Kun niitty herää, keijut tanssivat vielä. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. 13 Pielisen poika ................................................................. 10 Kysy ekoneuvoa ............................................................ Kurkistus kehrääjän maille ........................................... Heinä-elokuussa on parhaat mahdollisuudet tutustua komeisiin harmaahaikaroihin. Sivut 48-50. Kosteikkojen tikarinokka ..................................... 28 Pohjanvalkotäpläpaksupää on tutustumisen arvoinen! Pelle Peloton ja utelias luonnontutkija ................. ................................................. 12 Tapiolalaisten voitto ........................................................ 14 Elokuvaohjaaja Markku Pölösellä on maininkeja purkissa. Kotimaasta ........................................................................ Pöyry kiistää työpaikkojen menetykset ............... Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuoden määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. z LJ..J 6 :J Cf) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Sivut 40-45. 4 Kuluttajan valinnat ........................................................ Keijukorennonja muita hauraita kuvasi Paavo Hamunen sivuille 46-47. (90) 228 081 telefax: (90) 228 08 200 Päätoimiuaja Jonna Laurila, 228 0821 7 Toimitussihteeri/ Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari , 228 082 14 Toimillajat Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Värierol/e/ut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kuukausittain, paitsi kesä-heinäkuussa kaksoisnumerona. Tilaushinnat Vuoden määräaikaistilaus ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 300 mk. Ilmoitusmyynti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. 46 Värileikkiä metsäkurjenpolvilla .......................... 16 Tilaustyönä tehty selvitys hutki vanhojen metsien suojelun, mutta kuinkas sitten kävikään. SUOMEN LUONTO 6--7/95 54. 2 Harvalla kasvilla on niin monta pukua kuin metsäkwjenpolvella. vsk.. Kestoti laus 270 mk. 40 Aamu niityllä .......................................................... Maitovalaiden juhannus ........................................ Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. (90) 228 082 10 ja 228 08224. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. lrtonumero 33 markkaa. 32 Mikroskooppikuvaus on yhden s0t1in hulluutta. 51 Piti olla punainen mutta tulikin valkoinen. 36 Tuulihaukan kesä pyörii avonaisten nokkien ympärillä. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 89. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. 35 Tuulentallaaja ........................................................ 24 i:'.: Hetken lento Lapin kesässä .................................. 19 Tunnelmia Nuuksion retkeltä. Puolen vuoden määräaikaistilaus 170 mk. (90) 227 1 967 telefax: (90) 227 1 42 1 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. 22 g Kadotettu äänimaisema: äänettömyys. Kaipaus hiljaisuuteen ......................................... e l Venekaupat. 48 Valkoiset kukkaset.. ............................................................
91 Hyppää laivaan ja rantaudu keskelle vehmautta. Kuninkaallista ympäristöaktivismia .................... 62 Minkki mökkirannassa .......................................... .................... 78 6-7 1995 Kirjoja .................................................. Herkkutattijahtiin ................................................... vuosikerta Käärme, joka hajosi osiin ....................................... Esimakua sivuilta 70-75. 55 Aarremato kiihottaa mielikuvitusta. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Tiiliä ja uusi~ perunoita ......................................... Kesälaitumille ! Kansikuva: Toivotamme Suomen Luonnon lukijoille hyvää kesää sekä elämyksellisiä hetkiä ja retkiä suv1sessa luonnossa Paavo Hamunen kuvasi kesäöisen Kuusamon Pyhävaaran. 66 Kun mieli on musta, hae luonnosta lohdutusta. 56 Siellä ne jököttävät metsässä ja odottavat poimijaansa. SUOMEN LUONTO &-7/95 54. Kesä, anna ahvenia ................................................. 61 Prinssi Philip kävi Suomen luonnossa. 64 Sedät, tädit ja ympäristökasvaminen ................... 58 Haapaa puskeva metsä kuhisee mielenkiintoisia koppiaisia. vsk. 90 Schönbrunn, Wienin eläintarha ....................... 65 Rentoudu mieli paikassa ......................................... 54. 70 Ulkomailta ................................................................ 3. 76 Mielipiteitä, keskustelua .......................................... 84 Summaries of the Main Articles .............................. Mustametsä on kovakuoriaisten koti ................... 82 Kysy luonnosta ......................................................... 68 Viron saaristo kutsuu .............................................
Maaston kulumisen estämiseksi tarvitaankin hyviä opasSUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Kevätesikot ja ketopiipot kasvattivat pitkän kukkavarren ja esikolla oli tavallista enemmän kukkia. Pääosa sulkijoista oli Jurmon itäpuolella. Muuttolinnut turvautuivat pieniin päiviin ja sulapaikkoihin. Turun ja Inarin seudulla satoi tavallista runsaammin ja äitienpäivänä myrskysi lähes koko maassa niin, että jo kellariin viedyt lumilapiot jouduttiin ottamaan uudestaan esille. Hanki kantoi vuorokauden ympäri. Aurinko pisti loppukuussa ranttaliksi Toukoku~ värjöteltiin aivan kuun loppupuolelle saakka. Olen kuutena vuonna kolunnut Selkämeren etelälaidan ulkoluotoja ja löytänyt yhden aikaisemmin tuntemattoman kalkasalueen. Taivas täyttyi muuttavien rastaiden ja kahlaajien äänistä. vsk.. Kesän tulo oli Ilomantsissa kovasti myöhässä. Suokukka oli 28. Se asettuu ensin sulkimisalueilleen vaihtamaan höyhenpukuaan ja jatkaa sitten vielä etelämmäksi talvehtimaan. Jos parivaljakko olisi kulkenut Jurmon eteläpuolitse, luku olisi todennäköisesti ollut suurempi. Kuva Juutuanjoelta. Vesiväylät tulvivat. Kalkakset sulkivat Haahkat ovat lisääntyneet huimasti viime vuosikymmeninä. Koko kuun keskilämpötila jäi silti kaikilla havaintopaikkakunnillamme allle normaalin. Nyt tämä 1993 perustettu kansallispuisto on valmis ottamaan vastaan retkeilijöitä. Tänä keväänä liki tuhannen hehtaarin suojelualue sai tulentekoja telttailupaikat sekä tarvittavat jätehuoltopisteet. Haahkat rientävät pesimäpaikoilleen ensimmäisten joukossa keväällä, mutta ne ovat myös hätäisimpiä takaisinmuuttajia. Mikael Kilpi ja Terhi Laurila veneilivät heinäkuun alussa 1987 Bengtskärin-Kökarin välillä ja arvioivat, että siellä oleskeli 35 000 kalkasta. Kuvan ottohetkellä vain yölaulajakerttuset ja kultarinta olivat vielä matkalla. toukokuuta nupussa,ja tuomi kukki. Satakielet tulivat kuun toisella viikolla. Yksistään Selkämeren Suomen puoleinen haahkakanta on Pyhärannan pohjoispuolella lähes 10 000 parin tienoilla. Kolmena viime vuotena olen piilosta kuvannut ja tarkkaillut yhden saaren noin l 000-2 000 haahkan sulkimista, sukeltelua ja )epäilyä kalliolla. Seuraavalla viikolla lehahtivat kertut ja tervapääskykin. Itäinen vaivero (kuvassa) puhkesi kukkaan 24. Koirashaahka eli kalkas jättää pesimäpaikkansa jo silloin, kun naaras alkaa hautoa. Turun Ruissalossa kukkivat valkovuokot pitkään. Sitten yhtäkkiä aurinko vapautti joet jääkahleesta ja työnsi vettä rantametsiin. Vielä puolivälissä toukokuuta Lammissa ja järvissä kantoivat jäät. Metsissä ja tuntureilla oli helppo liikkua. Haahkan merkittävin sulkimisalue Suomessa on Saaristomeren eteläosissa. 4 Toukokuussa oli Inarissa oikea vanhan ajan kevättalvi. päivän paikkeilla. Kaikkiaan alueella sulkii 6 000-8 000 haahkakoirasta. Linnut ovat sangen valppaiPäijänne kutsuu Päijänteen kansallispuistossa on komeita hiekkarantaisia harjusaaria, jylhiä eräma1s1a kalliosaaria, aavaa ulappaa ja kirkasta vettä. Viime kesänä järvipuistossa yöpyi 20 000 retkeilijää. Tur~ saatiin nauttia kolmesta ja Ilomants~ peräti neljästä hellepäivästä, normaalisti niitä on vain yksi. Kuun puolivälissä kevät räjähti esiin. Sitten aurinko yltyi hillittömyyksiin
Eläinveistokset esillä Gösta Serlachiuksen taidemuseossa Mäntässä on esillä noin sata kuvanveistäjä Jussi Mäntysen eläinaiheista veistosta. Teemana on puhdas luonto ja terve elämä. Nyt matkaan pitää lähteä omalla kulkupelillä. D Turussakin hoidetaan eläimiä Suomen Luonnon viime numerossa kerrottiin maamme eläinhoitoloista. Raimo Sundelin teita ja suojaavia rakenteita. SUOMEN LUONTO 6--7/95 54. Jo yksikin harmaalokin ka-ka-varoitus saa tuhatpäisen parven humisten ulapalle. Luonto-Liitto on Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö. D Luonto-Liitolle uusi puheenjohtaja Luonto-Liitto ry on valinnut uudeksi puheenjohtajakseen 27vuotiaan espoolaisen biologian opiskelijan Rauna Mannermaan. D 5. Lajittelupisteeseen, johon opastaa EKOPISTEliikennemerkki, voi tuoda metallia, lasia, ongelmajätteitä, paperia, eloperäistä jätettä sekä sekajätettä. Eläinsuojeluvalvoja Anja Eerikäinen muistuttaa, että myös Turussa huolehditaan luonnonvaraisista eläimistä. Kesoilin henkilökunta on koulutettu opastamaan Ekopisteen käyttäjiä, joten kannattaa kysyä heiltä neuvoa. Tekijäjoukko on vaihtunut, mutta ilo on tallella. Retkeilijöiden palvelua kohennetaan ehkä jo ensi kevää• nä vuokrattavilla veneillä ja kanootteilla. ta ja arkoja. Lisäksi aluevesillämme sulkivien kalkasten lentolaskenta olisi paikallaan jo tänä kesänä. D Ekoisti palasi Ekoisti-makasiini on kesäkuusta alkaen jälleen kuluttajan ja ympäristön asialla. Puiston suosio asettaa etenkin jätehuollon koetukselle. Roskapyydyksiä Mökkiläisten ja retkeilijöiden jätehuolto helpottuu, sillä tiellä liikkujilla on tänä kesänä mahdollisuus lajitella jätteensä 22 Kesoil-asemalla. Sulkimisalueiden sijaintia ei kannata tarkkaan ilmaista, mutta viranomaisten olisi tunnettava ne muun muassa öljyonnettomuuksien varalta. Kallioiden kolot ja lammikot täyttyvät irtohöyhenistä ja sulista. KOTIMAASTA Lepäilykallioilla voi olla satoja lintuja. toukokuuta Juho Pennanen, Anu Salminen, Sanna Ylönen, Taarna Valtonen ja Jouni Nurmi. 6. Vaikka saarissa on jätepisteitä, retkeilijöiden toivotaan vievän roskapussinsa satamien jätepisteisiin. Alueita pitäisi myös rauhoittaa häiriöiltä ja vetokalastukselta. Luonto-Liiton hallituksen jäseniksi valittiin liittovaltuuston kokouksessa Helsingissä 12. Paluu kestää tunteja. Veistokset esittävät pääasiassa Mäntysen mieliaiheita, ilvestä, hirveä, karhua ja kurkea. Jari Salonen Päijänteen kansallispuistosta saa lisätietoja Metsähallituksen Jyväskylän toimipisteestä, puhelin (941) 654 111 . Haukkasalon rantakallioilla Päijänteen kansallispuisto on jylhimmillään. Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto/eläinhoitola (92 1) 248 4062 ja 949 52 1 860. vsk. Kalalokin kaijatus saa !epäilevien pään nousemaan. klo 20.00-20.30. Joskus haahkat eivät palaa enää saman vuorokauden aikana. Vuonna 1978 kuollut Mäntynen oli varsinaiselta ammatiltaan Helsingin yliopiston eläintieteellisen museon konservaattori . Gösta Serlachiuksen taidemuseo, Joenniemen kartano, 35800 Mänttä, (934) 474 211 1. Matkailujätteen vastaanoton järjestämisessä ovat Kesoilin lisäksi mukana kunnat, Tielaitos, ympäristöministeriö ja Lappset Group Oy, joka valmistaa Ekopisteet. TV2 joka toinen keskiviikko alkaen 21
Kamppailu Kolista on tehnyt Hieman myöhemmin myös Ilmari Martikaisesta lahjoPaimenvaaran rinteet olivat mattoman luonnonsuojelijan. uhattuina. Työnteko kyllä opetetaan. Ihmisten vilpitön toiminta luonnon puolesta on lämmittänyt mieltäni." "Kolin suojelu kääntyy lopulta kaikkien eduksi", Martikainen uskoo. Tämän jälkeen tiedotusvälineet antoivat palstatilaa ja lähetysaikaa myös suojelijoille. Palkinnon tarkoituksena on edistää tekniikan käyttöä luonnonja ympäristönsuojelussa. "Silloin sain vihreän leiman otsaani ja tietyissä piireissä olen ollut siitä lähtien kehityksen vihollinen." Ylimitoitettuja matkailuhankkeita vastustamaan perustettiin 1980-luvun lopussa Kolin suojeluryhmä. Osallistuneitten kesken arvotaan luontokirjoja ja metsäpuun taimia. MartikaiEstelle valmistuu hitaasti mutta varmasti Kehitysmaakauppalaiva Estelle on pieni rahtilaiva, jota turkulainen Uusi Tuuli ry. Mukana oli lähes 500 ihmistä, muun muassa runsaasti kulttuuriväkeä. Yleisöltä pyydetään tietoja lähinnä mesimarjan marjomisesta, mutta kaikki muutkin tiedot ovat tervetulleita. Luontopuoti Internetiin Suomen luonnonsuojeluliiton varainhankinta yhtiö Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy on avannut Web-Luontopuodin Internetiin. Estellellä on pula työntekijöistä. Lisätietoja toimitusjohtaja Erkki Pärssinen, puh. Voit myös tilata soittamalla tai faksaamalla. sesta tuli ryhmän keskeisiä hahmoja. Estelleä on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa. Valmistuttuaan Estelle vie kehitysmaihin avustustarvikkeita ja tuo sieltä kauppatavaraa minimihinnalla ilman rahtia. Marjooko mesimarja Pirkanmaalla -kilpailuun voi lähettää havaintoja 31 . (90) 228 08 240. Viime kesänä laivalla päästiin kuitenkin ensimmäiselle koeajolle. vsk.. Martikainen otti ensimmäisen kerran elämässään kantaa luonnon puolesta. Kirjoitus herätti vilkkaan keskustelun. Myös arkkipiispalle ja muille vaikuttajille lähetettiin postia. Palkintoa varten on varattu 100 000 markkaa. D 6 KOTIMAASTA Elämän tehtävänä Kolin suojelu Kymmenisen vuotta sitten Kolin kansallismaisemassa Autiovaaran rinteellä asuva puutarhuri Ilmari Martikainen havahtui luonnonsuoje'; luun'. Siihen tuli mukaan ihmisiä kaikista yhteiskuntapiireistä. Luontopuodin osoite on http://sll.fi/tuki/shop.html. "Laiva on kuitenkin valmis ensi vuoden loppupuolella, jos kaikki menee nappiin." Estelleä on kunnostettu palkatta jo vuodesta 1986. Lisätietoja antaa Jarmo Lepola (931) 2503 111 ta Harri Helin (931) 213 1317. ''Tämä työ ei sovi niille, joilla on henkisesti vaikeaa. "Matkailijat tulevat hakemaan täältä kaunista maisemaa ja monipuolista luontoa. elokuuta 1995 asti osoitteella Pirkka-Hämeen metsälautakunta, PL 97, 33101 tai Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, Laukontori 4, 33200 Tampere. Maailmankauppa on yksi syy vääristymiin, ja siksi on luontevaa kiinnittää siihen SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Matkailun tulevaisuus on alueen luonnossa, ihmisissä ja paikallisessa kulttuurissa." Kimmo Repo "Korjausta kaipaavia yksityiskohtia on lukemattomia", sanoo Estellellä uurastava Mika Jämiä. D Insinöörien ympäristöpalkinto Insinööriliitto jakaa tänä vuonna kolmannen kerran oman ympäristöpalkintonsa. Aiemmin pirkkalaiset ovat päässeet etsimään suurinta puuta, isoja muurahaiskekoja, koloisinta keloa, metsälähteitä, metsähiisiä ja liito-oravia. Kilpailun vastausaika päättyy 1. D Halki Suomen Eläinmuseossa voi syyskuun loppuun saakka hakea virikkeitä matkantekoon. D Mesimarjoja etsimään Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ja Pirkka-Hämeen metsälautakunta julkistivat jo seitsemännen kerran yhteisen kesäkilpailun. Kolin huipulla 1989 järjestetty kynttilämielenosoitus teki kamppailun tunnetuksi koko maassa. Ipatinvaaran komeita j ikipuita alettiin hakata lasket'---."" telurinteen tieltä. syyskuuta. Web-Luontopuodissa asioiminen käy kätevästi: Selaile sivuja kaikessa rauhassa. Ryhmä otti yhteyttä valtioneuvostoon ja ympäristöministeriöön. Lähivuosien mahdollisia kompastuskiviä ovat katsastukset, joiden jälkeen voidaan joutua tekemään suuriakin muutoksia. Myös muutamat suuret taloudelliset investoinnit ovat vielä edessä. Eläinmuseo Pohjoinen Rautatiekatu 13, Helsinki, (90) 191 7400. Esillä oleva näyttely antaa läpileikkauksen Suomesta eri vuodenaikoina. "Luonnonsuojelun vuoksi minulle on tehty kaikenlaista kiusaa. Kesällä 1990 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen Kolille perustettavasta 2 500 hehtaarin kansallispuistosta. Martikaisen mukaan päätös oli selvä osoitus kansalaistoiminnan tuloksellisuudesta. Muut ovat kyllä tervetulleita." Mikan mielestä maailman isojen kysymysten, kuten saastumisen ja nälän, ratkaisut ovat ihmisten omissa käs1ssa. Kun olet valinnut mieleisesi tuotteet, lähetä tilauksesi sähköpostilla. Kaikki apu otetaan vastaan, eikä mitään tarvitse osata laivalle tullessa. Kolikamppailu on antanut minulle hyviä kokemuksia, joista monet ovat olleet elämäni kohokohtia. Sirkushuveja he saavat muualtakin. Matkailijoita palvellaan kertomalla tärkeimmistä kesätapahtumista ja nähtävyyksistä. Tuotteitanikin on yritetty saada boikottiin, mutta ilman suurempaa menestystä", Martikainen sanoo. Kilpailuun voivat osallistua yksityiset henkilöt, ryhmät tai yhteisöt joko teknisellä keksinnöllä, filmillä, kirjalla tai muulla ympäristönsuojelua edistävällä ideallaan. Eräät liikemiehet olivat päättäneet tehdä Kolin alueesta Lapin suurten laskettelukeskusten veroisen menopaikan. Edellisen kerran 1992 palkittiin Tehokaasu Oy:n työryhmän kehittämä terminen jälkipoltin. kunnostaa Pansion satamassa Turussa. Parhaillaan Mika Jämiää kumppaneineen työllistää laivan viestintäkalusto. Varsinkin alkoholismiin taipuvaisten ongelmat luultavasti vain lisääntyisivät täällä. "Ihmisen pitää elää niin kuin näkee oikeaksi. Suojeluryhmä paneutui tarmokkaasti kansallismaiseman säilyttämiseen. Valokuvilla ja videoesityksillä kerrotaan alueiden elinoloista, luonnosta ja asukkaista. Tällä kertaa kysellään harvinaistuneesta mesimarjasta
Rauhoitusmääräykset kieltävät luontoa ja ympäristöä muuttavan toiminnan, maastopyöräilyn ja koirien irtipitämisen. Siellä viihtyvät vanamo, vuokot ja mm. Asumiseen kuluu muutama satanen kuussa. Esimerkiksi Suomen Puhdistuspalvelu on laatinut Tampere-talon ohjelman myötä oman "ekosiivouspakettinsa". "Ennen kuin hutkitaan, pitää tämäkin asia tutkia", vaativat paliskuntien miehet. Palkinnot jaettiin Maailman ympäristöpäivänä 5. 4H-liittoa kiiteltiin puolestaan pitkäjänteisestä luonnonja ympäristönsuojelutyöstä erityisesti maaseudun nuorten parissa. Mitä pohjoisempi paliskunta, sitä karummat ja haavoittuvammat ovat laitumet. Tutkittu on. Kun suomalaiset metsäntutkijat alkoivat selvitellä Kuolan metallisulattojen päästöistä aiheutuneita haittoja Lapin jäkäläkentille, tutkimusta varten otetut satelliittikuvat paljastivat ympäristövaurioiden kulkevan monin paikoin Suomen ja Venäjän rajalinjaa pitkin. Säästöohjelmaan ovat sitoutuneet myös Tampere-talon yhteistyökumppanit. D Kuudes ympäristövisa Porin Reposaaren peruskoulun 9. vsk. Porojen ylilaiduntaminen on tuttu juttu niin poromiehille kuin porotutkijoillekin. Viime aikoina omat ympäristöohjelmansa ovat laatineet ainakin matkailuala, Suomen golfkentät, kauppojen keskusliikkeet ja kaikki itseään kunnioittavat suuret yri tykset. Yhdeksän eri paliskunnan alueella tehty tutkimus osoittaa kiistattomasti , että poronhoitoalueen kaikissa kasvillisuusvyöhykkeissä laitumet ovat pahoin kuluneet. Syksyn kuluessa pyörät hakeutuvat vakituiselle reitille, johon mahtuvat mm. Lisäksi Tampere-talo selvittää aina hankintojensa yhteydessä tuotteiden ympäristövaikutuksia. Tamperetalo ryhtyi tienraivaajaksi ja aloitti oman järjestelmällisen Inarin Kaamaseen valmistunut Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen porontutkimusasema on saanut menneen talven aikana valmiiksi selvityksen porojen laiduntamisesta. Ruoan hän ostaa työttömyyskorvauksella. Tuloksia on saatu lyhyessä ajassa. Kokkola, Pietarsaari, Vaasa ja Seinäjoki. Von Wright ja 4H palkittiin Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnon saivat tänä vuonna akateemikko Georg Henrik von Wright ja Suomen 4H-liitto. messuille ja kesäjuhlille. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Myös kongressien pitopaikat ovat havahtumassa. Viime syksynä Tampere-talo säästää ympäristöä Palvelualan mahdollisuuksista ympäristön säästämiseen puhutaan hämmästyttävän vähän. Reposaarelaiset saivatkin tämänvuotisen Y mpäristövisan peruskoulusarjassa I palkinnon ja 4 000 markan Pirkka-ympäristöstipendin. Jouni Hentula ympäristönsuojeluohjelmansa toteuttamisen pari vuotta sitten. Von Wright sai tunnustuksen luonnonarvoja ja humanismia korostavaa arvomaailmaa edistävästä elämäntyöstään. Harudden on kuuden hehtaarin suuruinen alue, jota kuusi hallitsee. Pekka Heikura Luomupussi starttasi Pohjalaiset luomutuottajat kypsyivät luomutuotteiden kehnoon markkinointiin ja perustivat Luomupussin. Sähkön ja lämmön kulutus on pienentynyt säästöohjelman myötä 20-30 prosenttia, biojätteiden lajittelu aloitettiin ensimmäisenä laitoksena Tampereella, jätemäärää on pystytty vähentämään ja jätteiden lajittelu on saatu automaattiseksi. asiaa alettiin selvitettää ja avaruuteen asti näkyvän tuhon aiheuttajaksi paljastui poro. Ulkoilu ja marjojen sekä sienien poimiminen on sallittua. Peruskoulun yläasteiden ja lukioiden oppilaille suunnattuun ympäristövisaan osallistui työryhmiä 44 koulusta eri puolilta Suomea. KOTIMAASTA Kalutut jäkäläkentät paistavat avaruuteen asti Jäkälä on kaluttu tarkkaan. Suomessa on noin 214 000 poroa. Poromiehet myöntävät, että laitumet on monin paikoin kaluttu loppuun. "TutkiIT)ustulosten perusteella olemme esittäneet, että porojen määrää pitäisi joissakin paliskunnissa vähentää jopa kolmanneksella", sanoo porontutkimusaseman johtaja Mauri Nieminen. Kortesjärven, Evijärven, Lappajärven ja Vimpelin luomuviljelijöiden ja käsityöläisten Järviseudun Luomupussi Oy osti ja kunnosti kauppa-auton, jolla tuotteet viedään asiakkaiden luo. kesäkuuta Kirkkonummella. yövilkka. luokka laati omasta elinympäristöstään katsauksen "Luonto kierrättää entä Reposaari?" Arvosteluraadin mielestä tutkimusraportti oli aivan omaa luokkaansa. Mika näkee työttömyyskorvauksen toimeentulotukena tai kansalaispalkkana. "Se on se suunta, johon ollaan menossa ja jota pitäisi vauhdittaa". Tampere-talolle myönnettiin edelläkävijän roolistaan Hämeen lääninhallituksen tämänvuotinen ympäristöpalkinto, ja Euroopan matkailuja kokousalan messut palkitsi Tampere-talon edistysaskelistaan ekoilun alalla. Niina Leino Laivan kunnostusta rahoitetaan Uusi Tuuli ry:n polkupyöräkirpputorilla, joka vastaanottaa, ko,jaa ja myy käytettyjä polkupyöriä. Melkein kaikki työntekijät asuvat puulämmitteisissä kämpissä, joissa on pienet vuokrat. Suihkua ja lämmintä vettä ei ole, mutta ei niitä kaivatakaan. Luomupussi liikkuu tarvittaessa kaikkialle Suomeen mm. Vahinkoa oli syntynyt vain Suomen puolella. Luomupussi kiertelee aluksi lähinnä Järviseudun paikkakunnilla. Ylilaiduntaminen on ongelma varsinkin poronhoitoalueen karuissa pohjoisosissa. Koska kriittiset tutkijat eivät moiseen täsmälaskeumaan uskoneet, huomiota kehitysmaakauppalaivalla. Kuitenkin tiedetään, että palvelujen energiankulutus on kasvanut nopeasti ja niiden tuottamiseen käytetään yhä enemmän myös aineellisia resursseja. Estellen puhelinnumero on (92 1) 2404 711. D Loviisaan suojelualue Loviisa sai ensimmäisen luonnonsuojelualueensa kun Loviisanlahden itärannalla sijaitseva Harudden rauhoitettiin. Kauppaja teollisuusministeriön arvion mukaan palvelualalla olisi hyvät mahdollisuudet esimerkiksi energiansäästöön. Kuusi vuotta tiedotusoppia Tampereen yliopistossa opiskellut Mika viettää kaikki arkipäivät Estellellä. Jo nykytekniikalla voitaisiin samat palvelut tuottaa 35 prosenttia pienemmällä energiamäärällä. Toinen keino olisi tehokas keinoruokinta, mutta luonnonlaitumista ruokintaan siirtyminen tulisi todella kalliiksi. Järviseudun Luomupussi Oy Pertti Laajanen (967) 765 1724 tai Markku Harinen (949) 565 352. Visan taustavoimat ovat Biologian ja maantieteen opettajien liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Luonto-Liitto 7. "Pohjoisen pääporonhoitoalueet ovat ympäristöltään niin arkaa aluetta, että siellä pitää saada asiat kuntoon
Torjuntaeliöt ovat tehokkaita ja j toimivat usein koko kasvu] kauden, kunhan ne vain hano kitaan ajoissa. i Valkoisia ansarijauhiaisia vastaan tepsivät esimerkiksi jauhiaiskiilukainen, petolude ja petokuoriainen. Joki perattiin uitolle otolliseksi 1930-luvulla, samoin kuin kymmenet muutkin joet ja purot Pohjois-Karjalassa. Lisäapua voi saada siileiltä, joiden mielestä etanat ovat mitä mainiointa herkkua. Hankkeen J rahoitti työministeriö. Lapin maaseutukeskuksen projektiin osallistui muun muassa Kuopion yliopisto, jossa selvitettiin väinönputken lääkinnällisiä omiJuuassa Pohjois-Karjalassa virtaavan Juuanjoen kymmenkunta koskea kunnostettiin 1993-1994. Lopullinen joen kunnostusohjelma tehtiin Pohjois-Karjalan vesija ympäristöpiirin ja kalatalouspiirin yhteistyönä 1989: koskista nostetut kivet aseteltiin takaisin virtaan ja jäljellä olevat uittorakennelmat poistettiin. C-vitamiinin nälkään voi syödä tuoretta vartta tai keittää siitä hilloa. Esimerkiksi maakiitäjäiset syövät etananmunia. Aikanaan uittoa varten peratut kosket kunnostettiin 150 000 markalla. Leppäkertut ovat tehokkaita 8 KOTIMAASTA Mansikka maistuu etanallekin. Ripsiäisiä torjumaan voi levittää ripsiäispetopunkkeja tai petoluteita. Mäntysuopaa ja pilsneriä Kirvoja, etanoita, harsosääskiä ja jauhiaisia. vsk.. Rea Peltola vet jäivät kuitenkin kököttämään rantapenkereille. Jos kirvat yrittävät imeä kuiviin jonkin suosikkikasvin, pelkkä Juuanjoki takaisin luonnontilaan kylmällä vedellä suihkuttaminen parin päivän välein auttaa usein siihen asti, kunnes leppäkertut ehtivät paikalle. @ "Koskialueiden kunnostaminen hyödyttää joen yli 40 vuotta vanhaa purotaimenkantaa", kalatalosuasiantuntiJuuanjoen uittosääntö kumottiin 1981 ja pääosa puisista uittorakenteista purettiin. Kehrääjäpunkkien vaivaaman kasvin voi pestä tai su< muttaa laimennetulla mäntysuopaliuoksella tai rasvattomaila maidolla. Joki kunnostettiin kaivinkoneella Väinönputkella ihmeitä Väinönputken monipuolisuus on innostanut tämän perinteisen luonnonvaraisen rohdosja monikäyttökasvin viljelyä Lapissa. Suolistonkin väinönputki rauhoittaa. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Koskista rannalle nostetut leija Timo Takkunen sanoo. ja osittain käsin. "Kaloille tehtiin runsaasti leJuuanjoki on lähes 25 kilometriä pitkä Pieliseen laskeva joki. Ruukkukasvien harsosääskiä ja mansikoiden sekä ruusujen juuria vioittavia korvakärsäkkään toukkia vastaan voi käyttää sukkulamatoja. Ne levitetään kasvustoon heti, kun ensimmäiset merkit vioituksista näkyvät. Puutarhassa on koko joukko tuholaisten luontaisia vihollisia. Kasvihuoneessa tai lasien suojaamalla parvekkeella kehrääjäpunkkeihin voi kokeilla myös petopunkkeja. Sopiva män:; tysuopaliuos saadaan, kun lito raan vettä lisätään puoli desiä .l! saippuaa. Väinönputken uusi tuleminen perustuu hankkeeseen, jossa etsittiin lappilaiseen yrttien viljelyyn tai keruuseen sopivia kasveja luontaistuotemarkkinoille tai lääketeollisuuteen. Kirvoja syövät muun muassa kirvavainokainen ja kirvasääski. Jäljelle jääneitä etanoita voi pyydystää pilsnerillä täytettyillä teevadeilla. kirvansyöjiä, mutta niitä tulee kasvustoihin runsaammin vasta ilmojen lämmettyä. Pari sataa metriä puista uittoränniä jätettiin paikoilleen kotiseutuyhdistyksen myllyalueelle muistoksi uittoperinteestä. Kasvi vahvistaa ihmiskehon solujen aineenvaihduntaa ja parantaa yleiskuntoa. Maito laimennetaan lisäämällä litraan saman verran vettä. Kasvin juuret kelpaavat viinan tai yrttiliköörin mausteeksi, lehdet juomasekoituksiin ja siemenet sämpylöiden päälle. Liiallista etanaryntäystä kasvitarhaansa voi hillitä vaikkapa oluella. Madot on helppo levittää ruukkuihin tai kukkapenkkeihin sekoittamalla Iöysään kiissel~in pakatut madot kasteluveteen. Yhdisteistä on löydetty kalsiumsalpaajia, jotka ovat yhtä tehokkaita kuin tunnetut sydänlääkkeet. Perkauksissa jokivarsille rakennettiin puisia ja kivisiä penkereitä ja uittorännejä. Kasvija viherhuoneissa voi käyttää muitakin biologisia torjuntaeliöitä, joita voi tilata ammattipuutarhureille tarkoitetuista liikkeistä. "Muutama tila viljelee väinönputkea jo myyntiin, ja parhaillaan siitä kehitetään kaupallisia tuotteita", kertoo maaseutuneuvoja Irja Mäkitalo-Ylitalo Lapin maaseutukeskuksesta. Otusparat ovat yhtä persoja oluelle kuin salaatille ja kokevat onnellisen hukkumiskuoleman. Lisäksi eteeriset öljyt tappavat bakteereja ja auttavat yskässä. Mitä tehdä, kun kutsumattomat vieraat aikovat pistellä poskeensa koko sadon
Humuspitoisissa vesissä kotimainen näyttäisi sitä paitsi menestyvän täplärapua paremmin", Järvenpää muistuttaa. Surkeaan jamaan päässyttä raputilannetta on paikkailtu pohjoisamerikkalaisella täpläravulla. KOTIMAASTA Jarmo-Heikki Hirvonen Pihlajavedeltä on hankittu maita luonnonsuojeluun jo yli tuhat hehtaaria. Kulttuurimaisemia ja perinteistä rakennuskulttuuria tulee vaalia. Kehittämissuunnitelmaa tarkentaa erityinen ohjausryhmä, jonka ympäristöministeriö nimeää. Siemenet tuleentuvat käyttökelpoisiksi katkaistussakin latvassa. Se onkin kotiutunut moniin vesiin hyvin. Väinön putken viljelijän kannattaa näin keväällä panna yrttinsä alkuun suoraan taimista, sillä kotimaisten kantojen kasvattaminen siemenestä edellyttää, että siemenet on pidetty kylmässä talven yli. Pihlajaveden alueen luonnonarvojen lisäksi halutaan turvata saariston kyläasutus, maisemaja matkailualueet sekä virkistyskäyttö. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Teuvo Järvenpää kehottaa kuitenkin pitämään hyvää huolta viimeisistä jokirapukannoista. Arkkienkeli Rafaelin kerrotaan ylistäneen väinönputkea ihmeitä tekevänä kasvina. Pihlajaveden alue on kansainvälisesti harvinainen ja arvokas luonnon sekä kulttuurin yhdistelmä, jolla on pitkät perinteet myös matkailussa. Suomen rapusaalis on viime vuosina ollut noin viiden miljoonan yksilön tietämillä. Oulun läänin eteläpuolella kasvi on rauhoitettu. Alueen maaja metsätaloudessa on huolehdittava luonnonarvoista. Pihlajaveden alue voisi olla osa laajempaa Saimaan saaristoalueiden kokonaisuutta, johon kuuluisivat lisäksi Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistot sekä Joutenvesi. Näin kävi Ruotsissakin." Hyvää rapujärveä kannattaa siis hoitaa ja varjella. Työryhmä pitää tärkeänä, että alueen kunnat tukevat kaavoituksella kehittämissuunnitelman toteutumista. Voimakkaasta säännöstelystä ja rehevyydestäkin piittaamatta täplikäs on kasvanut nopeasti ja lisääntynyt vilkkaasti. vsk. Alueen vetovoima perustuu moniilmeiseen luontoon, erämaisiin järvimaisemiin sekä luonnontilaisiin ja asuttuihin saariin. Miehen korkuiseksi kasvava sarjakukkainen on arvokkaimpia luonnonvihanneksiamme. Moni vanha apaja on nyt tyystin vailla saksiniekkoja. Saariston kyläalueiden tavoitteena on kehittää perinteisiä ja muita alueelle soveltuvia elinkeinoja. Norppien luku kaksinkertaiseksi Ympäristöministeriön asettaman Pihlajavesi-työryhmän tavoitteena on saada seudun saimaannorppakanta lisääntymään vähintään 70 yksilöön. "Täpläravulla ei missään tapauksessa kannata uhata ar-· vokkaita kotimaisen ravun kantoja. Varmimmin sen tapaa tunturialueen pensaikosta ja puronvarsilta. Pihlajaveden matkailusta voitaisiin luoda ympäristöä säästävän matkailun mallialue. Kotimaista rapua kannattaa varjella Rapurutto, jokien perkaukset ja vesien rehevöityminen ovat ajaneet suomalaisen jokiravun ahtaalle. Suunnitelmia on paljonkin, mutta rahasta on pulaa. Saaristolaiskulttuuria halutaan myös elvyttää. Myös muiden häiriöiden vähentäminen on välttämätöntä erityisesti norpan lisääntymisaikana. Jos omat tiedot ja taidot eivät riitä, lisätietoja kannattaa kysyä kalastusviranomaisilta. Väinönputki on pohjoinen laji. Suurilla reittivesillä täpläravulla on saatu hyviä tuloksia. Pohjois-Karjalassa on kunnostettu jokia vasta vähän. Alue soveltuisi hyvin myös Unescon maailmanperintökohteeksi. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että norpan lisääntymisalueille ei enää rakenneta. Jari Salonen 9. Työryhmän mielestä alueen asukkaat sekä luonnonsuojeluja kansalaisjärjestöt on otettava mukaan käytännön työhön. "Kun täpläravusta saadaan yleisempi istutuslaji, kotimaisen ravun hinnat nousevat jyrkästi, kaksin, ehkä jopa kolminkertaiseksi. "Joen uittosääntö kumottiin 1993 ja vuosille 1996-1997 ajoittuvan lähes miljoonan markan hankkeen rahoittaa maaja metsätalousministeriö." Kimmo Repo SUOMEN LUONTO 6--7/95 54. Kolmantena vuonna korjataan juuri, kun siemenet ovat vielä raakoja. "Tulevien vuosien mittavin hanke on Lieksanjoen kunnostaminen", diplomi-insinööri Jukka Höytämö Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta kertoo. Päivi Suikkanen Muhkean kokoinen täplärapu on houkutteleva istutuslaji, mutta sillä ei kannata uhata viimeisiä kotimaisen ravun kantoja. Esimerkiksi Tampereen lähivesillä Näsija Pyhäjärvellä täplärapujahtiin päästäneen aivan lähivuosina. Alueelle olisi laadittava myös luonnonja maisema-arvot huomioon ottavat rakennustapaohjeet. Kuvan muhkea yksilö on kuvattu Kittilässä. Taimia saa ainakin Tuomisen yrttitarhalta Ylitomiosta. Anne Kärkkäinen poja kutupaikkoja, joten taimenen elinolot paranivat oleellisesti." Takkusen mukaan työt sujuivat kitkatta, eikä maanomistajien kanssa ollut hankaluuksia. Väinönputki antaa satoa vasta toisena vuonna, jolloin kolmanneksen lehdistä voi kerätä teeaineiksi. naisuuksia. Keskieurooppalainen kanta ei vaadi talvestusta
Posti esitteli ympäristöohjelmaansa, johon kuuluvat muun muassa sähköautot, kierrätys ja kiinteistöjen energiankulutuksen seuraaminen. Kakkosena tulee katiska, johon erehtyi saaliista noin viidennes. Elintarvikeviraston mukaan vesistön pieneliöstöä ravinnokseen käyttävillä kalolla kuten siialla, muikulla, lahnalla ja särkikaloilla sekä merikaloilla sallittu elohopeapitoisuus ylittyy harvoin. Assä Partners puolestaan ylpeili S-ryhmän ympäristöpolitiikalla, jonka teema on Takaisin luontoon. Asiaan! Toukokuussa oli Helsingissä Ekokuluttaja '95 -tapahtuma, jossa lähes 50 näytteilleasettajaa esitteli ympäristöä vähemmän rasittavia tuotteitaan ja toimintatapojaan. hopeaa, dioksiineja ja raskasmetalleja löytyvät petokaloista. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Esillä oli paljon sellaista, mitä Suomen Luontokin on vuosien varrella esitellyt: luonnonkuidusta valmistettuja vaatteita, hunajaa, luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita, mausteyrttejä, kompostoreita ja kompostikäymälöitä. Elintarvikeviraston mukaan kalaa voi silti syödä kolmesta jopa viiteen kertaan viikossa, jos vaihtelee kalalajeja. Kalassa on runsaasti monityydyttämättömiä rasvahappoja, joiden määrää suomalaisessa ruokavaliossa pitäisi lisätä. Muita tärkeitä syitä kalassakäyntiin olivat luonnon seuraaminen sekä työympäristöstä ja arkirutiineista irrottautuminen. Vanhimmat pyyntineuvot, katiskat, olivat järven tai meren pohjaan naulattuja kiinteitä puusatimia, ja koukut luusta tai puusta vuoltuja. Bra Miljöval -merkkiä seuraamalla voi naapurissamme tehdä joka päivä ympäristöteon, sillä luonnonsuojeluyhdistyksen kriteerit täyttäviä tuotteita on jo lähes kaikissa tuoteryhmissä. Kalassa rentoudutaan ja virkistytään, kaikkinainen häly ja hyörinä unohtuu ja silmä lepää maisemassa. Suurimmat kertymät elosijaan vesiltä nykyään muunlaista Riistaja kalatalouden laitoksen selvityksen suurin osa vapaaajankalastajista lähtee kalaan rentoutuakseen. Enää ei riitä, että hedelmätiskin vieressä on paperipusseja tai että pesuaineiden jättivalikoimissa kyyristelee muutama joutsenmerkillä varustettu paketti. Alice Karlsson INNAT • KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNJ ·ss11, tä heikee katisuomen kalason ammattikolmisenkymmentä sitten itse pyydetty ka..oli tärkeä särvin. Esittäytyvien yritysten joukossa oli kummajaisia, kuten Suomen Posti ja Ässä Partners, johon kuuluvat kauppaketjut Alepa, Prisma ja S-Market. Ylenmääräistä herkuttelua silakalla, sillillä ja lohella kannattaakin hieman hillitä. Pyyntivälineiden valmistus ja koostumus on vain toisenlainen. Nyt katiskan virkaa palvelee rautalankahäkkyrä ja koukut ovat kehittyneet matoja täkykoukuista mitä kummallisimmin muotoilluiksi ja värikkäiksi vieheiksi. Eihän vihertyminen ole vain nyrkkipajojen etuoikeus ja on hyvä, että muun muassa isoissa kauppaketjuissa ryhdytään ajattelemaan ympäristöä. Ohjelman ydin on kierrätys. Orgaanisten klooriyhdisteiden, dioksiinien ja PCB-yhdisteiden kohonneita pitoisuuksia löytyy lähinnä rasvaisista merikaloista. Loput kalat hoideltiin vavoilla. Vesiin joutuneet ympäristömyrkyt kulkeutuvat myös kalaan. Sen sijaan eteläsuomalaisesta metsäjärvestä ylpeänä kotiin kannetulla hauella on mitä todennäköisimmin liikaa elohopeaa maistuvassa lihassaan. vsk.. Suomessa kalaa syödään vain 16 kiloa henkeä kohti vuodessa, ja kilomäärän voisi aivan huoletta kaksinkertaistaa. Mitä tarjottavaa niillä on ympäristötietoiselle kuluttajalle. Ulla Kokko Saalis tai lisätulot eivät ole vapaa-ajankalastajille kovin tärkeitä. Liekö se syynä muun muassa siihen, että sappikivet ovat esimerkiksi Japanissa lähes tuntemattomia. Esimerkiksi 1992 siihen saarrettiin yli puolet koko maan saaliista. Itämaiseen ruokapöytään kuuluu kala. Silloin lähes 11,'lll~D· tiesivät, kuinka kalat ~detään, perataan ja val.mistetaan ruoaksi päitä ja ruoKalaa sydämelle Kalan maine terveellisenä ravintona ei ole perätön. Parhaat myytiin ja vähempiart syötiin. Virkistyskalastuksessa ylivoima1sm pyyntineuvo on verkko. Ruotsissa on kaupan ja Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen yhteistyöllä saatu aikaan Bra Miljöval -tuotevalikoima. Silti tärkein puuttuu: todelliset vaihtoehdot päivittäistavarahyllyiltä. Yritysten koko vaihteli yhden perheen käsityöpajasta suuryritys Ekokemiin ja Pääkaupunkiseudun jätehuoltolaitokseen. Vähiten saalista saatiin perhovavalla. Kaloja pyydystetään nykyisin periaatteessa samalla tavalla kuin tuhansia vuosia sitten. Innokkaimmin heiluteltiin virveliä, seuraavaksi suosituimmat välineet olivat tavallinen onki ja pilkkionki
