Sienissä elää kärpästoukkia ja nouseepa sepänkin keltainen, kovanahkainen toukka joskus sieniatrialle; sille kelpaavat muitten hyönteisten karttamat vahverotkin. Kesällä toukat kehittyvätkin viikossa ja siirtyvät maahan koteloitumaan; syyskoleilla kehitys kestää pitempään mutta niin kestävät sienetkin. Aikuisina sieniä syövät eräät kovakuoriaiset, mm. Kyttyräselkäiset sienisääskiaikuiset lienevät kokoonsa nähden pitkäikäisimpiä hyönteisiämme, sillä joutuvathan syksyllä kuoriutuneet aikuiset odottelemaan seuraavaan syksyyn ennenkuin pääsevät munimaan. Onpa joukossa petojakin, jotka pyydystävät muita hyönteisiä peräti hämähäkkien tapaan kutomillaan ansaverkostoilla. Sienisääskiä on Suomessa noin 450 lajia. Muutamien lajien toukat nousevat sieneen aina jalkaa pitkin, joten naaras ilmeisesti laskee munansa maahan. 2 SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Useat muutkin hyönteiset hyödyntävät sienten arvokasta valkuaisainepitoista ravintoa. Myös kärpästen ja seppien toukat sekä eräät aikuiset kovakuoriaiset syövät' sienisapuskaa. Toukattornia leppärouskuja ei tahdo löytää lainkaan ja varsin pian toukkaantuvat myös herkkusienet ja herkkutatit. Metsässä kulkija pelästyttää tuon tuostakin jostakin kosteasta kolosta ilmaan jopa monisatapäisen sääskiparven. Ne ovat sienisääskiä, aikuisia sienituholaisia. Monissa muissa myrkyllisissä sienissä kuten myrkkyseitikeissä toukat kuitenkin viihtyvät. Mutta mitä niistä tulee "isona". lyhytsiipiset ja kirvankokoiset, pallonpyöreät sienipallokkaat, ja vaihtaapa metsäsittiäinenkin välillä lantaravinnon sienisapuskaan. Hennot sienisääsket hakevat suojaa kesän paahteelta maanalaisista onkaloista, puuryteiköistä, luolista, siltojen alta ja purojen rantatörmistä. Sienimadon koti Mitä parempi sieni, sitä säännöllisemmin se tuntuu olevan matoinen maittavana poikkeuksena taitavat olla vain vahverot. Seppo Vuokko Sienisääskien toukat ovat tavaJJisia sienituholaisia. Sienen toukkaisuutta ei voi pitää myrkyttömyyden merkkinä, vaikka esimerkiksi valkokärpässieni tai korvasieni ovatkin tavallisesti toukattomia. Sienten "madot" ovat · hyönteisten toukkia sen tietänevät kaikki. Toukkien on pidettävä kiirettä, ettei arvokas ruoka mätäne ympäriltä. Kuiva ja kuuma kesä vähentää sienisääskikantaa tuntuvasti, ja niinpä tänä syksynä sienet ovat olleet tavallista toukattomampia. Sienisääskiä on satoja lajeja, ja lajista riippuen toukat popsivat joko sienten maanalaisia rihmoja, jalkaa, pillistöä, heittoja tai lakkia. Useimmat niistä saavat toukkaravintonsa tavalla tai toisella sienistä, joskin monien lajien elintavat ovat tuntemattomat. Eräät sienissä mönkivät kovakuoriaiset ovat petoja, jotka saalistavat toisia hyönteisiä. vsk.. Useat lajit munivat sienten heittojen väliin tai pillistöön . Osa lajeista elää toukkana maassa luultavasti sienirihmoja syöden ja osa lajeista viihtyy jopa kovamaltoisissa käävissä
Tästä kirjosta löytyy toki iloisempiakin valintoja, joissa luonnonsuojeluliitto on saanut luovuttaa pätevän aktiivinsa uuteen ympäristönsuojelutehtävään. SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . ... Luonnonsuojeluyhdistykset ovat kanava kansalaisten luonnonharrastuksen ja luonnonrakkauden kehittämisessä ja ympäristönsuojelullisen toiminnan kanava. .. ... ... Luonnonsuojeluliitolta vaaditaan nyt ratkaisujen tarkkaa seurantaa, jotta valinnoista tulisi ympäristönsuojelua edistäviä. ........... Lautakuntien myötä on saatu ja tullaan vielä saamaan kunnallisia ympäristönsuojeluvirkamiehiä. ja sitten Lokakuun alussa kääntyi lehti suomalaisen luonnonsuojelun historiassa kunnallisten ympäristönsuojelulautakuntien aloittaessa toimintansa täydessä laajuudessa. . ... .... .... 18 Antti Karlin: Kiljuhanhelle apua tarhauksella. 14 Leena Krohn: Liekkiön ääni .. Se edellyttää kuitenkin entistä parempien harrastusja toimintamahdollisuuksien kehittymistä. Valintoja tekevät tahot sensijaan eivät ole luonnonsuojelijoita ja tavoitteena voi ollakin, että ympäristölautakuntaa ei jätetä luonnonsuojelijoitten käsiin. Eräät jo tähän mennessä esiin tulleet tapaukset ovat osoittaneet, että molempia on pidetty valintoja tehtäessä toissijaisina paikoin jopa epäsuotavina. .. ... Tapio Lindholm 3. .... .... .... 9 Petteri Kalinainen: Linkolan ohjelma on ainoa mahdollinen eloonjäämisoppi... Ympäristöhallinto niin kunnissa kuin muuallakin on luottamusmiesvaltaa ja byrokratiaa, jota niinkuin hallintoa yleensäkin voidaan käyttää joko edistämään asioiden toteutumista tai estämään se. Rakennelma kunnallishallinnon ympäristönsuojelun toteuttamiseksi alkaa saada muotonsa. ..... Ympäristölautakuntien perustaminen velvoittaa paikallisia luonnonsuojelijoita ja luonnonsuojeluliittoa saamaan paikallisyhdistysverkkonsa täydennetyksi siten että siellä missä on ympäristölautakunta olisi myös luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys. ............... .. ... ......... Samalla se on tehnyt osan entisestä toiminnastaan tarpeettomaksi, mutta toimintaan on samalla tullut uusia vastuualueita. purppuranah!Jkalle ja raidankeuhkojäkälälle. Siinä niitten on laajennettava toimintaansa ja saatava riveihinsä yhä isompi osa väestöstä. .. ... Yhdistysten on myös entistä selkeäm-· min oltava ympäristönsuojelullinen keskustelukanava kunnallispoliittisten ryhmien yli. ........... .. .... ,... vsk lrtonumero 25 mk 1. .. ... Luonnonystävän aikakauslehti 7 • 1986 45 . SUOMEN SISÄLTÖ Kotimaasta .. Tämän ei tarvitse välttämättä olla este ympäristönsuojelullisille valinnoille, sillä kaikista puolueista löytyy vankkumattomia luonnonsuojelijoita. .... .. .. ... 4 Rauno Ruuhijärvi: Hapanta ja kuumaa. Luonnonsuojeluliitto on saanut erään tavoitteensa läpivietyä. 46 Tiedot julkaisijasta ja toimituksesta ...... 17 Alice Karlsson: Pohjavesiä suojeltava tehokkaammin .. . ... ..... ... ... 46 Vedet vetävät sulkaa ... Ympäristölautakuntiin valitaan edustajat puoluepoliittisin perustein. ...... .. . 36 Suomen Luonto etsii asiamiehiä ....... ........ .. Lautakunnat tulevat käsittelemään veden ja ilman suojelua, jätehuoltoa sekä kaikkinaisia ympäristönja luonnonsuojelun asioita. Eräs Suomen luonnonsuojeluliiton pitkään ajama hanke on saatu lopulta päätökseen. Monet lahopuilla elävät lajit on ahdistettu viimeisiin ikimetsiin ja vanhoihin puistoihin, sillä talousmetsissä ei lahoavaa puuta suvaita. .. 42 Summaries of the Main Articles ..... Kansikuvan lahoava raidanrunko antaa elinmahdollisuuden mm. Peilillä on kääntöpuolensa. .... ........ ..... .. ........ 22 Pekka Mäkinen: Huippuvuorten luonnossa on arktista hysteriaa ..... 10. ... 47 Lahoava lehtipuu on monien kasvien ja eläinten elinehto. 24 Tapio Lindholm: Lahopuut rikastuttavat metsää ... 12 Esko Männikkö: Kaksnokkanen kultatäky ... ... .. Kannen kuvasi Markku Nironen. Luonnonsuojeluliiton ja tässä tapauksessa erityisesti sen paikallisyhdistysten on reagoitava muuttuneeseen tilanteeseen ja arvioitava toimintansa uudelleen. ..... ..... Lisää aiheesta sivuilla 2831. ... .... 28 Kimmo Kaakinen: Ympäristöopetusta kainuulaisittain ... .... Jotta ympäristölautakunnat ja ympäristövirkamiehet toimisivat ympäristönsuojelun parhaaksi, olisi heillä oltava vahva ympäristönsuojelullinen maailmankatsomus sekä siihen liittyvä asiantuntemus. ..... .. ..... ... 40 Kirjoja ... 10 Ritva Kupari ja Ismo Tuormaa: Professori Pekka Nuorteva: Dioksiini on pahin ongelmamme .. .. ...... Paikalleenpysähtyneisyys ja uusiutumattomuus on tuhoisaa kaikille järjestöille, sillä mikään ei pakota niitä olemaan olemassa. Poliittisen nimitysruletin alta olisikin kaivettava esiin todellinen ympäristönsuojelullinen karva. 39 Mielipiteitä, keskustelua.... ......... .. ....... 32 Ulkomailta ... vsk
Vuoden 1949 Suomen Luonnossa Einari Merikallio selostaa yksityiskohtaisesti joutsenen pesimishistoriaa Suomessa. Kaikki me tiedämme, että Tiitiä onnisti vihdoin keväällä 1950. Neljänä aikaisempana keväänä on tehty samanlainen turha matka. Samalla joutsen on työntynyt yhä etelämmäs, nykyisin se pesii mm. Luuletko sinä, että minä voin aloittaa siitä mihin elämäni jäi viisi vuotta sitten, kun sota alkoi. Nyt sen keksin. Tarinan synty oli monen yhteensattuman summa: Rintamalla oli juuri julistettu aselepo. Nyt hän oli kulkenut erämaita jo yli kaksituhatta kilometriä. 1934 täysin rauhoitettiin", Merikalio kirjoittaa. Yrjö Kokon Laulujoutsen, alaotsikkonaan Ultima Thulen lintu, ilmestyi jo samana vuonna. Noin kolmessakymmenessä vuodessa joutsenkantamme on noussut häviämisen partaalta satoihin pareihin. Hänen ajatuksensa olivat olleet kiinnitettyinä vain tähän yhteen asiaan jo viisi pitkää vuotta. Tiiti, kertoja, oli marssinut yksikkönsä kanssa läpi kotiseutunsa, Laatokan-Karjalan, joka oli jätetty voittajalle. Taskulampun valossa Tiiti selaili pientä paikallista sanomalehteä, josta hänen silmiinsä osui lyhyt artikkeli. Tarinan miehet ovat juuri tehneet turhan matkan tunturiin. "Lähden Lappiin. Pitäjä toisensa jälkeen oli menettänyt joutsenasutuksensa. Joutsen oli pesinyt tiettävästi 55 pitäjässä. Hän oli sijoittunut joukkonsa kanssa erääseen Savon maalaistaloon. Päällimmäiseksi nousee ajatus kansallisen kulttuurimme pinnallisuudesta ja kapeudesta. Asia ei liene paljonkaan parantunut siitä, että joutsen v. Vainon jäljet umpeutuvat Einari Merikallion Suomen Ne tulivat takaisin! Laulujoutsen on vuosi vuodelta vallannut takaisin entisiä elinpaikkojaan. Ultima Thulen lintu Miesmuisti on tunnetusti lyhyt, mutta liekö kysymys vain mmstm lyhyydestä kun kansallislintukantaamme halutaan harventaa. vsk.. Laulujoutsen kansan sydämiin "Kesäkuun kymmenennen päivän vastaisena yönä 1949 kulkee kaksi miestä, kaksi poroa ja koira peräkanaa Suomen Lapin Enontekiön pitäjän erämaassa tunturilla." Noilla sanoilla alkaa Suomen luonnonsuojelun historiaan ehkä eniten vaikuttanut tarina. "Olemme saaneet surullisen kuvan luomakunnan herrasta, ihmisestä. Seitsemisen kansallispuistossa Pohjois-Hämeessä. Ei! Aloitan jotain aivan uutta. Vuodelta 1945 oli joutsenen pesimätietoja yhdeksästä kunnasta, pesiviä pareja oli 15. Valokuvaan laulujoutsenen." Martin Johnson ja Bengt Berg olisivat saava suomalaisen seuraajan. Siinä kerrottiin lappalaisten joskus varhaisempina aikoina ampuneen joutsenia ja tehneen niiden henkitorvista pikkulapsilleen leikkihelistimiä: kuivatun henkitorven sisään oli pantu pyöreä poronluukappale. 4 SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Myöhemmin tuli vielä toinenkin joutsenkirja Ne tulevat takaisin 1954
Kalantutkijat varoittavat toiveajattelusta, että lohta voidaan Itämerellä kalastaa aina vain enemmän ja enemmän istuttamalla mereen yhä lisää viljeltyjä lohenpoikasia. Simonjoella on käynnistynyt 1985 koekalanviljelylaitos, jossa lohen emokalojen kasvattaminen vie kuitenkin aikaa monia vuosia. vsk. Tutkija Eero Jutilan mukaan Simojoen lohi on nyt äärimmäisen uhanalainen ja kanta katoaa luultavasti lähivuosina lopullisesti ellei todel. Kielteisen kantansa väylähankkeeseen ovat jo aiemmin ilmaisseet Ahvenanmaan maakuntahallitus ja pohjoismaiset luonnonsuojelujärjestöt. RK jellä olevat Itämeren lohen luonnonkannat. Nyt ylimmät poikaset löydettiin Kalmankoskesta, joka sijaitsee vain 38 kilometriä jokisuulla, kun vielä 1970-luvun alussa lohi pääsi kutemaan lähes sadan kilometrin päähän merestä. Löytö on lisätty vuoden 1949 kartakkeeseen", Merikallio saattoi hiven toivoa sanoissaan kirjoittaa vuonna 1953. Toiveet joutsenen pelastumisesta pakahduttivat kumminkin jo Pentti Linkolaa ja muita kirjoittajia, vaikkei niitä vielä uskallettu täysin rinnoin maailmalle huutaakaan: "Lähinnä Kuusamon ja Suomenselän havaintojen nojalla näyttää selvältä, että kannassa on tapahtumassa todellista eikä vain havaintojen tiivistymisen aiheuttamaa voimistumista.'' Loppu hyvin kaikki hyvin. Ismo Tuormaa 5. Onko Suomella varaa hukata viimeisetkin jäiAhvenanmaalaisilta ei uudelle laivaväylälle Olemme erittäin huolestuneita uudesta laivaväyläsuunnitelmasta, joka toteutuessaan uhkaisi tärkeää peruselinkeinoamme, kalastusta, sanoivat ahvenanmaalaiset järjestöjen ja kuntien edustajat jättäessään kirjelmän ulkomaankauppaministeri Jermu Laineelle syyskuun lopussa. Ahvenanmaalaisten huolen taustalla on tieto siitä, että laivaväyliä on ennenkin · tähän maahan rakennettu vaivihkaa. Niiden tarkoituksena on turvata heti jäiden lähdön jälkeen tapahtuva isojen naaraslohien nousu viimeisten lohijokien latvoille kutuvesilleen. Laine vakuutti, että budjettiin varatut viisi miljoonaa markkaa menevät nykyisen laivaväylän parannustöihin. Terho Poutanen SUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Vastalauseensa TVL:n Turun piirin laivaväyläkaavailuihin kävi esittämässä laaja valtuuskunta, johon kuuluivat Kökarin, Föglön ja Lemlandin kuntien edustajat, Hellsön kalastuskunnan, Föglön ja lemlandin kalastajaseuran, Ahvenanmaan kalastajayhdistyksen sekä Ahvenanmaan Natur och Miljön edustajat. Parin vuoden kuluttua lienee ainakin Simojoen luonnonvaraisen lohen osalta turha enää murehtia. ·1a tehokkaita kalastusrajoituksia saada aikaan. Suomen harjoittama kalastuspolitiikka· tuntuu nykyisellään melko kaksinaamaiselta: Samanaikaisesti kun Suomi puheissa kantaa huolta Itämeren lohen luonnonkantojen säilyttämisestä ja määrää jopa lieviä kalastusrajoituksia omille vesilleen, Suomen edustajat kansainvälisissä kalastusneuvotteluissa vaativat kilvan muiden maiden kanssa omien kalastuskiintiöidensä kasvattamista. Simojoen !ohesta on tällä hetkellä emokalasto ainoastaan Guttorpin kalanviljelylaitoksessa Ahvenanmaalla. koskien kiveäminen uudelleen uiton jäljiltä on siis valumassa täysin hukkaan. Sitä ennen on mm. Tutkija Eero Jutila toivoo ensi kevaana päätettävän ainakin Suomen nykyisten kalastusrajoitusten jatkamisesta ja tiukentamisesta. Kansallinen lintukäsikirjamme, Pohjolan linnut värikuvin, sen 3. SL 4/ 85). Viime vuosina on viljelykaloissa tavattu uusia kalatauteja ja -loisia. Loppu on ollutkin yhtä juhlaa. Ministeri Laine vakuutti valtuuskunnalle, ettei laivaväylähanke ole ajankohtainen ainakaan tällä vuosikymmenellä eikä sitä edistetä kuuntelematta Ahvenanmaan maakuntahallituksen ja kuntien kantaa. Levinneisyyskarttojakaan ei vesilinnuista esitetty; poikkeuksen teki vain joutsen, jonka osalta Merikallio saattoi viitata em. Naantalin väylästä ei koskaan tehty eduskunnassa kokonaisratkaisua. Syyskuussa innostuivat viimein Lapin riistamiehetkin. Linjalaskennat eivät oikein sovellu vesilintujen lukumäärän selvittelyyn, j~ten Merikalliokin kuittasi vesilinnut lähes maininnalla. Alkuperäisistä vajaasta kahdestakymmenestä Itämereen laskevasta lohijoestamme on jäljellä kaksi: Simojoki ja Tornionjoki. Maan ylimmän kalatalousviranomaisen, maaja metsätalousministeriön, olisi jo aika päättää, kumpaa linjaa se aikoo kalastuspolitiikassaan noudattaa. Nyt näidenkin jokien luonnonkantoja uhkaa sukupuutto. Lohien ylikalastus on tekemässä sen, mihin padot ja jokien likaaminen ja perkaaminen eivät aiemmin täysin pystyneet. Uhanalaisten eläinja kasvilajien suojelutoimikunta katsoi kansallislintumme kannan niin vahvaksi ja lajin tulevaisuuden niin turvatuksi, että se jätti koko laulujoutsenen uhanalaisuustarkastelun ulkopuolelle viime heinäkuun alussa julkistetussa mietinnössään. Aika on • ajanut ohi. Simojoen lohi on kuolemassa sukupuuttoon Toinen Suomen viimeisistä luonnonvaraisista lohikannoista, Simojoen lohi, on kuole: massa sukupuuttoon. Lisäksi osa alajuoksun ja kaikki yläjuoksun kosket olivat täysin tyhjiä. Suomi on kohdellut alkuperäisiä lohikantojaan todella tylysti. Kuivan tieteelliseen asiatekstiin Meri kallio sai mahtumaan pienen tunteenpurkauksenkin: "Näyttää siltä, että vain ItäKarjala enää ylläpitää joutsenasutustamme. kalatautien takia olemassa vaara, ettei kunnollisia emokalastoja saada kasvatetuiksi ennen kuin luonnonkanta ja sen geneettiset ominaisuudet menetetään. Alajuoksun poikasmäärät ovat 1970-luvun lopulta roKOTIMAASTA mahtaneet kymmenesosaan ja ylimpien löydettyjen poikaskoskien raja lähestyy merta. vihko, joutui 1965 vielä toistamaan, kuinka joutsenkannan kato, pääsyynä vakuuttavan aineiston mukaan ihmisen välitön vaino pesimäpaikoilla, on ollut hyvin nopea. Laitosviljely suosii lohikannoissa myös sellaisia piirteitä, jotka eivät luonnossa menestyisi, eli luonnonvalinta ei toimi ja pidä kantoja terveinä, Jutila perustelee. Niiden riski kasvaa selvästi pelkästään laitoskaloihin turvauduttaessa. Lohien geneettiset ominaisuudet heikkenevät ja lohikannat rappeutuvat vähitellen. Monet kuitenkin epäilevät, että uusia sääntöjä on myös kierretty surutta ja lisäksi rajoituksiin on annettu avokätisesti poikkeuslupia. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijan Eero Jutilan mukaan poikastiheydet joen alajuoksulla ovat romahtaneet ja luonnonpoikasia löytyy yhä lyhyemmältä joenpätkältä. Tehosttiva kalastus nappaa samalla pois viimei~etkin luonnonlohet, joita ilman kalanviljelylläkään ei ole tulevaisuutta. Nykyiselläkään lisääntymisalueella lohi ei enää kude kaikissa koskissa. Lohen luonnonkantojen säilyttämistä ajatellen on pidetty hyvänä, joskin riittämättömänä Suomen tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemia kalastusrajoituksia omilla rannikkovesillä ja lohijoilla. lintujen levinneisyys ja lukumäärä -kirja ilmestyi 1955. Vielä ovat mahdollisuudet joka suuntaan avoinna. Ja kaikki on vain luonnon kauneusarvojen ymmärtämättömyyttä ja ihmisen järjetöntä luonnon tuhlausta." "Ilahduttavana lisäyksenä voimme mainita joutsenen äskettäin pesineen Raahen seuduilla. Turun ja Tukholman välille kaavailtu uusi laivaväylä kulkisi Ahvenanmaan koskemattoman eteläsaariston, tärkeiden kalastusalueiden, useiden luonnonsuojelualueiden ja kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden läpi (ks. Keravalainen lehtori toi siinä suuren yleisön tietoisuuteen harrastuksensa, lintujen linjaarvioinnin tulokset. RKTL:n viime kesän koekalastustulokset eivät anna sijaa liialle toiveikkuudelle. Suomen Luonnossa olleeseen kirjoitukseen ja siinä julkaistuun karttaan . Lintujensuojeluneuvosto "kutsui" joutsenen maamme kansallislinnuksi 1981. Tähän asti Simojoen lohen puolesta tehty työ, mm. Alajuoksun koealueilta löytyi keskimäärin vain 0,9 lohen luonnonpoikasta aarilta. Naantalin laivaväylä valmistui pala palalta paikallisen väestön vastustuksesta huolimatta
Perhosmääriä tutkinut professori Henrik Bruun Åbo Akademista pitää todennäköisenä syynä perhosien vähenemiseen Tshernobylin ydinsaasteita. Luvut osoittavat yhteenlasketut perhosin1985. _ __, 1983 1984 1985 1986 =< neljästä yöperhosrysästä saadut yksilöt laji lajilta. Pyydykset käytiin läpi kesä-, heinäja elokuussa lähes päivittäin. HYY :n hallitus perustelee ehdotustaan Kemiran hallintoneuvostolle lähettämässään kirjeessä seuraavasti: Sateenkaari on tehnyt vuosia töitä Selkämeren suurimman saastuttajan Kemiran Porin Vuorikemian tehtaiden jätepäästöjen lopettamiseksi ja julkistamiseksi. Kokemuksen mukaan olisi voinut odottaa suurta perhoskantaa heinäsyyskuussa. :::::: O L---'--'-......,,_2......_,,3........,4.uL..-'----:--L,,-2--'---;c3~4....__._1.,.......2=-""3::,-"~4-.... Henrik Bruun :~ 10.000 1 1983 2 1984 3 1985 4 1986 =< ::::> ::::> ...J (/) I ffi 5.000 a. _ _.__...___._ _ __._.,___..r..;.;:.:.i.. Kesä tuli 1985 noin kaksi viikkoa myöhemmin, jolloin monet kotelotalvehtijat kuoriutuivat vasta heinäkuussa. Kuvissa esitetyt perhosmäärät on saatu laskemalla yhteen -:-:-:iiiiii ..._ _ __. Kesäkuun perhoset enimmäkseen talvehtivat kotelona kunnes ne kesälämmön tultua kuoriutuvat perhosiksi. Kesäkuun perhoskanta oli lukumäärältään lähes sama kuin vuosina 1983 ja 1984. Myös syyskuun alkuKPL puolella oli useita sadepäiviä, kuun loppupuoli muodostui poikkeuksellisen kylmäksi. Houtskär kuuluu alueisiin, jossa Cecium 137-laskeutuma viranomaisten mukaan oli pienempi kuin monella muulla paikkakunnalla Suomessa. KOTIMAASTA Kesän perboskanta väheni puoleen syynä ydinsaasteet. Vuori kemia tuottaa enemmän jätteitä kuin mikään muu yksittäinen laitos Suomessa tai muuallakaan selkämeren alueella. Se on vaatinut tehtaan jätehuollon järkeistämistä sisäisellä jätteiden kierrätyksellä, jolloin myös tarvittava raaka-ainemäärä vähenisi. :Q >10.000 asia, että viime kesän voimakas perhoskannan lasku osui keskija loppukesän lentäviin lajeihin eikä kesäkuussa esiintyviin perhosiin. Sen rikkihappo-, rautasulfaattija raskasmetallipäästöt näkyvät ympäristössä kymmenien kilometrien säteellä kuolleena merenpohjana, mätikuolemina, silmättörninä silakoina, troolikalastuksen romahtamisena sekä syyssilakan katoamisena. Huhti-toukokuussa ja syyslokakuussa tämä tapahtui epäsäännöllisemmin. Palkinto annetaan tunnustukseksi sellaisesta ympäristönsuojelutyöstä, jossa on otettu huomioon ympäristön, yritystoiminnan ja työllisyyden vaatimukset. Se ei ole vaatinut tehtaan lopettamista, vaan siirtymistä pitkällä aikavälillä tehSUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Tutkimukset on suoritettu Houtskärissa Kihdin lähettyvillä samoilla paikoilla aina 50-luvun puolivälistä lähtien. Viime kesän toukokuu ja varsinkin kesäkuu olivat lämpimät ja edistivät todennäköisesti toukkina olevien perhosIajien kehitystä. Oletettavasti elo-syyskuun säät jossain määrin ovat alentaneet yöperhosmääriä mutta toisaalta monet pilviset, kosteat ja kohtalaisen lämpimät yöt saaristossa edistivät lentoaktiivisuutta. Näinä vuosina kesä tuli aikaisin ja muistutti siinä suhteessa mennyttä kesää. Keskija loppukesän lajit ovat voineet joutua alttiiksi radioaktiivisille saasteille ja myrkyille ollessaan toukka-asteella touko~, kesä-ja heinäkuussa. vsk .. Tätä käsitystä tukee tosi:<( a: KPL :<( 20.000 :<( ::::, :::i.::: ::::, ...J (/) J: a: UJ 0.. Kemira palkitkoon Sateenkaari-lökkeen Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on ehdottanut Kemiralle, että se myöntäisi Yrjö Pessi -ympäristöpalkintonsa Sateenkaari-liikkeelle. Heinäkuussa oli saaristossa normaalilämpötila ja sadetta tuli kohtalaisesti kuun alkupuolella. Yöperhosia oli Turunmaan saaristossa kuluneena kesänä puolet vähemmän kuin kolmena edellisenä kesänä. =1 111 l=1·l=1.1_._l_. kumäärät neljästä valorysästä ajalta 1. Perhostutkimuksen perusteella tuntuvat Tshernobylin ydinvoimalaturman biologiset seuraukset· jo näin pian yllättävän suurilta, ja ne antavat aihetta pelkoon, että luonnonvaurioista tulee huomattavia. Viime kesän tutkimustulokset osoittavat, että yöperhoskanta oli lukumäärältään vain puolet siitä mitä se oli keskimäärin kolmen edellisen vuoden aikana. 6. KESÄHEINÄELOKUU Kuluneen kesän yöperhosmäärä verrattuna kesiin 1983-1985 HoutskäKuluneen kesän yöperhosmäärä kuukausittain verrattuna vuosiin 1983rissa Turunmaan saaristossa. 8. Sateenkaari on toiminnassaan korostanut kalastajien oikeuksia ja kalastuksen merkitystä elinkeinona. Muiden aineiden laskeutumisista ja radioaktiivisen pölyn määristä ei ole tietoja. -31. vuosilta 1983-1986. Ensisijaisesti se annetaan paikallisesti tai maakunnallisesti merkittävästä työstä 6 tai koko Suomen ja Itämeren kannalta tärkeästä ympäristönsuojelutyöstä. Olen monien vuosien ajan säännöllisesti tutkinut Turunmaan saaristossa kesän perhoskantaa ja sen riippuvuutta eri tekijöistä, varsinkin sääolosuhteista. Pääsyy tähän jyrkkään lukumäärän laskuun tuskin voi olla sää vaan jokin muu, uusi tekijä, eli melko varmasti ydinvoimalan saastelaskeutumat. :Q >i-[ m ~_=i_:: __ .. Myös Itämeren komissio on pyytänyt Kemiralta selvitystä jätepäästöistä. -=i ___ .=!:; __ .='._ ... Elokuussa jäi vuorokauden keskilämpötila alle normaalilämmön ja sadetta tuli usein kuun loppupuolella
