Suomen Luonto 6/2024 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

U IM A TA IT O LU O N N O S S A . IRTONUMERO 10,50?€ 6/2024 Kesän MÖKKI PIHAN LAJIT DIGI EKSTRA! KATSO KUKKAA JA IHASTU VÄRIEN JA MUOTOJEN MONINAISUUTEEN LEHTOKURPAN ILTALENTO NÄKYY JA KUULUU MONELLA MÖKILLÄ MITEN VALMISTAUTUA RETKIUINNILLE?. R E T K I P IH A N U R M IK O LL E . Opi tuntemaan heinäsirkat ja hepokatit. H E P O K A T IT JA H E IN Ä S IR K A T. soittoniekat S U O M E N LU O N T O 6 | 2 2 4 T O U K O H Ä R K Ä JA M A A M E H IL Ä IN E N . LE H T O K U R P P A . Mäyrä ja muut oudot uimamaisterit Ihminen ei ole ainoa, joka ui huvikseen. U IN T IR E T K I S IU N T IO S S A . K U K K IE N K IE H T O V A R A K E N N E
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I
Näenhän, ett’ on laaksoss’ alhaisin Tuo tyyni lampi — siihen kuitenkin Maa kuvastuu ja taivas parhaimmin.. ERKKO En usko, ett’ on hongat vuorella, Tuoll’ läsnä taivast’ onnellisemmat Kuin kukkaset ja lehdot laaksossa, Joit’ tuskin vuorihongat huomaavat. H. suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I KE SÄ Konttaisjärven rauhaa KUVA HEIKKI KETOLA / VASTAVALO TEKSTI J
44 Niittyjen soittoniekat Opi tuntemaan yleisimmät hepokatit ja heinäsirkat sekä niiden tavat. 36 Katso kukkaa Kurjenjalka, niittyleinikki, hiirenvirna... 32 Kesäkisa: lehtokurppa Suomen Luonto haluaa lehtokurpan reviirit kartalle. Kukkien muotojen ja värien ääreen voi pysähtyä vain kesällä. Kurppa voi saada montakin poikuetta kesässä. 26 Lehtokurppa – kesäillan kurnuttaja Lehtokurppa herättää äänekkäillä lentokierroksillaan huomiota koko maassa. 52 Kirkkaissa vesissä Retkeillä voi myös uiden – jos taidot ja varusteet ovat kunnossa. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Mehiläisen kyydissä Toukohärkä pyrkii nuorena erakkomehiläisen kyytiin, sen pesän antimien ääreen. BE N JA M PÖ N TI N EN 62 Kysy luonnosta: Miksi kuovi tuli poikasen kanssa mökkipihaan ?. Soittoaika on kohta käsillä – ääni tuotetaan siivin ja jaloin. 34 Loma(ton)retki pihanurmelle Kiinnostavaa tutkittavaa löytää kaikkialta, jopa asfaltilta. 16 Veden vieraat Vesi on läsnä kaikkialla, eikä se ole este karhulle, siilille tai oravalle, sillä nekin osaavat uida. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Merja Markkula 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Pekka Niittynen 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 16 Suomen Luonto 6/2024 16 Vesimyyrä on usein uimasilla – vesistöjen ylitys on sen elämän arkea. Kävimme Siuntiossa retkiuinnilla. Tutustumme eläinten uintitaitoon
Kuvaamalla hän yrittää saada selville kukkien syvimmän olemuksen – ja usein hän myös juttelee niille! Kukkia kuvatessa Taru näkee ainutkertaista kauneutta ja luonnon nerokkuutta. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®serti ikaa i. KANSIKUVA: SAMI KARJALAINEN. i/tietosuojaseloste. Printall käy ää sähkönä sataprosen isesti uusiutuvaa energiaa. Häntä kiinnostavat erityisesti luontosuhteemme harvemmin tiedostetut puolet ja ihmislajin edustajien kulttuuriset käsitykset muista luonnonelävistä. Dick Forsman, piirtäjä, luonto kuvaaja ja tietokirjailija Dick on tutkinut petolintuja jo kuudella vuosikymmenellä niin Euroopassa kuin Aasiassa ja Afrikassa. TA RU RA N TA LA TA RU RA N TA LA 36 68 Kaislahepokatin löytää merenrannalta. vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. Hän lähestyy kukkia aina eri kuvakulmista ja antaa niiden kertoa omaa tarinaansa värein ja muodoin. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. Tarun upeita kuvia pääset ihailemaan jutussa Katso kukkaa. . Tästä numerosta voit lukea Suvin kirjoituksen mainonnan sudenkuopista. Painotalolle on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. Hän on kirjoittanut parisenkymmentä kirjaa, joita on julkaistu kahdeksalla eri kielellä. Aiheet ovat vaihdelleet populaatioekologiasta sulkasadon tutkimiseen, mutta erityisesti hänet tunnetaan työstään petolintujen lajin, iän ja sukupuolen tunnistamisen parissa. klo ), tilaajapalvelu@sll. Lähde heinäsirkkaja hepoka iretkelle sivuilla — . suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.?i Tilaa diginä: suomenluonto.?i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Suvi Jaakkola, toimittaja Suvi on vapaa toimittaja ja antropologi, jonka tekstit tarjoavat kulttuuritietoisen näkökulman arkisiin teemoihin ja ilmiöihin. Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T ENERGY G R E E N DI CK FO RS M AN O O N A H IM AN EN 26 Taru Rantala, luontokuvaaja Kukat ovat Tarun elämässä suuri kiinnostuksen ja ihastuksen kohde. i Päätoimi aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi ajat Johanna Mehtola Mari Pihlajaniemi Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo ajat Annakaisa Vän inen Hanne Valtari Laura Salonen (toimivapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti, Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, , niina.tuulaskoski@saarsalo. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll
Nuuhki kesän tuoksuja TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Kukkakasvit houku elevat tuoksullaan pöly äjiä. Saksalaisen yliopiston tutkijat havaitsivat, että samoilla yhdisteillä viestitään pölyttäjien lisäksi myös kasvia syöville hyönteisille. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi MAKEA TUOKSU leijailee ilmassa ja saa pörriäisten tuntosarvet väpättämään. Pölyttäjä yhdistää tuoksun ravintoon, kasvinsyöjä taas johonkin syömäkelvottomaan, jota kasvi erittää puolustuksekseen. Valkolehdokkia pölyttävät kiitäjäperhoset. Kukkien tuoksuvat yhdisteet leviävät laajalle ja houkuttelevat pölyttäjiä kauempaa kuin koreat terälehdet. Samoihin aikoihin kämmeköihin kuuluva valkolehdokki availee nuppujaan. Hyönteiset oppivat uusia tuoksuja koko elämänsä ajan. Ihmisen hajuaisti ei tähän pysty, mutta osaamme kuitenkin nimetä monia lajeja tuoksun perusteella. Yhden alkukesän tunnistettavimmista tuoksuista tarjoilee tuomen kukinta. Kasvit ajoittavat tuoksunsa siihen ajankohtaan, kun niiden pölyttäjätkin ovat liikkeellä. VINK KI Hajuaisti kehittyy harjoittelemalla. Puista tuolloin kukkaan ennättävät metsien ja puistojen lehmukset, jotka tunnetusti vetävät kimalaisia puoleensa. Erilaisten tuoksujen säännöllinen nuuhkiminen parantaa kykyä havaita tuoksuja ja erottaa niitä toisistaan. Samat yhdisteet vetoavat myös ihmisiin. Treeni voi myös herätellä flunssan heikentämän hajuaistin.. Heinäkuussa tuoksuvia kukkia ovat muun muassa hunajainen mesiangervo sekä apilat. Tuoksujen cocktail häilyy ilmassa koko kesän ja muuttuu sitä mukaa, kun eri lajit ehtivät kukkaan. Pian sen jälkeen kesäkuussa ilmatilan valtaa pihlajan imelä tuoksu. Yhdysvalloissa Virginiassa tehty tutkimus osoitti, että pölyttäjät oppivat kokeilemalla tunnistamaan kukat, jotka olivat niille aiemmin tuttuja, mutta joiden tuoksu oli muuttunut polttomoottoreista syntyvän otsonin vuoksi. Kunkin kasvilajin kukilla on ominainen tuoksunsa, jonka pölyttäjähyönteiset tunnistavat. Sen vahvasta tuoksusta pääsee nautiskelemaan, jos lähtee liikkeelle öiseen aikaan
Miten kohdata eläinten poikaset, Ville Vepsäläinen?. Emon tehtävä on opettaa poikaselle laidunnuspaikat ja muut sellaiset. Tunnista sulkasatosorsa Rentoudu sateen ropinassa VINK KI Koiraiden kesäasua kutsutaan peruspuvuksi tai englannista lainaten eklipsipuvuksi. On ongelma, jos meille tuodaan eläin turhaan hoitoon, sillä se kesyyntyy ja leimaantuu nopeasti ihmiseen, eikä sitä voida päästää luontoon. Miten se vaikuttaa sinuun. Ne ovat harvoin orpoja, vaikka ne kyhjöttävät yksin jossain puskassa. Monet niistä muistuttavat tässä asussa erehdyttävän paljon naaraita, minkä vuoksi vaikuttaa siltä kuin koiraat olisivat kadonneet. Kuuntele sadetta osoitteessa www.suomenluonto.. Kesään mahtuu paljon paistettakin, mutta silloin kun sataa, sataa usein rankasti. Koiraita voi olla vaikea löytää myös siksi, että ne piilottelevat kasvillisuudessa. Kun vasta osa värikkäistä höyhenistä on ehtinyt vaihtua maanläheisiin sävyihin, käytetään termiä vaihtopuku. 2 JÄNISE L ÄINTE N PE NN UT: Rusakon, kanin ja metsäjäniksen poikaset voivat näyttää orvoilta, mutta niihin ei pidä mennä koskemaan. Sateen tasaisen vaimea ropina rauhoittaa, ja siksi siitä on tehty keskittymiseen ja rentoutumiseen tarkoitettuja äänitteitä. Kannattaa ottaa kuvia ja kysyä neuvoa. Entä punaposkiset tavit. Pesimäkauden jälkeen koirassorsat riisuvat koreat juhlapukunsa ja vaihtavat maastoon sulautuviin höyheniin. Tilastollisesti vuoden sateisin kuukausi on heinäkuu, eikä elokuu jää siitä kauas taakse. Ville Vepsäläinen on Korkeasaaren eläintarhan kuraattori. suomenluonto.fi 7 Mihin hävisivät kaikki vihreäpäiset sinisorsakoiraat. Samoin selvästi loukkaantunut poikanen. Esimerkiksi sinisorsakoiraan voi tällöin erottaa naaraasta keltaisen nokan ja mustan yläperän perusteella. Emo käy niiden luona vain hyvin nopeasti silloin kun se imettää, kerran tai kaksi vuorokaudessa. 3 KAURIIDEN VASAT: Myös kauriiden emot voivat olla kaukana vasoistaan. /luonnonaani. Poikasilla ei lähtökohtaisesti ole mitään hätää, vaan niiden emot ruokkivat niitä. Tosiasiassa linnut eivät ole kadonneet mihinkään, niiden värit vain. KUUNTELE! 1 LINTUJEN POIKASET: Esimerkiksi rastailla ja lokeilla poikaset lähtevät pesästä maastoon, vaikka ne eivät vielä lennä. Siihen on hyvä syy, sillä keskellä sulkasatoa ne ovat hetken lentokyvyttömiä. Jos löytyy rikkoutuneesta pesästä pudonnut pikkulinnun poikanen, joka on vielä ihan kalju ja sillä on silmät kiinni, se kyllä tarvitsee apua. Osa lajeista vaihtaa takaisin juhlapukuun jo samana kesänä, toiset vasta ennen seuraavaa pesimäkautta. Tilannetta täytyy tarkkailla etäältä pidempään ja selvittää, ovatko ne oikeasti orpoja. Tieto voi yllättää, sillä nämä kuukaudet mielletään myös aurinkoisen helteisiksi
Kun yksi asia muuttuu paremmaksi, se sysää muitakin kehityskulkuja myönteisemmälle uralle. Mutta aivan kuten ongelmat tuntuvat kasautuvan kriisien kiihtyessä, myös positiivinen kierre on mahdollinen. ELÄMÄ KUTEN ennenkin ei enää ole vaihtoehto: se on johtanut meidät kriisistä toiseen. Eriarvoistuminen on monen kriisin juurisyy, vahvistaja ja seuraus. Kiihtyvä eriarvoistuminen on pysäytettävä samalla kun muunlajisten ja luonnon kiistattomat oikeudet taataan. Harva tulee miettineeksi miten nämä kaikki linkittyvät toisiinsa. Viheliäinen ongelma Päätoimi. YK:n sosiaalisen kehityksen tutkimuslaitoksella (UNRISD) uskotaan ja tehdään työtä sen eteen, että parempaan tulevaisuuteen päästäisiin maailmanlaajuisen ekososiaalisen yhteiskuntasopimuksen avulla. Kaikki on pidettävä mukana, on kyettävä varmistamaan oikeudenmukainen taakanja tulonjako. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T H EI KK I KE TO LA / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Talouteen, elämäntapoihin ja kulutukseen tarvitaan korjaussarja. TARVITAAN UUSI yhteiskuntasopimus, joka maailman mittakaavassa oikaisee sosiaalista ja taloudellista epätasa-arvoa ja huomioi luonnon ja ilmaston kaikessa päätöksenteossa. Sopimuksen täytyy pohjautua oikeuteen, tasa-arvoon ja kestävyyteen, ja sen täytyy huomioida maailmanlaajuiset trendit kuten globalisaatio, teknologinen muutos, ikääntyminen, siirtolaisuus, kaupungistuminen ja maailmassa vallitsevan voimatasapainon muutokset. SAMALLA KERTAA on kyettävä ratkaisemaan monta haastetta – viheliäinen ongelma. SUOMESSA KUTEN muuallakin pitää ymmärtää, että viheliäistä ongelmaa ei voi taklata pelkällä teknologialla tai win-win ratkaisuilla. Laitoksen tutkimuskoordinaattori Katja Hujon mielestä kaikki kiertyy aikansa eläneeseen ja rikkoutuneeseen yhteiskuntasopimukseen. 8 suomenluonto.fi KRIISEJÄ RIITTÄÄ: sodat, pandemiat, ilmasto, luontokato, jätteet, syrjäytyminen, jengit, siirtolaisja poliittinen liikehdintä ahdistavat ja painavat mieltä
Havaintojen tallentamiseen suositellaan Mobiilivihko -sovellusta. ”Kunhan on hyvä tuntemus peruslajeista, se riittää”, Valanne rohkaisee. Luonnontieteellinen keskusmuseo kannustaa luontoharrastajia tallentamaan kaikki lajihavaintonsa Täydelliset listat -hankkeeseen. Vaikka hankkeen nimi saattaa kuulostaa vaativalta, lajilistojen täyttämiseksi ei tarvitse olla asiantuntija. Kotipihan ja kesämökin lajihavainnot talteen TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA PENTTI SORMUNEN / VASTAVALO. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T M A R I P IH LA JA N IE M I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Täydellisiä lajilistoja kerätään linnuista, sudenkorennoista, päivä perhosista, päiväaktiivisista yöperhosista, kimalaisista, näytt ävistä kukkakasveista, matelijoista ja sammakkoeläimistä, tunturikasveista, makrojäkälistä, vanhalle metsälle tyypillisistä käävistä sekä ruokasienistä. Sen voi ladata sovelluskaupoista sekä Androidettä iOS-käyttöjärjestelmille. Kun lajihavainnot kirjataan kattavasti, saadaan samalla tieto siitä, mitä lajeja paikalla ei esiinny. Myös lajin puuttuminen tietyltä paikalta on tärkeä tieto, sillä luonnossa on käynnissä laaja-alaisia muutoksia muun muassa ilmastonmuutoksen takia. ”Täydelliset listat -hankkeen lajiryhmät on valittu sillä perusteella, että ne on helppo havaita maastossa”, kertoo hanketta koordinoiva biologi Valeria Valanne Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta. Täydellisten listojen tarkoitus on tallentaa tietyltä paikalta ja ajanjaksolta kaikki havaitut lajit tietystä eliöryhmästä
Järeää puuta savuksi ilmaan Rankapuuta poltetaan Suomessa yhä enemmän. Järeää tukkia paloi Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan energiaksi viime vuonna 1,1 miljoonaa kuutiometriä, mikä oli 0,5 miljoonaa kuutiometriä edellisvuotta enemmän. Ennen teolliseen pol oon korja iin metsistä latvuksia ja muuta hakkuutähde ä, nykyisin valtaosin runkoa. Tuoreiden tilastojen mukaan tammi– huhtikuussa 2024 energiaksi hakatusta puusta lähes yhdeksänkymmentä prosenttia oli karsittua rankaa ja muuta kokopuuta. Aktivistit kiersivät kuvaamassa teolliseen polttoon menevää puumateriaalia ja löysivät järeää tukkia useiden energiapuuterminaalien pinoista ympäri maan. Tämä kehitys näkyy myös esimerkiksi Ei polteta tulevaisuutta -kampanjan talvella julkaisemissa kuvissa. Siitä huolimatta tänäkin vuonna iso osa metsien sitomasta hiilidioksidista päätyy teollisen energiapolton kautta takaisin ilmakehään – eikä kyse ole pelkistä hakkuutähteistä ja muuhun käyttöön kelpaamattomasta puumateriaalista. Suomen maankäyttösektori on muuttunut hiilen nielusta lähteeksi, ja Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan se myös tulee pysymään sellaisena pitkään. Lähde: Luonnonvarakeskuksen tilastot (metsäteollisuuden puunkäyttö 2023, puun markkinahakkuut 2023, puun markkinahakkuut huhtikuu 2024, puun energiakäyttö 2023 ennakko). Puutuotteisiin (sahatavara, vaneri) kului viime vuonna Suomesta hakattua raakapuuta kymmenen prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Pitkäkestoiset tuotteet ovat esimerkiksi rakennuksia ja muita kokopuutuotteita, jotka pitävät hiilen varastoituneena kauan. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi VUONNA 2023 Suomessa korjattiin metsistä ennätysmäärä energiapuuta eli polttoon menevää puuta – peräti kahdeksan prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Maakunnista Pirkanmaa oli kärjessä energiapuun hakkuumäärissä. Suomen lämpöja voimalaitokset polttivat puuta viime vuonna yli 20 miljoonaa kuutiometriä. Ilmaston kannalta olisi järkevää ohjata suurempi osuus hakatusta puusta pitkäkestoisiin tuotteisiin. Kokonaismäärä pieneni hieman edellisestä vuodesta, mutta samaan aikaan sekä pienpuun (pienikokoinen runkoja kuitupuu) että järeän runkopuun määrä poltossa kasvoi. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT MARI PIHLAJANIEMI KUVA EI POLTETA TULEVAISUUTTA -KAMPANJA Ei polteta tulevaisuutt a -kampanjan kuvaama Hakevuori Oy:n terminaali Porvoon Energian voimalaitoksen vieressä.. ”Valtakunnallisesti tarkasteltuna maankäyttösektorin sisällä metsät ovat vielä nielu, mutta osassa maakunnista nekin ovat jo muuttuneet päästölähteiksi”, kertoo Tarja Silfver Luonnonvarakeskuksesta. Niin sanottuihin pitkäkestoisiin puutuotteisiin käytetyn puun osuus jatkaa vähenemistään
