Suomen Luonto 6/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TUNNISTA ORAKKAAT UPEA SIENET DIGI EKSTRA! UPEA UPEA Sienet hajott avat, tappavat, viestivät, suojaavat ja luovat elämän edellytyksiä. S IE N T E N S Ä IL Ö M IN E N . S IE N T E N M O N E T R O O LI T. S U O M E N LU O N T O 6 | 2 2 2 P U U T IA IS E N LO IN E N . IRTONUMERO 9,70?€ 6/2022 TUNNISTA ORAKKAAT NÄIN SÄILÖT SIENET JALOHAIKARAT PESIVÄT PUUTIAISELLAKIN ON LOINEN MITEN SUHTAUTUA KAURIISIIN. Sienet hajott avat, tappavat, Sienten monta tehtävää Sienimetsässä Sienet paljastavat monimuotoisen luonnon. O R A K K A A T. S A D E V U O S I 2 2 2 . H Y P P Y H Ä M Ä H Ä K IT .. JA LO H A IK A R O IT A R E N G A S TA M A S S A . K A U R IIT M A IS E M A S S A
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I SY YS KE SÄ Yön valopilkku KUVA ANNA TUOMINEN TEKSTI HEIKKI VASAMIES ELOKUUN PIMEINÄ öinä kiiltomatonaaraiden lamput loistavat kauas ja houkuttelevat tehokkaasti lentäviä koiraita kosiomenoihin. Jos yöt ovat lämpimiä, rantaniityllä loistavaan valopilkkuun voi törmätä vielä elokuun lopullakin.
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
. 34 Sadosta koko vuodeksi Sienien säilöminen kannattaa. 40. 37 Sieniekstra verkossa: Lue lisää ja katso koodi! H EI KK I W IL LA M O 14 Verenimijän loinen Puutiaisellakin on oma riesansa, pikkuruinen loispistiäinen. 48 Jalohaikara kotiutuu Suomeen Seurasimme jalohaikaroiden rengastusta Raumalla. Millaisia ne ja muut orakkaat ovat. 28 Orakkaat ruokasieninä Vaaleaorakas ja rusko-orakkaat ovat suosittuja ruokasieniä. 40 Kun kauriit tulivat Heikki Willamon kuvaessee kotiseutunsa uusista kulkijoista. 38 Sadetta kertyi runsaasti alkuvuonna Sateita on saatu, annostelu vaihtelee. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S Suomen Luonto 6/2022 Metsäkauriit, täpläkauriit ja valkohäntäkauriit ilmaantuivat luontokuvaaja Heikki Willamon retkeilypaikoille. 16 Sienestäjä monimuotoisuuden jäljillä Sienet ovat osa luonnon rikkautta ja sienilajit kertovat, millaisessa metsässä olet. 22 Vaikutusvaltaiset sienet Luonnon pyörät pyörivät yhteistyöllä, ja yllättävän monessa mukana on sieni. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Tytti Bräysy 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Riikka Kaihovaara 74 Luonnoksia: Paula Humberg Metsäkauriit, täpläkauriit ja valkohäntäkauriit ilmaantuivat luontokuvaaja Heikki Willamon retkeilypaikoille. 52 Hyppyhämähäkit tutuiksi Pienen hypykin voi kohdata vaikka marjametsässä
unen ja Marika Eerola Toimi ajat Johanna Mehtola Anna Tuominen Katriina Kontuniemi Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. i. M IK A RA N TA N EN 66 38 Kosteikkovahvero on osa luontomme monimuotoisuu a. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. Asiaa sienistä ja niiden rooleista sivuilla – . Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Viimeisimmällä teoksellaan, Suomen hyppyhämähäkit, hän pyrkii lievittämään suomalaisten hämähäkkikammoa. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. vuosikerta Painopaikka Kroonpress, Tar. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. e Kar. ämällä tuo. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Mika Rantanen, tutkija Mika on meteorologian ja ilmastotieteen tutkija Ilmatieteen laitokselta. Lisätietoa saat syö. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. Heidi Kinnunen, nisäkäsasiantuntija Kysy luonnosta -palstan asiantuntija on tutkinut lepakoita, siilejä ja kaupunkikaneja. Jokainen myrsky tai helleaalto on omanlainen tapauksensa, kahta samanlaista ei ole. KUVA: HENRI KOSKINEN / VASTAVALO . avissa osoi. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. o Kroonpressille on myönne. Häntä kiinnostavat etenkin eläinten käyttäytyminen sekä lajien väliset suhteet. Heidi innostuu lepakkodetektoreista, lämpökameroista ja muusta teknologiasta, joka auttaa ihmisiä tutkimaan eläimiä tarkemmin. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O SA M I KA RJ AL AI N EN 52. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. Häntä kiinnostavat ilmastonmuutoksen vaikutukset eri sääilmiöihin, kuten myrskyihin. i Tilaa diginä: suomenluonto. Hänestä on myös mielenkiintoista selvittää syitä eri säätapahtumien syntyyn ja kehitykseen. ely A. Hänen työnsä tavoite on edistää luonnontuntemusta ja luontoharrastusta. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. Sami Karjalainen, tietokirjailija Sami on kirjoittanut ja valokuvannut monia perusteellisia hyönteiskirjoja
o kohti etelää alkaa. Harmaahaikara on runsastunut ja levittäytynyt viime vuosina pohjoisemmas. Monet nuoret linnut kurvaavat kuitenkin kiertoreitille. Nuoria lintuja jouduttavat myös suotuisat säät ja tuulet. Eksyminen voikin olla uuden alku. L U O N N O N K A L E N T E R I. Syysmuuton alku voi tuoda maahan harhailevia pikkulintuja, kuten kaukana Siperiassa pesiviä isokirvisiä. Helle kertoo, että harhailevat isokirviset ovat löytäneet uuden talvehtimis alueen Välimeren maista. Myös jalohaikaran voi juuri nyt nähdä jopa Perämerellä asti. Laji on vasta hiljattain alkanut pesiä Suomessa, mutta elokuussa lintuja saapuu myös Suomenlahden yli Virosta. Nykyään Euroopassa talvehtii vakiintunut joukko isokirvisiä. VINK KI Nuoret linnut voivat olla kiperiä tunnistettavia, sillä monilla lajeilla höyhenpuvun tuntomerkit kehittyvät ajan kanssa. Nuoret linnut lentävät pitkälle sisämaahan ja aina Lappiin asti. Haikaroiden lisäksi pohjoisia seutuja katsastavat muun muassa punajalkahaukat. Siinä voisi olla kyse samasta ilmiöstä, että ne lähtevät seikkailemaan maailmalle.” Helteen mukaan hyvinä pesimävuosina Virosta saapuu runsaasti siivekkäitä. ”Ne ovat tyypillinen esimerkki linnuista, joiden oletetaan tutkailevan tulevaisuuden pesimäseutuja pohjoisen suunnassa”, kertoo BirdLife Suomen asiantuntija Heikki Helle. Aina väärä suunta ei tarkoita linnulle pikaista loppua. ”Kaksikymmentä vuotta sitten oli aika tavalla harvinaista nähdä harmaahaikara Lapissa, mutta nykyään niitä nähdään siellä vuosittain”, hän sanoo. ”Nuoria lintuja nähdään Suomessa elokuulta lähtien. Toisinaan linnuilla on vaikeuksia tulkita päänsä sisäistä kompassia, ja ne saattavat lähteä jopa täysin vastakkaiseen suuntaan kuin lajitoverinsa. Tarkista nuoruuspuvun ulkonäkö lintukirjasta tai netistä, jotta tiedät, mitä etsiä. Seuraa seikkailijoita TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Lintujen syysmuu. 6 suomenluonto.fi 6 suomenluonto.fi ELOKUUSSA HARMAAHAIKARAT valtaavat koko Suomen
Siemenet eivät maksa mitään. Avoimessa tunturimaisemassa värejä kelpaa ihailla. Siksi heleimmät värit osuvat joka vuosi suunnilleen samaan aikaan. Miltä näyttäisivät päivänkakkarat piha-aitaa vasten, tai lemmikit omenapuun alla. Monet kukkakasvit avaavat yhä uusia nuppuja, mikä helpottaa kasvin tunnistamista. Kerätyt siemenet voi säilöä paperipussiin tai kylvää tuoreeltaan. Oranssihiippo on yksi niistä. Maaruska alkaa hieman ennen puiden ruskaa. Poimi siemenet talteen Ihaile Lapin ruskaa koreimmillaan VINK KI Aina ei tarvitse perustaa kokonaista niittyä, vaan luonnonkasveja voi tuoda pieneenkin puutarhaan. 1 KORALLIORAKAS. Muiden pikku-ukonsienten tapaan se on vaaleapohjainen, ja pinnalla on tummia suomuja. Päivän pituus on tärkeimpiä ruskan alkuun vaikuttavia tekijöitä. Syksy hiipii eteenpäin, kunnes ruska saavuttaa Etelä-Suomen noin kuukausi Lapin jälkeen. Se tulee vastaan harvoin, joten löydössä on jotain todella herkkää. Tai puu, tammi! Ehkä molemmat. On olemassa todella pieniä ja kauniita sieniä, joiden kauneus tulee esiin vasta, kun on riittävän lähellä. Se on kirkkaan oranssi, vain muutaman sentin korkuinen helttasieni. Mitkä sienet ovat hienoimmat, Panu Halme?. Koralliorakas voi olla jalkapallon kokoinen, joten sen näkee jo kaukaa. Kypsät siemenet varisevat osin itsekseen irti kukinnosta. Lapin pohjoisosissa ruskaretkelle kannattaa lähteä syyskuun toisella viikolla. 5.9. Hiipot ylipäätään ovat toinen toistaan kauniimpia sieniä. suomenluonto.fi 7 Kukkaniitty... Puiden lisäksi ruska värjää varvut, kuten mustikat ja riekonmarjat. Kesän lopulla kylvetyt siemenet saavat talven aikana luonnollisesti kylmäkäsittelyn, jonka ne tarvitsevat itääkseen. Luonnonkasvien siemensato kypsyy loppukesän auringossa. Laji on aika harvinainen ja elää vanhojen kuusimetsien pohjalla sammaleella. Siemeniä saa kerätä, kunhan jättää rauhoitetut kasvit ja luonnonsuojelualueet sikseen. Hienointa on se, miten kovasti sieni näyttää olevan väärässä paikassa. Panu on sieniin erikoistunut luonnonsuojelubiologi ja Jyväskylän yliopiston lehtori. Se kasvaa isoissa ryhmissä, joten kun sen huomaa, on helposti jo tallannut kymmenen. Ensimmäisellä kerralla aivot menevät solmuun ennen kuin tajuaa, että se on sieni. Kuihtuneet kukinnot on kätevä katkoa ja kuivatella kokonaisina. Siementen korjuu onnistuu parhaiten, kun sää on ollut hetken poutainen. 3 KASTANJAUKONSIENI. Nimensä mukaisesti se näyttää korallilta, joka tulisi vastaan Avaran luonnon meristä kertovassa jaksossa, mutta se onkin varjoisassa metsässä ison koivulahopuun kyljessä. Kastanjaukonsienen yläpinta on parhaimmillaan todella kaunis, lämpimän punaruskea. 2 ORANSSIHIIPPO
Mistä tekijät, rahat ja tahto näiden toteuttamiseen. Auta pölyttäjiä – ja itseäsi Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T JA N N E SK IN N AR LA / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Paljon voidaan tehdä valtion ja kuntien toimestakin, mutta kovin moni asia jää viljelijöiden, metsänja muiden maanomistajien – siis tavallisten kansalaisten varaan. LAJISTOSELVITYKSET ja kantojen seuranta ovat toki tärkeitä, mutta kiireellisempi ja haastavampi urakka on pölyttäjien elinolojen kohentaminen. 8 suomenluonto.fi KEVÄÄLLÄ JULKAISTIIN kansallinen pölyttäjästrategia ja toimenpidesuunnitelma, ja niiden myötä tänä kesänä aloitettiin koko maan kattava pölyttäjäseuranta. Maastoon rannikoilta tuntureille on myös asennettu värimaljapyydyksiä, joiden keräämällä aineistolla saadaan kuva erakkomehiläisten ja kukkakärpästen kannoista ja lajistosta. TÄNÄ KESÄNÄ mesipistiäisiä, erityisesti kimalaisia on ennakkoarvioiden mukaan ollut tavallista vähemmän ainakin eteläisessä Suomessa. Perhosja kimalaiskantoja seurataan harrastajavoimin vakioitujen linjalaskentareittien avulla. Tuttuja toiveita liittyen yleisemminkin luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Kyllä niitä vielä näkee, mutta loputtomiin pölyttäjät eivät kestä elinolojensa jatkuvaa huononemista. Moniin pinttyneisiin käytäntöihin, toimintatapoihin ja tärkeys järjestyksiin tarvitaan muutos kestävämpään. Pölyttäjästrategiassa ykkösluokkaan nostettuja toimia ovat muun muassa elinympäristöjen hoito, kunnostaminen ja lisääminen, kasvillisuuden monilajisuuden kasvattaminen, sekä kivennäismaalaikkujen ja lahopuun lisääminen. ON PÖLYTTÄJIEN, ihmisten ja koko luonnon kannalta huono yhtälö, että kiireellisimmiksi luokitellut toimet ovat tuomittuja toteutumaan hitaimmin. Meidät kaikki tarvitaan mukaan talkoisiin. Kiireellistä on myös pölyttäjille haitallisten painetekijöiden, kuten kasvinsuojeluaineiden ja hyönteismyrkkyjen sekä vieraslajien leviämisen vaikutusten vähentäminen
Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T H E IK K I VA SA M IE S TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA PENTTI SORMUNEN / VASTAVALO. Leijuvissa saarissa kyse on näköharhasta: eri lämpöisistä ilmakerroksista oudosti taipuva valo vääristää näköaistimuksen tulkintaa aivoissa. Aivot eivät pysty huomioimaan valon taittumista, vaan muodostavat väärästä suunnasta silmään saapuvasta valosta kuvan ilmassa leijuvasta saaresta, vaikka saari toki oikeasti on siellä missä ennenkin. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Leijuvat saaret ”KUVA LUOKSEEN KUTSUU , loistaa, katoaa – kukaan ei voi sitä saavuttaa.” Reijo Taipale selvästikin ymmärsi millaisesta ilmiöstä lauloi tangossa Kangastus (1964). Kangastus on siis harhaa, mutta ei saavuttamaton: esimerkiksi vedeltä näyttävä kangastus aavikolla tai tien pinnalla on vain taivaalta tulevan valon heijastuma kuumasta maan läheisestä ilmakerroksesta. Jos meriveden pinnan tuntumassa olevan ilmakerroksen ja ylempänä leijuvan ilman lämpötilaero on suuri, valo joka muodostaa näköhavaintomme saaresta taipuu kulkiessaan erilämpöisten ilmakerrosten läpi. Se mikä näyttää vedeltä, onkin vain kuvaheijastus osasta taivasta. Aivojen perusolettama näköaistimusta käsitellessä on, että valo kulkee katseen kohteesta silmään suoraviivaisesti. Taipuminen johtuu siitä, että erilämpöiset ilmakerrokset ovat tiheydeltään erilaisia, ja siksi valo kulkee niissä eri tavalla. Tosin oheisen kuvan ilmassa leijuvat saaret voi saavuttaa ihan vaan veneellä, eikä niihin päästäkseen tarvitse lentää ilman halki
Tänä kesänä tukea oli jaossa moninkertaisesti viime vuoteen verrattuna. Tarjouskilpailu on yksi osa keinovalikoimaa, jolla pyritään vähentämään tieliikenteen päästöjä. Euroopan unioni on asettanut jäsenmaita velvoittavat tavoitteet, joiden mukaan latauspisteitä pitää olla tiettyjen välimatkojen etäisyydellä. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT KATRIINA KONTUNIEMI KUVAT ISTOCKPHOTO JA VTT. Se on enemmän kuin tukea myönnetään, mutta lisää hakemuksia olisi toivottu. Tieliikenteen päästöt laskevat hieman ennakoitua nopeammin. Keskeinen syy tälle on VTT:n mukaan sähköautoilun yleistyminen. Niistä yli 90 prosenttia johtuu tieliikenteestä, jossa henkilöautot ovat suurin saastuttaja. Tällä hetkellä pikalatausverkostossa on noin 700– 800 latauspistettä. Hakijoita on usein ollut runsaasti suhteessa jaetun tuen määrään. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi ENERGIAVIRASTO KILPAILUTTI touko– kesäkuussa viisi miljoonaa euroa tukea ajoneuvojen julkisten pikalatauspisteiden rakentamiselle. Teknologian tutkimuskeskus VTT:n viime vuonna laatiman ennusteen mukaan kasvihuonepäästöt vähenevät nykyisillä toimilla noin 40 prosenttia. Tukea sähköautoiluun Tieliikenteen päästöjen pitäisi puoli. Suomi on sitoutunut vähentämään tieliikenteen päästöjä puoleen vuoteen 2030 mennessä, jotta päästään hiilineutraaliustavoitteeseen. Tuki riittää arviolta 400–500 uuden pikalatauspisteen rakentamiselle. Tukea on mahdollista saada joko 45 tai 35 prosenttia pikalatauspisteen investoinnista riippuen siitä, hyödynnetäänkö hankkeessa uutta teknologiaa. Syksyllä Energiavirasto järjestää uuden tarjouskilpailun. Sähköautojen latauspisteille on useasti jaettu tukea. Latausverkoston tulisi olla kattava koko maassa, jotta sähköautoilu näyttäytyy houkuttelevana vaihtoehtona kuluttajille. Tukea haki 141 yritystä ja yhteisöä. Siksi sähköautojen latausverkostoa tuetaan nyt valtion varoilla. Energiaviraston kilpailutusasiantuntija Roland Magnusson toteaa, että sähköautoilun yleistymisen pullonkaulana on latausverkosto, joka ei laajene yhtä nopeasti kuin sähköautot yleistyvät. ua vuoteen 2030 mennessä. Liikenne tuottaa noin viidesosan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä
Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimustiimin johtaja Marko Paakkinen Suomen ympäristökeskus ennakoi kesäkuussa huomattavaa sinileväriskiä Suomenlahdelle, Saaristomerelle ja Selkämeren eteläosiin. Tuen hyvä puoli on se, että se kannustaa latauspisteiden rakentamista alueille, joissa latauspisteitä on vähän. JESSICA HAAPKYLÄ Lue lisää päiväperhosseurannasta: https://laji. Molemmille häiveperhosille, kuusamaperhoselle ja tummahäränsilmälle on löydetty mukavasti uusia elinalueita, mutta monen sinisiiven ja hopeatäplän, neitoperhosen ja ketokultasiiven kesä näyttää jäävän tavallista vaisummaksi. Tänä kesänä Selkämerellä ei toistaiseksi ole ollut poikkeuksellisia kukintoja, vaikka levät runsastuivatkin heinäkuun puolivälin jälkeen sekä rannikolla että avomerellä. Tuki on kohdistettu henkilöautojen latauspisteille, vaikka siellä on jo monta kaupallista toimijaa. KIMMO SAARINEN Kuusamaperhonen Tummahäränsilmä KU VA T H EI KK I VA SA M IE S. Tilanne voi muuttua nopeastikin”, sanoo SYKE:n ryhmäpäällikkö Vivi Fleming. fi/project/MHL.6/about Valtakunnallisen seurannan luvut ennakoivat kesästä hyvää ja paikoin jopa erinomaista päiväperhosille. ”Loppukesän kehitys riippuu veden lämpötilasta ja kerrostumisesta sekä sateista. Runsauslistan kärjessä keikkuu vielä kangasperhonen, joita ilmoitettiin keväällä liki 15 000 yksilöä. Sinileväkukinnat ovat lisääntyneet erityisesti Selkämerellä, missä ne olivat ennen harvinaisia. Tuki on ehdottomasti hyvä uutinen. . Lisää tietoa päiväperhoskesän tapahtumista on luvassa vuodenvaihteessa, kun valtakunnallisen seurannan vuosikatsaus valmistuu. ”Tukea sinne, missä sitä eniten tarvitaan.” Päiväperhoskesä hyvässä vauhdissa Merellä ajankohtaan nähden runsaasti sinilevää SELK Ä M ERELLE VALU M A A OJITETUILTA SOILTA Merialueen fosfaattipitoisuudet ovat 2000-luvulla kohonneet ja näkösyvyys heikentynyt johtuen ojitetuilta soilta jokien mukana mereen kulkeutuvasta eloperäisestä aineksesta. Edelliskesän vahvoilta pohjilta ponnistaneet lanttuperhonen ja nokkosperhonen olivat jo keskikesällä runsaslukuisia, ja molemmille on vielä tarjolla uutta sukupolvea. Myös auroraperhosia havaittiin tavallista enemmän, ja ritarikin ilahdutti monia luonnossa liikkujia. . Hyvä maantieteellinen kattavuus kannustaa kuluttajia siirtymään sähköautoiluun. Myös sitruunaperhosia tuntuu riittävän kotipihojen kukkaistutuksille. Tukiehdot ovat ajastaan jäljessä. Tukea pitäisi suunnata sinne, missä latausinfrastruktuuria ei lähde syntymään markkinavetoisesti, kuten raskaaseen liikenteeseen. Tarvitaan maantieteellisesti kattava latausverkosto. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Uusia keinoja pitäisi ottaa nopeammin käyttöön. Vaikka nykyisillä toimilla päästään lähelle vuoden 2030 päästövähennystavoitetta, vuoden 2045 tavoite on huomattavasti vaativampi, sillä silloin tulisi päästä nollaan. Ensisijaisesti pitäisi kuitenkin panostaa liikkumistavan muutokseen, kuten kevyeen ja julkiseen liikenteeseen
Mustikka selvisi helteistä Hiiret, myyrät ja muut metsän eläimet hyötyvät ihmisen tavoin hyvästä mustikkasadosta. Eteläja Lounais-Suomessa myyrätihey det ovat vielä alhaiset, mutta niiden odotetaan vahvistuvan jo tämän lisääntymiskauden aikana. Raakileita uhkasi keskikesän kuivuus, mutta heinäkuun sateet pelastivat orastavan hyvän sadon. Myös puolukan ja hillan satonäkymät vaikuttavat hyviltä. Torniolainen linturengastaja Matti Suopajärvi viesti heinäkuussa, että hyvin pienellä alueella Torniossa ja Keminmaalla, lähinnä Kemijoen itäpuolella, pesi peräti 18 paria lapinpöllöjä. Pöllöemojen nähtiin kantavan pesälle etenkin peltomyyriä. Pöllöt hyödyntävät paikalliset myyrähuiput Metsä-Lapissa on vähän myyriä, mutta alueellinen vaihtelu on suurta. Poikueet olivat melko pieniä, mutta poikaset lähtivät lentoon kaikista pesistä lukuun ottamatta yhtä, jossa pesintä epäonnistui. Alueella voi olla paikallisesti myös hyvä vesimyyräkanta. Mustikan pölytys onnistui tänä kesänä erinomaisesti, kun peräti 80 prosenttia kukista pölyttyi raakileiksi. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA MATTI SUOPAJÄRVI L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Myyrät vähissä Luonnonvarakeskuksen seurannan mukaan myyriä on tällä hetkellä laajoilla alueilla niukasti. Kohtalaisen runsaasti myyriä on Tunturi-Lapissa sekä laajalla Oulun seudulta Pohjois-Karjalaan ja edelleen kaakonkulmalle ulottuvalla vyöhykkeellä. Hilla on kuitenkin marjoista sadoltaan paikallisesti kaikkein vaihtelevin. Myyräkannat eri vaiheissa Suomen eri kolkissa – sekä myyrissä e. ä marjasadoissa paikallista vaihtelua MY YR ÄT PÖLLÖT MARJAT 12 suomenluonto.fi Lapinpöllöjä pesi menestyksekkäästi Lapin lounaiskulmalla.. ”Vierekkäisistä soista toinen voi olla täynnä marjaa ja toinen typötyhjä”, toteaa erikoistutkija Rainer Peltola Luke:sta. Kannat ovat aallonpohjassa Eteläja Keski-Pohjanmaalla, Keski-Suomen itäosissa, Savossa itäisiä osia lukuun ottamatta, Kainuussa ja Metsä-Lapissa
2022. Kansallispuistojen kolmannessa aallossa vuonna 1982 perustetut Helvetinjärven, Hiidenportin, Isojärven, Itäisen Suomenlahden, Kauhanevan–Pohjankankaan, Lauhanvuoren, Patvinsuon, Riisitunturin, Salamajärven, Seitsemisen ja Tiilikkajärven kansallispuistot juhlistavat merkkipäiviään erilaisilla yleisö tapahtumilla. HV POLIIT TINEN ELIÖ W IL H EL M VO N W RI GH T IS TO CK PH OT O W IL H EL M VO N W RI GH T. ANNA TUOMINEN Kansallispuistoilla juhlavuosi Peräti yksitoista kansallispuistoa viettää 40-vuotisjuhliaan. Sähköasennukset ja muut vaativat työt on toki edelleen annettava ammattilaisen hoidettaviksi. Laitteiden osia pitää pystyä vaihtamaan yleisillä työkaluilla, ja joidenkin osien vaihtamisen pitää olla niin helppoa, että kuluttaja voi tehdä sen itse. HV LAULUJOUTSEN Cygnus cygnus Keskusta haluaisi kansallislinnustamme metsästettävän riistalajin. Prosessin aikana pralletriinivalmisteiden myyntiluvat pysyvät voimassa. HV Laitteiden käyttöikä pitenee ja korjaaminen helpottuu ”Ilmastolaki vihdoinkin USA:n senaatista läpi, in. tai syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T LAITTEIDEN KORJATTAVUUTTA ja varaosien saatavuutta säätelevät EU:n ekosuunnitteluasetukset astuivat voimaan 1.3.2021 koskemaan jääkaappeja, pakastimia, astianja pyykinpesukoneita, televisioita ja tietokonenäyttöjä. Tämä on hyvä uutinen koko maailmalle.” Kansanedustaja Satu Hassi Twi erissä 7.8. Perusteluina mainitaan, että joutsen on osasyyllinen muiden vesilintujen taantumiseen ja aiheuttaa vahinkoa peltoviljelyksille. Yritysten välinen kiista pralletriiniin liittyvien tutkimustulosten jakamisesta jarrutt aa arviointia. Nelikymppisiä juhlitaan monessa puistossa Suomen luonnon päivänä lauantaina 27.8. EU:n biosidiasetus velvoitt aa toimijoita jakamaan tietonsa torjunta-aineista, jott a samoja testejä ei tarvitse toistaa. Pralletriini jumissa turvallisuustesteissä Thermacell-laitt eiden tehoaineen, pralletriinin, turvallisuusselvitys viivästyy. Hermomyrkky pralletriini on eritt äin myrkyllistä hyönteisille ja vesieliöille. Tämänhetkinen Tukesin suositus sallii vain ohjeen mukaisen käytön rakennuksen välitt ömässä läheisyydessä. Piakkoin ne kattavat myös älypuhelimet, tabletit, tietokoneet ja kuivausrummut. Torjunta-aineiden runsas käytt ö on tekemässä tyhjiksi EU:n tavoitt eet pölyttäjäkadon pysäytt ämisestä. Kyseisten puistojen suunnitt elun käynnisti aikoinaan Euroopan neuvoston julistama luonnonsuojelun juhlavuosi 1970. Asetukset velvoittavat valmistajia siihen, että listattujen laitteiden korjaamiseen tarvittavien varaosien ja ohjelmistopäivitysten on oltava saatavilla 7–10 vuoden ajan siitä kun laite on tuotu markkinoille. TEE-SE-ITSE PALA A TA K AISIN Esimerkiksi jääkaapissa oma korjaus voi tarkoittaa ovenkahvoja, hyllyjä ja tiivisteitä. Joutsen ei tutkimusten mukaan kuitenkaan ole syypää sorsien vähenemiseen, vaan päin vastoin hyödyttää niitä pöllyttämällä vedenpohjan ravintoa pintaan. Tilastojen mukaan laulujoutsenet aiheuttavat maataloudelle vain vähän vahinkoja, ja niistä valtio maksaa korvauksia. aation vähentämislain nimellä
Euroopassa se loisii pääasiallisesti puutiaisella. Kuukauden tai kahden kuluttua uusi pistiäispolvi on valmis ja purkautuu ulos hengettömästä nymfistä. Loispistiäisen etsinnät käynnistettiin yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen mailla Seilissä professori, pistiäistutkija Ilari Sääksjärven aloitteesta. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Verenimijän loinen TEKSTI RIITTA VAURAS KUVAT KARI KAUNISTO JA HÅKAN SÖDERHOLM / VASTAVALO Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllättäviäkin suhteita. Tämän estääkseen pistiäinen voi hyödyntää symbioottista bakteeriaan: Wolbachia pipientis heikentää uhrin immuunipuolustusta. Ixodiphagus hookeri löydettiin Suomesta 1950-luvulla Lohjan seudulta ja muutama vuosi sitten myös Paraisilta, Seilin saaren pähkinälehdosta. Mutta myös sen immuunipuolustus aktivoituu, ja munat saattavat kapseloitua ja kuivua pois. Silloin siitä tulee pistiäistoukkien elävä ravinnonlähde. Turun yliopistossa on tutkittu puutiaisen ja sen levittämien taudinaiheuttajien esiintymistä ja ekologiaa Suomessa. Loispistiäisellä on mittaa vain vajaa milli, minkä vuoksi sitä on vaikea löytää. Etelämpänä loispistiäisen uhriksi joutuu paikoittain jopa viidesosa puutiaisista.. Turun yliopistossa testataan nyt sopivaa suodatinta valopyydyksiin, Sen on määrä erotella pikkuruiset kaksisiipiset omaan suppiloonsa. Ihmisen on vaikea vaikuttaa puutiaisten määrään, mutta luonnossa verenimijälläkin on vihollisensa. Pistiäinen laskee munansa puutiaisen nuoruusvaiheeseen, nymfiin, jonka yksilönkehitys tämän vuoksi pysähtyy. Myös niiden välittämät taudit, borrelioosi ja vakavampi puutiais aivotulehdus ovat yleistyneet. S u h t e e l l i s t a V erta imevät hämähäkkieläimet, puutiaiset – puhekielessä punkit – ovat runsastuneet niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Loispistiäisen munat kuoriutuvat vasta, kun puutiasnymfi on nauttinut ensimmäisen veriateriansa. Äskettäin puutiaisista on löydetty myös pilkkukuumeen nostattavia Riketsia-bakteereita. Ixodiphagus hookeria tavataan kautta maapallon. Hyppykiilukaisten heimoon kuuluva Ixodiphagus hookeri -niminen loispistiäinen tappaa puutiaisia (Ixodes ricinus)
Ixodiphagus hookeri vahvasti suurennett una – mitt aa loispistiäisellä on vajaa milli.. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Ixodiphagus hookeri vahvasti suurennett una – mitt aa loispistiäisellä on vajaa milli
Suomen Luonto esittelee muutamia sienilajeja, jotka antavat viitteitä metsien luontoarvoista. 16 suomenluonto.fi S I E N E T Sienestäjä monimuotoisuuden jäljillä monimuotoisuuden S I E N E T TEKSTI TOPI LINJAMA Mitä sienet kertovat monimuotoisuudesta. 16 suomenluonto.fi
Luonnonmetsissä lahopuuta voi olla toistasataa kuutiota hehtaarilla. Junninen työskentelee Metsähallituksen Luontopalveluissa lajinsuojelun erikoissuunnittelijana. Metsässä, jossa on lahopuuta, on myös enemmän tuholaisia syöviä petohyönteisiä kuin siistityssä talousmetsässä. Kun puhutaan metsien monimuotoisuudesta, on puhuttava lahopuusta, ja kun puhutaan lahopuusta, on puhuttava sienistä. Talousmetsässä sitä on korkeintaan muutamia kuutioita, ja se on lahopuista riippuvaisten eliöiden näkökulmasta liian vähän. Uhanalaisista lajeista lähes puolet elää metsissä, joissa on runsaasti lahopuuta. suomenluonto.fi 17 S I E N E T K un puhutaan monimuotoisuudesta, on puhuttava metsistä. Suuri osa lahott ajista on kääpiä. Monimuotoisuus on ikään kuin luonnon vastustuskyky. Se parantaa yleisiä elämän edellytyksiä. Lahopuusta riippuvainen lajisto voi säilyä, jos kuusimetsää on vähintään 20 hehtaaria ja joka hehtaarilla on vähintään 20 kuutiometriä lahopuuta, joiden halkaisija on vähintään 20 senttimetriä. Kaisa Junninen tutkijakollegoineen hahmotteli nyrkkisäännön kuusimetsälle. Yhden tasaikäisen puulajin muodostama metsä on alttiimpi myrskytuhoille ja tuholaisille kuin erirakenteinen, monen puulajin metsä. Piispanhiippoja lahopuulla. H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV AL O suomenluonto.fi 17. Sienet aloitt avat puun lahott amisen. ”Mitä monimuotoisempi luonto, sitä paremmin se kykenee vastaamaan erilaisiin muutoksiin”, sanoo Kaisa Junninen. Käävät ovat hänen erikoisosaamisaluettaan. Tähän verrattuna kymmenen säästöpuun ryhmä keskellä hakkuuaukiota vaikuttaa lähinnä kauniilta eleeltä. Suomen metsien eliölajeista noin neljännes eli 5000 lajia on suoraan tai välillisesti riippuvaisia lahopuusta
Metsälaidunten indikaattorilajeja on vähemmän, vain reilut 20. Pakurikäävän lahottamaan puuhun voi ilmestyä rustikka, tikankääpä tai koralliorakas. Lisäksi monet alueet on raivattu pelloiksi tai otettu metsätalouden piiriin. Avohakatussa metsässä lahopuujatkumo katkeaa. Karjan laiduntaminen metsissä on vähentynyt murto-osaan 70 vuoden takaisesta. Isovoirousku on yksi kirjassa esitellyistä kalkkipohjaisten kuusivaltaisten metsien indikaattorilajeista. Lahopuujatkumoa ei voi liiaksi korostaa. Sen lakki on keltainen ja vyöhykkeinen, jalka ontto ja kuoppatäpläinen. ”Jos kalkki on syvällä ja kunttakerros on kehittynyt paksuksi, kalkkivaikutus näkyy vain vähän kasvistossa, mutta voi näkyä selvästi sienissä. Kun puu on lahotettu loppuun, on löydettävä uusi, juuri kyseiselle lajille sopiva runko, ja sen tulee sijaita lajin leviämisetäisyydellä. Suuri osa lahottajista on kääpiä. Puhutaan seuraajalajeista. Sitä voi etsiä esimerkiksi alueilta, joilla kasvaa valkovuokkoa. Esimerkiksi ukonsieni voi kasvaa monenlaisissa ympäristöissä kuten nuorissa lepikoissa tai pihoissa. Kovin kosteissa paikoissa ukonsieni ei viihdy. Ukonsientä pidetään paitsi metsälaidunten, myös lehtipuuvaltaisten lehtojen indikaattorilajina. Laji ei ole kovin yleinen. Isovoirousku on hyvä indikaattorilaji, koska se on kookas ja helposti tunnistettava. Isovoirousku, kalkkivaikutteisten kuusikoiden laji Kalkkiesiintymiä on otettu Suomessa kaivoskäyttöön. Laidunmaiden lajit, kuten ukonsieni, ovat taantuneet. Sienet ja metsien luontoarvot luettelee lehtipuuvaltaisten lehtojen indikaattorilajeiksi noin 80 sienilajia. Se on myös kelvollinen ruokasieni keittämisen jälkeen. Olennainen lahopuujatkumo Lahottajat tuhoavat omaan elinympäristöään eli lahopuuta. Pakurikäävän jälkeen lahottamista voi jatkaa jokin toinen sienilaji. 18 suomenluonto.fi S I E N E T Pakurikäävän seuraajalajit Sienet aloittavat puun lahottamisen. H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV AL O. Korallimaisesti kasvava koralliorakas on näistä silmäänpistävin. Niinpä kalkkipohjaiset kuusivaltaiset lehdot ovat meillä harvinaisia. Koivut ovat saaneet elää vanhaksi, kuolla rauhassa, ja lahota rauhassa”, Junninen kertoo. RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O Isovoirousku on näytt ävä kalkkivaikutt eisten kuusikoiden sienilaji. Indikaattorieli ilmentäjälajiksi kutsutaan lajia, joka kertoo ympäristön olosuhteista. Isovoirousku on näytt ävä kalkkivaikutt eisten kuusikoiden sienilaji. Metsälaidunten sieni Ukonsieni on suurikokoinen ruokasieni, joka viihtyy erityisesti karjanlannan lannoittamilla metsälaitumilla. Niissä tapaa myös harvinaisia ja vaateliaita sienilajeja, joita ei löydä muualta. Mukana on hyvänä ruokasienenä pidetty niittyvahakas, tähdenmuotoinen uurremaatähti sekä kauniin vihreä tarhakaulussieni. Ruskolahottajat hyödyntävät puun selluloosaa ja hemiselluloosaa, valkolahottajat ligniiniä. Tämä melko kookas, kermanvalkoinen sieni on komea ilmestys loppusyksyn hämärässä metsässä. Näistä tavalliselle ruokasieniharrastajalle tuttuja saattavat olla sellaiset lajit kuin kevätkaunolakki, harmaatorvisieni, munahapero ja koivunlehtohapero. ”Luonnonmetsän runsas pakurikääpäkasvusto kertoo, että metsässä on paljon lahoa lehtipuuta”, sanoo Kaisa Junninen. Sienet ovatkin erinomainen indikaattoriryhmä tällaisten arvokkaiden metsien tunnistamiseksi ja suojeluarvon osoittamiseksi”, sanotaan kirjassa Sienet ja metsien luontoarvot (2014). Yhden indikaattorilajin perusteella luontotyypin arvoa ei yleensä vielä voi arvioida. Pakurikääpä kasvatt aa puuhun mustia pakureita. Maitiaisneste muuttuu nopeasti rikinkeltaiseksi. Kalkkipohjaisissa kuusimetsissä kasvaa monia kalkkia vaativia kasveja kuten noidanlukkoja, tikankontteja ja kämmeköitä. ”Koralliorakas kertoo hyvästä ja laadukkaasta koivulahopuujatkumosta
