Savonlinnan ohitustiessä kiteytyy turhien teiden kalleus ja suuruudenhulluus: Voiko kukaan täysjärkinen tosissaan väittää, että vajaan 30 000 asukkaan pikkutaajama tarvitsee miljardi markkaa maksavan ohitustien! Jos tielaitoksessa on tällaisia virkamiehiä, heidät on syytä pikaisesti siirtää sellaisiin tehtäviin, joissa he eivät pysty aiheuttamaan yhteiskunnalle näin suuria vahinkoja. 19.11. z u.J 6 ::J V) SUOMEN LUONTO Runeberginkatu 15 A 23 00100 Helsinki puh. On tietysti pitkälti makuasia, mikä on turhin monista tarpeettomista tiehankkeista. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 250 mk ja säästötilaus 235 mk. vsk.. (90) 642 881 telefax: 446 914 Päätoimittaja Jonna Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Anne Brax Antti Halkka Alice Karlsson Markku Tanttu (ulkoasu) Toimituksen sihteeri Aila Maikki Värierottelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. Hylätyt, käytöstä pois rullatut rautatiet tavoittelivat niin ikään turhimman tien titteliä. 9 20.10. Säästötilaus 265 mk. Jos turha tie olisi vain turha, asia ei olisi näin vakava, mutta poikkeuksetta turhat tiet ovat myös tuhoisia: niiden alle lahmaantuu aina neitseellistä luontoa, kauniita maisemia ja SUOMEN L UONTO 7 / 92 51 . (90) 654 198, 627 927 ja 627 957. Kärkipaikkaa ahdistelivat sitkeästi myös HämeenlinnaTampere -moottoritie, Helsinki-Turku -moottoritie sekä pääkaupunkiseudulle pitkään tuputettu Kehä II, joka viimeistelisi Helsingin seudun luonnon tuhon. Valinta oli erittäin vaikea, sillä tielaitoksen ja suhteellisuudentajunsa menettäneiden kunnanisien ansiosta varteenotettavia ehdokkaita oli tarjolla paljon. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 46. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Savonlinnan ohitustie on sikäli osuva valinta, että se kuvastaa samalla tavalla alemmuudentuntoista turhamaisuutta ja tärkeilynhalua kuin eräiden pienten kehitysmaiden päämiesten havittelemat henkilökohtaiset suihkukoneet. Ilmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puhelin (90) 87 6 9 100 telefax (90) 876 6150 lrtonumero 33 markkaa. 16.10. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu PL 169 00151 Helsinki puh. 17.12. 10 18.11. 2 Turha tie tuhoaa Savonlinnan ohitustie kruunattiin valtakunnan turhimmaksi tiehankkeeksi Suomen luonnonsuojeluliiton elokuisessa liikenneseminaarissa. Ilmestymisaikatau/u Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 8 16.09. Tilaushinnat Vuosikerta (12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 290 mk. Myös metsäautotiet saivat ryhmänä paljon kannatusta
Yksityisautoilu on ennemmin tai myöhemmin tiensä päässä; se on maailman mitassa väistämättä jäävä harvojen lyhytaikaiseksi etuajo-oikeudeksi. Ulkomailta ............................................................... 8 Sähköä riittää ilman uutta ydinvoimalaakin, Markku Nurmi ......................................................... 44 Kysy luonnosta ........................................................ 51 Kansikuva: Vaarantuneeksi luokitellun luhtaorvokin herkät kasvot on ikuistanut Jouko Veikkolainen. 12 Puheenvuoro energiapolitiikan haasteista, joita ovat muiden muassa kotimaisuus, uusiutuvuus, monipuolisuus, käytön tehokkuus ja säästö. Liikenteen mukana lisääntyvät ympäristöhaitat. Polttoainettakaan ei riittäisi tällaiselle automäärälle järin pitkäksi aikaa. .28 Kunhan suunnistat oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja tunnet saaliisi erikoispiirteet ... Hän on keskittynyt uhanalaisten eliöiden valokuvaamiseen. Muotokuvia uhanalaisista sivuilla 14-17. 4 Kuluttajan valinnat ................................................... Pienimmätkin kiertotaipaleet ja mutkat pyritään oikaisemaan; kohta jokaisen kesämökin pihaan vie tie ja syrjimpäänkin korpeen viilletään metsäautotie, jota käytetään muuhunkin kuin tilapäiseen puunkuljetukseen. Havainnot voi lähettää toimitukseen. Saksalaisten tiesuunnittelijoiden kaavailuissa on nimittäin vakavissaan ehdotettu, ettei mikään taajama saisi sijaita 400 metriä kauempana moottoritieliittymästä. .34 Luonnonparatiisin portti raottuu jälleen retkeilijöille. Onko joku jossain päin Suomea nähnyt oikean, keskieurooppalaiset mitat täyttävän, säännöllisesti arkipäivisin toistuvan liikenneruuhkan. vuosikerta viihtyisiä asuinseutuja. Muuttokyyhkyn uskomaton tarina, Tuomas Taavitsainen .............................................. Suomalaista tieliikennepolitiikkaa vaivaa suuruudenhulluus. 24 Tunnetko kotiseutusi luolat. Paanajärvi, Fred Björksten .................................. Tulevaisuuden ihmiset liikkuvat väistämättä pääosin muulla tavoin kuin omalla autolla. Pulskasantiaisen jäljillä, Antti H alkka ................ Syksyllä eduskuntaan tuleva lakiehdotus ympäristövaikutusten arvioinnista on erittäin tärkeä. Jos YV A-laki hyväksytään, se laittaa tulevaisuudessa myös suuret tiehankkeet tarkkaan syyniin. .42 Kirjoja ...................................................................... Asiantuntevalla suunnittelulla voidaan vahinkoja pienentää. Pohjantikka tarvitsee ikikuusikkonsa, Lassi Kujala ........................................................... Summaries of the Main Articles ............................ Rajoittamaton tarve päästä heti ja kaikkialle omalla autolla on länsimaisen ihmisen neurooseja, osa kulutusyhteiskunnan pakkoliikkeitä. Metsän syli on sieniä täynnä, Marja Härkönen . .32 Se naputtelee nokallaan vanhoja kuusenrunkoja etsien hyönteisiä ja on tosi siisti tyyppi. 23 Pirunpesiä etsimään, Aimo Kejonen .................... Tottakai liikenne lisääntyy, jos bensiini on halpaa, tyhjiä teitä on maa täynnä eikä junilla ja busseilla pääse kuin suurimpiin kaupunkeihin. Jos esimerkiksi Kiina autoistuisi eurooppalaiselle tasolle, tiet ja parkkipaikat nielisivät Ranskan kokoisen maa-alan. Hän luo kasvot monelle tuntemattomalle. Esimerkiksi Helsinki-Tampereja Helsinki-Turku -moottoritiet olisi pitänyt rakentaa vanhan tielinjauksen mukaisesti, jolloin vahingot jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Ympäristöliike ei kiistä kunnollisen tieverkon tärkeyttä eikä pyri estämään ihmisiä liikkumasta. Tuhannen megawatin kysymys, Antti Vahtera ... Tieverkkomme on kuitenkin jo niin tiheä, että vain hieman kärjistäen voi sanoa: jokainen uusi maantiehanke on turha. Tieverkostolla on taipumus tihentyä kuin itsestään. .50 Sienipaikka .......................................................... 51. Rautatieverkosto sitä vastoin kaipaa vielä jonkin verran täydennystä. 3. Myös melu ja saasteet leviävät yhä laajemmalle, ihmisiä ja eläimiä kuolee ja vammautuu onnettomuuksissa ja tuottamattomiksi jäävät katvealueet lisääntyvät. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 7 /92 51 . Maatiaiset takaisin! Tarja Hirvonen .................... Kun uusia teitä rakennetaan, jäävät vanhat usein edelleen käyttöön. 40 Mielipiteitä, keskustelua ........................................ Alkaako ihmisarvoinen elämä todella vasta moottoritieliittymän kainalosta. Maatiaisrodut ovat osa kulttuuriperintöä ja luonnon moninaisuutta. .14 Luonnonvalokuvaaja Jouko Veikkolainen metsästää kamerallaan uhanalaisia lajeja. 48 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. Ei sellaisia Suomessa nimittäin synny; meillä vain ruvetaan heti puhumaan pahoista ruuhkista, kun muutama auto on peräkkäin. Maantieja yksityisautoilupainotteisella liikennepolitiikalla ohjataan liikennekulttuuria väärälle kaistalle. 7 1992 Kotimaasta ................................................................ LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Tiesuunnittelijat pyrkivät ylirnitoittamaan tiet muutamien ohikiitävien ruuhkahuippujen tarpeisiin, esimerkiksi perjantai-illan kesämökkiläisliikenteen tai hetkellisten arkitai iltapäiväruuhkien mukaan. Luonto pirstoutuu vähä vähältä ja rauhalliset kolkat ja katveet menetetään. 39 Kertomus siitä, miten ihminen hävitti lintulajin maailmasta. Myös maantieverkoston perusparannukset ja järkevät laajennukset ovat asia erikseen, jos niiden tarpeellisuudelle löydetään todella pitävät yhteiskunnalliset perusteet. vsk. 18 Ulkomaisuuden ihailu on ajanut suomenkarjankin ahdinkoon
Nyt on vaara, että ihmisten mielipiteet jäävät pölyttymään viranomaisten arkistoihin, tai ne voi tilata sieltä itselleen vain kalliilla hinnalla." Sekä Paukkusen että Salmisen mukaan niin viranomaiset • kuin teollisuuskin suhtautuvat turhan pelokkaasti kansalaisten osallistumiseen. Myös koko hankkeesta luopumisen vaikutukset pitää tutkia. "YYA-menettelyssä sovellettavista kokorajoista ja muistakin ehdoista keskustellaan varmasti vielä. Ympäristöselvitys pitää tehdä, kun hankkeeesta saattaa koitua merkittäviä ympäristöhaittoja. Suunnitelmat ja ohjelmat jäävät ulkopuolelle Nykymuodossaan laki koskisi koko voimallaan vain yksitSUOMEN LUONTO 7/92 51. "Lakiehdotuksessa sanotaan, että kansalaisten kuuleminen on järjestettävä, mutta ei määrätä lainkaan miten." Salmisen mukaan yksi YVA:n tavoite on, että hankkeen osapuolet joutuisivat kasvotusten pohtimaan hyvää ratkaisua. sa, kun suunnitelma on jo valmis. Eräissä Suomen kunnissa tehdyn YV A-kokeilun tulokset opettivat, että kansalaisten varhainen osallistuminen voi jopa säästää toiminnan harjoittajalle rahaa, kun pitkät ja kalliit valitusmenettelyt vähenevät. Ensiksi, kun päätetään, millaisia ympäristöselvityksiä hankkeesta pitää tehdä. suojelijat haluavat esimerkiksi sisällyttää lakiin soiden uudisojitusten lisäksi myös kunnostusojitukset eli vanhojen ojien avaukset", ylitarkastaja Marika Paukkunen ympäristöministeriöstä kertoo. "YYA-laki takaa kansalaisille laajat osallistumismahdollisuudet", Marika Paukkunen kiittää. Tutkija Pekka Salmisen mielestä tuore lakiehdotus jättää juuri kansalaisten osallistumismahdollisuuksista monia kysymyksiä avoimeksi. Lain tarkoituksena on kuitenkin saada varhaisessa vaiheessa aikaan yhtenäinen arvio ympäristövaikutuksista lupamenettelyn tueksi." Kansalaisia kuullaan kahdesti Ympäristönsuojelijoita ilahduttaa erityisesti, että vanha asianosaisen käsite joutuu lain myötä romukoppaan. "Julkisuus on tärkeää. Toisen kerran kansalaisia kuullaan, kun selvitykset on tehty. ''Teollisuus tuntuu näkevän YV A:n uutena lupamenettelynä. vsk.. "Jos selvitys on huono, toiminnan harjoittaja ottaa riskin, että se ei saa hankkeelle lupaa", Paukkunen toteaa. KOTIMAASTA Uusi laki vaatii muistamaan ympäristön Vuosikymmenen tärkeimmäksi sanotun ympäristölain valmistelu on loppusuoralla. Hartaasti odotettu laki määrää, että rakennushankkeiden vaikutukset ympäristöön pitää selvittää ennakolta, eikä kuten niin usein nykyään tapahtuu vasta siinä vaihees-. Esimerkkiksi Kanadassa ja Hollannissa kokemukset kansalaisten osallistumisesta ovat olleet hyviä. Paukkusen mukaan teollisuuden edustajat ovat vaatineet, että teollisuuslaitokset pitäisi jättää kokonaan YV Alain ulkopuolelle, koska ne muutenkin joutuvat tekemään selkoa päästöistään. Eduskunta saa päätettäväkseen ympäristövaikutusten arviointia koskevan, niin sanotun YV A-lain syksyn aikana. H~en käynnistäjä kosken valjastaja, tehtaan perustaja tai kaatopaikan pitäjä tekee kuitenkin itse lopullisen päätöksen, millainen ympäristöselvityksestä tulee ja myös maksaa sen tekemisen. Arviointimenettelyn soveltamisesta päättää joko lääninhallitus, vesija ympäristöpiiri tai kauppaja teollisuusministeriö. Myös muiden maiden kansalaiset pääsevät sanomaan sanansa, kun hankkeen vaikutukset tuntuvat Suomen ulkopuolella. Laki aiotaan kytkeä olemassaolevaan lainsäädäntöön siten, että arvioinnin perusteena käytetään osittain samoja selvityksiä joita nykyäänkin tehdään hankkeita suunniteltaessa ja lupia haettaessa. Kunnostusojitukset lain piiriin. Kansalaiset voivat kertoa mielipiteensä kahdessa vaiheessa. Jos kansalaisten kuulemiseksi riittävät kirjalliset kannanotot, keskustelua ei välttämättä synny. Ympäristön4 Helsinkiin johtavan Länsiväylän laajentamistöissä moni espoolainen menetti merinäköalansa meluvallin taakse, melukin kantaa entistä pitemmälle. "Jos YVA-laki olisi voimassa, tämänkin hankkeen vaihtoehtoja olisi ehkä harkittu avoimemmin ja monipuolisemmin" , tuumivat Marika Paukkunen ja Pekka Salminen. Paukkusen mukaan luettelo ei ole kattava, vaan muistakin hankkeista voidaan tehdä ympäristöselvitys, jos sitä pidetään tarpeellisena. Salminen järjestää ympäristövaikutusten arviointikoulutusta muun muassa ympäristövirkamiehille. Ehdotuksen mukaan selvitys pitää tehdä aina muun muassa voimalaitoksista, kemian tehtaista, ongelmajätelaitoksista, polttolaitoksista, moottoriteistä, suurista padoista ja tekoaltaista, yli 200 hehtaarin metsäojituksista, selluja paperitehtaista sekä ydinvoimaloista
Ympäristöministeriön asettama työryhmä kokoaa löytytäisiä rakennushankkeita. Antti Halkka 5. Valittaa ei voi myöskään siitä, jos ympäristöselvitystä ei lainkaan määrätä tehtäväksi. "Soidensuojelualueiden rajojen sisäpuolella on yhteensä 260 neliökilometriä metsää suojelematta. Siellä parlamentaarinen metsäpoliittiMetsiensuojelu-Suomi on tämän näköinen luvut kertovat suojellun metsämaan osuuden metsämaan koko pinta-alasta eri metsälautakuntien alueella. Joutsamon mukaan valtion metsiä hallitseva metsähallitus olisi periaatteessa valmis metsien suojeluun, mutta suojeluohjelmaa ei ole otettu riittävästi huomioon laitoksen budjetissa. "Metsähallituksen tuottotavoitetta on laskettava alueilla, joilta aarniometsiä on löytynyt", vaatii Joutsamo. Lapin eteläpuolella suojelumetsät eivät riitä turvaamaan uhanalaisen lajiston tulevaisuutta, ja aarniometsien suojeluohjelmakin korjaa tilanteen vain osittain. vsk. Esimerkiksi jotain tiettyä moottoritietä rakennettaessa kansalaisia kuullaan. Anne Brax SUOM F. Budjetin laatijan pöydällä tapahtunutta virhettä ei saa päästää valloilleen metsissä. nen komitea ehdottaa kuutta tuhatta metsäneliökilometriä lisää suojeluun entisen kuuden tuhannen lisäksi. Suomessa oli vuonna 1991 suojeltu 2,1 prosenttia metsämaasta eli vaivaiset 4200 neliökilometriä. Tällaisena lakia ei saisi lainkaan säätää!", Pekka Salminen sanoo. neistä metsänsirpaleista aarniometsien suojeluohjelmaa. "Kaikki valtion mailta löytyvät arvokkaat aarniometsäkohteet on suojeltava", toteaa ykskantaan luonnonsuojeluliiton pääsihteeri Esko Joutsamo. Muissa maissa hylkäämisiä ei ole paljoakaan tapahtunut. "Nyt on varaa suojella myös soidensuojelualueiden metsiä, jotka 1960ja 70-luvulla varattiin metsätaloudelle", sanoo Joutsamo. Kartta perustuu metsähallituksen tutkimukseen valtionmailta. Aika näyttää, parantaako YV A-laki todella ympäristön tilaa, ja hylätäänkö sen perusteella huonoja hankkeita. "Ei ole mitään syytä jättää lain ulkopuolelle valtion ja kuntien ohjelmia ja suunnitelmia. Luonnonmetsien etsijät ovat kolunneet metsiä muutaman vuoden. Mutta onko 75-vuotias Suomi kypsä viimeisten luonnonmetsiensä suojeluun. "Toivottavasti myös Etelä-Kainuusta ja PohjoisKarjalasta saadaan riittävästi alueita mukaan." Suomen luonnonsuojeluliitto on vuoden mittaan muistuttanut viranomaisia ahkeraan metsien suojelun välttämättömyydestä. Kansantalouteen aarniometsien suojelulla ei ole vaikutusta, sillä kyse on vain muutamasta sadasta neliökilometristä huimaa, jatkuvasti kasvavaa ylituotantoa puskevissa yli kahdensadantuhannen neliökilometrin metsissämme. "Löydämme sirpaleita", sanoo aarniometsien etsintäryhmää Kuhmon seudulla johtanut Janne Kumpulainen. "Joitain metsäkaistaleita on kuin ihmeen kaupalla säästynyt muuten niin totaalisen metsätalouden keskellä." Kartoittajat ovat tehneet biologien joukossa kohua herättäneitä uhanalaisten lajien löytöjä. Suomen lakiluonnoksessa tätä oikeutta ei ole. Esimerkiksi kansallispuistoksi 70-luvulla aiotun Litokairan metsät Oulun läänissä ovat suojelua vailla." Suomen metsien suojelu on jäämässä pahasti esimerkiksi Ruotsista jälkeen. KOTIMAASTA Aarniometsien kohtalo ratkeaa syksyllä Syksy 1992 ratkaisee eteläisen Suomen valtionmaiden viimeisten luonnonmetsien kohtalon: niiden suojelu on yksi itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuoden hankkeista. Yhdysvalloissa kansalaiset voivat valittaa tuomioistuimeen, jos ympäristöselvitys on puutteellisesti tehty. Lisäsuojelu nostaisi Ruotsin metsämaan suojeluasteen yli viiden prosentin; se on nyt 2,7 prosenttia. Lintutieteilijät ovat hämmästyneet myös Siperian suurten metsien salaperäisen sinipyrstön löytymistä niinkin lännestä kuin Hiidenportin kansallispuiston lähistön aarniometsistä. "Monet ratkaisevat rajaukset ovat vielä avoimia", sanoo aarniometsien suojelusuunnittelusta vesija ympäristöhallituksen luonnonsuojeluyksikössä vastaava Tapio Lindholm. Sen sijaan valtion liikennepolitiikan ympäristövaikutuksia ei tarvitse käsitellä varsinaisessa YV Amenettelyssä jossa kansalaisetkin voivat siis sanoa sanansa. Yksityismailla suojelualueita ei ole juuri lainkaan. LUONTO 7/92 51
Hänen lehdistölle antamiensa lausuntojen mukaan tien tuloa ei voi estää enää mikään. se, että tielaitoksen johtaja, Savonlinnan oma poika Jouko Loikkanen, on ohikulkutien innokas kannattaja. Tälle vuodelle suunnitteluun on budjetoitu yhdeksän miljoonaa markkaa. Liikenneministeriön alkuvuodesta tekemä päätös mahdollistaa ohikulkutien jatkosuunnittelun. "Suomen pahimmat tieverkkoon liittyvät liikenneongelmat ovat nyt hoidossa paria kaupunkia, esimerkiksi Savonlinnaa, lukuunottamatta", sanoo liikenneministeriön osastopäällikkö Matti Teräsvirta. KOTIMAASTA Pysäyttääkö järki Suomen turhimman tien. Kasvua ei ole näköpiirissä lähivuosina: kalliita teitä rakennetaan ja suunnitellaan olemattomille autoille. Tielaitoksen ennusteen mukaisesta, reilusti yli 30 000 ajokerrasta vuorokaudessa alle 13 prosenttia olisi ohikulkuliikennettä. "Muita vaihtoehtoja tittelin haltijoiksi olivat muun muassa Kehä II ja Helsinki-SaloTurku -moottoritie", sanoo liiton liikennekampanjaa vetävä Petteri Saario. Pro Savonlinna -liikkeen jäsenen Sonja TirkkonenConditin mielestä Savonlinnan ohikulkutiehankkeessa ei ympäristönäkökohtia ole otettu huomioon juuri lainkaan. Valtatie 14 välillä AholahtiMertala -hankkeen nimellä kulkeva tiesuunnitelma lähtee 6 huikeasta olettamuksesta, että Savonlinnan kaduilla rullaavien autojen määrä kasvaa vuoteen 2015 mennessä peräti 80 prosenttia. Ulla Kokko Antti Halkka SUOM EN LUONTO 7/92 51. Jatkossa sitten perustellaan, että tie on rakennettava, kun siihen on jo sijoitettu niin paljon rahaa!" Suomen luonnonsuojeluliitto valitsi Savonlinnan ohikulkutien elokuun alussa Suomen turhimmaksi tieksi. "Eniten harmittaa se, että suunnittelu jatkuu. Savonlinnan ohikulkutietä ehdotti turhuuskilpailuun savonlinnalainen Jarmo Hirvonen. Savonlinnan ohikulkutien suunnittelu etenee lamasta huolimatta Savonlinnaan on puuhattu ohikulkutietä jo 30 vuotta. Turhin tie valittiin liittoon saapuneiden, kansalaisten lähettämien ehdotusten joukosta. Luonnonsuojeluliitto on liikennekampru;ijassaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomen tiesuunnittelu perustuu lamaa edeltäneisiin tietoihin liikenteen ja autokannan kasvusta. Vasta pari vuotta sitten Pro Savonlinna -liike toi hankkeet julkisuuteen. Pro Savonlinna -liike vastustaa tietä liikennetarpeisiin nähden ylimitoitettuna ja kaupungin ilmeen ja hengen pilaavana asfalttimonumenttina. Kaupungin päättäjät ylintä johtoa myöten uskovat valtion maksavan ohikulkutiestä mukisematta miljardin ja muuttavan Savonlinnan yli kymmeneksi vuodeksi tietyömaaksi. Savonlinnassa on ruuhkaa vain yhtenä kuukautena vuodessa, Oopperajuhlien aikaan heinäkuussa. Savonlinnan ohikulkutie on vain yksi, joskin paljastava ääriesimerkki Suomen tiesuunnittelusta. Uskoa lisää osaltaan Haapavesi lkm Pihlajavesi t Olavinlinna Ohitustie katkaisisi Savonlinnan yhteyden Haapaveden järviluontoon. Heinäkuussa hän ilmoitti kiirehtivänsä hanketta. Ennen talouden taantumaa tehtyjen ennusteiden mukaan Suomessa pitäisi nyt esimerkiksi olla kaksi miljoonaa henkilöautoa, mutta todellisuudessa niitä on sata tuhatta vähemmän, ja autojen määrä vieläpä vähenee koko ajan. Savonlinnan liikennejärjestelyjä on pohdittu vuosikausia kaikessa hiljaisuudessa. Välillä on puhuttu rinnakkaiskaduista, välillä tunneleista. Tien ei liioin uskota tuovan helpotusta ajoittaisiin ruuhkiin vaan päin vastoin lisäävän liikenteen määrää kaupungissa. Näin viedään eteenpäin hanketta, jonka mukaan kapeaan saarikaupunkiin tulisi massiivinen nelikaistainen tie, joka peittäisi alleen pari lahtea ja 28 rakennusta. Kaupunkien sisäisen liikenteen järjestäminen ei periaatteessa kuulu tielaitokselle vaan kaupungeille. Siitä huolimatta ministeri Ole Norrback hyväksyi tammikuussa hankkeen suunnittelun, vieläpä sen raskaimmassa muodossa. Muutama tiekilometri maksaisi jopa miljardin. Pro Savonlinna -liikkeen ajamaa tunneli vaihtoehtoa ohikulkutien suunnittelijat ovat käsitelleet TirkkonenConditin mukaan huterasti. Liikenneministeriössä on oltu noin miljardi markkaa maksavan mammuttihankkeen kanssa ihmeissään. "Yksi ehdotus piti turhana kaikkia nyt suunnitteilla olevia teitä." Myös jo olemassa olevia teitä ehdotettiin; yksi ehdokas oli suojelukahinoiden jälkeen Pallas-Ounastunturin kansallispuistoon rakennettu Jerisjärven tie. vsk.. Se vilkastutti myös kaupunkilaiset kiivaaseen keskusteluun tien tarpeellisuudesta
Ammattikoulutusta saaneet nuoret pääsevät käsiksi koulutustaan vastaavaan työhön ja tekevät samalla palveluksen puhtaamman ympäristön puolesta, ja vieläpä helpottavat naapurimaamme tarvikepulaa. Arkkupakastirnista valmistettavat kompostorit tulevat olemaan yksi" pajan pääartikkeleista. KOTIMAASTA Saimaan Viesti souti Pihlajavedelle kansallispuistoa Kirkkovene Toivo liikkui kesän aikana rivakasti Saimalla norpan ja muun uhatun järviluonnon puolesta. Riuskat viestiläiset saivat matkallaan paitsi monta uutta ystävää, myös uusia näkemyksiä keskustellessaan saaristolaisten kanssa . Kierrätyskeskus on tähän mennessä pystynyt vastaanottamaan vain ehjiä kodinkoneita. Ehjät ja ehostetut kodinkoneet lahjoitetaan tai myydään edelleen Viroon yhteistyössä paikallisen ympäristöhallinnon kanssa. Ympäristöpajan työntekijät ovat alle 20-vuotiaita velvoitetyöllistettäviä, joilla on kokemusta koneiden parissa työskentelystä. maila "Elävä Saimaa yhteinen koti". Toimintaa valvoo kaksi työnjohtajaa. Kirkkovenesoutu ja kylätapahtumiin osallistuminen todettiin erinomaiseksi keinoksi suojeluaatteen eteenpäin viemiseksi. Saimaan viestin viejät keskustelivat kesämökkiläisten ja Kasvava nuorisotyöttömyys on Turussa poikinut uudenlaisen yhteistyön muodon. Keskusteluja on hyvä käydä silmästä silmään ja korvasta korvaan, jotta barrikadien molemmilla puolilla vallitsevat ennakkoluulot hälvenisivät. Tavoitteena on valmistaa 100-200 kompostoria vuodessa. D 7. Niistä on kova kysyntä ja ne myydään Turun alueella. Ranta juhlissa viestiläiset esittivät kepeää kesäohjelmaa ja laulattivat juhlijoita hanurin säestyksellä. Ulla Kokko käsitellään pakastearkkujen lisäksi myös korjauskelvottomat kylmälaitteet, joista poistetaan freonit ennen jatkotoimenpiteitä. Työllistämisprojektina ympäristöpaja on erittäin monipuolinen. Y mpäristöpajalla saariston asukkaiden kanssa Saimaan ja etenkin Pihlajaveden suojelusta. Samalla jaettiin Pihlajavesi-lehtiä, kesämökkiläisen huoneentauluja ja Pidä saaristo siistinä ry:n materiaalia. SUOM E LUO TO 7/ 92 51. Työn ohella nuorille on tarkoitus antaa peruskoulutusta ympäristöasioista ja -huollosta. Kirkkovene Toivon soutajat ovat neljänä viikonloppuna kiertäneet Pihlajavettä, Haukivettä ja Lietvettä osallistuen lavatansseihin ja kyläjuhliin teeKun pakastin käy kuumana Vanha pakastin saa Turun ympäristöpajassa uuden tulevaisuuden kompostorina eristeet sulkevat kuumuuden sisäänsä. Turun ympäristönsuojelutoimisto on yhdessä työvoimapiirin kanssa käynnistänyt käytettyjen kestokulutustavaroiden hyödyntämisja kunnostamishankkeen kaupungin uudessa ympäristöpajassa. Luonnonsuojelun sanomaa on tänä kesänä viety eteenpäin Saimaalla soutaen. Ympäristöpaja on läheisessä yhteistyössä samassa kiinteistössä toimivan kierrätyskeskuksen kanssa. Kaikkiaan yli 300 soutukilometrin matkalla viestiläiset kohtasivat tuhansia ihmisiä, joista ylivoimaisesti eniten Sulkavan suursouduissa. Nyt pikkuvikaiset laitteet voidaan toimittaa ympäristöpajalle. vsk. Valintakriteerinä pidetään alalle soveltuvaa ammatikoulutusta ja kiinnostusta koneiden kunnostukseen ja ympäristöasioihin. Nyt ympäristöpaja on täydessä työn touhussa Turun maalariammattikoulun vanhoissa tiloissa Auran Panimolla
