Myös viheralueitten hoitokulttuuri on yksipuolista. Kaupunkirakenteen vääränlainen tiivistäminen hävittää vihreän tieltään. Lehti painetaan kasviöljyväreillä. Joutomaaksi jäänyt rikkaruohokenttä on perhosten paratiisi. (09) 227 1 967 telefax: (09) 227 1 42 1 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Purolaaksosta löytävät turvapaikan esimerkiksi sammakot, siilit ja sudenkorennot. Liitto, luonnonsuojelu piirit ja paikallisyhdistykset toteuttavat teemaa muun muassa vaikuttamalla maankäyttöön ja viheralueitten hoitoon. Tilaushinnat Määräaikai'stilaus ( 12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestotilaus 270 mk. Yhtä ja toista rakennetaan sinne sun tänne, usein vaivihkaa. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Puistoissa, kallioilla, pientareilla, lähimetsissä ja erilaisilla katvealueilla voi kasvaa hämmästyttävä määrä kasvilajeja. 2 Jorma Laurila Kalliokielot kukkivat kesäkuun puolivälissä Helsingin Alppipuiston kallioilla Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen Luonnon toimipaikan lähistöllä. (09) 228 08210 ja 228 08224. Paitsi ihmisille, taajamien monipuolinen vihreä on tärkeää luonnon uusiutumiskyvyn säilymiselle. Lahopuut ja tiheiköt raivataan pois. Elinpaikan löytävät myös ravinteiden kierrosta huolehtivat lahottajasienet ja -hyönteiset. Puistoja ja lähimetsiä hoidetaan kovalla kädellä. Tämän numeron takakannessa on talkoovinkkejä. Lähi I uontoa vaalimaan! Kesällä luonnon äänet ja tuoksut ujuttautuvat taajamiin ja kaupunkeihin . Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 49. Eri puolilla Suomea järjestetään myös retkiä, talkoita ja muuta toimintaa lähiluonnossa. z LJ.J 6 :) Cf) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Kasvillisuus valtaa hämmästyttävän elinvoimaisesti kaikki vapaat juurensijat. Puolen vuoden määräaikaistilaus (kuusi numeroa) 170 mk. Nauttikaamme vihreistä keitaistamme ja puolustakaamme niitä. Puiston ontossa puussa lepakot uinuvat päivälevolla. Ilman vihreyttä kaupungit menettäisivät viehätyksensä. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 7/97. Puronvarsia ja rantoja pilataan siistimisen nimissä. (09) 228 081 telefax: (09) 228 08200 Päätoimirraja Jorma Lauri Ja, 228 08217 Toimitussihreerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari , 228 08214 Toimii/ajat Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Taottu (ulkoasu) Pekka Paaer (toimitusha1joi11elija) 228 08234 Väriero/lelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Lukemattomat linnut kasvattavat poikueensa taajamissa ja nisäkkäätkin tekevät niihin yöretkiä. Aivan kotinurkilta löytyy yllättäviä luontoaarteita. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Vihreät keitaat ovat kuitenkin jatkuvassa vaarassa, jopa viheralueiksi kaavoitetuilla paikoilla. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. llmoit11smyynri Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Kovin harva viihtyisi pelkän betonin ja asvaltin puristuksessa. Liikenneratkaisut nakertavat viheralueita, ja jopa halkovat niitä. lrtonumero 33 markkaa. Löydä luonto läheltä -tunnuksella Suomen luonnonsuojeluliitto vaalii tänä ja ensi vuonna lähiluontoa. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen
Silti huoli maapallon tilasta ei suo hänelle pitkiä lepohetkiä. Hullukaali tuli taloon 28 Kukkaiskuninkaan työ elää 30 Kasvienkerääjät saattoivat kirotakin Linnen nimeä, mutta nyt häntä voisi taas huutaa apuun lajituntemuksen parantamiseksi. Toiminta kutsuu, sivut 1415. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Kaukolanharjun näkötornista Saaren kansanpuistossa Tammelassa avautuu Kanta-Hämeen kauneimmaksi nimetty maisema. Pirkko Lindberg ei anna periksi 14 Suomen luontokeitaat 2 16 Vinkkejä keskisessä Suomessa kulkijoille. Hevoskakkaroiden salattu maailma 22 Heikki Willamo etsi hävinneen metsän 25 Keskiaukeaman kuvaajamme kunnioittaa kanahaukkaa. SUOM EN L UONTO 7/97 Hämmästyttävät hämähäkit 4 Hämähäkit ovat tuhohyönteisiä popsivia moni taitureita. Vanhassa noitaja lääkekasvissa on luonnetta, lue vaikka sivuilta 28-29. 56. Järven takana näkyy Tammelan kirkonkylä. Luonnonläheinen raivaajakansa 21 Aura Koivisto etsii ronkkimisja nitistärnismentaliteetin perustaa. Jonna Laurila Kirjailija Pirkko Lindberg pyöräilee Helsingin Lauttasaaressa ja kehuu pääkaupungin luonnonläheisyyttä. Kansikuva: Tuomo Hum1e Tämä komea hullukaali viihtyy ikivanhalla kasvupaikallaan Kökarin kirkon kiviaidalla. Vakiot: Pääkirjoitus 2 Ajankohtaista JO Maailmalta 34 Mielipiteitä, keskustelua 36 Kirjoja 40 Kysy ekoneuvoa 42 Multasormet 43· Kysy luonnosta 44 Kuukauden Ilkka 48 lhmejuttu 51 Summaries of the Main Articles 50 3. vuosikerta 7 1997 Helena Jansson Ypäjällä laiduntavat hevoset pitävät perinnemaiseman kunnossa ja takaavat elinpaikan monelle harvinaistuneelle tai uhanalaiselle kovakuoriaiselle. Kakkaroista etsitään elämää sivuilla 22-24. Torniin kiipesi kameroineen Jorma Laurila
SUOMEN LUONTO 7/97. Kuvat ja teksti: Erkki Makkonen Hämmästyttävät hämähäkit Linyphia montana -riippuhämähäkki on saanut saaliikseen sokkopaarman. Tuosta runsaudensarvesta on Suomeen tipahtanut yli 600 lajia. Ne hillitsevät tehokkaasti ihmisille, eläimille ja kasveille haitallisten hyönteisten lisääntymistä. Kyky saalistaa verkolla lienee niistä nerokkaimpia. Tutkijoiden mukaan hämähäkit ovat elintärkeä lenkki ekosysteemeissä ja niiden häviäminen maapallolta johtaisi varmasti ekokatastrofiin. Monissa eteläisen pallonpuoliskon maissa hämähäkkeihin suhtaudutaan aivan toisin: isot hämähäkit ovat lasten lemmikkejä ja suosittuja kotieläimiä, jotka vaeltelevat huoneissa vapaina ja popsivat suuhunsa torakoiden kaltaisia tuholaisia. Kiehtovan kirjava joukko, jota valitettavan monet kammoksuvat. Hämähäkkien historia ulottuu ainakin 300 miljoonan vuoden taakse. Esimerkiksi Englannissa hämähäkkien vuodessa syömät hyönteiset painavat enemmän kuin maan ihmisväestö yhteensä. 4 Araknofobia, hämähäkkien pelkääminen, on pitkälti eurooppalainen ja pohjoisamerikkalainen ilmiö äideiltä lapsille siirtyvä käyttäytymismalli, jolle ei löydy mitään järkisyitä. Verkonvirittelijöitä ... Näitä kahdeksanjalkaisia petoja tunnetaan yli 30 000 lajia. Suomessa hämähäkkejä voi elää hehtaarin läntillä parisen miljoonaa, etelämpänä rutkasti enemmän. Hyönteisten päänmenoksi hämähäkeiltä löytyy monia konsteja. Tuholaisten torjunnassa hämähäkit ovat vertaansa vailla. Vuosimiljoonien saatossa seittiverkoista on muotoutuSauvaristihämähäkki kutoo pyynti verkkoaan karhunputken kukintoon auringon laskiessa
Verkon muodostava aine on 6 fibroiinia, veteen liukenematonta pitkämolekyylistä valkuaisainetta. Päätä ympäröivät kahdeksan pistesilmää takaavat näille töpäköille pikkupedoille täyden 360 asteen näkökentän. Vasta 80 kilometrin pituisena lanka katkeaa omasta painostaan. Nämä metsästävät hämähäkit etsiskelevät ravintonsa vapaasti liikkuen. Verkonkutojilla koiras rumsuoMEN LUONTO 7/97. Kirjavia kosiomenoja Koiras saa tavallisesti ensitiedon sukukypsästä, lisääntymiseen valmiista hämähäkkinaaraasta hajuaistin välityksellä. Tässä hämähäkin eineeksi on osunut punainen petopunkki. Se voi venyä kolmanneksen ja palautua vielä alkuperäiseen pituuteensa. Esimerkiksi trooppisten Nephila-suvun ristihämähäkkien kudelmat pysäyttävät jopa pikkulintuja. Tällä koiras varmistaa sen, ettei naaras erehdy pitämään sitä saaliseläimenä. nut eri pyyntitapoihin soveltuvia välineitä. Vaeltelun sijaan useat niistäkin turvautuvat mieluummin istumaan ja odottamaan: ne vaanivat sopivassa paikassa ja odottavat saaliin tuloa iskuetäisyydelle. Sen sijaan päivällä liikkuvat hyppyja juoksuhämähäkit saalistavat hyvän näköaistinsa turvin. Hämähäkki näkee saaliinsa tarkasti l 0-20 senttimetrin etäisyydeltä. Ennen parittelua koiras viestittää naaraalle "henkilöllisyytensä" ja aikeensa erityisten signaalien avulla. Naaras erittää verkkoonsa, perässä vetämäänsä varmuuslankaan tai ilmaan hajuainetta, feromonia, jota seuraamalla koiras löytää sen. Neljä suurinta silmää suuntautuu eteenpäin. Vikkelät Philodromus -nopsahämähäkit elävät puiden rungoilla. Keskimmäisillä eli pääsilmillä hämähäkki aistii värejä ja polarisoituneen valon värähtelytason. Keskimäärin 0,0003 millin paksuinen seittirihma on äärimmäisen joustavaa ja lujaa. ja muita metsästäjiä Melkoinen osa hämähäkeistä saalistaa ilman verkkoa. Reunimmainen pari mahdollistaa stereonäön ja helpottaa saaliin etäisyyden arviointia. Pienimpien verkkojen halkaisija on vain muutamia milli metrejä, suurimpien useita metrejä. Ne löytävät saaliseläimensa lähinnä tuntoaistinsa avulla, näköaisti niillä on verkonkutojien tapaan hyvin heikosti kehittynyt. Jotkut trooppiset hämähäkit jopa kuljettavat verkkoa mukanaan ja sinkauttavat sen sopivan tilaisuuden tullen saaliseläimen päälle. Esimerkiksi ristija sauvaristihämähäkkien ratasverkot sekä riippuhämähäkkien mattoverkot on tarkoitettu lähinnä lentävien hyönteisten pyydystämiseen. Osa metsästäjistä on liikkeellä öisin kivikkoja pussihämähäkkien tapaan. Hyppyhämähäkkien silmävarustus on aivan omaa luokkaansa. Eräiden pallohämähäkkien nerokkaat ansaverkot taas soveltuvat maassa liikkuvien otusten saalistukseen. ..
7. SUOME LUO TO 7/97 Hyppyhämähäkkeihin kuuluva seeprahyppijä on saanut suurriistaa saalikseen: itseään suuremman vaaksiaisen. Myös monet verkottomat hämähäkit käyttävät samantapaista morsetusta. Hyvän näkökyvyn omaavilla juoksuja hyppyhämähäkeillä viestintä perustuu visuaalisiin signaaleihin. muttaa ja nykii etujaloillaan verkon lankoja tavalla, joka poikkeaa verkkoon tarttuneen saaliin pyristelystä. Keskimmäisellä silmäparilla otus näkee tarkasti 1020 sentin päähän; reunasilmien ansiosta se pystyy arvioimaan etäisyyksiä. Nummihyppijä seuraa tarkasti kuvaajan touhuja. Koiras tanssii hypähdellen naaraan edessä kuin paraskin parkettien partaveitsi. Se heiluttelee jalkojaan, suuosiaan ja takaruumistaan ja esittelee koreaa olemustaan. Koiras kertoo kosioaikeistaan rummuttamalla jaloillaan tai takaruumiillaan lehteä tai ruohonkortta, jolla naaras oleilee
SUOMEN LUO TO 7/97. Ilmojen halki Monet hämähäkit kykenevät leviämään hyvin tehokkaasti uusille asuinalueille. Tätä perhematkailua juoksuhämähäkit harrastavat vielä poikasten kuoriuduttuakin. jopa kilometrien korkeuteen ja ajautua parhaimmillaan satojen, jopa tuhansien kilometrien päähän lähtöpaikastaan. Ilmapurjehdusta harrastavat etenkin poikaset ja pienikokoiset aikuiset. D Kirjoittaja on biologi, luonnonvalokuvaaja ja kirjoittaja. Hämähäkki hakeutuu korkealle paikalle, kuten aidantolppaan, ruohonkorren tai oksan kärkeen, ojentautuu "varpaisilleen", nostaa takaruumiinsa koholle ja erittää tuuleen seittirihmaa. Näin äiti voi mennä minne haluaa, ja kehittyvät jälkeläiset matkaavat mukavasti mukana. Ilmiö tunnettiin jo tuhansia vuosia sitten. Joidenkin lajien naarai lle tämä riittää, ja ne jättävät munat oman onnensa nojaan. Eräiden mattohämähäkkien poikaset asustavat emonsa seittipesässä aina syksyyn asti , kunnes naaras kuolee. Onpahan todellinen luonnon mestariteos, hämmästyttävä hämähäkki. Vielä tässäkään vaiheessa emo ei hylkää jälkikasvuaan, vaan kirjaimellisesti evästää pienokaisensa maailmalle: poikaset syövät kuolleen äitinsä. Suomessa sellaisia ei ole ainuttakaan. Toiset sen sijaan vartioivat ja puolustavat munia vihollisia vastaan siihen asti kunnes poikaset kuoriutuvat, jopa kauemminkin. Unohda pelkosi, käytä tilaisuutta hyväksi ja tarkkaile eläintä hieman lähemmin. Hiukan myöhemmin naaraat pyydystävät niille kiinteää ravi ntoa. Ne kiinnittävät munakotelon takaruumiin kehruunystyihin. Munimansa munarykelmän suojaksi naaras kutoo seittikotelon. Vielä huolehtivampia emoja ovat mattoja pallohämähäkkinaaraat. Toisen maailmansodan aikana ilmassa kieppuvia seittirihmoja erehdyttiin pitämään kemiallisina aseina, ja nykyajan UFOuskovaisille nämä "enkelten hiukset" ovat edustaneet vieraita avaruudesta. Jotkut lajit suoriutuvat siitä sukkelaan muutamassa sekunnissa, toiset nautiskelevat jopa seitsemän tuntia. Joskus hämähäkkejä voi leijua ilmassa niin valtavasti, että niiden yhteenpunoutuneet settirihmat näkyvät maanpinnalle asti. Ne ruokkivat vastakuoriutuneita poikasiaan oksentamalla nestemäistä ravintoa. Kun rihmaa on purkautunut riittävästi , otus päästää irti ja antautuu tuulen vietäväksi. Monilla 01sm aktiivisilla vaeltajahämähäkeillä pariskunta siirtyy kohdattuaan suoraan asiaan ilman sen kummempia esileikkejä eräät lajit tosin saattavat ensin kutitella toistensa jalkoja, mutta siinä kaikki. Emoissa on eroja Tavallisesti koiras kuolee pian parittelun jälkeen ja naaraalle jää yksinhuoltajaäidin osa. Turha pelko pois Maailmasta löytyy viitisen hämähäkkilajia, jotka todella voivat olla ihmiselle vaarallisia. Toki vesitai suoristihämähäkin kaltaiset suuret hämähäkit saattavat ahdistettuna puraistakin, mutta purema on vaaraton se vastaa suunnilleen ampiaisen pistoa. Ilmavirtausten mukana purjehtijat voivat nousta 8 Nopsahämähäkit liikkuvat nopeasti ja yhtä vaivattomasti niin eteen, taakse kuin sivullekin. Ehkä opit vähitellen huomaamaan, että edessäsi verkkoaan virittelevä pikkuotus on jotain aivan muuta kuin kauhukuvien myrkkyhampainen, ihmisen seittiin kietova hirviö. Kun siis seuraavan kerran kohtaat kahdeksanjalkaisen kutojamestarin, ei syytä paniikkiin. Paritteluaika vaihtelee hämähäkeillä hyvinkin paljon. Juoksuhämähäkeillä on näppärä konsti. Keväällä suurin osa ilmailijoista on nuoria, syksyllä sen sijaan aikuisia riippuhämähäkkejä
Suurin osa hämähäkeistä on liikkeellä öisin ja viettää päivänsä suojassa. SUOMEN LUONTO 7/97 9. Philodromus cespitum -nopsahämähäkkinaaras vartioi muniaan, joita seitistä kudottu pesä suojelee. Pussihämähäkki on kutonut seittipesän päiväsuojaksi
Helsingin seudulla helteestä nautittiin kuun alkupuoliskolla jo viitenä päivänä, kun hellepäiviä cin koko kuussa keskimäärin neljä. Jyväskylässä ja Kuusamossa satoi vain puolet normaalista, Helsingin seudulla vettä ropisi kutakuinkin normaalisti. Kuusamossa elohopea kipusi 10. Kuusi karkottaa punavalkun, kun kasvupaikka varjostuu ja muuttuu happamaksi. Koivuun puhkesi lehti kahdeksannen päivän aikoihin. Alkukuun helteet sulattivat jäät Kitkajärvestä. Yhtä anteliaasti helle hemmotteli Jyväskylää ja Kuusamoa. Suurissa pihapöntöissä orava kasvatti kuusi paikastaan ja puri tervapääskyn siiven pahasti poikki, mutta oli itsekin joutua kissan saaliiksi. Punavalkku elää vuosikausia maanalaista elämää sienijuurensa varassa, ja kerran kukittuaan se saattaa piiloutua, kunnes taas putkahtaa esiin vaikkapa harvennushakkuun luomassa valopaikassa. 6., Jyväskylässä lämpöä oli 29, 1 astetta. Pihan juomaja kylpypaikka oli suuressa suosiossa; syntyi jopa jonotusta. Punavalkun suojelusta saa tuoretta tietoa Suomen ympäristökeskuksen raportista, jonka kirjoittajia ovat Juha Pykälä ja Soili Vuorinen. Hirvi kaksikko teki uimaretken Päijänteellä. päivänä 29,4 asteeseen. Sitä tavataan maassamme vain muutamassa paikassa LohjanKiskon seudulla. Hellepäiviäkin oli mukavasti. Kirkkonummella pikkunahkiaiset kutivat Nuuksion Myllypurossa. Alikasvoskuusten poistaminen onkin tärkeä osa hoitoa. Tienpientarei lie nousivat voikukat sekä hietapitkäpalko. Sadekuuron raikastama öinen maisema Jyväskylän Keljossa tulvi tuoksuja ja ääniä: rastaat ja punarinta lauloivat ja tuomi huumasi. Tarkat kasvupaikat on jätetty suojelusyistä mainitsematta. Metsän va,joisissa notkelmissa näkyi lumilaikkuja muistona talvesta. Punavalkun säilyminen edellyttää kasvupaikkojen suojelua rakentamiselta sekä jatkuvaa seurantaa hoitotoimien vaikutuksista. Muuramen puolella kevättähtimöt puhkesivat kukkaan. Punavalkku kasvaa mielellään kuivissa ja tuoreissa metsissä; parhaiten sille sopii kuiva puolilehtomainen etelärinne. Kauniin orkidean tulevaisuus on maassamme parinkymmenen verson varassa, joten hoitotoimissa ei ole varaa lipsahduksiin. Vaahterat kukkivat komeasti, ja ilma oli sakeanaan siitepölyä ja siemeniä. Paahteiset päivät saivat lampija hukankorennot kuoriutumaan joukolla. 10 Kuusamossa kesä tuli pitkän ja kylmän kevään jälkeen ,ytinällä. Etenkin Pohjoisja Itä-Suomessa satoi vähän. Kasvi taantuu avohakkuun jälkeiseen heinittymiseen ja tiheään taimistovaiheeseen. Paavo Hamunen Reijo Juurinen Kesäkuu hemmotteli helteellä Kesäkuun alkupuolisko oli keskimääräistä lämpimämpi koko maassa, aivan pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Pääkaupunkiseudulla kesäkuun alkupuolen korkein lämpötila 28,2 astetta mitattiin 9. Piilotteleva kaunotar Jouko Veikkolainen Erittäin uhanalaiseksi luokiteltu punavalkku on kasvitutkijoille hankala seurattava. Jouko Veikkolainen SUOMEN LUONTO 7/97
Nahkasiipi ei todellakaan ole puun rungolla tai maassa kulkiessaan samanlainen pujahtelija kuin taituroidessaan siipiensä avulla taivaan ja maan välillä. Yö on lepakon työpäivä, joka jaksottuu kiihkeän pyydystelyn kausiin ja lepojaksoihin. Kun ihmissilmän luomi alkaa lupsahdella, korvayökkö harjoittaa iltavoimistelua, sukii itseään ja venyttelee. Lepakko luo maailmansa kuvan korviensa avulla, kaikuluotaamalla. Jari Salonen Kauniin hiekkapaperin värinen piikkikampela elää Suomessa levinneisyytensä äärirajoilla. Nahl, asiivet hakeutuvat valoisaksi ajaksi suojaan salattuihin metsän kammareihin: puunkoloihin, rakennusten onkaloihin, kiviraunioihin. Kolon lattialla on aimo kajoista luupilla näkee, että ne ovat hyönteisiä syöneen lepakon eivätkä kasvimassaa mutustelleen jyrsijän ulosteita. Pienenpienet silmänapit kiiltävät raukean oloisina, pieni punerva kirsu, huulilla tankeita viiksikarvoja. Suurikorvainen korvayökkö kuiskaa omia kaiku jaari äänellä, joka on juuri ja juuri ihmiskorvan kuulokyvyn rajoilla. Siinä missä valtameristä nostetaan yli 20 kilon vonkaleita, meillä saalis on useimmiten paistinpannun kokoluokkaa. Ulostaminen on osa järjestelmällistä levolle virittäytymistä. Levolle asettunut otus sukii karvapeitettään huolellisesti. Savusti tai paistoi kampelasaaliin, herkkuhetki on taattu. Suomenlahden itäosissa tai Perämerellä sitä voi pitää suorastaan harvinaisuutena. Pakeneva yökkönen antaa erilaisen kaiun kuin lähestyvä tai sivuuttava. Yötyö on vaeltelua kotipuistossa. Lahottajasienen rihmasto näkyy valkoisena verkkona. ryömii. Pujahtaa ... Ja lepakko huoneensa katossa muistuttaa lähinnä kuivaa lehteä. Venyteltyään lentelystä puutuneita lihaksiaan korvayökkö viimein asettuu levolle, pitkälle päiväunelle. Yönsä lehdon kätköissä hyönteisjahdissa liihotellut korvayökkö karauttaa vatsa pulleana suuren tammen rungolle, josta se tottuneesti pujahtaa ydinlahon puun sisälle. Markku Lappalainen. Meillä sen SUOMEN LUONTO 7/97 AJANKOHTAISTA Markku Lappalainen Suuret korvat kuulevat heikonkin kuiskauksen. Ruumiinlämmön ylläpitäminen korkeissa "ihmismäisissä" lukemissa kuluttaa energiavaroja kohtalokkaasti. Levinneisyysalueensa äärirajoilla piikkikampela ei kasva kovin suureksi. Nahkaiset siivet ikään kuin viittana karvaisen kehon ympärillä. Tammen laho sisus loimuaa punahehkuisena. Se päästää suustaan äänen, joka peilautuu kaikuna korviin. Päivä eläimenä Yötyöläinen Kukko on kiekaissut herätyksen, virkut ihmiset hiovat unihiekkaa silmistään ja päivä valuu valona maisemaan silloin lepakot pujahtavat piiloihinsa. lmevien poikasten hoivailu on kiihkeimmillään ympärivuorokautista. Levolla ollessa energiaa on syytä säästää niin paljon kuin mahdollista. Pienikorvaisten lepakkojen korkeat äänet ovat voimakkaampia mutta taajuudeltaan ihmisen tavoittamattomissa, ellei käytössä ole teknisiä laitteita. Kampeloita, sekä tavallisia että piikikkäitä, kammoksutaan suotta. Suomalainen ennätys on viisi kiloa. Ohuen lenninräpylän pa1vittäiseen huoltoon kuuluu niin ikään huolellista kyhnytystä ja harrasta nuoleskelua. Hyönteisten kitiinikuorenpaloja sisältävä lepakonlanta on kuulema hyvää lannoitetta kotipihan kukkalaatikkoon. sentiltä. Sarastaessa yökyöpeli kömpii taas kotiinsa. Harvakseltaan kampeloiden seassa ui myös kauniin hiekanruskeita, selkäpuolelta piikikkäitä piikkikampeloita. Ahventen, haukien ja silakoiden sekaan osuu simppuja, isoja kiiskiä sekä kampeloita. Niiden perkaaminen vaatii toki vähän totuttelua, mutta liha on verrattoman maukasta. tapaa varmimmin lounaisrannikolta. Saaliista lähtee toisenlainen kaiku kuin kiinteästä esteestä. Korvayökkö on hiljaisimpia lepakoita. Hämärän laskeutuessa se kömpii ulos kolostaan ja kiipeää katkenneen oksan kärkeen, josta heittäytyy siivilleen. Kylmän ja sateisen sään piinatessa saattaa kulua montakin yötä ennen kuin ravintoa on tarjolla yltäkylläisesti. Piikkikampela on Itämeressä varsin vähälukuinen. Se käyttää varpaitaan eräänlaisena kampana ja oikoo takkuja kehonsa jokaiselta neliöLitteää ja piikikästä Kesäinen verkkosaalis meren rannalla tarjoaa kiehtovannäköisiä kaloja. Lepakko säätää kehonsa lämpöä ulkoisten olosuhteiden mukaan. Yhdyskuntaelämää erityisissä lepakkolastentarhoissa kypsän kesän aikaan elävien naaraiden arki on omanlaisensa. Hämyisä tila, jonka paksut seinät eristävät ääntä erinomaisesti. Peukaloittensa kynsillä ja varpaittensa koukkumaisilla kynsillä itseään tukien yötyönsä päättänyt lepakko astelee lepopaikalleen. Hyönteisiä etsiskelevä talitiainen järkyttää sikeitä vetävän lepakon rauhaa, mutta tällaiset häiriöt menevät sa pienenpieniä papanoita, yleensä nopeasti ohi
Milloin Suomesta metsästettiin sukupuuttoon a) euroopanmajava b) metsäpeura. Kaupunkisuunnittelusta ja maastonmuodoista riippuu paljon, innostuvatko asukkaat Pekka Paaer Viivalla jalkakäytävästä erotetulla pyöräkaistalla saa kesäaikaan olla tarkkana,jos on iso pyöräilevä mies kuten Jorma Palo. Jorma Palo on juuri palannut Prahan-matkalta. Onko araknofobia a) toukkakammo b) torikammo c) hissikammo d) härnähäkkikammo. 3. D l. Vastaukset sivulla 50 SUOMEN LUONTO 7/97. Onko haisunäätä ainoa näätäeläin, joka puolustautuu ruiskuttamalla perärauhasten pahanhajuista eritettä . Palon nuoruudessa pyöräily oli niin arkipäiväistä, että hän huomaa usein kaipaavansa noita aikoja. Panu Kaila palkittiin perinteisten rakennustapojen ja rakennusaineiden käytön tarmokkaasta ja asiantuntevasta edistämisestä. Uusi laki pyöräilijän väistämisvelvollisuudesta oli Palon mielestä paha takapakki. Vaarunvuori-liike palkittiin arvokkaan luontokohteen sinnikkäästä ja pitkäjänteisestä puolustamisesta. 8. kesäkuuta liiton puheenjohtaja Timo Helle. "Olen joskus miettinyt, miksi pyöräilijän pitää selittää kyselijöille syitä siihen että pyöräilee. Levittääkö täplärapu rapuruttoa. Ja vapaa-aika alkaa heti töiden jälkeen, kun on noussut polkimille". Mitkä niistä on istutettu. Mikä eläin tappaa eniten ihmisiä Suomessa. Hän pyöräilee kymmenen kilometrin työmatkansa Herttoniemestä Meilahteen vuoden ympäri. Mitä sorkkaeläimiä Suomessa elää luonnonvaraisina. Palkinnot luovutti Maailman ympäristöpäi12 vän pääjuhlassa Rovaniemellä 5. "Pyöräilyn edistämisestä puhutaan kyllä juhlapuheissa, mutta käytännön tasolla tämä kaikki hyvä ei vielä näy." Pekka Paaer Luonnonsuojeluliitto palkitsi Panu Kailan ja Vaarunvuori-liikkeen Suomen luonnonsuojeluliiton tämänvuotiset Ympäristöpalkinnot myönnettiin arkkitehti Panu Kailalle ja Vaarunvuori-liikkeelle. Muissakin hiljattain sosialismista irrottautuneissa Itä-Euroopan maissa on näkyvillä sama suuntaus: autokanta kasvaa räjähdysmäisesti ja autoilla ajetaan kovaa. Montako hämähäkkiä voi elää yhdellä meikäläisellä metsähehtaarilla. Jorma Paloa hieman huvittaa hänelle myönnetty arvonimi. Liitto perusteli valintaansa Palon innostavalla esimerkillä kannustaa ihmisiä liikkumaan polkupyörällä. Pyöräteistä ei kukaan ole kuullutkaan. Esimerkiksi Tanskassa on yleissääntönä, että autoilija väistää pyöräilijää. AJANKOHTAISTA ASKELEN EDELLÄ Iso mies ja jalgratas Jorma Palon mielestä polkupyörän vironkielinen nimi jalgratas on suomalaista osuvampi, koska se kuvaa voimansiirtoa paremmin. Tällaiset järjestelyt eivät ole hänen mielestään omiaan lisäämään ihmisten intoa pyöräilyyn. 6. "Joskus pyörätiet on rakennettu kummallisiksi pätkiksi, joille hakeutuessa saa ylittää risteyksiä ja vilkkaita väyliä", Palo ihmettelee. 10. Tunnistatko seuraavat kasvit. 4. "Vuodenajat elää ja kokee pyörän satulasta voimakkaasti ja omakohtaisesti. S. Hän tietää, että Suomessa on paikkakuntia, esimerkiksi Oulu ja Joensuu, joissa pyöräily näyttää olevan suositumpaa kuin Helsingissä. Palo on lehtikirjoitustensa ja kirjojensa kautta myös kiinnostava julkisuuden henkilö. 9. 7. "Itse en menisi siellä pyörällä liikenteen sekaan", Palo kauhistelee Prahan katuvilinää. Suomen pyöräilykulttuuri on Palon mielestä muutenkin aika paikkakuntakohtaista. "Opin ajamaan jalkarattaalla sota-aikana miestenpyörän tangon alta vinksuttamalla", Helsingin yliopiston neurologian professori nauraa. Aiheuttaako rapuruton a) virus b) sieni c) bakteeri d) saastunut vesi. Liikenneliitto valitsi Palon vuoden 1997 pyöräilijäksi. Mikseivät autoilijat yritä keksiä syitä siihen että ajavat joka aamu autolla töihin?" "Jos maksaa hyvästä polkupyörästä kolme tuhatta markkaa, lähimmäiset kauhistelevat hintaa korkeaksi. Malli Silvennoinen/Luontokuvat Seppo Keränen/Luontokuvat Reino Turunen/Luontokuvat 2. laajemmin pyöräilemään. Kolmensadantuhannen Mersussa taas ei ole mitään kummallista ... Alkaako lintujen syysmuutto meillä kesä-, heinä-, elovai syyskuussa. Ainoa lohtu Prahassa ovat toimivat metro-, ratikkaja bussilinjat. " Pyöräilyyn kuuluu Jorma Palon mielestä paljon muutakin kuin liikkuminen paikasta toiseen. "Monilla telakoilla työskentelee miehiä, jotka polkevat päivittäin paljon enemmän kuin minä", hän sanoo
