Kansikuva: Someron Häntälässä perinnemaisema kukoistaa jälleen. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. Tilaushinna1 Määräaikaistilaus ( 12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestotilaus 270 mk. (09) 228 082 10 ja 228 08224, sähköposti: kaitosaari @sll.fi Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Luonnonsuojeluliiton jäseni lle määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. ll1noit11smyy11ti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy/ Markku Kemppainen puh. Matti Torkkomäki on kuvannut Häntälän maisemia parikymmentä vuotta, sivut 49. Kestotilaus uudistuu ti lausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. 2 Toivotamme lukijoillemme lämmintä sydänkesää Jorma Peiponcn Heinät heilimöivät Suomen suvessa ja sivuilla 18-21. SUOMEN LUONTO 7/98. Puolen vuoden määräaikaistilaus (kuusi numeroa) 170 mk. z LLJ 6 :J V) SUOMEN LUONTO Toi111i111s Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. (03) 75 11 815 Suomen Luonto pyri1<'iän painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Suomen luonnonsuojeluliitto ry: n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. lrtonumero 33 markkaa. (09) 228 08 1 telefax: (09) 228 08200 sähköposti: sukunimi @sll.fi Pää1oimi11aja Jorma Laurila, 228 082 17 Toimi111ssih1eerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 082 14 Toimi11aj a1 Antti Halkka, 228 08203 Salla Tynys, 228 082 16 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Väriero11el111 Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen L1101110 ilmestyy kerran kuussa
Saunalaiturin alla 28 Vaativan retkeilijän Sarek 32 Jääkentät kutsuvat läntisen Euroopan suurimpaan erämaahan Ruotsiin. Ja vaikka heiniä kuinka leikkaa, ne kasvavat aina uudestaan. Sarvarinteiden Ahvensaaren talo ja pihapiiri ulkorakennuksineen on suojeltu rakennuslailla ja tontilla oleva lehto luonnonsuojelulailla. Lue sivuilta 22-25. Niitä syömällä hevonenkin jaksaa. Kuva Maja/uoman kirjasta Haikaroiden vauva (Tammi (1994). Ahvensaaren onnelliset 22 Pyramidien maassa Tanskassa 26 Tanskan Koldingen ekokorttelissa eletään kotoisasti luontoa säästäen. SUOMEN LUONTO 7/98 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 57. Oravaystäväni 55 Tarina jolla on karmaiseva loppu. Lisää tuttavuuksia sivuilla 28-31. Lehto sekä muu tonttimaa kuuluvat vielä Natura 2000 -suojeluohjelmaan. Jyväskylän vihreä sydän 56 Tourujokilaakso on viileä viidakko keskellä kaupunkia. Vakiot: Ajankohtaista 10 Tosija makuasioita ravinnosta 37 Maailmalta 38 Mielipiteitä, keskustelua 40 Kirjoja 44 Kuukauden ekoneuvo 46 Vastuullinen kuluttaja 46 Multasormet 47 Kysy luonnosta 48 Palvelukortti 57 Luonnonsuojelun voittoja 59 Summaries ofthe Main Articles 58 3. Hännät huiskivat taas Häntälässä 4 Majaluoma kuvaa inhimillistä luontoa 16 Heinien aika 18 Heinät ovat ihmeellisiä. Vili Englund Jorma Laurila Suursukeltaja hämmästyi kun tapasi ihmissukeltaja Vili Englundin laiturin alla. Maja/uomaan voi tutustua sivuilla 16-17. Arvaa harmittaako . vuosikerta 7 1998 Kuvittaja ja tekstinikkari Markus Maja/uoman riemastuttavissa töissä on viestejä suvaitsevaisuudesta ja luonnon kunnioittamisesta
Teksti ja kuvat: Matti Torkkomäki Hännät huiskivat taas Häntälässä Someron Häntälän perinnemaisema on noussut uuteen kukoistukseen, kun laidunnus on elvytetty.
Laidunnuksen, niiton ja muun ihmistoiminnan myötä Häntälään kehittyi vuosisatojen kuluessa sopusointuinen laidunniittymaisema. Ajan mittaan järvi kasvoi umpeen ja muuttui nykyiseksi Reksuoksi, josta' laakson pohjalla virtaava Rekijoki saa osan vedestään. Maatalouspolitiikan ja yhteiskunnan rakennemuutokset SUOMEN LUO TO 7/98. Häntälässä järjestetään joka kesä lauluilta 8 Häntälän notkojen kehitys alkoi jääkauden jälkeen tuhansia vuosia sitten suuresta järvestä, josta virtaava vesi uursi rotkolaakson vähitellen lähes 80 metriä paksuun, muinaisen Itämeren kerrostamaan savipatjaan. Jokivarren rehevät alkuniityt ja rinteiden lehtometsät houkuttelivat maata viljelevät esi-isämme paikalle jo varhain, ehkä jo ennen ajanlaskumme alkua, jolloin kuusimetsät vasta tekivät tuloaan Länsi-Suomeen
Metsittyneitä rinteitä on raivattu, ja laidunnus on lisääntynyt vuodesta 1993 ainakin nelinkertaiseksi. Etenkin näin kesällä laidunniityt ovat houkutteleva retkikohde, johon tutustumista auttaa alueelle tehty luontopolku. Maiseman elpyminen on jo nähtävissä. ehditty laajasti metsittää. Häntälässä muutos ei kuitenkaan ollut yhtä nopea kuin muualla. SUOMEN LUONTO 7/98 näkyivät tehokkaasti viljellyssä länsisuomalaisessa maisemassa rajumpina kuin muualla: piennarniityt, metsäsaarekkeet ja laidunmaisemat hävisivät lähes tyystin. Laidunnuksen myötä notkojen arvo perinnemaisemana on kohentunut. Asiantuntijoina tulivat mukaan Suomen ympäristökeskus, maaseutukeskuksia, Lounais-Suomen metsälautakunta, Tapio, Metsäntutkimuslaitos ja Someron kaupunki. Selvitysten pohjalta maanomistajille annettiin 1995 ohjeet sekä yleisestä maisemanhoidosta että perinnemaisemien vaalimisesta. Laidunnus jatkui, eikä notkoja Laidunniittyjen kiehtovaa lajistoa: rantahirvenjuuri ja pikkuapollo. Häntälän laidunniityt ovat nyt maamme monipuolisimmin tutkittuja perinnemaisemia: kasvit, sammalet, sienet sekä perhoset, kovakuoriaiset ja muut selkärangattomat eläimet on syynätty. Myös rakennetun kyläympäristön hoitoon opastettiin. Häntälän maisemassa voi kurkistaa sekä luontomme että kulttuurimme historiaan. Hanke sai rahaa myös valtiolta ja Euroopan unionilta. Lounais-Someron kyläyhdistyksessä virisi ajatus tutkia notkojen tila ja selvittää voitaisiinko laidunnus elvyttää. 9. Ympäristöministeriö luokitteli 1993 Häntälän laidunniityt säilyttämisen arvoiseksi perinnemaisemaksi. Kyläläiset innostuivat ajatuksesta ja Häntälän-Talvisillan perinnemaisemaprojekti käynnistyi 1993
Rannoilla laidunteli jo varttuneita merihanhipoikueita. Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri, 5000 markkaa Kymenlaakson kasvot -valokuvanäyttelyyn. 6. Jo joutui armas aika Perttu Saksa Kesäkuun alkupuoli oli Etelä-Suomessa tavanomaista lämpimämpi, mutta sitten viileni kovasti. Liminganlahden myöhäisin muutto lintu kultasirkku saapui I 0. Mikkelissä riehui 14. Lahden kadunvarsia koristivat valkeina kukkivat tuomet ja omenapuut. Muualle Suomeen lämpöaalto ennätti päivää aiemmin ja helleraja rikkoutui Oulua myöten. Suokukkojen soidinturnajaiset jatkuivat. D SUOMEN LUONTO 7/98. K. kesäkuuta. Suvi Suomalainen, 5000 markkaa tutkimukseen otsikolla: "S illoin kun kansalainen kuolleen kalan löysi paikallislehdet ympäristöosallistumisen areenana". Teemu Rintala, 6000 markkaa tutkimukseen lahopuun vaikutuksista kovakuoriaisten lajidiversiteettiin ja kolonisaatioon. Ivalossa elohopea kipusi 18,5 asteeseen. Koleasta yleisvaikutelmasta huolimatta hellettäkin oli. Myyräjahdista yllättämäni karvaa vaihtava kettu oli sateen kastelemana entistäkin takkuisemman näköinen. kesäkuuta. Kesäkuun sateet lakaisivat alas koivun siitepölyn ja koivuallergikot saivat huokaista helpotuksesta. Mari Niemi ja Suvi Vanhanen, 8000 markkaa pähkinäpensasta lahottavien kääväkkäisen tutkimukseen. Saara Kärki, 5000 markkaa tutkimukseen otsonin vaikutuksista männyn oksidatiiviseen stressiin erityisesti pohjoisissa oloissa. Tänä vuonna apurahoja myönnettiin 12 hankkeelle yhteensä 64 000 markkaa. Ensimmäiset kuovit parveutuivat alkavaa paluumuuttoa varten. Samaan aikaan lohi aloitti nousunsa ja ensimmäiset kalastajat saapuivat Alakönkäälle. Tiina-Maarit Jantunen, 2000 markkaa Tvärminnekonfliktin tutkimiseen. Omenapuut, pihlajat, tuomet ja syreenit kukkivat. Luontokuvia ihailemaan Luontokuvat/Luonnonkuvaarkiston seinillä komeilee heinäkuussa siilinjärveläisten Saini ja Eija Nykäsen valokuvanäyttely Luonto elon kehto, elämän ehto. Kuvat ovat vuosilta 1981-1998. Sami Karjalainen, 2000 markkaa Suomen uhanalaisten sudenkorentojen valokuvaukseen. Kalervo Ojutkangas ja Veikko Vasama, 6000 markkaa vanhaa metsää koskevan valokuvateoksen valmistelemiseen ja loppuunsaattamiseen. lnhan kuvien pohjalta. Jarmo Laitinen, 8000 markkaa uhanalaisen ruskopiirtoheinän kasvupaikkojen tutkimiseen Pohjois-Pohjanmaalla. Elokuuksi arkistoon ripustetaan Matti Torkkomäen Häntälän notkoja. 10 Monen metrin korkuiset jäät sulivat vielä alkukesällä Tenon rannoilla Lapissa. Syyskuussa on vuorossa Hannu Hautala teemalla Syyskauden avajaiset. Käsintehtyä paperia ja uhanalaisia Suomen Luonnonsuojelun Säätiö tukee apurahoin vapaaehtoista luonnonja ympäristönsuojelutyötä. Tulvan laskeuduttua paljastuivat Tenon lukuisat matalat saaret ja hiekkasärkät. voimakas trombi, joka kaatoi metsää ja rikkoi rakennuksia noin 15 kilometrin matkalla. Joensuu hikoili 32 asteessa 16. Luonto pukeutui juhannusmorsiameksi. Kesäkuu alkoi Oulussa viileänä ja sateisena. Etelä-Karjalan Allergiaja Ympäristöinstituutti, 5000 markkaa uhanalaisen palosirkan siirtoistutukseen Säkylästä Ruokolahdelle. Apurahoja saivat: Kari Ennola, 8000 markkaa visuaaliseen tutkimukseen I. Anne Ovaska, 4000 markkaa käsintehtyä taidepaperia esittelevään näyttelyyn. Kesäkuussa myös satoi runsaasti
Suomessa on suurparvissa Mikko Lantz Tunturikihun näkee yleensä yksinään, eikä jättiparvia ole ilmeisesti juurikaan saatu kuvattua. Ponnistustapahtuma vie aikaa vain sekunnin kolmaskymmenesosan, mutta kunnon loikka ehtii verottaa heinäsirkan voimia niin paljon, että sen täytyy levähtää kotvanen. Kun heinäsirkka ponkaisee, sen molemmissa takajaloissa supistuu yhtä aikaa yli 3000 lihassolua. Niin jalat pystyvät kehittämään työntövoimaa, joka vastaa viisitoistakertaista heinäsirkan ruumiinpainoa. Pesinnässään tunturikihu on täysin riippuvainen sopuleista ja myyristä. Kun pesä käy ahtaaksi vanha kuningatar lähtee ja houkuttelee mukaansa nuoria mehiläisiä. Isokihukin on tavattu joitakin kertoja. Tunturikihuja! Kihut pesivät pääosin arktisilla alueilla. Heinäsirkkojen takajalat ovat valtavan pitkät ja vahvat. Suojavärinsä ansiosta sirkka pysyy kuitenkin piilossa pedoilta jonkin aikaa ja ehSUOMEN LUONTO 7/98 tii usein kerätä paukut uuteen ponnistukseen. Kyselyistä huolimatta yhtään valokuvaa kihuparvesta ei ilmaantunut Suomen Luonnon toimitukseen. Kuvassa hyppää heinäsirkkoihin kuuluva noin kolmesenttinen suosirkka. Sydänkesä on mehiläisten parveilun aikaa. Tunturikihut elävät pohjoisen pallonpuoliskon tunturija tundravyöhykkeessä, Suomessa Lapin pohjoisosissa. Suomen Mehiläishoitajain Liitto neuvoo paikalle asian osaavan tarhurin, joten maallikon ei tule puuhaan ryhtyä. Muuttoaikana voi lisäksi nähdä läpimuuttavan leveäpyrstökihun. Suosirkalle on tunnusomaista, että se hyppää herkästi karkuun pienenkin häiriön tullessa. Karannut parvi voidaan ottaa helposti talteen pahvilaatikkoon. nähty yli 90 tunturikihua, viime kesänäkin Enontekiön Kilpisjärven maastossa tavattiin noin 70 linnun parvi. Laji esiintyy jokseenkin yleisenä suoniityillä ja rantojen lähettyvillä. AJANKOHTAISTA M estarihyppääjiä Juho Rahkonen Suosirkka on havainnut takaruumiin herkillä aistimillaan heinän värähdyksen ja hypännyt häiriötä pakoon. Kun pikkunisäkkäitä ei ole, kihut lähtevät vaeltamaan ja saattavat kokoontua suuriksi parviksi jahtaamaan hyönteisiä. Hyppykään ei aina vie turvaan. Jouko Veikkolainen 11. Tunturikihuja pesii maassamme jopa 1000-1500 paria, mutta vain sopulija myyräkantojen ollessa huipussaan. Suomen pesimälinnustoon niistä kuuluvat merikihu ja tunturikihu. Petri Shemeikka Mehiläiset parveilevat Jouko Veikkolainen Mehiläisparvi uutta pesäpaikkaa etsimässä. Tunturipaljakoilla sopivat olot vallitsevat usein valoisan yön aikaan, jolloin tunturikihut saattavat kerääntyä hyönteispyyntiin naurulokkien tapaan. Suurimmiksi parvet kasvavat tyynellä säällä, jolloin hyönteiset lentävät. Grönlannissa on tavattu jopa 350 tunturikihun jätti parvi. Huomaa pitkät ja supervahvat takajalat sekä juuri avautuvat siivet. Tälläkin kertaa suuri ukonkorento oli napata räpistelevän suosirkan suoraan ilmasta! Juho Rahkonen Tunturikihuja jättiparvissa Pohjois-Lapin paljakoita tarpova retkeilijä saattaa joskus törmätä yllättävään näkyyn: kymmenien lokkia muistuttavien lintujen parvi pyörähtelee taivaalla. Samalla parven työläiset toimivat tiedustelijoina ja etsivät parvelle kotia, onttoa puunkoloa tai vaikkapa savupiippua. Suurparveen voi törmätä missä tahansa tunturikihun normaalilla pesimäalueella. Puunoksaan tai muuhun sopivaan paikkaan laskeutunut parvi pysyy rauhallisena emon erittäessä feromoneja
Mikä. Vesiemme iilimadoista kuitenkin vain yksi hamuaa ihmisverta. 5. Mitä ne ovat. Mikä on ennen merikäärmeeksi kutsuttu vesieläin. Hottolan mukaan järven linnusto on erittäin runsas. Suomen tehotavoite on sata megawattia vuoteen 2005 mennessä. Arto Jokinen/Luontokuvat Jouko Veikkolaincn/Luontokuvat Pauli Niemincn/Luontokuvat 2. Seppo Korhonen Kuopion Energialle. Hailuotoon suunnitellaan myös uusia tuulivoimaloita, mutta sähkönsiirto tuottaa ongelmia. 3. Valkoselkätikkakin käy näissä maisemissa ravintoa hakemassa." Viurusuo on kooltaan noin 400 hehtaaria, josta taloudelliseen käyttöön otettaisiin 300 hehtaaria parinkymmenen vuoden aikana. Vaikka turpeennosto olisi kuinka pykälien mukaista, niin se pilaa ympäröiviä vesistöjä", tutkija Petri Hottola Joensuun yliopistosta sanoo. Vastaukset sivulla 58 SUOME LUONTO 7/98. Vesioikeudessa asia viipynee vähintään puoli vuotta. AJANKOHTAISTA Tuulimyllyt jauhavat sähköä Hailuodossa Harri Nurminen Tuulivoimalat tuottavat sähköä lähes 600 hailuotolaiselle. Sähköä jauhaa neljä tuulimyllyä, jotka Revon Sähkö rakensi 1990-luvun alkuvuosina. Nykyinen kaapeli maksoi viisi miljoonaa markkaa. Turvetyömaa työllistäisi alussa reilut kymmenkunta henkilöä ja noston aikana muutaman. Tilalle tarvittaisiin entistä järeämpi kaapeli , mutta se taas maksaisi monta miljoonaa enemmän. Siellä viihtyvät muun muassa hanhet, kurjet, joutsenet, ruskosuohaukat, kultasirkut ja lampiviklot. 4. Vesissä elelee hauskoja selkäuimareita. Mitkä kolme lajia joutuvat tavallisimmin kasvatusvanhemmiksi . Pohjois-Karjalan ympar1stökeskus antoi turpeennoston ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta lausunnon, joka toimitettiin sekä Vapolle että vesioikeuteen. Juotikkailla eli iilimadoilla on paha maine. Mikä. Turve kulkisi energiaksi muun muassa Savon Sellulle ja Vajaan tuhannen asukkaan Hailuodon kunnan sähkönkulutuksesta 57 prosenttia tuotetaan tuulivoimalla. "Sysmäjärveä ei saa päästää turvetuotannon valumavesien laskualtaaksi. Tunnetko nämä käärmeet. Järvelle on pa12 laamassa myös pikkulokkien yhdyskunta. EU-komissio on asettanut jäsenmaiden tavoitteeksi rakentaa tuu livoimaa vuoteen 2010 mennessä 40 000 megawatin edestä. Viurusuo korvaisi lähivuosina loppuunkaluttuja Pohjois-Karjalan turvesoita . Vapon arvion mukaan turvetta on nostettavissa noin 1,6 miljoonaa kuutiota. "Järven rantamailla asustavat liito-oravat, pikkutikat ja pyrstötiaiset. Mitä tarkoitetaan leväkukinnalla. Yksi lainsuojatonkin on joukossa. Pentti Hirvonen 1. 6. Vapo viiltäisi Viurusuota Vapo uhkaa Suomen arvokkaimpiin lintujärviin kuuluvaa ja Natura 2000 -ohjelmaan ehdotettua Outokummun Sysmäjärveä havittelemalla turvetuotantoon lähellä sijaitsevaa Viurusuota. Käki on loispesijä, joka pesii lukuisten lintulajien pesiin. Myllyistä kolme viuhtoo Marjaniemessä ja yksi Huikun lauttarannassa. 7. "Merikaapelin koko rajoittaa rakentamista, sillä siitä loppuu sähkön siirtokyky", kunnan elinkeinoasiamies Kalevi Klapuri sanoo. Paikallisille koneja kuljetusyrityksille suo tarjoaa työsarkaa vain kesäkaudeksi. Mikä tai mitkä seuraavista lajeista ovat tulokkaita a) supikoira b) fasaani c) metsäpeura d) minkki e) karppi. Keskimääräinen vuosituotanto olisi runsaat 120 000 kuutiota ja sen arvo yli viisi miljoonaa markkaa. Asiantuntijoiden mukaan ympäristöystävällisiä tuulivoimaloita rakennetaan tulevaisuudessa kiihtyvällä vauhdilla eri puolilla maailmaa
Pyrittäessä kestävällä tasolla olevien kulutusmahdollisuuksien oikeudenmukaiseen jakoon tulisi teollisuusmaiden kanssa. Nykyisin biokaasua hyödynnetään paljon esimerkiksi Saksassa ja Tanskassa. Orgaanista ainetta hajottavat bakteerit vaativat 30-35 asteen lämpötilan toimiakseen tehokkaasti. Hänen kehittämällään menetelmällä karjanlanta muuttuu hyväksi maanparannusaineeksi ja tuottaa samalla lämpöä. Aniharva kehitysoptimistikaan pitää tätä ekologisesti kestävänä visiona. Jos tuotanto jatkuvasti kasvaa, se syö ekotehokkuuden hyödyt. Jos kulutus kehitysmaissa nostettaisiin teollistuneiden maiden tasolle, luonnonvaroja kuluisi nelinkertaisesti nykyiseen verrattuna (B). Hyvinvoinnin lisääminen kehitysmaissa auttaa muun muassa parantamaan naisten koulutustasoa, mikä on havaittu tehokkaimmaksi keinoksi hillitä väestönkasvua. Koivusen omassa patentoidussa biokaasureaktorissa säiliö on vaakatasossa, ja se on erotettu väliseinillä kolmeen osaan. C 36 0,25 /, Kestävän luonnonvarojen kulutustason on arvioitu olevan noin puolet nykyisestä. mädättää kiinteitä yhdyskuntajätteitä ja yksi maatilan lietelantaa. Yksi Kestämättömät tuotantoja kulutustavat enty1sesti teollisuusmaissa ovat pääasiallinen syy maapallon tilan heikkenemiseen. Mutta niillä onkin käytettävissä kunnan rahaa, eikä pääasia ole kaasun tuottaminen vaan jätteen käsittely", Koivunen sanoo. Hänen mielestään tarpeeksi painoa ei ole annettu si lle, että ottamalla metaania talteen voidaan hidastaa ilmaston lämpenemistä ja vähentää tuontienergian tarvetta. Mitä oikeastaan arvostamme ja tarvitsemme. Myös kehitysmaiden asukkaille on turvattava mahdollisuus hyvinvointiin. Suomen 18 biokaasulaitoksesta 16 toimii jätevedenpuhdistamojen yhteydessä. Ymmärrämmekö pärjätä vähemmällä ja elää maapallon ekologisen kantokyvyn puitteissa. Näin on todettu vuonna 1992 YK:n ympäristöja kehityskonferenssissa hyväksytyssä toimintaohjelmassa, jonka Suomi on yli sadan muun valtion joukossa allekirjoittanut. Käytännössä ekotehokkuus tarkoittaa muun muassa säästäväisiä tuotantoprosesseja ja toimintatapoja sekä siirtymistä määrästä laatuun, kertakäyttöisestä kestävään ja tuotteista palveluihin. Näillä keinoin 70-päisen karjan vuosituotos, 600 kuutiometriä lietelantaa, pystytään käsittelemään kahdeksankuutioisessa reaktorissa. Lisäksi tarvitaan kohtuusajattelua. Perusvika on Koivusen mukaan siinä, että uusi liete sekoitetaan säiliössä olevan KIPERIÄ KYSYMYKSIÄ 1 2 3 4 5 6 Luonnonvarojen ylikulutus 3. Kun lisäksi otetaan huomioon väsuoMEN LUONTO 7/98 Hani Mannonen Kimmo Koivunen esittelee biokaasulaitostaan. Kestävä talous edellyttää hyvinvoinnin uudelleenarviointia. Harri Mannonen vähentää luonnonvarojen kulutustaan alle kymmenesosaan nykyisestä (D). Tuota osaa voitaisiin pienentää pidentämällä viivettä, mutta silloin säiliöiden kokoa jouduttaisiin kasvattamaan, mikä sekin on epätaloudellista. AJANKOHTAISTA Biokaasun talteenottoa olisi vauhditettava Kun orgaaninen aines hajoaa hapettomasti eli mätänee, syntyy biokaasua, joka sisältää pääasiassa metaania ja hiilidioksidia. Akselin lavat työntävät pyöriessään lietettä eteenpäin ja helpottavat bakteerien toimintaa. Kustannuksia lisää vielä säiliöiden lämmittäminen. Luonnonvarojen käytön rajoittamisen tarpeellisuudesta alkaa jo vallita laaja yhteisymmärrys. Tällä hetkellä noin viidennes ihmisistä, teollisuusmaiden väestö, kuluttaa neljä viidennestä maapallon luonnonvaroista (kuvassa pylväs A). EU:n mielestä luonnonvarojen tuottavuus pitäisi kymmenkertaistaa ensi vuosisadan puoliväliin mennessä. "Meillä energiantuotanto on Nesteen ja IV O:n hallussa, eikä pientuotantoa ole yritettykään kehittää", maanviljelijä, Biokaasukeskuksen hallituksen jäsen ja Finnish BioEnergyn toimitusjohtaja Kimmo Koivunen sanoo. Jo Kiinan ja Intian vanhoissa korkeakulttuureissa biokaasua osattiin kerätä ja käyttää lämmitykseen. maailma teollisuusmaat B 18 estön ennakoitu kasvu noin lO miljardiin 50 vuodessa, kulutus nousisi kahdeksankertaiseksi (C). EU:n 1997 tekemän ekotehokkuusaloitteen mukaan tarvitaan kiireesti teknisiä ja poliittisia uudistuksia, elämäntapojen muutosta ja uusia hyvinvointikäsityksiä. "Kunnallisteknisillä puhdistamoilla tuotettavat kilowattitunnit ovat kalliita. Siksi osa ulos johdettavasta aineksesta on vielä hajoamatonta. Elli Koski 13. Siksi teollisuusmaiden on otettava johtava rooli kestävien kulutustapojen luomisessa