Pitkälle lahonneessa puussa kasvaa myös sienijuurisienten rihmastoa, ja raja lahottajan ja symbioosissa puun kanssa elävän sienijuurisienen välillä onkin liukuva. Yhtenä vaateliaista lajeista Junninen mainitsee sitruunakäävän. Laji voi olla vielä elossa, mutta sen tiedetään häviävän. Jos luonnonmetsä avohakataan ja sinne jätetään kaikki lahopuu, jatkumo katkeaa sitten, kun puut ovat lahonneet loppuun”, toteaa Kaisa Junninen. Metsän palautumista luonnontilaan voi hidastaa myös lajien palautumisviive. Lahopuun sienilajisto muuttuu ja monipuolistuu lahoamisen edetessä. Taimien alta voi paljastua pitkälle lahonnut puun runko ja hyvinvoiva sienirihmasto. Lakkakääpä on yksi maailman tunnetuimmista terMännyn herkkutatt eja. Kolmannes sienilajeista kasvoi sekä lahopuussa että maaperässä. Mustikkasadosta huolehtivan maanomistajan kannattaa siis huolehtia myös lahopuustosta. ”On aarniometsää muistuttavia kuusikoita, joista kuitenkin puuttuvat vaateliaat kääpälajit. suomenluonto.fi 19 S I E N E T ”Lahopuujatkumossa on olennaisin luonnonmetsän ja metsätalouskäytössä olevan metsän ero. Tiedetään, että myös puiden kanssa symbioosissa elävät sienijuurisienet ovat lahopuiden läheisyydessä erityisen elinvoimaisia. Lahottajasienet muokkaavat lahopuuta kasvualustaksi uusille puille. Lahopuut tarjoavat talvehtimispaikkoja monille pölyttäjähyönteisille. Lakkakääpä auttaa pölyttäjiä Tutkimusprofessori Raisa Mäkipään tutkimusryhmä selvitti, mitä sienilajeja kasvaa eteläsuomalaisessa kuusivaltaisessa metsässä. IA AH O N EN / VA ST AV AL O. Tarhamehiläisten on havaittu käyvän juomassa lakkakäävästä erittyvää nektaria. Se kasvaa yleensä sammaloituneella, kostealla kuusimaapuulla, jota kantokääpä on lahottanut ensin. Toisinaan metsässä näkee kuusentaimia, jotka kasvavat suorassa rivissä. Alueella on pitkään harjoitettu intensiivistä metsänhoitoa ja lahopuuta on ollut vähän. Ilmiötä kutsutaan sukupuuttovelaksi. Alueelta löytyi yli 2000 sienilajia, joista noin 600 viihtyi pelkästään lahopuulla. Niitä ei ole lähettyvillä, koska lahopuujatkumo on katkennut niin isolta alueelta”, Junninen kuvaa. Tämä ilmiö on Junnisen mukaan näkyvissä esimerkiksi monissa Etelä-Suomen metsissä. Kaikki lahottajalajit eivät katoa avohakkuulta heti, mutta niiden elinympäristö heikkenee ja lopulta populaatio tuhoutuu. Monimuotoisessa metsässä on rikas sienilajisto. Nyt lahopuuta on alkanut tulla, mutta aarniolajit antavat odottaa itseään. Se suojaa mehiläisyhdyskuntaa virustaudeilta, sanoo mykologi Paul Stamets
Pituuskasvu on päättynyt, oksat samanpaksuisia kuin talousmetsän rungot. Tuoksuvalmuska on karujen kasvupaikkojen mäntyjen kumppani. Tämä tuoksultaan hajuvesimäinen sieni viihtyy karuilla hiekkapohjaisilla mäntykankailla ja kalliomänniköissä. ”Matsutake erittää vahvoja happoja, jotka hajottavat kiveä ja hiekkaa, niin että ravinteita vapautuu sekä männyn että sienen käyttöön”, sanoo matsutakesta kirjan kirjoittanut antropologi Anna Lowenhaupt Tsing. TO PI LI N JA M A Ukonsieni viihtyy puoliavoimilla ja avoimilla paikoilla kuten metsänreunoissa. Kuoltuaan mänty jää pystykeloksi, jollaisena se voi seistä vuosisatoja. Harvinaista lakkakääpää voi löytää tervalepän tai kuusen kannoilta. Meillä laji on yleisempi pohjoisessa kuin etelässä. Sato vaihtelee suuresti vuosittain. 20 suomenluonto.fi S I E N E T veysvaikutteisena pidetyistä sienistä. Suomessa sientä tapaa sekä luonnontilaisissa metsissä että metsätalouden käsittelemillä mailla. Matsutake on yksi maailman arvokkaimmista sienistä. Japanissa ja USA:ssa matsutaket menestyvät 40–80-vuotiaissa istutusmetsissä, Tsing kertoo. Tuoksuvalmuska, karujen männiköiden sieni Luonnontilaisissa mäntyvaltaisissa metsissä elää satoja valmuskoiden ja seitikkien sukuihin kuuluvia sienijuurisieniä. Ukonsieni viihtyy puoliavoimilla ja avoimilla paikoilla kuten metsänreunoissa. Sydänpuun määrä iso ja puu on käynyt läpi monta metsäpaloa, jotka ovat pihkoittaneet puun. Lakkakääpä on valkolahottaja ja Suomessa melko harvalukuinen, mutta sitä on mahdollista kasvattaa. ”Kestää esimerkiksi 400 vuotta, että mänty on vanha. Tavalliselle sienestäjälle tällaisten metsien indikaattorilajeista tutuimpiin kuuluu tuoksuvalmuska eli matsutake. Se kuolee hitaasti ja viimeisimmät vuosilustot ovat hyvin ohuita”, Junninen kuvailee. Itämaisessa lääketieteessä sitä on käytetty yli 2000 vuoden ajan. H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV AL O Tuoksuvalmuska on karujen kasvupaikkojen mäntyjen kumppani. Japanissa se on suosittu lahja, jolla vahvistetaan ihmissuhteita. Kun kelo lopulta kaatuu, se jää vahHarvinaista lakkakääpää voi löytää tervalepän tai kuusen kannoilta. Tuhatvuotinen mänty Mäntykelo on Junnisen mielestä boreaalisten metsien hienoin juttu. Matsutake on niin vahvasti symboliikan ja kulttuuristen kerrostumien kuorruttama, että moni japanilainen voi vain uneksia nauttivansa matsutakea pelkkänä ruokana. JU SS I H EL IM ÄK I / VA ST AV AL O
suomenluonto.fi 21 S I E N E T vojen oksien ansiosta irti maasta. ”Tavalliset hajottajamikrobit eivät pysty sitä lahottamaan, tarvitaan kantasieniä, kääpiä”, Junninen kertoo. (2014): Sienet ja metsien luontoarvot. Tutkijaliitto. Myös yksittäisiä verkkokursseja. Lahoon keloon voi ilmestyä sellaisia harvinaisia aarniolajeja kuin riekonkääpä, kalkkikääpä, erakkokääpä ja kairakääpä. Infotilaisuus 8.9.2022. Infotilaisuus 8.9.2022. Ennallistamisen tai säästöpuiden avulla ei pystytä ylläpitämään tätä lajistoa. Lahoaminen saattaa viedä taas vuosisatoja. ”Voi kestää tuhat vuotta, että näille lajeille muodostuu sopiva elinympäristö. Tarvitaan aikaa.” Ihmisten tekemiä vanhoja rakennuksia ja tauluja pidetään arvossa. BIOLOGIA,BIOKEMIA, KEMIA, BIOTEKNIIKKA > Biologian perusopinnot 25 op verkko-opintoina > kursseja TY:ssa ja verkko-opintoina YMPÄRISTÖTIEDE Perusopinnot 25 op antavat monitieteisen kuvan ympäristötieteen perusteista, keskeisimmistä ympäristöongelmista ja keinoista ongelmien hallitsemiseksi. > Johdanto kestävään kehitykseen ja kasvatukseen 4 op (MOOC) > Kestävän kasvatuksen horisontti 4 op Tutustu koko opintotarjontaan www.utu.fi/avoin / Get inspired by science OPISKELE UUTTA, KEHITÄ OSAAMISTASI. Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. > Johdatus maantieteeseen 5 op > Aluemaantieteen perusteet 5 op > Avoin paikkatieto ja geoinformatiikan perusteet 5 op > Kestävä kehitys maantieteessä 5 op > Luonnonvarojen maantiede 5 op TULEVAISUUDENTUTKIMUS > Tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuus 25 op TY:ssa ja yhteistyöoppilaitoksissa tammikuusta 2023 alkaen TIETOJENKÄSITTELYTIETEET, TEKOÄLY > Tietotekniikan perusopinnot 25 op tai yksittäisiä kursseja, maksuttomat monimuoto-/verkko-opinnot, info 25.8.2022 > Tekoälyn monitieteinen opintokokonaisuus 25 op tai kursseja TY:ssa ja verkossa, maksuttomat, info 24.8.2022 KESTÄVÄN KEHITYKSEN, KASVATUKSEN JA KOULUTUKSEN OPINTOKOKONAISUUS Monimuototai verkkokursseja mm. Gaudeamus. MAANTIEDE Maantieteen perusopinnot antavat valmiuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvien kysymysten alueelliseen jäsentämiseen. > Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat 5 op > Ympäristö ja yhteiskunta 5 op > Ympäristön kemikalisoituminen ja päästöjen hallinta 5 op > Ympäristöekologia ja luonnonsuojelu 5 op > Ympäristötieteen kirjallisuus 5 op Ympäristötieteen aineopinnoilla 35 op voit syventää tietämystäsi valitsemistasi teemoista. Junninen ihmettelee, miksi samaa ei sovelleta myös puihin. Lähteet: von Bonsdorff, Tea et al. Kaikki neljä olivat aikoinaan Suomen metsissä tavallisia lajeja. Myös yksittäisiä verkkokursseja. Mattila, Hanna (toim.)(2020): Elämän verkko – Luonnon monimuotoisuutta edistämässä. Opinnoissa perehdytään myös ympäristönsuojelun lainsäädäntöön ja hallintoon. Mahdollisuus hakea avoimen väylän kautta LuK-tutkintoon. Avoin yliopisto-opetus avaa kaikille kiinnostuneille mahdollisuuksia opiskella tutkintoihin kuuluvia opintoja pohjakoulutuksesta riippumatta CLIMATE.NOW ILMASTO.NYT ILMASTONMUUTOKSEN PERUSKURSSI Climate University -verkoston MOOC, maksuton verkkokurssi LUONNONTIETEET JA TEKNIIKKA MM. Tsing, Anna Lowenhaupt (2020): Lopun aikojen sieni
H EI KK I KE TO LA / VA ST AV AL O Vaikutusvaltaiset sienet 22 suomenluonto.fi S I E N E T. Sienet voivat tappaa ja hajottaa, mutta ne luovat myös edellytyksiä elämälle. 22 suomenluonto.fi V I N J E T T I TEKSTI ANNA TUOMINEN Sienikunnalla on itiönsä pelissä kaikissa eliöyhteisöissä
Taulakäävälle riittää pieni ruhje puun kuoressa, ja se pääsee asettumaan taloksi. Kun taulakääpä lahottaa runkoa aikansa, puusta tulee sopiva kasvualusta toiselle lajille, sitkokäävälle. suomenluonto.fi 23 V I N J E T T I Ensin tarvitaan sieni Terve puu on monelle lajille liian kova pala purtavaksi. suomenluonto.fi 23. Lahottajasienet ahkeroivat samalla lukuisten muidenkin lajien hyväksi. Taulakääpää ja sitkokääpää kutsutaankin edeltäjälajiksi ja seuraajalajiksi. Lahopuuta tarvitsevat muun muassa monet hyönteiset sekä hömötiainen, joka kovertaa pesäkolonsa höttöiseen puuhun
Yhteiselon ansiosta jäkälät kuitenkin pystyvät asett umaan kasvupaikoille, joiden karuihin oloihin muilla ei ole asiaa. Yhteiselossa on selvä roolijako. Lajien liitt o ei ole vältt ämätt ä tasa-arvon malli. Isohirvenjäkälän sisuksissa elää Trebouxia-viherlevä. 24 suomenluonto.fi V I N J E T T I Levä sienen sylissä Jäkälät koostuvat kahdesta osakkaasta, sienestä ja yhteytt äjästä. Levä tarjoilee sienelle valmistamiaan hiilihydraatt eja, ja sieni puolestaan pitää levän suojassa paahteelta ja kuivuudelta. 24 suomenluonto.fi AN N E SA AR IN EN / VA ST AV AL O S I E N E T. Sieniosakas saatt aa haitata levän kasvua, joten sienen voi ajatella olevan ennemmin loinen kuin kumppani
vät ikkunaan ja jäävät kuollessaan lasiin kiinni. Se hakeutuu korkealle paikalle ja voi levitt ää siipensä ja jalkansa. Kun sieni itää, se tunkeutuu kärpäsen sisään ja alkaa kasvaa hyönteisen sisuskaluissa. Viikatemiehen lähestyessä kärpäsen takaruumis alkaa turvota ja käytös muutt ua. Tällöin levinneet itiöt voi nähdä viuhkana kärpäsen ympärillä. Toukat kuoriutuvat valmiiksi katetun pöydän ääreen. Neulanohuen munanasett imen yhteydessä naaraalla on säilössä valkolahosienen itiöitä, jotka se vie puun sisään munien mukana. Sairastuneella kärpäsellä on noin viikko elinaikaa. Ilo on molemminpuolinen, sillä vaihtokaupassa sieni saa ilmaisen kyydin uusille kasvupaikoille. Sieni alkaa kasvaa puuaineksessa ja lahott aa sitä. Joskus kärpäshomeen vaivaamat hyönteiset lentävät ikkunaan ja jäävät kuollessaan lasiin kiinni. Ne kasvavat puun sisällä mussutt aen sienirihmastoa sekä pehmenevää puuainesta. suomenluonto.fi 25 V I N J E T T I Sairaus muutt aa kärpäsen käytöstä Kärpäshomeeksi kutsutt u sieni tartt uu uhriinsa itiönä. Jälkikasvulle eväät mukaan Ampiaista muistutt ava jätt ipuupistiäinen laskee munansa havupuuhun. suomenluonto.fi 25 ST EF AN RO TT ER / IS TO CK PH OT O ER KK I M AK KO N EN / VA ST AV AL O S I E N E T. Näin sienen itiöt pääsevät levitt äytymään mahdollisimman hyvin, kun ne kärpäsen kuoleman jälkeen pöllähtävät ilmoille. Tällöin levinneet itiöt voi nähdä viuhkana kärpäsen ympärillä
Jos yksi joutuu hyönteisen syömäksi, naapurit tietävät sen ennen kuin niistä on haukatt u palaakaan. Se muokkaa niitä kemiallisesti vaaratt omammiksi ja sitoo ne rihmastoonsa. Mykorritsa eli sienijuuri tunnetaan parhaiten siitä, ett ä se tarjoaa keräämäänsä vett ä ja ravinteita kasville vastineeksi yhteytt ämistuott eista. Ennakkotieto vaarasta autt aa kasveja puolustautumaan. Esimerkiksi herkkutatt i sietää raskasmetalleja hyvin. Sienijuuri voi suojata liitt olaistaan myrkytykseltä. …ja suojaa kasvia raskasmetalleilta Kasvit tarvitsevat pieniä määriä muun muassa sinkkiä ja muita raskasmetalleja, mutt a suurina määrinä niistä tulee myrkkyä. W IM VA N EG M O N D / SC IE N CE PH OT O LI BR AR Y PE TR I VO LA N EN / VA ST AV AL O S I E N E T. 26 suomenluonto.fi V I N J E T T I 26 suomenluonto.fi Sienijuuri välitt ää hätäviestin… Lähes kaikilla kasveilla on sienijuuria. Juurten ja sienirihmaston verkossa kulkee myös viestejä kasvilta toiselle. Ne voivat esimerkiksi haihdutt aa yhdisteitä, jotka houkutt elevat paikalle petohyönteisiä tekemään selvää kiusankappaleista
Hiiponhome on nimensä mukaisesti hiippojen loinen, joka lopulta kuluttaa isäntäsienensä lakin muhjuksi. Se kasvattaa pitkiä honteloita varsia, joiden päässä itiöpesäkkeet ripottelevat itiöitä säiden vietäväksi. suomenluonto.fi 27 AR IM O EK LU N D / VA ST AV AL O S I E N E T. suomenluonto.fi 27 V I N J E T T I Sieni sienen päällä Sienet maistuvat monille eläinkunnan otuksille, mutta myös toiset sienet voivat elää sieniravinnolla
28 suomenluonto.fi S I E N E T 28 suomenluonto.fi
suomenluonto.fi 29 S I E N E T Orakkaat ruokasieninä TEKSTI TARJA SIUVATTI Metsän karikkeesta nousee hohtavan vaaleaa. ES A ER VA ST I / VA ST AV AL O. S I E N E T suomenluonto.fi 29 Vaaleaorakkaat erott uvat hyvin tummanpuhuvassa syysmetsässä. Orakkaat tarjoavat satoa pitkälle syksyyn
Kuivaaminen hiukan sitkistää sienen maltoa, pakastaminen taas vaikuttaa eniten makuun. Kookkaita vaaleaorakkaita (Hydnum repandum), ja hentoja, selkeästi oranssintai rus keansävyisiä rusko-orakkaita (H. Yleiset, syötävät orakkaamme kuuluvat vahvero-orakkaiden sukuun Hydnum. Se ajoittuu syyskuun alusta lokakuun loppuun saakka. jussii) ja lehto-orakas (H. rufescens coll.) voi valmistaa ja säilöä samoin tavoin, joko pakastamalla tai kuivaamalla. itse rusko-orakas (H. Tällä hetkellä Suomesta tunnetaan ainakin kaksitoista vahvero-orakaslajia, jotka sisältävät useita rusko-orakasryhmän (Hydnum rufenscens coll.) lajeja. Rusko-orakkaiden erottaminen toisistaan lajilleen vaatii useimmiten mikroskoopin. Toisaalta rusko-orakaslajin tarkalla tunnistamisella ei ole ruokasienestäjän kannalta merkitystä – kaikki ovat syötäviä lajeja, kuten myös aiemmin mainittu vaaleaorakas. Ruokasienenä se on vaaleaorakkaan kalOrakkaat tunnistaa helposti lakin alapinnan piikeistä. Ne tunnistaa helposti lakin alapinnan piikeistä. Sen jälkeen niiden maku alkaa huonontua, mutta ennen marraskuun alkua saattaa vielä löytyä hyväkuntoista ja hyvänmakuista vaaleaorakasta. rufescens), ryväsorakas (H. 30 suomenluonto.fi S I E N E T H yvänä sienisyksynä orakkaista voi saada runsaan sadon. Molemmat ovat meillä harvinaisia, eikä montaa varmistettua havaintoja ole. ”Se kasvaa tuoreilla ja lehtomaisilla kankailla ja sen levinneisyys on huonosti tunnettu. boreorepandum). subovoideisporum). Rusko-orakas on ryhmälaji, joka on äskett äin jaett u yhdeksään vaikeasti tunnistett avaan lajiin. Todennäköisesti se kuitenkin on selvästi harvalukuisempi kuin vaaleaorakas. Orakas-pääte on noin 30 jalallisen orakkaan suomenkielisessä nimessä. Monet niistä kuuluvat kuitenkin eri sukuihin. M AR KK U AL AKO RP EL A / VA ST AV AL O. Orakkaat ovat aloittelevan sienestäjän lajeja. Muita vahvero-orakkaita Suomessa ovat kuulasorakas (Hydnum vesterholtii) ja lumiorakas (H. Ne ovat turvallisia ja niiden käytöstä on pitkät perinteet ja paljon kokemusta. Ero on selkeä verrattuna esimerkiksi rouskujen helttoihin tai tattien pillikerrokseen. Tähän ryhmään kuuluvat mm. Kuivaaminen myös voimistaa sienen makua, joten kuivata kannattaa vain nuoria ja tuoreita sieniä, joiden maussa on vähiten karvautta. Myöhäisimmät vaaleaorakkaat olen kerännyt pitkälti yli lokakuun puolenvälin. ”Lumiorakas on valkoinen ja vaaleaorakkaan näköinen, mutta ilmeisesti pohjoinen laji Euroopassa”, sanoo biologi ja Luomuksen suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff . ellipsosporum), simaorakas (H. Sekä vaaleaorakas että rusko-orakkaat kuuluvat Eviran suosittelemiin ei-uuselintarvikkeisiin – entisiin kauppasieniin. Lisäksi on muita vahvero-orakaslajeja, joista ei ole havaintoja Suomesta. Ruokaviraston ohjeen mukaan näitä molempia lajiryhmiä saa olla myytävissä erissä. Samannäköisiä myrkyllisiä lajeja ei ole. Vaaleaorakkaan satoaika on pitkä. umbilicatum), vasko-orakas (H