Parhaimmillaan valaisevat yöpilvet ovat niin kirkkaita, että niiden valossa näkee lukea. Ne sijaitsevat keskimäärin 83 kilometrin korkeudella. sallismaiseman arvoa. Marko Pekkala ma avautuu sumun hälvetessä. Päivä paistaa ja perhoset lentelevät. Vuodesta toiseen alue on jaksanut kiinnostaa, ja aina vain löytyy uusia ulottuvuuksia ja hienoja kokemuksia. Kunpa osaisi kertoa, millainen on tyyni kevätaamu Mäkrällä hiirenkorvien aikaan, nousevan auringon kullatessa Pielisen pintaa. Vain kimalaisten pörinä ja välillä kevyt tuulen henkäys. Syksyllä Koli on kauneimmillaan, koska koivua kasvaa paljon aikoinaan kasketuilla mailla. Tule ja koe itse. Voi vain ihmetellä värien juhlaa, jolla luonto ottaa vastaan talven jäätävän sylin. Ja eväät mukaan. yöpilvien määrän mahdollinen kasvu on Kolin luonto tarjoaa uskomattoman maaran erilaisia elinpaikkoja avokallioista reheviin kotkansiipinotkoihin. Valaisevat yöpilvet löydettiin vasta Krakataun suuren tulivuorenpurkauksen jälkeen 1880-Iuvun loppupuolella: Ilmiön myöhäinen löytyminen ja havaittujen . Heinäkuun 20.-30. Paras esiintymispiikki ajoittuu heinäkuun loppuun. Maisemakuvaajalle tai maalarille Koli on suorastaan paratiisi. niitä näkyy lähes jokaisena selkeänä yönä. Vaaranrinteiden juurelta suurten ikikuusten katveesta kulkija voi löytää juuri sen suojaisimman metsänsiimeksen, jossa villiruusut ja tikankontit kukkivat. Alueella on hyvä polkuverkosto ja reittejä voi suunnitella joka lähtöön. Taivaalla hohtavat pilvet hopeanvalkean, sinisen ja rusehtavan sävyissä. Luonnossa aamu on parasta aikaa, joten vaaralla kannattaa olla jo auringon noustessa. Kun vielä auringon nousu sattuu juuri parhaaseen suuntaan Pielisen taakse, ei lähes luonnontilaiselle maisemalle ole turhaan annettu kantyä. Talvella tykkylumi koristelee yli 300 metriä korkeat vaaranlaet, joita Kolilla on kuusi. Markku Tano 13. johtanut arveluihin, että ilmakehän metaanin lisääntyminen olisi voimakkaasti edistänyt valaisevien yöpilvien syn---,,,.Minun retkipaikkani pinnasta) on kartasta mitattuna vain 800 metriä Pielisen rantaan ja korkeuseroa yli 250 metriä. Tässä joitain eri vuodenaikojen tunnelmia. Tavanomaiset pilvet purjehtivat puolestaan meidän leveysasteillamme alle 10 kilometrin korkeudella. Tai millainen on keskikesän kukkaniitty koko loistossaan, tuhansien kukkien ja hyönteisten paratiisi Kolin vaarojen kainalossa. Maisema ympärillä hehkuu kevään vihreyttä, metsä tuoksuu ja lintujen konsertti kuuluu kilometrien päästä. Toisaalta on myös epäilty, että otsonikato saattaa johtaa valaisevien yöpilvien katoamiseen. Valaisevia yöpilviä Pohjoisten leveysasteiden heinäkuiset yöt tarjoavat kulkijalle kauniin näyn. Polkukarttoja saa muun muassa hotellilta. Missään muualla Suomessa eivät upea järvimaisema ja korkea vaara ole näin lähekkäin toisiaan. On avaraa kalliomännikköä, synkempää aamikuusikkoa vanhoine haapoineen, heleätä järvenrantakoivikkoa, lähes viidakkoa muistuttava leppälehto Paimenenvaaralla, suopainanteita, puronotkoja ja pieni putouskin Tarhapurossa. Pala palalta ovat Kolin maisemat minullekin tulleet tutuiksi. Valaisevien yöpilvien arvellaan koostuvan tähdenlentojen palamisesta pera1sm olevasta kosmisesta pölystä, jonka ympärille on tiivistynyt jäätä. Parhaimmillaan tämä valaisevina yöpilvinä tunnettu ilmiö on silloin, kun kesäyön hämärä on edennyt niin syvälle, että taivaalla erottuu vaivatta useita kirkkaita tähtiä. Kun maapallon varjo yön tullen pimentää tavanomaiset pilvet, valaisevat yöpilvet heijastavat vielä pitkään auringon valoa. Siellä viihtyy kuitenkin oletettua pidempään. Ukko-Kolin huipulta (347 metriä meren SUOMEN LUONTO 7/97 AJANKOHTAISTA Valaisevia yöpilviä Juvan taivaalla elokuun alussa 1994. Ahot kukkineen ja mansikkoineen ovat muistona vuosisadan alkupuolen asutuksesta. Entä sumuiset elokuun aamut. Mahtavaa seurata, kuinka maiseJari Piikki Kauniin hohtavia yöpilviä ilmaantuu taivaalle harvakseltaan pitkin kesää. Vain vaaran huippu on sumupilven yläpuolella. Auringon lämpö jaksaa vielä hetkeksi voittaa yön kylmyyden, mutta syksy odottaa jo vuoroaan
Sitten kotiseutujuhlassa kaikki lauloivat kurkut suorina Hiittisten kristallinkirkkaista vesistä." "Jos jatkamme kymmenen vuotta tällaista, ei mikään enää elä koko Saaristomeressä. "Judi ja Beba todella osoittavat, että ihminen voi kasvaa suureksi. Silloin sanottiin, että kaikki romahtaa, ellei tätä voimalaa saada." "Tshernobylin onnettomuuden jälkeen olin ihan varma, ettei missään enää koskaan rakenneta ydinvoimaa, mutta kun se on niin halpaa ja puhdasta ... Hän kannattaa kirjailija Nalle Valtialan ehdotusta maksaa yrittäjille korvauksia, jos he luopuvat kalanviljelystä. "Minä olen tietysti tällainen vanha vuoden 1968 vallankumouksellinen, mutta se minussa on ehkä erikoista, etten ole muuksi muuttunut", hän luonnehtii itseään ja "epämuodikkuuttaan". Hirttäkää lähettiläs! Pirkko Lindbergin kolmas teos Candida ilmestyi viime syksynä ruotsiksi ja odottaa kääntämistään suomeksi. Haluaisin oman pikku perunapellon, vihannespuutarhan ja kasvihuoneen", kirjailija haaveilee. Candida on raju, kantaaottava romaani aikamme sairauksista, myös kirjailijan itsensä mielestä: "En ole ollenkaan kiltti siinä." Lindbergin tehtävä onkin herätellä, haastaa ja raastaa mukavuudenhaluiset ihmiset toimintaan sekä teksteillään että puheillaan: "Nukkuvatko ihmiset, vai mistä on kyse. suurkaupungin liepeillä on kuin erämaassa", hän antaa tunnustusta Helsingin luonnolle. Ainoat ydinvoimaa lisää rakentavat valtiot ovat itse asiassa niitä, jotka haluavat ydinpommeja." "Tapasin Kiovassa kalifornialaisen Sacramenton kaupungin virkamiehen. "Yritän matkustaa ekologisesti; en lennä koskaan, mutta onhan se jollain tavalla osa tätä aikamme hysteriaa, että tuntee olonsa levottomaksi ellei liiku johonkin suuntaan", hän pohtii. Rakastan maaseutua myös sumuisena syyspäivänä enkä vain kesällä auringonpaisteessa." Maapallo käsissämme "Lopetan matkustamisen jossain vaiheessa enkä sitten liiku kauemmas kuin Ruotsiin", kaavailee 16 kuukautta kestäneestä maailmanmatkastaan kirjan (Tramp 1993, suomeksi Maailmanmatka 1994) tehnyt Lindberg. Se alkoi Kopparnäsissa, johon haluttiin rakentaa 6000 megawattia. Ymmärsin ennen kaikkea, miten pieni tämä planeettamme on." Lindberg kirjaa matkallaan uskomattomia rikoksia ympäristöä vastaan ja tapaa ihmisiä, jotka jaksavat puolustaa elämää. Punapuitakin hakataan kiihtyvää vauhtia, koska pian on odotettavissa jäljellä olevan parin-kolmen prosentin metsäalan täysrauhoitus. Se on kauhea näkemys ihmisestä", Lindberg suree. ", Lindberg ironisoi ja valmistautuu taas nousemaan barrikadeille. Sinne pitäisi julistaa hälytystila." Hän manailee kalanviljelyn vaikutuksia. On fantastista, että 14 Pirkko Lindberg ei anna periksi "Jotta se pysyisi, mikä minussa on tervettä ja myönteistä, minun on koko ajan tehtävä jotain ympäristön hyväksi", kirjailija Pirkko Lindberg sanoo. "Olen asunut maalla, hoitanut eläimiä ja viljellyt maata, eikä mulla ole romanttisia harhakuvitelmia. "Mulla on hurja kaipuu maalle, mutta olen kiintynyt tähän kaupunkiasuntoon ja Lauttasaareenkin, koska täällä on tuo viheralue. "Kaipaan ihan maalaismaista asumista. "Maapallon tuhoaminen tulee valitettavasti olemaan viimeiseen asti hyvä bisnes. Hän muistuttaa, että taiteilijoiden tehtävä herkkinä edelläkävijöinä ja näkijöinä on pikemminkin palvella kansaa kuin asettua kansan yläpuolelle ylija yläihmisinä. Eurorahoilla halutaan tehdä alueesta Alppien veroinen nähtävyys, mutta matkailijathan pakenevat kun näkevät tämän läheltä." Lindbergillä on muistoja monesta Saaristomeren lahdesta ja niemestä, joiden vedet ovat rehevöityneet uimakelvottomiksi. Hän on toiminut Naiset ydinvoimaa vastaan -liikkeessä, jolle aktivoituva ydinvoimalobby rakentelee haasteita syksyksi. Puolen kilometrin päässä kalanviljelylaitoksesta rantavesi oli kuin vanhaa tiskirättiä täynnä ja pohja ihan hirvittävä. Koskaan ihmiskunnan historiassa ei ole ollut tällaista tilannetta ja silti sitä vähätellään." Hän ihmettelee suhtautumista luonnonsuojelijoihin: "Tuntuu, että joidenkin mielestä ongelmia ei enää olisikaan, jos luonnonsuojelijat saataisiin hävitettyä. Sehän tässä onkin suuri ongelma", Lindberg kiteyttää. "Maailmanmatka antoi hälyttävän kokonaiskuvan tilanteesta. Hän on omistanut kirjansa kahdelle heistä, yhdysvaltalaiselle Judille ja argentiinalaiselle Beballe. Liikehdintää punapuumetsien rippeiden suojelemiseksi järjestänyt Judi vammautui pahoin hänen autoonsa asennetun pommin räjähtäessä ja kuoli hiljattain syöpään. Monissa on suuruuden mahdollisuus, se ei vain pääse esille. Nyt on korkea aika muuttaa kurssia. Se on kuin sadussa, jossa lähettiläs ryntää kertomaan kuninkaalle, että vihollinen on ylittänyt rajan ja kuningas määrää: hirttäkää lähettiläs!" Kirjailija ennustaa, että tulevaisuuden tuomio ajallemme on kivenkova. Ydinvoimalle ei "Olen vastustanut ydinvoimaa 30 vuotta. "Olen tällainen kalaihminen, syntynytkin kalojen tähtimerkissä, ja olen pikkulikasta alkaen rakastanut vettä kaikissa muodoissa. Valtiala kirjoittaa Hufvudstadsbladetissa, että · 150 000 markan korvaus 200 kalanviljelijälle maksaa 30 miljoonaa, yhtä paljon kuin 300 metriä uutta moottoritietä. Juuri nyt hän haluaisi puhdistaa Saaristomeren ja torjua ydinvoiman. He SUOMEN LUONTO 7/97. "Kaksi vuotta sitten Hiittisissä meren tila oli niin hirveä, että koko kesäni meni pilalle. "Meillä yritetään antaa sellainen kuva, että ydinvoima olisi vielä varteenotettava vaihtoehto. Teksti: Ritva Kupari Kuva: Jorma Laurila Pirkko Lindbergin kesän vietto alkaa Ahvenanmaalta, ja hän sanoo tavatessamme: "Juuri tänään ajattelin Saaristomeren tilannetta. Täällä Suomessa otetaan aina isot sakset esille ja koetetaan leikata siivet niiltä, jotka vähänkin yrittävät siipiään kasvattaa." "Meillä on vallalla sellainen myytti, ettei ihmistä kannusta mikään muu kuin nautinnon ja vallan hakeminen. Hän kertoi, että ydinvoimalan sulkemisen jälkeen kaupungin energia on halventunut. Kesäisin uin loputtomiin; nykyisin olen talviuimari täällä Lauttasaaressa", Lindberg kertoo. Talvisin hiihtelen läheisiin saariin, otan termoksen ja voileipiä mukaan
Lindberg tietää, että ydinvoiman ajajilla on valtaa eikä rumaakaan peliä kaihdeta. "lhmiskuntahan koostuu yhtä paljon menneistä, nykyisistä ja tulevista sukupolvista. Nyt kuvamme elämästä on hyvin pieni ja pirstoutunut." Kun Pirkko Lindbergin mieli mustenee, hän ottaa esiin vesivärit ja maalaa voimakkain värein elämän kauneutta. "Se tekee hyvää sielulle." 15. Voimaa ihmisistä Hänen mielestään ydinvoiman puolustajat eivät ajattele riittävästi tulevia sukupolvia. Professori nosti syytteen Siemensiä vastaan ja sai korvauksia." "Ja Säteilyturvakeskuksen miehet eturivissä yrittivät koko ajan häiritä professorin esitystä. "Sehän pelaa sillä, ettei meitä ole vakuutettu onnettomuuden varalta. Eduskunnassa saimme käsiimme professoria herjaavan paperin, joka oli tilattu tänne Siemensiltä Saksasta. Säteilyturvakeskus tuntuu suojelevan enemmän säteilyä kuin meitä säteilyltä", Lindberg kiukustuu muistellessaan. "Ellei katsota asioita suoraan, mitä toivoa meillä silloin on?" kyselee Pirkko Lindberg ja valmistautuu nousemaan barrikadeille ydinvoimaa vastaan ties monennenko kerran. Voimaa antaa toiminta tärkeiden asioiden puolesta vilpittömien ihmisten kanssa. He ovat istuttaneet tuhansia puita varjostamaan asuntoja niin, etteivät ne vaadi kesällä jäähdytystä." Lindberg oudoksuu puheita ydinvoiman halpuudesta. Jos ajattelee näitä kaikkia Amerikan intiaanien ja Australian aboriginaalien tavoin, saa suuren maailmankuvan. Piirroksia syntyy myös tekeillä oleviin runoihin. Jos kaikki elämäni raamit pilataan, saan itse maksaa viulut", hän muistuttaa. "Viimeksi vieraanamme oli saksalainen professori Edmund Lengfelder, joka oli tutkinut lasten leukemiatapauksia ydinvoimaloiden lähellä. Minunkin kotivakuutuspaperissani lukee, ettei koske ydinvoimaonnettomuuksia. SUOMEN LUONTO 7/97 käyttävät maakaasua, aurinkoa ja tuulta
Pihalla on huvimaja, jonka edessä kasvaa iso tammi. Hirsinen rakennus siirrettiin paikoilleen tämän vuosisadan alussa. Täällä voi nauttia luonnosta ja lepuuttaa toimeentulotaistelussa pingoittuneita hermojaan. Navetta on muutettu ravintolaksi, aiv-tomista 16 ovat syntyneet kätevästi wc-tilat. Kuivasjärvi on erittäin kalaisa: siitä nousee muikkua, siikaa ja jopa järvitaimenta. Kuikkapari hääräili rannassa pesällään. Juha Valste Alice Karlsson ParastG Kesäinen Suomi on luonnonystävälle täynnä mahdollisuuksia rikastuttaa elämyksiään. Rantavesillä, puistossa ja metsissä on lintuja ja rauhaa. Pelki/lä loistavilla lintupaikoilla tai kiehtovilla kasvilajeilla ei kuitenkaan elä keho vaatii energiaa ja monenlaisia rakennusaineita. n Kymen, Hämeen ja Mikkelin läänien rajaseudulla, Jaalan pitäjän Karijärven rannalla sijaitsee Aurantolan kartanohotelli. Syykin selviää: kartano paloi poroksi viime vuosisadan lopussa, ja nykyinen päärakennus on alunperin rautatieasema. Kun kalastajat tulevat satamaan saaliineen, vastassa ovat linnut ja ihmiset. Kartanohotelli pitää vieraita varten myös kaneja, lampaita, vuohia ja hevosta. Ruokaa, majoitusta ja erilaisia saunoja tarjosuOMEN LUONTO 7/97. Käpytikka pesi isossa haavassa; koiras istui pihavalon päällä ja rummutti omistusoikeuttaan sen alumiinikupuun. Kallen kalapaikka Söderuddenin Klobbskatan Mustasaaressa on kalastussatama, lohen-, siianja silakankalastajien tärkeä tukikohta. Vanhalta asemalta se tosiaan näyttääkin. Sinne ei myöskään mahdu majoittumaan sesonkien huippuaikoina ilman varausta. Päärakennuksessa voi syödä ateriat. Hannu Vallas Kartanohotelli Aurantola sijaitsee kalaisan Kuivasjärven rannalla. Paras on olo silloin, kun voi yhdistää nämä asiat. Merikotka on ympärivuotinen ja säännöllinen vieras lähimaisemissa, ja talvisin harmaaja merilokkien joukosta voi löytyä isolokki. Kahden kivenheiton päässä länteen Klobbskatanista on Kalle's Inn. Aurantolassa on omat alueensa myös matkailuvaunuille ja teltoille. Ruokaa saa, kunhan ilmoittaa etukäteen aikeistaan tulla syömään. Sen päärakennus näyttää tutulta. Perheyrityksen hoitama hotelli ja ravintola ovat joustavia ja tunnelma on lämmin. Näin kaupunkilaislapset pääsevät tutustumaan jännittäviin eläimiin, jotka kaiken lisäksi puuttuvat Korkeasaaresta. Päärakennusta ympäröivät suuret lehtikuuset. Aurantolaan ei osu sattumalta. Paikalla käydessämme pihalla luritteli vuoden ensimmäinen lehtokerttu. Rannassa ui sorsia, ja pari härkälintua sukelteli ruovikon rinnassa Aurantola onkin oiva paikka perehtyä tämän möykkääjän elämään
Jari Salonen Siuron Koski-Baarin hyvät hengettäret, Taina Mattila (vas) ja Tintti, tarjoavat nälkäisille ja janoisille kulkijoille kotiruokaa. Nyt paikkaa emännöi Taina Mattila, koskibaarilainen kolmannessa polvessa. WWF:n opastuskeskuksen ja lahden tärkeimmän lintutornin yhteydessä pidetään kahvilaa. Liki 40 vuoden aikana paikka ei ole suuresti muuttunut. Moni matkailijakaan ei ehkä muista käyneensä Nokialla, mutta pikkukylän herttainen baari säilyy muistoissa. Jari ja Ulla Peltomäki perehdyttävät kiinnostuneita lahden linnuston salaisuuksiin. Lahden vähentynyt tunnuslaji kultasirkku laulaa vielä opastuskeskuksen lähellä, ja keväällä voi niityltä kuulla mustapyrstökuirien soidinta. Suomen paras Be!a Berta/Luontoku vat Liminganlahden rantaniityillä pesii kolmisenkymmentä paria muualla Suomessa harvinaisia mustapyrstökuireja. Liminganlahdella pesii lintuja, joita ei muualta Suomesta juuri tapaa hyvällä onnella muutamat niistä voivat ilahduttaa kahvituokiollakin. Ryhmät voivat kuitenkin varata etukäteen todellisen aterian Jari Peltomäen lohikeitto on maankuulua. Pitoruokaa piilopirtissä Yli tuhatvuotinen Hämeen Härkätie kulkee Tammelassa 17. Autoilijoille ja veneilijöille on polttoaineenjakeluasema. Kun kahvila vaipuu talviuneen lokakuussa, muutolla olevat rastaat syövät variksenmarjoja kivikkoisella nummella ja nuoret merikotkat siirtyvät etelään Saaristomeren ja Ahvenanmaan ruokintapaikoille. Cafe Compass lupaa tarjota maukkaita kalavoileipiä, ja sen yhteyteen tulee myös elintarvikekioski. Baaria on pidetty Siuronkosken sillanpielessä 1959 alkaen. Klobbskatanin alueelle raSUOMEN LUONTO 7/97 kennetaan uutta kahvilaa, joka avataan heinäkuussa. Sen pyörteissä on nähty kuningaskalastajakin saalistamassa. "Koski-Baari edustaa vanhan hyvän ajan baarikulttuuria. Aivan Koski-Baarin kulmalla pesii kovasti harvinaistunut pikku tikka. Paikalle pääsee tästä kesästä lähtien helposti Raippaluodun sillan kautta. Kalle' s Inn järjestää tilaamalla yhtä hyvin savusaunaillan lohikeittoineen kuin Björkön ja Paniken luontopolkuretken yöpymisineen saaristossa. lintu paikka Oulun länsipuolella sijaitseva Liminganlahti tarjoaa lintutornien, valtavien niittyjen ja tuhatpäisten lintuparvien lisäksi ravintoa ruumiillekin. Meillä tarjotaan kotiruokaa, jossa muiden muassa paikallisilla kaloilla on tärkeä osansa", Taina esittelee. Kosken rannalla voi kuunnella hämärissä satakieltä tai päivällä kultarintaa. Baarin terassilta voi seurata kuoreiden lippoamista sekä toutaimien ja taimenten narrailua. Maukasta, hyvin laitettua kotiruokaa kelpaa popsia päivän lintuelämysten keskellä. Toutainta terassilla Jos Hämeen keidaskartalta jättää pois Siuron ja KoskiBaarin, seutukunta näyttää kovin vajaalta. avan paikan saaristoerikoisuuksia ovat tuore kala, savulammas ja eri tavoilla valmistetut tyrnimarjat. Karusta saaristoluonnosta voi tietysti nauttia myös popsimalla omia eväitään rannassa valkoisen loiston tuntumassa. Paikalle ilman ennakkovaroitusta tulevat joutuvat tyytymään tavallisiin kuppilan antimiin. )uomen kesässä 2 Hans Hästbacka Kalle's Innon Mustasaaressa, aivan Merenkurkun ulkosaaristossa. Huhtikuussa voi seurata piekanoiden muuttoa, toukokuussa ohi pyyhältävät kuikat, kaakkurit ja monet muut vesilinnut. Opastuskeskuksen terassilla on mukava hörppiä kupponen kuumaa ja mutustella tuoreita leivonnaisia, samalla kun ympärillä lentää ja laulaa toinen toistaan eksoottisempia siivekkäitä. Koski-Baari on taatusti valtakunnan ainut kuppila, jossa toutainta löytyy jopa ruokalistalta. Lintuja riittää merikotkasta karikukkoon. Taimenen ohella myös saukko viihtyy viime vuosina puhdistuneessa koskessa. Jari on koulutettu kokki, ja sen myös huomaa ruoasta
Kansan puistossa sijaitseva Lounais-Hämeen Pirtti piiloutuu luontoon: iso, 1946-48 rakennettu hirsitalo ei tahdo erottua puiden joukosta. Kohta innostuvat myös sirittäjät: hopearahat alkavat pyöriä lasipöydällä. Molemmissa saa juotavaa ja voileipiä, erikoisesti kalavoileipiä. Mutta Hakkapeliittakellarissa saa talossa leivottua maittavaa pullaa ja kakkua. Kalle's Inn Söderudden, (06) 326 9200 Cafe Compass Söderudden, (06) 352 6395 Melko uusi ravintola ja kohta valmistuva kahvila Klobbskatanin kalasataman lähellä. satakieliä, kultarintoja ja pikkutikka. Talo on alunperin rakennettu upseeriperheiden asuinrakennukseksi ja upseerikerhoksi, jossa jo viime Luontokeitaita Tammelasta Liminkaan 1. Pitopöytään halajavien kannattaa soittaa ennen liikkeelle lähtöä. Puisto rajoittuu yksityisten omistamaan harjujensuojelualueeseen. Kuikka meJoo näkyviin niemen takaa ja sukeltaa meidät nähdessään. Kotiruokaa, A-oikeudet. Sen seinällä esiintyy Kustaa II Aadolf koko pönäkEero Jussila/Luontokuvat Kuhankeittäjä on kaakkoisen rajaseudun ja Järvi-Suomen lintu. Karijärvestä nousee taimenta, siikaa ja muikkua. Jälkeenpäin voi nauttia hyvää kotiruokaa. Liminganlahti WWF:n opastuskeskus, (08) 382 842 Liminganlahden lintujen saloihin pääsee tutustumaan alueen kolmesta lintutomista. Majurska tarjoaa kahvia ja kahvileipää Lappeenrannan Linnoitus on vanha markkinapaikka Lappeenrannan keskustan pohjoispuolella Saimaaseen pistävässä niemessä. 0400 233 300, 040 591 9120 tai fax (08) 381 914. Se on yleinen Lappeenrannan seudulla ja Värtsilässä, mutta kuhankeittäjän pulpahtavan huilusäkeen voi kuulla myös Jaalassa. Onnella voi nähdä jopa saukon. Aurantola Jaala, (05) 386 164 Vuosisadan vaihteessa vanhasta asemarakennuksesta tehty kaksikerroksinen kartano, jossa toimii kartanohotelli. 3. Luonnosta kiinnostuneelle 70 hehtaarin laajuinen, jo 1932 perustettu Saaren kansanpuisto tarjoaa viehättäviä Juha Valste Lounais-Hämeen pirtti on Saaren kansanpuistossa Tammelassa. Linnoitus on nykyään vallien, museoiden, ortodoksisuuden, taiteen ja käsityön muovaama tunnelmallinen kokonaisuus. Linnoituksen tunnelmaan erinomaisesti sopiva Kahvila Majurska sijaitsee Linnoituksen portilla 1800-luvun puolivälissä rakennetussa puutalossa. Kalle's Inn tarjoaa etukäteen tilaten ruokaa arkisin ja lauantaisin, sunnuntaisin on klo 12-16 seisova saaristoruokapöytä. Se johdattelee kulkijan läpi harjumaisemien, järvien ja lampien. Talon ant1m1a voi mainiosti mutustaa myös ulkona: järvenpuoleisella sivulla on pöytiä ja penkkejä. Lounais-Hämeen Pirtin emäntä Tuija Kääriäinen kertoo, että pirtin erikoisuutena ovat etelähämäläiset pitoruoat. Sen historia on värikäs: aluetta ovat isännöineet niin ruotsalaiset, venäläiset kuin suomalaisetkin. Opastetut linturetket ja ruokailut tilauksesta: Finnature/Ulla & Jari Peltomäki puh. 2. Koski-Baari Siuro (03) 340 3429 Pian 40 vuotta toiminut vanhan hyvän ajan baari. * Kosken partailla mm. Karijärvessä pesii sorsia, kuikkia ja härkälintuja, kartanon ympärillä Etelä-Suomen puistoille tyypillisiä lintuja. Lounasta tarjotaan päivittäin 10-16 eikä janokaan yllätä. Kotiruokaa, paikallisena erikoisuutena listalla voi olla esimerkiksi suolatoutainta, Kuloveden kuulua kuhaa ja kuorelta. ulkoiluja luontopolkuja. * Merenkurkun ulkosaariston luontoa tyrneineen sekä merikotkineen ja muine lintuineen ja helposti saavutettavissa. Lomamökkejä, veneitä, laavuja. Kesäiset terassit ovat täynnä tuoksuja ja linnunlaulua kirkonkylää. Kaikki ruoka, leipä ja kalja tehdään itse. Rannalla seisova pirtti kätkeytyy katseilta puiden suojaan. Yritämme pirttiin lounaalle, mutta ravintola on varattu yksityistilaisuuteen. kyydessään. 4. Kaukolanharjulla kohoaa 1926 valmistunut puinen näkötorni, josta aukeaa KantaHämeen kaunein maisema. 1' 1 SUOMEN LUONTO 7/97. Kivenheiton verran Nokialle päin ovat Knuutilan ja Alasenlahden lintuvedet. Näköala Siuronkoskelle. Talonpoikaisesineillä sisustettu talo on suosittu häiden ja muiden juhlien pitopaikka. Autolla pääsee Klobbskataniin vasta-avatun Raippaluodon sillan kautta. * Ei mikään bongauspaikka, vaan rauhaa ja kaunista luontoa. Mainio paikka tutustua kalas18 tajiin ja heidän ongelmiinsa. Harjujen, purojen ja ojien sekä kankaiden, suopainanteiden ja järvenrantojen mosaiikissa viihtyy runsas ja monilajinen eläimistö ja kasvillisuus. Siuronkoski on uhanalaisen toutaimen vankinta elinaluetta; keväällä koskella lipotaan kuoretta, kesäilloin taas narrataan taimenta. Kävellessämme järven rantaa kohti pirttiä kultarinta puhkeaa kiihkeään lauluun