Liito-oravan pesäpuu löytyi 30 metrin pääsSUOMEN LUONTO 7/98. Jos lentotapaturman uhri nököttää maassa lähtemättä lentoon, kyseessä on yleensä vain törmäyksen aiheuttama huumaantuminen tai lihasvamma, joka paranee pian. Todennäköisesti luonnonsuojelijat ja naapurusto eivät kuitenkaan tyydy päätökseen, vaan siitä valitetaan edelleen Hämeen lääninoikeuteen. Myös muu näky kuin haukka riittää kuitenkin kertomaan, että ikkuna ei olekaan pelkkää tyhjyyttä. Onnekkaimmat selviävät säikähdyksellä ja jatkavat lentoaan saman tien. Louhinta voi alkaa lupapäätöksen saatua lainvoiman. Jos samaan ikkunaan törmätään yhä uudestaan, on aika ryhtyä toimiin. Askartelutaitoinen voi siten päästää mielikuvituksensa vapaaksi ja värkätä itse ikkunan ulkopintaan kuvioita, jotka toimivat samaan aikaan ikkunan koristuksina ja lintujen hengenpelastimina. Jos pihalla liikkuu kissoja tai muita vaaroja, linnun voi ottaa toipumaan ilmarei' illä varustettuun kannelliseen pahvilaatikkoon. Jos ikkunasta heijastuu metsä, musta tarra ei aina erotu lintujen silmiin tarpeeksi selvästi. "Siellä on loistavia pyöräteitä", Andersson kehuu. Kaksi aikaisempaa Vuoden pyöräilijää ovat liikennetoimittaja Esko Riihelä ja professori Jorma Palo. Konikalliolle maa-aineslupa Forssan ympäristölautakunta on myöntänyt luvan maa-ainesten ottoon kiistellyltä Forssan Konikalliolta. Tyypillistä on, että murheellista satoaan niittävät vain muutamat tietyt ikkunat. Ne on sellaisia 40-70 kilometrin päivämatkoja, loistavan pituinen rasitus." D Vuoden pyöräilijän valitsee liikenneliitto, joka on kävelijöiden, pyöräilijöiden ja joukkoliikenteen käyttäjien etujärjestö. Ympäristölautakunta pohjasi päätöksensä ylempien ympäristöviranomaisten lausuntoihin. Kaupungin teettämän selvityksen mukaan maa-ainesten ottoon haetulla yli neljän hehtaarin alueella on 16 liito-oravan jätöspuuta. -..:.;-,/ -~>·::. "Päivittäiset kauppareissut tehdään joko Inkooseen, Karjaalle tai Tammisaareen. Linnun voi silloin jättää rauhassa toipumaan. Kesällä Inkoon mökillä pyöräilystä tulee intohimo. nä on usein se, että ikkunasta heijastuu metsän peilikuva, ikään kuin metsä jatkuisi talon sisällä. Lentävän haukan siluetti on näky, jota päin pikkulinnut vaistomaisesti varovat lentämästä. . AJANKOHTAISTA . Laatikon hämäryys saa linnun pysymään levossa, ja usein jo puoli tuntia 14 riittää lentokyvyn palautumiseen. / ., ..._., 1'i \,, ~-?i )t\4)U\..\ 1 ~-ul NAAP\lR\\'-\ TALt>A 0"1 ~\-\\)ö1~1\\J M \J~~O\J \~SToN )U0~tµJ~o\.\1ttK.S\, Lintujen törmäilyt ikkunoihin voi estää Ikkunaan törmäävien lintujen kanssa voi joutua tekemisiin minä vuodenaikana tahansa, mutta kesällä tömähdyksiä sattuu tiheimmin. Tämän jälkeen laatikko viedään ulos lintuineen päivineen ja avataan. Ja myös yllättynyt", sanoi kulttuuriministeri Claes Andersson kun hänet valittiin kesäkuussa vuoden 1998 pyöräilijäksi. Silloin tarvitaan värillistä varoitinta, kuten punaista haukkatarraa, joita tosin ei tiettävästi tällä hetkellä ole Suomessa myynnissä. Toinen riski-ikkunoiden ryhmä ovat ne, joista näkyy suoraan talon läpi. SyyHelena Tengvall Haukkatarra ikkunasta lopettaa usein törmäykset ellei ikkunasta heijastu puiden hahmoja, joihin haukan ääriviivat sekoittuvat. • "-~ 11' . Anderssonin mukaan pyöräily antaa syvän onnen tunteen, sillä pyörällä liikkuessa huomaa luonnon: tuossa on metsämansikoita, ne tuoksuvat. Huono-onnisimmat linnut kuolevat silmänräpäyksessä. Helena Tengvall Alice Karlsson Vuoden pyöräilijä Claes Andersson "Olen syvästi imarreltu tästä kunnianosoituksesta. Andersson pyöräilee työmatkan Espoosta Helsinkiin aina, kun ei ole liian kylmä. Ympäristöministeriö sekä Hämeen ympäristökeskus ovat lausunnoissaan todenneet, ettei maa-ainesten otolle Konikalliolta ole maa-aineslain mukaista estettä
Tämä oli eräs syy että pintaa nostettiin. SUOMEN LUO TO 7/98 AJANKOHTAISTA Vesi nousi, kuikkien pesät tuhoutuivat Toukokuun jälkipuoliskolla Kouvolan Seudun Sähkölaitos nosti Verlan ja Siikakosken välissä olevien Suolajärven ja Niskajärven pintaa useita kymmeniä senttejä. Luonnonsuojeluliiton Ympäristöpalkinnot jakoi puheenjohtaja Timo Helle Maailman ympäristöpäivän valtakunnallisessa päätapahtumassa Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa. koa moottorija raivaussahoilla sekä vesureilla. Kalastaja Pentti Linkola palkittiin puolivuosisataisesta elämäntyöstä Suomen luonnon hyväksi. Määräyksissä sanotaan myös, ettei ottotoimintaa voida aloittaa, mikäli alueelta löytyy liito-oravan pesäpuu. Puh. Perhostutkijain Seura seuraa kunnostetun paikan pikkusinisiipikantaa. Jo aikaisemmin hoidetulta elinpaikalta poistettiin vesaikTalkooväki raivaa elintilaa pikkuriikkiselle sinisiivelle Liperin Vaiviossa. Myös muita esiintymiä ja elinpaikkojen kasviston muutoksia seurataan. Jos keväisiä järven pintoja Lassi Kujala Kuikan pesä on aivan rantaviivalla. Poikastuottoa heikentävät ensisijaisesti harkitsemattomasti ajoitettu säännöstely, rantojen mökittyminen, nopeat veneet herkillä alueilla ja häirintä. Liito-oravan vuoksi Hämeen ympäristökeskus edellytti, että ottoalue supistetaan puoleen haetusta. Jo parinkymmenen sentin pinnan nousu on kohtalokas pesinnälle. Pikkusinisiiven ravintokasvit keulankärki ( Oxytropis campestris) ja masmalo (Anthyllis vulneraria) selviävät vain avoimilla hiekka-alueilla. Ympäristöpalkinnot Linkolalle ja VR:n konduktööreille Suomen luonnonsuojeluliiton tämänvuotiset Ympäristöpalkinnot myönnettiin Pentti Linkolalle ja VR:n konduktööreille. Nykyisin tämä tarkoittaa hiekkakuoppia, teiden ja rautateiden varsia tai muita klassisen luonnonsuojelun vieroksumia joutomaita. Konduktöörit ovat ystävällisiä, turvallisia ja luotettavia. Siksi Suomen Perhostutkijain Seura järjesti hoitotalkoot PohjoisKarjalan luonnonsuojelupiirin, Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen ja Liperin kunnan kanssa ja yksityisen maanomistajan kannustamana. VR:n konduktöörit palkittiin ympäristöystävällisen julkisen liikenteen edistämisestä. Täällä perhosta uhkasi jo pitkälle edennyt elinpaikan metsittyminen. Koska kuikkien pesät sijaitsevat poikkeuksetta aivan vesirajassa, tuhosi vedenpinnan nosto kertaheitolla ne kaikki. Stenberg-yhtiöille myönnetyn maa-ainesluvan kokonaisottomäärä 2,3 hehtaarin alueelle on 195 000 kuutiota ja ottoaika viisi vuotta. Kirjailijana ja ajattelijana Pentti Linkolan merkitys ei ole vielä edes arvioitavissa. Myös sammalta ja kanervikkoa poistettiin sekä maanpintaa rikottiin keulankärkikasvuston lisäämiseksi. Linkolan saavutuksiin ornitologian alalla kuuluvat muun muassa puolivuosisataiset havaintosarjat Hämeen linnuston muutoksista samoin kuin muuttohaukkaja kotkainventointien käynnistäminen 40 vuotta sitten. Lassi Kujala Talkoilla hengähdysaikaa pikkusinisiivelle Uhanalaisen pikkusinisiiven (Cupido minimus) elinalue on voimakkaasti pienentynyt Suomessa. halutaan kohottaa joidenkin mökkiläisten edellyttämälle mukavuustasolle niin tehtäköön se heti jäitten lähdön tuntumassa jolloin kuikat eivät ole vielä aloittaneet pesintäänsä. Kuulutukset junissa eivät korvaa konduktöörejä, ja heillä onkin aina aikaa jäädä juttelemaan ja henkilökohtaisesti opastamaan muun muassa jatkoyhteyksistä huolissaan olevaa matkustajaa. tä alueen reunasta. Kouvolan Seudun Sähkölaitos onkin luvannut jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota vesistöjen säännöstelyyn. Näistäkin tosin moni on useiden uhanalaisten perTero Piirainen hosten onnettomuudeksi tuhottu maisemoinnilla sekä ruokamullalla ja nurmikolla. Monien lintujen pesinnät olivat juuri käynnistyneet. 00270 Helsinki . Varmistettuja esiintymispaikkoja on jäljellä alle kymmenen. Kuikka on silmälläpidettävä laji ja arvokas pesimälintumme jonka määrät ovat olleet laskussa. Vain muutamia maisemapuita jätettiin tuulensuojaksi hennoille ja huonosti lentäville pikkusinisiiville. (09) 477 2310 Pekka Robert Sundell 15. Tänä keväänä vedet olivat jäitten lähdön jälkeen Niskajärven ja Suolajärven altaissa hyvin alhaalla. Eräs pikkusinisiiven runsaimpia esiintymiä on Liperin Vaiviossa. Y mpäristölautakunnan myöntämään lupaan sisältyy yli 30kohtaiset seikkaperäiset määräykset ottotoiminnasta ja siihen liittyvistä varotoimista. Seuran toimistoon voi lähettää tietoja uhanalaisista perhosista: Suomen Perhostutkijain Seura, Mannerheimrnt1e 1. D Alice Karlsson Timo Helle luovutti ympanstopalkinnon konduktööri Kimmo Huuhtaselle ( oik.) Helsingistä ja opetuskonduktööri Lasse Koivulalle Kouvolasta. Ehto perustuu suoraan luonnonsuojelulakiin
Jarmo Pasanen Majaluoma kuvaa inhimillistä luontoa Markus Majaluoman piirroksissa pihamaan ruoho kasvaa korkeina tuppaina ja villit pöheiköt rehottavat talojen seinustoilla. Hän sanoo hakevansa eläimiin aina ihmismäistä näkökulmaa. Kun lukee Reposaaren kallioista merimiesten viime vuosisadalla kirjoittamia viestejä, tuntee ikään kuin historian kosketuksen ja tajuaa olevansa osa pitempää ketjua." 16 Kuvittaja Markus Majaluoma pistää eläimet ihmisten vaatteisiin. "Kävin jopa kaivamassa radanvarresta pajuja, jotta ne lähtisivät oikein villiintymään. Jos olisin pistänyt haikaroiden paikalle vaikka toisenrotuisia ihmisiä, jotkut aikuislukijat kenties pitäisivät sitä tuputuksena ja vierastaisivat koko kirjaa," Majaluoma arvioi. Mutta on se silti pähkähullua hommaa: pakottaa nyt luontoa omaan tahtoonsa. Työhuonekaveri Hannu Taina muistaa Majaluoman vannoneen, ettei rupea puutarhan möyrijäksi, mutta vielä mitä. "Elämän kiertokulkuhan siinä menee silmien edessä. "En tiedä onko se oikein: siinähän saattaa vahvistaa stereotypioita ja tehdä karhunpalveluksen todelliselle luonnolle. Majaluoman mukaan laj in keskeiset ulkoiset pii11eet on silti pyrittävä säilyttämään. Puutarhanhoidon ihanuus ja turhuus Nyt Majaluoma asuu ensimmäistä kertaa elämässään maalla. Porin sijasta hänen päähänsä on piirtynyt kaupungin kupeessa nököttävä Reposaari~ jossa hän vietti kesät serkkujen luona. Tosi luontomaalari ei suostu tekemään mistään muusta kuin aidosta luonnosta, mutta minulla ei ole sellaista pakkoa." Naturalistinen jäljentäminen ei aina käy päinsä, sillä joskus eläimille pitää laittaa housut jalkaan tai hattu päähän ja mittasuhteita pitää muuttaa. SUOMEN LUONTO 7/98. Pieni lapsi voi mainiosti pitää kädessään paitsi matoja, myös hämähäkkejä, sontiaisia ja muita ötököitä, sillä heille ei ole vielä syntynyt sitä käsitystä, että ne olisivat öklöttäviä." Majaluoma myöntää, että puutarhanhoidosta löytyy myös iankaikkista zeniläistä hohtoa, johon hän suhtautuu lempeän itseironisesti . "Tarkoituksena oli kuvata erilaisuutta ja levittää ehkä suvaitsevaisuuden viestiä. Puolitoista vuotta sitten hän muutti vaimonsa ja pienten lastensa kanssa Helsingin Kalliosta Sipoon Nikkilään. " 1960-luvulla Reposaaressa aukeni aivan omanlaisensa maailma. "Wrightin veljesten teoksissa on yhä lumovoimaa. Ja niin hän rupesi urakoimaan maisemaa mieleisekseen. Menetelmä on tuttu kaikille eläinsadun ke11ojille Aisopoksesta Kryloviin. Lisäksi olen istuttanut vadelmapensaita, humalaa, pihlajia, terijoensalavia, vaahteroita, kirsikkapuun, päärynäpuun ja omenapuun. Uusi koti löytyi asemaa vastapäätä vanhasta junailijantalosta. Tuli mieleen, että jos sittenkin istuttaisi jotakin", Majaluoma naureskelee. Maan tonginta ja puiden istutus ei tuntunut edes työltä, sillä Majaluoma keksi ottaa lapset mukaan. Hanna Hentincn Markus Maja/uoma viihtyy siellä, missä luonto rehottaa ja elämisen jäljet näkyvät. Jutun on määrä tulla ulos joskus ensi vuoden puolella. Ensimmäinen teos, jossa myös teksti on hänen omaansa, oli 1994 ilmestynyt Haikaroiden vauva. Se on hulvaton tarina ihmisten keskellä asuvasta haikarapariskunnasta, joka saa yllättäen mieshaikaran työpaikalta ihmislapsen. "Paikka tuntui jotenkin liian laakealta, siitä oli kaadettu puut ja raivattu pensaat. "Vasta äskettäin tajusin, että sehän on minun sielunmaisemaani, lapsuudesta mielenpohjalle juurtunutta. Viiden vuoden sisällä pitäisi tulla jo satoa", hän selvittää ylpeänä. rannat ja suuret männyt, joiden oksille huimapäiset naskalit rakentelivat keinu ja jopa 20 metrin korkeuteen. Ja viimeistään sitten kun ihminen kuolee, puutarha karkaa hallinnasta. "Luonto elämyksineen on nivoutunut minulla aina jotenkin kulttuuriin, ihmisten tekemään. Toisaalta perusasetelman kääntäminen nurinpäin ja roolien murtaminen tarjoaa tekijälle mielenkiintoisia haasteita. Nykyisin sieltä löytää vielä jotakin samaa, vaikka monet puurakennukset ovat luhistumassa tai purettu." Majaluoma muistaa myös Reposaaren pitkät liuskekivi. "Sieltä ei jäänyt kuitenkaan erityistä mieleen, sillä vuosisadan alussa rakennettujen monen perheen työläisasuntojen pihat täyttyivät parin vuosikymmenen sisällä autoista", Majaluoma myöntää. Tosin hän ei ole luottanut pelkkiin muistikuviin, sillä Olavi ja Aapo -lastenkirjaa varten hän kävi tallentamassa nykyistä Reposaarta kameran kanssa. Jotakin elämän turhuuden symboliikkaa siinä on; joku on sanonut, että puutarha on kauneimmillaan juuri ennen lopullista villiintymistä." Eläinten ja ihmisten maailma Markus Majaluoman ilmeikäs kuvitus on tuttua muun muassa Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoista sekä useiden lehtien sivuilta. Haikarat näyttävät oikeilta kattohaikaroilta, ja kirjassa esiintyy myös koko joukko muita aidonnäköisiä siivekkäitä. "Heille puuha tarjosi jatkuvia elämyksiä. Eläimet puuhailevat pihapiirissä luontevasti ihmisten ja eläinten hommia. Onko leppäkerttu hyvä, hämähäkki juonikas tai susi julma. Ilmankos tuntui tutulta," Majaluoma hekottelee. Kuvittaja, lastenkirjailija Markus Majaluoma kasvoi 1960-70-luvuilla Porin esikaupunkialueella. Majaluoma kieltää olevansa lintumies: hän on katsonut mallin kirjoista ja lintumaalauksista. Pikkupojille se oli kuin paratiisi satamineen, bunkkereineen ja juoksuhau• toineen. Haikaroilla on selvästi haikaroiden tavat, ja ihmisnaapurit suhtautuvat heihin vähän epäluuloisesti. On minua keretty anarkistiksikin nimittää." Paraikaa Majaluoma laatii televisioon animaatiota kissasta, joka on kiertänyt maailmaa
A)aa pyörällä neiti Harakka kaupasta tulossa, täynnä on tarakka osti pullaa, viinereitä neiti näet laihduttaa polkee kotiin kiertoteitä se liikakilot haihduttaa. Markus Majaluoma työhuoneessaan Helsingin Kalliossa. Majaluoman työhuone on yhä Kallion Torkkelinmäellä, paikassa joka on kuin vihreä keidas kivierämaan keskellä. Pesue on jo lisääntynyt kahdella kanilla. Pääseekö karhu pelosta. Lintupojan loruki1ja, Tammi 1995. Toisaalta olen pitänyt ympäristöuhkia pääni ulkopuolella, sillä globaalit asiat tuntuvat niin pelottavan isoilta ja ratkaisemattomilta. Ajomatkaa Sipoosta kertyy 26 kilometriä. Heti sitä alkoi pohtia, pystyisikö karhu sieppaamaan pihasta pikkulapsen. D 17. Sitä on tekevinään vain jotakin pientä: en vaihda auton öljyjä itse, jotteivät ne joutuisi maahan." Maalla asuminen on paitsi Hanna Hen1inen Tutustuin eilen komeaan tiiraan kutsuin kylään, leivoin piiraan keskusteltiin, teetä juotiin höyryiset katseet pöydän yli luotiin. Vaikka uhka ei olisikaan todellinen, niin mielessä se silti kytee, ja miten sen sieltä poistat, Majaluoma aprikoi." Kaiken kaikkiaan Majaluomat kuitenkin viihtyvät pajupuskiensa keskellä eikä ainakaan isästä tuntuisi mahdottomalta jäädä sinne lopuksi ikää. "Viime kesänä läheisen vanhainkodin mummo näki roskapöntöillä karhun. Havaintoa epäiltiin, kunnes tutkija vahvisti jälkien perusteella, että karhu siellä oli käynyt. Majaluoman vaimo käy töissä Mäntsälässä, mikä johtaa siihen, että perSUOME LUONTO 7/98 heessä on kaksi autoa. "Kyllähän se joskus m1et1tyttää. rauhoittavaa myös jännittävää. Piirrokset Markus Maja/uoma, runot Eppu Nuotio ki1jasta Älä ankka aivasta
Vaatimattomat kukat ovat ryhmittyneet muutaman kukan tähkylöiksi, ja ne edelleen tähkiksi tai röyhyiksi. Kukka on suuresti yksinkertaistunut, esimerkiksi kehälehtiä ei ole lainkaan. Kun heiniä on kaikkialla, ilmaan riittää siitepölyä koko kesäksi. Juuri tästä syystä heinät ovat leikattujen nurmikoiden peruslajeja. Seppo Vuokko Heiniä on kaikkialla ja kaikissa mantereiden ekosysteemeissä: ne puuttuvat vain valtamerten varsinaisesta vesikasvillisuudesta. Heinän varsi on ontto korsi, SUOMEN LUONTO 7/98. Useimmat heinät lisääntyvät myös kasvullisesti, joko maanalaisten tai maanpäällisten rönsyjen avulla ja muodostavat laajoja kasvustoja. Grönlannin ikijäästä kohoavilla vuorilla, nunatakeilla, kasvaa useita heinälajeja. Lähes kaikki heinät ovat tuulipölytteisiä. Jäämeren äärimmäisillä saarilla jääleinikki saattaa olla pohjoisin kukkakasvi, mutta kauas siitä eivät jää arktiset heinätkään. Arot ja savannit sekä ihmisen luomat puuttomat kasviyhdyskunnat ovat heinäkasvien valtakuntaa. Heinien koko vaihtelee tunturihilven parista sentistä kiipeilevien bambujen kymmeniin metreihin. Yksittäinen kukka on auki vain pari päivää, tavallisesti ensin emikukkana ja toisena päivänä hedekukkana. Jos leikkaa voikukan tai ratamon lehden poikki, se voi lisätä lehtialaansa vain kasvattamalla uusia lehtiä, mutta katkaistu heinänlehti kasvaa tyvestään ja on kohta yhtä pitkä kuin ennen leikkaustakin. Siitepölyhiukkanen elää vain muutaman tunnin, mutta kuollutkin siitepöly aiheuttaa herkistyneissä oireita, heinän uhan. Etelämantereen toinen putkilokasvi on heinä, toinen on kohokkikasvi. Kun kukka avautuu, suomumaisten helpeitten välistä työntyvät esiin joko karvaiset, ilmasta siitepölyä harovat luotit tai siitepölyä tuprauttelevat heteet, kummatkin vuorollaan. Lajimäärältään 18 Heinien aika suurempia ovat kämmekkäkasvien ja mykerökukkaisten heimot, mutta heinät ovat vallanneet peräti viidenneksen maa-alasta, enemmän kuin minkään muun heimon edustajat. Heinät ovat menestyksekkäimpiä kasviheimoja. Lajeja on yli 10 000
Rentoina roikkuvat heteet jättävät siitepölyn tuulen kuljetettavaksi. Samat keinot auttavat tulta, tallaamista ja leikkaamista vastaan. jonka umpinaiset solmut jakavat osiin. Lehtilapa on pitkä ja kapea, ja se liittyy varteen tavallisesti tiukan tuppimaisen tyviosan välityksellä. Heinillä kukinto kehittyykin lähes valmiiksi lehtituppien suojassa ja nousee nopeasti esiin varren kasvaessa pituutta. Paavo Hamunen Tesmaperhonen ja nurmilauha, kaksi yleistä ja vaatimatonta kaunokaista. Jos olemme sitä mitä syömme, olemme heinää. Eläinten ehdoilla Heinien erikoisuudet tuulipölytys, verson useat kasvuvyöhykkeet, voimakas kasvullinen lisääntyminen ja tehokas vaurioiden korjaamiskyky ovat sopeutumia avoimiin kasvupaikkoihin ja eläinten laidunnukseen. Jorma Peiponen Nurmitähkiön eli timotein karheassa ja paksussa tähkässä on satoja pieniä kukkia. SUOMEN LUONTO 7/98 Erkki Makkonen/Luontokuvat Koiranheinä kukkii. Sekä niityillä että laitumilla heinät ovat valtalajeina. Kaikki viljat (ruis, ohra, kaura, vehnä, maissi, riisi, erilaiset hirssit ja durrat) ovat heiniä. Ihmisen ravinnosta suuri osa on heinän siementä, ja karjan rehusta valtaosa on heinää. Jonna Peiponen Sukapään nimi johtuu tähkylöitä suojaavista kampamaisista suomuista. Eräiden tutkimusten mukaan nisäkkäiden sylki jopa kiihottaa heinien kasvua. Tupen tehtävänä on tukea vartta, sillä tupen sisällä, solmun yläpuolella on pehmeä kasvuvyöhyke, josta varsi kasvaa lisää pituutta. Heinät eivät silti kasva paremmin, kun 19
Muun muassa järviruo' on lehti on viiltävän terävä ja voi leikata sormiin syviä haavoja, jos sitä käsittelee paljain käsin. Sarakasvit eivät samankaltaisesta ulkonäöstään huolimatta ole kovin läheisiä sukulaisia. Korpikastikka ja sinisiipi. Useimmilla heinillä on soluissaan piitä sisältäviä rakeita tai nystyjä, jotka kuluttavat niitä syov1en eläinten hampaita. Jonna Peiponen Timotei on tärkeimpiä rehuheiniä, jota viljellään eri puolilla maailmaa. niitä syödään. Paavo Hamunen Merenrantahietikoitten rantavehnä on nimensä mukaisesti vehnän lähisukulainen. Vanhimmat heinäfossiilit enimmäkseen siitepölyjä ovat liituPaavo Hamunen Kansa kutsuu monia röyhyllisiä heiniä kastikoiksi, koska ne aamukasteisina kastelevat kulkijan. Isoilta eläimiltä suojatuilla koealoilla aron (preerian) kasvituotto on ollut puolitoista-kolme kertaa suurempi kuin laidunnetuilla aloilla. Heinien kuluttavaan kovuuteen kasvinsyöjät ovat vastanneet kiilleharjaisilla tai jopa jatkuvasti kasvavilla hampailla (jyrsijät ja jäniseläimet) tai vähentämällä pureskelun tarvetta mikrobien työllä ja märehdinnällä (märehtijät). Vaikka heinät hyötyvät laidunnuksesta, ne eivät suinkaan alistu syötäviksi noin vain. Mioseenikaudella 24-5 miljoonaa vuotta sitten heinäSUOMEN LUONTO 7/98. Epäsuorasti heinien kehitystä ja merkityksen kasvua valaisee sorkkaeläinten valtaantulo tertiäärikauden aikana, sillä heinien ja suurten kasvinsyöjien evoluutio on käynyt yhtäjalkaa. kauden lopulta, noin 70 miljoonan vuoden takaa. Syömistä hankaloittavat myös lehden reunan tai pinnan kovat hampaat tai piikit, jotka nekin ovat piiyhdisteistä muodostuneita. 20 Heinien sukulaissuhteista ja historiasta tiedetään vielä melko vähän. Hyöty tulee välillisesti: kun muut kasvit toipuvat syömisestä heiniä hitaammin, valtaavat heinät niiltä tilan
Retki muutaman vuoden ikäisille hakkuuaukoille opettaa tuntemaan kaksi heinäla· jia. Karuilla niityillä kasvoi ennen hyvin runsaana jäkki eli jussinparta; jälkimmäinen nimi kertoo ulkonäön. Muutamat todella yleiset ja runsaat lajit muodostavat pääosan pihanurmikoiden, niittyjen, laitumien, peltojen, rantojen ja metsän aukkojen kasSUOMEN LUONTO 7/98 villisuudesta. Nyt jäkin tavoittaa useimmin ruohottuvilta metsäteiltä ja metsäkallioiden painanteista. Siitä saattaa tulla myös merkittävä peltokasvi. kasvit olivat jo arojen valtakasveja ja ravitsivat suunnattomia sorkkaeläinlaumoja. Yli sata lajia Suomessa vakinaisesti kasvavia heinälajeja on noin 110. Monivuotisilla heinänurmilla ja niityillä viihtyy sen monivuotinen isoserkku, niittynurmikka. Ruokohelpi kasvaa yleisenä meren, järvien ja pienten purojen rannoilla. Vanha käyttö astioiden puhdistamiseen, pataluhana, on myös unohtunut. Kuivemmilla kangasmailla on valtakasvina puolimetrinen metsälauha. Molemmat ovat metsän varjossa niukkoja ja kukkivat tuskin lainkaan. miltei rihmamaisen ohuita ja sileitä, sileyden tuntee sormien välissä vetämällä. Viljely onnistuisi muutoin aiJonna Peiponen ka hyvin, mutta lukuisat tuholaiset ovat ainakin toistaiseksi lykänneet paperipeltojen yleistymistä. Tallatuilla pihanurmilla, poluilla ja teillä kasvaa yksivuotinen hento, kellantai heleänvihreä kylänurmikka. Oikea kaisla on lehdetön sarakasvi. Rantojen järviruoko on kaikille tuttu, vaikka sitä usein virheellisesti nimitetäänkin kaislaksi. Mitättömän matalana ja tiiviisti mätästävänä se oli niittäjän taidon ja voiman mittari: niitä jäkki maata myöten, syö puuro puuta myöten. Kylvetyillä nurmikoilla valtalajeina ovat tavallisesti nurmikat (lehdet litteitä, leveähköjä ja kärki kuin veneen kokka), röllit (lehdet litteitä, mutta kärki pitkä ja suippo) ja nadat (eniten käytetyillä lampaanja punanadalla on kouruiset, kapeat, miltei rihmamaiset lehdet). Kun varjostava puusto kaadetaan, ne ryöpsähtävät huimaan kasvuun, ja peittävät kohta koko aukon niin, että puiden siementaimetkin tukehtuvat niiden katveeseen. Kun jäkki ei siedä maan muokkausta ja karttaa lantaakin kuin piru ehtoollista, se on niityiltä likimain kadonnut. Kuivilla paikoilla se jää parin sentin mittaiseksi kääpiöksi, mutta voi jossakin lätäkön reunassa venähtää jopa parin vaaksan mittaiseksi. Tuoreemmilla mailla hakkuuaukon valtaa Liki parimetriseksi varttuva metsäkastikka, jonka litteät, reilun vaaksan mittaiset lehdet ovat tuuheana mättäänä maan rajassa. Toisesta rantojen kookkaasta heinästä, ruokohelvestä, on toivottu uutta paperin raaka-ainetta. Sen lehdet ovat Ari Kaarakainen/Luontokuvat Siroa nuokkuhelmikkää näkee rinnelehdoissa ja pientareilla koko maassa. Leikatulla nurmikolla ne eivät pääse kukkimaan, mutta samat lajit löytyvät myös pientareilla ja luonnon niityiltä. D 21. Heiniä pidetään vaikeina, mutta luonnossa useat heinälajit on helppo oppia tuntemaan