Vaaleaorakkaan voi päältä päin helposti sekoittaa lampaankääpään (Albatrellus ovinus). Silloin puhutaan tasatyvisyydestä. Luppi onkin hyödyllinen sienestäjän apuri, monien sienten tuntomerkit eivät erotu selkeästi paljaalla silmällä. Hyppyhäntäinen löytää koralliorakkaan haarakkeista suojaa ja ravintoa. ovoideisporum, ei meillä ole vielä tehty havaintoja. Piikit ovat hauraita ja irtoavat helposti. Kurkistus lakin alle varmistaa kuitenkin heti lajin – lampaankäävällä on piikkien sijaan pillit. Maku on mieto, vanhemmissa sienissä hiukan karvas. Tarkempi tarkastelu lupilla paljastaa kuitenkin pillikerroksen. Ne kasvavat usein ryhminä. Lakin alapinta on aprikoosin värinen tai oranssi. Mutta sitten huomattiin, että joskus myös pienemmillä, selkeästi rusko-orakkaisiin laskettavilla lajeilla oli johteisuutta piikeissä. Piikit ovat yleensä suorassa kulmassa suhteessa jalkaan, mutta joillain ryhmän lajeilla ne voivat olla johteisia. Rusko-orakas -ryhmän sienet ovat yleensä hentoja, pieniä ja hauraita. Rusko-orakkaita on monta Ennen kuin hoksattiin, että rusko-orakas on ryhmä laji, se opetettiin erottamaan vaaleaorakkaasta värinsä lisäksi lakin alapinnan ja piikkien kiinnittymistavasta suhteessa sienen jalkaan. Lampaankäävän pillit ovat pienet, siksi lakin alapinta saattaa näyttää sileältä. Vaaleaorakkaan tuntomerkkinä on lakin alapinnan johteinen kiinnittyminen jalkaan. Tuoksu on heikko ja miellyttävä. Värimaailmassa ja lakin muodossa on yhteneväisyyksiä. Sileäpintainen jalka on kermanvalkoinen tai vaaleanoranssi. Rusko-orakkaan malto on vaaleanoranssia ja hyvin haurasta ja pehmeää. Jos lakin alapinta ja samalla myös piikit olivat suorassa kulmassa jalkaan nähden, kyse oli rusko-orakkaasta. H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV AL O. Lakin pinta on sileä ja sen väriskaala on laaja, ruskeasta oranssiin ja kermanvaaleasta aprikoosiin. Lakin kerLuuppi paljastaa sienistä tuntomerkit jotka eivät erotu silmällä. Se tarkoittaa sitä, ettei lakin ja jalan väliin muodostu suoraa kulmaa vaan ikään kuin kaari. suomenluonto.fi 31 S I E N E T tainen ja käytettävissä samoin tavoin.” Kahdesta Suomen lähialueilla kasvavasta vahvero-orakaslajista, Hydnum albidum ja H. Vaaleaorakas on yleensä kohtalaisen suurikokoinen ja tanakka verrattuna rusko-orakkaisiin. Lakki on ohuehko keskustaan saakka. Vaaleaorakas vai lampaankääpä. Tutkimukset paljastivat, että rusko-orakkaita onkin Suomessa vähintään yhdeksän eri lajia: rusko-, ryväs-, vasko-, tuhtirusko-, hunaja-, mesi-, kontu-, lehtoja simaorakas. Rusko-orakkaita kasvaa melko yleisenä tuoreissa havuja sekametsissä, mutta myös lehdoissa ja tunturikoivikoissa. Dna-tutkimukset tuovat nykyisin koko ajan uutta tietoa sienilajistostamme ja näyttää siltä, että vanhoilla tutuilla lajeilla on erittäin usein samannäköisiä lähilajeja. Lisäksi lupin kautta avautuu ihan uusi maailma, joka jää paljaalla silmällä huomaamatta
RUSKO-ORAKAS Hydnum rufescens coll. 3. 6. 6. Hyvä ruokasieni, ei esikäsitt elyä. 2. KUUSENSUOMUORAKAS Sarcodon imbricatus Lakki harmaan tai punertavan ruskea, suppilo mainen. Hyvä ruokasieni, ei esikäsitt elyä. 1. 5. 2. 32 suomenluonto.fi S I E N E T 1. 3. 5. Kuusen seuralainen. AN DE RS FA GE RH O LM H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV AL O H EN RI KO SK IN EN /V AS TA VA LO TA RJ A SI U VA TT I TA RJ A SI U VA TT I TA RJ A SI U VA TT I. Lakki kermanvalkoinen tai vaalean oranssinruskea. VAALEAORAKAS Hydnum repandum Tanakka ja runsasmaltoinen. Yleensä pieni ja hento. Hyvä ruokasieni, ei tarvitse esikäsitt elyä. KORALLIORAKAS Hericium coralloides Pallomainen, korallimaisesti haarott uva. Männyn seuralainen. 4. Valkoinen, kellastuu vanhetessaan. Hyvä ruokasieni ilman esikäsitt elyä. Ei ruokasieni. Suomut siirott avia. Lakin suppilo matala. MÄNNYNSUOMUORAKAS Sarcodon squamosus Lakki tummanruskea, suomut pieniä. Ryhmälaji. Lakki rusehtava, mutt a joskus vaalea. LAMPAANKÄÄPÄ Albatrellus ovinus Muistutt aa vaaleaorakasta, mutt a lakin alla ei piikkejä vaan pillit. 4. Syötävä, mutt a lähes mauton
Koralliorakkaan malto on kermanvalkoista ja haurasta, maku on raakana retikkamainen, vanhemmiten kitkerä. Vaaleaorakas kasvaa yleisesti monenlaisissa metsissä, mutta erityisesti vanhoissa, paksusammalisissa havumetsissä. Kypsennettäessä happamuus katoaa. Jalan malto on kiinteämpää. Koralliorakas on valkoinen, pallomainen, korallimaisesti haarainen, usein pienehkö, mutta voi sopivissa olosuhteissa kasvaa kilon painoiseksi jättiläiseksi. Vaaleaorakas hajottaa kariketta mutta on ehkä myös havuja lehtipuiden juurisieni. Ainakaan makuelämyksen toivossa sitä ei siis kannata kerätä. Tuoksu on heikko ja miellyttävä. Saattaapa sitä löytää villeinä rehottavista puistoistakin. Mutta niitä tarvitaan paljon: 10 kiloa 100 gramman lankamäärälle. Sieni on samanvärinen alta ja päältä. Vanhemmissa itiöemissä piikit varisevat itsestään irti ja sienikori saattaa olla kuin kuorrutettu vaaleilla rakeilla. Pillit ovat hauraita ja irtoavat helposti. Vaaleaorakkaan maku raakana on mieto, ehkä hiukan hapahko. Toisin kuin sisarlajinsa, kuusensuomuorakas on syötäväksi kelpaamaton. Suomen luontokeskus Haltia, Nuuksiontie 84, Espoo haltia.com I shop.haltia.com. Malto on vaaleaa tai valkoista ja pehmeää. koko perheen luontokuvafestivaali Haltiassa 27.8. Se on kookas mäntykankaiden ja kangasmetsien sieni. Yleensä koralliorakas kasvaa laholla rauduskoivulla tai haavalla, harvoin myös muilla lehtipuilla, ja mieluiten sellaisilla, joita pakurikääpä on jo lahottanut. Koralliorakasta voi syödä, mutta metsän kaunistuksena ja harvalukuisena se kannattaa jättää muidenkin ihailtavaksi. Jalka on yleensä sileä tai hieman rosoinen. Sen näköislaji on kuusensuomuorakas (Sarcodon imbricatus). suomenluonto.fi 33 S I E N E T manvalkoinen, vaalea pinta on matta ja yleensä hieman kuhmuinen. Koralliorakas (Hericium coralloides) on vanhojen metsien kaunotar. Se ei kuitenkaan ole niin haurasta kuin haperoissa, ja sienet pysyvät korissa helpommin eheinä. Ruuanvalmistusta varten piikkejä ei tarvitse irrottaa, vaan koko sieni on syötävä. Männynsuomuorakas mainitaan kelvolliseksi ruokasieneksi. Kuusensuomuorakkaan lakki on suppilomaisempi kuin männynsuomuorakkaan ja se kasvaa kuusen juurisienenä. Lakin pinta on suomujen peitossa, ja alapinnalta löytyvät orakkaille tyypilliset piikit. Nuoret itiöemät ovat maultaan parhaita ruuan valmistuksessa. Lisäksi ne, jotka ovat sitä maistaneet, kertovat, että se on ruuaksi valmistettuna hyvin mieto, miltei mauton. Muita orakkaita Jalallisista orakkaista männynsuomuorakas (Sarcodon squamosus) on tutustumisen arvoinen. Värimaailma lakin pinnassa on vaaleanruskeasta ruskeanmustaan, suomut ovat pohjaväriä tummemmat. Vanhoista, lähes mädäntyneistä männynsuomuorakkaista saadaan sinisiä, turkooseja ja vihertäviä värejä. Sitä ei kovin usein näe, koska se suosii lahopuita, joko pystyyn kuolleita tai maarunkoja, ja sopivia vanhoja metsiä on meillä koko ajan vähemmän
Säilömällä voit nauttia metsän ravintorikkaista antimista ympäri vuoden. 34 suomenluonto.fi S I E N E T SADOSTA koko vuodeksi TEKSTI KATRIINA KONTUNIEMI KUVAT TOMI SETÄLÄ Löytyikö sieniä enemmän kuin jaksat syödä. 34 suomenluonto.fi S I E N E T
Sieniä voi kuivata myös uunissa. Tatit ja haperot pilkotaan veitsellä noin puolen sentin paksuisiksi, tasaisiksi viipaleiksi. Jos lämpö nousee liikaa, sienet alkavat kypsyä. Sienet on hyvä säilöä heti, mielellään saman illan aikana. Ravintoarvojen kannalta tärkein osa sienessä on lakki, luonnontuoteneuvoja Maija Suomela valaisee. ”Siinä menetetään vähän ravintoarvoja, mutta se on parempi vaihtoehto kuin olla syömättä sientä lainkaan.” Kaikki rouskulajit eivät kuitenkaan vaadi keittämistä, Maija Suomela huomauttaa. Uunin luukku on hyvä jättää auki, jotta haihtuva vesi pääsee poistumaan. Kuivaamisen jälkeen sienet laitetaan lasipurkkiin ja säilötään pimeässä. Ennen käyttöä kuivatut sienet liotetaan. Riittävästi kuivuneen sienen tunnistaa siitä, että se napsahtaa taittaessa. Säilöminen kannattaa, sillä sienissä on paljon tärkeitä ravintoaineita. Kirpeän makuiset kangasrousku, haaparousku ja karvarousku tulee keittää, sillä se miedontaa makua. Nopea entsyymitoiminta aiheuttaa sen, että sieni menee nopeasti pilalle.” Suurimman osan sienistä voi säilöä sellaisenaan, mutta esimerkiksi eräät rouskut vaativat esikäsittelyä. Tosin joissakin sienilajeissa jalka on sitkeämpi.” Suoraan metsästä säilöön Suomela vinkkaa, että vain hyväkuntoiset sienet kannattaa kerätä ja pilaantuneet tai eläinten syömät jättää suosiolla metsään. Sienissä on vain vähän rasvoja, mutta sitäkin enemmän proteiinia, kuituja ja vitamiineja. Koska sienet elävät täydellisessä vuorovaikutuksessa kasvuympäristönsä kanssa, ne sisältävät runsaasti kivennäisaineita, kuten kaliumia, fosforia ja sinkkiä, joita sienet ottavat maasta. Kuivattua ja jauhettua suppilovahveroa voikin lisätä melkeinpä ruokaan kuin ruokaan. Liotusvettä voikin käyttää esimerkiksi kasvisliemen tapaan esimerkiksi soijarouheen ja härkäpapurouheen paistamisessa tai vaikkapa lasagnessa. Sieniä voi säilöä usealla tavalla. Esimerkiksi keltavahverossa eli kantarellissa ja suppilovahverossa on runsaasti D-vitamiinia, joten näitä sieniä kannattaa syödä varsinkin talven pimeinä kuukausina. Kuivattuja korvasieniä pitää liottaa pitkään ja keittää samalla tavoin kuin tuoreet korvasienet, eli kahteen kertaan vähintään viisi minuuttia kerrallaan”, Suomela muistuttaa. Suppilovahveron ja mustatorvisienen voi halkaista käsin. Entä oletko kuullut hapattamisesta. Ennen kuivaamista sienet pilkotaan. Kuivattu sieni säilyy oikein säilöttynä useita vuosia. Kuivatt avat sienet leikataan puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. ”Sieniä voisi verrata pilaantuvuudessa lihaan tai kalaan. Sienten kuivaaminen onnistuu parhaiten kuivurilla, jossa lämpötila pysyy 35 ja 40 asteen välillä. suomenluonto.fi 35 S I E N E T K uivata, pakastaa vai suolata. Jos taas lämpötila vaihtelee, sienistä voi tulla sitkeitä. ”Jalkakin kannattaa toki hyödyntää. Myös sikurirousku, jossa on vahva curryn tuoksu, kannattaa säilöä sellaisenaan.” Kuivaaminen säilyttää ravintoaineet Suomelan suosikkitapa sienten säilömiseen on kuivaaminen, sillä siten sienten ravintoaineet pysyvät tallessa. Suppiloja kosteikkovahverot ja muutkin sienet ovat riitt ävän kuivia, kun ne napsahtavat poikki.. Kuivaaminen on helppoa ja se sopii lähes kaikille sienille. DIGITIL AAJILLE Katso ohjeet sienten kuivaam iseen ja hapatta miseen suomenl uonto.f i Sieniä voi myös kasvatt aa itse. ”Kuivatun korvasienen liotusvettä ei kuitenkaan saa missään nimessä käyttää, sillä veteen on liuennut sienen myrkkyä. Kaikissa uuneissa lämpötilaa ei kuitenkaan saa asetettua riittävän alhaiseksi. Liotusvettä ei kannata heittää hukkaan, sillä siihen on liuennut sienten ravintoaineita. Sienet ovat luonnon superravintoa. ”Esimerkiksi leppärousku on todella hyvä sieni, eikä sitä missään nimessä kannata keittää
Hapattamisessa vitamiinit ja sienen aromiaineet säilyvät. Lopputulos on aika erilainen kuin suolatessa, mutta mielestäni maukkaampi. Hapattamisessa suolaa käytetään paljon maltillisemmin. Luonnontuoteneuvoja Maija Suomela kannustaa käytt ämään sieniä monipuolisesti ympäri vuoden.. Vaihtoehto suolaamiselle Monet sienestäjät harrastavat kirpeiden sienten, kuten rouskujen ja haperoiden suolaamista. Käyminen tekee sienestä helpommin sulavan, joten hapattamista kannattaa kokeilla varsinkin, jos ruoansulatus ei muuten kestä sieniä. ”Hapattaminen tuo sienten hienoja aromiaineita paremmin esiin. Paistetut sienet kaadetaan pussiin tai pakastusrasiaan, jäähdytetään ja laitetaan pakastimeen. Hapatetuista sienistä voi tehdä sienisalaatin samaan tapaan kuin suolasienistä. Hapatettu sieni pääsee enemmän oikeuksiinsa”, Suomela hehkuttaa. Purkkiin kannattaa kaataa lisäksi hapankaalilientä tai pilkkoa joukkoon kaalia, sillä se edesauttaa hapettumisprosessia. Yhteen litraan vettä lisätään 15 grammaa merisuolaa. Ne kannattaakin käyttää vuoden kuluessa. Kokeile herkullisia lampaankääpätacoja! Resepti löytyy Suomen Luonnon verkkosivuilta. Suolan käyttöä on hyvä rajoittaa terveyssyistä.” Hapattaminen on terveellisempi vaihtoehto myös siksi, ettei sieniä tarvitse liottaa ennen käyttöä. Mukaan voi laittaa myös mausteita, kuten valkosipulia, mustapippuria, sinapinsiemeniä ja yrttejä. Suomela kuitenkin suosittelee kokeilemaan suolaamisen sijaan perinteistä säilömistapaa, hapattamista. Hapettuminen kestää huoneenlämmössä viikon. 36 suomenluonto.fi S I E N E T Pakastin tyhjäksi ennen seuraavaa satoa Pakastaminen on toinen hyvä tapa säilöä sieniä. Raaoista sienistä tulee helposti puisevia. Koska hapattamisessa suolaa käytetään suolaamista vähemmän, hapatettuja sieniä ei tarvitse liottaa ennen käyttöä. Pilaantumisen huomaa helposti hajun perusteella. Sienet laitetaan lasipurkkiin ja sekaan kaadetaan suolavettä. Purkki kierretään löyhästi kiinni. Hyvä nyrkkisääntö on, että edellisen vuoden sato on kannattaa syödä ennen seuraavan vuoden sienikautta. Paistamisen tarkoituksena on poistaa sienissä olevaa nestettä, jotta koostumus paranee ja sienet vievät pakastimessa vähemmän tilaa. Hapattaminen sopii kaikille suolasienille: rouskuille, haperoille, valmuskoille ja vahakkaille. Liottamisessa liukenee suolan lisäksi sienten ravintoaineita. ”Suolaamiseen verrattuna hapattaminen on yhtä helppo, mutta paljon terveellisempi säilömistapa. Ennen pakastamista sienet paistetaan kuivalla pannulla. Kirpeät sienet esikeitetään normaaliin tapaan, sienestä riippuen 5–10 minuuttia. Pakastetut sienet eivät säily yhtä pitkään kuin kuivatut
JO U N I TI KK A N EN BI O D IV ER SI TY H ER IT AG E LI BR A RY JA D IO M ED IA / U N IV ER SA L IM AG ES GR O U P SO IL I JU SS IL A / VA ST AV A LO H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV A LO. Koska on paras aika kerätä sieniä. Opi erottamaan toisiaan muistuttavat sienet. Sieniekstra antaa monipuoliset vinkit lajiparien tunnistamiseen. Kysyttävää sienistä. Sienikalenteri kertoo, milloin kannattaa suunnata sienikorin kanssa metsään. Sieniekstra tarjoaa tunnistusapua, vinkkejä sienten käyttöön ja kiinnostavaa tietoa sienten biologiasta. Tutustu sieniekstraan suomenluonto.fi/sieniekstra Koodi: SIENET2022 Lehden tilaajana ja TUTUSTU MUHKEAAN SIENIEKSTRAAN VERKOSSA suomenluonto.fi 37 L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • Keltavahvero vai valevahvero. Sieniekstrasta löydät asiantuntijoiden vastauksia lukijoidemme esittämiin sieniaiheisiin kysymyksiin. Lehden tilaajana ja irtonumeron ostajana löydät runsaasti lisää sienijuttuja verkkosivuiltamme
Esimerkiksi 10–90 % tarkoittaa että 80 % vuosien 1959–2021 havainnoista on tummalla alueella.. Prosentit osoittavat miten suuri osa havainnoista on värillisen alueen sisäpuolella. Kuvaajan sademäärät on laskettu vuosien 1959–2021 havainnoista. V I N J E T T I L U O N T O T I L A S T O I N A Sadetta kertyi runsaasti alkuvuonna TEKSTI MIKA RANTANEN INFOGRAFIIKKA MIKA RANTANEN TIEDOT ILMATIETEEN LAITOS 38 suomenluonto.fi Helsinki-Vantaalle kertynyt sademäärä oli vielä kesäkuun alussa poikkeavan suuri. KERTYNYT SADEMÄÄRÄ MM TAMMIKUU 800 2022 10–90 % 1–99 % MAX MIN 600 400 200 MAALISKUU TOUKOKUU HEINÄKUU SYYSKUU 2022 10–90 % 1–99 % MAX MIN Heinäkuun loppuun mennessä HelsinkiVantaalle oli kertynyt 399,1 millimetriä sadetta
SADEMÄÄRÄN TRENDI ERI VUODENAIKOINA TALVI SYYSKUU MARRASKUU KESÄ KEVÄT SYKSY (1961–2021) mm vuosikymmenessä Kokonaissademäärät ovat viimeisen 61 vuoden aikana lisääntyneet eniten talvella ja keväällä. Alkuvuonna eli tammi–helmikuussa Suomessa vallitsi matalapaineinen säätyyppi, ja sateita saatiin runsaasti. Erityisesti helmikuu jäi historiaan ennätyssateistaan, ja usealla paikkakunnalla rikottiin helmikuun kuukausikohtainen sademääräennätys. V I N J E T T I suomenluonto.fi 39 KULUVA VUOSI ON OLLUT ETELÄ-SUOMESSA TAVALLISTA SATEISEMPI. Keväisin nousua on tapahtunut lähinnä vain Lapissa. Maaliskuussa saapui varsin pitkäikäinen sulkukorkeapaine, ja sateet jäivät vähiin. Sen sijaan syksyllä ja kesällä sademäärät eivät ole juuri muuttuneet. Se toi sademääräkertymän pois ennätyksellisistä lukemista, mutta edelleen pysytellään selvästi pitkän ajan keskiarvojen yläpuolella. Kesäkuu oli lämmin ja sateet jäivät vähiin. Eniten ovat lisääntyneet talvisateet, joiden trendi on tilastollisesti merkitsevä lähes koko maassa. Pisteiden peittämillä alueilla muutos on ollut tilastollisesti merkitsevää. Sateet eivät kuitenkaan ole jakautuneet tasaisesti koko vuoden ajalle, vaan matkalle mahtuu sateisempia ja kuivempia ajanjaksoja. Sa de mä är än mu ut os 10 vu ot ta ko hd en (m il li ä vu os ik ym me ne ss ä). Viimeisen 61 vuoden aikana sademäärät ovat nousseet Suomessa. Huhtija erityisesti toukokuu olivat jälleen tavallista sateisempia, ja sen seurauksena toukokuun lopussa vuoden kokonaissademäärä käväisi ennätyksellisen korkeana. Helsinki-Vantaalla helmikuun sademäärä oli 106,2 mm, mikä on mittaushistorian kolmanneksi suurin helmikuun sademäärä. Ilmastonmuutoksen myötä sademäärien ennustetaan kasvavan, koska lämpimämpään ilmakehään mahtuu enemmän kosteutta
40 suomenluonto.fi 40 suomenluonto.fi 40 suomenluonto.fi Metsäkauriit viihtyvät vesien äärellä ja liikkuvat saaristossa uimalla saaresta toiseen.