Tällä vuosisadalla talo on toiminut vankilan henkilökunnan asuntona, kulkutautisairaalana, kansanhuoltotoimistona ja sateenvarjotehtaana. Kahvila on syntynyt rakkaudesta hyvään kahvileipään ja kahvilakultuuriin, ja sen kyllä aistii. Kahvilassa vietetään myös perhejuhlia sekä pidetään kokouksia, tiedotustilaisuuksia ja neuvotteluja. Majoituksen lisäksi vieraille tarjotaan edullista ja hyvää kotiruokaa; allergikotkin evästetään toiveiden mukaisesti. 10. Lintuparatiisi Mettan kupeella Kahvila Metta sijaitsee valtatie kahdeksan varrella, kymmenisen kilometriä etelään Kristiinankaupungin keskustasta. Kahvila Majurska aloitti talossa yhden kamarin kahvilana 1986. Kaarina Tiainen Majurska on Lappeenrannan linnoituksessa. Luonnosta kiinnostuneille sopii myös polkupyöräretki Pisavuoren laella sijiatsevalle luonnonsuojelualueelle. Kartanonherrana Rautavaaralla Maukas lohikeitto runsaine lisukkeineen maistuu kulkijalle pienen patikoinnin jälkeen Rautavaaran Metsäkartanolla. Metsäkartano ja sen palvelut sijaitsevat upean luonnon keskellä. Majurska Lappeenranta, (05) 453 0554 Lappeenrannan Linnoituksessa toimii 1800-luvun puolivälissä rakennetussa talossa kahvila Majurska. Lämpimän ruoan saanti on hyvä varmistaa etukäteen. Muutakin erämaista luontoa eläimineen lähellä. Rantasauna, grillipaikka terassilla. * Metsäkartanosta on melko lyhyt matka Tiilikkajärven kansallispuistoon ja Pumpulikirkon luonnonsuojelualueelle. Se on syntynyt rakkaudesta hyvään kahvileipään ja kahvilakultuuriin. Majurskan sisustus luo menneisyyden tunnelmaa vanhoine huonekaluineen ja pitsiverhoineen. Makoisat pikkusuolaiset ja muhkeat marjapiirakat valmistuvat omassa * Suomen arvokkain lintuvesi. * Blomträsk on mukana Natura-ehdotuksessa, Ramsarin sopimuksessa ja lintuvesiohjelmassa. Rantakalailtoja. Erikoistoiveista pitäisi kuitenkin kertoa emännälle etukäteen. Tinaterassi Kangasala (03) 377 4444 Viehättävä terassi kirkonkylässä vanhan urkutehtaan kyljessä. Harjumaisemia ja -kasveja, rehevien ja karujen metsien lintuja. Humuun ja hulinaan survotun kaupunkilaisen sielu ja ruumis lepäävät Rautavaaran salomailla täydellisesti. Erikoisuuksina lohikeittoa, muikkukeittoa, savo1.aisia karjalanpiirakoita ja leipää. Kahvilassa on muutama pöytä rantaterassilla, josta voi kahvitellessa tai syödessä seurata järven rikasta lintumaai)maa. Uiheltä lähtevä luontopolku opastaa kasvien avulla paikan historiaan. Kaukolanharjun näkötornista (auki viikonloppuisin) aukeaa Kanta-Hämeen kaunein maisema. Joka päivä talon omia leivonnaisia. Useat seinillä tauluina olevat käsityöt ovat oman perheen ja suvun töitä vuosikymmenten takaa. Majurskan nurkan rastilla 2 kerrotaan, miten Linnoituksen värikkäät vaiheet 1500-luvulta asti ovat vaikuttaneet alueen kasvillisuuteen. leensa myös runsaasti matkailijoita Keski-Euroopasta. Woima Jyväskylän mlk, (014) 666 410 Päijänne-Keitele -kanavan varrella, Naissaaren historiallisessa teollisuusmiljöössä sijaitseva kahvila-ravintola. Metta Kristiinankaupunki, (06) 222 1912 Grilli-Kahvio Metta sijaitsee valtatie kahdeksan varrella Kristiinankaupungissa, Blomträskin äärellä. 11. Urkutehtaan talossa on pieniä käsityöläisputiikkeja ja hotelli. Terassi on etelärinteessä, vaahteroiden ja riippakoivujen katv_eessa. Oman keittiön tuotteita: pikkulämpirniä, kahvileipää, leivoksia. Myös sen kasvillisuus on edustava, järvessä kasvaa muutamia Vaasan läänissä koja on talvella noin 80 ja kesällä noin 100. 7. SUOMEN LUONTO 7/97 keittiössä, ja tee hautuu samovaarissa omasta teesekoituksesta. Ja kun kahvileivät on nautittu ja ostettu vanhanajan nekut evääksi, jaksaa hyvin tutustua vaikka samassa rakennuksessa sijaitseviin käsityöläisten puoteihin tai lähteä luontopolulle (luontopolkuoppaan saa rastilta 1, Saimaan luonnonsuojelukeskuksesta). Metsäkartanossa järjestetään etenkin alkukesällä useita rippikouluja perheleirejä. Luonnollaan se vetää puouhanalaisia kasveja. * Saaren 1930-Iuvulla perustettu kansanpuisto luontopol~uineen on elämys. Se on ympäri vuoden auki oleva, luonnonläheinen eräja nuorisokeskus Savon korpimailla. 9. vuosisadalla vietettiin iloisia pitoja. Asiakaspaik* Linnoituksen luontopolulle pääsee kahvilan nurkalta. Polku kertoo paikan historiasta kasvien avulla. 6. Lounais-Hämeen Pirtti Tammela, Saaren kansanpuisto, (03) 434 1833 ja 0500 485 472 Lounais-Hämeen Pirtti on talonpoikaisesineistöllä sisustettu kotiseututalo kauniin lounaishämäläisen harjuluonnon keskellä. Sinilintu Värtsilä (013) 629 481 Hotelli-ravintola Värtsilän Sääperinjärven lähellä tarjoaa muun muassa ruokaa ja olutta. Kesäiltoina voi terassilla kuunnella viitaja luhtakerttusia, pensassirkkalintuja ja ruisrääkkiä. Keskuksessa voi majoittua myös oikeaan vanhan ajan tukkikämppään, ja vieressä tarjoaa leirintäalue monipuolisia palvelujaan. A-oikeudet. Hyvää ruokaa, patikkaja polkupyöräretkiä ympäristöön. Ympärillä on Värtsilän kosteikkoja peltoaukea, ja ravintolan pihalta on nähty usein harvinaisia lintuja. Heti ympärillä on monia lintuja, viereisellä Kirkkojärvellä vielä enemmän. *Vanha kulttuuriympäristö lintuineen ja kasveineen. Metsäkartano Rautavaara, (017) 780 510 Luonnonläheinen eräja nuorisokeskus Pohjois-Savon korpimailla. Erilaisia majoitusmahdollisuuksia leirintäalueesta tukkikämppään. 8. Kahvilan takana olevalta terassilta sen sijaan on hyvä näköala moniin eri suojeluhankkeisiin sisältyvän Blomträsketin re* Kukkovaaralta aukeaa näkymä rajantakaisen Karjalan koskemattomiin metsiin. Se on viihtyisässä hirsimökissä, josta kuitenkin näkee vain autoja ja tien. Nyt se on levittäytynyt jo kolmeen kamariin ja terassille. Lintujen ohella myös kiehtovia kasveja: maankohoamisrantojen kasvillisuus muuttuu jatkuvasti. Elokuussa kiertelemme Kuusamon pohjoispuolella 19. Ruokavalikoimaa on pitopöydästä pikkusuolaiseen, mallasleipää ja kotikaljaa. Makoisat pikkusuolaiset ja muhkeat marjapiirakat valmistuvat omassa keittiössä, ja tee hautuu samovaarissa. Sääperinjärvelle Sinilinnusta on matkaa vajaa kilometri, lintutornille kilometrin verran. Paikalta lähtee luontopolku lintuisalle Kirkkojärvelle. 5. A-oikeudet, kahvila, jäätelöä, salaatteja ja ruoka-annoksia. Pöytiä sekä pihalla että terassilla. Linnoitus on hyvä esimerkki ihmisen luomasta kauniista ja luonnoltaan monimuotoisesta ympäristöstä. *Tasavallan pyöräilykunnaksi nimetyn Kangasalan arvon mukainen terassi puiden siimeksessä. Kahlaajia, hanhia, haukkoja, vesilintuja, kerttusia, sirkkuja. Lisäväriä tuovat lokit, tiirat ja nurmikolla keväällä kukkivat kevätesikot. Tavaroita on hankittu vuosien kuluessa eri puolilta Etelä-Suomea. Metsäkartano on melko lähellä Tiilikkajärven kansallispuistoa ja Pumpulikirkon luonnonsuojelualuetta. Kauempaa tuleville Sääperin kävijöille mainio tukikohta, jossa voi yöpyä, saunoa ja josta voi lähteä vaikka kanoottiretkelle Jänisjoelle. Lintuja muun muassa pikkulokki, kalasääski, ruskosuohaukka, joutsen, yölaulajia ja vesilintuja. Näin kesäisin Kahvila Majurska on avoinna päivittäin klo 10-20. Sinilintu isännöi kesäisin kilometrin päässä olevaa pientä leirintäaluetta
Riippakoivujen ja vaahteroiden katveeseen, etelärinteeseen on rakennettu Kangasalan polkupyöräkahvila, Urun Tinaterassi. Paikalliset alan harrastajat ehdottivat, josko meidän terassi voisi toimia pyöräilykahvilana. Eläinten luettelo alkaa perhosista, rupiliskosta ja peltohiirestä päättyäkseen ruisrääkkään, viitakerttuseen, sirkkalintuihin ja kuhankeittäjään. Värtsilässä sijaitseva Hotelli-ravintola Sinilintu on luontoharrastajan keidas, jossa voi sammuttaa janonsa ja laannuttaa nälkänsä. Pyöräile pöytään Lehto kerttu laulaa Kangasalan vanhan urkutehtaan seinustalla niin lujaa, ettei kylänraitin liikennettä kuule lainkaan. Sen kuulee ja näkee kuitenkin myös VärtHans Hiistbacka silässä Sääperinjärvellä. Lapväärtinjoki on yksi Suomen viidestä jäljellä olevasta meritaimenen kutujoesta. Samalla on hyvä tilaisuus seurata järven runsasta ja monipuolista lintuelämää. Kävelytien vierestä raikaa punavarpusen haikea laulu, joka tuntuu sanovan: "Kesällä Naissaareen, kesällä Naissaareen ... Vaajakosken kuohujen äärellä Naissaaressa seisoo ylväänä Kahvila Woima. Pappamopo symboloi vanhaa baarikulttuuria. Se on terassi, joka hakee vehreydessä vertaistaan. " Itäistä luontoa parhaimmillaan Värtsilä sijajtsee kaakkoisrajalla; se liittyy aivan rajan takana olevaan lehtometsien alueeseen, jonka luonto on omaleimainen ja ympäristöstä poikkeava. Värtsilän kosteikoissa, niityillä, rannoilla ja metsissä elää koko joukko muussa Suomessa vähälukuisia tai jopa puuttuvia eläimiä ja kasveja. Hienon koi vukujan päässä avautuu ja sulkeutuu Keiteleen kanavan sulkuportti , jonka läpi kulkee veneitä, laivoja ja tullikuljetuksia. Ruoat ja leivonnaiset tehdään itse tuoreista raaka-aineista. Lähellä kahvilaa on Vaajakosken vanha voimalaitos ja yli satavuotiaita puutaloja. Kristiinankaupungin liepeillä kävijän kannattaa poiketa myös kaupunkjin ihailemaan vajkka keskustan vanhoja puutaloja ja puukjrkkoa. rillä avautuu historiallinen teollisuusmaisema ja vanhan kulttuurin muokkaama luonto. Woiman omistaja Pirjo Reijonen pitää luonnonläheisyyttä ja viihtyisää ympäristöä yrityksensä tärkeimpinä myyntivaltteina. Kristiinankaupungin lähellä on hyvä lintujärvi Blomträsk ja kahvila Metta. Terassilla on A-oikeudet. Lintujen lisäksi alueella elää esimerkiksi liito-oravia ja saukkoja. Suomalainen baarikulttuuri elää vielä paikoin -ja joskus lähellä luontokohteita hevään pohjoisperukkaan. Se sopi, pyörätelineet ovat yleensä aivan täynnä", kertoo kahvilan emäntä Heini Tolppa. Monet ruovikoiden ja rantapensrnkkojen laulajat ja rantaluhtien huutelijat aloittavat konserttinsa vasta illan hämärtyessä. Woimaa Naissaaresta Päijänteen itäpuolelta Jyväskylää lähestyvä voi poiketa taukopaikkaan, jonka ympä20 Mikko Pölläncn/Luontokuvat Kultasirkun surumielinen säe helähtää entistä harvemmin Liminganlahdella. Sinne voi majoittua ja tutustua lähellä olevaan Sääperinjärveen sekä muihin Värtsilän luontokohteisiin. Sorsia ja muita vesilintuja on runsaasti. Juho Rahkonen Woiman terassilta aukeaa näkymä vanhaan kulttuurimaisemaan kasveineen ja lintuineen sekä Keiteleen kanavalle. Sääksi kalastaa siJmjen edessä, pikkulokjt huutavat nenäsointisesti , kurjet kjrahtelevat ja laulujoutsen töräyttelee jossilin lähellä fanfaarejaan. SUOM EN LUONTO 7/97. Sympaattinen tehdasmiljöö kylän laidalla on hyvien pyöräteiden varrella. " Kangasala valittiin viime vuonna valtakunnan pyöräilykunnaksi. Ruskosuohaukka viipottaa siivet vahvassa V-asennossa vähän ruovikon yläpuolella. Ei ihme, että kauniilla ilmalla kahvilan piha ja kuisti täyttyvät kesästä nauttivista ihmisistä. Keskustassa sijaitsevalla Pohjoislahdella on lintutorni, jossa käyminen saattaa hyvinkin kannattaa. Paikan erikoisuuksiin kuuluvat makulonkerot ja -siiderit. Lahdella on etenkjn keväällä paljon vesilintuja, joiden joukossa on silloin tällöin harvinaisuuksiili n. Alueelta löytyy myös luontopolku, joka opastaa kävijää kaakkoisen luonnon erikoisuuksiin. Terassilla voi nauttia aterian virvokkeineen tai vain kahvia. Tietojen kokoamisessa avustivat muiden muassa Patrik Byholm, Hans Hästbacka, Juho Rahkonen, Kimmo Repo, Jari Salonen, Kaarina Tiainen ja Marcus Walsh. Matkailijat piipahtavat sinne usein levähtämään ja nauttimaan virvokkeita. Siinä viihtyvät tai kutevat myös harj us, vaellussiika, nahkjainen, rapu ja jokjhelmisimpukka. Kahvilarakennus toimi vuosisadan alussa sahan johtajan asuntona. Blomträsket yhdessä Härkmerifjärdenin, Syndersjön ja Lapväärtinjoensuun kanssa muodostaa hienon kosteikkokokonaisuuden, joka tarjoaa monipuolisia luontoelärnyksiä. Vanhaa perua ovat myös pihanurmelle istutetut kevätesikot ja suuret koivut, joiden katveessa asiakkaat saavat seurata Keiteleen kanavaa pitkjn seilaavia aluksia sekä kjrkuvia lokkeja ja tiiroja. Virvoittuneena ei parane lähteä pyörän selkään sitäkjn mukavampi on suunnata Kirkkojärven lintuisalle luontopolulle, joka lähtee aivan terassin kulmalta. Perhosista kiinnostuneen silmiin voi osua harvinainen tummaverkkoperhonen. Ei ihme, että paikka on fillariväen suosiossa
Aura Koivisto arvelee, että suomalaisilla on erityinen raataja-raivaaja -geeni, joka vaikeuttaa suhtautumista villin luonnon säilyttämiseen. Tämä tulee mieleen, kun on nähnyt miten suhtauduttiin ensin rantojen ja sitten metsien suojeluun, ja nyt, kun on kuunnellut Natura-ohjelman vastaista kiihtynyttä kaakotusta. K. Ei vaikka nykypäivänä asenne on täydellisen järjetön. Suojelu ei saa olla "ylimitoitettua" eikä "haitata elinkeinojen harjoittamista". Niin vähän sitä on jäljellä. Mikä suojelu sitten ei olisi ylimjtoitettua. Retkellään Pamilon koskelle Ilomantsin silloisiin erämaihin Inha kohtasi köyhistä köyhimmän mökinukon, jonka kaivakka perhekunta sitkutteli nälkäkuoleman partaalla. Torppaa ja sen vähäisiä peltoja ympäröivä korpi näytti vain odottavan hetkeä, jolloin se taas sammaloisi pellon ja muuttaisi viljan näreiköksi. "Raatajan silmillä katselee saloa suomalainen talonpoika, muistaen omaa ja esi-isäinsä työtä, ja siinä ovat tuon synnynnäisen säälimättömyyden juuret, jolla hän nykyään metsää kohtelee", kirjoittaa Inha. Kun valtiovarainministeri Sauli Niinistö ryöpytti Natura-hanketta tutuin populistisin sanakääntein, hän tietysti muisti todeta kansamme "luonnonläheisyyden". Inha on kuvannut kansamme luontosuhdetta murheelliseen sävyyn. R aatajan asenne istuu tiukassa. Ilmeisesti raivaajageeniin kuuluu myös jonkinasteinen näkövamma, joka estää havaitsemasta viime vuosikymmeninä tapahtuneita massiivisia ympäristön muutoksia. Suomalaiselta talonpojalta on kadonnut rakkauden ja säälin tunne metsää kohtaan, Inha kirjoittaa. Olemmehan me suomalaiset hävittäneet oman saimaannorppamme sukupuuton partaalle mikä on tapahtunut paljolti vain huvin vuoksi: koska tahdomme huvitella huviloillamme, huvikalastaa, huviveneillä ja huvikelkkailla. Ehkä raataja-raivaajan asenne on meillä suomalaisilla geeneissä, eikä se sieltä noin vain häviä. Jos tätä elämän yksipuolistamista hiukankin yritetään rajoittaa, kansassa kuohahtaa pyhä viha. Yhä vieläkin, sata vuotta myöhemmin, kun korpitöllit ovat muuttuneet tiilitaloiksi, nälkiintymisen sijasta kuollaan liikalihavuuden aiheuttamiin sydänja verisuonitauteihin, kun Pamilosta on tullut voimalaitos ja Ilomantsin saloista tikkutaimikkoja, suhtaudutaan metsään ja muuhunkin alkuperäisluontoon tuolla samalla säälimättömyydellä. Kaiketi se olisi suojelua, joka sallisi metsien hakkaamisen, soran kaivamisen, teiden, kesämökkien, laskettelukeskusten, tekoaltaiden yms. Parjattujen suojeluohjelmjen jälkeenkin Suomen luonnosta yli 90 prosenttia pysyy talouskäytössä! Entä mikä olisi kohtuusuojelua, sellaista, joka ei haittaisi elinkeinojen harjoittamjsta. Akatemiaprofessori Ilkka Hanski kommentoi asiaa Helsingin Sanomjen mielipidesivuilla ja totesi surullisen osuvasti: "Vanha metsä on helppo leimata rappiometsäksi siitä yksinkertaisesta syystä, että suomalaisten kontakti siihen on jo katkennut. Miten ällistyttävän laajaa ja tehokasta on ollut esimerkiksi haavan metsäluontomme suojaavan emopuun ja lintukodon mielipuolinen likvidointi. Suojelun sättijät toteavat kyllä laupiaasti ja edistyksellisesti kannattavansa suojelua, mutta sitten seuraa "mutta". rakentamisen, kaivostoiminnan sekä muunkin kuviteltavissa olevan maan kääntämisen ympäri ämpäri. Yksi näistä fraaseista koskee juuri suomalaisten luontosuhdetta: miten "olemme jo ikiajat osanneet elää luonnon kanssa tasapainossa". Samassa yhteydessä hän kuitenkin kertoo tapauksen, jolloin tuo "kansamme suoranainen metsäkammo" alkoi tuntua ymmärrettävältä. Käsitys on suomalaisten keskuudessa yleinen: että vanhat luonnonmetsät ovat vaikeakulkuisia ryteikköjä. Risto Sauso Oli perusteluna sitten toimeentulo tai virkistys, päämäärä näyttää olevan sama: luonnon ronkkiminen ja luonnoneliöiden nitistäminen. Suojelun hän näki johtavan siihen, että "kaikki metsämme rämettyvät läpipääsemättömjksi ryteiköiksi". Aura Koivisto Luonnonläheinen raivaajakansa T eoksessaan Suomen maisemia I. Joka kerta suhteellisuudentajunsa tyystin menettäneet ihmiset hokevat samoja perus te I e matto m i a fraasejaan. Sitä mitä emme henkilökohtaisesti tunne ei ole meille oikeasti olemassa." 01en joskus ajatellut, miten innokkaasti suomalaiset ovat omaksuneet ja hyväksyneet ne metsätalousväen esittämät toimintamallit, jotka ovat olleet luonnolle tuhoisia. Tosiasiassa niissä kulkeminen on helppoa ja miellyttävää, pilinvastoin kuin nyky-Suomelle ominaisissa hakkuurydöissä ja taimirääseiköissä. SUOMEN LUONTO 7/97 21. Raivaajasuomalainen ei 1 uonnontilaisu utta siedä. Miten tuhatkertaisesti vaikeampaa on muokata asenteet päinvastaisiksi, haapoja suojeleviksi ja niiden monimuotoista eliöstöä varjeleviksi ! Eikä tämä säälimättömyys kohdistu vain luontomme pieniin ja huomaamattomiin, kuten kovakuoriaisiin tai nilviäisiin (jotka tämä luonnonläheinen kansa kuittaa halveksuvasti "ötököiksi"), vaan myös suuriin ja sympaattisiin
Ypäjällä on satoja hevosia, ja on tärkeää, että laitumia käytetään oikein. Alice Karlsson Ypäjän hevoslaitumet ovat paitsi kauniita myös monen taantuneen kovakuoriaisen viimeisiä turvapaikkoja. 22 Hevosenkakkaroi<. Tällä orilaitumella kasvavat myös vaateliaat ahonoidanlukko ja ketonoidanlukko . Maaperän liiallista kulumista on vältettävä, mutta toisaalta hevoset pitävät myös maisemia avoimina. Arvokkaasta 90 hehtaarin perinnemaisemasta suuri osa on mukana Natura 2000 -ohjelmassa. Pörrölyhytsiipi on laitumilla pörräävä peto
Etenkin kovakuoriaislajisto on siellä poikkeuksellisen monipuolinen. Jouko Veikkolainen Sontiainen on taantunut koko Suomessa karjatalouden muutosten seurauksena. Lannan on oltava kosteata mutta ei aivan äsken tuotettua. Saimme kulkea jonkin aikaa ennen kuin osuimme oikeille apajille. Mannerkoski ja Rutanen lapioivat lantaa urakalla ja löyYpäjällä jatketaan tutkimuksia muun muassa isolaakasittiäisen toivossa. Samoja laitumia tallaavat nyt H evoskoulun ja Maatalouden tutkimuskeskuksen H evostutkimuksen orit ja tammat. Sellainen on löydetty Someron Häntälästä. 23. Maaperän ja eläinten yhteiselo on synnyttänyt maassamme ainutlaatuisen elinpaikan. Jouko Veikkolainen Valtion hevossiittola ja hevoshoitokoulu perustettiin 1930-luvulla Jokioisten kartanoiden maille Ypäjälle. Oppainamme olivat hyönteistutkijat Ilpo Mannerkoski ja Ilpo Rutanen. Kuljimme pitkin laitumia ja etsimme sopivan tuoretta hevosenlantaa. n salattu maailma Helena Jansson K unttalantiainen elää maassa ja suosii laidunniittyjä. Ypäjällä sontiaisia on runsaasti. Eräänä aurinkoisena päivänä pääsin valokuvaaja Jouko Veikkolaisen kanssa tonkimaan Ypäjälle hevosenkakkaroita
Heinät ilmeisesti tuotu Saksasta ja laji oli kulkeutunut niiden mukana. Kuoriaisen näkee yleensä lennossa alkuja keskikesällä, nykyään tosin yhä harvemmin, sillä laji on voimakkaasti taantunut. D SUOMEN LUONTO 7/97. taan peto, ja sekä aikuiset että toukat syövät muita hyönteisiä. Ypäjällä melko runsas metsäisimmillä laitumilla. Laitumilla pitää olla myös vaihtelevuutta, kuten varjostavaa puustoa. Ypäjällä tavattu yksi yksilö hyvin kuivan lannan alta. Löytö oli kiihottava, sillä sitä ennen ötökkä oli nähty Suomessa 35 vuotta sitten! lsolaakasittiäistä ei ole tavattu Ypäjältä, mutta kenties jonakin päivänä se löytyy. Pörrölyhytsiivillä on voimakkaat leuat, ja ne voivat puraista ihmistäkin tuntuvasti. Laitumethan ovat olleet hevosten käytössä koko ajan. sivät kunttalantiaisen. Mannerkosken mukaan isolaakasittiäinen on juuri sellainen laji, joka edellyttää pitkäaikaista laiduntamista. Ilpo Mannerkoski (vas.) ja Ilpo Rutanen hevosenkakkaroiden kimpussa. Lähde: Ilpo Mannerkoski, kunttalantiainen, kuuluu myös lantakuoriaisiin, mutta tarvitsee pikemminkin maaperässä olevaa lahoavaa kasviainesta kuin lantaa. Lantakuoriaisilla on luonnontaloudessa suuri merkitys. Osa niistä on selvästi sellaisia, jotka ovat olleet täällä pitkään, mutta lajeja tulee muualtakin. "Ei se tosin ihan niin hienoa lantapalloa taputtele, mutta kuitenkin." Sontiainen kaivaa maahan lantakasan alle syvän käytävän ja varastoi sinne lantaa toukkia varten. Työtä uhanalaisten kovakuoriaisten kartoittamiseksi tehdään hyvin pienillä voimilla. Suurlyhytsiipislaji (Ocypus aeneocephalus) Harvinainen, Ypäjältä tavattu pari yksilöä. "Laitumien väheneminen on osaltaan vaikuttanut myös esimerkiksi kottaraisen taantumiseen." Sykähdyttävä löytö Mannerkosken hienoimpia hetkiä oli se, kun hän löysi Someron Häntälästä toissa kesänä isolaakasittiäisen. Lantiaislaji (Aphodius conspurcatus) St Harvinainen, lähinnä metsälaitumilla. Haaviin tarttui puolestaan pörrölyhytsiipi, uhanalaisia lajeja kummatkin. Ypäjällä melko runsas useilla laidunkuvioilla. Ypäjältä löydetty yksi yksilö metsäisellä laitumelta. Suomessakin on yli 3600 kovakuoriaislajia, ja joukossa on paljon vaikeita lajeja. sabulicola) Harv inainen laji, hiekkaperäisillä mailla. Kolmas retkemme löytö, Pörrölyhytsiipi (Dinothenarus pubescens) St Viihtyy parhaiten hakamailla ja luonnonlaitumilla. "Komea sontiainen on samaa heimoa kuin pyhä pillerinpyörittäjä", Mannerkoski kertoo. Pian sontiaisia löytyi lisää. Ypäjällä saatu kahdelta eri laidunkuviolta. Ypäjällä melko runsaana avoimella rinnelaitumella. SiJ]ä aikaa kun tutkijat keskittyivät · löytöihinsä, minä kaivoin esille punkkien kansoittaman sontiaisen. Ypäjällä on lämmin hiekkamaa, johon esimerkiksi sontiaisen on helppo kaivaa käytäviään. Ypäjältäkin löytyi muun muassa eräs kaitanärviäislaji, joka oli matkustanut Saksasta heinien mukana. Maaperällä on monesti lantaa suurempi merkitys. Suomessa koppiaisharrastajia on vain joitakin kymmeniä. "Jos ei lantaa hyödyntäviä hyönteisiä olisi, se huomattaisiin pian." Kuoriaiset elävät myös suhteessa toinen toisiinsa ja muihin elämiin. Lajistoa kuvaa myös se, että Suomelle uusiakin lajeja löytyy jatkuvasti. Ypäjällä saatu parveilulennosta useita yksilöitä. Tadelaakaslaji (Acrolocha pliginskii) Harvinainen, erityisesti hakamaalaitumilla. Se on harmi, sillä nyt emme tiedä, onko sieltä mahdollisesti hävinnyt joitakin lajeja." Toisaalta Mannerkoski ei näe mitään syytä, miksi niin olisi käynyt. Laidunsieniäinen (Combocerus glaber) St Kuivilla hiekkapohjaisilla laitumilla. "Se näyttää suosivan laidunmailla sellaisia paikkoja, joissa maaperä paljastuu." Ettei maailma hukkuisi lantaan! Mannerkoski on käynyt Ypäjällä kolmen vuoden aikana viisi-kuusi kertaa ja koko ajan on löytynyt lisää lajeja. Laitumien lapsia Useimmat Ypäjän hevoslaitumilla tavatut lantakuoriaislajit voivat elää myös lehmänläjissä, mutta jotkut ovat hevosenlannan suosijoita. "Jos pörrölyhytsiiven laittaa purkkiin, jossa on muita hyönteisiä, se tekee niistä silppua!" Mannerkoski huomauttaa. Kunttalantiainen (Aphodius niger) St Elää maassa, suosii laidunniittyjä, usein kosteilla paikoilla. Sontiainen (Geotrupes stercorarius) Taantunut, Ypäjän kanta runsas. Hietalan tiainen (Aphodius sordidus) St Hiekkapohjaisten laidunten laji. Pörrölyhytsiipi on puoles24 Jouko Veikkolainen Ypäjän hevoslaitumien kovakuoriaislajistoa (St = taantunut) Punalantiainen (Aphodiusfoetens) St Hiekkapohjaisten laidunten laji. Ne hajottavat lantaa ja saattavat sen taas kiertoon mukaan. Ypäjällä melko runsas. "Australiassa tuli aikoinaan suuri ongelma siitä, että sinne vietiin karjaa eikä siellä ollutkaan niiden lantaa hajottavia hyönteisiä", Mannerkoski sanoo. Kaitanärviäislaji ( Dienerella ruficollis) Löytyi Suomelle uutena lajina laitumella olleesta heinäkasasta. Niiden lisäksi läjistä löytyi kovasti sontiasta muistuttavia metsäsittiäisiä. Yksi selitys on lajiston runsaus. Myös komposteista löytyy silloin tällöin lajeja, jotka ovat kotoisin paaas1assa Kaakkoisja Itä-Aasiasta. Lantiaislaji Aphodius punctatosulcatus (A . Laji elää erityisesti hakamailla, missä aikuiset partioivat lantakasan ympärillä ja toukat mönkivät lannassa. Käänsin sen selälleen, ja se oikaisi raajojaan kuin makeasta unesta heräävä. "Tällä hetkellä Ypäjä on tiedossa olevista laidunmaista Someron Häntälän ohella monipuolisin." "Ypäjältä ei ole juuri mitään aikaisempia hyönteistietoja
