Seppo Vuokko SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Takiaisen tuttuus johtuu vain kasvupaikoista ja koosta: pihapiirin kasvin hedelmystöt tarttuvat ihmiseenkin. Siemen taimet ovat äärimmäisen harvinaisia: vanamon siementaimista kasvitieteellinen kirjallisuutemme tuntee vain viitisen havaintoa. Näiden pinnassa on tahmeita eritekarvoja, joilla vanamon siemen kiinnittyy vilistävän myyrän turkkiin tai hypähtelevän linnun höyhenistöön. Liekö vanha kansa huomannut vanamon leviämistavan, kun se paikoin on kutsunut kasvia nimellä "hiirenkello" tai "sirkkusenkello", vai johtuvatko osuvat nimet vain kukkien vähäisestä koosta. Siemeniä tarvitaan vain uusien kasvupaikkojen valtaamiseen, sillä kerran vakiinnuttuaan metsäkasvimme, myös vanamo, lisääntyvät kasvullisesti varsin tehokkasti. Ei metsän väki, eivät edes karvakansan pienimmät, pääse siementen kuljetustehtävästä: eri kasvila2 jien kuormajuhtina ovat eri kokoiset eläimet. Kustakin hedelmöittyneestä kukasta kehittyy yksi siemen, jota suojaa kaksi piskuista l~hteä. Eikä vanamon leviämistavastakaan ole suoranaisia havaintoja. vsk.. Itse olen joskus marjareissun jälkeen nyppinyt hihansuista vanamon siemeniä, mutta onko kukaan koskaan nähnyt niitä eläimiin takertuneina. Vanamo ei korkealle kurottele: vaikka vuosikasvaimen pituus saattaa olla puolikin metriä, se kasvaa karpalon tapaan aivan maata myöten. Etelään matkaavat muuttolinnut· lienevät vastuussa vanamon uudisesiintymistä Tanskan ja Saksan istutetuissa havumetsissä. Mutta jotakin omituista vanamon ja eräiden muidenkin tavallisten metsäkasvien leviämiseen liittyy. Takkuturkit siemenjuhtina Takiainen ei ole suinkaan ainoa kasvi, jonka siemenet (tai takiaisella kokonaiset hedelmystöt) leviävät eläinten turkkiin takertumalla. Ja hetken miettimällä ainakin kalamies muistaa toisenkin kiusallisen takertujan: rusokkien sarvipäiset siemenet kiinnittyvät housunpuntteihin niin tiukkaan, että niitä saa nyppiä yksitellen oikein työn kanssa. Elokuussa kypsyvät sitten kukkavieraiden työn tulokset. Kukat sentään kohoavat muutaman senttimetrin sammalen yläpuolelle: siellä ne ovat paremmin kärpästen ja kimalaisten nähtävissä ja pölytettävissä. Silti on melkoinen epäsuhta niukkojen siementaimihavaintojen ja kasvin yleisyyden välillä
Yksi hallitus lupaa, toinen peruu. ......... . .. · 3. 38 Kirjoja .. ..... Lisäksi on useiden miljoonien edestä rakennettu teitä, siltoja ja sähkölinjoja sekä kunnostettu rakennuksia. ..... Luonnon ja allasalueen ihmisten kannalta se on yhtä kova kuin edeltäjänsäkin. ...... .. Kuinka monta " lopullista" päätöstä tarvitaan ennen kuin rauha laskeutuu Vuotokseen. .. Melkoisen vähällä yhtiö yrittää saada Kemijärven puolelleen, sillä näin rajuissa säännöstelylukemissa metri ei tunnu missään. .... .. ..... 14 Mikko Kuusinen ja Sara Niini: Kasvimaailman kulttuuriperintö.. ......... Summa olisi ikäänkuin ennakkoa vesilain edellyttämästä säännöstelymaksusta. .. ... Uutta suunnitelmassa on voimayhtiön hiotumpi taktiikka. Heille on jo kerran annettu lupa elää kotiseudullaan ilman vedenpaisumuksen pelkoa. 32 Mielipiteitä, keskustelua .... ........ .......... .. .... .. Yhtiö olisi nyt myös valmis raivaamaan altaan pohjan kokonaan. .. .... Luonnonystävän aikakauslehti 7 • 1987 46. .. Repolaisten jäljillä liikutaan sivuilla 22-26. . 46 Liikettä lakin alla: Haukataan kakkua .. . Tämä ei kuitenkaan muuta miksikään sitä, että allas olisi pelkkä vesivarasto: Altaan pinta sahaisi vuosittain ylös alas kahdeksan metriä. ... Holkerin hallitus tekisi viisaasti ja inhimillisesti ilmoittaessaan, että Vuotos-asia on loppuun käsitelty. Ympäristöhaitoista ja allasevakoiden kohtalosta yhtiö on kovin hiljainen. .. .. 9 Juha Teräväinen: Pois teknisestä tieteen ihanteesta .... 12 Maarit Rintamäki: Runo puhuu metsästä .. ... Jatkuva rakentaa, ei rakentaa -tempoilu on julmaa leikkiä allasalueen ihmisten tunteilla. .. ... .. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. .. Sekö on pelin henki. .. .. .... ... .. SUOMEN SISÄLTÖ Kotimaasta. 44 Kysy luonnosta. .......... .. Luontoillan asiantuntijat vastaavat.. .. Lokakuussa Kemijoki Oy julkisti allashankkeen näyttävästi uudelleen. Näin kävisi " normaalivuonna", jollaisia sattuu itse asiassa aika harvoin. ... .. 47 Kannen ketun on ku vannut Toivo Mutikainen. .. .. Yhtiön uutta allassuunnitelmaa on perusteetta luonnehdittu "pehmosuunnitelmaksi". 4 Terho Poutanen: " Käpytikka on terroristi , käenpiika ilkimys" .. vsk. vuosikerta Irtonumero 27 mk Vuotoksen haamu kummittelee Sorsan hallitus teki iltakoulussaan syksyllä 1982 periaatepäätöksen Vuotoksen allashankkeen lopullisesta hautaamisesta. Allasalueen maaja metsätalouden kehittämiseen on Sorsan hallituksen päätöksen jälkeen sijoitettu jo yli 20 miljoonaa markkaa. .. Asiassa on myös inhimillinen puoli. .... Ei toki omilla rahoillaan, mutta jos yhteiskunta antaisi 68 miljoonaa työllistämisrahaa, niin jo vain raivattaisiin. ........ .. 27 Alice Karlsson: Maatalouden ravinteet valuvat vesiimme .... Huolestuttavaksi asian tekee se, että eräät Holkerin hallituksen ministerit, kauppaja teollisuusministeri Suominen etunenässä, suhtautuvat hankkeeseen avoimen myötämielisesti. .. .. SUOME LUO TO 7/ 87 46. Vastahakoista Kemijärven kaupunkia yhtiö taivuttelee altaan kannalle kytkemällä yhteen Kemijärven säännöstelyn lieventämisen ja Vuotoksen rakentamisen. Allas hukuttaisi 234 km 2 maata: metsää, porolaitumia, marjamaita, maatiloja ja luonnonsuojelullisesti arvokkaita kohteita. .... .. .. .. .. .. .. ..... Vähävetisen kevään jälkeen " vuorovesirantaa" jäisi kuiville useita kymmeniä neliökilometrejä. .. 37 Ulkomailta ...... .... Säännöstelyvälistä on tingitty puolitoista metriä nostamalla veden alarajaa kahdella ja ylärajaa puolella metrillä. Vuotoksen allashanke on syytä haudata niin syvälle, ettei se enää nouse kuopastaan kummittelemaan. 44 Tiedot julkaisijasta ja toimituksesta .. ...... 8 Rauno Ruuhijärvi: Glasnostia Suomeenkin .... Ihmisille annettiin lupa elää kotikonnuillaan ja allasalueen talouselämän elvytys aloitettiin. 46 Summaries of the Main Articles ....... Lisäksi allas aiheuttaisi haitallisia muutoksia alapuolisessa vesistössä, etenkin Kemijärvessä, mutta altaan vaikutus näkyisi jopa Perämerellä asti. 19 Antti Halkka: Viekas viiksiniekka.... .. Allas täytettäisiin piripintaan tulvavesillä ja juoksutettaisiin talven aikana alarajalle. .. ...... 42 Jaakko Heinonen: Suuret löytöretket jatkuvat sienimaailmassa .. .. ...... . .......... .. ........ 28 Veli-Risto Cajander: Pohjanmeri sairastaa .. .... . JO Teuvo Suominen: Robert Brown : on mentävä itse paikan päälle .... .. ...... Suomen voimakkaimmin säännöstellyn luonnonjärven seitsemän met~ rin säännöstelyväliä armahdettaisiin metrillä, mikäli kaupunki ryhtyisi kannattamaan allasta. .................. 23 Kirsti Palrto: Raha vai rauha. .......... Tämän piti päättää vuosikymmenten epävarmuus allasalueen kohtalosta. Kemijoki Oy toimi vain uskollisena voimayhtiöiden väsyttämistaktiikalle: vasta rakentamispäätös on lopullinen. .. .. .. .... .. Allasalueen kuntia yhtiö houkuttelee 250 000 markan vuotuisella täkyrahalla, joka alkaisi virrata heti, kunhan allaspaperit on allekirjoitettu. ....... Miljoonat uppoaisivat altaaseen
Seuraavan kerran kartoitus tehdään vuonna 1990. Tässä tilanteessa uusi hallitus vielä syö lupauksensa suojelualuiden ostomäärärahojen kasvattamisesta! Etelä-Suomessa on metsäpinta-alasta rauhoitettu vain 0,07 prosenttia. Näitä ovat mm. Paikallisista lähteistä johtuvia alueellisesti kohonneita metallipitoisuuksia havaittiin seuraavasti: Tanskassa lähes koko maassa; Norjassa maan lounaisja luoteisosissa sekä Neuvostoliittoon rajoittuvalla alueella koillisessa; Ruotsissa Rönnskärin sulattamon ympäristössä Perämeren rannikolla sekä itärannikon ja maan keskiosien teollisuusalueilla; Suomessa Tornion, Porin ja Harjavallan metalliteollisuusalueilla sekä Koillis-Lapissa itärajan tuntumassa. Johtuu osittain siitä, että meillä on vähän jätteenpolttolaitoksia. Sinkki: ei kohonneita arvoja. Tutkimuksessa selvitettiin myös kaukokulkeuman ja kansallisten saastelähteiden osuutta pitoisuuksiin. Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin koolle kutsuma leiri laati julkilausuman maamme viimeisten erämaiden suojelemiseksi. Rauta: vain Hankoniemellä pieni kohonneiden pitoisuuksien alue. Koillis-Lapin kohonneisiin arvoihin ovat syynä Muurmanssuus sekä kielletään nykysuunnitelmien mukainen, liian raju puunotto ja tierakentaminen. Yleinen kerrossammal kuvassa ja seinäsammal kasvavat mattomaisina havumetsien happamilla humusmailla, arktisilla alueilla nummilla ja erilaisilla turvemailla. Viimeisten erämaiden ja niiden kaltaisten alueiden nopea suojelu on välttämättömyys sekä ihmisen että muun luonnon kannalta. Tämän seurauksena Ruuhka-Suomen eliölajeista huolestuttavan monet ovat uhanalaisia. Esimerkiksi Uudellamaalla ei ole yhtään laajaa metsien suojelualuetta. Lyijy: Kohonneita arvoja Ruuhka-Suomessa, etenkin Uudellamaalla ja LounaisSuomessa. Kessin, Hammastunturin, Käsivarren, Peuraselän ja Ounas-Pallastunturin länsipuolen erämaat. Tämä onkin selvää, sillä kaukokulkeuman osuus vähenee pohjoista kohti ja myös paikallisia saastelähteitä on pohjoisessa vähemmän. Sellainen olisi ehdottomati perustettava Nuuksion järviylängön arvokkaimmille alueille joko kansallispuistona tai luonnon vastaavasti turvaavalla erityislailla. 4 Pitoisuudet vähenevät pohjoista kohti Raskasmetallien pitoisuudet vähenevät, muutamin · poikkeuksin, etelästä pohjoiseen. Pitoisuudet heijastavat sekä kaukokulkeumaa, paikallisia päästöjä että maaperän metallimääriä. Useat muut Euroopan maat ovat ilmaisseet halukkuutensa tulla silloin mukaan. Pohjois-Suomessa on vielä ----.'------------------' jäljellä joitakin laajoja alueiEspoon Nuuksioon kokoontui syyskuun viimeisenä viikonloppuna toistasataa erämaiden ystävää yli 20 paikkakunnalta. raskaan polttoöljyn käytöstä sekä öljyjalostamoiden päästöistä. KOTIMAASTA Nuuksion leiriläiset: Erämaat suojeltava nopeasti Metsien kiihtyvä tehokäyttö on supistatanut alkuperäiset luontoalueet muutamiksi murusiksi. ainutlaatuinen Kolovesi PohjoisSaimaalla ja olennaisia osia Kuhmon Elimyssalosta. Sammalista tutkittiin arseenin, kadmiumin, kromin, kuparin, raudan, lyijyn, nikkelin, vanadiinin ja sinkin pitoisuudet. Vanadiini: kohonneita pitoisuuksia Uudellamaalla ja Turun seudulla. Täällä koskematon luonto olisi myös ihmisille erityisen tärkeää; virkistyskäytön nimissä ei kuitenkaan tule sallia luontoa tuhoavaa tehorakentamista. Kromi: kohonneita pitoisuuksia suuressa osassa Suomea, etenkin Uudellamaalla, Tampereen seudulla sekä laajalla alueella Perämeren rannikolla. kin alueen metallikombinaatit. Hakkuut, turismi ja muu taloudellinen toiminta nävertävät jatkuvasti kansallispuistoiksi suunniteltuja alueita, lso-Syöte-Raatevaaraa Pudasjärvellä, Rahjan saaristoa Kalajoella jne. Tutkimusta varten kerättiin kaikista Pohjoismaista Grönlanti ja Huippuvuoret mukaanluettuina vuonna 1985 pari tuhatta sammalnäytettä, joista analysoitiin yhdeksän raskasmetallin pitoisuudet. Näiden säilyttämiseksi tulee heti säätää erämaalaki, jolla ratkaistaan luontaiselinkeinojen ja luonnonarvojen tulevaiPohjolan raskasmetallipitoisuuksista Syyskuussa julkistettu laaja selvitys antaa tuoretta tietoa raskasmetallipitoisuuksista eri puolilla Pohjolaa. Johtuu metallisulattamosta. Jorma Laurila SUOM EN LUONTO 7/ 87 46. vsk.. Johtuu mm . Kadmium: tilanne suotuisa. Suomessa selvitys tehtiin ensimma1sen kerran. Tutkituista metalleista etenkin arseenia, lyijyä ja kadmiumia kulkeutuu Pohjolaan myös Euroopan teollisuuskeskuksista. Tutkimus, jonka on teettänyt Pohjoismaiden ministerineuvosto, on lajissaan laajin maailmassa. Kuvastaa hyvin autoliikenteen määrää. Sammalet kertovat ta, joita eivät tietraktorit ja monitoimikoneet ole myllertäneet. Tutkimuksessa käytetyt sammallajit yleinen kerrossammal ja seinäsammal ovat tavallisia kaikkialla Pohjolassa. Tornion, Porin ja Harjavallan seuduilla todetut korkeimmat raskasmetallipitoisuudet johtuvat metalliteollisuuden päästöistä. Seuraavassa eri metallien yleistilanne Suomessa: Arseeni: kohonneita pitoisuuksia Porin-Harjavallan alueella sekä Koillis-Lapissa. Kupari ja nikkeli: laaja kohonneiden pitoisuuksien alue Porin-Harjavallan seudulla, samoin selvä alue Koillis-Lapissa. Kansallispuisto-ohjelman toteuttaminen on pahasti rempallaan: suojelutta uhkaa jäädä Etelä-Suomessa mm . Muissa pohjoismaissa se on toteutettu myös vuosina 1980, 1975 ja osittain 1970
Juha Tiainen kartoitti 1986 harakoita myös Tukholmassa, jossa hän löysi 60 asuttua pesaa kolmen neliökilometrin alueelta kantakaupungista. Antti Halkka j Ruotsissa on kaupunkilaisharakoiE ta enemmän kuin meillä. Sellaisina seudun asukkaatkin toivovat niiden säilyvän. Ritva Kupari keskimäärin 200 metrin välein! Mitä olemmekaan Helsingissä paitsi!" Tiainen arvelee, että Tukholmassa on paljon harakoita, koska lintua ei ole Ruotsissa vainottu. Suomessa harakka on vanhastaan joutunut sijoittamaan pesänsä vaikeasti löydettäviin paikkoihin, usein metsän kätköihin. Syytä tähän Tiainen ei halua arvailla. mien, Pernunnummen ja Kerityn alueet on varattu seutukaavassa luonnonsuojelualueiksi ja että ne sisältyvät valtakunnallisiin suojeluohjelmiin. Tiedot eivät kerro, onnistuiko ensimmäisten stadilaisharakoiden kuoriutuminen. Adressin muistuttavat, allekirjoittajat että MelkuttiHarakan nauru kaikuu kaduilla Harakka on yleistynyt Helsingissä. Varteenotettavana mahdollisuutena hän pitää maanvaihtoa rantoja omistavien yhtiöiden ja valöon kesken. Kanta-Hämeen seutukaavaliitto on kokonaissuunnitelmassaan merkinnyt ne retkeilyja virkistysalueiksi. Kantahämäläiset eivät halua mökittää rantojaan Kantahämäläiset ovat huolissaan Tammelan, Lopen ja Rengon alueiden luonnonrantojen kaavoitushankkeista. Juha Tiaisen helsinkiläisten lintutieteilijöiden Tringa-lehdessä (2/ 87) julkaiseman selvityksen mukaan kaupungissa oli vuonna 1986 jo nelisenkymmentä asuttua harakan risupesää . Ilmeisesti harakka pesi ensimmäisen kerran Helsingin kantakaupungissa Hietaniemen hautausmaalla vuonna 1956. Suurin osa pesistä sijaitsi Hesperiankadun ja Töölönlahden pohjoispuolella, mutta näiden katujen eteläpuolellakin pesi kymmenen harakkaa. Osa mökittymisuhan vaivaamista alueista tulisi lunastaa rahalla ja sitähän on niukasti. Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin sekä Kerityn, Pääjärven ja muiden alueen suojeluyhdistysten edustajat kävivät syyskuun lopulla luovuttamassa ympäristöministeri Kai Bärlundille runsaan 3 000 asukkaan ja 12 yhdistyksen allekirjoittaman adressin. Ministeri Bärlund vieraili Lopella Melkuttimien maastossa lokakuussa ja lupaili vauhtia suojeluhankkeille. Harakoita ei näkynyt liioin Viipurin tai Petroskoin keskusta-alueilla". • Itäisen naapurimaamme luoteiset isot kaupungit sen sijaan ovat Tiaisen mukaan toistaiseksi säilyneet harakkatyhjiöinä. "Liikuin laajalti Leningradin keskustassa näkemättä ainoatakaan harakkaa. "Tukholmassa ei voi olla viehättymättä harakoihin", hän kirjoittaa, ja jatkaa: "Alueella, joka muistuttaa MeilahtiKallio -linjan eteläpuolista ·Helsink1ä, on harakan pesiä SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. poikaviikarit ovat kuolleet sukupuuttoon ja riistanhoito on järkevöitynyt. Harakka on levinnyt viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana. Tilanne on muuttunut vasta viime vuosikymmenien aikana, kun ns. Kymi Oy, Finlayson-Forssa Oy, STS-pankki sekä Riitalan ja Someron yhteismetsät ovat kaavailemassa omistamilleen Kanta-Hämeen viimeisille luonnonrannoille useita satoja loma-asuntoja. KOTIMAASTA Pääjärven saaret ja rannat kuuluvat Finlaysonin kaavahankealueisiin. Allekirjoittaneet esittävät, että Melkuttimien ja Kerityn suojelualue toteutettaisiin kiireisesti ja että valtiovalta vaikuttaisi lainsäädäntöja budjettitoimin retkeilyalueiden toteuttamiseen ja alueiden säi; lyttämiseen rakentamattomina. vsk. Harakka on päässyt runsastumaan Helsingin lisäksi monissa muissakin Etelä-Suomen kaupungeissa ja esimerkiksi Jyväskylässä. Siinä vaaditaan alueiden säilyttämistä rakentamattomina. Rantakaavoitushankkeitten kohteeksi ovat joutuneet myös Pääjärven, Ruostejärven, Kaartjärven ja useiden Pernunnummen pikkujärvien rannat, jotka on vahvistetussa seutukaavassa varattu virkistysja retkeilyalueiksi. Kuvan harakanpesä on Göteborgissa. 5
huippunimiä. Filosofian lisensiaatti Heikki Lampi, joka työskentelee Helsingin yliopiston Lahden tutkimusja koulutuskeskuksen johtajana, näki ihmisen paikan toisin : hänen mielestään emme enää pysty muuttaman suhdettamme luontoon. Virheiden korjaaminen on paljon kalliimpaa kuin niiden estäminen, Järvinen perusteli. Elämme tieteellis-teknisen vallankumouksen aikaa, Lam: Pinta-ala Mitä pidemmälle trooppisten metsien hakkuut etenevät, sitä enemmän lajimäärät vähenevät. Uhanalaisten lajien suojelusta on siirryttävä kaikkien lajien suojeluun, Järvinen esitOlli Järvinen esitti neljä haastetta, joihin ihmisten tulee kyetä vastaamaan lähivuosikymmeninä. Lähde: Olli Järvinen ja Kaarina Miettinen: Sammuuko Suuri suku. Eläintieteen professori Olli Järvinen Helsingin yliopistosta esitti neljä haastetta, joihin tulee pystyä vastaamaan lähimpien vuosikymmenten kuluessa. Lehtonen esitti perustettaHeikki Lammen mielestä yhteiskunnassamme tieto on tärkein tuotantotekijä. Uhanalaiset lajit ovat kiireellisyysjärjestyksessä toki ensimmäisiä. Lajimäärä : : Mikä on ihmisen paikka. Tapauksessa B sen sijaan samansuuruisten hakkuiden vaikutus on suuri. Ihminen on kehityksensä kuluessa siirtynyt luonnonvoimille alistumisesta ja niihin mukautumisesta ohjaamaan luonnonvoimia. Toinen tie on lainsäädännöllä vaikuttaminen . (Hänen puheenvuoronsa on julkaistu tämän lehden sivuilla 10-11). Koska se, mitä suojelualueen lajeille tapahtuu, riippuu siitä, miten luontoa kohdellaan alueen uokopuolella, on kiinnitettävä huomio koko lajiston tulevaisuuteen. Ihmisen paikka on osana luontoa. SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Kaaviosta näkyy, miten samansuuruinen pintaalan muutos vaikuttaa suuren alueen ja pienen alueen lajimäärään. Biologiassa onkin kehittynyt erityinen luonnonsuojelubiologinen tutkimuslala, jonka pariin on hakeutunut monia ekologisen tutkimuksen . Puheenvuoroissa yritettiin hahmottaa myös filosofiselta pohjalta ihmisen suhdetta luontoon. Lampi jakoi yhteiskunnassa tuotetun tiedon neljään jalostusasteeseen: data, informaatio, osaaminen ja yhdennetty osaaminen tai viisaus. Suomen luonnonsuojeluliitonkin tulisi suunnata osa toiminnastaan sinne, missä hätä on suurin: Keski-Amerikassa, Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa hävitetään monin paikoin viimeisiä sademetsien rippeitä. Luonnonsuojeluväen tulisi koota eri alojen tutkimustietoa ja jalostaa sitä osaamiseksi, joka voi olla viisaiden ratkaisujen perusta. Sadat tuhannet lajit uhkaavat hävitä sukupuuttoon. Koko maailman luonnon suojeluun! kuului Järvisen neljäs haaste. Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen varapuheenjohtaja Timo Lehtonen piti tärkeänä luonnonsuojeluliikkeen suuntautumista kansainväliseen ympäristönsuojelutyöhön. Greenpeacen linjoille. Tällainen tilanne lienee monin palkoin Kaakkois-Aasian ja Afrikan trooppisissa metsissä, Atlantin rannlkkometslssä Brasiliassa sekä Keski-Amerikassa. Luonnonsuojeluväen tulisi Lammen mukaan koota . vsk.. Tapauksessa A alkuperäinen alue on suuri, eikä pinta-alan väheneminen pienennä kovin paljon lajimäärää. 6 ti toisena vaatimuksenaan. Ihmisen toimintojen ympäristövaikutukset tulee Järvisen mielestä arvioida entistä tehokkammin etukäteen. eri alojen tieteellisistä tutkimuksista kokonaisuus ja jäsentää tietoa ongelmien ratkaisemisen kannalta välttämättömäksi osaamiseksi. Ohjauksen seurauksena on tieteen hyväksikäyttö. Filosofian lisensiaatti Juha Teräväinen Tampereen yliopistosta asetti luontokäsityksemme kyseenalaiseksi ja vaati luonnon kohottamista itseisarvoksi . Suomalaisten luonnonsuojelijoidenkln tulisi laajentaa -työkenttäänsä kansainvälisiin tehtäviin. KOTIMAASTA Luonnonsuojelu vuonna 2013: Tehtävät kansainvälistyvät Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat työllistävät suomalaisia luonnonsuojelijoita entistä enemmän tulevina vuosikymmeninä. Hän esitti myös mietittäväksi yhteis,a toimintamuotoja Greenpeace-järjestön kanssa. Järvisen tavoin hän painotti, että ympäristöongelmien välttämiseksi tuotantoon on pystyttävä puuttumaan jo suunnitteluvaiheessa. Tutkimus on nostettva uudelle tasolle, Järvinen vaati. pi vakuutti. Tekniikan korostaminen, vallitseva tieteisusko olisi Teräväisen mielestä tehtävä tyhjäksi . Luonnonsuojelubiologiassa pyritään soveltamaan populaatiobiologian keinoja luonnonsuojelukysymysten ratkaisemiseen. Tätä mieltä olivat luonnonsuojelutyön tulevaisuutta pohtineen seminaarin alustajat elokuussa Espoossa. Suomen tulisi ohjata kehitysapua autettavien maiden luonnonvarojen säilyttämiseen eikä vain lyhyen tähtäimen projekteihin, Järvinen vaati