suomenluonto.fi 41 KUN KAURIIT TULIVAT Miten katsoa uusia tuttavuuksia. Sitä pohtii Heikki Willamo, kun kauriit ilmaantuivat hänen retkeilymailleen. suomenluonto.fi 41 TEKSTI JA KUVAT HEIKKI WILLAMO
Nisäkkäät kiinnostivat minua, ja kauriit olivat kaunis lisä harvalukuiseen lajistoomme. Alkuaikoina etsin hirviä, muinaissuomalaisten pyhiin kallioihinsa maalaamia myyttisiä eläimiä. Nyt niityllä laiduntavat eläimet herättävät ristiriitaisia ajatuksia. Viime vuosina oman viehättävän lisänsä on tuonut runsastunut metsäkauris. Tuki-istutuksia on tehty, mutta metsäkauris on kiistatta omin jaloin saapunut tulokas tai paluumuuttaja. Varmoja todisteita ei ole, vain yksi lopullisesti määrittämätön luulöytö. Ihminen oli ne tänne tuonut, niissä ei ollut alkuperäisluontomme tenhoa. Uusin tulokas levittäytyy meille samoja reittejä kuin metsäkauris. Tällä yksilöllä ne ovat kuin eri paria – toinen kaksihaarainen ja toinen suora piikki.. Otin toki kauriskuvan, jos sitä tarjottiin, mutta sen enempää ne eivät minua kiinnostaneet. Katselen niitä kiikarilla. Ne ovat kauniita, niin kuin eläimet ovat, valppaita ja siroja. Vielä yksi kauris on tuloillaan. Nykyinen kanta on saapunut maahamme Ruotsista Tornionlaakson kautta sekä kaakosta Venäjän rajan yli. Myös täpläkauris on ihmisen toimesta tuotu, mutta se on kotoisin Lähi-idästä. Pieneen laumaan kuuluu emä, sen kaksi vasaa ja todennäköisesti edellisvuotinen naarasvasa. Talvet saattoivat olla liian ankaria vakituisen kannan muodostumiselle, mutta ainakin vaeltajia täällä on varmasti kulkenut. Metsäkauris on puolestaan tulokaslaji, tai ehkä paluumuuttaja, joka on saattanut elää täällä jääkauden jälkeisinä lämpiminä aikoina. Nuoren metsäkaurispukin sarvet ovat vielä pienet. Valkohäntäkauris on Amerikan-tulokas, jolla ei ole mitään tekemistä Atlantin tällä puolella. Ilmaston lämpenemisen myötä muuttuva luontomme Lokakuisia valkohäntäkauriita pihassamme. Niitä näki jatkuvasti, yhden kesäillan ja -yön aikana helposti kymmeniä yksilöitä. Tänne siirretyt yksilöt ovat tarhattujen eläinten perillisiä, ja lajin historia kietoutuukin ihmiseen ja ihmisen tekemiin siirtoihin jo vuosituhansien ajalta. Pikku hiljaa aloin kuitenkin katsella niitä uusin silmin, nähdä vieraslajiproblematiikan takana hienoja eläimiä. On hienoa katsella niiden rauhallista laiduntamista. 42 suomenluonto.fi H einämaalla ruokailee valkohäntäkauris kahden vasansa kanssa, sivummalla on muutama täpläkaurispukki. Isokaurispukki kuvautti viime talvena itsensä riistakameraan vain runsaan peninkulman päässä kotioveltani. Kävin täällä ensimmäisen kerran parikymmentä vuotta sitten ja ihmettelin jo silloin valkohäntäja täpläkauriiden määrää. Paikka on minulle tuttuakin tutumpi. Nykyisin täpläkaurista löytyy kaikilta mantereilta Etelämannerta lukuun ottamatta
Täpläkauris on vähemmän tunnettu. Kuvassa täpläkauriin kuukauden ikäinen vasa. Nyt se aiheuttaa haittaa alkuperäisluonnollemme, tuhoja viljelyksillä ja puutarhoissa, levittää punkkeja ja on osallisena lukemattomissa kolareissa. Olen katsellut täpläkaurislaumaa vain peninkulman päässä kotioveltani, ja nyt siis isokauriskin on nähty lähellä. Se pääsi leviämään uudelle mantereelle ihmistä lukuun ottamatta pedottomaan ympäristöön, sopeutui, runsastui ja täytti maan. Näen valkohäntäkauriita pihassani tämän tästä ja metsäkauriita lähipelloilla. Näin eteläisen Suomen susilla riittäisi saalistettavaa. N uoruuteni nisäkäsmailla oli hiljaista, varsinkin isompien lajien kohdalla. Nimensä mukaisesti isokauris on kaurislajeista suurin, komeasarvinen pukki voi painaa syyskunnossaan jopa kaksisataaviisikymmentä kiloa. Kaikilla kaurisvasoilla on turvanaan täplikäs karva, joka kätkee ne kasvillisuuden valoihin ja varjoihin. Olen kuunnellut kotikulmillani susilauman ulvontaa ja nähnyt niiden jälkiä. suomenluonto.fi 43 Näen valkohäntäkauriita pihassani tämän tästä ja metsäkauriita lähipelloilla.. Muutos on ollut valtava. Myös karhu ja ahma kulkevat ainakin satunnaisesti läntisellä Uudellamaalla, samoin villisika. Ilveksen olen kohdannut muutamaan otteeseen, joitakin vuosia sitten iso kissa synnytti kaksi pentua vain kilometrin päähän kotioveltani. Ei suurpetoja, jokunen hirvi, kaurisnelikosta ei tietoakaan. Ilmaston nopea lämpeneminen suosii kuitenkin täpläkauriin leviämistä, ja koska se esiintyy Euroopassa, se olisi ennen pitkää astellut tänne omin jaloin. Se esiintyy vain siellä täällä, joten sen merkitys jää paikalliseksi. Tilalle pyrittäisiin saamaan isokauris, jonka leviämistä nopeutettaisiin tuki-istutuksilla. Kaikkein voimakkaimmin on lisääntynyt valkohäntäkauris, jolle siirto Atlantin yli oli kuin lottovoitto. Se haluttaisiin haitallisten vieraslajien listalle, sen kantoja tuntuvasti pienemmiksi ja lopulta ehkä koko laji pois eläimistöstämme. Nyt hirviä on paljon, vaikka huippuvuosista onkin tultu merkittävästi alaspäin. Elokuun lopulla valkohäntäpukin kasvavia sarvia peitt ää nukkamainen nahka. suomenluonto.fi 43 suosii sitä, ja on vain ajan kysymys, milloin maahamme syntyy lisääntyvä kanta
Pukit kuuluttavat kiimaansa kumeilla röh käisyillä, jotka kaikuvat erityisen komeasti hiljaisessa yössä, mutta meno jatkuu samanlaisena myös lyhenevien päivien valossa. Eläimiä valokuvatessani pääsen niiden lähelle monessa mielessä. Täpläkaurispukit kulkevat kesäkauden sopuisasti pienissä laumoissa. V iimeisen vuosikymmenen aikana olen kuvannut kauriita melko paljon. Se on tavattoman siro, sopusuhtainen ja kaunis eläin, pukeilla on lisäksi näyttävät ja kuvaukselliset sarvet. Syksyn lähestyessä pukeista tulee kilpailijoita ja laumat hajoavat. Minulle syntyy jonkinlainen ymmärrys niistä, ja kerta toisensa jälkeen huomaan, miten kiehtova jokainen laji on. Suurimmat ja vahvimmat keräävät itselleen naarashaaremin, jota paimentavat pitkälle alkutalveen jatkuvan kiima-ajan. Täpläkauris muodostaa pieniä laumoja, se on rauhallinen ja suhteellisen peloton. Erityisesti täpläkauriista on tullut suosikkini. Paksuniskainen ja komeat sarvensa kelonut täpläkaurispukki on valmis kiima-ajan koitoksiin.. Tai ainakin yrittävät paimentaa, sillä herkeämätön vahtaaminen kuluttaa voimia, ja lopulta joku kilpailija kykenee valtaamaan paikan. Loppusyksyyn ajoittuva kiima on sekä näyttävä että kuuluva. Syntyy myös henkinen side. 44 suomenluonto.fi Kaikki kolme kaurislajia viihtyvät ainakin kesäaikaan hyvin samanlaisissa ympäristöissä, viljelysten, heinämaiden ja talousmetsien mosaiikissa. Sellaista riittää kotiseudullani, ja olenkin monta kertaa katsellut aukeaa, jossa laiduntaa yhtä aikaa täplä-, valkohäntäja metsäkauriita. Seuraan niiden arkea, osallistun – vaikkakin yksipuolisesti – niiden elämään ja saan joskus nähdä hetkiä, jotka eivät ole ihmissilmille tarkoitettuja. Syyskuussa pukit kelovat sarvensa ja alkavat vieroksua toistensa seuraa. Ne ovat näkyvä osa kotiseutuni nisäkäslajistoa, ja niissä on suurten eläinten tenhoa. Vaikka eläimiä on vähemmän ja lajit toiset, näkymä tuo mieleen ihmisen alkukodin Afrikan savanneilla
Silloin ajatukseni palautuvat aina ihmiseen. Koen sen velvollisuudekseni, sillä niillä on ihmisten mielipiteistä riippumaton itseisarvo. Vaikka olen selkeästi sitä mieltä, etteivät valkohäntäja täpläkauriit kuulu tänne, olen valokuvatessani aina eläimen ja yksilön puolella. Ihminen on tuonut ne tänne, ihminen ajaa niiden päälle ja ihminen ruokkii niitä talvisin Elokuun lopulla metsäkauriin vasa on saanut yksivärisen aikuiskarvan, mutta on yhä paljon emäänsä pienempi.. O len kohdannut kauriita lukemattomia kertoja, seurannut niiden tekemisiä ja miettinyt, voisinko kuvata niitä jotenkin toisin. Olisiko velvollisuuteni luontokuvaajana näyttää ne toisenlaisessa valossa – tänne kuulumattomina haittaeläiminä. suomenluonto.fi 45 Tämä koskee tietenkin niin kotoperäisiä kuin vieraslajejakin. Haluan kuvieni välittävän tuntemaani kunnioitusta, eläimet ovat veljiämme ja sisariamme
Tutustu tarkemmin: VISITLIMINKA.FI O ta In sta gra m iss a seu ran taan visitlim inka.fi kuv a: Erk ki To pp in en. Kauriit vain elävät elämäänsä ja yrittävät selviytyä hakeutumalla suotuisimmille paikoille. Kiikaroitavaa ja kuvattavaakin riittää, sillä Liminka tunnetaan erityisesti linnuistaan ja upeasta luonnostaan. Limingan maastopyöräilyreitistö on yksi Suomen upeimpia, eikä hyvin merkityltä reitiltä pääse eksymään. Eräänä kesäaamuna kuvasin valkohäntäkaurista, joka seisoi keskellä koiranputkien valkoista kukkamerta. Syntynyt kuva oli kaunis ja harmoninen, ja kuten valokuvien kohdalla aina on, sen viesti riippuu katsojan tiedoista ja ajatuksista sekä yhteydestä, missä kuva esitetään. Heikki Willamo on karjalohjalainen valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija. Pian taivaanrannassa ja kaislikossa käy kuhina, kun Liminganlahdella eletään syksyn vilkkainta aikaa. 46 suomenluonto.fi kärräämällä sadoille ruokintapaikoille tonneittain viljaa, omenaa ja sokerijuurikasta. Omaa pyörää ei tarvitse tuoda mukana, sillä fatbiken voi vuokrata myös paikan päältä. Aloittelija valitsee poljettavakseen vajaan viiden kilometrin mittaisen Kurran lenkin, kun taas lajin intohimoinen harrastaja löytää sopivasti haastetta pitkältä Joutsenreitiltä, joka on keskivaikea 80 kilometrin mittainen lenkki. Valkohäntäkauris on siro ja kaunis eläin kaukana kotoaan. Pyörämatkailukeskuksen kehittämä Tervetuloa pyöräilijä -tunnus viestii yrityksen pyöräystävällisyydestä, ja tätä nykyä tunnuksen voi Limingassa bongata kahdesta paikkaa: Park Hotel Limingan etuovesta ja HotelliRavintola Liminganlahden kahvila-ravintolasta. Taustalla oli syvänsinisten ja vaaleanpunaisten lupiinien vyö. Tiesitkö muuten, että suopöllön syysmuutto jatkuu elokuusta aina marraskuulle. Tunnus kertoo pyörän kanssa matkaavalle, että hän on tervetullut yrityksen tiloihin, vaikka olisikin joskus lenkin jäljiltä hikinen ja rapainen. Limingassa onkin Suomen tunnetuin lintukosteikko, Liminganlahti. Kauris meni menojaan, sen perään katsoessani tajusin, mitä oikeastaan olin kuvannut: koiranputken valtaamaa niittyä sekä kahta haitallista vieraslajia, valkohäntäkaurista ja lupiinia. Yritys myös tarjoaa pyöräilijöille tavanomaista parempaa palvelua esimerkiksi mahdollistamalla pyörän pienet korjaukset, pyörän turvallisen lukitusmahdollisuuden ja pyörän pesun
Omaa pyörää ei tarvitse tuoda mukana, sillä fatbiken voi vuokrata myös paikan päältä. Aloittelija valitsee poljettavakseen vajaan viiden kilometrin mittaisen Kurran lenkin, kun taas lajin intohimoinen harrastaja löytää sopivasti haastetta pitkältä Joutsenreitiltä, joka on keskivaikea 80 kilometrin mittainen lenkki. Tiesitkö muuten, että suopöllön syysmuutto jatkuu elokuusta aina marraskuulle. Limingassa onkin Suomen tunnetuin lintukosteikko, Liminganlahti. Pyörämatkailukeskuksen kehittämä Tervetuloa pyöräilijä -tunnus viestii yrityksen pyöräystävällisyydestä, ja tätä nykyä tunnuksen voi Limingassa bongata kahdesta paikkaa: Park Hotel Limingan etuovesta ja HotelliRavintola Liminganlahden kahvila-ravintolasta. Tunnus kertoo pyörän kanssa matkaavalle, että hän on tervetullut yrityksen tiloihin, vaikka olisikin joskus lenkin jäljiltä hikinen ja rapainen. suomenluonto.fi 47 Limingan maastopyöräilyreitistö on yksi Suomen upeimpia, eikä hyvin merkityltä reitiltä pääse eksymään. Pian taivaanrannassa ja kaislikossa käy kuhina, kun Liminganlahdella eletään syksyn vilkkainta aikaa. Kiikaroitavaa ja kuvattavaakin riittää, sillä Liminka tunnetaan erityisesti linnuistaan ja upeasta luonnostaan. Tutustu tarkemmin: VISITLIMINKA.FI Lim im i in in i g ng n an maastopy py p ö yö y räililiy ly l r yr y eiti ti t s is i tö on yk yk y s ks k i Suomen up up u eim im i pia eik ik i ä kä k hy hy h v yv y i vi v n in i O ta In sta gra m iss a seu ran taan visitlim inka.fi kuv a: Erk ki To pp in en. Yritys myös tarjoaa pyöräilijöille tavanomaista parempaa palvelua esimerkiksi mahdollistamalla pyörän pienet korjaukset, pyörän turvallisen lukitusmahdollisuuden ja pyörän pesun
Jalohaikarat pesivät samoissa puissa merimetsojen ja harmaahaikaroiden kanssa.. Seurasimme maamme ensimmäisiä jalohaikaran poikasten rengastuksia. 48 suomenluonto.fi Jalohaikara kotiutuu Suomeen TEKSTI JA KUVAT ARI AHLFORS Jalohaikarasta on tulossa vakituinen pesimälaji Suomessa
Vuonna 2018 ensimmäinen pesintä Jalohaikara nähtiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1966 Helsingissä. suomenluonto.fi 49 R engastustehtävä ei tule olemaan helppo. Nytkin merikotkan pesässä oli kaksi ruskeaa poikasta. Ilmassa on paitsi jännitystä, myös suuren merimetsoyhdyskunnan tuottamat hajut. Pesintöjä on siksi osattu odottaa. Jalohaikaroiden pesiä etsitt iin merimetsojen ja harmaahaikaroiden pesien joukosta myös dronen avulla.. Oheisesta Sami Lyytinen valmiina laskemaan ensimmäiset jalohaikaran poikaset alas rengastusta varten. Lähimmät merimetson pesät sijaitsevat noin kymmenen metrin päässä merikotkan pesästä. Toukokuun lopulla kävin dronen avulla tarkistamassa Iso Järviluodon merimetsoyhdyskunnan sisällä pesivän merikotkan tilanteen. Raumalla jalohaikaroita on nähty vuodesta 2018 lähtien enenevästi muun muassa Unajanlahdella ja Haapasaaressa. Aiemmin harmaahaikarat pesivät Vähä Järviluodossa, josta ne ovat joutuneet siirtymään pois merimetsojen vallattua puiden yläosat. Viime vuonna pesästä lähti kaksi poikasta. Iso Järviluoto on iso 25 hehtaarin saari. Kaksi poikasta sai silloin renkaat, yksi poikanen oli liian pieni rengastettavaksi. Arvattavasti merimetsojen alapuolella ei ollut kiva yrittää pesintää. Saarella pesivien harmaahaikaroiden parimäärä lienee sadan paikkeilla. Jo aiemmin tämän vuoden kesäkuussa Iso Järviluodosta löytyi merimetsojen pesälaskentojen yhteydessä kaksi jalohaikaran pesää, joista toisessa oli kolme poikasta ja toisessa vielä munat. Tai no, toisen poikasen suureen maailmaan lähtö jäi kovin lyhyeksi – se löytyi myöhemmin kuolleena pesän alta. Jalohaikaroiden, tai lintuharrastajille tuttavallisemmin ”jallujen”, pesiä ei ole helppo huomata maasta katsoen merimetsojen ja harmaahaikaroiden pesien joukosta. Katselin myöhemmin tietokoneella kuvia tarkemmin ja yllätyin näkemästäni. Raumalla sijaitsevasta Vähä ja Iso Järviluodosta on juuri arvioitu pesivien merimetsojen määrä – 4700 pesää! Yhdyskunnan pesämäärä on suurin koskaan Suomessa laskettu. Laji on viime vuosikymmeninä levittäytynyt voimakkaasti pohjoiseen ja länteen. Otin samalla kuvia pesän lähellä olevasta merimetsoja harmaahaikarayhdyskunnasta. En niinkään pesivien merimetsojen ja harmaahaikaroiden lukumäärästä, vaan jalohaikaroiden
Voi sitä hien ja hajun määrää, kun astelimme yhdyskuntaan! Ymmärsin varsin nopeasti, miksi suojautuminen oli tarpeen. Viime vuoden notkahdus voi johtua siitä, että havaintoja ei kirjata lintuharrastajien Tiira-järjestelmään enää niin innokkaasti. Sadekuurosta ei auringon porottaessa ollut vaaraa, mutta merimetsoyhdyskunnan sekaan työntyminen hieman jännitti. Pesäpoikasia ei ennen tätä vuotta ole Suomessa rengastettu. Mukana oli kaksi kokenutta rengastajaa, Sami Lyytikäinen ja Pekka Alho. Rengastus sujui Pekalta rutinoidusti, vaikka käsissä olikin Suomen ensimmäisiä rengastettavia jalohaikaran poikasia. Ensimmäiseksi etsimme pesän, josta oli jo rengastettu kaksi poikasta, ja sen viereisen munapesän, jossa piti olla rengastusikäiset poikaset. Yksi aikuinen lintu on rengastettu Turussa vuonna 2019. Varustukseen kuuluivat rengastusvälineiden lisäksi pitkät housut, saappaat tai maastokengät ja päähine. Rengastuksen jälkeen dronekuvasta selvisi, ett ä yksi munista oli jäänyt kuoriu tumatt a.. Ajoitimme rengastuksen iltaan, jotta aurinko ehtisi laskea matalammalle. Vahingoittuneena kiinni saatu haikara pääsi toipumisajan jälkeen vapauteen. 50 suomenluonto.fi graafi sta näkyy havaintomäärän nopea kasvu. Ensimmäinen onnistunut, todennettu pesintä oli Porvoossa vuonna 2018. Hellepäivän hiet ja hajut Rengastusretki osui kesäkuun lopun tukalaan hellepäivään. Toinen poikanen oli huomattavasti pienempi, mutta kuitenkin rengastukseen riittävän iso. Jo rengastettujen poikasten pesä löytyikin, mutta jouduimme toteamaan, että pesueen kolmas poikanen oli hävinnyt. Alkoi seuraavan pesän etsintä. Odotettavissa oli ”pommeja” yläilmoista. Hattuuni tuli heti osuma. Pesien alta kävellessä ei mielellään vilkuillut ylös taivaalle. Ensimmäiset rengastukset Uusi kahden poikasen pesä löytyi läheltä. DronekuPoikasen hissimatka alas rengastukseen on alkamassa. Myös viereisen pesän kolme harmaahaikaran poikasta sai samalla renkaat jalkoihinsa. Vieressä sijainneesta munapesästä ei ollut enää tietoakaan. Kertakäyttösadetakkikaan ei ollut liioittelua, viimeksi merimetsojen pesien laskijoilla oli ollut sateenvarjokin mukana. Silloin pesästä lähti neljä poikasta, joita ei kuitenkaan rengastettu. Löysimme aikuisen linnun jäännöksiä, lähinnä sulkia, joten emo oli ilmeisesti kuollut. Sen jälkeen on odoteltu tietoja onnistuneista pesinnöistä, mutta ainakaan julkisuuteen niitä ei tiettävästi ole tullut. Sami sai tällä kertaa puukiipijän roolin ja tehtäväkseen laskea poikaset kassissa maahan rengastettavaksi. Hajun, kuivan ilman ja maasta nousevan ulostepölyn takia katsoimme aiheelliseksi suojautua kasvomaskein. Pesiltä satoi oksennuksia ja sitä itseään. Pienen veneajelun jälkeen saavuttiin Järviluodon rantaan
