Suomen Luonto 6/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

S A A R IS T O N A IK A JA K U V A T. M E T S Ä Ä K U LO T TA M A S S A . M IT TA R IP E R H O S E T. A H V E N A N M A A N U U D E T LU O N T O K O H T E E T.. O P I T U N T E M A A N H A P E R O T. Suomessa on enemmän haikaroita kuin koskaan – neljä lajia on jo pesinytkin. Näin tunnet haperot Nyt haperokouluun! Lakin sävy sekä sienen tuoksu ja maku paljastavat lajin. A N N I K Y T Ö M Ä K I U R A LI LL A . Haikarat tulivat RETKIVINKIT AHVENANMAALLE KULOTUS AUTTAA METSÄLUONTOA KOREAT MITTARIPERHOSET IRTONUMERO 9?€ S U O M E N LU O N T O 6 | 2 2 1 H A IK A R O ID E N M A A
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I LO PP U KE SÄ Suviyössä KUVA TARU RANTALA TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVITTELE SAMETTISEN kuutamoyön äänet: sirkkojen siritys, muuttavien viklojen äänet ja haavikon hiljainen kahina kevyessä yötuulessa. Elokuu on väkevää aikaa.
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
40 Kesäillan säihkyjät Tarkkaile ulkovalojasi ja ihastu niillä vieraileviin mittariperhosiin. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 16 Haikaroiden maa Suomella on ollut haikaraonnea, mutta onko harmaahaikaran runsastumisen ja jalohaikaran tulon taustalla ilmastonmuutos. 32 Uusi alku Metsäpalot luovat metsän, joka tarjoaa elinpaikkoja myös uhanalaisille lajeille. Kävimme kulottamassa suojelualuetta Pohjois-Karjalassa. 48 Uralin pihlajaa etsimässä Kirjailija Anni Kytömäki teki matkan sekä todelliseen että haaveiden Ural-vuoristoon. KU VA M AR KU S VA RE SV U O Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 15 Tämä muuttui 58 Homo sapiens: Virpi Raipala-Cormier 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Riikka Kaihovaara 74 Luonnoksia: Paula Humberg 16 Suomen Luonto 6/2021 16 Saammeko esitellä: uusi tulokas jalohaikara ja muut maamme haikarat.. Saaristossa puhaltavat muutoksen tuulet. 26 Aika saaristossa Saaristossa ei tule koskaan täysin oppineeksi, tietää luontokuvaaja Raimo Sundelin, tuhansien maihinnousujen mies. Niin tutut kuin uudetkin lajit, kuten ruutuhaperon. 42 Lakki kouraan Haperot tuntee väreistään ja tuoksuistaan. 52 Uutta Ahvenanmaata Esittelyssä kymmenen vähemmän tunnettua Ahvenanmaan retkikohdetta
een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Hän on ihastunut Ahvenanmaan monimuotoiseen luontoon, jossa läsnä on myös ihmisen historia. Haikaroihin perehdytään sivuilla – . i Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Tai. KUVA: MARKUS VARESVUO . ämällä tuo. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi ajat Johanna Mehtola Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. Marko Haapalehto, suunnittelija, Metsähallitus Pitkäaikainen harrastus yhdistyy luonnonsuojelutyöhön, kun Markon valokuvat täydentävät jutun ennallistamispoltosta, jonka hän oli itse suunnitellut ja järjestänyt. ely A. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (paine. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. i Tilaa diginä: suomenluonto. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. Vapaaaika vie hänet liikkumaan monenlaisiin maastoihin metsistä tuntureille ja vesistöille ympäri vuoden. KU VA T M AR KO H AA PA LE H TO , M AR IK A M AI JA LA JA SA N N AM AR I KU N TT U 32 68 52 Ylväs ja korea harmaahaikara on tavallisin haikaramme. y Pohjoismainen ympäristömerkki. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com. o Kroonpressille on myönne. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. avissa osoi. Maakunnan retkikohteita hän kiertää jalan, pyörällä ja meloen, ja nyt kohteista on tekeillä myös kirja. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. Lisätietoa saat syö. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. e Kar. i. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Sanna-Mari Kunttu, ympäristösuunnittelija ja eräopas Sanna-Mari työskentelee luontomatkailun parissa ja kirjoittaa Repullinen retkiä -blogia Suomen Luonnon nettisivuilla. Hän myös rentoutuu luontoretkeilemällä perheen kanssa. Vaivattomuus on hänen mukaansa keskeistä kierrätyksessä. Marjo Jääskä, vapaa toimittaja Luonto on Marjon toimittajan työn ydinaluetta. Tunnelmat ja maisemat ovat Markolle mieluisinta kuvattavaa. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Muovin kierrätyksen hän aloitti kesämökillä ja huomasi, että lajittelu onnistuu myös siellä
Jokeen kuolee kudun jälkeen kymmeniätuhansia kyttyrälohia. Aurinkoisena kolmenkymmenen asteen hellepäivänäkin sen yllä tuntui kuitenkin leijuvan synkkiä pilviä. Annijoella lohia nostettiin satamäärin rannalle ja jaettiin ilmaiseksi ruuaksi paikallisille asukkaille. Vieraslaji käy kalliiksi luonnolle ja taloudelle Päätoimi. 6 suomenluonto.fi KESÄRETKELLÄ UTSJOELLA Tenojoki virtasi yhtä kauniina kuin aiemminkin. Vain murto-osa oli vieraslajien torjuntaan käytettyjä varoja. Kun se on niihin päässyt, on eroon pääseminen työlästä ja kallista. Lämmennyt ilmasto on silottanut vieraslajin tietä pohjoisiin jokiin. ÄSKETTÄIN JULKAISTUN arvion mukaan vieraslajit ovat viimeisten 50 vuoden aikana rasittaneet Iso-Britannian taloutta yli viiden miljardin punnan edestä. Kaikuluotaamalla on tehty arvio, jonka mukaan jopa 80 prosenttia nousukokoisista 45–65 senttisistä kaloista Tenossa olisi kyttyrälohia. Summa koostui enimmäkseen vieraslajien aiheuttamista taloudellisista vahingoista. PIKAVISIITILLÄ NORJAN PUOLELLA Annijoella huomio kiinnittyi Jakobselvin jokisuulla parveileviin isoihin kaloihin, joiden selkäevät viistivät vettä matalassa vedessä. MYÖS TENO on nyt vallattu. Vieraslajien torjunnassa ollaan lähes aina myöhässä. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T IS TO CP H OT O JA AN N A RI IK O N EN. Pyyntikielto on kuitenkin tänä kesänä mahdollistanut vähien merilohien häiriöttömän nousun kutupaikoille. Merilohia on joessa hyvin vähän, eivätkä kyttyrälohet kohtaa kilpailua. HENKISTÄ JA TALOUDELLISTA lamaannusta Utsjoella oli herättänyt kannanromahduksesta kärsivän merilohen pyyntikielto. Kyttyrälohi, Tyynenmeren vieraslaji venäläisistä istutuksista, on vallannut käsittämättömällä tavalla Pohjois-Norjan rannikon jokisuut ja joet vuoden 2017 jälkeen. Kun ennaltaehkäisyyn ja torjuntatoimiin suunnattaisiin ajoissa riittävästi rahaa, jäisivät vahingot eliöyhteisöille ja taloudelle selvästi pienemmiksi
Kun seitsemän metsähanhea merkattiin satelliittilähettimillä Pohjois-Pohjanmaan Utajärvellä vajaa kymmenen vuotta sitten, niistä kuusi suuntasi tuolle arktiselle saarelle. Sittemmin löytöjä on kertynyt lisää. Alustava käsitys on, että pesimäkesä 2021 oli edellisvuosia parempi, joten kaukomatka ei ehkä kutsunut kaikkia samoja hanhia kuin edellisvuosina. Tärkein sulkasadon aika on Suomessa kesällä pesinnän jälkeen. Linnut piilottelevatkin sulkasadon aikaan niin hyvin kuin pystyvät. LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt suomenluonto.fi 7 LINTUJEN SULAT eivät kerran kehityttyään kasva, ja ne on uusittava vaiheittain. Pikkulintujen lentokyky heikkenee. Oli yllätys, kun suomalaisesta metsähanhesta saatiin 1990-luvulla rengaslöytö No vaja Zemljan saarelta Aasian rajoilta. Sinne poistuvat alkukesällä pesimättömät ja pesinnässään epäonnistuneet linnut; paluu on vasta alkusyksyllä. TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA JY RK I N O RM AJ A / VA ST AV AL O Hanhemme Novaja Zemljalla. Joutsenet, hanhet ja lähes kaikki sorsat menettävät sulkasadon aikaan lentokykynsä täysin. Hanhet hakeutuvat viikkokausiksi luoksepääsemättömiin paikkoihin, kauas ihmisestä ja pedoista. METSÄHANHIEN ON tiedetty vetäytyvän soiden vaikeapääsyisiin osiin ja etäisille lammille. TURUN YLIOPISTON tohtorikoulutettava Antti Piironen kertoo, että valtaosa noin 60:sta yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen projektissa merkatusta metsähanhesta päätyi sulkimaan Novaja Zemljalle. Ne kokoontuvat tällöin isoiksikin parviksi ja esimerkiksi Perämeren Hailuodossa on nähty jopa 5000 sulkivan merihanhen joukkoja. Hanhiperheet jäävät Suomeen
Turun yliopiston eläinmuseon museomestari Veikko Rinne kertoo, että helposti tunnistettavia ovat esimerkiksi sienisääskien ja etanoiden jäljet. Ihmisen pataan päätyy ruokasienistä vain pieni osa, ja meille myrkyllisetkin sienet saattavat kelvata muille eläimille. Sienisääsket voivat munia itiöemään, kun se vasta ilmestyy maasta. Syömärit jättävät sieniin jäljet, joita on yhtä monenlaisia kuin herkuttelijoitakin. Samantapainen nakertelu voi olla myös hiirien tai myyrien tekosia, mutta silloin kuopista erottuvat talttahampaiden jyrsimät viirut. Etanoiden herkuttelun merkit erottuvat jo kauemmas. Vesi herahtaa jo kielelle, mutta lähempää katsottuna harmillinen toutuus paljastuu – toinen ehti ensin. Kuka vei sieniherkun. Sienet kuuluvat monien eläinten ruokavalioon hyönteisistä aina hirven kokoluokkaan asti. Ne raastavat sienestä palasia kielellään. Sammaleiden lomasta pilkottavat jalkojen jäänteet voivat tarkoittaa, että paikalla on hiljattain herkutellut kauris, hirvi tai jopa karhu. Orava taas kuljettaa sienisaaliinsa joskus oksanhankaan jemmaan, joten puussa kiikkuva sieniherkku viittaa tupsukorvaan. Sienisääskien pienet toukat elelevät itiöemän sisällä maltoa rouskutellen, eikä niiden valtausta ehkä huomaa, ennen kuin sienen halkaisee ja löytää vaaleat kiemurtelijat. Jälkien perusteella voi usein arvata, milkä otus on ollut asialla. Jos sienistä on haukattu isoja paloja, asialla voi olla vaikkapa kettu tai näätä. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 8 suomenluonto.fi MUHKEA TATIN LAKKI pilkottaa etäämmällä. VINK KI Tatit ovat monelle mieleen. TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Sienen pintaan jääneet jäljet paljastavat, miten monille otuksille sieniherkut maistuvat. ”Etanoiden kovertamat kuopat ovat selkärangattoman tekemäksi varsin suuria, ja usein syömäjäljelle johtava limajälki varmistaa tekijän”, Rinne kertoo. Muutama toukan käytävä ei sientä pilaa, mutta jos ötökät arveluttavat, kannattaa suosia usein toukattomia vahveroita.. Isoimmat syömärit eivät jätä sienistä paljoakaan jäljelle
3 muutkin seitikit ovat suosikkejani, niistä saa karmiininpunaista, joka on sinisen tavoin harvinainen luonnossa. Mustikoita poimiessa voi löytää varvikosta uran, jolta sammalet ja muut kasvit ovat kadonneet. Katja Syrjä on kuvataiteilija, joka valmistaa pigmenttinsä itse luonnon antimista. Tykkään myös syödä sieniä, joten sienestettyä tulee muutenkin. Ahvenanmaalla. KU VA KJ EL L SÖ DE RL U N D. Sanoisin, että morsinko on oikeastaan ainut sinisen pigmentin lähde, jonka voi saada suoraan luonnostamme käyttämättä kemikaaleja. Voi osallistua erilaisiin tapahtumiin tai järjestää vaikka oman. Käytän esimerkiksi rannoille ajautunutta meriajokasta ja rakkohaurua. Mitä teet elo–syyskuussa, Katja Syrjä. Jos tulee sieniä, niin teen värijauheita niistä. lehtiruusukkeista indigonsinistä pigmenttiä, ja nyt sain ensimmäisen siemensadon. Veriseitikit ja muutkin seitikit ovat suosikkejani, niistä saa karmiininpunaista, joka on sinisen tavoin harvinainen luonnossa. Käytävät yhdistävät kekoihin puita, joiden latvuksessa kirvat asustavat. Asialla ovat kekomuurahaiset. Erottelen väripigmentit ja teen niistä usein vesivärejä, joilla sitten maalaan työni. Elokuun viimeisenä lauantaina liputetaan suomalaisen luonnon kunniaksi. Se jatkuu pitkälle molempiin suuntiin. 2 KERÄÄN MORSINKOPANKKIIN SIEMENIÄ. 3 TEEN VÄRIAINEITA LUONNON MATERIAALEISTA. Kun polkua seuraa, sen päästä löytyy usein suuri keko. En ota mitään irti. Erottelen väripigmentit ja teen niistä usein vesivärejä, joilla sitten maalaan työni. Liputuspäivästä on tulossa vakiintunut – vuodesta 2023 eteenpäin merkintä on pysyvästi kalentereissa. Yhdyskunta voi levittäytyä useiden satojen neliömetrien alueelle, vaikka sen asukkailla on mittaa vain sentti. Olen käyttänyt myös kalvasärviää ja muita lajeja, jotka ovat lisääntyneet rehevöitymisen seurauksena. Liputuksen lisäksi päivään on vakiintunut erilaisia tempauksia, kuten Nuku yö ulkona, Puunhalausviikko sekä Mustikkapiirakkahaaste. Päivää voi juhlistaa haluamallaan tavalla luonnosta nauttien, yksin tai tilanteen mukaan isollakin porukalla. Etenkin rakkohauru on hyvä paperin materiaali, eikä siitä tehtyyn paperimassaan tarvitse juuri lisätä muuta kuitua. 28.8. Ne kulkevat uutterasti pitkin valtatietään: joku kantaa kuollutta hyönteistä, toinen raahaa neulasta. Yhdistän työhön kivilitografi aa, piirrän paperille aina sen lajin, josta se on tehty. Ne ovat avainlajeja, eli tärkeitä Itämerelle. Työt ovat syysja lokakuussa esillä Maarianhaminassa taiteellis–tieteellisen Changes on Northern Shores -projektin näyttelyssä. Muurahaisen mittakaavassa polut ovat valtavia. Perustin tänä kesänä siemenpankin luonnonvaraiselle värimorsingolle, jota kasvaa mm. suomenluonto.fi 9 1 TEEN PAPERIA LEVISTÄ JA VESIKASVEISTA. Tykkään myös syödä sieniä, joten sienestettyä tulee muutenkin. Valmistan kasvin ensimmäisen vuoden lehtiruusukkeista indigonsinistä pigmenttiä, ja nyt sain ensimmäisen siemensadon. Myös kaljukekomuurahaiset rakentavat monta kekoa. Sanoisin, että morsinko on oikeastaan ainut sinisen pigmentin lähde, jonka voi saada suoraan luonnostamme käyttämättä kemikaaleja. Lajien erottamiseen tarvitaan vähintään luuppi. Kirvojen sokeriset jätökset maistuvat muurahaisille. Seuraa polkua Juhlista Suomen luonnon päivää VINK KI Suomen yleisin keon rakentaja on tupsukekomuurahainen, jonka yhdyskunnissa on useita kekoja. Väylää voisi arvailla vaikkapa myyrän kulkureitiksi, mutta kun kumartuu lähemmäs, totuus paljastuu
Puistoa valmistelevan työryhmän jäsenen, Rautavaaran kurssija leirikeskussäätiö Metsäkartanon toimitusjohtaja Jari Korkalaisen mukaan osan jatkuvan kasvatuksen alueesta ja samalla Metsäkartanon lähialueen suojelu kansallispuistona on paras vaihtoehto. ”Sinänsä kannatettavaa jatkuvan kasvatuksen koetoimintaa voidaan varmasti jatkaa puiston ulkopuolella rajauksia hieman muuttamalla.” Puiston laajentaminen alkuperäisen suunnitelman mukaan sisältäisi esimerkiksi Löytynsuo-Maamonsuo Natura-alueen (2400 hehtaaria ) ja Pumpulikirkon Natura-alueen (1700 hehtaaria). TE KS TI IS M O TU O RM AA KU VA M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Asiaa edistämään perustettiin työryhmä, jonka puheenjohtaja, Rautavaaran kunnanjohtaja Henri Ruotsalainen haluaa hankkeelle vauhtia jo nykyhallituksen aikana. Ministeriöitä suurempi ongelma lienee metsästyksen tulevaisuus alueella. MYÖS METSÄHALLITUKSEN toive säilyttää jatkuvan kasvatuksen koealue supistaisi laajennusta selvästi. Tiilikkajärven kansallispuiston laajennus uhkaa supistua Puiston kolminkertaistaminen voi vaihtua laihaan kompromissiin. Myös Tornator Oyj:n omistuksessa oleva maa-alue (noin tuhat hehtaaria) siirtyisi puistoon Metsähallituksen kanssa tehtävänä maanvaihtona. Rautavaaran kunta teki viime vuonna esityksen Tiilikkajärven kansallispuiston laajentamiseksi nykyisestä yli 3400 hehtaarista lähes 10 000 hehtaarin suuruiseksi. ”Toivomme laajennukselle ylimmän tason poliittista päätöstä eli ympäristöministeriön ja maaja metsätalousministeriön tukea”. Ruotsalaisen mukaan tärkeintä olisi nykyisen kansallispuiston laajentaminen ja tärkeiden alueiden yhdistäminen kokonaisuudeksi. Metsästäjäliiton lausunto puiston laajennuksesta oli varsin kielteinen. Laajennus olisi nykyisen hallitusohjelman mukainen. Koealuetta on 5000 hehtaaria, josta yli 1300 hehtaaria sijoittuu Tiilikkajärven laajennusalueelle. Kompromissi tarkoittaisi käytännössä nykyisen laajennussuunnitelman supistamista. Puiston laajennuksesta on nyt vireillä Master Plan -suunnitelma, jossa eri vaihtoehtoja punnitaan. Ruotsalaisen mukaan Tiilikkajärven laajentamishankkeessa on ”muutama kanto kaskessa”. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi LAAJASTI KANNATETTU Tiilikkajärven kansallispuiston laajentaminen nykyisestä kolminkertaiseksi uhkaa supistua Metsähallituksen ja metsästäjien vaatimusten takia