Loppukiri ennallistamisasetukselle Akkumateriaalitehtaan päästöistä valituksia Luonnonvarakeskuksen tutkija Tarja Silfver Useat ympäristöjärjestöt ovat valittaneet Haminan akkumateriaalitehtaan ympäristöluvasta Vaasan hallinto-oikeuteen. Jätevedet sisältävät natriumsulfaattia, joka painuu merenpohjaan muuttaen pohjan olosuhteita, sekä ammoniumtyppeä, joka rehevöittää merta. Hakkuutasot ovat nousseet vuodesta 2014 melko tasaisesti, ja se näkyy nielussa. Kirjeen allekirjoittajien mukaan Eurooppa on nopeimmin lämpenevä maanosa, ja ilmastoja ympäristökriisit uhkaavat sitä vaikeasti ennakoitavilla tavoilla. MP ”Meillä on kiire, olisi saatava päästöjä alas ja samalla nieluja vahvistettua.” Pohjois-Suomen hallinto-oikeus totesi Ylläksen Hannukaisen kaivoskaavan lainvastaiseksi. Tehdas sai talvella luvan päästää jätevesiään mereen. MP JA RI KO KK O N EN / VA ST AV AL O. Suomessa myös yli 500 ympäristöalan tutkijaa vetosi keväällä hallitukseen, jotta se kääntyisi puolustamaan asetusta. Hallinto-oikeus nosti esiin perusteluissaan alueen erityisen erämaisuuden ja luonnontilaisuuden. Tällaisella alueella pienilläkin kaivoksen aiheuttamilla haitoilla voi olla suuri vaikutus etenkin silloin, kun monet haitat vaikuttavat yhdessä. On mahdollista, että valitukset johtavat luvan kumoamiseen ja lupaehtojen tiukennuksiin. Kun kysyntää on paljon, energiapuuksi voi mennä enemmän myös sellaista puuta, joka kelpaisi sahatavaraksikin. Toisaalta hakkuutähteet olisi ilmaston kannalta hyvä jättää metsään lahoamaan, sillä siellä hiili vapautuu hitaammin kuin poltossa. Kannattajat toivovat, että asetus ehtisi äänestykseen ennen kuin Unkarin EU-puheenjohtajakausi alkaa heinäkuussa. Kysyntä ohjaa käyttöä. . Puun polttoon perustuva teollinen energiantuotanto ei lyhyellä tähtäimellä ole nielujen kannalta järkevää. Tutkijoiden mukaan Suomen luonnon tila on huono, ja ennallistamisen lykkääminen toisi suuren laskun tulevaisuudessa. Kolarin kunnanhallitus päätti kokouksessaan toukokuun lopussa hakea valituslupaa päätökseen korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Valtuusto hyväksyi kaavan, vaikka alueen pohjavesiselvitykset ovat kesken. Suurin syy maankäytön nielujen muuttumiseen lähteeksi on se, että metsien vuotuisesta kasvusta hakataan pois isompi osa kuin aikaisemmin. Viime vuodet ovat olleet energiaksi poltetun puun määrässä ennätys. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Kaavan ympäristövaikutusselvitykset ovat puutteellisia ja kaivoksen vaikutukset poronhoitoon niin suuria, että kaava ei täytä maankäyttöja rakennuslain vaatimuksia. Poltettavalla materiaalilla on väliä. Jos tehdas toteutuu, sen jätevesiä aletaan johtaa mereen aikaisintaan vuosina 2026–2027. ”Kapean sektorin [Suomessa asetusta vastustaa etenkin metsätalousala] lyhyen aikavälin taloudellisiin hyötyihin tähtäävä lobbaus ei saisi määrittää kaikkia kansalaisia ja koko yhteiskuntaa koskevia päätöksiä”, tutkijat kirjoittivat. . Jos poltetaan vain hakkuutähdettä, sivujakeita ja harvennuspuuta, jotka jäävät yli muualta, poltto voi olla ihan järkevä tapa tuottaa energiaa. JESSICA HAAPKYLÄ Hannukaisen kaivoksen kaava kaatui Suomi ja muut vastustajat, eli Unkari, Ruotsi, Belgia, Itävalta ja Puola, saivat toukokuussa kirjeen, jossa 11 EU-maan ympäristöministeriä vetosi ennallistamisasetuksen puolesta. Vain yhden vastustavan valtion kääntyminen voisi vielä pelastaa pitkään valmistellun asetuksen, The Guardian -lehti uutisoi
Rantoja, niittyjä ja lehtimetsiä Hiekkarannat, jalopuumetsiköt, pähkinäpensaikot, tervaleppämetsät, merenrantaniityt, lehdesniityt, kedot ja rannikon metsäiset dyynit ovat jo aikaisemmin olleet luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja. Dyynejä on etenkin Pohjanlahden rannikolla ja serpentiinikallioita muun muassa Kainuussa ja Lapissa. ELY-keskukset kartoittavat tänä kesänä suojeltavia luontotyyppejä koko maassa. Serpentiinikalliot ja hiekkadyynit Serpentiinikalliot ja kivikot sekä rantojen hiekkadyynit ovat vuosi sitten voimaan tulleen luonnonsuojelulain uutuuksia. Suojelu on automaattisesti voimassa ilman erillistä päätöstä tai rajausta. Kuva Porin Yyteristä. Niidenkin suojelu vaatii ELY-keskuksen rajauspäätöksen. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA JARI KURVINEN / VASTAVALO TIUK A S TI SUOJELTUJA UUSIA SUOJELTAVIA AIEMMIN SUOJELTUJA TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA JARI KURVINEN / VASTAVALO Uusia tulokkaita suojeltujen luontotyyppien joukkoon.. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Merenpohjan ja metsien harvinaisuuksia Suojeltujen luontotyyppien joukkoon nousivat myös sisämaan tulvametsät, harjumetsien valorinteet, meriajokaspohjat, suojaiset näkinpartaispohjat ja kalkkikalliot. muassa Kainuussa ja Lapissa. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Tiukasti suojeltuja hiekkadyynejä löytyy etenkin Pohjanlahden rannikolta. Suojeltu luontotyyppi ei ole automaattisesti turvassa, vaan suojelu on virallista vasta, kun ELY-keskus on tehnyt päätöksen alueen rajoista ja tiedottanut asiasta maanomistajaa. Ne ovat tiukasti suojeltuja, eikä niitä saa hävittää tai heikentää
Maatalouden rakennemuutos on saanut pääskyt vaikeuksiin. Tutkijat arvioivat, että eläin oli ainakin 20-vuotias. Helsingin yliopiston tutkijan Henry Pihlströmin vetämässä tutkimuksessa selvisi, että mursu oli todella iso. Mursu oli hyvin laiha. uja kuin 1980-luvulla. Se oli ilmeisesti yrittänyt syödä Itämerellä hietasimpukoita ja järvisimpukoita. Perhosten tarkkailusta ja perhoskantojen seurantatutkimukseen osallistumisesta saatu mielihyvä voi kestää jopa puolitoista kuukautta. Alueen mursukanta on kasvanut, mikä lisää harhautumisten mahdollisuutta. oon Suomen Luonnon 9/2023 kansi ylsi voittajaksi Aikakausmedian Edit-gaalassa. Laji hyötyy Suomessa etenkin talvien leudontumisesta. Lehtija sekametsissä viihtyvä mustapääker u kuuluu ilmastonmuutoksen voi ajiin. Naaras oli kolmemetrisenä pisimpiä koskaan mitattuja atlantinmursunaaraita. Sopivien pesäpaikkojen lisäksi myös pääskyjen ravintonaan käyttämät hyönteiset ovat huvenneet pesimäympäristöjen läheisyydessä. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Perhosten laskeminen vähentää ahdistusta Englantilaisen lääketieteellisen tutkimuksen mukaan perhosten tarkkailu ja laskeminen pienentävät ihmisten ahdistusta ja tuottavat mielihyvää. Reenpää osti yli 1700 hehtaaria vanhaa metsää Inarista ja suojeli sen. Dna-tuntomerkkien perusteella mursu oli peräisin Barentsinmereltä, Novaja Zemljan suunnalta. Otavan omistajasukuun kuuluva 90-vuotias Eva Reenpää Helsingin Sanomissa. Jo yksi viidentoista minuutin tarkkailujakso riittää edistämään ihmisen luontoyhteyttä. Syöksy hampaiden näkyvät osat olivat puolimetriset – eli ennätykselliset atlantinmursunaaraalle. Hän yri i ensin etsiä suojeluun sopivaa laajempaa metsäalue a EteläSuomesta, mu a sellaista ei löytynyt, joten hän päätyi ostamaan metsää Saamenmaalta. Kannen suunnitt eli Marika Eerola, tekstit taiteili An. Mursun Itämereen päätymisen syy ei selvinnyt. Haminan mursu oli kotoisin Barentsinmereltä ja jättikokoinen Suomeen kesällä 2022 harhautuneesta mursusta on ilmestynyt laaja tutkimus Memoranda Soc. PERTTI KOSKIMIES MUUTOK SIA Metsillä ei ole aikaa, on toimittava nyt. Luontoon kiintyminen innostaa ihmisiä myös suojelemaan luontoa, joten kansalaisten osallistuminen perhostai lintuseurantojen kaltaisiin tutkimuksiin edistää sekä lajien ja luonnon konkreettista suojelutyötä että kansanterveyt tä. MP CH RI ST A GR AN RT O H. --Suomen olisi syytä todeta, mikä valtava aarre meillä on vanhoissa metsissämme. -85% Vähemmän räystäspääskyjä kuin 1980-luvulla. AH KU VA T JY RK I N O RM AJ A & AR I SE PP Ä / VA ST AV AL O +300% Enemmän mustapääker. MP Norppakansi voi. Edellinen mursuhavainto on 1939 Saksasta. Suomeen päättynyt Itämerellä vierailu oli lajille vasta toinen. Fauna Flora Fennica -sarjassa. i Halkka ja norppakuvan ott i Mervi Kunnasranta. Jääolot olivat Barentsinmerellä alkuvuonna 2022 tavanomaiset. Räystäspääskyt rakentavat pesänsä mielellään räystäiden alle, ja karjatiloilta on ennen löytynyt niille sekä hyviä räystäitä e ä savea rakennusmateriaaliksi
Se on lentokyvyttömän kovakuoriaisen, toukohärän, nuori jälkeläinen eli triunguliini. Se syö mehiläisen munia ja toukkia sekä siitepölyä ja mettä, jotka emo on kuljettanut omien jälkeläistensä ravinnoksi. Niistä kuoriutuvat triunguliinit kipuavat jälleen kukkiin odottamaan juhlien alkua. Pian maakuopasta ryömii kömpelö, metallinhohtoinen kovakuoriainen, joka lähtee etsimään syötävää sekä parittelukumppania. Siellä toukohärkä pudottautuu kyydistä ja asettuu taloksi. Toukohärän lenninsiivet ovat surkastuneet, joten matka taittuu hitaasti jalan. Triunguliini on odottanut kukassa pölyttäjää, tarkemmin maassa pesivää erakkomehiläisnaarasta. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Mehiläisen kyydissä K ukkien juhlat niityillä ovat aluillaan. S u h t e e l l i s t a Suomessa elää kolme toukohärkälajia: sinitoukohärkä, tässä kyydissä näkyvä ja yläkuvan harvinainen isotoukohärkä sekä välillä jo hävinneeksi luokiteltu typytoukohärkä. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT TAPIO KUJALA JA SHUTTERSTOCK Triunguliinista kasvaa jopa yli kolmesentt inen lentokyvytön kovakuoriainen. Se saa kuitenkin taivaltaa rauhassa hyönteissyöjiltä, sillä se kykenee erittämään nivelistään kantaridiiniksi kutsuttua myrkkyä. Tanssin pyörteissä pörriäisen matkaan tarttuu myös pieni toukkamainen otus, jolla on tiukka ote. Nuori kovakuoriainen kasvaa pesäloisena. Samalla triunguliini käy läpi toukkavaiheen muodonvaihdoksia ja valmistautuu talvehtimaan. Niitä tanssittamaan saapuvat pörheät pölyttäjähyönteiset, joiden karvapeite on pian täynnä siitepölyä. kolmesentt inen lentokyvytön kovakuoriainen.. Keväällä toukka koteloituu. Mehiläisen kyytiin kiivennyt toukohärkä matkustaa mukana, kunnes tanssit ovat ohi ja mehiläinen poikkeaa pesälleen. Naaras voi munia jopa tuhat munaa. Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita
suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15
16 suomenluonto.fi Ve d e n v i e ra at 16 suomenluonto.fi
suomenluonto.fi 17 Ve d e n v i e ra at TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVAT HEIKKI ERIKSSON, BENJAM PÖNTINEN, JAANA KOTAMÄKI, HARRI NURMINEN, TIMO AHOLA JA EEMELI PELTONEN / VASTAVALO Maaeläinten joukossa on innokkaita uimareita, mutta osan uimataito on vielä mysteeri. suomenluonto.fi 17 Metsäkauris ui samalla tyylillä kuin se kävelee tai juoksee maalla. Me kaikki uimme kuitenkin samoista syistä. H EI KK I ER IK SS O N
Pitkän pähkäilyn ja kiikaroinnin päätteeksi pidimme sitä supikoirana.” Haluan selvittää erilaisten uimareiden kykyjä, ja aloitan kysymällä retkeileviltä ystäviltäni, millaisiin outoihin otuksiin he ovat vesillä liikkuessaan törmänneet. Oli peilityyntä, ja ehkä kilometrin päässä vedessä liikkui hiljalleen jokin, joka näytti lähinnä ruskean kirjavalta karvalakilta, joka kellui ja ui vieläpä tosi korkealla, korkkimaisesti. Vesi on oma maailmansa, ja kesällä se maailma on hetken myös meidän maaeläinten. Kun sulkee silmänsä ja antaa kehon painua hetkeksi pinnan alle, korvissa soi vaimea kohina ja solina. Pinnassa aurinko on porottanut sen lempeäksi, mutta jos laskee varpaat lähelle pohjaa, tuntee kylmän puraisun. Otus oli iso, Hrustsevin Kekkoselle lahjoittaman karvalakin kokoluokkaa tai isompi. Majavat ovat vedessä kirjaimellisesti kuin kotonaan. ”Olimme 1990-luvun alussa loppusyksyllä Kemiössä merellä kalastamassa. Yksi oli päässyt soutamaan komeasarvisen metsäpeuran vierellä Kuhmossa. BE N JA M PÖ N TI N EN TI M O AH O LA / VA ST AV AL O. Metsäpeura oli voittanut kilvan, sillä soutajat eivät olleet halunneet häiritä sitä liikaa. 18 suomenluonto.fi Se on yhtä aikaa viileää ja lämmintä. Erään kanootin editse oli melontareissulla uinut karhu, ja kotona pihalampeen oli pudonnut omenapuusta orava, joka oli kauhonut taitavasti takaisin maihin. Rantakäärme on taitava uimari, joka etenee vesielementissä notkealla tyylillä. Se liikkuu ympärillä. Vesistöt houkuttelevat monenlaisia liikkujia, kaksijalkaisia, nelijalkaisia, siivekkäitä ja etenkin kaikkia niitä, joilla on varpaiden väleissä räpylät. Vesi on oma maailmansa, ja kesällä se maailma on hetken myös meidän maaeläinten. Toinen kertoi nähneensä mäyrän vesillä, ja kuulemma raitanaama ui todella hyvin. Kelluvan karvalakin lisäksi saan lukea monista muistakin hauskoista kohtaamisista
Myyrien ja muiden pikkunisäkkäiden uimareissuja myyrätutkija on päässyt todistamaan luonnossa. Siksi sopulit eivät mielellään lähde tuulisella kelillä uimaan, mutta toisinaan tuulen nousu yllättää ne kesken matkan. Kun pohjoisessa eletään sopulikannan huippuvuosia ja pikkuotukset ovat sankoin joukoin liikkeellä, vesistöjen rannoilta voi löytyä tuulisen yön jälkeen valtavia määriä kuolleita tunturisopuleita. Sopulit ovat taitavia uimareita, mutta ne eivät kestä aallokkoa. ”Myyräporukkahan on hyviä uimaan, ja esimerkiksi sopulit saattavat uida pitkiäkin matkoja järvenselkien yli”, Haapakoski kertoo. Kysymys on vaikea, ja asiaa on tutkittu yllättävän vähän. Näätäeläinten joukosta etenkin saukko, minkki, vesikko ja hilleri ovat oikeita vesipetoja. suomenluonto.fi 19 BE N JA M PÖ N TI N EN suomenluonto.fi 19. Intendentti Marko Haapakoski Ähtärin eläinpuistosta lupautuu auttamaan selvitystyössäni sekä kaivamalla tieteellistä tietoa aiheesta että kertomalla omia kokemuksiaan maaeläinten uimataidoista eläintarhaolosuhteissa. Haapakoski on ekologi, ja on tutkijanurallaan selvittänyt muun muassa myyrien ja lumikoiden lisääntymisbiologiaa. Tyynellä kelillä nämä sitkeät pienet oranssinmustat uimarit saattavat kauhoa kilometrejä, ja niitä on Monet maaeläimet saalistavat vesien vakituisia asukkaita, kuten ahvenia ja muita kaloja. Muut maanisäkkäät uivat pääasiassa ”koiraa”, eli etenevät vedessä samalla tyylillä kuin maallakin. Pieni eläin joutuu helposti ongelmiin jo pienissäkin aalloissa. suomenluonto.fi 19 Osaavatko kaikki uida. Lumikkoa Haapakoski ei muista vedessä nähneensä, mutta yleisesti ottaen näätäeläimet ovat taitavia uimareita. Sekä myyrät että näätäeläimet osaavat uida. Minkki ja saukko uivat kuten monet merinisäkkäät: ne pitävät etutassujaan virtaviivaisesti ruumiin sivuilla ja käyttävät takajalkojaan räpylöinä tehden niillä uintipotkut
20 suomenluonto.fi nähty etenemässä jopa keskellä Kilpisjärven leveintä selkää. Niiden ongelmaksi muodostuu höyhenpeitteen Karhut uivat pitkiäkin matkoja, esimerkiksi mantereelta saarille. Uintityyliltään vesipäästäinen muistuttaa saukkoa ja muita suurempia mestariuimareita. Se nappasi niin ison kalan Varanginvuonosta, ettei jaksanut nostaa sitä ylös. ”Karhut uivat hyvin. Väitöskirjaohjaajallani oli aikoinaan GPS-pannoilla merkittyjä karhuja, niillä tehtiin silloin lähestymistutkimuksia. Vesipäästäisellä on rivi jäykkiä karvoja takajalkojensa ulkosyrjällä. Karhuistakin häneltä löytyy havaintoja. Lintuharrastajakaverini ovat todistaneet muun muassa petolintujen dramaattisia uintiretkiä: ”Näin kerran merikotkan uimassa. Kauriit uivat samalla tavalla kuin kävelevät ja juoksevat maalla. Sitten taas haukka piti sitä kynsissään veden alla ja kauhoi kohti saaren rantaa. Ne toimivat räpylöiden tavoin. Eläimen tiheän turkin sisällä oleva ilma kelluttaa sitä hyvin, joten kun se haluaa sukeltaa, sen täytyy hypätä veteen kuin uimahyppääjä. Pitkän taistelun jälkeen haukka pääsi rantaan litimärkänä, haahka oli tässä vaiheessa jo menehtynyt.” Jopa pikkulinnut pystyvät räpiköimään lyhyitä matkoja. Ne olivat sellaisia paikkoja, että luultavasti otus oli vain huvikseen uinut sinne.” Myös kauriit ja peurat uivat usein, vaikka niiden vauhti ei välttämättä päätä huimaa. Maalla elävät linnutkaan eivät joudu veden varassa heti pulaan. Jotenkin se sai kauhottua rantaan, nousi kivelle, söi kalansa ja kuivatteli sitten kuin merimetso.” ”Nuori kanahaukka iski haahkanaaraaseen muutaman kymmenen metrin päässä rannasta Paraisten Jurmossa. Pikkunisäkkäissä on myös täysin vesielementtiin erikoistuneita lajeja, kuten vesimyyrä ja vesipäästäinen. Taistelu kesti piinallisen pitkään. Esimerkiksi metsäkauris ei saa ohuilla jaloillaan aikaan kovin kummoista uintipotkua. Haapakoski muistelee itse nähneensä pikkunisäkkäiden lisäksi luonnonvesissä uimassa erilaisia sorkkaeläimiä. Haahka yritti sukeltaa ja räpytellä pakoon, ja kookkaana lintuna vei välillä haukkaa mukanaan. Havaitsimme monta kertaa, että pantakarhu oli käynyt saarissa. JA AN A KO TA M ÄK I