Myös Paraisilta saatiin tieto onnistuneesta pesinnästä tänä kesänä. Hien ja merimetsojen löyhkän lisäksi iltaseuraksemme tulivat vielä hyttyset. Poikanen suhtautui rengastukseen tyynesti. Nokka keltainen, mutt a pesimäaikana aikuisella musta, tyvellä silmän edessä vihreää. Puoli kymmenen maissa lämpöä oli vielä 28 astetta! Iso Järviluodon rengastussaldoksi jäi kolme kappaletta ”kahden jallun” pesiä eli saarella renkaat sai kuusi poikasta. suomenluonto.fi 51 vista ei oikein ollut apua, sillä maasta kaikki näytti kovin erilaiselta. Reviiri alueella voi nähdä soidinmenoja, joissa tärkeä rooli on koristehöyhenten esitt ämisellä. PESÄ JA MUNAT Vaaleansinisiä munia yleensä 2–6. Yleistymässä myös pesimälajina. ÄÄNET Karhea ”kr-r-rah” LEVINNEISYYS SUOMESSA Eteläinen tulokas, joka on viime vuosina yleistynyt rannikkoseuduilla Eteläja Länsi-Suomessa. Näin poikaset jäävät herkästi huomaamatta, kun ne ovat toisten pesien alla eivätkä emot ole enää pesillä hautomassa. KÄYTTÄYTYMINEN Kalastaa matalassa vedessä jähmett yen paikalleen ja pyydystäen kalan nopealla iskulla. Lennätin dronea ja totesin, että äsken rengastetussa pesässä oli vielä kuoriutumatta jäänyt muna. Soidinaikana jalkojen yläosat muutt uvat punertaviksi ja pesiville linnuille kasvaa komeat koristehöyhenet. Emojen yhdessä rakentama risupesä on vuoratt u järviruo’oilla ja heinillä. Pienten vaikeuksien jälkeen homma kuitenkin onnistui Samin akrobatialla. Yleensä jalohaikaran pesät eivät sijaitse puiden latvaosissa, jotka ovat merimetsojen ja osin harmaahaikaroiden hallinnassa. Höyhenkauppa kiellett iin 1930-luvulla. Voi syödä myös linnunpoikasia ja pikkunisäkkäitä. Alaslasku, nopea rengastus, poikaset takaisin kassiin ja Samille ylös puuhun. MUUTTO Talvehtii Etelä-Euroopassa. Kymmenen vuoden päästä tällainen juttu ei liene enää uutinen. Muina aikoina keltainen kuten nuorilla linnuillakin. RAVINTO Kalat, sammakot, erilaiset vesihyönteiset. Hieman harmitti, ettei useampia pesiä löytynyt, kun toukokuun dronekuvissa erottui peräti seitsemän parin pesät. Emot hautovat noin 1,5 kk. Harvinainen kesäja muutt oajan kiertelijä. Kasvomaskit jäivät litimärkinä pois käytöstä. Jokunen pesintä epäonnistui, eikä muita pesiä tänä iltana löydetty. TIESITKÖ. Suomessa laji näytt ää pesivän merimetsoja harmaahaikarayhdyskunnissa. Aurinko alkoi vähitellen painua mailleen. PESINTÄ Pesii touko–heinäkuussa. Melko läheltä edellistä paikkaa löytyi pesä, jossa oli kaksi isoa poikasta. Toinen poikanen peruutti aluksi pesästä aivan oksan kärkeen. Näyttää todennäköiseltä, että jalohaikaroiden pesintä Suomessa on yleistymässä. Poikaset asettuivat nätisti pesäänsä. Pesä sijaitsi rengastajan näkökulmasta hankalasti oksan kärjessä. Haikaroiden koristehöyheniä on käytett y 1800ja 1900-lukujen taitt eessa suuria määriä naisten muotihatt uihin. JALOHAIKARA (Egre. Harmaahaikaroiden pesissä näytti olevan usein neljä poikasta. Saapuu maalis–huhtikuun vaihteessa. Pieneksi yllätykseksi se tuli kuitenkin takaisin pesään, jolloin Sami sai sen noukittua syliinsä. Dronen avullakaan ei enää löydetty lähistöltä lisää pesiä. a alba) TUNTOMERKIT Valkoinen lähes harmaahaikaran kokoinen lintu, mutt a sitä sirompi. Jalat tummat. 2016 2017 2018 2019 2020 2021 JALOHAIKARAHAVAINNOT (Lähde Birdlife/Tiira-tietokanta). Rengastajat pulahtivat ansaitusti mereen hikisen urakan jälkeen
Hypykeihin tutustuvalle aukeaa näyttävä kuvioiden ja muotojen kirjo. Hyppyhämähäkit tutuiksi 52 suomenluonto.fi. 52 suomenluonto.fi TEKSTI JA KUVAT SAMI KARJALAINEN Hämähäkeistä pienimpien tarkkailuun tarvitaan hyvät silmät tai suurennuslasi
suomenluonto.fi 53 H ämähäkit ovat hyvin runsaslukuisia kaikenlaisissa luonnonympäristöissä ja tärkeä osa ekosysteemejä ja ravintoverkkoja. Myös munia varten ne rakentavat seitistä suojuksen. Hyppyhämähäkeillä on muitakin erityisominaisuuksia. Hypätessään ne hyödyntävät turvalankoja, joita pitkin ne voivat tarvittaessa palata hypyn lähtöpisteeseen. Hyppyhämähäkit erotetaan muista hämähäkeistä erityisesti silmistään. Runkoseeprahypykki tuijott aa neljällä eteenpäin katsovalla silmällä.. Hyppyhämähäkkien heimon lajeilla eteenpäin osoittavia pyöreitä silmiä on neljä. Suomen lajilistalla on 42 lajia hyppyhämähäkkejä, joista yksi, eli ansarihypykki, ei esiinny täällä luonnonvaraisena, vaan ainoastaan trooppisissa kasvihuoneissa. Hyppyhämähäkit erittävät seittiä muihin tarkoituksiin. Mustikkametsissä viihtyvä kangassirppihypykki on Suomen yleisin hyppyhämähäkki. Pelko on turha, joten siitä kannattaa pyrkiä irti. Kahden suurimman silmän vieressä on kaksi pienempää silmää. Monista muista hämähäkeistä poiketen hyppyhämähäkit eivät saalista verkoilla, vaan vaanien ja äkkinäisesti hypäten, kuten kissat. Hyppyhämähäkeillä on kahdeksan silmää niin kuin useimmilla hämähäkeillä, siis yhtä paljon kuin jalkoja, mutta silmien sijainti ja kokosuhteet ovat erilaiset kussakin heimossa. Hyppyhämähäkit voivat auttaa tässä, sillä ne koetaan yleensä viehättävinä ja söpöinä. Vaikka Suomessa elävät hämähäkit eivät ole ihmisille vaarallisia, monet pelkäävät ja kammoksuvat niitä. Ne yöpyvät ja talvehtivat seittipesissään
Myös paikkakunnan perusteella voi arvioida kumpi seeprahypykki on kyseessä, sillä runkoseeprahypykki on laajemmalle levinnyt. Meillä kotona sellainen roikotti itseään äskettäin televisioruudun alareunasta. 54 suomenluonto.fi Hyppyhämähäkit ovat pieniä, eikä moni ole niitä nähnyt, vaikka niitä elää yleisesti ihmisten lähiympäristössä. Sekin esiintyy joskus seinäpinnoilla, mutta selvästi harvemmin kuin kiviseeprahypykki. Kiviseeprahypykin tieteellinen lajinimi scenicus, jo vuodelta 1757, tarkoittaakin (lat.) näyttelijää. Yleensä väritys on seepramaisen kontrastikas, mutta osalla yksilöistä tummat raidat ovat haaleat. Seinätäplähypykin voi kohdata ladon tai puisen ulkorakennuksen aurinkoisella seinällä. Aurinkoisilta seiniltä voi löytää muitakin hyppyhämähäkkejä seinätäplähypykin ja seeprahypykkien lisäksi. Laji onkin tavallinen myös asuinrakennusten seinillä ja livahtaa helposti sisätiloihin. Runkoseeprahypykki elää puiden rungoilla sekä lehvistöissä. Nimensä mukaisesti ne tunnistetaan seepraraidoistaan: musta ja valkoinen vuorottelevat takaruumiissa. Esittelemme tässä tavallisimmat hyppyhämähäkit ja kerromme, mistä niitä voi löytää. Ihminen alkoi pystyttää seiniä vasta hiljattain. Seinät houkuttavat hyppyhämähäkkejä paahteisuutensa vuoksi ja myös siksi, että seinille paistattelemaan laskeutuu saaliseläimiä, kuten kärpäsiä ja perhosia. Suomenkieliset lajinimet pyrkivät kuvaamaan eroa lajien elinympäristöissä. Kuvan kiviseeprahypykki on toinen kahdesta Suomessa esiintyvästä seeprahypykistä. Seeprahypykkilajeja esiintyy Suomessa kaksi, kiviseeprahypykki (Salticus scenicus) ja runkoseeprahypykki (S. Seinätäplähypykki Seinätäplähypykki (Attulus terebratus) on hyvin yleinen laji, joka elää nimensä mukaisesti ihmisen seuralaisena seinäpinnoilla. Se esiintyy lähes koko maassa, mutta kiviseeprahypykin levinneisyys rajoittuu melkeinpä vain Etelä-Suomeen. Se esiintyy koko Suomessa Lappia lukuun ottamatta. Muualta sen löytää hyvin harvoin, ainakin kaikki omat löytöni ovat seiniltä. Lajit muistuttavat toisiaan, mutta kiviseeprahypykin vaaleat raidat ovat kapeammat ja suoremmat, kun taas runkoseeprahypy killä ne ovat kolmiomaiset. ElinympärisEi liene epäselvää, mistä seeprahypykit ovat saaneet nimensä. Laji on todennäköisesti aiemmin elänyt avoimilla kallioseinämillä ja puiden rungoilla. Kiviseeprahypykki viihtyy nimensä mukaisesti kivenlohkareiden kuumilla pinnoilla ja muilla kivipinnoilla, mutta se elää yleisesti myös seinäpinnoilla, myös puisilla. Seinätäplähypykki on napannut toisen hämähäkin ravinnokseen.. Seinät eivät tietenkään voi olla lajin alkuperäinen elinympäristö, sillä hypykkien historia ulottuu 50 miljoonan vuoden taakse – siis paljon kauemmas kuin ihmisen historia. Seeprahypykeillä on useiden muiden hyppyhämähäkkien tavoin erikoinen tapa käännellä itseään ja katsella tarkkailijaansa viehkeästi. Seepraraitoja Seeprahypykit ovat tutuimpia hyppyhämähäkkejä. cingulatus)
Nämä kuviot näkyvät osalla naaraistakin. Naaraspuolisen merkkihypykin isoimmista silmistä lähtevät vaaleat kuviot ovat kuin silmälasien sangat. . Merkkihypykki Useimmat hyppyhämähäkit elävät avoimilla paikoilla matalassa kasvillisuudessa eli niin kutsutuissa paahdeympäristöissä. suomenluonto.fi 55 töksi sopivilla seinillä on rakosia, joissa hyppyhämähäkit piilottelevat suurimman osan ajasta. Merkkihypykki (Aelurillus v-insignitus) kuuluu niihin. Koiraat kosivat naaraita innokkaasti nostamalla ja heiluttamalla eturaajojaan, mutta useimmiten näyttää käyvän köpelösti, ja naaras luikkii karkuun. Osa täplähypykeistä elää seinillä, osa kosteikoissa ja osa hietikoilla. Se tuntuu löytävän myös vähälle käytölle jääneet urheilukentät. Oranssinpunaiset sukaset silmien väleissä ovat tunnusomaiset hietatäplähypykille.. Se esiintyy yleisesti hietikoilla, kallioilla ja kalliokedoilla. Täplähypykkejä ei ole aina helppo tunnistaa lajilleen, mutta hietatäplähypykin silmien välin punertavat sukaset luovat sille tunnusomaisen ulkonäön. Laji esiintyy merenrannoilla, mutta elää hietikoilla muuallakin. Koiras on naarasta pienempi ja selkäpuolelta sitä tummempi. Suomenkielinen nimi juontuu takaruumiin kuvioista, joiden voi ajatella muistuttavan silmätäpliä. Muut täplähypykit Seinätäplähypykin lisäksi Suomessa esiintyy seitsemän muuta täplähypykkilajia. Hietikoilla eläviin lajeihin kuuluu viehättävä ja pieni hietatäplähypykki (Attulus saltator), jonka ruumis on vain 3–4 millimetrin mittainen. Koiraalla on V-kirjaimen muotoiset kuviot silmien yläpuolella, mikä on varma lajituntomerkki. Niiden tarkoitus lienee hämätä saalistajia
Hyppyhämähäkeistä muurahaisia matkivat muurahaishypykki (Myrmarachne formicaria) ja viholaishypykki (Synageles vena56 suomenluonto.fi Kangassirppihypykki kasvaa lopulta puoli sentt iseksi, mutt a on keskenkasvuisena näin pieni. Sankasirppihypykki (E. dubius), jonka naaraalla on takaruumiissaan kaksi pitkittäistä valkoisten täplien riviä, joiden perusteella se voidaan tunnistaa. Se on niin kutsuttu generalisti eli se kykenee elämään monenlaisissa ympäristöissä. Suomessa esiintyy kuusi lajia, joiden erottaminen toisistaan vaatii asiaan perehtymistä. Ruokohypykki Muurahaishypykki Laikkukiiltohypykki on yksi monista puiden rungoilla viihtyvistä hyppyhämähäkkilajeista.. Sirppihypykit Evarcha-suvun lajeja kutsutaan sirppihypykeiksi. 56 suomenluonto.fi Ruokohypykki Ruokohypykki (Marpissa radiata) on maamme suurin hyppyhämähäkki, vaikkei jättimäinen olekaan. Kolmesta lajista kaksi on yleisiä. niityillä, soilla ja metsissä. Muurahaismaiset hypykit Monissa hyönteisja hämähäkkiryhmissä on muurahaisia matkivia lajeja, niin myös hyppyhämähäkeissä. falcata) ei ole niin tarkka. Varsinkin naaras on vaikuttavan näköinen. Naaras munii järviruo’on edellisvuotisiin röyhyihin. Muurahaisten apinoiminen vähentää saaliiksi joutumisen riskiä, koska muurahaisilla on hurja maine: ne ovat aggressiivisia, vahvaleukaisia ja yhteistyöhön kykeneviä. Niinpä se on Suomen yleisin hyppyhämähäkki. Kiiltohypykit Kiiltohypykit (Heliophanus -suku) ovat metallinkiiltoisia ja vajaan puolen senttimetrin mittaisia. Ruokohypykki elää luhdilla ja rantaniityillä. Kangassirppihypykki on yleinen mustikalla, ja moni on kerännyt sen mustikkaämpäriinsä ja löytänyt peratessaan, vaikkei olisikaan sitä välttämättä hyppyhämähäkiksi tunnistanut. Naaraan ruumis on noin senttimetrin mittainen, mutta koiras on pienempi. Näihin kuuluu laikkukiiltohypykki (H. Sen ulkomuoto voi tuoda mieleen joulupukin. Se elää kuivien paahdealueiden lisäksi mm. arcuata) suosii kosteita paikkoja, mutta kangassirppihypykki (E. Osa lajeista on hyvin yleisiä
klo 10–18, su 11.10. Niinpä ne eivät hypi ketterästi, vaan liikkuvat kävellen tai pikemminkin juosten. c o m Kuvaa ja ääntä kaikille! valoja videokuvaus · kamerat ja varusteet · tietotekniikka · valokuvanäyttelyt · luennot · kuvatuotteet ja tulostus · kuvan ja videon käsittely · tubetus · some · mobiilikuvaus · äänitys ja äänenkäsittely · kuvan ja äänen julkaiseminen · podcastit · striimaus · sisustustuotteet · suurkuvatulostus · sisällöntuotanto Pohjoismaiden suurimmassa kuvaa ja ääntä käsittelevässä tapahtumassa pääset fiilistelemään Suomen parasta kuvaa, tekemään messuhintaisia hankintoja ja tutustumaan uutuustuotteisiin! Kuva & Ääni -tapahtuma järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 9.–11.9.2022. Ympäristöään tarkkaileva voi löytää hyppyhämähäkkejä yllättävistäkin paikoista: hiljattain havaitsin viholaishypykin kipittävän bussipysäkin lasiseinämässä. Viholaishypykkejä on tavattu kävelemästä myös kerrostalojen seiniltä, joskus sisätiloistakin. klo 10–18. Tapahtumassa on esillä Suomen tasokkaimpia valokuvanäyttelyitä sekä mielenkiintoista lavaohjelmaa. Samaan aikaan samalla lipulla: HABITARE 9.–11.9.2022 Helsingin Messukeskus Avoinna: pe 9.10. Liput edullisemmin ennakkoon, aikuisten liput alkaen 17 €! Katso kaikki hinnat: kuvamessut.com. klo 10–19, la 10.10. Sami Karjalaisen kirja Suomen hyppyhämähäkit (Docendo) julkaistiin keväällä. Muurahaishypykin esiintyminen rajoittuu merenrantoihin, varsinkin rantakivikoihin aurinkoisilla paikoilla. Kirja esittelee kaikki Suomen lajit valokuvin, määritysohjeineen ja levinneisyyskarttoineen. Olipa kyseessä hämähäkkikammostaan irti haluava perustallaaja tai aktiivinen lajiharrastaja, kirjasta saa irti paljon.” k u va m e s s u t . Tule kuulemaan vinkkejä suoraan ammattilaisvalokuvaajilta ja inspiroidu mielenkiintoisista harrastusja uratarinoista! Lavalla nähdään muassa luontokuvaajat Konsta Punkka ja Petri Puurunen . Kummankin ruumiin muoto on muurahaismaisen pitkulainen. suomenluonto.fi 57 tor). Lajin yksilöitä on löytynyt hyvin monenlaisista paikoista, kuten rannan järviruokokasvustoista, niityiltä, soilta ja hietikoilta. Tapio Kujala tiivisti tuoreeltaan sen sisällön Suomen Luonnon blogissa (https:// suomenluonto.fi/katso-silmiin-ja-ihastu-esittelyssa-sami-karjalaisen-uutuusteos-suomen-hyppyhamahakit/) seuraavasti: ”Kirjaa voi suositella hyvin lämpimästi kenelle tahansa. Viholaishypykki on melko yleinen etelästä Oulun seudulle asti, vaikka sitä ei vielä tunneta kaikista väliin jäävistä maakunnista
Mitä. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Korutaiteilija Tytti Tupuna Bräysy kokoaa hopeista herbaariota pohjoisen kukista. Tytt i Tupuna Bräysy. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Inari, syntynyt Oulussa 1973. Inspiraation lähteenä se antaa aikalisän arjen pyörteeseen. o. Mikään ei ole täydellistä, silti luonnossa kaikki. nen suunnitt elija ja käsityöläinen, Paarmadesign.. TEKSTI JA KUVA ARTO KOMULAINEN Korutaiteilija Tytti Tupuna Bräysy kokoaa Korunkaunis luonto Kuka. Kotipaikka. Mo. Korutaitelija, graa. Luonto liikutt aa fyysisesti ja henkisesti. Tärkeintä luonnossa.
