z UJ :::> fJ) Irtonumero 33 mk Suomi sai kansallisja maakuntakalat
(90) 228 08209. Seuraamme kehitystä ja valitsemme aina vähiten luontoa pi laavan vaihtoehdon. Perinnemaisema on aarre, Iiris Lappalainen ................ Kaakkuri kaipaa rauhaa, Heikki Willamo .................... .... Voimaa maasta, Ritva Kupari ......... (90) 227 1 967 telefax: (90) 227 1 42 1 lrtonumero 33 markkaa. Ahomansikat ovat harvinaistuvaa herkkua, s.20-21. Jatkuva säästötilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. 13 Ihmisen näkökulma maaseutuun, Ilkka Luoto ja Heikki Susiluoma ....................................... Kehityksen uhkista sivuilla 74-77. (90) 228 081 telefax: (90) 446 9 14 Päätoimi11aja Jorma Lauri la, 228 08217 Toi111ill1ssihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 08214 Toimi11ajat Anne Brax, 228 08203 Antti Halkka, 228 08203 Iiris Lappalainen, 228 082 16 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkolis11) Toimituksen sihteeri Aila Maikki. Vienankarjalaisessa Paanajärven kylässä elellään idyllissä, mutta ehkä viimeistä kesää. 228 08210 ja 228 08224. .49 Ahven sai keväällä kansalliskalan kruunun, ja maakunnissakin uivat nyt omat nimikkokalat. ....................... Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 250 mk ja jatkuva säästöti laus 235 mk. 22 Kesänovelli. llmoitus111yy111i Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. 32 Sekametsän liitelijä, Antero Mäkelä ............................... Tilaushinnat Vuosikerta (12 numeroa) kotimaahan ja ulkomai lle 290 mk. 30 Kansa on antanut monille kasvei lle kuvaavat nimet. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu PL 169 00151 Helsinki puh. Kellojen aikaan, Alice Karlsson ..................................... 4 Kuluttajan valinnat ............................................................ 10 Kysy ekoneuvoa ................................................................. 36 Liito-orava on suurisilmäinen hämärän ku lkija, itäinen erikoisuus. vsk.. ..... 16 Osmo Rauhalan haastattelu. Jatkuva säästötilaus 265 mk. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. Forssan Ki1japaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen L1101110 ilmestyy kuukausittain, paitsi kesä-heinäkuussa kaksoisnwnerona. 14 Puheenvuoro maaseudun tulevaisuudesta. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 88. SUOMEN LUONTO 67/94 53. 12 Luonnotonta luontoa, Harri Sirola ................................ .S; Virtaviivaista väkeä, Harri Dahlström ........................ 2 Ku vataiteilija-luomuviljelijä Osmo Rauhala elää maalla ja maailmalla, s. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemi sen ki1j akaupan myymälöi ssä. 20 Sorsastuskauden alku, Hannu Niklander ..................... Kotiniaasta ........................................................................... 24 Aavistuksia liskojen ajasta tuova virtavii vainen lintu · ei vi ihdy hälyisessä ympäristössä. Maailman pohjoisin matelija on kesän viehättävimpiä auringonpalvojia, s.5859. /619. 228 082 18 Väriero/lelut Offset-Kopio Oy Painopaikka . Vielä on mansikkapaikkoja, Johan Ulfvens .................. Tässä yksi tarina. z LU 6 ::) V') SUOMEN LUONTO Toimitus Runeberginkatu 15 A 23 00 100 Helsinki puh. Kirokukasta polttaraiseen, Jaana Lahtinen .................. .42 Keskikesän siniset kaunottaret värikuvissa 1 i Jasnaja Poljana, Aura Koivisto ...................................... .46 f Ei ole aina helppoa löytää omaa Tolstoita, puhumattakaan § omasta Jasnaja Poljanasta
57 Kalmojuurella on todella vanhat juuret. Säikäyttikö sisilisko. Ihmettelevän punasilmän kuvasi Jorma Peiponen. 72 Muurahaisleijona osaa muuttua muurahaiskorennoksi . SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Kesästä kannattaakin ottaa kailli irti. Summaries of the Main Articles ...................................... Kesän kaksoisnumeromme on omistettu kesäiselle luonnolle. Komeaa perinnemaisemaa ja sen hoitoa esitellään sivuilla 32-35. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 88 Kysy luonnosta .................................................................. 53 Vesikasvit kertovat meren tilasta, Anne Kärkkäinen .............................................................. 60 Tervapääsky tuo kesän kaupunkiin, Antti Halkka ....... Antoisaa, rentouttavaa ja elämyksellistä kesää kaikille Suomen luonnossa! Kansikuva: Särki ei saanut omaa maakuntaa maakuntakaloja nimettäessä. vsk. 64 Luonnolliset naamiot, Timo Nieminen ........................... 87 Kirjoja ............................................................................... Paanajärven kylän viimeinen kesä?, Petri Niikko ....... 74 Ulkomailta ......................................................................... 78 Mielipiteitä, keskustelua ................................................... 3. Alkäämme antako edes sateen tai hyttysten häiritä; nekin kuuluvat kesään. 54 Ikivanha mestariteos, Jaakko Heinonen ....................... vuosikerta Katkarapu matkaa Suomeen Pohjois-Atlantilta, Antti Halkka ...................................................................... 58 Suoperhosille kelpaa vain oikea suo, Pekka Ojalainen ............................................................... Leijona saa siivet, Antti Halkka ...................................... 53. Ikävät joskin tärkeät ympäristöasiat saavat nyt jäädä hetkeksi vähemmälle. Hienoja luontoelämyksiä on turha jättää lomamatkan varaan; niitä löytyy aivan koti.!lurkjltakjn. 82 Yksilöitymisen ihanuus ja kurjuus, Liisa Uusitalo .................................................................... 67 Jokainen tunnemme sopeutujia ja erottujia hyönteisistä löytyvät kyllä etevimmät. Juhani Terhivuo ......................... 98 6-7 1994 Kesä voitti taas Turvapaikka Korkeasaaressa: Partakorppikotka ..... 99 Kesä on aina yhtä riemastuttava ja odotettu vuodenkjerron huipentuma. 92 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. Luonnon värit ja tuoksut, kesäyön valo ja uuden kasvun ihme hullaannuttavat luonnonystävät vuosi vuoden jälkeen. Rekijoen laaksossa silmä lepää. Kesään liittyy uuden odotusta, mutta hitaasti tummenevien iltojen myötä mukaan hiipii myös haikeuden vire pian se on taas ohi. Tarvitaan vain hiukan löytöretkeilijän mjeltä
Juhannuksen tienoilla tämä utelias ja elämänhaluinen vi iksiniekka on jo 20-kiloinen. KOTIMAASTA OHO! Berner Oy on julkaissut joka talouteen lähetettävän mainoslehti sen muurahaisista ja niiden torjunnasta. " Rauhoitettuja ne eivät ole, mutta niihin voi silti suhtautua asiallisesti", sanoo tutkija Anders Albrecht Helsing in yliopistosta. Muurahais-Baitionin tehoaineena on foksiimia, joka käyttö on vesija ympäristöhallituksen mukaan sallittu vain pihoilla, perustusten ympärillä ja kukkapenkeissä. mäy rän ruoka! istalla. Alice Karlsson Suojelu tehoaa Suomen luonnonsuojeluliiton saimaan norpalle ostamalla saarella Koloveden tuntumassa syntyi kuutti . Ja niiden torjunta! Bern.er Oy neuvoo kansalaisia muu.m1011naan muu.rahaiskeot myrkyllä. Jos siirsuojeluliitolta kultaa ja hopeaa Apurahoja luonnonsuojeluun Suomen luonnonsuojeluliitto myönsi toukokuisessa liittokokouksessaan kultaisen ansioSuomen Luonnonsuojelun merkin Pertti Siilahdelle TaiSäätiö tukee toiminnallaan palsaaren luonnonsuojeluyhdisSuomen luonnonsuojeluliiton tyksestä. Liiton suojatti ryhtyy etsimään itselleen kumppania aikaisintaan neljän vuoden päästä. Muurahaispesän siirtäminen on melko toivotonta, jo1 ~ ten niiden kanssa pitäisi vain Luonnonyrittää tulla toimeen. Vuoden hyötykäytön edistäjä -palkinnon sai viime vuonna Haiton System Oy, joka valmistaa mm. Esteri Ohenoja, Anna-Liisa Paulus, Oulun yliopisto, lO 000 metsänkäsittelyn vaikutuksesta sienten yhteisörakenteeseen Inarissa. Tukeakseen omia näkemyksiään hän esitteli kannanottoa, jonka antajiksi o li merkitty Kuhmon kaupunki ja kunnassa toimiva sahayhtiö Kuhmo Oy. Carita Sunell, Turku, 6 000 markkaa tutkimukseen pesivien kyhmyjoutsenten vaikutuksesta muihin vesilintuihin LounaisSuomen saaristossa. Tämän jälkeen pesä kastellaan pohjaa myöten läpimäräksi veteen sekoitetulla Muurahais-Baitionilla." Toisena keinona Berner mainitsee pesän siirtämisen myöhään syksyllä tai keväällä, jonka jälkeen pesän jäännökset on myrkytettävä. Muurahaiset voivat olla kiusallisia, etenkin jos ne tulevat asumuksiin asti. ni säkkäille ja linnuille. Antero Mäkelä, Sulkavankylä, 5 000 markkaa liito-oravan elintapoja selvittävään tutkimukseen. Sanomalehtien ympäristöuutisten narratologista tarkastelua". Siilahti on ollut luonja Luonto-Liiton vapaaehtoista nonsuojelutyössä mukana vuoluonnonja ympäristönsuojeludesta 1980. Benjam Pöntinen, Nun110, 8 000 markkaa valokuvanäyttelyyn Kyrönjoesta. Vesa Ruusila, Mika Sipura, Olli-Pekka Tikkanen Joensuu, 6 000 markkaa Parikkalan Siikalahden kovakuoriaisten ja Ja, .. vsk.. D 4 määrä oli 796 000 markkaa. Huijauksella vanhoja metsiä vastaan Vanhojen metsien suojelun vastustajat ovat ryhtyneet vaatimaan, että suojelusta on päätettävä seutukaavoilla. Vantaan ympäristönsuojeluyhdistys/V antaa n Luontokoulu 7 000 markkaa koko perheen vuodenaikapolkusa1jan suunnittelemiseen ja toteutukseen. Albrechtin mukaan pesä olisi siirrettävä silloin kun " mahdollisimman mo nta murkkua on kotona" eli mieluummin yöllä! Muurahaisilla on oma paikkansa luonnossa. Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnalliset liitot tarjoilivat ajatusta ympäristöministeri Sirpa Pietikäiselle metsäseminaarissa Kuopiossa toukokuun puolivälissä. Sitten etsitään noin sadan metrin päästä paikka, jossa e i ole kekoja ennestään ja kipataan neulaskasa siihen muurahaiset hoitavat loput. Leena Vilkka, Helsingin yliopisto, 10 000 markkaa Luonnon itseisarvoja käsittelevään väitöskirjatyöhön. Pesää hajotetaan aluksi, jotta neste tunkeutuu sen sisälle. ympäristönsuojelua edistävään Liiton hopeiset ansiomerkit tieteelliseen ja taiteelliseen työsaivat Hannu Aarnio Imatra!hön, j ulkaisutoim intaan, luonta, Pauli Kautonen Parikkalasnonharrastukseen sekä luonta, Esa Kriikku Ylistarosta, nonkuvaukseen. Muurahaiset ovat itse monien lintujen ja mm. Heikki Kokkonen, Ilomantsi 8 000 markkaa Petkeljärveltä Ruunaalle ulottuvan biosfäärialueen valokuvaam ista varten. Kekomuurahaisia Berner kehottaa kohtelemaan näin: "Poluilla kulkevia muurahaisia e i kannata to1jua, vaan työ on keskitettävä pesien tuhoamiseen. Nuoruutta kestää pitkään. pullonpalautusautomaatteja. Näin SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Se jakaa pääomansa tuoerityisesti Saimaan ja saimaantosta apurahoja luonnonja norpan suojelussa. Määräajassa saapui 1 1 70 hakemusta, ja haettu rahaRomualan yritys palkittiin Hyötykäytön ammattilehti Uusio-Uutiset ja sen toimitusneuvosto ovat valinneet Vuoden 1994 hyötykäytön edistäjäksi Kuusakoski Oy:n. Hän on ansioitunut työtä. "Myöhään syksyllä muurahaiset eivät enää ehdi hoavissa lehtipuissa elävien hyönteisyhteisöjen sukkession tutkimiseen. Vuonna 1992 palkittiin Turun kaupunki. Iikka Vehkalahti, Pori, lO 000 markkaa Vuotos-elokuvan rahoitukseen. Ne syövät kaikenlaisia toukkia ja hyönteisiä, joskin ne hoitavat myös puita ki'usaavia kirvoja. D markkaa. tämistä kuitenkin halutaan yrittää, se on tehtävä keväällä tai kesällä. Satu Turunen, Helsingin yliopisto, 9 000 markkaa pro gradu -työhön: " Kenen ehdoilla ympäristöj ulkisuus muodostuu. Foksiimi liukenee veteen huonosti , mutta vesistöön joutuessaan se on erittäin myrkyllistä lev ille, vesikirpuille ja kaloille. D ko1jata tuhoja ennen talvea." Siirrettävä muurahaispesä kaivetaan lapiolla kottikärryyn hyvin syvältä, sillä maan alla ovat pesän tärkeimmät osat. Apurahan saajat ovat seuraavat: Timo Koponen, Helsingin yliopisto, 10 000 markkaa Nuuksion kansallispuiston kasviston ja kasvillisuuden tutkimukseen. Juha Suonpää, Turku, 5 000 markkaa valokuvateokseen "Hukutettu kuva"; kantaa ottava, ennakoiva valokuvanäyttely Vuotoksen allasalueen kohtalosta. Erityisen aggress11v1sesti seminaarissa esiintyi Kainuun Liiton suunnittelujohtaja Heino Hiltunen. Minna Brown, Åbo Akademi 6 000 markkaa saukkojen ympäristömyrkkyjä koskevaan pro gradu -työhön. Antti Nyman Halikosta, MarSuomen Luonnonsuojelun jaana Närhi Savitaipaleelta, Säätiön hallitus myönsi huhtiLeena Sallinen ja Vesa Tanskuussa apurahoja kolmelletoiskanen Lappeenrannasta ja ta hankkeelle yhteensä 100 000 Hans Vogt Perttelistä. Yhtiön kehittämien menetelmien ansiosta pystytään teollisuuden raaka-aineeksi ohjaamaan suuri osa sellaista romua, joka muuten joutuisi kaatopaikalle. Foksiimi on ympäristölle vaarallinen kemikaali, ja se on myrkyllistä paitsi hyönteisille myös mm
KOTIMAASTA Suosituksista huolimatta tämänkin pohjoiskarjalaisen erämaajärven ranta on hakattu rajusti. Noin 90 prosenttia suojellusta metsästä on Pohjois-Suomessa. Halvan yösähkön aikana voimala pumppaisi korkealle Vaarunvuorelle rakennettavaan altaaseen vettä 700-800 megawatin teholla. Heikkisen mukaan viime vuosina on menty parempaan suuntaan, mutta vieläkin on varaa parantaa. Päivällä, kulutuksen ollessa suurimmillaan ja hinnan korkeimmillaan, vettä laskettaisiin turbiinien kautta alas. Oleellisinta on tämä: kannanotto annettiin Kainuun Liiton, todennäköisimmin sen suunnittelujohtajan pyynnöstä. "Jokainen tuomio perustettakoon syihin ja lakiin eikä mielivaltaan, ja pantakoon siihen selvästi ne pääsyyt ja lainkohta, joihin päätös perustuu", määrää oikeudenkäymiskaari . Yoimalalaitokselle kaavailtu alue otettiin 1983 lehtojensuojeluohjelmaan. Se on korjuuyhtiöiden minimitavoite. Ratkaiseva asennemuutos on jo tapahtumassa", Heikkinen sanoo. Olisi siten ollut hyvät perusteet kumota vanha lupa, tai ainakin suorittaa alueella katselmus, kuten lukuisissa valituksissa vaadittiin. leveä vyöhyke. . Silti vesiylioikeuden tulkinta on hyvin kyseenalainen. Alkuperäisen luvan IYO sai jo 1981. Tilanne Vaarunvuorella on muuttunut huomattavasti luvan myöntämisen jälkeen. Juuri tällä tavoin maakuntaliittojen ympäristökannanotot usein syntyvät. Kimmo Repo Jorma Karjalainen kuitenkin ilmoittaa, ettei kaupunki ole tällaista kannanottoa antanut. Maakunnan tahdon kanssa niillä ei ole useinkaan mitään tekemistä ja siksi niiden syntyhistoria kannattaa selvittää. Tuomioistuimet kuitenkin siunasivat vanhat ratkaisunsa. Tätä mieltä oltiin aikoinaan ainakin vesija ympäristöhallituksessa. Ympäristöministerille luovutetussa kannanotossa julistetaan muun muassa: "lisävaatimukset (metsien suojelusta) koetaan rakenteellisena sortona Kuhmoa kohtaan .. IYO:n arvioiden mukaan tehosta saatms11n takaisin 525-540 megawattia. Koska vesipiiri ei ollut vaatinut vesioikeudessa hakemuksen hylkäämistä vaan määräämistä katselmukseen, se ei vesituomareiden mielestä voinut vaatia hylkäämistä myös"Maakunnallinen yhteistahto" osoittautui siis tarkemmin tutkittaessa huijaukseksi, kolmen miehen yksityiseksi mielipiteeksi. Vaarunvuoren pumppuvoimala kummittelee taas Yesiylioikeus antoi maaliskuussa jatkoajan Imatran Voiman Korpilahden Yaarunvuorelle suunnittelemalle pumppuvoimalalle. "Hakkuusuositukset ovat tosiaan vain suosituksia ja niiden toteuttaminen on kokonaan puuta korjaavien yhtiöiden omassa harki nnassa" , toteaa ylitarkastaja Ilkka Heikkinen ympäristöministeriöstä. Kuhmo Oy:n toimitusjohtaja Lauri Nakari kertoo kiitettävän rehdisti että kannanotto syntyi hänen ja Kuhmon kaupunginjohtajan Veikko Tikkasen keskustelujen pohjalta. Kuhmon kaupunginsihteeri SUOME LUONTO 6-7/94 53. Näkymä Vaarunjyrkältä Korospohjanlahdelle. Herkemmin haavoittuvilla paikoilla, kuten kallio isilla rannoilla, suositaan leveämpää rajausta", hän sanoo. Muun muassa puutavarayhtiöt ovat tietojeni mukaan kouluttaneet henkilöstöään juuri näissä rantaasioissa. Nakarin käsityksen mukaan sen kirjoitti Tikkanen. "Saamieni tietojen mukaan suositukset ovat sellaiset, että hakkaamatonta kaistaa tulisi jättää rannoille no in 50 metriä suunnittelujohtaja pyrki todistelemaan, että Kainuun Liiton suojeluvastaisuuden takana on maakunnallinen yhteistahto. Kun valvontaviranomainen vaatii vanhaa lupapäätöstä muuttuneiden olosuhteiden vuoksi uudelleen tutkittavaksi ja harkittavaksi katselmuksessa, niin loogisesti se pitää sisällään myös vaatimuksen vanhan luvan kumoamisesta. vsk. "On kysymys asiasta, jonka perillemenossa korjuuvaiheen kaikille tasoille kuluu vuosia. Tosiasia on kuitenkin se, että suurtenkin puunkäyttäjien, kuten Metsähallituksen ja Enso-Gutzeit Oy:n, mailla hakataan vielä suruttomasti ja karkein menetelmin . Suomessa on suojeltu runsas 480 000 hehtaaria metsää, 2,4 prosenttia maamme metsämaan kokonaisalasta. Ympäristöministeriön toiminta asialla vaikuttaa iltalypsyltä". On ilmeistä, että vesija ympäristöpiirin olisi kannattanut vaatia jo vesioikeudessa suoraan hakemuksen hylkäämistä. Mikko Niskasaari Vaarunvuori on taas uhattuna. Mikko Niskasaari Suosaarekkeet säilyvät Metsähallitus on luopunut puuntuotannosta soidensuojelualueillansa. Säännöistä huolimatta valitettavan usein metsä kaadetaan aivan rannastakin tai sitten pystyyn jää vai n kapea, yhden puurivin levyinen kulissimetsä. 5. Noin puolet siitä sopisi puuntuotantoon. " "Metsien suojeluaatteesta on tullut populismin tavoittelun väline. Samat miehet kiertävät eri tehtävissä antamassa samanlaisia lausuntoja muka toisistaan riippumatta. Yaarunvuoresta on jätetty useita valituksia KHO:een, joten ei lupa vielä varma ole. Yaarunjyrkän alue ja Putkilahden kylä on 1992 määritelty arvokkaaksi kulttuurikokonaisuudeksi. Rantoja hakataan yhä Kaikilla metsää ko1jaavilla yhtiöillä ja yrityksillä on oma säännöstönsä, jonka mukaan hakkuita ei tulisi ulottaa vesistöjen rantaan saakka. Mikä oudointa, vesiylioikeus ei perustellut mitenkään ratkaisuaan pääasiassa, rakennusluvan jatkamisesta. Niiden välisiä soita on esitetty soidensuojeluohjelmaan. Soidensuojelualueita on 173, yhteensä yli 400 000 hehtaaria, josta noin kahdeksasosa on metsää. Kaiken lisäksi vesiylioikeus eväsi tärkeimmältä valvontaviranomaiselta, Keski-Suomen vesija ympäristöpiiriltä, puhevallan. kään vesiylioikeudessa. Kaksi tekoaltaan alle jäävistä järvistä hyväksyttiin 1990 rantojensuojeluohjelmaan
Vain sellainen kestää vuosikaudet halkeilematta", nikkari kertoo. Parintuhanne n veneen ja 35 vuoden kokemuksella hän tietää, että aine iden hankkimiseen kuluu vuosi vuodelta enemmän aikaa. Päijänteen mallia olevan veneen maine on kiirinyt myös maailmalle. "Paras venepuu on tiheässä näreikössä kasvanut tukeva ja tiuhasyinen mänty. Metsä on rahaa ja mystiikkaa. Kilpailun tarkoituksena on löytää ja nostaa esille uusmaalaisia, uutta ja vanhaa rakentamista kauniisti yhdistäviä kulttuurimaisemia. Kahvila-ravintolan erikoisuu tena ovat " metsän makuiset" ruoat, juomat ja leivonnaiset. Tästä määrästä syntyy hyödynSUOM EN LUONTO 6--7/94 53. Jos sen vain säilyttää va1joisassa paikassa, niin ongelmilta saastyy. Ja ulkosivulle kun vetäisee kunnollista vanhan ajan kantotervaa, niin aina vain kestää pidempään", Kosti innostuu. Sara Hildenin taidem useo Tampereella osall istuu metsäkeskusteluun suurella Katso metsää kuvia ja kokemuksia -näyttelyllä. (952) 201 200. Monella verstaalla työlle ei o le näkyvissä jatkajaa. Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri järjestää Kansallisen kulttuurin juhlavuonna 1994 kaikille avoimen yleisökilpailun aiheesta "Minulle arvokas maisema". Puusoutuveneelle o lisi nyt kysyntää. vsk.. Vuodesta 1962 vuoteen 1987 käytössä olleelle kaatopaikalle vietiin aikoinaan runsas miljoona tonnia jätteitä. Ehdotukseen voi liittää muutaman valokuvan. Metsä meissä Metsämme on romanttinen ja rehevä kesämetsä, hiljaisen tunnelmoiva talvimetsä, kansakunnan kohtaloita symboloiva hongikko ja yksilön herkkää hetkeä peilaava kuusenoksa. Mukana on nimekkäiden ku vataiteilijoidemme ja valokuvaajiemme töitä I800luvulta nykypäivään. "Jotkut väittävät puuvenettä hankalaksi hoitaa. 6 KOTIMAASTA Talousmänty ei taivu veneeksi Suomalaisten puuvenevalmistajien harmiksi on ilmaantunut odottamaton pulma. Metsässä olet ankarassa työssä ja keskellä satua. Metsistä on yhä hankalampi löytää venepuuksi kelpaavaa mäntyä, nopeakasvuisesta tehomännystä kun e i ole veneen aineeksi. "Maailman paras soutuvene syntyy suomalaisesta männystä" , Kosti Aaltonen veistelee veikeä virne suupielessä. Tämän kesän ohjelmistoon kuuluu myös Punkaharjun teatteriryhmän Tukkijoella -näytelmä. Näyttelyn lähtökohtana on viimesyksyinen Der Spiegel -lehden artikkeli suomalaisten metsien käytöstä. Ete lä-Suomen veistämöllä raaka-ainepula on jo niin paha, että puusepät suunnittelevat venepuiden tuontia Karjalasta. Lehtikuusella vuorattu betoni rakennus on avoinna ympäri vuoden päivittäin. Ongelmaan on törmännyt myös padasjokelainen venenikkari Kosti Aaltonen. Kult~uurihistoriallisen katsauksen rinnalle on haluttu nostaa ekologisia kysymyksiä. Ensimmäinen opistotason puuvene-artenomikurssi alkoi vuodenvaihteessa Hamjnassa, ja sinne oli enemmän tulijoita kuin mu kaan voitiin ottaa", Skogström kiittelee. Asiakkaat ovat po ikkeuksetta tyytyväisiä ja innokkaimmille Kosti on vuosikymmenten saatossa tehnyt jopa kolme venettä. Vuonna 1956 Kosti oli veistämässä venettä, joka lähti silloiselle Etiopian ke isarille. Moni vesillä kulkija on havahtunut muoviveneiden jäteongelmaan eivätkä soutuo minaisuudetkaan ole muoviluomuksissa likikään yhtä hyvät kuin perinteisten puuveneiden. "Siellä hyvää materiaalia olisi tarjolla riittävästi . Vastaukset 12. elokuuta mennessä osoitteella: Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, "Minulle arvokas maisema", PL 169, 00 151 Helsinki. päivään saakka. Jätekaasu lämmittää sairaalaa Vantaalla otettiin toukokuussa käyttöön Suomen ensimmäinen sekä sähköä että lämpöä tuottava kaatopaikkakaasulaitos. Myös Kosti Aaltosen verstas uhkaa hi ljentyä jatkajan puutteessa. Lisätietoja antaa aluesihteeri Satu Hentula-Nieminen, (90) 228 08206. Luston tarkoitus on antaa monipuolinen kuva koko Suomen metsäkulttuurista näyttelyjen, tietoarkiston, teemapäivien ja luentojen avulla. D Mistä on kaunis maisema tehty. Puupulan lisäksi suomalaista puuvenettä keikuttaa veistäjien ikääntyminen. Kosti Aaltonen on veistänyt veneitä jo 35 vuotta. To istaiseksi töitä riittää hyvin ja Autto isten kylältä vene itä lähtee maailmalle muutama kuukaudessa. D Lustossa metsätietoa Punkaharjulla aukesi kesäkuun alussa valtakunnallinen metsämuseo ja metsätietokeskus Lusto. Meillä on jo sopimus pienen koeerän tuonnista Suomeen vielä tänä vuonna", sanoo Suomen puuveneveistäjät ry: n toiminnanjohtaja Leo Skogström. "Oppia tarjotaan nyt mm . Jari Salonen Lähimmän puuveneveistämön saa selville Suomen Puuveneveistäjät ry:n toimistolta osoitteesta 49200 Heinlahti, puh. Näytte ly on avoinna Särkänniemessä päivittäin klo 11 18 elokuun 2 1. viidessä ammattioppilaitoksessa. Verstaalle puita ei osteta yhtiön pinosta, vaan ne valikoidaan isännän kanssa metsästä yksite llen. Opetusministeriö on kuitenkjn kiitettävästi käynnistänyt puuveneveistäjien koulutusta. Kuvaile omin sanoin sellaista itsellesi tärkeää uusmaalaista ympäristöä, jossa uudisrakennus tai peruskorjattu rakennus mielestäsi sopii perinnemaisemaan
Ulkomaisten mansikoiden jäämät ovat kuitenkin olleet sallituissa rajoissa. Myös aurinkoöljy tai voi tekee punkin olon tukalaksi. Kärsän väkästen vuoksi punkkia vedetään kiertäen pinseteillä tai punkinpoimijalla. Borrelioosi saadaan alkuvaiheessa torjuttua antibiooteilla. Biokaasun käyttö vähentää rikkija hiukkaspäästöjä alueella. iho-, nivel-, lihasja hermosto-oireita aiheuttavan borrelioosin yhteys on tiedetty jo pitkään, mutta viime aikoina on esiintynyt myös pientä punkki hysteriaa. hoitoon. Keskimäärin enemmän torjunta-aineita joutuu nielemään valitsemalla kesäpöytäänsä ulkomailta tuotuja tuoreita ma1joja. Punkit ovat levittäytyneet uusille alueille. Kotimaisten tuoremansikkaja ulkomaisten pakaste ma nsikka näy tte ide n jäämien pitoisuudet olivat samaa tasoa ja huomattavasti sallittuja raja-arvoja pienempiä. Veli Hietaniemi Jorma Kumpulainen '----"""---'...U::z=:=-::. Lisäksi jäämät määritettiin teollisuuden pakastelinjoilta otetuista kahdesta kotimaisesta ja kolmesta puolalaisesta manPunkilta kannattaa suojautua Jokaisen luonnossa liikkujan on syytä tuntea yleisin puutiaislajimme lxocles ricinus ja sen levittämät taudit. Entisen haisunotkon mustassa muovilieriössä on viisi kuutiota sopivasti kosteaa ja ilmavaa turvetta sekä pieneliökanta, jonka Vapon Biotech on kehittänyt syömään erityisesti viemärihajua aiheuttavia orgaanisia aineita. Ajoittain notkopaikka haisee tosin vieläkin, mutta haju on kuulemma aikaisempaan verrattuna lievää. Biokaasu korvaa yli 70 prosenttia Katriinan sairaala-alueen lämmöntuotantoon käytetystä raskaasta polttoöljystä. Onneksi vain osa puutiaisista kantaa taudinaiheuttajia. He haluavat mm. _ _ _ _ _ _ _J Puutianen imee lämminveristen eläinten verta. Kotimaisia tuoreita mansikoita voi syödä turvallisin mielin, samoin ulkomaisia pakastemansikoita. Viemärilöyhkä on kiusallinen haitta, sillä ihmisnenä haistaa herkästi haisevat rikkiyhdisteet. Havaintoja on myös Merenkurkusta, Kaakkois-Suomesta ja Joensuun-Ilomantsin seudulta. Se etsiytyy mielellään taipeisiin, vyötärölle, kaulaan ja lapsilla myös päähän. KOTIMAASTA JUJa oli vaikeaa ja kallista puhdistaa. Tullilaboratorion tutkimusten mukaan ulkomaisissa tuoreissa mansikoissa on torjunta-aineiden jäämiä enemmän kuin kotimaisissa. Näitä kaikkia aineita oli kuitenkin niin vähän, että hanettävää biokaasua noin 30 miljoonaa kuutiometriä seuraavan 10 vuoden aikana. Kuolemaan johtavat tapaukset ovat pohjoismaisessa tautimuodossa harvinaisia. tietää, onko viljelyssä käytetty to1junta-aineita ja onko marjat kasvatettu tien vieressä. Mikrobit hajottavat hajut vedeksi ja hiilidioksidiksi. Ari Korkala Tiedot punkkihavainnoista: (92 1) 633 5774 (eläinmuseo). Kumlingen taudiksi ristityn puutiaisaivokuumeen sekä mm. Täy-~ sin palvellut turvefiltteri on helppo hävittää esimerkiksi polttamalla, tai se voidaan käyttää maanparannusaineekö ! si. Roopennotkossa, tien vieressä seisoo kolmimetrinen musta pönäkkä hajunsyöjä. vsk. Kangasalan kunnan jätevedenpumppaamo sijaitsee Roopennotkossa, jonka kautta kunnan 16 000 asukkaan jätevedet johdetaan Tampereelle puhdistettavaksi. Anne Kärkkäinen Mansikan torjunta-ainejäämät analysoitiin kahdeksasta yhdistetystä (yhteensä 54 osanäytettä) tuoremansikkanäytteestä, jotka edustivat tärkeimpiä mansikan tuotantoalueita. g_ Mansikan jäämät sallituissa rajoissa Mansikan viljelyssä käytetään monia kemikaaleja tuhohyönteisten, kasvitautien ja rikkakasvien torjuntaan riippuen mm. "Luonnosta voi nauttia entiseen malliin, kunhan tietää varotoimet punkkialueilla", sanoo puutiaistutkija Anssi Junnila Turun yliopiston eläinmuseosta. D SUOME LUONTO 6-7/94 53. "Pitkävartiset kumisaappaat ja lahkeiden päälle vedetyt sukat torjuvat jo tehokkaasti ötökän, joka kyttää heinikossa tai varvikossa noin 30 sentin korkeudella." Junnila suosittelee tarvitta;:; essa päivittäisiä "punkkisyynejä", sillä tartuntariskin vä-~ hentämiseksi ihoon tarrautunut elukka pitäisi saada pif kimmiten irti. Pari vuotta sitten ratkaisuksi löydettiin turvesuodatin. punkki on mahdollinen viruksen tartuttaja. Maatalouden tutkimuskeskuksen elintarvikekemian laboratoriossa on tutkittu neljän viiden viime vuoden aikana kotimaisten ja ulkomaisten elintarvikkeiden ja ravinnon puhtautta ja laatua. Turve imee viemärihajut Kangasalla, Tampereen kupeessa päättyi asukkaita kiusannut yli vuosikymmenen piina, kun jätevedenpumppaamon hajahdukset keksittiin imeyttää turpeeseen. "Apua punkki!'" kirjasen tilaukset: (92 1) 250 0828. Liuotinbensiini on jäänyt kiinni 87-prosenttisesti . Kun sitä vielä pyörittää sormenpäällä, se irtoaa nopeasti. 7. ,-----~--~---~ Suodatus on toiminut hyvin. Jos punkinpureman ympärille tai muualle ihoon ilmestyy rengasmaisesti etenevä ihottuma, on hakeuduttava sikkanäytteestä. Roopennotkossa putkistosta nousi hengitysilmaan rikkivedyn ja metyylimerkaptaanin lisäksi myös ammoniakkia ja liuotinbensiiniä. Pohjoisin borrelioositapaus todettiin meillä viime kesänä Oulun korkeudella. fax (92 1) 232 0629. lajikkeesta ja kesän säistä. Kaasun talteenoton ansiosta hajuhaitat vähenevät, jätevesikuormitus pienenee ja jätteiden hajoaminen nopeutuu . Pahoilla puutiaisalueilla jatkuvasti liikkuvat voidaan rokottaa aivokuumetta vastaan. Kotimaisissa tuoreissa mansikoissa havaittiin kasvitautien ja tuhoeläinten torjuntaan käytettyjä yhdisteitä. Kumlinge-viruksesta monet selviävät oireina tai vajaan viikon yleisoireilulla. Ahvenanmaallakin vain joka 60. Tutkimuksessa ei ollut mukana ulkomaista tuoremansikkaa, jota tuodaan pääasiassa Espanjasta, Israelista ja Hollannista. Kuluttajat ovat yhä laatutietoisempia. Se tarttuu ihoon suuosiensa väkäsillä ja paisuu herneen kokoiseksi. Vapon seurantamittausten mukaan turvepatteri imee metyylimerkaptaani sta 97, rikki vedystä 94 ja ammoniakista 80 prosenttia. Borrelioosi-bakteeria kantaa enimmillään joka neljäs punkki. Kumlingen taudin esiintymisalue saaristossa ulottuu nyt Hiittisiltä Uuteenkaupunkiin
Laulu onkin linnuilla verissä, joskin eräät lajit ovat myös taitavia matkijoita. "Pari viikkoa ensimmäisten pönttöjen ripustamisesta havaitsimme jo kaksi kyyhkyparia tutkimassa uusia asuntojaan", riemuitsevat kyyhkypöntöttäjät Rainer Mäkelä ja Olli-Pekka Liinalaakso. Jostakin hankittiin pahvilaatikko, jonne poikue ajettiin taitavasti. Tässä vaiheessa emo hermostui ja nousi pari kertaa lentoon pyörien miesten ympärillä. Apu oli kuitenkin jo lähellä. Sinne se meni laatikkoon poikien perässä", tuumasi taksimies nauraen ja lähti viemään sorsaperhettä väljemmille vesille Töölönlahteen. Ohra alkaa työntää vihneitä tupestaan heinäkuun puolivälissä. Kalalokki hautoi komean tammen oksanhaarukassa, RautaStarkjohannin teollisuushallien keskellä. Pajulintu ja peippo aloittavat päivän valjetessa, pajulintu selvästi ennen peippoa. Ja vaikka vari ksen raakuntaa tai kahlaajien ja lokkien huutoa ei aina määritellä lauluksi, tarkoitus on sama. Lehtokertun iloinen pulppuileva laulu jatkuu vielä heinäkuussa lehdoissa, rehevissä metsissä ja puutarhoissa. Eräät lajit, kuten ki1josieppo, saattavat pariutua uudelleen ensimmäisen naaraan aloitettua haudonnan, joten lauluun on jälleen syytä. Pesältä on matkaa merenlahteen puolisen kilometriä. "Eihän se emo poikiaan jätä. Vanha kansa selittikin linnunlaulun loppumista siten, että " meni käellä vihne kurkkuun". Valtakunnan selvästi vankin kyyhkykanta as ustaakin Turun seudulla, ja esimerkiksi Paimion pelloilla voi nähdä, syksyisin jopa usean sadan uuttukyyhkyn laumoja. Laulu on vilkkainta aamun sarastaessa, mutta illallakin linnut saattavat innostua laulamaan. Sitten edessä oli pulma: poikaset eivät mitenkään päässeet puolimetrisen reunan yli suihkulähteeseen. Pöllöjen lisäksi mm. Naaraan hautoessa koiras tuo sille ruokaa tai osalli stuu haudontaan, eikä laululle ole enää niin paljoa aikaa. Linnunlaulu alkaa hiipua luonnossa jo juhannuksesta ja vaikenee heinäkuun puoli välissä. Tärkeänä pidetään, että linnuilla on pöntöltä suora näköyhteys ruokailupelloille. Useat varpuslinnutkin pesivät kahdesti ; eräät jopa kolmasti kesässä, ja uuden pesinnän aloitus saa koiraat taas laulamaan. Uuttukyyhkyä palautetaan Pirkanmaalle Uuttukyyhkyn alamäki Pirkanmaalla on ollut jyrkkää. Juha Valste 8 KOTIMAASTA Vaikenee lintujen kuoro Lintujen laulukäyttäytymistä ohjaa testosteroni , jota muodostuu koiraan elimistössä kun päivä on pidentynyt kahteentoista tuntiin. Vielä pari kesää sitten noin viiden metrin korkeudella sijaitsevassa pesässä näki vät päivänvalon variksenpojat. Nyt viehättävä kololintu aiotaan kuitenkin saada Pirkanmaan peltojen laidoille takaisin tarjoamalla linnuille sopivia pesäkoloja. Ari Korkala SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Vielä 1985 maakunnassa havaittiin kevään aikana parisataa lintua, tänä keväänä enää parikymmentä. Jari Salonen Taksimiehet kyydittivät sorsia Keskellä Helsinkiä, eraan hotellin suihkulähdettä kohti tepasteli sorsanaaras, jolla oli mukanaan joukko vastakuoriutuneita poikasia. "Kaikkea sitä kuuleekin", hihkaisi lintututkija Timo Vuorisalo saatuaan tiedon havainnosta. kuovin, töyhtöhyypän tai jopa paloauton ääniä, joita se on kuullut talvehtimisalueillaan. satakieli ja kerttuset ovat yölaulajia. Nyt lokinpojat ovat jo kuoriutuneet. vsk.. Kottaraisen laulusta on helppo erottaa mm. Muuan jalankulkija pysäytti autoliikenteen, kun perhe marssi yli kadun suojatien kohdalta. Ei ole mitenkään hirvittävän erikoista, että kalalokki munii entiseen variksenpesään, mutta teollisuusalueelle muuttaminen on ainakin Turun seudulla ennennäkemätöntä. Suunta on sama kaikkialla sisämaassa. Hotellin edessä olevan taksiaseman kuljettajat oivalsivat sorsien tukalan tilanteen. Sitten se katosi. Pöntötyksestä on saatu erityisen hyviä kokemuksia Varsinais-Suomessa. Vanhastaan tiedetään, että kalalokki saattaa tehdä pesänsä esimerkiksi käkkäräiseen mäntyyn tai ladon katolle. Päivän lyhetessä kahteentoista tuntiin monilla lajeilla laukeaa lauluvietti uudelleen. Varsinki n nuoret linnut saattavat hapuilla säveltä kuorossa, johon vanhatkin linnut yhtyvät. Luhtakerttusen taiturimaisesta laulusta voi tunni staa jopa 50 lintulajia. Pekka Hänninen Toukokuussa lokki hautoi tyytyväisenä pesässään teollisuusalueella Turussa. Syksyisin kyyhkyt ovat kadonneet kokonaan. Kii vaimmillaan linnut laulavat pesimäkauden alussa, jolloin koiras voi olla äänessä koko päivän. Rastaat aloittavat laulun jo aamuhämärissä, j a pian kuoroon liittyvät mm. Reviirin rajoista on jatkuvasti kuulutettava myöhemmin saapuville lajitovereille ja naaraskin on houkuteltava kumppaniksi. leppäKalalokki pesi tammessa teollisuusalueella Asunnonvaltaus on saanut uusia muotoja Turussa. lintu ja punarinta. Keski-Euroopassa puolestaan harmaalokit ovat tällä vuosisadalla intoutuneet munimaan kaupunkien katoille, ja muoti on levinnyt ainakin pääkaupunkiseudulle, Turkuun ja Tampereelle. Kyyhkyn asunnot ripustellaan peltojen laidoille ja metsäsaarekkeisiin
Siirtoistutus toteutetaan pyydystämällä Säkylästä toistakymmentä sinisiipinaarasta, jotka kuljetetaan kylmälaukussa autokyydillä Ruokolahdelle. Muualta maasta tunnetaan enää muutama palosirkkaesiintymä. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston (WWF) perhostyöryhmä on yhteisvoimin Porin prikaatin kanssa käynnistänyt sinisii ven elinalueen hoidon Säkylänharjulla. Tutkijoiden arvion mukaan paikka sopisi taas hyvin harjusinisiivelle, sillä muun muassa sen toukan ravintokasvi kangasajuruoho on voimissaan. Kasvimaailman uhanalaisia Säkylänharjulla edustavat kangasraunikki , jolla elää niin ikään uhanalainen raunikkikoi sekä harjukeltalieko, harjumasmalo ja vuorimunkki. Varuskunta huolehtii Säkylänharjun uhanalaisista Erittäin uhanalaiseksi luokitellun haijusinisiiven suojeluohjelma on myötätuulessa. Muh keimmillaan jopa kahdeksankiloiseksi kasvava sä1jensukuinen voimakas vakäleuka elää luontaisesti enää vain Kuloja Rautavedessä, Loimijoen alajuoksulla sekä Kokemäenjoessa. Pesimälinnustoon kuulu vat uhanalaiset kehrääjä, kangaskiuru ja ampuhaukka. uhkaa Säkylän esiintymälle, joka viime vuosien laskennoissa on arvioitu useamman sadan yksilön suuruiseksi. Vielä 1980-luvun alussa laji lenteli vähälukuisena Saimaan seudulla, mutta maasto metsittyi umpeen ja avoimia hietikkorinteitä suosiva perhonen katosi. Sitä muistuttavia palosirkkoja elää Säkylänharjulla vielä tuhansittain. Siuronkoskella herrasmiespyytäjät ovat päästäneet puolta metriä pienemmät kalat pois. Uhanalaisuudesta huolimatta toutain ei ole saanut edes alamittaa. Sepelhan.hien pääjoukko muutti 25. Onneksi harjun keskeiset alueet ovat puolustusvoimien harjoituskenttää ja Porin Prikaati on aktii visesti mukana suojelutyössä. Uutteran viljelyja istutustoiminnan ansiosta toutai n on kuitenkin saatu kotiutettua mm. "Laji luokitelleen edelleen erittäin uhanalaiseksi. Siuronkoskella tul va-ajan ohijuoksutus lopetetaan toisinaan liian aikaisin ja mäti jää kui ville. Säkylänhaij un paahderinteet, hiekkakentät ja kanervanummet ovat uhanalaisten lajien aarreaittoja. vsk. Väisänen korostaa, ettei näin pienen perhosmäärän pyynnistä ole Harjusinisiivet ovat lisääntyneet hyvin Säkylänharj ulla. Myös Säkylässä harjurinteiden vähittäinen metsittyminen on sinisiivelle ja useille muille Säkylänharjun uhanalaisille eläinja kasvilajeille epäedullista. WWF:n perhostyöryhmän puheenjohtaja Rauno Väisänen kertoo, että edellytykset sii1Ton onnistumiselle ovat varsin hyvät. Sinisiiven aikaisemmin tunnettu esiintymisalue Ruokolahdella on nyt entisöity puustoa raivaamalla. Harjusinisiipi on harvinaisimpia päiväperhosiamme. Vain Säkylässä kanta on elinvoimainen. Mahdollisesti jo tänä kesänä harjusini siipi siirretään Säkylästä lajin entiselle asuinpaikalle Ruokolahdelle, mistä se katosi kymmenisen vuotta sitten. Kokemäenjoen keskiosien ja Loimijoen alajuoksun suunnitellut järjestelyt tulisivat muovaamaan lisääntymispaikat uuteen uskoon. Myös moniin yksittäisiin järviin toutain on saatu asettumaan. toukokuuta, jolloin Virolahdella saatiin kiikariin ainakin /20 000 hanhea. Toimenpiteellä pyritään yhdistämään kaksi harjusinisiiven parasta lentoaluetta ja kannan toivotaan näin entisestään vahvistu van. Karjaan-, Vantaanja Kymijokeen sekä Tampereen Pyhäjärvelle. Toutain yhä uhanalainen Kymmenen vuotta tiivistä suojelutyötä on koitunut toutaimen pelastukseksi. Säkylänhaij u on nykyään sen ainoa tunnettu esiintymispaikka. Jari Salon.en SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Yksi peruste tähän on se, että jos istutustoiminta nyt lopetetaan, kala voi olla taas vuosikymmenen kuluttua hyvin harvinainen", sanoo Jussi Pennanen Riistaja kalatalouden tutkimuslaitokselta. Myös viimeisten luonnonvaraisten kantojen yllä häilyy yhä monia uhkia. KOTIMAASTA Arktisten lintujen muuttoa eli arktikaa sai ihailla Suomessa toukokuun lopussa. Myös Äetsän uusi voimalaitos voi muuttaa sikäläisten kalojen elinoloja. Tuomo Hurme 9. Mahdollisesti jo tänä kesänä Säkylästä siirretään hedelmöityneitä naaraita Ruokolahdelle lajin entisille asuinsijoille. Muutama vuosi sitten sieltä löydettiin maassamme uusi laji, ruususiipisirkka. Pennanen pitää tämän tapaisia alueellisia suosituksia hyvinä ja useimmiten riittävinä. Jo viime syksynä varusmiehet raivasivat tarkan ennakkosuunnitelman mukaisesti avoimia kaistaleita metsittyneeseen harjunrinteeseen. Pieni esiintymä tavataan myös Tammisaaren vesillä. Jussi Pennanen ja suojelutyön yksi tulos Siuronkoskeen noussut parikiloinen urostou ta in.