Vetovoimaisella kansallispuistolla on myönteinen vaikutus pienen kunnan elinkeinoelämään. Kesällä 2021 Norjan joet ovat olleet täynnä kyttyrälohia. Pohjoisempaa Norrskärin saariryhmäsLapasotka on häviämässä. Miksi sille pitäisi maksaa korvausta lainkaan. Tarkoitus ei ole vaihtaa hehtaaria hehtaarista, vaan määritellä tyydytt ävä korvaustaso. ämillään alueilla. Poikaset jättävät pesän pian kuoriutumisen jälkeen. Lapasotkien vähenemisen arvellaan johtuvan pääasiassa talvehtimisalueiden ongelmista. Vuodelle 2019 ennakoitiin uutta suurta kyttyrälohivuotta, joka toteutui. PIIA AHONEN Valtakunnallisesti elinvoimaisiksi luokitelluista sammallajeista noin puolet on alueellisesti uhanalaisia. Alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa Suomi on jaettu neljään metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen ja näiden 11 osa-alueeseen. Kyttyrälohia kalastettiin ennen kutua pois kaikin keinoin. Pohjoisempaa Norrskärin saariryhmästä tunnetaan lisäksi noin 25 parin suhteellisen vakaa kanta. . Myös luonnonsuojelulla on merkitystä. Minua se ainakin lämmitt ää. Yhtiö on suhtautunut laajennukseen myönteisesti. Pohjois-Suomessa huonoin tilanne on kalkkikallioiden, vanhojen kangasmetsien, lehtojen sekä tunturipaljakoiden lajeilla. Pyydyskuolleisuus on tuoreen tutkimuksen mukaan ollut eteläisellä Itämerellä ja Pohjanmerellä erittäin suurta viime 30 vuoden aikana. Esille tulleet Metsähallituksen ja metsästäjien kannanotot ovat aika yksitt äisiä asioita. Metsähallitus ja Syke kartoittivat toukokuussa lapasotkien pesimäsaaria laajalla alueella eteläisessä Merenkurkussa ja löysivät 20 lapasotkaparia. ANTTI HALKKA LA PASOTK ALLA ISOJA POIKU EITA Lapasotka munii touko–kesäkuussa 7–12 tumman harmaanvihreää munaa heinistä ja untuvista tekemäänsä pesään. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Lajin pelätään vievän alkuperäisen lohen kutupaikat. Lapasotka on häviämässä Suomen rannikolta hävitä saaristosta. Suomessakin on noussut kymmeniätuhansia kyttyrälohia Tenojokeen ja Näätämöjokeen. Etelä-Suomessa etenkin kalkkikallioilla ja varjoisilla jyrkänteillä kasvavien lajien tilanne on heikko, tuoreimmasta uhanalaistarkastelusta ilmenee. Rautavaaran kunnanjohtaja Henri Ruotsalainen, miksi kunta ajaa Tiilikkajärven kansallispuiston laajennusta. . PIIA AHONEN Kyttyrälohi leviää vauhdilla Venäjä istutti Kuolan niemimaalle kyttyrälohia viime vuosisadalla. Nyt niitä harkitaan ja uskon, ett ä kompromissi tyydytt ää kaikkia. Laji pesii myös Lapin tunturilammilla, missä kanta on arviolta 50–150 paria. ”Myönteinen vaikutus pienen kunnan elinkeinoelämään.” Kallioja suosammalet pulassa Etelä-Suomessa TE KS TI IS M O TU O RM AA KU VA T H EN RI RU OT SA LA IN EN , JA RI N IS KA N EN / VA ST AV AL O JA W IK IM ED IA CO M M O N S Rautavaaran kunnanjohtaja Henri Ruotsalainen kannattaa kansallis puiston laajentamista. Alueellinen uhanalaisuus tarkoittaa, että laji on vaarassa hävitä vähintään yhdeltä alueelta joko pienen populaatiokoon, elinympäristöjen heikentymisen tai satunnaistekijöiden vuoksi. Vielä 1990-luvun lopulla rannikon lapasotkakannaksi arvioitiin 800 paria. Metsähallitus ja Syke kartoittivat toukokuussa lapasotkien pesimäsaaria laajalla alueella eteläisessä Merenkurkussa ja löysivät 20 lapasotkaparia. Miten suhtaudu. Tyyneltämereltä kotoisin oleva laji elää vain kaksi vuotta, kutee ja kuolee jokeen. Naaras hautoo munia 24–25 vuorokautta. Yllättäen vuonna 2017 kyttyrälohia nousi runsaasti Norjan jokiin ja Tenojokeenkin. e Metsähallituksen ja metsästäjien vaatimuksiin kansallispuiston laajennuksen leikkaamisesta heidän käy. Myös ravinteisten soiden lajisto on selvästi köyhtynyt. Lapasotka uhkaa hävitä saaristosta. Tornator haluaa vaihtomaita, vaikka se on aikoinaan saanut Natura-alueesta korvaukset
Edelliset ennätykset olivat Kouvolan Utista, Helsingistä ja Hattulan Lepaalta vuodelta 2014. Tuolloin hellettä kertyi 26 päivän jakso. Viljasato jäi jälkeen tavanomaisesta. Perhoset runsaita Monet päiväperhoset lensivät alkuja keskikesällä runsaina. Suomeen tuli myös etelätuulten mukana vaeltavia amiraaleja ja ohdakeperhosia. Uusi helle-ennätys Kouvolan Anjalan mittausasemalla kertyi 31 päivän helleputki 18.6.–18.7.2021. Kuivuus näkyi pelloilla, metsissä ja saarilla Helteiseen kesään liittyivät vähät sateet. Ennätys löi siis edellisen peräti viidellä päivällä. Useat lajit olivat lennossa samaan aikaan. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Kesä toi hellepäivien ennätyksen, joka näkyi myös kuivuutena ja perhosissa TE KS TI JA KU VA AN TT I H AL KK A 12 suomenluonto.. Aikuisena talvehtivia lajeja, kuten nokkosperhosta, neitoperhosta ja suruvaippaa auttoi suojaa tarjonnut lumitalvi. Linnuilla kuivuus verotti esimerkiksi valkoposkihanhen poikasten selviytymistä, sillä hanhien ruokailunurmet kulottuivat aikaisin. Saaristossa, kuten kuvan Hangon ulkosaarella, kuivuus leimasi maisemaa. Se on uusi yhtäjaksoisen helteen Suomen ennätys. Mustikkasato jäi melko heikoksi, ja marjat ovat pieniä – puolukkasadosta voi sen sijaan tulla Luken mukaan hyväkin. ILMA S TONMUUTOS KUIVUUS PERHOSE T. Se on nyt Kouvolan Utin 48 päivää vuodelta 2010. Viileän toukokuun jälkeen tullut lämpö myös vauhditti toukkien ja koteloiden kehitystä, ja monet perhoset kuoriutuivat tavallista aiemmin. Elokuun säästä riippuu, tuoko kesä 2021 ennätyksen myös hellepäivien kokonaisluvussa
Ruotsissa lintuin. Valkoposkihanhi oli taudin tavallisin uhri Hollannissa ja Saksassa, ja lajin kanta Suomessakin väheni talvikuolleisuuden takia. uenssatilannett a seuraa Ruokavirasto. AH Helsinki luopuu osasta fossiilivoimaa Helsingin kaupungin omistama energiayhtiö Helen Oy sulkee Hanasaaren hiilivoimalan viimeistään 1.4.2023. Sitä ei kuitenkaan ole listattu kansallisesti haitallisiin vieraslajeihin, joiden leviämistä pitää lain mukaan estää.” (HS 7.7.2021). Itäiseltä Suomenlahdelta puolestaan kantautuu iloisia uutisia selkälokista. uenssa saapui talvella Suomeenkin, eikä ole hävinnyt kesän aikana. Maailman suomalaisimmaksi tituleerattu, pitkään vaikeuksissa ollut lintu on onnistunut siellä pesinnässään hyvin. PIIA AHONEN Pikkutiiroja nousi siivilleen ”Surullista ajatella, että luonto puhuu ja ihmiskunta ei kuuntele”, sanoi Victor Hugo 1870. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T SAARISTOMEREN KANSALLISPUISTOSSA varttui tänä kesänä siivilleen ainakin kolme pesyeellistä erittäin uhanalaisen pikkutiiran poikasia, Metsähallituksen saaristolintuseurannasta kerrotaan. ”Metsäkauris ja valkohäntäpeura ovat monilla alueilla uusia ja mielenkiintoisia riistalajeja, jotka tarjoavat lisää pyyntimahdollisuuksia ja mahdollistavat uusia metsästysmuotoja (Metsästäjä-lehti 10.7.2021) POLIIT TINEN ELIÖ KU VA T JA RI KO ST ET JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y. Pikkutiiran Suomen kannan kooksi on arvioitu vain 80 paria. Kesä–heinäkuussa sitä todett iin laulujoutsenella, harmaalokilla, neljällä merikotkalla ja kymmenellä valkoposkihanhella. Jos useita luonnonvaraisia lintuja löytyy kuolleena, ohjeena on ott aa yhteytt ä kunnaneläinlääkäriin. Henkeä kohden Helsingin kasvihuonekaasupäästöt ovat kaksi kertaa niin suuret kuin Kööpenhaminan, Tukholman ja Oslon. Lintuin. Lintuin?luenssaa yhä Suomessa Pohjanmeren alueella ryöpsähtänyt lintuin. Poikasia laskettiin yli kaksinkertaisesti edellisiin vuosiin verrattuna. uenssaa on ollut kesän aikana myös yksitt äisillä meriharakoilla ja haahkoilla. Myös emot jaksavat ruokkia jälkeläisiään hyvin, kun haudontaan ei kulu liikaa energiaa. Kanta keskittyy lähes kokonaan Perämeren alueelle; Etelä-Suomen ainoat pikkutiirat pesivät Saaristomerellä pienenä eristyneenä populaationa. Nyt luonto jo huutaa varoituksia... Valkohäntäpeura on siis haitallinen vieras laji. peurat toimivat myös punkki busseina... Ja ihmiskunta ei vieläkään kuuntele.” Mari Pantsar Twi erissä 30.7.2021 Lämpimät säät ovat avittaneet saaristolintujen pesintää. Hyvällä säällä poikaset pysyvät lämpiminä ja kuivina elämänsä herkän alun. Helsingillä on kuitenkin kolme voimalaa Suomen kuuden eniten kasvihuonekaasuja päästävien laitoksen joukossa, eikä Salmisaaren tai Vuosaaren voimaloiden lopett amisesta ole linjausta. Vaasalla ja Espoolla oli 2020 Helsingin ohella voimalat kymmenen suurimman päästäjän listalla. AH VALKOHÄNTÄKAURIS Odocoileus virginianus ”Metsistä häviävät mustikan varvut... Tämä vähentää Suomen hiilidioksidipäästöjä noin miljoonalla tonnilla
Ruokavirasto_SuomLuonto_0821.indd 1 2.8.2021 15.45.07
Teuvo Suominen toi itse värikuvan Suomen Luontoon 1970-luvulla. Tuolloin fi lmit lähetettiin usein ulkomaille kehitettäväksi ja värit menivät joskus pieleen. Punainen oli yksi Alice Karlssonin suuren värijutun vetonauloista kesällä 2015 (SL5/2015). Suominen torjui samalla näkemykset, joiden mukaan värikuva tulisi syrjäyttämään lehdissä mustavalkoisen kuvan, koska mustavalkoinen kuva oli nopea valmistaa ja sen painotekniikka oli väriä yksinkertaisempaa. Värin tulo aikakauslehtiin oli hidasta. Värien maailmassa liikkuu usein myös lehtemme, kuten Alice Karlssonin jutussa Luonnossa värit huijaavat, pelottavat ja suojaavat (SL 5/2015). Olen kuullut tapauksesta, jossa laboratorio pahoitteli ”pilaamiaan” kuvia Lapin ruskasta, kun Ranskassa ei uskottu kuvien värimaailmaa. TÄ M Ä M U U T T U I – V Ä L Ä H D Y K S I Ä M E N N E E S TÄ Jo muinaiset roomalaiset näkivät väreissä TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA SU O M EN LU O N N O N AR KI ST O LUONTO HUUMAA väreillään. ”Värifilmiä koneessaan käyttävää ei enää katsota ihmettelevin silmäyksin”, valisti Teuvo Suominen Suomen Luonnossa keväällä 1965 (SL 2/1965). Ne varoittavat, houkuttavat ja sulauttavat ympäristöön. 2015 suomenluonto.fi 15. Ihminen haluaa nähdä värejä eikä ole hylkeiden tapaan värisokea. Mustavalkokuvan arvo ja voima näkyvät yhä esimerkiksi Heikki Willamon Metsä minussa -jutussa (SL 8/2020). Vähitellen väri sai lehdessä yhä enemmän sijaa, ja löysi hyvän paikan kansien ja keskiaukeamien ohella muun muassa lajintuntemukseen opastavissa jutuissa
KU VA T M AR KU S VA RE SV U O. 16 suomenluonto.fi MAA MAA HAIKAROIDEN Kolme tavallisinta haikaraamme: kaulushaikaralla on puvussaan ruovikon sävyt, jalohaikara on puhtaanvalkea ja harmaahaikara nimensä mukaisesti harmahtava
Mistä tämä johtuu?. suomenluonto.fi 17 TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVAT MARKUS VARESVUO, VESA HUTTUNEN JA PETRI PARKKO Harmaaja kaulushaikarat ovat runsastuneet Suomessa nopeasti
Rengastajan on syytä olla varmakätinen. Rengastajan liikkumisvälineenä on yleensä kanootti, koska pesää pitää lähestyä aina veden puolelta. Jos mukana on rengastajan lisäksi toinenkin henkilö, tämä toimii tähystäjänä. Tähystäjä tarkkailee linnun liikkeitä jostain korkealta, esimerkiksi lintutornista, ja antaa ohjeita pesää etsivälle rengastajalle. Kaulushaikara on vahva lintu ja liikkeissään salamannopea. Määrä on toiseksi suurin koko Suomessa. Kaulushaikaran pesä on yksinkertainen ruokoläjä, joka sijaitsee yleensä ruovikon vetisessä osassa. ”Se on sellainen nokalla tuikkija”, Parkko sanoo. Säännöstellystä Pyhäjärvestä hajosi sulkuportti, minkä seurauksena vedenpinta pääsi nousemaan. Jos veden pinta kohoaa paljon, pesillä on suuri riski jäädä alle. Haikaroita poikineen Parkko on rengastanut vuosien kuluessa yhteensä viitisenkymmentä kaulushaikaraa. Selvitys valmistui aikanaan, mutta kauM AR KU S VA RE SV U O. Ensimmäiset kaulushaikaransa hän rengasti vuonna 2004 Kouvolan Pyhäjärvellä. Kaulushaikara ei korota pesäänsä pesinnän kuluessa vaikka vesi nousisi. Lajin rengastus on kahluuhommaa. 18 suomenluonto.fi PESÄ LÖYTYY ruovikon kätköistä parhaiten seuraamalla poikasille ruokaa tuovaa emolintua. Usein ympärillä on vettä noin 30–40 sentin syvyydeltä. Maalta ruovikon kautta tulija tekee suoran hajupolun, jota pitkin paikalle löytävät ennen pitkää myös pesärosvot minkki ja supikoira. Parkko ryhtyi ELY-keskuksen toimeksiannosta selvittämään, miten veden nousu vaikutti kaulushaikaran ja muiden lintujen pesintään. Kun ruskea suuri lintu ilmestyy näköpiiriin, rengastaja Petri Parkko seuraa tarkasti mihin se laskeutuu
suomenluonto.fi 19 Ruovikon kätköissä piilott elevaa kaulushaikaraa pääsee joskus ihailemaan myös lennossa.
Havaintojen määrä alkoi kasvaa voimakkaasti 2000-luvun alussa. Suomen harmaahaikarakannaksi arvioitiin kolme vuotta sitten 1000–1500 paria. Harmaahaikara oli 1980-luvulla vielä niin harvinainen vieras, että harrastajat lähettivät kaikki havainnot lajista tiedoksi alueellisille lintuyhdistyksille. Sadoista tuhansiksi Harmaahaikaroiden pesinnöistä valtaosa keskittyy rannikkoalueelle, toisin kuin kaulushaikaran, joka viihtyy hyvin myös sisämaassa ja pesii yleisesti sisävesien rannoilla. Niin harmaahaikarat kuin kaulushaikaratkin ovat yleistyneet Suomessa nopeasti. Haikaranuoret lähtevät liikkeelle heti kun ne ovat lentokykyisiä. 1980-luvulla lintuharrastajat havaitsivat kaulushaikaroita vuosittain vain 50–100 reviiriltä, mutta 1990-luvulla reviirihavaintojen määrä oli noussut jo 200–300 kappaleeseen. Pesivien yksilöiden lisäksi loppukesällä ja alkusyksyllä on liikkeellä paljon nuoria lintuja. Määrä tuplaantui nopeasti, ja 1990-luvulle tultaessa harmaahaikaroita havaittiin maassamme jo pari tuhatta vuodessa. 2000-luvulla harmaahaikaroiden määrä pysyi melko tasaisena, kunnes tultiin vuoteen 2013. Näiden keräämistä tiedoista koottiin valtakunnallinen yhteenveto. Silloin yksilömäärä lähti taas reippaaseen nousuun. Yksittäisen pariskunnan pesäpaikka voi olla hyvinkin huomaamaton, mutta isommat yhdyskunnat havaitsee jo äänestä. Kuvassa harmaahaikaroita. ”1980-luvun alkuvuosina koko maan vuoden havaintojen summa oli 600–700 yksilöä”, Lehtiniemi sanoo. Suurin osa kaulushaikarahavainnoista onkin kevätja kesäaikaisia äänihavaintoja. Haastatteluaamuna Parkko on ollut tekemässä jälleen kerran lintulaskentoja. Piilotteleva kaulushaikara viettää aikansa ruovikon kätköissä. Pesät ovat yleensä puissa. ”Minulla on ollut näitä projektilajeja kuten ruisrääkät, kehrääjät, luhtahuitit ja luhtakanat, sekä nämä kaulushaikarat. Osa havainnoista koskee kuitenkin samoja lintuja – esimerkiksi Suomen todennäköisesti eniten retkeillyn lintualueen, Helsingin Viikin harmaahaikarahavaintojen summa on viime vuodelta yli kymmenen tuhatta”, Lehtiniemi kertoo. ”Viime vuodelta lintuyhdistysten havaintoarkistoon Tiira-lintutietopalveluun kirjattiin yli 20 000 havaintoa harmaahaikarasta. Tällä kertaa Haminan lähistöllä Salminlahdella, jossa on myös harmaahaikarakolonia. Osa haikaroista rakenteli vielä pesiä, ja koloniassa riitti vilskettä. VE SA H U TT U N EN. 20 suomenluonto.fi lushaikaroiden rengastus ei jäänyt siihen. Harmaahaikarat pesivät mielellään yhdyskunnissa, joihin saattaa olla asettunut kymmeniä haikarapareja. Lajin tunnusomainen pulloon puhaltamiselta kuulostava ääni paljastaa usein reviirin. ”Viime vuosina harrastajahavaintoihin perustuva tunnettujen reviirien määrä on ollut reilun tuhannen luokkaa”, suojeluja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomesta kertoo. Ne ovat jotenkin mystisiä lintuja, halusin tutustua niihin ja siihen millaisissa paikoissa ne elävät”, Parkko kertoo
