ovat pulassa. Tarvitseeko eläin apua. Haitalliset vieraslajit, kuten minkki ja supikoira, ovat ainoita lajeja joita täällä ei hoideta. Helsingin alueella auttaa myös pelastuslaitoksen eläintenhoitoyksikkö. Ne lopetetaan, koska laki kieltää niiden luontoon palauttamisen. Korkeasaareen väki kannustaa tällaisissa tilanteissa aina soittamaan tai lähettämään viestiä ja kysymään toimintaohjeita. Linnut tuntuvat hakeutuvan toistensa lähelle, ja lehtokurppa haluaisi koko ajan mennä seinän yli teeren puolelle. Lintu istuu avoimella kämmenellä ja katselee rauhallisena suurta maailmaa. Siksi maasta löytynyt tervapääsky tarvitsee aina apua. Vepsäläinen heilauttaa kevyesti kättään, ja lintu ponkaisee siivilleen. Tämä lehtokurppa on poikkeus, se ottaa lunkisti. Pääskyt pulassa Tervapääskyhuoneessa ollaan jälleen nälkäisiä. Tämän hoitolaisen matka päättyy tähän. Aikuinenkaan tervapääsky ei pääse maasta omin voimin lentoon. Vapaaehtoisilla pääskynruokkijoilla on edessään vuoronvaihto. Ne saapuivat hoitolaan yhtä aikaa. Aina löytäjälle ei ole selvää, onko eläin hoidon tarpeessa. Juuri ennen vuoron loppumista työntekijä saaren portilta pyöräilee hoitolalle. Lintua tutkittaessa huomataan, että sen siipi on pahasti murtunut, eikä sitä voi parantaa. Hieman aikaisemmin päivällä hoitolaan on otettu uusi lintu. Tämä tervapääsky on löytynyt Espoosta aiemmin päivällä
Tarja Sironen Mitä. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVA ANNA RIIKONEN Koronavirus vastaan tutkija Kuka. Uhkaavien infektiotautien apulaisprofessori. Askel kerrallaan. Tärkeintä luonnossa. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Apulaisprofessori Tarja Sironen tekee pitkiä päiviä tutkiessaan koronavirusta ja sen leviämistä. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Järvenpää. Kotipaikka. Mo. Luonto on lähellä, sille täytyy vain avata silmät ja muut aistit. Sen tuoma mielenrauha: kiivas elämäntahti on helppo rauhoitt aa kävelemällä puistossa, katselemalla järvelle tai kuuntelemalla lintujen laulua. o
Emme saa sitä varmasti kokonaan karsitK un Tarja Sironen helmikuun alussa aloitti uhkaavien infektiotautien apulaisprofessorina, hänellä oli selvät suunnitelmat. ”Täytyy sanoa, että aikamoinen epäusko oli alkuvuodesta. Kaikki meni täysin uusiksi”, hän sanoo. ”Tästä hyvä esimerkki on puutiaisen levittämä puutiaisaivokuume. Siksi lepakoiden puolustusjärjestelmä toimii maltillisemmin ja säästäväisemmin kuin muiden lajien. ”Viimeisenä ennen nukkumaanmenoa käyn kävelyllä lähipuistossa. Tuntui hurjalta, ettei virusta voitu pysäyttää ajoissa.” Nyt koronavirus on tullut meidän ihmisten keskuuteen jäädäkseen. suomenluonto.fi 59 ronen pääsee näkemään virusten monimuotoisuutta, niiden sakaroita ja proteiineja elektronimikroskoopilla. Niukan vapaa-aikansa Sironen käyttää voimanostoon ja luonnossa liikkumiseen. Se on lepakon ruumiille raskasta ja vaatii energiaa. Silti kokemamme koronakevät tuli Sirosellekin yllätyksenä. Situa, vaikka rokote saataisiinkin.” Sironen iloitsee valtavasta yhteistyötahdosta ja talkoohengestä, jonka koronavirus sai aikaan maamme tutkijakentässä. Sen kolme keskeistä tutkimuslinjaa ovat tällä hetkellä vasta-ainediagnostiikka, viruslääketutkimus ja viruksen leviäminen. Sillä on pitkät ja hienot pintaproteiinit. Sironen työskentelee Helsingin yliopiston zoonoosivirusyksikössä. Odotan, että pääsen taas Brother Firetriben keikoille.” 1975 Synnyin Lahdessa, mutta jo seuraavana vuonna muutimme Saarijärvelle, jossa elin koko lapsuuteni ja nuoruuteni. ”Ryhmäni tutkii koronaviruksen leviämistä. ”Zoonoosien kirjo on hyvin laaja, eikä niillä tiedetä olevan selkeästi yhtä yhteistä tekijää. Myös monet hyttysvälitteiset taudit leviävät laajemmin." Nyt jo tiedetään, että koronavirus on peräisin lepakosta, kuten moni muukin zoonoosi. Ilmastonmuutos edistää osaltaan virusten isäntälajien ja viruksia levittävien vektorilajien levittäytymistä myös uusille alueille. Se leviää ihmiseen sioista ja linnuista. Lisäksi monet lepakkolajit elävät suurissa populaatioissa, joissa virukset pääsevät hyvin leviämään.” Lepakoiden merkittävä rooli virusten isäntälajina on tiedetty kuitenkin vasta ensimmäisen SARS-viruksen levittyä ihmiseen Kiinan Guangdongista vuonna 2003. Yksi tärkeimmistä syistä liittyy lentokykyyn. Siitä on nyt 20 vuotta. Kiinan Wuhanista liikkeelle lähtenyt SARS-CoV-2, uusi koronavirus, muutti hänen työsuunnitelmansa kokonaan. 1994 Kirjoitin ylioppilaaksi Saarijärven lukiosta. Nyt keskustelunaihe on kuitenkin todellinen, ei virtuaalinen uhka. Vastasin, että kyllä minusta professori tulee. Kun pääsee luontoon, työasiat unohtuvat. Sellaisia ovat lähes kaikki pandemioiksi levinneet taudit, kuten isorokko ja influenssa. ”Lepakoissa on paljon viruksia. Selvitämme esimerkiksi potilashuoneista otetuista ilmanäytteistä, minkä kokoisissa aerosolipisaroissa virus leviää.” Koronaviruksen aiheuttama tauti Covid-19 on zoonoosi eli eläimestä ihmiseen levinnyt tartuntatauti. Parhaillaan tukitaan, miksi ne sietävät viruksia paremmin kuin muut lajit. Tuntuu myös hyvältä tehdä työtä, jolla on tarkoitus.” Sirosesta piti tulla aluksi englannin ja ruotsin kielen opettaja, mutta biologia oli kuitenkin suosikkiaine. Sillä on pitkät ja hienot pintaproteiinit.”