Kaiken kaikkiaan Ahvensaaresta ja muutamasta lähisaaresta kuuluu Naturaan SUOMEN LUONTO 7/98. Yllätykseksi he saivat vielä puista käyvän korvauksen, reilut 6000 markka. Ihminen ei ollut myllännyt tilalla yli kymmeneen vuoteen, heinikko kasvoi leukaan asti, talo ja piharakennukset olivat nyykähtämäisillään maahan, talossa asuivat hiiret ja tupajumit, piha sihisi käärmeitä. Viimeiseksi tuli Natura 2000 -ohjelma, johon liitettiin koko Sarvarinteen tontti jo suojeltua pihapiiriä lukuunottamatta. Mutta pihalla satoi omenankukkia pystykiurunkannuksien, seljakämmeköiden ja varsankellojen sekaan. "Jos olisimme alkaneet kunnostaa paikkoja, tämä olisi 22 Ahvensaaren myyty jo aikapäiviä." Viisi vuotta sitten Sarvarinteet saivat ostaa Kirmon rakennukset ja hehtaarin maata itselleen. Museovirasto on lisäksi avustanut heitä korjaustöissä pienj1Jä, mutta tarpeellisilla summilla. Muuten vain oltiin, tikkuakaan ei pantu ristiin. Kesällä 1977 he istuivat saarelaisen Svante Erikssonin traktorin peräkärryllä ja matkasivat pari kilometriä lauttarannasta vasta vuokrattuun mökkiinsä. Ja miten lapset Selim ja Emilia varttuvat. Aina Kirmoon tullessa Jukka otti ensimmäisenä viikatteen esiin ja huitoi perheelle polun vessaan ja rantaan. Koko tila rauhoitettiin Niin meni 15 vuotta. Myös se meni läpi. Siihen.suostuttiin. Kun Emilia meni Amerikkaan, jäivät äiti ja veli Kirmoon. Kun Jäppaksen tilan tytär Alma meni naimisiin, lohkottiin hänelle päätilasta oma maapaikka, joka sai nimekseen Kirmo. Kevätesikot rehotti vat valtavina kasvustoina. Hämyisessä lehdossa kukoistivat lehtokielot, lehtopähkämöt ja maarianverij uuret. Saatan nähdä miten Alman mies Karl Lindeström rakentaa talon, tallin ja navetan, kuokkii pellot ja raivaa puutarhan, perunamaan ja niityn. He kuolivat 1960-luvulla ja tila jäi tyhjilleen. Sitten tulivat Sirkka ja Jukka Sarvarinne. Alice Karlsson Ensin oli Jäppaksen tila 1800-luvun loppupuolella Korppoon Ahvensaaressa kaukana, kaukana. Niin kaukana, että kun menimme sinne kesäkuussa 1998 ja kysyimme Nauvon satamassa olevasta hotellista yhteysaluksen aikataulua, he eivät tienneet saaresta eivätkä Bergö -aluksesta yhtään mjtään. Kirmasta tuli nyt Kallas. Sen jälkeen uudet omistajat hakivat tonttinsa lehdolle rauhoitusta. Perillä heidän silmiensä eteen avautui paratiisi. Kallas oli nyt sataprosenttisesti suojeltu. "Näimme heti, minkälainen helmi tämä on", Sirkka sanoo. Saman tien Sarvarinteet anoivat rakennusten ja pihapiirin suojelua rakennuslain nojalla
Syömme lipstikkakeittoa ja paistettuja ahvenia. Vaikka Sarvarinteet ovat hoitaneet niittyä vasta muutaman vuoden on esimerkiksi pystykiurunkannus laajentanut tuntuvasti elintilaansa. "Taidemaalari Helene Schjerfbeck kirjoitti jo 1946, että vain paluu yksinkertaisuuteen ja rauhaan, vaatimattomuuteen voi pelastaa maailman. Puutarhassa viihtyvät viljellyt lajikkeet, metsässä metsäomenapuut. Tässä on kaikki tarpeellinen pyhässä yksinkertaisuudessaan." Paluu yksinkertaiseen onkin Sirkka ja Jukka Sarvarinteen tavoite. Puut ovat melkein satavuotiaita ja on jo aika niiden saada venyä niin isoiksi kuin ne haluavat. Me otamme osan omenista, loput putoavat maahan ja peurat syövät ne." "Myös talo on kaunis. Kallaksessa sitä on kaikki . Pikkuapollo palasi Natura 2000 merkitsee Sarvarinteille sitä, että kaikki saa jatkua entisellään. onnelliset Turkulaisten Sirkka ja Jukka Sarvarinteen tila Korppoon Åvensorissa, Ahvensaaressa on suojeltu viimeistä neliösenttiä myöten. Satavuotias talo on terve ja lämmin. "Me omistamme maan edelleen, mutta se on vain suojeltu tietyillä ehdoi lla. Pienistä ikkunoista katselee puutarha sisään. "Esimerkiksi nämä omenapuut ovat aivan ihania", hän huokaa. Sirkka ja Jukka Sarvarinteen Kallas on kesäkuussa täynnä omenankukkia. Juomana aurinkoista italialaista viiniä, lopuksi riivimme suuhumme pihalta kerättyjä karhunlaukan lehtiä. Tuvan vanha puulattia viettää ja rakosista voi tirkistellä tuulettuvaan alustaan. He ovat siitä iloisia. Jorma Laurila Kauniin kintereillä Sirkka Sarvarinteellä on kyky huomata mikä on kaunista. Tuossa lehdossa on esimerkiksi ehto, että sitä hoidetaan pähkinälehtona. Se on kuin oma ajatukseni", Sirkka tuumii. Kasvin vanavedessä on tullut pikkuapollo, sillä pystykiurunkannus on sen toukkien ravintokasvi. Puissa pyrähtelee pähkinähakkipari. 23. Kaivoksen toimiessa saarella asui noin 300 ihmistä, mutta kun työt loppuivat, alkoi väki huveta. "Me olemme antaneet niiden kasvaa. Mäellä oli 1950-luvulle asti kalkkikaivos, jossa Karl Lindeströmkin työskenteli. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että välillä sieltä napsitaan kuusentaimia pois", Sirkka selvittää. Nyt ympärivuotisia asukkaita on enää kourallinen. Näissä hehtaareissa on myös Sarvarinteiden tontin takana kohoava kalkkiperäinen Kirmonmäki, joka on kuuluisa vaateSUOMEN LUONTO 7/98 tiaista kasveistaan ja erikoisista hyönteisistään. noin 70 hehtaaria
Vasemmalla kohoaa 1950-luvulla suljetun kalkkikaivoksen polttouunin piippu. Kaikki vanhat käyttöesineet Sirkka on ottanut talteen ja asetellut ne esille yks1ty1seen kotiseutumuseoonsa tallirakennukseen. "Se voi tuoda tänne jotakin hyvää, esimerkiksi matkailijoita, jotka arvostavat rauhaa, hiljaisuutta ja kauneutta." Mitkään rnökkikylät ja autotie perille eivät pitemmän päälle enää kiinnosta, Sarvarinteet uskovat. Tällä tavalla luonto monipuolistuu ja ehkä muinoin kadonneet lajit horkkakatkero, suolayrtti, pussikämmekkä, pesä juuri ja merihaarikko saadaan takaisin. Puuhaa riittää edelleen, sillä 24 Jukka Sarvarinnc Jonna Laurila Piha viettää alas ruovikoituneeseen rantaan. Tilaa kunnostetaan hellävaraisesti Neljä vuotta sitten Sarvarinteet ryhtyivät kunnostamaan Kailasta Museoviraston ohjeiden mukaan. Tulevaisuudessa ihmi set etsivät luonnon ja kulttuurimaiseman synnyttämää mielenrauhaa, yksinkertaista vaatimattomuutta, sitä mikä on kauni sta. Jukan mielestä Ahvensaarella Natura on mahdollisuus. Navettaliiterirakennukseen nikkaroitiin pikkuriikkinen haapapuinen sauna ja puutarhakin kunnostettiin. Myös lahonneita hirsiä jouduttiiin vaihtamaan uusiin. Tuvasta urakoitiin vanha lankkulattia esiin, talo maalattiin ja ulkorakennuksien vajonneet osat nostettiin ylös. Näkymä Kirmon laelta Saaristomerelle. Kevätesikoita ja scujakukkaisia tulvillaan oleva niitty niitetään keskikesällä. Jorma Laurila Talo on myös väritykseltään saaristolainen ja alkuperäinen. Jauhokauhat, tynnyrit, särkyneet astiat ja puulusikat kertovat eletystä arjesta. Kirmon vanha maanviljelys-kalastustila kuoritaan esille hellin käsin. Tämä kuuluu jo Natura 2000 -suojeluohjelmaan. Vanha rakennus on vuosien myötä tullut osaksi maisemaa. Vaikka esineet ovat saattaneet aikoinaan olla Alma Lindeströmistä kömpelöitä ja karkeita, näyttävät ne nyt äärettömän kauniilta ja tarkoituksenmukaisi lta verrattuna siihen muovi seen krääsään mitä meille tuputetaan. Sen kupeessa olevat louhokset on rajattu Naturan ulkopuolelle. Kirmon vanhat keittiökapineet, huonekalut, ovet ja ikkuSUOMEN LUONTO 7/98. Kuisti ja seinien yläosa ovat vihreitä, alaosa on punamullattu
"Hänellä oli tyylija värisilmää ja hän on rakastanut yksinkertaisuutta ja kunnioittanut aikansa kauneusihanteita", Sirkka sanoo. Minusta näyttää, että Karl Lindeströrniä on onnistanut. Hänen 1800-luvun lopulla rakentamansa tila elää vielä pitkään. Kuvan menopeli on vuosimallia 1956. 25. Jorma Laurila SUOMEN L UONTO 7/98 nat kertovat Sarvarinteille vielä sata vuotta jälkeenpäin muun muassa siitä, että Karl Lindeström oli huolellinen ja taitava. "Selim sen sijaan ei ollut yhtä tarkka työnsä jäljestä kuin isänsä." Nyt Sirkka ja Jukka Sarvarinne jättävät Kirmo-Kallakseen oman puumerkkinsä, joita jälkipolvet arvioivat. D Navettaliiterirakennus on tunkattu ylös ja sivelty italianpunaisella punamullalla. Polkupyörä on Sarvarinteiden ainoa kulkuväline saarella
Teksti ja kuvat: Pekka Hänninen Pyramidien Vettä puhdistavan /asipyramidin muoto on tarkoin harkittu: valoa tulvii joka suunnalta, eikä. 26 SUOMEN LUONTO 7/98. Vedenpuhdistus keskellä korttelia myös muistuttaa, ettei puhdas vesi ole itsestäänselvyys. Katoilta kerätty sadevesi lirisee purona pihan ja lasten leikkipaikan läpi. Esteettisten arvojen lisäksi purosta on käytännön hyötyäkin, kun vesi ilmastuu. pyramidi kä.ännä selkä.änsä kenellekä.än asukkaista
Se työllistää kaksi puutarhuria. naassa Tanskassa SUOMEN LUONTO 7/98 Lasinen pyramidi keskellä tavallista korttelipihaa Tanskan Koldingessa hätkäyttää. Pisaraakaan ei lirise yleiseen viemäriverkkoon. Kyseessä ei ole faaraoiden viimeinen leposija vaan paikka, jossa puhdistetaan korttelin jätevedet ja viljellään kasveja. D Kirjoittaja opiskelee Teknillisen korkeakoulun Arkkitehtiosastolla. Altaissa uiskentelee kaloja, ja kasvilavoja on neljässä kerroksessa. Koldingen ekokortteli ei ole poikkeus Tanskassa. Kattojen etelälappeille on kiinnitetty aurinkokeräimiä, joilla tuotetaan osa rakennusten tarvitsemasta lämmöstä. Se pikemminkin ohjaa hienovaraisesti ihmisten ajattelua. Jätevedet puhdistetaan pieneliöiden, kasvien ja kalojen avulla lasipyramidissa. Korttelin arkkitehtuuri ei ole ehkä trendikkäintä mahdollista, mutta sellaista hyvää ja ajassa kestävää, jollaista tanskalaiset arkkitehdit osaavat tehdä. Pihalla kasvanutta pajua on punottu hauskasti sermeiksi muun muassa jätepisteen ympärille. Asfalttia ei näy missään, ja autopaikkojakin on vain pari. Kesällä pyramidin ylikuumeneminen estetään automaattisella tuuletuksella ja varjostuksella. halla kukoistavat asukkaiden viljelykset ja myös kotieläinten pito on mahdollista. Katsellessaan vedenkiertoa ja luonnon rikkautta pihallaan ihmiset sijoittavat itsensä osaksi luonnon kiertokulkua ja oppivat kantamaan vastuunsa ympäristöstään. Vaikka Tanska sijaitsee etelämpänä kuin Suomi, ei esimerkiksi mahdollisuuksissa hyödyntää aurinkoenergiaa ole suurtakaan eroa. Hän tutustui Koldingen ekokortteliin The Nordic ekohouse -projektin yhteydessä. Ne on koottu purkutalojen osista ja materiaaleista. Keräimen hyötysuhde onkin parempi kuin kennon. Asukkaita on 250. Puhdistus tarvitsee vähintään 12 asteen lämpötilan. Ekokortteli Tanskan malliin sopisi hyvin Suomenkin kaupunkeihin. Aurinkokeräimellä kerätään yksinkertaisesti talteen auringon säteilylämpö, sillä ei tuoteta sähköä kuten aurinkokennolla. Piharakennelmissa kuten aidoissa, lehtikujissa, katoksissa ja lasten leikkivälineissä, on käytetty vain myrkyttömillä pellavamaaleilla ja -öljyllä käsiteltyä puuta. Ryppääseen kuuluu 38 tiilitaloa, joissa on kolmesta viiteen kerrosta, yhteensä 135 asuntoa sekä jonkin verran liikeja yhteistiloja. "Pimeä puoli" eli hapeton mikrobien puhdistustyö tapahtuu tankeissa pyramidin alla. PiPyramidissa kasvatetaan koristekasvien ohella syötäviäkin kasveja ja ajoittain myös kaloja myyntiin. Maa on täynnä eri laisia ekologisen asumisen kokeiluja ja verkostoja. Energiaa säästetään monin tavoin Autokatos on päällystetty aurinkokennoilla, jotka tuottavat virtaa pyramidin pumppuihin ja valaistukseen. Ylipäänsä piha rehottaa iloisesti ja on mukava paikka eritoten lapsille. Heillä on taito luoda jokapäiväisistä as101sta kauniita ja suhteikkaita ilman ylimääräisiä tehokeinoja. Lämmittää ei juuri tarvitse talvellakaan; ovathan jätevedet jo itsessään lämpimiä, usein peräti ruumiinlämpöisiä ... Pyramidin sisällä on vehreää. Ainakaan teknisesti ei siis ole mitään estettä sille, etteikö Helsingin Töölössä voisi tupsahtaa viheriöivään ekokorttelipihaan tai Oulun Rotuaarilla komeilisi käsittämättömän vedessä pyörivän graniittipallon sijaan lasinen pyramidi. Korttelissa kierrätetään vettä tehokkaasti. Eliöt tekevät vuoron perään selvää eloperäisistä jätteistä. Rakennusten peruskorjausten lisäksi kortteliin rakennetaan myös uusia mielenkiintoisia taloja. Lämpöeristystä on parannettu, ja asuntoihin on lisätty omat vesimittarit. Tämän biologisen puhdistuksen jälkeen jätevedet käytetään vielä juurakkopuhdistusaltaassa ja imeytetään lopuksi maahan. Lasipyramidi on osa kokeilua, jossa 1900-1920 rakennettu tavallinen kortteli on uudistettu ekologisesti. Sadevesi kerätään talojen katoilta säiliöihin ja käytetään vessojen huuhteluun sekä kasteluun; tavallista vesijohtovettä ei niihin tuhlata. Puhdistuslinjoja on varmuuden vuoksi kaksi rinnan. Ikään kuin kaikki ne ilot ja surut, joita seinät ovat vuosien saatossa nähneet, olisivat edelleen läsnä. 27. Tiheästi asutussa maassa on pakkokin ottaa ympäristöasiat huomioon. Rakennukset on saneerattu. Ekokortteli ei pakota ihmisiä ekologiseen elämäntapaan. Tanskalaiseen luonteenlaatuun kuuluu tietty ennakkoluulottomuus ja kokeilunhalu. Ekokortteli toimisi Suomessakin Koldinge ei periaatteessa paljon poikkea suomalaisista kaupungeista, ja vastaavan tyyppisiä vanhoja kortteleita on meilläkin. Juurakkopuhdistamo toimii myös Suomen talvessa. Etelänpuoleisille julkisivuille on rakennettu viherhuoneita, joissa auringon säteily esilämrnittää sisäänottoilman. Korttelipiha poikkeaa muutenkin tavanomaisesta. Kennoilla voi myös ladata sähköauton akut. On bruntlandkyliä, energiakuntia, pyöräilykaupunkeja ja niin edelleen. Rakennukset näyttävät uusilta, mutta niissä on vanhan talon tuntu. Pajuja on myös istutettu kasvamaan punoksena, jolloin ne muodostavat elävän aidan
Hän on erikoistunut vesiselkärangattomien makrokuvaukseen. Ihan näkee, että se on turhautunut." etäisyydeltä, ja puolitoistakertaisella suurennoksella. "Haluan aina tehdä sellaista, mitä muut eivät tee. Valaistusolot järvissä ovat niin hankalat, että Vilin ostaessa ensimmäistä vedenalaiskameraansa hänelle sanottiin, että Suomessa kuvaus on mahdotonta. Muu luontokuvaus on saanut jäädä, metsäretkillä kamera ei enää keiku olalla. Valojen su·untaukset hän pohtii valmiiksi jo kuivalla maalla. "Saatan miettiä puolikin tuntia, miten valon olisi tultava. "Myysis " viralliselta nimeltään jäännehalkoisjalkaäyriäinen ja latinaksi Mysis relicta on Vilille rakas otus. Se ei pääse minne haluaisi. Hauskinta on, että veden alla pätee sama sääntö kuin ihmisotuksiakin kuvattaessa: "ei kannata pläjäyttää salamalla päin pläsiä". Maan pinnalla puhutaan hyvästä valosta, SUOMEN LUONTO 7/98. Suomi on jo pullollaan hyviä maisemaja lintukuvaajia." Tosissaan Vili on kuvannut pinnan alla vuodesta 1995. On tiedettävä, mihin aikaan vuodesta ja mistä kunkin eliön löytää. Toisinaan taas ahvenet tulevat koputtelemaan maskia niin uteliaina, että Vili joutuu odottamaan, että ne unohtaisivat kuvaajan läsnäolon. KUVAKULMIA Teksti: Salla Tynys Saunalaiturin alla Vili Englund on löytänyt saunalaiturin alta ihmeellisen maailman. Myysis tosin on kirjassa sivuroolissa, päärooleja vetävät ahvenenpoikanenja rupikonna. "Se on vähän sellainen kiireinen, jännä tyyppi, sitten näet", hän suostuu paljastamaan. Parhaillaan satukirjaan kuvaava Vili on miettinyt, miten otus puhuu. Vili nostaa katseensa kattoon ja menee hiljaiseksi. Riemastun, kun alkaakin paljastua, että yhteistä onkin paljon: Kohteita on väijyttävä ja kuvattavansa on tunnettava. 28 Heikki Tuurala "En etsi kirkasvetisiä järviä tai erämaalampia. Sitten hän sanoo: "Tota, oikeastaan niissä ei ole mitään yhtäläistä. Kysyn ensitöikseni, miten vedessä kuvaaminen eroaa tavanomaisesta luontokuvauksesta. Konna potkii ja menee kuin väkkärä. Kalojakin hän kuvaa vain vähän, koska se vaatisi erilaisen ja kalliimman kaluston. Vedenalaiskuvaaja Vili Englundin työhuone Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksella pursuaa akvaarioita ja kuvaustarvikkeita. "Kun poikaselle ilmaantuu pyrstön lisäksi jalat, se ei oikein tiedä kumpia käyttäisi. "Eliöt aistivat jopa silmien kääntymisen maskin alla". Aivan tavallisissa järvissä pinnan alla aukeaa uusi maailma. Vesieliöt ovat herkkiä paineen vaihteluille ja siksi Vili n on usein maattava kaksikin tuntia paikoillaan, jotta esimerkiksi vesipunkit rauhoittuvat takaisin omiin puuhiinsa. Se sai kuitenkin Vilin vain innostumaan. Vähän isomman poikasen uimaan opettelua Vili on nauranut vedet silmissä. Ei muuta kuin laukaisijan painallus." Ehdin jo luulla tehneeni tosi tyhmän kysymyksen. Salamavaloa Suomen humuksesta tummissa ja savesta sameissa vesissä tarvitaan. Vi li käyttää yhtä tai, kahta salamalaitetta. Selkärangattomia Vili kuvaa lähimmillään jopa viiden sentin Rupikonnan poikanen on vastikään kuoriutunut. Eniten olen kuvannut appiukon kesämökkijärvellä ja tuttavien saunalaitureiden alla", Vili Englund kertoo
Pienimmillään kohteesta saa teräväksi vain kolmen millin syvyisen viipaleen. Salamalaitteiden sijoitus on kaiken aja o." Vedenalaisen makrokuvauksen toinen haaste on erittäin pieni syväterävyys. Poikaset ovat suuressa vaarassa, ennättävätkö ne karkuun. 29. SUOMEN LUONTO 7/98 ja tavallaan pinnan allakin on kyse siitä. Osa poikasista on jo paennut. "Kun esimerkiksi vesipunkki on vain kaksi milliä pitkä ja vielä liikkuu, niin voit kuvitella millaista puuhaa tarkentaminen on." Vedenalainen jännitysnäytelmä: Vesipunkki imee kuiviin ahvenen kehittyvää mätiä
Vesi tuo mukanaan savea, joka täyttää vähitellen laakson 32 SUOMEN LUONTO 7/98. Teksti ja kuvat: Tuomo Karplund Vaativan retkeilijän Kesällä jäätiköiltä valuu sulavettä alas rinteitä
Puolet melkein 2000 neliökilometrin pinta-alasta on terävien huippujen ja jyrkkien pahtojen piirtämää vuorimaata. Kalkkikiveä esiintyy idempänäkin murrosvyöhykkeillä, lähinnä korkeiden pahtojen alla. Ovatko jäätiköt jäänteitä viimeisestä jääkaudesta vai uuden tulevan jäätiköitymisen airuita. Huipuista 35 kohoaa yli 1900 metriin ja kahdeksan yli 2000 metriin. Suurimman pintaala on yksitoista neliökilometriä. Tunturit rakentuvat pääasiassa amfiboliitista; itäosissa esiintyy myös graniittia ja syeniittiä. Sulamisvauhti on kuitenkin hidastunut. Korkeuserot huippujen ja laaksojen välillä ovat melkoiset, Rapajoen laaksossa yli 1300 metriä. 33. Sarekin seitsemää tunturiryhmää halkovat syvät jäätiköiden uurtamat laaksot. Yli 1000 metrin korkeudella olevista alueista puolet on jäätiköiden peitossa. Sarekin huiput vartioivat noin sataa jäätikköä. Sarek Jäätiköitä lähtevän v-laakson pohjalla virtaa sulamisvesien muodostama joki. Ne ovat muistoja Skandien vuorijonosta noin 400 miljoonan vuoden takaa. SUOMEN LUONTO 7/98 Sarek Pohjois-Ruotsissa Luulajanjoen latvoilla Norjan rajan tuntumassa on erämaisin Ruotsin kansallispuistoista. Länsiosien kallioperä koostuu helpommin rapautuvista kivilajeista. Uusimpien mittausten mukaan jäätiköt laajenivat viimeksi 1910-luvulla, minkä jälkeen ne alkoivat sulaa nopeasti. Yhdessä Padjelantan ja Stora Sjöfalletin kansallispuistojen kanssa 1909 perustettu Sarek on läntisen Euroopan suurin erämaa. Varovaisuus on tarpeen: vahingot ovat tavallisia vuolaita jokia ylitettäessä
Arktista kauneutta Sarekin ilmastoon vaikuttavat samat tekijät kuin Suomenkin. Sarekin valtimoksi kutsuttu Rapajoki käy 50 kilometrin matkalla läpi kaikki joen kehitysvaiheet: Yli 30 jäätiköitä alkunsa saavat raviinijoet yhtyvät sokkeloiseksi jokilabyrintiksi, jonka paikalla vielä 100 vuotta sitten oli seitsemän kilometriä pitkä järvi. Atlantilta tulevat matalapaineet ovat hallitsevia, mutta alueen itäosissa saattaa vallita idän korkeapaine viikkokausiakin. Ylempänä tullaan alpiiniselle vyöhykkeelle, jonka alaosalle ovat luonteenomaisia variksenja riekonmarjan mattomaiset kasvustot. Upeaa tunturiukonhattua kasvaa ylärinteillä paikoissa, missä kalkkijuonne ulottuu maanpintaan. Vuolaat joet syvensivät ulaaksoja teräväreunaisiksi vlaaksoiksi eli raviineiksi. Vaeltaja oppii nopeasti karttamaan pajutiheiköitä ja hakeutuu ylemmäksi, yleensä helppokulkuiselle nummelle. Kuusi muodostaa täällä metsiä vielä yli 500 metrin korkeudessa tuntureiden kosteilla etumailla. Matalapaineiden hitaasta kulusta alueen yli seuraavat usein viikonkin jatkuvat tihkusateet. Kuitenkin vain kilometrin päässä tästä sääskien ja mäkäröiden valtakunnasta kohoavat lumen kirjomat lähes kasvittomat huiput. Loivarinteisissä u-laaksoissa koivuvyöhykkeen yläpuolella viihtyy yleensä paju. Kesät ovat yleensä hyvin sateisia. Susi on nähty viimeksi 1970-luvulla. Rapalaaksosta, jonka karhukanta on arvioitu Pohjolan tiheimmäksi, vaeltajat ajavat kesällä karhut syrjäisempiin laaksoihin. Näin itätuuli tuo sateita alueen itäosiin ja länsituulten tuomat sateet ulottuvat yleensä vain suurten länsi-itä -suuntaisten laaksojen puoliväliin. Ahman tai ilveksen jäljet SUOMEN LUONTO 7/98. Kokemattomalle ne voivat olla hengenvaarallisia yleensä kapea ja puuraja noudattelee alueen eteläosissa 750 metrin korkeuskäyrää; pohjoisessa se on sata metriä alempana. Kun ilmasto lämpeni, vesi sai vallan maiseman ehostajana. Sijainti ilmaston vaihettumisvyöhykkeellä on vaikuttanut Sarekin kasvillisuuteen. Esimerkiksi kesällä 1997 koko alueella nautittiin pari viikkoa yhtäjaksoisesta yli 20 asteen lämmöstä. Siellä kasvaa monia tunturilajeja: tunturivihvilä, tähkäpiippo, sielikkö, uuvana, kurjenkanerva, lapinesikko sekä pikkutervakko. Havumetsän yläpuolinen koivuvyöhyke on 34 Jäätiköillä liikkuminen vaatii varovaisuutta ja taitoa. Sarekin kansallispuisto sijaitsee Ruotsissa Kölin vuoristossa melko lähellä Norjan rajaa. Kesäaikaan tapaa todennäköisesti vain ketun, jäniksen ja hirven. Korkeat vuoret pysäyttävät tehokkaasti kosteiden ilmamassojen kulun alueen yli. Karhuja ja kotkia Sarekissa elävät hirvi, karhu, ahma, ilves, kettu, naali ja jänis. Lopulta joen vesi päätyy valtavan suistodeltan läpi Laitaureen. Koivuvyöhykettä elävöittävät puronvarsilehdot kotkansiipi-, tunturiukonhattu-, kulleroja kultapiiskukasvustoineen. Yli 1100 metrin korkeudella jäljellä on jäkäliä, sammalia, heiniä sekä louhikoiden todellisia selviytyjiä jääleinikkejä ja lapinalppiruusuja. Jokilaaksoissa tunturikoivikko on paikoin läpipääsemätöntä. Karhuja liikkuu kesäaikaan laaksoissa muutamia. Paikoin yli metrin korkuisena kasvustona pajukot kätkevät alleen satoja metrejä leveitä tihkupintoja, joilla menestyvät varjoa suosivat sammalet. Missä jokien virtaus hidastui, hienoa ainesta kerrostui pohjaan
Tunturiylängöiltä virtaavat joet ja purot muodostavat laaksoihin suistoja, järviä ja kosteikkoja.