Pellavansiemenöljy imeytyy hyvin puuhun ja nahkaan. Pellavaöljy käy maaliteollisuuden raaka-aineeksi ja se soveltuu myös pesuaineiden, saippuoiden ja ihonhoitotuotteiden valmjstukseen. Puuhun imeyttämisen helpottamiseksi öljyyn kannattaa lisätä pineenitärpättiä. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT • KULUTTAJAN VALINN/ Pellavaista Tänä kesänä siniseen loistoon puhkeavia kesantojen pellavapeltoja näkyy EteläSuomessa entistä enemmän. Pinta on sileä, likaa hylkivä ja tuntuu puulta. Liitto kun on selkeästi kuluttajan asialla. Myös Suomen Kuluttajaliitto karsastaa Kuntaliiton suunnitelmia. Erityisen sovelias se on puuveneiden ja veneiden puuosien kyllästämiseen. On myös esitetty, että Suomen Kuluttajaliitto jäsenyhdistyksineen ryhtyisi kuluttajaneuvojaksi. Kunnallisiin neuvojiin otetaan vuosittain yhteyttä toistasataatuhatta kertaa. Öljypellavan siemenet ehtivät tuleentua vain aivan eteläisessä Suomessa, mutta kuitupellavaa voidaan viljellä Kajaanin-Tornion seuduille asti. Liiton mukaan palvelu ei välttämättä kuulu kunnan tehtäviin ja sopiikin paremmin esimerkiksi valtiolle. Varsien kuitua voidaan käyttää paperinvalmistukseen, tekstiilikuiduksi siitä ei ole. Esimerkiksi viiden viljelijän Tuusulan öljypuristamo Oy myy pellavansiemenöljyä ja puristerouhetta. Alice Karlsson Hukka puusta lämpöå talven varalle Kesä on oikeaa aikaa hankkia polttopuut ensi talven varalle, ja kekseliäs säästää savotassaan sievän pinon seteleitä. SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Pellavainen-tuotteita myydään rautakaupoissa. Öljypellavan viljelyn tiimoi lta on syntynyt useita osuuskuntia. Öljypellavakasvi voidaan kokonaan hyödyntää, siitä ei siis ainakaan periaatteessa jää jätettä. Vähän suurempi yritys, Elixi Oy, löytyy Somerolta. kaikki luontaistuotekauppojen pellavansiemenet ja siemenöljyvalmisteet ovat tuontitavaraa. Kuntaliiton mukaan kuluttajaneuvonta on toki tärkeää, kysymys on vain siitä kuka sen hoitaa. Kuluttajaliitolla olisi kyllä valmiuksia hoitaa kuluttajaneuvonta, mutta palvelun puolueettomuudesta se ei voisi vastata. Tavoitteena tälle kasvukaudelle oli 1 000 hehtaarin sopi musviljely eikä yrityksellä ollut ongelmia sopimusviljelyyn oikeuttavien osakkeiden myynnissä. Pellavaöljy tekee sen hjeman kellertäväksi. Eläinrehua myyvät K-rautakaupat. Ajan myötä puu tietenkin tummuu. vsk.. Tällä hetkellä 10 Elixi Oy:n toimitusjohtaja Seppo Hongisto vakuuttaa yhtiön valvovan tarkasti pellavansiementen laatua. Suomen Kuntaliitto esittää, että kunnallinen kuluttajaneuvonta muutettaisiin vapaaehtoiseksi. Elixi Oy markkinoi Pellavainen-tuotemerkillä pellavaöljyä puun käsittelyyn, metallin ruostesuojaukseen ja kotieläimille mahavaivojen hoitoon sekä puristerouhetta rehuksi. Pellavaöljyä suositellaan myös keittiöiden puisten työtasojen kyllästämiseen, puutarhakalusteiden ja huonekalujen käsittelyyn. Jyväskyläläiset kysyvät ja valittavat eniten asumiseen liittyvistä asioista, pankkitoimjnnoista, autokaupasta ja kodinkoneista. Valtakunnalliseen kuluttajavai i tuslautakuntaan tulevista valituksista suurin osa koskee seuramatkoja, vakuutuksia, pankkipalveluja ja puhelinlaskuja. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungin kuluttajaneuvojalle Matti Kolehmaiselle tuli viime vuonna 3 700 kyselyä. Pellavainen-öljyä myydään moneen käyttöön, puristerouhetta eläinrehuksi. Elixi Oy: n toimistotiloihin on malliksi käsitelty mäntypaneeliseinää öljyllä. Iiris Lappalainen Kunnallinen kuluttajaneuvonta vaarassa. Kolehmaisen mielestä kuluttajaneuvonnan lakkauttamispuheet ovat pelottavia; ovathan ihmiset jo tottuneet kääntymään kunnan puoleen monissa ongelmissaan. Siellä entinen meijeri on valjastettu pellavan siementen puri stukseen. Nykyisin kuluttajaneuvonta on lakisääteistä ja jokaisen kunnan on sellaista järjestettävä. Ehkäpä Pellavainen-öljyistä ja puristerouheista saadaan myös elintarvikkeiksi soveliaita kotimaisia tuotteita, kun luvat ovat valmiina. Ai nakin eräistä siemennäytteistä tutkitut rasvahappopitoisuudet osoittavat, että Suomen valoisassa suvessa kypsyneet pellavansiemenet sisältävät erityisen paljon linoleenihappoa, mikä nopeuttaa kylmäpuristetulla pellavansiemenöljyllä käsitellyn pinnan kuivumista. Kylmäpuristettu siemenöljy soveltuu moneen tekniseen käyttöön ja puristejätteestä saadaan eläinrehua, mahdollisesti myös ihmisravintoa. Suomen Kuntaliiton kannanotto on vastaus valtionavun leikkauksiin valtio määrää kuntien tehtävistä, mutta nipistää samalla kukkaronsa kiinni
Kirj a on tarkoitettu paitsi luontaislääkkeiden kanssa työskentelevi lle myös kotona itsehoitoa harrastavalle. Useissa Lapin kunnissa oli vielä viime vuosikymmenellä voimassa ul kopaikkakuntalaisten hill anpoimintakielto. lain kaan vahingollista; usko ni iden hyvi in ominaisuuksiin voi keventää mieltä ja siten vähentää ikäv iä oireita. Lisäksi pahaan aikaan sattuvat tuuliset ja sateiset säät vaikeuttavat pölytystä, eivätkä marj at ole turvassa vielä raakileinakaan; halla voi nekin vielä pilata. Mutta en sittenkään ole mennyt tutkimaan valmisteita luontaistuotekauppaan, si llä lui n ki1jasta professori Jussi Huttusen neuvon: "Terveyttään voi parantaa lii kkumalla kohtuullisesti mutta riittävästi, syömällä terveellistä ravintoa, lopettamalla tupakoi nnin ja välttämällä li iallista alkoho li nkäyttöä." Marrias Tolvanen Luo11nonlääkeopas, 1994, 357 s. Sähköyhtiöiden aluetoimistoista osataan kertoa nopeasti, SUOME LUO TO 6-7/94 53. Yllättävän monet lääkkeet ovat peräisin kasveista tai luonnollisia lääkeaineita jäljitellään synteettisillä valmisteilla. Kesällä 1985 saimme parissa viikossa yli 400 kiloa hillaa, emmekä nähneet koko aikana juuri muita mmjastaj ia kuin riekkopoikueita. Näin kävi laajoilla alueilla Lapissa kesällä 1982. paikallinen sähköyhtiö, tielaitos, metsänhoitoyhdistykset tai vaikkapa kaupungin puutarhaja ki inteistöosasto. ekin puut sopivat verrattoman hyvin hyötykäyttöön. Korvet j a tiheäkasvuiset rämeet ovat huonoinakin vuosina jokseenkin varmoja marj apaikkoja. Suomuurain on erittäin hyvä Aja säilyvät omassa mehussaan. Harvestereiden jäljiltä hakkuutyömaille jää hillitön määrä kotipolttoon sopivaa rosMuutenkin muurain on oikukas. Lääkitystä luonnosta ostetuin eväin ja kotikonstein Lähes ka ikki Suomesta saatavat luontaistuotevalmisteet käyttötarkoituksineen, valmistusaineineen ja valmistajatietoineen on luetteloitu Mattias Tolvasen toimittamaan Luonnonlääkeoppaaseen. JLUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT Kesä tarjoaa terveelliset eväät. Eräs vanha helsinkiläinen kertoi, että hän on vuosikymmenet saanut, ja yhä saa, talven lakkahilloma1jat kotinsa lähellä olevalta rämeeltä Helsingin Jakomäestä 1 M issä vain on ojitukselta säästynyt sopivia soita, sinne sopi i mennä katselemaan, josko löytyisi kesän kultaisia herkkuja. Joku vastaamme tullut marjastaja manaili , että marjat ovat kuin kumipalloja: kun heität kourallisen astiaan, niin puolet niistä pomppii ulos. Joskus tosin voi alkukesän kukkarunsauteen luottanut kulkija pettyä pahemman kerran: ei ma1jan mmj aa missään. Jari Salonen 11. Hyödy llisiä osoitteita puiden hankkij alle ovat mm. Sen suositusten mu kaan todellisiin sairauksiin tarvitaan lääketieteellinen tutkimus ja luontaislääkettä voidaan käyttää tukemaan koululääketieteen hoitoja, ei korvaamaan niitä. Tielaitoskin karsii kesän aikana risukoita tuhansien ki lometrien matkalta. Vaikka ma1701a ei saisikaan, metsissä kannattaa taivalraa hakemassa kuntoa ja hyvää mieltä. Sato vaihtelee enemmän kuin minkään muun marj an, sillä hillan kukat ovat hyvin hallanarkoja. Kaatopaikoille päätyy suuria määri ä oivallista polttopuuta. Niissä maahan kaatuu tuhansia kuutioita ranteen vahvuista puuta, joka ei kelpaa tällä hetkellä edes sellun raakaaineeksi. Vaikka su urimmat ja satoisimmat hillasuot ovatki n Lapissa, niin ky llä marj aa saa muualtakin, jopa aivan etelärannikolta. (roim.): WSOY Iiris Lappalainen millä suunnalla tänä suvena raivataan linjojen alusia. Metsänhoitoyhdistyksistä saa tiedot metsänomistajista, jotka tekevät taimikoissaan ensiharvennuksia. Joskus joku vanha hedeyksilö on levinnyt juurakkonsa avu lla laajalle alueelle. mutta em ikasveja ei ole koko suolla eikä marjojakaan. Hyvät ma,japaikat ovat tarkoin va1jeltuja salaisuuksia ja jokaisen on ne itse etsittävä. Esimerkiksi Tampereen Tarastenjärvellä puut pilka taan ja jaetaan ilmaiseksi kaupungin sosiaaliviraston kautta. Muutamilla paikkakunnilla jätepuuta sentään kerätään talteen. Nykyaikaisen tutkimustiedon lisäksi siihen on koottu eri kasvisrohdosten kansanomaista käyttötietoa. vsk. Joskus joutuu tekemään hu1jia vaelluksia näkemättä ainuttakaan marj aa, mutta hukkaretkiä ei ole olemassakaan. Suon leppeassa, tuoksuvassa, elämää kuhisevassa luonnossa mieli rentoutuu. Esimerkiksi koivunlehtitee lisää virtsan eritystä, kuusenkerkistä saa yskänlääkettä ja kui vatut mustikat auttavat ri puliin. Luonnonlääkeopasta lueskelee mieli kseen; siitä löytyy myös kotimaisten luonnonkasvien käyttötietoja. Hillasoilta vitamiineja Suomuurain on Eteläja ItäSuomessa lakka, Pohjanmaalla valokki ja Pohjois-Suomessa hill a. Kunnollista mmj aa tuli vähän. Monien yrttien nauttimi nen ei ole Puita on ni mittäin tarjolla jopa ilmaiseksi. Siellähän puista on silkkaa vaivaa ja ilmainen raivausapu otetaan mielihyv in vastaan. Aija Noponen kapuuta. Muurain kasvaa koko maassa, mutta pohjoisessa sillä on o ll ut aina suurin taloudellinen merkitys paikallisille asukkaille. Hyvinä vuosina taas Lapin jängät ovat niin tuottoisia, etteivät marj at tahdo aina keräämälläkään loppua. Muurain on kaksikotinen kasvi; kukin yksilö tekee vain hedetai emi kukkia. Mutta esimerkiksi monien välttämättömiä vitamiinien ja hi venaineiden ylenmääräisestä käytöstä voi olla suoranaista haittaa. Lukiessa alkoi tuntua, että mehiläisemotoukan ravintoliuos olisi välttämätöntä
Niin kuin elinkaarianalyyseistä yleensä, tästäkin asiasta on saatu ristiriitaisia tuloksia. Ökolnstitut. Pesusta syntyy tensidipäästöjä vesistöihin, joita polystyreenin valmistuksessa ei synny. vsk.. Jokaisessa mikrotietokoneessa energiaa kuluu ainakin näyttöön ja keskusyksikköön. On arvioitu, että vanhanmallisten tietokoneiden kovalevy kestää keskimäärin alle 10 000 käy nnistystä. Eikö olisi parempi viedä vanha pakastin freonien talteenottoon. Tutkimustuloksiakin kuulemma löytyy. Erityisesti paperisten mutta myös muovisten kertakäyttöastioiden valmistus kuormittaa vesistöjä. Luontoa ajatteleva kuluttaja pesee astiansa selvästi tutkimuksessa esitettyä säästävämmin. Se ei ole suositeltavaa, sillä ruosteen raiskatessa kylmälaitteen freonit pääsevät ilmakehään. Vanhat pakastimet ovat ongelmallista jätettä niiden kylmälaitteiden ja eristimien sisältämien freonien vuoksi. Ovatko tensidipäästöt vesistöihin pahempi kuin " liukoisten yhdisteiden" päästöt. Tosin kaikessa talteenotossa puolet freoneista tahtoo karata ilmakehään. Freiburg. Vertailukelpoisten päästöjen osalta nähdään, että polystyreeniset kertakäyttöastiat kuormittavat ympäristöä selvästi enemmän. Vaikka kertakäyttöastioita ei tiskata, astioiden valmistukseen toki käytetään vettä. Käynnistyksen lisäksi kovalevy kuluu myös käytössä. Kertakäyttöastioitahan kuluu nimenom_aan suurissa laitoksissa ja joukkotapahtumissa. Erityisesti kierrätyskeskukset tekevät pakastimista lämpökompostoreja. Itse olen huomannut, että ainakin metallikantisten pakastinkompostoreiden kannen eristeet repeytyvät lämpölaajenemisen seurauksena. oheinen taulukko). Posliinisten j a polystyreenisten astioiden ympäristökuormituksen vertailu tuhatta ateriaa kohden. Mikäli olet juuri hankkimassa tietokonetta tai muuta konttorikonetta, kysy onko laitteessa virransäästöominaisuus. Eräs saksalainen tutkimus vertaili muovisten polystyreeniastioiden ja laitospesukoneessa pestyjen posliiniastioiden käytön ympäristökuormitusta (ks. 120 kertaa ennen kuin polystyreenikuppeihin verrattuna alkaa säästyä energiaa. Samaa tekniikkaa voidaan käyttää myös muissa konttorikoneissa. Näyttö kannattaa sammuttaa ihan lyhyeksikin aikaa, mikäli koneella ei tehdä töitä. Useimmissa koneissa näyttö siirtyykin itsestään virransäästöasentoon, kun konetta ei käytetä esimerbksi puoleen minuuttiin. Kovalevyillä on tietty ikä, joka vaihtelee yksilöittäin. Tämäkin on hyvä ja parempi kuin vanhojen pakastimien vieminen esimerkiksi Venäj älle, jossa ei varmasti huolehdita pakastimien freoneista. Olen kuullut, että koneen sammuttelu lyhentää ratkaisevasti kovalevyn käyttöikää. Kotikeittiöihin tarkoitettujen pesukoneidenkin kulutusluvut astiaa kohden ovat laitoskoneita pienemmät. Kannattaako mikrotietokone sammuttaa kahvi tunnille mennessä. 1990. Joka kerta koneen käynnistyessä lukupää hakee tietoj a kovalevyltä, joka kuluu samalla. Sen sijaan eristeissä olevat freonit karkaavat melkoisen nopeasti, eikä niitä ole paljoa jäljellä siinä vaiheessa kun pakastin poistetaan käytöstä. Useimmiten näytössä on erillinen katkaisin. Kertakäyttöisten ja pestävien astioiden ympäristökuormitusta on vertailtu monessa elinkaarianalyysissä. C-O: Porzellan-Mehrweggcschirr oder Polystyrol-Einweggcschirr. Ravintola-alan vuosittaisilla Resta-messuilla Tampereella markkinoitiin kertakäyttöastioita ympäristöystävällisinä. Freonithan tuhoavat yläilmakehän otsonia. Pekka Heikuraan voi 011aa yhteyllä myös suoraan joko faxilla (93 1) 335 42 12 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sll.fi Kertavai kestoastioita. Useissa kierrätyskeskuksissa otetaan ensin kylmälaitteissa olevat freonit talteen. Perusteluksi esitettiin se, että kerta-astioihin ei tarvita tiskausvettä. Kunnolliset kahvikupit kestävät lukemattomasti enemmän käyttökertoja. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vasta//aviksi osoilleeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 Helsinki. Joidenkin aineiden päästöjä ja energiankulutusta voidaan verrata keskenään, kun taas eräiden päästöjen vertailu on vaikeaa. Onko järkevää tehdä pakastimesta kompostoria. Huhu kovalevyn kulumisesta pitää paikkansa ainakin vanhemmissa koneissa. Pakastin kompostoriksi onko järkeä. Joissakin tutkimuksissa on saatu tulokseksi, että posliinikuppia täytyy pestä vähintään 12 Posliini: Polystyreeni: Energiankulutus 552 MJ 3880 MJ Vedenkulutus 9301 64701 Ilmapäästöjä Rikkidioksidi 22,5 g 344 g Typen oksidi t 24,9 g 1270 g FI uori ved yt 0,026 g Pöly 2,7 g 86 g Ammoniakki 2, 1 g Häkä 375 g Hiilivedyt 1744 g Vesi päästöjä Natrium/kaliumhydroksidi 80 g Polykarboksylaani 80 g Perboraatti 80 g onioniset tensidit 460g "Liukoiset yhdisteet" 580 g "Ei-liukoiset yhdisteet" 188 g Biologi nen hapenkulutus 173 g Jätteet 0,5 kg 47 kg Lähde: Gensch. Posliiniastioiden elinkaaressa otettiin huomjoon astioiden valmistus, pesuaineiden valmistus, pesun energiankulutus ja vesistöpäästöt sekä jätteiden käsittely. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Säästötekniikkaa laitteissaan käyttävässä ICL Data:ssa on laskettu, että jos kaikki suomalaisten toimistojen sähköä kuluttavat laitteet varustettaisiin vastaavalla tekniikalla, säästettäisiin sähköä yhtä paljon kuin Joensuun kokoinen kaupunb kuluttaa. Onko tiedossa perää. Sen jälkeen ne vettyvät ja niiden eristyskyky heikkenee. Vastaavasti polystyreeniastioiden elinkaaressa otettiin huomioon polystyreenin raaka-aineiden valmistuksen päästöt, polymeroinnin päästöt, astioiden valmistus ja jätteiden käsittely. Sammutanko tietokoneen. Kannettavissa mikrotietokoneissa virransäästöön on kiinnitetty ensimmäisenä huomiota. Uusimmat koneet kestävät verrattomasti kauemmin . Sen ansiosta esimerkiksi työasemjen energian1<ulutus on pienentynyt entisestä 25 prosenttiin. Kannettavien mikrojen virransäästöautomatiikka on tullut nyttemmjn myös kotimikroihin ja työasemiin. Virranhallintaorrunaisuus optimoi laitteen sähkönkulutuksen: virtaa kuluu vain silloin kun sitä tarvitaan. Olen juonut päivittäin kahvini nimikkokupistani jo neljän vuoden ajan, enkä ole havainnut sen mitenkään kuluneen. Olen kyllä nähnyt sellaisiakin pakastinkompostoreita, joissa kylmälaitteet ovat yhä paikallaan
Onko messinki luonnonmateriaali vai keinomateriaali. Voinko olla varma siitä, että kentaureja ei ole olemassa. Jos se on vasten luontoa, miksi niin käy. Ovatko ne samassa mielessä luontoa kuin voikukka, ohrapelto, kana ja punkki . Olisinko suorastaan asettanut hänen persoonallisuutensa kyseenalaiseksi. Mutta löytyykö luonnolle rajoja. Onko universumissa vikaa. Jos joku luoja varjelkoon! näkisi minut tuollaisena päivänä ahvenongella pätkä muovia kourassani narraamassa aivan luonnollisia kaloja, saisin hävetä silmät päästäni, jos vain itse tajuaisin, mitä olen tekemässä. Tarvitsenko tuollaista vakuutta. Kaipaan kaipaamistani . Hei, piru vieköön, miksi minä sellaista vakuutta kaipaan. Olisinko ehkä tuhonnut hänet. Olen kuullut, että Kiinassa tehdään lakkeja koirista ja että Amerikassa ja jopa Suomessakin laihdutetaan jonkinlaisilla pillereillä ja että ranskalainen mies on muuttanut itsensä naisek i ja asettunut asumaan Englantiin. Sellaista sattuu nykyään. Entä tapiirit, krokotiilit, suurvisiirit. Voiko usko ufoihin tehdä toi sesta meistä luonnollisen ja toisesta luonnottoman. Maailmassa näyttäisi tapahtuvan melkoisesti luonnottomia asioita, Harri Sirola ki1joiuaa. Mutta kun kaipaan. Kaipaan rii vatusti. Millä voin saada sydämeeni vakuuden siitä, ettei arkkienkeli Gabriel huomenna tai pahimmassa tapauksessa juuri nyt laskeudu taivaista kertomaan minulle uutta elämäntehtävääni . SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Voivatko maailmankaikkeuden vieterit vioittua. Jos olisin mennyt ja tarjonnut muovikupista kahvit tuolle ihmiselle, joka nautti harrasta ja riemukasta tai ehkä rauhallista hetkeä yrttijuomansa ja uutukaisen kivikuppinsa äärellä, olisinko pilannut hänen päivänsä. Maaöljy ja hevonpaska ovat selvästikin luonnontuotteita, muovi ja apulanta eivät ole. Entä muovikassi, oluttölkki, sulkapallomaila, nestesaippuakotelo. Että minä olisin luontoa, siinä missä ahven ja lokki, ei ikinä! En suostu ! Panen rääkyvän vastalauseen! Olisiko Laivurinkadun Erkki luontoa. Kun joku esi-isistämme tai esiäideistämme kerran olisiko kunniaksi vai häpeäksi polveutua hänestä suoraan alenevassa polvessa. 13. Luonnolta kaikki näyttää! Kauheaa! Hauraalla äänellä, epäilyksen aaltojen jylistessä ylitseni, saan sanotuksi: Vastustan roskaamista ja kannatan katutöiden tekemistä ihmisvoimin lapioilla kaivinkoneiden käytön sijasta. Maailmassa näyttäisi tapahtuvan melkoisesti luonnottomia asioita. M eillä on yleensä tapana kutsua keinomateriaaliksi kemiallisen reaktion kautta luonnonmateriaalista syntynyttä ainetta. Olisiko muovia paremminkin kutsuttava yliluonnolliseksi. Huomaan, ettei se ole minulle aivan itsestään selvää. Ihmisen väitetään käyneen oman planeettansa kuussa ja olevan siitä erittäin ylpeä, ja minulle on sanottu, että ihmiset osaavat puhua koneiden kanssa. Erkki Laivurinkadulta uskoo ufo ihin. Jos ongin ahvenia pihlajakepillä, olen luonnollinen, jos sähkömiehen putken pätkällä, olen luonnoton. sai hirmuisen hiertämisen päätteeksi valmiiksi maailman ensimmäisen, tai hänen tuntemansa maailman ensimmäisen ki vestä koverretun munakupin, alkoiko hän tai hänen naapurinsa piankin kutsua puisia munakuppeja luonnollisiksi ja ki visiä keinotekoisiksi, koska ki visen kupin kaiverrukseen tarvitti in toinen kivi ja vettä ja sopi vaa hiontahiekkaa ja puisen puursi osaava hätätilassa hampaillaankin. Niin sanotuilla alkuperäiskansoilla on ollut, aivan kuten luonnonmateriaaleilla, taipumus väistyä teknistyvän kulttuurin tieltä. Jos kuljeskelen kesällä ulkoilmakonsertissa farkuissa ja puuvillapaidassa, jossa lukee Coca-Cola, suosin luonnonmateriaaleja; jos ajan ammatikseni lohiverkoilleni lasikuituveneellä teddyhaalarissa ja Nokian vedenkestävissä lämpökintaissa, suosin luonnottomia materiaaleja. vsk. Harri Sirola Luonnotonta luontoa 01en osa luontoa se on itsestään selvää, vai onko. Onko se luonnotonta. K auheinta, järkyttävintä on, että kaikki ilmeisesti todellakin on luontoa, osasia luonnosta, krokotiilit ja hiiret, minäkin, jopa kentaurin olemassaolon pienoinen mahdollisuus. Aurinko paistaa, laineet liplattavat, vesi kimaltaa, lokki pyrähtää lentoon, ja minä ahvenongella muoviputken kanssa istuskellessani olen perverssi. Nekin lienevät luonnon osia, siltä minusta hiukan vaikuttaa. Uskonko minä ufoihin. Ainakin se isäntä tai emäntä, joka ylpeänä esitteli ensimmäistä kivikuppiaan, olisi kaiketi pitänyt lentoaseman kahviautomaatista hakemaani muovikuppia yliluonnollisena, tai ehkä hän olisi kateuttaan kii stänyt koko kupin olemassaolon, väittänyt sitä ihan puhtaasti puppukupiksi, kerrassaan maailmankaikkeuteen kuulumattomaksi
Kaikki ajatteluleikit ovat mahdollisia. Luonnosta ei itsestään nouse mitään etiikkaa, moraalia tai arvoja. Kärjistetysti voimme ajatella, että asuttaisimme kaikki suomalaiset Tampere-Helsinki-Turku -piikolmioon tekemään japanilaiseen työtahtiin elektroniikkaa kiinalaisille. Miksi suomalainen maaseutu pitäisi säilyttää. Tuleeko meidän ulottaa moraali kolmannen maailman maihin. Ympäristöä turmeleva, tehokkuutta ylistävä maatalouspolitiikka on aikansa elänyt. Entä jos joku pystyisikin laskemaan, että luonnonvaraiset eliöt voisivat paremmin tällaisessa Suomessa. Haluammeko maaseutuidyllin vai haluammeko elävän ja toimivan maaseudun. Emme tyydy rahaan ainoana arvona tai maaseudun säi lyttämiseen arvona sinänsä. Loppu Suomi metsittyisi hiljalleen. Säännönmukainen toinunta kahlitsee. Esimerkiksi paikallinen iso vaikuttajatila näyttää usein mallia muulle ympäröivälle maataloudelle manipuloiden mielipideilmastoa. Pinnallista keskustelua hallitsevat toisaalta Euroopan unioni ja halvat elintarvikkeet sekä toisaalta vanhoillisimman maatalousväestön viivytystaistelu tuki automaatin puolesta. Markkinavoimaja itseisarvomalli eivät kumpikaan tarjoa kestävää arvoperustaa maaseudun säilyttämiseksi. Nämä ovat kaikki tiettyihin intresseihin sidottuja arvoja eli välinearvojen kaltaisia. Ihminen määrittelee etiikan Ihnunen on kaiken nutta. Ruoan tuottanusessa ihminen on ehkä konkreettisimnun tekemisissä oman lajinsa säilymisen, luonnon monimuotoisuuden kysymysten ja luonnon hyväksikäytön kanssa. Tongimme rapistuvan ulkorakennuksen takaa jotakin perustavaa, lujaa pohjaa, jonka alta ei kannata enää kaivaa mitään vaan se on joko hyväksyttävä tai sitten ei . vsk.. Ihminen uhraa luonnonolioita aina tyydyttäessään ravinnontarvettaan. Palaamme aina samaan lähtöpisteeseen . Eräiksi itseisarvon takaisiksi argumenteiksi on esitetty puolustuspoliittisia, kulttuurisia ja maisemallisia arvoja. Osalle ihmisistä maaseutu ja erityisesti maatalous ovat asioita, joiden kohtalo voidaan jättää• markkinavoimien ratkaistavaksi. Ruoka tuotaisiin ulkomailtaja kompostoitu paska myytäisiin Venäjälle. Siinä yksilö ottaa haltuun oman elämänsä, hän soveltaa luovasti yleistä ekologista tietoa paikallisiin oloihin kuten raamatun ajatuksia sovelletaan vapautuksen teologiassa. 2) Ihmisten oikeuteen turvata häiriötön terveellisten ja puhtaiden elintarvikkeiden saanti lähellä asuinympäristöään. Luontokeskeinen, biosentrinen, etiikka nostaa luonnonoliot moraalisen toimijan asemaan. Näihin kysymyksiin ei ole yksiselitteistä vastausta ja vaikka olisikin, se ei helpottaisi ihmisen ahdistusta. Emme tiedä missä menee se raja, jolloin jokin SUOME LUONTO 6-7/94 53. Se on arvo, 14 jonka taakse ei sovi kurkistaa, usein siksi, että takaa voisi löytyä sekava intressien vyyhti tai sitten ei mjtään. Uuden kokeilijat usein leimataan ja eristetään. Maaperää käyttäessään hän on tiivisti tekemisissä elämän jatkuvuuden kanssa. Näistä yksilön luovuutta latistavista mekanismeista tulisi vapautua. Päädymme ympäristöeettiseen maaseutupolitiikkaan, jota kutsumme vapautuksen ekologiaksi. Tässä vapautuksen ekologia tulee avuksi. Siinä väli ssä maaseutuprojektit koettavat vimmatusti keksiä maaseudulle uusia toimintoja, joista tulee onttoja yrityksiä, mikäli maaseudun perusta maatalous häviää. Me emme voi tietää, mikä on hömötiaiselle parasta milloin se kärsii. Keskeiseksi analogiassa nousee vapautuminen; vapautuminen viranomaisapparatuurien luomasta ahdistuksesta, ylhäältä päin yksilölle annetuista toimintamalleista, tehokkuuden pakosta ja universaaleista "totuuksista". Analogia löytyy Latinalaisen Amerikan vapautuksen teologiasta. Olennaista molemmissa on rakkaus elämään, joka on yksi ja jakamaton sekä vapautununen synni stä tässä ja nyt. Tämä sangen yleinen käsityskanta on nuelestämme tietoteoreettisesti mahdoton. Ihnunen määrittelee toinunnallaan tapojen, asenteiden ja moraalin liikkumavaran. 3) Eettisen, ihmisen luontosuhteen ymmärtämiseen pyrkivän ajattelutavan yleistämiseksi ja puhtaan markkinatalousajattelun torjunuseksi maaseudun kehittänusessä sekä elintarviketuotannossa. Vapautuksen ekologiassa hyväksytään ajatus kulttuurista, joka määrittelee itse moraaliset rajapyykki nsä. Onko kansallinen maataloustuotteiden ylituotanto ongelma, jos jossakin maapallolla nähdään nälkää. Heikki Susi/uoma työskentelee tutkijana Jyväskylän yliopiston alaisessa Chydenius-Instituutissa Kokkolassa. Tiukassa eurokilpailussa ainoat valtit ovat puhtaasti, myrkyttömästi ja luonnon monimuotoisuuden huomioonottaen tuotetut korkealaatui set maataloustuotteet. Maisemalliset ja kulttuurisetkin arvot välineellistyvät, kun ihanteeksi nousee maaseudun museoimi sen idea. Keskeinen filosofinen ongelma on luontokeskeisen ja ihmiskeskeisen etiikan käsitteellistämjsen vaikeudessa. Tähän juuri perustamme koko suunnattoman suuren vastuun, joka ihmislajilla on niin ympäröivästä kuin sisäisestä luonnostaan. Ih01isen näkökul01a n PUHEENVUORO Ilkka Luoto opiskelee maantiedettä ja filosofiaa Joensuun yliopistossa. Entäpä jos avaamme globaalin näkökulman. Osalle maaseutu on itseisarvona säilyttänusen arvoinen. Tilannetta kuvastavat ristiriitaiset tavoitteet: ympäristönsuojelu ja hehtaarisatojen kohottaminen, työllisyyden hoito ja tilakoon kasvattaminen. Ainoa mahdollinen etiikka on ihmisen itsensä määrittelemää, ihmisenmuotoista etiikkaa. Olisiko se oikein ja minkä kannalta, hyttysen, kurjen, kirjosiepon, ketun, ihmisen, tunkiolieron, vai lappilaisen maatiaislehmän kannalta. Suomalainen maatalouspolitii kka ja maaseutupolitiikka on ollut sekavaa ja vailla selkeää tavoitetta. Tätä tarkoitamme ihnuskeskeisellä näkökulmalla. Pahimmillaan itseisarvoisen maaseudun säilyttämisen takaa löytyy poliittista tai taloudellista omanvoitonpyyntiä. Käytännön toimintamme edellytyksenä ovat asenteet, arvot, tavat eli vallitseva moraali , jolle luontokäsityksemme pohjautuu. Maaseudulle näitä "totuuksia" tarjoilevat niin maatalousviranomaiset, etujärjestöt kuin ympäristövirkakoneistokin. Luovuus on vapautettava Hyvälle elämälle ominaisille elementeille perustuvaa uutta ympäristöeettistä maaseutupolitiikkaa tarvitaan kolmesta syystä: 1) Maaperän elinvoimaisuuden säilyttämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Maatalouskeskustelua hallitsee selkeä piirre: vanhasta ei uskalleta irtisanoutua ja uutta pelätään. He ovat julkaisseet tänä vuonna tutkimuksen Vapautuksen ekologia: Ympäristöeettisen maaseutupolitiikan peruslähtökohtia
Vaikka puhutaan vapaista ammatinharjoittajista ja etätyöntekijöistä, niin tuskin heistä monikaan etsii maaseudulta lysähtäneitä tuotantorakennuksia ja pajukoituvia peltoja sekä rapistuvia kyläteitä. Olemme käsitteellistäneet koko ympäröivän todellisuutemme, vain ihminen voi nähdä koko biosfäärin sellaisena kuin sen näemme. Tavoittelemme ihmisenmuotoista maataloustuotantoa ja maaseutua. Tämä langettaa meille suunnattoman vastuun. Haluamme puhua ruokaa tuottavan, ekologisen, eettisen ja esteettisen maaseudun puolesta. Hänen pienet luukkunsa, arvojärjestyksensä, reviirikäsitteensä, rakkautensa. Kuluttajalla on myös oikeus vaatia puhtaasti tuotettuja ja terveellisiä maataloustuotteita. Ihmisen on uhrattava aina jotakin pysyäkseen hengissä elävänä olentona. Vääjäämättä meidän moraalinen henkiinjäämisemme on ehto myös ihmisrodun fyysiselle säilymiselle. "Korkeampi eliö" on darwinilainen vääristymä, hierarkia, johon nojautuen perustelemme toisen eliön toista arvokkaammaksi. vsk. Siksi kaikki etiikka ja sen myötä esimerkiksi luonnonsuojelu on palautettavissa ihmiseen. Mitä kovempaa ja pyyteettömämmin huutaa luonnon puolesta, sitä ihmiskeskeisempää se on. Samalla tavalla vapautuksen ekologiassa on tavoitteena antaa ihmiselle elämän avaimia, tietoa ympäröivästä luonnosta, sen biologisista prosesseista ja ihmisen henkisestä riippuvuudesta koko luonnosta. Olemme vallitsevan tiedon mukaan ainoa laji, joka pohtii omaa sekä muiden lajien olemassaoloa, ja joka vielä pystyy harkituilla teoilla siihen vaikuttamaan. Maaseutu estetisoituu ajatuksissamme silloin, kun se on toimiva ja elävä, kun pellot, navetat ja aitat voidaan pitää käytössä. laseutuun Suomalaisen maaseudun tulevaisuus on vaakalaudalla. Erilaisuus ja erikoistuminen, luonto ja luovuus, niihin tulisi suomalaisten satsata. Ympäristönsuojelun etiikka ja esimerkiksi luomuviljelijän etiikka ovat ihmisen huomioonottamisen ja rakastamisen etiikkaa. Vaikka hömötiaisen säilyttäminen ei ole meille suoranainen eloonjäämispakko, niin moraalisesti emme olisi ihmisiä, ellemme ymmärtäisi sen olemassaolon oikeutta. Rakkaus ja oikeudenmukaisuus kumpuavat rakkaudesta ihmiseen, ihmiseen jakamattomana osana koko biosfääriä. Eliöiden puu on ihmisen keksintö, mielivaltainen. Yhteistyössä luonnon kanssa Suomalainen maaseutu ei ole elävä ilman maataloutta. Luontokeskeisellä etiikalla voidaankin siksi perustella myös täysin välinpitämätön suhtautuminen luontoon. Ympäristöongelmien syntymistä voidaan suoraan verrata rakenteelliseen syntiin: niin kauan kuin systeemi toimii vanhalla arvoperustalla, ei ympäristöongelmia voida ratkaista kestävällä tavalla. Vain moraalinen selkäranka voi estää meitä tuhoamasta itseämme. Kuvassa pellavankorjuuta. Pitkällä tähtäimellä myös ympäröivän luonnon pitää tukea maataloutta tuholaisia hävittävine lajeineen .. Säilyttääksemme maatalouden meidän on turvattava maatalouden tärkein tekijä maaperä ja sen tuottavuus. Moraalinen lajina SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Ainoastaan voiton maksimoinnista ponnistava, torjunta-aineisiin ja väkilannotteisiin perustuva maataloustuotanto ei ole eettisesti kestävää. Se ei nouse luonnosta, se nousee ihmisestä tähän tulisi perustaa se suunnaton vastuu, joka meillä on soveltaessamme uutta tietoa ja uutta teknologiaa. Hömötiainen voidaan säilyttää meidän henkisen ja moraalisen hyvinvointimme takia. Toisin sanoen se osaa pitää myös itsestään huolta, irrallisena ihmisestä. Ennen kaikkea, kun maaseudulla voidaan säilyttää sieltä elantonsa saava työväestö. Jos omaksumme luontokeskeisen etiikan, on syytä olla varuillaan. Yritettävä rakastaa itseään ja siinä sivussa lähimpiään ja muita ihmisiä sekä koko elämää, jonka kiinteä osa hän on. Ilkka Luoto Heikki Susiluoma 15. Ihmiskeskeinen etiikka pysäyttää meidät, se on osa meitä ja osa muuta luontoa. säilyminen edellyttää meiltä lajinominaisuutemme säilyttämistä. Muulle luonnolle merkityksen antavina olioina olemme vastuussa tuottamastamme tiedosta. Tuhoamalla luontoa ihminen tuhoaa itseään. Hänen tietonsa, luettelonsa, käsityksensä, kielensä. eliö kärsii, mutta toinen ei. Kirjoittajien mukaan maaseutu säilyy elävänä satsaamalla erikoistumiseen, luontoon ja luovuuteen. Moraalinen selkäranka ratkaisee Latinalaisen Amerikan vapautuksen teologiassa diktatuurin, köyhyyden ja nälän sortamaa ihmistä autetaan hankkimaan tietoa elämästään, ympäristöstään sekä vapautumaan rakenteellisesta synnistä tässä ja nyt. Luonnon ja peltoalan oikeudenmukainen kohtelu ovat näin ihmisen itsensä oikeudenmukaista kohtelua, aitoa rakkautta elämää kohtaan. Niillä hänen on pärjättävä. Kaikki ihmisen tuottama (tieteellinen) tieto tulee nähdä vain ihmisen näkemisen ja kokemisen tapana. Eikä siinä ole mitään pahaa. Fyysisesti lajina säilymisemme ehto on maaperän ja vesien säilyminen tuottavassa kunnossa. Luontokeskeisessä etiikassa luonnolla on itseisarvoa eli ympäröivä luonto voi olla ihmisestä riippumatta arvokas. On vain ihminen ja hänen kulttuurinsa. Siihen vie vain yhteistyö luonnon prosessien kanssa, niiden matkiminen, orgaanisen aineksen kiertokulku, vilkas mikrobitoiminta. Tulisi panostaa maatalouteen, jonka elintarviketuotanto on moraalisesti perusteltua, puhdasta ja arvoperustaltaan kestävää
Pari vuotta sitten tilanne kä1jistyi jo lähelle julkista sotaa: isännät pisti vät yöllä kaivinkoneet käyntiin joella. Kuulin ennen kouluikää sadun lähes joka päivä. Pysyvä suojeluratkaisu häämöttää nyt kuitenkin sitOsmo Rauhala viljelee 27 hehtaarilla luomutuotteita. Jäljellä on kaksi tervettä kantaa; tämä on niistä toinen. Jos ilmasto muuttuu tai tulee kaukolaskeumia tai muita, niin sille et voi mitään, mutta se mitä sä itse teet maalle, ei saa muuttaa maata hedelmättömäksi." Rauhala siirtyi luomuviljelyyn nelisen vuotta sitten. Valkosipulin viljely on vielä koeasteella, mutta ensi vuonna satoa saattaa tulla markkinoitavaksi saakka. Vastapoolina ovat ruoppauksia vaati vat isännät, sekavat lait ja monimutkainen byrokratia. Maalla kasvaneen Osmon suhde luontoon on luonnollisen läheinen. vsk.. Sen takia mäkin hajoitan ri skiä enkä keskjty vain yhteen lajiin", hän järkeilee ja ennustaa, että jo viiden vuoden päästä luomuviljan ja -perunan hinta on pudonnut roimasti tarjonnan kasvaessa. Pitää tunnustella markkinoita ja olla joustava. Pelloilla kasvaa rukiin lisäksi kauraa, perunaa, mansikkaa, valkosipulia ja pu1joa. Yhteys luontoon vahvistui myös äidin kertomien eläinsatujen kautta. "Pitää löytää se erikoistuote, josta saat kunnon hinnan. Itse asiassa hänen mielestään luomuruuan pitäisikin olla samanhintaista kuin "tavallisen". "Katso, ei ole yhtään rikkaruohoja", Rauhala myhäilee tyytyväisenä. Sen on täytynyt vaikuttaa aika paljon visioihini." J okihelmisim pukoiden puolesta Maaseudulla ei aina arvosteta luontoa sinänsä, ei edes harvinaiseksi tiedettyjä lajeja. Tarinat oli vat täysin äidin keksimiä. Siihen on syntynyt ja kasvanut. Luomuviljely on hänelle periaatteen kysymys. Koulupoikana tutkittiin kavereiden kanssa linnut, koluttiin metsät ja ka16 lastettiin, ei kuitenkaan metsästetty. Osmo Rauhala on kamppaillut 1970-luvulta saakka lähellä kotia elävien jokihelmi simpukoiden puolesta. Keväällä kemiani sanoo, mitä pitää tehdä", hän kertoo kotitilallaan Siuron Myllykylässä perunanistutuspäivän aattona. Kuvan ruispelto laskeutuu kohti Telilahtea, jossa levähtää kevätmuuton aikaan kymmeniä joutsenia. Maisema on kaunis, vaikka vihmoo koleata kevätsadetta. Taidetta hän tekee ymmärtääkseen itseään ja ympäristöään, laajentaakseen tietoa elämästä. "Maatyö on kuin sanomalehti, joka kolahtaa aamulla postiluukusta. Helsingin yliopisto tutkii esiintymää, ja WWF on rahoittanut suojeluhanketta. Laji on lähes hävinnyt Etelä-Suomesta pienvesien muutoksien takia. Ruis on heleän vihreällä oraalla Osmo Rauhalan järvenrantaan viettävällä pellolla. Eläinsadut jäivät elämään Rauhala perheineen asuu juurillaan 1700-luvulla rakennetussa kotitalossaan, komeassa vanhassa torpassa. Ritva Kupari Voi01aa 01aasta Menestyvä kuvataiteilija Osmo Rauhala ei erottele maanviljelyä ja taiteilijan työtä kahdeksi ammatikseen. "Äiti improvisoi eläinsatuja, joissa seikkailivat aina samat hahmot. Rauhalan talo oli kulmakunnalla niitä harvoja, joissa ei ollut asetta. Pääsankarit oli vat oravanpoika ja jäniksenpoika; niillä oli perheet ja mukana oli paljon muitakin, kettuja, variksia ja kotieläimiä. SUOMEN LUONTO 67/94 53. "Maata pitää viljellä sillä tavalla, että viljelyä voidaan jatkaa vaikka tuhat vuotta
Se on ensimmäinen lauha päivä, jolloin savu haisee tietynlaiselle varsinkin kun poltetaan lehtipuita, ja siihen liittyy tietynlainen valo." Rauhala aistii suomalaisen maaseudun tunnelmia nykyisin keväästä syksyyn, noin puolen vuoden ajan. Irrottautumista ja sitoutumista Toisen puoliskon vuodesta taiteilija viettää nykyisin ulkomailla, Euroopassa tai New Yorkissa. Mutta talvesta löytyy taas vaikuttava heth "Juuri se hetki, kun talvi alkaa tåittua kevääksi tammihelmikuussa. Maatyöt vievät kolmisen kuukautta aktiivista työaikaa, niin että puolet kesäkauden ajasta jää maalaamiseen. Vuodenaikojen hajut "Usein mulle tulee haju mieleen vuodenajoista ja maisemjsta. Kesä on maalla yleensä niin kiireistä työn aikaa, että "se menee yhtenä putkena". Hän kuitenkin irtautui kansainvälisen taidemaail17. Ne vain puuroutuisivat, jos mulla olisi pelkästään kuvataidetyö. siinä on melankolian SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. "Tässä toimii sellainen kummallinen yhteys, että maatyö vapauttaa joitakin voimia mun mielessäni. Jos olisin jäänyt Helsinkiin Ateneumin opintojen jälkeen, luultavasti mulla olisi paljon vaikeampaa nyt. Syksyssä on tietty etäisyyden tunne", Rauhala purkaa suhdettaan vuodenaikoihin. Seuraava piste on syksyllä puinnin aikaan: kypsä vilja tuoksuu hiukan pölyiselle niin kuin olki ja siihen sekoittuu aluskasvuston tuoreen heinän haju... keän ja hiljaisen hivuttamisen jälkeen. siinä on sellainen piste; siinä on intohimon kiihkoa. Se aika keväästä, jolloin puut ovat pienellä lehdellä, keväinen maa tuoksuu ja muistaa koulun päättymisen ... Taiteen kentilläkin vaikuttaminen nykyisin on niin ankaraa työtä, että monet muut taiteilijat ihmettelevät, miten Rauhalalla on varaa ylipäätään olla maalla. kauneutta. Paljon voimia olisi mennyt taidemaailman sisäisten ongelmien setvimiseen." Osmo Rauhala on luonut vankan kansainvälisen aseman taiteilijana ja myöntää, että opiskelu ja oleskelu New Yorkissa loi perustan menestykselle. vsk