. ”Huolestuttava uutinen on se, että virus on levinnyt myös muihin eläinlajeihin, kuten turkistarhaminkkeihin Hollannissa. ”Koronavirus on todella kaunis. 2025 Tavoitteeni on, että apulaisprofessuuri muuttuu täydeksi professuuriksi. ”Suomessa on huikeata osaamista, ja jo siitä saa voimaa. Haastattelupäivänä Sironen on osallistunut EU:n VEO-hankkeen (Versatile Emerging infectious disease Observatory) virtuaalikokoukseen, jossa pyritään ennustamaan epidemioita ja pandemioita. ”Koronavirus on todella kaunis. Monilla eläinperäisillä taudeilla on kyky siirtyä lajista toiseen, jotkut taas pysyttelevät hyvin tiukasti omassa lajissaan.” Sirosen mukaan pahin taudinaiheuttaja tartuntamäärissä on influenssavirus. Uusia viruksia hyppää tulevaisuudessakin ihmisiin, ja luvassa on uusia pandemioita. ”Ajattelin, että professuurin saatuani luon rauhassa viisivuotissuunnitelman. Hyvä keino rentoutua on myös rokin ja kasarihevin kuuntelu. Olen mennyt pienin askelin kohti unelmaani”, Sironen naurahtaa. ”Influenssavirus on erittäin tehokas vaihtamaan ja sekoittamaan ihmisen, sian ja lintujen viruksia, joten se pystyy aina karkaamaan aikaisemmilta rokotteilta.” Maailma on täynnä viruksia Maapallolla elävistä viruksista tunnetaan vasta murto-osa, mutta uusilla menetelmillä niitä löytyy koko ajan lisää. Suuri osa viruksista on muodoltaan pyöreitä kuten koronaviruskin”, Sironen kuvailee. ”Kun pääsin opiskelemaan biologiaa, minulta kysyttiin mitä aion tehdä isona. Kävelyä ja kasariheviä Tutkijapiireissä oli jo ennakoitu, että seuraava pandemia tulee ja se lähtee lepakoista. 2007 Väittelin tohtoriksi Helsingin yliopistosta. Kaikki lepakkolajit eivät kuitenkaan levitä viruksia
Hollolassa. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Otin parikymmentä kuvaa ja poistuin minuutin sisällä pusikosta ilon kyynel silmässä ja hymy huulilla.” Esko Tolvanen kuvasi pajulinnut 5.7. VANAMOVAELLUS Vaelsimme Sevett ijärveltä Pulmankijärvelle heinäkuun lopulla. Heti sisemmäs päästyäni kuulin varoitusäänen, ja tovin odott elun jälkeen näin pajulinnun pyrähtelevän oksalta toiselle. Viisi pajulinnun poikasta lämmitt eli oksalla aamuauringossa kylki kyljessä. SATEISEN YÖN JÄLKEEN ”Aiemmilta metsäreissuilta tiesin, ett ä lepikossa pesii joko kertt u tai uunilintu. Etelässähän niiden kukinta oli jo ohi. Anne Patana.. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. /havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi SINISIIPI MARJASSA Markku Pelkonen satt ui kangassinisiiven kanssa samoille hilla-apajille 18.7. Kannonkoskella. Hennot vanamot reunustivat polkuamme koko reissun ajan. Viimein se laskeutui kuusen oksalle alle 10 metrin päähän minusta. . TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä ett ä netissä. . Lajiniilona halusin varmuuden, ja eräänä aamuna hiivin lepikon syövereihin. Iloinen yllätys odott i luontoa rakastavaa kamerankantajaa. Hennot vanamot kuvasi 24.7
. KOTTARAISET KOKOONTUVAT “Kott araisten kerääntyminen linjoille enteilee syysmuuton lähestymistä ainakin osalle nuorista linnuista”, kertoo Risto Kangassalo, joka kuvasi lintuparven 21.7. . Ahti Keränen.. HENTOUDEN HUIPPU Nämä tunnistamatt omat pienet sienet hämmästyttivät Mar. Vaasassa. TIIBETINHANHI PUISTOKÄVELYLLÄ Värikäs ja vähän harvinaisempi hanhilintu Suomen urbaanissa kaupunkiluonnossa. Raisiossa. Liekö tarhakarkuri, kun suhtautui ohikulkijoihin ja kuvaajiin kovin luott avaisesti. KALASÄÄSKI RUOKKII POIKASIA Onnistunut kalasääsken pesintä Lieksassa. Korkeutt a sienillä oli viiden sentin molemmin puolin, eikä jalka ollut varmaan tulitikkua paksumpi. Kyösti Sorsa kuvasi tiibetinhanhen 18.7. suomenluonto.fi 61 HUPSIS! Hannu Haapasalo pääsi kuvausreissullaan Suomussalmella todistamaan, kun kaksi karhunpentua kiipesi suolla pieneen mäntyyn, ja toinen tipahti sateen liukastamalta rungolta mätt äälle. Pesässä ruokaa odott elee kolme poikasta. . Toimituksen sieniasiantuntija arvelee kuvan perusteella lajiksi jouhinahikasta, mutt a varmaan tunnistukseen tarvitt aisiin vielä kuva lakin alapinnalta. Pudotusta oli pari metriä, mutt a suomätäs oli pehmeä eikä pentu ollut pudotuksesta moksiskaan. i Valtosta 26.7. Lahdessa. Hetken ikuisti 27.7