Runsas marjasato vähentää väistämättä pihlajan kasvua: 8 viksi. Tyrniä poimimaan vasta lokakuussa Saariston C-vitamiinipommin eli tyrnin marjojen poiminta on tällä poimintakaudella sallittua vasta lokakuun alusta. Koska puun on toivuttava marjapaljouden tuottamisen rasituksesta, peräkkäisten hyvien marjasatojen tuottaminen on pihlajalle vaikeaa. Pehmeässä maaperässä kasvanut kuusikko ei kestänyt koettelemusta. Monivuotinen tutkimus on osoittanut, että vasta lokakuun alussa marjat alkavat olla tarpeeksi kypsiä poimittaPihlajalla ·hyvä marjasato Kotipihlajalla on tänä syksynä hyvä marjasato. Viime vuonna marjoja oli niukasti, ja pihlajalla onkin runsas sato joka toinen vuosi. Kymmeniä puita kaatui puiston rajaa myötäävälle, kesäisin vilkkaasti liikennöidylle Hoikan tielle. Poiminnalle määrättiin aloituspäivä asetuksella viime toukokuussa. Marjojen keruu ei kuitenkaan saa tapahtua katkomalla oksia tai musertamalla marjoja, sillä tämä on haitaksi tyrnipensaalle. Marjat on toisaalta toki tarkoitettu syötäviksi: näin pihlaja leviää. D kasvuun ja lisääntymiseen ei voi panostaa yht'aikaa. KOTIMAASTA Tyrnipensas antaa usein poimijalle vain mehut sormille. Nämä eivät selviä huonon marjavuoden yli, mutta pihlaja on puolestaan valmis tuottamaan satoa jälleen seuraavana vuonna. vsk.. Jokainen tyrniä poiminut tietää, miten hankalasti marjat irtoavat pensaista; usein ne jäävät tyystin irtoamatta ja liiskaantuvat sonnissa. Parhaiten marjat irtoavat pensaista loppuvuodesta, ensipak:kasten jälkeen. Pihlajanmarjan sisällä olevat kolme siementä itävätkin paremmin, kun marja kulkee esimerkiksi tilhen suoliston läpi! D Kaste paljastaa hämähäkinseitin vaara piilee seitissä Kasteisena aamuna maailma on äkisti täynnä hämähäkinverkkoja luonnon todellisuus näyttäytyy ihmissilmille. Heikki Kokkonen SUOM EN LUONTO 7/92 SI. Pihlajanmarjasadosta kerätään vuosittain alle prosentti. Hyvän yleiskuvan hämähäkkien ja lukkien määräs~ saa kuulak:kaana syysaamuna. Vuosien välinen ero voi Keski-Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan olla jopa 50-kertainen. Keskimäärin pihlajassa on saman tutkimuksen mukaan 1250 terttua ja 42 500 marjaa. Määrästä kertyy satoa 23 kiloa. Puun arvellaan myös pitävän vuorovuosina marjomalla marjansyöjien kannat kurissa. Marjat irtoavat kunnolla vasta ensipakkasten jälkeen. Syksyinen aamukaste ja sumu paljastavat hämähäkkien runsauden. Luonnonvoimat koettelivat 15. Hämähäkkien seitit koKoivusuo myrskyn kourissa Ilomantsin Koivusuolla saavat keskikesän myrskyn kaatamat puut maatua rauhassa. Marjoja on kerätty yleisesti liian aikaisin raakoina. Iltapäivällä avoimella suolla tuhoisan voiman saanut kaak:koismyrsky osui voimakkaimmin puiston luoteiskolkan korpimetsään. Kaoottisessa näkymässä puita lojuu päällekkäin kahdessakolmessa kerroksessa. Rytäkässä murjoutuneen puhelinlinjan korjaaminen vaati viikon työn. Viereiseltä mäenharjanteelta myrsky pyyhkäisi maan tasalle noin puolen hehtaarin kokoisen _männikön. heinäkuuta Ilomantsissa Koivusuon luonnonpuistoa rajummin kuin miesmuistiin
Turun ympäristönsuojelutoimiston aloittaman, hyvin onnistuneen kokeilun jälkeen siilinystävät ovat Suomessa rakentaneet satoja siilin korkeimmatkin vaatimukset täyttäviä talvipesiä. kyllä, milloin on eivät välttämättä lennä pesimäpaikoilta suoraa soittoa talvehtirnisalueille vaan etenevät hissun kissun ja pysähtelevät runsasravintoisille paikoille hankkimaan täydennystä. Meikäläisistä lajeista muun muassa tervapääsky, kehrääjä, ruisrääkkä, haarapääsky, kivitasku, keltavästäräkki, harmaasieppo, leppälintu ja pajulintu talvehtivat trooppisessa Afrikassa. Tummaa taustaa vasten luonnon kauneus on häkellyttävää. Rasva kertyy melko tasaisesti linnun ruumiiseen, eikä näy juurikaan ulospäin ihraisena pöhötyksenä. Markku Rautiainen Turvaa siilin syksy Siilit alkavat näihin aikoihin vuodesta etsiä sopivaa talvipesän paikkaa. Miten linnut voivat suoriutua tuhansien kilometrien lentorupeamista. Eräiden lajien paino jopa kaksinkertaistuu. Linnuille itsensä lihottaminen Hyvistä talviasunnoista on pulaa. Koeoloissa keltasirkku, joka painaa parikymmentä grammaa, on lihonut kolme grammaa vuorokaudessa ja kaksinkertaistanut painonsa kymmenessä vuorokaudessa. Verkon rakennetta tarkastelemalla luonnonystävä voi määritellä hämähäkin lajin. Ruuaksi sopii tarjota miltei kaikkea riittävän suolatonta ja pilaantumatonta. Siili käpertyy horrokseen ja karhu kömpii talviunille. SUOMEN LUONTO 7/ 92 ~1. Valtaosa linnuistamme on ratkaissut ongelman jättämällä maan: noin 85 prosenttia lajistostamme on muuttolintuja. Marjametsässä ja metsällä liikuttaessa hämähäkkien virittämiin seitteihin törmää yleensä sananmukaisesti. Seitti on kavala ja arvaamaton pyydys. Baffinin maan kivitaskut lentävät yli Atlantin, Alaskan taskut kiertävät Himalajan vuoret, ja suomalaisillakin kivitaskuilla on Sahara ylitettävänä. Pekka Hänninen talvihorrokseen vetäytymisen aika. Ristihämähäkki kutoo pyöreän pyydyksen. on luonnollinen osa vuoden kiertoa. Kyproksella lintujen lihottamista harrastettiin vielä vuosisadallamme, ja 1800-luvulla viinietikkakastikkeeseen säilötyt peltosirkut olivat merkittävä vientiartikkeli Italian ja Ranskan herkkupöytiin. Pitkän matkan muuttolintujen lentosuoritukset ovat melko uskomattomia. Sellaiseksi sopii syrjäinen lehtikasa tai muu talven ajan suhteellisen kuivana pysyvä, ja kylmältäkin suojaa antava paikka. Kirkkaana päivänä niitä ei juuri huomaa. Osa linnuista väistää talvea vain hieman, osa lentää aina trooppiseen Afrikkaan saakka. Lisää ohjeita voit etsiä Suomen Luonnon numeron 5/92 laajasta siiliartikkelista. Lähes kaikkialla välkähtelee kevyen syystuulen heiluttamia seittejä aamuauringon luodessa ensisäteitään sumun keskellä. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa talvehtii 190 Euroopassa ja Aasiassa pesivää lajia. Tällaisia saalistajia ovat esimerkiksi kukkaja hyppyhämähäkki. Lisäksi hiilihydraatit sitovat itseensä paljon vettä: rasva on paras polttoaine. Jo roomalaiset olivat perehtyneet lintujen tapaan lihottaa itseään. Keskimäärin lintujen keräämä rasvavarasto riittää 30-40 tunnin lentoon, joka vastaa 2000-2500 kilometriä. Sisälle laatikkoon on hyvä kerätä kuivaa heinää tai lehtiä, joilla laatikkoa voi myös peittää. Suomessa on kuutisensataa hämähäkkilajia ja kymmenisen lukkilajia. Muutolla olevia lintuja pyydystettiin häkkiin ja lihotettiin jyvillä. Kaikki hämähäkit eivät kudo verkkoa, vaan osa vaanii pahaa aavistamattomia hyönteisiä piilostaan. vsk. Eikä välilaskupaikkoja todellakaan ole! Baffinin maalla ja Labradorin niemimaan koillisosissa pesivien kivitaskujen muuttomatkat ovat vielä suomalaisia lintuja hurjempia ne lentävät 2000-3000 kilometriä pohjoisen Atlantin ylitse! Olympialaisten suoritukset tuntuvat melko vähäisiltä. Rasvagrammassa on kilojouleja 37, kun taas eläintärkkelyksessä on alle puolet tästä eli 17. Kivitaskuilla ja muilla Saharan ylittäjillä on muuttomatkan aluksi rasvaa 30-40 prosenttia painosta. Kauneus on tietenkin suhteellista ja vaarallista joillekin suorastaan kohtalokasta. Parhaiten kimaltelevat seitit tulevat esille vastavaloon katsottaessa. Riippuhämähäkkien verkko on vaakasuora. Luonnossa vipeltävät pitkäraajaiset pikkupedot eivät kuitenkaan ole ihmiselle vaarallisia. Useat suomalaiset linnut hankkiutuvat vähin erin pienillä tankeilla Etelä-Eurooppaan, jossa ne vasta ahmivat itsensä kuntoon, jossa suoriutuvat Välimeren ja Saharan ylitse. Siili löytää laatikon parhaiten, jos sen lähettyville asetetaan ruokaa. KOTIMAASTA Rasva pitää linnun lennossa Eläimille talvi on melkoisen hankalaa aikaa. Ihmisten seuralaisena kotitalouksissa viihtyvät huonehämähäkki ja seinälukki saattavat säikäyttää heikkohermoisen. Pallohämähäkit pyydystävät sekavan näköisellä seittiverkolla. meilevat varvuilla, heinien korsilla, pensaiden ja puiden oksilla. Hämähäkin lajiryhmän voi määritellä raajojen ja ruumiin muodon avulla. Pesimisestä päästyään ne ylensyövät jonkin aikaa ja varastoivat itseensä rasvaa. Sillin ruokintaa ei ole muutenkaan syytä lopettaa syksyllä ennen kuin eläin itse on jättänyt ruokakupilla käymisen: siili tietää . Lisäksi silmien koko ja sijainti auttavat lajimäärityksessä. Linnut tava katto, ja sen oviaukon leveys ja korkeus ovat 12 senttiä. Trooppisen Afrikan talvehtijat joutuvat ylittämään Saharan autiomaan ja pistelevät usein suorinta tietä Välimerenkin yli. Varsinkin alkukesästä· syntyneillä siilinpoikasilla on vaikeuksia kerätä kehoonsa riittävä rasvakerros ennen puolivuotisen talvihorrokscn alkua. Pesä on muodoltaaB kantti kertaa kantti ( 45 kertaa 45 senttiä) oleva laatikko, joka on 30 senttiä korkea. D 9. Laatikossa on mieluusti irrotetAfrikkaan! Syksyllä kivitaskut kerääntyvät kaikkialta maailmasta talvehtimisalueilleen (merkitty vihreällä)
Selvää jälkeä hakettimella Kotien uusimpia varusteita on haketin hirveästi meluava "välttämättömyys". Sillä sitä ne ovat! hemmän kuin hakettimesta! Tarvittaessa myös kasvien lehdet voi hakettaa, jolloin ne lahoavat nopeasti. Kasvuedellytyksiä parannetaan lisäksi ostolannoitteilla ja erilaisilla torjunta-aineilla. Kompostointi onnistuu myös pelkässä keossa, joka rakennellaan auman muotoon. Luonnon järjestelmässä kuollut kasviaines pilkkoutuu uudestaan kasvien käyttöön, mutta ihmisten mielestä puista ja pensaista pudonneet lehdet on saatava kasaan ja pois silmistä. Lämpimässä kasvikompostissa kukoistavat kurpitsat. Kasvikompostin kypsymisaika riippuu paljon siitä, mitä se kätkee sisäänsä. Ainakin pari kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä, suomalaisten haravakämmentä alkaa syyhyttää. Kasvikomposti on yleensä 10 köyhä ja kuiva, joten sitä voi rikastuttaa esimerkiksi kanankakalla tai talousjätteillä. Istutetaan puita "Syksyllä voi istuttaa lähes kaikkia puita ja pensaita, ainoastaan ryhmäruusuja, jalokärhöjä ja joitakin muita kylLautakehikko ruttaa haravointija perkuutähteiden lahottamiseen. Hakettimella saakin oksista hyvää kompostin tukiainetta ja kasvien ympärille sopivaa katetta, mutta sen ei suinkaan tarvitse löytyä jokakodin työkaluvajasta. mänarkoja kasveja ei saa laittaa talveksi palelemaan", sanoo Puutarhaliiton kotipuutarhaneuvoja Jyrki Meriö. Haketin on tyypillinen yhteisesti hankittava työkalu: sitä tarvitaan harvoin ja se on melko kallis. "Jos SUOMEN LUONTO 7/ 92 51. Näppärä kirveenkäyttäjä silppuaa oksat ilman sähköäkin, mutta jälki on karkeaa ääntä hakopölkystä lähtee sen sijaan huomattavasti väPuista pudonneisiin lehtiin on järkevää suhtautua kuin arvotavaraan. Kasvisjätteet kekoon tai kehikkoon Kasvisperäisten jätteiden kompostointiin riittää kaupunkialueillakin yksinkertainen kehikko, jonne haravointija perkausjätteet kasataan. Esimerkiksi vaahteranlehdet maatuvat selvästi hitaammin kuin koivunlehdet. Isollekin taloyhtiölle riittää yksi haketin, samoin kuin esimerkiksi kylätoimikunnalle ja omakotitai kesämökki yhdistykselle. KULUTTAJAN VALINNAT • KULUTTAJAN VALINNAT • KULUTTAJAN VALIN Alice Karlsson Maasta kiinni Jyrki Meriä ihmettelee ihmisten intoa haravoida karikkeet kasvien ulottumattomiin. Kaikki olisi kuitenkin paljon yksinkertaisempaa ja halvempaa, jos puutarhaja pihajätteet kompostoitaisiin paikan päällä ja muheva multa levitettäisiin takaisin syntysijoilleen. Kuivuuteen taas auttaa reipas kastelu kesähelteillä. Komposti valmistuu noin vuodessa. Lisäksi valitsemalla kasvit huolellisesti säästyttäisiin monilta tuholaisilta ja taudeilta. Silloin eri kasvinosia ei enää erota toisistaan ja koko massa on lahonnut melko tasalaatuiseksi mullaksi. vsk.. Niiden kypsyttyä kompostikin on valmista. Samaan aikaan kun kaatopaikoille rahdataan lavoittain ja säkeittäin kunnon mullan aineksia, kipataan pihoihin ja puutarhoihin kuormittain uutta multaa
Maakotkista vaan ei ekotuotteista kiinnostunut voi soittaa tukisoiton puhelinvastaajaan iltaisin ja viikonloppuisin. Kuvan salaatti on versonut jo kolmasti; nyt neljännellä kierroksella sen lehdet alkavat käydä jo vähän pieniksi ja puiseviksi. Vettä salaatti tuntuu hörppivän aika paljon. aroniat, tuhkapensaat, pihlaja ja mänty. Pihan koko ja asumismuotokin ratkaisevat: "Vaikka puut ovat aluksi pieniä, pitää muistaa että ne kasvavat isoiksi." Kerrostalopihaan Meriö suosittelee sellaisia puita, jotka eivät kelpaa jäniksille ja myyrille, "koska yleensä kerostaloissa ei ole ketään joka erityisesti huolehtisi puiden suojauksesta." Syystalkoiden yhteydessä puut, etenkin hedelmäpuut, voidaan tietenkin suojata. astiataimia voi istuttaa vaikka kukkivana aina kun maa on sula." Istuttamista varten maahan kaivetaan reilu, runsaan neliömetrin laajuinen kuoppa ja kasvin ympäristö täytetään hyvällä kompostitai puutarhamullalla. Mistä Pihtiputaalla saa ostaa luonnonmukaisesti viljeltyjä vihanneksia. Suomen luonnonsuojeluliitto perusti ekopuhelimen, jossa kaikenlaisiin kysymyksiin ympäristöä säästävistä tuotteista ja elämäntavasta vastaa Pekka Heikura. "Monia kasvilajeja käytettäessä piha kannattaa suunnitella huolellisesti." Ruohon tarpeettomasta leikkaamisesta ja niittyjen suosimisesta puhutaan nyt paljon. Esimerkiksi savimaalla viihtyvät pajut, poppelit, pihlaja ja koivu sekä pensaista kurttulehtiruusu, angervot ja heruRuukkusalaatista voi nauttia useaan kertaan. "Vihannesviljelmien ja marjapensaiden ympäristöt on hyvä pitää puhtaana, mutta isolla tontilla voisi mainiosti olla myös jonkinmoinen niitty, jossa hyönteiset viihtyvät. Suurin lyijysaastuttaja on liikenne, jonka osuus kuitenkin vähä vähältä pienenee, kun autoilijat siirtyvät lyijyttömään bensiiniin. Ekopuhelusta kertyy kustannuksia paikallispuhelun lisäksi 9,95 markkaa minuutilta. taimimyymälöistä, Puutarhaliitosta, Marttaliitosta, maaseutukeskuksista sekä alan kirjoista. Myyna torjutaan vaivattomasti rungon ympärille kierrettävällä muovinauhalla. Ruukkusalaatin kierrätys ei paljoa vaadi. Neuvoja saa normaaleilla puhelumaksuilla maanantaina klo 9-12 numerosta (90) 665 493 ja perjantaina klo 9-12 numerosta (911) 712 322. On laskettu, että vuosittain luontoon joutuu lyijyä savikiekkoradoilta noin 800 tonnia, ampumakilpailuista lähes 300 tonnia ja metsästyksestä noin 250 tonnia. , KULUTTAJAN VALINNJ\T • KULUTTAJAN VALINNAT • KULUTTAJAN VALIN istutetaan paljasjuurisia (juurien ympärillä ei ole suojaavaa multaa) tai esipakattuja taimia, on niiden oltava lepotilassa eli niissä ei saa olla lehtiä, kun ne sijoitetaan uuteen asuinpaikkaansa." "Sen sijaan ns. Lyijylle altistuvat etenkin ampumaratojen lähistöllä liikuskelevat eläimet samoin kuin vesilinnut, jotka kaivelevat pohjamutia. Toisella ja kolmannellakin kierroksella lehdet ovat melko isot. Se on osa luonnon monimuotoisuutta." D Yksityiskohtaisia neuvoja kasvien hoidosta ja istutuksesta saa mm. "Arvioiden mukaan joka metsästäjällä on ainakin muutama lyijyhauli umpisuolessaan", Ekman siteeraa taannoista Lääkärilehteä. "Mitä useampia lajeja puutarhassa ja pihassa on, niin sitä parempi", Meriö sanoo. Maa tiivistetään polkemalla ja silotellaan kumpareeksi kasvin ympärille, ettei vesi valu kuoppaan ja jäädy sinne. Reilussa viikossa kasvi tuottaa ensimmäiset komeat ja maukkaat lehdet. noin 200 000 sorsanmetsästäjää. Kasvi kastellaan heti istuttamisen jälkeen, mutta jätetään sitten rauhaan. Metsästäjäin Keskusjärjestö on ryhtynyt kampanjoimaan teräshaulien puolesta, sillä lyijyongelma on tiedostettu. Meriön mukaan kaikkein kätevin ase jäniksiä vastaan on vähintään 120 senttiä korkea katiskatai kanaverkko. Sitäpaitsi ruukkusalaatti on oikein sievä keittiönikkunalla. Vastineeksi saa puolen minuutin nauhoitetun viestin! Ympäristöä säästäviä kuluttajia palvellaan ruotsinkielelläkin, sillä Finlands svenska Marthaförbund käynnisti puhelinneuvonnan Helsingissä ja Tammisaaressa. Kuivalle paikalle sopivat mm. Oikea kasvi oikealle paikalle Istutuksia suunniteltaessa on katseltava aurinkoakin, sillä varjoisille, aurinkoisille ja puolivarjoisille paikoille on Runsaudenruukku etsittävä omat kasvinsa. Puhelimen tuotolla suojellaan maakotkia, JOita edelleen vainotaan. Tällä hetkellä 22 prosenttia maaperään joutuvasta lyijystä on peräisin luodeista ja patruunoista. Inarissa, Kittilässä, Pudasjärvellä, Utajärvellä ja Vaalassa. Haluaisin maalata kylppärini seinät myrkyttömillä maaleilla. Kun salaatti on syöty, tynkä pannaan omassa ruukussa tyhjään kippoon ja kastellaan. kat. "Ongelmana on tähän asti ollut myrkyttömien haulien saatavuus: niitä ei yksinkertaisesti ole ollut kaupoissa." Teräshaulien hintaa on myös hilattava alaspäin, sillä ne maksavat keskimäärin 25 prosenttia enemmän kuin lyijyhaulit. Useaan kertaan kasvatettuna ruukkusalaatti tulee halvemmaksi ja jätettäkin syntyy vähemmän. Esimerkiksi tänä kesänä pesiä tuhottiin mm. Yhä useammalla metsästäjällä saattaa olla haulikossaan myrkyttömiä patruunoita aikaisempien lyijyhaulien sijasta. Kaikkiaan maassamme on maakotkia noin 200 paria. Hyvät neuvot maksavat ikävä kyllä. "Istutus tehdään myöhään, ettei kasvi yritä juurtua talvella, jolloin se voisi tuhoutua", selvittää Meriö. Vaihtelevuudella on paljon merkitystä kasvillisuuden hyvinvoinnille. Neuvottomat voivat soittaa ekopuhelimeen 9700 87 07 arkisin klo 10-18. D 11. Mistä niitä saa. Tehostetun valvonnan ansiosta siivilleen nousi 92 poikasta edellisen vuoden 53 sijasta. Järjestön tiedotuspäällikön Klaus Ekmanin mukaan Suomessa pyritään pois lyijyhaulien käytöstä nopeasti, mutta vapaaehtoisesti. Pituutta on tullut reippaasti lisää ja latvukseen on ilmaantunut nuppuja. vsk. Saaliillaan herkutteleva metsästäjäkin saa tuntea omat haulit nahoissaan. Metsästäjät pyrkivät eroon lyijystä Jahtikausi on alkanut ja parhaillaan rannoillamme liikkuu mm. Meriön mukaan pitkä heinikko ei sovi sentään joka Neuvova puhelin kotkan asialla Mihin kummaan laitan pahvilaatikot ja muun kotoani kertyvän kartongin, kun olen kuullut, ettei sitä saa laittaa paperinkeräysastiaan. Pekka Hänninen SUOMEN LUONTO 7/92 51. Luonnon mukaan Istutettavien puiden mallia voi katsoa ympäröivästä luonnosta siihenhän tontti on aikoinaan raivattu. Myös ruukkutilli ja -persilja soveltuvat uudelleen kasvatettaviksi. Myös maan laatu on tärkeä. D paikkaan
Energiaa käytettävä tehokkaammin Yhdistetyn sähkön ja kaukolämmön tuotantoratkaisut, metsäteollisuuden, erityisesti selluteollisuuden prosessien kehittäminen mm. Lisäksi metsiin jää erilaista korjuutähdettä, hukkapuuta, kantoja ja juuria kaksinkertainen määrä. Norjan maakaasuvarathan ovat olennaisesti lähempänä meitä kuin KeskiEurooppaan kaasua syöttävät Siperian kaasukentät. Merkittävä hanke on myös rikkipitoisen raskaan polttoöljyn kaasutuslaitoksen rakentaminen Nesteen Sköldvikin jalostamon yhteyteen. Suomen nopea energiankulutuksen kasvu selittyy halvalla energian hinnalla, joka on suosinut runsaasti energiaa kuluttavia prosessiratkaisuja ja suoraa sähkölämmitystä. Tämä lisäisi kansallista turvallisuutta. Kansainvälisten paineiden edessä oleva maatalous voisi tuottaa pakettipelloilla osan liikenteen vaatimista polttoaineista kansantalouden kannalta edullisemmin kuin mitä elintarvikkeiden polkuhintaisella viennillä. Konepajateollisuus saa työtilauksia pienimuotoisen energiantuotannon laitevalmistuksessa. Kilpailevissa maissa velkaantuneisuus on vain kolmannes Suomen vastaavasta. Tämä riittää mainiosti kaikkiin toistaiseksi esitettyihin laajennusinvestointeihin, vaikka Venäjän sähköntuonti, määrältään noin 700 megawattia, putoaisi pois (liitetaulukko ). Markku Nurmi toimii tutkijana Suomen Kilpailuvirastossa. Laiminlyönnin seurauksena Suomeen on nyt iskenyt kerralla viivästynyt tuplaöljykriisi. Suomen energiankulutus on kymmenen viime vuoden aikana kasvanut poikkeuksellisen voimakkaasti. Vastaisuudessa yli 70 prosenttia energiasta on tuotava ulkoa maailmanmarkkinahinnoilla kovalla valuutalla. Hierre ei kestä kierrätystä yhtä paljon kuin sellukuitu. Energiapolitiikka on nyt palautettava osaksi kansantalouttarnme. Kotimaisen energian käyttöä lisättävä Suomella on mittavat käyttämättömät energianlähteet puussa, turpeessa, pakettipelloissa ja vähäisempiä määriä tuulessa ja suorassa aurinkoenergiassa. Viime vuonna energian tuonti maksoi Suomelle 11,1 miljardia markkaa. Näillä alueilla Suomi voi nousta maailman eturintamaan ja viedäkin laitteita, kuten jo jossain määrin on tapahtunut. Millaista metsäteollisuutta. Selluprosessien kehittäminen näyttää lupaavalta kehityssuunnalta, samoin sahatavaran jatkojalostus. Maakaasua Norjasta Suurin yhteispohjoismainen taloudellinen hanke on Norjan mittavien energiavarojen, erityisesti maakaasun, hyödyntäminen. Metsäteollisuuden tutkimustoiminta on vähintäänkin tuplattava. Ylivelkaantuneen metsäteollisuuden on arvioitava, kykeneekö se sijoittamaan varoja omiin tuotantolaitoksiin ja 10 miljardia maksavaan ydinvoimalaan. Tämä oli 13 prosenttia tavaratuonnin määrästä. Talouden tervehdyttämistoimet ja säästöt jäivät tekemättä. Suomen viennin selkärankana on edelleen metsäteollisuus. Metsäteollisuuden on perusteltava laajentumissuunnitelmansa, ennenkuin sen tarvitsemasta sähköenergian lisäyksestä on tarpeen tehdä ratkaisuja. Energiatalous osaksi kansantaloutta Vaikka Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan päättyminen oli selvästi nähtävissä, sitä ei haluttu tai osattu ottaa 12 huomioon. Meillä sen sijaan satsattiin idänkauppaan ja puhuttiin Suomesta Pohjolan Japanina. Suomessa on tällä hetkellä 2000 megawatin ylikapasiteetti sähköntuotannossa. Hän on Asukasliiton puheenjohtaja. Länsi-Euroopassa ensimmäinen ja toinen öljykriisi aiheuttivat suuria muutoksia energiapolitiikkaan ja teollisuusrakenteisiin. Devalvaatio on sittemmin kasvattanut tuontilaskua. massahakemenetelmällä sekä kaasukombivoimaloiden käyttöönotto lisäävät huomattavasti energiankäytön hyötysuhdetta ja säästävät ympäristöä. Norjan maakaasun hyödyntäminen edellyttää pohjoismaisen maakaasuputkiverkoston rakentamista, jota täydennetään myöhemmin Barentsin mereltä Suomen läpi Keski-Euroopan markkinoita varten rakennettavalla kaasuverkolla. Vuotuinen käyttämättä jäävä metsien biomassan kasvu vastaa noin puolta energian kokonaiskulutuksesta. Yhden yksittäisen ydinvoimatilauksen alihankinnat eivät tuo pysyviä kansantaloudellisia etuja. Pelkästään metsäteollisuuden runkopuun vajaakäyttö vastaa viiden miljoonan öljytonnin energian käyttöä. Erityisesti Suomen syrjäalueilla sijaitsevien sahojen yhteyteen voitaisiin rakentaa sahojen sivutuotteita käyttäviä voimaloita. Mekaaninen metsäteollisuus käyttää liikevaihtoonsa verrattuna vähemmän rahaa tutkimukseen kuin mikään muu teollisuuden ala, eikä massateollisuudenkaan tuotekehittely ole alkuunkaan riittävää. Etelä-Suomen väestökeskusten lämmitystä ei voi jättää yhden Venäjän putken varaan. Myös uudessa teknologiassa olisimme itsenäisiä. Energiansäästöinvestoinnit ja energiaomavaraisuuden nosto ovat tärkeimpiä mahdollisuuksia työllisyyden, maksutaseen ja ympäristön parantamiseen. Edelleen metsäteollisuuden on selvitettävä kuinka paljon paperitehdashankkeista rakennetaan Suomeen ja paljonko keräyspaperin perään Keski-Eurooppaan lähelle markkinoita. Energian kulutus kasvoi 1980-1990 yhteensä neljänneksen, kun muissa länsimaissa kasvu oli vain seitsemän prosenttia. Sähköä riittää illllan 1 PUHEENVUORO Tekniikan tohtori Markku Nurmi on ollut parlamentaarisen energianeuvoston jäsen vuodesta 1977 ja mukana kaikkien Suomen tähänastisten energiapoliittisten ohjelmien valmistelussa. Rakenteilla on lisäksi 1459 megawattia. Rakentamalla riittävän aikaisessa vaiheessa pohjoismainen kaasuputki vältytään myös tarpeettomilta invesSUOMEN LUONTO 7/ 92 51. Hierre on myös syötettävä tuoreena vieressä olevaan paperikoneeseen, sellua voidaan viedä kuivattuna. Sen sijaan sähköä haaskaavan kuumahierremenetelmän näkymät näyttävät heikommilta. Sen tulevat investoinnit ovat koko kansantalouden asia. Tuloksena saadaan jalostamon vaatima höyry sekä 600 megawattia sähköä. Erityisesti kierrätyskuituvaatimusten ja jätepaperin saannin vaikutus tilanteeseen on katsottava realistisesti. vsk.. Laitoksessa voidaan polttaa ympäristöystävällisesti nyt PohjoisSuomeen dumpattu raskas polttoöljy. Kuviteltiin, että Suomea voidaan pitää edelleen halvan energian energiaparatiisina, vaikka Suomelta puuttuvat siihen luontaiset edellytykset. Kotimaisella energialla päästäisiin huomattavasti suurempaan ja alueellisesti tasaisemmin jakautuvaan työllisyyteen kuin mitä tarjoaa suurelta osin tuontipanoksiin pohjautuva kertaluontoinen ydinvoimalainvestointi