Kaupunkihan toivoi Kaakkois-Kymen Luonnon välttävän julkista keskustelua koko tehtaasta. Hän leimaa viranomaisten toiminnan pelotteluksi, jotta tehdasta vastustava toiminta hiljenisi. Osastopäällikkö Esa Tommila Teollisuuden Keskusliitosta ennusti, että lähivuosikymmeninä kehitetään puhtaampia tuotantoprosesseja ja hyötykäyttöä. Kaakkois-Kymen Luonto on jättänyt Kymen lääninoikeudelle valituksen lateksitehtaan sijoituslupahakemuksesta. Pentti Hirvonen on maksanut puolentoista vuoden aikana yli 700 000 markkaa korvauksia neljästä Ahvenanmaalle yksityismaille perustetusta luonnonsuojelualueesta. V alitus vireillä Ossi Juurikka kummastelee sekä Haminan kaupungin että Dow Chemicalin tapaa tiedottaa asioista. vsk . PäinvasWWF auttoi ikimetsän suojelussa Ahvenanmaalla on rauhoitettu 29 hehtaarin ikimetsäalue Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston tuella. vaksi kolmen-neljän vapaan tutkijan ympäristöntutkimusryhmän. Vuonna 2013 on sekä teollis suudella että kuluttajilla varaa sijoittaa ympäristöystävällisiin toimintatapoihin, SAK:n ympäristösihteeri Markku Wallin puolestaan uskoi. Poliisi uteli myös Juurikan yhteyksiä kansainvälisiin terroristeihin. Seuranta-aikana kasvittoman avoveden ala on pienentynyt huomattavasti. Maailman Luonnon Säätiö antoi lähes 400 000 markkaa Ahvenanmaan maakuntahallitukselle, joka puolestaan maksoi korvauksen maanomistajalle. Se selasi kutsuvierasjoukkoa muun muassa kiikarien avulla. Riippumaton tutkijaryhmä tarvittaisiin ottamaan kantaa Suomen ympäristöongelmiin, -onnettomuuksiin ja päästöihin. Lähtökohtana ympäristöä koskevassa päätöksenteossa on jo nyt pidettävä ympäristövaikutusten arviointia, Kajaste sanoi. Naurulokkikolonia on myös hävinnyt Koijärveltä ja sen myötä uikkuja, sorsia, sotkia, muita lokkilintuja sekä kahlaajia. Tulevaisuudessa Koijärven kasvillisuus muttuu ilman erityistoimia edelleen kuivempaan suuntaan ja avovesi häv1aa. Heikki Toivosen eriävän mielipiteen mukaan 1970-luvun linnustollista rikkautta ei saavuteta ellei vedenkorkeutta palauteta 70-luvun tasolle. Koijärvi kuivuu. hanskoja naulaan. Ritva Kupari Timo Lehtosen mielestä on tärkeää perustaa Suomeen riippumaton ympäristöntutkimusyksikkö. D hentynyt. Rantametsien ja peltojen suojaksi rakennettiin pengerrys, reunaojia ja tekoallikoita. Matalista vedenkorkeuksista ovat kärsineet mm. Ossi Juurikka hämmentyi poliisin osoittamasta kiinnostuksesta luontoaktivistien toimintaan. Mietintöön enavan mielipiteen jättänyt tohtori Heikki Toivonen esittää 1970-luvun vedenkorkeuden palauttamista järvelle. Yhtään kielteistä palautetta ei asukkailta ole tullut. Ympäristöpolitiikassa on sijoitettava ennaltaehkäisyyn ja tietoon, esitti päätoimittaja, valtion ympäristösuojeluneuvoston jäsen Kimmo Kajaste. KOTIMAASTA Suojelupoliisi tivasi yhteyksiä terroristeihin Kaakkois-Kymen Luonnon puheenjohtaja Ossi Juurikan panos luonnon ja asuinympäristön puolesta huipentui syyskuun alussa Haminan rikospoliisin ja suojelupoliisin kuulusteluun. Kaakkois-Kymen Luonnon tehtäväksi on jäänyt t01m1a huutotorvena niiden puolesta, jotka joutuvat vaikenemaan. Poliisi s1101tt1 vahvistetun valvontaryhmän peruskiven muuraustilaisuuteen. Mutta tässä ei voi pistää . Myös kolmas tehdas Haminaan on puntaroitavana, selvittää Juurikka. Järveä ei kuivatettu, mutta sen laskupuro perattiin ja siihen rakennettiin tekokoski alentamaan tulvahuippuja. Se uskoo, että tehtaan käyttämät styreeni, butadieeni ja hiilitetrakloridi tulevat aiheuttaman ongelmia. luhtahuitti ja eräät vesilinnut, myös uikkujen ja sukeltajasorsien elintila on väkentuva ote saastuttamiseen. Syynä kolonian häviämiseen pidetään häirintää ja maapetoja. Häntä epäiltiin mielenosoituksen järjestämisestä Haminan satamaan rakennettavan monikansallisen Dow Chemicalin lateksitehtaan peruskiven muurauksen yhteydessä. Lisäksi paperin päällystyksessä käytettävälle lateksille povataan jo nyt ylituotanto-ongelmia Suomessa. Investointi olisi Ruotsissa tai Hollannissa tullut huomattavasti halvemmaksi. Juurikka ihmettelee miksi tehdas pitää rakentaa Suomeeen. Koijärven tilaa viisi vuotta seurannut toimikunta esittää mietinnössään toimia järven luonnonarvojen säilyttämiseksi. Poliisia tämä kiinnostaa siksi, että Down tehtaita on Ruotsissa sabotoitu rakennusvaiheessa. Ahvenanmaan maakuntahallituksella ei ole ollut riittävästi varoja korvauksien maksamiseen. Monet haminalaiset ja vehkalahtelaiset eivät olleet uskoa silmiään luettuaan Juurikan silmätikuksi joutumisesta paikallisesta sanomalehdestä. Arvokkaana lintu vetenä tunnetun Koijärven kuivatushankkeita vastaan nousi tämän vuosikymmenen alussa toin. merikotka pesii, rauhoitettiin yksityisen maanomistajan hakemuksesta. Tiedän olevani oikealla asialla ja väitän edelleenkin, että tehdashankkeen aikana niin meiltä kuin alueen asukkailtakin on tarkoituksellisesti salattu asioita. Toimikunnan enemmistö ehdottaa kortteikkojen aukkoisuuden lisäämistä ja luhtaalueen niittämistä sekä alueen rauhoittamista luonnonsuojelulain mukaisesti ja liikkumiskiellon määräämistä pesimäkauden ajaksi. D 7. Tuo vuosiluku 2013 oli tulevaisuusseminaarin nimessä muuten siksi, että silloin luonnonsuojeluliike juhlii 75-vuotista toimintaansa. Nollapäästöt ovat kuitenkin hänen mukaansa teoreettinen mahdottomuus. Viimeisen viiden vuoden ajan järven veden korkeutta, laatua, kalakantaa sekä kasviston ja linnuston muutoksia on seurattu jatkuvasti. Tehdas perustelee investointia tuonnin korvaavana yksikkönä. Aluksi puhuttiin vain yhden tehtaan sijoittamisesta Haminaan. Maailman Luonnon Säätiö aktiivinen kansanliike. Teollisuutta on painostettava ja kuluttajia valistettava oikeisiin valintoihin. Yksi syy Haminaan sijoittumiseen on Ruotsin tiuArvokas ikimetsä, jolla mm. Peruskiven muurauksen yhteydessä yhtiön Pohjoismaiden pääjohtaja Gunnar Ulfsrud ilmoitti yhtiön investoivan toiseen tehtaaseen jo muutaman vuoden sisällä. SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Siihen kuuluisivat esimerkiksi biologi, kemisti ja lääkäri. Terroristiepäilyt ovat täysin tuulesta temmattuja. Linnustosta uhkaavat kadota ensin avovettä vaativat lajit ja sitten märkien luhtien lajit
Vasta kun luonnonsuojelulakiamme 1962 muutettiin, nämä ihmisen, hänen kotieläintensä, elinkeinonharjoittamisensa ja toimeentulonsa kannalta täysin harmittomat linnut saivat elämisen oikeuden. Petolintujen vaino kytee kuitenkin yhä voimakkaana. rintamaan kanahaukan rauhoittamista vastustamaan. vuoden 1962 hölmöyksiä (mm. Kytevä petoviha Luonnonsuojelulakiin kirjattiin 1962 ensi kerran ne liritulajit, jotka eivät nauti lain suojaa. Pikkulepinkäinen kärsii rosvonnaamarin kirouksesta eli ihmisen typeryydestä. Terho Poutanen SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. "Nämä pahantekijät olisi saatava lainsuojattomiksi" , kirjoittaja vaati. Ihmisen on turha mennä moralisoimaan, mitä tikka saa syödä, mitä ei. Käpytikan ruokavalio on monipuolinen: siemenistä muurahaisiin ja pikkulintujen poikasiin. Tästä antavat viitteitä monet menneen kesän petolintujen pesien hävittämiset samoin kuin metsästäjäin lyöttäytyminen yhteen. Vuonna 1962 metsästäjät vielä saivat luonnonsuojelulakiin omat omituiset puumerkkinsä. vsk.. Vasta 25 _vuoden ajan Suomeen on siis voinut eksyä meille vieras lintulaji turvallisin mielin. Varpushaukan jättämistä vaille lainsuojaa ei voi perustella kuin yleisellä petolintuvihalla: varpusja muina rauhoittamattomina haukkoina voi vastedeskin varsin huoletta 8 -~ UJ Ihmisen ei ole syytä ottaa kantaa siihen , onko käenpiialla oikeus nakella muiden lintujen munat mäelle vai ei. Tarinan kirjoittaja oli tehnyt tarkkoja havaintoja käpytikan ja käenpiian elämästä: käpytikka särkee pikkulintujen pesiä ja syö niiden poikasia, käenpiika heittelee muuten vain munat pois kololintujen pesistä ja kantaa poikasilleen muurahaisia. ''Käpytikka on terroristi, käen piika ilkimys'' Maan suurimman päivälehden mielipidesivulle oli eräänä syyskuun aamuna levitetty viidelle palstalle yllä oleva otsikko. Valistuneet ihmiset jakoivat eläimetkin hyödyllisiin ja vahingollisiin. Myyriä ja hiiriä syövät pöllöt voitiin rauhoittaa, mutta huuhkaja piti mainita laissa. Sellainen tulee mieleen, kun käpytikkaa ja käenpiikaa vaaditaan tuomiolle. Ei niinkään, sillä lepinkäiset ovat olleet Suomessakin lainsuojattomia vielä aivan äskettäin. Aikaisemmin oli lueteltu rauhoitetut lajit, joten laissa mainitsemattomat sai tavatessa vaikka tappaa. Lintu on kuin mustaan rosvon naamariin pukeutunut. ammuskella kaikkia muitakin päiväpetolintuja. Tästä jaosta ei ole päästy irti vieläkään, minkä voi tarkistaa vaikkapa eläinopin koulukirjoista. Rauhoitusta vaille jäi myös mm. pikkulokki tehtiin lainsuojattomaksi!) luonnonsuojelulaissamme paikkailtu. Rosvonnaamarin kirous Koreanvärisen pi~ulepinkäiskoiraan ohjakset Ja korvanseutu ovat mustat. Sittemmin on . Siihen saakka oli eletty romanttisesti luonnon helmassa ja luonnon ehdoilla, nyt alettiin harrastaa taloudellisiakin kysymyksiä. Hullua puhettako. Ollaanko nyt palaamassa ajassa 200 vuotta takaisin päin. Kun lepinkäisillä vielä sattuu olemaan tapana keihästää ylimääräiset saaliinsa piikkeihin ja okaisiin, niiden kohtalo on sinetöity: roistoja ja ryöväreitä, jotka on otettava pois päiviltä. Kaikki pöllöthän ovat kautta aikojen käyneet huuhkajasta; täytetyt huuhkaimet, pienet ja suuret, ovat tuoneet viisautta monen metsästäjän kamariip. piekana, Lapin poro-miesten mielihyviksi. Vahinkoeläimet ja hyödylliset Historiamme vapauden aikaa (1719-1772), varsinkin sen jälkipuoliskoa, kutsutaan myös hyödyn aikakaudeksi. Otsikon alla oli yhtä uskomaton tarina
Lappilaiset ovat kaivosta odottaessaan tai oikeammin vaatiessaan ummistaneet silmänsä kaikilta ympäristöongelmilta. Järvi on myös maisemaltaan upea, kuin vuono vaarojen ja tunturien välissä. Paanajärven vettä aiotaan pumpata Leningradin seudun ydinsähköllä yön aikana 12 tuntia ylös ja taas laskea voimalan läpi päivällä. Siksi on käsittämätöntä se salape~äisyys ja huutokauppamentaliteetti, joka asiassa vallitsee. Tämän syvän järven vedenpinta vaihtelisi vuorokauden aikana useita metrejä. Myös Kemiran Siilinjärven lannoitetehtaan ympärillä on laajoja metsätuhoja. Onko meillä syytä ja edes oikeutta myydä lyhyessä ajassa ulkomaille, vielä kehitysmaiden kanssa kilpaillen, lannoitteen raaka-aine, jonka tuonnin varassa me joskus tulevaisuudessa olemme. Periaate on sama kuin WC:tä huuhtelisi. Paanajärvi ei vain satu olemaan mikä tahansa järvi. Tarkoitan Imatran Voiman suunnittelemaa Paanajärven pumppuvoimalaitosta. Avoimempaan tiedotukseen ja keskusteluun on tarvetta Suomessakin. Ekologiset ongelmat ovat tutkijoiden, alueen asukkaiden ja Viron luonnonsuojeluväen mielestä niin suuret, että fosforiitti olisi parasta jättää paikalleen. Oli lopputulos kaivoshankkeesta mikä hyvänsä, on gorbatshovilaisen avoimmuuspolitiikan synnyttämä keskustelu esimerkiksi kelpaavaa. Suuria ympäristöongelmia syntyy myös rikastuslaitoksesta jo ennestään rikin, raskasmetallien ja jätevesien kuormittamalle Perämeren rannikolle. Siihen laskee Oulankajoki. Rakennussuunnitelma ja ilmeisesti työkin on tarkoitus myydä Neuvostoliitolle, jonka alueella Kuusamon Paanajärvi nykyisin on. Pohjoisessa on muitakin hankkeita, joiden suunnittelijoilta odottaisi parempaa avoimmuutta. vsk. Glasnostia Suomeenkin Viron Neuvostotasavallassa käydään kiivasta keskustelua Rakveren alueen fosforiitin mahdollisesta hyödyntämisestä ja siitä aiheutuvista ympäristövaurioista. Voi käydä niin, ettei naapurikaan hyväksy kaivoksen vaikeasti puhdistettavien jätevesien lähettämistä valtakunnan rajan yli, vaan ne on käännettävä Kemijokeen. Paikalliset päättäjät näyttävät täälläkin vähät välittävän ympäristönsuojelusta ja kansalaisten elämisen laadusta. Kyseessä on kuitenkin Euroopan rikkain esiintymä tai ainakin Kuolan apatiitin veroinen. Työllisyyden hoito ei saisi enää nykyisin olla peruste luonnon turmelemiselle. Kaivos ja karbonatiitin jalostus pilaavat epäilemättä Koilliskairan metsäerämaata ja sen vesiä. Vähin vaatimus on, että ennen päätöksentekoa on tutkittu ympäristövaikutukset monipuolisesti sekä Savukoskella että tehtaan sijaintipaikkakunnalla ja niistä on käyty julkinen keskustelu. Se on vain runsaan kilometrin päässä valtakunnan rajasta ja noin neljän kilometrin päässä Kitkanniemen kärjestä eli laajennetusta Oulangan kansallispuistosta. mutta sitä enemmän siltä sopii odottaa omaa vastuuta. Suomessa näyttää valtionyhtiö Kemira panttaavan Soklin kaivoksen ja malmin jatkojalostustehtaan tietoja. Kaikesta päättäen teollisuuden on helppo toimia tässä maassa, SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Lyhytnäköisestä luonnonvarojen loppuunmyynnistä tulisi päästä kestävämpään käyttöön. L ~---~•::-~ Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 9. Oman tarpeemme täyttää Siilinjärven apatiitti ilmeisesti vielä pitkään, mutta tulee aika, jolloin Soklin tuote on tarpeen kotimaassa. Soklin karbonatiitin hyödyntämiseen liittyy vielä kysymys uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöperiaatteista. Alueen joet virtaavat Urho Kekkosen kansallispuistoon ja edelleen Neuvostoliittoon hienona Nuortijokena. Sen rantojen kalkkikalliot ja Oulankajoen suisto ovat uhanalaisen, jääkauden päättyessä seudulle jääneen kasvilajiston pakopaikkoja, vielä paljon rikkaampia kuin Kitkanniemi. Säännöstelyn vaikutukset ulottuisivat luonnollisesti myös Suomen puolelle, ei vain Oulankaja Kitkajokien kalakantoihin, vaan ehkä vesien virtailuun ja paikallisilmastoonkin. Neuvostoliitossakaan ei enää tämäntapaisia hankkeita toteuteta ilman julkista keskustelua. Joku Soklin kaivoksen ja tehtaan suunnittelijoistakin antoi ymmärtää viime kesäisessä lehtihaastattelussa, että vaatimukset parhaasta mahdollisesta ympäristönsuojelutekniikasta tekevät toiminnan kannattamattomaksi. Vastaavanlaisen kaivoksen ja jalostuslaitoksen ympärillä Kuolan Apatiitissa on erittäin vakavia ympäristövaurioita laajoilla alueilla: vedet pilaantuneet, metsät kuolleet ja ilma saastunut terveyttä vaarantavasti
Se on heitetty sekalaisen luonnonmystiikan kanssa pesuveden myötä historian unohduksiin . Itse asiassa näyttää pikemminkin siltä, että ne edellytykset, Jotta luontoon puuttuminen vaatii, ovat nykyisen kaltaisen luonnontieteellisen ajattelutavan vallitessa vieläkin vähäisemmät kuin aiemmin . Oman kulttuurimme alussa kreikkalaiset filosofit etsivät yleisintä periaatetta, jonka avulla voisi selvittää luonnon arvoituksen. Ihmisen suhde ympäristöönsä on näin painottunut valtaan luonnon ja sen ilmentymien yli; vaille kiinnostusta on jäänyt ihmisen "oikea" paikka luonnossa. vsk.. Kolmanneksi: meiltä on kokonaan kadonnut luonnonfilosofia, tuo tiedon alue, josta kolmisen tuhatta vuotta sitten kaikki tieteellinen toiminta alkoi . Ensinnäkin: meillä on luonnontiede, joka on pääasiassa teknisen mielenkiinnon oikeuttama, ja joka ei yleensä kysele omia edellytyksiään. Mikä on ihmisen asema. Näin on ollut mahdollista synnyttää "objektiivisia" tarkastelukulmia: me olemme luokitelleet ja luetelleet luonnonilmiöitä, ikäänkuin yksittäisten osien hallitseminen nimeämällä antaisi jotain aitoa tietoa todellisuudesta (tästä on mainiona esimerkkinä Linnen luokitukset ja hyvänä havainnollistajana Borgesin "kiinalaisen tietosanakirjan luokitus eläimistä") ja oppineet "tekemään kokeita" itse rajaamillamme todellisuuden osilla. On kuvaavaa, että näissä ajatuksissa tuli esille koko ajan se ykseys, jossa luonto kaikkeutena, meille tuttuina luonnonilmiöinä, tänä koettavana luontona ja ihminen elollisen luonnon osana kaikki yhdessä vaikuttavat. Meidät on tempaistu irti luonnosta Harva osaa enää nykyään kaivata sellaista luonnonfilosofiaa, joka edelsi luonnontiedettä. Luonnonfilosofian ongelmat ovat luonteeltaan arvokysymyksiä ja koskevat sellaista tiedon aluetta, jossa ei ole mahdollista tehdä eroa objektiivisen luonnon ja sitä käyttävän, riippumattoman ihmisen välillä. Ihminen huiputtaa itseään ajatellessaan, että hänen tietonsa luonnosta ja samalla tietoisuutensa yleensä on niin paljon merkittävämpi kuin esiisillään, että hän olisi kykenevä teknisellä asenteellaan manipuloimaan oman olemassaolonsa edellytyksiä paremmin kuin aikaisemmat sukupolvet. Tekninen mielenkiinto liittyy ajatukseen, että luonto on jonkinlainen järjestelmä, jonka toimintaperiaate on ratkaistava, jotta järjestelmää voidaan käyttää. Luonnonfilosofian paamaarana on ollut asettaa ihminen ympäristöönsä tutkimalla sitä, miten ihmisen olemassaolo edellyttää ympäristönsä ja mikä asema ihmisellä tässä on. Juha Teräväinen Juha Teräväisen mielestä tarvitsemme luonnonfilosofiaa, joka pitää luontoa itseisarvona ja asettaa ihmisen oikeaan mittakaavaan osaksi Juontoa. SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Luonnonfilosofia on kiinnostava alue, koska se juuri tekee ne kysymykset, jotka tekninen mielenkiinto on työntänyt syrjään. 10 Haaste luonnonsuojelulle: Pois teknisestä tieteen ihanteest~ Valistukseen kuului usko analyyttisen järjen mahdollisuuksiin, siis tieteeseen, ja tämä usko on tärkeimpiä nyt vaikuttavia uskoja länsimaissa. Mitä luonnonfilosofia sitten voisi olla. Esi-isiltämme puuttui teknistä tietoa, mutta heillä aivan ilmeisesti oli kokonaisempi käsitys luonnosta, näin silläkin varauksella, että tähän käsitykseen kuului monia epätieteellisiä piirteitä. Kuten hyvin tiedämme, tällä luonnon välineellistämisellä on ollut suunnaton vaikutus ihmisen elämään viimeisen parin sadan vuoden aikana. Tähän on ollut hyvä syy, sillä tekninen mielenkiinto ei voi ottaa huomioon sellaisia kysymyksenasetteluja, jotka eivät jo itsessaan sisällä mahdollisuutta tekniseen vastaukseen. Juuri tähän liittyy se hillitsemätön "dynaamisuus", jolla sanalla jatkuvaa muuttamisen tarvetta kuvataan: mitään aitoja perusteita jatkuvalle muuttamiselle ei ole koskaan voitu osoittaa. Tämä sama periaate on levinnyt muillekin tiedon aloille, jopa filosofiaan, jossa samalla periaatteella rakennellaan "toimivia" malleja. Meidät on parissa sadassa vuodessa tempaistu irti luonnosta ja samalla meidät on saatu ajattelemaan luontoa jonain muuna kuin mitä me itse olemme. Tämän ajattelutavan mukaan luonto ja sen ilmiöt siis se, mikä on ihmisen ajattelukyvyn ulkopuolella eivät olekaan ihmisen olemassaolon edellytys ja siis ehtona korkeammalle elämälle. Päinvastoin, ajatellaan, että ne muodostavat sellaisen välineellisen alueen, jonka "hallitsemiseen", "käyttämiseen" ja "muuttamiseen" ihmisellä on sekä oikeus että kykyä, mahdollisesti jopa velvollisuus. Toiseksi: meille on syntynyt tekniikka, joka tekee edellisen pohjalta mahdolliseksi hyvinkin tehokkaan luonnon muuttamisen, käyttämisen ja jonkinlaisen hallitsemisen