"Se on se kieli , jonka avulla on oppinut ajattelemaan ja suhtautumaan maailmaan. vsk.. Rauhala pitää ihmisen luoman jä1jestyksen ja kaaoksen määritelmiä ongelmallisina. Koko aineellinen ja henkinen kehityksemme on saavuttanut pisteen, josta ei päästä eteenpäin hakematta uusia suuntia. Rauhalassa yhdistyvät uskottavasti maahan kiintynyt viljelijä, kauppatieteiden maisteri ja kaksi akateemista taidetutkintoa suorittanut taiteilija. Järki ja tunne kohtaavat. yleisöjoukolle näyttelyään Ei Kenenkään Maa Helsi ngissä Amos Andersonin taidemuseossa. Tiedemaailma kiehtoo häntä, mutta vielä enemmän kiehtoo ratkaisematon kolmas ulottuvuus, välitila. Alku II, 1994, öljy, 35x30. Tärkeää on toisaalta säilyttää myös yhteys kotikulttuuriin. Taidekin voi tuoda tietoa ja ratkaisujen avaimia", perusteli Osmo Rauhala taiteen tekemistä esitellessään keväällä ennätysmäiselle 18 Kun antaa kaikkensa niin ei menetä mitään, 1993, öljy ja vaha, 244xl66. Sen avulla on tarkistettava, missä on menossa. Taiteen avulla voi tutkia elämän ulottuvuuksia man imusta ja lähti New Yorkista oman arvionsa mukaan juuri sellaisella hetkellä, jolloin olisi ollut helppo jämähtää paikoilleen jäädä nauttimaan menestyksen huumasta. "Näen tämän 500 vuotta jatkuneena jaksona. Renessanssista ja merkantilismista alkoi kehitys, josta nousee newtonilainen loogisanalyyttinen filosofia ja idea, että ihminen voi ikään kuin astua tiedon sivuun, että hän voi käsitellä tietoa irrallaan todellisuudesta." "Päädyin taiteeseen, koska mun mielestäni on olemassa sellaistakin tietoa, joka on pelkästään tunnepitoista. Arvomaailmamme on pakko arvioida uudestaan. Sellaisista on haettu tietoa melkein kaikissa mytologioissa ja vaikkapa shamanismissa. Syntymäpaikan merkitystä eivät voi mitätöidä kansainvälisimmätkään taiteilijat." Ei kenenkään maalla "Taide ja tiede ovat ihmisen tuntosarvet. Rauhala puhuu irrottautumisen välttämättömyydestä; vain siten voi säilyttää oman luovan vireensä. Siittiöt "näkevät", valitsevat oikeankokoisen ja -muotoisen munasolun. Alkaako tietoisuus tästä. Taiteessa mielen kerrokset pystyvät olemaan yhtäaikaa läsnä ja juuri se on taiteen voima." SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Hän on puhuessaan analyyttinen kuin tiedemies, myös syöksyessään metafyysisiin, mystisiin ja runollisiin ulottuvuuksi in
Kolmannen mahdollisuuden, uuden kokemuksen hakemisessa hän käyttää nykyihmisen rakentaman keinotodellisuuden lisäksi ihmiskunnan yhteistä kosmista muistia. Merkittäviä elementtejä ovat myös ympyrät, ellipsit ja spiraalit, joiden muoto toistuu kaikkialla maailmankaikkeudessa. vsk. Ihminen suosii lineaarisen jatkumon käsitettä. Aika ja aine I, 1993, öljy ja vaha, 40x90. Spiraali toistuu kaikkialla maailmankaikkeudessa. Rauhala sanoo saavansa paljon palautetta yleisöltä. Taide on leipää vanhempaa Rauhalan töissä kohtaavat vastakohtaisuudet, alkutietoa kuljettava peura ja ihmisen luoma suoraviivainen aikakäsite, ikuinen tähtitaivas tai susi ja käsitteellisen maailmamme mustat neliöt ja suorakaiteet. Maalaukset ovat pitkälle harkittuja ja ajatuksilla ladattuja. Hetki auringonlaskun jälkeen, ennen auringonnnousua; silloin voi syntyä jotain uutta. Työt tuntuvat puhuttelevan eniten ihmisiä, jotka hakevat tietoa perinteisen tiedon käsitteen ulkopuolelta. Metafyysisissä ulottuvuuksissa riittää selvitettävää koko eliniäksi, taiteilija arvelee. Lineaari-ei-lineaari, 1992, öljy ja vaha, 33x47. SUOME LUONTO 67/94 53. Silti Rauhala tietää: "taiteilija minussa on vanhempi kuin viljelijä." 19. Tämä tieto on läsnä, mutta me saamme siitä yleensä vain viitteitä; siitä kertovat aavistukset, intuitiot, unet ja vaistot. Monet katsojat siis löytävät töistä samansuuntaisia asioita, joita taiteilija pohtii. Suden hetki, 1991, öljy ja vaha, 244x f66. Taiteilija esittelee mielellään töiden taustaa ja syntyä, mutta tavallisimmin katsojan on tietenkin luotava oma mielikuvansa näkemästään. Ehkä maanviljely auttaa palasia loksahtamaan paikoilleen
Meillä on monia ennen yleisiä kasveja, joita nyt pitäisi suojella ja hoitaa. nelle lapselle tuottoisa tulonlähde "rautatieasemalla oli usein lapsia poimimiaan mansikoita myymässä", Rautavaara kirjoittaa. Mansikanpoiminta Merenkurkun ulkoluodoilla tuntuu siltä kuin palaisi kotiin tervehtimään vanhoja tuttuja pitkän talven jälkeen. Myös von Wrightin taiteilijaveljesten päiväkirjat I 820-50-luvuilta vahvistavat sen, että mansikkaa ennenvanhaan käytettiin yleisesti kotitalouksissa: joka kesä esimerkiksi Magnus von Wright kertoi päiväkirjalleen milloin ensimmäiset mansikat poimittiin ja kuinka kauan perhe sai mansikoita syödäkseen. C. Yhä useammat asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota mansikan vähenemiseen. "Ahomansikan on väistyttävä rationalisoidun maaja metsätalouden tieltä", toteavat marjakasveista kirjoittaneet Inger lngmanson ja Pelle Holmberg. Laidunnetut mäennyppylät ja kasketut hakamaat olivat sen kasvuympäristöä. Mikään ei kuitenkaan auttanut, vaan minun oli pakko maistaa noita lempimarjojani . Mansikalle arvellaan käyvän samoin kuin mesimarjalle. Mansikka oli kesäisin mo20 Ahomansikan kulta-aika oli 1700ja 1800-luvuilla. kesäkuuta 1839 Helsingin satamasta tehty merkintä paljastaa taloudellisessa vaikeuksissa kamppailevan taiteilijan olleen todella ihastunut mansikkaan: "Aamukuudelta ostin satamassa mansikoita kannullisen, joka maksoi enemmän kuin riikintaalerin . ahomansikan parhaita kasvupaikkoja. Kun olemme jättäneet hitaasti purjehtivat veneilijät taaksemme väylälle, saavumme karikkoisiin lahdelmiin, joissa veneen pohja voi karahtaa kiveen millä hetkellä hyvänsä. Perinne lienee sammunut vasta joskus 1950-luvulla. Ne olivat varsin hyviä." Ennätyssatoja ulkoluodoilta Kaikesta huolimatta vieläkin löytyy todellisia mansikkapaikkoja. Huvi yhdistyy mieluisaan vaivaan. Vanhojen lähteiden perusteella saa melkein sen käsityksen, että mansikkaa on ollut rajattomasti. Tämän tulisi kulkea käsi kädessä maisemanhoidon ja erilaisten biotooppien suojelun kanssa. Johan Ulfvens Vielä on Inansikkapaikkoja Vuosi toisensa perään ahomansikat vetävät meidät Pohjanlahdelle, laajan moreenisaariston etelälaitamille. Tavallisesti käynnit ajoittuvat heinäkuun puoleenväliin tai loppupuolelle, joskus sesonki venähtää elokuun puolelle. Pohjanlahden saaristossa on kuitenkin vielä monin paikoin punahohtoisia keitaita. F. Anna Maria Lenngren kirjoittaa runossaan pastorinrouvasta, joka ei kitsastellut mansikkaa taijotessaan. Esimerkiksi 29. Eräästä Toivo Rautavaaran kirjasta löydän paljastavaa tietoa mansikan runsaudesta. Mansikat kasvavat puolikuivilla ruohoisilla paikoilla tiiviinä mattoina siteiden kalliopaasien ympärillä, mutta niitä löytyy myös painautuneina kulmikkaiden lohkareiden ja risumaisten katajien SUOMEN LUO TO 6-7/94 53 . Hyviä mansikkapaikkoja voi edelleen löytää ainakin saaristosta. lista suuremmassa määrin halunnut huolehtia tämän kasvin säilymisestä; se ei ainoastaan tuota runsaasti kypsiä siemeniä, vaan lisääntyy myös tehokkaasti rönsyjen avulla". Se on yleinen muttei enää niin runsas kuin menneinä aikoina. Rautavaara kertoo, että tätä piennarten, ketojen, ahojen, kulorinteiden ja kallioiden kasvin hedelmää oli aiemmin yleisesti kaupan. Nyman on 1868 julkaistussa kasviki1jassaan sitä mieltä, että "luonto on tavalAhomansikka leviää kasvullisesti rönsyjen avulla. Tunkeudumme lahtien pohjukoihin ja nousemme kypsien mansikoiden punahehkuisiksi maalaamille moreenirinteille. vsk.. Lautaset kukkuroillaan Voimaperäinen laiduntaminen hyödytti ahomansikkaa. Entinen kauppatavara On vaikea ymmärtää, miten yleinen ahomansikka oli entisten talonpoikaisyhteisöjen liepeillä Suomessa. Olemme etuoikeutettuja, kun voimme vierailla matalan kasvillisuuden peittämillä luodoilla, joilla ahomansikka vielä viihtyy. Näin voitaisi in säilyttää mm. Eräät kirjoittajat väittävät, että Suomen ahomansikkasato on pienentynyt lähes puoleen entisestä vain muutaman vuosikymmenen aikana. Meistä erikoiselta tuntuvan kaupankäynnin kohde oli peräisin paikallisen kaupan nurkan takaa. Monen muun ahorinteitä suosivan kasvin tavoin se on vähentynyt voimakkaasti. Ehkä näin pelastettaisiin myös monia muita niistä ahorinteiden kasveista, jotka ovat lyhyessä ajassa vähentyneet yli 90 prosenttia. Silti ahomansikoiden myyminen tällä tavalla tuntuu meistä jotenkin epätodelli selta. Aika ajoin tällainen kaupankäynti oli hyvin yleistä. Hänen kauniit säkeensä antavat hyvän kuvan ahomansikan tuolloisesta suuruudenajasta
Mansikka todella voi puhdistaa hampaita, jos marjoja pidetään tarpeeksi kauan suussa eli vähintään viisi minuuttia. Parhaimpina vuosina, silloin kun sää kukinnan aikana on ollut lämmin ja aurinkoinen ja hedelmänmuodostuksen aikana tarpeeksi kostea, saalis voi uutteran työskentelyn jälkeen olla kymmeniäkin litroja. Keittämättömien mansikoiden murskaaminen hilloksi sokerin kanssa suhteessa 4: I sen sij aan onnistuu. Heidän mukaansa mansikka ei ainoastaan paranna kihtiä, vaan jopa pidentää ihmisen ikää alentamalla verenpainetta. Silti hän saattoi uskoa myös sen lääkinnällisiin vaikutuksiin. Tosin kuivuus voi tehdä surkastuneiden marjojen poimimi sen työlääksi, mutta sitä innokkaammin pyrimme silloin täyttämään päivän tavoitteen. Carl von Linne rakasti intohimoisesti mansikoita, ja otti innolla todellisia mansikkakuureja kihtinsä parantamiseksi. Tällaiset paikat voivat loistaa punaisina pitkän matkan päähän ja antaa poiminnan jälkeen uuden sadon vain kolmen tai nelj än aurinkoisen päivän kuluttua. Epäilyttävämmältä tuntuu C. Linnellä on hengenheimolaisia nykyaikaisen luonnonlääkinnän asiantuntijoiden joukossa. Verraton kesämuisto on valmis. senlatvaan. Nopea poimija voi joskus kerätä jopa puolitoista litraa tunnissa. On oltu huomaavinaan, että Linne rakasti nimenomaan mansikan ta1joami a makuelämyksiä. Nyman lisää kuitenkin, että vaikutukset voidaan katsoa ainoastaan tuoreiden mansikoiden ansioksi. Virmajuuri, rantakukka ja peltovalvatti paljastavat kosteimpien painanteiden ja suurimpien mansikoiden sijainnin. Mukit täyttyvät vauhdilla, kun teemme kierroksemme luodon mansikkaa kasvavien erilaisten elinympäristöjen kautta. Mansikkaa ja konjakkia Meidän aikanamme, kun pakastin kuuluu melkeinpä joka kodin kalusteisiin, mansikasta on helppo tehdä säilöttyä kesän iloa. vsk. Konjakkitilkkanen parantaa selvästi makuelämystä. Yllätyksiä on aina varalla: kaakattava merihanhiparvi voi ohittaa meidät vain muutaman metrin päästä ja merikotka voi istahtaa kuuSUOMEN LUONTO 6-7/94 53. F. Tällaiset ennätykset auttavat kestämään sivutuotteena hankitun selkäkivun. Kolmanneslitra konjakkia kaadetaan mansikoiden päälle ja maijojen maun annetaan imeytyä siihen kymmenen päivän ajan. Hienostuneempi on Toivo Rautavaaran resepti , jossa mansikoista ja raparperinpaloista tehdään erinomaista mehua. Linnen väitetään käyttäneen hyväkseen jok' ikisen mansikan, jonka hänen talonväkensä, lähinnä piiat ja lapset, löysi. Tapahtuman tärkein anti ei ehkä sittenkään ole maijasato vaan kokonaiselämys, jonka karu, kauni s ja tuottoisa saari sto tarjoaa. Nymanin kasviki1jassaan esittämä väite, että mansikka vaikuttaa "hampaiden viinikiveen sekä ki vija soravaivoihin" oudot ki vikunnan vaivat tarkoittanevat sappikiviä. Tämän jälkeen juoma siivilöidään ja li sätään pölysokeria maun mukaan. D FT Johan Ulfvens on helsinkiläinen ki,jailija ja toimittaja. Kokeilla voi myös hänen ehdotustaan korvata rusinat leivonnassa kui vatulla · mansikoiden, mustikoiden ja pienten punaisten karviaismarjojen sekoituksella. On kuitenkin huomattava, ettei jokainen voi nauttia mansikoista yhtä huolettomasti kuin kasvitieteen oppiisä. Tämä on myöhemmin leimannut hänet häikäilemättömäksi koti tyranniksi. 21. Merenkurkun ulkoluodoi/la voi hyvinä kesinä vieläkin onnistua poimimaan litratolkulla maukkaita ahomansikoita. Tästä päästäänkin perinteisiin ahomansikan käyttötapoihin: marja sopii hyvin yhteen alkoholin kanssa ja on erinomainen liköörin tai punssin raaka-aine. Osa ihmisistä on näet yliherkkiä mansikalle. Vanha lääkekasvi Elias Lönnrot uskoi, että satoja erilaisia haihtuvia aineita sisältäviä aromaattisia maijoja voidaan käyttää janon, ummetuksen, keuhkosairauksien ja munuaiski vien lievitykseen. väleihin sekä rantaniittyjen yläreunoista. Pienen mansi kka l ikööri pullolli sen valmistamiseen suositellaan käytettäväksi puoli litraa mansikoita. Mansikkahillon valmi staminen ahomansikoista on hukkaan heitettyä vaivaa: jotkut jopa väittävät, että se alkaa maistua tärpätiltä. Tähän voidaan vielä lisätä, että mansikan lehdistä saadaan erinomaista teetä
vsk.. Eikka kiros että saakeli kun se on äiti pannu seinälle kaikki poliisin numerotkin, taksin viereen." Setä kertoo että ryyppäshän se Eikka maitansakin. Isä taputtaa pässiä, vääntää sitä sarvesta ja sanoo että onpa niska kuin painijalla, hih! Isä vaikuttaa oudon kovaääniseltä. "Mene vaan, mutta ole varovainen kun ampuvat", isä muistuttaa. Lemströmin setä istuu nurkkapaikalla ja nojaa nokiseen seinään. Sauna on rakennettu navetan päätyyn, lampaita pidetään sisällä. Ja niin nättei kun ne linnut on, talvella kävi tossa laudalla semmonen vallan erinomasen koree, mikähän se mahto olla, sinistä ja kaikkee." "Hannuhan lukee lintukirjoja. Oltiin porukalla sen tykönä ryyppäämässä, mutta sitten meitin rupi tuleen kiire junalle. Isä tulee perässä." "Meidän isä lähteekin sorsajahtiin. "Sais nyppii haulei nahkastans. Hiljainen täti käskee sisälle kahville. Poliisit nauro vaan että meille se soitto kumminkin tuli, että kyllä tästä pitää joku sakko antaa, ja kuulu se Eikka siitä jotain saaneenkin. Kuumuus paiskautuu kattoon, kiertää nurkkiin ja hyökkää niskaan kuin paarma. "Sää et nyt kerkinny vihtoo ollenkaan." Huuhtelen hien pois, saippuaa en viitsi käyttää, eikä isäkään pidä peseytymistäni kovin tarpeellisena. No annas olla kun mennään varttomaan niin piiska-auto ajaa pihaan. Pellon kohdalla on aurinkoinen tienmutka. 22 Lampaat kavahtavat jalkeille, karitsat hakeutuvat uuhien alle. Lemströmin setä sanoo että otas tosta. Isä on selittänyt, ettei sotaväestä pääse lomalle jollei osaa laittaa vaatteita nätisti. Jossakin pamahtaa laukaus. Maalaamattomalla ikk:unankarmilla hämähäkki yrittää hermostuneesti varjella löylyn pilaamaa verkkoaan. Se on enempi tappamisen halua." "Sitä määkin täs yks päivä nauroin. Hänellä on sininen verryttelypuku ja kassi pullollaan alusvaatteita ja nenäliinoja. "No Eikkahan asu lopuks Lohjalla, mää tunsin sen. Kaislikosta kuuluu vesilintujen rääkynää. Paukahtaa toisen kerran. Eiköhän me Hannu lähetä saunalle päin." Kannan kassia toisesta kahvasta. "Jaa", isä vastaa. Mut otetaas tosta sorsan muistoksi." Raaputan ihohieriäisiä säärestä enkä ole huomaavinani. Eikka pyöritti numeron ja kun vastattiin niin se huus että auto tänne niin kun olis jo. Tuo joskus kirja mukanas ja näytä tädille kuvia." "Mutta otas nyt Hannu keksiä, ethän sinä syö paljon mitään." Isää ja setää saa odottaa. "Mitä varten Kokkolan setä ampuu sorsia?" "No se on semmonen ruma tapa. Nimen ne ottivat ylös ja iän, kirjoittivat semmoseen muisti vihkoon. "Se on taas semmosta pauketta tää ehtoo että onni kun ei asuta rannalla", täti sanoo. Kuuluu hulahdus ja ähkäisy. Hannu Niklander Sorsastuskauden alku Pysähdyn Kokkolan pihan kohdalla. "Mää menen isän kanssa sorsia jahtaamaan", Risto sanoo. Haulikko maksaa, kantolupa maksaa, patruunat maksaa ja aikaakin menee. Pukuhuoneen puolella tuntuu kylmältä, ikkuna menee huurteeseen. Viivyn pitkään lampolassa. Poliisit kysy et kukas meitin tänne hälytti ja mikäs on hätänä. "Hyvä jos omilleen pääsee. Eikka tiuskas vaan että mitäs vasten tei tänne tulitte, taksinhan hän tilai. Saan luvan käydä katsomassa niitä. Hämärässä erotan viinapullon. Ikkunan takana kasvaa nokkosia, korkeimpien latvat peittävät ruudun alareunan. "On toi kans turhaa paukuttelua", isä sanoo. Setä sanoo että Hannu ei mahda vielä tämmösestä limunaatista perustaakaan. No Eikka oli aika mällissä kun se katto siitä seinältä puhelimen vierestä semmosta lappua mihkä sen äiti oli kirjottanu numeroita. Lemströmin lapset ovat jo aikuisia vaikka setä on vasta isän ikäinen. Olen jo pienenä oppinut laskostamaan vaatteeni siististi. Alamäessä kasvaa ruohoja, joilla on himmeänkeltaiset kukat, kuin päivänkakkaroita ilman terälehtiä. Isä ja setä tulevat nurkan takaa, kumpaisellakin on vihta kainalossa. "No jos se vaan on serkkuunsa tullu, niin kyllä virheitä sattuu." Lemströmin setä viskaa taas vettä. Jään rapulle odottamaan että helpottaisi. Laskeudun alas ja sanon lähteväni kotiin. Tuli Kokkola vastaan tuo] kaupan tykönä, mää kysyin et meinaaks ruveta jahtaan sitä peljättyy tappajasorsaa. Tai tunnenhan mää vieläkin. Saunasta kuuluu kilahdus ja heti perään kolme kiukaan kohahdusta. "Mikäs sen serkulle kävi?" isä kysyy puuskuttaen. Isä ei koskaan hoputa ylös jollen itse tahdo. "Toivottavasti se ampu ohi", sanon. Risto korjaa isänsä polkupyörän kumia, huomaa minut ja kysyy: "Mihkäs menet?" "Mennään isän kanssa Lemströmille saunaan. Kapuan ylös, pahin kuumuus on jo hellittänyt. Myi suolotin ja sanoi, että ihan notkeesti meni kurkusta ales koko risunen rämeikkö. Alkaa SUOM EN LUONTO 6--7/94 53. Astun saunaan. Nuorempana ihminen tykkää kaikenlaisesta paukkinasta ja metelistä." "Ristokin on sen puolella vaikka se vielä juhannuksena heitteli pullaa sorsanpoikasille." "Näet poika vielä monta kertaa elämässäs kuinka helposti ihmiset muuttavat mieltään." Lemströmin setä seisoo keskellä pihaa tupakka suussa. Isä ilmaantuu polunmutkan takaa. Polttaa niin että puistattaa. Sitten se sanos vielä nimensä ja osotteensa ja löi luurin ales. "No niin, nyt Kokkola laski haulikolla", setä naurahtaa. Alavaa maata ja hyvä näköala ruovikkoiseen järvenrantaan. Hän havahtuu ja heilauttaa kättään. "Kyllä määkin nuorempana ammuin sorsia, silloin kun olin semmonen poikanen kun sun isäs nyt. Mää saan katsella." "Ei sorsassa ole paljoa syömistä", vähättelen, kun en oikein tiedä kuinka muuten asian tuomitsisin. Isä menee saunaan, jään pukuhuoneeseen riisumaan. Isä ja setä nauravat, lyövät lisää löylyä ja ähkivät. Sedän kassista kuuluu kilahdus. Lopulta isä tulee hakemaan ja sanoo, että johan sulle kasvaa sarvet päähäs tolla menolla kun vaan lampaiden seurassa leikit. Että auto pitää saara ja vähä äkkiä. Lemströmin setä rojauttaa koussullisen vettä kiukaalle ja huutaa, että parvelle, poika! Isä ja setä painuvat kyyryyn
Kukaan ei katsele. Ja toi on telkkä millä on paljon valkosta ja ruskee pää." "Kyllä ne on sorsia kaikki, isä sano niin", Risto väittää pontevasti. Ristolla on aina kumman reuhtova tapa soutaa, hampaat irvessä ja joka vedolla melkein seisaalleen nousten. D 23. "Äiti paistaa nää." "Ei tota tukkasotkaa olis saanut ampua." "Sorsa se on." "Tukkasotkapas. Märkä höyhenpuku tuntuu kylmältä. vsk. Siirrettävän puutarhapöydän vieressä seisoo keltainen plastiikkikastelukannu täynnä vihertävää ravintovettä. Se on aina niin tosissaan. Sinertävä sauhupilvi jää leijumaan suon ylle kuin sumu. Täytyyhän sen kylpyyn päästä kun on sorsiakin tappanut. Västäräkkipoikue kipittää edelläni tiellä kuin sorsien kohtalosta välittämättä. Verta kumpuaa itsepintaisesti vaikka vähän kerrallaan. Järveltä kuuluu paukaus. Sauhuhattara pöllähtää, kuuluu paukahdus. Mäeltä on liian pitkä matka pelottaa sorsia, eivät ne ymSUOMEN LUONTO 6-7/94 53. vihdan läiske, ja Lemströmin sedän ääni sanoo: "Tää se on, kun yhtä aikaa sisältä ja päältä." Ikkunalla lojuu partahöylän terä. Ei tunnu miltään. Vene kääntyilee, Risto koukkii ulpukanlehtien kohdalla ja nostaa veneeseen jotain. Kivikkoisella kohtaa Kokkola astuu veneeseen, potkaisee sen liikkeelle ja istahtaa perätuhdolle. Sedällä on pyssy, se kohoaa ja setä tähtää. Potkaisen Kokkoloiden kastelukannun nurin. Saan otteen ja kokeilen terää ikkunalautaan. Vuoto alkaakin tyrehtyä. Ei ole väliä tuommoisista ystävistä, kätyreistä. Kun tuuppaan ulko-ovea auki, kuuluu lauteilta sedän äänellä: "Juu, että piiska-auton sai kun piti taksi tilata." Menen päärakennuksen kautta, saan mehua ja onnistun salaamaan haavani. Kokkoloitten. Risto näyttää laatikon sisältöä: "Katos vähä mitä saatiin." "Noitahan me alkukesästä ruokittiin", muistutan. Raaputan terää varovasti. märtäisi välittää vaikka kuinka huutaisi. Risto kääntää veneen ja alkaa soutaa lahden ylitse. Pajut näyttävät tummilta. Kokkolan täti kastelee sillä ruusut iltaisin. Vedän terällä kevyesti sormen yli. Pellon keskellä leviää alava ojanko. Järvi ulottuu Lahiniitunlahteen vesijättönä. Rupeaa vuotamaan verta. Suutin heltiää ja ravintovesi pulppuaa vihreänä pitkin hiekkaa. Kosken varovasti terää ja hivutan sen sormella ikkunalaudan reunalle. En malta olla poikkeamatta Kokkoloiden pihalle. "Koskas taas lähdetään puron suistolle?" Risto kysyy. Semmoisiin on kielletty kajoamasta, isä sanoo että sitten olet tarpeeksi iso niitä käsittelemään jahka oma partas kasvaa. Laivanuittopaikan kohdalla liikkuu lepikossa mies, hyvin varovasti. Ilta-aurinko punaa kauempana männyn rungot. Asetan terän takaisin ikkunalle ja imen sormea. Rannempaa kuuluu puhetta. Kokkolan setä on ilmeisesti jo saunassa. Vähään aikaan ei puhuta mitään. Toinen savupilvi, paukahdus ja pitkä kaiku. Se on Kokkolan setä, sen tuntee kävelystä ja ruskeasta mokkapompasta. Suo on sinertävänvihreä kuin pellon odelma, siellä täällä pilkottaa vaaleita niittyvillamättäitä. Hiekka on haravoitu. "Joo, isi sanoo että nyt saadaan pullat takasin." "Toi yks on tukkasotka, se on kyllä vielä tähän aikaan rauhotettu", totean ja kohotan linnun velttoa päätä niin että pieni sinertävä töyhtö tulee näkyviin. Risto kohentelee vesilintuja, minä katselen viinimarjapensaiden ympäri pingoitettua verkkoa. Silmät ovat raollaan, nokasta valuu hiukan verta. "Ai sinne tukkasotkan murhapaikalle?" "Mentäis vaikka huomenna." "Mennään vasta sitten kun tukkasotkan rauhoitusaika päättyy." "Mitäs siitä. Että pitikin taas isän olla oikeassa. Koskas se sitten loppuu. Tuoksuu rehevältä. Risto kantaa valkaman suunnasta pahvilaatikkoa. Itku ei ole kaukana. Tiililetkan päällä lojuu Riston puinen leikkimiekka. Risto hämmästyy." "Kymmenen päivän päästä!" huudan ja lähden kävelemään kotiin. Taittaa olla sorsa. Kaapaisen jalalla tien soraa niin että pölisee. Määkyviä sorsia nousee lentoon. Nappaan sen mukaan, naksautan jalalla poikki ja viskaan kappaleet tuomen alle. Vako tulee, mutta taipuilee teräkin. Kaislalampareen takaa ilmestyy alumiinivene. Pyssy on sylissä poikittain. En erota kuinka sorsille kävi, muutama lentää jo kaukana. Risto huopaa vimmastusti, isänsä osoittelee suuntaa
Teksti ja kuvat: Heikki Willamo Kaakkuri kaipaa raul 24 SUOME LUONTO 6-7/94 53. vsk.
Sen karmaisevat huudot, mylvintä ja venytettyinä kaikuvat valitukset ovat varmasti osaltaan olleet luomassa 25. vsk. ta Kuikkalintujen olemuksessa on jotain alkuvoimaista ja hyvin vanhaa. Kaakkurin sukkulamainen, syvälle veteen painunut muoto ja kyrmyniskaisena ilmaa halkova siluetti vievät ajatukset vuosimiljoonien taakse aikaan, jolloin alkulinnut syntyivät liskojen hallitsemaan maailmaan. Kaakkurin näkeminen hätkähdyttää aina luonnonystävää milloin riemukkaasti, milloin pelästyttäen. SUOMEN LUONTO 6-7/94 53
SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Pesintään käy myös kalaton suolampi. Kesäinen vierailu tällaisille paikoille tuottaa usein pettymyksen. Rantaan on ilmestynyt kesämökki eikä kaakkoja näy. vsk.. Pesä sijaitsee aivan avoimesti vesirajan mättäällä, ja yksikin poistuminen voi koitua kohtalokkaaksi: · rantapuussa päivystävä varis ehtii pesälle ennen palaavaa emoa. 26 Kun vieras kaakkuri lentää yli pesimälammen, hautova lintu painaa ruumiinsa ja kaulansa vasten maata ja kääntää nokkansa yläviistoon. Hämärältä suolta kuuluva ulvonta saa edelleen kylmät väreet juoksemaan pitkin selkärankaa. Kaakkuri viihtyy parhaiten erämaisilla pikkulammilla ja syrjäisillä soilla. Vilkaisu lähes mihin tahansa peruskarttalehteen paljastaa linnun olleen ennen monin verroin nykyistä runsaampi. Vähenevä laji Kuikkaa hieman pienempi ja sirompi, ruskeaselkäinen ja punakurkkuinen kaakkuri on Suomen taantuvia lintulajeja. myyttejä soilla asustavista pahoista hengistä. Se on antanut nimensä lukemattomille Kaakonja Kakarlammille ja Kaakkursoille. Pienetkin lammet kelpaavat pesä paikoiksi Kaakkuri pystyy nousemaan pienemmiltä lammi/ta kuin kuikka. Vaikka lintu ei lopultakaan ole kovin arka, se tarvitsee rauhan noin kuukauden kestävän haudontansa ajaksi
Veden ympäröiminä ne tuntevat olonsa varmasti turvallisemmaksi kuin rantamätVaikka kaakkuri munii melkein aina kaksi munaa, toinen niistä jää usein kuoriutumatta. Omalla retkeilyalueellani Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajamailla kaakkuri on viime vuosina jopa hivenen runsastunut. Siellä täällä kaakkurit ovat kuikkien tavoin sopeutuneet pesimään ifilnisten naapureina. Untuvikoilla ei juuri vihollisia ole, eikä tilapäinen häirintä enää ole vaarallista. Muutama pariskunta pesii lammilla, joiden rannoilla on useita mökkejä, ja yksi hautoo muniaan parinkymmenen metrin päässä rantaviivaa hipovasta, suhteellisen vilkkaasti liikennöidystä maantiestä. Linnut ovat asuttaneet uusia lampia, joskin pari vanhaa on samaan aikaan jäänyt autioksi. Noin kuukauden kestänyt haudonta on johtanut tulokseen: mustanpuhuva untuvikko on valmis ensimmäiselle uimaretkelle. Niiden pesintä käynnistyy ennen kesämökkikauden alkua, ja jos pesän lähi ympäristö saa olla rauhassa, linnut tottuvat hyvin ihmisten puuhiin. 27. vsk. Juhannuksen jälkeen P.Oikaset ovat jo kuoriutune~t, ja kriittinen vaihe on onnellisesti ohi. Hidasta lisääntymistahtia korvaa linnun pitkäikäisyys: kaakkurit elävät usein yli kymmenvuotiaiksi. SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Näitä pareja yhdistää pesiminen lampien rauhallisiin kolkkiin tehdyillä pesäsaarekkeilla
Uuden lammen asuttava pariskunta oleskelee paikalla usein muutaman kesän, ennen kuin ryhtyy pesimään. Koko haudontajakson sekä puolitoista kuukautta kestävän poikasvaiheen ajan kaakot hakevat ruokansa kirkasvetisilta järvenseliltä, jopa kilometrien takaa. Ne pitävät läpi kesän meluisia kokouksia, joiden merkitystä ei tunneta. Näissä tapauksissa mökkiläiset lisäksi tietävät naapureistaan ja takaavat niille haudontarauhan. Kaakkurit palaavat perinteiselle pesälammelleen heti jäidenlähdön jälkeen. Kaakkurit syövät miltei yksinomaan kalaa, mutta niiden pesimälammet ovat joko kalattomia tai niin tummavetisiä, että kalastus on vaikeaa. Pesälammilta selkä vesille Kaakkuri munii lähes poikkeuksetta kaksi munaa, mutta toinen niistä jää usein kuoriutumatta. vsk.. Kaakkojen elämässä niillä selvästi on tärkeä osuus, sillä linnut saapuvat niihin pitkienkin matkojen päästä. Kaakot asettuvat mieluiten lampiin, joissa on saareke pesimistä varten. taa aiotun pesimälammen turvallisuus. Asia ei ehkä ole kiinni sukukypsyydestä, vaan siitä, että elinikäisen liiton solmivien lintujen täytyy tutustua toisiinsa perusteellisesti ja myös varmis28 Kaakkurit kerääntyvät salolammille muutaman tai jopa parinkymmenen linnun ryhmiksi, jotka pitävät kammottavia huutojuhlia läpi kesän. Kalaretkiä kaukaisille vesille täällä hautoessaan, ja pesälauttojen teko onkin osoittautunut hyödylliseksi puuhaksi. Metsälampien pesijät munivat hieman myöhemmin, mutta kesäkuulle tultaessa ovat kaikki pariskunnat aloittaneet haudontansa. Muutaman pesällä vietetyn vuorokauden jälkeen SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Tämän käyttäytymisen merkitystä ei tunneta. Pitkät kalareissut Kaakkurin sopeutuminen hyllyvärantaisten pikku vesien asukkaaksi johtunee suuremmasta ja voimakkaammasta kuikasta tämän on todettu tappaneen kaakonpoikia, ja siksi kaakkurit hakeutuvat lampareisiin, joihin isoserkulla ei ole asiaa. Soidin käynnistyy välittömästi parisiteitä vahvistavine rituaaleineen, ja Etelä-Suomen suokaakkureilla on pesässään kaksi munaa jo toukokuun puolivälin tietämissä. Kaakkureilla on tapana kokoontua syrjäisille metsälammille jopa parinkymmenen linnun ryhmiksi, joissa on niin pesiviä kuin pesimättömiäkin yksi löitä. Kuikka tarvitsee lentoon päästäkseen pitkän kiitoradan, joten aivan pieniin lampiin se ei voi laskeutua. Kauas kuuluva kaakatus paljastaa korkealla lentävän linnun, joka viuhuu viivasuoraan kotolammeltaan järvelle. Samanlaista viivettä on muillakin yksiavioisilla lajeilla. Kalareissu jensa aikana kaakkurit pitävät usein ääntä, josta ovat saaneet nimensä
Lokakuussa ne suuntaavat kohti Euroopan länsirannikolla sijaitsevia talvehtimisalueitaan. SUOMEN LUONTO 67/94 53. Runsaan viikon ikäisinä ne jo nukkuvat vedessä. Tämän jälkeen ne eivät nouse maihin ennen kuin ryhtyvät kahden-neljän vuoden iässä pesimäpuuhiin. Heikki Willamo on vapaa luontokirjoittaja ja -kuvaaja. untuvikoista tulee todellisia vesilintuja. Viitisentoista vuotta seuraamallani pariskunnalla en ainakaan ole huomannut mitään laimenemisen oireita soitimessa. Ne mekastavat kuin nuoruutensa päivinä ja kasvattivat viime kesänä pitkästä aikaa kaksi komeaa poikasta. Parisiteiden vahvistaminen on tästä syystä tärkeää, ja munintaa edeltävä jakso on kiihkeä ja äänekäs niin nuorilla kihlapareilla kuin vanhoilla konkareillakin. vsk. Kuukauden ikäisinä poikaset alkavat kokeilla siipiensä kantavuutta ryntäillen lentoon nousevien emojensa perään. 29. Yritykset ovat aluksi surkeaa räpiköintä, mutta noin kuusiviikkoisina nuoret vihdoin pääsevät ilmaan ja jättävät pesälammen saman tien. Perhe muuttaa kalaisille järvenselille kasvattamaan v01miaan muikuilla, särjillä ja ahvenilla. Kaakkuripari ei ilmeisesti talvehdi yhdessä, sillä naaras ja koiras saapuvat keväällä lammelleen eri aikaan
Venäläisiäkin on näpäytetty, sillä pelto-ohdaketta on kutsuttu myös kasakkaruohoksi ja kyläkarhiaista venäläiseksi. Kasvia on käytetty myös villalankojen ja kankaiden värjäykseen. Sellaisia ovat olleet mm . Helposti tunnistettavalla lutukalla on kolmiomaiset, litteät ]idut. Pyöreälituista peltotaskuruohoa on puolestaan kutsuttu laukuksi, lutikkaheinäksi, lapaheinäksi ja taskuheinäksi. Yi inassa liottamalla tehty kukkaviina on lievittänyt vatsanväänteitä ja parantanut ruokahalua. Marunaviina karkotti kiusanhenget Pujo eli maruna on ollut aikoinaan arvostettu kasvi. Tässä muodossa kasvin lääkitsevät ominaisuudet ovatkin olleet niin voimalliset, että sen ansiosta on uskottu punataudinkin parantuneen. Kansa on tuntenut pujon myös nimillä koturi, häränhäntä tai villi koiruoho. vsk.. Kipeästi kirpaisevaa nokkosta on kutsuttu myös ämmänkieleksi ja polttaraiseksi; ja nokkosenpolttamiin on sivelty kermaa tai öljyä. Karjanruuaksi eivät monetkaan ristikukkaiset kelvanneet, sillä maito sai niistä vastenmielisen maun. Hiirenkorva, karaheinä, koiranpellava, lusikkaruoho, maansuutuntainen ja ukonnarsku ovat nimiä, joiden avulla kansa on koettanut kuvailla kasvin ulkonäköä. Teksti: Jaana Lahtinen Piirrokset: Maiju Jääskeläinen Yleinen pihojen ja peltojen rikkaruoho siankärsämö on ollut kansalle innoituksen lähde, jonka maagisten voimien on uskottu parantavan monenmoista tautia ja vaivaa. Sen sijaan " lutikkaheinän" uskottiin vuoteeseen ripoteltuna karkottavan luteet. Ansiostaan oluen voiman lisääjänä siankärsämö lienee saanut nimen kaljanen. Kansa on käyttänyt siankärsämöä myös kukkaviinaksi. Tätä maailman vanhimpiin rohdoskasveihin kuuluvaa kasvia onkin käytetty ruuan edellä nautittaviin ruokaryyppyihin ja vermuttiin. Sen uskottiin auttavan myös horkan, keltataudin, keripukin ja pöhön hoidossa, mutta "pistoksissa" tai " liikaverevyydessä" koiruohon ei katsottu olevan hyväksi. Koiruoho, jota myös koisoksi tai koissoksi kutsuttiin, sisältää ruokahalua ja ruuansulatusta edistäviä aineita. Siankärsämö on hersyttänyt runosuonta; sillä on ainakin nelisenkymmentä paikallista nimeä, kuten aivastusruoho, kuperkeikka, häränhäntä, kuivanmaanheinä, pyörtänä-pöllö, ryynikukka, lavantautiheinä, satahisen-lehti ja pellonpöhkärä. Kansa on erottanut varsinaisen nokkosen pienikokoisesta rautanokkosesta, jota on kutsuttu rautilaiseksi, kusiaisnokkoseksi, sieranokkoseksi ja tuhkapolttorai seksi. maksi käyvät, kauniit niittykukat ovat herkistäneet rahvaan mieltä työteliään arjen keskellä. Myös kukkaroheinä, nappi30 Kirokukasta polttaraiseen Kansankielisiä kasvien nimiä on usein etsitty arkielämän tutuista asioista, esineistä tai eläimistä. Pujon läheistä sukulaista malia eli koiruohoa on jopa viljelty sen lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi. Peurankellon kauneutta on ihailtu, ja sitä on SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Jälkimmäinen piikkikasvi on tunnettu myös nimellä ruotsakko. Varsinainen lempilapsi on ollut nokkonen, jonka kansa on ristinyt kymmenillä nimillä. Kasvi on voinut saada nimensä myös luonteenomaiseksi havaitun kasvupaikan tai esimerkiksi lääkinnällisen käyttötarkoituksen mukaan. mukkonen, nokkeinen, nokolvainen, notkonen, tsiilaa, vihulainen ja riikolais-viholainen. Kasvin sisältämä tujoni on kuitenkin hermostovaurioita aiheuttava myrkky, joten nykyisin koiruohosta valmistettu liköörilaji eli absintti on useissa maissa kiellettyä herkkua. heinä, penninkija rahaheinä ovat olleet peltotaskuruohosta käytettyjä nimiä. Y rttiä käytettiin nimensä mukaisesti koiden karkottamiseen. Hökäheinät ja hiirenkellot Nykyisin yhä harvinaisemPelto-ohdaketta on nimitelty karrikkaaksi ja kurrikkaaksi, pirunpiikiksi ja ärripurriksi. Mikäpä muu kuin karvas ja väkeväntuoksuinen siankärsämö helpottaisi puhkuja ja ähkyjä, leinivikoja ja lökätautia täytyyhän niin pahanmakuisen yrtin olla lääkkeenä tuhtia tavaraa. Lieneekö samaa perua myös nimi ki rokukka ... Eläimet eivät vanhan uskomuksen mukaan koiruohoa sietäneet. Madonsiemenkukalla kyytiä kihomadoille Juhannuskukka, kiroraaniheinä, madonsiemenkukka ja nappikukka ovat olleet myrkyllisestä pietaryrtistä yleisesti käytettyjä nimityksiä. "Madonsiemenkukan" kukinnosta on valmistettu väkevää rohdosta, jolla on annettu kyytiä kihomadoille ja suolinkaisille
Sekä kurjenkellon että kissankellon kukista on puristettu sinistä väriainetta, josta on saatu myös "vehreätä !äkkiä eli maalia". Ratamon suuria lehtiä on käytetty haavojen ja ruhjoutumien hautomiseen; tosin likaisilla lehdillä haudattaessa toimenpide ei tuottanut aina toivottua tulosta vaan lehtien käyttö hauteena saattoi johtaa jopa verenmyrkytykseen. Piharatamoa eli "valkoisen miehen jalanjälkeä" on kutsuttu myös laastarlehdeksi. Eräät niittykukat ovat olleet syötävän hyviä: esimerkiksi ukonkellon juuria ja lehtiä on käytetty kaalin tai salaatin tapaan. vsk. 31. Kasvia on tutkiskeltu tarkemminkin, jolloin on havaittu haarautuvat, pahkuraiset juuri mukulat. kutsuttu myös nimillä pääskynhattu tai hökäheinä. Esimerkiksi ketoneilikan nimistä, kuten jeesuksen kengännauha tai neitsyensilmä, kuvastuvat pakanallisen kansan heränneet uskonnollissävyiset tuntemukset. Joihinkin kasveihin on suhtauduttu erityisen tunteenomaisesti. Horsman haivenia on sullottu täytteeksi tyynyihin ja niistä on kehrätty sydänlankaa kynttilöihin. Toisinaan nimet ovat kuitenkin olleet osuvia ja hyvin kasvia kuvaavia: Ne ovat kertoneet ihmisten läheisestä suhteesta ympäristöönsä ja myös luonnontuntemuksesta. Ketoneilikkaa kutsuttiin myös ruumiinkukaksi , sillä kukkaa oli tapana laittaa vaiMaitohorsmaa on kutsuttu mm. Puhtaan valkoista metsätähteä on kutsuttu yksinkertaisesti valkeaksi mäkikukaksi , lehmänkieleksi tai sydänmaijaksi. Siementävän horsman tuulessa lentävät siemenet pörröisine lenninkarvoineen ovat synnyttäneet horsmalle nimen tuulensääri. Kaikkiaan kansankielisten kasvinnimien kirjo on ollut valtava, joten nimistössä on ollut epäjohdonmukaisuuksia ja päällekkäisyyksiä. Kasvi on myös yhdistetty elintavoiltaan arvoitukselliseen metsän lintuun, sillä maariankämmekkää on kutsuttu käenvaipaksi ja käkiheinäksi. Ukonkelloa kutsuttiin myös hevosentai leveälehtikelloksi. Tällainen on mm. Sitä on kutsuttu aataminja eevankämmeneksi, kärmeenkieleksi , kiimaheinäksi , kiesuksen-, hiidenja pirunkämmeneksi . Metsäpalon tai kulotuksen jälkeen kerkeästi tuhkamaan valloittavalle pioneerilajille on myös annettu nimet palohorma ja tuliruoho. Hento ja vaatimattoman kokoinen, sammalpeitteellä ratsastava vanamo on saanut pitkän rimssun nimiä. Lehmät tuottivat runsaasti maitoa horsmikossa laidunnettuaan, siitä nimet maitohorsma ja maitiainen. najien arkkuihin. Maariankämmekkä herätti kunnioitusta Pohjoisiin orkideoihimme kuuluva koreakukintoinen, täplälehtinen maariankämmekkä on herättänyt vanhan kansan ihmisissä ansaittua huomiota, jopa kunnioitusta. Imelää juurakkoa on myös kuivattu sekä käytetty kaljaan ja puuroihin. Kurjenkello on tunnettu ison sinikellon nimellä. Niinpä maariankämmekkää on keksitty kuvata myös nimillä kämmäjuuri ja mulkkujuuri . Niin harvinaista on makea ennen ollut, että kallioimarretta on muistettu monilla nimillä: himarre, imake, imartinjuuri, kallion-makiainen, kiven-imeke, makeaja mesijuuri, makiainen, makitainen, kiven-tupakki, mäenmakeus ja mesijuuri. Kieloa on nimetty kieliheiSUOMEN LUO TO 6-7/94 53. Harakanhattu on annettu nimeksi yhdelle jos toisellekin kellokukkaiselle kasvi lie, leveälehtistä kasvia on kutsuttu yleisesti lehmäntai koirankieleksi ja yskänlääkkeeksi käypäinen kasvi on nimetty yksinkertaisesti hökäheinäksi. Pörröinen, siementävä kukka on synnyttänyt nimet häkkivillapää, hökkörä, höyhenheinä, pörhöpää ja pörrinkäinen. Tällaisia ovat mm . näksi , koirankieloseksi, noriheinäksi tai vilkunvalkuksi. Sanikkaisiin kuuluva siro ja pieni kallioimarre on ollut ennen erityisesti lasten suosiossa, sillä sen juurakko sisältää runsaasti sokeria ja maistuu hieman lakritsimaiselta. Tällaisia ovat mm . D Jaana Lahtinen on Joensuulainen biologi ja vapaa toimittaja. hepohännäksi ja häränhäntikkeeksi. Nimet ovat saattaneet kertoa kasvin käyttötarkoituksesta tai myrkyllisyydestä. Lemmikit ovat puolestaan herättäneet helliä tunteita, minkä paljastavat peltolemmikille annetut nimet ikävänkukka, sydänriisiheinä, sormuskukka, orpolapsentai vilukukka. harakanhattu, kissantai hiirenkello, poronkello ja pääskynhattu. kirkiheinä, hillikkö, harakanhattu, valmakukka, sirkunkello, !emmeja luomaruoho. Nuken/ehti, kasakanruoho ja sammakonruoho ovat myös ratamon kansankielisiä nimiä, joiden alkuperää saattaa vain arvailla. Väri ei kuitenkaan ollut kovin kestävää. Kasvia on kutsuttu isänkukaksi, maitiaiseksi, kultaja keltakukaksi tai voinunnuksi. myrkylliseksi todettu houkuttelevan suurimarJamen sudenmwja, joka tunnettiin nimillä kärmeenmarja, pistomarja, sudensilmä ja kuolemanma1ja. Nimet virmaheinä, vana ja viruntaheinä kertovat vanamon suikertavasta kasvutavasta. Voikukasta on ollut moneksi: juurista kahvinkorvikkeeksi, lehdistä ja kukista salaatiksi ja lääkkeeksi erilaisiin vaivoihin. Ennen yleinen kissankello on jostain syystä innostanut kansan keksimään runsaasti "eläimellisiä" nimiä