Kodat ja kammit soveltuvat vain myrskyn pitoon, eikä niitä huolleta ja useimmiten ne ovat luhistumaisillaan. Nykyään Sarekin tutkijat selvittelevät kenttätöissään hyvin pitkälle samoja ilmiöitä kuin 1800-luvun tutkijatkin, kuitenkin kukin vain suppealta omalta alaltaan. Suositulta leiripaikalta löytyy vuorenvarmasti kivistä kyhätty "roskauuni", josta palamattomat alumiinifolion riekaleet leviävät tuulella maisemaan. Heinäkuun helteellä ilma täyttyy niittykirvisten ja kapustarintojen yksitotisesta sirinästä ja piipityksestä. Vaellus Sarekissa vie vähintään viikon. Tutkijoiden vanavedessä alkoi Luulajanjokea nousta myös seikkailunhaluisia lapinvalloittajia. Harvinaisempi kahlaaja on heinäkurppa. Maastoon merkittyjä reittejä on vain parissa kohdassa. Njåtjosvagge on tyypillinen jäätikön uurtama u-laakso. Olosuhteiden arvaamattomuudesta johtuen myrskyä saattaa joutua pitämään paikallaan parikin päivää, joten teltan on oltava kestävä ja aikataulun väljä. Ne sijoitettiin pieniin tutkimusmajoihin, joista Pårten rinteessä 1830 metrin korkeudessa yhä sijaitseva havaintoasema on kuuluisin. Kauempaa saalistusmatkoille tulevat maaja merikotka, joita täältä pääsee usein seuraamaan harvinaisemmasta perspektiivistä, ylhäältä päin. Kirjan liitteenä oleva kartta oli ainoa retkeilykäyttöön soveltuva Sarekin kartta 1960-luvulle saakka. Tunturi vaeltajien määrä pysyi muutamissa kymmenissä 1958 saakka, jolloin avattiin tieyhteys K vikkjokkin kylän eteläpuolelle. Tuolloin ankara talvi saattaa tulla yllättäen yhdessä päivässä. Irvokas näky on myös jäätikön railosta pilkistävä muovipussi. Petolinnuista tapaa toden36 näköisimmin pesäpahdan tienoilla kieppuvan piekanan tai uhanalaisen tunturihaukan. D Kirjoittaja on Ruotsin suurtuntureilla usein vaeltanut kemiläinen maantiedon ja biologian lehtori. Kunto ja taito tarpeen Sarekiin suuntaavat kulkunsa yleensä kokeneet, täydellistä luonnonrauhaa etsivät vaeltajat. Roskaantuminen taas on vakavin ongelma suurten jokilaaksojen risteyskohdissa. Kotkia saattaa kerralla nähdä puolenkymmentä kaartelemassa poronhaaskan liepeillä. Erityisen vaarallista aikaa on touko-kesäkuun vaihde, jolloin riskitekijöinä ovat sekä lumivyöryt että tulvat. Seudulla asustaa myös Pohjolan rastaista eksoottisin, sepelrastas. Suurten jokilaaksojen koivikot ovat sinirinnan, pajulinnun, järripeipon ja urpiaisen valtakuntaa. 1960-luvulla Sarekissa vaeltaneiden määrä laskettiin sadoissa, 1970-luvulla kulkijoita oli toista tuhatta vuodessa, ja nykyisin siellä käy yli 4000 vaeltajaa. näkee todennäköisimmin talvella ilveksen eteläosan kuusikoissa, ahman ylätunturin laaksoissa. Kansallispuiston käyttösuunnitelman mukaisesti pyritään suuret turistilaumat ohjaamaan hyvin varustelluille Kungsledenille ja Padjelantaledenille, joiden väliin Sarek sijoittuu. Pulmunen saapuu paljakoille jo huhtikuussa täyden talven keskelle. Vaikka naali rauhoitettiin Ruotsissa jo 1930luvulla, ei kanta ole säilynyt. Lähellä suosittujen reittien päitä Pårekin nummitasangolla tai Rapalaakson alaosassa vaeltaja huomaa polkujen leventyneen paikoin 50-metrisiksi. Sarek ja Axel Hamberg 1890-luvulla Sarekiin ilmestyi tutkija Axel Hamberg, joka vietti Sarekissa kaikki kesät vuosien 1895 ja 1931 vä1 i llä. Ylempänä nummella tapaa lapinsirkun ja kivitaskun . SUOMEN LUO TO 7/98. Sopulivuosina voi Sarekissa tavata myös komean tunturipöllön. Jylhiä Sarekin sydämen maisemia pääsee ihailemaan vasta parin päivän vaelluksen jälkeen, aloittaapa vaelluksensa sitten K vikkjokkista etelästä, Laitauren rannasta lännestä tai Stora Lulevattenin rannalta pohjoisesta. Naatin voi tavoittaa ainoastaan syrjäisistä laaksoista Sarekin sydämestä. Viime jäätiköitymisvaiheen mannerjäätikkö lähti leviämään Kölin huipuilta; Ruotsin ja Norjan nykyiset jäätiköt ovat viimeinen ripe jäätiköstä, joka peitti suuren osan Länsi-Eurooppaa. Alueella vaeltavalla on oltava hyvän kunnon ja varustuksen lisäksi kokemusta ääriolosuhteista. Laitaurejärven rannalla sijaitsevan Aktsen uudistalon isäntä Amul Länta ajoi Hambergille tunturiin erilaisia mittauslaitteita usean talvikuukauden ajan vuosittain. Yhtenä syynä vähenemiseen pidetään kettua, joka pystyy karkottamaan heikompansa pesäluolilta ja haaskoilta. Moni merkkaa reittinsä Kasvava vaeltajien maara ei voi olla vaikuttamatta Sarekin kulutuskestävyyteen. Varsinainen sopeutumisen mestari on tuulen pieksemillä paljakoilla ympäri vuoden pysyttelevä kiiruna. Harvat tuvat ovat paria poikkeusta lukuunottamatta porotai valvontakämppiä, joita pidetään ympäri vuoden lukittuina. Eniten Hambergia kiinnostivat jäätiköt, joita käsittelevä aineisto on vieläkin tieteelllisesti merkittävää. Varsinainen vaelluskausi alkaa, kun kesäkuun tulvat ovat ohi . Naali on vähentynyt 20 viime vuoden aikana rajusti. Sarek pyritään säilyttämään ensisijaisesti erämaana. Jokien kahluupaikat on usein merkitty maastoon tennissukin tai lenkkitossuin, joita ei ole vaivauduttu pakkaamaan märkinä kantamuksiin. Axel Hambergin vuonna 1922 ilmestynyt pieni punainen kirja Sarekfjällen vägledning för färder i högfjällen mellan Luleälvs källarna on yhä alueen kuvauksen klassikko. Pienillä tunturijärvillä vi ihtyvät kuikka, kaakkuri, alli ja lapasotka, kahlaajista punajalkaviklo ja vesipääsky sekä tietysti tunturikihu, kalalokki ja lapintiira. Kesä on lyhyt ja ensimmäiset lumisateet tulevat syyskuussa. Todennäköisimmin alueella törmää nykyisin vaaituskameroita jäätiköille raahaaviin maaperägeologeihin tai luonnontieteilijöihin. Kapustarinnan lisäksi karuilla tunturinummilla menestyvät kahlaajista tylli ja keräkurmitsa
Viljelijöitä on jo koko 1990luvun neuvottu havainnoimaan tuholaisia ja ruiskuttamaan vasta, kun tuholaisten määrä ylittää tietyn kynnyksen. Mansikoissa pieniä jäämiä Kotimaiset tavanomaisestikin tuotetut kasvikset sisältävät usein vähemmän jäämiä kuin ulkomaiset kasvikset. Uusin löydös ovat flavonoidit, jotka nykykäsityksen mukaan torjuvat syöpää ja sydänja verisuonisairauksia. Pakasteet, hillot, jogurtit ja jäätelö sisältävät yleensä itäeurooppalaisia, lähinnä puolalaisia marjoja. Sen sijaan ruiskutuksia tehdään kyllä ennen ja jälkeen satokauden. Sitä vastoin maijoissa on runsaasti terveellisiä aineksia kuten C-vitamiinia, kuituja ja hivenaineita. Mansikkaallergikolle luomwnansikatkaan eivät sovi, sillä allergisen reaktion aiheuttaa mansikan histamiini. tuista, kotimaisena myydyistä punaherukoista löytyi käytöstä poistettua ddt:tä. Epäi llä voi, jos myyjä ei osaa kertoa tuottajan nimeä tai sitä ei näy myyntilaatikossa. Salla Tynys 37. Jobbareita on mahdotonta saada kiinni , koska yrityksen nimi vaihtuu taajaan, eikä satamissa marjojen tuontia ennätetä tarpeeksi valvoa. Syy saattaa piillä pienemmässä vesipitoisuudessa. Suomalaisista marJotsta valmistetut jalosteet kuten mehut ja hillot tunnistaa joutsenlippumerkistä. Torimyyjät ostavat marjansa jobbareilta, jotka saattavat valehdella alkuperämaan. Tutkimuksen tekijät epäi livätkin, etteivät herukat olleetkaan suomalaisia. Luomuviljelyssä on tiuha viljelykierto Jos haluaa välttää jäämiä, kannattaa ostaa luonnonmukaises~ ti viljeltyjä marjoja. Erikoiskonsulentti Tuija Tanska Hedelmänja marjanviljelijöiden liitosta vahvistaa, että varsinkin torimyynnissä saatetaan huijata. TOSIJA MAKUASIOITA RAVINNOSTA Kotimaan marjoista nauttimaan! Kotimaiset marjat ovat lähiruokaa, jota ei ole kuskattu energiaa tuhlaavasti toiselta puolelta maapalloa. Jo vajaassa desilitrassa mustaherukoita tai kahdessa desilitrassa mansikoita on suositeltava päiväannos. Luomuhillojen ja -mehujen tuottajia on jo useita, vaikka tuotteita onkin vaikea löytää marketeista. Esimerkiksi lasilliseen kotimaista herukkamehua on huvennut vain kymmenesosa luonnonvaroja verrattuna appelsiinimehuun. Toinen keino ehkäistä hometta on istuttaa mansikat riittävän väljästi. Luomumarjanviljelyssä tauteja ja tuholaisia torjutaan muun muassa kestävillä lajikkeilla, terveillä taimilla ja nopealla viljelykierrolla. Kotimaisten marjojen flavonoidipitoisuuksia tutkitaan parhaillaan Kuopion yliopistossa, jossa syyniin on otettu luomumansikkakin. Elintarvikeviraston l 995 teettämän tutkimuksen mukaan ainoastaan kotimainen mansikka on t01junta-ainejäämiltään ulkomaista tasoa. Lannoitteita marjantuotannossa ei käytetä kovin paljon. Erityisesti luomuviljelyssä tätä käytetään hyväksi. Tavanomaisessakin vi ljelyssä ollaan EU:n ympäristötuen vaatimusten vuoksi siirtymässä lyhyempiin viljelykiertoihin ja vähentämässä lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä. Samoin kotimaiset marjat, pakastettuinakin, ovat pienempiä energiasyöppöjä kuin lennätetyt tuontihedelmät. Suomessa maJJOJa ei satokauden aikana saa käsitellä millään to1junta-aineilla. Suomalaiset viljellyt marjat riittävät kuitenkin lähinnä vain tuorekulutukseen . C-vitamiini säilyy yl lättävän hyvin myös mustaherukkamehussa. Kotimaisia marjoja pakkaa tuottajien omistama Pakkasmarja. Jos luteet ovat runsastuneet, niitäkin myrkytetään joko sadonkorjuun jälkeen tai keväällä. Luomuviiniä Suomessa ei valmista vielä kukaån, jarruna on ollut luomusokerin puute. Myrkytysten ohella harmaahometta torjutaan valitsemalla lajikkeita, jotka eivät ole homeelle ai·koja. Jos marjoille annettaisiin runsaasti typpeä, ne kasvattaisivat pelkkiä lehtiä. Erityisen hyviä C-vitamiinin lähteitä ovat mustaherukka, mansikka sekä tyrnija ruusunmarja. Jokaisella kuluttajalla on kuitenkin oikeus saada tietää, mistä maijat ovat peräisin. Matalan typpi lannoituksen vuoksi marjanviljely ei ole paha rehevöittäjä, eikä marjoissa ole haitallisia nitraatteja niin paljon kuin monissa muissa kasviksissa. Suomessa marjoja viljellään kaikkiaan 6000 hehtaarilla, tästä 400 hehtaaria on luomua. Esimerkiksi mansikat ruiskutetaan harmaahometta vastaan kukinta-aikana yhdestä kolmeen kertaa. Samassa tutkimuksessa kotimaisissa marjoissa havaittiin vain yksi määräysten vastainen näyte: torilta hankiSUOMEN LUONTO 7/98 Reijo Väisiinen/Luontokuvat Monet sanovat luomumansikoita tavanomaisia maukkaammiksi. Sadonkorjuun jälkeen saatetaan ruiskuttaa kerran tai kaksi mansikkapunkkeja. Jäämien pitoisuudet olivat silti alhaisia ja määräystenvastaisuuksia ei mansikoissa tavattu. Esimerkiksi kuluttajien suosimasta, makeanaromikkaasta Senga Senganasta ollaan luopumassa juuri sen homeherkkyyden vuoksi. Se toi viime talvena markkinoille myös pakastetun luomumarjaseoksen. Teollisuus näet saa Puolasta mansikkaa suurin piirtein Suomen poimintakustannusten hinnalla ja vadelmaa jopa alle poimintakustannusten. Tiettävästi yksi viljelijä on kuitenkin aloittelemassa tuotantoa. Sitä myyvät ainakin K-ryhmän, S-ryhmän ja Tradekan marketit
Viimeisen kerran kattohaikara pesi Karups Gårdissa Blentarpin pitäjässä 1954. Näin yritetään varmistaa haikaroiden koti paikkauskollisuus. Näin huolimatta siitä, että valtio maksaa pedon tappamasta kotieläimestä korvauksen, joka ylittää eläimen arvon. Yhtä ystävällisiä tanskalaiset eivät ole rannikoillaan talvehtivia vesilintuja kohtaan. Pekka Hänninen Mustajalka tulee takaisin Koko maailmassa oli kymmenen vuotta sitten jäljellä 18 mustajalkahilleriä. Luonnossa elää nyt 50-60 mustajalkahilleriä, tarhoissa niitä on yli 350. Hillerit ovat lisääntyneet kaikissa istutuspaikoissa, ja myös luonnossa syntyneistä naaraista muutama on ehtinyt lisääntyä. Monet paikalliset asukkaat vihaavat ahmoja, koska pelkäävät niiden tappavan lampaita. BBC Wildlife 4/1998 Haikara palaa Skooneen Risto Sauso Katto haikara hävisi Skoonesta 1950-luvulla ja palautettiin 1990-luvulla. Aura Koivisto SUOMEN LUONTO 7/98. Kosteikkojen kuivattaminen vei kuitenkin linnuilta elinmahdollisuudet, niin että jo vuosisadan vaihteessa kanta oli huvennut noin 50 pariin. Asemalla haikaroita pidetään tarhassa niin kauan, että ne muodostavat parin ja pesivät ensimmäisen kerran. Tarhakasvatuksen ohella on ryhdytty kunnostamaan kosteikkoja, joiden sammakoista, kotiloista ja hyönteisistä haikarat saavat pääasiallisen elantonsa. Hillerit siirrettiin tarhaan ja niiden määrä alkoi kasvaa. Tavoitteena on saada Skooneen noin 150 vapaasti pesivää ja muuttavaa haikaraparia sekä moninkertaistaa kosteikkojen pinta-ala. Lajin vähenemisen tärkein syy oli valtavien, joskus satoja miljoonia yksilöitä käsittäneiden preeriakoirayhdyskuntien katoaminen. Talon katolla pesivä haikarapari oli aikoinaan osa skoonelaista maalaismiljöötä. Alueen kunnat ja EU ovat mukana rahoituksessa. Suojelujärjestöt jätti38 vät asiasta valituksen, minkä jälkeen kaadettavien ahmojen luvuksi päätettiin kuusi. Haikaroiden ja haikaranystävien lisäksi tuloksista pääsee nauttimaan kosteikkojen koko kuhisevan runsas eliömaailma. Viljelijät ja metsästäjät ovat närkästyneet huonosta menestyksestään ja siitä, että viranomaiset antoivat heidän mielestään kaatolupien määrässä periksi suojelijoille. Ensimmäinen täysin luonnonvarainen pari pesi 40 vuoden tauon jälkeen 1996. Viime vuonna perustettiin Etelä-Norjan ahmatyöryhmä, jonka seitsemästä jäsenestä kuusi on lampaankasvattajia. Myös kastemadot kuuluvat kattohaikaroiden arkiruokaan. Suuresta innostuksesta huolimatta alueen 400 metsästäjää onnistuivat kaatamaan vain kaksi ahmaa. MAAILMALTA Tanskalainen idylli Lungissa Tanskanmaalla sinisorsakin saa pesiä jokseenkin rauhassa huoltoaseman kukkaruukussa mitä nyt muutama ohikulkija nakkaa epähuomiossa pullon korkilla tai tupakan natsalla. Mustajalkahilleri oli erikoistunut saalistamaan preeriakoiria. Suomalaisten harrastama haahkojen kevätja kesämetsästys ei pääse tanskalaisen talvilahtauksen lukumääriin, mutta meillä lintuja ammutaan sentään lisääntymisaikana. Tarjolla on esimerkiksi mahdollisuus ryhtyä haikaran kummiksi . Hankkeen vetäjän Berith Cavallinin mukaan projektiin on suhtauduttu innostuneesti. Syyspuolella haikarat lihottavat itseään sänkipelloilla maamyyrillä ja pikkujyrsijöillä ennen rankkaa muuttomatkaansa Afrikkaan. Kuluu vielä vuosia, ennen kuin tulvaniityt ja jokisuistot ovat entisellään. Yhdysvaltain Fish and Wildlife Service aikookin jatkaa mustajalkahillereiden palauttamista luontoon. Sivutarhassa ne viettävät vielä seuraavan talven ja päästetään keväällä vapaiksi. Nyt Karups Gårdin naapuritilalla Karups Nygårdissa toimii haikaroiden tarhakasvatuksen pääasema. Nyt he vaativat yli 20 kaatoluvan saamista, ·myrkkysyöttien käyttöönottoa ja ammattimetsästäjien tuomista alueelle Ruijasta. Tähän mennessä Wyomingin, Montanan, Etelä-Dakotan ja Arizonan luontoon on palautettu yli 500 mustajalkahilleriä. Tällaisesta parien sirottelusta ei kuitenkaan ole hyötyä, elleivät elinympäristöt ole kunnossa. BBC Wildlife 4/1998 Petovihaa Norjassa Keski-Norjan eteläosassa RondanenDovrefjellin alueella elää 25-34 ahmaa. Haikaroiden palauttamiseksi käynnistettiin Skoonessa 1989 hanke, jossa ovat mukana muiden muassa paikallinen luonnonsuojeluyhdistys ja lintuyhdistys. Kaikki taloudellinen tuki on tervetullutta tiedustella voi numerosta 4646-139 670. Karups Nygårdin haikaraasema on yleisölle avoinna. Flyinge Kungsgårdin tilalla riemuittiin 1996, kun pesirnäpuuhiin ryhtyi villi haikarapari ensimmäistä kertaa yli 40 vuoteen! Hankkeen omista haikaroista jo 14 paria pesii täysin vapaina, itse eväänsä etsien. Suurin osa näistä on kuollut melkein heti, mutta uudet sopeuttamismenetelmät ovat parantaneet pikkupetojen eloonjäämismahdollisuuksia. Myös paikalliset maanviljelijät haluavat haikaran takaisin, ja monet ovat kysyneet "omaa paria" pihalleen. Sen jälkeen ne joko vapautetaan tai viedään jollekin sivutarhoista. Työryhmä päätti alueen ahmakannan suuruudeksi 60 eläintä ja suositteli, että l3 niistä pitäisi tappaa. Huomattava osa Suomessa pesivistä vesilinnuista, varsinkin haahkoista, vietPekka Hänninen tää talvensa Tanskan vesillä, ja melkoinen osa niistä päätyy tanskal.aisen keittiön paloihin ja pannuihin. Keskija Itä-Euroopasta harhautuu Skooneen luonnonvaraisia lintuja, jotka jäävät kasvattihaikaroiden houkuttelemina paikalle
Maata ei ole voinut siirtää perintönä jälkeläisille kuten karjaa. Matkailutuloilla he voisivat ostaa enemmän siemenviljaa. Sen toivotaan olevan lähtökohta sarjalle suojelualueita Tyynenmeren rannikolla. Tulot ovat päätyneet valtion kassaan eivätkä vaurastuttamaan köyhää maaseutua. Näiden eläinten säilyminen on elintärkeä asia matkailulle. Vaikka osan valaanlihasta syövät ihmiset, valtaosa menee turkistarhoihin naalien ravinnoksi. Valtio maksaa korvauksia villieläinten aiheuttamista tuhoista vain harvoin. Se on Tyynenmeren rannikon syrjäinen jokilaakso, jolle paikalliset intiaanit ovat antaneet nimen Khutzeymateen. Alueelle laaditaan sen oloihin sopiva yksilöllinen riistanhoitosuunnitelma, jonka toteutumista valtiovalta seuraa. Paikallisyhteisö voi hoitaa ja hyödyntää alueen luonnonvaroja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja yhteisön hyväksi. Yhteisö voi myydä tai vuokrata saamiaan kaatolupia ulkopuolisille safariyrityksille. Paikallisyhteisö voi hyödyntää hallitsemansa riistansuojelualueen eläinkantoja käyttämällä eläimiä välittömästi hyväkseen jokapäiväisessä elämässä tai ansaitsemalla niillä matkailun kautta. PohjoisNamibiassa se voi kuitenkin toimia merkittävänä lisätulon lähteenä sellaisilla alueilla, joilla vielä on runsaasti eläimiä ja joiden maisemat ovat kauniita. Se tarkoittaa rajattua aluetta, jossa on lohia ja karhuja. Karjaa on käytetty kaupassa maksuvälineenä, ja sillä on maksettu vuokra maapalstan käytöstä. Tämä tuskin on poikkeusluvan tarkoitus harmaavalas on juuri poistettu uhanalaisten eläinten listalta. Suuret nisäkkäät ja pedot ovat kuitenkin suojelualueiden suurin houkutin useimmat ulkomailta saapuvat haluavat nähdä nimenomaan norsuja, sarvikuonoja ja leijonia vierailukohteessaan. Paikallisyhteisöjen ylläpitämien matkailuhankkeiden kehittäminen on osa hanketta, jonka esimerkkinä on ollut . Kansainvälinen valaanpyyntikomissio IWC on myöntänyt luvan 140 harmaavalaan tappamiseen vuosittain Koillis-Siperiassa. Zimbabwessa 1984 SUOMEN LUONTO 7/98 Tino Johansson Naiset vastaavat sadonkorjuusta Pohjois-Namibiassa. Lain mukaan yhteisomistuksessa olevalla maalla elävät villieläimet omistaa valtio, ja koko Pohjois-Namibia on tällaista maata. "Vuoden mittaan otamme vastaan vain noin sata venevierasta, joilla täytyy olla mukanaan erityisluvan omaava opas." Khutzeymateesta on tullut jonkinlainen mallialue Kanadan luonnonsuojelijoille. Käytäntö aloitettiin neuvostokaudella 30 vuotta sitten, joten kyse ei ole vanhasta kulttuurista. Väestö on kuitenkin joutunut sietämään villieläimiä, jotka toisinaan siirtyvät ulos suojelualueilta ja aiheuttavat tuhoja viljelyksillä ja kotieläinten joukossa. Luontomatkailu ei todennäköisesti korvaa perinteisiä toimeentulon muotoja. käynnistynyt Campfire-ohjelma. Paikallisella väestöllä ei ole oikeuttaa hyödyntää eläimiä ilman virallista lupaa. Lokakuussa Monacossa pidetyssä IWC:n kokouksessa Venäjän edustaja lupasi, ettei valaiden pyyntiä ketunruoaksi enää sallita. Paikallinen väestö ei ole aikaisemmin hyötynyt matkailusta. Alueen tshuktshit ja eskimot eivät kuitenkaan enää elä perinteisellä tavalla. National Geographic 4:1998 39. Maanviljely ja karjanhoito ovat perinteisesti olleet tärkeimmät elättäjät Pohjois-Namibiassa. "Retkeilijöitä päästetään alueelle äärimmäisen varovasti", kertoo valvoja John Trewhitt. Kiintiö on tarkoitettu alkuperäiskansoille, jotka syövät valaanlihaa ja joiden kulttuurissa valaanpyynnillä on merkittävä osa. National Geographic 3:1998 Valaanlihaa turkistarhoille. Tino Johansson Turvapaikka karhuille Brittiläisen Kolumbian viranomaiset rauhoittivat 1994 Kanadan ensimmaisen har maakarhujen suojelualueen. MAAILMALTA Luontomatkailusta lisätuloja Monipuolinen luonto ja henkeäsalpaavat maisemat houkuttelevat yhä uusia matkailijoita eteläiseen Afrikkaan. Herättyään ne vaeltavat Khutzeymateejoelle, missä kudulle nousevat lohet tarjoavat niille runsaan elannon kesällä ja syksyllä. Paikallisyhteisö päättää itse alueen hallintaan osallistuvista henkilöistä, ja naapuriyhteisöjen on hyväksyttävä alueen rajat. Ei ihme, että salametsästys ja luonnonsuojelun vastaiset mielipiteet ovat yleistyneet Pohjois-Namibiassa. Karjalla on suuri merkitys alueen kulttuurissa: naudat ovat sijoituskohde, joka siirtyy perintönä isältä pojalle. Ongelman ratkaisemiseksi Namibian ympäristöja matkailuministeriö on laatinut paikallisyhteisöjen luonnonvarainhallintaohjelman yhteisomistuksessa oleville alueille. Osa matkailijoista maksaa eläinten näkemisestä ja valokuvaamisesta, osa taas niiden ampumisesta. Paikallisyhteisöt voivat 1996 hyväksytyn lain mukaan perustaa riistansuojelualueita, joissa heillä on rajoitettu käyttöja hallintaoikeus maahan ja eläimiin. Ohjelman tavoite on kannustaa matkailutulojen ja eläinten hyödyntämisen avulla paikallisyhteisöt huolehtimaan ja kantamaan vastuuta maan luonnosta. Namibia laajentaa muiden alueen valtioiden tavoin tarjontaansa ja pyrkii hyötymään luontomatkailun suosion kasvusta. Noin 440 neliökilometrin laajuisen alueen vuorilla nukkuu peräti 60 harmaakarhua talviuntaan
Helsingissä on menetelty juuri päinvastoin: lauttaliikennettä on tungettu Katajanokan umpiperään ja säilytetty se myös Eteläsatamassa. Perustelujen mukaan kokonaisuus "mahdollistaa luonnonläheisen asumisen huolellisesti maastoon sovitetuissa asuntokortteleissa ". Kukan värin määräävässä geenissä oli tapahtunut mutaatio varmaan edellisenä kesänä, koska poikkeavat horsmat kasvoivat lähekkäin. Töölönlahden umpioittaminen ja tuleva maakaasuputken Minna Saano Hakkuuaukealla Kiuruveden Haapakummussa kasvoi viime kesänä tuhansien sinipunaisten maitohorsmien seassa muutamia kymmeniä valkoisia maitohorsmia. "Virkistyskäyttö" tarkoittanee rannalle rakennettavia yksityisiä venesatamia, keskiolutjuottoloita ja hampurilaisketjujen toimipisteitä. Kuokkalan alue on saanut Suomen Arkkitehtiliiton Safa-palkinnon. Ml ELI PITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN JÄLKEEN 1 Kuvat on otettu Ainolan tanssipaviljongin tuntumasta Jyväskylästä 1989 ja 1997. Koko kaupungilta puuttuu persoonallisuus, jota aiemmin ilmensivät Senaatintorin, Kruununhaan, Kaartinkaupungin, Kampin ja Etu-Töölön muodostama melko yhtenäinen kokonaisuus. Kaupungin johdosta on tullut tonttikeinottelijoita, jotka haluavat rahat pois kaikesta "joutomaasta". Lauttasaaren rannatkin saadaan epäilemättä Johannes Salmisen lehtikolumnissaan mainitsemaan "virkistyskäyttöön". Se on päätetty kuitenkin säilyttää nykyisessä paikassaan ja samalla rakentaa sen ympäristöön uutta liikennetarvetta luovia kohteita. Näyttää siltä, että Helsingin kaupungin johto ei enää yritäkään "johtaa" (ts. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Huopalahden ja Ruoholahden rannat sekä Meri-Haka on jo rakennettu uusia maaltamuuttajia varten täyteen. Kaupunki kehittyy osittaisratkaisujen pohjalta vailla laajempaa näkemystä ja ottamatta huomioon esimerkiksi liikenteen uusia pullonkauloja, 40 joita kasataan surutta lähitulevaisuuteen uusiksi ongelmiksi . Linja-autoaseman siirtämisestä väljempään paikkaan on puhuttu. Laivat Suomesta tulivat aikanaan Tukholman ydinkeskustaan Skeppsbrolle. Houkuttelevia kohteita ovat muiden muassa Munkkisaaren rannat ja Viikin alue. On kiinnostavaa seurata, miten luonnonvalinta kohtelee valkolaisia. Ongelma ei rajoitu kysymykseen Töölönlahden länsirannasta, vaikka sen rakentaminen umpeen onkin eräs omalaatuinen piirre. Nyt uuden muuttoaallon myötä kaavoitetaan Helsingin jäljellä olevat "joutomaat". suunnitella) kaupungin rakentamista vaan yrittää sen sijaan yhtenä kiinteistökeinottelijana muiden joukossa "johtaa" (ts. Niinpä, tuumii kuvat ottanut Heikki Sihvonen. Rekkaliikenne tuo Esplanadien ja Kauppatorin tunnelmaan omat, Enson talonäkymiä täydentävät dieselarominsa. Aimo Saana rakentaminen ovat alkunäytöksenä Helsingin Keskuspuiston vähittäiselle siirtämiselle erilaisten rakennushankkeiden piiriin. Pöhötautia Helsingissä Helsingin kaupungin julkisten alueiden jossain määrin suunnittelematon rakennusvimma on aikaansaanut keskustelua kaupungin rakennusja ympäristöpolitiikasta. Helsingin kaupungin keskustasta tulee vähitellen sekava ja mauton yhdistelmä eri tyylisuuntien julkisia rakennuksia ja asuinalueita. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Läheisen pellon laidalta löytyi myös valkokukkainen hiirenvirna. Kamppi ja Töölönlahden SUOMEN LUONTO 7/98. Helsingin maine merikaupunkina vain paranee, kun viimeisetkin vapaat rannat saadaan pilattua. Lauttaliikenteen muutettua ratkaisevasti luonnettaan rekkaja henkilöautoliikenteeksi siirrettiin lauttasatamatkin tarkoituksenmukaisemmille alueille kaupungin laidoille. voittaa) spekulointia ja rahantekoa tonttikaupoilla pahimman kiinteistökeinottelun malliin. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Niinpä vanha ratapihan alue "on sovittu" paloiteltavaksi muun muassa Erkon dynastialle, Simonkenttä hotellibisnekselle, Huopalahden rannat McDonaldsille ja Pikkuparlamentin puisto Eduskunnalle