tu luontokappale muiden joukossa. Tällainen ajatustapa saattaisi olla se pelastava tekijä, joka myrkkymäärien luettelemista paremmin vaikuttaisi tavallisiin ihmisiin ja ehkä joskus tulevaisuudessa poliitikkoihin ja virkamiehiin. Jos lähtökohtana luonnonsuojelun perustelemisessa olisi selvä vetoaminen ei-välineelliseen ihmiskäsitykseen, vastakaiku saattaisi olla suuri. On vaikeaa suunnitella sellaista ajatusmallia, joka ottaisi toisaalta huomioon teknisen mielenkiinnon läpilyömän luonnontieteen ja toisaalta elämyksellisen kokonaisuuden ymmärtämiseen pyrkivän luontokäsityksen. Anaksimandros oli reilusti ihminen luonnontarkkailussaan: hän pyrki ymmärtämään kokonaisuutta ja vaikka hän käytti käsitteitä, jotka nyt ovat vieraita, me saatamme ehkä ymmärtää, miksi hänen mittakaavansa ihminen, kaikkeus antoi hänelle inhimillisesti merkittävämmän käsityksen luonnosta kuin mikään nykyaikainen luonnontiede. Tämän tiedon pitäisi antaa uskoa siihen , että teknisen luontokäsityksen rinnalle on mahdollista luoda sellainen luonnonfilosofia, jossa luonto on itseisarvona ja elämän mahdollistajana ja ihminen järkevässä mittakaavassa tämän sisässä. Luonto oli keskiajalla nimenomaan koettavissa oleva, elämyksellinen luonto tässä ympärillämme, joka oli Jumalan asettama täydellinen maailma, jossa ihminen oli yksi tosin valitSUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Haaste luonnonsuojelulle Sain ajatukselleni alaotsikoksi "haaste luonnonsuojelulle". Sen sijaan Suomessakin tehdään työtä rikkaamman ja ei-teknisen ihmiskäsityksen selvittämiseksi (esim. Ydin tässä luonnonfilosofian mittakaavassa on ihmisen asema ja ihmisen olemassaolon merkitys. Oletan, että jokainen yritys ratkaista näitä ongelmia lähtien ajatuksesta, että tuolla ulkona luonnossa on ratkaisua odottavia ongelmia (luullakseni tyypillinen hallintoviranomaisen asenne), on tuomittu epäonnistumaan. 11. vsk. Kaikella olevalla on itseisarvo Ehkä kuuluisin malli luonnonfilosofiasta on ajatus, että ihminen luonnon osana on pienessä mittakaavassa sama kuin luonto kaikkeutena on suuressa mittakaavassa. Luonnonfilosofinen näkökulma edellyttäisi laadullista käsitettävyyttä, jolloin on oltava myös mahdollisuus arvoratkaisuihin. Tällöin lähtökohdan tulisi olla antropologinen, sen tulisi lähteä kokonaisesta ihmiskuvasta; näin se olisi kutakuinkin täsmällisesti teknisen tieteenihanteen vastainen . Anaksimandros jopa esitti, että luonnossa on pyrkimys tasapainotilaan, joka on rikkoutunut näkyvän luonnon syntyessä; tästä on seurauksena jatkuva uusien oliolajien synty ja tuho. Kysymys ei ilmeisesti myöskään ole sopeutumisesta elämään esim. liikojen hirvien kanssa. Ihminen on osa luontoa eikä voi tällä tavoin asettua vastakkain luonnon kanssa. Sellainen tieto, jolla ei tunnu olevan mitään selvää kosketuskohtaa ihmisen kokemuksen, elämysten ja arvottamisen kanssa, ei osoittaudu yleensä merkitykselliseksi siinä mielessä, että se millään tavalla velvoittaisi ihmistä. On hyvin ymmärrettävää, että tällainen lähtökohta Uoka on perua Platonin Timaios-dialogista) estää ihmistä esineellistämästä luontoa, välineellistämästä sitä. Uskon kuitenkin, että asia on toisin. Samalla se olisi hyvä naulanisku myös luonnonsuojelussa yhä vahvemman hallinnollisen ihmiskäsityksen tulevaan arkkuun. Luonnolla oli selvä eettinen merkitys: siinä näkyi sille, joka halusi nähdä, täydellinen maailmanjärjestys ja siten tärkein ideaali ihmisen elämälle ja oikealle ajattelulle. Näissä kahdessa tapauksessa sekä myös antiikin ja keskiajan lääkitsemistaidossa tulevat esille luonnonfilosofian pääpiirteet: 1) luonto on ehdottoman kokonainen ja tämä kokonaisuus tulee aina ennen osia, 2) perimmältään luonto kokonaisuutena on ihmiselle käsittämätön sen vuoksi, että ihminen on osa sitä, 3) ihmisen suhde luontoon voi olla ensisijaisesti elämyksellinen, omaan kokemukseen perustuva, ja vasta toissijaisesti tiedollinen. Nämä ovat välineellisiä suhtautumistapoja. Niin takapajuiselta kuin tämä kuulostaakin, se antaa toivoa aivan tietyssä mielessä: ihmiset kantavat kuitenkin itsessään sukupolvien takaa sidettä luontoon, aitoa eläymyksellistä ja heidän elämälleen rikkautta antavaa sidettä. Tällainen kielenkäyttö kuulostaa meistä oudolta; onhan suna yhdistettynä asiallista luonnonilmiöiden kuvaamista (itseasiassa termodynamiikan tavoin) ja moraalista arviointia. Tämä ajatus mikrokosmos, makrokosmos sisältää voimakkaan painotuksen siitä, että kokonaisuus ratkaisee osien merkityksen, jokainen osa kuvastaa kokonaisuutta. Helsingin Sanomien mukaan Islannissa yli 60 prosenttia korkeakoulututkinnon suorittaneista uskoo, että puissa ja pensaissa elää maahisia ja joissa ja puroissa najadeja. Kirjoitus on lyhennelmä hänen Luonnonsuojelu vuonna 2013 -seminaarissa elokuun lopulla Espoossa pitämästään alustuksesta. Sven Krohnin teos Ihminen, luonto ja logos). Luonnonfilosofian toisena suuruuden aikana, keskiajalla, pyrittiin tietoisesti eroon roomalaisten käytännöllisistä pyrkimyksistä selittää luontoa joko ennustustarkoituksiin tai maanviljelyksen avuksi. FL Juha Teräväinen työskentelee assistenttina Tampereen yliopiston filosofian laitoksella. Haluankin nyt lopuksi asettaa haasteen, joka on niin suuri, ettei sen toteutumista kannata odottaa vuoteen 2013 mennessä. On tärkeää huomata, että itseisarvon ajatus kuluu näihin luonnonfilosofioihin. Anaksimandroksen ajatus kuvaa kuitenkin hyvin ajattelutapaa ennen sitä ylimielisyyden kautta, jolloin ihminen ja hänen tapansa kokea, elää elämyksellisesti ja samalla koko ajan arvottaa kokemansa hyväksi tai pahaksi muuttuikin objektiiviseksi katselemiseksi. Me voimme olla syvästi oppineita teoreettisessa fysiikassa, mutta näin oppimiemme asioiden mittakaava on yleensä liian suuri tai liian pieni, jotta opitut asiat millään tavalla koskettaisivat kokemusja elämystodellisuuttamme. Uskon, että on jo aiemmin käynyt selville, että luonnonsuojelun kannalta tekninen tieteenihanne ei voi toimia: luontoa ei voi suojella ulkopuolisena ilmiönä, tavalla joka on tuttu eläinlajien "suojelemisesta" eläintarhoissa tai "ylimääräisten" hirvien surmaamisesta pääkaupunkiseudulla. Viime vuosina on ollut puhetta ekofilosofiasta ja muusta vastaavasta, mutta niiden ilmeisenä heikkoutena on ollut joko teknisen intressin seuraaminen tai yritys palata esiteoreetusun siis: mystisiin lähteisiin, jotka suurimmalle osalle ihmisistä alkavat olla vähemmän vakuuttavia. Keskiajalla tietenkin Jumala oli kaiken takana, mutta luonto ymmärrettiin Jumalan näkyvänä ilmenemismuotona, joten kaikki siinä pienin eläin, vähäisin kasvi oli itsessään arvokas. Samalla tavalla nurinkurinen on ajatustapa, jonka mukaan luonto iskee kyllä takaisin, kun ihminen on mennyt liian pitkälle. Hän toteaa, että kaikki tämä tapahtuu, jotta alkuperäinen rikos (siis tasapainotilan muuttuminen eriytyneeksi luonnoksi) tulisi sovitetuksi. Tämä poikkeaa hyvin selvästi sellaisesta nykyisestä ajattelusta, jonka mukaan luonto on säilytettävä elinkelpoisena, jotta ihmissuku voisi jatkaa elämäänsä, tai jotta seuraavilla sukupolvilla olisi enemmän mahdollisuuksia. Tämän tyyppinen lähtökohta saatta1s1 olla hedelmällinen, sillä siinä kuva todellisuudestakin, ja siis luonnosta, rakentuu ihmiskäsityksestä lähtien, siis EI kuvitelmasta, että meillä voisi olla luonnosta jotain meistä riippumatonta tietoa. Pelkän katastrofitiedon jakaminen vetoaa tekniseen aktiivisuuteen, mutta kokonaisen uudenlaisen ajattelutavan esilletuominen vetoaa ihmisen elämykselliseen puoleen, joka on aina helpommin vakuutettavissa. Syy on tietenkin tieteellisyyden rajoissa, jotka on asetettu kahden ideaalin, määrällisen laskettavuuden ja arvovapaudcn, mukaan. Meidän olisi jollakin tavalla pystyttävä tekemään tyhjäksi se autioittava vaikutus, joka nykyaikaisella teknisellä tieteellisellä intressillä on ollut koko nykyaikaisen ihmisen ajatteluun. Se, mikä on olemassaolon faktisena perustana, on aina itsessään arvokasta, koska vain sen kautta kaikki muu voi toteutua. Tällä tavalla voidaan myös ymmärtää, miksi voidaan puhua merkityksellisyydestä: kun kokonaisuus on täydellinen, myös osat ovat merkityksellisiä tässä mittakaavassa. Meidän kulttuurisiin edellytyksiimme on liian kauan kuulunut naiivi tieteenusko ja sen vastavoimana syvä pessimismi, jonka mukaan me emme kuitenkaan voi tehdä mitään luonnon ja ihmisten massatuhotekniikalle muutoin kuin niiden omin keinoin. Koska me emme myöskään voi liittää muinaisenkalta1S1a oikeudenmukaisuuden tai rikoksen ajatuksia alkeishiukkasten tai galaksien liikkeisiin, opittu jää "vain" tiedoksi
Eikä se johdu vain valkoviinistä. Ja niiden välissä hän vietti yhden vuoden Turkissa. Suomalaiset näyttävät hakeutuneen myös Atlantin tuolla puolen tavallista vakaamman peruskallion päälle, eikä se jäänyt sielläkään teknokraateiHa huomaamatta. Michigan oli listaykkönen, sinne haluttiin upottaa 80 000 tonnia pahimman lajin ydinsaastaa. Kaikeksi onneksi olin uteliaisuuttani eräässä vaiheessa hakeutunut Chicagon lähellä olevaan ydintutkimuskeskukseen ja tehnyt siellä perinnöllisyystutkimuksia, pohdiskelee Brown. t Yhteisvoimin perehdyttiin koko ydinenergian historiaan. Jokainen tiesi, että seutu oli täynnä hylättyjä kuparikaivoskuiluja. Mikään sen lupauksista ei ollut toteutunut. Kun oikea tieto saatetaan oikealla hetkellä oikeaan paikkaan, asiat saattavat hyvinkin edetä järkevään suuntaan. vsk.. Korkea-aktiivista ydinjätettä oli kerätty tilapäisoloihin eri puolille mannerta. Perusteena oli, että sen käyttämistä mikroaalloista saattaisi olla väestölle terveyshaittoja. Liittovaltion viranomaiset halusivat ratkaista sijoitusongelman kertaheitolla. Robert Brown oli kuvitellut vievänsä tarpeellista tietoa maahan, jonka elintarvikeSUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Erityisen innoissaan hän on kuvatessaan kotivaltionsa kuvernöörille äskettäin jätettyä lausuntoa ydinjätteiden hautaamisesta. Mutta "kaukoviisaus" ei toimi; asiantuntijan on nähtävä vaivaa, otettava asioista selvää, mentävä itse paikan päälle. Muistikuvani mukaan hän oli silloin selvästi vanhempi ja kumarampi, jotenkin alakuloisempi. Juuri hänen kotiseutunsa, Michiganin suomalaisalue, oli valittu koko Yhdysvaltain pahimpien ydinjätteiden hautapaikaksi. Kynnyksemme yli astuu reipas ja iloinen mies. Kaikilta edellytettiin työkokemusta myös radioaktiivisten aineiden parissa. Hankkeen takana oli sekä yksityinen teollisuus että sotilasvira1mmaiset. Jätteitä piti syntymän vain mitättömän vähän. Bramiineja opettamassa Intiassa vietetty lukuvuosi oli ollut kova kolaus. Niiden mukaan lähiseudulla ei saisi olla kaivoksia. Hän asetti neuvottelukunnan pohtimaan esitystä. Silloin hän oli juuri palannut Intiasta. Jätteensijoittajat poistuivat häntä koipien välissä Michiganista. Sen oli vakuutettu olevan täysin turvallista ja vaaratonta. Kuvernööri sattui olemaan aikaansa seuraava, 12 "ei mikään Reagan", kuvaa Brown. "Vain kuolleen ruumiini yli" Raportti esiteltiin julkisesti. Illan mittaan hänen vauhtinsa paranee. Raatiin kerättiin parikymmentä eri alan edustajaa. Tuo mieshän on eläkkeellä. Hän sanoi tulevansa puolustamaan kantaansa kaikissa oikeusast.eissa. Useimmat työvuotensa hän on opettanut kotikaupunkinsa Houghtonin yliopistossa. "Pieni ja vaaraton" jätemäärä olikin suuri ja vaarallinen ja se aiottiin haudata juuri meidän kotiseudullemme. Teuvo Suominen Robert Brown: On tnentävii Robert Brown on aitoamerikkalainen kasviekologian professori, joka haluaa parantaa maailmaa lähellään ja kaukana. Hän on opettanut järkevän maataloustuotannon perusteita kolmessa kehitysmaassa ja toiminut aktiivisesti kotiseutunsa Michiganin ympäristön hyväksi. Ryhmään kuulunut juristi käänsi asiapape·~ reihin kätketyt hämärät sai nankäänteet selkokielelle. Siitä on nyt viisitoista vuotta. Sitten ruodimme hautaajien esittämiä pelisääntöjä. Vesiensaastumisriskiä ei muka saanut olla ja aivan vieressä oli maailman suurimpiin kuuluva Yläjärvi, Lake Superior. Robert Brown uskoo tiedon valtaan. Ryhmään kuului oikeusoppineita, yhteiskuntatieteilijöitä, energiaeksperttejä ja yksi ydinvoimainsinöörikin. Muutamaa vuotta aikaisemmin Brown oli mukana kansanliikkeessä, joka romutti suunnitelmat rakentaa koko liittovaltion ympärille liipasinherkkä ja superkallis puolustusjärjestelmä. Ydinjätettä Michiganiin. Pakostakin muistelen ensimmäistä tapaamistamme Suomessa. Tällä kertaa hän tulee Trinidadista. Kuvernööri kiitti raportista ja ilmoitti, että ydinjätettä tultaisiin hautaamaan Michiganin maaperään vain hänen kuolleen rl!umiinsa yli. Kohta kohdalta osoitimme ydinteollisuuden johtaneen kansaa harhaan. Erityisen tarkasti raati perehtyi niihin pelisääntöihin, joita jätteensijoittajat kertoivat noudattavansa. Teimme siitä oikeusistuntoa muistuttavan näytelmän. Varmaankin amerikkalaista tekoreippautta, ajattelen. Luimme vanhoista asiakirjoista ydinvoiman rakentajien ruusuisia tulevaisuudenlupauksia, joiden mukaan ydinvoima tulisi olemaan halpaa ja runsasta. Ja asiantuntijaraati on luvannut teknistä apua kaikille niille osavaltioille, joiden maaperään seuraavaksi yritetään haudata ydinjätettä
Eikä nälän ainoana syynä ollut elintarvikkeiden niukkuus. Kaikki , mikä ei ole ketjuin kytkettyä tai pyssyin vartioitua, varastetaan ensimmäisenä yönä. Se oli yliopistoopintojen ainoa päämäärä. täyteen lastatut elintarvikejunat kuhnivat lähtöasemilla niin kauan, että ruoka mätäni. Kolmas on kirjastonhoitaja, joka auttaa tutkijoita etsimällä koko maailman tieteellisestä kirjallisuudesta heitä kiinnostavat julkaisut. Mutta rappion ja apatian keskeltä löytyi muutakin. 13. Minun piti viipyä ministeriössä vain hetki yhtä asiaani selvittämässä. Se on rauhoitettu ja sitäpaitsi Trinidadin kansallislintu. Sitten hänen luokseen ilmestyi opiskelijoiden lähetystö: Me emme halua kuulla taustoja emmekä teorioita. Yksi on meribiologi, joka juuri nyt valmistautuu elämänsä ensimmäiseen todelliseen syvänmerensukellukseen. Neljäs on sairaalatulkki, jonka tehtävänä on edistää yhteisymmärrystä suuressa sairaalassa. Siitä tulikin kokonainen päivä. Hän puhuu melkein kieltä kuin kieltä, myös suomea. Brown näki miten SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Opiskelijat pysyivät kannassaan he kertoivat olevansa bramiineja, jotka aikanaan nimitetään vaikutusvaltaisiin virkoihin. Siellä niinkuin Suomessakin puiden ravinnonsaanti on suurimmaksi osaksi sienijuurten eli mykoritsojen varassa. Mutta kukaan ei voinut tehdä mitään, kun ministeri seurueineen hävitti su.kupuuton part;falle saaren ainoan punaiibisyhdyskunnan. itse paikan päälle Robert Brown ja kukkiva akaasia Turkissa. Opettelemme vastaukset ulkoa. huolto oli kriisissä. Nyt on vireillä hanke kansallispuiston perustamiseksi ja se tulisi tapahtumaan kansainvälisin pelisäännöin. vsk . Muita puheenaiheita olivat jätevedenpuhdistamot, joita maa ehdottomasti tarvitsee. Hän tarvitsi tutkimustensa pohjaksi yleisselvitystä sienten ja puiden "parisuhteista". Tulevaisuuden uskoa Trinidadiin Vallan toisennäköinen mies palasi tänä syksynä Trimdadista. Eräs heistä oli yrittänyt hankkia tietoja Yhdysvaltain lähetystön kaut,ta, mutta veltot lähefystövirkailijat vain lomailivat Trinidadin aurinkorannoilla. Ja sitten tuli muita päiviä ja muita virkamiehiä. Lapset kävivät suomalaista koulua sen vuoden. Heidän muut opettajansa eivät edes sivunneet oman maan oloja eivätkä mailman nykyhetkeä, he keskittyivät vain pönkittämään omaa arvovaltaansa. Mukaan hän otti koko perheensä, eritoten vaimonsa Violan, joka on syntynyt suomalaisista vanhemmista ja puhuu hyvin suomea. Paperitehtaastakin puhuttiin; maa voisi olla omavarainen käyttämällä omaa puuta paremman paperin tekemiseen ja valmistamalla arkisempia laatuja jätteestä jätepaperista, maissinoljesta ja sokeriruokotähteestä. Metsänkasvatus on näistä hankkeista lähinnä Robert Brownin omaa erikoisalaa, nimittäin puiden sienijuuria. Teollisuutta on rakennettu vähän mutta näyttävästi palvelemaan ensisijaises(i hallitsevan eliitin kunnianhimoa. Me haluamme luettelon mahdollisista tenttikysymyksistä ja sitten oikeat vastaukset jokaiseen kysymykseen. Eräät puut kasvavat Trinidadissa todella huonosti, ellei niille hankita oikeita sienikumppaneita. Opiskelijat jäivät aina luennon jälkeen juttelemaan, he pysäyttivät minut kadullakin. Heillä oli sekä vaikutusvaltaa että hyvää tahtoa, mutta hyvin vähän tietoa. Omaleimaisesta kulttuuristakaan ei voi puhua. Maatalousministeriöstä löytyi muutama korkea virkamies ja yksi vielä korkeampi virkanainen, joita kiinnosti Trinidadin tulevaisuus. Pienellä saarivaltakunnalla on paljon kehitysmaille tyypillisiä ongelmia virkamieskunnan korruptio, opetusjärjestelmän vanhoillisuus... Ruoka ja teollisuustuotteet maksetaan öljyllä. Keskustelun jatko oli hedelmätön. Nyt lapset ovat aikuisia ja jatkavat tahollaan isänsä jälkiä. Maatalous ja muut perinteiset elinkeinot on laiminlyöty. Brown tarttui puhelimeen ja "varasi" itselleen työskentelymahdollisuudet Suomesta. Heiltä ei saanut edes kysyä mitään. Sienet toivat Suomeen Juuri mykoritsatutkimukset ovat tehneet Brownista melkein suomalaisen. Kotiovellemme saattoi koska hyvänsä ilmaantua valtion virka-auto merkiksi siitä, että joku virkamies halusi minut mukaan neuvonpitoon. Kaikki tuntuivat tietävän, että maatalousministerin lempiruokaa aamiaisella ovat punaiibikset. Bramiinien luokkaa ei vähääkään kiinnostanut alempien kastien nälkä. Opetuksen aikana häntä oli vaivannut tunne, että viesti ei mennyt perille. Toinen opettaa englanninkieltä Etelä-Amerikassa. Junat olisi saatu liikkeelle vain ylempien kastien toimin, mutta näillä ei ollut siihen vähäisintäkään halua. Kirjallisuuden penkominen os01tt1, että suomalainen Peitsa Mikola, nyt eläkkeellä oleva metsäprofessori, oli tehnyt juuri sellaista kartoitusta. Ministeri ei varmaan enää saa kauan pitää virkaansa
Maarit Rintamäki · Runo puhuu , metsästä 14 SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. vsk .
Hänen runonsa kertovat huolesta ja tuskasta metsän puolesta, luonnon puolesta. Hänen runonsa eivät enää puhu metsästä, missä lintunen ei pelkää laulaa, missä kirkas ilo livertää, vaan sen metsän mykistää murhe, sen lehdet vuotavat ja oksat 'taipuvat maahan saakka. Metsä on tärkeä elementti myös suomalaisissa runoissa. SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Kaikki puut on kaadettu että näkyisi paremmin. Kaikki joet on padottu ettei niiden yli voisi uida pakoon. Runo saattaa sanoa julki, saavuttaa, jotain tiedostamatonta, jonka kuitenkin tiedämme olemassaolomme perusrakenteeksi. Harmaatikka, minne katosit. Metsä on ollut meille aina tärkeä elämänmuodon elementti, myyttinen metsä on osa identiteettiämme. Tuo viesti mielipuolisuuden, hajoamisen tuolta puolen. Meillä ei enää ole valinnan varaa, meidän on käytävä hyökkäykseen. Pitääkö minun itse koputtaa puuta. vsk. Runot heijastelevat vahvan tunnepitoista luontosuhdet· tamme, jonka runoilijat tavoittavat meitä muita herkemmin ja tiivistävät muutamaksi sattuvaksi säkeeksi. Metsärunot viestivät jotain meistä itsestämme. Runokokoelmassaan Tule takaisin pikku Sheba Sirkka Turkka saavuttaa tämänpäivän murheen, ne pienet pisarat, joita mekin olemme oppineet pelkäämään: Kuin kuollut kaupunki, brontosaurus exelsus se nousee sumusta, sen murhe mykistää, sen oksat Oi Ruth, niin moderni metsä, moderato kuin historian kirjat sen lehdet vuotavat, kun sataa se vuotaa, pitää sadetta ja yhtä virttä veisaa. Mustapää kuvasi Sammakon virressä niin riemuisasti: Hyppien tanssien kuljen polkua varjoisaa polkua metsän halki polkua metsän taa niitylle huikaisevalle kurjenpolvien niitylle härjänsilmäin varsan kellojen Milloin linnut ovat lakanneet laulamasta. 15. Hänen suhteensa luontoon on lämmin ja läheinen. Oi Ruth, kuin rinta metsä huokaa, kun se näkee kevään teillään roudan, ja kuinka se taas routa kukkii. Tommy Tabermann Suomalaiset ovat metsäläisiä, metsän kansaa, metsäsuomalaisia. Mitä on tapahtunut Aleksis Kiven metsälle, missä makeasti ·oravainen makaa sammalvuoteellaan Missä on se metsänpolku, jota P. Kaikki linnut on tapettu että kuuluisi paremmin. kuin talvi, tämä talvimorsian, kun talvi, talvenselkä, se sitä taitta,a, taivaltaa oksat taipuu maan otsaan saakka Jumimeren, pilvimeren alla. Sirkka Turkka edustaa tämän hetken runoilijaa parhaimmillaan. Ruth kohta saat kanaa, metsäkanaa se tulee kirje suussa. Muutokset runojemme metsässä Me puhumme runojemme kautta, mutta miten runomme ovat muuttuneet, miten metsät ja miten me. niin viileä ja ylväs niin totinen . Me olemme tai ainakin olimme tutut metsän kanssa. Niin hyvä metsä, viisas, moderato
Syli on se paikka, jonka avulla jokainen ihminen orientoituu. Kai Nieminen Primitivismiä edustaa meillä Pentti Linkola. Humanisti etsii puistomaista hoidettua metsää. Olemmeko me hylkäämässä metsän vai metsä meidät. Öljyyn hukkunut, lennon, taivaan tunnukset siipipeileissä Eila Kivikk'aho Pitkä on ollut matka suomalaisella metsällä ja metsärunoilla tähän päivään, jolloin runomme puhuvat tuhosta tai ulvovasta laumasta: Radan vierellä lappu: pajut myrkytetty VAARALLISTA MEHILÄISILLE KOLME PÄIVÄÄ pajut pystyyn kuolevat lukutaitoiset mehiläiset Helena Anhava "Mikä minussa on elämää, se on metsää" Jos me menetämme tutun ja turvallisen metsän ja saamme tilalle kuolleet puut ja vaienneet linnut, niin mitä meistä häviää sen mukana, mikä osa minuuttamme. Luonto on suurta ja ääretöntä. Metsä on turva maailmalta, metsä on ystävä yksinäiselle, metsä on sielumme peili. Puut ovat teollisuuden raaka-ainetta ja ylihakkuita on vältettävä, että raaka-ainetta riittäisi. Primitivistinen suhde on antautumista luonnon ehdoille ja luopumista ihmisen erityisistä oikeuksista. Eläytymällä tulee ääretön ikuisuus ja pyhyys lähelle. 16 sinun ruumiistasi minun ruumiini minä silitän sinun samrila/tasi metsä syleilyä sinun tuulesi hyväillen kietoutuvat puittesi oksat minun ympärilleni minä silitän sinun sammaltasi metsä, elämän äiti. vsk.. sinun haavasi parantuvat metsä minun vuotavat yhä älä hylkää minua metsä Kai Nieminen Mitä me metsästä etsimme. Mistä me sitten etsimme itseämme, jos emme metsästä. Utilistin suhde korostaa hyötyä. Todellisuuteen voi suhtautua intuitiivisesti. Aikuinen löytää metsästä itsensä, eheytyy ja tuntee kuuluvansa suureen kokonaisuuteen, mikä tunne on turvallinen. minun juureni sinun juurtesi joukossa minun silmäni sinun silmiäsi mikä henkeä minussa, se erkanee ilmaan mikä maata se muuttuu mullaksi mikä minussa on elämää, se on metsää. Vain tukkilaisromantiikka ja metsäradio syttyvät tälle metsä-suhteelle. Professori Juhani Pietarinen on erottanut neljä erilaista metsä-ihmis-suhdetta: utilistisen, humanistisen, mystisen ja primitivistisen. Psykologi Pirkko Siltala sanoo metsän olevan kuin sylin, äidin sylin. SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Psykologi taas löytää metsä-ihmis-suhteeseen omat ulottuvuutensa. Suomalaiset runoilijat ovat mystikkoja. Tietenkin runoilijat tunnistavat muutoksen meitä herkemmin ja antavat epätoivonsa mennä pidemmälle, mutta jotakin on tapahtumassa. Villi ja koskematon erämaa on "kesytettävä". Vielä niitä hankia humisee siellä Suomen salomailla ..