Näyttelyn avajaiset ovat joulukuun alussa Riiassa. Näytteillä on Hannu Hautalan Japanissakin käynyt "Kultakotka ja valkea joutsen" ja Seppo Keräsen kuvia suurtuntureilta, saaristosta ja kosteikoilta. Suomen Luontoon Seppo Saari kirjoitti karhusta tämän vuoden alussa (SL 1/86). Liettuassa suomalaiset luon· tokuvat viipyvät yhdeksän viikkoa. Siten hän joutuu taan toimintakyvyn ja siten myös sen työllistävän vaikutuksen säilyttävään ratkaisuun. Samassa ajassa on leimautettava itse otus tai sen nahka. TP Lahjoitus norpan suojeluun Saimaan LVI-yhdistys on lahjoittanut Suomen luonnonsuojeluliitolle 2 500 markkaa käytettäväksi saimaannorpan suojelutyöhön. Luonnonsuojeluliiton hallitus palkitsi Ismon tuloksekkaan työn liiton kultaisella ansiomerkillä. KOTIMAASTA SLL: Karhun metsästys saatava luvanvaraiseksi Kansalliseläintämme karhua ei tulisi metsästää niin löysin rantein kuin nykyisin on tapana. Uusi osoite on Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa, puh. Karbukirja ilmestynyt Luonnonsuojeluliitto julkisti karhun metsästysteesinsä samaan aikaan kun Suomen tövaikutusten huomioonottamisesta yritystoiminnassa. Ismo siirtyi· toimittajaksi Uusimaa-sanomalehteen. suuteensa. Koe on suoritettava karhun metsästykseen kelpuutettavilla välineillä (aseen tehominimi 2 500 joulea 25 metrin päässä piipun suusta mitattuna, tehdasladattu lyijykärkinen patruuna, luodin paino vähintään 8 g). Tuki muutti Vantaalle Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n päämaja ja postimyyntivarasto ovat muuttaneet Vantaalle. Karhunmetsästäjällä täytyisi olla suoritettuna hirvenmetsästysammuntakoe joka vuonna, jolloin metsästystä aiotaan harjoittaa. Vuonna 1983 hänen karbukuvansa valittiin vuoden Iuontokuvaksi. Etenkin valtionyhtiön kohdalla investointien painopisteen siirtäminen ympäristön ja työllisyyden tulevaisuuden turvaamiseen osoittaisi kykyä myös muiden kuin lyhytnäköisten liiketaloudellisten etujen arviointiin. Sallittujen pyyntikiintiöiden tulee perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon karhujen lukumäärästä ja kannan kestokyvystä. 90-876 9100. Karhuja saa kaataa poronhoitoalueella toukokuun alusta kesäkuun puoliväliin ja syyskuun alusta lokakuun puoliväliin sekä eräissä itärajan kunnissa syyskuun alusta lokakuun puoliväliin. Pekka Nuorteva 60 V. Luonnonsuojelun Tuki toi markkinoille ensimmäisen kuvateoksen kansalliseläimestämme. vsk. 24.11.1986 Onnea! Suomalaisia luontokuvia Liettuassa ja Latviassa Suomalaisten luonnonvalokuvien näyttely avattiin lokakuun alussa Vilnassa, Liettuan SNT:ssa. Hän on ammatiltaan koneteknikko. Karhussa on noin 100 värivalokuvaa ja teksti, jossa kerrotaan karhun biologiasta, elintavoista ja elinolosuhteista sekä pohditaan karhukannan tilaa ja tulevaisuutta kuvaajan omakohtaisten kokemuksien höystämänä. 2. Karhun kaadosta on ilmoitettava yhden vuorokauden kuluessa paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle sekä lähimmälle poliisiviranomaiselle. Tuen myymälät jatkavat entisissä osoitteissa, niin myös Helsingin myymälä Nervanderinkadulla. 4. 3. Suomen luonnonsuojeluliitto on esittänyt maaja metsätalousministeriölle omat ehdotuksensa karhun metsästyksen säätelemiseksi. suorittamaan metsästäjätutkinnon ja on näinollen perehtynyt metsästyslainsäädännön ja riistanhoidon pääperiaatteisiin. Saaliskiintiöiden kokonaissumma määrättäisiin riistanhoitopiireittäin samaan tapaan kuin hirvieläinten metsästyksessä nykyisin. Näillä määräyksillä pyrittäisiin takaamaan metsästäjän tekninen osaaminen, millä saattaa olla merkitystä myös hänen omaan turvalli-. Karhun jäljillä Saari on kulkenut useiden vuosien ajan. Toiminnassaan Sateenkaari on painottanut asioiden tärkeys· järjestystä: yritystoiminnan kannattavuuden ei tulisi perustua luonnon saastuttamiseen. Tällaiselle aseelle metsästäjällä tulee luonnollisesti olla voimassaoleva aseenkantolupa. Kirjan hinta Tuen myymälöissä on 218 mk. Karhukirjan tekijä on kemijärveläinen luonnonkuvaaja Seppo Saari. 5. Karhun metsästys tulisi muuttaa luvanvaraiseksi, siten, että pyyntiluvat myönnettäisiin henkilökohtaisina, jolloin luvista ei voitaisi käydä kauppaa, ja jokaiselle luvanhaltijalle määrättäisiin saaliskiintiö. Lahjoittaja jättää luonnonsuojeluliiton harkittavaksi käytetäänkö rahat saimaannorpan suojelusta aiheutuvien kulujen korvaamiseen vai norpan elinolosuhteita koskevaan tutkimustyöhön. Yhdessä paikallisten kalastajien ja asukkaiden kanssa Sateenkaari järjesti vuonna 1984 Porissa kansalaisoikeudenkäynnin, jossa julkistettiin teknisesti toteutettavissa oleva toimenpideohjelma ja aikataulu jätteiden sisäiseen kierrätykseen siirtymiseksi. Tämä parantaisi valvonnan mahdollisuuksia ja epäselvissä tapauksissa viranomaiset pystyisivät käynnistämään ja suorittamaan tutkimuksia heti tuoreeltaan. Suomalainen luonto tulee tutuksi myös latvialaisille, kun Hautalan ja Keräsen luontokuvat siirtyvät Latviaan. Ismo lähti Suomen luonnonsuojeluliiton pitkäaikainen tiedotussih, teeri Ismo Tuormaa on vaihtanut työpaikkaa. Viinasta näyttely siirtyi Kaunasiin. Nykyinen karhun metsästyskäytäntö saattaa vaarantaa karhu kannan tulevaisuuden maassamme, va,ikeuttaa metsästyksen asiallista valvontaa ja höllentää metsästyskuria, sanoo luonnonsuojeluliitto ja esittää seuraavaa: 1. Karhu on kirjasarjan "Suomalaista luontoa parhaimmillaan" seitsemäs osa. Karhun on kuvannut ja kirjoittanut Seppo Saari, joka on tutkinut ja kuvannut karhujen elinpiiriä vuodesta 1979 lähtien Sallassa ja Savukoskella. Karhuja voi nykyisin metsästää kuka tahansa ja kuinka monta kontiota tahansa laillisina metsästysaikoina. Sateenkaaren huomattavin ansio on kuitenkin selkämeren suurimman saastuttajan julistaminen ja vaatimus ympärisSUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . 7. Karhunmetsästäjällä täytyisi olla voimassaoleva metsästyskortti
Samalla kasveille käyttökelpoisten ravinteiden varastot pienenevät. Maan happamuuden lisääntyminen ja orgaanisen aineksen väheneminen ja muuttuminen tehostavat metallien myrkyllisiä vaikutuksia. se, että vaikkei fosforin kokonaismäärä palteessa ole paljoakaan pienempi kuin metsän humuksessa, niin helppoliukoista, kasveille käyttökelpoista fosforia on palteessa paljon vähemmän kuin metsän humuksessa. Lisäksi aurausalueilla kasvavien männyntaimien alkukehitys osoittautui hyväksi. Syyksi esitettiin heikosti kehittyneitä juuristoja, minkä arveltiin johtuvan tiiviistä ja !"' kylmästä maasta sekä huonos_ ta vesija happitaloudesta. Välillisesti alumiini voi vaikuttaa sitomalla maaperän fosforia ja joitain muita ravinteita vaikealiukoiseen muotoon sekä häiritsemällä etenkin kalsiumin ottoa. Maannoksen rikastumiskerroksessa on mm. alumiinija rautasaostumia, jotka joutuvat aurattaessa pintamaahan. Pohjois-Suomen aurausalueilla epänormaalisti kehittyneitä männyn taimia Paksusammaltyypin kuusikoiden uudistaminen tehostui Pohjois-Suomessa 1950-luvun puolivälistä alkaen. Ilmastollinen stressi on voim:ikas männyntaimien kasvaessa hankirajan yläpuolelle. Kuusikot hakattiin paljaiksi, ja tarkoituksena oli kasvattaa tilalle mäntyä, jota pidettiin kuusta tuottoisampana. Silloin niiden energiatalous joutuu erityisen suurelle koetukselle. Läheskään aina viljely ei ole onnistunut: monilla aurausalueilla männyntaimien kasvu ja kunto ovat heikentyneet noin kymmenen vuoden iässä. Ensin mainitulle ilmiölle on ominaista, että suotuisan alkukehityksen jälkeen taimien pituuskasvu ja kunto heikkene8 vät voimakkaasti ja taimet kuolevat. Erilaisia kasvuhäiriöitä Aurausalueiden männyntaimia alettiin syksyllä 1983 tutkia Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalla. Huomattava osa palteessa olevasta fosforista on rautaja alumiiniyhdisteiden sitomaa niukkaliukoista fosfaattia, joka on vaikeasti kasvien käytettävissä. Lisäksi taimissa on runsaasti lumen aiheuttamia mekaanisia vaurioita sekä erilaisia tauteja, mm. Kasvuolojen parantamiseksi e ja viljelyn helpottamiseksi au<ll 1,. Tyypillistä on myös neulasten lyhyys ja neulasvuosikertojen vähyys vain 2-3 vuosikertaa. Pahimmillaan kuolema seuraa 2-3 vuodessa näkyvien oireiden ilmaantumisesta. Myös maan mikrobiologista aktiivisuutta ja heikkokuntoisten männyntaimien juuristojen kuntoa koskevista tutkimuksista on saatu hälyttäviä tuloksia. Huomionarvoista tuloksissa on mm. Liiallinen alumiini on kasveille myrkkyä, ennen muuta se vaurioittaa juuristoa. Ravinnetalouden häiriöiden syyksi arveltiin paljaaksihakkuuta ja metsämaan aurausta sekä puulajin vaihtoa. Neljän ensin mainitun tekijän osuutta oletettuun ravinnepuutokseen tutkitaan parhaillaan. Luonteenomaista on myös rungon ja oksien hentous ja mutkaisuus sekä heikko puutuneisuus. Rauta on kasveille välttämätön hivenaine, mutta suurina pitoisuuksina siitäkin voi olla haittaa. Aurausta alettiin käyttää myös kuivahkojen · mäntyvaltaisten metsien uudistamisessa. Tulokset osoittavat lisäksi, että palteen alle jääneen humuksen määrä ja laatu ovat muuttuneet. Tähän mennessä saatujen tulosten nojalla ainakin kaksi ensimmäistä tekijää näyttäisivät pitävän paikkansa. Maahan saostuneilla metalleillakin merkitystä Suuri osa Pohjois-Suomen paksusammaltyypin kuusikoista kasvaa hienojakoisilla, voimakkaasti podsoloituneilla moreenimailla. Tutkimuksia jatketaan ja laajennetaan, jotta saataisiin selville, mikä osuus ravinnetalouden häiriöillä on taimien epänormaalissa kehityksessä. 1960-luvulla tuli takaiskuja, sillä edellisellä vuosikymmenellä kulotetuilla ja laikutetuilla viljelyalueilla havaittiin paljon kunnoltaan heikentyneitä, huonosti kasvavia ja myös kuolleita taimia. versosyöpää, versoruostetta ja karistetauteja. Kaikki ei mennyt kuitenkaan niin kuin piti. raus maan kunnostusmenetelmänä yleistyi 1960-Iuvun lopulta lähtien. Ravinnetasapaino häiriintynyt Alustavien tutkimusten perusteella taimien kasvun ja kunnon syyksi oletettiin typen ja etenkin fosforin puutosta, jota ilmaston ankaruus vielä tehostaa. Eero Tikkanen Kirjoittaja työskentelee metsänhoidon tutkimusosaston tutkijana Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalla. (1) humuksen väheneminen ja sen kemialliset muutokset, (2) vaikealiukoisten epäorgaanisten fosforiyhdisteiden lisääntyminen maassa, (3) maan mikrobiologisen aktiivisuuden heikkeneminen, (4) juuristojen huono kunto, (5) ravinteiden sitoutuminen maata happamoittavaan pintakasvillisuuteen ja (6) ravinteiden huuhtoutuminen. KOTIMAASTA Pohjois-Suomen vaarojen ja ylätasankojen kuusikoita on laajasti hakattu paljaaksi ja viljelty niille maan aurauksen jälkeen mäntyä. Joillakin alueilla taimet olivat heikkokuntoisia, joillakin taas reheväkasvuisia, silmutasapainonsa ja kärkidominanssinsa menettäneitä. Muodoltaan taimet ovat enimmäkseen normaaleja, mutta joidenkin latvan kehitys on häiriintynyt. Tilanne on kriittinen pian sen jälkeen, kun taimet ovat kasvaneet hankirajan yläpuolelle. SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Taimien ehtiessä noin kymmenen vuoden ikään 1970ja 1980-luvun vaihteessa nussa havaittiin kuitenkin taas monin paikoin epänormaalia kasvua. vsk.. Aurausalueiden männyntaimien fosforitaloutta ovat voineet heikentää mm. Neulasten pituuskasvu heikkenee nopeasti ja usein samanaikaisesti taimien pituuskasvun hidastumisen kanssa. Vaikka tutkimukset ovat vielä kesken, voidaan jokseenkin varmasti sanoa, ettei aurausalueilla kasvavien heikkokuntoisten männyntaimien ravinnetalous ole tasapainossa. Latva joko puuttuu tai kärkidominanssi on heikentynyt, josta seuraa tupsulatvaisuutta. 1970-luvulla tehdyissä tutkimuksissa todettiin mm., että maan lämpösumma ja ilmavuus olivat aurauspalteissa suurempia kuin kevyemmin muokatussa tai muokkaamattomassa maassa. _________________ _
Asian tärkeydestä kertoo sekin, että toimikunnassa vallitsi yksimielisyys teollisuuden edustajien ja suojeluväen kesken . Happamoitumisen suhteen ei epäilyksiä juurikaan ole. vsk. Millaisia kansainvälisiä ongelmia se aiheuttaa, jää nähtäväksi. Syyskuussa järjestettiin Pohjoismaiden ministerineuvoston aloitteesta ilmansuojelukokous Tukholmassa. Ydinvoimankin suhteen olemme kuin sadun harakka tervatulla sillalla: kun nokka irtoaa niin pyrstö tarttuu. Mahdollisuudet energiatuotannon muuttamiseksi lyhyellä aikavälillä ovat pienet. Savukaasujen puhdistustekniikalla voidaan epäilemättä happamoittavien ainesten määrää vähentää ja hidastaa muutosta. Samanaikaisesti on kuitenkin tulossa vielä toSUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Näihin vähennyksiin on olemassa tekniset mahdollisuudet. Myös mahdollisuudesta vähentää typen oksideja keskustellaan kansainvälisellä tasolla. Sen määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan jo vuoteen 2030 mennessä. Kysymys ei enää ole siitä milloin olemme valmiita tinkimään nykyisistä kasvutavoitteista ympäristön hyväksi, vaan siitä että meidän on pakko tehdä se sekä taloutemme että terveytemme takia ja luonnon säilyttämiseksi. Muutokset eivät meidän pohjoisilla leveyksillämme olisi yksinomaan kielteisiä, mutta kuivien alueiden laajeneminen muualla maapallolla, nykyisten maatalousalueiden siirtyminen pohjoisemmas, mahdollinen jäätiköiden sulaminen ja merenpinnan nousu muuttaisivat maailmaa ja sen poliittisia oloja arvaamattomalla tavalla. Kukaan ei kuuntele puheita energian säästöstä tai edes sen käytön jäädyttämisestä nykyiselle tasolle. Siihen tähtäävät muun muassa autojen pakokaasuja koskevat rajoitukset. Tämän vuoden lokakuussa Ranskassa järjestetty laaja energiakongressi antoi tulevaisuuden näkymistä optimistisen kuvan. Tämän kokouksen yhteydessä 21 eurooppalaista luonnonsuojelujärjestöä esIttI tutkimuksiin perustuvan vakavan vetoomuksen rikkipäästöjen vähentämiseksi 90 prosentilla, typen päästöjen 75 :llä ja otsonin päästöjen samoin 75 prosentilla. Pentti Linkolan tulevaisuuden kuvat eivät ehkä olekaan kovin etäisiä. Selviytymisstrategiaa tullaan varmasti lähivuosikymmeninä pohtimaan sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Hapanta ja kuumaa Näillä sanoilla voi joltisellakin varmuudella kuvata tulevaisuuttamme jo lähivuosikymmeninä. Teollistunut maailma syytää ilmaan rikin ja typen oksideja niin paljon, että maaperässä ja vesissä alkaa vetyionien malja täyttyä monine tunnettuine seurauksineen. Vuosi sitten Itävallassa Maailman Meteorologisen Järjestön toimesta kokoontuneet 80 arvovaltaista tutkijaa 24 maasta totesivat maapallon väistämättä lämpenevän kasvihuoneilmiön takia, ilmaston muutoksen alkavan jo ensi vuosikymmenellä ja sen olevan suurempi kuin koskaan aikaisemmin ihmisen historian aikana. 9. Kulttuurit ovat ennenkin tuhoutuneet; enää ei voi olla varma edes luonnon säilymisestä. Ja mikä mahti maailmassa estää kehitysmaita teollistumasta. taalimpi ja globaalimpi ongelma: hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä. Runsas vuosi sitten solmittiin Suomessa useimpien Euroopan maiden, Yhdysvaltojen ja Kanadan kesken sopimus rikkipäästöjen vähentämisestä 30 prosentilla vuoteen 1993 mennessä. Eräät maat, Suomi mukaanlukien pyrkivät jo nyt noin 50 prosentin vähennykseen. Edessämme on sarja todennäköisiä ekokatastrofeja, joita on vaikea välttää. Esitys sisältyy äsken mietintönsä jättäneen rikkitoimikunnan ehdotuksiin. Rohkenen kuitenkin lukuisiin tutkimuksiin perustuen väittää, että ihmiskunta on suurimman itse aiheuttamansa ongelman edessä
Mutta nyt, kun kaksi kuukautta on kulunut, ohjelma on levinnyt useimmille halukkaille ja ajatusaikaa ohjelman kriittiselle arvioinnille on ollut, ovat arvioinnit ohjelmasta ja sen tekijästä vähitellen kääntymässä päälaelleen: huippuviisaan miehen loppuun ajateltua julistusta maailman tilasta ja sen tulevaisuudesta; yksityiskohtaisuuteen vietyä eloonjäämisoppia maailman pelastamiseksi vastaansanomattoman aukottomassa armottomuudessaan. Ja jakajia on paljon, ihminen vain yksi niistä. Jos liikkeelle lähteneitä prosesseja ei voitaisi millään enää pysäyttää, maailmanlopun vuosiluku olisi itse asiassa jo 1980 tai 1970." "Tällä hetkellä näyttää siltä, että maapallon ympäristövaurioiden ilmaantumisja etenemisnopeus esim. Lähtökohtana on vihreän luonnon tuottokyky. Myös Linkolan ohjelman arki ei Wrightiä kiinnosta: "Ohjelman yksityiskohdat eivät tunnu erityisen jännittäviltä, pikemminkin ne osoittavat mielikuvituksen puutetta." Mikä siis on tehnyt aikaisemmin niin mielikuvitusrikkaasta ja ajastaan aina vähintään 15 vuotta edellä olevasta ajattelijasta äkkiä niin arkisen ja mielikuvituksettoman. PUHEENVUORO Linkolan ohjelma on -ainoa mahdollinen eloonjäämisoppi Syksyn kuumin puheenaine on ollut P·entti Linkolan laatima"Vihreän liikkeen tavoiteohjelma''. Siinä Linkola kirjoittaa mm. metsäkuoleman tapaan enimmäkseen ylittää aikaisemmat arviot, käyrien eksponentiaalisuus jyrkkenee.'' Maapallon tuhoutumisennusteisiin pohjautuu koko linkolalaisen ajattelun lähtökohta, syy tuon laajan ohjelman tekemiseen: ''Länsimaisten tutkimuslaitosten tekemät ennusteet päätyvät ihmiselämän loppumiseen vuosien 20202030 vaiheilla." Tuo lause on näköjään eniten nostattanut vastarintaa Linkolan ajatuksia kohtaan mutta samalla se on lause, joka ei ole Linkolan ohjelmaa ollenkaan. Tahdommeko elää silmät ummessa. "Sen vuoksi toivon, että ohjelmaa luettaisiin. Alkuvaiheissa varsin harva oli edes omakohtaisesti ohjelmaa nähnyt. Sitä elämän rikkautta, jonka vihreä liike pyrkii säilyttämään, on sekin, että ihmiskunnassa lepattaa erilaisia uskontoja, kuvitelmia ja houreita ja vaikkapa sellaisia yhteisöjä kuin kokoomuspuolue, maaseudun puolue tai sosiaalidemokraatit. "Se on saanut osakseen ivaa ja pilkantekoa. Niinpä ei ollut ihme, että lopputuloksena syntyi karmaiseva soppa ja ohjelman tekijä leimattiin milloin hulluksi, milloin fasistiksi. Häntä ei todellakaan kiinnosta, eikä varmasti voikaan kiinnostaa semmoiset asiat kuin puolukan varmuusvarastointi, viljelytekniikka tai kysymys pellavalle ja lammastaloudelle varattavista hehtaarimääristä taikka yksityistalouSUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Tuo ohjelma on luonnonsuojelijan eloonjäämisohjelma. Vihreä filosofia hylkää kokonaan ihmiskeskeisen ajattelun, länsimaisen kulttuurin ja ajattelun. Tämä tarkoittaa sitä, että vihreä ohjelma ei ole tavanomaisessa kilpailusuhteessa mihinkään muuhun ohjelmaan nähden, sen tehtävänä on turvata kaikkien mahdollisten muiden pyrintöjen olemassaolon mahdollisuus se on kaiken muun yläpuolella tai kaiken muun alapuolella, kivijalkana.'' Wrightiä ei kiinnosta arkinen aherrus Toistaiseksi ehkä arvovaltaisimman arvioinnin Linkolan ohjelmasta on tehnyt Akateemikko Georg Henrik von Wright Suomen Kuvalehdessä. Mutta sitten kun mennään tähän yhteiskunnan arkeen, pilkahtaa vanhan humanistin pukinsorkka siellä Wrightin maailmassa. Vihreä filosofia palaa takaisin luonnonkansojen filosofiaan. Ja tuo arviointi on hämmästyttävän myönteinen. Useat siitä lukemani kirjoitukset ovat olleet lähinnä häväistyskirjoituksen luonteisia." Wright näkee Linkolan ohjelman tarjoavan selvänäköisen v1s1on edessä väistämättä olevien muutosten laajuudesta ja radikaalisuudesta. "Ihminen ei vaadi mitään, hän pyytää, lakki kädessä ja polvillaan." Sillä: "Maapallon elämä, elävä kerros, biosfääri ainoa tunnettu elämä maailmankaikkeudessa on tuhoutumassa." "Jos mittapuuna käytetään ihmislajin itsensä elämän edellytysten jatkumista, tiedemiesten käsitykset liikkuvat nollan ja muutaman sadan vuoden haarukassa. Pessimististen arvioiden mukaan teknosfäärin aiheuttama maa10 pallon vaurioituminen olisi jo korjaamaton . Kaiken määrää luonnon kantokyky, sen vuosittainen tuotto. Näinhän ei tarkkaan lukien ole: inhimilliset pyrinnöt, tiede, taide, työ ja leikki, kirjasto, jalkapallo ja purjehdus säilyttävät entiset arvonsa, ne vain riisutaan materiaalisista ylilyönneistä. Itse asiassa samat pyrinnöt, joiden riisumiseksi vihreä ohjelma taistelee, joita vastaan se tavallaan taistelee, ovat juuri sitä elämää, jonka säilyttämiseksi se on laadittu, jonka turvaaminen on koko vihreän liikkeen sisältö. Vihreä ohjelma on kivijalka Vihreään ohjelmaan liittyy viiden liuskan mittainen esittely, lukuohje. Vihreä liike ei perusprinsiipeiltään ole itse elämää, se vain säilyttää elämää, joka on pääosaltaan muualla. vsk.. Ja näin vastaa Unkola: "Wright, joka on siellä tuhansien kirjojensa kirjastossa tutkinut filosofiaa ja filosofian historiaa kykenee loistavasti ymmärtämään maailman tilan aivan samoin kuin se luonnontieteellisistäkin lähtökohdista ymmärretään , eli nämä suuret linjat, sen että hyvin voimakkaita yhteiskunnallisia muutoksia tarvitaan, jos aiotaan pelastua. "Hyvin vastenmieliseltä saattaa ensi lukemalta tuntua, että vihreä ohjelma ikäänkuin nitistää, mitätöi kaikki muut inhimilliset perinnöt todetessaan ne elämälle vahingollisiksi. kysyy Wright, joka ihmettelee Linkolan ohjelman saamaa vastaanottoa. "Joidenkin kovia kokeneiden kansojen keskuudessa Linkola-Suomi vaikuttaisi jopa idylliltä." Mutta poliittisesti toimivaksi Wright ei ohjelmaa usko, sillä mikään puolue ei uskalla kannatuksen putoamisen pelossa asettua ohjelman taakse. Se on faktaa, jonka me kaikki näemme ympärillämme joka hetki, ja faktaa, josta Suomen Luonto -lehti tarjoaa jatkuvasti esimerkkejä. Ajatusleikkinä voidaan sanoa, että jos viimeksimainitusta saataisiin eliminoitua niiden elämää tuhoava, talouskasvuun ja luonnonvarojen pidäkkeettömään ulosmittaamiseen pyrkivä talouspolitiikka, niiden erilainen tuotantovälineiden jatkoperusteiden tarkastelutapa kuuluisi kaikessa lystikkäässä pienuudessa siihen elämänilmiöiden viehättävään moninaiseen kirjoon, jonka puolesta vihreä liike toimii. Minkäänlaista muuta eloonjäämisohjelmaa ei voisikaan olla. Takaisin luonnonkansojen filosofiaan . Tosin takertumatta sen yksityiskohtiin eikä liioin, niinkuin piru lukee raamattua, vaan niin kuin ajattelevan olennon tulee aina lukea." Ekokatastrofin kohdatessa jo sellaisenkin tavoitetason saavuttaminen, kuin Linkola ohjelmassaan on hahmottanut, saattaisi tuntua optimaaliselta pelastukselta uhkaavan kaaoksen ja sukupuuttoon kuolemisen edessä