Maan ja veden ravintoketjut linkittyvät toisiinsa. Haapakoski kertoo, että luonnossa elävistä kirahveista on olemassa kuvia, joissa ne ovat kaulaa myöten vedessä, mutta kuvien perusteella ei pysty sanomaan, ovatko eläinten jalat pohjassa vai eivät. Ihmisapinat saattavat luonnossa välttää vettä niin paljon, että ne eivät opi koskaan uimaan. Maailman huonoin uimari. Haapakosken mukaan on olemassa tutkimustietoa siitä, että ihmisapinat eivät uisi lainkaan, mutta toisaalta esimerkiksi ihmisten kasvattamat simpanssinpoikaset oppivat, kun niitä siihen varta vasten opetetaan. Kun ne osaavat juosta, ne osaavat uidakin. ”Ihmisen seurassa ne voivat tottua ensin matalassa vedessä lumpsaamaan, itseluottamus vahvistuu, ja lopulta ne oppivat taidon”, hän kertoo. Valtaosa nisäkkäiden poikasista osaa uida jo heti pienenä. suomenluonto.fi 21 kastuminen. Entä ihmiset, milloin ihmislaji ryhtyi uimaan, ja onko nykyihminen hommassa lahjakas vai lahjaton. Jos höyhenet kastuvat pohjia myöten, pieniä otuksia uhkaa nopeasti kylmettyminen. Esimerkiksi siili on ihan hyvä uimaan, vaikka se ei ruumiinrakenteensa perusteella siltä oikein vaikuta. Ihmislajien elinympäristöjä tutkiva apulaisprofessoValtaosa nisäkkäiden poikasista osaa uida jo heti pienenä. ”Lepakot eivät välttämättä ole kovin hääppöisiä uimareita, mutta kyllä nekin jollain lailla siihen pystyvät. Muualla maailmassa on yksi nisäkäs, josta elää sitkeä legenda täydellisestä uimataidottomuudesta: kirahvi. Keritty lammas saattaa uida sujuvasti, mutta kerimätön villa painaa vettyneenä niin paljon, että täydessä turkissa pinnalla pysyminen voi olla lampaalle liian raskasta. Suomen eläimistä Haapakoskelle ei tule mieleen ainuttakaan, joka ei osaisi uida lainkaan. Muissa apinoissa sen sijaan on hyvinkin taitavia uimamaistereita: esimerkiksi japaninmakakit viettävät todella paljon aikaa vedessä ja ovat luonnossakin erinomaisia uimareita. BE N JA M PÖ N TI N EN. Tutkijat ovat mallintaneet matemaattisesti kirahvin pysymistä pinnalla, ja tulleet laskelmissaan siihen tulokseen, että uiminen lienee jopa näille pitkäkauloille mahdollista, mutta todennäköisesti ne ovat hommassa varsin huonoja. Onko huonoin sittenkin ihminen. Kun ne osaavat juosta, ne osaavat uidakin, sillä ne painelevat vedessä samalla tyylillä kuin maalla. Tosin tästäkin tieto on vähän epämääräistä”, Haapakoski kertoo. Simpanssit, gorillat, orangit ja ihmiset ovat tutkimusten perusteella poikkeus sääntöön. Kirahvin taidoista – suuntaan tai toiseen – ei ole kuitenkaan olemassa suoria todisteita. Veteen joutunut ampiainen on lähellä päätyä särjen evääksi. Myös pitkävillaisilla nisäkkäillä, kuten lampailla ja alpakoilla, märkä turkki on ongelma
Taitoa ei ole ollut, ei lapsilla eikä aikuisilla. 22 suomenluonto.fi ri Miikka Tallavaara Helsingin yliopistosta kertoo, että Suomen kansatieteellisten aineistojen perusteella uimataitomme ei ole ollut kovin kaksinen. Vaikuttaa siltä, että suomalaisessa talonpoikaiskulttuurissa ei uimisella loistettu. ”Jos yhteisössä ei ole vahvaa perinnettä ja kulttuuria, jossa uidaan ja ollaan sinut vesielementin kanssa, silloin ihminen on huono uimari. Vesiympäristön käyttöön liittyvät sopeumat voivat siis mennä geenien tasolle asti, ja jotkut ihmiset ovat tosiaan kuin kalat vedessä”, Tallavaara kertoo. Uiminen sujuu ihmisvauvoilta luontaisesti, mutta taito katoaa, ellei sitä pidetä yllä. Toki jotkut ovat varmasti osanneet uida, mutta se ei ole ollut niin yleistä kuin nykyään”, Tallavaara kertoo. Esimerkiksi Kaakkois-Aasiasta on olemassa geneettistä aineistoa ihmisyhteisöistä, joissa sukelletaan paljon, kalastetaan ja kerätään simpukoita sekä äyriäisiä. H AR RI N U RM IN EN BE N JA M PÖ N TI N EN. Ihmisten ja monien muiden maaeläinten välinen ero piilee siinä, että ihminen on riippuvainen opitusta. ”Kaikenlaiset varoittelut ja pelottelut vesihiisistä ja näkeistä liittyvät todennäköisesti tähän. Tunturisopuli on tyynessä vedessä sitkeä uimari, mutt a joutuu ongelmiin aallokossa. Uimataito lienee siis paikkasidonnaista, ja ihmisten kyvyt vaihtelevat suuresti sekä kulttuurien että alueiden välillä. Samassa liemessä Retkeilevät kaverini kertoivat myös kohtaamisista, joissa he olivat olleet uimasilla yhdessä toisten lajien kanssa: vesiskorpioni serkusten uintiretkellä, pulikoiminen Virossa vihersammakoiden kanssa, mutut näykkimäsUiminen sujuu ihmisvauvoilta luontaisesti, mutta taito katoaa, ellei sitä pidetä yllä. Toisaalta jos ihmistä opetetaan, se pystyy hyvinkin pitkiin uintimatkoihin”, Tallavaara sanoo. ”Heillä on kyky pysyä hyvin pitkään sukelluksissa, ja kyvyllä on pitkälle ulottuva geneettinen tausta. Saukko etenee vedessä samalla tyylillä kuin merinisäkkäät
Myös varhaiset Pohjolan asukkaat olivat sinut vesielementin kanssa. suomenluonto.fi 23 sä jalkojen ihoa tunturijärvessä, käärmeitä, vesihämähäkkejä, leppäkerttuja, majavia. Ihmiset söivät sekä pinnan alta löytyviä lajeja että muita veden houkuttamia maaeläimiä. Esihistoriallisten ihmisten uimataidosta ei tiedetä mitään, mutta vesistöjä hyödyntäviä kulttuureja löytyy jo kaukaa nykyihmistä edeltävältä ajalta. Heti jääkauden jälkeen erään kalastajan vene kaatui Karjalan alueella, ja hänen verkkonsa sekä luuja kivityökalunsa päätyivät vesistön pohjaan niin sanotuksi Antrean verkkolöydöksi. suomenluonto.fi 23. Gibraltarin alueella neandertalinihmiset söivät kymmeniä tuhansia vuosia sitten niin hylkeitä, kaloja kuin simpukoitakin. Indonesian Jaavalta jokisuistojen mangrovemetsistä on löytynyt simpukankuoria, joissa on ilmeisesti ihmisen noin miljoona vuotta sitten tekemiä reikiä. Lähes kaksi miljoonaa vuotta sitten Afrikassa Turkanajärven alueella pystyihminen, Homo erectus, työsti kivityökaluilla vedessä elävien nisäkkäiden ja matelijoiden luita. Vesistöt houkuttelevat elämää luokseen. Sen ansiosta tiedetään, että jo ensimmäiset Suomeen idästä ja kaakosta tulleet asuttajat liikkuivat vesillä ja osasivat kalastaa. Myös ihmislajit oppivat etsimään vesistöistä ruokaa jo varhain. Maaeläimet hakeutuvat sankoin joukoin veden äärelle hankkimaan ravintoa
Ne uivat kelillä kuin kelillä, mutta erityisesti lämpimällä ne käyttävät sitä vilvoitteluun. Matalassa vedessä pyöriskelystä nauttivat esimerkiksi villisiat, eikä niitä haittaa mutakaan. Toivo on jotain, mikä saa yrittämään vielä. Kun pikkunisäkästutkijat ovat tutkineet saaria, he ovat toisinaan huomanneet, että aikaisemmin tyhjälle saarelle on ilmestynyt uusi virkeä myyräpopulaatio. ”Esimerkiksi karhut käyvät meillä Ähtärissä tosi paljon vedessä ja näyttävät uiskentelevan ihan huvikseen. Me maaeläimet emme ui pelkästään pakosta tai hyödyn vuoksi. Poro lähdössä uimaan Nuorgamissa. Ne rotat, jotka tutkija auttoi viime hetkellä ylös, jaksoivat seuraavassa kokeessa uida uskomattoman kauan, koska ne uskoivat voivansa pelastua. Vieraille vesille Maaeläimet eivät hakeudu vesille vain syömään ja juomaan. Me uimme, koska me leikimme. Vesi on tärkeä kulkuväylä maa-alueiden välillä. Ihmisen etuna on kyky rakentaa hommaan apuvälineitä. Yksi asia maaeläinten suhteessa veteen on kuitenkin selvä: läträäminen on monen mieleen. EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV AL O. Samoin tekevät monet muutkin eläimet, ja siksi eläintarhoissa suositellaan, että aitauksissa olisi vesialtaita. Hyötyä ja hupia on usein vaikeaa erottaa toisistaan, ja siksi on mahdotonta tietää, mitkä kaikki lajit uivat pelkästä uimisen ilosta. Talvella otukset voivat liikkua jäitä pitkin, mutta myyrät myös uivat saarille. oresinihminen, jonka esi-isät ovat joko tahallaan, kenties rakentamalla lautan, tai vahingossa ajelehtimalla päätyneet veden yli saarelleen noin miljoona vuotta sitten. Poro lähdössä uimaan Nuorgamissa. Australian mantereen ihmislaji asutti ainakin 50 000 vuotta sitten, ja sinne päästäkseen ihmisten on pitänyt selvitä mittavan vesialueen yli. Aina veden ei tarvitse olla syvää tai edes kirkasta. Julmassa kokeessa tutkittiin toivoa. Floresin saarella Jaavan itäpuolella on elänyt pienikokoinen . Esimerkiksi vedessä vilvoittelusta on hauskuuden lisäksi varsin konkreettista hyötyä niin ihmisille kuin karhuillekin. Vedestä saadaan iloa”, Marko Haapakoski toteaa. 24 suomenluonto.fi ”Vuosituhansien kuluessa akvaattisten resurssien käyttö lisääntyi Suomessa, ja oli huipussaan noin 6000– 5000 vuotta sitten”, Tallavaara kertoo. Psykologisessa kokeessa 1950-luvulla tutkija Curt Richter laittoi rottia uimaan liukasseinäiseen pyöreään altaaseen, josta ne eivät päässeet pois. Jos horisontti siintää vastapäätä, eläin jaksaa uida pitkiäkin matkoja”, Marko Haapakoski sanoo. Kesäiset uintiretket ovat säännöllistä hupia niin meille kuin vaikkapa karhuille ja villisioillekin. Vesileikkejä Kuuma kesäpäivä ja virkistävä vesi. Jo pystyihminen, ensimmäinen ihmislaji joka levittäytyi Afrikan ulkopuolelle, ylitti vesistöjä. Tunne on tuttu jo lapsuudesta, eikä vain ihmisille. Huulet ovat siniset, mutta millään ei malttaisi nousta pois. ”Sama saattaa päteä luonnossa. Maan näkyminen on saattanut saada paitsi metsämyyrän, myös muinaisen ihmisen ylittämään itsensä
Tutustu digiekstraan: suomenluonto.. Mökkipihan lajit -digiekstrassa opit tunnistamaan mökkinaapurisi, oli sitten kyse leppäpirkoista, lokeista tai vaikka vesikasveista. /mokkilajitekstra Koodi: Mokkilajit2024 Mökkipihan vakioasukkaat Onko mökkisi sarakkoisen rantaniityn tuntumassa. / blogit/repullinen-retkia/ SA NN AM AR I KU NT TU JU KK A PA LM. suomenluonto.. Siellä viihtyy todennäköisesti myös kosteikkopirkko. /artikkelit/ salaperainen-lymyilija Inspiraatiota retkikohteisiin Ainahan se on mielessä: seuraava retki! Voit selata retkivinkkejä kartan mukaan, juuri sinun läheltäsi.suomenluonto.. suomenluonto.fi 25 • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • TA PI O KU JA LA L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I Mökkipih an lajit -digiekst ra tilaajille ja irtonum eron ostajille verkossa ! Vihdoinkin aikaa oleilla mökillä! Siellä sinua odottavat jo mökkipihan vakioasukkaat. Lisäksi voit lukea vinkkejä ekologiseen mökkeilyyn ja esimerkiksi katsoa ohjeet siilimökin rakentamiseen. suomenluonto.. Salaperäinen lymyilijä Kangaskäärme viettää verkkaista elämäänsä Suomessa vain Ahvenanmaalla. / kategoria/retkeily/retkipaikat/ 10 viikkoa, 1500 kilometriä meloen Sanna-Mari ja Panu Kunttu melovat kesän lintututkimusretkellään läpi koko Suomen rannikon
Lehtokurppien soidinlento on erottamaton osa suomalaista kesäiltaa.. Mikä on lintujaan tämä suvi-iltojen salamyhkäinen ääntelijä. 26 suomenluonto.fi LEHTOKURPPA KESÄILLAN KURNUTTAJA TEKSTI JA KUVAT DICK FORSMAN Lehtokurppa lentää auringon laskun aikaan ympyrää elinpiirinsä yllä
Kurpan lähestymisen paljastaa sen tunnusomainen ääni kuorrt kuorrt-kuorrt – pisípp, joka kuuluu jo muutamia sekunteja ennen kuin linnun tumma hahmo tulee näkyviin puiden latvojen tasolla. Tukevan rakenteensa lisäksi lehtokurppa poikkeaa muista kahlaajista myös elintavoiltaan. Nokka on kuitenkin pitkä ja suora, mikä ohjaa ajatukset kahlaajiin. suomenluonto.fi 27 Lehtokurpan soidinlento on tuttu näky useimmille luontoystäville. Mökkeilevälle kansalle se on odotettu iltavieras, kun se auringonlaskun aikaan lentää kierrostaan elinpiirinsä yllä. Pienimmänkin häiriön havaitessaan se painautuu maata vasten liikkumattomaksi luottaen erinomaiseen suojaväriinsä.. Aito metsälintu Lehtokurppa kuuluu kahlaajalintuihin, mutta on kahlaajaksi rakenteeltaan tanakka. Lennon ajoitus on tarkka, ja monet vannovatkin voivansa tarkistaa jopa kellonsa sen mukaan, milloin kurppa ylittää mökkipihan. Näkösällä se on vain hetken ennen kuin jo katoaa puiden latvojen taakse. Kurpan olinpaikoilla maaperän tulee olla pehmeää ja kosteaa, ja siksi sen tapaa varmimmin, kuten nimikin vihjailee, lehdoista tai rehevistä sekametsistä. Lisäksi maan tulee olla kuohkeaa, sillä kurppa syö etupäässä lieroja, joita se tunnustelee maan povesta pitkällä ja herkällä nokallaan. Siivet liikkuvat melkeinpä mekaanisen nykivästi ja lento on suoraviivaista ja vakaata. Hyvältä näköalapaikalta lintua voi seurata pidempään ja välillä kurppia voi nähdä useampia samalla kertaa. Tehokas suojaväri Omimmassa elementissään metsänpohjalla lehtokurppaa pääse harvoin ihailemaan. Ruumis on pyylevä, ja kurpan liikkuessa maassa otus näyttää vantteralta ja lyhytjalkaiselta, lennossa leveät ja pyöristyneet siivet vielä lisäävät tukevaa vaikutelmaa. Kuten metsäviklo, myös lehtokurppa on aito metsälintu, joka soidinlentoa lukuun ottamatta viettää käytännössä kaiken aikansa metsässä maan kamaralla
Silmän verkkokalvolle nopeasta tilanteesta tarttuu vain epämääräinen hahmo viu huvia siipiä sekä raudikonpunertava häivähdys, mutta juuri näistä kahdesta seikasta lehtokurpan erottaa vaikkapa samoilla alueilla viihtyvästä pyystä. Erikoinen on myös kurpan ruokailutapa. On käsittämätöntä millaisella tarkkuudella kurppa paikantaa lierot maan alta, sillä yllättävän usein nokassa on mato, kun kurppa vetäisee nokkansa takaisin näkyviin. Mikäli kurpalla sattuu olemaan poikaset, on lentoonlähtö erilainen. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy linnun kauniiseen höyhenpukuun. Pesää on Uskomus, jonka mukaan emo voisi lennättää poikasiaan jaloissaan turvaan on pystytty vahvistamaan todeksi. Joskus harvoin, kun onni suosii, voi lehtokurpan askareita päästä seuraamaan ajan kanssa. Tämä uskomus onkin sittemmin pystytty vahvistamaan todeksi useammaltakin taholta, eli emo voi todistetusti kuljettaa poikasiaan turvaan. 28 suomenluonto.fi Pakoon se lähtee vasta viime tingassa, kun ihminen on jo astumassa linnun päälle. Hillittyjä tummia ja vaaleita sävyjä sommiteltuna pitsimäiseksi kirjailuksi. Lehtokurpalla onkin syvyysnäön osalta laajempi näkökenttä taakse kuin eteen, joka lisää turvallisuutta ja helpottaa ympäristön tarkkailua linnun kulkiessa ruoan haussa nokka maata viistäen. Pyy on harmaa, sen lentoonlähtö on rauhallisempi, ja sen siivistä kuuluu rytmikäs huriseva ääni. Pesä metsässä Aitona metsälintuna lehtokurppa myös pesii metsässä. Lentoon lähtiessä emo usein roikottaa jalkojaan ja takaruumistaan näkyvästi, josta on saanut alkunsa sitkeä uskomus, että kurppa kuljettaisi poikasiaan jaloissaan. Pyrähdys on hitaampi ja huomiota herättävän lepattavan ja vaivalloisen näköistä. Kanahaukka on napannut saaliikseen kevätmuutolta palanneen lehtokurpan.. Emo saattaa jopa heittäytyä maahan esittämään siipirikkoa. Esityksen tarkoituksena on viedä huomio maassa lymyilevistä poikasista, jotka häiriötilanteessa painautuvat liikkumattomiksi. Usein lintu vielä vahvistaa esitystään surkeasti määkivillä äänillä. Itse pesä on vaatimaton maakuoppa, jota lintu koristaa ympäristöstä nyppimillään korsilla ja lehdillä. Seuraavaksi huomio kiinnittyy oudon muotoiseen päähän, jossa silmät sijaitsevat pään sivuilla melkein takaraivolla asti. Höyhenpuvun värimaailma ja kuviointi täsmäävät täydellisesti kurpan suosimaan maastoon, keväisiin kuloheiniin ja kuivuneisiin lehtiin. Tuon tuosta se työntää nokkansa pehmeään maahan, välillä koko mitaltaan tyveä myöten. Tällöin kurppa nousee räpsähtäen jaloista, melkein pystysuoraan, ja katoaa hetkessä puuston sekaan. Metsässä se etenee rauhallisesti astellen, mutta välillä kävely voi muuttua pumppailevan niiaavaksi – huvittavan näköinen piirre, jonka merkitystä ei täysin tunneta
suomenluonto.fi 29 suomenluonto.fi 29 suomenluonto.fi 29 Lehtokurppapariskunta ruokailee kesäillan hämyssä.
Kosiomenot kuusikossa. Esimerkiksi Tanskassa kuoli tuhansia lehtokurppia muutaman päivän talvijakson aikana helmikuun puolivälissä 2021. Poikasia hoitavia emoja on havaittu vielä syyskuussakin, joten lehtokurpan pesimäkausi kattaa lähes koko sen Suomessa viettämän ajan. 30 suomenluonto.fi lähes mahdotonta löytää, sillä suojaväriinsä luottava lintu painautuu vaaran uhatessa tiiviisti maata vasten ja räpsähtää lentoon vasta viime tingassa. Soidinta lentävällä koiraalla on luultavasti useampikin naaras kierroksessa, mutta voisiko hautovalla naaraalla myös olla useampia sulhoja. Lehtokurppaakin pidetään moniavioisena, mutta yksityiskohtia riittää vielä tutkijoiden selvitettäväksi johtuen lajin piilottelevista elintavoista. Kun munat on haudottu ja poikaset kasvatettu itsenäisiksi, naaras saattaa aloittaa vielä toisenkin pesinnän saman kesäkauden aikana. Suomalaisten kurppien talvehtimisalueet sijaitsevat Länsija Lounais-Euroopassa, lähinnä Ranskassa ja Brittein saarilla. Munia on neljä, ja myös ne sulautuvat värinsä puolesta täydellisesti maapohjan karikkeen värimaailmaan. Lehtokurppien ilmaantuminen talven viettoon otetaan näissä maissa vastaan riemuiten, eikä pelkästään hyvällä, sillä lehtokurppa on täällä arvostettu riistalintu. Talvet vaativat veronsa. Naaras vastaa yksin kaikista pesintään liittyvistä toimista, niin haudonnasta kuin poikasten hoivasta. Atlantin vaikutuksesta talvet ovat siellä leutoja ja kosteita, ja sopivat siten täydellisesti lehtokurpan elintavoille. Euroopassa odotettu talvivieras Lehtokurppa on kahlaajaksi yllättävän karaistunut, mutta syksyllä, viimeistään maan jäätyessä, se karistaa kotimaan mullat varpaistaan ja suuntaa yön pimeydessä lounaaseen. Kahlaajilla on usein hyvin monimutkaiset parisuhteet, joissa kummallakin osapuolella voi olla useampia kumppaneita. Koiras hyväilee nokalla naarasta, joka silminnähden nautt ii hellästä kohtelusta.