Sinne pitää mennä. Siell ' on ihan eri tunSyvälle savikkoon kaivautunut jokilaakso huurtuu herkästi hallaan vielä heinäkuussa etelässä harvinaisten ku/leroiden kukkiessa. Somerolaisen Häntälän kylätie painuu kohta Salon pikatien risteyksen jälkeen Rekijoen laaksoon, Notkoon, kuten paikkakuntalaiset sanovat, ja nousee siitä yhtä äkisti Talvisillan kylätien risteykseen. Monesta paikkaa tie ei joenuomaa ylitä. "Jos kattoo Notkon päältä, ei sitä siit näe. Vastassa ovat Häntälän kyläkoulu ja tiivis varsinaissuomalainen ryhrnäkylä. vsk.. M alli Torkkomäki SUOME LUO TO 6-7/94 53. VasLehmät laidunsivat Rekijoen laakson rinteitä kymmenen vuotta sitten paljon laajemmin kuin nykyään laidunnusta ja perinnemaisemien kuntoa pyritään nyt elvyttämään. Iiris Lappalainen Perinnelllai: Somerolaisten Häntälän, Talvisillan ja Syvänojan kylien läpi mutkittelevaa Rekijoen laaksoa ja HäntäIän ryhmäkylää on kaavailtu valtakunnalliseksi esimerkkikohteeksi perinnemaisemien hoidolle. Ihmeellisen kaunis jokilaakso elää omaa elä32 määnsä vähän sivussa kylästä ja viljelyksistä, mutta ei vähäarvoisena
Jäät ja keväisen virran voima ovat uurtaneet jokiuoman syvälle kymmeniä metrejä paksuun savipatjaan ja muovanneet erikoislaatuisen maiseman. Syntyy maanvyörymiä, jotka rinteitä viljeltäessä vain lisääntyisivät. Sitä paitsi rinteiden tiukka savi luisuu märkänä helposti jokeen. Kadonneiden eläinten etsiminen rinteiden pusikoista tietää hikistä kapuilua ylös ja alas. Laaksossa aukeavat upeat näkymät. Syntyykö näin vähitellen uudentyyppistä ekomatkailua. Laakso onkin tarjonnut jo kauan luontevat ja rehevät laidunmaat karjankasvattajille. misen pitkästä vaikutuksesta paikalliseen luontoon. Uhkeat pylväskatajat jyrkillä rinteillä molemmin puolin villisti mutkittelevaa jokea kertovat ihSUOMEN LUO TO 6-7/94 53. Eläimet viihtyvät jokilaakson rinteiden rauhassa, mikä helpottaa karjankasvattajien kesäkiireitä. Eikä oikeastaan ihme. Hevosaikaan rinteitä kyllä kynnettiin, mutta traktorilla sinne on lähes turha mennä. Varhain keväällä laidunnetuilla rinteillä alkaa niittykukkien värileikki. Kosteissa painanteissa kevätlinunnunsilmät ojentelevat pikkuruisia kellanvihreitä kukkiaan. vsk. Jos osaa etsiä oikeista paikoista, löytää kevätesikot, isokäenrieskat, pystykiurunkannukset, imikät, keväthanhikit, keltaja valkovuokot. Vasta viime vuosikymmeninä laidunnus on ollut Häntälän, Talvisillan ja Syvänojan kylissä taantumassa. Herkässä perinnemaisemassa kesäyöllä on erityinen onnentaika. Ruislintukin soi täällä, ja pensastasku sieppailee hyönteisiä kasteesta kuoriutuvassa aamussa. Laiduntamisessa on tiettyjä käytännön ongelmiakin. Keväällä, kun on kiire saada 33. nelma", selittää lapsuudestaan asti rinteitä kiipeillyt emäntä Anni Oksanen. Perinteisiä laidunmaita ja toivotonta metsitystä Notkoa on ollut vaikea ottaa viljelykseen. Kuivilla töyräillä kiirehtivät pikkuruiset kevätkynsimöt kukkimaan ja siementämään jo varhain toukokuussa. ~tna on aarre taavaa on suunnitteilla myös Paltamon Melalahden ja Ähtärin Peränteen kylälle
Jäät ja vesi aiheuttavat maanvyörymiä, jokiuoma elää. On tehty semmonen seutukaava. "Yleensä maanomistajalle tulee sellainen olo, että ruvetaanko maankäyttöä taas ra34 Kevättulva nousee Rekijoessa korkealle. Kyll' muistan, ett' lapsena ollessa oli enemmän harvinaisii kasvei. kimukset ovat tuottaneet vesija ympäristöhallituksen tutkijan Juha Pykälän luetteloihin pitkän listan Rekijoen laaksossa esiintyvistä harvinaisista niittykasveista: maarianvehjuuri, nurmilaukka, keltasauramo, vienansara, kahtaissara, sikoangervo, rantahirvenjuuri, ketotähkiö, sikojuuri, hoikkaängelmä, kullero. Kun se on nyt metsittyny, ne kaikki on hävinneet jo. Alueelle on tehty uusia laidunnussuunnitelmia, sillä varsinkin naudat raivaavat syöden ja sorkillaan sotkien sopivasti tilaa valoa vaativille niit~yja ketokasveille. Vieläkin, kun ruvetaan puhumaan luonnonsuojelusta, tulee keskusteluun juonne, tietty varovaisuus. Laidunnus uuteen kunniaan Kylällä keskustellaan taas vilkkaasti, sillä Rekijoen laaksosta haluttaisiin tehdä yksi harvoista perinnemaiseman suojelun ja hoidon esimerkeistä. Parin viime kesän kasvitutTaustalla olevia rinteitä laidunnetaan jatkuvasti ja ne säilyvät avoimina. "Aiti aina juttelee, että tuolla Kankareen puolella oli niin harvinaisia kasveja. Karja hoitaa kukkaniityt kuntoon aidat kuntoon, tuntee karjankasvattaja lihaksissaan, ettei luonnonlaidunta ihan ilmaiseksi käyttöönsä saa. Merkittävä syy laidunnuksen vähenemiseen on ollut metsäverotus. Kyll ' sen näkkee, ettei se kasva kun kuloheinää sen jälkeen, jos ei siell' kettää oo", Anni Oksanen puuskahtaa käytännön havainnon. Anni Oksanen kertoo vieläkin selvästi epäuskoisena: "Isä tuli aikoinaan kunnantoimistosta ja selitti, ettei Notkoon enää saa lehmiä laittaakaan. Se oli ihan nurinkurista ajattelluu, ett' karja sen tuhoo. "Monet hakkasivat metsänsä nopeasti pois, ja muutamat metsittävät notkojaan kovalla kiireellä", selittää Arto Koivu. Kyläläisten näkemyksiin jokivarsista ovat vaikuttaneet muutkin seikat. "Someron jokivarret mainittiin vaikeimpina metsitettävinä vielä pari vuotta sitten Luonais-Suomen metsälautakunnassa", selittää maisemasuunnitteluun perehtynyt metsänhoitaja Minna Antikainen. Pelloksi merkitsemättömiä rinteitä, joilla kasvaa vähän puita, on tähän asti luokiteltu ensimmäisen veroluokan metsämaiksi. Kaikesta tempoilusta huolimatta alueella on nimittäin säilynyt satoja hehtaareja niittyjä, jotka muualla Etelä-Suomessa ovat kutistuneet lähes olemattomiin. vsk.. joittamaan. Istutettuja taimia vaivaavat heinät, myyrät ja myöhään kesälläkin Notkoon laskeutuva halla. Karja kun tuhoaa kaiken luonnon." Koko aluetta haettiin luonnonsuojelualueeksi 1970-luvun puolivälissä. Niinpä laajoja rinnealueita on kalliisti ja enimmäkseen huonolla menestyksellä yritetty metsittää vielä aivan viime vuosinakin. Vaikka melko positiivisesti ihmiset täällä suhtautuvat nyt suunnitelmiin hoitaa ja suojella perinnemaisemia", Koivu täsmentää. "Ei tartte lähteä iltalenkille, kun on kantanut päivän muutamaa aidanseivästä, neulareppua ja kymmenen kilon kankea", selittää Häntälän kylätoimikunnan puheenjohtaja Arto Koivu. SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Etualan laidun on ollut muutamia vuosia käyttämättä, ja keväisen maan peittävät viime kesän kasvien jätteet
Matkailun kehittämisessä mielenkiintoinen, monimuotoinen luonnonja kulttuuriympäristö on hyvä lähtökohta. Kylätoimikunta on kuitenkin päättänyt olla uusille hankkeille myötämielinen, mutta maltillisesti. Ympäristöministeriöstä on lisäksi luvassa muutamalle rinteillä laiduntavalle karjatilalle pientä tukea aitatarvikkeisiin. Lautakunnan metsätalousinsinööri Harri Virtanen on vähän hämmentynyt, mutta samalla myös huojentunut. Häntälän kylätoimikunnan puheenjohtaja Arto Koivu laittaa kmjan jo varhain keväällä laitumelle "Notkoon" . Mutta alueelta puuttuvat täysin retkeilyreitit ja -opasteet. Alueen maisemanhoitosuunnitelmaa laativa Minna Antikainen lupaa, että maanomistajalle tehdään luontoja maisemaselvityksiin sekä historiaan perustuvia suunnitelmia metsityksistä, hakkuista ja laiduntamisesta. Tällä alueella toteutetut epäonnistuneet ja turhat istutukset harmittavat. Viljelijät ovat viljelijöitä eivätkä muutu matkailualan yrittäjiksi hetkessä. Ehkäpä suunnitelmat auttavat myös elinkeinojen monipuolistumisessa ja Rekijokivarren kylät ovat luonnon ehdoilla toimivia maaseutumatkailukohteita. Alue on myös valmiimpi vastaanottamaan perustellusti EU:n ympäristötukea, jos Suomi päätyy unionin jäseneksi . kyläläisten käsityksiä maisemistaan. Myöskään maatilamatkailua ei ole kuin suunnitelmissa. Tähän asti metsaas101ssa on oltu kiinnostuneita vain puun tuotosta. Kylällä ei ole kioskia, kaupasta puhumattakaan. Varsinkin kulleroa ne ryövää ankarasti", Oksanen ja Koivu paheksuvat. D 35. -Kuvassa emäntä Anni Oksanen ja poikansa Mika. Vaikka metsätalouden ympäristöohjelmat eivät vielä vaadi laajoihinkaan metsätaloussuunnitelmiin ympäristövaikutusten arviointia, on Rekijokilaaksoon luvassa parempaa suunnittelua. vsk. Pitkä tie ekomatkailualueeksi Opetusja esimerkkikohteeksi kaavaillulle perinnemaisemaprojektille anottiin rahaa puolentoista miljoonaa, mutta sisäasiainministeriön maaseutupolitiikan neuvottelukunnalta saatiin vain 150 000 markkaa. Metsäkeskus Tapiokin tiedotti kokouksesta, jossa metsälautakunta ja muut tahot kyselivät SUOMEN LUO TO 6-7/94 53. Avustus riittää niukin naukin luonnonarvojen kartoitukseen, maisemien ja arvokkaiden rakennusten kunnostustarpeiden selvitykseen. Niitylle nousevat vielä pystykiurunkannukset, joilla pikkuapolloperhosen toukat ruokailevat; laidunnuskin jatkuu tästä kesästä alkaen. Eikä outojen ihmisten näkeminen omissa maisemissa välttämättä edes miellytä kyläläisiä. Koivu näkee suunnittelun ja tutkimustyön hyväksi koko kylälle, sillä omin avuin laajaa eri alojen asiantuntemusta ei saataisi millään muuten käyttöön. Paikkakuntalaisia harmittavat erityisesti rinteisiin työntyvät "lapioturistit", jotka etsivät harvinaisia kasveja puutarhaansa vietäviksi . Vuosi sitten kylällä mentiin vähän sekavin tuntein kylätoimikunnan kokoukseen. Uutta oppiakin saattaa saada, Virtanen naurahtaa, että joskus on parasta olla hiljaa omista tiedoistaan: "Viime kesänä biologit rupesivat luettelemaan täällä satamäärin eri kasveja yhtä helposti kuin kääntelevät kirjan lehtiä." Tutkijat ja metsäammattilaiset lupaavat nyt sovittaa uhanalaisen luonnon säilymisen ja alueen taloudellisen hyödyntämisen, maisemaa ei yritetäkään museoida. Historia selvitetään haastatteluin ja kartta-analyysein. "Sieltä lähtee joka kesä tavaraa muovikassikaupalla. Virtanen on tyytyväinen, sillä Rekijokeen vetensä antavalle laajalle Reksuolle suunnitellaan rauhoitusta. Tutkimukset ovat hyvä pohja hakea esimerkiksi avustuksia maisemanhoitoon, jos sellaisia on joskus jaossa. Laiduntajat pelkäävät aitojen rikkojia
Jätöksiä löytyy myös pöntön katolta. Punnittaessa eläin yleensä ulostaa. vsk.. Pian pelko voitti, ja eläin pakeni ylös kuusen tiheään latvukseen. Suuret silmät ja kylkien liitopoimut varmistavat eläimen liito-oravaksi. Eläinten liikkumisen, lisääntymisen ja sosiaalisten suhteiden selvittäminen onnistuu vain, jos tuntee yksilöt. Punnituksen jälkeen ne laitetaan takaisin pesään. Ketterä kasvinsyöjä Uhanalaisen lajin suojelutyö edellyttää sen elintapojen tuntemista. Ketterästi Liito voi olla yli 50 metri, mittainen. Yli kymmeneen vuoteen ei alueelta löytynyt lainkaan 36 merkkejä liito-oravasta. Aloitin korvamerkinnät yli kymmenen vuotta sitten. Valitettavan monia liito-oravan asuttamia metsiköitä on kohdannut sama kohtalo vuosien mittaan. Muistan elävästi lentoaukosta kurkistaneen pienen harmaan pään ja suhteettoman suuret pikimustat silmät, jotka tuijottivat alas herkeämättä. Se lähtee yleensä liikkeelle vasta illan hämärryttyä. Liito-orava on hämärän eläjä, mutta kesällä sen voi päiväsaikaankin nähdä liidossa tai muissa askareissa. Ohjailu käy "siivil lä "ja hännällä. Liito-oravaa ei hevin sekoita oravaan. Olen tavannut liito-oravan sen jälkeen satoja kertoja eri paikoissa. Ensituttavuus jäi kuitenkin mieleeni ikimuistoiseksi elämykseksi. Pian ensitapaamisen jälkeen luontoharrastukseni suuntautui yhä enemmän liito-oravan elintapojen tutkimiseen. Eläin on sopeutunut ruokailemaan pääasiassa lehtipuissa. Eräänä keväisenä huhtikuun iltapäivänä kahdeksantoista vuotta sitten rämmin upottavassa lumessa tarkistamaan pöllönpönttöä. Teksti: Antero Mäkelä Kuvat: Benjam Pöntinen Sekallletsän liitelijä Liito-orava on salaperäinen sekametsän eläjä, nisäkäslajistomme erikoisuus. Liito-oravat pyydystetään käsin niille asetetuista avattavista pöntöistä merkintää ja tutkimusta varten. Sen levinneisyys on niin itäinen, ettei se ulotu Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan. Papanoista voidaan tutkia ravinnon koostumus. Liito-oravalla oi yleensä selkeä lentosuunnitel ma: tähtäimessä puunrunk« tai oksa. Luonnonsuojelulailla rauhoitetun liito-oravan pyydystäminen ja yksilöllinen merkitseminen on mahdollista vain erityisluvalla. Eläimet asustivat paikalla vuosia, kunnes metsä harvennettiin ja pönttöpuu kaadettiin. Parinsadan eri vuodenaikoina kerätyn ulostenäytteen mikroskooppisen tarkastelun perusteella käy selvästi ilmi, että liito-orava on kasvinsyöjä. SUOMEN LUONTO 6-7/94 53
vsk. 37. SUOMEN LUONTO 6---7/94 53
Loppukesällä liito-orava syö mielellään koivun kypsyviä siemeniä. Naaras liitää silloin yksi tai useampia koiraita perässaan kiimaleikeissä puusta toiseen lukuisia kertoja, usein tarkalleen samoja reittejä. Kuvassa kulkusuunta on oikealle. Silloin maistuvat myös männyn kehittyvät hedekukat siitepölyineen. Yhdessä paikassa on muutamasta jopa satoihin norkkonippua. Oksille varastointi lienee yleisintä. Liitopoimuista voi jäädä laahausjäljet. Keväällä niiden osuus jopa lisääntyy. ( Isot takajalkojen jäljet jäävät toisin kuin oravalla etujalkojen jälkien taakse. Tutkimusalueeltani on löytynyt neljä varastoa pöllönpöntöstä, yksi kottaraispöntöstä ja yksi kuusen alaoksalta. Liito-oravan oleilun seudulla varmistavat asuinpuun juurelle kertyneet kellertävät papanat. Talvella liito-orava syö mieluiten lepän ja koivun norkkoja. Havupuun silmut täydentävät ruokavaliota. Syksyllä puunlehtien pudottua se siirtyy jälleen norkkoravintoon. Toukokuulla puhkeavat lehtipuun 38 lehdet tarjoavat runsaat ravintovarat. Haavanlehti käpälissä on hyvä olla Haavan/ehti ei vapise asiantuntijan käpälissä liito-orava on kasvinsyöjä. SUOMEN LUO TO 6-7/94 53. Se kätkee sopivaan paikkaan lepän tai koivun norkkoja syksyllä ja talvella. Kesällä liito-oravia näkee liikkeellä päivälläkin. Eläin ei aina käytä keräämiään norkkoja. vsk.. Kesällä maistuvat puiden lehdet ja kukinnot. Kevään kiimaleikit Maalis-huhtikuulla liito-orava liikkuu pesäkolon ulkopuolella aamuja iltayön ruokailuretkien lisäksi myös päivällä. se kiipeilee hennoimpienkin oksien kärkiosissa. Muiden jyrsijöiden tavoin liito-orava kerää talvivarastoja
Jätökset ovat toisille yksilöille viesti alueen omistajalta ja merkitsijälle itselleen opasteita hämärässä liikuttaessa. Koiras joutuu myös tarvittaessa luovuttamaan kolonsa emon ja poikasten käyttöön, jos nämä tuntevat omassa pesässään olonsa uhatuiksi. ras valtaakin sopivan pesäpaikan, jota se voi hallita jopa vuosia. Liito-oravia punnittaessa ilmeni, että naaraat ovat koiraita painavampia. vsk. Eläin kerää pesäaineksia pitkältä lentosäteeltä. Varsin usein voikin kesällä tavata kaksi koirasta nukkumassa samassa pesässä sulassa sovussa. Pehmeään lumeen jää merkiksi ikään kuin tyhjästä alkava jälkijono. Tätä isommasta aukosta näätä pääsee helposti yllättämään nukkuvan liito-oravan. Kellanruskeiden, rnsmJyvänkokoisten ulosteiden etsikaisevasti asumisviihtyvyyteen. Pesimäkoloista on Suomen metsissä nykyisin huutava pula! Liito-oravalle voi nikkaroida pöntön ja sijoittaa sen sopivaan sekametsikköön. Paksuseinäinen (neljästä kuuteen senttiä), pyöreästä puusta kairattu pönttö on lautarakenteista lämpimämpi talvella. Lämmöneristystä lisää muutaman sentin kerros sahanpurua pohjalla. Kuvassa on käynnissä kiimaleikki. Rautalangan tai naulojen käyttöä useimmat metsänomistajat eivät hyväksy. Ilmeisesti juuri naasuoMEN LUONTO 6-7/94 53. Näin pesäkolo pysyy parhaiten kuivana, ja maassa liikkuvat pedot jättävät sen rauhaan. Pönttöjen syksyinen puhdistus onnistuu parhaiten avattavan katon kautta. Liito-orava merkitsee luonnonkolon, pöntön, oravanpesän tai vaikkapa rakennuksen ullakolta löytyneen sopivan pesäpaikan voimakkaasti haisevalla virtsalla ja ulostepapanoilla. Antero Mäkelä Ralf Wistbacka minen isojen kuusten ja haapojen juurelta osoittautui hyväksi liito-oravan kartoitusmenetelmäksi. Kukin pönttö asetetaan mieluiten iäkkääseen harvaoksaiseen kuuseen muutaman metrin korkeudelle. Lämmöneristys on välttämätön. Liito-orava käyttää kotimetsikössään usein tarkalleen samoja reittejä. Pönttöjä liito-oravalle Pesäkolojen puute on merkittävimpiä liito-oravan menestymisen esteitä muuten sopivilla alueilla, kuten pellonreunametsissä, rannoilla ja jokivarsilla. Lentoaukon halkaisijan tulisi olla 4--4,5 senttiä. Luonnonkolojen puuttuessa eläin hyväksyy lähes pöntön kuin pöntön, jonka lentoaukosta se vain mahtuu kulkemaan. Luonnollisesti mikä muu puulaji tahansa kelpaa ja ripustuskorkeuskaan ei vaikuta ratJoskus liito jää lyhyeksi ja eläin hyppii loppumatkan maassa lähimmän puun tyvelle. Suuri silmä kurkistaa naavan keskeltä. Samalle metsäalueelle kannattaa ripustaa kahdesta viiteen pönttöä lähelle toisiaan. Yleensähän tilanne on nisäkkäillä päinvastoin. Pöntön takaseinään naulatut rimat pitävät pöntön irti puusta eikä runkoa pitkin valuva vesi kastele pesää. Koiraat suvaitsevat paremmin toisiaan kuin naaraat. Vähäisenkin 39. Muoviköysi on osoittautunut käyttökelpoiseksi pönttöjen kiinnittämisessä. Vuosien kokemuksen perusteella suosittelemme liito-oravan asuntopulan helpottamiseen paksuseinäistä, varpuspöllölle kehitettyä pönttömallia
Ne uskaltautuvat pesäkolon ulkopuolelle ensimmäisen kerran runsaan kuukauden ikäisinä. Kun liito päättyy, kapuaminen alkaa hakkuun jälkeen eläin menettää tuntuman elinympäristöönsä ja joutuu helposti pedon kynsiin. Osa siirtyy taas jopa kilometrien päähän. Näin muodostuu useita latvuskerroksia ja reunavyöhykkeitä. Milloinkaan en ole havainnut liito-oravan tuovan pesäänsä sammalta tai risuja oravan tavoin. Huomattavasti harvinaisempia ovat yhden tai neljän jälkeläisen pesueet. Paikoin laji on vielä melko yleinen, toisaalla se on taas kadonnut kokonaan. Tällöin kannasta tulee sisäsiittoinen ja periytyvät taudit yleistyvät. Lisäksi ne ovat usein saarekkeita tehokkaasti käsiteltyjen talousmetsien keskellä. Kerran totesin, että eläin oli kerännyt pöntön puolilleen läheisen lammaslaitumen piikkilankaan tarttunutta villaa. vsk.. Oman poikueen ne voivat saada jo seuraavana kesänä. Seurasin eräässä metsikössä liito-oravien perhe-elämää vuosia. Jälkikasvu varttuu kesällä Naaras kantaa tikankoloon tai muuhun sopivaan pesäpaikkaan pehmikkeeksi naavaa tai katajankuorta. Pari kertaa havaitsin yhdellä naaraalla poikasen, jonka toinen silmä oli valkoinen. Varmaa on kuitenkin lajin taantuminen kaikkialla viime vuosikymmeninä. Pari kertaa olen tavannut poikasena merkityn naaraan lähes kolmen kilometrin päästä synnyinpaikastaan hoitamassa poikuettaan. Olisiko hallittu hoitamattomuus ja turhasta "siistimisestä" luopuminen sittenkin sitä parasta metsänhoitoa. Karvattomat, sokeat, viisigrammaiset pennut varttuvat keskimäärin gramman päivävauhdilla. Riittävä lehtipuusto tarjoaa ravintoa kaikkina vuodenaikoina. Kapuaminen korkeuksiin alkaa. Ihmisen asettama pönttö on silloin kullanarvoinen. Useimmiten pesässä on kaksi tai kolme poikasta. Siksi pellonreunojen, järvenrantojen tai jokivarsien leppätiheiköt ja koivikot ovat usein liito-oravan viimeisiä turvapaikkoja. ne-elinympäristöstä löytyy lahoavaa puustoa, johon tikat kovertavat sopivia pesäkoloja. Tutkimusalueellani Alavudella olen löytänyt vuosien mittaan noin viisikymmentä liito-oravapoikuetta. Liito-oravalle sopivat metsiköt ovat nykyään varsin pieniä. Keskeisin syy liito-oravien vähenemiseen on niille sopivien elinympäristöjen katoaminen. Osa poikasista asettuu asumaan kotimetsikköönsä tai aivan sen tuntumaan. Korvamerkittyjä eläimiä seuraamalla on varmistunut, että naaras voi synnyttää kaksikin kertaa kesässä, mutta ilmeisesti vain osa emoista saa kahdet pennut. Liito-oravan tulevaisuus on kokonaan niiden käsissä, jotka päättävät metsien käsittelystä. Sitten eläimet katosivat. Huomattava osa nuorista liito-oravista joutuu ilmeisesti petojen suuhun jo ensimmäisenä elinvuotenaan. Benjam Pöntinen on kuvannut liito-oravia järjestelmällisesti kolmen vuoden ajan. Iäkkään sekametsän asukas Liito-orava on monimuotoisen metsän asukas. Koiraat liikkuvat aikuisina ilmeisesti naaraita useammin metsiköstä toiseen. Oliko tämä silmäsairaus kenties sukuuntumisen seuraus. Valitettavasti metsätalous ei suosi tällaisia alueita. SUOMEN LUONTO 6---7/94 53. Ensimmäinen poikue syntyy huhti-toukokuun vaihteessa, Vastasyntyneitä poikasia voi tavata myös kesäkuun lopulla tai heinäkuussa. D Antero Mäkelä on alavutelainen biologian opettaja. Avohakkuualueet, taimikot tai "siistityt" yhden puulajin harvennetut kasvatusmetsiköt voivat eristää liito-oravien asuttamat alueet toisistaan. Ne metsänomistajat, joiden mailla liito-oravat vielä asustavat, ovat vaalineet luontoa oikein. Liito-oravametsän puusto on yleensä monen ikäistä. Sisarukset pysyvät yhdessä pitkälle syksyyn. Sen ihan40 Liituri ei törmää päin runkoa vaan oikaisee ketterästi lentonsa ja laskeutuu sujuvasti. Liito-oravien lukumäärää Suomessa ei tiedä kukaan. Iäkkäitten kuusten oksistossa eläin on suojassa pedoilta
Nyt poikaset ovat jo liitäneet Suomen kesään. 41. Viime huhtikuussa Benjam Pöntinen sai kuvattua liito-oravien parittelun. SUOMEN LUONTO 6--7/94 53. vsk
Kwjenkello viihtyy lämpimässä rinteessä ja on levittäytynyt ihmisen jalanjäljissä muun muassa niityille ja pientareille. Tuuli tulee kellojen apuun siementen i kypsyttyä. Alice Karlsson Kurjenkellon pystyn varren latvassa on terttuna useita näyttäviä kukkia. Aluslehdet ovat munuaismaisia ja varsilehdet tasasoukkia. vsk.. Kasvinen. Kun kesä on heleimmillään, sirkat sirisevät ja heinä heilimöi, keikkuvat kellot niityillä ja ojanpientareilla tai seisovat tanakasti päätä pidempinä muita lehtonotkelmissa ja pihojen tuntumassa. 42 SUOMEN LUO TO 6-7/94 53. runsaat 300 lajia, joista SuoKasvi on erinäköinen eri ympäristöissä. ] Kellojen aikaan Kurjenkello, kissankello, harakankello ... keskikesä on kaunottaria sinisenään. Mettä hamutessaan ne kuljettavat siitepölyä kukasta toiseen. Kellojen sukuun kuuluu Kissankellolla on kahdenlaisia lehtiä. Kukkivien kellojen ympärillä pörräävät kimalaiset ja mehiläiset. Esimerkiksi merenrannalla kissankello on matalakasvuimessa on kymmenen. Se ravistelee kukkien vartta niin, että siemenet sinkoilevat ympäriinsä
Harakankello kasvattaa ensimmäisenä lehtiruusukkeen ja paalujuuren ja vasta toisena kasvavat varsi ja kukat, jotka nuokkuvat yöllä ja sadesäällä. SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. vsk. Se kasvaa valoisilla niityillä ja pellonpientareilla. 43
Kiirunankellon matalakasvuisen varren latvassa on yksi nuokkuva kukka. Kasvilla on miltei metrin pituinen, teräväsärmäinenjajäykkäkarvainen varsi. Sillä on myös valkokukkainen muoto. Laji lisääntyy Suomessa vain maarönsyjen avulla. Vuohenkellolla on pitkä toispuoleinen latvakukinto. Leviämistä on edistänyt se, että kasvin makeat juuret ovat kelvanneet syötäväksi. Varsankello kasvaa meillä alkuperäisenä vain Ahvenanmaalla ja muutamissa Varsinais-Suomen saaristokunnissa. Kellon kukka on pieni ja sen veltot varret tukeutuvat muuhun kasvillisuuteen. SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Ukonkelloa on Suomessa luonnonvaraisena todennäköisesti vain Ahvenanmaan Lemlandissa, Nåtön saarella. 44 Varsankel/on ruotsinkielinen nimi nokkoskello viittaa lehtien nokkosmaiseen ulkonäköön. < "' s §: .'.i ul Ukonkellon yli metrin korkuinen varsi kannattelee muhkeata teriötä ja suosittuna koristekasvina kello on usein levinnyt puutarhasta lähiympäristöön. vsk.. Kiirunan kotomailla piileskelevä laji on rauhoitettu. Sammakonkello on pohjoisamerikkalainen laji, joka kasvaa Suomessa pienellä alalla Pälkäneellä ja Tampereen seudulla. Kello on kotiutunut miltei kaikkialle ihmisten mukana
vsk. Sammakonkellon ja kiirunankellon kukat ovat pikkiriikkisiä, sen sijaan kurki ja varsa ovat ansainneet reiPeurankello on suosittu koristekasvi. Poikkeuksiakin on, mm. karvaista. Hirvenkello valloitti aikoinaan kaskimaat ja on kaskikulttuurin myötä taantunut. en yhteinen tuntomerkki ovat vuorottaiset lehdet ja sininen tai sinipunainen kellomainen kukka. D 45. Hirvenkellon nimi cervicaria viittaa siihen, että kasvia on muinoin käytetty kaulatauteihin. Peurankellon karvat ovat pehmeitä, hirvenkellolla ne ovat jäykkiä. Kissan5 kello muuntelee voimakkaas[ t ti, meilläkin kasvaa ainakin § viisi eri kissankellotyyppiä. Peurankellon erottaa lähisukulaisestaan hirvenkellosta mm. Suppeimmat esiintymisalueet kelloistamme on kiirunankellolla ja sammakonkellolla. Kiirunankelloa saa etsiä pitkään ja hartaasti käsivarren Lapista läheltä Norjan rajaa. Suurin ja komein on kuitenkin ukonkellon kukka, joka on noin viisi senttiä pitkä. Sammakonkello on sen sijaan sinnitellyt jo vuosikymmenien ajan muutaman hehtaarin alueella Pälkäneellä. Se viittaa kukkien pakkautumiseen varren yläosaan. Muun muassa peurankello, kurjenkello ja ukonkello ovat olleet pitkään suosittuja koristekasveja, joten moni kasvupaikka on puutarhasta pera1sm. Esiintymää pidettiin pitkään ainoana maassamme ja koko Euroopassa, mutta 1986 löytyi yllättäen Tampereen Leinolan kylän Kenkirajasta toinenkin kasvupaikka. kulkeutuneet meille eri tavoin. Kansa on antanut kelloille niiden kokoon sopivat eläinten nimet. Muilla kelloilla tavataan myös valkokukkaisia muotoja. Peurankellon glomerata taas merkitsee kasautunutta. lusti isommat kellot. Latinankieliset nimet kertovat kellojen ominaisuuksista. Laji muuntelee paljon. Ukonkellon latifolia ilmaisee leveälehtisyyttä ja kissankellon rotundifolia puolestaan pyöreälehtisyyttä. Valoisil/a paikoilla kasvava hirvenkello on hyötynyt kaskeamisesta ja on viime vuosikymmeninä taantunut. Kellojen alkukoti on tiettävästi Keskija Etelä-Euroopan vuoristoalueilla ja Välimeren maissa, joista kasvit ovat SUOMEN LUO TO 6---7/94 53. Monet kellot hyötyvät ihmisen tarmokkuudesta ja levittäytyvät kärkkäästi raivatuille alueille, kuten niityille ja ojien pientareille. Kissankello on kelloistamme laajimmalle levinnyt. sammakonkellon kukka on lähes valkoinen. Sitä tavataan lähes kaikkialla Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Aasian pohjoisosissa. Sen kukat sijaitsevat mykerömäisenä kukintona varren latvassa. Sammakonkellon epäillään tulleen meille Pohjois-Amerikasta asti viljan tai rehunsiementen mukana
Mutta myös kuvitelmia tulevasta; minkälaista ol isi jos tänne muuttaisi, kunnostaisi väsynyttä mutta vielä kelpoista, laittaisi taloon uudet nurkkakivet, ojentaisi hirret suoriksi, paikkaisi liiterin katon. Miten hän kahloo lumisessa koivikossa pokasahoineen ja karvalakkeineen, tekee meille talven 46 "On palattava yksinkertaiseen, luonnonmukaiseen elämään! Maalle on annettava mikä sille kuuluu!" polttopuut. Ehti kulua vuosia, vuosia. Mutta oli kuin mieskin olisi ilmestynyt elämääni juuri kurpista ja heinäniityistä muistuttamaan: habitukseltaan hän oli kuin uudestisyntynyt Tolstoi. Lukemattomat olivat ne autiotalot, joiden pihoilla me Tolstoin kanssa kävimme. vsk.. K erran toisensa jälkeen me Tolstoin kanssa matkaamme Tilanomistajan, Perikunnan luo. Selvää johdatusta! minä ajattelin; näin jo mielikuvituksessani, miten hän musta parta ja mustat hiukset liehuen kuokkii peltoa, virsuissaan ja karkeassa rohdinpaidassaan, miten hän heiluttaa kassaraa ja polttaa nauriskaskea, tarkkailee herneenpalkojen kypsymistä, hoitaa mehiläisiä. Tietenkään Anna Karenina itse ei minua tippaakaan kiinnostanut, kaikkine upseereineen ja tanssiaisineen, mutta olihan Konstantin Levin! Levin ja Levinin heinänniitot ja kurpparetket. Näimme pöydillä haalistuvat, omiin oloihinsa jääneet viikkolehdet, sokeripurkit ja kynttilänpätkät; näimme kamarien naulakoissa roikkuvat työnsä tehneet lumput, ja sänkyjen täkit, jotka palvelivat enää hiirten unta ... Minunkin ympärilläni piti oleman kurppia ja heinäniittyjä, se oli tärkeää. Näimme mitä on villiintyneiden puutarhojen kauneus, mitä on kun humalat köynnöstävät pihlajien jäkäläisiä runkoja, kun ikivanhat pihapuut suhisevat tuulessa ja sireenit tuoksuvat; hetkiä ennen lopullista vajoamista, umpeenkasvua, metsittymistä. Ei laiteta samovaaria tulelle, ei kutsuta salin puolelle suolakurkkuja, votkaryyppyjä ja vadelmahilloa nauttimaan. Teksti: Aura Koivisto Kuvat: Risto Sauso Jasnaja Poljana "M aataloutta koskevat kirjaset ja kaikenlaiset sensuuntaiset neuvot kalentereissa olivat hänen ilonsa, hänen rakkain henkinen ravintonsa; hän luki mielellään myös sanomalehtiä, mutta niistä hän luki ainoastaan ilmoituksia siitä, että oli myytävänä niin ja niin monta desjatinaa peltoa ja niittyä ynnä herraskartano, joki, puisto, mylly ja vedenvaihtolammet. Kuitenkin jouduin vielä odottamaan. Ja hänen päässään vilisi puutarhapolkuja, kukkia, hedelmiä, kottaraispönttöjä, ruutanoita lammissa ja, tiedättehän, kaikkea tuollaista." Minä olin kuin tuon erään Anton Tsehovin novellin Nikolai lvanyts, paitsi etten istunut valtionvarainministeriön kansliassa vaan peruskoulussa. Ja millaisia jyliseviä saarnoja hän maatilamme vieraille pitää, nyrkkejään heristellen, mustuneita hampaantoriaan väläytellen, kiivaana ja ankarana: "On palattava yksinkertaiseen, luonnonmukaiseen elämään! Maalle on annettava mikä sille kuuluu! " Mutta sitä ennen meidän oli saatava oma Jasnaja Poljanamme se alkuperäinenhän oli Leo Tolstoin kotitila kaukana Venäjällä. Kahlasimme pihojen pitkässä heinikossa, etsimme kellarit ja kaivonpaikat, perunamaat, löysimme vanhat ruusupensaat metsäruusut, hansaruusut, juhannusruusut ja perennapenkit: lupiinit, harjaneilikat, ruskoliljat, ukonhatut. Olin kolmentoista ja vakaasti päättänyt muuttaa maalle; tosin herraskartanon sijasta ajattelin tyytyä pieneen torppaan. Multavaan pöheikköön perustaisi kasvimaan, pusikot niittäisi päivänkakkaraisiksi rinteiksi, polun tallaisi metsän reunaan. .. Ne olivat viivähdyksiä menneessä, kuvitelmia millaista on ollut, kun paikka on ollut asuttu. Monta sataa virstaa täytyi uudestisyntyneen Tolstoin ja minun matkata, kuvernementista toiseen, piirikunnasta toiseen, yhä uusissa kylissä kyselimme yhä uudestaan eukoilta ja talonpojilta ja kylien kauppiailta: olisiko tyhjiä torppia, tyhjiä tiloja. Sanomalehden ilmoitusten ohella perehdyin Leo Tolstoin Anna Kareninaan. .. Ja me etsimme, etsimme sitä kauan. Mitä kaikkea voisi tehdä, jos täällä eläisi ... Lukemattomien autiotalojen ikkunoista me kurkistimme sisään; pikkuruutuisista ikkunoista köyhiin, yksinäisiin tupiin, joiden permantoja peittivät räsymatot ja nurkkauksissa kyyhöttivät mietteisiinsä vaipuneet leivinuunit. Ehdin tavata miehen ja peruuttamattomasti rakastua. Perikunta pudistaa vain päätään: "Eeeiii, eeeiii, omaa koSUOM EN LUONTO 6-7/94 53
SUOMEN LUONTO 6---7/94 53. vsk. 47
"Minkä tähden pohatat eivät osta autiotaloja, pieniä tiloja, osta ja kunnosta ja anna niitä asutettaviksi, henkiin herätettä viksi varattomille poloisille jotka turhaan haaveilevat omasta Jasnaja Polj anastaan, joille hernemaat ja nauriit olisivat elämänikäinen kutsumus?" 48 titilaa ei myydä! J o s meistä joku joskus käy ... M utta nyt se ei jäänyt vain lyhyeksi tuokioksi, vii vähdykseksi menneessä, ei pelkiksi toiveiksi ja ku vitelmiksi. Iltahämärissä kiitäjät pörhältävät sireenien kukissa, polulla vastaan taapertaa tuttu rupikonna; ja lehtokurppa tekee kierrostaan ... Tolstoi on niittänyt, lampaat märehtineet, ja meitä ympäröi maaseutuidylli : juhannuksena kaikkialle lev.iää ku1jenpolvien ja puna-ailakkien kukkameri, sitä seuraavat päivänkakkarat, harakankel lot, apilat, ohdakkeet; kanat kuopsivat marj apehkojen alla, pihapiirissä pesivät pääskyt, västäräkit, harakat, keltasirkut. Niinpä tosiaan, männynkäkkäröitä suoriin riveihin kelpaa sitä katsella! Kelpaa katsella miten armas kotitalo häviää lopulta kokonaan, tihenevään taimikkoon lahoaa, ympärillä sakea pöheikkö ... Sittenpä sinne eivät pyri enää mitkään askeetikot tai vanhauskoiset, ei ole elinmahdollisuuksia edes heille, heidän lampailleen, vuohilleen ja mehiläispesilleen ... Aj an kulku, ajan vääjäämätön kulku, ja hylätyt arvot: käsityön ja vaatimattomuuden kauneus. viisainta palata Moskovaan, hyvästi ! K esä alkoi kääntyä lopuilleen, sen me tilattomat tunsimme, kun heräsimme teltassa pimeän ja kylmänhuuruisen yön jälkeen. Tai ehkä ne pitääkin laittaa taimelle, puuta kasvamaan. Tsaarin virkamiehethän ovat katsoneet pienet tilat elinkelvottomiksi, ettekö tiedä. Jotka uskovat, että oman elämän ja luonnon elämän monimuotoisuus kulkevat käsi kädessä, ovat erottamattomasti yhtä. Mitä vanhoja paikkoja enää herättelemään henkiin . " Oi voi, eihän oma kotitila ole kaupan, ymmärrättekö, eihän sen arvoa voi rahassa mitata. Minkä tähden pohatat eivät osta autiotaloja, pieniä tiloja, osta ja kunnosta ja anna niitä asutettaviksi henkiin herätettäviksi varattomille poloisille jotka turhaan haaveilevat omasta Jasnaja Poljanastaan, joille hernemaat ja nauriit olisivat elämänikäinen kutsumus?" Niin, huokaan minäkin, kunpa tilat luovutettaisiin niille jotka niistä välittävät! Niille jotka tuntevat heltymystä räsymattoja, sipuleita ja lammaslaitumia kohtaan, jotka vielä uskovat maanpäällisiin idylleihin. Mikä outo veto niissä on. Liian kaukanakin olisitte, Jumalan ja virkamiesten selkien takana, ette siellä viihtyisi, kuolisitte ikävään ... Yhtäkkiä olimme autiotilaa asuttamassa, yhtäkkiä minä siivosin tu paa, katoin pöytään kaalikeittoa ja ruislimppua, lähdin sienimetsään, ja Tolstoi kynti peltoja sumuisena aamuna rastasparven keskellä. Aura Koivisto on Valtimolla asuva kirjailija ja vapaa toimittaja. Tänään siitä on kulunut viisi vuotta. Taas me kahlasimme pihan pitkässä heinikossa, taas näimme palan maata kiviaitojen reunustamat pellot, navetan täynnä pääskysenpesiä, muhkeat pihakoivut, notku vaa ku istia seppelöivät humalat, vill iintyneet ruusut. Ohjeena on: pellot metsälle, puuntuotantoon. Ja oma Tolstoni, joka kerta hän heristää nyrkkiään mustan partansa edessä ja kysyy kii vaasti minulta, kun muita kuulijoita ei satu siinä olemaan: "Minkä tähden äveriäitä kiinnostavat aina vain samppanja ja kaviaari , kylpylät, timantit, soopeliturkit. Ei sinne kenenkään tarvitse enää mennä. Ja me aloimme luopua toivosta, Tolstoi ja minä. Mennyt maailma joka nii stä henkii . Joka kerta vanhan pihapiirin keskellä sydämessäni liikahtaa kumma haikeus. Me olemme Jasnajamme löytäneet, Tolstoi ja m111a. Silti , yhä vieläkin saatamme vieraill a autioiksi jääneiden talojen pihoissa. vsk.. Silloin Jasnaja Poljana löytyi. Oivoi, Perikunnalla on siellä juurensa ei, ei myydä! Mutta tietysti , niinpä tietysti , kotitalon hirret saavat kyllä mädätä, katto sammaloitua puhki , kuisti rysähtää niin, joutaa luhistua koko hökkeli! Horsmat ja vatut vallatkoot kedot ja pellot. SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Pajukot ja pakettipellot muutaman desjatinan ala ovat vaihtuneet niityiksi ja kedoiksi, vihannespalstaksi, kapanalan ruishalmeeksi