On liian alkeellista ja vaistonvaraista torjua vihreä SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Kyllä minun heikkouteni sittenkin ovat siellä muiden lajien puolella." Pitääkö kehityksen pyörää kääntää taaksepäin. tämäntapaisia. Kannattaa kuitenkin testata se mahdollisuus, että ihminen sittenkin olisi rationaalinen laji, koska samalla tulee sitten mitattua sekin, että jatkuuko elämä vai eikö jatku. Sen verran selvisi, että vaikeuksitta eivät vihreän liikkeen eri suunnat voi ohjelmaa hyväksyä. Mehän olemme tämänkin lehden artikkeleiden perusteella osanneet valmistautua pahimpaan ilman tuota kauheaa Linkolaakin. Meille Linkola tarjoaa kauhukuvan sijasta sittenkin pelastuksen, ainakin pienen pelastumisen mahdollisuuden. Olennaista on että elämä jatkuu! Mutta kuinka Linkolan utopia voi toteutua. Ja ihminen onkin paljon vaikeampi ymmärrettävä." Tästä Linkola on jyrkästi toista mieltä. Luonnonsuojelija näkee että se, onko hallitseva järjestelmä "diktatuuri" vai nykyisenlainen "demokratia" on täysin sivuseikka itse elämän kannalta, puhumattakaan pääkysymyksen eli eloonjäämisen kannalta. Olen joskus sanonut että on yksi mahdollisuus kymmenestä, että ihmiskunta olisi elossa vielä 200 vuoden kuluttua. Silloin kun on aikaa vähän, riittää vaihtoehdon hylkäämisperusteeksi jo yksistään se, että se on uusi ja ennen kokeilematon ." Wright, kuten monet muutkin, näkevät Linkolan ohjelman kaatuvan siihen, että "Linkola ei tunne ihmistä yhtä hyvin kuin rakastamansa eläimet ja kukat. "Maapallon elämä, elävä kerros, biosfääri ainoa tunnettu elämä maailmankaikkeudessa on tuhoutumassa", ei teesinä iske lainkaan niin tyrmäävästi vasten kasvoja kuin ehkä usei(mmi)lle vihreänkin liikkeen parissa työskenteleville. vs k. Väestöjen käyttäytyminen on määriteltävissä muutamalla lainalaisuudella.'' "Ihminen on helppo tutkittava, ennen kaikkea kun on yhteinen kieli, ja kun itsekin on ihminen. Pelastumisen mahdollisuus Vihreän liikkeen kokous Tampereella lokakuun alussa ei keskustellut ohjelmakysymyksistä. Pelkkä ns. Eero Silvasti Helsingin sanomien kolumnissaan kirjoittaa, että "Linkola oivaltaa, että edistysvietin ja itsesäilytysvietin nstm1ta on ihmisen historian murhenäytelmä. Mutta tiedon tasolla tästä ajattelun kahleesta on pakko päästä irti. jotakin aivan pientä.. Pentti Linkolan ohjelma on antanut monille toivoa (monet taas ovat silmien avautuessa tulleet epätoivoisiksi). Kun eduskunnan päätöksellä oli saatettu voimaan sotatila ja sotatalous, eli väestö hetkessä yhtä luontevasti sotaja säännöstelytaloudessa elintarvikeja vaatekuponkeineen, motintekotalkoineen ja kerrostalojen pihalle raivattuine perunapalstoineen ja koki tämän kaiken juuri siks-i täysipainoiseksi normaalielämäksi jossa ihminen elää. energiakriisin puhjettua 1973 ovatko nekin jo autuaasti unohtuneet. Monia vihreän ohjelman kohtia tapaamme niinkin myöhäisestä kotimaan historiasta kuin sisäasiainministeriön hätätilamääräyksistä ns. Luonnonsuojelijalle eloonjäämisopin omaksuminen on sittenkin paljon helpompaa. Kysymykseeni siitä, onko vastineiden joukosta tullut mitään uutta, mitään sellaista, jota et olisi ajattelussasi jo huomioinut, vastaa Pentti: No eipä juuri... Ajatusten selkeyden nimessä on siis pidettävä mielessä, että vihreän ohjelman toteutumisen esteet ovat yksinomaan psykologisia, mitään konkreettisia esteitä ei ole. Silloinkin katkesivat opintosuunnitelmat, ammattiurat, asuntosäästämiset ja sohvakaluston hankinnat siihen paikkaan. Juuri inhimillinen hybris, että syöksytään ja kokeillaan aina uutta, "yliäänikoneita", juuri on se tuhon perussyy. Vihreä ohjelma on välttämättömyys ja tarvitsee tien alussa vahvoja toteuttajia. Paitsi huonosta ihmistuntemuksesta, on Linkolan ohjelmaa arvosteltu paljosta muustakin. den lämmitysjärjestelmistä, ja hän näkee ne todellakin hyvin arkisina ja epäkiinnostavina ja sitäpaitsi myöskin tuttuina. Näihin väitteisiin Linkola vastaa jo ohjelmansa esittelyssä: "Ihmisellä on taipumusta pitää juuri elettävän hetken elämää ja järjestelmää jotenkin olennaisempana, ja sitä paitsi merkittävämpänä ja etevämpänä, kuin jonkin toisen ajankohdan eikä kai toisin voisi ollakaan. Ja muistettakoon lopuksi, että Linkolan ohjelma on nimenomaan tarkoitettu poliittiseksi ohjelmaksi. Voiko biologiselle lajille kauhoa järkeä päähän yhteiskunnallisin voimakeinoin?" Ja Linkola vastaa: Joo, tossahan on tajuttu kyllä ne eloonjäämisopin peruskysymykset, että voiko tämäntapainen ohjelma mennä läpi missään olosuhteissa ja voiko aikaansaatu yhteiskunta sitten säilyä. Petteri Kalinainen 11. Uhrauksen hintana on yksityisen luonnonläheisen elämänsisällön menetys, mutta paikkana, eikä lainkaan vähäisenä, on itsekunnioituksen säilyminen. Hän on näyttänyt tietä eloonjäämiskeskustelun suunnaksi länsimaisssa, ja toivottavasti myös tekojen suunnan. "Ihminen on äkkiä läpi käyty, itse en ole 20 viimeisen vuoden aikana oppinut ihmisestä enää mitään uutta. . Sitten ei ole mahdollisuuksia lainkaan, jos sitä yhtäkään ei edes yritetä. Mutta suurimmat vastaväitteet ovat teeman ohi puhumista ja niissä ei sitten eloonjäämistä pidetä tärkeänä ollenkaan. Että uhrautuvimmat meistä pyrkisivät parlamentaariseen koneistoon mukaan (sillä vihreä poliitikko todella on uhrautuja ja luopuja ei tosin ohjelman suhteen, sillä sitä hän toteuttaa järkähtämättä kulloisistakin poliittisista suhdanteista riippumatta, vaan luopuja kasvupuolueiden kahmijapoliitikkojen vastakohtana). Vaan entäpä jos ihminen ei ole läpeensä rationaalinen. Olen sallinut liian suuria syntyvyyslukuja, hevosten tuottaminen ei näillä tammamäärillä onnistu tarpeeksi nopeasti... poliittinen tahto riittää siihen, että ohjelman toteuttamisesta vaikkapa yksityiskohtien tarkkuudella päätettäisiin huomispäivänä." Humanismi on toisarvoista Vielä pahempi parRu jopa vihreän liikkeen sisällä on noussut humanismin ihanteiden ja Linkolan maailmankuvan välisestä ristiriidasta. Vain rationaalisena olentona ihminen on mahdollinen laji. Juuri silloin kun aika loppuu, juuri mielikuvitus on pidettäväkin kurissa. ohjelma sillä perusteella, että sen tarjoamat käytännön ratkaisut olisivat tuonpuoleista utopiaa, kun monet niistä ovat varsin samanlaisia kuin ne joihin siirryttiin omassakin maassamme äkkinykäyksellä alle puoli vuosisataa sitten. Että me kaksi miljoonaa suomalaista piilovihreää saisimme parlamentaarista tietä suunnan kääntymään, ensin Suomessa, sitten muissakin maissa. Kovasti on myös yritetty todistella, ettei Linkolan ohjelma ole toteutuskelpoinen, koska se kääntää kehityksen pyörää taaksepäin, koska se vie koko elämisenarvoiselta elämältä pohjan pois
Ympäristönsuojelijoiden käsissä tutkimuslaitteet voisivat tuottaa talouselämän kannalta hankalaa tietoa. marraskuuta. Merkkipäivän aattona Suomen Luonto keskusteli Pekka Nuortevan kanssa ajankohtaisimmista ympäristöongelmista. Kaikki ei sujunut ilman kommelluksia, tuskaa ja vaivaa, mutta Pekka Nuortevan mielestä työ kannatti. Varoitus ja pyyntö levitettiin kuuluvasti tiedotusvälineiden kautta. vsk.. Se on kompostihälyllä aikaansaatu konkreettinen, joskin näkymätön saavutus, tilittää professori Pekka Nuorteva kesän 1986 kokemusta yhtä kokemusta muiden lomassa. Asiantuntijoiden, tutkijoiden on määrä ravistella kansaa, joka on uudenlaisen, aistein havaitsemattoman vaaran edessä ymmällä. Siksi laitteita annetaan ympäristönsuojelijoille hyvin kitsaasti, mieluiten ei ollenkaan", Pekka Nuorteva toteaa. SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Ne eivät tule paikalle geigermittarit rätisten, niinkuin Tshernobylin ydinsaasteet, muistuttaa professori Pekka Nuorteva, Suomen luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja ja Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitoksen johtaja. Siitä syntyi melkoinen häly. Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitos ilmoitti heinäkuussa, että Tshernobylin katastrofin jälkeen komposteihin kootuissa lehdissä oli havaittu yli 100 000 Bq/ kg radioaktiivisuutta, joka oli kompostien kautta matkalla vihannespuutarhoihin. Ritva Kupari ja Ismo Tuormaa Ennustetusta 10 000vuotiskaudesta ei ehtinyt kulua pitkälti, kun ensimmäinen ydinvoimala rysähti. "Tutkimuksen voimavarat palvelevat ennen muuta talouselämää. Laitos sai omia jatkotutkimuksiaan varten säteileviä lehtikom12 Professori Pekka Nuorteva: Dioksöni on pahin ongelmamme Useimmat ympäristömme saasteet vaikuttavat vaivihkaa nam esimerkiksi vaarallinen dioksiini. Tshernobyl iskostui ihmisten tajuntaan muutamaksi viikoksi ehkä kuukaudeksi. Ympäristönsuojelun laitos ravisteli ihmisten tietoisuuteen sen vaaran, joka liittyi Tshernobylin katastrofin jälkeen kokoon haravoitujen lehtien kompostointiin. Postikin kieltäytyi säteilyvaaraan vedoten kuljettamasta näytelehtiä, jotka oli kerätty säteilyturvakeskuksen vaarattomaksi julistamasta luonnostamme. Hän täyttää 60 vuotta 24. Samalla laitos ilmoitti haluavansa kokeisiinsa saastuneita lehtiä. Jos kuitenkin saimme aikaan sen, että ihmiset eivät pane säteilevän kompostinsa tuottamaa radioaktiivista multaa kotipuutarhaansa, välttyy moni syövältä
Nuortevankin laitos on saanut HAPRO-rahoista kahtena vuotena · 100 000 · markan määrärahan eli määrärahat, joilla voidaan periaatteessa palkata yksi ylimääräinen tutkija. On myös huomattu, että PCBaineiden terveyshaitat ovat oikeastaan m1ssa esiintyvien dioksiinija dibentsofuraaniepäpuhtauksien aiheuttamia. Nuorteva on tullut tunnetuksi sanavalmiudestaan. Siitä olisi päästävä eroon kieltämällä kaikki dioksiineja synnyttävät prosessit esimerkiksi jätteiden poltto. Silloin alkavat ympäristöntutkijoidenkin palvelut kelvata. Puhuttiin keskiarvoihmiseen kohdistuvasta keskimääräisestä säteilystä. Tällä salailulla halutaan suojata kalakaupan joustavuus eli estetään ihmisiä varomasta pahimmin saastuneiden alueiden kalaa. Dioksiini leviää Tshernobylin onnettomuuden tuomat saasteet olivat näkymättömiä, mutta sentään helposti mitattavissa. Diplomaattisen peitteleviä sanankäänteitä käyttävässä julkisessa keskustelussa on karujen tosiasioiden esiin lateleminen usein tilanteen räjäyttävää dynamiittia. Tshernobyl opetti meille myös sen, että jos tuhannen kilometrin päässä palaa jokin kemiallinen tehdas, se ei ole vain lähiympäristön ongelma. Tämä on juuri sitä menettelyä, jolla ympäristönsuojeluongelmia synnytetään, toteaa Nuorteva. Kun ympäristönsuojelun laitos oli tiedottanut lehtinäytteiden otosta, ruuhkautuivat laitoksen kaikki neljä puhelinta täysin kahdeksi viikoksi. Kauppa käy ja ydinvoimalat pyörivät, mutta syöpäisyysriskit lisääntyvät. Ihmiset halusivat tietää säteilyvaarasta vedessä, kaloissa, porkkanoissa, kurpitsoissa ja kaikessa. Tutkimusmaailma on sulkeutunut Onko hätä tämän näköinen. Määrärahat tutkimuksille tulevat paljolti ministeriöiden kautta. Useimmat saasteet eivät tule geigermittarin rätinällä paikalle, Nuorteva vertaa, ne ovat usein värittömiä, hajuttomia ja näkymättömiä ja vaarallisuudeltaan toista luokkaa kuin tshernobyljätteet. Yleensä turvarajat säädetään siten, että selvitetään haitallisten aineiden esiintyminen elintarvikkeissa ja sitten leikataan turvarajalla pois kaikkein hurjimmat pitoisuudet. Tietämättömyys ja huoli olivat päässeet patoutumaan. Säteilyturvakeskus halusi ilmeisesti ylläpitää illuusiota tilanteen vaarattomuudesta jotteivät asenteet viidettä ydinvoimalaa vastaan jyrkkenisi. Nuorteva on samaa mieltä. Meille on uskallettu kertoa, että pahimpien saastelaskeumaalueiden ahventen keskiarvo on 4 100 Bq/ kg, mutta ei sitä, mistä on löytynyt 15 900 Bq:n voimalla säteilevä ahven. Saastetta saattaa laskeutua huomaamatta meidänkin luontoomme. Ympäristönsuojelullista tutkimustietoa tarvitaan kuitenkin silloin kun happosade tappaa kaloja järvistä ja talouselämän tukipilarina olevat metsät alkavat kitua. vsk. Turvarajoilla vain luodaan perusteetonta turvallisuuden tunnetta ja hyväksytään saasteiden päästö luonnon elintarvikevalmistamoon. Tutkimuksen voimavarat palvelevat ennen muuta talouselämää. Ympäristönsuojelun laitoksella ei ole minkäänlaista mahdollisuutta tutkia dioksiiniongelmaa. Siksi laitteita annetaan ympäristönsuojelijoille hyvin kitsaasti mieluiten ei ollenkaan. Rohkeasti asian ytimeen Tämä on Pekka Nuortevan tapa toimia silloin kun on toiminnan aika. Pikemminkin se on sulkeutunut kuin avoin. Eikä niitä kuitenkaan valvo sellainen tehokoneisto kuin ydinsaasteita. Millainen on suomalainen tutkimusilmapiiri. Hänen laitoksensa on noussut maamme johtavaksi ympäristö kemian laitokseksi. Kaikkein vaarallisin nykyisin liikkeellä olevista ympäristömyrkyistä on dioksiini . tamista kyseenalaiseksi, Nuorteva huomauttaa. Tuollaiset mahdollisuudet on sitävastoin professori Jaakko Paasi virralla Jyväskylän yliopistossa. Aivan samoin kuin ydinsaasteiden torjunnassa, pyritään tässäkin ensisijaisesti turvaamaan talouselämän toimivuus ja vasta toissijaisesti luonnontalouskoneiston toimivuus tai kansanterveyden etu. Se synnyttää syöpää ja rikkoo immuniteettimekanismeja. Nuorteva kritisoi säteilyturvakeskusta hyssyttelevästä asennoitumisesta Tshernobyl-tiedottamiseen. Säteilyturvakeskuksen vaiteliaisuuslinjan tukijaksi on nyttemmin ilmoittautunut Elinkeinohallitus. Se on tämän järjestelmän turvallisuudesta vastaava elin, mutta ei aseta ydinvoiman lisärakensuoMEN LUONTO 7/ 86 45 . Ministeriöt huolehtivat kyllä, että poliittinen ilmasto on niille suopea eli huolehtivat ettei tutkimustieto tuota valtakunnassa mitään häiriötilanteita. Ruotsissa dioksiinia on löydetty monista elintarvikkeista, mm. Ympäristönsuojelijoiden käsissä olevat tutkimuslaitteet voisivat tuottaa talouselämän kannalta hankalaa tietoa, rajoituksia rahan saalistukseen. Miksei Suomessa tutkita. Se on päättänyt julistaa salaiseksi Tshernobylin Suomessa aiheuttaman säteilyn huippulukemien löytöpaikat. Dioksiinin vaikutukset ovat piileviä. Niin arvokkaat ovat Suomen metsät! D 13. Tällöin kuluttaja tuntee itsensä turvatuksi, vaikka kukaan ei tarkalleen tiedäkään, mikä on jäljelle jäävien myrkkymäärien vaikutus. posteja ja ihmiset tiedon siitä, että vapun jälkeen haravoituja lehtiä voi kompostoida korkeintaan kukkamaalle levitettäväksi ja silloinkin tulisi olla varma siitä, että maa säilyy kukkamaana lähimmät vuosikymmenet. Näin siksi, että tuon tutkimusyksikön tehtävänä on kemiallisen sodankäynnin aikana paljastaa ne myrkyt, jotka maahamme syydetään. Keskus ei halunnut antaa aivan tarkkoja tietoja kansalle säteilyn määrästä, laajuudesta ja vaikutuksista. Esimerkiksi allergioiden raju yleistyminen saattaa pohjimmaltaan olla dioksiinien aiheuttamaa murtumaa immuniteettirakenteissa. Sitä syntyy pääasiassa keskitetyssä jätteiden poltossa. Hän pitäytyy tarkasti tieteellisiin tosiasioihin, mutta tuo ne selväsanaisen peittelemättömästi esille silloin, kun on aika ottaa kantaa luontoa ja ihmistä uhkaaviin vaaroihin. Löytyykö apu teollisen kehityksen tuomiin vaaroihin valppaista, puolueettomista tutkijoista, jotka puolustavat kestäviä arvoja elämää ylläpitävää luonnontalouskoneistoa. äidinmaidosta ja hiljattain länsirannikon taskuravuista. Hämäävät turvarajat Kun ruotsalainen maailmankuulu dioksiinitutkija Christoffer Rappe kävi Suomessa esitelmöimässä, hän esitti kantanaan, että turvarajat dioksiinia vastaan ovat väärä ratkaisu. Ei kerrottu, miten käy niille ihmisille, jotka asuvat pahimmilla saastelaskeumaalueilla ja tuntevat erityistä mieltymystä pahimmin saastuneisiin elintarvikkeisiin. Nuorteva sanoo, että hänen on vaikeata kuvitella minkään ulkopuolisen vihollisen pystyvän myrkynsyydännässään ylittämään teollisuutemme nykyistä myrkynkylvöä. Meidän täytyy muistaa, että säteilyturvakeskus on yksi osa ydinvoimaa ylläpitävästä rakenteesta. Ilmeisesti kansalaisjärjestöjen on salaisuuksien murtamiseksi ja terveytensä suojaamiseksi hankittava omat viranomaisvalvonnasta vapaat mittarinsa, hän jatkaa. Rauhan aikana se ylläpitää analyysivalmiuttaan tutkimalla niitä myrkkyjä, joita oma teollisuutemme luontoon syytää
Kalat olivat läjemmässä, eikä tarvinnu pölökkyvä pelätä. Olihan niitä kaheksisenkymmentä vuotta vierestä vahattu. Joelle menisi. Teksti ja kuvat: Esko Männikkö Kaksnokkanen kultatäky SATO hilijasta tihkuva. Tuuliviiri oli saanu eilisestä keikkumisesta tarpeekseen. Pikku poikana Aati joen takkaa tähän Iijoen törmälle juosta hilipasi. Vesi oli allaalla ja uitot olivat loppuneet. Sisko pääsi kele14 ' I ,/ I SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Eipä silti, taitaisi mennä, vaikka ilima olisi mikä tahasa. vsk.. Jo aamulla sen Aati portailta haisto. Oli kalailima. Hyvä joelle oli nyt mennäkki. Paremmin jakso soutaaki. Vaikka satas vanhoja ämmijä hammeet korvissa. Ottipaikat olivat varmassa tievossa
...,.. SAUVOMALLA Aati vie venneesä virran niskalle. Kaksnokkanen, kultatäkynen perho lujasti ottaluussa kiirii. Äkkijä vesi pakenee törmille. Uusi lasku kivelle. Puikkelehtii ku kaarnan pala. Joelle mentäisiin, katteli naapurit minkälaisija näkyjä tahasa. Ei tarttumi. Ensimmäinen kauhasu mennee ohi. Vene jää keikkumaan kiville keskelle jokija. Isomman puoleinen. Nykästiin potut reellä kuopalle. Oikijastaan koko kohalla oleva, parikilometrinen virta oli harrivettä. Eikä kyllä palijo kiinnostanukaa. Paksuun kalastajalankaan sijotut perhot viistävät vettä. vsk. Ja kaloja oli kuulemma tullu aluksi hehtomitalla. Varovainen otti. Ei auta muu ku kahlata rantaan. Naapurin sikavarmareijen kanssa pijettiin yhteistä pottumaata. Turhaa sitä rikkonaisesta veestä ruuvasi. Oli heleppo soutaa ja oottaa tärppijä. Nyt tiesi olla varruillaan. Airot lippasevat ku sukeltavan telekän koivet. Isäntä oli nähny ouvon unen: Aati oli ollu joella. Täytyy ottaa haavilla. Näin syksyllä harri hakkeutuu hittaaseen virtaan. Toisella nousee saapasvarren mittanen harri. Vavat viuhkaantuvat venneen perässä ku ajatukset päässä. Ei se sitä juttuva sen enempää jaaritellu. Eipä ehtiny sylykästä perhova pois. Perhosta ei oo palijova jälellä. ENNEN rantaan menova Aati käy nakkaamassa Tarmolle heinijä. kassa. Rengaskiven kuppeesta tullee tärppi. Sormet pyyhkäsevät lähes palijasta kouk15. Sieltä lähtee hittaasti laskemaan. Muutama rivakampi veto, ja vene siirtyy kappaleen matkaa ylävirtaan. Aati tarjovaa sammaa perhova, johon äsken meinasi. Aati nykäsee airot venneeseen ja nappaa koivuvavan kässiisä. Lieju meinaa imasta koko ukon. SUOMEN LUONTO 7/86 45 . Pari lempijää taputusta saavat hevosen hirnahtammaan. Eilen oli pitkästä aikaa ollu aisojen välissä
RANNASSA Aati lattoo kalat muovipussiin, nostaa vavat, punnoo siimat ja painaa koukut vappoihin kiini. Kolome tyyriin näköstä herraa astuu sillan kannelle. Jatkuvasti niitä saa olla ongesta näpräämässä. Ei Aati kappalemäärää tienny tarkalleen sanova. Saattas olla parempiki, jos siihen pyöräyttäs meton kaulasta höyhenenhaituvan. Naapurin penikkakoira porkkaa rantaveessä. Alakaapa niitä taas tälle toville olIakki. Lähes järjestään kultatäkysessä kiini. Nuuskii käryjä, nostaa koipijaan ja kusasee kaiteeseen omistusmerkkisä. Yli lentävä hanhitokkako niitä hartijoiltaan varisteli. Tuskin huomenna ennää kehtaa mennä, ja mennee silti. Mutta sen tiesi, että joukossa oli muutamija aikuisijaki kaloja. Naapurin hauva jolokkottellee paikalle. Yhellä roikkuu kaulalla täysautomaatiokamera. Eihän sitä kannata koko jokija kerralla tyhjentää. Kaks kääntelee päätään käjen suuntaan ja nyökyttellee. vsk.. Kahtova tolijottaa, urahtellee, välillä säihkähtää ja hyppää pusikkoon. Tosi hyvä onki. Välillä tullee isompiki. Annahan mennä Kipinään! Sillalle jää tiisselin kitkerä haju. Niille kyllä kelepaa mikä väri tahasa. Istuvat takasin penkkeihin. Sillalle ajjaa pitkä, tumma auto. PIKKUITIKA T alakavat kiusata. No niin, poika. Utelijaana se pijan taas poukkoilee rantakiville vetteen putuavija lehtijä nuuskimaan. Ihmettellee keskellä jokija liikkuvaa. 16 SUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Välillä kattavat papereihin. Sillä näppää hätäset kuvat. Uusi kultatäkynen pitäs jostaki vain saaha. Kaksnokkanen kultatäky kuva. Kaikilla jalassa uuvet kummikengät. Yks viittilöi joelle
matonpiiskaustelineen takaa, roskalaatikkorintaman takaa, alkoi tiheä kuusimetsä. Se oli aavemetsä, sillä kuusien alimmat oksat olivat varistaneet kaikki neulasensa, taimet olivat pelkkiä rankoja ja maa niin poljettu, kovaa savea, ettei se kasvanut enää muuta kuin pullonsiruja ja muovikassien riekaleita. hän Yrjänän ja hänen neitonsa, jonka nimi on Kulttuuri. Ja koska ei ole olemassa Pyhää Yrjänää eikä Pyhän Yrjänän miekkaa ilman lohikäärmettä, hän on nimennyt luonnon lohikäärmeeksi. Jyrkkä kallioseinämä katkaisi hänen pakonsa, partiot saarsivat pojan paniikkia. Hänen jälkensä haisivat; koirat ja moottoripyörät murisivat hänen kintereillään. Tai Tulevaisuus. Sen huuto kertoi, jos metsään oli joku tapettu ja ruumis kätketty suon silmäkkeeseen. Tai Yhteiskunta. Päät ovat harventuneet, lohikäärmeen elinvoima heikkenee. Lohikäärme tahtoo syödä PySUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Ja nyt, Pyhä Yrjänä, alat ihmetellä. Pyhä Yrjänä tahtoo tappaa lohikäärmeen. Tekniikka on hänen miekkansa. 17. Hänen vuosi sitten julkaistu teoksensa Tainaron on saanut runsaasti tunnustusta. Länsimainen ihminen on Pyhä Yrjänä. Heti lähiön tornitalojen takaa, Kirjailija Leena Krohn on kirjoittanut sekä lapsiJJe että aikuisille. Sillä oli paha ääni, mutta se paljastikin pahoja töitä. Kuka sen surmasi ja kuka huutaa sen haudalla. vsk. Miekka on viuhunut, valmista tulee. Silloin murhaajan kurkusta kirposi vikinä, ulina, kalliosta kumiseva parku: Äiti! Missä on äiti! Äiti minua puolustaa. Ja kuka lainaisi liekkiön ääntä metsien silmänkantamattomissa kalmistoissa, kun se itse on sukupuuttoon kuollut. Hänen miekkansa puhuu: pää poikki, kaikki sen päät poikki, miten monia se hirviö sitten työntääkin. Mutta missä, missä on nyt liekkiö. Nyt alkaa Pyhän Yrjänän työ olla tehty. Tähän metsään pakeni poika, joka oli tappanut äitinsä, joka oli raiskannut lapsen, joka oli kuristanut tytön. Leena Krohn • • • • • Liekkiön aan1 Suomalaisissa metsissä eleli ennen liekkiö, eräänlainen kummituslintu. Alat ihmetellä, miksi omilla harteillasi tuntuu niin kevyeltä, miksi neitosi näyttää niin hengettömältä. Nyt kysyt, kuka oli lohikäärme ja olivatko oma pääsi ja neidon pää vain eräitä sen lukemattomista jatkeista ..
