AAMUYÖN KASVIRETKI LUMOAA RITARIPERHONEN YLLÄTTÄÄ LIITO ORAVA VÄHENEE YHÄ TUNTURIN LINNUT JA YÖTÖN YÖ SUOMEN MONIMUOTOISIN PAIKKA. LI N T U JE N P E S IN TÄ . IRTONUMERO 9,90?€ Järvien synty Pulahdus maamme tuhansien järvien kehitykseen. Kellot kutsuvat kutsuvat Sinikellot ovat kauniita keskikesän kukkijoita. LU O N N O N H O IT O . S U O M E N M O N IM U O T O IS IN P A IK K A . JÄ R V E T. S IN IK E LL O T. Opi tunnistamaan ne!. A A M U Y Ö N K A S V IR E T K I. R IT A R IP E R H O N E N . LAHJAKSI KAUNIS KELLOKUKKATAULU AAMUYÖN KASVIRETKI LUMOAA RITARIPERHONEN YLLÄTTÄÄ LIITO ORAVA VÄHENEE YHÄ AAMUYÖN KASVIRETKI LUMOAA TUNTURIN LINNUT JA YÖTÖN YÖ SUOMEN MONIMUOTOISIN PAIKKA. LI IT O -O R A V A . S U O M E N LU O N T O 6 | 2 2 3 LU P IIN I. Y Ö T T Ö M Ä N Y Ö N LI N N U T
Äänekäs piileskelijä KUVA JARI KOSTET TEKSTI HEIKKI VASAMIES REHEVIMMILLÄ RANTALUHDILLA kaikuu kesäyössä luhtahuitin piiskansivallus, tasatahtiin toistettu ”huit, huit, huit...”. A LK U KE SÄ. Sinnikäs ääntelijä karttaa katseita pysytellen visusti ruokoviidakkopoluillaan. Joskus kuvaajalla kuitenkin käy tuuri
Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 66 Homo sapiens: Martti Suosalo 68 Havaintokirja 70 Kysy luonnosta 75 Lukijoilta 76 Kotona 78 Kirjat & kulttuuri 81 Kolumni: Pekka Niittynen 82 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 60 Suomen Luonto 6/2023 60 Mikä saa luonnon monimuotoisuuden kukoistamaan. 56 Ritari tuli vastaan Näyttävä ritariperhonen on koko maan silmänilo. 44 Kohti parempaa Kontolan tila tekee työtä luonnon hyväksi. SU VI EL O Lehden välissä lahja sinulle: Upea kellokukkataulu!. 26 Yöttömän yön linnut Siivekkäät käyttävät hyödyksi tunturien yön valoisan ajan. 32 Muni munat kirjavaiset Jokaisella lintulajilla on oma pesinnän rytminsä. 40 Kasveja kesäaamussa Aamuyö tarjoaa hyttysiä pelkäämättömälle kasvielämyksiä. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Kemiallista torjuntaa Lupiinilla on yllättävä keino vallata uutta maata. 50 Elämä liito-oravalle Miten Suomen ja Viron erikoisuus saadaan uuteen nousuun. Etsimme vastausta Turun Ruissalosta. 34 Aikaan sinikellojen Opimme tuntemaan siniset kellokukat, kesän kaunokaiset. 16 Ei vettä, rantaa rakkaampaa Järviä on monenlaisia, ja ne ovat jatkuvassa muutoksessa. 60 Suomen monimuotoisin paikka Miksi Ruissalon luonto kukoistaa
i palaute@suomenluonto. KUVA: PEKKA LINDBLAD / VASTAVALO 82. Eri tavoitteita yhdistelevät kokonaisratkaisut ovat Maijan erityisen mielenkiinnon kohteena. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. Maija Mussaari, suojelubiologi Maija on luonnonhoidon ja rantaluonnon sekä perinnebiotooppien asiantuntija, ja hän työskentelee leipätyökseen Saaristomeren kansallispuistossa. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar o Kroonpressille on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki. ajat Laura Salonen Annakaisa Vän inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski niina.tuulaskoski@saarsalo. Valokuvaaminen on vuosien saatossa laajentunut linnuista kasvija maisemakuvaukseen. i Päätoimi. Greenline Print -merkki kertoo painotuo een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Luontoon Elmerin ajaa loputon onnellisuuden tunne, jonka hän kokee metsässä tai suolla kulkiessaan. Juuri löytämisen sekä luonnossa kulkemisen ilo saivat hänet lähtemään alkukesäiselle kasviretkelle. Hän on erikoistunut lähiluontoon ja tehnyt aiheesta useita kirjoja. klo ), tilaajapalvelu@sll. Viime vuonna Antin teos Perhosbaarista liskonpetiin valittiin WWF:n Vuoden luontokirjaksi. aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi. i/tietosuojaseloste. Painolla on myös ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. Antti Koli, biologi ja tietokirjailija Antti on helsinkiläinen biologi, luontokuvaaja ja tietokirjailija. Opi tuntemaan harakankello ja muut sinikellomme sivuilla – . Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) M AI JA M U SS AA RI EL M ER I JU U TI AN TT I KO LI. 44 56 jonka hän kokee metsässä tai suolla kul40 Kellokukat kuuluvat kesään. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.?i Tilaa diginä: suomenluonto.?i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Elmeri Juuti, luontokuvaaja Elmeri on 18-vuotias ammattikuvaaja Turusta. jan erityisen mielenkiinnon kohteena. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. Lisätietoa saat syö ämällä tuo een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo
Niitä on melkein joka paikassa, missä on tuomia”, Mutanen kertoo. Äkämä saa alkunsa, kun jokin selkärangaton eläin munii kasviin. ”Ne ovat melkein aina erikoistuneet tiettyyn kasviin. ävät. Äkämiä on melko helppo löytää, sillä osa niistä on suorastaan näyttäviä kokonsa tai määränsä vuoksi. Otus voi olla vaikkapa punkki tai hyönteinen, kuten pistiäinen tai sääski. Sen erittämät kemikaalit saavat kasvin tuottamaan ylimääräistä solukkoa, jonka sisällä on sopiva kasvuympäristö. Erilaisia äkämiä on valtavasti, samoin kuin niiden aiheuttajiakin. Kasvilaji, äkämän muoto ja sijainti kasvissa yleensä riittää tunnistamiseen”, kertoo Oulun yliopiston yli-intendentti Marko Mutanen. Jutun juju on silti aina sama. Jotkin lajit on myös nimetty äkämien mukaan. VINK KI Äkämän aiheuttajan voi päästä näkemään ottamalla kasvin osan talteen ja seurantaan, jos toukan kehitys on riittävän pitkällä. ”Äkämäpunkit tekevät hattivatin näköisiä pieniä muodostelmia lehden pinnalle. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi NÄPPYJÄ, MUHKUROITA, karvapalloja ja monia muita. Äkämä voi vallata kukan, lehden, verson tai vaikkapa kehittyvän kävyn. Äkämät putoavat lehtien mukana tai kuivahtavat sijoilleen, kun asukas on poistunut omille teilleen. Joskus äkämä voi tappaa kasvavan verson tai estää kukinnan, mutta yleensä niistä ei ole kasville juurikaan harmia. Esimerkiksi ruusun varressa kasvavan muhkean karvapallon takana on ruusuntakkuäkämäpistiäinen. Kesän edetessä äkämät kasvavat ja voivat esimerkiksi muuttua kirkkaanpunaisiksi. Jos äkämiin perehtyy, niiden sisältämän otuksen voi tunnistaa. Laji on syytä tuntea ensin hyvin, jotta osaa ottaa huomioon kehittyvän toukan tarpeet.. Äkkää äkämä TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Erikoisen näköiset kasvannaiset kasvien oksissa ja lehdissä ihmety. Tällainen äkämä löytyy muun muassa tuomen lehdeltä, ja usein lehti on niitä täynnä. Toukka saa ravintonsa kasvavasta äkämästä, ja samalla kasvannainen tarjoaa suojaa. Kyseessä on toukan koto
1 JAUHOSAVIKKA on vanha kulttuurinseuralaislaji, mutta nykyään niin yleinen, ettei se erityisesti indikoi muinaista asutusta. Sitä kannattaa etsiä esimerkiksi sammalpeitteisistä havumetsistä, varjoisista sekametsistä, puronvarsilta ja korpijuoteista. Rikkaruohona pidettävä jauhosavikka oli ennen hyötykasvi, jonka kvinoan tyyppiset siemenet kuuluivat ainakin kuuluisan jäämies Ötzin ruokavalioon. Sattuupa vielä täysikuukin hyvin lähelle Leinon merkkipäivää. Tähtitalvikkia löytyy sopivilta paikoilta koko maasta Helsingistä Utsjoelle. Kukka ei tuota mettä, mutta kimalaiset keräävät sen siitepölyä toukkiensa ravinnoksi. 2 KELTAMO on melko yleinen eteläisessä Suomessa. Keltamo tuotiin Ruotsiin ehkä jo viikinkiajalla, mutta Suomeenkin viimeistään 1500-luvulla. Törmään siihen espoolaisessa lähiympäristössäni esimerkiksi kulkuväylien varsilla. Sen matalaksi jäävä kukkavarsi on melko hento ja pysty. Hiivi kauneuden perään Lähde kesäyöhön Nocturnen riimein VINK KI Seuraa tähtitalvikilla vierailevia pölyttäjiä. Monivuotisen tähtitalvikin lehtiruusuke talvehtii. Mitä kasvit kertovat historiasta, Teija Alanko?. Paremmin syötäväksi sopivat lehdet, jotka ovat saattaneet olla keskiaikaista salaattia. Ennen talvikit luokiteltiin omaksi heimokseen, mutta nykyään ne on yhdistetty kanervakasveihin. 6.7. Peltomaisemassa voi kuulla ruislinnun laulun, eli ruisrääkän rytmikkään narinan, vaikka soidinaika onkin jo takanapäin. 3 PAIMENMATARA on Suomessa uustulokas ja vakiintunut vieraslaji, joka alkoi yleistyä 1800-luvun lopulla. Teija Alanko on arkeobotanisti, tietokirjailija ja filosofian tohtori. Puutarhasta sitä voisi siis kitkeä lautaselle. Se on ilmeisesti tullut maahan muun muassa kylvöheinän siementen mukana, ja uhkaa risteytymällä vanhaa kotimaista luonnon hyötykasvia keltamataraa, jota käytettiin tekstiilien värjäykseen. suomenluonto.fi 7 Keskikesä on tähtitalvikin etsimisen tähtiaikaa. Siitepöly irtoaa tähtitalvikin heteistä vain suristamalla kukkaa. JORMA LAURILA Heinäkuun alussa vietetään Eino Leinon, runon ja suven päivää. Kasvin löytäminen vaatii viitseliäisyyttä ja sitkeyttä, mutta hitaasti hipsutellen ja maankamaraa tiukasti tutkaillen löytyvät kaunottaret, joilla kullakin on yksi valkoinen kukka. Se kasvaa villiintyneenä vanhojen puutarhojen ja vanhan asutuksen liepeillä. Yksi Leinon tunnetuimmista runoista on kesäyötä tunnelmoiva Nocturne, jonka sanat voi merkkipäivän aikaan kokea myös itse. Laji on myrkyllinen ja vanha lääkekasvi, jolla yritettiin hoitaa muun muassa silmäsairauksia. Runossa mainitaan havumetsien tuoksuva vanamo, joka kukkii parhaillaan
On harmillista, että kevätja kesäsateiden osalta tuon elämyksen kokeminen on viime vuosina ollut tavallista harvinaisempaa. EUROOPAN KESKIPITKIEN ennusteiden keskus (ECMWF) ennakoi äskettäisessä vuodenaikaisennusteessaan tämän kesän sään olevan Etelä-Suomessa 0,5–1 asteen verran tavanomaista lämpimämpi ja lähes koko maan osalta vähäsateisempi. 8 suomenluonto.fi HILJATTAIN Radio Suomen Toiveiden yö -ohjelmassa juontaja Lasse Olkinuora julisti kaikkein kauneimmaksi tuoksuksi kesäsateen jälkeisen tuoksun. Viime kesä olikin valtakunnallisen päiväperhosseurannan kaikkien aikojen heikoimpia. Sadepäivistä tehdyssä vertailussa (1981–2010 vs 1991–2020) näkyy pieni vähenevä trendi loppukesän (heinä–elokuu) sadepäivien määrässä koko Suomessa. ALKUKESÄLLÄ ON jo saatu jonkin verran kuurosateita. Koko kesää ajatellen kesäsateen lumoavaa tuoksua voi kuitenkin tänäkin suvena olla niukasti tarjolla. Pohjois-Suomessa heinäkuun sademäärä oli sen sijaan hiukan kasvanut. TUTKIJA Mika Rantanen Ilmatieteen laitokselta kertoo kysyttäessä, että suuressa kuvassa sademäärät eivät kesien osalta ole olleet merkittävässä muutoksessa. Vaikka kausien erot eivät olleet tilastollisesti merkittäviä, oli merkille pantavaa, että eteläisessä Suomessa sademäärä oli pienentynyt eniten juuri heinä–elokuussa ja keskisessä Suomessakin elokuussa. Kuivuuden seuraukset olivat tuhoisat monille hyönteisille, kuten perhosille. FORECA JULKAISI vuonna 2021 vertailutietoja 30-vuotiskausilta 1961–1990 ja 1991– 2020. VIIME KESÄNÄ Etelä-Suomessa sademäärä jäi touko– heinäkuussa paikoin alle puoleen normaalista. Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T RI IT TA W EI JO LA / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Alueellinen vaihtelu perhosten esiintymisessä oli suurta, ja sitä tuottivat juuri lumen sulamisvesien ja paikallisten kevätja kesäsateiden määrä. Vuosittainen vaihtelu on suurta, mutta ilmaston kuumenemisen myötä ääri-ilmiöt, kuten kesäiset helteet, kuivuusjaksot ja rankkasateet ovat hiljalleen yleistymässä. Muistatko miltä kesäsade tuoksuu. Kannattaakin nuuhkia huolella, kun ilmiö osuu kohdalle
Muistan, kuinka itse kohtasin lapsena suuren kyyn sienimetsässä ja pelästyin sen sahalaitaisen kehon salamannopeaa liikettä heinikossa. Uudessa laissa, jonka toteuttamista valvovat Ely-keskukset, on kuitenkin poikkeus. Uuden lain mukaan pihapiiriin saapunut kyy pitää siirtää mieluiten kahden kilometrin päähän, jolloin se on eri reviirillä. LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Kyykäärme rauhoitetaan viimeinkin Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N Kyykäärme rauhoitetaan viimeinkin TEKSTI JESSICA HAAPKYLÄ KUVA EEMELI PELTONEN / VASTAVALO Kyy, Suomen ainoa myrkyllinen käärme, on saanut osakseen paljon vihaa ja aiheetonta pelkoa. Minulle oli iskostettu päähän, että käärmeitä on syytä pelätä. Kyy on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi, mutta sen kanta on laskussa.. Toisin kuin muualla Länsi-Euroopassa, Suomessa on tähän asti saanut tappaa kyitä vapaasti. Perheessämme oli tapana tappaa lapiolla kaikki pihalle ilmestyneet kyyt. Tämä tulkinnanvarainen pykälä tietää jatkoa kyyn kärsimyksille. Nyt kyy viimein rauhoitetaan Suomessa uudessa luonnonsuojelulaissa kesäkuun alusta alkaen. Kyyn saa edelleen tappaa, mikäli se palaa pihaan ja aiheuttaa vaaraa ihmisille tai kotieläimille
“Ei missään nimessä. Kansallisia kriteerejä luodaan Euroopan unionin biodiversiteettistrategian pohjalta. aa Suomea suojelemaan kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät vuoteen 2029 mennessä. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi METSÄHALLITUS AIKOO inventoida valtion omistamat vanhat ja luonnontilaiset metsät. Useat järjestöt ja vapaaehtoiset ovat jo kartoittaneet valtion metsiä. Tämän jälkeen Metsähallitus tekee potentiaalisissa kohteissa maastokäyntejä, ja kriteerit täyttävät kohteet suojellaan luonnonsuojelulailla. Vielä ei ole tietoa siitä, millaisin kriteerein vanhoja metsiä suojellaan ja kuinka paljon. TEKSTIT KATRIINA KONTUNIEMI KUVA LUONNONMETSÄTYÖRYHMÄ. Prosessin läpinäkyvyyden lisäämiseksi kartoituksia arvioi ulkopuolinen taho. Ennen kriteerien ja kartoitusten valmistumista Metsähallitus jatkaa valtion metsien käsittelyä omien periaatteidensa mukaisesti. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun suojeltaville vanhoille metsille luodaan yhtenäiset kriteerit, joita kaikkien tulee noudattaa. Valtion vanhat metsät suojeluun EU:n biodiversitee. Aikooko Metsähallitus pidättäytyä hakkuilta näissä metsissä. Kumpula kuitenkin vakuuttaa, että potentiaalisiksi arvioidut vanhat metsät saavat olla rauhassa siihen asti, että kartoitukset tehdään. Inventointi tapahtuu uusien kansallisten kriteerien mukaisesti, joita Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus parhaillaan valmistelevat. “Puhutaan kymmenistä tuhansista hehtaareista. istrategia velvoi. Suomen metsistä vajaa kolmannes on valtion omistuksessa. Painopiste tulee olemaan Pohjois-Suomessa, sillä etelässä vanhoja metsiä ei juurikaan ole.” Metsien kartoitukset tehdään maastotyönä, ja siinä hyödynnetään Metsähallituksen asiantuntemusta. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Valtion omistamaa vanhaa ja suojelematonta metsää, joka löytyi Luonnonmetsätyöryhmän kartoituksissa. Metsähallituksen Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula kuitenkin arvioi, että potentiaalisten kohteiden määrä tulee olemaan mittava. Kriteerien on tarkoitus valmistua vuonna 2024. Esimerkiksi vapaaehtoisista kartoittajista koostuva Luonnonmetsätyöryhmä on vastikään kartoittanut valtion arvokkaita metsiä. Näihin kohteisiin suhtaudutaan samalla tavalla kuin muihinkin kohteisiin, eli jokainen kohde käydään läpi ja tutkitaan, täyttääkö ne Metsähallituksen omat kriteerit”, Kumpula toteaa. Luontokatoa pelkkien vanhojen metsien suojelu ei riitä pysäyttämään, sillä vanhoja metsiä ei enää juurikaan ole
Kolme vuotta kestänyt viileämpi La Niña -vaihe hillitsi lämpenemistä, vaikka kasvihuonekaasujen pitoisuudet jatkoivatkin kasvuaan. . Yhdysvaltalaisen NOAA-tutkimuslaitoksen mukaan keskilämpötila on ollut (välillä 60S–60N) huhtikuusta lähtien 21,1 astetta lyöden vuoden 2016 ennätyksen 0,1 asteella. JESSICA HAAPKYLÄ ”Pelkkien vanhojen metsien suojelu ei riitä.” Vuoden aikakausmediajuttu VOITTAJA ED ITKILPAILU 2022. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . On hyvä, ett ä Metsähallitus haluaa olla avoin kartoituksissa. ä tarvitaan. Esimerkiksi Australian Isolla valliriutalla korallien massahaalistuminen saattaa jälleen olla väistämätöntä. . Metsähallituksen tulisi suojella enemmän. Läpinäkyvyyden periaatt een tulisi koskea kaikkea valtion metsien hoitoa. Jutun kirjoitti toimittaja Anna Tuominen. Tämä on huono uutinen maailman valtamerille, joissa lämpöaallot ovat kylväneet tuhoa sekä lauhkealla vyöhykkeellä että tropiikissa. Vanhojen metsien suojelu on tärkeää, mutt a päästäksemme 10 prosentin tiukan suojelun tavoitt eeseen, pitäisi suojella muitakin kuin kaikista arvokkaimpia kohteita. Lakiin on nyt myös kirjattu varovaisuusperiaate, jonka mukaan on kiinnitettävä huomiota uhkaan, että luonnon monimuotoisuus vähenee, vaikka täyttä tieteellistä varmuutta ihmistoiminnan haitallisista luontovaikutuksista ei vielä olisi. Arvokkaita kohteita ei tule hakata ennen kuin kriteerit valmistuvat. EU-komissio edellytt ää, ett ä potentiaaliset kohteet tulee jätt ää rauhaan, mutt a aiemmista kokemuksista johtuen ei voida olla varmoja, ett ei arvokkaita alueita päädy hakatt avaksi. Valtamerten lämpeneminen kiihtyy Uusi luonnonsuojelulaki astui voimaan kesäkuun alussa Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Liisa Toopakka Kesäkuun alussa astui voimaan päivitetty luonnonsuojelulaki, jossa on useita parannuksia. Mittaukset osoittavat nyt, että lämmin El Niño -vaihe alkaa vuoden loppuun mennessä. Nyt huomio arvokkaisiin metsiin. Läpinäkyvyy. Aiemmin Metsähallitus ei ole toiminut avoimesti esimerkiksi siinä, ett ä se ei ole luovutt anut Suomen ympäristökeskukselle tietoja metsävaroistaan. Laissa määritellään kansallinen strategia ja toimintaohjelma luonnon monimuotoisuuden elvyttämiseksi ja säilyttämiseksi. RK Repojen konsertti palkittiin Aikakausmedia palkitsi revontulien ääniä käsittelevän jutun Re pojen konsertti (SL 10/2022) vuoden 2022 parhaana aikakausmediajuttuna Edit-gaalassa. Juttu jättää lukijalle hyvän mielen ja sivistyneen olon.” RK Maailman valtamerten pintalämpötila on tänä vuonna ollut mittaushistorian korkein. Odotettavissa on siis jälleen uusia lämpöennätyksiä ja sään ääri-ilmiöitä. Vanhojen metsien suojelukriteereistä ei tulisi tehdä liian tiukkoja, jott a mahdollisimman monet kohteet pääsisivät suojeluun. Uudessa laissa lisättiin suojeltavien luontotyyppien määrää ja malminetsintä kiellettiin kokonaan kansallisja luonnonpuistoissa. Palkintoperusteissa todettiin muun muassa: ”Uutta tietoa tarjoava teksti etenee kuin jännityskertomus ja herättää ajattelemaan luonnon mysteerien lisäksi tieteen tekemisen perusteita. Uutena suojelutyökaluna lakiin kirjattiin vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio, jolla luontohaitan aiheuttaja voi korvata aiheuttamansa heikennykset suojelemalla tai ennallistamalla muita luontokohteita
6700 hehtaaria uusia Luontolahja-kampanjassa perustettiin 6700 hehtaaria uusia luonnonsuojelualueita. Niistä puolet oli yksityisten perustamia. Niistä puolet oli yksityisten perustamia. Kampanjan lupaus oli, että valtio perustaa yhtä paljon suojelualueita kuin mitä yksityiset maanomistajatkin. Lisätietoja voi kysyä kunnilta. Vieraslajiesiintymä videoidaan ja video ladataan Crowdsorsasovellukseen. Uudet suojelualueet ja elinympäristöjen ennallistaminen au avat luontokadon torjumisessa. Niitä on saatu valtion maille muun muassa Ranualle, Kolariin ja 3,5 miljoonaa euroa luonnonhoitoon Kunnat ja järjestöt saivat 3,5 miljoonaa euroa luonnonhoitoon osana valtion Helmi-ohjelmaa. Kampanjan lupaus oli, että valtio perustaa yhtä paljon suojelualueita kuin mitä yksityiset maanomistajatkin. Videon paikkatietojen avulla kunnat saavat tietoa vieraslajiesiintymien runsaudesta ja laajuudesta. Rahoituksella hoidetaan ja ennallistetaan soita, lintuvesiä, kosteikkoja, pienvesiä ja rantoja 46 hankkeessa eri puolilla maata. Esimerkiksi Värtsilän Riistamiehet ry kunnostaa Sääperin lintukosteikkoa Pohjois-Karjalassa. Rahoituksella hoidetaan ja ennallistetaan soita, lintuvesiä, kosteikkoja, pienvesiä ja rantoja 46 hankkeessa eri puolilla maata. LUONNONSUOJELU ENNALLIS TAMINEN VIER A SL AJIT TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA MAURI MAHLAMÄKI / VASTAVALO 12 suomenluonto.fi Kurtt uruusu leviää voimakkaasti esimerkiksi Hankoniemen hiekkarannoilla, mistä sitä torjutaan kitkemällä, pressutt amalla ja näivett ämällä.. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 6700 hehtaaria uusia suojelualueita Luontolahja-kampanjassa perustettiin 6700 hehtaaria uusia luonnonsuojelualueita. 3,5 miljoonaa euroa Kunnat ja järjestöt saivat 3,5 miljoonaa euroa luonnonhoitoon osana valtion Helmi-ohjelmaa. Esimerkiksi Värtsilän Riistamiehet ry kunnostaa Sääperin lintukosteikkoa Pohjois-Karjalassa. Vieraslajeja etsitään mobiilipelin avulla Vieraslajien esiintymiä voi ilmoittaa mobiilipelin avulla 14 kunnassa, esimerkiksi Kalajoella ja Savonlinnassa. Niitä on saatu valtion maille muun muassa Ranualle, Kolariin ja Kuhmoon
. RK POLIIT TINEN ELIÖ M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O KORKEAPIISKU Solidago altissima Korkea-, isoja kanadanpiisku ovat suurikokoisia puutarhakasveja, jotka ovat ehdolla kansalliselle vieraslajilistalle yhdessä isotuomipihlajan ja pajuangervon kanssa. Pyydykset ovat hajotessaan mikromuovien lähteitä. Kasviproteiineille ennustetaan 10 prosentin vuositt aista kasvua 2020-luvulle. Lihan korvaaminen kotimaisilla palkokasveilla edistää terveytt ä ja vähentää ruoantuotannosta syntyviä päästöjä, tiedott avat Helsingin yliopisto, THL ja Luonnonvarakeskus. RK Hernett ä lautaselle Kotimaisen herneen ja härkäpavun viljelyä, hyödyntämistä ja osuutt a ruokavaliossa pyritään lisäämään. Iltalehti .6. JESSICA HAAPKYLÄ Vesillä liikkuja, ilmoita haamuverkko! Lajit taantuvat Tuore katsaustutkimus paljastaa, ett ä lähes puolella maailman lajeista yksilömäärä on laskussa. Tutkijat varoitt avat, ett ä merkitt ävä osa maailman lajeista on ajautumassa massasukupuutt oon. Myös vanhoja käytöstä poistettuja pyydyksiä kerätään järjestämällä erillisiä keräyskampanjoita, Suomen ympäristökeskus (Syke) tiedottaa. Niiden istuttamista pihalle ei suositella, sen sijaan kehotetaan kitkemään jo istutetut kasvit pois. Biological Reviews -tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoitt i, ett ä tutkituista 71 000 selkärankaisja hyönteislajin kannoista 49 prosentt ia on vakaita ja vain kolme prosentt ia kasvussa. Taantuvia lajeja elää enemmän trooppisilla kuin lauhkeilla alueilla. Sama ilmiö on havaitt u uhanalaisten lajien kohdalla. Uhanalaisarviossa elinvoimaisiksi luokitelluista lajeista jopa kolmannes taantuu, mutt a ei niin nopeasti, ett ä ne olisivat välitt ömässä sukupuutt oriskissä. Nämä kasvit leviävät siementen tai juurten palojen avulla helposti ympäristöön. Luonnossa liikkuvia pyydetään ilmoittamaan löytyneitä tai kadonneita pyydyksiä mobiilisovelluksen avulla tai seuraamalla oheisen QR-koodin kautta löytyviä ohjeita. RK Ilmastopolitiikka aiheuttaa hallitusneuvotteluissa niin suuria jännitteitä, että käsite ”vihreä siirtymä” korvataan hallitus ohjelmassa sanaparilla ”puhdas siirtymä”. Syke on mukana uudessa kolmivuotisessa EU-rahoitteisessa Re:Fish -hankkeessa, jonka tavoitteena on kalastusvälineiden keräämisen lisäksi laatia suosituksia toimista, joiden avulla pyydysten katoamisia voitaisiin tulevaisuudessa vähentää. BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y Haamuverkkoihin hukkuu kaloja ja muita eläimiä, ja ne lisäävät mikromuovia vedessä.. Palkokasvit mahdollistavat uusien yritysten synnyn ja taloudellisen kasvun ruokamurrosta hyödyntäen. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Uudessa hankkeessa poistetaan haraamalla ja sukeltamalla vapaa-ajan kalastajilta karanneita ja unohtuneita verkkoja, siimoja ja pyydyksiä