Parasta mitä Töölönlahden alueelle voisi tapahtua on, ettei sille tehtäisi j uuri mitään. Noi n vuorokaudessa ne muuttuivat tummanruskeiksi ja kuivuivat kurttuisiksi kuin rusinat. Jaloillaan ne tosin kykenivät tarrautumaan tarjottuun ruohonkorteen tai risuun. 15 esiteltiin Ylä-Lapin luontokeskusta ja Saamelaismuseota, jotka muodostavat sekä toiminnan että museonäyttelyn puolesta maassamme ainutlaatuisen yhdistelmän ja kokonaisuuden. Öisin lepakot lentelevät rantamilla hyönteisjahdissa. Omalla karhealla tavallaan se lauloi oodia Töölönlahdelle. Näin nimessä yhdistyvät laitoksen idean mukaisesti mainiolla tavalla Lapin alkuperäinen ihminen ja alkuperäinen luonto. Töölönlahden alueen leimallinen piirre on avaruus; lahden rantamilta voi ihailla Helsingin maisemaa täyden ympyrän kyllyydeltä. Muu alue jäisi vapaaksi ja sinne voitaisiin istuttaa ruohikoita, puita ja pensaita. Töölönlahden seutu ei ole vain helsinkiläisten maisema ja virkistysalue vaan maamme keskeisimpiä paikkoja. Makasiineistä tulisi viehättävä, historiaa henkivä kohtauspaikka. Martti Linkola intendentti, Museovirasto Siidan näyttelytyöryhmän jäsen SUOMEN LUONTO 7/98 Töölönlahden seutu ihmisille, linnuille ja rikkaruohoille Rastaskerttunen muistutti minua, että on aika osallistua keskusteluun Helsingin Töölönlahden alueen tulevaisuudesta. Grynderit, poliitikot ja suunnittelijat ovat nyt iskeneet silmänsä rautateiltä vapautuneeseen alueeseen. Musiikkitalo on hyvä hanke, mutta sitä ollaan tunkemassa täysin väärään paikkaan. Se on saanut oivaksi nimekseen Siida. Sen tieltä häviäisivät VR:n vanhat makasiinit eli tsaarin tallit, ja näkymä Eduskunnan suuntaan tukkeutuisi. Pääskyset sukkuloivat ilmassa ja piisami ui päättäväisesti piirtäen vanaa veden peiliin. Se on estettävä. Muistona ratapiha-ajalta jätettäisiin jäljelle osa nykyisestä rikkaruohokentästä. Tuntien kuluessa toukat alkoivat vähitellen tummua. Mutta aivan niin kuin pelkäsinkin, määritys ei kuvan perusteella onnistunut. Numerossa 5/98 s. Pikkuhiljaa, kuin tyhjästä, yhä uusia toukkia ilmaantui pöydälle, penkeille ja lattialle. Kahlasin läpi kilokaupalla ki rjall isuutta, kunnes eteeni osui artikke1 i toukohäristä. Hämmästyttää, kummastuttaa Nautinnollinen lukuhetkeni kesämökin terassilla heinäkuussa 1995 päättyi yllättäen, kun pääni yläpuolelta alkoi sataa pieniä toukkia. Paimentolaisporonhoidonkin piirissä siida on merkinnyt ihmi syhteisöä ja sen omistamaa porotokkaa eli poroeloa ja välillisesti myös yhteisön poronhoidollisesti hyödyntämää aluetta, siis kullekin yhteisölle langennutta osuutta Lapin luonnosta ja luonnonvaroista. Se muistutti hämmästyttävän paljon löytämiäni toukkia. Pesästään ulos lentävät työläiset kantoivat toukkia mukanaan ja pudottelivat niitä ympäriinsä. Vaikka toukat ol ivat elossa, ne eivät juurikaan li ikkuneet. Siida ei sen sijaan tarkoita kotia, jolle on saamenkielessä oma nimityksensä, eikä porotokkaa. Tuntomerkit viittasivat selvästi kovakuoriaistoukkaan. Kierrätin kuvia pistiäisja kovakuori aisasiantuntijoilla. Siida tarkoittaa lapinkylää tai siitä myöhemmin kehittynyttä niin sanottua porokylää, siis entisen saamelaisen omasyntyisen yhteiskunnan perusyksikköä: sosiaalista yhteisöä ja sen luontaistaloudellisesti "omistamaa" ja käyttämää maa-aluetta. Osaa nurmikoista hoidettaisiin kukkaniittyinä. Ne vetävät puoleensa monenlaisia perhosia ja muita hyönteisiä. Alkukesällä silkkiuikut ja kyhmyjoutsenet hautovat kelluvilla ruokolautoi llaan. Ensin napsahti yksi lehden sivulle, kohta putosi toinen ja vielä Jorma Laurila kolmaskin pöydälle. ta, lähinnä kerman värisiä. Keskija loppukesällä siellä kukkii uskomaton määrä kiehtovia kasveja junan tuomia tulokkaita. Esittelyssä saamenkielinen sana siida oli tulkittu osittain virheellisesti . He haluavat täyttää sen mahtavilla rakennusmassoilla, jättää oman merkkinsä pääkaupungin sisääntulonäkymään. Toukat olivat pulleita, noin 11,5 sentin pituisia ja hyvin vaaleiErkki Makkonen S initoukohärän toukkako . Kyllä harmittaa! Koetin itsekin selvittää toukkien alkuperää. Myös tavallisemmat eläimet tarjoavat elämyksiä. Pääkaupunkiin junalla saapuva näkee Linnunlaulun huvilat, kauniin lahden, Eduskunnan sekä Töölön horisontin kulttuurirakennuksineen. Rastaskerttunen pääkaupungin ydinkeskustan luontokeitaassa kertoo paikan rikkaudesta ja yllätyksellisyydestä. alue rakennetaan täyteen ja tyylillä, josta Johannes Salminen sanoo Kiasman osalta: "Se lojuu kuin rantautunut valas pusertuneena säälittävästi Mannerheimintien ja Postitalon väliin." Helsingin pöhötauti jättää aikanaan paljon puhutun Turun taudin pikkupoikien näpertelyksi näiden jaettua muutaman kivitalotontin kaupungin keskustassa kähmintään osallistuvien firmoj en ja liikemiesten kesken. Mitään uutta ratapihalle ei tarvitsisi rakentaa. Eihän pelkkä yhdennäköisyys tietenkään taannut sitä että kyseessä olisivat sa41. Radanvarteen suunnitellut rakennukset uhkaavat sulkea osan väljästä näkymästä, muun muassa Tuomiokirkon torni jäisi niiden taakse. Tekstin yhteydessä oli sinitoukohärän (Meloe violaceus) erästä toukkavaihetta esittävä kuva. Ku via olin otuksista napsi nut, mutta yhtään yksilöä en ollut ottanut talteen lajinmääritystä varten. Seuraavan kerran toukkakummajaiset ilmaantuivat eteeni syystalvella, kun selvittelin valopöydällä menneen kesän kuvasatoa. Töölönlahden seudusta on tehtävä kansallinen olohuone ihmisten iloksi eikä rakennusmassojen ahdistamaa kuollutta maisemaa. Riittäisi että makasiinit kunnostettaisiin kulttuurin, kahviloiden ja pikkupuotien tiloksi. Harvinainen ruovikoiden laulaja oli kesäkuun puolivälissä asettunut tiheään järviruokopoukamaan lahden pohjoispäässä. Tutkijoiden mukaan kyseessä oli kovakuoriaistoukka, ja he piti vät tapahtunutta hyvin erikoisena. Kari Joutsamo professori Helsingin yliopisto Mitä Siida tarkoittaa. Jopa sormenpäästä ne saivat kevyen, nipistävän otteen. Tapahtuma palautui mieleeni hyvin elävänä, ja samalla tajusin minkä emämunauksen olin tehnyt. Varsin nopeasti toukkasateen aiheuttajaksi paljastuivat kimalaiset. Niillä oli kova pääkapseli ja heti pään takana kolme paria lyhyitä teräväkärkisiä raajoja
Jos pyydä ja päästä -filosofiaa sovellettaisiin metsästykseen, mikä olisi käytännön menettely. Jokainen olento koettaa estää kuolemansa kaikin mahdollisin keinoin. Saalistaminen johtaa yhteen kuolemaan ja toisen kuoleman siirtymiseen pykälää tuonnemmaksi. Pitäisikö ihmisen järjen yltää rotan yläpuolelle, vai pitaisikö ihmisen elinolot mitoittaa niin, ettei se luonnonrotan tavoin joutuisi keinotekoisiin kiusauksiin. Koukussa riuhtova kala sen sijaan kokee koko kuoleman. Kuitenkin pilkkimisellä on selvä tarkoituksenmukainen tehtävä. Julma luontoäiti on pohjimmiltaan kuitenkin jonkin verran armelias, ja saaliseläin joutuu shokkiin. Ne eivät kaipaa, eivätkä edes siedä yhtään ylimäaräistä "treeniä", joka tapahtuu pelkästään ihmisen iloksi. Onko kohtuus unohtunut. Entäpä mikä on pyydä ja päästä -kalastuksen tehtävä. Vaikka luonnossa saalistus tuntuu usein erityisen julmalta, se on aina saalistajan kannalta tarkoituksenmukaista. Luvattoman usein tapahtuu niin, että hyvän syönnin sattuessa kaloja kiskotaan saalistuksen kiihkossa rantatörmät täyteen ja vasta syönnin loppuessa havahdutaan miettimään, mitä ihmettä saadulle kalamäärälle nyt pitäisi tehdä. Se käyttää kaikki fyysiset ja aistiensa sallimat voimavarat loppuun ja on "käytännössä" kuollut joutuessaan haaviin. Onko vähemmän julmaa tappaa kala moneen kertaan vain siksi, että sen aistimaailma on erilainen ja ihmisen näkökulmasta katsoen alkeellisempi. Hirvi joutuu vain kärsimään haavoittumisesta aiheutuvan kivun. Kalastaminen ja metsästäminen ovat alunperin ja sisimmältään vieläkin saalistamista. Onnistuneen saalistuksen lopputulos on kuitenkin aina kuolema. Vaikka ihminen onkin pyrkinyt lisäämään molempien "urheilullisuutta", ei perusolemus ole miksikään muuttunut. Jos jonakin päivänä kohtuus on ylitetty, on se toisena paivänä tasoitettu. Ylitiheän kääpiöityneen kalakannan harventaminen ja niin kutsuttujen roskakalojen poistaminen vesistöstä on kalakannan hoitoa. Pilkkijä ja varsinkin kilpapilkkijä keskittyy saalistarnisen tekniikkaan ja mahdollisimman suureen tehokkuuteen. Ja onko mitenkään puolusteltavissa, että se tapahtuu epätarkoituksenmukaisena saalistamisena pelkän huvin vuoksi. · Eräässä eläinkokeessa rotalle jarjestettiin kerran päivässä kaksi vaihtoehtoa, kaksi nappulaa painettavaksi. Esimerkiksi lohi ja meritaimen joutuvat kudulle noustessaan pinnistelemään koko ajan voimavarojensa äärirajoilla, eivätka kaikki selviä edes luonnon aiheuttamista vastuksista. PUHEENVUORO Pyydä ja päästä eli tapa monta kertaa Onnistunut saalistus merkitsee aina luonnossa kuolemaa. Mutta mitättömyydessäänkin se sopii ainakin esimerkiksi luonnosta vieraantumisesta ja viettien vääristymisestä. Lapsi valuu pesuveden mukaan. Veli-Markus Halonen Veli-Markus Halonen on vapaa toimittaja. Valitettavasti kaupungistunut juppimetsästäjä on kadottamassa suoran yhteyden luonnon toimintaan ja sen ymmärtamiseen, samoin kuin palavasilmäinen ekoterroristikin. Onko käynyt niin, että tavoitteena on pelkästään saalistarnisesta aiheutuvan mielihyvän ylikorostunut tavoittelu, jota yritetään ontuvasti puolustella kalakannan turvaamisella. Luonnosta vieraantuneiden leikkiä Ihminen koettelee ymmärtämättömyyttään, lyhytnäköisyydessään ja kaikkivoipaisuutensa uhossa usein luonnon tarkoituksenmukaisuutta ja tasapainoa. Vertaus voi joistakin tuntua ontuvalta ja irvokkaalta, ja sitähän se onkin. Ketunpoikanen saattaa leikitellä kuolevalla hiirellä pitkäänkin, mutta se ei suinkaan tee sitä huvin vuoksi vaan oppiakseen saalistajaksi ja kyetäkseen siten turvaamaan oman hengissä pysymisensä ja mahdollisuutensa lisääntymiseen. Merkittäviä seurauksia ovat muiden muassa aavikoituminen, otsonikato, saastuminen, ylikansoittuminen, kaupallisen saalistamisen aiheuttama eläinlajien sukupuuttoon häviaminen, jopa ihmisen geeniperimän heikkeneminen. Monissa kulttuureissa on ollut sellainen tapa, että kuolemaantuomitun teloituksen epäonnistuessa ei toista yritystä enää toteuteta vaan tuomittu armahdetaan, koska on liian julmaa panna hänet "kuolemaan kahteen kertaan". Luonnon kokonaisuuden ja tasapainon kannalta jokin pyydä ja päästä -muotiilmiö on täysin mitätön pikkuseikka. Periaatteena on ollut ja on vieläkin, että metsästetään vain se, mikä pystytään talouksissa hyödyntämäan, ja pidetään huoli siitä, että särvintä riittää ensi vuonnakin. Lintu, pari päivässä, hirvi syksyssä on ollut ainakin pohjoisessa yleisesti tunnettu "kotitarvemetsästyksen" kohtuuden periaate jo silloin, kun riistakannat olisivat mahdollistaneet runsaammatkin saaliit. Metsästys lienee säilynyt terveemmällä pohjalla, koska siinä päämääränä edelleenkin on saalistettavan kuolema ja tarkoituksenmukainen hyväksikäyttö. Sen seurauksena kivun aistiminen vähenee ja eläin kuolee, vaikkeivät fyysiset vammat sitä edellyttäisikään. Ilmiön tuntevat ainakin metsästäjät ja poromiehet. Siitä on syytä puhua koska se puhuttaa. Hänen erityisalueenaan ovat metsästysja kalastusasiat. Joskus kamppailu kuolemaa vastaan onnistuu, mutta ellei niin käy, on olento käyttänyt kaikki voimavaransa tyhjiin. Samantyyppistä luonnosta vieraantumista tapahtuu myös miniatyyritasolla. Saalis koetaan usein vain kiloina ja grammoina eikä tajuntaan mahdu, että jokainen ylös nostettu sintti merkitsee yhtä kuolemaa. Ammuttaisiinko vaikkapa hirveitä ensin takajalka poikki, että 42 voitaisiin seuraavana päivänä kokea uudestaan saalistuselämyksiä samaa eläintä metsästämällä ja hirvikantaa tarpeettomasti heikentämättä. Kalastus tuntuu jo karanneen omille teilleen. Saalistaminen on siis kuolemanvakava asia, sillä ei pitäisi koskaan turhanpäiten ryhtyä leikkimään. Mikäli prosessi on edennyt riittävän pitkälle, voi saaliseläin kuolla, vaikka se viime hetkellä kykenisikin välttämään varsinaisen tappamisen. Toista nappia painamalla se sai eteensä annoksen herkullista ruokaa, kun taas toisen napin painaminen aiheutti sille voimakasta seksuaalista mielihyvää. . SUOMEN LUONTO 7/98. Kuinkas ollakaan, ennen pitkää rottaparka oli unohtanut tyystin ruokansa ja iloitellut itsensä hengiltä. Nimittäin hirven asema on helpompi kuin kalan. Huvikseen tappaminen on yleisesti tuomittua, ja metsästys lopetetaan, kun saalista on saatu riittävästi tai kohtuullisesti. Pistiäisen toukka syö perhosen toukan hitaasti mutta vääjäämättömästi elävältä, ahma lamaannuttaa poron säkäpuremalla eläväksi ruokavarastoksi, leijona voi aterioida antiloopin takapäätä etupään pyrkiessä vielä pakoon
Lahoavassa uimakopissa alasti, sydän ja maailma tuntui turvalliselta. Jos kyseessä todella olivat toukohärkien toukat, edellytykset uusintaan ainakin ovat olemassa. Tunnen kuinka ovi takanani sulkeutuu. Pöllö katselee minua raukean näköisenä, kuin ponnistellen pysyäkseen hereillä unettavassa auringonpaisteessa. Sen sijaan kimalaisja mehiläisyhteiskunnissa toukilla ei ole tulevaisuutta mahdollisesti siksi, että työläiset huolehtivat pesän puhtaudesta ja kehittyvistä sisaristaan koko ajan ja poistavat pesästä kaikki ylimääräiset tunkeilijat. Sinä olet pöllö, et muuta olla voi etkä muuta yritä olla. Kuvaan torkkuvaa pöllöä ja filmivarastoni alkaa loppua. Kari Kovalainen Lähestyessäni paikkaa löydän pöllöemon istumassa männyn oksalla, se on koosta päätellen koiras. Ihminen ei koskaan ole tyytyväinen, eikä hän kestä nähdä niitä, jotka ovat tyytyväisiä siihen mitä ovat. Sinä elät siellä, minne päästäkseni minun on vaellettava satoja kilometrejä kairaa ja asuttava viikkoja metsissä, enkä silloinkaan saavuta kuin hetken tai jään kahden maailman väliin pyörimään suuntavaistoni kadottaneena. Toukohärkien tiedetään elävän toukkina erakkomehiläisten pesäloisina. SUOMEN L UONTO 7/98 kalanlihalla. Olen toisessa maailmassa, ajattomassa, metsän sisällä. tuisin vielä joskus näkemään tapauksen uudelleen. Mökkisaaressa näet on jo vuosia elänyt melkoisen runsaasti sinitoukohärkiä. Kari Saviniemi 43. Ovi jonka löytää aina kuin sattumalta, yllättäin. En tiedä, onko kukaan koskaan aiemmin havainnut vastaavaa ja ylipäätään, katkeaako mesipistäisyhteiskuntiin päätyvien toukohärkien kehityskaari nimenomaan tällä tavoin. Katselemme tmsiamme ajattoman hetken; jään sen katseeseen kiinni kuin olisin täysin varoittamatta pudonnut suon silmään. mat toukat, mutta se ei estänyt minua pohdiskelemasta asiaa lähemmin. Munasta kuoriutunut ensimmäinen toukkavaihe, triunguliini, hakeutuu kukkiin ja tarttuu terävillä kynsillään niissä vieraileviin mesipistiäisiin. Pesään kulkeutuneet toukat olivat edenneet kehityksessään niin pitkälle, että kimalaistyöläiset tunnistivat ne vieraiksi ja kantoivat ulos. Pian pöllö väsyy tuijottamaan minua ja kallistaa naamakiehkuransa aurinkoon, silmät painuvat kiinni. Ehkäpä satuin tuona heinäkuisena hetkenä juuri tällaisen siivousoperaation todistajaksi. Ihmisen täytyy aina yrittää olla jotain muuta kuin mitä hän on, jotain suurta ja mahtavaa. Katselemme toisiamme ajattoman hetken. Epätoivoissaan kyvyttömyyteensä olla hän viimein tuhoaa sen, mikä vain on saavuttaakseen harhan omasta ylemmyydestään ja hävittääkseen sen, mikä tuskallisesti muistuttaa häntä menetetystä luonnontilasta. Tuskin triunguliinit kuitenkaan osaavat valita pörrääjistä juuri ne oikeat isännät, ja niitä varmastikin kulkeutuu myös muiden mesipistiäisten pesiin. Kuvaan rauhallisena minua tarkkailevaa pöllölasta taivaalle matavan pilvipeiton hämärtäessä metsän. Erkki Makkonen Istuin sammalilla. Nyt viimeiset ruudut harkiten: olen reissussa kaukana kotoani, tänne en palaa parantelemaan kuviani tänä kesänä. "Sinä olet osa tätä metsää, sen yksi olomuoto. Ovi josta kuljetaan metsään sisään. Vain erakkomehiläisten pesissä toukan kehitys jatkuu aikuiseksi asti. Torkkuessaankin se muistaa piiskautella, poikiaanko paimentanee. Me olemme eri ja me olemme sama, minä olen sinä mutta sinä et ole minä." Tunnen kuinka alan palata ihmisten maailmaan ja sen luomaan identiteettiin, tunnen kuinka pöllön henkinen läsnäolo alkaa häipyä. Käännyn ja huomaan ison poikasen 15 metrin päässä kuusen maahan kaartuvalla alaoksalla. Sinä olet osa metsää, mutta on minustakin osa metsää, ja sitä sielunmetsää kohti minä kuljen, sen yhä uudelleen tavoittaakseni, sieltä kotini löytääkseni. Täytyy vain toivoa, että sat. Kameran räpsähdettyä viimeisen kerran raukenen paikalleni tuijottamaan pöllönpoikaa rävähtämättömiin silmiin. Käännän pääni ja kävelen pois. Lähden kävelemään viivytellen ja katson pöllöä viimeisen kerran: hyvästi pöllö, emme tapaa enää koskaan ja kuitenkaan emme koskaan eronneetkaan. Etkä hetkeäkään epäile, etteikö olisi riittävää olla pöllö. Ovi jota ei väkisin eikä ihmisten avaimilla avata. Ajattelutoiminta palaa, aloitan äänettöSorsat män keskustelun pöllön kanssa. Kari Kovalainen Puristin kuusenkävyn tiukasti kumpaankin kämmeneen, kuin vedessä kelluvat kengät, niiden narina. Hän on kateellinen. Sinä olet Luonto, josta minut irti revittiin, kun minusta tehtiin ihmisten maailman kansalainen. Liu'un irti pöllöstä, tiedostan itseni ja ihmisten maailman säilyttäen silti yhteyden pöllöön, metsään, johonkin... Silloin piiskahtaa pesällä ja maassa. Minä olen ihminen, eikä ihminen voi vain olla. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Ovi Saavun vanhalle, jykevässä petäjässä ronottavalle kanahaukan pesälle, jonka laidalla täysin näkösällä istuu lapinpöllön poikanen
Tekniikan haittana on osoitteiden vanhentuminen; kun kuvat muuttavat toiseen osoitteeseen tai ne poistetaan, kuvaa ei löydykään. Kehitystä seuraava Luonnonkuva-arkisto avasi loppukeväästä omat nettisivunsa (www.lka.fi). "(Oka)rauskua kyllä kuivataan ilmassa ja myydään maalaisrahvaalle, joka valmistaa sitä lipeäkalaksi ja lukee paremmanlaatuiseksi ravintoaineeksi." (Skandinaviens fiskar) Ulla Kokko Luonnon hyväksi ja vaaroista luonnossa Antti Halkka ja Ulla Kokko: Laitetaankos pesä. Historiallisessa katsauksessa lähdetään liikkeelle Olaus Magnuksesta ja ja hänen Pohjoisten kansojen historiastaan ( 1555). teen sijaa. Kuvia voi sivuilla etsiä aiheen mukaan hakemalla, ja ne ovat verkossa niin sanottuina harvaresoluutioversioina. Teoksessa on käsitelty tiiviissä muodossa kalaja kalastuskirjallisuuden historia maassamme 1500-luvulta 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin. Kalalajeja esitellään enemmän kuin niitä on Suomessa, joten Ruotsin länsirannikolla eläKUUKAUDEN INTERNET-VINKKI vien lajien kuvaukset on otettu Skandinaviens Fiskar -teoksesta ja S. edu:80/pinlimages.html. Esimerkiksi siitä, kuinka kalastuksenhoitaja Malmgren pysäytti ärhäköillä kirjoituksillaan kalanviljelyn yli kymmeneksi vuodeksi. M. Natinat kalojen vähenemisistä ovat alkaneet jo 1700-luvulla. Mela n ja Gösta Sundmanin upeasti kuvittamasta teoksestaSuomen kalat ( 1893). Voit vaiHattumakakipiirros Wisconsinin yliopiston sivuilta. ovat kauniita katsella, ja niistä aloitteleva kuvaaja näkee, mikä on ammattimaisten kuvien taso nykyään. Pohjolan kalojen kuvat ovat toki loistavan kuvataiteilijan ja virkamiehen Wilhelm von Wrightin piirtämät ja värittämät, mutta niiden yhteydessä olevat lajitekstit ovat erilaisia koosteita 0. wisc. Kuvallista antia on myös Ruotsin luonnonvalokuvaajilla (http://www. Tällä tavalla on toteutettu esimerkiksi laaja eläinkuvahakemisto http://netvet. Kuvan vapaa käyttöoikeus mainittiin sen kohdalla erikseen. Toisaalta Suomen kalansaalis on kasvanut noista ajoista lähtien jatkuvasti istutusten ja entistä tehokkaamman pyynnin vuoksi. Ideana on, että lehti tai muu ammattikäyttäjä valitsee käytettävän kuvan alkuperäistä kuvaa huomattavasti heikkotasoisemman nettikuvan perusteella. Kirjan ideassa ei ole moitLuontokuvia verkossa Kun edulliset diaskannerit ovat yleistyneet, verkkoon on ilmestynyt yhä enemmän kaikenlaista valokuvamateriaalia ja siinä sivussa myös luontokuvia. Mutta tähän riesaan kaikki www-palvelinten käyttäjät ovat tietysti muutenkin toteutuneet. Kirjan nimessä olisi pitänyt myös jotenkin näkyä teoksen todellinen sisältö, kalakirjallisuutemme historialliset vaiheet. Näin sinäkin voit auttaa luontoa, Tammi 1998, 121 s., 129 mk. Tekijänoikeuskysymykset on syytä muistaa myös kansainvälisissä kuvapankeissa seikkaillessa. Sinänsähän www-sivuilla olevan kuvan kopiointi omalle koneelle on tavattoman helppoa kuva vain vedetään hiirellä omalle kovalevylle. Kirjan nimi ja tekijä ovat harhaanjohtavia. Verkossa on runsaasti kuvakokoelmia myös yksityisillä ja järjestöjen sivuilla. Kalakirjallisuuden historia k:uvitettuna Wilhelm von Wright, : Pohjolan kalat, Tammi 1998, 370 s., 325 mk. Antti Halkka SUOMEN LUONTO 7/98. Kuvat 44 KIRJOJA Kivinilkka. Kalojen kuvat ovat moniin muihin von Wright -painatuksiin verrattuna omituisen haljuja ja kellertäviä. Gösta Sundmanin litografia Pohjolan kalat -kirjasta. Kalakirjallisuutta esitellessään Kolit kertovat kalanviljelyn alkuun ja kehittämiseen liittyvästä värikkäästä kirjallisuushistoriasta. Sittemmin syntipukeiksi nostettiin myös kaloja syövät linnut ja hylkeet, joita vainottiin ankarasti . Silloin moitittiin muun muassa kutuaikaisen pyynnin ylettömyyttä ja liian pienisilmäisiä nuottia. J. Linkkejä kotimaisten luonnonkuvaajien sivuille on koottu Suomen luonnonkuvaajat ry:n sivuille (www.co.jyu.fi/luonnonvalokuvaajat/). wustl. Tällaista esitystä ei ennen ole ollut. Kolit ovat laatineet myös suuren työn vaatineen laajan osion kalastusja kalakirjallisuutemme vaiheista sekä erikielisten kalannimien hakemiston. Sata vuotta vanhat tekstit ovat osin vanhentuneita. Arkiston 200 000 kuvasta ensi vaiheessa noin 1500 on nähtävillä verkossa. Alkuperäisen kuvan saa käyttöönsä postitse. Reuterin, A. Nilssonin käsikirjasta. Iiris Kalliola: Kun kirppu puree sinua. Kuva on hieman pehmeä, sillä se on painettu verkkoversiosta; esittelykäyttöön saatiin lupa. Tekstit ovat paaas1assa Reuterin ja Melan kynistä Ko lei lla höystettynä. Suomen luonnon kiusankappaleet, Tammi 1998, 108 s., 129 mk Luonnon suojelemisen voi alkaa omasta pihapiiristä. Mami Roinisen heinäkuinen karviaismittari Luonnonkuva-arkiston (www.lka.fi/) kokoelmista. edulpix.htm ja Wisconsinin yliopiston hämmästyttävänkin kattava kädelliskuvien kokoelma http://night.primate. naturfotografema.se/). Luonnonkuvaarkiston eli Luontokuvien otoksia ei saa käyttää ilman lupaa muuten kuin esimerkiksi lehden taittoa suunnitellessa. Antti Halkan ja Ulla Kokon kirjassa luonnonsuojelu ei jää pelkäksi käsitteeksi kirja innostaa käytännön työhön. Ne ovat usein itse asiassa linkkejä hajallaan verkossa oleviin kuviin. Heidän nimensä olisi kuulunut ehdottomasti myös kirjan kanteen. Lajinkuvauksia ovat täydentäneet ja korjailleet kirjan todelliset tekijät Antti ja Lauri Koti. Hän piti touhua kamariekonomien mielettömänä rahantuhlauksena