Lisäksi pohjavesien puhtaudelle ovat vaaraksi hiekanja soranotto ja yhä tehokkaammaksi muuttunut maatalous. Toisin on esimerkiksi Keski-Euroopan sedimenttikivialueilla, joilla voi olla yhtenäisiä tuhansien neliökilometrien laajuisia pohjavesialtaita. Mitä karkeampaa maalaji on, sen nopeammin vesi solahtaa läpi. Ruotsissa soranotosta päätetään läänitasolla. Mutta koska päätöksenteko on kunnissa eli lähellä soranottajaa, ei pohjavesien suojelunäkökohtia aina oteta riittävästi huomioon lupapäätöksiä annettaessa. Suotautumisnopeudellakin on merkitystä. Useimmiten käyttökelpoisuuden väheneminen on ihmisen omaa syytä. Yleensä on kysymys siitä, että lantala likaa oman tai naapurin kaivon, mutta peltojen voimaperäinen lannoitus uhkaa pohjavesiä laajemminkin. Kun vajoavaa vettä puhdistava maakerros pohjavesiesiintymän päällä ohenee soran oton seurauksena, saattaa veden laatu huonontua ilman ulkoista likaantumistekijääkin. Lampi vastaanottaa esteettä happaman ja radioaktiivisen laskeuman, josta koskemattoman humuskerroksen on arvioitu pidättävän jopa 90 prosenttia. Maan pintakerros sekä kasvukerros että siinä olevat bakteerit pystyvät puhdistamaan maaperaan imeytyvää vettä tehokkaasti. Soranotto lisää likaantumisvaaraa Antoisimmat pohjavesialueemme sijaitsevat harju18 muodostumilla. Aikaisemmissa numeroissamme olemme kertoneet pohjavesien synnystä (SL 3/86) ja pohjavesien happamoitumisesta (SL 4/86). Lisäksi valvonnassa on puutteita. Teollisuuskemikaalit, kaatopaikat, sikalat, navetat, turkistarhat, sahat, huoltoasemat, maatalous ja sorankaivuu ovat monin paikoin vaarantamassa pohjavesiemme puhtauden. Maalajista, puhdistuskyvystä ja kuormituksen määrästä ja laadusta riippuu pitkälle se, minkälaisena vajoava vesi saavuttaa pohjaveden pinnan. vsk.. Maa-aineslain avulla soranottoa voidaan ohjata. Siten hiekanja soranotto on nykyisin ehkä merkittävin pohjavesien likaantumisriskiä lisäävä tekijä. Sateiden määrä ja maaperän SUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Sora-alueilla vaaratilanteita aiheutuu myös kaivinlaitteista sekä kuormausja kuljetuskalustosta, joiden huollon tai rikkoutumisen seurauksena maaperaan saattaa joutua öljyä ja bensiiniä. Pohjavesiä uhkaavat monet tekijät: tehtaat, jotka valmistavat ja varastoivat vaarallisia kemikaaleja, kaatopaikat, sikalat, navetat, turkistarhat, sahat, taimitarhat, tuorerehusäiliöt, huoltoasemat, öljysäiliöt ja jopa hautausmaat. Lisäksi käytetään karjanlantaa siellä, missä sitä on saatavilla. Pohjavettä uhkaavat lisäksi sorakuoppiin sijoitetut murskaus-, öljysoraja asfalttiasemat, polttoainesäiliöt ja kaatopaikat. Maamme pohjavedet ovat jakautuneet satoihin tuhansiin pohjavesialtaisiin, joilla useinkaan ei ole keskinäistä yhteyttä. Väkilannoitteiden käyttö maataloudessa on jatkuvasti lisääntynyt. Lammen pinta-ala on yleensä vain pieni osa koko pohjavesiesiintymästä, mutta tätä kautta pohjaveteen pääsee helposti sateen ja valumavesien mukana saasteita, muun muassa bakteereita ja raskasmetalleja. Likaantumisriskit ovat Suomessa paikallisia, mutta lukuisia. Väkilannoitteiden, samoin kuin karjanlannan ja maaperän omien ravinteidenkin huuhtoutuminen, riippuu muun muassa siitä miten voimakkaasti ne pystyvät sitoutumaan maahan. Alice Karlsson Kaatopaikat, kemikaalit, maatalous ja soranotto pilaavat Pohjavesiä suojelt: Pohjaveden huono laatu voi johtua joskus luonnon omista tekijöistäkin, kuten liian suuresta fluori-, mangaani-, rauta-, humustai radonmäärästä. Usein maankaivun seurauksena pohjaveden pinta paljastuu ja sorakuoppaan syntyy lampi. Voimakas lannoitus ulottuu pohjavesiinkin Maatalous likaa pohjavesiä valitettavan usein
Sorakuoppaan se sopi ikäänkuin luonnostaan. Peltojen lähellä olevista kaivoista on hyvin usein löydetty kohonneita nitraattimääriä. Samoin pieneen lampeen tai lahdenpohjukkaan. Voimakkaan lannoituksen seuraukset näkyvät vettä hyvin läpäisevällä maaperällä pohjaveden typpipitoisuuden kasvuna. Kasvinsuojeluaineiden lisääntynyt käyttö vaarantaa pohjavesiä lähinnä taimitarhoilla ja metsänviljelyalueilla. Riskikaatopaikat huolestuttavat Takavuosina perustettiin kaatopaikka vähän minne sattui. Kolmasosa näistä on riskikaatopaikkoja, joille tiedetään tai epäillään viedyn ongelmajätteitä siinä maann, että jatkotutkimukset ja valvonnan tehostaminen ovat tarpeen. ,a tehokkaamnrl.n Sorakuoppa ei sovi kaatopaikaksi! huokoisuus vaikuttavat myös huuhtoutumiseen. vsk. 19. Olennainen parannus tilanteeseen tuli vuonna 1970, kun kaatopaikat ja jätteen käsittelylaitokset saatettiin ennakkoilmoitusvelvollisuuden piiriin. Kaikkien tiedossa olevien yhdyskuntaja teollisuusjätteen kaatopaikkojen lukumäärä on tuhannen paikkeilla. V esiensuo j ei ukysymy ksiin alettiin kiinnittää huomiota vasta 1970-luvulla. dollisimman lähellä sitä ajankohtaa, jolloin kasvi tarvitsee niiden sisältämiä ravinteita. Kaatopaikka muodostaa lähes aina ympäristöriskin, mutta erityisesti silloin, kun sinne on haudattu nestemäisiä lietteitä ja muita erityisjätteitä. Lannoitteet olisi syytä levittää maahan mahSUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Lannoituksen oikea ajoittaminen säästää sekä pohjavesiä että viljelijän kukkaroa
Vain kolme vuotta myöhemmin veden nitraattipitoisuus oli kohonnut voimakkaasti. Ongelmajätteiden saastuttamien kaatopaikkojen kunnostus on vaikeaa ja kallista. Juha Helinin tutkimuksessa oli mukana myös Kaustisen vedenottamo ja sen läheisyydessä sijaitsevia turkistarhoja. Pohjavesiämme ei ole suojeltu riittävän tehokkaasti Vuonna 1984 tehdyn kaatopaikkakartoituksen mukaan 13 kaatopaikkaa sijaitsee tärkeillä, 16 muilla pohjavesialueilla ja 159 muutoin läpäisevällä maaperällä. Vaarallisten jätteiden saastuttaman kaatopaikan kunnostus on vaikeaa ja myös äärimmäisen kallista. vsk.. Suuria määriä kipataan kaatopaikoille joko alaa tai tietämättömyydestä johtuen. Jäljet johtivat yli puolen kilometrin päässä olevalle turkistarhalle, jossa häkkien alustat tiivistettiin välittömästi savella ja muovilla ja kuivikkeen käyttöä lisättiin. Ulkomailta on esimerkkejä, joissa kaatopaikan saneeraus on tullut maksamaan satoja miljoonia markkoja. Maahan variseva rehu lisää kuormitusta. Kokkolan vesipiirin mukaan maassa on parinSUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Vuonna 1982 asianmukaisiin paikkoihin kertyi vain kolme prosenttia teollisuuden ongelmajätteistä. Tutkijoita huolestuttavat etenkin vanhat kaatopaikat. Turkistarhat sijaitsevat usein vettä hyvin läpäisevällä maalla ja eläinten ulosteet ja virtsa imeytyvät yleensä esteettä maahan sadeveden, lumen sulamisvesien ja eläinten juomaveden huuhtomana. Suojatoimia on nyt tehty kolme vuotta tuloksetta. Tuolloin vedenottamon vesi havaittiin moitteettomaksi. Ainakin se osa jätteistä, joka käsitellään vuosittain Ekokemillä, on pois kaatopaikkakuormasta. Tällaisia ns. Saksan liittotasavalta kunnostaa riski20 Kaatopaikka on miltei aina ympäristöriski, etenkin silloin kun sinne on haudattu ongelmajätteitä. kaatopaikkojaan seuraavan kymmenen vuoden aikana yli 2 800 miljoonalla Suomen markalla. Ongelmajätteiden keruu yhä retuperällä Ongelmajätteiden tehostuneesta keräilystä huolimatta edelleen vain osa niistä saadaan talteen. Kuva on aivan liian myönteinen, koska tarkkailu maamme kaa·topaikoilla on puutteellista. Ongelmajätteitä käsitellään muuallakin kuin Ekokemillä ja osa hävitetään teollisuuslaitosten omissa prosesseissa. Riihimäen ongelmajätelaitoksen käyttöönoton jälkeen on tilanne huomattavasti parantunut. Tänä vuonna tuo määrä on noin kolmasosa teollisuutemme syytämistä ongelmajätteistä. Ongelmajätteitä kipataan kaatopaikoille edelleen huomattavia määriä syynä tietämättömyys ja piittaamattomuus. Turkistarhat uusi ongelma Turkistarhauksen vaikutuksia pohjavesiin on tutkinut muun muassa Juha Helin vuosina 1979-80 Vaasan läänissä, missä on yli 90 prosenttia maamme turkistarhoista. Tuon kartoituksen yhteydessä tuli esille kahdeksan pohjavesien likaantumistapausta. riskikaatopaikkoja on maassamme kolmisensataa, muutamat jopa tärkeillä pohjavesialueilla
Parhaillaan on meneillä useita selvityksiä, joista merkittävimmät ovat vesihallituksen, geologisen tutkimuskeskuksen, tieja vesirakennushallituksen sekä ympäristöministeriön yhteinen tutkimus Maa-aineksen oton vaikutus pohjaveteen, vesihallituksen projektit Peltolannoituksen vaikutus pohjaveden typpipitoisuuteen ja Ihmisen toiminnan vaikutus pohjaveteen. Erityisen tärkeää on poistaa lanta juuri ennen lumen sulamista. Ennaltaehkäisy välttämätöntä Turkistarhojen huuhtoutumia voidaan tehokkaalla SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Pohjaveden likaantumisriskiä voidaan pienentää myös maa-aineslain sovellutuksilla ja kaavoituksella. Suuri vinyylikloridipitoisuus juomavedessä lisää leukemiariskiä. Tehokas hoito merkitsee sitä, että lanta poistetaan useita kertoja vuodessa, sulan maan aikana kerran viikossa. Vesioikeus onkin määrännyt kaatopaikan lopetettavaksi vuoden 1987 kesäkuun loppuun mennessä . Tietyillä juomaveden epäpuhtauksilla epäillään olevan muun muassa yhteyksiä syövän ja sydänja verisuonitautien syntyyn . Näitä ovat muun muassa raskasmetallit, radioaktiiviset aineet, orgaaniset halogeeniyhdisteet, nitraatti ja fluori . Ottamo tyydyttää 35 000 asukkaan vedentarpeen. Biologi Alice Karlsson on perehtynyt vesiensuojeluja jätehuoltokysymyksiin. Tuusulan kunta on vesilaitoksen suureksi tyrmistykseksi esittänyt uuden kaatopaikan perustamista vanhan kaatopaikan viereen. Pohjavesien suojelulle ja valvonnalle ei kuitenkaan ole riittäviä edellytyksiä koko maassa. taan ja suoja-alueisiin. Pohjavedenottamosta pumpataan 7 000 m' vettä vuorokaudessa, josta noin puolet on tekopohjavettä. Pohjaveden likaantumisesta eri olosuhteissa tiedetään toistaiseksi vähän. Kiireellisimmin tarvitaan tietoja likaantumisvaaraa aiheuttavista tekijöistä kaikilla vedenhankintaan käytössä olevilla, soveltuvilla ja tarvittavilla alueilla, jotta vahinkojen ennaltaehkäisyyn voitaisiin ryhtyä. sillä seurauksella, että rautaa ja mangaania liukenee runsaasti veteen. Nykyisin pohjavesien suojelu perustuu lähinnä vesilain mukaiseen valvoomaitoravinnolla oleva lapsi sairastuu methemoglobiniasairauteen. 21. Ravinnehuuhtoutumia voidaan kuitenkin tehokkaalla hoidolla ja kuivikkeen käytöllä huomattavasti pienentää. Turkistarha pilaa helposti pohjaveden. Myös alumiinin, kuparin ja sinkin määrät ovat nousseet. Tiedon puute vaikeuttaa suojelua Suomessa on tehty kansainvälisestikin merkittävää työtä kun yhdyskuntien vedenhankinnalle tarkoitetut pohjavesivarat on kartoitettu. Kaatopaikan läheisyydessä pohjavesi on jo likaantunut ja saasteet ovat noin 500 metrin päässä vedenottamosta. Lancala voi liata lähistöllä olevan kaivon . Nitraatti on imeväisikäisille vaarallista liiallisesti esiintyessään. Teerisuon kaatopaikan likaamassa pohjavedessä orgaaniset jätteet kuluttavat happea kymmenen vuoden varasto epäpuhtauksia, jotka tihkuvat vääjäämättä vedenottamon veteen. Teerisuon kaatopaikan sulkemiselle ja saneeraukselle on riittävät perusteet. Suomessa ei toistaiseksi ole raportoituja tapauksia. Selvän terveydellisen riskin aiheuttavat bakteerit, virukset ja sienet talousvedessä esiintyessään. Tarhan sijoituspaikalla, maaperän suojaamisella ja varjotalojen räystäiden pituudella on myös suuri merkitys ravinteiden huuhtoutumiseen . Tuusulan vesilaitos on syystä huolestunut vedenottamonsa veden tulevaisuudesta. Käytännön suojelutyöhön kaivataan lisää työntekijöitä ja varoja, mutta ennenkaikkea tietoa. Nitraatista muodostuu mahalaukussa nitriittiä, jonka seurauksena punasolujen happiaineenvaihdunta häiriytyy ja imeyttämiseen. Vedessä esiintyy öljyä ja pieniä määriä trikloorietyleeniä, joka maaperässä muuttuu vinyylikloridiksi. Usein on kysymys pitkäaikaisvaikutuksista. Lisäksi esimerkiksi korkea humuspitoisuus alentaa veden nautittavuutta. Turve sopii hyvin virtsan Keinolannoitteiden runsas käyttö voi nostaa pohjaveden nitraattipitoisuuden haitallisen korkeaksi. Pohjavesiä pilaavat monet asiat Veden laatua _huonontavat aineet tai aineyhdistelmät, jotka voivat aiheuttaa suoran terveydellisen haitan . Huonolaatuisen talousveden aiheuttamista terveydellisistä haitoista ei ole käytettävissä mitään tilastoja. vsk. hoidolla ja kuivikkeen käytöllä pienentää jopa 75 prosenttia. Teerisuon tapaus Tuusulan Teerisuon kaatopaikka sijaitsee harjun ja suon kupeessa ja rajoittuu kunnan suurimpaan ja tärkeimpään pohjavesiesiintymään. Selvitys kattaa noin puolet pohjavesivaroistamme ja jäljellä oleva osa on tarkoitus kartoittaa vuoteen 1995 mennessä
1930-luvulla Kaspianmeren kaakkoispuolella talvehti 30 000-50 000 kiljuhanhea, mutta 1970-luvun puolivälissä enää kymmenesosa tästä. Turkissa metsästys on sallittu 17. Lambart von Essen päätti 1970-luvulla kokeilla, voitaisiinko kiljuhanhien talvehtimisalueita muuttaa. Aikaisemmin Lapissa sai harrastaa kevätmetsästystä, jonka yhteydessä ammuttiin myös kiljuhanhia. Ruotsista tunnetaan vuosilta 1984-86 vain kaksi varmaa pesimätapausta. Nykyisin Porissa ei tavata kiljuhanhia edes joka vuosi. Toinen suomalainen lintutieteilijä Einari Merikallio arvioi ennen toista maailmansotaa maamme pesiväksi kiljuhanhikannaksi 2 100 lintua ja vuonna 1955 200 paria. Kaikkiaan havaintoja on tehty yli sadasta hanhesta. Viime kesänä Enontekiön ja Utsjoen entisillä pesimäalueilla ei tarkastuksissa tavattu merkkiäkään kiljukkaista. 2. vsk .. Skansenille on useana syksynä ilmestynyt valkoposkihanhia kiljuhanhien kanssa muuttomatkalsuoMEN LUONTO 7/ 86 45. Hollannissa ja Belgiassa kiljuhanhi on rahoitettu, mutta kylminä talvina linnut siirtyvät etelämmäksi Ranskaan, missä niitä saa metsästää. Istutettuja kiljuhanhia on havaittu Hollannissa (16 lintua), ItäSaksassa (2), Ranskassa (1) ja Espanjassa (1). Vielä 1940-luvulla sulkasatohanhia on pyydetty Lapissa kymmenittäin. Retkeily ei liene vaikuttanut kiljuhanhen vähentymiseen, sillä pesintäaikana kesäkuussa retkeily on vähäistä. Rengaslöytöjen perusteella näistä ainakin osa lienee Pohjoismaissa pesiviä hanhia. Sinne kerääntyi heinäkuun lopussa satoja kiljuja metsähanhia. Pyynti tapahtui yöllä, sillä päivällä hanhet ovat maalla lepäämässä ja syömässä. 3. 1984 Ruotsin Lappiin. 3. Keväällä valkoposkihanhet jäivät Skansenille ja kiljuhanhen poikaset palasivat tuntureille. E. Ruotsissa kiljuhanhien tarhaus aloitettiin vuonna 1976 ja ensimmäiset kymmenen poikasta istutettiin vuonna 1981. Maastotarkastukset jatkuv~t ensi kesänä. Myös Eestissä on tavattu kiljuhanhi valkoposkihanhien joukossa. Linnuilla on kolme värirengasta ja yksi alumiinirengas jaloissa, joten ne pystytään helposti tunnistamaan. Syksyllä sekä keinoemot että kiljuhanhen poikaset muuttivat talveksi Hollantiin. Kivirikko kirjoitti "Suomen selkärankaiset" -kirjassa vuonna 1940, että "kiljuhanhi pesii suurin joukoin tunturivesien rannoilla Sisä-Lapissa". Talviaikana linnut kuluttavat suuren osan päivästä ruokailuun. Taantumisen syyt talvehtimisalueilla Kiljuhanhien taantuminen on parhaiten osoitettavissa muutonaikaisilla levähdysalueilla. 7. Porin ja Oulu seuduilla. Nykyisin luonnonvarainen kanta lienee enää alle 50 paria. Sulkasatopaikoilta hanhet joko ammuttiin tai pyydettiin koirien avulla. sillä, että naaleja on ollut tuntureilla aikaisemmin. Valitettavasti Jugoslaviassa saa metsästää 1. Kylminä talvina hanhet muuttavat Kreikkaan, missä metsästysaika on vielä pitempi: 1. Valkoposkihanhesta keinoemo Koska Pohjoismaisen kiljuhanhikannan väheneminen on ollut nopeaa, ei näköpiirissä ole enää muuta keinoa kuin pelastaa laji tarhaamalla ja istuttamalla lintuja entisille pesimäpaikoille. Tukholman Skansenilla pesii valkoposkihanhia, JOIden tiedetään talvehtivan Hollannissa. Oulun seudulla on viime vuosina laskettu toukokuussa olevan noin 100-150 kiljuhanhea. Tämä tapahtui siten, että kiljuhanhen munat annettiin valkoposkihanhen haudottavaksi. Sopivassa pesimäympäristössä kiljuhanhia on sittemmin tavattu ainoastaan vuonna 1983, jolloin Enontekiöllä havaittiin 3-4 paria ja Utsjoella yksi pari. Tulevaisuudessa kiljuhanhi onkin rauhoitettava koko Euroopassa. Porvoon Söderskärillä havaittiin viime vuonna kahden valkoposkihanhen kanssa kiljuhanhi, joka istutettiin 8. Suomen Lapista viimeinen pesimähavainto on vuodelta 1978. Aikuiset kiljuhanhet ovat heinäkuun puolivälissä parisen viikkoa lentokyvyttömiä, jolloin niitä on helppo pyydystää. Yöksi linnut kerääntyvät järvelle. Sulkasatopyynti on ollut perinne, koska hanhet ovat vuosittain sulkineet saman järven rannoilla. Kiljuhanhen vähentymisen pääsyyt lienevät talvehtimisalueiden kuivatukset ja metsästys. Kuoriutumisen jälkeen poikasten annettiin olla viisi viikkoa keinoemojensa hoivissa, minkä jälkeen sekä valkoposkihanhet että kiljuhanhen poikaset siirrettiin salaiselle istutuspaikalle Ruotsin Lappiin. Siellä poikaset leimautuivat kasvuympäristöönsä. Vuosina 1981-86 istutettujen hanhien määrä on kohonnut 143 lintuun. Lisäksi pesimättömiä nuoria lintuja lienee alle sata. Jos niitä tällöin häiritään, linnut rasittuvat ja niiden kunto heikkenee. Ruotsissa on merkitty ennen istutuksia muutama kiljuhanhi, joista kaksi on löydetty: toinen helmikuussa Pohjois-Kreikasta ja toinen syyskuussa Mustanmeren koillispuolelta Kaukasukselta. Inarin Angelin kylästä käytiin vielä 1940luvun lopussa pyytämässä sulkasatohanhia Norjan puolella, jossa oli perinteinen sulkasatojärvi. kiljuhanhia. Talvehtimisalueilla on enää vähän kiljuhanhille sopivia niittyjä, joilta lintuja lisäksi metsästetään. Hailuodossa havaittiin vielä tämän vuosisadan alussa syksyisin tuhansia kiljuhanhia. Valkoposkihanhi sopii hyvin kiljuhanhen keinoemoksi, koska se on kiljuhanhen kokoinen. Mikäli häirintä tapahtuu juuri ennen rasittavalle kevätmuutoille lähtöä, lintujen pesinnän onnistuminen heikkenee. Norjalainen kiljuhanhitutkija Magnar Norderhaug arv101 1970-luvulla koko Fennoskandian pesimäkannaksi 60-90 paria, joista pääosa pesi Norjassa. Taantumisen syitä onkin etsittävä talvehtimisalueilta. 9.-10. Myös tunturien kettukannan lisääntymistä on esitetty syyksi kiljukkaiden vähentymiseen. Porin seudulla laskettiin vielä 1950-luvulla parhaana 22 Kiljuhanhelle apua tarhauksella keväänä yli tuhat kiljuhanhea. Tämä on kuitenkin kumottu mm. Professori K. Antti Karlin Tämän vuosisadan alussa arvioitiin Suomessa pesivän tuhansia kiljuhanhia. Kiljuhanhia on havaittu myös valkoposkihanhien seurassa. 9.-18. Kesällä löydetyt munat usein syötiin. Hyvistä pyyntiretkistä kertoo se, että Lapissa yhden miehen kerrotaan jaksavan kantaa 14-15 kiljuhanhea. Eniten lintuja on nähty Eteläja Keski-Ruotsissa. eli käytännössä koko talvehtimisajan. Istukkaista on ammuttu kahdeksan lintua, yksi Merikarvialla. Ruotsalaisen hanhitutkija Lambart von Essenin tietojen mukaan Fennoskandian kiljuhanhet muuttavat marras-joulukuussa Jugoslaviaan, missä talvehtii jonkin verran kiljuhanhia. Kevätmuuton aikana, huhti-toukokuun vaihteesta aina kesäkuun alkuun asti, kiljuhanhia on havaittu mm. Syysmuuton ajalta havaintoja on vähemmän, mutta esim. 10.28
Linnut siirrettiin karanteenin jälkeen Hailuotoon Pekka Niemisen hanhitarhaan, missä linnut munivat tänä vuonna viisi . Sitten laji alkoi äkillisesti vähentyä ja nyt kiljuhanhen häviäminen Pohjoismaista on lähellä. Suuri ongelma on kiljuhanhien huono saatavuus. Kiljuhanhi on uhanalaisimpia lintujamme. Ne ovat edelleen hyvissä voimissa. Kiljuhanhia on tavattu istutuksen jälkeisinä vuosina myös istutusalueilla. Istutuksiin Suomessa lähivuosina Vuonna 1984 Maailman Luonnon Säätiön Suomen rahasto perusti kiljuhanhityöryhmän, jonka tavoitteena on kiljuhanhen suojelu. Kaikista munista kuoriutui poikanen. Tavoitteena on noin 40 kiljuhanhen tarhakanta, jonka jälkeen istutukset voisivat alkaa vuoden 1990 paikkeilla. Hailuodon tarhassa syntyi tänä vuonna viisi kiljuhanhen poikasta. Lisäksi on kaksi epävarmaa poikuehavaintoa noin 10 kilometrin päässä istutuspaikalta. Osa työryhmästä on perehtynyt tarhaukseen ja istutukseen, osa on kerännyt pesimätietoja ja osa osallistunut muutonaikaiseen laskentaan. Aikuisen kiljuhanhen tuntee valkeasta otsakilvestä, vaaleasta silmärenkaasta ja tummista vatsakuvioista. Ruotsissa ja Suomessa on jo ryhdytty hanhen pelastamistyöhön, keinoina mm. vsk. Vielä 1950-luvulla nämä pienet hanhet muuttivat satapäisinä parvina Porin ja Oulun seudun kautta tuntureille pesimään. Kiljuhanhitutkimusta rahoittavat Maailman Luonnon Säätiön Suomen rahaston lisäksi Metsästäjäin Keskusjärjestö ja ympäristöministeriö. · SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . 23. Korkeasaaren eläintarhassa on viisi kiljuhanhiparia, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana ne ovat tuottaneet vain yhden poikasen. Viime vuonna tuontilupa oli 20 hanhelle, joista saatiin ainoastaan neljä. munaa. Tämän vuoden lokakuussa Ruotsista saatiin kaksi poikasta lisää. Tarhaus alkoi viime lokakuussa, jolloin Suomeen tuotiin neljä kiljuhanhea. Ja Hollantiin. Tänä vuonna piti saada noin 20 poikasta Ruotsista, mutta saatiin ainoastaan kaksi. Mielenkiintoista on sekin, että yksi valkoposkihanhipari on tehnyt viisi Lapinmatkaa ja palannut jokaisen istutusvuoden jälkeisenä keväänä Öster-Malmiin Tukholman lounaispuolelle. Antti Karlin on Lintutieteellisten Yhdistysten Liiton toiminnanjohtaja ja kiljuhanhityöryhmän jäsen. tarhakasvatus ja istuttaminen uudelleen entisille pesimäalueille. Kiljuhanhia on tarhoissa vähän
Teksti ja kuvat: Pekka Mäkinen a Huippuvuorten saariryhmä on ainutlaatuinen luonnonlaboratorio. Vain runsas kymmenesosa pinta-alasta on matalan kasvillisuuden peittämää. Tämä on kuitenkin poikkeuksellista, koska lähes aina noilla arktisilla lakeuksilla puhaltaa kylmä jäähdyttävä tuuli. 24 Huippuvuorten luonnossa on Saarten runsaan 62 000 neliökilometrin kokonaispinta-alasta on yli puolet ikuisen lumen ja jään peitossa. Esimerkiksi huippuvuorten poikki kulkevalla 79. vsk.. Ensilumikin voi sataa jo elokuun lopulla. Suojelutoimet ovat saaneet vauhtia vasta viime vuosikymmenellä. Merkittävä elämää muovaava tekijä on valoisan kesäkauden vastapainona pitkä ja pimeä napatalvi. Sen sijaan saarten itäja pohjoisosat ovat selvästi kylmempiä. Merivirtojen leudontamilla länsirannikoilla on kesän keskilämpötila + 5 asteen vaiheilla. Kylminpinäkään aikoina pakkanen harvoin ylittää 30 astetta saarten länsirannikoilla. Toisin kuin saattaisi kuvitella on ilmasto noilla saarilla äärimmäisen kuiva. Arktisissa oloissa jään ja tuulen ahdistamina taistelevat elämästään kasvit, linnut ja muutamat nisäkkäät. leveyspiirillä aurinko ei kohoa 116 päivään horisontin yläpuolelle. Loppu jäätönkin alue on enimmäkseen autiota kivikkoa, soratasankoa tai jäätiköiden reunamoreenia. Koillisempana sijaitsevalla samankaltaisella Frans Josefin maalla on tavattu ainoastaan 36 kasvilajia. Ja tavallisesti kesäkuun lopulla on lumi jo niin paljon sulanut, että kasvien kukinta ja lintujen pesintä voi alkaa. Karuista oloista huolimatta on arktinen elämä Huippuvuorilla rikkaampaa kuin muilla yhtä pohjoisilla alueilla. Joskus aurinkoisina ja tyy·ninä heinä tai elokuun päivinä voi lämpötila kohota + 15 asteeseen saakka. Talven kylmin aika on maaliskuussa, jonka keskilämpötila on -16 astetta. Alhaisen lämpötilan ohella kuivuus SUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Kasvukausi Huippuvuorilla kestää ainoastaan 610 viikkoa, ja kasvuun sopiva ikiroudan kovettama maa sulaa kesäisin vain pintakerroksesta. Kasvit sopeutuvat Merkkinä sopeutumisesta lähelle elämän äärirajaa on noin 170 kasvilajin kasvaminen Huippuvuorilla. Huippuvuoria on tutkittu 1800-luvulta lähtien. Lisäksi alueella on lukuisia sammal, leväja jäkälälajeja. Vuotuinen sademäärä pysyy 200-400 mm välillä