S u h t e e l l i s t a. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä. äviäkin suhteita
Se ei ole vain lupiinin erikoisuus, vaan esimerkiksi kanerva ja variksenmarja osaavat myös käyttää kemikaaleja naapureiden pitämiseen loitolla. Komealupiini osoittautui vahvaksi kilpailijaksi ja karkasi pihapiiristä ensi kertaa jo 1800-luvun lopulla. Komealupiinin kukintaa katsoessa on helppo ymmärtää, miksi kasvi haluttiin tuoda Pohjois-Amerikasta suomalaisiin puutarhoihin. Muiden hernekasvien tavoin se pystyy sitomaan juurilla ilmakehän typpeä ja rehottaa vähäravinteisellakin kasvupaikalla. Komealupiinin allelopatia kiinnostaa tutkijoita, sillä kasvi on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Nämä lajit kasvavatkin usein laajoina, yhtenäisinä kasvustoina. Vahvan vartensa lisäksi komealupiinilla on arsenaalissaan vieläpä kemiallinen ase. Nimi tulee tahmeasta aineesta, jota se eritt ää varrestaan. Kemiallista torjuntaa TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT ERKKI MAKKONEN / VASTAVALO JA SHUTTERSTOCK. Se valtaa kasvupaikkoja, joilla luontaisesti eläisi kokonainen ketokasvien seurapiiri. Tällaista kemiallista torjuntaa kutsutaan allelopatiaksi. Mäkitervakkoa kutsutaan myös tervakukaksi. Laji leviää tyypillisesti juuri karujen kasvupaikkojen lajiston kustannuksella. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 K eskikesällä pientareet loistavat siniviolettina ja vaaleanpunaisena merenä. Turun yliopiston tutkijat huomasivat, että lupiinin sisältämät kemikaalit vaikuttavat voimakkaasti muun muassa mäkitervakkoon, joka on yksi karujen piennarniittyjen tutuimmista kukista. Kasvin lehdet ja juuret erittävät yhdisteitä, jotka maaperään huuhtoutuessaan heikentävät muiden kasvien siementen itämistä ja verson kasvua. suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi 15 15 15 Mäkitervakkoa kutsutaan tulee tahmeasta aineesta, jota se eritt ää varrestaan
16 suomenluonto.fi EI VETTÄ, RANTAA RAKKAAMPAA TEKSTI JOHANNA MEHTOLA
Puruvesi ja sen yli 700 saarta, kuten Eevansaari kuuluvat Saimaaseen. Istun kokassa ja uitan sormenpäitäni kesän lämpöisessä vedessä. M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O. Järvestä on haettu kalaa, siellä on soudeltu, uitu, hypätty kalliolta viileään veteen ja sukellettu pohjasta kiviä. suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 V ene liukuu pitkin tyyntä järven pintaa. Kohta sytytetään juhannuskokko. Äiti soutaa puuvenettä kohti saarta ja isä pitää perää. Maamme tuhannet järvet ovat syntyneet jääkauden jälkeen ja ne ovat alati muutoksessa. Laidan yli kurkkaamalla voi nähdä järven pohjalla kasvavat lahnanruohon heinätupsuilta näyttävät ruusukkeet ja ohueen levähuntuun peittyneet kivet. Monella suomalaisella on muistoja itselleen tärkeästä järvestä, kuten minulla Keski-Suomessa liplattelevasta kirkasvetisestä Suonteesta, jonka rantamailla synnyinkotini on. Saaren takana aukeavalta selältä kuuluu kuikan kaihoisa huuto
Suomen suurin järvi on Saimaa: 4300 km 2 . M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O. Etelä-Suomessa haihtuminen on tosin aika suurta. Arkikielessä niistä pienimpiä, noin viiden aarin vesistöjä kutsutaan lammiksi. Yleensä järven koon alaraja on viidestä kymmeneen hehtaaria. Sen rannoilta taiteilija Akseli Gallen-Kallelakin on ikuistanut maisemia tauluihinsa”, sanoo ympäristötutkimuksen emeritusprofessori Lauri Arvola. Järviä on siis moneksi ja Suomessakin niitä on järven vähimmäiskoon määrittelystä riippuen kymmeniätuhansia tai liki kaksisataatuhatta. Suurimmat järvemme ovat Saimaa, Päijänne, Inarijärvi, Pielinen ja Oulujärvi. 18 suomenluonto.fi Rannalla elää runsaasti eri lajeja ja se toimii myös valumaveden puhdistajana. suurin järvi. Hänellä onkin mistä valita mieleenpainuvia järviä. Alle hehtaarin kokoisia järviä on noin 130 000. ”Minulle yksittäisenä järvenä on painunut mieleen etenkin Paanajärvi rajan tuntumassa. M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O Kalalokki pesii kallioisilla ja kivisillä järvenrannoilla. Yli sadan neliökilometrin kokoisia suuria järviä on 47, ja niihin kuuluu myös Suontee, joka on Suomen 34. ”Suomi on littana maa, johon satava vesi ei haihdu kokonaan. Jos haihduntaa olisi vähemmän, vesistöjäkin voisi muodostua vielä enemmän.” Lukuisat jääkaudet ovat moukaroineet maaja kalNoin 13 000 järveä on vailla nimeä. Siellä vuosittainen sademäärä on 600 millimetriä, josta 400–500 millimetriä haihtuu pois. Järvien evoluutio ”Ilmasto ja topografi a”, Arvola vastaa, kun kysyn, miksi Suomi oikein on tuhansien järvien maa. Puheessa vilahtavat niin Lammin tutkimusaseman pienet järvet kuin Tiibetin ylängön yli kolmen kilometrin korkeudessa välkkyvät vedet, maailman syvin ja vanhin järvi Baikal Mongolian rajalla sekä jääjärvet Antarktiksella
suomenluonto.fi 19 lioperäämme ja uurtaneet tietä järvialtaille. Ja jokainen vesimuodostuma on omanlaisensa”, Arvola muistuttaa ja kertoo esimerkin. Grafiikka: Mikko Raatikaisen ja Esko Kuusiston julkaisema tilasto 1990 / Suomalainen järvikirja, Minerva 2021. M AR IK A EE RO LA. ”Järvet ovat pitkäaikaisten prosessien aikaansaannoksia ja ne ovat jatkuvassa muutoksessa. Hän toimi 40 vuotta Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman tutkijana ja johtajana. Järvemme ovat syntyneet viime jääkauden jälkeen, joten vanhimmat niistä ovat noin 10 000 vuotta vanhoja, siis verrattain nuoria. Pitkä aikasarja paljasti, että veden väriluku vaihteli vuosien kuluessa 30–600 välillä, hyvin tummasta erittäin kirkkaaseen. Eräällä järvellä hän tutki muutoksia veden värissä 40 vuoden aikana. ”Luonto ei tunne rajaa järvelle. Pintavaluman lisäksi järviin tulee vettä myös pohjissa pulppuavista lähteistä eli pohjavesivarannoista – jotka ovat muuten suuremmat kuin pintavesivarantomme. ”Jokaisella järvellä on valuma-alue, jolla on vesiJärvien lukumäärä pinta-alan mukaan Pisin rantaviiva saaret mukaan lukien on Saimaalla: 14 850 km. Lähistön pikkujärvet on tullut koluttua tarkkaan. ”Järvellä oli häärännyt majava, joka patoja rakentaessaan oli muuttanut veden virtausta sekä nostanut veden pintaa ja näin vaikuttanut veden laatuun – mutta lisännyt samalla elinympäristönsä monimuotoisuutta.” Järvialtaat täyttyvät hiljalleen Suomenkin järvissä väikkyvä vesi on alun perin peräisin valtameristä, joista se on sadeveden mukana kulkeutunut pintaja pohjavesiimme. Järven ala Lukumäärä yli 100 km² 47 10–100 km² 279 1–10 km² 2283 10 ha–1 km² 13114 1–10 ha 40309 5 a–1 ha 131876 Kolppa, Joroinen. Ihminen on valitettavasti työntänyt pukinsorkkansa myös järvien evoluutioon esimerkiksi kiihdyttämällä luontaista rehevöitymistä.” Kun vesistöt ovat koko ajan muutoksessa, niiden määrittelykin on haasteellista. Arvola ei tutkijana välitä niinkään järvien luokittelusta koon, syvyyden tai veden kirkkauden mukaan, mutta ymmärtää, että tietynlaiselle luokittelullekin on tarvetta
Koijärvi nousi kestouutiseksi vuonna 1979, kun luontoaktivistit vastustivat tämän forssalaisen järven kuivatusta. M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O. Esimerkiksi Päijänteen syvin mitattu kohta on 95 metriä, mutta sen alla on vielä lukuisia metrejä jääkauden jälkeen kertynyttä sedimenttiä. Nyt suojelutoimet vaativat enemmän työtä. Mutta nämä helpot pikavoitot on jo vesiensuojelun osalta kerätty. Seuraa umpeenkasvu, ja aluksi järvi muuttuu suoksi.” Niin suot kuin järvetkin ovat merkittäviä hiilivarastoja. ”Vesi kuljettaa tavaraa mukanaan käsittämättömiä määriä. ”Muistan myös esimerkiksi Valkeakosken sellutehtaat, jotka laskivat jätevetensä suoraan Vanajaveteen 1970-luvulla. Se on syntynyt 25 miljoonaa vuotta sitten, joten sedimenttejäkin on ehtinyt siinä ajassa kertyä. 20 suomenluonto.fi Yleisin yli hehtaarin kokoisen järven nimi on Saarijärvi. Rannan rauhaa Ovatpa järvet olleet tärkeässä osassa luonnonsuojelussakin. Valuma-alueiden koot vaihtelevat hyvin paljon, ja niissä voi olla niin jokia kuin purojakin sekä ihmisen kaivamia ojia”, Arvola sanoo. Tilanne oli katastrofaalinen. Koijärvi-liike onnistui suojelelupyrkimyksissään, ja järvi on nyt osittain suojeltu ja tunnettu hyvänä lintujärvenä. Kun jätevesiputket tukittiin, veden laatu alkoi heti parantua ja tänä päivänä se on erinomainen. Vastaavasti Baikaljärvellä, jossa syvin kohta on liki 1,7 kilometriä, sedimentin paksuuden väitetään olevan peräti viisi– kuusi kilometriä.” Baikaljärvi onkin iältään vähän vanhempaa perua kuin suomalaiset järvet. Niillä on siis tärkeä rooli myös ilmastonmuutoksen hillinnässä. Järvien pohjasedimentteihin on itse asiassa kertynyt yhtä paljon hiiltä kuin metsiemme puustoon. ”Yksi kaunis päivä järviallas on täynnä orgaanista ainetta. Vesi on alati liikkeessä ja samalla veden kierto kuljettaa mukanaan epäorgaanisia ja orgaanisia liukoisia yhdisteitä ja hiukkasia, joten järvialtaat täyttyvät vähitellen. budjettia ajatellen yleensä keskeinen merkitys. Vanhat synnit säilyvät pitkään pohjasedimenteissä”, sanoo Arvola, joka toimii myös järven suojelua edistävässä Vanajavesisäätiössä. Isokoskelo pesii suurilla ja karuilla järvillä. KATSO VIDEO ITA JÄRVI MAISE MISTA ! suome nluon to.fi Ulpukka ja muut vesikasvit sitovat juurillaan pohjan maa-ainesta ja pitävät veden kirkkaana. Esimerkiksi Vuoksen vesistöön kuuluvan Saimaan valuma-alue on yli 60 000 neliökilometriä, kun itse järven pinta-ala on noin 4300 neliökilometriä. Kun aikaa kuluu tarpeeksi, teoriassa ne kaikki täyttyvät ja peittyvät. ”Suoalueet ja turvemaat ovat tärkeitä hydrologisessa kierrossa, johon ihminen on kajonnut kovin lyhytnäköisesti”, Arvola toteaa
M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O. Reheviksi luokiteltavia järvistä on noin 10 prosenttia. ”Ranta-alueiden seuranta on jäänyt vähemmälle. Kun truuttasin vain 20 mikrolitraa vettä näytepulloon, kuului kauhea suhaus. ”Rannallahan ihminenkin viihtyy, mutta pitäisi muistaa, että se on myös monen muun lajin elinympäristö. ”Mittasin järven perustuotantoa ja otin neljän tunnin välein vesinäytteen. Vesistöjen tilaa mitataan ja tutkitaan tavallisesti syvännealueilta otetuilla vesinäytteillä. ”Veden väri johtuu valon tunkeutumisesta vesirunkoon ja siitä, mikä valon aallonpituus heijastuu takaisin. Humuspitoisissa tummissa vesissä pitempiaaltoinen valo tunkeutuu syvemmälle kuin lyhytaaltoinen, jolloin vesi näyttäytyy ruskeana”, Arvola selventää. Järvellä saattoi olla niin hiljaista, että pienikin ääni kuului todella kovana ja kantautui kauas.” Karu, tumma tai rehevä Keski-Suomen kotiseutulaulustakin tuttu säe Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhanka veen jo sen kertoo, että järvi voi olla tyypiltään karu, tumma tai rehevä. Se on kuitenkin järven biologisesti monimuotoisin ja tuottoisin alue, jossa monet kalat kutevat, vesikasvit kasvavat ja hyönteiset elävät.” Rantojen monimuotoisuutta tulisikin vaalia, sillä merkittävä osa valuma-alueen vedestä voi tihkua sitä kautta järveen. Mutta koska järvet eivät ole tietoisia tästäkään luokittelusta, esimerkiksi kotijärveni Suonteen pohjoisosa on matalaa ja rehevää, kun taas etelässä on karua ja saaristomaista. Rannat toimivat eräänlaisena puhdistuslaitoksena. Valtaosa järvistämme on kuitenkin karuja, siis kirkkaita, ja niissä on vähän ravinteita, kuten typpeä ja fosforia. Suomen syvin järvi on Päijänne: 95 metriä. Vedyn ja hapen muodostamat vesimolekyylit matkaavat vedenkierrossa loputonta reissuaan. Vauhtia niille antavat järviveden eri kerroksissa tapahtuvat liikkeet. Myös ultraviolettivalo on tärkeä tekijä vesistön itsepuhdistumisessa, sillä se tuhoaa mikrobeja ja hajottaa muun muassa humusaineita. Nautitaan siis sudenkorentojen ja kalojen läsnäolosta, ja annetaan kaikille rantarauha”, Arvola sanoo ja muistelee erästä mieleen painunutta rauhallista hetkeä Lammin Horkkajärvellä. suomenluonto.fi 21 Suomen järvissä on vettä yhteensä noin 235 miljardia tonnia. Pintavettä liikuttaa tietenkin tuuli ja se saa veden pinnan aaltoilemaan. Kirkasvetisen, vähähumuksisen järven vesi näyttäytyy sinisenä. TuuMuonion Hanhijärvi on hyvin matala ja sen rannat ovat soisia
”Tutkimuksen kannaltakin avoimia kysymyksiä riittää. Vähän niin kuin Suomen verrattain nuoret järvetkin. Lisää vinkkejä löydät osoitteesta suomenluonto.fi. Maljakivet ovat yksi järven nähtävyyksistä. Saman ilmiön voi nähdä heilauttamalla vesivadissa olevaa vettä. 22 suomenluonto.fi. Lähtisitkö kanssani järvelle. Rnaja dna-menetelmien kehittyminen on vienyt tutkimusta huikeasti eteenpäin, mutta olemme kuitenkin vielä monien kysymysten osalta alkutaipaleella”, Arvola sanoo. Osallistu vesien tilan seurantaan – lähetä havaintosi: jarviwiki.fi, vesi.fi. 1. Esimerkkinä voisi mainita mikrobien merkityksen vesiekosysteemissä. ”Isoissa ja syvissä järvissä pintaveden paksuus voi olla 15 metriä. Järvialtaan ominaisheilahtelu saa alkunsa siitä, kun vesimassa kallistuu esimerkiksi tuulen voimasta. Maamme tuhannet järvet tarjoavat upeita retkikohteita, joihin voi tutustua joko rantapoluilta käsin tai vesillä uiden, soutaen, meloen ja suppilautaillen. len voimaa ovat hillitsemässä rikkonainen rantaviiva, rantapuusto sekä järvien lukuisat saaret. Tässä muutama retkivinkki järviretkeä suunnittelevalle. Konvektiovirtaukset taas tapahtuvat veden alla ja ne johtuvat veden lämpötilan eroista ja veden tiheyden muutoksista, jolloin raskaampi vesi pyrkii kevyemmän alle. Pintaveden alla on välivesi ja pohjalla alusvesi. 22 suomenluonto.fi PE KK A LE H TO N EN / VA ST AV AL O Suomen järvien keskisyvyys on 7 metriä. Veden aaltoilua on paitsi pinnalla myös veden alla vesikerrosten rajapinnoilla sisäisinä aaltoina.” Aaltoilun vaikutuksesta veden pinta nousee ja laskee. Järvissä ja niiden vesikerroksissa tapahtuu myös niin sanottuja ominaisheilahteluja, jolloin vesimassa alkaa liikkua edestakaisin. SUONTEE Joutsan, Pertunmaan ja Hirvensalmen kuntien alueella oleva järvi on kuulu kuikkakannastaan. ”Veden liikkeet aikaansaavat vesikerrosten sekoittumista ja vaikuttavat koko vesialtaan lämpötilaominaisuuksiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin.” Järvet ovat meille mökkeilijöille, soutajille, uimareille ja rantakivellä istujille tuttuja ja rakkaita, mutta ehkä myös tuntemattomia. Lue lisää: Matti Leppäranta, Lauri Arvola ja Timo Huttula: Suomalainen järvikirja, Minerva 2021. Kun tuuli tyyntyy, vesimassa alkaa heilahdella tasapainoasemansa ympärillä
INARIJÄRVI Inarijärvelle kannatt aa suunnata useamman päivän retkelle ja yöpyä autiotuvissa. OULUJÄRVI Suomen viidenneksi suurinta järveä on M AR IK A EE RO LA 4. INARIJÄRVI Inarijärvelle kannatt aa suunnata useamman päivän retkelle ja yöpyä autiotuvissa. OULUJÄRVI Suomen viidenneksi suurinta järveä on kutsutt u myös Kainuun mereksi. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan Luontokaupan Norppapyyhe-pakett i. LAPPAJÄRVI Etelä-Pohjanmaan suurin järvi on syntynyt meteoriitin iskeydytt yä maahan. 4. /kehuomajarvesi 1.8. Miksi palaat sinne aina uudelleen. mennessä. LAPPAJÄRVI Etelä-Pohjanmaan suurin järvi on syntynyt meteoriitin iskeydytt yä maahan. Sen rannoilla ja saarissa on monta kiinnostavaa retkipaikkaa, kuten Manamansalo. 24 suomenluonto.fi Kehu oma järvesi! Mikä tekee juuri sinun kotijärvestäsi, mökkijärvestä tai retkijärvestä ainutlaatuisen. 6. AA RN O IS O M ÄK I / VA ST AV AL O 5. 5. SA N N A H U TT U N EN / VA ST AV AL O. Lähetä vastauksesi osoitt eessa suomenluonto.. 24 suomenluonto.fi 6
Luontokadon kasvot Juttusarja kertoo esimerkkilajien kautta luontokadosta ja sen torjumisesta. Lue lisää tärkeistä ja kiehtovista erakkomehiläisistä Suomen Luonnon erakkomehiläiskoulussa: suomenluonto.. JU HA JA NT UN EN PA UL A VI RT A erakkomehiläislajia. suomenluonto.. /erakkomehilaiset.. Lataa AppStoresta tai Google Play -kaupasta. / luontokadonkasvot RI IK KA KA AR TI N EN RI IK KA KA AR TI N EN Tiesitkö, että Suomessa on noin 240 erakkomehiläislajia. suomenluonto.fi 25 L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • Tutustu villivihanneksiin! Villivihannekset-mobiilisovellus antaa vinkkejä villivihannesten tunnistamiseen ja käyttöön. Näitä mehiläisiä kutsutaan erakoiksi, sillä suurin osa lajeista pesii yksittäin puutai maakoloihin
26 suomenluonto.fi TEKSTI HEIKKI VASAMIES JA MIA SURAKKA KUVAT SAMUEL BLOCH Tuntureiden yöttömät yöt ovat linnuillekin väkevää aikaa. Yön rauhallisina hetkinä ruokaileminen, laulaminen tai poikasista huolehtiminen voi olla turvallisempaa kuin päivän kirkkaudessa ja kuumuudessa. 26 suomenluonto.fi YÖTTÖMÄN YÖN LINNUT 26 suomenluonto.fi
suomenluonto.fi 27 suomenluonto.fi 27 KAPUSTARINTA LUO TUNTURIIN TUNNELMAA Kapustarinnan haikea vihellys on tunturinummien tunnusääni. suomenluonto.fi 27. Kapustarinnat saapuvat tunturiylängöille jo toukokuun puolivälin tienoilla, ja juhannuksen jälkeen lähes kaikkialla tunturimaastossa kohtaa poikuettaan varoittelevia emoja. Emolinnut tähystävät nummen korkeimmilla kumpareilla ja kivillä ja lentävät kimakasti äännellen kaksijalkaista tulijaa vastaan kiinnittäen näin retkeilijän huomion itseensä. Poikaset piilottelevat varvikossa
Aamun viileydessä keräkurmitsat panostavat haudontaan ja liikkuvat ravinnonhaussa enemmän iltapäivisin, jolloin hyönteisravintoakin on paljon tarjolla. Ylimpänä tunturissa pesivät ja siten vaarantuneimmat lajit ovat merisirri, pulmunen ja kiiruna. ”Ilmiö on moniulott einen, eikä liity vain siihen, ett ä on lämpimämpää. 28 suomenluonto.fi KIIRUNA ON AINA HUIPULLA Kiirunan elinpiirillä maisemat ovat aina huikeat. Karuilla tunturihuipuilla viihtyvä kiiruna on ahtaalla ilmastonmuutoksen vuoksi. Kokonaisuuteen liitt yy ravintotilanne, kilpailu ja lajien välinen vuorovaikutus”, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentt i Aleksi Lehikoinen. Sääolot ja pesinnän vaihe vaikutt avat lintujen liikehdintään. Joillakin eteläisimmillä tuntureilla on jo havaitt u huippulajien kantojen pienenemistä. Koiras kuitenkin kantaa päävastuun. HUOMAAMATON KERÄKURMITSA Tunturin laella keräkurmitsa on liikkeellä jo aamuvarhaisella. Keskipäivän helteessä poikue ja sitä kaitseva emo saattavat levätä aloillaan tunninkin silloin niitä on vaikea löytää. Utsjoella tehdyissä seurantatutkimuksissa on paljastunut, ett ä koirasta koreampi keräkurmitsanaaras osallistuu hautomiseen ja poikasista huolehtimiseen enemmän kuin aiemmin oli luultu. 28 suomenluonto.fi
suomenluonto.fi 29. KIIRUNAN AAMUTOIMET Karussa ympäristössä höyhenpuvun huolto on tärkeää. Kiirunan aamutoimiin kuuluvat hiekkakylvyt. Ei liene kiirunalle pahitteeksi sekään, että pöllyävä hiekka värjää pääosin vielä valkoisen höyhenpuvun ruskeammaksi. . suomenluonto.fi 29 . Ne auttavat pitämään täikärpäset ja muut loiset loitolla. Silloin ravinnoksi päätyvät kahlaajien poikaset ja muut linnut. Jos pienet jyrsijät eivät selviä talvesta, seuraavana kesänä petolintujen ravinto on tiukassa. Kun sulamisvesi jäätyy uudelleen maan pinnalla, sopulien ruokailu vaikeutuu. . KIIRUNAKIN TARVITSEE LUNTA Kiirunan talviasu kätkee sen lumiseen maisemaan. Nykyään Ylä-Lapissakin on talvisin lämpimiä ja vetisiä jaksoja, jolloin lumi alkaa sulaa. Sen voisi kuvitella auttavan lumettomaan ympäristöön sulautumisessa
Kun kihun terävä katse löytää jotain kiinnostavaa, lentotaituri nousee siivilleen ja viuh too voimakkain ja sulavin siiveniskuin kohdett a kohti. TUNTURIKIHU VAHDISSA Kummun päällä päivystävä tunturikihu voi olla merkki pesimäreviiristä, mutt a usein kysymyksessä on pesimätön kihu, joka tarkkailee ympäristöä aamupalan, eli myyrän tai sopulin toivossa. Kun sopuli huomaa yläpuolellaan lekutt elevan tunturikihun, sillä on vain silmänräpäys aikaa reagoida. Lapin tyyninä ja aurinkoisina kesäöinä olot ja maisema ovat melko erilaiset kuin vesipääskyjen talvehtimispaikoilla Arabianmeren ulapoilla. Se pyörii joskus paikallaan ympyrää ja saa näin aikaan pieneliöitä pinnalle nostavan pyörteen. Vesipääsky tähystää ravintoa myös veden alta. Hurja syöksy maan kamaralle päättyy varsin usein kihun eduksi.. 30 suomenluonto.fi 30 suomenluonto.fi 30 suomenluonto.fi VESIPÄÄSKYN RUOKAHETKI Enimmäkseen uimasillaan viihtyvä kahlaaja poimii aamiaisensa veden pintakalvolta, vesikiviltä ja -kasveilta
suomenluonto.fi 31 suomenluonto.fi 31 VESIPÄÄSKYN VALTAKUNTA Ilmastonmuutos muokkaa myös Lapin suoja tunturilampareiden oloja. Kuumenevien kesien myötä lampareet kuivuvat ja niiden tarjoaman hyönteisravinnon määrä vähenee. Vesipääsky kuuluu siihen joukkoon Lapin lintulajistoa, joka on vetäytymässä yhä pohjoisemmas ilmaston lämmetessä. TUNTURIKOIVIKON SOLISTI Hyönteisiä kuhisevat kosteapohjaiset tunturikoivikot tarjoavat sinirinnalle hyvät pesintäolot, ja kuin yltäkylläisyyttä juhlistaakseen nämä satakielen sukuiset taiturilaulajat lurittelevat saavuttuaan miltei vuorokauden ympäri. Kirkas, vaihtelevarytminen ja -säkeinen laulu kaikuu kauas tuntureiden alarinteillä ja ympäröivillä kosteikoilla. Sinirinnan korea väritys ei selvästikään ole tarkoitettu ihmissilmille: sen voi päätellä siitä, miten huolellisesti lintu piileskelee laulaessaan oksistossa tai ruokaillessaan maan kamaralla.
