Yli puolet nuorempana kuin nyt istuin leiritulen ääressä pohjalaisen suon laidassa. Ja kyllä sinne vieläkin kannattaa palata: metsäpeurat laiduntavat, metsähanhet ja joutsenet pesivät säännöllisesti, tuuli on vapaa, kihokin lehtiin takertuu pieniä hyönteisiä. Siihen aikaan Suomen luonnonsuojeluyhdistys oli nuori, mutta vielä yhdistyksen täyttäessä neljännesvuosisadan objektiivinen tietosanakirja sivalsi joutomaita näin: "Joutomaita ovat jaossa esimerkiksi kalliot, kelvottomat suot, lentohietikot ja tiet." Kelvottomat suot! Kelvottomuus tarkoittaa tietysti ojitettavuutta. Tätä vastaan kapinoin. Soiden kohtaloa pohtimalla on helppo vakuuttua, että näin todella on: niin moni suo on ojitettu, muutettu turpeennostolla jääkauden jälkeiseen alkutilaansa tai hukutettu tekoaltaiden alle. Suolla melskasivat illan linnut, jänkäkurppa kopotti puusiltaa ja kauempana kurkipari huusi juhlavaa huutoaan. Ei tämä silti osoita, että kaikki on hyvin. Ensi kertaa siellä ollessani se oli suojaton, pian sen suojasi metsähallituksen sisäinen päätös, nyt alue kuuluu kansallispuistoon, jonka eduskunta on perustanut. Reino Kalliolakin pani merkille, miltä suot näyttävät joltakin vaaralta: "Ne ovat nevoja: vetisiä, hyllyviä, vajottavia soita, alakuloisia, kolkkoja aapoja mustine rimpisilmineen." Ei, suota ei pidä tiirailla kaukaa vaaroilta, vaan suolla täytyy rämpiä ja sillä täytyy elää. 2 Ei ole jokaisen joutomaan kalsea silmä sammunut Siitä on muodostunut yksi Suomeni maisemista, jonka tunnen unissanikin, mutta joka kuvien lisäksi on ääniä ja suon vahvoja hajuja, suopursun tuoksua ja kirpeitä karpaloita. Sinne olen palannut yli kymmenenä vuonna, löytänyt suoni joka vuosi erilaisena: milloin sinne on asettunut joutsen, milloin on näkynyt kiitävä vilaus uhanalaisesta petolinnusta, milloin on takatalvi ryöpsähtänyt lintulaskijan niskaan ja tehnyt telttaelämän koleaksi ja märäksi helvetiksi. Suomen luonnonsuojeluliike on kirjannut monta voittoa. Nykyään ei voi kuvitella, että ylioppilaat julistaisivat mielenosoituksissaan soidenraivausta; sen sijan voi hyvin kuvitella, että perustetaan soidensuojelualueita, koska niitä perustetaan. Jussia vastaan minulla ei ole mitään, eikä voisikaan olla. Koko ajan suon virallinen asema on muuttunut. Paljon on kuljettu niistä päivistä, joita Heikki Ylikangas kuvaa teoksessaan Käännekohdat Suomen historiassa: "Syksyllä 1944 ylioppilaat kantoivat mielenosoituksissaan julisteita, joissa luki: Sisulla suot pelloksi". Kuka semmoista olisi voinut uskoa 50 vuotta sitten. vsk.. Se unohdetaan, että monet joutomaiksi luokitellut suot ovat monille alkuperäisen Suomen eläinja kasvilajille jotakuinkin ainoita kelvollisia ympäristöjä. Linnan eepoksen alkulauseessa on kohde, kapine ja tekijä: luonto on kohde ja ihminen sen korjaaja. Tosi väärän kuvan saa suosta, kun sitä vain katselee kauempaa. Auton tai junan ikkunasta nähty avosuo on yleensä ankean ja tylsän näköinen, eikä elämänmerkkejä juuri näe. Mutta nyt on nähty sekin aika, että lainsäätäjä ja papereihinsa tukehtuva hallintobyrokraatti näkevät hyväksi vetää J ussin kuokalle ja sen modernisoiduille jälkeläisille viivan, jonka yli ei tulla. Usva levisi suolle ja teki keskipohjalaisesta kesäkuun yöstä vieläkin valkoisemman. LUONNONSUOJELUN VOITTOJA Teksti: Olli Järvinen Kuvitus: Inari Krohn "A lussa oli suo, kuokka ja Jussi." Näin alkaa Väinö Linnan suomalainen kansalaiseepos. SUOMEN LUONTO 7/ 88 47 . Monet menetykset ovat ihmislajin hyvinvoinnin hintana. Jos välittäisin ottaa selvän, löytäisin omien geenieni juuret kymmenen peninkulman säteeltä Pentinkulmasta, ja aika lailla Alman ja Jussin näköisiä hartaita hämäläisiä niiltä sadan vuoden takaisilta pirttiviljelmiltä tapaisi. Loistavia voittoja on, että tämä raivaajakansa on osannut jättää osan soistaan rauhaan
Tällä vuosittain kiihtyvällä SUOMEN LUONTO 7/ 88 47 . Ti1,anne on luonnonsuojelun kannalta hyvin masentava lähiaikoina myös Pohjois-Suomessa." Urpo Häyrinen ja Rauno Ruuhijärvi Suomen Luonnossa 2/ 1966: "Suomalaisen suomaiseman täydellinen hävittäminen ei missään olosuhteissa voi olla tarkoituksenmukaista. vsk. JO miljoonasta suohehtaarista oli luonnontilassa yli 8 milj. Metsien muuttuessa vähitellen yksitoikkoisiksi talousmetsiksi opitaan alkuperäisen suoluonnon arvo varmasti paremmin ymmärtämään näinhän on jo käynyt Keski-Euroopassa." 3. ha. Oja-aurat olivat kokeiluasteella ja kaivinkoneista ei tiedetty paljon mitään. "Suoluonto ei ole meillä yleensä houkutellut kovin laajoja retkeilijäjoukkoja. Vasta 1960-luvulla ojitus on päässyt todella käyntiin, ja luonnontilaisten soiden pinta-ala pienenee nykyään jo lähes 200 000 ha:lla vuodessa. Urpo Häyrinen Suomen Luonnossa 2/ 1965: "Metsiemme kolmannen linja-arvioinnin mukaan (1951-53) Suomen n. Mutta siihen mennessä ei vielä ojitustöissä ollut tapahtunut mitään enty1sen mullistavaa. Luonnonsuojelun eetilliset, sosiaaliset ja tieteelliset tavoitteet edellyttävät, että soittemme yhdistymätyypeistä ja suotyypeistä säilytetään riittävät näytteet suotutkimuksen, koulutuksen, matkailun ja retkeilyn tarpe1s11n. vauhdilla suomme ovat nopeasti kaikki ojitetut metsätalouden ja turveteollisuuden tarkoituksiin. Jo nykyään luonnontilaisen suon löytäminen on monessa Eteläja Keski-Suomen kunnassa todella vaikeata
. (90) 642 881 Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 190/ 170 mk (kestotil.), muualle 210 mk. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 160 mk/140 mk (kestotil.). 3. lrtonumero 27 mk, myynti Rautakirjan Etelä-Suomen myyntipisteissä sekä Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukä. (953) 17 358 Pertti Siilahti Lappi Rovakatu 26 96200 Rovaniemi puh. 47. . 12. 14 Luonto puhuttelee omintakeista taiteilijaa ja tarjoaa hänen töihinsä materiaalit. . (981) 15 828 Merja Ylönen, vs. Osoitteenmuutokset kirjallisesti. . 1. 30 Eläimien ja kasvien kotiutuminen maailman nuorimmalle saarelle Islannin lounaisrannikolla antaa arvokasta tietoa siitä, miten elämä on aikoinaan valloittanut muut pohjoiset saaret. 11 Pentti Halenius: Tie tallaa Aleksin metsän......... (921) 301 141 Veijo Peltola, vs. Antero Mäntylä: Tukkiparonit ja lammasfarmarit olivat hävittää jättiläispuut......................... . 9. . . . Tilaushinnat 1. (90) 171 250 SUOMEN LUONTO 7/ 88 47 . (90) 655 377 Ilpo Kuronen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21-1. . 1. 34 1800-luvun lopulla Amerikassa vainotut mammuttipetäjät saavat nyt kasvaa rauhassa. . (931) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. . . . 11 A 17 00150 Helsinki puh. . . . Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. . (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (pj.), 90191 2010, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Markku Kuortti, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Hannu Rautanen, Esko Saari, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-51 20100 Turku puh. . Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. Nuortti-joen luonnosta ja sen tulevasta kohtalosta kirjoitetaan sivuilla 24-27. 6 Rauno Ruuhijärvi: Viel Karjalan kunnailla lehtii puu................................. . . . . JO. Kansikuva: Teuvo Hietajärvi on kuvannut syksyisen maiseman Yli-Nuortilta. ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen Ilmestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen 8 27. . (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. . Anja Luotonen-Hytönen: Kimalaisen lento........ . . Pertti Lahermo ja Heikki Rainio: Geokemiallinen tutkimus avain ympäristötuhojen syihin... . Ulkomailta.................................................. 44 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. . . . 30. 18 Maaja kallioperän ominaisuudet vaikuttavat ympäristömuutosten tilaan. Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4 33200 Tampere puh. Uusimaa Perämiehenk. . . . . vsk .. . 43 Kysy luonnosta............................................ . 4 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. (90) 642 881 Ma-pe klo 8.30-16.15, kesällä klo 8.30-15.30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joutsamo, pääsihteeri Atso Juote, järjestösihteeri Terho Poutanen, tiedotussihteeri Tiu Similä, projektisihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti Pirkko Elomaa, toimistosihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. 12. Surtseyn synnystä 25 vuotta..... 40 Kirjoja ....................................................... teen sovittu. 24 Nuortti-joen yläjuoksulle ollaan perustamassa Soklin jättiläiskaivosta. 1989 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. . Parviainen ja Markku Varjo: Elämä valloittaa saaren. 38 Mielipiteitä, keskustelua................................. . . SUOMEN LUONTO Päätoimittaja Tapio Lindholm Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Antti Halkka Jorma Laurila Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. 28 Jouko T. . . . . 46 Liikettä lakin alla: Paperi tiikerit...................... . 198830. . 10. . 12 Ritva Kupari: Aine on tärkein kuvataiteilija Olavi Lanun työssä............................................ 47 TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. Summaries of the Main Articles....................... 23 Teuvo Hietajärvi: Nuortin erämaavirta vaikenee?.......................................................... 2 luonnonsuojeluliitto ry Kotimaasta . 9. . Perämiehenkatu II A 17, 00150 Helsinki puh. Ilmestyy 13. . (90) 642 881 / säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh. 1 16. . 2 26. vuosikerta 7 • 1988 Olli Järvinen: Ei ole jokaisen joutomaan kalsea Suomen silmä sammunut .......................................... (960) 311 550 Riitta Laakso, vs. .......................... Risto Santti: Tutkijat teknistaloudellisen kehityksen lumoissa............................................ Esimerkiksi moreenimaidemme rikkija alumiinipitoisuudella on merkitystä selvitettäessä happamoitumisen vaikutuksia luontoon
Lisärahaa tarvittaisiin jo ensi vuonna asiasta vastaavien laskelmien mukaan kaksi-kolme miljoonaa markkaa. Tämä on merkittävää koko suomalaiselle ympäristönsuojelulle, mutta se myös velvoittaa. Poliitikkojen ja talousmiesten into ei ole riittänyt varmistamaan saasterajoitusten todellista vaikutusta. Tämä yhteistyö tapahtuu YK:n Euroopan talouskomission (ECE) alaisuudessa. Lopulliseksi määräksi on kaavailtu kymmentä aluetta. Jos siihen_ sisällytetään myös ilman kaasumaisten epäpuhtauksien tarkkailu, hinta nousee kaksinkertaiseksi. Tarkoitukseen on valittu kohteita, jotka edustaisivat mahdollisimman hyvin saastumisen tausta-arvoja eli paikkoja, joissa ympäristöön vaikuttaa lähinnä saasteiden kaukokulkeutuminen, eivät paikalliset saastelähteet. Tämä sopimus ei sisällä seurantaa siitä, miten rajoitukset vaikuttavat vai vaikuttavatko ne mitenkään. Tällainen on mm. vsk . Toiminnassa on tällä hetkellä neljä yhdennetyn seurannan aluetta; Etelä-Hämeessä Evolla, Pohjois-Karjalassa Patvinsuolla, Kuusamon Kitkanniemellä ja Lapissa Kevolla. Summa on iso, mutta ympäristönsuojelu ei ole toisarvoista toimintaa. Sellaista on kuitenkin vaikea löytää, sillä ilmansaasteet leviävät kaikkialle. Yhdennetyn seurannan onnistuneen toteutuksen suurimpana esteenä on se, että Suomessa ei ole tarkoitukseen käytettävissä alkuunkaan riittävästi voimavaroja, eikä vuoden 1989 tuloja menoarvio näytä korjaavan tilannetta. Ympäristön tilan seuranta on pitkäjänteistä työtä, joka antaa meille tietoa asioista, jotka laiminlyötyinä voivat jonain päivänä olla olemassaolomme kohtalonkysymyksiä. SUOMEN SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Tapio Lindholm 5. Erilaisten seurantojen pahin ongelma on se, että usein tarvittaisiin myös tietoa siitä minkälaista on saastumaton luonto. Helsingissä 1985 solmittu rikkipäästöjen vähentämissopimus. Seuranta kertoo tarkoin miten luonto muuttuu. Yhdennetty seuranta hyvin toteutettuna on modernin ympäristönsuojelun tehokas työkalu, joka antaa tietoa siitä mitä luonnossamme todella tapahtuu ja miten saasteet vaikuttavat ja miten niiden leviämistä estävät sopimukset auttavat. Ympäristömme tilan ja sen muutosten analysointi tapahtuu parhaiten seurannalla, joka perustuu monipuolisiin mittauksiin luonnosta. Suomelle on kaavailtu vuonna 1989 virallisesti alkavassa ohjelmassa keskeinen rooli, sillä ohjelman tietoja arviointikeskus tullaan sijoittamaan Suomeen. Suomessa on aloiteltu vuoden verran uudenlaista seurantaa. Tätä mittaustoimintaa kutsutaan yhdennetyksi seurannaksi, koska samanaikaisesti pyritään mittaamaan yhteen ja samaan tutkimusalueeseen keskitettynä maassa, vedessä ja elollisessa luonnossa tapahtuvia muutoksia, ei vain yksittäisiä irrallisia teknisiä saastepitoisuuksia. Yhden tutkimusalueen täysimittainen perustaminen maksaa toista miljoonaa markkaa. Happosateiden, kasvihuoneilmiön ja erilaisten säteilysaasteiden ollessa todellisuutta yhdennetty seuranta on ehdottoman välttämätöntä. Laaja seurantaohjelma on osa kehittyvää kansainvälistä ympäristönsuojelun yhteistyötä. Ilman seurantaa emme tiedä miten luonto tuhoutuu Ilmiselvä luonnon saastuminen ja ekosysteemien vaurioituminen on johtanut kansallisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin, joilla ympäristön kuormittamista pyritään vähentämään
Vaikka metsähallitus on ollut tietoinen alueen luonnonsuojeluarvosta sekä soveltuvuudesta retkeilykäyttöön, virkistyskalastukseen ja erämatkailuun, virasto on jo viime talvena suorittanut voimakkaita hakkuita Talaskankaan länsija eteläosissa. 9. sen kanteleen helinän voimalla. Mutta Talaskangas metsähallituksen armoilla ta on valtava. uhanalaisten lajien suojelun ja tutkimuksen kanna!Kuopion läänissä metsäluontoa on suojeltu erittäin vähän vain noin tuhannesosa (14 km 2) läänin metsistä on suojeltu. Tyypillistä niille on kelojen, liekopuiden ja metsäpalojen jäljelle jättämien palokorojen runsaus. tietyömaa/ta Kuivajärven Domnan pirtille. Talaskangas on eteläisen Suomen arvokkaimpia ja monipuolisimpia luonnonmetsiä. Jussi Huovinen toi tervehdyksensä vienalaiskylistä ja avasi mielenosoitukKOTIMAASTA Murhijärven suojelijat marssivat 15. Tällaisten biotooppien arvo mm. Talaskankaalla on metsäkuvioita, jotka ovat saa6 neet kehittyä useita vuosikymmeniä ilman ihmisen vaikutusta. vsk .. Karvalakkilähetystö oli saman asian tiimoilta jo toinen, edellinenhän kävi ministereiden puheilla lokakuussa 1987. mielenosoitukseen eduskuntatalo)) portaille Helsinkiin. Sarmelan mielestä Murhijärven alue olisi mainio kohde Suomeen perustettaville biosfäärialueille, joissa yhdistetään alkuperäinen luonto ja ihmisen toiminta: "Itäiseksi biosfäärialueeksi sopisi Kalevalanpuisto vähintään yhtä hyvin kuin nyt ehdolla oleva Patvinsuo. Yli 1 500 hehtaarin erämainen metsien, soiden ja pienvesien kokonaisuus sijaitsee Kuopion läänin pohjoisosassa, Vieremän kunnassa. Puustossa vallitsevat vanhat ikäluokat tiheine kuusikkoineen ja jykevine männikköineen. Antropologian professori Matti Sarmela totesi puheessaan että Suomen kulttuuriseurojen vetoomukseen Murhijärven salon suojelemiseksi Kalevalanpuistona ei ole vastattu. Alue kuuluu metsähallituksen Nurmeksen hoitoalueeseen. Jotta Murhijärven salon tilanne saataisiin mahdollisimman nopeasti päättäjien tietoisuuteen lähti hietaja kuivajärveläisten, luonnonystävien ja kulttuuriväen lähetystö 13. Ja nyt syksyn ja talven aikana metsähallitus on aikonut hakata Talaskankaan arvokkaimpia metsäkuvioita noin 300 heh aaria. Murhijärvi kalevalaisen perinnön jatkajaksi, osavoitto suojelijoille Tienteko ja hakkuut pysähtyivät Murhijärvellä syyskuun puolivälissä kahdeksi kuukaudeksi julkisen painostuksen ansiosta. Hakkuu-uhan alainen erämaa sijaitsee Suomussalmen kaakkoiskolkassa, Suomen itärajan pinnassa. Talaskankaan · arvo korostuu, kun tiedetään, että koko eteläisessä Suomessa, alueella Suomineidon vyötäröltä alaspäin, on ikija luonnonmetsiä jäljellä ja suojelSUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Helsingistä mielenosoitukseen tuli mukaan arvovaltaista kulttuuriväkeä ja laulumaiden ystäviä. Sitä ennen ehti metsähallitus aloittaa työt elokuun lopulla, ehti leimata Murhijärven kankaita ja hakata uusia tielinjoja muutaman kilometrin matkan hietaja kuivajärveläisten tai Kalevalaseuran, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Antropologisen Seuran vetoomuksista piittaamatta. Alkuperäinen karjalainen korpi, eräkauden jäljet ja nykyinen maaseutu tehometsätalouksineen tarjoaisivat paljon enemmän monitieteellisiä tutkimuskohteita kuin ne asutuksen ulkopuolelle jääneet luonnonsuojelukohteet, joita Itä-Suomessa on tarjolla.'' "Jos Murhijärvi hakataan, voidaan nykyisen hallituksen hallitussopimuksesta kansallisen kulttuurin turvaamista koskevat kohdat pyyhkiä ylitse ja todeta yhtä arvottomiksi kuin juhlapuheet. Tienteko oli tuolloin jo keskeytetty, mutta Murhijärven salon kohtalo edelleen ratkaisematta. Maan hallitus sen ylintä johtoa myöten tuntee enemmän huolta taivaskanavien rakentamisesta kuin maamme kansallisesta kulttuuriperinnöstä. 9. Nämä toimet tuhoaisivat tämän eräalueen luonteen ja moninaiskäyttömahdollisuudet
Laajennettuna soidensuojelualueella sekä Vuolijoen puoleisilla valtion metsäsuoalueilla Talaskankaan kokonaisuus, noin 4 000 ha, olisi kansallispuiston arvoinen alue. me emme vaikene Murhijärvestä. Tutkimustoimintaa tulisi suunnata myös rajantakaisiin kyliin, joihin kanssakäyminen on suuntautunut. vsk. Myös kylien tutkimusja tallentamisresursseja täytyy vahvistaa. Nurmeksen hoitoahieen metsistäkin Talaskangas käsittää vain suunnilleen sadannesosan. Kaikki -~ paikalla olleet kansanedustajat olivat Murhijärven suojelun takana. Kylänvanhin Jussi Huovinen Kuivajärveltä avasi mielenosoituksen kanteleen helinällä ja toi tervehdyksensä vienaJaiskylistä, jotka ovat vielä eläviä osasia runojen VienanKarjalasta. tuna vain muutamia kymmerua neliökilometrejä. He vaativat Murhijärven rauhoittamista kalevalaisen eräkulttuurin muistomerkiksi. Ei myöskään se, että Talaskankaan itäpuolella olevan soidensuojelualueen (noin 550 ha) reunametsät ja metsäsaarekkeet on suurimmaksi osaksi hakyläläiset vaativat, että opetusministeriölle jätetty ehdotus karjalaiskylien kehittämiseksi muotoillaan konkreettiseksi toimenpideehdotukseksi ja toteutetaan. Petri Sipola kattu. Vieremän kunta ori ottanut virallisesti kantaa Talaskankaan suojelun puolesta. Alueen rauhoittamisesta luonnonhoitometsänä ja aarnialueina on yritetty SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Niin raaka-ainemetsäläiset kuin metsäsuomalaisetkin haluavat asiasta selvän poliittisen päätöksen. KOTIMAASTA Kuivajärveläisiä ja hietajärveläisiä, luonnonsuojelijoita ja kulttuurijärjestöjen edustajia Murhijärvi-mielenosoituksessa eduskuntatalo/Ja 13. Ennen kaikkea on kuitenkin tärkeää, että kylien perinteinen kulttuurimaisema säilytetään ja näin eräkulttuurin tiedon ja taidon jatkuminen vahvistetaan. Entä toisessa, vainko metsäteollisuuden loppumaton nälkä. Eri osapuolten toiveet Talaskankaan käytöstä turvaisi parhaiten päätös, että siitä tehtäisiin erityinen suojelualue, joka sisältäisi eriasteisia suojeluja metsätalouskäyttövyöhykkeitä. Sensijaan Kuopion lääninhallituksella ja ympäristöministeriöllä ei toistaiseksi ole ollut mitään sitä vastaan, että Talaskangas toimisi vain metsätalouden tantereena, alue kun tuntemattomana ja syrjäisenä ei ole päässyt mukaan virallisiin suojeluohjelmiin. edistää nimienkeräyksellä, valokuvanäyttelyillä ja lehtikirjoituksilla. Missä on tasapuolisuus tehometsätalouden ja metsien suojelun välillä. Myös vaihtoehtoinen suunnitelma alueen käytöstä on laadittu. Murhijärven ja vienalaiskylien hävitys on kulttuurija ympäristöri'2 kos." Sarmela jyrisi. Mielenosoituksen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa Näin kaavoihin kangistunutta on ympäristöhallinto Suomessa vuonna 1988 ! Talaskankaan suojeluhanke tarvitsee kaiken mahdollisen tuen. Ratkaisevassa asemassa on ainakin lokakuussa Helsingissä järjestettävä kokous, jossa on ympäristö-, maaja metsätalousja opetusministeriön sekä Suomussalmen kunnan ja kyläläisten edustus. 9. 3 Mielenosoituksen tunnelma oli korkealla. Me kirjaamme kaiken kulttuurihistoriaan, hakkuukoneistot, välinpitämättömät ministerit, pääjohtajat. Vielä kerran kyläläiset pyysivät miettimään, josko Murhijärven salo sittenkin voitaisiin liittää Ystävyyden puistoon. Veli-Risto Cajander 7. Toisessa kansalaistoiminnan vaikutusmahdollisuudet, syrjäkylien elinvoima, Suomen kulttuuritahojen poliittinen vaikutusvalta, metsäsuomalaisuus sekä kansallisen kulttuurimme ja Kalevalan arvostus. Vaakakupeissa on paljon. Alueen hakkaamisen perusteeksi ei riitä se, että sinne on jo ehditty tehdä metsäautotieverkostoa