Tämä johtuu käsitt ääkseni siitä, miten eläimen takapuolen karvoitus asett uu – ovatko karvat pystyssä vai pinnan myötäisesti. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. KU VA TU IJ A M U ST AL AH TI TOIMITTANUT JOUNI TIKKANEN Lähetä oma kysymyksesi . Myös turkki näy. Kuvan metsäkauriin takapuoli näytt ää kyllä merkillisen yksiväriseltä. Hormonierityksen häiriöt voivat vaikutt aa siihen, etteivät sarvien kasvua ruokkivat sarvinukan verisuonet surkastukaan, ja sarvet kasvavat luonnott oman suuriksi. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Olen itsekin joskus nähnyt metsäkauriita, joiden takalistosta ei vaaleaa ole vilahdellut. . Miksi metsäkauriilta puu. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Normaalista poikkeavat sarvet ovat metsäkauriilla tavallisempia kuin muilla hirvieläimillä. uu valkoinen peräpeili ja sarvetkin ovat vinksallaan. Joskus ne voivat jopa peittää eläimen silmät, jolloin niitä kutsutaan peruukkisarviksi. ää erikoiselta. JUHA VALSTE Peräpeilin arvoitus Metsäkauriin peräpeilistä puutt ui valkoinen väri.. Se on sydämen muotoinen ja erott uu milloin paremmin, milloin huonommin. Metsäkauriin peräpeili ei ole valkoinen vaan kellertävä. /kysy-luonnosta tai . Ilmiö näkyy erinomaisesti valkohäntäkauriilla, joiden koko takaliston valkoinen karvoitus pörhentyy samalla, kun eläin nostaa häntänsä pystyyn. Sarvien kasvuun vaikutt avat etenkin perintötekijät ja ravinto
Kuvia kyllä lähetellään, mutta näppeihin ei otusta yleensä ”vaivauduta” ottamaan, vaikka siipien leveästä asennosta, kankeasta liikkumisesta ja silmin erotettavista nuijapäisistä tuntosarvista pitäisi ymmärtää, että kyseessä ei ole herhiläinen. Aikuisen keltanuijapistiäisen sanotaan matkivan väritykseltään herhiläistä, ja hyönteisiin vähemmän perehtyneen tuttavapiirini käyttäytymisen perusteella homma näyttää toimivan kuin väärä raha. Toukan pituus oli 3–4 senttiä. Se on Lawyer’s wig eli lakimiehen peruukki! LASSE KOSONEN Mikä toukka mahtaa olla kuvassa. Lajin toukat voivat olla hieman keltaisempiakin, mutta nimitys tulee aikuisen pistiäisen keltaisesta värityksestä. Tällöin ne eivät enää kelpaa ravinnoksi. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Mitä sieniä on kuvassa. Joskus mustetta on käytetty valokuvien retusoimiseen. Nuorena sienen itiöemä on kapean munamainen, mutta vanhemmiten se kasvaa pituutta, lakki levenee, ja aivan vanhana heltat ikään kuin sulavat musteeksi, jolloin jäljelle jää vain hoikan jalan päässä oleva pieni lakin jäänne joka tippuu ”mustetta”. Kuvassa on todellakin eri kehitysvaiheita. Sieniryhmä on suomumustesieniä. Herhiläinen on kokoisekseen ketteräliikkeinen saalistaja. . Se oli kiinni haavassa, jonka kaadoimme elokuussa. KU VA PÄ IV I PU N TA KU VA T LU KI JA & JO U N I TI KK AN EN. Onhan nimikirjoituksessa mukana sienen itiöitä! Nuorena suomumustesieni on syötävä, jopa erinomainen ruokasieni. Se on hyvin yleinen ja runsassatoinen nurmikoiden ja muiden avoimien, ruohoisten paikkojen sieni. Suomumustesienen englanninkielinen nimi kuvaa muuten varsin veikeästi sienen ulkonäköä. Keltanuijapistiäisen nimi tule aikuisen yksilön värityksestä. En ole ennen tämmöiseen törmännyt. Kyseessä on, kuten havaintokin osoittaa, pajuilla ja haavalla elävä, sahapistiäisiin kuuluvan keltanuijapistiäisen toukan oranssi muoto. Syötävyys edellyttää kuitenkin, että heltat ovat vielä puhtaan valkoiset. JAAKKO KULL BERG Suuri toukka kaadetussa haavassa Lakimiehen peruukit pihanurmikolla Suomumustesieni on yleinen, nuorena erinomainen ruokasieni. Epäilemättä sen avulla voisi myös jotenkin kirjoittaa, jolloin vaikkapa nimikirjoituksestaan saa väärentämättömän. Mustesienen heltat alkavat sulaa musteeksi varsin nopeasti, jolloin ne aluksi muuttuvat punertavan mustiksi ja sitten täysin mustiksi. . Musteessa on mukana miljoonia itiöitä. Näyttäisi olevan ainakin kolmea erinäköistä, vai onko kyseessä yksi sieni eri kasvuvaiheissa
Noin nelisentt iseksi kasvavat aikuiset kiipeilevät mielellään puissa ja pensaissa, ja elokuussa koiraat houkutt elevat naaraita hämärissä ja lämpiminä öinä voimakkaalla korkealla sirinällä. . Lehtohepokatt i talvehtii munana, yleensä ainakin kaksi kertaa, ja kuoriutuvat nym?it kasvavat aikuisiksi elokuuhun mennessä. Hepokatt ien ja lähisukuisten sirkkojen naarailla on myös huomatt avan pitkä miekkamainen munanasetin, mistä juontuu ryhmän yhteinen nimi Ensifera eli miekankantajat. Hepokatit tunnistaa helposti pitkistä tuntosarvistaan. Lajin levinneisyytt ä rajoitt anevat meillä kylmät syksyt, sillä aikuisia tavataan lounaissaaristossa jopa marraskuun alkuun saakka, kunnes pakkaset lopett avat pyristelyn. Naaraan tunnistaa munanasett imesta. Lehtohepokatt i, miekan kantaja. Heinäsirkoilla ne ovat ovat paksut ja lyhyet, vain hiukan päätä pidemmät. Aika iso heinäsirkaksi. Toisin kuin heinäsirkoilla, sirinä syntyy siipikantoja eikä sääriä hankaamalla. Lehtohepokatt i on tosiaan melkoisesti kookkaampi kuin yksikään Suomessa elävä heinäsirkkalaji – ainoastaan silloin tällöin syksyisin meille vaeltavat idänkulkusirkat voivat olla samaa kokoluokkaa. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Mikä laji mahtaa olla kyseessä. Ne ovat moniruokaisia ja syövät hyvin mielellään muita hyönteisiä, eikä niille kannata tarjota sormea purtavaksi – purukalusto lienee hyönteisistämme tuntuvin. Ryhmää ei pidä sekoitt aa kotimaisen metallimusiikin veteraaneihin Ensiferumiin, onhan sirkkojen soitanta varsin yksinkertaista, jos nyt ehkä korkealentoista sekin. Lehtohepokatt i on meillä lounainen laji, joka esiintyy suunnilleen Uudestakaupungista Pyhtään saaristoon saakka, etenkin rannikkoseudulla. JAAKKO KULLBERG KU VA SA M I KA RJ AL AI N EN Lehtohepokatilla on pitkät tuntosarvet