Nyt avohakkuut ja tehometsätalous ovat ryöstämässä uumenemme. Kun epätoivo tulee ovat kuuset kun toivo menee ovat kuuset Eeva Kilpi Metsäsuomalaisen manifesti Suomalainen maailma on ollut metsän uumenissa. Minä se olen, sanoi maisema. Tämänpäivän ihminen pelkääkin enemmän sitä, mitä hän tekee metsälle kuin mitä se tekee hänelle. tuntea yhtä auratun ja hakatun metsän kanssa. Kun metsäntutkijat laativat kaiken huomioivia raportteja ja lausuvat varovaisia arvioitaan ilmansaasteiden mahdollisista haittavaikutuksista, niin runot huutavat. Metsä on turvaton. Niin usein kasvaa sisällämme puu ja vuori puun juurten sisään ympärille taustaan muodostuu, ja miltei olematon ilma kirkkain vedoin piirtää viivan jyrkkyyden ja katseelle ei sekään ole kaukana vain käpertynyt vuoripuu ja läheisyys kun kuljemme ja askel polkuun nurmen pehmeydessä lepo Kirsi Kunnas Ihmisen sisäinen vieraus yhtyy korven autiuteen. 1. ' Metsä on ystävä, joka ei petä. Ja silloin me välinpitämättömiksi muuttuen, näkemättömin silmin ohitamme sen metsän, missä aikaisemmin tunsimme kokonaisina ja ehyinä luonnon syklin ja olimme osa siitä. Suomalaisille metsä on ollut ihmistä mittavampi, pyhempi. Metsä on arvoituksellinen niinkuin sielumme sisin. Sielun hipiä on arempi kuin kasvojen. Miten voisimme SUOM EN LUONTO 7/ 87 46. Loukatusta ja haavoitetusta ihmisestä saattaa tuntua, että vain metsän kylmyys, talvi ja jää voivat antaa haavoittuneelle mielelle suojan. Metsäsuomalainen on mystikko, hän on osa luontoa ja tarvitsee sitä. vsk . 1987 metsäsuomalaisen manifestin, jossa hän sanoi: "Ihmisen ja luonnon välinen suhde on paljastunut vuosisatamme jännitysnäytelmäksi. Kysymys ei ole enää miellyttävän ja epämiellyttävän ympäristön rajankäynnistä, vaan ihmisen ja koko biosfäärimme tulevaisuudesta." _Se, että tämä miellyttävän ja epämiellyttävän ympäristön rajankäynti löytyy tämänpäivän runoudestamme, on kuin alitajuista hätähuutoa. Luonto kostaa. Helvi Hämäläinen Metsä on turvaton Kun tämä tuttu, turvallinen ja muuttumaton metsämme häiriytyy, se synnyttää meissä turvattomuutta kuin sielumme sisin olisi särkynyt. Metsässä saatamme kohdata sinipiikoja, Tapiolan tyttäriä tai Hiiden morsiamia. Nyt me säätelemme metsiämme usein varsin kovakouraisesti, välinpitämättömästi jopa väkivaltaisesti. Etkö tunne minua. Matti Kuusi julkaisi Uudessa Suomessa 11. Miten varovaisen arkoina etsimme lapsuutemme metsäpolkuja. Suomalainen muistuttaa sadun lasta, jolle jäi halki elämän olkaan joutsenensiipi A-M Tallgren D 17. Voimme löytää sieltä myös erotiikan: Puissa juopottelee haltia paksu punasuukkoja kuuselle paiskaa, lepät, lehmukset nai, humalassa villi on haltia joka puussa joka puussa haltia mahloja juo. Turvallisuutemme on ollut siellä. Nemesis naturalis
Tuestasi kiittäen Suomen luonnonsuojeluliitto. Keräyslomakkeen saat kaikista postitoimipaikoista ja Postipankin konttoreista. Keräyksen tuotosta riippuen lahjoitetaan norppakansalle, joka on maailman pienimpiä ja uhanalaisimpia, yksi tai useampia luotoja. J uhlavuotensa kunniaksi liitto lahjoittaa tunnuseläimelleen saimaannorpalle rauhoitettuja pesimäluotoja Saimaalta. Norpalle koti Suomen luonnonsuojeluliitto täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Sinäkin voit olla mukana auttamassa saimaannorppaa osallistumalla luonnonsuojeluliiton päiväpalkkakeräykseen, joka jatkuu tämän vuoden loppuun
Niitä on käytetty varsinkin rohdoksina, mutta myös ravintona ja mausteina. Entisistä hyötykasveista on tullut rikkaruohoja, mutta sellaisinakin ne rikastuttavat kasvimaailmaamme. Kasveja kuitenkin uhkaa häviäminen yhdessä menneiden aikojen muiden muisto°'erkkien kanssa. Ne ovat lajeja, joiden nykylevinneisyys yhä noudattelee alueita, joille asutus keskittyi maassamme keskiajalla. Kypärä ruostuu, mutta keltamo sen vieressä kukoistaa muistona menneiltä ajoilta. Monet vanhat koristekasvit taas ovat 1800-luvun kartanokulttuurin meille jättämiä. SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Nykyisin hyötykäyttö on täysin unohtunut, vaikka monille näistä kasveista löytyisi varmasti yhä käyttöä. Samoin vanhat koristekasvit ovat väistyneet, kun uudet pitkälle jalostetut koristekasvit ovat korvanneet ne. Vanhan kulttuurin seuralaiskasvit suosivat runsastyppisiä ja muhevamultaisia kasvupaikkoja: puutarhojen ja pihojen syrjäkolkkia, navetantakusia, vanhojen katujen ja teiden varsia sekä linnojen, kartanoiden ja kirkkojen ympäristöjä. Keltamo on myrkyllinen, mutta sitä on aikanaan käytetty lääkkeenä erilaisiin maksaja sappivaivoihin. vsk. 19. Nämä kasvit ovat eräänlaisia kasvimaailman muinaismuistoja jäänteitä sukupolvilta, joille ne olivat tärkeitä. Mikko Kuusinen ja Sara Niini Kasvimaailman kulttuuriperintö Menneet sukupolvet ovat rikastuttaneet kasvilajistoamme tuomalla kasveja ulkomailta hyötykäyttöön. Taloudellisen hyödyn aikakaudella 1700luvulla tapahtui monen lajin levinneisyydessä aimo .harppaus, kun kansan keskuuteen levitettiin uusia viljelykasveja. Vanhan kulttuurin seuralaiskasvit ovat mielenkiintoinen ryhmä kasvistossamme. Kansanlääkinnässä keltamon oranssin keltaisella maitiaisnesteellä on hoidettu känsiä. Se on kuitenkin pystynyt leviämään myös alkuperäisen kasvillisuuden joukkoon lehtoihin ja reheville kallion rinteille. Moni tuoduista kasvilajeista viihtyy yhä vanhan asutuksen seuralaisena, vaikka käyttö on unohtunut. Varmimmin keltamon löytää muinaislinnojen tai muun vanhan asutuksen liepeiltä. Suurin osa vanhan kulttuurin seuralaiskasveista tuotiin Suomeen keskiajalla tai jo aikaisemmin rautakaudella
Yleisin lajimme seittitakiainen on tosin tavallinen näky myös teiden varsilla ja joutomailla. Vaalikaamme vanhaa perintöä Vanhan kulttuurin seuralaiskasveilla on muutakin yhteistä kuin kasvupaikka: useimmat lajit ovat viime aikoina käyneet · harvinaisiksi. SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Marsinko on ikivanha värikasvi, jota alettiin käyttää pohjolassakin ilmeisesti jo viikinkiaikana. Kun kauppatie Intiaan avautui 1500-luvulla, indigokasvi syrjäytti pian morsingon sinivärin antajana. Siemenillä on sama ja ulostavakin voima. Traktori on korvannut hevosen lantakokkareiden arvokas ravintolisä on vaihtunut öljyläikkiin. Hyvä kivitaudissa. vsk.. Väriaine saadaan esiin jauhamalla morsinko veteen puuroksi. D Sara Niini ja Mikko Kuusinen ovat helsinkiläisiä kasvitieteen opiskelijoita. Lehdet tuoreeltaan mätähaavoille ja nilkonaisille paikoille avullisia." Varsinaisia teholääkkeitä nuo takiaiset! Nuoria versonosia ja juuria on myös keväisin käytetty ravinnoksi ja onpa takiaispalloilla voitu puhdistaa vaatteitakin. Elias Lönnrot kertoo Suomen Kasviossaan vuodelta 1860 takiaisten käytöstä näin: " Juuri on verenselvittävä, hiostuttava ja vesittävä, hyvä luuvalossa, keripukissa, jalkataudissa, ruusussa, savipuolessa, syyhyssä, keitteenä. Kuvan isotakiaista esiintyy Lounais-Suomessa ja Etelä-Hämeessä. Kaikki takiaislajimme harvinaista lehtotakiaista lukuunottamatta ovat vanhan kulttuurin seuralaiskasveja. Ne uhkaavat hävitä vanhojen kasvupaikkojen tuhoutuessa. Viljelytarkoituksessa maahamme tuodut lääke-, mausteja koristekasvit on tarkoituksella kokonaan jätetty luetteloiden ulkopuolelle. Niitä on jopa suosittu pihapiireissä ja levitetty uusille alueille. Ikävä kyllä kulttuurikasvit voivat hävitä jopa muisAikalaistemme rikkakasveiksi mieltämillä takiaisilla on ollut runsaasti hyötykäyttöä. Todelliseen entisöimiseen kuuluisi tietenkin vanhan kulttuurin seuralaiskasvien istuttaminen eikä niiden hävittäminen. Marsinko on pystynyt leviämään myös vanhojen viljelypaikkojen ulkopuolelle. Tämä ei suinkaan tarkoita, ettei näillä kasveilla olisi erityistä suojeluarvoa tai -tarvetta, pikemminkin päinvastoin . Ihmisen mukana maahamme tulleita kasvilajeja pidetään usein luonnonsuojelullisesti toisarvoisina alkuperäisiin kasveihimme verrattuna. Maalaismaisemasta ovat vähentyneet rehottavat navetantakuset ja tunkiot. 20 tomerkkejä entisöitäessä: Jonkin linnan tai muurinkaistaleen korjaustöissä karsitaan rehottavat kasvit varta vasten, tai ne vain eivät kestä perusteellista restaurointia. Se on Suomessa merenrantakasvi, jonka levinneisyys ulottuu Saaristomereltä Merenkurkkuun. Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietinnössä on mukana vain muutamia selvästi vanhan kulttuurin seuralaiskasveja. Morsingon väriaine ei ole keltaista, kuten kuvasta voisi luulla, vaan indigonsinistä farkunväristä. Vanhojen kyläyhteisöjen ja kaupunginosien uudisrakentaminen hävittää parhaat kasvupaikat
Myös joistakin vanhoista eteläsuomalaisista kaupungeista sitä voi ta vata kuivilta rinteiltä ja vai/ei/ta. Se on myös ikivanha ja merkittävä lääkekasvi. Nykyisin hullukaali on käynyt maassamme sangen harvinaiseksi. Hullukaali on aikoinaan ollut Pohjois-Euroopassa noitien tärkein taikakasvi. Kuvassa se kasvaa pe/to-ohdakkee/la. SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Varsinkin tummatulikukan kukat ovat auttaneet rohdoksena monenlaiseen vaivaan: vilustumiseen, astmaan, sydämentykytyksiin ym . Isäntäkasviksi sille kelpaa moni laji, yleisimmin kuitenkin nokkonen. Se on viime aikoina harvinaistunut huomattavasti. Se sisältää runsaasti tappavan myrkyllisiä alkaloideja, joista tärkein on hyoskyamiini. 21. Teiden ja ratojen varsilla se kasvaa harvemmin kuin toinen yleinen tulikukkalajimme ukontulikukka, joka ei yhtä selvästi ole vanhan kulttuurin seuralainen. Humalan vierasta muistutta vaa merenrantavierasta tavataan paikoitellen Etelä-Suomen merenrantaniityillä. Ennen tätä komeaa savikkalajia oli käytetty rohdoksena ja se on kelvannut myös ravinnoksi. Jopa kasvin koskettelu voi aiheuttaa iho-oireita. Humalanvieras on /ehtivihreätön loiskasvi, joka ottaa ravintonsa isäntäkasvistaan imujuurten avulla. Tervaan kastettuja kukintoja on käytetty soihtuina. vsk. Vaikka Suomessa nokkosia riittääkin, viihtyy humalanvieras jostakin syystä vain vanhan asutuksen piirissä. Komea tummatulikukka on vanhojen linnojen ja linnoitusten tunnuslaji. Koska sen siemenet säilyvät maassa itämiskykyisinä jopa vuosisatoja, se voi kuitenkin ilmestyä yllättäen esiin, jos entisillä kasvupaikoilla möyritään maata esimerkiksi rakennustöissä. Hyvänheikinsavikka on miltei kadonnut Suomesta. Ahvenanmaalta sen voi vielä löytää jonkin puutarhan tai kirkkomaan laidalta; kuvan yksilö on Sundista
vsk.. 22 SUOMEN LUONTO 7/ 87 46
Tuuhea turkki saa sen näyttämään isolta, on vaikea uskoa, että ketut painavat keskimäärin vain hieman yli viisi kiloa. On newyorkilaiskettuja ja lontoolaiskettuja. Ne myös jäävät lähdettyäänkin keskimäärin 23. Helsinkiläiskettuja ei kuitenkaan vielä ole: Suomessa kettu on maaseudun kaunistus. Nuoret ketut liikkeellä Syksyllä kettuja näkee paljon, sillä liikkeellä ovat myös keväällä syntyneet, nyt itsenäistyneet poikaset. Kolkon syyspäivän sykähdyttävin näky voi olla jotain metsäaukiota tai pellonlaitaa pitkin jolkotteleva kettu. SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Vain etelän rikkaimmilla naisilla on ollut varaa pohjolan ketun talvieleganssiin. Loppusyksystä ja alkutalvesta kettumme ovat kauneimmillaan tuntuu kuin osa loppusyksyn ruskan väristä jäisi ketun mukana ensilumille juoksentelemaan. Liikkuvimpia syksyllä ja alkutalvesta ovat nuoret kettu-urokset. Nuorukaiset ovat etsimässä omaa reviiriä ja sittemmin komeaturkkista kettutyttöä. Komeimmillaan turkki on pohjoisimmilla ketuilla. Naaraat jättävät syntymäreviirinsä uroksia myöhemmin. Suurin osa nuorista naaraistakin lähtee syksyllä aikuisen ketun taipaleelle. Mieli teki maailmalle ja syntymäreviirille ei olisi voinutkaan jäädä, sillä aikuiset urokset eivät sovi samalle reviirille, vaikka olisivat isä ja poika. vs k. Vanhoilla ketuilla turkki kasvaa täyteen talvimittaansa lokakuussa ja ensimmäistä turkkiaan kasvattavilla nuorilla ketuillakin marraskuun loppuun mennessä. Suomessakin kettu on levinnyt koko maahan, aina Lapin perukoille asti. Niiden talviturkki on kautta aikojen ollut markkinoilla arvossaan. Kettu on laajimmalle levinneitä nisäkkäitä maailmassa; sen voi yllättää raatelemassa alaskalaisen jääkarhun tappamaa hylkeenruhoa, jahtaamassa pohjoisafrikkalaista rottaa tai tonkimassa roskapönttöä suurkaupungin laidalla
Kettu voi hypätä viisikin metriä lähemmäs synnyin paikkaansa kuin urokset. Näin sukusiitoksen riski on pienempi. Nisiä ketulla on kuusi, ja se saa tavallisesti viisi tai kuusi pentua. Kettuemo imettää poikasiaan kuusi-seitsemän -viikkoa. Sen omat voimavarat eivät ehkä vielä ensimmäisenä pesimävuonna riittäisi oman 24 SUOM EN LUONTO 7/ 87 46. vsk.. Kettutytär voi jäädä syntymäreviirilleen jopa koko talveksi ja auttaa seuraavana keväänä emoaan uuden jälkeläispolven hoivaamisessa ja ruokkimisessa
Turkki ei ole vielä aikuisen ketun; punaruskea peitinkarva ei kunnolla peitä harmaahkoa pohjavil/aa. David Henry. Hiekkalinnassa on pääovi ja useita vara uloskäyntejä. Ketun suosiossa ovat esimerkiksi kallionkolot. 25. Parittelun jälkeen naaras alkaa etsiä pesäpaikkaa. Uuden pesäluolan kettu kaivaa useimmiten johonkin hiekkatörmään. Sopivia pesäpaikkoja ovat myös ketun tai esimerkiksi mäyrän vanhat luolat. Poikasten silmät avautuvat vasta 10-14 vuorokauden iässä. Avustamalla emoaan se kerää kokemusta ja voi periä reviirin, jos emo sattuisi kuolemaan. Jos talven ravintotilanne on vaikea, suuri osa kettunaaraista jättää lisääntymättä. Ketunpesässä täytyy olla katto. Kettu voi hypätä tasaisella maalla 4-5 metriä ja alamäkeen pidemmällekin. Ketunpennut liikku vat loppukesästä ryhminä, tässä ehkä kastemacojahdissa. Usein seuraa kettuhyppy: pitkä loikka ääntä kohti, jonka lopuksi taivas putoaa pikkunisäkkään niskaan. Helmiku~ kiimakuu! Jos ruokaa riittää, kettunaaraat tulevat kiimaan viimeistään helmi-maaliskuun vaihteessa. "Niissä on heti jotain demonista", kuvaa pikkukettuja kanadalainen kettututkija J. Suomessa pennut siis syntyvät yleensä {huhtikuussa, paitsi Lapissa, missä koko pesintä on etelää myöhäisempi. Vanhoillekin ketuille talvi on vaikea vuodenaika. Luolassa kettuemo synnyttää 7-8 viikon kantoajan jälkeen. Kettu kaivaa sen. Talvella hyvä kuulo on elinehto. Kettunaaras etsii katollisen paikan tai tekee sellaisen. Talviravinnosta on paljol.ti kiinni pystyykö kettu saamaan jälkeläisiä seuraavana keväänä. pentueen hoitoon. Ketun talvi Ensimmäinen talvi jää monen nuoren ketun viimeiseksi. Öinen kuolema uhkaa myös lumen alla kiepissä yöpyviä kanalintuja, jotka kettu löytää tarkalla vainullaan. nan. Hiekkatörmä lienee pesäpaikkana suosiossa, koska se on helppo kaivaa ja kevätaurinko usein paljastaa tällaiset paikat ensiksi lumen alta. Joskus ketusta on talvella linnuille myös hyötyä, sillä ne voivat ruokailla maan paljastuttua kuopissa, jotka kettu on kaivanut viljapellon lumihankeen myyriä jahdatessaan. Kettu kuulee kaukaakin hangen alta hiiren tai myyrän vikinän tai rapiVeljekset kuin ilvekset. Silloin syttyy valpas katse ketun silmiin. Kaikki aistit ja koko kettumaisuus ovat tarpeen ravinnonhankinnassa. Saalis ei ehdi kaivautua esiin lumivyöryn alta. vsk. SUOMEN LUONTO 7/ 87 46
Kettu pudotti kaniinin maahan ja alkoi nuuhkia maata luolan ympärillä. Virossa tavattiin ensimmäiset vesikauhuiset ketut' 1974 tai 1975 ja tällä hetkellä tauti on jo jossain Leningradin tienoilla. Onkin kehitetty rauhanomaisempia keinoja: syötti esimerkiksi kyllästetään myrkyn sijaan vesikauhurokotteella. David Henryn tutkimusten mukaan olevan reviirillään aina varapesiä. Se odotti keskiyöhön. Se palasi luolalle, kätki kaniinin, ja lähti etsimään perhettään". Keinot ovat olleet raakoja: maastoon on kylvetty myrkkysyöttejä ja ketturautoja ja kettuja on kaasutettu pesiinsä. Kettu voi kuolla nälkään tai joutua suden, ilveksen tai kotkan saaliiksi. Löytyikö perhe vai ei, sitä ei Henry tiedä, sillä hänellä ei ollut ketun hajuaistia. "Kettunaaras päätti, että 26 Uroskettu on vaihtopuvussa surkea näky; tuuheasta hännästä ei ole tietoakaan. Kettu on selvästi Euroopan tärkein vesikauhun levittäjä, sillä 80 prosenttia eläinten 20 000 vuosittaisesta veiskauhuvirusdiagnoosista tehdään ketuista. Pienen punkin aiheuttama syyhy voi varsinkin talvella heikentää ketun niin pahoin, ettei se jaksa enää hankkia elantoaan. Perusteellisen nuuhkimisen jälkeen se lopulta löysi jäljen, jota pitkin emokettu ja neljä pentua olivat poistuneet paikalta. Kahtena viime vuosikymmenenä on tapettu miljoonia kettuja. Sittemmin pennut alkavat käydä retkillä ilman emoa, ensin usean sisaruksen ryhmissä, mutta lopulta yksin, kuten saalistavalle ketulle on parasta. Se ilmeisesti pystyi hajuista päättelemään, mitä oli tapahtunut. Imettäminen ei enää tunnu emosta mukavalta, kun pennuille on kasvanut hampat. Se käpertyy viimeisen kerran omaa lämpöönsä ja valppauden tuli sammuu sen silmistä. Silloin alkaa vieroitus. Kettu elää harvoin yli kuusivuotiaaksi Poikasten huolto emon tehtävä Kettuäiti pysyy poikastensa kanssa luolassa ainakin pari synnytyksen jälkeistä päivää, mutta muuten luola on lähinnä poikasia varten emo loikoilee mielellään sen ulkopuolella. Henry kertoo ketuista kirjoittamassaa kirjassa tapauksesta, jossa hän itse tahattomasti aiheutti kettuperheen muuton menemällä liian lähelle tarkkailemaansa pesää. Ainakin kanadalaisilla ketuilla näyttää J. Viimein on aika jättää kotiluolalle hyvästit ja aloittaa itsenäisen ketun vaativa elämä. Syyskuussa pentu on jo lähes aikuinen. Osa ketuista kantaa siellä mukanaan rabiesta, vesikauhua tappavaa tautia johon ei sen puhjettua ole tehokasta hoitokeinoa. D liika on liikaa. Karvanvaihto ajoittuu alkukevääseen ja loppukesään. ravinto on monipuolista. Kettu ja vesikauhu Keskieurooppalainen ei välttämättä ilahdu kulkuketun nähdessään. Emo kutsui pentueensa kokoon ja niin pennu,t marssivat sen perässä uudelle pesäpaikalle. Pennut syövät, mitä emo tai joskus isäkettukin pesälle tuo: hiiriä, myyriä, sammakoita.. . Suomen, Ruotsin ja Norjan lisäksi Brittein saaret ja manner-Espanja ovat toistaiseksi säästyneet kettuvesikauhulta. Kukonlaulun aikaan voi kanatarhaaja huomata kanojen vähentyneen. Muualla joudutaan harventamaan koko kettukantaa, sillä tarpeeksi harvassa kettu kannassa vesikauhun leviäminen lopulta estyy. Aluksi se käy yhdessä niiden kanssa saalistamassa ja saattaa ne myöhemmin kotiin. Vielä JO-luvulla vesikauhuisia kettuja tavattiin lähinnä Puolassa, mutta 1950 saavutettiin Elbe ja 1960-luvun alussa vesikauhuiset ketut onnistuivat uimaan yli Reinin. Ketulla nn myös tautinsa, joista kettusyyhy on parin viime vuosikymmenen aikana verottanut kettukantaamme pahoin. Poikasten elämän ensi päivinä on emon luolassa olo välttämätöntä, sillä emo on niille pa1ts1 kutisi nisää myös lämpöpatteri. Emo imettää pentuja noin kuusi-seitsemän viikkoa. Ketut elävät harvoin yli, kuusivuotiaiksi. Itsenäiseen elämään Yleensä ketut saavat olla pesässään rauhassa. Tanskassa tavattiin ensimmamen vesikauhuinen kettu 1978. Se meni pesän suuaukolle ja kutsui pentuja nopealla "vup-vupvup' '-haukunnalla, kuten ketuilla on tapana, mutta pennut olivat poissa. Isäkettu palasi aamunkoitteessa kaniinisaaliinsa kanssa. Näitä yleisempi ketun vihollinen on tietenkin metsästäjä. Ketunpoikien on kasvettava! Kettu perheen muutto Pentue voi joutua jättämään kotiluolansa, jos ihminen tai jokin muu peto löytää sen. SUOMEN LUONTO 7/ 87 46, vsk.. Kettusodasta kärsivät muutkin eläimet, jotkå esimerkiksi nappaavat ketulle tarkoitetun myrkkysyötin. Suomeen vesikauhun pelätään tulevan idästä. Suomalaisviranomaiset ovat varautuneet vesikauhuun rokottamalla kaikki rajaseudun koirat. "Se taltioi viimeisten aurinkopäivien lämmön visusti turkkiinsa", kirjoittaa kuvaaja Pasi Raassina. Emo torjuu pennut yksinkertaisesti kierähtämällä vatsalleen. Juhannuksen aikoihin emokettu alkaa opettaa pentuja itsenäisen ketun tavoille