Aivan kuten luonnossakin kaikki kiertää vaihtoehtoja. ”Aavistelin mihin suuntaan minun kannattaisi viedä uutta uraani. Silloin se on muutakin kuin vain kaunis pala metallia. Ne kantavat pitkälle.” ”On tärkeää kertoa asiakkaalle korun materiaalin alkuperästä.”. Sellaisissa marjastettiin, sienestettiin sekä retkeiltiin”, kertoo Bräysy. ”Tätini on ympäristöaktiivi ja hän vei meitä lapsia yöllisille huuhkajaretkille ja katsomaan rospuuttoajan luonnonilmiöitä. Ylä-Lapin luonnossa Bräysy oli uuden edessä. ”Näin toteutuksiin on rajaton määrä K orutaiteilija Tytti Tupuna Bräysy inspiroituu luonnossa ja loihtii pohjoisen eläimiä ja kasveja persoonalli siksi koruiksi. Lukion jälkeen Bräysy ajatteli piirtämisen vahvuudekseen ja päätyi Raaheen opiskelemaan graafista suunnittelua. Sieltä lienee sisäinen kompassini saanut suunnan taajamasta luontoon”, hän valottaa luontosuhteensa alkuaikoja. Korun kolmas syntymä on valokuvaaminen luonnossa ja neljäs aiheen synnyttämä tarina. Biologiaan olisin mieluusti panostanut enemmän”, hän kiteyttää. Niitä voi käyttää osana kokonaisuutta. Äidin tyttönimi Paarma elää firman nimessä.” 2023 ”Paarma Design -yritys täyttää 10 vuotta ja itse täytän 50 vuotta. Molemmille toivon haltioitumisen ja luovuuden riemua jatkossakin. Hän pitää lohdullisena, että on valinnut luontoteeman pajatöihin ja pystynyt yhdistämään työhönsä luontokuvauksen ja luonnossa inspiroitumisen. Opin itse samalla kun ideoin ja teen, eikä haittaa jos joku muukin siitä saa jotain irti.” Korunkaunis karu luonto Bräysy kokee työprosessinsa muuttuvan vuodenaikojen ja mielialan mukaan. ”Aiemmasta työstäni on ollut kovasti apua pelkistämisen ja symboliikan miettimisessä. ”Työskennellessäni mainosalalla huomasin käteni ja mielikuvitukseni liian sidotuiksi. Yhtä aihetta voi varioida loputtomiin.” Mielenkiintoisia korutoiveita ovat olleet esimerkiksi rassisirvikkään kotelovaihe, isonäkinsammal, pohjannoidanlukko, paljakkakilpiäinen sekä korusetti mateen kuuloluiden ympärille. Kullan alkuperä on Bräysylle niin tärkeä asia, että hän käyttää vain Lapin hippuja ja niitäkin sellaisena kuin ne on maasta löydetty. Bräysy pitääkin työnsä parhaana puolena mahdollisuutta käyttää luovuuttaan. Maailma on täynnä koruja, mutta luontotietoutta ei ole koskaan liikaa. ”Jos haluan toteuttaa jonkin eläintai kasviaiheen, haen siitä visuaalista tietoa ja etsin piirteet, jotka pelkistetyssä korussa toimivat tunnusmerkkeinä”, hän kuvailee korun suunnittelua. Luonto löysi hänet saaden aistit avautumaan aivan uudella tavalla. Tietyt asiat toistuvat, mutta aina erilaisina. Vaikka ensimmäiset vuodet opiskelin sisätiloissa aamusta iltaan, vietin kesät jo tunturissa”, Bräysy muistelee. Alkuperällä on väliä ”On tärkeää kertoa asiakkaalle korun materiaalin alkuperästä. Opin uusia tapoja ilmaista tarinoita ja tunteita käsitöiden kautta.” 2013 ”Äitini kuolinvuosi ja yrityksen syntyvuosi. Olen monimuotoisesti voiton puolella, vaikka taloudellisesti siinä häviänkin.” Bräysy päätti heti alussa keskittyä pohjoisen eläimiin ja kasveihin. ”Ensin on idea, josta innostun ja haluan toteuttaa sen nähdäkseni mitä siitä lopulta syntyy. Mummolan maitotilalla Tyrnävällä sai lähikontaktin eläimiin. Ensimmäiset koru aiheet olivat kasveja ja eläimiä. Korujen materiaaleina Bräysy käyttää pääosin 925 sterling hopeaa ja Lemmenjoen kultahippuja, jotka hän hankkii suoraan kaivajilta. ”Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilta, mutta sielunmaisemani on mäntyvaltainen kangasmetsä. suomenluonto.fi 59 vuodenajasta toiseen. Edessä oli kuitenkin alan vaihto, johon inspiroi kansalaisopiston harrastuskurssi: hän huomasi voivansa ikuistaa kädenjälkensä metalliin. Muutto Inariin toi minut keskelle erämaamaisemia. ”Toivottavasti jonain päivänä olen toteuttanut mahdollisimman monta arvokasta luontokappaletta arvoiseensa muotoon ja materiaan.” 2009 ”Muutin Inariin, lakeuksilta tuntureiden juurelle ja aloin opiskella perinteisin menetelmin jalometallitöitä.” 2010 ”Opiskelijavaihto Kanadan Igaluitissa avarsi näkymiä arktiseen luontoon ja elämään siellä. ”Hopeisen herbaarion kokoamisen aloitin ensimmäisestä korpiorvokistani, ja pohjoisen kukkia olen tehnyt jo yli 30. ”Olen karsinut kaiken ylimääräisen, jotta aikaa jäisi ulkoiluun ja valokuvaamiseen. ”Kesäisessä tunturissa koin ensimmäiset maagiset hetkeni, kun lopetin etsimisen ja suorittamisen”, kertoo Bräysy. Sillä on sielu.” Mieluiten Bräysy olisi koko ajan luonnon helmassa. Käytän ruotsalaista kierrätettyä hopeaa ja osin Skandinaviassa kaivettua hopeaa”, hän kertoo. Tavoitteena on saada aikaan 50 ennen kuin itse saavutan kyseisen iän ensi vuonna.” Lintuaiheisia koruja Bräysy on suunnitellut ja tehnyt jo yli puolensataa. Kierrätetty kupari on oiva materiaali, kuten myös poronsarvi ja -nahka
HIKISET OLTAVAT Rivakan kasvun vaiheessa kääpä ”hikoilee” ylimääräiset nesteet pois. . . Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi KOMEA TOUKKA Isohangokas-perhosen toukka löysi tiensä Susanna Hannulan kameran linssin eteen Paraisilla. Birgit Silvennoinen kuvasi ilmiön 29.7. 60 suomenluonto.fi. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lohjan Pähkinäniemessä. TIMANTTEJA TERÄLEHDELLÄ ”Sadekuuron jälkeen kukan terälehdillä oli upeita vesipisaroita, jotka näyttävät aivan timanteilta näin lähikuvassa.” Herkän otoksen kuvasi Fanny Tuominen heinäkuun lopussa Lohjalla. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä
Kuvan lähetti Toni Pälli Kangasalta.. LEPPÄLINTU ”Tämä kukkuvan käen kasvattaja ja isäntä pyrähti oksalle, kun pysähdyin ihmettelemään talven katkomia kuusten latvoja. . . Utajärvellä kuvannut Tommi Kujala. KAAKKURI PÄIVÄUNILLA Kaakkuri kellui päiväunilla tyynellä metsäjärvellä heinäkuun 11. Niistäkin metsätuhoista muodostuu 50–100 vuoden sisällä pesäpaikkoja muun muassa mehiläis-, hiirija kanahaukoille.” Mikko Siikavesi ikuisti kauniin leppälinnun Saimaan Luonterilla heinäkuun lopussa. . päivänä. RUPIKONNAN KOHTAAMINEN ”Tuikeailmeisen rupikonnan kohtaaminen – kuvaajan piti nöyrtyä makaamaan polulle hänen tasolleen, jotta ilmeen sai ikuistettua”, kertoo poseerauksen 27.7. Sampo Kiviniemi Taipalsaarella. suomenluonto.fi 61 YÖN KIILTÄJÄ ”Kiiltomato loisti kesämökin puutarhassa keskiyön jälkeen.” Tunnelmallisen hetken kuvasi 1.7
a on. Kumpikin kasvaa monilla lehtipuulajeilla, joskin lakkakääpä voi kasvaa myös havupuulla. . Onko kyseessä jokin Ganoderma-suvun laji. Latt akääpä kasvaa usein puistopuissa ja aiheutt aa niihin juurilahoa. Latt akääpä kasvaa usein suureksi; lakin leveys voi olla 20–30 cm. U UTTA! Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaaji lle osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Sieni kasvaa entisen pellon pohjalle kasvaneen leppämetsän reunassa. Tulkitsen kuvaa siten, ett ä kääpä on joutunut kasvamaan tiheän risukon seassa olevasta maapuusta, jolloin se on alkanut ensin tehdä jalkaa kurott aakseen valoa kohti. a karike. Se näy. Latt akäävän päällyspinta on usein ruskean kaakaojauhomaisen itiöpölyn peitt ämä. Mielenkiintoisen näköinen kuva. Varsinaista lahopuuta ei kasvualustassa ole, mu. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Mielestäni kuvien sieni on latt akääpä, jolle jostain syystä on kasvanut pitkä jalka. Tästä syystä latt akäävän lahott ama puistopuu voi muodostaa turvallisuusriskin. /kysy-luonnosta tai . Kuvan itiöemän tekee merkilliseksi se, ett ä se on jalallinen kuin lakkakääpä, mutt a on harmaanruskea ja monivuotisen näköinen kuin lattakääpä. Kääpäsukuun Ganoderma kuuluu kaksi Suomessa esiintyvää ja hyvin tunnett ua lajia: latt akääpä ja lakkakääpä. Mikähän sieni mahtaa olla kyseessä. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Lakkakääpä on yleensä pienempi, ja sen lakki sekä jalka kiiltävät, lakkamaisen, viininpunaisen–punaruskean kuoren peitt ämät. ER N O EK EB O M JA SA M U EL H AR TI KA IN EN TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Keskeinen ero on, että lakkakääpä on yksivuotinen, jalallinen, ja latt akääpä monivuotinen, jalaton. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Maaperä on vatunvarsia kasvavaa heinikkoa. äisi olevan omalla jalallaan seisova kääpä. Kasvualustana olevalla puulla ei ole suurta merkitystä. Lakkakääpä on hyvin tunnett u itämaisen lääketieteen reishi, jolla sanotaan olevan monenlaisia lääkinnällisiä ominaisuuksia. LASSE KOSONEN Kääpä kasvatt i jalan Latt akääpä voi kasvaa jopa 30 sentt iä leveäksi. Värit myös poikkeavat selvästi toisistaan
Kasveille itselleenkin on hyötyä lämmönsäätelykyvystä. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Lämmin kukka houkutt elee Luin, e. Nykytiedon mukaan myös kukan lämpötilalla on merkitystä, paljon enemmän kuin olemme osanneet kuvitellakaan. Äärimmillään kukka puskee vaikka lumen ja jään läpi tuott amansa lämmön avulla. TERHI RYTTÄRI Auringonkukka kerää lämpöä kääntymällä kohti aurinkoa. Esimerkiksi varhain keväällä kukkivat magnoliat sulkevat paksut kehälehtensä yöksi suojatakseen herkkiä kukan osia. SH U TT ER ST O CK. ä jotkut kukat tarjoavat pölyttäjille ympäristöä lämpimämmän tilan, kun ne vierailevat kukassa. Siihen pystyvät muun muassa kevään ensimmäiset lumikellot. Lämpötila säätelee paitsi kukan omien sukupuolielinten, emikukan luotin ja hedekukkien siitepölyn kehitt ymistä, myös pölytt äjien vierailuja kukilla. Pitääkö se paikkansa. Jotkin kasvit pystyvät tuott amaan lämpönsä itse. Helteisinä päivinä pölytt äjät voivat vuorostaan valikoida viileämpiä kukkia. Toden tott a! Monille ristipölytt eisille kasveille, jotka tarvitsevat pölytt äjän vierailun pölytyksen ja siementuoton onnistumiseksi, on kehitt ynyt erilaisia keinoja pölytyksen helpott amiseksi. Ympäristöään lämpimämpi kukka voi jo sellaisenaan houkutella pölytt äjiä. Lämmin kukka voi moninkertaistaa pölytt äjälle annett avan palkkion, meden, määrän. Tutkimuksissa on todett u, ett ä monet mesipistiäiset pystyvät hyvin erott amaan kukkien ja niiden osien lämpötiloja – jopa yksitt äisen kukan sisällä sen eri osissa voi olla viiden asteen lämpötilaero. Kimalaiset hyötyvät tästä myös siten, ett ä ne tarvitsevat vähemmän energiaa lentämiseen vieraillessaan lämpimissä kukissa. Näitä ovat esimerkiksi kukan ja sen osien muoto, koko, väri, asento, tuoksu, liike ja erilaiset kuviot, joita kutsutaan mesiviitoiksi. Auringonkukka on tästä hyvä esimerkki. Kukka voi kerätä lämpönsä suoraan auringosta kääntämällä ”kasvonsa” aurinkoa kohti.
Hanhien käytt äytyminen on sopeutuma pohjoisiin olosuhteisiin, joissa sään vaihtelut voivat olla kohtalokkaita. ä ihmiset joutuivat väistelemään lintuja. Havaintoja on tehty etelärannikolta Oulun korkeudelle asti. . Karjalan kannaksella, jossa se on kuulunut karjalaiseen ruokakultt uuriin. TERHI RYTTÄRI TO M I M U U KK O N EN / LI N TU KU VA K Y S Y L U O N N O S TA. Viljahirssi kasvaa karussakin maassa ja sietää hyvin kuivuutt a, mutt a vaatii paljon lämpöä. Saarella on runsaasti valkoposkihanhia, ja heti kun ensimmäiset sadepisarat tippuivat, kaikki saaren sadat hanhet kirjaimellisesti juoksivat koolle Mustasaaren uimarannalle vesirajaan. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Vietimme aurinkoista kesäpäivää Helsingin Mustasaaressa, kun äkkiä keli muu. Kun kuuro oli ohi, linnut alkoivat hajaantua taas ympäri saarta. Hyvä kuvaus mielenkiintoisesta ilmiöstä. Suomessa viljahirssiä on vanhastaan kasvatett u mm. Yhteen kokoontuminen mahdollisimman tiiviisti vähentää yksilökohtaista riskiä lämmönhukkaan ja sitä kautt a menehtymiseen, jos huono sää kestäisi pitkään. Ne juoksivat kuin hädässä niin, e. Valkoposkihanhi on arktinen laji, joka alun perin pesii Pohjoisen Jäämeren saarilla yhdyskunnitt ain. Ilmaston lämmetessä ja kasvukauden pidetessä viljahirssi voi yleistyä Suomenkin pelloilla. a, ja tämä kasvoi sinne. Pihanurmi yllätt i Mikä on tämä pihallamme Turussa kesällä kasvanut korkea kasvi. Jätimme osan nurmikosta leikkaama. Onkohan tälle jokin selitys. Sitä viljelläänkin paljon Aasian ja Afrikan kuivilla alueilla. Se on yksivuotinen heinäkasvi, jota tavataan satunnaisena silloin tällöin myös Suomessa. SEPPO VUOLANTO VE ER A H EN RI KS SO N Valkoposkihanhi on sopeutunut arktisiin oloihin. Kasvi on viljahirssi (Panicum miliaceum). ui ja tuli lyhyt sadekuuro. Yleensä sitä löytää satamista, rautateiltä, kaatoja lastauspaikoilta ja myllyiltä – saatt aapa viljahirssin siemeniä kulkeutua Suomeen myös linnunsiementen joukossa. Reaktio sateeseen säilyy, vaikka pieni kuuro Suomen kesässä ei vältt ämätt ä olisikaan kovin kohtalokas. Kesäinenkin sade, jopa lyhyt sadekuuro poikasten ollessa untuvikkoja tai vielä kasvuvaiheessa, voi olla uhka poikasille. Pelkääkö hanhi sadett a. Hallanarkaa kasvia päästään kylvämään vasta kesäkuussa, joten kasvukausi voi useina vuosina jäädä kasville liian lyhyeksi. . Gluteenitt oman viljahirssin kasvatt amista on sitt emmin kokeillut myös Luonnonvarakeskus
Todennäköisemmin ne lienevät kuitenkin metsäetanoita. Lumen kovalla pinnalla ei näy jälkiä. Ojan reunalla muutamassa kohdassa on verisiä jälkiä. . Monet metsästäjät ampuvat ja/tai loukutt avat supikoiria, tappavat loukkuun menneet eläimet ja nakkaavat sitt en raadon johonkin mielestään sopivaan ojaan tai painanteeseen. Supikoiralta on syöty tyypilliseen petojen tapaan ensin sisäelimet eli lähinnä maksa, sydän ja keuhkot. JUHA VALSTE Etanoiden tuntomerkit Parhaat palat syödään ensin Hukan hiekkapesä M ER JA AH O LA IN EN TA RJ A M ET SÄ RA N TA JA AN A M AA RI T JA LA VA. Nämä lentävät maassa oleviin pieniin koloihin sekä omakotitalon puisen tolpan reikiin. Kuvan komea iso etana on tosiaankin ukkoetana. JUHO PAUKKUNEN Onko kuvassa ukkoeteana ja espanjansiruetana. Puisen tolpan rei'issä pesivä laji on todennäköisesti jokin toinen petopistiäislaji tai erakkoampiainen. Voiko siitä olla jotain hai. Sudet tuskin olisivat jätt äneet näin paljoa syömätt ä. Samankaltaisia värityksiä on monilla eri lajeilla, mutt a vain hyvin harvoin sama laji kykenee pesimään sekä maassa ett ä puiden koloissa. MAIJA KARALA Kenen ateriaksi supikoira on jäänyt. Taivassalossa sen on hyvin saatt anut saalistaa esimerkiksi ilves. Se on melko yleinen kärpäsiä saalistava laji, joka kaivaa pesänsä hiekkamaahan. . . Tällaisen haaskan löytävä kett u tai mäyrä syö siitä sitt en parhaat palat. Sen tuntomerkkejä ovat suuren koon ja värityksen lisäksi selkää pitkin kulkeva harjanne. Varmoja tuntomerkkejä tämän lajikolmikon tunnistamiseen ei näy kuvassa. Vaaleampi yksilö voisi olla myös keltajuovaetana, joka tosin on Pohjanmaan korkeudella harvinainen. ä lunta. Varteenotett ava supikoirien saalistaja on myös ihminen. Keltajuovaetanalla on tumman kylkijuovan alla keltainen juova ja selässä rivi nystyjä, jotka muodostavat matalan harjan. Kuvassa näkyvä hyönteinen on petopistiäisiin kuuluva hietakiiltohukka (Crabro peltarius). Petopistiäisistä ja erakkoampiaisista ei ole haitt aa ihmiselle, sillä ne pistävät vain hätätilanteessa joutuessaan esimerkiksi puristuksiin ihon ja vaatteen väliin. Metsäetanan erott aa muista helpoiten sen eritt ämän liman perusteella: metsäetanan lima on selvästi oranssia, espanjansiruetanan haalean oranssinkellertävää ja keltajuovaetanan kirkasta. Ruho on Taivassalossa metsäautotien ojan pohjalla. Se on Suomen yleisin etanalaji ja läheistä sukua espanjansiruetanalle. Espanjansiruetanat ovat nuorinakin yleensä voimakkaan värisiä ja menett ävät iän myötä juovakuvion. Ne eivät myöskään itse kaiva koloja puurakenteisiin, vaan käytt ävät valmiita reikiä ja kovakuoriaistoukkien tekemiä käytäviä. aa. Pienet etanat voisivat olla nuoria espanjansiruetanoita, sillä niillä esiintyy toisinaan tummia kylkijuovia. Metsästä lumi on sulanut kokonaan, ja vain ojan pohjalla on hieman jäätyny. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mikä mahtaa olla kuvan ötökkä
Elämä oksistossa muistutt aa olosuhteita, joissa lepakot kehittyivät nykyisen kaltaisiksi. Ne eivät osaa ponnistaa ylös ja eteenpäin samaan tapaan kuin linnut. Vuosimiljoonien kehityksen aikana nopea pakeneminen oli tärkeää. Lepakoille oli turvallisinta nukkua sellaisessa asennossa, josta ne pääsivät nopeasti lentoon. Sen sijaan isot hedelmälepakot, joita tavataan tropiikissa, roikkuvat päivisin puiden oksilla. HEIDI KINNUNEN Miksi lepakot nukkuvat ylösalaisin. Korkealla puiden oksilla roikkuvat lepakot pääsivät petoja pakoon hetkessä, kun ne pudott autuivat oksalta alas ja levitt ävät siipensä liitoon. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA – L A P S E N K Y S Y M Y S L U O N N O S TA . Lepakoiden takaraajojen rakenne on myös perintöä miljoonien vuosien takaa. Niin lepakot tekevät yhä. Joskus piiloksi kelpaa pelkkä halkopino. Päinvastoin. Maasta niiden on hyvin vaikea päästä ylös. Suomalaiset lepakot piilott elevat päivisin erilaisissa koloissa. Niiden varpaat lukitt uvat kiinni koukuiksi samaan tapaan kuin lintujenkin jalat kiinnitt yvät oksiin niiden levätessä. Lepakko pysyy kiinni pystysuorassa pinnassa kuin itsestään. LIVE YOUR R E A L L I F E FAIRYTALE INFO@ILLAGOMAGGIORE.COM WWW.ILLAGOMAGGIORE.COM LIVE YOUR R E A L L I F E FAIRYTALE INFO@ILLAGOMAGGIORE.COM WWW.ILLAGOMAGGIORE.COM LIVE YOUR R E A L L I F E. H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O Lähetä lapsen kysymys luonnosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/ Lepakon ei tarvitse puristaa varpaillaan, kun se roikkuu ylösalaisin. Ylösalaisin roikkuminen ei ole lepakoille raskasta. KLAUDIA KOIKKALAINEN, 7 V. Joskus ne menevät tikan koloihin, ja joskus suoja löytyy ihmisen rakentamilta ullakoilta
Tärkeä tieto myös tuo niiden viherlannoitus. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . – Jaana Väänänen, Espoo Jutt u oli sekä sisällöltään tosi kiinnostava ett ä erinomaisen hyvin ja sujuvasti kirjoitett u! Se imaisi mukaansa niin ett ä luin joka sanan. – Marja-Liisa Kaski Oikaisuja Kesänumeron sivulla 72 kerrottiin, että lukijan uimarappusiin on kiinnittynyt vaeltajasimpukoita. – Eeva Halenius, Palojoki Virheelliset apilan tuntomerkit Lehden 5/2022 sivulla 30 valkoapilan piirroksen virheet häiritsevät minua. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 30.8.2022. Kiitos siitä, vaikka itku tuli jutun lopussa. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Tutustu syksyn uutuuksiin: www.ruskovilla.?. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. – Tarja Kurvinen, Pellosniemi Arvokkaat apilat Minulle oli uutt a apilalajiemme runsaus ja hyöty. Anna palaute. Koskimiehen asiantunteva teksti ja jutun kuvitus toivat elävästi mieleen pääskyjen runsauden lapsuudessa. Pitkät ja pystyt lehtiruodit ja kukintoperät nousevat maassa suikertavista, rennoista varsista. alsikeapilasta. Jutun lukemisen jälkeen olen tiiraillut puiden juuria papanoiden varalta, sillä tiedän lähialueellamme elelevän liito-oravia. Piirros ei esitä rentoa ja juurehtivaa vartta. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kansallispuistossa koira saa kulkea mukana vain kytkettynä. Kyseessä on kuitenkin valesinisimpukka. Mikä olikaan kesäisempi ääni kuin haarapääskyn rupatt eleva liverrys! Paljosta jäämme vaille nykyisin. a: palaute@suomenluonto.fi Kesän tuojat Lukijoiden mielestä kesänumeron paras jutt u oli Per. Olemme jatkossa tarkempia tämän asian suhteen. Kiitämme tarkkaavaisia lukijoita. i Koskimiehen Kesän tuojat. – Minna Pyhälahti, Jokela Viimeinen pesäpuu Mielenkiintoista asiaa liito-oravasta. Otavan värikasviossa kerrotaan, että valkoapilan varret ovat rentoja, juurehtivia. Tutustu syksyn uutuuksiin: www.ruskovilla.. Osallistujien kesken arvotaan Sami Karjalaisen kirja Suomen hyppyhämähäkit (Docendo 2022). – Toimitus Osallistu Paras ju. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.. Jutussa oli ihanat kuvat! – Liisa Sjöblom, Nokia Erinomainen tarina, joka herätti erilaisia tunteita. u Heimovirran kirjan Sutinaa ja suhmurointia (Kirjapaja 2022) voitt i Ida Vanhatalo Turusta. TO IM IT TA N U T A N N A TU O M IN E N EDELLINEN NUMERO Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. Tämä on tärkeä tuntomerkki valkoapilalle, varma tapa erottaa esim. Saimme palautetta sivun 64 kuvasta, jossa koira on päästetty kansallispuiston alueella irti hihnasta. ÄÄNESTÄ . Arvonnassa Min