Tunnusomaista on sienen voimakas jauhonhaju ja -maku. . huhtikuuta. Heltat ovat hyvin tiheässä ja valkoiset. Meillä sen keskeisin esiintymisaika on kesäkuun alkuviikko. Kuvan sienet ovat kevätkaunolakkeja, joiden levinneisyys on laajentunut pohjoiseen päin. Kevätkaunolakkeja kasvaa usein ryhminä tai noidankehinä nurmikoilla, puistoissa, lehdoissa ja muilla lyhytruohoisilla paikoilla, ja laji tuott aa runsaitakin satoja. Aikoinaan tuberkuloosihoitolat perustettiin männikköön, koska siellä oli helpompi hengittää, ja mäntyjen ajateltiin olevan hyväksi sairastuneiden keuhkoille. Se syntyy sekoituksesta alkoholeja, aldehydejä ja etenkin erilaisia haihtuvia öljyjä, kuten terpeenejä. . Tosin kaikki talitiaiset eivät uskalla lähestyä ampiaispesiä pistosten pelossa eivätkä ole riitt ävän kokeneita vältt ämään vihaisia ampiaisia. Metsässä kävelyn synnyttämän mielihyväkokemuksen ajatellaan syntyvän osittain näiden aineiden myönteisistä vaikutuksista ihmisen aivoihin. Jos pesä oli hyvin näkyvässä paikassa, taitavalla mehiläishaukallakin on voinut olla mahdollisuus toimia. amassamme telkänpöntössä oli elokuussa suuri ampiaispesä. Hajotett u ampiaisen pesä. Jalka on yleensä melko tanakka. Myös mehiläishaukka kaivaa ja repii ampiaispesiä, tosin yleensä se etsii maa-ampiaisen pesiä. SEPPO VUOLANTO Löysin 21. Kevätkaunolakki on lähes valkoinen sieni, jonka lakki voi olla hieman kellertävä. Muita mahdollisia pesästä kiinnostuneita lintuja ovat naakat, jotka oppivat herkästi tapoja esimerkiksi talitiaisilta. Keväällä se tuskin on sekoitett avissa mihinkään toiseen heltt asieneen, mutt a syksyllä samannäköisiä sieniä ovat esimerkiksi isorusokas ja härmämalikka. Onko laji syötävä vai myrkyllinen. On myös mahdollista, ett ä tiaiset ovat kaivelleet pesää vasta, kun asukkaat olivat jo kokonaan tai ositt ain hylänneet pesän syksyn tullen. . Ampiaisen pistot eivät vaikuta haukkaan. toukokuuta näitä sieniä ison ryppään nurmikolta. Aineyhdistelmillä on lisäksi antibakteerisia ominaisuuksia. Kennoista on silloin vielä voinut löytyä kuoriutumatt omia ampiaisia. Lajin englanninkielinen nimi St George's Mushroom viitt aa sienen ilmestymiseen Pyhän Yrjön päivänä 23. Kevätkaunolakin on todett u tuott avan satoa syksylläkin. u. LASSE KOSONEN Yksi lempituoksuistani on auringon paahtaman kuivan kangasmetsän imelä, pehmeä tuoksu kuumana kesäpäivänä. Isorusokas on harvinainen Lounais-Suomen sieni (itäisin löytö on Inkoosta) ja myös varsin myrkyllinen. Mistä tämä tuoksu tulee. Härmämalikka sen sijaan kuuluu ruokasieniin. Fytonsideiksi kutsutaan kasvien erittämiä tuoksuvia aineita, joiden avulla ne esimerkiksi puolustautuvat hyönteisiä vastaan ja kommunikoivat keskenään. Mikähän luonnossa rikkoo pesiä. Eteläisimmissä Euroopan maissa kevätkaunolakki on luett u jo pitkään ruoka sienten parhaimmistoon, mutt a Suomessa sitä on opitt u käytt ämään vasta aivan viime vuosina. Tavallisin ampiaispesien kaivelija on talitiainen. Syyskuun puolivälissä pesää oli hajote. Männyn pihkaa, kerkkiä ja männynhavuöljyä on vanhastaan käytetty luontaislääkinnässä monenlaisten vaivojen, kuten flunssan, unettomuuden ja verenpaineen hoitoon. Uusi tutt avuus ruokasieneksi Mistä tulee paahteisen kangasmaan tuoksu. Isot ja herkulliset toukat, joiden ravintoarvo on suuri, houkutt elevat tiaisia kuitenkin yritt ämään. Kotimaisista kasveistamme juuri männyn tuoksu on erityisen voimakas. Silloiset lääkärit taisivat olla oikeassa! TERHI RYTTÄRI KU VA T PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O JA TE RH I FR ED RI KS SO N Kevätkaunolakit kasvavat usein noidankehinä. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Keväällä lai. Näitä kemiallisia yhdisteitä tunnetaan kasveista tuhansia. Kymmeniä vuosia sitt en sitä pidettiin vielä aivan etelärannikon tammivyöhykkeen sienenä, mutt a parikymmentä vuott a sitt en se löydett iin Tampereelta, ja samoilta le veysasteilta on nykyisin alkukesästä jo runsaasti havaintoja. Terpeenit parantavat myös ihmisen immuunipuolustusta aktivoimalla niin sanottuja tappajasoluja