Suomessa on 1970-luvulta alkaen tehty atlaslaskentoja lintujen levinneisyyden ja runsauden selvittämiseksi. Esimerkiksi 3.6.2017 havaitsin kurpan 12 kertaa reilussa tunnissa, kun taas esimerkiksi vuosina 2022 ja 2023 monena iltana näkyi vain 0–2 kurppaa koko illan aikana. Lehtokurppa on hyvin persoonallinen lintu, jonka salaperäistä elämää on kiinnostavaa seurata vaikkapa mökkiterassilta. Etelämpänä talvehtimisalueen ytimessä, missä lintujen tiheys on suurempi, vastaavanlaisilla pakkasjaksoilla on vieläkin tuhoisampi vaikutus. Osa Pohjois-Lapin havainnoista selittyy varmaankin Norjan rannikon läheisyydellä, missä lehtokurppia tavataan jokivarsien rehevissä tunturikoivikoissa aina Jäämerelle asti. Kun auringon viimeiset säteet osuvat puiden latvoihin, lehtokurpat nousevat kiertoradalleen.. Suomen pesimäkannan arvioidaan kaksinkertaistuneen 1970 luvun jälkeen. Vaikka vertailu ei ole tieteellisesti pätevä ja vaikka siihen sisältyy virhetekijöitä, se antaa kuitenkin jonkinlaista osviittaa vuosien välisistä eroista. Nykyään sen vakituinen esiintymisalue Suomessa ulottuu pohjoisessa napapiirille asti, mutta hajanaisemmin lehtokurppaa tavataan pesivänä tätäkin pohjoisempana. Toisen tutkimuksen mukaan koko Euroopan saalismääräksi on vuositasolla arvioitu peräti 3–4 miljoonaa lintua! Talvet vaativat veronsa Vaikka talvet kurppien talvehtimisalueilla ovat pääsääntöisesti leutoja, olosuhteet voivat talven mittaan vaihdella melkoisesti. Kun maa on jäässä kurpat eivät pääse käsiksi lieroihin, ja jos pakkasjakso kestää useita päiviä linnut heikkenevät ja nääntyvät lopulta ruoan puutteeseen. Hyvinä vuosina olen näköalapaikaltani nähnyt iltasoidinta lentävän kurpan keskimäärin joka kymmenes minuutti, enimmillään neljä lintua samanaikaisesti. suomenluonto.fi 31 Vuonna 2017 julkaistun kansainvälisen tutkimuksen mukaan Länsi-Euroopassa arvioidaan vuosittain ammuttavan 2,7 miljoonaa lehtokurppaa talven aikana! Tämä on noin kymmenen prosenttia Euroopan kannan kokonaisyksilömäärästä. Se on arvioitu noin 180 000 parin suuruiseksi. Pitkäkestoiset pakkasjaksot lumipeitteineen verottavat talvehtivien lehtokurppien kantoja merkittävästi. Omalla alueellani Suomen etelärannikolla olen huomannut merkittäviä vuosien välisiä eroja soidintavien kurppien määrissä. Meillä ihmisillä on kurpan elosta vielä paljon opittavaa. Epäilemättä talvikuolleisuus heijastuu myös Suomen pesimäkantaan, sillä pesimäkannan arviot vaihtelevat eri vuosina melkoisesti. Itse olen löytänyt lehtokurpan tunturihaukan ruokapöydältä Kilpisjärven suurtunturien alueella jo 1970-luvulla sekä nähnyt niitä soitimella Tenon laaksossa. Näiden tutkimusten mukaan lehtokurppa kuuluu runsastuviin sekä aluettaan kohti pohjoista laajentaviin lajeihin. Esimerkiksi Tanskassa kuoli tuhansia lehtokurppia muutaman päivän mittaisen talvijakson aikana helmikuun puolivälissä 2021. Piilottelevien elintapojensa vuoksi lehtokurppa on kuitenkin vaikeasti arvioitava laji, eikä kannan vaihteluista ole nykymenetelmillä saatavilla luotettavaa tietoa
32 suomenluonto.fi K E S Ä K I S A. 32 suomenluonto.fi Kirjaa ylös lehtokurppahavaintosi DI CK FO RS M AN Suomen Luonto kannustaa kyselyllä lintujen tarkkailuun ja kohdistaa huomion kurppien sympaattiseen linturyhmään, jota lehtokurppa edustaa runsaimpana kurppalajina Suomessa
Haluamme kurpat kartalle. Soidinaikana lajin koiras on helppo tunnistaa sen kiertäessä lentäen soidinpiiriään tunnusomaisesti äännellen. asumismukavuuden. TOIMI NÄIN: Kirjaa havaintosi osoi. /lehtokurppa olevien ohjeiden mukaan. amaan kaikki muutkin pesintään vii. Kannustamme lukijoitamme ilmoi. 0207 809 880 suomenluonto.fi 33. Osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan tuo. umassa. Oikein eristetty talo on lämmin talvella ja viileä kesällä Hyvän sisäilman puolesta! Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Näin paljastuu onko esimerkiksi lintulajien levinneisyys Suomessa muu. autuneet kohti pohjoista ja runsastuneet. ilmaa kodissasi. Kesäkisalla kannustamme samalla lukijoitamme kirjaamaan muitakin havaintojaan tutkimuksen ja muiden harrastajien hyödyksi. aavat lintuhavainnot suoraan lintuatlakseen, jonka ohjeet löytyvät sivulta lintuatlas.. suomenluonto.fi 33 Kirjaa ylös lehtokurppahavaintosi SUOMEN LUONTO KERÄÄ tänä kesänä tietoa lehtokurpasta. www.termex.fi Puh. eessa suomenluonto.. eita. Samalla keräämme tietoa lintuatlakseen, johon kaikki lintuja tuntevat keräävät juuri nyt pesimätietoa. /about/ Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Vedoton, tasainen huoneVedoton, tasainen huonelämpö sekä erinomainen sisäilma takaavat lämpö sekä erinomainen sisäilma takaavat asumismukavuuden. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan! Kosteutta tasaava, puupohjainen TermexKosteutta tasaava, puupohjainen TermexSelluvilla mahdollistaa hengittävän rakenteen Selluvilla mahdollistaa hengittävän rakenteen ja edesauttaa ylläpitämään ihanteellista sisäja edesauttaa ylläpitämään ihanteellista sisäilmaa kodissasi. Lehtokurpat ovat hiljalleen hivu. Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Lehtokurppia voi nähdä ja kuulla koko maassa, joskin Lapissa laji on harvalukuinen
34 suomenluonto.fi HE NR I KO SK IN EN / VA ST AV AL O Vaaksiaiset jatkamassa sukuaan.. ikonkien luontoa. 34 suomenluonto.fi Loma(ton)retki pihanurmelle TEKSTI SANJA HAKALA A r k i l u o n n o n a a r t e i t a A r k i l u o n n o n a a r t e i t a Sarjassa tarkastellaan jokapäiväisten ojanpientareiden ja por
Ollapa jossakin aarKaikilla meillä ei kuitenkaan ole mökkiä tai edes lomaa. kosteutta, joka houkuttelee yhä uusia lajeja liittymään joukkoon. Voikukka houkuttelee paljon pölyttäjähyönteisiä: perhosia, kovakuoriaisia, kimalaisia – vaikka oikeasti se ei edes tarvitsisi pölyttäjää. Tämän takia moni voikukan sukulinja on vähän omanlaisensa pikkulaji, joiden monimuotoisuutta voi hämmästellä loputtomiin. Isomaksaruoho ja keltamaksaruoho ovat monen kasvinsyöjäötökän suosikkiravintoa, ja kukkivat runsaasti mesipistiäisiä houkutellen. Se voi näes lisääntyä ihan itsekseenkin. Suurin osa kesästä menee kerrostalon pihaa tallatessa, eikä ryöväriruhtinaiden maille karkaaminen onnistu tuosta vaan... Asfaltin rakosista puskee muitakin sitkeitä kasveja, kuten maksaruohoja. Jos olet niin onnekas, että pihallasi on hyvinvoiva sammalikko, kannattaa varustautua suurennuslasilla tai luupilla mikroskooppiselle tutkimusmatkalle. Isomaksaruoho ja keltatutetaan myös viherkatoille. Illan tullen nurmelta nousee lentoon upouusia, vasta kuoriutuneita vaaksiaisia. Mehiläishukka raahaa hiekkakoloihin pyydystämiään tarhamehiläisiä toukkiensa ravinnoksi. Pistiäisten leikkikenttä Erakkoampiaiset ja -mehiläiset, kuin myös monet muut pistiäiset, viihtyvät kuivissa hiekkamaissa, joissa ne sekä talvehtivat että pesivät. Samaa pesää voi käydä moikkaamassa vuodesta toiseen: pesän uumenissa elävä kuningatar saavuttaa jopa viidentoista vuoden iän. Kiiltäväntummat siemenkiitäjäiset nakertelevat piharatamon siemeniä. suomenluonto.fi 35 H aaveiletko sinäkin siitä, että kesän ajan voisi elää kuin Ronja Ryövärintytär konsanaan. Onneksi luonto tulviikin vastaan jo heti kotipihalla! maksaruoho ovat monen kasvinsyöjäötökän suosikkiravintoa, ja kukkivat runsaasti mesipistiäisiä houkutellen. Villi nurminiitty Voikukkia vastaan vimmaisesti taisteleva talonmies on monen tarinan tuttu sivuhahmo. Ollapa jossakin aarnimetsässä tai vähintään mökillä. Voikukka on kuitenkin mitä ihmeellisin kasvi, jonka riemukas elo kaupungin nurmikoilla ei voi jäädä huomaamatta. Se voi näes lisääntyä ihan itsekseenkin. Parhaimmillaan kerrostalopihan nurmi voi olla mitä upein niitty. Jo lyhytkin nurmiretki – joka kannattaa suorittaa mahallaan viltillä makoillen – paljastaa minikokoisen viidakon täynnä elämää. Kaikilla meillä ei kuitenkaan ole mökkiä tai edes lomaa. Pihakorennon toukat, petopunkit ja hämähäkit metsästävät niitä. K U VA T JA R N O M Ä E N P Ä Ä , H E N R I K O S K IN E N JA TU U LA R O O S / VA S TA VA LO aaveiletko sinäkin siitä, että kesän ajan voisi elää kuin Ronja Ryövärintytär konsanaan. Voikukka houkuttelee paljon pölyttäjähyönteisiä: perhosia, kovakuoriaisia, kimalaisia – vaikka oikeasti se ei edes tarvitsisi pölyttäjää. Maamehiläinen, joita Suomessa on nelisenkymmentä lajia, hautaa kaivamaansa koloon monta sylillistä siitepölyä ennen kuin munii sinne. Niiden toukat elivät aivan tutetaan myös viherkatoille. Illan tullen nurmelta nousee lentoon upouusia, vasta kuoriutuneita vaaksiaisia. Työläiset sen sijaan ovat joka kesä uusia. Näissä pihan varjoisissa kulmauksissa elelee eri sammalien lisäksi jos jonkunlaista pikkuötökkää hyppyhäntäisistä tuhatjalkaisiin ja karhukaisiin. Sateen jälkeen siroja kartiokotiloiden joukot puskevat esiin varjoista, ja kastemadot kiskovat heinänkorsia maan alle. Jos olet niin onnekas, että pihallasi on hyvinvoiva sammalikko, kannattaa varustautua suurennuslasilla tai luupilla mikroskooppiselle tutkimusmatkalle. Villi nurminiitty Voikukkia vastaan vimmaisesti taisteleva talonmies on monen tarinan tuttu sivuhahmo. Keskikesällä saattaa havaita siivekkäitä pikku koiraita tai pulleita prinsessoja. Keväisin sillä heijailee meri keto-orvokkeja. Niiden paras tarkkailupaikka onkin hiekkalaatikon reunus. Isomaksaruoho ja kelta. Seinäsammal ja kivikynsisammal kertovat jo nimillään viihtyvänsä karulla pinnalla. Onneksi luonto tulviikin vastaan jo heti kotipihalla! Asfalttikallioilla Asfaltti muistuttaa elinympäristönä avokalliota, ja monet kalliolle sopeutuneista lajeista livahtavat mieluusti myös pihoillemme. Jopa suoraan asfaltin päällä, ja vanhempien talojen betonirappusten ja kivijalkojen pinnoilla, kasvaa jäkäliä ja sammalia. Niiden paras tarkkailupaikka onkin hiekkalaatikon reunus. Niiden toukat elivät aivan maanpinnan alla, syömässä ruohokasvien juuria. Kuivuutta sietävinä niitä istutetaan myös viherkatoille. Ne leviävät mieluusti nurmikoillekin, ja pidättävät sinne kosteutta, joka houkuttelee yhä uusia lajeja liittymään joukkoon. Kuivuutta sietävinä niitä istutetaan myös viherkatoille. Suurin osa kesästä menee kerrostalon pihaa tallatessa, eikä ryöväriruhtinaiden maille karkaaminen onnistu tuosta vaan... Työläiset sen sijaan ovat joka kesä uusia. Voikukka on kuitenkin mitä ihmeellisin kasvi, jonka riemukas elo kaupungin nurmikoilla ei voi jäädä huomaamatta. Monenmoiset kirvat, kempit ja luteet imuttelevat kasvien nesteitä. Asfaltin rakosista puskee muitakin sitkeitä kasveja, kuten maksaruohoja. Isomaksaruoho ja keltaviidentoista vuoden iän. Tämän takia moni voikukan sukulinja on vähän omanlaisensa pikkulaji, joiden monimuotoisuutta voi hämmästellä loputtomiin. Keväisin sillä heijailee meri keto-orvokkeja. Näissä pihan varjoisissa kulmauksissa elelee eri sammalien lisäksi jos jonkunlaista pikkuötökkää hyppyhäntäisistä tuhatjalkaisiin ja karhukaisiin. Pihakorennon toukat, petopunkit ja hämähäkit metsästävät niitä. Keskikesän kuumuudessa kukkivat valkoapila, maahumala, piharatamo, rönsyleinikki ja siankärsämö, kuin vihreinä saarina kuumuudessa kellastuvan nurmen lomassa. Jo lyhytkin nurmiretki – joka kannattaa suorittaa mahallaan viltillä makoillen – paljastaa minikokoisen viidakon täynnä elämää. Ne saattavat lentää vain tämän yhden illan. Pistiäisten leikkikenttä Erakkoampiaiset ja -mehiläiset, kuin myös monet muut pistiäiset, viihtyvät kuivissa hiekkamaissa, joissa ne sekä talvehtivat että pesivät. Keskikesällä saattaa havaita siivekkäitä pikku koiraita tai pulleita prinsessoja. Sateen jälkeen siroja kartiokotiloiden joukot puskevat esiin varjoista, ja kastemadot kiskovat heinänkorsia maan alle. Isomaksaruoho ja keltatutetaan myös viherkatoille. Kiiltäväntummat siemenkiitäjäiset nakertelevat piharatamon siemeniä. Parhaimmillaan kerrostalopihan nurmi voi olla mitä upein niitty. Monivuotisia tuttavia voi saada sokerimuurahaisista, jotka pesivät pihakiveysten alla ja nurmikon reunamilla. Keskikesän kuumuudessa kukkivat valkoapila, maahumala, piharatamo, rönsyleinikki ja siankärsämö, kuin vihreinä saarina kuumuudessa kellastuvan nurmen lomassa. Monenmoiset kirvat, kempit ja luteet imuttelevat kasvien nesteitä. Aikuisten pitkät hoikat jalat ja hyttysmäisen kapeat siivet saattavat kammottaa, mutta nämä hauraat otukset eivät ime verta
ara, putkenkukka ja ruiskuheinä.. 36 suomenluonto.fi Katso kukkaa 36 suomenluonto.fi 36 suomenluonto.fi Koirankattaran kauneutta KOIRANPUTKI Anthriscus sylvestris Kukinta: Kesä–heinäkuu TUTTUAKIN TUTUMPI koiranputki ryöppyää valkoisenaan tienpintareilla ja tuoreilla niityillä jo juhannuksen aikaan. Koiranputken kukissa riitt ääkin ihailtavaa, sillä yhdessä kasvissa voi olla jopa tuhansia yksitt äisiä pikkuruisia kukkia, joissa kussakin on viisi siroa terälehteä. Koiranputken vanhoja nimiä ovat muun muassa koiranka. Sarjakukkaiskasvien heimoon kuuluvan koiranputken herkän kaunis kukinto on päivänvarjomainen kerrannaissarja, joka koostuu 8–15 pikkusarjasta sekä pääsarjasta
suomenluonto.fi 37 TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT TARU RANTALA Niittyjen, pihojen ja pientareiden kukkaloistoa on syytä kumartua katsomaan hieman tarkemmin. Näiden tuttujen lajien kautta on helppo sukeltaa myös kasvitieteen ihmeelliseen maailmaan. Katso kukkaa suomenluonto.fi 37
Kekomaisia kukkamykeröitä on tullut napsitt ua suuhun ainakin lapsuudessa, ja kasvi onkin myös maukas villivihannes. Nimensä mukaan niin pihoilla, pientareilla kuin joutomaillakin viihtyvä pihasaunio on Suomessa uustulokas. 38 suomenluonto.fi Saat multa hörsmän… MAITOHORSMA Chamaenerion angustifolium Kukinta: Heinä–elokuu MAITOHORSMA ON hujahtanut pituutt a kuin varkain ja nyt sen tertt umaisen kukinnon pienet punaiset kukat aukovat jo terälehtiään. Jos kurkistaa tämän aiemmin palokukaksi, hevonhännäksi, kukonkuuseksi ja hörsmäksikin kutsutun kasvin purppuranpunaiseen kukkaan, terälehtien suojassa voi nähdä kahdeksan hedett ä ja nelilehtisen emiön. Ensimmäisen kerran se havaitt iin vuonna 1849 Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa ja sitä pidett iin rikkaruohona. Maitohorsman arvellaan saaneen nimensä joko kasvin varresta katkaistaessa tihkuvasta valkoisesta nesteestä tai siitä uskomuksesta, ett ä horsmia syövät lehmät tuott avat enemmän maitoa. Niiden mykeröllisillä kukilla ei ole terälehtiä vaan laitakukat. Tienpientareilla, hakkuuaukoilla ja valoisissa kangasmetsissä rehott ava horsmikko voi kehkeytyä oikeaksi viidakoksi, sillä kasville saatt aa kertyä vartt a jopa puolitoista metriä. Sana horsma taas on tarkoitt anut alkujaan kukkivia ruohokasveja. Myös kukkaa jo nuppuna suojaavia verholehtiä sekä terälehtiä on kumpiakin neljä. Pihasauniolta ne tosin puutt uvat, mutt a vihreänkeltaisissa mykeröissä on lukuisia torvimaisia kehräkukkia. Kasvin voitt okulkua ja leviämistä miltei koko maahan on jouduttanut kasvin yksivuotinen elinkaari. Joka pihan pölkkypää PIHASAUNIO Matricaria discoidea Kukinta: Heinä–syyskuu PIHASAUNIOSTA TULEE ensimmäisenä mieleen voimakas ryytimäinen tuoksu – ja kamomillamainen maku. Pihasaunio kuuluu asterikasvien heimoon, kuten vaikkapa siankärsämö ja päivänkakkarakin. 38 suomenluonto.fi. Laajasta levinneisyydestä kertovat myös lukuisat kasville annetut vanhat nimet, kuten kamelinkukka, juhannusnunnu, pihaknappikukka ja pölkkypää. Pioneerilajina maitohorsma porhaltaa ensimmäisten kasvien joukossa valoisille paloja hakkuuaukoille, mutt a kehitt yneestä metsästä sitä on turha hakea, sillä kasvi janoaa valoa
Aluksi silmään pistävät kurjenjalan kookkaat ruskeanpunaiset verholehdet, joita voi ensinäkemältä luulla kukan terälehdiksi. Nimensä kurjenjalka on saanut sen lehtien muodosta, jotka muistutt avat kurjen varpaita. Kukkapohjuksessa on runsaasti pienempia heteitä ja kookkaampia emiä. Kurjenjalan vanhoja nimityksiä ovat muun muassa karhunkämmen, kurjenkäpälä, rantanokkonen ja samettiheinä. Tässä tummanpunaisessa kukassa on jotakin sanoitt amatonta ja salaperäistä. Vaikka tämä ruusukasveihin kuuluva kaunokainen itsessään on kookkaimmillaankin noin puolen metrin korkuinen, voi maanalainen maavarsi antaa sille mitt aa peräti metrin lisää. suomenluonto.fi 39 KURJENJALKA Comarum palustre Kukinta: Kesä–heinäkuu OJANPIENTAREELLA TAI rantavedessä kasvava kurjenjalka on aina riemukasta nähdä. Sitä kannatt aakin pysähtyä ihailemaan hieman tarkemmin. Pienet terälehdet ovat kuitenkin sisempänä kukassa ja ne ovat väriltään mustanpunaiset. suomenluonto.fi 39 Kurjenkäpälän mitalla
40 suomenluonto.fi. 40 suomenluonto.fi Nyrjäysheinän herkkyyttä VANAMO Linnaea borealis Kukinta: Kesä–heinäkuu JOS HALUAA ihailla vanamon herkkiä, kellomaisia kukkia, täytyy ensin polvistua ja sitt en vielä kumartua. Pieneksi kukaksi vanamolla on vahva syreenimäinen tuoksu, joka tuo heti mieleen kaikuja Eino Leinon Nocturne-runosta: Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen. Pienestä koosta taas kertovat nimet itikankello, hiirenkello ja sirkunkello. Vartt a sillä saatt aa olla jopa yli metrin mitalta, mutt a se suikertelee vaakatasossa sammalikon suojassa. Kasvin langanohut kukkavana kohoaa vain joitakin sentt ejä maan pinnasta ja se näytt ää pienen päästäisen lukulampulta kaksine kellomaisine kukkineen. Vanhoissa metsissä viihtyvää vanamoa on aikoinaan käytett y myös rohtokasvina esimerkiksi nivelvaivoihin, joten kasvia on kutsutt u nivelheinäksi, jäsenheinäksi ja nyrjäysheinäksi. Tuoksu houkutt aa paitsi ihmistä myös kasvin pölytt äjiä, kuten kukkakärpäsiä ja perhosia