Kylmiä hyötynäkökohtia ajatteleva puunjalostus ei näytä välittävän tosiasioista. Hanke on saanut laajaa vasSUOMEN LUO TO 7/ 87 46. . Kalastajien osalta taas on käynyt niin, että monet tunturijärvet on vuosien aikana kalastettu tyhjiin. Poromiehet ja paikalliset kalastajat sen ovat ensimmäisinä huomanneet oman leipänsä kapenemisen muodossa. Päällisin puolin siis kaikki näyttää olevan hyvin ja kaukaa katsottuna tämä pohjoinen luonto tuntuu valmistautuvan rauhoitettuna kaamokseen. Maa on avoin joka suunnalle ja ennenkaikkea niin lähellä, että sen voi aistia avoimesta ikkunasta. tustusta ja myös poromiehet ovat sitä vastaan. Mutta entä sitten, kun puita ei enää ole hakattavaksi. Mutta ei, ei siitäkään huolimatta, että pohjoinen luonto uusiutuu hitaasti ja ilmasto voi auttaa aavikoitumisen alulle. Kun tällaista tapahtuu vielä parhana vasotusaikana tai lumettomana aikana, jolloin jäkälä kuluu nopeasti, porojen elinehdot vähenevät vähenemistään. Norjassa kaavaillaan parhaillaan moottoriajoneuvoilla ajon kieltämistä lumettomana aikana. Mihin sitä säästynyttä aikaa käytetään esimerkiksi Suomessa. Tällainen kielto olisi kuitenkin tarpeen kaikille virkistysja turistiajoneuvoille myös Suomessa. Raha, tuo pahan alku ja juuri, on tärkein myös monille meistä täällä asuvalle. Poikaset näyttivät ajavan sinne entistä enemmän ja paikalliset autoilijat niinikään. Ei ole saamelainen enää sitä mieltä, että luonnossa ei saa melskata, että siellä on kuljettava kunnioittaen jokaista puuta ja pensasta, koska niissä kaikissa asuu henki, joka voi kostaa luonnon turmelijalle. Ja rajoituksista huolimatta, sen näin viime kesän alkupäivinä, kun tien toiselle puolelle ilmestyi kyltti, että Utsjokivarteen ei saa ajaa moottoriajoneuvoilla. Nuoriso ajelee surutta jäkälätievoja rikki, minkäänlaisia rajoituksia ei ole. Nyt katselen joka päivä Ailigastunturia ja kaukana häämöttäviä vaaroja etelässä, Utsjokivarressa. Vai mitä muuta on se, että hillajängille ja tunturijärville on autoteitä. vsk. Jos ihmiset toimisivat maalaisjärkensä mukaan, tuskin he tekisivät kuten tekevät, koska sanomattakin on selvää, että eläin, tässä tapauksessa poro, pelkää moottoriajoneuvoa. Kertaakaan en kuitenkaan asunut Oulun lääniä etelämpänä. Pessimistisemmät sanovat, että lohi loppuu kohta Tenojoesta ja silloin me kaikki kuolemme nälkään. Vastavetona on esitetty, etteivät saamelaiset tahdo rajoittaa koneita esimerkiksi kalastuksessa Etelä-Norjassa. Rakastavat hiihdellä kevättalvisessa luonnossa, rakastavat metsien hiljaisuutta, tunturien lakeutta, järvien hopeaharjaisia aaltoja. viskattu metsään rajoituksineen päivineen. Tyhjennetäänköhän · hillajängät ja tunturijärvet tulevaisuudessa helikoptereilla ja lentokoneilla, että säästyisi aikaa. Tiettävästi hengenviljely ei ainakaan ole lisääntynyt . Sydämestään sitä toivoisikin, mutta kun niin ei ole. Kaksi vuotta sitten muutin perheineni takaisin tänne synnyinseudulleni Utsjoelle. Kesäisin voin asua Tenojoen rannalla ja kalastaa, syksyisin kulkea hillajängillä ja tuntureilla. Lopulliseen muuttopäätökseen vaikutti varmasti asuminen Rovaniemellä kivitalon kolmann·essa kerroksessa. Täälläkin jo ymmärretään, että luonto ei itse pysty puolustautumaan ja sen mukaan eletään. Kyltti oli eräänä päivänä Kirsti Paltto on saamelaiskirjailija, joka on kirjoittanut h,nsansa oikeuksien puolesta. Kirsti Paltto Raha vai rauha. Poromiesten reaktioita ymmärtää, koska tuskinpa he käyttäytyvät omilla palkismaillaan miten sattuu. Olin lähtenyt ylä-Tenojokivarresta kaksikymmentä vuotta sitten opiskelemaan ja jäänyt sille tielle. D 27. Väsyin olemaan irti maasta ja luonnosta, tuli oikeastaan ikävä puuta, vaaroja ja Tenojokivartta. Moottorikelkoilla ja -pyörillä kun ajaa hurruutetaan poronhoitoalueillakin miten sattuu, kaukaisempia turisteja myöten. Mutta mihin tämä rakkaus katoaa, kun tunturin, järven, metsien on tuotettava vain voittoa, rahaa. Tenojoella paikallinen asukas pääsee rauhassa kalastamaan yhtenä päivänä viikossa, muina päivinä joki on täynnä turistikalastajia. Tuntureille pitää päästä autolla, muuten jäävät etelän turistiystävältä maisemat näkemättä. Ja kun nopeasti etenevä kulutushysteria ja elintasokilpa ovat saavuttaneet Utsjoenkin, arvoista tärkein, luonto, joutuu siitä kärsimään. Puut kasvavat ikkunan takana ja luonto alkaa heti, kun menen ovesta ulos. Ymmärrän hyvin, että nopeasti kulkevalla moottoriajoneuvolla on hauska porhaltaa, varsinkin jos omistaa upeamman vempeleen kuin naapuri, mutta utsjokisten olisi itse tajuttava, mihin se johtaa. Ja sitäpaitsi: Kaikki kuulemma rakastavat kauneutta, kukkia, ruohoa, puita. Metsäraja tulee ilmeisesti siirtymään yhä etelämmäksi, jos nyt aloitetaan Kessistä ja jatketaan ties mistä. Viime vuonna hänen teoksensa Voijaa minun paroni oli ehdolla Finlandiapalkinnon saajaksi. Kalastusajan lyhentäminen ei tässä asiassa auttaisi mitään, vaan koko kesän kestävä voimakas lohen kalastuksen rajoittaminen ainakin virkistyskalastajien osalta. Jos Suomessa oltaisiin kauasnäköisiä ja viisaita, otettaisiin oppia KeskiEuroopan luonnon tuhoamisesta
Keväällä ja syksyllä huuhtoutuminen on voimakkainta Ravinteiden ja muiden aineiden huuhtoutumisen voimakkuus riippuu muun muassa sääoloista, sekä maan rakenteesta, kaltevuudesta ja käsittelystä . Hajakuormituksesta on moneksi. Kalteva maa vielä entisestään kiihdyttää ravinteiden kulkeutumista viljelykasveilta vesikasveille ja leville. Kun jätevedet johdetaan suoraan vesistöön, yhteen purkupaikkaan, kutsutaan sitä pistekuormitukseksi . Syynä tähän on ennen kaikkea viljelyn voimaperäistyminen. Alice Karlsson Maatalouden ravintt Maatalous on nykyisin merkittävin vesistöjemme hajakuormittaja. On arvioitu, että esimerkiksi pelloilta tulevasta fosforikuormasta yli 90 prosenttia huuhtoutuisi tulvien yhteydessä. Tällainen näky hivelee ehkä maamiehen silmää, mutta puistattaa vesiensuojelijaa: laajat peltoaukeat viettävät suoraan vesistöön ilman minkäänlaista suojaavaa kasvillisuusvyöhykettä. Maatiloilta vesistöihin karkaavista ravinteista kärsivät etenkin Eteläja Lounais-Suomen sekä Pohjanmaan vesistöt. Halikonjoki Lounais-Suomessa. Hajakuormituksen haitat korostuvat, koska teollisuuden ja asutuksen jätevesien puhdistusta on tehostettu. Voimakkainta huuhtoutuminen on keväällä lumien sulaessa ja syyssateiden aikana. Silloin kun kuormitus tulee eri puolilta epäsäännöllisinä aikoina, puhutaan hajakuormituksesta. Hajakuormituksen seurauksena vesistöihin joutuu myös myrkyllisiä aineita kuten öljyä, torjuntaaineita ja raskasmetalleja. Hajakuormituksen suhteellinen merkitys on kasvanut teollisuusja asumisjätevesien puhdistuksen tehostuttua . vsk.. Siihen lasketaan muun muassa maatalouden, metsätalouden, haja28 ja loma-asutuksen, turvetuotannon, turkistarhojen, kalanviljelyn, tieliikenteen ja ilman kautta kulkeutuva kuormitus. Ihminen kuormittaa vesistöjä monella tavalla. Kasviravinteiden vaikutukset riippuvat siitä, missä muodossa ne vesistöön tuSUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Hajakuormituksen haitoista merkittävimmät ovat fosforin ja typen rehevöittävä vaikutus sekä maa-aineksen huuhtoutuminen, eroosio
Sen seurauksena hapen kulutus kasvaa hajotuksen kiihtyessä, vesi samenee, kalliot ja rantakivet limoittuvat ja pohja liettyy. ~t valuvat vesiimme SUOME LUONTO 7/ 87 46. levat. Lappajärveä ympäröiviltä peltolakeuksilta, jotka usein ulottuvat aivan vesirajaan, valuu vääjäämättä ravinteita ja maa-ainesta veteen ... vsk. Ravinteet, joista tärkein on fosfori, lisäävät !evien ja putkilokasvien kasvua ves1ssa. Lappajärven muikunnuottaukselle. maahiukkasiin ja varastoituu niiden mukana pohjalietteeseen. .. Osa fosforista on sitoutunut Massoina rehottavat levät limoittavat verkot ja saavat kalat maistumaan pahalle. Tutkimusten mukaan yli puolet maatalouden fosforikuormasta ja lähes kaikki typpi on leville kelpaavassa muodossa. Rehevöitymisestä kielivät järveä vaivaavat leväkukinnat ja lisääntynyt vesikasvillisuus. Rehevöitymisestä on koitunut hankaluuksia mm. Kun happi loppuu alusvedestä, alkavat pohjaan varastoituneet ravinteet va29. . Seuraukset näkyvät järvessä
Taajamat, tehtaat, pienyritykset, koulut kaikki tuovat lisänsä jokivesistöön . Maatalous tehokkuutta vesistöjen kustannuksella. Japani syytää pelloilleen parikymmentä kertaa enemmän myrkkyjä kuin Suomi! Maa köyhtyy, vesi rehevöityy Raskaat työkoneet ja maaperän voimallinen käsittely ovat johtaneet siihen, että maa-ainesta häviää pelloilta valtavia määriä. Seurauksena on mm. heti sen jälkeen, jotta arvokkaat ravinteet saadaan pysymään pellossa. vsk.. Esimerkiksi lietelanta, lanta, virtsa ja säilörehun puristeneste on laitettava sulaan maahan ja mullattava maa. Levät ovat haitanneet kalastusta aiheuttamalla makuvirheitä kaloihin ja likaamalla pyydyksiä. Kauan ihminen eli sovussa koko 50 kilometriä pitkän, monimuotoisen joen kanssa, mutta likasi sen vajaassa sadassa vuodessa. Vesistöihin 30 lannoitteiden fosforista kulkeutuu noin kaksi prosenttia ja typestä 10-15 prosenttia. Vesistöihin joutuu noin prosentti "kasvinsuojeluaineista", joita Suomessa kylvetään keskimäärin kilo hehtaarille. Siuntionjoen vesistöalueella on yli 23 000 asukasta. makuhaittoja kaloissa joskus kalakuolemiakin. Muualla maailmassa ollaan vielä tehokkaampia. Maatalouden tuottavuus on noussut huimasti viime vuosikymmeninä, vaikka väki on maatiloilta vähentynyt. Esimerkiksi Yhdysvalloissa maanviljelijöitä on enää kolmisen prosenttia työvoimasta. Maatalouden käytössä on kolmisensataa erilaista torjunta-ainetta. Kulttuurimaisema pintaa syvemmältä Siuntionjoen laakso vehmaalla Uudellamaalla oli asuttu jo kampakeraamisella kaudella, nelisen tuhatta vuotta sitten. Lannoitteiden ja eroosion ohella maatalouden suurin ongelma vesiensuojelun kannalta ovat lietelanta, lanta, virtsa ja säilörehun puriste, jotka kaikki ovat arvokkaita maanparannusaineita. Jokeen joutuvasta typestä on "luvallista" luonnonhuuhtoutumaa runsas neljännes ja fosforista viidennes. Leväkukinta on seurausta SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Peltoviljelyn osuus on noin puolet kokonaiskuormituksesta. Katoava kalavesi Vaasan läänin Lappajärveä ovat usean vuoden ajan vaivanneet leväkukinnat. Maanviljelijät mukaan vesiensuojelutyöhön Maanviljelijänkäii.n edun mukaista ei ole lannoittaa vesistöä, vaan viljelyksiä. Suomalainen maanviljelijä kylvää tänä vuonna peltohehtaarilleen noin 180 kiloa lannoitteita, mikä on 100 kiloa enemmän kuin )~luvulla. pautua, mikä saattaa johtaa vesistön kohtalokkaaseen rehevöitymiskierteeseen. Nykyään alle kymmenen prosenttia työvoimasta tuottaa ravintoa runsaasti yli koko väestön tarpeen apunaan kasvinjalostus, koneet, lannoitteet ja torjunta-aineet. Siuntionjoen veden laatu on lähes kauttaaltaan huono ja parikymmentä jätveä on eri syistä kunnostuksen tarpeessa; rehevöitymisen lisäksi happamoituminen vaivaa vesistöalueen järviä. Ravinteiden karkaamista voidaan usein vähentää pelkin viljelyteknisin toimenpitein. Niiden huolimaton käsittely johtaa usein siihen, että sulamisvedet ja sade huuhtovat ne rehevöittämään vesistöjä. Siuntionjoen suurin kuormittaja on tällä hetkellä maatalous, joka on ollut jokirantojen asukkaiden pääelinkeino koko historiallisen ajan. Esimerkiksi Lounais-Suomen jokiin on arvioitu huuhtoutuvan neljä-viisi tonnia maata hehtaarilta vuodessa. Niiden käyttö hehtaaria kohti on kaksinkertaistunut vuodesta 1970
Vähävetisellä Pohjanmaalla järvien merkitys on erittäin suuri. Järven tilaan on haettu syitä milloin säännöstelystä, milloin asutuksen ja teollisuuden jätevesistä, milloin hajakuormituksesta. Myös salaojitus on suositeltavaa. järven rehevöitymisestä, joka on huomattavasti kiihtynyt tällä vuosikymmenellä. Kalat maistuvat kauan "Lappajärvelle", vaikka tilanne olisi jo korjaantunut. Metsäojitus ja turvetuotantoalueilta valuu vesistöön ravinteita, humusta ja maa-ainesta. Suhteellisen pienilläkin parannuksilla saa maataloudessa paljon aikaan. Suojavyöhykkeillä arvioidaan metsätaloudessa kuten maataloudessakin olevan suuri merkitys vesistöille. Maataloudella ja vesiensuojelulla on yhteiset edut Lääkkeet Siuntionjoelle, Lappajärvelle ja muille hajakuormituksen vaivaamille vesistöille ovat pitkälle samat. Luonnonmukainen viljely keventää kuormitusta Maata viljeltiin ennen sen omien ravinnevarastojen avulla. SijoituslansuoMEN LUONTO 7/ 87 46. Tulopuolella on kuitenkin 20-50 prosenttia suurempi tuottajahinta ja tuotteiden hyvä kysyntä. Metsätalous ja turvetuotantokin kuormittavat Metsänkäsittelyn jälkeen kiintoaineen määrä valuma vesissä kasvaa merkittävästi. Turpeenotto on Suomessa keskittynyt voimakkaasti tietyille alueille, joilla sen vesistövaikutukset korostuvat. Lappajärven laakeilta rannoilta, missä pellot on usein kynnetty vesirajaan saakka, valuu vääjäämättä maa-ainesta, lannoitteita ja karjanlantaa veteen. Turkistarhat, metsänkäsittely ja turpeenotto täydentävät kuormituskirjoa. Luonnollisesti satokin oli pienempi, mutta toisaalta ei ollut myöskään ylituotanto-ongelmia. Vuonna 1984 oli Suomessa 0,05 OJo viljelyalasta luonnonmukaisessa tuotannossa. Torjunta-aineita ei ollut olemassakaan. Järvellä kalastavat nuottakunnat ovat nyt joutuneet vaikeuksiin. Esimerkiksi viime talvena piti nuotanveto lopettaa, kun kala alkoi maistua pahalta, eikä ymmärrettävästi enää mennyt kaupaksi. Totuus on kaikkea tätä, mutta Lappajärvelle on käynyt kuten useille muillekin vesistöille: muiden kuormittajien osuuden pienentyessä on hajakuormituksen osuus kasvanut. Kesannointia järkevämpää olisi viljellä tuotannon ulkopuolelle jätetyssä pellossa nurmikasveja, jotka sitovat maan pinnan tehokkaasti. Turvetuotannon vaikutukset vesistöön ovat sanoituksessa siemen ja lannoite kylvetään maahan yhtäaikaa niin, että lannoite menee mullan sisään, eikä jää pinnalle sateen huuhdottavaksi. Selvitysten mukaan suomalaiset ja muut eurooppalaiset ovat valmiita maksamaan puhtaista elintarvikkeista huomattavastikin enemmän kuin kemiallisesti tuotetuista. Maan jättäminen kesannolle lisää typen valumista kolmin-nelinkertaisesti viljelyksessä olevaan maahan verrattuna. Samoin Ii sääntyvät ennen kaikkea raudan, fosforin ja typen pitoisuudet. Sveitsissä, missä luonnonmukainen viljely on laajinta länsimaissa, luku oli kolme prosenttia. Peltoalat olivat pieniä ja apuvälineet huomattavasti hellävaraisempia kuin nykyään. Hakkuun vaikutus vesistöön on voimakkainta heti seuraavana keväänä, mutta seuraukset ovat näkyvissä useana vuotena eteenpäin. Luonnonmukainen viljely pienentää satoa viljelykasvista riippuen 20-30 prosenttia. Lappajärvenkin varassa on näihin päiviin asti kukoistanut muun muassa kalastuselinkeino, joka on leventänyt maanviljelijän leipää etenkin talvisin. Nykyaikainen luonnonmukainen viljely toimii samalla lailla luonnon ehdoilla kuin aikana ennen väkilannoitteita ja torjunta-aineita. Oman lisänsä järven rehevöitymiseen tuovat pohjalietteestä vapautuvat ravinteet. Metsänkäsittelyn aiheuttamaa vesistökuormitusta voidaan vähentää välttämällä ojitusta eroosioherkillä alueilla sekä muun muassa ojalinjojen huolellisella suunnittelulla. Turvetuotantoalueen kuivatuksen ja vesien vesistöön johtamisen suunnitteluun osallistuu mm. Esimerkiksi sijoituslannoitus vähentää ravinteiden karkaamista. vsk. Kalastuselinkeinolle tällaiset takaiskut voivat olla kohtalokkaita. Kovin suurta jalansijaa ei luonnonmukainen viljely ole vielä saanut. vesija ympäristöhallinto, joka myös valvoo vesistövaikutuksia. Lappajärven rehevöitymisellä on pitkät perinteet. Se vähentää pintavaluntaa ja fosforin häviötä, mutta lisää kuitenkin typen valumista vesistöön. 31. Nykyisin tällaista lupaa edellytetään vain poikkeustapauksissa. Pelkästään kyntösuunnan muuttamisella maan vieton vastaiseksi voidaan jo saavuttaa hyviä tuloksia. Maanviljelijän ja vesiensuojelun ed_ut ovat viime kädessä yhtenevät, mutta viljelijöiden saaminen mukaan vesiensuojelutyöhön vaatii sekä tietoa menetelmien tehokkuudesta että valistusta, neuvontaa ja taloudellista tukea. Hymankaltaiset kuin metsänkäsittelynkin, mutta kuormitus on luonteeltaan enemmän pistemäistä. Sadon mukana poistuneet ravinteet palautettiin takaisin peltoon karjanlannassa, joten viljely perustui lähes suljettuun ravinnekiertoon. D Alice Karlsson on vesiensuojeluja jätehuoltokysymyksiin perehtynyt biologi. vin kehittämisen arvoinen vesiensuojelutoimi on suojavyöhykkeen jättäminen viljelyksen ja vesistön välille. Lannoitus vaikuttaa valumavesien ravinnepitoisuuksiin 5-10 vuotta. Lanta, virtsa, lietelanta ja puristeneste on levitettävä sulaan maahan, joka on sen jälkeen mullattava. Esimerkiksi Oulun kalastuspiiri on pitänyt tärkeänä, että turpeenotto sallitaan vain vesioikeuden luvalla, jolloin vesistövaikutukset periaatteessa huomioidaan automaattisesti. Eri osapuolten pitää suunnitella vesistön käyttöä ja suojelua yhteistyössä ja kokonaiskuormitusta on kaikin tavoin vähennettävä. Pistekuormittajiin sen jotkut tutkijat lukevatkin. Esimerkiksi Kiiminkijoella turvetuotanto on aiheuttanut kaloihin makuvirheitä, turmellut niiden kutupaikkoja ja heikentänyt myös rapujen elinoloja
Dumppausjätteiden koostumus vaihtelee; mukana on myrkyllisiä kemianteollisuuden, kuten titaanioksiditeollisuuden, jätteitä sekä matalaja keskiaktiivista radioaktiivista jätettä. Eniten sitä harjoittavat Hollanti, Belgia ja Englanti, jotka upottavat jätteitä Pohjanmereen noin 50 alueella. Saksan lahden pohjassa on noin JOO neliökilometrin kuollut alue, ja vuonna 1982 alusvedessä oli noin 10 000 neliökilometrin laajuudella hapenpuutetta. Länsi-Saksan edustan merialueella ovat tietyt kalasairaudet ja kalojen loisten määrät lisääntyneet. Suuret saastuneet joet, mm. Esimerkiksi Saksan lahti on rehevöitynyt pahoin, siellä vede_,n talviset nitraattipitoisuudet ovat 1960-luvun alusta kasvaneet nelinkertaisiksi, samoin yksisoluisten !evien tuotanto. Valtameren keskisyvyyteen (3 700 m) verrattuna Pohjanmeri on siis matala. Syylliseksi on esitetty nitraattien, raskasmetallien ja orgaanisten klooriyhdisteiden kohonneita pitoisuuksia merivedessä. Haitallisimmat Pohjanmereen joutuvista aineista ovat raskasmetallit, klooratut hiilivedyt ja erilaiset öljy-yhdisteet. Ongelmana on tieteellisesti ehdottoman varmasti SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Rehevöityminen lisää hapenkulutusta. Rehevöityminen johtuu muun muassa voimakkaasta peltolannoituksesta sekä asumajätevesien alkeellisesta puhdistustekniikasta, joka Keski-Euroopassa poistaa typestä korkeintaan kolmanneksen. Joet tuovat etenkin ravinteita; kuormitus on noin miljoona tonnia typpeä ja 130 000 tonnia fosforia vuodessa. Enin osa jätteistä aineesta riippuen 45-80 prosenttia tulee mereen jokien mukana. vsk .. Uusimpien selvitysten mukaan Pohjanmeren veden vaihtuvuus on melkoisen hidasta, suurimmassa osassa alueesta 18-42 kuukautta. Öljy on peräisin laivaonnettomuuksista, alusten tahallisista pienistä ölj ypäästöistä sekä öljynporauksesta. Kuitenkin Pohjanmeri on yllättävän matala, keskisyvyydeltään eteläosissaan vain 50 metriä, pohjoisosissaan 120-150 metriä. Yleisesti käytetty "jätteenhävitysmenetelmä" on jätteen dumppaus suurilta aluksilta suoraan mereen. Pohjanmereen paasee myös run_saasti öljyä kukaan ei tiedä paljonko, mutta karkeaksi arvioksi Wattimeri on 450 kilometrin pituinen, luonnolcaan rikas vuorovesirannikko Alankomaiden ja Länsi-Saksan edustalla. on esitetty 100 000 tonnia vuodessa. Mereen upotetaan runsaasti myös jätevedenpuhdistamoiden lietettä, ruoppausmassoja ja rakennusjätettä. Runsaasti vastalauseita on herättänyt kemianteollisuuden jätteiden poltto, jota harjoittaa kymmenkunta alusta Pohjanmerellä. Nämä laivat, jotka vuosittain polttavat 40 000-90 000 tonnia myrkkyjä, käyttävät satamapaikkanaan Antwerpeniä. Tahalliset päästöt kuormittavat merta enemmän kuin öljytankkerionnettomuudet, vaikka suuronnettomuuksia on alueella sattunut 1980-luvulla joka vuosi. On arvioitu, että öljy tappaa Pohjanmeressä vuosittain 50 000100 000 lintua. Öljynporauslauttoja on toiminnassa noin 120. Pohjanmeren kyky sietää jätteitä on siten rajoitettu, ja useat merkit ovat osoittaneet, että meren sietokyky on ylitetty. Rhein, Elbe, Weser, Ems ja Thames kuormittavat sitä voimakkaasti. Polttoalusten uuneilta vaaditaan korkeita palamislämpötiloja ja 99.9-prosenttista kemikaalien tuhoamisastetta, mutta määräysten valvonta on käytännössä hyvin puutteellista. Veli-Risto Cajander Pohjanmeri sairastaa Pohjanmerta ympäröivät pitkälle teollistuneet valtiot, kuten Englanti, Belgia, Hollanti ja LänsiSaksa, ja meren vaikutuspiirissä elää 32 miljoonaa ihmistä. Myrkkyjä, ravinteita, öljyä, törkyä Viimeisimmät tiedot Pohjanmereen ajautuvista ja johdettavista jätemääristä 32 ovat synkkää tarinaa. Pohjanmeri on myös maailman vilkkaimmin liikennöity merialue. Kalat ja kalastus kärsivät Pohjanmeri on jo selvästi sairas
Sen sijaan monet ympäristöjärjestöt ja luonnonsuojeluliikkeet ovat tempauksin, tiedotuskampanjoin ja kokouksin toimineet meren hyväksi. Näin tehdään edelleen, vaikka Pohjanmeren pahoinvoinnista on yhä selvemmät merkit: selkärankavikaiset, kasvaimista ja ihotaudeista kärsivät kalat, rannoilla makaavat öljyntahrimat merilinnut, muovijäteröykkiöt ja saastaiset vaahtohattarat. Ihosairauksien lisäksi kaloilla ja varsinkin niiden poikasilla on todettu selkärangan vääntymistä ja muita epämuodostumia. Koska hylkeet ovat ravintoketjun loppupäässä, niiden hyvinvointi kertoo koko meren tilasta. Sotaharjoitukset, vesiliikenne, vesiurheilu ja surffailevat turistit ovat vieneet rauhan monilta kirjohylkeiden levähdysja lisääntymisalueilta. Elbejoen suiston ankeriailla on SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Tunnettu esimerkki on keijustoon kuuluva Phaeocystis pouchetii -levä, jota on Pohjanmeren etelärannikon vesissä alkanut huhti-kesäkuussa kasvaa aina vain enemmän. Mataluutensa takia Pohjanmeren kyky sietää saasteita on hyvin rajallinen. Se järjesti vuonna 1984 Bremenin ministerikokouksen kylkiäisiksi laajan tapahtuman, johon osallistui yli 400 ympäristöaktivistia ja tutkijaa. Kaikkiaan tilanne on nykyään niin paha, että vain yksi kolmesta Pohjanmeren hyljekuutista saavuttaa vuoden iän. todistaa tiettyjen ympäristösaasteiden ja esimerkiksi kalasairauksien välinen syy-seuraussuhde; kyse ön usein monen aineen yhteisvaikutuksesta, mihin oman lisänsä tuovat myös luontaiset ympäristötekijät, kuten veden lämpötilaja virtausolot sekä suolapitoisuuden vaihtelut. Levän runsasluminen johtuu meriveden ravinnepitoisuuden kasvusta. Joka tapauksessa saksalaiset ja hollantilaiset tutkijat ovat todenneet, että joka viidennen pyydetyn meriravun panssarissa on muutoksia, eräänlaista ihosairautta. vsk. Vähenemisen syynä oli aluksi metsästys, mutta nykyisin saasteet ja häirintä heikentävät lajin elinmahdollisuuksia ja lisääntymistä. 250 km POHJAN MERI Pohjanmerta ympäröivät pitkälle teollistuneet valtiot ja Euroopan sydämestä tulevat suuret joet kuormittavat sitä raskaasti. Kun merellä puhaltaa voimakas tuuli, tämä yhdyskunnittain esiintyvä mikrolevä muodostaa suunnattomasti vaaleaa Ii maista vaahtoa. Nykyisin niitä o·n enää 7 000 yksilöä. Ihosairaudesta kärsii myös joka toinen Saksan lahden kampela. Tempauksia ja toimintaa Pohjanmeren hyväksi Pohjanmeren ne ei vielä kuormitusta vähentäviin vakava tilanole johtanut olennaisesti päätöksiin. kukkakaalitautia niiden suun ympärille kehittyy kookkaita kasvainpallukoita. Lisäksi kaloihin ilmaantuneet sairaudet ja loiset ovat pelottaneet kuluttajia ja vähentäneet kalan kysyntää. Me toimimme enem33. Liikkeen tiedottaja, talousmaantieteilijä Peter Willers Bremenin yliopistosta kertoo, että liikkeen toimintatavat ovat erilaiset kuin vaikkapa Greenpeacella, joka myös tekee tärkeää työtä Pohjanmeren puolesta. Eräät levälajit kasvavat vuosi vuodelta laajempina massoina, leväkukintoina. Vuonna 1957 tällaisten ankeriaiden osuus oli kuusi prosenttia, mutta 1971 jo 30 prosenttia. Meren ravinnepitoisuuden kasvun arvellaan vaikuttaneen siihen, että hylkeillä on yhä enemmän loisia. Luonnoltaan rikasta ja tuottoisaa Pohjanmerta on vuosikymmenet käytetty teollistuneen LänsiEuroopan viemärinä ja kaatopaikkana. Saastumisen merkkejä nähdään myös kasvillisuudessa. Hylkeetkin voivat huonosti Kirjohylkeet ovat Pohjanmeressä vähentyneet selviisti. Rannikkovaltioiden mm1sterit ovat vuonna 1984 ja viimeksi tänä syksynä neuvotelleet yhteisen merensä suojelun edistämisestä, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Tunnetuin ja laajin, monia järjestöjä yhteen kokoava liike on Aktionskonferens Nordsee, joka toimii Bremenissä. runsaasti ns. Kaupallinen kalastus on joutunut tällä alueella viimeisen kymmenen vuoden aikana yhä enemmän väistymään ulkomerelle. Joka seitsemännellä hylkeellä on laajoja haavaumia nahassa. Pohjanmeren saastuminen on pienentänyt kalansaaliita. Haiseva vaahto ajautuu jopa kahden metrin korkuisiksi kasoiksi alaville hiekkarannoille lomailijoiden kiusaksi Ua lasten riemuksi)