Ahven on yleisin kalamme. Ahven elelee niin järvissä ja lammissa kuin virtaavien vesien vähemmän vuolaissa osissa. Yapaa-ajankalastajat ottavat talteen valtaosan vuotuisesta ahvensaaliistamme. Kuhaa voi uistella ja pyytää verkoillakin. Nahkiaisen olot kohentuvat Nahkiainen on kuulu Satakunnan saali s, ja vanhoissa kalaki1joissa mai nitaan erityi49. Hauki on säilyttänyt merkityksensä Ahvenanmaan kalataloudessa ja nappasi oikeutetusti maakunnan nimikkokalan tittelin. ahvenmassaa ja fileitä. Uudellamaallakin kuhavesiksi on saatu monia pikkuvesiä, joissa sitä ei luonnostaan ole ollut. Ammattikalastajien saaliista valmistetaan nykyään mm . Turun silakkamarkkinoi lla mutta myös kauempana. Monissa pikkujärvissä ja lammissa kyrmyniska elää ainoana kalalajina. Saaristomerellä silakkaa pyydetään ammattimaisesti kautta vuoden. Ahvenen nimi juontaa parin tuhannen vuoden takaa. Kuhaa on istutettu vilkkaasti jo vuosikymmeniä. Maakunnan keskeinen elinkeino on matkailu, jonka tärkeänä houkuttimena on kalastus. Lisäksi yhdeksälle maakunnalle valittiin oma nimikkokala. Pienet ahvenet käyvät ahvenkukkoon ja kalakeittoon ja isommat voi paistaa tai savustaa. Ahvenanmaalla hauki on merkittävä saaliskala, jota on aikoinaan sumppuvene1ssa kuljetettu elävänä niin Suomen kuin Ruotsin asutuskeskuksiin. ja nykyisin myös rehevöityc½ neet vedet ovat maakuntakalalle suotuisia elinpaikkoja. vsk. Kuha kiehumaan ;;i Kuha suosii lämpimiä, hiukan 1 sameita vesiä, joten Uuden'b maan luonnostaan savisameat "' 8. Innokkaat vapaa-ajankalastajat kokoontuvat ahvenanmaalaisiin lomakeskuksiin pyytämään haukea ennen kaikkea loppukesällä ja syksyllä. Silakanjalostus on monipuolista ja sillä on suuri merkitys varsinaissuomalaisten kalastaj ien taloudessa. Harri Dahlström Virtaviivaista väkeä Ahven nappasi huhtikuussa Suomen kansalliskalan tittelin Kalatalouden keskusliiton järjestämässä äänestyksessä. Tuntureilla se päihittää ahvenen, joka ei pysty kipuamaan yhtä korkealle kuin hauki . Paikallisten kalastajaperheiden valmistamia herkullisia silakkatuotteita on saatavilla mm. Ahven ei ole nirso elinpaikastaan. Hauki vetää matkailijoita Hauki on ahvenen tapaan yleinen kala ranni kkovesiltä tunturijärviin saakka. Toisena lähtökohtana pidetään indoeurooppalaisten kielten sanaa terävä, joka viittaa SUOMEN LUONTO 67/94 53. Se ottaa onkeen koko rannikollamme ja sisävesissä kautta maan. ahvenen selkäevän teräviin piikkiruotoihin ja kiduskannen piikkeihin. Kuha siis keskusteluttaa etenkin nyt, kun kalastuslaista poistettiin sen kutuaikainen rauhoitus ja kuhan kalastus ja hoito siirtyivät selkeästi vesialueen omistaj ien ja kalastajien vastuulle. Esimerkiksi viime talvena pilkittiin merialueelta poikkeukselli sen runsaasti isoja ahvenia. Rannikkovesien rehevöityminen on pilannut paikoin perinteisiä kutusilakan pyyntipaikkoja ja lauhat talvet ovat vähentäneet mahdollisuuksia tai vi nuottaukseen. Kevättuulessa eli ahavassa kuivatusta kalasta muotoutui vähitellen lajinimi ahven. Varsinais-Suomi syö silakkaa Silakka olisi sopinut maakuntakalaksi myös Ahvenanmaalle ja Uudellemaalle, mutta kyllä Varsinais-Suomi sen ansaitsee. Pyynti tavasta riippuen kalastajaryhmillä on selkeät mutta hiukan toisistaan poikkeavat mielipiteet eri pyyntitapojen tehosta tai suositeltavuudesta. Käyttömahdollisuudet ovat kansalli skalalle sopi van monipuoliset. Vesien hiljaiset saivat ansaittua arvonnousua. Se selviytyy happamissa humusvesissämme, sietää kohtalaista happipitoisuuden alenemista ja syö monipuolista ravintoa: eläinplanktonia, pohjaeläimiä ja kaloja. Kuhaa on sekä sisäettä rannikkovesissä. Erikoisherkkujen parhaat pyyntipaikat ovat Perämereen laskevissa joissamme. Artjärvellä kuha on alueen suurten järvien perinteisenä saalislajina uinut kunnan vaakunaankin. Kalatutkija ja kansalliskalatoimikunnan jäsen Lauri Koti onkin sattuvasti verrannut ahventa moniottelijaan, joka pärjää keskinkertaisesti lajissa kuin lajissa. Kun nahkiainen pyrkii kutujokiinsa syyskesällä, asettelevat kalamiehet pajunvitsaiset mertansa patoihin. Nykyisin alueen silakkatroolarit kalastavat myös kotivesiensä ulkopuolella ja saalis muuntuu silakkafileiksi ja jalosteiksi, joita markkinoidaan maanlaajuisesti. Eväkkäiden elinoloihin on kiinnitettävä enemmän huomiota
SUOM EN KA SA LLISKALA Ahven SATAKUN AN MAA KUNTAKALA Nahkiainen VARSINAIS-SUOMEN MAA KUNTA KALA Silakka HÄMEEN MAA KU TAKALA Lahna Piirrokset: Gösta Sundman ja_ ~Vi lhelm von Wright/ Kalatalouden keskusl11ton valokuvaSAVO MAAKUNTAKALA Muikku :~~Sl~O-------------------------------------------...l~~::!:!.,~_ ';;;._ :!:,_,:__:::,_~_::;;;,_:..;::::=::===
AHVENANMAAN MAAKUNT AKALA Hauki POHJANMAAN MAAKUNTAKALA Siika KARJALAN MAAKUNTAKALA lärvi/ohi SUOMEN LUONTO 6---7/94 53. vsk. UUDENMAAN MAAKUNTAKALA Kuha LAPIN MAAKUNTAKALA Lohi 51
Muutokset merikalastuksessa Itämerellä ovat myös vieneet melkoisen osan velvoitehoidon tuloksista muille kuin aikanaan haitankärsijöiksi määritellyille Perämeren kalastajille. Siellä on koettu lohen suurimmat menetykset, mutta toisaalta pohjoisimman Lapin Jäämereen laskevissa joissa on vielä tallella luonnonvaraisia lohikantoja. Samoin syksyinen mädin keruu kalanviljelytarkoituksissa on hävittänyt sellaiset siikakannat, jotka ovat aloittaneet kutunousun jokiin jo kesällä. Sen myötä elpynee myös sisävesien jo vähäiseksi huvennut ammattimainen kalastus. Se sopii mainiosti Satakunnan nimikkokalaksi. Tästä saa hyvän kuvan mm. lavaretus-siika. Vesien puhdistuminen ja hoitotoimet voivat parantaa nahkiaisen oloja ja pyyntituloksia vuosien mit.taan. se, että Pohjanmaalla tavataan merivaelluksen tekeviä, joissa kutevia vaellussiikoja, merialueella pysyvästi eläviä karisiikoja, jotka Perämeressä saavuttavat vain 25-30 sentin pituuden sekä järvialueella esiintyviä järvisiikoja. Suomen siikatyyppien lajiutuminen on meneillään eivätkä eri siikatyypit enää risteytydy luonnossa. Anna-Maija Tantun Pikku-Liuksialan kesäkeittokirjasta, jossa on perinteisiä ohjeita niin pienten kuin kookkaittenkin Roineen lahnojen valmistukseen. Nakkila, Ruskila ja Ulvila. Tämä todennäköisesti ympäristömyrkkyjen aiheuttama, poikaskuolemi in johtava sairaus hävittää luonnonvaraisen lohen. muikea, hapan; hapattaminen olikin aikoinaan yleinen muikun valmistustapa. Lapin maakunnasta Itämereen laskevien vielä vapaiden lohijokien suojelu ja kalastuskelpoisina pitäminen on suuri haaste niin alueen kuin koko maankin kalataloudelle. Samalle vuosikymmenelle osuu Koitajoen viimeisen lisääntymisalueen patoaminen. D Harri Dahlström on maaja metsätalousministeriön kalaja riistaosaston ylitarkastaja. Pohjanmaan vaelluskalajokien patoaminen on tuhonnut monien jokien siikakannat. Lahden Vesijärvi on aikoinaan mainittu Suomen parhaana lahnavetenä. Lahna on maukas ja sen käyttöä kotitalouksissa voitaisiin mainiosti lisätä. Muikkukukkoa savolaisittain Muikkukukko kietoo hyvin yhteen muikun ja Savon. Jokien koskialueille saadaan pian vain kalanviljelylaitoksilla syntyneitä kaloja. vsk.. Järvilohi on meillä luokiteltu erittäin uhanalai seksi , vaikka sen poikastuotanto kalanviljelylaitoksilla onnistuu hyvin ja sitä istutetaan laajalti varsinaisen levinneisyysalueensa ulkopuolisiinkin vesiin. Sieltä on 1912 saatu Suomen suurin lahna, joka painoi 11 ,5 kiloa. Nahkiainen on edelleen arvostettu herkku. Tenon ja Näätämön lohikantojen hyödyntäminen osoittaa, miten suuria ovat Perämereen laskevien vaelluskalajokien patoamisesta ja muunkin luonnontilan muuttamisesta johtuvat menetykset. Merellä eivät nahkiaisen elinolot ole niinkään huonontuneet, mutta jokien poikastuotannolle merkittävät pohjaalueet ovat pienentyneet ja pilaantuneet. SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Muikkukannat vaihtelevat, ja vaikka kannanvaihteluista on ki1joitettu paljon, lopullista selvyyttä asiaan ei ole saatu. Jokien likaantuminen ja patoaminen on sittemmin karkottanut nahkiaiset osittain tai kokonaan. Nykyisen käsityksen mukaan Suomessa on vain yksi alkuperäinen siikalaji, ns. Muikun levinneisyydessä Suomi on varsin keskeinen. Muikku on viety jo Ioarijärveenkin, mutta se ei vähennä Savon merkitystä hyvänä muikkualueena. Ka1jalan historiallisen maakunnan kalaksi sopisi järvilohi yhtä hyvin kuin se käy Suomen puoleisen Karjalan maakuntakalaksi. Lahnak:annat ovat rehevöityneissä Hämeen järvissä paikoin lisääntyneet, mutta yksilöiden keskikoko on samalla pienentynyt. Nyky-Suomen järvi lohikannoista on jäljellä vain Koitajoen kanta ja sekin laitoshoidossa. Sitä on Äänisessä, Laatokassa ja eräissä muissakin Itä-Karjalan järvissä sekä Suomen puolella Vuoksen vesistössä. Koitajoen kantaa pyritään kotiuttamaan myös Lieksanjokeen Pielisessä syönnöstävän järvilohen elvyttämiseksi. Karjalan maakunnalla on tehtävä maakuntakalansa suojelussa ja luonnonvaraisen lisääntymisen elvyttämisessä. sen merkittävinä pyyntipaikkoina Kokemäenjoessa mm. Akateemikko Kustaa Vilkuna sanoi aikanaan, että Kemijoen patoaminen on tuhoisin Lappiin koskaan tehty pirkkalaisretki. Järvilohikanta pitäisi saada myös kalastuksen kestäväksi . Tehokas velvoitehoito voi palauttaa kalastettavan lohikannan merialueelle, mutta sisävesissä tilanne on toinen. Vielä vapaina virtaavien Tornionjoen ja Simojoen lohikannat ovat myös taantuneet rajusti ja niiden luonnonvarainen poikastuotanto on varsin vähäistä. Meillä muikku voi uida pyydykseen vähäsuolaisilla merialueilla ja sisävesillä. Hämeessä lahnaa on käytetty kotitalouksissa runsaasti ja monipuolisesti. Hämeen järvet ovatkin maakuntakalan ydinseutua. Selityksiä on useita ja syytkin ovat ehkä järvikohtaisia. Pielisen järvilohi lisääntyi Lieksanjoessa ja kävi syönnösvaelluksella vain Pielisessä. Järvilohen olemassaolo Saimaan vesistössä varmistui vasta 1960-luvulla Ossi Seppovaaran väitöskirjatyön yhteydessä. Lahna viihtyy Hämeessä Lahnan levinneisyysalue käsittää Eteläja Keski-Suomen sisäja rannikkovedet. Luonnonvaraisen lohen säilyttämisessä riittää töitä koko Suomelle. Viimeisen naulan niiden arkkuun on nyt lyömässä M74 nimellä tunnettu kalatauti. Saimaan järvilohi kuti Koitajoessa ja liikkui syönnöksellä Saimaan eteläosia myöten. Toisaalta innokas ja suurisuuntainen istutus taas edesauttaa risteytymistä. Muikun nimitys tulee sanasta 52 Lapin lohen vetovoima on suuri. Ruoveden kunnan vaakunassakin se komeilee. Havaintojen mukaan jo 1980-luvun lopulla alkanut lähes kautta Järvi-Suomen ulottunut muikkukato on vähitellen päättymässä. Pohjoisempana se on jo satunnaisempi saalis. Siiankalastuksella on Pohjanmaan rannikkovesillä suuri merkitys maakunnan kalataloudessa. Säilyykö järvilohi. Sahalahdelta taas on pyydystetty suurin 6,5 kiloa vapavälineillä saatu lahna. Järvilohi on lohen ekologinen rotu, joka elää järvissä ja lisääntyy niihin laskevissa joissa. Nahkiaista, jonka elämänkiertoon kuuluu jokija merivaihe, on ollut lähes kaikissa Itämereen laskevissa joissamme. Monenlaista siikaa Pohjanmaan maakuntakalaa, siikaa, on monena eri tyyppinä. Pyyntialueen jokivarsissa sitä syövät lähes kaikki , mutta kauempana nahkiaisella herkuttelevat yleensä vain herrat. Lohesta haaste Lapille Lohi ponkaisi odotetusti Lapin maakuntakalaksi. Siian monimuotoisuutta osoittaa mm
Ne tuodaan Suomeen enimmäkseen Norjasta. Pohjanmerenkatkarapu kasvaa jopa 18 sentin pituiseksi. Kaukoidästä tuodaan jättikatkarapuja ( Penaeus-suku). vsk. Pyrstönsä heilautuksella se pystyy vaaran uhatessa ponnistamaan nopeasti taaksepäin. Kaupallisesti kalastettavia katkarapuja on kymmeniä lajeja. Jättikatkaraputrooleihin joutuu varsinaisen pyyntikohteen lisäksi kaloja, mustekaloja ja muita merieliöitä. Suomalainen syö siis keskimäärin vuodessa niitä vajaat puoli kiloa. Jokainen katkarapujen kuorimiseen perehtynyt on varmaan huomannut, että eläimen mahan alla on aimo annos mätiä. Pohjanmerenkatkarapu on yleensä pari ensimmäistä elinvuottaan koiras, ja vaihtaa sitten sukupuoltaan naamaksi. Yhdeksän kymmenestä katkaravusta matkaa maahamme valmiiksi kuorittuna pakasteena. Suomalaisella ravintolan ruokalistalla niitä kutsutaan yleensä jättikatkaravuiksi. Selitys naaraiden ylivallalle saaliissa on laj in ekologiassa. Meksikonlahdella sivusaaliissa oli myös jopa 40 000 merikilpikonnaa ennen kuin asiaan puututtiin. Arvokas sivusaalis ovat meriravut (Nephrops norvegicus, ruokana usein scampi) Pohjankatkarapujenkin pyynti kuluttaa kuitenkin paljon polttoainetta ja energiaa. Uroskatkarapua ei tule vastaan. Niitä kalastetaan suurilla troolareilla eli ne kertyvät aluksen perassaan vetämään laahusnuottaan. Ongelma on paha sekä Kaukoidässä että Eteläja Keski-Amerikassa. Alkuperämaa on kuitenkin oikeastaan valtameri eikä kalastuslaivakaan ole aina norjalainen. Lämpimillä merialueilla tärkeitä ovat varsinkin Penaeussuvun lajit. Antti Halkka 53. joten katkarapuja riittää vientiin muuallekin kuin Suomeen. Katkarapujen vuotuinen maailmansaalis on alle kaksi miljoonaa tonnia. Niitä myös viljellään paljon niin Kaukoidässä ku in Pohjoisja Etelä-Amerikassakin. Moni meistä tuntee jopa pientä tyydytystä, kun vaikkapa ruotsinlaivalla saa syödä katkarapuja niin paljon kuin haluaa. Katkarapu ui mätimuniensa kohdalla olevilla pyrstöjaloilla. Näiden isojen katkarapujen viljely ja kalastus on usein luonnon kannalta tuhoisaa. Ayriäisten ja kalanviljelyn takia on jo raivattu miljoonia hehtaareja mangrovemetsää. Islannin vuotuinen saalis on Norjan luokkaa, ja myös Färsaaret ja Tanska ovat tärkeitä pyyntimaita. Norjan vuotuinen katkarapusaalis on lähes 50 000 tonnia, SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Sen mukana nousee merestä erään 1990-luvun alkupuolen arvion mukaan jopa 17 miljoonaa tonnia sivusaalista määrä on hirvittävä, sillä maailman koko hyödynnetty kalansaalis on alle sata miljoonaa tonnia. Myös mm. Penaeus-katkaravut voivat kasvaa yli 20-senttisiksi. Parvet ovat tuhansien kilometrien päässä kuluttajista ja saalis säilytetään yleensä pakkasessa koko matkan pyyntipaikalta keittiöön. Useimmiten se kuitenkin jää "katkaravun kokoiseksi". pienviljelyä. venäläiset tuovat katkarapujaan norjalaistehtaisiin. Allas voidaan perustaa riisipeltoon, mutta usein sen tieltä raivataan merenrannan mangrovemetsiä. Sivusaalis heitetään yleensä mereen; merieliöt ovat ennen tätä yleensä kuolleet tai vahingoittuneet. Myyntiin tulevissa jättikatkaravuissa on sekä viljeltyjä että troolattuja. NAUTINTOJA MAAILMALTA Katkarapu matkaa Suomeen Pohjois-Atlantilta Katkarapu on vaatimaton äyriäinen, mutta ruokana sillä on melkoisen hienostunut leima. Mätiä tuntuu olevan jopa jokaisessa käsiin sattuvassa äyriäisessä. Tuntosarvet ovat hyvin pitkät. Suomeen tuotavien jättikatkarapujen tärkein alkuperämaa on pieni Singapore, joka jatkojalostaa laajan alueen katkaravut. Jättikatkarapuja viljellään matalissa altaissa. Pyynnin suurvalta on Grönlanti, jonka katkarapulaivaston saalis vuonna 1992 oli 75 000 tonnia; määrä vastaa Suomen koko kalansaalista. Suomeen katkaravut tuodaan etupäässä Pohjois-N01jan tehtailta jäähdytysrekkojen uumenissa. Suomeen tuodaan vuodessa yli 2 000 tonnia katkarapuja. Pohjankatkarapujakin pyydettäessä mukana on sivusaalista, mutta ongelma ei ole niin suuri kuin lämpimillä merillä. Pahimmillaan tätä niin sanottua sivusaalista on jopa 30 kertaa niin paljon kuin itse katkarapuja. Pyyntilaivastot operoivat myös Jäämerellä Huippuvuorten seutuvilla asti. Mikään muu suomalaisten syömä elintarvike ei joitain sillija turskaeriä lukuun ottamatta ole peräisin niin pohjoisesta kuin katkarapu. Kun kuori irtoaa, poistuu noin 60 prosenttia eläimen painosta. Esimerkiksi Bangladeshissä ja Thaimaassa joista tuodaan jättikatkarapuja Suomeenkin katkaravunviljelijät ovat myös syrjäyttäneet perinteistä Pohjanmerenkatkaravut uivat suurissa parvissa Pohjois-Atlantilla. Pohjan meren katkaravun pyyntiä säädellään Norjassa ja muuallakin varsin tarkasti. Troolausta ei suvaita, jos trooliin päätyy seidin ja turskan poikasia niiden vuotuinen pyyntiarvo on Norjassa neljä kertaa niin suuri kuin katkarapujen. Mangrovemetsissä elää niin paljon erikoistuneita eläinja kasvilajeja, että niiden suojelua pidetään nykyään koko maailman biodiversiteetin s_äi lyttämisen tärkeänä osana. Keittäminen ja pakastaminenkin hoituvat jo merellä. Valtaosa Suomessa syötävistä katkaravuista on pohjanmerenkatkarapuja (Pandalus borealis). Niistä samoin kuin suurista silmistä on apua katkaravun saalistaessa pohjan lähellä se on syvien liejupohjien eläjä. Grönlanti saa katkarapujen myynnistä valtaosan vientituloistaan. Pohjanmerenkatkarapujen kalastajat liikkuvat koko Pohjois-Atlantilla
Anne Kärkkäinen Vesikasvit kertovat 01eren tilasta Siinä missä ahdinparta puskee pituutta, merisätkin ei menesty. SUOME LUONTO 6-7/94 53. Karun ulkosaariston tunnelman olennainen viehätys piilee sileissä kallioissa, jotka sukeltavat lienteästi veden syliin. Pitkien liehu54 partojen ilmestymjnen antaa aiheen epäi llä rehevöitymistä. Puhtaan veden rakkolevävyöhykettä (yllä). Mökkiläisen pitäisi havahtua, jos ahdinpartojen joukkoon kasvaa runsaasti putkilomaista suolilevää tai jos se peräti syrjäyttää ahdinparran. Ne ovat hyviä ravinnei lmaisimia, sillä kall iopintaan kiinnittyvät lajit ottavat ravinteensa suoraan ympäröivästä vedestä. Silmää ilahduttavalla kesärannalla rihmalevävyöhyke on vaatimaton. Juuri rihmalevät kertovat oivallisesti veden tilasta. Ahdinpartaa sankoin joukoin Ahdinparta ja suolilevä ovat herkkiä rehevöitymismittareita, sillä ne käyttävät hanakasti kaikki saamansa ravinteet hyväkseen. Jos suojaisen poukaman verhoaa paksu rihmalevävuoraus ja vedenrajassa kelluu levälauttoja, paikka tekee luotaantyöntävän vaikutuksen. vsk.. Rehevöityneessä vedessä päällys/evät ovat valloittaneet koko kasvuston ( alla). lsovesiherne suosii teollisuuden jätevesiä. Vesikasvit ovat luonnon saastemittareita. Jos lähistöllä ei ole mitään tunnettua vedenpilaajaa, levärunsaus voi johtua omista pesuja talousvesistä. Lajin ilmestyminen rannoille paljastaa, että vesistö typettyy. Putkilevän eli suolilevän sisällä on kaasua. Irrallaan uiskenteleva kasvi pyydystää rakkuloillaan pieniä eliöitä. Ahdinparta kasvaa lyhyenä
Kukan alla voi olla matala kari tai jopa kolmekin metriä vettä. 55. Raikkaiden vesien merisätkin kukkii heinäkuun alkupuolella. I Osmankäämit viihtyvät rehevissä lahdenpoukamissa usein tiheinä sekakasvustoina ruokojen kanssa. Nuottaruoho on merkki puhtaasta vedestä. vsk. Sankka ahdinparta kertoo, ettei kaikki ole vesistössä ihan kunnossa. SUOMEN LUONTO 6---7/94 53. <( "' ] j '--AJ..J'----1LL.-:.~ .-..
Sorsa on asettunut valmiiseen ruokapöytään. Meren metsää Rihmalevävyöhykkeen alapuolella leviää meren metsä eli rakkolevävyöhyke. Hänestä se on vakava oire meren typettymisestä. Vedessä on myös enemmän ravinteita. Jokisuissa rehevin kasvillisuus Mitä lähemmäs mannerta tullaan, sitä rehevämmäksi kasvillisuus käy. Seisovavetisen, rehevöityneen lutakon pintaa täplittävät pienet, irrallaan kelluvat Iimaskat. SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. D Anne Kärkkäinen on biologi ja vapaa toimittaja. Sisäsaaristossa vesi on makeampaa ja aallokko heikompaa. Puhtaassa ulkosaaristossakin Iintuluotojen rannoilla kasvaa poikkeuksellisen runsas rihmaleväkasvusto. vsk.. Useat lahdekkeet ovatkin kasvaneet lähes umpeen. Tyrskyrannoi lla rakkolevän pinnalla ei juurikaan kasva päälIyskasveja. Vedenpintaa kettoavat ulpukat ja lumpeet. Liekö levä tahallaan irrottanut kiinnittymisrihmansa löytääkseen uuden, sopivamman elinpaikan. Lisäksi kasveille on pehmeitä pohjia, joihin ne voivat juurtua. Sen sijaan suojais56 ten lahdelmien rakkolevällä on yleensä rihmaisia ruskoleviä. Leinikkien sukuun kuuluvan sätkimen valkoiset kukat koristavat veden pintaa heinäkuussa. Louhikkoisilla rannoilla kasvava merisätkin on puhtaan veden ilmentäjä ja menestyy parhaiten ulkosaaristossa avoimilla rannoilla. Putkilokasvitkin kuvaavat veden tilaa Koska putkilokasvit saavat ravinteita pääasiassa juuristonsa avulla, niiden merkitys veden laadun kuvaajana ei ole yhtä selväpiirteistä kuin levillä, mutta ne soveltuvat erinomaisesti vesistön tilan pitkäaikaisten muutosten seuraamiseen. Peninkulman päässä Pohjanpitäjänlahden perukoilla ollaan lähes järvi tunnelmissa. Pohjanpitäjänlahteen laskevat purot ja joet tuovat tullessaan ravinteita ja maa-ainesta ja rehevöittävät jokisuut. Seassa sinnittelee sikarilatvainen osmankäämi ja sieltä täältä sojottaa ilmoihin uljas kurjenmiekka. Järviruoko täyttää laakeat lahdenpohjukat. Puhtaan veden mereisiä lajeja ovat merivita, meriajokas ja merinäkinruoho. Eräs paikka, missä tällainen vaihettuminen näkyy selvästi, on läntisellä Uudellamaalla. Myös Pohjan jätevedenpuhdistamon ravinteet rehevöittävät selvästi Pohjanpitäjänlahtea. Useimmat pohjalehtiset kasvit kuten lahnaruohot, nuottaruoho ja raani suosivat niukkaravinteista vettä. Puhtaiden sisälahtien laji on kengännauhaa muistuttava nauhalevä. Tutkija Ilkka Viitasalo Helsingin ympäristökeskuksesta on havainnut tekemissään kokeissa, että juuri typpi saa ahdinparran kasvamaan voimallisesti. Pelkästään lintujen ulosteet, jotka huuhtoutuvat sateen aikana kalliota pitkin veteen, riittävät ravitsemaan kalliosaarta ympäröivää vihreää rihmalevävyöhykettä. Runsasravinteisesta vedestä pitävät myös ratamosarpio, vesirutto, vesirikot ja vesitähdet sekä vesiherneet. Erityisen huolestuttavaa levätutkijan mielestä on, että puhtaana pidetyn ulkosaariston saarten meren puoleisilla rannoilla on alkanut esiintyä suolilevää. Useat vitalajit, karvalehti ja kiehkuraärviä rehottavat. Nämä sisävesien tutut lajit kasvavat myös murtovedessä hiekkaisilla pohjilla. Mitä niukkaravinteisempaa vesi on, sitä vähemmän on myös päällyslevää. Hankoniemen mereisyys talttuu Tammisaaren läheisyydessä. Kun ravinteita on paljon, voi limaska levittäytyä laajaksi matoksi veden pinnalle. Se kiinnittyy kivenkappaleisiin tai jopa sinisimpukan kuoriin. Monesti voi nähdä, että simpukka ja levä matkustavat yhdessä
Usein lehti on toisesta reunastaan kauniisti aaltopoimuinen. Sekoittavat kai kurjenmiekkaan. Evoluution sääntöihin kai kuuluu, että turha ajan myötä poistuu. Sillä on varmaan jotain tekemistä rakenteen oivallisuuden kanssa. Kasvin aromaattinen tuoksu ja lääkinnälliset ominaisuudet ovat saaneet ihmiset juurruttamaan sen laajalti maapallolle. "Hyödyllinen suussa kulkutaudin aikana" Kiinalaiset ovat omaperäiseen tapaansa käyttäneet kalmojuurta tuhansia vuosia epilepsian, kuurouden ja huimauksen hoidossa. Pohdittuani asiaa tajusin: niinhän sen pitääkin olla; vain mestariteos voi säilyä vuosimiljoonien katastrofeissa! Savikkorantojen erikoisuus Vaikka kalmojuuri luokitellaan harvinaiseksi, on se runsaskin eräin paikoin Lounaisja Etelä-Suomen savisilla rannoilla, jokien tulvamatalikoilla ja lätäköissä. Maustemainen, sitruunainen tuoksu leviää varsinkin kalmojuuren juurakosta niin tehokkaasti , että sisäti loissa monelle tulee ulkoilman kaipuu. Kalmojuuripussi rinnuksella ei ehkä olekaan mikään noitakeino. Kokemuksesta tiedän pitempiaikaisen liikuskelun kalmojuurikasvustossa tuottavan suorastaan oudon olon. Miten tuollainen kasvi voi olla 100-150 miljoonaa vuotta vanha. Euroopassa odotukset ovat olleet maltillisemmat: kasvin juurta on käytetty vatsaja suolistovaivoihin sekä lievästi rauhoittavana aineena. Kalmojuuren aistillinen kukintopuikelo jököttää piilossa kasvuston puolivälissä. Ikivanha mestariteos Laajat, puhtaat kalmojuurivyöt reunustavat joenrantaa Santionjärvessä Turun ja l'orin läänin Koskella. Sitä on vain kovin vaikea uskoa "tällä syömisellä", sillä jo raamatussa kehuskellaan kasvin oiva!lisuudella (Toinen Mooseksen Kirja, 30. Se on yllättävän harvinainen, ehkä harvinaistuva, sillä kasvi ei Suomessa tuota itäviä siemeniä. Riittää kun vain pyöräilee paikalle. Esteettisyys on tuskin riittävä syy. Paikalliset ihmiset eivät sitä juurikaan tunne. Eräin paikoin juuria on pureskeltu vain virkistävänä ja vahvistavana lääkkeenä. Jollain lailla eroottinen luomus. Ne ovat yllättävän harvinaisia, luultavasti koko ajan harvinaistuvia. vsk. Kotikunnassani Turun läänin Koskellasitä on Paimionjoen rannoilla paikoin tuhansittain, jopa suurina, puhtaina kasvustoina. Kalmojuuri ei ole alkuperäinen suomalainen kasvi vaan kotoisin Kaakkois-Aasiasta ja Himalajalta. Teksti ja kuvat: Jaakko Heinonen Olin hämmästynyt kuultuani Kalifornian yliopiston tutkijoiden geenitutkimuksista, joiden mukaan kalmojuuri, Acorus calamus, on vanhin tiedossa oleva yksisirkkaiskasvi maapallolla. En ollenkaan ihmettele, vaikka juurella olisi tehoa kulkutautien torjunnassa. Kalmojuuri ei tuota Suomessa itäviä siemema. luku). 57. Kankeat, kiiltävät, tummanvihreät, kolmisärmäiset lehdet, jotka voivat kasvaa lähes miehen mittaan. Toivo Rautavaara antaa kalmojuuren käyttöohjeita kirjassaan Mihin kasvimme kelpaavat: ruokahalua antamaan, liköörin mausteeksi sekä sokeriin keitettynä. "Erittäin hyödyllinen pitää suussa kulkutaudin aikana", taisi opastaa itse Elias Lönnrot, suuri kielentutkija ja lääkäri . Samoilla linjoilla oli Arkkiatri von Bonsdorff, joka kehotti pernaruttoon kuolleita eläimiä hautaavia pureskelemaan kalmojuurta 1800luvulla Lapissa. Kukintopuikelo on hämmästyttävä, kauniskin. Sen avulla on yritetty päästä tupakasta eroon tai sietää hammassäryn jomotusta. Haihtuvia öljyjä kasvissa tosiaan on. Yksisirkkaisten ero kasvikunnan päävirrasta tapahtui kuulemma joskus liitukaudella, yli satamiljoonaa vuotta sitten, dinosaurusten valtakauden lopulla. Kasvi on kuin ajattoman suunnittelun mestarinäyte. paan 1200-luvulla. Suomessakin kalmojuuri on tunnettu satoja vuosia. Kahlaaminen kalmojuuritulvakossa ei varsinaisesti ole harrastukseni, mutta kukintopuikulan löytyminen kuvattavaksi voi joskus olla vaikeaa. Joidenkin tietojen mukaan kalmojuuri tuotiin EuroopSUOMEN LUO TO 6-7/94 53. Jaakko Heinonen on maanviljelijä ja luonnonharrastaja Turun ja Porin läänin Koskelta. Miten kuuluisa kasvi voi kasvaa niin lähellä, ettei sitä tarvitse matkustaa katsomaan hikisessä tai ohuessa ilmanalassa, tuntematonta kieltä lörpöttelevien oppaiden seurassa
Sisiliskokoiras ei juuri kosiskele. Maailman pohjoisin matelija Sisilisko on kiehtonut tutkijoita, sillä sen elämään liittyy monia erikoisia piirteitä. vsk.. Sisiliskon lajinimi vivipara kertoo, että se synnyttää poikasia. Englantilaiset tutkijat kertovat, että sisilisko suuntaa raajojensa alapinnatkin kohti aurinkoa, mutta kääntää ne pienimmästäkin häiriöstä takaisin mahdollista pakoa varten. Koska puolustettavia reviirejä ei ole, sopu antaa sijaa. Kannat näyttävät kuitenkin vaihtelevan huomattavasti vuodesta toiseen, sillä erityisesti kovien pakkastalvien jälkeen sisiliskot ovat monin paikoin vähissä. Se luottaa enemmän leukoihinsa ja suurempaan kokoonsa pakottaessaan naaraan paritteluun. Sisilisko syö monia selkärangattomia pikkueläimiä. Siinä miehistä kuntoa ja tuntoa nostatellessa voi vähän nahistellakin keskinäisestä paremmuudesta. Sisiliskon levinneisyys ja runsaus ei liene parin viime vuosikymmenen aikana muuttunut Suomessa. Koiraat ensin esiin Kevään ensimmäiset sisiliskot ovat koiraita. Rauhoituksen harmiton vilistäjä sai ensi kerran turvakseen 1983. Teksti: Juhani Terhivuo Kuvat: Jorma Peiponen Säikäyttikö sisilisko. Etelä-Suomessa ne kömpivät talvehtimispaikoistaan jo maaliskuussa. Pieni matelija viihtyy avoimissa ympäristöissä: pihapiirissä, soilla, metsän reunassa, ojanpenkoilla, niityillä, tuntureilla, saarissa tai vaikkapa moottoriteiden pientareilla. Keväällä se vipeltää auringonpaisteisissa päivissä sisiliskoa voi pitää kevään airueena siinä missä muuttolintujakin. Vaatimaton mutta kaunis Sisiliskon väritys vaikuttaa melko yksitoikkoiselta, mutta yksilöiden välillä on suuriaSUOME LUONTO 6--7/94 53. Sisiliskon elämää varjostavat myös päiväpetolinnut, kyy ja päästäiset. Poikasella on pieni munahammas, joka myöhemmin irtoaa. Kaikki tietävät, ettei sisilisko ole myrkyllinen eikä pure. Poikaset syntyvät loppukesällä, parin kuukauden kantoajan jälkeen. Synnyttämistapa ja lyhyt kantoaika ovat varmaan tärkeimmät syyt siihen, että sisilisko on pohjoisimmaksi aina Jäämeren rantoja myöten levinnyt matelija. Jos ympäristössä on rauhallista, sisilisko painaa mahansa alustaa vasten ja levittää samalla kylkiään. Monipuolista sopeutumiskykyä kuvastaa sekin, että Pyreneillä ja Alpeilla sisilisko munii munat kivien alle kehittymään ja että täällä levinneisyytensä eteläosissa se on vuoristolaji. Ensimmäisen kesän päättyessä nuori sisilisko on enintään seitsemän sentin mittainen. Sisiliskon paljastaa usein vain heinien hiljainen kahina ja heilunta. Munahampaan ja raajojen avulla poikanen vapautuu kalvomaisesta munankuoresta. Perässä seuraavat nuoret, ja viimeisinä naaraat noin kolmen viikon kuluttua. Silloin ne ovat noin neljän sentin pituisia. Nelivuotiaana se on lisääntymiskykyinen ja pituutta sillä on alun toistakymmentä senttiä. Suomessa se nappaa leukoihinsa hämähäkkejä, kärpäsiä ja kaskaita. Suomessa sisilisko kasvaa korkeintaan pari senttiä tätä pitemmäksi, mutta etelämpänä sillä saattaa olla mittaa jopa parikymmentä senttiä. Keväällä koiraat ovat innokkaita auringonpalvojia: lämpö nopeuttaa siittiöiden kehittymistä, ja niiden on valmistuttava ennen naaraiden ilmaantumista. Runsaammin sisiliskoja näkee vasta huhtikuussa, ja Lapissa ne heräävät yleensä toukokuussa. Lämpöä sisään Kevätkarkeloiden jälkeen sisiliskot hakeutuvat aurinkoisiin kohtiin, ja silloin niitä voi tavata useita vieri vieressä. Näin se laajentaa pintaansa ja saa auringonsäteitä mahdollisimman laajalle pinnalle. Saaliinsa sisilisko nielee kokonaisena, mutta suurikokoista perhosta se saattaa riepotella nopeilla sivuttaisilla päänliikkeillä ennen kuin aloittaa syömisen. Jälkikasvustaan sisilisko ei piittaa, poikaset saavat selviytyä itse. Munat, joita on yleensä v11s1 tai kuusi, kehittyvät emon ruumiissa ja poikaset kuoriutuvat heti synnytyksen jälkeen. Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluva Eläinmuseo on parin viime vuosikymmenen aikana kartoittanut sisiliskon levinneisyyttä ja seurannut sen kantojen vaihtelua ja fonologiaa, elämän rytmittymistä vuodenaikojen mukaan. 58 Paistattelupaikan lämmönvarauskyky on tärkeää, sillä sisilisko saa huomattavan osan lämmöstään alustasta. Toisinaan se voi joutua isommankin pedon, kuten ketun tai mäyrän suuhun. Sisilisko on maailman pohjoisimpana elävä matelija todellinen selviytyjä
Jos häntä katkeaa syksyllä, voi talvehtiminen olla ylivoimaista. 59. Horrostamisen aloittavat aikuiset, usein jo elokuun lopussa, nuoret ovat liikkeellä pitempään syöden ja kasvaen. vsk. SUOMEN LUO TO 6-7/94 53. Sisiliskot viihtyvät lämpimillä ja aurinkoisilla paikoilla päivää paistattelemassa. Nuorella häntä kasvaa niin, ettei eroa myöhemmin juuri huomaa, mutta aikuisella uusiutuminen ei ole näin täydellistä. Kiemurteleva, irronnut häntä kiinnittää pedon huomion ja sisilisko saattaa pelastua. Pää ja pyrstön tyvi ovat koiraalla leveämmät kuin naaraalla. V arpaissa on terävät kynnet, jotka auttavat kiipeilyssä. Maakolo, mätäs tai lahokanto kelpaa talvehtimispaikaksi ja harvoin talvehtijoita on useita yhdessä. Vatsapuolella näkyy monasti tummia pilkkuja vaalealla, kauniin kellertävällä tai oranssilla pohjalla. Irtoava häntä Häntä on sisiliskolle tärkeä, vaikka se pystyy sen irroittamaan esimerkiksi saalistajan iskiessä. kin eroja. Koiraan selkää koristavat valkeakeskustaiset rengastäplät, naaraalla on yhtenäisiä tai täplien muodostamia pitkittäisjuovia selässä ja kyljillä. D Juhani Terhivuo on Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluvan Eläinmuseon intendentti Helsingissä. Häntään sisilisko varastoi kuitenkin kesän aikana vararavintoa seuraavaa talvea varten. Liian pienenä horrokseen vaipuva ei kestä talven rasituksia. Ruskea ja harmaa ovat tavallisimmat pohjavärit. Sisilisko on uskollinen asuinpaikalleen. Jos pitkä häntä jää pedon saaliiksi, sen tilalle kehittyy uusi, joka on alkuperäistä lyhyempi. Ihmetellä sopii sitäkin, miten muutaman gramman painoinen otus voi sinnitellä hengi ssä usein yli seitsemän kuukauden mittaisen horroksen. Koko maata asuttava pikkuruinen lisko ei ole koolla pilattu, mutta kaunis se on kunhan sitä pääsee läheltä katsomaan. Koiraat liikkuvat jopa viiden aarin, mutta naaraat vain yhden aarin alueella. iiden ansiosta sisilisko vilistää taitavasti esimerkiksi rakennusten seinillä ja puiden rungoilla. Sisiliskon häntä on kulutustavaraa: meikäläisistä aikuisista yli puolella häntä on katkennut ainakin kerran
vsk.. Kosketuksen moniin pieniin, toinen toistaan sievempiin suoperhosiin retkeilijä saa ainoastaan luonnontilaisilla soilla. Sen voi nähdä Etelä-Suomessa kesäkuun alussa, kun suomuurain vielä availee nuppujaan. Sen näkee lentelemässä kesäkuussa, kun suopursu kukkii. Ojitus muuttaa suon pienilmaston, vie karpalot ja usein [akatkin, monen suoperhosen toukan ravintokasvit. Se, kuten moni muukin suoperhonen, lentelee hyvin lyhyen ajan, lämpiminä kesinä vain viikon verran. 60 Kaikki suoperhoset eivät ole yhtä kranttuja. Esimerkiksi rämehopeatäplä viihtyy turvekankaillakin. Rahkahopeatäplä on komeimpia maamme 19 hopeatäplälajista. SUOMEN LUONTO 6--7/94 53. Muurainhopeatäpläkään ei kykene lisääntymään ojitetulla suolla. Teksti ja kuvat: Pekka Ojalainen Suoperhosille kelpaa vain oikea suo Eräät päiväperhoset ovat erikoistuneet elämään vain suolla
61. Kesällä 1987 näin siellä viimeistä kertaa rahkahopeatäpliä ja suonokiperhosia. Mutta niistä viis, elimistö tottuu pistoihin ja puremiin. Vielä 1980luvun alussa löysin sellaisen Rautjärveltä rajan tuntumasta. SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Monen perhosen toukat vaativat selviytyäkseen juuri tuota suon äärevyyttä. Suomen eteläja keskiosissa elää yhdeksän ainoastaan suolla elämään erikoistunutta päiväperhoslajia. Niillä elää soiden rikkain perhoslajisto. Suolla liikkuvan luonnontarkkailijan on tultava toimeen satojen ympärillä häärivien kärpästen, mäkärien ja paarmojen kanssa. Perhosintoilijan toiviomatkat soille ovat omalla kotiseudullani Kaakkois-Suomessa käyneet perin vaikeiksi, sillä yhtään kunnon perhossuota ei ole enää jäljellä. vsk. Suonokiperhonen on harvinainen ja melko vähälukuinen laji. Sen tapaa rämeillä alkukesästä karpalon ja suopursun kuki/ta. Minä etsin suolta kosketusta suoperhosiin. Minne katosivat hopeatäplät. Sekin oli jo ojitettu, ja sen perhosten tarina on kovin tavanomainen. Suokirjosiipikin on menettänyt elinpaikkojaan ojituksissa. Sitä esiintyy Etelä-Suomessa rämeillä ja kituliaissa korvissa jaksoittain parittomina vuosina, mutta pohjoisempana vuosittain. Suokirjosiipi kuitenkin säikähtää kulkijaa helposti ja lentää pakoon. Käkkärämäntyjä kasvavilla rämeillä on helppo liikkua. Aurinkoisena kesäpäivänä suolla on valoisaa ja kuumaa; yöllä siellä on kylmempää kuin ympäristössä
Suomittarin toukat syövät juolukkaa ja suopursua. Ojitukset ovat vieneet Etelä-Suomen suoperhosilta elinpaikkoja Kuvan suomittarin tavoin soiden yökköset ja mittarit ovat kärsineet ojituksista. Se on harvinainen Etelä-Suomessa vaikka viihtyy myös turvekankailla. vsk.. Rämekylmänperhonen on rämeiden alkukesän laji. 62 SUOMEN LUONTO 6-7/94 53
Niitä ei ole rauhoitettu, sillä näitä perhosia lentelee vielä runsaasti Pohjois-Suomen soilla. Teos sai 1991 Tieto-Finlandia palkinnon ja valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Turvekankaan olot muistuttavat metsää, eivätkä suoperhosten toukat enää kehity aikuisiksi. Lisäksi soita on raivattu viljelyksille, jäänyt tekoaltaiden alle sekä otettu turvetuotantoon. Vaikka ojitetulta suolta ei turvetta vietäisikään voimalaitoksiin ja puutarhoihin, muuttaa kui vatus suon pieniimaston vähemmän ääreväksi. D Kirjoittaja on lappeenrantalainen luonnonharrastaja ja -kuvaaja. Vähän vaatimattomammat lajit kuten suokeltaperhonen, suohopeatäplä, rämehopeatäplä, rämekylmänperhonen ja saraikkoniittyperhonen pystyvät elämään myös turvekankaiksi muuttuneilla ojitetuilla soilla. Perhosharrastaja saa olla tyytyväinen päiväänsä, jos näkee rahkahopeatäplän, suokirjosii ven, muurainhopeatäplän tai suonokiperhosen. Yli puolet alueesta on kui vattu metsää kasvamaan muutamassa vuosikymmenessä. 63. Muuttuisiko turvekankaan elämä jälleen omaleimaiseksi suoluonnoksi. vsk. Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietinnössä 199 1 nämä lajit on luokiteltu kuitenkin vain silmälläpidettäviksi. ta, missä soita oli alunperinkin vähän. Kangassinisiipi on tarttunut tahmeaan kihokin lehteen. Enimmillään Suomessa oli soita noin satatuhatta neliökilometriä likipitäen kolmasosa maamme pinta-alasta. Elintilaa suoperhosille Suoluonto on melkein tyystin hävitetty eteläisestä SuomesMyös kuivien kankaiden perhosia lentää soilla paljon. Hän on yksi Suomen Päiväperhoset -kirjan ki,joittaja. SUOM EN LUONTO 6-7/94 53. Mutta palaisivatko harvinaistuneet suoperhoset takaisin Etelä-Suomeen, jos suon valtaojat tukkisi tai jättäisi uusintaojituksen tekemättä. Muurainhopeatäpliä löydän enää vain pari yksilöä, vaikka etsisin niitä tuntitolkulla juuri oikeaan aikaan kesästä. Suokeltaperhonen on voimakas lentäjä. Naaras on pysähtynyt toukkavaiheen ravintokasville, juolukalle
Antti Halkka Kuvat: Benjarn Pöntinen Tervapääsky tuo kesä1 64 SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. vsk.