Sähköä kaasukombivoimaloilla Kotimaisen energian ja yhdistetyn sähkön ja kaukolämmön tuotannon lisäykset sekä nykyinen ylikapasiteetti riittävät Suomen sähkön tarpeisiin pitkäksi aikaa. Tämä tulee suosimaan Suomessa kotimaisia energialähteitä. EY:ssä ja erityisesti Saksassa kaavaillut kierrätysvaatimukset koskevat etenkin metsäteollisuutta ja pakkausjärjestelmiä. Erillinen sähköntuotanto -ydinvoimala Yhteensä -kaasukombivoimaloita 1 000 1500 -vesivoimaloita -tuonnin lisäys (Norja, Venäjä. Kestävän kehityksen periaatteet tukevat voimakkaasti kotimaisen puun käyttöä. Verotuksen painopistettä onkin siirrettävä työn ankarasta verottamisesta kulutuksen verottamiseen. Alan ammattilaisenkin on vaikea ratkaista, miten painotetaan keskenään rikkipäästöjä, typpipäästöjä, hiilidioksidipäästöJa, raskasmetallipäästöjä, ydinvoimaonnnettomuuksia, öljyvuotoja, vesivoiman säännöstelyhaittoja, soiden kuivatusta, ydinaseiden leviämistä jne. Mikäli erillistä sähköntuotantoa tarvitaan, helpoimmin sitä saadaan rakentamalla pohjoismaisen maakaasuverkon varaan kaasukombivoimaa. Sähkönsiirron vapauttaminen EY-direktiivien mukaan helpottaa myös sähkökauppaa yli rajojen. vsk. 1tta ydinvoi01alaakin toinneilta, esimerkiksi kahden miljardin markan nesteytetyn maakaasun tuontijärjestelmältä Inkooseen sekä kymmenen miljardin markan ydinvoimalalta ja sen vaatimilta säätövoimalisäyksiltä. Rikkipitoisen raskaan polttoöljyn polkumyynti Suomen markkinoille on lopetettava. Uusiutuvuudelle pitäisi antaa lisäpisteitä tulevia sukupolvia ajatellen. -Turku (kaasukombi) -Neste (rikkipitoinen raskas polttoöljy) 220 600 110 -Oulu (turve) -Mussalo (kaasukombi) 60 300 1290 -Muita: Espoo, Vantaa, Kuopio, Iisalmi ym. Näin parannetaan olennaisesti kilpailua sähköntuotannossa ja poistetaan monopolien aiheuttamat vinoutumat. Sen sijaan ympäristöystävälliset uusiutuvat energialähteet jäävät verovapaiksi. Energialle eurohinnat Energian verotusja maksupolitiikka ohjaa merkittävästi energiaratkaisuja sekä energian kokonaiskulutustasoa. peesta, tuulesta ja vesivoimasta. Suomen sähköntuotannon kapasiteettitilanne 1992 VALMIINA JA RAKENTEILLA Talvikauden 1991/1992 kulutushuippu MW 10460 1465 11 925 14 030 2105 1459 3544 + 14 prosentin laskennallinen varavoimatarve Tarvittiin kapasiteettia Kapasiteettia oli käytettävissä (1.1.1992) Ylikapasiteetti + rakenteilla uutta ja päätetyt Lisäkäyttömahdollisuus ERIASTEISIA SUUNNITELMIA Kaukolämpövoimaloita ym. Mikäli maahan rakennetaan ydinvoimalaitos, on selvää, että maahan ei sovi muuta lauhdekapasiteettia sen paremmin maakaasun, turpeen kuin puunkaan varaan. Itsenäisten sähköntuottajien mahdollisuuksia myydä sähköään kantaverkkoon tulee helpottaa Englannin, Ruotsin ja Norjan mallin mukaan irroittamalla kantaverkko itsenäiseksi, kaikkia sähköntuottajia tasaveroisesti palvelevaksi järjestelmäksi. Euroopan yhteisössä EY:ssä fossiiliset polttoaineet ja uraani ovat joutumassa tiukempaan verotukseen. Markku Nurmi 13. Talven kulutushuipun alihintainen myynti suoraan sähkölämmitykseen tulee lopettaa. Tarkoitushakuinen vertailija voi todistaa lähes minkä tahansa energiamuodon parhaimmaksi valitsemalla mieleisensä tunnusluvut. Kestävän kehityksen ajatukset kunniaan Myös energiahuollossa on kestävän kehityksen periaatteet otettava keskeisiksi peruspilareiksi. Se maksaa vain kolmanneksen ydinvoimalan rakentamisesta. Uusiutuvuudesta lisäpisteitä Aiemmin eri energiamuotojen välistä kilpailua ohjailtiin lähinnä valitsemalla sopiva korkoprosentti. Suomi voi ostaa tulevaisuudessa norjalaista sähköä Ruotsin verkon kautta. Pääomavaltaista ydinvoimaa suosittiin esittämällä mahdollisimman alhainen korkoprosentti. Uusia mahdollisuuksia vertailulaskelmien sormeiluun tarjoaa vaikeasti yhteismitallistettavien ympäristötekijöiden mukaanotto. Lisäksi sähköntuotantohankkeita on vireillä niin Barentsinmeren maakaasun kuin Pietarin kaukolämpövoimaloiden varaan. Hiilidioksidi kiertää, metsänhoito paranee, tuhkaa voidaan käyttää lannoitteena, ja huoltovarmuus paranee. Pienempiä määriä energiaa saadaan kotimaisista energialähteistä, puusta, turSUOMEN LUONTO 7/92 51. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että kaikkia energiamuotoja pitäisi arvioida "elämänkaariajattelun" mukaisesti siten, että mukaan tulevat niin kaivu-, käyttökuin loppuhoitovaihekin. Viro) noin 300 noin 500 450 -turve ( kolme kertaa 150 MW) -tuuli (Nemo, Korsnäs ym.) noin 2 000 Muuta -hyötysuhteen lisäys -pienvoimaloita Yhteensä lisäyssuunnitelmia +ylikapasiteetti ja rakenteilla Yhteensä 3 000 noin 2 000 1000 Yhteensä 3 000 10040 3 564 Yhteensä lisätuottomahdollisuus 13 600 Suomella on tälläkin hetkellä sähkön ylituotantoa ja lisää voimaloita on rakenteilla. Raaka-aineiden, materiaalien ja jätteiden kierrätysjärjestelmien kehittäminen on sekä tehokasta energian säästöä että ympäristön suojelua. Putkiverkostoon tukeutuen mahdollisesti tarvittavaa lisäkapasiteettia voidaan rakentaa myöhemmin nopeasti ja edullisesti. Koska energian käyttö on ympäristöä vahingoittavaa kulutusta ja tuontitavaraa, olisi luonnollista, että tällaista kulutusta verotettaisiin ankarammin kuin kansakunnan vaurautta lisäävää työntekoa
Rannalle on suunniteltu golfkenttää, vaikka sillä elää paljon uhanalaisia lajeja. oudon nimisiä luontokappaleita, kaikki niin toisistaan poikkevia, omanlaisiaan. Hankoniemen Högsandissa on maamme uljain rantakaurakasvusto. Pitää sitten kaikkia uhanalaisia eliöitä Veikkolaisen tavoin kauniina tai ei, hänen kuviaan katseleva alkaa helposti entistä suopeammin suhtautua väitteisiin luonnon monimuotoisuudesta kansallisrikkautena. Uhanalaisten hyönteisten kuvaaja hänestä tuli viitisen vuotta sitten, kun hän Mäntsälän Mustametsän suojelukiistan yhteydessä tutustui kovakuoriaistutkija Ilpo Rutaseen. Kuvat: Jouko Veikkolainen Teksti: Antti H alkka Pulskasantiaisen jäljillä "Uhanalainen laji on aina kaunis", sanoo luonnonkuvaaja Jouko Veikkolainen seuratessaan sinisiipisirkkojen hyppelyä Hankoniemen hiekkarannalla. Luonnonkuvaaja Jouko Veikkolainen on vuosia ikuistanut luontomme uhattua moninaisuutta. Uhanalaisuudella on kuitenkin monet kasvot: lajeja on vaarassa hävitä Suomesta lähes kaksi tuhatta. 14 Uhanalaisista eliöistä puhuttaessa tulee mieleen saimaannorppa, muuttohaukka, merikotka tai apolloperhonen. Tuokin isopehkiäinen, jalavakaskas tai korukeräpallokas ... Rantakaura on tuttu esimerkiksi Brittein saarten rantoja kolunneille, mutta Suomessa sillä on vain muutama kasvupaikka. vsk.. Jouko Veikkolainen (vasemmalla) ja Kalevi Keynäs kumartuvat tutkimaan Furuvikin hiekkarannan kasveja. ''Tutkijoiden ja paikallistuntijoiden osuus on usein suurempi kuin kuvaajan", Veikkolainen sanoo. SUOMEN LUONTO 7/ 92 51. Näitä lajeja ja kymmeniä muita ei ole ennen Veikkolaista kuvannut kukaan, ainakaan Suomessa. Kovakuoriaisen tunteekin usein vain kovakuoriaistutkija. Esimerkiksi uhanalaisten hyönteisten ja muiden selkärangattomien yli 700 lajin joukosta oli Luonnonkuva-arkistossa vain jokunen kuva ennenkuin Veikkolainen innostui asiasta. Hanko niemen uhanalaiskeitailla Veikkolainen on harrastanut pikkupojasta asti luontoa, ja kamera on ollut pitkään retkiseurana. Kuvaaja tarvitsee apua, koska uhanalaisten eläinten ja kasvien olinpaikat ovat vain harvojen tiedossa. Paljon työtä vaatineet kuvat ovat näkymiä komiteamietintöjen kylmien lajinimien ja numeroiden takaiseen elävään todellisuuteen. Myös monesta kasvista Veikkolainen on ottanut ensimmäiset julkaisukelpoiset kuvat. Kuvat ovat sittemminkin syntyneet yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa
nalaisia. Kupokiitäjäinen on iso maakiitäjäiskovakuoriainen, joka vilistää pitkin Hankoniemen santoja. vsk. Luokka silmälläpidettävät. työhön. -Luokka simälläpidettävät. Metsissäkin on omat lajinsa." Veikkolainen on Hankoniemellä yhteistyössä muun muassa Tvärminnen eläintieteellisen aseman amanuenssin Kalevi Keynäksen kanssa, joka nytkin lähti mielellään esittelemään Hankoniemen uhattuja dyynirantoja. Uhanalainen kämmekkä, suoneidonvaippa. Sinisiipisirkka sulautuu erinomaisesti hiekkaiseen taustaansa. Kaunis jalavapuistokaskas elää Suomessa vain Uudellamaalla. Keynäs puhuu menneessä aikamuodossa, koska osa lajeista kuuluu luokittelun syn15. Länsi-Uudenmaan luonnonsuojelun voimahahmo Keynäs on vuosia muistuttanut kauKilokkikärsäkkään luultiin jo hävinneen Suomesta, mutta sitten se löydettiin Hankoniemeltä. -Mäntsälän Mustametsä. -Hanko. "Täällä on esiintynyt yhteensä yli 200 uhanalaismietinnöissä mainittua lajia", muistuttaa Kalevi Keynäs. Veikkolainen on kuvannut Hankoniemellä jo kymmeniä eri uhanalaisia. Jsopehkiäinen on kovakuoriainen, jolle sopivia metsiä on Suomessa jäljellä hälyttävän vähän. "Kuvilla on PR-arvoa, ja ne opettavat tuntemaan lajeja", hän sanoo. pungin, lääninhallituksen ja ympäristöministeriön päättäjiä rantojen arvosta. Golfpallo vastaan sirkka Keynäs on selvästi mielissään siitä, että Veikkolainen ja myös Mauri Korhonen kämmekkäkuvillaan ovat tulleet mukaan Hankoniemen luonnon hyväksi tehtävään Millä korvattaisiin tummaneidonvaipan purppura. Olen Jouko Veikkolaisen mukana kuvausretkellä Hankoniemellä tuulisena elokuun alun päivänä. Siipien sini leimahtaa näkyviin, kun sirkka ponkaisee lennolle. Hanko. "Kuvaan nyt ennen kaikkea maisemia, sillä uhanalaisten eliöiden elinympäristö jää liian vähälle huomiolle." ''Täällä Hankoniemellä on pienellä alueella upeiden hiekkadyynien lisäksi esimerkiksi soita, joilla elää aivan poikkeuksellinen määrä uhaSUOMEN LUONTO 7/92 51
Nyt hanke ei etene, koska ympäristöministeriö jätti vahvistamatta alueen osayleiskaavan. Miltei koko pitkä ranta on yhä virallisesti rauhoitettu, mutta sen nurkkaan on ilmestynyt pahaenteinen, naruilla kömpelösti rajatsuoMEN LUONTO 7/92 51. "Rauhoituksen poistamisessa vedotaan siihen, että alue on muka menettänyt luonnontilansa!" puuskahtaa Keynäs. Uhanalaisten lajeista monet ovat rauhoitettuja. Maitiaiskehrääjä on yksi Hankoniemen niittyjen uhanalaisista lajeista. Uhanalaisuuden asteen mukaan erotetaan neljä luokkaa: Hävinneet (138 lajia) Lajit, joiden uudistuvat kannat ovat hävinneet Suomesta ja joita ei etsinnöistä huolimatta ole tavattu vuoden 1965 jälkeen. Suunnitelman laatijat ovat esimerkiksi tulkinneet luontaisesti paljaat hiekkaalueet merkiksi "erittäin suuresta kulutuksesta." Veikkolainen on kuvannut täällä mm. Golfkenttä tasoittaisi monimuotoisuuden armotta. Kymmenesosa Suomen lajeista uhanalaisia Suomessa arvioidaan olevan noin 42 000 eläinja kasvilajia. Näistä 17 500:n uhanalaisuus on voitu arvioida. Erittäin uhanalaiset (217) Lajit, joiden uudistuvat kannat ovat lähitulevaisuudessa vaarassa hävitä Suomesta, ellei uhkatekijöitä poisteta. Jouko Veikkolainen oli mukana pelastamassa monipistehaapsasen metsää. On syytä muistaa, että rauhoitetun lajin pyytäminen kuvaamista varten on luvanvaraista. vsk.. 16 ki, isokultasiipi, pikkunoidanlukko, jäämerentähtimö. Kalevi Keynäs näyttää uusinta hyökkäystä, Hangon kaupungin ja Uudenmaan lääninhallituksen laatimaa suunnitelmaa, joka poistaisi rauhoituksen niemen kaakkoispuolen pitkältä dyynirannalta. Esimerkkejä: susi, isonieriä, rupilisko, pikkuahmattikotilo, lettokääpiöhämähäkki, naavamittari, serpentiiniraunioinen, ketonukki, tummasiloparta, pitkäsarvisieni. Paikalla käymällä näkee, ettei näin ole. Viime vuosina sen rauhoitusta on merkillistä kyllä purettu pala palalta. Noin kymmenen prosenttia eli 1692 lajia luokiteltiin vuonna 1991 uhanalaisiksi eli lajeiksi, jotka ovat hävinneet Suomesta tai joiden häviämisvaara on niin suuri, että ne täytyy asettaa vähintään erityistarkkailuun. Esimerkkejä: vesikko, viiriäinen, monni, suppilohämähäkki, keltasiilikehrääjä, kampasaniainen, kellohuhtasieni, liitujäkälä. Perhosta suojeltaessa on tärkeää säilyttää kaikkien elinvaiheiden ympäristö lajille sopivana. Esimerkkejä: saimaannorppa, planktonsiika, kangaskäärme, suorasuusulkukotilo, lettorapuhämähäkkimpään kategoriaan: hävinneet. Furuvik on uhatun luonnon merkillinen keskittymä. Pärnäjäärä viettää elämäänsä lehmuksen pinnalla. Jäljellä olevien lajien uhat konkretisoituvat nopeasti. Vaarantuneet (308) Lajit, joiden uudistuvien kantojen säilyminen Suomessa on epävarmaa ja joista tulevaisuudessa tulee erittäin uhanalaisia ellei uhkatekijöitä poisteta. Esimerkkejä: itämerennorppa, pikkutikka, vimpa, kristallikotilo, jättirapuhämähäkki, kultayökkönen, tikankontti, kultajouhilevä, kulhomörsky, aarninokijäkälä. Rantadyyneillä elävät esimerkiksi kilokkikärsäkäs ja sinisiipisirkka jota ei Hankoniemen eteläosaa lukuun ottamatta muualla Suomessa ole. Hangon kaupunki on kuitenkin valittanut päätöksestä. -Sipoo, Paippinen. otakilokkia, kasvia, jota ei muualla Uudellamaalla esiinny. Kehrääjäperhonen viettää suuren osan elämästään toukkana ( oikealla). Kovakuoriainen kuuluu luokkaan silmälläpidettävät. -Ruissalo. "Aivan tähän rannan tuntumaan asti suunnitellaan golfkenttää", selittää Keynäs, kun Veikkolainen kuvaa rantojensuojeluohjelmaan kuuluvaa Furuvikin aluetta Hankoniemen eteläosassa. Silmälläpidettävät (1029) Lajit, joiden Suomen kannan kehitystä on seurattava, mutta joita ei eri syistä ole sisällytetty edellisiin luokkiin. Rantahietikolla kasvavat myös uhanalaiset isokrassi ja lännenmal tsa. Pulskasantiaista ei löydy vielä Käymme Hangon ja koko Suomen eteläkärjessä, Tulliniemessä, joka on kuuluisa luonnonsuojelukahinoistaan
Metsästä löytyi äärimmäisen uhanalaisia, jopa hävinneinä pidettyjä lajeja, ja tälläkin aukeamalla kiipeilevä monipistehaapsanen sai säilyttää kotinsa. Keynäksen osoittamalta paikalta löytyy liki kilometrin mittainen, leveä rantakauravyöhyke. Hankoniemen toisella puolella Veikkolainen ottaa yhden helpoimmista uhanalaiskuvistaan. Hietaneilikka levittää kukkansa vain muutamalla harjulla. Veikkolainen päättää myöhemmin kääntyä kovakuoriaistutkija Ilpo Rutasen puoleen sen kuSUOM EN LUONTO 7/ 92 51. Jos tämä jää jäljelle Hankoniemen dyynien suurimmasta suojelualueesta, se ei tottavie ole paljon. Kuvaajan vastuu Veikkolainen on kuvannut Hankoniemellä myös kämmeköitä Keynäksen opastuksella. "Nykyisin keräilijät ovat alkaneet kiinnostua perhosten suojelusta", sanoo Veikkolainen, joka itse on entinen aktiivikerääjä. Niin on käynytkin, sillä kuvaajan luonnonsuojeluviranomaisille antama vihje johti osaltaan Sipoon Paippisten pienen luonnonmetsän tarkkaan tutkimiseen. "Uhanalaista kämmekkää ei saa poimia, mutta sen saa kaivaa maasta kaivinkoneella", kiteyttää Kalevi Keynäs tilanteen. tu alue valtion maan merkiksi. 17. Siinä on rantakauran laajin esiintymä Suomessa! Jossain rantakaurojen seassa elää pulskasantiainen, viisimillinen kovakuoriainen. Miekkavalkku (vasemmalla) on upea kämmekkä. Sijaintipaikkoja ei mielellään paljasteta, ja kuvaaminen vaatii lujaa luottamusta tutkijan ja kuvaajan välille. Pääornistaja on Fiskarsin tytäryhtiö Ferraria OY, joka ilmoittaa vastaisuudessa harJOittavansa alueillaan mm. teollisuusja hotellitoimintaa sekä loma-asutusta. vsk. Vielä pahempaa: harrastukselleen liiaksi antautuneet orkideaharrastajat hamuavat nimenomaan uhanalaisia kämmeköitä puutarhoihinsa, vaikka ne rauhoitettuja ovatkin. Se kasvaa vain Ahvenanmaalla. Vaikka kaivinkone ehkä jyrisee tulevaisuudessa paikalle, Veikkolainen on tottunut sovittamaan askeleensa tarkkaan lähestyessään kämmekkäharvinaisuuksia. Pulskasantiaisen, rantakauran ja muiden uhanalaisten lajien asuttama ranta on rantojensuojeluohjelmassa, mutta sen kohtalo on yhä avoin. Tietämättömät ihmiset keräävät kämmeköitä kotiinsa. Varsinkin takavuosina myös perhosten keräilijät olivat vaaraksi harvinaisille perhosille, mutta tilanne on muuttumassa. -Tammisaari. Valkovuokkoa pienempi a/ppivuokko on Asikkalan erikoisuus. Hirvenkello on komea, taantunut kellokasvi. Se olisi varmasti hauska tuttavuus ja kelpo kuvauskohde, mutta eläintä ei varovaisesti etsiskelemällä löydy. Saattaahan olla, ettei perässä seuraakaan kaivinkone vaan luonnonsuojelualueen merkitsijä. "He vieläpä edistävät kaikkein tärkeintä eli elinympäristöjen suojelua." Rauhoitetun kasvin tai eläimen elinpaikan tuhoamiseen ei tarvita lupaa. vaarniseksi. Ruotsin Gotlannissa ovat keräilijät kaivaneet nurin kokonaisia kämmekkäniittyjä
Hevonen, sika ja siipikarja olivat käytössä jo ainakin 6 000 vuotta sitten. Kuvassa länsisuomalaisia nautoja. Tarja Hirvonen Maatiaiset takaisin! Monen suomalaisen lapsuudenmuistoihin kuuluu kohtaaminen metsässä laiduntavien maatiaislehmien kanssa. vsk.. Villan saannin turvasivat suomenlampaat. Ferdinand von Wrightin taulussa on tiettävästi ainoa säilynyt kuva alkuperäisestä sikarodustamme, joka käyskentelee maalauksessa harakoiden ympäröimänä tonkirnassa ruoantähteitä. Eläinten hyötykäyttöön kesyttäminen alkoi 10 000-12 000 vuotta sitten. Lehmätyypeistä valkoselkäista ja -vatsaista, mustakylkistä kyyttöä ei koskaan hyväksytty omaksi rodukseen, sillä kyytön kylkien kuului olla punaruskeat. Lopullisen tuhon karjalaisten, muun muassa Valamon luostarin munkkien, kasvattamat mustakyytöt kohtasivat 1960-luvulla, jolloin keinosiemennyksen SUOMEN LUONTO 7/ 92 51. Ensimmäiseksi kesytettiin koira, lammas ja vuohi. Kansallisrotujemme ensirn18 Sata vuotta sitten Suomen metsälaitumilla käyskentelivät kyyttölehmät, pihaa kuopsuttivat monenkirjavat maatiaiskanat ja suomenhevoset ahkeroivat pelloilla. mäiset kohtalonhetket koittivat sata vuotta sitten, jolloin pitkäkarvaiset maatiaissiat kuolivat sukupuuttoon, ja siitä alkoi muidenkin kansallisten rotujemme väheneminen. Nykyisin suurin osa meistä suomalaisista juo skotlantilaisperäisten lehmien maitoa ja syö italialaisrotuisten kanojen munia tietämättä edes, että joskus kaikki nämä tuotteet on saatu suomenrotuisista eläimistä
Kuvassa juonoseläksikin nimitetty itäsuomalainen nauta. Maatiaissika tepastelee enää taulussa SUOMEN LUONTO 7 / 92 51. Suomenhevoset olivat 1600-luvulla ponimaisen pieniä; korkeus selän korkeimmalta kohdalta eli säkäkorkeus, oli vain 105-130 senttiä. Kuvan sonni kuuluu lapinkarjaan, jonka edustajia on elossa enää puolensataa. vsk. Rauhallisena ja helposti käsiteltävänä se sopii monenlaiseen käyttöön. avulla saatiin poistettua sitkeästi periytyvä musta kylkien väri. Hevosta käytettiin jo suomalaispermiläisellä kaudella 1500 eKr, ja siitä alkaen paikallinen hevonen on moneen kertaan risteytynyt eri rotujen kanssa. Koon suu19. Suomenkarja kestää hyvin tauteja, ja sen maidossa on runsaasti juuston valmistuksessa tarvittavaa kuiva-ainetta. Suomenhevonen polveutuu eurooppalaisista ja aasialaisista villihevosista. Punatai keskiruskea, liinaharjainen suomentyöhevonen oli ennen koneellistumista välttämätön apu maataloudessa. Suomentyöhevonen on myös pitkäikäinen, vaatimaton, terve ja sitkeä
Maahamme on tuotu vieraita karjarotuja 1500-luvulta lähtien. Eri nautarodut ovat kilpailleet valta-asemasta Suomessa jo vuosisatojen ajan. Muut suomenkarjan tyypit ovat nupoja, sillä sarvikyyttö on kuollut mustakyytön tavoin sukupuuttoon. vsk.. Ruotsissa vastaava rotu, nimeltään rödkulla, ehti kadota lähes sukupuuttoon. Itäsuomalainen lehmä eli kyyttö on länsisuomalaista hentorakenteisempi ja nykyisin ruskeakylkinen nautarotu. Eläinten valinta perustui aluksi pitkälle ulkonäköön, kuten rakenteeseen ja karvan väriin. Vuonc na 1950 maassamme oli yli J 400 000 suomenhevosta, ja 1960 määrä oli pudonnut puo:S lella. Vieras lehmärotu oli vaurauden merkki Suomenkarjan rotuyhdistykset syntyivät 1800ja 19001 ukujen vaihteessa. Viime vuosisadalla ja sitä ennen tuoduista karjaroduista ainoas20 taan ruskeanvalkea skotlantilainen ayshirerotu jäi pysyvästi Suomeen. Vuosisatamme alussa maamme karjakanta oli hyvin kirjavaa sekä ulkonäöltään että ominaisuuksiltaan. Suomalainen pienhevostyyppi oli vähällä kuolla sukupuuttoon 1930-1 uvulla, mutta pieni kanta on säilynyt meidän aikoihimme asti. Pääosa lehmistä oli sekarotuisia alkuperäisen maatiaisen ja eri puolilta Eurooppaa tuotujen rotujen risteytyksiä. Suomenlampaita on neljää värityyppiä rentamiseksi rotua risteytettiin balttilaishevosten kanssa. Kaikista uhatuin on vankka työhevostyyppi, sillä koneet ovat lähes kokonaan syrjäyttäneet hevosen metsäja maataloudessa, ja jäljellä olevia suomenhevosia on pyritty jalostamaan ravureiksi. Koneet syrjäyttivät työhevosen Viime vuosikymmeneninä lämminveristen määrä on kasvanut jatkuvasti lisääntyvän ravija ratsastusurheilun vuoksi, kun taas suomenhevosten lukumäärä on pienentynyt huolestuttavasti. ltäsuomenkarjan lehmien maidossa on runsaasti juuston valmistuksen kannalta arvokasta kappakaseiinia. Suomenkarjan lehmistä kookkain, länsisuomalainen lehmätyyppi on parhaiten säilynyt. 1960-luvulla maahamme tuotu tanskalainen friisiläinen joudutti suomenkarjan korvautumista vierasrotuisilla lehmillä. Tällöin jopa 150 sentin korkuisen rodun risteyttäminen vierailla roduilla kiellettiin, ja siitokseen varattiin erityisiä kruununoriita. Nykykäsityksen mukaan suomenkarjan rodut voidaan jakaa seuraavasti: länsisuomalainen (LSK), itäsuomalainen eli kyyttö (ISK) sekä pohjoissuomalainen eli peräpohjalainen (PSK). Varsinaiseksi kansalliseksi roduksi suomenhevonen kehittyi 1800-luvulla, jolloin asiaa edistivät monet hevosseurat. Musta väri pääsi yhtäkkiä muotiin, vaikka sitä mustakyytön kyljistä oltiin yritetty poistaa. Tasaisen ruskeasta länsisuomalaisesta rodusta on jäljellä sekä nupoja eli sarvettomia että sarvekkaita yksilöitä, mutta valtaosalta sarvet puuttuvat. Samoin voidaan sanoa käyneen täysmustalle suomenkarjalle, joita on tällä hetkellä vain yksi yksilö Vaalassa Pelson vankilan geenipankki.karjassa. Suomesta vietiin kannan elvyttämiseksi länsisuomalaissonnien spermaa naapurimaahamme, ja nyt viimeisiä punaruskeita rödkullayksilöitä säilytetään eläinpuistoissa. SUOMEN LUONTO 7/ 92 51. Kanta.kirja perustettiin suomenhevosille 1907, ja samalla se suljettiin muilta roduilta. Väheneminen on ollut kuitenkin rajua, sillä 1986 länsisuomalaisia nupopäitä laidunsi 20 000 yksilöä, kun taas 1990 niitä oli vähän alle 8000. Joskus syntyy vielä täysin valkeita yksilöitä, jotka sekoitetaan helposti lapinkarjaan. Suomenkarjasta alettiin siirtyä ayshirerotuun sotien jälkeen paitsi tuottavuuden myös muodin vuoksi; vieras rotu oli ollut jo pitkään kartanoiden vaurauden symboli. Vuonna 1990 suomenhevosia oli enää kolmasosa hevoskannasta, ja niiden lukumäärä oli vähentynyt alle 16 000:een