Niiden tyvessä on niin kutsutt u mesiäinen, josta mesi eritt yy. Koko maassa tavatt avalla kasvilla on useita kymmeniä hauskoja vanhoja nimiä, kuten vaikkapa kuperkeikkaheinä, kärsäheinä, mäntäpää ja piennarpöllö. Kasvin vanha nimi luuvalokukka kertoo sen käytöstä kihdin eli luuvalon hoitoon. Niitt yleinikki jaetaankin neljään alalajiin: piennarniitt yleinikki, puistoniitt yleinikki, idänniitt yleinikki ja tunturiniitt yleinikki. suomenluonto.fi 41 Nuuhkaise piennarpöllöä SIANKÄRSÄMÖ Achillea millefolium Kukinta: Heinä–lokakuu KUTEN PIHASAUNIOLLA myös niin ikään asterikasvien heimoon kuuluvalla siankärsämöllä on hyvin tunnusomainen vahva tuoksu, jota eritt yy niin varresta kuin kukistakin. Se viitt aa Troijan sodan sankariin Akhilleukseen, joka lääkitsi sotilaidensa haavoja juuri siankärsämöllä. Tälle on hyvä syy: niitt yleinikki ei maistu karjalle, sillä se on tuoreena myrkyllinen kasvi. Sillä on myös pitkät perinteet rohdoskasvina, josta sen tieteellinen sukunimikin Achillea kertoo. Kukan keskustassa eli niitt yleinikin kukkapohjuksessa on nähtävissä useita heteitä ja emejä. Laji on varsin monimuotoinen ja siten vaikeasti määritett ävä. Kun kukkia kumartuu katsomaan tarkemmin, huomaa niiden muodostuvan useista pienistä mykeröistä, joiden keskellä on torvimaisia kehräkukkia. Siankärsämön juuret ovat kuuluneet pitkään maaperäämme, sillä kasvi on meillä muinaistulokas – ja mahdollisesti osassa maata myös alkuperäinen laji. Harakanhattua luuvaloon NIITTYLEINIKKI Ranunculus acris Kukinta: Kesä–syyskuu SONNIT OVAT syöneet laitumen muuten tarkkaakin tarkemmin, mutt a niitt yleinikit rehott avat siellä hohtavana keltaisena matt ona. Niitt yleinikkiä on kutsutt u myös nimillä harakanha. u, kärpäsenkirkko ja keltabulpukka. Leinikin tunnistaa kuitenkin leinikiksi sen tutusta keltaisesta maljamaisesta kukasta, jossa on viisi vihreää ja karvaista verholehteä sekä viisi kullankeltaista terälehteä. suomenluonto.fi 41. Laitakukkia on kolmesta viiteen ja niiden väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaiseen ja sinipunaiseen
Hyvä tuntomerkki onkin kukan suuri koko verratt una esimerkiksi rantalemmikkiin tai yleisimpään lemmikkiimme peltolemmikkiin. Luhtalemmikki on suurikukkaisin yhdeksästä lemmikistämme ja se voi venähtää jopa puolen metrin korkuiseksi. Niistä yksi kertoo sotilaasta, joka kumartui poimimaan lemmitylleen lemmikkejä kosken partaalta ja suistui pyörteisiin. Luhtalemmikkiä on meilläkin kutsutt u Älä unhota kukkaimeksi, mutt a myös muun muassa siniserkuksi, sormuskukaksi ja ikävänkukaksi. Seuraavalla kasviretkellä kannatt aakin haeskella molemmat virnat ja vertailla niiden upeita kukkasia. Hernekasvien heimoon kuuluvan hiirenvirnan pitkäperäinen kukka on oikeastaan kukkatertt u, jossa on kymmenestä kolmeenkymmeneen pikkuruista perhomaista kukkaa. Hiirenvirnan vanhoja nimiä ovat muun muassa hiirenherne, kurjenpapu, sinikätkymä ja jäniksennätkin, joka viitt aa myös hiirenvirnan sukulaishernekasviin, keltaisena kukkivaan niitt ynätkelmään. Sotilaan viimeiset sanat ”Älä unohda minua” hukkuivat kosken kohinaan, mutta tarina lemmen ja ystävyyden kukasta jäi elämään. Hiirenvirnaa kovasti muistutt avalla aitovirnalla kukkatertt u on hyvin samannäköinen, mutt a se on lyhytperäinen. Nimen takana on useita tarinoita. Kirsti Aapala & Marja Aapala: Pääskynha. Luhtalemmikki on ruotsiksi förgätmigej. Siksi tämä köynnöstävä hernekasvi onkin kauneimmillaan omalla kasvupaikallaan kuivilla niityillä, pientareilla ja pihoilla. HIIRENVIRNA Vicia cracca Kukinta: Kesä–elokuu JOS HIIRENVIRNAA koett aa kerätä kesäiseen kukkakimppuun, tulee selväksi ainakin se, ett ä kasvilla on varsin rento varsi. Siniserkun lempeä tuijotus LUHTALEMMIKKI Myosotis scorpioides Kukinta: Kesä–elokuu LUHTALEMMIKKI NAULITSEE joen rannan kulkijan katseen, sillä sen taivaansiniset kukat erott uvat hyvin rantaheinikosta ja tuntuvat tuijott avan kulkijaa takaisin. Älä unohda minua -teema toistuu lemmikkien nimissä ainakin englannissa, ruotsissa, saksassa ja italiassa. i Suhonen: Suomalaiset kasvinnimet, Vanamo 1936. Luhtalemmikin kukkien lähempi tarkastelu näytt ää, ett ä viiden taivaansinisen terälehden keskellä on viisi keltaista hedett ä. Sana virna on alunperin tarkoitt anut ohutvartista takertuvaa ja köynnöstävää kasvia tai viljan seassa olevaa rikkaruohon siementä. 42 suomenluonto.fi Näkyykö sinikätkymää. 42 suomenluonto.fi. u, päivänkämmen, Otava 2007. ne, kurjenpapu, sinikätkymä ja jäniksennätkin, joka viitt aa myös hiirenvirnan sukulaishernekasviin, keltaisena kukkivaan niitt ynätkelmään. Pen. Lue lisää: Bo Mossberg & Lennart Stenberg: Suuri Pohjolan kasvio, Tammi 2005
TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVITUS MARIKA EEROLA terälehti hede hede terälehti emi verholehti ulommat verholehdet ruusumainen maljamainen kellomainen torvimainen verholehti esilehti kukkaperä tukilehti LÄ H DE : BO M O SS BE RG & LE N N AR T ST EN BE RG : M AA ST O KA SV IO , TA M M I 20 17 . Tuulipölytteisten kasvien kukat ovat usein vaatimattomia, mutta eläinpölytteisten kasvien kukat houkuttelevat vierailijoita värikkyydellään sekä tuoksullaan. Kukka huolehtii siitä, että kasvi pystyy lisääntymään suvullisesti eli sukusolujen avulla. Kukan heteissä syntyy siitepölyä ja emissä kehittyvät munasolut. una alta.. suomenluonto.fi 43 Kukan VÄRIKKÄINÄ HEHKUVILLA kukilla on tärkeä tehtävä kasvin elämässä. Kukka voi olla muodoltaan esimerkiksi ruusumainen, kellomainen tai perhomainen, ja myös se edistää pölyttäjän onnistumista tärkeässä työssään. Kun siitepöly ja munasolu päätyvät pölytyksen myötä kosketuksiin, munasolu hedelmöittyy ja alkaa kehittyä siemeneksi. suomenluonto.fi 43 LÄ H DE : BO M O SS BE RG & LE N N AR T ST EN BE RG : M AA ST O KA SV IO , TA M M I 20 17 . perhomainen Kukka kuva. KASVIT VOIVAT olla joko eläintai tuulipölytteisiä
”Ahoheinäsirkalla siipi on leveämpi, ketoheinäsirkalla se on kapeampi.” Heinäsirkat ja hepokatit kuuluvat suorasiipisten lahkoon ja Suomessa tavataan vakituisesti kahdeksan hepokattilajia ja 17 heinäsirkkalajia. Heinäsirkat ja hepokatit osoittautuvat naamioitumisen mestareikTEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT SAMI KARJALAINEN JA JOHANNA MEHTOLA Heinäsirkat ja hepokatit kutsuvat lajitovereitaan sirityksellä. 44 suomenluonto.fi Niitt yjen soittoniekat T ietokirjailija Sami Karjalainen on ehdottanut tapaamispaikaksemme junanradan vartta Vihdissä. Karjalainen on IUCN:n eli Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton heinäsirkkaryhmän asiantuntijajäsen. ”Niitä pystyy tunnistamaan jo yleisvaikutelman perusteella, sillä lajeja on suht vähän.” Koko maapallolla heinäsirkkoja ja hepokatteja on 30 000 lajia. ”Kymmenkunta lajia voidaan hyvin nähdä tässä kävellessä”, Karjalainen sanoo katse tiiviisti heinikossa. Tämä on ketoheinäsirkka”, Karjalainen sanoo tutkittuaan sirkkaa luupilla. Junaradan varsi on paahteista aluetta, joten siellä voimme nähdä kuivilla paikoilla viihtyviä lajeja. ”Vaikka sää on nyt vähän huono, niin kyllä joku hyppää, se on ihan varma”, Karjalainen lupailee. Puolet heinäsirkoista jää pois ja puolet jää jäljelle. JO H AN N A M EH TO LA. Syylänpurija heinikossa Pian heinien seassa pomppii joku pienempi ja jo kohta joku isompikin otus, joita koetamme seurata. Sadepilvet seilaavat taivaalla kovaa kyytiä, ja pian aurinko jo porottaa täydeltä terältä. Saman tien alkaa kuulua siritystä ja sirkat lähtevät ilmiselvästi liikkeelle. Se rajaa lajeja. Tietokirjailija Sami Karjalainen nappasi palosirkan varovaiseen otteeseensa. ”Takajaloista ei voi pitää kiinni, ne irtoavat helposti. Koiraat ovat pikkasen pienempiä ja vähän erilaisia ruumiin malliltaan kuin naaraat”, Karjalainen tunnistaa heinän korrelta toiselle hyppäävän pienen heinäsirkan ja nappaa sen varovasti hyppysiinsä. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Sen tempo vaihtelee sään mukaan. Hän on koonnut näistä sirittäjistä myös tuhdin tietopaketin, Suomen heinäsirkat ja hepokatit (Tammi 2009). ”Ketotai ahoheinäsirkkakoiras on tuo. Juuri kun astelemme radanvarren heinikkoon, alkaa tihuttaa vettä. Paahteinen ja matalakasvustoinen paikka on täydellinen elinympäristö heinäsirkoille ja hepokateille, ja ne Karjalainen tuntee kuin omat taskunsa. Katsellaan tästä sirkasta ensiksi, onko etuselässä silmien takana tiimalasikuvio
suomenluonto.fi 45 suomenluonto.fi 45 Lue Suomesta löytyneistä uusista hepokattilajeista ja kuuntele heinäsirkkojen sekä hepokattien siritysääniä: suomenluonto.fi DIGITILAAJILLE SA M I KA RJ AL AI N EN. suomenluonto.fi 45 Idänhepokatt i on yleinen Itäja Kaakkois-Suomessa
Nämä kyllä pärjäävät, vaikNiitt yhepokatin väritys vaihtelee paljon, mutt a yleensä ne ovat vihreitä tai ruskeita. Sen ajateltiin parantavan syylät.” Suomessa on kolme isoa hepokattilajia: idänhepokatti, niittyhepokatti ja lehtohepokatti. Palosirkan pörinää Kaikilla heinäsirkoilla ja hepokateilla on siivet. Se lentää hyvän matkan, joten punaiset siivetkin näkyvät selvästi. Palosirkka pitää rätisevää ääntä lentäessään ja paljastaa punaiset takasiipensä. ”Tältä puuttuu takajalka, mutta se on aika tavallista. Tulossa ei kuitenkaan ole juna, vaan palosirkka. Ensimmäiset siritykset voi kuulla kesäkuun puolivälissä. Sen komeat tuntosarvet ovat yhtä pitkät kuin itse hepokatti. Se pystyy vetämään 10 metrin hypynkin. Pieni liike sääressä vapauttaa mekanismin ja sääri ponnahtaa nopeasti taaksepäin. Eivät ne huvikseen sitä tee.” Vain aikuiset yksilöt ja yleensä koiraat sirittävät, tosin heinäsirkkanaaraat voivat vastata koiraille lyhyesti. Niittyhepokatti jatkaa omille teilleen pitkällä, monen metrin loikalla. ”Niittyhepokatti avaa siipensä ja käyttää niitä hypätessään. Karjalaisen harjaantunut katse erottaa kuitenkin nopeasti pomppijat kasvillisuuden seasta. No, se on nurmiheinäsirkka. ”Niittyhepokattia on ennen sanottu syylän purijaksi, sillä talonpojat paransivat aikoinaan syyliä sen avulla. Näin heinäsirkat ja hepokatit saavat hyppyynsä voimaa ja pituutta. Osalla, kuten nurmiheinäsirkkanaaraalla ja pensashepokatilla ne ovat tosin niin lyhyet, että niistä ei ole lentämiseen. ”Se käy varmasti työstä, sillä ne joutuvat aika paljon sirittämään. Mutta siipiä tarvitaankin siritykseen. Hepokatit sirittävät hankaamalla siipiään vastakkain, kun taas heinäsirkat hankaavat takajalkoja siipiinsä. ”Koiraat kutsuvat naaraita sirityksellään. ”Katsotaan ensin tuo pienempi. Hepokateilla on kunnon leuat ja ne syövät sekä kasviettä eläinravintoa, kun taas heinäsirkat syövät lähinnä tuoretta heinää. Ennen hyppyä viuluniekan reisi ja sääri taittuvat polvesta vastakkain ja virittävät katapulttimaisen mekanismin. Esimerkiksi okasirkat sekä paahdealueilla viihtyvä harvinainen, tummanpuhuva palosirkka eivät siritä. Karjalainen jäljittää palosirkan maastosta ja nostaa sen varovasti hyppysiinsä. ”Siis ne lajit, jotka sirittävät. Lisäksi niiden väritys vaihtelee paljon yksilöiden välillä. Heinäkuun loppuun mennessä kaikkien lajien aikuisia muistuttavat toukat ovat ehtineet jo kasvaa aikuisiksi ja kaikki lajit yhtyvät sirittämään. Se on voinut irrota nahanluonnin yhteydessä tai sitten joku peto on napannut sen. ”Saan niistä joka syksy suuren määrän yhteydenottoja, että mikä ihme tämä on! Ei kuulu Suomen luontoon! Hepokatit ovat yleisiä, mutta ne ovat aika piilottelevia. Eikä mene kuin hetki, kun radan puolelta kuuluu pörinää. Sen me voimme nähdä täällä radanvarressakin”, Karjalainen povaa. JO H AN N A M EH TO LA Hepokatin sirittävä ääni syntyy, kun se hankaa siipiään vastakkain.. Niittyhepokatti hyppii vähän niin kuin sammakko tuolla heinikossa”, Karjalainen naurahtaa. ”Uskallan ottaa sitä niskasta kiinni, vaikka niittyhepokatit ovat tunnettuja siitä, että ne purevat”, Karjalainen sanoo ja nostaa viuluniekan hellävaraisesti luupin alle. Hepokatti laitettiin syylän päälle, jotta se purisi sitä ja päästäisi suustaan ruskeaa nestettä. 46 suomenluonto.fi si. Isompi on luultavasti niittyhepokatti, se on vihreä ja aika pienikokoinen ollakseen tätä lajia.” Lähemmässä tarkastelussa loikkija paljastuu niittyhepokattikoiraaksi. Se kertoo, että kosiomenot ovat käynnissä.” Karjalainen sanookin, että siritys on heinäsirkkojen ja hepokattien työtä. Jos ei ole harjaantunut katsomaan, niitä ei välttämättä huomaa.” Hepokatin hyppy ei kuitenkaan jää huomaamatta
suomenluonto.fi 47 Väritykseltään kellanvihreä suosirkka viihtyy nimensä mukaisesti avosoilla ja rannoilla. KU VA T SA M I KA RJ AL AI N EN Heinätöpökatt i on hyvin yleinen Eteläja KeskiSuomessa.
Niitt yheinäsirkat aikuistuvat jo alkukesästä. Sitt en alkavat naaraan (vas.) ja koiraan (oik.) kosiomenot. KU VA T SA M I KA RJ AL AI N EN. 48 suomenluonto.fi Kangassirkan koiras (ylh.) on naarasta huomatt avasti pienempi
Niitä on helppo löytää, ja yksilömäärät ovat yleensä yhdellä ja samalla paikalla suuria. Se laskeutuu aivan jalkojeni juureen. ”Heinäsirkkojen ja hepokattien väri vaihtelee yksilökohtaisesti. Aurinkoisella säällä siritys on kiivainta. Okasirkkoja on Suomessa viisi lajia, ja ne tunnistaa pienestä koosta sekä takaruumiin päälle ulottuvasta etuselästä. Keskuslämmitys ei kuitenkaan ole niille hyvä juttu. ”Lämpötila vaikuttaa heinäsirkkojen ja hepokattien ruumiinlämpöön ja sitä kautta sirityksen tempoon.” Esimerkiksi niittyheinäsirkan pitkäkestoinen toistuva siritys on pilvisellä säällä selvästi hidastempoisempaa. Niiden aikuiselämä kestää yhden kesän, ja vain munat talvehtivat. Se on esihistoriallisen näköinen.” Pieni, sentin pituinen okasirkka voi hypätä kymmenien senttien loikan käyttäen siipiä apunaan. ”Monet lajeista eivät ole elinpaikastaan vaateliaita, joten niitä löytää ihan tienpientareilta. Heinäsirkoille ja hepokateille riittävät aurinko ja avoimuus.” ”Okasirkat eivät siritä, vaan ne tömisyttävät jaloillaan alustaansa.” Palosirkan punaiset takasiivet pitävät rätisevää ääntä sirkan lentäessä.. Koiraat koettavat kiinnittää sillä tavalla naaraiden huomion. suomenluonto.fi 49 ka raajoja puuttuisikin. Yleisimmät lajit ovat nummiokasirkka ja rantaokasirkka. No, tää on kotisirkka. Pian se on hänellä kevyessä pinsettiotteessa. Lämpötila vaikuttaa siritykseen Kuuluva pörinä paljastaa, että heinikosta nousee taas palosirkka. Yksi menee tuossa brrrr ja toinen tuolla trrr”, Karjalainen iloitsee. Kun aurinko menee pilveen, myös siritys laiskistuu. Kotisirkka on elänyt jo entisajan pirteissä, ja nykyäänkin ne saattavat tulla joskus sisälle. Väritykseen vaikuttavat sekä perintötekijät että ympäristötekijät.” Äänivallattomat okasirkat ”No, nyt okasirkka hyppäsi tuohon tielle”, Karjalainen sanoo ja astuu otusta kohti. Niitä näkyy ja kuuluu hyvällä kelillä. ”Tämä on nummiokasirkka. Vihreä niittyhepokatti on loikkinut jo pitkälle, kun näemme toisen isokokoisen hyppääjän heinikossa. Sitä ei heti uskoisi edes samaksi lajiksi. Läheltä katsottuna se näyttää tieteiselokuvan muukalaiselta tai täysin varustellulta soturilta. ”Okasirkat eivät siis siritä, vaan ne tömisyttävät jaloillaan alustaansa. Kotisirkat elävät lähinnä teollisuuslaitosten kosteissa kellareissa.” Karjalainen kannustaa tutustumaan heinäsirkkoihin ja hepokatteihin. Hyppäämistä se ehkä haittaa”, Karjalainen pohtii. On ruskeita, vihreitä, joskus jopa punaisia tai harmaita yksilöitä. Okasirkat kommunikoivat näiden värähtelysignaalien avulla.” Karjalaisen kännykkä piippaa. Joku haluaa tunnistusapua. ”Taisi tulla siritysvideo. Jotkut hepokattija heinäsirkkalajit sirittävät ja ovat aktiivisia vain päivällä, mutta esimerkiksi lehtohepokatti voi sirittää läpi yön, jos tarve vaatii. Monet luulevat, että se on tulokaslaji. Heinäsirkat ja hepokatit käyvät läpi lukuisia nahanluonteja matkallaan toukasta aikuiseksi. ”Kiva tässä kävellä ja katsella palosirkkoja. Sekin osoittautuu niittyhepokatiksi, mutta tämä on paljon kookkaampi ja väriltään ruskea
Levinneisyys: Suuressa osassa Eteläja Keski-Suomea hyvin yleinen, Kemiin saakka melko yleinen. Elinympäristö: Pientareet, niityt, hakkuuaukot ja joutomaat. igonia viridissima Tuntomerkit: Pääväri vaaleanvihreä ja melko tasavärinen, pitemmät siivet kuin lehtohepokatilla, kovaääninen. Elinympäristö: Pientareet, metsänreunat, niityt, pensaikot, pihat ja puutarhat. Levinneisyys: Lounais-Suomessa, Ahvenanmaalla ja pääkaupunkiseudulla yleinen, saaristossa Porvoossa saakka. Levinneisyys: Eteläja Keski-Suomessa paikoitellen yleinen, pohjoisessa harvinainen. ava kuvio. Levinneisyys: Kaakkoisja Itä-Suomessa paikoitellen yleinen, puu. H E I N Ä S I R K K A J A H E P O K AT T I K O U L U Niitt yhepokatt i Lehtohepokatt i Idänhepokatt i Heinätöpökatt i Niitt yheinäsirkka KU VA T SA M I KA RJ AL AI N EN. igonia cantans Tuntomerkit: Pääväri vihreä, tasavärinen, isokokoinen, lyhyemmät siivet kuin lehtohepokatilla. LEHTOHEPOKATTI Te. IDÄNHEPOKATTI Te. Elinympäristö: Pientareet, valoisat lehtimetsät, pensaikot, niityt, puistot, pihat ja puutarhat, viihtyy myös lehtipuissa. 50 suomenluonto.fi NIITTYHEPOKATTI Decticus verrucivorus Tuntomerkit: Väritys vaihtelee paljon, yleensä vihreä tai ruskea, tummia kuvioita siivissä ja takaruumiissa, naaraan munanasetin kaartuu ylöspäin, isokokoinen. Elinympäristö: Pientareet, kedot ja matalakasvustoiset niityt. Elinympäristö: Heinikkoiset pientareet ja kosteat niityt, hakkuuaukot ja rannat. NIITTYHEINÄSIRKKA Omocestus viridulus Tuntomerkit: Väritys vaihtelee, useimmiten naarailla vihreä selkä, tiimalasin muotoinen kuvio etuselässä. HEINÄTÖPÖKATTI Roeseliana roeselii Tuntomerkit: Väritys kirjava, siivet eivät yleensä yletyt takaruumiin yli, etuselän sivuläpissä U-kirjainta muistu. Ei viihdy erityisen paahteisilla paikoilla. Levinneisyys: Eteläja Keski-Suomessa hyvin yleinen, Lounais-Lapissa melko yleinen. uu havumetsien saartamilta alueilta