Vaelluksella kun pitää esimerkiksi osata tulenteko, tuntea kämppien käyttöperusteet, tietää miten joki ylitetään ja muistaa, että roskat kannetaan tunturista pois. Niin katoaa jälleen tämänkesäisen niityn vihreä puku, jossa paistavat leinikkojen läikät ja loistavat paikoin tuuheat harakanhattujen tupsut ja valkeat ja keltasilmäiset päivänkakkarat. Kirjasta löytyy uutta tietoa myös aikuiselle. " Joel Lehtonen: Putkinotko, SKS 1995. Haperohöperö mummo on päättänyt opettaa lapset sienten ystäviksi Hän vie heidät joka päivä metsään, ja lopulta jopa ennakkoluuloisin Mikko narrataan maistelemaan rouskuhampurilaisia. Ne ovat hauskasti piirrettyjä. Kirjassa käydään selkeästi läpi mökin ympäristö (puut, pensaat, kukat, ja muun muassa niityn sekä nurmikon taitot siemenohjeineen); myös rakennuksille annetaan kunnostusvihjeitä. kuttaa siihen, kuinka perhoset viihtyvät puutarhassasi tai jäävätkö sammakonpoikaset eloon. Mutta nopeammin kuin haravat jaksavat heiniä kerätä, on sitä jo kaatunut ja kaatuu yhä. Kojon päätalomaisen tarkkaa, osin vanhentunuttakin Lapin retkeilyopasta. Sieniaiheiset runot tuovat mukavan lisän kirjaan, vaikka katkaisevatkin hankalasti juonen kulun. Lasten oma sienikirja Jatta Soini Tuula Korolainen (teksti) ja Leena Lumme (kuvat): Kantarelli sanoi Elli, Lasten Keskus 1997, 1 JO s.,182 mk. Luontoa kunnioitetaan, kärpässientäkään ei potkaista kumoon, koska se on ilo silmälle. Tietoa saa niin varusteista, ruokapuolen kokoamisesta kuin monista retkeillessä esiintulevista tilanteista. Iiris Kalliola kertoo kirjassaan siitä, miksi jotkut luontokappaleet käyttäytyvät kiusallisesti, mutta myös niiden merkityksestä ja hyödystä luonnolle. Iiris Kalliola tietää, että luonnossa selviytyminen voi joskus tuntua tukalalta. Kummasti nämä kaksi kirjaa kuuluvat yhteen, kuin eilinen ja tämä päivä. Elli, Ville ja Mikko lomailevat viikon ajan mummolassa. Hienoa, että kirja alkaa aakkosista: kuka voi lähteä vaeltamaan, mitä tarkoittaa normaalikuntoinen ja miten suunnitella retkensä. Leja yllyttää Topia ja pikku Sanelmaa voittamaan hänen kanssaan nuo niittomiehet. Kirjan tekijät sanovat vanhan korjaamisesta: "Olisi hyvä asua paikassa vuosi tai pari ennenkuin alkaa tehdä mitään muutoksia. Lukija saa ihmetellä luonnon monimuotoisuutta, eikä tieto lisää tuskaa, vaan parantaa ihmisen kykyä selviytyä. Kirjan kuvat tuovat paikoitellen mieleen ruotsalaisen Lena Anderssonin Maijakirjat. tu lasten tietokirja. Mikä neuvoksi, kun ampiainen pistää pahasti tai kyy puree, sillä hätääntyminen ei hyödytä. Kuivuneen heinän lemu leviää yli päivänpaisteisen ja helteisen niittyaukean. Vanhoissa pihoissa käytetyt ratkaisut ovat käyttökelpoisia nykyäänkin; niitä voi toteuttaa myös kesämökillä tai omakotitalossa. Kirja sopii myös niille, joilla ei ole omaa maata; yhdistysten kautta voi osallistua mm. Jokamiehenoikeuksien rajat on myös syytä tietää luonnossa liikkuessa. Kirjasta löytyy hyviä neuvoja miten pärjätä esimerkiksi myyrien tai ukkosen kanssa. Kukkakedonkaan ei tarvitse olla pelkkä haave: pihan ilmettä voi rikastuttaa pienellä kedolla tai lampareella kosteikkokasveineen. Vaikka kirja on suunnattu lapsille, se on oivallinen koko perheen oppikirja sienestämistä aloitteleville. Kirja alkaa sadulla, jossa on tietoa sienistä ja metsässä liikkumisesta. Metsässä tukkaan kaivautuva hirvikärpäsarmeija, varpaan välistä uimarannalla tuijottava iilimato tai korvassa laulava Suomen 40 hyttyslajin edustaja voi viedä mielenrauhan. Käytännönläheinen kirja kannustaa oman työn arvostukseen, ajan ja vaivan uhraamiseen sekä mökin että ympäristön kunnostuksessa. Pihapiirin perinteitä Jatta Soini Anu Ranta ja Jouko Ranta: M ummonmökin pihapiiri Maaja kotitalousnaisten Keskus 1997, 83 s., 162 mk. Siksi viikko Lapissa vastaa kuukauden lomaa kotona siksi vaelluksella ei ole tapana puhua töistä." En silti vielä heitä pois Raimo 0. Anu ja Jouko Rannan kirjanen sisältää yllättävän tuhdin paketin perinnetietoa, käytännön neuvoja ja ohjeita, kuinka säilyttää ja kunnostaa mummonmökki pihapiireineen. Loppuosassa ovat kappale sienen rakenteesta, valokuvin varustetut kuvaukset yleisimmistä ruokasienistä ja myrkkysienistä, sienikalenteri sekä ohjeita lapsille maistuvista sieniruuista. Vaikka Päivi Koivisto-Alangolla on runsaasti kokemusta Lapin vaelluksista, hän malttaa asettua sellaisen ihmisen asemaan, joka suunnittelee ensimmäistä vaellustaan. Runsas nelivärikuvitus ja pii1TOkset antavat kirjaan kauniin lisänsä. Leena Lumpeen piirros Kantarelli sanoi Elli -kirjasta. Sanelma innostuu. Koiranputket kellahtavat jäykkinä kosteita ojien reunoja pitkin ... Tiesitkö, että kärpässienillä on ennen tapettu kärpäsiä ja että "punanahat" saivat sotamaalauksiinsa väriä punaorakkaasta. Selkeä, myös hyödyllisiä yhteystietoja ja Internet-osoitteita sisältävä kirja sopii kokeneemmallekin vaeltajalle herättäen retkeilyhalun: "Elämä pelkistyy syömiseksi, liikkumiseksi ja nukkumiseksi, eikä mitään muuta kaipaa. Ilmestyi alunperin kahtena osana: Putkinotkon metsäläiset 1919 ja Putkinotko n herrastelijat 1920. Barbro Elgertin selkeät piirrokset auttavat kirjan ohjeiden omaksumisessa. Teksti on elävää, välillä melkein tuntee sateisen metsän tuoksun. Topi kiskoo hetken niin, että haravan tervatut piit ruskavat. Pääpaino on käytännön neuvoissa, vaikka kirjassa kerrotaan myös Lapin eri alueista ja annetaan reittivaihtoehtoja. Kun mummonmökit ovat nykyään mm suosiossa, on " KIRJAKALENTERI Heinäkuu Nyt tulee haravointiin ja karheiden kääntämiseen vauhtia. Heini-Maria Tast Käyttöohjeita lapinkävijöille Päivi Koivisto-Alanko: Lapinkulkijan opas, WSOY 1998, 224 s., 160 mk. niittytalkoisiin tai vesistöjen kunnostamisiin. Tietoisku sieniryhmistä ja sienten rakenteesta on raskaanlainen. Sitä olisi voinut keventää aiheeseen sopivalla kuvituksella. Työ aloitetaan nykyisyyden ja menneisyyden kirjaamisesta, koska tietämällä menneisyyden ymmärrämme nykyisyyttä." Jatta Soini 45. Kirja on sujuvasti kirjoitetSUOMEN LUONTO 7/98 KIRJOJA Elli ja keltahapero. mukavaa tuntea tämän suomalaisen kulttuuri-ilmiön historiaa. Asiatekstin lomaan mahtuu kirjoittajan päiväkirjanomaisia vaellusmuistoja
Reilu viikko ennen messuja tämä ilmoitti, että messuille saadaan kestoastiat sekä ruokaettä olutravintolaan. Osa jäi ihan sen takia syömään." Kun aiempina vuosina jätettä on tullut kontillinen, nyt sitä kertyi vain puoli säkillistä päivässä. Jos tilaavievää muovia kuljetetaan pitkiä matkoja, hyöty voi jäädä vähäiseksi. Matti myöhäisiä Pyhäjärvi opastaa kysymään astioita kouluilta ja ravintoloilta tai haalimaan sukulaisilta ja tuttavilta. 30 vuotta alalla olleena ajattelin ensin, miten helppoa olisi vain levittää kertakäyttöastiat. Jos muovijätteessä on paljon klooripohjaisia muoveja kuten Pvc:tä, sen poltosta aiheutuu merkittäviä haittoja ympäristölle. Niin sanotun energiajätteen muoviosuudesta ei vielä ole 46 VASTUULLINEN KULUTTAJA Kestoastia on luksusta! Kari Mankonen Astianpesuvaunussa tiskataan tunnissa 500-1000 hengen astiat. Rovaniemellä kahvikupit 50 hengelle saa vuokrattua 115 markalla, kertoo Lapin Marttapiiriliiton erikoisneuvoja Maija Pyhäjärvi. Elintarvikeviraston keväisessä tutkimuksessa huomattiin, että kauppaliikkeissä käytetyistä elintarvikkeiden käärintäkalvoista peräti kolmannes oli Pvc:tä. Toisena etuna on mainittu, että useimpien muovilaatujen polton päästöt ovat pienemmät kuin kivihiilen tai raskaan polttoöljyn. "Ilman Agenda-projektin ideoita ja tukea ei tähän olisi päädytty. Ajatus astianpesuvaunusta oli kuitenkin jäänyt kytemään Ossi Grönqvistin mieleen. Myös heinäpaalien naru on toimitettava sekamuovin joukkoon. Luonnonsuojeluliitossa katsotaan, että voimavarojen suuntaaminen materiaalin polttoon tekee ehkäisyn vähemmän houkuttelevaksi sekä vie resursseja neuvonnalla ja muulta jätteiden välttämiseen tähtäävältä toiminnalta. Muovit ovat pitkälle jalostettuja öljytuotteita ja niiden energiasisältö on suuri. Kertakäyttöastioita juhliin ei haluta. Kertakäyttöastioista ei vielä peritä haittaveroa, mutta selristöhyödyistä on keskusteltu kauan. Paalinarun muovina käytetään pääasiassa polypropeenia, mutta myös muita muovilaatuja kuten polyesteriä ja polyamidia. Siksi muovijätteen poltto kiinnostaa. Vesa Kärhä Suomen muoviteollisuusliitosta kertoo, että Suomessa muovista kierrätetään uusiomateriaaliksi vain viidestä kuuteen prosenttia. Jätelain mukaan jätemääriä pitää ensisijaisesti pienentää ehkäisemällä jätteiden syntyä. Toisaalta säästettiin kertakäyttöastioiden hinta sekä jätemaksut. Kuluttajatuotteista saadaan eniten talteen virvoitusjuomapullojen korkkien muovia. Päivi Karvinen kertoo, kuinka jo oli ehditty sopia, että kestoastioita käytettäisiin vain osassa messuravintoloita. Käytännössä eri muovilaatuja ei ole mahdollista erottaa. Suurin osa kierrätysmuovista saadaan kaupoista ja teollisuudesta. Pvc:n tuotanto ja käyttö on viime aikoina lisääntynyt. Jos paikkakunnallasi on sekamuovin keräyspiste, kasettien kuoret kelpaavat sinne. Erillistä polystyreenin keräystä ei ole juuri järjestetty. "Mietimme, voiko tilastoja. Messujen ruokahuollosta vastannut ravintoloitsija Ossi Grönqvist ja Raumalle paikallista kestävän kehityksen ohjelmaa laatinut projektisihteeri Päivi Karvinen kiittävät kestoastioista kilvan toisiaan. Kasettien muovi on pääosin polystyreeniä. Sitä kerätään lähinnä niin sanottuun kuivajakeeseen, joka on tarkoitus polttaa teollisuusvoimalaitoksissa. Ensimmäiset varaavat jo vuotta aiemmin, kun viimeiset soittavat paria päivää ennen juhlia. Astiat pestiin messupaikalle vuokratussa astianpesuvaunussa, Ekoseiverissa. "Monet ihmettelivät, että teillä on täällä oikein porsliiniastiat ja teräksiset ruokailuvä(jneet. Salla Tynys Olli Hietanen/Luon1okuva1 Muovin kierrätys on järkevää, jos saadaan talteen suuria määriä puhtaita muovilaatuja ja siten korvataan uutta tuotantoa. Kestoastiat tulivat hiukan kertakäyttöisiä kalliimmiksi: kuluja tuli pesuvaunun sekä astioiden vuokrista. Mutta lopulta tuntui tosi hyvältä, kun tehtiinkin toisin", Grönqvist sanoo. Kysytyimpiä astiat ovat lakkiaisten aikaan. Muovin kierrätyksen ympätämä olla totta, kun kuitenkin ruokimme tuhat ihmistä", Grönqvist kertoo. Grönqvistin mukaan astianpesuvaunu toimi mainiosti ja sai hyvää palautetta. Reilu vuosi sitten keksitty Ekoseiveri ei poikkeuksellisuudestaan huolimatta ole ihan ainut vaihtoehto suurtilaisuuksien kestoastiatarjoiluun. KUUKAUDEN EKONEUVO Kuukauden ekoneuvo perustuu lukijoiden kysymyksiin. Atollin astioita on nähty muun muassa Sörnäisten katuajojen VIP-vierastarjoilussa. Suomen luonnonsuojeluliitto vastustaa muovin polttoa lähinnä kahdesta syystä. Tosin nykyisin monilla paikkakunnilla keräyspisteisiin toimitettu muovijäte menee kaatopaikoille. Myös 4Hkerhot keräävät taas tauon jälkeen maatalousmuovia. Rauman Lions Clubin kevätmessuilla herkuteltiin tänä vuonna ensi kertaa pahvilautasten sijasta pos(jinilautasilta, ja oluttakin ryystettiin pestävistä tuopeista. Toinen syy on epäily niin laistakin on kaavailtu pakkausten verotusta miettivässä valtionvarainja kauppaja teollisuusministeriön työryhmässä. "Se oli todellinen arjen ekoteko", Karvinen kehuu. sanotun energiajätteen polton puhtaudesta. Mitä ympäristöhyötyä muovinkierrätyksestä on. Pekka Heikuralle voi lähettää postia osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai suoraan joko f axilla (03) 335 4212 tai sähköpostilla pekka.heikura@sci.fi Monen sortin muovit Voiko tavallisten äänikasettien muovikansia laittaa muovinkeräykseen, entä heinäpaalien muovinaruja. Pekka Heikura SUOM EN LUONTO 7/98. Pääkaupunkiseudulla toimiva Astiavuokraus Atoll kuljettaa astiat pitopaikalta omaan pesutilaansa pestäviksi. Ajatuksena on, että se korvaisi öljyä ja kivihiiltä. Vaunun voi tänä kesänä nähdä ainakin Pori-Jazzeissa ja Seinäjoen Tangomarkkinoilla. Pienempiin tilaisuuksiin astioita voi vuokrata marttajärjestöiltä sekä kaupunkien kotitalouskeskuksista. Ongelmana ovat myös hyvin monet muovilaadut ja sekamuovin vähäiset hyödyntämismahdollisuudet
Oikotietä onneen ei valitettavasti ole. Silloin rikkaruohojen rönsyt eivät pääse tunkeutumaan penkkiin. Hyvin kuumalla säällä kasveja on hyvä lisäksi suihkutella vedellä: haihtuva vesi jäähdyttää kasveja nopeasti . Kukat voi istuttaa tilapäisesti muualle. Olisiko joku tuuletin hyväksi. Pikkuiset käenrieskat viihtyvät hyvin myös pensaiden alla. Miten pääsisin eroon voikukasta, joka on vallannut kukkapenkkini. Kun rikkaruohoista on päästy, penkin pinnalle levitetään viidestä kymmeneen sentin kerros kompostinsekaista multaa. Kesän kuluessa rikkaruohot kalpenevat valon puutteessa kuoliaaksi. Toinen mahdollisuus on rikkoa mullan pintaa hiukan lapiolla, rajata alue juurimatolla ja levittää penkin päälle koko kesän ajaksi voimapaperia, sanomalehteä tai muuta tiivistä kateainetta. Paikka on varjossa ja rikkaruohojen valtaama. Monet varjossa viihtyvät rönsyilevät maanpeitekasvit sopivat myös pensaan alle. Niiden itämistä voi ehkäistä levittämällä kukkapenkkien pinnalle taimien väleihin parin sentin kerroksen lannoittamatonta ja kalkitsematonta turvetta tai sahanpurua. Sillä kannattaa kaivella voikukkia ylös koko kesän aina kun ehtii. Suihkuttaa ei kuitenkaan saa enää illansuussa, jotteivät sienitaudit iske. Voikukka täytyy vain kitkeä penkeistä. Nurmikolla voikukka ei juuri haittaa. Ehkä näppärin konsti kasvihuoneen viilentämiseksi on varjostus. Erityinen kapeateräinen voikukkarauta on myös avuksi. Torven ilmanottoaukko järjestetään katonrajaan. maassa ja sietävät varjoa. Kun aurinko paistaa keskellä päivää, tuuletustorvi lämpenee Pauli Nieminen/Luontokuvat ja lämmin ilmapatsas imee tehokkaasti ilmaa kasvihuoneesta. Mitä siihen voisi istuttaa. Nurmikolla kukkivat voikukat ovat kauniita, mutta valitettavasti niistä leijailee siemeniä kohti kukkapenkkejä. Kesä 1997 oli poikkeuksellisen lämmin, mutta kyllä tavallisinakin kesinä kasvihuone lämpenee liikaa, jos aurinko paistaa. Liika 'lämpö ilmiselvästi haittasi kasveja. Pilvisinä päivinä tuuletus pysyy pienenä, ja kylmällä säällä tuulettimen voi sulkea tukkimalla ilmanottoaukon. Rikkaruohot kannattaa hävittää penkistä ennen kuin siihen istutetaan mitään. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Vaatimaton keltakukkainen rönsyansikka menestyy melkein missä hyvänsä, tuoksuvaa kesäpikkusydäntä voisi myös kokeilla. Miten saisin tuuletusta tehostettua. Jos penkissä jo kasvaa kukkia, ne olisi paras nostaa ylös maan kunnostamisen ajaksi. Kun ne on saatu pois, penkki rajataan maahan upotettavalla juurimattokaitaleella, joka saa olla ainakin 20 sentin levyinen. Jatkuva puhallus saa kasvit kuivumaan entistäkin nopeammin. Kesäaikaan Suomessa on valoa yllin kyllin, joten kasvihuoneen lasit voi huoletta sivellä ohuella kalkkimaidolla tai huoneen päälle voi levittää harson. Katepaperin alle voi levittää ensin parin sentin kerroksen kompostia, niin katteen alla viihtyvät kastemadot sekoittavat sen maahan. Kasvihuoneen katolle voi sen sijaan asentaa aurinkokasvihuoneita kehitelleen, nykyään Kaustisilla asuvan arkkitehti George Woolstonin tapaan neliskulmaisen tuuletustorven, jonka kolme sivua on maalattu sisäpuolelta mustaksi ja etelänpuoleinen seinä on läpinäkyvä. Myrkkyjä en halua käyttää. Multasormipähkinät voi lähettää pureskeltaviksi myös suoraan osoitteella Rea Peltola, Venetahontie 374, 19920 Pappinen tai vesa.koivu@co.jyu.fi Mitä kukkia orapihlajan alle. Kun aurinko kääntyy länteen, tuuletustorvi jäähtyy ja tuuletus automaattisesti vähenee yön ajaksi. Paperi peitetään vielä muutaman sentin kerroksella puunkuorta tai sahanpurua. Siten tuuletustorvi imee ilmaa kasvien yläpuolelta, missä ilma on kuuminta, eikä pahin veto osu suoraan kasveihin. Haluaisin kaunistaa orapihlajan alla olevaa kukkapenkkiä. Varjoisalla paikalla pensaan alla menestyvät monet keväällä kukkivat kasvit: ne ehtivät versoa ja osittain lakastuaki n, ennen kuin varjo käy liian synkäksi ja pensas alkaa toden teolla imeä maasta vettä ja ravinteita. Rea Peltola 47. Kukintaan asti voikukka kasvaa juurensa vararavinnon voimalla, ja laihtunut juuri lähtee yleensä kokonaisena, kun voikukanruusukkeeseen tarttuu aivan tyvestä ja vetää varovasti. Harso otetaan pois tai kalkkimaito pestään laseista syksyllä, kun valon määrä vähenee ja kaikki auringon lämpö tarvitaan avuksi kypsyttämään loppukesän sato valmiiksi. Perennoista kaunis keltakukkainen kevätvuohenjuuri kukkii jo toukokuussa ja lakastuu ennen keskikesää. Harsoa voi myös käyttää ensiapuna hallayön uhatessa, vaikka tehokkaimmin kasvit suojataan kylmältä levittämällä harso suoraan kasvien päälle. Miten eroon voikukasta. Pikkusipuleista heleänsiniset idänsinililjat, krookukset, posliinihyasintit ja helmililjat menestyvät melko kuivassakin SUOMEN LUONTO 7/98 Kevätkaihonkukka viihtyy pensaan alla. Siihen taimet on helppo istuttaa. Varjostus alentaa kasvihuoneen lämpöä kuumimpaan aikaan jopa useita asteita. Tuuletin ei ole oikein hyvä keino kasvihuoneen jäähdyttämiseen. Viilennystä kasvihuoneeseen Viime kesänä pienoiskasvihuoneemme oli jatkuvasti aivan liian kuuma. Pikkutalvio, sinikukkainen kevätkaihonkukka ja violetinpunerva peittokurjenpolvi ovat kauniita koko kesän. Helpointa voikukan kitkeminen on silloin, kun kasvi on aukaisemassa nuppujaan. Pidin koko kesän luukkuja ja ovea auki, ja aina vain lämpötila pyöri neljänkymmenen asteen korvilla. Rikkaruohot kaivetaan juurineen pois varoen katkomasta orapihlajan juuria
Etelä-Suomen jokaiselle hehtaarille lankeava vuotuinen 5-10 kilon typpikuorma saattaa olla kissankäpälälle liikaa: toiset kasvit rehevöityvät ja tukahduttavat pienen kasvin alleen. Kissankäpälää kasvaa koko maassa. Jos siis haluaa marjoja, täytyy jostakin lähiseudulta etsiä toinen mesimarjakasvusto ja siirtää sieltä muutama ruusuke juurineen tähän "omaan" kasvustoon. Todennäköisenä syynä runsauteen oli luonnonniittyjen, kaskiahojen, hakamaitten ja metsälaidunten runsaus nimenomaan oli , sillä mesimarja on niukentunut tälläkin alueella. Seppo Vuokko Onko linnuilla unilukkaria. Luukalojen kudosnesteiden suolapitoisuus on yhden prosentin vaihei lla riippumatta siitä, ovatko ne meren tai sisävesien kaloja. Pihatien kissankäpälät olivat eri sukupuolta. Pelkästä maaperän hapantumisesta ei voine olla kysymys, sillä monet kissankäpälän kasvupaikat ovat luonnostaankin happamia. Sisävesikalojen kudosnesteiden suolapitoisuus on suurempi kuin ympäröivän veden, ja siksi kalaan tunkeutuu vettä kidusten ja muunkin ihopinnan kautta. Jos kasvustot taas muodostuvat useista yksi löistä, pölytys onnistuu ja marjojakin tulee. Marjaton mesimarja Mökkini lähellä on hyvä mesimarjakasvusto, joka ei kuitenkaan tee marjoja. Mesimarja on yleinen suurimmassa osassa Suomea, mutta se matjoo runsaasti vain Perämereltä Laatokkaan kulkevalla leveällä vyöhykkeellä. Tuntureillakin se on tunturikissankäpälää tavallisempi ja runsaampi. Ruotsissa kissankäpälän on todettu kärsivän happosateista. Saasteiden suoranaista vaikutustapaa ei tiedetä. Emikasvin mykeröt ovat yleensä vaaleanpunaisia, hedemykeröt valkoisia. Kysyjä on aivan oikein havainnut lintujen aloittavan laulunsa eli heräävän eri aikoihin. Valtameren suolapitoisuus on 3,5 prosenttia. Parhaassa tapauksessa marjoja tulee jo samana kesänä. Näin on erityisesti eteläisimmässä Suomessa, missä mesimarja on suhteellisen niukka. Muutamassa viikossa haivenelliset siemenet kypsyvät ja leviävät tuulen mukana. Liuosten pyrkimyksenä on tasoittaa väkevyyserot. Kala kuitenkin pyrkii pitämään suolapitoisuuden vakaana ja erittää SUOMEN LUONTO 7/98. Seppo Vuokko 48 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Jarkko Mäkineva/Luontoku vat Kissankäpälän väri kertoo sukupuolen: emikasvit ovat vaaleanpunaisia ja hedekasvit valkoisia. Eri lintulajit näyttävän heräävän hieman eri aikoihin. Tuskin tässä marjavyöhykkeessä on sen suurempaa taikaa, kuin että tällä alueella mesimarja on runsaimmillaan. Kullakin linnulla on lajille tyypillinen vuorokausirytmi. Kissankäpälät kateissa Maalle 20 vuotta sitten muuttaessani kissankäpälä oli yleinen, ja sitä oli pihatiellämmekin kaksi yksilöä, punainen ja valkoinen. Pohjoisessa kissankäpälä on edelleen yleinen, mutta etelässä se on selvästi niukentunut. Kalan kudosten ja veden välissä on pintakerros, iho, joka on kidusten kohdalla ohuimmi llaan. Se viihtyy valoisilla, kuivahkoilla ja niukkaravinteisilla paikoilla kuten mäntymetsissä, metsäkallioilla, polkujen ja metsäautoteiden varsilla sekä kuivilla, hiekkaisilla niityillä ja kedoilla. Nyt kissankäpälää ei näe missään, vaikka mitään merkittäviä ympäristömuutoksia ei ole tapahtunut. Lintumaailman unilukkari on sama kuin kaikkien muidenkin: aurinko. Kissankäpälän pölyttäjistä ei taida olla paljonkaan havaintoja, mutta ainakin perhoset ja kimalaiset pitkine imukärsineen kelpaavat pölyttäjiksi. Miksi. Voisiko tilannetta jotenkin parantaa. Onko lintumaailmassa unilukkari, joka kertoo toisille linnuille, että on aika herätä. Mesima1ja tekee marjoja vain, jos kukat pölytetään toisen yksilön siitepölyllä. Itämeren kaltaisessa murtovedessä se on pienempi ja vähenee tietyin paikoin lähes sisävesien tasolle eli vähän yli nollaan. Kaikki ketoja niittykasvit ovat vähentyneet niittyjen huventuessa, mutta kissankäpälä tuntuu niukentuneen myös metsäkasvupaikoillaan. Ilmiötä kutsutaan osmoosiksi. Kalan kudosnesteiden ja kalaa ympäröivän veden väkevyyserosta sitten riippuu, mihin suuntaan vesi ja suolat kulkeutuvat. Mesima1ja levittäytyy kasvullisesti maanalaisten rönsyjen avulla, ja niin laajakin kasvusto voi olla yhtä ja samaa yksi löä. Kun koko kasvusto on samaa yksilöä, ei ma1joja kehity, vaikka kimalaiset kuinka lentelisivät kukasta kukkaan. Seppo Vuo/anto Samat suolat Mikseivät merikalat ole sen suolaisempia kuin järvikalatkaan. Linnut voivat olla hämärissä aktiivisia, varsinaisia yölintuja tai päivällä aktiivisia, eri lajit päivän eri aikoina. Iho muodostaa puoliläpäisevän kalvon, joka päästää lävitseen vettä ja osittain myös siihen liuenneita suoloja. Miksi kissankäpälä on hävinnyt. Syynä ovat sa~akavalan hitaat ympäristömuutokset: maaperän ravinnetilan muuttuminen ja metsien tihentyminen. Ehkä syyllisiä ovat ilman kautta leviävät typpiyhdisteet. Lajit noudattavat sitä vuorokausirytmiä, johon evoluutio on ne koulinut