Päähuomion vei ns. Asia liittyy kiinteästi siihen, miten Suomessa pystytään toteuttamaan ympäristön ja kehityksen maailmankom1ss10n (ns. Suojelualueiden hoitoon ja kunnossapitoon varataan jonkin verran enemmän varoja kuin tänä vuonna, mutta ei vielä läheskään todellisia tarpeita vastaavasti. Esko Joutsamo Janna ja Katri Lapinlahden ala-asteen neljänneltä luokalta tutkivat siemen1a kaupunkiluontonäyttelyssä, joka tutustuttaa helsinkiläisiä koululaisia kaupungin kasveihin, eläimiin, veteen ja sen suojeluun, kaupunkikuvan muuttumiseen, kierrätykseen jne. Liitto muistuttaa vielä, että ympäristöongelmat eivät ratkea pelkästään ympäristöministeriön ja sen alaisen aluehallinnon voimavaroja lisäämällä. valtiovarainministeriön eräiltä virkamiehiltä kun siellä on katsottu, että puiston henkilökunta voi hyvin tulla toimeen jollain vanhalla, loppuun ajetulla veneenrähjällä. vahvistettujen suojeluohjelmien toteuttamiseen, uhanalaisten lajien suojeluun, ilmansuojelun ja jätehuollon tehostamiseen sekä luonnonja ympäristönsuojelua palvelevaan tutkimukseen. Luonnonsuojeluliiton mielestä hallituksen esitys ei sisällä oleellista parannusta luonnonja ympäristönsuojelumäärärahoihin ensi vuonna. Suojelualueiden perustamiskorvauksiin ja virkistysalueiden hankintaan suunnattavia määrärahoja esitetään laskettaviksi: kummallekin momentille on kuluvalle vuodelle varattu kolme miljoonaa ja nyt hallitus esittää ensi Suomen Luonnon levikki kasvaa edelleen Pari vuotta sitten alkanut Suomen Luonnon määrätietoinen markkinointi tuottaa edelleen satoa. Tämän vuoden numeroiden 1-5 pohjalta tehty virallinen levikintarkastus osoitti lehden keskimääräiseksi nettolevikiksi 58 751 kpl. maa-ja metsätalousministeriön, kauppaja teollisuusministeriön, ulkoasiainministeriön, opetusministeriön ja liikenneministeriön hallussa olevia voimavaroja käytetään myös ympäristönsuojelun kannalta järkevästi. Tämä kokemus taitaa valitettavasti puuttua mm. suuri verouudistus, luonnonja ympäristönsuojelu sai osakseen joitakin reunamerkintöjä. Suojelualueille on ensi vuonna luvassa vain kaksi uutta työntekijää. Tässä olisi nyt yhte1snntaman paikka metsäalan ammattijärjestöjen ja luonnonsuojelujärjestöjen kesken: eikö olisi järkevää säilyttää virat, mutta muuttaa työtehtävien sisältö palvelemaan lisävoimavaroja kipeästi kaipaavaa suojelualueiden hoitoja kunnossapitosektoria. vsk.. SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Lisää voimavaroja kaivataan mm. Brundtlandkomissio) suosituksia voimavarojen uudelleensuuntaamisesta kohti ekologisesti kestävämpää talousjärjestelmää, todetaan liiton kannanoton lopuksi. Yhtä oleellista on monesti, että mm. Ilman tällaista panostusta monet vakavat ympanstöongelmat jäävät ratkaisematta. Budjettikannanotossaan luonnonsuojeluliitto korostaa tarvetta lisätä voimakkaasti luonnonja ympäristönsuojeluun käytettäviä voimavaroja lähivuosina. Sitten asia on jäänyt muilta huomaamatta tai he ovat sen hiljaisesti hyväksyneet. Hallitus näyttää hiljaisesti hyväksyvän Vuotoksen altaan rakentamisen, sillä allasalueen elvyttämiseen tähtäävät määrärahat on budjetista poistettu ja kyseinen momentti esitetään lakkautettavaksi. Näyttelyå täydentää parin kilometrin pituinen ympäristöpolku Punavuoren ja Eiran kaupunginosissa. Hallitus ei satsaa luonnonsuojeluun Maan hallitus on jokasyksyisen kohun saattelemana julkistanut tuloja menoarvion ensi vuodelle. Kuitenkin riittävän merikelpoisen, katetun veneen tarpeen ymmärtää jokainen, joka on joutunut tekemisiin esimerkiksi marraskuisen myrskyn ja räntäsateen piiskaaman meren kanssa. Levikin kasvu on kuluvan vuoden aikana ollut 11 219 kpl, sillä viime tammikuussa tehty edellinen levikintarkastus osoitti silloiseksi levikiksi 47 532 kpl. Kyse ei välttämättä ole valtion menojen suuresta lisäämisestä vaan voimavarojen uudelleensuuntaamisesta. Samaan aikaan ollaan kuitenkin valtion metsien puolelta vähentämässä 15 virkaa organisaation keventämisen nimissä. Surkuhupaisana voidaan jo pitää sitä, että Saaristomeren kansallispuiston venekaluston tarve katsotaan voitavan tyydyttää 50 000 markalla, millä saanee yhden avonaisen, esimerkiksi Buster-tyyppisen veneen. Kyseessä ei varmaankaan ole sattuma vaan asiasta on sovittu vähintään maaja metsätalousministerin ja kauppa-ja teollisuusministerien kesken. Parissa vuodessa inflaatio ja maan arvonnousu ovat kuitenkin syöneet nyt tapahtuneen korotuksen. markkaa. Tilanne vuosi sitten oli 24 150, eli lehden levikki on vuodessa yli kaksinkertaistunut. Suojelualueiden ostoihin varattavia määrärahoja lisätään tämänvuotisesta 47 miljoonasta markasta 60 miljoonaan. Toiminnasta vastaa Helsingin nuorisoasiainkeskuksen ympäristötoimintakeskus. Tälle vuodellekin niitä oli enää myönnetty yhden miljoonan verran. Todellisuudessa tämä merkitsee niiden palautumista vuoden 1987 tasolle, jolloin ostorahoja oli lisämenoarvion jälkeen käytettävissä 53.8 milj. Tapio Lindholm 8 KOTIMAASTA vuodelle kahta miljoonaa
· Kivi tarha esittelee Suomen kallioperän pienoiskoossa. Havupuupuistikko on pitkänomainen -havupuupolkua kulkien voi tehdä metsäretken maapallon ympäri koko pohjoisen havumetsävyöhykkeen halki. D 9. l ,."',. Ehdokkaisiin tutus... +,.. ,.,., , ,,,t .......... lmaan päässeet freonit kuttavat siellä vielä vuoymmenien kuluttua. Carl von Linnen kasvitarha käsittää 88 kasvilajia, jotka edustavat kaikkia hänen 24 kasviluokkaansa. Heurekan edustalla on Suomen kallioperä pienoiskoossa Vapunaattona 1989 avattavan tiedekeskus Heurekan ympärille rakennettavan Tiedepuiston ensimmäinen osa, kivipuutarha, on valmis. v: . ,. Jokaisesta luokasta on useita kasvilajeja, jotka on valittu siten, että puutarha on kukassa koko pitkän kesäkauden. 1, •• 1, ... Nähtävinä ovat mm. ",,,1,,..,..,;c,t,n1 1,-.-,1,-c-i 1'"'r"ll1111 _ Luonto Liiton JOULUKALENTERI 1988 Tilaa itsellesi, lahjaksi, myyntiin . +,... Kurun harmaa graniitti, Vehmaan, Taivassalon ja Kymen punaiset rapakivet, Paraisten ja Lohjan valkoiset kalkkikivet sekä Lapin värikkäät marmorit. Istutusten valmistumista odotellessa voi aloittaa tutustumisen maamme rikkaaseen kallioperään. Kiviä on esillä 187, ja suurimmat järkäleet painavat kymmenen tonnia. ,.,,_inen on nyt helppoa, i ne kaikki ovat esillä depuiston kivitarhassa. ........... 1iön todennäköisesti tärmmäksi syyksi ovat ,ittautuneet CFC-aineet, ,orifluorihiilivedyt, jotka metaan · kauppanimellä onit. Kampanjan järjestävät Geologian tutkimuskeskus, Suomen Matkailuliitto ja Tiedekeskus·säätiö. ,.. Kaikki maamme kivilajit ovat esillä, ja kivet sijaitsevat tarhassa maakunnittain oikeilla paikoillaan. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen havupuita esittelevään puistikkoon istutetaan kaikki 18 lajia, jotka kasvavat tällä maapallon ympan ulottuvalla suunnattomalla metsävyöhykkeellä. t1: ......... j Ensi kesänä maakuntakukat ja maakuntalinnut s: saavat seuraa, kun kaikille maakunnillemme valitaan nimikkokivet. ,. Kivitarhan koko on 25 aaria. Envuosituhannella ollaan lella vaikeassa tilanteesellei päästöjä rajoiteta okkaasti nyt. Kesän aikana Vantaalle kuljetettiin kaikkiaan kolme sataa tonnia kivenmurikoita kaikkialta Suomesta, ja syyskuun alussa lohkareet olivat paikoillaan. D ~aapallon elämää suo.van otsonikerroksen ~neminen on yksi vaka1mista maailmanlaajui:a ympäristöongelmista. KOTIMAASTA Tiedekeskus Heurekan kivitarhassa Tikkurilassa ovat näytteillä kaikki maamme kivilajit maakunnittain oikeilla paikoillaan. arkkitehti Mikko Heikkinen ja geologi Jouko Parviainen Geologian tutkisat kunnat, yritykset, yhteisöt ja yksityiset ihmiset. . :+,...-1-.,.. vitarha sekä pohjoisen havumetsävyöhykkeen havupuita esittelevä' puistikko. ,.._;.;...,.;..;,...++ o l, , ... Malmikivien joukossa on palanen Suomen uusimmasta kultakaivoksesta Kittilän Saattoporasta. Tiedepuisto on maksuton ja kaikille kiinnostuneille avoin ympäri vuoden. Myöhemmin TiedepuisV ..
Hän kertoi, että Sveitsissä on kaksi vuotta sitten lopetettu fosfaattien käyttö pesuaineissa, mikä on jo nyt parantanut vesistöjen tilaa. KOTIMAASTA Kansalaisia aktivoidaan Sveitsissä Sveitsissä asuu neliökilometriä kohti yli kymmenen kertaa niin paljon ihmisiä kuin Suomessa. 10 Järjestö jätteitä vastaan Kuluttajaja luonnonsuojelujärjestöille on perustettu kattojärjestö SIGA (Schweizerische Interessengemeinschaft för Abfallverminderung), jonka puheenjohtaja Margit Huber-Berninger on. Sveitsissä on päästy sopimukseen siitä, että alumiinitölkeistä sekä elohopean ja kadmiumin käytöstä eri tuotteissa luovutaan ja että panttijärjestelmä ulotetaan myös käytössä oleviin muovipulloihin. Sveitsiläiset eivät toistaiseksi ole hyväksyneet ongelmajätelaitoksenkaan perustamista maahansa, vaan hankalat jätteet on t01m1tettava ulkomaille käsiteltäväksi. Otsonikerrosta tuhoavia aineita sisältävät suihkepullot on kielletty, PET-pullon (polyeteenimuovista valmistettu kertakäyttöpullo) tulo maahan estetty ja PVC-muovin käyttö kertakäyttötuotteisiin on lopetettu. Sveitsiläisen julisteen jätesäkkisankarit kehottavat sarjakuvassa harkitsemaan tavaroitten poisheittoa. Kuluttajajärjestöt testaavat tuotteita vertaamalla hinnan, laadun ja turvallisuuden lisäksi myös ympäristövaikutuksia. Ja kaikki tämä on kansalaisjärjestöjen ansiota. Huber-Berningerin mukaan SIGAN yksi tärkeä tehtävä on saada kansalaiset ymmärtämään, että jos jätteitä tuotetaan, on ne jotenkin myös hoidettava. Erikseen lajitellaan käytetty öljy, kompostoituva jäte, alumiini, paperi, metallit, ongelmajätteet ja tekstiilit. Kuntien lisäksi jäseninä on myös teollisuuden eri aloja. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Paljolti juuri kaatopaikkojen aiheuttama ympäristön pilaantuminen sekä polttolaitoksien savukaasujen haitat pakottivat kansalaisjärjestöt yhdistämään voimansa. Vertaa hintaa ympäristövaikutuksiin SIGAssa toimivat järjestöt tekevät työlään paperisodan lisäksi paljon muutakin. SIGAN haastavin tehtävä on saada käyttöön sellaisia materiaaleja, jotka eivät muutu jätteeksi, vaan soveltuvat esimerkiksi uusien tuotteiden raaka-aineeksi tai energiantuotantoon, Margit Huber-Berninger kertoi. -lehtisellä. Sveitsiläiset ovat jo pystyneet valinnoillaan vähentämään PVC-muovituotteiden osuutta ja hävittämään freonia sisältävät suihkepullot kauppojen hyllyiltä. Näin kertyvillä varoilla voitaisiin rahoittaa niiden hävittämisestä koituvat kustannukset. (Suomessa vastaava luku on noin 200 kiloa). Siinä neuvotaan siivoamaan vähemmän, käyttämään vähemmän kemikaaleja ja kerrotaan pesuaineiden myrkyllisistä vaikutuksista ja vaarattomista vaihtoehdoista. Esimerkiksi muoviteollisuus käyttää tähteensä nykyään tarkkaan ja tuo jäteraaka-ainetta myös ulkomailta. Jokaisella jätteellä on paikkansa! Syksyllä Suomessa vieraillut sveitsiläinen kansanedustaja Margit Huber-Berninger esitteli kuluttajille suunnattua valistusaineistoa, josta Suomessakin sietäisi ottaa mallia. Sveitsissä kaatopaikkatilaa on rajoitetusti. Järjestö toimii jätteiden tuottamista vastaan. Seitsemän sortin lajittelu Jätteiden määrän vähentämiseksi SIGA pyrkii jäsenjärjestöjensä kautta ulottamaan alkulajittelun kaikkialle. Uudeksi ongelmaksi on tullut purkujätteen paisuva määrä. Järjestöt tuottavat myös valistusaineistoa; lapsia opetetaan sarjakuvilla ja perheenemäntien ja virkaäitien siivousintoa toppuutellaan Siivoammeko ympäristömme kuoliaaksi. Etikkavesi on hyvää siivoukseen ja puhdasta tulee samoin kuin ilman fosfaatteja saadaan puhdasta pyykkiä teollisuuden vakuutteluista huolimatta. Sveitsiläinen kansanedustaja ja kansalaisaktivisti Margit Huber-Berninger kävi syyskuun lopulla Suomessa puhumassa jäteasioista ja kierrätyksestä sveitsiläiseen tapaan. Alppikansa, joka äänestää muiden tärkeiden päätösten ohella myös kaatopaikoista ja jätteidenkäsittelylaitoksista, ei halua asua jätevuorien naapurissa. Kotitalouksia kehotetaan lajittelemaan jätteensä seitsemään eri osaan, joille on oltava kunnissa vastaanottopaikat. SIGA on muuten jo niin arvovaltainen, että teollisuuden edustajat kysyvät yhä useammin neuvoa kuluttajajärjestöiltä, ennenkuin tuovat markkinoille uusia tuotteita. Kaikkien kuntien velvollisuus on toimittaa kalenteria, jossa kerrotaan lajittelupaikkojen sijainnista, jätteiden hyödyntämisen merkityksestä ja toteutumisesta sekä jätteiden haitallisista ympäristövaikutuksista. Kotitalousjätteitä kertyy Sveitsissä 375 kiloa asukasta kohden vuodessa. Ne valistavat kansalaisia järjestämällä kursseja, kuluttajaneuvontakoulutusta, ympäristökarnevaaleja, näyttelyjä jne., Margit Huber-Berninger luetteli. Tiheään asutussa, pienessä maassa ovat jätteistä aiheutuneet ympäristöongelmat kärjistyneet, kun jätteille ei enää tahdo löytyä uusia sijoituspaikkoja. Järjestö on organisoitu säätiöksi, jonka jäsenet maksavat jäsenmaksua. vsk.. Myös teollisuuden jätteiden hyötykäyttöä pyritään tehostamaan. Lisäksi korkeampi hinta saa SIGAn mukaan kuluttajat ymmärtämään paremmin tuotteiden seurannaisvaikutukset. SIGA vaatii tuotemerkkiä sekä ylimääräistä veroa tai maksua ympäristölle vaarallisille tuotteille. Tällä hetkellä jätteistä poltetaankin 80 prosenttia
Tavoitteet ovat vähintään saman suuruisia kuin Suomessa. Saaren kulttuurimuistojen entisöinti on käynnissä, mutta työ on valtava. osien korvet ja paremmat rämeet ovat perusteltuja ojituskohteita. Ero luostarin kulttuuriympäristön ja luonnonläheisten metsien välillä on jyrkentynyt. Yksi ja toinen haluaa Suomesta päästä huseeraamaan alueelle, jossa viranomaiset kehittämisinnossaan edelleenkin unohtavat ympäristönsuojelun. Virallista ympäristönsuojelua ollaan Karjalassa niin kuin muuallakin Neuvostoliitossa järjestämässä sekä yleisliittolaisen että alueellisten ''ympäristöministeriöiden" tehtäväksi. Matkailijat, joita saarella varsin paljon käy, pidetään munkkien aikanaan rakentamilla kävelyteillä. Glasnost, avoimmuus ongelmien tunnustamisessa on ihailtavaa. Se ei ainakaan paranna Laatokan tilaa eikä tue kansallispuistohanketta. Eiköhän Imatran Voimankin olisi syytä etsiä vaihtoehtoja. Soidensuojelu on Karjalassa ajankohtainen ja siitä puhutaan paljon. Karjalassa on vain kaksi meikäläistä luonnonpuistoa vastaavaa luonnonsuojelualuetta: Kivatsu ja Kostamus. Me toivomme menestystä näille molemmille hankkeille. Kansalaistoimintaa ei työn tukena juurikaan ole. Valamo on ns. Jopa munkkien tulosta Valamoon keskustellaan. Luonnontutkijat ovat kuitenkin aktiivisesti mukana tekemässä luonnonsuojelututkimusta ja suojelusuunnitelmia. Mitä pohjoisemmaksi mennään sitä järjettömämmiltä työn tulokset näyttivät. vsk . Vesikko on jo saanut turvapaikan Valamosta, minkki ei ole sinne ainakaan vielä eksynyt. Suotyyppien jakauma on Suomeen verrattuna erilainen. Oli elämys vierailla pari päivää Valamossa ja nähdä matkalla myös Sortavalan jylhää saaristoa. Oja-aurojen kanssa oli leikitty nevoilla tai liian karuilla keidasja lyhytkorsirämeillä vailla minkäänlaista tulosta. Luonnonsuojelututkimusta ja suunnittelua harjoitetaan Tiedeakatemian Karjalan haaraosaston metsäinstituutin luonnonsuojelulaboratoriossa. Metsäojitukset ovat Karjalan soilla yleisiä, Suomesta saadun mallin mukaan. Suojelualueiden hallinto on parhaillaan siirtymässä maatalousministeriön alaisesta metsästyshallinnosta ympäristönsuojelun valtionkomiteaan. Kapeammat saratkaan eivät olisi tilannetta parantaneet. Neuvosto-Karjalalla on jo sijainnista ja kielellisistä syistä mahdollisuus hyötyä suomalaisesta tieto-taidosta. Metsiä osataan hakata Karjalassakin, eikä jäljellä olevien vanhojen metsien varaan voi enää kovin paljon ainakaan suomalaista metsäteollisuutta rakentaa. Suunnitelmia on laadittu ja erityistä huomiota kiinnitetään marjasoiden suojeluun. Helikopterilennot yli Karjalan tarjosivat erinomaisen mahdollisuuden tarkkailla luonnon käyttöä. Ainakin kolmen vuosikymmenen ymmärtämättömyys ja uskonnonvastaisuus tuhosi tai rappeutti luostarin lukuisat kirkot ja skiitat. Vain Karjalan eteläSUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Karjalassa mqnet ajattelevat, että jos voimala rakennetaan, sille tulisi löytää toinen paikka. Matkan keskeisin kohde oli tuleva Ystävyyden puisto Kostamuksessa, mutta siihen palaan myöhemmin. museoluonnonsuojelualue. Luonnon kannalta arveluttavista hankkeista voi vielä mainita suomalaisten suunnitelman Karjalan korkeimman tunturin Nuorusen laskettelukeskuksesta Paanajärven eteläpuolella. Uusia kansallispuistoja on suunnitteilla Sortavalan ainutlaatuiseen saaristoon ja Paanajärven seudulle. Paljon käytetty luontainen uudistaminen hakkuiden jälkeen on johtanut kauniiden ja terveiden koivuja haapapitoisten metsien syntyyn. Valamon luonto on saanut olla sodan jälkeisen ajan rauhassa. Suomalaisten kiinnostus Karjalaan liittyy kuitenkin kovan tekniikan hankkeisiin, joilla pilataan Karjalan luontoa. Valamo halutaan rakentaa kuitenkin uudelleen. Vanhoilla suojelualueilla on omat tutkimusyksikkönsä, joita johdetaan Moskovasta. Metsiä ei ole hakattu ja luonto on korjannut entiset metsälaidunnuksen jäljet. Näistä esimerkkinä voi mainita Enson kiinnostuksen Sortavalan tienoille perustettavaan sellutehtaaseen. Puolueen kiinteässä ohjauksessa olleet vanhat luonnonsuojelujärjestöt tarvitsevat nekin perestroikkansa. Viel Karjalan kunnailla lehtii puu Syksyn alkaessa minulla oli tilaisuus retkeillä pari viikkoa Neuvosto-Karjalassa Valamosta Kostamukseen ja perehtyä alueen luonnonja ympäristönsuojelukysymyksiin. Paanajärven pumppuvoimala tuhoaisi luonnoltaan ainutlaatuisen järven. Suoc,en luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 11. Työntekijät ovat uusia, mutta innostus suuri ja suunnitelmia valmistumassa
Sitä kun katsoo, tulee tuokion ajaksi hyvälle mielelle, niin kuin silloin, kun katsoo kuolevaa, joka kahden tuskan välissä voi hieman paremmin. PUHEENVUORO Tie tallaa Aleksin llletsän Tekeillä on "valtakunnan tärkein tiehanke": Helsinki-Hämeenlinna moottoritie. Olisi omituisen viehättävää niin suuressa arvossa pitämäni ystävän kanssa saada pyssy olalla vaeltaa kotimetsissä, esimerkiksi lempiseudussani Kaanaanmaassa, jossa lapsena olen paimentanut 1sam lehmiä, virittänyt loukkuja ja ansoja sekä vanhempana aina syksyisinmetsästänyt. * Henget ja enkelit lentelevät metsän puiden lomassa ja varjelevat vanamoa liialta auringolta, niin myös varjeltuu kaikkien ruoka. Tietysti se kulkee monen talon ja pellon ylitse ja monen maanviljelijän pojalta jää perimättä isäinsä maa. Mutta tänään, tässä viileässä ja tuoksuisessa illassa leijuu ihanuus Kaanaan yllä, se liehuttaa liepeitään, keikkuu ja nauraa. Svanströmille: "Minua harmittaa kovin, etten voi viettää tätä kesää sinun kanssasi. Pyhäisenä iltana kokoamme joen rantaan kuoron, jossa veisaamme hilpeitä ja surullisia viisuja, Aleksis laulaa mukana, mutta ei ollenkaan allapäin; mitäs hänellä enää, kaiken läpi käyneellä, voittajalla, mutta entäs me muut, mitä meille jää, asfalttikukkiako. * TVH tekee kansan tahdosta tietä ja Kaanaan peijaiset ovat lähellä. Tähän tulee uusi kolmostie, tuosta sirittäjän pesän ja peukaloisen laulumaan vierestä. Ne on eri miehet, kun kiertää, niitä on vähän eikä niillä ole valtaa. Korppi kaartaa tänään yli Kaanaan ja etsii heikkoa ja haaskaa. Heillä on tietysti allergiaa ja angstia ja liiasta kahvinjuonnista kiusallinen pissahätä. Henget ja enkelit lentelevät Aleksin ympärillä ja hätistelevät hyttysiä tiehensä, mutta politisoituneen virkaporukan ja yrittäjäihmisten kengät tuhriintuvat rantasaveen. Minä puolestani olenkin lujasti päättänyt, että me kerran, ennen kuin nuoruuden päivämme ovat menneet, nautimme tätä huvia." Siis In Memoriam Tämä metsä on jätetty ihmisen käsiin ja siinä se on kuin altis kukka, jonka voi rusentaa tai kiertää. Siellä istuisimme jonkin korkean männyn juurelle, sytyttäisimme piippumme, runoilisimme ja filosofeeraisimme. Kepeissä on määrätietoista, epärunollista, käytännöllistä ja insinöörihenkistä voimaa, tavallaan taikaa. Heinäkuussa 1863 Aleksis Kivi kirjoittaa ystävälleen metsänhoitaja A.R. vsk .. Pyhä Vantaa on Myllykosken jälkeen levollinen ja suvantoinen, se kasvattaa ulpukkaa hirven appeeksi. Se olisi hauskaa. Pentti Halenius SUOMEN L UONTO 7/ 88 47. Miestä yritetään saada Taaborin vuorelle Kivi-juhlien avajaisiin, mutta tämä tahtoo ahventa soppaansa. Kaanaan kaikkisesta maasta nousee tumma kuusi ja tuoksuva kuusama, jäkäläisillä kallioilla on jykeitä mäntyjä. Kaikkea tätä on niin paljon ja kuusamametsiä niin vähän. Runometsä menee, hyvästi vain, jää hyvästi vain. "Myytti ei meitä elätä ja jostainhan sen tien täytyy kulkea", sanoo eräs heistä, joka ajattelee muita kehittyneemmin ja pystyy muotoilemaan Lions-sydämiin jääviä lauseita. Jokainen imee osansa lehtoisesta runsauäesta. Nyt on lehdokin tuoksun lyhyt aika, jolloin alkavat laajat ja kauniit sadut. Mutta muistaa tie Nurmijärvellä painaa alleen myös Kaanaan maan, lumoisan metsän, jossa Aleksis vähän yli sata vuotta sitten viihtyi pyssyineen ja onkineen. Kunnon kuusessa on kanahaukan pesä. Nyt vielä Kaanaassa liep12 puu keväästä siinnyt kesä vehreänä. He siis lähtevät ylläpitämään sosiaalista markkinataloutta, jossa kulttuuriin kannattaa yrityskuvan kirkastamiseksi sijoittaa, mutta silloin täytyy muistaa, että näihin sijoituksiin sisältyy omat riskinsä. Punapäiset tikut ovat pääkaupungin ja Pirkanmaan välisen talousja matkailutien ennuskapuloita. Jos olisi vain tämä tie tämän pyhän metsän halki! Mutta ovat muut tiet ja liettyvä vesi ja solmuinen ilma. * Kun ollaan riittävän tarkkoja, nähdään Aleksis Kiven korkeaotsainen myytti istumassa kalassa joen rannalla ja hahmon ympärillä on ihmisiä huutamassa kohteliaisuuksia jokaisen pikkusaaliinkin takia. Etelästä pohjoiseen halki sievimmän Kaanaan, kulkee keppien jono, joka merkitsee maastoon toivorikkaan ja kasvuhakuisen talouden uhoviivan
SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. vsk. 13
Kaupungin päättäjät pahoittelevat välirikkoa ja toivovat vielä yhteistyön elpyvän. 1960-luvulla maalausten pinta sai uutta eloa hiekasta, metallijauheesta jne. Sinne voisi viedä kuvan kerrallaan, sitä mukaa kun ne valmistuvat. Siis mekaanisesta ·[ puutyöstä tämä kehittyi karsimalla pois sellaista asiaa, joka tuntui epäaidolta ja epätarkoituksenmukaiselta "Lanu tiivistää. Tämä on realismia, jota minä tunnustan" kirjoitti Lanu vuonna 1969. Poraisi suureen siirtolohkareeseen reiän ja juottaisi betonikuvan siihen kiinni, sammaltumaan osaksi luontoa. Alkoi tuntua tuo muoto liikaa kaupunkimaisen kulttuurin hommalta. Ideoitteni, löytöjeni ja tämän maailman ihmeitten kuvaamiseen haluan käyttää aineita. Hän aloitti taiteilijanuransa sodan jälkeen maalaamalla voimakkain värein maisemia ja henkilökuvia. vsk .. Hän edusti Suomea sarjallaan Elämää suomalaismetsissä näyttelyssä, jonka teema oli taiteesta luontoon ja luonnosta taiteeseen. Olavi Lanun työt ovat muuttuneet sodanjälkeisten vuosikymmenien maalauksista reliefeiksi ja veistoksiksi, joita leimaa luonnonläheisyys. Tein muotin, jonka toteutin sitten laudoista. Sieltä saisi vielä hakkuuaukon halvalla. "Minulle maailma on aineellinen kokonaisuus. Värit ovat yksi aineryhmä muiden joukossa. Hänelle pinta, aine, materiaali on työssä keskeistä. Lahdessa on ollut usean vuoden ajan vireillä Olavi Lanun veistospuiston perustaminen Vesijärven rantaan Kariniemen puistoon. Olavi Lanu haaveilee kallioisesta metsäkaistaleesta, vaikkapa hakkuuaukosta, johon voisi viedä töitään. Se voisi kernaasti sijaita kaukanakin RuuhkaSuomesta, Itä-Suomessa tai Kainuussa. Monet noista töistä ovat olemassa enää valokuvina. Luonto antaa taiteilijan töille materiaalin tai mallin materiaaliksi. Meneillään olevaa vuosikymmentä leimaa Olavi Lanun töissä lasikuitu, mutta hätkähdyttävästi luonnonmateriaaleja muistuttavina pintoina. Sadan vuoden kuluttua pai-. Päätinkin tehdä kuvat luonnonmateriaaleista ja päätin antaa niitten olla tuolla luonnossa ja ottaa niistä vain kuvia. kalla kasvaisi jo täysi metsä ... Määrärahatkin on myönnetty, mutta asian vitkainen käsittely ja silloin tällöin esiin pulpahtava epäasiallinen suhtautuminen kypsyttivät tänä syksynä Lanun: "Minua on alkanut kuvottaa. matkailuvaltti Business citylle varmasti komea nähtävyys kaikille Lanun taiteesta kiinnostuneille. Ritva Kupari Olavi Lanu on sanonut pitävänsä kaikesta maankamaraan liittyvästä hillittömästi ja kamalasti. "Aloin rakentaa kasvaviin katajapuskiin figuureja. Noihin aikoihin Lanu teki veistoksia lähes pelkästään luonnQnmateriaaleita: sammaleista, kukista, heinistä, lumesta, jäästä. Luonnonaineista tehdyt työt eivät kestä kuljetusta ja liikuttelemista." SUOMEN LUONTO 7/ 88 47 . "Se on käytännön sanelemaa pakkoa. Siinä on unelma veistospuistosta kotikaupungin pikkupoliitikkojen ja byrokraattien väsyttämälle taiteilijalle. Kun minulta on pyydetty töitä esimerkiksi ulkomaisiin näyttelyihin, en ole voinut lähettää sinne jotain katajapuskaa, joka olisi kuihtunut matkalla. Miksi matkia luontoa lasikuidun avulla. En pysty tekemään tuollaisten elinten kanssa töitä." Lanun veistospuisto olisi kunnianosoitus kansainvälisesti maineikkaimmalle lahtelaistaiteilijalle ja oiva 14 Aine on tärkein kuvataiteilija Olavi Lanun työssä Olavi Lanu ja kotipihan kallioiset pinnat, jotka ovat osa lasikuituisesta veistosryhmästä. Taiteesta luontoon ja luonnosta taiteeseen Venetsian biennaali 1978 toi Olavi Lanulle kansainvälistä huomiota. Se muodostuu kivestä, savesta, hiekasta, vedestä, tulesta, tuulesta, hajuista, ruohosta, puista, mullasta ja muusta. Sitten alkoi tuntua, että työt ovat liian mekaanisia. Ne jäivät tekosijoilleen luontoon. Hänen töittensä nimiä ovat Kynnös, Kuusen juurella, Tunkio, Olkitorsot, Saraheinä, Pilkukas kallio. KatSOJia puhuttelevat myös töiden muodot, veistosten ihmishahmot, jotka vievät ihmisen osaksi luontoa ja paljastavat luonnon ihmisessä. 70-luvulla maalaukset muuttuivat reliefeiksi ja veistoksiksi
Haluan rakentaa jotain värikkään jäkälän peittämän kallion ahtaaseen halkeamaan. Puut voivat kasvaa ja pysyä hengissä mahdottomissa paikoissa. Ihmettelen, miten paljon työtä lienee vaatinut kehitellä perunoita, mänty tai juurakko aidon näköiseksi lasikuidusta, polyesterihartsista ja pigmentistä. Osa sarjasta Ruostunut pajukko, 1986-87. Lasikuitu, polyesterihartsi, metal/ipulveri. "Veden täyttämässä ojassa on veden pinta kellusaniaisten peittämä. "Kun ihminen on syntynyt Suomessa, se tarkoittaa useimmiten sitä että olemme syntyneet maalla. Kaupunkimme ovat vielä niin pieniä, että metsä on heti nurkan takana. Ja tuolla Patomäen tilan alapuolella olevat kahvipurkitkin ovat luontoa", taiteilija intoutuu määrittelemään. Jätän kuvani metsään, ne maatuvat sinne nopeasti. Hän vertaa työtä värien patinointiin. Viime vuonna valmistuneet isot pajutyöt olivat kauan keskeneräisiä, kunnes saivat pintansa pyöräretkellä nähdyn ison ruosteisen kallion mukaan. Hän miettii ulkona olevan suuren muotin väritystä: kaksi väriä siihen tulee, toinen on harmaantunut märkä puu ja toinen väri on vihreä, jossa on sammalen itiöitä märällä pinnalla. Olen virittänyt pressun sadesuojaksi puiden väliin, asun metsässä. Asetun makuulle, työnnän käteni veteen, ojasta kohoaa vihreän kasvillisuuden peittämä, haroittava käsi. Taitelija vakuuttaa jäljen syntyvän häneltä luontaisesti, ilman suurempia harjoitteluja. 240. paikat ja pellon, johon Porvoonjoki tulvii keväisin. Luonto on vieläpä niin laaja, että lasitehtaan kaatopaikkakin on luontoa. "Muotoja luonnosta löytyy vaikka kuinka paljon, lumesta, jäästä, lumikasoista, jotka on aurattu. Kauraolki, kork. Se on hallinnassa. Minä olen sattunut syntymään maalaiskylässä Viipurinlahden rannalla. Kaikki on mahdollista." Taiteilija kertoo saavansa lähes kaikki ideansa luonnosta, jollakin tapaa. 16 Kanervaa, 1988. " SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. vsk.. "Luonto rohkaisee minua" 0/kitorsot, 1984. Haluan tehdä oman mättään kallion päällä kasvavien mättäiden joukkoon. Ajat mummon lehmien paimen poikana jättivät jälkensä pieneen Olavi Lanuun, mutta luonto vaikuttaa hänen yhä. Kivet saattavat olla luonnottoman värisiä, omituisia, käsittämättömiä. Muistelen jonkun taiteilijan mammneen luonnon jopa rajoittavana tekijänä mielikuvien vapautta etsittäessä. Kaikesta löytää muotoja. Asutusten ja peltojen takana näkyy metsä, jossa taiteilija liikkuu päivittäin. Metsä neuvoo "Koko ajan elättelen toivetta: joko voin häipyä, kohta lähden, otan polkupyöräni ja poljen tuttujeni luo, kivien, puiden, kallioiden pariin, metsään." Olavi Lanun kotona istuessamme siirrymme keskustelussa tämän tästä ulos pellolle, metsän reunaan tai joen rantaan. Lanun mielikuvat luonto vapauttaa. Kallioseinämät ovat halkeilleet miten sattuu, luulen ymmärtäväni mitä on tapahtunut joskus jääkauden ja tämän päivän välisenä aikana. "Luonto rohkaisee minua. Katsomme ikkunasta lähimmät sieni-. Päivittäin. Rakennan kuivista kuusenrisuista laajan kuvan, joka jatkuu läpi metsään tehty ja unelmointi sekaantuvat toisiinsa. Sarja on nimeltään ruostunut pajukko. Olen aina ollut luonnon keskellä." Ihminen arvattavastikin saa paljon vaikutteita jo lapsena. Vapaudun, siitä vaan, kaikki käy, olen osa luontoa, antaa mennä
" odottaa Kursivoidut lainaukset ovat Olavi Lanun omia tekstejä Parnsm biennaalin luetteloon vuodelta 1984. Olen tehnyt kuvia. Kuuntelee vain ja on hämillään, kun saa kuulla kuolemansairaan ihmisen saaneen rohkeutta hänen töistään oivalluksen kautta: ihminen on osa luontoa. Pitää olla oikeus tehdä omia töitään. Jokainen vuodenaika on yhtä inspiroiva paitsi että talvella polkupyörä kulkee huonosti ja on odotettava kevättä ja pyöräilykelejä. vs k. Työhuoneessa työ vuorotta. Taiteilijan on saatava toteuttaa tarvettaan tehdä kuvia, mutta lunastaakseen paikkansa hänen on myös kyettävä uusiutumaan, Olavi Lanu sanoo. "On järjetöntä nikkaroida samaa purkkia koko elämänsä. Koko laaja pelto torsoja täynnä. "Jostakin syystä olen tehnyt figuureja. Taiteen tehtävää on hänen mielestään turha pohtia. Veistosten hahmot ovat osa luontoa, ihminen sulautuu kanervikkoon, ei sekoita luonnon järjestystä. Siinä on riittävästi, että löytää jonkun aineen josta tekee kuvan, hän väittää. Hänen mukaansa meillä kullakin on sisällämme juuri omaan ruhoon tehty koneisto ja tätä omaa koneistoa on opeteltava käyttämään. Sarjasta Elämää suomalaismetsissä, 1978. Osa pelloista on kynnetty. Aurinko tuollaista ei ole missään muualla kuin nyt juuri tuossa, tällä hetkellä paistamassa noihin puunlatvoihin. Sateinen, harmaa syyskuun aamupäivä on jutellessamme kirkastunut. Voi olla että figuuri pysyy minulle tunnusomaisena, mutta miksi se on siinä, on aika vaikea sanoa. Kun on tarve tehdä kuvia niin on tarve tehdä kuvia." Uusiutumisen on velkaa elämälle Tietysti täytyy pystyä uusiutumaan, muuten on kuoleman oma, Lanu sanoo. Sitten on oikeutettu olemaan ihminen, kun pystyy uusiutumaan. Tuolla jossain lehtien välissä juoksee orava." "Nyt on syksy. Kullankeltaisilla sänkipelloilla on jollakin koneella pyöritettyjä suuria olkirullia, ne näyttävät minusta antiikin torsoilta. Sen on velkaa elämälle." Jokainen sää on Olavi Lanulle yhtä hieno. Entäpä taiteen tehtävä. Kumarainen hahmo on kuin kallio, kivi, joka henkii ikuista rauhaa ja harmoniaa tai on itse luonnon henki. Tunnelma syntyy materiaalista ja muodosta. 17. Elämä kuin näytelmää. Muuten on tyhjä ruukku. Ihmiset kietoutuvat to1s11nsa, kaipavat hellyyttä ja turvallisuutta tässä maailmassa. Joku tekee ympyrää tai suoraa viivaa, Lanu voisi tehdä vaikka palloja, mutta tekee ihmissuoM EN LUONTO 7/ 88 47. hahmoja. Valokuva, 75 x 94. Makaava ihminen voi olla kuollut, palannut luonnon kiertokulkuun. "Maailma on hieno, kaunis paikka. Muoto ja materiaali Olavi Lanu korostaa, että tärkein asia hänen töissään on materiaali. Kannattaako sitä ajatella. Miksi kuvia tehdään ja mikä on taiteen tarkoitus se on aina spekulaation kohde. Harmaa taivaan väri heijastuu kostean savimaan käännetyistä palteista. "Ei minun mielestäni kannata ajatella. Lanun olohuoneessa kuivuvat suppilovahverot kuivaustelineellä. Ihmishahmo antaa kauniin muodon luonnon materiaaleille. Taiteilija ei anna periksi töidensä monien tulkintojen edessä. Saattaa tulla seuraavaan figuuriin vaikkapa kierrettä ylöspäin." Väitän, että Lanun töiden katsojille muodolla, ihmishahmolla, on suuri merkitys. Koetan kyllä saada muotoja uudistumaan, etten muuttuisi maneristiseksi
"Biologisissa ilmiöissä muutokset näkyvät nopeasti ja selvästi. Niistä ja ympäristön geologiasta riippuu maan ja veden kyky neutraloida happoj a eli puskurikyky. Niistä on suurta apua esimerkiksi selvitettäessä happamoitumisen vaikutuksia metsiin ja vesiin, pohjavesien likaantumista tai vaikkapa maaperän sisältämän fluorin tai radonin kansanterveydellistä merkitystä. Tietyt humusja rikastumiskerroksen ainekset kuten humus, rauta-alumiinija piisaostumat yhdessä bakteereiden kanssa sitovat SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Pohjavesien saastumisesta tulee aika ajoin tietoja, joskaan yksikään laaja ja tärkeä pohjavesialue ei ole vielä likaantunut. Maannoksen laadulla ja kehitysasteella on myös suuri merkitys. Maan pintaosan maannoksen erilaistuneet kerrokset, humuspitoinen pintakerros, uuttunut kerros ja rikastunut kerros ovat geokemiallisesti ja biologisesti hyvin aktiivisia. Ympäristötutkimusten pääpaino on ollut biologisissa ilmiöissä. Jos halutaan päästä käsiksi perimmäisiin syihin, tarvitaan maaperän ja sen geokemian tutkimista. Geokemiallisten tapahtumien suunta taas riippuu mm. Tampereen seudun ja Outokummun seudun runsas rikkipitoisuus näkyy selvästi, samoin Pohjanmaan happamat sulfidimaat. Ne ovat kuitenkin usein vain maaperässä ja vedessä tapahtuvien muutosten oireita. Niissä hajautuu eloperäistä ainesta, josta syntyvä hiilihappo hajottaa mineraaliainesta ja lisää aineksia kiertoon. Surkeus ei ole vielä yhtä suuri kuin Keski-Euroopan metsätuhoalueilla eikä Kymijoki ole mikään Rein, mutta huoleen on yllin kyllin aihetta. Happaman laskeuman vaikutus kasveihin, maaperään, pohjavesiin ja pintavesiin 18 on kokonaisuus, jossa maassa ja vedessä tapahtuvilla geokemiallisilla muutoksilla on ratkaiseva vaikutus. Niissä ympäristön muutokset näkyvät nopeasti ja selvästi. vs k.. Sen ikään ja kehityshistoriaan ovat vaikuttaneet edellä mainittujen seikkojen lisäksi pinnanmuodostus , kasvipeitteen laatu ja paikan jääkauden jälkeiset tapahtumat. Järvien umpeenkasvamisesta ja maaperän soistumisesta johtuva humuspitoisuuden lisäys aiheuttaa happamoitumista. Lyhyesti: Epämiellyttävät ympäristön muutokset ovat tulossa tänne yhtä vääjäämättömästi kuin raivotauti. siis ole aina yksinkertaista. maaja kallioperän koostumuksesta ja rakenteesta, maan vedenjohtavuudesta ja vesipitoisuudesta, mineraali koostumuksesta sekä savesja humuspitoisuudesta. Geologian tutkimuskeskus on tuottanut joukon karttoja, joissa on tiedot yli 30 alkuaineen pitoisuuksista moreenimaissamme. Ympäristön muutokset näkyvät selvimmin vesistöissä, joita teollisuuden ja maatalouden päästöt ovat lianneet. Kartassa tummansininen osoittaa alhaisinta pitoisuutta, keltainen keskimääräistä ja punainen runsasta esiintymistä. Iloinen kuluttajakin on jo vähän huolestunut happamoitumisesta ja sen metsille, pohjavedelle, vesistöille ja viihtyvyydelle aiheuttamista häiriöistä. Kiintoisimpia a/kuaineita on rikki. Luontomme on alkanut oireilla. Maannoksen luonnollinen muuttuminen saattaa vaikuttaa samaan suuntaan. Luonto muuttuu itsestäänkin eikä aina ole selvää, mikä on ihmisen mikä luonnon itsensä aiheuttamaa. Perimmäisten syiden selvittämiseksi on tutkittava maaperän geokemiallisia ominaisuuksia", toteavat artikkelissaan valtiongeokemisti Pertti Lahermo ja geologi Heikki Rainio. Happamoituminen näkyy Etelä-Suomen pienissä, karuissa kalliojärvissä ja viimeiset tiedot kertovat ongelman ulottuvan jo Lappiin. Ne ovat kuitenkin usein vain maassa ja vedessä tapahtuvien muutosten oireita. Muutosten selittäminen tai syyllisten osoittaminen ei MOREENI S (ppm) " , .. Kasvimaailmamme elää ilmastollisella äärialueella ja maaperämme ja vetemme ovat huonosti puskuroituneita happamoitumista vastaan verrattuna Keski-Euroopan kalkkipitoisiin alueisiin. 378 8"8 100 km Suomen Geokemiallista Atlasta varten on laadittu yli 30 alkuaineen esiintymisestä moreenissa koko maan kattava karttase/vitys. Pertti Lahermo ja Heikki Rainio Geo k e miallin e I Maaja kallioperän ominaisuudet vaikuttavat keskeisesti ympäristömuutosten syntyyn. Kasveille tärkeitä ravinteita kiertää kasvukerroksessa ja osa niistä huuhtoutuu pohjaja pintavesii n. Vesistöjärjestelyt, metsämaiden ja soiden ojitus ja kuivatus tai muu kaivuutoiminta johtavat geologisista tekijöistä riippuen eri suunta1s11n muutoksiin. Ympäristön happamoitumisen syitä on monia eikä niiden yhteisvaikutusta vielä tunneta tarkkaan. Maaperään kulkeutuu luonnostaan ilmoitse, meriltä ja mantereilta aineksia, joiden määrän ihminen toimillaan on moninkertaistanut
Sitä varten on moreenin ja sen raskasmineraalien lisäksi analysoitu purosedimenttejä, niiden raskasmineraaleja, purosammalta ja purovettä. Maaperän rikki on peräisin pääasiassa maan sulfidimineraaleista. Hapettavissa oloissa syntyvä rikkihappo lisää veden happamuutta ja vapauttaa vesiin muuten vaikealiukoisia raskasmetalleja joko suoraan mineraaleista tai maahan sitoutuneesta varastosta. Maan pintaosan erilaistuneet kerrokset ovat biologisesti ja geokemiallisesti aktiivisia. Mitä happamampi ympäristö sitä helpommin alumiinia liukenee veteen. Ympäristöongelmia pelätään aiheutuvan myös elohopeasta, mistä toistaiseksi ei ole geokemiallista kartoitustietoa, sekä lyijystä ja kadmiumista. Ne on saatu runsaasta tuhannesta näytepaikasta kootuista yhdistetyistä näytteistä. Atlaskartoista saa hyvän alueellisen käsityksen yleisimmän metsämaamme, geo kemiallisista suuksista. Happaman pohjaveden alumiinipitoisuuksien ihmisille aiheuttamista terveyshaitoista keskustellaan. Vesien suurista alumiinipitoisuuksista on kiistämätöntä haittaa kaloille ja kalataloudelle. Metsien ojituksen ja vesistöjärjestelyjen alentaessa pohjaveden pintaa maaperän sulfidimineraalit altistuvat rapautumiselle. ja hajottavat maahan joutuvia vieraita aineita estäen niiden pääsyä vesiin. Pohjoiskalottihankkeen jatkoksi suunnitellaan parhaillaan keskisen Suomen käsittävän Mittnorden -projektin aloittamista. Veden kiertokulun rinnalla on samassa energiavirtauksessa alkuaineiden ja yhdisteiden geokemiallista kiertoa. Pohjanmaan rannikolla on mukana myös alunperin merestä saviin joutunutta sulfidija sulfaattirikkiä . Niistä Sirpujoen, Kyrönjoen ja Limingan happamat sulfidimaat ovat yleisemminkin tunnettuja. Käytettävissä alkaa siis olla monipuolista aineistoa koko maasta ympäristöongelmien parempaan ymmärtämiseen. Alumiinia on kaikkialla maaperassa. tutkiIDUS llmakuljetus AVAIN YMPÄRISTÖTUHOJEN SYIHIN Veden esiintyminen maassa, ilmassa ja vesistöissä on keskeinen selittäjä myös eri alkuaineiden liikkeille ja esiintymiselle. Maasta vesiin joutuva rikki voi aiheuttaa tuntuvia ympäristöhaittoja. Pohjois-Suomesta, 66° leveysasteen pohjoispuolelta, on laadittu tiheämpään näyteverkostoon perustuva yhteispohjoismainen geokemiallinen Pohjoiskalottikartasto. Tämän vuosikymmenen loppuun mennessä saadaan päätökseen myös tiheään näytepisteistöön perustuva moreenin alueellinen kartoitus Eteläja Keski-Suomesta. Siitä voidaan poimia mahdollisia riskialueita. Kartta osoittaa huomattavia eroja moreenin alumiinin määrissä maan eri puolilla. Niissä tapahtuva alkuaineiden eli usein ravinteiden ja hivenra vinteiden kierto perustuu pääasiassa maan omiin alkuainevaroihin. moreenin, ominaiSUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Geokemiallisissa kartoissa tiedot 37 alkuaineesta Geologian tutkimuskeskuksen geokemian osasto on tuottanut maaperän, puroja järvikerrostumien sekä puroja pohjavesien geokemiallisia karttoja 1970luvun alkupuolelta. vsk. Ympäristötutkimusten kannalta kiintoisimpia alkuaineita on rikki. Suomen Atlasta varten laadituissa moreenin geokemiallisissa kartoissa on 37 alkuaineen tiedot. Moreenin arseenia esittävä kartta osoittaa, että maan eri osien arseenipitoisuuksissa on suuria eroja. Tämän voi päätellä siitäkin , että Tampereen seudun liuskealueen ja Outokummun ympäristön sulfidimineraalien vyöhykkeen moreenin rikkipitoisuus on suuri. Siellä missä moreenissa on paljon alumii~ 19
Tällaisia vaara-alueita ovat näköjään Lahden-Tampereen seutu, Vaasan eteläpuolinen rannikkoalue ja Lapissa Inarin seutu, missä vedet ovat happamoituneet Kuolan teollisuuden päästöjen takia. Sen pitoisuudet maan eri osissa eroavat suuresti. Runsaimmin sitä on Hämeen ja Itä-Lapin moreeneissa. Maaveden alumiinipitoisuuden lisääntyminen saattaa olla osasyy metsäsuomalaisia erityisesti huolettaneeseen metsän kasvun heikentymiseen. Kalium on kasvei11e tärkeä ravinne. Moreeni AI • 0,5 Happoliukoisen alumiinin pitoisuus mittauspisteittäin Keski-Pohjanmaalla Vaasan ja Kokkolan välisellä alueella. Happamoitumisen on arveltu ensin lisäävän kemiallista raArseenia on eniten Etelä-Suomessa. 20 SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Kainuussa ja Lapissa vähän, paitsi Kittilän seudulla. Happamoitumisen vaara-alueet paljastuvat kartoissa nia, ympäristöhaittojen mahdollisuus on suurempi silloin, kun ympäristön tilaa muutetaan tai kun ympäristö happamoituu. Liukoinen alumiini on happamoitumisessa kohtalokas alkuaine. vsk.. Mineraalien rapautumisalttius vaihtelee suuresti Ravinteiden liukeneminen mineraaleista on tärkeää metsänkasvulle