SUOSIRKKA Stethophyma grossum Tuntomerkit: Väritys yleensä kellanvihreä, mu. Levinneisyys: Eteläja Keski-Suomessa yleinen, pohjoisessa harvinaisempi. Elinympäristö: Pientareet, rinteet, kedot ja avoimet, kuivat paikat. ix maculatus Tuntomerkit: Väritys kirjava ja vaihteleva, koiras usein harmaa tai vihreä, takaruumiin kärki usein kirkkaanpunainen, nuijamaiset tuntosarvet, pienin heinäsirkka. Levinneisyys: Suurimmassa osassa maata yleinen. Levinneisyys: Eteläja Keski-Suomessa paikoitellen yleinen, pohjoisessa harvinaisempi. Elinympäristö: Avosuot ja rannat. Elinympäristö: Hiekkamaat, kanervakankaat ja metsäteiden varret. Levinneisyys: Eteläja Keski-Suomessa hyvin yleinen, pohjoisessa harvinaisempi. Levinneisyys: Hyvin yleinen Eteläja KeskiSuomessa, myös Ahvenanmaalla. KANGASSIRKKA Podisma pedestris Tuntomerkit: Väritys kirjava, musta ja vaalea, koiraassa myös keltaista, takareidet punertavat, siivet lyhyet tyngät, ei ääntele. NUMMIOKASIRKKA Tetrix bipunctata Tuntomerkit: Väritys vaihtelee paljon, vahva keskiharjanne etuselässä, paksut ja lyhyet tuntosarvet, ei ääntele. Lähde: Sami Karjalainen: Suomen heinäsirkat ja hepokatit, Tammi . suomenluonto.fi 51 KETOHEINÄSIRKKA Chorthippus brunneus Tuntomerkit: Väritys vaihtelee, etuselässä voimakkaasti kuroutuva tiimalasikuvio, hyvin samannäköinen ahoheinäsirkan kanssa, lajit ero. Ketoheinäsirkka Nuijaheinäsirkka Kangassirkka Suosirkka Nummiokasirkka. Elinympäristö: Pientareet, kalliot, kanervakankaat, hiekkamaat ja hakkuuaukot. aa äänestä. NUIJAHEINÄSIRKKA Myrmeleote. Elinympäristö: Pientareet, kalliot, kanervakankaat, joutomaat ja metsänreunat. H E I N Ä S I R K K A J A H E P O K AT T I K O U L U Lataa ilmainen Siri äjät-sovellus sovelluskaupasta ja opi lisää heinäsirkoista ja hepokateista sekä niiden äänistä. a on myös vihreitä, viole. eja ja mustia yksilöitä, pitkät siivet, yksi kookkaimmista heinäsirkkalajeistamme
52 suomenluonto.fi Retkeillä voi myös uiden – Suomen Luonto otti kohteeksi kolme järveä Siuntiossa. Pian pohja kuitenkin syvenee niin, että erotan pinnan alta enää omat käteni, jotka kauhovat vettä taittaessani matkaa eteenpäin. TEKSTI LAURA SALONEN KUVAT ANNA TUOMINEN ILMAKUVAT ANNAKAISA VÄNTTINEN Kirkkaissa vesissä. 52 suomenluonto.fi V arpaat uppoavat pohjan pehmeään hiekkaan ja märkäpuku hörppää sisäänsä viileää vettä, kun ponnistan rannalta uimaan. 52 suomenluonto.fi Retkeillä voi myös uiden – Suomen Luonto otti kohteeksi kolme järveä Siuntiossa. Lasken katseeni pinnan alle ja vedän muutaman käsivedon, kunnes silmät tottuvat vedenalaiseen maailmaan. Hetken kirkas vesi paljastaa pinnan alla kurkottavat vesikasvit ja nopeasti pakoon uivat punaeväiset ahvenet
Taustalla siintää toinen uintikohde Grundträsk.. suomenluonto.fi 53 Katso jutun verkko versio ssa dronev ideoit a uintir etkest ä suomen luonto .fi Katso jutun verkko versio ssa dronev ideoit a DIGITI LAAJIL LE suomenluonto.fi 53 Siuntion Ormträsk on erämaisine rantoineen ja kirkkaine vesineen oiva uintiretkikohde
Uimari saa rauhassa kauhoa kohti edessä siintävää vastarantaa, ja välillä voi pysähtyä ihailemaan järven kalliorantoja ja toisen rannan pieniä mökkejä. Kohteeksi reissulle valikoituivat Siuntion kolme kirkasvetistä järveä: Karskogin Vikträsk, Ormträsk ja Grund träsk. Suomesta löytyy 146 erilaista vesistöjen ja rantojen luontotyyppiä. Kun saavun paikalle aamupäivällä, on rannalla vain pari kesäpäivän viettäjää helteisestä säästä huolimatta. Järven vesi on kirkasta, mutta humuksista, eikä syvemmällä uidessa pinnan alla tule mitään näkyviin. Vastaan tulee hauska hyppytorni, josta voi yhtä lailla aloittaa retken. SU O M EN LU O N TO , © O PE N ST RE ET M AP IN TE KI JÄ T Uimarinpoiju on tärkeä varuste avovesiuinnissa.. Retkipaikkoja uimareille siis löytyy. Kesäkuun lopun helteinen arkipäivä on täydellinen ajankohta uintiretkelle kirkkaisiin järvivesiin. Uimalla retkeily tuo vaihtelua ja monipuolisuutta perinteiseen polkuja pitkin kulkemiseen. 54 suomenluonto.fi 200 m SU O M EN LU O N TO , © O PE N ST RE ET M AP IN TE KI JÄ T Ormträsk Vikträsk Grundträsk Etenen tasaista tahtia kohti Siuntion Orm träskin eteläkärkeä. Luontoharrastajalle riittääkin tutkittavaa ja ihmeteltävää myös luonnonvesissä uidessa. Säätilan lisäksi ennen retkeä on tärkeä tietää kohteen vesitilanne esimerkiksi poikkeuksellisen matalan vedenkorkeuden tai sinilevien suhteen. Jo retkikohdetta ja -reittiä suunnitellessa tulee ottaa useampikin asia huomioon. Kirkkaissa vesissä viihtyvä nuott aruoho kukkii kesäkuun loppupuolella. Retki alkaa Vikträskin uimarannalta. Uimisen voi aloittaa pulahtamalla veteen heti tästä kohtaa tai vaihtoehtoisesti kävelemällä järvenrantaa joitain satoja metrejä etelään. Kolme järveä yhdellä retkellä Suomi on tuhansien järvien maa, jolla on yli 46 000 kilometriä merenrantaviivaa. 54 suomenluonto.fi Ormträskin kirkas vesi kutsuu uimaan. Ne ovat lyhyen kävelymatkan etäisyydellä toisistaan. Ensimmäinen uintietappi suuntaa kohti Vikträskin eteläkärkeä. Uimalla retkeily poikkeaa yllättävän paljon polkuja pitkin kulkemisesta tai altaassa uimisesta
Uintiharrastuksen siirtyessä avovesiin monia jännittää luonnonvesien tarjoama yllätyksellisyys. Veden alla voi vesieliöiden lisäksi olla esimerkiksi kiviä tai uppotukkeja, joita ei pinnalta pysty näkemään. Uimarin tuleekin olla jatkuvasti valppaana ja tähystää paitsi oikeaa uintisuuntaa, myös veden alla piileviä yllätyksiä. Vikträsk, Ormträsk ja Grundträsk sijaitsevat aivan vierekkäin, joten retken aikana pääsee halutessaan uimaan kolmessa eri järvessä. Reitin lisäksi onkin hyvä etukäteen selvittää, missä kohdissa reittiä pääsee rantautumaan ja onko alueella esimerkiksi maihinnousurajoituksia tai yksityisiä rantoja. Hallissa uidessa näkyvyys on yleensä niin hyvä, että lähes koko altaan mitan voi ottaa haltuun yhdellä silmäyksellä. Kolmen järven rannat ovat suurelta osin rakentamattomia ja niitä seurailee useita polkuja, joten uintija kävelymatkan osuuksia voi muokata itselleen sopiviksi. Ormträsk tuntuu tumman Vikträskin jälkeen hämmentävän kirkkaalta. Grundträskilläkin vesi on kirkasta, jonka Järviä ympäröivät upeat kalliot kangasmetsineen. Uintiretkellä on muutenkin aina hyvä olla kaveri mukana yllättävien tilanteiden varalta. Liiallisesta jännityksestä pääsee eroon myös esimerkiksi avovesiuintikurssilla tai isommassa ryhmässä uidessa. Silmä tottuu kuitenkin nopeasti pimeyteen, ja mieli rauhoittuu sen myötä. Kirkkaiden vesien lajit tutuiksi Vikträskin eteläpäähän saapuessa Ormträsk siintää jo pienen metsäkaistaleen takaa – kannas järvien välillä on leveydeltään vain joitakin kymmeniä metrejä. Tällä kohtaa järvessä on pehmeä hiekkapohja, joka kutsuu myös nuorempia retkeläisiä puljaamaan vedessä hellepäivänä. Löydän Ormträskin pohjoisrannalta kohdan, josta pääsee hyvin laskeutumaan veteen ja jatkamaan uintimatkaa. Hieman syvemmällä alaa valtaa lahnaruoho, jota myös kasvaa lehtiruusukkeina pohjassa. Järvi on huomattavasti kahta aiempaa pienempi, mutta sen vastarannalla kohoavat upeat Kettubergetin kalliot. Reitti sopii myös aloitteleville avovesiuimareille, sillä järvet ovat kohtuullisen kokoisia ja niissä on paljon rantautumismahdollisuuksia. Luonnonvesissä uimari ei voi koskaan tietää, mitä tulee vastaan. Uintiretkellä pääasiassa uidaan, mutta sen voi yhdistää myös patikointiin, juoksuun, suppailuun tai melontaan. Varusteilla varaudutaan Saavun viimeiselle uintietapille Grundträskin rantaan. suomenluonto.fi 55 Vesi on yllätyksiä tarjoava elementti. Valitsemamme reitti sisältää uintia kahdesta kolmeen kilometriin ja kävelyä vajaan kilometrin. Veden kirkkaudesta kertoo myös järven lajisto. Nuottaruohot kukkivat kesäkuun loppupuolella, ja niiden lehtiruusukkeet täplittävät Ormträskin pohjaa. Vesi on yllätyksiä tarjoava elementti.. Nämä kasvit pärjäävät vain sellaisissa vesissä, joissa valo yltää syvälle niiden lehtiin asti. Uintimatkan edetessä vesi syvenee taas äkkiä, ja pian edes uimalaseilla ei tummasta vedestä erota juuri mitään. Lisäksi veneväylät, kosket, padot ja muut esteet on hyvä ottaa huomioon. Kun aurinko paistaa veteen, uimalaseilla näkee lähellä kiertelevän ahvenparven sekä satunnaiset, lähellä pohjaa uiskentelevat nuijapäät
Avovesillä haasteina ovat veden kylmyys, aallot, suunnistaminen ja näkyvyys. Tällä kertaa en nouse vastarannalla maihin, vaan uin takaisin lähtöpaikalle ja suuntaan takaisin Ormträskille. Grundträskin kirkkaasta vedestä noustuani huomaan, että uimaseuralaisenani on ollut kuikan ohella myös rantakäärme. Uintiretkellä eväät ja muut varusteet kulkevat kätevästi mukana kuivapussissa, jonka voi kiinnittää uimarinpoijuun tai muutoin märkäpukuun. Avovesiuinnista järjestetään kursseja, joilla perusteet voi ott aa haltuun. Parkkipaikalle askeltaessani ohitan komeita haapoja, ja myöhemmin saan selville,. Halutessaan voi käyttää myös uintitossuja ja -hanskoja riippuen veden lämpötilasta ja uimapaikasta. Varustuksen täytyy luonnollisesti olla kevyttä, jottei se haittaa uidessa. Lisäksi avovesiuimarin varustukseen kuuluvat yleensä märkäpuku, uimalakki ja -lasit sekä uimarinpoiju, joka kertoo muille vesilläliikkujille uimarin sijainnin. 56 suomenluonto.fi Turvallisesti uimaan Ennen avovesiuintiin ryhtymistä on syytä harjoitella hyvä uintitaito ensin altaassa. Rannalla ihastelen muurahaisleijonien kaivertamia saalistuskuoppia hiekassa ja pohdin, kuka on mahtanut kaivaa onkaloita polun varressa sijaitsevan puun juurien lomaan – minkki vai supikoira. Grundträskin halki ui varsin nopeasti ja halutessaan voi vastarannalla kiivetä Kettubergetin laelle ihailemaan maisemia ja pitämään evästaukoa. • Ui kaverin kanssa • Uimarinpoiju on retkiuinnissa vältt ämätön varuste • Märkäpuku on viileissä vesissä ja pidempään uidessa tarpeen • Jos olet aloitt elija, pysy rantavesissä • Tutustu jo ennalta reitt iin ja veneväyliin • Ui rannan suuntaisesti paljastaa jo järvellä sukelteleva kuikka. Pulahdan vielä kerran Ormträskin kirkkaaseen veteen, mutta Vikträskin matkan taitan tällä kertaa polkua pitkin. Lintu saalistaa syvällä vedessä näkönsä avulla, joten sekään ei tule toimeen sameassa vedessä, jossa valo hiipuu lähellä pintaa. Vesillä on myös veneliikennett ä
Järvialueen rauhallisuus ja kirkkaat vedet vakuuttivat, ja ehkäpä palaan myöhemmin kuutamouinnille liito-oravan näkemisen toivossa tai virkistävälle syksyn uintiretkelle. 2024 Kuopion museo kuopionmuseo.fi Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. Jutussa on käytetty lähteenä Päivi Pälvimäen kirjaa Uintiretkellä avovesissä (Karttakeskus 2023). (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Touring in association with Nomad Exhibitions © National Museums Scotland 30.3.29.9. Liiturit jäävät tällä kertaa kuitenkin näkemättä. Uintisesonkia on vielä useampi kuukausi jäljellä ja pohdin, että näille järville palaisin mieluusti uudestaankin uimaan. suomenluonto.fi 57 Grundträsketin rannalla kohoavat korkeat Kettubergetin kalliot. että lähistöllä on havaittu liito-oravia. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.?
Ainoa hetki tehdä parempi tulevaisuus on nyt. Merja Markkula. Kotipaikka. H O M O S A P I E N S Taidekartanoa pyörittävä biologi Merja Markkula jätti tieteen ja lähti taiteen poluille. o. Tärkeintä luonnossa. Kuusiston Taidekartanon perustaja ja pääasiallinen pyöritt äjä. TEKSTI RIITTA VAURAS KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ TEKSTI RIITTA VAURAS KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ Tiede ruokkii taidetta Kuka. H O M O S A P I E N S Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin 58 suomenluonto.fi. Mitä. Kaarina. Mo. Elämän (näkyvä) kiertokulku
Kevään aikana se oli nähtävänä myös Genevessä. Laaja puisto oli villi, hoitamaton ja kiehtova ennen kuin sen maisemanhoitosuunnitelmaa ryhdyttiin toteuttamaan. Yleisö voi seurata taiteilijoiden työskentelyä. Hän on myös kuratoinut suurimman osan taidenäyttelyistä. ”Pyysin ne taiteilijoiden käyttöön. Merja Markkula sai neuvoteltua itselleen vuokrasopimuksen ja jo seuraavana kesänä ovet avautuivat Taidekartanoon. Myös äänimaailma ihastuttaa ihmisiä. Metsän keskellä Säkylänharjun rinnemailla kasvanut Markkula teki uraa geeniteknologian laboratorioissa. Videoteos on koko kesän esillä Espoon Hanasaaren kulttuurikeskuksessa. Kartano valmistui vuonna 1738 ja se on yksi Suomen vanhimmista puurakennuksista. Myös Metsähallitus myöntyi hänen ideoihinsa. ”Olen ärhäkkä talonvahtinakin”, Markkula virnistää. Puuveistoksia on vuosi vuodelta enemK aarinan Kuusiston saaren komeaa, punamultaista kartanorakennusta ympäröivät jalopuut. Kesäaikaan sen suojissa on esillä aikalaistaidetta. Isoja saarnia, lehmuksia ja haapoja oli määrä hakettaa. Hän väitteli tohtoriksi Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, mistä tutkijan tie vei toistamiseen Jokioisiin, karjanjalostuksen tarpeita palvelevaan alkiolaboratorioon. Osana veteen liittyvää taidekokonaisuutta toin kartanolle myös kantoveden”, toteaa kehitysbiologian dosentti, joka aloitti galleristina kuusikymppisenä. Taidekartanon pyörittäjä on mukana myös Chorus sinensis -työryhmässä, joka ottaa kantaa merimetsokeskusteluun. ”Historiallisessa ympäristössä lähellä luontoa teoksiin saa uusia, yllättäviä näkökulmia.” Markkula alkoi pitää osana taidekokonaisuutta myös pientä kahvilaa ja leipoi tarjottavan kotikeittiössään. ”Lahopuuveistosnäyttely antoi luontopolun kulkijoille ihmeteltävää, ja teosten myötä he ehkä havainnoivat myös ympäröivää luontoa uusin silmin”, Markkula sanoo. Taiteen kuratoijana hän on palannut luonnon keskelle: Kuusiston kartanon maat laskeutuvat kohti merta ja ne rajautuvat jylhään, komeapuustoiseen Kappelinmäen luonnonsuojelualueeseen. Lahoavat taideteokset saattavat herättää pohtimaan myös arvovalintoja. ”Tärkeintä elämässä on se, mitä jälkiä jätämme jälkeemme.” 2001 ”Jätin tieteen ja siirryin taiteen poluille.” 2013 ”Taidekartanon ovet avautuvat.” 2019 ”Uusi elämä alkoi: tulin isoäidiksi.” 2027 ”Taidekartano on nuorten ammattilaisten luotsaama, edelleenkin ekologisten,eettisten ja esteettisten arvojen ohjaama taidevaikuttaja.” ”Lahoavat taideteokset saattavat herättää pohtimaan arvovalintoja.”. ”Halusin tuoda ruisleivän ja hapattamisen luovan prosessin osaksi näyttelyvieraiden kanssa käytävää keskustelua. Vuoteen 2012 asti Kuusiston kartano oli Museoviraston ylläpitämä museo. Teokset saivat sitten lahota niille sijoilleen. Tukkikuorma piti toimittaa pois ja se kumottiin kotipihallemme”, Markkula naurahtaa ja kertoo, että jo 20 kuvanveistäjää on työstänyt niistä teoksia. ”Hiljaisuus ja ikkunoiden läpi kuuluvat luonnonäänet saavat vieraat viipymään näyttelyssä.” Kartanon omistaa Senaattikiinteistöt, joka pitää rakennuksesta hyvää huolta. ”Korkeissa huoneissa on vapaat näkymät merelle, puutarhaan ja rehevään luontoon”, Markkula kehuu. Kartanon vanhassa kirsikkaja omenatarhassa on ympäri vuoden puuveistoksia. Näyttely täydentyy elokuussa, kun kartanolle tulee kuvanveistäjiä Ruotsista ja Norjasta. Eläinfysiologiaa ja kotieläintiedetmän kartanon mailla. Se suljettiin säästösyistä. ”Tiede on ruokkinut taidettani ja sen käytännöt ovat olleet avuksi taidekartanotyössä”, Markkula kiittää. ”Toivon, että lahoavat puuveistokset avaavat ihmiset ajattelemaan luonnon kokonaisuutta. Tätä ennen hän oli pitänyt toistakymmentä omaa näyttelyä ja puolustanut performanssitaiteellaan Virttaanharjun Kankaanjärveä, jonka Turun kaupungin vedenotto oli turmelemassa. Luonnonvalo vaikuttaa teosten ilmaisuun. ”Tällä hetkellä tunnen, että se mitä teen taiteen maailmassa on merkityksellisempää kuin se mitä tein tieteen maailmassa.” Lahoava taide Kun kartanomuseo muuttui taidegalleriaksi, keinovalot poistettiin. ”Halusin tehdä työtä nautojen parissa, sillä kotini oli lypsykarjatila”, kertoo Markkula. Merituulessa kuvatun kuoroteoksen sanoma on, että jokainen lintu on laulun arvoinen. Hän oli jo aiemmin ollut Jokioisissa, nykyisessä Luonnonvarakeskuksessa perustamassa toista laboratoriota. Kun myrskyt murjoivat Kappelinmäen luontopolun varren ikikuusikoita, kuvanveistäjät työstivät paikan päällä kaatuneita puita. Yhden kuolema ja lahoaminen antaa tilaa muulle elämälle”, galleristi toteaa. suomenluonto.fi 59 tä opiskellut tutkija sai sieltä kutsun syöpätutkimuksen huippuyksikköön Helsinkiin. Tiede ruokkii taidetta Kolmikymppisenä Markkula oli stipendiaattina Unkarissa ja perehtyi alkiotekniikkaan