Nykyisin hiiltä louhitaan suuremmassa määrin vain parissa paikassa. 25. SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Yli puolet Huippuvuorten maa-alasta on ikuisen lumen ja jään peitossa. Lumetonkin alue on valtaosaltaan karua kivikkoa, soratasankoa tai jäätiköiden reunamoreenia. Siksi kasvillisuus on keskittynyt paaasiassa suojaisiin jokilaaksoihin, puronvarsiin, rannikon tundralle tai lintuvuorten rinteille, missä on myös enemmän kasvien tarvitsemia ravinteita. rajoittaa huomattavasti kasvua. Suotuisilla paikoilla muodostavat etenkin leinikit, vuokot ja rikot värikkäitä ja laajahkoja kasvustoja. Mutta parhaillakaan Ihmisen jäljet näkyvät monin paikoin maastossa, varsinkin hylättyjen kaivoskylien tienoilla. vsk
Useimmat lajit pesivät saarten länsirannikoilla, sillä ne ovat lumettomampia kesäaikaan, lisäksi elämisen tekevät mahdolliseksi meren runsaat ravintovarat. Lintujen maa Huippuvuoria voidaan pitää erityisesti lintujen maana, sillä muuhun eläimistöön verrattuna linnusto on sekä lajistoltaan että lukumäärältään runsas. Paikoitellen runsaina esiintyvät fossiilit ovat rauhoitettuja. Paikoitellen nuo lajit elävät miljoonien yksilöiden kolonioissa rannikon lintuvuorilla. Rannikon ja suurten saarten tundravyöhykkeellä pesii yksittäisparein monia lajeja. Jyrkimmiltä vuorenseinämiltä ja kalliopahdoilta löytyvät suuret merilintukoloniat, joilta kantautuu kauas jatkuva lintujen kirkuna. Sisämaan jäätiköistä kohoavilla nunatakeilla eli paljailla vuorenhuipuilla pesijöihin kuuluvat myrskylinnun ja jääkyyhkyn lisäksi jäälokki, riskilä ja pulmunen. Useimmilla niistä, kuten merisirrillä, suosirrillä, pulmussirrillä ja tyllillä on hyvä suojaväri, johon luottaen ne säästyvät napaketun hyökkäyksiltä. vsk.. Mutta näillä paikoilla lintuja ei ole paljon. Useimmat lintusuoMEN LUONTO 7/ 86 45 . 26 Myrskylintuja, pikkukajavia, jääkyyhkyjä sekä pohjankiisloja on noin 95 OJo koko saariryhmän lintukannasta. Lintuvuoret sijaitsevat ,miltei poikkeuksetta meren äärellä ja niiden rinteet avautuvat kohti etelää tai länttä. kesä «!~_ lyhyt ja kiihkeä Myrskylintu ja pikkukajava ovat saarten yleisimmät linnut. Ja pesivät haahkat ja hanhet. Pienillä saarilla ja luodoilla rannikon ulkopuolelSaarten kasvillisuus on niukkaa. Sinnikkäimmät lajit, kuten rikot, pystyvät kuitenkin selviytymään ankarassa ympäristössä. Muinoin saarilla on kasvanut mm. paikoilla eivät kasvit ole kuin muutaman sentin korkuisia. lehtipuita. Syy paikan valintaan on se, ettei naali pääse sinne pesimäaikaan. Säännöllisesti alueella pesii 2530 lajia. Ne elävät usein kymmenientuhansien yksilöiden kolonioissa länsirannikon lintuvuorilla. Kaikkiaan saarilla on tavattu lähes 160 lintulajia. Fossiilit kertovat Huippuvuorten menneisyydestä
Pieni ja lyhytja/kainen huippuvuortenpeura laiduntaa kesällä lähes jatkuvasti. Vuona 1920 tehdyn kansainvälisen sopimuksen mukaan Huippuvuoret siirtyivät Norjan hallintaan. lintuja, valaita, peuroja. vsk. Kuitenkin vasta vuonna 1914 esitettiin ensimmäisen kerran Oslon kansainvälisessä H uippuvuori-kon f erenssissa, että saarten luoteisosasta muodostettaisiin suojelualue. Tämänhetkinen karhukanta on 2 000 yksilön tienoilla. Tuo esitys ei saanut riittävää kannatusta. Kiiruna on kestävä lintu, mutta kantojen koko voi silti vaihdella paljon vuosittain kovien olosuhteiden seurauksena. Nyt kanta on kasvanut lähes 10 000 eläimeen, jotka ovat levinneet takaisin useille entisille asuinalueilleen~ 1930-luvulla perustettiin pari suurehkoa kasviensuojelualuetta, samoin jääkarhu rauhoitettiin osassa Huippuvuoria. Tuo seutu on ennenkaikkea autioiden jääkenttien kuninkaan, jääkarhun, asuinaluetta. 1800-luvulla tutkijoiden mielenkiinto Huippuvuoria kohtaan lisääntyi ja samalla huolestuttiin sen eläimistön vähenemisestä. Tästä on merkkinä linnuston vähyys, sen sijaan huippuvuorten peura ja naali tulevat näilläkin alueilla toimeen. Itäosassa on kaksi suurta luonnonsuojelualuetta. Kaikki kolme kansallispuistoa sijaitsevat Huippuvuorten läntisimmissä osissa ja niiden yhteinen pintaala on 9 500 neliökilometna. Myös 15 linnustonsuojelualuetta sijaitsevat pitkin länsirannikkoa. Valtaosa nykyisestä 200-400 eläimen mursukannasta elää LuoteisHuippuvuorten kansallispuistossa. Olosuhteet ovat noilla paikoilla vielä karummat kuin länsirannikoiUa. Kaikkiin nykyisiin suojelualueisiin sisältyy tärkeitä ja herkkiä kasvien ja eläinten elinympäristöjä, jotka ovat oleellinen osa tämän napaseudun karua luontoa. Eniten kärsi grönlanninvalas. Sen tärkeimmällä pyyntikaudella 1675-1721 pyydystettiin noin 33 000 valasta. Liiallinen pyynti hävitti monet lajit lähes täydellisesti. vuorten asukkaat saavat ainoastaan yhden poikasen kesässä, mutta kuitenkin esimerkiksi siron jääkyyhkyn yhdyskunnissa voi olla jopa muutama satatuhatta paria. Lyhyen kesän aikana on pakko kerätä mahdollisimman paljon vararavintoa pitkän ja ankaran talven varalle. Arktinen elämä saa ainakin toistaiseksi jatkua osassa pohjoista napa-aluetta. Grönlanninvalas, mursu, peura, haahka ja sepelhanhi hävitettiin niin, että niiden pyynnillä ei ollut enää taloudellista merkitystä. Napamaan lyhyen kesän loputtua ja merilintujen kadottua vuoriltaan etelään jää vain kiiruna keskelle kylmää napatalvea. Pitkiä valmisteluja edellyttänyt päätös laajojen suojelualueiden perustamisesta tehtiin vuonna 1973. Se johti kiihkeiden pyyntikausien alkuun tuolla ei ken~nkään maalla. Toinen noista alueista, Nordaust-Svalbard on suurin kaikista suojelu-alueista, 19 030 km. Ne koostuvat enimmäkseen pikku saarista ja luodoista, jotka ovat haahkojen ja hanhien tärkeimpiä pesimäpaikkoja. Naali eli napakettu hakee kesällä ravintonsa lintuvuorilta, talvella se elää peuran haaskoilla. Suojelu on käynnistynyt Vuonna 1596 saapui hollantilainen retkikunta Willem Barentsin johdolla noille kaukaisille arktisile saarille. Tekijä on vieraillut Huippuvuorilla vuosina 1978 ja 1985. Laji ei palannut koskaan pysyvästi takaisin huippuvuorten vesille. Silloin perustettiin kolme kansallispuistoa, kaksi suurta luonnonsuojelualuetta ja 15 pienempää linnustonsuojelualuetta. Heitä pidetään virallisesti Huippuvuorten löytäjinä. Huippuvuorilla kohdattiin ~tymättömältä näyttänyt eläimistö tuhansia SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Varpuslinnuista ainoastaan pulmunen ja kivitasku pystyvät pesimään säännöllisesti Huippuvuorilla. 27. Merkittävä suojelutoimi oli vielä jäljellå olevan pienen peurakannan rauhoittaminen 1925. pulmunen on levittäytynyt yli koko saariryhmän, kun taas kivitaskuja on ainoastaan saarten länsiosien lintuvuorilla
Se on talousmetsää, rakenteeltaan pikemminkin puistoa kuin aitoa metsää. Puut joutuvat kasvamaan ahtaudessa ja kovassa kilpailussa. Niitä et näe helppokulkuisessa talousmetsässä, et lahopuita etkä kotinsa menettäneitä eliöitä. Talousmetsissä se ei siksi viihdy. kasvussa paremmin menestyvistä jälkeen. Vallitsevan latvuskerroksen alla ei ole tilaa ja sinne joutuneet harvenevat pois. Tuntumaa oikeastaan metsään voi mennä hakemaan luonnonsuojelualueen luonnonmetsästä. Tätä kutsutaan puuston itseharvenemiseksi. Puut kilpailevat Nuorena luonnonmetsä on tiheä. Puut ovat erikokoisia ja varsinkin pienemmät puut, jotka yleensä ovat kuusia, ovat kituvia, latvuksestaan levinneitä sateenvarjopuita. Yleensä männikölläkin on aluspuustona jonkinlaista kuusennäreikköä, rigeikköä. Ero talousmetsään on jo ens.i silmäyksellä suuri. Juuri puiden välinen kilpailu ja kuolleiden puiden muodostuminen on luonnonmetsän omin piirre. Jos metsällä on ikää, niinkuin luonnonmetsillä yleensä on, on metsässä puiden suuresta tiheydestä johtuen varsin hämyisää. Näitten varaan on erikoistunut monimuotoinen eliökunta, lahoittajia ja niiden varassa eläviä eläimiä ja taas näitä eläimiä hyödyntäviä eläimiä. vs k.. Suomalainen pitää tutl<imusten mukaan miellyttävimpänä metsänä väljähköä, kasvatushakkuuvaiheet ohittanutta tukkipuumetsää. Lahopuun Pohjantikka hakee ravintonsa vanhoista, lahoavista puista. Tapio Lindholm L h t Kuvat: Markku Nironen a O puu rikastuttavat metsää Pörhösuomuhelokka kasvaa kaikenlaisilla lahoavi//a lehtipuilla. Puusto voi 28 vaihdella lähes puhtaasta kuusikosta eriasteisiin sekametsiin, tai karulla maalla jopa männikköön. Heikoimmin kilpailussa tilasta ja valosta menestyneet puut jäävät Luonnonmetsään kuuluvat eri-ikäiset puut, lahopuut, lieot ja pökkelöt, jotka ovat monien kasvien, sienien ja eläinten koti. Metsätalous pyrkii poistamaan jo metsän nuorissa ikävaiheissa kilpailun, koska se vähentää puiden kasvua. Luonnonmetsään syntyy paljon kuollutta puuainesta, pökkelöitä ja rankoja. SUOMEN LUONTO 7/ 86 45
Lahossa puuaineksessa kasvavalla sienirihmastolla on silläkin merkityksensä hyönteisille. Myrskytuulet riepottavat puita, katkovat ja kaatavat niitä. Myös lehtipuilla on omat torjunta-aineet. Vanhassa luonnonmetsässä valtaosa puista ja lähes kaikki lehtipuut saavat· )ahon. Osa eliöistä elää monissa lahopuissa puulajista piittamatta. Pöntöt eivät kuitenkaan ole sama asia kuin pökkelöt. Ilmeisesti useammatkin hyönteiset osallistuvat sienten levittämiseen. Näitten lintulajien lukuisuus osoittaa miten merkittäviä kolopuut ovat olleet metsäekosysteemissämme. Pihkan terpentiiniyhdisteet ovat tässä varsin tehokkaita. Terveenä kaatunut puu saa nopeasti runkoonsa sinistäjäsieniä, jotka tekevät tilaa muille lahottajille. Tuuli ja tulikin tekevät laho puita Kaikki metsän puut eivät sorru lahovikaisina. Mutta sellaisiakin siema on, jotka tappavat puun nopeasti. Laho saa alkunsa kun puuhun tulee jokin vaurio, jonka avulla lahottajaorganismi pääsee puun sisään. Tällöin lahovikaiset rungostaan tai juuristostaan hapertuneet puut murtuvat helpoimmin, mutta tuuli kaataa terveitäkin puita. Oma rikas eliöstönsä on mm. Aikoinaan eriasteiset metsäpalotkin kävivät metsien yli. Puut tarjoavat niille suojaa ja pesäpaikan. eteläisillä lehtipuillamme. Elävissä puissa elää lahottajia Kun puusto on järeytynyt, alkavat metsän rakenteeseen vaikuttaa muutkin tekijät kuin itseharveneminen. Vieläkin voi vanhoissa metsissä nähdä sitkeimpiä tervaskantoja muistoina joskus ammoin sattuneesta metsäpalosta. Kuusella ja männylläkin ovat omat lajinsa. Muniessaan lahopuuhun naaras samalla kylvää sientä, jota toukka vartuttuaan syö. Joskus tuulet kaatavat metsää enemmänkin, ja tekevät oikeaa murrokkoa. Monet puita lahottavista sienistä kasvavat elävissä puissa pitkän aikaa, jopa vuosikymmeniä. Monet eläviä puita lahot30 Jätkänjäärän ominta elinympäristöä ovat vanhat kuusimetsät. Talousmetsissä lahottajat pääsevät puuhun myös korjuuvaurioista ja kannoista, sillä metsässä puiden juuret ovat yhteydessä toisiinsa. Erilaisia ekolokeroita · syntyy runsaasti. Joukossa on joitakin lakkisieniäkin. Puihin on keskittynyt suuret määrät orgaanista ainetta, joka on oivaa ainesta Iahottajille. Sen toukat elävät kuusitukeissa tai kuolleissa kuusenrungoissa . tavista sienistä ovat kääpiä, mutta on muitakin, orakkaita, orvakkaita, vuotikkaita yms. Kun talousmetsäluonnossa ei ole luontaisia koloja, on tätä puutetta yritetty korvata pöntötyksellä. Palot eivät polttaneet metsiä tykkänään, vaan tulen jäljiltä jäi runsaasti kuollutta ja osittain hiiltynyttä puuta. Laho puiden häviäminen uhkaa 180 eliölajia varaan perustuu rikas elämä, jota ilman metsä on vain kulissi. Kolopesijät tarvitsevat lahopuita Sydänpuusta lahonneita puita ja pökkelöitä käyttävät hyväkseen monet kolopesijälinnut; tikat, pöllöt, telkät, monet varpuslinnut yms. Puut pyrkivät estämään )ahon erilaisin omin lahonestoainein. Torjunta ei kuitenkaan ole sataprosenttista. Lahopuita on monenlaisia, ja ne muuttuvat lahoamissukkesion myötä. sienisääskiä. Pistiäisnaaraiden takaruumiissa sijaitsevat erityiset sienisäiliöt, joissa on symbionttisienen nivelitiöitä. Kun puu lopulta sortuu ja tekee tilaa eläville, lahottajien juhlat ovat vasta alussa. Luonnonmetsissä ne jäävät maalieoiksi. Havumetsissämme haapa ja raita antavat kuoltuaankin metsäluontoon rikkautta. Mahdollisuuksia tähän antavat pakkashalkeamat, lumenmurrot ja kuivettuneet isot oksat, joiden tyvi ulottuu sydänpuuhun asti. Näin laho voi kasvaa puuhun myös toisen puun kannon kautta. Elävässä puustossa on siten lahottajasieniä jo ennen puun kuolemista. Osa SUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Pelkkää puuta hyönteiset eivät useinkaan syö. vsk.. Etenkin sy'dänpuu saa herkästi )ahon, sillä siihen eivät enää vaikuta mitkään biologiset korjausmekanismit. Sienten ja hyönteisten maailma Lahopuiden varassa elää lukuisa määrä erilaisia sieniä. Tämän vuoksi talousmetsissä on kiire saada puut korjattua pois. Yleensä vanhat puut kuolevatkin lahbttaja.:;ieniin vasta kun ne ovat muista syistä heikentyneet. Sienet elättävät itiöemissään monipuolista hyönteislajistoa mm. Puupistiäiset elävät erikoisessa symbioosisuhteessa sienien kanssa. Ne tai niiden toukat elävät sienirihmastolla
Pitäisi kaventaa sitä jyrkkää eroa mikä tällä hetkellä on talousmetsien ja luonnonmetsien välillä. Metsään kuuluvat lahopuut, pökkelöt ja lieot. Näistä 70 kuuluu uhanalaisimpiin luokkiin. Pienialaisia ikimetsiämme ei kuitenkaan pidä mennä nuorentelemaan, eikä muutenkaan hoitelemaan. Varmimmin sen löytää ikimetsistä. Vasta ilmestynyt uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö on kiinnittänyt huomiota juuri metsiemme lahopuulajiston häviämiseen. Eläimet Hyönteiset: Luteet: Haapalatikka (E) Yhtäläissiipiset: Tumma-aarnikaskas (V) Perhoset: Raitalasisiipi (H) Kaksisiipiset: Aarnisääski (V) Vaapsassääski (E) Suomenpuukärpänen (E) Pistiäiset: Keisarinkavaltajapistiäinen (H) Kovakuoriaiset: Sarvikeräpallokas (E) Korukeräpallokas (V) Teretylppö (V) Lattatylppö (E) Erakkokuoriainen (E) Liekohärkä (V) Aarniseppä (H) Kyrmysepikkä (E) Haapasepikkä (H) Liekosepikkä (V) Lehmuskampasepikkä (E) Vaahterasepikkä (E) Ukkokauniainen (E) Haavanjalosoukko (E) Sinijalosoukko (V) Aarni-ihrakuoriainen (V) lsopehkiäinen (V) Aarnimäihiäinen (E) Mustahälvekäs (H) Sarvihärö (E) Verihärö (H) Jurokuoriainen (V) Saarnisieniäinen (H) Hammasleukakääpiäinen (E) Aarnikätkä (V) Uppokeiju (E) Korpikolva (V) Lahokapo (V) Kääpäpimikkä (V) Sinipimikkä (V) Ontonpimikkä (H) Havuliekopimikkä (V) Kaukosyöksykäs (E) Täplämustakeiju (V) Kaskikeiju (E) Nahkuri (V) Jalavajäärä (V) Kuusitäpläjäärä (V) jäärä (H) Leppäjäärä (V) Räätäli (V) Vennajäärä (V) Lehmuskatkiainen (H) Pikkujaakko (V) Kasvit: Maksasammalet: Notkopihtisammal (V) Etelänpihtisammal (E) Hitupihtisammal (V) Korpikaltiosammal (V) lsolimisammal (V) Kantokinnassammal (V) Lehtisammalet: Lahokaviosammal (V) Lännenkantosammal (V) Sienet: Lakkisienet: Aarniukonsieni (E) Kääväkkäät: Turkkiorakas (V) Raidantuoksukääpä (V) Kätkökääpä (E) Kultasopikka (E) Haavanpökkelökääpä (E) Röyhelökääpä (V) Tuoksuvyökääpä (V) Kotelosienet: Liuskapielus (V) Lahopuun vähenemisen myötä hävinneet (H), uhanalaistuneet (E) ja vaarantuneet (V) eliölajit Suomessa Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietinnön mukaan. sensijaan on hyvinkin tarkka kasvualustansa ja sen lahoamisasteen suhteen. Kun metsän kasvua ei voida pysäyttää, pitäisi yksittäiset metsät kasvattaa sukkessiosarjan läpi ja huolehtia, että samanaikaisesti on eri-ikäisiä metsiä, joissa on se monipuolisuus, jonka lahopuitten eliöstökin tarvitsee. Lahopuitakin on suojeltava Monet lahopuulajit elävät enää harvoissa säilyneissä luonnonmetsissä. Jäävuoren huippuna ovat lajit, jotka jo ovat hävinneet lajistostamme, tulleet erittäin uhanalaisiksi, vaarantuneet tai taantuneet. 31. Lahopuiden häviäminen on kovasti muuttanut metsäluonnon lajistosuhteita. Niitä pitäisi jättää kasvamaan ja koska niillä ei ole taloudellista arvoa, ne voitaisiin jättää paikalleen mätänemään. Kaikkiaan tämä koskee yli I 50 lajia. Tärkeintä metsänsuojelussa on taata lahopuuta runsaasti sisältävien sukkessiosarjojen säilyminen luonnossamme. Talousmetsistä ei pidä metsähygieniaan vedoten poistaa kaikkia lahovikaisia puita. Osa eliöistä on erikoistunut juuri palaneelle puulle, osa elelee palokannoissa, jotka säilyvät metsässä pitkään. Mietinnön mukaan noin 100 hyönteislajia ja noin 40 sienilajia on tullut häviämisalttiiksi tai on jo ennättänyt hävitä maastamme lahopuisten metsien harvinaistumisen vuoksi. varmasti paremminkin liian pieniä kuin suuria. Näin myös lahopuusto yksipuolistuu. mätön elinympäristö. Suojelualueverkosto ja sen kehittäminen onkin ensiarvoisen tärkeää lahopuiden ja niitten lajiston suojelun takia. Koska lahopuitten eliöstö ei ole kaikin osin hyvin tunnettu, ovat luvut todellisuudessa Kuorikääpä kasvaa lahoa vissa haavoissa. Talousmetsien hoidossa olisi siirryttävä luonnonhoitoon. Monet vanhat metsät ovat kuusettumassa osana metsän luontaista sukkessiota. Alituisessa vaarassa ovat kaikki harvinaiset lajit, sillä lahopuu ei ole vakaa, ehtySUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . vsk. Metsänsuojelukohteita tulisikin täydentää ottamalla niihin eri-ikäisiä ja puustoltaan monipuolisia metsiköitä. Niiden luonnontilan on oltava rikkumaton . Palanut puu on käynyt hyvin harvinaiseksi. Mutta se ei riitä, sillä pelkällä passiivisella suojelulla voidaan suojella vain tiettyjä paikkoja, ei niissä vallitsevaa ekologista tilaa. Näin jäisi monimuotoisuutta myös talousmetsiin
Linjan omia aineita ovat mm. Myös opetusohjelma, joka vuosittain hiukan vaihtelee, on muotoutunut toimivaksi. Ekologian linj an perusaineet ovat yhteisiä muiden linj ojen kanssa. yleisekologia, lajintuntemus, ympäristönsuojelu, uudistuvien lunnonvarojen hyödyntäminen ja kehitysmaatiede. Ekologian linjan perustaminen vuonna 1980 johtui alan aikuiskoulutuksen puutteesta, kertoo linjan opettaja Heikki Törmälehto. Ajankohtaiset Ekologian opettaja Heikki Törmälehto "opetuslapsineen" tutkimassa luonnon kirjaa. Kouluhallitus vilkutti vihreää valoa, ja my.ös Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitoksen kanta oli myönteinen. 32 Y mpäristöopetusta kainuulaisittain SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . vsk.. Kimmo Kaakinen Siellä on tutkittu Oulujärven luontoa ja vastustettu ylitystiehanketta , siellä on kerätty Mieslahden kyläperinnettä ja perehdytty pehmeisiin metsänhoitomalleihin. Lukuvuoden kestävä linja on lyhyessä ajassa vakiinnuttanut asemansa. Turun yliopiston avoin korkeakouluopetus kytkettiin heti mukaan. Se paikka on Kainuun Opisto Paltamon Mieslahdessa, jossa parikymmentä opinhaluista vuosittain saa ekologian opetusta Kainuun malliin. Vastaavanlainen ylioppilaspohjainen ekologian linja toimii Kainuun opiston lisäksi Eurajoen kansanopistossa