Lain mukaan kaupassa myytävä maito on pastöroitava, mutta Juvan meijerin maitoa ei homogenoida. D Mukiinmenevää kierrätystä Junien ravintolavaunuissa saa nyt juomansa ainutlaatuiseen astiaan kompostoituvaan ja kierrätykseen sopivaan kertakäyttömukiin. Maalin keittoa varten tarvitaan punamultajauhetta, ruisjauhoa, rautasulfaattia, vettä ja iso keittoastia. Samana päivänä, 10. JLUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULU Apila antaa luomumaidolle maun, joka tuo mieleen lapsuuden maidonhakumatkat. Esimerkiksi Helsingissä hyvällä liikepaikalla olevassa hampurilaisravintolassa käy viikottain 10 000 asiakasta. Muun muassa Hangon Väristä saa punamultaa jauheen lisäksi sekä sivelyvalmiina että tahnana, joka on laimennettava vedellä. Asiasta kiinnostuneet karjatilalliset päättivät kuitenkin ryhtyä itse puuhaan ja vuokrasivat meijerin Idän Maidolla 1993. Uudet puolen ja kolmanneslitran kertakäyttöpikarit valmistetaan samasta kartongista kuin nykyisetkin, mutta päällystetään muovin sijasta rypälesokerista bakteerien avulla aikaansaadulla pinnoitteella. Juvan luomumaitoa on periaatteessa saatavana koko maassa lukuunottamatta Turun, Seinäjoen ja Oulun aluetta. Jos keitto tuntuu työläältä voi punamultamaaleja ostaa valmiinakin. Mistä sitä käytännössä saa, on visaisempi kysymys. Onhan luomumaito pieni tuote; sen osuus on alle prosentin Valion koko myynnistä. McDonald's aloittaa Lahdessa ravintolasalissa syntyvän jätteen lajitteluja kierrätyskokeilun. Ruotsissa meijerijätti Arla markkinoi luomumaitoa jo kauan ennen kuin sitä oli saatavana. Sitä kutsuttiin nimellä "Tulevaisuuden maito", ja kuluttajia kehoitettiin kyselemään sitä kaupasta. On arveltu, että pastörointi ja homogenointi lisäisivät maitorasvan verisuonia kalkkeuttavaa vaikutusta ja laktoosin imeytymishäiriöitä. Juvan Luomu Oy kerää maidon tiloilta, pastöroi ja pakkaa sen, ja myy maidon VaMcDonald's päätyi pahviin Varsinkin nuorten ja lasten suosiossa oleva pikaruokaketju McDonald's on luopunut Suomessa muovipakkauksista! Kyse on isosta asiasta. D Lakritsanhimoon luomua Loimaalla valmistetaan luomulakritsaa! Musta herkku on loihdittu kotimaisista raaka-aineista, joista muun muassa vehnäjauho on aitoa luomua. Eläinsuojelujärjestöt ovatkin jo pitkään vaatineet verkkojen kieltämistä. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) kokeiden mukaan muki hajoaa luonnossa täydellisesti. D Punamulta porisemaan Punamullalla sivelty koto ei töki silmään eikä riitele luonnossa. Myös Valio on luvannut paneutua vakavissaan luomujugurtin markkinointiin. Maidon markkinoija ei voi edes esimerkinomaisesti nimetä kauppoja, jotka luomumaitoa myyvät. D. Pienin vähittäiskauppaan toimitettava erä on viiden tai 20 tölkin pakkaus. Samaan aikaan epätoivoiset kuluttajat juoksivat kaupasta toiseen luomumaitoa etsimässä. Hampaita harjatessahan varsi ei kulu, miksi siis pitäisi heittää koko harja pois. Luomumaitoa saa, kun osaa kysyä Viime vuonna puolet Juvan luomumaidosta jouduttiin myymään tavallisena maitona, kun luomumaidolla ei ollut riittävästi markkinoita. Luonnonmukaisesti tuotettua raakamaitoa kertyy nyt 1,2 miljoonaa litraa vuodessa. Varmimmin !akun makuun pääsee tilaamalla sitä suoraan Tiirin luomutilalta (921) 7622 786. Luomulakua saa Muurlan suoramyyntihallista ja sitä kannattaa kysyä Loimaalla poiketessa myös vähittäiskaupoista. vsk. Luomumaitoa voi kuitenkin aivan hyvin tilata vaikka omaan lähikauppaan. Hampurilaisjätin tavoitteena on laajentaa lajittelu ja kierrätys kaikkiin ravintoloihinsa ja nostaa kierrätysaste vuoteen 2 000 mennessä 70 prosenttiin. SUOMEN LUONTO &-7/95 54. Kartonkijäte käytetään Porissa hylsykartonkiin, muovijäte ohjataan Muovinkeräys Oy:lle ja biojäte kompostoidaan jäteasemalle. Meijeriprojekti oli vähällä lopahtaa, kun Juvan osuusmeijeri yhdistyi Idän Maitoon. Viitisen vuotta sitten Juvan osuusmeijeri ja Juvan kunta palkkasivat luonnonmukaisen viljelyn neuvojan valmistelemaan Juvan meijerin muuttamista luomumeijeriksi. Nyt Juvan peltoalasta noin seitsemän prosenttia on luomuviljelyssä ja alueella on useita suuria luonnonmukaisesti viljeltyjä lypsykarjatiloja. toukokuuta 1995, kun McDonald' s vaihtoi muovin kartonkiin, sen kilpailija Carrols siirtyi kartongista paperipakkauksiin. Ekohammasharjalla jätteen määrä vähenisi kahdeksasosaan. McDonald'sin pakkaukset ovat nykyään joko kartonkia tai paperia. D Haukka vahtiin Marjapensaita rastailta ja muilta herkkusuilta suojaavat verkot ovat surmanloukku paitsi rastaille myös muille liimuille ja muun muassa siileille. Kenttäkokeiden perusteella valmistaja uskoo, että haukasta tulee todellinen jymymenestys. Valio ei ole markkinoinut luomumaitoa kovinkaan innokkaasti. Siten jo yksikin maitoa säännöllisesti käyttävä perhe voi pyytää kauppiastaan hankkimaan vaikka kerran viikossa luomumaitoa ja luomukermaa. Pillit, juomien kannet, lusikat ja jäätelörasiat ovat vielä muovia. Espoolainen Patiola Oy on tuonut markkinoille muovisen Marjavahdin, joka muistuttaa lähinnä varpushaukkaa. Kun maito lopulta tuli markkinoille, se meni hyvin kaupaksi, ja siitä pystyttiin maksamaan tuottajille pientä lisähintaa. Rea Peltola Hammaspeikoille ekokyytiä Apteekeista saa nyt hammasharjoja, joissa on irroitettava harjaosa. Kaikesta huolimatta myös Juvan luomumaidon suosio on kasvussa, ja tuottajat suhtautuvat toiveikkaasti loppukesällä myyntiin tulevaan luomujugurttiin. Haukkauksen edellä. Saksalaisia ekoharjoja tuo maahan turkulainen Mastermax, jonka mukaan hammasharjoista kertyy Pohjoismaissa 800 000 kiloa muovijätettä vuosittain. Hyvän menekin innostamana tuottajia on tullut runsaasti lisää. Biotuoppi kestää myös käytössä, joten oluensa puolesta ei tarvitse huolestua. Pienen maitoerän keräily ja pakkaaminen on kallista, ja suosituksena on, että luomumaito maksaisi kuluttajalle markan verran enemmän litralta kuin tavanomainen kevytmaito. Vahti on musta ja sitä pitävät ryhdissä kannatusja muotojouset. Marjavahti maksaa noin 25 markkaa ja niitä myydään ainakin K-kaupoissa ja Keskon myymälöissä. D liolle, joka hoitaa markkinoinnin ja kuljetuksen. Aina tämä ei toteudu, sillä jotkut kauppiaat myyvät luomutuotteita erikoistuotteen katteella ja jotkut taas käyttävät tavanomaisia maitotuotteita tarjoustuotteina, joiden hinta on painettu poikkeuksellisen alas. Sitäpaitsi luomumaitoa ei haluta sanoa missään suhteessa paremmaksi kuin yhtiön omaa päätuotetta, tavallista maitoa
Ympärivuotiseen kompostointiin on kunnollinen lämpökompostori ainoa vaihtoehto. Tämä on kummallista, sillä esimerkiksi Norjassa joutsenmerkityt kompostorit ovat paremminkin sääntö kuin poikkeus. Puu on niissä usein aivan kovaa, mikäli latoa ei ole rakennettu metsän siimekseen. EU:n myötä Suomeen tuodaan myös keskieurooppalaisia ja ruotsalaisia luonnonmukaisesti viljeltyjä tuotteita. Kasvituotannon tarkastuskeskus pitää yllä myös rekisteriä kaikista luonnonmukaisesti viljellyistä tiloista. Puu harmaantuu pian. vsk.. Mikäli hiekkalaatikon puu pääsee kastuttuaan kuivumaan kunnolla, lahoa suurempi uhka onkin aurinko. Vaikka pakastinkompostorien hinta on halpa, niille tuskin voisi saada pohjoismaista ympäristömerkkiä viiden vuoden takuuvaatimuksen vuoksi. Aurinkopaneeleita Onko Suomessa muita aurinkopaneelien valmistajia tai maahantuojia kuin Neste (NAPS). Varsinaisen laatikon voi rakentaa vaikka höylätystä mäntylankusta. Markkinoilla on yli 20 erilaista kompostorimallia. Lieneekö sitten niin, että suomalaiset valmistajat eivät täyttäisi joutsenkriteereitä. Tavallisen kuluttajan kannattaa tilata luomuviljelijälista Luonnonmukaisen viljelyn liitosta (955-150 538) tai biodynaamisesti viljelevien lista Biodynaamisesta yhdistyksestä (90-644 160). Puurakentamisen periaatteena tulisi aina olla, että puu ei joudu koskaan suoraan maata vasten ja kastuva puu pääsee myös kuivumaan. Reikätiilissä on vielä se etu, että puuosien kiinnittäminen käy niihin näppärästi esimerkiksi harjateräspätkillä. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Kunnon kerros sepeliä laskee veden tehokkaasti lävitseen ja puu pääsee kuivumaan. Tällä hetkellä Suomessa on noin I 800 luomutilaa. Neste valmistaa myös veden lämmitykseen tarkoitettuja aurinkokerääjiä. Kunnollinen kompostori ei kaipaa sähkövastuksia toimiakseen, vaan oikein mitoitettu ja hyvin · eristetty kompostori toimii myös Suomen pakkasissa. Ensin on varmistettava, että vesi pääsee valumaan pois laatikolta. Aurinkoa vastaan suosittelisin kokeilemaan esimerkiksi lasuuria. Suomalainen luomutuotanto täyttää sen sijaan varsin kovatkin ympäristönsuojeluvaatimukset. Harmaa väri suojelee puuta esimerkiksi auringon valolta. Miten hiekkalaatikon voi rakentaa ilman kyllästettyä puuta. Ja jos hiekkalaatikko joskus lahoaa, puusta voi rakentaa aina uuden. Löysin omista tiedostoistani seuraavat aurinkosähköpaneelien maahantuojat: Augustson Karl (949) 215 587 Eurosola (92 1) 439 861 HTl-tekniikka (90) 522 599 Neste NAPS (90) 4501 Sabik (915) 540719 SolecoOy,(90)4551081 Varta Oy (90) 525 01 Waranco(90)70028282 Windside Oy (983) 450 700 Muitakin varmasti on olemassa. Tosin kukaan muukaan kompostorin valmistaja ei ole Suomessa hakenut joutsenmerkkiä. Luomurekisteriä on pidetty vasta vähän aikaa, joten kaikki jalostajat eivät ole ehtineet ilmoittautua rekisteriin. Tiettävästi Suomessa on noin 50 luomutuotteiden jatkojalostajaa. Työtehoseura tutki kolme vuotta sitten lämpökompostoreja ja parhaat pisteet saivat Sepe (nykyisin Kiinteistökompostori Sepe), Biolan pikakompostori ja Tehostor (nykyisin Ro-Composter). Luonnonmukaisen viljelyn jatkojalosteista pitää kirjaa Elintarvikevirasto, jonne kaikki luonnonmukaisen viljelyn jatkojalosteet on nykyisin ilmoitettava. Hiekkalaatikonkaan ei tarvitse kestää ikuisesti. Lähiaikoina luomurekisteripalveluja voi saada myös tietoverkkojen kautta. Kuten puutalokin, kestävä hiekkalaatikko tarvitsee sokkelin, jonka voi rakentaa joko kivistä tai helpommin reikätiilistä. Perinteisiä maaleja valmistavat yritykset (mm. na. Kompostori kannattaa valita käyttötarkoituksen mukaan. Uula-tuote) tarjoavat pellavaöljylasuuria. Sen sijaan vain kesäkäyttöön soveltuu melkein mikä tahansa eristämätön jyrsijöiltä ja sateelta hyvin suojattu ja ilmastoitu laatikko. Näitä tuotteita ei tarvitse ilmoittaa suomalaiseen rekisteriin, vaan kunkin maan kansallinen rekisteri merkitsee tuottajat omaan rekisteriinsä. Lisäksi useimmilla maahantuojilla on jälleenmyyjiä ympäri maata. Monet kierrätyskeskukset myyvät pakastimista valmistettuja kompostoreja. Tämä johtuu siitä, että puun pinnalle kasvaa sienirihmastoa, joka ei kuitenkaan lahota puuta. Onko olemassa luomurekiste.... Monet tilat myyvät myös jatkojalosteita kuten ryynejä ja jauhoja. Hiekkalaatikon rakentamiseen voi soveltaa hyvin puutalon rakentamisen periaatteita. Eristeet repeilevät herkästi ja vettyvät pian, jolloin eristyskyky heikkenee ratkaisevasti. Suomalaisen luomutuotteen erottaa muista varmimmin leppäkerttumerkistä. Tietoa luomutuotteista Haluaisimme tilata kotikauppaamme luomutuotteita, mutta kauppiaskaan ei aina tiedä, mistä niitä voisi saada. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Jos ei jaksa nähdä näin paljon vaivaa, sokkelin voi rakentaa karkeasta sepelistä ja laatikko juntataan kiinni maahan paaluilla. Kaikissa maissa esimerkiksi lannan kompostointi ei ole pakollista. Luonnonmukaisen viljelyn säännökset poikkeavat jonkin verran eri EU-maiden välillä. Päin vastoin. Hiekkalaatikko joko oji12 tetaan (salatai avo-oja) tai rakennetaan rinteeseen. Oman kokemukseni mukaan pakastimet eivät kestä käytössä. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxil/a (93 I ) 335 42 I 2 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sl/Ji Kompostori tarpeen mukaan Mikä kompostori on paras käytössä. Mitä kyllästetyn puun tilalle. Euroopan unionin myötä luonnonmukaisen viljelyn tarkkailu siirtyi Luomu-liitolta Kasvituotannon tarkastuskeskukselle (92 1-760561 ). Listaa voi tilata numerosta (90) 772 61 (Arja Kaiponen). Kannattaa tarjouttaa. Puuta ei tarvitse välttämättä käsitellä lainkaan. Kaikille on tuttuja jopa useita satoja vuosia vanhat harmaat puuladot
13. Se esitti jättiläismäistä kuplanmuotoista Espoon jäähallia, jota ympäröi loputon autojen virta. erilaiset yleisötapahtumat: suurkokoukset, kongressit, showtilaisuudet ... Onneksi kauhistus ei johtanut masentumiseen vaan toimintaan: tapiolalaiset heräsivät puolustamaan kotiseutunsa parhaita arvoja. toukokuuta 1980 oli Helsingin Sanomissa Karin piirtämä pilakuva. Juuri tässä mielessä pidän Länsi-Tapiolaa ja urheilupuiston ympäristöä erittäin onnistuneena toteutuksena. Meidän olisi pitänyt puolustaa puroakin. Harvinaisemmat eläimet jätän mainitsematta, ettei niihin kohdistuisi liikaa mielenkiintoa. vsk. Ympäristön asukkaat olivat heti takajaloillaan ja ryhtyivät toimimaan, vaikka todettiin että hanketta oli valmisteltu kunnan elimissä kaikessa hiljaisuudessa ja pelättiin että jonkinlaiset erikoismenettelyt pitävät sen kokonaan kansalaisten ulottumattomissa. Rohtovirmajuurta kasvaa parissa paikassa kauniina yhdyskuntana, horsmat, putkikasvit ja mesiangervot muodostavat kukinnallaan ihastuttavan, läpi kesän jatkuvan vuorottelun niidenkin kaupunkiasukkaitten seurattavaksi, joilla ei ole tilaisuutta päästä "oikeaan" maalaismaisemaan. Mutta eihän nykymaailmassa voi elää olematta koko ajan huolissaan ja alati valmiina taistelemaan luonnon puolesta. Nyt sillä paikalla on urheiluhalli , jota ympäröivät Tapiolan urheilupuisto ja Kaskiniitty, perheitten, lasten, koululaisten ja lähiseudun asukkaitten mainio ulkoiluja virkistäytymispaikka. " Voi kuvitella millaisia tunteita tämä Tapiolan urheilupuisto on säilynyt vain asukkaiden valppauden ja sinnikkään taistelun ansiosta, Eeva Kilpi kirjoittaa. Käsitteessä urheilupuisto on mielestäni ehdottomasti paino sanalla puisto, muuten koko termissä ei olisi mitään mieltä. Voin kehua olevani Länsi-Tapiolan kanta-asukkaita. Jälleen oltiin jäähallia änkeämässä Tapiolan urheilupuistoon, tällä kertaa vain vähän pienempänä eli noin 8 000 hengelle mitoitettuna. Vuonna 1980 yritettiin puistoon saada ensimmäistä kertaa rakennuslupaa jättiläismäiselle jäähallille ja sen yhteyteen suunnitellulle monitoimikeskukselle. Suoritetun kartoituksen mukaan hallin vuotuinen kävijäennuste asettuu keskimäärin 1 000 000-1 500 000 hengen tasolle ... Lumisina talvina tietenkin kelkkaillaan, hiihdetään, rakennetaan lumiukkoja, -linnoja ja hyppyreitä. "Mankkaan halli kaatui ensisijaisesti taloudellisiin vaikeuksiin." Takasivulla puhutaan "rahan kallistumisen" aiheuttamista hankaluuksista ja aivan lopuksi todetaan: "Kovaa kiistaa aiheutti myös hallin sijoittaminen Mankkaan urheilupuistoon ... Syksyisin saattoi olohuoneen ikkunasta katsella traktoria kyntötöissä ja nähdä isoja lokkiparvia laskeutumassa mulloksen mustille laineille sen perässä. Tässä yhteydessä ajattelen kiitollisuudella etenkin Paavo Nikulaa, joka antautui koko sielullaan ja juridisella asiantuntemuksellaan tämän asian ajamiseen. Kääntykää ovelta vasemmalle, niin se on jossain C-katsomon seutuvilla." Toukokuun 20. Katselkaa Tapiolan urheilupuistoa ja sitä ympäröivää niittyä kunnioittaen, jos I kuljette siellä kesällä: se on tapiolalaisten sydänverellään puolustamaa maata. Se on huomattavan pitkä aika "elämän evakoksi" itsensä tuntevan, luovutetulla alueella syntyneen karjalaissiirtolaisen taipaleella. Jousenkaaren koululaiset ja peräti neljän päiväkodin lapset retkeilevät alueella, usein kynät ja lehtiöt mukanaan, tai sitten vain pelaavat, leikkivät ja paistattelevat päivää. Ja & kyllä se kauneudellaan sitä julistaakin! Surullista vain, että kaunis puro perattiin keväällä koneellisesti ja liian kovakouraisesti. Kaksitoista vuotta myöhemmin keväällä 1992 jäähallikysymys putkahti uudelleen esiin sumentamaan päiviämme ja repimään hermojamme. Sen halki kulkee puro, jonka partaalla kukkivat kesäisin villit kurjenmiekat ja rantakukat nuo todella upeat ilmaiset luonnonvaraiset kasvit, joissa aivan viime kesiin saakka on näkynyt isoja päiväperhosia: sitruuna-, nokkosja neitoperhosia ja joskus harvinainen amiraali. Eräänä yönä, ehkä 1960-luvun puolivälissä, paloi pellolla komeasti lato varmaan Tapiolan viimeinen, muisto menneiltä ajoilta. suunnitelma herätti ympäristön asukkaissa. Siteeraan hanketta ajaneen Espoon Monijäähallisäätiön julkisuudessa esittämää suunnitelmaa: "Urheiluja oheis/hukkatilojen käyttöä täydentävät ja tehostavat ... Tämä alue ei ole kuitenkaan langennut pelkkänä taivaan lahjana siellä asuville ihmisille. Alueella ovat näihin päiviin asti selviytyneet siilit, jänikset, oravat, fasaanit ja monet pikkulinnut lienee turha sanoa: ympäristön asukkaitten helliminä. Tämä alue on yleiskaavassa merkitty urheilupuistoksi, ja nimensä mukaisesti se on ilahduttanut ympäristön asukkaita sekä lempeästi villiintyneenä, puistomaisena "monikäyttöalueena", kuten nykyisin ehkä sanottaisiin, samalla kun se on mahdollistanut urheiluharrastuksia: pallopelejä, juoksukilpailu ja, luistelua jne. päivänä jäähalli päätettiin kun sopiva aika koittaa rakentaa Leppävaaraan kaupunginhallituksen asettaman ja Torsti Kivistön johtaman jäähallitoimikunnan ehdotuksen mukaisesti. Kaksi kertaa ovat terve järki, yleinen etu ja sopusointu olleet uhattuina megalomaanisten päähänpistojen takia. 16. " No, meidän lähiympäristön asukkaitten helpotusta ei liene tarpeen kuvata. Alla oli teksti:"Ettäkö missä on Mankkaa. Eeva Kilpi Tapiolalaisten voitto 01en asunut Tapiolassa jo yli 30 vuotta, siis puolet elämästäni. Siihen viittaavat ympärille syntyneet pientalorykelmät, useat päiväkodit, koulun välitön läheisyys sekä voisi sanoa perheitten liikkumistarpeita varten mitoitettu tiestö. Silloin kun Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelemia aravarivitaloja alettiin rakentaa paikalle, joka totuudenmukaisesti kantaa nimeä Iltaruskontie, avautuivat lännessä vielä isot pellot, joita vuosittain viljeltiin. päivänä 1980 oli IltaSanomien etusivulla kissankorkuisin kirjaimin uutinen: Espoon jäähalli kaatui! "Espoon Mankkaalle suunniteltua suurta jäähallia ei rakenneta", sanottiin tekstissä. Lisäksi alueen koko suunnittelu viittaa siihen, että tämä kaupunkioloissa luonnonmukainen aukeama, tämä henkireikä liikenteen melun, saasteen ja stressin keskellä on alunperin tarkoitettu palvelemaan sen ympärille ryhmittynyttä asutusta siis aivan erinomainen suunnitelma, joka on Tapiolan puutarhakaupungin perusidean mukainen. Toista vuotta kestänyt kamppailu ratkesi kaikkien onneksi, kun 1993 syyskuun 16. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54
1959 rakennettu kaunis tanssilava oli aivan priimakunnossa ja vakituisesti käytössä. Vanhin veli jäi hoitamaan tilaa ja Markku suuntasi maailmalle. "Puitten ja niittyjen väri muuttuu, heinä kasvaa, tulee kukkia ja uusia värisävyjä, ihmiset ruskettuvat... Voi hyvin kuvitella, että kesätuuli puhaltaa, pääskynen lentää lavan läpi ja ihmiset tanssivat..." , Pölönen madaltaa ääntään maalatessaan suomalaisen kesän romanttista kuvaa. Hän on saanut joskus aiemmin palautetta siitä, että lintu on laulanut väärässä kuussa ja lennellyt väärillä leveysasteilla. vsk.. "Kuvasimme Rääkkylässä, joka on turmeltumaton paikka. Jerusalemin kylän yhden vuorokauden tapahtumia kuvattiin puolentoista kuukauden ajan. Ja niitä riittää. neillä niin tapaa Suomen tarinarikasta kansaa", Pölönen tietää. Siellä kertoili sadat tarinat vanha mies, joka aloitti ruokatunnit lyömällä rukkaset polven päälle ja lausahtamalla: "Aikonnaan oli tuolla ... Herkimmiltä voi mennä muutamassa sekunnissa koko tarinan uskottavuus. Luonto olisi päässyt vielä useammassa otoksessa pää14 Pielisen poika osaan. Ohjaaja halusi luoda koko elokuvasta tietynlaisen maalauksen: "Siinä on kaunis, ikuisen näköinen luonto ja hiukan huvittavassa valossa nähtyjä maalaisihmisiä, jotka kokevat traagisia ja koomisia kohtaloita yhden vuorokauden aikana." Markku Pölönen ja kuvaaja Kari Sohlberg olisivat halunneet käyttöönsä kaluston, jolla olisi voitu kuvata ilmakuvia. Tango ehkä vielä soi, mutta elämän arki maalla on pahasti tehoajattelun ahdistamaa. Hän on sitä sorttia maalaispoika, ettei helsinkiläiseksi haikailekaan. Siellä tapaa ihmisiä ja kuulee juttuja. Missä on onnen maa. Elokuva alkaa maalauksellisella yleiskuvalla maisemasta. Se on älyttömän rauhoittavaa!" Pölösen lapsuuden koti Enon Hirviniemessä on ollut suvulla 300 vuotta. Tulivat laajenemispyrkimykset, apulantaja konekauppiaat. Eniten energiaa meni pohdiskellessa, miten ihmeessä tää saadaan pysymään kasassa", ohjaaja kelaa vuoden takaisia murheita. "Mulla ei ole autoa. 1960-luvun maalaisidyllistä ei ole enää paljoa jäljellä, mutta sentään jotain. Auto on se paha, pitää liikkua yleisillä kulkuväliMarkku Pölönen on käsitellyt elokuvissaan suomalaista maalaiselämää aidoin tuntein. Seinien yläosissa ei ole ikkunoita. Tämä ei ollut ihan ongelmatonta. Opiskeluaikanaan hän oli viitenä kesänä tukkijätkänä uittoyhdistyksessä. Paikka on Kolilla linnuntietä 17 kilometrin päässä. Teksti : Ritva Kupari Kuvat: Hanna Hentinen "Kaipailin Pielistä snna määrin, että äänitin stereona järven maininkeja nauhalle, jota saattaa soittaa koko yön ja nukahtaa aaltojen ääneen", Pohjois-Karjalassa kasvanut mies tunnustaa. Kuljen mielelläni junalla. Lähdettyään hän ei ole tuntenut olevansa oikein missään kotonaan, ja lähdöstä on sentään 15 vuotta. " Uusi tarinoita kuulee matkustamalla julkisilla liikennevälineillä. "Se on niin sekaisin, ettei kukaan enää huomaa mitään." Pölönen tietää kuitenkin, että katsojilla on tarkat silmät ja korvat. Jerusalemin kylän pitkä vuorokausi Katsojaennätyksiä rikkovan Kivenpyörittäjän kylän upeat vaaraja järvimaisemat ovat samoilta tienoilta Juuasta. Pölösen mielestä muutos tapahtui 1960-luvun puolivälissä, jolloin maanviljelystä alettiin ajatella ammatinharjoittamisena ja tapana vaurastua. Kun olen hirveän huono suunnittelemaan matkoja, joudun istustekelmaan paljon asemilla. Lopputulos on onnellinen sillisalaatti alkuja loppukesästä otettuja kohtauksia. Tangoelokuvassa Onnen maa ohjaaja palaa moniin oman lapsuutensa kokemuksiin ja tunnelmiin. Eipä siinä vielä kaikki kaipaus: "Samoin nauhoitin navetasta lehmien märehtimistä, ähkymistä ja huokailua. "Silloin olivat asiat vielä mallillaan, kun emäntä ja isäntä tiesivät jokaikisen lehmän nimen, ja vielä paremmin niin, että jokainen elukka SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Piti saada uutta navettaan ja isoja karjoja. Tarinat tarttuvat korviin Kivenpyörittäjän kyläläisten kohtalot pohjautuvat Heikki Turusen romaaniin, mutta tavallisimmin Markku Pölönen kertoo elokuvissaan omia tarinoitaan. Rahat vain eivät riittäneet laitteiston käyttöön
Se ei ole muuttunut lapsuudesta." Pölönen kertoo juuri räknäilleensä, ettei ole pitänyt kymmeneen vuoteen neljää päivää pitempää kesälomaa. Välillä istuin kannon päähän ja välillä pistin kanervikkoon selälleen. Metsä oli pelottava ja mielenkiintoinen. "Jos ei lähemmäs luontoa pääse, niin elämästä jää jotakin puuttumaan." Pöpelikköön lomalle Metsä ja järvi kuuluvat Pölösen ihanneympäristöön. Se katseli minua unisen näköisenä, ja istahdin kannon päähän. "Lapsena metsässä oli erilaisia kerroksia. Kun aamulla tulee työasioita hoitamaan niin voi illalla lähteä." Hänelle ei riitä mahdollisuus lähteä Helsingistä vaeltamaan luontoon, sen pitää olla elimellisesti lähellä. Mies kasvoi Pielisen rannalla ja ohjasi siellä Kivenpyörittäjän kylän viime kesänä. Se nukahti ja hätkähti hereille, katsoi minua taas ja nukahti", Pölönen muistelee. Varsinkin hiljaisuus on aikamoinen vaatimus nykyään. "Olemme huomanneet leffoja tehdessämme, että on aina vain vaikeampaa löytää paikkaa jossa äänittäjät eivät sanoisi: nyt kuuluu ääntä." Muutamia vuosia sitten Kuopiossa asuessaan hän teki monen tunnin retkiä aamiometsiin, joihin kaupungin äänet eivät yltäneet. maalla, mutta moni menee sinne ja erikoistuu tekemään jotain mitä muut eivät osaa. Hyvinkin pieni pläntti voi elättää ihmisen." Pölönen itse tuntee olevansa Helsingissä vain väliaikaisesti. tunsi oman nimensä. Ääninauhalta vellovat järven mainingit ovat auttaneet häntä nukahtamaan matkalaukkumiehenä maailmalla. vsk. Eikä hirveän isoa tietä saisi kulkea lähellä. Oli turvallisia metsiä ja sellaisia, joissa piilivät satukirjan haltiat ja peikot. Munkkiniemessä asuminen on "vähän niin kuin asuisi maaseudulla", ja merikin on alkanut paljastaa luonnettaan. Silti meri on vieras ja kaupungin kumu kuuluu kaikkialla. Metsästä saa vastauksia, lohdutusta ja tukea. "En usko massojen onneen SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. "Läksin vain maleksimaan ilman päämäärää. Sillä meni ensin toisen silmä kiinni, sitten toinen. D 15. Hän tuntee, että käy luonnon kanssa vuoropuhelua eri tavoin eri ikäisenä. Pölönen suree tilansa ja elämäntapansa perineiden ihmisten menetyksiä. Kun sen nimen huusi niin se kohotti päätään, että minuako kenties kutsutaan. Kun etäännyn pahasti rämettyneisiin paikkoihin, tulee vieläkin tunne, että voi löytää mitä tahansa. Lähemmäs luontoa Toisaalta hän uskoo, että maaseudulla on vetovoimaa, kun ihmiset päättävät muuttaa elämäntapaansa jyrkästi. Nythän niillä on vain numerot, muovilaput korvassa ja tuotantoluvut." On ennusteltu maatalouden muuttumista jopa osakeyhtiöpohjaiseksi teollisuudeksi ja perheviljelyn täydellistä loppumista. Tänä kesänä hän painuu kumppaninsa kanssa kuukaudeksi lomalle järven rannalle ja pöpelikköön, "möllöttämään". "Järvimaisema on sellainen käsitettävissä oleva, poikki soudettava." Pölösellä on viisivuotissuunnitelma: "Sitten kun elävää kuvaa pystyy lähettämään puhelinlinjoja pitkin, muutan kolmen neljän tunnin päähän Helsingistä laskettuna pendolinojunan vauhdilla. "Luulisin tunnistavani Pielisen tuoksusta, ainakin yläjuoksulta", elokuvaohjaaja Markku Pölönen sutkauttaa eikä ihan kokonaan piloillaan. Kerran huomasin valtavan ison huuhkajan viiden metrin päässä
Pohjois-Suomessa hakataan metsää keskimäärin 8,8 miljoonaa kuutiota vuodessa. inventoinnin tuloksien tiedotteet. Monet tutkijat tarttuivat jo Pöyryn käyttämään menetelmään: "Panos-tuotos -malli soveltuu tunnetusti parhaiten lyhyen ja keskipitkän ( esimerkiksi korkeintaan 5-7 vuotta) ajan vaikutusten huomioon ottamiseen ... Lisäksi PohjoisKarjala menettäisi 430 työpaikkaa. Epäilyä vahvistaa Kainuun Liiton suunnittelujohtaja Heino Hiltusen lausunto tammikuun 31 . 16 Jaakko Pöyry Consulting Oy:n toukokuussa valmistuneen laskelman mukaan vanhojen metsien suojelun taloudelliset vaikutukset olisivat mittavat. Laskelman tilasivat Lapin, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan ja Savon liitot sekä Metsähallitus. Tulokset sovittu etukäteen. Laskelma ulottui 25 vuoden ajalle ja sen tulokset laskettiin yhden työpaikan tarkkuudella kuntakohtaisesti. Lähde: M etsäntutkimuslaitos, valtakunnan metsien 8. En ymmärrä mihin olettamus perustuu", toteaa erikoistutkija Jari Kuuluvainen Metlasta. Mikko Niskasaari Pöyry kiistää tyt Professori Matti Kärkkäisen Pöyry-yhtiöille Pohjois-Suomen metsiensuojelun vaikutuksista tekemä selvitys on osoittautunut kuplaksi. Alueen metsät kasvavat kuitenkin noin 17 miljoonaa kuutiota ja Metlan vuosina 1993-95 tekemien laskelmien mukaan hakkuut voitaisiin nostaa 12,6 miljoonaan kuutioon. Kantorahatulojen väheneminen ja jalostusketjusta poistuvan puun kaikki mahdolliset kerrannaisvaikutukset merkitsisivät Pöyryn mukaan Pohjois-Suomessa 4 888 työpaikan menetystä. "Väheneminen on Metsähallituksen antama tieto ja olemme käyttäneet sitä sellaiSUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Lappi menettäisi 2 343, Kainuu I 333 ja Pohjois-Pohjanmaa 1 212 työpaikkaa. Maailman suurimmassa ja maailman velkaisimmassa metsäkonsulttiyhtiössä huomattiin, että se oli tuottanut pommin, joka uhkasi räjäyttää koko yhtiön uskottavuuden. Tällä perusteella laskettiin paljonko tuloja ja työpaikkoja menetettäisiin puun jalostuksen eri vaiheissa sekä kerrannaisvaikutuksina muilla elinkeinoelämän alueilla. "Tarkastelu ei täytä mitään taloustieteelliselle analyysille asetettuja kriteerejä", totesi Helsingin yliopiston kansantaloustieteen apulaisprofessori Markku Ollikainen. Yhtiö itsekin myöntää Kärkkäis-selvityksen puutteet; toiminnanjohtaja Jouko Virran mukaan julkisuudessa hehkuteltu työttömyyden lisääntyminen on "naiivi tulkinta." Lappi +1,3 milj.m• Koillis-Suomi +0,6 milj.m• Pohjois-Pohjanmaa +0,9 milj.m• Kainuu +1,0 milj.m• Puuta riittää sekä suojeluun että teollisuudelle. suojelu veisi alueelta ... "Halpahintaista puoskarointia" Tutkijoiden kritiikki Pöyryn laskelmista oli murhaavaa. "En osaa sanoa mistä Hiltunen on tietonsa saanut", toteaa johtaja Petteri Pihjalamäki Jaakko Pöyry Consulting Oy:stä. vsk.. Jos kaikki inventoinnin tuloksena suojelutarkasteluun otetut vanhat metsät suojeltaisiin, hakkuut vähenisivät Metsähallituksen ilmoituksen mukaan PohjoisSuomessa 730 000 m3 ja Pohjois-Karjalassa 61 000 m3. Kärkkäisen/Pöyryn tutkimus ei sanallakaan viittaa hakkuumahdollisuuksien tulevaan kehitykseen, vaikka arvio niistä on tavallisesti metsätalouden ehkä tärkein suunnitteluperusta. päivän Kainuun Sanomissa: "Tekeillä oleva laaja tutkimus Pohjoisja Itä-Suomen suojeluhankkeiden merkityksestä tulee osoittamaan, että ... Hiltusen lausunto asettaa kyseenalaiseksi väitteen, että laskelma valmistui vasta ilmestymispäiväksi. Näin varmistettiin että tulokset saatiin syötettyä julkisuuteen sellaisenaan, ilman kritiikkiä. On epäilty, että maakuntaliittojen kanssa oli sovittu laadittavaksi tosiasioista piittaamatta sellainen raportti, jolla vo1ta1s11n torjua vanhojen metsien suojelu. Tekijä luistaa vastuusta Pöyryn pahin kompastuskivi oli väite, että suojelualueiden lisääminen merkitsee automaattisesti myös hakkuiden vähenemistä. "Hakkuiden väheneminen on erittäin rohkea olettamus, koska alueella näyttäisi olevan melkoinen hakkuureservi. Haltiaa on väitetty laskelman päätekijäksi, mutta hän kieltäytyy vastaamasta laskelmaa koskeviin kysymyksiin. Pöyry salasi tulokset muilta kuin tilaajilta aivan julkistamispa1vaan, toukokuun 5:nteen, saakka. Tämä johtuu siitä, että tällainen malli ei pysty ottamaan huomioon taloudellisten rakenteiden muutoksia", totesi VTL Ilkka Susiluoto. Neljän pohjoisen metsälautakunnan alueella on seuraavien kymmenen vuoden aikana yhteensä hakattavissa 3,8 miljoonaa kuutiometriä enemmän puuta kuin viime kymmenvuotiskaudella . Sen teki Pöyryltä toukokuun alussa metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tutkimusjohtajaksi siirtynyt professori Matti Kärkkäinen ja Pöyryn Lontoon toimistossa vaikuttava tohtori Olli Haltia. Pöyryn virallinen selitys salailulle on, että laskelma valmistui vasta julkistamispäiväksi. "Mitä halpahintaisinta puoskarointia", sivalsi aluetalouden tutkija, dosentti Ari Lehtinen Joensuun yliopistosta. Alueella on siis noin 3,8 miljoonan kuution vuotuinen hakkuureservi, v11s1 kertaa enemmän kuin Pöyryn olettama 0,7 miljoonan kuution vähennys. Hakkuiden putoaminen kymmenellä prosentilla vuoden 1993 tasosta merkitsisi Pöyryn mukaan puun hinnan nousua 12 prosenttia ja yhdessä puupulan kanssa useiden tosin nimeämättömien tuotantolaitosten pysähtymistä tai tuotannon vähentämistä niillä. 50 vuoden kuluessa 30 miljardin markan tulot". Näin tilaajat ja laskelman toinen tekijä ovat tuloksia esitelleet. Jos alueella voidaan hakata lähes puolta enemmän kuin nyt hakataan, on vaikea käsittää miksi suojelualueet vähentäisivät hakkuita, totesivat kaikki Pöyryn laskelmaan perehtyneet tutkijat. Samassa haastattelussa juuri Kainuun metsäprojektista ulos potkaistu Hiltunen ilmoitti pelkäävänsä ettei tuota "kauhuskenaariota" esitetäkään sellaisenaan, vaan vain eräänä mahdollisuutena
"Tuohan on aivan naiivi tulkinta", sanoo Jouko Virta. "Tietenkään metsien suojelu ei veisi nykyisiä työpaikkoja. Matti Kärkkäinen on verrannut suojelun vaikutusta 1960-luvun maaltapakoon. "Vakiintunut taloustieteellinen menetelmä on, että muutetaan yhtä tai kahta muuttujaa ja pidetään muut vakioina. Pöyryn laskelman mukaan yhden prosentin hinnan nousu merkitsee 0,6-0,8 prosentin kysynnän laskua. Siksi Pohjois-Suomen metsäteollisuuden käytössä oleva raaka-ainereservi on yli kaksi kertaa suurempi kuin minkä Metla löysi Pohjois-Suomesta. vsk. Tarjonnan kasvu unohtui Tutkijat kritisoivat yhtenäisesti myös sitä, että PohjoisSuomi oli rajattu omaksi hankinta-alueekseen. "Luvut voivat olla peräisin metsähallitukselta, mutta tutkimusryhmä on itsenäisesti päättänyt mitä lähtötietoja käytetään ja vastaa niistä", Virta vakuuttaa. Vanhojen metsien suojelun taloudellisia vaikutuksia tutkinut Kärkkäinen näyttäisi siis olevan eri mieltä Kainuun metsätalousprojektin Kärkkäisen kanssa. Pohjois-Suomen käsittäminen umpioksi oli tarpeen, jotta voitiin olettaa suojelun laajentamisen vähentävän puun tarjontaa ja nostavan ratkaisevasti sen hintaa. Näin ollen suojelun aiheuttama viivästyskin on vain laskennallinen. Teollisuudella on suunnitelmia vain kahden tehtaan rakentamisesta, nekin osin aivan alustavia. Hän heittää, että vanhojen metsien suojelu veisi tuhansia työpaikkoja. Todellisuudessa alueen metsäteollisuus hankkii puuta myös PohjoisSavosta, Pohjois-Karjalasta, Keski-Pohjanmaalta ja KeskiSuomesta sekä Venäjältä. "Jos inventointialueet suojellaan, Pohjan Sellu on täysin mahdoton", väitti tutkimusjohtaja Matti Kärkkäinen toukokuussa. Koko maassa hakkuiden ja kasvun erotus on 30 miljoonaa kuutiota, mikä vastaa I O uuden suursellutehtaan puun kulutusta. Toisaalta raportti pitää tehtaan aikaisimpana mahdollisena aloittamisaikana vuotta 2005, jolloin raaka-ainepohja riittää, suojellaan metsiä tai ei. "En tiedä, mistä ristiriita johtuuu", Jouko Virta sanoo. Mihin unohtuivat hakkuureservit. Vain toimintaohjelmassa ei ole hänen nimeänsä. Matti Kärkkäinen vetoaa tämän teorian suhteen Metlan erikoistutkijaan Jari Kuuluvaiseen, jonka hän nimeää alan parhaaksi asiantuntijaksi Suomessa. Suojelun ainoa vaikutus olisi, että sellutehtaan rakentaminen siirtyisi 3-4 vuodella. Metsätalousprojektin keskeinen tavoite oli etsiä perusteita Kajaaniin perustettavalle sellutehtaalle, jo kerran vesioikeudessa kaatuneelle Pohjan Sellulle. Tutkimusjohtaja Kärkkäinen on laatinut tämänkin projektin loppuraportit, jotka valmistuivat helmikuussa 1994. Pöyry vastaan Pöyry Tutkimusjohtaja Matti Kärkkäinen on toisessa yhteydessä myöntänyt puheet PohjoisSuomen puupulasta perättöSUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Hän pitää ehdottomasti kiinni väitteestään, että vanhojen metsien suojelu veisi tuhansia työpaikkoja. Maaliskuussa valmistuneen Kainuun ja lähialueiden metsätalousprojektin toimintaohjelman mukaan alueen hakkuukertymä kasvaisi kuudesta miljoonasta kahdeksaan miljoonaan kuutioon, vaikka alueelle syntyisi uusia suojelualueita 60 000 hehtaaria. Kysymys on siitä, että kansantalous menettää pitkällä tähtäyksellä mahdollisuuksia luoda lisätyöpaikkoja, kun metsävaroja suojellaan." Virta myöntää, että teoreettinen työpaikkojen menetys realisoituisi vasta sitten, kun kaikki hakkuureservit on otettu käyttöön. Maaliskuussa Jaakko Pöyry Consulting siis arvioi puun saatavuuden paranevan Kainuussa suuresti huomattavienkin suojelusuunnitelmien toteutuessa, toukokuussa se arvioi puun saatavuuden romahtavan. Kainuu-toimintaohjelma sen sijaan pitää Pohjan Sellua mahdollisena suojelualueiden laajentuessakin. Eli hinnan noustessa tehtaat suljetaan. Metsä-Botnia on ilmoittanut päättävänsä Kajaanin sellutehtaasta kaikissa tapauksissa ensi vuosituhannella, mikä käytännössä merkitsee, että tehdas voisi käynnistyä aikaisintaan vuoden 2005 tienoilla. Kärkkäinen puolustaa olettamuksiaan myös tutkimusmetodilla. Jaakko Pöyry Consulting Oy.n toiminnanjohtaja Jouko Virta kiistää tämän. Tukkipuunkin, josta alueella arvioidaan olevan eniten pulaa, saatavuus kasvaisi tämän raportin mukaan seitsemän prosentin vuosivauhtia vaikka vanhoja metsiä suojellaan ilman suojelua prosentiksi lasketaan 12. Kärkkäistä ei häiritse, että reaalitodellisuudessa on olemassa muitakin muuttujia, tärkeimpänä niistä hakkuureservit. 1aikkojen tnenetykset senaan", väittää tutkimusjohtaja Matti Kärkkäinen. Kuuluvainen tyrmää Kärkkäisen. "Kaikkien vanhojen metsien suojelu merkitsisi Kainuussa työttömyyden määrän kasvamista 12 prosentilla", Kärkkäinen julisti kuntaberroksellaan Suomussalmella toukokuun lopulla. "Väite on lyhyellä tähtäimellä teorian mukainen, mutta Pöyryn laskelmassa on unohdettu että hinnan nousu lisää puun tarjontaa, mikä puolestaan turvaa puun saan17. miksi