Happamassa ympäristössä niitä ei kuitenkaan ole saatavissa vaihtokykyisestä varastosta ja niitä tulee vähän kiertoon rapautuvasta mineraalikerroksesta ja suurin osa niistäkin joutuu maaveden mukana pohjaveteen. --.-·~ .I . 1 , </\ /-T;· rPOHJAVES;~:~g<··".:_;' H ; ~ f ;J\ . ,. .• -~,: ~·-':\ · .• , 1 1~-,·\_. U µ,g/ 1 Maaseudun kallioporakaivoista on selvitetty pohjaveden uraanipitoisuutta. SUOMEN LUONTO 7/ 88 47 . Magnesium on tärkeä hivenravinne. -.·._.---+-_,_-f----i ~ -: ·•' ,~. vsk. J)lfäj''' 1 1 :« , ,.7 "'t· -•• > '--t ----; -oj _j. Rapakivigraniiteista koostuvilla rannikkoseuduilla fluoria on selvästi enemmän kuin muualla. ·,·,,., ',' .)7 1r~ :,.:l -. Erona on runsaampi määrä Lapissa. Sen esiintyminen moreenissa muistuttaa kaliumin esiintymistä. , .. 20). Fosfori on tärkeä ravinne, jota on muuta maata vähemmän Varsinais-Suomen ja Itä-Lapin moreeneissa. Maaseudun kaivojen vesianalyyseillä on määritetty pohjaveden fluoripitoisuus. Tilanne eroaa huomattavasti kaliumin esiintymisestä moreenissa (s. Emäksisten kivilajien mineraalit kuten amfibolit, pyroksenit ja tummat kiilteet rapautuvat helpommin kuin happamien kivilajien natriumplagioklaasit, kalimaasälvät ja kvartsi. Siniset pisteet kuvaavat lähteitä, punaiset kuilukaivoja ja mustat porakaivoja. 21. Myöhemmin maaperä luultavasti köyhtyy ja vaihtokykyiset ~ationit loppuvat. Emäksisistä kivilajeista koostuva maaperä ja vedet ovat emäksisempiä ja paremmin puskuroituneita kuin happamista kivilajeis1 ta koostuvat. Erilaisten kaivojen perusteella laadittu pohjaveden happamuuskartta. Uraania on eniten Etelä-Suomen kallioperässä. pautumista ja ravinteiden saantia. Tärkeitä ravinteita kalsiumia, magnesiumia ja kaliumia tosin riittää mineraaleissa ja kemiallinen rapautuminen vapauttaa niittä koko ajan lisää. Sillä on seurauksensa maan ravinteisuuteen ja puskurikykyyn. Mineraalien rapautumisalttius vaihtelee suuresti. Kaliumin määrä pohjavedessä maaseudun kaivojen vesianalyysien perusteella
Puun ja lyijyn hehtaarituotto suuremmaksi. Kun harkitaan laajoja metsämaiden muokkauksia tai ojituksia herkästi haavoittuville vesistöalueille, voidaan geokemiallisten karttojen ja perustietojen avulla arvioida odotettavissa olevia ympäristöhaittoja. Geokemian avulla ei tietenkään suoraan lopeteta esimerkiksi ilman saasteiden tuloa eikä happamoitumista. Suomen maaperä ei salli yhtä huoletonta happamuuden kylvöä. Niitä voidaan käyttää laadittaessa metsämaan ravinteisuuden tai happamoitumisherkkyyden alueellisia selvityksiä. Korpi-Jaakko ja kohonneet alumiinipitoisuudet. Moreenin uraamp1to1suuskartta muistuttaa karttoja, joita on tehty huoneilman ja porakaivojen radonmittausten perusteella. Esimerkiksi korkeat kalium ja nitraattipitoisuudet haja-asutusalueiden kuilukaivoissa osoittavat likaantumista, joka nitraatin määrän ylittäessä 30-50 milligramman pitoisuuden litrassa voi olla haitallista pienten lasten terveydelle. Päätöksenteosta tulee helppoa, kun perusteet tiedetään. Hydrogeokemiallinen kartoitus osoittaa myös, että happamia kaivovesiä on koko maassa eikä vain eteläosassa, m1ssa sateiden happamuus on suurin. Lääketieteellisen geokemian (tai geolääketieteen) suurin merkitys on tällä hetkellä kehitysmaissa tehtävissä terveysja ravintokemiallisissa selvityksissä, koska pääosa ravinnosta tuotetaan siellä paikallisesti. Sillä tuskin on terveydellistä merkitystä, koska maataloustuotteet kuljetetaan usein kauaksi tuotantoalueilta ja usein vielä sekoitetaan ulkomaisten tuotteiden kanssa. Yli 3-5 milligramman pitoisuudet litrassa, jollaisia meillä onneksi on harvassa, ovat haitaksi terveydelle. Maan ravinnepitoisuuden arviointi helpottuu Kalkkikiven ja dolomiitin päämineraali, kalsiitti, liukenee helposti hiilihappoisiin vesiin, jolloin vapautuu kalsiumia ja magnesiumia. Kun on päästy maistamaan geokemiallisen tiedon puusta, eivät luontoa koskevat asiat ole ennallaan. Maan ja veden geokemiallisia karttoja ja perustietoja voidaan käyttää ympäristötutkimuksessa, olipa se sitten happamoitumisen seurausvaikutusten, ravinteiden saatavuuden, kansanterveydellisten ja ravintotieteellisten kysymysten tai pohjaveden likaantumisen selvittämistä. Geokemiallisesta tiedosta apua päätöksentekoon Jos halutaan hoitaa syitä eikä vain kuvailla seurauksia, on vihollinen tunnettava. Koska maaperän koostumus ja pohjavesien suolapitoisuus heijastavat kallioperän mineraalija kivilajikoostumusta, geologinen kallioperäkartta antaa viitteitä maaperän ravinteisuudesta ja puskurikyvystä. Valtiongeokemisti, dosentti Pertti Lahermo ja geologi Heikki Rainio työskentelevät Geologian tutkimuskeskuksessa Espoossa. Ympäristön yleinen happamoituminen ei näytä vielä uhkaavan vakavasti pohjavesiä. Se selittää, miksi emme täällä Euroopan perukallakaan ole turvassa. Meillä tunnetuimmat ympäristön alkuaineiden ja terveyden välisistä riippuvuuksista ovat veden fluoridin ja radonin vaikutus. den runsaan fluoridin on todettu ehkäisevän hammasmätää. Ympäristökemian osuutta olisi lisättävä kotona ja kansainvälisessä yhteistyössä. Magnesiumin pitoisuudet vaihtelevat melkoisesti maan eri puolilla. vsk.. Kaikkeen kuuluu tästä lähtien geokemiallinen lisä: Haluammeko lisää vesivoimaa ja kadmiumia. Meillä hyvänä esimerkkinä ympäristön geologian ja ihmisen välisestä riippuvuudesta on seleeni, jota suomalaiset eivät saa tarpeeksi maaperästä. Se selittyy sillä, että pohjavettä happamoittavat myös sulfidimineralisaatiot, rannikkoalueiden merellistä alkuperää olevat sulfidit ja sulfaatit sekä paikallinen likaantuminen. Karttojen osoittamat suu· ret alueelliset erot ovat huomionarvoisia. Vaurioihin voidaan varautua. J ärjestelmällinen maaperän uraanipitoisuuksien kartoitus auttaa radioaktiivisten vaara-alueiden löytämisessä. SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Siksi seleeniä on ryhdytty lisäämään lannoitteisiin, jolloin sen määrä on viljassa noussut tyydyttävälle tasolle. Siinä voidaan muuten käyttää myös lentomittauksista tehtyjä radiometrisia karttoja. Maaperä vaikuttaa myös terveyteen Geokemiallisten tietojen käyttö ihmisen ja karjan terveyteen liittyvissä tutkimuksissa lisääntyy. Kysymyksessä ovat aina biologisten prosessien ohella maassa ja vedessä tapahtuvat geokemialliset muutokset. Se on myös puskuroitunut happamoitumista vastaan paljon paremmin kuin Suomen pääkivilajien maaperä. Enää ei voi kysyä näin yksinkertaisesti: Onko meilä malttia vaurastua. Pohjaveden likaantuminen on vaikea ongelma paitsi tiheään asutuilla ja teollistuneilla seuduilla myös kehitysmaissa, missä veden puhdistaminen ei ole yleensä mahdollista. Itä-Afrikassa, Tansaniassa, Keniassa ja Etiopiassa, sekä laajoilla alueilla Intiassa ja Kiinassa, missä juomaveden fluoridipitoisuudet voivat nousta kymmeniin milligrammoihin litrassa, miljoonat ihmiset kärsivät hammasja luustofluoroosista. Pohjaveden kemiallisen laadun kartoitus osoittaa likaantumisen laajuuden ja suuruuden. Sen avulla voidaan kuitenkin välttää osa haitoista ja näyttää päättäjille, mitä luonnossa tapahtuu, miksi neulaset kellastuvat, mistä tulee alumiini kalojen kiduksiin ja miksi varpusilla on vatsavaivoja. Kalkkipitoisessa maassa on siis ravinteita ja kasvit viihtyvät siinä. Valitettavasti meillä on vain vähän kalkkipitoisia maita verrattuna vaikka KeskiEurooppaan. Kaakkoisja Lounais-Suomen rapakivialueide!1 veTilaa Suomen Luonto lahjaksi ystävälle! 22 Edullisen lahjatilauskortin löydät tämän lehden välistä. Liika fluoridikin on sentään liikaa. Radonkaasu on uraanin radioaktiivinen hajoamistuote, jota on haitallisesti siellä täällä Etelä-Suomen pientaloissa ja porakaivoissa, minne sitä kulkeutuu kallioperän rakoja pitkin. Vastuulliset voidaan osoittaa ja piilosilla olo lopettaa. Geokemiallisten karttojen antama tieto heijastaa suoremmin ravinteisuutta huolimatta siitä, että analyysien osoittamat kokonaispitoisuudet ovat paljon suuremmat kuin kasvien saatavilla olevien ravinteiden (kalsium, magnesium, kalium, fosfori) määrät
Haitaton tai haittoja korjaava tekniikka ei murtaudu läpi automaattisesti. Tieteellinen näyttö on avainasemassa. Nykyisenkaltaisella teknistaloudellisella kehityksellä on nimittäin epäedullisia vaikutuksia niin ihmisen kuin luonnonkin hyvinvointiin. Esimerkiksi valtaosan (80-90 OJo) synnynnäisistä kehityshäiriöistä ja syöpäsairauksista arvellaan aiheutuvan epäedullisten ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Ajankohtaisina pidettyjen ympäristölääketieteellisten ongelmien ratkaiseminen edellyttäisi puuttumista käytössä olevaan virheelliseen tai puutteelliseen tekniikkaan. nen muuta tiedot terveydellisen haitan vakavuudesta. Myös monet lääketieteen tutkijat elävät teknistaloudellisen kehityksen lumoissa. Merkille pantavaa on, että uusien luonnontieteellislääketieteellisten keksintöjen (esim. Vaikka viranomaisasiantuntijoille ja -laitoksille onkin lainsäädännössä taattu hallinnollinen riippumattomuus, epäviralliset kytkennät kuten henkilösuhteet saattavat kuitenkin heikentää tätä riippumatonta asemaa. Tutkimuksen on oltava mahdollisimman objektiivista. Oireiden ja sairauksien osoittaminen haitallisista ympäristötekijöistä johtuviksi on kuitenkin vaikeaa, useimmiten mahdotonta. Ympäristöterveydenhuoltoa ajatellen merkitystä on myös sillä, minkälaisen arvomaailman lääketieteen tutkijat ja asiantuntijat korkeakouluissa, tutkimuslaitoksissa ja terveydenhuollossa ovat omaksuneet. Muunlainen riski on pyrittävä ennakoimaan tai sitä on pienennettävä aina, kun se on teknisesti mahdollista eikä taloudellisesti ylivoimaista. Sen on oltava myös riippumaRisto Santti työskentelee Turun yliopistossa anatomian apulaisprofessorina. Sen mukaan panostamalla tuotantoa palvelevaan tutkimukseen ja tätä kautta elvyttämällä tuotannollista toimintaa edesautetaan myös muiden ongelmien ratkaisua. Viimeaikainen tiedeja koulutuspoliittinen kehitys maassamme on perustunut teknisvoittoiseen yhteiskuntanäkemykseen. Koe-eläintutkimukset ja muut laboratoriokokeet eivät ole hyödyttömiä, mutta suurilla annoksilla saaduista vaikutuksista ei voida luotettavasti ennakoida pienistä pitoisuuksista väestölle koituvia riskejä. Sen esiintuloa ei voida estää, mutta kylläkin hidastaa. tonta ei pelkästään mahdollista haittaa aiheuttavan toiminnan harjoittajasta tai tuotteen valmistajasta, vaan myös toiminnan ohjauksesta ja valvonnasta vastaavista. 1970luvun alku merkitsi hygienian opetuksen ja tutkimuksen ainakin muodollista päättymistä lääketieteellisissä tiedekunnissa. Vaikutukset ovat säännönmukaisesti yhteisvaikutuksia ja saattavat ilmaantua vasta vuosien, jopa vuosikymmenien perästä. Yleisesti ottaen on teollisuusmaissa kuitenkin ohitettu raja, jonka jälkeen aineellisen elintason kohoaminen (mitattuna esim. Tämä merkitsee ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin työntämistä syrjään ensisijaisina yhteiskunnallisina ongelmina. Mitä yleisempi ympäristötekijä ja mitä yleisempi oire (sairaus), sitä vaikeampi osoittaa yhteys. geeniteknologia) taloudellinen hyödynnettävyys on ulottanut ajattelutavan myös lääketieteen piiriin. Lainsäädännöllisten ja taloudellisten keinojen käytössä korostuvat puolestaan tieteellisen tutkimuksen, tiedotuksen ja julkisuuden ongelmat. Yhteiskuntaa ei saada riskittömäksi eikä se ole tavoiteltavaakaan. Perinnöllisillä tekijöillä on osuutensa, mutta esimerkiksi syövän ehkäisyä ajatellen puuttuminen ympäristötekijöihin on ainoa käytännöllinen ratkaisu. Tästä huolimatta toivon ja uskonkin, että näitä uusia keksintöjä tullaan käyttämään menestyksellisesti jo lähiaikoina myös ympäristölääketieteellisissä tutkimuksissa. 23. vsk. Lähellä poliittishallinnollista päätöksentekoa toimlVlen viranomaisasiantuntijoiden asema on tässä mielessä ongelmallinen. Teknistaloudellisen kehityksen suomat taloudelliset ja muut etuisuudet eivät ole jakautuneet teollisuusmaissa tasapuolisesti väestöryhmien kesken. Siedettävän riskin suuruuteen vaikuttavat taloudellisten ja teknisten mahdollisuuksien ohella myös ja enSUOM EN LUONTO 7/ 88 47. Vaikutusten pitää olla lähes katastrofaalisia (verrattavissa talidomidin, ionisoivan säteilyn, ns. Vaikka ympäristölääketieteellinen koulutus ja tutkimus ovatkin toipumassa, yliopistoista puuttuvat edelleen alan kehittymisen kannalta tärkeät virat ja oppiainelaitokset, jotka takaisivat jatkuvuuden. Koska tieteellinen näyttö on avainasemassa, on tutkimuksen sitoutumattomuus ratkaisevaa. Lontoon sumun vaikutuksiin) tullakseen näkyviin. Nämä riskin arvioinnin vaikeudet konkretisoituvat asetettaessa hallinnollisia normeja altistukselle, ja koskevat esimerkiksi syöpää synnyttäviä aineita ja raskasmetalleja. Voidaan kuitenkin olettaa, että niillä on jokin osuus ja että ne täten murentavat aineellisen elintason nousun edullisia terveydellisiä vaikutuksia. Nykyinen koulutus valmentaa sairaalakeskeiseen terveydenhuoltoon ja korostaa yksilön käyttäytymisen muuttamiseen tähtäävää ehkäisymallia. Hän on perehtynyt erityisesti ympäristölääketieteeseen ja kirjoittanut mm. Elinympäristön pilaantumisesta aiheutuvien välittömien tai välillisten epäedullisten terveydellisten vaikutusten luotettava arviointi ei ole nyt eikä ehkä koskaan mahdollista. bruttokansantuotoksena tai energiankulutuksena) ei ilman muuta enää pidennä keskimääräistä elinikää. yhdessä Rauno Tenovuon kanssa kirjat Ympäristön haitat terveydelle sekä Terveys ja ympäristö. Risto Santti Tutkijat teknistaloudellisen kehityksen lutnoissa Teollisuusmaiden väestön terveydentila on tällä vuosisadalla huomattavasti parantunut. Riski voidaan hyväksyä, kunhan se tapahtuu tietoisesti, avoimesti ja vapaaehtoisesti. Esteet ovat useimmiten taloudellisia. Korkeakoulutkaan eivät juuri pysty tarjoamaan asiantuntija-apua
~~fi!t>-·; . ;.. Näillä main Nuortti SUOM EN LUONTO 7/ 88 47. Rantakoivikoiden reunustamana Yli-Nuortti lipuu Soklin alueelle, ohittaen geologien parakkikylän Kaulusmukassa ja jatkaa tyyneenä matkaansa kuin tyyntä myrskyn edellä. •.· ., ' -.,f.;, '• . vsk.. N aitiosta, luoteesta päin laskevan Kärekeojan alapuolella on kalastajien suosima kämppä, jossa on myös erämaapuhelin turvana. .. , .l.i~t:_ .. . .. ' Valtakunnanrajan tuntumasta, aivan vanhan karhunpesän alta se alkaa juosta länttä kohti. Ainijärvestä tuo tummaa planktonpitoista vettä pieni Ainioja. .. Pienenä purona kankaita haikoen se suunnistaa laajalle aavalle, missä jo kuin vapaammin hengittäen alkaa muodostaa pajukkoa suojakseen. , . Poukaman alla on puistonvartijoiden rakentama tyylikäs asentopaikka, mistä kalamies v-oi ihailla jylisevää koskea ottia odottaessaan. Suuntakin muuttuu koilliseen, mistä se Suomen puolella poikkeaa vain väistääkseen vaaroja ja kalliorinteitä. Kiemurtelee sitten käärmeen lailla etsien parasta mahdollista reittiä läpi suoturpeen. . Soklioja laskee jokeen linturikkaan Loitsanlammin kautta. • . . :·; . Lännestä päin mateleva Sotajoki ehkä hieman kiihdyttää Jauhtia. "'. Asiaa tuntematon veikkaisi leveämpänä tässä virtaavaa Tulppiota päähaaraksi samalla tavoin yhtyvät monet muutkin pohjoisen joet. ... Kulkusuunta muuttuu luoteeseen. . t_ .. UKK-puistoa kohti Nyt joen suunta muuttuu pohjoiseen. , .... .., ... Pieniä sivuhaaroja yhtyy jokeen melko tasaisin välein, muodostaen yhtymäkohdissaan syviä lomperoita isomustammukan asentopaikkoja. ·7 . !• . Paikoin kumisaappaan varren syvyisenä hiekkapohjainen joki jatkaa rauhallista kulkuaan. . .. Nuorttijoki Itäjoki, kuten saamenkielinen nimi suomennettuna merkitsee. Nivaa ja koskea seuraa tästä lähtien tiuhaan tahtiin. .. Tämän jälkeen joki virtaa varsinaisena Nuorttijokena, näille seuduin on !ohikin aikoinaan noussut. -: i_.~ . J ....... , ., . Sitten tulee vastaan Tulppiojoki, johon Yli-Nuortti ikään kuin laskee sivusta. Kuivahaaran yhtymäkohdan yläpuolelta joki alkaa kallistua ja saada lisää vauhtia, mutkitellen nyt harjujen ja mäkien välissä. Poronkuseman päässä Mettopalossa joki alkaa kallistua jälleen. Taustanaan pyramidimainen Nuorritunturi YliNuortti kulkee kilometrien matkan aavan myötäilemänä. . Kärekeoja toimii UKK-puiston rajana, joten tästä lähtien ollaan luonnonsuojelualueella. Muita järviä ei täällä satojen neliökilometrien aloilla olekaan, ainakaan vielä. Läpipääsemä24 Saukkosuvannolla Saukkosuvannonvaara ja Kolsanvaara syleilevät Nuorttia . Teksti ja kuvat: Teuvo Hietajärvi Nuortin eräIDaavirt , · ... . tön · pajukko, ryssänpaamättäikkö, itikka s11na sanastoa kuvaamaan olosuhteita. ... Vain kalamies tai kaheli kulkee näitä raukkoja rantoja, missä kumisaapas ei kauan kuivana pysy. ·t•-' .:. Parin kilometrin päässä laskee lännestä Tyynenoja, jonka jälkeen Nuorttia reunustavat pitkään heleät rantakoivikot. . Nuorttikönkäässä virta näyttää voimansa. · Könkäältä alaspäin mentäessä pilkottaa joentörmän takaa peltikatto merkkinä vastarakennetusta, nykyaikaisesta autiotuvasta
Kolsankoskien välillä rinteet alkavat hieman rauhoittua. vsk. Yläjuoksulle perustettava jättiläiskaivos tulee muuttamaan joen luonnetta ratkaisevasti. Mutkaisessa Voitinkönkäässä voi testata kanoottiurheilijan taitonsa, jos on tänne asti uskaltautunut. Komeimmillaan Nuortin kanjoni on Saukkosuvannolla, missä Saukkosuvannonvaara ja Kolsanvaara kohoavat molemmin puolin jokea jyrkkinä aina puolentoistasadan metrin korkeuteen. syöksyy syvaan kanjoniin, eikä siihen enää ennen rajaa yhdy muita mainittavia sivuhaaroja kuin Kummalehdonoja Hirvashautojen välillä. vaikenee. Kesäkuussa joen rantatöyräät ovat keltaisenaan ensin kukkii rentukka (kuvassa), sitten kullero. Koko Sotajoki jää Kemiran suunnitelmien mukaan parimetrisen jäteliejukerroksen alle. SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Nuorttijoki on useimmille Kekkospuiston kävijöille tuttu kaloistaan ja kanjonistaan. Alimmaisella Kol25. Nähtyään täällä kotkan tai merikotkan liitävän kurun rinnettä myötäillen kohti Kuolan korkeita vuorenhuippuja, osaa viimeistään antaa arvoa pohjoiselle luonnonkauneudelle. Koskia ja niiden jälkeisiä syviä hautoja seuraa peräperää. Jätämme nyt jäähyväiset vanhalle Nuortille
Joella on siis kuljettu paljon. Kämppä on viimeisen päälle varustettu, tosin sen vieraanvaraisuudesta saavat nauttia vain rajavyöhykeluvan omaavat. Kala on suhteellisen pienikokoista ja kiloisen harrinkin saanutta jo kehutaan. Tänne asti on matkaa latvoilta kertynyt yli kuusikymmentä kilometriä, kaikki joen mutkat huomioiden ehkäpä sata. Nuortin latvasuot, kuten Nuorttiaapa, eivät ole niin vetisiä kuin aavat yleensä. Tammukka on napannut perholitkaan. Sankka pajukko ja koivikko reunustaa Nuorttijokea melkein UKK-PUISTO Nuorttijoen viisikymmenkilometrinen kulku ja sen muutokset. Kemira vähättelee joen kalaisuutta sankoskella on vielä ennen rajaa poromiesten kämppä parhaalla kalapaikalla. UKK-puisto merkitty punaisella. Tämä poltin karvaton nokkonen on harvinainen alalaji. Luonnonvaraisena täällä kasvaa myös nokkonen, joka ei kuitenkaan "pistä". Näkyvimmistä lajeista mainittakoon punaherukka ja lappalaisten lääkekasvi väinönputki, onpa täältä löydetty Suomen pohjoisin ahomansikan kasvupaikkakin. Nykyään joki on metsähallituksen omistamaa virkistyskalastusaluetta. Joen lähtöpaikka on vain vajaan kahdenkymmenen kilometrin paassa, mutta aivan kuin suomalaisten iloksi se heittää lenkin rajan tällä puolen, aloittaessaan kaikenlaisten vastusten rikkoman taipaleensa kohti Jäämerta. Kasvillisuus · on siten hieman erityyppistä, köyhempää. Silmiinpistävää on vaivaiskoivikon ja matalan pajukon .runsaus. Alkukesästä joen rannat ovat kukkivia rentukoita keltaisenaan. Heinäkuussa on vuorossa metsäkurjenpolvi, jolloin jokivarsiniityt saavat violetin värisävyn. vsk.. Nuortilla nappaa Kautta aikojen on Nuorttijoki tunnettu kalamiesten paratiisina vaikka eihän joessa ole kuin kaksi kalaa, harri ja taimen, sanotaan. Kesän kukkaloisto Kasvillisuudeltaan Nuortinkaira on yleensä karua. Vielä heinäkuussakin laskee lämpötila usein pakkasen puolelle muuttaen säästyneet hedelmät kumisiksi palloiksi. Kaulusmaassa ei juuri muuta ylispuuta näe kuin tiheässä kasvavaa matalaa koivua, hieman tunturikoivua korkeampaa. Vilkkaiden purojen ja jokien varret ovat monin paikoin eteläisen reheviä kasvistoiltaan. Kalaa ei juuri istuteta, koska luontainen lisääntyvyys on hiekkapohjaisessa ja koskisessa joessa erittäin hyvä. Kalapitoisuuteen viittaa jo se, että erämaanjoen jokaiselle kohdalle on annettu oma nimensä, esimerkiksi Pitkä veto, Pikkuapajanmaa, Kutunivat. Jätevedet johdetaan joko Nuorttiin, jolloin se saastuu tai Kemijokeen jolloin Nuortin vesimäärä vähenee ratkaisevasti. Välistä koivikko aukeaa aromaiseksi niityksi, jota äkkipäätä katsellen luulisi suoksi. Toinen yleinen saalis Nuortilla on harri. Värriötunturin seuduilta laajoilta aavoilta jokihaarat hajaantuvat eri tahoille kohti Vienanmerta, Jäämerta ja Pohjanlahtea. fl \ \ Virtaava vesi aiheuttaa muutoksen luonnon karuuteen. Yli-Nuortti padotaan, Sokliojan päälle tulee 20 neliökilometrin kaivos ja jäte/ieju kasataan 25 neliökilometrin altaaseen Sotajoen päälle. Suurimmat saadut taimenet lienevät viisikiloisia, joskin SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Saraikon keskeltä nousevilla rahkasammalmättäillä kasvaa hilla antaen joskus suuren mehukkaan sadon, mutta 26 useimmiten pakkasherra käväisee heti alkukesästä puremassa parhaan terän kukinnoilta. Pienten sivupurojen kuruissa kasvaa saniaisia ja muuta lehtotyypin kasvistoa. Seutu on havupuuta kasvavaa ylänköä, varjeltua suojametsäaluetta ja vedenjakaja-aluetta. Mesimarja kukkii myös runsaana, mutta marjaksi asti se ei täällä koskaan kehity. Suuret kasviharvinaisuudet puuttuvat joen varsilta. Juhannukselta tilalle astuu kullero. Yli-Nuortin varrella ja SokIin alueella esiintyvät katajaiset koivikkoahot ovat kuitenkin ainutlaatuisia Suomessa. koko pituudelta. Runsas on myös mesiangervo, joka huumaa tuoksullaan retkeilijöitä vielä elokuulla