Runkohaapsasen toukat ovat ainakin palokärjen ja valkoselkätikan tärkeää ravintoa. Jonkun kerran on muun muassa kysytty sitä, onko kurjenjalan mesi huumaavaa. Itse kuoriainen on kolmen sentin mittainen, oliivin vihreä, pitkätuntosarvinen, ja sormiin otettuna se päästää etuselkänsä ja peitinsiipiensä välistä vihaisen tuntuista nitinää. Se juo jatkuvasti vettä korvatakseen poistuvan vesimäärän ja saa samalla runsaasti suoloja. Koiraat hakeutuvat lentäen paikalle, laskeutuvat läheisyyteen ja alkavat etsiä. Silloin hän yhtäkkiä ymmärsi, että kasvit ovat eläviä olentoja, jotka ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Kauri Mikkola Löytöretkeilijänä kasvimaailmassa Retkeilemme paljon luonnossa. Kymmenen kesää vierähti Lapissa muun muassa Geologisen tutkimuskeskuksen hommissa. Kalalajien kyky ylläpitää suolatasapainoaan vaihtelee, ja siksi meidän rannikoillamme ei ole mereistä kalalajien runsautta. Samalla se menettää suoloja. Lehdessä on artikkeleita ennen muuta Suomen, mutta joskus myös muiden maiden kasveista. Kirjoista omintakeisimmat ja kiinnostavimmat ovat olleet Uhatut kasvimme (1983), Kämmekät, Suomen orkideat ( 1987), ryhmätyönä tehty Toukohärkä ja kultasiipi, Suomen niityt (1 994) ja kolmiosainen suurteos Suomen Luonto, kasvit (1994-1995). Vuokko on osallistunut ainakin parinkymmenen kirjan tekoon. Ne osaavat naputella syvän kartion tavoittaakseen ytimessä olevan Lihavan toukan. Kasvitiedoista kiinnostuneita tahoja on loppujen lopuksi varsin monia, eikä kukaan ole kiinnostunut aivan kaikesta. Harri Dahlström Toukan töitä Kaadoin pellon reunan pikku puita, ja jokaisessa alle kymmensenttisessä haavassa oli sisällä noin sentin läpimittainen pyöreä reikä, jossa oli ruskeaa purua. Kerran hän sai seurata sylkikaskaiden häämenoja. Kotipiha innoittaa Seppo Vuokkoa Vuodesta 1976 Luontoillan kasviasiantuntijana ollut Seppo Vuokko opiskeli kasvitiedettä Helsingin yliopistossa 1967-1974. Suurempien haapojen puuaineksesta voi löytää vielä isompia, selvästi litteähköjä käytäviä, jotka voivat olla molempien puuntuhoojalajiemme tekemiä sekä pyöreitä, tiiviisti vaalean purun täytSUOM EN LUONTO 7/98 KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luonwillan asiantuntijoiden vastallaviksi osoilleeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Vuokko seuraa kotipihan tapahtumia vaikkapa polttopuita pilkkoessa, ja kun hän havaitsee jotakin mielenkiintoista, työ joutaa jäädä. Tampereella toimii maan ainoa paikallinen kasvi49. Seppo Vuokko on ollut kiinnostunut kasveista lukioajasta lähtien. Atlastyöhön siis ehti i vielä! Ehkä ensiksi kannattaa ottaa yhteyttä lähimpään kasvimuseoon, ja sitä kautta löytyy kanava, jota pitkin tiedot kulkevat nopeimmin niitä tarvitsevalle ja käyttävälle. Tarvitaanko selvissä tapauksissa lajinmäärityksen varmistusta kasvinäytteitä ei aina raaskisi ottaa ja valokuvat onnistuvat harvoin riittävän hyvin. Miten havainnot ilmoitetaan. Siksi esimerkiksi kaikki Luontoillan yleisöltä ja Suomen Luonnon lukijoilta tulevat kysymykset ja havainnot ovat arvokkaita. Helsingin kasvimuseo julkaisee kasviharrastajille suunnattua lehteä Lutukkaa. Kerta kerran jälkeen ne tekevät huteja, kiipeävät väärän korren päähän ja saavat palata takaisin. "Linneläinen kasvitiedehän on äärettömän kuivaa", Vuokko myöntää. Kysyjä sattuu olemaan tamperelainen. Mieluiten hän sinnittelisi mäntynä kallion kolossa. Kysyjät ovat nähneet, että kukassa vierailleet hyönteiset ovat olleet käynnin jälkeen tokkurassa. Onko maassamme kasvieteellistä laitosta, joka tarvitsisi ja ottaisi vastaan tällaisia havaintoja. Vähäsuolaisissa rannikkovesissämme voi toisaalta tulla toimeen moni sisävesien kalalaji. Merikala poistaa liialliset suolat kudoksistaan kidusten kautta ja ulosteiden mukana. Kiintoisia löytöjä esitellään sekä laajempina tiedonantoina että lyhyemmin, luettelomaisessa muodossa. Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo hoitaa koko maan kattavaa kasvistorekisteriä j a on vetänyt muun muassa Suomen kasviston atlaskartoitusta. Tekijä on tavallisen kovakuoriaisen, runkohaapsaseksi ristityn sarvijäärän toukka. Jos on kiinnostunut ennen muuta aktiivisesta suojelutyöstä, voi ottaa yhteyttä myös alueensa ympäristökeskukseen. jatkuvasti vettä munuaisten kautta virtsana. Kun sain nähdä tunturikasveja, ymmärsin, että kasvit ovat maan eri osissa erilaisia ja vaativat tiettyä kasvualustaa." Kasveilla ja eläimillä on myös mielenkiintoisia suhteita. Mitään toukkia niistä ei löytynyt. Tämä on hyvin luonteenomainen jälki, joskin reikä on muistaakseni hitusen soikiomainen. Joskus sattuu silmiin kasviesiintymä, joka ansaitsisi tulla yleisempään tietoon. Alice Karlsson Seppo Vuokko löytää kiintoisia suhteita kaikenlaisista elinpiireistä. Mikä ne oli tehnyt. Mielenkiintoinen kysymys! Entäpä mikä kasvi Vuokko haluaisi olla. Keskeisiä tiedonkokoajia ovat kasvimuseot, joiden osoitteet ovat ohessa. Omalla pihalla Kannuskoskella on muutaman aarin niitty, josta Vuokko on poiminut runsaasti ideoita kirjoituksiinsa. Korvaukseksi kala saa suoloja ravintonsa ja kidusten kautta. Kukka antaa kärpäsille suojan ja ravinnon, ja kärpäset toimivat pölyttäjinä. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki,jeitse. "Mutta minut herätti Lappi. Kasviatlas on jo julkaistu tietokonelevykkeenä, mutta aineistoa täydennetään ja tarkennetaan jatkuvasti. Merikala toimii pamvastoin, sillä se menettää jatkuvasti vettä kidusten ja ihon kautta. Suomen Luonnon toimittaja Seppo Vuokosta tuli 1978, päätoimittaja neljä vuotta myöhemmin ja vapaa kirjoittaja 1984. Toukan läsnäolon tietää siitä, että se työntää purua ulos reiästä. Esimerkiksi kulleron pölytys on kullerokärpästen varassa. (09) 1918 637. Lutukan voi tilata: kasvimuseo/Anne Mainas, p. Loppujen lopuksi suurin osa pareista ei löydä toisiaan. Seppo Vuokolla on onni asua luonnon keskellä. Monia asioita on vielä selvittämättä, ja koko ajan tulee lisää tietoa. "Elämä ei ehkä olisi aivan helppoa, mutta se saattaisi olla pitkä, ja ainakin ympärillä olisi valoa, väljyyttä ja laajat näkymät!" Alice Karlsson tämiä käytäviä, joita tekevät puupistiäisten toukat. Haapsasia on muitakin lajeja, mutta ne ovat pienempiä ja jälki toisenlaista. Häät vietetään seuraavasti : Naaraat kiipeävät korren päähän j a tuoksuvat
(08) 553/ 0ll. Biologiska samlingarna vid Åbo Akademi, Porthansgatan 5, 20500 Åbo, p. Arvellaan, että tervapääskyt nukkuvatkin yläilmoissa ja tarvitsevat koloa ainoastaan pesimiseen. Molemmissa tapauksissa on varmasti kysymys samasta ilmiöstä. Ilmeisesti samassa rakennuksessa tai lähettyvillä pesii myös tervapääskyjä. Heinäkuussa nuoret tervapääskyt etsivät itselleen pesäpaikkoja. Turun yliopiston kasvimuseo, Yliopisto, 20014 Turku, p. (03) 3631 958. Kysymyksessä ovat siis aivan ilmeisesti sellaiset tervapääskyt, jotka eivät vielä pesi, mutta jotka kuitenkin alkavat etsiä sopivaa koloa seuraavaksi kesäksi. (014) 601 211. Ne ovat vähintään kaksivuotiaita ja alf\ \ ~\ 11 J \ 1~ \ \1 1 \ \ I likka Koivisto kavat saavuttaa sukukypsyyden. Yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä puheenjohtajaan: Matti Kääntönen, Haiharankatu 22 B 8, 33710 Tampere, p. Linnut käyvät tar' 1 ! ' il,1'.J~ /1 kistamassa sopivaksi katsomiaan koloja. Samaan aikaan myös tervapääskyjen kirkuvat takaa-ajoryhmät ovat vilkkaimmassa vauhdissaan. Kaikkeen luontotietoon liittyy olennaisena osana varmuus lajin määrityksestä. On mahdollista, että nuoret tervapääskyt eivät vielä ole käyneet missään koloissa omasta pesästä lähdettyään. TVl tieteellinen yhdistys. (02) 2654311. Seppo Vuolanto Mäyrien kova kohtalo Mäyrä on asustellut muutamia vuosia vanhan riihemme alla. Tampereen luonnontieteellinen museo, PL 87, 33210 Tampere, p. Se julkaisee kahdesti vuodessa ilmestyvää Talvikki-lehteä. (03) 2/96 625. (017) 182 652. Poikaset ovat aivan kauhuissaan mokoman suorasiiven vierailuista. (06) 317 8607. Luontoilta YLE:ssä 19.7. Näissä tapauksissa räystäspääskyjen pesäaukot houkuttelevat tervapääskyjä. Samalla kun tervapääskyt etsivät pesäkoloja, ne myös harjoittelevat lentämään koloon. (09) 1911 Jyväskylän yliopiston museo, Kasvikokoelma, Seminaarinkatu 15, 40100 Jyväskylä, p. (02) 6335 567. Jos näytettä ei voi rauhoituksen tai muun syyn takia ottaa, määritys täytyy varmistaa valokuvalla tai käyttämällä paikalla asiantuntijaa. Radio Suomi 19.8. Lisää yhteystietoja löytyy Terhi Ryttärin ja Taina Kettusen toimittamasta kirjasta Uhanalaiset kasvimme ( Kirjayhtymä 1997). Voisiko mäyräemo hylätä pesän ja poikaset, SUOMEN LUONTO 7/98. Mikä saa tervapääskyt käyttäytymään noin riitai50 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat 1 j / ·j 1 ; ; 1 ' : / '' i sasti. Lisäksi nämä kirskulinnut pitävät metakkaa. Pesäpaikat etsitään olemassa olevien tervapääsky-yhdyskuntien läheltä. Ostrobothnia australiksen kokoelmat, Hovioikeudenpuistikko 9, 65100 Vaasa, p. Seppo Vuokko Kasvimuseoita: Helsingin yliopiston keskusmuseo, Kasvimuseo, Unioninkatu 44, PL 7, 00014 Helsingin yliopisto, p. Kuopion luonnontieteellinen museo, Myhkyrinkatu 22, 70100 Kuopio, p. Viime kesänä näin sillä ensi kertaa ainakin kolme poikasta. Radio Suomi 9.8. Mikä niille mahtoi tulla, kun näin ne kaikki kuolleina pienin väliajoin. Oulun yliopiston kasvimuseo, Linnanmaa, PL 333, 90571 Oulu, p. Terva pääskyt vauhdissa Miksi tervapääsky käy roikkumassa räystäspääskyn pesän laidalla. Räystäspääskyn pesä on kuitenkin liian pieni ja aukkokin on ehkä liian ahdas tervapääskyUe, joten räystäspääskyt voivat huokaista helpotuksesta. Tervapääskyt syöksyilevät pesää kohti ja takaa-ajoja tapahtuu ilmassakin. Parvekkeen räystään alla pes1V1en räystäspääskyjen pesärauha on mennyttä
Laaja käsikirja sammakkoeläinten biologiasta (Duellman & Trueb 1994) puoltaa pelästymisääntä kannattavia. Kauri Mikkola Kyy vihelsi Kummun päällä oli kyy 20senttinen etuosa pystyssä ja koko ajan kuului viheltävä ääni "hyy-hY.y-hyy". Heidän mielestään kyseessä ei ole pelkkä mekaaninen ääni vaan pelästyneen sammakon huuto, jonka elikko voi toistaa useita kertoja. Kun mäyränaaras on tullut sukukypsäksi, se ei synnytä joka vuosi vaan pitää ainakin yhden välivuoden. Sen leuat ja sieraimet ovat tiiviisti kiinni , kun se painaa alaleukansa pohjan lihaksilla ilman keuhkoihinsa. Kun odotimme poikasten kuoriutuvan, haapana olikin kuolleena puolen metrin päässä pesästään. Tämä juuri karvan saanut poikanen oli pää edellä kyyn nielussa. Silloin kyy on voinut puraista haapanaa sen hautomalaikkuun. Toisen kerran kaatuneella rungolla olleesta kyystä kuului rytmillinen sahaava ääni. Lähettäkää tiedot osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Raotin hiljaa mättään keskustaa ja hätkähdin melkoisesti, sillä kymmenen sentin päässä sormistani oli kierukalla kyy. Muualta kyynkään ei liene kovin helppo lävistää höyhenystä. Haavoja tai verijälkiä ei näkynyt. Konnan selkään ilmestyy karjaisun yhteydessä myrkyllistä vaahtoa. Ääni siis kuului kyyn sisältä, mutta ei ollut kyy. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Niillä seuduilla, joilla mäyräkansa on kasvanut tiheäksi ja kilpailu ravinnosta on kiristynyt, välivuosia voi olla parikin. Kauri Mikkola 51. Kysyjä kielsi, että kyseessä ol isi voinut olla vaikkapa yläpuolisessa puussa oleva lintu. Kauri Mikkola pyytää lukijoilta havaintoja sammakoiden ja kyiden ääntelystä. Kysymyksestä saa sen käsityksen, että pennut olivat tulleet pesän ulkopuolelle. En keksi muuta kuin, että kyy olisi ollut poikasten saalistus mielessään haapanan lämpimässä pesässä emon saapuessa hautomaan, tai ehkä se on peräti ryöminyt haapanan alle lämpimään sen hautoessa. Kuoreen merkintä Kysy luonnosta. Miksi kyy laulaa. Ihmettelin äänen jatkuvuutta. Meidän kahden sammakkolajimme, sammakon (Rana temporalis) ja viitasammakon (R. Kyyllä on yksi hyvin pitkä keuhko, oikeanpuoleinen, jossa olevan ilman avulla se toisaalta pystyy olemaan pitkiä aikoja sukelluksissa ja toisaalta saamaan aikaan pitkän varoittavan sihinän. Lohjanjärven saaressa oli kuusenoksan alla haapanan pesä rantakäärmeiden reitillä. Ilkka Koivisto Voiko rantakäärme tappaa. Esitin Luontoillan lähetyksessä, että mahdollisesti sammakon keuhkot vain äkkiä tyhjenevät ponnistuksessa tai puristuksessa ja nielusta ulos purkautuva ilma synnyttää äänen. Sammakko hengittää nielemällä ilman keuhkoihinsa. Samantien huomasin, ettei ole hätää, sillä kyy oli nielemässä yhä ääntelevää peltomyyrän poikasta. Voiko sammakko tieten tahtoen rääkäistä niin kuin pedon kynsiin joutunut jänis. Kysymme nyt lukijoilta, onko kyistä muita ääntelyhavaintoja kuin sihinää. Siinä välissä ovat äänihuulet. Aäni tuntui voimakkaalta mutta kuului silti vain noin viiden metrin päähän eläimestä. Kuuntelemalla vuorotellen kahdesta suunnasta sain sen paikannetuksi tiettyyn mättääseen. arvalis), omaehtoisesta hätä-ääntelystä ei ole varmoja havaintoja. Alueelle luonteenomaisella mättäisellä ylivuotisella nurmilauhaniityllä kuulin äänen, jonka luulin tuntevani peltomyyrän poikaseksi. Niinpä ainoaksi selitykseksi jää, että mäyräemo menetti henkikultansa. Kyy on ainoa myrkkykäärmeemme. Todiste olisi saattanut löytyä paljaalta iholta mahapuolen höyhenyksen keskeltä, kaksi vierekkäistä pikku haavaa. Monet trooppiset sammakot rääkäisevät saalistajan otteessa ja ilmeisesti usein pelastuvat sillä tavalla. Kummassakaan tapauksessa ei kuvattu kyyn liikettä äänen rytmissä, mikä tietenkin olisi huomattavasti varmentanut äänen lähdettä. Useiden muiden ohella Pertti Hartman ja Pauli Hemminki ovat eri mieltä. Rääkäisijän suu on yleensä ammollaan, mutta yhden sammakkoja yhden konnalajin tiedetään ääntelevän suu kiinni . SUOMEN LUONTO 7/98 KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat /äheltää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastallaviksi osoilleeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Tilanteen kuvaus on tärkeä: syntyikö ääni sammakon hypätessä, sitä puristettaessa, sen pelästyessä (ilman hyppyä) vaiko ilman aikojaan. Kysyjän kuvaama mäyränpentujen kova kohtalo ei voinut johtua ihmisen liikkumisesta pesän lähellä, olihan riihen alla asunut emomäyrä joutunut jo tottumaan siihen, sietämään sitä kerta kerta kerralta paremmin. Samalla loikkaavat sen naapuritkin. Äänteleekö kyy näin. Sihinän aikana näkyy hyvin, miten kyyn vartalo kapenee ja taas paksunee ilmavirran suuntauksen mukaisesti. Sammakko parkaisi Kun sammakkoa rutistettiin, se parkaisi. Pyydämme siis lisää lukijahavaintoja sammakon rääkäisyn luonteen selvittämiseksi. Amerikkalainen vihersammakko (Rana clamitans) parkaisee pelotettuna kuuluvasti (kuten tieteellinen nimi "ehtimiseen huutava") kertoo ja loikkaa veteen. Epäilys, että aam olisi tullut jostakin muusta lähteestä, elää siis vahvana. Jos mäyrä olisi sittenkin sydämistynyt kaksijalkaisiin, se olisi ilman muuta kantanut pentunsa rauhallisempaan paikkaan. Rantakäärmeellä ei ole keinoa tappaa haapanaa. Emoakaan ei ole näkynyt. En pyri selittämään tapauksia, mutta kerron kyystä tulleesta äänestä 1950-luvun lopun Kirkkonummelta, Medvastin kylästä. Ilmeisesti kova nälkä oli pakottanut ne tänne odottamaan turhaan emoaan. Myös heinänteon yhteydessä pellossa loikkinut sammakko päästi rääkäisyn. Jouko Veikkolainen/Lu0111okuvat Reijo Wallin/Luontokuvat Kuuluuko sammakon suusta muuta kuin kurnutusta ja lcyystä muuta kuin sihinää. Yhtäkkinen äänekäs purkautuminen olisi siis hyvin ymmärrettävissä. kun on havainnut ihmisen liikkeitä pesän luona
NORDIC/:JALUMINIUM EDUSKUNNAN YMPÄRISTÖ-JA LUONTORYHMÄ 52 Jonna Laurila Turun luonnonsuojeluyhdistyksen niittotalkoot Ruissalon Ma,janiemessä. Ennen niiton hoiti ka,jaja niitty kukki pitkin kesää, laidunnuksen loputtua oli ihmisen tartuttava viikatteeseen. Linden Porvoo J&M Korpimäki Karjaa Juha Mäkinen Oy Kaarelan Rautarakenteet Oy Helsinki Kaislakeramiikka Oy Karjaan Lvi-tori Kisalämpö Oy Konepaja J & P Raunio Jokela Konsulttitoimisto Jaakko Lehto Oy Kyriiri Oy Laatumetalli Oy Ojakkala Lihansavustamo Pekka Pajuniemi Oy Talma Mainostoimisto Result Mäntsälän kunta Nautic Oil Ky Espoo Nostavan Putki Oy Helsinki Novo Nordisk Farma Oy Oritlame Oy Pohjan kunta/Liikuntatoimi Oy Polyfa Ab Espoo Rakennusliike R. Stiket Oy Espoo Suomen Elokuvasäätiö Suomen Viestikyyhky-yhdistys Suorayhtiöt Oy Sysopen yhtiöt Oy Systecon Oy Espoo Tilitoimisto Clerkit Oy Työkalutuonti Oy Helsinki Uudenmaan Leipä Oy Uudenmaan Puutarhakeskus Oy WabucoOy Video Makeishylly Elintarvikekioski Viipurin Hautaustoimisto Woimapaino Oy T:mi Sinikka Ylikoski Helsinki Fiskars Oyj Abp Tammisaaren kaupunkiEkenäs stad Tilimax Ky Loviisa Jan ja Leon Wikman Ky ETELÄ-SAVO Etelä-Savon Sairaseläinpalvelu Ky Huuhanaho Fennoscan Systems Oy Ilmastointiliike Etelä-Savon Lvihuolto Pauli Martikainen Ky Vesihuoltotekniikka Kotilainen Ky Savonlinna VARSINAIS-SUOMI Sorv-Elektro Oy Maanrakennus Tuomola Ky Maskun Kalustetalo Loimaan Laatuauto Oy Auramaan Teräspaaluttajat Oy Aura Bmh Wood Technology Ky Eurajoen yläaste ja lukio Farmacia & Upjohn, Animal Health Kaarina Finlon Oy Turku SUOMEN LUONTO 7/98. Blomster Avaplan Oy Cebal Printal Oy Hanko Citymarket Yliveto Ab Dal-Trans Oy Inkoo Ertak Oy Helsinki Erweko Painotuote Oy Eskon Oy Espoo Espoon KTK Oy Espoon Laatulomake Oy Espoon Laatutalot Oy Espoon Lattiapinnoite Oy Espoonlahden Putki Oy Helsinki Espoon Putkityö Oy Espoon Sähköasennus Ky Espoon Tehoasennus Oy Helsinki Espoon Tilintarkastus Oy Espoon Vene-ja Moottorihuolto Espoon Vesija viemärilaitos Eurocab Palojoki Ky Euro Pixel Oy Famon Oy Fennotrucking Oy Ferinkuva Oy Hakunilan Apteekki Vantaa Hammaslääkäri Reino Kalliomäki Helsingin Kaakeli Oy Helsingin kauppakamari Huolto/Service B. Onnittelut Suomen luonnonsuc I A rokuan • kuntokeskus 9 1670 Rokua Puh: 08 542 3100 Fax: 08-542 4850 Kirsti Sindber2 laillistettu psykolWi~ psy'Ji.oterapeutti puh. --...1 Befolkningsregistercentralen www.vaestorekisterikeskus.fi • SUOMEN PELASTUS_ALAN KESKUSJÄRJESTÖ SPEK tiedonjanoon http://www.hartwall.f1 Bannila www.rannila.fi www.HORSESTOP.fi TM!tltij111JJ11 ensi-ilta 17.9.98 €SPOON TEATTERI Viisaan paperit Naantalin kaupunki Ohittamaton vaihtoehto. Lindholm Restel Oy Helsinki Tilitoimisto Pirjo Sohlberg T:mi Lohja as. (09 11531880, 050-337 165 Helsinki * Väestörekisterikeskus .. UUSIMAA Arksystems Oy Helsinki Arvelin Oy Asianajotoimisto Johan Butzov Oy Porvoo Asianajotoimisto Koski Oy Aso-Asunnot Oy Automaalaamo K
Lignova Ky Rakennuspalvelu A. Latomeret ovat harventuneet ja uhkaavat hävitä kokonaan. ~luliitolle 60-vuotisesta työstä Hammaslaboratorio Lasse Haavisto Kanervan Autoliike Kirjanpitotoimisto Taina Niemelä Oy Kiskon US-Motor Taija Koskisen Saha ja Höyläämö Mynämäki Malli-Kalle Salo Nakkilan Osuuspankki Perniön Ponitalli Pyhärannan Kunta/Vapaa-aikatoimisto Raision Autokatsastus Oy Ratsastuskoulu Keiramon Talli Kaarina Tibo-Trading Oy Ab Traktorikorjaamo Soini & Ukskoski Turku Uudenkaupungin kaupunki POHJOIS-SAVO CaeScreenplates Oy Varkaus Iisalmen Osuuspankki K-Supermarket Peltola Kuopio Camping Rauhalahti Kuopion Luontaistuote SUOME LUO TO 7/98 Pohjanmaan uhanalaista kulttuurimaisemaa. Laukkanen Ky Imatra Rautjärven kunta KESKI-POHJANMAA Oy Ahlskog Ab Kruunupyy Oy Dukof Ab Kokkola Eskopuu Oy Eskola Tervoja Peruna Ky Himanka PÄIJÄT-HÄME Esminet Oy Lahti Juha Vihtonen Oy Villähde Kuljetusliike L & P Timonen Oy Lahti 53. Ruotsalainen Ky Kiuruvesi Valokuvaamo Kuva-Siili VAASAN RANNIKKOSEUTU llmastointiurakoitsija Leif Vikström Pietarsaaren Seudun Puhelin Oy Oy Certima Ab Vaasa AHVENANMAA Ålandsresor Mariehamn POHJOIS-KARJALA Erästely Räsänen Ky Jongunjolci Haapalahden Lomakoti Eno POHJOISPOHJANMAA Dataskill Oy Oulu Limingan osuuskauppa Osaavat Oy Oulu Sievin kunta TH-Elektroniikka Oy Raahe YITPowerOy KAINUU Ekotila Taisto Jurvelin Puolanka Kainuun Osuusmeijeri Sotkamo Kuhmon Ekokala Oy LAPPI Hyvän Tuulen Kuivaniemi Kairosmajan Tunturikeskus Pyhätunturi Keminmaan kunta Pelkosenniemen kunta Benjam Pöntinen Rajapesu Oy Palosalmen Metsätyömieskoti Sonka Tilija verokonsultointi Paavo Kuukkanen Rovaniemi ETELÄ-KARJALA Aladdin Game World Lappeenrannan Asuntopalvelu Oy Kivipalvelu 0. Nykyään heinät kääritään paaleihin ja paalit muoviin
Alanko Kuljetusliike Oksanen Oy Lammin Safari Pub Nosto ja Asennus Passita Oy Parola Vainion Kiinteistöhuolto Oy Boreal Suomen Kasvinjalostus ETELÄ-POHJANMAA Alajärven Osuuspankki Tampere ympäristönsuojelun kärki kaupungiksi 54 Jonna Laurila Härneenlinnoon suunnitelwn kaupunkikansallispuistoa, johon myös kuvan Linnansalmi ja takana näkyvä Varilwnniemi kuuluisivat. 02600 Espoo KAUPPAKAMARI puhelin (09) 512 3220 esoo faksi (09) 5123 2240 HANDELSKAMMARE www.espoonkauppakamari.fi vr.. Rosenlew PIRKANMAA Fort James Suomi Oy Nokia T:mi Timo Hakola Hämeen Rakennuskone Oy Insinöörioppilastalo Oy Kalustetalo A. Paavola Ky Valkeakoski Metsämonitoimi Ky Kylmäkoski Parkanon kaupunki Siskon Grilli-Pub Toijalan Kotelotehdas Oy Valkeakosken I Apteekki Valmet-Raisio V esajärven Ratsastustalli Edulliset kotimaiset pestävät e • vaipat ja vaippahousut • kosteusalustat e !iukulakanat • pölyämättömät vuodevaatteet lakana~ pussilakana~ tyynyliina~ patjansuojat Tilaa esite suoraan valmistajalta Puh (0 13) 480 259 T:MI SIRPA LEPPÄNEN Rauhalantie 7, 75530 Nurmes SUOMEN LUONTO 7/98. Onnittelut Suomen luonnonsuojeluliitolle 60-vuotisesta työstä EkokemOy TAMROCK Saarijärven kaupunki KEMIR,\ ·--'' -IIIL V11hdepalvelu kotisivu: www.mm-viihde.fi ~ SAMPO Espoon kauppakamari Sokerilinnantie 7 C -~ESPOO~N~. r-,.0s1, ~.11s10 BONARE 1 n1nn1r1l-..1t11--t'i 11 00170 IILl,1nl...1 p ()() (iS(); SS() t ()(} I ~'i'i :-c.;; mturn hnll,lll' 11 1 1 Filmistä kuviksi Suomen r Metsästysmuseo Tehtaankatu 23 A, 11 9 10 Riihimäki puh (0 19) 722 294, fax (019) 7 19 378 NORTH FRESH Leevin Mainos ja Paino Kukkila-Lahti Mukkulan Matkailukeskus Lahti KESKI-SUOMI Jyväskylän kaupunkiseurakunta Kemikaalio Kauneushoitola Essi Jyväskylä Rakenne Aholuhta Oy Äänekoski HÄME Forssan Auto Oy Hauhon Myllärit Oy Hämeen Rahtipalvelu Oy Lammi Jäähdytinpalvelu J. Alko Oy Kauhajoki Big Mama's Ranch Kurikka Maalari Ismo Koivisto Ratsastusvaruste Kandaari Suupohjan Akkuja Rengas Oy KYMENLAAKSO Haminan seurakunta K & N-Palvelu Lkv Koria Loikalan Kartanon Ratsastuskoulu Mankala Matkatoimisto Oy Area PainoRopOy Ri-Plan Oy Kouvola Tilipalvelu Erota Oy Kouvola Voikkaan Apteekki SATAKUNTA Huittisten ammatti-ja yrittäjäopisto, maatila-ja puutarhatalous Kokemäki BiolanOy YRITYS PALVELUKESKUS SAVONLINNAN SEUTU Savonlinnan seutu saimaannorpan kotiseutu Hotelli ja Ravintola Henrik Kokemäki Insinööritoimisto Protekno Oy Pori Pat-Visio Ky Pori Peräkylän Ratsastustalli Panelia UPM-Kymmene Oyj/W