kaupunkiin SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Siivet ovat jäykät ja niiden iskut niin nopeita, ettei ihmissilmä tahdo nähdä liikettä. Pitkät siivet on luotu lentäjälle. Tervapääskyparven kisailu iltaruskon taivasta vasten kuuluu kesään. Oli viileähkö sunnuntai-ilta toukokuun puolivälissä, kun iltahämärissä kävelin Helsingin Töölön kerrostalojen puristuksessa. vsk. aina Tervapääsky ei oikeasti ole pääsky vaan kirskulintu. svirr.. . Äkkiä taivaalta kuului tuttu kirkaisu, ja vilkaisu ylös varmisti asian: tervapääskyt olivat saapuneet. Niiden ääni on kesän ääni, ja niiden temmellys kattojen yllä on kesän vapautta. Tervapääskyjen saapuminen toukokuun lopulla merkitsi minulle ja kai monelle muullekin luontoa seuraavalle kaupunkilaiselle kevään taittumista kesäksi. Kaksi lintua kiisi katukuilun yllä. 65. Svirr.. Silti se tuo kesän kaupunkeihin aivan samoin kuin pääskyt maaseudulle. svirr... -1
Tämä on lähes aina tapatum1a, sillä linnut kammoavat kovaa kamaraa. Sirppisiivet vievät linnut kohti poutaisia seutuja, jopa satojen kilometrien päähän pesimäalueelta. Tervapääskyjen tiedetään vuorenvarmasti pystyvän nukkumaan ilmassa. Nukkuvatkin ilmassa Joskus käy niin, että tervapääsky putoaa maahan. Asiassa ei sinänsä ole mitään ainutlaatuista, sillä esimerkiksi hylkeet nukkuvat vastaavasti avomerellä. Juomavetensäkin ne sipaisevat pinnasta tai pilvipisaroina. D SUOMEN L UONTO 6-7/94 53. Jokainen näkee, että se on luotu lentämään. Kelomökistä kelpaa kaartaa liitoon. Jonakin syyskuun tai lokakuun päivänä parvi ei enää pudottaudu alas. Kun tervapääsky itse ruokailee, se kiitää suu ammollaan ja kerää ilmassa leijuvia hyönteisiä ja hämähäkkejä kitaansa. Erämetsien tervapääskyt ovat omaa joukkoaan yhtä kiihkeä huuto leikkaa ilmaa vastustamattomalla voimalla. Kun syksyn koleus on tullut jäädäkseen, tervapääskyt tulevat levottomiksi. Taivasalla yöpyvälle tervapääskylle on vaaroja tarjolla. Kun vanhemmat ovat poissa, poikaset eivät saa syödäkseen. Suomessakin pesii tervapääskyjä, jotka eivät ilmaleikkien päätteeksi sujahda kattotiilen alle tai tuuletusluukkuun vaan puun huojuviin uumen11n. Olisi silti vääryys sanoa tervapääskyä vain kaupunkilinnuksi , onhan se ollut olemassa jo paljon ennen kaupunkeja. Pesä jossain vintillä. Nälkäkuolema uhkaa. Tervapääskyn sanotaan viettävän ilmassa suhteellisesti enemmän aikaa kuin mikään muu maailman 9 000 lintulajista. Afrikka kutsuu. Huonoa lentäjää ei hevin huolita heilaksi. Tosin vuosisadan alkupuolella lentokoneensuunnittelijat arvelivat, että suora, ellipsin muotoinen siipi on ihanteellisin. Sade huuhtoo pikkuelämän maahan, mutta sadejakson tullessa tervapääskyt ovat yleensä jo poissa. Se tunkeutuu porraskäytäviin ja asuinhuoneistoihin asti. Pesäpaikoilla on siis katuosoitteet. Kun haudonta on ohi, poikaset tarvitsevat ruuakseen tuhansien lentokilometrien saaliin. Tunnetaan tapauksia, joissa saariston viehättävä ryöväri merikihu oli ilmeisesti erikoistunut saalistamaan taivaallisia yöpyjiä. Tervapääskyn poikanen on vielä kokematon ja heikko eikä aina pääse taivaalle ilman apua. Katselija ajattelee silloin hieman tuskastuneena: joko nyt. Ilmaan ponkaisu tosin käy varsin vaivalloisesti ja vain hyvältä lähtöalustalta. Myöhemmin huomattiin , että aerodynaamisissa laskelmissa oli virhe. Kaupungin talviseksi tummuva taivas jää pulujen ja naakkojen haltuun. Poikaset saavat lisäaikaa vaipumalla lievään horrokseen, jossa energiankulutus on vähäistä. Jonkin66 Tervapääskyn toinen olemus: saloseudun yksineläjä. Tervapääskyt olivat kuitenkin oikeassa. Alkuperäinen tapa on myös kalliojyrkänteillä pesiminen, mutta lättänässä maassamme vasta kerrostalot ovat tarjonneet tervapääskyn mieleisiä keinokallioita. Pesimäluodoilta löytyi säännöllisesti tervapääskyjen jäänteitä. Huonon sään aikana Ilman hyönteislajisto on kovin pienikokoista, ja tervapääskyt kokoavatkin tuhansista ötököistä ja syljestä tuliaispallon poikasille. Ruokapöytä voi olla katettu yli kilometrinkin korkeuteen. Pesii myös luonnonkoloissa Tervapääsky pesii mieluiten kattotiilen alle tai tuuletushormiin, mistä on kätevä pudottautua lentoon. Pienet, hallitut ohjausliikkeet riittävät, kun parvet pi.Idottautuvat hirvittävää vauhtia alas taivaalta ja pujottelevat talojen välissä seiniä viistäen. Parvet nousevat joskus silmänkantamattoman korkealle. Tai jos yrittävät, niin yritykseksi jää. Pöntönkin lintu kelpuuttaa. Ne tuntuvat aavistavan niin pahan ilman tulon kuin kauniin ilman alueiden sijainnin. vsk.. Puunkoloissa pesiviä tervapääskyjä on harvakseltaan koko maassa, etenkin Lapissa. Siivissähän on voimaa. Kaareva siipi on sittenkin oivallisin! Lentoleikeissä tervapääskyillä on ilmiselvästi hauskaa, mutta varsinkin keväisin niillä on vakavampikin tarkoitus: puolison katsastus. lainen automatiikka pitää ne lennossa. Kun lentotaituri on hereillä, eivät taitavimmatkaan petolinnut sitä yleensä ahdista. Sirppisiiville ei vertaa Tervapääskyt e1vat pelkää sokkeloisen kaupungin pyörteisiä tuulia vaan hakevat niistä lisävauhtia lentoonsa. Hurjimmissa syöksyissä lintu kiitää lähes sadan kilometrin tuntinopeutta. Lentotaiturin siipien muoto on ilman halkomiseen tutkitustikin ihanteellinen. Maahan pudonnut aikuinen tervapääsky paasee omin avuin takaisin elementtiinsä, vaikka toisin luullaankin. Poikasella on kylmää vastaan suojanaan myös eristäviä pesäaineksia
Sitä saa tästä kuvastakin etsiä pienen tovin mittarin äkkää vasta kun kuvan oikeaa ala nurkkaa katsoo tarkkaan. vsk. Parhaiten huomaamme lajit, joiden väreillä on viesti: olen myrkyllinen tai pahanmakuinen. SUOMEN LUONTO 6---7/94 53. Koivumittari sulautuu lähes täydellisesti alustaansa. Saastuneilta alueilta jäkälät usein puuttuvat, ja koivumittaritkin ovat tällöin usein tummempia. 67. Timo Nieminen Luonnolliset naaliliot Syötävä hyönteinen on usein linnun tai ihmisen katseelta visusti kätkössä. Maukaskin hyönteinen voi piilotella väärien varoitusvärien takana
Kun tämä isohko perhonen laskostaa siipensä tiiviisti takaruumiin ympärille, se on jo kuin pyöreä oksa. Suojavärityksen ansiosta niitä on kuitenkin vai68 kea havaita. Acleris logiana -kääriäinen on kuin tuohesta tehty. Ruskohirsiyökkönen toukokuussa. Naamioitumisen täydentää perhosen niskavillojen vuosirenkaita vastaava väriPuolukkapiiloyökkönen on Suomen eteläosissa runsas laji. Saaliseläinten on yritettävä kaikin keinoin välttää saali stajaansa. SUOMEN LUO TO 6-7/94 53. vsk.. Aikojen kuluessa hyönteiset ovat kehittäneet saalistajia vastaan oivan puolustuksen: ne naamioituvat ympäristönsä väreihin ja kuvioihin ja katoavat katseelta. Häirittäessä ruskohirsiyökkönen tekeytyy kuolleeksi ja vetää jalkansakin ruumista vasten koukkuun. Hietaheinäperhonen on etelärannikon kallioiden lymyilijä. Kuin tikku, lehti, jäkälä ... Yöllä ja hämärissä lentävät perhoset lepäävät paiv1sm puunrungolla tai kallion pinnalla, usein täysin näkyvällä paikalla. Muutamat lajit, kuten ruskohirsiyökkönen, matkivat osuvasti lahoa oksanpätkää
Syksyllä lentävä koivunlovimittari matkii väreillään keltaisia lehtiä. vsk. SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Kun sitruunaperhonen jäykistyy paikoilleen, se on hetkessä kuin lehti, eikä saalistaja enää näe saalistaan. 69
vsk.. Näkyvää ja näkymätöntä Mittariperhosen toukka maitohorsmalla on kuin osa horsmaa itseään. 70 SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Syksyn värien omaksuminen voi säästää sen talvelle. Haapakiitäjän toukka sulautuu haavanlehteen kuvassa vasemmanpuoleisen lehden alapuoleen
Ne eivät mrnään takuin vihertävä lehti. voin yritä piiloutua saalistaVaro minua! Joidenkin hyönteisten värit ovat hyvin kirkkaat ja silmiinpistävät. Kun perhonen laittaa siivet toisiaan vasten, se on melko huomaamaton. sisiipiä myrkyllisiksi ja taKirkkaankeltainen sitruunavoittelevat niitä harvemmin perhoskoiras on kevään ja alkuin hyvänmakuisiksi tuntekukesän näkyvimpiä perhomiaan lajeja. sia. Muutama perhoslaji järjestää saalistajilleen sydämentykytyksiä. Esimerkiksi hyönteisiä syövän linnun ei tällöin tarvitse opetella monta erijalta vaan oleskelevat kukilla täysin näkyvissä. Mutta kun perhonen riipHitaat ja laiskaliikkeiset pupuu kasvilla pää alaspäin, se natäplät ovat kirkasvärisiä on värei ltään ja muodoltaan perhosia. Monet hyönteisväritys sulauttaa ne ympärissyöjät erehtyvät luulemaan latöön. Linnut oppivat yhdistämään kirkkaat värit ja pahan maun. Kaikki lajit saavat saalistajiaan vastaan paremman suojan kuin jos jokainen laji olisi erivärinen. D 71. SUOME LUONTO 6-7/94 53. Saalistajan hämmentyessä perhonen saa mahdollisuuden ehtiä pakoon. Kuvassa nätkelmän punatäplä. Kun perhonen laittaa siitavat siivet tuovat mieleen vet yhteen, alapinnan hillitty pistiäisen. Kun sinisilmäkiitäjä joutuu ahdistelun kohteeksi, se leväyttää etusiipiensä alta esiin kirkkaan punaiset takasiivet suurine sinisine silmätäplineen. Punatäplät erittävät rintapuoleltaan pahanmakuista ja myrkyllistä nestettä. Neitoperhosen silmätäplät hämäävät saalistajan. Punatäplien metallivärit kertovat, että perhonen erittää myrkyllistä nestettä. Eri ampiaislajit muistuttavat hyvin paljon toisiaan, mikä on niille hyödyllistä. Kuin ampiasparvi viinimarjapensaassa karviaismittarin kotelokopat heiluvatkin tuulessa pelotuksen tehosteeksi. Se sisältää muun muassa syaanihappoa ja histamiinia. vsk. tys. Tumma ja hoikka, kelvain siipien yläpinta on väritaraitainen ruumis ja läpikuulkäs. Ampiaisen huomaa helposti . Näillä pelotusväreillään ne varoittavat saalistaj iaan myrkyllisyydestä tai pahanmakuisuudesta. Usein kaan. laista väriyhdistelmää. Kirkasväriset päiväperhoLasisiivet eivät ensi katsosetkin lepäilevät pilvisinä päimalta näytä perhosilta lainvinä kasvillisuudessa. Leppäkerttu viestii: olen pahanmakuinen
Muurahaisleijonalla on kiusanaan myös kiilupistiäisloinen. Omistajan poistumisen merkkinä voi olla hiekkaan uurtunut vana. Munista kuoriutuu pierna toukkia. Esiin hiekasta ehkä pistävät toukan kokoon nähden julmetun suuret pihdit. Kun elämä muurahaisleijonana oli silkkaa saaliin odotusta, niin korennon Muurahaisleijonan riesana on kiilupistiäisloinen. Parittelun jälkeen naaras munii jollekin lupaavalle hiekka-aukealle munansa. Korento kyllä ruokailee aikuisenakin. Jos saalis yrittää kipittää karkuun, leijona sinkoaa sen päälle hiekkaa, jonka mukana se valuu takaisin leukojen ulottuville. Muurahaisten elämää käsittelevässä SimAnt -tietokonepelissä muurahaisleijonien väittely on nostettu keskeiseksi ongelmaksi! Muurahaisleijona on kärsivällinen eläin, mutta se vaihtaa pyyntipaikkansa toisaalle, jos saalisliikennettä ei ole kylliksi elannon turvaksi. Nyt muurahaisleijona on aikuinen muurahaiskorento, joka nousee harsosiipineen lepattamaan kesäyöhön. Antti Halkka Eteläisellä rannikollamme ja muuallakin Suomessa näkee usein hiekka-aukeilla pieniä suppilomaisia kuoppia. Kuopan reuna sortuu helposti, eikä vaanija anna uhrille aikaa ponnistaa ylös. Niitä voi olla sopivan pehmeässä hiekassa tiheässäkin . Jokaisella kuopalla olisi kuitenkin pieni tarina kerrottavanaan, sillä ne ovat muurahaisleijonan eli muurahaiskorennon toukan ansoja. Parin vuoden pyyntikesät kuumilla hiekkakentillä avaavat tien muodonmuutokseen: leijonasta tulee suviyössä lentävä harsokorento. Pian saalis on imetty tyhjäksi. Tavallisimpia hietikolla juoksijoita ovat kuitenkin muurahaiset, joiden kulkutie voi olla todella vaarallinen, sillä muurahaisleijonia on sopivalla kulkutiellä tiheässä. västäräkkejä. Kestää pari vuotta ennen kuin muurahaisleijona on kyllin kookas aikuistuakseen. vsk.. Saaliiksi joutuvat etenkin muurahaiset. Toukalla on tapana odottaa saalista kuopan pohjalle kaivautuneena. Odotus voi kestää päiväkausia, mutta lopulta se usein palkitaan. Pistiäinen etsii muurahaisleijonia ja munii niiden nahan alle, jolloin toukka heittää henkensä ja siitä tulee pi stiäistoukan kasvualusta. Harva kulkija jaksaa vaivata päätään sillä, miten suppilo on syntynyt. Leijona on sikäli nimensä mukainen, ettei se kavahda suurtakaan saali sta. Osin juuri lintujen saaliiksi joutumista välttääkseen muurahaiset ja hämähäkitkin juoksevat hiekalla niin kovaa, että putoavat eteen ilmestyneeseen kuoppaan. Kun pahaa-aavistamaton muurahainen, hämähäkki tai muu hiekan pikkueläin kulkee kuopan yli, hiekkavyöry antaa hälytyksen ja muurahaisleijona iskee pihtinsä ohikulkijaan. aikuisuus on lähinnä puolison etsintää. Onhan hiekkakenttien vieruksilla usein esimerkiksi kirvisiä ja 72 Leijona saa siivet Muurahaiskorento viettää suurimman osan elämästään ansakuoppia kaivavana toukkana, muurahaisleijonana. D SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Pian toukka on kaivanut ensimmäisen kuoppansa ja aloittanut pitkien odotusten täyttämän elämänsä muurahaisleijonana. Jos kaikki käy hyvin, muurahaisleijona koteloituu ja kotelossa tapahtuu muodonmuutoksen ihme. .a,r·-..-,...,.,_,...~j Leijona kuoppansa pohjalla ansakuopan läpimitta on muutama sentti. Muurahaisleijonan kuopan huomaakin usein sen pohjaa kaivellessaan tyhjäksi. Muurahaisleijona voi myös joutua jonkin linnun tai petohyönteisen saaliiksi. Monen toukan pyyntionni loppuu kesken, ja leijona menehtyy oman ansansa pohjalle
73. vsk. SUOMEN LUONTO 6-7/94 53
Kuvassa Vääräkosken betonilähiötä.. Karjalaisten luonnon kunnioitus on säilynyt vahvana näihin päiviin saakka muun muassa Kemin Paana ... Petri Niikko Kemijoen rannassa ovat ve-· neet, kylyt ja verkkosuojat. r kyl" kaat elävät ten on muutettava. Paanajärven kyl~ Kun Väinämöinen kaatoi kaskea, hän jätti koivun pystyyn käelle kukuntapuuksi
Tämä Vienan Karjalan viimeinen ehjänä säilynyt kylä elää ehkä viimeistä kesäänsä; sen kohtaloksi on varattu jääminen tekoaltaan alle. Rakennettavan Kemijoen voimala "denkin tietojen mukaan Jyskyjärvelle sa. 1 viimeinen kesä. •Kostamus Veneenveistäjä Teppo Pazarskin tilauskanta oli viime kesänä kuusi perinteisen mallin mukaista vienalaista joki50 100km lää Kemijoen varrella ei pidä sekoitta een. vielä luontaistaloudessa
Kemin Paanajärvi on kasvanut vesireitin varrelle, joka on yhdistänyt Kuittijärven vesistön kylät Vienan mereen. Sy1jäinen sijainti on auttanut Paanajärveä säilyttämään vanhan ilmeensä. Kylä on korjausrakentamisen apu laisprofessori Yrjö Tuppuraisen mielestä kansainvälisestikin erittäin arvokas, koska pyöröhirsistä rakennettuja kokonai76 sia kyliä on säilynyt hyvin vähän. Vain nuoret ovat suostuneet lähtemään kylästä, kun tilalle on tarjottu kerrostaloasuntoja 60 kilometrin päässä sijaitsevasta Vääräkosken betonilähiöstä. Kylää on nimitetty Kemin helmeksi. Vertailukohtia ei enää ole, sillä kylä on suuren joen kylistä viimeinen. Iltaisin kylyjen eli saunojen piipuista nousee savua ja iltaaskareiden ääniin sekoittuu moottoriveneiden putputusta miesten palatessa verkoiltansa. Kesällä kylänraitti on taas täynnä elämää: lammaslaumat määkivät, kukot kiekuvat ja lapset juoksentelevat kujilla. K. Kemijoen on korvannut kehno tie, jonka katkaisee epäsäännöllisesti toiminnassa oleva lossi. Asukkaille se on hänen mielestään vieläkin tärkeämpi; ikivanha kaijalaisuushan asuu vanhoissa rakennuksissa ja niiden ympäristössä, ei kerrostaloissa. I. Paanajärven kylää uhkaava Valkialan voimalaitos on viiSUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Aavistuksen kalevalaisen runokylän hengestä antavat leikeissään juoksevat lapset ja kasvimaitaan laittelevat vanhukset, joiden silmistä paistaa hyväntahtoisuus ja rehellisyys. Kemin helmi uhkaa upota tekoaltaan pohjalle Kemin Paanajärvi sekoitetaan Suomessa usein Paanajärven kansallispuistoon, joka sijaitsee parisataa kilometriä Kemijoen kaimastaan luoteeseen. vsk.. Inhan ja Elias Lönnrotin kertomukset vieraanvaraisista ja iloisista karjalaiskylistä heräävät henkiin Kemin Paanajärvellä
Esimerkiksi veneenveistäjä Teppo Pazorski uskoo, että "mäPaanajärven kylässä tuntuu siltä, kuin olisi siirtynyt 50 vuotta ajassa taaksepäin. ko,jausrakentamiseen erikoistuneita arkkitehtejä, toimittajia ja valokuvaajia eri puolilta Suomea. Tiedot rakennettavan tekoSUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Nyt länsimaiset yhtiöt ovat kuitenkin ryhtyneet hyödyntämään Karjalan metsävaroja. Lisätietoja: arkkitehti Antti Pihkala , (981)373 517, fax (98 1) 373 856 tai luonnonkuvaaja Petri Niikko, (90) 841 869. Muualla Karjalassa hakkuita tekevä metsäyhtiö Veitsiluoto sen sijaan ei lähtenyt tuhoamaan runokylän metsiä. Vienanmereen laskeva Kemijoki halkoo Paanajä111en kylän. nöyh vielä viisi vuotta, konsa kylä upotetaan". Jo rakennetut v11s1 voimalaa ovat upottaneet monta joen varrella sijainnutta kylää ja vieneet arvokalat ennen niin kuuluisasta lohijoesta. 77. meinen kohde 1950-luvulla päätetystä Kemijoen valjastamissuunnitelmasta. Toimintaan on ilmoittautunut mukaan mm. Joidenkin tietojen mukaan vain muutama talo jouduttaisiin siirtämään. Paanajärven puolesta on perusteilla liike, jonka tarkoitus on luoda yhteyksiä Suomen ja Venäjän viranomaisiin kylän säilyttämiseen liittyvien kysymysten selvittämiseksi. Tähän asti karjalaiset ovat voineet luottaa venäläisten tehottomuuteen allashankkeen siirryttyä vuosi vuodelta. altaan laajuudesta ja vaikutuksesta Paanajärven kylään ovat hyvin ristiriitaisia. D Valokuvaajat Markku Tano ja Petri Niikko kiertelivät Vienan Ka,jalassa kesällä 1993. vsk. Norjalais-suomalainen NordWest Invest International AS siivoaa Paanajärven aluetta pikavauhtia. Väite tuntuu oudolta, sillä kylä sijaitsee vain kuuden kilometrin päässä valmistuvasta Valkialan voimalaitoksesta keskellä suunniteltua 15 000 hehtaarin hakkuualuetta
Heidän käsiensä kautta kulkee liukuhihnalla tuhansia kiloja pakkausjätettä päivässä. "Järjestelmällä teollisuus halusi osoittaa, että se voi itse vapaaehtoisella toiminnalla ratkaista ongelmansa, mutta näin ei ole käynyt", sanoo erityisavustaja Uli Kist. 78 Kone ei Knettenbrechissäkään ole korvannut ihmistä jätteiden lajittelussa, jota tekevät lähinnä jugoslavialaiset työntekijät. ULKOMAILTA Saksalaisten pakkaukset muiden maiden murheena Saksalaiset keräävät pakkausjätteensä talteen niin tunnollisesti, että niitä riittää kuljetettavaksi tuhansien kilometrien päähän. Wackenhutin mielestä tämä ei riitä: "Ensin pitäisi selvittää, onko jotakin materiaalia järkevää kierrättää, ja vasta sitten myöntää sille Vihreä piste. Saksassa kaksi vuotta voimassa ollut pakkausasetus velvoittaa valmistajia huolehtimaan tuotteidensa pakkausten kierrätyksestä. Osavaltion vihreä ympäristöministeri Joschka Fischer kuuluu edelleen vastustajiin. Kistin mukaan saksalaiset rehvastelevat turhaan omalla, naapurimaita korkeammalla jätteiden kierrätysasteellaan. vsk.. Lopuista jätteistä puolet on helposti kierrätettävää materiaalia. Jäljelle jää erilaisista muoveista, pahvista ja alumiinista koostuvia sekapakkauksia, joita on hyvin vaikea käyttää uudelleen raaka-aineena. Muut materiaalit pitäisi vetää pois markkinoilta." Hessenin osavaltio oli alunperin haluton hyväksymään Gri.ine Punkt -järjestelmää. Saksalaisperheen aamiaiseksi tyhjentämät jogurttipurkit jatkavat kiertokulkuaan esimerkiksi pakistanilaisen maatyöläisen sandaalien pohjina. Knettenbrechin lajittelukeskuksen kautta Pikavauhtia käynnistetyssä laitoksessa ei ole pulaa työstä; yrityksen autot kärräävät laitokseen päivittäin noin 20 tonnia pakkauksia. Ennen seuraavia liittovaltiovaaleja pakkausasetukseen on Kistin mukaan kuitenkaan turha odottaa muutoksia. Silti monet pitävät järjestelmää keskeneräisenä, jotkut jopa epäonnistuneena. "Jotkut materiaalit, kuten PVC-muovit, pitäisi kokonaan kieltää. Shampoopullot ja margariinipurnukat voivat myös päätyä Pakistanin kaste1 ukanavien ränneiksi tai niin saksalaisille kuluttajille ainakin kerrotaan. Anne Brax SUOME LUO TO 6-7/94 53. Tuotteiden valmistajat täyttävät velvoitteensa maksamalla pakkauksista lisenssimaksua niiden painon ja kierrätettävyyden perusteella. "Tosiasiassa saksalaisten pakkausten tulva muiden maiden markkinoille estää niitä kehittämästä omaa kierrätystään." Ympäristöministeriö ottaisi käyttöön kiellot ja sälyttäisi tuotteiden valmistajille vielä nykyistä enemmän velvollisuuksia. Juuri tällaista tavaraa paalataan odottelemaan kuljetusta esimerkiksi pakistanilaiselle sandaalitehtaalle tai jonnekin muualle Saksan lainsäädännön ulottumattomiin. Tärkeintä olisi vähentää jätteiden määrää." Ympäristöministeriön mielestä Gri.ine Punkt on kierrätystä, joka ei suojele ympäristöä. "Jätteiden vienti ulkomaille on Saksan suurin ekologinen skandaali. Wiesbadenissa kulkevat 400 000 ihmisen pakkausjätteet. Nyt kaikissa pakkauksissa on Vihreä piste, vaikka ei edes tiedetä, miten niitä voisi kierrättää." Knettenbrechin lajittelukeskukseen tulevasta jätteestä noin viidesosa on erehdyksessä lajiteltu väärään astiaan, eikä siis ole pakkausjätettä. Toiminnasta vastaava diplomi-insinööri Peter Wackenhut on silti kaikkea muuta kuin tyytyväinen: "Järjestelmän käyttöönotto olisi pitänyt valmistella paremmin. Keräys toimii Pakkausjätettä on runsaassa vuodessa saatu Saksassa talteen kolmannes enemmän kuin oli tavoitteena ja kaatopaikkajätteen määrä on pudonnut 20-30 prosenttia. Tämä jäte viedään kaatopaikalle tai poltetaan. Jotkut valmistajat ovat myös luopuneet tuotteiden moninkertaisesta pakkaamisesta. Muissa pakkauksissa oleva Griine Punkteli Vihreä piste -merkki kertoo kuluttajille, että pakkaus on kierrätyskelpoinen, eikä sen siis pitäisi päätyä kaatopaikalle. Hankalista materiaaleista pitäisi maksaa maksu, joka käytettäisiin kokonaan parempien tuotteiden suunnitteluun", Uli Kist selvittää. Kymmenesosa on pienikokoista roskaa, joka erotellaan seulalla sivuun polttoa varten. Lasi sekä paperi ja pahvi kerätään erikseen, kuten ennenkin. Laitoksesta lajitellut jätteet matkaavat edelleen eri suuntiin kierrätystuotteiden raaka-aineeksi. Toisinaan kierrätysmerkillä varustettuja pakkausjätteitä löytyy kuitenkin myös kaatopaikoilta Kiinaa ja Intiaa myöten
Tästä määrästä saataisiin 37 miljardia kuutiometriä biokaasua ja 370 miljoonaa tonnia lannoitetta. Jyväskylän osaston Nepal-projektin tarkoituksena on helpottaa nepalilaisten naisten ja lasten työtaakkaa sekä vähentää metsien häviämistä. Näistä kolme täytetään lehmänlannalla ja neljäs ihmisten ulosteilla. Polttopuuta säästyy, eikä energia maksa mitään. tetta. Intiassa syntyy vuodessa melkein miljardi tonnia lehmänlantaa. Nepalilainen Bioenergiaa Intiassa: Gobarkaasu nainen käyttää keskimäärin kuudesta kahdeksaan tuntia päivässä polttopuiden hakemiseen. Maassa on nykyään käytössä noin 1,5 miljoonaa biokaasulaitosta. Tuhat kiloa lantaa tuottaa noin 37 kuutiometriä biokaasua ja 370 kiloa lannoiSUOMEN LUONTO 6--7/94 53. Tällaiseen biokaasureaktoriin voidaan laittaa periaatteessa kaikkea eloperäistä jätettä. Sitä syntyy, kun eloperäinen aine mätänee hapettomassa tilassa. Kurssin jälkeen suomalaisten nepalilainen yhteistyökumppani Centre for Rural Tecnology järjesti Katmandun temppelialueella avoimen näyttelyn, jossa esiteltiin yli kymmenen erilaista aurinkokeitinmallia. Nepalin energian tarpeesta yli 75 prosenttia tyydytetään polttopuilla, joita naiset kantavat metsistä. Riitta Wahlström Intian suurimmassa biokaasulaitoksessa (vasemmalla) on neljä 85 kuutiometrin suuruista biokaasureaktoria, joista kolme toimii lehmänlannalla ja yksi ihmisen ulosteilla. Tekniikka Elämää Palvelemaan -järjestön Jyväskylän osaston vetämällä kurssilla valmistettiin keittimiä pahvista ja tehtiin niissä ruokaa. Keskikokoinen gobarkaasulaitos tuottaa neljästä kymmeneen kuutiometriä biokaasua vuorokaudessa. Lisäksi kaasun tuottamista appelsiininja mangonkuorista tutkitaan parhaillaan. Laitos käsittelee 260 kuutiometriä lantaa ja 85 kuutiometriä ulostetta päivässä eikä haise. Keitin on tehokas: sen lämpötila voi nousta 150 asteeseen, ja siinä voi kypsentää mm. Biokaasu on melkein puhdasta metaania. Hän kantaa otsahihnan varassa jopa 50-60 kilon taakkoja pitkien matkojen takaa. Kansi liikkuu kaasun määrän mukaan ja pitää paineen melko tasaisena. Intian suurin biokaasulaitos on New Delhissä, ja siinä on neljä 85 kuutiometriä vetävää mädättäjää. Biokaasulaitoksen nurkalla on yleinen käymälärakennus, josta yksi astioista saa energiaraaka-aineensa. Yksi lehmän tärkeistä tehtävistä on antaa lantaa, jota käytetään polttoaineena tai lannoitteena. Joukko nepalilaisia opiskelijoita, opettajia ja eri järjestöjen edustajia tutustui keväällä aurinkokeittimien valmistukseen Katmandussa. Kevyt, halpa ja saastuttamaton aurinkokeitin voidaan valmistaa puusta, pahvista, lasista ja foliosta tai paikallisia raaka-aineita käyttäen bambusta, vanhasta korista tai käytetyistä suurista teelaatikoista. Siinä on noin kaksi metriä leveä ja kolme-neljä metriä syvä kuoppa, joka on vuorattu kivillä ja sementillä kaasutiiviiksi. myllyjen jyvien kuorintaan käyttämästä, runsaasti orgaanista ainetta sisältävästä vedestä. Nykyisin lanta saattaa joutua biokaasulaitokseen, jossa siitä saadaan kaasua ruoanlaittoon ja oivallista lannoitetta. Ne tuottaisivat noin yhdeksän miljardia kuutiometriä metaania, mikä vastaisi 3,6 miljoonaa tonnia öljyä. Keitin toimii myös erinomaisena vedenkeittäjänä arvokas ominaisuus heikoissa hygieniaoloissa. Ruokaa valmistettaessa tarvitaan hyvin vähän vettä, esimerkiksi kananmunat kypsyvät ilman vettä. Intiassa on kehitetty yksinkertainen biokaasulaitoksen perusmalli, jota kutsutaan hindiksi nimellä Gobar, lannoite. ULKOMAILTA Aurinkokeittimiä Nepaliin Auringonsäteet heijastuvat alumiinifoliosta kypsytettävään ruokaan. vsk. Kuopan päälle laitetaan metallinen kupu kanneksi ja kokoamaan kaasua. Gobarkaasulaitoksen mallin kehittänyt Khadi & Village Industry Commission on laskenut, että realistisesti Intiassa voisi olla neljästä viiteen miljoonaa biokaasulaitosta. Henrik Enslev Jensen 79. Intiassa tuotetaan biokaasua mm. Intiassa lehmä on pyhä, se käsitetään maan äidiksi. Perusmallin ( oikealla) tilavuus on noin kuusi kuutiometriä. vihanneksia, kalaa ja lihaa. Kun vuoristoisesta maasta häviävät metsät, lisääntyvät eroosio ja maanvyörymät. Ryhmän jäsenet rahoittavat matkansa omista varoistaan, mutta projekti on saanut rahoitusta Suomen Psykologiseuralta ja ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista. Tekniikka Elämää Palvelemaan -järjestö on aiemmin vienyt aurinkokeittimiä Namibiaan. Projektissa halutaan tutkia myös sitä, miten keittimien vastaanottaminen, käyttäminen ja rakentaminen onnistuu nepalilaiskylissä
Venäläisten oma matkustelu on vähentynyt, ja vähät matkustavaiset lähtevät mieluummin ulkomaille. Nämä kissat tappavat noin 60 miljoonaa selkärankaista eläintä vuodessa. vsk.. Tällä hetkellä ainoa toivo näyttäisi olevan länsiturismissa. Ileksajoella voi tehdä 200 kilometrin mittaisen kanoottivaelluksen läpi villin taigan. ULKOMAILTA Vodlajärvi Euroopan suurin metsäkansallispuisto Useimmat suomalaiset luonnonystävät eivät vielä tunne Vodlajärveä, Euroopan laajinta metsän peittämää kansallispuistoa. Ongelma on tuttu noidankehä: ei ole rahaa rakentaa palveluita, koska ei tule matkailijoita; näitä taas ei tule, koska ei ole palveluita. Vodlajärven kansallispuiston alueella ovat Euroopan läntisimmät luontaiset siperianlehtikuusikot. Wirth on sitä mieltä, että suurin osa australialaisista ei halua hävittää kaikkia kissoja, vaikka haluaakin pitää niiden määrää ja liikkumista kurissa. Aivan rajan takana avautuu Kanadan ja Alaskan erämaiden veroisia maastoja miksi siis mennä merta edemmäs kalaan. Viime vuonna puistossa vieraili 758 ihmistä. Eläintensuojeluyhdistyksen puheenjohtajan Hugh Wirthin mukaan kissakiista on kä1jistynyt turhan paljon. Kissojen aseman uudelleenarviointi johtuu pitkälle siitä, että Australiassa on vihdoinkin alettu arvostaa alueen alkuperäisiä nisäkkäitä ja lintuja. Euroopan suurin metsäkansallispuisto voi järjestää majoituksen viidelle-kahdeksalle henkilölle viikossa, mutta läheskään joka viikko puistossa ei käy edes näin monta ihmistä. Vodlajärvi sijaitsee vain 360 kilometriä Joensuusta itään, ja Helsingistä on sinne yhtä pitkä matka kuin Kuusamoon. llijaan kirkko Vodlajärven saaressa on alueen merkittävin kulttuurinähtävyys. Villikissoja Australiassa on Patonin mukaan noin 3,8 miljoonaa, ja ne tappavat noin 3,8 miljardia eläintä vuodessa. Vodlan seutu on varsin matalaa, mutta Arkangelin 80 puolella pohjoisessa on vaarajono. Eräät kaupungit ovat julistanneet kissoille öisen ulkonaliikkumiskiellon; määräyksen rikkojat ammutaan. Adelaiden yliopiston eläintieteilijä David Paton on laskenut, että pelkästään Viktorian ja Uuden Etelä-Walesin osavaltioissa on noin 1,8 miljoonaa kotikissaa. Näillä alueilla voi kalastaa ja metsästää, ja mökit, saunat, veneet ja kuljetukset järjestyvät Petroskoista eteenpäin. Kissat kiusana Australiassakin Moni auto Melbournessa kantaa puskurissaan tarraa, jonka mukaan ainoa hyvä kissa on liiskattu kissa. Usea uhanalainen laji on vaarassa hävitä kettujen saalistuksen tai kaniinien aiheuttamien ympäristötuhojen SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Kahdeksan kilometrin levyinen rantavyöhykekin on meikäläisittäi n erämaata, ja siellä on esimerkiksi metsästys sallittua. Kaiken takana on kissojen väitetty haitallisuus Australian alkuperäisille nisäkkäille ja linnuille. Toisissa taas kissojen täytyy käyttää kaulapantaa, mikrosirua tai tatuointia, josta omistaja selviää. Eräät tutkijat arvioivat villikissojen luvuksi jopa 12 miljoonaa. Kansallispuisto on tärkeä alueen asukkaille. Puiston pinta-ala on noin 5 000 neliökilometriä se on siis likimain yhtä suuri kuin Lemmenjoki ja UKK-puisto yhteensä. Puistossa sijaitseva Vodlajärvi on matala ja kalaisa, ja sillä on kaksi laskujokea. Todellinen helmi ja nähtävyys on profeetta Ilijaalle omistettu vanha puinen ortodoksikirkko järven keskellä olevassa saaressa. Toinen osapuoli haluaa hävittää kaikki kissat Australiasta, toinen näkee kissat villeinä ja vapaina sieluina, joiden on saatava vaellella mielensä mukaan. Ileksajoen molemmin puolin leviävät mittaamattomat salomaat ja suo lakeudet. Puiston johtaja Oleg Tserjakov ja sen matkailusta vastaava Alla Gudym tietävät, että Vodlajärvellä olisi mahdollisuuksia kehittyä matkailukohteeksi mutteivät kuitenkaan oikein usko tähän. Matti Pellinen Kansallispuiston henkilökunta jä,jestää vieraille eräohjelmaa, kuten jäältä kalastamista ja kalaa riittää. Asutusta on lähinnä Kuhaniemessä, useimmat muut vanhat kylät saarissa ja rannoilla ovat autioina. Sudet, karhut ja kotkat ovat yleisiä puistossa. Kalastus ja metsästys tuottavat jonkin verran, mutta ne eivät riitä elättämään kaikkia
Lukey arvelee, että vallan vaihtuminen antaa toivoa aikakauden vaihtumisesta tälläkin alueella. Vanhan Etelä-Afrikan synnit ympäristöä vastaan ovat kuitenkin olleet suuria, ja niiden laskua maksetaan pitkään. Ympäristöongelmien salailu oli osa apartheid-järjestelmää. Carole Webb Viktorian kissojensuojeluyhdistyksestä arvelee, että kymmenen vuoden kuluttua kissoja ei Australiassa saa enää lainkaan pitää vapaana. Perusteellinen maauudistus purkaisi liikakansoitusta valkoisen vallan mustille osoittamissa heimokotimaissa ja kaupunkien liepeillä olevissa slummeissa ("township"). Durningin kirjasen Apartheidin ympäristölasku. Pai ne nähdä ympäristöinvestoinnit lähinnä uhkaavina kustannuksina on uudessa Etelä-Afrikassa yhtä suuri kuin vanhassakin. Valkoisten hallitsemassa maataloudessa ---'-------------~ käytetään vieläkin torjunta-aivuoksi. Suurimmat salaisuudet muhivat ydintutkimuksessa ja -tuotannossa, koska se kytkeytyi valkoisen johdon sotilasstrategiaan. New Scientist 21.5.1994 SUOMEN L UONTO 6-7/94 53. Se rakensi taloudellista omavaraisuutta piittaamatta ympäristöstä. Boikotti huononsi tilannetta Ulkomaailma reagoi lopulta apartheidiin boikotilla, joka synnytti Etelä-Afrikan valkoisissa piiritysmielialan. Tällaisissa tilanteissa ihmiset näkevät parhaaksi vaihtoehdoksi ihmisen tuomien eläinten hävittämisen. "Valkoiset työnsivät mustat mailtaan väkivalloin ja loivat kaikkiaan satojen tuhansien neliökilometrien laajuiset maaja karjatilansa sekä suojelualueensa. ANC on arvioinut, että maauudistus tulee maksamaan 25 miljardia markkaa. 90-642515 fax 90-6802591 AIGLE kevyet kestävät vaativalle vaeltajalle ardiden 730; nupukki/ cordura vancan 580; @kapteensko Unawika!IJ 25. David Cooper vakuuttaa kuitenkin, ettei ANC:ltä puutu tahtoa ympäristöasioiden parantamiseen. Hän pitää pahimpana apartheidin aiheuttamaa sorretun enemmistön piittaamattomuutta tai jopa vihamielisyyttä ympäristönsuojelua kohtaan. Motlalan mukaan musta väestö alkaa taas tuntea itsensä osaksi ympäröivää luontoa, jos se saa maata tyydyttäkseen taloudellisia ja sosiaalisia perustarpeitaan. Paul Motlalan ympäristönsuojelun pääkohtana pitämä maauudistus tulee viemään vuosia. Hän uskoo, että valkoisen vallan vuosina maa vastaanotti runsaasti myrkkyjätteitä maaperäänsä haudattavaksi. Näin syntyisi myös edellytyksiä eroosion torjunnalle ja viheralueiden perustamiselle. Maan erikoiset ristiriidat pitävät vielä pitkään yllä tilannetta, jossa kansantalouden vahva nousu on hyvän ympäristöpolitiikan ehdoton edellytys. vsk. Valkoisen vallan kielteisen perinnön oikaiseminen ei ala ympäristönsuojelusta vaan polttavien sosiaalisten ongelmien ratkaisemisesta. oun 90-654 099 ~saarenpojat LauKontOn 6. Lisäksi se on erittäin monimutkainen ja ristiriitoja aiheuttava prosessi. Ilman tätä kaiken tuhoavien suuntausten kannatus voisi kasvaa edelleen. 931-226 286 Tule luontopuotiin! HELSINKI Nervanderinkatu 11 puh. ANC:n ympäristöasioiden ja maankäytön neuvonantajana toimivan David Cooperin mukaan tekijä suhtautui perusteettoman optimistisesti ympäristön parantamismahdollisuuksiin apartheidin kaatumisen jälkeen. (97 1) 263 1778 POSTIMYYNTI Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hii rakkotie 6, 1200 Vantaa puh. Suojeluaate ulottui vain puistojen ja niukkojen vesivarojen vaalimiseen. Vanhan vallan edustajat suhtautuivat yhtä huolettomasti kaivosjätteisiin. (90) 406 262 TURKU Aurakatu 8 puh. (93 1) 214 5715 OULU Kajaaninkatu 13 puh. Motlala uskoo, että jos osia suojelualueista annettaisiin maannälkäisille ja sorrettuja valittaisiin niihin työntekijöiksi, tämä ruokkisi tarvittavaa asennemuutosta. oun. Sen hienoimmat osat leviävät tuulen mukana laajalle ja turmelevat ympäristöä. Peter Lukey on Earthlife-järjestön vetäjiä. ANC: n keskeinen tulevaisuudensuunnitelma on Jälleenrakennusja kehitysohjelma, joka keskittyy työpaikkojen luomiseen, koululaitoksen ja terveydenhoidon demokratisoimiseen sekä köyhien asuntotilanteen kohentamiseen. Uusi GATT-sopimus parantaa asteittain tuontituotteiden kilpailukykyä. neita, jotka on kielletty kehittyneissä maissa. Monet eläintieteilijät toivovat, että Webb olisi oikeassa. Ongelmat eivät katoa nopeasti Worldwatch Institute julkaisi 1990 Alan B. Maan uudet johtajat haluavat edeltäjiensä tavoin turvata viennin menestymisen ulkomailla ja vahvistaa omien yritysten asemaa kotimarkkinoilla. Kissaa monet pitävät ketun veroisena tai jopa pahempana uhkana alkuperäisille eläimille. (90) 876 9100 81. Uuden Etelä-Afrikan talouden ennustetaan kasvavan nopeasti, ellei väkivalta pahene. Etelä-Afrikka sijoittuu rikkipäästöillään maailman raskaaseen sarjaan maan sähköntuotanto perustuu oman huonolaatuisen hiilen polttamiseen. Vaikka kissojen merkityksestä alkuperäisten eläinten saalistajina yhä kiistellään, kissaväki ei näe tulevaisuutta hyvänä. Juhani Artto LUONNON KOKEMINEN JA UUSI ELÄMÄNTAPA Henkinen luonnossa Antroposofinen kesäseminaari Snellman-korkeakoulun Taidetalossa Helsingin Jollaksessa 6.-9.8.1994 Pyydä esite järjestäjältä: Suomen antroposofinen Ilmo Uudenmaankatu 25 A 4 00120 Helsinki puh. Paul Motlala on Etelä-Afrikan harvoja mustia ympäristöaktivisteja. Cooperin arvosteluun on helppo yhtyä neljä vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen. Valtaan päässyt ANC kaavailee yli 200 000 neliökilometrin siirtämistä valkoisten isäntien hallinnasta mustille. ULKOMAILTA Luontokin kärsi rotusorrosta Uusi Etelä-Afrikka perii koko Etelä-Suomen laajuisen suojelualueverkoston. (92 1) 327 00 1 TAMPERE Laukontori 4 puh. Savukaasujen puhdistus on laiminlyöty. Syrjäytetyissä se ylläpiti maannälkää ja sammutti kiinnostuksen ympäristöä kohtaan." Tämän historian vuoksi maa-alueiden laaja uusjako nousee Etelä-Afrikan ympäristöohjelman ykköskohdaksi. (98 1) 370 279 KUOPIO Kauppakatu 32 puh
Ihmisen tuhoihin verrattuna kissojen lintutai myyräpaistit ovat vain marginaalierä. Joka kesä pikkupojat kiduttavat hengiltä tuhatmäärin pikkulintuja ja rikkovat pesiä. Linkola paheksuu sitä, että kissan hukuttaminen on lainvastainen ja valittaa, että ampuma-aseita on tässä maassa niin harvassa, että ne eivät riitä kissojen tappamiseen. Kirjoituksesi perusteella ei silloin tarvittaisi edes asetta. Vaahtoaisit mieluummin piittaamattomista kissanomistajista, älä syytä vaistojensa varassa toimivaa eläintä. Viimeaikaisten uutisten mukaan pyssyjä on liikaakin. Minun on pakko hieman hymyillä, kun vertailen Suomen luihuimmaksi salametsästäjäksi leimatun maakotkan ampujan ja Suomen tunnetuimpien luonnonsuojelijoiden aatemaailmaa. Kissan hukuttaminen on kielletty juuri siksi, että se on äärettömän tuskallinen kuolintapa sitkeähenkiselle eläimelle. Raja railona aukeaa. Ihminen sentään tiedostaa tekonsa. Linkola väittää, ettei kissalla olisi luontaisia vihollisia. Ja kattia kanssa kissalla on Suomen luonnossa kaksi vihollista: ilmasto ja kaikenkarvaiset linkolat eli patologiset kissanvihaajat. Ihminen se on massatappaja pyssyineen, kalaverkkoineen, autoineen ja ympäristösaasteineen. Lain heikko kohta on juuri vill iintyneen kissan tökerö määritelmä, joka heikentää myös kotikissan asemaa. Kommentissaan Heikki Willamo paheksuu tätä vanhanaikaista eläinlajien arvottamista, mutta syyllistyy itse samaan syntiin: "harmaalokin kohdalla ryöpytys on oikeutettua" onkohan. Linkolan näkemyksistä riippumatta kissaa tulee suojella paitsi lajina eläinkunnan monimuotoisuuden säilyttämiseksi myös yksilönä eläinten oikeuksien perusteella. Linkolan pelko, että kissat täyttäisivät tämän maan on siis hassu kuin kissan tassu. Karkeasti arvioiden Suomessa on noin puolimiljoonaa kissaa ja luvallisia aseita yli kaksi miljoonaa. Kissa on lumonnut monet suomalaiset: keskimäärin joka kymmenennellä on kissa. Linkola ei sallisi kissojen pyydystävän edes hiiriä eikä myyriä, koska "pikku jyrsijät ovat Suomen luonnon peruseläimistöä". vsk.. Yhteistä näyttää olevan, että se paha ja tapettava eläin pitää väkisin jostain vääntää, jos ei maakotka niin sitten korppi tai viimeistään harmaalokki. Moni kissoja paheksuva on tyytyväisenä pyyhkinyt rasvaa suupielistään nautittuaan pikkulintupiiraita matkoillaan esimerkiksi Välimeren maissa. Jos kissa olisi niin tehokas tappokone kuin väität, selitä, miksi ihminen on ottanut metsälle mukaan koiran eikä kissaa. asetettiin eläinlajeja arvojärjestykseen. Kautta viiksikarvojen jokainen eläinsuojelija on luonnonsuojelija, mutta jokainen luonnonsuojelija ei näytä olevan eläinsuojelija. Linkolalle tiedoksi, että kissan hukuttaminen on ollut lainvastaista ainakin vuodesta 1971 lähtien eli niin kauan kuin nyky inen eläinsuojelulaki on ollut voimassa. Anteeksi vain, mutta kirjoituksestasi paljastui puhdas kissaviha, jonka kanssa luon82 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA nonsuojelulla ei ole mitään tekemistä. Linkola kehuu kissan pyydystystaitoja ja kauhistelee saaliin määrää. Totuushan on, ettei kissa selviä metsässä talven yli, nälkä ja pakkanen verottavat kissakantaa. Olen Linkolan kanssa samaa mieltä siitä, että uudessa metsästyslaissa yritys tehdä eroa villiintyneen kissan ja kotikissan välillä on mieletön, tosin eri syystä. Toivomme, että kissat leikattaisi in myös maaseudulla, jotta ei-toivotut kissanpennut eivät joutuisi linkoloiden listimiksi. Ikävä, että peräti yhdeksän kymmenestä ei kuitenkaan vielä ole päässyt tutustumaan kissojen kiehtovaan maailmaan. Sen sijaan vertaiselleni Heikki Willamolle heitän hivenen monimieliseksi muotoutuvan haasteen: parempaa arvottomuutta! Raino Pönni Turku Kissahysteriaa Luettuani kirjoituksesi kissoista, Pentti Linkola, olisin voinut kuvitella, ettei Suomessa ole yhtään ainutta lintua jäljellä. Ja halveksimasi eläinsuojelufanaatikot yrittävät epätoivoisesti kerätä kissat pois metsistä; sinnehän kissa ei kuulu. Kissa ei ole niin taitava metsästäjä kuin kuvailet, eikä varmasti niin verenhimoinen. Niistä löytyvät vasSUOME LUO TO 6-7/94 53. Vaikka kissa on elänyt ihmisen lähellä jo 5 000 vuotta, yksikään laji ei liene kuollut sui kupuuttoon kissan harjoittaman metsästyksen takia. Jos nimittäin motiivisi on luonnonsuojelu. Raukkamai nen teko, sillä näin moni perhe saattoi menettää rakkaan lemmikkinsä, lapset kaverinsa, vanhus ainoan ystävänsä tai kissanpennut emonsa. ] On valitettavaa, että Suomeso: sa ei elä luonnonvaraisena metsäkissaa tai villikissaa ankaran ilmaston vuoksi. Juuri siksi Helsingin eläinsuojeluyhdistys ottaa vuosittain huostaansa liki 1 500 löytökissaa ja etsii niille uudet kodit sen jälkeen, kun ne on ensin madotettu, rokotettu, leikattu ja tatuoitu. Juttu on joko liehakointia tai liioittelua, sillä jos kissat olisivat huippusaalistajia, eivät kodittomat kissat olisi löydettäessä niin laihoja ja nälkiintyneitä kuin nyt ovat. Linkola kehuskeli ystävänsä pyydystäneen kissaloukulla yhden iltapäivän aikana seitsemän kissaa ja nitistäneen ne. Hiljattain harmaalokki lahtauksen vaikutuksia pyrittiin selvittämään tilastotietojen avulla. Niin ovatkin, mutta kun ihminen on tappanut niiden luontaiset viholliset, niin on kai hyvä, että edes kissa yrittää pitää niiden kantoja kurissa. Olen itse tehnyt liki 20 vuotta eläinsuojelutyötä ja tavannut tuhansia löytökissoja. Kissaton koti on kuin kalaton meri ! Hannele Luukkainen kansanedustaja Kissaonnettomuus Hannele Luukkainen ja Sari Ulvinen ovat täsmentäneet luonnonsuojelun ja (koti)eläinsuojelun näkemyseroja. Monet kotikissat ovat niin tumpeloita pyydystämisessä, että jo pari viikkoa ulkona kuihduttaa ne nälänkurnaleiksi. Kissaonnettomuudesta kiinnostuneen toivoisin kertaavan SL:n numeroista 3 ja 4/94 katsaukseni , joissa selvitän väärien petoeläinten asemaa Suomen luonnossa. Henkipatto harmaalokki Suomen Luonnossa julkaistussa Pentti Linkolan kirjoitussarjassa mm. Vapise luonto, vapiskaa luonnoneläimet. Sari Ulvinen kissanomistaja, biologi Kissa vieköön! Pentti Linkola ruttaa kissan ja kissaihmiset luonnonviholl isina j utussaan (SL 4/94). Kissanomistajat ovat nykyään valveutuneempia ja estävät kissojensa lisääntymisen myös maaseudulla. Toisaalta kova talvi takaa myös sen, että heitteillejätetyt tai villiintyneet kissat pysyvät harvoin hengissä talven yli . Täällä Turun ja Porin läänissä noita "pahoja" harmaalokkeja on teurastettu hirvittäviä määriä muka ympäristönsuojelun nimissä ja oikein verovaroin rahoitettuna. Mistä päättelet kissamäärän kasvavan räjähdysmäisesti . Ja joka vuosi metsästäjät tappavat ja haavoittavat valtavat määrät lintuja. Onko sillä väliä, kuka sen tekee. Vaari Linkolan ajatukset ovat jo nyt osa Suomen historiaa, joten en halua niihin sen enempää puuttua: kivettykööt rauhassa. Laajasta aineistosta huolimatta tutkija joutui päätelmien kohdalla levittämään käsiään: mestausoperaation vaikutuksia oli jokseenkin mahdotonta löytää ja jos jotain vaikutuksia oli niin ehkä maantieteellisesti aivan muualla kuin missä piti olla. Jos luonnonsuojelussa lähdetään kissanlahtauslinjalle, putoaa luonnonsuojelun kannatus roimasti. Metsästysvietti on sillä tallella kuten koiralla ja ihmiselläkin. Onko muuten ihmisellä suurempi oikeus tappaa lintuja ja pikkunisäkkäitä kuin jonkin muun lajin edustajalla. Ihminen sitä vastoin on metsästänyt mon1i1 ta lajia loppuun. Samoin kissan heitteillejättö on ollut kiellettyä. Silloin kissa olisi osa luonnon kiertokulkua eikä sen saalistamisesta tarvitsisi käydä kissanhännänvetoa. Entäs kalat, kalastaja Linkola, eivätkö ne muka kuulu maamme peruseläimistöön
Kissan hukuttamisesta puheen ollen vielä luonnontuntijan luentolyhennelmä. Miksi taivaan tähden Hannele Luukkainen riippuu kiinni juuri tuossa ainoassa tuhoeläimessä. Jos koira j ätetään samalla tavalla, se totisesti ulvoo j a ilmoittaa ahdingostaan koko kylälle. Mökiltä kaupunkiin lähdettäessä kissa sitä paitsi voi olla usean päivän pyyntiretkellä eikä mitenkään löydettävissä. Mutta kaikkiin nähden kissa on ylivoimainen: se hankkii itse ravintonsa tammi-helmikuuta lukuun ottamatta. Kissa on näin ollen kerrassaan mahdoton sovittaa pohjoiseen maahan, pois juurittava epäkohta. vsk. Kylässä harvoin edes tiedetään, kenelle mikin kissa kuuluu. Olen itse sitä mieltä, että ihmiskunnan ainoa myönteinen keksintö on kotieläinten kesyttäminen (erityisesti hevosen, lehmän ja koiran). Silti niistä on päästävä. Sananen ihmisen ja kissan keskinäisestä suhteesta vaikka mennäänkin luonnonsuojelusta sivuun . Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokume11ttisi selityksi11ee11 toimitukseen. Niitä ei sulan maan aikana ruokita, kenties symbolista maitotilkkaa lukuun ottamatta. Pentti Linkola 83. Kun teurastuksiin sairaalloisesti kiintynyt eläinsuojelu askaroi sen seikan kimpussa, kestääkö kuolemisen jakso kymmentai kaksikymmenvuotiaan eläimen elämässä yhden vai kolme minuuttia, se ei ansaitse ymmärtämystä. Sydäntalven nääntymiseen päättyvät kissojen heitteillejätöt ovat mahdollisia siksi, että kissa ei herätä huomiota ympäristössä. taukset kissaihmisten näkökohtiin. Suomeen hävittämään jyrsijöitä ja vahingollisia, siemeniä, viljaa ja marjoja syöviä pikkulintuja. Sillä on kyllä vahvat perinteet, mutta niin oli lattioille syljeskelylläkin, ja niin on tupakalla. Kun varpushaukka on jo syönyt kottaraisen tai tikan rintalihat, saalis yhä huutaa tuskissaan. Luonnossa vallitsee (pitkäaikaisen) elämän ilon j a riemun ja (lyhytaikaisen) kärsimyksen ja tuskan vuorottelu. Myöhäsyntyisessä seuraeläimen roolissa kissan suosion selitys on sen helppohoitoisuus; sen tarvitsema huolenpito on vain murto-osa koiran vaatimasta. On tosin paljon helppohoitoisia lemmikkieläimiä tanssihiiristä marsuihin ja kilpikonniin. Kissa on tuotu SUOMEN LUONTO 6--7/94 53. Tässä aikansa eläneessä tehtävässä on yhä karkeasti arvioiden puolet kissoistamme. Viime marraskuussa jokivarsi oli vielä tunnelmaa täynnä, mutta Vapun tienoilla hän ei ollut enää tunnistaa maisemaa metsäkone oli talvella tehnyt tehtävänsä. Kissakin leikkii usein kauan saaliillaan, ennen kuin tappaa sen. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN Korpilahden Korpijoki on ollut Ilkka Ikosen kuvauskohteena vuosikaudet. Vähäeleinen vaatimattomuus ja kyvykkyys koituvat kuitenkin paitsi hirmuiseksi onnettomuudeksi luonnoneläimille (kuten olen kuvannut) myös raskaaksi ongelmaksi kissalle itselleen. JÄLKEEN I Suomen Luonto etsii luonno11 muuttumisesta kertovia kuvapareja