Talvisaikaan jokivarren teerija riekkoparvia kiusaa kiireinen tunturihaukka. vähetessä usein hyvin ,jyrkät. Yli-Nuortin ja Sokliojan kulkua täytyy muuttaa. Viime aikoina tosin on myös keskusteltu jäteveden johtamisesta takaisin Nuorttiin. Nuortille myydään vuosittain tuhansia kalastuslupia ja jotain kalanpaljoudesta kertoo sekin, että viisi kiloa tai kaksi kalaa on suurin määrä, minkä saa viedä joelta pois, kuten muillakin kalajoilla. Sikäläisten voimalaitosten teho vähenee. Saukko kulkee jokea ylös-alas, mutta jää harvemmin paikoilleen asustamaan . Nuortin alueen jäkäläkankaat lienevät palkisen parhaat poronruokamaat talvisaikaan. Kaikki uunilintulajimme esiintyvät alueella enemmän tai vähemmän säännöllisesti. D tuja, viihtyvät siellä myös erilaiset pedot. Tästä kertoo jo paikannimissä esiintyvä etuliite Kolsa, mikä tarkoittaa juuri koskeloa. Joki kuitenkin kestää tuon voimakkaan kalastuksen, koska sen hehtaarituotto on peräti 20 kiloa taimenta ja harjusta. Tuttu talvivieras etelämpänä eli koskikara on Nuortilla kotonaan kesäaikaankin. Kalastuspiirin päällikkö Olli Tuunainen kumoaa Esko Haikalan käsityksen, että Nuortin kala olisi istutettua. Jokien kääntämisasiat ovat Kemiran mukaan täysin Suomen viranomaisten päätettävissä. Minkki taas yleistyi joitakin vuosia sitten. Viime vuosina asuinaluettaan laajentaneella punarinnalla on täällä vankka sillanpääasema, kuten monella muullakin kurumaastoa suosivalla lajilla. Hyönteismaailman vaikutuksesta kertoo YliNuortin koivikoissa tapahtunut tunturimittarituho. miltä, mutta voi rakennelman löytää jopa siltaparrun päältä, kuten Hirvikaltionojalla. Tuunaisen mukaan Nuorttijoessa elää luontainen taimenja harjuskanta, jonka lisääntymisen takaavat molemmin puolin rajaa olevat rauhoitusalueet. Kaivoksen jätelieju johdetaan Sotajoen päälle, mihin muodostuu tuhansien hehtaarien jäteallas. Kerran tehdyt toimet voivat tuhota kannan kymmeniksi vuosiksi. Piekanoita näkee vähän liiankin usein hyvinä myyrävuosina jokiseudun sopulija myyräapajia kokemassa. vsk. Nykyään vain ahma saattaa vierailla rajan takaa. Hyönteismaailma onkin määrältään runsas Lapin yleisen tavan mukaan. Aivan jokivarressa ne käyvät harvemmin, mutta lähivaaroissa lisääntynyt hirvikanta joutuu verolle. Kemira on suorittanut Nuortilla pienimuotoista koekalastusta. Vesi puhdistetaan ja ohjataan rakennettavan kanavan kautta Kemijokeen. Varsinaisia vesipetoja ovat saukko ja minkki. Varsinkin täällä Lapissa, m1ssa luonto on herkkä muutoksille. Nuortin virtaama heikkenee kaivoksen takia keskimäärin kolmanneksella. Joen kosket kuuluvat koskiensuojeluohjelmaan, mutta Soklin kaivoksen mahdollisuus oli otettu huomioon jo koskiensuojelulakia säädettäessä, joten tämä ei aiheuta ongelmia. Nykyisestä suosiosta kertovat leveät ranniot molemmin puolin jokea rajavyöhykkeen takarajalle asti. Yleisiä ovat koskelotkin "ungeloa" myöten. Kela vinkaisee huomattavasti tiheämmin. Koskikara pesii Täälläkin kuten yleensä linnut ovat näkyvimpiä ja kuuluvimpia eläimiä, varsinkin kesällä. Lajistossa on paljon itäistä aineista, mutta sitä ei tule ajatelleeksi miljonien syöpäläisten hyökätessä hävittäjien tavoin onnettoman uhrinsa kimppuun. D Teuvo Hietajärvi on kemijärveläinen metsäteknikko. Saukkokin kalastelee Nuortilla Koska Nuortti on kalaisa joki ja siinä on paljon IinKaivos imee joen voiman Soklin valtava karbonatiittikaivos perustetaan Nuortin varrelle ja se mullistaa pienen joen perusteellisesti. Mutta erikoisuuksiakin riittää · eteläisiä lajeja normaalia pohjoisempana kuten myös pohjoisia lajeja etelämpänä, ja vielä muuta mukavaa. vain suurempia. Esteitä kaivokselle ei tuo myöskään se, että Nuortti virtaa UKK-puiston läpi ja toimii latvahaaroillaan Värriön luonnonpuiston rajoina. Pahimmassa tapauksessa UKK-puiston eteläosan merkitys virkistysalueena vähenee kymmeniksi vuosiksi. Kalastajien ohella myös retkeilijät voivat jättää Nuorttijoen varren. Lapin lajeista mainittakoon sinirinta ja pikkusirkku, joita tapaa rantaa pitkin kulkiessaan melkeinpä säännöllisin välimatkoin. Tämä on esimerkkinä siitä, kuinka herkkää tunturimaan luonto on. Tämä luonnon herkkyys pitäisi ottaa huomioon inhimillisessäkin toiminnassa täällä "elämän äärirajoilla". Pahimpaan räkkäaikaan niitä ei juuri tapaa jokivarren pöheiköistä. Tämän toteuttamiseksi Yli-Nuortti katkaistaan viiden metrin korkuisella padalla. Vesibiologien mukaån kalakannan reaktiot ovat vedenmäärän. Kaivoksen käyttövesivarastoksi muodostetaan samalla YliNuortin varteen Ainijärven kohdalle 500 hehtaarin tekojärvi. 27. Kuten seudulla sanotaan, "ei siinä auta suuret rahat eikä korkeat virat". Lapin kalastusasiantuntijat eivät yhdy tähän käsitykseen. kalamiehet tunnetusti liioittelevat. Sen pesätuppaita löytyy useimmiten kalliontörsuoMEN LUONTO 7/ 88 47. Nykyään se on saatu pyynnillä kuriin pienentämästä vesilintupoikueita ja vähentämästä muutenkin vähälajista kalakantaa. Lajista on pitkälle samanlaista kuin muillakin pohjoisen joilla, määrät . Suurpedot ovat aina olleet luonteenomaisia tämän kairan asukkeja. Enneri kalastajatkin saattoivat nähdä ahmoja tai susia joella valoisina kesäöinä. Karhuja on alueella ihan "riittävästi". Kaiken kaikkiaan noin 150 lintulajia on tavattu Nuortin maisemissa, näistä lähes sata pesivänä. Metsähallituksen erätarkastaja Lauri Peipon mukaan Nuorttijoki on jokivesistöistä arvokkaimpia ja intensiivisimmin kalastetuja. Kesällä porot asustavat paljon tunturissa. Rantasipi, pajusirkku ja västäräkki ovat jokapaikanlintuja, ja telkkäpoikueita näkee heinäkuulta vähän väliä. Jos sekin alkaa pitempään asustella seudulla, jää se yleensä moottorikelkkaliikenteen jalkoihin. Asuipa ilveskollikin vielä muuan vuosi sitten kevättalvella kanjonilla, mutta häipyi sitten. Tosin veden määrän vähetessä joudutaan keskustelemaan rajavesikomission kanssa Neuvostoliitolle suoritettavista korvauksista. Kilometrien matkalla alue on yhtä koivupökkelömetsää. Pikkusieposta ja lehtokurpasta on tehty havaintoja täällä kaukana normaalin levinneisyysalueen ulkopuolella. Eri asia on, ettei Nuortin kala ole niitä helpoimpia kalastettavia. Sokli-projektin päällikön Esko Haikolan mielestä Nuortti ei ole kalajoki. Kalamäärässä huomaa vilkkaimpaan aikaan selvän nousun vyöhykkeen puolelle siirryttyään. Mitenkään yleinen se ei ole. Hänen mukaansa joen kalansaalis on vähäinen ja sitä paitsi Neuvostoliiton puolella tehtyjen istutusten varassa. Erikoislajistoa ovat sitten eteläiset peukaloinen ja metsäviklo, jotka ovat Nuortin alueen kuruilla melko tavallisia, mutta siirryttäessä sisämaahan päin käyvät harvinaisiksi. Talviuneen vaipuminen on ollut karhun pelastuksena vaikka monitoimikonetta sekin joutuu lähtemään karkuun
I ( f ,y ' ( I 28 1 ( 1 1 ' 1~ /i • ' t ( ', 1 teäkö uimaan vai kääntäisikö selkäpuolta auringolle. ' f Kimalainen liikahti hiukan, alkoi ojennella pikkujalkojaan. Jos oli turkki kiiltänyt jo ennen siivousta, niin nyt se todella hohti, kaunis ruskea turkki. Etujalat, takajalat ja mitä kaikkia jalkoja sillä onkaan. Yöimakkaasti venyivät pienet jalat selän yli, vaikealta näytti, mutta en tarjonnut apuani. Ajatus ei koskaan päässyt loppupisteesen, sillä suuri kimalainen lensi viereeni vain puolisen metriä kyljestäni. Kimalainen oli valmis lähtöön. Se lepäsi liikkumatta, kuuma kai silläkin oli paksussa turkissaan! t c 1 •• . Jokainen käsiteltiin erikseen ja huolella. Mietin läh(. Pään sively oli yhtä huolellinen kuin kaikki muukin. Kas vain, samat olivat vaikeudet kuin ihmiselläkin. Jalkojen pesua seurasi massu! Kimalainen käännähti jotenkin kuin puoli-istuvaan tai puoliseisovaan asentoon ja alkoi vatsan hieronta. Ei mitään arkisia ääniä, viehkeästi vain satakieli ja peipponen käyvät . Se veti kaikki jalkansa esiin ja ojenteli niitä vuoron perään. En ole samaa mieltä mustarastaan kanssa, sillä toivon hartaasti väittelyn jatkuvan. Pyörähdys jälleen. Se alkoi sivellä päätään kahdella etujalalla kuin jakauksen kahtapuolta, täsmälleen samalla tavalla kuin nuoret pojat tekevät, kun kampa on unohtunut kotiin ja tukka on saatava jonkinlaiseen järjestykseen. Millä tarmolla! kaula tai ne paikat, jotka ovat pään ja rinnan välissä saivat käsittelynsä. Jäin kuitenkin paikoilleni, sillä kimalainen ei näyttänyt välittävän naapuristaan tuon taivaallista, tuskin vilkaisi minua. vsk.. Mustarastas joskus heläyttää oman sävelmänsä kuin huomauttaen, saman tekevää kenen piha on. Noin, ensin vasemmalle, oikealle, toinen jalka, toinen jalka. Siinä sitä istun lepolassin reunalla näennäisen joutilaisuuden suloisessa olotilassa. Erehdyin, olikin pesupäivä, alkoi perusteellinen jalkojen puhdistus tai tietysti pesu. Kun selkä oli valmis, näin parhaimman. Olisikohan pojalla poikahan se oli kampaustyylistä päätellen ollut tapaaSUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Alkoi selän pesu. Anja Luotonen-Hytönen Piirrokset: Jari Kostet Killlalaisen lento Harvinainen helteinen heinäkuun päivä. Ahaa, keksin, pienellä on taukojumpan aika. Ei tuulen henkäystä, taivas ja järvi samaa sineä. Verkkaisesti se lensi pihan yli, hävisi metsikköön. tulista väittelyä reviireistään. Ensimmäinen toimenpide olisi tietenkin tavan mukaan ollut painua pakoon, vaikka läheiseen kuusikkoon
Minkään onnettomuuden jälkijärjestelyistä ei ollut kysymys, sillä kaunis turkki oli aivan siisti jo kimalaisen istahtaessa viereeni. Kokemus vastasi täysin parsinneulan tunkemista pakaroihin. Jos ateriointi tapahtui pihalla, niitä lenteli jatkuvasti ympärillä ja aina niistä joku istui sokeriastiassa. Huomasin varhaisessa vaiheessa, että verannan kattoon oli ilmestynyt harmaa pyöreä pallo. Tilanteesta selvittiin ilman rähinöitä. Alkuaikoina, kun pamautin verannan ovea, niitä tuli kymmenittäin ulos, kiroilivat pesän ympärillä ja vasta kun häivyin maisemista, palasivat pesäänsä. Asiaa ei enää voinut kieltää, minulla oli SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Nähtyään minut, se ilmeisesti tiedotti tovereilleen, että se on vain SE. 29. Muiden ihmisten tulo pesän läheisyyteen sai aikaan hirmuisen metelin ja lentelyn. Tunnustan kyllä, että en koskaan istuutunut tuolille katsomatta, ettei siinä jo ollut joku! Aivan muualla istahdin kerran tuolille, jolla ennestään istui ampiainen. minen kuningattaren kanssa vai mikä oli se tärkeä tilaisuus, mihin tarv1ttnn niin perusteellinen jynssäys. Joten alkuaikoina minullakin oli syytä jonkinasteiseen epäluuloon! Koko kesän ampiaiset elelivät kanssani ja rauhallinen rinnakkaiselo dli täydellinen D Kirjoittajan kuvaamilla kampausliikkeillä kimalainen siirtää siitepölyn turkistaan jalkojen pölyvasuihin. Yksilö on naaras, sillä kaikki kimalaistyöläiset ja kuningattaret ovat naaraita koiraat eivät kerää siitepölyä. Mutta päivien myötä vartijoiden maara väheni, myös hätätilasurina vaimeni ja lopulta vain yksi ampiainen tuli pesän suulle. lhmisvieraani kieltäytyivät jyrkästi kaikesta seurustelusta ja kahvinjuonnista verannalla. Ampiaiseni e1vat olleet tunkeilevia. vsk . Kimalainen kuuluu nyt suosikkieläimiini, mitään syytä ei ole sitä paeta. Jos minulla on oikein hyvä onni, ehkä se toistekin tulee touhuilemaan viereeni. Pallo kasvoi, oli appelsiinin kokoinen ja vihdoin muistutti suurta harmaata greippiä. Yritin olla sitä näkemättä ja uskoin hartaasti, että pallo häviäisi tai ainakaan ei kasvaisi, koska verannan veto-ovi jymähti jatkuvasti vain muutaman sentin päähän pallosta. I 1 1 \ mahtava pesällinen amp1a1sia vierainani. Kaunis kimalaiseni ! Samana kesänä tein tuttavuutta myös kimalaisen serkkujen kanssa. He katsoivat sitten syyttävästi minua ja pesaa, sanoivat: Tuo kyllä pitäisi hävittää! Niin pitäisi, sanoin minä ja ampiaiseni varmasti vaistosivat ääneni osittaisen ivan ja osittaisen hilpeyden, sillä umpiverannalta ison ampiaispesän häätäminen ei kyllä käy noin vain! Enkä edes halunnutkaan, että se olisi hävitetty. Turha oli selittää, että ne ovat vain omia amp1a1s1ani. lhmisvieraani poistuivat suuntaan tai toiseen alta aikayksikön. Kun join aamukahvin verannalla pesän alla, eivät ne koskaan tulleet jakamaan aam1a1sta kanssani. Pallon ympärillä kävi kova touhu, senkin tiesin, olin vain tietämättömän näköinen
Jouko T. Parviainen Surtseyn synnystä 25 vuotta Markku Varjo 30 Eläinä valloittaa saaren SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. vsk.
Surtsey maailman nuorin saari kohosi merestä Islannin lounaisrannikolla 25 vuotta sitten. marraskuuta 1963, oli luonnollista, että geologit seurasivat saaren syntyä suurella mielenkiinnolla. Surtsey on antanut arvokasta tietoa siitä, miten elämä jääkauden jälkeen levisi Islantiin, Färsaarille ja Huippuvuorille. marraskuuta 1963. Nuori merilokki tepastelee Surtseyllä purkauksen päätyttyä kesällä 1967. Myös monet hyönteiset ja linnut ovat saaneet jalansijan vielä karulla maaperällä. Suola-arho nousi Surtseylle pian purkauksen jälkeen ja on nykyisin saaren yleisin kasvi. Nykyisin saarella pesivät myös riskilä, myrskylintu, pikkukajava ja selkälokki. Tulivuoren purkauksessa syntynyt Surtsey oli aluksi autio, mutta nyt saarelle, on kotiutunut parisenkymmentä kasvilajia. Eräät tiedemiehet halusivat tutkia, synnyttääkö merenalainen tulivuorenpurkaus eloperäistä ainetta. Surtsey, tulen ja veden lapsi, kuvattuna synnytystuskissaan 14. Kun näytti siltä, että Surtseyksi (musta saari) kastettu saari kestäisi Atlantin tyrskyjä satojakin vuosia, alkoivat muutkin tiedemiehet innostua. Kun merenalainen tulivuorenpurkaus alkoi Vestmanna-saarten lähistöllä 14. vsk. Monet biologit huomasivat, että Surtsey tarjosi ainutlaatuisen tilaisuuden seurata, kuinka eliöt kulkeutuvat autiolle saarelle ja kuinka ne muodostavat monimuotoisia yhdyskuntia. SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. 31. Kuin tuhkasta noussut Feeniks-lintu
Seuraavana kesänä löytyi ensimmamen putkilokasvi: ar-ktinen merisinappi (Cakile maritima). 32 Rantavehnä sitoo irtonaista tuhkaa ja hiekkaa. Tuuli on lennätellyt siemeniä ja maata, aallot ovat huuhtoneet osan rannasta mereen. "Tämä osoittaa, kuinka äärettömän vaikeaa eliöiden on menestyä pohjoisella avomeren saarella", Sturla tähdentää. "Niitä ilmeisesti miellytti lämmitellä jalkojaan saaren kuumalla pinnalla" muistelee Sturla. Sieltä on 25 vuoden aikana tavattu 25 lajia; toisin sanoen kasvilaji vuodessa on saapunut saarelle. Lisäksi maankamaran kuumuus on kärventänyt ja talven viima on palelluttanut eliöitä. Se kasvoi välittömästi vuorovesirajan yläpuolella, mikä osoittaa siementen kulkeutuneen meren mukana. Siemenien on tultava lintujen, ilmavirtausten tai meren mukana, ja vain harvat lajit ovat kestäneet tämän matkan. Harmaahylje on ainoa nisäkäs, joka on asettunut vakituisesti Surtseylle. Sen jälkeen on putkilokasvi toisensa jälkeen saapunut Surtseylle. Kasvit ja linnut hyötyvät toisistaan Toisia taas kiinnostivat sellaiset bakteerit, jotka menestyvät suolaisessa, rikkipitoisessa tai kuumassa vedessä. Asuttaminen onnistuu yhteisvoimin Surtseyllä on kehittymässä monimuotoinen eliöstö. SUOMEN LUONTO 7/ 88 47 . Lisäksi niiden on kyettävä nousemaan saarelle ja juurtumaan sille. Pieneliöt ovat joko IenSammal on etsiytynyt Surtseyn tumman laavan rakoihin. Sille saavat nousta vain harvat tutkijat; muilta mahinnousu on ankarasti kielletty. Tiedemiehet astuivat Surtseylle tulivuoren vielä purkautuesa, mutta nyt saari on pyhitetty luonnon laboratorioksi. Useiden hyönteisten on vaikeuksista huolimatta onnistunut asuttaa Surtsey. Jo vuonna 1976 siellä kuhisi puolitoista sataa hyönteisja hämähäkkilajia. Kuitenkaan kaikki kasvit eivät ole pystyneet kotiutumaan Surtseylle: vain 17 la:jia kasvaa siellä nykyisin. Saaren eristyneisyyden vuoksi Islannin mantereelta on saarelle matkaa lähes 40 kilometriä maanisäkkäät eivät toistaiseksi ole päässeet sinne. Monet hyönteiset ovat päässeet saarelle myös ajelehtimaila ajopuiden tai kasvimättäiden mukana. täneet sinne tai kulkeutuneet tuulen mukana. Mättäät tarjoavat hyvän suojan saaren merilinnuille. Surtseyn huokoinen maaperä läpäisee hyvin vettä ja on kuiva kasvualusta runsaista sateista huolimatta. vsk .. He etsivät erityisesti bakteereita, joita kemiantai lääketeollisuus voisi hyödyntää. Hämähäkkejä on liidellyt seitin kappaleiden avulla. Lokit lentelivät alueen yläpuolella ja levähtivät vielä kuumalla saarella. Lokit laskeutuivat saarelle aina, kun purkaus hetkeksikin laantui. Eliö kunnan teräsmiehet Kasvien on ollut vaikeaa nousta ja levittäytyä Surtseylle. Elämä nousee saarelle "Lokkilinnut olivat ensimmäiset vierailijat Surtseyllä", kertoo professori Sturla Fridriksson, joka on saaren biologisen tutkimuksen isä. Ensimmäiset putkilokasvien siemenet ajautuivat Surtseyn rannoille saaren syntymän jälkeisenä kesänä
Luonnon laboratorio Surtsey on elävä oppikirja eliöstön kehittymisestä pohjoisen Atlantin saarilla. Kauanko saari kestää Atlantin armottomia aaltoja ja tuimaa tuulta. Pessimistit Surtseyn pelkäävät huuhtoutuvan mereen parissa sadassa vuodessa, hymähtää Sturtla. Tuliperäinen tuhka iskostuu ja kovettuu vähitellen vettä heikommin läpäiseväksi. Useimmat saaret ovat synt yneet samalla tavoin kuin Surtsey viisi tuhatta tai seitsemä nkin tuhatta vuotta sitten . "Tämä yhteiselämä hyödyntää siten kaikkia osapuolia", Sturtla hymyilee. Muutaman tuhannen vuoden päästä Surtsey on pieni jyrkkäseinäinen kallioluoto, jolla pesivät viirunokkainen lunni ja suula. 33. Jäkälät ja sammalet saavat paremman kasvualustan. Merilinnut käyttävät hyväkseen kasvimättäitä. Kasvimättäissä pesivät merija selkälokki; riskilä ja pikkusuoME LUO TO 7/ 88 47 . Tällainen lienee Surtseynkin tulevaisuus. Merilinnut puolestaan lannoittavat kasveja ulosteillaan ja ruoan,tähteillä. Nyt ovat vasta pioneerilajit valloittanet saaren. Surtseyn tutkimuk sista saattaa koitua myös taloudellista hyötyä. Merilinnut ovat ottaneet Surtseyn omakseen. vsk. "Voimme nyt päätellä, kuinka elämä saapui esimerkiksi Huippuvuorille, Färsaarille tai Islantiin jääkauden loputtua, noin 10 000 vuotta sitten", todistaa Sturtla. Tänä päivänä saari on hieman kutistunut; aallot ovat huuhtoneet ja tuuli on tuivertanut tulivuoren tuhkaa takaisin Atlanttiin. kajava ovat kotiutuneet roso1s1m laavalouhikoihin . Kun purka us päättyi kesäkuussa 1967, Surtsey oli lähes kolmen neliökilometrin laajuinen ja 140 metriä korkea. Merisinappi ja rantavehnä (Leymus arenarius) ovat myös melko yleisiä. Se on levittäytynyt kaikkialle. D Jouko Parviainen on Geologian tutkimuskeskuksen geologi. Suurimmat niistä kukoistavat yhä elämää, pienimmät ovat enää lintuluotoja" . Esimerkiksi merilokki pesii ja kasvattaa poikasensa merisinappimättäissä . Mikä on Surtseyn ja sille nousseen elämän kohtalo. "Surtseyllä näemme, miten luonto muuttuu, kun kasvillisuus levittäytyy autiolle maan kamaralle", Sturtla. Vihreä keidas vai lintusaari. Markku Varjo on biologi ja vapaa toimittaja. Saarella menestyneitä kasveja voidaan käyttää aavikoituneiden alueiden kasvittamiseen. Surtseytä vanhempi Heimaney-saari on myös syntynyt tulivuoren purkauksessa ja sitten satojen vuosien kuluessa hioutunut jyrkkäseinämäiseksi. Ne muodostavat laajoja kasvustoja yhdessä suola-arhon kanssa . Poikaset etsivät usein suojaa samaan kasviyhteisöön kuuluvan rantavehnän seasta. Kun ne ovat valmistaneet maaperää myöhemmin saapuville lajeille, voi Surtseyllä kukoistaa yhtä monimuotoinen eliöstö kuin Heimaeyllä, suurimmalla Vestmanna-saarella. Yksi kasvi on Surtseyllä paljon yleisempi kuin muut: suola-arho (Honckenya peploides). Kuolevien sammalten maatuessa humukseksi putkilokasvit löytävät yhä enemmän kelvollisia kasvupaikkoja , Kun Atlantin aallot ovat satojen vuosien saatossa nakertaneet saaren rantoja, kasvien elinti la kaventuu ja laj imäärä vähenee. Surtseyn viides vakituinen pesijä on myrskylintu , joka viihtyy kesk uskraatterin sisällä, missä tuhka huokuu yhä lä mpöä ja toimii hautomakoneena. Surtseyn avulla on mahdollista selvittää, miten elämä kehittyi jääkauden jälkeen näillä kenties täysin autioilla saarilla . "Uskon itse niihin geologisiin todisteisiin, joita Vestmanna-saaret tarjoavat. todistaa . Sturtla ennustaa elämä n monipuolistuvan Surtseyllä muutama n sadan vuoden ajan