Myös etelänaapurista tuttuja kattohaikaroita tavataan maassamme säännöllisesti. Lohja, 1994. Pesivien yksilöiden lisäksi liikkeellä on paljon nuoria lintuja, joita nähdään ympäri maan. Jalohaikaroita nähdään meillä jo tuhansia kertoja vuodessa. Töyhtötiainen. Ympäri Eurooppaa Petri Parkko on viime vuosina rengastanut kaulushaikaroita tavallisten metallirenkaiden lisäksi myös lukurenkailla. Liikehdintä vaikuttaa aikaistuneen vuosi vuodelta, nykyisin ensimmäisiä nuoria harmaahaikaroita saattaa näkyä jo kesäkuussa. Meillä havaitut jalohaikarat ovat pääosin nuoria ja esiaikuisia lintuja. Kaulushaikaroita on aikoinaan vainottu Euroopassa, ja niille sopivia kosteikoita on kuivattu. Jalohaikaroita puolestaan ilmaantuu etelästä Suomen maisemiin yleensä elokuussa. Lisää lajeja Jalohaikaroita alkoi näkyä selvästi entistä useammin vuoden 2015 tienoilla. suomenluonto.fi 21 Vaikka harmaahaikarat pesivät pääasiassa rannikolla, havainnot lajista ovat lisääntyneet voimakkaasti myös sisämaassa. ”Näin on todennäköisesti myös kattohaikaran osalta, vaikka sitä ei pystytäkään linnuista yleensä toteamaan”, Lehtiniemi kertoo. Lehtiniemi arvelee, että tämän lajin havaintomäärä ei ole 1990-luvulta nykypäivään tultaessa kuitenkaan juuri muuttunut, vaikka määrät jonkin verran vuosien välillä heilahtelevatkin. Ainakin yhden kymenlaaksolaishaikaran tiedetään värirenkaiden perusteella päätyneen matkallaan Puolaan asti. Myös havainnot nuorista jalohaikaroista ovat yleistyneet. Poikasiaan ruokkivia lintuja näkee aina välillä lennossa, ja keväisin kaulushaikaroita saattaa seisoskella esillä sulapaikkojen reunoilla. Viime vuonna lintuharrastajat kirjasivat yli 3700 jalohaikarahavaintoa, kun kymmenen vuotta aiemmin havaintoja oli koko vuoden ajalta yhteensä vain 45. Jalohaikaralle ja harmaahaikaralle on tullut kiistaa saaliista. Harmaahaikara ei ole ainoa haikaralaji, jonka nuoriso seikkailee ympäriinsä. Vaeltelevat nuoret harmaahaikarat ovat Etelä-Suomessa liikkeellä jo heinäkuussa. M AR KU S VA RE SV U O. Haikaranuoret lähtevät katsastamaan uusia pesimäseutuja heti kun ne ovat lentokykyisiä. Parkko rengastaa kaulushaikaroita Kouvolan ja Iitin alueella. Vainosta ja elinympäristöjen tuhosta Töyhtötiainen. Lohja, 1994. Hän kertoo, että vaikka laji on piilotteleva, lukurenkaita on mahdollista havainnoida kaukoputken avulla. Jalohaikara pesi ensimmäisen kerran maassamme vuonna 2018 Porvoossa ja kattohaikara vuonna 2015 Koskella Varsinais-Suomessa
Joskus jopa niin läheltä, että poikaset voivat katsella toisiaan ruokoverhon läpi. Vieraspedot minkki ja supikoira saalistavat rannoilla ja tuhoavat lintujen pesiä. KU VA T M AR KU S VA RE SV U O JA PE TR I PA RK KO. ELÄ M Ä Ä RUOVIKON K ÄTKÖISSÄ Ruovikoissa pesii kaulushaikaran ohella muitakin lajeja. Kaulushaikara on vahva ja sisukas lintu, ja se pystyy terävän nokkansa avulla ajamaan pikkupetoja pakosalle. Parkko kertoo, että on usein löytänyt ruskosuohaukan pesiä aivan haikaranpesien läheltä. ”Olisiko kaulushaikaralla ja ruskosuohaukalla tässä jonkinlainen symbioosi. Ruskosuohaukka hälyttää ja kaulushaikara torjuu uhan?” Parkko miettii. Petojen uhatessa vierekkäin pesivät lintunaapurukset voivat hyötyä toistensa läsnäolosta. 22 suomenluonto.fi Euroopan jalohaikaroiden kanta kasvaa ja elinalue laajenee
Pesivien lintujen määrät ovat kuitenkin viime vuosikymmeninä alkaneet paikoin kasvaa. Euroopan kattohaikarakanta on viime aikoina ollut nousussa, mutta myös laskua on raportoitu joillain alueilla. Sittemmin kasvu on tasoittunut. Itäinen osa maanosan kaulushaikarapopulaatiosta on säilynyt melko vakaana 1970-luvulta lähtien. Lajin pesimäalue Euroopassa on 1990-luvulta lähtien laajentunut pohjoiseen. Kanta kasvaa etenkin Ranskassa, Sveitsissä, Saksassa ja Hollannissa. Valkeiden haikaroiden esiinmarssi Myös viime vuosien runsaille jalohaikarahavainnoillekin on syynsä – Euroopan jalohaikaroilla menee hyvin. Kattohaikara ei ole Suomessa yhtä usein kohdattu vieras kuin jalot sukulaisensa, mutta Suomenlahden eteläpuolella se on tavallinen, ja Virossa pesiikin noin 5000 kattohaikaraparia. ”Ennen kaulushaikara oli vain vankkojen, hienojen ruovikoiden laji. Sen jälkeen Sveitsi, Tanska, Suomi ja mahdollisesti myös Portugali ovat liittyneet joukkoon. Kattohaikaran esiintymisalue on viime vuosikymmeninä kuitenkin laajentunut itään ja pohjoiseen. Kaulushaikaroiden tapaan myös harmaahaikaroita on vainottu ympäri Eurooppaa. Vuosien 1980–2012 välillä laji pesi 13 Euroopan maassa. Muutoksia Haikaroiden runsastuminen näkyy Parkon rengastusalueilla Kymenlaaksossa. Vainon hellitettyä 1980ja 1990-luvuilla pesivien harmaahaikaroiden määrä kääntyi Euroopassa selvään kasvuun. Nyt niitä saattaa nähdä avoimemmissakin paikoissa” Parkko kertoo. suomenluonto.fi 23 johtuen lajin levinneisyys on Länsi-Euroopassa edelleen historiallista tasoa alhaisempi. Jalohaikaroiden elinalue laajenee, ja kanta lajin ydinalueella kasvaa. Laji on viime vuosikymmenten aikana laajentanut levinneisyyttään muun muassa Pohjois-Espanjassa, Pohjoisja KeskiItaliassa ja Suomessa. Ei olekaan ihme, että nuoria lintuja riittää vaeltamaan tännekin. Näillä alueilla nykyistä kasvua edelsi kantojen lasku, mutta suojelutoimet ja istutukset ovat auttaneet lajia. Etenkin jos pesäpaikasHarmaahaikara saalistaa.. Vainon syitä on vaikea ymmärtää, mutta ainakin osittain se on johtunut ajatuksesta, että haikarat syövät kaikki kalat. Jalohaikaran pesimäalue on laajentunut merkittävästi 1980-luvulta, jolloin kaikkein läntisimmät suuret koloniat olivat Unkarissa ja naapurimaassa Itävallassa
Erityisen hyvin laji pärjää maanosan eteläja lounaisosissa. Teemu Lehtiniemi arvioi, että harmaahaikaran voittokulku todennäköisesti jatkuu edelleen. Jalohaikaralle soveltuvat ympäristöt, kuten riisipellot, ovat myös lisääntyneet ja monet sille sopivat saaliit ovat etenkin makeavetisillä kosteikkoalueilla runsastuneet. ”Jopa ihan lyhyellä aikavälillä”, Lehtiniemi sanoo. Jutussa on käytetty lähteenä muun muassa teosta: European Breeding Bird Atlas 2 (EBCC 2021). Jalohaikaran vakiintuminen pesimälinnustoomme näyttää hyvin todennäköiseltä. Kattohaikaroilla menee joillain alueilla Euroopassa hyvin, toisilla hieman huonommin. Kaulushaikarakin saattaa vielä runsastua, mutta todennäköisesti kanta kasvaa enää hitaasti. Kaulushaikaroiden väheneminen on saatu monilla alueilla pysäytettyä muun muassa elinympäristöjä ennallistamalla. Jalohaikara on vakiintumassa pesimälajiksi Suomeen. Euroopassa suojelutoimet ovat auttaneet haikaralajeja. Ilmastonmuutoksen seurauksena kattohaikaran odotetaan vähenevän maanosan eteläja länsiosissa ja mahdollisesti runsastuvat koillisessa Euroopassa. Ilmasto vaikuttaa kattohaikaroiden selviytymiseen paitsi pesimäalueilla, myös talvehtimisalueella Sahelissa Afrikassa. Kaulushaikara saattaa saada etua myös järvenrantojen rehevöitymisestä, koska se viihtyy tiheissä ja korkeissa järviruokokasvustoissa. Jalohaikaran voittokulkua puolestaan ovat siivittäneet monet seikat. Harmaahaikaraparvi Helsingissä.. Leudontuneet talvet ovat edistäneet haikaroiden elinalueiden levittäytymistä pohjoiseen. 24 suomenluonto.fi ta ei ole maayhteyttä rantaan, saattaa kaulushaikara uskaltaa pesiä hyvinkin aukeassa maastossa. Jalansijaa Runsastuvatko haikarat Suomessa jatkossakin, ja ovatko jaloja kattohaikarat tulleet jäädäkseen. Euroopan jalohaikarat ovat osittaismuuttajia, ja hyötyvät kelien leudontuessa mahdollisuudesta jäädä talvehtimaan lähemmäs pesimäalueita. Tosin täydestä umpeenkasvusta sekään ei tykkää, liika on liikaa. Laji levittäytyy yleensäkin varsin hitaasti, eivätkä Suomessa tapahtuneet maatalousympäristön muutoksetkaan liene sille eduksi. Vaikka haikarat viihtyvät meillä, välillä kovat talvet karsivat kantaa. Elinympäristöjen ennallistamisen ja vähentyneen metsästyksen lisäksi ilmastonmuutos toimii ainakin toistaiseksi myös harmaahaikaran eduksi. Kattohaikaraa hän sen sijaan pitää epätodennäköisempänä lisänä vakituiseen pesimälinnustoomme. Myös harmaahaikara on hyötynyt suojelusta, ja ihmisen aiheuttama kuolleisuus on laskenut selvästi niin Euroopassa kuin Afrikassakin
Harmaahaikara pesi tiet tävästi ensimmäisen kerran Suomes sa 1920luvulla. 2. TALVEHTIMINEN Talvehtii Länsi ja EteläEuroopassa. TIESITKÖ. 3. Nuoren erott aa vanhasta linnusta muun muassa pään kuvioista. TUNTOMERKIT Suuri, vankkaraken teinen, yleisväriltään harmaa haika ra. Euroopan länsiosissa esiintyminen on laikutt aisempaa. Pe sä talojen katoilla, torneissa, puhelin pylväissä, puissa. EteläEuroo passa levinneisyys on laikutt aista. JALOHAIKARA LEVINNEISYYS Euroopassa Unkaris ta LänsiKazakstaniin ja Virosta Kau kasukselle. TIESITKÖ. Aikuisen otsa on valkoinen ja kaulan sivut harmaanval koiset, päälaen sivut ja niska mustat. Baltian maissa sa toja pesiviä pareja. Kaulushaikaran ääni kuin pulloon puhallus kantaa hyvin pitkiä matkoja, jopa useita kilometrejä. TIESITKÖ. Baltian mais sa tavallinen pesimälaji. Nuorel la harmaahaikaralla päälaki ja kaulan sivut ovat harmaat. 1. suomenluonto.fi 25 KU VA T M AR KU S VA RE SV U O 1. TUNTOMERKIT Kookas, mustavalkoi nen haikara. Ydinalue Venäjällä, Uk rainassa, Unkarissa ja ValkoVenäjäl lä. TALVEHTIMINEN Talvehtii trooppises sa Afrikassa. Rengastustietojen perus teella jalohaikaroita liikkuu Euroopas sa säännöllisesti idästä länteen. 4. HARMAAHAIKARA LEVINNEISYYS Levitt äytynyt laajal le kautt a Euroopan, puutt uu ainoas taan suurilta vuoristoalueilta ja aivan maanosan pohjoisosista. Tun nusomainen ääni. KAULUSHAIKARA LEVINNEISYYS Euroopassa laajal le levinnyt laji. TUNTOMERKIT Yleisväriltään ruskea, vankkarakenteinen ja tanakka. TUNTOMERKIT Valkoinen, suurikokoi nen, siro haikara. TALVEHTIMINEN Talvehtii Länsi ja EteläEuroopassa. 4. 2. Tihein kanta on Ukrai nan, ValkoVenäjän, Liett uan, Latvian ja Unkarin alueella. Puolisot tervehtivät toi siaan pesällä kalistelemalla nokkiaan. Pesät yleensä puis sa. ELINYMPÄRISTÖ Laji viihtyy maata lousympäristöissä ja ruohomailla. KATTOHAIKARA LEVINNEISYYS Esiintymisalue Euroo passa ulott uu KeskiEuroopasta Bal kanille, myös Iberian niemimaalla on merkitt ävä populaatio. TIESITKÖ. Viihtyy Euroopan jokilaaksoissa ja kosteikoilla. TALVEHTIMINEN Ositt aismuutt aja, talvehtii Välimeren ympäristössä ja LähiIdässä. ELINYMPÄRISTÖ Pesii ruovikoissa, joista löytyy ruokaa ja suojaa. 3. ELINYMPÄRISTÖ Pesii mielellään yh dyskunnissa suurilla kosteikkojärvillä. ELINYMPÄRISTÖ Pesii mielellään yhdyskunnissa. H A I K A R AT S U O M E S S A
26 suomenluonto.fi Aika saaristossa KUVAT RAIMO SUNDELIN TEKSTI ANTTI HALKKA Raimo Sundelin on tuhansien maihinnousujen mies. 26 suomenluonto.fi. Saaristomeren loppukesä ja alkusyksy tarjoavat hänelle antoisan kattauksen
Kumlinge, 2011.. suomenluonto.fi 27 suomenluonto.fi 27 Ruokit
28 suomenluonto.fi M aisemanarkomaani. Sundelinin mielimaisemat ovat merellä ja ulottuvat hänen raumalaisen kotiseutunsa Kylmäpihlajan majakalta Ahvenanmaan länsinurkkaan Märketille, Itämeren ulapan Lågskäriin ja vieläpä Suomenlahden suulle Bengtskäriin. Huikeaa saariston kokemusta pääsevät nyt muutkin jakamaan, sillä alkukesästä ilmestyi Meren muisti – Havets minne -valokuvakirja. Alkukesällä hän kartoittaa pesimälintuja. Rikkaimmillaan ne ovat pinnan alla, missä rakkolevät huojuvat aallokossa. Sundelinia kiinnostaa myös geologia, jonka meri tarjoaa näkyville huuhtomalla rantakalliot paljaiksi. Ne tuovat luodoillekin Mäntykelo. Olisiko viehätys maisemiin myös johtanut niiden tallentamiseen kuviksi. ”Riitti, että saaressa oli käyttökelpoinen satama. Raimo Sundelinin saaristosesonki on koko vuoden mittainen. Kaupunkilaisille tuo kova työ näyttäytyi silakkamarkkinoina. Elämä hakeutuu vanhoille kallioille. ”Silakanpyytäjät pystyttivät 1800-luvulla kalamajoja myös niin pienille saarille, ettei siihen tahdo uskoa”, hän sanoo. Sundelin etsii saarilta aina myös rakennuksia tai niiden jäänteitä. Näin liikkumiseen tulee satojen vuosien historiaperspektiivin rinnalle jopa miljardien vuosien ulottuvuus. Maisema täydentyy, kun syksy kohottaa pilvien arkipelaagin taivaalle aivan kuin saarten vastapainoksi. L oppukesä tai alkusyksy on Sundelinille mieluisin vuodenaika. Vuodenaika vaihtuu loppukesällä vauhdilla mistä kertovat myös muuttolinnut. Niin Raimo Sundelin sanoo itsestään. Saaristossa ei ole koskaan ollut niin paljon ihmisiä kuin tuolloin – kaikki karit olivat Jaakon päivästä Mikkeliin täynnä väkeä kalastamassa.” Noiden ulkosaariston saarten sesonki kesti siis pari kuukautta heinäkuun lopulta syyskuun lopulle. ”Keväällä taivaalla ei ole ehkä yhtään pilveä, mutta elokuussa vesi on lämmennyt ja tuo kosteutta.” Samalla keskikesällä hetken piilotellut meren voima tulee esiin. Puut pyrkivät juurtumaan pieniinkin kallionkoloihin, ja saariston tuulet ja talvi muovaavat ne omannäkoisikseen. Houtskär, 2015.. Tulitornien välkkeen rajaamassa laajassa saaristossa hän on vuosikymmenten varrella noussut maihin noin 2500 saarelle – tarkka rakennusarkkitehti on kirjannut ylös retkensä. Siihen Sundelin on koonnut saariston sellaisena kuin se kaikkina vuodenaikoina merellä liikkuvalle näyttäytyy. Kirja kertoo laajasti myös merensaariston kulttuuriperinnöstä. Luku on suurempi kuin vaikkapa kaikki Viron kaikki saaret, joita on 2355. Sehän sopii valokuvaajalle
Rantakukka. Rauma, 2012.. suomenluonto.fi 29 Saaristokuusi. Saltvik, 2014
Rauma, 2008. Tyrni. Pyhäranta, 2014. Kökar, 2014.. Rauma, 2014. 30 suomenluonto.fi Silakan kalastajia. Tylli ja pikkusirri. Meriasteri
Sinne, missä kuusihenkinen perhe kävi kesäsunnuntaisin soutupaatilla saaristoretkillä lähimerellä. Ne ovat asettuneet saaristoon myös pesimään vaikka ovat siellä vasta paikoin tavallisia. Ei paljon ja isoa, vaan pientä ja hyvää.” Sundelin oli itse aktiivinen kun Selkämeren kansallispuistoa valmisteltiin, ja hän kuuluu myös Suomen majakkaseuran perustajiin. Laajasta retkeilyalueestaan Raimo Sundelin pitää erämaisimpana Ahvenanmaan ulkosaaristoja. ”Voi olla rantakukkavuosi tai merisauniovuosi tai isolaukkuvuosi. Turhaan odottaa, jos kuvittelee kuvaavansa saman kasviloiston seuraavana vuonna.” Syksyn väreihin kuuluu läntisen merensaaristomme oma marja, tyrni. ”Saaristossa pitäisi ymmärtää mittakaava. ”Eräällä tuvalla olin elokuussa vuoden ensimmäinen kävijä”, sanoo Sundelin. Moni rakennus seisoo yhä ylpeänä paikallaan, sillä suvut ovat varsinkin Pohjois-Ahvenanmaalla kunnostaneet niitä talkoovoimin. Tästä Laterna Magica -gallerian näyttelystä on yli 20 vuotta. Kun olen vieraillut Pohjois-Ahvenanmaan saaristotuvissa, kunniapaikalla vieraskirjan lähellä on melkein aina tervehtinyt Sundelinin syyskalastuksesta kertovan näyttelyn juliste. Rapakivisilokallio. Julisteet on huolellisesti säilytetty remonttien läpi. Merikotka on nykyisin saaristossa aina läsnä eikä se ole enää uhanalainen. Eri tavalla katoavaa on rakennusperintö, joka hiipuu vähitellen hirsien maatuessa. Sen Raimo Sundelin summaa Meren muisti -kirjan motossa näin: Meri muistaa kohtelunsa, saaret käyttäjänsä, kukin tekonsa. Nyt ne ovat vuorostaan uhanalaisia. ”Opin, että meri on tärkeä asia ja että saaristoon pitää päästä.” Matka on jatkunut, veneet vaihtuneet, meri pysynyt. Sakari Topelius kirjoitti Maamme-kirjassa (1875) miten Raumanmereksi nimitetään sitä Pohjanlahden osaa, joka huuhtelee Satakunnan rannikkoa; näiden kulkuvesiä meritautiset pelkäävät. Yhä harvalukuisemmiksi ovat puolestaan käyneet monet merensaaristolle ennen niin tunnusomaiset lajit: harmaaja merilokki, haahka sekä karikukko. Eräänlainen perinteen voitto sekin. Loppukesä on myös ylenpalttista kasviloistoa. ”Saaristossa ei voi koskaan tulla täysin oppineeksi”, Sundelin sanoo. Kalastajien jälkeläiset arvostavat sitä, että joku tallentaa katoavaa perintöä ja näkee sen suuruuden saariston jylhässä helmassa. suomenluonto.fi 31 eloa, kun arktiset kahlaajalinnut ruokailevat pikkukarien vesirajassa ennen lähtöään Pohjanmeren rannoille ja Afrikkaan. Ne eivät ole vaatimattomia kalastajamökkejä. Jäljellä olevien kalamajojen vieraskirjoihin kertyy nykyisin hyvin vähän nimiä. R aumalaisena Sundelin hiukan vierastaa sanaa Selkämeri, kun alueen vanha nimi oli Raumanmeri. Hänen puheissaan korostuu vastuu saaristosta. Kun soitan Sundelinille jutun tiimoilta ensi kertaa, hän on saaristossa ja mainitsee, miten hän kuuli ulkoluodolla illan, yön ja aamun aikana ”äänekkäimpinä laulujoutsenia, kuoveja ja kurkia”. A ika uurtaa saaristoon merkkejä isoista muutoksista. S undelin on näissä tuvissa läsnä. Kansallispuisto tuli osin Sundelinin lapsuusmaisemiin. Saltvik, 2013.. Raimo Sundelin on kuvannut suurten silakankalastusvuosien luodoille tuomia rakennuksia jo 35 vuotta. Se on viime vuosina saanut riesakseen tyrnikärpäsen, minkä Sundelin mainitsee heti kun tyrni tulee puheeksi. Sundelin kertoo, miten nimi saatiin monien vaiheiden jälkeen myös merikartalle. Ne ovat yksinkertaisia tupia, joissa on muutama sänky ja tulisija sekä ehkä hiukan hätäruokaa tarvitseville. Hän on nähnyt rakennusten vaiheet ja saarten metsittymisen. Toista maata on Sundelinin mielikuvissa esimer kiksi Hiittinen, jossa uusia huviloita nousee tasaiseen tahtiin ja vähitellen lähes kaikkiin saariin. Rantakallioiden takana piilottelee häkellyttävän hienoja rantaniittyjä. Saariston kasvimaailma tarjoaa jatkuvia yllätyksiä, sillä eri vuosia hallitsevat eri kasvit. On melkeinpä pieni salaisuus, että saaristossakin on erämaansa, joilla ei kulje merkittyjä merireittejä ja joilla tavalliset kulkijat eivät liiku. Lapin autiotuvissa on tähän nähden vilkasta