Myös haudontaja pesäpoikasaika on ilmoitettu päivissä. TUULIHAUKKA KORPPI Munien määrä Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu KORPPI etelä pohjoinen TUULIHAUKKA etelä pohjoinen KALALOKKI etelä pohjoinen PUNAKYLKIRASTAS etelä pohjoinen TYLLI etelä pohjoinen TUKKASOTKA etelä pohjoinen HEMPPO (eteläinen laji) PULMUNEN (pohjoinen laji) SATAKIELI (eteläinen laji) SINIRINTA (pohjoinen laji) 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31. V I N J E T T I L U O N T O T I L A S T O I N A Muni munat kirjavaiset TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT BIODIVERSITY HERITAGE LIBRARY GRAFIIKKA MARIKA EEROLA JA RIIKKA KAARTINEN Muninta Haudonta Pesäpoikasaika TUULIHAUKKA KALALOKKI PUNAKYLKIRASTAS Pesintäkalenteri kertoo koska eri lajit aloittavat munimisen, kuinka monta munaa ne munivat ja kuinka monta päivää siihen kuluu. Koko maassa pesiville lajeille muninnan keskimääräinen aloitus on ilmoitettu erikseen Pohjoisja EteläSuomelle (rajan ollessa keskimäärin Kokkola–Sotkamo–Kuhmo -linjalla)
LI N N U T VU O SI KI RJ A 20 21 . Kuinka monta munaa se munii, kuinka usein, ja miten pitkään emo hautoo muniaan. Onko kyseessä muuttovai paikkalintu. Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31. TYLLI TUKKASOTKA HEMPPO PULMUNEN SINIRINTA SATAKIELI LÄ H DE : AL EK SI LE H IK O IN EN / LU O N N O N TI ET EE LL IS EN KE SK U SM U SE O N PE SÄ KO RT TI AI N EI ST O JA LE H IK O IN EN , KI U RU & M EL LE R: M IL LO IN LI N N U T M U N IV AT . Hautomisen jälkeen osa lajeista ruokkii poikasiaan pesään, mutta toisilla lajeilla pesäpoikasaika on lyhyt. O SA 1: VA RP U SL IN N U T. Pesiikö lintu Etelävai Pohjois-Suomessa. V I N J E T T I suomenluonto.fi 33 SUOMESSA PESII noin 240 lintulajia. Tiedot perustuvat Luonnontieteellisen keskusmuseon pesäkorttiaineistoon ja Linnut vuosikirjan 2021 artikkeliin Milloin linnut munivat. Jokaisella lajilla on pesimisessä oma aikataulunsa, johon vaikuttavat monet seikat. Esimerkiksi kalalokin poikaset viettävät pesässä vain pari päivää, kunnes ne lähtevät maailmalle piipertämään ruoan perässä, tietysti emojen tiukassa suojeluksessa. Pesimäkauden aloittaa maaliskuun lopulla korppi ja sen päättää Lapin paljakoilla ja kivikoilla pesivä pulmunen, jonka poikaset jättävät pesänsä heinäkuussa
Kissankello ja harakankello ovat niistä monelle tutuimmat lajit. 34 suomenluonto.fi K eskikesän aikaa juhlistavat upeat sinikellot. Aikaan sinikellojen TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT TARU RANTALA, TIMO NIEMINEN JA VASTAVALO Nyt opetellaan tunnistamaan yleisimmät siniset kellokukkamme. On siis aika soittaa harakankelloa sinikellokoulun merkiksi. Ne viihtyvät pientareilla, niityillä ja muilla valoisilla paikoilla. Nämä pientareiden koristajat on helppo tunnistaa ja myös erottaa toisistaan kukkien muodosta ja värisävystä. Sinikellojen suku Campanula on latinaa ja tarkoittaa juuri kelloa. Kissankellon kukan terälehdet ovat matalampaan uurretut ja väriltään siniset, kun taas harakankellon kukan terälehdet ovat syvempään uurretut ja sinipunaiset. 34 suomenluonto.fi. Kaikkia kellokukkia yhdistävät sinisävyiset kellomaiset kukat, mutta usein myös avoin kasvupaikka. Kasvien suomalaiset nimet taas antavat osviittaa kukan koosta: pienemmän eläimen mukaan nimetyllä lajilla on myös pienempi kukka, kuten harakankellolla ja kissankellolla, ja isomman eläimen mukaan nimetyllä lajilla taas isompi kukka, kuten vuohenkellolla ja kurjenkellolla
TA RU RA N TA LA. suomenluonto.fi 35 suomenluonto.fi 35 Sinipunaisena kukkiva harakankello on muinaistulokas
Pääsääntöisesti näillä yleisimmillä kellokukillamme menee hyvin. Se on kärsinyt kasvupaikkojen, kuten niittyjen ja perinneympäristöjen umpeenkasvusta.” Kissankellolla on viisi alalajia: niittykissankello, lapinkissankello, metsäkissankello, pohjankissankello ja tunturikissankello, joista tunturikissankello on silmälläpidettävä. Kukan värin ja kasvupaikan lisäksi kellokukan tunnistuksessa kannattaa kiinnittää huomiota kukan muotoon. 36 suomenluonto.fi SI VU N KU VA T TA RU RA N TA LA. ”Sillä on vain muutama kasvupaikka olemassa, joten sen kohtaloon voi sattumakin vaikuttaa paljon. Käsivarren Lapin tuntureilla tavattava kiirunankello on harvinainen ja äärimmäisen uhanalainen. Kissankellon ja harakankellon kukat ovat perällisiä, elikkä niiden kukkaa kannattelevat varren osat eli kukkaperät ovat pitkiä. Peurankello. Suurin uhka kiirunankellolle on kuitenkin ilmaston lämpeneminen”, Miranto kertoo. ”Siniset kellokukat ovat sydänkesän kukkijoita.” Sinikukkaisella kissankellolla on Suomessa viisi alalajia. ”Vain hirvenkello on vaarantunut laji. 36 suomenluonto.fi ”Siniset kellokukat ovat sydänkesän kukkijoita, joskin lajien kukinta-aika vaihtelee kesäkuusta aina syyskuulle saakka”, sanoo kasvibiologi Mari Miranto Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksiköstä. Karvaisia tapauksia Kellokukkien väri vaihtelee heleän vaaleansinisestä tumman sinipunaiseen
”Monet siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn, niin myös kellokukkien siemenet. Kellokukkien oloja voi kohentaa vaikkapa omalla pihalla tai mökkipihalla luomalla niille avoimia, niittymäisiä kasvupaikkoja. Hänellä on niiden joukossa myös ehdoton suosikki. Alkuperällä ei ehkä olekaan väliä, kun pian sinikellot taas kukkivat niin pölyttäjien kuin ihmistenkin riemuksi. Kukat ovat näillä lajeilla tiheinä kukintoina varren latvassa sekä lehtien haaroissa. ”Esimerkiksi vuohenkelloa on käytetty myös ravintokasvina. Se muodostaa suikertavan ja haarovan maavartensa avulla uusia kasvustoja. Ensimmäisenä vuotena ne muodostavat maanmyötäisen lehtiruusukkeen sekä paalujuuren ja toisena vuotena vuorossa ovat varret, kukat ja siemenet. Ne ovat siis muinaistulokkaita, jotka ovat voineet kulkeutua tänne esimerkiksi koriste-, rohtotai hyötykasveina. Kesän kukkaloistoa kannattaakin kumartua katsomaan vähän tarkemmin. Pidän muutenkin vaatimattomista kukista. ”Ne tuottavat paljon siemeniä. Se on tuttu laji jo lapsuudesta. Siemenkotakin on muuten yksi hyvä tuntomerkki. Ne muistuttavat maultaan palsternakkaa”, Miranto kertoo. Samalla vaivalla sinne putkahtaa varmasti muitakin niittykasveja. Ne kannattaa kylvää maahan jo syksyllä.” Muinaisia tulokkaita Kissankello, kurjenkello, peurankello, vuohenkello ja varsankello ovat monivuotisia kasveja, kun taas harakankello ja hirvenkello ovat kaksivuotisia. suomenluonto.fi 37 Peurankellon siniset kukat ja hirvenkellon sinipunaiset kukat taas ovat perättömiä. Tavallisten lajien siemeniä voi kerätä muualta paitsi luonnonsuojelualueilta. Alkuperäisiksi lajeista lasketaan kissankello, kurjenkello ja varsankello. ”Hirvenkellon varsi on karvainen, kun sitä muistuttavalla peurankellolla taas varsi on kalju tai siinä on vain vähän karvoja.” Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaan pähkinälehdoissa harvinaisena tavattavalla varsankellolla niin varsi, lehdet kuin kukatkin ovat karvaisia. Kellokukan lajinmäärityksessä hyvä tuntomerkki on myös varren karvaisuus – tai karvattomuus. Myös vuohenkellon lehtiä on syöty salaatin tapaan. Vuohenkello lisääntyy siis myös maavartensa avulla kasvullisesti, mutta tavallisempi tapa kellokukille on levittäytyä siementen avulla. Esimerkiksi kissankellolla se on nuokkuva ja harakankellolla pystyssä”, Miranto paljastaa. ”Miten hienoja vaikkapa juuri kellokukat ovatkaan”, Miranto toteaa. Rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien siemeniä ei pidä kerätä, etteivät luonnon kasvupaikat vaarannu. Harakankello, hirvenkello, peurankello ja vuohenkello ovat kulkeutuneet tänne ihmisen toimesta 1600-luvun alkupuolella tai ennen sitä. ”Kyllä se on kissankello ja sen upea sininen väri. Se tekee juurimukuloita, joita on joskus syöty. Myös vuohenkellon varsi on karvainen. Vuohenkello on vähän liian pramea minun makuuni”, hän naurahtaa. Varsankello. KU VA T TI M O N IE M IN EN TI M O VI IT AN EN / VA ST AV AL O. ”Karvaisia tapauksia ovat hirvenkello, varsankello ja vuohenkello”, Miranto sanoo. Yhdessä siemenkodassa on kymmeniä siemeniä. Kellokukkien tie nykyisin yleisiksi pientareiden kellokkaiksi on ollut monipolvinen. Olen työskennellyt puutarhatyöntekijänä ja kitkenyt vuohenkelloa oikein urakalla. Ne ovat niin sanottuja reikäluomaisia kotia, joista siemenet varisevat reikien kautta ulos.” Miranto kehottaakin keräämään niin kellokukkien kuin muidenkin luonnonkukkien siemeniä ja levittämään niitä ja samalla myös luonnon monimuotoisuutta omalle pihalle. Se on kauniista kukistaan huolimattta myös aikamoinen rikkakasvi”, Miranto kuvailee. Kurjenkello. ”Kellokukkien siemenkodat näyttävät siltä kuin jotkut tuholaiset olisivat nakertaneet niitä, sillä niissä on reikiä. Hirvenkello. Vuohenkello. ”Vuohenkello on helppo tunnistaa sinipunaisista, toispuolisesti varresta nuokkuvista kelloistaan
KISSANKELLO Campanula rotundifolia Tuntomerkit: Kukka sininen, varsi kalju, terälehdet matalaan uurrett uja. Levinneisyys: Etelä-Suomessa ja JärviSuomessa. 3.. Levinneisyys: Yleinen koko maassa. HARAKANKELLO Campanula patula Tuntomerkit: Kukka sinipunainen, varsi kalju, terälehdet syvään uurrett uja. 2. Levinneisyys: Yleinen Eteläja KeskiSuomessa, satunnainen pohjoisessa. Kasvupaikka: Metsänreunat, pientareet ja ahot. 2. Vaarantunut. Korkeus: 40–90 sentt iä. 38 suomenluonto.fi 1. PEURANKELLO Campanula glomerata Tuntomerkit: Kukka sinipunainen, varsi kalju tai pehmeäkarvainen, kukat tiheänä kukintona latvassa sekä lehtihangoissa, suuremmat kukat kuin hirvenkellolla. Kasvupaikka: Metsänreunat, pientareet ja ahot. HIRVENKELLO Campanula cervicaria Tuntomerkit: Kukka sininen, varsi karvainen, kukat tiheänä kukintona latvassa sekä lehtihangoissa. Levinneisyys: Muinaistulokas EteläS I N I K E L L O K O U L U KUVITUKSET MILJA LAINE 1. Korkeus: 40–90 sentt iä. 3. 4. Korkeus: 30–60 sentt iä. Korkeus: 10–50 sentt iä. Kasvupaikka: Niityt, pellot, pientareet ja joutomaat. Kasvupaikka: Niityt, pientareet, kalliot, valoisat metsät ja joutomaat
5. 4. Voit lukea Milja Laineen mietteitä Suomen Luonnon edellisessä numerossa 5/2023. 6. Korkeus: 30–100 sentt iä. 7. S I N I K E L L O K O U L U Kellokasvipiirrokset ovat luontoaiheisiin erikoistuneen kuvittaja Milja Laineen käsialaa. 6. Levinneisyys: Tavataan Oulun korkeudelle saakka. 5. Kasvupaikka: Lehdot. Levinneisyys: Yleinen Etelä-Suomessa, harvinainen Keski-Suomesta Perämeren pohjukkaan saakka. KURJENKELLO Campanula persicifolia Tuntomerkit: Kukka kirkkaan sininen ja leveän kellomainen, varsi haaraton ja kalju. Hän kerää Instagramissa Pientä kaupunkikasviota, jossa hänen kasvipiirroksiaan voi nähdä lisää. suomenluonto.fi 39 Suomessa, uustulokas Pohjanmaalla, Kainuussa ja Kitt ilässä. Korkeus: 40–100 sentt iä. Kasvupaikka: Tuoreet lehtomaiset metsät, niityt ja pientareet. Kasvupaikka: Puutarhat, pihat, puistot ja pientareet. Levinneisyys: Ahvenanmaan ja EteläSuomen pähkinälehdot, harvinainen. 7.. Korkeus: 20–90 sentt iä. VUOHENKELLO Campanula rapunculoides Tuntomerkit: Kukka sinipunainen, varsi kalju tai karvainen, nuokkuvat kukat toispuoleisesti varressa. VARSANKELLO Campanula trachelium Tuntomerkit: Kukka sinipunainen ja sisältä karvainen, myös varsi karvainen, kukat nuokkuvia
40 suomenluonto.fi Kasveja kesäaamussa 40 suomenluonto.fi Kiehtovan kauniille pitkälehtikihokille varhainen kesäaamu on oiva hetki vangita sääskiä ja kärpäsiä lehtiensä karvojen eritt ämällä tahmealla nesteellä.