Osan se mutusteli heti ja kantoi loput piiloon. Naperot olivat kuitenkin sen verran ujoja, että pysyttelivät mieluusti omissa oloissaan. Alun arkailun kadottua kävi saaressa hurja huiske, kun koko pesue viiletti yhtenä mylläkkänä pitkin puiden runkoja. Muutama taskunpohjalta kaivettu pähkinä oli sille mieleen. Vietin yhä enemmän aikaa oravien parissa. Valtaisan lintujoukon ahdistelemana haukka joutui piilottelemaan läheisen luodon pusikoissa puoli päivää. Ehkäpä pienten ystävieni kuolema antoi elämän haukanpojille. Mustikanvarpujen yläpuolella huiskiva häntä vain kertoi missä pähkinänpurija milloinkin huiteli. Se istui pihapuiden kätkössä pitkiä aikoja, lensi välillä mantereen puolelle, mutta palasi aina takaisin. Oli uskottava, että oravat olivat poissa lopullisesti. Olin tyrmistynyt. Oravat keikkuivat puissa, pinkoivat pitkin nurmikkoa ja kuljettivat lintujen ruokintapaikalta pähkinöitä ympäri saarta, milloin minkäkin sammaltupsun alle. Minulle yhteinen kesämme jäi elämään valokuvina ja muistoina. Monesti yhteiset päivämme alkoivat jo aamuyön tunteina. Kun unenpöpperöisenä heräilin ennen auringonnousua, sain kerta toisensa jälkeen huomata kuinka pihamaalla oli jo täysi tohina päällä. Oravat touhusivat omiaan ja minä yritin parhaani mukaan pysytellä perässä. Kevät eteni vauhdilla ja lehtikarikkeen seasta pilkistivät ensimmäiset sinivuokot, helmililjat ja krookukset. Minun ohellani oravaperheen elämää seurasi toinenkin silmäpari. Oravaystäväni Puunrunkoa pitkin viilettävä orava oli yllättävä ja samalla tervetullut vieras saaressa. Heinäkuun puolessavälissä pihapiiriin ilmaantui kanahaukka. Vuosikymmeniin niitä ei ollut asustanut täällä. Ilmeisesti kuusten ja mäntyjen runsas siemensato oli houkutellut pörröhännän jäämään. Poikaset huitelivat omilla teillään, mutta emo vetäytyi usein muutamaksi tunniksi johonkin tyhjään linnunpönttöön. Köllöttelin teltassa tai mökin parvella ja paikkailin lyhyiksi jääneitä yöunia. Kun makailin varvikossa kameroineni, pörröhäntä saattoi hipsiä aivan viereeni. Päivän helteisimpinä hetkinä oli aikaa ottaa hieman rennommin. Kun se elokuun alkupuolella palasi, oli tosi kyseessä. Salaisuutenani olivat maapähkinät, joita se ei voinut vastustaa. Ei mitään. Teksti ja kuvat: Erkki Makkonen 55. Ylivertaisen saalistajan lahjoilla varustettu lintu pyydysti nopeaan tahtiin saaren oravat viimeiseen tupsukorvaan. Näsiän kukissa pörräsivät kärpäset ja SUOMEN LUONTO 7/98 kimalaiset. Tapaus sai seudun lokkiyhdyskunnan sekasortoon. Se rakensi suureen pihakuuseen pesän ja synnytti sinne huhtikuun lopulla kuusi potraa pienokaista. Illan koittaessa tuli vipinää kinttuihin. Noin puolentoista kuukauden ikäisinä ne uskaltautuivat ulos pesästään. Samoilin saarta ristiin rastiin useita päiviä. Välikohtauksen jälkeen haukka pysyi poissa muutamia päiviä. Kasvien kanssa kilpaa kasvoivat myös oravanpojat. E<iellisvuonna saunapolun varteen istuttamani valkovuokot näyttivät kotiutuneen ja kukkivat kauniisti. Lepotauko oli tarpeen minullekin. Emon kanssa sen sijaan onnistuin ystävystymään. Useiden päivien ajan palavakatseinen peto tarkkaili tilannetta. Odotin tutun karvanaaman kurkistusta puun takaa, pienten jalkojen rapsetta kaarnaiselta rungolta. Metsä outoine asukkaineen, tuoksuineen ja äänineen oli niille varmastikin kiehtova ja samalla pelottava. Viikkojen yhdessäolon myötä etenkin oravaemon varovaisuus väheni huomattavasti. Puiden silmut puhkesivat hiirenkorville ja pihanurmikko alkoi vihertää. Eräänä päivän haukan kynsiin jäi nuori kalalokki
Joki mutkittelee paljon. Se tuottaa iloa kaikille eläväisille lajiin katsomatta. Jos halusi nähdä lehdon hienoa kasvimaailmaa, oli puskettava alas jyrkkää rinnettä tiheän oksiston läpi hankalaan risukkoon tai upottavaan leppäkorpeen. Alkukesän rastaskonsertti on korvia huumaava. Kukoistusta kestää pitkälle loppukesään. Lehtopalsamin tieteellinen nimi lmpatiens noli-tangere tarkoittaakin osuvasti älä kosketa herkkää. Nykyään jätevedet eivät vesistöä enää juurikaan vaivaa. Monipuolisen eliöstönsä ansiosta laakso on erinomainen tutustumiskohde. Lehtevä Tourujokilaakso on monien lintujen mieleen. Polku helpottaa kulkemista ja suojaa samalla luontoa kulumiselta. Lehtopalsarnin keltaiset kukat avautuvat juhannuksen aikoihin. Syksystä 1994 lähtien laaksoon on päässyt hiekkapohjaista luontopolkua pitkin. Kasveista tunnetuin on lehtopalsarni, jota ei ole tavattu muualta Jyväskylän seudulta. Vesi loi laakson Tourujokilaakson maaperä on hienoa hietaa ja hiesua. Siihen joki on aikojen saatossa kovertanut itselleen nykyisen, jopa kymmenien metrien syvyisen laakson. Veden kuluttava työ jatkuu edelleen. Hiirenportaita ja räjähtäviä kukkia Jokilaakson lehtoon kätkeytyy monia mielenkiintoisia eliölajeja. Kun sitten sadepisara tai käsi hipaisee kotaa, se räjähtää ja sinkoaa siemenet pitkin pusikkoa. Sitten alkaa tämän kookkaan yksivuotisen ruohon erikoinen levittäytymisvaihe. Joen törmät vyöryvät aika ajoin jokeen ja joskus ne kaappaavat mukaansa suuriakin puita. Luontopolku on 700 metriä pitkä ja sen varrella on yhdeksän opastaulua, joissa kerrotaan luonnon lisäksi muun muassa joen valuma-alueen historiasta ja nykytilasta. Tourujokilaaksossa on yksi tällainen kaarevanmuotoinen, umpeenkasvava makkarajärvi. Kääpien lahottamat tuomet ja lepät ovat tikoille mieleen ja pökkelöissä elävät monet hyönteiset. Kun mutka on riittävän jyrkkä, saattaa joki puhkaista penkan läpi oikaisureitin, jolloin vanha uomanpätkä jää joesta erilleen. Muista rehevän lehtokorven kasveista huomio kiinnittyy rinnettä viidakkomaisesti peittäviin hiirenportaisiin, sieviin lehtotähtimöihin ja ronskin oloisiin mustakonnanmarjoihin. Se johtuu siitä, että virtaava vesi kuluttaa joen ulkokaarretta enemmän kuin sisäkaarretta. Teksti ja kuvat: Juho Rahkonen. Lehdon pohjoispäätä hallitsee komea tervaleppäkorpi. pato ja pieni voimala, joka perustettiin viime vuosisadalla jauhamaan energiaa viereiselle paperitehtaalle. Nimi Touru juontaneekin juurensa jyrkkää rantapengertä kuvaavasta törmä -sanasta. Tourujoki ja sen alapuolinen Jyväsjärvi olivat vielä 1970-luvulla pahasti saastuneita joen veden värikin vaihteli teollisuuden päästöjen mukaan. Jyväskylän Vanhan hautausmaan ja Kankaan paperitehtaan välissä avautuva Touru jokilaakso oli vielä neljä vuotta sitten kaupunkilaisille läpipääsemätön. Palsamin siemenet kypsyvät laukeamispisteeseen jännittyvissä kodissa. Jyväskylän vihreä sydän Luontopolku sivuaa Tourujoen rantaa sukeltaakseen pian takaisin metsän kätköihin. Sen puolivälissä on Kimalainen on pölytyspuuhissa lehtopalsamilla. Tourujoki ei ole enää täysin vapaa. Lurittelevista lehtokertuista ja vienosti viheltelevistä pajulinnuista on vaikea pitää lukua. Jyrkimpiin ja märimpiin kohtiin on tehty puisia portaita ja kaiteita
Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_. (09) 630 300, fax (09) 630 414 SUOMEN LUONTO 7/98 z UJ :::> V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. vs. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. (09) 228 081, telefax (09) 228 08200 sähköposti: toimisto@slJ.fi M a-pe klo 8.30--16.15 Ulla Ahonen, toimittaja Mi1ja Breider, puhelinvaihteen hoitaja Erja Heino, jätteen synnyn ehkäisy Esko Jowsamo, pääsihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Taija Keto/a,järjestöpääUikkö Susanna Kirkkola, koulutussihteeri Johanna Kojola, kans. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahja kortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_. välisten as. (02) 2355 255, fax 2355 244, turku@sll.fi Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Asiamies Ritva Pietiläinen, p. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). Puhelin (myös suuntanumero): . Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen luonnon tilaajapalvelu: Puh. 4, Pohjolantori M 9, 45100 Kouvola, puh. 11 A 17, 00150 Helsinki puh. Perämiehenk. (09) 409 238, www.lka.fi SLL:n nuorisoj ärjestö: Luonto-Liitto ry. (08) 3115 828, fax 370 279, ylonen@sll.fi Pohjois-Savo, Eelis Rissanen, Haapaniemen katu 23, 701 10 Kuopio, puh (0 17) 262 3811, 050 569 909 1, erissane@muikku.jmp.fi Saimaan alue, Pemi Siilahri, vs., Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta, puh.ja fax (05) 411 7358, siilahti@sll.fi Satakunta, Terttu Nevala, Otavankatu 11 , 28100 Pori, puh.ja fax (02) 632 6163, lammi @sll.fi Uusimaa, Satu Hentula-Nieminen Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, puh. Suomen luonnonsuojelulötto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. ja fax (0 16) 31 1 550, NMT0400 168 27 1, leskela@sU.fi Pirkanmaa, Harri Helin, Laukontori 4, 33200 Tampere, puh. (09) 176 633 Liittohallitus Timo Helle,pj, (016) 3364302, Helena Pesonen, Janne Lampolahti, Susanna Lehvävina, Seija Nerg, Juho Pennanen, likka Sren, Heikki Susi/uoma, Thomas Wallgren, Jorma Viljanen Alueja piirisihteerit Et.-Häme, Eija Hakkarainen,Tervaniementie 20, 13500 Hämeenlinna, p. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. (03) 2131 317, 049 737580, fax 2131017, helin@sll.fi Pohjois-Karjala, Ilari Uorila, Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu, puh. .. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __J_ 19_. Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapa lvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Puhelin !myös suuntanumero!: . Men•i Taskinen, toimituksen sihteeri Sirklw Tepponen, vastuullinen kulutus Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. Eija Koski, vastuullinen kulutus Ilpo Kuronen, luonnonsuojelupäällikkö Tarja Karvonen, toimistosihteeri, vs. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tu levat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. Suomen luqnnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 57. .. (09) 228 08206,fax 228 08 200, uusimaa@sll.fi Pohjanmaa, Me1ja Puu111alainen, Wolffinlie 36 F 12, 65200 Vaasa, puh. (03) 6336499 Keski-Suomi, Taija Lu111111e, Kilpisenkatu 8 A 24, 40100 Jyväskylä, puh j a fax (014) 611 223, lumme@sll.fi Kymenlaakso, Hannele Mäkelä Kauppamiehenk. (09) 228 08 210, 228 08 224, telafax (09) 228 08 200. pää!!. (09) 228 0822 1 Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: .......................................... Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. (05) 37 1 0301 Lappi, Tuula Leskelä, Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi, puh. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: ....................................................... (0 13) 138 28 1, 0400 125 972 Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu, Merja Ylänen, Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu puh. (09) 228 08333, www.sll.fi/tuki/ Luonnonkuva-arkisto'I.,uontokuvat Nervanderinkatu 1 1, 00100 Helsinki puh. (06) 312 7577, vaasa@sll.fi Varsinais-Suomi, Hannu Klemola Martinkatu 5, 20810 Turku, puh. Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Anna Parkkari, lähiluontoprojekti Ritva Pieriläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotuspääll., päätoimitt
Vesien selkäuimarit ovat malluaisia, joita meillä on kolme lajia. By contrast, on the upper slopes and summits of the larger fells only lichens, mosses and a few arctic flowering plant species are able to survive. Rantakäärmeellä on kuitenkin yleensä kellanvalkoiset niskatäplät, joista sen tunnistaa. Translated by Leigh Plester Vastaukset sivun 12 pähkinöihin: 1. Peura metsästettiin meiltä sukupuuttoon vuosisadan alussa mutta on siirtoistutuksilla saatu takaisin. Lahkossa on 600 lajia, joista ankerias elää Suomessa. Sarek constitutes an extremely rugged area for hiking, calling for experience and expertise. Metsäpeura eli suomenpeura kuuluu alkuperäiseen lajistoomme. Synonyymi leväkukinnalle on vedenkukka. Both the golden and sea eagles visit the area. Half of the areas over l000 metres in altitude lie permanently under glaciers. Early farmers cut down the forest and opened out the landscape. Threats of construction, new roads and logging have been removed and peace reigns. 6. Good gear, physical fitness and adequate campcraft are essential in Sarek. They own an old house with two rooms and a kitchen, plus a porch that was added on later. The best time for roving is July and August. 4-9 Situated in Somero, in southern Finland, Häntälä meadow landscape is renowned for its unique scenery, unusual vegetation and rare lepidoptera. Kangaskäärme asustaa meillä ainoastaan Ahvenanmaalla. 09-6220 0777/ www.lumituuli.fi 58 SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Kotkankalll 9 005 /0 Helsinki, Finland Fax: +358 9 228 08 200 Sarek, Sweden's wilderness by Tuomo Karplund pp.32-36 great Located in northern Sweden, Sarek, together with Padjelanta and Sjöfallet, forms Western Europe's largest wilderness area. 7. By contrast, the present day eye catching meadow scenery is the work of mankind. A tremendous amount of clay, water and time has been needed in the process, which has lasted for the entire 10 000 years since the ice sheet retreated. Altogether Sarek boasts over a hundred glaciers. S. Sarek's fauna includes the elk, brown bear, wolverine, lynx, red fox , arctic fox and mountain hare. Vesiluteisiin kuuluvat malluaiset ovat petoja. Spruce saplings are weeded out from hazel woods and the hay is cut on meadows. LUMITUULI OY:N OSAKEANTI 31.8.1998 ASTI TULE MUKAAN PYSTYTTÄMÄÄN VALTAKUNNALLISESTI VAIKUTTAVAA TUULIVOIMALAA VALITSE TUULISÄHKÖ 1-----------------------------t LUMITUULI Or / VIRONKATU 5/ 00170 HELSINKI/ P. Altogether, some 70 hectares of land on Ahvensaari island and its associated islets are included in the prograrnme. Tulokkaita ovat aasialaista alkuperää olevat supikoira (a) fasaani (b) ja karppi (e) sekä alunperin pohjoisamerikkalainen mjnkki (d). Sarek National Park alone covers some 2000 square kilometres. For the Sarvarinnes this means that everything can go on just as before. However, the habitats are being managed. This rare butterfly has increased as a consequence. Crossing the glaciers and foaming rivers can be dangerous, or even fatal. Yleisimmät käenpoikien kasvatusvanhemmat ovat leppälintu, västäräkki ja harmaasieppo. The region's flora in the valleys and on the lower slopes of fells is luxuriant wherever there is limestone. Leväkukinnaksi on ryhdytty kutsumaan !evien (usein sinilevien) massaesiintymistä vaikka levät eivät oikeasti kuki. Many of Häntälä's narrow niche herb-rich forest plant species, which have southern affinities, arrived here from the coast of the ancient Baltic as the latter retreated. Life after Natura 2000 by Alice Karlsson pp. A few pairs of gyr falcons also nest there. The most spectacular scenery is only reached after a several day hike. Thanks to the annual scything, solid-tubered corydalis (Corydalis solida), the foodplant of the clouded apollo butterfly (Parnassius mnemosyne mnemosyne), has spread right across the yard. Apart from the yard, the Sarvarinne' s one hectare plot comes under the Natura 2000 protection programme. Rantakäärme on rauhoitettu. 4. Merikäärmeen titteli kuuluu ankeriaalle. Water carved the gullies out of the thick layers of clay deposited on the bed of an ancient Baltic Sea after the Ice Age. 3. Among the fells in the park, 35 rise to over 1900 metres and eight to over 2000 metres. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Häntälä meadow landscape by Malli Torkkomäki pp. Both the house and its outbuildings are protected and have to be restored under the direction of the National Board of Antiquities. lt rains a lot in Sarek and the weather can change abruptly. Suomen Luonto Reijo Salminen/Luon1okuvat Supikoira tuli meille jäädäkseen Salama hämmästyttää Kuvaaja lakeurelta, Pöntisen Benga Nurmoosta SUOMEN LUONTO 7/98. Se on uhanalainen ja rauhoitettu. In good lemming and vole years the appearance of a snowy owl may delight the hiker. Juotikkaiden laajasta joukosta vain harvinainen verijuotikas hakeutuu ihmiseen. Kyyn ja rantakäärmeen voi sekoittaa toisiinsa, varsinkin kun molemmilla on musta värimuoto. 2. a) kyy b) kangaskäärme c) rantakäärme. On the glaciers it may snow even in the middle of summer. Cattle grazing and hay making keep the forest at bay even today. 22-25 Sirkka and Jukka Sarvarinne spend ali their leisure time on Ahvensaari island, in Korppoo, at Finland's southwestern extremity
Koska tuotanto nousee vuosi vuodelta, päästöt eivät alene sitä tahtia kuin ympäri stönsuojelutoimet edellyttäisivät. Silloin ei varmaan moni uskonut, että joskus pääkaupunkiseudun väki SUOME LUONTO 7/98 Jorma Laurila Metsäteollisuuden jätevedet söivät aiemmin ihan lu vallisestikin happea vesistöistä niin ahnaasti, että seurauksena saattoi olla kalojen joukkotukehtuminen. 1960-luvun lopulla Päijänne oli niin kuormittunut, että tehtaiden jätevesien vaikutukset näkyivät jo Etelä-Päijänteellä saakka. Kaiken kaikkiaan metsäteollisuuden jätevesivirtaama on nykyään noin 70 prosenttia pienempi kuin 25 vuotta sitten. Valtavasta tuotannosta huolimatta puhdi stustoimet näkyvät tehtaiden alapuoli sissa vesissä. Nykyään valkaistaan joko klooridioksidin ja happipohjaisten kemikaalien tai pelkästään happipohjaisten kemikaalien avulla. Aikaisemmin sellu valkaistiin lähes Suomen 1 uonnonsuojel u Ii itto 60 vuotta 1998 yksinomaan kloorikaasulla ja klooridioksidilla. Luonnonsuojelun voittoja Metsäteollisuus puhdisti · ätevetensä 1960 ja 1970 luvulla sellupaikkakunnilla lemusi rikki ja vedet vaahtosivat. Noista päivistä sellun tuotanto on kasvanut vielä 20 prosenttia. Päijänteen historia on hyvä esimerkki metsäteollisuuden jätevesipäästöjen kehityksestä. Myös pelkästä kloorivalkaisusta on päästy eroon. Vähitellen ärtymys likaajia kohtaan kasvoi. Päästöt ovat kaiki ssa sellua valkaisevissa tehtaissa alhaiset. 1980 Suomessa tuotettiin valkaistua massaa jo reilut kolme miljoonaa tonnia, mutta 1993 luku oli kaksinkertainen. Ku vaavaa oli, että kun Metsä-Botnian johto lupasi hövelisti 1980-luvun alussa alentaa Äänekosken uuden tehtaan happea kuluttavan kuorman 20-26 tonniin vuorokaudessa entisen 46 sijasta, vaati Päijänne Puhtaaksi lukua kymmeneen tonniin vuorokaudessa. Tuorein metsäteollisuuden tilasto kertoo, että Äänekosken tehtaan lupa happea kuluttaville päästöille (BHK) on nyt neljä tonnia vuorokaudessa ja se alitetaan reippaasti . Uuden ympäristötietoisuuden airuina olivat muun muassa Pentti Linkola, luonnonsuojeluliiton puheenjohtanakin toiminut ylitarkastaja Harri Dahlström ja Natur och Miljön Nalle Valtiala. Massaja paperiteollisuuden jätevesipäästöt ovat Päijänteen ohella alentuneet muuallakin. Dahlström puolestaan totesi 1969 Jukka Pakkasen toimittamassa ki1jassa Minne kukat kadonneet, ettei meillä haluta SIJOittaa jätevesien puhdistukseen riittävästi rahaa, koska vesistöjen monipuoli selle käytölle ei anneta mitään arvoa. "Raha haisee", ihmiset sanoivat ja ilmeisesti yhtä tyynesti suhtauduttiin liettyneisiin koti rantoihin. Ympäri stönsuojelijoilla oli aihetta nostella maljoja myös, kun Itämeren suojelukomi ssio poisti viime vuonna viisi metsäteollisuuslaitosta Itämeren pahimpien saastuttajien listalta. Monivaiheinen kamppai lu päättyi lopulta vesiensuojelijoiden voittoon 1985. Etenkin ravinteiden, fosfo rin ja typen, päästöt olisi saatava nopeasti alenemaan, sillä vesistömme rehevöityvät hilj alleen. Uusin vesiensuojelun tavoiteohjelma ei puutukaan enää lainkaan klooriin. Päijänne alkoi puhdistua 1980-luvun alussa. Siihen tehtaat taivutti paitsi koventunut arvostelu kotimaassa myös ympäristötietoisten kuluttajien joukko paperinostajamaissa. 1990-luvun puoliväliin tultaessa metsäteollisuus oli sijoittanut ympäristönsuojeluun jo miljardeja. Alice Karlsson 59. Tuoreimmat tiedot Suomen järvija jokivesien laadusta julkistettiin pari vuotta sitten. Tehtaan johto piti tällaista vaatimusta mahdottomana. Asukkaat, luonnonsuojelujä1jestöt ja muut asianosaiset heräsivät vesiensuojeluun kunnolla vasta 1970-luvun loppupuolella. 1997 jätevesissä oli enää 0,22 kiloa orgaanisia kloori yhdisteitä sellutonnia kohti . "Saastuneiden vesien nopea puhdi stus on yli-inhimillinen tehtävä, ja luultavasti vain aika voi parantaa ne pahat vauriot, joita ihminen on aiheuttanut Kymija Kokemäenjoelle, Päijänteelle ja Lohjanj ärvelle", Valtiala huokaisi 1968 kirjassaan Varokaa Ihmistä. Suomen ympäristökeskus totesi tuolloin, että vesistöjen tila on parantunut teollisuuden (ja myös taajamien) jätevesien likaamilla alueilla. Paperia ja kartonkia tehtaillaan maassamme jo yli 12 miljoonaa tonnia vuosittain. Merkittävin kannustin tuli kuitenkin rahasta: sijoitus jätevedenpuhdistukseen lisäsi tehtaan tuottavuutta. hörppii Päijännettä päivittäin. Teollisuus pisti paremmaksi. Kuva on 1970-luvun loppupuolelta Nokianvirralta. Ympäristöministeriö vaati 1989 (Vesiensuojelun tavoiteohjelma vuoteen 1995), että selluja paperiteollisuuden on alennettava jätevesiensä orgaanista kloorikuormaa 1,4 kiloon valkaistua sell utonnia kohti . Asioiden etenemiseen vaikutti merkittävästi Päijänne Puhtaaksi -liike, jossa oli mukana asukkaiden ohella muun muassa luonnonsuojeluliiton KeskiSuomen piiri sekä Jyväskylän yliopiston tutkijoita
... ...... ... ............... (09) 2280 8333. .............. ..... Suomen Luonnon elinpaikka-sarjasta. ........ . (09) 22808 248. ............. ....... ...... .............. Tilauskortin voit lähettää myös telefaxilla puh. ...... ........ .. ...... .... . .. ..... . ......._ ___ •. Suomen uonnonsuÖJ Tuki Oy Kotkankatu 9 VASTAUSLÄHETYS / / . ...... .... .. _ 00003 HELSINKI-r~: t L ________________________________ J. Tilausasioissa Sinua palvelee Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n puhelinmyynti puh. Kirjan piirroskuvituksen on laatinut Hannu Virtanen, jonka kynänjälki on tuttua mm. ....... ............. Tilauksen teet kätevimmin käyttämällä alla olevaa tilauskorttia! r-----------------------Kiitos! Tilaan kpl Suomen luonnonsuojeluliiton 60-vuotisjuhlakirjaa Löytöretkiä lähi/uontoon. Kirjan hinta on 248 markkaa. .... .............. ll2-sivuisen upean kirjan mukana saat Lähiluonnosta nauttimaan -kirjasen, josta löydät seikkaperäiset ohjeet siitä miten saat luonnon kukoistamaan lähi ympäristössäsi. Lähiosoite: ........... Allekirjoitus: .. ... ........ .,.t~. ........... Kirjan mukana saan ilmaiseksi Lähiluonnosta nauttimaan -opaskirjasen (arvo 40,mk). , .... .. ....... ....... ..... Kirja toimitetaan postiennakolla ja sen hinta on 248,mk/kpl + postikulut. ....... Lähde löytöretkelle! Suomen luonnonsuojeluliiton 60-vuotisjuhlakirja Löytöretkiä lähiluontoon kutsuu lukijansa seikkailulle kivikaupungin ytimeen, puronotkelmaan, lähimetsään, kalliolle, puistoon, rannalle, maisemapellolle ja omakotipihalle. . .. Sopimus01200/13---1 / . ....... .. ..... , .... Postinumero ja -toimipaikka: ...... Nimi: ..... .. ....