32 suomenluonto.fi 32 suomenluonto.fi 32 suomenluonto.fi
suomenluonto.fi 33 suomenluonto.fi 33 Uusi alku TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT MARKO HAAPALEHTO Toimittajamme pääsi apukäsiksi, kun metsää poltettiin hallitusti Ilomantsissa. Tulen avulla suojellaan luontoa. suomenluonto.fi 33
Kaisa Junninen sytytt ää varvikkoa Ruunaalla kesällä 2020.. Viime sateesta Ilomantsissa on jo toista viikkoa. Kuiva kuntt a muutt uu nopeasti tuhkaksi. Savumerkkejä kovakuoriaisille Varvikko on nopeasti kasteltu. Palo etenee. Se pyyhkäisee kuntan hetkessä jäljettömiin – taakse jää vain tasainen, musta maa. Lumoudun varpujen lomaan luikertavien liekkien voimasta, mutta on aika jatkaa edemmäs. Valoisaa mäntykangasta peittävä varvikko on kuivunut juuriin asti, eikä siitä ole tulelle vastusta. Polttimen piirtämä rintama ahmaisee puolukat, mustikat, jäkälät ja sammalet. Käännän suuttimen jyrkempään kulmaan. Kaikki sujuu kuitenkin suunnitelman mukaan. Toimin suojelubiologi Miia Kokkosen työparina. Letkulinjaa ympäröivä metsänpohja täytyy kastella hyvissä ajoin ennen kuin sytyttäjä ehtii kohdalle. Tuulenvire kirittää liekkejä. Pihkainen kanto palaa roihuten. Vedenpaine kampeaa paloletkua voimalla, ja joudun keskittymään, etten horju. Niin ristiriitaiselta kuin se tuntuukin, tuho tähtää luonnonsuojeluun. Leppeä tuuli ja liekkien lämpö kiskovat paloa kohti alueen keskustaa. Näky saa sydämen pamppailemaan. ”Kastele lähempää, niin vesi uppoaa syvemmälle”, Haapalehto neuvoo. Pumppu juoksuttaa Koitajoen vettä jatkuvalla syötöllä paloletkuihin, jotka kiertävät poltettavaa metsäalaa. Tulen kulkua ohjaa kymmenkunta Metsähallituksen Luontopalvelujen työntekijää suunnittelija Marko Haapalehdon johdolla. Kun toinen ohjaa suutinta, toinen vahtii, että letkuun ei tule taitoksia ja auttaa sen kuljettamisessa. Tuli saavuttaa männyn kaarnan ja kurkottaa runkoa pitkin yhä ylemmäs. Ulos meitä kohti liekit hivuttautuvat matalina, kaikessa rauhassa. 34 suomenluonto.fi K aasupolttimen liekki painuu kunttaan ja puolukanlehdet syttyvät ritisten. Kimalainen pörisee vasta auenneissa puolukankukissa, vain käsivarren mitan päässä tulesta
Siten Palo etenee enimmäkseen matalana ja poltt aa puista vain tyvet. Toiveissa on, että uusi paloala kelpaisi yhtä hyvin. Samalla se kuitenkin karkottaa mäkärät kimpustamme. Palojatkumo takaa, että vaateliaillekin lajeille on elintilaa tarjolla. Vahva lentäjä voi löytää palopaikalle kymmenenkin kilometrin päästä. Veden voima Tuuli asettuu jälleen ja savupatsas kohoaa ylöspäin. Läheisiltä polttoaloilta on löytynyt koko joukko paloon erikoistuneita kuoriaisia ja kääpiä. Kovakuoriaisten lisäksi etenkin kääpiä seurataan tarkasti. Siksi metsää pyritään polttamaan melko säännöllisesti samoilla seuduilla. suomenluonto.fi 35 Istahdamme männyn juureen odottamaan ja paikkaamaan hikoilun aiheuttamaa nestehukkaa vissyllä. Jotta lajit löytäisivät palaneet puut, niiden täytyy olla tarpeeksi lähellä. Palo monipuolistaa tasaikäisenä kasvanutt a metsää.. Poltossa metsää sytytetään enintään muutaman kymmenen metrin levyinen kaistale kerrallaan. Se kutistaa auringon taakseen. Itä-Suomessa jatkumoa kasvattavat myös Venäjän luontaiset metsäpalot. Ehkä lähistöllä eräs pieni, hiilenmusta kovakuoriainen on huomannut, mitä täällä tapahtuu. Kaikkia hyönteisiä palo ei karkota, vaan jopa vetää puoleensa. Kovakuoriainen munii vastapalaneeseen puuhun, josta toukat saavat ravintonsa. ”Auringonpimennys!” Kokkonen huudahtaa. Kovakuoriaisasiantuntija Petri Martikainen ja alueilla kääpiä kartoittanut Metsähallituksen erikoissuunnittelija Kaisa Junninen kertovat, että tulos vastaa tavoitteita. Sankan savun läpi näemme vilaukselta, kuinka kuun hahmo piirtyy auringon eteen. Valmistaudumme sammuttamaan loput ja siirtymään seuraavaan letkun haaraan. Kesytetty luonnonvoima näyttää jälleen mahtinsa, kun tuuli kääntyy ja paksu savu pakottaa vetäytymään kumarassa kauemmas. Se saattaa olla jo noussut siivilleen. Kulokauniainen haistaa savun tuntosarvillaan, mutta vaikka se jäisi tuulen yläpuolelle, sen vatsalta löytyvä elinryhmä aistii palosta hehkuvan lämmön. Mäkärät ja valtaisat keltamustat paarmat saartavat meidät surisevana parvena. Moni laji on uhanalainen, eivätkä huvenneet luonnon metsäpalot riitä elättämään niitä. Jos laji on yhä paikalla, se on täällä tuota pikaa. Kilometrin säteellä on poltettu tällä vuosituhannella jo kaksi metsäalaa, ja kulokauniainen havaittiin pian toisella niistä. Sitten katku hälvenee, katse on pakko kääntää pois. Palosta riippuvaisia tai siitä hyötyviä lajeja tunnetaan lukuisia. Metsä värjäytyy kelmeän keltaiseen valoon. Kymmentä kilometriä ei tällä kertaa tarvitse lentää, sillä kuoriainen saattaa olla hyvinkin lähellä. Joillekin kovakuoriaisille palanut puu kelpaa korkeintaan muutaman vuoden. Nyt roihuavan metsäkohteen suhteen odotukset ovat hyvät. Liekit käyvät kituliaiksi, kun ne saavuttavat kastellun kuntan
Ajankohdassa on kuitenkin omat haasteensa, sillä lintujen pesinnät ovat parhaillaan käynnissä. Niiden saapuminen saattaa viedä jopa kaksisataa vuotta. ”Tämä meni ihan oppikirjamaisesti, koko alue paloi läpi”, Haapalehto summaa. Siksi Kokkonen tarkisti alueen koiransa kanssa edellisenä päivänä. ”Osa puista kuolee nopeasti. Vain harva laji tarvitsee juuri hiiltynyttä puuta, vaikka niitäkin on. Kokkonen kertoo, että jo pelkkä vesikuuro lykkää ennallistamispolttoa monella päivällä. Jos pesiä löytyy, ne suojataan esimerkiksi rajaamalla alue poltettavan ulkopuolelle. Liekit sammuvat heti, kun vesi osuu maahan. Savu leijuu puiden lomassa ja kaukana pieni kanto palaa yhä. Tältä metsäalalta ei kuitenkaan löytynyt mitään. Latvuksiin nousevasta palosta sinkoaa herkästi kekäleitä kauemmas, joten liian voimakas roihu olisi turvallisuusriski. Tuolla oli voimakkaamman palon paikkoja, kun teimme leveämpiä sytytyskaistaleita. Kovakuoriaiset saapuvat pian, mutta monia vaateliaimpia kääpälajeja Kaisa Junninen ei edes etsi. Lopulta kaikki reunat on kasteltu sammuksiin. Puiden arvokas kuolema Päivä venyy iltaan, mutta palo etenee joutuisasti. Varttuneiden mäntyjen kaarna kestää metsäpalossa hyvin, mutta solukko kuoren alla voi silti vaurioitua kuumuudessa. Varpujen maavarret versovat uutt a kasvua Ruunaalla vuosi palon jälkeen. Maapuut hiiltyvät ja mäntyjen tyvet saavat nokisen pinnan. Useimmat tarvitsevat elintilaa ja paahteista elinympäristöä. 36 suomenluonto.fi palo ei ehdi kasvaa liian suureksi, ennen kuin se saavuttaa jo poltetun kaistaleen ja tukahtuu. AL AL AI DA N KU VA T AN N A TU O M IN EN. Kuuma nousi korkealle.” Haapalehto arvioi, että muutamassa vuodessa jopa puolet metsän puista kuolee. Vuosisatojen kuluessa paloala ehtii tarjoilla monenmoisille eliöille kodin. Savu ja lämpö houkutt elevat paikalle monia kovakuoriaisia. Alkukesä on työn kannalta otollisin, sillä loppukesän rehevä kasvillisuus syttyy huonosti, ja öisin tiivistyvä kaste riittää tekemään suunnitelmat tyhjiksi. Osoitan suuttimen kohti palavaa varvikkoa. Tällaiset puut voivat vielä sinnitellä jonkin aikaa, mutta joutuvat lopulta antamaan periksi. Viitisentoista hehtaaria metsää muuttuu mustaksi
Vaikka puut verhoutuvat yhä suruhuntuun, kaikkialla versoo heleä vihreä. Tiiviin kuntan alta paljastuneesta maasta vesovat lehtipuut, etenkin monimuotoisuudelle tärkeä haapa. Paloalan tunnistaa jo kaukaa mustuneista mäntyjen tyvistä. Retkeilyalueen lounaislaidalla poltettiin viime vuonna metsää, ja menemme katsomaan, miltä siellä näyttää nyt. Nopeasti paikalle saapuvat lajit munivat tällaisiin puihin, eivätkä niiden toukat joudu kilpailemaan tilasta. Ne kovertavat puihin joka vuosi lisää majapaikkoja kolopesijöille, kuten tiaisille. Metsäpaloista hyötyville kovakuoriaisille on tärkeintä, että tulen tappamia ja vaurioittamia puita on yhtäkkiä valtavasti tarjolla. Hiiltyneistä oksista tietää, mikä rungoista on loikonut pötköllään jo ennen paloa, mikä on kaatunut vasta jälkeenpäin. Useamman metsäpalon karaisemista männyistä muodostuu vähitellen tiheäsyisiä keloja, joilla laji voi aikanaan kukoistaa. Maassa retkottavat rungot suojaavat vesojen kasvua. Jälleenrakennuksen aika Seuraavana aamuna Miia Kokkonen vie minut Lieksaan Ruunaan maisemiin. Toukkien perässä saapuvat tikat. suomenluonto.fi 37 Käävät asettuvat taloksi vaurioituneisiin puihin. Pikkukuovien huudot toivottavat meidät tervetulleeksi. Palossa sammaleiden alta paljastuneet mustikan maavarret puskevat jo uutta kasvua. Sadan vuoden päästä elinympäristöjen määrä vain kasvaa. Tasaikäisenä kasvaneelle metsätalous männikölle palo näyttää ihan uudenlaisen suunnan. Kuollutta puuta on joka lähtöön: kuivaksi kelottunutta, pystyyn lahoavaa ja kaatunutta, tiivistä ja höttöistä, vanhaa ja juuri kuollutta. Monilla lajeilla on erityistoiveita, ja esimerkiksi uhanalainen kalkkikääpä pystyy elämään vain kaatuneilla keloilla. Ylitämme pienen suon pitkoksia pitkin ja poikkeamme polulta metsään. Maapuuta on paljon. Järeiksi kasvaneet haavat elättävät jo joukon puulajiin erikoistuneita eliöitä. Haavan vesoja pilkottaa siellä täällä, ja pihlaja kasKaikkialla versoo heleä vihreä. Keloutuneissa puissa tuli on päässyt etenemään syvälle solukkoon, ja nyt ne uhmaavat painovoimaa olemuksellaan. Miia Kokkoselle ennallistamispoltot ovat vuoden antoisimpia, joskin rankimpia työtehtäviä.. Tikat viihtyvät yhä
Palokärki ja muut tikat etsivät palaneessa puussa eläviä kovakuoriaisten toukkia. Kulokauniainen elää monilla puulajeilla palaneessa ympäristössä. Sellaisia ovat esimerkiksi palosuomujäkälä sekä kuvan uhanalainen hiilikääpä. Se vaatii ammattitaitoa, suunnittelua, työvoimaa ja tuuriakin, jotta sää osuu kohdalleen. Luonnonsuojelijana palo on lyömätön. Tuli on monipuolinen, mutta haastava työkalu. Tilaa seuraavillekin tulijoille on silti jäljellä. Sitä odotetaan myös jutun kohteisiin, mutt a vasta muutaman vuoden kulutt ua. Tulen tehtävä on sysätä kiertokulku takaisin lähtöviivalle. ”Eivät kaikki metsäpalot luontaisestikaan ole samanlaisia. Sen läsnäolo kuuluu asiaan. 4. On sieviä pintapaloja ja voimakkaampia paloja. 2. 4. Silti lopputulos on vaivan arvoinen. 3. Kuvassa on kovakuoriaislajin toukka. Silloin tähtäin on vielä kauempana. Ensimmäiset maitohorsmat ja kultapiiskut ovat löytäneet avoimen maan. 1. Uhanalainen lahokapo on usein runsaslukuinen ItäSuomen paloalueilla. Monenlaisia lopputuloksia tarvitaan.” Ennallistamistarkoituksessa voidaan polttaa myös nuorta talousmetsää, vaikka siitä ei synny suurta määrää lahopuuta. 38 suomenluonto.fi vattaa hiiltyneen vartensa vierestä rehevää juurivesaa. 2. 3. Vain harva laji vaatii hiiltyneen kasvualustan. KU VA T M IK KO O IV U KK A / VA ST AV AL O , IS TO CK PH OT O , PE KK A H EL O JA PE TR I M AR TI KA IN EN. Kokkonen kertoo, että palo törmäsi kosteampiin kohtiin ja hidastui, joten se sammutettiin suunniteltua aiemmin. Ja miksi jäisikään. Uuden kasvun nopeus yllättää. Palo on vain yksi silmänräpäys metsän jatkumossa, eikä luonto ole jäänyt voivottelemaan kohtaloaan. 1. Siellä täällä varvikko on säästynyt liekeiltä. Juttua varten on haastateltu myös Metsähallituksen Luontopalvelujen erikoissuunnittelija Rauli Perkiötä ja suojelubiologi Maarit Similää. Palo rikkoo tasaikäisen ja yksilajisen puuston rivit, jolloin metsä saa uuden, luonnollisemman alun. Tulos ei silti ole epäonnistunut, sillä sellaista ei luonnon kannalta olekaan
Tieto-Finlandialla palkittu tekijä kutsuu mukaansa metsäpoluille ja antaa äänen myös menneiden sukupolvien vaeltajanaisille. Nuoren luonnontutkijan päiväkirja DARA MCANULTY Kansainvälinen menestysteos rakkaudesta luontoon ja taistelusta sen pelastamiseksi. Tuhka lannoitt aa uusia taimia. Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Puut on yleensä kaadett u kuivumaan jo edelli senä vuonna. ENNALLISTAMISPOLTTO Luontoarvoiltaan heikenty nytt ä metsää uudistetaan ja monipuolistetaan poltt amal la. Yli 700 eläinlajia esittelevä kirja innostaa lukijan löytöretkille luonnon ihmeiden pariin. Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . Autistisen teinipojan tarkkanäköinen luontopäiväkirja on maaginen lukukokemus. Tulta hyödynnetään monella tavalla 21 95 27,95 H in ta ko sk ee pa in et tu a ki rja a ja on vo im as sa 31 .8 . Moni kohdelajeista on riippuvainen palaneesta puusta. OTAVA 24 95 Lumoavia luontokirjoja. BEETLES LIFE EUrahoitt einen hanke, jolla suojellaan ja kunnostetaan elinympäristöjä kahdeksalle uhanalaisel le kovakuoriaiselle. Säästöpuuryhmiä poltt amal la talousmetsään saadaan joitakin metsäpalon hyötyjä. as ti. Samalla tuhannet muutkin lajit hyöty vät. Lämmin, avoin kasvupaikka ja vähentynyt kilpai lu tilasta tehostavat kasvua. Hankkeessa toteutetaan ennallistamispoltt oja. KARISTO Kulkijat Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla JENNI RÄINÄ Millaisia ovat naisten erätarinat. Nykypäivänä kaskeamalla suojellaan kult tuuriperintöä sekä kultt uurimaiseman eliölajistoa. Luonnon paloja on reilut tuhat hehtaaria, enää prosentt i aiemmasta. METSÄNJA LUONNONHOIDOLLINEN KULOTUS Hak kuutähteet ja kuntt a poltetaan. LIKE 27 95 Suomen eläimet LASSE J. KASKI Metsä poltetaan viljelytarkoituksessa kokonaan tuhkaksi. LAINE Näyttävä teos on ylistys Suomen eläimistön monimuotoisuudelle. Näin poltetaan noin sata hehtaaria vuodessa
Tässä esitellyistä näyttävistä lajeista moni on harvinaisia, mutta Suomessa tavatuissa yli 300 mittariperhoslajissa riittää nähtävää ja ihmeteltävää Suomen joka kolkassa. Geometridae eli mittareiden perhosheimo lienee saanut tieteellisen nimensä toukkien persoonallisesta tavasta ”mitata” matkaa kulkiessaan. Jotkut lajit ovat suorastaan huikentelevaisen hienoja. Tarkkaile ulkovalolla vierailevia perhosia! TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVAT RAMI LINDROOS JA ARI KUUSELA Mittariperhoset tarjoavat silmää hivelevää kauneutta joka puolella Suomea. 40 suomenluonto.fi Siinä missä päiväperhoset lentävät päivällä ja yökköset nimensä mukaisesti yleensä yön pimeydessä, mittarit ovat vähän siltä väliltä, joukossaan niin hämärän, päivän kuin yönkin perhosia. Mutta mittarit ovat omaleimaisia myös kuvioinneiltaan ja väritykseltään. Kun yökkösillä yleensä on ne elinympäristöön mahdollisimman hyvin kätkevä suojaväritys, mittareiden väreissä ja kuvioinneissa on päiväperhosmaista loistokkuutta. Kesäillan säihkyjät Mittariperhoset tarjoavat silmää hivelevää Kesäillan säihkyjät NUOLIMITTARI Gagitodes sagi atus VALKOVAIPPAMITTARI Catarhoe cuculata SILMÄMITTARI Cosmorhoe ocellata
suomenluonto.fi 41 HAAPAKÄÄRÖMITTARI Epione vespertaria RITARIMITTARI Ourapteryx sambucaria KEVÄTHARMOMITTARI Cleora cinctaria KARVIAISMITTARI Abraxas grossulariatus VALKOPIKKUMITTARI Eupithecia centaureata KIRJORUUSUMITTARI Anticlea derivata
42 suomenluonto.fi Lakki kouraan TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT JUKKA VAURAS, JARKKO KORHONEN JA VASTAVALO KU VA TA RU RA N TA LA / VA ST AV AL O Tervetuloa tutustumaan metsän herkkuihin, haperoihin. Jo niiden upean värikkäät lakit tarjoavat sienimetsän samoilijalle silmänruokaa.