Ideana on, että luonnontuntemuksesta ja luonnon kokemisesta versoo rakkaus luontoon ja rakkaudesta hoivaamisen halu. Kainuulainen näkökulma Opetus painottuu teoriaan, mutta käytännön taitojakaan ei ole unohdettu. 33. Myös opiston rehtorin Tuomo Ruuttusen kokemukset ekologian linjasta ja sen opiskelijoista ovat myönteiset. Opistamme kuuluu ''aatteellisesti'' kristillisiin herännäisopistoihin. Onhan luomiskertomusten sanoma siitä, että ihminen asetettiin viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa Jumalan työtoverina. Samoin maatalouden ja sen liitännäiselinkeinojen ongelmiin paneudutaan, ja nyttemmin on ohjelmaan otettu myös luonnonmukaisen viljelyn kurssi. Opetussuunnitelmissa voidaan joustavasti ottaa huomioon opiskelijoiden omia toiveita. Opiston otollinen sijainti vaaran etelärinteessä ja maa-alueet mahdollistaisivat luonnonmukaisen viljelyn ja mm. vsk. SUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Tuomo Ruuttunen paljastaa myös opiston suunnitelmia laajentaa ja kehittää ekologian opetusta. Yhtenä ideana on ollut saada nykyisen linjan rinnalle käytännöllisempi ja ehkä aatteellisesti selvemmin ekologiseen elämäntapaan ohjaava linja tai kurssi; painopisteenä voisi olla luonnonmukainen viljely. Luterilaisen ajattelutavan mukaan työkalut yhteiskunnallisissa, luonnonsuojeluun liittyvissä tai sodan ja rauhan kysymyksissä ovat ihmiskunnalle yhteiset. Hän kertoo hakeneensa aluksi Helsingin yliopistoon opiskelemaan ympäristönsuojelua. Linjan suorittaneista arviolta puolet on jatkanut opiskeluaan luonnontai maatalousja metsätieteissä yliopistoissa taikka metsä-, kalataloustai puutarhakouluissa. Myös opiston lasten luontokerhon vetäminen, valokuvaus tai lentopallon ja sählyn peluu ovat täyttäneet luppoajat mukavasti. Maakunnallisten retkien lisäksi käydään silloin tällöin kauempanakin, vuotuisella Lapinretkellä Inarissa asti. Mulla on ainakin ollut pirun mukavaa täällä, hän innostuu. Ihmettelen tällaista epäilyä. Toistaiseksi näitä suunnitelmia on eniten hidastanut voimavarojen puute. Opiskelun yhteydessä voi suorittaa ympäristönsuojelun approbatur-arvosanan. Ja kyllä SISaoppilaitoselämä kävi ajoittain hermoillekin! Oululainen Sami Heikkinen on lukuvuoden 198586 oppilaita. Ohjattu kirjallinen työskentely tutkielmineen on myös olennainen osa opiskelua. Ja näissä ihmisten on päästävä yhteistyöhön "ylitse kaikkien rajojen". Opiston ympäristön vaihteleva luonto lehtomaisine kuusikkorinteineen tai hyöteine lepikoineen läheisen Oulujärven rantamista puhumattakaan tarjoaa kiitolliset puitteet maastoopetukselle. Mutta ne ovat kuin sivutuotteena ehtineet poikia erimuotoisia luontoaiheisia lyhytkursseja, joten Tuomo Ruuttunen uskoo suunnitelmien vielä joskus käyvän toteen. Varsinkin maaja metsätalouden yhteydessä ja opintoretkillä saadaan tuntumaa esimerkiksi kompostointiin, metsänarviointiin tai risusavottaan. Olin kuullut vähän vaikka mitä keskitysleirin ja uskoonkäännytyskasarmin väliltä. Näin tapahtui viimeksi kevättalvella 1985, jolloin opiskelijat pistivät sormensa kiisteltyyn Oulujärven ylitystiehankkeeseen järjestämällä huomiota herättäneen mielipidetiedustelun lähes 800 kainuulaiselle. Uskontotuntien paikalla olisi voinut olla jotain enemmän alaan liittyvää. Mutta kristillinen usko ei anna mitään erityisiä "työkaluja" tähän viljelyyn ja varjeluun. Oulujärviprojekti ja tutkielman teko oli rankkaa mutta opettavaa työtä. Mieslahden opiskeluvuoden aikana nousi uutena jatko-opiskelupaikkana esille biologian lukeminen Oulun yliopistossa, jonne ovet avautuivatkin syksyllä 1985. Heikki Törmälehto haluaakin korostaa luonnossa liikkumisen ja luonnon omakohtaisen kokemisen merkitystä. eläintallin pitämisen. Mutta kaikki ennakkoluulot ovat karisseet. Heikki Törmälehdon mukaan Kainuun ympäristökysymykset ja yleensä maakunnallinen näkökulma ovat itsestään selvästi opetuksessa mukana. Toisena vaihtoehtona kiinnostaa jokin puutyöala. Hän jäi kaipaamaan lisää maatalousopetusta, ja muutenkin erikoisalojen luennoijat olisivat olleet tervetulleita. Ranuan eläinpuisto, Liminganlahti ja Hailuoto ovat monien muiden paikkojen ohella tulleet tutuiksi. Opiskelijat ovat keränneet tietoja Mieslahden kylän luonnosta yhtä hyvin kuin perinteestä ja hyödyntäneet niitä monin tavoin, kuten luontopolun suunnittelussa. Eniten Sami Heikkistä ovat viehättäneet ekologian lisäksi mainiot puutyötilat, joissa on syntynyt oma optimistijolla. Tärkein aatteellinen tavoitteeni on tehdä selväksi, että jokainen ihminen voi millä tahansa paikalla tehdä työtä luonnon hyväksi. Ajatuksissa on pyrkiä toistamiseen biologiaa opiskelemaan. Opintoja maastoretkillä opitaan monenlaisia tietoja ja taitoja. Kun tavanomaisia kurija motivointiongelmia ei ole, tämä työ on ilo. Erityisesti tämä pätee metsäasioihin, joita opetettaessa perehdytään vaikkapa "pehmeisiin" metsänhoitotöihin opiston metsissä tai paikallisen metsänhoitoyhdistyksen toimintaan. Vuoden opiskelun jälkeen Maarit Kaukonen on nyt aikeissa enkoistua kasvitieteeseen. Olen tuntenut tekeväni merkittävää työtä, jonka tekee enty1sen antoisaksi Kainuun moni-ilmeinen luonto höystettynä maakunnan ulkopuolelle tehtävillä retkillä. ekologiset ongelmat nimenomaan Itäja PohjoisSuomea koskevat ovat näkyvällä sijalla. Kotitalouskaan ei oikein vastannut tarkoitustaan; olisi ollut mielenkiintoisempaa esimerkiksi kokeilla luonnonkasveja ravintona kuin tehdä Lindströmin pihvejä. Opiskelijoita tulee joka puolelta maata, mutta eniten Oulun, Vaasan, Keski-Suomen ja Kuopion lääneistä; kainuulaisten osuus on ollut noin kolmannes. Biologi Kimmo Kaakinen on oululainen luonnonsuojeluaktivisti. J oroisista kotoisin oleva Maarit Kaukonen kävi Kainuun Opiston ekologian linjan lukuvuonna 198485. Laajoja aiheita voidaan opiskella myös projektimenetelmällä. Näistä on valittu parikymmentä. Maarit Kaukoselta ekologian linjan hyvä yhteishenki saa kiitosta. Pohja jatkoopiskelulle Ekologian linjalle on viime vuosina ollut hakijoita 3550, enemmistö tyttöjä. Luonnon tuntemuksesta luonnonrakkauteen Opiskelijoiden suosimat opintoja maastoretket ovat kiitollisia paitsi tietojen ja taitojen myös asenteiden opettamisen kannalta. Olisi tullut muuten välivuosi, kun yritin Oulun yliopistoon biologiaa lukemaan enkä päässyt, hän kertoo tulostaan Kainuun Opistoon. Hänen mielestään ekologian opetus sopii hyvin opiston kokonaisuuteen. Maastoretkillä oppi kovasti uutta, ja keväinen matka Inariin oli kohokohta. Jäätyään rannalle hän keksi Kainuun Opiston ekologian vaihtoehdon, varsinkin kun siitä heltiäisi lisäpisteitä uudelleen pyrkiessä. Lisää ekologiaa Ekologian opettaja Heikki Törmälehto kiittelee hänkin työtään ja opetettaviaan. Enemmän Sami Heikkinen olisi toivonut yhteisiä tempauksia ja muita tapahtumia. Joskus minulle on epäilty sitä, miten ekologian linja sopii tällaiseen opistoon. Sami Heikkisellä ei ollut kummempia odotuksia kansanopistosta, mutta ennakkoluuloja senkin edestä
Ostamalla itsellesi ja ystävillesi Luonnonkalenterin tuet suomalaista luonnonsuojelutyötä!. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YMPÄRISTÖNTUTKIMUSKESKUS Yliopistonkatu 9 40100 Jyväskylä 10, puh. Osa lehden lukijoista sai tilauskortin jo edellisen numeron (SL 6/86) välissä, mutta suurin osa saa sen tämän lehden mukana. 941-291211 Mukana ympäristöntutkimuksissa: vesiensuojelu ja kalatalous ympäristönhoitosuunnitelmat ympäristökemikaalit ilman laatu jätehuolto On aika tilata Luonnonkalenteri Suomen Luonnon tilaajat ja Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenet voivat tilata Luonnonkalenterin 1987 42 markan hintaan. Lasten luontovuosi -87-kalenterin hinta on lehden tilaajille ja SLL:n jäsenille 31 markkaa, muille 35 markkaa. Kalentereiden tilaaminen vaikkapa joululahjaksi käy kätevästi Suomen Luonnon välissä olevalla postisiirtokortilla. Muille kalenterin hinta on 48 markkaa
Kiireellisissä tapauksissa voidaan toimituksista sopia tapauskohtaisesti. Jokaisen jäte-erän käsittely edellyttää kirjallista ja alkuperäiselle tilauslomakkeelle tehtyä tilausta. Tarkemmat toimitusohjeet ovat tilauslomakkeessa. Tilauksen jälkeen kuljetusliike tai Ekokem Oy Ab ottavat yhteyttä ja sopivat noutotai tuontiajankohdasta. KH 73-60052 palvelu Yhteydenotto Ekokem Oy Ab lähetää pyydettäessä tarvittavan tilausmateriaalin kuten käsittelyja kuljetushinnaston sekä tilauslomakkeita. (914) 731 816 2 t)EKOKEM • • • •. Poikkeuksena kuitenkin lääkeja laboratoriojätteet, joista useimmiten riittää yksi lomake ja lähetyslista. Yhteyshenkilöt Markkinointijohtaja Dl Aarno Kavonius Markkinointiosaston sihteeri Eila Kapi Markkinointija kuljetuspäällikkö Dl Jyrki Sasi Ruotsinkieliset asiakkaat, vienti ja tuontiasiat Myyntipäällikkö Dl Markku Aaltonen Keski-Suomen, Kymen, Mikkelin, Kuopion, Pohjois-Karjalan, Oulun ja Lapin läänit EkokemOyAb PL18 11101 Riihimäki Puh. Kutakin jätelaatua kohden täytetään yksi lomake. Toimitettaessa toistuvasti samaa jätettä, voidaan tilaus tehdä jatkotilauksena. (914) 389 11 Telex 15305 suoje sf Telefax (914) 720 352 Forssa Helsinki Myyntipäällikkö Dl Vesa Soini Hämeenlinna Riihimäki Turun ja Porin, Hämeen ja Vaasan läänit Myyntipäälikkö MKT Jussi Jaakkola Uudenmaan lääni Laboratorioneuvonta ja tuotannon suunnittelu FM Markku Myllylä Kuljetukset teknikko Kari Nieminen Anja Parkkali Jatkotilaukset Yo merkonomi Kirsi Elo Suora puh
• • [hlJa kiinteistönhoitotiedosto Ongelmajätehuolto Ekokem Oy Ab Kaikki taloudet, yritykset ja laitokset tuottavat ongelmajätteitä, joita myrkyllisyytensä tai muun laatunsa vuoksi on vaikea tehdä vaarattomiksi. Ekokem Oy Ab on Riihimäellä sijaitseva valtakunnallinen ongelmajätteiden käsittelylaitos, toiminnasta vastaavat yhdessä valtio, kunnat ja teollisuus. tuhoeläinja kasvimyrkkyjen jäämät sekä torjuntaja suojausaineet akut, paristot, elohopeamittarit, vanhentuneet lääkkeet sekä erilaiset sekalaiset kemikaalijäämät tietosuojan edellyttämät jätteet, kuten asiakirjat, arkistot ja muut vaivattua tuhoamista edellyttävät tiedostot Epäselvissä tapauksissa kunnan jätehuoltoviranomainen määrittelee, mikä on ongelmajätettä. Ongelmajätelaitos toimii täyden palvelun periaatteella hoitaa kuljetukset, tutkii, käsittelee ja tekee vaarattomiksi jätteet sekä varastoi kuona-aineet turvallisesti. Ongelmajättet Ongelmajätteitä ovat jätehuoltolain mukaan kaikki myrkyllisyytensä tai muun laatunsa vuoksi vaikeasti vaarattomiksi tehtävät tai käsiteltävät taikka ympäristölle muutoin erityisen haitalliset jätteet. Tavallisimpia kiinteistöjen ongelmajätteitä ovat: liuotteet, lakat, hartsi!, maalijäämät ja -purkit, trasselit, loisteputket yms. jäteöljyt, öljynerotuskaivojen sekä -säiliöiden puhdistusjätteet, öljyiset suodattimet, öljyn saastuttama maa jne. Kalustosuoja Laboratorio ja Konttori Palvelut Neuvonta KH 73-60052 palvelu Syyskuu 1986 1 (2) Voimassa lokakuun loppuun 1989 jätehuolto ongelmajätehuolto alueellinen nimetty yhdyshenkilö, joka vastaa kaikkiin ongelmajätteitä koskeviin kysymyksiin Kuljetukset jätteiden nouto kiinteistöltä Jätteiden vastaanotto teollisuudelta ja kiinteistöiltä yksityistalouksien ongelmajätteiden vastaanotto kuntien ongelmajätevastaanottopisteiden välityksellä Käsittely laillinen ja turvallinen ongelmajätteiden käsittely Laboratoriopalvelut jäteanalyysit tuntemattomien jäte-erien tunnistaminen Kaluston puhdistus kuljetusja ajokaluston pesumahdollisuus Hyötykäyttö jätteiden hyödyntäminen lämmöksi Tutkimusja kehitystoiminta alan kansainvälisen kehityksen ja käytännön seuraaminen, tutkiminen ja toteuttaminen Koulutustoiminta koulutustilaisuuksien ja luentojen järjestäminen alaan liittyvän kirjallisen materiaalin julkaiseminen Erikoiskaatopaikka Kemiallinen laitos ja vesienkäsittelylaitos Laitosvastaanotto, säiliöautot ~Autovaaka
Tilaa Suomen Luonto! r---------------------------suomen Luonnon palvelukortti D Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 150 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 180 mk (ei-jäsenet). JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIM IPA IKKA Maksutta kot ima isessa postilii kenteessä Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 00151 HELSINKI -----------------------------·. ....•. D Haluan kestotilaajaksi, jolloin tilaushinta on 130 mk (jäsenet)/ 160 mk (ei-jäsenet) D Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuoj eluyhdistyksen jäseneksi D Muutan osoitettani Tilaaja/ tai vanha osoite SU KUNIMI ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIM IPAIKKA Uusi osoite TILAAJ ANUMERO (OSOITELIPUKKEESTA) ....... Huomaa lahjatilauskortti tämän lehden välissä! t! Kevään 1987 aikana Geologiliitto r.y:n ja Helsingin yliopiston Lahden tutkimusja koulutuskeskuksen järjestämä YMPÄRISTÖHALLINNON KURSSI GEOLOGEILLE. TERVETULOA! TULOSSA: Suomen Luonto on hyvä lahja. Lisätietoja liiton toimistosta, puh. ...................... .......••........ (90) 1502 289. peruna• muusi· jauhe potatismospulver Geologiliitto r.y:n symposio SUOMEN GEOLOGISEN TUTKIMUKSEN NYKYTILA JA TULEVAISUUS filJ >::,:~:: 20. marraskuuta 1986 alkaen klo 11.00 Rakennusmestarien talolla, Fredrikinkatu 51 53, Helsinki
"Kansa joka syö tuontielintarvikkeita ei voi olla vapaa", vat pieninä patoina, jotka hidastavat valumavesien vauhtia ja estävät maahiukkasten ja siementen huuhtoutumisen tiehensä; Karkearakenteisena ja harvasilmäisenä se antaa kasveille riittävästi valoa ja kasvutilaa sekä luo maanpinnalle otollisen mikroilmaston; Juuttikuidut imevät jopa viisi kertaa oman painonsa vettä, jolloin maanpinnan kosteusolot säilyvät suotuisina; Verkko on tarpeeksi raskas (500 g/ m'), etteivät tuulet, tulvavedet tai maasta työntyvä kasvillisuus nosta sitä sijoiltaan; Verkko sopeutuu hyvin maisemaan ja taipuisana muGaddafi julistaa samaan aikaan, kun kauppojen hyllyt käyvät yhä tyhjemmiksi tuontirajoitusten takia, joiden tehtävänä on auttaa putkiston rahoittamisessa. Gaddafi janoaa Saharan vettä Libya on paraikaa toteuttamassa johtajansa eversti Muammar Gaddafin suunnitelmaa hyödyntää syvällä Saharan alla virtaavia, muinoin syntyneitä pohjavesivaroja. Eräs hydrologi toteaa, että hanke on vesivarojen kertakäyttöä ja vain lyhytaikainen helpotus vesi pulmiin. On myös pelätty, että kun vettä pumpataan syvältä suuria määriä, lähellä maanpintaa olevat pienet erilliset "vesitaskut" häviävät, samoin kuin keitaat, jotka ovat beduiinien elinehto. Esimerkiksi Kaliforniassa laajat alueet ovat menettäneet hedelmällisyytensä pitkään jatkuneen keinokastelun seurauksena. vsk .. SUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Paitsi että hanke on suunnattoman kallis, sen ekologiset ja yhteiskunnalliset riskit ovat erittäin suuret. Jo suunnitelman ensimma1nen vaihe maksaa lähes neljä miljardia dollaria. Libyan hallitus kutsuu projektia "suureksi ihmisen tekemäksi joeksi" (Great Man-made River), vastustajat "suureksi mielipuolen joeksi" (Great Madman River). Euroopassa sitä on käytetty mm . Monet asiantuntijat suhtautuvat voimaperäiseen kasteluun hyvin kriittisesti. Suunnitelmissa on noin 200 000 hehtaarin keinokastelu. Projekti on suurisuuntainen myös everstin omien mittapuiden mukaan. Hankkeen pelätään mm. Lopulliset kustannukset hankkeen valmistuttua joskus vuosituhannen vaihteessa noussevat 25 miljardiin dollariin . "Laaja alue autioituisi ja elämänmuoto, joka on jatkunut tuhansia vuosia, päättyisi.'' (Time, September 29, 1986) kasvipeitettä esimerkiksi teitten, rautateitten, maapatojen, jokien, kanavien ja kasteluojien jyrkille penkereille. kautuu myös maan pinnanmuotojen vaihteluun; Luonnonkuituna se vähitellen maatuu, kun kasvillisuus valtaa maan. Yhdysvalloissa maaperän syöpymistä on torjuttu juuttiverkolla jo 25 vuotta. Määrä on yli kaksi kertaa suurempi kuin koko OPEC:in päivittäinen öljyntuotanto. Maanpinnalle levitettävällä juuttiverkolla on monia hyviä puolia: Verkko sitoo tehokkaasti maata, sillä sen säikeet toimi36 ULKOMAILTA Koonnut Jorma Laurila Libyan mammuttimainen hanke Saharan fossölisten pobjavesivarojen hyödyntämiseksi on paitsi suunnattoman kallis myös ekologisesti ja yhteiskunnallisesti arveluttava. Projektin valmistuttua halkaisijaltaan viisimetristä putkistoa pitkin pumpataan paivittäin 200 miljoonaa kuutiojalkaa vettä. Vaikka sadot alussa nousevatkin huomattavasti, jatkuva runsas kastelu lopulta suolaannuttaa maan viljelykelvottomaksi. Monet kaivot ovat suolaantuneet piloille. Juomaveden lisäksi vettä käytetään keinokasteluun elintarvikkeiden tuottamiseksi. Samoin sitä on käytetty hiekkadyynien sitomiseen. Noin 90 prosenttia juuttikuidusta tuotetaan Intiassa ja Bangladeshisd. hiekkamaat), jyrkillä rinteillä sekä seuduilla missä rankkasateet ja tulvat ovat tavallisia. Vettä on tarkoitus pumpata sadoista porakaivoista ja johtaa se neljä tuhatta kilometriä pitkällä putkistolla Välimeren rannikolle, missä pula makeasta vedestä on käymässä yhä pahemmaksi. Suomessakin juuttiverkolle voisi löytyä käyttöä, esimerkiksi sorakuoppien maisemoinnissa. Jopa Tripotin juomavesi maistuu epämiellyttävän suolaiselle. Libyalle löytö oli yhtä arvokas kuin öljysuoni. sitten aikana, jolloin PohjoisAfrikan sademäärä oli paljon nykyistä suurempi. kuivattavan keitaat, jotka ovat beduiini-paimentolaisten elinehto. Myös vanhojen kaivosalueitten maisemoinnista sekä lentokenttien ja puistojen viherryttämisestä on myönteisiä kokemuksia. Vesi pumpataan syvältä Saharan alla olevista vesikerrostumista, joiden arvellaan syntyneen 20 000-40 000 vuotta Juuttiverkolla eroosion kimppuun Juutin aasialaisen lehmuskasvin kuoren niinisäikeistä kudottu verkko on oiva keino eroosion hillitsemiseksi. Juuttiverkkoa on käytetty menestyksekkäästi luotaessa Myös arviot Saharan pohjavesivarojen riittävyydestä ja uudistumiskyvystä vaihtelevat. Kukaan ei tiedä riittääkö vettä maanalaisista varastoista 200, 50 vai vain 20 vuodeksi. Saksan Liittotasavallassa ja Sveitsissä. Keinokastelusta on eri puolilta maailmaa runsaasti huonoja kokemuksia. Vesiesiintymät löysivät 1960-luvulla amerikkalaiset geologit etsiessään öljyä. Vaikka Libyassa elää vain neljä miljoonaa asukasta, 90 prosenttia heistä asuu rannikolla, missä keinokastelu ja teollisuus on vähentänyt makean veden varoja. Kosteudensitomiskykynsä ansiosta juuttiverkko sopii myös alueille, joilla sademäärä on melko vähäinen tai epätasainen. Hajotessaan verkko vapauttaa oman painonsa verran (5 tonnia/ ha) orgaanisia ·ravinteita kasvien käyttöön. Juutti on maapallon tärkeimpiä kuitukasveja, josta tehdään etenkin säkkejä, mattoja ja köysiä. Juuttiverkko on omiaan eroosiolle herkillä mailla (mm
Kanta on lievästi kasvamassa. Melko laajakin suojelualue pystyy elättämään vain 30-40 tiikeriä, koska tiikerin elinpiiri on laaja ja se puolustaa sitä tiukasti. Kolme tiikerin alalajia on jo kadonnut maapallolta ja neljäskin on sukupuuton partaalla", kirjoittaa tunnettu kissaeläinasiantuntija Brian Bertram New Scientist -lehdessä (7 august 1986). Islanti aikoo valastutkimuksen nimissä pyytää tulevina vuosina yhteensä 120 sillija seitivalasta vuodessa. "Tiikerin suojelutyössä mukana olevat pyrkivät kuitenkin siihen, ettei tällaiseen viimeiseen oljenkorteen täytyisi tarttua. Yhdysvaltain uhkailut talouspakotteilla osoittautuivat kuitenkin suureksi kuplaksi. Onnistuminen ei riipu pelkästään suojelutyöstä, vaan myös siitä saadaanko ihmiskunnan väestönkasvu hallintaan", Bertram toteaa. Pienet, t01s1staan erillään olevat kannat tuhoutuvat paljon herkemmin kuin vahvat kannat. Mutta elossa oleville tiikereille luonnossa ja eläintarhoissa toimivien tutkijoiden yhteiset ponnistukset antavat vielä toivoa, Bertram uskoo. Samalla on saatu runsaasti käytännön kokemusta suojelutyöstä. Isojen kissojen keinosiemennystekniikka on kuitenkin vasta alkutekijöissään ja vaatii paljon tutkimista. Vastoin aikaisempia suunnitelmiaan Islanti ei enää harppunoi lahtivalaita, joiden Pohjois-Atlannin kannan kansainvälinen valaanpyyntikomissio on julistanut uhanalaiseksi ja rauhoittanut. Ongelmana on myös tiikereiden lukumäärän arvioinnin hankaluus. Islantilaiset ovat viime vuosina kuluttaneet noin 200 tonnia valaanlihaa vuodessa. Intiantiikerin tulevaisuus näyttää toistakymmentä vuotta jatkuneen suojeluprojektin ansiosta valoisimmalta. Siperiantiikereitä, näitä Dersu Uzala -elokuvasarjasta tuttuja kissoja, asustaa Neuvostoliiton ja Kiinan itäisimmällä rajaseudulla noin 350, osaksi suojelualueilla. Syväjäädytettyjä siittiöitä on myös helpompi ja halvempi kuljettaa kuin eläviä tiikereitä häkkeineen. Muilta osin Islannin valaanpyynti jatkuu entisellään. Indokiinan tiikereitä elää 2 00-3 000 laajalla alueella Malesian, Thaimaan, Burman, ULKOMAILTA Tiikerin eri alalajeista intiantiikerin tulevaisuus näyttää onnistuneiden suojelutoimien ansiosta valoisimmalta. Tiikeri on elänyt kahdeksana alalajina eri puolilla Aasiaa Siperian lumisista metsistä Jaavan tukahduttaviin viidakoihin. Sopimuksen ehtojen täyttämiseksi ja valaanlihavuorelta välttyäkseen heidän on nyt ahmittava itse tai syötettävä kotieläimilleen 1 800 tonnia valaanlihaa vuodessa. min ja Etelä-Kiinan viidakoissa. Niitä elää hajallaan Itä-Kiinassa vain nelisenkymmentä, ja on vaikea sanoa voidaanko kiinantiikeriä enää pelastaa. Tämän vuoksi suojelualueet tulisi yhdistää to1sunsa "käytävillä", joita pitkin eläimet voisivat siirtyä suojelualueelta toiselle. Pellyn säädöksen pohjalta. Yhdysvallat arvosteli mm. Tiikereillä on vielä toivoa "Tiikerin elinalue on kutistunut sadassa vuodessa kuudennekseen, ja tiikereiden määrä on vähentynyt ehkä vieläkin enemmän. Ahtaalla ovat myös muutamat sadat sumatrantiikerit, jotka yrittävät säilyttää henkensä 165 miljoonan ihmisen asuttamalla saarella. Jaavantiikeriä, balintiikeriä ja kaspiantiikeriä ei enaa voida auttaa ne ovat lopullisesti hävinneet maapallon eläimistöstä. Tämänkin alalajin kanta on vähenemässä ja pirstoutumassa, ja suurin osa eläimistä elää suojelualueiden ulkopuolella. Japaniin. sitä, että Islanti vie ulkomaille lähes kaiken ''tutkimusvalaistaan'' saamansa lihan ja traanin, ja näin kiertää kaupallisen valaanpyynnin kieltävää sopimusta. vsk. SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Kanta on tänä aikana kaksinkertaistunut nykyiseen 3 300-4 000 eläimeen, joista osa elää 15 tiikerinsuojelualueella. Sopimus kuitenkin teki tyhjäksi kalatuotteiden boikotoinnin, jota oli suunniteltu ns. Laosin, Kamputsan, Vietna-. ten vastainen. Eläintarhoista ja keinosiemennyksestä apua Tärkeinä suojelukeinoina pidetään myös kantojen ylläpitämistä eläintarhoissa ja keinosiemennyksen kehittämistä. Tällä tavoin perintötekijöitä voitaisiin vaihtaa eri eläintarhakantojen, luonnonkantojen sekä eläintarhaja luonnonkantojen kesken. Kansainvälisen valaanpyyntikomission viime kesäkuisen päätöksen mukaan nimittäin tutkimustarkoituksiin tapettujen valaiden liha tulee käyttää "pääosin paikalliseen kulutukseen". Keinosiemennyksellä perimän yksipuolistumista ja sukusiitoksen vaaroja voitaisiin ehkäistä. 37. Tiikereiden munasolujen ja siittiöiden syväjäädyttäminen voisi Bertramin mukaan merkitä jopa sitä, ettei tiikeriä olisi menetetty vielä silloinkaan, vaikka elävät tiikerit olisivat jo hävinneet maapallolta uusia voitaisiin yrittää kasvattaa tilalle esimerkiksi leijonan kohdussa. Jäljellä olevista viidestä alalajista kiinantiikeri on lähinnä sukupuuttoa. Esimerkiksi sumatrantiikereitä on maailman eläintarhoissa noin 150, mutta ne ovat kaikki vain 18 kantatiikerin jälkeläisiä, ja kaiken lisäksi osa kantayksilöistä on tehnyt enemmän jälkeläisiä kuin toiset. Eläintarhatiikerit edustavat siten usein äärimmäisen kapeaa osuutta perimäaineksesta. Noin puolet sumatrantiikereistä asuu toisistaan eristyksissä olevilla suojelualueilla. Yhdysvaltain kauppaministeri Malcolm Baldridge ilmoitti olevansa pettynyt sopimukseen, joka hänen mukaansa on valaanpyyntikomission päätösEläintarhatiikereiden ongelmana on niiden perinnöllisen aineksen yksipuolisuus. Maat sopivat, että 51 prosenttia tutkimusvalaitten lihasta kulutetaan Islannissa, loput 49 prosenttia on lupa viedä mm. Islanti tarkisti ''tutkimusohjelmaansa'' lahtivalaat rauhaan Suomen Luonnossa 5/ 86 kerrottiin, että Islanti pyytäisi tieteellisiksi ilmoittamiinsa tarkoituksiin vuosittain yhteensä 200 silli-, seitija lahtivalasta. Yhdysvaltain talouspakotteet osoittautuivat kuplaksi Elokuussa Islanti tosin keskeytti hetkeksi kokonaan valaanpyyntinsä, kun Yhdysvallat uhkaili panna sen kalatuotteet tuontiboikottiin. Tiikereiden suojelun vaikeutena on kannan hajanaisuus. Tiikerit liikkuvat pääasiassa yöllä, laajalla alueella ja huomaamattomina kuin varjot