Suomenlammas on selviytyjä Suomessa oli vuonna 1950 yli miljoona lammasta. Nykyisin niitä on alle 60 000, joista 95 prosenttia suomenlampaita. Kaksossynnytyksiä on enemmän kuin muilla roduilla. Suomenkarjaa oli 1990 jäljellä enää puolitoista prosenttia maamme kaikista lypsylehmistä, ja määrä pienenee jatkuvasti. Suomenvuohipukki ei juuri pääse koettelemaan muiden pukkien kanssa sarviensa kestävyyttä: suurin osa vuohista on kuttuja. Maidon tuotantoon käytetyistä roduista suomenkarjalla on korkein maidon rasvaja valkuaispitoisuus, ja lehmien rehunkäyttökyky on hyvä. Mustavalkoinen kuvio naamassa sekä mustat jalat ovat tyypillisiä muuten tasaisen harmaalle Kainuun lampaalle. 21. SUOMEN LUONTO 7 / 92 51. Lapinlehmät evakkomatkalla Lapinkarja on itäsuomenkarjaakin harvinaisempi suomenkarjan rotu, josta nykyisin tavataan sekä täysvalkoisia tai mustaturpaisia ja -korvaisia edustajia. Ennen sotia Lapissa oli suuria lapinkarjoja, mutta vuoden 1944 evakkomatkan seurauksena rotu risteytyi ruotsalaisen tunturirodun (fjällko) kanssa. Lappalaisten palattua Suomeen lapinkarja korvautui ensin länsisuomenkarjalla ja myöhemmin ayshireillä. Lapinlehmän alkuperäisiin ominaisuuksiin kuuluva kyky muuttaa heikkojenkin laidunten suoma ravinto maidoksi, eli rehunkäyttökyky, heikkeni tällöin. vsk. Tällä hetkellä maamme laitumilla käyskentelee kuutisenkymmentä puhdasrotuista juonoselkää, kuten itäsuomenkarjan lehmiä myös on nimitetty. Erityisesti lapinkarja on sopeutunut karuihin oloihin. Nykyisin on jäljellä noin 50 lapinlehmää. Suomenlampaan villa on hyvälaatuista, mutta silti lampaita pidetään etupäässä lihan takia. Aiemmin rotuun kuului myös mustia ja ruskehtavia yksilöitä, mutta jalostuksella on pyritty karvapeitteen valkeaan väriin. Alhaisimmillaan maidonvalkoisten nautojen lukumäärä oli 1983, jolloin vain 17 peräpohjalaista lehmää oli jäljellä
Rotujen säilymiseksi niiden alkioita ja spermaa tulisi pakastaa riittävästi ja sijoittaa geenipankkiin sekä suojella jäljellä olevia yksilöitä. Suomenhevosen säilyttämiseksi sen käyttöä puolustusvoimissa tulisi lisätä. Maatiaiskanaa häpeiltiin Suomessa on pidetty kanoja ainakin varhaiskeskiajalla lähtien. Fil.kand. Heikompana munijana ja innokkaana hautojana suomalainen maatiaiskana on jäänyt muiden rotujen jalkoihin, mutta rotu kestää hyvin tauteja ja sillä on hyvä rehunkäyttökyky. Maatiaisroduista voi olla hyötyä poikkeusoloissa. Tarja Hirvonen on kasvattanut suomenkarjaa ja tehnyt biologian lopputyönsä maatiaiskanasta. Lammasta pidettiin Suomessa omavaraistaloudessa villan takia, mutta nykyisin lähes kaikki tuotto saadaan lihasta. Suomenvuohi on antanut ihmiselle maitoa, lihaa sekä taljoja jo 10 000 vuoden ajan. Nykyisin harvinaisin värityyppi on puhtaanvalkea, joka ei ole ollut suosiossa yleisen Valkea Leghom -rodun värin vuoksi. Lisäksi pitäisi kehittää menetelmät sen alkioiden ja sperman säilyttämiseksi sekä lisätä hevosalan tutkimusta yliopistoissa. Myös puhtaan ruskeita, harmaita, valkeita ja kirjavia maatiaiskanoja on olemassa; aiemmin eri väriset maatiaiskanat olivat tyypillisiä eri paikkakunnille. van kirjavaa poikasparveaan tai ratsastaa suomenhevosella maalaismaisemassa, jossa värikäs lammaslauma laiduntaa ja suomenvuohet kiipeilevät kallioilla. Aiemmin maatiaiskanarotua häpeiltiin ja siitä pyrittiin eroon, sillä maatalousneuvontakin vähätteli rotua. SUOMEN LUONTO 7 / 92 51. Olisi äärimmäisen tärkeää antaa tulevillekin sukupolville mahdollisuus tuntea kyyttölehmän turvan kosketus, nähdä maatiaiskanaemon hoivaa-. Kainuun harmaata lammasta eli harmasta oli jäljellä 13 yksilöä 1984, kun kannan suojeluun havahduttiin. Pitkäkarvasikaa, mustaja sarvikyyttöä ei voida enää pelastaa, mutta sitä tärkeämpää on huolehtia vielä jäljellä olevien alkuperäisrotujemme tulevaisuudesta. Yleisin maatiaiskanan värityyppi on silkinmusta, johon myös pynttun vähäisellä jalostuksella. Kaikkien villa on pitkää ja kiiltävää, mutta lihantuotannossa suomenlam.m<!s häviää tuontiroduille. Suomenlampaita on neljää värityyppiä: valkeita, joka on yleisin, mustia, ruskeita sekä harmaita. Suomalaisia maatiaiskanoja oli maassamme rodun ollessa uhanalaisimmillaan pari sataa yksilöä, mutta nyt niitä kuoputtaa pihoilla jo muutama tuhat. Kana painaa kaksi-kolme kiloa, ja kukko puoli kiloa enemmän. Suomenlampaan säilymistä on auttanut se, että ulkomaiset tutkijat ovat olleet siitä kiinnostuneita. Sama asenne on havaittavissa valtaosassa maatalousoppilaitoksia. Suurin osa vuohista on maamme länsiosissa. Tällä hetkellä maassamme on noin 3000 yksilöä, joista suurin osa on kuttuja. Keskiajan lopulla kana oli tavallinen kotieläin varsinaissuomalaisissa ja satakuntalaisissa kartanoissa, mutta harvinaisempi kuin hanhi. Ennen viime sotia vuohia oli maassamme kymmenkertainen määrä, 22 joten kannan pudotus on ollut nopeaa. Vuosisadan vaihteessa maassamme oli jo lukuisia ulkomaalaisia kanarotuja. Suomenvuohen tulevaisuuden voisi turvata huolehtimalla kutunmaidon tuotannon jatkuvuudesta. Kolme vuotta myöhemmin harmaksia oli jo lähes sata, ja niitä on pyritty lisäämään jatkuvasti lähinnä turkiskäyttöön. Maatiaisten suosiota vähensi niiden innokkuus kuopia kasvimaita. Pohjois-Karjalassa kanoja pidettiin vain lähinnä herätykseen tarvitun kukon vuoksi. Kotimainen rotumme on erinomaisesti sopeutunut maamme oloihin, ja siksi se on säilynyt monien 1500-luvulta saakka tuotujen rotujen hävittyä maastamme. Vain muutama prosentti Suomessa käytettävästä villasta ja turkiksista on kotimaista. Kukko herätti kansan Yhä useamman talon pihalla voi nykyään nähdä muutaman maatiaiskanan kuoputtelemassa. Asennemuutosta tarvitaan, sillä monet keinosiemennysyhdistykset suhtautuvat kielteisesti siemennyksiin vanhoilla roduilla; esimerkiksi suurin osa keinosiemennysyhdistysten kyyttösonnien spermasta on hävitetty. Pelson vankila toimii lapinkarjan ja suomenlampaan jalostuskeskuksena sekä elävien yksilöiden geenipankkina. Suomenlampaiden eri värityypit tulisi säilyttää eläinpuistoissa, joissa voisi pitää myös maatiaiskanoja. Mustat ja kirjavat kukot ovat yleisimpiä. Vähäisimmillään vuohia oli jäljellä tuhat yksilöä, mutta kanta alkoi kasvaa hitaasti 1970-luvun puolivälissä. Suomalaisen maatiaiskanan valtaasema murtui 1920-luvulla, ja rotu hävisi lähes kokonaan 1950-luvulla. Suomalainen maatiaiskana on hyvä lentäjä eikä helposti pysy sille tehdyissä aitauksissa. Suomalainen työhevonen esimerkiksi aiheuttaa harvennusmets1ssa vähemmän vaurioita kuin raskaat koneet. ltäsuomenkarjan säilyttämisestä puolestaan huolehditaan Sukevan vankilassa. vsk.. Maatiaisrotuja pitää vaalia Suomalaiset kotieläinrodut samoin kuin viljelyskasvilajikkeetkin ovat osa kansallista historiaamme, ja siksi näitä rotuja tulisi kaikin tavoin vaalia
VAHTERA Tuhannen megawatin kysymys pesästä. Linjanrnuutos haiskahtaa kytkykaupalta. Kytkös on muutakin kuin poliittinen: ydinvoima on joustamaton sähköntuotantomuoto, joka tarvitsee säätövoimaa. Lisäksi on vankkaa aihetta kysymykseen, miksi juuri voimavaroiltaan heikosta, suurten taloudellisten vaikeuksien parissa kamppailevasta Suomesta pitäisi tehdä ydinvoiman uuden tulemisen koekenttä. Ruotsi pitää yhä virallisesti kiinni ydinvnlman purkamisesta tulevaisuudessa, Tanska, Itävalta ja Italia ovat kieltäytyneet rakentamasta ydinvoimaa. Sellaiseksi kelpaa Vuotoksen allas. Hallituksen on määrä syksyllä tehdä päätös, lisätäänkö maamme energiantuotantokapasiteettia noin tuhannella megawatilla. Sen takia esimerkiksi Inkoon hiilivoimala, tuhannen megawatin laitos sekin, on ollut talvisinkin poissa tuotannosta. Taustalla häämöttää pyrkimys rakentaa Suomen teollisuutta entiseen pääomavaltaiseen malliin, metsäteollisuuden varaan. Se voisi olla paljon pahempi kuin Tshernobylin onnettomuus, jonka tuhovaikutuksia lopultakin lievensivät monet sattumanvaraiset tekijät, kuten sateettomuus ja tuulen suunta. Antti Vahtera 23. Siitähän on kysymys, jos tarkastellaan tilannetta maailmanlaajuisesti. Ydinvoimalan korkeatasoinen tekniikka ja monimutkaisuus tekevät sen erittäin haavoittuvaksi: vaikka onnettomuudelta säästyttäisiinkin, pienetkin toimintahäiriöt aiheuttavat suuria tappioita. Uuden ydinvoimalan rakentamista voitaisiin viedä eteenpäin kenties vain sotilasvartiostojen suojassa. Ydinvoima palvelee sellaisen raskaan, keskitetyn ja pääomavaltaisen teollisuuden tarpeita, jonka aika saattaa jo olla ohi. Tuo heilahdus ei kuitenkaan merkitse sitä, että ydinvoimasta olisi tullut entistä parempi muista energialähteistä vain on tullut huonompia. Ydinvoiman rakentaminen on erittäin tyolästä ja kallista. Se merkitsee myös viisasta varactumista tulevaisuuteen, joka ei ehkä tarjoakaan suomalaiselle ja länsimaiselle yhteiskunnalle uutta nousukautta vaan pysyvää kasvun taittumista. Toinen suurista hallituspuolueista, kokoomus, on ympäristöministeriä lukuunottamatta alun alkaen ollut uuden ydinvoimalan puolella, ja keskusta lievensi kesäkuun puoluekokouksessa aikaisemmin tiukan kielteistä linjaansa. Jossakin Sosnovyi Borissa Leningradin lähellä tai Ignalinassa Liettuassa tapahtuva suuronnettomuus voisi olla meillekin katastrofi, joka samalla aiheuttaisi rajun muutoksen yleisessä mielipiteessä. Ydinvoiman kriitikot pelkäävät pahaa: mielipiteet ovat hallituksessa hiljalleen kääntymässä rakentamisen kannalle. Uusia ydinvoimaloita syntyy vain Japaniin ja muualle kaukoidän maihin. Ranskassakin, ydinvoiman suurtuottajamaassa, uusien ydinvoimaloiden tilauskanta on supistunut lähes olemattomiin. Mitä enemmän nuo sinänsä kieltämättä korkeatasoiset suomalaiset ydinvoimalat vanhenevat, sitä herkemmiksi ne tulevat erilaisille toimintahäiriöille. Ydinvoima on pahasti "jäissä" kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa, jossa satakunta ydinvoimalatilausta peruutettiin 80-1 uvulla. Suomen energiapolitiikan kovin ja sitkein kiistakysymys, viidennen ydinvoimalan rakentaminen, on lähestymässä lopullista ratkaisuaan. Uuden ydinvoimalan kustannukset saattavat nousta kymmeneen prosenttiin Suomen valtion budjetista. Mitä sitten, ellei ydinvoimaa. Sellaisena ydinvoima voi hyvinkin osoittautua energiapolitiikan käenpojaksi, joka työntää muut vaihtoehdot pois SUOMEN LUONTO 7/ 92 51. Kysymys on kieltämättä erittäin vaikea, sillä fossiilisiin polttoaineisiin turvautuminen maakaasua ehkä lukuunottamatta houkuttelee uusissa voimaloissa vielä vähemmän. Entä jos onnettomuus todella tapahtuu, vaikkapa itärajan takaisissa, huonokuntoisissa ydinvoimaloissa. Nykytilanne ei edellyttäisi ydinvoiman rakentamista, sillä sähköntuotannossa vallitsee laman takia useiden tuhansien megawattien ylikapasiteetti. Muistettakoon pari kallista haaveria ydinvoimaloissamme: Olkiluodossa lähes kaksi vuotta sitten löytynyt metallipuru pakotti sulkemaan sen puoleksitoista kuukaudeksi ja Loviisan voimalassa keväällä paljastunut teräksen haurastumisilmiö johti yli viikon katkokseen. vsk. Silti vanhan kriitikon on näinä päivinä myönnettävä, että ydinvoimalla on puolensa. Kun kokoomus saatiin kahden ministerin vastustuksesta huolimatta Vuotoksen altaan taakse, keskustapuolue on vuorostaan valmis antamaan tukensa viidennelle ydinvoimalalle. Mielestäni nykyajan energiapolitiikassa pitäisi panostaa, joidenkin vaihtoehtoisten energialähteiden ohella, ennen kaikkea säästöön. Mekaaninen metsäteollisuus tarvitsee runsain mitoin halpaa sähköä, jota uskotaan saatavan juuri ydinvoimasta vaikka muuan uusi englantilainen tutkimus nostaa uuden suomalaisen ydinvoimalan kustannukset 14 miljardiin markkaan, lähes kaksinkertaisiksi kotimaisiin arvioihin verrattuna. Toisin kuin fossiiliset polttoaineet, se ei aiheuta hapanta laskeumaa eikä voimista kasvihuoneilmiötä. Kaikesta huolimatta: Happamoitumisen ja ilmaston lämpenemisen torjuminen ydinvoimaa rakentamalla merkitsisi niin suuria kustannuksia, etteivät edes rikkaiden maiden voimavarat riitä siihen. Kieltämattä nämä seikat ovat aiheuttaneet energiapolitiikan "ongelmataseessa" tietyn heilahduksen ydinvoiman hyväksi joskin jäteongelma ja uraanin louhinta hieman tahraavat ydinvoiman kilpeä
Luola on lisäksi soihin ja järvien pohjakerrostumiin verrattava 24 luonnon oma arkisto. Karstiluolat syntyvät karbonaattien tai muiden helposti veteen liukenevien mineraalien liuetessa. Uudellamaalla mannerjään sulamisvedet kuluttivat hiidenkimuluolia ja avarsivat ja hioivat rakoluolia pyöreämuotoisiksi. Rukatunturin Pirunkirkko löytyy tien viereltä 25 kilometriä Kuusamosta pohjoiseen. Mannerjää synnytti noin 80 prosenttia luolistamme. Pintaalaltaan suurin luola on Lohjan Torholanluola, runsaat 200 neliömetriä. Luola ei koskaan ole valmis. Aimo Kejonen Pirunpesiä etsiDlään! Suomen yli 600 luolaa ovat paitsi rosvojen, pirujen ja sotapakolaisten muinaisia majapaikkoja myös luonnon arvokkaita arkistoja. Harva kuitenkaan tuntee naapurissaan olevan luolan. Se syntyy, kehittyy ja lakkaa olemasta. Suomessa luola määritellään kalliossa tai maaperässä olevaksi, luonnon muovaamaksi onkaloksi tai tilaksi, jossa kaksi kolme ihmistå voi jokseenkin mukavasti oleskella. Jääkauden jälkeen rapautuminen, virtaavan veden, meren ja järvien aallokon sekä talven jäiden aiheuttama eroosio ja vuorenvieremät ovat synnyttäneet luolia ja muovanneet aiemmin syntyneitä luolia. Suomessa luolatyyppi on melko harvinainen Lohjan kalkkialueita lukuunottamatta. Graniitin ja muiden silikaattikivilajien rapautuessa ja rapakallioaineksen kalkkeutuessa pois muodostuvat erilaiset rapautumisluolat, kuten tafonit ja rakorapautumiin syntyneet luolat. Osa luolistamme on kuitenkin tätä vanhempia. Suomessa luolat ovat syntyneet pääasiassa kovan kiteisen peruskallion rakoihin tai mannerjään kerrostamiin lohkarekasoihin. Jääluolat kuuluvat johonkin edellä mainituista luolatyypeistä. Pohjoisja Keski-Suomessa on lisäksi muutamia luolia, joissa jää säilyy yli kesän poikkeuksellisen kylminä vuosina. Luolan ulkopuolelta saman tietomäärän keräämiseen tarvittaisiin satoja tutkimuskaivantoja ja kairauksia. Sopivan muotoinen luola on oikea sedimenttiloukku, jonka pohjalle maa-aines kerrostuu. Tällaisten rakoluolien seinät ovat tavallisesti ns. Vanhimmat luolamme ovat kideluolia, jotka ovat syntyneet sulan kiviaineksen kiteytyessä tai sulasta kiviaineksesta peräisin olevien kuumien liuosten vaikutuksesta syvällä kallioperässä. Erään saksalaisen määritelmän mukaan kalkkikallion onkalo on tiehyt, jos siihen mahtuu sukkapuikko, mutta luola, jos siihen mahtuu lyijykynä. Luolan synty on yleensä monien eri tekijöiden yhtäaikaisen tai peräkkäisen toiminnan tulosta. Ne ovat naarmuisia ja hioutuneita pintoja, joita usein peittää ohut, vihertävä tai ruskehtava, lasimainen kerros. Useimmat maailman suuret luolat ovat karstiluolia. Muualla maailmassa ne ovat veden kalkkikiveen ja muihin helposti liukeneviin kivilajeihin syövyttämiä karstiluolia, tulivuoritoiminnan synnyttämiä vulkaanisia luolia tai jokien ja meren tyrskyjen kuluttamia eroosioluolia. Rapautuminen on usein tapahtunut ennen jääkautta nykyistä lämpimämmissä ja kosteammissa oloissa. Siten niiden pohjakerrostumat voivat olla korkeintaan 10-12 000 vuotta vanhoja. Kerrostuminen käy hitaasti, mutta parhaassa tapauksessa saadaan tietoa Suomen luonnon kehityksestä 100 000 vuoden ajalta. Luola on meillä kookas, jos se on 25-30 metriä pitkä. Luolia syntyi mannerjään kerrostamiin lohkarekasaumiin, jotka saattavat olla maan pinnalla tai moreenin sisällä. Muualla maailmassa luolat voivat olla kymmeniä kilometrejä pitkiä. Rapakivialueiden kideluolat ovat 1500-1700 miljoonaa vuotta vanhoja. Joko sen katto romahtaa sisään tai luolaan vähitellen keräytyvä aines täyttää sen. Syvältä tulevat kuumat, hydrotermiset liuokset synnyttävät kideluolia jo aiemmin muodostuneisiin kivilajeihin. Luolia syntyi kallionrakojen avautuessa, kun jäätikkö siirsi kallionlohkoja ja kun epävakaat kallionlohkot siirtyivät niitä tukeneen jäätikön sulaessa. haamiskapintoja. Pisin luola on Enontekiöllä. Luolat ovat paitsi geologiMikä luola on ja miten se syntyy. Luola on luonnonarkisto Luolan synty on tapahtuma, johon liittyvä rapautuminen, rakoilu ja kallion eroosio kiinnostavat geologeja. Hienorakeiseen maahankin luolia syntyi maan sisään hautautuneiden jäälohkareiden sulaessa, mikäli lohkaretta peittävä maakerros oli niin luja ettei se sortunut. Luola on meillä vähintään kolmesta neljään metriä pitkä, yhdestä kahteen metriä korkea ja leveä onkalo, jossa on katto, seinät, lattia ja suuaukkoja, tai 10-12 metriä leveä ja kahdesta kolmeen metriä syvä kalliolippa. Aimo Kejonen SUOMEN LUONTO 7/92 51. Kehityksensä päätteeksi luola häviää. Korsnäsin kaivoksesta, yli 150 metrin syvyydestä löydettyjen suurten kideonkalojen ikä on runsaat 80 miljoonaa vuotta. Suuri osa Suomen luolista on syntynyt jääkauden loppuvaiheessa. Rapakallioaines on sen sijaan yleensä kulunut pois vasta jääkaudella tai sen jälkeen. Suomen luolat ovat pieniä. Inarinjärven Korkia-Mauran luolassa on jäätä ollut ainakin 200 vuoden ajan. Maanjäristyksien aiheuttamiin siirroksiin syntyy luolia rakojen avautuessa. Niiden erikoisuutena on luolan pohjalla oleva jääkerros, joka säilyy luolassa yli kesän. Jäätikkö hioi luolia kallion rapautuneisiin tai muuten pehmeisiin kohtiin. Lisäksi luolia ovat kalliolipat, joiden alle kymmenkunta ihmistä voi leiriytyä. Amerikkalaisen määritelmän mukaan luola on onkalo, jossa ihminen voi kulkea yli 50 metrin matkan pimeässä. Kideluolia, jotka ovat syntyneet kivilajien kiteytyessä magmasta syvällä maan kuoressa, on eniten rapakivialueilla. Lapin, Kuusamon ja Pohjois-Karjalan kvartsiittijaksojen ja Korsnäsin kaivoksen kideluolat ovat syntyneet tällä tavoin. Se on noin 100 metriä pitkä, veden täyttämä tunneli, jonka läpi virtaa pieni joki. Luolia saattavat jossain maailman kolkassa olla kalliolipat, jollaisten alle Koloradon ja Uuden Meksikon pueblointiaanit rakensivat kyliään, tai kalliosillat. vsk.
SUOM EN LUONTO 7 / 92 51. vsk. Ahvenanmaan suurin luola on Boxössä, saaristomaakunnan pohjoisosassa. Inarista Ivaloon matkaava löytää 16 kilometriä taivallettuaan Karhunpesäkiven, jonne mahtuu kerrallaan muutama ihminen. 25. Karkalin luonnonpuistossa Lohjalla pääsee tutustumaan Torholan luolaan, joka on 200 neliömetrin laajuinen
Rantasalmen Porosalmen kylän Pirunkirkossa voi jokainen testata kumppaninsa uskollisuuden. Jos kunnanvirastosta kysyy, saa yleensä vastauksen: luolia ei ole. Monen LänsiSuomen kirkon vanhin ehtoollismalja on tarinan mukaan peräisin läheisessä luolassa asuneilta hiisiltä tai piruilta. Talon isännän kummastukseksi siitä nousee tuntematon mies ja naapurin hieman höyrähtäneenä pidetty vanhaisäntä. Lisäksi lukuisat yksityiset ihmiset ovat ilmoittaneet luolahavainnoistaan. Luola mitataan, kirjataan muistiin, valokuvataan ja sen pohjakerrostumista otetaan näytteitä. Yleisiä luolien nimiä ovat myös kellarit, pesät ja kirkot, joissa sanan piru paikalla on hiisi. Inarissa olevat Karhunpesäkivi ja Korkia-Mauran Jääluola ovat kiinnostavia matkailukohteita. vsk.. Vieras esittäytyy Geologian tutkimuskeskuksen geologiksi ja pyytää lupaa jättää autonsa pihaan. Sauvon Tanskullan Ryövärinmäen luolasta on viime vuosisadalla löydetty kivikirves. Luolien lattioilla on usein kulttuurikerroksia, hiilipitoista likamaata. Kansantarinat tietävät kertoa paljon luolien yliluonnollisista asukkaista. "Ei täällä mitään luolia ole" Luolia ei tunneta. Luolatietoja, joissa tulisi olla luolan sijainti ( esim. Asuttavuutta on parannettu erilaisin rakennelmin: luolissa on tulisijoja, istuinkiviä, kaivettuja vesikuoppia ja eri tarkoituksiin tehtyjä kivilatomuksia. Pysähtyy. Luolan seinissä on hakattuja tai maalattuja kuvia, vuosilukuja, puumerkkejä ja nirnikirjaimia. Uskollinen pääsee kulkemaan läpi luolan, mutta huorintekijä ei, sillä luolan pirut koppaavat hänet syleilyynsä. Pirunpesiä ja kansanuskomuksia Kansantarinoiden mukaan pirut, hiidet, jättiläiset, tontut ja peikot ovat asuneet luolissa. peruskartan valokopio ja numero) ja tiedonannon lähettäjän ja maastotarkistuksen oppaaksi lupautuvan henkilön nimi, osoite ja puhelinnumero, voi lähettää osoitteella: Geologi Aimo Kejonen, Geologian tutkimuskeskus, Väli-Suomen aluetoimisto, PL 1237, 70701 Kuopio. Se on kymmenisen metriä pitkä, Jouhikon peittämä halkeama kalliossa. Luolien yleisimmät nimet ovat Pirunpesä, Pirunkirkko, Pirunkellari ja Pirunlinna. Luolilla on toisinaan jopa taloudellista arvoa. Retkeilypolun varrella oleva luola on mainio lepoja kahvipaikka kuten Vuokatin Pirunkyökki tai Karhunkierroksen Pitkäluola. Luolassa on nuotionsija ja sen ympärillä istuinkiviä. Luolalta palattaessa isäntä päivittelee moista luonnonihmettä, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Niissä piileskelleet kuuluisat rosvot kuten Sika-Kyösti, Talviais-Erkki, Ryöskä ja Puikkosen veljesten rosvojoukko saattoivat terrorisoida useita pitäjiä vuosikausia. Tarinat ja esinelöydöt kertovat luolien olleen myös sota-aikojen pakopaikkoina, uhripaikkoina tai tietäjien taikomispaikkoina. Joihinkin luoliin liittyy laajoja tarinasikermiä. Geologien tärkeimpiä tietolähteitä ovat vanhat geologisten karttojen selitykset, arkeologiset ja paikallishistorialliset inventoinnit, seutukaavaliittojen luontokohteiden selvitykset, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen paikannimiarkisto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto. Esi-isien asumista, aarteita ja sotapakolaisia Luoiatutkijat ovat muiden tietojen lisäksi kirjanneet muistiin luolissa olevat merkit ih26 misestä. Poikkeuksen muodostaa Lappi, jonka vanhoissa lähteissä mainittujen luolien paikat ovat unohtuneet tai halutaan pitää vierailta salassa. Suomesta on löytynyt luolia, joiden seiniä peittävät jalokivet. Jos kysyjä osaa kertoa, että tietyn kylän tietyssä vuoressa pitäisi olla luola, löytyy sen tuntevia ihmisiä yleensä helposti. Uudet luolat kiinnostavat tutkijoita Inarin Korkia-Mauran jääluolassa on kesät talvet lähes 30 neliömetrin kokoinen hyinen lattia. Luolat ovat nykyään unohtumassa, ja etenkään nuoret eivät enää tiedä niistä. Luolatutkijan tullessa tarkistamaan saamaansa vihjettä toistuu usein tapahtumasarja: Auto ilmestyy maalaistalon pihaan. Muutamien aarrelöytöjen perusteella on päätelty, että luolia on käytetty keskiajalla pankkeina, mutta aina luola ei ollut rahasäilönä turvallinen. Vanhimmat asumisen merkit ovat peräisin kivikaudelta. Rohkea sotilas on ryöstänyt tai voittanut oveluudella hiisien hopeamaljan lahjoittaen sen kirkkoon ehtoollisastiaksi. SUOMEN LUONTO 7 / 92 51. Epäilevä isäntä liittyy joukon jatkoksi. Joskus tietty tarinaaihe toistuu useiden luolien yhteydessä. Luolaan kätketty aarre voidaan saada haltuun vain tiettyjen, aarteen haltijan hyväksymien menojen avulla. Geologi selvittää, että luolassa asuneilta piruilta varastettu hopeapokaali on tarinan mukaan pitäjän kirkossa ehtoolliskalkkina. Enonkosken Kurtinniemen luolassa on Suomen ainoa luolamaalaus, punamullalla tehty hirvi, joka on ajoitettu kivija pronssikauden vaihteeseen. Pirunlinnan Pirun pesästä Lempäälästä on löydetty kampakeraamisen ajan nuolenkärkiä. Luola löytyy. sia kohteita myös eri eläinja kasvilajien elinpaikkoja, mutta luolien eliömaailma on Torholan luolan selkärangattomia lukuunottamatta kokonaan tutkimatta. Hän aikoo oppaana olevan naapurin kanssa käydä katsomassa talon takaisen vuoren luolaa. Tunnetuin uhripaikka on Inarin Ukonkivi, jonka luolia lappalaiset käyttivät historiallisten ja arkeologisten todisteiden mukaan uhripaikkanaan yli tuhannen vuoden ajan. D Luolatutkimukset ovat jatkuvasti käynnissä. Varsinkin kahden viimeksi mainitun arkiston tiedot ovat laajat
Jäsenedun, arvoltaan 40-55 markkaa, saat maksettuasi Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenmaksun, joka on tänä vuonna 100 markkaa. Luontopostia useammin! Suomen Luonto sopii luonnonystävän lehtihyllyyn yhtä luontevasti kuin lehti puuhun tai kukka kedolle. Jäsenenä voit vaikuttaa kotiseutusi luonnonsuojeluyhdistyksessä, tuet vapaaehtoista luonnonsuojelutyötä, saat liiton jäsenlehden Luonnonsuojelijan ja muitakin jäsenetuja. Puolivuotinen määräaikaistilaus on 165 markkaa. Kesäja heinäkuun numerot ilmestyvät ennen juhannusta muhkeana kaksoisnumerona, joka on monipuolinen luontolukemisto kesäksi. (90) 627927, 627 957 ja 654198 tai postitse os. Siksi monet lukijamme arkistoivat lehtensä. Määräaikaistilaus vuodeksi maksaa 290 markkaa, jatkuvana säästötilauksena 265 markkaa/vuosi. Suomen Luonto ei myöskään kuihdu, vaan siitä on iloa vuosienkin päästä. Luonnonsuojeluliiton jäsenet saavat Suomen Luonnon erikoishintaan: vuodeksi 250 markalla ja jatkuvana säästötilauksena 235 markkaa/vuosi. Vuonna 1993 Suomen Luonto lisää numeroitaan kahteentoista. Tilaukset puh. Suomen luonnonsuojeluliitto, PL 169, 00151 Helsinki.