Tiedän mitä haluan löytää kesäkuisena aamuyönä: metsänpohjassa loistavat metsätähdet Lysimachia europaea sekä suon laidassa kukkivat suopursut Rhododendron tomentosum. Tunnelma on rauhallinen ja lumoava, seesteinen. Huomaan valkoisena loistavan tähden; metsätähti jalkojeni juurella. Varon tallaamasta sitä. Kävelen hiekkatietä pitkin koleassa kesäkuisessa aamuyössä. Jossain kauempana yksinäinen peukaloinen laulaa palkeidensa kyllyydestä säettään tälle satumaiselle metsälle. Tietysti vastaan voi tulla kaikenlaista ennalta arvaamatonta – luonnosta kun ei koskaan tiedä mitä se seuraavaksi tarjoaa. Kuulostelen samalla ääniä pöllönpoikasten varalta, tällä kertaa tuloksetta. TEKSTI JA KUVAT ELMERI JUUTI Ken jaksaa nostaa päänsä tyynystä anivarhain kesäaamuna, kohtaa metsässä nousevan auringon aikaan lumoavan kauniina hohtavat kukat. Kumisaappaat jalkaan ja reppu selkään. Kymmenkunta askelta myöhemmin saavun vanhan korpikuusikon reunalle. suomenluonto.fi 41 H erätyskello soi 1:45 muistuttaakseen, että on aika lähteä kasviretkelle, mielipuuhaani. Joka kerta odotan tätä yhtä paljon – etsimisen ja löytämisen kokemus on mahtava. suomenluonto.fi 41 Suokukan pinkin kukinnon ja tummanvihreiden lehtien väriyhdistelmä on kaunis, ja tuoksukin on miellyttävä.. Saavun retkeilyreitistön parkkipaikalle hyvissä ajoin ennen auringonnousua
Käenkaali eli ketunleipä avaa jo aamutuimaan pimeän ajan supussa olleet lehtensä. Peukaloisen laulu säestää auringon nousua. Isokarpalon erikoinen kukka nousee korkeuksiin houkuttelemaan pölyttäjiä. Oravanmarjan lumivalkoinen kukkaterttu on kuin hauras pitsikudelma. Aamuyö on täynnä tuoksuja, ja yhden sulokkaisimmista tarjoilee vanamo.. 42 suomenluonto.fi 42 suomenluonto.fi Metsätähti kurottaa kohti nousevan auringon valoa
Aurinko nousee pikku hiljaa, kun sommittelen suopursuja auringonnousua vasten. Suon läheisyyden voi aavistaa suopursun huumaavasta tuoksusta.. Loistetta hämäryyteen tuovat metsätähtien runsaus sekä kimmeltävä auringonnousun kajo. rotundifolia. Sommittelen ja painan laukaisinta. Aiempina vuosina olen monesti saapunut rämeelle liian myöhään, kun auringon porotus on jo ehtinyt lakastuttaa suopursujen kukkia. Marjoistaan tuttu kasvi on kukkivanakin upea. Repun päällä kulkeva ohut retkipatja on avuksi tässä kohtaa, enhän halua kulkea loppumatkaa housut ja takki märkinä. Tiedän läheiseltä suolta löytyvän pitkäja pyöreälehtikihokkeja Drosera anglica ja D. Kulkiessa ihailen kauniin vihreitä sammalia pitkospuiden vierellä ja kuuntelen sirittäjän aamuöistä konserttia. Lumoudun käenkaaleista täydellisesti. O len kävelemässä avosuolta takaisin rämeelle, kun eteeni ilmestyy kukkivia suokukkia Andromeda polifolia. Niin nytkin. Edellisen illan sade on jättänyt niihin kuvauksellisia vesipisaroita. Jatkan kulkua. Sammalpeitteisessä metsässä silmieni edessä avautuu laaja vanamokasvusto. Joitain minuutteja myöhemmin silmiini osuu kaksivartinen kasvi, Carl von Linnén nimeämä Linna ea borealis eli vanamo – mielestäni yksi Suomen kauneimmista luonnonkasveista, ellei jopa se kaunein. Vain hetkeä myöhemmin aurinko katoaa pilvipeitteen taakse, ja valo metsässä tasoittuu. Aiemmin en ole kesäkuisilla retkilläni kiinnittänyt niihin huomiota. Hajuelämys voimistuu entisestään, kun edessäni avautuu sadoittain kukkivia suopursuja. K uljen metsäkallion päältä ja ihailen sitä koristavia pohjankallioimarteita Polypodium vulga re sekä kalliokieloja Polygonatum odoratum. Sielu lepää. Tiedän, että voin löytää täältä vanamoja. Aikaa ei ole paljon hukattavaksi, jos haluan ikuistaa metsätähdet tässä hetkessä. Ei aikaakaan, kun löydän ne. Löydän pienen kiven päältä kukkivan vanamoyksilön, joka on juuri täydellisessä paikassa kuvaamista ajatellen. Huomaan kuvaan tallentuneen minua häirinneen hyttysenkin – mikä tuuri! Takanani suon laidasta kuuluu käen ”kukkuu”, ja innokas peippo laulaa parastaan. Yövilkkakin Goodyera repens pääsee loistoonsa vasta heinäkuun puolella korpimetsien aluskasvustossa. suomenluonto.fi 43 Jatkan matkaa, sillä oletan löytäväni lisää metsätähtiä hieman myöhemmin kuvauksellisemmasta kohdasta. Suopursukuvat rikkaampana jatkan matkaani rämeen poikki avosuon laitaan tutulle kihokkipaikalle. Täydellistä! Olen erityisen tyytyväinen ajoituksestani onnistumisesta, sillä yhdenkään suopursun kukinnot eivät ole vielä palaneet auringossa, mutta ne ovat kuitenkin kaikki jo puhjenneet kukkaan. Raikas ja voimakas tuoksu on peräisin suopursuista, joista ensimmäiset hahmotankin edestäni kuusten väleistä. Suuntaankin askeleeni suon laitaan. Saavun metsän varjoisaan, kosteaan ja koivuvaltaiseen osaan. Kesäkuun valoisat yöt todellakin ovat kasvikuvaajan parasta aikaa, vaikkakin saamme odottaa joitakin upeita kasveja — kuten valkolehdokkia Platanthera bifolia ja maariankämmekkää Dac tylorhiza maculata — vielä hetken. Kuvaan niitä aikani, kunnes joudun siirtymään eteenpäin hyttysarmeijan pakottamana. Aika kuluu. Saniaiset rehottavat täällä kauniina. Katson varovaisesti kohdan, johon uskaltaudun makuulleni. Onneksi ehdin kuvaamaan jo monta kasvia ennen pilvialueen saapumista, pohdiskelen. Niitä on kaikkialla: ojan reunalla, kuusten juurella sekä sammaloituneiden kivien päällä. Parkkipaikan kupeessa sijaitsevan kuusikon sammaleikosta huomaan vielä suuren määrän käenkaaleja Oxalis acetosella, joita ketunleiviksikin kutsutaan. Kihokkeja kuvatessa huomaan vieressä myös kukkivia isokarpaloita Vaccinium oxycoccos. Etenen polulla kangasmaisessa metsässä. Kuusikon takaa nouseva aurinko tarjoaa upeita valoja kuvien ottamiseen. Niiden juurelta havaitsen oravanmarjoja Maianthemum bifolium, juuri hienosti kukkivina. Upottavissa mutaisissa kohdissa näkyy punaisia, pitkänmallisia kasveja – pitkälehtikihokkeja. Juuri niitä, joita etsinkin. Näissä hetkissä kaikki unohtuu. Suon läheisyyden aavistaa tuoksusta. Kaivan jalustan esiin. Kuvaan suokukkia hetken, kunnes jatkan matkaani kohti korpea, etsiäkseni yhä lisää kasveja. Laskeudun alas jyrkkää ja kivikkoista rinnettä pitkin hämyiseen ja kosteaan sammalpohjaiseen kuusikkoon
Iäkkäiden haapojen ja koivujen koristamaa Kontolan hakamaata on hoidett u jo 30 vuott a. Se on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi.. Hakamaan kolohaavat ovat monen linnun mieleen, ja niiden laulu soi maisemassa. 44 suomenluonto.fi Valo siilaa suojellun puronvarsimetsän läpi
Isäni on puhunut karpalosuosta aina. Karpalosuo. ”Suo siellä, vetelä täällä”-sanonta kuvaa jotain epämieluisaa ympäristöä. Potkimme mieheni kanssa maata ihmetellen ääneen, tässäkö se todellakin on ollut. suomenluonto.fi 45 Kohti parempaa TEKSTI JA KUVAT MAIJA MUSSAARI T uijotan pientä söpöä kaivuria, joka lepäilee ojan varrella keskellä kaadettujen puiden sekamelskaa. Minun puroni olivat ne jotka solisivat vilkkaasti rinteillä, ja siksi niitä ei ollut tarvinnut ojittaa. Lapsena se oli mielessäni punaisena hehkuvana paratiisina, sillä jostain syystä siellä ei tullut ikinä käytyä. Kone odottelee ojantäyttötöiden jatkumista. Eikä parin puron ojittaminen sitä tekisikään, mutta ojitustoiminnan kertautuessa tilalta toiselle, pelloilta ja metsistä soille, yli maakuntarajojen pienistä ojituksista syntyi uusi normaali. Metsässämme oli kaksi kaunista puroa, tai oikeastaan kolme pätkää kaunista puroa, joilla nuorena usein vierailin. Varsinaissuomalaisen kotitilani Kontolan tilan metsä on jatkuvassa kasvatuksessa oleva tavallinen kangasmetsä, jossa ei ole erityisiä suojeluarvoja reunoilla avautuvien perinnebiotooppien lisäksi. Loput pienvedet olivat syviä suoria ojia. Ojat kaivoi ja metsät käsitteli isoisäni, lempinimeltään Jussi, toisessa todellisuudessa, siinä jossa vannottiin voimakkaita keinoja, eikä ymmärretty asian tulevaisuudessa kääntyvän itseään vastaan. Pari vuotta sitten jäin miettimään, voisiko siellä olla, sillä vanhempani ovat toivoneet suojelutoimia. Ojitettuja olivat hetteiset notkot ja tasamaat mäkien välillä, esimerkiksi se isän karpalosuo. Maisema ilman kosteikoita. parempaa TEKSTI JA KUVAT MAIJA MUSSAARI Kontolan tilan päätuote on luonnon monimuotoisuus.
Kaikki sinne satava vesi valuu äkkiä pois, ja tämä aiheuttaa ongelmia myös kylätiellä ja pellolla. Vesi ja kosteus kuuluvat kuitenkin mitä suuremmassa määrin myös metsäekosysteemeihin. 46 suomenluonto.fi Metsiämme vaivaa inkontinenssi. Veden jatkuva liike ylläpitää avoimuutta ja ruohoisuutta metsäekosysteemeissä, jokien, järvien ja purojen lähiympäristöissä. Karpalosuon alue on vähäravinteinen, toinen tukkimamme oja sijaitsee noin hehtaarin entisellä niityllä, joka kasvoi harvakseltaan nuorta mäntyä ja leppää sekä koivua. Purot ja joet muokkaavat maisemaa. Veteen liittyvät toimet hillitsevät ilmastonmuutoksen vaikutuksia, parantavat Itämeren tilaa, hoitavat vesiluontoa, metsäluontoa, sekä puustoon sitoutunutta uhanalaisinta lajistoa. Ne puolestaan ovat monen lintulajin ravintoa tai toimivat pölyttäjinä. Metsiämme vaivaa inkontinenssi. Mielessäni heräsi ajatus viivyttää vettä metsässä. Pienten toimien vaikutukset monimuotoisuuteen ovat kokoaan suurempia. Pääosa ojista tukittiin vuoden 2021 aikana. Kosteus, joka säilyy läpi kesän, ruohoisuus ja lahoava aines taas lisäävät hyönteisiä. Tällä on nähdäkseni käsittämättömän paljon positiivisia vaikutuksia. Tukimme ojia myös toisen avosuon palauttamiseksi ja kahden korven ennallistamiseksi. Korvet rauhoitetaan metsätaloudelta kokonaan, muilta kohteilta korjataan pois nuorta mäntyä ennen tulvittamista. Vesi sijoitetaan suomalaisessa luonnonhoitokäsitteistössä soille, virtoihin ja puroihin, ei niitä ympäröivään metsään. Metsien ennallistamistoimissa ei meillä puhuta vedestä, vaan lahopuun tuotosta, soiden ja lehtojen hoidosta, jättöpuista ja kulotuksista. Voisiko metsienkin monimuotoisuutta elvyttää veden avulla. Pikkukaivuri odott elee kuskiaan. Vesistöjen ja kosteikoiden tiedetään luovan kosteutta ja viileyttä ympäristöönsä, mutta tavoitteita on monin verroin enemmän. Kaikki kohteet ovat pienialaisia. Kontolan metsän erikoispiirteenä ovat pienipiirteisesti vaihtelevat pinnan muodot, jotka estävät vesien leviämisen naapurin puolelle. Kaadett u puu menee hyötykäytt öön: kotitalon ja ulkorakennusten hakelämmitykseen. Tämä helpotti työtämme suunnattomasti. Kosteikon tieltä kaadett iin istutusmännikköä. Vesi vanhin voitehista Vesi lisää tutkimusten mukaan lehtipuuta ja monimuotoisuutta. Kaikki vesi valuu äkkiä pois, mistä aiheutuu ongelmia.. Kun tarkastellaan uhanalaista lajistoa, näkyy nopeasti että iso osa puustoon sitoutuneesta lajistosta suosii kosteaa ympäristöä, ja lehtipuun lajit ovat erityisen uhanalaisia. Vielä lisää: monet niittyjen kasvit ovat kotoisin rannoilta. Vesi valtaa, kaivaa tiensä ja kaataa puita
suomenluonto.fi 47 Vesi voisikin olla paljon nykyistä merkittävämmässä roolissa metsien monimuotoisuuden lisääjänä. Niittyalueella tavoitteena on lisätä kosteutta ja tuottaa pienen pieni kausikosteikko, joka ilmestyy keväisin ja syksyisin, mutta häviää keskikesällä jättäen jälkeensä enemmän syötävää kesän kuumuudessa laiduntaville lampaille. Luonnontilaisessa uomassa vesi nousee, laskee ja leviää oman mielensä mukaan. Seuraavalla viikolla kuulen, että puustoisten soiden tuki on tulossa uutena välineenä metsätalouden tukien uuteen METKA-ohjelmaan. Rahoituksen saanti ainakin puustoisen suon kunnostamiseen helpottuu kaikilla. Suojelualueiden perustamisen toimia suunnitteli Metsäkeskuksen Inna Salminen. Aloitimme kunnostusten suunnittelun loppuvuodesta 2021 samaan aikaan kuin metsänhoitotoimiakin mietittiin. Luonnontilaisessa uomassa vesi nousee, laskee ja leviää oman mielensä mukaan. Se myös estää lisääntyvien talvisateiden aiheuttamaa alapuolisten alueiden tulvimista. Väitänkin, että erilaiset vesistöjen muokkaukset, järvien laskut, säännöstely, suoristaminen, perkaus ja ojitukset ovat majavan metsästyksen ohella olleet suurimpia monimuotoisuutta muuttaneita tekijöitä maisematasolla. Ojien tukkiminen lisää kosteutta metsikkötasolla ja valmistelee näin metsää ilmastonmuutoksen tuomaan kuivuuteen. Pian serkkuni Jani Mussaari saapuu paikalle, nousee kaivuriin ja kertoo työn etenemisestä. Pian suunnitelma oli laadittu. Oli helppo vetää suoria linjoja, hallita ja valjastaa. Se on tarkoitus vielä tukkia yhteistyössä Metsäkeskuksen kanssa.. Kunnostett avan korven läpi kulkee syvä oja. Valonia löytyi etsiessäni tapaa ja rahoitusta toteuttaa ojien tukkiminen. Tätä ennen minun ja tukkimistoimien moottorin, Varsinais-Suomen kuntia ennallistamisessa neuvovan Valonian vesija luontoasiantuntijan Jarkko Lekan on selvitettävä vaikutukset perinnemaisema-alueen ympäristösopimukseen. Vanhaa ojaa ei enää huomaa, niin hyvin se on maisemoitu. Kun vallattomasta vedestä päästiin eroon, mosaiikkimaisuus ja dynaamisuus katosivat. Seuraavaksi siirrytään sähkölinjan alle, perinnebiotoopin puolelle. Paikoin on ollut hankalaa saada vanhat kaivuumassat kuorittua ojaan. He ottivat idean avosylin vastaan, ja toteutus sulautettiin Valonian vesien laatua parantavaan hankkeeseen. Entistä monipuolisempi ja -muotoisempi metsä on vahvempi kaikenlaisia muutoksia ja yllättäviä tilanteita vastaan. Veden kumppani on jää, joka rouhii ja uudistaa, sekä majava, joka tulppaa uomia luoden systeemiin satunnaisia, vieläkin kosteampia kausia. Tätä kirjoittaessani saapui viesti, että Valonian ohjaama työ on saatu päätökseen. Toivottavasti purokosteikotkin mahtuvat tämän tuen piiriin. Yhteistyöllä sujuvasti toimiin Tutkin kaivurin jälkiä, jo kaksi ojaa kuudesta on tukittu harmaalla savella
Näistä 4,2 hehtaaria on suojeltu tai tulee olemaan suojeltua metsää. Huomaamattamme olemme luoneet koetilan EU:n 30 prosentin ennallistamistavoitteelle. Ketoneilikka on lisääntynyt Kontolan laitumilla 30 luonnonhoitovuoden aikana kymmenistä yksilöistä tuhansiin.. Yksi parhaista toimien kehittäjistä on maanomistaja itse, sillä hän kokee konkreettisesti tehdyn työn vaikutuksen. Parhaat keinot tuovat myös maaseudulle, maanomistajille ja yrittäjille resursseja metsien monimuotoisuuden kasvattamiseen ja perinnemaisemien hoitoon sekä erilaisiin kosteikoiden ja vesistöjen kunnostuksiin. Maaperän elpymistä seurattiin koko perheen voimin. Pienistä virroista syntyi luontopositiivinen toimeentulo. Luomuviljelyn ja jatkuvan kasvatuksen lisäksi 24 prosenttia tilasta on luonnonhoidon tai -suojelun piirissä. Parannetaan vesitaloutta ja kunnostetaan vesistöjä ja puskuroidaan luontoa ilmastonmuutosta vastaan sekä kunnostetaan perinnemaisemia. Asetuksen nimi on hieman harhaanjohtava. Myös luonnonhoidon tulovirrat ovat monipuoliset, on maatalouden ympäristösopimusta, hankerahaa ja kestävän metsätalouden tukia sekä METSO-rahoitusta. Vanhempani ovat kasvattaneet monimuotoisuutta määrätietoisesti viimeiset 35 vuotta. EU:n ennallistamisasetuksessa on kyse samanlaisesta luontopääomaa kasvattavien toimien yhdistelmästä sekä toimien jatkuvasta parantamisesta. Erilaiset kumppanuudet lisääntyvät pikkuhiljaa, paitsi naapurien myös kunnostuksista hyötyvien kanssa. Pääosa metsistä siirrettiin jatkuvan kasvatuksen piiriin heti kun se oli mahdollista. Suurta osaa asetuksen toimista toteutetaan jo ympäri Suomen. 48 suomenluonto.fi Kontola tarjoaa oivan esimerkin luontopositiivisesta pientilasta. Hyönteisten suuri määrä kuuluu kauas, jatkuva metsäpeite suojaa maiOlen palannut kotimetsäni puroille ohjailemaan virtoja. Lampaiden saapuminen tilalle ulotti monimuotoisuuden hoidon vanhoihin perinnemaisemiin. Esimerkiksi Kontolan luonnonhoitotoimista hyötyvät suurella todennäköisyydellä myös tieverkon ylläpitäjät. Metsälain biotooppikohteita on 0,6 hehtaaria ja näiden ulkopuoleisia luonnonhoitokohteita yli hehtaarin. Luonnonhoidon keinovalikoima kasvaa jatkuvasti. Niin kuin Kontolassa. Näin säästyi maisema sekä siskolle rakkaat sieniapajat. Kontolan tilan pinta-ala on nykyisellään 72 hehtaaria, josta vain viisi hehtaaria on peltoa. Perinnemaisemia on runsaat 11 hehtaaria, joista osalle harkitsemme suojelua paraikaa. Luomuviljelyyn siirtyminen aloitti muutoskehityksen jo 1990-luvulla. Kaikki tämä monimuotoisuustyö tapahtui toimenpide toimenpiteeltä tilan jokapäiväisen työn rinnalla. Kohti talousmetsien uutta normaalia Talousmetsien monimuotoisuuden kasvattamiseen on todennäköisesti luvassa muitakin uudenlaisia keinoja. Kontolassa maisema on avartunut perinnebiotooppien hoidon ansiosta, harvinainen ketoneilikka koristaa jo lähes jokaista niittyä
(09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Joka tapauksessa tulossa on ojikkoa arvokkaampia kohteita. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.. semaa ja lajistoa avohakkuiden arvelta, ja kohta kosteikotkin tuovat eloa metsämaisemaan. Alhaalla kylätiellä vaikutukset näkyvät jo. J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T Valitse oma tapasi J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. Äitini Teija Mussaari ihailee työnsa tulosta. Keppien ja kivien sijaan työkaluna on vuosikymmenten varrella kertynyt luonnonhoidon kokemus, kahden organisaation apu, kaivinkone ja hankemaailma. Koe samalla uusi Suo, kuokka ja some -näyttely! Lue lisää: haltia.com/tapahtumat Ku va : Re tk ip ai kk a. Hakamaan läpi avautuu näkymä Asteljoen kultt uurimaisemaan. Kanavointia tarvitaan vielä, jotta vesi ohjautuu laajalle pinta-alalle syvien ojien sijaan. Paljon siitä mitä Kontolassa teemme on kokeiluluontoisita, sillä luonnonhoidon toimia on harjoitettu vasta lyhyen aikaa ja tulvittaminen on ajatuksena uusi. Jos jotain saisi toivoa tällaisten kokeilujen yleistymiseksi, toivoisin kevytbyrokraattista rahoituskanavaa luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien vähentämiseksi optimointiratkaisuin. Haastavaa on miettiä toimet niin, etteivät kustannukset karkaa liian suuriksi. Olen palannut kotimetsäni puroille ohjailemaan virtoja. Tänä vuonna edessä on vielä viimeisen, suojelualueeksi perustetun entisen korven ennallistaminen. RETKILAUANTAI Päivitä luontosuhteesi Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiontie 84, Espoo I haltia.com, shop.haltia.com Tule oppimaan retkija luontotaitoja Nuuksioon Suomen luontokeskus Haltian Retkilauantaihin 1.7.2023. Hiukan on muuttunut meininki 30 vuoden takaisesta, mutta yhtä iloiseksi tästä tulee. Luonnonhoidon aika Käynti kevättulvien aikaan osoitti, että kosteikot eivät ole vielä valmiita. Onkin äärimmäisen jännittävää seurata, miten kunnostukset pikkuhiljaa muuttavat metsäämme. suomenluonto.fi 49 Valitse oma tapasi pienentää asumisen hiilijalanjälkeä – säästät rahaa ja luontoa. Talvella 2022–2023 vesi ei tulvinut tielle lainkaan. www.hiilihelppi.