En ymmärrä, miten kysymys voisi olla elitismistä, jos kokoamme rahaa rikkailta ja käytämme sen -~ luonnonsuojeluun myös köy! hissä maissa. Tutkimusten jatkaminen ei ole järjestön mielestä oikeutettua, ellei samalla vähennetä päästöjä myös käytännössä. (New Scientist 18 September 1986) SUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Kysyjä kaipaa poliittista kannanottoa, prinssi Philip järjestöineen suoraa toimintaa luonnon suojelemiseksi. Kongressissa, jossa pohdittiin luonnonsuojelua ja sen saSuihkusta syöpää. (Acid News 2/ 86) kan, 130 kilometriä, kävelleet, joukossaan kuusi suomalaista, saapuivat sunnuntaina 28. Olemme sukupolvi, jonka on tunnettava vastuunsa, he julistivat. Triklooretyleeniä tavataan nykyisin yleisesti pohjavesissä ja kloroformi syntyy siitä vettä kloorattaessa. "Kehotan ystäviäni ottamaan pikaisia, kylmiä suihkuja", professori Andelman toteaa. Kysyjä sai lyhyen vastauksen: Rahaa meille ei tule köyhiltä. WWF on nyt toiminut 25 vuotta. Määrät olivat neljä kertaa suurempia kymmenen minuutin kuin viiden minuutin suihkussa. .'.l Sekä kysyjää että vastaajaa _ on helppo ymmärtää. Kuten vuonna 1980 Maailman luonnonsuojelustrategia jo ennakoikin, WWF tulee panostamaan entistä enemmän yksittäisten uhanalaisten lajien suojelun ohella koko elinympäristön maaperän, ilman ja veden suojeluun. Ne olivat monikansallisia vapaaehtoisten ihmisten joukkoja, jotka otettiin hyvin vastaan pikkukaupungeissa ja maaseudulla. Suihkussa 50 prosenttia kloroformista ja 80 prosenttia triklooretyleenistä höyrystyi ilHapposateet ahmivat luonnonsuojelualueita "Happosateet ovat tuhoamassa vuosikymmenten kuluessa kansallispuistoihin ja muihin luonnonsuojelualueisiin tehdyt uhraukset", varoittaa maailman Luonnon Säätiön (WWF) kansainvälinen päämaja. Kylvyssä määrät olivat puolet alhaisempia, osittain vesihiukkasten pienemmän kokonaispinta-alan takia. Järjestö vetoaa voimakkaasti teollisuuteen, ettei kehitysmaihin vietäisi sellaista tekniikkaa, joka pahentaa ongelmaa. Yhteensä noin 800 pyhiinvaeltajaa saapui juhlakulkueena kaupunkiin . Ne voivat levitä myös muualle huoneistoon ja joutua muidenkin keuhkoihin. napaalueille. WWF on itse sijoittanut luonnonsuojelualueisiin eri puolilla maailmaa puoli miljardia markkaa 25-vuotisen toimintansa aikana. Kongressin kokoontuessa lähestyi Assisia neljä pyhiinvaellusryhmää eri puolilta Umbrian maakuntaa. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa nämä uskontokunnat järjestivät yhdessä jumalanpalveluksen, jossa niiden johtavat edustajat kutsuivat koko maailmaa katumaan sitä, että olemme epäonnistuneet huolehtimaan luonnosta. kysyttiin Edinburghin herttualta prinssi Philipiltä WWF:n 25-vuotiskongressissa Italiassa Assisissa syyskuun lopulla. Juhlavuoden kongressin ja siihen liittyvien tapahtumien paikaksi valittiin Assisin kaupunki. WWF pelkää, että kehitysmaiden teollistuessa happosateet lankeavat myös tropiikin metsiin. Iiris Lappalainen maan. vsk.. Toikyllisille kemikaaleille kuin veden juominen. WWF:n mukaan luonnolle 38 aiheutuneet vahingot ovat jo nyt sietämättömän suuret, mutta tulevaisuudessa ne ovat vaarassa vielä huomattavasti pahentua. Hänen laskelmiensa mukaan ihmiset saattaisivat saada näitä kemikaaleja 6-100 kertaa enemmän suihkuista, astianpesukoneista ja pyykinpesukoneista syntyvää vesihöyryä hengittämällä kuin vettä juomalla. Maanantaina 29. syyskuuta vietettiin varsinaista WWF:n 25-vuotisjuhlaa. Pitkien, kuumien suihkujen ottaminen voi käydä terveyden päälle, todetaan Amerikan kemian yhdistyksen kokouksessa syyskuussa Kaliforniassa julkistetussa tutkimuksessa. Happosadevaurioita on jo havaittu Kiinassa ja Brasiliassa. Samoin se vetoaa eri maiden hallituksiin ja laitoksiin, että · päästöjä vähennettäisiin kansainvälisten sitoumusten mukaisesti. syyskuuta Assisiin jalat rakoilla. WWF 25-vuotias Eikö koko Maailman Luonnon Säätiön toiminta, eikc, tämä kongressi ole silkkaa elitismiä. He kehottivat myös kaikkia uskovaisia ryhtymään luonnonsuojelijoiksi ja lupasivat edistää oman uskontokuntansa toimintaa kaikkien luononsuojelujärjestöjen ja uskonnollisten ryhmien kanssa maailman pelastamiseksi ekokatastrofilta. nomaa ja tarvetta, keskusteltiin suojelun taloudellisesta ja tieteellisestä merkityksestä, suojelun etiikasta ja mahdollisuudesta selvittää sanomaa liike-elämän, hallinnon, koulutuksen, joukkotiedotuksen ja kehitysmaiden paikallisten yhteisöjen kautta. Suihkut ja vähemmässä maarm kylvyt altistavat enemmän vedessä oleville myrULKOMAILTA Kulkue saapuu Assisiin, etualalla buddhalaisia munkkeja. Sateessa ja tuulessa tarpominen asfalttiteillä vaati kuntoa ja uskoa asiaan. Suihkussa kemikaalit nimittäin höyrystyvät tehokkaasti ja joutuvat hengitykseen. Säätiö oli kutsunut maailman viisi valtauskontoa, buddhalaiset, hindulaiset, islamilaiset, juutalaiset ja kristityt, neuvottelemaan ja esittämään oman luonnonsujelusanomansa. Ilmansaasteet ovat jo leviämässä mm. Tutkijoiden mukaan kemikaaleja · joutuu ilmaan sitä enemmän mitä pitempi ja kuumempi suihku on. Arvioita liiallisen kylpemisen terveysriskeistä ei ole vielä tehty, mutta juomavedessä elimistöön joutuva kloroformi aiheuttaisi amerikkalaisten tutkimusten mukaan vuosittain Yhdysvalloissa 200-1 000 syöpätapausta. Molemmat katsovat maailmaa omista lähtökohdistaan. Pyhän Fransiskus Assisilaisen, luonnonystäväpyhimyksen, muiston uskottiin koskettavan useimpia maailman ihmisiä riippumatta heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan. Nyt alkanut juhlavuosi on omistettu ympäristöja asennekasvatukselle. Pittsburgin yliopiston vesikemian professori Julian Andelman työtovereineen järjesti laboratoriossa suihkuja kylpykokeita, joissa voitiin mitaminnan painopistettä pyritään myös nykyistä enemmän keskittämään kehitysmaihin. Kongressiin osallistujat liittyivät heihin kaupungin ulkopulella. Pisimmän matta kahden vedessä yleisesti esiintyvän haitallisen kemikaalin triklooretyleenin ja kloroformin höyrystymistä huoneilmaan
Asiamiehenä toimiminen on luonnonsuojelutyötä. SUOMEN LUONTO etsii asiamiehiä Suomen Luonto on luonnonsuojeluliikkeen "äänenkannattaja". 39. vsk. r------------------------------------, ILMOITTAUDUN SUOMEN LUONNON ASIAMIEHEKSI NIMI LÄHIOSOITE POSTIOSOITE PUHELIN HENKILÖTUNNUS PANKKIYHTEYS VEROTUSKUNT A Palauta Suomen luonnonsuojeluliittoon, PL 169, 00151 Helsinki L ____________________________________ _ SUOMEN LUONTO 7/ 86 45. llmoittautumalla et sitoudu mihinkään, vaan saat oikeuden toimia asiamiehenä, jolle voidaan maksaa asiamiespalkkiota. Ilmoittaudu oheisella lomakkeella Suomen Luonnon asiamieheksi. Saat Suomen luonnonsuojeluliitosta tarkemmat ohjeet, asiamiestunnuksen ja näytenumeroita. Suomen Luonto tarvitsee tarmokkaita asiamiehiä hankkimaan lehdelle uusia tilauksia. Lehti tekee tunnetuksi luonnonja ympäristönsuojelua sekä edistää luonnonharrastusta. Siitä saa myös pienen palkkion, sillä Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa asiamiehille 40 mk jokaisesta uudesta Suomen Luonnon tilauksesta
Hakamaat ovat syntyneet silloin, kun karjaa pidettiin metsissä ja luonnon laitumilla. Me luonnonsuojelijatkin haluamme usein halvempia elintarvikkeita. Maahamme voitaisiin jopa perustaa laajempiakin kulttuurimaiseman suojelualueita, J0tssa asuttaisiin ja elettäisiin entisaikojen malliin, ja tästä maksettaisiin asukkaille korvaus tai peräti palkkakin. Muutenhan metsärajakysymystä pitäisi tarkastella uudesta näkökulmasta, jos säätilastoihin on luottamista. 5. Miesmuistihan on tunnetusti lyhyt säästä puheen ollen usein noin kolme vuotta. Ei luonnonsuojelu eikä ainakaan retkeily kärsi mitään, vaikka joltakin rajoitetulta alueelta vanhemmat puut otettaisiinkin hyötykäyttöön. Sen sijaan eroja löytyi kuiva-aine-, sokerija klorofyllipitoisuuksista kaikki aineita, jotka kertovat karaistumisesta talven varalle. Multamäki: Acta Forest. Nuorteva mainitsee, että en esittänyt juuri lainkaan tietoja saasteiden osuudesta toissakevään neulastuhoihin. Linkola: Luonnon Ystävä 1940, Kotilainen: Sitzungsberichte der Finnischen Akademie der Wissenschaften 1948, Eklung: Memoranda 1940-1941). Pakkanen vai saasteet. Heikosti käy Bromarvin kuusen, jos se viedään napapiirin tuolle puolen hyvinkin puhtaalle seudulle. Vaikka taimet olisivat ihan kotimaisia, saattavat olla sukua keskenään ja hallanarkoja, niinkuin muutamat yksilöt sisämaassakin kaukana viljelyksistä. Maatalouden menetelmien muuttumisesta ei voida syyttää yksittäistä viljelijää Suomessa. Sen merkit ulottuisivat kyllä lumen suojaamiin oksiinkin päin vastoin kuin toissakevään vaurioissa. Aivan tarpeettoman jyrkästi on mielestäni suhtauduttu myös UKK-puiston käyttöön. (Ks. Tämä ei tarkoita sitä, että kiistäisin yhteisvaikutteisen saasteteorian päinvastoin. On vaikeaa kuvitella niin epätasaista saastesadetta, että se valikoisi rinnan kasvavista puista toisen, jonka oksat ovat limittäin terveen kanssa, mutta ei jättäisi edes mikroskooppista merkkiä terveeseen puuhun. Mikroskooppisessa tarkastelussa paleltuneen puun "terveissä" neulasissa näkyi samanlaisia muutoksia solun sisällössä kuin keväthallojen aiheuttamat (ks. Halusin vain tällä kirjoituksellani osoittaa, että asiat voidaan sanoa ilman tarpeetonta kärjistystä ja vastakohta-asettelua ja ne voivat silloin palvella luonnonsuojelunkin tavoitteita paremmin. Huomattava osa uhanalaisista kasveista on hakamaiden, pellon pientareiden ja aukkometsien kasveja. Muutenkin meillä voisi olla enemmän sellaisia kansallispuistoja, Joissa sallittaisiin jonkinasteinen puuston tai muun luonnon taloudellinen hyödyntäminen, koska esim. Näitä voitaisiin nimittää myös kansallispuistoiksi, vaikka suojelu ei olekaan täydellistä. esim. Olemme nyt vuoden ajan seuranneet ilman epäpuhtauksien vaikutusta havupuihin pääkaupunkiseudulla lähes kaikilla mahdollisilla konsteilla, ja merkkejä löytyy, mutta ne poikkeavat selvästi pakkasvaurioista. On myös selvää, että jos neulasten suojaava "vaatetus" = vahapeite kuluu, ne "paleltuvat" = kylmäkuivuvat helpommin. Sama "rasistinen" ajatus tulee mieleen, kun katselen Nuortevan ensimmäisen kuvan istutuskuusikkoa. Hän on ollut pakotettu muuttamaan viljelyja karjanhoitomenetelmiään, koska niin on tehty muuallakin. Yhteiskunnan (valtion) tulisi maksaa viljelijälle se erotus, minkä hän menettää tuottavuudessa, jos käyttää vanhanaikaisia menetelmiä. Matti Sippola FK, Vantaa Jo vain menevät vedet ja mullat Vielä ei suomalaisilta ole mennyt usko siihen, että puroissa ovat mutkat veden ja ihmisen kiusaksi. kuusikon taas jatkavan kasvuaan lähes yhtä reippaasti kuin syksyllä 1984. Uutta myrkkypilveä odotellessa tarkkailen ja kuvaan kuitenkin merkitsemiäni puita. vsk.. Pitkäaikainen saastevaurio ei myöskään tunnu uskottavalta. Toki silloinkin peltoja lannoitettiin karjanlannalla ja vielä enemmän sodan jälkeen, mutta ei kukaan osannut epäillä lantapattereita ja minkkitarhoja neulastuhojen syyksi. Pekka Nuorteva, Suomen Luonto 5/ 86), vaikka itse tapahtuma ja osa todisteistakin on kirjaimellisesti peittynyt vihreän verhon alle. Muuten asiallisessa selostuksessa osoitettiin mielestäni liian ylimalkaisesti maatalous syylliseksi eräiden kasvien häviämiseen. Yritin kyllä pureutua ilmiön syihin sekä maan pinnalla että ilmasta käsin kiertelimme nimittäin pienkoneella 7. Fenn. 50-luvun olojen mukaan tehtyä peruskarttaa ja viimeistä painosta vertailemalla kiintyy oitis huomio kaikkialle putkahtaneisiin metsäojiin. eräiden metsätyyppien säilyttäminen edellyttää jatkuvaa hoitoa ja liikapuun poistoa. Syy eräiden kasvien häviämiseen onkin maatalouden loppuminen tai muuttuminen. esim. En tunne myöskään tapausta, missä puut olisivat heti toipuneet saastevaurioista ja kasvaisivat taas normaalisti. Ahti Mäkinen Maatalouden syyttely jäi ylimalkaiseksi Suomen luonnon numerossa 5/ 1986 selostettiin mielenkiintoista selvitystä maamme uhanalaisista eliölajeista. Maatalouden muuttuessa tehostuessa nämä ovat häviämässä. Kuuset ovat vähän värikkäämpiä keltaisine oksatupsuineen ainakin täällä ruuhka-Suomessa, mutta miten niitä kuivia oksia muuten syntyisi. Samasta syystäkö lie talvisodan aikaiset tapahtumat mets1ssa tyystin unohtuneet. Mutta kun tutustui selvitykseen tarkemmin, asia onkin täsmälleen päinvastoin. Tämä koskee ensisijaisesti vanhimpia neulasia, jotka ovat olleet kauemmin alttiina saasteille kuin nuoret. Ellei uusia tuhoja ilmaannu, kevättalvi 1985 unohtuu pian. 51, Dormling: Skogen 7/1985, Göransson: Skogen 11/ 1985, Klein: AZF 13/1 985 jne.). Niitä ei olisi Suomessa, ellei olisi maanviljelystä tai karjanhoitoa. Multamäki 1942), mutta emme löytäneet kuluneita vahoja, liimautuneita ilmarakoja tai muita tunnettuja todisteita pahoista ja akuuteista saastevaurioista. Sen sijaan on selvää näyttöä siitä, että niin sotatalven kuin toissatalvenkin silmiinpistäviä neulasvaurioita edelsi suhteellisen kylmä jakso, jos kohta on tarkkailtava lämpötilan normaalipoikkeaman kestoa ja määrää paikan päällä eikä pelkästään ikkunalämpömittaria. Siksihän viljelyä tehostetaan. Kun vertasin yli 100 km:n säteellä Helsingistä useita rinnan kasvavia mäntyja kuusipareja, joista toinen säilyi vihreana, toinen ruskettui pahoin, en löytänyt mitään eroja vihreiden neulasten saastepitoisuuksissa tosin analysoin vain rikin ja kymmenkunta raskasmetallia, mutta en elohopeaa. Siinä voisi aivan hyvin olla erilaisia osia, joiden suojeluaste vaihtelee. Vain kuolevien neulasten väritys on samankaltainen. 1985 tuntikausia Etelä-Suomea ristiin rastiin . Olen iloinen, että kirjoitukseni Suomen Luonnossa (2/ 86) herätti lukijoissa kiinnostusta arvovaltaista tahoa myöten (Prof. Aika näyttää, olenko väärässä ja joudan eläkkeelle niinkuin pakinoitsija Saarelainen ehdotti. Kun laskin yhteen edellä mainitut seikat, päädyin lopulta pakkasen puolelle. Niiden määrä on niin valtava, SUOMEN LUONTO 7/ 86 45. On kerrottu, että Lapin ja Koillismaan havupuut kestävät paremmin pakkasia kuin etelämpänä kasvavat, koska ovat niihin vuosisatojen saatossa tottuneet. Sen sijaan kaikki merkit sopivat yksiin pakkasvaurioista ja kylmäkuivumista koskevien tutkimusten kanssa (ks. Myös pienet aukkohakkuut ovat rikastuttaneet kasvillisuutta, joten ei niitäkään tule tuomita kokonaan. Tulos jäi saasteiden osalta laihaksi, vaikka tutkin monta hypoteesia. Tämä pitää paikkansa, koska en mie40 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA lelläni esitä tietoja ilman pitäviä todisteita. Männyt näyttävät taas ihan vihreiltä, kun Sirpa ravisteli kellastuneet neulaset maahan. Sitäpaitsi arvelen ko. Jos halutaan, että entisajan hakamaat ja pellon pientareet säilyvät edelleen tulevaisuuteen, siihen ei riitä niiden julistaminen suojelualueiksi, vaan viljelöitä tulisi tukea ja kannustaa niiden säilyttämisessä
Terassi torille: Uudenmaan Ympäristöpiiri ry., Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys ry., Rakennustaiteen Seura ry., Yhteiskuntasuunnittelun Seura ry., Helsingin Kaupunginosa yhdistysten liitto ry (ja monet kaupunginosayhdistykset), Asukasliitto ry (ja monet Helsingin asukasyhdistykset), Enemmistö ry Majoritet rf., Helsingin Latu ry, Helsingin Jyry ry, Töölön Säkenet ry, Svensk Ungdom i Helsingfors rf, Töölön Kansallisseura ry, useat SDP:n, SKDL:n, Keskustapuolueen ja Maaseudun puolueen osastot, Linnunlaulun Tuki ry ym. Puron liettyminen ei kuitenkaan Suomen kansaa lannistaSUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Seuraavat järjestöt ovat viime vuosina vaatineet puiston kunnostamista ja oopperatalon suunnittelun siirtämistä ns. Aurapelillä ei vielä suuresti varsinaisiin puroihin koskettu. Hertzen, arkkitehdit Mikael Sundman, Matti Tausti, Maija Kairamo, Anja Hämäläinen, Matti Vesikansa, ap.kaup.johtaja Erkki Tuomioja, valtiovarainministeriö (Ahti Pekkala, Teemu Hiltunen), ministeri Paavo Väyrynen (1986) jne. Hyvästi lähtivät kuitenkin jo silloin vuosituhansien säästöistä maaperän elohopeat ja muut myrkyt happamien suovesien innoittamana vaelluksilleen. nut. Eikä semmoista ymmärtänyt kukaan edes pelätä. Kaivurien aika oli koittanut ja puro vedettiin syväksi ja suoraksi. Arvo Suominen 41 C. Sen kaikkia vaikutuksia tuskin kukaan vieläkään ymmärtää. vsk . että täytyy olla tosi tuohipää, jos kuvittelee moisen vesisysteemin muutoksen olevan merkityksettömän. akateemikko Reima Pietilä, professorit Lauri Pihkala, Toivo Rautavaara, Ahti Korhonen, Ilmari Hiitonen, Heikki v. Ne säästettiin meidän kaivurikaudellemme. Jaakko Heinonen Oopperaa runnotaan väärään paikkaan Töölön Sokeritehtaan (1812-1963) entinen alue luvattiin kunnostaa puistoksi korvaamaan Finlandia-talon viemää puistoaluetta pesäpallokenttineen. On siis aika palata parhaaseen paikkaan ja pelastaa puisto. H 67suunnitelmassa, jonka takana oli mm. Jos paikanvaihto aiheuttaa vuoden tai parin lykkäyksen, se kannattaa pelkästään oopperan ja sen yleisön siitä saaman edun vuoksi. Siellä on myös tilaa myöhemmille laajennuksille ja arvokas ympäristö, johoQ korkeahko oopperarakennus kaupunkikuvallisestikin hyvin soveltuu. Tätäkö tehdään maailman loppuun asti. Mullat ja savet mukanaan elämän ylläpitäjä syöksyi moskana eteenpäin järviin, jo. Illalla nauraa hökötettiin pilkallisesti TV :n ääressä Afrikan rääsyläisille, jotka eivät ymmärrä luonnon päälle mitään. Kuitenkin eräiden virkamiesten omavaltaisesta vastustuksesta alue jätettiin kunnostamatta. Taas kaivuri apuun entisen puron varteen. Tästä asiasta ovat useat kaupunginvaltuutetut tehneet aloitteen (ja oikeuskanslerillekin on tehty esitys). Töölönlahden eteläpuolella on jo vapautunut ja vapautumassa kymmenen kertaa laajempi rakennusalue, jossa on jo valmis ja vapaa pysäköintikenttä ja jonne on hyvät liikenneyhteydet jopa junalla ja metrolla. Alvar Aalto, oopperatalo oli esitetty paljon parempaan paikkaan Töölön tavaraaseman vapautuvalle alueelle (ns. Vieläpä 1970-luvulla julistettiin asemakaavan vastainen suunnittelukilpailu oopperatalon rakentamiseksi puistoalueelle, joka sitäpaitsi on oopperatalolle liian ahdas ja liikenteellisesti hankala. Helsingin kaupunginvaltuusto asemakaavoittikin yksimielisesti sen 1967 puistoksi, minkä sisäasiainministeriö välittömästi vahvisti. Jo saivat kevätvedet vauhtia. Kuivalla purossa ei ole vettä edes pään kasteluun, ja kun paha ukkoskuuro siustaa, liejuinen vesi vie sillan". Siinä kääntyivät uskomattoman monen puron alkulähteet saniaisineen ylösalaisin. Hiekkaa, savea ja multaa hönkäisi veden mukana tukkimaan puroja, jotka hyvin olivat pysyneet auki muutaman vuosituhannen. Moinen viiltely toi mukanaan sekä hyvää ja pahaa. Eroosio vie niiltä tolvanoilta mullankin. Muoviroinaa keränneet katiskat vain ruskuivat tulvapensaissa. Tämän kannan ovat viime · vuosina esittäneet useat kansalaisjärjestöt ja asiantuntijat samalla ehdottaen, että entinen Sokeritehtaan alue kunnostetaan ulkoilukäyttöön (lasten leikkipuisto kadun saasteilta turvaan, ulkoilmajuhlapaikka, veneilyn tukikohta, palloilutilat jne.). Pelottavan iso aura rouhi läpi moreeniselänteiden avaten uusia väyliä sekä pintaettä pohjavesille. Mehevä multa penkalle kevättulvan saataville. Saman kannan ovat asiantuntevista yksityishenkilöistä esittäneet mm. Tässä juridisesti ja ainakin moraalisesti arveluttavassa suunnittelussa on myös unohdettu oopperan todellinen etu. Terassitorille). MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Peltojenkin keskellä virtaavat purot voi~ivat olla kauniita ja luonnollisia, esittää Jaakko Heinonen. kiin ja mereen. Vieläpä pysäköintitilat aiotaan riistää urheiluväeltä (ja sirkukselta) eli Mäntymäen kentältä. Tärkeämpää vielä on, että samalla katkaistaisiin Helsingin keuhkot eli Keskuspuisto sen ainoan merenranta-alueen kohdalta, vaikka rantojen suojelua rakentamiselta on erityisesti viime vuosina pidetty tärkeänä tavoitteena erityisesti kaupunkiympäristössä. Sen taas huomasi monikin, että vedelle tuli hemmetinmoinen kiire. Muutaman vuoden pysyi ränni auki. Kansa alkoi napista: "Kyl se niin väärin on
Pandan yksitoikkoiseen ruokavalioon kuuluu lähes yksinomaan bambua ja valtavasti vettä. Olli Järvinen Pörröisiä ja ihania joko taas. Laihosen ja kumppanien teos peittää varsin kattavasti evoluutiotutkimuksen kentän ja vie lukijansa monin paikoin tutkimuksen eturintamassa olevien probleemien äärelle. Kirjoittajat kyllä toteavat, että Darwinin perusoivallus oli yksilöiden välinen perinnöllinen muuntelu, mutta tämän enempää asiaa ei hyödynnetä. Ensinnäkin kirja on vahvoilla esitellessään käsitteellisiä ongelmia, mutta siinä on onnettoman vähän konkreettisesta evoluutiotutkimuksesta otettuja esimerkkejä, jotka pudottaisivat kirjoittajat tai ainakin lukijat filosofoivista sfääreistä olemassaolevien eläinten ja kasvien maailmaan. Kiinalais-saksalaisena yhteistyönä syntynyt "J ättiläispanda" kertoo noin 50 valokuvan ja mukavasti etenevän, uusiin tutkimustuloksiin nojautuvan tekstin avulla pandojen elämästä Sichuanin sumuisilla vuorilla. Tässä mielessä uusi kirja on siis torso. Toiseksi kirja on kirjoitettu mielestäni turhan, paikoin jopa turhanpäiväisen vaikeasti. Ihmisasutuksen levittäydyttyä yhä laajemmalle pandat eivät voikaan siirtyä bambun kukittua uusille seuduille vaan nälkiintyvät. Uutinen kertoi 13-vuotiaan Mei Mein synnyttäneen Kiinassa Chengdun eläintarhassa kuudennen poikasensa. Pohjoisen ankarissa oloissa eliöiden kannalta olennaisinta saattaa viime kädessä olla se, kuinka hyvin ne pystyvät säilymaan poikkeuksellisissa katastrofioloissa, ei niinkään se, että ne pystyvät lisääntymään mahdollisimman tehokkaasti. Jukka Salo arvelee minulle lähettämässään kirjeessä, että näkemysero johtuu Helsingin ja Turun koulukuntaeroista, mitä pidän epätodennäköisenä. Lopuksi pyydän lukijaa palaamaan ensimmäiseen kappaIeeseeni, sillä kiitokset on helpompi kiteyttää kuin moitteet. Turun koulukunta korostaa yksilöiden säilyvyyden merkitystä enemmän kuin evoluutiotutkimuksessa perinteisesti on tehty; tämä uusi korostus avaa mielestäni kiintoisia näkökulmia. Jotain hyvin hellyyttävää on siinä, että saavutuksensa kunniaksi Mei Mei nimitettiin "sankarilliseksi äidiksi'' . Ne kukkivat vain hyvin harvoin yhtäaikaa laajoilla alueilla ja kukittuaan kuolevat. valinnan käsitettä, eliökunnan evoluutiohistoriaa ja evolutiivisen ajattelun sovelluksia ekologiaan, sosiaaliseen käyttäytymiseen ja seksuaaliseen lisääntymiseen (seksi on evoluutikoille suuri ongelma!). Kirjan valokuvat ovat hyviä. Evoluutiosta ei ole ollut saatavissa ajan tasalla olevaa kokonaisesitystä suomeksi; nyt on. sivun 72 taulukon ymmärtää vain, jos tietää muista lähteistä, mitä se esittää). Osa pandoista on kuvattu luonnossa Wolongin suojelualueella, sankarillisen äidin Mei Mein ja poikasensa Ron Shun'in elämää seurataan Chengdun eläintarkassa. Annan tästä esimerkin, joka on omani eikä siis välttämättä vastaa Laihosen ja kumppaneiden käsitystä asioiden painotuksista. Jättiläispandan elinympäristö näkyy Wolongin kuvissa hyvin. Arvonimien mahtipontisuudesta huolimatta nimitys kuvaa hyvin kiinalaisten rakkautta tätä eläinlajia kohtaan ja huolta sen tulevaisuudesta. Ajatellaan vaikkapa myyrien huippuvuonna elävää harmaakuvemyyränaarasta. Tekijät käsittelevät mm. Bambun mahtava kasvuvauhti Uopa 30-90 cm vuorokaudessa!) takaa sen, että yksi pandayksilö tulee toimeen hyvin pienellä, muutaman neliökilometrin alueella. Iin Xuqi Markus Kappeler: Jättiläispanda, Kirjayhtymä 1986, 48 s. esitetään runsaasti uusia termejä, joista tosin osa ei varmasti tule vakiintumaan esimerkkinä "massaekstinktiot" eli eliökunnan historian laajat sukupuuttoaallot, joita olisi sivumennen voinut käsitellä paljon enemmän niiden tavattoman dramaattisuuden ja suuren merkityksen vuoksi: varsinkin nykyinen eläinkunta heijastelee monin tavoin sitä, mitkä lajit onnistuivat säilymään monesti lajien enemmistön hävittäneistä sukupuuttoaalloista. Länsimaailma tutustui jättiläispandaan oikeastaan vasta 1930-luvulla, nyt se on kaikille tuttu. Kuitenkin esimerkiksi alan keskeiset sarjat uhraavat melkoisen osan sivumaarastään artikkeleille, jotka perustuvat yksilöiden välisen muuntelun selvittämiseen. Miten elämä kehittyy. Jotkin taulukot ovat mahdottomia (esim. Bambujen elämänkierto on kuitenkin erikoinen. (Tilannetta voi karkeasti kuvata seuraavalla vertauksella; kuvitellaanpa, että maapallon ihmisten seuraava sukupolvi olisi pelkästään pohjoismaalaisten jälkeläisiä! Hurjaa valintaa!) Säilymisen korostaminen ei silti hävitä minnekään muuntelun merkitystä. Juuri "Jättiläispanda" -kirjan luettuani löysin sanomalehdestä pienen otsikon: "Pandaäiti sai arvonimen". Nähdäkseni yksilöiden välisten erojen olemassaolo on luonnonvalinnan ymmärtämisen kannalta alfa ja omega; eräältä kannalta tämän on näyttänyt Fisher luonnonvalinnan perusteoreemassaan, jonka Laihonen ja kumppanit esittävät päin mäntyä. vsk.. Suomalaista evoluutiotutkimusta kirjoittajat ovat käyttäneet kohtuuttoman vähän hyväkseen. Myyräeksperteiltä saamani arvion mukaan huippua seuraavassa romahduksessa niin moni myyrä kuolee, että paljon yli 90 OJo naaraista ei onnistu tuottamaan yhtään jälkeläistä seuraavan kesän populaatioon. Evoluutio on monella tapaa lukemisen arvoinen, ja siinä mm. Niiden laatu tosin vaihtelee Uotkut isoina osasuurennoksina melko rakeisia, yms.), mutta luonnonvaraisten pandojen kuvaamisessa lienee vaikeutensa, joten ehkei jokainen otos huippukuva voikaan olla. Se lyllertää vastaan joka kodissa: isoina kuvina eläin-, SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . Kirja kertoo Talven 83-84 pandoille vaikeista oloista ja kiinalaisten pelastuspartioiden toiminnasta. Teos on siis mainio tapaus. EVOWUTIO Miten därnä kehittyy l!:iEJ ,. Kolmanneksi valitan, että Laihonen ja kumppanit eivät ole kyenneet tuomaan esiin yksilöllisen muuntelun tärkeää merkitystä. Kakkossivun kuva puun takaa kurkkaavasta pandasta olisi yksi kaikkien aikojen hilpeimmistä Iuontokuvista, varsinainen mestarilaukaus, mutta tosiasiassa se on koottu kahdesta eri otoksesta. Hyvin myönteisestä vaikutelmasta huolimatta teos ei kuitenkaan ole kaikin puolin läheskään tyydyttävä. Valinnan kannalta on siis huikean tärkeää, että myyrä kykenee selviämään hengissä romahdusvaiheesta, ei niinkään se, että myyrä kykenee lisääntymään tehokkaasti . Esimerkkinä pari virkettä, jotka eivät ole ollenkaan hankalammasta päästä, mutta käsittelevät merkittäviä asioita: '' Altruistiset tilanteet käsitetään matemaattisissa malleissa kel poisuudensiirtotapahtumiksi, joissa elossasäilymisja li42 KIRJOJA sääntymispotentiaalia siirtyy altruistilta toiselle yksilölle." "Asiasisällön kannalta on nimittäin yhdentekevää, sanommeko yksilöiden pyrkivän kokonaiskelpoisuutensa maksimointiin vai itsekkäiden geenien pyrkivän elossasäilymistodennäköisyytensä maksimointiin." Vaikeutta korostaa, että kuvia on kustantajan vaatimuksesta muuten käytetty liian vähän Uotkin niistä ovat hauskoja, mutta esim. Otava, Keuruu 1986; 392 s. Kovin paljon matematiikkaa teoksessa ei ole, mutta kaiken olisi voinut poistaa, sillä monet teoksen matemaattisista esityksistä ovat epätäsmällisiä. Monien tämänkin kirjan nallemaisten (poikas)kuvien rinnalla on terveellistä nähdä panda järsimässä lampaankylkeä mahtavilla hampaillaan tai huomata samassa kuvassa ihmisten kanssa panda-aikuisen suuri koko. Ei filosofiassa mitään pahaa ole, päinvastoin, mutta kyllä evoluutiotutkimusta sittenkin tehdään ennen kaikkea siksi, että ymmärrettäisiin reaalimaailman eliöiden sopeutumista ja kehittymistä. Yksilöiden kyky säilyäkin muuntelee: toiset ovat siinä parempia kuin toiset. Fisherin ja Miillerin mallia esittävä olisi kaivannut lisäselityksiä). " -____ .,..~ ll\SI U.IHONEN·JUKKA SAlD·TIMO VUORl&>\lD Evoluutiota suomeksi Pasi Laihonen, Jukka Salo ja Timo Vuorisalo: Evoluutio