Neljäkymmenluvulla ei suuria muutoksia tapahtunut, vesi virtaili uomassaan entiseen tapaan. Me olemme piilottajia, pintakiiltoa etsiviä suttaajia. Vettä ei voi enää luonnonvedeksi sanoa, se on eräänlainen siirtotyöläinen, joka siirtää hävettävää olotilaansa meren syliin. Silloin kaivettiin ensimmäiset metsäojat; vesi hiukan tummui, mutta kelpasi vielä käyttöön. Useimmat perhoset pystyy määrittämään kiikareilla, vaikeat tapaukset täytyy pyydystää ja päästää sitten tarkastelun jälkeen vapaiksi. Helpon elämän tavoittelussa, aineellisen hyvinvoinnin humalassa suhteemme luontoon on vain ottamista ja jättämistä. Ihminen on kehityksen nimessä tehnyt jotain sellaista, josta ei ole näkyvissä paluuta parempaan. Perhosharrastus on pahimmillaan aikakytkimellä varustettujen valorysäri vien polttamista "hyvillä paikoilla" ilman valvontaa. Koskipaikat kohisivat, suvannot lietteen pohjaan laskivat niin kuin se luonnon oloissa tapahtuu. Eliökantoja uhkaamaton yksilöiden tappaminen on toki hyväksyttävää joissakin tilanteissa, esimerkiksi tutkimustyö voi edellyttää sitä. Vesi on elementti, josta elämä on lähtenyt alkuun; puhdas vesi on ihmisen elämän perusta, kehdosta hautaan. Purosta viemäriksi Toimitus Tämä on tarina erään puron kehityskaaresta 1930-luvulta nykypäivään. Saaliiksi saadusta myllätystä hyönteismassasta harrastaja poimii sitten yhden kohtuullisen ehjänä säilyneen harvinaisuuden kokoelmaansa koristamaan ja heittää kymmenentuhatta muuta hyönteistä menemään. Päästiin kuitenkin kevääseen. Yöllä lentäviä lajeja taas pääsee tarkkailemaan lakanan ja voimakkaan lampun avulla. Alkoi saastumisen aika. Päiväperhosia voi harrastaa kameran, kiikareiden ja kevyen haavin kanssa. Kuusikymmenluku toi asutuksiin viemärit ja vessat. vsk.. Useimpien hyönteisten ja kasvien kannat kestävät hyvinkin suurten yksilömäärien poistamisen vahinkoa kärsimättä. Joitain Suomen Luonnossa julkaistuja mainoksia on silloin tällöin ennenkin paheksuttu. Siitä katosivat haukien kutupaikat, sorsat ja piisamit saivat etsiä uudet pesäpaikat, lammipaikat katosivat. Kyseisessä tapauksessa ei mielestämme näin ollut. ME El JÄTETÄ PIEN"Th YKSIN ME.iSÄÄN KUOLEMP..AN SANOKOON ~I MITÄ HYVÄNSA!.' SUOM EN L UONTO 6---7/94 53. Viisikymmenluvulla tuli valtio voimallaan, koskipaikat perattiin, purosta tuli oja. Elollisten olentojen tappaminen vain huvin tai harrastuksen vuoksi on ristiriidassa luonnosuojelun kanssa. Ääritapauksissa mainos voidaan hylätä, jos se esimerkiksi on hyvien tapojen tai räikeästi luonnonsuojelun vastainen. Tuloksilla ei juuri ole tieteellistä arvoa, kyse on "postimerkkeilystä" tai bongauksesta. ÄLÄ PELKÄÄ/ .. EIKÖS LAKIKIN KIE:LLÄ KOSKEMA'5TA LUONTOKAPPALEl511N. Pyykki padat porisivät kesäisin, elämä oli mutkatonta. Perhosten keräily on luonto/ 84 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA harrastus, jossa keräilijä tavallisesti tappaa intohimonsa kohteet. Kaikki tehokkuus on nyt kääntymässä vastaan, tehokSE ON TlETYSil PUOONNU. Näin ei tietenkään ole: mikään mainos ei ole lehden linjan puolesta tai sitä vastaan; niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Jos mainoksia aletaan valikoida, syntyy helposti käsitys, että lehteen hyväksytyt mainokset olisivat lehden linjan mukaisia. Luonnossa ku vatut perhoset korvaavat kokoelman. Vuosi vuodelta rasitus on lisääntynyt. Kissan siisteys on meistä kaukana. He toivoivat, ettei tällaisia mainoksia enää otettaisi lehteen, koska perhosten keräily on luonnosta vieraantunutta toimintaa. Tässä se muistuttaa muiden hyönteisten tai kasvien harrastamista tai menneiden aikojen pikkunisäkäsharrastusta. Se kelpasi kotitalouksien tarpeisiin, karjalle käyttö oli aivan yleistä. Kolmekymmenluvulla puron vettä käytettiin moniin tarkoituksiin. Talvisodan aikaan puron syvennöksistä kaivettiin viimeisetkin vesitilkat, kaivot kun kui vui vat ja jäätyivät. JOS,P,..KIN PUUS"IÄ ,.MU"TTA t-11NKAS TEET .. Meiltä on myös kysytty, miten lehti suhtautuu perhosten keräilyyn ylipäänsä. Mainosten karsiminen on ongelmallista, sillä ne eivät millään tavalla ole lehden kannanottoja vaan ilmoittajan ostamaa mainostilaa. Perhosten keräily ja luonnonsuojelu Muutama lukijamme on soittanut toimitukseen ja paheksunut huhtikuun numerossa ollutta perhostenkeräilyilmoitusta. Luonnonsuojelussa kaiken elämän kunnioittaminen on keskeinen periaate. Vettä ei kunnioiteta tarpeeksi, sitä uhrataan liikaa hyvinvoinnin alttarille
Maailma on nyt paljolti täynnä turhaa tavaraa, joka ei ole ihmisille mitään antanut, vain kaatopaikat lihovat. Ympäristönsuojelua valvovat lähinnä kansalliset viranomaiset, sillä EU:n ympäristöhallitus on siihen aivan liian heikosti budjetoitu ja miehitetty. Juhannusroihut valaisivat valoisinta yötä koko maanosan pohjoisosien halki . Mutta elämää emme saisi uhrata tulelle. kesäkuuta. Määritelmästä toki seuraa, että juhannus osuu joskus oikeaan hetkeen. Monet niistä kaupan esteistä, joiden kaataminen on EU:ssa ylin käytännön tavoite, on pystytetty suojelemaan ympäristöä ja yhteiskuntaa. Pahin ympäristön kuormittaja EU: n alueella on liikenne. Vapaat liikennemarkkinat on julistettu osaksi EU :n sisämarkkinoita, jotka syntyivät vuosien 1992-93 vaihteessa. Sellainen ilmapiiri on tu lossa, sen täytyy tulla, että vastuunkantajat ymmärtävät mitä he työstään tarvitsevat. Juhannuksen turhanpäiväisen vaeltelun lopettaminen ja sen siirtäminen takaisin entiselle paikalleen olisi kulttuuriteko. Antti Halkka P. En halua kiistää Hillin tietojen paikkansapitävyyttä tai sitä hänen johtopäätöstään, että EU:n direktiivien noudattaminen osaltaan kohottaisi suomalaisen luonnonsuojelun tasoa. Vanha vene kuuluu tulelle ja jokin unohtunut voima kannustaa meidät sen sille antamaan. Tuon johtopäätöksen kumoaa laajempi näkökulma, joka ottaa huomioon EU: n politiikan peSUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Seuraavan kerran näin käy vuonna 1997. S. Juhannuksen ja tulen perinteitä on ollut monenlaisia, niin muistettuja kuin jo miltei unohdettuja. Se virtaa vakaasti kohti suurempaa vettä viedäkseen sinne terveisensä puronvarren ihmisten olotilasta. syyskuuta). Ranska oli esittänyt valituksen Saksan tiukkaa määräystä vastaan, jota se piti kaupan esteenä. Väitän kuitenkin, että Hillin kirjoitus helposti johtaa harhaan ruokkiessaan näkemystä, että EU: hun liittyminen olisi Suomen luonnolle ja ympäristönsuojelulle eduksi. Loppujen lopuksi ei kaikenmaail man kähmijä ole sen onnellisempi kuin hän, joka kohtuudella kitumatta lusikkansa velliin pistää. Päämäärä on pahasti risti riidassa luonnon säilyttämiseen ja suojeluun kohdistu van toiminnan kanssa. Eikä aurinko kurottaudu aivan yhtä korkealle kuin neljä päivää aikaisemmin. Kun vietämme juhannusta, muutama ratkaiseva pimeyden minuutti on siis jo ujuttautunut j uhlien kuokkavieraaksi. Tämä lama on luonnon rustaama vastalääke, jota ironista kyllä yritetään parantaa kulutusta lisäämällä. kesäkuuta. Yksi tuollainen suojamekanismi kaatui äskettäin, kun EU: n tuomioistuin maaras1 Saksan luopumaan pentakloorifenolin pitoisuu ksille eri tuotteissa asettamasta ylärajasta 0,0 1 prosenttia j a hyväksymään kymmenen kertaa korkeamman ylärajan. Pyrkimys jatku vaan ainelliseen kasvuun merkitsee lisää tuotantoa ja lisää kulutusta. Juhannusaatto taas on tietenkin Aaton päivänä. Kesäpäivän seisaus ja samalla vuoden valoisin päivä on nimittäin ollut jo edellisenä tiistaina, 2 1. Sen jälkeen etsitään omaa porkkanamaata. vsk. Koipi EU :n ympäristöpolitiikan pimeä puoli Euroopan unionin Jasenenä Suomen olisi parannettava luonnonsuojeluaan, sanoo Matti Hiili kirjoituksessaan Suomen Luonnossa 5/94 (EU:n tavoitteena suotuisa suojelun taso). Varsinkin Välimeren maissa on tavanomaista, että EU: n tuella toteutetaan suurimittaisia infrastru ktuurin rakennushankkeita (moottoriteitä, satamia, kosteikkojen kui vatuksia ym.) lainkaan piittaamatta ympäristönäkökohdista. Suomen ympäristönsuojelusäädökset ovat yleensä EU:ta tiukemmat sellaisilla alueilla kuin autojen pakokaasut, vaarallisten kemi kaalien torjunta ja elintarvikkeiden puhtaus. Virossa juhannusta vietetään kristillisen perinteen mukaan Johanneksen päivänä 24. Unionin politiikka tähtää rajuun kasvuun, jota edistetään varsinkin rakentamalla moottoriteitä ja yhdistämällä moottoritieverkostoja. kesäkuuta. kesäkuuta kello 17.48. Nyt on luotava uusi ihanneku va ihmisestä, joka elää vapaana ympäristönsä paineesta. Moni luulisi viettävänsä silloin vuoden valoisinta päivää mutta emmepäs vietäkään. Politiikka on nopeasti johtamassa umpikujaan alueella, jossa liikennetu kokset jo näinä päivinä ovat arkipäivän ilmiö. Täyteen ympättynä tulee paha olo, laiha susi juosta jaksaa. M. Rajojen avaaminen eli rajavalvonnan poistaminen on ympäristön kannalta perin lyhytnäköinen operaatio, koska j uuri rajoilla on monien ympäristölle haitallisten tuotteiden valvonta ollut mahdollista. Linnut eivät juhlaväeltä pääse pesilleen, jolloin niiden munat tai poikaset paleltuvat, paistu vat tai joutuvat petojen suihin. Silloin pohjoisnapa on eniten kallellaan Aurinkoon päin ja myös Maa kauimpana Auringosta. Ehkä vieläkin parempi olisi kuitenkin siirtää se saman tien kesän valoisimmaksi päiväksi, jona kokkotulet ovat ikiajat loimunneet niin Pohjolassa kuin etelämpänäkin. Jos joku haluaa täsmäjuhlia kesäpäivän seisausta, sen tarkka hetki on koko maapallolla Suomen aikaa tiistaina 21. kuuden kääntöpuoli tuoksuu. Järvi-Suomessa ja merenrannikollakin on ai van liian monet kokot tehty lintujen saarille. päivän välisenä lauantaina. Ei pidä unohtaa, että EU on ennen kaikkea talousyhteisö, joka tähtää taloudelliseen kasvuun ja kaupan vapauttamiseen. Määritelmän mukaan sitä vietetään nykyisin kesäkuun 20. Hän valaisee teesiään lukuisin esimerkein, jotka antavat kuvan un ionin valistuneesta, eläinlajeihin ja elinympäristöihin kohdistuvasta suojelupolitiikasta. Antti Vahtera 85. Kokonaisia tii rayhdyskuntia jää ilman jälkeläisiä, kun ihmiset viettävät valon ja hedelmällisyyden juhlaa. Jo nyt asiantuntijoiden arvio on se, että ympäristön tila Euroopassa on heikentynyt ja jatkuvasti heikkenemässä. Pyrkimys ei ole vain moraalisesti arveluttava edistäessään rikkaiden maiden rikastumista vaan myös ympäristölle turmiollinen kasvattaessaan kuormitusta. Puro on perattu. Kansallisten valvojien tunnollisuudesta ei ole mitään takeita. Paha ongelma on valvonnan heikkous. Kuinka pitkien matkojen takaa ja vai voja säästämättä miehet Suomessa kuljettavatkaan seudun täyslahot veneenpuolikkaat kokkoon. Jos kokkosi on rakennettu väärään paikkaan, jätä se sytyttämättä. Kun Köguvan kylän opas selitti viime kesänä Muhun saarella Virossa venevanhuksen säil yvän aidan päällä kunnes sen kunniallisena loppuna olisi palaa tulessa, tämä herätti monelaisia mielikuvia. Suomessa on myös EU:sta poiketen voimassa tiettyjä ympäristöveroja ja -maksuja, jotka EU:ssa joutuisivat uhanalaisiksi kaupan esteinä. Juhannuskokolla on tarkoitus kunnioittaa luontoa. Se ei koskaan palaa luonnonmukaiseen olotilaan. Siihen vaikuttavia tekij öitä löytyy EU: n omasta politiikasta. Malja kesälle ! ruspyrkimykset ja niiden heijastusvaikutukset ympäristöön. Ihminen elää nyt kuin saasteen salpaama virta, täynnä vierasta väsyttävää tavaraa. Jo Vi rossa ovat asiat lähempänä oikeaa kuin meillä, minkä jotkut suomalaiset ovatkin huomanneet viettämällä tuplajuhannukset. Balteilla kokkoperinne eli pitkään vahvana ja heillä on (lähinnä Latviassa j a Liettuassa) vieläpä auringonjumala Saule, joka on itse Aurinko, j a ajaa joka päivä taivaan halki kuparipyöräisillä vaunuilla. Kesäpäivän seisauksena pidettävä valon ja hedelmällisyyden juhla on yleiseurooppalainen traditio. Siitä on tullut yksitoikkoinen oja. Ihminen elää sittenkin viimeiseksi vain leivästä. Noihin päiviin sijoittui juhannus meilläkin, kunnes se vuonna 1955 irtosi nimensä päivästä. Kesän määritellään alkavan kesäpäivän seisauksena ja kestävän syyspäivän tasaukseen (23. Vähäisimmän pimeyden päivä ei saisi olla arkisen aherruksen päivä. Juhannus oikealle paikalleen Juhannuspäivä on tänä vuonna lauantaina 25. Monissa tapauksissa nuo hankkeet tuhoavat juuri niitä elinympäristöjä ja eliölajeja, jotka EU on j ulistanut suojeltaviks i. Kova on todellisuus, kovia ovat ihmiset, pitää tulla tosi rysäys tai kaiken putsaava myrsky. Nyt on entistä helpompi kuljettaa esimerkiksi ongelmajätteitä tai korkean t01junta-ainepitoisuuden sisältäviä elintarvikkeita maasta toiseen, huumeista puhumattakaan. ja 26
Hiili, joka katoaa aavikoilla maan alle puun juurina, vapautuu kyllä todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin takaisin ilmakehään hiilidioksidina. Viikate on paras laittaa teroitettaessa varsi pitkin maata, terä ylöspäin. Englantilaiset itsekin myöntävät, että lehmien BSE-tauti tarttuu kissoihin. Matti Hiili tutkimusta, joka liittyisi hyvin syvälle tunkeutuneiden puunjuurien lahoarnisnopeuteen hyvin kuivissa ja kuumissa oloissa. Pitkällä tähtäyksellä ainoa keino torjua kasvihuonekatastrofi on tietysti fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen. Tällaisessa tilanteessa kaikki keinot, joilla voidaan imeä ilmakehästä siihen jo vapautunutta hiilidioksidia, voivat osoittautua kullan arvoisiksi. Sitten huidotaan niin mahdottoman kovalla vauhdilla, että lyödään viikatteen terä maahan pystyyn. Kun yläraja on saavutettu, hiilivarasto joko pienenee tai säilyy suurin piirtein samansuuruisena. Tämä on voinut pienentää myös vanhoihin juuristoihin sisältyvää hiilivarastoa. Päätöstä ei syntynyt, ja niin englantilainen naudanliha saa vapaasti kulkea EU-maiden sisällä. Karjan laiduntaminen ja jokavuotiset pensaspalot ovat esimerkiksi Afrikassa pitäneet savannien puustoa tuhansien vuosien ajan paljon luonnollista harvempana. Erno Haarberg fil. Amazonasin sademetsissä 90 prosenttia puulajeista kasvattaa itselleen juuriston, joka ei ylety kymmentä senttiä syvemmälle. Myös osa hienojuurista säilyy vetisessä maassa hajoamatta ja muuttuu vähitellen turpeeksi. Puunjuuret hiilivarastona Viime vuosina on puhuttu paljon ilmastonmuutosten hidastamisesta puita istuttamalla. Tällaisten pylväsjuurien on raportoitu tunkeutuneen jopa 70 metrin, toisten tietojen mukaan jopa sadan metrin syvyyteen asti. Niittämisessä työ tekijäänsä neuvoo, mutta vasta-alkaja ottaa usein aivan liian leveän kaistan heti alkuun. Koska BSE-tauti tarttuu myös kissoihin, ovat maamme kissat Suomen liityttyä mahdollisesti vaarassa. Risto Isomäki Ympäristö ja kehitys Tammisaari Könicks Folkskola 10570 Broma,f Viikatteesta ja niitosta Viime kesänä luin Suomen Luonnosta kirjoituksia heinän niiton ongelmista, ja sain ajatuksen kirjoittaa jotain asiasta. Mutta jos riittävän syvälle tunkeutuneet juuret lahoavat hyvin hitaasti, hehtaarin suuruiselle maa-alueelle saattaisi 10 tai 20 kasvatuskierroksen kuluessa olla mahdollista kasvattaa tuhansia tällaisia vähitellen hajoavia "juuri pilareita". Niinpä koko Suomen lehmäkanta on vaarassa, jos liitymme Euroopan unioniin. Muita neuvotteristo puolestaan on kuin puolisentoista metriä syvä ja kolme neljä metriä leveä puolipallo. Uudessa viikatteessa on oikea terän muoto valmiina. Tyypillinen kookospalmun juukuuluisi EU:n lintudirektiivin erityissuojelua nauttiviin lajeihin. Terävän terän kulmat kohtaavat toisensa niin, ettei terä ole "auki" niin kuin vanhat niittomiehet sanoivat. Kun teroittamiseen perehtyy kaikessa rauhassa, sen oppii melko pian. Taudin takia on Englannissa lopetettu jo ainakin 120 000 lehmää. Leviäisikö tauti kissojen väli86 EU-oikaisu Väitin Suomen Luonnossa 5/94 olleessa kirjoituksessani (EU:n tavoitteena suotuisa suojelun taso), että tunturihaukka ja rantakurvi eivät tyksellä muihin eläimiin, on avoin kysymys. EU :ssa vallitseva ns. Mutta osa riittävän syvälle riittävän kuivissa olosuhteissa päätyneestä hiilestä saattaisi ehkä viipyä syvemmissä maakerroksissa hyvinkin pitkään, mahdollisesti satojakin vuosia. Ml ELI PITEITÄ KESKUSTELUA Tuhoaako EU lehmät. Tätä ei ole juurikaan tutkittu. Liha viedään ensin johonkin toiseen EU-maahan ja sieltä edelleen Saksaan. Liittymisneuvottelujen yhteydessä nämä lajit nimittäin on sovittu sisällytettäväksi direktiiviliitteeseen. Saksan kieltoa voidaan kiertää helposti. Teroitettaessa on hyvä käyttää käsinettä niin on turvallisempaa. Vaikuttaa siltä, että suuri osa suolla kasvavien puiden juurista ei lahoa lainkaan. Englannin lääkärikunnalla on kuitenkin tiedossa ainakin yksi varma tapaus BSE-taudin tarttumisesta ihmiseen. Kaiken aikaa englantilaiset ovat vähätelleet tätä hirvittävää tautia, koska Englannin lehmänkasvatus on jättiläisbisnes, eikä sitä ole haluttu "vaarantaa". Kuitenkin myös tällaisten mahdollisuuksien selvittäminen voisi olla hyvä siltä varalta, että ihminen onnistuu jossakin vaiheessa aikaansaamaan "karkuunpäässeen kasvihuoneilmiön". Maailman kuivilla alueilla voi kuitenkin olla vielä enemmän merkitystä: niiden pintaala on ainakin kymmenen kertaa maailman soiden yhteenlaskettua alaa suurempi. Mutta on tiettyjä syitä olettaa, että puunjuurista koostuvan maanalaisen hiilivaraston kokoa olisi ehkä mahdollista kasvattaa paljon enemmän kuin runkojen, oksien ja neulasten tai lehtien muodostamaa maanpäällistä varastoa. Saksan maataloustuottajat ovat olleet asiasta syystäkin kauhuissaan. vsk.. Todennäköisesti tämä koskee myös puuston maanalaisia osia. Tautia kutsutaan myös "lehmien AIDS" -nimikkeellä. Nyt voimassa olevan ETA-sopimuksen mukaan Suomi ei ole aloittanut elintarvikkeiden vapaakauppaa. Terän alapuoli Uoka jää maata vasten) teroitetaan suoraksi ja yläpuoli viistosti särmätyksi. Mikäli Suomi liittyisi Euroopan unioniin, poistuisi Suomen ja muiden EU:n jäsenmaiden väliltä myös eläintautien rajavalvonta. Lyhenne BSE tulee sanoista Bovine Spongiforme Enzephalipathie. Istutetut puut voitaisiin kaataa polttopuuksi, kun niiden juuristojen kasvu on pysähtynyt, ja tilalle voitaisiin istuttaa nuoria taimia uusille paikoille. Jos viikate ei ole terävä, se ei katkaise heinää eikä niitosta tule yhtään mitään. Olisi kuitenkin hämmästyttävää, jos kukaan ei olisi koskaan tutkinut asiaa esimerkiksi sopi vien kai vosoperaatioiden yhteydessä. Nestor Mäkinen Ylöjärvi SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Ihminen pystyisi todennäköisesti määrätietoisesti toimimalla kasvattamaan taman maanalaisen hiilivaraston myös paljon sen luonnollista kokoa suuremmaksi. Saksa tosin kielsi englantilaisen naudanlihan tuonnin Saksaan, mutta tällä ei ole mitään merkitystä EU:n sisällä. Tietyllä maa-alueella voidaan kasvattaa yhtä aikaa vain rajoitettu määrä tällaisia pylväsjuuristoisia puita, koska ne kilpailevat keskenään valosta, vedestä ja ravinteista. Englannissa on riehunut jo kahdeksan vuotta BSE-tauti, joka tuhoaa lehmien keskushermoston. Jos joku tietää tällaisia tutkimuksia, olisin erittäin kiinnostunut niitä koskevista tiedoista. Näin viikate pysyy hyvin paikoillaan. Erityisen mielenkiintoisia alueita olisivat tästä näkökulmasta metsäiset suot sekä kolmannen maailman kuivat ja puolikuivat alueet. BSE-taudin vaarojen peittelyllä on kuitenkin vaarannettu EU-maiden koko eläintautivalvonta. Suomen rajojen ylitse tulevilla elintarvikkeilla on siis edelleen kontrolli. Ihmetellä sopii, miksi muut EUmaat eivät pelkää tätä eläintautia. Viikate teroitetaan hiomakiven hienommalla päällä. Emme voisi enää valvoa EU-maista tuotavan lihan tai muun elintarvikkeen tautiriskiä. Puuston ja muun kasvillisuuden maanpäällisiin osiin hehtaaria kohti sitoutunutta hiilivarastoa ei kuitenkaan voida kasvattaa loputtomiin. maist. Toukokuussa asia nousi esiin Euroopan unionin sisällä, kun Saksa yritti saada läpi päätöksen, jolla englantilaisen naudanlihan vienti muihin EUmaihin kiellettäisiin. Täytyy ottaa aivan rauhallisesti, aluksi jotain harvaa heinää tai mainiosti voi ihan alkuun ottaa vaikka kuivaharjoittelua jollain niitetyllä pellolla tai nurmikolla. tavaroiden vapaa liikkuvuus koskee myös elintarvikkeita. Niiton jälkeen viikate on laitettava vaikka puun oksaan niin korkealle, etteivät esimerkiksi lapset tai koira satuta siinä itseään. Hiomakiveä kastellaan välillä vedessä. Jos oppisimme kasvattamaan puita, joiden juuret ylettyvät sadan metrin syvyyteen, meillä olisi jokaisen aavikkohehtaarin alla miljoonan kuution verran tilaa vanhojen juuristojen varastoimista varten. En ole löytänyt ainoatakaan lujen yhteydessä luetteloon lisättyjä, erityissuojelua nauttivia lajeja ovat uivelo, pikkusirri, punakuiri, hiiripöllö, lapinpöllö, viirupöllö, lapinkirvinen ja pikkusirkku. Näin saa tuntuman viikatteen varren ja terän liikkeeseen ja tuntuman maahan niiton aikana. Mutta monet erittäin kuivilla alueilla menestyvät puut kasvattavat itselleen hyvin kapeita pilarin muotoisia juuristoja, jotka tunkeutuvat suoraan alaspäin kuin väkivahva biologinen pora. Tarttuipa BSE-tauti ihmiseen tai ei, se tarttuu kuitenkin kenenkään kiistämättä lehmästä toiseen. Ideani kaltaiset ehdotukset voivat hämärtää tätä tosiasiaa haitallisella tavalla. Englantilaiset viranomaiset kiistävät, että tauti tarttuisi ihmiseen. Väitteeni oli onneksi väärä ja perustui puutteelliseen lähdemateriaaliin
Yhteisymmärrystä rakentavat tilanteet ja pysyvät vuorovaikutussuhteet ovat käymässä harvinaisiksi. Liisa Uusitalo työskentelee Helsingin kauppakorkeakoulussa markkinoinnin ja mainonnan prof essorina. Esimerkiksi ihminen, joka haluaa toteuttaa mahdollisimman ympäristöystävällistä elämäntapaa, joutuu käsittelemään valtavan määrän osin ristiriitaistakin tietoa. Ei oteta huomioon sitä, että arvovalinnat eivät ole yhtä helppoja kuin asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen, eivätkä edes samalla tavalla mahdollisia. Huvilayhdyskunnat, tieosuuskunnat, kaupunginosayhdistykset ja taloyhtiöt voisivat ulottaa toimintansa sääntömääräisiä asioita laajemmalle. Ehkäpä valinnan vapaus olisikin miellettävä ensisijaisesti ei niinkään välittömän oman edun tavoitteluna vaan vapautena olla mukana päättämässä yhteisistä tavoitteista ja niihin sitoutumisesta. Nyky-yhteiskunnassa monet elävät kuin turistit: fyys isesti läsnä j a parhaista puolista nauttien, mutta haluttomina osallistumaan omakohtaisesti asianomaisen yhteiskunnan keskeisiin ongelmiin ja vastuunottoon. Kun yhteiset pelisäännöt puuttuvat, on myös vapaamatkustaminen yleistä. Vai tarvittaisiinko edelleen myös yhteistä moraalia oikeasta ja väärästä ja yhteisiä pelisääntöjä, jotka helpottaisivat yksilön toimintaa. Näin esimerkiksi kun kesäasukkaat tulivat kesämökille ja tapasivat maaseutunaapurinsa. Esimerkiksi yritysten ja ympäristöliikkeiden yhteistoimintaa pitäisi kehittää. vsk. Arvot j a sosiaaliset normit opitaan yhteisöissä. Tavaroiden vaihdon j a jakelun hoitavat yhä suuremmiksi käyvät jakelujärjestelmät, lähipalveluita taas palveluyhtiöiden usein nimettömiksi jäävät työntekijät. Solidaarisuudesta syntyneet tulonsiirrot muuttuvat vähitellen kasvottomalta yhteiskunnalta vaadittav iksi itsestäänselvyyksiksi. Sosiologi Anthony Giddens on todennut, miten ohjaavien traditioiden puuttuessa kaikki ihmiset eivät ole yhtä eteviä ja kypsiä oman elämänsä rakentajia. Tarun mukaan Odysseus sitoutti itsensä etukäteen varmistaakseen, ettei seuraisi seireenien houkutusta. Ne muodostetaan yhdessä eikä nii tä voi valmiina "valita" ikään kuin juustolajeja supermarketista. Liikkuvuus, privatisoituminen ja vuorovaikutuksen väheneminen ihmisten välillä on nopeuttanut normien rapautumista. Television kuluttajaohjelmatkin tuntu vat olevan ikuista syyttelyä ja pikkuongelmista mankumista. Kollektii visia toimia ja rajoituksia ollaan yleisesti valmiit tukemaan, kunhan ne kohdistuvat tasapuolisesti kaikkiin esimerkiksi tiukempi liikennenopeuksien valvonta, yritysten ympäristöstandardit. Samoin voitaisiin tehdä kansalaisten suorat yhteydenotot mahdollisimman helpoiksi ja mutkattomiksi. Esimerkiksi Nuu ksion lähialueelle suunniteltu vapaa-aj an kes kus ei uhkaa ainoastaan suojelualuetta vaan vaarantaa myös harvinaisen Tervalammen perinteisen kylätiemiljöön. V oi olla myös järkevää luopua vapaaehtoisesti täydellisestä valinnanvapaudesta tietyn pidemmän tähtäimen tavoitteen hyväksi. mania, syömishäiriöt, ilkivalta, väkivalta, rikollisuus. Jopa perinteisten tapanormien kohteliaisuuden ja toisten huomioon ottamisen noudattamjnen on nykyään tietoinen valinta. Onko jatku va itsensä ja elämänsä rakentaminen ja valintojen seuraamusten loputon arviointi pelkästään vapauttavaa ja yksilöitynyttä egoa vahvistavaa. Olen huomannut esimerkiksi, että monet opiskelijat pyytävät, että opettaja määräisi heille täsmällisen ajankohdan, jolloin heidän tulee jättää kirjallinen tutkielmansa. Silti luonnonsuojelijat ja kyläläiset toimivat erillään. Nykyisestä intressien vastakkainasettelusta ympäristökysymyksissä pitäisi päästä yhteisymmärrykseen tähtääviin keskusteluihin ja käyttämään hyväksi erilaista asiantuntemusta, jota kansalaisliikkeistä löytyy. M onien ympäristöongelmien ollessa globaaleja ja vaatiessa suuren luokan toimenpideratkaisuja ovat varj oon jääneet monet ruohonjuuritason asiat, joihin ihmisillä olisi edelleen mahdollisuus vaikuttaa lähiympäristössään ja paikallisella tasolla. M uuten he pelkäävät löytävänsä aina jotain miellyttävämpää tekemistä. Filosofi John Elster on kirjoittanut tästä Odysseuksen tekniikasta. Monesti yksilö kehittää puuttuvien traditioiden tai normien sijaan uudentyyppisen sisäisen "perinteen" , joka ilmenee esimerkiksi toistuvina pakonomaisina käyttäytymishäiriöinä: alkoholitai huumeriippuvuus, työnarkoSUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Muun muassa luonnonsuojelu ja rakennetun ympäristön ja kulttuurin suojelu ovat toimineet liian erillään. Mitä enemmän yksilön ulkopuolelle vaikuttavia seuraamuksia käyttäytymisellä on, sitä vaikeampi on jokamjehen ryhtyä tutkijaksi ja arvioida joka hetki oman käyttäytymisen merkitystä. Tavatessa piti kuunnella kuulumiset puolin ja toisin ennen varsinaiseen asiaan siirtymistä. Verkostojen merkitys on myös siinä, että niissä jyrkät raj a-aidat eri toimintalohkojen välillä pyritään ylittämään. Kaikki eivät kuitenkaan tällaisesta vaikuttamjsesta piittaa. Hyvä Elimäen kirkon paanukaton rakentajat, hyvä kaupunkien puutarhaosastot, hyvä järvenrantojen suojeluyhdistykset, hyvä omakotipuutarhojen kilpailuvoittajat, hyvä Päijänne-liike! 87. Asioidessa piti olla kohtelias, liikenteessä ottaa muut liikkujat huomioon. Yksilö joutuu tavallaan perustelemaan ja oikeuttamaan jokaikisen valintansa, kun ennen piti käyttäytyä muitta mutkitta yleisesti hyväksyttyjen käyttäytymisnormien mukaan. Verkostotalouden yleistyminen j a vähemmän muodollisen yhteistoiminnan lisääntyminen antavat ehkä myös mahdollisuudet ottaa joustavammin mukaan kansalaisliikkeet tai yksittäiset kansalaiset erilaisiin suunnitteluryhmiin. Kestävätkö ja osaavatko yksilöt suoriutua näistä lukuisista valinnoista. Missä muuten ovat vanhan aj an opettajat tai muut tulisielut, jotka jaksoivat organisoida väen liikkeelle. Ennen kaupunkikulttuuriin vain "kuulu i" että roskien heittely, pyy kinpesu sunnuntaisin, radion huudatus tai voileipien tai karkkien syöminen ulkona ei ollut sopivaa. Niiden asemesta toivoisi lisää ohjelmia, joissa esitetään malleja positiivisista ratkaisuista ja yhteistoiminnan onnistumisesta. Luontoa tai julkisia tiloja ei saanut tuhota puhumattakaan veronkierrosta, maksujen laiminlyönnistä tai kerjäämjsestä. Liisa Uusitalo Yksilöitymisen ihanuus ja kurjuus J älkimodernissa yhteiskunnassa perinteet ja lapsena omaksutut sosiaaliset normit yhä harvemmin ohjaavat ihmisiä. Mitä globaalimpana ja vähemmän omana ympäröivä kulttuuri koetaan, sitä yleisempää lienee ongelmien etäännyttäminen ja vastuun si-joittaminen " muiden" tai "päättäjien" harteille. Sama pätee ympäristönsuojelussa. Uuden yhteistoiminnan ja verkostojen luominen kansalaisten välille on välttämätöntä uusien perinteiden ja käyttäytymisnormien luomiseksi lähi ympäristöjen hoitoon ja suojeluun. Jos tätä haluaisi yleistää yhteiskunnan tasolle, voisi esimerkiksi ajatella, että epätietoisuus yhteiskunnan arvopäämääristä ja hyvän elämän sisällöstä helposti johtaa siihen, että ylitakerrutaan esimerkiksi taloudelliseen tehokkuuteen ainoana yhteiskunnan hyvyyden mittarina. Kärsimättömyys voittaa suvaitsevuuden, kun vastapuoli on tuntematon: vanhat pois liikennettä tukkimasta! P erinteisen käyttäytymismallin puuttuminen ja sosiaalisten normien rapautuminen sälyttävät suuren vastuun yksilölle. Erilaisissa yksilöitymisen ja spontaanin valinnanvapauden myönteisiä puolia korostavissa ihannemalleissa lähtökohta on ehkä liian markkinauskoinen. Yhteiskuntatieteilijöistä muun muassa George Simmel j a Zygmund Bauman ovat kiinnittäneet huomiota tällaisen ei-sitoutuneen sivustatarkkai lijan tai kuljeksijan asenteeseen
Tekstin sävy on asiallinen, eikä m1staan maasta pyritä tekemään syntipukkia, jokaisella on omat tahransa: Suomi on kunnostautunut oj ituksilla, Tanska tehokkaalla lannoituksella. Ki1jan johdannossa käsitellään Pohjolan alkuperäistä luontoa, ihmisen nykyistä tapaa käyttää luonnonvaroja ja pohjolaan virtaavia ilmansaasteita. .. O Ti laa n Suomen Luonnon kaksitoista seuraavaa numeroa hintaa n 250 mk (lu onnonsuojelul ii ton jäsenet)/290 mk (ei-jäsenet) Haluan säästöti laajaksi, jolloin tilaushinta on 235 mk (jäsenet)/ 265 mk (ei-jäsenet). Tekstissä vi lahti muutama paikannimi , joita en osannut sijoittaa Skandinavian kartalle ja joita ei löytynyt oheisista karttakuvista. Mutta niitä vaivaa pelkistetty yhteiskunnallisuus, ja kirjoittajat näyttävät olevan sidoksissa omaan tieteenalaansa. Entä seuraako ympäristökysymyksistä vain "ekologisia imperatiiveja" tai niistä johdettuja "teknisiä normeja", jotka eivät kelpaa yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun. Pekka Hänninen Millaista hyvinvointia. Vain Jan Otto Andersson laajentaa tarkastelunsa yhteiskunnan ulkopuolelle: luonnon varaperustan mureneminen on kriisin tärkeimpiä syitä, ja kestävä kehitys on uuden hyv invointivaltion kulmakivi. Jan Otto Andersson, Antti Hautamäki, Riitta Jallinoja, likka Niiniluoto ja Hannu Uusitalo: Hyvinvointivaltio ristiaallokossa arvot ja tosiasiat, Areena, WSOY 1993, 290 s. JAKELUOSOITE POSTINUMERO JA -TO IM IPAIKKA 1 PUH . Pohjoismaiden ympäristön tila KIRJOJA Claes Bem es (toim.), suom. Teos onkin enimmäkseen yhteiskunnan sisäinen tilinteko. :) ::J _J a., z z ·o c:;; _, L.J..J ::J L,1,,/ Vl C C ::c a., c-, ,E C '° L1') C :) ,::J _, V) V) 2 0. Raportti-sana kuulostaa hiukan kui valta. Teksti o n selkeää, ja ki1ja on ensimmäinen, jossa käsitellään Pohjolaa yhtenä kokonaisuutena. Pohjoismaiden ympäristön tila on värikäs ja modernin luontokirjan oloinen. Kriisissä voi itää uuden siemen. Ne hahmottavat lähinnä yleiskuvaa Pohjolasta. Vai uskommeko vieläkin, että yhteiskunta voi jatkaa loputtomiin riippumatta luonnon toiminnasta ja toimivuudesta sekä luonnonvaroista. Alkajaisiksi tarvitaan perusteellinen arvokeskustelu. vsk.. Murrokselle on tyypillistä koko arvopohjan muuttuminen seuraa hämmennys, kun johtoajatus puuttuu. Artikkelit ovat tasokkaita puheenvuoroja ja hahmottavat strategioita kriisin voittamiseksi. Sitä käynnistää WSOY :n uuden Areena-saijan ensimmäinen nide Hyvi nvointivaltio ristiaa llokossa. Tämä vaikuttaisi yhteiskuntaan olipa se liberalistinen demokratia tai pohjoismainen hyv in voi ntivaltio. Mitä yhteiskunnallisia seurauksia on esimerkiksi siitä, että siirto(kehitys) maiden halvat luonnonvarat ehtyvät, alueet aavikoituvat ja paikallinen väestö kurjistuu, tropiikin metsät hupenevat ja muuallakin metsät kuolevat käs in koskematta, ruuantuotanto maapallolla vähenee, Itä-Euroopassa suuret alueet ovat elinkelvottomia ... Tilaus uud_istuu tällöin tilausjaksoittain automaattIsestI, ellen erikseen IrtIsa no sitä. Raportti on suunnattu päättäjien ja ympäristön parissa työskentelevien lisäksi laajemmallekin joukolle, mm. Laman ja suurtyöttömyyden aikana on tullut selväksi, ettei kaikkeen ole varaa. ran pieniä, että tulkinta vaatii vähintään hyvän lukulampun. Kuitenkin laman ja kriisin syiden analysointi olisi voinut terävöittää kokonaisnäkemystä. Kunkin luvun loppuun on sijoitettu Uhkakuvia-yhteenvetokaavio. Valokuvat ovat selkeitä ja tasokkaita, pal velevat hyv in tehtävässään. Miten siis 1960-lu vulta lähtien jä1jestelmällisesti luodun pohjoismaisen hyvi nvointivaltion rakenteisiin tulisi puuttua vai tulisiko ne kokonaan purkaa. Olisiko niin, että luonnon hyödyntämisen taloudellinen perusta murentuu eikä vanhanmallinen talouskasvu enää ole mahdollinen. Vaikka pohjoismaissa on pyritty yhteneväiseen käytäntöön, on eri maiden ympäristöä koskevan vertailukelpoisen aineiston kokoaminen ollut vaikeaa puhumattakaan lähialueiden valtioista esimerkiksi Itämeren piirissä. Teos on käännetty kaikille pohjoismaisille valtakielille sekä englanni ksi. lukiolaisille. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että hyvinvointivaltio on kriisissä. Vaikka lama ryydittää vanhan railakkaaseen kritiikkiin, kirjoittajat päätyvät Hautamäkeä lukuun ottamatta puolustamaan pohjoismaisen mallin mukaista hyvinvointia. Luonnonvarat ja ympäristön laatu ovat tulevaisuudessa paitsi reunaehto myös keskeinen osa sisältöä. . Entä mikä on ympäristökysymysten suhde lamaan, kriisiin ja hyv in voi ntiin. Siksi "on pureuduttava peruskysymyksiin, jotka koskevat hyvän elämän tavoitteita ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa", "tuoreita ja ennakko luulottomia näkökulmia tarv itaan". Teoksen kirjoittajat ovat valtioja yhteiskuntatieteiden sekä filosofian tunnettuja nimiä. Ku vista valtaosa on muista pohjoismaista, Ruotsista eniten, mutta suomalaislukijan kannaltahan on vai n kiintoisaa nähdä välillä skandinaavisia luontok uvia ja luontoa. Kirja antaa hyvän yleiskuvan Pohjoismaiden ympäristön tilasta ja on täyttänyt ilmeisesti tekijöiden asettaman tehtävän. O Haluan liittyä Suomen luonnonsuojelu liiton jäseneksi (jäsenmaksu v. 1994 100 mk) Muutan osoitettani Peruutan til aukseni TILAAJA/f AI VANHA OSOITE SUKUJA ETUN IMI JAKELUOSOITE POSTJNU,\alERO IA -TOIM IPAIKKA 1 PUH. Hautamäki kuitenkin esittää, että itse hyv invointivaltio on kaiken syypää, ja ratkaisu uuteen talouden nousuun on uusliberalistinen spontaani yhteiskunta: "pakkovaltio" ja sen kilpailua rajoittavat esteet on purettava. Luontevalta tuntuukin Jan Otto Anderssonin sanoin, että on "suuri haaste hahmottaa hyvinvoi nti va ltio, joka ottaa huomioon tulevaisuuden ja maailSUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Silti teos on yleistaj uinen ja luettava kokonaisuus, johon kirjoittajien eril aiset näkemykset loihtivat mielenkiintoisen jännitteen: " Lukijan on itse otettava kantaa". Kartat ja diagrammit ovat selkeitä ja helposti tulkittavia. Muutamassa kartassa tosin värisävyt ovat niin lähellä toisiaan ja väritetyt alueet sen ver·-------------------------, fC z g {~ o·.= 8. Eivätkö globaali "ekologinen" oikeudenmukaisuus tai tasa-arvo tavoittaa terve ja laad ukas ympäristö voisi olla osa hyvinvoinnin käsitettä. UUSI OSOITE Tilaajanumero osoilelipukkeesta ...................................... Myynti: Painmuskeskus ja Pohjoismaiden ministerineuvosto. Kaav iot ovat melko su urpiirteisiä eivätkä ota huomioon paikallisia eroavuuksia. Anneli Väisälä: Pohjoismaiden ympäristö tila, kehitys ja uhat, Nord 1993:13. Sen jälkeen esitellään seitsemää " luontotyypp iä" metsistä taajamiin omina lukuinaan. Olisi ollut hauska tietää, missä liikutaan. Kirja on Pohjoismaiden ministerineuvoston ympäristöohjelmassaan julkaisema ensimmäinen raportti ympäristön tilasta Pohjoismaissa; raportoinnista on tarkoitus tehdä toistuva. Yleinen havainto on, että hyvinvointivaltion kriisissä ei ole kyse vain 1990-luvun alun lamasta vaan se on "osa yleisempää kulttuurista murrosta, joka alkoi länsimaissa jo 1970-luvulla" , ja jonka vaikutukset lama on kärjistänyt. Tutkimukset esimerkiksi osoittavat, että hyvinvointivaltio ei ole ratkaiseva taloudellisen kasvun määrääjä, mutta se luo sosiaalista tasa-arvoa, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Ihmetyttää vain suomenkielisen laitoksen pieni painos, 2 000 kappaletta, onhan jo poliittisia päättäjiä, kirjastoja ja kouluja huomattavasti enemmän
Ehkäpä onneksemme nähtävissä ovat vahvat merkit murroksesta, jossa vanhat instituutiot, toimintamallit ja arvostu kset korvautuvat uusilla. Murroksessa "yhteiskunnallisen kehityksen ennakoitavuus heikkenee olennaisesti , jopa katoaa täysin". Alunperin ruotsalaisen kirjan rnvista oppii vaikkei osaisi lukeakaan. Keijo Luoto 89. Mutta teos kohtaa myös tasoongelman: asiat ovat fi losofi sia ja tieteellisiä, mutta niiden perustelut on suunnattu "tavalliselle" lukijalle. Someron kaupunki mielletään usein kui vaksi sikapitäjäksi jossakin Hämeessä. Pekka Peura Vetinen kotiseutukirja Lauri Koli: Someron vedet, Amanita 1993. Uuden yhteiskuntavaiheen siemenen muodostavat uudet tarpeet, jotka "mahdollisesti liittyvät entistä parempaan tietoon ja tiedonhallintaan ... Tai sitten voi opiskella vain perustietoja tärkeimmis:ä kalalajeista. .. Havainnollisuudes;aan ku vitus on hauskaa. ja pitkä aikajänne, Joissa selvästi kiteytyvät sen voima ja heikkous. Silloin kun ei jaksa kalastaa, voi veden elämää tutkia omaternisella vesikiikarilla. Koli on vuosien mittaan tehnyt selvityksiä kalastuskunnille, joten tietoa on kertynyt enemmän kuin useimmille mökkiläisille. Pilkkionginta Yleensä pilkitään talvella, kun jää1 ovat vahvoja. Someron vesissä elää alkuperäisenä tai istutettuna lähes 30 kalalajia. Hän vietti kirjan ää:ellä pitkän tovin ; sitten luimn e yhdessä. Kalastusvälineissä )n jotain hyvin kiehtovaa. Näistä tärkeimmät KoIi esittelee ki1jassaan, kuten myös yleisimmät vesikasvit. Somero on vedenjakajaseutua, ja alueen järvet kuuluvat Kokemäenjoen, Paimionjoen, Uskelanjoen ja Karjaanjoen vesistöihin. Tyt:äreni kysäisi, voisiko uistimia :ehdä ihan itse. Oma kuusivuotiaani on kovin ö innostunut kaloista ja kalas:uksesta. Sille on "ehkä ominaista mosaiikkisuus eli monien arvomaailmojen ... Mielenkiintoinen tieto on, että alueelta aikanaan tunnetuksi tullut ja hävinnyt punakukkainen lumme on palannut. Syntyikin monipuolinen kotiseutu ki1ja, jossa Koli esittelee niin vedet kuin niiden asukkaatkin. Nämä laskevat mereen Porin ja Tammisaaren välillä, joten Someron vedet koskettavat varsin monia. Historialliset elinkeinot esitellään tekstein vuosilta 1774 ja 1917. Ai~eiston pieni ~arsiminen olisi rnttanut asiaa. vsk. Mika Mannermaa hahmottaa rohkean kokonaisuuden, joka on looginen ja helposti uskottava mahdollisuus. n anlaajuisen ympäristövastuun Jman, että se kuitenkaan estää .hmisten vapaata ja demokraat:ista kehitystä." Olisiko tässä 1inesta Areena -sarjan toiseksi 1iteeksi . Somerniemellä kesiään viettävä Suomen tunnetui n kalamies Lauri Koli sai somerolaiselta kustantajalta tehtäväkseen koota ki1jaksi tietonsa Someron vesistä. Innokas popularisointi johtaaki n helposti alatyyliin, ja löysät heitot ja ontuvat vertaukset saavat varmaan monen yhteiskuntatieteilijän ja fi losofin hymähtämään. Oleellista on siis "uusi tieteellinen tieto ja info rmaatioteknologia" sekä vuorovaikutus: Mannermaa esittelee tietointensiivisen vuorovai kutu s y h te i sku nn an. Tai sitten voi )ilkkiä, kesälläkin. Pilkkimincn on helppoa ja sen oppii no peasti. Jämäkkä kokonaisnäkemys edellyttää molempia. · Sinttejä ja vonkaleita -kirjas;a on yksityiskohtaista tietoa nuun muassa onkivavoista, siin oista, koukuista, solmuista, painoista, kohoista, syöteistä ja Jistimista. "Aatteiden historia ei ole päättynyt", mutta "aineellisen kasvun tavoittelu on hylättävä". Aatteellisesti erilaiset yhteiskunnalliset ratkaisut ovat tulevaisuudessa mahdollisia. V:1ikka pilkkiminen on helppoa, pi tää j:\ällä aina olla muk:ma joku aikuinen. Tu levaisu udentutki m u ksen 1vainsanoja ovat laaja-alaisuus ;UOME LUONTO 6-7/94 53. Peltoa Somerolla onkin enemmän kuin missään muussa kunnassa, yli 15 000 hehtaaria, vesiä on 2 800 hehtaaria. Ki rjan muut ki1joittajat luovat lyhyen katsauksen vanhoihin vedellisiin elinkeinoihin. Kuitenkin kirjan perisynti on jäsentymättöMonisanaisen vyörytyksen kiteytys jää lukijan tehtäväksi helpoimmin sen löytää kirjan takakannesta. )nkiminen on lapselle helppoa, nutta heittokalastustakin voi vrittää tai uistelua, jos vain on varaa varusteisiin ja vesialueen )mistajan lupa. Sellaisen :eko onnistuu kirjan ohjeiden nukaan. Peltojen määrä on suuri uhka monille Someron järville ja varsinkin niistä laskeville joille. Kuitenkin tule,aisuudentutkimus on myös )ma tieteenalansa, nuori ja viine aikoina näkyvästikin esillä )llut. Perhokalastuksestab n kerrotaan hieman. Sanna ia Jyri Uimonen): Sinttejä ja vonkaleita, Tammi 1994, 31 s. Muna o n pilkkimincn h:1uskaa kesälläkin, venccstii tai laiturilta. Tav-.dlisin pilk.kisaalis o n ahven, muna joistakin järvistä voi saada rnimcncn ja muita lohikaloja. samanaikainen esiintyminen". ja joita voidaan tyydyttää vain toisten ihmisten kanssa". Uudenlaisena kotiseutukirjana teos sopisi malliksi muuallekin. iiris Lappalainen Ennustaminen on vaikeaa \1ika Mannermaa: Tulevaisuus murroksesta mosaiikkiin, :Jtava 1993, 253 s. "Aikamme keskeisin tulevaisuushaaste on se, että ekoja teknosysteemin välinen suhde on kestämättömän kehityksen uralla." On siirryttävä ekologisesti kestävään kehitykseen, joka tosin määrittelee vain ehdot. 3. Käsillä on "historiallinen hetki, mahdollisuus kääntää historian kulku toivottavaan suuntaan" siis "hedelmällinen hetki Suomen historiassa". Kai Linnilän esittelemä ruuhenvalmistus elää yhä. ~nnustamisesta tulevat helposti nieleen huru-ukot ja ennustaaeukot, mutta syvällinen vi;iointi on tuttua yhtä hyvin eri :ieteenaloilla. Lukuisien kuvien joukkoon )n mahdutettu paljon tekstejä, 1iinpä tekstikokoa on jouduttu Jienentämään vähän liikaa. Pekka Peura Kalastuksen saloja lapsille Casper Verner-Carlsson ja )ven Nordqvist ( suom. 17 Sven Nordqvistin näkemys pilkkionginnasta kirjasta Sinttejä ja vonkaleita. Kirja on mukava lahja kouluikäiselle kalastuksesta kiinnos:uneelle lapselle tai koko per1eelle kesäksi . Näkökulma kaloihin on ankaran taloudellinen: roskakalat saavat tylyn tuomion, mutta selvittämättä jää, mikä on niiden ekologinen merkitys. Mutta mistä saada analyysille syvyyttä riittääkö yhden henkilön aika edes perustietojen hankkimiseen tarpeeksi monen erityistieteen alalta?! Sama voima ja vähäväkisyys heijastuvat myös Mika Mannermaan kirjassa. Niinpä "tulevaisuus tarjoaa mahdollisuuksia sekä positiivisten utopioiden toteuttamiselle että katastrofaalisten virheratkaisujen tekemiselle". Siihen kuulu vat globalisoituminen mutta samalla uusi kansalaisyhteiskunta, koska meillä "tulevaisuudessa on todennäköisesti vain vähemmistöjä". K I RJ QJ A myys: samat asiat ja jopa Iau-~ ~ ----seet toistuvat eri yhteyksissä
PostiJa pakkauskulut 27 mk Lähetys postltetaan postlennakkona. A4, 64 s. TÄMÄ PERHOSTENKERÄYSPAKKAUS SISÄLTÄÄ KAIKKI TARVITTAVAT VÄLINEET Esim. Tilaan Suomen kasvit hintaan a 460 mk _kpl Maksan yhdessä erässä O Maksan kahdessa TIiaaja osoile 340 sivua, sivukoko A4, lamierässä noidut ylivetokannet, yli 1200 1 erä (230mk +27 mk) kasvilajistamme värivalokuvat. Tilaushinta 420 mk(+ postikulut 33 mk). iiöi;i~jiiä PERHOSTENKERAYSPAKKAUS Tasku s x 21 245,Tasku 10 x 25 295,Focus 8 x 30 305,Focus 10 x 50 335,zoom a x 20 x 50 490,zoom 10 x 30 x 50 520,yli 20 roT TUOMIOKIRKONKATU 17, TAMPERE PUH. Vastaanottaj maksaa postimaksur Forssan Kustannus/ Forssan Kirjapaino o, Vastauslähetys Sopimus 30100/62 PL38 30101 FORSSA. Pipettipullollisen hinta vaihtelee 4 -10 mk. Suomen kasvit Suomen kasvit Kunkin lajikuvan yhteydessä tarkat tiedot itse lajista tiiviissä muodossa suomenja ruotsinkielisenä. 11 erä (230 mk) FORSSAN KIRJAPAINO OY puhelinro päiväys ja allekirjoitus Oiva startti lapselle lajituntemukseen ! Tapani Räsäsen värikuvin ja pikkuiselle sopivin Leena Aarnion tekstein esiteltyinä. Professori Niilo Lounamaan kasviston kaltaista ainutlaatuista kirjaa ei ennen ole ilmestynyt. Nyt 54 mk Tilaan __ kpl. Hakemistot tieteellisille nimille sekä suomenja ruotsinkielisille nimille. 931-2123 205 Nyt kirjojen ALV alennus ja vähän enemmänkin eduksesi ! Merkitse haluamasi kirjojen lukumäärä ja nimesi ja osoitteesi selvästi nlllle varattuihin paikkoihin ja pane tilauskorttl postiin postimaksu on jo valmiiksi maksettu 1 O päivän palautusoikeus. Löydät tiedot nimistä, kasvupaikoista, levinneisyydestä, rauhoituksesta, koosta, kukkimiskuukausista ja jopa valokuvausolosuhteista. STITS CV 1000 5 1 5 · paino 4,4 kg f 990,· NYT haavi ( B 30 cm, varsi 50 cm) SEKÄ HYVÄT OHJEET: keräyspurkki (0,751) ja pehmustekangas pipettipullo (20 ml) ja pipetti (etyyliasetaattia varten) hyönteisneulat 100 kpl (neulakoko 1) kiinnitysneulat 100 kpl (lasipää) kiinnitysja levityspapereita kuivauslauta (30 cm) keräyslaatikko lasikannella (400 mm x 300 mm) ohjevihko Lisäksi taNitaan etyyliasetaattia (etikkaeetterlä), jota saa apteekista
Ilmestynyt kesällä 1993. Keto-opas antaa tiivistetyt perustiedot ketojen luonnosta ja niiden hoitamisesta siten, että monimuotoinen lajista säilyy. Tietoa mm. Värivalokuvakuvitus. Kirjassa on niin, ikään rautaisannos tietoa kompostoinnista ja kompostikäymälöistä. Piirrosja väriva lokuvakuvitus. O kpl Keto-opas Hinta 20 mk. Tilaamani kirjat toimitetaan postitse ja postikulut lisätään hintaan. 88 s., sid . O kpl Ekotarhuri, Kesämökin ympäristöopas ja Keto-opas yhteishintaan 120 mk. 75 MK e Keto-opas Perinnemaisemien hävitessä, niittämisen ja laiduntamisen loppuessa ovat monet ketojen kasvija hyönteislajit muuttuneet uhanalaisiksi. Lähiosoite ....................................................................................... Löydät myös selkeät kirjallisuusviitteet ja ohjeet siitä keiden viranomaisten kuuluu asiassa auttaa ja neuvoa. puuseen hoidosta, aurinkopaneelin käytöstä, luonnonmukaisesta viljelystä, kalastusluvista, veneen myrkkymaaleista, sinileväkukinnoista, ikkunaan törmänneen linnun hoitamisesta ja ympäristöystävä llisen matonpesupaikan perustamisesta. SL 6 _ 7194 L _________________________________ J. Maaseutumme biologinen monimuotoisuus on ratkaisevasti vähenemässä. , .. Kirjassa annetaan myös ohjeet siitä, miten esimerkiksi pihanurmikon voi muuttaa värikkääksi, helppohoitoiseksi kukkien ja perhosten paratiisiksi. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. 88 sivua, sid. Kirja käsittelee kasvitarhan tapahtumat aikajärjestyksessä ja evästää lukijansa myös talvea varten: Löydät ohjeet ikkunalautaviljelystä, idättämisestä ja vihannesten hyötämisestä. Lasku kirjoista lähetetään erikseen, maksuaika 14 pv. 63 MK KesamoKzn ympäristöopas Opaskirja kesämökkiläiselle, pientalolliselle ja veneilijälle. 88 sivua, sid. Värivalokuvakuvitus. Ilmestynyt keväällä 1993. Toimittanut Outi Pälkäs. Sukuja etunimi ........ 48 sivua, nid. Toimittanut Helena Tengvall. Allekirjoitus ......... 88 s., sid. KOLMEN KOHDAN OSTOSLISTA YMPÄRISTÖSTÄÄN HUOLEHTIVALLE KIRJATOUKALLE: Ekotarhuri Luonnonmukaisen viljelyn uranuurtajan, Ensio Huuhkan perusteellinen, runsaasti kuvitettu opas luonnonmukaiseen kotiviljelyyn. Suomen luonnonsuojeluliitto ry VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00150/1 00003 HELSINKI Postinumero ja -toimipaikka ................................ O kpl Kesämökin ympäristöopas Hinta 75 mk. 20 MK r---------------------------------, TILAUSKORTTI Kiitos, tilaan seuraavat kirjat: O kpl Ekotarhuri Hinta 63 mk. ................................. Kirjoittanut Ensio Huuhka. Voit halutessasi tukea Luonnonsuojelu 1 i ittoa liimaamalla tähän 2,80 mk:n postimerkin. 48 sivua, nid. Ilmestynyt kesällä 1992 . .