Maultaan kirpeitä ja polttavia lajeja on kuitenkin kymmeniä. ”Haperot ovat yleensä värikkäitä, keskimäärin paljon värikkäämpiä kuin niiden kanssa samaan Russulaceae-heimoon kuuluvat rouskut. suomenluonto.fi 43 S ienimetsän siimeksessä on taas hauska käyskennellä ja vaikka vain katsella itiöemien kauneutta. ”Ne tuoksuvat nimensä mukaisesti silliltä. Haperoissa löytyy väriä kirkkaankeltaisesta violetteihin ja vihreisiin.” Nimensä haperot ovat saaneet hapertuvasta, juustomaisesti murenevasta ja lohkeavasta mallostaan, joka koostuu pallosoluista, samoin kuin rouskuillakin. Yksikään Suomessa tavattavasta noin 140 haperolajista ei nykytiedon valossa ole myrkyllinen. Nekin ovat hyviä, miedonmakuisia ruokasieniä. Von Bonsdorff kehottaa myös maistamaan haperoita niitä tunnistaessa – mutta vasta sitten, kun on täysin varma, että kyseessä on hapero. Haperon hyvä yleistuntomerkki on kuitenkin maitiaisnesteen puuttuminen, toisin kuin rouskuilla. Se ei maistu itse sienissä”, von Bonsdorff paljastaa. Vaikka lakit olisivat minkä värisiä, niiden pinta on aina mattamainen ja himmeä. Kun aurinko osuu metsässä sillihaperon lakkiin, huomaan heti, että ahaa, tuolla on sillihapero.” Sieniharrastus tarjoaa siis paljon kauneuttakin ja jopa taiteellisia elämyksiä. Sen takia lakkien värit myös muuttuvat ja haalistuvat sateessa sekä itiöemän vanhetessa – vähän niin kuin me ihmisetkin harmaannumme. On kuin joku olisi tehnyt aina uuden maalauksen, kun katselee itiöemien vaihtelua”, sanoo suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Metsän vesiliukoiset väriläiskät Jos kyyhkyhaperot näyttävät von Bonsdorffin mielestä joskus kuin maalauksilta, se voi johtua myös siitä, että haperoiden lakkien väripigmentit ovat vesiliukoisia. Kyyhkyhapero on tammilehtojen tyyppilaji ja kolmen tähden ruokasieni, kookaskin vielä, joten siitä on helppo saada sienikoriin täytettä. ”Kyyhkyhapero on mahtava ilmestys. Jotkut sanovat tuoksua hummerinkaltaiseksi, mutta tuoksua ei kannata säikähtää. Iso osa haperoista on lajiryhmiä, joista ei tiedetä tarkkaa lajimäärää.” Tällainen lajiryhmä on esimerkiksi sillihaperot. Sillihaperoiden lakin väri vaihtelee viininpunaisenruskeasta, oliivinvihreään tai punaiseen. ”Sillihaperot ovat upean näköisiä. Makutestissä otetaan KU VA RO SA YL IA H O / VA ST AV AL O Tulipunahapero on maultaan polttava.. ”On aivan selvää, että haperolajeja on maassamme enemmänkin, yli 200 lajia. Havusillihaperon lakkia koristavat vihreän ja ruusunpunaisen sävyt. Sen lakissa vaihtelevat siniharmaan, roosan ja jopa violetin sävyt
Monet tuoksut toistuvat lajeilla. ”Minulla on muistikuva kyynelhaperon maistamisesta. Palterohaperon pintakelmu ei ulotu lakin reunaan saakka, vaan siihen jää valkoinen alue eli palle. Otin palan, mutustelin ja otin vähän lisääkin. Ne jäävät verkkokalvolle – ainakin minulla”, von Bonsdorff naurahtaa. 44 suomenluonto.fi pieni pala sienen heltasta suuhun ja mutustellaan, sitten syljetään pala pois. ”Kun sieniä kerää, kannattaa ensin haistaa niitä. Koko sieni on siis saanut nimensä lakin reunasta. Ruutuhapero löydett iin Suomelle uutena lajina muutama vuosi sitt en. Useilla haperoilla on kuitenkin raikas hedelmäinen ja omenamainen tuoksu. . Esimerkiksi savuhapero tuoksuu täsmälleen maakellarille, ja tuoksusta laji onkin helppo tunnistaa. Sitruunankeltainen keltahapero kasvaa koivun seurassa. Maun lisäksi myös haju on hyvä tuntomerkki. Se kasvaa hyvin monenlaisilla paikoilla, puistoissa, piha-alueilla, polkujen varsilla ja metsissä. Sieniryhmässä on myös polttavan kirpeitä lajeja, kuten punalakkinen tulipunahapero ja ruskeanharmaansävyinen polttiaishapero. Yhtäkkiä tuli hirveä polte. Palterohapero ei olisi hapero, ellei senkin lakista löytyisi palteen lisäksi monia vaihtelevia värisävyjä. Jos maku on mieto ja miellyttävä, ei kirpeä tai polttava, hapero kelpaa ruokasieneksi. Ajattelin, että no niin, katsotaan tuleeko vedet silmiin, kun kyseessä on kyynelhapero. Ei mitään vaikutusta. Syljin palat pois ja lähdin kävelemään. KU VA T M AR JA -L EE N A H AU TA LA JA TO M I LE H TO LA / VA ST AV AL O JA JU KK A VA U RA S. Kyynelhaperolla polttava maku tuli takapotkulla, joillakin lajeilla se tulee heti”, von Bonsdorff kertoo. Niissä on siis jonkinlainen säännönmukaisuus. Se voi tehdä satoa jopa lokakuulle saakka”, von Bonsdorff kertoo. ”Mitä enemmän eri haperolajeja näkee, sitä helpompaa tunnistaminenkin on. ”Sellainen on esimerkiksi erinomainen alkukauden ruokasieni, palterohapero. ”Värejä on lähes valkoisesta palterohaperolle tyypilliseen pitkään riippuneen lihan, siis sinipunaharmahtavan sävyyn.” Tietyllä haperolajeilla toistuvat aina tietyt sävyt lakeissaan. Isonuhruhapero, oliivihapero, ja taigahapero ovat maastamme kuvatt uja uusia haperolajeja. Hajut tuovat muistoja mieleen ja saattavat helpottaa tunnistusta. Yhtäkkiä muistaa, että hei, minähän olen jossakin jo kerännyt tämän hajuisen sienen.” Kova haperoksi Monet haperoista ovat haurasjalkaisia, mutta joukossa on myös joitakin epätyypillisen kovajalkaisia ja kovamaltoisia haperoita. Kangashaperon malto harmaantuu sen vahingoitt uessa sekä iän myötä
Haperot ovat mieluisaa ravintoa myös muun muassa etanoille. Haperot tuottavat paljon itiöemiä ja niiden satokausi kestää heinäkuulta aina lokakuulle painottuen kuitenkin alkuja keskikauteen. Tämä sienien ja kasvien yhteistyömuoto tunnetaan, mutta kaikkien eri haperolajien isäntäpuulajeja ei tiedetä varmasti. Osa haperolajeista kasvaa vain yhden puulajin seurassa, kuten keltahapero koivun kanssa. KU VA RO SA YL IA H O / VA ST AV AL O. Lakin oranssinkultainen värisävy ylettyy helttapuolelle ja jalkaan. Silloin jää lakki kouraan.” Kultahapero on huima väriläiskä Haperotkaan eivät pärjää tässä maailmassa yksin, joten ne punovat maanalaisia rihmastojaan yhdessä eri puulajien kanssa muodostaen pintasienijuuria eli ektomykorritsaa. suomenluonto.fi 45 Lakin alapuolella olevat heltat voivat myös vaihdella väriltään valkoisesta aina okrankeltaiseen haperolajista riippuen. Näin ainakin oletetaan. Toisista taas tiedetään, että ne voivat kasvaa useamman puulajin kanssa, kuten vaikkapa isohapero, joka kasvaa sekä männyn, kuusen että koivun seurassa. Se on kookas ja melko harvinainen hapero.” Kultahapero on kalkinsuosija ja se kasvaa ainakin kuusen ja koivun seurassa. ”Kerättävyyttä saattaa vähentää se, että monet lajit hapertuvat helposti. ”Palterohaperolla heltat ovat valkoiset, tasatyviset, lyhytjohteiset ja ne ovat hyvin tiheässä. Monesti sienen jalka on jo miehitetty kunnon toukka-armeijalla siinä vaiheessa, kun sienestäjä ilmestyy apajille. Ei kun etsimään! Mietoja haperoita ei tarvitse esikäsitellä. Ja sitten se suosikki haperoiden joukosta. Ihmiset voisivat oppia tunnistamaan ja syömään haperoita enemmän.” Von Bonsdorff vinkkaa, että esimerkiksi isohaperosta saa hetkessä ihanan keiton, josta tulee vielä kaiken lisäksi ruusunpunasävyistä. Haperolajeja on kuitenkin paljon ja monet ovat todella satoisia, kuten kangasmetsien kangashapero sekä isohapero. Ja yksikin puu riittää mykorritsan syntymiselle”, von Bonsdorff kertoo. ”Ne ovat usein olettamuksia. Kultahaperolla taas on okrankeltaista lakin alapinnassa.” Haperoista pitävät metsässä muutkin kuin ihmiset. Heltat kuitenkin muuttuvat ruskeatäpläisiksi itiöemän ikääntyessä. ”Kun toukat ovat päässeet jalkaan, se hapertuu. Silti monet vierastavat haperoita, vaikka mietoja haperoita ei tarvitse edes esikäsitellä. ”On sellaisiakin haperoita, jotka eivät ole tyypillisesti matoisia, kuten kovamaltoinen palterohapero.” Monet haperot kannattaakin kerätä nuorena, jolloin ne ovat toukattomia ja napakoita, eivätkä heti hajoa. ”Kultahapero on huima väriläiskä. Lämpiminä syksyinä haperoita voi kerätä Etelä-Suomessa vielä marraskuussakin. Helppoa sienisaalista olisi siis tarjolla
4. 4. H A P E R O K O U L U 1. KOIVUHAPERO Russula aeruginea TUNTOMERKIT Lakki vaaleanvihreä–harmaanvihreä, heltat kellanvalkoiset, myöhemmin ruskeatäpläiset, jalka tasapaksu ja tyveen kapeneva. KANGASHAPERO Russula decolorans TUNTOMERKIT Lakki oranssinpunainen, heltat vaaleat tai kellanvalkoiset, vanhemmiten ruskealaikkuiset, jalka tasapaksu ja valkea, malto harmaantuvaa. 46 suomenluonto.fi 1. 3. ISOHAPERO Russula paludosa TUNTOMERKIT Lakki omenanpunainen ja tahmea, heltat kellanvalkoiset, lakin reunassa punertavat, jalka pitkä, keskeltä paksuin ja usein punahäiveinen. KASVUPAIKKA Kangasmetsissä männyn, kuusen ja koivun seurassa koko maassa. 6. KASVUPAIKKA Lehdoissa, hakamailla ja puistoissa kuusen koivun seurassa Etelä ja KeskiSuomessa. KELTAHAPERO Russula claroflava TUNTOMERKIT Lakki kirkkaankeltainen, heltat vaaleat– kellanvalkoiset, vanhemmiten ruskealaikkuiset, jalka tasapaksu ja solakka, malto harmaantuvaa. 3. 5. 2. KULTAHAPERO Russula aurea TUNTOMERKIT Lakki syvän oranssinpunainen– kullankeltainen, heltat vaaleankeltaiset–okran keltaiset, jalka tasapaksu tai tyveen levenevä, kova ja kullanhohtoinen. KASVUPAIKKA Pihoissa, puistoissa ja tuoreissa kangasmetsissä koivun ja kuusen seurassa koko maassa. KASVUPAIKKA Kangasmetsissä, kosteissa seka metsissä, lehdoissa ja tunturikoivikoissa koivun seurassa koko maassa. KASVUPAIKKA Kuivilla ja tuoreilla kankailla männyn seurassa koko maassa, Lapissa myös tunturikoivun seurassa. KU VA T JA RK KO KO RH O N EN JA JU KK A VA U RA S. 5. 2
7. KASVUPAIKKA Tuoreissa ja kuivissa kangasmetsissä ja tunturikoivikoissa kuusen, männyn ja koivun seurassa koko maassa. 6. 9. KASVUPAIKKA Lehdoissa ja kankailla monien eri puulajien seurassa koko maassa. Mieto maku kertoo kyseessä olevan hyvä ruokahapero. 8. TUNTOMERKIT Lakki ruskeanpunainen–kirkkaan punainen–oliivinvihreä, himmeä, heltat vaaleat– kermankeltaiset, jalka tukeva, valkoinen, punahäiveinen tai punainen ja koskett elusta ruskett uva. 10. KASVUPAIKKA Tuoreissa kangas metsissä, puistoissa ja lehdoissa Etelä ja Keski Suomessa. SILLIHAPEROT Russula xerampelina coll. KYYHKYHAPERO Russula cyanoxantha TUNTOMERKIT Kookas, lakki vihertävä tai siniharmaa, jossa violetin ja roosan sävyjä, heltat vaaleat, jalka valkoinen tai kermanvärinen, tasapaksu, kovamaltoinen. KASVUPAIKKA Kasvaa Etelä ja LounaisSuomen lehdoissa jalopuiden seurassa, harvinaisehko. KASVUPAIKKA Lehdoissa ja tuoreissa lehtomaisissa metsissä koko maassa. 9. VIHERSUPPILOHAPERO Russula chloroides TUNTOMERKIT Lakki valkoinen–vaaleankeltainen, suppilomainen, heltat vaaleat–kermankeltaiset, vihertävähäiveiset, maultaan kirpeät, jalka paksu, tyveen suippeneva, latvassa mintunvihreä vyöhyke. KU VA T IN GA H AA RI ST O / VA ST AV AL O , JA RK KO KO RH O N EN JA JU KK A VA U RA S. suomenluonto.fi 47 Tee makutesti Tarkastele aluksi sienen tuntomerkkejä. Kun olet varma, ett ä kyseessä on haperoihin kuuluva sienilaji, ota pieni pala lakin reunasta kielen kärjelle hetkeksi, pureskele ja sylje pala pois. Kirpeä tai poltt ava maku voi tulla suuhun vasta jälkipotkuna. VIINIHAPERO Russula vinosa TUNTOMERKIT Lakki ruskeanpunainen–sinipunainen, heltat vaaleat–kellanvalkoiset, jalka tasapaksu, vanhem miten harmaantuva ja hohkainen, malto harmaantuvaa. H A P E R O K O U L U 7. 10. 8. PALTEROHAPERO Russula vesca TUNTOMERKIT Lakki lihanpunainen, usein ruutumaisesti halkeileva, lakin reunalla vaalea alue, valkoiset heltat hyvin tiheässä, myöhemmin ruskeatäpläiset, jalka kova ja lyhyehkö, tyveen suippeneva
Uralin pihlajaa etsimässä 48 suomenluonto.fi. TEKSTI ANNI KYTÖMÄKI KUVITUS ANNI PÖYHTÄRI Kirjailija Anni Kytömäki toteutti unelmansa ja lähti etsimään vanhasta valssista tuttua pihlajaa Uralille
Louhintatyö vaikutti vahvasti paikallisväestön elämänkulkuun: Uralin kansantarinoihin perustuva satukirjakin on nimeltään Malakiittilipas (Pavel Bažov, 1939). 10 km/pvä, matkaan menisi 740 päivää – eli kaksi vuotta ja 10 päivää. Sitten luin, mitä olin 20 vuotta aiemmin kirjoittanut päiväkirjaani. Murranko pysyväksi suunnittelemani lentoboikotin. Sulattojen avuksi valjastettiin vuoriston maanpäälliset voimanlähteet, metsät ja virrat. Sauvo Puhtilan suomennoksessa minua puhuttelivat eniten kolmannen säkeistön sanat: Kenties kerran vielä / soi tuuli lauhemmin, / kaupunkien pauhu / jää taakse viimeinkin. Ural muodostaa noin 2500 kilometriä pitkän vuoriketjun Kazakstanista Jäämerelle. Heti vuorten takana on Siperiakin, joka kulttuurisessa muistissamme elättää sekä kauhua että kaipuuta. Menneisyyttä, geologistakaan, ei voi paeta. Pisimpään viipyisimme kahdessa miljoonakaupungissa. Uralille pääsee Moskovasta junallakin, mutta matkan aikataulu ei antaisi myöten. Koskaan en tyystin unohtanut Uralia. Viikon aikana taksikuskit kuljettivat meidät vuorten yli etappi etapilta länteen, takaisin Euroopan puolelle. Voi valtava maailma! Minä haluan vaeltaa! En kuitenkaan lähtenyt kävelemään kauas itään. Tahdonko nähdä, millainen todellisuudessa on alue, joka on siintänyt elämäni horisontissa aineettomana pakopaikkana. Työläisten elämä oli kovaa, mutta Malakiittilippaan saduissa vihreäviittainen Vuoren emäntä päihittää kaivospamput. Aluksi lamaannuin. Moskovassa eteen tuli matkan kyseenalaisin osuus, lento Uralille. Toisaalta Uralin harteille on etenkin sota-aikana sälytetty suurta symboliikkaa. Maailmanjärjestys muuttui muutenkin. En näkisi rosoisia vuorenhuippuja, joiden kielekkeillä valkokukkaiset pihlajat sinnittelevät. Lähdin länteen ja lähelle. Talvella 2018 kävi ilmi, että ystäväni aikoivat touko– kesäkuussa tehdä viikon mittaisen työmatkan Uralvuorille. Korkeallepa näkyvätkin tiet, sähkölinjat ja metsänhakkuut. Joet mutkittelevat aivan kuin koulussa opetettiin, tuossa on makkarajärvi eli juolua! Pilvet ovat käsittämättömiä, vaikka niitä katsoo vierestä.” Laskeuduimme Jekaterinburgiin Uralin itäiselle kyljelle, Aasian reunalle. Permikauden jättiläinen Ural on vanha ja kulunut vuoristo, jälki mannerlaattojen kohtaamisesta, joka sattui 300 miljoonaa vuotta sitten. Baltian laatta ja Venäjän laatta törmäsivät, ja saumakohtaan nousivat Uralvuoret. Pari vuotta myöhemmin matkustin Italiaan ja takaisin. Rodyginin valssin sävelet taukosivat. 17-vuotiaana kirjoitin päiväkirjaani: 12.1.1998. Törmäyksessä kaikki mantereet liittyivät yhteen, eli Uralin syntyessä syntyi myös jättiläismanner Pangaia. 200 päivää (2000 km). Päätin lähteä, sillä vastaavaa tilaisuutta ei tulisi. Pysähdyspaikkoja olivat Kungu”Kenties kerran vielä soi tuuli lauhemmin, kaupunkien pauhu jää taakse viimeinkin.”. Moskovan-juna kulki parhaillaan Tverin Karjalassa, ikkunasta näkyi Volgaan kuuluva tekojärvi. Puolitoistatuntisen lennon ajan tuijotin ikkunasta sekasortoisin miettein: ”Ihmisen ei kuulu matkustaa näin. Uralin luonnon kannalta osoittautui kohtalokkaaksi se, että vuorten uumenissa piilee muinaiseen merenpohjaan kerrostuneita mineraaleja, kuten rautaa, kuparia ja sinkkiä. Epäröin monta päivää. suomenluonto.fi 49 A loin uneksia Uralvuorista 13-vuotiaana, kun opettelin soittamaan pianolla Jevgeni Rodyginin valssin Uralin pihlaja. Seuraavat vuodet kolusin Ylöjärven, Nokian ja Hämeenkyrön metsiä ja huomasin, etten välittömästi ikävöi sammaleisia kallionyppylöitä kummempia vuoria. Sadan neliökilometrin alueella riitti tutkittavaa. Kartalla ruskeansävyinen, ryhmyinen vuoristokaistale Euroopan ja Aasian rajalla näyttää olevan melko lähellä, mutta silti se on jo vierasta maailmaa. Tsaarinaikaisen vallasväen palatseihin Uralilta louhittiin vihreää malakiittikiveä niin paljon, ettei sitä juuri luontoon jäänyt. Pääsisin mukaan, jos haluaisin. Uralin korkeimmalle huipulle (1894) menisi vain n. Suunnittelin junamatkaa halki Siperian, sitten jo vaativampaa taivalta. Tapahtuma oli niin merkittävä, että alkanut ajanjakso on nimetty permikaudeksi Uralin länsirinteillä sijaitsevan Permin alueen mukaan. Lentoliikenteen päästöt painoivat mieltäni jo silloin, ja matkan jälkeen päätin liikkua vastedes vain maata pitkin. Jos siis lähtisin sinne huomenna, olisin teoriassa perillä 9.11.1998. Pilvien läpi ja maata pitkin Ensimmäisenä matka-aamuna heräsin varhain. Laskin tänään, kuinka kauan kestäisi kävellä linnuntietä Beringinsalmelle täältä Ylöjärveltä (n. Nauratti. Jos kävelisin n. 7400 km). Paikan nimet olivat vanhoja tuttuja kansatieteestä, historiasta ja kielitieteestä, nyt olin tienoolla itse. Lähteäkö Uralille. Ural on nimenä tuttu, kielemmekin kuuluu uralilaiseen kielikuntaan. Matkustaisimme vuoriston matalimpaan keskiosaan, kaivosteollisuuden jo varhain leimaamalle seudulle. Luotin silti siihen, että kaikkien retkieni tapaan tästäkin vielä koituisi luontomatka. Se kuului ja kuuluu maailmankolkkiin, jotka selaan karttakirjasta esiin, kun todellisuus pakkautuu niin liki ettei ilma riitä. Pietari Suuren (1672–1725) aikana Uralin metalleja alettiin määrätietoisesti hyödyntää sodanja kaupankäynnissä
Vain sankarihautausmaa on suoraviivainen ja karu, muuten elämä ryöppyää. Ensimmäisen pihlajan kohtasin Jekaterinburgin keskustassa, tsaari Nikolai II:n ja hänen perheensä murhapaikalle rakennetun kirkon pihassa. Puut olivat vasta nupullaan. Keski-Uralin vuoret ovat loivia ja laveita, massiivisia kumpuja, joita peittävät metsät ja pellot. Uralilla kasvaa ilmeisesti molempia. Tutumpiakin otuksia esiintyy – punkkeja on niin paljon, että metsänreunoihin on ripustettu varoituskylttejä. Lajisto hämmensi: Kullero on moniaalla metsänpohjan yleisimpiä kasveja. Kukkii tuomien huntu Olin esittänyt matkakumppaneilleni toiveen, että koettaisimme löytää ”Uralin pihlajan”. Tohtori Živago kurkistaa todellisuuteen Kaupunkiretkieni vakiokohteita ovat hautausmaat, sillä ne avaavat ikkunan luontoon ja kulttuuriin. 50 suomenluonto.fi rin pikkukaupunki, muutama hirrenharmaa kylä ja miljoonakaupunki Perm kielisukulaistemme komien vanhoilla asuinsijoilla. Vuoriston ikivanhuus kävi selväksi. Viljelymaisemissa päivystävät haukat, joista tunnistin vain sinisuohaukan. Matkalla yhytimme lukuisia muitakin pihlajia, mutta en kyennyt määrittämään, oliko kyse kotipihlajista vai alalajin edustajista. Kapeat polut kiemurtavat säännöttömästi sijoiteltujen hautojen lomassa. Luonnontieteellisen museon yli-intendentiltä Henry Väreeltä olin kuullut, että raja Sorbus aucuparian (kotipihlajan) ja alalaji sibirican (siperianpihlajan) välillä häilyy. Boris Pasternakin Tohtori Živago -romaanin tapahtumapaikkoihin lukeutuu kuvitteellinen Varykinon kylä, jonka esikuva sijaitsee Permin alueella. Kylmät kyyneleet Kungur on Hämeenlinnan kokoinen kaupunki Uralin länsiosassa. Kesäkuun alussa Uralilla kukkivat pihlajien sijaan tuomet. Permin keskustan hautausmaa on suorastaan lanseerattu luontokohteeksi, sillä käytävien varrelle on pystytetty luontotietotauluja. Alkukesän iltana Permin hautausmaa muuttui Varykinoksi. Kohta sen jälkeen kaikki vihertyi, varsinkin Šutmassa, joksi sanotaan rotkoa Mikulitsynin talon edustalla – tuomet, lepät, pähkinäpensaat. Luonnon kiertokulku näyttäytyi konkreettisesti: paikoin kevätversojen seasta pilkisti yksinäinen luu. Mihailovskojen hautausmaa Jekaterinburgissa osoittautui villiksi viidakoksi, jossa poppelien, koivujen ja mäntyjen katveessa kasvavat kielot, lemmikit, kiurunkannukset ja käenkaalit. Muutaman yön kuluttua alkoivat satakielet laulaa. Harvoin todellisuus ja fiktio lähestyvät toisiaan yhtä epäröimättä. Maata verhoavat lehtokortteet sumenivat iltahämärässä vihreäksi uduksi, laakson pohjalla jutusteli pieni joki, oksistossa lauloi satakieli. Sen liepeillä tutustuimme kahteen luonnonnähtävyyteen: Plakunin vesiputoukseen ja jääluolaan.. Živago kertoo: Me saavuimme Varykinoon varhain keväällä
Samalla muistelen Permin satakieltä, sadepisaroita kullerojen lehdillä, vanhaa naista Plakunin vesiputoukselle johtavalla kylänraitilla. Muuta yhteistä niillä ei ole. Pohjavesipurkaus on kiehtonut ihmisiä jo pitkään. Kyynelvirraksi putous on viileä, sillä vesi on ympäri vuoden noin viisiasteista. Anni Kytömäki on kirjailija ja luontokartoittaja Hämeenkyröstä. Todellinen Ural ja haaveiden Ural ovat kaksi eri maailmaa.. Kun katselen Uralia kartalta, Rodyginin valssi soi jälleen. Yhteensä yli viisi kilometriä pitkä, sokkeloinen luolaverkosto on uurtunut kalkkikallioon, kun pintaja pohjavedet ovat liuottaneet kiveä tieltään. Päädyin maksamaan lennoista sadan prosentin ilmastosakon: menolipun verran metsien-, paluulipun verran soidensuojeluun. Matka ei häivyttänyt auerta vuoriston yltä. Sen ”saleja” on holvattu ja käytäviä tasattu turistiryhmiä varten, elämystä petrattu värivaloin ja jääveistoksin. Entä matkan ekologinen jalanjälki. Tarun mukaan vuoreen on vangittu tyttö, jonka kyyneleet kallionraoista vuotavat. Ulkona kalliolla puolestaan esiintyy kaksi Venäjän Punaiseen kirjaan listattua uhanalaista lajia, höyhenheinä ja Suomessakin äärimmäisen uhanalainen punavalkku. Kaksi Uralia Matkasta on jo kolme vuotta. Todellisuudessa puut ovat nupullaan, kuvitelmissa ne kukkivat. Räntäsateesta huolimatta kokeilin veden tehoa, mutta ainut seuraus oli kohmetus. Jotain alkuperäistä onkin saatu säilymään: Luolan suurimmassa lammessa elää pieni, sokea äyriäinen, jota ei tunneta muualta. Luolaston uloimmissa osissa seinämiä peittävät jäämuodostumat, sisempänä on lämpöasteita. Kummassakin olen viihtynyt. Plakunin vettä on pidetty terveellisenä, ja vaivojen kalvamat ihmiset ovat käyneet putouksessa kylpemässä. Paljon on muuttunut; aiemmin niin harvinainen lentoboikotti on vuosina 2020–2021 ollut huomattavan yleistä. Silloin tällöin selaan yhä karttakirjasta esiin Uralin. Olen onnellinen siitä että lähdin Uralille, onnellinen siitä, etten halua lähteä kaikkialle minne kaipaan. Toivon mukaan mahdollisimman monet pysyvät maan pinnalla koronapandemian jälkeenkin. Palelu jatkui seuraavana päivänä Kungurin jääluolassa. Kovin luonnolliselta jääluola ei tuntunut. Todellinen Ural ja haaveiden Ural ovat kaksi eri maailmaa. Vesi tihkuu Sylva-joen rantarinteestä männyn juurakon alta, juoksee purona muutamia metrejä ja putoaa jyrkänteeltä alhaalla lipuvaan jokeen. Matkailijat ovat vierailleet luolassa jo tsaarinaikana, ja nykyään turistit ohjataan kulkemaan tiettyjä reittejä. suomenluonto.fi 51 Plakunin putous ei ole suuri, vain seitsenmetrinen ja olemukseltaan ennemmin suihku
52 suomenluonto.fi Uutta Ahvenanmaata TEKSTI SANNA-MARI KUNTTU KUVAT SANNA-MARI KUNTTU, PANU KUNTTU, JÖRGEN ERIKSSON JA VASTAVALO KU VA TI M O N IE M IN EN / VA ST AV AL O Valitsimme kymmenen kohdetta, joilla saarimaakunta näyttää monipuolisen luontonsa. 52 suomenluonto.fi Kökaria ympäröi laaja saaristo.