03 871 460 www.ruskovilla.?. Ihminen on toimillaan lisäämässä kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. Tätä pidetään syynä ilmaston kehämäiseen toistumiseen viimeisen 2,5 miljoonan vuoden aikana. PEKKO POHJANPALO, 4 V. Maan ”villapaita” on muutt umassa nykyisen elollisen luonnon näkökulmasta aivan liian paksuksi. Mannerjäätiköt ovat peitt äneet pohjoisella pallonpuoliskolla toistuvasti laajoja alueita. TAPANI TERVO Miten ilmasto on kehitt ynyt. Syynä pidetään geologisia tapahtumia, jotka ovat vähentäneet kasvihuoneilmiötä ja muutt aneet merivirtojen reitt ejä. Planeett amme olisi kuollut jäämöykky, ellei se kiertäisi Aurinkoa, joka säteilee Maahan valoa ja lämpöä. KU VA IS TO CK PH OT O U UTTA! Lähetä lapsen kysymys ilmastosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta Koko perheen villafleecetuotteet uusissa dyynin ja vuononsinisen sävyissä UUSI TUOTELUETTELO Tehtaanmyymälä Kinnarintie 32, 16230 Artjärvi ma-pe 9-16, la 10-14 puh. Vesi on vuoroin nesteen, vesihöyryn ja jään muodossa. Ilmasto koostuu tapahtumista, joita tuo säteily aiheutt aa Maan ilmakehään ja vesikehään. K Y S Y L U O N N O S TA – L A P S E N K Y S Y M Y S I L M A S T O S TA . Ilmastoon vaikutt avat myös Maan kiertoradassa esiintyvät säännölliset vaihtelut. Maan ”villapaita” avaruuden kylmyytt ä vastaan on ilmakehän kaasuista johtuva kasvihuoneilmiö. Maa kiitää avaruuden kylmyydessä rataansa hyrrän tavoin pyörien. Viimeksi kuluneen 50 miljoonan vuoden aikana Maapallon ilmasto on jatkuvasti kylmentynyt. Se nostaa Maan keskilämpötilaa useita kymmeniä asteita. Ne aiheutt avat muutoksia Maahan tulevan auringonsäteilyn määrään ja jakaantumiseen. Järjestelmän juoksupoikana toimii vesi, ikuinen kiertolainen, joka tasaa olosuhteita Maan pinnalla elämälle sopiviksi. Siksi lämpöä johtuu napa-alueille entistä vähemmän
a: palaute@suomenluonto.fi Edellinen numero Lukijoiden mielestä paras jutt u oli Kukkia ja kimalaisia. Yksi aivan keskeisimmistä hyönteisryhmistä tuossa aineistossa on juuri päivänkorennot. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . – Johanna Sundqvist, Hyvinkää Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Vihreä elekieli ?Hauska ja valaiseva jutt u kasvien liikkeistä. – Veera Aaltonen, Helsinki Kerro minulle Vilsandista ?Aivan upea artikkeli, kielellisesti ja asiasisällöltään. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Aineisto on kerätty semikvantitatiivisella potkuhaavimetodilla, joka antaa vertailukelpoista tietoa yksilömääristä ja runsaussuhteiden muutoksista. On olemassa paljonkin laadukkaita hyönteisdataan perustuvia pitkiä aikasarja-aineistoja, joita kerätään edelleen muun muassa monilla Suomen yliopistojen tutkimusasemilla. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 4.9.2020. Toivoisin lisää näitä jutt uja/kuvia. Riku Paavola, asemanjohtaja, FT, Oulangan tutkimusasema Osallistu Paras ju. Oulangalla on myös kerätty jo liki 50 vuoden ajan koskikorentojen aikuisaineistoa, joka perustuu sulavesikaudella kerran viikossa koettaviin pyydyksiin. Poimin kaikki mitä löysin ihanaksi kimpuksi ja illalla pidin miehelle tietovisaa. Osia aineistosta on jo julkaistu Science of the Total Environment -lehdessä 2018. n ja Lasse Kososen kirja Ruokasienet Suomen Luonnossa (Otava 2020).. – Esa Ylivaara, Helsinki Vesihyönteisistäkin on pitkiä aikasarjoja Haluaisin tarkentaa Kysy luonnosta -palstalla (SL 5/2020) ollutta Jaakko Kullbergin vastausta koskien kysymystä ”Vähenevätkö päivänkorennot?”. Kullberg kirjoittaa sinänsä hyvässä vastauksessaan, että ”Suomessa ei myöskään ole tehty hyönteisten pitkäaikaisseurantoja kuin joistakin tuholaisista sekä perhosista”. ?Aivan mahtavia kuvia ja peruskukkia. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA TO IM IT TA N U T JO U N I TI KK AN EN Mitä mieltä olet lehdestä. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Rinna Saramäen kirjan voitt i Kaisa Marila Tampereelta. Anna palaute. ÄÄNESTÄ . Itse työskentelen Oulangan tutkimusasemalla, jossa on kerätty nyt 20 vuoden ajan tiukasti standardoitua pitkäaikaisaineistoa 24 latvapurosta Oulangan kansallispuistossa ja sen lähialueilla. Ehdott omasti mielenkiintoisin ja uutt a tietoa tarjoava! Päivän piristysruiske.. – Pinja Juutistenaho, Vaajakoski Pääskyille parempi kesä ?Jutussa oli minulle uutt a tietoa räystäsja haarapääskyistä, ja oli lohdullista saada edes pieniä vinkkejä siitä, miten näiden lintujen tukalaa tilannett a voisi avitt aa.. Kyseisistä puroista on lisäksi olemassa yhtä pitkä ja varsin kattava vedenlaatumuuttujien aineisto, sekä noin kymmenen vuoden mittainen aineisto sulavesikauden veden lämpötilasta ja vedenkorkeuden vaihtelusta. Osallistujien kesken arvotaan Tea von Bonsdor. Kirjallisuus ja luonto yhdistyvät lehdessä muutenkin usein, mistä suuret kiitokset.. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Lehti sai ihan uuden ulott uvuuden. Moni jutt u on ollut niin kaukana omasta luontotietämyksestä, mutt a tämä osui ja upposi. Pitkiä ja laadukkaita, muihin hyönteisryhmiin perustuvia aineistoja kerätään myös monissa muissa Suomen yliopistoissa ja tutkimusorganisaatioissa. Tiedossamme ei ole toista yhtä pitkää ja laajaa virtavesien pohjaeläimistöä koskevaa aineistosarjaa – voi olla että tämä keräämämme aineisto on jopa ainoa laatuaan maailmassa. Tämä ei pidä paikkaansa. Kaunis kiitos siitä.. Koskikorentoaineistosta on julkaistu vasta pieni osa, lähinnä alkuvuosien osalta. Tämäkin aineisto lienee aikasarjan pituuden ja aineiston koon osalta uniikki