Myrskyn ja myrkyn merkit ovat näkyvissä Tohtori Peter Willers on pessimistinen, mutta ei passiivinen. dioksiinia, joka aiheuttaa syöpää jo pieninä määrinä. Jotain myönteistäkin on siis tapahtunut. Pohjanmereen laskevien jokien käyttö teollisuuden jätevesiviemäreinä on hänen mukaansa talouselämään niin vankasti iskostunut periaate, ettei suurteollisuus siitä helpolla luovu. Sekä Schleswig-Holsteinin että Niedersachsenin osavaltioiden kansallispuistot on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen, joista tiukimmin suojeltua vyöhykettä voidaan rajoitustensa perusteella pitää varsinaisena luonnonsuojelualueena. Alueella viihtyy vuosittain useita miljoonia vesilintuja, joista suuri osa on pohjoisia muuttajia, kuten kahlaajia, hanhia, sorsalintuja ja lokkeja. Vattimertakin uhkaavat jokien tuomat saasteet ja ravinteet. Yhtä kaikki; Vattimeri on ainakin toistaiseksi pystynyt säilymään keskieurooppalaisittain hämmästyttävän luonnontilaisen tuntuisena ellei ole liikkeellä heinä-elokuussa. Vulcanus II joutui lokakuussa Greenpeace-järjestön ja tanskalaisten kalastajien onnistuneen tempauksen ansiosta keskeyttämään myrkynpolton. Tämän vyöhykkeen osuus on Schleswig-Holsteinin puiston pinta-alasta vajaa kolmannes ja Niedersachsenin_ puistosta runsas puolet. Vattimeri on 450 kilometrin mittainen vuorovesirannikko Länsi-Saksan ja Hollannin edustalla. Toisin on ollut vaikkapa metsäkuolemien kanssa jokainen on omin silmin voinut havaita, miten puut menehtyvät ja sillä selvä. Amerikkalainen Vulcanus II -alus on yksi Pohjanmerellä vaarallisia myrkkyjätteitä polttavista laivoista. Loput alasta on maankäyttömuodoiltaan niin avointa matkailulle, vesiurheilulle, kalastukselle, metsästykselle ja maataloudelle, että voidaan ilkeästi sanoa luonnonsuojelun juuri ja juuri mahtuvan mukaan. Polton yhteydessä syntyy mm. män kulissien takana. Niitä kertyy esimerkiksi Länsi-Saksan puoleiselle rannikolle kesäisin paikoitellen 500-1 000 kiloa rantakilometrille kuukaudessa. Vattimeren kansallispuistot on perustettu lähinnä alueella lomailevien miljoonien turistien ohjailemiseksi. Suolakkokasveista riippuva1S1a eläinlajeja on alueella 400. Ihmisten on vaikea nähdä tai tajuta sitä. Suurempi ongelma Vattimeren ainutlaatuisen ja rikkaan luonnon kannalta kuitenkin on, että kansallispuistojen perustaminen tavallaan siunasi monet laajat ja tuhoisat hankkeet alueella. Vuorovesi peittää ja paljastaa päivittäin tällä rannikolla 10-20 kilometrin levyisen rantakaistaleen, jonka tuottokyky on jatkuvan ravintoja ravinnevirran johdosta erittäin korkea. Ja jollain tavalla myös koko Pohjanmeri on kestänyt sinne johdetun valtavan saastekuormituksen. Esimerkiksi suolakkokasviniittyjen ala on jatkuvasti vähentynyt. D Veli-Risto Cajander opettaa ympäristötiedettä Helsingin yliopistossa. Näin saadaan lomailijoiden linnuille ja hylkeille aiheuttamaa häiriötä vähennettyä ja kulumisherkkää dyynikasvillisuutta säästettyä. Lisäksi selitämme jatkuvasti suurelle yleisölle, mikä todella on Pohjanmeren tila ja mistä kaikki johtuu, hän toteaa. sotaharjoitusja rakettikenttiä, öljynkoeporaustoimintaa sekä suunnitteilla patoamishankkeita ja teollisuusalueitten rakentamisia. Otamme yhteyksiä poliitikkoihin, puolueisiin ja hallituksiin, ja pidämme tutkijoiden välisiä yhteyksiä yllä. Pinnalta katsoen rauhalliselta vaikuttava tilanne on kuitenkin ehkä pettävä myrskyn merkit ovat näkyvissä. Ongelma meidän kannaltamme on se, että toistaiseksi vain harvoilla ihmisillä on omakohtaista kokemusta Pohjanmeren saastumisesta. Ja niin kauan kuin ihmiset ovat tietämättömiä Pohjanmeren tilasta, emme myöskään saa poliittista tukea suojelun taakse, hän toteaa. Kansallispuistoissa on opastuskeskuksia, luontopolkuja, lintutorneja ja retkeilyreittejä. SUOM EN LUONTO 7/ 87 46. Willers on Pohjanmeren tulevaisuuden suhteen pessimisti, vaikka ei olekaan vaipunut passiivisuuteen. Vattimeri on myös tärkeä Pohjanmeren kalojen kutuja poikastuottoalue. 34 Vattimerikin vaarassa Saksan liittotasavalta on viime vuonna perustanut Pohjanmeren arvokkaimmalle luontokohteelle, Vattimerelle, kaksi kansallispuistoa, joiden yhteinen ala on noin 4 500 neliökilometriä. vs k.. Lisäksi kuivatus-, patoamisja maantäyttöhankkeet, jotka palvelevat teollisuuden ja satamien laajentamista sekä maataloutta, häiritsevät alueen luonnontilaa. Hän käyttää Pohjanmeren suojelutyöhön enemmän aikaansa kuin leipätyöhönsä koska "nyt on hätätila". Kansallispuistojen sisällä tai lähialueilla on mm. Vattimeren ongelmana ovat myös mereen heitetyt ja rannoille kertyvät muovi-, metallija lasijätteet sekä muut kiinteät jätteet
9) Puhelin tilaukset 90-174 048 KIITOS Tilaan seuraavat Ursan tuotteet. Hinta Ursasta 195 mk (sis. Seppo Linnaluoto Planeettojen vuosi on alkamassa! Varaa matkaoppaaksi tähtitaivaalle Ursan uusi vuosikirja. 3 00003 HELSINKI 300 Ursa maksaa postimaksun. 59 mk. 3 00140 Helsinki (Huom. joulukuussa. Science fictionin ystäville Ursa julkaisee AIKAKONE-lehteä: novelleja, artikkeleita, uutisia. , ovh. Taskukirja 192 s., ovh. URSAN UUTUUKSIA 1987 M. Robert L. Ursan kirjoja saa kirjakaupoista ja kaikkia tuotteita ilman postikuluja suoraan Ursasta: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa Laivanvarustajank. Jos tilaukseni arvo on yli 200 mk (mahdollinen jäsenmaksu mukaanlukien), saan ilmaiseksi Suomi avaruudesta -kirjan! kpl tuote hinta yht. , ovh. Ja millaista! 272 s. 80 s., ovh. TAHDET JA AVARUUS Vastauslähetys HKI 10/ 14 Lupa 3518 TÅ.HTITIETEELLINEN YHDISTYS URSA LAIVANVARUSTAJANK. 192 s., ovh. 27 mk. Minnaert MAISEMAN VALOT JA VÄRIT Opi näkemään luonto uudella tavalla! Selitys sadoille tutuille tai erikoisille ilmiöille, näyttävä kuvitus. Forward LOHIKÄÅ.RMEEN MUNA Neutronitähden pinnalta löytyy elämää. Ursan sf-sarja 8 ja 9 Isaac Asimov IKUISUUDEN LOPPU Taidokas kertomus ajasta, ikuisuudesta ja äärettömyydestä. 304 s., sid. N. Liityn Ursan jäseneksi vuoden 1988 alusta (aikuiset 85 mk, alle 18-v. postikulut). Eva lsaksson NAINEN JA MAAILMANKAIKKEUS Mukaansatempaava näkökulma ihmistä ympäröivään maailmankaikkeuteen ja sen tutkijoihin. Ilmestyy 4 kertaa 1988, tilaushinta 65 mk. 1/m. 59 mk. 65 mk) ja saan tervetulolahjaksi Tähtitaivaan maailmat -lehden, Ursa-tarran ja hyppynapin. t Pekka Parviaisen diasarja ILMAKEHÄN ILMIÖT c:: '<ll j .!:! (/) ·i <ll (/) i c:: (1) -!!! ·~ j 20 värikuvaa selitteineen, palkitun kuvaajan komeimpia. 69 mk . TÄHDET 1988 Toim. 140 mk. käyntiosoite vuoden 88 alkuun asti Laivanvarustajank. Tilaajan nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Kaikkien lähetysten mukana seuraa Ursan uusi tähtiharrastusesite, jossa luetellaan myös muut Ursan tarjoukset ja jäsenedut
Naisten Tundran yksityiskohtiin kuuluu kätevä takaluukku ja vyö. Pukemista helpottavat lantiolle ulottuvat lahkeiden vetoketjut, ja leikkaukset antavat mukavan olon ja liikkumavapauden hankalissa asennoissa. Siitä pitävät huolen suojakankaan alumiinipigmentti ja lämpimät vuorimateriaalit. Kangas kestää lumet ja rännät vettymättä tai vanumatta eikä pelkää kulutusta. Tundra ei tingi mukavuudesta, ja siksi useimmat Tundran käyttäjät valitsevat sen myös uudelleen. '-~t Tunturipa/velu-liikkeet .,c~, 1111/nJNTURI ~~PALVELU Tinkimätöntä mukavuutta Suomen talveen Tundra-lämpöhaalarissa et palele missään. Lisätiedot Tunturilta 921-603111. Tundra on ergonomisesti toimiva vaate: selän erikolslelkkaukset ja haarakillat an~vat tilaa ja vapautta liikkua. Tuulipussit lahkeissa suojaavat lumelta ja viimalta eikä nuoskalumi paakkuunnu vuorittomaan lahkeensuuhun
Isakson ei ole koskaan väittänyt, ellä jälkien perusteella tapahtuva kannanarviointi olisi yksinkertaista. Suomessa on 18 kansallispuistoa! Itäinen Suomenlahti , Liesjärvi, Petkeljärvi ja Rokua puunuvat YK:n kansallispuistoja suojelualueluettelosta. Minulla ovat jo kulotusalat kartoilla ja tulitikut valmiina. Elämänsuojelijana vaadin avoimmuutta suomalaiseen metsäpolitiikkaan. Metsäviranomaisten, metsämafian, häikäilemänömästä vallankäytöstä on puhunu vuosia ja YV-lehden metsäkeskustelun katkaiseminen oli yksi esimerkki sen toimista. METSÄ ON SIELUSSA ALKUVOIMANA. Tietysti Rokuan saisi helposti kansallispuiston minoihin myös laajentamalla sitä länteen Pelsonsuolle. Sikäli kuin tiedän, hän jäljini tänä aikana susia enemmän kuin kukaan muu ainakaan meidän aikalaisistamme. Tämä käy ilmi mm . Artikkeli perustui FM Hilari Kiviharjun haascaneluun. siitä, ettemme milloinkaan vuosien 1977-1985 aikana tienneet susien tarkkaa määrää. Rokuanvaaraltakin löytyisi kulotenavia ja Rokuan puistoon liitenäviä metsiä. Olin itse osallistunut keskusteluun ja värvännyt siihen myös muita elämänsuojelijoita, Vihreän Elämänsuojeluliiton jäseniä. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA lisätään heidän ,epätoivoaan ja epätoivoinen ihminen on aina vaarallinen: hänellä ei ole mitään menetenävää . Kun mennään niin pitkälle, enä puututaan kansalaisten perusoikeuteen, sananvapauteen, liikutaan jo miinoitetussa maastossa. Voin vakuuttaa, että kritiikki pohjautuu siihen, että hän monien muiden luonnonystävien tavoin haluaa suden säilyvän elinvoimaisina kantoina sopivilla alueilla niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin . Vappu Vironen elämänsuojelija Vantaa Kulotetaan kolme kansallispuistoa Apulaisosastopäällikkö Pertti Seiskari on valmis kulonamaan kansallispuistomme (SL 6/ 87), mutta ei mielestäni lainkaan näe sitä hyötyä, mikä kulotuksesta olisi kansallispuistojemme kehitykselle . Kivirharjun näkemykset saivat liikkeelle Keskusmetsälautakunta Tapion metsäneuvoksen, metsähallituksen pääjohtajan, yliopiston metsäprofessorin ja metsäteknikko Yrjö Lappeteläisen , joiden kommentit julkaistiin lehden seuraavassa numerossa . Ihmiset voidaan vaientaa, mutta vaientamalla SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Anders Bjärval/ Suurpetojen kannanarvioinnista vastaava tutkija Ruotsin luonnonhoitovirastossa, fil.tri 37. Osa tulkinnoista on asetettu kyseenalaisiksi, mutta milloinkaan ei Erik S. Tässä eräs näkökulma: METSÄ ON MEISSÄ. Hilari Kiviharju on tutkinut Suomen metsiä jo vuosia, todennut niiden huolestunavan tilan ja matemaatikkona tehnyt laskelmia esimerkiksi avohakkuiden tappioista metsätaloudelle. Näin oli siitä huolimana, enä eläimiä on ollut jatkuvasti Ruotsissa vähän paljon vähemmän kuin Suomessa. Heidän tulisi nähdä metsässä muutakin kuin suomalaisen talouskasvun perusta. Kun Isakson nyt kokemustensa perusteella epäilee suomalaisarvioita susi kantojen koosta, hänen kritiikkiinsä on syytä suhtautua vakavasti. Petkeljärven männiköt ovat palaneita tai paloalueille nousseita. '.'lyholmin ruotsalainen ,·irku·eli Anders Bjän·all kehottaa ottamaan Isaksonin näkemykset vakavasti. Kummankaan sairaudesta vain ei saa puhua. ole voitu osoittaa Isaksonin erehtyneen. Puistoa voisi nykyaikaistaa kulottamalla ympäristön metsiä ja liinämällä niitä puistoon . Maailman yksinkertaisin homma, joka voitaisiin toteunaa heti ensi keväänä . Hänen kyvykkyytensä on kiistaton. Pitää paikkansa, ettei Isaksonilla ole mitään muodollista biologikoulutusta. Nyholmin mielestä raportissa on lsaksonin " tutkimusmenetelmien hataruudesta ja biologisen koulutuksen puunumisesta johtuvia virheellisyyksiä". Nyholmin kannanono Erik lsaksonin susiraporttiin (SL 6/ 87) saa minut mietteliääksi. Metsäkeskustelu katkaistiin Osuuspankin asiakaslehti, YV-lehti, julkaisi kesän alussa artikkelin metsien avohakkuista. Terho Poutanen Ruotsalaisasiantuntija puolustaa kollegaansa: Erik Isakson on pätevä susi tutkija Erik S. Luonnonhoitovirasto on vuosien kuluessa tehnyt monta susia koskevaa päätöstä, jotka ovat kokonaan tai osaksi perustuneet Isaksonin hankkimaan aineistoon . Suden tyyppisten eläinten tarkka yksilömäärä on sitä helpompi saada selville mitä harvinaisempi laji on . Liesjärvi, Petkeljärvi ja Rokua ovat "toisen aallon" eli vuoden 1956 kansallispuistoja. vsk. Metsä viranomaisilta vaadin syvällisempää metsän olemuksen tuntemista ja ymmärrystä kuin he ovat tähän saakka osoittaneet. Suorastaan tyrmistyin ystäväni Nyholmin aloituksesta. Kansallispuiston voisi samalla luontevasti ulottaa Möhkön tiehen. Miksei hakattuja valtionmaita Tammelan ylängöllä valtatie 2:n varrella kuloteta ja liitetä viereiseen Liesjärven puistoon. Odonelin kiinnostuneena syksyn numeroa, jossa kirjeitä oli luvanu julkaista ja olin täysin tyrmistynyt, kun luvattu "keskustelu" olikin typisteny sivun millaiseksi toimittajan referaatiksi kirjeistä. SE ON ALKANUT JO . Hänellä on kuitenkin loistava kennäbiologin tausta, joka oli perusteena, kun hänet vuonna 1977 kiinniteniin Ruotsin luonnonsuojeluviraston palvelukseen susien jäljinäjäksi työhön, jolle hän omistautui kahdeksan seuravan talven ajaksi. Jos niiden pinta-ala tulevaisuudessakin jää alle 10 neliökilometrin, IUCN tulee huomaunamaan hallitustamme, että kansallispuisto-sanaa ei niiden yhteydessä saa edes mainita. Hän sai susien elintavoista paremmat tiedot kuin mikään muodollinen koulutus voisi antaa. Isakson on tutkimusvuosien aikana usein joutunut tulkitsemaan susien jälkiä. Soitin päätoimittajalle ja sain kuulla, että metsäkeskustelu ei enää "jatku", eli se ei nyt sinen alakaan! Päätoiminajan kertomukset painostuksesta, uhkauksista ja muista artikkelin johdosta tulleista palautteista saivat uskomaan, että tämä kansa on yhtä sairas kuin sen metsäkin. METSÄN TUHO ON IHMISEN TUHO. Ovat ko luonnonsuojelijat ja Pertti Seiskari valmiit tällaiseen tulen käynöön. Kirjeitä kertyi toimitukseen 120 kappalena, kerroniin sieltä: metsä on suomalaisen sydäntä lähellä. Myös YV-lehden lukijoita pyydeniin osallistumaan alkaneeseen metsäkeskusteluun . Kun kuluneiden 30 vuoden aikana vain Liesjärveä on hiukan laajennettu , kasvatettakoon ne nyt kaikki oikeisiin minoihin tulella
Niilinahvenen puolesta puhui myös sen maine suosittuna urhei lukalana . Esimerkiksi Viktoria-järven kaksi omaa tilapia-lajia ovat saaneet seurakseen neljä vierasta tilapiaa. Kalatutkijat: niilinahven hävitettävä kalastamalla Järven rantamilla elävät ihmiset ovat iät ja ajat syöneet haplokromiineja, jotka ovat halpa ja helppokäyttöinen valkuais lähde. Niilinahvenen pelätään hävittäneen jo useita haplokromiinilajeja. Yksi Viktoria-järven pohjassa lepäävä kivi voi olla u eiden haplokromiinilajien asuinpaikka. iilinahven on lisäksi tilapäisesti virvoittanut ammattikalastusta, ainakin 1<enian puolella. Se voi ahmia pikkukalat viimeiseen kik liidiin ja haplokromiiniin ja nääntyä lopulta nälkään. Kalatutkijat olivat oikeassa. Sen sijaan mm. Itä-Afrikan kalastustutkimusjärjestö EAFRO vastusti kiivaasti vieraan petokalan istuttamista vetoamalla siihen, että tulokas mullistaisi olemassaolevan kalaston tasapainon. Mahdollista istuttamista on harkittava tarkkaan. Mikä meni pieleen Viktoriajärvellä. Samalla se on vakavasti järkyttänyt järven omaa, kehityshistorialtaan ainutlaatuisen mielenkiintoista kalastoa. Ajateltiin että niilinahven tekisi tolta monen kalastusaluksen edestä . Se on valravan suuri ja sen laittaminen ruuaksi tai kuivaaminen vaatii jo ennestään niukkoja puuvaroja. Trooppisiin järviin on istutettu vieraita kalalajeja myös menestyksellisesti. Pikkukalojen ahdinko on alati pahentunut, kun ahmatti on vuosi vuodelta levinnyt yhä laajemmalle. Ennen ti lapian tu loa altaat tuottivat vain ki lon verran kalaa hehtaaria ko hti, nyt useita satoja kiloja, kiitos ti lapian . Lajit eivät juuri kilpaile keskenään, koska ne ovat sopeutuneet käyttämään kukin erilai ta ravintoa. Ylijäämä on kuivattu auringossa varastoon tai myytäväksi . Jotkut tietysti hyötyvätkin järven uude ta asukkaasta. Ugandan kalatalousviranomaiset tuumivat, että suuri petokala voisi tehokkaasti käyttää hyväksi järven runsaita pikkukalavaroja, joiden pyytäminen vaati kalastajilta aikaa ja vaivaa. Näitä kirkkaanvärisiä pikkukaloja on järvessä peräti parisataa lajia, eikä niitä tavata missään muualla. Jos kuitenkin istuttamiseen päädytään on tärkein periaate sopivia ehdokkaita valittaessa: petokaloja on vältettävä. Siinä missä eri darwininpeippolajit ovat löytäneet oman lokeronsa luonnossa kehittämällä erilaisia nokkia, haplokromiinit ovat vastanneet samaan haasteeseen muuntelemalla leukoja ja hampaita. Tällöin paikallinen kalasto saisi elinmahdollisuudet. Pitkällä tähtäimellä näkymät ovat kuitenk in toiset . SUOME LUO TO 7/ 87 46. Il meisesti sen tekivät ensimmäisenä ugandalaiset I 950-luvun lopussa. Pedon kova ruokahalu saattaa koitua sen omaksi tuhoksi. ULKOMAILTA Koonnut Jorma Laurila Suursyömäri valloitti Viktoria-järven Niilinahven on paikallisille ihmisille paljon hankalampi kala. Vikto ria-järvi, tro piikin suurin ja maailman toise_ksi suurin järvi, o n Uga ndan, Tansanian ja Kenian alueella. Ongelmia ei o le syntyntyt. "Vetten darwininpeipot" ahdingossa Ennen nii linahvenen valtakautta Viktoria-järven kalasto koostui lähes yksinomaan muutaman sentin mittaisista kikliideihin kuuluvista haplokromiineista . Silloin ei järvessä olisi pyydettäväksi sen kummemmin isoa kuin pientäkään kalaa. Molemmat " lajiparvet" elävät suppealla alueella ja ovat keh itysh istorialliselta kannalta katsottuna syntyneet hyvin lyhyessä ajas38 sa. Niilinahven ryöstök ul uttaa tällä hetkellä pikkukalavaroja huomattavasti yli niiden uudistumiskyvyn. Niilinahven on kuitenkin nyt romauttanut ranta-asukkaille tärkeät pikkukalakannat. Haplokromiineja on kehityshistorialtaan verrattu Galapagos-saarilla eläviin darwininpeippohin. Ahnas, jopa· 250-kiloiseksi kasvava peto on noussut valtaan kyltymättömän ruokahalunsa avulla. Tutkijoiden mukaan koko ongelman ydin on se, että niilinahven on peto. Ennen kuin näin käy, niilinahven olisi hävitettävä tehokkaalla kalastuksella sukupuuttoon, kalatutkijat ehdottavat. Esimerkiksi ti lapia syö planktonia. vsk.. Sri Lankasta, jonka tekojärviin on istutettu afrikkalaista ti lapiaa. Nimensä m ukaisest i nii linahven on Niilin kala. Vieraiden kalalajien kanssa on oltava aina varovainen, tutkijat korostavar. D Kirjoirus perusruu fan Paynen ja Maggie McDonaldin New Scienrisc -lehdessä (27 August 1987) julkaisruihin arrikkeleihin. Kalastaj ia ya nza-lahdella Keniassa. Siitä, kuka viime kädessä on syypää kalan tuomiseen Viktoria-järvelle, kiistellään yhä. Lisäksi pienkalastaj illa on hankaluuksia hankkia suuren kalan pyyntiin tarvittavia kalliita verkkoja ja veneitä. Monilla alueilla niilinahventa on saaliin kokonaispainosta jopa 80 prosenttia, kun ennen haplokrom iineilla oli sama osuus. Kalatutkijat olivat kuitenkin jyrkästi eri mieltä viranomaisten kanssa. Vieras peto voi olla arvaamaton Itäafrikkalaiseen Viktoriajärveen istutettu nii linahven on kolmessa vuosikymmenessä valloittanut koko tämän maailman toiseksi suurimman järven. Petokalojen istuttamisesta trooppisiin vesiin on usein tu ll ut ongelmia. Kenia saa myös valuuttaa viemällä "capitainea" Ranskaan. Kun kalaa on tarvittu sitä on ammennettu järvestä yks inkertaisi lla verkoilla ja rantanuoti lla ja laitettu sellaisenaan ruokaan. Se elää luontaisesti lähes koko vesistössä ei kuitenkaan Viktoriajärvessä, jonne Niilin yläjuoksun suuret putoukset ovat estäneet sitä omin avuin pääsemästä. Myös Kaakkois-Aasiasta on myönteisiä esimerkkejä mm. planktonia, äyriäisiä tai hyönteisiä syövät kalat ovat sopeut uneet hyvin paikallisen kalaston lomaan. e, joilla on varaa sijoittaa pyynti-, jalostusja kuljetuska lustoon, tekevät esimerkiksi Nairobissa hyvät rahat: pakastetuista nii linahvenfileistä saa siellä viisi kertaa enemmän kuin tuoreesta kalasta järven rantamilla