Muna sai pikakyydityksen metsään, varmaan poikasille. VIHREÄÄ VIHREÄLLÄ Kangasperhonen nautti kuusenkerkän antimia. Täysin uusi tuttavuus meille kaikille ja aivan mahtava lisäys digikasvioon! Kuva: Emmi Mäki, Ruissalo, Turku, 15.5.2024. Yhtäkkiä huomasimme kerrotun sinivuokon, sitten useita. TOIMITTANUT HANNE VALTARI Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. V I N J E T T I . Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. NÄÄTÄ TELKÄNPÖNTÖLLÄ Huopailin hiljalleen pitkin rantoja kotijärvelläni, kun huomasin näädän kiipeävän rantapuuhun, jossa on telkänpönttö. . Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Kuva: Sirpa Jyske, Virrat, 22.5.2024. UUSI LAJI DIGIKASVIOON Olimme ystävien kesken Ruissalossa ihailemassa kaunista luontoa ja erityisesti kasveja biologian opintoja ajatellen. Kuva: Irma Kortekallio, Niinivesi, Vesanto, 13.5.2024
suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I PIENI LINTU, SUURI ÄÄNI Hämärän aikaan lauluun puhkeavan satakielen konsertti koostuu vihellyksistä, rätinästä, näppäilyistä ja särinöistä. TOISELLA UIMA-ASUNA HÖYHENET, TOISELLA SUOMUT Västäräkki katseli rannalla rantakäärmeen uiskentelua, eikä hätkähtänyt, vaikka käärme käväisi lähelläkin. Muutama ylimääräinen sydämentykytys tuli, mutta aikaiset aamuyölenkit jatkuvat. Kuva: Leevi Halme, Kuivasjärvi, Oulu, 4.5.2024. Kuva: Reijo Juurinen, Töölönlahti, Helsinki, toukokuu 2024. . . Kuva: Asko Heikkinen, Uusikaupunki, 19.5.2024. Kuppimaiset sienet kasvavat risuilla, oksilla ja muilla lahoavilla kasvinosilla. LUONNON OMAT KUPIT Äitini vinkistä kävin ihailemassa lähistöllä kasvavia uurrepesäsieniä. . Kuva: Susanna Hannula, Turku, 14.5.2024.. KOHTAAMINEN SUDEN KANSSA Lähdin aamuyöstä kuvaamaan auringonnousua, kun edessäni olikin jotain aivan muuta kuvattavaa
omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. ain. Emo pitää yhtey. Poikasten kuoriudu. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Kuoviperhe on löytänyt kysyjän mökin ympäristöstä kesäelinympäristön. Olen seurannut luontoa mökillä pitkään, eikä kuovi ole koskaan ennen tullut pihaan. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Välillä kaksikko käy metsän puolella ja si. a ”kui-kui, kui-kui-kuu”. Emo ääntelee lähes lakkaama. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkäranga. ömaalla korkeassa heinikossa. aa siltä, e. PÄIVI SIRKIÄ Kuovi kesämökillä Kuoviperheessä koiras huolehtii poikasista, kun naaras suuntaa muutt omatkalle. ua naaras lähtee muu. Se kyllä viihtyy lahdellamme vuosi. /kysy-luonnosta tai . Vaiku. Kuovikanta on vankin keskisessä Suomessa, mu. eesta suomenluonto.. lomakkeella, joka löytyy osoi. en palaa taas tutkimaan pihapiirin nurmikkoa ja kasvimaata. Se liikkuu rohkeasti nurmikolla ja rannan vesijä. Onko tämmöinen käytös yleistä kuovilla. omatkalle ja koiras jää huolehtimaan poikasista. a maan eteläisimmissä osissa ja toisaalta Pohjois-Suomessa kanta on taantunut pääosin maatalousympäristöjen muutosten myötä. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle 62 suomenluonto.fi. JU KK A KA N GA S / VA ST AV AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Järven rannalla sijaitsevan mökkimme pihalla on jo parisen viikkoa viihtynyt kuovi poikasensa kanssa. kirjeellä tai kortilla osoi. ä poikaseen ääntelyllä, ja varsinkin mahdollisen vaaran uhatessa hermostunut ääntely on jatkuvaa. . ä mökkirannassa on sopivia avoimia alueita ruokailuun ja toisaalta pidempää heinikkoa, jonka siimeksessä linnut ovat paremmassa suojassa
Pituu. iä. Se liikkui sekä maalla että vedessä sulavasti. a sillä oli ehkä noin kymmenen sen. Otus tuli lammesta hetkeksi hiekalle ja paineli si. Suursukeltajalajeja on meillä Suomessa viisi, ja maailmanlaajuisesti lajeja on noin 30. Katso lukijan video osoittee ssa suomenlu onto.fi DIGITILA AJILLE H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O JA H AN N A KO TI RA N TA. Sukeltajantoukat talvehtivat aikuisina, eli tämäkin toukka aikuistuu kesän aikana, talvehtii aikuisena ja lisääntyy si. Lähe. aessa myös ihmisen sormien ihon. ämälläsi videolla näkyy hyvin, miten nopeasti otus liikkuu jopa maalla. a terävät kitiiniset leuat, jotka läpäisevät tarvi. Ilmeisesti videon yksilö on matkalla koteloitumaan maalle, koska se vaeltaa hiekalla rannan suuntaan niin kovin määrätietoisesti. en keväällä. Näiden toukkia kutsutaan englanniksi termillä water tiger eli vesitiikeri, ilmeisesti näiden vikkelän liikkumistavan, suuren ruokahalun ja hurjan pedonluonteensa vuoksi. Tämän ovat saaneet todeta muutamatkin uteliaat ja turhan kovakouraiset hyönteistutkijat ja -harrastajat. aa vedenpinnalta ilmaa menemä. Iskiessään saaliiseen toukka ruiskuttaa suupielistään tai leuoistaan entsyymejä, jotka alkavat hajo. Sen vuoksi näiden puremat voivat olla hyvin kivuliaita. Sukeltajantoukat ovat hyvin tehokkaita muiden selkäranga. Kyseessä on Dytiscus-suvun lajin eli jonkun suursukeltajan toukka. en takaisin veteen. . aa saaliin sisälmyksiä. HELI VAINIO Suursukeltajat liikkuvat kett erästi vedessä airomaisten takajalkojensa avulla. omien ja jopa pienten kalojen saalistajia, ja näillä onkin pienet mu. ä itse sen enempää pinnan yläpuolelle. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Matkalla koteloitumaan Mikä eläin on kyseessä. Hiekkaan jäävä kapea jälki tulee toukan peräpäässä sijaitsevista karvoista ja niin sanotuista hengitysputkista, joiden avulla se o
iä FeO(OH) (lausutaan ”götii. i näyte ja itse löyde. ua”). Voiko kuvan perusteella sanoa, mitä tämä on. y. Kuvan alaosassa kvartsikiteitä pei. Myönteisiin luontokokemuksiin lii. sena. Maata oli siis myllä. ävä ruskea massa on sekin kemiallisesti rautahydroksidia, mu. Se oli hiekkaisella polulla vähän hautautuneena erään hotellin takana, lähellä työmaa-alue. Kuvan kivi koostuu kahdesta mineraalilajista. a, missä tehtiin uu. Pienimuotoinen kivinäy. Se naarmu. aa kalsii. Kyseessä on nä. a ei selvästi kovempaa kvartsia. Ainutlaatuinen matkamuisto K Y S Y L U O N N O S TA JA RI LA PP AL AI N EN / VA ST AV AL O JA SO IN TU VI ER U LA. aa muistoksi mukaansa. ipinnalle kuplamaisia kohoumia (pienet pyöreät rupimaiset muodot mustilla pinnoilla ”kvartsimu. Tällöin sitä nimitetään limoniitiksi. ää: onko kyseessä vain muun osan päälle joutunut asfal. Myös musta aines mietity. i, vai toinen kivitai mineraalilaji. ama. uminen murtopinnasta erottaa kvartsin sitä kidemuodoltaan joskus muistu. Minua kiinnostavat nuo vaaleat muodostelmat, jotka näy. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Löysin tällaisen kivimuodostelman Saariselältä viime kesänä. avasta kalsiitista. Mineraalit ovat kiteytyneet hitaasti laimeista piioksidija rautapitoisista vesiliuoksista avoimeen tilaan (rakoon tai onkaloon), joka on syntynyt kallioon tektonisissa liikunnoissa tai rapautumisen myötä. . TAPANI TERVO Kivi on kätevä matkamuisto, mutt a kaikkialta niitä ei saa kerätä. Niille ominainen kuusikulmainen muoto näkyy kuvan keskellä kiteen poikkileikkauspintana. y. ävät kiteiltä. a pienten kiteiden muodostama massa muodostaa goethii. Avoimessa tilassa kvartsikiteet ovat kasvaneet ympäristön rajoi. eiden kerääminen luonnosta kuuluu jokaisenoikeuden piiriin (ELY-keskusten sivuilla määriteltynä: ”taskuun sopivat tai mitä kädessä saa kuljete. Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla kivien ja muun maa-aineksen kerääminen on yleensä kielle. äiset kiteet eivät erotu kuvassa, mu. Valkoiset särmikkäät osat ovat kvartsia (SiO2) ja musta pikimäinen aines goethii. erin” yläpuolella). ia, mu. Valokuvaan perustuvan tulkinnan voisi vahvistaa teräspiikillä tai puukon kärjellä. a kvartsille tyypillisiksi heksagonisiksi prismoiksi. Muutaman kiven voi siis o. i”). a parkkipaikkaa. ina” tunnetun mineraalin kidekasaumat voivat olla suurimmillaan pingispallon kokoisia. ”Kostea” lasikiilto ja selkeiden lohkosuuntien puu. Keräilijäpiireissä ”kuplagoethii. ynä uniikki matkamuisto. yvillä löytökivillä on oma erityisarvonsa. Kvartsikiteiden pinnoille myöhemmin kiteytyneen goethiitin yksi. a ei goethiitin tavoin kiteytyneessä muodossa vaan amor
Peltokeltamai. a olisin saanut mahdollisesti emon kuvaan, oli poikanen hävinnyt. eeseen voi törmätä myös kaupunkien viheristutuksissa rikkakasvina. . a en ole ennen nähnyt tällaista kaksiväristä kasvia. Kun menin katsomaan, huomasin maassa pienen sormenpään kokoisen poikasen, joka oli hengissä. Se on saa. ä kyseessä on oravan poikanen. Sen korvat eivät ole vielä ulkonevat, kuten muutaman päivän ikäisillä tyypillisesti on. Ehkä se on myös kokenut astian turvallisena nukkumapaikkana. Sille maistuvat raadot, eläinten ulosteet ja lahoava kasviaines. ynä pesästä toiseen. . Ukkoetanat ovat liikkuvaisia, ja etenkin kostealla säällä niitä voi löytää kummallisista paikoista. elylaitos. a. Ilmeisesti emo ehti hakemaan sen. Koska etana on melko iso, ihmettelemme, miten etana on päässyt astiaan. oalueiden liepeillä, teiden varsilla, kedoilla ja joutomailla. Kuvan kasvi on virnojen kanssa samaan hernekasvien heimoon kuuluva keltamaite (Lotus corniculatus), jonka kukat ovat tavallisesti keltaiset. a, jota käytetään ulkohuussissa. Muutaman millin rako astian kannen välissä voi hyvin rii. Astian kansi on ollut paikallaan. Etenkin Viron runsaskalkkisilla alvarikedoilla värikirjo voi olla huimaava. aa siltä, e. äväisen ukkoetanan kulkuaukoksi. Ukkoetana on eräänlainen luonnon jätteenkäsi. Tässä tapauksessa arvelisin, e. Keltamaite on Suomessa hyvin monimuotoinen kasvi, ja siitä on erote. Mikä otus on kyseessä. u useita rotuja. Sisämaassa keltamaite. anut tippua emolta hetkeksi esimerkiksi kuljetuksen yhteydessä. Etanan ruumiissa ei ole lainkaan kovia osia, joten sukulaistensa mustekalojen tapaan ne voivat halutessaan puristaa itsensä läpi ällisty. ä koira löysi jyrsijän vastasyntyneen poikasen. Kun vein koiran sisälle ja hain riistakameran, jo. TERHI RYTTÄRI Ukkoetana änkeytyi purkkiin Värikäs keltamaite Vastasyntynyt orava löytyi ja katosi SA M I N IIT TY N EN M AR JA -L IIS A H O N KA N EN ES A ER VA ST I / VA ST AV AL O JA H AR RI SU SI. Oravaäidit siirtävät poikasiaan erityisesti häiri. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Koira haisteli talon seinustalla ja oli selvästi löytänyt jotain. ävän ahtaista koloista, paljon ruumiinsa läpimi. a kasvaa avoimilla harjuilla ja sorano. avan jalkojen välistä. HEIDI KINNUNEN Ukkoetana löytyi mökiltä muovisesta astiasta. Pienokaisen häntä näkyy pilko. . Usein niissä näkee myös oransseja ja jopa punaisia sävyjä. Jos kansi ei ole ollut täysin tiiviisti kiinni, onko etana voinut päästä siitä parin millin raosta sisään. Etelärannikon ja Ahvenanmaan merenrantaniityillä laji on hyvin yleinen. aa pienemmistä. Etana on siis voinut maistella kasvipohjaista kompostointiaine. Voiko etana käy. ää ravinnoksi astian sisältöä, eli PuuCee-kompostiaine. Tunnistan sen virnaksi, mu. Vaiku. ää pää. MAIJA KARALA Mikä kasvi tämä on
Niitä voitaisiin tehdä rakennuksien yhteyteen taikka jopa rakentaa erityisiä pesimäkatoksia aukeille paikoille. Entä se, e. . SEPPO VUOLANTO Epätavallisia pääskynpesiä M AA RI T IL LI KA IN EN Uusi outdoor-harrastusten festivaali Nuuksiossa 8.–11.8.2024 Luonto, retkeily, retkitaidot, melonta, polkujuoksu, maastopyöräily, kiipeily, metsäjooga ja paljon muuta! TUTUSTU JA INNOSTU: NOUXFEST.FI @ NOUXFEST Joka yhdeksäs suomalainen laji on vaarassa kadota Suomesta. Latojen lahotessa ja karjatilojen vähentyessä alkaa olla pulaa kunnon paikoista. Auta kääntämään suunta: sll. Mielenkiintoisia kuvia haarapääskyn pesistä! Kyseessä on ilmeisesti eri. öön, kuten jokunen vuosi si. ä haarapääsky tekee pesänsä pön. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Onko yleistä, e. Uskoisin, e. Vakinaiset pesäpaikat ovat paremmin suojassa. Haarapääsky ei ole kovin nirso pesäpaikkansa valinnassa. ä haarapääsky pesii harmaasiepon pesään. ä monilla muillakin on vastaavia satunnaisia havaintoja haarapääskyjen oudoista pesäpaikoista. äin hyvän saalistusmaaston lähellä sijaitseva paikka, eikä lähistöllä ole muita hyvässä suojassa olevia pesäpaikkoja. en. ONKO ORAVA PIAN UHANALAINEN?. Kyseessä ovat varmaankin nuoret linnut, joilla ei ole kokemusta pesärosvoista, esimerksi harakoista, naakoista tai muista varislinnuista. Tänä kesänä haarapääsky muni munansa pesään, joka oli ollut harmaasiepon käytössä vähän aiemmin. i/auta Joka yhdeksäs suomalainen laji on vaarassa kadota Suomesta
avasti hyvin samansuuntaisesta kehityksestä kertoo tarina myös muilta kosteikkoalueilta. Toivoisin myös, e. i Tuija Luotola Helsingistä. iin mistä ja milloin lajeja kanna. Hyvä, e. Kevolle n 20km, Utsjoelle n 90km, Karigasniemelle n 9km Lisätietoja +358 50 5144269 Kari +358 50 5202369 Maarit PARASJUTTU AVAUSAUKEAMA. Ulkoilijan paratiisi. elyjutut vähemmän tunnetuista lajiryhmistä ovat lehden parasta antia! Etenkin hienoa oli, e. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 4.8.2024. Anna palaute. u ajankohtaisesta aiheesta. Miun lempilintu, pöllöjen lisäksi. Näin syntyy pensaita joissa on kahta väriä kukkia. ä määritysohjeiden lisäksi kerro. Rusotuomea ei ole jaloste. (klikkaa lehden kansikuvaa). – Mar i Uusitalo, Pori Kurkien valtatiellä Oli mielenkiintoista lukea kurjista. u. a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä numeron 5/2024 paras ju. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. ä valtamediat toistavat enimmäkseen vain talouselämän näkökulmia. y sekä Suomesta e. Kurki on niin kaunis lintu. – Tanja Sjöros, Turku Osallistu Paras ju. En ole samaa mieltä, vaan kysymys on siitä, e. – Puutarhaneuvos Arno Kasvi, Turku Villa Elfvikin luontotalo Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Ruukinranta, Espoo puh. Lintujärven nousu ja tuho Ajankohtainen ja hyvin kuvaava, mu. Tuomen kukat Suomen Luonnon numerossa 5/2024 Anneli Viherä-Aarnio vastaa kysymykseen rusotuomen Prunus padus ”colorata” -lajikkeesta, jossa on valkoisia ja punaisia kukkia. koti M etsä Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 on monelle MYYDÄÄN TUNTURITUPA 40M 2 , talviasu. – Pekka Majuri, Liminka Erakoita etsimässä Tällaiset esi. – Mari Ahola, Ylämaa Suomen Luonnon EU-vaalikysely Tärkeä ju. aa etsiä. u keinotekoisesti suvullisesti vaan punakukkaisia yksilöitä on löyde. a valite. ava, ton. Sain myös uu. Arvonnassa Raija Kivimetsän Hurmaava horta -kirja ja Pihapiirin kasveja -pelikortit voi. Osallistujien kesken arvotaan R-collectionin Rokua 6-panel lippalakki. u oli Lintujärven nousu ja tuho. TO IM IT TA N U T M A R I P IH LA JA N IE M I EDELLINEN NUMERO Oikaisu Suomen Luonnon numerossa 5/2024 Arkiluonnon aarteita -sarjassa julkaistun Rakas limainen naapurimme -jutun avauskuvassa oli pensaskotilo eikä lehtokotilo. 043 826 9208 www.espoo.fi/villaelfvik Lisätietoja: www.luonnonperintosaatio.fi Lahjoitustili: FI78 5494 0950 0224 93 MobilePay-numero: 77220 LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ – Ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. u tavallisen tuomen perusrungolle. Kun jalonnusosa vaurioituu, alkaa perusrunko kasvaa voimakkaasti jalonnusosan ohella. a tietoa jutun myötä. i 2900m 2 Upea Teno näköala, tunturin kupeessa. Tuntuu, e. ä puolueiden kantoja luonnon ja elämän ylläpitämisestä nostetaan esiin. ä Ruotsista. ä jos tulee ”vauvoja” Harmaalle, niin niistäkin saisi lukea syksyllä. Samoin, mitä muille kurjille kuuluu, esimerkiksi Kullalle. ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.. ä punakukkaista tuomea on jalonne
Mainoksessa orava voikin olla normaalia pörröisempi tai varis käyttää vaatteita. Tuotteen ulkoasu voi tihkua luonnollisuutta, vaikka sen tuotantoprosessi olisi ympäristölle haitallinen. Luontokuvastolla pyritään tekemään tuotteesta houkuttelevampi. Mainonnan sudenkuopat toja. MARKKINOINTI VOI pahimmillaan tai parhaimmillaan häivyttää ympäristön hyvinvoinnin ja materialistisen elämäntyylin välillä vallitsevia räikeitä ristiriiTOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI SUVI JAAKKOLA KUVITUS OONA HIMANEN. Muunlajisten fyysisiä piirteitä muokataan tarpeen mukaan ja inhimillistäminen on yleistä. Muunlajiset ovat suosittuja ”myyntiedustajia”, sillä niiden avulla tuotteisiin voidaan kytkeä toivottuja ominaisuuksia tai houkuttelevia merkityksiä. Luonnon kyseenalaistamaton puhtaus ja hyvinvointivaikutukset on helppo liittää tuotteen olemukseen jo yksinkertaisella visuaalisella viitteellä, kuten vesipisaroilla tai kasvin terälehdillä. Siksi onkin tärkeää tiedostaa, että yritykset voivat esittää siitä omia tarkoitusperiään tukevan version – ja totuus on tuolla ulkona. Lisäksi iso osa kaupallisesta luontokuvastosta on enemmän tai vähemmän muunneltua. Purkkeihin voidaan sulloa myös kokonaisia luontoelämyksiä vaikkapa kuluttajan tuoksullaan havumetsään kuljettavan suihku saippuan muodossa. Lopputulemana vaikkapa jääkarhu voi tuoda mainostettavaan tuotteeseen erityistä viileyden tuntua. Luontokuvastolla pyritään tekemään tuotteesta houkuttelevampi. Luonnollisuus on pitkälle kaupallistettu konsepti, jolla on keskeinen rooli erityisesti kosmetiikkatuotteiden ja hygieniatarvikkeiden markkinoinnissa. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi LUONTOA HYÖDYNNETÄÄN monin tavoin arkisten tuotteiden ja palveluiden markkinoinnissa. ktion hybridi. Sen lajikirjoa voi bongata yritysten logoista, pakkauksien kuvituksista, tuotteiden nimikkeistä ja mainosten tarinoista. Mielikuvat eri lajien ominaisuuksista syntyvät jo varhaisella iällä muun muassa satujen välityksellä. Tällöin lajista on muovautunut todellisuuden ja . Luontokuvastolla pyritään tekemään tuotteesta houkuttelevampi. Mainonta voi vaivihkaa muokata käsityksiämme ja mielikuviamme luonnosta. Taktiikka perustuu lajien kulttuurisiin arkkityyppeihin: mehiläiset ovat ahkeria, ketut ovelia ja karhut vahvoja