Totta onkin, että sillä on kyky muodostaa sienijuuri usean puulajin kanssa. Kantarelleja marraskuulle asti Sateisina kesinä voi jo juhannuksesta lähtien herkutella tuoreilla sienillä kunhan tietää, mistä niitä hakea. Lampaankääpä palvelee samalla tavalla kasvavia kuusia ja kangasrousku mäntyjä. Lahottajasieniä ilmestyy eniten sinne, missä on paljon lahoavaa kasvijätettä. Kun ensimmäiset ilmestyvät jo kesäkuussa, voi viimeisiä kerätä vielä marraskuussa. Kukin sienilaji on erikoistunut omaan ammattiinsa tässä suuressa kierrätyskeskuksessa. On vaikeaa uskoa, että keräisimme ruokasieniä niin tehokkaasti, että niiden lisääntyminen häiriintyisi, aivan samoin kuin mustikoita poimimalla emme vaaranna mustikan esiintymistä metsissämme. Hyvinä sienisyksyinä voi yhdessä kuutiometrissä ilmaa olla kymmeniätuhansia sieniitiöitä. Missä ne piileskelevät?" Totta onkin, että nuo kaksi lajia ovat erityisen vaikeita löytää. Tätä kuvastaa niiden tieteellinen nimi "Boletus", joka juontaa antiikin roomalaisten sienten keittoon varaamasta astiasta "boletaria". Niitä kerätään innokkaasti myös trooppisessa Afrikassa. Sen sijaan näemme syksyisin metsiin puhkeavat sienten itiöemät, joita tulee sitä enemmän mitä paremmassa ravitsemustilassa sienirihrnat ovat. Itiöemiä ei kuitenkaan muodostu ilman kunnon sateit~. Siellä onkin monen värisiä kantarelleja: keltaisia, punaisia, harmaita ja jopa kaksi värisiä. Jokaisella tuntuu olevan oma käsityksensä siitä millaiselta Sienimetsä antaa tilaa ajatuksille. Tuolla taas karvarousku kokoaa maasta kivennäisaineita välittääkseen niitä kasvavan koivun juurille uuden puusolukon rakennusaineiksi. vsk.. näyttää hyvä kantarellipaikka. Vaikka meilläkin jo monet vanhojen metsien ja niittyjen sienilajit ovat uhanalaistuneet, kukaan ei vielä ole väittänyt, että tavallisten ruokasienten poiminta häiritsisi niiden hyvinvointia. Vaikka kantarelli useimmiten kasvaa tuoreissa metsissä ja hakamailla, voi sitä löytää myös karuista kangasmänniköistä. herkullinen kehnäsieni. Tieto on valtaa Joka kevät korvasieniaikaan ja joka syksy suppilovahveroaikaan tapaa ihmisiä, jotka ;:i valittavat: "Lehdissä kirjoitel'll laan, että nyt niitä on. Metsässä tulee aina joku selittämään hänelle, että sienet ovat uhanalaisia, niitä on suojeltava eikä poimittava. Keltavahvero eli kantarelli on Etelä-Suomessa halutuin ja parhaiten tunnettu sieni. Tutut kantarellipaikat kannattaa koluta moneen kertaan, sillä tällä sienellä on poikkeuksellisen pitkä satokausi. Punakärpässieni on monipuolisempi, se osaa toimia yhteistyökumppanina monen puulajin kanssa. Marja Härkönen Metsän syli on sieniä täynnä Hollantilainen sienitutkija Anna Elisabeth J ansen kertoi, ettei hän voi enää mennä sienikori kainalossaan tutkimusalueilleen. Kantarellin suku on laajalle levinnyt maapallolla. Kierrätystyötä ei luonnossaliikkuja voi havainnoida, sillä sitä tekevät näkymättömän ohuet sienirihmat. Pahimmillaan hänen peräänsä huudellaan: Sienenmurhaaja! Sienenmurhaaja! Meillä on vielä toisin. Korvasienien ja suppilovahveroiden, samoin kuin kaikkien muidenkin sienien, etsimisessä auttaa suuresti niiden elintapojen tunteminen. Joka syksy joku lehti otsikoi: "Miljoonat mätänevät metsiin". Olen § juossut metsissä itseni uuvuksiin näkemättä yhtäkään sien·,;; tä. Tuolla koivunkantosieni lahottaa koivupökkelöä ja kuusilahokka kuusenkantoa samoiksi alkuaineiksi, joista kasvava puu aikanaan rakentui. Sen varma tuntomerkki on rengas jalassa ja vaalea hohde, kehnä, lakissa. 28 Vedämme itiöitä hengitysilmassa sisäämme ja televisiotiedotuksissa kerrotaan allergikkojen saavan oireita. Tatit maistuvat raakanakin Itäja Etelä-Euroopassa tatit ovat suosikkilistan kärjessä. Niitä riittää kaikkialle. Sienillä on tärkeä tehtävä luonnon ikuisessa kiertokulussa. Sammaleisessa harjumetsässä viihtyy mm. SUOMEN LUONTO 7 / 92 51. Juurisienten runsaus kuvastaa niiden isäntäpuiden hyvinvointia. Mutta kun vettä tulee, se levittää tehokkaasti itiöitä
Haperoitten suvun yhteisiä tuntomerkkejä ovat hauras maito ja lakkia peittävä pintakelmu, joka on helppo nylkeä irti ainakin reunastaan. Männynherkkutatti on satoisa ja hyvänmakuinen sieni. Karvas sappitatti ei kelpaa syötäväksi. Puu saa sienen kautta kivennäisaineita. Suppilovahveroa kerätään yleensä keiton aineksiksi, mutta sen sitkeähköt jalat voi vaihteeksi käyttää simaan. Se on lahottaja ja viihtyy mm. kannoissa. Tatteja kerättäessä kannattaa pitää mielessä sappitatti, joka on todella epämiellyttävän makuinen ja pilaa karvaudellaan isommankin sienierän. Pinta on tavallisesti kirkkaan värinen, esimerkiksi punainen, keltainen, oranssi tai vihreä, mutta on myös valkoisia ja harmaita haperoita. Haperoitten joukossa on herkullisia, mietoja ruokasieniä, mutta myös ruuaksi kel29. Haperot havaitsee helposti Haperoitten suku on suuri ja tuottaa niin paljon ongelmia sienitutkijoille, että Kuopion Sieniseura järjesti tänä kesänä jo toisen vain haperoitten määrittämiseen keskittyvän kurssin. Sillä on punaruskea, muhkurainen lakki ja verkkosukat jalassa. vsk. Punikkitateista valmistettu kastikekin värjäytyy mustanpuhuvaksi eikä näytä yhtään niin hyvältä, kuin miiHaavan seuralaisella haavanpunikkitatilla on oranssi lakki. Lihava maito, kupera lakki ja sen alapintaa rei' ittävä pillistö riittävät tuntomerkeiksi. tä maistuu. Jos muutoin ei saa selkoa, niin varovainen maistaminen kyllä paljastaa sappitatin. Kastikkeisiin ja muhennoksiin valitsemme mieluummin pysyvästi valkomaltoisen herkkutatin. Sen lähisukulainen, koivunpunikkitatti, haetaan rehevästä koivikosta. vanpunikkitatti. Herkkutatti kuuluukin tattien aateliin (katso Suomen Luonto 5/1988), joka sopii vaikka raakana nautittavaksi. Voidaan pilkkoa suoraan pannulle. Älkää kuitenkaan valmistako koivunpunikkitattia tällä tavalla. Tatit sopivat hyvin aloittelevallekin sienestäjälle, niin helppoa on niiden tunnistus. Sienilihapulliin punikkitatit antavat todella hyvän värin. Kummallekin on ominaista, että niiden aluksi valkoinen maito tummuu leikkauspinnassa. Sienen tunnistaa helposti maistamalla. Heinä-elokuussa kannattaa suunnistaa haavikoihin. Harvinainen rusko-onttotatti on lehtikuusen seuralainen. Ruokasienten kerääjille haperot ovat kuitenkin helppo herkkupala. Vanhan sappitatin tuntomerkit ovat hyvin selkeät: pehmeä maito, vaaleanpunainen pullistuva pillikerros ja jalassa ohut tumma verkkokuviointi. Punikkitatti vaatii perusteellisen kypsennyksen. Moni Iapinkävijä on hankkinut itselleen ikävät vatsanväänteet paahdetuilla punikkitateilla. Nuorena sappitatti voi olla kovinkin houkuttelevan näköinen, kova palleroinen. Tateista saa myös mukavaa hiukopalaa leirinuotiolIa tikun päässä kypsennettynä. Jokseenkin varmasti sieltä löytyy pönäkkä oranssilakkinen haasuoM E LUONTO 7/ 92 51
SUOMEN LUONTO 7/92 51. Haperoiden lajirunsaudesta ei tarvitse häiriintyä. Kuusimetsä, paksu sammal, isot puut, pohjoisrinne, lähellä mäntyjä, kallioterassin juurella ... Parhaat kastikkeet ja muhennokset taas syntyvät tateista ja haperoista. C j ,:. Ne ovat niin ohutmaltoisia, että kuivaaminen onnistuu ilman asianmukaista kuivuriakin. Hyviä silmiä kuitenkin tarvitaan ja joka syksy on uudelleen harjoiteltava erottamaan nuo sammaleeseen kätkeytyvät ruskeat pikku suppilot syksyn kuivista lehdistä. Monille on oppi mennyt niin hyvin perille, että he esikeittävät jopa tatit ja haperotkin, jolloin niiden maku sekä rakenne kärsivät. Näitten maku vahvistuu kuivattaessa, joten ne kannattaa säilöä kuivaamalla. Tällaisia ovat esimerkiksi koivikoiden leinikinkeltainen keltahapero sekä havuja sekametsissä viihtyvät oranssinkeltainen kangashapero ja violetinpunainen viinihapero. :i: ·5' ::;: Leinikinkeltaista keltahaperoa voi kerätä koivikoista jo keskikesällä. vsk.. D Marja Härkönen on Helsingin yliopiston kasvitieteen dosentti ja yliassistentti. Kautta aikojen äidit ovat opettaneet lapsiaan keräämään vain sellaisia sieniä, joista tulee maitoa. Suomessa osataan kuitenkin poistaa rouskujen liika väkevyys esikeittämällä ne ennen ruuaksi valmistamista. Rouskut on ryöpättävä Rouskut ovat monelle suomalaiselle niitä ainoita oikeita ruokasieniä. männiköistä ja rämeiltä. Uusin ihastus, suppilovahvero Väitöskirjassaan "Suomen sienisato" vuodelta 1947 Toivo Rautavaara kehuu suppilovahveroa erinomaiseksi ruokasieneksi, jota kukaan Upea kultarousku on niin mieto, että sen voi pilkkoa suoraan pannulle. Sen kirkkaan keltainen väri pääsee näin oikeuksiinsa ja toisaalta se on hieman liian kova ja kiinteä sienimuhennoksiin. Erinomainen ruokasieni. Maun ohella vaihtelua voi aikaansaada myös väreillä. Esimerkiksi omassa nesteessään kypsennetystä isohaperosta syntyy hempeän vaaleanpunainen paistos. Rouskut soveltuvat suolasieniksi ja ovat parhaimmil!aan sipulin kanssa hakattuna kirpeänä salaattina. Oma suosikkini on karuissa kangasmetsissä ja rämeillä viihtyvä suuri omenanpunainen isohapero. Sienikirjojen avulla voi opetella tuntemaan muutaman herkullisen satoisan lajin. Monia sieniä esikeitetään turhaan, jolloin niiden maku ja rakenne kärsivät paamattoman kirpeitä, suorastaan polttavan makuisia lajeja. Omassa nesteessään kypsennetty jäähdytetty lampaankääpä on myös hyvä salaattisieni. 30 Etelä-Euroopassa oppi on käynyt päinvastoin. Ihmisiä on varoiteltu sienistä, joista kihoaa valkoista maitiaisnestettä. vain ei kerää eikä edes tiedä syötäväksi. Se sopii ruoaksi, mutta vaatii kypsennyksen. Keittoja kastikesienet erikseen! "Otetaan kolme desilitraa sekasieniä", kuinka moni resepti alkaakaan näin! Ovathan sekasienetkin jossakin paikallaan, mutta eri sienilajeilla on niin erilainen maku ja koostumus, että todellinen kulinaristi säilöö ja käyttää ne lajiteltuina. Kangashapero löytyy mm. Ja pahoiltahan rouskut maistuvatkin sikäläisen ruuanvalmistusperinteen mukaisesti suoraan pannulla paistettuna. Sieni on Suomessa melko harvinainen. Nyt on tilanne täysin muuttunut: suppilovahveroa näkee syksyisin röykkiöittäin myynnissä Helsingin toripöydillä ja ihmiset vaihtavat innokkaasti keskenään niksejä sen löytämiseksi. Vaikka keiton voi kiehauttaa sienestä kuin sienestä, niin varsinaisia keittosieniä ovat suppilovahverot ja mustat torvisienet
Molemmat ovat peräisin sienineuvojien sieniruokakurssilta Kullaalta. Sienet siivilöidään, juoma kaadetaan takaisin pulloon ja jäähdytetään. Sitä mukaa kuin poimit sieniä maasta, rapsuta niistä multa tyveltä pois ja halkaise ne varmistuaksesi, ettei niissä ole toukkia. 31. Sienet ovat säilyvyydeltään rinnastettavissa lihaan tai kalaan. Purkin kansi suljetaan tiiviisti. Muovipussissa sienet murskaantuvat ja ummehtuvat. Sienestä vain puhtaassa luonnossa, älä moottoriteiden varsilla äläkä kaupunkien puistoissa. Kattilassa on rouskuja odottamassa keittämistä. Valmista tai säilö sienisaaliisi heti kotiin tultuasi tai säilytä niitä korkeintaan seuraavaan päivään jääkaapissa tai kellarissa. Reseptejä baarimestareille Naistenlehdet ovat syksyisin niin täynnä sieniruokareseptejä, että esittelen tässä vaihteeksi pari sienijuomareseptiä. SUOMEN LUONTO 7/ 92 51. Toisessa pannussa odottavat lampaankäävän lakit leivitetään ja paistetaan pihveiksi. Tänä aikana juoma saa kauniin keltaisen värin ja kantarellin maun. Kantarellit voi käyttää esimerkiksi pikkelsiin. Ne kuumennetaan simaveden mukana, jolloin maku irtoaa. Pannu asetetaan myöhemmin sellaisenaan liedelle, jolloin haperot kypsyvät niistä itsestään irtoavassa nesteessä. Säilytetään kaksi viikkoa huoneenlämmössä. Pienemmälle paistinpannulle on paloiteltu haperoita. Sienisima Hyödynnetään esimerkiksi kovahkoiksi mainittuja suppilovahveron jalkoja. Kantarellisnapsi a'la Paula 1 pullo maustamatonta viinaa 2 dl pilkottuja tuoreita kantarelleja Pilkotut sienet ja viina kaadetaan litran vetoiseen lasipurkkiin. Näin säästyt turhalta kantamiselta ja sienien pesulta kotona. Muuten sima valmistetaan normaaliin tapaan. Säilö sienet mieluimmin lajeittain ja kullekin sopivalla tavalla. Kerää sienet aina koriin tai paremman puutteessa vaikka pahvilaatikkoon. Tässä tatteja ja kantarelleja paloitellaan suoraan kuivurin ritilöille. Tämän jälkeen ne jäähdytetään ja pakastetaan. vsk. Nautitaan snapsina
Jotkut kuusista ovat keloutuneet pystyyn ja niiden kaarna on osittain irronnut. Ympärillä vallitsee salaperäinen vihreänhohtoinen hämy, ja metsä sulkee vieraan sisäänsä. Osittain tästä syystä lajin havaitseminen on melko hankalaa. Tullessaan ulos se roikottaa nokkansa kärjessä ulostenokaretta, joka on pesän pohjalta siihen tarttuneiden lastujen verhoama. Pesäkolo on tavallisesti kuusessa, joskus myös haavassa. Talvella tikkapari liikkui hyvinkin laajalla alueella etsiessään sopivia ravintolähteitä. Joskus heinäkuun alussa pohjantikan poikaset jättävät pesäkolonsa ja lähtevät emolintujen johdattelemina maailmalle. Myös talvella laji on poikkeuksellisen peloton. Tikanpojat viipyvät pesässä kolmisen viikk:oa. Maannousemasienen heikentämiä kuusia kaatuu sieltä täältä, ja pystyyn kuolleet kuuset ovat pohjantikan joko kokonaan tai osittain kuorimia. vsk.. Pohjantikka on myöhäinen pesijä Pohjantikka on hiljainen ahertaja. Ravinnonhaku on nyt keskittynyt selvästi suppeammalle alueelle kuin aiemmin. Maannousemasieni on iskenyt joihinkin kuusiin ja niiden ydin on alkanut lahota. Osa puista on heikentynyt siinä määrin, että tuuli on ne jo katkaissut. Teksti ja kuvat: Lassi Kujala Pohjantikka on tikoista siistein, mutta metsänhoito on snvoamassa sen itsensä metsistä. Uros aloittaa pesäkolon kovertarnisen melko varhain. Huhtikuussa pariskunnan voi löytää monena päivänä samoilta pai32 Pohjantikka tar, koilta. Pohjantikka on enty1sen siisti. Vanhojen yli-ikäisten kuusikoiden laji Myös kolmivarvastikaksi kutsuttu pohjantikka on katoamassa eteläisestä Suomesta vanhojen kuusikoiden myötä. Erityisesti pesäpoikasajan jälkipuoliskolla uroksen rooli korostuu. sestä paljoakaan pesällään. Syy on lähes pelkästään ravintotottumuksissa. Tikka tarvitsee vanhojen metsien suojelua. Vain majavan padot luovat pohjantikalle uutta elinympäristöä. Tunkeutuminen iäkkääseen aarniometsämäiseen vanhaan kuusikkoon on elämys. Usein se tekee monta aloitusta ennen kuin tikk:apari pystyy päättämään mikä koloista on paras. Viimeisellä pesäpoikasajan viikolla pohjantikka elää vuodenkiertonsa äänekkäintä vaihetta. Pohjantikalle näet kelpaavat ravinnoksi mieluiten kuolleiden kuusten kaarnan alla piileskelevät ja siellä elävät hyönteiset. Joskus ne kisailevat keskenään osuttuaan yhtäaikaa samalle rungolle. Perhekunta katoaa jonnekin kauemmas, ja sen näkeminen myöhemmin on lähinnä sattumanvaraista. Valitettavasti ihmisen taloudelliset edut ovat lähes poikkeuksetta ristiriidassa niin majavan kuin pohjantikan elinehtona toimivan maannousemasienenkin kanssa. Siisteys on puoli ruokaa Aluksi pohjantikan poikaset ovat hiljaisia, ja pesää on vaikea havaita. Se antaa viitteitä pesän tulevasta sijainnista. Pohjantikan soidin alkaa jo huhtikuussa. Kärsivällisen etsinnän jälkeen voi kulkija saada näköpiiriinsä äänen aiheuttajan: pohjantikan. En ole havainnut muiden tikkojen poistavan poikastensa ulosteita läheskään samalla innolla kuin pohjantikka tekee. Näin luonnon oma rikkaus pyrkii luomaan uutta monimuotoisuutta ympärilleen. Se liikkuu hyvin elegantisti kuivia kuusen runkoja pitkin ja varoo tarkoin pitämästä suurta melua työskennellessään. Se poistaa pesästä poikasten ulosteita silmiinpistävän tehokkaasti. Etelä-Suomen vielä jäljellä olevissa vanhoissa kuusikoissa vaelteleva havainnoitsija saattaa kuulla vielä muutamin paikoin pienen pientä, hentoa koputtelua. Urostikka ruokkii pesäpoikasia kaikkein ahkerimmin. Pohjantikka ei piittaa ihmiPohjantikkametsä näyttää tältä. Se sijaitsee monesti hyvin matalalla. Pohjantikka onkin myöhäisin pesijä kotoisista tikoistarnme. Kuusten kuoleman voi aiheuttaa maannousemasienen ohella joskus myös majava, joka patoamisellaan saa vedenpinnan paikallisesti kohoamaan. Tuolloin pesinnän varmistaminen ja pesän löytäminen on helpointa, sillä poikasten "tikitys" kuuluu lähes 100 metrin päähän. Tuolloin tikkapari hakeutuu elinpiirinsä ydinalueelle, johon pesäkolo myöhemmin rakennetaan. Varsinainen pesintä käynnistyy myöhään. Tikat rummuttavat vaimeasti silloin tällöin ja hakevat ravintoa lähekkäin. Parin viikon kuluttua tilanne on jo aivan toinen, sillä ravintoa kerjäävien pikkutikkojen kovaääninen "tikitys" kuuluu kauas. SUOMEN LUONTO 7/92 51. Pesimisajan ulkopuolella se ei juuri pidä ääntä itsestään. Ruokaa tuova emolintu pujahtaa poikasia täynnä olevaan pesäkoloon ja viipyy siellä hetken. Olen koettanut löytää poikuetta heti seuraavana päivänä niiden lähdettyä pesästä, mutta turhaan. Muulloin sen pakoetäisyydet ovat sen sijaan noin 20-50 metrin hujakoilla. Talousmetsissä yhteisymmärrystä ei tahdo löytyä oikein millään. Hyviä tikkametsiä saavat aikaan myös majavien rakentamat padot. Tikat hautovat kolmisen viikkoa kesäkuussa ja poikaset kuoriutuvat vasta kuun jälkipuoliskolla. Merkkinä pohjantikan asustelusta alueella ovat paljaaksi kuoritut kuusenrungot
Autolla pääseekin kesäisin miltei kaikkialle, sillä halpakorkoisten valtion tukemien metsänparannuslainojen avulla maahamme on luotu viime vuosikymmeninä käsittämättömän laaja metsäautoteiden verkosto. Vallitseva tilanne paljastuu jokaiselle, joka viitsii tehdä pienenkin ajelumatkan esimerkiksi PohjoisK ymenlaaksoon. Tikalle ei riitä 0,3 prosenttia Nyt ovat eteläsuomalaisen kulkijan ja luontoharrastajan viimeiset hetket päästä tutustumaan vanhojen vielä jäljellä olevien metsäsirpaleiden elämään. SUOMEN LUONTO 7/ 92 51. Kummankaan tilanne ei näytä tällä hetkellä valoisalta. Haapa on metsää hoidettaessa kaulattu: kuorenalaiset elävät kerrokset on katkaistu puun tappamiseksi. Yleinen käsitys siitä, että "_vielähän niitä vanhoja metsiä on siellä jossain takamailla vaikka kuinka paljon", on tällä hetkellä täysin väärä. Asian korjaaminen vaatii tahtoa ja kansallisia ponnistuksia, jotta maamme luonnon monimuotoisuus kyettäisiin säilyttämään edes jollain lailla myös tuleville sukupolville. 33. Pohjantik.an kohtalo kuvaa hyvin eteläsuomalaisten vanhojen metsien kohtaloa. Sieltä kumpuavat suuret kasvuluvut tutkijoiden toimistopöydille ja näyttöpäätteiden kuvaruuduille. Lassi Kujala on kymenlaaksolainen luonnonkuvaaja. Satunnainen matkaaja havaitsee varsin nopeasti ns. tsee ikikuusikkonsa Pohjantikka nakuttaa pesänsä yleensä kuuseen, mutta tässä pesäkolo on haavassa. On varsin helppo suunnata arvostelu sademetsien suuntaan ja unohtaa samalla, miten käsittelemme itse omia metsiämme. Asian hahmottamista auttaa se kun muistamme, että maamme viidentoista eteläisimmän metsälautakunnan alueella metsämaata on suojeltu hakkuilta keskimäärin vain 0,3 prosenttia. Suhteellisen nuoria metsiä, eri-ikäisiä taimikkoaloja sekä yhden puulajin yksitoikkoisia puupeltoja sen sijaan löytyy ikävystymiseen asti. vsk. maalaisjärkeään apuna käyttäen, että puheet yli-ikäisistä ja pystyyn kuolevista aarniometsistä ovat lähinnä tuulesta temmattuja
Kaiken yllä oli kirkas sininen kesätaivas, niin kirkas, että sellaista harvoin näkee EteläSuomessa. Kumpikin ranta kohosi järvestä vaarojen jonoksi, jotka reunustavat kilometrin levyistä ja toistasataa metriä syvää järveä. Leiripaikkamme oli hiukan vanhan valtakunnan rajan itäpuolella, nykyinen raja on 25 kilometrin päässä lännessä. Nyt Paanajärvi on erämaajärvi, jonka olemukseen vuosikausien hiljaiselo on tuonut salaperäisyyttä. SUOMI \ \ \ S~tunturi Paanajärven ja Oulangan kansallispuistot muodostavat yhdessä noin 1300 neliökilometrin kokonaisuuden. Nyt Karjala on saamassa Paanajärvestä uuden kansallispuiston. Fred Björksten Paanajärvi Luonnonparatösin portti raottuu jälleen retkeilijöille Tänä vuonna on kulunut sata vuotta 1;iitä, kun Akseli Gallen-Kallela vietti kesän silloin Suomeen kuuluneella i'aanajärvellä maalaten "Paanajärven paimenpojan", "Palokärjen" ja "Mäntykosken". Pohjoisrannalla c ··_ vaaleaa enemmän. lnhan kamera ikuisti Paanajärven Uunikivirannassa kiviä veneeseen lastaavat miehet ja pikkupojan. Täällä olin h:ilunnut käydä jo pitkään, ja nyt sata vuotta Gallen-Kallelan, taiteilija Louis Sparren ja Emil Wikströmin sekä valokuvaaja I. SUOMEN LUONTO 7/92 51. Luonnontutkijoiden kadotettuna pitämä paratiisi saattaa aueta tavallisellekin retkeilijälle. vsk.. Paanajärveen virtaa Suomen puolelta Oulankajoki, jota pitkin rajaa ei toistaiseksi ole mahdollista ylittää. Inhan käyntien jälkeen matka onnistui. 34 Sata vuotta sitten valokuvaaja /. Vastarannalla häämöttää taloja ja peltoja. Myöskään Liikasenvaaran tai Paljakan rajavartioasemien kautta ei vielä pääse Paanajärvelle. K. Viisikymmentä vuotta sitten rannalla olleiden talojen pellot olivat muuttuneet niityiksi, pihapiirit ja saunarannat !ehdoiksi. K. Kesä oli alullaan, koivut vaalean vihreällä hiirenkorvalla, vaaleita läiskiä etelärannan tummanvihreissä kuusikoissa
Papereita ei kysytty kuin rajalla ja kerran Kostamuksen hotellissa, tulli ei penkonut varusteita. Maanmittaushallituksen ilmaKunnon karttoja emme löytäkuvaosastolta hankimme saneet. ministeriön avustuks~lla. Vuoden 1940 kartta kijoiden ja Venäjän kulttuuri000 lehdestä vuodelta 1940. Teltassa sai asua, metsässä kävellä ja 35. oppaana Toistaiseksi Paanajärvellä käyntiin tarvitaan lup.~. Karjalassa ajat ovat muuttumassa. Paras Paanajärven karttelliittikuvia, mutta niiden tamme oli valokopio Suomen ·erotuskyky oli huono ja hyöty taloudellisen kartan 1: 100 vähäinen. jonka sain karjalalaisten luonnontutSUOM E LUONTO 7/ 92 51. vsk. Paanajärven kelot ja naavaiset puut ovat saaneet suojakseen kansallispuistopäätöksen
Paanajärvi ympäristöineen Ruskeaka/lio on nimensä mukaisesti raudan punaruskeaksi värjäämää dolomiittia. Paanajärvi on maineensa veroinen valokuvata. Jyrkät rinteet ja kivikot sekä järveen laskevat monet purot ja joet hankaloittivat kulkemista. Viivyimme järvellä viisi päivää, ja ainoat näkemämme ihmiset olivat kaksi rajavartijaa, jotka tulivat moottoriveneellä katsomaan keitä olimme. Paanajärven rannat ovat olleet asumatonta erämaata liki viisikymmentä vuotta. Kuljimme sitä jalan viimeiset viisi kilometriä Paanajärvelle, tie oli maastoajoneuvoilla ajokelpoista, huonoa metsäautotietä. Ihmisen jäljet ovat vähäisiä Puiden harsuuntumista, veden sameutta tai muita viitteitä teollisuuden tai maaja metsätalouden aiheuttamista haitoista emme havainneet. Järvellä käy huonoista teistä huolimatta suomalais-venäläisiä retkikuntia biologeja, kuvaajia, kalamiehiä, ehkä muitakin. vsk.. Uusi tie tulossa Alueelle rakennettiin uutta metsäautotietä, joka lähestyi Paanajärvestä lähtevää itäistä Oulankajokea. Kuusamolainen matkailuyrittäjä oli rakennuttanut järvelle laittomasti rantasaunan, jonka hän myöhemmin kesällä joutui purkamaan. Polut olivat pieniä, katosivat usein, kun niitä yritti seurata. 36 Selkäjoen Paanajärveen laskeva koski. Tietyömaalta saimme kyydin raivattua tielinjaa myöten telaketjuvetoisella miehistönkuljetusvaunulla, jolla pääsimme soiden ja korpien halki lähelle Oulankajoen rantaa. Vielä tänä kesänä Paanajärvelle pääsy oli hankalahkoa. Tungosta ei sentään ollut. Toinen rajamiehistä kuljetti meidät seuraavana aamupäivänä veneellä Ruskeakalliolle ja Mäntykoskelle, jotka muuten olisivat jääneet meiltä näkemättä. Karjalan teiden autoista joka kymmenes oli Suomessa rekisteröity. Nyt ajat ovat täälläkin muuttumassa. Vanha tie kulkee Oulankajoen rantaa ja päättyy Paanajärven itäpäähän. SUOME LUO TO 7/ 92 51. Rannoilta ja jokien varsilta löytyi kävijöiden käyttämiä polkuja. Tiet ovat useimmiten metsäautotien luokkaa tai parempia, kesällä niillä voi ajaa henkilöautolla. Vähäisiä ihmisen jälkiä oli: kolme vanhaa, pientä ja huonokuntoista autiotupaa tai -saunaa, nuotiopaikkoja ja niillä rajavartioiden ja kalamiesten jättämiä säilykepurkkeja. Kostamuksessa on suomalainen ruokakauppa ja markoilla voi laillisesti maksaa muuallakin. Silta yhdistää etelästä tulevan uuden tien vanhempaan, joka tulee koillisen suunnasta, Kantalahdesta. Ellei vaunua olisi löytynyt, olisimme raskaine varusteinemme olleet vaikeuksissa. Paikoin taas, niityillä ja poluilla, liikkuminen oli helppoa. Lähinnä rajaa on muutaman kilometrin levyinen aidattu ja vartioitu vyöhyke, jolle ei ole asiaa ilman lisälupia. Koskessa ahkerasti jauhaneesta myllystä ovat enää rauniot jäljellä. Työn alla oli viimeinen seitsemän kilometrin pätkä ennen Oulankajokea, jonka yli rakennetaan silta. Viereisellä niityllä oli lipuilla merkitty alue, ehkä helikopterin laskeutumispaikka. Vain rajavartijoita on liikkunut maastossa