50 suomenluonto.fi Liito-orava pesii usein haavan kolossa ja syö myös puun lehtiä. BE N JA M PÖ N TI N EN
Eläin syö norkkoja, joiden siitepöly värjää papanat kellertäviksi. Ristiriitaista kyllä, 1990-luvun puolivälissä voimaan tulleet lait eivät ole pysäyttäneet liito-oravan pudotusta, vaan laji on yhä vaarassa hävitä Suomesta. Samankaltainen metsä on mieleen myös monelle muulle Suomen uhanalaiselle lajille. LIFE-hanke kokoaa liito-oravan suojelun tueksi esimerkkejä Suomesta sekä Virosta, jossa tilanne on jo kriittinen. Liito-oravan papanat on helpointa löytää keväällä. Sille mieluisin pesäpaikka on tikan hakkaama kolo vankassa haavassa, jota ympäröivien suurten kuusten suojassa voi piilotella pöllöiltä ja muilta pedoilta. Liito-orava on vanhojen metsien asukas. Eläimen nähdäkseen täytyy olla joko sinnikäs tai onnekas, sillä liito-orava liikkuu pääsääntöisesti yöaikaan ja silloinkin melua pitämättä. Liito-oravaa suojaa sekä Suomen luonnonsuojelulaki että Euroopan Unionin luontodirektiivi. helpointa löytää joiden siitepöly värjää papanat JA AK KO VÄ H ÄM ÄK I / VA ST AV AL O. Itse eläimen lisäksi säädökset turvaavat myös sen lisääntymisja levähdyspaikkoja, joita ei saa heikentää, tuhoamisesta puhumattakaan. Liito-oravan papanat eivät ole mikään tavallinen kakka, joka saa nyrpistämään nenää tai josta veistellään vitsejä. Papanat ovat näkyvin merkki tästä moneen kertaan suojellusta lajista. Siksi liito-oravaa kutsutaan sateenvarjolajiksi: kun tälle lajille tarjotaan suojaa, monet muut mahtuvat saman varjon alle. Kun pienet, kellertävät papanat myöhemmin löytyvät puun juurelta, niistä tulee lakiasia, ja löytöpaikka tallennetaan tietokantaan. suomenluonto.fi 51 Elämä liito-oravalle TEKSTI ANNA TUOMINEN E ipä tiedä suurisilmäinen orava oksan tyvellä oloa helpottaessaan, millainen vaikutus maahan ropsahtavilla kikkareilla on
tuomaa suojaa. Naaraiden reviirit ovat erillään, mutt a koiraiden reviirit lomitt uvat niiden kanssa. JA N N E M AN KI N EN / VA ST AV AL O. Nyt hanke on lähestymässä loppuaan. TU O M AS H EI N O N EN Naaraiden reviirit ovat erillään, mutt a koiraiden reviirit lomitt uvat niiden kanssa. Tänä keväänä Oulun yliopistossa tohtoriksi väitellyt Ralf Wistbacka on jälleen muuttanut tapaamme katsoa liito-oravaa. Vasta vuosituhannen vaihteessa liito-oravia hoksattiin etsiä myös kaupungeista ja taajamista. Hän kertoo, että lajin suojelun ansiosta sitä on tutkittu paljon, ja uusi tieto on muuttanut käsitystä liito-oravasta. Samat toimijat kutsuttiin myös Virosta, joka on Suomen ohella ainoa EU-valtio, jossa liito-oravia yhä elää. Kasvavilla kaupungeilla taas on tarve tiivistää kaavoitusta ja rakentaa uusia kulkuyhteyksiä. Onko pöydässä löydetty ratkaisu uhatun oravan ahdinkoon. Hän osoitti väitöskirjassaan, että hakkaamatta jääneistä metsälaikuista liito-oravan asuttamina säilyivät keskimäärin neljän hehtaarin kokoiset. Aivan kohtuuton määrä työtä suhteessa siihen, miten olematon hyöty niin pienistä on”, Hurme kertoo. Tässä ristiaallokossa EU:n rahoittama Liito-orava-LIFE -hanke käynnistyi viisi vuotta sitten. Tietoa ja konkretiaa LIFE-hankkeen projektipäällikkönä toimii Metsähallituksen Luontopalvelujen Eija Hurme. Talousmetsien hakkuutahti on tihentynyt, ja vanhat metsät hupenevat. Sateenvarjon suojasta nauttii siis myös kaupunkilainen, sillä lähimetsät parantavat asukkaiden hyvinvointia ja viilentävät kaupunkia helteellä. Liito-oravan suojelu ei kuitenkaan ole yksinkertainen asia, sillä metsiin kohdistuu paljon paineita. Wistbackan väitöskirjan johtopäätös on, että metsien käyttöä koskeva lainsäädäntö pitää sorvata järein Liito-orava tarvitsee kuusenoksien tuomaa suojaa. ”Aikanaan jopa laissa oli sana pienialainen, niin ne sitten tosiaankin olivat pienialaisia. Metsähallituksen Luontopalvelut kokosi saman pöydän ääreen luonnonsuojeluja metsätalouspuolen viranomaiset ja järjestöt sekä yhteistyökaupunkien edustajat. 52 suomenluonto.fi Liito-oravametsän ei tarvitse olla laaja ja rikkumaton aarnio. Vanhat kaupunkimetsiköt kelpaavat sille hyvin, kunhan tilkusta toiseen pääsee kulkemaan suojaisia reittejä pitkin. Pinta-alassa on melkoinen harppaus viranomaisen tekemiin rajauspäätöksiin, jotka olivat pienimmillään alle hehtaarin kymmenyksen laajuisia
Pulmia aiheuttaa myös korvauspykälä. Ei niitä tarvitsekaan, kuin siinä tapauksessa, että metsää on vähemmän kuin tuo tutkimuksessa osoitettu määrä.” Esimerkkitapauksissa avohakkuita tehtiin vain vähän, ja Eija Hurme kertoo, että siitä on tullut jopa kyselyitä. Esimerkiksi Metsäkeskus laati oppaan liito-oravan huomioimiseen talousmetsissä. Se täydentää aiempaa opasta esimerkkitapauksilla, joissa maanomistajien metsät kartoitettiin ja tulevat toimet suunniteltiin yhteistyönä hankkeen voimin. ”On siinä potentiaalia. Luonnonsuojeluasiantuntija Risto Sulkava kertoo, että esimerkkikohteet ovat pääpiirteissään mallikkaita. Ei siellä kaikilla ole ollut talous ykkösenä.” Markus Nissinen kertoo olevansa luottavainen oppaan painoarvon suhteen, vaikka liito-oravan riittävä huomioiminen täytyykin tehdä osin vapaaehtoisesti. Vastuu siirtyi viranomaisilta metsänomistajille vuonna 2016. Hänen mukaansa esimerkkikohteet edustavat silti hyvin sitä metsänomistajien kirjoa, jonka kanssa Suomessa toimitaan. Sulkava toimi Suomen luonnonsuojeluliiton asiantuntijana kohteiden kartoituksessa ja suunnittelussa. ”Kohteet olivat hyvin erilaisia keskenään pinta-alaltaan ja tavoitteiltaan. Neljää hehtaaria ei kuitenkaan voida kirjata lakiin, sillä kukin tapaus on yksilöllinen. Luonnonsuojelun kannalta ongelma on, ettei lopputulos välttämättä noudata lakia, eli turvaa liito-oravan elinmahdollisuuksia. ”Nyt oppaassa ei haluta sulkea avohakkuita missään tapauksessa pois. Metsien käyttöä koskeva lainsäädäntö pitää sorvata uusiksi. Jos tuo otettaisiin käyttöön laajamittaisesti ja käsiteltäisiin metsät esimerkkien kaltaisesti, sillä olisi kyllä merkitystä”, hän sanoo. mutt a se voi liitää kymmeniä metrejä. Juuri voimaan astunut uusi luonnonsuojelulaki ei tuo pulmiin helpotusta, mutta Liito-orava-LIFE-hankkeessa on pyritty tarjoamaan jotain kättä pidempää niille, joita liito-oravasäädökset koskevat. Nyt lainsäädäntö jää vaille konkretiaa, mikä harmittaa sekä luonnonsuojelijoita että metsäalan toimijoita. Liito-oravien kaipaamien pinta-alojen korvaaminen maanomistajille maksaisi niin paljon, ettei sellaisia määriä ole varaa vaatia, vaikka liito-orava vaatisikin. suomenluonto.fi 53 ottein uusiksi, jotta liito-oravan mahalasku voitaisiin vielä estää. BE N JA M PÖ N TI N EN. ”Tällä hetkellä opas antaa löysää siimaa niin paljon, että pelkään, että toimitaan niin kuin ennenkin, eikä mitään tapahdu.” Ristiriitaisuutta hänen mukaansa aiheuttaa se, miten vähälle huomiolle opas jättää väitöskirjassa julkaistut tiedot liito-oravan tarpeista. Hän on mukana maanomistajien koulutuksissa, joita Metsäkeskus järjestää esimerkkikohteilla kymmeniä, joten tietoa pystytään välittämään käytännönläheisesti. Liito-orava ei mielellään liiku maata pitkin, mutt a se voi liitää kymmeniä metrejä. Maaja metsätaloustuottajain keskusliiton ympäristöasiantuntija Markus Nissinen sanoo, että metsänomistajan näkökulmasta eniten hiertää vastuu rajauksista ja toimenpiteistä
Lajin asiantuntijat Uudo Timm ja Liisa Rennel kertovat, että suojelu on nykyään hyvin tiukkaa, eikä esimerkiksi poikkeuslupia myönnetä, toisin kuin Suomessa. Liito-orava esiintyy Suomessa valtaosin suojelualueiden ulkopuolella, joten se, mitä talousmetsissä tehdään, ihan oikeasti ratkaisee.” Esimerkkiä etelänaapurista Viime keväänä LIFE-hankkeen parissa työskentelevät kokoontuivat Itä-Virumaalle virolaisten hankekumppaneiden vieraiksi. Suomessa liito-oravia on yhä kymmeniätuhansia, rohkeimmissa arvioissa jopa lähes 300 000. Tuolloin levinneisyysalue oli kuitenkin laajempi. ”Teidän tutkijanne eivät ole tyytyväisiä, koska teidän hallituksenne ei käytä tätä dataa, jota me käytämme”, Timm täydentää. Välissä on ensin Narva-joki, joskin keväällä papanalöytö todisti, että liito-oravat ovat päässeet metsäiselle saarelle joen keskelle. Uutta verta ei tule myöskään Venäjältä. TU O M AS H EI N O N EN. Lukema on selvästi korkeampi kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin alueita tunnettiin alle kolmekymmentä. 54 suomenluonto.fi Hurmeen mukaan on tärkeää, että tietoa välittää juuri Metsäkeskus. Viime vuosina liito-oravia on löydetty noin yhdeksältäkymmeneltä alueelta. Ympäröivä hyvä liito-oravametsä on tiukan suojelun aluetta, ja sen ympärillä on rajoitetun metsänkäytön alue, jossa ei saa avohakata.” Rennel kertoo, että Virossa liito-oravan suojelu hoidetaan uusimman tiedon mukaisesti. UHANALAINEN LAJI Viimeisimmässä uhanalaisuusarviossa liito-orava luokiteltiin vaarantuneeksi. ”Sillä on todellakin sananvaltaa viedä viestiä kentälle. ”Meillä on vain vähän eläimiä, emmekä siksi saa riittävästi luotettavaa dataa, joten käytämme teidän tutkimuksianne”, hän sanoo. Liito-oravan suojelutoimet kiristyivät Virossa EU:hun liittymisen myötä vuosituhannen vaihteen jälkeen. Luokitus tarkoittaa, että lajilla on suuri vaara kuolla sukupuuttoon sadan vuoden kuluessa. ”Ydinalue, jolta papanat löytyvät, suojellaan automaattisesti. Liito-oravan kanta Suomessa on taantunut viimeisen vuosikymmenen aikana 30 prosenttia. Joen länsipuolella oravia on vastassa sata metriä leveä Viroa halkova voimajohtoura, joka viimeistään katkaisee liidon. Etelänaapurissa liito-oravan suojelu on vaikuttavan tiukkaa, mutta toisaalta tilannekin on selvästi Suomea kriittisempi. Tässä suomalaiset tutkijat ja heidän työnsä ovat tärkeässä osassa. Nyt liito-orava on kirjaimellisesti ajettu nurkkaan
Hiljattain liito-oravareviirien lomaan on alettu suunnitella tuulivoimapuistoa. Timm sanoo silti olevansa optimisti. Meidän todella täytyy suojella elinympäristöt ja käytävät niiden välillä”, Rennel painottaa. Juttua varten on haastateltu myös VarsinaisSuomen ELYkeskuksen aluekoordinaattori Jenny Gustafssonia, Metsäkeskuksen projektipäällikkö Tea Heikkistä sekä Suo men luonnonsuojeluliiton hankekoordinaattori Ari Jänttiä. klo 10-14). Nyt meren ja puistojen Kotkaan Pihalla sähköautojen latauspisteitä. Suomalaisille asiantuntijoille hänellä on selvä ohje: ”Tiedämme, mihin tämä päättyy. Jos vaikkapa viirupöllö tyhjentää eristyneen reviirin, se jää tyhjilleen. Suurten haapojen määrä on romahtanut, eikä liito-oravalla ole paikkaa, mihin levittäytyä. Löytyneet uudet liito-oravareviirit yritetään liittää ympäröiviin metsiin puustoisten käytävien avulla, mutta monet tunnetuista elinalueista ovat liian kaukana toisistaan, jotta ne voisi yhdistää. • Vuoden 2023 teemana vesiluonnon monimuotoisuus. Maan metsät ovat huvenneet pieniksi tilkuiksi hajalleen, eivätkä liito-oravat pysty liikkumaan alueiden välillä. ”Niin kauan kuin liito-oravat elävät metsissämme, niiden häviäminen voidaan pysäyttää”, hän sanoo. Viron liito-oravien ennuste on jälleen kääntynyt laskuun. Tervetu loa oppimaa n ja viihtym ään! Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. ”Monellakaan suomalaisella ei ole ollut käsitystä, kuinka nopeasti liito-oravan levinneisyysalue on pienentynyt Virossa, ja kuinka pienellä alueella niitä on.” Vaikka laki on naapurimaassa yksiselitteisempi, kiistoja syntyy sielläkin. • Liput 16/12,50/9 €, verkkokaupasta vähän edullisemmin. • Avoinna joka päivä 10-19 (paitsi 23.6. suomenluonto.fi 55 Eija Hurme kuvaa yhteistyötä Viron kanssa silmiäavaavaksi. KA RT TA PO H JA : SH U TT ER ST O CK Koko perheen suosikkikohde -suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario • Kalojen ruokintaa päivittäin klo 15. Viron metsiä vaivaa myös niihin kohdistuva voimakas hakkuupaine. SUOMI VIRO Liito-oravan levinneisyys Suomessa ja Virossa LÄ H DE : M ET SÄ H AL LI TU S. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan!. Jos mikään suojelussa ei muutu, alamäki voi olla todella nopea ja vähän odottamatonkin
OLETKO NÄHNYT RITARIPERHOSEN. Lintujen hyökkäykset kohdistuvat siipien silmätäpliin, ja moni ritari lentää ilman kannuksia.. Ensimmäinen sukupolvi lentää alkukesällä, toinen elokuussa. Lähetä havaintosi: suomenluonto.fi/ ritariperhoset JA OSALLISTU KILPAILUUN! Ritariperhonen kaikessa komeudessaan. 56 suomenluonto.fi Ritari tuli vastaan TEKSTI JA KUVAT ANTTI KOLI Ritariperhosen näkeminen on aina elämys
Käyttäytymisen nimi on hilltopping. Sen avulla harvalukuiset perhoset löytävät parittelukumppanin. Ketoorvokki ja keltamaksaruoho ovat vähemmän suositt uja.. Ehkä se jatkaa matkaansa viereisen täyttömäen huipulle. suomenluonto.fi 57 K atselen tervakukkien kirjomalla kalliolla kuusamakiitäjän lentoa kukasta toiseen. Seurasin siellä, aivan huipulla, kiviröykkiön vieressä ritariperhosta pari tuntia. Ritari syöksähteli kohti kaikkea mahdollista: muunlajisia perhosia, ukonkorentoa ja pari kertaa minuakin. Eilen tässä oli hetken matarakiitäjä. Ritareita voi nähdä koko maassa, jos vain pitää silmänsä auki. Avoimella kalliolla mäkitervakko on perhosten suosikki. Perhosen pitkät jalat tarttuvat kukkaan, siivet pysähtyvät hetkeksi ja mesi siirtyy mahalaukkuun. Kukkulaksi käy myös korkean puun latva. Iso perhonen pysyttelee pienellä alueella huopaohdakkeen kukkien tarjoaman meden äärellä. Kohtaaminen pientareella Muutaman päivän päästä kohtaan tervakukkakalliosta alaspäin ulkoilupolun pientareella yllättävän kiireettömän ritarin. Se lenteli edestakaisin ja istui välillä kivillä ja puilla. Siinä on ritariperhonen matkallaan. Ritarinaaras asett elee munan karhunputken lehdelle. Itä-Helsingissä on korkea Kasakallio muinaishautoineen (Suomen Luonto, retkivinkit). Se pysähtyy vain muutamiksi sekunneiksi tervakukkien mettä imemään. Siellä on usein koiras tai kaksi odottelemassa naaraan saapumista. Saan ihailla sitä samoilta jalansijoilta yli kymmenen minuuttia. Ritarit lentävät touko–kesäkuussa, jopa toukokuun alussa, mutta runsaimmin kesäkuussa. Äkkiä iso vaalea perhonen lentää kalliota ylös ja saa kaiken huomioni. Pyrähdys seuraavaan kukkaan ja siitä sitten kalliota ylös, sähkölinjalle avattua reittiä pitkin. Toivottavasti naaras saapui ja suurperhoset pääsivät suojaisaan pusikkoon parittelemaan. Aurinko lämmittää mukavasti kesäkuun puolivälissä, keskellä päivää. Toinen sukupolvi on siivillään elokuussa. Pohjoisempana Suomessa sukupolvia on vain yksi
Osa niistä kelpasi ritarinaaraalle, ja se kiinnitti munansa lehden alapinnalle. Se koteloituu kiinnitysrihman varassa kasvin varteen, maan pinnan lähelle. Ympäristössään kiinni Täyskasvuinen toukka laskeutuu kasvilta maan kamaralle ja lähtee pienelle vaellukselle ennen koteloitumistaan. Hätätilanteessa toukka voi vieläpä työntää niskastaan ulos oranssin, pahaa hajua erittävän elimen, osmeteriumin. Ne muuttuvat kasvaessaan suunnilleen linnunkakan näköisiksi, mustavalkeiksi ja keltatäpläisiksi. Toukan tarvitsemat ravintokasvit ovat siten vähintään yhtä tärkeitä kuin mesi. Iso toukka on kauniin vihreä, ja koristeltu mustilla raidoilla ja oransseilla täplillä. Kotelon väri vaihtelee, se voi olla vihreä, keltainen tai ruskeanharmaa. Toukkaan kertyy ravinnosta myrkyllisiä aineita eikä se ole petojen suosiossa – toukan kirkas väritys varoittaakin saalistajia myrkyllisyydestä. Toukat kuoriutuvat pieninä ja harmaina. ?. Puutarhan kasveista ritarille kelpaavat muun muassa tilli, fenkoli ja porkkana. Ritarin toukat erottuvat hyvin ja näkyvät kauas.. Talvehtivilla koteloilla on hyvät pakkasnesteet. Toukan räikeä väritys varoittaa saalistajia siihen kertyneistä myrkyistä. Ritari lepäilee ja vahtii mäen huipulla muinaishaudan kivellä. Kaikkien eri elämänvaiheiden on saatava ravintoa ja suojaa. Ritarin muna karhunputken alapinnalle kiinnitettynä. Sille ei riitä pelkkä mesi komean aikuisen ravintona. Jälkikasvu varttuu nopeasti lehtiä syöden, ja pian toukan väri taas muuttuu. ??. Niityn lähellä on pieni lampi, jonka rannalla ritarit usein lentelevät, luultavasti suoputkia etsien. Parin kilometrin päässä on rinneniitty karhunputkineen, sielläkin olen nähnyt ritarin munimassa. Huopaohdakkeen vieressä kasvaa karhunputkia. Ritarit munivat yksittäiset munansa sarjakukkaisille, etenkin karhun– ja suoputkelle. . Toukat vähenevät kesän edistyessä. 58 suomenluonto.fi Tässäkin kävi hetkeä aikaisemmin kuusamakiitäjä. Veden päällä lentävä ritari näyttää vielä upeammalta kuin niityllä liihotellessaan. Toisinaan yhdellä kasvilla on useampia toukkia. Ritariperhosen eli ritarin elämänkierto on samanlainen kuin muillakin perhosilla. Iso toukka on valmis koteloitumaan. Ritarin suosimia sarjakukkaisia kasveja on onneksi runsaasti, etenkin karhunputki on riittävän yleinen – paitsi jos liian innokas niittäjä pistää niityn tai pientareen matalaksi väärään aikaan kesällä. Ritarit maistavat jaloillaan munilleen ja toukilleen soveliaat kasvit. Komea ja nopealiikkeinen ritari on vaikuttava näky, mutta vähintään yhtä vaikuttava on kokemus ritarin ymmärtämisestä, sen eri elämänvaiheiden tietäminen ja taju niiden kiinteästä liittymisestä ympäristön kasveihin, muihin lajeihin ja olosuhteisiin. Osa kuolee loisiin, osa siirtyy keräilijöiden kasvatettavaksi ja niin edelleen. Viime vuonna ritariperhonen lenteli tässä karhunputkelta toiselle
S I N F F . Toukkia saatt aa löytää myös puutarhoista esimerkiksi tilliltä. F I W W W . suomenluonto.fi 59 RITARI ELI RITARIPERHONEN Papilio machaon LEVINNEISYYS Elää soilla, rannoilla, pientareilla ja kosteilla niityillä koko maassa, pohjoisessa harvinainen. F I. W W W . Takasiivessä kannus ja punainen silmätäplä. S I N F F . RAVINTO Toukan ravintokasveja ovat muun muassa suoputki ja karhunputki. TUNTOMERKIT Siipien kärkiväli 6,5–9,5 cm
Suojelualueella moni– muotoisuus kasvaa, kun ajan myötä luonnonvoimat muovaavat elinympäristöä, eikä ihminen voimakkaasti heikennä luontoarvoja. suomenluonto.fi / monimuotoisin DIGITILAAJILLE. Sääksjärvi kertoo, miten monimuotoisuus rakentuu. 60 suomenluonto.fi Suomen monimuotoisin paikka TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT SUVI ELO TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT SUVI ELO Veimme Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professorin Ilari Sääksjärven Ruissaloon, joka on kenties Suomen runsaslajisin paikka. 60 suomenluonto.fi KATSO VIDEO! Miksi lahopuu on tärkeää monimuotoisuude lle
1. Ensimmäinen niistä on tuntematon monimuotoisuus. ”Tuntemattoman monimuotoisuuden kuvaaminen ja selvittäminen leimaa tutkimustani koko ajan”, hän sanoo. 2. Sitä tavataan koko maassa Hangosta Utsjoelle. Nuokkuvarstasammal esiintyy koko Suomessa. 3. Sen kartoittaminen johdatteli hänet huonosti tunnettujen loispistiäisten tutkimuksen pariin Perun Amazoniaan, yhdelle maailman monimuotoisimmista alueista. Alkukesäinen metsä on täynnä linnunlaulua: puukiipijöitä, mustapääkerttuja, nokkavarpusia, metsäkirvisiä ja pajulintuja. Se on todella tärkeää.” Vaikka olemme Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, se ei kuitenkaan ole vierailun pääkohde, vaan Sääksjärvi on luvannut kertoa mitä luonnon monimuotoisuus on, miten se syntyy ja miksi siitä on tullut niin tärkeä puheenaihe. Mennessään hän esittelee puutarhan projekteja: tällä koealalla tutkitaan glyfosaatin vaikutuksia, tuolla kuvattiin On neli ja Anneli -elokuva. suomenluonto.fi 61 A amu valkenee Turun Ruissalossa sumuisena ja tihkuisena. Kun Ruissalo alkoi nousta merenpinnan yläpuolelle jääkauden jälkeen, siitä paljastui ensimmäisenä pieni kivinen luoto, joka nykyisin tunnetaan Kallanpään kalliona. Biodiversiteettitutkimuksen professori ja Luontopaneelin varapuheenjohtaja Ilari Sääksjärvi kävelee kasvitieteellisen puutarhan läpi, sen takaportille. Monimuotoisuuden perustukset Kasvitieteellisen puutarhan kupeesta alkaa Suomen suurin tammimetsä. Vesi kuljetti pieniä hiukkasia, jotka lopulta vajosivat savisiksi tasangoiksi. Tammivaltaista metsää löytyy saarelta kaikkiaan 120 hehtaaria. Syntyi mäkiä, harjuja, laaksoja, rotkoja, ja kallion murtumisen ja kulumisen seurauksena myös painanteita, murroslaaksoja. Ajan myötä sammalet peittävät lahopuut alleen. Valkovuokot ovat jo nuupahtaneet, ja kohta kielot avaavat kukkansa. suomenluonto.fi 61 1 2 3 4 RI IK KA KA AR TI N EN RI IK KA KA AR TI N EN. 4. Jääkauden sulamisvedet muokkasivat saaren ja koko Suomen. Sääksjärvellä on biodiversiteettitutkijana kaksi erityistä mielenkiinnon kohdetta. Kesti tuhansia vuosia ennen kuin Ruissalo nousi kokonaan merestä ja muotoutui nykyiselleen. Mutta mikä tekee juuri Turun Ruissalosta niin monimuotoisen. Aina ei ole kuitenkaan ollut näin. Vielä viikinkiajalla tuhat vuotta sitten saaren nykyiset pellot olivat veden alla. Ruissalo on tähän oivallinen kohde, sillä se on Suomen monimuotoisin paikka, tai ainakin yksi niistä. Miltei neljäsosa kaikista maamme tammimetsistä sijaitsee täällä, yhdellä saarella. Vesi kasasi soraa yhtäälle ja kulutti sitä pois toisaalta. Pilvinen sää saa vihreän sävyt hehkumaan. Metsäimarre vaatii kasvupaikalta kosteutta. ”Biodiversiteetin perustutkimus ja tieteelle uusien lajien kuvaaminen säilyvät tutkimuksessani aina. Syylälinnunherne on yleinen eteläinen laji tammimetsissä ja pellonreunoissa