Erään puun kannolle oli rakennettu jopa tanssipaviljonki. Onneksi yleinen mielipide heräsi, ja puut saivat puolustajansa ja ajan mittaan myös suojelualueensa. Lännen lokarin elämää. Kuva Converse Basinin työmaalta vuodelta 1901. Tiettävästi punapuun kantoon ei tehty yhtään torppaa, vaikka mittavaatimukset täyttäviä kantoja jäi Jokarien jäljiltä runsaasti Kalifornian metsiin. Täysin perättömiä eivät hurjat tarinat olleet: pisimmät puut yltivät lähes sadan metrin korkeuteen ja suurimman rungon halkaisija oli peräti 12 metriä. Antero Mäntylä Tukkiparonit ja lammasf armarit olivat hävittää jättiläispuut Siirtolaisten myötä myös Suomeen kantautuivat jutut valtavista amerikanpuista, joiden kantoihin oli koverrettu kapakoita ja torppia. Nykyisin suurin osa jäljellä olevista metsiköistä on kansallispuistoissa ja kansallismetsissä, ja niiden tulevaisuus näyttää ainakin tällä hetkellä turvatulta. 34 "Punapuun kantoon kun torppansa laittaa, niin sinne se ilon päivä koittaa", kuvaili Hiski Salomaa Amerikassa 1930 levyttämässä kupletissaan tä kiinnostuivat myös puutavarayhtiöt. Suurimman puun, hakkuilta säästyneen kenraali Shermanin pohjapinta-ala yltään jopa nykynormien mukaiseen neljän hengen aravatalon SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. 1800-luvun jälkipuoliskolla mammuttipetäjisLäpimitaltaan kahdeksanmetrisen rungon päällä hevosetkin kutistuvat lilliputeiksi. vsk.. Ne keinottelivat metsiköitä haltuunsa, ja valtavilla savotoilla kaadettiin jättiläispuu toisensa jälkeen nopeassa tahdissa
Jäänne jättiläisliskojen aikakaudelta Mammuttipetäjä on ikänsä ja kokonsa puolesta ainutlaatuinen esimerkki lajinkehityksestä. Puun varhaisia fossiilimuotoja löydettiin ja nimettiin kauan ennenkuin uutiset jättiläismäisen puulajin löytymisestä Kaliforniasta alkoivat levitä. vsk. Jättiläispuilla kuollut latvaranka on paljon yleisempi kuin elävä latvus. Tätä ennen ehdittiin kuitenkin joka viides jättiläispuu kaataa. SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Pelko jättiläispuun häviämisestä johti ensimmäisiin metsänhakkuukiistoihin, jotka vähitellen johtivat mammuttipetäjämetsiköiden lähes täydelliseen suojeluun. Keskellä kenraali Sherman koko pituudessaan. Ilmaston muutokset ovat kaventaneet jyrkästi puun kasvupaikkoja ja nykyään sitä esiintyy vain Sierra Nevadan länsirinteillä KaliforMammuttipetäjän sydänpuu on niin lahonkestävää, ettei vuosisata ole mahtanut tälle puukiekolle mitään. Vanhin maassa säilynyt runko on kaatunut ajanlaskumme alussa! 35. Liike-elämä sovelsi idean muunnellussa muodossa käytäntöön: maassa makaavaan pölkkyyn koverrettiin tilat saluunalle. Puu kaatui talven 1969 myrskyssä. Kuuluisaksi tuli kanto, jonka päälle rakennettiin tanssipaviljonki. lattia-alaan 120 neliömetriin. Fossiililöytöjen perusteella lajin varhaismuodot olivat jättiläisliskojen aikakaudella yhtä laajalle levinneitä kuin nykyiset kuusija jalokuusilajit pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Sata vuotta sitten alkoi näyttää siltä, että hakkuut tekevät lopun mammuttipetäjistä. Kuuluisuutta saavutti myös Wavonan tunnelipuu, jonka tyveen tehtiin lännenvankkureiden mentävä aukko vuonna 1881
Kapearaiteisella radalla voitiin tosin kuljettaa korkeintaan 2.5 metriä paksuja pölkkyjä. Jo mammuttipetäjän kaato on aivan eri luokan tehtävä kuin minkitän muun puun kaato. Numeroidut kaarnankap paleet pystytettiin näytteille San Fransiscoon ja myöhemmin New Yorkiin. Sekapuina kasvavat keltaja sokerimänty, harmaa ja punainen jalokuusi sekä pohjoisessa douglaskuusi. Laajat metsäalueet siirtyivät sahamiesten hallintaan pilkkahinnalla ennenkuin kongressi 1891 hyväksyi lain, jolla presidentti voi siirtää metsäalueita maanhankintalain ulkopuolelle. Mammutti petäjät kasvavat 75 erillisessä metsikössä; hehtaarilla on keskimäärin 6-8 kookasta puuta. Ainoastaan pinnaltaan epätasaiset pölkyt jouduttiin räjäyttämään halki, sillä suurten pölkkyjen piti SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Valmis kaatokolo oli niin syvä ja korkea, että kaksi ratsastajaa hevosen selässä istuen sai siitä hyvän sateensuojan. Kaatosahaukseen tarvittiin kahdesta pitkästä justeerista yhteenliitetty saha ja kaikkiaan kaatoporukalta kului puun kaatamiseen aikaa toista viikkoa. Suurin vahinko tapahtuikin siinä, että kaadetut puut olivat poikkeuksellisen kookkaita. Keinottelun ja suojelun kilpajuoksu Mammuttipetäjä löydettiin vuonna 1852 ja jo samana vuonna kaadettiin 92 metrin korkuinen jättiläinen. huomiota, mutta useissa lehtikirjoituksissa toisaalta arvosteltiin puun hävittämistä. Kun valtaus oli rekisteröity "valeuudisasukkaan" nimiin, hän antoi ennakkosopimuksen mukaisesti lupakirjansa maakeinottelijoiden agenteille 100-600 dollarin korvausta vastaan. vsk.. Saha sijaitsi maljamaisen laakson keskellä, josta harjanteiden rinteille johtivat kilometrien pituiset pääjuontoradat: kaksi puolimetristä pölkkyjonoa, joiden päällä sahan höyryvinssit vetivät jättipölkyt alas sahalle. nenkuin he saivat hakattua kaatokolon pitkävartisilla kirveillään. Sahaustoiminta alkoi muissa metsiköissä lisääntyä niin nopeasti, että julkiset vastalauseet vaativat sen sääntelyä. Puiden koko ja hakkuualueen pinnanmuodot asettivat omat vaatimuksensa puunkuljetukselle. Lakia ei kuitenkaan koskaan sovellettu, vaikka selviä rikkomuksia sattui runsaasti. Niitä pitkin hevosilla siirreltävät höyryvinssit ns. Mammuttipetäjä kestää metsäpalon leikiten niassa. Suurimman puun kuutiomäärä yltää puoleentoistatuhanteen. Joku tyvestään pystyynkuorittu jättiläinen on kuolleenakin kestänyt Sierra Nevadan tuiskut ja tuulet toista sataa vuotta. Ne sijaitsevat 400 km pitkällä vyöhykkeellä I 500-2 000 metrin korkeudessa, jossa vallitsevat viileät ja kosteat ilmastoolot. Lokarien jättisavotat Lännen lokarien savotat Sanger Lumber Co:n {1888-1908) ja Hume-Bennett Lumber Co:n {190817) hakkuualueilla ovat vertaansa vailla puunkorjuun historiassa useassakin eri mielessä. aasit vetivät pölkyt pääjuontoradan varteen. Näyttelypuiden kaato jatkui vuosisadan loppuun asti. Maaperä ei ole erityisen hedelmällinen, mutta tästä huolimatta mammuttipetäjä venyy uskomattomiin mittoihin. I 880-luvun puolivälissä alkoi kova keinottelu alueen metsillä, kun itärannikon tukkiparonien kiinnostus heräsi niihin. Jos puu laajeni voimakkaasti tyvestä, jätettiin jopa kolme-neljä metsiä korkea kanto. Määrällisesti tällä tavoin ei hävitetty kovin montaa puuta. Nopean pituuskasvun vaihe kestää 600 vuotta, ja tämän jälkeen puu voi kasvaa paksuutta vielä lähes 3 000 vuotta. Kahdelta mieheltä kului useita työpäiviä {12 tuntisia), enlntiaanireservaatin kaunislatvaiset mammuttipetäjät katselevat korkeuksistaan valkoisen miehen tietä. Tätä paksummat pölkyt jouduttiin räjäyttämään pienemmiksi kappaleiksi, mutta usein ,räjäytys tuotti vain käyttökelvottomia pirstaleita. 1870-luvulla kaatoja kuljetusvälineet olivat kehittyneet niin pitkälle, että näytteille voitiin asettaa jättiläismäisiä puukiekkoja. hallitus luovutti jo vuonna 1864 Mari36 posan-Yosemiten metsikön Kalifornian osavaltion hallintaan yleiseksi virkistys-ja lomanviettoalueeksi . Yksi juontorata jatkui harjanteen toiselle puolelle, josta harjanteelle rakennettu nostolaite kiskoi pölkyt ylös jopa 70 asteen kulmassa. Koskaan aikaisemmin ei ole kaadettu niin runsaasti jättiläispuita, eikä ilman vakavaa metsäkatastrofia tulla enää kaatamaan. Liittovaltion. Hume-Bennettin hakkuualueelle rakennettiin leveäraitainen rata. Jättiläismäinen kaarnalieriö herätti tavatonta. Missä alue oli tasaista, käytettiin höyryvetureita. Siellä pölkyt yhdistettiin sata metriäkin pitkäksi letkaksi, ennenkuin se vedettiin yhdellä kertaa alas sahalle. Hakkuualueilla tukit vedettiin ensin syöttöjuontoradoille. Tästä saivat alkunsa Yhdysvaltojen kansallismetsät, jotka ovat näytelleet tärkeää osaa myös metsien suojelussa. Kalifornian osavaltio hyväksyikin 1873 lain, jonka perusteella voitiin tuomita tahallinen yli viisimetrisen mammuttipetäjän kaato, kuorinta tai tulella hävittäminen. Metsiköiden yhteispintaala on runsaat 14 000 hehtaaria. Omaperäisin kuljetusjärjestelmä rakennettiin Converse Basinin metsikköön. Puusta otettiinvain puoli metriä paksu kaarna seitsemän metrin korkeuteen. San Fransiscoa myöten haalittiin Sierra Nevadan metsiin siirtolaisia, jotka eivät vielä olleet käyttäneet maanhankintalain takaamaa valtausoikeutta
Nuoria, kasvavia punapuumetsiä on hyvin vähän. Ratsuväki paimenessa Kongressi hyväksyi syksyllä 1890 lait Sequoian, Kenraali Grantin ja Yosemiten kansallispuistojen perustamisesta. Punapuita on kolme lajia Mammuttipetäjää ja kahta sen lähilajia kutsutaan yhteisesti punapuiksi. Tämän toiminnan ansiosta kansallispuistoja on voitu laajentaa. Hän mm. Matkalla ne kipinöivät ja sahalle tullessaan pölkyt usein 3avusivat, vaikka juontorataa rasvattiin kitkan vähentämiseksi. Luultavasti se pelastui rungon syvän ja pitkän palokoron, puuaineen yleisen haurauden ja kallioisen ympäristön ansiosta, joiden yhteisvaikutuksesta puun uskottiin kaadossa hajoavan pirstaleiksi. Ryöstöhakkuun teki vielä pahemmaksi se, ettei yhtä järeärunkoista, puhdasta ja laajaa metsikköä (1 200 ha) tavattu muualta. Vuonna 1940 Kenraali Grantin puisto liitettiin perustettuun Kings Canyonin kansallispuistoon. Yhtä "hävittävää voimaa" hallinnassa olevaa tulta mammuttipetäjä tarvitsee tulevaisuudessakin, niin tärkeä merkitys sillä on ollut iäkkään jättiläispuun säilymisessä. Kiinanpunapuu (Metasequioa glybtostroboides) Jaa sukulaisiaan pienemmäksi: pituutta on vain 35 metriä ja rungon läpimitta noin kaksi ·metriä. Nykyisin mammuttipetäjämetsiköt kuuluvat suurimmaksi osaksi kansallispuistoihin ja kansallismetsiin. naa kuutiota sahatavaraa. Alueella kasvoi tuhansia jättiläispuita, erään arvion mukaan 8 000 kookasta mammuttipetäjää. Jättiläisen siemenet painavat vain 0.005 grammaa, ja kun aikuinen puu voi painaa yli kaksi miljoonaa kiloa, sopisi mammuttipetäjä kasvun vertauskuvaksi sinapinsiementä paremmin! Jättiläispunapuu (Sequioa sempervirens) saavuttaa jopa 110 metrin pituuden, mutta runko jää mammuttipetäjää ohuemmaksi, vain noin seitsemän metrin paksuiseksi. Hume jaksoi tästä huolimatta laskea vielä leikkiä: "Jopa raha näyttää arvostavan Kalifornian ilmastoa. Lammaslaumat olivat jo paikoin syöneet paljaiksi ylärinteiden pensaikot. Jäljellä olevien metsikköjen luontaisesta kutistumisesta on vain vähän todisteita. Rockefeller-säätiön lahjoitus teki mahdolliseksi huomattavan metsikön oston suojelualueeksi. Se kieltäytyy tulemasta takaisin kotiin" . Seppo Vuokko 37. kulkea tasaisesti juontoradalla. Euroopasta, ja varsinainen kasvitieteellinen sensaatio oli sen löytyminen elävänä Sichuanin vuorilta Kiinasta 1948. Puu saavuttaa liki sadan metrin pituuden ja runko voi olla halkaisijaltaan jopa 12.5 metriä. Mammuttipetäjää ja kiinanpunapuuta viljellään laajalti myos puistopuina, mutta jättiläispunapuun ilmastovaatimuksia ei hevin tyydytetä sen luontaisen alueen ulkopuolella. Metsäpalojen tehokas sammuttaminen on kuitenkin muuttamassa lajien välisiä kilpailusuhteita. Tulta huonosti kestävä harmaapihta on varjopuuna valtaamassa metsiköt. Se on jo kauan tunnettu fossiileista liitukautisista (noin 100 miljoonaa vuotta sitten) ja sitä nuoremmista kerrostumista mm. Tämän seurauksena lumi suli keväällä nopeasti ja vähensi tärkeiden kesäisten sulamisvesien määrää. Talven tultua sahaustoiminta keskeytettiin ja lokarit joutuivat etsimään muita töitä. Päinvastoin kolme sahamiestä ajautui vararikkoon ja rahoittajat ja varakas michiganilainen sahamies T. Converse Basin hävityksen näyttämö Missään muussa metsikössä ei mammuttipetäjän hävitys ollut niin täydellinen kuin Converse Basinissa. Vanhan käytännön mukaan lampaat ajettiin puistojen läpi ylös vuorenrinteillä oleville kesälaitumille. Punapuiden tieteellisissä nimissä elää cherokee-päällikkö Sequoyah (1770-1843), joka yritti parantaa kansansa asemaa myös opettamalla. Enää ei suojeltu pelkkiä mammuttipetäjämetsikköjä, vaan suojelualueeseen pyrittiin liittämään koko sadealue. Joidenkin arvioiden mukaan jopa kaksi kolmasosaa kaadetusta puusta olisi jäänyt hakkuualueelle. Yksi sahaustoiminnan erikoisuuksista oli maailman pisin uittoränni (90 km) lähimmälle rautatieasemalle. Alueen läheisyydessä oli tuohon aikaan kaksi huomattavaa suomalaissiirtolaisten keskusta, joten ehkä meikäläisillekin lankesi osa ruotsalaisten maineesta. On kohtalon ironiaa, ettei kukaan kummankaan yhtiön osakkaista tai rahoittajista saanut koskaan centiäkään voittoa sijoituksilleen. Niistä vain suurin, Boolen puu, säästyi kaadolta. Vain pieni osa kaadetusta puusta päätyi sahaukseen. Mammuttipetäjää (Sequioadendron giganteum) kasvaa pienellä alueella Sierra Nevadan länsirinteillä 1500-2000 metrin korkeudella, parisataa kilometriä sisämaahan Yhdysvaltain länsirannikosta. Puolen miljoonan lampaan pitämisessä puistojen rajojen ulkopuolella kysyttiin sitkeyttä ja lujuutta jo senkin takia, että ympäristöstä oli ruoho ja kaikki syömäkelpoinen kaluttu monin paikoin putipuhtaaksi. loi cherokeekielen kirjoitusjärjestelmän. Hakkuut alkoivat keväällä 1897, kun kahden edellisen hakkuualueen sahan koneet oli saatu asennettua paikoilleen. Kirjoittajamme FK, maanviljelijä Antero Mäntylän isoisän isä oli siirtolaisena Kaliforniassa vuosina 1888-1904. Myös liittoja osavaltio sekä eri yhdistykset ovat myötävaikuttaneet merkittävästi metsikköjen ostoon. Ratsuväki määrättiin hoitamaan puistojen vartiointi. Jättiläispitkän "vesiliukumäen" rakentaminen kesti toista vuotta, puutavaraa kului 25 000 kuutiometriä ja suurimmillaan rännin tukirakenteet ylsivät 30 metrin korkeuteen. Useimmat niistä ovat hyvin vakaita ja muutamat metsiköt ovat levittäytyneet ympäristöönsä viime vuosisatojen kuluessa. Hakkuut kestivät yhdeksän vuotta ja sinä aikana sahattiin noin puoli miljooSUOMEN LUONTO 7/ 88 47 . Mammuttipetäjä sen sijaan kestää tulta hyvin paksun ja pihkattoman kaarnansa ansiosta ja palanut maanpinta muodostaa ihanteelliset olosuhteet sen siementen itämiselle. Toivoa vain sopii, etteivät ilmansaasteet aiheuta toista vakavaa suoneniskua metsien jättiläiselle. Jättiläispunapuu viihtyy vain alle tuhannen metrin korkeudella vuorten länsirinteillä, jonne Tyynenmeren sumut luovat tasaisen kosteuden. Laiduntamisen jatkuminen metsikköjen ja harjanteiden välisellä alueella katsottiin muodostuvan uhkaksi metsikköjen vesitasapainolle. Sahatavara koottiin koukuilla ja kiiloilla lujaksi nipuksi, jotka köydellä toisiinsa liitettyinä uitettiin pitkinä letkoina alas laaksoon. Karjankasvattajien kanssa päästiin neuvotteluissa sopimukseen kauttakulun rajoittamisesta, mutta lampaankasvattajien kanssa siinä ei onnistuttu. Converse Basinin hakkuuta ei ilmeisesti aivan syyttä otettu esimerkiksi tuhlaavaisesta puunkäytöstä jopa sahamiesten keskuudessa. Kun valvonta siirtyi vuonna 1914 puistonvartijoille, oli kokonaistilanne jo pitkään ollut ratsuväen hallinnassa. Metsiköiden tulevaisuus Hakkuiden ja laiduntamisen menettäessä merkitystä jättiläispuiden uhkana puiden suojelu edistyi eri intressiryhmien toiminnan ansiosta. vsk. Kaikki ovat arvokkaita puuaineen tuottajia, vaikkakin tähän asti on tyydytty paaas1assa luonnonmetsien hyödyntämiseen. Hume kärsivät suuria menetyksiä. Se kasvaa Yhdysvaltain Rannikkovuorilla Etelä-Oregonista Keski-Kaliforniaan. Ruotsalaissiirtolaisilla oli hyvä maine kovina työntekijöinä ja yleinen sanonta olikin: "Lähetä minulle kuusi miestä tai kaksi ruotsalaista". Lännen lokarien työ kysyi mieskuntoa. Samanlainen merkitys oli myös National Geographic Societyn lahjoitusrahoilla
Kloorin käyttö paperiteollisuudessa on puolitettava vuoteen 1995 mennessä. Kylän asukkaat ja FURA:n aktivistit uskovat pienimuotoisen matkailun yhdessä porotalouden, muiden luontaiselinkeinojen ja varovaisen metsätalouden kanssa voivan muodostaa vakaan toimeentulolähteen myös Ruotsin Lapissa. Voimia ei kannattaisi tuhlata täsmälleen samanlaisen taistelun käymiseen molemmin puolin rajaa toisista tietämättä. Kööpenhaminassa syntyneessä kymmenkohtaisessa 38 ohjelmassa esitetään mm. Uusi ohjeisto ei tosin muuttanut metsänhoidon menetelmiä juuri lainkaan, mutta sammutti sen sijaan tiedotusvälineiden mielenkiinnon asiaa kohtaan, "kun tunturimetsät kerran jo tulivat pelastetuiksi". Pohjoismaiset luonnonsuojelujärjestöt haluavat vauhdittaa suojelutoimia esittämällä omat yksilöidyt vaatimuksensa Pohjoismaiden neuvoston erityisistunnolle marraskuun puolivälissä. EteläItämeren, Tanskan salmien ja Pohjanmeren tilanne on jo äärimmäisen huono ja lähenee täyttä katastrofia. Euroopan nuorten metsäkampanjan (EYF A) ja FURA:n pohjoisruotsalaisessa Saxnäsin kylässä heinäkuussa järjestämällä metsäleirillä pohdittiin ratkaisuja pohjoisten kehitysalueiden työttömyysongelmiin, sillä työllistämisen nimissä Ruotsinkin erämaametsiä hakataan. vsk.. Markku Lehtonen Insinöörit Itämeren aortalla Loppukesästä alkoi kiinteän yhteyden rakentaminen Ison Beltin salmen yli. Kiistojen kohteena on "fjällnära barrskog" eli Taalainmaan koillisosasta pohjoisimpaan Lappiin ulottuva, tuhat kilometriä pitkä, lähes katkeamaton havumetsäketju. ULKOMAILTA Oppia Ruotsin erämaaliikkeeltä Suomen nuoren erämaaliikkeen kannattaisi hakea oppia ja toimintaideoita Ruotsista, m1ssa tunturimetsien kohtalosta on taitettu peistä jo kohta kymmenen vuotta. Niinpä Ruotsin ympäristöministeriön luonnonsuojeluosaston ja Domänverketin välisten neuvottelujen pohjalta annettiin vuonna 1985 uudet metsänkäsittelyohjeet ja suojeltiin osa tunturimetsistä kokonaan. Silta-tunnelivaihtoehto on upeaa tekniikkaa, mutta arveluttaa tanskalaisia meribiologeja ja luonnonsuojelijoita ja on nostanut epäilyjä Itämeren rantavaltioissa. Leirillä toivottiin, että kanssakäymistä Pohjoismaiden erämaaliikkeiden kesken voitaisiin lisätä. Järjestön jäsenet ovat pääosin pohjoisruotsalaisia umpäristöjärjestöjä, matkailuyrittäjiä ja tietysti tavallista kansalaisia. Turska kun tarvitsee kuteakseen vähintään 10 promillen suolapitoisuutta. Siltapilarit pakostakin estävät virtausta. Ison Beltin salmen kautta nimittäin vaihtuu 65 prosenttia Itämeren vedestä se on aortta, jonka läpi suolavesi virtaa tehden merestämme meren. Vuonna 1982 raja poistettiin metsäteollisuuden puupulan lievittämiseksi. Pohjoismaiset luonnonsuojelujärjestöt vauhdittavat merien suojelua Pohjoismaisten luonnonsuojelujärjestöjen edustajat kokoontuivat syyskuun lopussa Kööpenhaminaan valmistelemaan yhteistä toimenpideohjelmaa merien suojelusta. typpipäästöjen alentamista 50 prosentilla ja fosforipäästöjen 80 prosentilla vuoteen 1992 mennessä, elohopean ja kadmiumin päästöjen lopettamista kokonaan vuoteen 1995 mennessä, sekä lyijyn, arseenin, kromin, nikkelin, kuparin ja sinkin päästöjen puolittamista samassa ajassa. Nykyisin Ison Beltin 16 kilometriä leveän salmen poikki liikennöidään autoja junalautoilla, joiden vuoroväli on päivällä hiukan alle, yöllä hiukan yli tunti. Suomenkin vesillä pyydettävät turskat kutevat eteläisellä Itämerellä. Sjellannin puolelta alkaa tunneli, joka nousee salmen keskellä keinotekoiselle saarelle ja jatkaa länsilaidalle 6 kilometrin pituisena siltana. Syyskuun lopulla Tanskan hallituksen ja sosialidemokraattien yhteenliittymä löi lukkoon yhteyden toteutustavan. PCB:n kaltaiset aineet) päästöt on järjestöjen mukaan vähennettävä puoleen jo vuoteen 1992 mennessä ja niiden käyttö on lopetettava kokonaan viimeistään vuonna 1995. Tästä oiva esimerkki oli itse leiri, joka tarjosi väliaikaisia työpaikkoja paikallisille retkioppaille ja keittiöhenkilökunnalle. Sattuupa tämän hetkinen puheenjohtaja itsekin olemaan poronhoitaja. Hakkuut tunturialueella aiheuttivat kuitenkin ankaraa vastustusta, minkä johdosta Ruotsin metsähallituksen, Domänverketin, oli tingittävä suunnitelmistaan. Aina tämän vuosikymmenen alkuun asti oli tunturivyöhykkeellä voimassa "skogsodlingsgräns" metsänviljelyraja, jonka yläpuolella hakkuut oli kielletty, koska noilla äärialueilla metsän uudistuminen on epävarmaa. Muita vaihtoehtoja olivat silta koko matkalla, erilaiset sillan ja poratun merenalaisen tai pohjaan lasketun tunnelin yhdistelmät sekä tunneli koko matkalla. Rakentajayhtiön ratkaisu SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Yhteistyö tuntuisikin tuiki tärkeältä etenkin nyt erämaakomitean valmistellessa mietintöään. Jos EteläItämeren suolapitoisuus vähenee hiukankin, esimerkiksi turskan kutu vaarantuu. Muutaman vuoden välein salmen kautta läikkyy suuria suolavesiaaltoja, jotka tuovat happitoista ilmaa myös syvänteisiin. Myrkyllisimpien klooriyhdisteiden (mm. Lisätietoja FURA:sta ja erämaametsäkysym y ksestä saa Hans Gunnar Normanilta: Svannäs, Box 148, 912 000 Vilhelmina, SVERIGE, tai Suomessa erämaaliikkeeltä, vaikkapa Maire Puikolta: 99870, Riutula, Inari. Junayhteys on suunnitelmien mukaan valmis 1993, autoyhteys 1996, jolloin siis voi ajaa autolla suoraan Kööpenhaminasta Jyllannin niemimaalle. Sielläkin ovat luonnonsuojelun, metsäteollisuuden ja poronhoitajien edut ja tavoitteet ristiriidassa keskenään. Järjestöjen ohjelman esittävät neuvostolle niiden puheenjohtajat, jotka kokoontuvat Tanskassa pari päivää ennen neuvoston kokousta. Metsäkeskustelun vielä ollessa kuumimmillaan vuonna 1984 perustettiin FURA eli tunturimetsien suojelujärjestö (Fjällnära Urskogars Räddningsaktion). Esko Joutsamo Vaikka FURA onkin perinteinen yhden asian liike, jonka päätavoite on saada aikaan vanhaa "skogsodlingsfränsiä" vastaava, laajamittaiset metsänhakkuut ja metsäautoteiden rakentamisen estävä raja, ei järjestön toimintaa ohjaa pelkkä suojeluideologia; jo se, että jäsenistöön kuuluu niin metsänomistajia kuin poronhoitajiakin, takaa työllisyysja saamelaiskysymysten huomioon ottamisen