Kulttuuri on ihmisen eloonjäämisen ainoa tae. Tämä on saanut islantilaiset uudestaan innostumaan sähkön vientimahdollisuuksista. (WWF News July-A ugust 1987) Kantarelli taantuu Alanko maissa syyna ilmansaasteet. Aivan lähiajan energiavaihtoehdosta ei kuitenkaan ole kysym ys: aikaisintaan sähköä alkaisi virrata saagojen saarelta kymmenen vuoden kuluttua. Minun mielestäni elämän kunnioittaminen on kulttuuria. Parin sadan hehtaarin laajuisella suojelualueella kasvavat eräät Libanonin viimeisistä luonnontilaisista tammija mäntymetsistä. Ydinja hiilivoiman vastustus on kuitenkin ympäristönäkökohtien vuoksi voimakkaasti kasvanut. pesimis-ja talvehtimisalue. Samoilla seuduilla ilmassa on runsaasti myös typpiyhdisteitä, jotka maa ha n laskeutuessaan yhtä lailla ha ppamoittavat maaperää. Kaapelin ja tarvittavan voimalatehon rakentaminen maksaisi viitisen miljardia markkaa. Sähkö tuotettaisiin maalämmöllä ja vesivoimalla. Kun me opimme kunnioittaman elämää kasveissa ja eläimissä, kykenemme kunnioittamaan sitä myös ihmisessä, hän pohdiskelee. Tällä hetkellä maalämpöä käytetään jo laajasti lämmitykseen, mutta sähkön tuottaminen maanalaisista voimista on vielä osittain kokeiluasteella. D 39 1. ULKOMAILTA Vanha suunnitelma heräsi henkiin: Sähköä Islannista Skotlantiin ja Norjaan. Islannilla on runsaat maalämpöja vesivoimavarat. Kaapeli ku lkisi pääosin alle puolen kilometrin syvyydessä, mutta Fär-saarten ja Skotlannin välillä se sukeltaisi paikoin jopa kilometrin syvyyteen. Tällä hetkellä kaapelivaihtoehtoa pidetään lupaavana. Silmiinpistävää on, että kantarelli on vä hent ynyt samanaikaisesti hyvi n monilla kasvupaikoilla. Kantarellin ja muiden metsäsienten katoaminen saattaa koskettaa muitakin kuin sieniherkkujen ystäviä. Maalämpöä riittää valjastettavaksi, mutta to ivottavasti joet maltetaan jättää rauhaan. Lähes tuhannen kilometrin mittainen kaapeli kulkisi Islannin itärannikolta Skotlantiin Fär-saarten kautta. Lannoit uskokeissa typpi-Yhdisteiden on nimittäin todettu selvästi vähentäneen sekä suursienten lajilukua että satoisu~ta. (Nordisk Kontakt 9187) Libanon sai ensimmäisen kansallispuistonsa Sodan repimään Libanoniin on perustettu ensimmäinen kansallispuisto. Euroopan kasvava energianälkä on tähän asti tyydytetty ydinja hiilivoimalla, joita on pidetty taloudellisesti edullisimpina. Kolmen viime vuosi kymmenen kuluessa se on kuitenkin jatkuvasti taantunut. Pohjois-Islannissa lähellä Myvatn-järveä sijaitsevan sähkövoimalan toiminta on kärsinyt maanjäristyksistä ja tulivuorenpurkauksista. Varmaa tietoa asiasta ei vielä ole, mutta tutkimukset ovat meneillään. Alankomaissa, ja moniaalla muuallakin Ruuhka-Euroopassa, lukuisat suursienilajit ovat viime vuosina taantuneet, etenkin ne jotka elävät puiden kanssa sienijuuriyhteydessä. Färsaarilta erkanisi mahdollisesti sivuhaara Norjaan . Puisto sijaitsee nelisenk ymmentä kilometriä Beirutista koilliseen jylhissä vuoristomaisemissa lähellä Bybloksen historiallista kaupunkia. Kaiken hävityksen keskellä ka nsallispuisto on elämänsuojelun tunnuskuva. vsk. Kantarelli on ollut sienestäjien himoitsema ja yleinen metsäsieni myös Alankomaisa . Meidän on suunnattava nyt sodassa ihmisen tuhoamiseen haaskautuvaa energiaamme ihmisen ja hänen elinympäristönsä suojeluun, toteaa Etienne Såcre, pastori, filosofian professori ja kansallispuistoliikkeen kärkihahmo. Sienestäjät joutuvat yhä useammin palaamaan kantarellipaikoiltaan tyhjin tai ainakin aiempaa keveämmin korein. Tämän lisäksi typpiyhdisteet , rehevöittävät maaperää, mikä sekin saattaa heikentää kantarellien elinoloja. Hollantilaisessa tutkimuksessa, joka on julkaistu Ruotsin tiedea katemian Ambio-lehdessä (4/ 87), pidetään yhtenä varteenotettavana syynä kanta rellikatoon ilmansaasteiden aiheuttamia muutoksia sienen kasv upaikoilla, mm. Tavoitellusta 60 megawatin tehosta on saavutett u vasta runsas kolmannes. maaperän happamoitumista. Suunnitelmat sähkön siirtämiseksi Islannista merenpohjaa pitkin kulkevalla korkeajännitekaapelilla Skotlantiin ja Norjaan ovat viriämässä uudelleen. Viimeksi kaapelivaihtoehtoa tutkittiin vuonna 1975, mutta silloin kaapelin rakentaminen Skotlantiin katsottiin kannattamattomaksi . Tilastollisessa vertailussa kantarellin todettiin selvimmin taantuneen niillä seuduilla, joilla ilman rikkipitoisuus on korkein. Mutta nykyään kulttuuri · usein merkitsee tiedettä, tekniikkaa ja elämän tuhoamista. Kun miltei kaikki metsäpuut ta rvitsevat suursienten a pua menestyäkseen, tutkijat ovat alkaneet epäillä, että suursienten häviämisellä voisi olla osuutta viime vuosina kiihtyvästi edenneisiin metsävaurioihin. Se on myös tärkeä lintujen SUOMEN LUO TO 7/ 87 46. Tämä ei vielä merkitse, että rikkidioksidi olisi varsinainen tai ainakaan ainut syy vähenemiseen
90-170311 JOULU TULEE Lintujen ystävän JOULUKALENTERI lapsille joulun odotukseen. MSL kouluttaa ryhmien ohjaajia. lintujen määrityksestä, lintu retkistä ja rengastuksesta. Kuvat ovat tunnetun luonnonvalokuvaajan Jorma Luhdan. Kansioita on painettu vain 1000 kappaletta. ohjeet näyttelyn · kokoamiseen. MAASEUDUN SIVISTYSLIITON OPINTOKESKUS Pursimiehenkatu 15, 00150 Helsinki. Kansion hinta on 290 mk. Huomaa edullinen lahjatilauskortti tämän lehden välissä! Suomen Luonnon palvelukortti D Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 160 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 190 mk (ei-jäsenet). Ota yhteyttä. Jos tilaat lehden lahjaksi, liitä mukaan lahjan saajan osoite. PL 118. Hinta 60 mk/ kpl. Jos kokoat viiden tai useamman hengen ryhmän, voitte saada toimintaanne valtionapua. Ympäristöryhmän toimintaopas ELÄMÄN PIIRISSÄ Aiheina mm. Valokuvakansioita on myytävänä Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n myymälöissä ja postimyynnissä sekä hyvin varustetuissa kirjakaupoissa. Kasetin mukana on ohjevihko. Laadukas kotimainen kalenteri kertoo lintujen talviruokinnasta ja lintuharrastuksesta. __ Suomen Luonto on hyvä lahja. Valokuvakansiossa on 12 kuvaa, jotka ovat kooltaan 30 x 35 cm . Se ilmestyy kuusi kertaa vuodessa ja se kertoo mm. Tilaushinta on 90 mk/ vsk. Korkeatasoisen krominauhan kesto on yli tunti. Puh. • lähiseudun luonto • asuminen ja kaavoitus • energiahuolto, jätehuolto • teollisuus ja maatalous • ympäristön terveellisyys Tietoa ja toimintavinkkejä, esim. vsk.. Hinta 15 mk/ kpl. 23501 Uusikaupunki TIiaan ___ kpl Joulukalenterelta, å 15 mk Tilaan ___ kpl Kulttuurlllnnut -kasetteja, å 60 mk Tilaan Llntumles -lehden vuodelle 1988 hintaan 90 mk Tilaan___ En tilaa __ _ Nimi __________________ _ Osoite _________________ _ ____________ Puh. KULTT0URILINNUT -kasetilla on 64 tavallisimman lintulajin äänet. D Haluan kestotilaajaksi, jolloin tilaushinta on 140 mk Uäsenet)/ 170 mk (ei-jäsenet) D Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi D Muutan osoitettani Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELU OSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA • • TILAAJANUMERO Uusi osoite <osonEuPuKKEESTA> ................................................... Luonnonsuojeluliiton jäsenet saavat sen juhlavuoden aattosyksyn hintaan 190 mk . LINTUMIES -lehti on lintuharrastajan toivelehti. JAKELUOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA 1,70 mk :n postimerkki Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 00151 HELSINKI ·-~--------------------------~ 40 Aapaa valokuvakansiossa Juhlavuotensa kunniaksi Suomen luonnonsuojeluliitto on julkaissut taidevalokuvakansion Aapaa, joka kertoo herkin mustavalkokuvin pohjoisen suoluontomme kauneudesta. SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Palauta osoitteella Llntutleteelllsten Yhdistysten Uitto ry.
Kesämaiserriia Lapista Scenes from a Lappish Summer F01$o Ku~u.nnus Ky
Viides luku esittelee ympäristön pilaantumiseen liittyvän lainsäädännön. Teuvo Suominen Ympäristönsuojelun pykälät Risto Palokangas, Veijo Tarukannel & Ismo Nuuja: Ympäristönsuojelun hallinto ja lainsäädäntö. Ydinpeliä Antti Vahtera: Ydinenergian uhkapeli, WSOY 1986, 317 s. SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Onko siitä todella noin pitkä aika. Varsinaisena lukuelämyksenä kirjaa ei voi pitää, mutta sitä harvemmin käsikirjalta odottaakaan. Kolmannessa luvussa esitellään lyhyesti ympäristönsuojelun sekä ympäristölainsäädännön periaatteita. Tshernobyl on tietenkin saanut oman käsittelynsä. vsk.. Ympäristö-Tieto Ky., 90 s. Otava, 320 s. Todennäköisesti pitää paikkansa sananparsi, että kansakunnat oppivat vain erehdyksistään. "Kenties Tshernobylin onnettomuus, niin traaginen kuin se olikin, oli siinä mielessä hyödyksi, että se jouduttaa tätä muutosprosessia. Lait ja asetukset esitellään kirjassa yleensä suorasanaisesti. Tarkimmin käsitellään vesilakia, ilmansuojelulakia ja jätehuoltolakia, mutta myös myrkkyjä ja torjunta-aineita koskevat säädökset on esitetty katta vasti. Silti tekijä uskoo muutoksen mahdollisuuteen. Lainaukset lehtien pääkirjoituksista ja otsikoista sekä poliitikkojen ja virkamiesten lausahduksista herättävät levottomuutta vieläkin. Reportaasit luovat niistä todella surkuhupaisan kuvan. Meillä ja päättäjillämme oli siis jo 1978 käytettävissä kaikki tämä tieto, vieläpä loogisesti koottuna, helposti luettavassa muodossa, tarkoin dokumentoituna lähdeviittauksin. Neljäs luku kertoo lehdistömme reaktioista ja vertaa suomalaisten tiedotusvälineiden hitautta ja pyöristelyä Ruotsin lehdistön valppauteen ja kriittisyyteen. Nämä jaksot ovat asiallisia ja ajankohtaisia, mutta kertovat olennaisesti saman, minkä asioita seuranneet tuntevat jo ennestään muista yhteyksistä. Kuudennessa luvussa esitellään maankäyttöä koskevaa lainsäädäntöä, mm. Ympäristönsuojelun kenttä on laaja ja alasta kiinnostuneen tulisi tuntea varsin monen alan lainsäädäntöä. ydinvoiman "teknologinen lumo" joka on sokaissut sen parissa työskentelevät ihmiset, koska se enemmän kuin mikään muu pönkittää heidän itsetuntoaan. Siksi Vahteran uusi kirja on syytä hankkia sinnekin, missä ennestään on entinen. Ympäristönsuojelun hallinnonkin kehittyminen on viime vuosina ollut ripeää: ympäristöministeriö, lääninhallitusten ympäristönsuojelutoimistot ja kuntien ympäristönsuojelulautakunnat on kaikki perustettu 1980-luvulla. Luonnonsuojelulaki ja maa-aineslaki esitellään yksityiskohtaisesti, metsästyslaista, kalastuslaista sekä metsälaeista niiden ympäristönsuojelun kannalta keskeisimmät osat. Oikeustapauksia on enemmälti esitelty varsinaiseen oppikirjaan liittyvässä oheislukemistossa (osa 2. Tästä osasta hyötyvät eniten alan virkamiehet, muttei sen tunteminen ole pahitteeksi muillekaan, esimerkiksi jos harkitsee valituksen tekemistä vääräksi kokemastaan päätöksestä. 1986. Sen esittely olisi voinut olla laajempaakin. Kiintoisampi on kirjan jälkiosa. Vanhankin laitoksen. Näin se vahvistaa kaikkea sitä, mistä jo edellinen painos varoitteli. Toisaalta esittelyn seikkaperäisyys aiheuttaa tekstin raskautta; paikoin kieli on myös jossain määrin kauheaa ja pykälänmakuista. Kolmen yleisluvun jälkeen Vahtera esittelee muutamien maiden ydinvoimaohjelmat Yhdysvaltain, Ranskan, Liittotasavallan, Ruotsin, Neuvostoliiton ... Teoksen ilmestymisen jälkeen olemme saaneet koskiensuojelulain ja meluntorjuntalain, metsälakeja ja vesilakia on uudistettu, luonnonsuojelulakia muutettu ja uusia säädöksiä on tekeillä. Olisiko mikään asia toisin, jos samanlainen onnettomuus toistuisi nyt Leningradissa tai Loviisassa. Ja kaiken akaa kumisee ydinvoiman mainosrumpu niille, jotka eivät välitä itse ottaa selvää. Oikeustapauksia. kaavoituslainsäädäntöä. yleislinja pitää, vaikka yksityiskohdat ovat joiltakin osin vanhentuneet. Vahtera on sijoittanut sen yhden lukunsa osaksi, muiden kriittisten havaintojen ja kommenttien joukkoon. Aika on vahvistanut siinä esitetyt epäilykset mm. 42 KIRJOJA Energiavaihtoehtojenkin esittely on saanut lisäyksen, koko kirjan viimeisen alaotsikon: "Onko muutos ylipäänsä mahdollinen?" Vahteraa askarruttaa mm. Kirjasta onkin tullut varsin toimiva alan esitys, mm. Ympäristönsuojelun hallinto ja lainsäädäntö on tarkoitettu yleisluontoiseksi käsija oppikirjaksi; sen käyttäjiksi on ajateltu alan opiskelijoita sekä ympäristönsuojelun tehtävissä toimivia, mutta myös luottamusmiehiä ja muita ympäristökysymyksistä kiinnostuneita. Y dinvoimakriitikoille Ukrainan katastrofi ei tullut yllätyksenä, mutta · "se olisi voinut olla paljon pahempi", niinkuin Vahtera alaotsikoi yhden luvuistaan. Oikeustapauksia). Eri viranomaisten tehtävistä ja työnjaosta saa hyvän kuvan. Vertasin kirjaa kahdeksan vuotta aikaisemmin ilmestyneeseen ja ällistyin. Lainsäädäntöä on havainnollistettu esittämällä esiteltävien lakien yhteydessä eräitä oikeustapauksia, yleensä KHO:n (korkeimman hallintooikeuden) ratkaisuja. Hallinnon kuvaus on selkeä ja tasapainoinen. . Viides luku esittelee ydinteknologian hoitamattomia takapihoja Kanadan intiaanien elämää tuhoavia uraanilouhoksia, pienten säteilymäärien terveysriskejä ja Loviisan lähiseutujen ihmisille tarjolla olevia turvajärjestelyjä. ydinvoiman taloudellisuudesta. Kirja on jaettu kuuteen lukuun. Nämä ja lyhyemmät katsaukset muihin maihin antavat kuvan siitä, että jokainen maa etenee peitetyin silmin omassa umpiossaan, kunnes törmää umpikujaan . lainsäädännön merkityksestä päätöksentekoprosessissa ja valitusteistä saa selkeän kuvan. Esittelyt ovat kuitenkin siksi yksityiskohtaisia, ettei painetun lakitekstin puute häiritse. Kirjoittajat edustavat varsin onnistunutta keitosta alan ammattimiehiä, tutkijoita ja korkeakoulunopettajia. Noin puolet kirjasta on ydinvoiman teknistä kritiikkiä ja vaihtoehtoisen teknologian esittelyä. Ydinvoiman erikoisominaisuutena kuitenkin on, ettei yhteiskuntamme kestä kovin monta samankaltaista, tai pahempaa, erehdystä." Teuvo Suominen Tshernobylin jälkeen Kjell Lindblad (toim.): Efter Tjernobyl, Boklaget för södra Finland, Box 258, 00131 Helsingfors, 168 s. KHO:n ratkaisuilla on monasti huomattava ennakkotapausmerkitys, ja ne vaikuttavat ohjaavasti myös hallintokäytäntöön. ja teokseen liittyvä osa 2. Luku on varsin hyödyllinen, koska siinä pääsee sisälle juridiseen ajatteluun ja oikeusnormien periaatteisiin ja keskinäisiin suhteisiin . Ympäristönsuojelijan yleistietoja tässä luvussa lisäävät varsinkin ympäristönsuojelun taloudellista ohjausta sekä ympäristörikkomusten seuraamuksia koskevat esittelyt. Neljännessä luvussa käsitellään luonnonvarojen käyttöä ja suojelua koskevaa lainsäädäntöä. Suorasanaisen esittelyn etuna on myös lainsäädännön puutteiden kommentointi, jota kirjassa on jonkin verran harrastettu. Suomenkielellä ei ole saatavilla parempaa katsausta ja epäilenpä, että ei juuri muillakaan kielillä. Vahteran kirjan toinen painos on ajanmukaistettu katsaus ydinvoiman olemukseen, käyttöön, ongelmiin ja vaihtoehtoihin. Se merkitsee yhteyksiä aseteollisuuteen, levottomuutta herättäviä lehtiuutisia, viranomaisten salailua, sensuurimentaliteettia, pakkotoimia, lisääntyvää luottamuspulaa, henkisiä paineita, tulevaisuudenpelkoa ... Kahdenkymmenen kirjoittajan joukossa on sekä tuttuja suomalaisia ja suomenruotsalaisia vaihtoehtoihmisiä että harvemmin nähtyjä nimiä. Viimeisen luvun artikkelit muistuttavat siitä, että ydinvoima on paljon muutakin kuin tekniikkaa. Tällaisen teoksen ongelmana on ajanmukaisuus. Ensimmäisessä esitellään oikeusjärjestystämme. Ympäristönsuojelun hallintoa on esitelty laajasti toisessa luvussa
Hakkuiden vastustamisen keskeisenä perusteena on esitetty, ettei kunnon metsää saada tilalle. Sopii toivoa, että teoksesta saataisiin jonkun ajan jälkeen uudistettu laitos. Inhan kaikenkattavasta kuvausnäkemyksestä tämän päivän eriyttävään painotekniikkaan, jossa skannerin avulla voidaan lisätä lintu sieltä, toinen täältä tai vastaavasti ottaa pois sopimattomat näköhaitat kenenkään huomaamatta. Metsänhoidon käytännön ja tutkimuksen perinne on pitempi kuin moni luulisi. Kiitos toimittajalle tämän näköalaartikkelin sisällyttämisestä kirjaan. Osa II (1987): Harsintajulkilausumasta nykyhetkeen (1948-1986), Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen laitoksen tiedonantoja no:t 57 ja 60. Mitä Luonnonvalokuvaajien parhaat haluaa sitten lukijalleen kertoa. Yksikään teema ei nouse esiin, punainen lanka, jonka olen tottunut kirjan kaltaisiin tuotteisiin yhdistämään, puuttuu . Edelleen, tarkemmin ajateltuani putkahtaa yhä uusia kuvia mieleen katseltavaksi. Huomattava on sekin, että teoksen kuvaajavalikoimasta jäävät puuttumaan monet SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Keskustelu harsinnasta, jatkuvasta kasvatuksesta, saa myös runsaasti sivuja. Kummastuttaakin, kuinka toimittaja ja kustantaja ovat raaskineet tuhlata upeasta painopinnasta kymmeniä sivuja junnaavien sepustusten julkistamiseen. Kestävään metsätalouteen kuuluu itsestäänselvyytenä uudistamisesta huolehtiminen. Simo Hannelius 43. Sen, että luonnonvalokuvaajien yhdistyksessä on useita hyviä kuvaajia, jotka edelleen lähes poikkeuksetta ovat miehiä (??). Hullulta tuntuu sekin, että ne on käännetty myös englannin kielelle. Tämä johtunee paitsi siitä, että uusimmat kuvat ovat kehityksen kärkeä, myös siltä, että vanhempi luonnonkuvaajien tuotanto on julkaistu jo vuosikirjoissa. Kuvia kirjassa on kolmisen sataa. Esiin nousee vain pari-kolme kynäniekkaa. Monistemuodossa olevan kaksiosaisen teoksen soisi löytävän tien luonnonharrastajankin hyllyyn. Monisteita on saatavissa metsähoitotieteen laitokselta hintaan 40,/ kpl. Se on hyvä. Välillä jopa tuntui siltä, että upean kirjan painoasun miettimiseen, kontrollointiin ja toteuttamiseen oli uhrattu aikaa ja voimavaroja kirjan sisällön punnitsemisen kustannuksella. Huonolta ei tunnu yksikään. Osa I (1986): Harsintahakkuiden ajasta harsintajulkilausumaan (1830-1948). Aiheiden käsittelytapa ja kirjoittajien asiantuntemus on siksi hyvää, että työryhmän soisi esittelevän alan hallintoa ja lainsäädäntöä myös jatkossa. Sittemmin uudistamisen ongelmia on selvitetty lukuisissa tutkimuksissa. Esityksestä on helppo saada kuva metsänhoidon menetelmien ja käsitysten aaltoilusta aina määrämittaharsinnan ja keskitalouden ajoista nykyiseen luontaista uudistamista suosivaan linjaan. Sen perusteella ainakin maallikko odottaa jonkunlaista historiaa läpileikkaavaa katselmusta. "Metsää älköön hävitettäkö" -ajatus kiteytettiin metsälainsäädäntöön jo yli sata vuotta sitten. Männyn uudistamisvuosien kertautuminen pohjoisella metsänrajalla oli ensimmäinen alan väitöskirja ja jo vuodelta 1912. Pääluvut jakautuvat erillisiin jaksoihin, joissa esitellään rinta rinnan aikansa keskeiset uudistamisen tutkimushankkeet ja käytäntöä varten laaditut ohjeistot. Leikola käy läpi metsänrajalta tehdyt tutkimukset ansiokkaasti. Suurin osa tuntui olevan viimeaikaista tuotantoa. Heikki Toivonen Hyvät kuvat hakoteillä. Sen laati silloinen aluemetsänhoitaja August Renvall. Kirjan tärkein, kiinnostavin ja pelottavin anti minulle oli kuitenkin sen tekijöiden usko tekniikan mahdollisuuksiin. Joka aukeama henkii tarkoin harkittuja teknisiä ratkaisuja, milloin kameran takana, milloin skannerin, milloin painokoneen äärellä. KIRJOJA Suomen luonnonvalokuvaajien yhdistykseen kuulumattomat luonnokuvan mestarit. ajankohtaisen Kessin alueen metsänuudistusohjeiston lähtökohtana. Kädenvääntö pohjoisen erämaametsien talouskäyttöön oton puolesta ja vastaan käytäneenkin luontaisen uudistamisen merkeissä. Kirjallisesti henkilökuvat ovat vaatimattomia ja anniltaan samanlaisia. Kolmekymmentäkuusi (36) kuvaajaa (kaikki miehiä vieläpä) esittelee itsensä sanoin ja kuvin aakkosjärjestyksessä. Ensiluokkaiset värierottelut häikäisevät kokeneemmankin kuvankatselijan silmää ja loistava paperilaatu riisunee kriittisimmäkin täydellisyydentavoittelijan aseista. Metsähallinnon ammattimiesten Inarinjärven laakson oloista saadut kokemukset vuosikymmenien ajalta yhdistettyinä tutkimusten tuloksiin ovat olleet mm. K. Tutkijana Leikola on ollut kiinnostunut paitsi oppialansa kehityskaaresta myös siitä, missä määrin tutkimus on voinut tuoda apua aikansa ongelmiin. Kirjoittaja viestittää johdannossa, että kyseessä on eräänlainen luonnos, jota on tarkoitus vielä täydentää. Painoasun ja teknisen osaamisen suhteen kirja on lähes parasta, ellei parasta, mitä Suomenmaassa on luontokuvauksessa nähty. Kolmekymmentäkuusi pienoistarinaa ovat kuin herkullisia alkupaloja tai jälkiruokia, mutta pääateriaa ei tule. Vaikka kaksiosaisen teoksen otsikko lupaa keskittymistä luontaiseen uudistamiseen, teksti kytkee metsänhoidon menetelmät aikansa talouselämään kronologisessa järjestyksessä. Senkin, että vaikka kotipihakin kelpaa jo kuvauskohteeksi, ovat kuvaajat yhä pääosin kiinnostuneita koskemattomasta luonnosta ja sen lajeista. vsk . Silti, oivallisia kuvia tähänkin kirjaan on riittänyt. Uudistamisen ongelma on kiehtonut monia metsäntutkijoita ja tästä lähtivät metsähoidon tutkimuksesta kiinnostuneet pioneeritkin liikkeelle 1800-luvulla. Weilin & Göös, 1987, 208 s., 480 mk. Kun laitan silmäni kiinni, esiin työntyy heti kaksi pöllöä; Antti Leinosen metsäautotien poskessa nököttävä rujo hiiripöllö ja Pekka Helon poikasiaan suojaava lapinpöllö. Se on metsänhoidon keskeisiä kulmakiviä, eikä uhkapeliä uusiutuvilla luonnonvaroilla. Veikko Rinne (toim.): Luonnonkuvaajien parhaat -Finnish Nature Photography At Its Best. Metsän uudistaminen on noussut luonnonsuojeluliikkeen voimin useasti näkyvimmille uutisfoorumeille. Tyylikäs, juhlavuoden kunniaksi arvokaskin taitto ei auta sekään rakentamaan kirjasta kokonaista. Ainoastaan Teuvo Suomisen kirjoitus kirjan alussa tarjoaa perspektiiviä luonnonkuvauksen suurista linjoista: I. Kohta myös Reijo Juurisen lähes puhuvat kalat, Taskisen Juhan norpat ja toisen Juhan, Suonpään, kaatopaikan sankarit. Asioiden kiihkoton tarkastelu ei jää puolinaiseksi, vaan kirjoittaja vetää syvällisen perehtyneisyyden varmuudella tiivistäviä katsauksia menneiden aikojen vallitsevista käsityksistä, joihin paluuta monet tuntuvat nykyisin haikailevan. Teos jakautuu neljään päälukuun: lohkohakkuiden ja määrämittaharsinnan aika (noin 1850-1919), luontainen uudistaminen puuntuotannollisen heräämisen kautena (noin 1920-1948), kohden viljelymetsätaloutta (noin 19491975) ja metsien luontainen uudistaminen MERA-kaudella ja sen jälkeen (noin 19701985). Suomen Luonnonvalokuvaajat ry on päräyttänyt JO-vuotisjuhlansa kunniaksi sellaisen kirjan, josta puhutaan ja johon palataan vielä monissa illanistujaisissa ja kirjantekopalavereissa. Luonnonkuvaajien parhaat on siis hiukan harhaanjohtajava nimi. Jos niin on, ollaanko hakoteillä. Kirjan rakenne on mielenkiinnoton. Pohjoisimpien alueiden luontainen uudistaminen on ollut meillä vaikeaa siemensadon pitkän odotusajan vuoksi. Jos metsähoidolliset ongelmat alkavat" vaivata mieltä, Leikolan tekstistä löytyy ratkaisu moneen pulmaan. Sen, että kuvauksen kohteet ovat moninaisia alkueliöistä suurpetoihin ja kasveista maisemiin. Metsänhoitotieteen professori Matti Leikola on saanut laajan kirjoitusurakkansa paatökseen . Kuva kuvalta katsottuna niistä nauttii, mutta kirjasta kokonaisuutena ei saa mitään otetta. Hienoja ne ovat kaikki, joillakuilla on jotain sanottavaakin, muutamilla paljonkin. Teossarja on sisällöltään niin kattava, että olisi hyvä jos jokin kaupallisista kustantajistamme kiinnostuisi siitä. Ulla Kokko Luontaisen uudistamisen taito Matti Leikola: Metsien luontainen uudistaminen Suomessa