Maaliskuussa Nature Sustainability -tiedejulkaisussa ilmestyneen tutkimuksen mukaan nopeammin kasvava sähköautokanta vähentäisi selvästi valtioiden tuottamia kasvihuonepäästöjä. Lue lisää sähköauton hankinnasta ja käytöstä sekä latauspisteistä: www.sahkoinenliikenne.fi. Tärkein syy auton hankkimiselle oli vähäpäätöisyyden lisäksi mahdollisuus ladata auto kotona. Hiljainen hyrisijä latautuu kesämökin pihassa neljässä tunnissa. TEKSTI JENNA PARMALA KUVITUS MARIKA MAIJALA rautua vaikkapa siihen, että talvipakkasilla akun toimintamatka on noin 30 kilometriä, kun kesäkuumalla se saattaa nousta jopa yli 60 kilometriin. Totta onkin, että sähkö tuo autoon kiihtyvyyttä ja vääntöä, jos sellaista etsii. VAIHTO MIELESSÄ. Esimerkiksi Kanadassa julkaistiin kesäkuussa tutkimus, jonka mukaan siirtyminen sähköautoihin saattaisi pelkästään Toronton alueella säästää yli 300 sellaisen ihmisen hengen, jotka normaalisti menehtyisivät ilmansaasteiden aiheuttamiin sairauksiin. Erityisesti Lidlin nopeat maksuttomat latauspisteet ilahduttavat. Jopa autot, jotka käyttävät polttomoottoria sähkön tuottamiseksi ovat selvästi kestävämpi ja ekologisempi vaihtoehto kuin perinteinen autokanta. Sähköautolla ajetut kilometrit ovat vähäpäästöisiä ja hiljaisia. Sähköautoja puoltavat yhä useammat tahot. Moni e-auto paljastui sellaiseksi, jossa sähkö oli vain potkua tuova ominaisuus polttomoottorin taustalla. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi I SÄNI OS TI keväällä ladattavan hybridiauton. Kerrostaloissa asuvat kertoivat käyttävänsä ajamiseen enemmän polttomoottoria. Julkisten pysäköintilaitosten tai huoltoasemien latauspisteillä saattaa ruutua varaamassa seistä useampi vanhan ajan bensasyöppö. Isäni on viime kuukausien aikana ajanut bensamoottorin avustamana vain muutaman kerran. Kun isäni etsi uutta autoa ehtona oli, että lähes päivittäinen 30 kilometrin mökkimatka sujuisi helposti pelkällä sähköllä. Noin kaksi kolmasosaa ladattavien autojen haltijoista asuukin omakotitalossa. Tutkimusten mukaan hybridin omistajien innostus sähköllä ajamiseen kuitenkin vähenee ajokilometrien lisääntyessä. Vain sähköllä ajava saa sen sijaan vaSähköautolla ajetut kilometrit ovat vähäpäästöisiä ja hiljaisia. Sähköä moottoriin Autoalan tiedotuskeskus selvitti viime syksynä ladattavien autojen käyttöja lataustapoja. Vaikka tulevaisuus olisi sähköautojen, Pohjois-Suomen latauspisteiden vähäisyys ja latauspisteillä vallitseva villin lännen meno huolestuttavat käyttäjiä. Täyssähköautojen käyttäjien ensisijainen toive onkin pikalatausasemien kattava verkko, jotta myös pitkiä matkoja olisi vaivatonta tehdä sähköautolla
Tilaamalla lehden tuet ainutlaatuisen luontomme suojelua.. SUUPAL A sekä nokkosen käytön tekstiilikuituina, maatalon pihalla oli oma pellavaviljelmä, Marinoidut keltavahverot l pieniä keltavahveroita sipuli Mausteliemi: dl valkoviinietikkaa dl ve ä dl sokeria rkl sinapinsiemeniä tl suolaa PUHDISTA keltavahverot ja silppua sipuli. Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Nämä keltalakit sisältävät paljon etenkin D-vitamiinia sekä rautaa. tule tutustumaan! Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojelulii. Mittaa mausteliemen ainekset kattilaan ja kiehauta. Pellava kasvaa vaatimattomissakin oloissa, ja sen kuitu on helppo kierrättää. suomenluonto.fi 69 TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA , KU VA T IS TO CK PH OT O Sienisyksy alkaa! Keltavahverot (Cantharellus cibarius) eli tuttavallisemmin kantarellit ovat varma alkusyksyn merkki. Tilaamalla lehden tuet ainutlaatuisen luontomme suojelua. JOKO TAI Tarkastele sienilajien ravinto sisältöjä elintarvikkeiden kansallisesta koostumustietopankista: www.fineli.fi. Puuvillan viljely vaatii paljon keinokastelua ja lannoitteita. Pitkäkuituinen pellava oli ennen puuvillaa suosituin kankaisiin käytetty kuitukasvi. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linturuokinnat kiikarit jalustat kaukoputket lintukirjat ym. P E L L AVA A VA I P U U V I L L A A PUUVILLA SYRJÄYTTI PELLAVAN sekä nokkosen käytön tekstiilikuituina, kun puuvillakangasta alettiin valmistaa teollisesti. Lisää sienet sekä sipulisilppu kattilaan ja keitä noin vartti. VANHA PELLAVAPÖYTÄLIINA on siirtynyt äidiltä tyttärelle jo monessa polvessa. o. Anna seoksen jäähtyä ja säilö se lasipurkkiin. Ennen miltei jokaisen maatalon pihalla oli oma pellavaviljelmä, josta saatiin kangastarpeet. Tekstiileissäkin kannattaa siis suosia luomua ja mielellään pellavaa