Pysähdymme ihailemaan metsäimarteita, jotka ovat jo kasvaneet täyteen mittaansa. Evoluution myötä eri lajit sopeutuivat tiettyihin oloihin. Näissä oloissa ne ovat vahvimmillaan, eivätkä muut lajit pysty syrjäyttämään niitä. Isovihan aikaan Pietari Suuri hakkautti miltei kaikki suuret tammet laivojen rakennusmateriaaliksi ja Pietarin kaupungin paaluttamiseen. Lajit seuraavat toisiaan Lounaisin Suomi kuuluu tammimetsäeli hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Syntyy monimuotoisuutta. Siten myös maaperäeliöstö on hieman erilaista eri puiden alla”, Sääksjärvi sanoo. Biodiversiteettiyksikön professori Ilari Sääksjärvi. 1845 saari luovutettiin Turun kaupungille, jonka omistuksessa se on edelleen. Tammen lehdissä, versoissa, oksissa, rungossa, onkaloissa ja ja jopa kukissa elää suuri joukko lajeja, eniten kaikista Suomessa tavattavista lehtipuista. Tar1. Siitä on sahattu pätkä pois, jotta polkua pitkin pääsee kulkemaan. ”Eri puulajien alla karikekerros on erilaista, pienipiirteisesti. Ihmisen aika 1200-luvulla Ruissaloa käytettiin laidunmaana ja se oli Turun linnan hallinnassa. Koska erakkokuoriainen vaatii onttojen tammien jatkumon, sitä tavataan vain Ruissalossa ja muutamalla muulla paikalla lähiseudulla. Evoluution myötä eri lajit sopeutuvat tiettyihin oloihin. Soramaata, josta vesi hulahtaa läpi. Yksi laji vaikuttaa nyt kaikkialla maailmassa ympäröivään luontoon enemmän kuin mikään muu laji koskaan. 62 suomenluonto.fi Maan pinnanmuodot ja sääolot synnyttävät yhdessä erilaisia mikroilmastoja: yhtäälle viileitä ja kosteita pohjoisrinteitä, toisaalle kuivia ja paahteisia etelärinteitä. Laaksonpohjia, joihin sulaja sadevedet jäävät hetkeksi seisomaan. Sääksjärvi kumartuu polun yli rojahtaneen vanhan tammenrungon ääreen. Mulmin seassa on tummia papanoita, kuin myyrän kakkaa. ”Yksi osa monimuotoisuuden rakentumista on se, että suurin osa Ruissalosta on suojeltua”, Sääksjärvi sanoo. Turun Ruissalon luonnonsuojelualue perustettiin 1923. Se tarkoittaa lahopuuta, eri-ikäisiä ja -lajisia puita. Lehtipuiden hajoavat lehdet muodostavat hedelmällistä multaa, kuusen alla on neulaskerros, sammalet kasvattivat kangasmaille turvetta. Onton tammen sisältä löytyy mulmia, joka syntyy lahosta puusta ja hajonneista, onkaloon pudonneista lehdistä. Marmorikuoriainen elää myös haavalla, joten se on yleisempi. Esimerkiksi toukkana vain tammenlehtiä syömään erikoistuneita perhosia tavataan Suomessa jopa 150 lajia. Sille kelpaavat varjoisat kangasmetsät, lehdot, puronvarret, jyrkänteet ja vyörysoraikot, eikä kasvukauden pituudella ole niin väliä. 2. 1 2 3. Kaupunki perusti Ruissalon ensimmäisen luonnonsuojelualueen tasan sata vuotta sitten, ja se oli juuri tämä paikka, jossa nyt selvitämme monimuotoisuuden olemusta. Se vaatii vain kosteaa kasvuympäristöä. Se on laji, jota on koko Suomessa lounaisrannikolta Nuorgamiin saakka. Ihminen puuttuu mahdollisimman vähän tapahtumiin metsässä, jota siten muokkaavat pääosin luonnonvoimat. 3. Tammi alkaa onttoutua 150–200 vuoden iässä ja 250-vuotiaista tammista puolet on onttoja. Ne elävät mulmissa ja lahoavassa puussa. Näille lajeille eteläinen sijainti ja lämmin ilmasto ovat tekijöitä, jotka auttavat niitä selviämään. Onton puun sisältä on vyörynyt esiin mulmia eli lahonnutta puuta ja onkaloon pudonneita hajonneita lehtiä. Muutaman sadan vuoden päästä alkoi metsien kaskeaminen pelloiksi. Kolmisenttinen erakkokuoriainen on Suomen suurimpia kuoriaisia, ja se kelpuuttaa toukkiensa asuinpaikaksi vain rikkikäävän ontoksi lahottamat tammet. Ruissalossa ja lähialueilla tavataan useita lajeja, jotka elävät levinneisyytensa pohjoisrajalla. Myyristä ei kuitenkaan ole kyse, vaan papanat kuuluvat erakkotai marmorikuoriaisen toukille. Tammi, rikkikääpä ja erakkokuoriainen ovat esimerkki toisiinsa kietoutuneista ja erikoistuneista lajeista. Kun ihminen saapui Suomenniemelle, alkoi uusi aika. Kun kasvit pääsivät juurtumaan ja valtasivat maan, ne edelleen muokkasivat hitaasti kasvualustaa ja maaperää
suomenluonto.fi 63 1 2. Talousja yhteiskuntatieteilijät, filosofit ja biologit käsittelivät luonnon monimuotoisuuden häviämistä. Jo silloin tutkijat tajusivat, että luonto ja maailma voivat huonosti. Raidankeuhkojäkälä kasvaa kosteissa ja hämyisissä vanhoissa metsissä, yleensä haavan tai raidan rungolla. Se kuului Kristiinankaupungissa syntyneen Isak Uddmanin väitöskirjaan, joka valmistui Upsalan yliopistolla 1765. Mitä enemmän lajeja tutkitaan, sitä enemmän niitä löytyy. Laji.fi -tietokannan mukaan 23 neliökilometrin laajuisella Ruissalon saarella on tähän mennessähavaittu 3945 lajia. Hän sanoo, että biologit ovat jossain määrin epäonnistuneet kertomaan, mitä monimuotoisuus on. Jotta vuosimiljoonien aikana muovautunut mahdollisimman monimuotoinen elämä maapallolla voisi säilyä, ja jotta lapsillamme olisi tulevaisuus. Biodiversiteetti-termi esiteltiin maailmalle monitieteisessä konferenssissa USA:ssa vuonna 1986. Mitä muuta kuin lajien kirjoa monimuotoisuus on. 1. 2. Nykyisin tilanne Pohjois-Suomessa on hyvä, mutta Etelä-Suomesta suuret, yhtenäiset ja toisiinsa kytkeytyneet suojelualueet puuttuvat. Työtä ohjasi maailmankuulu lääketieteen ja kasvitieteen professori Carl von Linné. Sitä kutsutaan ekologiseksi monimuotoisuudeksi. Sääksjärvi kertoo, että myös lajinsisäinen perinnöllinen eli geneettinen monimuotoisuus on tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. Lakikallion rojahtanut kelo hajoaa hitaasti. ”Biodiversiteetti linkittyy ihmisen hyvinvointiin, talouteen, terveyteen ja turvallisuuteen. Usein monimuotoisuus tiivistyy lajimäärään. Näennäisestä monimutkaisuudesta huolimatta biodiversiteetti on maailmanlaajuisesti yksi menestyneimpiä ympäristötermejä. Ja samalle ilmiölle on monta nimeä. Vaikka tämä on Suomen monimuotoisinta aluetta, kuitenkin yli puolet maamme lajeista elää muualla. Siksi sen turvaaminen on niin tärkeää. Varttuneeseen puuhun asettuu rikkikääpä, jonka lahottama puu kelpaa erakkokuoriaisen toukalle. Siitä on tehty liian monimutkainen asia. Kaikki viittaavat samaan asiaan. Geneettisen monimuotoisuuden lisäksi monimuotoisuutta on lajien välisissä vuorovaikutussuhteissa. Esimerkiksi pähkinänakkeli, Suomessa harvinainen lintu, on pesinyt Ruissalossa, ja tänäkin keväänä sen on havaittu laulavan aktiivisesti saarella. Esimerkiksi Käsivarren alueelta tunnetaan miltei 400 lajia, joita ei tavata missään muualla maassamme. On luonnon monimuotoisuus, elonkirjo, biodiversiteetti, lajikirjo ja luonnonkirjo. Lajimäärä ei kuitenkaan ole vakio, vaan se muuttuu koko ajan. Vanhin selvitys Turun hyönteisten lajimäärästä on 1700-luvulta. Kesti kuitenkin miltei 40 vuotta, ennen kuin luonnon monimuotoisuus ja sen väheneminen nousivat globaaliksi kaikkia koskettavaksi huolenaiheeksi, lehtien etusivuille ja illan pääuutisiin. Siksi monimuotoisuutta tulee suojella siellä, missä lajirikkauttakin on. Suomesta tunnetaan noin 48 000 lajia, joista yli 22 500 on havaittu Varsinais-Suomessa. Sääksjärvi kertoo, että Ruissalo on paikka, jossa monet lintuharrastajat ovat nähneet sen ensi kertaa, myös hän itse. Se on paljon enemmän kuin biologiaa.” Ihmisen hyvinvoinnin perusta Sääksjärvi sanoo, että luonnon monimuotoisuus on ihmisen kukoistuksen perusta. Sellaisiksi voidaan laskea esimerkiksi eri joissa lisääntyvät merilohikannat. ”Biodiversiteetti on elämää sen kaikissa ilmenemismuodoissa”, Sääksjärvi kiteyttää. suomenluonto.fi 63 vitaan ensin tammi ja paljon aikaa. Se auttaa lajeja sopeutumaan erilaisiin oloihin. Lajit ovat tietyistä oloista ja toisistaan riippuvaisia. Lajeja tulee ja menee luontaisestikin, mutta nyt ilmaston lämmetessä eteläiseen Suomeen on saapunut ja saapuu vastakin uusia lajeja. Kuinka monta lajia
64 suomenluonto.fi Lajit, jotka on havaitt u vain yhdessä eliömaakunnassa Havaitut lajit jokaisessa eliömaakunnassa 1412 204 387 139 150 169 100 112 310 146 89 77 68 34 83 78 68 83 61 15953 10953 14710 11183 10470 12206 13701 22548 13114 24285 13218 10486 10990 11343 7469 8111 7895 8369 7963 “Endeemikartta” Lajimäärät Uusimaa Varsinais-Suomi Etelä-Häme Etelä-Savo Pohjois-Karjala Satakunta Ahvenanmaa Etelä-Karjala Pohjois-Häme Pohjois-Savo Perä-Pohjanmaa Kainuu Oulun Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Koillismaa Laatokan Karjala Inarin Lappi Sompion Lappi Kittilän Lappi Enontekiön Lappi 24 285 22 548 21 427 15 953 14 710 13 701 13 218 13 114 12 276 12 206 11 343 11 183 10 990 10 953 10 486 10 470 8 369 8 111 7 963 7 895 7 469 Uusimaa Etelä-Häme Varsinais-Suomi Enontekiön Lappi Ahvenanmaa Etelä-Savo Koillismaa Pohjois-Karjala Perä-Pohjanmaa Inarin Lappi Etelä-Karjala Sompion Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Savo Oulun Pohjanmaa Satakunta Kittilän Lappi Kainuu Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Häme Laatokan Karjala 1 412 973 905 387 310 204 169 150 146 139 112 100 89 83 83 78 77 68 68 61 34 21427 12276 973 905 1412 204 387 139 150 169 100 112 310 146 89 77 68 34 83 78 68 83 61 15953 10953 14710 11183 10470 12206 13701 22548 13114 24285 13218 10486 10990 11343 7469 8111 7895 8369 7963 “Endeemikartta” Lajimäärät Uusimaa Varsinais-Suomi Etelä-Häme Etelä-Savo Pohjois-Karjala Satakunta Ahvenanmaa Etelä-Karjala Pohjois-Häme Pohjois-Savo Perä-Pohjanmaa Kainuu Oulun Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Koillismaa Laatokan Karjala Inarin Lappi Sompion Lappi Kittilän Lappi Enontekiön Lappi 24 285 22 548 21 427 15 953 14 710 13 701 13 218 13 114 12 276 12 206 11 343 11 183 10 990 10 953 10 486 10 470 8 369 8 111 7 963 7 895 7 469 Uusimaa Etelä-Häme Varsinais-Suomi Enontekiön Lappi Ahvenanmaa Etelä-Savo Koillismaa Pohjois-Karjala Perä-Pohjanmaa Inarin Lappi Etelä-Karjala Sompion Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Savo Oulun Pohjanmaa Satakunta Kittilän Lappi Kainuu Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Häme Laatokan Karjala 1 412 973 905 387 310 204 169 150 146 139 112 100 89 83 83 78 77 68 68 61 34 21427 12276 973 905 1412 204 387 139 150 169 100 112 310 146 89 77 68 34 83 78 68 83 61 15953 10953 14710 11183 10470 12206 13701 22548 13114 24285 13218 10486 10990 11343 7469 8111 7895 8369 7963 “Endeemikartta” Lajimäärät Uusimaa Varsinais-Suomi Etelä-Häme Etelä-Savo Pohjois-Karjala Satakunta Ahvenanmaa Etelä-Karjala Pohjois-Häme Pohjois-Savo Perä-Pohjanmaa Kainuu Oulun Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Koillismaa Laatokan Karjala Inarin Lappi Sompion Lappi Kittilän Lappi Enontekiön Lappi 24 285 22 548 21 427 15 953 14 710 13 701 13 218 13 114 12 276 12 206 11 343 11 183 10 990 10 953 10 486 10 470 8 369 8 111 7 963 7 895 7 469 Uusimaa Etelä-Häme Varsinais-Suomi Enontekiön Lappi Ahvenanmaa Etelä-Savo Koillismaa Pohjois-Karjala Perä-Pohjanmaa Inarin Lappi Etelä-Karjala Sompion Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Savo Oulun Pohjanmaa Satakunta Kittilän Lappi Kainuu Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Häme Laatokan Karjala 1 412 973 905 387 310 204 169 150 146 139 112 100 89 83 83 78 77 68 68 61 34 21427 12276 973 905 1412 204 387 139 150 169 100 112 310 146 89 77 68 34 83 78 68 83 61 15953 10953 14710 11183 10470 12206 13701 22548 13114 24285 13218 10486 10990 11343 7469 8111 7895 8369 7963 “Endeemikartta” Lajimäärät Uusimaa Varsinais-Suomi Etelä-Häme Etelä-Savo Pohjois-Karjala Satakunta Ahvenanmaa Etelä-Karjala Pohjois-Häme Pohjois-Savo Perä-Pohjanmaa Kainuu Oulun Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Koillismaa Laatokan Karjala Inarin Lappi Sompion Lappi Kittilän Lappi Enontekiön Lappi 24 285 22 548 21 427 15 953 14 710 13 701 13 218 13 114 12 276 12 206 11 343 11 183 10 990 10 953 10 486 10 470 8 369 8 111 7 963 7 895 7 469 Uusimaa Etelä-Häme Varsinais-Suomi Enontekiön Lappi Ahvenanmaa Etelä-Savo Koillismaa Pohjois-Karjala Perä-Pohjanmaa Inarin Lappi Etelä-Karjala Sompion Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Savo Oulun Pohjanmaa Satakunta Kittilän Lappi Kainuu Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Häme Laatokan Karjala 1 412 973 905 387 310 204 169 150 146 139 112 100 89 83 83 78 77 68 68 61 34 21427 12276 973 905 IN FO GR AA FI T: JU LI U S U U SI KY LÄ / KR U T CO LL EC TI VE . Koska kyse on ihmisen tekemistä havainnoista ja lajeista, jotka liikkuvat tai ovat lyhytikäisiä, lajimäärät ovat suuntaaantava arvio todellisesta lajimäärästä. LA JI M ÄÄ RÄ T: LA JI .F I -T IE TO KA N TA , PO H JA KA RT AT M AA N M IT TA U SL AI TO S. -tietokantaan tallennetut lajihavainnot kussakin eliömaakunnassa paljastavat, ett ä eniten lajeja on havaitt u Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Etelä-Hämeessä. Esimerkiksi Enontekiön Lapissa Suomen luoteiskulmalla esiintyy monia Skandien vuoriston lajeja, joita ei tavata muualla maassa, vaikka alueella havaitt ujen lajien kokonaismäärä Suomen pienin.. Näiden lajien määrä on kuvatt u kartalla eliömaakunnitt ain. Laji.. Kartasta käy kuitenkin ilmi eräät tärkeät alueet. Kaikkialla Suomessa on myös lajeja, joita ei ole havaitt u missään muualla maassa
He voivat tehdä monimuotoisuuden kannalta hyviä päätöksiä ja johtaa omaa yhteisöään kohti kestävämpää elämäntapaa. Lokakuussa 2020 IPBES eli Hallitustenvälinen luonnon monimuotoisuusja ekosysteemipalvelupaneeli julkaisi raportin biodiversiteettiin ja pandemioihin liittyen. VILLE NIINISTÖ ILMOITUS Hyvä esimerkki luonnon monimuotoisuuden roolista ihmisen elämässä tuli konkreettisella tavalla esille, kun koronapandemia pyyhkäisi yli maapallon. Sen lisäksi tutkitaan emergenttiä johtajuutta. ”Se on uusi suunta, jota olemme rakentaneet viisi viime vuotta Turussa”, hän kertoo. Meillä luontoviha yhdistyy EU-vihaan: luodaan suurta kansallista tarinaa siitä kuinka Suomen metsien tai maatilojen päätösvaltaa ollaan viemässä Suomesta pois, jos EU ja YK edellyttävät luontokadon pysäyttämistä ja ennallistamistoimia luonnon tilan vahvistamiseksi edes omien kansallisten lakiemme ja sitoumustemme toteuttamiseksi. Raportti esitti arvion luonnossa esiintyvistä viruksista, jotka voisivat aiheuttaa pandemioita, jos ne pääsisivät tarttumaan luonnonvaraisista linnuista ja nisäkkäistä kotieläimiin ja ihmiseen. Moni nyt hallitusneuvotteluissa olevien kokoomuksen tai perussuomalaisten ehdokas, keskustasta puhumattakaan, maalasi kampanjassaan EU:n luontotavoitteita jonkinlaiseksi maamme itsenäisyyttä uhkaavaksi möröksi. Sen mukaan tällaisia aiemmin tuntemattomia viruksia on 600 000– 800 000. Tällä hetkellä Sääksjärvi tutkii johtajuutta, joka veisi kohti paremmin voivaa maapalloa. ”Sirittäjä laulelee”, Sääksjärvi huomaa, kun seuraamme rinnemetsään nousevaa polkua. Monitieteisyys tarkoittaa tässä sitä, että monimuotoisuustutkimuksen pariin on tuotu kauppatieteilijöitä, ruoan ja matkailun tutkijoita sekä insinöörejä. ”Jos luontokato jatkuu, niin tulevaisuudessa voimme olla varmoja että tulemme elämään tällaisia pandemia-aikoja kiihtyvällä tahdilla.” Jatkamme eteenpäin ja alamme nousta mäen päälle. Jokaisen hallituksen pitäisi olla sitoutunut YK:n Montrealin luontokokouksen sopimukseen luontokadon pysäyttämisestä 2030 mennessä. On harhaista tuudittautua siihen, että ”kaikkihan luonnonsuojelua kannattavat”. Luonnonystävien on aika vahtia taas tarkkaan päättäjiä ja vaadittava parempaa. ”Se tarkoittaa sitä, että jokainen meistä, vaikka pieni lapsi, voi yksilönä ottaa johtajan roolin, näyttää mallia ja johdattaa lähipiirinsä kohti luontoa kunnioittavaa tulevaisuutta.” Biodiversiteetti linkittyy ihmisen talouteen ja terveyteen. ”Jos me tunkeudumme yhä syvemmälle luonnon ekosysteemeihin, esimerkiksi Amazoniaan ja Kongon sademetsiin, joudumme yhä enemmän kosketuksiin sellaisten lajien kanssa, jotka kantavat virustaakkaa, joka saattaa levitä meihin”, Sääksjärvi sanoo. On suorastaan käsittämätöntä, että kun Euroopassa vihdoin aletaan yhdessä toteuttaa jo vuosia juhlapuheissa Suomessakin toistettuja periaatteita vesistöjen puhdistamisesta ja metsien ja soiden luonnon vaalimisesta, meillä populistinen identiteettipolitiikka yrittää maalata sitä epäisänmaalliseksi. Suurimmat uhat virusten leviämiselle ovat metsäkato ja villieläinkauppa, mutta myös maankäyttö, tehomaatalous sekä luonnonvarojen ylikulutus. Tällä hetkellä Sääksjärvi näkee monitieteisen biodiversiteettitutkimuksen entistä tärkeämpänä. ”Suomalainen media ei tarttunut siihen, vaikka siinä olisi ollut pelipaikka avata sitä, että minkä takia luontokadon pysäyttäminen on ihmisen kannalta niin tärkeää”, Sääksjärvi harmittelee. Eivät kannata. Suomalaiset rakastavat luontoa ja monet viettävät erityisesti kesiään metsissä samoillen, kotipihan istutuksia tai hyönteishotelleja hoitaen sekä vesistöjen äärellä luonnosta nauttien. Ekosysteemien ja planetaarisen kantokyvyn rajat on ylitetty jo pahasti. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen Luontoviha nostaa päätään laitaoikeiston identiteettipolitiikka uhkaa luonnonsuojelusaavutuksia. Tämä näkyy meillä ja muuallakin. Hallitusneuvotteluista tihkuvien vuotojen mukaan luontorahoja oltaisiin taas leikkaamassa, kansallispuistojen maksullisuutta harkitaan, ympäristöhallinnon itsenäisyys on vaakalaudalla, kansainvälisiä luontositoumuksia ei noudatettaisi ja Eurooppaan mentäisiin vastustamaan luontoa pelastavia toimia. Lakea kohti tammimetsä vaihettuu karuksi männiköksi. Kevään eduskuntavaaleissa ei paljoa luontopolitiikasta puhuttu. Mikä voisi olla isänmaallisempaa kuin vaalia suomalaista luontoa ja sen tilaa tuleville sukupolville. Vastuu Suomen luonnon tulevaisuudesta on Suomen hallituksella, eikä se voi piilottaa omaa luontovihamielisyyttään kansainvälisen yhteistyön vastustamisen taakse. Venäjän hyökkäyssodan ja inflaation oloissa poliittinen keskustelu on siirretty koviin arvoihin, kovalla hinnalla luonnolle. Meillä luontoviha politiikassa ilmenee ehkä sen takia epäsuoremmin. On Suomen, Euroopan ja maailman luonnon tulevaisuudelle vaarallista, jos luontomyönteiset poliitikot, tutkijat, kansalaisjärjestöt, mediat ja ylipäätään ihmiset alkavat tyytyä jo saavutettuihin linjauksiin samalla kun laitaoikeiston identiteettipoliittinen hyökkäys uhkaa yhä vahvemmin luonnon tulevaisuutta. Kestävistä arvoista yhä välinpitämättömämpi populismi ja identiteettipolitiikka uhkaavat luonnon tilaa meillä ja muualla. Perinteisesti johtajia ovat ihmiset tietyssä asemassa, esimerkiksi yritysjohtajat ja poliitikot
Tapanila. Kotipaikka. H O M O S A P I E N S Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Tärkeintä luonnossa. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA ANNA RIIKONEN Näyttelijä Martti Suosalo haluaa herätellä ihmisiä Luontoa ja sirkushuveja 66 suomenluonto.fi Kuka. Tämä ku me saahaan, ni kylä se sitt en helepott aa. Mott o. Mitä. Martt i Suosalo. 66 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Näyttelijä Martti Suosalo haluaa herätellä ihmisiä myös taiteellaan. Monimuotoisuus. Komeljantt ari, siis kiertävä näytt elijä ja pilanlaskija