Lieneekö vielä kanahaukkametsässä, josta kai aamulla tuli, ajattelen, enkä halua häiritä. Pian huomasin , että minulla oli pikemminkin vain yksi kuva." Viljami Vaivaishiiri -kirjoja on ilmestynyt nyt kaksi. Oikeassa kanahaukkametsässä on hämärä kesän kirkkaimmallakin päivänpaisteella, sillä suuret kuuset lakaisevat valon pois. Kohteen ympäristön merkityksen Willamo oppi kantapään kautta. Kanahaukkametsä on ollut viime vuodet Willamon ajatusten ja kameran pääkohde, vaikka hänet tunnetaan myös muiden lintujen ja pikkunisäkkäiden kuvaajana. Hän on koulutukseltaan biologi, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että kuvissa houkuttimillakin aikaan saadut tilanteet huokuvat aina aitoa luonnonvoimaa. Ne ovat ennen kaikkea lastenkirjoja, mutta Willamo ei myönnä kuvanneensa mitenkään erityisesti lapsille. Sen reunoilla majailee myös tällä sivulla komeileva helmipöllö, jonka viime toukokuun täysikuu näki tuovan poikasilleen päästäissaaliin. Viirupöllö tai hiirihaukka saattaa jopa asettua kanahaukan vaihtopesään. "Se on selviytynyt vainosta ja metsäluonnon muuttumisesta käsittämättömän hyvin." Willamo selittää, miten upealta näyttää kun raskas haukka lentää valtavaa vauhtia läpi sankan metsän. Muutkin kanahaukkametsän isot pedot elävät keskenään varsin sopuisasti. "Aluksi linnuilla voi olla yhteenotto, mutta se päättyy melkein aina tasapeliin, sillä hiirihaukka, viirupöllö ja kanahaukka ovat keskenään tasaväkisiä." Kanahaukkametsän muut asukkaat ovat olleet jatkuvasti mielessä ja seurannassa, kun Willamo on kuvannut tulevaa kirjaansa varten. sa, jossa sukupuolilla on selvä kokoero. 25. -~ Antti Halkka -~ Heikki Willamo kurkistaa kanahaukkametsän elämään. "Nyt olerrime muuttaneet kolmen kilometrin päähän lapsuuteni kesämökin maisemista ja olen palannut tavallaan juurilleni." "Isä nukkuu", sanoo 10-vuotias Pekka, kun soitan Karjalohjalle kesäkuisena iltapäivänä. Lapsille hän kuvaa silti oikeastaan aina, koska etsii eläimen persoonallisuutta niin kuviinsa kuin teksteihinsä. Kanahaukkojen, pöllöjen ja sadun valon suuri metsä eli vain kuvaaja-kirjoittajan mielessä. "Koiras on naarasta pienempi mutta ketterämpi ja ehtii näin saada tarjotusta ruuasta osansa." Pesästään ympäristön maastoon hajaantuneet haukanpojat tappelevat varsin harvoin ruuasta. Isompi on aina naaras kanahaukkojen maailmasSUOMEN LUONTO 7/97 "Helmipöllö palasi pesälle aina tietyn oksan kautta" , selittää Heikki Willamo tämän siluettikuvan taustaa. "Havahduin ja kävin masennuksen läpi, kun huomasin ettei sellaista metsää olekaan", sanoo Heikki Willamo. Heikki Willamo hakee kuvansa tällaisesta vähän valon ja niukkojen värien maailmasta. Kuvassa on kaksi pian täysikasvuista poikasta: emo on tuonut juurakolle saaliin, jonka isompi nuori haukka on napannut. "Saaliin sai naaras", sanoo Willamo. Perhe asuu toista vuotta Karjalohjalla vanhaa kansakoulua; aiempi asuinpaikka oli Uudenmaan ja Turun välisellä metsäseudulla. "Tunnen kanahaukkaa kohtaan valtavaa intohimoa ja kunnioitusta", hän sanoo. Pekalla on sitä paitsi varmassa tiedossa, että isä herää -~ puolen tunnin kuluttua. Läheisin teos on 1994 ilmestynyt, Vuoden luontokirjaksi valittu Kaakkurin huuto. Selostus on niin osuva, että sellainen kuva löytyi äkkiä tätä kirjoittaessani minunkin muististani, yksi kanahaukkametsän sirpale. Kanahaukkametsässä elävät muun muassa pyy, närhi, pohjantikka, säät ja vuodenajat. "Kun aikanaan menin kustantajan luo vaivaishiirikirjan kuvien kanssa, mukana oli kymmeniä vaivaishiirikuvia ja luulin että tarina on siinä. Keskiaukeamamme kanahaukat Willamo kuvasi heinäkuun alussa tasan vuosi sitten. Tärkeitä ovat tietysti myös kuvat ja kirjoitukset, JOita vuosien varrella on ilmestynyt paljon Suomen Luonnossakin; monelle muuten vähän luontoasioita tonkivalle Willamo on tuttu palstallaan Pirkka-lehdessä. Sinne se oli kerätty vanhojen metsien ja vuosien pirstaleista. KUVAKULMIA Heikki Willamo etsi hävinneen metsän Karjalohjalaisen Heikki Willamon kanahaukkametsää asuttavat pöllöt, tikat ja mystinen tunnelma. Kirjat ovat selvästi hänelle miltei vanhanaikaisella tavalla tärkeitä. Metsä luo oman tunnelmansa, mutta "on niin pieni, että sen läpi voi kävellä hengittämättä kertaakaan"
kaali , vanhan kansan mystinen, myrkyllinen villi kaali! Kuvaajan ja puutarhurin suosikki Hullukaali varttui . Jotakin tuttua siinä oli , ihan tuossa kielen päällä pyöri mutta eipä saanut sanallista muotoa. Lopulta onnistuimme irrottamaan taimen ehjänä paalujuurensa kärkeä myöten ja istutimme sen syrjäiseen paikkaan marjatarhan laitaan. Kasvupaikallaan sillä ei olisi tulevaisuutta; kohta tulisi maansiirtotraktori ja jyräisi sen. Siitä tuli puolitoistametrinen, monihaarainen yksilö. " Kauhistuksen kanahäkki , teillä on vaarallinen piha! Kuinka te uskallatte pitää tuollaista kasvia vapaasti tarjolla, jokuhan voi syödä sitä ja vaikka kuolla. Alkukesästä pienet taimet putkahtelivat esiin mitä merkillisimmistä paikoista. Olisiko se tupakan taimi. Teksti: Inkeri Hurme Kuvat: Tuomo Hurme Hullukaali tuli taloon Hullukaalin ruukkumaiset siemenkodat sisältävät tuhansittain pieniä, mustia siemeniä, jotka säilyttävät itämiskykynsä satojakin vuosia. Tavanomaista kaatopaikkakasvistoa siis. Hän tarkasteli sitä aamuja iltavaloissa, läheltä ja etäämpää. Mikähän siitä tulee isona. Tunnustan, että varjelimme sitä, teimme kasvista pihamme nähtävyyden. Annoimme sen siemeniä halukkaille. Kaksivuotisena se kehitti ensin taimet ja seuraavana vuonna kukat ja siemenet. Heureka siinähän on hulluSe tuli pienenä pihalle, lisääntyi ja täytti tontin. Sitä ei enää käytetty varsinaiseen tarkoitukseensa Euran ja Köyliön yhteisen jätteenkäsittelylaitoksen aloitettua toimintansa. Tuntematon tuodaan pihaan Päätimme siirtää taimen omalle pihalle ja katsoa, mikä siitä tulisi. Mielenkiintoinen kasvi mutta liika on aina liikaa. Kävin katsomassa siirtolaista parin päivän päästä. Kessu. Lujasti oli taimi ankkuroitunut kasvualustaansa, sen juuri oli suorastaan paalu. Sen synkänoloiset kukat kiehtoivat kasvikuvaukseen erikoistunutta puolisoa. Niitä oli mansikkamaalla, kukkapenkeissä, niitä työntyi esiin valkosipulija palsternakkapenkeistä. Retkeilimme Honkilahden entisellä kaatopaikalla keväällä 1990. Vanhalle kaatopaikalle sai tuoda enää puutarhajätettä, oksia ja muuta sellaista. Apua, me hukumme hullukaaliin! Jakelimme taimia tuttujen mukaan, perkasin, jätin muutaman kasvamaan sinne tänne. Siemenet samoin kuin muutkin kasvin osat ovat myrkyllisiä. Kiersimme ja katselimme, mitä oli tarjolla. Hullukaali oli tullut taloon jäädäkseen. Teillähän käy lapsiakin !" "Onpas teillä komeita kessuja! Tuleeko niistä hyvää tupakkia?" Kommentit olivat moninaiset, kauhistuksesta ihastukseen ja ihmettelyyn. Mustaja punaherukan taimia, terttuseljaa, kurttulehtiruu"'Sua, ukontulikukkaa, nokkosta, jokunen 28 puutarhaorvokki. Pojan tarkkoihin silmiin osui taimi , jota hän ei tuntenut. Se harasi vastaan. Ei , tätä kessua ei kääritä sätkiksi. Kasvia on käytetty noituuteen ja lääkintään. Laihassa maassa hullukaali jää parikymmensenttiseksi kun taas runsaasti typpeä sisältävä kasvualusta saattaa tuottaa puolitoistametrisen, monihaaraisen kasvin. Siis erinomainen paikka tehdä satunnaiskasviretki. Hyv in vi ihtynyt ja runsaasti siemeniä kehittänyt, elämänsä elänyt hullukaali joutui lopulta kuivana törönä kompostiin. Komposti levitettiin aikansa kypsyttyään ja katso: Maa täyttyi hullukaalin taimista. Muutama vuosi muuttonsa jälkeen se oli saanut pysyvän juurensijan ja muuttunut rikkakasviksi. Hullukaaliprojekti oli alkanut: hullukaalin uhkaavat "silmät" erilaisissa valoissa, hullukaali hyönteisillä ja ilman. Seuraavana vuonna sen kasvupaikalla oli useita pieniä taimia, ja kaikista varttui aikanaan kukki va ja siementävä kasvi. Raati kutsuttiin paikalle tarkastelemaan löytöä. Ihmisten muinoin Suomeen tuoma kasvi viihtyy vanhan asutuksen liepeillä mutta on nykyään harvinainen.
Katso, hyvännäköisiä maarianverijuuria, kauniita tähkätädykekasvustoja, tulehan tänne! Ei hän tullut. Kompostissa ehkä oli ollutkin mutta tuskin pihalla ja pellolla. Mansikkamaan loppuosa oli hullukaalin pikkutaimista tasaisen vihreänä mattona. Kirkon luona oli viehättäviä ketoja, joilla kiertelin ja katselin kasveja. Hän oli juuttunut kirkon viereen, polvistunut sinne kameransa kanssa. Mitkä karvat, mikä figuratiivisyys! Voi poika, minkä teit! Nyt meillä on varmaan maakunnan vahvin hullukaalikasvusto. Elelemme alavalla maalla, halla on aina vieraanamme. Kun mökkimme ja ulkorakennuksemme joskus häviävät maan pinnalta, kun kaivinkone myllää maamme vaikkapa EU-normit täyttäväksi golfkentäksi, niin hullukaali tulee tervehtimään. Tuttavat valittivat, että taimet kuolivat järjestään, siemenistä ei tullut mitään. Se ilmestyy milloin mistäkin kasvikuvaajan iloksi. Eihän sellaista voinut sivuuttaa. "Katsokaa meitä, meillä sillä on otollinen maaperä ja edulliset ympäristötekijät!" Hullukaali tuli jäädäkseen. Ja siellä kylmällä pellollakin se jatkoi innolla sukuaan. Kirkon kiviaidan vierellä näkyi olevan kulttuurikasveja; yritin kiinnittää puolison huomion ketoihin, kallioihin. Siinä on tyyliä. Hullusta kasvista tuli pysyvä arvo Muuan tuttu sanoi, että hullukaalin siementen on saatava kuumuutta ennen kuin ne itävät. 50 astetta ne tarvitsevat, kaveri oli tietävinään. "Ette ole riittävän hulluja, siinä syy", selitin. Jos meidän jälkeemme ei tulekaan vedenpaisumusta niin hullukaali kumminkin. D 29. Kävimme kesällä Kökarilla. Oikein aistii, kuinka myrkky tihkuu sen pupilleista. Ja filmiä alkoi palaa... Kuinka se onkaan salapera1sen näköinen. Siemenet pysyvät maassa itämiskykyisinä satojakin vuosia. Hän ei tunnu saavan siitä tarpeekseen. Kas, siellä oli komea hullukaali, oikein valioyksilö. Se jaksaa odottaa kaivaustöitä ja pinnalle pääsyä. Kylläpä se viihtyi meillä
Linnreus kävi Uumajanja Luulajanjokien yläjuoksuilla, Norjan puolella ja paSUOMEN LUO TO 7/97. Mit• tatilaus oli muotoiltu niin, että vain Linnreus saattoi olla pätevä. Aiheesta tuli kotona pitkä kiista. Jopa niin vähäinen polku, ettei Lundista juuri löytynyt kasveista kiinnostuneita opettajia. Näihin aikoihin Linnreus kirjoitti tutkielman Prceludia Sponsoliarum Plantarum (Esinäytös kasvien häihin). Entä kukan osien perusteella. Isä pehmeni helpommin, mutta äiti, papin tytär, näki kasviharrastuksessa jotakin perin halpaa, talonpoikaistaustaisen isän mukana perheeseen tullutta. Muistiinpanot ovat tarkkoja ja monipuolisia. Aateloimisen jälkeen hänen uudeksi nimekseen tuli Carl von Linne. Iäkäs professori kiinnitti huomiota huonokenkäiseen nuorukaiseen, joka kärsivällisesti teki muistiinpanoja kasvitieteellisessä puutarhassa. Hannu Niklander Kukkaiskuninkaari Ruotsalainen kasvitieteilijä ja lääkäri Carolus Nicolaus Linnceus eli vuosina 1707-1778. Toisaalta sitä myös oudoksuttiin, pidettiinpä siveettömänäkin. Isä oli kautta pitäjän arvostettu lääkeyrttien tuntija. Onnellisen sattuman vuoksi hän pääsi puheisiin itsensä Olof Celsiuksen kanssa. Sillä olihan poika innostunut kasveista. Linnellä ei ollut aavistustakaan evoluutiosta, mutta hän katsoi, että jumala loi ihmisen apinoiden sukulaiseksi. Lapin tuntureille ja Falunin kuiluihin Linnreeuksen nuoruuden urotekoihin kuuluivat tutkimusmatkat, jotka eivät tuohon aikaan olleet vallan vaivattomia. Nykykatsannossa kiinnostaa se, kuinka vieras alue Lappi yhä oli Ruotsin valtiaille ja valtaväestölle. Se oli käytännöllinen, suurennuslasin kanssa helppo todennettava, eivätkä ryhmät paisuneet liian laajoiksi. Linnreus oli osannut selittää rahoittajille, kuinka matka olisi isänmaalle hyödyllinen ja sille tulisi lähettää henkilö, joka tunsi hyvin sekä kasvi-, eläinettä kivikunnan. Se oli aikanaan rohkea näkemys. Masentunut isä kävi lääkärituttavansa vastaanotolla, ja tämä ehdotti, että Carolus Nicolaus Linnreus kuten poikaa lukiossa kutsuttiin ryhtyisikin lukemaan lääkäriksi. Värin, koon vai lehtimuodon mukaan. Isä tuli käymään Växjössä ja sai opettajilta kuulla, ettei pojasta olisi papiksi. Nikkari tai suutari hänestä voisi tulla, ehkä hyvässä lykyssä räätälikin. Samuel Linnreuksesta tulikin pappi, mutta puutarhasta ei hänkään malttanut pysyä kaukana, hänestä tuli sivutoiminen mehiläishoitaja. Lukiosta päästyään Linnreus hakeutui Lundin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Toukokuussa 1732 hän matkasi ratsain Upsalasta kohti Lappia. Linne rakensi kuuluisan kasvien ja eläinten luokittelusysteeminsä ja antoi lukemattomille eliöille tieteelliset nimet. Talonpoikaista sukujuurta ollut 1sa tartutti Stenbrohultin pappilassa poikaan kiinnostuksen kasveja kohtaan. via yrityksiä oli tehty, mutta aina tulivat ryhmät epäkäytännöllisen suuriksi. Vuoden skoonelaisessa yliopistossa opiskeltuaan Linnreus päätti lähteä Sveanmaalle Upsalaan. Isä toivoi pojasta pappia ja lähetti hänet Växjön kouluun. Upsalassa Linnreus eli samantapaisessa köyhyydessä kuin talonpoikaisylioppilaat. Olihan jo edellisellä vuosisadalla perustettu Uuden Ruotsin siirtokunta nykyiseen Delawareen ja tutustuttu intiaaneihin. Linnreuksen nuoruus on havaintoesimerkki siitä, kuinka kasvitiede oli lääketieteen sivuhaara. Esinäytös kasvien häihin Jo lukioaikoina Linnreus mietti lääkekasveja kerätessään voisiko niitä jotenkin luokitella aiheen käsittelyn helpottamiseksi. Carl Linnreus syntyi maalaispapin perheeseen Smoolannissa 1707. Mutta millä perusteilla. Celsius otti Linnreuksen huomaansa, auttoi häntä taloudellisesti ja tutustutti hänet 1729 seuraajaansa Olaus Rudbeck nuorempaan. Äiti katsoi tarkkaan, ettei nuorempi veli ainakaan puuhaile kukkien kanssa. Semmoisia, tosin hapuilevia suunnitelmia oli Ranskassa esitettykin. Aikanaan hän pääsi teiniksi eli lukiolaiseksi eli kimnasistiksi. Ihmisen hän sijoitti apinaeläinten heimoon. Siellä Carl piti erityisesti latinan kielestä vaikka muuten kärsikin ankarasta opetuksesta. Samalla se saavutti ennen muuta nuorison suosion ja sopi mainiosti alkavan rokokoon älyllis-aistilliseen henkeen. Intiaanit tulivat viralliselle Ruotsille tutuiksi varhemmin kuin saamelaiset. Vastaa30 1700-luvulla elänyt Carl von Linne oli maailmanluokan tutkija ja suuri persoonallisuus. Päteväksi hän osoittautuikin. Siinä hän esitteli heteiden lukuun perustuvan seksuaalisysteeminsä
Ruotsin ohella hän osasi mainiosti latinaa, mutta muissa kielissä hän ei ollut järin nokkela. Siellä hän väitteli tohtoriksi Hardewijkin yliopistossa aiheenaan kuumetaudit. työ elää Hannu Niklander Upsalan Linne-puutarhassa kasvit on istutettu Linnen systeemin mukaiseen sukulaisuusjärjestykseen. Tärkeä alankomaalainen tuttavuus oli taiteilija Georg Dionys Ehret, joka maalasi värikuvaliitteet Linnreuksen järjestelmaan. Nyt ei Linnreuksen enää tarvinnut matkata yksin, maaherra määräsi hänelle alaisiksi seitsemän ylioppilasta, ja joukko ratsasti taajaan ympäri Taalainmaata ja kävi Norjan R0rosissa. Hän oli falunilainen lääkärintytär Sara Elisabeta Morre. Taalainmaan matkalla Linnreus tutustui tulevaan puolisoonsa. Alankomaissa Linnreus myös julkaisi teoksensa Systema naturce (luonnon järjestelmä) ensipainoksen. Ura urkeni Alankomaissa Talvella 1735 Linnreus aloitti pitkän ulkomaanmatkan, Hampurin kautta pääkohteeseen Alankomaihin. lasi Upsalaan Pohjanmaan, Turun ja Ahvenanmaan kautta. Linnreus kävi myös Englannissa ja Ranskassa, mutta koki molemmissa maissa vaikeutena sen, etteivät suuria kieliä äidinkielenään käyttävät ihmiset hevin opetelleet latinaa. Kirja saavutti suosiota ja poiki uuden työtehtävän, tutkimusmatkan Taalainmaalle. Linnreuksen matkakirjoissa pohditaan usein vähäväkisten ihmisten terveysoloja. Kun planssit oli painettu, Linnreuksen kansainvälinen ura oli jyr31. Auttavien kielitaitojen valikoimaan kuuluivat tanska, hollanti, saksa ja ranska sekä pappisopintojen peruina kreikan ja hebrean alkeet. Linnreus viihtyi Alankomaissa hyvin. Kokemuksista syntyi kirja /ter Lapponicum (Lapin matka), joka ilmestyi 1773. Falunin kuparikaivosta kuvatessaan Linnreus ehkä ensimmäisenä lääkärinä kiinnitti huomiota kurjista työoloista johsuoMEN LUONTO 7/97 tuvaan pölykeuhkon vaaraan. Vallankin hammassärky oli tuon ajan kansalla alituisena vaivana
Uudeksi nimeksi tuli Carl von Linne, ja vielä piti saada vaakuna. Maaseudun rauhaan Carl Linnreuksen keski-ikä kului botanisoivilla retkillä pitkin Upsalan tasankoa, kokoelmien kartuttamisessa, tieteellisissä tapaamisissa ja lasten varttumista seuratessa. Sen reunalla olevaan taloon Linnreus perusti virka-asuntonsa. Muitakin lintuja oli, ja entistä täydellisemmäksi kokoelma kävi , kun hovissa tuskastuttiin Grinn-nimiseen pahankuriseen apinaan ja lahjoitettiin sekin Linnreukselle. Linne oli ymmärtävinään väärin ja pyyteli koiran puolesta anteeksi, kun se lähtee kesken pois. Jo se oli aikanaan rohkea näkemys. Vihdoin Linnreus oli saanut elämältä juuri sen mitä tahtoi. Hyönteiset ilmeisesti käsittivät muitakin niveljalkaisia, ja madot oli todellinen kaatoluokka, kaikki mitä jäi yli. Sinne hän istututti kasveja järjestelmänsä mukaisesti. Linne oli ensimmäinen, joka sijoitti ihmiset kädellisten eli apinaeläinten heimoon. Sinne hän sisusti huoneita kokoelmiaan varten, ja tänä päivänä Hammarby on Linnen kotimuseoista merkittävin. Linnreus ryhtyi mainostamaan menetelmää, jolla kuppaa hoidettiin ilman, että potilaan tarvitsi hoidon aikana pidättäytyä alkoholinkäytöstä. Se istui isäntänsä vakiopaikan vieressä, seurasi seremoniaa puoliväliin ja palasi kotiin. Arvostus johti siihen, että hänet aa32 Hannu NikJander Linnen mainetta käytetään myös markkinoinnissa. Hän teki tutkimusmatkat Länsi-Jöötanmaalle ja Skooneen muttei enää lähtenyt ulkomaille. Loputtomiin Linmeus ei kumminkaan häntä ihailevissa Alankomaissa pysynyt, mieli paloi Faluniin morsiamen tykö. Puutarhaan piti saada myös eläimiä. Sitä ei hyväksytty, joskin viralliseen vaakunaan sentään tuli tyylitelty kolmio ja luonnon kolmen kuningaskunnan kruunatut kentät: eläinten punainen kasvien vihreä ja kivien musta. Linnreus on harvoja tuon ajan merkkihenkilöitä, joista ei ole tiedossa skandaaleja. Kun sellainen toistui kovin monta kertaa, valitti pappi eläimen kirkkoon lähettämisestä. Hän viihtyi Hammarbyn pihalla auringonpaisteessa, popsi mansikoita ja ihaili kukkia. Linnreuksen suosio aatelispiireissä kasvoi, lopulta hänet esiteltiin hovissakin, ja hän sai puhuttua itselleen lääkeja kasvitieteen professuurin Upsalassa. Tammikuun 10. Se oli Tukholman kavaljeerien keskuudessa houkuttelevaa. Linnreus aloitti praktiikan Tukholmassa, mutta alkuunpääsy teki tiukkaa, hän oli tuntematon. von Linne olikin ensimmäisiä, jotka puhuivat tukinuiton puolesta. Hän arveli, että olisi kovin hyvä jos joku antaisi kaikille kasveille nimet. Kun Linnetä oikein väsytti, hän pysyi kotona ja lähetti pelkän koiran puolestaan kirkkoon. Talousmiehenä hänessä oli yhtäläisyyksiä suomalaisen Anders Chydeniuksen kanssa. Hän harkitsi samantapaista jakoa myös faunaan. Nyt hän saattoi näyttää kohonneensa suurmieheksi sillä alalla jonka itse valitsi. Eläinten suhteen Linne oli vähemmän kaavamainen kuin kasvien. von Linnen oma ehdotus oli heraldisesti varsin epäsovinnainen luontoa symboloivine halkaistuine munineen. Sitä ennen hän oli ehtinyt tehdä tutkimusmatkan Gotlantiin ja Öölantiin. Carl von Linne luokitteli paitsi kasveja myös eläimiä. Vaakunan yläreunaa kietoo vanamoaihe. Vielä äskettäin saattoi janonsa sammuttaa Linne-kivennäisvedellä, makeannälkänsä voi yhä tyynnyttää Linne-leivoksilla. Nyt hänellä oli valta paitsi hoitaa opiskeluvuosilta tuttua kasvitieteellistä puutarhaa Upsalan linnan länsipuolella myös perustaa aivan uusi puutarha. Floran hän jakoi mekaanisesti vaikkakin käytännöllisesti kukan siis sukupuolielimen yksityiskohtien perusteella. Hän oli niitä ihmisiä, jotka saivat siksikin paljon aikaan, etteivät tuhlanneet voimiaan arveluttaviin seikkailuihin ja vihamiesten hankkimiseen. Pian hän ei enää tunnistanut omia teoksiaan, ihailipa vain, että joku on moisia kirjoittanut, varmasti on kyseessä eteviä ja kannustettavia asioita, osaisipa hänkin kirjoittaa sellaista! Viimeinen mitä von Linne kirjoitti, oli paperilapulle laadittu maininta "Nostalgia: Stenbrohult". Sinne sen sijaan lähetettiin paljon oppilaita, joukossa suomalaissyntyinen Pohjois-Amerikan kävijä Per Kalm. Varsin pian Linne muutti nelijalkaiset nisäkkäiksi ja siirsi valaat pois kalojen luokasta. Vanhemmiten von Linne viihtyi yhä paremmin Hammarbyssä punainen silkkikalotti päässä ja piippu suussa. Nyt Linnreus eli parasta aikaansa. "Håll min Lund vid makt!" Eläimiä ja erotiikkaa Carl von Linne edusti aikansa hyötyajattelua. Siitä piti luopua, koska moinen kaavamaisuus olisi eläinten kohdalla vielä kömpelömpää. Erityisen perso hän oli mansikoille, ja vuosi vuodelta rupesi vanhaan mestariin tulemaan yhä eksentrisempiä piirteitä. teloitiin. Virkaansa nyt jo avioitunut Linnreus astui syksyllä 1741. Vihdoin tapahtui ratkaiseva askel. Turhautuneesta lääkäristä innokkaaksi professoriksi Morsiantaan Linnreus ei vieläkään saanut, appi Morreus sanoi, että näyttäköön vävy ensin lääkärintaitonsa. Oppilaitaan professori ei enää tuntenut. Carl von Linne rupesi kärsimään puhevaikeuksista, jotka osittain johtuivat hampaattomuudesta. Jos jakoperusteena pidettäisiin samaa kuin heteiden lukumäärää laskettaessa, saataisiin eläimiin esimerkiksi SUOMEN LUONTO 7/97. Myös perhe-elämä kukoisti. Stenbrohultia vastaisi Paikkarin torppa. Mutta, Linne huomautti, ehkä saarnoissakin on parantamisen varaa, jos koirakaan ei jaksa kuunnella loppuun. Sinne hän pääsikin, ja poikkesi paluumatkalla ulkomailta tapaamassa leskeksi jäänyttä isäänsä. päivänä 1778 Carl von Linne kuoli Upsalassa. Toinen suomalainen, johon Linnetä henkilöhistoriallisesti voisi verrata, oli seuraavan vuosisadan kasvatti Elias Lönnrot, lääkäri ja monitaitaja, jonka elämä oli tuhkimotarina vaatimattomista oloista "molempain tiedetten" tohtoriksi. Evoluutiosta hänellä ei ollut aavistustakaan, hän katsoi että jumala loi ihmisen apinoiden sukulaiseksi. Tämä Linneträdgården on yhä samassa asussa. Niitä olivat supikarhu Sjupp, kakadu joka usein nappasi vierailijoilta hatun päästä, papukaija joka ovelle koputettaessa huusi "Stig in!" niin, että tulija aikansa ihmetteli kuka kehotti astumaan peremmälle, kun ei huoneessa ketään ollutkaan . Usein von Linne käveli iäkkään Pompe-koiransa kanssa Danmarkin kirkkoon. Fauna jakautui nelijalkaisiin, lintuihin, kaloihin, sammakoihin, matelijoihin, hyönteisiin ja matoihin. kässä nousussa. Siis koti-ikävä lapsuusmaisemiin. Viidenkymmenen iässä von Linne alkoi kaivata rauhallisempaa elämää ja hankki Danmarkin pitäjästä Upsalan kaakkoispuolelta Hammarbyn maatilan. Viimeisinä sanoinaan hän pyysi vaimoa hoitamaan Hammarbyn puutarhaaa. Nykykatsannosta saattaa tuntua oudolta, kun suuri luonnonystävä paheksuu tukkien lahoamista Taalainmaan metsiin. Polun varrella on laakea kivi, jolla isäntä ja koira kirkkomatkoillaan lepäsivät. Upsalassa on kaksi muutakin: keskikaupungilla Linne-puutarhan vieressä oleva virkaasunto sekä kaupungin ja Hammarbyn puolivälissä oleva Sävjagård, jossa voi tutustua rohtoyrtteihin
Carl von Linne oli merkitykseltään maailmanluokan tutkija. Carl von Linne luopui eläinten sukupuoliluokituksesta siksikin, että oli jo kasvien jaottelun seuraksena ehtinyt saada ahdasmielisimmiltä kirkonmiehiltä seksuaalimaanikon maineen. Vallankin ennen lavean liljakasvien heimon luokittelua uusi järjestelmä on helpottanut suuresti. Maine elää leivoksissakin Tarkistuksista huolimatta Linnen maine säilyy vakaana. Nyttemmin kasvien sukulaisuutta on tutkittu tarkastelemalla anatomista hienorakennetta, siitepölyä, kromosomeja, keSUOMEN LUONTO 7/97 miallista rakennetta ja viimeksi myös geneettisiä koodeja. Viimeksi mainittuun kuuluvaa heimoa Astraceae eli mykerökukkaiset pidetään Systema Novumissa evoluution kannalta kehittyneimpinä kasveina. D 33. Näiden kaksisirkkaisryhmien ulkopuolelle jäävät vielä peruna-, leijonankita-, araliaja auringonkukkaryhmä. Yksisirkkaiset ovat hyvin yhtenäinen joukko, vain vehkat ja vesiheinät eroavat kokonaisuudesta. Edellinen jakautuu varsinaisiin ruusuihin, herneisiin, kaaleihin ja tammiin. Erotiikasta Linne kyllä olikin kiinnostunut, laatipa hän valistusfilosofian hengessä lääketieteellisen sukupuolioppaaksi tarkoitetun artikkelin Om sättet att tillhopa gå (Tavasta käydä yhteen). Se on käytännöllinen hallita, mutta sentään luonnoton, samaan ryhmään päätyi kasveja, jotka eivät ole mitenkään sukua keskenään. Näiden tutkimusten pohjalta ovat kasvitieteilijät Bremer, Cronquist, Dahlgren, Takhtajan ja Thome laatineet luokituksen, joka kantaa nimeä Systema Novum. Heinäkasvien keskuudessa poikkeavin ryhmä ovat palmut. Systema Novum jakaa koppisiemeniset 42 ryhmään. Linne-puutarhaa vastapäätä Cafe-Linnessä voi syödä Linne-leipomon tuotteita katsellen samalla kasviaiheisia pöytäliinoja. Rahasta saa takaisin, mutta useita semmoisia seteleitä tarvitaan, jos taas aikoo majoittua hotelli Linnessä. Asteriryhmä taas on hyvin yhtenäinen, vain kanervat poikkeavat muista. Silti arvostelijatkin olivat monista seikoista samaa mieltä kuin Linne aikanaan, näihin piirteisiin kuuluu jako yksija kaksisirkkaisiin. Kaksi kolmasosaa koppisiemenisistä kuuluu varsinaisiin kaksisirkkaisiin, näitä ovat leinikin-, neilikanja maksaruohonsukuiset. Hannu Niklander Linne-puutarhan kulmauksessa seisova talo oli mestarin virka-asuntona. luokka yksisiittimiset. Upsalassa hän on merkittävin historiallinen kuuluisuus, siitä kielii jo kolme kotimuseota. Siihen kuuluvat muun muassa magnolia-, lummeja pippurikasvit, jotka eivät sen paremmin ole vielä kaksi kuin yksisirkkaisiakaan. Lisäksi ovat ruusuja asteriryhmät. Uusi aika on tuonut täsmennyksiä Pääteoksenaan Carl von Linne piti 1753 ilmestynyttä 1200-sivuista kirjaansa Species Plantarum (kasvilajit). Sieltä aukeaa mukava näköala Linne-puutarhaan. Nykyisin se toimii yhtenä kolmesta Linnen kotimuseosta. Vielä äskettäin oli juotavissa Linne-kivennäisvettä, ja Upsalan historiallisimmassa kahvilassa, Ofvandahlin hovikonditoriassa, voi syödä Linne-leivoksia. Siihen kuuluisivat ainakin ihminen ja muut nisäkkäät, kanalinnut, jotkin hammaskarpit ja hait. Ruotsin valtakunnan alamaisena ja tuolloin siis meidänkin maanmiehenämme Linne kuuluu kiinteästi myös suomalaiseen tiedehistoriaan. Siitä tuli pitkäksi aikaa kasviluokittelun perusteos, muttei Linnen systeemikään ole osoittautunut ikuiseksi. Niissä on kiiltävällä vaaleanturkoosilla pohjalla kukkaiskuninkaan marenkinen silhuetti . Kun Upsalan Linne-puutarha on täsmälleen mestarin järjestelmän mukaiseen kaavaan istutettu, on taas Upsalan kasvitieteelliseen puutarhaan nyttemmin istutettu kasvikenttä, josta ilmenee Systema Novumin rakenne. Siinä hän painottaa molempien sukupuolien tyydytyksen tärkeyttä, ja tämän päivän katsannossakin artikkelia voi pitää nykyaikaisena. Leivoksen voi maksaa sadan kruunun setelillä, jossa on Linnen kuva. Pääjako yksija kaksisirkkaisiin on säilytetty, mutta lisäksi on muodostettu kokonaisuus, joka koostuu erikoisista ja ilmeisen alkukantaisista heimoista. Loput yksisirkkaiset jaetaan liljamaisiin ja heinämäisiin