Rakennustyöt Isolla Beltiliä alkavat toden teolla heti vuodenvaihteen jälkeen. vsk. Se myös yksinkertaistaa hapen kierron ja kulututustavan karkeasti sillan lähialueella ja vielä karkeammin Gotlannin syvänteessä, eikä ota huomioon rehevöitymistä. Mm. Useiden meribiologien mukaan salmen virtausoloja ei kuitenkaan tunneta niin hyvin, että voitaisiin ennustaa, mitä rakennustyöt tuovat tullessaan. Tanskan ympäristöhallinnon merien tilan seurannasta vastaavan laboratorion es1m1es sekä Tanskan ja Ruotsin luonnonsuojeluliitot olivat tämän ratkaisun kannalla. SL 5187). Tavoitteena on laatia veden kerrostuneisuuden paremmin huomioiva virtausmalli. Jos kerrostuneisuus jyrkkenee, Itämeren syvänteiden happitilanne heikkenee entisestään". Myös suunnitelma Juutinrauman yhteydestä ajankohtaistuu (ks. -:_-~:, •• w--~•--RUOTSI Kattegat Vuonna 1996 loppuu jonottelu Korserin Jauttarannassa (yllä), sillä lson Beltin silta-tunneliyhteys on päätetty toteuttaa. Sillat muuttavat veden virtailua salmissa, millä voi olla arvaamattomat vaikutukset Itämerellä. Silta lisännee autoliikenteen salmen yli kaksinkertaiseksi. Virtauksen heikkeneminen voi olla kohtalokasta salmen happitilanteelle joka on jo ennestään huono. Edelleen siltatyö vaatii hiekan kaivamista matalikoilta, jotka ovat tärkeitä sillin kutualueita ja joilla talvehtivat haahkat ruokailevat. Hallitukseen vetosivat myös Bornholmin saaren kalastajat, jotka pelkäävät Etelä-Itämeren turskakannan ja elinkeinonsa puolesta. Siltatöiden ruoppausmassat samentaisivat salmen lähes kymmeneksi vuodeksi eikä kukaan osaa ennustaa, mihin liete lopulta kasautuu. Ainoa ratkaisu, joka ei varmasti muuta salmen hydrologisia oloja olisi porattu tunneli koko matkalla. Rakentajayhtiön käyttämä virtausmalli ei Tanskassa esitetyn kritiikin mukaan toimi syksyn tuulisissa oloissa. Viime hetken vetoomuksena Tanskan luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Svend Bichtel lähetti pääministeri Poul Schliiterille kirjeen, jossa esitettiin vielä vuoden tuumaustaukoa ja lisäselvityksiä ennen lopullista siltaratkaisua. Rakennuskustannukset peritään takaisin käyttömaksuina, ja siltaratkaisu siis nostaisi ylityskerran hinnan kaksinkertaiseksi. "Suomalaiset ovat viime vuosina tehneet Saksan liittotasavallan kanssa mittavaa virtaustutkimusta eteläisellä Itämerellä. "Vaikka sama määrä vettä virtaisi salmen läpi, silta ja kompensatiokaivaukset voivat muuttaa veden kerrostuneisuutta. Länsisaksalaiset teollisuuspiirit ja liittokansleri Kohl haluavat sillan myös Tanskan ja Saksan välille, Fehmarnin salmeen. ULKOMAILTA en ventetid. Tanskan ja Ruotsin luonnonsuojeluliiton kannattamassa tunnelivaihtoehdossa autot kuljetetaan salmen ali junalla. Antti Halkka 39. Miksei esimerkiksi tämän tutkimuksen valmistumista ole odotettu". Tanskalaiset luonnonsuojelijat ovat huol~stuneita paitsi Itämeren tilasta myös Ison Beltin salmen SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Liikenteen lisääntyminen rehevöittää Tanskan salmia entisestään. Tanskan salmien typpiravinnepitoisuus on kymmenessä vuodessa nelinkertaistunut, mitä pidetään yhtenä tärkeimmistä viimeaikaisiin myrkkyleväkukintoihin vaikuttaneista tekijöistä. Ruotsin luonnonsuojeluliitto on ilmoittanut Tanskan hallitukselle, ettei Ruotsi kaipaa lisää etelästä virtaavia typpipäästöjä, kun nykyinen 30 kg/ hehtaari/ vuosi laskeumakin jo ylittää maaperän sietokyvyn. Vaikuttaa siltä, että tärkeänä syynä oli toisaalta saada työt käyntiin heti ja toisaalta tanskalaiset ovat ylpeitä sillanrakennustaidostaan ja on tärkeämpää pystyttää insinööritaidon siltaihme kuin kaivaa huomaamaton tunneli. "Ratkaisevia ovat syvyyssuhteiden muutokset", toteaa Merentutkimuslaitoksen biologisen osaston johtaja Paavo Tulkki. Miksi siltaratkaisuun kuitenkin päädyttiin. Paavo Tulkki pitää valitettavana, etteivät tanskalaiset ole teetättäneet tai odottaneet perusteellisempia tutkimustuloksia ennen rakennustöihin ryhtymistään. Porattu tunneli olisi myös taloudellisesti edullisin vaihtoehto: se maksaa yhdeksän miljardia kruunua, kun siltatunneliyhdistelmän kustannusarvio on 18, 7 miljardia. virtauksen vähenemiseen on Ison Beltin ruoppaaminen kahdessa kohdasta entistä syvemmäksi eli kompensaatiokaivaus. JYLLANTI m LJ'i!~:. Tanskan 261 000-jäsenisen luonnonsuojeluliiton mukaan mallin perusvirhe on olettaa ravintosuolojen, kasviplanktonin ja hapen seurailevan yleistä suolaveden pystysuuntaista sekoittumista. Autojen pakokaasuissa on paljon typenoksideja, jotka kulkeutuvat mereen. ver Storebaelt under kvarter. muutoksista
Lakoninen toteamus, että "Elimyssalon arvoiselle alueelle metsäpeuroineen ja uhanalaisine suurpetoineen ei kuitenkaan kuulu metsästys missään muodossa" paljastaa, että metsästyksen kieltovaatimuksen taustalla ovat periaatteelliset syyt. "Metsän omien metsästäjien kuten näätien oikeutetut vaateet" eräväki toki ilman muuta hyväksyy. Kuvan lahokoivussa on kääpä, jonka päällä ja alla seisoo töyhtötiainen. On todella hämmästyttävää ja ikävää, että ilman painavia ja ymmärrettäviä perusteita yhdeltä väestöryhmältä, erämiehiltä, evätään "nautintaoikeus" saloon. Vaaka-asennossa siihen on alkanut kasvaa taulakäävän harmaa itiöemä (kuvassa ylempi): Käävän "vuosirenkaista" näkee, että puu on ollut ainakin kahdeksan vuotta vaaka-asennossa. Puu on ollut kumollaan jo silloin kun taulakäävän itiöemä on aloittanut kasvunsa ja se on saanut maata rauhassa ainakin yhden kokonaisen kesän. Jos kuitenkin metsästäjien määrästä tulee ongelmia, niin käyttöön voi ottaa kiintiöidyn lupajärjestelmän. Lopuksi on vielä erityisesti painotettava sitä, että metsästysoikeutta ei väliraportissa suinkaan esitetä koko alueelle, vaan salon 700 hehtarin laajuinen ydinosa säilyy sen mukaan metsästykseltä rauhassa nykyiseen tapaan. Seppo Vuokko Valokuvaaja vastaa Minun käsitykseni ko. Erinomainen kuva, jossa on kuitenkin jotain outoa, luonnotonta. Tässä pystyasennossa puu on ollut alemmasta lakista päätellen useita vuosia. Heikki Kotiranta Käävän tarina Valokuva luonnon puolesta -kilpailun voittanut kuva on niinkuin pitääkin moniselitteinen ja vaikuttava. Jos kirjoittaja on esityksissään johdonmukainen hän vaatinee myös kalastuksen kieltämistä salolla. UKK-puistossa. Väärinkäsitysten välttämiseksi totean heti alkuun, että katson asiaa täysin sivullisena, kaukana Elimyssalolta ja koko Kainuusta. Tilanteen hallitsemiseksi on olemassa monia käyttökelpoisia keinoja, kuten lyhennetty metsästysaika tai täydellinen rauhoitus kannanvaihtelun huonoina vuosina ja saaliskiintiöt ilmoitusvelvollisuuksineen. Mahdotontahan se ei kyllä ole. Mutta missä vaiheessa leima on tullut. Ehkä töyhtötiaisilla ei sittenkään mene niin kovin huonosti, kun kaatuneet pökkelötkin nousevat pystyyn! Käävät kasvavat aina siten, että pillit ovat täsmälleen luotisuorassa. Paikallisten asukkaitten ja heidän oikeuksiensa syrjäyttämisestä rauhoitushankkeissa on maailmalla olemassa riittävästi onnettomia ja varoittavia esimerkkejä. Todennäköisimmältä tuntuu, että kuvan koivu on joskus kaadettu ja puu on jostain syystä jätetty metsään ehkä se oli lahovikainen jo kaadettaessa. Puhtaasti ekologisesti ajatellen metsokannan verotus on perustelluinta nimenoman siellä, missä kannat ovat vahvimmat eli Elimyssalon kaltaisissa vanhoissa metsissä. Kalastuksesta ei artikkelissa mainita sanaakaan. Näin periaatteessa tietysti pitäisikin tapahtua! Vetäähän se puoleensa muitakin kulkijoita ja sitä pidetään aivan luonnollisena asiana. Koko muun Kainuun metsokantaa tällä reservaatilla ei kyllä pystytä kohentamaan, mutta silti tämä kysymys on syytä ottaa 40 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA vakavasti . Kirjoittajakin viittaa tähän puhuessaan Latvaja Levävaarasta sekä Tuomaasta, kuuluisasta peurankaatajasta ja tämän pyyntivetenään käyttämästä Saari-Kiekki -järvestä ja vaatiessaan niitä suojelualueen rajauksen sisään. Jos näin tehdään on aivan turha ihmetellä sitä, etteivät erämiehet ole eturivissä suojeluhanketta ajamassa. Onko leimaaja todellakin merkinnyt kaadettavaksi jo kerran pesimäpuuksi nostetun pökkelön, sillä leima vaikuttaa kovin tuoreelta. vsk.. Tämä pitäisi ymmärtää ja tunnustaa. En nimittäin oikein usko, että esimerkiksi lumen taivuttama ja taulakäävän lahottama puu pystyisi lähes kymmenen vuoden jälkeen enää nousemaan pystyyn. Ainoaksi konkreettiseksi perusteluksi metsästyskiellolle kirjoituksessa jää salon metsokannan rauhoittaminen. Mutta kuka on melko äskettäin lyönyt leiman (tuoretta väriä jäkälienkin päällä) jo kertaalleen kaadettuun ja sitten pystyyn nostettuun lahopökkelöön. Ei se olekaan mahdollista. Tätä ei pidä keskustelussa ja kirjoittelussa unohtaa etenkään tietoisesti. Y stävyydenpuisto ja metsästys Antti Leinonen moitiskeli Suomen Luonnossa 4/ 88 ympäristöministeriön työryhmän laatimaa Y stävyydenpuiston puistosuunnitelman väliraporttia. Erkki Lahti Töyhtötiaiset ja taulakääpä Suomen Luonnon 5/ 88 kansikuvassa katse viipyi. kelon vaiheista on, että se on koivun latva, joka on useita vuosia sitten katkennut ja jääSUOMEN LUONTO 7/ 88 47 . Tällainen laho pökkelö sopii hyvin töyhtötiaisenkin hennon nokan koverrettavaksi. Vanha eräkulttuuri nähdään arvokkaana ja säilyttämisen arvoisena, mutta samaan hengenvetoon ollaan valmiit estämään eräkulttuurin jatkuminen. Mistä sitten on kysymys. Elimyssalolla on eränkäyntiä harjoitettu kautta aikojen. Vetoaminen tutkimuksen tekemisen häiriintymiseen metsäpeuran yhteydessä on keinotekoinen perustelu. On selvää, ettei metsokantaa saa vaarantaa liiallisella verotuksella. Linnuissa ei ole mitään omituista, mutta tuo taulakääpä! Kuinka on mahdollista, että kääpä kasvaa pystypuussa ensin ikään kuin sivuttain ja sitten kääntää kasvusuuntansa alas eli normaaliksi. Kuhmon Elimyssalon, puiston keskeisimmän alueen rajausta ja suojeluastetta käsitellessään hän tyrmäsi tylysti työryhmän esityksen paikallisen väestön metsästysoikeuden säilyttämisestä salolla . Erämies on luonnonystävä siinä kuin lintujen, kasvien tai pelkkien maisemien katselijat, marjastajat tai sienestäjät. Se, että ympäristöministeriön työryhmässä ei kuulemma edes keskusteltu metsästyksen sallimisesta sen jälkeen kun kaupungin edustaja oli esittänyt sen sallimista, osoittaa mielestäni vain sen, että työryhmä on onneksi käyttänyt asiassa tervettä järkeä ja harkintaa. On tietysti totta, että erän käynti on muuttunut enemmän hengenravinnoksi. Hän kokee kirveenkoskemattomalla salolla kulkemisen yhtä voimakkaana elämyksenä kuin kuka tahansa muukin kulkija. Puiston tarkoituksen ja merkityksen kannalta tuntuu oudolta pelko siitä, että puiston perustamisen jälkeen elimyssalo houkuttelisi metsästäjiä entistä enemmän . Sitten kai joku lintujen parasta ajatteleva on nostanut pökkelön pystyyn ja kääpä on seuraavana kesänä kasvattanut uuden pillikerroksen, joka jälleen on luotisuorassa, mutta poikittain edelliseen pillikerrokseen nähden. Asia on nimittäin niin, että metsästys Elimyssalolla ei vaikuta suurpetojen ja metsäpeuran asemaan millään tavalla. Vastaavanlaiseen käytäntöönhän on metsästyksen suhteen päädytty muuallakin mm. Tämän jälkeen puu on nostettu pystyyn ja väärään asentoon joutunut kääpä on vaihtanut kasvusuuntaansa niin, että alapinnan pillit, jotka tuottavat itiöitä, ovat jälleen kohtisuorassa maata kohden. Senkään merkitystä ei kuitenkaan pidä väheksyä tämänpäivän kiireisessä elämänmenos-· sa. On kohtuullista, että asiaa tarkastellaan myös toisesta näkökulmasta, etenkin kun kiellon perustelut olivat varsin hatarat
A ltti A. Kuvan otin huhtikuun -88 puolenvälin paikkeilla, jolloin maassa oli vielä lunta. Männynherkkutatti kas] o.. vsk . En usko, että puu on koskaan voinut olla kaatuneena, sillä sen rungossa ei ole merkkejä maatumisesta ja lisäksi sen "kasvupaikan" ympärillä on niin tiheä puusto, että neljä-viisi metriä pitkän pökkelön pystyy nostaminen olisi ollut varsin hankalaa. Vaikka tatin juurella varmemman vakuudeksi oli " männynkäpyjäkin, oli sieni silti herkkutatti. Suomen Luonnon numerossa 5/ 88 kerroimme tattien aatelisesta ja julkaisimme kuvan muhkeasta talista, jonka väitimme olevan männynherkkutatti. D 3 Yläkuvassa männynherkkutatj ti ja alakuvassa herkkutatti. Salon kuvausmailla eivät pökkelötkään säästy leimaukselta. alueella oli suoritettu puiden leimaus syyskuun -87 jälkeen, eikä tällä seudulla todellakaan ole tapana suojella pökkelöitä, josta osoituksena laitan oheen vielä muutaman muun leimatun pökkelön kuvan arkistojeni kätköistä. e Molemmat ovat herkullisia ruokasieniä. Tästä konkelosta se on muutaman vuoden kuluttua pudonnut alas jääden pystyasentoon latvan tukeutuessa yläpuolella olevien mäntyjen ja koivujen oksiin. Kummankin sienen jalassa on hento vaalea verkkokuvio. Nimeni _____________ _ Låhiosoite _____________ _ Postinumero ja -toimipaikk ...... Ko. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Tilaan D Vihreå Lanka -lehden vuosikerta 195 mk, ½ vuotta 110 mk, kestotllaus 180 mk (alleviivaa haluamasi vaihtoehto) D Opiskelijat ja tyOttOmåt 135 mk/v, 75 mkl½v. Entä sitten tuore leima. nyt konkeloon, jossa käävän muodostuminen on alkanut. Herkkutatti kasvaa hyvin •~ monenlaisilla kasvupaikoilz Ja. Altti A. Usein pillien suissa on myös punertavaa sävyä. Vlhrel unuOy maksaa posti• maksun Vastauslähetys HKI 10 Lupa 4798 VIHREÄ LANKA OY Läntinen Papinkatu 2-4 00530 HELSINKI 41. Männynherkkutatin lakin väri on punaruskea ja lakin pinta on hiukan muhkurainen. _____ _ Påivåys Ja allekirjoitus (maksan laskun saatuani) TEKSTATEN! Männynherkkutatti vai herkku tatti. vaa vain männyn seuralai" -"" sena. Salo SUOMEN LUONTO 7/ 88 47
Tarjous on voimassa niin kauan kuin kirjoja riittää. Kovakantisessa 225 mm x 280 mm kokoisessa kirjassa esittäytyy monipuolinen eläinmaailmamme linnuista nisäkkäisiin, hyönteisiin, vedenalaiseen elämään saakka. Sille n 1ulh·a1 111u• k1n·aan linnut ja •,·öhe••in •,·ös e läi•e••e. Eri eläinlajit vaativat oman lähestymistapansa ja kuvaustekniikan. Asiantuntevaa tietoa siitä miten eri eläimistä saadaan mielenkiintoisia kuvia, ja mitä millekin retkelle kannattaa reppuun pakata. Heikki Willamo on lähestynyt tätä ongelmakenttää ensimmäisessä suomalaisiin eläimiin keskittyneessä kuvausoppaassaan biologikoulutuksen tukemalla pitkällä luontokuvauskokemuksella. Lähetyksen toimitamme postiennakolla. ELÄINKUVAAJAN OPAS kertoo perusteet ----Eläinkuvaus on luontokuvauksen kiintoisin sarka mutta monimuotoisuudessaan ehkä myös vaikein. Täytä vain oheinen tilauskuponki ja palauta se heti meille. Jo lapsuudPS."" luonlohar• rastu.~ , ·hdi4iif~:neenä loon ja hiolo,iin koulutukseen te ki• , ·ät Hl'kan l'nsin lunnl'luksi "kaikki• 1ie1ä,·änä' pikkunisäkäsja h,·ön• lei~ku,·aajana. Jliestä kiin• nostaa kaarnakuoriai~i.tda ni• säkkäi~iin ..• ja se näk,·, · hänen ja kirjoiluk.~i~laan. TILAUS • Tilaan Heikki Willomon ELÄINKUVAAJAN OPPAAN hintaan 145 mk <+postikulut 14 mk) #Imi: _ _ ____ ______ ____ _ l.iihlosolte: ---Postiosoite: _____________ _ 1 PALVELUKORTTI vastauslähetvs HKI 10 Lupa 1250 Kamera/ehti maksaa f)OStimaksun Sibeliuksenkatu 11 B 00003 Helsinki 300 Heikki Willa1110 on jo ollul tä rkeä lenkki luonnonku,·auk.w ••e kehi1,·k.ws...ä. Tuloksena on todella innostava 128 sivuinen, yli 100 värikuvaa sisältävä kirja, joka antaa perustiedot sekä ensimmäistä luontokuvaretkeään suunnittelevalle että lisätietoa ja herätteitä kokeneellekin samoilijalle. Tuskin ••• p,·,1,·, · pare•• •UI ja kerto•••• aistä eläi•iä lö,·h ·, · ja tulee ku.-allaes..:a ·1ihes1,·ä .. Suomen Luonnon lukijana saat tämän tärkeän perusteoksen edulliseen lukijahintaan 145 markkaa ( + postituskulut 14 mk)
Ne ovat useimmin sieni-, nisäkästai hyönteistuhoja. Erityisen mielenkiintoinen on Hautalan itsensä kirjoittama Kameramiehen joutsenvuosilta, jossa hän kertoo, mitä on joutsenten elämästä vuosien varrella oppinut. Tämä kirja on erilaisten metsäpuitamme vaivaavien tautien ja vikojen esittely. Pihansa istutuksia taimikaupassa suunnitteleva on kuitenkin useimmiten suppean ja usein epäsopivan taimiaineksen varassa. Koska kyse on terveysoppaasta, on kirjassa tietysti tuhojen torjuntaohjeita. ei ole kaikkien saatavilla. Metsänterveysopas on osa ILVES hanketta. Sen avulla ehkä opitaan vähitellen ymmärtämään mitkä kulttuurija luonnonarvot meillä pihaistutuksissamme on. Yrjö Kokko pelasti kirjallaan joutsenen häviämästä Suomesta. Se on kirjotettu tavalliselle metsänomistajalle, joten sen lähestymistapa ei ole liian vaikea kenellekään luontoharrastajalle. KIRJOJA sekä joutsenten merkityksestä kansanperinteessä ja tarustossa. Metsänterveysopas täyttää suuren aukon biologisessa kirjallisuudessa. KESKAS-hankkeessa, jossa on tarkoitus kehittää istutettavien puitten ja pensaitten lajistoa ja kantoja. Asiavastuun kantavat erilaiset metsäalan organisaatiot, Metsäntutkimuslaitos, Helsingin yliopisto ja ammattikasvatushallitus. Mutta koska se on tehty työkaluksi vakavia taloudellisia tappioita aiheuttavien· sairausten tunnistamiseksi, se on tehty kunnolla. Jorma Laurila Viimeinkin opas pihojen ja puistojen kasvilajistoon Alanko, Pentti: Puut ja pensaat, Tammi 1988, 232 s. Pentti Alanko on kasviharrastajaja puutarhapiireissä hyvin tunnettu entusiasti. Metsänterveysopas on mielenkiintoinen teos. Nykyisestä luontokirjojen ja luontokuvien tulvasta teos erottuu ainakin joutsenen kaulan mitan. Metsätuhot onkin syytä pystyä tunnistamaan tarkemmin. Tapio Lindholm 43. Alangon "Puut ja pensaat" on kaikin puolin tervetullut teos. Kokonaisuus on upea, harkittu ja viimeistelty. Tuhonaiheuttajat esitellään lajeittain. Kuvakokonaisuuksia sitovat yhteen Hautalan omiin havaintoihin · perustuvat tekstit, jotka antavat kuvakertomukselle lisää syvyyttä. Metsien kasvatus on tällaisen kirjan avulla myönnetty monimutkaiseksi biologiseksi tapahtumaketjuksi, joka on paljon enemmän kuin kuutioitaan kartuttavaa vihreää kultaa. vsk. Hannu Hautala on kuvannut kirjansa pääosin Kuusamossa, missä on tällä haavaa maamme vankin joutsenkanta. Hän työskentelee parhaillaan ns. Valokuvaukselliesti, taitollisesti ja painojäljeltään kirja ei jätä toivomisen varaa. Itse asiassa on ihmeteltävää kuinka heikoissa kantimissa Suomessa on pihaja puistokulttuuri. Tuskin liioittelen jos sanon, että tämän kirjan myötä on poistunut vakava puute siitä kirjallisuudesta, millä pihojen ja puistojen puita ja pensaita voidaan tunnistaa ja opetella. Se on tarjonnut minulle mieleenpainuvia elämyksiä enemmän kuin mikään muu lintu. Näin Alanko puuttuu myös viime aikoina ehkä liiaksikin kuumenneeseen keskusteluun istutusten myrkyllisyydestä ja yrittää osoittaa tärkeämmäksi valistuksen . Parempaa ilmestymisajankohtaa Hannu Hautalan Joutsenella ei olisi voinut olla kuin luonnonsuojeluliikeen 50-vuotisjuhlavuosi 1988. Se on sitä pelkkänä kirjana, mutta myös ilmiönä. Ovathan ekologisesti epäasialliset metsänkasvatustavat usein nimenomaan lisänneet metsätuhoja. Ennenkaikkea ne ovat rikkaus, jota alkuperäisen luononkin ystävän sopii arvostaa. Kirja vie lukijan poikkeuksellisen hienolle matkalle joutsenten maailmaan niin esteettisesti kuin luontokertomuksena. Kuitenkin juuri se on näkyvä osa useimpien ihmisten välitöntä ympäristöä. Tämän lisäksi teos antaa näkemystä ja suuntaa puutarhasuunnittelusta ja puutarhakulttuurista yleisestikin. Näin kirja ei ole pelkkä lajiopas, vaan syvälle luotaavampi teos pihaja puistopuiden kasvattamisen filosofiasta. Eli puiden terveys perustuu ekosysteemin terveyteen. Useimmista lajeista on lisäksi värikuva. Erilaiset taudit ja viat käydään kirjassa läpi puulajeittain. Hannu Hautala ontehnyt kansallislinnun arvoisen kirjan. Kuvia täydentää Teuvo Suomisen kirjoittama artikkeliosa, jossa kerrotaan joutsenten biologiasta ja suojelusta SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Kiihtynyt keskustelu metsätuhoista on johtanut myös siihen, että tietomme metsäluonnon toiminnasta ovat osoittautuneet perin vähäisiksi. Mutta ne voivat olla myös suoranaisia ilmansaasteiden aiheuttamia vaurioita, ravinteiden puutosoireita tai hallaja pakkasvaurioita. Hyvät värikuvat taudinaiheuttajista, niiden välittömistä oireista sekä sairaista puista ovat kirjan arvokkainta sisältöä. Tämän monitahoisen metsänomistajien avuksi kehitetyn palvelutoiminnan takana ovat Viljavuuspalvelu Oy, Kemira Oy, Sampo-yhtiöt sekä Säästöpankit ja SKOP. Metsätuhot ja niiden torjunta, Samerka Oy 1988, 168 s. Ylistyslaulu kansallislinnullemme Hannu Hautala: Joutsen, Weilin + Göös 1988, 208 s. Sekään tieto mikä on olemassa,. Kirja rakentuu joutsenten elämän vuodenkierrolle alkaen varhaisesta keväästä, kun ensimmäiset linnut saapuvat vielä paksujen hankien peittämään Kuusamoon ja päättyen myöhäiseen syksyyn kun emot taas poikasineen jättävät jäätyvät vesistöt ja matkaavat talvehtimaan Etelä-Itämerelle ja Tanskan salmiin. Jälkimmäiset artikkelit palauttavat kiintoisasti mieliin, miten keskeinen lintu joutsen on suomalaisille aina ollut. Lajeista annetaan lyhyt tuntomerkkikuvaus, arvio koristearvosta ja käytöstä, kestävyystiedot ja hoito-ohjeita sekä muita tietoja kasveista niiden historiasta maassamme ja alkuperästä. Niistä kerrotaan esiintymisaika ja tuhojen luonne. Vastaavaa kuvamateriaalia ei ole missään muualla eikä taudinoireita useinkaan voida tyydyttävästi kuvata sanallisesti. Joutsentensa perässä Hautala on käynyt kuvaamassa myös niiden talvilaitumilla. Kultakin voi kärsiä sairauksista. Suhteeni joutseneen on kasvanut kiintymykseksi", toteaa Hannu Hautala valokuvateoksessaan Joutsen. Sillä ovathan peruna, tomaatti ja raparperikin myrkyllisiä, kuten Alanko toteaa. Hänen luonnontuntemuksensa on monipuolinen ja erityisalana hänellä ovat juuri pihojen ja puistojen istutukset. Pihojen ja puistojen istutusten tunteminen on jäänyt kummasti lapsipuolen asemaan vaikka useinkin istutusten tekijä on tehnyt työnsä huolella suunnitelmallisesti ja rakkaudella. Tapio Lindholm Opas puiden sairauksiin Jukka Leena (toim.): Metsänterveysopas. Muutenkin joutsenella menee nykyään hyvin, sillä pesivän kantamme suuruus on lähes viisisataa paria, kun Yrjö Kokon Laulujoutsenen aikaan pitkäkauloja pesi vain viitisentoista paria. Näin oppaasta puuttuu se pinnallisuus, joka on tyypillistä monille luonto-oppaille. Tämän seurauksena on vuosikymmenen aikana syntynyt istutuksia, jotka koostuvat suuresta määrästä lajeja, joita ei laajemmin tunneta. Hannu Hautalan suurtyö ilmestyi ensin toukokuussa numeroituna juhlapainoksena ja elokuussa laajempilevikkisenä 'kansanpainoksena". Siinä esitellään tärkeimmät meillä kasvatettavaksi sopivat puut ja pensaat. kuin kaiken myrkyllisen välttämisen. Tähän hankkeeseen liittyen on nyt ilmestynyt myös hänen kirjansa puista ja pensaista. Tietoa levittämään sekä varsinaisten metsätuhojen aiheuttamia vahinkoja korvaamaan on kehitetty IL VES-metsänterveyspalvelu. Yli kymmenen vuoden kuvaustyö on kantanut ennennäkemättömän kuvasadon kansallislinnustamme. Varsinaisten lajikuvausten lisäksi Alanko antaa tietoja puitten ja pensaitten kasvattamisesta ja hoidosta. "Joutsen on herkistänyt mieltäni niin kauan kuin olen luonnossa kulkenut. ILVES on projekti, joka osoittaa huolen metsätuhoista olevan vakavan. Näissä torjuntaohjeissa ovat kirjoittajat usein tuomassa uutta terveempaa linjaa metsänhoitoon. Juuri metsätuhot opettavat metsänkasvattajille metsähoidon ekologisia reunaehtoja