Jotkin kohteista sijaitsevat pienemmillä saarilla. Nämä ovat hyviä kohteita myös melojille, mikä oli oma kulkutapani. Valtaosaan luontopolkujen lähtöpaikoista johtaa tie. Ahvenanmaa tarjoaakin luontoretkeilijälle paljon nähtävää, eikä vähiten siksi, että saarimaakunnassa on yli 60 merkittyä luontoja kulttuuripolkua tallattavaksi. suomenluonto.fi 53 1. Ulkosaariston tuntua Kökarin Kalenissa LÄHTÖPISTE Kolme vaihtoehtoista lähtöpis tett ä Kökarin pääsaarella. Silloin merimatka on taitettava joko omalla veneellä tai taksivenekyydillä. Ne sopivat siis autoilevan, moottoripyöräilevän tai polkupyöräilevän retkeilijän käyntikohteiksi. Osassa paikkoja on myös retkeilypalveluita, kuten tulipaikkoja. Monille tuttuja ovat esimerkisi Nåtön ja Ramsholmenin lehtojen reitit Maarianhaminan lähellä tai Getan kallioiden maailma. Luontopolku on yksi Ahvenanmaan pisimmis tä. Träskbötet: sijain ti N=6659899.359, E=158514.294 (ETRSTM 35FIN), Alvik bötet: sijainti N=6659953.309, E=157576.998 (ETRSTM35FIN), Karlbyn kylä: sijainti N=6658696.805, E=159629.448 PALVELURAKENTEET pöytäpenkit PITUUS 5,6–10 km Kökaria ympäröi laaja saaristo, johon tarjoutuu nä kymiä rannoilta. Eksoot tisen vivahduksen tuovat rehevien kallionotkelmi en tervalepiköissä köynnöstävät humalat. Kallioinen maasto korkeuseroineen tekee reitistä paikoin vaa tivan. suomenluonto.fi 53 A hvenanmaan luonto on tunnettu punaisena hehkuvista graniittikallioista, avarista saaristomaisemista ja karjan laiduntamista kukkeista perinnemaisemista. Olen kiertänyt tulevaa kirjaani varten jokaisen polun. Reitt i tarjoaa nähtävää myös muinais ja sota historiasta kiinnostuneille. Kallioilta löytyy rannik kopatt erien rauniot, vanha hylkeiden traaninpoltt o paikka ja pronssikautinen asuinpaikka.. Valikoin Suomen Luonnon pyynnöstä kymmenen kohdetta, joista osa on monille Ahvenanmaan kävijöille tuntemattomia uutuuksia. Kohteet vievät hyvin erilaisiin ympäristöihin. Useammaltakin esitellyltä reitiltä löytyy luontokohteiden ohella myös ripaus ihmisten historiaa, kuten muinaishautoja, vanhoja asuinpaikkoja tai sotahistoriaa. Moni reiteistä on käytössä ympäri vuoden. Osa Ahvenanmaan reiteistä on jäänyt vähän piiloon, vaikka ne maisemansa tai muun erityislaatuisuutensa vuoksi sietäisivät tulla nostetuksi esiin. Reitillä on avoimia kalliota, ja lännessä se käy merenrannassa. Huomioithan, että Ahvenanmaan nuotiopaikoille on tuotava omat polttopuut tai grillihiilet mukanaan. Niissä käymällä kuva Ahvenanmaan luonnon monipuolisuudesta täydentyy. Myös Kalenin luontopolulla kokee todellista ulkosaariston tuntua
Kohde sijaitsee viisi kilometriä Maarianhaminasta lounaaseen. Helppo alle kilometrin mitt ainen reitt i sopii urbaaneim millekin kulkijoille ja on kuljett avissa lastenratt ailla se kä pyörätuolilla. Björkörin alkuperäinen saaristotila näkyy kiikarilla laivallekin. Metsän suurimmaksi mitatun marjakuusen korkeus on kahdeksan metriä ja ikä jopa yli 200 vuott a. Reitt i alkaa saaren länteen avautuvasta lahdesta. Jungfruskärin marjakuusimetsä LÄHTÖPISTE Jungfruskärin retkisatama, Lemland N=6677415.456, E=105808.758 PALVELURAKENTEET tulipaikka, pöytäpenkki, poiju PITUUS 0,6 km Jungfruskärin saaren puolen kilometrin luontopolku on omalaatuinen retkikohde. Saarella voi vierailla omalla veneellä tai kajakilla me loen. Luontopolun opastaulu jen avulla pääset perehtymään syvemmin kosteikon toi mintaan ja sen asukkaisiin. Ryhmyiset ja sammalten peitt ämät rungot ovat kuin suoraan sadusta, eikä vas taavaa laajaa marjakuusimetsää löydy muualta Suomes ta. Paikalliset taksiveneyritt äjät tarjoavat myös kyyte jä saarelle. Träsketin suo on harvinaisten kasvien tyyssija. Saa relle ei liikennöi vuoroveneitä, mutt a matalalle kalliolle on helppo rantautua kajakilla, ja lahdesta löytyy kiinnit tymispoiju veneelle. Saaren luontopolut risteilevät idyllisen lampaiden ja nautojen laiduntaman maiseman upeassa kukkaloistossa. Kolmen hehtaarin keinotekoinen kosteikko on ra kennett u meren tilan parantamiseksi ja luonnon moni muotoisuuden ylläpitämiseksi. BJ Ö RK Ö RJA M AR JA KU U SI KU VA JÖ RG EN ER IK SS O N. Nabbenin kosteikko LÄHTÖPISTE Nabbenin venevajoille johtavan tien ja kevyen liikenteen väylän risteys, Maarianhamina N=6685024.363, E=108476.246 PALVELURAKENTEET luontopolkutaulut, penkit PITUUS 0,8 km Aivan Maarianhaminan keskustan tuntumassa sijaitse va Nabben on oiva paikka tutustua kosteikon elämään. 3. 54 suomenluonto.fi 2. Björköristä löytyy poikkeuksellisen monipuo liset ja hyvin hoidetut perinneympäristöt, sekä viehät tävä vanha saaristolaistila, jossa järjestetään opastuksia kesälauantaisin. Jungfruskärin saarella on Ahvenanmaan isoin marjakuusiesiintymä. 4. Reitin varrella on myös levähdyspaik koja. Se johdatt aa marjakuus ten muodostamaan metsään. Björkörin perinnemaisemat ja saaristolaistila LÄHTÖPISTE Björkörin satama, Föglö N=6663965.879, E=121677.952 PALVELURAKENTEET pöytäpenkki, näkötorni, käymälä, tulipaikka, laituri PITUUS 0,5–3 km Björkörin saari sijaitsee Lemlandin pääsaaren eteläises tä pisteestä Herröskatanista noin neljä kilometriä kaak koon
Etenkin Troll kyrkaniksi eli Peikonkirkoksi kutsutt u luola ja kalliosola ovat näytt äviä ja mielenkiintoisia. Se sijaitsee Eckerössä, aivan lähellä Hummelvik campingia. Ingbybergenin kalliosola ja luola LÄHTÖPISTE Lähellä Godbyvägenin ja Nya Godbyvägenin risteystä, Jomala N=6691423.095, E=109158.837 PALVELURAKENTEET pöytäpenkit, näkötorni PITUUS 1 km Ingbybergenin luontopolku on lyhyt, mutt a tarjoaa pää tä huimaavaa nähtävää. Vuonna 1998 suojeltu suoalue on luonnontilainen eri suotyy peistä koostuva soiden mosaiikki. Tämän neljän kilometrin mitt aisen rantapolun valit semalla pääsee näkemään monipuolisesti ahvenanmaa laista metsää. Träsketin suopolku LÄHTÖPISTE Hummelvikstigen 79, Eckerö N=6702185.478, E=87719.314 PALVELURAKENTEET pöytäpenkki PITUUS 3,8 km Ahvenanmaalla ei juuri suoluontopolkuja ole, joten Träs ketin polku on poikkeus. Reitin varrelle osuu päivätupana toimiva kalamaja tulipaikkoineen sekä laavu. Ingbybergenin kalliosolassa.. Stornäs, Strandstigenin rantametsät LÄHTÖPISTE Stornäset 86, Sund N=6694495.742, E=115155.727 PALVELURAKENTEET pöytäpenkit, tulipaikat, laavu, päivätupa PITUUS 44,5 km Stornäsetin niemellä kulkee Lumparnin ja Tjudnäs träs ketin rantametsiä pitkin Strandstigeniksi nimett y reit ti. 6. Suo on kasvibongaa jan paratiisi harvinaisine kämmeköineen. Matkan var relle osuu myös laaja rautakautinen kalmisto. Osa alueesta on hiljatt ain suojeltu. Reitt i vie läpi erilaisten soiden, nousee suon laitamien karuihin kalliometsiin ja sukeltaa järeiden kuusikoiden siimeksiin. Luola on 11 metriä pit kä, tai ennemminkin rotko, jonka katon muodostavat toi siinsa kiilautuneet kivenmurikat. suomenluonto.fi 55 5. Taitava kiipeilijä keinot telee itsensä luolan katon kapeikoista läpi. Reitin alussa on istutett ua pyökkimetsää, ja metsätaloushisto ria näkyy paikoin hakatuissa tai nuorissa metsissä. Lähistöllä voi tutustua Käringsundin pitt oreskiin satamaan monine ve nevajoineen – siellä kuvatt iin Astrid Lindgrenin Saaris ton lapset sarjaa. Reitt i vie luolalle, sileäksi hiou tuneen kapean kalliosolan läpi, näköalatornille, valtavalle pirunpellolle ja pronssikautisille haudoille. Jou kossa on kuitenkin retkeilijää ilahdutt avia ja metsien mo nimuotoisuuden kannalta olennaisia vanhempia ja luon nontilaisempia metsiä rantalepikoista kuusikoihin ja kal liomänniköihin. 7
Kalliomännikkö hallitsee Klintbergeniä.. Torni on Skarpnåtön kalastuskunnan raken tama ja sitä käytetään myös talvisten jäähavaintojen tekemi seen. Toukokuussa pähkinälehdon pohjan valtaa keväinen kuk kaloisto. 56 suomenluonto.fi 8. Matkan varrelle jäävät laajat pirunpellot pyöreiksi hiou tuneine kivineen. Alue on luontonsa puolesta erityisen rikas, ja siihen pääsee tutustumaan Prästgårdsnäsetin luontopolun avul la. Alue on suojeltu, ja kesällä siellä laiduntaa yhä karja. Reitt i polveilee koko matkan karunkauniissa kalliomän nikössä. Nousumet rejä ylös Ahvenanmaan korkeimmalle huipulle (110 m) tulee yli 50, joten kipuaminen vaatii kohtalaista kuntoa. Långbergenin kalliolla kulkeva luonto polku vie juuri tällaisiin maisemiin, kunhan on ensin pati koinut rekonstruoidun kivikauden kylän ohi. Polku tornille lähtee nousemaan pysäköintipaikalta kohti Klintbergenin kallion huippua. Syksyllä ruskaaikaan lehtipuumetsät tarjoavat upeita värejä. Reitt i jatkuu kallion päällä, jota vartioi vat saariston tuulissa töpäkäksi jääneet käkkyräiset saa ristolaismännyt, ja huipun tuntumasta avautuu upea nä köala Ahvenanmaan pohjoiseen saaristoon. Kun lehdet putoavat maahan, hahmott aa tuhansien pähkinäpensaiden lomaan kätkeytyvät suur ten jalopuiden järeät rungot paremmin. Saaristomaisemia Klintbergeniltä LÄHTÖPISTE Jomalövägen 85, Hammarland N=6708343.705, E=100252.918 PALVELURAKENTEET pöytäpenkit, näkötorni PITUUS 1,5 km Klintbergenin näköalatorni sijaitsee Hammarlandissa, Skarpnåtön niemellä. Itse näkötorni on pystytett y kallion laelle, ja ki puaminen sinne kannatt aa; tornista avautuu yksi Ahve nanmaan luontopolkujen upeimmista näköaloista saa ristoon. 9. 10. Långbergenin kalliot ja muinaisrannat LÄHTÖPISTE Orrdal 20, Saltvik N=6706878.738, E=120907.172 (ETRSTM35FIN) PALVELURAKENTEET tulipaikka, pöytäpenkit PITUUS 3,8 km Karut kalliomänniköt muinaisrantoineen ovat Ahvenan maalle tyypillisiä. Prästgårdsnäsetin pähkinäpensaslehto LÄHTÖPISTE Prästgårdsnäsetin luonnonsuojelualueen pysäköintipaikkka lähellä Finströmin kirkkoa N=6700917.186, E=109475.357 (ETRSTM35FIN) PALVELURAKENTEET pöytäpenkit PITUUS 2,3 km Prästgårdsnäset on Finströmin pappilan ikivanhoja laitu mia
Kannattaa siis yöpyä matkalla. MannerSuomen puolelta lähtevät maksul liset yhteysalukset Vuonaisten satamasta Kustavista Brändöhön. Brändöstä jatketaan etenemistä teitä ja yhteysaluksia käyttäen. Huomioithan, että mantereelta pääsaarelle matkatessa tulee lisämaksu, mikäli etapin taittaa yhdessä päivässä. Paikalla pesii muun muassa pähkinänakkeli. Prästgårdsnäsetin lehto. suomenluonto.fi 57 Näin pääset Ahvenanmaalle Suuntaapa Ahvenanmaalle omalla autolla, moottori pyörällä tai polkupyörällä, välissä on merietappeja yli tettävänä. PR ÄS TG ÅR DS N ÄS ET IN KU VA JÖ RG EN ER IK SS O N Kökar Sund Föglö Eckerö Lemland Hammarland Maarianhamina Finström Jomala Saltvik 1 6 2 7 3 8 4 9 5 10. Saltvikin Långbergenin kallion reitillä saa myös pyöräillä. Yhteysalusten sijaan voi myös käyttää Helsingistä ja Turusta lähteviä matkustajalaivoja, jotka pysähtyvät joko Maarianhaminassa tai Långnäsin satamassa. Toinen vaihtoehto on mennä yhteysaluksella Paraisten suunnalta Korppoon Galtbyn satamasta Kökariin ja edetä sieltä pääsaaren suunnalle
TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVA SANNA SAASTAMOINEN-BARROIS Frantsilan luomuyrttitilan Kasvien voimalla Kuka. o. Kotipaikka. Pyrin tekemään parhaan kykyni mukaan hyvää ja pyrin siihen, ett en vahingoita ketään tai mitään tietoisesti. Kasvien ihmeellisyys ja monimuotoisuus. Hämeenkyrö. Mo. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin 58 suomenluonto.fi. Mitä. Yrtt ien ja luontaisen terveydenhoidon asiantuntija ja koulutt aja, Frantsilan luomuyrtt itilan perustaja. Tärkeintä luonnossa. Virpi Raipala-Cormier. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Frantsilan luomuyrttitilan perustaja Virpi Raipala-Cormier kiittää joka päivä luontoa
Pojat Valo ja Jupiter jatkavat yrityksessä. L uonnonkosmetiikan pioneeri Suomessa, sellaiseksi luomuyrttitila Frantsilan perustajaa Virpi Raipala-Cormieria voisi ainakin kutsua. ”Pellot ovat nyt elokuussa niin kauniit. Tänä vuonna kokeilemme venäjänjuurta eli siperian ginsengiä vähän laajemmassa mitassa.” Tilan omien peltojen lisäksi satoa tulee sopimusviljelijöiltä sekä sopimuskeräilijöiltä. Kasvituntemus on ollut ”Tosin ei ole sellaista kasvia, josta en pitäisi. Radiosta hän kuunteli professori Toivo Rautavaaran luentoja kasvien käytöstä ja innostui rohdoista ja maustekasveista. Olen saanut nauttia luonnon antimista ja olla luonnossa ihan joka päivä. suomenluonto.fi 59 jo vanhemmillakin heikkoa.” Nyt kasveja halutaan kuitenkin oppia tunnistamaan ja käyttämään niin ravinnoksi kuin rohdoiksi. Tänään sekoitin siankärsämön kukkaa, nokkosta sekä piparminttua omasta puutarhasta.” Aamuun kuuluu myös kolmen vartin jooga ulkona. Tienviitat tällaiselle elämänpolulle olivat luettavissa jo Raipala-Cormierin lapsuudessa ja nuoruudessa Hämeenkyrön maalaismaisemissa. ”Ihanaa, että on ollut tällainen kesä. Menen sinne voimaantumaan.”. Jotkut kasvit vaikuttavat samansuuntaisesti, mutta vähän eri tavalla. Pojat kehittävät edelleen toimintaamme ja ovat uudistaneet luonnonkosmetiikkasarjamme ulkoasun käyttäen innoittajanaan herbaariota.” 2030 ”Suomessa ennaltaehkäisevä terveydenhoito, normaali terveydenhoitojärjestelmä ja luontaiset hoidot kulkevat kaikki käsi kädessä.” ”Kehäkukkapellot ovat nyt elokuussa niin kauniit. Valikoimaan käytetään noin 100 kasvilajia. Ensimmäisen mausteja rohtokasvitarhansa hän perusti 14-vuotiaana. Hänen filosofiansa kautta ymmärrän myös luontoa eri tavalla. ”Nyt olen 69-vuotias. ”Erilaisia kasvikursseja vetäessäni olen huomannut, että kasvilajien tunnistaminen askarruttaa ihmisiä. Koko elämämme ja tämä Frantsilan maailma ovat olleet valistamista ja tiedonjakamista.” Kehäkukkapellosta voimaa Juuri nyt Frantsilan pellot hehkuvat keltaisen sävyissä. Kyllähän tässä on jo saanut näitä asioita harjoitella”, Raipala-Cormier naurahtaa. Ystävyyden yrttiteen lisäksi Frantsilan valikoimiin on alusta asti kuulunut muun muassa 11 yrtin salva. ”Teen joka aamu yrttiteen. Luonto ja kasvit ovat sisaruksiamme.” 1981 ”Menin mieheni Jamesin kanssa naimisiin ja yhteinen taival Frantsilassa alkoi. Nyt tuotevalikoimassa on 200 tuotetta yrttiteestä ravintolisiin ja hoitovoiteista kasvovesiin. Tiedot ja taidot menivät heidän mukanaan hautaan, eivätkä siirtyneet uudelle sukupolvelle. Kansanparannus kunniaan Virpi Raipala-Cormier vetää myös itse kursseja ja koulutuksia, joita Frantsilan Hyvän Olon Keskuksessa on tarjolla monipuolisesti fytoeli kasvilääkinnästä metsäpuutarhan perustamiseen ja joogaretriitistä yrttikursseihin. Sadonkorjuun aikaan riittää puuhaa. ”Olenhan minä paljon muutakin: luontaishoitojen ja fytoterapiakoulutuksen tuoja Suomeen, hyvinvointivalmentaja ja kouluttaja”, hän sanoo. Voin huoahtaa, sillä olen tehnyt sen, mitä olen voinut. Meillä on ollut sekä yhteinen johtotähti että yhteinen rakkaus toisiimme. Monelle nuorelle on sanottu, että ei saa ottaa eikä kerätä mitään kasvilajia. ”Katselen puutarhaani, kasveja, miten ne joka päivä kehittyvät. ”Tuotteita kehitellessä ajattelen synergisesti. Kehäkukat kukkivat. Siitä tulee valtava kunnioituksen tunne. Lisää lajikirjoa on Kehäkukka-kasvisravintolan näytetarhassa, jossa kasvaa 160 kasvilajia. ”On ollut ihana jakaa tämä kutsumus toisen kanssa. Kasveista saadaan lisätehoa, kun käytetään useampia eri lajeja”, hän sanoo. Nyt riittää taas innokkaita, jotka haluavat oppia.” Frantsilan luomuyrttitilalla on tänä vuonna aihetta juhlaan. Joka päivä kiitän, että saa olla näiden kasvien kanssa ja täällä Frantsilan paratiisissa.” 1973 ”Löysin henkisen opettajani Shrii Shrii Anandamurtin. Virpi Raipala-Cormier on luotsannut Frantsilan tilaa yhdessä Kanadasta kotoisin olevan miehensä Jamesin kanssa jo 40 vuotta. ”Olemme vuosien varrella testailleet ainakin 300 kasvilajia ja niiden menestymistä täällä Suomessa. Synnytykset olivat kauniita kotisynnytyksiä. Sitä on jatkunut 40 vuotta.” 1983 & 1988 ”Poikamme Valo ja Jupiter syntyivät. Menen sinne ihan vain voimaantumaan.” Kehäkukkien lisäksi pelloilla viljellään noin 40 eri kasvilajia, muun muassa karhunputkea, väinönputkea, keto-orvokkia, niittyhumalaa, poimulehteä, siankärsämöä sekä kaunopunahattua ja mäkikuismaa, jotka Cormierit toivat aikanaa uutuuskasveina Suomeen. ”Minulla on kuusivuotiaasta asti ollut oma porkkanamaa.” Teini-iässä hän kehitteli ja valmisti itse kasvoöljyjä sekä Ystävyyden yrttiteetä, joka on edelleen Frantsilan tilan tuotevalikoimassa. Nyt kerään sitä satoa.” Omiksi lempikasveikseen hän mainitsee ruusun, nokkosen ja siankärsämön. Ruusunterälehdistä ja kasviöljyistä voi valmistaa vaikka ihanan kasvoöljyn.” Raipala-Cormier elää niin kuin opettaa. ”Kansanparantajia ei ennen oikein arvostettu
Lasse Kokko kuvasi hyönteisten yhteiseloa auringonlaskua vasten 4. kesäkuuta Turussa. TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. . ÄIDIN RAKKAUS ”Tämä oravaemo on asunut takapihallamme kevään ja kesän ajan. heinäkuuta Lappeenrannassa. Onnistuin nappaamaan kuvan hänestä imettämässä poikastaan.” Joni Ilmanen ikuisti herkän hetken 5. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. V I N J E T T I MUURAHAISTEN ILTALYPSY Muurahaiset ja kirvat elävät symbioosissa, jossa muurahaiset lypsävät kirvoista mesikastetta ja samalla suojaavat kirvoja saalistajilta