Ruotsin virallinen ympäristöpolitiikka sen sijaan on ollut ponnetonta. Suuri virtahepo otti impalan Ieukoihinsa, puraisi kerran ja antilooppi kuoli. Mielenosoituksessa Tasmanian parlamentin edustalle tuotiin 30 myrkyn tappamaa eläintä joukossa oli nokkasiilejä, vompatteja ja pussi piruja. Englantilaisen Silwood Parkin tutkimuskeskuksen kansainvälinen tutkijaryhmä on kehittänyt biologisen aseen sirkkoja vastaan. Juha Valste Liha kelpaa kasvinsyöj älle Virtahepoja on pidetty tiukasti kasvinsyöjinä. Sienisumua heinäsirkkaparville Valtavina parvina vaeltavat heinäsirkkalaumat ovat olleet pitkään Afrikan viljelysten ja Iuonnonkasvillisuuden vaivana. Kestävää kehitystä ohjaava Agenda 21 on käynnistynyt Ruotsissa ripeästi eri paikkakunnilla, ja se on edesauttanut monien aloitteiden ja hankkeiden läpimenoa koko maassa. Maataloustuottajat ja metsänkasvattajat väittävät, että 1080 on ainoa mahdollinen tapa rajoittaa tuhoja. Rion kokouksessa 1992 sopijamaat sitoutuivat noudattamaan kestävän kehityksen periaatteita Agenda 21 -toimintaohjelman pohjalta ja allekirjoittivat muun muassa biodiversiteettisopimuksen. Ja kas, raitiovaunukisRuotsi viisi vuotta Rion jälkeen Ruotsin luonnonsuojeluliitto Naturskyddsföreningen on teettänyt raportin, joka kuvaa Ruotsin kehitystä viisi vuotta Rion ympäristökokouksen jälkeen (Sweden After Rio: Report no. 96/9357E). Agenda 21 on Ruotsissa onnistunut yhdistämään ympäristönäkökohdat yhteiskunnan muuhun kehitykseen. Jossain rehevä köynnös on naamioinut paloportaat tai rännin. Ehkä eniten siksi, että se antaa voimaa kukoistavalle kasvillisuudelle, jota kohtaa myös monissa kaupungeissa. Sveitsissä ja Italiassa olen ihaillut talojen parvekkeiden runsaita istutuksia ja kattopuutarhoja sekä muureja, joilta kasvillisuus roikkuu joskus kuin vihreänä putouksena. Dudley arv101 (Mammalia 60:486-9), että tällainen käyttäytyminen voi johtua kuivuuden aiheuttamasta nälänhädästä. BBC Wildlife ( 1997:5) kertoo kuitenkin, että Tasmaniassa sitä käytetään myös viljelyskasveja ja hedelmäpuita verottavien, tuotujen ja alkuperäisten nisäkkäiden "torjuntaan". Jo pelkkä aitojen rakentaminen vähentäisi tuhoja merkittävästi. New Scientist 3.5.1997 SUOMEN LUONTO 7/97. Tämän seurauksena 1080 tappaa tuholaisia mutta myös muuten vain porkkanasta pitäviä eläimiä. Zimbabwessa on kuitenkin havaittu, että liha maistuu joskus virtahevollekin. Alaskan yliopiston tu~j~ Joseph P. Sumutuksessa heinäsirkkaan kiinnityy afrikkalaisen Metarhizium flavoviride -sienen itiöitä. Perussyyksi tähän raportti nimeää syvän talouslaman ja heikon ympäristöpoliittisen johdon. Sveitsin Ziirich tarjoaa hauskoja yllätyksiä, vaikkapa kasvillisuuden verhoamia taloja, joiden katoillakin kasvaa puita. Eläintenja luonnonsuojelijat pitävät myrkkyä epäinhimillisenä, eikä se myöskään valitse uhrejaan. Tasmaniassa tunteet käyvät kuumina. MAAILMALTA Vehreitä henkäyksiä 3 "Riippuvat puutarhat" Ziirich Myönnän avoimesti, että kadehdin keskija eteläeurooppalaista ilmastoa. Myrkky sekoitetaan paloiteltuihin porkkanoihin, ja syöttejä levitetään luontoon. Kesäisin yliopiston piha on yhtä kukkaketoa. "Mutta he eivät halua edes Kaikkea ei voi kuitenkaan laittaa ilmaston tiliin; kyse on myös kekseliäisyydestä ja arkuulla vaihtoehdoista myrkylle", huokaa Suzy Manigian Tasmanian Luonnonsuojelusäätiöstä. Zimbabwen virtahepojen nähtiin kuivuuskaJorma Laurila vostavasta suhtautumisesta urbaaniin vihreyteen. Pekka Paaer 34 kojen sivuilla kukoistaa kukkaniitty. Jätteiden käsittely, energiantuotanto, viestintä ja maatalous ovat esimerkkejä edistyneistä aloista. Muutamaa kuukautta myöhemmin toinen tutkijaryhmä näki, miten virtahepo anasti kahdelta krokotiililta osan niiden saaliiksi saamasta impalasta ja söi sen. Jorma Laurila tastrofin aikana syövän muutakin outoa, esimerkiksi norsun lantaa. Verrattuna kemiallisiin hyönteismyrkkyihin sienisumute on täsmäase heinäsirkkoja vastaan: se ei vahingoita ekosysteemin muita hyönteislajeja. Heinäsirkkaparvi ahmii tieltään kaiken vihreän. Tutkijat ja matkailijat näkivät, miten hyeenakoirien ahdistama impala syöksyi Hwangen kansallispuistossa veteen. Ne kasvattavat mikroskooppisia putkistoja hyönteisen ruumiinontelon läpi, ja heinäsirkka kuolee parin viikon kuluttua. 1080 tappaa Tasmaniassa Australiassa myydään natriummonofluoriasetaattia kauppanimellä 1080. Myrkyllä on tapettu 40 vuoden ajan kaniineja, kettuja ja villiytyneitä kissoja. Kohta paikalle ilmestyi viisi muuta virtahepoa, ja joukko ahmi impalan hetkessä. Sieni-itiöitä sisältävä sumute estää tehokkaasti sirkkaparven kasvua
Valistuksella riskejä pyritään minimoimaan ja näin on myös saavutettu tuloksia. Harvoin ihminen kuitenkaan menettää henkensä karhun hampaissa. Ihmiset kertovat kohtaamisistaan karhujen kanssa hyvin arkipäiväisesti; näkeehän etenkin mustakarhuja usein teiden varsilla syömässä, joskus jopa laiduntamassa lehmien joukossa. Koirat on pidettävä kiinni, sillä hajuaisti saattaa johdattaa vapaana juoksevan koiran vaikkapa karhun ruokavarastolle. Niina Uusi-Seppä 35. Myös vaatteet kannattaa vaihtaa ennen nukkumaan menoa. Monilla leiripaikoilla on sellainen valmiina; jos valmista suojaa ei ole, voi ruoat vetää narulla oksaan neljän metrin korkeuteen ja parin metrin päähän rungosta. Useimmiten kyse on haavoittuneesta karhusta, joka hyökkää metsästäjän kimppuun. Jos kuitenkin kohtaa karhun silmästä silmään, on yritettävä pysyä rauhallisena. Karhut eivät pidä yllätyksistä, ja siksi niille on hyvä ilmoittaa tulostaan etukäteen. Eläimelle voi puhella rauhallisella äänellä. Erityisen herkkiä ovat emot, joilla on pentuja ja karhut, jotka ovat juuri löytäneet tai kaataneet herkullisen saaliin. Karhut ovat vaarallisia, jos ne joutuvat puolustautumaan. Kuolleet eläimet kannattaa myös kiertää kaukaa, sillä metsän kuningas saattaa olla lähistöllä vahtimassa saalistaan. Karhut Kanadan rnatkailuvaltti Suomessa on viime vuosina käyty keskustelua karhujen vaarallisuudesta. Siksi oli mielenkiintoista nähdä, miten asiaa käsitellään Kanadassa, missä karhujen kanssa on elelty jo pitkään melko rauhaisaa rinnakkaiseloa. Viisainta on vetäytyä rauhallisesti taaksepäin, kuitenkin niin, että katsekontakti karhuun säilyy. Siellä karhuun törmääminen on edelleen paljon todennäköisempää kuin Suomessa. Jos karhut tottuvat löytämään leiripaikoilta ruokaa, on selvä, ettei yhteentörmäyksiltä voida välttyä. Hetken kuluttua hauva sitten juoksee isäntänsä luokse turvaan hyvin vihainen karhu kintereillään. Kanadassa ja Alaskassa sattuu joka vuosi useita ihmisen ja karhun yhteenottoja. Vaarallisimpia paikkoja ovat kohisevat kosket ja tiheiköt, joissa karhut eivät välttämättä kuule tai haista tulijaa. Maastossa kulkiessa kannattaa pitää vähän meteliä keskustelemalla, viheltelemällä tai kantamalla vaatteissa jotakin kilisevää. Jos karhu hyökkää, tulee painautua maahan, käpertyä sikiöasentoon ja suojata käsillä niskaa ja päätä. Yksi tärkeimmistä ohjeista on se, että villieläimiä ei saa ruokkia. Luontomatkailu tuo vuosittain runsaasti ihmisiä Brittiläiseen Kolumbiaan. Maastopyöräilijöitä kehotetaan soittamaan kelloa silloin tällöin: vaikka karhu jäisikin pyöräsi alle, uhri voit silti olla sinä. shampoo ja hammastahna) pitää säilyttää kauempana teltasta "karhuvarmassa" paikassa. Pakoon juokseminen, äkkinäiset liikkeet tai tavaroiden heittäminen saattavat laukaista hyökkäyksen. Karhut eivät pidä myöskään koirista, joiden vieminen retkeilyalueille onkin usein kiellettyä. Jätteitä ei saa haudata maahan, vaan kaikki on kuljetettava tiiviissä muovipussissa pois maastosta. Ruokatarvikkeet ja kaikki tuoksuva (mm. Suomessakin olisi ehkä syytä keskittyä asialJisempaan tiedottamiseen karhujen aiheuttamasta vaarasta ja sen torjumisesta. Pikkunallen nähdessään on viisainta poistua paikalta vähin äänin. SUOMEN LUONTO 7/97 MAAILMALTA Niina Uusi-Seppä Ruuat ja shampoot täytyy ripustaa kontioiden ulottumattomiin, sillä teltassa ne voivat kutsua tarkkanenäisiä vieraita paikalle. Kanadassa elää kaksi karhulajia: mustakarhu on melko yleinen ja meikäläisen karhun sikäläinen alalaji harmaakarhu on harvinaisempi. Todennäköisesti kyse on valehyökkäyksestä ja karhu jättää sinut pian rauhaan. Ihmisten ruokkimalle, leirien lähistöllä hiiviskelevälle otsolle käy lopulta huonosti: onnettomuuksien välttämiseksi se on lopetettava. Metsän ja tienvarsien mustakarhut eivät juuri pelkää ihmistä. Heille jaetaan tietoa karhuista ja siitä, miten välttyä vahingoilta erämaassa. Vaarallisuudestaan huolimatta tai sen takia karhut ovat Kanadalle melkoinen matkailuvaltti. Varmuuden vuoksi retkeilijöitä kehotetaan valmistamaan ruoka hieman etäämmällä teltasta, jotta haju ei tarttuisi telttakankaaseen
Olen tilannut Suomen Luonnon koulullemme suunnilleen 10 vuoden ajan. Helli-Maija Merenmaa tallensi näkymän liiketornista kohti Käsityöläiskadun ja Välikadun kulmaa. Lehteä jonkin verran SUOMEN LUONTO 7/97. Jorma Taarna kuvasi nykynäkymän kevätkesällä. Olen myös WWF:n tukija ja toiminut neljä vuotta Etelä-Karjalan Liiton ympäristötoimikunnan puheenjohtajana, joten en ole ympäristöasioissa pelkästään sivustaseuraaja. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Seuraan tarkkaan eri ympä36 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN JÄLKEEN 1 Kouvolan keskustassa viheriöi vielä 1960-luvun puolivälissä omakotitalon pihapuutarha. Valheiden jälkeen loppuu lehden tilaus ja WWF:n rahallinen kannatus. Seppo Sahla luokanopettaja/koulunjohtaja Simpele Kysymyksiä toimitukselle Suomen Luontoa on mainostettu jokaisen luonnonystävän lehtenä. Mielestäni vääriä mielipiteitä ei ole, jos ihminen on pohdinnassaan päätynyt omaan totuuteensa. Jokainen hyvän asian puolesta sanottu valhe taas murentaa uskottavuutta. Ui.ketä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Tämän jälkeen hän keskittyy pelkästään pohtimaan mihin johtaa se, jos tuomitaan väärät mielipiteet ja enemmistöjen tai metsäteollisuuden kannanotoista poikkeavat ajatukset. Olen mainitsemani artikkelin johdosta tuominnut lehden ehdonalaiseen ja tarkkailuluokalle. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Artikkelin ki1joittaja mielestäni syyllistyy juuri Matti Korhosen lainauksessa mainittuun valheelliseen väitteeseen. Nämä erilaiset mielipiteet ohjaavat kehitystä ja johtavat ihmisten myönteisiin asennemuutoksiin. ristöjärjestöjen toimintaa. Seuraavassa kappaleessa artikkehn kirjoittaja alkaa perustella sitä, että Korhonen tuomitsee ympäristöaktivistien "väärät miehpiteet". Numerossa 5/97 ollut Mikko Niskasaaren artikkeli Metsäpomo julisti sodan herättää ihmetystä. Valheellinen vai •• •• •• . 1970-luvulla paikka raivattiin liikennevälineiden käyttöön. Hyvä esimerkki on se kuuluisa kanto, joka rahdattiin KeskiEurooppaan ja väitettiin, että se on suomalaiselta suojelualueelta hakatun ikihongan kanto, kunnes osoittautui, että se oli vain jostakin bongattu hyvännäköinen kanto ilman mitään yhteyttä metsien suojeluun. vaara. Valheellinen väite on tahallista ja tietoista vääristelyä, ja se on täysin eri asia kuin väärä mielipide. Niin kauan olen Suomen Luonnon tilaaja tai WWF:n kannattaja, kunnes löydän ne käyttämästä selviä valheita. Olen lukenut lehden aina melko tarkkaan ja saanut siitä paljon aineistoa muun muassa opetukseen ja oman maailmankuvani muodostamiseen. Artikkelin toisessa kappaleessa on suora lainaus Matti Korhosen puheenvuorosta, jonka vielä kirjoitan tähän: "Rikkoessaan oikeusvaltion toimintatapoja tai syyllistyessään ulospäin valheellisiin väitteisiin ympäristöaktivistit itse luovuttavat oikeutensa osallistua tämän yhteiskunnan toimintaan." Olen täysin samaa mieltä Matti Korhosen kanssa. Hän päätyy jopa siihen, että ollaan kieltämässä toiminta ympäristön puolesta
Onko länsimainen kulttuurimme kaikkine saavutuksineen muka alhaisempi kuin jokin alkukantainen kulttuuri, jossa (pahimmillaan) vanhukset jätetään tienvarteen kuolemaan. Länsimaisessa kulttuurissa on toki paljon hyvää, mutta kysymys on viime kädessä kulttuurin elinvoimasta ja selviytymiskyvystä. Olen joskus luonnehtinut lehden linjaa siten, että Suomen Luonto on tieto-, harraste-, mielipideja kuvalehti. Suomen Luonto on julkaissut Pentti Linkolan kaltaisten radikaalien kirjoituksia. Luonnon ja ympäristön suojelu on mielestäni hyvä ja tärkeä asia, mutta sitäkin voidaan ajaa monilla tavoilla, järjellisillä ja vähemmän järjellisillä. Luonnonkansojen selviytymishistoria on kymmenientuhansien vuosien mittainen. Kukaan ei ole kertonut, miksi mukaan ei pääsisi vaikka pari vuotta myöhemmin, jos homma näyttää sujuvan. Asia on poliitikolle tärkeä. Tuulivoima on ympäristön kannalta hyvää, mutta voimalat pitää sijoittaa siten, ettei maisema tärväänny. Emme ole väittäneet, että teollisuus aina olisi ympäristön vihollinen. Viitaten yleisesti muutamiin Suomen Luonnon parin viime vuoden aikana julkaisemiin artikkeleihin haluan heittää ilmaan muutaman kysymyksen lehden linjasta: 1. Kännykkäromun ja akkujen ongelma on pääosi n ratkaisematta, mutta se voidaan ratkaista. 2. Alue vetää kaatopaikasta tietämättömiä puoleensa. Eikö tekninen edistys auta myös ympäristöä. Kaikenkarvaisia siksi, että samassa ruodussa näyttää seisovan ammattiyhdistysliikkeen, teollisuuden ja politiikan johtohenkilöitä. 5. 2. 3. Minulle on kerrottu, että nämä mystiset, ihmisten yläpuolella olevat markkinavoimat muodostuvat pienestä joukosta ihmisiä, jotka tekevät suurimpien sijoitusfirrnojen ostoja myyntipäätöksiä maailman suurimmissa pörsseissä. Niillä on vahvaa näyttöä kyvystä elää luonnon kanssa sopusoinnussa. Lehti on luonnon äänenkannattaja ja mielestäni jokaiselle luonnonystävälle tärkeä lehti. 4. Jorma Laurila päätoimittaja Roskaamisen rajat Alice Karlssonin ja Jorma Laurilan roskaamista käsittelevä kuvakertomus Kevään merkkejä saa kertomaan omista havainnoistani. Ihannoiko Suomen Luonto niin sanottujen luonnonkansojen ja joidenkin idealistien harjoittamaa elämäntapaa, jossa eletään metsämökeissä omavaraistalouteen nojaten. Kyse on Oulusta lähdettäessä ensimmäisistä varsinaisista metsistä tällä ilmansuunnalla ja aluetta halkovat useat metsätiet. Hyväksyykö se siis heidän ajatuksensa. Ei Suomen Luonnon tarvitse olla samaa mieltä Pentti Linkolan tai kenenkään muunkaan kirjoittajan kanssa, vaikka annamme heidän näkemyksiään ja maailmankatsomustaan esitteleville artikkeleille palstatilaa. Pääseehän EU:ssa seisomaan Kohlin ja muiden suuruuksien kanssa samassa kuvassa, joka leviää kaikkialle maailmaan. Ryhmämme tutkimusalue sijaitsee muutamia kilometrejä Oulun pohjoispuolella. Samaa ei voi sanoa teollisuuskulttuurin kehittäneestä nykyisestä ihmiskunnasta, joka on runsaassa sadassa vuodessa ajautunut vakaviin vaikeuksiin ympäristön kestokyvyn kanssa. 4. saadaan kaikilta osin kuntoon, ristiriita ympäristön ja teollisuuden välillä lientyy huomattavasti. Ympäristönormit ovat kiristyneet ja teollisuuden päästöt ovat pienentyneet. Jos raaka-aineiden käyttö ei nykyisestä kasva ja teollisuuden ympäristöasiat SUOMEN LUONTO 7/97 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Suomalainen ei pelkää Suomi on menossa reipasta vauhtia mukaan Emuun, Euroopan yhteiseen valuuttaan ja rahapolitiikkaan mikä hienointa: ensimmäisten joukossa. Ja voihan vielä käydä niin, ettei koko Emua tule ainakaan lähivuosina. Monelle luonnonystävälle Uollaiseksi itsenikin luen) lehden jyrkkä linja tietyissä asioissa on varmasti kauhistus. 3. Niitä löytyi seJuha Valste kä myönteisiä että kielteisiä. Se on mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallinen arvokysymys. Matkapuhelinten antennimasto pilaa kyllä maiseman, mutta eikö tuulivoimala sotke sitä vähintään yhtä paljon. Hurraa ja eläköön! Mielipidetutkimusten mukaan hiukan yli puolet kansasta ei halua Suomen menevän Emuun niinpä kansanäänestystä asiasta ei järjestetä. Syitä on kuulemma runsaasti, yksi niistä on se, että vain näin voi kasvu jatkua. Hyvät mielipidekirjoitukset herättävät keskustelua ja antavat ajattelemisen aihetta. Näyttää siltä, että muutaman kymmenen tai korkeintaan muutaman sadan ihmisen tekemät, aivan varrnasti muihin asioihin kuin Suomen etuun perustuvat päätökset sanelevat tulevaisuudessa taloutemme, jos menemme mukaan Emuun. Asia riippuu siitä, minkälaisiin tarkoituksiin sitä käytetään. Useimmat eivät sitä varmasti tajunneet, kun äänestivät. seuranneena en silti oikein usko, että kaikki luonnonystävät allekirjoittaisivat sen, mistä lehti on kirjoittanut. He eivät halua Suomen menevän mukaan katselematta ensin, miten se muilta onnistuu. Vai onko lehden kanta, että nuo ihmiset puhuvat aivan oikeasta asiasta, mutta vain hiukan liian jyrkästi. Linkkimastot pilaavat maisemaa, jos niitä rakennetaan aroille ja arvokkaille paikoille. Ja onhan Emu meille välttämätön, onhan meidän taloutemme hyvin samanlainen rakenteeltaan kuin vaikka Ranskan tai Saksan. Miksi Suomen pitää olla ensimmäisten joukossa. Tässä hypätään tuntemattomaan tummavetiseen lampeen pää edellä taas kerran. Sama koskee mainitsemiasi tuulivoimaloita. Jumalan korvanneet markkinavoimat ja pieni joukko kaikenkarvaisia johtajia taas haluaa mukaan. Usein se on sitä ollut ja on usein vieläkin. Teknologia sinänsä ei ole hyvää tai pahaa. Miten näiden maiden liittyminen Euroopan unioniin erosi Suomen liittymisestä. Jouni Petro Lappeenranta Vastaukset kaikkiin kysymyksiisi ovat EI. Jos olisivat, vähäinen liittymistä kannattaneiden enemmistö olisi taatusti kääntynyt selkeästi päinvastaiseksi. Maapallon ongelmia ei voida ratkaista palaamalla menneeseen, mutta siitä kannattaa oppia. Lisäksi meidän on melkein pakko lähteä mukaan, kun Ruotsi ei lähde sveguthan ovat mamoja, kuten me kaikki suomalaiset tiedämme. Hallituksen mielestä Suomessa ei tarvita Emuun menemisestä eduskunnan päätöstä, kansanäänestyksestä puhumattakaan. Onko teollisuus automaattisesti luonnon ja ympäristön vihollinen riippumatta siitä, kuinka tarpeellista ja ympäristöystävällistä sen tuotanto kussakin tapauksessa on. Julkaisemme luonnonja ympäristönsuojelun kannalta merkittäviä kirjoituksia, joiden tarkoituksena on viedä keskustelua eteenpäin ja kehittää luonnonsuojelullista ajattelua. l. 5. Esimerkiksi Lapin luonnonsuojelupiiri on ehdottanut tuulivoimaloiden sijoituspaikaksi tuulioloiltaan oivallista mutta jo rakennettua Levin hiihtokeskustunturia luonnontilaisen Kumputunturin sijaan. Mehän olemme sitoutuneet siihen jo EU-kansanäänestyksessä. Onko teknologia Uos ei puhuta niin sanotusta ekoteknologiasta) aina luonnolle pahaa, vaikka se on tuottanut loistavia saavutuksia ihmiskunnan avuksi. Matkapuhelinartikkelissa kerroimme, minkälaisia vaikutuksia kännyköillä on luontoon ja ympäristöön. Ja mehän osallistumme ja erityisesti vaikutamme päätöksentekoon Euroopassa emmekös vaikutakin. Miksi muuten Itävallan ja Ruotsin johdot ovat sitä mieltä, että näin tärkeässä asiassa kansanäänestys on välttämättömyys. Toisaalta maasta löytyy melkoinen joukko ay-liikkeen, teollisuuden ja politiikan napamiehiä, jotka ajattelevat toisin. Asioistamme päättävät markkinavoimat, ei eduskunta eikä varsinkaan kansa. Teiden varsille rahdataan jatkuvasti uutta romua: liesiä, jääkäappeja, sohvia 37. Hieman tarkennusta. Tietoliikenne kaiken kaikkiaan voi säästää ympäristöä. Meneekö maisema-arvo kaiken kehityksen edelle
Nykytutkimuksen valossa vanhan kansan viisaudessa on perää. Singerin kertomuksessa tammi oli myös metsän heimoon kuuluvan Jagodan pesä. Markku Könkkölä Enemmän polkuja Jyväskylä Kesäkuun numeromme kirjapalstalla (SL 6/97 s. Terveyden ja puiden välinen yhteys ei ole uusi ajatus: esimerkiksi Kreikassa ihmeparannuksista kuuluisien asklepeioksen temppeleiden ympärille oli tapana istuttaa sankka metsä. Jumalallisen asemansa tammi oli saanut taivaasta pudonneen jättiläisen yrittäessä repiä puuta turhaan juuriltaan. 50) esiteltiin Riitta Poutun kirja Metsän poluilla. Antiikissa pyhinä puina pidettiin erityisesti palmua ja laakeria, joilla uskottiin olevan sairauksia parantava vaikutus. Kaikki osapuolet tiesivät, että alueella kasvaa uhanalaisia lajeja. Esiintymä kokonaisuudessaan ei tästä hakkuusta vaarantunut. desta vai tahdon puutteesta se, että muutamia kasveja oli jäänyt puukasojen alle. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Suojaa ja terveyttä puista Ihmisellä on voimakas veto puiden läheisyyteen lintujen ja muiden eläinten tapaan. Lehdillä ja ruoholla pehmustetussa onkalossa hän kuunteli, miten tammen juuret imevät maasta mehun, joka saa lehdet ja kukat kasvamaan. Muutamat kasvit jäivät puukasojen alle. Lääketieteen isänä tunnetun Hippokrateen (460-377 eKr.) kerrotaan mietiskelleen Kosin ikiaikaisen plataanin a]la. Koneen puomissa oli keltainen kyltti, jossa varoalueeksi kerrotaan 50 metriä. Rauhoitetun kasvin taittaminen on rikos, ja siitä seuraa myös tarkkaan määritelty rangaistus. Tämän osoittaa Science-lehdessä (Ulrich; nro 4647, 1984) julkaistu tutkimus, jossa todettiin potilaiden toipuvan kirurgisista leikkauksista nopeammin, mikäli heidän ikkunansa avautui luontoon tiiliseinän sijaan. Kirjan sivumääräksi mainitaan 21 , mutta oikea luku on 71 sivua. Näin ainutlaatuisella paikalla pitäisi käyttää taitavaa metsuria ja riittäviä varoetäisyyksiä. Pahoittelemme virhettä. He tekivät varhaisimmat asumuksensa taivuttelemalla ja sitomalla elävien kasvien osia yhteen samoin kuin roomalainen historioitsija Tacitus kuvasi kirjassaan Germania (98 jKr.) fennien tekevän Lapissa. Työskentely monitoimikoneella puolen metrin päässä kasvista on vaikeaa kasvia vaarantamatta jo terän heittämät sahanpurut vaurioittavat tuolta etäisyydeltä. Ihmettelimme pitkään, millaiset ihmiset tekevät näin. Kerran yllätimme vanhojen autonrenkaiden kanssa liikkeellä olleen miehen, joka meidät havaittuaan luopui aikeistaan. Jainalaisten jumaltaruissa esiintyy kymmenen puuta, jotka täyttivät kaikki ihmisten tarpeet. Reaalimaailmassa bioarkkitehtuuria on kehitellyt kenties pisimmälle puolalaissyntyinen puutarhuri Arthur Wiechula (synt. Selvää on, ettei luonto merkitse heille juuri mitään. En tiedä, johtuiko enemmän koneen kuskin taitamattomuudeksi ja vahvistukseksi. Nyt kasveja oli etsitty uudelleen, ja niitä olikin löytynyt lisää. Paikalliset luonnonsuojelijat merkitsivät jo vuosia sitten useimmat kasvit. Kuljettaja sovelsi yhtä prosenttia vaaditusta. Automiehille teiden vapaus on pyhää! Petteri Welling Oulun yliopisto Vuokot vaarassa Tuuloksen Hevosenpierettämänmäki on Suomen parhaita kangasvuokon ja hämeenkylmäkukan risteymien kasvupaikkoja. Puista saatiin maistuvaa ruokaa, koruiksi lehtiä ja vaatteiksi kaarnaa. D SUOMEN LUONTO 7/97. Romaaneissa, mytologiassa ja saduissa puuasumisella on vahva kannatuksensa niin idässä kuin lännessä. Kun jättiläinen lopulta kolmantena yönä kuoli ja haaskalinnut söivät hänen ruumistaan vuoden päivät, alettiin tammen terhoja laittaa pienokaisen kätkyyn tämän terveysekä yhtä ja toista pienempää. Yksi näistä puista oli kuin monikerroksinen palatsi, jossa ihmiset asuivat yltäkylläisyydessä. Puut tarjoavat ihmiselle suojaa, ravintoa, lääkeaineita, happea ja elinvoimaa. Siinä missä ennen on arvostettu puista saatua mahlaa, marjoja ja kerkkiä, nyt tärkeiksi ovat nousemassa puiden hyvänlaatuinen energia, niiden tarjoamat kauneuselämykset ja kyky tuottaa happea. Itse asiassa valon lisääntyminen ja maan pinnan rikkoutuminen voivat olla myös hyväksi. Myös Suomessa on muinoin uskottu puiden parantavaan voimaan, ja kesäisin väki on hakeutunut vaivoineen koivujen katveeseen. Niiden lehdet olivat ruukun ja vadin muotoisia, ja niillä oli kyky laulaa sekä valaista öiseen aikaan. 1989) palvotaan pyhää tammea. Nämä puolet yhdistyvät puuasumisessa, joka kehittyi jo sumerilaisilla. Sitten oivalsimme selvän, omanlaisesta moraalista kielivän piirteen: pakastimia ja muita ei milloinkaan ollut jätetty "piittaamattomasti" keskelle ajokelpoista tietä, vaan aina oli nähty vaivaa ja nostettu romut syrjään. Alueen omistaa yksityinen maanomistaja, joka myi suurehkon alueen puut Metsäliitolle. Tarinan mukaan tämän puukansan asukit siirtyivät kuollessaan suoraan jumalten maailmaan, sillä he olivat luonnostaan täydellisiä niin kauneudeltaan kuin siveydeltään. Hakkuu38 aluetta oli yritetty rajata siten, etteivät kasvit vaarantuisi. Lopputulos ei kuitenkaan ollut aivan onnistunut. Toukokuussa paikalla hääri monitoimikone. Suurempi vaara on siinä, että kasvit eivät saa Markku Könkkölä Anu Mannonen Monitoimikonejyräsi metsää puolen metrin päässä rauhoitetuista kangasvuokonja hämeenkylmänkukan risteymistä Tuuloksen Hevosenpierettämänmäellä keväällä. Ehkä puiden halauksesta tulee joskus vielä yksi vakiintunut itsehoidon muoto. Faaraoiden Egyptissä puiden varaan rakennettujen seremoniallisten katosten uskottiin sisältävän luovia ja elvyttäviä voimia. riittävästi valoa taimikkovaiheen jälkeisessä nuoressa tiheässä metsässä. Juutalaisen kirjailijan Isaac Bashevis Singerin teoksessa Peltojen kuningas (suom. 1868), jonka yhtenä haaveena oli rakentaa toipilaskoti elävästä puusta. Mutta elävätkö he myös muutoin arvotyhjiössä