Säätiön tilinumero: Paanajärvi-Oulanka-säätiö, Koillis-Suomen SP Kuusamo 475214-448718. Luonto peittää vanhan asutuksen jäljet Paanajärven vanhoihin nähtävyyksiin kuuluu pystysuorana järvestä pohjoisrannalla kohoava Ruskeakallio. Fred Björksten on helsinkiläinen luonnonvalokuvaaja. Venäjän tasavallan hallitus päätti toukokuussa perustaa Paanajärvelle laajan, noin tuhannen neliökilometrin kansallispuiston. Niityillä kukkivat kesäkuun alussa kullerot ja orvokit, vaarojen rinteiltä koskina tulevien purojen ja jokien varsilla vielä rentukat. Paanajärven pehmeästi kumpuilevilla niityillä aterioivat nykyään hirvet ja peurat kotieläinten sijasta. on erämaata. Paanajärven rannoilla oli ennen sotia 88 tilaa ja puolensataa taloa; kylä oli isoimpia Kuusamossa. Paanajärven pohjoisranta on hyvä kasvupaikka. Järven rannassa olevien rakennusten kivijalkojen sisäpuolelta kasvoi tukevia puita. Ajan myötä nämä niityt metsittyvät, toistaiseksi mm. Puiston alueelle tulevat muun muassa Paanajärvi ja Sovajärvi, Paanajärvestä Pääjärveen virtaava Oulankajoen osa ja siinä oleva Kivakkakoski, Nuorunen ja Kivakkatunturit. Paanajärven ja Oulangan kansallispuistojen tutkimustyötä ja muuta toimintaa edistämään on perustettu Paanajärvi-Oulanka -säätiö, jonne yksityisetkin kansalaiset voivat lahjoittaa rahaa. Venäjän tasavalta vastaa kansallispuiston rahoituksesta ja hallinnosta. Paanajärveen laskevat kiviset purot kohisivat perkaamattomina, rentukat ja neidonkengät kukkivat niiden varressa, hanhipari kaarteli niityn yllä pesäpaikkaa etsien, jylhät, tummat kuusikot kohosivat rinteitä ylös, kallioiden monimuotoiset männyt piirtyivät sinistä taivasta vasten, aurinko paistoi kirkkaana, rannan vaalea hiekka heijasteli sen terävää valoa. 37. Matkailun sallimisesta alueella ei ole vielä tehty päätöksiä. Pitkään epäselvänä ollut Paanajärven kohtalo lienee nyt ratkennut. Ensi kesänä matka Paanajärvelle on helpompi. Hiukan lännempänä laski koskena järveen Mäntyjoki. Niityillä kasvoi vattuja ja villiruusuja, kurjenpolvet ja horsmat työnsivät vartta. Hirven ja peuran jälkiä näimme runsaasti, karhun elävänäkin. Imatran Voiman 80-luvun lopulla Paanajärvelle suunnittelemaa pumppuvoimalaa ei tule, ja Pääjärven teollisuuden on hankittava puuvaransa muualta. Paikka oli maineensa veroinen, ehkä sekin entistä kauniimpi. Hanhet ja joutsenet lensivät järven yli. Uusi puisto ja pienempi Oulangan kansallispuisto Suomen puolella muodostavat yhtenäisen, kauniin ja luonnonvaraisena säilyneen alueen. hirvet ja peurat ovat pitäneet metsää kurissa syömällä taimikoita. Lähin asutus on Suomen puolella rajan takana Kuusamossa; muihin suuntiin on asumatonta kymmeniä kilometrejä, pohjoisen puolella satoja kilometrejä. Tietä jatketaan kansallispuiston läpi sen pohjoispuolella oleville hakkuualueille. vsk. Uusi tie ja ehkä siltakin ovat valmiit. Paanajärvi ja Oulanka UNESCO:n listoille. Suomalaiset ja venäläiset tutkijat aikovat esittää aluetta liitettäväksi YK:n kulttuurijärjestö UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Inhan ja Gallen-Kallelan kuvaaman Mäntykosken rannat olivat metsittyneet, pehmentyneet. SUOMEN LUONTO 7 / 92 51. Minareettimainen kalliosta lohjennut osa kasvoi jäkälää, sammalta, käkkärämäntyjä ja kuusia. Neidonkenkä, kevään sanantuoja täällä, kämmeköistä kauneimpia, kukki metsässä jopa runsaana, paikoin niityn laidassakin. Uusi tie tuo Paanajärven useampien ihmisten ulottuville. Nyt sen päällä kasvoi vankkaa hongikkoa, toisin kuin Inhan sata vuotta vanhoissa kuvissa. Nyt vanhasta myllystä ja sen padosta on jäljellä vain kalliota vasten nojaamaan nostettu myllynkivi ja hirsiä vedessä. Maa on kalkkipitoista, 10-20 asteen kulmassa kohoava paikoin jyrkempikin aurinkoinen rinne on ympäristöä lämpimämpi
Talvehtimisalueillaan kyyhkyt yöpyivät aina samoissa metsiköissä. Joskus harvoin, kun kaksi parvea sattui lentämään toisiaan kohti, lintujen konseptit menivät sekaisin. Joka ilta ne saapuivat samoihin, yleensä aukeiden laitamilla sijaitseviin puihin. Huhtikuussa muuttokyyhkyt aloittivat pesinnän neliökilometrien laajuisina yhdyskuntina. Kannan ollessa suurimmillaan niitä arveltiin eläneen kaikkiaan noin viisi miljardia yksilöä. Intiaanit eivät kuitenkaan tappaneet lintuja yli oman tarpeensa eivätkä muuttokyyhkyt lainkaan kärsineet tästä verotuksesta. Se eli valtavan kokoisissa suurparvissa ja oli sopeutunut parvielämään täydellisesti niin hyvin, että se koitui lajin kohtaloksi. Miltei alueen jokainen puu oli täynnä kyyhkyn pesiä, niitä saattoi olla parikin sataa yhdessä puussa ja pesintämetsikköihin muodostui senttien paksuinen kyyhkynlantakerros. Maailman viimeinen muuttokyyhky kuoli 1914. Hän arvioi variksen kokoisten lintujen lentävän noin 90 kilometrin tuntinopeudella ja niitä olevan tiiviissä parvessa neljä kuution kokoisessa ilmatilassa. Aina yhtä täsmällisesti miljoonat linnut nousivat aamun valjettua ilmaan etsimään sopivia tammija pyökkimetsiköitä, joiden terhoja ne käyttivät ravintonaan. Lopputulokseksi hän sai ennätyksellisen tuloksen: parvessa oli yli kaksi miljardia yksilöä. Niinpä kyyhkyt saattoivat lentää suoraan päin latojen seiniä ja ropista alas kuin raekuuro. Kussakin pesässä oli yksi muna. Se pimensi auringon kuin tumma pilvi ja oli niin pitkä, ettei taivaanrannassa näkynyt sen toista päätä. Teksti: Tuomas Taavitsainen Piirros: Marja Lares Muuttokyyhkyn uskomaton tarina Ihminen hävitti ennennäkemättömän lyhyessä ajassa muuttokyyhkyn sukupuuttoon maapallolta. Kyyhkyt palasivat samoihin puihin Muuttokyyhkyt olivat nimensä mukaisesti muuttolintuja. Eräänä päivänä PohjoisAmerikan preerian yllä lensi puolitoista kilometriä leveä lintuparvi peittäen miltei koko taivaan. Muuttokyyhkyjä oli miltei yhtä paljon kuin muiden pohjoisamerikkalaisten lintulajien yksilöitä yhteensä! V alta vasta lukumäärästään huolimatta muuttokyyhky kuoli sukupuuttoon muutamassa vuosikymmenessä. Ilahtunut farmari saattoi käydä poimimassa lintupaistiainekset latonsa seinustalta. Muuttokyyhkyillä oli toinenkin puute lennossaan. Viimeistä silausta myöten parvilintuina kaikki muuttokyyhkyt munivat samaan aikaan, poikaset kuoriutuivat samanaikaisesti ja jättivät pesänsä miltei samalla kellonlyömällä. Muuttokyyhky oli ehdoton parvilintu. Tarina on uskomaton. maaliskuuta 1900 pieni poika ampui sen. Se Muuttokyyhky oli suunnilleen meikäläisen uuttukyyhkyn kokoinen. Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaat olivat jo vuosituhansia käyttäneet hyväkseen tätä runsasta luonnonantia. Keväällä monet intiaaniheimot kerääntyivät kyyhkyjen pesimisalueille helpon lihaaterian houkuttelemina. SUOMEN LUONTO 7/92 51. Elettiin vuotta 1810. Lintutieteilijä Alexander Wilson tarkkaili loppumattomalta näyttävän parven lentoa ja laskeskeli siinä lentävien lintujen määrää. Ne eivät pystyneet väistämään kohti lentäviä tovereitaan, vaan törmäilivät toisiaan päin, jolloin osa parvesta tippui maahan. Voi vain kuvitella mjllaista jälkeä miljardi kyyhkystä sai aikaan ruokaillessaan metsikössä suhteellisen pienellä alalla. Viimeinen muuttokyyhky nähtiin luonnossa 24. vsk.. oli sinertävän oranssi, tukevatekoinen lintu, hieman uuttukyyhkyämme kookkaampi ja pitkäpyrstöisempi. Parvi oli valtavan kokoinen. Lintu oli erinomaisen taitava ja nopea lentäjä kuten kyyhkyset yleensäkin. 38 Vielä 150 vuotta sitten muuttokyyhky oli PohjoisAmerikan runsaslukuisin lintulaji. Talveksi ne muuttivat etelään ja palasivat maaliskuussa takaisin Yhdysvaltain pohjoisosiin pesimisseuduilleen. Ehdoton parvilintu Ulkonäöltään muuttokyyhky oli tyypillinen kyyhkynen. Lintulajin, joka oli maapallon runsaslukuisimpia kautta aikojen. Muuttokyyhkyt pystyivät lentämään hämmästyttävän hyvin suurissa ja tiiviissä parvissa törmäilemättä vierustovereihinsa nopeimmissakaan käännöksissä. Ne eivät jostain syystä tajunneet, että taloja ja muita ihmisen tekemiä rakennelmia oli syytä väistää. Mutta rajat olivat niidenkin lentotaidoilla
Kyyhkyskaupasta kehittyi kukoistava bisnes ja lintuja myytiin valtavia määriä. Muuttokyyhkyä, kuten monta muutakaan ainutlaatuista eläinja kasvilajia, ei saa enää palautettua eloon jälkiviisaudella. Yhdessä voimme vaikuttaa asioiden kehittymiseen. Niitä tapettiin paljain käsin, nuijilla ja hangoilla. Sitten päästettiin sikalaumat syömään kuolleita kyyhkyjä ja lihomaan. Ihmiset pääsivät entistä tehokkaammin metsästämään ja kuljettamaan kyyhkyssaaliitaan uuden tekniikan avulla. Yöpyvien lintujen teurastus SUOMEN LUONTO 7/92 51. Vuonna 1890 oli jäljellä enää noin sata harhailevaa yksilöä. syyskuuta 1914 kello 13. Pesäpuita· kaadettiin, linnunpoikaset nuijittiin hengiltä ja suolattiin. Elämä on kasvua, osallistumista, harrastuksia, vastuuntuntoa, toisista huolehtimista. Puiden polttaminen osoittautui näppäräksi keinoksi, sillä samalla linnut saattoivat paistua sopivan kypsiksi, tai ainakin sulkien kyniminen helpottui. Muuttokyyhkyjä ammuttiin tuhansittain. Tuhannet avuttomat kyyhkyt ja niiden poikaset tippuivat puista räpistellen ja kärventyneinä. vsk. --osuuspankkiryhmä on mukana tukemassa näitä tärkeitä asioita parantamassa elämisen tasoa. Tappamista jatkui keskeytyksettä aamuun saakka, jolloin eloon jääneet kyyhkyt lensivät matkoihinsa. Tuhannet uudisasukkaat Pohjois-Amerikan itärannikolla kerääntyivät kyyhkyjen yöpymisja pesäpaikoille odottamaan lintujen saapumista. Kukapa olisi etukäteen uskonut, että maailman runsaslukuisin lintulaji voisi kuolla sukupuuttoon vieläpä muutamassa vuosikymmenes··. YHTEINEN YMPÄRISTÖMME säilyttämisen arvoinen Me kaikki olemme vastuussa yhteisestä ympäristöstämme nyt ja tulevaisuudessa . Vuonna 1878 lähes kaikki muuttokyyhkyjen valtavien parvien rippeet pesivät syrjäisellä metsäalueella Michiganissa. Miljoonaparvissa eläneet linnut eivät sopeutuneet elämään yksilöinä pienissä rautahäkeissä. Kun asutus vähitellen levisi länteen mantereen sisäosiin, alkoi kyyhkyskanta huveta. Kyyhkyjen yöpymispaikoilla "metsästettiin" kuten aikaisemminkin, vaikka linnut kävivät yhä harvalukuisemmiksi. Kyyhkyt täysin puolustuskyvyttömiä Aluksi kyyhkyjä riitti, vaikka uudisasukkaat tappoivat niitä miljoonittain. Uudisasukkaat aloittivat teurastuksen Kaikki muuttui, kun valkoiset uudisasukkaat saapuivat Euroopasta. Muuttokyyhkyjä oli nyt ainoastaan eläintarhoissa, 1908 niissäkin oli jäljellä vain seitsemän yksilöä. Samaan aikaan kun New Yorkin osavaltiosta lähetettiin puoli miljoonaa kyyhkystä, saatettiin ostajille toimittaa Pennsylvanian ja Wisconsinin osavaltioista kahden miljoonan eriä. Maailman viimeinen muuttokyyhky, Marthaksi kutsuttu, kuoli Cincinnatin eläintarhassa 29-vuotiaana 1. Muuttokyyhkyjen kohtalo sinetöitiin, kun länteen rakennettiin rautatiet ja lennätinlinjat, jolloin lintujen päivittäiset olinja yöpymispaikat kyettiin nopeasti tiedottamaan lennättimen avulla. Ne ovat valitettavasti hävinneet maapallolta ikuisiksi ajoiksi. kesti illasta aamuun. Viimeinen luonnonvarainen muuttokyyhky ammuttiin maaliskuussa vuonna 1900. Muuttokyyhkyjen hillitön !ahtaus alkoi; metsästys jos sanaa voidaan tässä yhteydessä käyttää saavutti äärimmäiset rajansa. Heti kun ensimmäiset linnut lehahtivat yöpymispuihinsa, kaikuivat metsiköstä ki väärinlaukaukset. Vankeudessa ne menettivät elämänhalunsa eivätkä lisääntyneet. Se muismttaa meitä siitä, kuinka arvaamattomasti voi käydä ihmisen horjuttaessa luonnon tasapainoa. Kun linnut ilmestyivät, alkoi järjestelmällinen tuhoaminen. Aamupäivällä ihmiset keräsivät ja säilöivät lintuja niin paljon kuin jaksoivat. (p OSUUSPANKIT · OKO 39. sa. Ne pesivät ja yöpyivät yhä suurina yhdyskuntina samoissa paikoissa, missä uudisasukkaat kävivät niitä kerran toisensa jälkeen hävittämässä. Lintuparat eivät osanneet lainkaan puolustautua ihmistä vastaan. Jotta linnut olisi saatu nopeammin tapettua, saatettiin niiden yöpymisja pesäpuut sytyttää tuleen. Nykyisin se on näytteillä täytettynä Washington D.C.:n Smithsonian eläinmuseossa. Silti maahan jäi lojumaan vielä suuret määrät kuolleita kyyhkyjä korppikotkain ja muiden haaskaeläinten revittäviksi
Roomalainen keisari Claudius perusti Lontoon vuonna 43 yhteen joen ylityspaikoista. Thamesin puhdistuminen ei ole kuitenkaan ollut pelkkää menestystä. Nykyään Thamesin laakson 12 miljoonan asukkaan käyttövedestä peräti 7 5 prosenttia noin 6300 miljoonaa litraa vuorokaudessa on peräisin joesta. Lintuja on ryhdytty pelastamaan istuttamalla niitä jokilaakson puhtaammille alueille. Samalla tavalla Lontoon sataman työväki putosi 31 000 miehestä vain 3500 työntekijään. Kun Elizabeth II kruunattiin 1952, joesta ei löytynyt muuta elämää kuin jokunen henkitoreissaan kituva ankerias. Samalla työvoima väheni voimakkaasti: vielä viisikymmenluvulla Lontoossa toimi 4750 laivuria, nyt vain noin 500. Siinä elää 104 kalalajia ja kalastus on suosittu harrastus mm. Thames on 336 kilometriä pitkä joki, joka saa alkunsa Cotswoldin kukkuloilta ja virtaa läpi kumpuilevan laakson Pohjanmereen. 40 Thames-joen laaksossa keksittiin höyrykone ja juna. Kolmisenkymmentä vuotta sitten englantilaiset heräsivät. Joen rannoilla on peltoja, puistoja ja kaupunkeja. Jokilaakso ei kuitenkaan autioitunut; väestö lisääntyi ja jokivarsia ryhdyttiin viljelemään tehokkaasti. Hannu Eskonen SUOMEN LUONTO 7 / 92 51. Roomalaisille tämä varuskuntakaupunki oli nimeltään Londonium ja joelle he antoivat nimeksi Thamesis. Joen puhdistusoperaatio oli nopea ja tehokas. Näin jokien arvokala palasi Thamesiin lähes kahdensadan vuoden jälkeen. Vedenottamo sijaitsee Teddingtonissa Lontoon yläpuolella. vsk.. Jätekuormaa lisäsi vielä nykyaikaisen vesiklosetin keksiminen. Kyhmyjoutsenen kanta onkin romahtanut 1950-luvun tuhansista vaivaiseen 200 pariin. Thames on myös kanavayhteydessä muihin Ison-Britannian jokiin. Muun muassa teollisuusja asutusjätevesien määrää vähennettiin 90 prosentilla. Thames on nykyään maailman puhtain suurkaupungin läpi virtaava joki. Kuningatar Victorian puoliso kuoli lavantautiin 1861. Tälle vuosisadalle tultaessa ongelmat vain kärjistyivät. Jo vuonna 1800 Thamesin suualue oli täysin kuollut. Sen rannalla on Lontoon ohella yliopistostaan ja Leylandin tehtaista kuuluisa Oxford, jonne myös suuret jokilaivat voivat · liikennöidä. Yksin valtava vuorovesi vaihtelun tasaava patojärjestelmä maksoi 2,8 miljardia markkaa ja työt kestivät seitsemän vuotta. Lontoon keskustassa. Jopa erittäin sitkeähenkinen siimajalkainen, hanhenkaula, kuoli Thamesissa maailman likaisimmassa joessa. Yhtä erottamattomasti Lontoo ja Thames-joki kuuluvat yhteen. Joen varrelle syntyivät myös ensimmäiset teollisuuslaitokset, joiden jätevedet, samoin kuin miljoonien ihmisten jätteet johdettiin sellaisenaan jokeen. ULKOMAILTA Thames viemäristä lohijoeksi Useimmat maailman suurkaupungit sijaitsevat joen rannalla: New York Hudsonin, Pariisi Seinen, Moskova Moskvan sekä Budapest ja Wien Tonavan rannalla. pohjamutia penkovat kyhmyjoutsenet kärsivät uponneista lyijynkappaleista: Arvioiden mukaan noin 3000 pitkäkaulaa kuolee lyijymyrkytykseen vuosittain. He joutuivat lähtemään Brittein saarilta 400-luvulla. Uudeksi ongelmaksi ovat tulleet onkijoiden lyijypainot ja metsästäjien lyijyhaulit. Toisen maailmansodan suurpommitukset aiheuttivat joelle vakavan lisäkuorrnituksen. Joen puhdistamiseksi perustettiin erityinen komitea ja saasteille määrättiin tiukat raja-arvot. Mm. Myös jokilaivojen määrää vähennettiin ja satamaa uusittiin. Tällöin otettiin ensiaskeleet Thamesin puhdistamiseksi; tosin joelle annettiin vain ensiapu, sillä Lontoon likavedet johdettiin joen alajuoksulle edelleen puhdistamattomina. Sen maistaa helposti, eikä ole ihme, että englantilaiset juovat mieluummin olutta, viiniä tai viskiä kuin vettä. Jokiveden kautta levisivät myös taudit, mm. Lontoo kasvoi: 1850 se oli maailman suurin kaupunki. kolera tappoi 1849-1854 noin 25 000 ihmistä. Thamesiin uhrattiin runsaasti rahaa. Vuonna 1979 jokeen istutettiin lähes 200 000 lohenpoikasta ja viime vuosina on saatu saaliiksi jopa viisikiloisia lohia. Talousvedestä on kuitenkin pulaa ja esimerkiksi Lontoon juomavesi käytetään kolmeen kertaan
Jäätikön itsensä tuottamalla lämmöllä on tärkeä osa sulamisprosessissa. on laadittu monia malleja. Punkarin mukaan tällainen kehityskulku vaikuttaa mahdolliselta. Sulamisen loppuvaiheessa pohjalla virrannut vesi kasasi mm. Kansainvälinen tiedeyhteisö pohtiikin nyt, voisiko kasvihuoneilmiön voimistumisesta johtuva lämmönnousu romahduttaa jäätikön. Meidän onneksemme lämmönjohtuminen jäätikön pohjalle kestää kuitenkin tuhansia vuosia; niinikään purkautumiseen kuluu aikaa pahimmassakin tapauksessa parisensataa vuotta." Heikki Jaakkola 41. Suomen luonnolle luonteenomaiset harjut. Ilmiön vaikutusta esimerkiksi ilmaja merivirtoihin sekä ravintoketjuihin on mahdotonta ennakoida. ULKOMAILTA Mannerjäätikkö sulaa vesi nousee! Mannerjäätiköiden sulamisesta ja sen seurauksista . Pintaosat edustavat vain häviävän pientä osaa jäätiköstä; suurten muutosten kannalta paljon oleellisempaa on se, mitä tapahtuu syvällä jään uumenissa. Edelleen eteenpäin mentäessä jää alkaa lohkeilla jäälautoiksi. Hughesin mallin toteutuminen lisäisi valtamereen miltei viisi miljoonaa kuutiokilometriä makeaa vettä, mikä merkitsisi, että merenpinta nousisi noin kolme metriä. Puolikilometrisen jään sulaminen nostaisi merenpintaa kolme metriä. grounding line eli pohjautumisvyöhyke, jonka takana jää kelluu. Prosessi voisi lopulta johtaa jäätikön hyvin nopeaan purkautumiseen mereen, jolloin veden pinta kohoaisi kuutisen metriä." "Kasvihuoneilmiön voimistuessa on neljän asteen lämmönnousu Antarktiksella varsin todennäköinen. Ilman lämpiärnisestä johtuva pintasulaminen on helpoimmin havaittavissa, muttei kerro paljonkaan jäätikön varsinaisesta tilasta. Lämpötilan noustua tämän kriittisen rajan yli, pohjan sulaminen ikäänkuin rasvaa jäätikköä sisältäpäin entistä liikkuvammaksi, mikä puolestaan lisää virtausta ja sitä tietä lämmöntuotantoa." Kerran käyntiin lähdettyään prosessi voi johtaa jäätikön l romahtamiseen, kuten ilmeiei! sesti tapahtui jääkauden lopulla noin 18 000 vuotta sitten. Virtauksissa on kyse suurten massojen liikkumisesta .., valtavassa paineessa, mikä tietysti synnyttää huomattavia määriä kitkalämpöä", sanoo Punkari. Ulospäin mentäessä saavutetaan lopulta ns. "Jäätikköhän ei suinkaan j ole yhtenäinen möhkäle vaan =li varsin monimutkainen systee} mi, jossa tapahtuu samanaikaisesti sulamista ja jäätymistä sekä jään ja veden virtausj ta. "Jään sulamispiste pohjaosien ankarassa paineessa on hieman nollan alapuolella. SUOMEN LUONTO 7 / 92 51. "Lautta jäätiköt patoavat keskusosista tulevaa jää virtaa. Suurin jääksi sitoutuneen veden varasto maapallolla on tällä hetkellä Antarktiksen 4,5 kilometrin paksuinen mannerjäätikkö. On kuitenkin arvioitu, että jo neljän asteen lämpötilan nousu alkaisi sulattaa tehokkaasti lauttajäätikköä, mikä lisäisi merkittävästi sen liikkuvuutta, nostaisi meren pinnan kor keutta ja lähentäisi näin pohjautumislinjaa. Tämä ns. Mannerjäätiköiden dynamiikkaan perehtynyt filosofian lisensiaatti Mikko Punkari kertoo jäähän kertyvän lämpöä kolmesta lähteestä: ilmakehästä, maapallon sisäosista sekä jään omasta liikkumisesta. t ,. "Jäätikön eri osat, sulavat ja jäätyvät kohdat on kartoitettu jo hyvinkin tarkkaan. Antarktiksen "mekaniikkaan" kytkeytyy myös toinen mahdollisuus nopeisiin muutoksiin: jäätikön keskusosista on alinomaan virtausta kohti reunoja. " 1 Etelämanner on maailman suurin jäätynyt vesivarasto. Jäätiköt eivät välttämättä hupene tasaisesti vaan voivat tietyn kriittisen pisteen jälkeen sulaa romahduksenomaisesti. Purkautumiskohdissa jäämassa on ahtautunut Weddellin ja Rossin lauttajäätiköiksi, jotka lepäävät tiukasti meren pohjassa. Neljän asteen lämpötilan nousun arvellaan alkavan sulattaa lauttajäätiköitä. Tässä vaiheessa jääpeite on noin 200 metrin paksuinen. Keskustelua käydään nyt siitä, kuinka suuri sulavan osuuden on oltava, ennenkuin romahtaminen käynnistyy." Romahtaminen karistaisi jäätiköstä todennäköisesti noin puolen kilometrin paksuisen, irtonaisen jäämassan mereen. Jäätikön reunaa Grönlannissa. vsk
Jos yksi sattuisi tupsahtamaan, jäisi vielä 50, eikä tämä tupsahdus aiheuttaisi ongelmia jälkipolville. Kasvien kaupallista tuontia valvoo maatilahallitus tarkastajineen. Seppo Vuokko Metsästyksellä voidaan suojella Suomen luontoon kuuluvia eläimiä Rautapyynnin tulevaisuutta on viime aikoina tarkasteltu tiedotusvälineissä aivan erikoisesti. Ei tuollaisia satoja (tuhansia) vuosia varastoitavia monumentteja pitäisi rakennella hetken laman paikkauksen takia, emmehän me niin lyhytnäköisiä ole, emmeh .. Maatilahallitus voi kuitenkin myöntää luvan tuoda luonnonvaraisia kasveja tutkimustarkoituksiin. Aina kannattaa merkitä muistiin, mistä ja milloin kasvin on tuonut; tieto on erityisen arvokas silloin, jos kasvi salavihkaa karkaa pihasta ja leviää luonnonkasvupaikoille. Minä innostuin lehtomaitikasta. Jarmo Kurronen insinööri Lappeenranta Lehtomaitikka Ruotsintuliaisiksi Sain idean lukiessani Jack Barkmanin "Tuhkasta nousee kaunotar" -jutun (SL 5/92). Sanoin sitä Ruotsinkukaksi sinisten ja keltaisten värien vuoksi. Jos yksi viidestä seisoo, se on 20 prosenttia pois niiden energian (sähkön) tuotannosta. Tämä olisi hyväksi Lapille ja koko Suomelle; näin saataisiin kaasua kahdelta toimittajalta, joista toinen olisi toista varmempi. Tavallisten matkaajien taskutuliaisten kontrollointi on tullin pistotarkastusten varassa. Voimalatyömaalta saisi 2000 henkilöä työtä seitsemäksi vuodeksi. Siispä otin mukaani pari pistokasta, joissa oli kukkia. Näin ei pakoilla vastuuta, eikä siirretä arvaamattomia saasteita jälkipolville. Karummat elinympäristöt se jättää serkuilleen metsäja kangasmaitikalle. Syksyn mittaan on annettu lausuntoja, että viides ydinvoimala on rakennettava työllisyyden takia. Uusia kasveja ei tule kotiuttaa luonnon kasvupaikoille, vain omaan pihaan. vsk.. Lisäksi on kansainvälisessä CITES-sopimuksessa lueteltu erikseen ne kasvilajit ja -ryhmät, joita ei ilman erityistä lupaa saa tuoda eikä viedä. Puuhaketta riittää ja näin saataisiin työpaikkoja tyhjenevälle maaseudulle. Käytössä syntyvät saasteet voidaan myös suurimmaksi osaksi suodattaa, eikä näin synny edes hiilidioksidia enempää kuin luonto käyttää puita kasvattaessaan. Määräykset eivät koske luonnonvaraisten kasvien siemeniä, joita siis saa tuoda. Siinä mainittiin Nuuksiosta tehtyjä havaintoja eri kasveista. Meillä lehtomaitikkaa on kahtaalla: idässä ParikkalanSavonlinnan tienoilla ja lounaassa Ahvenanmaan-Saaristomeren-läntisen Suomenlahden alueella. Epävarmaksi sen tekee raaka-aineen saatavuus ja jätteen loppusijoitus. Juolavehnän tavoin voimakkaasti kasvullisesti lisääntyvien kasvien kotiuttamiseen taas riittää lyhyt maavarren tai rönsyn pätkäkin. Tuleva kaupunkilaismetsänomistaja ydinsähköllä lämmitetyssä talossa istuessaan ei suurestikaan jaksa kiinnostua kaatamaan seitsemän sentin puita maahan antaa riukuuntua. Nyt minulla on kahtena kesänä kukkinut ja levinnyt lehtomaitikka. Kasvien siirtoistutuksissa on otettava muutamia seikkoja huomioon. Olin 1990 lomamatkalla Norjassa ja Ruotsissa. roista kotipuutarhoihin. Kumpaankaan ei ole vielä kotimaista vaihtoehtoa, jälkimmäiseen ollaan tekemässä. . Ensimmäinen (vanha unohdettu?) tapa olisi ostaa maakaasua Norjalta ja rakentaa maakaasuvoimala Lappiin. Toinen vaihtoehto olisi rakentaa useita puuhakkeella toimivia voimaloita ympäri Suomen. Esimerkkejä uuden kasvitaudin tuhoista on maailmalla viljalti: kuuluisimpia ovat jalavatauti, Euroopan viiniviljelyksen viime vuosisadalla romahduttanut viinikirva ja Intian kahviviljelmät tuhonnut sienitauti ehkäpä palaamme niihin myöhemmin uudelleen. Ulkomailta saa tuoda eläviä kasveja vain, jos niitä seuraa virallinen kasvien terveystodistus. Ja moni muu on myös tahtonut kasvin pihalleen: useat lehtomaitikan nykyisistä esiintymistä ovat peräisin siirLehtomaitikka houkuttelee. Mitään kasvia, joka on lähtömaassa rauhoitettu, ei tietenkään saa ottaa eikä tuoda. Jos nyt olisi haluja. Leena Alhokoski Vaskijärvi Kasvien tuoja voi tuoda tietämättään myös taudin Moni muukin on huomannut Ruotsin värit lehtomaitikan kukinnossa: siitä käytetään myös nimitystä svenska flaggan, Ruotsin lippu. Parhaiten se viihtyy multavilla valoisilla paikoilla kuten aukkoisissa pähkinälehdoissa ja ravinteisilla niityillä. Maaseudulla metsän hoito ja hakepuun tuottaminen energialaitoksille toisivat paikallisille 42 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA leipää pöytään ja useita pitkäaikaisia työpaikkoja eri aloille. Niitä oli paljon, joka paikassa. Odotellessammme Kapellskärissä laivaa ajelimme läheisessä kylässä ja huomioni kiinnittyi kasviin, jossa oli kahdenvärisiä kukkia. Meillä tärkeiden viljelykasvien siemeniä saa tuoda omaan käyttöön. Lehtomaitikka on yksivuotinen kasvi, joten se ei ole lähtenyt alkuun pistokkaista. Risusavottaa tulee riittämään, mutta sille risulle ei vain tahdo löytyä käyttöä. parantaa työllisyyttä pitkällä tähtäyksellä ja turvata energian, sähkön ja lämmön saanti tulevaisuudessa, olisi kaksi vaihtoehtoa. Siksi se ei voi hyvin kukkapenkissä, josta muut kasvit on kitketty, mutta kotiutuu erinomaisesti pihan laidan luonnonniitylle tai reunapensaikkoon. Maailman ainoana maana me suomalaiset olemme ratkaisseet sen, itsemme ja lastemme riemuksi, varmaan talteen maton alle. Nimen etsin vanhasta kasvikirjasta. Niistä ei myöskään saa kerätä siemeniä! Maatilahallituksesta kerrottiin, että pääsääntöisesti luonnonkasvien tuonti ulkomailta on kielletty. Lehtomaitikka kasvaa nyt Uudenmaan läänin Karkkilan Vaski järvellä. Tuoduissa versoissa on ollut jo muutama kypsä siemen, ja ne ovat riittäneet lehtoniaitikkakasvuston aluksi. Professori Erkki Pulliainen on arvostellut suomalaisia metsästäjiä siitä, että he eivät hallitse tätä metsästysmuotoa. Hajasijoitettuna nämä laitokset kotimaisella energialla toimiessa kestäisivat millaisen kriisin tahansa. Maakaasu ja puunpoltto työllistävät llimetyttää, kuinka laman kourissa riutuvalla Suomella on varaa suunnitella sijoittavansa kahdeksan miljardia markkaa epävarmaan ydinvoimaan. Toin ne mukanani Suomeen. Vielä voimakkaammin ylälehtien sinipunan ja kukkien keltaisen vastakohtaisuutta korostaa toinen ruotsinkielinen nimi, natt och dag, yö ja päivä. Entä jos tulee kriisi ja joudutaan ajamaan ydinvoimalat alas, millä sitten sähköä. Rajoituksilla on tarkoitus toisaalta estää kasvitautien leviämistä maasta toiseen Ja toisaalta suojella harvinaisia ja uhanalaisia luonnonkasveja. Mullassa voi olla monenlaisia vaarallisia kasvitauteja tai tuhoeläimiä. Rauhoitettuihin kasveihin ei saa kajota sehän on selvä. Ympäristöministeriö ylläpitää CITES-lajien luetteloa, mutta käytännön valvonnasta vastaavat maatilahallituksen tarkastajat ja yksittäisten matkaajien osalta tulli. Sekä luonnonsuojelusyistä että siirroksen onnistumisen takaamiseksi kannattaå yleensä siirtää siemeniä eikä kaivaa kasvia irti maasta juurineen: jos kasvi on kotiutuakseen, siirto onnistuu myös siemeninä. SUOMEN LUONTO 7/ 92 51. Nyt puuteollisuus on nostamassa kuitupuun läpimittaa kahdella sentillä ja hoidetut taimikot täyttyvät. Lehtomaitikka on puoliloinen, joka ottaa osan ravinnostaan muilta kasveilta. an. Tosin useatkin kasvitaudit saattavat levitä siementen mukana, joten on syytä olla varovainen