Raita onkin ollut luonteenomainen hakamaiden laji ... Metsänhoitajaliiton Metsänhoitaja-lehden numerossa 2/95 hallituksen puheenjohtaja Olli Puukko toteaa: "[Pohjois-Suomen] toimenpidekiellossa olevilla alueilla on markkinakelpoista puustoa lähes 40 miljoonaa kuutiometriä, ja sen jalostusarvo on peräti 40 miljardia markkaa. Vastaus löytyy semantiikasta. Vertailu toisen maailmansodan jälkeisiin tietoihin osoittaa järeiden haaSuojelukustannusten liioitteluennätys metsänhoitajaliittoon Vaikka Kärkkäisen/Pöyryn selvitys liioittelee suojelun kustannuksia, se ei sentään ole alan ennätys. "Olisi se parempaakin voinut olla", Petteri Pihlajamäki myöntää. Saman kurssin raporteissa Henrik Lindberg toteaa toisesta tärkeästä puulajista, raidasta: "Aiemmin yleinen metsälaidunnus loi raidalle lähes ihanteellisia kasvupaikkoja tuoreita, harvoja ja valoisia metsiä. Kantohintojen menetyksille on laskettu kerrannaisvaikutukset työllisyyteen ja saatu näin työttömyys kasvamaan lumivyörynomaisesti. Puukon 40 miljardin kustannus on täysin epärealistinen. Kantorahat laskettu väärin Pöyryn laskelmassa käsitellään pelkästään Metsähallituksen maille suunniteltuja suojelualueita, mutta sen menettämät kantohinnat on laskettu paikallisten asukkaiden menetyksiksi. Sillä ei ole välttämättä yhteyttä elävään elämään." Kärkkäinen ei mainitse mitään siitä, että uhanalaisuuden määrittelyperusteet ovat tieteellisiä. Laskuvirhe on mielestäni oireellinen sikäli, että se osoittaa, miten mielivaltaisia puuntuotannon asiamiesten suojelukustannusten arviot yleensäkin ovat. Puukko ei "Hallituksen palstan" kirjoituksessaan myöskään tiedä, että Kuusamon 230 neliökilometrin kiistakohteesta vain pieni osa on toimenpidekiellossa. Matti Kärkkäisen väitteet ovat siis itsessään ilmeistä potaskaa. tulitikkuja ja oli tehty potaskaa. Oliko Kärkkäisen laskelma hyvää mainosta maailman velkaisimmalle metsäkonsultille. Huonoa mainosta Pöyrylle "Selvitys on vasta alustava. Lisäksi Metsähallituksen maiden suojeleminen lisää puun kysyntää yksityismetsistä. Olli Puukko esittää Oulun ja Lapin läänin alueella olevan 9000 neliökilometriä suojeltua metsämaata, mutta todellinen määrä on alle puolet tästä eli 4000 neliökilometriä. Todellisuudessa, jos hakkuut putoaisivat 10 ja hinta nous1s1 12 prosenttia, niin Pohjois-Suomen kantorahapotti kasvaisi. Olisin voinut hämmentyä Matti Kärkkäisen väitteistä, ellen olisi itse selvittänyt haavan vähenemistä seminaarityössäni Uhanalaisten eliölajien hoito -kurssilla vuonna 1989. Tosiasiassahan Metsähallituksen saamat kantorahat päätyvät valtion kassaan. Hänen mukaansa esimerkiksi haapa olisi ollut harvinainen vuosisadan alkupuolella, koska siitä tehtiin mm. Lajit jaetaan ekologisen tiedon perusteella neljään eri uhanalaisuusluokkaan. Lisäksi suojelun on jostain syystä katsottu estävän metsäteollisuuden investointeja, vaikka metsäntutkimuslaitoksen mukaan sekä hakkuita että suojelua voidaan tuntuvasti lisätä. Kärkkäinen väittää, että uhanlaisten suosimat puulajit olivat 1930-luvulla harvinaisempia kuin nykyään. Kysynnän hintajoustoteoriaa käytettiin väärin "Luonnonsuojelu on tarpeetonta" Pöyry Consultingille selvityksen tehnyt Matti Kärkkäinen on luonnonsuojelijoille tuttu. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. vsk.. Eniten raitaa on kuitenkin vähentänyt metsätalous... kun vanhat raidat häviävät päätehakkuiden myötä ja nuoret raidat perataan ja myrkytetään pois taimikoista ja nuorista metsistä, on selvää, ettei raitaa esiinny enää yhtä paljon kuin aiemmin". Lintuja hyönteistutkija Pontus Palmgren sovelsi uutta tilastotiedettä ensimmäisten joukossa vuosisadan alkupuolella. Näin ollen Pöyryn olisi pitänyt laskea lisääntyneiden kantorahojen aiheuttama kulutuskyvyn nousu ja sen tuomat uudet työpaikat. Lakisääteisistä suojelualueista on lisäksi pohjoisessa suuri osa metsätalouden kannalta epäkuranteilla lakialueilla. D Mikko Niskasaari on talousja metsäkysymyksiin perehtynyt vapaa toimittaja. Kärkkäinen herätti viimeksi huhtikuussa huomiota toteamalla Joensuun yliopiston metsäryhmäläisten paneelissa, että luonnonsuojelu on tarpeetonta. Tämä ei tietysti vähennä tutkijan auktoriteettia hänen omalla alallaan eli puutieteessä Kärkkäinen on tutkinut ennen kaikkea puutavaran mittausta. Se on saatu arvioimalla, että kaikki tähän asti suojametsinä sääs18 tetyt vaarojen lakimetsätkin hakataan. "Menetelmiä likipituisten kuitupuupölkkyjen keskipituuden mittaamiseksi" on tyypillinen esimerkki hänen tutkimustensa otsikoista. Suomalaisia biologeja Kärkkäinen arvostelee seuraavasti: "Näyttää siltä, että silloin kun metsätieteilijät tekivät 1930-luvulla puuston mittauksia uusimpien tilastotieteellisten virtausten mukaan, sen ajan eläinja kasvibiologit tyytyivät kuvauksiin 1800-luvun tieteen hengessä." Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikuntien yli 200 biologiasiantuntijan työtä professorin leimauskirves hutkii näin: "Millaisia käytännön johtopäätöksiä tämänlaatuisesta tieteellisyydestä on tehtävä, onkin sitten jo toinen kysymys." Biologian historiaan perehtymällä Kärkkäinen olisi saanut selville, että 1930-luvulla suomalaiset biologit kehittivät tilastomenetelmiä, jotka ovat yhä kansainvälisessä käytössä. Yrjö llvessalon vuosisadan alkuvuosikymmeninä julkaisemissa valtakunnan metsien inventointituloksissa on taulukoitu myös haavat runkoläpimitan mukaan. Antti Halkka nin", kommentoi Kuuluvainen. Se laski päinvastoin. Uhanalainen laji on laji, joka määritelään uhanalaiseksi esimerkiksi jossakin komiteassa. Me keskustelemme mielellämme kaikkien kritiikin esittäjien kanssa ja otamme sen huomioon, korosti Pöyryn johtaja Petteri Pihlajamäki, kun Luonto-Liitto julkisti toukokuussa tutkijoiden kritiikin. Antti Halkka pojen määrän romahtaneen tällä vuosisadalla. Siis 8 miljoonaa markkaa jokaista suomalaista kohden." Oikea jakolaskun tulos on 8 tuhatta markkaa, joten virhe on tuhatkertainen. Ylipäänsä biologit ja metsäntutkijat toimivat ennen sotia hyvin tiiviissä yhteistyössä, joka metsätieteen hakeutuessa puhtaan puuntuotannon suuntaan sittemmin tyrehtyi. Sanomalehti Karjalaiseen tammikuussa kirjoittamassaan aliossa Kärkkäinen väittää kylmästi, että uhanalaisuus on kielitieteellinen ongelma: "Mikä sitten tekee nykyiset vanhan metsän lajit niin uhanalaisiksi. Kantorahatulot päätyvät entistä enemmän PohjoisSuomen kotitalouksille, eivätkä valtion budjettiin. Virheellisten numerotietojen esittäminen ei pääty edes tähän. Tutkimusjohtaja Kärkkäinen nolasi Pöyryn edustajat julistamalla samana päivänä televisiossa, että hänen kriitikkonsa ovat fasisteja ja kirjarovioiden polttajia. "En osaa sanoa, miksi näin on tehty", sanoo johtaja Petteri Pihlajamäki
vsk. käläisiä kallioita ja mäntysa kymmenen viime vuoden aikana. Solvallan urheiluopisto näkyy vaaleana kuvan keskivaiheilla. Metsämaisemaa halkoo Nuuksion Pitkäjärvi. Paineet "oman" kansallispuiston saamiseksi pääkaupunkiseudun miljoonaiselle citykansalle kasvoivat huippuunSUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Oli juuri sataa ropauttanut, lämpenevä maa ja hempeän 1 tuore vihreys tuoksuivat. Onnellisten sattumien johdosta on tämä seutu näihin asti säilynyt. Sieltä livahti toukokuun viimeisenä viikonloppuna metsän suojiin hiljainen mutta valpas joukkio saappaat jalassa, rinkat selässä. Nyt ollaan hyvällä tiellä: kansallispuisto on runsaan vuoden ikäinen ja laajenee koko ajan. Ruotsalo kirjoitti Nuuksion metsistä Suomen Luonnossa: "Saa etsiä laajalti löytääkseen samankokoisen alueen, jossa on yli 50 järveä ja lampea, jonka korkeuserot nousevat melko yleisesti 50-metrisiksi ja jolta tapaa yhtä luonnontilaisia, erityyppisiä metsia. Pääkaupunkiseudulla Nuuksiossa voi vaeltaa rinkka selässä sykähdyttävissä maisemissa, lepäillä rauhallisten lampien rannoilla ja kuunnella laavulla kehrääjää ja kaakkuria. Toivottavasti tämän mahdollisuuden arvo huomataan kylliksi ajoissa ja pitkällä tähtäimellä laadittu rauhoitussuunnitelma saadaan toteutetuksi." Seudun arvo huomattiin. Ritva Kupari Kurkistus kehrääjän Inaille Kauas ei aina ole pitkä matka. Syntymävuotenani 1952 kasvitieteilijä Raikko E. Jo g ensimmäisellä etapilla huoö: maa alueen tyypilliset piirNuuksiossa on kosolti polkuja, mutta maasto on paikoin hyvinteet: jylhiä sammaleisia ja jäkin vaativaa jyrkkine nousuineen ja laskuineen. Hannu Vallas/LKA rajojen sisäpuolelle kuului 23 neliökilometrin alue, joka on runsas kymmenesosa koko Nuuksion järviylängöstä. Kansallispuiston itäpuolelle jäävällä Karjakaivon ulkoilu19. Kesän alussa sen metsiä; jyrkkien rinteiden väleihin jää kuusikkoisia painanteita, korpija rämelaikkuja sekä lampia. Kansalaisjärjestöt vastustivat vuoroin kilpahiihtokeskusta ja hakkuita, listasivat Nuuksion hienouksia ja vetosivat päättäjiin. Kehrääjä Karjakaivolla Espoon Leppävaarasta puolen tunnin bussimatkan päässä on Solvalla. Tavallisella helsinkiläisellä on täällä vielä mahdollisuus ilman pitkiä lomamatkoja saada kosketus todelliseen luontoon
20 Nenä kohti kesää Sumuisena lauantaiaamuna patikoimme länteen kohti Nuuksion Pitkäjärven pohjoispäätä ja kohti varsinaista kansallispuiston aluetta. Laavua viritellessämme kukkuu käki. Pitkäjärven pohjoispäässä vietämme evästauon itärannan upealla kalliojyrkänteellä. Meerlammen rannalla tähyilemme vesilintuja ja keskitymme monipuoliseen nuuskintaan. Astioiden huuhtelumatka tyynelle, utuiselle Karjakaivon lammelle auringon jo laskettua on kuin matka runoon. Mustalampi on komealla paikalla kallioiden saartamana. Kamppeitaan viimeistelevät Urho Rantanen ja Mikito Takada. Illan kruunaa kehrääjä. vsk.. Pienet hakkuuaukot ja vanhat kannot saavat uskomaan, että suurin osa metsistä on säilynyt vain maaston karuuden ja vaikeakulkuisuuden ansiosta. Se ilakoi rentukan, SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Kesä kasvaa kuitenkin kohisten pilvisenäkin päivänä. Järvelle ja vastarannan Romvuorelle aukenee hivelevän kaunis näkymä. Emme uskaltaneet toivoa sitä kuulevamme, mutta saammepa sittenkin nukahtaa sen hyrinään. Valkoja sinivuokot, käenkaali ja mustikka kukkivat; monen koivun lehdet ovat jo kasvaneet ulos hiirenkorvistaan. Pari yötä laavussa rauhoittaa mielen alueella kapuamme muutamalle upealle näköalapaikalle. Haukkalammelta saa tietoa kansallispuistoista, ja sieltä voi suunnistaa polkureiteille. Paikka paikoin sivuamme asutusta ja näemme pusikoituvia niittyjen ja pellon sarkojen jälkiä, jotka asettuvat hyvin maisemaan. Louhikkoiset kalliot, mäntymetsät, kosteat kuusikot, suot ja lehtomaiset valoisat laikut maastossa vuorottelevat. Minuutit, tunnit ja kilometrit menettävät pikkuhiljaa otettaan; ollaan jo aika kaukana. Rastaiden iltakonsertti vauhdittaa taivalta leiripaikalle. Haukkalammelle Nuuksionpäähän pääsee autolla ( Leppävaarasta bussi 85). Aurinko pysyttelee piilossa, ja sää on sopivan viileä kulkemiseen
vsk. Ruuhilammella ja Saarilammella on varauskämpät. Poimuilevat rannat ja veden riuttamaiset turvelautat tekevät paikasta kuvauksellisen. Sen kaakatus on hieno herätys lintujen aamukonserttiin. Olimme kuin olimmekin jo suojellulla alueella. mien väliin. Korvasieniä on pullahdellut polkujen varsille kotiin viemisiksi. (90) 4029211. Muutama vuosi sitten täältä löydettiin toista sataa pesäpaikkaa. Niiden palveluista kerrotaan Helsingin kaupungin Liikuntavirastosta, p. Pysähtelemme kuuntelemaan ja katselemaan punarintaa, ja osumme sopivasti lehtokurpan lentoreitille. Vasemmalta Urho Rantanen, Kaija Rantala ja luonnonsuojeluliiton viikonloppuretken vetäjä Markus Haakana. Huikealla kalliorinteellä tähyämme alas Ahveniston lammen pyöreään silmään ja tutkimme kartan korkeusmerkintöjä. Sari Heinonen ja kevään muhkein korvasieni. Mutta ei onnistu liito-oravan jäljittäminen tällä kertaa. lltaretki Iso-Holman rannalle kulkee taas jykevien metsiköiden ja jäkäläisten kallioiden kautta. Se paisuu peipon, kirjosiepon, sirittäjän ja hemekertun laulussa. Ainoat äänekkäät pulputukset, ainakin näin alkuillasta, kuuluvat läheiseltä suolta: teeri on vielä soitimella. Kaakkuri kansallispuistossa Valklammen rannalle saapuessamme emme tienneet varmasti, missä kansallispuiston raja kulkee. Me yritämme päästä mukaan. Toisen yömme leiripaikka on Mustalampi. (90) 857 841. Lisätietoja Nuuksiosta voi kysyä myös Haukkalammen luontotuvasta, p. On aikaa tähyillä palokärkeä ja varpushaukkaa. Keittokatoksineen ja telttapaikkoineen ranta on varmaankin liian rauhaton arimmille vesilinnuille. Rantasipi tiiskuttaa, ja vedessä lipuu telkkiä; yllättäen kaakkuri tekee äänekkään kaarroksen veden yllä. sessä sekametsässä olemme jo tähyilleet komeiden kolohaapojen juurille, josko pieniä papanoita näkyisi. Aamuyöllä kaakkuri palaa lammelle. Levollisessa maisemassa liikkuvat tavi, haapana ja harmaalokki. •lä Iso-Holmalla on melkoisesJ ti telttailijoita, mutta kierrämme rauhalliselle kalliorannal'" le. Puiston rajat ovat muuttuneet niin tiuhaan tahtiin vuoden kuluessa, etteivät rajapaalut ja kartat pysy perässä. Kahvihetki laavussa Karjakaivon aamusumussa. Yksi jättiyksilö nostaa sienikassillisen painon lopulta jo lähelle paria kiloa. 21. Sää on edellistä yötä kylmempi ja kirkkaampi. Hellettä ja korvasieniä Pakkaamme rinkkamme sunnuntaina jo hellettä enteilevässä aamussa. Aurinko nousee. Liito-orava on kansallispuiston tunnuseläin eikä suotta: Nuuksiossa on tihein Suomessa laskettu kanta. Varaukset hoitaa Metsähallitus, p. Nuuksiossa on kansallispuistoon kuulumattomia Helsingin kaupungin ulkoilualueita, kuten Karjakaivo, Pirttimäki, Luukkaa, Salmi, Kattila ja Vaakkoi. Palattuamme Soivallaan tiedämme, ettei välttämättä tarvitse mennä Lappiin saakka etsimään erämaisia elämyksiä. Kuuma auringonpaiste pakottaa pysähtelemään usein varjopaikkoihin. (90) 860 891. Ahveniston pinta on 91 metriä merenpinnan yläpuolella; seisomme siis vähintään sadan metrin korkeudella. Muutamassa sopivannäköi,::. Jossain näemme kukkivan näsiän ja paljon kielonnuppuja. Reittimme lammet ja järvet ovat 70-80 metrin korkeudella merenpinnasta. Etäälle arjesta voi päästä vähilläkin vaelluskilometreillä. Lampi jää täälläkin korkeiden kalliotörSUOMEN LUONTO 6-7/95 54. kevätlinnunhemeen ja metsäkurjenpolven kukissa. D Nuuksion kansallispuiston alueella voi telttailla Mustalammella, Haukkalammella, Holma-Saarijärvellä ja lsoHolmalla . Olemme totisesti ylängöllä
Istuin pimeässä huoneessa Teknillisessä korkeakoulussa. Tämä on Suomen hiljaisin paikka: kaiuton huone. Etsin hiljaisuutta. Hiljaisuuden katoaminen on häSUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Jossakin lähelläni on tutkija Juha Backman. "Se on kai niin kotoista." Esseessään Rakennettu hiljaisuus arkkitehti Juhani Pallasmaa epäilee, että hiljaisuus on pelottavaa, koska se tuo esiin yksinäisyytemme. 22 Alice Karlsson Ympäristömme on muuttunut entistä meluisammaksi ja hiljaisuuden löytäminen on yhä vaikeampaa. Hiljaisuus ahdistaa monia ihmisiä. En ole tottunut siihen ja se tuntuu painostavalta. vsk.. Menen metsään, etten kuulisi liikennettä, mutta en pysty kävelemään niin kauas. Kiipeän helsinkiläisen luonnonsuojelualueen lintutomiin kesäyönä. Yölaulajilla on taustakuoro, kaupunki hurisee taukoamatta kuin jättiläismäinen muuntaja. Päässäni tuntuu raskaalta, kaula paisuu ja suu kuivuu. Kaikki nämä tuntemukset johtuvat siitä, että en tunne hiljaisuutta. Eräs tuttavani sanoi kerran, että hänellä on kotona aina televisio auki, vaikkei hän sitä katsokaan
Hiljaisuutta etsitään myös · omasta itsestä. Meluntorjunta on myös yleishyödyllistä. Pieni tahallinen melu peittää häiritsevämmän melun alleen. Kuokan kalke on näihin verrattuna kaunista musiikkia. Esimerkiksi liikenteessä nopeuksien kasvu lisää voimakkaasti melua. 23. Juha Backman on samaa mieltä: "Ulkoinen hiljaisuus pitää uskaltaa kohdata. Juha Backman työskenteli haastattelun aikaan Teknillisellä korkeakoululla. Kuluttajat voisivat vaatia meluttomuutta. "Purjelaivojen aikana ja sitä ennen valaiden kommunikaatioalue oli tuhansia kilometrejä. Pihoilta ja puutarhoista tunkeutuvat tajuntaan oksasilppurit, ruohonleikkurit ja jyrsimet. Jatkuva äänimaailma voi olla myös turva. "Viime vuosisadalla tämä onkin varmaan pitänyt paikkansa, koska meluttomuuttakin on ollut vastapainoksi ihan riittämiin", Backman sanoo. Kun imuri ja pesukone lakkaavat mylvimästä, laskeutuu kotiin suloinen rauha, ellei... Hänen mukaansa melusta kärsivä saatetaan vieläkin leimata hysteerikoksi, vaikka melu on häiriötekijä, joka kiistatta vaikuttaa jokaiseen. Vaikka melusta on annettu suosituksia, silti rakennetaan edelleen aivan teiden varsille ja muihin meluisiin paikkoihin. Kaavoitusviranomaiset eivät ohjaa rakentamista melun mukaan, sillä määräykset ovat ohjeellisia eikä niitä valvota. Taustamelu sen sijaan sivuutetaan. "Aikoinaan savannilla kahahdus tai oksan risahdus on varoittanut ihmistä, ja nykyisin puheeseen reagoidaan samoin", Backman sanoo. "Puhe häiritsee aina _ kun se tunnistetaan puheeksi, on ymmärrettävissä. "Joillekin riittää se, että suurin osa häiritsevistä äänistä on pois." Ympäristön melu on kasvanut Liikenteestä, teollisuudesta ja asumisesta johtuva ympäristömelu on vuosisadan vaihteesta kasvanut noin 20 prosenttia, ja 1960-luvulta vähintään kymmenen prosenttia lisää. Melun raja on puheessa huomattavasti alempana kuin esimerkiksi tasaisessa teollisuustai liikennemelussa." Meluun ei tarvitse alistua Melu voi olla iso ongelma myös kotona, sillä taloudet ovat koneellistuneet. Nyt hän on siirtynyt Nokian palvelukseen. Seurakuntien hiljaisuuteen vetäytymiset, retriitit, ovat yleistyneet voimakkaasti. "Ihmiselle on tapahtunut ihan samaa. Metsä on hyvä äänensieppari, ja siksi liikenteen ja asutuksen väliin olisi jätettävä riittävän levyinen metsäkaistale. Viikonlopun kestävässä retriitissä puhumattomuuden rikkoo vain jumalanpalvelus ja päivittäiset hartaushetket. minen kuulee puhetta, hän automaattisesti kuulostelee onko siinä jotakin hänelle tärkeätä. Monet pakenevat kaupungin melusta luontoon ja rauhoittuvat, vaikka ukkonen pauhaisi. Esimerkiksi toimistoissa on huomattu, että pieni taustalla kuuluva kohina, vaikkapa ilmastointilaite, lisää yksityisyyden suojaa. Kaipaus hiljaisuuteen nen mukaansa yhteydessä elämämme maallistumiseen, materialisoitumiseen ja arkipäiväistymiseen. Kun ihSUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Mietiskellessä kaikki ulkoiset äänet suljetaan pois. Myös negatiivinen palaute pitäisi antaa. Pienet nopeudet, joilla liikenne silti sujuisi, vähentäisivät sekä melua että pakokaasuja. Puhe keskeyttää aina ajatuksen Puhumattomuuden ympäristö auttaa keskittymään. Sama vaikutus on asunnosta toiseen kantautuvalla musiikilla Kuuloaisti varoittaa. Siitä tulee melun ketju. Jos ei tiedä mitä hiljaisuus on, ikävä melu saatetaan peittää äänellä, joka taas toiselle on epämiellyttävää. Osalle puhumattomuus on tuskaista ja siksi tarjolla on keskusteluapua. Myöskään melun luonnetta ei suosituksissa oteta huomioon. Suomalainen sananlasku "kyllä maailmaan meteliä mahtuu" on sellainen, joka edelleenkin koetaan ohjeeksi. Kontrasti on niin suuri. "Tämä kone on niin äänekäs, etten halua sitä". vsk. Kaupungissa, esimerkiksi Helsingin keskustan iltapäiväruuhkassa, ei pysty keskustelemaan muutamaa metriä kauempana olevan ihmisen kanssa." Kasvillisuus ja rakennukset estävät äänen kulkua. Halutaan rakentaa oma hallittu äänimaisema ympärille." Hiljaisuutta myös etsitään. Talvisessa luonnossa saattaa kuulla ääniä kilometrien päästä. Hiljaisuus on kuitenkin jokaiselle omakohtainen kokemus. Hiljaisuus myös parantaa, sillä aistit lepäävät. Asunnon ostajan pitäisi saada vaikuttaa äänieristykseen, ja kodinkoneita ja muita laitteita valitessa meluun tulisi kiinnittää huomiota. Siksi me aina reagoimme informaatiota sisältävään ääneen. Esimerkiksi puheeseen ei puututa. Sen sijaan yhtäkkistä lentokoneen tai moottorikelkan ulvontaa voi säikähtää kuollakseen. Ostajan pitäisi tehdä myyjälle selväksi, että hän on valinnut tuotteen sen hiljaisen äänen takia. Aänekkäitä koneita voisi olla järkevää käyttää yhtäaikaa: kun meluun laitetaan vähän lisää, se ei ole niin rasittavaa. Nyt siellä missä on laivaliikennettä, se on supistunut kymmeniin kilometreihin", Backman sanoo. Kurikan kirkkoherran Rau.no Mäen mukaan retriitit ovat suosittuja, palautteessa enemmistö ihmisistä kertoo ikään kuin tyhjentyneensä kaikesta entisestä ja sitten uudistuneensa. Tällöin viereisen huoneen puhelu ei enää kuulu niin hyvin
Isäukko tervasi joka kevät, isän jälkeen minä. Elannon hankkimisen lomassa kalastellut ja veistänyt muutaman veneen. -. Niin se sanoi, ja siihen jäi minun veneenteko. Eikä vuoda. "Oli semmonen aikomus muutamana kesänä", hän myönsi. :: ..... Tehtiin sitten pieni koesoutu, vene tuntui hyvältä ja joustavalta. Itelleni teen, en sulle, minä sanoin vastaan. "Siinä se on isäukko", hän sanoi ja osoitti valokuvaa kirjahyllyn reunalla. "Rupesin porkkanapenkkiä hommaamaan. Nousin rantapolkua kohti asuinrakennusta, se oli vanha mutta yhtä siistissä kunnossa kuin venekin. Hän rapsutti kissaansa leuan alta ja kertoi eläneensä isänsä kuoleman jälkeen yksin. Itsestään ei siihen parane mennä mallia ottamaan. "Se oli minulla ihan venneen kuva silmäin eessä, tiesin että semmosen haluan, omanmallisen. Kyllä se tämän järven tuuliaiset kestää. Kauan sitten venelaudoiksi kaadettu ja veistetty, veneenä uuteen elämään herätetty. "Ei missään tapauksessa tämä." Heti näkyi ettei tässä veneessä ollut oikeaa henkeä, liekö ollut henkeä ensinkään. Kalliisiin paatteihin minulla ei ollut varaa, en niitä himoinnutkaan, mutta tätä himoitsin. Eeva Tikka Venekaupat M ökin rannassa oli vihreä lasikuituvene. Vaikka on vanha, ei lahoa missään. Aikani vielä säästin venelautoja, isän kuoltua heitin tuleen, mitäs niillä." Syrjäläinen saattoi minut rantaan, katseli kun asetuin veneeseen, oli äkkiä ole~t~l1~~~1Sf; 1 --· -··~-. Mökin vuokraan kuuluu vene." "Mutta kun en ole ennen päässyt omalla veneellä soutamaan. Ettäkö sinulle pitäsi minun isäukon tekemä vene halvalla myyvä", Syrjäläinen sanoi mutta vilkutti samalla hiukan silmää. Mutta mökkiä vuokraavan Syrjäläisen omassa rannassa olin huomannut tumman tervatun puuveneen. Kun soutaisin mieluummin puisella veneellä, järjestyisikö se?" "Eikö tuo järjestyne", Syrjäläinen arveli. Onko liian paljon?" " Ei ole", sanoin ilahtuneena. Niin arvelin että 24 tuossa voisi olla vene johon minun rahat riittäisivät." "Niinkö arvelet. Tässä ikäsä ollut, tällä rannalla isäukko sen teki. Mentiin rantaan, Syrjäläinen esitteli veneen johon olin jo tutustunut. Löysin Syrjäläisen talon takaa kasvimaalta. Kysyin Syrjäläiseltä, oliko hän itse koskaan yritellyt veneen tekoa. Seurasin häntä siistiin tupaan, join sisuksia korventavaa kahvia ja kuuntelin hänen jutteluaan. Päätin tutkia sitä lähempää, menin Syrjäläisen rantaan ja kopautin tervaveneen kylkeä rystysillä. Otan minä tämän." Kaupantekokahvit Syrjäläinen halusi välttämättä keittää. Mutta isäukko tuli viereen neuvomaan, mikäs siinä jos neuvoi mutta kun sanoi: mikäs vene tuo tuommonen on. Hän huomasi minut, oikaisi ja pyyhki hikeä kasvoiltaan. "Luulin vain että sinua miellyttäisi uuvenaikasempi vene, kun olet vielä nuoren miehen kirjoissa." "Ei se ikää katso", sanoin. "Semmonen. Tämän tarvitsin, halusin tuntea mitä on soutaa omalla veneellä. Mutta poika oli hänen kuoltuaan ehättänyt panemaan pellot pakettiin ja karjan teurasautoon. Koputtelin veneen ympäriinsä, joka kopautuksella vastasi terve elävä puu. Saathan tuota hyvä mies ilmaseksikin soutaa. Antti minä olen." " Minä olen Heikki." "No jos ollaan vaan Antti ja Heikki , niin sanotaan että se on viisisataa sitten. Se antoi hyvän äänen, kuivan mutta heleän. ..... Niin se viittasi järvelle ja anoi: Vene tehhään järvelle, ei ihmiselle, ja järven mukanen sen on oltava. Kopautin sitä kylkeen, se vastasi kalseasti, välinpitämättömästi. Hänkin kopautti rystysillään ja sanoi: "Hyvä on sointi. "Kun tuli mieleen." "Ostettavissa. Lähetkö kahville, tulokahvit vielä ryyppäämätä." "Ehtii ne vielä", estelin. . Ja hyvälle järvelle on oltava hyvä vene, nehän on ikkään kuin aviossa, järvi ja vene. Se oli siinä kuin muinaisjäännös uuden moottoriveneen rinnalla. .... Nyt oli toinen aika. Syrjäläinen saattaisi kyllä suostua vaihtamaan veneet kesäksi. Arvokas vene tämä on. Painoin airot nauttien veteen, vedin pitkiä vetoja, katselin miten pisarat kirkkaina solahtelivat airojen kärjistä kun nostin ne ja sanoin Syrjäläiselle: "Hyvä on vene. vsk.. "Sano jo reilusti sinuksi. Vene oli vanha ja ryhdikäs, näköjään hyvin kunnossa pidetty, saanut uuden tervan tänäkin keväänä. "Lämmintä jaksaa pieliä", hän sanoi. Oli varmaan tehnyt eläessään paljon työtä, sitä oli omasta takaa riittänyt. "Minä tulin vain veneestä puhumaan. Tämmöiseen veneeseen voisi hyvinkin syntyä suhde. "Ei tämä", sanoin ääneen. s~i;:ffiii SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Ei mikkään turha ukko." Katsoin kuvaa lähempää, turhalta ei näyttänytkään tämä veneentekijä vaan viisaalta ja vahvalta, katseli meitä kuin jostain ylempää. "No mitä sitten siitä pyytäisitte?", kysyin. Sen takuun annan." "Olisiko se ostettavissa?", kysyin. ;,,,.,.,-. Mutta kun katselin venettä pitempään, minussa heräsi omistamisen halu
"Vähän niin kuin isäsi muistoksi", täydensin. Syrjäläisen äidillä sen sijaan oli ollut tauti taudin päällä: sydänvika, reuma, astma; viime vuosinaan se ei ollut pystynyt lainkaan karjahommiin. Kesemmällä täällä varmasti riitti retkeilijöitä, mutta tänä toukokuun päivänä minä olin ainoa. Kotirantaan tultua Syrjäläinen sanoi: "Pistin järvelle lähtiessä saunan lämpiimään, kun arvelin että rantaan saattaa tulla vi lunen mies. Vesilastia kyllä kertyi: vene oli jo puolillaan vettä, kun se ajautui erään saaren rantaan ja viskautui raskaasti rantakiviä vasten. Kun oli palattu kirkolta hautajaisista, isäJuho oli mennyt vaatteita vaihtamatta rantaan, tunnustellut veneen uutta tervapintaa ja todennut sen kuivaksi. Siinä maatessa aistin voimakkaan kirpeän tuoksun: suomyrttiä kasvoi siinä kivien ympärillä. Aamulla kohta noustuani menin kysymään Syrjäläiseltä hänen isänsä etunimeä. Nousin siitä vettä valuvana ja kankeana, horjuin varvikkoon kivien väliin ja painoin pääni sammaliin, si llä ukkonen pauhasi yhä päällä. Pianhan mökki rannalle nousee, mutta silti toivoin että ranta vielä olisi vapaa. "Kun tuli mieleen että laittaisin sen veneelle nimeksi", selitin. Minä riisuin märän paitani ja huiskutin sillä, kun näin tyyntyvässä aallokossa moottoriveneen. Tuuli työnsi venettä karikon kiville, minä panin airolla vastaan ja silloin se tapahtui: airo katkesi, tuuli yltyi äkkiä kovaksi. Tule kun olet vaihtanu vaatteesi kuiviin." SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Se oli lohdullinen, elvyttävä tuoksu. Joskus olin mukana, mutta mieluummin se oli siellä yksikseen. Nyt tiesin että on. Vai siirtyikö se tänne, poistuiko hiljaa tänne turvalliseen paikkaan. vinaan harmissaan ja valitti: "Tuli myytyä halvalla hyvä vene. Soudin rauhallisesti takaisin mökille auringonlaskun jälkeen. Minä löysin sen tällä kertaa tavallista vahvempana, kun makasin kivien välissä rantavarvikossa märkänä, ukkosen jylinä päälläni. Laitoin keittimellä kahvit, söin eväitä, ymmärsin ettei paremmin voi olla. Mutta se oli totta, jokin ihme oli säilyttänyt tämän rannan tällaisena. Ja ihme poikii joskus uusia ihmeitä: kun kuljeksin harjumännikössä ja nousin vähän matkaa ylöspäin, löysin kukkivat kangasvuokot. Uskoin olevani hyvässä sovussa järven kanssa, kunnes se näytti minulle tapansa aivan tavallisella onkireissulla. Jos antaa tauville pikkusormen, se pian viepi koko miehen, sen oli tapana sanoa. Katsoin kartalta sopivan soutureitin: 26 tästä jos ensin soutaisin tämän selän yli vinottain ja sitten pujottelisin itään päin pienempien saarten suojassa, tulisin ison saaren, Hangastensalon, länsirannalle. Kala söi alkuun laiskana, sitten hanakammin. Sieltä huomattiin, lähdettiin tulemaan kohti , ja pian näin että sieltä oli Syrjäläinen tulossa. Siinä maatessa muistin ajatelleeni aina silloin tällöin, ettei tällä elämällä ole suurta väliä. Se on kuule muistoja kukkuroillaan. "Siitä paikasta työnnälti sen vesille ja rupesi soutamaan musta puku päällään, ja ilta oli myöhänen. Nimienkin perusteella paikka minua kiinnosti. Olkoonkin että se oli vain soutuvene, vaatimaton veden kulkija jolle ei ollut tapana nimeä antaa, minä halusin antaa sille nimen merkiksi siitä että se oli minun. Tuntui hyvältä olla ainoa, kulkea pitkin rantahiekan ja veden rajaa ja tuntea että paikka oli minun , edes tämän hetken. Hänen nimensä voisinkin veneelle antaa. Se ranta kaartui mukavasti, houkutteli jo kartalla silmää ja mikä parasta, mitään asumuksia ei sinne oltu merkitty. Minä huusin perrään että pyyvöillekkö sinä, ja se vastasi että pyyvöille, ne on kokematta. Häränhännän tyvessä oli mökki, Sikoinleukoinniemessä kaksikin, mutta Hangastensalon länsiranta oli juuri sellainen kuin olin toivonut: loivarinteisen harjun suojassa oli satoja metrejä leveää sileää hiekkarantaa, eikä näköpiirissä ollut yhtään mökkiä. Pitkä kapea niemi siinä lähellä oli nimeltä Häränhäntä, ja toinen, halkinainen niemeke oli saanut nimen Sikoinleukoinniemi. Miten se ei ollut sairastanut päivääkään elämästään tai jos sairastikin, ei ollut siitä tietääkseen. Illalla, jouten unta odotellessani, mietin veneelle nimeä. Salaa nousi, nyt vasta itsensä ilmoitti ja teki minulle kiireen! Kotirantaan ei ehtisi, sen tiesin ja päätin soutaa kohti lähintä saarta. Kun ukkonen jyrähteli äkäisesti päällä, kävin pitkäkseni veneen pohjalle, vaikka vettä pärski laitatuulessa päälleni ja olin pian likomärkä. Sen oli tehnyt ihminen joka ymmärsi järveä ja vettä ja teki veneen niitä kunnioittaen: hyvälle järvelle hyvän veneen. Sää selkeni, aurinko alkoi lämmittää. Niitä kasvoi lähellä kotia, siinä rinteessä jota ei ole enää pitkään aikaan ollut. Oli muutama pehmeä pörröinen nuppukin, kosketin niitä ja muistin että lapsena sanoimme kangasvuokkoja kissakukiksi. Oli sellainen mieli kuin jotakin tärkeää olisi tullut pelastetuksi. Siitä innostuin niin etten tullut vilkaisseeksi taivasta, vasta ukkosen jyrinä minut havahdutti kun pilvi oli nousemassa päälle. "J aa että siellä?", Syrjäläinen sanoi kun mainitsin hänelle retkestä. Paremmin ei tarvitse olla. Oli lämmin päivä, iltapuoleen alkoi pilveillä kun soudin Kokkokarille. Se tieto vain välillä hukkaantuu, sitten taas löytyy. Kun alkoi liikaa palella ja ukkonen oli menossa ohi, menin lämpimikseni rantakalliolle hyppimään. Kun vaimo tyrkytti kuumemittaria kainaloon, sanoi että ihmisen kiusaksi on semmoiset kapineet keksitty. Kulkekoon laita edellä, kun ei sen kovemmin keinahtele ja joustaa aallokossa siihen malliin ettei aio kaatua, ajattelin, pääasia olikin nyt ettei vene kaatuisi. Vaan kukapa muistoista maksaisi?" Pois soutaessani näin kaksi kuikkaa, ne sukelsivat yhtaikaa ja olivat pintaan noustessaan jo kaukana. Vedin veneen maihin , vielä epäilin että mökittömyys saattoi olla näköharha. Olihan se yksilö, ei mikään tehtaan sarjatuote. Siitä tuli hyvä retki , se sujui yhteisymmärryksessä niin veneen kuin tuulen kanssa. Kyllä se tämän järven tuuliaiset kestää, Syrjäläinen oli sanonut. "Jaa. Tuulesta riippui nyt, miten minun kävisi; tuulesta ja veneestä. Vakuuttelin itselleni ettei ollut hätää: olin hyvällä järvellä hyvässä veneessä, eikä puuvene uppoa vesilastissakaan. Niin pääsee Syrjäläisen Juho vielä vetten päälle viilettelemään." "Se oli siis Juho?" "Juho oli ja Juhona pysyi. En tiennyt niitä etsiväni, mutta siinä ne olivat: kolmena ryhmänä, kussakin viidestä kahdeksaan yksilöä, suurin osa kukista auenneina. vsk.. No, saatoin sen kai hänen kanssaan jakaa, kun hän oli luovuttanut minulle oman hyvän veneensä, saman jolla oli itse reissu jaan tehnyt. Laita veikkonen isäukon nimi venneen laitaan. Minäkin tein sillä veneellä monta hyvää retkeä sen ensimmäisen jälkeen. "Venneelle nimeksi?", Syrjäläinen ihmetteli. Isäukon paikkaan se vene sinut vei." Vai olin minä löytänyt Juho Syrjäläisen paikan. No mikäs. Yhdellä airolla sohien yritin kääntää sitä myötätuuleen, kun vettä alkoi lyödä laidan yli, mutta sitten luovuin. Se tiesi kenen tekemä oli; tekijänsä kautta se erottui kaikista muista veneistä, hänen kauttaan se sai yksilöllisyytensä ja itsetuntonsa. Jos joku yritti vääntää Jussiksi, se komensi: pysy oikeessa nimessä!" Syrjäläinen antoi maalia ja pensselin ja tuli mukaan katsomaan nimenantoa. Kuka sen mahtoikin omistaa, tänään minä omistin sen yhdessä hänen kanssaan. Katselin passiivisena, miten tuuli irroitti veneen ja otti sen mukaansa. Juuri nyt istuin keskellä ihmettä johon olin soutanut kuin johdatettuna; tähän ihmeeseen voi tulla vapaasti, nauttia siitä ja lähteä pois siinä uskossa että se odottaa samanlaisena seuraavallakin kerralla. "Siellähän se souteli isäukkokin, Häränhännän käressä piti pyytöjään niin kuin ei lähempänä olisi kalapaikkoja löytyny. Siinä se sai tilaisuuden kertoa lisää isästään. Karikon kivien yli löivät laineet. Yöpyikin joskus tulilla sillä hiekkarannalla, monet nuotiot poltteli siellä. Äidin kuolinkeväänä tämä vene oli valmistunut. Silloin se ei olisi keksimällä keksitty, ei mikään turha nimi. Soutureitti oli kaunis, järvi näytti parhaat puolensa. Kattelin kun se souti rannasta pois selälle, ei sillä siellä miltään pyytöjä ollut, se istui kokkalauvalla kuin kirkon penkissä ja souti sinne päin mihin aurinko oli laskenu, iltarusko selkäsä takana souti." V eneellä oli nyt nimi, ja siitä paikasta aloin suunnitella seuraavan päivän retkeä
Kun kahvit oli juotu, Syrjäläinen sanoi vähän salaperäisesti: "Läheppä kattomaan." Menin hänen perässään kalustovajaan. Tämä oli ensimmäinen yöretkeni tänä kesänä. Sade kävi rankemmaksi ja minua alkoi nukuttaa, päätös koko yön valvomisesta alkoi rakoilla. Suljin oven, palasin makuupussiin ja pimeyteen. Oli vain tämä luoto ja vene ja minä. Mutta saaren tässä päässä kala ei syönyt, louhikkorannalle taas ei ollut tiirojen takia menemistä. "Onhan tuolla tänä kesänä soudeltu." Syrjäläinen keitti kaupantekokahvit ja kutsui kahville kissansakin: kaatoi teevadille kermaa, sen sekaan tilkan kahvia ja murensi sekaan pullaa. Mutta kohta takasin tultuaan rupesi kyselemään että oisko talossa ees tilkka väkeviä, mieluummin isompi tilkka. Se oli vyörymäisillään mieleen monta kertaa, mutta vetäytyi aina viime hetkellä takaisin. Nukkua en aikonut. Se oli uusi, puhdas, keveämmän näköinen kuin isäJuhon vene. Rakensi sinne majan. Aamulla jätin luodon, jonka nimeä en tiennyt. Samat tavat näytti järvi sinulle. Näin tummanhämärän yön ja vaalean epäröivän kuullon veden yllä; aamu ei ollut vielä lähellä, olin nukahtanut vain vähäksi aikaa. Syönnin loputtua istuin veneessä vielä hyvän aikaa sadekamppeet ylläni. Lähdin iltaongelle, tyyni pilveilevä sää näytti lupaavalta. Siellä oli keskellä lattiaa uusi kaunis vene, puhtaalle puulle hohtava ja tuoksuva. Jätin hänet muistelemaan isäänsä yksin. Sitten muistin, tönäisin oven auki. Mutta sen yhen, sen viimesen kerran jälkeen ei enää sinne menny. "Siinä se nyt on", Syrjäläinen sanoi ja näytti olevan hyvällä mielellä. Etsinyt yksinäisyyttä, ettei sitä tarvitsisi paeta. "Vasta tänä kesänä sain aikaiseksi, vaikka jo pitkään on ollut tekemisen mieli. Tutkin sitä lähempää: oven tapainen siinä oli ja pieni lasiton luukku ikkunana, lattialla matala lava vuoteen sijana ja sen päällä kappale kellastunutta vaahtomuovia, kai jonkun patjana joskus ollut. Kiertelin venettä, koskettelin. Se oli matalampi, kasvoi pieniä mäntyjäkin, eivätkä tiirat siellä enää ahdistelleet vaan antoivat minulle maihinnousuluvan. Siellä huusi ja karju lämpimikseen, ukkosen kanssa kilpaa. Siinäkö nukuit?" "Siinä. Minä yöpyisin myös, mutta nuotiolla. Nukahdin. Ei kertonu. Vasta mökillä muistin ettei hän ollutkaan sanonut minulle saaren nimeä, sitä isänsä antamaa. Olin kuullut tekemisen ääniä, mutta en ollut tullut ottaneeksi selvää mitä oli tekeillä. "Kun kerran onnistuit katkomaan sen airon joka jäi isäukolta ehjäksi. ja tein nuotion mukana tuomistani kuivista puista. "Kun ei se katkennu huonouttaan", Syrjäläinen vastasi. "Mikä lie tullu. Alkoi sataa, aluksi hiljaista tiherrystä, sitten kaunista tasaista sadetta joka pani veden pinnan vaimeasti soimaan. Kun menin sitten Syrjäläisen saunalle, oli siinä oven pielessä ehjä airo odottamassa. Ehkä siksi näin ihmisen hahmon veneeni luona ja kuulin askelia sateesta. Sade eristi minut muusta maailmasta, asutuista rannoista, ihmisistä. Sinä päivänä rupesi tuntumaan, että venereissuja oli tältä kesältä kertynyt jo tarpeeksi. "Viidellä sadallako sen ostat?" "Jos saisin neljällä." "Saat neljällä", lupasin. Ei tiiroillakaan enää pieniä poikasia ollut, kesä kääntyi jo loppuaan kohti, mutta pitihän niiden osoittaa mieltään. Museoveneeksi." Katsoin pitkään Syrjäläistä: jotain oli hänellekin tapahtunut tänä kesänä. Saman tempun teki kerran toinen airo sille, ja samalla lailla ajautu isä saaren rantaan. D 27. "Taidan lähteäkin loppuviikosta kotikaupunkia kohti. Paremmin se oli raittiusihmisiä minun isä, piti olla totinen paikka ennen kun kävi väkeviä kyselemään. Se himmeni vähitellen, hävisi näkyvistä. Nukuin pitkät iltapäiväunet ja menin sitten taas Syrjäläisen luo. Menin kartta kädessä kysymään Sy1jäläiseltä. Sopiva mökki, hienot järvimaisemat. Se oli se saari isän lempipaikkoja. Otin sen veneen kokasta pressun alta, menin majaan ja sijasin vuoteeni lavitsalle. Tuleen putoilevat vesipisarat sihahtelivat hiljaa. Riuhdoin itseni ulos makuupussista, löin käteni seinään kun etsin sähkökatkaisijaa. Myy minulle." "Sinulle. Sen kerran jälkeen se ei tullu ihan entiselleen. vsk. Siitä on nyt jokseenkin vuosi kun se ajelehti tähän rantaan tyhjillään. Se oli kartassakin nimetön, mutta uskoin että paikallisilla asukkailla oli sille toki nimi tiedossa. Menin viimein rantaan SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Kalalokkikin lähti tulemaan kohti, se oli kivellä vahtimassa jo isoksi kasvanutta poikastaan. "On nimi, miten lie kartasta unohtunu pois. Otan koiranpennun, opetan sen venekaveriksi. Paistoin kaloja, keittelin pakissa vettä. Niinpä uittelin onkea vedessä ja katselin järven ulappaa ja kaukaista vastarantaa. Ropsutin itseni vastalla lämpimäksi. Ilta hämärtyi tummaksi , kesän valoisat yöt olivat jo ohi. En nukkunut enää, olin kuulevinani sateen seasta vaimeita askelia. Makuupussissa tuli pian lämmin. Muuttu jotenkin." "Mitä sille siellä tapahtui?", kysyin. Odotin, mutta hän ei palannut. Siitä tiijettiin käyvä ettimään. Siinä majassa nukkui isäukko monet kerrat, kalasteli siellä tai muuten oleili. Joku oli täällä yöpynyt. Ja sitten sen, joka jäi viimeiseksi. Aivan varmasti näin siinä jonkun, ja sitten häntä ei ollut. Ulapalta sadeverhon takaa kuului etäinen moottoriveneen ääni. Kiersin louhikkorannan ja soudin luodon ulapanpuoleiseen kärkeen. Sieltä sen hain. Samalla kala rupesi syömään, sain puolen tunnin sisällä toistakymmentä hyvän kokoista ahventa. Ommiin verkkoihinsa oli isäukko hukkunu, se oli vanhan kalamiehen kohtalo. "Jaa tuoko tuossa on sillä nimi kunhan muistanen", Syrjäläinen sanoi. Olihan täällä maja, ja minulla mukana makuupussi. On ollut oikein mukava kesä, kiitos vain. Mäntyjen väliin oli rakennettu maja, pieni lautakoju. Katkeaa se vahvakin airo kun kyllin koville joutuu." Niin sain uuden airon ja tein veneellä vielä monta hyvää retkeä. Vene häämötti tummana rannalla ja oli kuin sen luona olisi ollut joku, kumartunut tutkien sen ylle, huoahtanut. Oli leppoisa pilvipouta, kun lähestyin luotoa. Sillä ei ollut muistoja kuormanaan, eikä mallikaan ollut sama. Syrjäläinen auttoi , vihtoi selkää. Sitä Syrjäläinen siis oli siellä kesän veistänyt ja naputellut. Kun tuli ostetuksi." "No, voihan omansa aina myyvä eelleen. Kun rupesi satamaan." "Satelihan tuo. "Kun isältäsi kerran airo katkesi, niin miksei se vaihtanut toistakin airoa uuteen kaiken varalta?", kysyin. "lsäukon tekemä airo ei huonouttaan mäne poikki. Mutta isäukko kutsui sitä muulla nimellä ja sen kyllä muistan. Ei kannata kaikkea kierrätellä muistissa, se sano, on välillä tehtävä reikä muistin pohjaan ja valutettava liiat pois." Syrjäläinen puheli hiljakseen ja avasi puhellessaan toisen kaljapullon, tarjosi minullekin mutta en välittänyt, lähdin vähin äänin pois. Se oli yksinäinen, kaukana muista saarista jotka olivat asettuneet lähemmäs mannerta, aavan selän äärellä. itse olin valinnut itselleni tämän kesän, tahtonut sen tällaiseksi. "Viet männessäsi", Syrjäläinen sanoi. Heräsin pilkkopimeässä sateen rummutukseen enkä käsittänyt missä olen, miksi oli niin pimeää. En pelännyt, minulla oli vain tunne kuin olisin ollut muistamaisillani jotain hyvin raskasta. Hiukan luotaantyöntävältä se vaikutti louhikkorantoineen, eikä minua otettu suopeasti vastaan: joukko tiiroja syöksähti vastaani terävästi kirkuen. Saunan ikkuna huurtui, tyyntynyt järvi hohti valoa sen takana. Isäukon vene jääköön vanhuuven lepoon. Ja hyvä vene." "Omallasi sait souvella", Syrjäläinen sanoi. Unohtamisen paikka sillä oli silloin. "Siinä on kiinni monet muistot. Ne lentää sivaltelivat läheltä ohi, hyvä etteivät siivillään sipaisseet. Vene toi viestin." "Viisas vene", sanoin. "Sehän näyttää varsin hyvältä", sanoin. Ettäkö ostat takaisin?" "Toki minä isäukon venneen ostan", Syrjäläinen sanoi. "Entäs nyt?" "Niin