Maareformien tarve on ilmeinen, mutta harva kehitysmaa on uskaltanut tehdä riittävän radikaaleja uudistuksia. Eroosio saa lisää vauhtia, arvokkaita kasvija eläinlajeja menetetään, vesihuolto heikkenee, paikallisten asukkaiden elanto vaarantuu. Naiset ovat vielä miehiä selvästi huonommassa asemassa. SUOMEN LUONTO 7/97 Maattomuus johtaa metsätuhoihin Tutkimukset osoittavat selvästi, että köyhät ovat usein jääneet syrjään; heillä ei ole mahdollisuuksia saada koulutusta, lainoja tai uutta tekniikkaa käyttöönsä. Vain viidellä prosentilla Afrikan ja 15 prosentilla Latinalaisen Amerikan köyhistä on mahdollisuuksia saada halpakorkoisia lainoja. Naisten asema paremmaksi On käynyt entistä selvemmäksi, ettei köyhille kannata ruveta saarnaamaan ympäristönsuojelusta ja ekologiasta ennen kuin heidän jokapäiväinen ruoan, veden ja polttopuun tarpeensa on tyydytetty. Vastaava osuus Aasiassa on 50-60 ja Afrikassa noin 40 prosenttia. Niistä eivät kuitenkaan hyödy köyhimmät, eniten avun tarpeessa olevat maat. Kehitysmaiden kaupunkien ympäristöongelmat ovat muutenkin jo nyt paljon pahempia kuin teollisuusvaltioiden kaupunkien. Unicefin laskelmien mukaan noin 25 miljardin dollarin lisärahoituksella voitaisiin saada kaikille köyhille tärkeimmät peruspalvelut edellyttäen, että kehitysmaat itsekin investoisivat noin viidenneksen budjeteistaan sosiaalisektoriin. Näin ei kuitenkaan ole tapahtumassa. Siksi olisi tärkeätä suunnata pääosa kehitysavusta köyhimpiin maihin ja nimenomaan ohjelmiin, jotka parantavat köyhimpien väestöryhmien asemaa. Liian monet liian suuret ja kalliit kastelujärjestelmät, patohankkeet ja rahakasviviljelmät ovat surkeasti epäonnistuneet. Kairon väestökokouksessa sovittiin siitä, että teollisuusmaat nostavat vuosittaista rahoitustaan kahdesta viiteen miljardiin dollariin. U. 39. * Metsiin kohdistuvia paineita on torjuttava nostamalla viljantuotannon satotasoa varsinaisilla peltomailla, edistämällä poismuuttoa herkimmiltä viljelyalueilta ja siirtymällä mahdollisimman laajamittaiseen peltometsäviljelyn käyttöön. Myös koulutustaso on selvästi noussut ja syntyvyys melkein puoliintunut. Vaikkei vuorenvarmasti voida osoittaa, että köyhyyden ja ympäristötuhojen välillä on selvää yhteyttä, on paljon todisteita siitä, että pahimmat ympäristökatastrofit ovat sattuneet juuri maapallon köyhyysalueilla. Näiden avulla voitaisiin sysätä koko maapallon kehitys kestävämmälle polulle. Samanaikaisesti rannikkoseudut, joilla arvoidaan vuonna 2000 elävän peräti 75 prosenttia maailman väestöstä, ovat yhä vaikeampien ympäristöongelmien edessä. Riossa sovittu kehitysavun kaksinkertaistaminen on suhteellisen pieni maksu maapallon ekosysteemin pelastamisesta. PUHEENVUORO Köyhyyden ja ympäristötuhojen noidankehä katkaistava Köyhyys, väestönkasvu ja ympäristötuhot kietoutuvat yhteen, eikä niitä voida käsitellä erillään toisistaan. B. Lindström on vuodesta 1972 toiminut maatalousja kehitysasiantuntijana. Erityisen vaarallista on, että Aasian viljavien kastelualueiden suolaantumisongelmat kasvaavat nopeasti. Latinalaisessa Amerikassa jopa 70-80 prosenttia perheistä on maattomia tai lähes maattomia. daan nostaa ekologisesti kestävällä tavalla. Yhdessä sukupolvessa kehitysmaiden lapsikuolleisuus on puoliintunut ja aliravitsemus laskenut kolmanneksella. Ilmansaasteista, kemikaalipäästöistä sekä puutteellisesta jäteja vesihuollosta kärsivät ennen kaikkea köyhät, jotka asuvat slummialueiden erittäin epähygieenisissä, jopa hengenvaarallisissa oloissa. Nämä kaikki ovat samalla nopean väestönkasvun alueita. Samalla olisi tuettava pienviljelijöiden (naisten) mahdollisuuksia saada käyttöönsä muun muassa parempia lajikkeita, työkaluja ja edullisia lainoja, joiden avulla tuotostasoa voi-. * Tärkeimpien luonnonresurssien käyttö pitää saada kestävämmäksi. Sosiaalisektorin kehittäminen, ja varsinkin naisiin sijoittaminen, olisi nähtävä tuottavana investointina, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. On myös teollisuusmaiden edun mukaista, että kehitysmaiden nopeasti kasvava fossiilisen energian kulutus saadaan aisoihin, että trooppisen metsän hävitys loppuu ja että jokien ja rannikkoseutujen pilaantuminen pysäytetään. Lindström Professori U. Köyhien asuinalueilla on yleensä olemattomat tai puutteelliset vesi-, terveys-, neuvontaja muut peruspalvelut. Hän on Suomen Unicef-yhdistyksen pääsihteeri. Huolestuttavaa on, että hedelmällisempienkin alueiden ongelmat ovat pahenemassa. Köyhyyden ja ympäristötuhojen noidankehän yhteys huipentuu maattomien ihmisten toiminnassa. Muutama prosentti rikkaista maanomistajista voi edelleen omistaa jopa 40-45 prosenttia peltomaasta. Köyhien on hengenpitimikseen pakko tuhota arvokkaita laidunja metsäalueita raivatessaan itselleen peltomaata. Ekologisesti uhatuimpia ovat kuivien ja puolikuivien alueiden metsät ja viljelymaat, sademetsät sekä rannikkoseudut. Kehitysmaiden suurkaupunkien jätevesistä puhdistetaan häviävän pieni osa, esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa vain kaksi prosenttia. Kaupunkien maankäyttöä olisi tehostettava niin, että kyetään tuottamaan enemmän ruokaa ja samaan aikaan suojaamaan köyhiä onnettomuusriskeiltä. Valitettavasti näyttää siltä, että Rion jälkeen on menty yhä huonompaan suuntaan teollisuusmaiden vähentäessä entisiäkin vaatimattomia avustuksiaan. Tosin yksityiset investoinnit kehitysmaihin ovat viime aikoina voimakkaasti lisääntyneet. Tukea ja päätösvaltaa paikallistasolle Köyhyyden ja ympäristötuhojen noidankehästä ulospääsy edellyttää muun muassa että: * Väestönkasvun hillintään investoidaan tuntuvasti enemmän. B. Metsät ja rannikot vaaravyöhykkeessä Trooppista metsää tuhotaan vuosittain Suomen metsäpintaalaa vastaava alue eli 15-20 miljoonaa hehtaaria kohtalokkain seurauksin. Eroosion tuomat liejumassat, puhdistamattomat jätteet, torjunta-aineet ja paisuva turismi uhkaavat yhä laajempia maaja merialueita. Rion lupaukset lunastamatta Rion ympäristökokouksen tuloksena on saatu sopimukset ilmastomuutoksesta ja biologisesta monimuotoisuudesta sekä laaja seuraavan vuosituhannen toimintaohjelma, Agenda 21. Vain pohjoismaat ja Hollanti ovat lunastamassa lupauksiaan. Tähän on saatava pikainen korjaus, koska kehitysmaissa perhesuunnittelun maaperä on nyt parempi kuin koskaan. * Paikallisille asukkaille varsinkin naisille on annettava omistustai käyttöoikeus alueensa luonnonresursseihin. * Uusia työpaikkoja on luotava investoimalla metsänistutuksiin, pengerryksiin, viljapankkeihin ja pienimuotoisiin kastelujärjestelmiiin. * Kaupunkien slummialueille olisi saatava halpoja vesija sanitaatiojärjestelmiä. Tärkeää on nimenomaan naisten työtaakan keventäminen sekä terveysja perhesuunnittelupalvelujen saaminen lähelle kyliä. Monet kehitysmaat, esimerkiksi Thaimaa, Nigeria ja Norsunluurannikko, ovat jo hävittäneet metsänsä melkein tyystin. Myös maatalouden ulkopuolelle voidaan luoda työpaikkoja tukemalla yrittäjätoimintaa halpojen lainojen, koulutuksen ja markkinoinnin muodossa. Pitäisi esimerkiksi ruveta verottamaan polttopuun myyntiä taajamiin, maksamaan vedenkulutuksesta ja sopimaan kylätasolla maan ja metsän käytöstä ottaen huomioon köyhimpien tarpeet. Afrikan Sahelin alue, Brasilian koillisosa, Haiti, Nepal, Bangladesh ovat hyviä esimerkkejä. Tuskinpa sellaisella maalla, jonka lapsista neljäsosa kuolee ennen viidettä ikävuottaan tai jonka naisista vain 15 prosenttia osaa lukea, on kovin hyviä edellytyksiä parantaa talouttaan ja huolehtia ympäristöstään
Hän on tullut tunnetuksi jo vuosikymmeniä jatkuneesta kritiikistään nykyrakentamista ja rakennusteollisuutta kohtaan. Korjaukset tulee tehdä käyttäen samoja materiaaleja ja menetelmiä kuin alunperinkin on käytetty. Tällaisia hajatietoja sattuu silmiin, kun selailee Suomen biologian seura Vanamon satavuotisjuhlalcirjaa. Se on perinteisen luontokuvan ylistyslaulua lehti rakentuu toinen toistaan näyttävämpien luontokuvien varaan. Vedet ovat välillä hieman myrkyttyneet ja sitten äitelästi rehevöityneet. Rapautuvat betonielementit, hilseilevä lateksimaali ja koululaiset evakkoon ajanut home ovat myöhemmin todistaneet Kailan olleen oikeassa. Kirjoittajat ovat yliopistojen, tutkimuslaitosten ja luonnontieteellisten museoiden parasta asiantuntijaväkeä. Riku Lumiaro Rakentajan ja asukkaan raamattu Panu Kaila: Talotohtori, rakentajan pikkujättiläinen, WSOY 1997, 660 s., mv-kuvitus, 350 mk. Esimerkiksi runsaspuustoisimmat metsät ovat muuttaneet etelään ja talouskäyttö on saavuttanut 60-70 prosenttia soista. Mieleeni on jäänyt vuoden 1996 viimeisen numeron artikkeli Öga mot öga eli silmästä silmään. Kirja kilkattaa hätäkelloja maaseutumaiseman ja perinneympäristöjen pelastamisen puolesta. Nykyään Camera Naturaan kelpuutetaan mainoksia selvästi aiempaa enemmän, mikä näkyy yleiskuvassa rikkonaisuutena. Meren muutosten ääreen pysäyttävät ~innostavasti Eeva Furman, Ake Niemi ja Erik Bonsdorff. Nykyisin paljon puhutun rakennusten elinkaariajattelun Panu Kaila tyrmää. Esimerkiksi Seppo Keräsen kuvat saamelaisista ja rannikon lohenkalastajista käsittelevät ihmisen ja luonnon tasapainoista suhdetta. Panu Kaila on työskennellyt parikymmentä vuotta arkkitehtinä Museovirastossa. Häneen voikin ottaa yhteyttä, jos on kiinnostunut tilaamaan Camera Naturan tai tarjoamaan lehteen kuvia. Kyseessä on Kailan mielestä vain kulutusyhteiskunnan halu muuttaa pysyvät rakennukset kulutushyödykkeiksi ja saada asukas ostamaan uudet ikkunat tai talo heti 30 vuoden kuluttua. Korkeatasoiselle luontovalokuvalehdelle ei tahdo edes pohjoismaissa löytyä tarpeeksi tilaajia. Uudet tekijät joutuivat tinkimään entisistä ylevistä periaatteista, joiden mukaan lehdessä ei ollut mainoksia juuri lainkaan. Mitä olennaista on tapahtunut sadassa vuodessa, joka on melkein yhtä kuin vuosisatamme. Kaila on saanut valtion tiedonjulkistamispalkinnon kirjastaan Pohjalainen talo 1977. Uransa Panu Kaila aloitti piirtämällä lähiöitä. Willamon osoite on Suomusjärventie 128, 09120 Karjalohja ja puhelinnumero (0 19) 355 396. Suomen luonnonsuojeluliiton vuoden 1997 ympäristöpalkinnon hän sai kesäkuussa. Kirja kertoo asiantuntevasti luontomme muuttumisesta ja piirtää laajoja kaaria siitä, miten vedet, metsät ja suot sekä ihmisen elinympäristöt ovat muuttuneet. Silti Camera Naturaa voi pitää todella tyylikkäänä valokuvalehtenä. Sinä aikana hän keräsi valtavan tietomäärän vanhoista rakennuksista ja rakenteista ongelmineen. Lehdessä on kuitenkin myös hyviä artikkeleita kuvaajista, heidän töistään ja erikoisteemoista. Valo, sommittelu, huikeat tapahtumat ja lumoavan kauniit maisemat ovat peruselementtejä Camera Naturaan kelpuutetuissa luontokuvissa. Ihmistyö synnytti niittyjä ja ketoja ja samalla rikkaita elinympäristöjä monille luonnonkasveille ja eläimille. Camera Natura onkin mennyt jo kerran nurin 1990luvun alussa. Opiskelijoiden joukossa Kailan ympärille on syntynyt suoranainen koulukunta rakennusteollisuuden parissa Kaila ei ole yhtä palvottu. Monet kirjan osuudet ovat aika raskassoutuisia ja edellyttävät jonkin verran pohjatietoa avautuakseen. Antti Halkka Camera N atura pohjoismaista luontokuvaa Camera Natura, ruotsinkielinen pohjoismainen luontokuvalehti, Camera Natura Förlag, Västerås. Camera Naturassa ei rajoituta pelkästään erämaaluonnon ja muun villin luonnon kuvaamiseen, vaan myös kulttuuriluonto ihmisineen esittäytyy lehden sivuilla. Syynä on rehevöityminen. Kailan mielestä rakennuksen tai rakenteen ikä on takuu kestävyydestä. Panu Kailan ajatukset pohjautuvat englantilaisen 1800-luvulla vaikuttaneen John Ruskinin vanhaa rakennusta kunnioittavaan filosofiaan. Nykyisin Kaila toimii professorina Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla ja on tuttu myös TV:n Ekoisti-ohjelmasta. Hyvästi Itämeren kirkkaus! Kirjaa lukiessa todella huomaa millainen hullunmylly 40 KIRJOJA Brasilialaisen perhosen siipien silmien katse. Kirja on kuitenkin ryydi tetty sellaisella määrällä uutta tai ensi kertaa yhteen koottua asiatietoa, että sen pariin tekee mieli palata yhä uudelleen. Tiesitkö, että pietaryrtti on alkuaan lääkekasvi. Kummassa rakennuksessa, 1880-luvun uusrenessanssitaSUOMEN LUONTO 7/97. Seuralla tuli sata vuotta täyteen viime vuonna. Camera Natura on hyvälle paperille näyttävästi painettu luontovalokuvalehti. Lehdelle oli kuitenkin olemassa selvä sosiaalinen tilaus ja se elvytettiin uudelleen henkiin 1995. Mukana on myös hiljattain eläkkeelle siirtyneitä pitkän linjan erikoistuntijoita, kuten Seppo Eurola (suot), Matti Leikola (metsät) ja Lauri Koli (kalat). Luonnontutkijoiden tietolaari Suomen luonnon sata vuotta. vuosisatamme on ollut luonnolle. Vaikka Camera Natura ilmestyy ruotsiksi, lehti on yhteispohjoismainen. Staffan Widstrandin kuva Camera Natura -lehdessä. Kesän huipulle sopii varmasti seuraava tieto: kylmin heinäkuun lämpötila (5 astetta) on kirjan ennätystaulukon mukaan mitattu Kilpisjärvellä 1958 ja lämpimin (+35,9 astetta, samalla Suomen ennätys) Turussa 1914. Monet muutoksista ovat luonnollisia, mutta ihmisen vaikutus näkyy kaikkialla. Etelän perhoset näyttävät olevan hiljalleen leviämässä Suomeen ja monet aarniometsien hyönteisja sienilajit häviämässä. Bonsdorff osoittaa hätkähdyttävästi, miten rannikkovesiämme nytkin viedään vinhaa vauhtia muutoksen kyydissä; talvikauden näkösyvyys on 10 viimeisen vuoden aikana pudonnut Ahvenanmaan mittausalueella puoleen. Neljän numeron vuositilaus maksaa 320 markkaa. Tai, että veneen pohjaan kiinnittyvä kalkkikuorinen äyriäinen merirokko on Itämerellä melko uusi tulokas, joka havaittiin ensi kertaa 1844. Tietojaan Kaila on ammentanut opettajana Teknillisen korkeakoulun ja Tampereen teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastoilla sekä kansainvälisessä restaurointi-instituutissa Roomassa. Kaila korostaa vaurion syyn selvittämistä ja tutkimista samoin kuin lääkärikin tutkii potilaansa huolella ennen toimenpiteisiin ryhtymistä mikäli toimenpiteet ovat edes tarpeen. Nyt ne ovat kasvamassa tukkoon ja niiden pelastamisen aikakin on pian umpeutumassa. Seuran lehti Luonnon tutkija alkoi ilmestyä 1897 nimellä Luonnon ystävä juhlalcirja ilmestyy lehden erikoisnumerona. Suomen Biologian Seuran Vanamon juhlakirja, Vanamo ja kirjoittajat 1997, 256 s., 150 mk. Suomessa paikallistoimittajana on luontovalokuvaaja Heikki Willamo. Siinä lehden tekijät pohtivat katseen vangitsemisen mahdollisuutta luontokuvassa
Aiheita ovat muun muassa puu ja vesi, puun lahovauriot ja puun hyönteisvauriot. Tietoa on hirmuisesti. Ruudulle ilmestyvää Suomen karttaa oikeasta paikasta näpäyttämällä saa näkyville pienen suunnilleen perustai maastokartan tasoisen 1 :20 000 värillisen karttaruudun mistä tahansa Suomen alueesta. Toista on tänään; biologiaa, lääketiedettä ja tietotekniikkaa opetetaan kouluissa, mutta raKIRJOJA kentamisesta ihmisillä ei ole juuri käsitystä. Käyttökelpoinen on myös nimistöhaku ja osoitehaku: tietokannassa on 28 000 nimeä ja pari miljoonaa osoitetta. Korjausbuumi ja homevauriot rehottavat. Asukkaat ovatkin jokseenkin asiantuntijoiden armoilla Kaila puhuukin asiantuntijaterrorista. Esimerkiksi nimistä on vaikea saada selvää. Tieto siirtyi isiltä pojille ja talot kestivät. Tuttavan tai sukulaisen mökkijärvi on luultavasti tietokannassa, joten karttapaikasta on apua, jos mielessä on yllätysvierailu. Kunkin rakennetyypin tai materiaalin yhteydessä käsitellään sille tyypilliset ominaisuudet ja vauriot. Kartan voi hakea myös näpyttämällä ruutuun sijaintikoordinaatit. Pekka Hänninen Rannan rikkautta Matti Leinonen: Kesärannan kasveja, 195 s., 120 mk; Kesärannan lintuja, 168 s., 120 mk; Kesärannan ötököitä, 133 s., 120 mk, Kirjayhtymä 1997. Käyttö on helppoa, mutta hitailla kotimoSUOMEN LUONTO 7/97 irrlon .. Maanmittauslaitos (http:// www.nls.fi) on toimittanut verkkoon kätevän karttatiedon lähteen, Karttapaikan. Paikoin hieman vallaton taitto tukee kirjan käyttökelpoisuutta hakuteoksena. Ja tietysti betonit, homeet ja punamultarnaalien keitto. Vaurio ei ole kovin akuutti, sillä tiilen syöpyminen olemattomiin kestää kirjan mukaan 100-200 vuotta ja talossamme on vielä tuhansia terveitä tiiliä jäljellä. Karttapaikan maksullisessa versiossa Ammattilaisen karttapaikassa on enemmän palveluita; kartan tarkkuudeksi voi esimerkiksi valita mittakaavan 1:8000. (AH) 41. Myös talon eläminen ja kosteuden liikkuminen rakenteissa käyvät tutuiksi. Kaila ottaa myös kantaa lisälämmöneristeisiin, Finlandia-talon pintamateriaalikiistaan ja lähiöiden kohtaloon. Antti Halkka Uusikaupunki näyttää esimerkkiä muille Suomen kaupungeille julkaisemalla näyttävän esityksen puistoistaan. Talotohtori-kirja onkin pitkälti suunnattu tavallisille asukkaille. Esitetyt asiat seuraavat toisiaan johdonmukaisesti. Talotohtori on muhkea opus. Vanhoissa rakennuksissa peruskorjaukset tehdään muutosten halusta, ei pakosta. deemeilla kartan siirtymiseen kuluu puolisen minuuttia. Kunnon paperisella maastokartalla ei kuitenkaan liene pitkään aikaan hätää. lossa vai 1980-luvun elementtitalossa, asukkailta joudutaan keräämään jatkuvasti kahdesta viiteen markkaan neliöltä remonttirahaa. Useimmat haluavat kartoista tulosteita. Niiden tarkkuus on ehkä pettymys: ruudun tarkkuus ei ole sama kuin painetun kartan tarkkuus. Kirjoissa tulee viehättävällä tavalla esitellyksi suomalaisen merija järviluonnon tavaton monipuolisuus. • Matti Leinoselta on ilmestynyt kolme mökkiläisille ja muille veden äärellä viihtyville sopivaa kirjaa. Kesärannan kasveja, Kesärannan lintuja ja Kesärannan ötököitä kertovat nimensä mukaisista aiheista pakinamaiseen tyyliin. Varsinkin Erkki Santamalan kuvissa tulee hyvin esiin se, että puistot ovat tärkeitä henkireikiä myös monille luonnoneläimille. Peruskartalle Internetissä Kartta osuu näin kesällä monen suomalaisen käteen ja myös yhä useamman ruudulle. KUUKAUDEN INTERNET-VINKKI Oma kirjani pääsi heti käyttöön. Kasvitieteilijä Sakari Hinnerin tekstissä esitellään puistot, niiden historia ja kasvilajisto. Teksti on selkeää ja helppolukuista. Tiilien vaivaksi löytyi Talotohtorin sivuilta oitis tiilisyöpä ja vaurion syyksi kosteuden mukana tiiliin imeytynyt suola. Karttapaikasta on tekniikan kehittyessä vain askel siihen, että käyttäjä saa kartan näkyville vaikkapa matkapuhelimeensa; satelliittipaikannin kertoo koordinaatit. --..1 Väänänen, jonka mustavalkoisissa piirroksissa linnut, kasvit !: ja ötökät ovat omanlaisiaan. Jälkimmäisessä. Kirjassa käydään läpi valtava kavalkadi rakennustekniikoita ja materiaaleja puusta betoniin, eristeistä maaleihin. j (AH) ] o Uudenkaupungin l puistoista " Sakari Hinneri ja Erkki SantaKökarin kirkon seudun peruskartan saa verkossa ruudulle, kun näpäyttää 1:200 000 -karttaa (oikealla) kirkon kohdalta. 3 Kirjat on kuvittanut Veli-Matti ...... Puistojen historia ja kasvimaailma, Uudenkaupungin kaupunki 1997, 45s. "Asiantuntijan" on helppo pelotella tietämättömiä asukkaita homeilla ja naruttaa heidät teettämään kallis remontti vastuun ja seuraukset epäonnistuneesta remontista kantavat viime kädessä asukkaat. Suola saattaa olla peräisin kadulta tai muinoin kellarissa sijainneesta pesulasta. Palvelu on toistaiseksi maksuton, mutta edellyttää rekisteröitymistä. mala: Uusikaupunki vihreä kaupunki. Puisto on sivuilla poseeraaville naurulokille, sitruunaperhoselle ja rusakolle jopa tärkeä elannon antaja. Töölöläiskotini kellarissa muutama tiili on alkanut haperoitua merkillisellä tavalla. Talotohtori tuli suureen hätään. Ennen vanhaan jokaisella ihmisellä lapsista vanhuksiin oli selkeä käsitys siitä, kuinka rakennetaan hyvää