Jos esimerkiksi se työ ja rahamäärä, mikä on uhrattu valkohäntäpeuran hyväksi, olisi käytetty kotoisen hirvikantamme hyväksi, olisi toiminnalla ollut järkevä perusta, ja rahallisestikin arvioiden tuotto olisi ollut moninkertainen. ltse en ole koskaan metsästänyt yhtään piisamia, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että luonnollemme vieras piisami on tavalla taikka toisella pidettävä kurissa. Yksijousiset Conibear-raudat olisi tehottomina kiellettävä. Totesitte tilanteen hyvin vakavaksi ja sanoitte, ettei Suomen talous elvy, ellei metsäteollisuuden kokonaiskustannuksia saada leikatuksi noin 20 prosentilla. Suomessa on kehitetty Conibear-rautoja paljon tehokkaampia itsetappavia, mutta niiden hinta on moninkertainen ulkomaisiin verrattuna. Läpipääsemätön kaislikko hävisi tyystin. Puhutaan saalis-petosuhteesta, jonka mukaan saaliseläimet säätelevät petokantaa. Tuo katsaus levitettiin sittemmin laajalti viestimien käyttöön. Meillä Suomessa käytetään yleisesti kanadalaisia Conibear-merkkisiä itsetappavia rautoja. Olen metsästänyt tunneliin asetetuilla raudoilla paljon nimenomaan minkkejä ja saanut muuna saaliina vain yhden oravan ja mikä merkillisintä, yhden harakan ja yhden variksen. Tämän leikkauksen toteuttamiseksi ehdotatte: kantohintojen alentamista, työnte43. Supikoira, minkki, fasaani, piisami, valkohäntäpeura, kuusipeura, mufloni, kanadanhanhi, mitä varten ne on tuotu maahamme. Millaisella, sitä pitää metsästäjien, riistanhoitajien ja luonnonsuojelijoiden pohtia yhdessä kiihkottomasti. Olen ollut jo ennen talvisotaa pikkupojasta saakka kalaja metsästysretkillä isäni mukana kuuluisan lintusuon, Keson, vieressä virtaavalla Koitajoella. Nyt on tulossa metsäkauris. Tunneliin viritetyt Conibear-raudat pitävät minkit kurissa. U. Eräs tuttavani pyydysti muiden töidensä ohella yksin puolitoistasataa piisamia keväässä. Rautapyyntiä on arvosteltu siitä, ettei se valikoi saalista. Minkin suhteen tämä ei pidä paikkaansa, jos saaliiksi katsotaan vain vesistöjen ulkopuolella elelevät eläimet. Näin ei asianlaita kuitenkaan ole: minkkien on todettu viettävän päiväunia metsäojien penkoissa kaukana luonnonvesistöistä. Piisamin nykyistä rautaja mertapyyntiä on arvosteltu erittäin ankarasti. Muutamat tunnetuimmat ornitologimme ovat asettuneet vastustamaan sitä, ja Veli-Risto Cajander kirjoitti rautapyyntiä ja yleensä kaikkea metsästystä voimakkaasti arvostelevan artikkelin tämän lehden numerossa 8/9 l. Tuon kilpailun tuloksena saatiin minkkikanta silloin kuriin, ja moni luonnonvarainen eläinlajimme elvytti kantaansa. Ornitologitkin olivat mielissään. Vesikasvillisuus toipui nopeasti. vsk. Näin minkin menevän rautoihin 15 sekunnin päästä minkki oli kuollut, vain vähäistä lihasnytkähtelyä ilmeni hetken. Nyt se on levittäytynyt koko Manner-Suomeen. Olen niin vanhoillinen luonnonsuojelija, että olen valmis tuomitsemaan kaiken luontoomme kuulumattoman eläinkunnan tuonnin tänne. En tiedä, mihin havaintoihin professori Pulliaisen väite perustuu. Kun metsästäjät olivat puoli vuosikymmentä muunlaisessa jahdissa, kasvoi piisamikanta edullisissa olosuhteissa räjähdysmäisesti. kokonaan. Aivan eri asia on metsäpeuran siirtoistutus Suomenselälle, missä se on aikoinaan elellyt. Kun sota loppui ja piisaminnahka oli hinnoissaan, alkoi rahanpuutteessa valtaisa piisaminpyynti. Euroopan maissa uhanalaistunut. Ikäni luonnonsuojelua harrastaneena olen laittanut paljon pikkulintujen pönttöjä ympäristöön. Kun niitä alettiin tuoda maahamme, oli mukana ohje, joka neuvoi kiinnittämään syötin laukaisulankoihin. Cajander ihmetteli, miksi meillä sallitaan näädän metsästäminen, vaikka laji on monissa SUOMEN LUONTO 7/ 92 51. Rautapyynnin Cajander mainitsee loppuvan, kunhan maamme liitetään Euroopan yhteisöön. Viime keväänä asetin raudat tunneliin joutsenkojun luo vain parinkymmenen metrin päähän siitä. Seurauksena oli paikoin vesikasvillisuuden täydellinen tuho. Jos niin menetellään, on metsästys Cajanderin mainitsemaa veristä leikkiä. Näin ei välttämättä käy. Ja metsäojia riitää. Kun minkki on saalistanut maaeläinkannat vähäisiksi, se siirtyy saalistamaan kaloja, sammakoita, äyriäisiä ynnä muuta. Antaa sen tulla, jos on tullakseen. Elelen salojärven rannalla. Katsauksessanne totesitte, että korkea kustannustasomme on vienyt metsäteollisuudeltamme kansainvälisen kilpailukyvyn. Minkki on yöeläin, jota pidetään vesistöjen asukkina. "Miksei sitten tänne keinotekoisesti tuotuja valkohäntäpeuroja ja fasaaneita tehopyydetä pois luonnostamme?" kysyi Cajander. Piisameita ei voi pitää kurissa muutoin kuin rautaja mertapyynnillä. Loukut on koettava kerran vuorokaudessa, eikä sellainen pyynti ole mahdollista muualla kuin metsästäjän kodin läheisyydessä. Näätä oli uhanalainen laji vielä sotien jälkeen, jolloin sitä esiintyi vain Itäja PohjoisSuomen saloilla. Pekka Kinnunen Naarva Metsätalous voi alentaa kustannuksiaan toisten kukkarolle menemättä Avoin kirje toimitusjohtaja Jarl Köhlerille Esititte Suomen Metsäteollisuuden Keskusliiton hallituksen kokouksessa katsauksen metsäteollisuuden vaikeuksista ja tarjolla olevista ratkaisuista. Ennen sotia siellä oli valtaisa vesikasvillisuus, missä muun muassa linnut kävivät ruokailemassa. Mielestäni pienpetojen rautapyynti olisi sallittava vain tunneliin asetetuilla raudoilla, jolloin eläin kuolee varmasti. Olen nähnyt, kun minkki on käynyt syömässä rannasta parinsadan metrin päässä sijaitsevasta talitiaisen pesäpöntöstä poikaset samalla, kun emolinnut ovat hädissään lennelleet kotinsa ympärillä. Jos niin tapahtuisi, varsinkin minkkikanta kasvaisi rajähdysmäisesti, ja siitä olisi seurauksena luontomme epätasaMIELIPITEITÄ KESKUSTELUA paino, koska minkki, supikoira ja piisami eivät ole levinneet tänne luontaisesti. Hyväksyttyjä olisivat vain tyyppikatsastetut raudat. Nyt on taas piisaminpyyntiinnostus vähissä, sillä nahka ei ole arvossaan. Pikkunisäkkäät ovat niin ovelia, että ne käyvät syömässä syötin laukaisematta rautoja. Minkkiä ei voida metsästää tehokkaasti muutoin kuin raudoilla ja loukuilla. Suomalainen metsästäjä ei kuitenkaan tee niin, vaan sijoittaa syötin tunneliin rautojen taa, jolloin saaliseläin jää aina sankojen puristuksiin keskiruumiistaan ja kuolee heti. Rautapyynti pitäisi kieltää lisääntymisaikana, esimerkiksi 1.5.-15.7. Ei sitä pidä siirrellä paikasta toiseen. Taas on näkyvissä oireita vesikasvillisuuden vähenemisestä. Sellainen järjestettiin muutama vuosi sitten, ja johtava asevalmistajamme lahjoitti jokaiseen riistanhoitoyhdistykseen arvokkaan kiväärin pääpalkinnoksi. Vesilinnut, kahlaajat ja ruovikkoja suosivat pikkulinnut saivat entiset turvalliset elinolonsa takaisin. Suuret salomaat jäävät silloin runsaan minkkikannan temmellyskentiksi. C~ander arvosteli myös minkin pyyntikilpailuja
Jos metsien olisi annettu entiseen tapaan kasvaa itsestään ja ilmaiseksi, ei niiden tuotosta tarvitsisi periä niin korkeita hintoja, että metsäteollisuus ajautuu perikatoon. Pekka Nuorteva ympäristönsuojelun professori Helsingin yliopisto JÄLKEEN Valokuvaaja Ari Komulainen löysi Etelä-Suomesta harvinaisuuden perkaamattoman puron. Metsäpolitiikkamme Jeltsiniä, professori Erkki Lähdettä on kuunneltu kiinnostuneena ja hänen kapinalliset ajatuksensa ovat jääneet monien mieliin itämään. Ne kun osaavat ihan hyvin kasvaa ilman ihmisen hoitopanoksiakin. On havaittu, että voimallisesti kasvavien metsien alttius tuhoeläimille, kasvitaudeille, kuivuudelle, pakkasille ja hivenainepuutoksille on lisääntynyt. saatioiden keventämistä sekä luopumista päästömaksuja ympäristöveroajatuksista. Tällaiseen ne ovat oivallinen kohde, koska metsät eivät tällaisesta säästämisestä kärsi. kijöiden palkkojen alentamista, yksityismetsätalouden organi. Viljelymetsätaloudella saadaan toki metsät tuottamaan luontaista enemmän raakapuuta, mutta tämä ei ole sen kelvollisempi mitta metsien hyvinvoinnille kuin on järville rehevöityminen tai liikalihavuus ihmisille. Puron erämainen luonne hävisi saman tien. Heidän palkkaamisensa ei ollut tuhlausta . Tuo ammattikunta on sinänsä toiminut hyvin ja on palkkansa ansainnut. Samalla maataloustuotteiden hinnat kohosivat, kun kausityöttömyydelle etsittiin kompensaatiota. Hintoihin ladattiin nousupaine silloin, kun metsien hoidossa siirryttiin luontaismetsätaloudesta tuotantopanoksia käyttävään viljelymetsätalouteen. Kun moneen kertaan korostatte, ettei metsäteollisuuden ongelma ole puupula, vaan raakapuun korkea hinta, niin ihmettelen kovasti, miksi ette esitä säästämistä niissä tosikalliissa toimissa, joilla Suomen metsiä piiskataan tuottamaan puuraaka-ainetta enemmän kuin mihin ne luontaisesti pystyvät. Metsänomistajat ja Suomen luontoa rakastava kansanosa ovat jo pitkään tunteneet elävänsä tehometsänhoidon pakkovallassa. Toisin sanoen, miksi ette kehota edes väliaikaisesti luopumaan: avohakkuualueiden aurauksista ja vaotuksista istutuksesta avohakkuualojen uudistamisessa metsien lannoituksista soiden ojituksista metsätraktoreiden ja monitoimikoneiden käytöstä. löydykään talvista työsarkaa metsistä. Sitävastoin en voi alkuunkaan ymmärtää, miksi ette kohdista säästöehdotuksianne siihen tuhlailuun, joka on perimmäisenä syynä metsäteollisuuden nykyisiin vaikeuksiin. Ympäristönsuojelijan silmin koko viljelymetsätalous on yhtä painajaista. ~k.. Maataloustöistä syksyllä vapautuvalle pienviljelijätyövoimalle ei enää . Metsähallituskin löysi sen 1988, jolloin se kaatoi alueelta komean kuusikon vesirajaa myöten. Ruotsissa on kuitenkin huomautettu, että taimitarhakasvatukset, istutukset, auraukset, ojitukset ja metsän alkuvaiheiden lannoitukset ovat kannattavia vain, jos ne laskelmissa katsotaan kuuluviksi metsien korjuukustannuksiin. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. On kiintoisaa nähdä, laukaiseeko metsäteollisuuden kriisi ja yleinen laman puristus sellaisen vallankumouksen, missä metsätalouden pakkovalta heitetään romukoppaan sosialististen diktatuurien seuraksi. Jos ne sitävastoin tulkitaan uuden metsän perustamiskustannuksiksi ja panoksille lasketaan korkoa korolle 60-80 vuoden ajalta, ei homma enää olekaan kannattavaa. 44 SUOMEN LUONTO 7/ 92 51. Puiden kasvun kiihtyminen on Keski-Euroopassa ollut metsäkuolemien ennusmerkki. Tuhlaus syntyi siitä, että metsäkoneiden ja metsurien marssi Tapiolan kankaille katkaisi maaja metsätaloustöiden perinteisen yhteyden. Ympäristönsuojelijana näen viljelymetsätalouden kaikkine toimineen ekologisesti vaarallisena. Kaikkiin näihin viljelymetsätalouden toimiin käytetään vuosittain huimia rahasummia. Jos kustannuslaskelmat on Suomessakin tehty tällaisilla itsepetostempuilla, ei pidä hämmästyä, jos kantohinnat nousevat odotettua korkeammiksi. Viljelymetsätalouteen siirtyminen merkitsi tuhlausta myös siksi, että metsätyöt koneellistettiin niin perusteellisesti, että niiden suorittamiseen pystyy vain erityiskoulutuksen saanut metsurien ammattikunta. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Avohakkuut ja niitä seuraavat kalliit uudistustoimet kun on lain nimessä pakko tehdä. Vai onkohan meidän tässä vaiheessa nähtävä "metsänparannuksesta" luopuminen vain ohimenevän lamatilanteen säästökohteena. Lamaa torjuvien säästötoimien kohdistaminen tehometsänhoidon toimenpideketjuun olisi ympäristönsuojelijoille suuri riemun aihe. Ja juuri nämä rahasummat ovat sitä rahojen panostamista metsiin, mille metsänomistajat vaativat oikeutettua vastiketta rrietENNEN MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA sää myydessään. Uskon, että näin julmia ehdotuksia tehdään vain todellisen ahdingon vallitessa ja Suomen kansantalouden pelastamiseksi katastrofilta. Tiedän metsäekonomistien väittävän, että rahojen sijoittaminen "metsänparannustoimiin" on liiketaloudellisesti kannattavaa. Lisäksi on todettava, että avohakkuut ja lannoitukset tekevät metsät vesistöjä pilaaviksi ravinnesaastuttajiksi. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi selityksineen toimitukseen. Täten maatalouteen synnytettiin kausityöttömyyttä, joka vei lukemattomilta pientiloilta elinkelpoisuuden, aiheutti laajamittaisen maaltapaon ja ennennäkemättömän laajan maaomaisuuden siirron
45. Me voimme ajaa autolla vähemmän, kierrättää tavaroita ja tinkiä talouspolitiikan kasvutavoitteista. Maailmalla on prototyyppivaiheessa autoja, jotka kuluttavat vain kahdesta kolmeen litraan sadalla kilometrillä. Monien sarakasvien tunnistettavuutta heikentää liian varhainen kuvausaika. Kirjaa käytetään todennäköisesti kuvateoksena, mutta se sisältää runsaasti tiivistettyä tietoa levinneisyydestä, kasvupaikoista, tuntomerkeistä ja rauhoituksesta. Kaikkea hyvää ei kuitenkaan voi saada mahtumaan yhteen kirjaan, ja toisaalta näistä aihepiireistä löytyvät omat perusteoksensa ja käsikirjansa. Tämä on hyvä muistaa ympäristötietoja tiedottamistulvan puristuksessa. Kasvien löytäminen luonnostamme on jo valtavan suuri työ, jota on edeltänyt harjaantuminen kasvien tunnistamisessa, kasvien levinneisyyteen ja kasvupaikkoihin perehtyminen ja esiintymien etsintä. Metsäteollisuus on huomattava energiankäyttäjä. Kuvissa ei ole pyritty näyttävyyteen vaan tunnistettavuuteen ja on haluttu kuvata myös kasvuympäristöä. Tässä on mielestäni onnistuttu ja kirjaa voi suositella moneen käyttöön ja käteen; yläasteesta yliopistoihin, ympäristöstä kiinnostuneesta kadunmiehestä päätöksiä tekevään virkamieheen. KIRJOJA hen. KTM julkaisi vuosi sitten selvityksen, jonka tavoitteena on arvioida energian säästön ja käytön tehostamisen mahdollisuuksia Suomessa. Valitettavasti vasta kolminkertainen hinta saa kuluttajat todella säästämään energiaa. Kiitettävää on, että kirjan tekijät eivät ole tekstivalinnoissaan kumartaneet mitään suomalaisia tahoja tai tabuja ruma sana sanotaan niinkuin se on! Kirjaa lukiessa tulee esimerkiksi esille, kuinka maatalous monin tavoin köyhdyttää ja kuormittaa luontoamme, tai miten suomalainen ruoka ei olekaan niin puhdasta kuin mitä MTK väittää. Nyt on kyse entistä enemmän asenteista, päätöksistä, valinnoista ja teoista. Suomessa noin 30 vuotta vanhat rakennukset kaipaavat peruskorjausta. Ny~ tarvitaan uusia, järeitä keinoja: joko energian hintaa on nostettava voimakkaasti tai se on "pantava kortille". Tavalla tai toisella on myös puututtava yleiseen kulutustasoon. Tekijä jättääkin säästömenetelmien valinnan poliitikoille ja energian käyttäjille. Koska ympäristötietoutta on olemassa valtaisa määrä ja uutta syntyy lähes valonnopeudella, on kirjassa luonnollisesti ollut pakko tehdä rajauksia ja yleistyksiä sekä keskitytty olennaisimpaan. Sain käsiini EY:n direktiiviluonnoksen ja Ari Kaurilan aiheesta tekemän diplomityön. Sama kehitys näyttää tapahtuvan putkilokasvienkin kohdalla. Pallo ei ole hukassa, vaan se on sinulla! Veli-Risto Cajander Kasvikokoelma kameralla Niilo Lounamaa: Suomen kasvit, Forssan Kustannus Oy 1992, 340 s. Direktiiviluonnoksen mukaan mittaustekniikkaa on olemassa, säästömahdollisuudet voidaan arvioida ja Ranskassa ja Saksassa on jo asiaa koskevaa lainsäädäntöä. Monien kuvien painojälki kärsii valitettavasti kuva-arkeille eikä yksittäisille kuville tehdystä värierottelusta. Yllättävää kyllä, sähköenergian käytön tehostamismahdollisuudet ovat suurimmat kotitaloudessa, palveluissa sekä pienessä ja keskisuuressa teollisuudessa. Suomalainen metsäteollisuus käyttää energiaa tehokkaammin kuin ruotsalainen. Eino Tolvanen Tuhti tietopaketti ympäristöstämme Erik Wahlström, Tapio Reinikainen ja Eeva-Liisa Hallanaro: Ympäristön tila Suomessa, Ympäristötietokeskus & Gaudeamus 1992. Myös ympäristöterveyden polttavia ongelmia ja niihin liittyviä elämäntapakysymyksiä on teoksessa tuotu kiinnostavasti esille. Jos tarpeeton kulutus poistetaan ja tehokkain nykytekniikka sekä prototyyppitekniikka otetaan käyttöön, niin primäärienergian kokonaiskulutus on 2020 lähes sama kuin nyt. Tulosta pidetään niin luotettavana, että sen perusteella voidaan jakaa kustannukset huoneistokohtaisesti. Päätoimittaja Erik Wahlström toteaa kirjan esipuheessa, että "tavallinen suomalainen moottorisaha, kaivuri ja traktori ovat ympäristöllemme vaarallisempia kuin ilmansaasteet, jotka vyöryvät raJOJen yli Suomeen". Energiansäästöprojekti-kirjassa on yksityiskohtaista tietoa energiansäästömahdollisuuksista, -menetelmistä sekä säästötoimiin liittyvistä vaikeuksista. Esimerkiksi korpisaran (Carex loliacea) ja hentosaran (C. Kun on kahlannut teoksen läpi, tuntuu myös siltä, että tietoa alkaa olla jo riittävästi ympäristömme suojelemiseksi. Niilo Lounamaa on suorittanut suururakan kuvatessaan Suomen luonnonvaraiset putkilokasvit ja kootessaan kuvistaan 1200 lajia käsittävän kirjan. Kirjan lähes 400:lle suurikokoiselle sivulle on mahdutettu tuoretta tietoa maailman, Euroopan, Suomen ja sen lähialueiden keskeisistä ympäristöongelmista. Jos. Lisäksi kasvin on oltava kuvaushetkellä helposti tunnistettavissa eli yleensä kukkiva, ja sään on oltava kuvaukseen sopiva. Raportissa sanotaan, että lämpimän käyttöveden ja lämmityksen mittaus on aloitettu Itävallassa ja Saksassa. "Ympäristömme tila" -teoksen anti on kevyempää, kun käsitellään vaikkapa kehitysmaitten ympäristöongelmia, sademetsien kohtaloa, luonnonsuojelualueita tai uhanalaisia eliöitä. Luomakuntaa uhkaa väestöräjähdys, maaperän happamoituminen, otsonikato ja kasvihuoneilmiön voimistuminen. Tanskassa laaditaan talon energiataloudesta todistus, joka toimii myyntitilanteessa tehokkaan talon "mainoksena". Asioita tarkastellaan 10-30 vuoden tähtäyksellä. Osa värivalokuvista on sen sijaan täytekuvituksen luonteista ja paisuttaa turhaan kirjan sivumäärää ja hintaa. Nämä vaatimukset toteutuvat paremmin yleiskuvissa kuin monesti houkuttelevissa lähikuvissa. Prosessiteollisuus käyttää valtaosan Suomen energiasta, mutta se on panostanut jo kauan energian säästöön kustannustensa alentamiseksi. Yleensä teoksen kuvat ovat hyviä, jopa erinomaisia. Kaurila sitä vastoin suhtautuu lämmityskustannusten jakoon varauksellisesti. Kuvaustekniset ja kuvausolosuhteista kertovat tiedot varmasti kiinnostavat kasvivalokuvauksen harrastajia. Niiden virtaviivaisuus on kuitenkin viety niin pitkälle, että ostajat kummeksuvat makaavaa ajoasentoa. Ensimmäistä kertaa Suomessa näin kattavassa muodossa. Kasvihuonekaasupäästöjen jäädyttäminen energiankäyttöä ja tuotantoa tehostamalla on lähes mahdotonta, mikäli sähkökapasiteetin lisärakentaminen perustuu fossiilisiin polttoaineisiin. Tästä syystä muutamien saniaisten kuvat ovat yllättävän tummia. Viime vuosina valokuviin perustuvat tunnistusoppaat ovat saaneet varsinkin sienikirjallisuudessa yhä hallitsevamman aseman. Asuntojen lämmityksen ominaiskulutus laski Suomessa öljylcriisin ansiosta. Ydinvoima on vähentänyt hiilidioksidipäästöjä merkittävästi. Energian säästö on mahdollista Arto Lepistö: Energiansäästöprojekti, KTM 1991. Raportin mukaan on luovuttava tarpeettomasta energian kulutuksesta, jota esiintyy eniten kotitalouksissa (10 prosenttia), palvelusektorilla ( 10 prosenttia) sekä pienessä ja keskisuuressa teollisuudessa (7 prosenttia). Uudenlaista näkökulmaa tarjoavat kappaleet vaikkapa Kuolan, Karjalan, Pietarin ja Viron ympäristöongelmista, joille vastakohtana on näiden alueiden luonnon rikkaus. Kortteiden kesäversojen ja kukkivien pajujen tunnistaminen ei onnistu tämän kirjan avulla. Lepistö kirjoittaa, että energiankäyttö ja tuotanto on Suomessa tehokasta, mutta parantamisen varaa on yhä. Primäärienergian kokonaiskulutuksen jäädyttäminen nykytasoon on periaatteessa mahdollista, mutta se on erittäin kova tavoite. Ilmaston lämpenemistä voidaan hidastaa ydinvoiman avulla, metsiä istuttamalla, energiaa säästämällä ja sen käyttöä tehostamalla. Ympäristön tila -kirjassa on ansiokkaasti käsitelty esimerkiksi Suomen metsiä sekä ilmastomuutoksia kasvihuonekaasupäästöjen valossa. Tekstiä selkeyttävät erinomaiset piirrokset, kaaviot ja taulukot. Eräistä lajeista jää kaipaamaan toistakin kuvaa. Sen yhteydessä voidaan . Hiilidioksidipäästöt olivat 1988 noin 25 prosenttia pienemmät kuin mihin olisi päädytty ilman tehostumista. Tekijä, diplomi-insinööri Arto Lepistö toteaa, että kun energia ei enää ole kallista, niin säästämisinto on lässähtänyt. disperma) hyvät pullakkotuntomerkit eivät pääse kuvissa esille. Melkein tavatonta on, että kirjasta löytyvät selkeät tilastot "huonommuusjärjestyksessä" suurimmista ilmaa ja vettä saastuttavista laitoksista ja konserneista. Lisätietoja voi hakea melko kattavasta lähdeviiteluettelosta kunkin kappaleen lopussa. Energiankäyttö tehostui Suomessa vuosina 1970-88. kiinteistön energiataloutta parantaa. Tieto tuntui niin uskomattomalta, että yritin perehtyä siisuoMEN LUONTO 7/92 SI. vsk
painos 1973, 246 s. Kuvasta tunnistettavuus riippuu paljon myös siitä, miten vaikea tai helppo kasvi on erottaa muista samantapaisista lajeista. suursieniä ja loput 2400 pieneli rnikrosieniä. toim. . Toivo Rautavaara: Sienikuvasto, WSOY 1969, 2. painos 1975. vsk.. Lajivalikoima on melkoinen, mutta kun sienikärpänen kerran puraisee, sekin osoittautuu pian riittämättömäksi. painos 1971, 47 s. Kirjassa on sienisukujen määrityskaava. * Aarre Rauhala: Kasvien sienitauteja, WSOY 1958, 354 s. Toivo Rautavaara): Sienimetsässä, WSOY 1952, 195 s. Tästä syystä on valitettavaa, että kirjojen heimojärjestys ei ole sama, vaan Lounamai} noudattaa Retkeilykasviota aiemmin käytössä olleiden teosten järjestystä. Esimerkiksi ennen syötäväksi maimttu pulkkosieni luokitellaan nykyään myrkylliseksi ja seitikkien myrkyllisyys tuli laajaan tietoisuuteen vasta 1970-luvulla. Syötävät sienet ovat suursieniä. Suomen Sieniseuran julkaisema taskukuvasto on hiukan sienikarttamainen, sillä neljän sivun sienet voidaan levittää rinnakkain tarkasteltavaksi. Sienten tutkimista harrastavan kannattaa tutustua ainakin *:lla merkittyihin kirjoihin. Vanhoja kirjoja lukiessa kannattaa muistaa, että sienitietouskin muuttuu. Maasto-opas on levitettynä sienikartta. Se esittelee 66 sienilajia, joista 43 väri valokuvin. Kirja sopii mainiosti sellaisten itseopiskelijoiden käyttöön, joilla ei ole mahdollisuutta tutustua kokoelmanäytteisiin. Sienten harrastajille määritysoppaiden kuvitus on olennaisen tärkeää. SUOMEN LUONTO 7 /92 51. Uusi osoite TrLAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEEST A) ........................................ Tämäntapaisia kirjoja tehtäessä olisi hyvä, jos mahdollisimman monesta kuvatusta kasvista olisi tallennettu näyte, josta määritys myöhemminkin voidaan varmistaa. D Haluan säästötilaajaksi, jolloin tilaushinta on 235 mk Uäsenet)/265 mk (ei-jäsenet) Haluan liittyä luonnonsuojeluliiton jäseneksi Muutan osoitettani Peruutan tilaukseni Tilaaja/ tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO TOIMIPAIKKA 1 PUH. Langen 1935-41 ilmestyneen Flora agaricina Danica -teoksen kuvitus on korkeata.__ _____________ soisuudestaan kuuluisa. * Risto Tuomikoski: Sienet värikuvina, WSOY 1959, 3. Siinä esitellään noin 350 sienilajia eli yli kaksi kertaa enemmän kuin aikaisemmin ilmestyneissä. 3. Näistä 3000 on ns. Veikko Hintikka): Retkeilijän sieniopas, Otava 1964, 245 s. Yleisvaikutelmaksi arvioinnista jää, että vaikeasti kuvasta tunnistettavan merkkiä on käytetty liian varovasti. Alunperin hollantilainen teos, jossa on G.D. 2, 10 mk:n postimaksu Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 0151 Helsinki -----------------------------------------~ 46 Kuvat 1200 lajista ovat niin yksityiskohtaisen tarkkoja, että niistä voi tutkia tuntomerkkejä suurennuslasilla! Kolmannes tämän kansainvälisen lakkisienitutkimuksen keskeisen teoksen kuvista on mukana Retkeilijän sienioppaassa. Mukaan on päässyt muutama kääväkäskin. Swanenburg de Veyen valokuvat. Nils Suber (toim. Sota-ajan tuote tämäkin, joka kuitenkin on elänyt pitkään. Kirjassa on numeroitu 995 sienilajiesittelyä. 150 piirroskuvaa. painos 1973, 24 s. Suursieniä ovat kotelosienet (esim. * Marten Lange (toim. -----------------------------------------, Suomen Luonnon palvelukortti Tilaan Suomen Luonto -lehden kaksitoista seuraavaa numeroa hintaan 250 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 290 mk (ei-jäsenet). Vaikka kirjan pääasiallinen käyttö lienee kasvien tunnistamisessa, se ei kuitenkaan ole määritysopas, jollaisen puute poistui Retkeilykasvion ilmestyttyä. Jos kirjakaupoista ei niitä löydy, kannattaa kysyä antikvariaateista. KIRJOJA Kirjan tekijä on myös arvioinut, millä varmuudella kukin laji voidaan tunnistaa kuvasta. Tämäkin kirja ilmestyi jo ennen villeimmän sienibarrastuksen alkua. Toivoa sopii, ettei kirjan varsin korkea hinta, 590 markkaa, muodostu esteeksi kirjan hankkimiselle. Ebbe Sunesen ja Preben Dahlström ovat piirtäneet kirjaan muiden sieniryhmien edustajia niin, että kuvia on yhteensä 579 lajista. Kirjassa on tärkeimpien sienisukujen tutkimuskaava. Kolmas kasvikirjojen upeaa kokonaisuutta täydentävä teos on 1987 ilmestynyt kaksiosainen Flora Suomen suurkasvio. Tanskalaisen mykologin eli sienitieteilijän Jakob E. H. Nämä kolme kirjaa eivät kilpaile keskenään vaan pikemminkin täydentävät .toisiaan, ja varmasti monet lukijat käyttävät kirjoja rintarinnan. Ruotsalaista alkuperää olevassa kenttäoppaassa esitellään yli 400 suursienilajia, joista 343 myös Edgar Hahnewaldin piirtämin värikuvin. Toivo Rautavaara): Sieniä luonnossa, Gummerus 1961, 144 s. Kirjassa on 32 kuvataulua. Esimerkiksi tuhkapajussa (Salix cinerea) on virpapajun (S. Yleensä Lounamaan lajinmääritys näyttää vakuuttavalta, mutta muutamia kysymyksiä luonnollisestikin näin suuressa lajimäärässä nousee esille. Meillä ainutlaatuinen kirja esittelee putkilokasveilla loisivia piensieniä eli ruosteita, nokiaja härmiä. Lajimäärä on pienempi, sillä moni sieni loisii useammalla kasvilajilla. Jo 1952 sienikirja tiesi, että Suomen sienilajeista 537 kelpaa ihmisravinnoksi. Toivo Rautavaara: Sieniaapinen, WSOY 1942, 7. Näyttävänä kirjana Suomen kasvit sopii hyvin lahjakirjaksi, jonka saaja voi olla yhtä hyvin koulunsa päättävä nuori kuin merkkipäiväänsä viettävä eläkeläinen. Niilo Lounamaan teos on varmastikin kirjallisuuden parhaita kasviharrastuksen virittäjiä ja innostaa kasvivalokuvaukseen. Kleijn ( suom. korvasieni), hyytelösienet, kääväkkäät, helttasienet ja tatit sekä kupusienet (maatähdet, kuukuset yms.). Teoksen julkaisu on huomattava kulttuuriteko, ja yhden henkilön työsuorituksena kirja : on kunnioitettava saavutus. Lajivalikoima on vaatimaton. Veli Saari Tutustu sieniin! Suomessa arvioidaan olevan 5400 sienilajia. Olisi myös toivonut, että Lounamaa olisi käyttänyt levin' neisyystiedoissaan monille lu' kijoille tutuksi käynyttä eliömaakuntajakoa. Harri Harmaja ja Teuvo Kanerva: Sienestäjän maastoopas, Weilin+Göös 1972, 16 s. JAKELUOSOITE POSTI NUMERO TOIMIPAIKKA 1 PUH. aurita) piirteitä ja suomenlumpeen (Nymphaea tetragona) lehdet muistuttavat pikemminkin pystykeiholehden (Sagittaria sagittifolia) kelluslehtiä kuin lumpeen lehtiä