vsk.. Kairanokiperhonen pysyttelee soilla, eikä sitä juuri tavata muualta. Laji on vähälukuinen ja harvinainen. Teksti ja kuvat: Pekka Ojalainen H tken lento L in kesässä Kun kapuaa jokilaaksosta tunturin laelle tapaa hyvällä onnella koko pohjoisen perhoskirjon. Se on Lapin kesän varhaisimpia perhosia, joka lähtee lentoon jo kahden viikon kuluttua siitä kun lehdet tulevat koivuun. Navakalla tuulella ne pysyttelevät parinkymmenen sentin korkeudella maasta, mutta antautuvat välistä tuulen vietäviksi. Suomessa sitä tavataan vain Tenojoen ja sen haarojen varsilla hiekkapohjaisi lla niityillä. Perhonen on hyvin paikallinen mutta yleinen sopivassa elinympäristössä. Kairanokiperhonen on vähälukuinen. Aurinko saa sen leppeästi lepattelemaan. Soiden rusetteja Kairanokiperhonen on soiden asukki. Utsjoen kirkkotupien liepeiltä ruijannokiperhonen löytyy aina heinäkuussa, jolloin on sen lentoaika. Lajien vyöhykkeellisyys rinteillä johtuu keskilämpötilojen eroista. Aurinkoisena aamuna perhoset lepattelevat täysillä jo kuudelta. Tunturikurjenherneen kukinta-aikaan lentelevän lapinkeltaperhosen voi yllättää varmimmin aamuisin. Tummuutensa ansiosta ne kykenevät käyttämään auringonvalon tehokkaammin ruumiinlämmön nostamiseen ja ylläpitoon. Suonokiperhosella on hyvä suojaväri. Tyypillistä Lapin päiväperhosille on suuri runsausvaihtelu eri vuosina, lyhyt lentoaika keskikesällä, pieni koko ja kyky lähteä lentoon jo lyhyen 28 auringonpilkahduksen aikana, vaikka lämpöä on vain vähän toistakymmentä astetta. Pohjoisimman Suomen joenvarsiniityillä, soilla, koivuvyöhykkeellä, puuttoman paljakan niityillä ja tuntureiden huipuilla on omat tyyppilajinsa. Näkyvimpiä Lapin perhosista ovat päiväperhoset, joista ainoastaan Lapissa elää 14 lajia. Yleensä perhosta näkee vain yksitellen kun se pyrähtää lentoon jalkojen juuresta. Lapin soilla elää myös suonokiperhonen, mutta samalla paikalla ei ole koskaan moSUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Lapinkeltaperhonen on toinen Itä-Lapin jokivarsiniittyjen peruslaji. Se piileskelee ruohikossa suuren osan päivästä. Molemmat lajit on uhanalaisluokituksessa määritelty silmälläpidettäviksi. Sekä Etelä• että PohjoisSuomessa elävät perhoslajit ovat Lapissa useimmiten tummempia kuin eteläsuomalaiset lajikumppaninsa. Joenvarsiniityillä elelevä ruijannokiperhonen kaivautuu heiniin kylmällä ja sateella. Korkeammalla ilmakehä on ohuempaa ja maanpinta kylmempää kuin alhaalla laaksoissa. Jokilaaksojen kansaa Ruijannokiperhonen on tyypillinen jokilaaksoissa. Se elää myös Kilpisjärven ylätuntureiden puuttomalla paljakalla jopa kilometrin korkeudella merenpinnasta
lentää vain parittomina vuosina. Kukilla ne käyvät imemässä mettä vain ani harvoin. Lennossa perhonen on vaatimattoman harmaa, mutta !evätessään siivet levällään sen kauniit oranssiset valkoiset kirjallukset paljastuvat. Vaikka suonokiperhosella on kaksivuotinen muodonvaihdos, aikuisia perhosia näkee Lapissa joka vuosi. Koivuvyöhykkeen kaunotar Lapinverkkoperhonen elää koivuvyöhykkeessä. Kairanokiperhonen ja suonokiperhonen ovat hyvin samannäköisiä. Lapinverkkoperhosen toukat elävät ryhmissä mustikalla, juolukalla, punakolla, tunturitädykkeellä ja varputädyk29. vsk. Sen lento saattaa kestää vain muutamia päiviä. Se lentelee heinäkuussa. Suonokiperhosella on kuitenkin takasiipen yläpinnoissa silmätäplät, jotka kairanokiperhoselta puuttuvat. Lapinverkkoperhonen elää koivuvyöhykkeen varvikossa. Etelämpänä suonokiperhonen SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Se viihtyy suomaisilla paikoilla, joissa puusto on harvaa ja varpuja kasvaa runsaasti. Kääpiöhopeatäplää on Suomessa vain Enontekiöllä muutamassa paikassa. lempia lajeja. Silmätäpliä pääsee luonnossa näkemään vain harvoin, koska molemmat nokiperhoset pitävät lähes aina !evätessään siipiään ylhäällä, jolloin siipien yläpinnat jäävät piiloon
Paljakkakylmänperhosen elinympäristö on ankara. Aurinko lehahduttaa perhoset ilmaan Hyvin harvinainen pohjanhopeatäplä elää tunturien karuilla paljakoilla. vsk.. Pieni perhonen suojautuu varvikkoon. 30 SUOMEN LUONTO 6-7/95 54
Tunturilakien tyyppiperhonen on pohjanhopeatäplä, joka ei koskaan tule koivuvyöhykkeeseen tai alapaljakalle. Alue on rauhoitettu, ja siellä saa liikkua vain luvalla. Pohjanhopeatäplä lentelee Käsivarren Lapin pohjoisosien, Utsjoen sekä Ounasja Pallastunturien alueen korkeimmilla huipuilla. Täpliä paljakalla Kääpiöhopeatäplä on harvinainen puuttoman tunturipaljakan asukas. Tundrasinisiipi on eniten Saanatunturin rinteellä pahdan alla olevassa liuskekivikossa. 31. Pohjanvalkotäpläpaksupää vilahtelee hopeisine täplineen vain Kilpisjärven takatuntureilla. Saana/La. Se on mitä tyypillisin Lapin päiväperhonen. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Lajin runsaudenvaihtelu on poikkeuksellisen suurta: joinakin vuosina kääpiöhopeatäpliä löytyy vain muutamia yksilöitä kun taas suotuisina kesinä perhosia on sen elinpaikalla aivan huttunaan. Perhosen lentoaika kestää vain muutamia päiviä. D Pekka Ojalainen on lappeenrantalainen luontoharrastaja ja -kuvaaja. Niistä pohjanhopeatäplän erottaa suuremmasta koosta ja takasiipien reunojen T-kirjaimen muotoisista täplistä. Pohjan vai kotäpl äpaksupää elää Enontekiön takatuntureilla Annjalonjin pahdan alla olevalla ohuella niittyjuosteella. Kääpiöhopeatäplä on lähilajejaan paljon tummempi ja pienempi ja muistuttaa lennossa hentoa mittariperhosta. Täälläkin se on monina vuosina hyvin niukkalukuinen. Rauhoitettuja lajeja Tundrasinisiipi ja pohjanvalkotäpläpaksupää ovat ainoat rauhoitetut Lapin perhoset. Sen toukat elävät liekovarpiolla. vsk. Lapin päiväperhosten tyypillisimmät elinympäristöt Joenvarsiniityt ruijannokiperhonen lapinkeltaperhonen Suot kairanokiperhonen Koivuvyöhyke lapinverkkoperhonen pohjanpurohopeatäplä sarakylmänperhonen lapinnokiperhonen Paljakka kääpiöhopeatäplä tunturihopeatäplä tundrahopeatäplä tunturikeltaperhonen tunturikirjosiipi lapinnokiperhonen Tunturien laet poh janhopeatäplä pa1 jakkakylmänperhonen tundrasinisiipi Eteläja Keski-Suomen lajeja, joita tavataan myös Lapissa: suokirjosiipi valkotäpläpaksupää lanttuperhonen kangasperhonen pikkukultasiipi ketosinisiipi juolukkasinisiipi suohopeatäplä rämehopeatäplä niittyhopeatäplä muurainhopeatäplä rahkahopeatäplä pursuhopeatäplä ratamoverkkoperhonen suonokiperhonen Sarakylmänperhosten lentoaika ajoittuu juhannuksen tienoi/lf!. Toinen tunturien tyyppilaji on tumma paljakkakylmänperhonen. Ne kutovat suojakseen verkon, mistä verkkoperhosryhmän nimi johtuu. Huipullakin perhonen on aina vähälukuinen. Hän on yksi Suomen Päiväperhoset -kirjan tekijöistä. Perhonen on luokiteltu uhanalaisuudeltaan silmälläpidettäväksi. Aikaisina kesinä lento ajottuu heinäkuun viidennen päivän seutuun, myöhäisinä kesinä vasta heinä-elokuun vaihteeseen. Kauniin tunturikirjosiiven voi nähdä mm. keellä. Suomen vakituisista päiväperhoslajeista se on vaikeimmin tavoitettavissa. Kääpiöhopeatäplä elää raskaan taipaleen päässä Kilpisjärven takatuntureilla Kuonjarvarrin ja Haitin alueilla 600-1 000 metrin korkeudella merenpinnasta. Tuntureiden lakialueilla voi nähdä muitakin hopeatäplälajeja. Tämä alue on myös rauhoitettu, eikä sinnekään saa luvatta mennä
Opintoihin yliopistolla sisältyi muun muassa kasvitiedettä, limnologiaa, geologiaa ja mineralogiaa. Kapine, joka näkönsä puolesta olisi soveltunut Valehtelijoiden klubin arvioitavaksi, oli Alhon tekemä kopio ensimmäisestä 1600-luvulla rakennetusta mikroskoopista. Kädessä oleva mikroskooppi on 1700-luvulta. Mikroskooppikuvat ja kuvatekstit.· Pentti J. Laitteitaan Alho on rakennellut ja koonnut myöhemminkin. Solun ainoa tuma asettuu tarkoin keskelle tätä usein hyvinkin kapeaa kannasta. pätyössään Instrumentarium Oy:ssä. Koru/evät ovat yksisoluisia ja niiden siro rakenne tuo mieleen taidokkaasti muotoillut korut. Vieläkin kotilaboratorion nurkassa on sorvi, joka ei normaalisti kuulune biologin työhuoneeseen. Korueli yhtymä/evät (Desmidiales) ovat kauneimpia viherleviä. Tieteen teolle työssä ollessa ei jäänyt aikaa. vsk.. lnstrumentariumissa hän työskenteli 30 vuotta, josta suurimman osan laboratorio-osaston päällikkönä. Monitaituri Alho on myös kirjoittaja, joka kuvittaa artikkelinsa. Rakentamansa puisen mikroskoopin Alho otti mukaansa lähtiessään Tampereelta opiskelemaan biologiaa Helsingin yliopistoon. Suurimmatkin koru/evät ovat niin pieniä, että paljaalla silmällä ne erottuvat vain pieninä vihreinä pisteinä. Rakentelijan ja Pelle Pelottoman vikaa Pentti J. Alhossa on ollut pienestä pojasta lähtien. "Ne ihmetteli siellä, että mistä ruuvista väännetään, mutta näkyi kuitenkin hyvin", Alho naureskelee. Litteässä esineessä oli ruuvit, joista käännettiin, ja millinkokoinen pyöreä lasilevy. M icrasterias radiosa. Alho on biologi, jonka työhuoneen nurkassa kyyhöttää sorvi. Solut ovat lähes poikkeuksetta rakentuneet kahdesta tarkoin symmetrisestä solunpuolikkaasta, joiden välissä on solun keton kuroutuma. Alho tapasi aloittaa luentonsa mikroskopoinnista lykkäämällä laboratorionhoitajaksi opiskeleville käteen viisisenttisen metallivärkin. Hän on kiinnostunut myös mikroskopian historiasta. Leipätyö vei ajan tieteen teolta Sekä rakentamisessa että itse mikrovalokuvauksessa tarvittavien hienomekaniikan ja optiikan saloihin Alho paneutui erilaisilla kursseilla ja lei32 Vl Pelle Peloton j~ I Pentti J. "Mistä rouvista väännetään?" Ensimmäinen oma mikroskooppi syntyi omin käsin kouluaikoina. Ne ovat muista viherlevistä edelleen kehittynyt erikoisryhmä, jonka lajit luonteenomaisella tavalla esiintyvät aina kaksoismuotoina. Niitä tavataan vain makeassa vedessä, satunnaisesti murtovedessä. Tarvittavat tiedot tulivat pojalle tutuiksi isän kemianalan yrityksessä ja laboratoriossa liikkuessa. Filosofian kandidaatin tutkinto valmistui loppuun työn ohessa. Alho on harrastanut mikrovalokuvausta puoli vuosisataa. Alhon suureSUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Pentti J. Alho Teksti: Salla Tynys Mikrovalokuvauksen suomalainen mestari Pentti J. Leipätyönsä hän onkin tehnyt laboratorioiden tutkimuslaitteiden ja kojeiden parissa
Ne ovat aina symmetrisiä, joko sauvamalSla, kuunsirpin muotoisia tai pyöreitä levymäisiä. Se estää loisia tunkeutumasta isännän sisälle ja suojaa solua kuivumiselta. Ne helpottavat levän kellumista. Joidenkin sukujen lajit ovat kehittyneet kolmiulotteisiksi, tiimalasia muistuttaviksi soluiksi. utelias luonnontutkija Solua ympäröi hyytelökerros, jonka voi havaita siihen kiinnittyneiden päällysloisten avulla. Hyytelön avulla solut voivat tarttua alustaansa. Hyytelöllä on monta tehtävää. 33. Keijuvilla muodoilla se helpottaa levän kellumista. Koru/evät vaihtelevat muodoltaan suuresti. Hyytelöulokkeillaan solut pystyvät myös hitaasti liikkumaan. Tippa nenässä lumikiteen perässä Levien ja vesieliöiden lisäksi Alho on mikrokuvannut mosuOMEN LUONTO 6-7/95 54. Micrasterias crux melitensis. Viimeisten 18 vuoden aikana sairaseläkkeellä Alho on päässyt paneutumaan mikrokuvaukseen ja artikkelien kirjoittamiseen, sikäli kun terveys on sallinut. Pinnat ja eritoten reunat ovat usein täynnä mielikuvituksellisia piikkejä ja hampaita. na intohimona olisi ollut tutkia liikkumaan pystyviä Oscillatoria-sinileviä. vsk. Micrasterias · americana var
Suvuttomassa lisääntymisessä levän kuorenpuoliskot työntyvät toisistaan erilleen samalla kun tuma ja solunsisältö jakaantuvat kumpaankin osaan. Luonto taas on aiheena pohjaton. Mä oon samanlainen. Lähes poikkeuksetta niitä tapaa esimerkiksi ärviän tai vesiherneen pintaeliöiden joukosta, niin lätäköistä, puroista kuin järvistäkin. Kyynelissä olevien epäpuhtauksien vuoksi ruokasuola ei kiteydykään säännöllisiksi kuutioiksi vaan muodostaa taiteellisia, liekehtiviä kuvioita. Alho on myös elokuvannut mikroskooppisia eliöitä. Se on paljon vaikeampaa kuin tavallinen valokuvaus toisin kuin moni uskoisi. Closterium moniliferum. On hallittava niin optiikkaa kuin hienomekaniikkaakin ja vielä biologiaakin, jos eliöitä kuvaa. -korulevän solu jakaantumisvaiheessa. "Mää maalaan öljyväreillä ja tutkin sukuani", Alho kertoo. Kuin Leonardo da Vinci Aikaa on jäänyt myös perheelle ja muille harrastuksille. Alhon mikrovalokuvia on julkaistu mm. Muihin harrastuksiin Pentti J. "Mää oon kyhjötellyt pakkasessa tippa nenän päässä ja kuvannut. Ylen ja MTV:n televisio-ohjelmissa, Suomen Eläimet -teoksessa sekä populaaritieteellisissä artikkeleissa. Vaatimatonkin laite käy. Kuitenkin hän myöntää, että hänenlaisiaan monen alan "kokoomaihmisiäkin" tarvitaan. 34 Kun näihin erikoisiin leviin haluaa lähemmin tutustua, on syytä hankkia mikroskooppi. Koruleviä oppii helposti löytämään vaikkapa vedenalaisten kasvien lehdiltä ja rungoilta, puiden pintaeliöstön joukosta, vesisammalilta sekä kiviltä. Yksityiskohtiin menijät ovat sitten erikseen. "Mää oon niin hirveän innostunut ollut luonnosta ja luonnontutkimuksesta kaikissa muodoissaan", Alho kertoo. vsk.. Annikki-vaimo, joka on eläkkeellä oleva biologian opettaja, on tosin sivussa saanut aikamoiset tiedot mikrokuvauksesta. Mikrovalokuvista Alho on saanut kansainvälistäkin menestystä useana vuonna. Niitä on esitetty sekä Ylellä että MTV:llä. Puoliskot kasvattavat rinnalleen uuden puolikkaan ja siten syntyy kaksi uutta yksilöä. "Ehkä se on niin, että mää en oo päässykään muualle, kun oon hajottanut liikaa. Erikoisin ja vaikein kuvausaihe lienevät lumikiteet, joiden kuvia häneltä on kyselty ulkomaita myöten. Alhosta on katsella kolmiulotteisesti elävän solun sisään. Artikkeleita Alho on kirjoittanut kolmisenkymmentä. Vieläkin hän saattaa innostua tiirailemaan koko yöksi mikroskoopillaan vesieliöitä. Luonto on pohjaton Entä voiko 50 vuoden mikrokuvausharrastuksen jälkeen vielä olla jotakin saavuttamatta. Siitä ei koskaan tiedä tarpeeksi. "Muistat historiasta sellaisen herran kuin da Vinci . Tää on esimerkki siitä, ettei saa mitään aikaseksi, kun innostuu joka alasta", Alho pohtii. Paras sijoitus tuli vuonna 1984, jolloin hän sai kansainvälisen tieteellisen mikrovalokuvauksen toisen palkinnon New Yorkissa. Alho toteaa heti, että häneltä on turha kysellä sellaisia. Hienointa ja yhä vaikuttavinta Pentti J. Todella kauniita ovat Alhon ottamat kuvat kuivuneista kyyneleistä. Tekniikan lisäksi on osattava erilaisten mikroskopiamenetelmien käyttö. Cosmarium sp. Alho ryhtyy silloin, kun särkee niin, ettei kuvaukseen pysty syventymään. nenlaisi·a elottomia kohteita. Siinä täytyy olla mikroskooppikin jäätynyt, lumikide sulaa muuten", Alho muistuttaa. Mikromaailma on loputon innostuksen lähde Koru/evät lisääntyvät sekä suvuttomasti että suvullisesti. Mielessä kaihertaa tekemättä jäänyt väitöskirja. Se oli kanssa vähän hullu." D SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Koru/evät suosivat yleensä puhdasta vettä, joten likaisissa ja hapettomissa vesissä ne eivät viihdy. Elokuvia on valmistunut kymmenkunta muun muassa sinilevistä ja hampaiden mikrofloorasta. Erikoislaitteita ei Alhon tietämyksen mukaan ole hänen lisäkseen kuin yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla. Mikrokuvaus on vaativa alue Alhon mukaan mikrokuvaus on todella oma tieteenalansa. Hän pitää itseään noviisina. Planktonkasveina desmidejä on verraten niukasti. Siinä saattaakin olla syy, ettei mikrokuvausta harrasteta
M aitovalas on sukua sarvivalaalle, pohjoisten merien yksisarviselle. Ne uivat usein jään alle ja pystyvät murtamaan aukon jopa kymmensenttiseen jäähän. Esimerkiksi 1871 tromssalaiset pyytäjät saivat saaliikseen 2 167 maitovalasta. vsk. Maidonvalkeaa kauneutta. Juhannusaattoa vietettiin StorEckeröyn lintuvuoren kupeessa Varanginvuonon suulla. Jos eivät kalastajan päivää valaat mullistaneet, niin meille ne tarjosivat ihmeteltävää pitkäksi aikaa. Pyynti kaupallistui 1600-luvulta alkaen ja lisääntyi räjähdysmäisesti huipentuen 1800ja 1900-lukujen taitteessa. Parhaimmillaan pinnassa oli yhtä aikaa 96 valasta, mutta parven kooksi arvioimme pyöreät kaksisataa. Silmiä piti hieraista muutaman kerran, mutta otus pysyi edelleen valaana ja vieläpä valkeana. Lähistöllä uivat isokoskelot antavat käsityksen maitovalaan koosta. Vuonoihin ja jokisuihin ne ovat erityisen mielistyneet. Ei sitä voinut kuin nauraa. Pekka Hänninen 35. Kaiketi juhannusyössä on sitä taikaakin; eteemme ui valkea valas. Kaksisataa valkoista valasta olivat pitkän kotimatkan suosituin puheenaihe ja juhannusaatto Varangilla se elämäni mieliin painuvin. Eriikäiset poikaset seuraavat äitivalasta, koiraat muodostavat poi kam iesporukoi ta. Tarinan mukaan 1984 valasparvi jäi loukkoon jäiden keskelle Siperian rannikolla ja suostui seuraamaan sitä pelastamaan tullutta neuvostoliittolaista jäänmurtajaa avoveteen vasta, kun aluksen kannelta soitettiin valaille klassista musiikkia. Selitä nyt sitten kotona, että miten Jussit meni : " Ihan rauhallista, istuttiin merenrannalla ja juotiin teetä. Ravinnokseen maitovalaat pyydystävät äyriäisiä, turskia ja villakuoreita. Nyttemmin kanta on elpynyt, vaikka pyynti on ilmeisesti edelleenkin useana vuotena ylittänyt kannan tuottokyvyn . Maitovalaat asustavat pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla vesillä mutta vaeltavat etelämmäksi lisääntymisalueilleen suurissakin parvissa. Myöhemmin kirjallisuudesta selvisi , että kyseessä oli maitovalas. Kannan suuruudeksi on arv101tu 49 000-69 000 yksilöä, joista 5 000-10 000 elää Huippuvuorilla. Keitettiin teetä, istuskeltiin rantanummella ja nautittiin yöttömästä yöstä. Jo sen selkäkin on vaikuttava. V arangilla maitovalas ei ilmeisesti ole tavaton harvinaisuus. pian koko vuono oli harvakseltaan täynnä pinnassa pilkahtavia valkeita selkiä. Maitovalaat ovat melko äänekkäitä ja sirkutuksensa johdosta niitä onkin kutsuttu merten kanarialinnuiksi . Tai ainakaan vuonolla verkkoja kokemassa olleet kalastajat eivät tuntuneet kiinnittävän niihin minkäänlaista huomiota, vaikka valaita pyöri aivan veneen tuntumassa. Selässä ei ollut evää. Maitovalas on syntyessään maksanruskea, mutta vaalenee vanhetessaan kunnes kuusivuotiaana se on jo täysin maidonvalkea. Arktisten alueiden alkuperäiskansat ovat pyytäneet maitovalaita yli tuhat vuotta. Nähtiin lauma valkeita valaita ... Niitä vain tuli ja tuli muutaman valaan ryhmissä vuonolle, ja SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. " Valaat olivat sellaisia veneen kokoisia, nelimetrisiä. Maitovalaiden juhannus S atuin olemaan retkellä Lapissa jokunen kesä sitten. Reissun huipentumaksi tehtiin visiitti Norjan puolelle. Valaat pystyivät ilmeisen tarkasti havaitsemaan kalastajien verkon, sillä polakaan ei heilahtanut valaiden alittaessa verkkoa. Ja jotta ihme olisi täydellinen valas sai seurakseen ensi kolme, sitten seitsemän ja lopulta kymmenittäin samanlaisia valaita
, 36. ;uoMEN LUONTO 6-7/95 54
Viroksi tuulihaukan nimi on osuvasti tuulentallaaja (tuuletallaja). Siluetti (yllä) on jalohaukalle tyypillinen. vsk. Tuulihaukka avaa lekuttaessaan pyrstönsä. Tottumaton voikin sekoittaa tuulihaukan esimerkiksi nuolihaukkaan. Kuvat: Benjam Pöntinen Teksti: Antti Halkka Tuulentallaaja · Pellon yllä paikallaan lekutteleva tuulihaukka on kesäpäivän levollisimpia näkyjä. Siivet lyövät tasaisesti ja haukka pysyy ilmassa paikallaan kuin helikopteri. Haukalla on kuitenkin tavaton kiire, monta nokkaa ruokittavana. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. 37
Tuulihaukanpoikaset lähtevät pesästä horsmien kukkiessa. Poikasten vartuttua naaraskin alkaa saalistaa. Tuulihaukan saalistustapa on erikoinen. Suomalaistutkijat Jussi Viitala ja Erkki Korpimäki keksivät haukkojen erikoisnäön sensaatiomaiseksi luonnehditussa tutkimuksessaan, joka hiljattain julkaistiin arvostetussa Nature-tiedelehdessä. Tuulihaukka aloittaa pesintänsä aikaisin, mutta munien haudonta kestääkin kuukauden ja pesäpoikasaika toisen mokoman. Ku vassa on avomalli, mutta yleensä rakennelmassa on katto. vsk.. Etuseinästä jätetään ylin lauta pois, jolloin saadaan 30 sentin levyinen ja 12 ,5 sentin korkuinen lentoaukko. Tuulihaukkaperhe jakaa työt niin, että naaras hautoo ja uros ruokkii sen. Vielä pesästä lähdön jälkeen ne saavat vanhemmiltaan ruokaa. Tuulihaukka on sukukypsä vuoden vanhana. Vanhemmat ruokkivat niitä yhä; poikanen odottaa, että taivaalla vahtia pitävä emo saisi saalista. Poikaset kasvavat ja jättävät pesän Viime pääsiäisenä nähtiin eräällä ahvenanmaalaisella tuulihaukan pesimäpaikalla jotakin perin harvinaista: tuulihaukkapariskunnan jälleennäkeminen. Ensimmäisenä pääsiäispäivänä kuultiin pesältä koiraan sanoinkuvaamattoman innostunutta huutoa. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Sinä ja seuraavana päivänä haukkojen nähtiin lentävän ympäriinsä ja kisailevan. Jos poikaset selviävät syksystä ja talvesta, ne parhaimmillaan lekuttelevat jo ensi kesänä oman peltoaukeansa yllä. Nuorhaukkojen heinäkuiset ensilennot sujuvat vaihtelevan räpiköivästi, mutta niiden puvussa on jo aikuisen haukan kauneus. Lekuttelu ei ole lekottelua, vaan herkeämätöntä alamaailman tarkkailua. Pohjalle on tärkeää muovata risuista yms. Se on tarkka ja lisäksi erikoisvarustettu katse, joka pystyy ultraviolettialueella näkemään paikat, joihin myyrät ovat virtsanneet. Haukkauroksella voi olla ruokittavanaan puolisonsa lisäksi viisikin poikasta. Haukankatse pyyhkii all a lepäävää peltomaisemaa. Naaras oli saapunut! Naaras kierteli hetken pesimäpuun yläpuolella ja sukelsi sitten yhdessä uroksen kanssa pesää tutkimaan. Tuulihaukkakoiras oli tullut saarelle jo ennen pääsiäistä. Kuvamme ovat Alavudelta, jossa valokuvaaja Benjam Pöntinen on vuosia seurannut haukkojen värikästä ja työntäyteistä elämää. Pian myyrä, hiiri tai sisilisko on jo kannettu pesälle. Vaikka pesintä pääsee alulleen usein jo vapun jälkeen, 38 poikaset lähtevät pesästä vasta kun juhannuskin on sivuutettu. Sijoituspaikaksi sopii ladon räystäänalus tai pellon/aidan korkea puu. pesämalja, sillä normaalisti tuulihaukka pesii vanhaan variksenpesään. Suomessa tuulihaukka on yleisin Pohjanmaalla. Poikasten kuoriutumisen jälkeenkin vain haukkaisä saalistaa ja naaras jakaa poikasille saaliin pesassa. D Monet tuulihaukat pesivät nykyisin pöntössä. Juuri myyrien suos1m1en paikkojen ylle haukka jää odottamaan. Kun lintu äkkää saaliin, seuraa nopea syöksy. Se nähtiin usein pesimämännyn latvassa pesä oli edellisenä vuonna ollut tyypilliseen tapaan vanhassa variksenpesässä. Pönttö on 30 x 30 x 30 sentin kokoinen. Haukka pysyttelee jonkin aukean yllä paikallaan iskemällä siivillään kiertävää liikettä
Kosteikkojen tikarinc 40 SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. vsk.
Nopea nokkaisu koituu varomattoman pikkukalan kohtaloksi. 41. leka Loppukesä on Suomessa parasta aikaa tarkkailla harmaahaikaroita. Harmaahaikarat väijyvät saalista matalissa rantavesissä. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. vsk. Varmimmin niitä löytää rehevistä kosteikoista. Silloin meille tulvahtaa jopa satoja nuoria lintuja Suomenlahden eteläpuolelta
Terävänokkaiset pitkäkoivet viihtyvät reheväkasvuisten merenja järvenlahtien, jokien, pikkujärvien ja lampien rannoilla. Eksoottinen ilmestys Harmaahaikara on eksoottisen näky kauhoessaan taivaalla kuperilla siivillään, hitain lyönnein, kaula koukkuun vedettynä. vsk.. Kymmeniä muita hyviä paikkoja on eri puolilla etetäistä Suomea. Aina ei voi arvata miten paljon haikaroita lymyää korkeasssa kasvillisuudessa. Kalojen lisäksi haikarat napsivat jonkin verran myös sammakoita, pikkunisäkkäitä, nilviäisiä ja suuria hyönteisiä. Tuoreen kannanarvion mukaan niitä pesii meillä 30-70 paria, pääasiassa eteläisimmässä Suomessa. Heinä-elokuussa Suomen oma vähäinen harmaahaikarakanta saa täydennystä, kun Suomenlahden eteläpuolella varttuneet nuoret haikarat hajaantuvat eri suuntiin kokeillakseen miltä itsenäinen elämä maistuu. Liian lähelle tullessaan kala joutuu armotta nuolennopean tikarinokan pihteihin ja saman tien pitkää kurkkua myöten vatsaan. Sitä SUOMEN LUONTO o-7/95 54. Ensin ruovikosta pelmahti muutama kotkien pelottama, hädissään rääkyvä haikara. Loppukesällä parhaille paikoille voi kerääntyä kymmeniäkin lintuja, ja 42 Kosteikkojen loppukesäisten antimien ääreen kerääntyneet harmaahaikara/ ovat enimmäkseen Suomenlahden takaa tulleita nuoria lintuja. Välistä se tehostaa vaikutelmaa rääkäisemäl lä käheästi. Pesimälintuna harmaahaikara on yhä maamme harvinaisimpia, joskin kanta on viime vuosina hivenen kasvanut. Siellä ne kahlailevat rantavedessä ja jähmettyvät välillä pitkiksi ajoiksi liikkumattomiksi kyttäämään pikkukaloja. Usein haikarat ovat piilossa sankassa kasvillisuudessa ja lennähtävät vain silloin tällöin näkyviin. Viime syyskuussa olin retkellä Kokemäen Puurijärvellä, kun kaksi merikotkaa ilmaantui kisailemaan järven ylle. ne saattavat viipyä siellä viikkokausia. Usein ne viivähtävät samoilla paikoilla viikkokausia. Niitä nousi kuitenkin koko ajan lisää, ja lopulta laskin iltataivaalla kaikkiaan 25 haikaraa. Hyvä harmaahaikarapaikka on esimerkiksi aivan Helsingin keskustan tuntumassa Vanhankaupunginlahden suojelualueella
vastoin Baltiassa sekä Keskija Länsi-Euroopassa harmaahaikara on yleinen asukas, ja Ruotsissakin pesii nykyisin useita tuhansia pareja. Rakennustaiteellisista puutteistaan huolimatta pesä täyttää mainiosti tehtävänsä. jaisen metsikön kätköön lähelle ruokailuvesistöä. Jotkut uskalikot jäävät kuitenkin uhmaamaan talvea etelärannikolle ja Ahvenanmaalle. Harmaahaikaroiden ydinalueilla pesimäkoloniat ovat varsin tavallisia. Kesällä 1993 Uudellamaalla löydettiin Suomen ensimmamen pesimäyhdyskunta, jossa kahdeksan paria kasvatti jälkeläisiä. Jorma Laurila. Pesänsä ne kyhäävät oksista ja risuista isoon puuhun suoSUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Syksyn koleuden alkaessa hönkäillä kylmästi haikarat hyppäävät yksi toisensa jälkeen siivilleen ja suuntaavat nokkansa kohti etelää. vsk
vsk.. Aamu ja ilta ovat haikaroiden aktiivisinta aikaa 44 SUOMEN LUONTO 67/95 54
vsk. 45. Mikko Pölläncn/LKA SUOMEN LUONTO 6-7/95 54
Aurinko vaalentaa taivaanrantaa. Esitys kutsuu mukaan muita, ja laulu lavenee. Keijukorento ristihämähäkin saaliina. Keijukorento. 46 Kuvat: Paavo Hamunen Aamu Ensimmäinen lintu kokeilee laulunsäettä. vsk.. Painava vesivaippa ja kylmyys ovat pysäyttäneet niitylle korean päiväperhosen, eilisen hellepäivän SUOM EN LUONTO 6-7/95 54. Usva viipyy latvojen yllä; kylläinen kaste peittää jokaisen lehden ja korren. Lampikorento. Sydänkesän tuoksu leijuu raskaana aamuöisellä niityllä. Äänet väreilevät hetken hiljaisuudessa. Pian sille vastaa toinen
vsk. Paras vain ihailla kaunokaisia kaukaa. iiityllä Teksti: Anne Kärkkäinen lepattajan. 47. M eripihkakotilo. Se imeskelee hitaasti varhaista saalistaan. Hämähäkkiä kylmyys ei näköjään kangista. Tämä hetki kannattaa ainakin kerran elää. Rauha laskeutuu vielä vähän uniseen sydämeen. Matarakiitäjän toukka. Korento kumppaneineen on jäänyt usva siivissään rannan ruo' oille Mutta yritäpä lähestyä, kun ne jo irrottavat otteensa ja putoavat piiloon karsien sekaan. K etokultasiivet. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54
vsk.. Tuhansia vuosia sitten se vetäytyi ilmojen lämmetessä Euroopan vuorille ja pohjoiseen. Moninainen nimien sekaannus syntyi, kun aikoinaan erotettiin omiksi suvuikseen kurjennokat ja pelargonit, jotka myös saivat nimet lintujen, haikaran ja kattohaikaran, mukaan. Kurjenpolven tieteellinen nimi juontaa kreikankielen sanasta geranos, kurki , hedelmän nokkamaisen rakenteen vuoksi. Valoisan kasvupaikan lajeilla on litteähkön maljamaiset kukat ja levät terälehdet. Tutuin kaunottarista, metsäkurjenpolvi, ihastuttaa monine värimuunnoksineen. Laiduntavat eläimet ovat saattaneet nopeuttaa leviämistä. Kurjenpolvia on eniten lauhkeassa ilmastossa ja varsinkin vuoristoissa; neljästäsadasta lajista kolmannes on Andeilla, jossa on myös aivan mattomaisia tunturilajeja. Kukka houkuttelee hyönteisiä. Pohjanmaalla ja Savossa laji on niukka, Hämeessä ja napapiirillä runsaimmillaan. Metsäkwjenpolvi sellaisena kuin se useimmiten nähdään. Vaaleanpunaiseksi kutsuttu muoto näyttäisi olevan oikeammin vaaleanvioletti. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Värisävy vaihtelee samalla lajilla useinkin , mutta se on jo Metsäkwjenpolven sinivioletti muoto. Varjolajeilla puolestaan on jonkin verran suppilomaiset kukat ja kapeat, kaartuvat terälehdet. Kurjenpolven kukka on vii siterälehtinen ja väriltään yleensä punertava. Muutama laji huilaa paahteisen kesän pieninä mukuloina. erikoista, että perusvärikin ailahtelee sinisen ja punaisen välillä. Aidolta punaiselta muodolta puuttuu sininen väri myös heteistä. Tapani Uronen Värileikkiä metsäkurjenpolvilla Kurjenpolvet kukkivat. Turkissa niitä on syötykin. 48 Valtaosa lajeista on monivuotisia ruohoja, muutama on yksivuotinen ja erikoisuutena on Havaijin jopa nelimetrinen puu lehmusmaisine lehtineen. Suomalaisen kurjenpolvi-nimen perustana ovat nivelikkäät versot. Kylmä sadekuuro on vielä korostanut väriä. Aina on punaisessa ripaus sinisyyttä ja päinvastoin, valkoisessakin on usein väriä kukinnan loppusuoralla. Metsäkurjenpolvi muuntelee Metsäkurjenpolvi on Suomen ilmastossa kotonaan. Metsäkurjenpolvi valitsee mielellään rehevähkön paikan, jota lepät tai koivut osan päivää varjostavat. Samantapainen levinneisyys on muun muassa kullerolla. Kasvi tulee kyllä toimeen avoimellakin paikalla, jos maaperä on kosteaa ja laidunnus tai heiMuistoja, tuoksuja, kesäöitä ... Valkoinen, violetti ja sininen ovat harvinaisempia. metsäkwjenpolvet kukkivat
Kyläkurjenpolvi on metsäkurjenpolven tapaan pystyja tukevaversoinen. Kukassa on valkoinen keskusta, mutta kimalainen tiettävästi aistii sen värillisenä ja koko kukan kaksivärisenä. Loppukesällä kasvaa muutama uusi lehti tai varsinkin heinäniityllä kunnon lehtiruusuke ja harsu kukinta. Kukka oli keskimäärin kolmesenttinen ja prosentilla oli nelisenttiset kukat. Lajia on aivan äärimmäisessä Lounais-Suomessa. Lopulta kasvilla on korkeutta reilusti yli polven. Tienvarsilla erilaisten värimuotojen yleisyys näyttäisi heilahtelevan; ensin on violetteja ja muutaman kilometrin päästä löytää vaaleanpunaisia kukkia. Monivuotiset kurjenpolvilajit kylä-, ojaja verikurjenpolvi ovat esiintymisalueidensa pohjoisrajoilla jo eteläisimmässä Suomessa. Kukan väri on erittäin vaikea kuvailtavaksi , sillä havaitsijat mieltävät sen eri tavoin. Ehkäpä ilmiö on seurausta esiintymien niukasta perimäkannasta, jolloin muutamasta tai yhdestä siemenestä on saattanut syntyä pieni kanta. Metsäkurjenpolven terälehtien suonet toimivat mesiviittoina pölyttäjähyönteisille, ja usein on terälehden tyvellä vielä veen muotoinen kuvio, kuin nuolena osoittamassa mesi lähdettä. Verikurjenpolven lehdet ovat sirot ja lukuisat. Keväinen lehtiruusuke lakastuu keskikesällä ja kasvi viettää kuivan kauden juurakon varassa. Nelisenttinen kukka on sivulle suuntautunut ja taipuu terälehtien varistuttua nuokkuvaksi; kehittyvä hedelmä pulleine verhiöineen voi hyvinkin tuoda mieleen kurjenpään. Etelänserkkuja Metsäkurjenpolven Suomen kasvistoon lisäksi kuuluu kymmenen muuta vakinaista kurjenpolvilajia sekä lisäksi joitakin satunnaisia lajeja. Rauhoitettu ojakurjenpolvi on runsaimmillaan Etelä-Suomen itäisissä maakunnissa. Tällöin kerätään jo tummuvia vaan ei lauenneita "nokkahedelmiä" vaikkapa paperipussiin kuivumaan (älä pelästy kun napsuttelu alkaa). Laji on lupiinin tavoin paikoittain villiintynyt teiden varsille. Kerää heinäkuussa kukinnan loputtua kokonaisia versoja kimppuun, työnnä se tyynyliinaan ja sido narulla kimpun tyvi ja tyynyliinan suu yhteen ja ripusta seinälle kuivumaan. Suoraan kasvupaikalle kylväminen voi tuoda vaatimattoman tuloksen ja vaatii ison määrän siemeniä. Puhtaita metsäkurjenpolvikasvustoja löytää sopivilta puolivarjoisi lta paikoilta, usein seurana on kuitenkin puna-ailakki. D 50 Valkoinen muoto saa yleensä jonkin verran väriä kukinnan kuluessa. . Juhannuksena kiireisimmät ovat jo lopettaneet. Asiaa ei helpota se, että väri voi reagoida lämpötilaan ja on vaikea saada kuviin halutun sävyisenä. Pienimmät olivat runsaan sentin läpimitaltaan. Syksyllä kylvetty siemenkin voi itää epätasaisesti, mutta kuiva, kellarissa säilytetty siemen itää kyllä, jos kovaa mutta ohutta siemenkuorta varovasti hioo ennen kylvöä. Suonet ovat milloin tummat, milloin vaaleat. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. nänteko pitävät pahimmat tukahduttajat kurissa. Kolme ensimmäistä tosin sietää myös märempää ja kaksi viimeisintä keskimäärin kuivempaa maaperää kuin metsäkurjenpolvi. Toinen keino on kerätä vähemmän siemeniä ja kasvattaa taimet lavassa tai astioissa (rikkaruohottomassa mullassa). Kukinta ilmestyy keväällä lehdenalkujen kanssa mykerömäisenä nuppuryhmänä, joka kehittyy alati laajenevaksi viuhkoksi. D Kirjoittaja on kasviharrastaja Kasiniemeltä. Ojaja verikurjenpolvi ovat molemmat rentovartisia ja tilaisuuden tullen naapurikasveihin nojailevia tai niissä kiipeileviä, mutta muutoin mätäsmäisiä lajeja. Heinänteko ja siirtely taatusti myös levittävät siemeniä. Kukinta alkaa Hämeessä usein toukokuun puolivälissä, ja kesäkuun vaihteessa on täysi näytös päällä. Laskin eräästä kasvustosta kasveja 280; näistä 110 oli violetteja, 90 vaaleanpunaisia ja 80 valkoisia. Käytä mieluimmin paikallista omaa kantaa. Voimakkaat sävyt vallitsevat etelässä, vaaleat pohjoisessa Kerää siemeniä Kurjenpolven siemenien keräys on hieman konstikkaampaa kuin muilla kasveilla, sillä siemenet karkaavat heti valmistuttuaan. Hänen kotinsa ikkunasta avautuva maisema on metsäkurjenpolvia täynnä. Ojakurjenpolvi on varjoon sopeutunut, lehti on kuin hieman yksinkertaistettu metsäkurjenpolven lehti. vsk.. Lehdet ovat versoissa, ja kirkkaanpunaiset kukat ovat lehtihangoissa, verikurjenpolvella yksin ja ojakurjenpolvella pareittain. Metsäkurjenpolvi on ylivoimaisesti yleisin. Vaihteleva suonitus ja valkoinen keskusta tuovat oman lisänsä. Vadelma voi helposti työntyä tällaisille paikoille häiritsemään. Kukinnossa kukat ovat pareittain. Albiino, jolla heteet ja emit ovat kellertävät, on harvinainen. Jos kasvupaikka on sekä kostea että varjoinen, kukinta venyy pitkälle heinäkuuhun. Hedelmiä voi myöhemrriin vielä kuivattuina puida käsien välissä hieromalla. Yöllä nuokkuva kukka seuraa auringon nousua ja jos osuu katsomaan auringon suunnalta, koko kukka hohtaa kuin parempikin mainosvalo. Metsäkurjenpolvea kannattaa yrittää kotiuttaa paikoille, joilla ennestään kasvaa mesiangervo, kullero, ojakellukka, huopaohdake, nurmikaunokki, kevätlinnunheme tai sinivuokko. Paikoin hämäläisessä maisemassa tapaa kasvustoja, joissa näyttäisi olevan violetteja, valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkia yhtä yleisinä. Sen kukinta alkaa juhannuksena. Tarkemmin katsottaessa eri kasvien värit eivät olekaan aina aivan saman sävyisiä ja pienellä hakemisella löytää huomattavan punaisia ja sinisiä yksilöitä sekä lukuisia vaaleita sävyjä. Kukka on mielestäni tumman taivaansininen, jossa on läpinäkyvät suonet
Ne antavat väriä kukille, hedelmille ja myös lehdille. Esimerkiksi tomaatin ja ruusunmarjojen puna johtuu rusohi ukkasista. Häiriö värihiukkasten tuotannossa on kasville kohtaloSivulle 54 51. vsk. Jos valkovuokon tai lumpeen terälehtiä hieroo sormien välissä, sormet eivät muutu valkoisiksi mutta terälehtien väri katoaa ja niistä tulee aivan läpikuultavia. Solunseinissä on usein tummia tai ruskeita väriaineita, jotka antavat värin muun SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Nämä ovat usein fenolijohdannaisia, joiden katkera maku pitää kasvinsyöjät loitolla. Useiden kukkien valkoinen väri johtuu ilman täyttämistä soluista, jotka heijastavat kaiken valon takaisin. Rasvaliukoiset väriaineet, lehtivihreä sekä keltaiset ja punaiset karotenoidit sijaitsevat erillisissä värihiukkasissa, plastideissa. Valkoinen maitohorsma on kasvien poikkeavista värimuodoista tavallisimpia ja huomiota herättävimpiä. Vaikeitten kissankellojen laikku on luultavasti yhtä ainoata, samasta siementaimesta syntynyttä kloonia. Syksyn ruskankin loistossa niillä on merkittävä osa. Niitä on erityisesti lehdissä, mutta oransseja ja punaisia väriaineita voi olla myös kukissa ja hedelmissä. Seppo Vuokko Värillä on väliä. Ilmeisesti antosyaanien määrästä riippuen sinivuokon kukkien väri vaihtelee syvän sinisestä punaiseen ja aivan valkoiseen. Lisäksi kukissa on värejä, jotka syntyvät valon heijastuessa erilaisista rakenteista. Tärkkelysjyväsistä heijastuva valo synnyttää leinikin kukkien kiillon, mutta keltainen väri johtuu karotenoideista. Niillä on tärkeä tehtävä kasvien energiahuollossa auringon valon sieppaajina ja sitojina. Mutta kaikki kasvien värivammat eivät ole yhtä kohtalokkaita. muassa puun kuorelle. Ne eivät siis ole väriaineiden aiheuttamia. Kasvien solujen nesterakkuloissa on vesiliukoisia sinisiä ja punaisia antosyaaneja sekä keltaisia antoksantiineja