Lämmityskäyttöön soveltuvat yhtä hyvin havukuin lehtipuutkin, jos pidetään huolta siitä, että halot ovat kuivia ja tulipesään tulee puun palaessa riittävästi happea. Alumiinin pintaan muodostuu näet aineen reagoidessa ilman hapen kanssa alumiinioksidikerros, joka on alumiinille tunnusomaisesti mattapintaista. Hän sanoo, että on sama kuivuvatko puut palaessaan vai tuvan nurkassa, missä ne vain jäähdyttävät ja kostuttavat huoneilmaa. Hiilloksessa helposti muodostuva häkä on tiiviissä asunnossa ikävä vieras. Teoriassa on mahdollista, että hapan sadevesi irrottaa kouruista hieman alumiinia. Jyrki Koukin antama nyrkkisääntö kotimaisen puun tehollisen lämpöarvon kaavaksi on: Tehollinen lämpöarvo = 5,33-K/100 x 6,03 kWh/kg, missä K=kosteusprosentti. Kotona poltettaessa kattohuopa tuottaa suuria määriä nokea sekä terveydelle ja ympäristölle haitallisia yhdisteitä. Käytännössä kattohuovan bitumista ei koidu ympäristöhaittoja jätteenä. Koska harvalla puun polttajalla on halua ja varaa ostaa yli tuhat markkaa maksavaa kosteusmittaria, riittää vanha nyrkkisääntö: jos kaksi halkoa isketään vastakkain ja kuuluu terävä ääni, ovat puut riittävän kuivia. Hapan sadevesi pääsee reagoimaan kouruissa alumiinin kanssa niin vähän aikaa, että haitallisten vaikutusten riski on teoreettinen. Mikä olisi sopiva autossa käytettävä ilmanraikastaja. Mieheni heittelee kosteita pöllejä leivinuunin hiillokselle. Ainakaan minä en maksaisi korjaamolaskua, ellei hajun aiheuttajaa löydy. Kattohuopaa eli bitumikatetta on valmistettu jo vuosikymmeniä suurin piirtein samoista raaka-aineista. Kotimme lämpiää osaksi sähköllä, osaksi puulla. Haju on häiritsevän voimakas, eivätkä esimerkiksi lapsemme mielellään tule autoon sen takia ollenkaan. Toisaalta puiden kuivattamista ei suositella lainkaan sisätiloissa, sillä jos puut eivät ole kuivaneet ulkovarastossa, niissä voi olla paljon homekasvustoa. Nykyisin bitumikatteen sidoskankaana käytetään joko polyesterihuopaa tai lasikuitua. Voiko hapan sadevesi irrottaa kouruista alumiinia, joka sitten vuosien mittaan kerääntyisi kastelun yhteydessä maahan ja vahingoittaisi kasveja. Olen kuullut myös sanottavan koivuista, että kuivien koivujen täytyy "soida". Rakennus ja kattohuopa ovat 1960luvulta. Vika saattaa olla myös muuten terveydelle haitallinen. Kaikki sadevesi kerätään talteen ja käytetään puutarhan kasteluun. Lisäksi bitumikatteen päällä on kivisirotetta. Vielä 1960-luvulla kattohuovan sidososana oli nimensä mukaisesti tekstiiliraakahuopaa, jota valmistettiin kierrätyslumpuista. Bitumi on hyvin monimutkaista pitkäketjuista hiilivetyä, öljynjalostuk42 Jom1a Laurila Alkukuivatus sujuu ulkonakin, mutta sen jälkeen puut pitäisi kuivata hyvin halkoliiterissä ennen niiden ottamista sisään. Miten hävitän katto huovan. Työtehoseurassa kehitellään yhdessä muun muassa halkokauppiaiden kanssa erityistä halkokehikkoa. Puuvaraston seinissä tulisi olla hyvät tuuletusraot, eikä sadevesi saisi toisaalta piiskata puiden päälle. Puiden olisi siis hyvä olla mahdollisimman kuivia myös pinnasta. Kattohuopaa ei tule kuitenkaan missään tapauksessa polttaa kotioloissa. Birgit Kemiläinen Suomen ympäristökeskuksesta löysi alumiinille raja-arvon 0,5 ppm, eli 0,5 mg/kilossa maata. Bensiinin hajua ei pidä hengittää kovin pitkiä aikoja. Puiden suhteellisen kosteuden pitäisi olla alle 25, mieluiten alle 20 prosenttia. Auto on syytä viedä välittömästi korjaamolle. Mikäli polttopuut ovat liian kosteita, ne palavat tulipesissä epätäydellisesti ja palaessa muodostuu huomattavasti nokea ja terveydelle haitallisia yhdisteitä. Toinen kattohuovan pääraaka-aine on bitumi. Bensiini sisältää terveydelle hyvin haitallisia, muun muassa syöpää aiheuttavia yhdisteitä. Tämän voi tarkistaa katsomalla kourujen sisäpintaa. Kattohuopa ei ole ongelmajäte, joten sen voi toimittaa sellaisenaan kaatopaikalle. Onko siinä ympäristömyrkkyjä. Mutta jos olette varmoja, että puissa ei ole homekasvustoa, ei puiden parin päivän kuivattelu sisällä lisää merkittävästi sähkölaskuanne. Tätä suuremmat määrät alumiinia vioittavat esimerkiksi sinimailasta ja puuvillaa. Alkupalamisen on oltava mahdollisimman tehokasta. Lapset ovat oikeassa. Puiden tulisi olla toisaalta mahdollisimman kuivia uuniin laitettaessa. Ongelmaan on onneksi kehitteillä ratkaisu. Eihän ole kovinkaan harvinaista, että auto syttyy palamaan vuotavan bensiinin vuoksi. Kun palo on hiillosvaiheessa, voi vetoa pienentää. Tutkija Jyrki Kouki Työtehoseurasta totesi, että pintakosteuden kuivattaminen puista sisätiloissa ei lisää energiankulutusta kovin paljoa. Homehan voi haitata vakavastikin terveyttä. Näin ollen puiden kosteusprosentin noustessa 25:stä 35 :een, pienenee puiden lämpöarvo 16 prosenttia. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Kosteista puista saa myös vähemmän lämpöä. Hyvät halkovajat ovat valitettavasti nykyisin melkoisia harvinaisuuksia, ja estävätpä usein kaavamäyräyksetkin halkovajan rakentamisen. Todennäköisesti myös muut kasvit kärsivät tätä suuremmasta alumiinipitoisuudesta. Talossamme on alumiininen sadevesijärjestelmä. Mökillä ulkorakennuksen katolta revittiin irti vanha kattohuopa ja laitettiin peltikatto tilalle. Miten polttopuiden pintakosteus kannattaa haihduttaa. Klapeja ei pidä kuivattaa asuintiloissa homevaaran vuoksi. Irtoaako alumiinia. Samaa bitumia käytetään asfaltin raaka-aineena. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 7/97. Ilmamaikastaja ei ratkaise ongelmaa, vaan syyn aiheuttaja on etsittävä korjaamolla ja vika korjattava. Puut kannattaa kuivattaa mahdollisimman hyvin ulkona tuulisella paikalla. Sadevesikouruista irtoaa kuitenkin niin vähän alumiinia, että enpä suosittelisi sadevesijärjestelmän uusimista tämän takia. Miten kattohuopa pitää hävittää. Kattohuovan bitumissa tapahtuu vähitellen erilaisia kemiallisia reaktioita, jolloin hiilivedyt muuttuvat entistä pitkäketjuisemrniksi ja pysyvärnrniksi. Vanhaa konstia peltien sulkemisesta hiillosvaiheessa ei nykyisissä tiiviissä omakotitaloissa kannata kuitenkaan kokeilla. Nesteen myyntipäällikkö Siv Schöller totesi, että bitumi ei liukene lainkaan veteen ja hajoaa hyvin huonosti luontoon. Mielestäni halot olisi hyvä tuoda ulkokatoksesta sisälle päivää tai paria ennen polttamista. Jos se on sateen jälkeen kiiltävä, kouruista on irronnut alumiinia. Kehikossa puut säilyvät kuivina, ja kehikkoon on saatavissa erilaisia suojakuoria, jotka mukautuvat maastoon ja rakennettuun ympäristöön. Miten kuivata polttopuut. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxilla (03) 335 4212 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sll.fi Bensankatkua autossa Autoni sisätilassa tuntuu voimakas bensankatku. sen tisle. Mistä sellaisia saisi, ja voiko niitä käyttää myös wc:ssä ilmanraikastajana
Multasormipähkinät voi lähettää pureskeltaviksi myös suoraan osoitteella Rea Peltola, Ojala, 19920 Pappinen. Kupu on täynnä, raskas perä melkein laahaa maata. Hoitajan huomatessaan ne lyllertävät kiireesti luokse, kaakattavat innoissaan ja tungeksivat jaloissa. Säteilylämmi tin vesikupin yllä voi olla kätevä. Kylmyys ei haittaa, kunhan vesi säilyy sulana ja al usta on kuiva ja puhdas. Puhtaus on puoli ruokaa, tuumi vat ankat. No, makoillaan, suitaan sulkia ja lämmitellään auringossa kaikessa rauhassa. Kilpitai villakilpikirvoja torjuttaessa liuokseen voi lisätä vielä 200 grammaa denaturoitua spriitä. Ankkatarhaan kaivetaan loivareunainen, pressulla pohjustettu uimalammikko. Lapsuudessani sekoitettiin veteen sätkätupakkaa ja annettiin seistä jonkin aikaa. Käyttöliuos saadaan sekoittamalla siihen kahdeksan litraa vettä ja sata grammaa mäntysuopaa. Yksin ollessaan ja yön ajaksi ankat suljetaan verkkokatolla varustettuun tarhaan, etteivät kanahaukat ja irti juoksevat koirat pääse niiden kimppuun. Miten tällaista torjunta-ainetta pitäisi valmistaa, mihin se tehoaa · ja voiko sitä käyttää myös huonekasveille. Pelkkä muurahaispesä on useimmille kasveille liian nopeasti kuivuva ja vähäravinteinen kasvualusta. Talven ankat viettävät vedolta suojatussa rakennuksessa tai tilavassa, lämpöeristetyssä koirankopissa. Joskus se on niin hyvin naamioitu, ettei hoitaja huomaa mitään, ennen kuin näkee muina ankkoina pesältä hiippailevan naaraan. Tupakkavettä torjuntaan. Sadonkorjuun jälkeen ne päästetään puhdistamaan maa ·tuhoMuurahaispesän aines on yleensä hapahkoa, mikä miellyttää esimerkiksi atsaleoja ja gardeniaa. Pienten ruokanokosten jälkeen ankat tonki vat taas multaa kujertaen tyytyväisyyttään. Altaan vesi on erinomaista kasteluvettä: lämmintä ja ravinteikasta. Kalanperkeet ja keittiöjätteet ovat herkkua, talvella annetaan myös vähän kui vaa heinää. Lasten kylpyallaskin käy, jos sen reunalle rakennetaan luiska veteen menoa ja pois tuloa varten. Kevättalvella pehkuihin ilmestyy matala pesä. Mitä kosteammassa kasvi laisten toukista. Pitääkö tämä paikkansa. Näin saatua tupakkavettä käytettiin ötököiden torjuntaan muun muassa omenapuista. Ankkalan oviaukon voi peittää pressunkappaleella, niin linnut pääsevät kul kemaan vapaasti sisään ja ulos. Ankanmunia aamiaiseksi Omenapuun alta kuuluu tyytyväinen kvak-kvak. Koristekasvit ankat jättävät rauhaan, mutta alituinen maan tonkiminen voi vahingoittaa pienimpiä kasveja. Ulkoilu on erityisen mieluisaa, jos tarhaan levitellään kuivia olkia. Ku ivikkeita kuluu melkoisesti, sillä ankka läiskyttelee vesikuppinsa sisällön suu rimmaksi osaksi päällensä. Nikotiini säilyy lehdillä useiden viikkojen ajan käsittelyn jälkeen, mikä lisää myrkytysriskiä. Hylättyjen muurahaispesien SUOMEN LUONTO 7/97 Vesa Koivu Oikein hoidettujen ankkojen elämä on lystiä. Olkien keskeltä löytyy isoja valkeita munia, jotka kannetaan riemusaatossa pöytään. Ankka syö päivässä parisataa grammaa kui vaa rehua. Jos muurahaispesää annetaan kasveille, jotka vaativat korkeaa pH :ta (emäksistä kasvualustaa), multaseokseen lisätään hiukan kalkkia. Juomavesi tarjotaan pesuvadista, jolle on hyvä kaivaa maahan pieni syvennys. Ankat köllöttävät vesisateessa erinomaisen tyytyväisinä; pisarat vain pomppivat öljyisiltä höy.heniltä. Eivätkä syyttä, sillä puhdas ja hyvin rasvattu höyhenpeite pitää linnut lämpi minä kovimmillakin pakkasilla. Sitä valmistetaan siten, että sekoitetaan 200-300 grammaa tupakkaa pariin litraan kiehu vaa vettä. Se tehoaa useimpiin puutarhatuholaisiin, kuten kirvoihin, kemppeihin, ripsiäisiin ja punkkeihin. Seos saa seistä pari päivää ja siivilöidään sitten. Ilmavasta kasvualustasta pitävien kasvien multaan voi sekoittaa maatunutta muurahaispesää jopa kolmanneksen. Vaarallisuuden vuoksi en suosittele tupakkaveden käyttöä torjuntaan kotipuutarhassa enkä varsinkaan sisätiloissa. Se ei yleensä vioita kasveja, mutta sen sijaan tupakkavesi on hyvin myrkyllistä ihmisille, kotieläimille ja hyötyhyönteisille. Vesi vaihdetaan usein, sillä ankat sotkevat altaan uskomattoman nopeasti . Ne kaivelevat matoj a, nappaavat ketterästi kärpäsiä j a pistelevät poskeensa tuoretta ruohoa ja rikkakasveja. Juomavettä pitää olla aina saatavilla, ruokaa voi tarjota vaikka kerran päivässä. Laidunkaudella jyviä tarvitaan vähemmän, jos ankat pääsevät nurmikolle ja pensaiden alle. Tarhaan aidataan jokin pensas tai puu varjoksi ja suojaksi. Nikotiini tehoaa yhtä hyvin myös ihmisiin, minkä vuoksi tupakkaliuos olisi syytä valmistaa ulkotiloissa ja säilyttää lukkojen takana. Rea Peltola viihtyy, sitä vähemmän muurahaispesää sekoitetaan kukkamultaan. Jo puolen metrin korkuinen verkkoaita pitää sen omalla alueellaan, kunhan aidan alareuna on kiinnitetty niin hyvin, ettei otus pääse luikertelemaan ali. Nikotiini haihtuu emäksisestä liuoksesta ja vaikuttaa tuholaisiin hengityksen kautta. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Ankkanaaras munii suunnilleen joka toinen päivä, ja muninta jatkuu maaliskuulta parhaassa tapauksessa syksyyn asti. Ahneet ankat tunkevat nokkansa ämpäriin jo ennen kuin ruokakuppiin ehtii kaataa; jyvät valuvat selkään ja niskaan, mutta sekös tahtia haittaisi! Ruuan jälkeen ankat pääsevät hädin tuskin kävelemään lyhyillä jaloillaan. Hyvä ilmanvaihto on tärkeää, ettei ankkalasta tule kostea ja tun kkai nen . Kukkamultaa muurahaispesistä Ennen sanottiin, että parasta kukkamultaa saa hylätyistä muurahaispesistä. Nikotiinin avulla tehtyjä murhia löytyy useastakin salapoliisiromaanista. kuohkea, maatuvista havunneulasista ja pikku ti kuista koostuva karike on hyvä lisäaine kukkamultaan. Rehuksi käy seos, jossa on puolet hernettä ja puolet kauraa, lisäksi voi antaa hiukan kanojen munitusrehua tai koiran kui vamuonaa, sillä ankat tarvitsevat eläinproteiiniakin. Ankat siellä kääntelevät maatuvia lehtiä ja napsivat suuhun etanoita. Talvella ankkalaan viedään lämmintä vettä ja rehua ainakin kaksi kertaa päivässä. Ankka sopii lemmikiksi ja munantuottajaksi pieneenkin pihaan. Muninta-aikana rehua kuluu enemmän kuin talvella. Tupakkaveden vaikuttava myrkky on nikotiini. Ni illä sopii istuksia talviauri ngon paisteessa. Kasvimaalta ankat täytyy pitää poissa. Touhupettereillä riittää tonkimista vähän joka puolella. Rea Peltola 43. Sitä voi käyttää multaseoksissa hiekan sijasta. Muuten ankat kippaavat vadin nurin
Kovin tuoreissa ympäristöissä tämä ei ehkä rajoita puutiaisia, vaikka onkin muuten suositeltavaa. Konnansylkyjä Mikä aiheuttaa heiniin ja muihin kasveihin noin sentin mittaisia vaahtopalleroita, kuin sylkyjä. Ilmeisesti suuosat, kaksi piikkimäisen terävää leukaa (kelikerit) sekä pariton väkäsekäs imukärsä (hypostomi) sopivat emon ihon lävistämiseen ja siinä pysyttelemiseen. Mutta miksipä ei, si inähän on pienellä vaivalla saatavissa vähintään puolilämmin veriateria. Sisällä on sylkikaskaan toukka, pieni valkea, hiukan kellertävä eläin, jonka päässä erottaa kaskaan kolmiomaisen muodon. Niitä kutsutaan kansankielessä käärmentai konnansyljiksi. Jollei siis halua edistää puutiaiskannan kasvua, iholta poistettuja verta imeneitä puutiaisia ei pidä vahingoittuneinakaan heittää ruohikkoon, vaan ne pitää varmalla tavalla tuhota. Mikä oli luteiden kokouksen syy. Nesteessä on vähän valkuaisaineita ja saadakseen niitä tarpeeksi toukka joutuu imemään nestettä ylenmäärin. Takapäästään se erittää nesteeseen saippuoivia yhdisteitä, ja kun neste valuu sen kylkiä, se pumppaa siihen ilmaputkistaan ilmakuplia. Itse imukärsä saattaa jäädä haavaan, mutta yksinään se ei aiheuta paljon vaivaa ja tulee yleensä pian pois kevyen tulehduksen avustamana. Munista kuoriutuvat toukat eivät tarvitse mitenkään äitinsä apua. Muita ovat muun muassa pihtihännät ja turkkilot. Ruohikot niitetään kahteen kertaan, heinäkuun alkupuoliskolla tai keskivaiheilla sekä noin kuukauden kuluttua tästä (katso erilaiset hoito-ohjeet ja keto-oppaat). Koska imukärsä on pariton eikä siinä ole kierteisyyttä, on parempi vetää se suoraan ulos. Tärkeää on saada ote terävillä pinseteillä, apteekista saatavalla puutiaisen poistajalla tai näiden puutteessa kynsien kärjillä mahdollisimman läheltä ihoa. Olen pari kertaa nähnyt ison, mustikan kokoisen puutiaisen pinnalla pienemmän, jolla on vain kolme jalkaparia. Samalla luodaan kauniita Pentti Alaja/Luontoku vat Tämä puutiainen on pureutunut kissan nahkaan. Kauri Mikkola Luteiden kokous Näin viime kesänä vihtoja tehdessäni koivun lehdillä luderyhmiä, toisessa 15 ja toisessa 17 ludetta. Vaahto on siis alkuperältään lähempänä ulostetta kuin sylkeä. Niitetty heinä ajetaan pois. Kauri Mikkola Punkit koiran kimpussa Pihassani on harvinaisen paljon puutiaisia ja erityisesti ne kiusaavat koiraani. Koivuludenaaras munii koivunlehden yläpinnalle ja suojaa muniaan uskollisesti, kunnes niistä kuoriutuu luteentoukkia. Kaikki kolme elämänvaihetta kestänevät ainakin vuoden, joten koko kehitys vie kolmisen vuotta (kolmesta kuuteen vuotta). Keväisin raivataan pensaikoita ja puiden alaoksia aurinkoisuuden lisäämiseksi. Puutiaisen toukka on kuusijalkainen, kun taas niin sanottu nymfi (ei sukukypsä) ja aikuinen ovat useimpien hämähäkkieläinten tapaan kahdeksanjalkaisia. Toukka on syljessään poissa loisten ja petojen ulottuvilta. Tummat suojapigmentit ovat näet ai neenvaihdunnallisesti kalliita; on edullista pysytellä vaaleana. Näin syntyy kuivaa ja lyhytkasvuista kasvillisuutta, jossa puutiaiset eivät viihdy. Tietenkin koira saa puutiaisia helposti pään seudulle kun se nuuskii pöpelikköjä, mutta todennäköisesti Seppo Yuolannon keksimä yksinkertainen selitys on se tärkein: koira pystyy kirputtamaan ulkoloiset pois muualta kuin päästään, joten vain sinne niitä jää. Toukka imee pää alaspäin. kukkaketoja, jotka ovat otollisia muun muassa päiväperhosille. Naaras tarvitsee koirasta paljon enemmän verta, koska se tuottaa hyvin suuren munamäärän, parisen tuhatta. Kyseessä on koivulude (Elasmucha grisea) hiukan marjaluteen näköinen laji, joka on harvoja jälkeläisiään hoitavia hyönteisiämme. On varottava puristamasta puutiaista, sillä tällöin puruhaavaan voi joutua puutiaisesta tulehduksia aiheuttavia aineita. En ole ennen kuullut, että toukka imisi verta aikuisesta puutiaisesta jännittävä tieto. Rasvastakaan ei liene suurta hyötyä. Kun suuosista tuli puhe, mainitsen samalla, että Luontoi llassakin puutiaisen poistamiseksi suosittelemani kiertäminen on aivan ilmeinen kansansatu. Kauri Mikkola Mikä ohjaa puutiaisen koirassa aina päähän, korvien seudulle ja kaulaan. Pihamailla hyvä keino rajoittaa puutiaisten määrää on varmasti ketohoito. 44 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Heikki Willamo/Luontokuvat Sylkikaskaan toukka erittää ympärilleen valolta ja vihollisilta suojaavan vaahtopallon. Yleensä ne ovat yläpinnalla lehden keskellä, mutSUOMEN LUONTO 7/97. Jotkut muutkin punkkilajit tulevat periaatteessa kysymykseen, mutta puutiainen on selvästi todennäköisin. Toukat pysyttelevät vielä melko pitkään äitinsä hoivissa. Kukin vaihe tarvitsee veriaterian kehittyäkseen eteenpäin. Sylkikaskaan toukka joutuu poistamaan takapäästään hyvin suuren osan siitä nesteestä, jota se imee kärsällään kasvin putkiloista. Verenimijä on useimmiten naaras. Minkälainen on puutiaisen elämänkierto ja lisääntyminen. Samalla se suojautuu ultravioletiltä säteilyltä ja pääsee pigmenttien rakentamisen vaivasta
Onko se EU :n lintudirektiivin vastaista. Rastas mieltyy hyvään pesäpaikkaan, kenties parempaan kuin oksanhaarasta löytyisi. Elämäntapaan voi liittyä muitakin etuja, vaikkapa ravinnon koostumuksessa. Epäilemättä hoitava naaras saa enemmän jälkeläisiä lisääntymisikään SUOMEN LUONTO 7/97 KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Kauri Mikkola Onko rakennuslupaa. Yksinkertaisin selitys on, että kun koivulude suojelee itseään pahalla hajullaan, munat ja pienet luteet hyötyvät aluksi emon hajusta. Samaa tapahtuu muuallakin. Ensin emoilla on kuusi poikasta, seuraavana päivänä vain neljä ja pian ei lainkaan. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Pöntössä saattaa samanaikaisesti pesiä talitiainen tai kirjosieppo. Ilmiö on siis pikemminkin lintudirektiivin mukainen kuin sen vastainen. EU:n lintudirektiivi velvoittaa vain meitä ihmisiä. Herää tietenkin kysymys, miksi juuri tällä laj illa naaras hoitelee jälkeläistöään ja mitä hyötyä siitä on. Jarkko Mäkineva/Luontokuvat Koivulude-emo hoivaa jälkeläisiään melko pitkään, siksi luteiden toukkia voi nähdä lehdillä suurina ryhminä. 45. Muuten evoluutio ei olisi tähän johtanut. Mikäli emo munii vielä uuden jä]keläistön (en tiedä onko asiaa tutkittu), voisi myös sen oma eloonjäämisen todennäköisyys kasvaa ryhmässä olemisesta. Luteethan imevät nivelkärsällään nestettä lehdestä, eikä ole lainkaan mahdotonta, että ryhmässä imeminen vaikuttaisi edullisesti ravintoon. Olen ystävättäreni kanssa seurannut Töölönlahdella, kuinka lokit syövät sorsanpoikaset suuhunsa. kuin sellainen, joka ei hoida. Kysymyksessä on räkättirastaan pesä tiaispöntön katolla; ilmiö havaitaan vuosittain eri puolilla maata monin paikoin. Onko sorsanpoikasten kato normaalia ja ovatko lokit lisääntyneet kaupungeissa liikaa. Seppo Vuo/anto Onko lokkeja liikaa. ta sateella kaikki kiiruhtavat suojaan lehden alapinnalle. Sen tarkoitus on säilyttää luonnonvaraiset lintumme ja niiden elinpaikat, etenkin kosteikot ja lintuparvien vakituiset kokoontumisja levähdysalueet. Eräällä kesämökillä Merikarvialla on lintu innostunut tekemään pesän linnunpöntön katolle. Suuret lokit syövät säännöllisesti vesilintujen poikasia
Vähentämisen merkityksestä lokkikannoille ollaan kuitenkin erimielisiä. Tällainen vesilintujen poikasten kato on normaali ilmiö, jolle on vaikea tehdä mitään. Vaaran uhatessa emo voi siirtää poikueensa uuteen pesään. Rannoille ja pintavesiin heitetyt kalanperkeet joutuvat lintujen, enimmäkseen lokkien, syömiksi ja syvemmälle veteen vajoavat taas toisten kalojen ja pohjaeläinten ravinnoksi tai mikrobien hajotettaviksi. Elävänä pyydystäminen sallii 46 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Hannu Vinanen/Luontokuvat Lumikko synnyttää keväällä keskimäärin kuusi poikasta ja hoitaa niitä pari kuukautta. Sorsanpoikasten kuolleisuus on kuitenkin joka tapauksessa melko korkea; tietenkin vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. Karuimmissakaan vesissämme ei vapaa-ajankalastajien veteen heittämi llä perkeillä ole vesistön ravinnevarannolle juuri merkitystä eikä siis hyötyäkään. Jotkut lajit harrastavat tätä vaikkei uhkaa olisikaan. Lokit ovat myös hyödyllisiä: ne toimivat kaupunkien terveyspoliiseina syöden pois kaikenlaiset jätteet. Tavanomaisilla kalavesillään liikkuva huolehtii niistä parhaiten kompostoisuoMEN LUONTO 7/97. Onko tällainen tavallista. Luulenpa, että tällainen jonossa kulkeminen on lumikkopentueissa varsin tavallinen harrastus silloin, kun ollaan siirtymässä paikasta toiseen etenkin oudossa maastossa. Keskenkasvuisten pentujen siirtäminen pesästä toiseen on monien nisäkkäiden tavallinen vastatoimi, jos ne tuntevat jälkeläisensä uhatuiksi. Ongelmana on rauhoitettujen ja harvinaisten lajien joutuminen saaliiksi. Rauhoitettujen nauruja kalalokkien yhdyskunnissa pesii monia vesi lintuja, joiden pesät jäisivät turvattomiksi yhdyskuntien ulkopuolella. On keskusteltu siitä, pitäisikö isoja lokkeja vähentää. Jätehuollon tehostaminen siten, että ruoka ei ole lokkien poimittavissa, olisi oikea ratkaisu isojen lokkien lisääntymiseen. Vesilinnut ovat melko pitkäikäisiä. Vaikka ne luonnossa häviävät suhteellisen nopeasti, jonkun kanssakalastajan tai muun vesillä tai rannoilla liikkuvan eteen ne saattavat kuitenkin tulla. Ampuminen on ollut yksinkertaisin menetelmä lokkien harventamiseen. Kun poikueessa voi olla jopa kymmenen poikasta, olisi maailma pian täynnä sorsia, jos kaikki poikaset jäisivät henkiin. Viekö emo pentujaan uuteen pesään. Ollakseen tehokas tämän tulisi tapahtua samanaikaisesti kaikkialla lokkien elinalueilla. Mielestäni kalastajan on huolehdittava saaliskalojensa perkeistä. Jos koko poikue selviää täysikasvuiseksi jonakin vuonna, vastaavasti saattaa kulua monta vuotta, jolloin yksikään poikanen ei selviä täysikasvuiseksi. Lisäksi lokit ovat oppineet pesimaan kaupungeissa, esimerkiksi kerrostalojen katoilla. Syömättä jääneet hajoavat vähitellen. Lokit ovat sopeutuneet hyvin ihmisen talouteen . valikoinnin ja rauhoiteltujen lajien pois päästämisen, mutta lokit oppivat välttämään pyydyksiä varsin nopeasti. Näin perkeisiin sitoutuneet ravinteet palautuvat nopeasti luonnon kiertoon. Onko vesistölle enemmän hyötyä vai haittaa siitä, että heittää kalanperkeet veteen. Lumikko ei kuljettele pentuja myötäänsä paikasta toiseen vaan nimenomaan si lloin, kun se vaihtaa pesäpaikkaa. Sen sijaan on hyvin epätavallista, että tällaista pääsee näkemään, sillä lurnikkoemo on valpas vekkuli. Poikasten saalistaminen ei kuitenkaan ole ollut vesilintukannoille haitallista, vaan kannat ovat olleet vakaat. Se taas vaati i kansainvälistä yhteistyötä ja yhtenäistä lainsäädäntöä. Seppo Vuolanto Lumikot kulkueessa Näin lumikkojen kulkevan käärmemäisenä kulkueena, emo ensin ja sitten pennut, seuraava aina kuono aivan kiinni edellisen otuksen hännässä. Eräillä kaatopaikoilla nam onkin menetelty, esimerkiksi Espoon Ämmässuolla lokkeja ammutaan. Myös pesien ja munien hävittämistä on kokeiltu . Lokit ovat kaikkiruokaisia ja ne käyttävät hyväkseen kaikki mahdolli set ravinnon lähteet. Lokkien lisääntyminen liikaa on enemmän mielipidekysymys kuin ekologinen ongelma. Maalle jätetyistä perkeistä pitävät huolen monet nisäkkäät, linnut, hyönteiset ja muut pikkueläimet. Ilkka Koivisto Perkeet veteen vai maahan. Vaikka harmaalokki ja merilokki eivät ole rauhoitettuja, häiritsee pesimäalueilla liikkuminen muuta linnustoa, joten tämäkään keino ei ole ongelmaton. Kalanperkeet ovat myös jätettä, jonka sattuminen si lmiin ei ole miellyttävää. Sitä paitsi pyydyksiä käyttävien asiantuntijoiden kustannukset ovat suurempia kuin riistanhoidon tavoitteita palveleva harrastusluonteinen ampuminen. Veteen heitettyjen perkeiden mukana pääsevät leviämään eräät kalaloiset, kuten lokkilapamato ja hihnamato. Ehkäpä juuri siksi kaupungeissa nähdään enemmän lokkeja, vaikkeivät kannat sinänsä liene kasvaneet. Tietenkin näyttää ihmissilmin katsoen kauhealta, kun suloiset pallerot katoavat lokkien suihin. Näin tapahtuu varsinkin sateisilla ja myrskyisillä säillä, jolloin muuta ravintoa on huonommin saatavilla. Ennen kaikkea ne ovat hyötyneet jätehuollosta; kaatopaikkojen turvin varsinkin harmaalokkikannat ovat kasvaneet. Sorsanaaraan on tuotettava elinaikanaan toinen lisääntyvä sorsanaaras, jotta kanta pysyisi vakaana