Kuvaajina ja kirjoittajina on joukko tuttuja sienieksperttejä. Kirjaan on kelpuutettu 38 yleistä ruokasienilajia. Kaikki ne ovat kirpeitä, mutta myrkyllisiä. Jos haluaa opetella sieniä TVruudusta, sekin käy, Tällä Issakaisen videolla on 30 ruokasientä. Kirja esittelee 47 sienilajia väripiirroksin ja noin sivun mittaisin tekstein sekä 34 muuta lajia hiukan lyhyemmin. Maija-Liisa Leppänen, Maija Rantala ja Anna-Maija Tanttu: Metsäsieniherkut, WSOY 1979, 201 s. Novitskyn luettelossa on 925 sientä suomeksi, venäjäksi ja latinaksi. Kirjassa annetaan ohjeet 24 sieniruoan valmistukseen ja sienten säilömiseen. Yrjö Mäkinen, Marja Härkönen, Seppo Lahti, Marja Takatalo ja Tauno Ulvinen (toim.): Kauppasieniopas, Valtion painatuskeskus, 3. Mukana on tässäkin 150 sienjlajia. Esittelyt saavat hyvin tilaa, sillä kullakin aukeamalla on vain 12 lajia. * Tauno Ulvinen (toim.): Suursieniopas, Suomen Sieniseura 1976, 259 s. Vierekkäistenkin kuvien taustaväri vaihtelee, mikä haittaa vertailuja. painos 1988, 65 s. Marketta Levanto: Maukkaita sieniruokia, Otava 1981, 79 s. painos 1990, 128 s. Kirja esittelee 22 sienilajia, joista 10 on "varmaa" eli joka vuosi runsaana esiintyvää lajia. Tämän esittelyn suurikokoisimmassa kirjassa on värivalokuvia 914 sienilajista. Suursieniopas opastaa sieninäytteiden keräämisessä, määrittämisessä ja tutkimisessa. Muut tekijäkolmikosta vastaavat teksSUOMEN LUONTO 7/ 92 51. Kirja opettaa syömään 47 sienilajia, joita ei erikseen opeteta tunnistamaan. Tämän esittelyn selvin keittokirja, joka on tehty mykofageille, sienten syöjille. Sotien jälkeen Karjalasta tulleet siirtolaiset levittivät sienten käyttöä muualle Suomeen tehokkaammin kuin mikään varsinainen sienivalistus. Kullakin aukeamalla esitellään 1-2 lajia värivalokuvin ja lyhyin tekstein. Sienestäjän kirja opastaa värivalokuvin ja sanallisin selostuksin 150 sienilajin tunnistamiseen. toim. Otava 1984, 223 s. Keittokirjaosassa esiteltyjä sieniä opetetaan syömään lähes 250 eri tavalla. Kirja esittelee myös eri kasvillisuusvyöhykkeiden ja kasvupaikkojen tyypillistä sieniflooraa. Vaarallisista myrkkysienistä varotetaan värivalokuvin. Opas esittelee ne värivalokuvin ja perusteellisin tekstein. Tauno Ulvinen, Heikki Kotiranta, Marja Härkönen, Mauri Korhonen ja Irma Järvinen (toim.): Suomen suursienten nimet, Karstenia 1989 (29 Suppl.), 110 s. Kirsi Tanner): Herkulliset ruokasienet, Gummerus 1987, 204 s. Lisäksi sanallisiin kuvauksiin sisältyy läheisiä lajeja sen verran, että kirjan käsittelemien sienilajien kokonaismäärä nousee noin 1500:aan. Terho Poutanen 47. Tauno Ulvinen): Sienet luonnossa 1-2, Tammi 1977, 128 + 132 s. toim. Kullekin lajille on varattu oma aukeamansa, jolla tekstin lisäksi on kokosivun värivalokuva. Mauri Korhonen: 100 sientä, WSOY 1973, 4. Lasse Kosonen): WSOY Suuri sienikirja, WSOY 1992, 288 s. * Mauri Korhonen: Suomen rouskut. Kullakin aukeamalla vasemmalla sivulla on värivalokuva, oikealla teksti. Mustavalkoisia piirroskuvia. tistä. Toivo Rautavaara): Ruokasienet ja sieniruoat, WSOY 1973, 184 s. painos 1975, 168 s. Mauri Korhonen: Uusi sienikirja, Otava 1986, 3. Kirjoittajana on 16 maamme eturivin sieniasiantuntijaa. osaan; muut sienet ovat 1. Kirjan väripiirrokset ovat Bo Mossbergin käsialaa. Isokokoisessa teoksessa esitellään yli 1100 suursienilajia värivalokuvin. \ * Roger Phillips (suom. Ethel Edelman: Sieninimistö, Turku 1989, 231 s. Tästä pikahakemistosta on koottu Sieniopas. Edelmanin luetteloi 1566 sienen suomalaiset, ruotsalaiset ja tieteelliset nimet synonyymeineen. * Marja Härkönen (toimituskunnan puh.joht.): Sienestäjän tietokirja, Oy Valitut Palat 1984, 344 s. Kirjassa esitellään 84 sienilajia suurikokoisin värivalokuvin. painos 1989, 318 s. Tekstiin on lisätty tietoja meillä tavallisista havumetsälajeista. Mauri Korhosen sienivalokuvat ensimmaisen kerran yksissä kansissa. Irma Järvinen, Sari Koski-Kotiranta, Lasse Kosonen, Heikki Kotiranta ja Seppo Lahti): Suomen ja Pohjolan sienet, WSOY 1987, 718 s. osassa yhdessä helttasieniin luettavien tattien, pulkkosienten ja nuljaskojen kanssa. Sieniopas. Pääpaino on keskieurooppalaisessa lajistossa jopa niin, että kymmeniä kirjan lajeja ei meillä tavata lainkaan. Kustakin on omat ruoanteko-ohjeensa. Oy Valitut Palat 1984, 32 s. Sen sivu on kuitenkin sen verran leveä, että kirja voi kädessä tuntua turhan veltolta. Bo Nylen (suom. Kirja on tarkoitettu mykologeille, sienten tutkijoille. Käteen ja taskuun mukavasti sopiva kirja esittelee tyhjentävästi 31 syötävää ja seitsemän myrkyllistä sientä. Olle Persson (suom. Vuosien mittaan uudistunut Käytännön sieniopas esittelee nykyisin 60-70 sienilajia. painos 1991. Kirjassa on 371 numeroitua kuvaa, joista 61 on mustavalkoisia valokuvia, loput piiroksia. Sienien syöntiharrastus on itäistä perua. Lajiselostuksia on elävöitetty tekijän piirroksin. Kalervo Eriksson: Käytännön sieniopas, Kirjayhtymä 1972, 111 s. Valokuvat ovat suuria ja niiden vaihtelevalla koolla ja sijoittelulla kirja on tehty eläväksi. Kunkin lajin kuvat ja teksti ovat nyt samalla aukeamalla, kun Sienestäjän kirjassa kuvasivut olivat tekstistä erillään. 8. Isokokoinen teos esittelee runsaat 200 sientä, kunkin omalla sivullaan sekä väripiirroksin ja -valokuvin että tekstein. Kustantajan Värikäs luonto -sarjan kirjassa kuvataan noin 360 suursienilajia. Kalervo Eriksson ja Heikki Kotiranta: Käytännön sieniopas, Kirjayhtymä 1985, 166 s. Reijo Linkoaho ja Maija Rantala: Sienet ja sieniherkut, Tammi 1972, 154 s. Lajit on ryhmitelty kasvuympäristön mukaan. painos 1989, I53 s. Lisäksi risalakeista on piirrokset itiöistä ja kystideistä. Kirjassa on Paula Jounela-Erikssonin sieniruokaohjeita. Karjalassa juuri rouskut, maitosienet, olivat ainoita oikeita ruokasieniä. Anna Novitsky: Sienitieteellinen sanasto, Neuvostoliittoinstituutti 1984, 190 s. Sienten nimistö on kirjavaa ja nimet muttuvat. Ruokasienten poimijoille tehty, kapeana käteen sopiva kirja, josta liiat oheistiedot on karsittu pois. Isokokoinen kirja ei kulje mukana sienimetsässä, mutta sen kuviin voi verrata retkisaalistaan. Kirja esittelee 73 sienilajia, näistä 48 myös värivalokuvin. Kunkin lajin kuvassa pyritään näyttämään eri-ikäisiä yksilöitä, lakki yläja alapuolelta samoin kuin mallon väri halkaistusta sienestä. Näistä helttasienten pääosa on sijoitettu 2. * Bo Mossberg, Sven Nilsson ja Olle Persson (suom. Kierrekansion muotoinen kenttäkäsikirja, jossa sivut ovat matalia mutta leveitä. Kirjassa on joka toisella aukeamalla värivalokuvat, joka toisella lajitekstit. Mauri Korhonen: Sienestäjän taskukirja, Otava 1981, 80 s. Kirjassa on pikahakemisto, johon kirjan pienennetyt sienikuvat on ryhmitelty ulkonäkönsä mukaan. Kirjassa esitellään kaikki Suomen 65 rouskulajia värivalokuvin ja sanallisin lajikuvauksin. Kirja sopii tekijöittensä mukaan pehmeäkantisena hyvin mukaan sienimetsään. Jälkipuolisko kirjasta on ruokaopasta. Jouni Issakainen: Yleisimmät ruokasienet, Rec Button Oy. Kuvitus on Mauri Korhosen ja Tuomo Niemelän (kääväkkäät). Sinikka Neuvonen): 20 hyvää ruokasientä, Weilin+Göös 1991, 64 s. Jokaisesta lajista on värivalokuvan ja tuntomerkkien lisäksi lajikohtaisia poimintaja käsittelyohjeita sekä Hyvä tietää -laatikko. Uusi sienikirja on hieman suurempi, joten sienet voidaan esittää kuvissa lähes luonnollisessa koossa. Kirja on määrityskirja, joka opastaa rouskujen tunnistamisen lajilleen. Irma Järvinen: Sienestäjän taskuopas, WSOY 1988, 2. Suomalaisen sieniharrastajan kiistaton perusteos, joka esittelee tuhat suursienilajia määrityskaavoin. Se korvaa vanhentuneen Kauppasienikuvaston (1976). Käsikirjamaisessa teoksessa on muista kirjoista poiketen sienilajien levinneisyyskarttoja. Loppuosassa on runsaasti sieniruokien reseptejä ja sienten säilöntäohjeet. Mauri Korhonen: Sienestäjän kirja, Otava 1978, 276 s. * Svengunnar Ryman ja Ingmar Holmåsen (suom. vsk. Pelle Holmberg, Hans Marklund ja Siv Muskos ( suom. Kirjan kuvat ovat maasta poimittuja itiöemiä, joiden voi aavistaa jo alkaneen nahistua. Vuodelta 1982 olevan ruokasieniasetuksen mukaisesti kauppaja teollisuusministeriö on nimennyt 20 kauppasienilajia, joita saa vapaasti pitää kaupan. Vili Kyrklund: Parhaat ruokasienet ja sieniruoat, WSOY, 1982, 4
loista riippuen. Vähän myöhemmin ilmaantuvat etujalat ja viimeisenä häviää pyrstö. Ne eivät enää ehdi käydä läpi muodonvaihdoksen kaikkia vaiheita ja monien aikaisempien havaintojen mukaan nämä toukkavaiheeseen jääneet sammakot eivät selviä talven yli. Ilkka Koivisto Syksyiset nuijapäät eivät elä talven yli Näin puolukkareissullani syyskuun puolenvälin tienoilla vedessä nuijapäitä toukkia. Sammakko on vaihtolämpöinen eläin. Korvasienet, piispanhiipat, mörskyt, nupikat ja maljakkaat kuuluvat kotelosieniin, joilla itiöt syntyvät pussimaisissa koteloissa eivätkä nuijamaisten itiökantojen päähän. Nämä viisi isoa kissaeläintä eivät siis kehrää. Mikä niiden kehitystä viivästyttää. Seppo Vuokko SUOM EN LUONTO 7/92 51. Kehruuääni syntyy kieliluun värähtelystä sisäänja uloshengityksen ansiosta. Vieläkö sellaiset ehtivät aikuistumaan ennen talven tuloa. Toukkavaiheen aikana takajalat kehittyvät ensimmäisinä toukan saavutettua noin neljän senttimetrin pituuden. Sieni on rustonupikka (Leotia lubrica), vanhemmissa sienikirjoissa sen suomalaisenanimenä on hyytelömörsky. Sammakon tai viitasammakon kehitys munasta sammakoksi kestää yleensä kahdesta kolmeen kuukautta kesän sääo48 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Rustonupikka ei ole myrkyllinen. i j. ta suppilovahveroita. vsk. Tämä perusero näkyy kuitenkin vain mikroskoopilla ja ulkonäöltään kotelosienet saattavat joskus olla joidenkin kantasienten näköisiä. Vasta sitten sammakko on valmis nousemaan maalle. Kantasieniä ovat esimerkiksi tatit, helttasienet, käävät ja orakkaat sekä kasvitauteina tärkeät ruosteet ja noet. Kumpikaan ei tiettävästi ole myrkyllinen, joten sekaannus ei ole kohtalokas. Normaaleinakin kesinä sammakko kehittyy hitaammin kylmässä lähteessä tai metsän suojassa olevassa lammikossa kuin esimerkiksi pellonojan syvennyksessä olevassa allikossa, jota aurinko lämmittää. Kuusikossa oli ryhmä sieniä, jotka ensin vaikuttivat aivan etsimiltämme, mutta käteen otettuina tuntuivat omituisen limaisilta ja muoto ja rakennekin olivat hiukan erilaisia, kuin umpeen turvonneiLakkinupikka on yleinen. Kylminä kesinä kylmät vedet viivästyttävät kehitystä ja ravinnon puutekin voi tällaisina vuosina hidastaa toukkien kasvua. Sen sijaan ne kykenevät karjumaan vahvemmin kuin nuo kehräävään enemmistöön kuuluvat lajit. Myös lakkinupikka (Cudonia confusa), joka vanhoissa sienikirjoissa on lakkimörsky, saattaa äkkiä vilkaisten muistuttaa suppilovahveroa. Enemmistöllä, joihin kuuluvat muun muassa kotikissa ja sen kantamuoto, ilves, puuma, oselotti, gepardi, tunnetuimpia lajeja mainitakseni, kieliluun ylempi osa on luutunut kiinni kalloon, kun taas vähemmistöllä, joihin kuuluvat tiikeri, leijona, leopardi, lumileopardi ja jaguaari, kieliluu kiinnittyy pehmeällä rustolla. Korkeasaaressa vierailevana tutkijana jo vuosia sitten työskennellyt Gustav Peters julkaisi kymmenisen vuotta sitten tarkan selvityksen kissan ja sen heimolaisten kehräämisestä. Suppilovahveron harvinainen keltainen muoto. Jo kysyjät kuvasivat rustonupikan ulkonäön hyvin. Kissa kehrää, leijona karjuu Kissa kehrää, kun on hyvä olla. Kuten nimikin jo oikeastaan kertoo, ei rustonupikka ole lainkaan sukua vahveroille, vaan paremminkin korvasienelle. Molemmat poikkeavat kuitenkin ulkonäöltään niin paljon suppilovahverosta, että lentävät viimeistään sieniä kotona perattaessa roskakoppaan. Harri Dahlström Suppilovahveron matkijat Olimme suppilovahveroita poimimassa. Hengitystauko on Petersin mukaan niin lyhyt, ettei ihminen yleensä kykene sitä havitsemaan ja siksi kehrääminen kuulostaa yhtäjaksoiselta. Kumpaankin sienikunnan pääryhmään kuuluu varsin erinäköisiä lajeja. Ääni ei ilmeisesti synny hengitysteissä. Kirjallisuudessa mainitaan rustonupikka etenkin lehtimetsien sienenä, mutta minäkin olen nähnyt sen useimmiten juuri suppilovahveron biotoopissa: kosteassa, sammaleisessa kuusikossa. Jos sammakontoukilla ei normaaliin puolukka-aikaan ole vielä jalkoja näkyvissä, on niiden kehitys selvästi myöhässä. Todettakoon heti alkuun, etteivät kaikki kissaeläimet kehrää, enemmistö kylläkin. Mutta mistä ääni syntyy. Jaloista niillä ei ollut tietoakaan. Vaikka kissa hetkeksi lopettaa hengittämisen niin kehrääminen jatkuu. Ovatko ne jotenkin sairaita suppilovahveroita vai joitakin muita sieniä
vsk. Haittaa ehkä voi syntyä jos sirkkoja on paljon, ja on myös ymmärrettävää, että kovaääninen siritys makuuhuoneessa voi olla hankalaa. Ne muuttavat mielellään myötätuulella ja aurinkoisessa säässä, jolloin ilmavirta lämmittää maan pintaa. 1980-luvun jälkipuoliskolla Imatran kaatopaikalta alkanut kotisirkan levittäytyminen tuntuu jatkuvan. Mitä tauteja ne oikein olisivat. Isot aurat hajoavat pieniin rykelmiin, SUOMEN LUONTO 7 / 92 51. Molemmissa tapauksissa on kysymys samasta ilmiöstä: kurkiparvet käyttävät muuttaessaan hyväkseen nousevia ilmavirtauksia. Kauri Mikkola 49. jotka järjestyvät uudelleen vasta kun matka jatkuu muuttosuuntaan. Keväisin kurjet puolestaan saattavat tehdä kunniakierroksia meren saaristossa olevan mökkisaaremme yllä. Kurjet lepuuttavat siipiään korkeuksissa. Myöhemmin aura taas eheytyy. Kurjet osaavat säästää energiaa Olemme muutaman kerran nähneet syksyisin kun auroissa muuttavat kurjet alkavat äännellä kovasti, hajautuvat pikkuauroiksi ja muuttavat suunnan jyrkästi pohjoiseen. Mitä tuhoa kotisirkka tekee asunnoissa. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei kirjeitse. Tämä on täydellinen hihastaveto, sillä tautien kuljettamisesta ei ole mitään näyttöä, tuskin edes epäilyksiä. Sirityksen kaunis sointi kuitenkin viehättää useimpia ihmisiä, ja monet luonnonharrastajat ovat pitäneet kotisirkkoja kotonaan terraariossa. Usein linnut jopa häviävät pilviin. Lapset vain tiputtivat säännöllisesti salaattia tai kaalia lämpöpatterin taakse. Löytäessään nousevan ilmavirtauksen kurkiaura jää siihen kaartelemaan ja ottamaan korkeutta. Kotinsa myrkyttäminen näin vaarattoman otuksen takia on 1 todella suhteetonta. sa tai vasta vähän matkan päässä sisämaassa. Yllättävän monet ihmiset suhtautuvat tähän rakastettavaan eläimeen torjuvasti, jopa pelokkaasti tai vihamielisesti. Seppo Vuo/anto Kotisirkka käy lemmikistäkin Kesämökin katosta kuului ihmeellinen voimakas sirittely, jonka myöhemmin tunKotisirkka on vaaraton vekkuli. Asiantuntijoista lähtien on väitetty sen olevan "taudinkantajana torakan luokkaa" ja annettu myrkytysohjeita. Näin säästyy energiaa, mikä pitkällä muuttomatkalla on tarpeen. Asia tietenkin muuttuu, jos jotakin havaitaan, mutta enpä usko. Ne saattavat ehkä ääritapauksissa järsiä tapettia, kaiketi liiman vuoksi. Nykyasunnoissa on niin vähän elämää ettei kannattaisi heti ryhtyä tappomielelle, jos näin viaton ja viehättävä otus tulee vierailulle. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastallaviksi osoi11eeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 HELSINKI. nistimme kotisirkaksi. Säännöllisintä kaartelu on keväällä saaristos-. KaakkoisSuomesta havaintoja on tullut monilta paikoilta ja yksittäistietoja on lähetetty Heinolasta ja Muurarnesta asti. Kurjet käyttävät hy·,äkseen nousevia ilmavirtauksia aivan samoin kuin purjelentokoneet. Kotisirkat syövät nurkista :8 orgaanista jätettä, leivänmui ruja ynnä muuta. Tällöin kurjet ääntelevät vilkkaasti ja niiden hetkellinen lentosuunta voi todellakin muuttua aivan päinvastaiseksi. Itse pidin niitä vapaina kaupunkiasunnossa. Mistä on kysymys
Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. Paanajärvi is a 20-kilometrelong fjord-shaped water body a kilometre and a half across at its widest point. 11 A, 00150 Helsinki puh. This means that many valuable old forests will have to be dropped from the protection programme. The team documenting tracts of virgin forest have found far less than even they expected the country's all-embracing forestry policy has resulted in most forests being cut down at !east once. krs., 00151 Helsinki puh. Energy conservation could be promoted by, for instance, raising the tax on its consumption. 1n 1991 imported energy cost the country FIM 11, 1 billion. Inha, also recorded the lake on film exactly a century ago. sihteeri Jaana Nurminen, vs. With the area controlled by the Soviets, it was difficult to obtain permission to go there and Finnish natural scientists have long considered it their "paradise lost". He quickly saw that Paanajärvi was ali it had been made out to be. A conflict arises between conservationists and the National Board of Forestry over even these tiny snippets covering in ali only about 300 square kilometres. The scattered fragments they have located are thus ali the more valuable, as these represent the last sanctuary of many endangered species. New power stations under construction will generate an extra 1459 megawatts so, ali in ali, there will be more than adequate amounts of electricity to cover the needs of projected expansion investments. In ali other directions uninhabited countryside stretches for dozens of kilometres, and to the north even for hundreds of kilometres. (98 1) 3115 828 Merja Ylänen Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4, 33200 Tampere puh. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. (90) 642 881 Satu Henwla-Nieminen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Matti Salimäki, puh. järj. (921) 301 141 Anne Raunio Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaanin katu 13, 90100 Oulu puh. kans.väl.sihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Susanna Huhtala, vs. (93 1) 131 3 17 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. The preservation of old forests has been coldly ignored in the National Board of Forestry 's budget; indeed the Board aims to increase its income, a goal that can be attained only by cutting yet more timber. So far some 2,7 percent (6000 sq.km) of Sweden's growing forests have been protected, compared to about 2, I percent (4200 sq.km) in Finland, where most of them comprise poorly growing forests in Lapland. One of Finland's classic landscape photographers, I. (953) 17 358 Raija Aura, vs. Although only protected areas on State land have been included, this map admirably reflects the general level of forest protection in Finland, since there are hardly any such forests on privately owned land. At the moment the country is producing 2000 megawatts more electricity than it requires. Russia establishes Paanajärvi National Park next to Finland by Fred Björksten Suomen Luonto 51(7): 34-37 A new, sizeable national park has just been established in Russian Karelia, with Lake Paanajärvi as its hub. The lake belonged to Finland before the war. The more than one thousand square kilometre Paanajärvi National Park coalesces with the 270 sq.km Oulanka National Park in Finland to form a protected area of impressive proportions where nature has escaped the fetters of 'civilisation'. (90) 176 633 LllTTOHALLITUS Satu Hui/unen (pj.), (981 ) 353 216, Veikko Aalo, Malli Haavisto, Timo Hokkanen, Teuvo Niemelä, Markku Nironen, Esteri Ohenoja, Pekka Peura, Lasse Porsanger, Taisto Rantala, Petri Seppälä, Taija Sippel, Pentti Thuneberg ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-51 20100Turku puh. Only 0,3 percent of the entire forested area of southern Finland has been protected, and over half of this consists of managed forests like young plantations and clearcuts. (90) 694 7899 50 SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Fate of southern Finland's last virgin forests clear this autumn by Antti Halkka Suomen Luonto 51(7): 5 One of the themes for this year, in which Finland celebrates her 75th anniversary of independence, is the preservation of the country's ancient virgin forests. It is renowned for, among other things, its warm local climate and rare plants. Despite this fact, industrial interests in particular continue to lobby for a fifth nuclear reactor. 1 D 5. Firm no to nuclear power by Markku Nurmi Suomen Luonto 51(7): 12-13 Over the last decade Finland's energy consumption has risen SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Runebergink. vs k.. Finland' s forest preservation comes a poor second to S weden' s where a parliamentary forest committee has proposed doubling the amount of protected forest. This summer, however, wildlife photographer Fred Björksten was given special permission by the Russians to visit the Iake. Finland possesses a huge store of untapped energy sources in wood, peat, fallow fields, and to a lesser extent wind and sunlight. Nature had recaptured her lost acres and only the ruins remain of the dozens of dwellings that once dotted its shores. 15 A 23 00100 Helsinki, Finland Fax: +358 446 914 at a fast pace. (90) 876 9100, Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa SUOMEN LUONNO SUOJELUN TUKJ OY Hiirakkotie 6, 01200 V antaa puh. (90) 642 881 telefax (90) 622 1815 Ma-pe klo 8.30-16.15, kesällä klo 8.30-15.30 Esko Joutsamo, pääsihteeri Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussihteeri U 1/a Ahonen, toimittaja Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Ma1jukka Kulmanen, energiasihteeri Pirkko Elomaa-Vahteristo, vs. ln fact it was one hundred years ago this summer that the Finnish painter Akseli GallenKallela completed three of his most famous works, "Paanajärvi shepherd boy", "Mäntykoski" and "Black woodpecker". TaUbergink. The sheer beauty of the area has entranced not only Finnish researchers but artists and photographers as well. Prior to the Second World War, every naturalist visiting Kuusamo felt honour bound to visit Paanajärvi. 90-211198, -408 546 ACACIA-SAFARIT vast. Lappi Maakuntakatu 18, 96200 Rovaniemi puh. Autoilla, kameleilla, kanooteilla ja jalkaisin. (960) 3 11 550 Tuula Leskelä Uusimaa Perämiehenk. The administration of the Paanajärvi reserve is just being formulated. Kilroy Travels Kysy diaja infoilloista! SUOMEN LUONTO 7/ 92 51 . Translated by Leigh Plester Luonnon läheisesti AFRIKKAAN Leirielämää pienryhmissä savanneilla, sademetsissä ja aavikoilla. kurssi sihteeri Johanna Kotimäki, toimistosihteeri Elli Koski, k:ierrätysneuvoja Tiina Aalto, toimistoapulainen Mi,jaJumppanen, tallentaja Mervi Taskinen, tallentaja Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Liisa Leskinen, opintosihteeri, OKopintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. The nearest thriving settlement is in Kuusamo, on the Finnish side. The principle of sustainable development, however, strongly favours the use of domestic wood. K. (90) 8769100 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUV A-ARKISTO Nervanderinkatu 11 00100 Helsinki puh. matkanjärj. • Joulun suursafari ja kamelivaellus Keniassa, 25 pvä • Tammikuussa sumuisten vuorten gorillat, 16 pvä • Kesä -93 Löytöretki Namibiaan ja Botswanaan, 28 pvä hinnat 17.900-22.500 mk (1-2 % luonnonsuojeluun) kokeneet oppaat Benedict ja Tytti von Wright Pyydä esite: puh. ln tht 1980-90 period consumption here rose by one quarter, in contrast to the seven percent growth in other western countries. The map on page 5 shows the level of forest protection in 1991 by forestry board district; the figures are based on a survey by the National Board of Forestry's nature conservation department. However, it is clear that visiting the lost paradise, via the park and a road which is under construction, will be far easier than it has been for more than half a century
// JA LÄHTE.E PERÄÄN •• .. OLLAAN t-'\E.NE.VINAMHE POLKUA PITKIN .. ~l.c. E.TSITrE., KUN POLUN 10ISE.LLA Pl-lOU:."1 KOIVIKOSSA ON OIKEIN YLEISESTI TUNNETTU KANiTARELLI PAIKKA.'. HUTIA KÄÄNNY'TAÅNl<.\N MUTKAN TA'KAA POISPÄIN KOKO SIENIPAIKAST.A.~ 1 .,, ON SE. PITÄ ÄTUNKE.Å SAM.AAN LÄPE.E.N VAIKKA LÄÄNIÄ OUS' MILLÄ MITALLA .'.' . KUN L-A\-\DITrE. ON VETÄÄ HELPPO SAALIS HEIDÄN VA\...MIIK5I KAT5OHA51A PAIKASTA.' "Tc;..\-I0ÄÄN SILLE. JA SEURAA KUIN PE.R';,KÄRPÄNEN.~ 1 SUOTTA ,e. JÄYNÄ! .. HUITOO J0tAIN ... ,.,:•~ ·· HUOHA';, PERHANA.' .. HAL\SKA .51E.NE:STÄJ.A •• E:1 OLE EDES KORIA HU KANA.'~~ t-J'<T HE.NTIIN/ ,,JA LUJAA..~' OSAAPA PARIN NAISIHMISE.N KIINNI 5AAMII-JEN \ 0TrAA LUJILLE!.' 1 .,PUUH.~. ,!.-_ --, ------T-' •. KIVAH.At-J SE. . AN"T'E.E.KSI 1--.lYT:, YRITIN VAAN PÅA5TÄ 5AN0MAAN ETTÄ JÄTl1TE. --;.' ... VALOT PAÄl-LE. 1 ... MUUTEN 5,IE.L-TÅ SUOSTA SIE.NIÅ. .-,..uTOLTA!.' ONPA O,SAA.' .
Keskusosuusliike Lääki ntävoi misteli ja Hotelli Savonia Virpi Sinersaari Oy Veikkaus Ab Jalostaja Oy SOK ja S-Osuuskaupat Yhtyneet Paperitehtaat Oy. Töyrylä Suomen Kuonajaloste Oy EKOKEM OY AB Suomen KuormaMetsähallitus autoliitto Ry Elintarviketeollisuusliitto r.y. Metsäkeskus Tapio Suomen MerimiesElopak Oy Mikkelin Hyvät Oy Unioni ry Oy L M Ericsson Ab Mobil Oil oy ab Suomen Tieyhdistys ry Exxon Chemical Oy Ab MTV Oy Suomen Unilever Oy Finncarriers Oy Ab OP-Tukku Oy Suomen Yhdyspankki Oy Haiton Oy Paperitaide Oy Tammiholma Oy Helsingin Puhelinyhdistys Pohjanmaan riistanhoitopiiri Tampereen Pu hei i n osuuskunta Helsinflin yliopiston ylioppi askunta Posti-Tele Tetra Pak Oy Helsinkikaasu Oy Rautapörssi Oy Trafotek Oy Hiussalonki Why Not Salon Louhinta Oy Tukogardenia Oy Hotellija ravintolaSandoz Oy Valio Meijerien neuvosto r.y. Suomen Kemistiliitto ry Eka Nobel Oy Maansiirtoliike Monikaivu ja Rakenne Velj. Tuemme I uonnonsuojelutyötä Arthur Andersen Consulting Oy Kajaanin kaupunki Stromsdal Oy Karelia Trade Oy STS-Pankki Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry Oy KreuTo Ab Sokeria luonnosta Sucros Oy BASF Oy Kristi nestad/ Kristiinankaupunki Suomen Jätehuoltoliitto Bonare OyMainostoimisto Liikealan ammattiliitto ry