ITIKOIDEN KIUSAAMA Itikoita on ollut tänä kesänä paljon, ja sen tuntee nahoissaan myös ahma. Tänä kesänä olen muutaman kerran katsastellut samaa aluett a ja juhannussunnuntaina löysin vihdoin näitä hauskan näköisiä otuksia jälleen.” Kimmo Jalkanen tallensi pyjamaluteet kamerallaan 27. kesäkuuta Ilmajoella.. . kesäkuuta. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I KESÄN VÄREJÄ Arja Valtonen kuvasi lauhahiipijän päivänkakkaralla 3. PYJAMALUTEIDEN PARITTELU ”Lähellä kotiani, pellon pientareella, havaitsin viime kesänä elämani ensimmäiset pyjamaluteet. AAMU-UINNILLA Leena Latvala kohtasi mustakurkku-uikun poikasen tämän ensimmäisellä uintireissulla 19. . Irja Lehtinen kuvasi linnunpojat toukokuun lopulla Lempäälässä. MUONALÄHETYSTÄ ODOTTAVAT Jo isot palokärjenpoikaset odott ivat kolossaan emonsa tuomaa ruokaa. . Sirpa Jyske ikuisti pedon Lieksassa 22. toukokuuta Hämeenlinnassa. heinäkuuta Lahdessa
kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. U UTTA! Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaaji lle osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. Ensimmäisen talvensa aikana niin suuri osa nuorista siileistä menehtyy, ett ä nor maalinkin talven jälkeen seuraavana kesänä lisääntymistä pääsee yritt ämään alle puolet edellisvuonna syntyneistä. Itse olen hoitanut siilejä kuutisen vuo. ua asiaan, vai olisiko viisaampaa antaa siilien vielä elellä rauhassa. Niiden poikaset ovat suurempia, kun ne aloitt avat talvihorroksensa pohjoisen siilejä myöhem min. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Eteläiset siilit heräävät ja lisääntyvät pohjoisia aikaisemmin. avaksi (vaikka siili olisi terve ja hyväkuntoinen). EteläSuomes sa elävien siilien olot eroavat MeriLapin ja Kainuun siilien selvästi kylmemmistä ja lu misemmista oloista. Myös poikasten talvi kuolleisuus on etelässä pie nempi kuin pohjoisessa. Tilanne muutt uu, jos eläin on selvästi hengenvaarassa – sil loin sen autt aminen on toki sallitt ua. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Mielestäni kategorinen ohje ”elokuussa alle 500 grammaa” on selvästi väärä, sillä suurin osa siilinaaraista synnytt ää poikasen sa kesäkuun jälkipuoliskolla tai heinäkuus sa. a ruokkimalla niitä keväällä ja syksyllä. Nett iohjeen mukaan pitäisi siis jokseenkin kaikki kesällä syntyneet siilit ott aa syksyl lä hoitoon. uja ohjeita luonnonvaraisen siilin hoitamiseen. Siilille voi tarjota ruokaa kotipihassa, mutt a sen kiinni ott aminen on kiellett y. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Poikaset kasvavat nopeasti, mutt a sil ti ne ovat vielä elokuun lopulla alle puoliki loisia, monet ehkä noin 300grammaisia. ä jos siili painaa elokuussa alle 500 grammaa, se pitää o. JUHA VALSTE Milloin siili tarvitsee apua. aa kiinni ja toimi. iin, e. Onko tarpeellista vielä tässä vaiheessa syksyä puu. Ensiksi täytyy muistaa, ett ä siili on rauhoi tett u eläin. KU VA AR I AN DE RS IN / VA ST AV AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . /kysyluonnosta tai . Ohjeessa väite. . aa hoide. Kummastelen someryhmissä anne. Sen kiinni ott aminen ja elätt inä pitäminen ei ole sallitt ua
Se voi olla myös lähes pallomainen. LASSE KOSONEN Tällainen löytyi vanhan talon tape. Varsinkin kesän loppupuolella kuivuu den aikaan meno saatt aa äityä aggressiivi seksi, kun ampiaisten toukkien varsinaisen pääravinnon, eli hyönteisten, määrä vähe nee. Viime mainitulle on annett u oma muotonimikin, ”caput-medusae” eli meduusanpää. Ampiaiset syövät aikuisena kukkien mett ä, mutt a toukilleen ne vievät ravinnoksi pro teiinipitoista ravintoa. Laji löytyy usein maa puusta, mutt a joskus myös pystypuusta. Kellanvalkoinen koralliorakas on yksi vuotinen, kaunis ja muunteleva sieni. Törmäsimme siihen retkellä Sipoonkorvessa lokakuun lopulla. . Lan tion ja hartioiden luiden puutt uminen voisi viitata vaskitsaan, mutt a nä mä luut ovat irrallisina voi neet myös pudota pois. Ensik si ampiainen yleensä irrott aa uhrinsa pään ja jauhaa sen sitt en voimakkaissa leuois saan lihaisaksi palleroksi, jonka se lennätt ää pesäänsä toukille. En ole ikinä aiemmin törmännyt tällaiseen. Koralliorakas on syötävä, mutt a sitä pidetään aika mitätt ömä nä, ja varsinkin vanhemmi ten se on karvas. Minkä eläimen luuranko tämä on. Toisinaan sieni näytt ää kuin pienien tippukivien kasaumalta. Paras tun tomerkki olisi kallo, mutt a se puutt uu. ien alta. Sieni kasvoi koivupökkelöllä. Hyvin pitkä häntä, lantion puutt uminen (tosin sel kärangan lannenikamat erott uvat) ja pitkät mutt a ohuet kylkiluut eivät vältt ämätt ä ker ro, mistä eläimestä on kysymys. . Metsässä kasvaa koralli Liskon luuranko Toukille tuhtia ravintoa KU VA T KA TJ A KI VI RA N TA , AL EX AN DR A ST O LT ZE N BE RG JA LE EN A PA RT AN EN / VA ST AV AL O. Hankala kysymys, koska kuvan perusteel la on vaikea arvioida luurangon kokoa. Mäntyharjun tasalla Suomessa elää vain kaksi liskolajia: sisilisko ja vaskitsa. JUHA VALSTE Koralliorakkaan nimi kuvaa lajin ulkonäköä. Saalistava ampiainen nappaa normaalis ti hyönteisen kiinni lennosta, mutt a se voi tunnistaa jopa liikkumatt oman saaliin. Mielestäni kyseessä on jonkin liskon luu ranko. Se kasvaa pääasiassa leh tipuulla, usein koivulla, ja sen sanotaan viihtyvän etenkin pakuri ja taulakää vän lahott amassa puussa. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Törmäsin tänään Helsingin puistossa kuolleeseen varpuseen, jota useat ampiaiset olivat ilmiselvästi syömässä. . Usein samas sa puussa näkeekin kääpiä ja koralliora kasta rinnakkain. Mikä on syy moiseen. JAAKKO KULLBERG Mikä tämä sieni on. Koralliorakas on vanhojen lehtipuuval taisten metsien laji, mutt a voipa sen löy tää puistostakin. Etenkin EteläEuroopassa ulkoteras seilla päivystävien ampiaisten parvet ovat todellinen ongelma. Laji ei ole yleinen, mutt a helposti huomatt avana ja mielenkiintoi sen näköisenä sitä on kuitenkin löydett y ja ilmoitett u lähes koko Suomesta. Siksi niitä näkee usein raadoilla ja kalanperkeillä. Toi sinaan se kasvatt aa korallimaisia kasvus toja, joissa on lukuisia ulokehaaroja eri suuntiin ja niiden alapinnalla on piikkimäi siä ulokkeita
Pois uivan parin vanaveteen lii. Perhe teki retkiä vastarannoille, mu. Kuitenkin joka vuosi syntyy uusia poikasia, jotka aikuistuvat ja alkavat sitt en etsiä uutt a elinpiiriä. Eräänä päivänä lahden suulla oli käynnissä kova re. elöinti: neljä aikuista joutsenta ajoi toisiaan takaa, loisku. Tällä parilla on viisi poikasta, ja se puolustaa omaa aluet taan pesäpaikkaa etsivää kihlaparia vas taan. Tämän perheen pesäpaikasta meillä ei ole tietoa, sillä emme ole nähneet järvellä koko kesänä kuin lahtemme joutsenet. yi viisi poikasta, jotka olivat ilmeisesti piilotelleet tappelun ajan rantaruovikossa. i ja uhoili. Mitä on voinut tapahtua. . Laulujoutsenet ovat jakaneet maassam me mahdollisia pesimispaikkoja keskenään niin tarkkaan, ett ei uusia pareja enää he vin mahdu maisemiin. i, kaaka. Naapuri jätt ää pian kihlaparin rau haan, kun se väistyy tämän reviiriltä. Vierasta poikue. a palasi aina lahdelle. Pian kinastelu alkoi laimeta, toinen joutsenpari jäi lahdelle ja toinen lähti uimaan selälle. Se tekee lentokartoituksia ja käy kuulutt amassa äänekkäästi omistus taan alueeseensa ja karkott aa sieltä kihla parit ja muut joutsenet. yykö mekkala poikasten katoamiseen. Sieltä on edellisenä päivänä poistu nut lahden haltijaperhe, jolla on kaksi poi kasta. Reviiriään taikka poikuett aan puolusta va pari on vahvempi kiistan osapuoli kuin nuori kihlapari. Joskus myös ra vintoa on paremmin saatavilla toisaalla, ja emot voivat kuljett aa poikueita pitkiä mat koja, myös maata pitkin. Samaan aikaan koiras kuiten kin pyrkii pitämään silmällä ja säilytt ämään oman reviirinsä. a ei ole kärhämän jälkeen näkynyt, mu. Perhe on vain maailmaa katsomas sa. On aivan tavallista, ett ä joutsenpoiku eet liikkuvat elokuussa jo pesimäreviirin ul kopuolella. Tällä tavalla joutsenen pesimäalue sitt en laaje nee taikka kanta tihenee sii hen suuntaan, missä uusille tulokkaille on tilaa. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Kotilahtemme laulujoutsenpari sai tänä vuonna kaksi poikasta. Syksyä kohden reviirien rajojen merki tys vähenee, poikueet saavutt avat lento kyvyn ja joutsenet alkavat parveutua. änyt joutsenpari (näin oletamme) jäi lahdelle. Olemme saaneet koko kesän seurata emojen huolenpitoa ja poikasten kasvua. Kihlapari pelastautuu kysyjän kotilah delle. a poikaset mene. Niinpä ei ole mitään syytä olett aa, et tä kotilahden pari olisi menett änyt poika sensa. Lahden suulle ulott uu naapurissa asus tavan joutsenparin reviiri. Minne joutsenenpoikaset katosivat?. Kesällä valtaosa pareitt ain liikkuvista joutsenista on niin sanott uja kihlapareja eli nuoria lin tuja, jotka etsivät itselleen tällaista paikkaa. Lii. ä kettu tai muu peto olisi onnistunut nappaamaan kerralla kaksi poikasta, jotka olivat jo lähes lentokykyisiä. Joutsenen poikasten kasvaessa poikueiden halu ylit tää elinpiirin rajat kasvaa. Kun tätä taustaa vasten tulkitaan ku vatt ua kinastelua ja mekkalaa, päädytään seuraavaan. Mikäli tämä koiras taikka koko poikue saapuisi paikalle, joutuisi kihlapari perään tymään täältäkin ja etsimään paikan, josta sitä ei karkoteta. Ei kai toinen perhe voi kidnapata toisen poikasia. Sekin tuntuisi oudolta, e. Pesivät joutsenet huolehtivat yleen sä visusti omista reviireistään. SEPPO VUOLANTO KU VA PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O Elokuussa joutsenpoikueet voivat liikkua pesimäreviirin ulkopuolella
Sekä kontiainen ett ä vesimyyrä puuhas televat aktiivisesti keväällä, sillä ne etsi vät lisääntymiskumppania ja voivat joutua väistämään lajitoverien tieltä. Eläin voi painaa jopa kolmesataa grammaa.. ä vesimyyriä olisi ollut asialla, mu. Tyypillisesti kontiaisten kaivutyön voi erott aa vesimyyrän jäljis tä multakasojen ulkomuodon perusteel la. a miten ne nyt tänne olisivat osanneet tulla. Vesimyyrä ei ole sidott u vesiympäristöön, vaikka nimestä niin voisikin päätellä. Kumpikin laji työntää kaivaessaan mul taa ja maata pinnalle. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA KU VA TE EM U H EI N O N EN / VA ST AV AL O Nurmikko täynnä reikiä Nurmikkoon ilmestyi viikonloppuna satoja noin 5–7 sentin levyisiä reikiä. Meiltä rantaan on noin 100 metriä. Kontiainen sen sijaan nautt i kolostossaan lähinnä matoja, touk kia ja hyönteisiä. Kevään aikana etenkin urokset saat tavat kulkea pitkiä matkoja. Kontiainen on kui tenkin sopeutunut kaivamiseen vesimyy rää paremmin. Joskus veden korkeuden nopeat vaih telut pakott avat vesimyyrät kauemmas ojien ja järvien rannoilta. Nurmialueille voi ilmestyä kumman kin lajin koloja. Olemme saaneet tietoa e. Täällä asukkaat eivät ole mokomia reikiä koskaan aiemmin nähneet! . Sen reunoilla oli kulkuaukkoja, joista tuli mieleen metron risteysasema. HEIDI KINNUNEN K Y S Y L U O N N O S TA Vesimyyrä on suurikokoinen myyrälaji. Sille kelpaavat ravin noksi monenlaiset vihreät kasvit ja juuret. Kuvauksesta on vaikea arvioida, onko ky seessä kontiaisen vai vesimyyrän kaivuu työ. Kontiaisen multakasa avautuu ylöspäin, vesimyyrän kulkuaukko on multakasan si vulla. Satunnaisesti se voi täydentää ravintoaan sammakon poikasilla. Vesimyyrän multaka sa on muodoltaan usein epämääräisempi. Muutama isompi oli noin 25 sen. Britanniassa tehdyissä radioseurannoissa on osoitet tu, ett ä vesimyyrät siirtyvät synnyinsijoil taan sadoista metreistä aina viiteen kilo metriin saakka. iä leveä ja yhtä syvä
kursseja TY:ssa ja verkko-opintoina MAANTIEDE Haluatko saada valmiuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvien kysymysten alueelliseen jäsentämiseen. Tarvitsetko kartografian ja geoinformatiikan taitoja. Niillä on pit kät, terävät ja ontot leuat, joiden kautt a ne ruiskutt avat saaliiseensa ruuansulatusnes teitä. TULEVAISUUDENTUTKIMUS > Tulevaisuudentutkimuksen tieteellinen perusta 5 op verkkokurssi 25.10.2021 alkaen > Tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuus 25 op TY:ssa ja yhteistyöoppilaitoksissa tammikuusta 2022 alkaen TIETOJENKÄSITTELYTIETEET, TEKOÄLY > Tietojenkäsittelytieteiden perusopinnot 23 op tai Ohjelmointiin keskittyvät opinnot 18 op, maksuttomat monimuoto-/verkko-opinnot, aloitusinfo 26.8.2021 > Tekoälyn monitieteinen opintokokonaisuus 25 op, TY:ssa ja verkossa, maksuttomat opinnot, info 19.8.2021 Tutustu koko opintotarjontaan www.utu.fi/avoin / Get inspired by science OPISKELE UUTTA, KEHITÄ OSAAMISTASI. BIOKEMIA, BIOLOGIA, FYSIIKKA, KEMIA ym. ASTROBIOLOGIAN PERUSKURSSI Verkkokurssi 30.8.2021 alkaen. Voit osallistua myös yksittäisille verkkokursseille: > Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat 5 op > Ympäristön kemikalisoituminen ja päästöjen hallinta 5 op > Ympäristö ja yhteiskunta 5 op > Ympäristöekologia ja luonnonsuojelu 5 op > Ympäristötieteen kirjallisuus 5 op Ympäristötieteen aineopinnoilla 35 op voit syventää tietämystäsi ja hankkia erityisosaamista valitsemistasi teemoista. Suurin osa sukeltajista on taitavia uimareita, jotka nou sevat silloin tällöin pintaan vaihtamaan hengitysilmansa. Sappi löytyi, mu. Joko olen saanut sen vuotamaan tai pienuus lii. Väritykseltään useimmat sukeltajat ovat tummia ja usein pronssinkiiltoisia, mutt a myös keltaista väriä niillä esiintyy melko tavallisesti. Se oli täynnä näitä toukan näköisiä otuksia. Opinnoissa perehdytään myös ympäristönsuojelun lainsäädäntöön ja hallintoon. Myös kalojen ja sammakoiden nuijapäät kuuluvat ravintoon. Vähän ajan kulutt ua ne imevät liuen neen ravinnon kitaansa. ä. Sekä heimon aikuiset ett ä toukat ovat petoja ja käytt ä vät ravinnokseen muita hyönteisiä, matoja ja vastaavanlai sia pikkueläimiä. Maantieteen perusopinnot voi opiskella verkossa. Verkko-opintojen infotilaisuus 30.8.2021. Voit valita myös yksittäisiä kursseja. > Johdatus maantieteeseen 5 op > Aluemaantieteen perusteet 5 op > Klimatologia 3 op > Geoinformatiikan perusteet 5 op > Yhteiskunta ja poliittinen maantiede 3 op > Luonnonvarojen maantiede 4 op YMPÄRISTÖTIEDE Perusopinnot antavat monitieteisen kuvan ympäristötieteen perusteista, keskeisimmistä ympäristöongelmista ja keinoista ongelmien hallitsemiseksi. yy tuohon toukkakummajaiseen. . En ole aiemmin vastaavaan törmännyt, ja nyt kyllä ahven jää syömä. Infotilaisuus 30.8.2021. Sukeltajille ominai sia piirteitä ovat virtaviivainen ruumiinmuoto sekä litt eät ja enemmän tai vähemmän airomaiset takajalat. Ahven on saalistanut ravinnokseen kovakuoriaisiin kuu luvan sukeltajan (Dytiscidae) toukkia. a se oli aivan liian pieni. Toukat ovat ruumiiltaan lähinnä hoikahkoja. Toukilla on eteenpäin työntyvä voimakasleukainen pää. K Y S Y L U O N N O S TA Ahvenesta sappea etsiessä löysin kuvassa näkyvän toukan. Pulleaa mahalaukkua painaessa sen sisältö tuli ulos. HANNU LEHTONEN Ahvenen ateria KU VA T M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O JA M IK KO M ÄK IN EN Avoin yliopisto-opetus avaa kaikille kiinnostuneille mahdollisuuden opiskella tutkintoihin kuuluvia opintoja pohjakoulutuksesta riippumatta JOHDATUS MAAILMANKAIKKEUTEEN Tähtitieteen yleistajuinen verkkokurssi 30.8.2021 alkaen