Puussa sijaitsevan punakylkirastaan pesän löytävät taas harakka, närhi ja orava helpommin kuin maassa olevan. Kasveja oli vain yksi, eikä sellaisia ole aiemmin paikalla näkynyt. Se kasvaa Suomenlahdella sekä Ruotsin itäja länsirannikolla; läntisimmät pari esiintymää ovat Norjan etelärannikolla Oslon lähellä ja Kristiansandin itäpuolella. Kasvi on merenrantavieras, lehtivihreätön loiskasvi. Radio Suomi Kasvi kuin nailonsiima Löysimme Hangon saaristosta rantaniityltä omituisen oranssin, muihin kasveihin kietoutuneen kasvin, joka oli aivan kuin nailonsiimaa. Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Tästä eteenpäin kehitys on nopeaa. Kuvan siili popsii fasaanin munia. , eppo Vuolunto Harakanmu o Mikä on outo kasvi, joka ilmaantui perunamaan laitaan. TV 1 7.9. Kysymyksiin vasrataan vain lehdessä, ei siis ki1jeitse. Kun taimi tavoittaa loisittavaksi sopivan kasvin, se kasvattaa sen varteen imujuuria, joilla se ottaa ravintoa isännäiseltään. vastattaviksi osoilleeseen. Juurta tai lehtiä kasvilla ei ole. Mikä se on. kun edellinen on tuhoutunut. Kalaretkillä perkeet voi haudata maahan pois paikalle tulevien silmistä. Marjasavikka on kotoisin Kaakkois-Euroopasta ja EtuAasiasta. HeikkiWillamo/Luontokuva1 Siili on hyönteissyöjä, mutta se vierailee linnunpesissäkin syömässä poikasia ja munia. Loppukesästä merenrantavieras voi peittää isäntäkasvinsa ja sen naapuritkin sotkuisena vyyhtenä. Kasvilla on rennot varret, liuskaiset lehdet ja lehtihangoissa punaista marjoja. on käytetty myös hauskaa nimeä harakanmuro. Jorma Pciponen Mwjasavikan kuva on otettu kysymyksen mukana tulleesta näytteestä. Vieraiden taimet soveltavat samaa menetelmää. Punakylkirastas voi rakentaa pesänsä myös puuhun, halkopinoon, rakennuksen seinustalle ja muualle maanpinnan yläpuolelle. Joskus marjoja tekevät savikkalajit kootaan omaksi suvukseen, jolloin nimeksi tulee Blitum virgatum. Kun vaara uhkaa pesää, emot yrittävät kovasti rätisemäl I' ja syöksyi lemällä kiinnittäi distajan huomion muualle. Punakylkirastas tekee uuden pesän . Kasvi on sen verran eteläinen, että se kannattaa kylvää keväällä ruukkuun tai laatikkoon ja siirtää sitten pikkutaimet ulos kasvamaan. Tavallisesti se viedään savikan suureen sukuun, jolloin sen tieteellinen nimi on Chenopodiumfoliosum. Harri Dahlström Syökö siili linnun poikasia. Perunamaahan se on voinut tulla vaikkapa ulkomaisten siementen mukana, sillä kotimaisten vihannesten siemenviljelmät ovat enimmäkseen lämpimämmissä oloissa. Huomasin lähimetsikössä kahden punakylkirastaan tekevän hätääntyneitä syöksyjä kantoa kohti. Vaatimattoman väriset, pienet kukat ovat tiheinä sykeröinä pitkin vartta. maila. Näin se pystyy etenemään vielä muutaman sentin. Vieras on marjasavikka, josta SUOMEN LUONTO 7/97 KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähellää kysymyksiään tälle palstalle Luo111oilla11 asiantuntijoiden. Toisaalta se voi olla vanhaakin perua. Aivan viime vuosina se on palannut siemenkauppoihin luonnonyrttien arvostuksen nousun myötä. Kun hölmöläisakan peitto ei yltänyt peittämaan olkapäitä, hän leikkasi jalkopäästä palan ja ompeli sen peiton yläpäähän. Merenrantavierasta ei tavallisesti pidetä omana lajinaan, vaan humalanvieraan alalajina, vaikka se eroaa sekä ulkonäöltään että ekologialtaan takapihan nokkoskasvustoissa viihtyvästä humalanvieraasta. Sen siemen on saattanut virua maassa vuosikymmeniä odottaen sopivia itämisoloja. Hiivin lähemmäksi ja huomasin kannon vieressä siilin, joka kökötti linnunpesässä. Merenrantavieras on yksivuotinen kasvi. Maassa sijaitsevat linnunpesät ovat alttiita siilin ja monien petoeläinten saalistukselle. Siilille kelpaavat myös kuolleet eläimet ja mikä tahansa muu eläinravinto. Siili oli pesässä syömässä linnunpoikasia. Oliko siili vallannut linnunpesän ravinnon takia vai halusiko se pesän itselleen. Jos kasvia on vielä jäljellä, siemeniä voi kerätä ja kylvää uudelleen. Merenrantavieras on harvinainen merenrantaniittyjen kasvi, yksi harvoista Itämeren endeemisistä eli kotoperäisistä kasveista. Ellei taimi heti tavoita sopivaa uhria, sen tyvipää kuolee ja kasvi siirtää sieltä ravinteita kasvavaan kärkeen. Seppo Vuokko Luontoilta YLE:ssä 20.7. Mehevät punaiset marjat ovat kuivatraessa murskaantuneet ja värjänneet paperin. Jos sen kylvää suoraan kasvimaalle, sen voi erehtyä kitkemään tavallisena savikkana. Keväällä siemenet itävät, ja sirkkataimi on matomainen kalpea rihma, jonka kärki kiemurtelee etsien kasvia, josta saisi ravintonsa. Siili kuuluu hyönteissyöjiin, ja se syö enimmäkseen selkärangattomia ja niiden toukkia. Seppo Vuokko 47. Taajamissa voi perkeet viedä biojätteen keräilyastioihin. Loisen isännäiseksi kelpaavat lukuisat merenrantaniittyjen kasvilajit, joten sopivan isännäisen puute ei harvinaisuutta selitä. 1800-luvulla sitä viljeltiin meilläkin jonkin verran keittiötarhoissa, mutta sittemmin sen ravintokäyttö kutakuinkin unohtui. Sen vieressä oli kuollut linnunpoikanen, ja sen alta näkyi toisen pää. Radio Suomi 20.8. Suo siellä, vetelä täällä
Naakan oudon käyttäytymisen kruunaavat Juha Pääkkösen viimeiset havainnot: naakka ruokki räkättirastaan poikasia vielä, kun ne oleilivat nurmikolla tai istui vat kyyhötellen puun oksalla. Sen kitahan on kirkuvanpunainen. Kenties niiden kamppailu pesän omistuksesta laimenee pesinnän alkuvaiheista, jolloin talitiaiset ja kirjosiepot käyvät joskus kiivaitakin otteluita pesäkolojen omistuksesta. Teksti: Ilkka Koivisto Kuva: Juha Pääkkönen SUOMEN LUONTO 7/97. Mutta ilmeisesti poikasten kerjäysreaktiot, nimenomaan niiden olennaisin osa, kirkkaanvärisen kidan esittely, ovat ruokintavireiselle linnulle kaikki muut ärsykkeet voittava signaali. Oudointa oli tässä se, että talitiaisemot salli vat kirjosiepon tulla pesälle. Tämä on kuitenkin helpommin ymmärrettävissä kuin Juha Pääkkösen naakan toimet. Juhan kodin pihapiirissä pesii räkättirastaita. Sekin jää arvoitukseksi, miksi räkättirastasemojen pesänpuolustuskäyttäytyminen nahistui . Jokainen linnunpesillä piipahtanut tietää, kuinka vielä umpisilmäiset lintulapset avaavat kitansa ammolleen heti kun pesää koskettaa. Juha haki kameransa ja sai kuin saikin otetuksi kuvan tapahtumasta. Myöhemmin Juha pääsi näkemään, ettei naakka tyytynyt vain pesän siivoukseen vaan toi poikasille myös ruokaa. Tästä syystä voisi pitää todenäköisenä, ettei naakka reagoisi niihin niin sokeasti kuin avopesien emot eikä retkahtaisi tällaiseen epäitsekkääseen herkuista kieltäytymiseen koskaan. Tätä hän ei onnistunut valitettavasti tallentamaan filmille. Olisi luullut, että kirjosieppo olisi tunnistanut yläkerran lapset vieraiksi kirkkaassa päivänvalossa. Mutta naakka ottikin nokkaansa ulostepallon, jonka yksi poikasista oli juuri työntänyt. V oidaan otaksua, että Juhan naakka oli menettänyt poikasensa ja ruokintavire oli jäänyt päälle. Omassa kokemusvarastossanikin ällistyksen aiheita on runsaasti, mutta yksikään niistä ei ylitä Korkeasaaren eläintenhoitajan Juha Pääkkösen naakkahavaintoa. KUUKAUDEN ILKKA Epäitsekäs naakka Luonnon tarkkailun viehättävimpiä puolia on, että tapahtumat eivät aina noudata tuttuja käsikirjoituksia. Oudointa olikin, että räkättirastaan poikasten kerjäysreaktio peitti alleen tuon naakan aivoissa samanaikaisesti hereillä olleen saalistusvireen. Sehän on ammoisista ajoista ohjannut naakat ja muut varislinnut tekemään kolttosiaan pikkulintujen pesillä. Tätä on tutkittu kauan sitten mustarastaan poikasista. Yksikään toinen pikkulintulajimme ei pysty puolustamaan pesäänsä varislintujen katalilta aikeilta yhtä tehokkaasti kuin räkätti rastas. Sen yhdyskunnan lähistölle ilmestynyt varis, harakka tai naakka saa oitis kimppuunsa kaikki yhdyskunnan asukkaat. Pikemminkin tällainen poikkeava käyttäytyminen voisi sattua varikselle. Ne kävivät naakan vierailuista piittaamatta ruokkimassa poikasiaan. Ellen väärin muista, kirjosiepon on nähty joskus muonittavan räkättirastaan poikasia, joiden emot oli vat tehneet pesänsä kirjosiepon asuttaman pesäpöntön katolle. Sen pesä on katoton, minkä vuoksi emot pääsevät näkemään lastensa kidat kirkkaassa päivänvalossa. Ilmeisesti kirjosieppo oli menettänyt omat poikasensa kesken ruokintavaiheen ja sen ruokintavire suuntautui lähimpään tarjolla olevaan, varsin hyvin sen käyttäytymiskaavoja vastaavaan kohteeseen. Lukemattomat havainnot kertovat, että niille kelpaavat kaikenikäiset poikaset ja tietysti myös munat. Tätä pidetään yhtenä käenpojan kilpailuvalttina. Vasta silmien auettua ne alkavat vähitellen oppia emonsa hahmon, mutta opiskelun alkuvaiheissa emoksi hyväksytyn hahmolla on laajat rajat. V astaavanlaisia havaintoja on tehty joistakin muistakin linnuista. Oudon tapauksen tekee oudommaksi kuitenkin se, että naakka pesii pimeissä koloissa, joissa poikasten signaalit eivät toimine yhtä tehokkaasti kuin avopesissä. Eräänä päivänä Juha havaitsi naakan päässeen räkättirastaiden puolustuksen läpi . Aänekkään rähisemisen ja hyökkäyssyöksyjen lisäksi ne hallitsevat myös syöksypommituksen taidon, ja ulostepommit osuvat hämmästyttävän tarkasti kohteeseensa. Ja yhtä voimallinen jyrääjä oli valkoinen ulostepallo. Poikasten reaktio on yhtä summittainen. Kirjosieppo pesii talitiaisen tapaan pöntössä, eikä sen pimeydessä tarkkasilmäinenkään lintu kykene havaitsemaan eroa omien ja vieraiden poikasten välillä. Se istui vakaan näköisenä räkättirastaan pesän laidalla, joka sijaitsi hänen ikkunastaan näköetäisyyden päässä. Tottakai Juha odotti , että naakka lajinsa ikiaikaisia tapoja noudattaen olisi ryhtynyt raastamaan nokkaansa pesässä kyyhöttävää poikasta ja veisi sen mennessään, kenties palaisi hakemaan vähin erin loputkin. Juha Pääkkösen räkättirastaan poikasilla opiskelu oli siis vielä kesken, ja siksi ne pelkoreaktion asemasta innostuivat kerjäilyyn, vaikka tulija oli naakka. Kirjosiepon on nähty ruokkivan pöntössä nälkäänsä 48 kailottavia talitiaisen poikasia
Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka:. (0 13) 138 281, Ilari Uorila Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90100Oulu puh. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). (08) 3 t 15 828, Me,ja Ylönen Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. Mervi Taskinen, toimituksen sihteeri Sirkka Tepponen, vastuullinen kulutus Salla Tynys, toimittaja vs. siht. 11 A 17, 00150 Helsinki puh. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: ., Postinumero ja -toimipaikka Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: .. (0 16) 311 550, Tu11la l eskelä Pirkanmaa Laukontori 4, 33200 Tampere puh. (09) 409 238 SLL:n nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry Per.imiehenk. Puhelin !myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. (09) 228 081, telefax (09) 228 08200 Ma--pe klo 8.30-16.15 Susanna Kirkkola, koulutussihteeri Esko Joutsamo, pääsihteeri Mi,ja J11mppanen, puhelinvaihteen hoitaja Irma Kairosaari, rekisterinhoitaja Taija Kerola,järjestösihteeri Johanna Kojola, kans.välisten as. 12, 40800 Vaajakosk puh. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. (09) 630 300, telefax (09) 630 414 SUOMEN LUONTO 7/97 z LU 6 ::) V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTI Asiamies Ritva Pietiläinen puh. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __}_ 19_. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. Tilaajatunnus !jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: . Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS TIiaan Suomen Luonnon alkaen __J_ 19_. Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkan katu 9, 00510 Helsinki. (09) 176 633 LI ITTOHALLITUS Timo Helle (pj.), (0 16) 3364 302, Helena Pesonen, Tuovi Kurttio, Janne Lampolahti, Hanna Matinpuro, Seija Nerg, Pertti Siilahti, likka Sten, Thomas Wallgren, Jorma Viljanen ALUESIHTEERIT Keski-Suomi Haapalammentie 17 as. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahja kortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen__}_ 19_ . Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. (09) 228 08333 LUONNONKUVA-ARKISTO Nervanderinkatu 1 1, 00100 Helsinki puh. lammi Uusimaa Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. (014) 264 641, Tmja L11mme Kymenlaakso Satakielentie 10, 48230 Kotka puh. vs. (09) 228 08 210,228 08 224, telafax (09) 228 08 200. Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00 170 Helsinki, puh. (05) 411 7358, Kaarina Tiainen Satakunta Otavankatu 11, 28100 Pori puh. (02) 2355 255, Hannu Klemola 1•s. Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Puhelin !myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. (05) 228 5009, Maija Meura Lappi Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi puh. (09) 228 0822 1 Kotkankatu 9,005 10 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKJ Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 0051 /845 r r 49. (06) 312 7577 Varsinais-Suomi Martinkatu 5, 20810Tu1ft1 puh. (03) 2131 317, Harri Helin Pohjois-Karjala Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu puh. (02) 632 6163, Maija T. (09) 228 08206, Päivi Saarinen vs. Eija Koski, vastuullinen kulutus Johanna Korimäki, toimistosihteeri Ilpo K11ronen, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Anna Parkkari, lähiluontoprojekti Ritva Pieriläinen, talouspäällikkö Terho Powanen, tiedotussiht., päätoimitt
ln the book she wrote about her journey, she candidly tells us about her views and expenences. There are hundreds of horses in Ypäjä and their grazing is being monitored and regulated in different habitats. He was expected to become a clergyman himself, but his leanings proved to be elsewhere. Lindberg is also concerned about the state of Finland's unique Archipelago. 6. Ypäjä' s horse grazing areas are the remaining sanctuaries of the endangered dung beetles Aphodius foetens , A. Fear of spiders is a western phenomenon; in the tropics large spiders are commonly kept as pets and for exterminating pests. Hrusunäätä ei ole ai noa, kaikki näätäeläimet tekevät näin meillä hilleri haisee erityisen pahalle. Kesäkuussa. By talking himself into the post of professor of medicine and botany at the University of Uppsala, he achieved his ambition. 5. This has resulted in the insects that rely on pastures and cattle dung ('cow pats') dwindling in numbers. 4-9 Many people have an innate fear of spiders; they suffer from arachnophobia. Fish farms have eutrophicated the littoral waters in many places, rendering them unsuitable for swi mming. 2. Industrial demand for yet another nuclear reactor is growing in Finland. Ali spiders are predators, mainly on insects, although some species wi ll even attack birds, lizards, small mammals or fish. Many species catch their prey by building a web made of thin but extremely tough silk. Other spiders are fami liar with their territory and go out at night to stalk their victims. Forest inhabitants also play an important role: the goshawk, hazel hen, jay, threetoed woodpecker, Ural owl and Tengmalm' s owl ali make good subjects. Linnaeus paid visits to Lapland, many parts of Sweden, and Norway, among other places. Täplärapu voi levittää rapuruttoa vaikkei itse siihen yleensä sairastukaan. 25-27 Wildlife photographer and biologist Heikki Willamo lives with his famj ly in an old primary school at Karjalohja, in soutSUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association fo r Nature Conservation Address: Kotka11katu 9 005 / Helsinki, Fi11la11d Fax: +358 9 228 08 200 hern Finland, the area in which he was born. Diurnal jumping spiders and wolf spiders hunt using their excellent vision. Metsähehtaarilla saattaa elellä pari miljoonaa hämähäkkiä. Pirkko Lindberg refuses to give up by Ritva Kupari pp. Linnaeus published a paper entitled Praeludia Sponsoliarum Plantarum (Prelude to the marriage of plants), in which he presented a classification of plants based on the number of stamens. 7. Here you can find a "Horse Park", as well as the Finnish National Centre for Agricultu ral Research's horse study, which is being conducted on an extensive pasturage by Finnish standards, covering 90 h ctares. Overgrazing has been avoided, whereas, by contrast, the presence of horses ensures that the landscape remains open and helps keep the meadows in trim. On a long sojourn in the Netherlands, he wrote his doctoral thesis and there, too, he published the first edition of 50 his renowned Systema Naturae. Lindberg has opposed nuclear power for 30 years. Her journey taught her how small and frail our planet really is. Istutettuja mutta ihmisestä riippuvaisia ja vähälukuisia ovat kuusipeura ja mufloni . However, a lot of spiders do not construct webs. Carl became a doctor and botanist. The field was difficult, however, and plants interested the young man more than medicine. 2224 At Ypäjä, in Finland's southwestern corner, people have been putting horses out to graze since the 1930s. Photographer Heikki Willamo prefers the forest by Antti Halkka pp. SUMMARIES OF THE MAI.N ARTICLES Spiders horrid yet fascinating by Erkki Makkonen pp. elokuuta SUOMEN LUONTO 7/97. Linnaeus became a global celebrity. However, of the world' s 30,000 known species of spiders, only a few are dangerous to man. The strong and flexible strands consist of protein in the form of long fibroin molecules. Araknofobia on hämähäkkikammo eli vaihtoehto d). Kasvit ovat a) metsäorvokki, b) keto-orvokki ja c) lapinorvokki. 8. The binomial system of scientific names he employed became firmly established and it continues to form the basis of nomenclature for plants and animals to the present day. These pastures have b'een designated as nationally \ valuable heritage landscapes\ and a large part of them is being incorporated in the Natura 2000 programme. Translated by Leigh Plester Vastaukset sivun 12 pähkinöihin: 1. Cows are now kept in cow sheds ali the year round, while horses are rarely seen on functioning farms. 30-33 Carl Linnaeus was born the son of a country vicar in southern Sweden in 1707. Even in Sweden, Linnaeus . None of Finland's 600 species is harmful to us. The pastures are valuable thanks to decades of traditiona! use. Rapuruton aiheuttaja on sieni eli vaihtoehto b). 3. As a consequence of his achievements, Linnaeus was raised to the nobi lity, becoming Carl von Linne. Euroopanmajava metsästettiin loppuun 1850-luvulla ja metsäpeura 1870-luvulla. Many noblemen held him in great esteem and eventually he was presented to the king. "Man gave names to ali the animals" Carl von Linne by Hannu Niklander pp. sordidus and A. 4. Linne died in 1778, sti II adored by the scientific world and Sweden' s aristocracy alike. In Finland, livestock farmjng has changed swiftly. It was a simple and easy classification, but some people considered it even uncivilised. Ali of these are avidly monitored by Willamo, whose collection of outstanding pictures of the red-throated diver, published in 1994, earned the coveted nature book of the year award. Luonnonvaraisina elävät meillä hirvi, metsäpeura, valkohäntäpeura, metsäkauris ja villisika. ln recent years he has become especially interested in photographing old spruce forests and their wildlife. They lie in wait for prey, motionless until the moment comes to pounce. 9. Esimerkiksi kuovija vesipääskynaaraat lähtevät muuttomatkalle jo ennen juhannusta. She has been very active in the ' Women against nuclear power' movement, where a great deal of work still remains to be done. Toivotamme lukijoillemme suloista sydänsuvea ! SUOMEN LUONTO ilmestyy seuraavan kerran 7. Horse pastures last stronghold of many rare beetles by Alice Karlsson pp. 1415 Writer Pirkko Lindberg says that she simply has to continue working in one way or another on behalf of the environment, if she is to preserve her humanity, which she regards as her health and well-being. was highly thought of. 10. The changi ng seasons and weather create different moods in the forest. Näistä istutettuja ovat valkohäntäpeura ja etelässä metsäkauris. niger, and the dor beetle Geotrupes stercorarius, which has become drastically reduced in this country. Se vaihtelee vuodesta toiseen; useimpina vuosina luultavasti koira, joskus mehjläiset ja ampiaiset. Lindberg travelled round the world for 16 months during the early 1990s
Dinofl agellaattien joukossa on monta myrkyllistä lajia. Jo Jlmestyskirjassa kerrotaan enkelistä joka "vuodatti maljansa mereen ja se tuli vereksi ... Punainen vesi voi syntyä, kun tietty levälaji lisääntyy voimakkaasti. Koska monet dinoflagellaattilajit kasvavat varsin hitaasti, tarvitaan muitakin selityksiä. Punainen vesi on erityisesti valtamerien rannikkovesien ilmiö, mutta sitä näkee ajoittain myös Itämeressä ja tietyissä järvissä. Tietyissä virtausoloissa ne voivat kasaantua hyvin paikallisesti, esimerkiksi kylmän ja lämpimämmän veden rintamavyöhykkeeseen, ja näin rikastua hyvin isosta vesimassasta. Samalla tavalla käyttäytyy kesäinen laji Heterocapsa triquetra Itämeressä. Punaisen vann aiheuttaa usein yksisoluinen panssarisiimaeliö eli dinoflagellaatti , jolla on runsaasti punaisia väriaineita solussaan. Itämeren yleiset dinoflagellaatit Peridiniella catenata ja Heterocapsa triquetra ovat tiettävästi myrkyttömiä. Myös tietyt sinilevät voivat olla ilmiön takana. Joskus punainen vesi syntyy, kun levät kerääntyvät aivan pintakerrokseen tyynellä säällä. Vaikka punainen vesi ja muut leväkukinnat ovat yleisimpiä rehevöityneissä vesissä, varsin karutkin vedet voivat joutua punaisen veden kouriin. Monet levämyrkyt rikastuvat simpukoiden kudoksiin. Moni on saattanut hätkähtää nähdessään kaJliolammikon, metsäjärven tai jopa meren muuttuneen yhtäkkiä punaiseksi. Tällainen ilmiö nähdään kesäisin muun muassa tietyissä alppijärvissä. Punainen yksisoluinen viherlevä Haematococcus pluvialis kukoistaa usein kallioaltaissa ja vesitynnyreissä. Siellä missä hidas pienlevä joutuu syvälle ja pi_!Tleään alas painuvan vesimassan mukana, nopeasti uiva eliö voi pysytellä valaistussa pintakerroksessa. Aiheuttajana oli silmälevä Euglena sanguinea. Kaikki myrkylliset lajit eivät kuitenkaan aiheuta punaista vettä, eivätkä kaikki punaista vettä synnyttävät eliöt ole myrkyllisiä. Ihminen tai esimerkiksi haahka voi sairastua ja jopa kuolla syötyään myrkyllisiä simpukoita. Ilmiön aiheuttajat uivat yleensä erittäin nopeasti . Siksi punainen vesi on myös pelottava luonnonilmiö. Tämä laji sai aikaan luultavasti myös raamatussa mainitun Niilin punaisen veden. Simpukat suodattavat jatkuvasti vettä ja syövät veden sisältämiä planktonleviä. Tore Lindholm Kirjoittaja on Åbo Akademin tutkija. 51. Vaikka ne voivat joskus tappaa kaloja suoraan, ne aiheuttavat kuitenkin eniten harmia välillisesti simpukoiden kautta. IHME JUTTU Kun vesi muuttuu vereksi Tore Lindholm Punainen vesi pienessä metsälammikossa. Näkyhän on raamatullinen. ja jokainen elävä olento kuoli, mitä meressä oli." Punaisen veden eli red tide -ilmiön aiheuttavat mikroskooppiset kasviplanktonlevät. Lämpimässä vedessä elää myös makean veden laji Euglena sanguinea, joka loppukesällä voi värjätä veden pinnan ainakin pienissä järvissä. Myös jotkut muut planktoneliöt, kuten ripsieläin Mesodinium rubSUOMEN LUONTO 7/97 rum ja silmälevä Euglena sanguinea voivat punerruttaa veden
Saaristomeren puistoryhmän järjestämällä leirillä raivataan Mälhamnin saaren ketoja ja lehdesniittyjä. (08) 311 5828 Ketotalkoot Pyhtäällä 2.8. LOYDA LU. Harjun niityllä Pomarkussa. Lähtö Kausalan torilta klo 9.00. Keto kuntoon Untamalassa 30.7. Niittämään Pelkosenniemen Keminsaarille 16.-17.8. Lisätiedot Frank Hering, p. Tiedustelut Viri Teppo-Pärnä, p. (02) 2585 11 2 tai Juha Järvi (02) 2377 405. Paimion seudun ympäristöyhdistyksen ketoleiri Askalankosken niittyrinteillä Paimionjokilaaksossa. (05) 2285 009. Talko .. Ilmoittautumiset ja tiedustelut Päivi Pietari p. Lisätiedot: Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelukeskus, p. Turun luonnonsuojeluyhdistyksen perinteiset ketotalkoot Ruissalon Marjaniemessä. Muutamia vapaita paikkoja ahkerille työkäpälille. .. Porin seudun ympäristöseura järjestää ketotalkoot 18.8. Lisätiedot: Merja Ylönen, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri p. 0400-724 727. Järvikymen Luonto hoitaa nimikkoniittyään Saaraisten Kaaliojalla. Lisätiedot p. (016) 31 1 550. Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistyksen talkoot Sandberginpellolla alkaen klo 9.00. Preiviikin Jukolassa, 19.8. 050-5280 670 tai Marjukka Häkkinen, p. Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri JarJestää ketotalkoot Pyhtään kunnan 650-vuotisjuhlavuoden merkeissä. Kansainvälinen talkooleiri Saaristomeren kansallispuistossa 3.-13.8. (08) 311 5828. (02) 6384517. Vuotoksen allashankkeen vuoksi uhanalaista perinnemaisemaa hoidetaan Pelkosenniemen Keminsaarilla taas perinteisin menetelmin. Ilmoittautumiset, p. Ketotalkoot Porin seudulla 18.-20. Kuva: Jom1a Laurila/Luontokuvat. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin ja ympäristökeskuksen talkoissa kunnostetaan Taivalkosken Pirinojan koskipaikkoja. (01 9) 688 0362. NTO LAHELTA Kaupunkikedon kunnostus Turun Ruissalossa 12.-13.7. Talkoissa on menossa jo kolmas kesä. (02) 4651 860 Gun Lundström tai Ketotalkoot Kotkassa 9.8. 8. (05) 2 184 583. Laitilan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen ketotalkoot alkaen klo 17.00. Tiedustelut ja ilmoittautumiset Helmi Tabell p. Niittotalkoot Mäntsälässä 9.8. Ketotalkoot Iin Olhavassa 23.-26.7. Lisätiedot Eine Nyholm-Koskela, p. Ketoleiri Paimiossa 22.-27.7. Pohjois-Pohjanmaan taimenpurotalkoot 1.-2.8. Lisätiedot Heli Jutila, p. Leirin kieli on englanti. (016) 821 108 tai Lapin luonnonsuojelukeskus, p. Lisätiedot Marja Meura, p. Majoitus ja ruoka tarjotaan. Reposaaren kirkolla ja 20.8. (05) 2344 143, p.k. Ketotalkoot Iitissä 26.7. 050-5243 278. Kotkan Luonto järjestää talkoot Hurukselassa Mammulanmäenraitilla