52 SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. vsk.. Valkoisia tunturikurjenherneitä Karigasniemellä. Pölyttäjät vierovat valkolaisia Valkoinen kiurunkannus miellyttää poikkeavuudessaan ihmissilmää, mutta mettä keräävälle kimalaiselle se on häiriö, josta onparas olla välittämättä. Kaikissa tähänastisissa esimerkeissä kukkien väriaineena on jokin antosyaani
Joukosta voi löytää myös vaaleanpunaisia yksilöitä, punaja valkokukkaisten yhteisiä jälkeläisiä. Tunturikohokissa ja muissa kohokkikasveissa punaisen värin aiheuttaa typellinen hiiliyhdiste, betasyaani. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Myös betasyaanin synteesin häiriöt ovat tavallisia. vsk. Betasyaanikasveista puna-ailakilla valkokukkaiset muodot tuntuvat olevan erityisen yleisiä. 53
Seuraamalla poikkeavan valkoisen yksilön, kuten kanervan, kehitystä vuodesta toiseen, voisi selvittää monia muutoin vaikeasti tutkittavia asioita. Kukkien värin tehtävänä on houkutella pölyttäjiä, ja eri värit viekottelevat eri hyönteisiä. Syynä on useimmiten perinnöll inen virhe, joka siis siirtyy myös jälkeläisille. Koristekasvien jalostajat ovat menestyneet paljon paremmin antosyaanikasveja jalostaessaan kuin plastidikukilla leikkiessään. Siksi karotenoideista värinsä saavien kukkien valkoiset muodot ovat äärimmäisen harvinaisia tai niitä ei ole lainkaan. Kullerosta tai leinikeistä ei ole saatu valkotai punakukkaisia, sillä keltainen istuu niissä tiukassa. Antosyaanit ovat vesiliukoisia ja haalistuvat päivän valossa. Erilaisia antosyaaneja on lukuisia, mutta ni issä kaikissa on sama perusrakenne: hiiltä, vetyä ja happea. [ Tässä suhteessa kasvien valkokukkaisuus on sukua § eläinten albinismille: luonnon "' oloissa se on kohtalokasta, mutta ihmisen seurassa siitä ei ole niin väliä. Yesi liukoisten väriaineiden tuotannon häiriöt eivät ole yhtä kohtalokkaita. Sen sijaan tulppaaneissa, daalioissa, leijonankidoissa, ritarinkannuksissa, lupiineissa ja monissa muissa antosyaanikukissa jalostajat ovat saaneet aikaisekc si melkoisen väriki1jon. Yalkokukkaisia kasveja syntyy, kun antosyaanien tuotanto häiriytyy. Kun mesipistiäiset vielä tapaavat käydä aina samanlaisissa kukissa niin kauan kuin niitä on tarjolla, jäävät värillisten keskellä ainokaisina törröttävät valkoiset kellot ja horsmat helposti pölyttämättä. Esimerkiksi voikukka on aina keltainen. Kun värivika on perinnöllisenä ominaisuutena väistyvä, kirjava populaatio muuttuu varsin pian taas värilliseksi. Siksi niitä ei juuri voi käyttää värjäykseen. 54 Mutaation seurauksena ki,javoituneessa kielossa valkoiset osat elävät vihreiden osien yhteyttämän energian varassa. Haitallisia ja vähemmän haitallisia mutaatioita kas, koska muutos estää yhteyttämisen kokonaan tai ainakin vähentää sen tehokkuutta, joten kasv i ei tavallisesti pysty kasvamaan, saati kukkimaan. D SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Antosyaaneista värinsä saavia kasveja ovat muun muassa harakankello, sinivuokko ja kanerva, JOISta usein näkeekin valkoisia muotoja. Lehdissä antosyaanien tehtävät liittyvät voimakkaalta valolta suojautumiseen ja kylmän kestoon. Lehtivihreätön lehtoneidonvaippa ei pysty yhteyttämään, mutta pysyy hengissä elämällä juurisienensä loisena. Sininen ja sinipunainen houkuttavat erityisesti mesipistiäisiä. vsk.. Antosyaanien puute näkyy myös lehtien ja varren vaaleana värinä
vsk. Lähekkäin ollessaan ne eivät hukkaa toisiaan. Pituutta sillä voi olla puolesta metristä kahteen metriin. Aarremato on useimmiten ison kyyn kokoinen kasautuma toukkia. Ki ven ohitettuaan toukat palaavat taas yhdeksi madoksi. Kirkossa käytyään hän palasi samaa tietä ja totesi, että eloon jääneet madot olivat jälleen kerääntyneet yhteen ja muodostivat uuden käärmeen, joka kuitenkin oli vain puolet entisestä, emäntä kun oli puolet pikkumadoi sta tappanut." Näin kuvailee kansanrunousarkisto ihmisen ja ihmeellisen madon kohtaami sta. Viikon kuluessa koteloista kuoriutuu aikuisia har osääskiä. Matokäärme liikkuu koko ajan hitaasti eteenpäin metrin tai kaksi tunnissa. Varsinainen aarremato syntyy, kun eri munaryhmistä kuoriutuneet toukkakulkueet liittyvät kesän mittaan yhteen. Läpikuultavan toukan ruskea ruuansulatuskanava näkyy selvästi . Talven jälkeen munista kuoriutuu taas uusi sukupolvi toukkia. "Kerran keskikesän sunnuntaiaamuna sattui kirkkomatkalla olleelle Sortavalan puolen emännälle kumma tapaus. Toukat syövät hajoavia kasvinosia ja sienirihmastoa, mikä saattaakin olla selitys kaivautumiselle. Keskellä kirkkotietä hän näki matelevan käärmeen, joka tarkemmin katsottuna ei kuitenkaan ollut tavallisen käärmeen näköinen. Maan sisällä toukat pitävät toisiaan kosteina. Kun emäntä sieppasi puun karahkan alkaen sillä huhtoa matelijaa, se hajosi lyödessä pieniin eliöllisiin osiin. Tarinan mukaan tuijottamalla aarrematoa herpaantumatta auringonlaskuun saattoi löytää madon kaivautumispaikasta aarteen. Emäntä survoi käärmettä niin, että vain pää jäi yhtenäisenä jäljelle ja vielä irronneista pikkumadoistakin hän hillosi kivellä puolet kuoliaaksi osan päästessä pakoon minkä minnekin. Vaikuttavimmillaan mato on heinä-elokuun vaihteessa, jolloin siihen on ehtinyt kertyä toukkia useista vanhemmista ja eri lajeistakin. Munaryhmästä keväällä kuoriutuvat harsosääskien toukat jäävät yhteen ja muodostavat pieniä kulkueita. Matokäärmeen olen itse nähnyt yleensä ennen aamukahdeksaa. Niitä tapaa loppukesällä sarjakukkaisten, esimerkiksi koiranputken, kukinnoista. Onkin arveltu, että yhteen lyöttäytymällä toukat pelastautuvat kuumalla säällä kuivumiselta. Mato on itseasiassa harvoin SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Esteeseen kuten ki veen törmätessäään mato saattaa kiertää sen kokonaan toiselta puolelta, mutta joskus aarremato jakaantuu ja osa toukista menee vasemmalta puolelta, osa oikealta. Suojana voi olla hiekka, vanhat lehdet tai joku muu kaivautumiseen sopiva aines. Antti Koti 55. Kauempaa katsoen liike näyttää tapahtuvan itsestään, mutta läheltä huomaa etenemisen johtuvan yksittäisten toukkien jatkuvasta nytkähtelystä. Osan ajasta toukat ovatkin maanpinnan alla suojassa epämääräisessä, tiiviissä Aikuinen harsosääski. nähtävä harsosääskien (Sciaridae) toukkien yhteenliittymä, aarremato. Madon liikkuminen ei ole kovin päämäärähakuista. Mato hajoaa vähitellen, kun toukat löytävät sopivan koteloitumispaikan. Yksittäiset toukat ovat mustapäisiä ja sentin mittaisia. Iso käärme oli kokoonpantu pienistä madoista. Käärme, joka hajosi osiin Tuhansien harsosääskien toukkien muodostama aarremato on paljon yksittäistä toukkaa vaikuttavampi näky. Sormeen sai elinikäisen parantavan voiman, jos sillä hämmenteli matoa. Eniten aarrematoja on nähty heinä-elokuussa, yleensä helteisinä kesinä. kasassa. Sääsket pariutuvat pikaisesti ja munivat munansa lähelle kuoriutumispaikkaansa. Ehkä piilo on matojen ruokailutauko pitkällä vaelluksell a. Se oli noin kaksi eli kolme sormea leveä ja litteä ja kulki hyvin verkalleen tietä pitkin. Muita kansanomaisia nimityksiä ovat lettimato, litomato ja litamato. Ruotsissa uskottiin synnyttämisen käyvän helposti lakanalla, jonka yli aarremato oli kulkenut. Joskus madon leveys on jopa kymmenen senttiä. Päällimmäiset toukat liikkuvat nopeammin kuin alemmat, koska niillä on oman nopeutensa lisäksi käytettävissään alempien liike. Se seikkailee samoilla paikoilla parikin viikkoa, mutta läheskään joka aamu toukat eivät lähde pois päiväpiilosta
Noin 1525 markan kilohinnalla se tarjoaa metsänomistajalle varsin mukavat tulot. Jouko Kuosmanen Monet Pohjois-Karjalan rajapitäjät ja muutamat sisämaakunnat ovat herkkutatin parhaita kasvutantereita. Se on vähän tummempi kuin kuusenherkkutatti. Ajanmukainen peruskartta on hyvä sieni-ilmaisin ja antaa suunnistustaitoiselle myös hyvän turvan eksymisen varalle. Parasta olisikin, jos kerääjällä olisi tiedossa useita tattimetsiä joita koluaisi säännöllisin välein. Kiila ulottuu myös Laatokan-Karjalaan, jossa Sortavalan seutu on tunnettu sienipitäjä. Mutta siitä ei kannata pahasti masentua, sillä osaavinkaan tatinkerääjä ei pysty tyhjentämään metsää kertakäynnillä. Valoisammasta ja samalla kuivemmasta kasvupaikasta johtuen männynherkkutatin sato jää epävarmemmaksi. vsk.. Herkkutatin kerääminen on kokemusta ja sitkeyttä vaativa taitolaji . Makueroa sienissä ei ole. Parhaat sienimetsät sijaitsevatkin yleensä vain traktorikäytössä olevien teiden ulottuvilla. SUOMEN LUONTO 67/95 54. Vasta kokemuksen karttuessa pystyy poimimaan kymmenien kilojen päiväsaaliita. Sienimetsiä löytyy kauempaakin, jos viitsii nähdä hieman vaivaa. Sienien maanpäällisten ulok56 Herkkutattij keiden, itiöemien, muodostumiseen tarvitaan petäjikkökankailla runsaasti kosteutta ja riittävästi lämpöä. Lajina se on hieman satoisampi. Herkkutatti kasvaa sekä valoisilla mäntykankailla että synkissä kuusikoissa. Hyvässä lykyssä tatteja löytyy vielä pussikaupalla. Eri metsien sieniyksilöillä on isäntäkasvina eri puulajit. Oppi ei tule helpolla. Tatinpoiminta on taito laji Tatinpoimijoiden juhla-aikaan kerääjän päiväsaalis voi kohota jopa 50 kiloon. Tatit kasvavat ja pilaantuvat yllättävän nopeasti , joten ainakin parhaat sienimetsät pitäisi kerätä säännöllisesti. Jokainen tattimetsä on opittava tuntemaan kiviä ja kantoja myöten, ja se on kerättävä järjestelmällisesti kolmen-viiden vuorokauden välein . Pyörän päällä pystyy kuljettamaan sieniä kotiinsa jopa kymmeniä kiloja. On syytä varautua siihenkin, että joku toinen sienestäjä on käynyt vuolemassa tatit edellisenä päivänä. Polkupyörällä tällaiset alueet on hyvä seuloa. Ja se on aivan luvallista. Sinne ei autoileva sienestäjä lähde mielellään rämpimään. Jokamiehenoikeutta kannattaa kuitenkin käyttää harkiten; sadan metrin levyinen suojavyöhyke talojen ja tilusten ympärillä on hyvä näköja kuuloste. Männynherkkutatti viihtyy valoisissa kangasmaastoissa. Mutta sitä riemua ei kestä kauan, sillä kohta ovat naapuritkin ly9ttäytyneet samoille apajille
Vanhemmiten se solakoituu. Myös kaikki pilaantuneet osat poistetaan, kuten myös vihreiksi muuttuneet pillikkeet. lokakuuta ja edellisenä syksynä 17. Tummanruskeaa männynherkkutattia kannattaa etsiä valoisasta kangasmetsästä. Nuoren tatin jalka on paksu ja selvästi päärynämäinen. Sato kylläkin pienenee ilmojen viilentyessä. Usein on käynyt niin, että ennen niin hyvänä pidetty herkkutattimetsä antaakin syksyn ensimmäisen sienisatonsa vasta vähän ennen pakkasia. Se on hieman vaaleampi kuin männynherkkutatti. Metsiemme sienikuninkaat näyttäytyvät valoisilla mäntykankailla ja kuusikkojen siimeksessä heinäkuulta lokakuun pakkaspäiviin asti. Ne ovat haiTastelijoiden välineitä. Mutta arvo nousee, jos keittää ja säilöö sienet etukäteen valmistettuun suolaliuokseen; tatteja myös kuivataan myytäväksi. Tatit ovat aivan käyttökuntoisia vielä jäätymisen jälkeenkin. Hieman huonommatkin tatit voidaan kaupata tuoreina, joskin hintataso jää vain noin puoleen edellisistä. Avonaiset sienikorit ja kaupasta ostetut meltoteräiset sieniveitset voi unohtaa. Jalan korkeus voi vaihdella suurestikin eri kasvuympäristöissä. Kuusenherkkutatti elää kuusikon hämyssä. vsk. Herkkutatin tuoksu on miellyttävä ja maku pähkinämäinen. Se ei ole myr/...ryllinen, mutta sen kitkerä maku pilaa ruuan. Puhdistus on a ja o Herkkutatteja hankkeikseen keräävän parhaat apuvälineeet ovat hienoteräinen veitsi ja lukuisat taskuissa olevat muovipussit. Mutta moniko lähtee enää vapaaehtoisesti märkiin sienikuusikoihin elantoaan kartuttamaan. Ulkotiloihin viritetty muuripata on ven-aton sienenkeittoon. Valoisat kuusikot (raivatut ja harvennetut) antavat satonsa ensimmäisenä, kun taas synkät istutuskuusikot vasta viikkoja myöhemmin. Tämä ei ole säännönmukaista; joskus kuusikkokumpareilla ei ole muita sieniä kuin talleja, joskus taas seuralaisena kasvaa isoina lauttoina punalakkisia kärpässieniä tai ruskealakkisia kangassieniä. Eri ikäiset kuusikot tuottavat sieniä eri aikaan. Syksyllä 1994 keräsin vi imeiset herkkutatit 13. Valkeapillikkeiset nuoret tatit laj itellaan kotona erilleen. D Kiljoittaja on pohjoiska,jalainen luonnonharrastaja, 57. syyskuuta herkkutatin satokausi vaihtelee melkoisesti. Viiden syksyn ahkera keruu on opettanut jo jotakin, ainakin sen, että herkkutatti on perin arvaamaton! Tatteja kasvaa vain tietynlaisessa maaperässä kumpuilevissa kuusikoissa. Keskija Etelä-Euroopan herkkutattimarkk.inat ovat tällä hetkellä rajattomat. Ne ovat hintaja laatuluokitukseltaan parasta tavaraa. herkkutatin keräämiseen. Herkku tatti puhdistetaan heti keräämisen yhteydessä vuolaisemalla tyvipahkuran ympäriltä ohuet siivut irti. cthtiin T atin lakin väri vaihtelee ruskean eri vivahteista vaaleasta pähkinästä kastanjanja mustanruskeaan. Kohti kumpuilevia kuusikoita Omat kokemukseni rajoittuvat miltei kokonaan kuusenSUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Herkkutatin asemesta sienikoriin saattaa lipsahtaa kavala sappitatti. Sama metsä kasvattaa yleensä myös muita ruokasieniä, kuten haapa-, leppätai kangasrouskuja. Niillä on kysyntää euromarkkinoilla. Muutaman asteen yöpakkaset eivät tyrehdytä kokonaan herkkutatin kasvua. Näin sienien säi lyvyyttä voidaan jatkaa kuukausilla eteenpäin. Sientä ei katkaista veitsellä, vaan se kaivetaan kokonaisena maasta. Täysi-ikäinen herkkutatti on keskimäärin 1015 sentin korkuinen
Erityisen tärkeitä kovakuoriaisille ovat vanhat, kasvunsa päätösvaiheen saavuttaneet lehtipuumetsät, ennen kaikkea haavikot. SUOMEN LUONTO 6--7/95 54. Useimmat lahopuulla elävät kovakuoriaislajit ovat hyvin vaateliaita. vaiheessa olevissa puunrungoissa. Alue rauhoitettiin 1993 lopussa. Mikko Savelainen Mustallletsä on Mäntsälän Mustametsässä vilistää eteläsuomalaisittain poikkeuksellisen runsaasti kovakuoriaisia. Kuvassa punahärön toukka. Kuoriaiset ovat viehtyneet erityisesti maassa lojuviin haavan runkoihin. Haapoja ei kuitenkaan noutanut tukkiauto, vaan valtio kiirehti ostamaan alueen itselleen ja tukit kiikutettiin takaisin metsän uumeniin. Talvella 1986 Mäntsälän Mustametsässä nähtiin eriskummall inen näytelmä. vsk.. Kaikkiaan Suomessa on 332 uhanalaista kovakuoriaisPunahäröä, rauhoitettua harvinaisuutta, on tavattu viime vuosina vain Katisten luonnonsuojelualueelta Lammi/ta ja Mustametsästä. Hoitometsissä lahopökkelöitä ei tapaa etsimälläkään, joten suojelualueet ovat monien kovakuoriaisten vumeisiä turvapaikkoja. Uhanalainen isopehkiäinen on kookkaana lajina helposti tunnistettavissa, jos sen vain piilostaan löytää. Laji suosii pystyssä olevia, kuolleita lehtija havupuita. Metsän silloinen omistaja kaatoi alueelta vanhoja haapoja, pilkkoi ne parimetrisiksi tukeiksi ja rahtasi tienlaitaan. Ne ovat sopeutuneet elämään vain tietyn tyyppisissä ja tietyssä lahoamis58 Mustametsä sijaitsee Mäntsälän Hirvihaarassa noin kymmenen kilometriä kirkonkylästä länteen. Mustametsän kovakuoriaisia toistakymmentä vuotta seurailleen tutkija Ilpo Rutasen mielestä haapojen takaisinvienti oli ehdottomasti oikea ratkaisu, sillä monille kovakuoriaisille lahoavat rungot ovat elinehto
Sitkeä kuusi uhkaa varjostaa haapavanhukset hengiltä, eivätkä lehtipuiden taimetkaan pääse kasvamaan kuusten katveessa. Hyvin monet näistä ovat haavasta riippuvaisia. Uhanalaisuusluokituksessa se on silmälläpidettävä. lajia tavataan KeskiUudellamaalla Mustametsän lisäksi Paippisten luonnonsuojelualueella Sipoossa. Hävinneeksi on julistettu 39 lajia. vsk. >vakuoriaisten koti Lahoava puuaines on monille kovakuoriaisille elinehto. 59. Kun ravinteet eivät pääse enää kulkemaan, puu kuolee vähitellen pystyyn. Monipistehaapsanen suosii äskettäin kuolleita pystyhaapoja, joissa on riittävästi kosteutta kuoren alla. lajia, mikä on lähes kymmenesosa koko lajistosta. Kaulattaessa katkaistaan nilakerros kuorimalla puu koko ympärykseltään. Kuusettumisen torjumiseksi metsässä alettiin keväällä 1994 kokeeksi kaulata kuusia. luonnollinen kehitys. Kuusia kaulaamalla elintilaa haavoille Mustametsän haapojen tulevaisuutta varjostaa metsän SUOMEN LUONTO 6-7/95 54
Määritys varmistui ukkokukkajääräksi, kun lähellä rungonpintaa olevasta ulostuloaukosta löytyi aikuinen yksilö, ikävä kyllä kuolleena. Sitä voi tilata SLL:sta puh. Rutanen uskoo, että menetelmästä olisi apua muuallakin. Uhanalaisen hyönteislajiston leviämiskeskukseksi Mustametsä on liian pieni. ..... ISBN 952-9693-09-5. Keinotekoisetkin konstit ovat perusteltuja, sillä EteläSuomessa on vain muutama edes kohtalaisen hyvä kovakuoriaismetsä. Molemmat lajit ovat täysin riippuvaisia lahoavassa puuaineksessa kasvavista sienistä. Muutaman millimetrin mittainen kirjosukkulainen ja kovakuoriaistutkija tapasivat toisensa ensimmäisen kerran Suomen maankamaralla. .. Anne Brax ja Tuula Varis. vsk.. Kirjat toimitetaan postitse ja laskutetaan erikseen. Kirjan (1 38 s.) ovat toimittaneet Anne Brax ja Tuula Varis. Monet hyönteislajit viihtyvät kuolevissa kuusissa. (90) 228 081, fax (90) 228 08 200 tai oheisella tilauskortilla. ........ Rutanen aloitti Mustametsän hyönteisten kartoittamisen kesällä 1983. Löydön jälkeen Rutanen on tuloksetta yrittänyt tavata elävää ukkokukkajäärää. Kestääkö ympäristö yhdentymisen. Suomen luonnonsuojeluliitto 1994. Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisema kirja maksaa 20 mk (+ 9 mk lähetyskulut). 138 sivua, sid. Allekirjoitus ................... .. Posti numero ja -toimipaikka ............................................................... Kesällä 1988 Rutanen teki seuraavan löytönsä Mustametsästä. .. Kuvassa tutkija Ilpo Rutanen. Sukuja etunimi Lähiosoite .................................................... .. Silti metsä on harvinaisuutensa vuoksi korvaamaton aarniometsäsirpale eteläisessä Suomessa. Edellinen havainto lajista on 1800-luvun alusta. Ensimmäiset huippulöydöt tulivat vastaan jo seuraavana kesänä: sarvikeräpallokas ja korukeräpallokas oli tätä aikaisemmin tavattu maastamme vain kerran. .... . Rutanen arveli niitä yhden maamme harvinaisimman kovakuoriaisen aikaansaamiksi. kappaletta hintaan 20 mk/kpl + lähetyskulut 9 mk. Vastaavia kaulauskokeiluja ei aiemmin juuri ole tehty. r---------------------, ::, ai ·o C C C 0\ ::, ::, ..., QJ C E "' 0~ ::, V) :,.: S2 z vi ...J u.J I M "' "' "' TILAUSKORTTI Kiitos! Tilaan Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisemaa kirjaa Kestääkö ympäristö yhdentymisen. L _____________________ J 60 Mustametsässä kirjosukkulainen ja tutkija kohtasivat ensi kerran Tällä paikalla seisoi jättihaapa, joka oli uhanalaisten ukkokukkajäärän, punahärön, haavanlahokärsäkkään, haavanpikkutylpön, ki,josukkulaisen ja oranssisepän koti. Toim. ......... -kirja, joka kertoo selkeästi ja mielenkiintoisesti EU:n ympäristöpolitiikasta ja EU-jäsenyyden vaikutuksista Suomen ympäristöön. Huomion kiinnittivät vanhat jättiläishaavat sekä syvemmällä metsässä makaavat liekopuut ja pystyyn jääneet kelot. D SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. .. Ukkokukkajäärä löytyi kuolleena Kovakuoriaistutkija Rutasen huolen Mustametsän tulevaisuudesta ymmärtää alueen kovakuoriaisten lajilistaa katsoessaan. Paitsi tuomalla elintilaa haavoille, kuusten kaulaamisesta on suomakin hyötyä. .. Tämä on huomattu ympäristöministeriössäkin: vuoden 1993 lopussa Mustametsään perustettiin valtion omistamalle ikimetsäalueelle 29 hehtaarin luonnonsuojelualue. ............................................. Mustametsästä on löydetty kaikkiaan lähes 700 lajia, joista 11 on uhanalaisia. Silloinkin löytöpaikkana oli Mäntsälä. .. Mustametsän Rutanen löysi toistakymmentä vuotta sitten. Nekin ovat pieniä plänttejä erillään toisistaan. .. ............................ . Muutama vuosi sitten vanhan kaatuneen haavan rungosta löytyi reilun sentin mittaisia pyöreähköjä reikiä. Ympäristönäkökulma rhdentyvään Euroop aan Viimeistään nyt on aika hankkia Kestääkö ympäristö yhdentymisen. Hyönteismetsät ovat vähissä Mustametsän kaltaiset hyönteispaikat ovat Etelä-Suomessa Sipoon Paippista lukuunottamatta vähissä. .
Näin kokonaislaajuudeksi tulisi 200 neliökilometriä." Prinssi Philip oli samaa mieltä. Vastaan äänestivät Vihreät, Helsinki 2000, Keskusta ja eräät yksittäiset valtuutetut. Ensimmäisen vierailupäivänsä koleankuulakkaana aamuna prinssi Philip tutustui Nuuksion kansallispuistoon. Vuodesta 1981 lähtien hän on vieraillut yli 40 maassa tutustumassa suojeluprojekteihin, avustamassa varainhankintaa ja tekemässä valistustyötä. Leirissä arvovieraalle kerrottiin toimista, jonka tuloksena Nuuksiosta tuli Suomen ensimmäinen kansalaisliikkeen aikaansaama kansallispuisto. Korpinen tuntui kaavoittavan ja rakentavan Viikkiä kuin paraskin grynderi. Pieneen väittelyynkin hän ajautui Viikki-liikkeen puheenvuoron käyttäneen professori Erkki Aurejärven kanssa. Retkeltä palattiin pääkaupunkiseudun partiolaisten leiriin räiskäleja piirakkakahville. Kaava hyväksyttiin äänin 56-27. Prinssin vierailu oli media tapaus Prinssi Philip ei suinkaan tullut Suomeen vain kiikaroimaan lintuja. Heti hevosrattailta jalkauduttuaan hän huomautti vastassa olleille Helsingin herroille, etteivät kai nämä aio tuhota Viikkiä. Muista luonnonsuojelujärjestöistä ei löytynyt mitään moitittavaa; ne olivat yhteistyökumppaneita eivätkä kilpailijoita. Kuulolla olivat puheenjohtaja Suvi Rihtniemi, hallituksen puheenjohtaja Rakel Hiltunen ja mersulla paikalle pitkin puistokujia hurauttanut apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen. Kun prinssi Philip paineli ornitologijoukon kanssa lintujen perässä Vanhankaupunginlahden rantametsissä, toimittajat kerättiin vanhan lintutornin juureen kahville kuulemaan valmisteltuja puheenvuoroja Viikistä. Keskustelutaidossa voi sinisen veren perinnöstä olla apua, mutta prinssi Philipin asiatiedot ovat karttuneet ennen kaikkea käytännön työssä WWF:n puheenjohtajana. Prinssi Philipin mielipiteillekin Korpinen tuntui antavan piut paut. Vieras antoi tunnustuksensa: "Näiden alueiden puolesta pyyteettömästi taistelleiden kansalaisten työtä arvostetaan tulevaisuudessa." Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Nuuksioryhmän puheenjohtaja Jack Barkmanin mielestä 23 neliökilometriin kasvanutta Nuuksion kansallispuistoa on vieläkin laajennettava: "Tavoitteenamme on kansallispuisto, jonka laajuus on 40-50 neliökilometriä. KanSUOMEN LUONTO 6--7/95 54. Se tuo Viikin satoja vuosia viljellyille pelloille ja muualle luonnonsuojelualueen ympäristöön noin 17 500 asukasta. vsk. Toimittajien kysymyksiin prinssi Philip pystyi vastaamaan epäröimättä ja selkeästi, ja vastauksissa oli luonnonsuojelu aina kristallinkirkkana pääosassa. 61. Jo sitä ennen Edinburgin herttua ehti toimia 20 vuotta vastaavassa tehtävässä kansallisessa rahastossa. Hän halusi muun muassa antaa vauhtia WWF:n Suomen Rahaston rahankeruulle, joka ei viime vuosina ole ollut yhtä tuloksekasta kuin aikaisemmin. Prinssi Philip retkeili Nuuksion kansallispuistossa, jossa häntä opasti Timo Tanninen Metsähallituksesta. sallispuisto voitaisiin ympäröidä Helsingin ja Espoon omistamilla virkistysalueilla ja yksityisillä talousmetsillä, jotka muodostaisivat alueen suojaksi puskurivyöhykkeen. toukokuuta 1995 Helsingin kaupunginvaltuustossa. Luontoretken aluksi Metsähallituksen aluejohtaja Timo Tanninen souti prinssin turvamiehineen Haukkalammen yli. Kuninkaallista ympäristöaktivismia Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa, Edinburghin herttua, prinssi Philip vieraili toukokuun alussa Suomessa Maailman Luonnon Säätiön (WWF) puheenjohtajana. "Uhatut eläinlajit voivat säilyä, jos alueet säilyvät riittävän laajoina ja yhtenäisinä", hän totesi. "Tästä syystä WWF tukee vahvasti suunnitelmia nykyisen kansallispuiston laajentamiseksi eri osapuolten yhteistyöllä." Voimakkaasti Viikin puolesta Seuraavana aamuna prinssi tutustui Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustoon ja sitä uhkaavaan Viikin osayleiskaavaehdotukseen. Terho Poutanen Viikin osayleiskaava hyväksyttiin 18. Kun Aurejärvi mainitsi Viikkiä ympäröiviin kaupunginosiin olevan tulossa lähes 80 000 ihmisen asutuksen, Korpinen "tunnusti" vain uudet 13 000 asukasta niin kuin alueella jo asuvilla ei olisi lainkaan vaikutusta ympäristöönsä
Sen teräväreunaiset suomut ovat tiukassa, ja selkäevän piikit viiltävät tuon tuosta kipeitä haavoja perkaajan kämmeniin. Esimerkiksi Pohjanlahden perukan olot ovat pitkään niin kylmät, että siellä poikaset eivät menesty. Ahvenen poikaset eivät kuitenkaan kehity aivan kylmässä, sillä sopivin lämpötila niille ja mädille on peräti 19-23 astetta. 62 Vaikuttavan näköinen saalis. Kun vanhuksista sitten aika jättää, järvi on kalaton. Värierot johtuvat erilaisista elinpaikoista; kirkkaissa vesissä ahvenet ovat kellerviä ja ruskeissa humusvesissä, esimerkiksi suolammissa, sammalenvihreitä, lähes mustia. Niillä on tummajuovikkaat kyljet, komein piikein varustettu selkäevä ja heleänpunaiset vatsaevät. Siellä niitä kuitenkin uhkaa vaara, jota ahvenetkaan eivät kykene vastustamaan. Kutuahvenet hakeutuvatkin mieluusti jokien lämpimämmille suistoalueille. vsk.. Ahvenet ovat kauniita. Aikuiset ahvenet sietävät hyvin monenlaisia ympäristön paineita. Monissa pienissä metsäjärvissä ahven on ainoa kalalaji. Kun ahvenet katoavat, tilanne on todella vakava. Kalamaailman moniottelija Ahven lisääntyy nopeasti , kykenee helposti valtaamaan uusia elinpaikkoja ja si lle kelpaa monenlainen ravinto. Se kuitenkin kestää pitempään, jopa kuukauden ja siitä sanonta: "Ahvenen kutuun ja akan ottoon ehtii hitaampikin mies." Pienet pintavesien ahvenet kutevat ensin ja syvään veteen tottuneet uimarit vasta myöhemmin. Jos kutupaikkoja on harvassa, kuten jokisuita Perämerellä, veden pilaantuminen voi uhata kokonaisen merialueen ahvenkantaa. Kuolleenakaan ahven ei silti hellitä. Kutuun halukkaiden uroksien ja naaraiden lukusuhde vaihtelee hätkähdyttävästi. Ainoastaan tunturialueen yli 400-450 metriä merenpinnan yläpuolella olevista vesistä kyrmyniska puuttuu. Happamissa vesissä ne menestyvät suomalaisista kaloista parhaiten. Aikainen kutukala Ahven sietää lämpimämpää vettä kuin lohikalat mutta viihtyy kylmemmässä kuin särkikalat. Pohjanlahden rikkipitoisen maan ojittamisen jokivesiin tuoma happamuus saattaa tappaa kokonaisia ahvenpolvia, vaikka muut olot olisivat poikasille suotuisat. Ahvenet voivat ·kasvaa 40--45 sentin pituisiksi. Suuria elinpaikkavaatimuksia ei tällä Suomen kansalliskalalla ole, mutta happosateet ovat sille turmioksi. Koiraat hankkiutuvat kutualueelle ennen naaraita. SUOMEN LUONTO 67/95 54. Ulla Kokko Kesä, anna ahvenia! Ahven on Suomen yleisin kala, ja kaikkien kalamiesten tuttu. Kutupaikastaan ahven ei nirsoile, mutta sen lisääntyminen ei läheskään aina onnistu kaikkialla. Suomen kansalliskala on kuin Sven Tuuva; sitkeä ja sisukas, mutta ei mikään älyniekka, vaan melko helposti kalastajan narrattavissa. Kalastajan ällistykseksi saattaa Ahti antaa myös punaisia tai keltaisia ahvenia, luonnonoikkuja, jotka kuitenkin kelpaavat pataan siinä missä muutkin lajitoverinsa. Kylkien sävy vaihtelee kellertävän vihreästä tummanvihreään. Tieto ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Eräillä Pohjois-Karjalan järvien kutualueilla naaraita on joinakin vuosina ahvenista vain joka kymmenes, joinakin vuosina niitä on ollut kaksi kertaa niin paljon kuin koiraita. Ahven ei ole ronkeli elinympäristöstään. Happamoituneissa järvissä onkin ravintokilpailun puuttuessa jonkin aikaa isoja, jopa jättimäisiä ahvenia, kun uusia ikäluokkia ei enää synny. Itämeren rannikkovesissä uiskentelee 350-500 ahventa hehtaarilla, mutta pienissä pilaantumattomissa metsälampareissa niitä on hehtaarilla jopa 500-1 700. Hurjan sietokykynsä vuoksi ahvenkannan tilaa seurataan pitkäaikaisen veden pilaantumisen ilmentäjänä. Ahvenen kutu alkaa samoihin aikoihin kuin hauenkin, heti jäiden lähdön jälkeen. Aluksi naaraiden ympärillä hyörivät hätäiset nuorukaiset ja vanhemmat köriläät saapuvat paikalle vasta nuorisojoukon lähdettyä. Ihmisten pitäisi toki toimia jo muiden lajien tuupertuessa, mutta ahventen kuoleman tulisi laittaa kaikki hälytyskellot kilisemään
Toisaalta isotkin ahvenet elävät mainiosti eläinplanktonilla tai pohjaeläimillä. Ahven on niin loistava ruokakala, että sen myynti kalajalosteena ulkomaille osoittautuisi varmasti menestykseksi, jos vain saatavuus olisi taattu. eivät pienestä pitäenkään kaihda pistää suuhunsa muita kaloja. Silloin ainoa keino säilyä hengissä on syödä lajitoverei< ta. Sen sijaan hyvissä ravinto-oloissa kyrmyniskat kasvavat yli kilon kokoisiksi, joskin aikaa siihen kuluu kymmenkunta vuotta. Esimerkiksi Itämeren rannikkovesissä ahventen ruokalistaan kuuluu 70-80 eläinlajia. 63. Sisämaan ykkössaalis Ahven on sisävesialueen saliskalojen ykkönen. Koko maassakin ahven oli silakan jälkeen toiseksi saaduin saalis. Näin käy etenkin sellaisina vuosina, joina ahventen lisääntyminen on onnistunut hyvin. Se vaihtelee kuitenkin vuodenaikojen mukaan melkoisesti. Jo kesänvanhat, kuuden seitsemän senttimetrin pituiset ahvenenpoikaset syövät parisenttisiä tokonpoikasia. Isossa naaraassa voi olla I 00 000 mätimunaa. "' Pienissä metsälammissa ahvenet ovat yleensä paljon pienempiä kuin suuremmissa ve, sissä, koska niissä ei ole haul z :g ::e kia tai muita petoja ja ihmisiä pyytämässä ylimääräisiä ahvenia pois. kalastusbiologina. vsk. Ravintopulan yllättäessä ahvenet muuttuvat kannibaaleiksi ja syövät surutta toisiaan. FK Ulla Kokko on vapaa toimittaja ja tietokirjailija, joka on aikaisemmin työskennellyt mm. Ahvenia ei myöskään kalasteta tarpeeksi. Ahvenet ovat petoja, jotka SUOMEN LUONTO &-7/95 54. Seuraavaksi yleisin oli hauki. Jos ahvenia ei kalasteta tehokkaasti, niiltä loppuu ruoka ja kasvu, ja ne kääpiöityvät niin sanotuiksi tuhatveljiksi. Vuonna 1992 saalis oli lähes 14 miljoonaa kiloa eli vajaat kolme kiloa suomalaista kohden. Sellaisissa oloissa ahvenet harvoin saavuttavat yli 15 senttimetrin pituuden ja 40 gramman painon. Ahven kiinnittää kutunsa vesikasveihin tai risuihin. Suurimman osan herkullisesta ahvensaaliista pyytäjät popsivat itse, mitä en ihmettele. Ahvenet viihtyvät päivät parvessa, mutta yöksi ne asettuvat yksitellen pohjaan levolle
"Minkin paha maine on perustellumpi kuin esimerkiksi supikoiran. Mökissä syntyy vilkas keskustelu. Filosofisin meistä pohtii, mikä luonnossa oikeastaan on alkuperäistä. Mutta jospa minkin maine hirmuisena pesärosvona onkin vain metsästäjien propagandaa. Saako pikkupeto elää vai pitäisikö se nitistää. Sehän verottaa mökkilahden vesilintuja kohtuuttomasti. Minkki herättää ristiriitaisia tunteita. Eivätkö vaikkapa kuikka, sammakko ja sudenkorento ole silloin yhtä arvokkaita. Hukuttaminen tuntuisi siistiltä keinolta, mutta kuolema tulee hitaasti, vasta muutaman minuutin kuluttua. Ruokaa varastoimalla se pärjää ankeiden aikojen yli. "Kyllä minkki aika pahaa tuhoa voi vesilintujen pesillä saada aikaan", vahvistaa Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksella (RKTL) pienpetoja tutkiva Kaarina Kauhala. Onko sillä merkitystä, miten minkki on mökkirantaan löytänyt, itse vai ihmisen ansiosta. Pakkasesta se ei ole moksiskaan, ruokansa peto etsii tilanteen mukaan joko vedestä tai kuivalta maalta. Ettei tässä nyt vain sympata niitä suurimpia ja kauneimpia ... Kuka meistä voi väittää tietävänsä, mikä on minkin vaikutus elämän koko kirjoon. Tummanpuhuva karvakäärö vilahtaa jäisillä rantakivillä aivan mökin ikkunan alla, häviää, pitkä häntä vilahtaa uudestaan. Lopulta mökkiväen pikaparlamentti päättää: minkistä on päästävä eroon. Rannat ovat karvapötkön ominta aluetta. Mökkiväki seuraa näytelmää ikkunasta. Hempeämielinen luonnonystävä on tukalassa välissä, kun pitäisi ryhtyä jakamaan oikeutta kotilahden eläjille. Supikoiraa on pidetty kanalintujen tappajana, mutta tosiasiassa supikoiran ruokalistan kärkipäässä ovat sammakot, sisiliskot ja hyönteiset." RKTL:ssä on käynnissä pienpetoprojekti, joka tuo aikanaan lisävaloa myös minkin elintapoihin. Heti tappavat raudat ovat toinen vaihtoehto. Loukulla pyytävä joutuu itse tekemään likaisen työn. Filosofi vielä jupisee vastaan. vsk.. Osmo Sarin SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Elämän maksimointia· ko mökkilahdella tavoittelemme. Minkin salaisuus on joustavissa elintavoissa. Metsästäjä vetoaa minkin haitallisuuteen. Vesi roiskuu ja pian minkki loikkii karkuun komea särki poikittain suussaan. Minkki ui pikkusaareen, samaan, jossa kuikkapari yritti kesällä pesiä. Liikkuvaisem64 man koirasminkin saalistusreviiri voi olla satoja hehtaareja. Täytyykö myös siili, valkohäntäpeura ja lukemattomat kulttuurikasvit hävittää maamme luontoon luontoon kuulumattomina. Ihmisen täytyy hoitaa asia. Mökki porukan kalamies tietää kertoa minkistä, joka tärveli verkon kalat syömällä jokaisesta vain parhaat palat. Minkillä ei ole täällä luontaisia vihollisia. Minkki mökkirannassa Kalavaras ja pesärosvo vai olemassaolonsa oikeudesta taisteleva sisupussi. Metsästyshenkisin meistä tarjoutuu heti hankkimaan minkinloukun, onhan minkki verenhimoinen peto, ihmisen tuoma, suomalaiseen luontoon kuulumaton. Ne on sijoitettava asianmukaisesti tunneliin, johon vain minkki löytää. Minkkiä saa pyytää muulloin paitsi lisääntymisaikana touko-heinäkuussa. Alkujaan pohjoisamerikkalainen minkki on levinnyt turkistarhoilta suomalaiseen luontoon muutamassa vuosikymmenessä. Nykyisen tiedon mukaan jyrsijät, kalat, ravut, sammakot sekä linnut munineen ja poikasineen kuuluvat minkin ruokavalioon aina sen mukaan, mitä on saatavilla
Jopa suoramarkkinointiala ja golfkentät ovat saaneet ekoohjelmansa. H yvä ympäristökasvattaja osaa lähestyä jokaista ihmistä juuri hänen tarvitsemallaan tavalla ("asiakas on aina oikeassa", sanoo Michael Lettenmeier jäteneuvonnan käsikirjassa Roskapuhetta). Ne ovat mitä keskeisintä käytännön ympäristökasvatusta. vsk. Opetushallitus opettelee ensin itse ekologisointia ja markkinoi toimintamuotoa sitten kouluihin. Monet yritykset ovat muuttaneet toimintaansa ympäristöä säästävään suuntaan osana markkinointiaan. Ihmissuhdetaitojen ja ekologiatietouden lisäksi tarvitaan nikkarointitaitoja, insinöörisuunnitelmia, käytännön järkeä ja kokemusta. Perustetaan työryhmä, luodaan strategia, muodostetaan verkosto ja ollaan tyytyväisiä. Parhaassa tapauksessa on voinut tapahtua ympäristökasvatusta, muttei ainakaan ympäristökasvamista. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Teollisuusyritysten ekoilua varten on tarjolla kansainvälisiä laatustandardeja sekä EU:n uusi EMAS eli ympäristöasioiden hallintaja auditointijärjestelmä. Esimerkkejä löytyy: ympäristöministeriö, monet kaupungit kuten Espoo ja Pori, Kuntaliiton kestävän kehityksen projekti. Siitä tätien roolista vielä: Kun siirrytään pehmopuheista karuun todellisuuteen, siirrytään samalla perinteiselle setien alueelle, tekniikkaan. osaa edes lajitella keräyspaperia." Älykkyydestä ja koulutuksesta ei olekaan kysymys vaan tunteista, suhtautumistavasta ja henkilötaustasta. Itseäni on monesti ärsyttänyt alan teoreettisuus. Muistakaa syödä luomukaurapuuroa se tuo pelloille luontoa säästävää tekniikkaa ja on käytännön ympäristökasvatusta! 65. Parasta olla pitkämielinen kuten työtoverini Hämeen ympäristökeskuksessa muistuttaessaan taas kerran sähköpostilla työntekijöitä paperin lajittelusta kahteen sorttiin: "Varsinkin miespuoliset kollegat ovat kehottaneet minua käyttämään imperatiiveja ja voimasanoja. Eduskunnassa on viritetty vastaavaa projektia, ja uusi ympäristöministeri kuuluu innostuneen ajatuksesta, että hänen ministeriönsä edistäisi kaikkien valtion laitosten ekologisointia. Siis aiemmasta ympäristökasvamisesta. Jokaisen tärkein yhteisö on tietenkin se läheisin: oma perhe, päiväkoti, luokka, työpaikka, lähikauppa. Se on pieniä askeleita kohti entistä ympäristöystävällisempää elämäntapaa. Edelläkävijöitä ovat seuranneet toiset, joiden työtä on helpottanut esimerkin olemassaolo. Ja mitä on tapahtunut todellisuudessa eipä juuri mitään. Parasta ympäristökasvattamista on kirjoittajan mielestä se, että asettaa itsensä likoon konkreettisten pienten asioiden puolesta ja antaa esimerkin vaikuttaa. Onhan esimerkiksi kouluissa todettu, että niinkään paljon ei ole merkitystä sillä mitä puhutaan kuin mitä tehdään: käytetäänkö kertakäyttöastioita, kompostoidaanko, järjestetäänkö parkkipaikkoja pyörille vai autoille, tupakoidaanko ... On perustettu alakohtaisia projekteja kuten YSMEK matkailualalle. Rakkaudella, Päivi." Palaute oli runsasta ja positiivista viesti oli mennyt perille, ja lajittelu alkoi sujua. Minulle ympäristökasvatus merkitsee esimerkin voimaa, muutosta tapahtumien kulussa ja konkreettisessa todellisuudessa. N äiden isojen ja virallisten kuvioiden ei pidä antaa masentaa: ne voivat sortua omaan mahtavuuteensa tai jäädä pelkiksi sanoiksi. Auli Kilpeläinen Sedät, tädit ja ympäristökasvaminen M onien mielestä sana ympäristökasvatus kuulostaa tätien hyminältä, teoretisoinnilta ja kauniilta mutta melkoisen turhilta puheilta. Esimerkiksi Ekotiimi-kirja käy työkaluksi, ja varsinkin päiväkoteihin löytyy hyviä ympäristökasvatuksen oppimateriaaleja. Ympäristökasvattajan täytyy olla muutoksentekijä, joka panee itsensä likoon konkreettisten pienten asioiden puolesta. Suuryritykset pahimpia saastuttajia myöten ovat markkinoiden paineesta joutuneet ottamaan ympäristöasiat uuteen harkintaan. aloitetaan yhä useammin kokonaisvaltaisia ekologisointiprojekteja. Työpaikoilla, kouluissa, laitoksissa jne. Olen edelleen kuitenkin sitä mieltä, että jollei hyvällä niin ei sitten pahallakaan. Kun yhdessäkin näistä jaksaa vähän ponnistella, niin tulos voi olla hyvä ja kestävä, ja sen vaikutus voi laajentua myös ympäristöön. Ja siitä, onko kokenut onnistuvansa pienissä käytännön toimissa, hallitsevansa omaa elämäänsä. Miten paljon helpompaa onkaan vetäytyä strategiatyöryhmän kokoukseen kuin iskeä kätensä kompostiin tai järjestää työpaikalle paperinkeräys! Taikka käydä läpi töihin tuleva posti ja miettiä mitkä siitä ovat tarpeen, mitkä peruutetaan ja millä keinoin, miten vähennetään turhia kappaleita ja järjestetään postin kierto. Niiden luettelolla halusin vain vakuuttaa niitä, jotka pitävät ekologisointeja ja ympäristökasvatusta pelkkänä pikku näpertelynä. Useamman kerran olen kuullut tuskastuneen puuskahduksen: "Eivät ne insinöörit/professorit/... Kun tätien ja setien taidot yhdistyvät, tuloksena on toivon mukaan entistä inhimillisempää ja ympäristön kannalta parempaa tekniikkaa sekä entistä käytännöllisempää ja tuloksellisempaa ympäristökasvatusta. Viranomaiset eivät ole olleet pekkaa pahempia, vaikka markkinahyödystä ei olekaan kysymys. Siitä, tunteeko olevansa osa luontoa ja vaikuttavansa siihen kaikella toiminnallaan vai onko luonnosta vieraantunut. Suomen ympäristökeskus tekee osana ekologisointitoimiaan mallikelpoisen jätehuollon uuteen toimitilaansa Kesäkadulle. Tutuimpia esimerkkejä ovat Hotelli Ramada Presidentti, Suomen Posti, Tampere-talo, Martela Oy ... Mitä aikuisemmista ihmisistä on kyse, sitä enemmän ympäristökasvatus/-kasvaminen muistuttaa pienten lasten kävelemään opettelua: haparoivaa orientoitumista elämään ja käyttäytymään uudenlaisessa todellisuudessa