Klassikkoja & toimintaa Klassikkoja & toimintaa Suomen luonnon omaa juhlaretkelle päivänsankarin luokse. Päivää juhlistetaan monin tavoin ympäri Suomea. Päivää juhlistetaan monin Klassikkoainesta Luontokuvaaja Hannu Hautalan klassikkokuvia pääsee näkemään näyttelyssä Luonnonkuvauksen onnenhetkiä ja mystisiä uikkuja, joka on esillä Hannu Hautala luontokuvakeskuksessa. 70 suomenluonto.fi. elokuuta . Mukana on myös kuva harvinaisesta lapintiaisen ja töyhtötiaisen risteymästä. Luonnonkuvauksen onnenhetkiä ja mystisiä uikkuja Hannu Hautala luontokuvakeskuksessa Kuusamossa 9.9. K U LT T U U R I KU VA EE VA M ÄK IN EN Liito-oravan silmin Suomen luontokeskus Haltian toiminnallisessa koko perheelle suunnatussa seikkailunäyttelyssä Yöni liito-oravana pääsee kokemaan, millaiselta monimuotoinen luontomme näyttää liito-oravan silmin. Silloin voi heti ensitöikseen vetää lipun salkoon ja lähteä sitten vaikka retkelle päivänsankarin luokse. Klassikkoja & toimintaa LUONTO & TAIDE toiminnallisessa koko perheelnimuotoinen luontomme näytkö muuten, että liito-orava voi Klassikkoja & toimintaa Klassikkoja & toimintaa Onnea, Suomen luonto! Suomen luonnon omaa juhlapäivää vietetään lauantaina 29. Yöni liito-oravana -näyttely Luontokeskus Haltiassa Espoossa 7.3.2021 saakka. Tiesitkö muuten, että liito-orava voi liitää jopa 70 metriä. saakka. Suomen luonnon päivä 29.8. Katso ohjelmatarjontaa: suomenluonnonpaiva.fi
Kai Hypénin ja Seppo Parkkisen Sipoonkorpi (Metsäkustannus 2020) kokoaa laajan puiston yksiin kansiin. laji.fi/hyonteisopas suomenluonto.fi 71. Matka muuttuvaan luontoon (Docendo, 2020) tekijäkaarti Mari Pihlajaniemi, Heikki Eriksson ja Aleksi Lehikoinen vievät matkalle ilmastonmuutoksen myötä muuttuvaan luontoon niin vuodenkiertoa seuraten kuin maantieteellisesti Ahvenanmaan saaristosta Kilpisjärven tuntureille. Rinnalla kulkevat hänen muistonsa jo edesmenneestä kalakaverista, isästä. Oppaan ovat tehneet Jani Järvi, Meri Lähteenaro ja Pasi Sihvonen. Ruotsalainen Patrik Svensson luotaa kirjassaan Ankeriaan testamentti (Tammi 2020) tämän kiehtovan kalan elämää varsin syvältä. Verkossa luettavissa ja ladattavissa oleva Suomen hyönteiset – Lahkojen tunnistusopas auttaa alkuun lajien selvittämisessä lahkolleen. Kirjan käyttöä hakuteoksena helpottaisivat yksityiskohtaisempi sisällysluettelo sekä hakemistot muistakin asiasanoista kuin lintulajeista, ja kuvateksteissä olisi kiinnostanut saada enemmän tietoa kuvien aiheista. Upeasti kuvitettu ja ilmavasti taitettu teos välittää tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista lintuihin ja niiden elinympäristöihin ilmeikkäässä ja vetävästi otsikoidussa tarinallisessa muodossa, Pihlajaniemen retkikokemusten kehystämänä. NYT ON oiva tilaisuus päästä mielenkiintoiselle lukuretkelle. RUOTSIN GOTLANNISSA asuva taitava lintumaalari Lars Jonsson on esikuva usealle suomalaisellekin lintumaalarille. Kaiken kruunaa ruotsalaiseen tapaan ihailtavan väljä taitto. Hyönteiset haltuun Suomesta tunnetaan peräti 24 000 hyönteislajia. Hän nousi julkisuuteen 1977 julkaistulla Linnut luonnossa -määritysopassarjallaan. Siinä Jonsson kertoo lintuhavainnoistaan yhden toukokuun päivän aikana. suomenluonto.fi 71 K I R J AT K U U L E T KO KO R VEN KUTSUN. Lisäksi hän on tehnyt useita vapaammin toteutettuja lintumaalauskirjoja, joista suosikkini on En dag i maj (1990). Keväällä ilmestyneen kirjan Linnut & ilmasto. MIA RÖNKÄ Lukuretki muuttuvaan luontoon KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI NET TIOPA S Kuuleeko korpi, kuuntelen! Lintumaalarin päivä AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Jari Kostet on luontokuvittaja ja valokuvaaja. Kirjan ansio ei olekaan olla täyteen ahdettu käsikirja, vaan välittää uutta monipuolista tutkimustietoa asiaan vihkiytymättömällekin helppotajuisesti ja kiinnostavasti. Matkan varrella ääneen pääsevät useat lintututkijat ja -harrastajat, ja kotimaan kamaralta nähdään laajemmin maailmalle. Lisäksi kirjassa on runsaasti Jonssonin maastossa piirtämiä lyijykynäluonnoksia sekä useita keveästi tehtyjä akvarelliluonnoksia. Palkitun valokuvataiteilijan Jaana Kotamäen esikoisteoksessa Luonnon siveltimellä (Omakustanne 2020) hämähäkinseitti on kuin liikkeessä ja keisarinviitta näyttää pyörähtävän piruetin. Valmiiksi saatettujen maalausten tekniikkana on akvarelli. Linnusto ilmentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia yleisemminkin. VALOKUVA KUIN MA AL AUS . ISÄ, POIKA JA ANKERIAS. Valokuvateoksia avaavat tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Sipoonkorven kansallispuisto on vihdoin saanut oman luontokohdeoppaansa
#MUUTOS NÄKYY: UUSINTA TIETOA LUONNON JA YMPÄRISTÖN MUUTOKSESTA, SUORAAN TUTKIJOIDEN KYNÄSTÄ. BLOGEJA JA HIENO JUTTU JOKA VIIKKO MARRASKUUN ALKUUN ASTI. 72 suomenluonto.fi V I N J E T T I 11 LUONNONTIETEILIJÄÄ, 11 JUTTUA SUOMEN LUONTO OPASTAA JO VIIDETTÄ VUOTTA LUONNONTIETEILIJÖITÄ LEHTITYÖHÖN. LUE! WWW.SUOMENLUONTO.FI/MUUTOS VE SA H U TT U N EN 11 LUONNONTIETEILIJÄÄ, 11 JUTTUA