Monirunkoinen puu on kuin huntu. Tuomikirvan takia oraita jouduttiin ruiskuttamaan useasti niin että torjuntaaineet pääsivät loppumaan Suomesta (hyvä uutinen luonnonystäville, jotka olivat huolissaan sekä kirvojen ja niiden vihollisten tasapainosta että muusta luonnosta). Ovatko rastaat nokkineet ensin mansikoihin reikiä ja ampiaiset sitten päässeet paremmin maitoon käsiksi. Siitä tunnetaan useita liuskalehtisiä muunnoksia, joita syntyy aina silloin tällöin aivan normaalienkin koivujen jälkeläistöön. Taalainkoivua, joka on nimensä mukaisesti kotoisin Ruotsista, on meilläkin viljelty paljon puistoja pihapuuna. Kun ne pyydystävät kärpäsiä, ryöstävät osan hyönteistieteilijän saaliista tai käyvät vieraisilla lihapullalautasilla, ne kantavat muonaa yleensä toukilleen. Kirvakantaa eivät lopulta romahduttaneet torjuntaaineet, vaan kirvojen luontaiset viholliset, leppäkertut, kukkakärpäset, kirvasääsket ja loispistiäiset. Kun ne lipovat kirvojen mesikastetta lehdiltä, ahmivat kukkien siitepölyä tai juovat kasvien nesteitä, ne ravitsevat itseään. Sen lehdet ovat syvään liuskaiset ja liuskat ovat hammasreunaiset kotimaisella pirkkalankoivulla liuskat ovat lähes hampaattomia. Sieltä se kuitenkin ponnistautui lentoon ja törmäsi uudestaan ikkunaan. Kun siis tervapääskyn tapaa maasta, se on joutunut siihen vahingossa tai jonkin onnettomuuden seurauksena. Parvekkeen lattialle nostettuna se sitten lähti lentoon ja pääsi vapauteen. Seppo Vuokko Koivusta on muotoja, joista yksi on kuvan taalainkoivu. Sisällä se törmäsi ikkunaan ja putosi lattialle. Seppo Vuo/anto 44 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Ampiainen kaivautuu leuoilJaan kevyesti mansikan maitoon. Pian tämän jälkeen alkoi lisäksi suuri kotimainen kirvakanta lisääntyä. Ei siis ihme, että heinäkuun alussa syntyi valtaisa leppäkerttupolvi, jolla oli kaiken lisäksi ruoka tiukassa. Tervapääsky lensi sisään avoimesta parvekkeen ovesta. Mikäli se ei käteen otettuna lähde lentoon, se on toimitettava hoitoon. Loppukeväällä 1988 Suomeen saapui etelästä, lähinnä jostakin Valko-Venäjän-Ukrainan tienoilta suuri koivuja tuomikirvojen vaellus, jonka tulo pystyttiin havaitsemaan Helsingin yliopiston meteorologian laitoksen säätutkalla. Tervapääskyn jalat ovat linnun kokoon nähden mitättömän pienet tarttumaelimet, joilla lintu pystyy roikkumaan pesäaukossaan tai sen läheisyydessä, mutta ei mitenkään käyttämään niitä hyväkseen lentoon yrittäessään. Mistä ne tulivat. Kauri Mikkola Liuskalehtinen koivu Onko tutuista koivulajeistamme olemassa jokin ja!ompi muunnos vai onko kyseessä luonnonoikku. Hyönteisiä oli purjeessa ja vedenkalvossa mustanaan. Ampiaiset mansikoiden kimpussa Syövätkö ampiaiset mansikoita. Ampiaiset syövät enimmäkseen eri ravintoa kuin millä ne ruokkivat toukkiaan. Kuvassa kaksi koirasta, jotka tuntee pitkistä tuntosarvistaan. Leppäkerttuja ja kärpäsiä avomerellä Kysyjä oli heinäkuussa purjehtimassa avomerellä Porin edustalla, kun vene äkkiä joutui tiheään hyönteispilveen, jossa oli ainakin leppäkerttuja ja kärpäsiä. Tervapääskyn tutkijat ovat vasta hiljattain todenneet että aikuinen tervapääsky pääsee maastakin siivilleen. Lehdet ovat kovin "hapsuiset" ja oksat riippuvat pitkinä toistametrisinä riippoina. Kaiken kaikkiaan puu on kuitenkin ilmiselvästi koivu, ei mikään nuori enaa. Jo pitkät riippaoksat kertovat, että kysymyksessä on rauduskoivu. Jälkeläisistä vain osa on liuskalehtisiä. Tasaiselta esteettömältä alustalta tervapääsky lähtee lentoon siivillään alustalta ponnistamalla, mielellään tietenkin vastatuuleen. Ellei jokivarren puu ole suorastaan istutettu, niin todennäköisesti muualla kirkonkylässä, ehkä hautausmaalla, kasvaa (tai on kasvanut) istutettuna taalainkoivu, jonka jälkeläinen tämä on. Näille muodoille on annettu nimiäkin ja nämä lehdet edustavat taalainkoivua. Myöhemmin kesällä ampiaisten voi nähdä Jars1van samaan tapaan maahan pudonneita omenoitakin. Samalla tavalla runsastuivat ne kukkakärpäset, joiden toukat syövät kirvoja. Kirjoissa kuitenkin väitetään, ettei maahan joutunut tervapääsky pääse omin voimin lentoon. Toukkia oli lopulta heinikot kirjavanaan. Miksi sitten kirjoissa väitetään toisin. Ensinnäkin maasta kaikkein yleisimmin löydetyt tervapääskyt ovat nuoria, vasta lentämistä opettelevia, joten niiden lentotaito ei vielä ole aikuisten luokkaa. Mistä koivulajista on kysymys. Tätä ennen minulla ja muilla ornitologeilla oli omakohtaisia havaintoja, jotka "todistivat" samaa kuin kirjat. Liuskalehtiset muodot lisääntyvät aivan normaaliin tapaan siemenistä ja risteytyvät esteittä tavallisten koivujen kanssa. Tervapääskyhän on sitäpaitsi helppo tunnistaa. Jos sää äksuoMEN LUONTO 7/ 88 47. vsk .. Leppäkertuilla oli tosi hyvät oltavat, naaraat vain ahmivat kirvoja ja munivat ja ahmivat ja munivat. Hyönteiset vaeltavat yleensä vastatuuleen ja eksyvät näin helposti laajoille selille. Yhden mansikan kimpussa voi olla jopa 10 yksilöä. Mitä tässä pitäisi uskoa, omia silmiään vai kirjoja. Pääseekö tervapääsky maasta lentoon. Tuuli oli tyyntynyt ja pian alkoi ukkossade. Toinen kysyjä oli nähnyt leppäkerttuja punaisenaan Päijänteen rantakivillä ja ihmetteli, miksi niille oli niin käynyt. Tällaisissa oloissa syntyy vaelluksia. Ampiaisella on vahvat leuat, joilla mansikan puhkominen ei tuota mitään vaikeuksia. Omia silmiä on tietenkin uskottava, jos lajin on varmasti tunnistanut oikein. Toiseksi vähäinenkin ' kasvillisuus maassa estää tervapääskyn lentoon lähdön. Oheiset lehdet ovat koivusta, joka kasvaa jokirannassa Etelä-Pohjanmaalla Peräseinäjoen kirkonkylässä. Mansikat ovat erityisesti ampiaiskoiraiden herkkua, jolla niiden on helppo virkistäytyä parveilulentonsa jälkeen (koiraat tuntee pitkästä tuntosarvistaan: niillä ei ole myrkkypistintä)
Tällä lajilla ei ole milloinkaan tavattu punaisia täpliä yläkyljellä. Sillä ei ole luukyhmyrivejä kyljellään, mutta sen päässä silmien ja rintaevän välissä on viisi-kahdeksan selvästi erottuvaa vaaleaa luunystyä. Kampelan, kuten samaan sukuun kuuluvien punakampelan ja hietakampelan, suu on pieni, yhdestä puoleentoista kertaa pitempi kuin kalan silmän halkaisija. Keväisissä hyönteisajautumissa on havaittu usein muitakin kuoriaislajeja sekä joukoittain ampiaisia. Sellaiset ahvenet erottuvat keväällä kutevista ahvenista, koska niillä ei ole kehittyneitä sukurauhasia mäteineen tai ma1temeen ruumiinontelossa. Jos kysymyksee11 liirryy materiaalia. Tosin paikoin jopa kolmasosa kampeloista voi olla vasenkylkisiä, mutta muut tuntomerkit pätevät silloinkin. Kädellä tunnustelemalla laji on hyvin tunnistettavissa. Sukukypsyyden saavuttaneet ahvenet kutevat yleensä joka vuos'i, mutta huonoissa ravinto-oloissa kasvaneet ahvenyksilöt tai ahvenkannat kutevat vain joka toinen vuosi_ Keväällä kuteneiden ahventen tulee ehtiä kasvukauden aikana kehittää seuraavan kutukauden sukutuotteet ja tämä mädin ja maidin kehittyminen vaatii runsaasti voimavaroja energiaa ja rakennusaineita. Jos virkistyskalastaja saa saaliikseen näiden satunnaisesti vesillämme tavattavien kampelalajien yksilön, se on syytä panna pakastearkkuun ja ottaa yhteys eläinmuseoon. vsk . Roineesta luulisi tällaisia yli 15senttisiä ahvenia löytyvän enemmän vain epäedullisten kesien tai kylmien keväiden ja alkukesien jälkeen. Oheisessa kuvassa olevaa kalaa paikallinen nauvolainen kalastaja kutsuu punakampelaksi sen punaisten täplien vuoksi. Sen suu on suuri, kolme-neljä kertaa silmän halkaisijaa pitempi ja yläpuolisen kyljen pinta on karkeiden luukyhmyjen kirjoma kauttaaltaan. Retkeilijän kalaopas selostaa tekstein ja kuvin kaikkien neljän kampelalajimme tuntomerkit. Kauri Mikkola Punakampela va1 ei. Kampelan yläpuolisella kyljellä on kylkiviivan kohdalla ja selkäsekä peräevän tyven kohdalla selvästi erottuvat ja kädellä tunnusteltavat okaiset luukyhmyrivit. Huonoissa ravinto-oloissa se ei yhtenä kasvukautena onnistu. laisimmilla vesillä ja niistä ei ole kuin hiukan toistakymmentä varmistettua havaintoa yhteensä. Kampelan selkäevässä on korkeintaan 63 eväruotoa. Tämä sintti on kampela, vaikka punatäpläinen onkin. kiä muuttuu, tuuli yltyy myrskyksi tai sade alkaa piestä vaeltajia, ne putoavat helposti veteen. Tenon Pulmankijärvellä tahi Itämereen laskevissa joissamme merestä makeaan veteen syönnökselle noussut kampela ei taas ole mikään poikkeus, sillä kampelalle tämänkaltainen vaeltelu on ominaista monin paikoin muualla.; kin. Kuvan kala on kampela punatäplistään huolimatta. Purjehdusretkellä tuuli oli tyyntynyt ja sekoittanut vaeltajien suunnistautumista. Punakampela ja hietakampela ovat satunnaisvieraita merialueemme suosuoMEN LUONTO 7/ 88 47. Hietakampelan yläkyljelIä ei ole luukyhmyjä ja sen sileän ihon "rosoisuus" johtuu kädellä sivellessä suomujen teräväpäisyydestä. Muut kampelalajimme kuuluvat oikeasilmäkampeloihin ja jopa samaan sukuunkin. Kampelan tuntomerkit näkyvät kuvaa tarkemmin katsellessa. Mitään kovin laajoja järvikohtaisia tilastoja aihepiiristä ei ole kerätty ja eroja kyllä eri järvien ahvenkannoista voi löytyä. Roineesta saa keväällä runsaasti ahvenia, joissa ei ole minkäänlaisia sukutuotteita. Kirjojen mukaan punakampela ei kuitenkaan kuulu Suomen kalastoon. Kotimaisissa kalakirjoissa on toisinaan tarkemmin selostettu vain kahden merialueellamme säännöllisesti esiintyvän ja saalistilastoihinkin pääsevän kampelalajin tuntomerkkejä. :e Harri Dahlström Ahvenen kutu kaudet Kuteeko ahven joka vuosi. Tunnistamisessa vaikean parin muodostavat kampela ja punakampela, joilla molemmilla on punaisia täpliä ihossaan ja evissään. Tältä rannikkoalueelta myös piikkikampela voi tarttua verkkoon tahi ottaa onkeen. Lähestyvä ukkossade varmaankin iski niitä joukoittain veteen. Jos taas tapaa sisävesistämme kampelan, niin se on jonkun koiranleuan sinne kuljettama yksilö. Voitaisiinko Suomen Luonnossa selostaa mitä kampelalajeja Suomen vesissä tavataan ja antaa niiden yksityiskohtaiset tuntomerkit. Käsikirjoista mm. PL 169, 00151 HELSINKI. Nämä kampelalajit ovat kampela ja piikkikampela, mutta niiden lisäksi kalastoomme luetaan myös punakampela ja hietakampela. Kalalla ovat erotettavissa selkäja peräevän tyvellä ja kylkiviivan kohdilla kulkevat Iuukyhmyrivit. Punakampelasta erottavia tuntomerkkejä ovat eväruotojen lukumäärä sekä luukyhmyrivit selkäja peräevien cyvellä_ja kylkiviivalla. Kampelalla ei aina ole näin selviä punaisia täpliä selkäpuolellaan. Kysymyksiin vastacaan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Tämä kaikki oli siis keväisen kirvavaelluksen seurausta. jonka haluat pa/aute//al'aksi, liitä mukaan valmiiksi kirjoi1e11u pa/auru kuori poscimerkkeineen. Harri Dahlström 45. Kampelan voi virkistys kalastaja saada saaliikseen koko merenrannikkomme pituudella, mutta runsaimmin sitä esiintyy Kotkan ja Porin välisellä rannikkoalueella. Myös selkäja peräevän eväruotojen lukumäärän perusteella kala on tunnistettavissa kampelaksi. Suomen merialueelta on tavattu neljän eri kampelalajin yksilöitä. Myöskään pohjoisen lyhyinä kasvukausina tai etelåisen Suomen kylminä kesinä kaikki ahvenet eivät kykene valmistautumaan seuraavan kevään kutua varten. KYSY LUONNOSTA Lukija, ,·oi,·ar läherrää kysymyksiään tälle palstalle Luoncoillan asiancuncijoiden ,·astarra,·iksi osoirreeseen Suomen Luonto. Punakampelan selkäevässä on yli 67 eväruotoa. Tämän kampelalajin kylkiviiva tekee rintaevän yläpuolella jyrkän, puoliympyrän muotoisen mutkan. Peräaukon vieressä kampelalla on luupiikki, joka voi pistäessään antaa perkaajalle vihjeen saaliskalan lajista. .. Piikkikampela on vasensilmäkampela, jolla silmät ovat pään vasemmalla puolella ja vasen kylki on kalan yläpuoli. Lopulta ne ajelehtivat takaisin samoille rannoille, joiden yli olivat vesien ylle lentäneet
D Haluan kestotilaajaksi, jolloin tilaushinta on 140 mk (jäsenet)/ 170 mk (ei-jäsenet) D Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneks1 (jäsenmaksu 60 mk) D Muutan osoitettani Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIMIPAIKKA Uusi osoite TILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEESTA) . lf the salinity of the brackish water in the southern part of the Baltic should fall slightly, the spawning of cod, for instance, would be jeopardised, as this requires a concentration of at !east 10 %o. JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIMIPAIKKA Suomen luonnonsuojelulii110 maksaa postimak sun Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 Vastauslähetys Sopimus 00150/1 00003 ~elsinki ____________________________ J 46 n LOH.JA Seuraavassa numerossa: • Kansa äänesti rauduskoivun kansallispuuksi • Greenpeace Vuorikemian kimpussa • Miten elelee orava, metsiemme heiluhäntä. ... This element is particularly abundant in central Finland and northeastern Lapland. Translated by Leigh Plester KEVYTSORA The geochemical division of the Geological Survey of Finland has been preparing geochemical maps of the soi!, stream and lake strata, stream water and groundwater since the early 1970s. The river will be dammed upstream and sludge from the TURVE ---------------------------..... SUOMEN LUONTO 7/ 88 47. Acid well water is found throughout Finland, although the general lowering of pH in the environment does not yet appear to be threatening groundwater reserves. Most serious is the reduction in the available water to around a third a change that will radically affect both fish stocks and recreation opportunities unless plant water is pumped back into the watercourse. Olavi Lanu spends a lot of his time outdoors, the source of his inspiration. ............................ Olavi Lanu has done a lot of his sculptures out of doors, in fields, forests, snow and ice, from natural materials. Surveying is also an aid in the location of dangerously radioactive areas, as the highest concentration of uranium is found where high radon gas readings are obtained for room air and artesian wells. Aluminium released by rain is dangerous to both fish and forests. Many hydrobiologists are concerned that a new bridge would affect the flow of water into, and out of, the Baltic, 65 % of which takes place via the Large Belt. For his major works Lanu is increasingly tending to abandon the use of natural materials and to employ fibre glass to mimic natural materials like stone, wood and even potatoes. At present this sound is served SU0MEN LLJONTO (Nacure of Finland) Published by the Finnish A ssociation for Narun: Conser vation Address: Box 169 00151 Helsinki, Finland by an almost continuous ferry service. vsk.. ... The latest geochemical maps showing the Located in northeastern Lapland close to the Soviet border, the Nuorttijoki is destined to lose its virgin state when the chemical company Kemira establishes a large phosphate ore mine right next to it. It is likely that contaminated mine water will be conducted by a canal to the Kemijoki, which debouches into the Baltic, since the Nuorttijoki flows into the USSR. . Suomen Luonnon palvelukortti D Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 160 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 190 mk (ei-jäsenet). SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Materia! important to sculptor . He has photographed his work and indeed a lot of it now remains only as photographs. Bridges over Danish Straits threaten Baltic by Antti Halkka Suomen Luonto 47(7):38-39 The Danes propose to construct a bridge and tunne! complex over the Great Belt. ........ ... Geochemical maps as an aid to environmental studies by Pentti Lahermo and Heikki Rainio Suomen Luonto 47(7): 18-22 element composition of moraine in various parts of the country are making new data available to environmental studies. River Nuortti threatened by mine by Teuvo Hietajärvi Suomen Luonto 47(7):24-27 fertilizer mine will be jettisoned straight into the 25 square kilometre artificial basin on top of its tributary. Olavi Lanu by Ritva Kupari Suomen Luonto 47(7): 14-17 Sculptor Olavi Lanu represented Finland at the Venetian Biennial of 1978, where he won wide acclaim . Below the new mine the river passes through a nature reserve, Urho Kekkonen National Park, a fact which the mine planners have chosen to ignore. His work "Life in a Finnish Forest" formed a highly original assemblage at the exhibition, the theme for which was "From Art to Nature and From Nature to Art". .... Areas with a high aluminium concentration, for instance, are extremely sensitive to acidification. Plotting the chemical quality of groundwater, on the other hand, reveals the quality and extent of pollution
Paperi tiikerit Suomessa on vain muutamia sahahelttalajeja. Pinta varsinkin tyveltä karkeanukkainen. Heltat vaaleammat. · Viuhkamainen, /ahopuul/a (kuusi ja koivu) kasvava sieni. L. Metsänomistaja voisi nimestä säikähtää, että "sirkkelisienet" iskeytyisivät puuhun kuin kirjatoukka paperiin. Lakki reunoilta vaaleanruskea, kiinnittymiskohdan läheltä tummanruskea. Näiden puulla kasvavien, sitkeiden sienten tunnusmerkkinä on epätasainen, sahamainen heltan terä. LIIKETTÄ LAKIN ALLA Karvasahaheltta (Lentinel/us ursinus inc/. Kuvan harvinaisuudet ovat kuitenkin luonnon selluloosatehtaassa pehmopaperilinjalla, valmiiksi lahonneen puun jatkokäsittelijöitä. Niistä yksikään ei ole yleinen. SUOMEN LUONTO 7/ 88 47 . Ei syötävä. vsk. Hyvin harvinainen. Sitä ei varmuudella osata sijoittaa mihinkään suurryhmään. Jouni Issakainen Seuraavassa numerossa: Jälkisanat 47. cas-toreus). Pieni suku sijoittuu luokittelun kannalta vaikeaan helttasienten, kääpien ja orakkaiden välimaastoon
SUPERTARJOUS Upea merentuoksuinen saaristoluontokirja nyt lahjahintaan OVH 208 mk, nyt VAIN 99 mk! Tarjous vain luontopuode,ssa 1a post,myynnissämme.. 406262 OULU Kajaanink. Luontopuodit ovat luonnonsuojeluliiton omia kauppoja, joista löydät myös laadukkaat norppatekstiilit, upeat ja puhuttelevat luontokirjat sekä tyylikkäät lahjatavarat niin suurille kuin pienillekin luonnonystäville. 876 9100 TURKU L. 220 279 Suomen kansallispuistot TAMPERE Laukontori 4 p. 21 p. 11 p. 115 715 POSTIMYYNTI Hiirakkotie 6 p. 327 001 KIRJOJAMME MYYVÄT MYÖS HYVINVARUSTETUT KIRJAKAUPAT! Karhusen Otto ja Oili, Vaari Saimaannorppa ja monet muut pehmeänpyöreät ystävät odottavat sinua luontopuotiin jouluostoksille. 13 p. Osoitteet ilmoituksen alareunassa. Rantak. ~ 4 ' / r / V Z ~ rYJC Nervanderink. Luontopuoti on aina lähelläsi, sillä saat tuotteet myös postitse haluamaasi osoitteeseen