Tosin asia voisi muuttua, jos sienimaailmaa a lettaisiin tarmokkaa mmin tutkia ja hyvin vaikeassa määrit ystyösc sä käyttää huippuasiantuntiJOlta , todellisia sieniguruja . SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Tiaiset yöpyvät pihapiirin pöntöissä. Kaiken kaikkiaan talvilintujemme yöpymisestä tiedetään vielä verrattain vähän. Varsinkin se, että 44 sitä ei olisi missään muua lla Suomessa. Koiraan vatsaevät ovat suuremmat kuin naaraalla ja niiden kärki ulottuu peräaukon tienoille asti. Suutari on särkikala, mutta ulkonäöltään se selvästi eroaa esimerkiksi ryhmän nimilajista, särjestä. Uuden hampaan kasvaminen ei edellytä vanhan irtoamista, vaan tämä hampaiden vaihtokierto on menossa jatkuvasti. Itiöitähän on voinut tulla tuu len mukana Euroopasta, ne liikkuvat vaivattomasti kuin sielu . Paikalla on myös paljon no'kkosta ja pihatähtimöä , mikä kavaltaa maaperä n typek kää ksi. Pitääkö paikkansa. Kansan syvät rivit eivä t säästele "madonla kki-arvio itaan" ihmettä katsellessaan . Saaliskalan riuhtominen suussa saattaa irroittaa useitakin hampaita, mutta uusia on kehittymässä koko ajan tilalle. Sieni näyttää kasvavan mieluusti pa ikassa, jossa puiden pilkkomisen ja sahauksen jä ljiltä on runsaasti kostea peräistä , huo nosti maarunutta puuainesta. Yleensä se Suomessa liitetään haukeen, mutta kuha ja muutkin petokalat ovat kalamiesten mielestä toisinaan hampaiden vaihdossa. Onkohan tottakaan Agrocybe sphae/eromorphasienen löytyminen oman klapivajan takaa tuntuu aika uskomattomalta. Kehota nkin lukijoita ka tsomaan o heisia ku via tarkasti ja varsinkin ensi kesän lopulla ja syksyllä syynäämään pihamaisemansa ta rkkaan . Keltasirkut, viherpeipot ja punatulkut yöpyvät tiheissä oksistoissa, yleensä vakiopaikoilla. Sokkeliosan kovettuessa hammas tulee toimintakykyiseksi. Petokalojen hampaiden vaihdosta muka aiheutuva syöntikausien jaksottaisuus on kalamiesten parissa sitkeästi elävä käsitys tai ehkä paremminkin saaliittomalta kalaretkeltä palattaessa annettu selitys. Hammas on kiinni Juussa eräänlaisella sokkeliosalla, joka sijaitsee matalassa luun pinnalla olevassa hammaskuopassa. Kaikkein kovimmilla pakkasilla yöpymispaikkojen 611 havaittu olevan tyhjiä, vaikka linnut ovat hengissä ja alkavat myöhemmin taas käyttää vakiokolojaan. lis. Kumman paljon lintuja onkin selvinnyt talven pakkasista, ainakin pihassa. Kalojen ottiaikojen vaihtelu perustuu muihin tekijöihin. Sienen löytäjä llä, Pekka Heinosella o li senverran tietoa , että hän osasi heti ihmetellä löytöä . Koiraan vatsaevien toinen ruoto on myös muita paksumpi ja hieman taipunut. Yksi itiöemä ei kovin montaa päivää elä, mutta uusia syntyy yhtä mittaa loppukesästä ties kuink a pitkälle syksyyn. Se ilo suodaan meille vain noin kerran vuodessa . Vanhat kalamiehet sanovat, että se vaihtaa hampaitaan eikä siis saalista. Tietenkin myös muunlaiset kolot kelpaavat. Laji löytyi , mutta suomalaista nimeä sillä ei ole. Tämä "rytmi" ei kestä säännöllisenä kauaa kuhalla eikä hauellakaan. Hippiäisten ja pyrstötiaisten on havaittu yöpyvän kylki kyljessä, jolloin niiden yöllinen lämmönhukka pienenee. Nyt kun ei tiedetä, onko esiintymä ainoa Suomessa, sisareni walesilaisen aviomiehen huumoriteoria on ihan hyvä: "Minä toin itiöt kalsareissani" . Uuden hampaan kehittyessä kasvaa hammaskuoppaan ensin sokkeliosa ja sen päälle hammas. Onko se yleinen ja voiko sitä käyttää ruuaksi. Ilmeisesti tällöin tiaisetkin voivat yöpyä hangen s1sassa kanalintujen tapaan. paludosa) ka ltainen, mutta tällä ala lajilla itiöt ovat pitkula iser. Harri Dahlström Suutari on ruokakala Minkälainen kala on suutari. Tuulen mukana vai salamatkustajana Har vinaisen sienen ilmestyminen metsäkulmalle, puuvajan taakse, herättää tiet ysti kovat spekulaatiot. siitä, että kutuajan jälkeen kuhilla on aktiivinen ravinnonottovaihe, sitten ravinto on sulatettava ennen kuin uutta otetaan. Jaakko Heinonen Lintujen yöpuut Missä linnut viettävät yönsä talvella. Erikoista suutarissa on myös se, että koiras ja naaras voidaan erottaa ulkoisten tuntomerkkien perusteella. Muita säännöllisesti hangen sisässä yöpyviä lintuja ovat urpiaiset ja mahdollisesti monet muutkin talvilinnut kovilla pakkasilla . Syöntikausien vaihtelu ei kuitenkaan johdu hampaiden vaihtumisesta, vaan monista muista kalaan ja kalastukseenkin liittyvistä tekijöistä. Puheet ja käsitykset saattavat syntyä mm. Tuntomerkeistä voidaan vielä mainita punainen iiris silmissä ja suupielissä olevat lyhyet viiksisäikeet. Päälajiakaan ei liene koskaan Suomesta tavattu . Yksi uusi sienilaji vuodessa Uuden sienilajin löytyminen Suomesta ei ole kovin jokapä iväinen asia. 1 ltahämärissä niitä seurailemalla voi tämän todeta. Väriltään suutari on hyvin tummanvihreä, kylkien hiukan hohtaessa pronssille. Seppo Vuo/anto Kuhan hampaat Kuha ei ota nyt uistimeen. Suomut ovat hyvin pienet ja paksun ihon pintakerroksen peitossa. Aikanaan sokkeliosa pehmentyy ja hammas irtoaa. Mutta silloin kyllä sieniä luulisi löytyvän jostain muualtakin . Suoraan sanoen metsissämme on varsinkin vaatimattoman näköisiä sieniä joukoittain, joita spesialistikaan ei noin vain pysty tunnistamaan. Alkuvaiheessaan kehittyvä hammas on sokkeliosan pehmeyden vuoksi heiluva. Suutarin ruumis on tukeva ja pyöreälinjainen. Epäedullinen sää tai petoeläimen ilmcj,antuminen saattavat johtaa uuden yöpymispaikan ets1m1seen. Jokaisella yksilöllä on oma nimikkopönttönsä. Valitettavasti tämä sieniharvinaisuus ei ole komeudella ja loistolla pilattu. Kuhan hampaat vaihtuvat jatkuvasti, minkä vuoksi sillä on aina suussaan vanhoja irtoavia hampaita, "teräkunnossa" olevia hampaita ja uusia kasvavia hampaita. Nimittäin kovin usein sienille ei tunnu löytyvän kuin tieteellinen sukunimi. Pa rh aat päivä nva rjomaiset la kit o vat olleet viisi senttiä ha lkaisij altaan ja yltäneet kymmenen sentin kork euteen . Kuhalla on hampaita leukaluissa ja muissakin suuontelon luissa. Seppo Huhtinen Turun yliopistosta. Kyse on alalajista , jo ka muuten on lähes päälajin (A . Suomesta ennen määrittämätön , piennarsieniin kuulu va Agrocybe sphae/eromorpha löytyi loppukesällä 1987 Turun läänin Koskelta , Ho ngiston kylän Satopää n kulmalta. Lopullisen mää rityksen suoritti pitkällisen huokuilun, ihmetyksen jupinan ja kirjojen rapistelun jä lkeen , fil. vsk.. Mistä se o n tullut ja miten. Keltasirkut ilmaantuvat aamulla pihamaan ruokintapaikalle ja iltahämärissä yhtäkkiä katoavat. Suuret löytöretket jatkuvat sienimaailmassa Mikäli sat utte tarkalleen kuvan kaltaisen sienen jostain löytämään, ainakin Turun Yliopiston kasvimuseo on varmasti kiinnostunut löydöstä (Turun Yliopisto, Kasvimuseo 20500 Turku), mutta mielissään tiedoista ja näytteistä ovat myös muitten yliopistojen vastaavat laitokset
tehoisasta lämpösummasta, sillä vain sopivan lämpimässä toukat syövät tarpeekseen. ltiöemä syntyy kuoren alle, mutta repäisee kasvaessaan tuohen rikki. Lokakuussa tarkastettiin Helsingin yliopistossa Kirsti Kahloksen väitöskirja eräistä pakurin yhdisteistä ja niiden syöpää torjuvasta vaikutuksesta. • Suutari elää pehmeiden pohjien tuntumassa rehevissä vesistöissä, mutta sen liha ei ole mudan makuista, kuten kuulee väitettävän. Muutenhan peräkkäisten vuosien kannat olisivat to1s1staa:n eristyneitä ja voimakkaat peräkkäisten vuosien olisivat väliset runsauserot mahdollisia. Onpa koemielessä istutuksia tehty Kemijärvellä asti . Suutari kutee kesällä veden lämpötila n noustua 18 asteeseen. Pakuria on käytetty ja käytetään rohdosten aineksena kansan lääkinnässä etenkin Neuvostoliitossa. Suutari on arvostettu ruokakala, jota Euroopassa kasvatetaan runsaasti myös· lammikoissa kauppakalaksi. H arri Dahlström Millainen on pakurikääpä. 1972-73, lehtohepokattikoiraat ehtivät aikuisiksi ja aloittavat sirityksensä jo heinäkuu n keskivaiheilla. Naarashepokatilla on pitkä , sapelimainen munanasetin, jolla se laskee munat yksitellen syvälle pehmeään maahan . Koska ne menevät talvehtimaan ja missä ne talvehtivat. Vuosisadan kaiketi kylmimpänä kesänä 1987 lehtohepokatin kehi tys kesti katastrofaalisen kauan, ja siritystä alkoi Tammisaaressa ensi kertaa kuulua vasta elokuun lopussa ja hiukan enemmälti syyskuun alussa. Pakurin lääki nnällistä vaikutusta on 198Ö-luvu lla tutk ittu Suomessa. Suutari on maukas ka:Ia, jota meillä käytetään monin tavoin valmistettuna. Paljon tutumpia kuin itiöemät , ovat pakurikäävän eläviin koivuihin synnyttämät ruskeat, hiilimäisesti loh keilevat kasvaimet , pakurit. Onneksi kesällä 1986 munitut ja toivottavasti hyvin selviytyneet munat ovat "varalla" mullan uumenissa . Suomessa suutari n levinneisyysalue käsittää Eteläisen Suomen merenlahdet ja rehevät järvet. Koska hepokatin munat talvehtivat kaksi kertaa, tämän kesän vaikutus populaatioihin näkyy vasta kesällä 1989. Siellä munat ovat suojassa sekä useimmilta pedoilta että äkkipakkasilta. Hepokateista ilmeisesti vain pieni osa pääsi aikuiseksi asti, ja syksyn viileydessä ja kosteudessa lisääntymistoiminnat eivät varmaankaan ole sujuneet kovin hyvin . Useimmiten kuitenkin aikuistuminen alkaa vasta heinä-elokuun vaih teen tienoilla, usein elokuun puolella. Lisääntymiselimiä pakurit eivät ole, sillä niistä ei ole löydetty minkäänlaisia itiöitä . Seuraavana kesänä munan sisällä olevasta alkiosta kehittyy kuoriutumisvalmis toukka, ja tällaisena muna talvehtii toisen kerran. Siitä on myös jalostettu kantoja, SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Hepokatt ien on ehdittävä syksyn kuluessa suoriutua lisääntymistoiminnoistaan ja munittava. Koska hepokatit munivat vasta loppukesän ja syksyn viileissä olosuhteissa, munat talvehtivat ensin kehittymättöminä. Levinneisyysrajan määräävät varmaanki n juuri lämpöolosuhteet, ja tällaisten kesien seurauksena levi nneisyysalue saattaa supistua. Lehtohepokattihan elää vain Lounais-Suomessa ja levinneisyysalue ulottuu ran nikkoa pitkin Helsingin itäpuolelle. Hepokatit sirittivät yhä syyskuussa voimakkaasti. Jos kysymykseen liittyy materiaalia, jonka haluat palauteu avaksi, liitä muka·an valmiiksi kirjoiteuu palautuskuori postimerkkeineen . KYSY LUONNOSTA ' Lukijat voivat läheuää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoidei> vastauaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, PL 169, 00151 HELSINKI. Pakurikääpä on koivu lla ja lepällä loisiva sieni, joka kasvattaa huomiota herättämättömät, puun pinnan myötäiset itiöemänsä tavallisesti vasta puun kuoltua. Aikuiset hepokatit näet kuolevat viimeistään myöhäissyksyn kylmien tullessa ja vain muna-aste jää talvehtimaan. Kehitysnopeus on selvästi riippuvaista ns . lstutuksin laji on kotiutettu sinne tänne sisävesiimme aina pohjoisinta Keski-Suomea myöten. Pakuri on sienen aiheuttama, koivun rungolla yleinen, mustanpuhuva kasvain. Etelä-Suomen rehevissä järvissä ja merenlahdissa suutari saavuttaa 4-5 vuodessa noin 30-35 sentin pituuden ja 500-800 gramman painon . jotka kasvuominaisuuksiltaan poikkeavat luonnonvaraisesta suutarista. Suurempia suutareita saadaan useinkin ja esimerkiksi Helsingin torikaupassa suutarit ovat 0,5-2 kilon painoisia. Kauri Mikkola 45. Poikaset kasvavat ensimmäisenä kesänään muutaman sentin mittaisiksi. Pakureiden merkitystä sen paremmin koivun kuin käävänkään kannalta ei tiedetä. Jotkut tutkituista aineista tappoivat tehokkaasti viljeltyjä syöpäsoluja. Aikaisina ja lämpiminä kesinä kuten mm . Aikaisin Tammisaaressa havaitsemani päivämäärä on ollut 19. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä ei siis kirjeitse. Suurin Suomen yesistä saatu suutari on Paraisten vesiltä pyydetty 4,5 kilon kala. Kahlos kuitenkin huomauttaa, että pakurin syöpää parantava vaikutus on yhä sitovasti todistamatta. Hepokatin kehitys vaatii runsaasti ravintoa, erilaisia pikku eläimiä sekä vehreitä kasvinosia. Suutareita o n suhteellisen helppo kalastaa katiskalla, verkolla ja ongellakin, jos ottipaikat ovat tiedossa. vsk. Seppo Vuokko Miten hepokatit talvehtivat. Tämä on olennaista ja tärkeää siksi, että hepokatin toukan on voitava aloittaa syömisensä ja kasvunsa mahdollisimman varhain, keväällä tai alkukesällä, jotta se ehtisi aikuistua ennen syksyn tuloa . 1972. Erinomainen varmistusmekanismi ! Hepokatteja tutk iva tohtori Samuel Panelius tietää todetun, ettei kaksivuotinen kehitys ole ehdoton•. Itse sienten toiminta on hyvin vilkasta juuri pakurin lähellä, josta puu usein on voimakkaasti lahonnutta. Kesäisin savustettu suu tari on mainion aterian perusta, mutta sen voi myös keittää tai kypsentää uunissa. 7
Some of them (e .g. 2. Huge amounts of peat are being harvested for combustion in power stations. Ploughing along contours, for example, is a simple, yet expedient, solution. 4. (960) 3 11 550 Liisa Vii1ala Uusimaa Perämiehenk . Famous contemporary Finnish poets have written a goodl y number of Iines on trees and forests . Brown was instrumental in scotching a pian to bury nuclear waste in Michigan. (921) 30 1 141 Veijo Pehola, vs. By October-November foxes have grown fur coats of .superb quality ready for the winter. He has lectured in three developing countries on sensible agricultural production, as well as having been extremely active on behalf of his own part of the globe, Michigan. Many of these plants are relics of cultivation or escapees. Pohjois-Pohjanmaa ja Kai nuu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh . Tilaushinnat 1. Translated by Leigh Plester SUOME LUONTO 7/ 87 46. The stark clear fellings of recent decades are reflected in modern poetry, the poets defending natural forests and their wildli fe. Keski-Suomi ja Vaasan lää ni Laukontori 4 33200 Tampere puh. The fox by A ntti Halkka Suomen Luonto 46(7):23 In Finland the distribution of the fox extends to the northernmost limits of Lapland, where the species occurs together with the Arctic fox . 9. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUO TO-LIITIO ry. ln Trinidad he helped save the scarlet ibis, the country's national bird . Tilausma ksun voi maksaa myös ps-1ilille 608 2 1-1. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. Even better would be the establishment of a sort of ' buffer zone' between fields and water bodies. As its most intensive in the southern and southwestern regions of Finland and in Ostrobothnia, agriculture thus tend to affect water bodies most severel y in those areas. Plants from past ways of life by Sara Niini and Mikko Kuu sinen Suomen Luonto 46(7): 19 The Finnish flora includes a surprisingly large number of plants whose contemporary distribution is confined to the country's oldest known settlement areas. ISSN 0356-0678 1/moitusmyynci FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 2696 Väriero/Celu/ Forssan Kustannus Ky Painopaikka FORSSAN/jii{IRJAP/lJNO OY Ju/k:iisija Suomen luonnonsuojelulii110 ry Aikaraulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 8 19. Fortunately, no feral dogs roam the country. JO. The Finnish authorities have prepared themselves for its onslaught by innoculating every dog on the eastern border. Central European foxes carry rabies, a disease which so far Finland has been spared. (981) 15 828 M alli Tynjälä Pirkanmaa. Perämiehen katu 11 A 17, 00 150 Helsinki puh . 12. ln the enlightened world of the 1800s species of economic importance were imported and freely planted about manor houses and the like, from which they later spread , to be incorporated in the general flora. 1988 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. 3. (953) 17 358 Pem i SiilahIi Lappi Rovakatu 26 96200 Rovaniemi puh . Tilaukser, osoiueenmuurokset ja peruutukser Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. 198730. Greater celandine Chelidonium majus) arrived during the lron Age, while others did not appear until the Dark Ages or later. Agriculture is the sector most responsible for nonpoint loading. (93 1) 131 317 klo 913 Harri Helin Saimaan alueKatariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. 12. E-E;:s SUOMEN LUONTO Toimitus Perämiehenka1u 11 A 8 00150 Hei inki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. vsk .. 1. (90) 176 633 LIITTO HALLITUS Rauno Ruuhijärvi (puheenjohtaja), 90191 20 10, Penlli Forsten, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Maui Juntunen, Tapio Lahci, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Pekka Peura, Pemci Rauhala, Hannu Raucanen, Esko Saari, Jari Ylänne ALUESIHTEE RI T Varsinais-Suomi ja alakunla Läntinen Rantakatu 49-51 20 100 Turku puh . 11 A 17 00150 Helsinki puh. (90) 642 88 1 Maanantaista perjantaihin klo 8.3016.15, kesäk uukausina klo 8.3015 .30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joursamo, pääsihteeri Arso Ju01e, jä rjestösihteeri Terho Poutanen, tiedotussihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Irma Kairosaari, rekisterinhoiiaja Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti" Liisa Leskinen, opintosih1eeii, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh . However, many of the herbaceous plants of the old cultivated areas have since disappeared through habitat destruction . 10. Particularly in the northernmost part of the range, the fur is thick and highly attractive. 8. Particularly in agriculture it would not require any great effort to cut the level of nonpoint loading considerably. Vuosikerta Suomeen ja Po hjoismaihin 190/ l 70 mk (kestotil.}, muualle 210 mk. Non-point loading causes eutrophication in waterways by Alice Karlsson Suomen Luonto 46(7):28 While industrial and community effluents are being increasingly effectively purified, the loading of watercourses in other ways is growing steadil y worse. Coming a close second are forestry and peat harvesting. 18 . (90) 642 88 1/ säätiön asiamies SUOME LUONNO SUOJ ELU TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh . coimiuaja An11i Halkka Taiuaja Markku Tanllu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Olli Järvinen, Lassi Karivalo, Anui Karlin , Juhani Lokki, Tai 10 Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen . 2. Rabies, or hydrophobia, first appeared in Estonia in I 974 and has now reached a point west of Leningrad. 2 25. Poems about forests by Maarit Rintamäki Suomen Luonto 46(7): 14 That Finland is a land of forests is clearly apparent from Finnish poetry. (90) 642 88 1 Vs. 46 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TO IM ISTO Perämiehenkatu 1 I A 8 00 150 Helsinki puh. (90) 655 377 Ilpo Kuronen SUOME LUON O SUOJ ELUN SÄÄTIÖ puh. (90) 171 250 Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto Summaries of the Main Articles Suomen Luonto (Nacure af Finland) Published by I/Je Finnish AssociaIion for Nacure ConservaIion Address: Perämiehenkacu 11 A 8 00150 Helsinki 15, Finland Spollight on Robert Brown by Teuvo Suominen Suomen Luonto 46(7): l 2 Robert Brown is an American professor of plant ecology who wants to improve the world far and near. However, it is now on the way over, skirting the Gulf of Finland 10 arrive from the east. Osoi11eenmuutokset ki rja llisesti . Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 160 mk / 140 mk (kestotil.). Irtonumero 27 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. The ibis had been the Minister of Agriculture's favourite breakfast dish assisted by his entourage, this dignitary was methodically eating the species to extinction ! Now a national park is scheduled for enclosing the bird's haunts. päätoimiuaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Vs
Niin ei kaulus tahraannu. Valkuaisensyöjänä ihminenkin on typensuosija, mutta älykkäänä eläimenä ottaa aineensa suoraan !ihana, munina, maitona ja siemeninä. Asialla oli suomalainen tutkija Risto Tuomikoski . Monet sienilajitkin suosivat typpeä, ohessa yksi niistä, mm. LIIKETTÄ LAKIN ALLA Tarhakaulussieni (Stropharia cyanea). Samannäköinen viherkaulussieni (S. "Olin vatussa nii eikös vuan viholaiset polttana! Rasvoo pit panna.'' Ympäri Suomea tiedetään, että nokkonen ja vadelma viihtyvät samoilla kasvinsijoilla. Jouni Issakainen Seuraavassa numerossa: Ihmisen rinta 47. kompostien ja lantakasojen vaiheilla kasvava kaulussieni. Luomakunnan kömpelömmät jäsenet saavat haukata sitä, mikä jää jäljelle. Haukataan kakkua "Katoppas näitä käsiä", sanoi Häkkisen Tilta. Keskikokoinen, lima/akkinen, yleisväriltään turkoosinsininen sieni. aeruginosa) on vihreämpi, selvärenkainen lehtometsäsieni, jonka heitoissa on valkea terä. Ihmistoiminnan vaikutuspiirissä, etenkin Iannoitetuilla paikoilla. SUOMEN LUONTO 7/ 87 46. Tällaisten ravinteisten paikkojen suosinta oli yksi niistä tuntomerkeistä, joiden perusteella tarhakaulussieni erotettiin 1950-luvulla omaksi lajikseen. Jokseenkin yleinen, ei syötävä. Rengas heikko, heltat tasaisen ruskehtavat. vsk. Luonnontieteilijä lisäisi, että yhteisillä paikoilla on usein myös typpeä maassa
Luonnonsuojeluliiton jäsenille hinnat ovat 160 mk ja 140 mk. Vuositilauksen hinta on 190 mk kestotilauksena 170 mk. Tilaa luonnonsuojeluliitosta p. Voi ei, en kai vain ole unohtanut Uudistaa Suomen ·Luonnon tllaustani! rc:::: Suomen Luonto ilmestyy ensi vuonnakin kahdeksana numerona. Luonnonsuojeluliikkeen 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kesän korvalla ilmestyvä numeromme on· tavallista muhkeampi, ja juhlavuosi näkyy muutenkin lehdessämme pitkin vuotta ... (90) 642 881/Irrna Kaitosaari.