Tunneista kaksi on ympäristöoppia ja äidinkieltä, yksi tunti musiikkia, kuvaamataitoa ja käsityötä ja uskontoa kutakin. Moneltako tämä vielä puuttuu. Lasten lintukirja on alunperin ruotsalainen kuvaja tietokirja, johon on mukavasti yhdistetty tarinoita linnuista. Heidän käyttöönsä tarvitaan harkittua, selkeätä ja koulun arjessa käyttökelpoista ympäristökasvatusmateriaalia. kouluja lastenkirjoissa, maskotteina, julisteina, piirroselokuvana, WWF:n merkkeinä. Jos totuudessa haluat pysyä, on suloisimmankin koirasankarin aikanaan vanhennuttava ja kuoltava. Antti Karlin 43. Pienellä kuulijalla on jo kyllin kestämistä Teemun auto-onnettomuuskokemuksissa. Siihen on rajattu ympäristökasvatuksen laajasta kentästä pienille oppilaille sopiva ja läheinen alue. vsk. Kun tämän päivän koulussa markat lasketaan tosi tarkasti, on onni, että paketin hinta on pystytty saamaan kilpailukykyiseksi. Siihen pandaa tässäkin kirjassa käytetään . Jos kirjoitat hyvin , saat lukijan kiinnostumaan, ihastumaan ja varsinkin lapset voimakkaasti samaistumaan kertomuksesi "sankariin". Juha Juutinen Jännevirranseisoja Teemu Elina Karjalainen: Teemu karvainen kaveri, WSOY 1985, 132 s. Karjalainen ratkaisee ongelman samoin kuin Pitkänen, jonka Tunski yksinkertaisesti "siirtyy eläkkeelle", ohittamalla. Aiheet ehdotetaan käsiteltäviksi yhden teemaviikon aikana. Kirjan alussa on lyhyt johdanto lintuihin. useasti tuodaan esiin tunteen tärkeys asiatietoon verrattuna onhan kyse 7ja 8-vuotiaista. Kustakin linnusta on kerrottu tärkeimmät asiat, minkä lisäksi kirjassa on kunkin lajin levinneisyyskartta. Opintojakson aikana tutuiksi tulevat saimaannorppa, siili, liitoorava, valkoselkätikka, isoapollo, sinivuokko, kylmänkukka ja tyrni. Teemu on kyllä ollut Uppo-Nallen kumppanin esikuva, mutta Teemu-kirja ei ole upponalleikäisten kirja. Teemun elämää kuvaavat vuorotellen Teemu itse ja emäntänsä hauskasti ja liikuttavastikin. Kun nyt käsillä oleva paketti saisi rinnalleen yksinkertaisiin kenttätöihin ohjaavan, tavallisia eliöitä tutkivan vihjeistön, olisi koossa jo paljon. Nyt sekin selvisi, sillä tarinan mukaan käen kaikki aika meni lemmenkipeiden tyttösten kysymyksiin vastaamiseen, eikä sille jäänyt aikaa miettiä omaa pesänrakentamistaan . Olen aina ihmetellyt, miksi käki munii toisten lintujen pesiin. Se sisältää kansioon koottuna ohjeet kahdeksaa oppituntia varten sekä niihin liittyvät diat ja piirtoheitinkalvot. ja 2. Opetuspaketti alkuopetukseen. Sen hellyyttävän olemuksen on annettu houkutella ihmisiä asennoitumaan myönteisesti eläinten ja muun luonnon suojeluun. Toki kirja antaa paljon tietoa kohteestaan, mutta tärkeintä varmaan on, että se antaa lapsen kokea helliä tunteita, ehkä vähän huoltakin eläimen puolesta ja näyttää miten kiinalaiset auttavat sitä selviämään. Sen piiriin sopivia aiheita voidaan osoittaa lukuisista kouluaineista. Mukana on myös runoja, lauluja nuotteineen ja kirjallisuuslista. Isommat koiramieliset sen sijaan löytävät Teemu karvainen kaveri -kirjasta mieluisaa luettavaa. Se ei sykähdytä muttei hössötäkään . Lasten lintukirja mahtuu hyvin eväiden kanssa reppuun. Asiahan toki on tärkein eikä eteneminen jonkin etukäteissuunnitelman mukaan! Ehkäpä opettaja tätä harvinaisia/ uhanalaisia lajeja käsittelevää aineistoa käytettyään huomaa entistä enemmän ottaa ympäristönsuojelunäkökulmaa esiin myös opiskeltaessa tavallisen oppikirjamateriaalin avulla tutumpia otuksia ja asioita. Tämän opetuspaketin mukaan toimittaessa ympäristökasvatus voi osaltaan olla sitomassa oppiaineita t01sunsa, madaltamassa niiden raja-aitoja. Vaikka aineisto sisältää yksityiskohtaiset ohjeet tarkkoine tuntisuunnitelmineen, on hyvä, että meitä monasti oppimateriaaleissa turhan orjallisesti pitäytyviä opettajia muistutetaan siitä, että kansiota voi käyttää myös pelkästään vihjemateriaalina, ottaa osan sieltä, toisen täältä, lisäillä omiaan väliin. Juha Juutinen Lintukirja lapsille Bisse Falk & Lena Kallenberg (suom. Käsitteenä ympäristökasvatus on tavattoman laaja, jopa niin, että sen määrittelykin on tuottanut vaikeuksia. Sitä on tieten tahtoen käytetty hyväksi. Ympäristökasvatus on koulussa pulmallinen aihe. Siksi "ihania kirjojakin" jatkuvasti tarvitaan . Luokkarutiineista poikkeamiseen kannattaa opettajia jatkuvasti kannustaa. Juha Juutinen Ympäristökasvatusta kouluihin Maija Rouhiainen: Ympäristökasvatus: eläinten ja kasvien suojelu. "Eläinten ja kasvien suojelu" on sellaisenaan käyttökelpoista ja harkittua opetusmateriaalia, jonka avulla on mahdollista lähestyä tärkeää aihetta vaihtelevasti eri aineiden tunneilla. Suomen Luonnonsuojelun Tuki 1986. Miten surullinen olikaan Bim mustakorvan tarina, miten riemukas Pitkäsen "Tunski" tai Huovisen "Kylän koirat", mitä kaikkea Juhani Peltonen löysikään lapinkoirakaunotar Natalian viisaasta katseesta! Elina Karjalaisen kirjan aihe, "rotupankki" Teemu ei komeile ulkomuodollaan, mutta valloittaa lukijan heti ensiesiintymisellään kirjan toisella sivulla: "Toinen oli oikea koiraressukka. 1986, 48 s. Luonnonystävä-opettaja vie myönteisen asennoitumisensa varmasti mukanaan kouluun, ja lukuisissa luokissa ympäristöasiat ovatkin esillä kuin itsestään, luontevasti, sopivan tilaisuuden tullen ympäristökasvatusta parhaimmillaan! Kaikki opettajat eivät kuitenkaan ole aktiivisia luonnonharrastajia tai -suojelijoita. Lapset ovat kuitenkin kiinnostuneita luonnosta ja erityisesti eläimistä, kuten linnuista. Kannen mainosteksti "Laulavan Lintukoiran toinen elämä" on harhaanjohtava. Ehkä näin onkin hyvä. Lintujen kuvat on piirretty erittäin hyvin. luokalla käytettäväksi. Teemu, Täplä, Taskinen ja Nyyssönen "menevät pois" lähtevät "koirien taivaaseen". Kansion hyvästä johtotekstistä on päässyt unohtumaan perin tärkeä asia. Maija Rouhiaisen laatima opetuspaketti on tarkoitettu opetusja vihjemateriaaliksi ala-asteen pienimmille, l. Sen avulla voidaan viedä kokonaisopetuksen, opetuksen eheyttämisen hyviä ajatuksia taas vähän matkaa eteenpäin. Lukemalla kirjaa yhdessä lasten kanssa viriää varmasti mielenkiintoisia keskusteluja. Lapsille tarkoitettuja lintukirjoja on ollut vähän saatavilla. Ala-asteita on Suomessa 3 800. "Eläinten ja kasvien suojelu" on monella tapaa selkeä opetuspaketti. Kyllä koirista hyviä kirjanaiheita saa. Sen tekstit kertovat selvästi, mihin aineiston avulla pyritään, esim. Lasse Kosonen): Lasten lintukirja, Lasten Keskus Oy. Mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin tarinat linnuista. Varsinainen sisältö koostuu 21 tavallisen linnun esittelystä. Kaksi numeroa liian suuren turkin sisällä oli kuitenkin mitä somin koiranpoika: kirkkaat silmät ja yritteliäs mieli." Karjalaisen tapa kirjoittaa on sujuva ja lupsakka, tarina etenee luontevasti. Vaikka aikuinen olisikin jo ehtinyt kyllästyä kaikkeen pandavouhotukseen, hän tuskin voi tämänkaltaisten kirjojen herättämiä tunteita itsekkyyden aikanamme pahoina pitää. Liito-oravaa ja norppaa ei tietenkään voi aivan joka koulun pihalla tutkia, mutta oppilaiden vieminen luontoon, edes ulos koulun pihalle on niin keskeinen osa onnistunutta ja luontevaa ympäristökasvatusta, että se olisi pitänyt ehdottomasti ainakin mainita. KIRJOJA korva, karvakuono, kirkkaat silmät ja vaaleanpunainen kieli. Eläinkirjan kirjoittajalla on ongelma. Monet tuntevat alan perustiedoissaankin olevan aukkoja. Miten voi kuolla koira, joka on tuonut lukijalle sadan sivun verran iloa, luppaSUO\1EN LUONTO 7/ 86 45 . On irvokasta, että hyvää opetusmateriaalia tarvitaan ja sitä pyritään tuottamaan, mutta hyvät diat, värikkäät kalvot ja kirjat saattavat ankkuroida voikukan opiskelun yhä tiiviimmin neljän seinän sisälle, vaikka luokan ikkunan alla nurmi olisi kukkia keltaisenaan. Selkeästi myös painotetaan myönteisyyttä ympäristöasioissa mielekkäämpänä vaihtoehtona masentamiselle ja pelottelulle
Jäljellä olevatainemäärät ovat pienempiä, niiden koostumus ja muodostumistapa ovat entistä vaikeammat selvittää. Tikkurilan laajasta valikoimasta jokainen asiakkaamme löytää kansainvälisestikin katsoen korkealuokkaisia tuotteita. (90) 83 091 70 VUOTTA PAPERITEOLLISUUDEN TUTKIMUSTA Oy KESKUSLABORATORIO on suorittanut massaja paperiteollisuuden tutkimusta jo 70 vuotta. päästöistä. Tikkurilan laatutuotteet antavat kestävän suojan ja luovat silmäniloa ja viihtyisyyttä jokapäiväiseen ympäristöömme. Isossa-Britanniassa toimivan Donald Macpherson Group Plc:n oston myötä Tikkurilasta tuli kansainvälinen maalialan konserni. Tilanteen parantaminen nykytilanteesta voi tapahtua vain tehokkaan tutkimuksen tuella. Tutkimuksen avulla pyritään löytämään prosesseissa keinot haitallisten ainemäärien muodostumisen estämiseksi ja toisaalta kehittämään menetelmiä, joilla pienetkin haitalliset ainemäärät saadaan poistetuiksi jätevesistä ym . Yksi yhteisen tutkimuksen painopistealueista on ympäristönsuojelu. /1\ OY KESKUSLABORATORIO " I : CENTRALLABORATORIUM AB ''••o••'o.,~~ PL 136, 00101 HELSINKI 1916 Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki. Vientimme suuntautuu pääasiassa Ruotsiin ja Neuvostoliittoon. Tänään olemme alan johtava yritys Suomessa ja suurimpia Pohjoismaissa. Keskuslaboratorion ympäristönsuojeluosasto on julkisen valvonnan alainen vesitutkimuslaitos. TIKKURILA OY Kuninkaalantie 1, PL 53 01301 VANTAA, puh. Olipa sitten kysymyksessä talotai sisämaali, autotai laivamaali, korroosionestomaali tai muu teollisuuden erikoispinnoite taikka lakka, liima tai silote. Tikkurila Oy on jo yli 120 vuotta valmistanut erilaisia maalialan laatutuotteita. Massa-ja paperiteollisuuden jätevesien ja ilmapäästöjen peruspuhdistus on suoritettu
Suora EuroClass-lento on 45 minuuttia nopeampi kuin aikaisempi yhteys Tukholman kautta. Helsinki l 11.45 i 11.10 Oslo 12.15 08.45 Välilaskun jäätyä pois matkustusmukavuus on parantunut palvelu on henkilökohtaisempaa, kestitys monipuolisempaa, verovapaitten ostosten suorittamiseen jää enemmän aikaa. OIU$A$ The Businessman's Airline. Suora lento HELSINGISTA OSLOON Entistä nopeampi yhteys Entistä parempi palvelu Nyt SAS lentää Helsingistä Osloon ilman välilaskua. Ja SAS:n uusin palvelumuoto, Destination Service, toimii sekä Helsingissä että Oslossa
Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. The most important factor lacking in commercial forests is dead, rotten wood. Head of the Environmental Protection Department at the University of Helsinki, and former chairman of the Finnish Association for Nature Protection, Prof. At present the goose appears faced with imminent local extinction in the Fennoscandia region. lrtonumero 25 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. The only places where we can see such virgin forests are the few protected areas. Published by the Finnish Association for Nature Protect10n Address: Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki 15, Finland Emergency measures to save lesser white-fronted goose by Antti Karlin Suomen Luonto 45(7):22 The lesser white-fronted goose is one of Fennoscandia's most threatened species. 10. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 150 mk/ 130 mk (kestotil.). Translated by Leigh Plester SUOMEN LUONTO 7/ 86 45. Gravel and ~and quarrying are probably collectlvely the greatest single fact_or increasing the risk of pollut1on. The barnacle geese foster parents are among those which overwinter in Holland to which their acquired offspri~g follow them. Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 180/ 160 mk (kestotil.), muualle 200 mk. 46 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. Rotten wood is bigbly valuable to Finnish coniferous forest by Tapio Lindholm Suomen Luonto 45(7):28 Silviculture with its commercial forests has had a profound effect on the ecology of Finnish forests . (931) 115 715 klo 9-13 Harri Helin, vt. Apart from being alar~ed about dioxin, the effects of wh1ch are notoriously difficult to study, Nuorteva is also highly critical of the way in which the authorities kept the Finnish public informed or rather uninformed following the Chernobyl catastrophe. Today we can hardly remember what a virgin forest looks like. 3. Holland is one of the countries in which it is prohibited to shoot the lesser white-fronted goose. (921) 19 909 Jaana Gustafsson, toiminnanjohtaja Pohjois-Pohjanmaa Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. 10. The reasons are ingnorance or a "couldn'tcare-less" attitude. Then it suddently underwent a decline. 11. Fallen logs are also 1mportant to the corticolours vegetation. No breeding occurrences have been noted in Finland since 1978. Finnish nature conservation areas should be developed in order to include the protection of the few remaining virgin forests . (981) 15 828 Matti Tynjälä, aluesihteeri Pirkanmaa Itsenäisyydenkatu 1 33100 Tampere puh. Nuorteva will be celebrating his 60th birthday on 24 November. (953) 17 358 Pertti Siilahti, aluesihteeri Lappi Rovakatu 26 96200 Rovaniemi puh. Groundwater pollution underscores need for better protection by Alice Karlsson Suomen Luonto 45(7):18 Finland's groundwater is split up into hundreds of thousands of small aquifers that only rarely are in contact with each other. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto Summaries of the Main Articles Suomen Luonto (Nature of Finland) . In the virgin forest dead trees and fallen logs support a rich diversity of living organisms. Hole-nesting birds, as well as many insects and fungi , are dependend on_ dead trees. 11 A 17 00150 Helsinki puh. Large quantities of ali kinds of ~a~tes have simply been dumped m 1mportant groundwater areas. 2. (90) 642 881 Maanantaista perjantaihin klo 8.30-16.15, kesäkuukausina klo 8.30-15 .30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joutsamo, pääsihteeri Terho Poutanen, järjestösihteeri Kyllikki Jokela, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Toikka, kanslisti Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. SU0MENLLJONTO Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki Päätoimittaja Tapio Lindholm Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittaja Jorma Laurila Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Olli Järvinen, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Pekka Peura, Taisto Rantala, Heikki Toivonen Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. 2. Many organisms adapted to life in or on fallen wood have become rare or even endangered owing to the scarceness of virgin forest. (90) 642 881/säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh. Runoff contam1!1g fertilizers or dung can be eas1ly reduced by paying attention to the mechanics and time of application. (90) 655 377 Ilpo Kuronen, piirisihteeri SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. The best groundwater areas are located under, or at the sides of, ridges and eskers. ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti Faktamedia Snellmaninkatu 15 A 2 00170 Helsinki puhelin 90-601 848 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka FORSSANPKfR.JN'AN) rJf Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry Aikataulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 8 21 . 1987 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. 1. As recently ago as the 1960s it used to migrate in hundreds-strong flocks to the fells to nest. piirisihteeri Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. 15. At one time the lesser white-fronted goose was also hunted in large numbers in its northern breedmg area in the spring and at the time of the summer moult which means that Finns are partly to blame for its present plight. Osoitteenmuutokset kirjallisesti. 2 21. Until very recently municipal rubbish dumps were allowed to build up in old quarries! A rubbish dump is an escalating environmental hazard that has been given impetus by the . While the risk of pollution is local, the sheer number of localities makes this a problem to be reckoned with. On such farms barnacle geese have been used as substitute mothers for incubating the eggs. 198630. Indisputably the worst of these toxins is dioxin is the opinion of Professor of environmental protection Pekka Nuorteva. vsk.. (960) 311 550 Liisa Viitala, aluesihteeri Uusimaa Perämiehenk. Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tili 608 21-1 Tilaushinnat 1. 12. 9. Hazardous wastes are still being unsatisfactorily taken care of, with important recyclable industrial raw materials simply ending up on the nearest rubbish tip. 12. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (Puheenjohtaja), 90-191 2010, Pentti Fo~sten_, Kaj Granberg, Risto Haman, Timo Hokkanen, Tapani Hyytinen, Matti Juntunen, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Hannu Luotonen, Tarmo Niemenmaa, Pentti Rauhala, Hannu Rautanen LUONNONSUOJELUKESKUKSET Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 21 20100 Turku puh. In Sweden the lesser whitefronted goose has been successfully bred on large farms for release in its breeding area. When quarrying reaches the groundwater level pollutants have easy access to a~ aquifer along with rain water and runoff. He feels strongly that people have not been given sufficiently detailed information on the quantities or radioactive fall-out in the various communes and the effect of the radioactivity on food, for example, in the various regions. JO. There probably exist less than 50 breeding pairs, most of them in Norway. Dioxin tbreatens our environment by Ritva Kupari and Ismo Tuormaa Suomen Luonto 45(7): 12 Many toxins pollute the environment that are not immediately detected by human sense organs but which are extremely hazardous to the environment and human health alike. A relatively new problem, especially in Ostrobothnia, is that of fur farms , the animal faeces from which pollute otherwise _p~re groundwater. Reasons for the species' decline are mainly to be found in its overwintering grounds in Yugoslavia, Greece and Turkey, where hunters are permitted to shoot the birds and where the goose's breeding grounds have been drained. inclusion of hazardous wastes m the materials discarded in it
Tervantumman veden pinnalla näkyi hopeisessa valossa jokainen jäähile, jokainen lasimainen neulanen. Sitten äkkiä yhdestä tähden sarvesta puikahtaa pitkä ja ohkainen jääneulanen, sitten toisesta. Pertun kirjasta Maiseman silmä (Petroskoi 1973) selviää, mitä merkillistä hän näki lokakuun lopun kuutamoisena yönä eräällä salo järvellä: "Ja sinä kuulakkaana iltana salmella alkoi 'vetää sulkaa', joka kimalteli kirkkaassa kuutamossa. Neuvostokarjalalainen kirjailija Pekka Perttu kertoo, että hänen kotiseudullaan veden sanotaan vetävän sulkaa, kun järven pinnalle alkaa syntyä riitettä. En voinut pidättyä houkutukselta, vaan työnsin veneen vesille SUOMEN LUONTO 7/ 86 45 . VEDET VETÄVÄT SULKAA ja lähdin tarkkailemaan oikein läheltä käsin, miten nuo riittoviirut syntyvät. Kun sillä kertaa palasin muutaman sadan metrin päästä takaisin rantaan, kahisi veneen keulaan koko ajan jääkalvoja, vaikka en ollut huomannutkaan niiden syntyä takanani." D 47. Minuutissa noiden jääpiikkien väli täyttyy, ja edessä on pieni jääpinta, joka nähtävästi kasvaa sitten vain vahvuutta. läätäplät saavuttavat toisensa ja niin alkaa kuroutua kiinni koko järvi. Ensi~kkuinen, epämääräinen tähtikuvio. Meloin lähemmäksi ja olin veneessä aivan liikkumatta, etten olisi rikkonut veden pintaa ja katselin laidan yli. vsk. Hetken päästä suikaisee taas johonkin suuntaan uusi, puolen metrin mittainen jäänuoli