Se oli iso muutos henkilökohtaisessa elämässä.” 1988 ”Pääsin Ryhmäteatteriin. ”Vaistoan, että olemme juuri nyt vaa’ankielitilanteessa. Saariston käkkyrämäntyjen tuoksu on iltaisin huumaava. Jos haluaa elämäänsä sisältöä ja jännitystä, niin sinne vaan.” Ihmisiä voi herätellä myös taiteen kautta. Siinä välissä olen elänyt lapsuuteni kahdeksanvuotiaaksi saakka. Ei sitä pidetty mitenkään ihmeellisenä. Purjehtimisen lumoa Kuusikymppisellä Suosalolla on pitkä perspektiivi suomalaiseen luontoon. Teki luonnon puolesta töitä sitten millä tavalla tahansa, Suosalon mielestä tärkeää on maltillisuus ja syyllistämätön ote. Kun tuuli lounaasta, haisi sellulle, kun idästä, haisi typpitehdas. N äyttelijä Martti Suosalo uskoo ihmiseen. Hän ei ehkä pääse enää tripodin nokkaan, mutta voi keitellä keittoja. ”Suomalainen on kuuliainen, mutta emme ole orjakansaa. Suosalo työstää parhaillaan luonnon monimuotoisuutta käsittelevää esitystä yhdessä tietokirjailija ja luontotoimittaja Juha Kauppisen kanssa. Lapsuudesta ovat silti jääneet vahvimpina mieleen saaristo ja meLuontoa ja sirkushuveja Lähitulevaisuudessa Suosalo treenaa myös sirkusteltan pystyttämistä ja ratkoo logistisia haasteita. Yritän saavuttaa samaa omassa sirkustelttateatterissa.” 2042 ”Olen 80-vuotias ja voitan SM-kultamitalin painonnoston ikämieskilpailuissa.” ”Metsänhoito ei ole mitään hoitoa. Koko sanan sisältö pitäisi möyriä uusiksi.”. Luontokysymyksiin perehtymätön ei välttämättä ymmärrä, mitä vaikkapa vanhaan metsään kajoaminen luonnolle tekee. Suosalo muistelee, miten vielä 1970-luvulla vedet olivat Turun saaristossa niin kirkkaita, että kun veneen perästä kurkisti veteen, näki pohjaan asti, useiden metrien syvyyteen. Koko sanan sisältö pitäisi möyriä uusiksi.” Suosalo ymmärtää, että varsinkin vanhemman polven, joka on kasvanut sankarillisia tukkijätkiä ihaillen ja metsäradiota kuunnellen, on vaikea ajatella, että nykyisessä metsähoidossa olisi jokin pielessä. Oulussa ja Turussa asunut kaupunkilaislapsi vietti kesät ja muut loma-ajat mummolassa Rovaniemen maalaiskunnassa, metsien kainalossa. Myös haju kuului siihen aikaan asiaan. ”Vedessä oli metrin korkuinen vaahtovuori, josta me lapset teimme itsellemme partoja. Suosalo nostaa esiin esimerkiksi metsänhoidon, joka jo sanana ärsyttää häntä. Teatterin tekemisen yhteisöllinen henki teki vaikutuksen. Vielä on epävarmaa, muovautuvatko ainekset monologiksi vai useamman näyttelijän esitykseksi, mutta tavoitteena on tuoda teos ensi vuonna näyttämölle. Aggression ja tyhmyyden huippu saavutetaan ja esimerkiksi ilmastoasioissa aletaan väistämättä menemään järkevämpään suuntaan.” Paljon on silti vielä tehtävää. Varmaan aivot on marinoituneet sopivalla tavalla.” Sovittelevasti, ei syyllistäen Luonnon tila on Suosalon mielestä ennen kaikkea valtiovallan vastuulla, esimerkiksi lainsäädännön ja tukien kohdistamisen kautta, mutta yksittäinen ihminenkin voi silti tehdä paljon. Sanomaa kannattaa jakaa sovittelevasti, ei ärsyttäen.” 1968 ”Lapsuuden aistikkainta aikaa. Hänen mielestään valistusta, ainakin muualta kuin metsäteollisuuden suunnasta tulevaa, voisi olla enemmän. Lannistumaton, jopa toiveikas sävy nousee siitä, että hän uskoo ison laivan olevan vähitellen kääntymässä oikeaan suuntaan. ”Ekologisen teatterimallin” avainsanoja ovat esimerkiksi kierrätysmateriaalit ja uusiutuvat energianlähteet. Tämä ajatus tulee voimakkaana mieleen, kun kuuntelee Suosalon painokasta, mutta rauhallista pohdiskelua Suomen luonnon tilasta, metsien hakkuista ja muista aikamme haasteista. Radiossa soi Beatles ja maailma oli samantyyppisessä murroksessa kuin tällä hetkellä.” 1971 ”Muutin perheeni kanssa edellisenä vuonna Turkuun. ”Metsänhoito ei ole mitään hoitoa. Vanhan ajan loppu on lähellä ja uusi aika koittamassa. suomenluonto.fi 67 ri, ja veneily kuuluu kiinteästi elämään edelleen. Kun Suosalo pikkupoikana veneili perheensä kanssa Oulussa, reitti vei suoraan Oulu Oy:n jätevesien läpi. Ympäristönäkökulma otetaan huomioon tässäkin hankkeessa. Se on parantava ja lohduttava asia elämässäni.” Purjehdusharrastus on avannut silmät myös meren muutoksille. Luontojärjestöissä ja -yhdistyksissä on esimerkiksi tarvetta monenlaisten vapaaehtoisten osaamiselle. ”Vanhempikin ihminen voi mennä mukaan Elokapinaan. nimittäin starttaa ensimmäiselle kiertueelleen Teatteri Sirkus Suosalo. Suunta ei silti ole ollut pelkästään huonompaan päin. Käskyttäminen nostaa vain selkäkarvat pystyyn. On hieno juttu, kun tuuli vie ja vene kulkee. ”Samalla tavalla kuin tupakka-askin kyljessä on kuva syöpyneestä keuhkosta, pienmetsänomistajan pitäisi nähdä kauhukuva hätääntyneestä kuukkelista, joka yrittää löytää luppoa tai naavaa”, Suosalo sanoo vain hiukan kärjistäen. Helsingin juhlaviikkojen yhteydessä, taiteiden yönä 17.8. ”Purjehtiminen on lapsesta saakka jäänyt selkäytimeen
TRIO ”Luin vesimittarin elämästä ja sen mukaan kuvassa olisi menossa parittelu. KEVÄTVIERAS Helatorstaina aamupäivällä kukkapenkkiin tupsahti kaunis Lapin lintu, korea sinirintakoiras. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Pitkän tovin istuin vesirajassa niitä katsellen.” Tarja Kouvo tarkkaili vesimittareita Laukaassa 22. toukokuuta. TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. toukokuuta. Jaana Saarelainen ihasteli upeaa sateenkaarta Kolilla 26. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 68 suomenluonto.fi . Pirkko Siukonen kuvasi värikkään vieraan Torniossa 18. SATEENKAAREN PÄÄSSÄ ON AARRE Vaikka aarretta ei olisikaan, niin itse sateenkaari käy kyllä aarteesta. toukokuuta.. Tämä oli ensimmäinen kerta kun keskityin noita luontokappaleita oikein tarkasti kameran kanssa seuraamaan
toukokuuta. Luulimme tyttären kanssa, että tämä toinen aikoo syödä toisen, joka vaikutti kuolleelta. toukokuuta.. . . suomenluonto.fi 69 LEMMIKKIKUKAT Sateen kastelemat pienet lemmikit kiinnostivat kuvaajaa pihapiirissä. toukokuuta Virroilla. VASKITSAPARISKUNTA ”Hämmästyin näkyä nurmikolla. Antti Kaskinen ikuisti loppukevään kukat Huittisessa 26. Niitä oli viisi, emo piti huolta pienimmästä.” Sirpa Jyske ilahtui kohtaamisesta poikasten kanssa 28. Se ei liikkunut oikeastaan ollenkaan. VIHERTÄVÄ KESÄ Tommi Kujala ihasteli paatsamasinisiipeä ja alkavan kesän hempeää viherrystä Utajärvellä 21. Ensin luulin, että siinä on yksi vaskitsa kunnes tajusin, että niitähän on kaksi. Jälkeenpäin löysimme tiedon, että tuo olikin parittelua!” Paula Horsma ihmetteli matelijoiden puuhia Kirkkonummella 25. . toukokuuta. TELKKÄVAUVAT LAMMELLA ”Yllätys odotti pikku lammella: Telkänpojat olivat kuoriutuneet uimakuntoon
kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Neste on sellaisenaan hyvin laimeaa, mutt a haihtumisen myötä sokeripitoisuus kasvaa ja sen arvo energianlähteenä paranee. Mesikastett a syntyy, kun kirvat imevät kasvien nesteitä ja suodatt avat niistä valkuaisja kivennäisaineita omaan tarpeeseensa. Makeutunutt a mesikastett a voi syntyä myös aivan kirvayhdyskuntien viereen, jolloin voi näytt ää siltä kuin kimalaiset nuolisivat itse kirvoja. SH U TT ER ST O CK TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Kimalaiset ja useimmat muut pistiäiset tarvitsevat sokeripitoista nestett ä ravinnokseen. Puu on kukkinut jo monta viikkoa sitt en, ja raakileetkin ovat jo isoja. . Laimea tuore mesikaste kelpaa ravinnoksi lähinnä vain muurahaisille, jotka lypsävät kirvoja hivelemällä niitä tuntosarvillaan. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.fi /kysy-luonnosta tai . Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Kimalaiset usein nuolevatkin pudonnutta mesikastett a lehdiltä, joiden pinnoilla se on ehtinyt makeutua. Mitä kimalaiset siitä hakivat. Yleensä ne löytävät sitä kukkien medestä, mutt a erityisesti lämpiminä ja kuivina kesinä kirvojen eritt ämä mesikaste voi muodostua tärkeäksi ravinnonlähteeksi. Kimalaiset voivat käytt ää ravintonaan meden lisäksi mesikastett a. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Yllätys oli kyllä suuri: ne kävivät nuolemassa pienissä oksanhangoissa olevien kirvojen selkiä! Kuinka tavallista tällainen on. 70 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. JUHO PAUKKUNEN Kimalaiset kirvojen kimpussa Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. Jäljelle jäävän sokeripitoisen veden ne ulostavat mesikasteena. Kiinnitin huomioni päärynäpuussamme lentäviin kimalaisiin
Amerikasta tunnetaan kymmenen vuoden takaa kuitenkin tapaus, jossa noin 100 hirven arveltiin kuolleen sinilevien aiheutt amaan myrkytykseen. Itämeren vesi on toki vähemmän suolaista kuin valtamerien vesi, mutt a murtovesikin on jokien laskukohtia lukuun ott amatt a juotavaksi kelpaamatonta. K Y S Y L U O N N O S TA JA RI H AK AL A / VA ST AV AL O. Monet maanisäkkäät maistelevat mielellään suolavett ä. Onko sinilevällä vaikutusta asiaan tai eläimeen. Kuolleita eläimiä löytyy harvoin. HEIDI KINNUNEN Sinilevät eli syanobakteerit kukoistavat ravinteikkaissa vesissä kesän lämmössä. Suolan lisäksi vedessä voi piillä muitakin vaaroja. Kuivuminen puolestaan nostaa verenpainett a. Yleisesti tiedetään, ett ä runsaat sinileväkukinnat voivat olla vahingollisia ihmisille, karjalle ja lemmikeille. Noin neljänkymmenen sinilevä suvun arvellaan pystyvän tuottamaan maksaja hermomyrkkyjä. Entä Suomen luonnonvaraiset nisäkkäät, juovatko ne merivett ä. suomenluonto.fi 71 K Y S Y L U O N N O S TA Juovatko eläimet merive. Merinisäkkäät, kuten hylkeet, ovat kehitt äneet erityisiä sopeumia suolavedessä selvitäkseen. Nesteen tarve tyydytetään kalaravinnolla. Toistaiseksi tietoa luonnon eläinten kyvystä aistia myrkylliset kukinnat on vain vähän. Turhaa suolaa niidenkään ei kannata nautt ia. Janoa merivesi ei kuitenkaan sammuta, koska elimistö pyrkii poistamaan liiallista suolaa. Kaikki kukinnat eivät kuitenkaan ole myrkyllisiä. Tällöin solujen kuivuminen vain kiihtyy. Mikäli koirani saisivat päätt ää, ne joisivat merivett ä sinilevätilanteesta riippumatt a. Niiden munuaiset toimivat huomatt avasti muita nisäkkäitä tehokkaammin. . ä. Jott a vesi olisi juomakelpoista, sen pitäisi sisältää alle puoli promillea suolaa
Voitaisiinko puistoja pihanurmikoiden kanssa toimia toisin. . Pallomainen pesä kudotaan vihreistä heinistä, jotka ovat vielä taipuisia. Neljä pesää samalla alueella ovat voineet kuulua samalle naaraalle. Helteissä palaneelle nurmikolle syntyneet kasvitt omat laikut kelpaavat hyvin. Kun tarvitaan nopeasti vihreää, valtalaji on raiheinä. Se on vain hieman tulitikkuaskia suurempi hiiri, jolla on pitkä tartt umahäntä. Monilla monivuotisista lajeista on syvälle maahan ulott uvat juuret, joiden avulla ne pärjäävät pitkienkin kuivien jaksojen yli. Ketokasveja nurmen tilalle Vaivaishiiren koti K Y S Y L U O N N O S TA LE EN A N IE M IN EN AN N A TU O M IN EN. Kaktuksia meillä ei ole, mutt a kotimaiset maksaruohommekin osaavat säilöä vett ä! Luonnonkasveista koostuva keto ei perustamisen jälkeen vaadi kastelua, lannoittamista eikä säännöllistä leikkaamista. Kirjallisuuden mukaan pesässä on kaksi kulkuaukkoa, joista toinen on takaovi. 72 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Mikä lintu tekee komean, tennispallon kokoisen pesän heinän varteen. HEIDI KINNUNEN Pitääkö olla huolissaan, kun täällä Järvenpäässä polkujen varsilla ja puistoalueilla ruohon syrjäytt ää pihatatar. Löysin niitä yhteensä neljä. Varta vasten perustett u nurmikko vaatii paljon hoitoa – kastelua, leikkuuta, lannoittamista ja täydennyskylvöjä. Ei siitä huolissaan tarvitse olla. Häntä autt aa hiirtä kiipeilemään heinikossa ravinnon haussa. Monissa paikoissa jo yli puolet nurmesta on tatarta vihreänään, ja vieressä ruoho on jo ruskeaa. Heinien, korsien, horsmikon ja vadelmikon seasta löytyy silloin tällöin pieniä pallomaisia pesiä, jotka kuuluvat vaivaishiirelle. Pihatatar tulee helposti paikoille, joilla muuta kilpailevaa kasvillisuutt a ei ole. Helteitä ja kuivuutt a kestäviä vaihtoehtoja on olemassa: luonnosta mallia voi katsoa vaikka kuivilta kalliokedoilta, paisteisilta rinteiltä, hiekkaisilta ratapihoilta tai piennarkedoilta. Siemenseos valitaan paikalle käytt ötarkoituksen mukaan. Niillä elää lukuisa joukko kuivuutt a hyvin kestäviä lajeja: kissankäpälää, kangasajuruohoa, mataroita, päivänkakkaraa, peurankelloa, jänönapilaa, kaunokkeja, vain muutaman mainitakseni. Tallausta sietää paremmin natavaltainen seos. Nurmikko koostuu lähinnä erilajisista heinistä, kuten raiheinästä, niitt ynurmikasta, nadoista ja rölleistä. . Liekö kysymys kuumasta kesästä. Kussakin pesässä on saatt anut kasvaa yksi poikue. Luonnonkukkaketo on kaunis, kestävä ja kustannustehokas – ja pörriäiset kiitt ävät! TERHI RYTTÄRI Päivänkakkara kukoistaa, vaikka nurmikot jo kuivuisivat helteessä. Varma tästä ei kuitenkaan voi olla, sillä myös urokset rakentavat pesiä. Hoidoksi riitt ää niitt o kerran kesässä. Luonto on kehitt änyt muitakin sopeumia kuivuuteen: karvaisia, vahapeitt eisiä, neulasmaisia, pikkuruisia ja taaksepäin kääntyviä lehtiä, joiden avulla kasvien haihdunta hidastuu. Osa lajeista on yksivuotisia, jotka tulevat ja menevät kesän sääolojen mukaan – siemenet säilyvät maaperän siemenpankissa epäedullisten jaksojen yli. Itse en ole takaovea koskaan pesissä havainnut. Ehkä se on vain ohuempi kohta takaseinässä. Mikään nurmikko ei tahdo kestää pitkäkestoista hellett ä ja sateettomuutt a vaan vaatii kastelua säilyäkseen vihreänä. Pesä kuivuu ja harmaantuu nopeasti
Siinä mielessä havainto on tyypillinen; erityiset pukutuntomerkit todistavat emon iän ja kokemuksen. . Noin parin tunnin oleilun jälkeen minkki hyökkäsi koiramme kimppuun, mutt a luovutt i, kun ihmiset tulivat väliin. Poikasiaan puolustava koppelo voisi hyvinkin tappaa kyyn tilanteessa, jossa kyy on saalistamassa sen untuvikkoja. aja Voiko metso tappaa kyyn. Kokeneet sorsanaaraat säilytt ävät pesyeensä hengissä paremmin kuin nuoret, ensimmäistä kertaa pesivät linnut. Erehtyminen lajista on sikäli ikävä asia, ett ä näätä on riistaeläin ja rauhoitett u 1.4.–31.7., siis myös kuvan ott amisen aikaan. Päivällä pihakujan varrelta löytyi kuollut kyy, jonka pään vieressä näkyvät linnun jalat. Eläimen käytt äytyminen oli kerrassaan outoa minkiksi tai muuksikaan näätäeläimeksi. JUHA VALSTE Läheisellä järvellä on vuosi toisensa jälkeen asunut sinisorsa, joka on uinut kesäkuussa esille kymmenen poikasensa kanssa. Minkki on melkein yksivärisen tummanruskea, valkoista on vain alahuulessa. Se jäi silti pihapiiriin, joten lähellä oleva metsästäjä tuli ja ampui sen pois. Näädällä on suuret kolmiomaiset korvat, minkin korvat melkein hukkuvat sen turkkiin. Näätäeläin pihapiirissä Kokenut kasva. Toinen mahdollisuus on se, ett ä se oli poikkeuksellisen varhain syntynyt ja jo kookkaaksi kasvanut pentu, joka ei vielä osannut pelätä ihmisiä. Lähempi tarkastelu osoitt i, ett ä kyy oli kuollut väkivaltaisesti linnunpoikaa niellessään. Sorsalla on joitain erityispiirteitä, joten kyseessä on luultavasti sama naaras. Onko tämä tyypillistä. Kokematt omat sorsat saatt avat menett ää jopa kaikki poikasensa. Ääni jatkui vielä kun palasin mökkiin, joten linnulla kuului olevan todellinen hätä. Näädän rinnassa on suuri keltainen tai vaaleankellertävä laikku ja sen korvien reunat ovat vaaleat. . Käärme on ilmeisesti saalistanut metson untuvikon, jota niellessään se ei ole päässyt pakoon vihaista lintuemoa. Pysytt eleminen piha-alueella ja hyökkäily koiran kimppuun saatt oi johtua siitä, ett ä näätä oli naaras, jonka poikaset olivat jossakin lähellä. SEPPO VUOLANTO Näätä on pesimäaikaan rauhoitett u riistaeläin. Jalat kuuluvat jo melko kookkaalle kanalinnulle. . Kuvassa erott uu lehtien joukosta lähinnä eläimen korva. Erikoista tässä on se, ett ä loppukesästä kaikki kymmenen poikasta ovat joka vuosi olleet vielä elossa. Siitä näkee, ett ei eläin ollut minkki vaan näätä. suomenluonto.fi 73 K Y S Y L U O N N O S TA Onko ihan normaalia, ett ä minkki saapuu viett ämään aikaa kesämökin pihalle, eikä välitä äänistä. Kyseessä saatt oi olla metso, joka on melko tutt u näky saaressa. Heinäkuisena aamuna mökistä puuceehen mennessäni kuulin suurikokoisen linnun varoitt elevan äänekkäästi jossain lähistöllä. SEPPO VUOLANTO Metsoemo tappoi kyyn KA RI H O FF RE N RE ET TA PÄ N KÄ LÄ IN EN H AN N U H U O VI LA / VA ST AV AL O. Erikoinen kertomus ja kokemus
PÄIVI SIRKIÄ Miksi pöllöt saalistavat öisin. Suomen pöllöistä moni syö lähinnä pikkunisäkkäitä, erityisesti myyriä, joita on liikkeellä enemmän öisin kuin päivisin. Varpus pöllö saalistaa pikkunisäkkäiden lisäksi paljon pikkulintuja, jotka ovat liikkeellä päiväsaikaan. Pöllöjen ylivertaista saalistusta parantaa edelleen se, ett ä myyrän on hankala havaita lähestyvää petoa ajoissa. H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O Lähetä lapsen kysymys luonnosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/ Kotimainen Termex-Selluvilla on ekologisesti Kotimainen Termex-Selluvilla on ekologisesti lajitellusta keräyspaperista kuiduttamalla lajitellusta keräyspaperista kuiduttamalla valmistettu turvallinen lämmöneriste valmistettu turvallinen lämmöneriste moderniin rakentamiseen. älä ilmastoa. Osa pöllöistä saalistaa päivisin. JEELI KOIKKALAINEN, V. Myös Pohjois-Suomessa pesivät pöllöt kuten suopöllö ja aika ajoin Suomessa esiintyvä tunturipöllö saalistavat valoisassa yött ömässä yössä, kun aurinko ei laske horisontin alapuolelle. moderniin rakentamiseen. Niiden silmät ovat suuret ja eteenpäin suuntautuneet, joten ne erott avat hyvin, mikä on lähellä ja mikä kaukana. Eriparisuus autt aa siinä, ett ä pöllö voi löytää ja napata myyrän pelkän kuulonsa avulla jopa tiheästä heinikosta tai lumihangen alta. Suomen pöllöistä erityisesti hiiripöllö ja varpuspöllö ovat liikkeellä valoisassa. Korvat, jotka sijaitsevat naamakiehkuran laidoilla, ovat monilla lajeilla hieman eri kokoiset ja eri korkeudella. Lämmitä kotiasi, Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Jo yli 35 vuotta lämmöneristystä suomalaisiin koteihin o yli 35 vuotta 19 8 8 -2 2 3 www.termex.fi www.termex.fi Termex-Selluvilla – viileä kesällä, lämmin talvella.. Hyvä kysymys! Monet pöllöt tosiaan liikkuvat ja saalistavat öisin ja lepäävät päivisin suojaisissa paikoissa, joista niitä ei helpolla yhytä. Pöllöjen lento on lähes äänetöntä pehmeän höyhenpeitt een ja nukkareunaisten sulkien ansiosta. Pimeässä saalistamista varten pöllöille on kehitt ynyt erinomainen näkö ja kuulo. Liikkumalla öisin pöllöt paitsi löytävät itselleen paremmin ruokaa myös vältt ävät itse joutumasta jonkin suuremman saalistajan ruokalistalle. Pöllölajit ovatkin pitkän ajan saatossa sopeutuneet siihen, ett ä sopivaa ravintoa löytää paremmin öiseen aikaan. 74 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA L A P S E N K Y S Y M Y S L U O N N O S TA
– Jarmo Mäkinen, Hollola Haahkan henkivartijat Jutussa pääsi hyvin elävästi metsästäjän matkaan tärkeään työhön, vieraslajin vähentämiseen. Mäyräjuttu kuitenkin muistutti siitä, miten hyvin yleinen ja läheinenkin voi jäädä niin vieraaksi! Lisäksi Heikki Willamon tapa asetella sanansa järjestykseen on eläväinen ja hauska. Se oli ihanan kuuloista! – Piia Leppänen, Jongunjoki Kilpailijat Paras juttu -valinnalleni olivat piirun sisällä. Villa Elfvikin luontotalo Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Ruukinranta, Espoo puh. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Lehtipuhaltimellekin löytynyt hyötykäyttöä. – Juhani Nurmi, Jyskä Mäyrä on mielenkiintoinen eläin ja jutusta sai paljon tietoa. – Mari Maasilta, Tampere Maja saaressa Luonto ja ihmiskulttuuri voivat elää sopusoinnussa, tulevaisuudessakin. Mäyrä, kalamajat , haahkat. Lyhyt kuvaus useasta kohteesta avasi kuinka erillaisia ne ovatkaan. – Kerttuli Karonen, Espoo Tiirat tuovat kesän vesille Mielenkiintoista miten paljon tietoja saadaan paikantimien ansiosta. Willamolla on ilmiömäinen kyky päästä lähelle kohdettaan ja ymmärtää siitä jotakin tavanomaista enemmän. Hämärän kulkija Aivan kuin olisi itse hämärässä metsässä mäyrän kanssa. Ristiriitaisuuksia ei voi välttää, mutta se ei saa estää asiallista keskustelua aiheesta. – Merja Meriläinen, Iisalmi Koko numero oli tällä kertaa hyvin houkutteleva ja luin sen samantien kannesta kanteen. Se oli ikimuistoinen tapaaminen, vaikka oli nopeasti ohi. Poikasten hoidossa vanhempien yhteistoiminta on esimerkillistä! Poikaskuvassa oli kymmenen untuvakerää. Kunnon katras riemastutti. Olen itse kohdannut mäyrän Ranskassa ollessani aamuhämärällä koirien kanssa lenkillä. Hienosti tuotu esiin työn eettisiä näkökantoja. Myös sen mitä huomioida, jos kanoottimatkailua kohteisiin suunnittelee. – Tuija Luotola, Helsinki Hyvä kuvaus minkkija supitilanteesta. ÄÄNESTÄ . Mistä kaikesta tulevaisuudessa saadaankaan uutta tietoa. Ihmisten tekojen takia tähän tilanteeseen on tultu. Osaava rakentaminen ja sisustaminen häikäisi lukijan. – Timo Antikainen, Helsinki TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N EDELLINEN NUMERO Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Osallistujien kesken arvotaan kaksi kappaletta Tea Karvisen Kansallispuistot – Maamme luonnon helmet -kirjoja (Docendo 2022). – Soile Lundqvist, Oitmäki Lehti oli jälleen täynnänsä toinen toistaan mielenkiintoisempia juttuja, joten valinta ei ollut helppo. Teki mieli itsekin lähteä paikan päälle. Anna palautetta: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä numeron 5/2023 paras juttu oli Heikki Willamon Hämärän kulkija. Mäyrä kulki ohitsemme tien yli. Arvonnassa Kaarina Davisin kirjan Linnunlaulua ja varoitushuutoja voittivat Piia Leppänen Jongunjoelta ja Mirja Hirvijärvi Vaajakoskelta. suomenluonto.fi 75 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. Pyrstötiaiset veivät voiton kai linnun sulokkuuden ja pesänrakennuksen vuoksi. Ne ovat salaperäisiä, vain pari kertaa olen nähnyt luonnossa, parvena liikkuivat syksyllä puusta toiseen ja ääntelytkin jäi suloisena mieleeni. Lintujen lentoreitit ja talvehtimisalueet. postikortilla: Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Luonto -lehti / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. – Pauliina Kainulainen, Kontiolahti Kuvat ja juttu olivat houkuttelevia. Mustatiira oli minulle aivan uusi laji. – Sari Laakso, Lempäälä Mielenkiintoisesti kirjoitettu kalamajoista joita ei ajatellut olevankaan. – Susanna Nummi, Vantaa Pyrstötiaisen turva on hyvin naamioitu pesä Pyrstötiaiset on hellyttäviä palleroisia! Kiitos mahtavasta artikkelista! En ole nähnyt aiemmin juttuja niistä missään. Maapallo on ihmeellinen. 043 826 9208 www.espoo.fi/villaelfvik. Ja jälleen samaan hengenvetoon voi todeta, että kauttaaltaan lehden juttujen kieli on kaikkinensa selkeää; paljon tietoa paketoitu helposti luettavaan muotoon. – Päivi Tiiva, Jokihaara Tärkeä aihe. Nykyteknologia on tässä valjastettu oikeaan asiaan. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 7.8.2023. Tiirajuttu kiinnosti, koska seuraan tiiroja lähijärvellä ja oli kiva saada tietää niiden muuttomatkoista