satokausi.. /varhaisperuna-sesonki/ PELASTA KUKKIA Nyt voit ruokahävikin lisäksi vähentää myös kukkahävikkiä. kaatteihin Serti. Rakentavasti ja asiallisesti annetusta palautteesta on eniten hyötyä kaikille, luonto mukaan lukien. 4. KU VA T M IK KO KU U SS AA RI JA SH U TT ER ST O CK VARHAISPERUNAA, KIITOS! Kesän odotetuimpia herkkuja ovat monelle kotimaiset varhaisperunat. Globaalisti noin 40 prosenttia leikkokukista heitetään pois toimitusketjussa jo ennen kuin ne päätyvät kuluttajien maljakkoon. resq-club.com ALOITA KASVIHARRASTUS Kauniit luonnonkukat ansaitsevat oman juhlapäivänsä ja sitä vietetään sunnuntaina 16. kesäkuuta. 5. kaattiviidakossa rämpiminen voi tuntua vaivalloiselta, mutta se auttaa sinua tekemään valistuneempia, mielikuvamarkkinoinnista riippumattomia kulutuspäätöksiä. Juhlapäivää voi viettää rattoisasti vaikka kasviretkillä, joista löydät tietoa Luonnonsuojeluliiton sivuilta. Vinkit antoi eläinten hyvinvointia koskeviin aiheisiin erikoistunut Art Director ja viestinnän asiantuntija Sari Toivola. ./luonnonkukkien-paiva Pienet makupalat Pienet. Anna palautetta Törmätessäsi epäilyttävältä vaikuttavaan luontorepresentaatioon, anna palautetta. Pysähdy ajattelemaan Luovu tietoisesti kulttuurissamme vallitsevasta nopeasyklisestä tavasta kuluttaa mediaja viestintäsisältöjä. sll.. Tänä vuonna päivän teemalajina on hyönteisiä houkutteleva raita. Petraa kuvanlukutaitoasi Harjoita kriittistä silmääsi ja opettele esimerkiksi erottamaan manipuloidut ja tekoälyllä luodut kuvat aidoista. 3. Kun kohtaat luontoa tai muunlajisia sisältävän mainoksen, pysähdy hetkeksi sen ääreen pohtimaan, mitä, miten ja miksi se haluaa kertoa. Tutustu serti. Liki 40 kukkakauppaa eri puolelta Suomea myy poistoon meneviä kukkia hävikkiruokasovellus ResQ Clubin kautta. 2. Kyytipojaksi ne eivät kaipaa kuin voinokareen ja tilliä. Lähesty sekä luontoa että muunlajisia itseisarvoisina toimijoina ihmisen niille antamien roolien ja merkitysten sijaan. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A Opi lukemaan mainoksia 1. Perunoiden kulutus nouseekin Suomessa kesäisin 20–30 prosenttia. Hanki tietoa Kartuta tietoutta eri tarkoituksiin käytettävien kemikaalien vaikutuksista ympäristöön, ilmastoon ja muunlajisten hyvinvointiin, jotta sinun on helpompi taistella harhaanjohtavaa mainontaa vastaan
Myyttinen Willamo Mikkelin taidemuseon kesänäyttelyssä on valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija Heikki Willamon teoksia, joissa luonto, etenkin metsä ja sen eläimet ovat keskeisellä sijalla. Ainutlaatuinen Yyteri -näyttely Luontotalo Arkissa Porissa 29.9. Metsän sylissä -näyttely Mikkelin taidemuseossa 22.9. FIX: Huolla ja korjaa -näyttely Arkkitehtuurimuseossa ja Designmuseossa Helsingissä 5.1.2025 saakka, mfa.fi. saakka, arkki.pori.fi. Valokuvien ja eliönäytteiden avulla esitellään dyyniympäristön monipuolista ja upeaa lajistoa. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 70 suomenluonto.fi H EI KK I W IL LA M O Yyterin avainlaji rantavehnä sitoo dyynien hiekkaa. saakka, mikkeli.fi. Valokuvissa luonto näyttäytyy monimuotoisena ja ikiaikaisena. AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA. AN TT I M ÄK EL Ä Twist soi Yyterin Porissa Luontotalo Arkin Ainutlaatuinen Yyteri -näyttelyssä voi kokea autenttista Yyteri-tunnelmaa liikkuvan kuvan ja äänen muodossa. Ympäristöhuoltamo Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon yhteisnäyttely FIX: Huolla ja korjaa keskittyy korjaamiseen, ylläpitoon ja ympäristön huoltamiseen sekä tutkii, miten ajan kuluminen vaikuttaa arkkitehtuuriin ja muotoiluun. K U LT T U U R I Hömötiainen Heikki Willamon teossarjasta Vuosi metsässä (2010, digitaalinen mustesuihkuvedos)
Jos minun pitäisi nimetä yksi luontokirja, joka on antanut suuntaa elämälleni, se olisi Piilopoluilla. Paulin tavoittaa metsän sielun erityisesti tekstissään, joka on kestänyt aikaa paremmin kuin mustavalkoiset kuvat. Ne seurasivat kirjan kertojaa samalla tavalla kuin ovat seuranneet minua kaikki nämä vuodet. Epäonnistumisia on turha pelätä. Kirjassa on listattu peräti 900 pysähdyspaikkaa reittien varsilta. Opas esittelee 268 perhoslajia kiinnittäen huomiota erityisesti toukkiin ja niiden elintapoihin. Karttakeskuksen Pyörämatkalla Suomessa esittelee 14 monipuolista reittiä aina Hangosta Ouluun, ja reittien yhteispituus on yli 1700 kilometriä. Teos täydentää loistavasti Silvosen aiempaa Suomen päiväja yöperhoset -maastokäsikirjaa, vaikkei se ole lajimäärällisesti yhtä kattava. Kuvia kunkin lajin eri vaiheista on reilusti. Luonnon ääni Joko olet tutustunut Luonnon ääni -podcastiimme. Kesälomareissun voisi tehdä vaihteeksi polkupyörällä. TAPIO KUJALA Perhostoukkien tuntijan hieno perintö KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Mökkeilyä ja kesäretkiä Metsän kutsu Heikki Willamo on luontokuvaaja ja kirjailija. Tiedon lisäksi kirjassa on tunnelmointia ja pohdintaa. Varsinaiset lajikuvaukset antavat yksityiskohtaiset tuntomerkit munista ja eriasteisista toukista. Tekstissä ei kerrota koulukirjamaisen täydellisiä ratkaisuja, vaan innostetaan ja haastetaan kokeilemaan uusia kasvatustapoja ja kyseenalaistamaan aiempaa tietoa. Miten tulla ilmastoviisaaksi mökkiläiseksi ja elää luonnon kanssa sopusoinnussa. Teksti tempaisi nuoren pojan mukaansa, vei Peninkulmaiseen metsään ja suolle, metsojen soitimelle, kanahaukkojen, kurkiparvien ja hirvien pariin. MINÄ POLJEN, MINÄ OHJAAN. Tähän käytännöllisiä vinkkejä antaa Mökkijärven linnut (Docendo 2024) Mökkijärven linnut (Docendo 2024) Mökkijärven linnut artikkelien aiheista, suomenluonto.fi 71. Teos luo uuden standardin perhostoukkien tunnistusoppaille. MÖKKIJÄRVEN SIIVEKKÄÄT. Toivon, että Silvosen keräämä materiaali teoksen ulkopuolelle jääneistä perhosheimoista tulee sekin jäämään perinnöksi tuleville sukupolville. suomenluonto.fi 71 K I R J AT MÖKKILÄISEN JALANJÄLJET. Kuuntele kiinnostavia syventäviä keskusteluja Suomen Luonnon artikkelien aiheista, kuten selkälokin kuulumisista ja luonnon hyvinvointivaikutuksista. Lintuharrastaja ja ammattiluontokuvaaja Mauri Leivon kirja Mökkijärven linnut (Docendo 2024) esittelee mökkivesistöjen tyypillisimpiä lintulajeja. Jäin hieman kaipaamaan kirjan loppuun selaamisen tarvetta vähentäviä kuvatauluja. suomenluonto.fi ja Spotify. Teoksen alussa Silvonen analysoi syvällisesti toukkien kasvattamista harrastuksena. KIMMO SILVOSEN postuumisti julkaistu Suomen perhoset ja toukat (Tibiale 2024) on mestariteos, joka valottaa Suomen perhosten elämää uudesta näkökulmasta. Paulinin maailma oli toinen, mutta huoli ja suru hakkuista sekä metsien katoamisesta oli vahvasti läsnä jo tuolloin. Tähän käytännöllisiä vinkkejä antaa Pia Alapeteri kirjassaan Kohti kestävää mökkielämää (Avain 2024). KÄSIINI SATTUI heti kirjan ilmestyttyä Allan Paulinin Piilopoluilla (WSOY 1966). Kerronta on lämminhenkisen rehellistä. Lajien elintavat käydään läpi ja annetaan lajikohtaisia kasvatusvinkkejä
Digitilaajana pääset näköislehtiarkistoon ja Digitilaajana pääset näköislehtiarkistoon ja lukemaan kaikki lehden artikkelit. Lataa uusi. Digitilaajana pääset näköislehtiarkistoon ja lukemaan kaikki lehden artikkelit. Lataa uusi Suomen Luonto -sovellus! Suomen Luonto -sovelluksen avulla saat puhelimeesi tai tablettiisi tuoretta tietoa luonnon tapahtumista ja ympäristöasioista. tapahtumista ja ympäristöasioista. lukemaan kaikki lehden artikkelit. tapahtumista ja ympäristöasioista. Lataa maksuton sovellus App Storesta tai Play Kaupasta
P e k k a N i i t t y n e n. Minun ei tarvinnut. Toki tämän myötä itsellenikin muodostui keskimääräistä parempi lajintuntemus, erityisesti sienistä, mutta lajiston oppiminen ei ollut ikinä itse tarkoitus tai tavoite. Sille, miten sydämessä läikähtää, kun tajuaa juuri kohdanneensa lajin, jota tapaa vain aniharvoin. ooramme jää usein vaille suurempaa huomiota. Uskon, että Suomen Luonnon valistuneista lukijoista moni osaa nimetä pihassaan kulkevat linnut ja nisäkkäät. Havainnoimalla, luokittelemalla ja analysoimalla loin itselleni luonnonlukutaidon. VIIME VUOSINA tieteen piirissä on noussut keskusteluun termi kasvisokeus (englanniksi plant blindness). ”Kun monimuotoisuutta tuntee, sitä osaa arvostaa.” Katso, kaljukissankäpälä! KU VA AN N A RI IK O N EN Pekka Nii. Mutta kuinka monelta syntyisi nikottelematta lajilista elinpiirinsä putkilokasveista, sammalista puhumattakaan. Sille, miten kaoottisuudesta alkaa löytää yhteyksiä, rytmejä ja toistuvia kuvioita. VASTA YLIOPISTOSSA , aloitellessani tutkimuksiani opinnäytteiden parissa, silmäni todella avautuivat lajien kauneudelle ja monimuotoisuuden suloille. Luonnon luokittelu taksonomisesti ei kummemmin kiehtonut. Oli arki tai juhla, niin kasvit pysyvät vain elämäämme kaunistavana tapettina tai ruokana lautasella. Lapsuuteni luontoretket kuljin usein isäni kanssa, joka elinikäisen luontoharrastuksensa ja ammattinsa myötä osasi vastata kysymyksiini, tunnistaa pihan laulavat linnut ja pientareen kukkivat kasvit. Niinkin silti kävi. Sillä tarkoitetaan ihmisten taipumusta jättää elinympäristönsä kasvit huomiotta, pitää niitä rekvisiittana. Mutta luontainen . Lasken lajintuntemuksen kansalaistaidoksi. Sille, miten luonto loputtomista vaihtoehdoistaan järjestyy paikallisiksi lajiyhteisöiksi. Kaikkein vähiten uskoin innostuvani kasveista. ynen on kasvitutkija Helsingistä. Puutarhamme toki täyttyvät mitä näyttävämmistä kukista ja ikkunalautamme viherkasveista. Ei minultakaan. Kun monimuotoisuutta tuntee, sitä osaa arvostaa. suomenluonto.fi 73 O lin pitkään ihminen, joka nautti luonnosta kiinnittämättä erityisemmin huomiota siihen, mitä ympärilläni täsmällisesti oli. Siinä lajintuntemus oli ehdoton avain. Lähes 400 000:ssa jo tunnetussa kasvilajissa riittää koluttavaa. SIINÄ MISSÄ tieteen kehitys on avannut meille uusia ulottuvuuksia kasvien elosta, aisteista ja viestinnästä, tarjoaa kasvien lähes loputon monimuotoisuus kelle tahansa elinikäisen harrastuksen
Siinä hetkessä mies ja linnut sulassa sovussa nappailivat marjoja talteen, yksi ämpäriin ja toiset kupuihinsa. Suloinen heinäsorsaperhe töpötti päättäväisesti jonossa saman pensaan alle auttamaan apajan tyhjentämisessä. Kuvi. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. M ö k k i p ä i v ä k i r j a. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi KESÄ–HEINÄKUU RANTAKAISLIKON SORSAT poikueineen tapaavat käydä mustikassa saunapolun varrella, ja on siellä joskus lokinpoikasiakin näkynyt koheltamassa. Pihalle ilmestyvät sinisiksi värjäytyneet linnunkakat kertovat laiskalle, milloin on aika suunnata marjasangon kanssa metsään. Erään kerran puoliso sai yllättäviä marjastuskavereita ollessaan mustaviinimarjoja keräämässä. Kuvi. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa
KUVAT ALLA: Kastepetokärpänen (Rhadiurgus variabilis) Antti Haarto. Kirja kokoaa samojen kansien sisään viimeisimmän tiedon maamme lajistosta, lajien biologiasta ja uhanalaisuudesta, pohjautuen tekijöidensä vuosikymmenten pituiseen harrastusja vapaaehtoistyöhön kaksisiipisten parissa. Sphingidae), Drepanidae, Notodontidae, Lymantriinae, Arctiinae and Nolidae. i/digi Metsän punaposket Puolukat ovat tärkeää ravintoa monille eläimille. Hyönteistarvike Tibiale Oy Helsinki, 2024 – www.tibiale.fi ISBN 978-952-68504-5-0 SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT Kimmo Silvonen († 2023) on kuvittanut perhosten upeat kehitysvaiheet munista toukiksi, koteloiksi ja aikuisiksi perhosiksi. Dyynivillakärpänen (Villa modesta) Jaakko Pohjoismäki. PÄIVÄPERHOSET KIITÄJÄT KEHRÄÄJÄT SIRPPISIIVET VILLASELÄT NIRKOT VILLAKKAAT SIILIKKÄÄT VENHOKKAAT Suomen petokärpäset lähisukulaisineen 133 lajia, 296 sivua Koko 168 x 250 mm, kovakantinen K I M M O S I LV O N E N O P A S T U N N I S T A M I S E E N , E L I N T A P O I H I N J A K A S VA T U K S E E N Suomen petokärpäset lähisukulaisineen 133 lajia, 296 sivua kovakantinen SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN S U O M EN PE TO K Ä RP Ä SE T SU K U LA IS IN EE N O P A S K I R J A L A J I E N M Ä Ä R I T T Ä M I S E E N , B I O L O G I A A N J A U H A N A L A I S U U T E E N SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN on ensimmäinen suomenkielinen peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäsiä käsittelevä kirja, edustaen samalla myös ensimmäistä näiden kärpäsryhmien Koillis-Euroopan lajiston kattavaa opasta. ETUKANNEN KUVA: Hurmepalokärpänen (Andrenosoma cyrtoxys) Kuva Tuomo Vainio. Työ on vaatinut lukemattomia maastoretkiä Suomessa ja ulkomailla, hajanaisen kirjallisen aineiston kokoamista ja kriittistä analyysiä sekä museoja tietokanta-aineistojen läpikäymistä, ja jonka tulokset summautuvat tässä 288-sivuisessa Suomen petokärpäset sukulaisineen -teoksessa. Yksityiskohtaiset lajikuvaukset valottavat lajien käyttäytymistä, ekologiaa, levinneisyyttä ja elinympäristövaatimuksia, auttaen lajien etsimisessä sekä havainnoinnissa. ISBN 978-952-67544-0-6 Asiloidea of Finland JAAKKO POHJOISMÄKI ANTTI HAARTO IIRO KAKKO P O H JO IS M Ä K I • H A A R TO • K A K K O Epäiletkö, että kärpäset voisivat olla kiinnostavia. Metsän E N S I N U M E R O S S A punaposket AR I AH LF O RS • Sienien tehtävä luonnossa • Heikki Willamo Itämeren lintusaarella / ilmestyy . Suomen suurin kärpänen, sympaattisen pörröisiä sekä tyylikkään kirjailtuja lajeja, kodin sisätiloissakin asustavia otuksia ja kansainvälinen harvinaisuus, joka toistaiseksi tunnetaan Euroopassa vain Suomesta. J A A K K O P O H J O I S M Ä K I , A N T T I H A A R T O & I I R O K A K K O 87 € 84 € www.tibiale.fi Kirjauutuuksia H in na t vo im as sa to is ta is ek si . (s is . THE EARLY STAGES OF BUTTERFLIES AND MOTHS OF FINLAND PART 1. Korsipetokärpänen (Leptogaster guttiventris) Jaakko Pohjoismäki. Entä pohditko, miksi jotain pieniä hyönteisiä ylipäätään pitäisi suojella. Isokimalaiskärpänen (Bombylius major) Marko Kelo. Kattava opas eri kehitysvaiheiden tunnistamiseen on samalla muhkea tietopaketti lajien käyttäytymisestä, elintavoista ja kasvattamisesta. Suomen petokärpäset sukulaisineen tuleekin kulumaan hyvin monenlaisten luonnonystävien, biologien ja ympäristöviranomaisten käsissä. Kirja soveltuu erinomaisesti myös aikuisten perhosten tunnistamiseen. Hyönteistarvike Tibiale Oy. Ihmettelitkö, mikä oli tuo iso ja kovaääninen otus, joka nappasi paarman lakiltasi. elokuuta @SuomenLuonto Kirjauutuuksia Uudistunut hyönteiskirjojen ja havainnointivälineiden aarreaitta löytyy osoitteesta: Suomen perhoset ja toukat Päiväperhoset – Kiitäjät – Kehrääjät – Sirppisiivet – Villaselät – Nirkot – Villakkaat – Siilikkäät – Venhokkaat Opas lajien kehitysvaiheiden tunnistamiseen, elintapoihin ja kasvatukseen. Lajiesittelyiden lisäksi kirja sisältää myös tuhdin tietopaketin eliöiden luokittelusta, nykyaikaisista DNA-menetelmistä, ympäristönmuutoksen historiasta, lajien suojelusta ja elinympäristöjen hoidosta. TAKAKANNEN KUVAT: Kyrmypetokärpänen (Laphria gibbosa) Antti Haarto. www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. A LV ). Metsäikkunakärpänen (Scenopinus jerei ) Jaakko Pohjoismäki. SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN -kirja tarjoaa silmät avaavan tutkimusmatkan eräiden maailman monimuotoisimpien ja näyttävien kärpäsheimojen kotoisten edustajien pariin. Helsinki, 2023. Hopeatikarikärpänen (Acrosathe annulata) Antti Haarto. Mukana ovat perhosheimot päiväperhosista venhokkaisiin – joukosta löytyvät niin karvaiset kehrääjätoukat kuin upeat kiitäjätkin. Papilionoidea, Lasiocampoidea, Bombycoidea (incl. K I M M O S I LV O N E N O P A S T U N N I S T A M I S E E N , E L I N T A P O I H I N J A K A S VA T U K S E E N SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT SU O M EN PE RH O SE T JA TO U K A T K IM M O S IL V O N E N Suomalaisten perhosten monimuotoisuus huipentuu niiden kaikissa kehitysvaiheissa. Kirjassa esitellään yhteensä 133 Suomesta ja lähialueilta tavattua peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäslajia, joukossaan mm. Helppokäyttöiset määrityskaavat sekä seikkaperäiset kuvaukset, lukuisin piirrosja valokuvin, helpottavat lajien tunnistamista ja kannustavat näiden oppimiseen. Kustakin lajista on noin 14 eri kehitysvaiheiden valokuvaa. Vai oletko jo edistyneempi lajilukutaidossasi ja haluaisit selvittää rantakedolla näkemäsi kauniin kimalaiskärpäsen nimen. Etukannessa isohangokas ( Cerura vinula) lähes täysikasvuisena toukkana, vasemmalla lajin aikuinen naaras. i Digitilaus: www.suomenluonto. Aitosurukärpänen (Hemipenthes maurum) Antti Haarto. Koko 168 x 250 mm, 648 sivua, kovakantinen, 268 lajia
suomenluonto.. Koe sen hyvää tekevä vaikutus, opi tuntemaan lajit ja ymmärtämään ilmiöt. Painetun lehden lisäksi saat käyttöösi digipalvelun, jossa luettavanasi ovat lehden jutut lisämateriaaleineen, paljon vain verkossa julkaistavia artikkeleita ja näköislehdet vuodesta 1941. Palautusviikko 2024–32 767095-2406 Lumoudu kanssamme suomalaisesta luonnosta. /tilaa Suomen Luontoa julkaisee Luonnonsuojeluliitto, jonka työhön lehden tuotot käytetään. Lumoudu kanssamme Hetkesi luonnossa JA N I RI EK KI N EN / VA ST AV AL O. Pysy ajan tasalla luonnon tapahtumista ja syvenny ympäristöaiheisiin