SIIVOUS JÄ RJ ESTY KSEEN Marttaliiton sivuilta löydät siivouskalenterin ja vinkkejä siivousaineiden ekologiseen valintaan. Koska niillä ei ole vaikutusta pesutehoon, ne pidentävät pesuaineiden kemikaaliluetteloa turhaan. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi SIIVOUSPÄIVÄ TA AS EDESSÄ. Desinfi oivia aineita kannattaa välttää, sillä ne eivät puhdista pelkästään haitallisia bakteereja vaan tuhoavat myös ihmisen ja luonnon kannalta hyödyllisiä mikrobeja. Normaalisti vedessä on mineraaleja, jotka heikentävät veden puhdistavaa tehoa, mutta puhdistetusta vedestä näitä mineraaleja on poistettu. Myös pH-lukuun on hyvä kiinnittää huomiota. Kotisiivouksen ympäristökuormaan kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se voi helposti kertyä suureksi. Esimerkiksi Paras ympäristöteko siivouksessa on käyttää kemikaaleja maltillisesti. TEKSTI KATRIINA KONTUNIEMI KUVITUS JENNI SALMINEN kylpyhuoneessa kalkin poistoon käytettävät, vahvasti happamat saostumien poistoaineet heikentävät pintojen kestävyyttä ja voivat myös pahimmillaan syövyttää ihoa huolimattomasti käytettynä. Ehkä tulevaisuudessa sitä voisi hyödyntää kotisiivouksessakin, jolloin voisimme luopua luontoa ja terveyttä heikentävien kemikaalien käytöstä. Värija hajuaineita ei niitäkään tarvita kodin puhdistuksessa. Luonnollisesti puhdasta Entä voisiko kodin saada puhtaaksi täysin ilman kemikaaleja. Paras ympäristöteko siivouksessa on käyttää kemikaaleja maltillisesti. Kun pesuaineet kulkeutuvat jätevesien mukana vesistöihin, ne aiheuttavat rehevöitymistä ja voivat kulkeutua eliöihin. Paras ympäristöteko siivouksessa on käyttää kemikaaleja maltillisesti. Kielto on tosin johtanut siihen, että joissakin pesuaineissa fosfaattia korvataan zeoliitilla, joka kerääntyy pyykinpesukoneeseen eikä hajoa luonnossa. Joitakin haitallisimpia kemikaaleja ollaan kielletty lailla. Esimerkiksi Euroopan unioni on kieltänyt vesistöjä rehevöittävän fosfaatin käytön kuluttajille suunnatuissa pyykinpesuja tiskiaineissa. K O T O N A K O T O N A K O T O N A K O T O N A TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA. Voimakkaan emäksiset tai happamat aineet sisältävät kemikaaleja, jotka hajoavat luonnossa hitaasti. Omaa kemikaalikuormaansa voi vähentää valitsemalla mahdollisimman mietoja ja biohajoavia pesuaineita. Ammattisiivouksessa on jo käytössä niin sanottua puhdistettua vettä, jonka avulla siivouksesta saa kemikaalitonta. Martat.fi
Versoileva.. Älä lotraa. 5. Säännöllinen siivous myös vähentää pintamateriaalien kulumista, mikä on todellinen ekoteko. IS TO CK PH OT O Pienet IS TO CK PH OT O. Avomaankurkku kestää kuumentamista, joten sitä voi käyttää myös ruuanlaitossa kesäkurpitsan tapaan. Osta tuotteita, joilla on ympäristömerkki. SIENISTÄ SELVÄÄ Sieniatlas kerää tietoa sienilajien levinneisyydestä ja kasvupaikoista Suomessa. 3. Niitä kannattaa myös säilöä mausteliemeen tai tehdä niistä nopeita mummon kurkkuja eli hölskytyskurkkuja. K O T O N A IS TO CK PH OT O Pienet makupalat Vinkit antoi kodinhoitoon perehtynyt Marttaliiton neuvonnan johtaja Teija Jerkku. VINKKINURKK A Vanhan ajan vinkeillä puhdasta 1. Etikalla puolestaan voi putsata kalkkisaostumia ja hajuja. Kurkkaa ruokakaappiin Ruokasooda–vesi-seoksella puhdistuu palanut kattila ja pinttynyt kahvikuppi. Kun välineet ovat helppokäyttöisiä, siivoamisesta tulee hauskempaa ja sitä myös jaksaa tehdä säännöllisesti. Siivoa säännöllisesti Kun lian pyyhkii heti, ei vahvoja puhdistusaineita tarvita laisinkaan. VERSOILEVAA TIETOA Puutarhabloggaajat Kati Jukarainen, Maria Kesänen ja Johanna Rintanen ovat koonneet Versoileva-sivustolle paljon puutarha-aiheista luettavaa, kuunneltavaa ja katseltavaa blogien, reseptien, videoiden ja podcastien muodossa. Oikea aine oikeaan paikkaan Valitse mahdollisimman mietoja puhdistusaineita ja tarkista, mihin aine on tarkoitettu käytettäväksi. Sivuston tarkoituksena on edistää sieniharrastusta sekä lajintuntemusta. . 2. Ilmoita sinäkin sienihavaintosi sivuston havaintolomakkeella ja opettele tunnistamaan sienilajeja! Sieniatlas.. Sieltä löytyvät ohjeet myös ekologisen puutarhan perustamiseen. Sokeripalalla hankaamalla lähtee palanut ruoka valurautaisesta liedestä. Kotimaisetkasvikset.. Pitkäikäisiä siivousvälineitä Puhdistusliinoja kannattaa pestä ja käyttää moneen kertaan. Matonpesussa tarkkana Nyt on hyvä aika pestä mattoja, mutta on erityisen tärkeää huolehtia siitä, ettei pesuvesiä laske suoraan vesistöihin. 4. suomenluonto.fi 69 K O T O N A RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O AVOMAAN HERKKU Avomaankurkut ovat juuri nyt parhaimmillaan. Pese matot kuivalla maalla, niin pesuvesi suodattuu maa-aineksen läpi ennen vesistöön päätymistä. Säädettävä mopin varsi on elinikäinen ja myös mukava käyttää
Jaa luontojuhlasi tunnelmat somessa #suomenluonnonpäivä #liputanluonnolle. saakka. K U LT T U U R I Luonnon juhlapäivä Suomen luonnon päivää juhlitaan joka vuosi elokuun viimeisenä lauantaina rennosti ja pilke silmäkulmassa. Suomenluonnonpaiva.fi Kalmin perintö Sibelius-museon näyttelyssä Pehr Kalm tutustutaan 1700-luvun merkittävimmän tieteentekijämme elämäntarinaan ja tutkimusmatkoihin sekä kirjeenvaihtoon Carl von Linnén kanssa. saakka. pääosin suojelualueilta SA N N I SE PP O : KA AT U N U T JÄ TT IL ÄI N EN , 20 20 .. Suuntaa oleskelemaan ulkona ja liputa Suomen luonnolle. Pehr Kalm -näyttely Sibeliusmuseossa Turussa 31.12. Valokuvataiteenmuseo.fi Nyt näyttelyyn! 70 suomenluonto.fi LUONTO & TAIDE AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA Pohjoistuulen metsä -näytt elyn kuvat ovat pääosin suojelualueilta itärajan tuntumasta. Pohjoistuulen metsä -näyttely Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä 2.10. Suomen luonnon päivää vietetään lauantaina 27.8. Sibeliusmuseum.fi Kuvasta metsään Sanni Sepon ja Ritva Kovalaisen valokuvanäyttely Pohjoistuulen metsä Suomen valokuvataiteen museossa kuvaa luonnonmetsiemme elämää ja sen rikkaita ekosysteemejä. Näyttelyssä käsitellään myös metsäluonnon uhanalaistumista ja häviämistä. Kutsu kaverisi mukaan tai järjestä oma tapahtuma – tyyli on vapaa. 265 vuotta sitten Kalm istutti nykyisen Sibelius-museon kohdalle 388 hyötykasvia, joten yhteys nykypäiväänkin löytyy
ISMO TUORMAA Viron luonnossa riittää löydettävää KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Muistojen ja makujen maailma Kakkakasojen söpöliinit Heli Vainio on hyönteisasiantuntija. Siksi Mikko Virran Luontoretkelle Viroon – 30 kiehtovaa kohdetta (Gummerus 2022) tulee tarpeeseen. Kalkkipitoisen ja viljavan maan kukkaloisto ja lehtometsät ovat myös vailla vertaa. Harri-Pekka Pietikäinen on koonnut omia luolakokemuksiaan tarinalliseen tietokirjaan Luolatarinoita (Docendo 2022) . Sitä on parasta selailla ennen retkiä kotona pöydän ääressä kiinnostavimpien kohteiden löytämiseksi, ja ottaa kirja sitten auton hansikaslokeroon tai reppuun mukaan itse retkelle. LUOLIEN LUMOISSA. Kakkakasojen ihanuuteen pureutuva opus oli ensimmäisiä kuoriaiskirjojani, ja kannan sitä yhä mukanani maastossa. suomenluonto.fi 71 K I R J AT AIKAAN DINOSAURUSTEN. Siellä on kuitenkin paljon muutakin nähtävää. Parasta antia ovat laajempi yleisesittely Viron luonnon erityispiirteistä ja suositeltujen retkikohteiden jakaminen maantieteellisiin kokonaisuuksiin. Kirjan hienot piirrokset ovat Nestor Ljutjukin käsialaa. V I L L I Ä M A K U A L AUTA SE LLE . Omalaatuisempia söpöläisiä saa hakea! Opus myös konkretisoi nopeasti Ilkka Hanskin esipuheen toteaman: ”On vaikea keksiä toista esimerkkiä eliöyhteisöstä, missä erilaisia lajeja esiintyisi niin pienessä tilassa niin paljon.” MONI SUOMALAINEN luonnonystävä on jo kymmeniä vuosia suunnannut Viroon luontoretkille, erityisesti katselemaan lintuja. Harvan hyönteisryhmän havainnointi herättää tavallisessa kansassa yhtä paljon erilaisia tunteita kuin lantakuoriaisten. VALINTA LUONTOKIRJASUOSIKIKSI oli helppo: Tomas Roslinin ja Kari Heliövaaran Suomen lantakuoriaiset (2009). Painavan tiedon lisäksi opuksessa on harrastamisohjeita ja lannan tonkimisen vekkuleita sattumuksia. Puhetta karhusta Karhu on kiehtova eläin, joka on yhtä aikaa hellyyttävä ja pelottava. Samalla hän saa myös käytännön vinkkejä joukkoliikenteestä, majoituskohteista ja historiallisista erityispiirteistä, kuten viikingeistä Viron rannoilla. Areena.yle.fi/audio tä metsän kuninkaasta suomenluonto.fi 71. Kirjassa esitellään myös puulajien, kuten lehmuksen, jalavan ja tammen syötäviä osia. Heti alkuun on sanottava, että kirja ei ole mikään ohut kenttäopas, vaan 335-sivuisena aika painava tietopakkaus Viron luonnosta ja osin historiastakin. Näin retkeilijä voi ”bongata” kunkin alueen parhaat elämykset yksittäin tai kokonaisuuksina. Villivihannesten kausi jatkuu! Henriette Kressin kirjassa Villejä vihanneksia (Yrtit ja yrttiterapia Henriette Kress 2022) esitellään kymmeniä kasveja, annetaan keruuohjeita ja runsaasti helppoja reseptejä. Tänä päivänä ne ovat monelle retkipaikkoja. Biologi ja paleotaiteilija Maija Karalan kirjoittama ja kuvittama tietokirja Dinosaurusten aika selkokielellä (Opike 2021) tarjoaa kiintoisan matkan näiden maapallon jättiläisten aikaan. Sarjan on tomittanut Reetta Arvila. Luolia on muinoin pidetty turvapaikkoina. Kirja suosittelee tutustumaan erityisesti Viron suoja rantaluontoon ojittamattomine maisemineen ja vapaine rantoineen. Tästä kunnioitusta herättävästä metsän kuninkaasta kertova reportaasisarja Karhun mailla tutkii ihmisen ja karhun suhdetta
Karkkipäiväkin olisi erilainen ilman hyönteisiä. Vaarassa olisivat myös kahvipensaat ja niiden sato. Äkkiseltään ajateltuna ei arvaisi, miten tärkeässä osassa erilaiset pölyttäjät ja pörriäiset ovatkaan. Esimerkiksi Lidlin oman merkin suklaiden tuotannossa on huomioitu ympäristö, eivätkä myrkyt pääse vahingoittamaan hyönteisiä. Helppo ja kaunis teko hyönteisten puolesta on kukkien istuttaminen. Korret kekoon pörriäisten puolesta MAINOS FIN CARRÉ Way To Go -suklaalevy Superreilujen Way To Go -suklaiden valmistuksessa on huomioitu pölyttäjien elinympäristöjen säilyttäminen. Suurin muutos näkyisi kaupan vihannesja hedelmäosastolla. Pelasta pörriäiset teko kerrallaan Jokainen voi auttaa luonnon monimuotoisuuden ja pörriäisten suojelemisessa. Ostamalla pölyttäjäystävällisiä Luomuja Reilun kaupan tuotteita voit tukea pörriäisiä. Ilman kimalaisia ei olisi mustikoita, ei marjanpoimintaretkiä tai mustikkapiirakkaa. Parvekekukat, puutarhakukat, niittykukat, ne kaikki ilahduttavat niin pörriäisiä kuin ihmisiä. Suklaaseen tarvitaan kaakaopapuja, joita ei saada ilman pölyttäjien apua. Tule sinäkin mukaan Pölyttäjäisiin. Kaupan hyllystä katoisivat mustikkakeitto, pakastemustikat sekä mustikkahillot ja -jogurtti. Pörriäiset ovat välttämättömiä ruoantuotannolle. Moni tuttu vihannes ei kasvaisi ilman elintärkeitä pölyttäjiä ja hyllyt ammottaisivat tyhjinä. Lidl tukee erilaisin vastuutoimenpitein tuottajiaan ja ympäristöä, ja olemmekin alkaneet pölyttäjäisiin yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa. Siksi olemme ryhtyneet toimiin turvataksemme pölyttäjien tulevaisuuden. Pörriäiset ilahtuvat myös laiskasta puutarhurista, jonka pihalla on hoitamattomia paikkoja ja pitkää nurmikkoa rikkaruohoineen. Lue lisää: lidl.fi/vastuullisinostoskassi Kurkkaa, miltä kaupassa näyttäisi ilman meitä:. Vastuullisuus yllättää Maailman pölyttäjähyönteisistä peräti 40 prosenttia uhkaa sukupuutto. Kasvisten puuttumisen myötä ihmisiltä jäisi saamatta peräti 90 prosenttia tarvitsemastaan C-vitamiinista, mikä taas aiheuttaisi sairauksia ja puutostautej a
Pelkkä jäällä kylmissään istuskelu olisi mieletöntä, mutta pilkkireiän tuijottaminen tyhjentää mielen samalla kun pilkkivavan vahtaaminen terästää aistit. Väitän, että meditaatio on eräänlainen korvike metsästämiselle ja keräilylle. Suden jahtaaminen moottorikelkalla ei edesauta mielenrauhaa. Olen saavuttanut syviä rentouden ja läsnäolon tiloja esimerkiksi pilkkiessäni. Luontoa ei voi pakottaa. K a i h o v a a r a KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN. Siksi lähden mieluummin sienestämään kuin metsäkävelylle, kernaammin kalaan kuin järvelle soutelemaan. Pelkkä suppilovahveroiden kauhominen koriin on puuduttavaa, siksi pyrinkin havainnoimaan ja tunnistamaan samalla myös harvinaisempia sieniä. PÄÄMÄÄRÄTÖN RETKEILY voi joskus jättää epämääräisen valjun olon. Onkiminen meditatiivisena harjoituksena on jo klisee, mutta useimmissa kliseissä on totuuden siemen. Syvän läsnäolon saavuttamiseksi keräilyn tai metsästämisen täytyy olla haastavaa. Sieniä ei löydy, tai joku muu on tyhjentänyt marjapaikan. Toisaalta joskus metsälläkin tulee hukkareissu. JA KUN KALA SITTEN NAPPAA onkeen tai himoittuja mustatorvisieniä löytyy, tunnen kuinka dopamiini ryöppyää aivoissani. Esimerkiksi värjäykseen soveltuvien seitikkien kerääminen pitää tarkkaavaisuutta yllä. Tällöinkin on kyse mielen harjoituksesta; asioiden hyväksymisestä sellaisina kuin ne ovat. Ikiaikaiset aktiviteetit vähentävät stressiä paremmin kuin kuljeskelu. Jos me Homo sapiens -suvun jäsenet olemme 200 000 vuotta eläneet lähinnä keräillen, kalastaen ja metsästäen, aivomme ovat virittyneet tekemään juuri niitä. Ehkä meditaatio ja muodikas mindfulness ovat osin kehittyneet paikkaamaan näiden toimintojen katoamista. Kalasta palataan tyhjin käsin. Mieli ei lähde harhailemaan. Evolutiiviset selitykset ihmisen käytöksestä leimataan usein populistisiksi, mutta minuun ne vetoavat. Jos jätetään pois meditaation henkiset ulottuvuudet, meditaation tavoite on tietoisen läsnäolon tila, oman mielen havainnointi ilman arvottamista. suomenluonto.fi 73 O len jo useamman vuoden harjoittanut meditaatiota. Meditatiivisen tilan saavuttaminen edellyttää myös nöyryyttä ja kunnioitusta luontoa kohtaan. Jos ei parempaa kuin seksi, niin ainakin saaliin saaminen on parempaa kuin sosiaalinen media. Ehkä aivomme huutavat juuri tätä, pysähtymistä ja keskittymistä. Tähtäimessä on tyyni ja rentoutunut, mutta samalla vahvasti keskittynyt mielentila. En ole koskaan ollut hirvimetsällä, mutta uskon, että passissa istuminen on juuri tätä: äärimmäistä tylsyyttä ja valppautta samanaikaisesti. Läsnäolon luonto ”Ehkä aivomme huutavat juuri tätä, pysähtymistä ja keskittymistä.” Riikka Kaihovaara on marginaaleissa vaeltava kirjailija ja dokumentaristi
Purkista saa kauniimman maisemoimalla sitä kivillä ja vesisammalilla. Kerää lampipolyyppi purkkiakvaarioon. Seisovia lätäköitä kannattaa välttää, ellei halua kasvattaa hyttysparvea. Litran tai parin lasitölkkiin voi kasata miniekosysteemin keräämällä luonnosta vettä ja vesikasveja – niiden mukana tulee liuta pieneliöitä. Lampipolyypeilla on uskomaton uusiutumiskyky, ja joidenkin tutkijoiden mukaan ne eivät vanhene. Ne saakin pysymään hengissä lähinnä lisäämällä ajoittain vettä. Asukkaiksi voi etsiä vaikkapa polttiaiseläimiin kuuluvia lampipolyyppeja, joita on usein vesikasveihin kiinnittyneenä Itämeren rannikkovesissä. Niitä on hauska tarkkailla mikroskoopilla, mutta ilmankin näkee kuinka ne hamuilevat pitkillä lonkeroillaan vedestä ravintoa. L u o n n o k s i a 74 suomenluonto.fi Mikroskopointi-innostuksen seurauksena työhuoneeni täyttyy purkeista, joissa elää erilaisia otuksia alkueläimistä vesikirppuihin. Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa
Apiloiden puolesta jännitettiin, sillä moni esiintymä oli jäämässä ruohonleikkurin tai vieraslajien jalkoihin tai hiipumassa. JO H A N N A V EI JA LA IN EN TE RH I TÖ RM Ä LÄ www.facebook.com/suomenluonto Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. i JO H A N N A V EI JA LA IN EN Kesäkisa kuki. i Digitilaus: www.suomenluonto. syyskuuta E N S I N U M E R O S S A www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. i Digitilaus: www.suomenluonto. suomenluonto.fi 75 • Lepakot kaupungissa • Estee. i/digi www.suomenluonto. Kiitos kaikille osallistujille! suomenluonto.fi 75 Hiekkateiden pientareet ovat tyypillisiä keltaja musta-apilan kasvupaikkoja. Moni oli tuonut kauniit apilalajit lähistöltä myös omaan pihaansa. Syysarktika M AU RI LE IV O. ömästi retkellä • Kilpisjärven maisemissa • Hossan kansallispuisto 7/2022 ilmestyy 14. Lukijoiden havainnot vastaavat varsin tarkasti lajien tunnett uja levinneisyysalueita. MUSTA-APILA KELTA-APILA Arktisten lintujen muuton valtaväylä Arktisten lintujen muuton valtaväylä kulkee myös syksyllä Suomen yli ja vieritse. Syysarktika kulkee myös syksyllä Suomen yli ja vieritse. Kelta-apilaa havaittiin kaksikosta selvästi enemmän, ja sitä kasvoi jopa suurina mattoina. Tavallisimpia havaintopaikkoja olivat teiden ja polkujen hiekkaiset pientareet. Kirjapaketin arvonnassa voitti Johanna Veijalainen. Pohjoisimmillaan mustaapilaa löytyi Rovaniemeltä, kun kelta-apila painottuu kaakkoon. i Suomen kartan MUSTAJA KELTAAPILAHAVAINTOJA kertyi yhteensä 70. Arktisten lintujen muuton valtaväylä Arktisten lintujen muuton valtaväylä kulkee myös syksyllä Suomen yli ja vieritse. i/digi Arktisten lintujen muuton valtaväylä kulkee myös syksyllä Suomen yli ja vieritse. Lukijoiden havainnot vastaavat lajien tunnettuja levinneisyysalueita
Sosiaalisessa mediassa seuraajia on 230 000. Tilaa nyt: suomenluonto.. *Tietolähteet: KMT 2021 (lukijamäärät), Aikakausmediat somessa 7/2022, Focus Master Oy 2022 (lukijatutkimus) ›› 10 upeaa numeroa vuodessa ›› Painettuna ja diginä ›› Lue lisää: suomenluonto.?. Opi tuntemaan Suomen monimuotoinen luonto, tiedä mikä sitä uhkaa ja mitä voimme tehdä sen suojelemiseksi. Tuoreen lukijatutkimuksemme mukaan 99 prosenttia lukijoista kokee lehden tärkeäksi tietolähteeksi ja 98 prosenttia suosittelisi tilausta ystäville. Painetulla lehdellä ja digillä on yhteensä 196 000 lukijaa. Palautusviikko 2022–37 SUOMEN LUONTOA JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY TUNNE LUONTOSI Suomen Luonto on luonnonystävien kohtauspaikka