Eikö mesimarja marjo enää niin pohjoisessa. Se on kiiltomatoa selvästi pienempi , ja molemmrna sukupuolilla on pienet peitinsiiven tyngät. En löytänyt sellaista kirjoista. Kloonin oma siitepöly ei siis kelpaa, mutta lillukan siitepöly taas käy ! Kun Lapissa sekä lillukka että mesimarja ovat niukkoja kasveja, hedelmöitykseen kelpaava siitepöly on usein peräisin toisesta lajista ja syntyvät marjat kantavat mesilillukan siemeniä. Kiiltomadot ovat erikoistuneet syömään maakotiloita. vsk.. Kiiltomatohan se oli . Risteytymi stä ei tarvitse tapahtua kovinkaan usein, koska mesilillukka säilyy ja levittäytyy hyvin ja reheväkasvuisena saattaa ajanmittaan syrjäyttää vanhempansakin. Tähtitalvikkia ei myöskään hevin huomaa kukkimattomana: lehdet ovat vanhan kymmenpennisen kokoisia ja aivan sammalen rajassa. Vaikka siili tavallisesti käyttää paaasrnssa eläinravintoa, se pystyy syömään, sulattamaan ja käyttämään energiakseen myös kasvisravintoa enemmän kuin aikaisemmin on otaksuttu . Neonvaloja heinikossa Urjalassa heinäkuun alussa huomasimme illan pimentyessä heinikossa neonvihreänä loistavia pisteitä. Missä se kasvaa, ja onko se kovinkin harvinainen. Olemme ruokkineet oravia maapähkinöillä. Kasvin lehdet ovat yleensä myös kauniin vihreät, kun taas mesimaijan lehdet ovat pohjoisessa usein enemmän tai vähemmän punertavat. Pohjois-Pohjanmalla, Kainuussa ja Lapissa näkee yleisesti rannoilla, lehdoissa ja korvissa oikein kauniisti kukkivia ja reheviä "mesimarjo92 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Kiiltomato on kavunnut unikonnuppuun ja sytyttänyt lyhdyn kesäyöhön. Loistava piste oli sen peräpään alla. Toisaalta tämä ei ole vallan suuri ihme, syöväthän siilin sukulaisetkin, muutamat päästäislajit, siemeniä. ja", joihin ei kuitenkaan yleensä tule marjoja. Tähtitalvikin kasvupaikat ovat verraten märkiä ja varjoisia kuusikoita, korpia ja suon reunoja, jotka eivät ehkä kulkijaa houkuttele. Usein ei kumpaakaan isäntälajia ole edes lähimailla. Aikaisemmin tähtitalvikki lienee ollut selvästi nykyistä yleisempi : se viihtyi hyvin laidunnetuissa kosteissa metSUOM EN L UONTO &-7/94 53. Jotta kukka hedelmöityisi, on siitepölyn oltava eri yksilöstä. Nyt siilikin on alkanut käydä ruokintapaikalla ja syö pähkinöitä. Valo syntyy entsyymitoiminnan avulla ja on hyvin tehokasta kylmää valoa. Kauri Mikkola Mesilillukka Mesimarja kukkii oikein komeasti Utsjoella Karigasniemen tien varressa, mutta marjoja ei tule. Maan paras siilien tuntija Ilari Sten on kerännyt laajan aineiston siilin ruokavaliosta ja saanut luetteloihinsa useita havaintoja maapähkinöidenkin syönnistä. Yksi siileistä jopa löysi oravan maahan tekemän kätkön ja popsi siitä pähkinät. Se on hiukan harhaanjohtavasta nimestään huolimatta hyönteinen, kovakuoriainen. Se on myös melko vaatelias: karuilla alueilla kuten Suomenselän vedenjakajalla ja kaakkoisella rapakivialueella se todella on harvinainen. Oikeaan mesimarjaan verrattuna kasvi on rotevampi ja kukat suuremmat. Koiraita valollaan houkutteleva naaras jää toukkamaiseksi. Arvelimme niitä kiiltomadoiksi, mutta eläin olikin jokin peräpäästään käpertynyt hyönteinen. Vain kymmenisen prosenttia energiasta muuttuu lämmöksi, kun hehkulampussa suhde on päinvastainen, vain kymmenisen prosenttia muuttuu valoksi. Maininta komeasta kukinnasta viittaa siihen, ettei kyse olisikaan mesimarjasta vaan mesilillukasta. Koiras on selvä kuoriainen, joskin sen peitinsiivet ovat varsin pehmeät, aivan kuten lähisukuisilla sylkikuoriaisilla. Monia havaintoja on myös si itä, että siili on napostellut mansikoita. Entuudestaan olen tiennyt, että siilit syövät tunkiolla myös kasveista valmistettujen ruokien lähteitä. Seppo Vuokko Siilikin kasvinsyöjä. Myös koiraat ja täysikasvuiset toukat loistavat, mutta paljon heikommin kuin naaraat. Lounais-Suomessa on harvinaisena tavattu toinenkin kiiltomatojen heimon laji, tuikemato. Kasvi on lillukan ja mesimarjan ri steymä, mesilillukka, joka Pohjois-Suomessa käyttäytyy itsenäisen lajin tavoin ja muodostaa laajoja kasvustoja. Eipähän elävässä solukossa voisi muunlaista valoelintä ollakaan. Tähtitalvikki on esimerkki kasvista, jossa itsekunkin omat havainnot ja kasvioiden tiedot tuntuvat ristiriitaisilta: kirjojen mukaan se on yleinen koko maassa tunturiseutuja lukuun ottamatta, mutta harvoinpa se vastaan tulee! Siihen on kaksi tai kolmekin syytä. Mesilillukka leviää lähinnä kasvullisesti eli isokin kasvusto saattaa olla samaa kloonia, yhdestä ja samasta siementaimesta kasvanut. Onko siilien kasvisravinnon käyttö tavallistakin. Myös mesimarja muodostaa laajoja kloonikasvustoja, ja siitä osittain johtuu mesimarjan huono marjominen. Ilkka Koivisto Kuusikon valkeat tähdet Löysin Heinolasta rakennustyömaan tuntumasta tähtitalvikin, ensi kertaa eläessäni
Vesillämme täysikasvuiset korvameduusat ovat läpimitaltaan 10-15 senttiä, mutta eteläisellä Itämerellä jo 20-30 senttiä. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähellää kysymyksiään tälle palstalle Luontoil/an asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suom.en Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 HELSINKI. Myös metsien kuivatukset ovat olleet kohtalokkaita tähtitalvikille. Seppo Vuokko Harakka vei pääskynpojat Näin kauhukseni, kuinka harakka kiskoi poikasia räystäspääskyn pesästä. Suomen merialueilla laji elää elinpiirinsä rajoilla, sillä hyvin menestyäkseen se vaatii suolaisempaa vettä. Harakka on oppivainen varislintu ja keksii useinkin keinon löytää linnunpesiä. Harakan on helppo löytää myös räystäspääskyjen pesät. Ne ovat koiraalla sinipunertavat ja naaraalla oranssinkeltaiset. Täysikasvuisia korvameduusoja ilmaantuu lounaisille merialueillemme vuosittain loppukesällä. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Viisikymmenluvulla Helsingin saaristossa oli runsaasti korvameduusoja, mutta sen jälkeen en ole niitä nähnyt. Seuraavana kesänä niistä alkaa kuroutua pieniä, läpimitaltaan alle millimetrisiä meduusoja. Poikkeuksena tästä säännöstä ovat vesilinnut ja kanalinnut, joiden poikaset kuoriutuvat suhteellisen samanaikaisesti valmiiksi untuvapeitteisinä ja lähtevät pesästään vuorokauden kuluessa. Syksyllä vesien viiletessä ne kuolevat, ja niitä voi löytää rantavesistä tai aaltojen heittäminä rannoilta. Pesän lähelle jääneet kuorenkappaleet saattaisivat lisäksi johdattaa erilaiset saalistajat paikalle. Kuinka yleistä on, että harakka syö linnunpoikasia. Läpinäkyvät, hyytelömäiset, lautasen muotoiset korvameduusat liikkuvat vedessä hitaasti laajentuen ja supistuen. Terävät kuorenpalaset saattaisivat vahingoittaa paljaita linnunpoikia. Tähtitalvikin erikoisuus on kukan pitkä kesto: kukka säilyy lakastumatta jopa yli viisi viikkoa ennätys omassa kasvistossamme ja verrattavissa trooppisten orkideojen kukan kestoon. Räystäspääskyn pesiä voi suojata kanaverkoilla tai hankkia sementtisiä tekopesiä. Kuvassa rantaveteen ajautuneita meduusoja lokakuussa Houtskärissä. Ei pidä työntää kuonoaan joka paikkaan! Koira on varmaankin nuuskinut ruohikossa, ja pitkät eturaajat levällään ruohon latvassa odottanut puutiainen on päässyt tar93. Kuinka se osaa pudottautua niin tarkasti kuonon päälle. Keksittyään keinot pesälle pääsemiseen ja sen rikkomiseen harakka saattaa erikoistua juuri samanlaisten pesien ryöstelyyn. Ne siirtyvät eri vesikerroksiin omin voimin, mutta kulkeutuvat kauemmas syntysijoiltaan merivirtojen mukana. sissä, eikä liene ollut yhtä selvä korpikasvi kuin nykyisin. Syyskesällä ja syksyllä hedelmöittyneistä munasolui sta kuoriutuu vapaasti uivia planulatoukkia. Korva-sanan laji on saanut nimeensä neljästä lautasmaisen uimakellonsa keskustaan sijoittuvasta, hyvin erottuvasta, puolikaaren muotoisesta sukupuolirauhasesta. Toukat talvehtivat pieninä polyyppeinä. Lintuemot kantavat munankuoret sitä mukaa pois kun poikaset kuoriutuvat ja pudottavat ne sattumanvaraisesti johonkin maastoon. leen pesäpaikkoja. Olen nähnyt harakan seuraavan pajulinnun ruokintaa ja ryöstävän sen pesän. Ne kasvavat nopeasti ja ovat loppukesällä täysikasvuisia. Seppo Vuolanto Puutiaisen hyökkäys Koiran kuonon päällä oli puutiainen. Seppo Vuolanto Missä meduusat. Vaikka tähti kukinnan alussa onkin maata kohti taipunut, se erottuu hyvin. Korvameduusat kuolevat syksyllä vesien viiletessä. Saaristomerellä niitä voi nähdä jo heinäkuussa, mutta Helsingin vesillä aikaisintaan elokuussa. Sen sijaan niiden ryöstäminen saattaa olla vaikeampaa. Harri Dahlström Minne munankuoret katoavat. Toisin kuin muilla talvikeilla, kukkia on vai n yksi . Tähtitalvikki kasvattaa yhden kestävän, tähtimäisen kukan. Linnunpoikaset kuuluvat harakan normaaliin kesäruokavalioon. Jonkin ajan kuluttua ne kiinnittyvät kiviin ja leviin. Korvameduusoja on Helsingin saaristossa vieläkin. Koko kasvin viehätys perustuu kukkaan. Ryöstöretkiä tekevät myös paljon helpommin näille pesille pääsevät käpytikat sekä varpuset, jotka etsivät itselSUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Ne kelpaavat ennen pitkää esimerkiksi pikkujyrsijöille. Miksi ne ovat kadonneet. Niiden munankuoret jäävät pesään poikasten lähdettyä. Kaikkien räystäiden alle harakat eivät pääse, ja hyökkäilevät pääskyemotkin voivat onnistua karkottamaan tunkeilijan. Se esimerkiksi seuraa ruokkivia emoja. Tämä onnistuu merialueittemme suolaisimmissa osissa ja Itämeren suolapitoisuuden ollessa korkealla myös Suomenlahden läntisimmissä osissa Hankoniemen liepeillä. vsk. Syökö lintu kuoret, viekö se ne pois vai syökö joku muu ne. Mihin lintujen munankuoret joutuvat. Niitä ei näy pesässä eikä pesän vieressä
Kauri Mikkola Törmiä pääskyille Sorakuoppien maisemoinnit ovat vieneet törmäpääskyiltä pesäpaikkoja. Sosiaalinen aspekti taas näkyy seuraavasta pikku tapauksesta: kymmenisen vuotta sitten näin Altaivuoristossa, miten kuormaauto tuli yksinäistä tietä ja ajoi pihlajaperhosparveen, jolloin yksi perhosista vahingoittui ja kulkeutui kymmenen metrin päähän aikaisemmasta kokoontumispaikasta. Puutiaiset eivät edes kiipeile puissa vaan liikkuvat alle polven korkeudella ruohikossa. Tutustuessani törmään pääskyt hyörivät paikalla pesimäpuuhissa. Meillä on satoja punkkilajeja, joten puhuttaessa lämminverisiin eläimiin pureutuvista lajeista on syytä käyttää nimeä puutiainen. Paitsi teille pihlajaperhoset voivat kokoontua tii viiksi ryhmjksi myös kukille tai puihin yöpymistä varten. Vesistöjen varsille voi rakentaa tekotörmiä. Sorakuoppien maisemomt1 perustuu maa-aineslakiin. Ongelma lienee se, että uusia kuoppia avattaessa ei tiedetä, asettuuko törrnäpääsky asustamaan kuoppaan ja jos asettuu, mihin paikkaan. Reiät hän oli pistellyt valmiiksi heinäseipäillä. Hauska ja hyvin dokumentoitu havainto, joka osoittaa että pihlajaperhonen (entinen orapihlajaperhonen) on ilahduttavasti levittänyt asuinaluettaan ja runsastunut. Viime kesäkuussa radion Luontoilta lähetettiin Ranuan eläinpuistosta. Vasta sitten naaraan munat voivat kehittyä. Vanha tarina puutiaisista lepikoissa pitää vain sillä tavalla paikkansa, että niissä kasvaa puutiaisille sopivaa rehevää ruohikkoa. Ilmeisesti seuraavien ehtojen on täytyttävä tiekokoontuman syntymiseksi: 1) avointa soraa tai hiekkaa, tavallisesti siis tie, rauhallisella paikalla lisääntymi sympäristön läheisyydessä, 2) kosteutta kerääntyneenä aikaisemmasta sateesta, usein pieniä jo kui vuneita lätäköitä, 3) typpipitoisia aineita liuenneena maahan eläinten ulosteista ja virtsasta ja 4) sosiaalinen käyttäytyminen kerää perhoset yhteen. Voisiko jättää joitakin törmiä tasoittamatta ja siten suosia törmäpääskyjä. KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Ranualainen Antti Lohi on rakentanut törmäpääskyille pesäpaikan. vsk.. Lain kirjaimellinen noudattaminen näyttää automaattisesti johtavan • törmäpääskyille sop1v1en törmien hävittämjseen. Veriaterian puutiainen tarvitsee kolme kertaa elämänsä aikana, ensin pienenä toukkana, sitten esiaikuisena eli nymfinä ja vielä aikuisena. Pudottautumisesta ei siis ole kysymys vaan ulottuville tulleeseen lämmin veriseen eläimeen tarraamisesta. Törmäpääsky asustaa luontaisesti jokitörmissä ja rannoilla, jotka eroosio pitää avoimjna. Lennossa olleet perhoset alkoivat heti laskeutua tämän puoli kuolleen lajitoverinsa viereen, vaikka sillä kohdalla ei aiemmin ollut perhosia. Toisaalta biodiversiteettisopimus velvoittaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen, siis myös törmäpääskyjen suosiminen on tämän sopimuksen mukaista. Mitä perhosia ja miksi ne kokoontuvat tuhatmäärin tielle. Vaellukset kulkevat vuosittain samoja reittejä, onko hevosten jätöksillä asian kanssa tekemistä. Lohi oli vetänyt vanhaa kattohuopaa, ettei sadevesi valuisi pääskyjen pesiin. Pääskyt olivat kuulemma välittömästi hyväksyneet törmän. Typpi aineitten merkitys voidaan päätellä siitä, että kyseessä on miltei aina tie (jolla kuljetetaan karjaa) tai, niin kuin tässä tapauksessa, ratsuhevosten reitti. Huolissaan olevien tulisi kääntyä soranottajan, kunnan rakennustarkastajan tai ympäristönsuojelusihteerin puoleen. Ottajan on 94 tarpeen mukaan asetettava vakuus, jotta jälkihoito varmasti tulisi tehtyä. Suosittelen muillekin Antti Lohen törmämallia! Seppo Vuo/anto Perhosia kuin lumipyryä Vaellusratsastuksella Korpilahdella kesäkuussa 1993 oli metsätiellä 100-200 metrin matkalla valkeita, mustasuonisia perhosia kauniissa asetelmissa siivet ylöspäin. Paikkakunnan kanta-asukas Antti Lohi kertoi lähetyksessä rakentaneensa oman pesätörmän pääskyille. Kysymyksessä oli muutaman metrin korkuinen hiekkatörmä, jonka päälle Antti Hevoset korskuvat ja ratsastajat ihmettelevät pihlajaperhosia, jotka pöllyävät tiellä kuin lumihiutaleet. Tietenkin tämä on voinut sattua myös koiran maatessa ruohikossa. Kovin kuivissa paikoissa puutiaiset eivät viihdy. Sen mukaan maa-ainesten ottolupaan on liitettävä määräykset jälkihoitotoimiksi. Törmässä on huopakatto ja valmiiksi pistellyt pesäkolot. Törmäpääskyn suojelua koskeva lisäys tulisi tehdä myöhemmin muutoksena ottosuunnitelmaan tai sitten yleisenä mainintana. Pihlajaperhonen elää kolonialuonteisesti: jollakin paikalla niitä on hyvin runsaasti, mutta samanlaisilla paikoilla muualla vähän tai ei lainkaan. Naaraat tiettävästi parittelevat heti kuoriuduttuaan, mutta tietenkin kokoontuminen SUOMEN LUO TO 6-7/94 53. raamaan sen kuonoon. Jälkihoitotoimiin voi mielestäni ottaa hyvin määräyksen törmäpääskyjen yhdyskunnan suojelemisesta. Laji näet taantui pahan kerran 1960-luvulla, ja palasi vasta 1970-luvulla, silloin lähinnä Kaakkois-Suomeen, m1ssa sen kanta onkjn ollut runsas. Parveutumiskäyttäytymjnen on pihlajaperhosen erikoisuus, mutta pystymme esittämään vain arveluja sen luonteesta
Talven tullessa juuristo kuolee ja vain mukulat talvehtivat. l Rikkaruohoksi se on todella kaunis ja sitä paitsi kestävä 6 myös leikkokukkana. Juuristoltaan peltopähkämö muistuttaa juolavehnää tai leskenlehteä ja rikkaruohona se on yhtä vaikeasti hävitettävissä. Rönsymäisten maavarsien kärkiosat paisuvat miltei perunamaisiksi mukuloiksi, jotka toimivat ravintovarastoina. Rastaat epäilemättä kuulevat madon liikkeen tai siitä aiheutuvan ruohikon kahinan usein jo ennen kuin mato on näkyvissä. Rastailla on hyvä näköaisti . Vaivaishiiri osaa rakentaa pesänsä ruohojen varaan tuulen keinuteltavaksi. Kun rastas etsii matoja nurmikolta, se pysähtyy toviksi ja tuijottaa jäykkänä samaan kohtaan välillä käännellen päätään. Mukana seuranneesta näytteestä laji selvisi heti: peltopähkämö. Seppo Vuolanto Kaunotar rikkaruohoksi Kuivana kesänä 1992 eivät edes ohdakkeet kasvaneet, mutta silti outo, pillikkeen < näköinen kasvi kukki pellot"' lamme kesäkuusta lähtien. Pesä oli 11 senttiä korkea ja kahdeksan senttiä leveä. Sen kauneudesta voimme olla kysyjän kanssa yhtä mieltä, ja eräitä sen sukulaisia viljellään meilläkin koristekasveina. Vaivaishiiren kookas sukulainen metsähiiri saattaa joskus rakennella heinämajansa maankamaraa korkeammalle, mutta se tarvitsee "muotikseen" puunkolon tai pesäpöntön; onpa metsähiiri joskus asettunut taloksi oravan pesäänkin. Kaikki myyräja hiirilajimme rakentavat pesiä kuvatuista materiaaleista, mutta ainoastaan pieni kokoisin jyrsijämme vaivaishiiri virittelee sen maan pinnan yläpuolelle. vsk. Erityisesti lintujen silmät havaitsevat liikkeen. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat /äheltää kysymyksiään tälle palstalle Luontoil/an asiantuntijoiden vastallaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 HELSINKI. Peltopähkämön mukuloita voi syödä; läheistä aasialaista lajia, mukulapähkämöä, viljellään ravintokasvina Euroopassakin. Kysyjä on tarkkaillut ilmeisesti ruohikolla liikkuvia räkättirastaita, jotka käyttäytyvät juuri näin. saattaa toimia varmistuksena. Siellä se kuuluu mönkivän, vai näkyykö jo . Ilkka Koivisto Kuuleeko vai näkeekö räkätti madon. Jos vain joku viitsisi sen vaivan nähdä, niin eiköhän pel topähkämöstäki n saisi jalostetuksi upean ja oloissamme taatusti kestävän koristekasvin. Sen voimme päätellä suurista silmistä, jotka keräävät riittävästi valoa myös hämärässä näkemiseen. Kauri Mikkola Pallopesä heinikossa Löysin Parkanosta pihamaan reunalta alkavalta vanhalta horsmittuneelta niityltä heinänkorsista ja lehdistä rakennellun pallomaisen pesän. Se oli tiheän horsmaja heinäkasvillisuusuoMEN LUONTO 6-7/94 53. Ne ovat pään sivulla höyhenpeitteen alla. Rastaat siis käyttävät molempia aisteja ravintonsa hankinnassa. Seppo Vuokko 95. Etsiikö se saaliinsa kuulovai näköaistin avulla. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki1jeitse. den varassa noin 60 sentin korkeudella. Räkätti saalistaa. Lienee siis jonkun myyrätai hiirilajin tekosia. Sen juuristo vain ulottuu niin syvälle, ettei se kärsinyt alkukesän kuivuudesta niin kuin "pinnallisemmat" kasvit. Vaikka tässä tapauksessa kasvi herätti huomiota kuivuuden siedollaan, se on alunperin rantaniittyjen kasvi , ja myös rikkaruohona se edellyttää kosteata kasvupaikkaa. Näissä kylätansseissa sukupuolet varmaankin tapaavat toisensa. Olen monet kerrat ihmetellyt ja ihaillut vaivaishiirien taitoa punoa pallopesänsä tukevien ruohojen tai pensaiden oksien varaan niin tiukasti, etteivät kovatkaan puhurit vie sitä mennessään. Mutta myös rastaiden kuuloaisti on hyvä, vaikka emme pysty näkemään lintujen korvia. Peltopähkämöllä on näyttävät kukat, syvälle ulottuvat juuret ja syötäviä mukuloita
Ympäristön Finlandiapalkinto annetaan merkittävästä toiminnasta ympäristömme hyväksi tai ympäristön suojelua erityisesti kehittäneestä ideasta. Vapaamuotoiset hakemukset perusteluineen on toimitettava Osuuspankkien Keskusliittoon 29.7.1994 mennessä osoitteeseen : Osuuspankkien Keskusliitto Ympäristön Finlandiapalkinto PL 308, 00101 HELSINKI et> OSUUSPANKIT-OKO. Osuuspankkien Keskusliiton eri alojen asiantuntijoista kokoama raati käsittelee ehdotukset ja arvioi niiden vaikutukset ympäristölle. Nimitys "Vuoden Ympäristöteko" kuvannee palkinnon luonnetta sopivasti . Palkinto on suuruudeltaan satatuhatta ( 100.000) markkaa, ia sen voi saada niin yksityinen henkilö kuin yhdistys tai yhteisökin. •• •• YMPARISTON FINLANDIAPALKINTO Osuuspankkien Keskusliitto iulistaa haettavaksi vuoden 1994 Ympäristön Finlandiapalkinnon. Palkitsemme hankkeen, jolla on poikkeuksellisen huomattava vaikutus ympäristöön joko ihmisten käyttäytymisen tai yksittäisen kohteen kehittämisen kautta
Käytätpä paperia mihin tahansa ... · Ensolla on vaihtoehto kaikkiin graafisen teollisuuden tai pakkausvalmistuksen paperitarpeisiin. Enso valmistaa mm. Tuotevalikoimassamme on optimaalinen vaihtoehto niin esitteille kuin pakkauksille, niin lehdille kuin toimistopapereillekin . paino-ominaisuuksiltaan hyviä sellupohjaisia papereita ja kartonkeja, hiokepitoisia lehtija kirjapapereita sekä kartonkeja, joilla on hyvä opasiteetti ja bulkki, sekä kierrätyskuitupohjaisia tuotteita. Käytätpä paperia mihin tahansa ota yhteys Ensoon! · EB ENSO-GUTZEIT OY Kotimaan Myynti osasto, Kanavaranta l, PL 309, 00 l l HELSINKI Puh. Me emme tyydy tarjoamaan yleispäteviä ratkaisuja, vaan etsimme aina parhaan mahdollisen. Lopullinen tuote ratkaisee tarkoituksenmukaisimman paperilaad_un. Enson paperija kartonkivalikoima on markkinoiden laajin. 90-162 91, Telefax 90-162 9471, Telex 121438 enso sf
The choice was based both on the distribution of fish species and on their economic importance to different areas. ln Finland the first brood is born in AprilMay. Redth roated di vers nest on small mire or forest pools which are too restricted for the black-throated diver. However, they fa irl y quickly become used to people and may even nest on shores where there are summer houses. vsk.. At the same time, a fi sh species was elected for each province. Environmental authorities, the forestry board, and researchers, in cooperation with village committees, have launched a management pian for the area's heritage landscapes and valuable buildings. Even a slight amount of tree cutting can cause the ani mal to lose its bearings and thus fall easy prey to a predator. Translated by Leigh ?Lester SUOME LUO TO 6-7/94 53. (90) 228 081 telefax (90) 228 08200 Ma-pe klo 8.30---16.15 Tiina Aalro, toimistoapulainen Ulla Ahonen, toimittaja Harri Ajamaa, liikennesihteeri Pirkko Elo111aa-Vahrerisro, koulutussihteeri Susanna H11hrala, toimistosihteeri Esko Joursamo, pääsihteeri Milja Jw11ppanen, tallentaja Irma Kairosaari, rekisterinhoitaja Tarja Kerola, järjestösihteeri Marjukka Kulmanen, energianeuvoja Ilpo K11ronen, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Anna Parkkari, projektisihteeri Ritl'a Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Po11tanen, tiedotussihteeri Mervi Taskinen, tallentaja Tu11la Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OKopintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. By grazing and trampling, cattle have kept this kind of habitat light and airy for demanding meadow plants. The female almost without exception lays two eggs, but often only one hatches. Red-throated di vers require peace during their approx imately one-month long incubation. The Åland islands acquired the pi ke, Varsinais-Suomi the baltic herring, Uusimaa the pike-perch, Satakunta the lamprey, Häme the bream, Savo the vendace, Karelia the lake salmon, Ostrobothnia the whitefish and Lapland the Atlantic salmon. 15 A 23 00100 Helsinki, Finland Fax: +35804469/4 agrimony, fie ld garlic, yellow chamomile, meadowsweet, lrish fleabane, alpine ci nquefoil, cowslip, vi per's-grass, small meadow-rue, globefl ower, ssp. vs. As such pools are often devoid of fish, the birds have to seek their food farther afield. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LI ITTO ry. The choice is a good one, as the perch is Finland ' s commonest fish species, occurring both in the Baltic and in ali inland waterways. Expens a.re determined to make the Rekijoki ri ver valley into an educational, trend-setting example of landscape planning. The use of natural pastures for grazing remained unusually intensive right up to recent years. krs., 00180 Helsinki puh. However, it is obvious that the population has declined overall within the last few decades, mainly as a consequence of habitat loss. Red-throated diver the wailing ghost of far-away ponds by Heikki Willamo Suomen Luonto 53(6-7):24-29 The red-throated di ver has become rare in Finland due to the fact that the forest pools favo ured by the species are constantl y suffering from disturbance. 7 C 36, 28100 Pori puh. ln winter the flying squirrel prefers to eat the buds of alder and birch. Heli Saarikoski. (90) 694 7899 98 SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Finns choose their national fish by Harri Dahlström Suomen Luonto 53(6-7):49-52 The central fishery organisati on arranged a wide-ranging ballot as a result of which the perch has been chosen as Finland's national fish. ln summer, the animal feeds on leaves and inflorescences. lts favourite habitats are characterised by decaying trees in which woodpeckers have bored suitable cavities. (90) 228 08206 Satu Hemula-Niemine11 SUOME LUON O SUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Rirva Pietiläinen puh. Today the current flows through a valley that is dozens of metres lower than the surrounding farmland. The treasure trove of cultural landscape by Iiris Lappalainen Suomen Luonto 53(6-7):32-35 Meandering through the villages of Häntälä, Talvisilta and Syvänoja, in Finland's southwest, the Ri ver Rekijoki has carved out a channel through a thick layer of clay. The slopes are naturall y highly suited to cattle grazing. 53900 Lappeenranta puh. (90) 228 08221 Perämiehenk. 11 A 8, 00 150 Helsinki SUOME LUO NONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa puh. (90) 176 633 U ITTO HALLITUS Saw Hwr1111en (pj.), (98 1) 553 1527, Veikko Aalo, Leena Franssila-Karvinen, Vesa Heinonen, Matti Ikonen, Kimmo Kaakinen, Teuvo Niemelä, Maija Meura. It is listed in Finland as an endangered species, although nobody actually knows the size of the population here. Seuraava numero ilmestyy elokuun lopulla Elämä palaa hitaasti hakkuuaukolle Maailman suurimmassa akvaariossa Rakkolevävalli on meren synnyttämä kukkapenkki The red-throated di ver has become fa mous for its unusual cries. Keeping track of animals marked on thei r ears by researchers has established that a female can give birth twice during a summer. In fact, in many small pools it is the only fish species. With the exception of the salmon and lake salmon, the "provincial fi sh" are still common species. There are dozens of hectares of meadows in the Rekij oki valley of a kind Ihat has practically disappeared elsewhere in south Finland, either under forests or under the plough. disticha. During late summer, it tums its attenti on to the ripe seeds of birch. Their rather eerie cries doubtless helped in the past to lend credence to stories about elves and goblins in the Finnish wilds. (92 1) 30 1 141 Tuija Nyyssönen, vs. Moreover, some evenings as many as a score of the birds may gather on a lake to hold a 'concert '. There are also several rare species of lepidoptera. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUVA-ARKJSTO Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki puh. lndividuals steadfastl y keep to the same routes in their home forests. lammi Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13,90 100 Oulu puh. (939) 632 6163 Maija T. 96200 Rovaniemi puh. Cattle grazing in the Rekijoki valley has decreased over the past few decades, causing radical changes in the vegetation. Flying squirrel a denizen of old mixed woods by Antero Mäkelä Suomen Luonto 53(6-7):36-41 The fl ying squirrel's range extends from the east to Finland and Estoni a. Newly born offspring can also be found at the end of June or in July. The fl ying squirrel is an inhabitant of forests with a high level of biodi versity. The flora includes rare vascular plants like SUOMEN LUONTO (Narure of Finland) Published by the Finnish Association lfor Narure Conservation Address: Runebergink. Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIM ISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00 I 50 Helsinki puh. The idea! habitat is generally composed of different species and age classes of trees, forming several canopies and border zones. lt is also a tasty fish which can be prepared in a variety of ways to make excellent dishes. (960) 31 1 550 Tu11la Leskelä Uusimaa Perämiehenk. When flying between nesting site and fi shing grounds, the bird utters a peculiar quacking sound. A new grazing pian has recently been drafted for the Rekijoki valley. The writer has been studying the fl ying squirrel for more than 10 years. (953) 411 7358 Raija A11ra. (98 1) 3115 828 Me,ja Ylänen Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukonto,i 4, 33200 Tampere puh.(931)213 1 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6. 11 A, 00150 Helsinki puh. bertolonii of the timothy grass (cat's tai!), and two sedge species, Carex atherodes and C. Tallbergink. Lappi Maakuntakatu 18. Satakunta Valtak. Buds and young leaves on broadleaf trees in May provide plenty of nourishment. Ari Tc11jam1e ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 49-5 1, 20 100 Turku puh. 1 D 5
Kuitenkin nyt jo ollaan niin pitkäll ä, että Itävallan Alpeilla lentävät ensimmäiset Hans Freyn tarhalintujen jälkeläiset. Euroopassa sillä on pieniä sillanpääasemia Espanjassa, Ranskassa ja Kreikassa. Ni istä nuorempi on syntynyt Hans Freyn tarhassa 1985, vanhempi Alma Arassa 198 1. Korppi kotkien ul konäön luonteenomaisimpia piirteitä on höyhenetön kaula. Se näyttää myös muita korppikotkia solakammalta; pyrstö on pitkä, päästä suippo ja siivet ovat paitsi pitkät myös varsin kapeat. Sen sielu on tohtori Hans Frey. Koko Euroopan kanta on siis alle sata paria. Josku s onnellinen lopputulos on vaatinut puolisensataa yritystä. Tiedot Turkin kannasta liikkuvat väljissä raJ01ssa 100-500 parin välillä. SUOMEN LUONTO 6-7/94 53. Korppikotkia myös ammuttiin. Siitä on jo muutama sata vuotta. Runsaaksi sitä ei voi sentään luonnehtia; korppikotkat tulevat sukukypsiksi vasta neljänkuuden vuoden iässä ja munia on vain yhdestä kolmeen. Näin ei useinkaan käy, mutta partakorppikotka ei lanni stu vaan yrittää uudellen. Israelissa pesii kolme neljä paria ja Kaukasuksella viidestä kymmeneen paria. Paimenet myrkytti vät raatoja, koska heissä eli vakaana usko, että nämä suuret linnut saalistavat lampaita ja vuohia, ennen muuta karitsoita ja kilejä. vsk. Euroopan esiintymät ovat surullinen muisto partakorppikotkan loistoajoista, jolloin se pesi kaikkiall a Keskija Etelä-Euroopan vuoristoissa. Pienet luut murskautuvat nokan pihtiotteessa ennen nielemi stä, mutta suuretkaan luut eivät saa partakorppikotkaa neuvottomaksi. Lukumääri ä tiedetään vain levinneisyysalueen länti sistä osista. Ilkka Koivisto 99. Esiintymi släiskiä on lisäksi Israelissa, Jordaniassa, Egyptissä, Jemenissä; Marokossa ja Tunisiassa sekä itäisessä · ja eteläisessä Afrikassa. Korsikassa Ranskassa partakorppikotkia on neljä viisi paria ja Pyrenneitten läntisissä osissa kymmenkunta. Partakorppikotkan kieli on rakenteeltaan erikoinen, erinomainen työväline sekä kilpikonnan ruumiinosien että luiden ydinten "onkimiseen". Tällainen summittaisuus johtuu paitsi maan vuori stojen laajuudesta arvatenkin myös siitä, ettei turkkilaisilla ornitologeilla liene paljon asiaa kurdialueille eivätkä kurdiornitologit varmastikaan raportoi herkästi turkkilaisille kollegoilleen. Myös kilpikonnat joutuvat sa. 1970-luvulla aloitettiin Itävallassa partaja hanhi korppikotkien palauttami shanke. Jos luu osuu kiveen tai kallioon, se saattaa murtua jo ensi yrittämällä. Vuoriston Espanjalle kuuluvissa osissa elää noin 30 paria ja Andalusiassa kaksi kolme pari a. Korkeasaaressa on tätä nykyä kaksi partakorppikotkaa. Laajin ulottuu Turkin länsiosista Keski-Aasian vuori stoon, jonka se lähes peittää. Korppikotkien yhteisillä aterioilla partakorppikotkat odottavat kunnes muunl ajiset ovat päättäneet räyhäisän ja toraisan ateriointinsa. Kreikassa arvioidaan pesivän 30-40 paria, korkeintaan 50. Tietysti korppikotkat saattavat tappaa huonokuntoisia yksilöitä sekä vastasyntyneitä, mutta todellista taloudellista merkitystä sillä ei ole voinut olla. Partakorppikotka on laajojen vuori stoseutujen asukas. TURVAPAIKKA KORKEASAARESSA Partakorppikotka Kaikkialla partakorppikotka on harvalu kuinen. Partakorppikotka on poikkeus. Partakorppikotkien maltillisuus johtuu tosiasiassa siitä, että ne lihan ohella käyttävät hanakasti ravinnokseen luita. manlaiseen käsittelyyn. Se lentää luu mukanaan 50-80 metrin korkeuteen ja antaa lastinsa pudota. Sen levinneisyysalue on jakautunut moneen osaan. Partakorppikotkien käyttäytymi sessä voi nähdä epätieteellisesti inhimillistäen tietynlaista arvokkuutta. Hänen pihamaansa lähellä Wieniä on täynnä suuria häkkejä, joissa nämä tarhaoloissa melko vaikeasti lisääntyvät lajit ovat saaneet kiitettävästi jälkikasvua. Vähenemisen syy on vaino, joka ei kohdistunut vain partakorppikotkaan vaan myös muihin korppikotkalajeihin
. .... . Suomen luonnonsuojeluliitto on Luonnon ääni. ....................................................... Liittymislahjaksi saat Keto-oppaan, kiinnostavan opaskirjasen joka mm. Laita rasti ruutuun, jos et halua vastaanottaa tällaista postia.) Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00150 /1 00003 HELSINKI SL 6-7/94 L-------------------------------------------------------------------------------Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaa voit tukea myös lahjoitustilin PSP 800016-9885 kautta. Liittymislahjaksi saan Keto-oppaan. Liity Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi nyt. ....... Osoite: ... Suomen luonnonsuojeluliitto ry maksaa postimaksun. Allekirjoitus: .................... ........ ..... .............. . Tarvitsemme Sinun tukeasi: Jäsenyytesi on kannanotto luontomme monimuotoisuuden säilyttämisen puolesta. Auta pikkuapolloa. .. ............. .. Syntymävuosi: ... 1 1 1 1 1. . Suomen luonnonsuojeluliitto toimii uhanalaisen luontomme puolesta. ............. ... Vuonna 1994 toimintakohteitamme ovat maakotkan, saimaannorpan, luonnonlohen, ketojen ja vanhojen metsien suojelu. O En halua vastaanottaa suoramarkkinointipostia. ... ..... Nimi: .. ... ............. ................... Postinumero ja -toimipaikka: ......................................... O Haluan lisätietoja Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnasta. Riko hiljaisuus. ..................... neuvoo miten muutat pihanurmikkosi kukkivaksi niityksi! r--------------------------------------------------------------------------------, D SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO PALVELUKORTTI 1994 Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen jäseneksi vuodeksi 1994! Saan Luonnonsuojelija-lehden vuosikerran sekä muihin jäsenetuihin oikeuttavan jäsenkortin maksettuani jäsenmaksun 100 mk minulle pian lähetettävällä pankkisiirtolomakkeella. jos haluat asuinseudullasi toimivan yhdistyksen sijasta kuulua johonkin toiseen paikal/isyhdistykseen, merkitse toivomus tästä osoitetietojen yhteyteen. Jäsenmaksustani puolet menee paikalliseen ja alueelliseen luonnonsuojelutyöhön. .................. Puhelinnro: ...... ........................................................................ Mahdollinen toivomus paikallisyhdistyksestä: .................... . .... ................................ ........ .................................... (Luonnonsuojeluliiton jäsenrekisteriä voidaan käyttää Liiton omaan varainhankintaan liittyvään markkinointiin. Kuoriaisten rapina, perhosten lepatus tai edes kotkan huuto ei kuulu. ..... Kokonaisen elinympäristön kadotessa häviää lajeja joukoittain peruuttamattomasti, hiljaisuudessa