Ne ovat lähiympäristön paikkoja, joissa voi olla oma itsensä, ei tarvitse "vetää roolia". Vihreät keitaat ovat tärkeitä yhdyskuntasuunnittelussa, ja rakennustenkin suunnittelussa rauhoittumispaikat v01s1vat olla hyvin tarpeellisia. Itsesäätelyn keinot Masennuksen kierre on sitä, että negatiivinen tunnetila ja ajatukset alkavat vahvistaa itseään ja aloittavat noidankehän. Näin mielipaikalla saattaa olla elimellinen osa säätelytapahtumassa", < "' mainitsee Korpela. Puistoja ja luontoalueita 66 oli 60 prosenttia maininnoista. Myöhemmin murrosiassa mielipaikka oli kallio, josta oli laaja näkymä Vanajavedelle, vastapäätä seisoi jykevänä vanha linna ja näkymä avautui yli kaupungin. "Jo huoneeseen meneminen räppää päälle myönteiset assosiaatioverkot ja tuo heti vastapainon tälle negatiiviselle noidankehälle ja sen kautta alkaa asian työstäminen psyykkisesti. Psykologian lisensiaatti Kalevi Korpela Tampereen yliopistosta on tutkimut mielipaikkoja ja tekee aiheesta väitöskirjaansa. Käsittely tapahtuu siten, että pyrimme palauttamaan meille luonteenomaisen kuvan itsestämme. Suosituimpia paikkoja olivat Pyynikinharju, Koskipuisto ja Hatanpään arboretum. Korpela on keskittynyt mielipaikkoihin, joissa ollaan yksin. Tilanteet olivat voittopuolisesti itsetuntoa uhkaavia, esimerkiksi oli riidelty vanhempien kanssa, kokeista tuli huono numero, tyttötai poikaystävä jätti. Siellä seisoessa haihtuivat surut ja harmit. Lapsuuteni mielipaikka oli Aulangon puisto Hämeenlinnassa. Tutkittaessa ihmisten käsityksiä ympäristön laadusta voitaisiin kysyä, kuinka monella on mielipaikka lähiympäristössään. Tämä aiheuttaa meissä aina pakon psyykkisesti työstää, käsitellä jotenkin tilanne. Amerikkalaisessa tutkimuksessa kysyttiin 8-11-vuotiailta heidän mielipaikkojaan. Ideoita ympäristönsuunnitteluun Asuinalueiden suunnittelussa otetaan huomioon "jollakin intuitiolla" vihreät keitaat, joissa ihmiset voivat viihtyä. Lapsille ovat tärkeitä paikat, joissa ollaan pitkiäkin aikoja yksin ja hiljaa tai katsellaan ympäristöä. Kesäsunnuntaisin kaksi pientä lettipäistä tyttöä käveli isän kanssa metsän halki mukanaan pussillinen kuivia leivänkannikoita. Siinä kysyttiin, onko vastaajilla Tampereella jotain paikkaa, jota voi sanoa mielipaikaksi. Siellä on ihailtu monia auringonlaskuja ja juhannuksen auringonnousuja. Mieli paikkaan harmeja pakoon Tutkimuksessaan Kalevi Korpela etsii fyysisen ympäristön merkitystä omien tunnetilojen ja minäkokemuksen säätelyssä. Korpela on tutkinut myös aikuisia, 1981 tehtiin tutkimus Kaunis ja ruma Tampere. Mekanismi, jolla tästä pääsee yli, ei ole pelkästään se, että tahdonvoimalla aletaan ajatella mukavia asioita. Mielipaikaksi on määritelty mikä tahansa arkielämän, lähiympäristön paikka, joka on itselle jotenkin merkittävä, esimerkiksi polku, oma huone tai baari. Sen jälkeen mentiin yksin mielipaikkaan. "Kun koemme itsetunnon loukkauksia tai oma arvomme kyseenalaistetaan, esimerkiksi joku haukkuu meitä, tällainen tilanne on uhka minäkokemukselle. Tutkija totesi, että vastoin monien suunnittelijoiden näkemyksiä lapset eivät koko ajan halua touhuta, juosta ja leikkiä. Siitä tuli paha olo ja tilanne oli uhka omanarvontunnolle. Korpela pyysi nuoria kertomaan, missä tilanteissa he tunsivat halua mennä mielipaikkaan. 1 Joillekin ihmisille lenkille ; meno tai muu fyysinen pon,~ nistelu on tapa purkaa stres"'. " Monella ihmisella on mielipaikka, johon hän hakeutuu, kun maailma murjoo. Masentuneena on taipumus muistaa menneisyydestä epämiellyttäviä asioita ja ajatella tulevaisuudesta synkästi. Pirjo Lääperi Rentoudu mieli paikassa Siellä voi kuunnella itseään, ilman rooleja, odotuksia ja paineita "kaukana kavala maailma ... Toimiakseen mielialan säätelyssä paikan pitää myös puhutella tunteita, sen pitää tuntua kauniilta, virkistävältä tai elähdyttävältä", Kalevi Korpela pohtii. Luonnon elvyttävyys ei ole uusi asia. Tämä voi tapahtua myös ympäristön, kuten mielipaikan avulla", Kalevi Korpela sanoo. 17-18-vuotiaat nuoret ovat kirjoittaneet aineita mielipaikoistaan. Tämän tukena on fyysinen ympäristö, jossa on merkkejä ja sinne on ladattu mielikuvia siitä, mitä olen saavuttanut tai tehnyt aikaisemmin. "Kukin voisi omalta kohdaltaan arvioida ympäristön laatua, tulla tietoiseksi siitä, mitä ympäristö on ja mitä sille tehdään. Jotakin on ehkä todella pielessä, jos lähiympäristössä ei ole mitään paikkaa, mihin voisi kiintyä. Lasten päiväkotien ja leikkipuistojen suunnittelussa tämä v01s1 myös olla merkittävä näkökohta. Menimme syöttämään joutsenia. Nykyinen mielipaikkani on mökkimaisema Saimaan saaressa, erityisesti kallio, josta näkee kauas järvelle. Silloin kun päätetään rahasta, intuitio ei riitä, vaan tarvitaan perusteluja
Suomalaiset nuoret ilmoittivat mielipaikakseen jonkun luontokohteen useammin kuin saksalaiset. "Pitää vaihtaa ympyröitä", kun menee huonosti. Näissä paikoissa sosiaalisuus tai toiminta on keskeistä ja ympäristö on vähemmän tärkeä. Niitä ovat omat huoneet, sohvannurkka kotona, oma asunto, tietty polku metsässä, järven ranta tai lapsuuden kivi metsässä, jossa leikittiin. Neljäs keino on ympäristö. Mielipaikka on oman asuinalueen lähellä tai omassa kodissa, vaikka lempinojatuoli. Tutkimuksen aineistossa oli vajaa viidennes erikoisempia paikkoja, jotka monesti ovat yksinolopaikkoja. Perusteluina mainittiin rauhoittuminen, maiseman avaruus, yhteys luontoon ja johonkin ihmistä suurempaan. Kalifornialaisessa tutkimuksessa aikuiset mainitsivat mielipaikoikseen eniten näköalapaikkoja. Jollekin sopii se, että asioista keskustellaan ystävien kanssa. 67. D Ki,joittaja on tamperelainen vapaa toimittaja. Tämä on psyykkistä itsesäätelyä. Esimerkiksi menemällä mielipaikkaan saadaan aikaan uusi ajatuskuvio ja miellyttävämpi tunnetila kuin pettymystilanteessa. Kolmantena ovat sosiaaliset keinot. Ainakin jotkut nuoret ja myös aikuiset käyttävät fyysistä ympäristöä itsesäätelyssä. siä ilman, että he tietoisesti pohtivat tätä. Ulkomaisten tutkimusten tulokset ovat samantapaisia. Tämä on uusien psyykkisten prosessien käynnistämistä fysiologian keinoin. Paikkaa vaihtamalla vaikutetaan psyykkisiin prosesseihin. Suomalaisille nuorille luonto on tärkeä Suomalaisten nuorten mielipaikat ovat valtaosalla kaverien tapaamispaikkoja tai harrastuspaikkoja, kuten kadunkulmat, baarit, kerhot, pizzeriat, huoltoaseman piha, jossa porukka kokoontuu, harrastuspaikkoina mainittiin painonnostosali, soittokämppä, bodausklubi tai jääkiekkokenttä. Jotkut ottavat pullon viinaa, kun menee huonosti. Sekin on vaikuttamista psyykeen fysiologisten prosessien kautta
Lannoitus vaikuttaa makuun ja ympäristöön Aikainen peruna kasvaa parhaiten, jos se saa heti keväällä runsaasti ravinteita, erityisesti typpeä. Varhaisperunaa on käsiteltävä varovasti; lämpimässä kaupassa kirkkaiden valojen loisteessa tai kuumassa autossa mukulat nahistuvat nopeasti ja saavat kitkerän maun. Ne ovat mainioita pienen voinokareen ja tillinoksan kanssa tarjoiltuna, perinteisen maitoja sipulikastikkeen kanssa tai kalan ja vihannesten lisäkkeenä tillisilpulla peitettynä. Hiukan suuremmat nuoret perunat pysyvät kiinteinä keitettäessäkin ja sietävät paremmin kuljetusta. Pikkuperunoita vain kiehautetaan vedessä, vesi valutetaan pois ja perunoiden annetaan kypsyä pehmeiksi kannen alla höyryssä. Hienoissa ravintoloissa tarjoillaan uusia perunoita ja tiiliä hopeavadilta; sydänkesän herkku on yhtä suuri juhlan aihe kuin ensimmäisten mansikoiden kypsyminen heinäkuussa. Parhaimmillaan tilli on tuoreena, vasta kasvimaalta leikattuna. Mitä nuorempana peruna korjataan, sitä todennäköisemmin siinä on korkea nitraattipitoisuus. Osa perunasta kasvatetaan harson alla, osa ilman harsoa, ja ehkä jokin osa istutetaan hieman myöhemmin, vasta kunnolla lämmenneeseen maahan. Varhaisperunan tuottajilla onkin taipumusta lannoittaa turhan runsaasti perunoitaan. Mitä vanhempana mukulat korjataan, sitä enemmän kuiva-ainetta, lähinnä tärkkelystä ja sokereita, niissä on. Osa lannoitteiden nitraateista huuhtoutuu vesistöihin tai hajoaa yksinkertaisemmiksi typpiyhdisteiksi ja haihtuu ilmaan. Jos tiiliä joutuu säilyttämään kauemmin, nipun voi laittaa vähään veteen maljakkoon kuin kukkakimpun ja maljakon jääkaappiin. Ensimmäiset harson käyttäjät saivat perunansa myyntiin jopa viikkoa kilpailijoitaan aikaisemmin ja saattoivat hinnoitella perunansa miten mielivät. Luonnonmukaisesti viljeltyä tilliäkin saattaa hyvällä onnella löytyä toripöydiltä. Säde68 sieni valtaa siemenen lähiympäristön, eikä taimipoltesienille jää elintilaa. Varhaisperunan kasvuaika on niin lyhyt, ettei kasvi ehdi käyttää kaikkea typpeä kasvuunsa ja valkuaisaineiden muodostamiseen. Jääkaapissa se säilyy pari päivää hyvänä. Tiiliä voi myös pakastaa silppuna. Nykyään monet viljelijät pyrkivät kylvämään varhaisperunakasvuston jälkeen jonkin SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Tuoretta perunaa suoraan maasta Varsinaista varhaisperunaa kasvatetaan Suomessa alle 1 500 hehtaarin alalla. Luomutillin viljelyssä rikkakasvit torjutaan haraamaila ja kitkemällä. vsk.. Tilli on arka taimipoltesienille, ja siemen saatetaan peilata vitsausta vastaan torjunta-aineilla. Suositus on, että typpeä annettaisiin enintään 80 kiloa hehtaarille, mutta määrä on vieläkin aika suuri. Nykyään peittaukseen on käytettävissä myös ympäristöystävällinen Mycostop-sädesienivalmiste. Höyrykattilassa uudet perunat onnistuvat helpoimmin. Nipputillin kasvukausi on lyhyt, joten torjunta-aineita tarvitaan varsin vähän. Vähän vanhempana korjattava pottu kasvattaa jo parikymmentä tuhatta kiloa mukuloita, ja talviperunasta saa huomattavasti enemmänkin satoa. Makukin on parempi. Varhaisperuna onkin ihan eri kasvis kuin vanha peruna; onnistunut varhaisperuna on makeaa ja raikasta, ja sitä voi syödä paljon enemmän kuin talvi perunaa. Kun kasvattaa itse, saa mausteyrtteihinsä aidot aromit. Kaikkiaan perunaa viljellään meillä noin 30 000 hehtaarilla. Varastoperunassa sokerit ovat muuttuneet melkein kokonaan tärkkelykseksi. Nykyään kaikki käyttävät harsoa, ja siitä on tullut vain lisäkustannus, joka ei auta saamaan tavarasta yhtään parempaa hintaa. Toripöytien pikkuperunat kasvavat kokoa päivä päivältä, ja hinta laskee samaan tahtiin. Tilli on aikainen yrtti Varhaisin nipputilli viljellään kasvihuoneessa. Siksi huuhtoutumisriski on melko suuri. Varhaisperunan viljelijät ovat aika epävarmoja siitä, miten muualta Euroopasta jo kevättalvella tuotava aikainen peruna vaikuttaa kotimaan markkinoihin. Runsas typpilannoitus kasvattaa vetisiä ja ikävän makuisia perunoita. Hyvin aikainen peruna tuottaa vain noin 10 00015 000 kiloa hehtaarilta. Tähän asti viljelijät ovat kilpailleet keskenään siitä, kuka saa pottunsa aikaisemmin myyntiin. Avomaalla käytetään valikoivia rikkakasveja torjuvia aineita ennen kylvöä; kylvön jälkeen torjunta-aineita ei saa enää käyttää. Nitraattipitoisia ruokiahan ei saisi antaa pikkuvauvoille, eivätkä ne ole terveellisiä aikuisillekaan. Heinäkuun puolivälissä uusia perunoita malttaa ostaa köyhempikin. Miten pitkäksi satokautta kannattaa venyttää riippuu tietysti siitä, osaavatko ihmiset haikailla nuorta perunaa vielä syksylläkin. Tillinippu säilyy viileässä pari päivää. Suurin osa varhaisperunan tuottaj ista vi ljelee perunaa pieniä määriä muun tuotannon ohessa. Osa typestä varastoituu perunan naatteihin, osa joutuu mukuloihin nitraatteina. Keskenkasvuisina korjatut pikkupotut ovat usein vetisiä, nahistuvat ja kitkeröityvät nopeasti, ja niiden keittäminen vaatii taitoa. tumassa sadon porrastamiseen. Varhaisperunaa viljellään yleensä hyvin vettä läpäisevillä mailla ja hallan torjumiseksi sitä sadetetaan alkukesällä. Nyt viljelijät ovat suuntauMitä olisivat uudet perunat ilman tilliä. Parasta olisi, jos varhaisperuna joutuisi ruokapöytään jo nostopäivänä tai viimeistään seuraavana päivänä noston jälkeen. Varhaisperunaviljelmät perustetaan luonnostaan lämpimille, nopeasti kuivuville hiekkamaille, ja perunan kasvuun lähtöä on nopeutettu huolellisella idätyksellä sekä kasvuharson käytöllä. Tiiliä kylvetään useita kertoja parin viikon välein, jotta sopivassa vaiheessa olevaa satoa voidaan korjata koko kesän. Pääruokalajina uudet perunat ovat halpaa ylellisyyttä. Rea Peltola KOTIMAISTA RUOKAA Tilliä ja uusia perunoita Juhannuksen alla ensimmäiset varhaisperunat, lapsen varpaan kokoiset pallerot, tulevat toripöydille, ja niitä saa ostaa satumaisiin hintoihin
Elokuun loppuun mennessä myytävää varhaisperunaa Tiilikaisella on puolisen hehtaaria. Se johtuu siitä, että luomuviljelyssä varhaisperuna saa lannoituksensa edellisen vuoden viherlannoituskasvustosta tai hyvin maatuneesta kompostista. Kerran maistettuaan ihmiset tulevat erikseen hakemaan "kaupungin parhaita perunoita". Perunaruttoruiskutuksia aikaisin korjattavalle potulle et useinkaan ehditä tehdä. Kimmo Tiilikainen viljelee perunaa apilanurmen tai jonkin varhaisvihanneksen jälkeen kylvetyn vihantalannoituskasvin voimalla. Perunannoston jälkeen maahan kylvetään heti pyydyskasvi, joka ottaa talteen käyttämättä jääneet ravinteet. Muuta lannoitusta peruna ei saa. Luomuvarhaisperuna valmistuu auttamatta viikon verran myöhemmin kuin tavanomaisesti viljelty, vaikka käyttäisi harsoakin. Torjunta-aineita varhaisperunan viljelijät käyttävät vähemmän kuin varastoperunan viljelijät. Pienimmätkin voivat osallistua sekä kylvöön että sadonko,juuseen. Varsinaisella varhaisperunan tuotantoalueella Varsinais-Suomessa luomuvarhaisperunan tuottajia ei juuri ole. vsk. Perunaa muutamat jäljelle jääneet kutsumattomat vieraat eivät haittaisi, mutta kun seuraavana vuonna lohkolle kylvetään taas vihanneksia, on parempi, etteivät rikkakasvit innostu liikaa. Kaiken kaikkiaan perunaa viljellään Suomessa luonnonj mukaisesti ehkä 500 hehtaa-~ rilla. KOTIMAISTA RUOKAA Varhaisperunaa kasvihuoneessa. neksia, juureksia ja perunaa. Käsiharalla perunamaa käydään vielä kertaalleen läpi. Rikkakasvien torjuntaan saatetaan käyttää maavaikutteisia torjunta-aineita, joita voi jatkuvassa perunaviljelyssä kertyä maahan. "Eloperäisen lannoituksen ravinteet alkavat vapautua Peruna on kotoisin Andeilta. Rikkakasvit torjutaan perunamaasta haraamalla ja multaamalla traktoriharalla kerran tai pari. Luomu varhaisperunaa Luomuviljelijä ja Luonnonmukaisen viljelyn liiton puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen viljelee Ruokolahden lämpimillä hietamailla vihanPeruna istutetaan lämpimään maahan. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. D 69. Siitä joitakin kymmeniä hehtaareja on varhaisviljelyssä. Ensiksi markkinoille ehtivä saa tuotteistaan parhaimman hinnan. pyydyskasvin, joka kuohkeuttaa maata ja ottaa talteen perunan jättämiä ravinteita. § "Sen sijaan näistä perunoista on yleensä saanut tasaisen hyvän hinnan koko satokauden ajan, ehkä markan tai pari enemmän kuin tavanomaisesta varhaisperunasta." Tiilikainen myy perunansa vähittäiskaupoille, joiden varhaisperunamyynnistä ehkä neljäsosa on ollut luomuperunaa. Niinpä mii tään alkukauden huippuhinto5 ja en varhaisperunastani voi saada", Tiilikainen sanoo. vasta sitten, kun maa on lämmennyt ja pieneliöiden toi.,: minta vilkastuu. Suomessa slta on viljelty 1700-luvulta lähtien. Suurin osa sadosta myydään suoraan maasta
Käytävän varsi oli varustettu asianmukaisen tiukkailmeisillä venäläisillä rajavartijoilla saaret kuuluivat Neuvostoliiton rajavyöhykkeeseen. Arvaamattoman suuri haave täyttyikin, kun sain ensimmäisten suomalaisten joukossa painaa jalan jälkeni Hiidenmaan hiekkaan 1989. Veneelläkin pääsee jo Hiidenmaalle, Saarenmaalle ja muualle Viron saaristoon. Nyt viimeisetkin soti laat ovat poistuneet ja saaristo hengittää oman maansa rauhaa. Saaret nousevat merestä laakeina somerikkoina ja rannatkin ovat matalia. Taivaanranta oli eheä ja tyhjä, mutta kartta kertoi meren takana odottavasta lähes myyttisestä saaristosta. Parinkymmenen vuoden ajan katselin Hankoniemeltä joka kesä merelle haikein mielin. vsk.. -Saarenmaa, Vilsandi. Kun autolautta kolahti Hiidenmaan rantaan, edessä oli kujanjuoksu rajarakennuksen läpi. Vain muutaman tunnin matkan päässä suoraan etelässä odottivat Hiidenmaa ja Saarenmaa sekä laaja joukko pikkusaaria. Viron saaristo on myyttiensä veroinen: tuo hiekkakin laulaa. Matka tuohon saarimaailmaan tuntui kuitenkin koskaan toteutumattomalta toiveelta, sillä tien sulki rautaesirippu. Antti Halkka Outo näky. Törmän alla levittäytyy tyypillinen rantaterassi,jonka eroosio on murentanut törmästä. Jokin hiekassa saa sen soimaan ja Hiidenmaan pääkaupungin Kärdlan asukkaat kutsuvat Tahkunan niemimaan uimarantaansa laulaviksi hiekoiksi. Virossa kallio ei yleensä ota merta vastaan. Vielä 1990 saivat Hiidenmaan kävijät kokea myös vähemmän laulattavia hetkiä. nen. Joka askeleen jälkeen se päästää ihmeellisen, vonkaisevan ää70 Viron saaristo Pangan jyrkänne Saarenmaan pohjoisrannalla kohoaa koko Länsi-Viron korkeimpana kalkkikivitörmänä. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54
Kampela on muuten vanhaa perusruokaa. Laitureita ei ole, sillä venäläisaikana saarissa ei saanut asua. Esimerkiksi Saarenmaan alla on mm. Suurimmille saarille pääsee autolautalla, ja monet pienistäkin saarista ovat veneilijän tavoitettavissa. Tällaista ei näe Suomessa! Jalot lehtipuut kurottuvat kohti merta Kiibassaaren lehdossa Saarenmaalla. SUOMEN LUONTO 6--7/95 54. rapakivigraniittikalliota, jonka pinta tulee vastaan noin 500-800 metriä syvällä. Männiköt ja tervaleppäpöheiköt ovat saarilla tavallisia. Rannikon yleisilme poikkeaakin täysin suomalaisesta. Maihinnousu on pienten saarten matalille rannoille varsinkin purjeveneellä mahdotonta. Viron saaret ovat kalkkikiveä, joka on lisäksi murentunut eri kokoiseksi kiviainekseksi, moreeniksi. "Siellä syödään vain kampeloita ja lättyjä", selittävät naapurikylän asukkaat matalien majojen olemusta uteliaalle kysyjälle. (Utsuu Viron läntinen saaristo on Saaristomeremme etelänaapuri. Suurehkon Vormsin saaren huippukorkeus on kymmenisen metriä! Saaret ovat yhtä lättänöitä kuin ne kampelat, joilla ympärillä oleva hiekkainen ja matala meri ruokkii kalastajia. Näkymä Hiidenmaan Köpun majakkatornista on yllättävä: synkkää metsää. Eräässä hiidenmaalaiskylässä talot ovat harvinaisen matalia. Sitä syödään myös kuivattuna; jonkin talon pihalla voi nähdä kampeloita kuivumassa kuin pyykkinarulla ikään. Kalliosaaria ei ole Suurin ero Viron ja Suomen saaristojen välillä on kallioperässä. Silokalliota on aivan turha etsiä loikoilupaikakseen. Peruskallio lymyilee Virossa monien satojen metrien, jopa kilometrien syvyydessä. Saaristo poikkeaa ilmeeltään meikäläisestä: siellä on laajoja katajikkoketoja ja kalkkikivitörmiä. Joihinkin pieniin 71. Meille niin tyypilliset kalliosaaret puuttuvat miltei täysin; vain Saarenmaan länsipuolella on muutama kalliosaari. Puiden ja meren välissä on vain rantu kalkkikivikkoa. vsk. Avomaisema ei ole niin vallitseva kuin kuvittelisi. Saarenmaan ja Hiidenmaan sisäosissakaan ei oikeastaan missään ole kunnon mäkiä
Keväällä suomalainen retkeilijä hätkähtää esimerkiksi nähdessään arovuokon, joka on kuin valkovuokon jättiläispainos. Sen jalavien, saamien ja lehmusten alla kasvaa kesäkuussa valtoimenaan esimerkiksi karhunlaukka, vanha viikinkien maustekasvi. Kivien kääntelyyn innostunut löytää miltei väistämättä jotakin. Täyteläistä ja karua kauneutta saariin olisi voinut jäädä, muttei pitää venettä, mikä johti yhtä varmaan autioitumiseen kuin täysi kielto. Virolais-suomalainen kirjailija Aino Kallas on kuvannut tuota jyrkännettä eräässä romanttisessa novellissaan. Pian kukkivat neidonkieli ja rohtorasti, joiden väriloisto tervehtii jo kaukaa. Kasveille kalkkikivimoreeni on ravitsevampi alusta kuin graniitti. Rantakävelyllä kannattaakin etsiä fossiileita. Saarenmaallakin lehdot rehottavat laajoina Kiibassaaren lisäksi vain SUOMEN LUONTO 6--7/95 54. Se on saarien kohdalla muinoin 72 velloneen trooppisen meren eliöiden kalkkikivikuorista kerrostunutta. on kaksikin luontomatkaajaa sykähdyttävää paikkaa: Puhtun niemi ja Laelatun lehtoniitty. Saarenmaanlehdot Suurin osa Länsi-Viron kävijöistä päätyy juuri Saarenmaalle. ovat suomalaiselle aivan ihmeellisiä kokemuksia. Vetäessäni pari vuotta sitten Saarenmaalla luontomatkalaisryhmää eräs meistä löysi erittäin hyvin säilyneen, ehkä 400 miljoonaa vuotta vanhan lonkerojalkaisfossiilin (lonkerojalkaiset olivat simpukoiden kaukaisia sukulaisia). Vain Kiibassaaren niemen lehto Saarenmaan kaakkoisnurkassa on laajempi karhunlaukkapaikka. Fossiili löytyi Pangan parikymmentä metna korkean kalkkikivijyrkänteen juurelta, joka on itsessäänkin nähtävyys. Kaunis kämmekkä on kalkinvaatija kalkkia Viron maaperässä riittää. Kalkkikivi syntyi 400-500 miljoonaa vuotta sitten siluurija ordoviikkikausilla. Rannat olivat muutenkin lähes 50 vuotta virolaisilta kiellettyä aluetta. Lehto kietoo vaippaansa ja jostakin kuuluu mustapääkertun ja lehtokertun säe, ehkä pähkinänakkelinkin ääntely. lähes kaikki Viron kämmekkälajit. vsk.. Aivan vieressä kohisee meri. Monet näyttävät kasvit pitävät virolaisesta kasvualustastaan. Kuvan karhunlaukat alkavat kohta kukkia äkkinäinen voi sekoittaa karhunlaukan kieloon, joka on myrkyllinen kasvi. Laelatu on paljon ahvenanmaalaisia vastineitaan suu,g rempi lehtoniitty, jonka alueella kasvavat mm. Sinne ei välttämättä kannata kuitenkaan kiirehtiä, si llä lähellä mantereen puoleista Virtsun lauttasatamaa Puhtun lehto on pieni satumaa. Valvonnasta piti huolen vieläkin monin paikoin nähtävä katkeamaton vartiotornien ketju ja rannan tuntumaa uskollisesti seuraava vartiotie. Monet Kallaksen teoksista ijoittuvat Saarenmaalle tai Hiidenmaalle, ja Hiidenmaalla on vieläkin nähtävillä Kallasten vuosisadan alussa asuma kesämökki. Kevätesikko on kaikkialla häkellyttävän runsas. Molemmat näistä lehdoista Punavalkkua, joka on Suomessa suurharvinaisuus, näkee Saarenmaalla. Ne kannattaa etsiä, jos esimerkiksi ei mahdu Saarenmaan lauttaan (autoille voi olla vuorokauden jono kesän vilkkaimpaan aikaan. Puhtussa on puolestaan lintuasema, jonka yli Länsi-Euroopan rannoilla talvehtivat hanhet ja muut arktiset linnut matkaavat kohti Venäjän pohjoisosia. Kalkista pitävät myös monet kämmekät. Puhtun niemi on myös yksi koko Viron hienoimmista lehdoista. Lehtoja on koko Virossa vähemmän kuin ehkä voisi odottaa
ratin. Viinimäkikotilo ja Viinimäkikotilo kaikkialla, muratti renmaalla. Muhulla on kuitenkin paljon nähtävää, kuten Koguvan kylämuseo, jonka talojen katot on alkuperäiseen tapaan koottu järviruo'osta. Muhulaiset vähättelevät itseään sanomalla olevansa "Saarenmaan kynnysmatto". muutamassa paikassa, kuten pääkaupungin Kuressaaren länsipuolen komeassa tammistossa ja pohjoisessa Leisin kylän lähettyvillä. Tämän penkereen mahdollisen avaamisen vaikutuksia vesiluontoon tutkitiin pari vuotta sitten Viron ja Suomen luonnonsuojeluliittojen yhteishankkeena. Pesimälajeihin kuuluu mm. vsk. Ruokamultaa ei ole nimeksikään, ja sadevesi valuu suoraan huokoisen kalkkiven läpi kasvien ulottumattomiin. Valitettavasti eräs suomalaisyritys on havitellut louhosta yhdelle Viron suurimmista alvarialueista Virtsussa, eikä alvareita ole turvattu suojelualueiksi juuri missään. Saarelle järjestetään päiväristeilyitä. Kaalin pääkraatterin humautti osista isoisin. Noin 3300-3700 vuotta sitten Saarenmaan taivaalta syöksyi tulta ja tulikiveä, meteoriitti, joka hajosi kilometrin korkeudessa yhdeksään osaan. Alvarit ovat harvinainen elinympäristötyyppi, johon esimerkiksi tietyt kämmekät ovat erikoistuneet. Saarenmaan lautta ei oiSaarenmaanlaukun näkemisen muistoa kasviharrastaja hellittelee mielessään pitkään. Niittyjen laitamilla kasvaa orapihlajaa, joka on Suomessa harvinaisuus. Muutama vuosi sitten Hiidenmaan Kassarin 73. Usein katajat kasvavat alvarilla (viroksi loo) eli lähes suoraan kalkkikivipinnan päällä. Alvari on kalkkikivikallion oma elinympäristötyyppi, jolla viihtyvät monet kämmekät. muratti. Se on f oma saarensa, joka 100 vuotta ::; sitten yhdistettiin Saarenmaaa han pengertiellä. kiipeilee vain Saakeastaan liikennöi Saarenmaalle, vaan Muhuun. Joutuuko ja joutaako yksi Viron suurimmista alvarialueista suomalaisten murskaamaan. Järviruokokattoja näkee muissakin kuin museotaloissa, aivan yleisesti jopa uudisrakennuksissa. Saarenmaan lehdoista paras on vaikeasti saavutettavissa se on nimittäin Abrukan saaressa muutaman kilometrin etäisyydellä Kuressaaresta. valkoselkätikka. Saarenmaalla ja muualla Länsi-Virossa on paljo~ katajikkoketoja valitettavasti katajaa on nyt alettu hakata surutta myyntiin. Abrukalla on laajoja pähkinäpensastoja ja siellä voi nähdä muratin ja värimaSUOMEN LUONTO 6-7/95 54
Harmaahaikaroita on todella paljon. Sateisella säällä näkee melko varmasti suuria viinimäkikoteloita, samaa lajia, jota ravintoloissa saa Suomessakin syödäkseen. Meteoriitti iskeytyi saarelle yli 3000 vuotta sitten. Lautta liikennöi pari kertaa viikossa, myös lentoyhteys. Kassarin saari (19 ,3 km 2) on Hiidenmaan yhteydessä. Erikoisuus on kummallisesti kumuttava haisukonna, rupikonnan lähisukulainen. Väinämeri ja Riianlahti antavat ihmisille muutakin kuin kalaa. Saarelle liikennöi lautta Rohuktilan satamasta läheltä Haapsalua. Viereinen Käinan lahti on hyvä lintulahti. Eräiden tietojen mukaan muuten Kalevalassa selostetta1s11n paljon nimenomaan Viron saariston tapahtumia ainakin Kalevala ja sen perustana oleva kansanrunous on melko vakuuttavasti osoitettu meriepiikaksi. Kasvitieteilijät etsivät suurharvinaisuuksia, kuten saarenmaanlaukkua, jota ei muualla kuin Saarenmaalla kasvakaan. Asukkaita 2100. Lautta Saarenmaalle liikennöi Virtsusta (Muhuun). Lintumaailman edustajista voi nähdä esimerkiksi Suomesta pesimälintuna puuttuvan riuttatiiran tai merimetson, joilla on Länsi-Virossa jokunen pesimäkolonia. Kattohaikara ei ole saarilla tavallinen, mutta sen samoin kuin mustahaikarankin voi vallan hyvin yhyttää. pitkä luonnonkaunis harjuniemi (Sääre tirp), kotiseutumuseo ja kappeli. Ankerias on tavallista herkkua se on esimerkiksi Hiidenmaalla jonkinlainen kansallisruoka ja monet purkittavat sitä oman reseptinsä mukaan. Saarenmaan pieni ihme on Kaalin meteoriittikraatteri tai oikeastaan kraattereita on pienellä alalla yhdeksän. Tavallinenkin kulkija kiinnittää huomionsa arovuokon lisäksi vaikkapa mustamarjakanukkaan tai ahokylmänkukkaan. Myynnissä oleva kala on Vormsilla (91 ,5 km 2 ) oli ennen sotia paljon ruotsinkielistä väestöä (väkiluku vuosisadan vaihteessa 2300). Hiidenmaan pinta-ala on 990 km'; se on Viron toiseksi suurin saari. Alan yritys on yksi Saarenmaan suurimmista. Nisäkkäistä varsin yleisiä ovat Suomessa kovin harvinaiset metsäkauris ja villisika. Viron vanhin puukirkko. Tällä männikköisellä hiekkasaarella elää peräti 600 ihmistä. Saarelle liikennöi lautta Rohukiilasta. muutenkin monipuolisempaa kuin Suomessa. Suomessa nykyisin niin yleisten saarenmaalaisvillapaitojen kuosi on muuten tiettävästi peräisin Kihnulta. Kaloista kiinnostunut innostuu huomatessaan saaliin joukossa tai torilla nokkaka74 Hanko • Helsinki Suomenlahti Viron saaristo on herkkupala Suomenlahden suulla. Hylkeet rikkovat verkkoja ja muita pyydyksiä. Erästä runsasta punalevälajia kerätään massoittain ja siitä valmistetaan mm. Villapaidat eivät ole saarenmaasuoMEN LUONTO 6--7/95 54. Asukkaita on 11 000, joista lähes puolet pääkaupungissa Kärdlassa. Metsäkauriit ruokailevat aamuja iltahämärissä niityillä kauneimpia näkyjä, joita luonnolla on tarjottavanaan. Niistä suurin osa on Länsi-Viron saaristossa. Muhu (201 km 2) on saarista kolmanneksi suurin. Kihnu on melko vauras kalastajasaari. Suomessa harvinaisista petolinnuista näkee ehkä ainakin pikkukiljukotkan. loja eli nokkahaukia. Saarella on mm. Nyt asukkaita on muutama sata. Rastaskerttunen on ruovikoiden vakiolajistoa. Suurin osa matkaajista joutuu kiertämään Tallinnan kautta, josta on Hiidenmaalle ja Saarenmaalle linja-autoliikennettä. Kun suomalaisryhmä viime kesänä kylän kaupassa keskusteli sen ainokaisen polkupyörän ostamisesta, vilkaisi muuan papparainen meitä ja osti pyörän siltä seisomalta. Kalastajat eivät pidä hylkeistä, joita on saaristossa paljon. Metsäkauriita, riuttatiiroja, saarenmaanlaukkuja Jotkin Suomesta puuttuvat kasvit ovat Länsi-Virossa yllättävänkin yleisiä. Kihnu onkin ainoa Viron sopukka, jossa kansallispukua yhä käytetään arki pukuna. Risteilyliikennettä Helsingistä ja Tukholmasta. Perusajoneuvo on sivuvaunullinen Ural-moottoripyörä ja peruspuku naisilla kansallispuku. Vanha kulttuuri elää saarilla suuren kappelin kattokin rakennettiin uudelleen järviruo'osta. Saarenmaa on Viron saarista suurin (2668 km 2) . Niitä saadaan ajoittain Suomenkin rannikolta, mutta Virossa ne kuuluvat perussaaliiseen. Suuria mustia merimetsoja näkee kuitenkin kaikkialla rannikolla. Länsi-Viron tärkeimmät saaret Virossa on laskelmien mukaan 1520 Itämeren saarta. Ylpeitäkin kihnulaiset siis ovat. Laiturilla ja torilla voi nähdä vaikkapa vimpoja ja piikkikampeloita. Kihnulle pääsee säännöllisesti liikennöivällä lautalla parinkymmenen kilometrin päästä Pärnusta, Ruhnulle ainakin vielä viime kesänä käytännössä vain omalla veneellä. Se maksoi muutaman kuukausipalkan verran. Väinämeri tarkoittaa salmien merta (Väin = salmi), niinpä Kalevalamme Väinämöinen on oikeastaan Salminen. Riianlahti ja siihen kuuluva Hiidenmaan, Saarenmaan ja Viron mantereen väliin jäävä Väinämeri (viroksi Väina) ovat norpankin suosiossa. Ruhnu (11,4 km 2) on keskellä Riianlahtea. vsk.. Nokkakala on siitä erikoinen, että sen ruodot muuttuvat keitettäessä vihreiksi. Yhteys Saarenmaalta vielä avoinna. Norpat !epäilevät mielikivillään. Kihnu (18,6 km 2) on männikköinen hiekkasaari Pämun lähellä. Viinimäkikotilo (viinamäetigu) on Virossa rauhoitettu. Suomessa norppaa on hankala varmasti nähdä kesällä, mutta Väinämeren saaristossa se on runsas. Asukkaita saarella on noin 37 000, joista Kuressaaressa asuu 15 000. marmeladiteollisuuden raaka-ainetta (baltic agar). Kalastajien Kihnu Kiehtovimmat Viron saarista ovat Kihnu ja Ruhnu, laajan Riianlahden yksinäiset
Ruotsalaiset tiettävästi havittelivat sodan jälkeen kirkkovanhusta Skansenin ulkomuseoon ja eräs ranskalainen paroni jopa koko saarta omakseen. Ruhnun maaperä on hiekkaa, kuten Kihnunkin, ja männiköt ovat tyypillisiä. Kihnun hiekkaisuus johtuu siitä, ettei enää olla kalkkikivialueella. Vuosi sitten maat palautettiin alkuperäisille omistajille tai heidän jälkeläisilleen. elokuuta 1944 Ruotsiin, mutta venäläiset siirrättivät Ruhnulle uutta väkeä. Eipä siten ole ihme, että Latvia ennen Baltian maiden ensimmäistä itsenäistymistä havitteli Ruhnun saarta. Hiekasta ei synny saaria, joten Viron etelänaapurilla Latvialla ei ole yhtään meren saarta Virolla niitä on noin 1500. Pitävä katto syntyy pelkästä järviruo' osta. nähdä myös lehmän, hevosenkin. Hiekkakivi on enimmäkseen murentunut hiekaksi, ja siksi rannikollakin ovat hiekkarannat Pärnun lahdelta alkaen vallitsevia. Ruhnun puukirkko vuodelta 1644 komistelee Viron vanhimpana uuden kirkon (1912) valkeassa varjossa. Kalansaalis välkehtii monipuolisena. Ruhnu on Länsi-Viron eteläisin maapala. vsk. Saarenmaalla on vain tuhatkunta lammasta, ja koko Virossa alle 10 000. laisia toisessakaan suhteessa, sillä villa tuodaan etupäässä muualta. nokkakalaa ja kampelaa. Etelä-Viro on hiekkakiven maata. -Hiidenmaa, Lehtma. Suomen rannikolla on saaria noin 20 000. Aluksi ylätasanteella poltettiin roviota. Pian perustettiin kalastuskolhoosi Kommunismin Majakka. Virolle saari ensimmäisen maailmansodan jälkeen jäi, mutta siellä puhuttiin ruotsia. Saarilla oli vanhastaan ruotsinkielistä asutusta, joka oli saapunut sinne ehkä samoihin aikoihin kuin muuallekin Viron sekä Suomen saaristoon, ehkä 1100-luvulta alkaen. Tärkeää on tehdä harjasta jyrkkä, jolloin lumi lähtee liukumäkeen. Hiekkaranta joka on usein ruovikoitunut jatkuukin sitten lähes tuhat kilometriä Itämerta edelleen etelään, Tanskaan asti. Yksinäinen Ruhnu Saarettomuus tuntuu suurehkolta puutteelta. D 75. Laidunnuksen vähenemisen takia saaret ovat paljolti menettäneet ennen sotia vallinneen avoimen yleisilmeensä. Saaren ainakin 600 mitä sekarotuisinta koiraa juoksevat irrallaan. Ruhnu on miltei keskellä laajaa Riianlahtea, vain 90 kilometrin päässä Latvian pääkaupungista Riiasta. Ahventa, vimpaa, ankeriasta ... Kihnulla lampaat ovat kuitenkin tavallisia, ja laitumella voi SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Oli liikuttavaa nähdä, kun vanhat ruhnulaiset miehet ja naiset eräänä viime kesäkuun päivänä seisoivat Roomassaaren satamalaiturilla Saarenmaalla ja odottivat kuljetusta saareensa vuosikymmenten odotuksen jälkeen. Asukkaat pakenivat 4. Hiidenmaan Köpun 1500-luvulla rakennettu majakka on Itämeren vanhin. Neuvostovalta teki Virosta sianja naudanlihantuottajan, eikä lampaita suvaittu. Varmaan tuo viimeinen odotus tuntui yhtä pitkältä kuin edelliset viisikymmentä vuotta. Merellä myrskysi, ja vielä sen päivän ajan he saivat seurata vaahtopäiden myllerrystä Riianlahdella
Uolevi Skaren Namibiassa kiistellään patohankkeesta Namibian ja sen pohjoisen naapurin Angolan rajalla virtaavaan Cunene-jokeen suunnitellaan suurta patoallasta sähkön tuottamiseksi. Siirtoistutuksia jatkettiin vielä 1900luvun alkupuolellakin kunnes huomattiin, että kyseessä olikin lehtimetsien tuholainen. Himbat ovat SUOMEN LUONTO &-7/95 54. Euroopassa tulokas sen sijaan käy monien jalojen lehtipuiden kimppuun. Ravinnossa lisättiin vähitellen tammenterhojen osuutta, kunnes ne lopulta saivat vain terhoja. Usein ne valitsevat parhaat puuyksilöt, jotka kasvavat nopeasti. Alkuperäiselta oravalta tämä kyky näyttää puuttuvan, joten puhtaan terhodieetin aikana ne kärsivät tanniinimyrkytyksestä. E. Louhessa hanke otettiin esiin kokouspöytäkirjan ulkopuolisena asiana, ja sen jälkeen on kuulunut huhuja, joiden mukaan sille tulisi hakea tukea piirihallintoa korkeammaltakin taholta." "Nyt on syytä olla varuillaan myös Suomessa. Oulanka ja Paanajärvi ovat yhdessä ehdolla Unescon maailman kulttuuriperintöluetteloon. Hänen mukaansa laskettelun puoltajat ovat vähätelleet haittoja sanomalla, että ainahan Karjalan korkeimmalle tunturille yksi rinne mahtuu. Molempia lajeja pyydystettiin häkkiin ravintokokeisiin. "Sitäkään ei saa sallia, sillä yhden rinteen jälkeen tulee aivan varmasti uusia ja taas uusia rinteitä", Kutzkov uskoo. Se repii kuorta etenkin vuorivaahterasta, pyökistä, saamesta ja eri tammilajeista. Alkuperäisen oravan vähenemiseen on esitetty monia teorioita. Myös mustasarvikuonojen, norsujen ja muiden luonnonvaraisten eläinten elinalueita hukkuisi, samoin seudun mahtavia baobab-puita ja palmuja. Heidän pyhät paikkansa ja hautasijansa jäivät veden alle. Sekin tosin joskus poistaa kuorta sokerivaahterasta ja imee johtojänteistä makeaa nestettä. Mikään ei tuntunut auttavan, sillä amerikkalaistulokkaan luontaiset viholliset puuttuvat uudella alueella. Hän vastustaa asemastaan huolimatta kaikkia suunnitelmia uhrata Paanajärven kansallispuistoon kuuluva Nuorunen matkailubisnekselle. Jotkin nisäkkäät voivat neutraloida näitä aineita sylkensä yhdisteillä. Miksi sitten · harmaaorava on ylivoimainen nimenomaan lehtija sekametsissä. Himbat tuovat karjansa laiduntamaan joen varteen kuivana aikana ja muuttavat taas muualle sateiden tultua. Yhdysvalloissa harmaaorava ei yleensä ole metsätuholainen. Namibian puolella himboja on noin 10 000. Rinteitä riittää siihenkin tarkoitukseen, mutta ei missään nimessä Nuoruselta." Näin sanoo Karjalan tasavallan matkailukomitean varajohtaja Aleksandr Kutzkov. Hän havaitsi, että mäntymetsissä alkuperäinen orava pystyy lisääntymään yhtä tehokkaasti kuin tulokas tammimetsissä. "Paikallinen Louhen piirihallitus on yksimielisesti hyväksynyt uudelleen suunnitelmat Nuorusen rakentamiseksi laskettelijoille. Nuorunenkin kestää luontomatkailun, mutta laskettelu tuhoaisi luonnoltaan ainutlaatuisen tunturin peruuttamattomasti", Kutzkov sanoo. Vaihtoehtojen puuttuessa nekin söivät terhoja, mutta laihtuivat samalla kun harmaaoravat vain pulskistuivat. Harmaaoravaa vastaan käynnistettiin mittava kampanja ansoilla, ampumalla ja myrkyillä. Harmaaoravat repivät kuorta syödäkseen sen alta paljastuvaa mehukasta johtosolukkoa. Aloite lienee tullut Moskovasta. Nykyisin alkuperäinen orava on harvinaistunut ja jopa kadonnut monilta alueilta Englannissa ja Walesissa. Erään arvelun mukaan amerikkalaisorava ehkä toi mukanaan jonkin uuden taudin, jolle se itse on vastustuskykyinen. vsk.. En usko, että suomalaiset ovat nyt asialla", Kutzkov arvelee. Himba-väestön perinteinen paimentolaisuuteen perustuva, satoja vuosia harjoitettu elämäntapa kävisi mahdottomaksi. Nyt uhka tulee päinvastai76 selta suunnalta. Hyökkäys kohdistuu etenkin latvaan, josta kuori irtoaa helpoiten. Häkissä on todettu, että arvojärjestystä koetelleiden yhteenottojen jälkeen alakynteen jäänyt orava alkaa usein sijaistoimintana harmissaan kiskoa puun kuorta irti. Samaan aikaan harmaaorava laajentaa aluettaan myös pohjoisessa. Seudun alkuperäisväestölle koituisi vakavia ongelmia. Hankkeen toteuttamiskelpoisuutta selvittää ruotsalais-norjalainen yritysten yhteenliittymä. Tanniinit ovat tammen puolustuskeino terhonsyöjiä vastaan. Suomen puoleisen Oulangan tapaan siellä voi hyvin retkeillä ja vaeltaa. on hätäravinto nälän uhatessa. Patohanke maksaisi 360 miljoonaa dollaria. Voimalahanke hukuttaisi alleen sata neliökilometriä maata ja tuhoaisi komeat Epupan putoukset, jotka ovat joen huomattavimpia nähtävyyksiä. Erot olivat dramaattiset. ULKOMAILTA Amerikkalainen harmaaorava valtaa Brittein saaria Vuonna 1876 Brittein saarille tuotiin Yhdysvaltain itäosista harmaaoravia. Se myös lisääntyy tehokkaasti kahden poikueen voimin vuosittain. Yrjö Rouhe Harmaaorava on kotiutunut mm. Voisi luulla, että kyseessä "Kukaan ei tunnu nyt tietävän, miten todellinen vaara Nuorusta uhkaa ja mitkä tahot Moskovassa tai Moskovan kautta pyrkivät toimimaan. Saamelaisten ikivanhan uhritunturin luultiin saaneen lopullisen suojan kaikilta suurisuuntaisilta lasketteluhankkeilta, kun Nuorunen liitettiin kaksi vuotta sitten vastaperustettuun Paanajärven kansallispuistoon. Erään teorian mukaan taustalla voisi olla alistettujen oravien käytöshäiriö. Oravien ulosteita vertailtaessa todettiin, että harmaaoravien pipanoissa oli paljon vähemmän tanniineja kuin alkuNuorunen taas vaarassa "En minä laskettelua vastusta. R. Kenward Maaekologian tutkimuslaitokselta Dorsetista lähestyi ongelmaa ravintofysiologiselta kannalta. Alkuperäinen orava ei koskenut terhoihin, jos tarjolla oli muutakin. Lontoon puistoihin. Kutzkov näyttää heidän takavuosien suunnitelmiaan raivata koko tunturi täyteen rinteitä kaikkiin suuntiin. Syyksi on myös esitetty tuntemattomia ympäristömuutoksia, jotka vaikuttaisivat alkuperäisiin oraviin, vaikkei kilpailijaa olisikaan. Tosin alkuperäinenkin orava varastoi terhoja, joita ne ilmeisesti voivat vaaratta syödä osana ravintoaan. Rakentamisen alettua urakassa olisivat varmasti mielellään mukana myös rajantakaiset suomalaisyrittäjät. Laskettelurinteet eivät sovellu Paanajärven kaltaiseen kansallispuistoon. Vauriot ovat usein kuitenkin suurimmat esimerkiksi terhoja kantavissa puissa. Ehkä se samalla oppii, että kuoren alla on herkkua ja omaksuu tavan pysyvästi. Silloin Nuorusesta olivat kiinnostuneita suomalaiset liikemiehet, jotka olivat saaneet tasavallan johdon siunauksen tunturille perustettavalle laskette! ukeskukselle. Parhaiten se on pärjännyt Pohjois-Englannissa ja Skotlannissa. Samalla saarten alkuperäinen orava, sama laji kuin meillä Suomessa, taantui. peräisen oravan jätöksissä