Myös mökkikauppa kävi kuumana. Optimistisimmat arvelivat, että lähialueilla matkailusta tulisi pysyvämpi trendi, ja planeettaa kurittavan lentomatkailun määrä vähenisi merkittävästi. Vertailussa näkyvät myös työmatkat, mutta sillä ei valitettavasti voi lohduttautua. Elämyksellistä voi olla jo matkanteko. Ympäristöä ajatteleva reissaaja jättää lomalennot tekemättä. Kesä kotimaan kamaralla päästöjä tutkiva järjestö ICCT, jonka vertailussa paljastui vuonna 2019, että väkilukuun suhteutettuna lentomatkailun hiilidioksidipäästöjä kertyy suomalaisten matkoista toiseksi eniten maailmassa. Punastuttavaa faktaa tarjoaa esimerkiksi liikenteen TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN. Matkailun hiilijalanjälkeen vaikuttavat eniten kulkuvälineen valinta ja etäisyys matkakohteeseen. Tilastot kuitenkin lyttäävät tämän haaveen. Ympäristöä ajatteleva reissaaja jättää lomalennot tekemättä. Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset tekivät ennen pandemiaa ulkomaille vuosittain miljoonia vapaa-ajanmatkoja, keväällä ja kesällä 2019 noin viisi miljoonaa. Ympäristönkin kannalta upea loma voi olla vaikkapa pyöräretki. 76 suomenluonto.fi K O T O N A 76 suomenluonto.fi PAHIMPINA PANDEMIAKESINÄ, 2020 ja 2021, monet suomalaiset löysivät kotimaassa lomailun. Tutuista lomanviettotavoista on ehkä kurjaa luopua, mutta suomalaisilla olisi kyllä syytä kurkata peiliin. Vähäpäästöinen pikkukatkos arkeen on huomattavasti helpompi toteuttaa kotimaassa. Ympäristöä ajatteleva reissaaja jättää lomalennot tekemättä. Pääosa suomalaisten lentämisestä nimittäin on vapaa-ajanmatkailua. Ulkomaille matkustaminen on päästöjen näkökulmasta yleensä huonompi vaihtoehto kuin kotimaan kolkkien koluaminen. Seuraavina vuosina määrä romahti, mutta nousi kesän 2022 aikana matkustusrajoitusten höllennyttyä nopeasti lähelle pandemiaa edeltänyttä tasoa. -blogikirjoituksessa. Ulkomaille pääsee tietysti myös maata pitkin, mutta kauemmas matkustaminen ilman lentämistä vaatii aikaa. Väki pakkautui kansallispuistoihin ja muihin luontokohteisiin. Fillarointi ei vaadi muuta polttoainetta kuin kunnon eväät. ”Vähähiilinen matkailu on osoittautumassa pandemia-ajan tilapäiseksi ilmiöksi”, toteavat Suomen tilastokeskuksen yliaktuaarit Ossi Nurmi, Marianne Laalo ja Miia Huomo Suomalaiset palasivat pande miaa edeltäneisiin matkailutottumuksiin – miten käy hiilijalanjäljen
Ota läppäri mukaan ja nauti pitempään luonnon rauhasta. Luonnossa vaeltelun ei aina tarvitse olla liikuntasuoritus. Suomenluonto.. Katse Kainuuseen Lapin kesä ja yötön yö ovat upeita kokemuksia, mutta pohjoiseen on lähes joka kolkasta pitkä matka. Lue lisää näistä alamaailman sankareista verkkosivuiltamme. Avoimetpuutarhat.. 5. 4. KU VA T: AV O IM ET PU U TA RH AT JA IS TO CK PH OT O MAKEAA AHOMANSIKKAA Luonnonmarjoista ensimmäisenä, jo heinäkuussa kypsyy makea ahomansikka, jota kutsutaan myös metsämansikaksi. Jylhää luontoa löytää onneksi myös etelämpää, Kainuun korpimailta. heinäkuuta. Sitä hieman kookkaampi on ukkomansikka, joka on alun perin viljelykasvi. Voit hyvin olla lähtemättä minnekään tai liikkua lähialueella. Jää kotiin Kauas matkustaminen ei ole pakko tai velvollisuus. Lähde metsään tai rannalle kahvitermarin kanssa, patikoi pari kilometriä ja nauti loppupäivä maisemista. Pidennä mökkireissua Koronan tuoma mökkeilybuumi jatkuu edelleen. suomenluonto.fi 77 K O T O N A VINKKINURKK A Sukella Suomen suveen 1. 2. Suuntaa vaikkapa Kuhmoon tai Suomussalmelle. Päivän teemana ovat puutarhan sävelet, joita voivat olla luonnon äänet lintujen laulusta sirkkojen siritykseen. Mene pääkohteeseen yhtä reittiä ja palaa toista. Vinkit antoi Matkasuomi.fi –sivuston päätoimittaja Riikka Krenn. MAAPERÄ TUTUKSI Kesällä luonto kuhisee elämää, mutta paljon tapahtuu myös näkymättömissä, maan alla. Arktisetaromit.. Maaperän lajit hajottavat, muokkaavat ja kierrättävät kuolleesta aineksesta pohjaa uudelle kasvulle. Lyhyttä lomapätkää voi venyttää järjestämällä mökkireissun yhteyteen etätyöviikon. Pienet makupalat M AR IK A EE RO LA K O T O N A Pienet. Rakenna roadtrip Tee kesän sukulaisvierailu, festariviikonloppu tai mummolakäynti rengasmatkahengessä. 3. Tavanomaisen reitin ulkopuolelta voit löytää jotain ihan uutta. Kotikaupungista nauttiminen tuo kesälomaan rentoutta ja usein myös kustannussäästöjä. Leppoisasti lähiluonnossa Tee päiväretkiä lähiluontoon. /artikkelit/maanperalla/ PUUTARHAN SÄVELET Suomen suosituin puutarhatapahtuma Avoimet Puutarhat järjestetään sunnuntaina 9
Poutvaaran harmaan sävyiltään rikkaissa mustavalkokuvissa pilvet nousivat usein keskeisiksi esteettisiksi elementeiksi. M AT TI PO U TV AA RA N PE RI KU N TA 78 suomenluonto.fi AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA Pilviä ja maisemia Etelä-Karjalan museon näyttelyssä Pilvien kuvaaja – Matti Poutvaaran elämä ja taide on esillä luonnonmaisemia ja kulttuuriympäristöjä Karjalasta aina Lappiin saakka. saakka, Parppeinvaara.fi. Lasitöissä voi nähdä niin ruskaisen sienimetsän kuin poutapilvetkin. Metsän neito, kultakämmen -näyttely Parppeinvaaran runokylässä Ilomantsissa 31.8. saakka, Suomenlasimuseo.fi. Näyttelyn taiteilija on taidekasvattaja ja kansanmuusikko Virve Kallio. K U LT T U U R I Sumupäivä Lapissa -kuvan Matt i Poutvaara kuvasi Petsamossa vuonna 1934. Luontoni, maailmani – Kerttu Nurminen -näyttely Designmuseo Iittalassa 1.10. Nurminen on maininnut tärkeimmäksi inspiraation lähteeksi kotipaikkaansa Nuutajärveä ympäröivän luonnon. Pilvien kuvaaja -näyttely Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa 29.10. Metsän valtiaan häät Parppeinvaaran runokylän museoaitoissa juhlitaan metsän valtiaan häitä näyttelyssä Metsän neito, kultakämmen. Pilviä ja maisemia Metsän valtiaan häät Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE. Siinä tutustutaan karhunpeijaisperinteeseen tilataiteen kautta. Luonto lasissa Suomen lasimuseon näyttely Luontoni, maailmani – Kerttu Nurminen esittelee tämän lasitaiteilijan ja muotoilijan elämäntyötä. saakka, Lappeenranta.fi
Haapa on tärkeä lenkki tässä verkossa. Päivi Mattilan ja Teemu Saloriutan opas Retki suolle – Vinkit ja kohteet luontoon lähtijälle (SKS 2023) esittelee 37 hienoa suota ja paljastaa esimerkiksi kirjailija Juha Hurmeen ja luontokuvaaja Jorma Luhdan rakkaimmat suoretkimuistot. Kirja avaa oivallisesti haavan osuutta monien sienila jien, jäkälien, nilviäisten, hyönteisten, lintujen sekä nisäkkäiden elämässä. Erityisesti meri on aihe, joka toistuu kirjan sitaateissa ja saa kaipaamaan veden äärelle. Katse horisontin yli on kaunis kirja, joka tarjoaa syvällisiä, pieniä havaintoja luonnosta – ja saa lukijan yhtymään niihin. Tästä yksi osoitus on biologi Iiris Kalliolan ja luontokuvaaja Kai Hypénin haapapuulle omistettu tietokirja Haapa – ekosysteemin avainlaji (Vastapaino 2023). Kasvitieteilijä Sinikka Piipon kirja Metsän lumo – Lasten oma kirja puista, luonnosta ja vuodenajoista (Sitruuna 2023) vie tutkimusmatkalle lähimetsiin. Kirja on myös visuaalisesti miellyttävä, sillä sitaattien ohella pääsee katselemaan Janssonin maalauksia, kuvituksia ja valokuvia saaristosta. Pekka Juntin ja Anna Ruohosen opaskirja Muuttuva metsä (Like 2023) antaa selkeitä ja käytännönläheisiä vinkkejä kestävään ja tuottavaan metsänhoitoon kaikille metsänomistajille. Kirjan on kuvittanut AnuRiikka Lampinen. Taitojaan voi testata esimerkiksi satakielen sooloilussa, kaakkurien duetossa tai kaulushaikaran matalamman äänialan puhaltelussa. Lintukaraokea Kesäinen sadepäivä kuluu rattoisasti vaikkapa laulamalla lintukaraokea. Mutta nyt, kun maapallo on miltei nilkuttamassa hautaansa lajikadon myötä, myös haapa on noussut sille kuuluvaan arvoonsa. Haapapuiset saunanlauteet ja tulitikut jo tunnetaan, mutta puu taipuu myös esimerkiksi polkupyöränosiksi. Haapaa ei tosin ole aina arvostettu, vaan haavikot ovat saaneet hakkuissa kyytiä. HAAPA ON metsäluonnon monimuotoisuuden kantava puu aina lahoamiseensa saakka. Suo on oiva retkikohde. Kirja on kooste Tove Janssonin sitaatteja, ja ne kertovat luonnosta, merestä ja ihmisluonnosta. METSÄ MUUTOKSESSA. Vanha haapa kun tarjoaa kodin muun muassa liito-oravalle. suomenluonto.fi 79 K I R J AT TIETOKIRJA LAPSILLE. TUOREEMPI KIRJATUTTAVUUS Katse horisontin yli (WSOY 2020) teki vaikutuksen helposti samaistuttavilla kuvauksillaan luonnosta. JOHANNA MEHTOLA Haapa on avainlaji ja elämänpuu KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI LUONNON Ä ÄNET Metsän ja suon lumoa Pieniä havaintoja luonnosta Oona Himanen on kuvittaja Helsingistä. Haapa – ekosysteemin avainla ji -teos esittelee niitä kiitettävän runsaasti. Kalliolan ja Hypénin kirja osoittaa niin tekstein kuin lajikuvin, kuinka haapa on todellinen elämänpuu ja sen lukuisat seuralaislajit ovat osoitus luonnon monimuotoisuuden verkostosta, jossa laji liittyy lajiin. SUORETKI KUTSUU. Suomenluonto.fi/tag/ lintukaraoke. jaan voi testata esisuomenluonto.fi 79. Haavan hovissa elää tuhansia lajeja, ja vain haavalla eläviä lajejakin on yli 200. Janssonin kyky kuvata luontoa, sen moninaisuutta ja pieniä yksityiskohtia on ihailtavaa. Teos valottaa haavan merkitystä niin luonnon lajikirjossa, ekosysteemissä kuin kulttuurissakin
Luonnonperintösäätiön keräyslupa RA/2020/921 Suojellaan yhdessä SUSIMETSIÄ Luontoperintösäätiö_220x297mm.indd 1 Luontoperintösäätiö_220x297mm.indd 1 18.4.2023 15.08 18.4.2023 15.08. Luonnonperintösäätiö kerää varoja suden elinpiiriksi sopivan vanhan metsän suojeluun Lahjoita 20€ lähettämällä tekstiviesti 20 SUSI numeroon 16588 tai osallistu verkossa: Voit lahjoittaa valitsemasi summan Susimetsäkeräykseen myös MobilePay-lyhytnumerolla 60067 LUONNONPERINTOSAATIO.FI/SUSIMETSA LAHJOITA SUSIMETSÄKERÄYKSEEN NYT Keräys on avattu tammikuussa 2023 ja se on voimassa kaksi vuotta
Jo eteläsuomalaisen lehdon runsaudessa tunnen olevani vain vieraana, mutta niukalla tunturinummella tai metsäkankaalla kotonani. Jotain tulee tilalle, mutta mikään tuskin korvaa menetettyä. P e k k a N i i t t y n e n Luonnonperintösäätiö kerää varoja suden elinpiiriksi sopivan vanhan metsän suojeluun Lahjoita 20€ lähettämällä tekstiviesti 20 SUSI numeroon 16588 tai osallistu verkossa: Voit lahjoittaa valitsemasi summan Susimetsäkeräykseen myös MobilePay-lyhytnumerolla 60067 LUONNONPERINTOSAATIO.FI/SUSIMETSA LAHJOITA SUSIMETSÄKERÄYKSEEN NYT Keräys on avattu tammikuussa 2023 ja se on voimassa kaksi vuotta. ”Tammenlehviä, perkele!” ei vain toimi. Jos lumitalvet katoavat, jää siihen liittyvä kulttuurimme enää kuriositeetiksi. En pääse irti pohdinnasta, tulemmeko tuntemaan juurettomuutta, vaikka seisoisimme yhä esiäitiemme jalanjäljissä, mutta kaikki ympärillämme olisi muuttunut. Olisi joku toinen.” ”Tammenlehviä, perkele!” KU VA AN N A RI IK O N EN Pekka Niitt ynen on kasvitutkija Helsingistä. ”Minua ei olisi ilman pohjoista luontoa. Kun lähilahden joutsen ei muutakaan talveksi etelään vaan jää, poistuu sen muuttomatkan seuraamisen syksyinen haikeus ja keväinen ilo. Mutta erilainen. Pohjolaan syntyneenä olen oppinut rakastamaan juuri niitä pohjoisia elementtejä, joita luonto täällä pursuaa. Sitä ratkaisujen kaunista kirjoa, joilla elämä on sopeutunut karuihin ja kylmiin Pohjolan oloihin. Ilmasto ja sää, vuodenajat ja ympäröivä luonto ovat kaikki jättäneet lähtemättömän jälkensä kansanperinteeseen, tapoihin ja taiteeseen. Menettämällä pohjoisen ulottuvuuden saatamme menettää itsemme. Kun palsasuot sulavat ja tunturinummella kasvaa taimikko, unohtuu myös Eino Leinon Lapin kesä. Ihminen on toki sopeutuvainen eläin. Olisi joku toinen. Tai jos ei unohdu, ainakin sen merkitys muuttuu. Havuja sen olla pitää. VOIMME SIIRTÄÄ TALVEN halleihin ja kesän kylpylöihin, laittaa rullat suksiin tai napata aurinkovitamiinin purkista. Luonnonperintösäätiön keräyslupa RA/2020/921 Suojellaan yhdessä SUSIMETSIÄ Luontoperintösäätiö_220x297mm.indd 1 Luontoperintösäätiö_220x297mm.indd 1 18.4.2023 15.08 18.4.2023 15.08. Elämää määrittävästä vuodenajasta tuleekin eksotiikkaa. Teknologia muuttaa sekin ihmistä, mutta olen varma, että tulevaisuudessakin useimpien identiteettiä muokkaa yhä fyysinen ympäröivä luonto. Tulevaisuudessakin Suomi on yhä kylmempi kolkka kuin Keski-Eurooppa. suomenluonto.fi 81 V aikka lähes kolme neljästä suomalaisesta asuu kaupungissa, olemme silti kansana pohjoisten havumetsien kasvatteja. Identiteettiin. POHJOINEN ULOTTUVUUS ei ole läsnä vain luonnon piirteissä, vaan se on myös kulttuurin näyttämö. Mutta synnyttääkö mikään näistä elämän suuntaa muuttavia kokemuksia tai suurta taidetta. Minua ei olisi ilman pohjoista luontoa. Pohjoinen ilmansuuntana ei toki muutu mihinkään. Se paikka, jonne kulttuuri täällä on kehittynyt, on poissa. Vaikka kotini ikkunasta yleisimpinä näkyvät puulajit ovat vaahtera ja puistolehmus, vasta humiseva hongisto tai hämärä korpikuusikko saa jotain sisälläni läikähtämään. Lienee siis selvää, että ympäristön muuttuessa ympärillämme joudumme muuttumaan myös itse
Näissä hetkissä pääsee kiinni äärettömään. Kämmekkä rauhoitettiin 1950-luvulla ja on iloksemme nyt Tunturija Metsä-Lappia lukuun ottamatta melko yleinen koko maassa. Yöaikaan kukat tuoksuvat suloisesti houkutellen yöperhosia, mutta aamuvirkkujen onneksi vaniljainen tuoksu täyttää tienoot vielä varhain kesäaamunakin. Kahvinjuonnin lomassa tapaan hiljentyä ihastelemaan kukkien terälehdille kertyneistä kastepisaroista siroavia auringon ensimmäisiä timantteja. Kuvitt aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Valkolehdokki oli aikaisemmin rakastettu leikkokukka, joka osaksi ylettömän poimimisen seurauksena oli jopa vaarassa kadota Suomesta. KESÄ–HEINÄKUU YKSI KESKIKESÄN ilonaiheista on mökkimme lähipiirissä kasva. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 82 suomenluonto.fi KESÄ–HEINÄKUU YKSI KESKIKESÄN ilonaiheista on mökkimme lähipiirissä kasvavat valkolehdokit, ”yön kuningattaret”. Kuvitt aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa
/ ilmestyy 24. Annetaan siis perhosille tilaa lentää ja pidetään niistä hyvää huolta! Linnunlaulusta se alkaa, elävästi kirjailtu perhosmatka Kesälahden maisemiin Suomen itärajan tuntumassa. Löydät kaikki tarvikkeet Tibialen verkkokaupasta! H in na t vo im as sa to is ta is ek si . Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintaamme. Siitä ne on helppo kuvata tai siirtää vaikka puun rungolle kuvattavaksi. valolle ja kohtaa luonnon monilajinen kirjo. Hinta 15 € / juliste. Pelkästään pihapiiriin on lennähtänyt 64 eri lajia ja kaikkiaan kaksikon havaintopiiriin lukeutuu 74 päiväperhoslajia. Yöperhosharrastajan setti toimitettuna 56 € lamppu yöperhosten houkuttelemiseksi (160W sekavalo tai 20W erikois UV-lamppu) lampunkanta ja 2,5m johtoa UV –suojalasit ohjeet valon sijoittamiseksi pihapiiriin Täydennä settiäsi Valotuslakana 65 €, Elävänä pyydystävä pyydys 55 € Tarkkaile hyönteisiä omalla pihallasi – suunnista valolle ja kohtaa luonnon monilajinen kirjo. Ne kertovat omaa tarinaansa luonnossa tapahtuvista muutoksista, niin maaseudun autioitumisesta ja avointen ympäristöjen umpeutumisesta kuin pelloille levitettyjen myrkkyjen turmiollisuudesta. Valtakunnallisen seurannan perusteella se on enemmän kuin missään muualla – nyt ollaan Suomen parhaimmilla päiväperhospaikoilla! Kirjassa tutut ja vähemmän tunnetut päiväperhoset pääsevät ääneen. Rikas ja runsas päiväperhoslajisto kielii elävästä ja monimuotoisesta luonnosta, jota ilman emme mekään voi tulla toimeen. Ovatkohan keskikesän heinämailla valtaa pitäneiden lauhahiipijän ja tesmaperhosen huippuvuodet jo takana päin. Valon houkuttelemien perhosten ja muiden hyönteisten havainnointi sekä valokuvaaminen on mahdollista läheltä. Karttaperhosta oivallisempaa esimerkkiä tuskin löytyy. Hyönteisille tunnusomainen kannanvaihtelu muuttuu merkittäväksi, kun huonoja vuosia alkaa olla hyviä enemmän. Suonokiperhonen onkin jo karannut kelvollisempien olojen perässä pohjoisempiin maisemiin. Tai molemmat yhdessä hintaan 22 € Suomen vesiperhoset normaalihinta 63 € Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € normaalihinta 35 € 35 € Suomen päiväja yöperhoset maastokäsikirja Yli 1000 lajia, 822 sivua 85 € Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € normaalihinta 30 € Suomen verkkosiipiset 30 € normaalihinta 49 € Suomen lukit ja valeskorpionit 25 € normaalihinta 32 € Julisteita ja kirjoja Tutustu valikoimiimme ja tilaa helposti uudesta verkkokaupastamme: www.tibiale.fi KESÄLAHDEN PERHOSKIRJA LinnunLauLun päiväperhosten Lumo ja Luku 2000–2022 Hans Colliander yhteistyössä Mika Karttusen kanssa Tari Haahtela, kuvat K ES Ä LA H D EN PE RH O SK IR JA Hans Colliander on perhosmies Mika Karttusen kanssa havainnoinut ja kirjannut seudun päiväperhosia yli kahden vuosikymmenen ajan. Tarkasti muistiin merkityt yksilömäärät antavat pohjan monenlaisille pohdinnoille. (s is . Selittääkö tummapapurikon uutta nostetta se, että lähisukuinen metsäpapurikko tekee lähtöä kulmakunnilta. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. Siitä ne on helppo kuvata tai siirtää vaikka puun rungolle kuvattavaksi. elokuuta E N S I N U M E R O S S A M ER JA PA AK KA N EN • Ruokasienet eri kul. Hyönteiset rauhoittuvat valotuslakanalle. Monen kantasuomalaisen lajin hiipumisen syitä voi vain arvailla, mutta ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei käy kiistäminen: lämpenevät kesät lennättävät Pohjois-Karjalaan uusia lajeja ja yhä useammin myös toisen sukupolven perhosia. Tarkkaile hyönteisiä omalla pihallasi – suunnista valolle ja kohtaa luonnon monilajinen kirjo. Collianderin ja Karttusen Kesälahdella tekemä seuranta on mainio esimerkki kansalaistieteen voimasta, siitä kuinka harrastajat vapaaehtoisella panoksellaan ovat lisänneet merkittävällä tavalla tietoa suomalaisen luonnon tilasta ja monimuotoisuudesta. Hinnat voimassa toistaiseksi • Kaikki tuotteet sisältävät ALV:n – Hyönteistarvike Tibiale Oy Hyönteiset rauhoittuvat valotuslakanalle. ISBN 978-952-68504-3-6 http://www.barcode-generator.de one column auto size KIRJAUUTUUS Kesälahden perhoskirja hinta 39 € tibiale ilmoitus 31.05.2023.indd 2 tibiale ilmoitus 31.05.2023.indd 2 31/05/2023 17.19.28 31/05/2023 17.19.28. uureissa • Kesän sään opetukset • Lätäkön elämää Bongaa pihan ötökät Suomesta havaituista yli 2600 perhoslajista noin 90% lentää vain öisin. HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY palvelee luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. Luontokatoon on viime vuosina havahduttu vihdoinkin myös Suomessa, aiheesta ja voisi sanoa viime hetkillä. Mikä heiluttelee neitoperhosta, kun yhtenä vuotena menee hyvin, ja heti toisena paljon heikommin. A LV ) Upeat päiväperhosjulisteet Kaksi erillistä julistetta (koko 62 x100 cm) Esiteltynä kaikki Suomesta tavatut päiväperhoslajit. elokuuta www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain , €/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi Polku vaaralle vaaralle Syysretkellä Kilpisjärven maisemissa. / ilmestyy 24. Elävänä pyydystävä pyydys mahdollistaa sinne houkuteltujen hyönteisten kuvaamisen seuraavana aamuna
/retkipaikat. Digitilaajana lehtiarkisto kulkee mukanasi kaikissa kesän riennoissa. /lajikoulut Tunne luontosi Suomen Luonnon lajikouluissa opit tuntemaan mökkijärven kuikat ja uikut, kesäniityn apilat ja kesäniityn apilat ja Vinkit kesäretkelle Verkkosivuiltamme löydät esittelyt yli sataan retkikohteeseen eri puolille Suomea. V I N J E T T I Palautusviikko 2023–32 767095-2306 Inspiraatiota luontokesään verkosta! KU VA T: EE RO VI LM I / VA ST AV AL O , TA RU RA N TA LA / VA ST AV AL O , M IK KO SI IK AV ES I / H AV AI N TO KI RJ A JA M AR IK A EE RO LA Testaa lajitietosi Haasta mökkikaveri tietovisaan tai harjoita omaa luontotietämystäsi Suomen Luonnon sivuilta löytyvien tietovisojen avulla. /testaatietosi Suomen Luonnon verkkosivuilta löydät lukemista luontoretkille, mökkireissuille tai laiturinnokkaan. suomenluonto.. Tutustu digitilaukseen: suomenluonto.fi/digitilaus tai ota voimassa oleva lukuoikeutesi käyttöön: suomenluonto.fi/digiohje Testaa lajitietosi Haasta mökkikaveri tietovisaan tai harjoita Tunne luontosi Suomen Luonnon lajikouluissa opit tuntemaan mökkijärven kuikat ja uikut, kesäniityn apilat ja lähivesistön kasvit. suomenluonto.. suomenluonto.