Ja olivathan eläin perheitt en vaiheet ja ratkaisut kaikki kovin erilaisia! Omalla ta vallaan hauska ja inhimillinen jutt u. 3500 eaa.” – Helena Kempas Somesta poimittua Viihdyin tuntikaupalla, kun luin lehden tarkkaan. – Sirkka Söderholm Juliste on yhtä rönsyilevä värien ja eri lajien ihastuttava sekamelska kuin itse luontokin. Siinä oli niin paljon tietoa. Se muodostuu harmaaksi mössöksi vaalealle pinnalle. u. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. Kunnioitus ja arvos tus luontoa kohtaan välitt yi upe asti. Olin ajatellut, että erityisesti luonnontieteilijät ovat sen verran evoluutiotietoisia, etteivät ilmaise aikaa ”n. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Juliste on nyt kaapin ovessa. Kiitos! – Nimim. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 31.8.2021. Yhä useammin törmään tähän ongelmaan. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Otavan värikasvion (Otava 2021) voitt i Kirsi Nakari Lemiltä. Itse jutt u samaan aikaan asiallises ti ja mieltä viehätt ävästi kirjoi tett u. – Laura Lautanen, Ylöjärvi Vaikeaselkoiset fontit En ole edes kovin huononäköinen, mutta minun on vaikea saada selkoa tuosta sinisellä kirjoitetusta tekstistä. Rinnastus ihmislapseen oli rai kas, uusi tapa lähestyä alkuke sän teemaa. Kyllä pitäisi saada. Onnea 80-vuotiaalle Suomen Luonto -lehdelle! – Markku Luonuansuu Hieno numero! Paljon ihania kesäisiä aiheita ja itselleni uutta tietoa. Samoin kuvien päälle valkoisella kirjoitettu teksti mössääntyy, ellei tekstin ja taustan välille synny riittävän suurta kontrastia. – Tanja Korhonen, Vuolijoki Mikä pisti. – Pasi Koivisto, Turku Käärmelammella Tarina mummon ja käärmeen yhteisuinneista oli sykähdytt ävä! Jutun energia oli lämmin ja em paatt inen. a: palaute@suomenluonto.fi Uusi elämä syntyy Lukijoiden mielestä paras jutt u oli Uusi elämä syntyy. 59) vaan neutraalimmin ”n. 3500 eKr” (s. Anna palaute. Hieno lehti, hyvät artikkelit ja upeat kuvat, mutta kun ei aina saa selvää. ÄÄNESTÄ . vauhtisaukko Hieno juliste, se pääsi heti seinälle! – Petra Pöyliö Osallistu Paras ju. – Anna Brummer, Helsinki Kyllähän kuvat eläinlapsista peh mentävät pään ja sydämen. Osallistujien kesken arvotaan Metsäsienetpelikortit (Metsäkustannus). Kovasti läheinen aihe. Nyt ym märrän paremmin elämää itse ni ja hytt ysten kannalta. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA TO IM IT TA N U T AN N A TU O M IN EN Mitä mieltä olet lehdestä. – Raili Laurinen Neutraali ajanlasku Huomioni koskee numerossa 2/2021 olevaa artikkelia Tähtitaivaan tuntija. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan! EDELLINEN NUMERO Tilaa Suomen Luonto Digi! 4,80 €/kk 4,80 €/kk Lehden tilaajille vain , €/kk suomenluonto.f i/digi suomenluonto.f i/digi. Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. – Ker uli Karonen, Espoo Jutussa on tiivis tietopakett i ja suuret, hyvät kuvat verenimijöis tä
Massaan voisi kulkeutua myös esimerkiksi lelujen mukana SERjätteeseen kuuluvaa elektroniikkaa. Uutinen ei ole kovin rohkaiseva, mutta ei kannata lannistua. Suomen Uusiomuovin nettisivujen mukaan syy tähän hiukan epäloogisen tuntuiseen käytäntöön on pääosin lainsäädännössä, mutta myös muovimateriaaleissa. Muovipakkaukset pitäisi saada tehokkaammin keräykseen ja kiertoon. MITÄ M UOVINK ER ÄY KSEEN. Katso lähimmät muovinkeräyspisteet sekä lajitteluohjeet Uusiomuovi.fi.. Muovipakkaukset pitäisi saada tehokkaammin keräykseen ja kiertoon. Muovin kuluttajapakkauksia on kerätty vuodesta 2016 lähtien. Arvion mukaan pakkausmuovijätettä syntyy kotitalouksissa henkilöä kohti 13 kiloa vuodessa, mutta vuonna 2019 muovin erilliskeräyksen saalis oli vain 3,7 kiloa asukasta kohti. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi ASUINTALOMME TAK APIHALLE ilmestyi viime vuonna iloisen keltainen muovinkeräyslaatikko. Väitetyn 75 prosentin sijaan uusiotuotteiden raaka-aineeksi päätyikin vain 37 prosenttia muovijätteestä, loput poltettiin. Keräystehokkuus on kasvanut, mutta vielä on parantamisen varaa. Esimerkiksi hammasharjat ja tyhjinä ostetut kukkaruukut eivät kuulu muovinke räykseen vaan sekajätteeseen. Muovinkeräyslaatikkoon saa laittaa vain pakkausmuovia, toisin sanoen myytävien tuotteiden mukana kotiin kulkeutuvia kääreitä, rasioita, pusseja ja pulloja. Aivan liian moni jogurttipurkki, shampoopullo ja voirasia eksyy edelleen sekajätteeseen ja sieltä poltettavaksi. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS MARIKA MAIJALA Jos keräyslaatikkoon kipattaisiin kaikki muoviin viittaava, sekaan päätyisi sellaisiakin muovilaatuja, joita ei vielä pystytä laitoksissa lajittelemaan ja hyödyntämään. Ylen MOT-ohjelma paljasti jokin aika sitten, että Fortumin antamat luvut kerätyn muovin kierrättämisestä ovat virheellisiä. Muoville uusi elämä Puhtain paperein ei muovirumbasta selviä Fortumkaan, jonka muovinjalostamolla Riihimäellä keräysjäte käsitellään. Pakkausmuovien järkevä kierrätys säästää sekä energiaa että raaka-aineita. Olin jo kiikuttamassa pönttöön loppuunleikittyjä leluja ja rikkinäistä ahkiota, kun päätin vielä tarkistaa, mitä keräysastiaan saakaan laittaa
KESKIVERTOSUOMALAISEN 11 000 kilon vuosittaisesta hiilijalanjäljestä asumisen osuus on noin 3000 kiloa. Jos sienimetsään haluat mennä nyt Metsät ovat nyt varsinaisia aarreaittoja. S Ä Ä S TÄ J Ä VA I T U H L A R I ASUMISTAVAT JA ARKISET rutiinit, kuten sähkön ja veden käyttö, vaikuttavat erityisesti energiankulutukseen: tuhlailevammin asuva voi käyttää jopa 50 prosenttia enemmän energiaa kuin säästeliäästi asuva, vaikka asunnot olisivat samanlaiset. SUUPAL A JUHLAVUODEN MALLISTO www.ruskovilla.fi Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. ä 1 pkt sulatejuustoa suolaa ja pippuria KUULLOTA ensin pilkottu sipuli öljyssä kuumalla pannulla ja sitten pilkotut haperot. Vinkkejä herkullisten haperoiden tunnistamiseen löydät lehden sivulta 42 jutusta Lakki kouraan. Lue lisää Hiilihelppi.. suomenluonto.fi 69 K O T O N A TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA KU VA T IS TO CK PH OT O . (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Sieniretkelle voi lähteä sillä mielellä, että opettelee tunnistamaan vaikka vain yhden uuden lajin. JOKO TAI Haperometsän muhennos 2 rkl öljyä 1 l mietoja haperoita 1 sipuli 2 dl ve. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.?. Ne sisältävät runsaasti kuitua. Näitä kiloja voi jokainen keventää helposti pienilläkin arjen valinnoilla ja teoilla jo sähkönsäästöstä lähtien. Sienet tarjoavat maukasta ja ravinteikasta raakaainetta erilaisiin ruokalajeihin. Lisää vesi ja sulatejuusto paloina. Nauti haperomuhennosta ruisleivän tai perunoiden kaverina. Sekoita seosta niin kauan, että juusto sulaa
KU VA AR TO LI IT I / KI M M O PY YK KÖ -T AI DE M U SE O N M ED IA PA N KK I Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 70 suomenluonto.fi Aivot luontoon Suomen luontokeskus Hal tian näyttely Lataa aivosi luonnossa tutustuttaa luonnon terveysvaikutuksiin ja antaa ideoita niistä nauttimiseen entistä tietoisemmin. Särestöniemi maalasi usein lappilaista maisemaa – jänkiä, tuntureita ja joenmutkia – sekä eläinja fantasiahahmoja. Lataa aivosi luonnossa, Suomen luontokeskus Haltiassa Espoossa 31.3.2022 saakka, Haltia.com. Värien juhlaa Kangasalan Kimmo Pyykkö -taidemuseoon on koottu kesänäyttely Reidar Särestöniemen värikylläisistä ja vahvoista teoksista. Veistoksia metsästä Kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija Jenni Tieahon luonnonmateriaaleista valmistettuja teoksia on esillä Suomen Metsämuseo Luston näyttelyssä Metsänkätkö. Tieaho työstää muun muassa koivuntuohta, pajua, sammalta ja maitohorsman villaa. Metsänkätkö, Suomen Metsämuseo Lustossa Punkaharjulla 31.3.2022 saakka, Lusto.fi. Kirsi ja Keio Eerikäisen taidesäätiö). Reidar Särestöniemi, Kimmo Pyykkö -taidemuseossa Kangasalla 26.9. K U LT T U U R I Reidar Särestöniemen teos Kevät vuodelta 1977 (öljy ja tempera kankaalle, 150 x 150 cm. Näyttely johdattaa muun muassa katselemaan mielenmaisemaa, aistimaan luonnon tuoksuja ja lähtemään luontopolulle. saakka, Kimmopyykkotaidemuseo.fi.
KOMEAT & KAUNIIT K U O R I A I S E T. Kasvitieteen lisäksi siinä on viihdyttäviä tarinoita Lapista ja sen asukkaista. Kulkijat (Like 2021) kokoaa kymmenen naisen oivalluksia ja ymmärrystä luonnosta. Lajit tilastoina Missä asti keltahaperoa onkaan tavattu. Sepät, sepikät, rikkasepät ja jalokuoriaiset, niitä on Suomessa 116 lajia. suomenluonto.fi 71 K I R J AT E L Ä K Ö Ö N M O N I MUOTOISUUS! Palkitun luontokirjailijan Lasse J. Raaka totuus on, että maapallon kaikkien nisäkkäiden kokonaispainosta 60 prosenttia on tuotantoeläimiä, ja villieläimiä enää vain neljä prosenttia. Laineen uutuusteos Suomen eläimet (Otava 2021) esittelee yli 700 lajia, muun muassa korumaisen kauniin kissankäpäläluteen, joka on erittäin uhanalainen. Maa-alueista noin puolet on eläintuotannon palveluksessa laitumina tai rehunkasvatuksen kautta. Se ja paljon muuta selviää Luontotilastot-sovelluksesta, joka hyödyntää Suomen Lajitietokeskuksen avointa tietokantaa. VESA LUHTA Ilmasto ja ruokavalio muutoksessa KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI SOVELLUS Moninaisia kulkijoita Tulisesti ihastunut Lappiin AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Satu Räsänen on vapaa kirjoittaja Oulusta. Erätarinat ovat usein miesten kertomia, mutta tietokirjailija Jenni Räinä halusi kuulla niitä naisten näkökulmasta. Mitä kaikkea tällä alueella voisikaan tehdä ilmastonmuutoksen ja lajikadon pysäyttämiseksi. Hyväntuoksuista raidantuoksukääpää nuoret miehet säilyttivät nivusillaan, mille Linné huudahtaa: Oi sinä naurettava Venus! Muissa maissa sinä käytät apunasi kahvia ja suklaata (…) täällä sinulle riittää pelkkä kuivettunut sieni! TUOTTELIAS TIEDEKIRJAILIJA Risto Isomäki marssittaa esiin tehoeläintuotannon takapihan synkän kirjon kirjassa Ruoka, ilmasto ja terveys (Into 2021). Tämän uudistetun toisen laitoksen tekijät ovat Kari Heliövaara, Ilpo Mannerkoski, Jyrki Muona, Juha Siitonen ja Hans Silfverberg. joka hyödyntää Suomen suomenluonto.fi 71. Sovellus on Pave Väisäsen käsialaa. Talonpojat pesivät syöpäläisten vaivaamia kotieläimiä ketunliekouutteella, poronjäkälän yhteydessä Linné kuvailee elävästi lappalaisten poronhoitokulttuuria. NAISTEN LUONTO RETKILLÄ. Ne kaikki esitellään kirjassa Hyppivät ja hohtavat (Metsäkustannus 2021). Isomäki viittaa tutkimuksiin, joissa eläintehtaiden antibioottien ja proteiinirehun avulla yltiölihottamat tuotantoeläimet eivät ainoastaan kärsi tuntevina eliöinä, vaan tuottavat valtavan määrän kasvihuonekaasuja, lisäävät bakteerien immuniteettia antibiooteille ja tuottavat virusperäisten pandemioiden uhkaa, jota vasten nykyinen koronaepidemia lienee vasta viatonta alkua. Tietoa voi etsiä yli 40 000 Suomessa tavatusta lajista. Pahimpia viruslinkoja ovat superkanalat, joissa on satoja tuhansia geneettisesti ja immunologisesti samanlaisia yksilöitä. OPISKELUAIKOINA IHASTUIN tulisesti Lappiin ja saamelaiseen kulttuuriin. Lapin kasveja (SKS 1991) on lyhennelmä Carl von Linnén teoksesta Flora Lapponica, ja tuo kahviläikkien koristama pieni kirja on edelleen kirjahyllyssä käden ulottuvilla. Liiallinen lihansyönti näkyy myös kaikissa kansantaudeissamme yleisimmistä syövistä Alzheimerin tautiin ja kakkostyypin diabetekseen. Hän sijoittaa sen sujuvasti arkielämämme ravintotottumuksiin ja -tarpeisiin sekä sairauksiin
Luontotekoja kertyi kesän aikana yli 120. Testaa tietosi sienivisassa! Tuoksuta sieniä Opi tuntemaan sienilajit niiden tuoksun perusteella. Tatit tutuiksi Tunnista herkku-, punikkija lehmäntatit omiksi porukoikseen. Ne on koottu kartalle osoitteeseen www.suomenluonto.fi/luontoteko Lue avissa Suomen Luonnon digitilaajana Jukka Tanner on vienyt maastoon linnuille pöntt öjä viimeisen 30 vuoden aikana noin 5?000 kpl.. Katso syksyn sienikalenteri! Nappaa vinkit syksyn sienimetsään! suomenluonto.?i/tag/sienet KU VA T IA AH O N EN , JU KK A TA N N ER , JO U N I TI KK AN EN , VE SA IK O N EN JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y Torvisienten ja vahveroiden aika Opi tunnistamaan mustatorvisienen, suppilovahveron ja keltavahveron sukulaiset sekä syötäväksi kelpaamattomat näköislajit. 72 suomenluonto.fi V I N J E T T I L U O N T O • R E T K E I L Y • K O T O N A • Y M P Ä R I S T Ö • B L O G I T • # M U U T O S • H I I L I H E L P P I . suomenluonto.fi/koulut/opi-tuntemaantorvisienet-ja-vahverot/ Luontotekoja! Suomen Luonnon 80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi lehti keräsi suomalaisten tekoja luonnon hyväksi. F I L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I 72 suomenluonto.fi Testaa sienitietosi! Kuinka hyvin tunnet eri sienilajit. Paras sieniaika Koska on paras aika kerätä sieniä
Kun puita ei ole, ei ole tattejakaan. Yksi parhaista tattiapajistani sijaitsee kirjaimellisesti syrjäisen metsäautotien päällä. Jälkiä jää, aina. Sama pätee sieniin. Moni laji levisi ihmisen ansiosta. Kokemukseni mukaan mustikkaa on yllättävän paljon myös hakkuiden runtelemassa metsässä, kulkeminen tosin on työlästä. Ihmisen jälki ”Voiko luonto kukkia ihmisen jalanjäljissä?” Riikka Kaihovaara on marginaaleissa vaeltava kirjailija ja dokumentaristi. Tatit elävät symbioosissa puiden kanssa. Ihmisen kosketus voi muuttaa metsän kullaksi. Muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessa selvisi, että lajikirjo oli suurinta alkuperäisväestön hallitsemilla alueilla, siis suurempaa kuin luonnonsuojelualueilla! Luonto toimii myös ihmisen kätten kautta. Kuin majava, joka muuttaa maata vedeksi, luo padoillaan tulvalampia, monimuotoisuuden keitaita. Toisaalta rikkoutuneen metsämaan läpi tunkee esiin voija kangastatteja, kangasrouskuja ja korvasieniä. Pohjimmiltaan on kyse ihmisen itseymmärryksestä: olemmeko maapallon syöpä, tuhoisa vieraslaji vai osa kokonaisuutta. Sopivan pienissä puitteissa ihminen on vain nisäkäs muiden joukossa. Paikallisella tasolla pyrkimys olla jättämättä jälkiä ei toimi. Herkkutatit suosivat ojanreunoja, kantarellit polunvarsia. Viime vuosien innostus perustaa metsäpuutarhoja on samaa jatkumoa. Alkuperäiskansat ovat osanneet kultivoida kokonaisia metsäekosysteemejä. Entä jos suhteemme luontoon ei perustuisikaan siihen, mitä voimme saada irti ja ottaa pois, vaan mitä voimme lisätä. Myös Suomessa varhainen kaskenpoltto kirjoi metsämaita. Tuhansia vuosia ennen eurooppalaisten saapumista Amazonian alueen alkuperäisväestö muokkasi metsiä: karsi ja raivasi, kylvi ja istutti. SUURESSA MITTAKAAVASSA olemme saaneet aikaan rumaa jälkeä: ilmastonmuutoksen, metsäkadon ja massasukupuuton. K a i h o v a a r a KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN. Meidän pitäisi ”siivota jälkemme” tai ”olla jättämättä jälkiä”. Toiset väittävät, että voimaperäinen metsätalous hävittää marjat. Puolukka ja variksenmarja taas viihtyvät väljissä ja valoisissa istutusmänniköissä. Toisten mielestä metsänhoito lisää satoja. Mitä tiiviimmässä vuorovaikutuksessa lähiympäristön kanssa eletään, sitä suoremmin jäljet näkyvät ja sitä vastuullisemmin luonto pakottaa toimimaan. Avohakkuu hävittää monet parhaista ruokasienistä. Saako ihminen jättää jäljen ja jos, niin millaisen. suomenluonto.fi 73 L oppukesä on hyvää aikaa mustikanvarpujen repimiselle. VUOSIKYMMENTEN AJAN tutkijat puhuivat ”koskemattomista sademetsistä”, kunnes alkoi selvitä, että iso osa viidakosta onkin puolivilliä puutarhaa. Voiko luonto kukkia ihmisen jalanjäljissä. Se vaatii taitoa – ja nöyryyttä. Puhutaan ekologisesta jalanjäljestä
Varsinkin hiekkatiellä on vaikea erottaa, mitkä möykyt ovat kiviä ja mitkä sammakoita, eikä pienimpiä sammakoita tai konnia ole mahdollista havaita autosta ollenkaan. Kesäöisessä maisemassa kulkemiseen liittyy oma tunnelmansa, mutta autolla se on stressaavaa. Laitoin linnun vanhan mustavalkoisen valokuvapaperin päälle ja jätin sen valoon lähes tunniksi. Tiellä tulee jatkuvasti vastaan jänis, kehrääjä, rupikonna tai milloin mikäkin otus. Lumenvedostukseksi kutsuttu menetelmä piirsi tiltaltista pehmeän värikuvan, jossa tarkkaa ovat vain ihan pienet untuvat. Suomen tieliikenteessä kuoleekin vuosittain arviolta yli miljoona sammakkoeläintä. Löysin autotietä kävellessä maasta kuolleen tiltaltin. Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. L u o n n o k s i a 74 suomenluonto.fi Yksi miljoonista. Lintuja kuolee noin 4,5 miljoonaa, ja esimerkiksi kuolleena löydetyistä rengastetuista huuhkajista 27 prosenttia on menettänyt henkensä auton törmäyksessä
Lue lisää testamenttilahjoittamisesta ja ilmoittaudu webinaariin: sll.fi/testamenttiwebinaari Millaisen jäljen sinä jätät?. Luonnonsuojeluliiton webinaarissa 8.9.2021 klo 17–18.30 esiintyy varatuomari Piia Jeremejeff ja yhdessä tarjoamme vastauksia testamentti lahjoittamista käsitteleviin kysymyksiin. i Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. syyskuuta Digitilaus alkaen vain , €/kk Tilaa nyt! Tekemällä testamenttilahjoituksen Suomen luonnonsuojeluliitolle autat suojelemaan yhteisen omaisuutemme, suomalaisen luonnon. i Virtavesien rikas elämä Sienet & terveys Nuorten kurkien matkassa Luontokuvaaja Hans Hästbacka kohtasi arat metsäpeurat suolla KU VA JU H A SY VÄ R A N TA / ilmestyy 15. E N S I N U M E R O S S A www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto E N S I N U M E R O S S A Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku
Hiilihelppi on Suomen Luonto -lehden, ympäristöministeriön ja Sitran tuo. ä asuminen muodostaa reilun neljänneksen suomalaisen hiilijalanjäljestä. V I N J E T T I Palautusviikko – J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T Asu ilmastoystävällisemmin ja säästä – valitse oma tapasi pienentää asumisen päästöjä Tiesitkö, e. ama palvelu, joka tarjoaa vinkkejä asumisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi.. Säästät rahaa ja luontoa! www.hiilihelppi. Hiilihelppi-verkkopalvelu kokoaa sinulle erilaisia tapoja pienentää asumisen hiilijalanjälkeä