Suurimmat Moerakin vierinkivistä painavat jopa seitsemän tonnia ja ovat halkaisijaltaan parimetrisiä. Turistit saavat vapaasti iloita ihmeellisestä luonnonilmiöstä ja keksiä omia syntyteorioita hämmästyttäville kiville. Myös geologeilla on oma selityksensä vierinkivien synnylle. Geologien selityksen mukaan Moerakin pyöreä vierinkivi on septaari konkreetio eli sisäisten kuivumisrakojen halkoma pallonmuotoinen kallioperässä oleva kovettuma, johon on kiteytynyt mineraaleja enemmän kuin ympäristöön. Pallon muoto syntyi kalsiittipitoisten mineraalien kiteytyessä orgaanisesta ytimestä kaikkiin suuntiin. Hannu Linnamo 77. Namibialle sähköä myyvä eteläafrikkalainen yhtiö arvio, että Epupan tuottama sähkö tulisi monin verroin kalliimmaksi. Eroosio alkoi murentaa rantatörmien pehmeitä aineksia. Tämähän on selvästi jättiläisten hylkäämä petankkipeli! Halkaisijaltaan yli metrisiä palloja lojuu pitkin rantaa osittain hiekkaan hautautuneina. Namibian sähköyhtiön Swawekin mukaan maan pitäisi olla omavarainen. Tyynen valtameren tyrskyt eivät ole lohkareita pyöristäneet, vaan prosessi, joka alkoi 60 miljoonaa vuotta sitten savikivien seassa. Vierinkivet ovat paljastuneet ja vyöryneet rantahietikolle. Tiedemiesten käsityksen mukaan vierinkivet ovat olleet hautautuneina savikivistä syntyne1sun rantakallioihin, joita meri on kaivanut miljoonia vuosia. Pyöreät ruokakorit ja vesisäiliöt ovat Moerakin vierinkiviä (Te Kai Hinaki), kun taas makeitten perunoitten (kumara) siemenet ovat etelämmäksi kulkeutuneita epäsäännöllisiä kivilohkareita. Yhtiö uskoo myös saavansa sähkön halvemmalla tuottamalla sen itse. Erään heimopäällikön kerrotaan sanoneen, että kaikki himbat on ammuttava ennen kuin pato voidaan rakentaa. Muutamat ovat särkyneet saumoistaan ja vain harvoja pienehköjä palloja pilkahtaa suurten välistä. Moerakin hiekkarannalla Uuden-Seelannin Eteläsaarella makaa kymmenittäin suuria, lähes virheettömän pyöreitä kivipalloja. Amatööritutkijat ja löytöretkeilijät eivät enää saa halkoa Moerakin vierinkiviä etsiessään maorien ruoka-aarteita. Swawekin johtaja on syyttänyt luonnonsuojelijoita ja matkailuyrittäjiä siitä, että he olisivat lahjoneet himbat vastustamaan hanketta. Percy Mas_haire SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Kivipallot saivat maorien mielikuvituksen liikkeelle. ULKOMAILTA Jättiläisten petankkipeli. Hankkeen vastustajat pelkäävät, että patoallas houkuttelee alueelle paljon uudisasukkaita, jotka tuhoaisivat himbojen elämäntavan. Mutakerrosten paksuuntuessa miljoonien vuosien kuluessa allaolevat orgaaniset kerrostumat mätänivät ja synnyttivät kemiallisia muutoksia, jolloin konkreetiot kehittyivät savikivien keskelle. Himbat eivät kuitenkaan syö kalaa. Pienin kivipallo on halkaisijaltaan 30 senttiä. Noin 15 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneissa mullistuksissa savikivet ja muut kalliomuodostelmat nousivat merenpinnan yläpuolelle. Namibian päääministeri Hage Geingob ja presidentti Sam Nujoma tukevat patohanketta. Ensivaikutelma on tyrmäävä. Maorien legendan mukaan Moerakin vierinkivet ovat peräisin suuren Arai Te Uru -kanootin hylystä. Mutaiset kerrostumat yhdessä kasvien jätteiden, merieläinten luiden ja kuorien kanssa kasaantuivat silloisen meren pohjalle. Lukemattomia samanlaisia lohkareita on vielä tulossa esiin. Patoaltaasta on tarkoitus tehdä tuottava kala-apaja. Kivipalloja ei myöskään saa viedä matkamuistoina koristeiksi kotipihalle, kuten on tapahtunut eurooppalaisten siirtolaisten tulosta lähtien. Kukkulat kuvaavat samalla suuria aaltoja, jotka hukuttivat aluksen. Suurimmat viidestäkymmenestä vierinkivestä painavat jopa seitsemän tonnia ja ovat läpimitaltaan yli kaksi metriä. Arai Te Urun runko muodostaa riutan, joka ulottuu merelle ja iso kallio on merenkulkija Hipo. Useat lähistön kukkulat ovat saaneet nimensä kanootin miehistön mukaan. vihaisia. vsk. He tuntevat tulleensa hallituksen huijaamiksi, koska se antoi ymmärtää, että allas rakennetaan heidän karjalleen. Nyt aluetta suojellaan ja hoidetaan. Presidentin väitetään uhanneen erottaa jokaisen virkamiehen, joka vastustaa hanketta. Namibia tuo puolet sähköstään Etelä-Afrikasta. Kanootti upposi kovassa myrskyssä ja sen lasti huuhtoutui rannalle
Hanna Hyväri Keuruu Jokainen luonnonsuojelutyötä tekevä tietää, ettei ole helppoa löytää mainostajia ja sponsoreita, joiden tuotteet ja arvomaailma selviävät ekologisesti puhtain paperein. Kuvaparin ottanut Keijo Luoto kiljoittaa, että näkymä voisi olla mistäpäin tahansa. Lukija häkeltyi, ja mielestäni lehden valitsemalta linjalta putosi pohja pois. Öljyalan ilmoitusliite ylittää kaikki sopivuuden rajat. Mielestäni riittäviä perusteita ilmoituksen hylkäämiseen on vain, jos se rikkoo Suomen lakia, hyvää ma_kua tai hyvää lehtimiestapaa. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Aäritapauksissa ilmoitus voidaan ehkä torjua myös silloin, jos se on räikeästi julkaisijamme Suomen luonnonsuojeluliiton tavoitteiden vastainen. Suomen Luonto vas78 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA !ENNEN JÄLKEENI Kahden hakkuualueen väliin jätetty metsä tarjosi ennen piilopaikan kulkijoille, olivatpa ihmisiä tai hirviä. Suomen Luonto on lähtenyt taivaltamaan arveluttavalle hetteikölle hyväksyessään ilmoitusaineiston julkaistavaksi. En halua, että Öljyalan Palvelukeskus Oy tukee tilaamaani lehteä. Pian kaikki on suhteellista ja merkintä "Ilmoitusliite" pienenee kuin kuin pyy maailmanlopun edellä. Liitteessä esitellään taas kerran öljy ainoana vaihtoehtona sähkölle, ja saamme tutustua eka-termin uusimpaan valloitukseen: ekomoottoritie on kuulemma tulossa! Enää puuttuvat ekosähköhammasharja, ekosuihkukone ja ekoydinvoimala. Milläs sitten. Tämä ei kuitenkaan oikeuta ottamaan rahaa mistä tahansa. Tuskin öljytai metsäteollisuus ottaisi julkaisuunsa luontoaktivistien ilmoitusta. Ilmoitusten valikoiminen olisi hyvin arveluttavaa, sillä silloin syntyisi vaikutelma, että lehdessä julkaistut ilmoitukset olisivat lehden linjan mukaisia. Järkytyin, kun Suomen Luonnon huhtikuun numeron keskiaukemalla mellasti öljyteollisuus. Lehden alussa Alice Karlsson kirjoittaa liikenteen vähentämisestä ja kasvihuonep_äästöistä. Sitten kallioinen törmä hakattiin, suojaisa metsäkäytävä katosi ja maisema muuttui. Monivuotisen päätoimittajaurani aikana olen yhden ainoan kerran hylännyt ilmoituksen tällä perusteella. Pääsisikö Pertti Koskimiehen oivallinen Savu-kolumni öljyteollisuuden vuosikertomuksen liitteeksi. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi selityksineen toimitukseen. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. taa omastaan. Marcus Walsh Jorvas Päätoimittaja vastaa: Öljyalan Palvelukeskuksen ilmoitusliitteellä ei ole mitään tekemistä Suomen Luonnon linjan kanssa. Ilmoitukset ovat ulkopuolelta ostettua tilaa ja vain ilmoittaja vastaa viestinsä sisällöstä. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Nuoria hirviä houkuttivat ruokailemaan läheiselle hakkuualueelle istutettujen männyntaimien väliin kasvaneet lehtipuun alut. Keskiaukeamalla Oljyalan Keskusliiton toimitusjohtaja Jaakko Tusa jylisee, että omaa energiankulutusta vähentämällä emme voi ratkaista hiilidioksidiongelmaa. Vastaako ilmoitusliite lehden linjaa. Lehtemme linja määräytyy täysin ilmoittajista riippumatta. Propaganda oli ovelasti puettu juttujen muotoon. vsk.
Antti Halkka 79. Ensimmäisen maailmansodan alussa Suomessa oli esimerkiksi vain noin kuusi hirveä. Mitähän nämä lapset ovat tunteneetkaan ennen kuin ovat joutuneet suden ruuaksi. Onneksi susi metsästettiin sen jälkeen niin vähiin, ettei tältä vuosisadalta ole tiedossani yhtään kuolemaan johtanutta suden hyökkaystä. Tarvitaan ilmeisesti ainakin yksi tuore tapaus suden syömästä ihmisestä, ennen kuin ryhmän asenne muuttuu. Itse olen pitkään miettinyt, mikä olisi paras ase sutta vastaan. Onko niin vaarallista tutustua vastapuolen tai omista poikkeaviin näkemyksiin. Mielestäni hankkeenne on inhottava ja sitä olisi vastustettava kaikin voimin. Virtanen samoin kuin varatuomari Jussila käsitteli 1800-luvun tapahtumia pitäen aivan luonnollisena että sudet syövät ihmisiä. 1995. Kun tapahtumia aletaan tutkia, niin sudet vain kummallisesti katoavat, tai sitten se olikin naapurikylä, josta sudet olivat vieneet lapsia. Susiryhmä suhtautuu erittäin kielteisesti häirikkökoiriin ja häirikkösusiin. Uskaltaako viisi-kuusivuotiaan pojan laskea yksin susien joukkoon. Näyttää kuitenkin siltä, ettei tämäntyyppiseen ryhmään kykene vaikuttamaan kirjeitse. Susitarinoille on yhteistä se, ettei niitä yleensä voi kumota tai vahvistaa. Oikaistakoon tässä samalla susiartikkelissa ollut valitettava virhe. Tätä susien etsijät eivät näytä ollenkaan miettineen, kun he estoitta tölvivät artikkelissa paikallisia susien vastustajia. Tiedot sata vuotta sitten sattuneista tapahtumista ovat kuitenkin hämäriä. Ruotsalaisen Säfsenin metsästysyhdistyksen petovastaavan sanottiin olevan Gunnar Jansson, mutta miehen oikea etunimi on Göran. vsk. Pyrkimyksemme on palauttaa Suomen luontoon olennaisesti kuuluva susi sinne takaisin. Öljyteollisuus on vähitellen alkanut kansalaismielipiteen ja kuluttajien painostuksesta kiinnittää huomiota myös ympäristös~ikkoihin. Jos sudet todella söivät ihmisiä, niin silloinkin syy oli todennäköisesti ihmisen. Ilmoitusliitteen lukijat arvioikoot mikä siinä on hyvää, mikä huonoa. Viime vuosisadalla valtaosa riistasta oli käytännössä metsästetty loppuun. Vai olivatko ne häiriintyneitä tai normaaliin saalistamiseen kykenemättömiä susia. Erkki Jussila varatuomari Tampere Susipelko on vakava asia On hyvin vaikea päätellä, mikä osa susitarinoista on totta ja mikä tarua, kuten myös folkloristiikan professori Leea Virtanen totesi Helsingin Sanomien yliökirjoituksessa 6.3. Riku Lumiaro susiryhmän puheenjohtaja Susipelko on vakavasti otettava asia, sillä tuoreen tutkimuksen mukaan peräti kolmannes suomalaisista pelkää susia. Olisi keksittävä parempi ase. Läheltä oli kuulunut outoa, selkäpiitä karmivaa ääntelyä. Osa susien aiheuttamiksi väitetyistä tapaista on melko varmasti ollut murhia. Erään valkeakoskelaisen muistelmissa kerrotaan, kuinka hän pelastui tapärästi suden suusta. Laiturilla pian kiljut että olet heität kivellä poutapilveä Markku Tanttu että jäisikö se taivaalle leijumaan. Merkitseekö elinvoimaisen susikannan syntyminen Suomeen siten ihmiselle vakavaa vaaraa. Kirje susiryhmälle: Lähetän oheisena jäljennöksen professori Kivirikon kirjasta Suomen selkärankaiset suden kohdalta. Se, että kysymys on ilmoitusliitteestä, mainitaan lisäksi sekä kannessa että lähes jokaisella sivulla. Samoin Espanjassa ja Italiassa elää tuhansia susia hyvinkin tiheästi asutulla seudulla. Susia ja karhuja ei silloin ollut, onneksi. Mitkä ovat olleet vanhempien tunteet. llmoitusliitteessä Oljyalan Palvelukeskus välitti öljyteollisuuden näkemyksiä ympäristökysymyksistä ja kertoi mitä ympäristön hyväksi ollaan tekemässä. On mahdollista, että susien täytyi syödä kotieläimiä ja koiria, jopa ihmisiä, kun muuta ravintoa ei oli ut tarjolla. Lähetin susiryhmälle oheisen kirjeen. Suden vaarattomuutta kuvaa hyvin, että kanadalaiset elävät enemmän tai vähemmän sulassa sovussa 50 000--60 000 suden kanssa. Valitettavasti en leikannut artikkelia talteen. Ilmoituksissa ja ilmoitusliitteissä on tärkeintä se, että ne erottuvat selvästi lehden journalistisesta sisällöstä. Virhe toistui susilauman jälkijotosta esittäneessä kuvassa paikalla oli muuten Göran Janssonin mukaan jolkottanut viisi sutta. Onneksi lähellä sattui olemaan iso karahka, jonka avulla hän sai suden karkotetuksi. Ikaalisissa eräs isäntä kertoi, etteivät emännät enää uskalla lähteä marjaan, ellei isäntä lähde mukaan kiväärin kanssa. Jos lukijapalautteesta kuitenkin ilmenee, ettei liite ole erottunut riittävän selvästi ilmoitusliitteeksi, otamme tästä opiksi. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Olen edelleen sitä mieltä, että susi on vaarallinen eläin ja susilauma hengenvaarallinen. Wirtberg oli kerran säikähtänyt metsässä tosissaan. Mielestäni Öljyalan Palvelukeskuksen liite erosi ulkoasultaan ja tyyliltään riittävästi lehden sisällöstä, jotta lukija voi tunnistaa sen ilmoitusliitteeksi. Jo viisi-kuusivuotiaana pikkupoikana kuljin yksin metsiä. Artikkelissa kerrotaan, kuinka sudet tappoivat Turun lähistöllä 22 lasta vuosina 1879-82, vastaava ilmiö esiintyi myös Tampereen seudulla. Tutkit perhosta joka kirjoittaa runoa voikukan pintaan keväällä höytyvät laskeutuivat; nyt näet mullasta työntyvän kuin itse kasvaisit Tunnet sädepallon hehkun ihollasi kuulet satakielen ja heinäsirkan riemusoiton ruohikot ja rannat tallaat pyörien; pieni neljän suunnan kompassi tavoittamaton Sauli Salomaa Palkittu luontorunokil ailussa 1994. Näin yksioikoisesti asia tuskin järjestyy. Aamulehdessä olleen artikkelin mukaan sudet tappoivat täälläkin kymmeniä lapsia. Suvaitsevaisuutta ja asioiden avointa, kriittistä ja monipuolista tarkastelua tarvitaan myös luonnonsuojelussa. Tekstimainontaa Suomen Luonnossa ei sallita. Toistaiseksi olen tyytynyt puukkoon, mutta vanhetessa se tuskin riittää. Lehdessä kerrottiin useita vuosia sitten tapauksesta, jossa susi hyökkäsi erään italialaisen naisen kimppuun, mutta hänen onnistui tappaa se paljain käsin. Vieläkin Intiassa useita murhia yritetään lavastaa käärmeenpistoksi tai tiikerin hyökkäykseksi. Jorma Laurila päätoimittaja Susi on vaarallinen Suomen Luonnon susiartikkelin ( 4/95) pää viesti näyttää olevan, että kunhan ihmiset vapautuvat pelostaan sutta kohtaan, niin susiasia järjestyy itsestään susiryhmän toivomalla tavalla. Eräältä marjamieheltä kuulin muutama vuosi sitten, kuinka susi oli lähestynyt häntä uhkaavasti. Edelleen Venäjällä väitetään susien syövän lapsia. Susien vaarallisuuteen ).~ vaarattomuuteen liittyen pt Ruotsin matkalta mieleeni anekdootti: Monta vuotta susia seurannut luontokuvaaja Jan Wirtberg näytti petoeläinyhdistyksen vuosikokouksessa dioja ja kertoili tarinoita Värmlannin metsistä. Olivatko sudet mahdollisesti villiintyneitä koiria, kuten toissa talvena Perhossa. Pian Wirtberg oli kuitenkin voinut huojentua, kun otus paljastui vaarattomaksi: "Näinkin, että kyseessä oli vain susi". Mitähän vanhempani olisivat ajatelleet, jos lähiseudun metsissä olisi liikkunut susia. Susipelkoon liittyy myös mystiikkaa
Taas se alkaa olla ohi. PohJ01seen illan Ja yön villissä valaistuksessa kiitävät linnut saavat mielen levottomaksi, mutta samalla toiveikkaaksi. OLKAPAIHIN JA POLY\11-l ~(,fTOSTh ,. Vähitellen yöt tummuvat ja muuttuvat mustaksi sametiksi. N/>.Al"'IAAN KOL.MO~ .. Myös kasteisten niittyjen ja ojanpientareitten koiranputket levittävät huumaavaa tuoksuaan. Mutta samantien voi alkaa odottaa uutta kesää. Kokemukseni o~at eteläsuomalaisen; pohjoisessa rytmi on tietysti toinen. KAIKKI 1AR111=E=.~. Pimeimpänä hetkenä kuulee allien äänen ja _juuri ja _juuri _voi aavistaa tummat parvet hämäryydessä. Ihmiset voisivat uud_elleen saada tuntumaa hiljaisuuden mahtavaan kokemukseen. Jostam syystä parhaat retket olivat niitä, jotka tein yksin. Asken kuului vielä lehtokerttu, nyt ei enää. vsk.. Samoihin aikoihin syttyvät ensimmäisten kiiltomatojen lyhdyt. Vain elintärkeät laitokset kuten sairaalat pidettäisiin valmiudessa. Kun sitten tunturin katveeseen hetkeksi piiloutunut aurinko tulee esiin, joennnteen suurten mäntyjen varret syttyvät liekkeihin. kesäy?n kokemuk_set osuvat arktikan, tuon loppukevaan taivaallisen naytelmän hu1pennuksen aikaan. E~-~1mmä1set. Kes_aku1ses~a yossa lmnu1ll~ on hauska rytmi. Eihän arktikan aikaan ole enää kuin yhdeksän kuukautta, hyvä jos sitäkään ... Au_tot kyhjö~tävät äänettöminä ja voi rauhassa kävellä ja kuulla kenkiensä kopman. Hanhien al\ien ja must~lintujen muutto jatkuu usein läpi yön; vielä myöhään illalla, kun JO maan päällä on hämärää, korkealla vilistävät allien nauhat kylpevät auringossa. Illan __ mittaan yksi JOS tomen vaikenee, vieläpä tietyssä järjestyksessä. Maa pyörii vääjäämättä radallaan, kuin lehtokurppa öisellä kierroksellaan. Käsillä on taas uusi kasvun ja elämysten aika. Lasken kesäöiden alkavan toukokuun loppupuolella; silloin kun vielä selvästi hämärtyy mutta täyttä pimeyttä ei enää tule. Kettu hiipi aivan vierestä saalis suussa h!rvi :Ymisteli lähistölle ja hönkäili höyrypilviä turvastaan, mäyrä kave\1 mel_kem päin. Olen j?skus ajatell~~, että __ k~säyön kunniaksi pitäisi viettää hiljai__ heth Vaikk~p_a mm, että Joka kesä edes yhdeksi yöksi pysäytetta1s11n v01malat, lnkenne ja kaikki meluava toiminta. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA ?2 c:::::i c:::::i Kesäyö Jos muuttaisin pysyvästi ulkomaille, jäisin Suomesta kaipaamaan luultavasti eniten kesäyötä. Apttelm JO että se luulee minua jättijänikseksi ja käy päälle. Laµlurastas ja punarinta jatkavat yhä Ja ilman kumppania jäänyt lehtokurppa lentää sinnikkäänä kierroksiaan. auringo~ hennossa loisteessa kaikki näyttää to1s~nla1selta; v11me1s_et lumiläikät saavat oranssin häivähdyksen, kurJen_kane:van kukkien puna hehkuu upeammin kuin koskaan, tuntunko1v1kon metsätähdet tuikkivat valkeina silminä. Voisimme_ palauttaa_elämäämme pakanallisuuden parhaita puolia. PA[r~I P/>.LANE-f;,5Ee:N NE.NMN l<Yl-1PPIA.~ 1 Käynökuva/Hannu Vinanen SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. . Yöllä kaupunkikin tuoksuu eikä haise. __ Erään kerr~n minulla oli päällä vaalea norjala(sv1llapa1ta. Kesäyön tuoksuista hienostunein on mielestäni lehdokki; siihen . _Lap1s~a kesk1xön . V11:upollo lensi v1ere1seen kuuseen ja alkoi tuijottaa mmua. Keskiyöllä linnut hiljenevät, mutta vain toviksi . . Mi~ua _alkoiki~_jä~is_tää j~ kun vähän liikahdin se lehahti pois. Monet kerrat ollessani kuvaamassa varpuspöllön pesällä näin hämmästyttäviä asioita. . Maa huokuu väkevää elinvoimaansa. •• M~ El 1-11'\TÄA.~ •• VIISAATTll=oDEM\~ET OVAT KEK51NEEcT'SUOJk KERROIN'-IOITEE'r t-1EILLE AURIN<:ONP,l,.LVOJILLE.' Jorma Laurila A\fl'Ai'K05 ÄIDIN 5~,Ll<ÄÄN 5~ N ~ .. Kun yön taitekohdan häilyväss_ä hämärässä hetkeksi torkahtaa, havahtuu pian, kun punannta taas JO vetelee innokkaana helminauhojaan. Haavanlehtien havinaa elokuisessa mustuudessa kuunnellessa tulee jo vähän haikea olo. Kaupungin kesäöitä sulostuttavat kukkivat vaahterat, tuomet ja sireenit. "TAIVAAN OTSONIAUK05,A "TULEE' MlAU"TEN PAHOJA tAV-5ÄTEITÄ JA POL..""TrAATI\AN 1\-ION.~' (;;;2 5::J1!--~ <·-1 d d r-~~ 80 liittyy jotain juhannuksen tienoon metsän taikaa. Kesäyöhön sain kosketuksen jo kouluaikoina, kun kavereiden kan_ssa pyydystimme yöperhosia, pyöräilimme yölaulajaretkillä ja kuvasimme pöllöJ~Kesäyön väkevät tuoksut, usvapilvet, satumainen v~la1stus, levollisuus Ja yön äänet jättivät pysyvät jälkensä nuoreen mieleen
Jos kokee mahdottomaksi lyhentää suihkussa vietettyä aikaa, voi vettä säästää toisaalla. Maaperän saastuminen KVS-lnstltuuttl, ORIVEDEN OPISTO, 35300 ORIVESI (931) 33 66 111, 33 52 773, fax. Vihreää yhteiskuntaa rakennettaessa pitäisi kotitalouksille antaa selkeät toimintaohjeet ja palkita niiden toteuttajat. Voi vain kuvitella minkälaista tuhoa tuo valtava miesja naislauma saa aikaan yhden kilpailun takia. Jos ympäristöystävälliseksi luokitellulle tuotteelle voidaan myöntää joutsenmerkki, eikö ympäristöystävällisesti käyttäytyvä kotitalouskin tietyt kriteerit täytettyään ansaitsisi vastaavanlaisen tunnustuksen. Ekomerkin edellytyksenä olevien toimien pitäisi olla yhteiskunnallisesti niin merkittäviä, että ne kattaisivat myönnettävät taloudell iset edut. Kerään parhaillaan aineistoa lajin kaupunkipesinnöistä Varsinais-Suomessa. Havainnot voi lähettää minulle osoitteeseen: Biologian laitos, Turun yliopisto, 20500 Turku. Hehän eivät tosin ole valinneet ajankohtaa, vaan heille luonto on pelkkä ki lpailuareena. On todella helppoa unohtaa ympäristön hyvinvointi siksi hetkeksi, jolloin päättää ostaa halvempaa mutta luonnossa huonosti hajoavaa pesuainetta tai jättää eteiseen iltakävelylle lähtiessä valot palamaan, jottei tarvitsisi palata pimeään asuntoon. Toisaalta on ilahduttavaa, että moni ostaa täyttöpakkauksia välttyäkseen turhalta kantamiselta tai jättää auton kotiin mennäkseen pyörällä töihin, koska pitää pyöräilystä. Turun kaupunkialueella pesi 1994 useita sepelkyyhkypareja urbaanein pesä oli erillisessä kuusessa vilkkaan kadun varrella. Siksi kummastuttaakin, ettei kukaan heitä neuvo. Tietoja on myös Kaarinasta ja SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Luonnon monimuotoisuus 7.-8.10. Täytyykö tuo viestisuunnistus suorittaa aina silloin, kun esimerkiksi lintujen poikaset ovat lähteneet pesistä ja ovat pieniä ja avuttomia. Sepelkyyhky on selvästi kaupunkilaistumassa myös Suomessa, joskin Keski-Euroopan tilanteesta ollaan vielä kaukana. Hyöty tulisi veronpalautuksena. Syyttävällä sormella voi toki osoitella, mutta olisiko parempi keksiä keino, jolla myös arkielämän kiireiset ja satunnaisvihreät saataisiin täysipainoisesti mukaan rakentamaan vihreämpää yhteiskuntaa. Tämänkaltainen valvonta tukee myös yksilönvapautta, jättäähän se eräänlaisen omakohtaisen kaupankäynnin mahdollisuuden. Vai ovatko taas kyseessä ne paljon puhutut markkinavoimat. Kaarina Kärnä Vantaa YMPÄRISTÖBIOLOGIAN OPINNOT 7.8.-13.10.95 Ekologian perusteet 23.10.-15.12.95 Ympäristönsuojelu 2.1.-23.2.96 Global Environmental lssues 4.3.-3.5.96 Yhteinen ympäristö Ympärlst0nsuojelun approbatur ja cum laude -opinnot ERIKOISKURSSIT 28.-30.7. Kaikkia kulutusvalintoja olisi liian hankala valvoa, mutta ekomerkkitoimintaan voitaisiin valita joitakin ympäristöä säästäviä tuotteita, joiden käyttö todistettaisiin pakkausten etiketeillä, korkeilla tai muilla. Tietoja kesyistä sepelkyyhkyistä on tullut myös muualta Suomesta. Kuluttajille täytyisi antaa useita tuotevaihtoehtoja, ja koska kotimaisuus on usein ekologista, olisivat tuotteet mahdollisimman suomalaisia. Jussi Kujanpää Vimpeli Kotitalouksille ekomerkki Kotitalouksilta odotetaan paljon taistelussa vihreiden arvojen puolesta. Ei voi valvoa, pestäänkö pesukoneella aina täysiä koneellisia tai hyödynnetäänkö uunin käytössä jälkilämpöä, mutta ekokotitaloudelta voidaan edellyttää omia vedenja sähkönkulutuksen mittareita, joiden mukaisen vuosittaisen kulutuksen on jäätavä tietyn tason alapuolelle. Kentäkurssi : Perinnemaisemat ja maisemansuojelu 4.-5.8. Se ei liene mahdotonta, usein puhutaan vaikkapa sähkön säästämisestä keinona välttää uusien voimaloiden tarve. Mieluummin makea multaporkkana kuin väkivalloin katkaistu keppi oikeiden vaihtoehtojen antaminen ja niihin motivoiminen on usein parempi kuin uhkakuvilla pelottelu. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Paimion keskustasta. Lontoon keskustassa sepelkyyhky oli aivan yleinen jo 1890-luvulla. Kädestä ruokailevat sepelkyyhkyt ovat oppikirjaesimerkki kaupunkilintujen kesyyntymisestä. "Uskoakseni nimenomaan runsas asuntorakentaminen Vanhankaupunginselän luonnonsuojelualueen tuntumaan voi lopulta tuhota tämän monipuolisen, mutta herkän kokonaisuuden", prinssi totesi ja osui mielestäni naulan kantaan. vsk. Auton olemassaolo olisi pystyttävä perustelemaan hyvin. Kiitos Teidän Kuninkaalliselle Korkeudellenne käynnistänne Viikissä ja kannanotostanne sen koskemattomuuden hyväksi meidän kaikkien -suomalaisten luonnonystävien ja lintuharrastajien puolesta! Antero Tanskanen Helsinki Sepelkyyhky kaupunkilaistuu Jorma Laurila kirjoittaa (SL 4/95, s. Prinssi Philip ja Viikki Oli erinomaisen hyvä, että Maailman Luonnon Säätiön WWF:n puheenjohtaja prinssi Philip kävi antamassa vierailullaan vauhtia Viikin kansainvälisestikin ainutlaatuisen kosteikon suojelulle. Tästä ovat Laurilan Lontoossa ottamat kuvat erinomainen esimerkki. Suunnistajat eivät ole luonnonystäviä päinvastaisista puheista huolimatta, ja johdosta puuttuu täysin asiantuntemus. Joutsenmerkin taloudellinen hyöty syntyy markkinoinnissa, mutta ekomerkin paras palkitsemiskeino olisi verohelpotus. Otan mielelläni vastaan tietoja sepelkyyhkyn kaupunkipesinnöistä kaikkialta Suomesta. Kyyhkyt ovat myös kesyyntyneet, ja osa niistä ruokailee ilmeisen säännöllisesti kerrostalojen ja omakotitalojen pihoilla. On myös niitä, jotka eivät tunnusta vihreitä arvoja ja tekevät niiden mukaisia valintoja vain muista syistä tai sattumalta. Toisin kuin meillä, sepelkyyhky on monissa Länsija Keski-Euroopan kaupungeissa ja jopa Etelä-Ruotsissa vakiintunut kaupunkilainen, joka ei ihmisten tai liikenteen läheisyydestä juuri piittaa. Ekomerkin myöntämistä ja valvontaa voisivat ehkä organisoida meillä jo nyt hienoa työtä kestävän kehityksen eteen tekevät järjestöt kuten Marttaliitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Kyse ei kuitenkaan ole aivan niin uudesta ilmiöstä kuin kirjoituksesta voisi päätellä. 8 1. Sepelkyyhky vakiintui kaupunkilaiseksi monissa Euroopan kaupungeissa jo 1800-luvulla; vanhin tieto on Görlitzistä vuodelta 1821 . Jätteiden lajitteluakaan ei voi valvoa, mutta ekomerkkiä haettaessa olisi annettava kirjallinen selvitys jätehuollosta. Valvonnan vaikeuden vuoksi kriteerien tulisi olla mitattavia tai muuten selkeästi havainnoitavia. Monille ympäristötietoisille ihmisille luontoa säästävät käytöstavat ovat itsestäänselvyys, useille ne ovat tärkeitä, mutta voivat myös hävitä arkielämän kiireessä muille arvoille. Niille täytyisi taata työtä varten resurssit. Voisimme puhua kotitalouksien ekomerkistä. Ekomerkki olisi hyvä keino motivoida kotitalouksia toimimaan ympäristöystävällisesti. Ekomerkki olisi voimassa aina vuoden kerrallaan, ja todiste siitä liitettäisiin veroilmoitukseen. Timo Vuorisalo Jukolan viesti on väärään aikaan Ihmettelen Jukolan viestille, kansainvälisestikin suositulle massatapahtumalle, valittua ajankohtaa. 58) kiehtovasta sepelkyyhkyn ekologiaan liittyvästä piirteestä, kaupunkilaistumisesta. Kotitalouksissamme on uskomattomia voimavaroja, ja niiden käyttöä tulisi arvostaa enemmän. Kattaakseen vaikkapa vesisängyn lämmittimen kuluttaman sähkön voisi siirtyä energiaa säästäviin lamppuihin. Helsingin kaavoituspolitiikka sai siinä ansaitsemansa arvovaltaisen näpäytyksen
karjaa pahimpana lehtoluonnon Aitoja, pääasiassa riukuaitoja niittykasvillisuuden tuhoajaja, oli joskus 1930-luvulla 855 na. Mutta lämpimän tarinan takana piilee syvempikin viesti. aasti perinnemaisemissa. Oli kaskikoivikoita, lamalaisesta niittyluonnosta. rekisteriin oli ilmoitettu vaivaiset 120 000 hehtaaria laidunniittyjä ja laidunmaita. Lumilinnojen ja -rakenteiden rakennusopas ja Huussi-kirja saivat lämpimän vastaanoton. Tosiasia näet on, että vielä tänäkin päivänä hyvin monet voimat hävittävät perinteisen kulttuurimme jäänteitä. Oikeat mummot ovat alkaneet kupsahdella, asuvat nykyään Kanarialla tai kaupungissa. Pikku-Sini viettää pa1vaa Esko-setänsä kanssa mummon mökillä. Kirjoittajat suosittelevat uusia niittyjä tienpientareille, niittyvaihtoehtoa nurmikoksi kotipihaan, kerrostalon pihaan ja puistoon. Kirjan viimeinen osio maisemia, kukkia, perhosia ja käsittelee parhaita säilyneitä kaikkea muutakin, mikä liittyy niittyjämme. Oikein hyvä kokonaisuus eipä kirjasta voi muutakaan sanoa. (921 ) 803 161 VARSINAIS-SUOMEN MAASEUTUOPPIL.AITOS l @l ~//1\~ ,r Metsäopetus ~~~.N~r?lo,U,LV.!~SJ.E~-~ _ Taatilantie 110 Tarja Nuotio 21530 PAIMIO Puh. Matkailuyrittäjä Ulla-Maija Rouhiainen pohdiskeli omassa al ustuksessaan, miksi myydä Suomea kaiken maailman lystilandioilla ja tapahtumilla, joita on tarjolla missä hyvänsä muussakin Euroopan maassa. ekologiseen tutkimukseen pesiMutta oikeastaan koko tämä ytyneitä rajoitteita. Ihmisen vuosisata on ollut yhtä suurta suoraa vaikutusta luontoon on muutosta. Nykyisen käsityksen mumiljoonaa metriä. Iiris Lappalainen Mummo eli sovussa ympäristönsä kanssa Esa Kero ja Juhani Seppovaara: Mummon mökki, Rakennusalan kustantajat RAK 1995, 96 s. sia asiantuntijoita. Miksi emme tarjoa jotain omintakeista, mummon mökkiä, jossa voi kokea todellista rauhaa ja luonnon läheisyyttä. (921) 633 6461 .__ ______________________ _,,/ 82 jen hyönteisille. SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Tulvan vaivaamille pelloille suositellaan kalliiden vesistöjärjestelyjen sijaan luonnonniittyjen perustamista. Kasvitieteilijät vuorovaikutuksesta vuosituhanja luonnonsuojelijat pitivät viesien aikana syntyneitä lä jokunen vuosikymmen sitten maisemia. Rakennusalan kustantajat on kunnostautunut julkaisemalla varsinaisen rakennusalan ammattikirjallisuuden lisäksi pieniä mukavia kirjoja. Siinä kehoitetaan vanhaan suomalaiseen kulttuuretkeilemään harkitusti ja uteliriin ja perinnemaisemiin. Samainen herra on laatinut kirjaan mökinkorjausohjeet. Arto Kurtto on tehnyt melkoisen työn materiaalin sovittamisessa Suomen oloihin. Sen toja, haasioita, pientareita, polkirjoittajat ovat alan suomalaikuja, kiviaitoja, aittoja. Kirjan takana piilee syvä huoli katoavasta kulttuurista. Luonnonniitkaan vain karjan laidunnuksen tyjä oli vuosisadan vaihteen tietai jatkuvan niiton aiheuttama noilla toista miljoonaa hehtaaravinteiden poisto antaa tilaa ria. Tilastot Toukohärkä ja kultasiipi on eneivät enää edes tunne luonnonsimmäinen laaja perusteos suoniittyjä. 1980-luvun lopulla maatilaniittykasvillisuudelle ja niittyf-/ ________________________ / Maaseudun SUOMEN MAASEUTUOPPILAITOS toteuttaa yhteistyössä Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kanssa MAASEUDUN YMPÄRISTÖNHOIDON JATKOLINJAN Opinnot antavat monipuolisen yleiskuvan ympäristönsuojelun ja -hoidon eri osa-alueista. Ekologisen elämäntavan mallia ei tarvitse etsiä omaa mummoa kauempaa. Niitty on pellon äiti KIRJOJA Carl-Adam Hatggström , Tapio Heikkilä, Jorma Peiponen ja Seppo Vuokko: Toukohärkä ja kultasiipi, Niityt ja niiden hoito, Otava 1995, 160 s. Tänään pelätään avoimien Kirjoittajat toivovat, että pepeltomaisemien menetystä, kun rinnebiotooppien tutkimus voikoko maataloutemme on rajusi osaltaan auttaa hälventämään jen muutospaineiden kynsissä. Lisätietoja: Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos / likka Harkkila tai Leena Koli, puh. Toukohärkä ja kultasiipi sopii hyvin kesään. Mökkiä on korjattava ydämellä. vsk.. Teksti on paikoin tieteellisen jäykkää, mutta enimmäkseen helppolukuista. (oppilaitos maksaa Turun yliopiston opintomaksut) Hakeminen: Vapaamuotoinen hakemus Paimioon 23.8.1995 mennessä. Sen julkistamistilaisuudessa rakennusarkkitehti Jouni Töyrylä piti mieleenpainuvan esitelmän mummonmökkien säilyttämisestä. Niittyjen ja kaskimaiden luontoa nostetaan kuitenkin esiin siinä toivossa, että ymmärtäisimme vihdoinkin ryhtyä tositoimin' hoitamaan ikiaikaisen kulttuurimme viimeisiä jäänteitä. Esa Keron teksti on mieluisaa luettavaa ja Juhani Seppovaaran kuvat hyviä. Mummon mökki on tavallaan jatkoa Huussi-kirjalle, tekijät ovat samat. Kustannukset: Oppimateriaalimaksu 250 mk ja lukukausimaksu 200 mk. Kyseltävää jo kuolleesta mummosta riittää. Ilmasta tuleva typpilaskeuma lannoittaa maata ja raivaa tietä muille kuin niittykasveille. Valokuvat Kirja kertoo maankäytön hisovat sietämättömän kauniita toriasta, niittyjen luokittelusta Jorma Peiposen ja Tapio Heikja eliöstöstä sekä niiden hoikilän kuvaamia maalaisdosta. Kurssi muodostuu yliopiston järjestämästä 15 ov:n ympäristönsuojelun perusopinnoista sekä Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksen käytännönläheisistä kenttäkursseista. Koulutus toteutetaan monimuoto-opiskeluna 18.9.199520.1 2.1996. Otavan kasvitieto esittelee alalajit mukaan lukien peräti 2 500 eurooppalaista kasvilajia. Heti alun historiallisessa tarkastelussa todetaan perinteisen maatalouden tehottomuus ravinnon tuottajana. Pekka Hänninen Kaikki Euroopan kasvit Ma,jorie Blamey ja Chritopher Grey-Wilson (suomentanut ja Suomen oloihin sovittanut Arto Kurtto): Otavan kasvitieto, Otava 1994, 544 s. TIE1D kierrättää ja tyytyi siihen vähään, mitä sattui olemaan ympärillä. Mummo osasi 01}\.\}t\ KL\5\1. Maailma tietenkin muuttuu, sen hyväksyvät kirjoittajatkin. Hoitamattomina tai laiduntamattomina niityt kasvavat luonnostaan umpeen, mutta niitä metsitetäänkin vielä. Määrään mahtuvat kaikki Länsi-Euroopan kukkakasvit heiniä ja saroja opas ei siis noteeraa. Kirjan värikuvitus on runsas ja hyvä. Tarina kertoo tietystä mummosta, kuviin on tallennettu useammankin mummon mökki. Esimerkiksi metsäosuudessa lukija tutustuu metsien tyypittelyjärjestelmäämme, mutta muualla Suomen erityisolojen käsittely on jätetty vähemmälle. Viime vuosikymmetutkimuksessa vieroksuttu eikä nien aikana on kadonnut merperinnebiotooppeja ole pidetty kittävä osa ihmisen ja luonnon aitona luontona. Kirjan alun elinympäristöesittelyssä häiritsee hieman, että kaikissa elinympäristötyypeissä ei ole selostettu Suomen tilannetta