Ei tosin tahtonut taipua kunnankaan luonto, ei edes jokaisen kuntalaisen. Metsäjoogaan ja metsämakkaran paistoonkin on tilaa, häneltä saa avaimet. Hän oli virkamies ja hän oli herra. Siis vastuullaan. Hikeä pukkasi, kun Metsälö luki näytöltä viestin uudelleen. METSÄLÖ olisi voinut olla jo eläkkeellä, mutta luonto ei antanut periksi – nimittäin hänen luontonsa. Onneksi tämä nillittäjä oli myöhässä. Herra virkamies Mirjami Linkola on elämän edellytyksiä kunnioittava kustannustoimittaja Raaseporista. Metsälö oli kunnalla töissä. Puut vain mätänisivät ja kaatuilisivat päälle. Hän olisi pian kohteella ja siellä olisi jo hakkuukoneen puikoissa hänen yrittäjäkaverinsa. Nämä vihervalittajat eivät vain käsitä. Ei hän aikoinaan turhaan korkeakouluttautunut kuituja sahapuun kasvatukseen. Niin ne yleensä olivat, meni sentään tovi etsiä kuviot ja kaavat esiin silloinkin, kun jokin nykyinen humpuukilaki vaati niitä kuntalaisten nähtäville. Tehtyyn toimenpiteeseen oli niin tieteelliset kuin taloudellisetkin perusteet, ja esteettiset ja eettiset ja muut erinomaiset perusteet lisäksi. Sopisi mennä katsomaan siistittyä maisemaa hautausmaalta ja antaa silmänsä levätä avarissa näkymissä kannokon yllä. Eivät tiedä. Sen monimuotoisuuden hän tuntee jos kuka: saadaan hioketta, haketta ja hirttä. Niitä vastaan hän uupumatta otteli. Hän oli iso herra ja iso oli kuntakin, tuhansia hehtaareja. Horisevat ”jatkuvasta kasvatuksesta” ja ”luonnon monimuotoisuudesta”. L i n k o l a ”Hän oli iso herra ja iso oli kuntakin, tuhansia hehtaareja.” KU VA AN N A RI IK O N EN. Ilman häntä kunnassa ei kasvaisi yhtään kunnon metsää. ILLALLA J.-K. Viestin mukaan pohjoistaajaman hautausmaan viereistä metsää ei saisi kaataa. Eikä hautausmaahan rajautuva metsäkuvio ollut seurakunnan, vaan hänen. Ne eivät tajua. suomenluonto.fi 73 V I N J E T T I J uha-Kalevi Metsälölle oli tullut sähköpostia. Metsälön Jk:n mukaan yli 99,99 prosenttia kaikesta hänelle tulevasta palautteesta oli aina ylistänyt hänen toimintaansa, kuten tietysti aiheellista olikin. Metsälö hyppäsi audiinsa. J.-K. J.-K. Saadaan sellua ja lankkua ja lapsille palikoita, että oppivat rakentamaan yhteiskuntaa. Mainittiin ”luojan luoma luonto” ja ettei aluetta saisi ”raiskata”. Siinä oli pohjaa hoitaa nykyiset tehtävät myös riistaja kala-asioissa, matkailussa, puistoissa, pelloilla, asutushistoriassa ja kesäkukkalaatikoissa. Ei rämettyisi yli-ikäiseksi sekään metsäkuvio. Puusto oli 40-vuotiasta, mutta nyt istutettaisiin laatutaimet tilalle. Joku ammattivalittajista ja viherpiiperöistä taas sotkeutumassa asioihin. Hän lauloi bassosoolot kuorossa ja silloin olivat mezzosopraanot ja kontratenorit hiljaa. Parin viikon päästä siellä jo vireä taimikko nousisi herran kunniaksi ja vainajienkin virkistykseksi. Oli työnjohtoa, oli strategian laadintaa, oli budjettia, delegaatiota, organisaatiota, sidosryhmää, klubia... METSÄLÖ vastasi sähköpostiin
Pälkäneellä seurasin kuinka ampiainen söi pehmentynyttä omenamössöä omenassa olevan ison kolon sisältä. Nuori käpytikka etsi koloista kenties hyönteisiä. Vioittuneiden omenoiden pinnalla näkee usein tummia täpliä tai reikiä. Keväällä sen kukat houkuttelevat kimalaisia, kukkakärpäsiä ja perhosia. Omenakääriäisen toukat puolestaan kaivavat omenan sisään käytäviään. Omenakirvat elävät lehtien alapinnoilla ja saavat nesteitä imiessään lehdet kääriytymään rullalle. Maahan pudonneita omenoita hyödyntävät muun muassa rastaat ja rusakot. 74 suomenluonto.fi OMENA kelpaa muillekin kuin ihmisille. Niistä valuvaa nestettä käyvät imemässä monet perhoset kuten herukkaperhonen. Luontokuvitt aja Jari Kostet ker too havainnoistaan luonnoskirjan sivuilla L u o n n o s k i r j a. Kotipuutarhurit näkevät ikäväkseen myös monia tuholaisia
Puiden terveyskemikaalit Filoso?i Ville Lähteen puutarhassa www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto KU VA X X X X X X X X X X X X X Muuttohaukan huuto kiirii taas Kuusamon haukkavuorilla. Paluu pahdoille 7/2020 ilmestyy . iin 46 vuoden jälkeen – miten luonto on muu. unut. Suomen Luonto nyt myös diginä! Lue lisää: suomenluonto.?i Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.?i Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Pen. syyskuuta E N S I N U M E R O S S A. suomenluonto.fi 75 Muuttohaukan huuto kiirii taas Kuusamon haukkavuorilla. i Linkolan suuri merisoutu toiste
Jo lyhyt oleskelu luonnossa tekee hyvää terveydelle ja keventää mieltä. ä Suomen Luonnon tilaajana sinä teet hyvää luonnolle. Tuo. Tiesitkö, e. Palautusviikko 2020–38 767095-2006. /lehtitilaus. Suomen Luonto tekee hyvää Nyt voit tilata Suomen Luonnon myös digitaalisena! Digipalvelun lukuoikeus 4,80 €/kk Lehden tilaajalle vain 2,50 €/kk Tilaa luonnonystävän ykköslehti osoi eesta www.suomenluonto. omme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton suojelutyöhön