Kirja ei esittele eikä pyrikään esittelemään kaikkia mahdollisia retkikohteita. Kirjan lopussa on taulukoita, joiden parissa voi aprikoida minkä linnun voisi nähdä missäkin tiettynä vuodenaikana. Jotenkin vain jäi sellainen olo, että tekijälläkin on ollut hätä ja hoppu. Kirjailija paljastaa asioita tipoittain ja pitää lukijaa jännityksessä. Traaginen murhatarina sijoittuu Ruotsin Lappiin, välillä liikutaan Norjan puolella ja piipahdetaan Suomessakin . Ahvenanmaasta olisi voinut mainita, etteivät siellä päde jokamiehen oikeudet. olisivat tehneet kirjalle hyvää. Ruotsalainen Kerstin Ekman kuvaa kulttuurin murrosta, entisen elämäntavan häv iämistä, jonka etenkin saamelaiset tuntevat nahoissaan. Vain jotkut itäiset kukkakasvilajit puuttuvat kirjasta. Olemme oppineet myös, miten merkittäviä otuksia madot ovat luonnontaloudessa. t; w Hyvä hakuja lukuteos Otavan kasvitieto kuitenkin on. Nyt meillä kotona tiedetään, miten mato elää ja miten sille käy, jos lapio katkaisee sen. Tunkiolierolla on pistävä haju, eikä tämä mato haise miltään." Tyttö on näköjään lukenut tarkkaan Juha Ilkan kuvittamaa ja Marja Lavin kirjoittamaa Madon maailmaa. vsk. Toisaalta olemme tietoisia siitä, miten vähän madoista kuitenkin tiedetään. Kirja kattaa hyvin tavalliset kasvimme. Linturetkikohteet Suomessa täyttää oppaan mentävän aukon lintukirjallisuudessamme. "Tämä ei ole tunkioliero, mutta ehkä se on peltoliero. ., JtW-/JU/1/ LUONNONKASVIT . Marja Lavi kertoo matojen merkityksestä muun muassa tällä pikkuisella runolla: Mato matala ilman luuta, pelkkää nahkaa ja suuta. Tyylistä näkyy, että Ekman on kirjoittanut paljon dekkareita. Rikkaampi kuvitus (kartat ovat kirjan ainut kuvitus) kohteista, reittiehdotelmat vaikkapa pyöräretkeilijöille jne. Kirjan lopussa on selitetty muutamia outoja sanoja, kuten routa, si ittiö, solu ja elonkehä. Se on kätevä apuväline myös eurooppalaisten kasvien suomenkielistä nimeä kaipaavalle. Jos kirja olisi painettu 100 vuotta sitten, tekijän käden jälki näkyisi ja loisi kontaktin tekijän ja lukijan välille. Ekman osaa kuvata luontoa koskettavasti samoin kuin ihmisten elintapoja ankeaan, ahdistavaan realismiin asti. Kohde-esittelyissä on lyhyt luonnehdinta paikalle tyypillisistä lajeista. Vaan siinä työssä on paljonkin järkeä, madon kakka on kasveille hyvin tärkeä. Visuaalisen maailman köyhtyminenhän on ajallemme tyypillinen ilmiö. Jään kuitenkin odotamaan, milloin saisimme nähdä Bo Mossbergin mainion kirjan Den Nordiska Floran -kirjan suomennettuna. Piirroskuvitus on mitä mainioin sitä on Suomen osalta täydentänyt Adam Korpak. Luulin kirjan hankittuani, ettei sen akvarellikuvitus ja melko pitkän ja tiiviin näköinen teksti ihan helposti houkuttele lasta lukemaan. Ensimmäinen lukukin käsittelee jokseenkin abstraktisti madon esihistoriaa, ja heti seuraavalla sivulla on kuivakkaan näköinen selvitys madon rakenteesta. Ehkä on hyvä näin, sillä säästyväthän monet kohteet massaturismilta ja toisaalta lukijalle jää mahdollisuus löytää itse hyviä retkikohteita ehkä salainen pakopaikkakin, jonne palata uskollisesti vuodesta vuoteen. Ongelmien kudelma rakentuu vähä vähältä. Ei mikään ihme, että lapsi kokee sen luontevasti omakseen. Kasvit esitellään kunnollisen kokoisina piirroksina, minkä lisäksi yksityiskohdat komeilevat erillisessä kuvissa. Valituilta paloilta on totuttu odottamaan sangen laadukkaita luontokirjoja, eikä Suomen luonnonkasvit ole poikkeus. Ruusut käyvät myös esimerkiksi kirjan luonteesta johtuvasta kattavuuden lievästä puutteesta: tekstissä mainituista karjalanruususta ja iharuususta ei ole kuvaa. Kartat ovat selkeitä ja pelkistettyjä, mutta kunnon kartan kauneus ja kiinnostavuus ovat jääneet tietokoneen syövereihin. Etelästä tulevat vaihtoehtoihmiset, hakkuut ja tehometsätalous; taloudellinen hyödyntavoittelu sokaisee Lapin asukkaat. Luonnonmaakunnista on aluksi luonnehdinta, minkä jälkeen itse kohteet seuraavat toisiaan aakkosjärjestyksessä ainakin minua valinta hämmensi. Lintutomeille ja Suomen kansallispuistoihin opastavat kirjat tukevat teosta, sillä joitakin tärkeitä paikkoja (mm. Näin hyvin kuvitettua koko kansan kasvikirjaa ei kuitenkaan toista ole, ellei lukuun oteta hieman suppeampaa MaaSUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Samoin tiettyjen lajien esiintymistä on selitetty sanallisesti kirjan viime sivuilla. Pohjoinen luonto on merkittävä asia kaikkien kirjan henkilöiden elämässä. Mullassa kaivelee, lehtiä syö, siinä se onmadon työ. Esimerkiksi tunturikohokista näytetään verso, kukan muoto ja kaksineuvoisten ja hedekukkien ulkonäköjen erot, patjamainen kasvutapa sekä vielä siemenkota. Arto Kurtto on soveltanut tekstin Suomen oloihin kirjoittamalla sen täysin uusiksi. Matokompostorinkin toiminta on nyt selvää. Harmi, sillä kunnon kartat ovat jo sellaisenaan mukavaa tutkisteltavaa ja antavat paljon tietoa paikan luonteesta. iiris Lappalainen Jännitystä Lapissa Kerstin Ekman (suom . Tietoa voi hyödyntää omia retkiään suunnitellessa. Antti Halkka Linturetkelle! Erkki Holopainen: Linturetkikohteet Suomessa, WSOY 1995, mv-kuvitus, 228 s. Antti Halkka Oiva kirja luonnonkasveista Arto Kurtto: Suomen luonnonkasvit, suomalainen kuvitus Adam Korpak, Valitut Palat 1995. Murhamysteerien taustalta kirjailija kaivaa ihmisen pahaa oloa: "Mitä meidän pitää tehdä kun vihaamme itseämme vihaamme tuhoa?" Ritva Kupari 83. Niinpä esimerkiksi kurttulehtiruususta saamme tietää lajikuvauksen lisäksi lajin leviämishistorian. Pienistä murinoista huolimatta kirjaa voi suositella harrastajille, jotka ovat kiinnostuneet löytämään uusia kohteita tai vaikkapa kotimaan matkailua harrastavalle perheelle, joka on kiinnostunut näkemään myös luonnon ihmeitä. KIRJOJA rianheinä, mesimarja, timotei -teosta. Linturetkioppaassa onkin kaiken kattavuuden sijasta pyritty monipuolisuuteen. Kustantajan tuttuun tyyliin jokaiselle lajille on varattu sivu, jossa voidaan viitaata myös lähilajeihin. Ehkäpä Arto Kurtto voisi seuraavaksi jatkaa sen parissa. Eittämättä kirja tuli suureen hätään. Pekka Hänninen Matojen maailman metkut Juha Ilkka ja Maija Lavi: Madon maailma, WSOY 1995, 32 s. Mutta aihe on kiinnostava, kuvat taitavasti piirretyt ja teksti oikein luontevaa, helppolukuista ja jopa humoristista. Nehän elävät eksoottisesti maan alla, eikä niiden elintapojen tarkkailu onnistu ihan noin vain. Kun piirroksia täydentää valokuva, ei enempää oikeastaan osaa toivoakaan. Tiettävästi tämän loistavasti kuvitetun kasviojärkäleen suomeksi saamisen esteenä on ollut laaja Suomeen sovittavan uudelleenkirjoittamisen tarve. Tiedot retkikohteista ovat siten olleet hyvin hajallaan tai tietyn harrastajajoukon sisäpiiritietona. Aikaisemmat retkivinkit ovat löytyneet lähinnä lintuyhdistysten julkaisuista. Kaiken kaikkiaan Madon maailma on kiitettävä kouluikäisen lapsen kirja, jonka kuvia pienempikin lapsi tutkii kiinnostuneena. Mutta si itä puuttuu sisällysluettelo ja jostain kumman syystä puuttuvat myös sivunumerot. Itse luin sen oikein hartaana. Kohteet esitellään luonnonmaakunnittain. Oili Suominen): Tapahtui veden äärellä, Otava 1994, 512 s. Nuuksio) on jätetty pois. Seitsenvuotias tyttäreni nostaa matoa ja nuuhkii sitä keväisellä kasvimaalla tietäväisen näköisenä
Vaikka laji on levinnyt Lapin perukoille asti, se hyväksyy elinympäristöikseen vain havumetsät. Seppo Vuolanto Pesä oksalla Retkeilin keskikesällä Utsjoen kunnassa Saudsaluiobbaöin alueella. Luultavasti kuitenkin luonnostamme löytyisi oloihimme vähintään yhtä hyviä ja näyttäviä kantoja niin upeita rantakukkia näkee kaikkein rehevimmillä rannoilla, vaikkapa Kokemäenjoen suistossa. Jäljelle jäävät myyrät, joista metsämyyrän suvun kaikki kolme lajia harmaakuvemyyrä, punamyyrä ja metsämyyrä kiipeilevät puissa ja saattavat parannella rastaanpesän mieleisekseen. Tervapääskyn saalistusta voi seurata silloin, kun hyönteiset lentävät matalalla vedenpinnan ja vesikasvien yläpuolella ja pääskyt sekä tervapääskyt tulevat niitä saalistamaan. Hiirilajeistamme voi tällaisen pesän rakentajaksi epäillä ainoastaan metsähiirtä, mutta se ei elä Jyväskylää pohjoisempana. Hyönteisten lisäksi ilmassa on aktiiviseen lentoon kykenemättömiä otuksia, esimerkiksi runsaasti hämähäkkejä, joiden kutomat rihmat lennättävät niitä korkeuksiin. Luut ovat pääkopan yläpinnalla keskiharjan molemOnko taimitarhojen rantakukka jalostettu vai samaa lajia kuin rannoilla kasvava rantakukka. Eri paikoilta kerättyjä rantakukkakantoja voidaan sitten risteyttää ja jatkaa valintaa niiden jälkeläistöstä. Tervapääskyllä haavi auki Miten tervapääsky napsii hyönteisiä. Punamyyrän ja metsämyyrän "puupesät" ovat yleensä nukkumapaikkoja ja varastoja. Hän pyyhkäisi metsämyyrän pois laskuista. Harri Dahlström Jalo rantakukka ·2 ________________________ <ll Punamyyrän unipesä saattaa olla keinuvassa puunoksassa. Nenäluu on parillinen pitkänomainen peitinluu. Hauen kasvaessa myös nenäluiden koko kasvaa. Koivumetsässä lähimmän koivun oksan kärjestä lähti pieni jyrsijä juoksemaan kohti puun runkoa. vsk.. Kun en ole, ainakaan vielä, perehtynyt mielestäni riittävästi Lapissa elävien pikkujyrsijöiden salaperäiseen elämään, soitin ystävälleni Asko Kaikusalolle. Parilliset sarvet kalan otsassa aiheutuvat hauen nenäluiden sairaalloisesta lisäkasvusta. Sarvihauilla kummankin nenäluun takaosa on kasvanut pituutta ja näin noussut hauen kuonon pinnasta esiin taaksepäin sojottavaksi sarveksi. Olen tällaisessa tilanteessa havainnut tervapääskyjen käyvän surviaissääskiparven kimppuun ja ottavan monta sääskeä kerrallaan eräänlaisella haavi auki -menetelmällä. Tavallisesti kasvi on rannoilla pienempi kuin puutarhassa, mutta olen nähnyt luonnossa yhtä komeita yksilöitä kuin puutarhoissakin. Näkeekö ja ottaako se jokaisen saaliinsa erikseen vai lentääkö se vain haavi auki ja luottaa tilastomatematiikkaan. 84 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat < "" 1 min puolin. Niistä kasvatetaan emoyksilöt. Tervapääskyt näkevät nämä lentäjät ja leijujat ja korjaavat ne haavimaiseen kitaansa alaviistosta koukkaisten. Oksan puolivälissä oli haara ja siinä pesä. Ensimmäinen jalostuksen vaihe on valinta: luonnosta etsitään kauniita ja reheväkasvuisia kukkia, joista kerätään siemeniä. Onko tällaisia haukia saatu ennenkin. Ilkka Koivisto Sarvi päinen hauki Saimme Utsjoen Vetsijärvestä sarvipäisen hauen, jolla oli kaksi kolmen neljän sentin pituista sarvea otsassaan. Poikasia niissä on aniharvoin, nehän ovat alttiimpia saalistajille kuin maakoloihin rakennetut pesät eli vanhaa sananpartta lainatakseni: parempi maassa kuin jumalattoman suussa. Otus hävisi pesään. Todennäköisimmin siis pikkujyrsijä oli punamyyrä. Kalabiologien käsiin joutuneita yksilöitä on tutkittu ja selityksiä löydetty. Yleisiä ne eivät ole, joten kyseessä lienee peittyvä sairaalloinen ominaisuus. Muita, jo enemmän tietoa ja välineitä vaativia jalostuksen SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Punamyyrä kuitenkin kiipeilee puissa moTervapääsky haalii lennosta hyönteisiä ja hämähäkkejä. Toistamalla risteytyksiä ja valintoja voidaan saada hyvinkin erilaisia jalosteita: valkoisia, ruusunpunaisia, purppuranpunaisia ja kerrannaiskukkaisia muotoja. Näytti siltä kuin rastaan pesän päälle olisi rakennettu kupumainen katto. Sarvihaukia on tavattu silloin tällöin muutamasta pohjoissuomalaisesta järvestä. Tervapääsky hyödyntää ilmameren "planktonia", lentäviä ja leijuvia selkärangattomia. Jäljellejääneet myyrälajit kelpuuttavat myös tunturikoivikot kodikseen. Kotoista rantakukkaa voisi kyllä jalostaakin. nin verroin useammin kuin harmaakuvemyyrä. Rantakukasta on useita keskieurooppalaisia jalosteita, jotka on kehitetty joko rantakukasta tai sen ja kaakkoiseurooppalaisen sukulaislajin, Lythrum virgatumin, risteymistä. Mikä hiiri tai myyrä mahtaa tällä tavoin asustaa puun oksalla. Syyn uskotaan olevan perintötekijöissä. Sarvihaukihavaintoja putkahtelee esiin silloin tällöin. Muunnoksesta on käytetty kalakirjoissa myös nimitystä kuningashauki, vaikka piru sarvipäästä tulee ennemminkin mieleen
Solukkoviljely ja geeniensiirtotekniikkakin ovat tulossa jalostuksen apukeinoiksi. Se sietää tallaamatta. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki,jeitse. mista ja leviää helposti. keinoja ovat lähilajien risteyttäminen, kromosomiston moninkertaistaminen kemikaaleilla tai keinotekoisten mutanttien synnyttäminen kemikaalien tai säteilyn avulla. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI. Voimakasta tallaamista kestävä tannerkasvilliSUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Ja niin on, piharatamo on kotiutunut kaikkiin maanosiin Etelämannerta lukuunottaPiharatamo kestää nurmikkojen tehohoidon. Alunperinkin niukemmat tannerkasvit, kuten tannervihvilä, punasolmukki. Tärkeätä on myös säänja taudinkestävyyden sekä muiden kasvatusja kauppakelpoisuuteen vaikuttavien ominaisuuksien testaaminen. Seppo Vuokko Ratamo pitää pintansa Häviääkö piharatamo, kun pihanurmikoita hoidetaan. vsk. Piharatamon menestyksen salaisuus on aivan erinomainen leviämiskyky. ja ketohanhikki, ovat voimakkaasti taantuneet. Leviämiskykyä kuvaa hyvin intiaanien ratamolle antama nimi: valkoisen miehen jalanjälki. Taimitarhoissa myydään jalostettuja rantakukkia, mutta luonnonvaraiset kukat voivat hehkua yhtä komeina rannoillamme. Missä valkoinen mies on kulkenut, siellä ratamo kasvaa. Paljon on puhuttu ketojen ja niittyjen häviämisestä, mutta yhtä lailla vanhakantaiset tallatut pihakedot ovat saaneet väistyä leikattujen nurmikoiden tieltä. suus muodostuu muutamasta lajista, joista tavallisimmat ovat piharatamo, pihatatar, kylänurmikka ja pihasaunio. Yhden yksilön rotanhäntämäisissä kukinnoissa voi olla jopa 20 000 siementä. Näillä neljällä yleisellä lajilla ei ole vieläkään mitään hätää: ne löytävät yllin kyllin muita avoimia kasvupaikkoja joutomailta, teiden varsilta ja poluilta. Seppo Vuokko 85. Siemenen pinta limautuu kostuessaan, joten ne takertuvat helposti jalkineisiin ja ajoneuvoihin. Valinta kuuluu jalostukseen kaikkien keinojen yhteydessä
Pihani hevoskastanja kukki viime kesänä oikein komeasti, mutta sen alle putoili kymmenittäin kimalaisia. Limabakteerit elävät luonnossa eloperäistä ainesta hajottaen ja muodostavat joskus lasimaisia limamassoja. Mihin tällainen myyntioikeus perustuu. Yhden selityksen mukaan SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Minkä ikäisenä poikanen saa aikuisen puvun. Kanta näyttää kestävän hyvin tällaisen verotuksen. En kuitenkaan usko, että kukaan metsästäjä ampuisi rauhoitettuja kuikkalintuja. Nämä luvut sisältävät myös heinätavin osuuden, mikä kuitenkin on hyvin vähäinen. KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Kantaa hajottavat limabakteerit muodostavat lasimaisia möykkyjä. Olen liikkunut melko paljon luonnossa, mutta taveja ei ole näkynyt. Näihin aikoihin vanhat linnut ovat yleensä omissa ryhmissään ja nuoret yksittäin näistä erillään. Olisiko poikanen jo lähtenyt omille teilleen vai olisiko turma kohdannut. Epätavalliseen ilmiöön tietysti liitettiin vahvoja voimia. Kyseessä on Chlamydobacteriaceae-heimon bakteeri, joita voisi suomeksi kutsua vaikka limabakteereiksi. Tämän vuoksi jo pesineidenkin aikuisten pitää viipyä puolustamassa reviirejään vielä sen jälkeen, kun poikaset ovat itsenäistyneet. Ovatko tavit harvinaistuneet viime vuosina. Se kalasti ja yöpyi emojen seurassa vielä elokuun puolivälissä, mutta sitä ei enää näkynyt kuun lopussa. Parhaiten taveja pääsee näkemään keväällä muuttoaikaan, jolloin sulapaikoissa voi uiskennella tai jäänreunoilla istuskella taveja kymmenittäin, jopa sadoittain muiden sorsalintujen tapaan. Klamydian kanssa niillä ei ole mitään tekemistä nimien samankaltaisuudesta huolimatta. Paljon kiistelty kevätmetsästys koskee koiraspuolisia lintuja. Sukukypsäksi kuikka tulee kolme-neljävuotiaana. Hyytelö ei vaikuttanut limasieneltä. Seppo Vuo/anto Miksi kimalaiset kuolivat. Ennen uskottiin näiden pilvien parantavaan voimaan. Eläinmuseon pihaportin kohdalla Arkadiankadun varrellakin kasvaa lehmus, jonka alla on joskus ollut runsaasti kuolleita kimalaisia. Myytävänä voi olla vain tarhattujen sorsien munia. Kuikanpojan kohtalo Minkä ikäisenä kuikanpoikanen lähtee omille teilleen. Ääriarvot vuosina 19821993 ovat olleet 103 000 ja 192 000 yksilöä. Tavi pesii kaikkialla maassamme monenlaisissa paikoissa, joissa on vettä, soistumaa ja hieman ryteikköistä. Mikä niitä vaivasi. Monet aikuiset eläimet karkoittavat jälkikasvunsa tai lopettavat ruokkimisen, kun itsenäistymisen aika on tullut. Seppo Vuo/anto Pudonnut pilvi Sammaloituneesta tahosta kuusen kannosta pursuu hyytelömäistä limaa. Poromies Aarno Virkkunen Taivalkosken Virkkusesta kertoi , että pilveä pidettiin Sinisorsa on pesimäaikaan täysin rauhoitettu, niin myös sen munat. Kun omat tiedot eivät riittäneet, täytyi turvautua Tauno Ulviseen, ja häneltä apu tuli tälläkin kertaa. On siis hyvin mahdollista, että se on lähtenyt omille teilleen, mahdollisesti jopa vanhempiensa karkoittamana. Seppo Vuo/anto Miten tavit pärjäävät. Elinpaikat vaihtelevat merien ja suurten järvien ruovikoista pieniin lampiin ja metsäisiin puronotkoihin. Vuosittain metsästetään noin 165 000 tavia. Kansa on kiinnittänyt huomiota näiden epämaalliseen ulkoasuun ja kuvitellut liman maahan pudonneeksi pilveksi. Vaikka kevätmetsästys on tarkoitettu paikallisille asukkaille eräänlaisena ikimuistoisena nautintana, on se myös jollakin tavalla kaupallista. Poikanen kuoriutui Kuhmalahdella Längelmäveden rannalla kesäkuun puolivälissä. Järvillä näkee niin usein pesimättömiä pareja, että on syytä olettaa ainakin osan niistä olevan nuoria kihlapareja, jotka etsiskelevät sopivia pesimäseutuja. Kuikanpoikanen kasvaa lentokykyiseksi kahdessa kuukaudessa. Emot yöpyivät entiseen tapaansa lahdenpoukamassa. Metsästyskauden alussa tavikanta on suurimmillaan eli käsittää myös nuoret linnut. Seppo Vuokko Laillista vai ei. Mieltäni jäi kalvamaan, kun kyläkaupassa oli heinäsorsan munia myytävänä 1,50 markan kappalehintaan. Se on katoamisen aikaan ollut lentokykyinen jo pari viikkoa. Tietenkin poikaselle on saattanut käydä hullusti. Onko hevoskastanja myrkyllinen kimalaisille. Kyläkaupan sinisorsan munat eivät voi olla luonnosta peräisin vaan tarhattujen sorsien munia. Ilmiö tunnetaan parhaiten puistolehmuksilta. Ei kai kevätmetsästykseen. Kalaverkko lienee suurin uhka. Pesimäkantamme arv101daan olevan 120 000 parin luokkaa eli noin 240 000 yksilöä. voimallisena apuna moniin tauteihin. En löytänyt käsikirjoista mainintaa aikuispuvun saamisesta. Onko se jokin limasieni. vsk.. Kuinka paljon taveja metsästetään kannan kokoon nähden. Ainakin keväisin näkee vielä nuoruuspukuisia kuikkia, joten arvelen niiden vaih86 tavan pukua yhden vuoden iässä. "Pilvi" voitiin säilöä viinaan, jolloin lääkettä voitiin käyttää tarvittaessa. Sorsat ja muut metsästyslain nojalla rauhoitetut linnut ovat pesimäaikana täysin rauhoitettuja
Näin kävi kaikissa kokeissa ja kuningattaret ryhtyivät jopa puuhaamaan uuden yhteiskunnan perustamista. Pihtihäntiä ei kovin usein ole häiritsevän paljon niin kuin kesällä 1993 ilmeisesti monin paikoin Kaakkois-Suomessa. Niinpä koiraat käyttelevät niitä aseinaan soidintaisteluissa. lehmuksen myrkyllisyys kimalaisille johtuu sokerista nimeltään mannoosi, ja näin on Luontoillassakin vastailtu. Pihtihäntä on ihmisen kuljettamana asuttanut Ontariota vasta viime vuosikymmeninä, mutta wiime aikoina kannat ovat räjähtäneet hurjiin mittoihin. Harvinaisen tarkoituksenmukaistahan se on, olkoon inhimilliseltä kannalta mitä tahansa. Eräs kuuntelija soitti Luontoiltaan syreenin alla havaituista kimalaisista, ja kirjoittajat ovat nähneet niitä vaahteroidenkin alla, kylläkin aivan maaseudulla. Aivan toista oli Kanadan Ottawassa syksyllä 1992. Tämä lienee lähinnä uhkailua, sillä pihtien nipistysvoima on varsin vaatimaton. Silmät siis auki tulevina kesinä ja samalla miettimään, voisiko olla kyse mesilähteiden puutteesta! Yhteiskuntien rappeutuessa loppukesällä, lähinnä elokuun jälkipuoliskolla ja syyskuun alussa, näkyy usein tokkuraisia ja kuolevia kimalaisia, mutta se on eri juttu. Pihtihännän kantojen saantely on jostakin syystä hiukan pettänyt Kaakkois-Suomessa. Varttitunnissa ne alkoivat toipua ja ryhtyivät jo runsaan puolen SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. .:s tihännän biologiassa on, että naaras hoitaa jälkeläisiään. Ei siis merkkiäkään myrkyllisyydestä. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI. Kuolevat kimalaiset eivät ole vanhoja vaan enimmäkseen keski-ikäisiä työläisiä; kuolema seuraa suunnilleen 45 minuutin kuluttua siitä kun kimalainen on pudonnut kukasta. Lapsia olen varoittanut koskemasta, koska otukset nipistävät kipeästi pihdeillään. lsopihtihäntä toista lajiamme pikkupihtihäntää harvoin näkeekään on suunnilleen puolentoista sentin mittainen, tummanruskea hyönteinen, jolla on lyhyet peitinsiivet ja takapäässä suuret pihdit. Kesällä 1990 taas suomalaiset hyönteistieteilijät saivat huomata, että useita pihtihäntälajeja oli tuskaksi asti Tianshanin vuoristossa metsänrajan tienoilla, 2 700 metrin korkeudessa. Osa hopealehmuksen kukista peitettiin vuorokaudeksi , jotteivät kimalaiset ja muut hyönteiset pääsisi tyhjentämään niitä medestä. Jos pihtihännän ottaa näppiensä väliin, se tavoittelee heti rauhanhäiritsijää pihdeillään. Tällainen on aivan ilmeisesti seurausta siitä, että pihtihäntiä eivät ole seuranneet Amerikkaan kantaa rajoittavat tekijät, mitä ne sitten ovatkin. Niitä ilmaantui jatkuvasti telttaan, joka oli hyttysmuttei pihtihäntätiivis. Kiintoisimpia piirteitä pih;I " 8. Teltassa ne kauhistuksen kananjalka oikaisivat ensimmäiseksi kallisarvoisiin hyönteislaatikoihin. Hevoskastanja kukkii lehmuksia aiemmin. vsk; tunnin kuluttua lentelemään uusiin kukkiin. Jos takapihalla käänsi ympäri lautakannen betoni penkin päältä, alta paljastui satoja pihtihäntiä. Mitä ne syövät ja onko niistä haittaa. Yöllä otukset lähtevät liikkeelle. Laaja aineisto kuitenkin paljastaa, että kimalaisia kuolee kaikkien lajien alle, mutta vähiten niitä tavattiin ensin kukkivien isolehtija metsälehmusten, enemmän myöhäisten hopeaja kriminlehmusten alta. Näin munaryhmän kosteus pysyy sopivana, eivätkä homeet pääse hyökkäämään. Koiraan peräpihdit ovat suuremmat kuin naaraan. Tavipariskunnat uiskentelevat monenlaisissa ympäristöissä merenrantaruovikoista metsäisiin puronotkoihin. Pihtihännät piilottelevat päivisin rakosissa ja kivien alla. Q. Ne nakertelevat pehmeitä kasvinosia, mm. . Pihtihäntänaaras hoivaamassa munaryhmäänsä Tiansha< nin vuoristossa 2700 metrin ~ korkeudessa. Pihtihännät myös lentävät ja lentonsa jälkeen ne laskostavat erikoiset viuhkasuoniset lenninsiipensä pienten peitinsiipiensä alle käyttäen taitavasti pihtejään apuna. Heinäkuun jälkipuoliskon vähäkukkaisena aikana niitä kerääntyisi viimeisille mesilähteille, lähinnä hopealehmuksille, mutta kaikille ei riittäisi mettä. Kauri Mikkola Ilkka Teräs Pihtihännät liikkeellä Kaakkois-Suomessa on ollut tavattoman paljon pihtihäntiä. Se elelee yleensä itse kaivamassaan onkalossa muniensa kanssa ja nuolee ja järjestelee niitä. Viime aikoina Saksasta on kuitenkin kantautunut uusi selitys: kyseessä ei olisi lainkaan myrkyllisyys, vaan kimalaiset kuolisivat nälkään. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Kauri Mikkola 87. Uusimmissa kokeissa mannoosia ei ole pystytty osoittamaan minkään lehmuslajin kukista sen enempää kuin nääntyneistä kimalaisistakaan. Niistä on harvoin merkittävää haittaa. Ei elikon kyllä tarvitse paljon pihdeillään kurotella ennen kuin se lentää kauniissa kaaressa vapauteen varmastikin luonnonvalinnan suosimaa käyttäytymistä . Kimalaisia voi siis tietyissä tilanteissa kuolla minkä tahansa, alueellaan enemmän tai vähemmän ainukaisen, mutta liiaksi tyhjennetyn mesilähteen ääreen. Tällöin maahan tuupertuneita kimalaisia voitiin ruokkia näiden kukkien medellä. Huolehtivaisen äidin loppu tuntuu hiukan makaaberilta: se kuolee muniensa ääreen, ja pienet jälkeläiset käyttävät sen ensimmäiseksi ateriakseen. Ilmeisesti kysymys on nimenomaan kaupunki ympäristöstä, jossa mesilähteet ovat tiukassa. hedelmiä, mutta syövät myös pikku eläimiä sekä kuolleina että elävinä
• KYMMENE Kymin Paperiteollisuus Oy 45700 Kuusankoski Puh.951-402 1 Telekopio: 95 1-402 2203. Kymin ympäristöohjelman toteuttamiseen on ~itoutunut koko tuotantoketju metsästä alkaen. Koko hienopaperivalikoimallemme on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki ja laadukkaat tuotteemme ovat myös sen arvoisia kuukaudesta toiseen, 24 tuntia vuorokaudessa. Hyväluontoista paperia
Lappi Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi puh. .. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __)_ 19_ Q Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistila us 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen_ Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_ . . Nimi: Osoite: ...................................... (90) 228 081 telefax (90) 228 08200 Ma-pe klo 8.30-16.15 Ulla Ahonen, toimittaja Pirkko Elomaa-Vahteristo, koulutussihteeri Susanna Huhtala, toimistosihteeri Esko Joutsamo, pääsihteeri Mirja Jumpponen, puhelinvaihteen hoitaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tarja Ketola, järjestösihteeri Johanna Kotimäki, toimistosihteeri Marjukka Kulmanen, energianeuvoja Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Anna Parkkari, projektisihteeri Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussihteeri Tuula Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. ....................... Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Osoite: ........................................... Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: ......................................... (98 1) 3 11 5 828 Merja Ylänen Pirkanmaa ja Keski-Suomi Laukontori 4, 33200 Tampere puh. (953) 411 7358 Pertti Siilahti vs. (921) 301 141 Anne Raunio Satakunta Otavankatu 11 , 28 100 Pori puh. .. (90) 630 300, telefax (90) 630 414 SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. (960) 311 550 Tuula Leskelä Uusimaa Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. Nimi: ...... Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Suomen Luonto ilmestyy 12 numerona vuonna 1995. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. .......................................... ............................ Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. 11 A 17, 00 150 Helsinki puh. .......................................... Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. . Postinumero ja -toimipaikka: Puhelin (myös suuntanumero): .......... .......................................... (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Timo Helle (pj.),(960) 3364 302, Veikko Aalo, Vesa Heinonen, Kimmo Kaakinen, Marja Meura, Timo Permanto, Heli Saarikoski, Heikki Susi/uoma, Thomas Wallgren, Hans Vogt ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 49-5 1, 20100 Turku puh. Postinumero ja -toimipaikka: ........ Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahjakortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_ . ................................ (90) 228 08 210, 228 08 224, telafax (901228 08 200. Osoite: .......................................... (90) 228 08333 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUV A-ARKISTO Nervanderinkatu I l, 00 100 Helsinki puh. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRLl. Perämiehenk. vsk. Osoite: Suomen Luonto/Tilaaja palvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. (93 1) 213 1 3 17 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. Lammi Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90 100 Oulu puh. .. . . .. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 0051 O /845 r r 89. puh. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa 1: Lähettäjä Allekirjoitus: .. . (939) 632 6 163 Maija T. (90) 228 0822 1 Kotkankatu 9, 00510 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki . Postinumero ja -toimipaikka: .................................................................................................... Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Puhelin (myös suuntanumero): ........................ . (90) 228 08206 Satu Hentu/a-Nieminen V aasa n lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh (96 1) 3 12 7577 Tiina Seikkula SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen puh. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: .....................
This archipelago differs immensely from the Finnish archipelago owing to its superficial limestone deposits. vsk.. The Heron by Jorma Laurila Suomen Luonto 54 (6-7): 40-45 Only some 40-70 pairs of herons nest in Finland. Furthermore, birds not counted among the Finnish breeding fauna, including the shag and sandwich tern, aisa nest there. Roe deer and wild boars, both of which are rare in Finland, occur on the islands. rosebay willowherb (Epilobium angustifolium) and bellflowers ( Campanulaceae ). Prince Philip aisa visited another location in the Helsinlå Metropolitan Area, Nuuksio National Park, concluding that he hoped the reserve would be expanded. lndependence for the Baltic states has opened up these islands to Finns, who have arrived in droves on the island of Saarenmaa in particular. Seafaring traditions have dwindled to some extent because during the Soviet era it was forbidden to li ve or keep boats on the small islands. 2900 m 2 • Puh. (931) 3681 452 ja (949) 628 170. This was erected in the early decades of the I 500s. Sähköiset Ekotuolit Sähköttömät Ekotuolit --=.,.. Although Jaakko Pöyry Consulting Company's representati ve at the press conference pointed out to his audience that the study is only a preliminary one, a representative of the company journeyed to northern Finland to stir up hostility against conservation. The Estonian archipelago forms one of the Baltic's most important areas for the ringed seal. Kärkkäinen was so enraged by the criticism directed at the report that in a TV interview he very curiously compared the condemnation with the burning of books by the Nazis. 45 m 2 • Turvekatto, sähkö, hyvä varustetaso ja tie perille. 932-513 4221 f ax 932-513 4134 SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. Conservationists were bewildered by Kärkkäinen's allusion to Nazism and book burn ing in conjunction with justi fiable criticism based on SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Natllre Conservation Address: Kotkankatu 9 00510 Helsinki, Finland Fax: +358 228 08 200 sound statements from professors of economics. "Manipulated" study on the impact of protected forests by Mikko Niskasaari Suomen Luonto 54(6-7): 16-18 In May, five provincial associations and the Forest and Park Service published a report commissioned from Jaakko Pöyry Consulting Company according to which protecting the old growth forests of northern Finland would result in the loss of almost 5000 jobs and millions of Finnmarks in income. Thus far, efforts by conservationists to preserve the unique habitat in as natural a state as possible have met with no response. Translated by Leigh Plester Myytävänä Vesilahdella rauhoitetun lintujärven rannalla talviasuttava kelohonkainen mökki n. Typical albino forms are commonly found in e.g. According to economists consulted by nature conservation organisations, the study does not satisfy scientific criteria. The Prince was especially perturbed about the protection of Vanhankaupunginlahti bay and the adjoining Viikki area in Helsinki which are of vital importance to birds during both the nesting season and annual migration. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES White flowers by Seppo Vuokko Suomen Luonto 54 (6-7): 51-54 This article comprises a selection of photographs of the most common forms of colour aberrations, including albinism, among Finnish plants. Estonia's archipelago comprises some 3000 islands, most of them in the neighbourhood of Saaren maa and Hiiumaa. Whereas the Finnish bedrock is exposed to view, in Saarenmaa the bedrock !ies at a depth of more than half a lålometre. Tontti n. Eels are commonly fished off the Estonian coast. An impartial study is needed, say the organisations, in which conservation interests are taken into account. The oldest lighthouse in the entire Baltic stands on Hiiumaa. Calcicole plant species are thus much commoner on the islands of Estonia than in Finland. Kihnu and Ruhnu in the Gulf of Riga differ from the other islands in being composed of sand. Prince Philip urges nature conservation in Finland k_y Terho Poutancn ::i-uomen Luonto ) 4 (6-7): 61 lnvited by WWF Finland, Britai n's Prince Philip visited Finland at the beginning of May to promote nature conservation. In the braclåsh water Baltic the sait concentration adjacent to Estonia is slightly higher than off the Finnish coast, as demonstrated by the abundance of garpike. The area is currently threatened by the excessi ve construction of residential buildings. In Finland the garpike is only occasionally caught. The ancient Suomen Luonto ilmestyy seuraavan kerran elokuussa! 90 art of thatching using reeds still exists. Estonia opens door to nature tourism by Antti Halkka Suomen Luonto 54 (6-7): 70-75 It has been possible for foreigners to visit Estonia's western islands for the last fi ve years. Prominent in the issue is Pöyry' s representative Matti Kärkkäinen, who has previously averred, for instance, that the matter of endangered species is only a semantic problem in spite of the fact that a State report puts the number of threatened forest species in Finland at around 800. r--, ·-,Biolet NE:t , --4 ovat varustelut kahdella helposti tyhjennettövällä kompostoinlisä~iöllä. Protection of the 4000 square lålometres of forest as planned would raise the percentage of Finland's protected forests to around fi ve percent. Biolog_isesti kompostoivat Bioletkuivakäymälät ja paljon muuta: ~=====;====::::::~~ Launeenkatu 67, 15610 Lahti Poo.918-353181 YMPÅ.RISTÖOSAAMISTA BO/KASSA AJANKOHTAISTA KOULUTUSTA JA KURSSITUSTA * Kansainvälinen ympäristölinja 28.8.95-15 .5.96 * Ympäristöhallinnon ja -suunnittelun jatkolinja 14.8.-22.12.95 * Turun yliopiston ympäristönsuojelun approbatur ja cum laude sekä Eurooppa-opintojen approbatur * erilaisia lyhytkursseja ympäristöalalta SOITA JA PYYDÅ. However, young herons are rather commonly observed in late summer these have arrived in Finland mainly from Estonia. ESITE! HOIKAN OPISTO 38100 Karkku puh
Eläintarhan lisäksi Schönbrunnin alueella on muutakin nähtävää, mahtavia barokkityylisiä rakennuksia, mittavia ja monen mielestä ylittämättömän kauniita puu-, pensasja kukkaistutuksia. Hän halusi varmistaa, että vuoritapiiri on yksi maailman harvinaisimmista eläintarhalajeista. Barokkityyliset rakennukset ja geometrinen puutarha ovat nekin eläintarhan nähtävyyksiä. Viimemainittu on SUOMEN LUONTO 6-7/95 54. tunnetusti ainoa karhulaji, joka on koko lajina uhanalainen. Tämä tuotti kokemuksia muita keskieurooppalaisia kasvatuskokeiluja varten, joiden tuloksena on muun muassa silloiseen Tsekkoslovakiaan palautettu kanta. MAAILMAN ELÄINTARHOJA Schönbrunn, Wienin eläintarha Jokin aika sitten tämän hetken tunnetuin tietokilpailujen tuottaja Jyrki Otila soitti minulle. merkki tästä on koralliriuttaakvaariot, joissa valaistus on suunnattu vain etuosaan. Nyt vuorossa oleva Wienin Schönbrunn olisi oikea vastaus tietokilpailukysymykseen: mikä on nykyisin toiminnassa olevista eläintarhoista vanhin. Kalat katoavat tuon tuostakin korallien välistä näkyvään pimeyteen ja näin syntyy vaikutelma loputtomiin jatkuvasta tilasta. Uhanalaisten lajien kasvattaminen on Schönbrunnissa vanha perinne. Tälle alueelle ryhdyttiin silloisen johtajan Walter Fiedlerin ideoimana suunnittelemaan uudenaikaisia tiloja. Ei saa Walter Fiedleriäkään, sillä hän tokaisi Schönbrunnissa kävellessämme: "Minusta puita ja pensaita pitäisi suojella ihmisen väkivaltaisilta tempuilta siinä kuin eläimiä." Hän ei tainnut muistaa, että koirien häntiä siivotaan yhä. vsk. Tarhaa hoiti palautusprojektin vetäjä Hans Frey. Vanhoja tiloja on kuitenkin korjattu, ja joskus yksinkertaisen nerokkaasti. Yksi esiMerileijonien allas on alueella,joka liitettiin eläintarhan vanhaan ytimeen 1950-luvun lopulla. Ilkka Koivisto 91. Se on vanha keisarillinen puisto komeine rakennuksineen ja istutuksineen melko lähellä Wienin keskustaa. On selvää, etteivät noin vanhat eläintilat riemastuta laajuudellaan, mutta muutoksia niihin ei saa tehdä. Kahden muun suuren petolinnun, hanhija partakorppikotkan, palauttamiseen oman maan Alpeille Schönbrunn on osallistunut lähinnä taloudellisesti, koska sillä ei ole ollut mahdollisuuksia kasvattaa näitä lajeja tarvittavan laajassa mitassa. Tämä on tietysti eläinten kannalta valitettavaa, mutta ei ainutlaatuista. Yksi merkittävimpiä saavutuksia oli merikotkan lisääntyminen. Itse kuulun tosin niihin, joiden mieltä ei geometrinen puutarha-arkkitehtuuri saa syttymään. Schönbrunn on kuitenkin paljon muutakin kuin eläintarha. Runsas kymmenen vuotta sitten Walter Fiedler esitteli minulle ylpeänä korppikotkien kasvatustarhan, joka on Wienin ulkopuolella. Pari vuotta sitten eläintarhan johtajaksi tullut Helmut Pechlaner on myös ollut mukana näissä hankkeissa, samoin kuin alppikaurisistutuksissa, joihin Korkeasaarestakin on lähetetty ylimääräisiä yksilöitä. Pari aloitti 1961 ja tuotti jälkeläisiä kaksitoista vuotta jättämättä kertaakaan väliin. Tänne tuli hyvin vaihteleva lajikokoelma eri puolilta maapalloa, pingviinei stä trooppisiin pikkusaukkoihin, merileijonista silmälasikarhuihin. Mainitsin asiasta pari kuukautta sitten esitellessäni Stuttgartin eläintarhan. 1950-luvun lopulla Schönbrunnin kuuden hehtaarin alueeseen liitettiin lisämaata toinen mokoma. Siellä pidettiin jo 1500luvun puolivälissä joitakin riistaeläimiä kuten saksanhirviä ja fasaaneja, mutta varsinainen eläintarha perustettiin 1752 keisarinna Maria Teresian toimeksiannosta. Keski-Euroopan kaupunkieläintarhojen useimmat eläintilat ovat niin pieniä, etteivät ne tulisi kysymykseenkään Pohjois-Euroopassa. Suunnittelutyön sai Nikolas Jadot de Ville Isley, jonka suunnittelemia rakennuksia käytetään vieläkin
Tilaamani kirjat toimitetaan postitse ja postikulut lisätään hintaan . 48 sivua, nid. Vä rivalokuvakuvitus. Kirjassa annetaan myös ohjeet siitä, miten esimerkiksi pihanurmikon voi muuttaa värikkääksi, helppohoitoiseksi kukkien ja perhosten paratiisiksi. D kpl Kesämökin ympäristöopas Hinta 50 mk. Kirja käsittelee kasvitarhan tapahtumat aikajärjestyksessä ja evästää lukijansa myös talvea varten: Löydät ohjeet ikkunalautaviljelystä, idättämisestä ja vihannesten hyötämisestä. 88 sivua, sid . Piirrosja vä rivalokuvakuvitus. 88 s., sid. D kpl Ekotarhuri, Kesämökin ympäristöopas ja Keto-opas yhteishintaan 100 mk. Ilmestynyt kesällä 1992 . Toimittanut Helena Tengvall. 48 sivua, nid. Sukuja etunimi Lähiosoite ......... 88 s., sid. . Löydät myös selkeät kirjallisuusviitteet ja ohjeet siitä keiden viranomaisten kuu luu asiassa auttaa ja neuvoa. Värivalokuvakuvitus. 88 sivua, sid. 50 MK Keto-opas Perinnemaisemien hävitessä, niittämisen ja laiduntamisen loppuessa ovat monet ketojen kasvija hyönteislajit muuttuneet uhanalaisiksi. Postinumero ja -toimipaikka Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. 50 MK Kesämökin ympäristöopas Opaskirja kesämökkiläiselle, pienta lolliselle ja veneilijälle. Voit halutessasi tukea luonnonsuojeluliittoa liimaamalla tähän 2,80 mk:n postimerkin. Toimittanut Outi Pälkäs. Tietoa mm. 20 MK r---------------------------------, TILAUSKORTTI Kiitos, tilaan seuraavat kirjat: D kpl Ekotarhuri Hinta 50 mk. KO.1-MEN .. Allekirjoitus .... Lasku kirjoista lähetetään erikseen, maksuaika 14 pv. O kpl Keto-opas Hinta 20 mk. puuseen hoidosta, aurinkopaneelin käytöstä, luonnonmukaisesta vi ljelystä, kalastusluvista, veneen myrkkymaaleista, sinileväkukinnoista, ikkunaan törmänneen linnun hoitamisesta ja ympä ristöystävällisen matonpesupaikan perustamisesta. Keto-opas antaa tiivistetyt perustiedot ketojen luonnosta ja niiden hoitamisesta siten, että monimuotoinen lajisto säilyy. Suomen luonnonsuojeluliitto ry VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510/ 845 00003 HELSINKI SL 67/9S L _________________________________ J ...... Kirjoittanut Ensio Huuhka. Ilmestynyt keväällä 1993. KOtlPA YMPARISTOSTAAN HUVL-a:NTIYA1.1.E KIRJATOUKALLE: Ekotarhuri Luonnonmukaisen viljelyn uranuurtajan, Ensio Huuhkan perusteellinen, runsaasti kuvitettu opas luonnonmukaiseen kotiviljelyyn. Kirjassa on niin-ikään rautaisannos tietoa kompostoinnista ja kompostikäymälöistä. Ilmestynyt kesällä 1993. Maaseutumme biologinen monimuotoisuus on ratkaisevasti vähenemässä