Suomen Luonto 7/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

käenpiika nyt tehdään piipittäjälle pönttö valtion maat retkikohteista rahastusta? kjell Westö kirjailija koukussa kalastukseen 7 Irtonumero 7,50 25.9.2009 Eläimet sieniaterialla talvijuurekas kelpaa oravallekin ruuaksi
SYkSY Syyssäteitä Aurinko lävistää metsän. Päivät lyhenevät ja viisto valo sokaisee silmät. Kun maan pinta illalla ja yöllä jäähtyy, ilman kosteus tiivistyy niin sanotuksi säteilysumuksi. Yöllä sumu voi olla melko tiheä, mutta aamupäivällä se hälvenee auringon lämpöön. Metsässä kulkijan ympäröi hiljaisuus, jota puiden narina ja tiaisten tiksuttelu vain syventävät. KUVA mArKKU tAno · teKsti Alice KArlsson
Tällöin oikeuksia liikkua luonnossa pyritään ehkä rajoittamaan. Metsähallituksen organisaatioon ja asemaan tulee ensi vuonna suuria muutoksia, kun valtion liikelaitokset on EU:n vaatimuksesta lakkautettava kilpailua vääristävinä. Myös saamelaiset on pidetty sivussa. Valtion maaomaisuuden uusjaosta ja sen tuomista uhkista luonnonsuojelulle ja luonnossa liikkumiselle on syytä olla erittäin huolissaan. "Meneillään on kansallisomaisuutemme isojako", varoittaa Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Kansalaisten on syytä olla valppaina. Asiaa valmistellaan julkisuudelta piilossa ja nopealla aikataululla valtiovarainministeriössä. Ison lisän tähän tuovat valtionmaat, jotka kattavat peräti kolmasosan Suomesta. valtion maat sopivat ennen kaikkea suojeluja virkistyskäyttöön. Valtiolla on paljon metsiä etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa ja vesialueita lähes koko rannikkomme mitalta. Luonnonsuojelu-, retkeily-, virkistys- ja metsästysjärjestöjä ei ole otettu mukaan työryhmiin. Luonnonsuojeluliitto on vaatinut, että valtion maat keskitetään uudelle virastolle ja arvokkaat luontoalueet suojataan bisnekseltä. Metsähallituksella on sekä liiketalous- että luonnonsuojelupuoli, mutta EU:n vaade koskee vain liiketalousosaa. Nyt nämä arvot ovat vaarassa. S uomalaisilla on harvinaisen laajat oikeudet liikkua luonnossa, ja vielä on myös paljon luontoa, missä liikkua. On mahdollista, että koko valtion maaomaisuus yhtiöitetään ja sitä aletaan käyttää yhä ronskimmin bisneksen tekoon. Kyse on todella isoista asioista. JORMA LAURiLA PääTOiMiTTAJA Yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja jorma Laurila Toimituspäällikkö juha Honkonen Toimittajat Antti Halkka, Alice Karlsson, juha Kauppinen, johanna Mehtola Toimituksen assistentti Elina juva (äitiyslomalla), jenni Hänninen Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi 4 SUOMEN LUONTO 7 | 2009. Maaomaisuutta vuokrataan mahdollisesti eteenpäin myös yksityisille yritykselle. PääkiRJOiTUS SYkSY SUOMEN LUONNOSSA metsähallitus Kansallisomaisuuden uusjako valmisteilla 22 OMA MAA. Ne ovat kaikki Metsähallituksen huomassa
Sienensyöjät Limasientä eivät esteet pidättele Puro elää syksyn lehdistä käärmeitä paratiisissa. Luonto-opas Peeter Vissak Virosta. Meneillään on 120 pöntön koe hauholla. Vakiot 6 12 14 21 47 66 72 75 76 80 81 82 83 Luonto ja ympäristö nyt Tiede ja tutkimus nyt Maailmalta Tikulla silmään Kolumni oma reviiri Lukijoilta Paras juttu Kysy luonnosta Kirjeitä rantavajasta Pähkinät ja palvelukortti jälkikirjoitus Luontosatu kANNESSA Talvijuurekas on hyvä ruokasieni, eikä siinä ei ole toukkia. Osuvan nimiehdokkaan saanut Didymium melanospermum -limasieni kohoaa sammalikossa kuin pieni joulupuu. Pähkinähakki ja sembramänty. 40 SAMMALviTiNEN. Taas etsitään vuoden turhaketta kiikarissa maahisia. Käenpiika. Miniatyyrisiä kaunottaria kartoitetaan parhaillaan. retkeily, matkailu ja maisemat 58 komia taiga. Komin tasavallassa Euroopan suurimmassa kansallispuistossa. ihmiset ja elämäntapa 14 47 53 54 66 Aavikkonorsuja auttamassa imeytyminen. 22 Tämä Suomi vaarassa. Mitä ilmeisimmin itiöemien myöhäinen ilmaantuminen suojaa sitä hyönteisiltä. kuva: vesa Greis / kuvaliiteri. harri nurminen W W W.SUOM E n LUO nTO.FI SUOMEN LUONTO 7 | 2009 5. Aarto Tuominen haluaa käenpiiat takaisin. "Luonto on lohduttanut tappion hetkellä." Kasvokkain Kjäll Westön kanssa. 30 PÖNTÖTTäJä. Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden kalansaaliit ovat romahtaneet. Metsähallitus säleiksi. tiede ja tutkimus 12 Pikkuvarpunen yleistyy nopeasti 28 Sembran himo. erkki makkonen / kuvaliiteri Suomen Luonto 7 | 2009 68. Kesäkisan satoa. ympäristö Rakentajat pyrkivät suojelualueille itämeren tilaa kartoitetaan EU:n tuella hallamittarituhot tunturimittarin mittoihin Loiset ja nälkä siikojen vaivoina. katso sivut 3639. Toisin on monilla muilla sienillä. Maria Peuran kolumni. vuosikerta julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Eläimet ja kasvit 10 30 36 40 48 64 6 8 10 16 Suurvaellus lennätti ohdakeperhoset Lappiin asti Piian renki
Liito-orava tarvitsee elääkseen ja lisääntyäkseen usean hehtaarin alueen. "Laskettelurinnehanke ei ole realistinen eikä nykylainsäädännön mukainen." Hanke on noussut esiin Kuusamon kaupungin visioissa alueen luonnonkäytön tulevaisuuden suunnitelmissa. SUOJELUN PURkAMiNEN Valtavaaralla vaatisi sekä eduskunnan että valtioneuvoston käsittelyn, maakuntakaavan muuttamisen, lausunnon pyytämisen EU-komissiolta, korvaavan alueen löytämisen Natura-verkostoon sekä alueen käyttötarkoituksen muutoksen. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen luonnonsuojelupäällikkö Eero kaakinen tyrmää ajatuksen kuolleena syntyneeksi. Asiaa on puitu jo kahdesti korkeimmassa hallintooikeudessa, minkä lisäksi EU:n komissio Kerro yllättävästä havainnosta osoitteella luontohavainto@sll.fi. 6 SUOMEN LUONTO 7 | 2009. Kaakisen mukaan Valtavaara on ValUHAnALAISET LAjIT tavaaranPyhävaaran luonnonsuojelualueen arvokkain osa ja Iivaaran ohella edustavin ja luonnontilaisin maamme eteläisistä tuntureista. Kuusamon toimialapäällikkö Mika Mankinen kiistää, että paine kaavamuutokseen olisi tullut Ruka-keskukselta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkijan kaarina kauhalan mukaan kettujen kaupungistuminen on hyvässä vauhdissa muun muassa Turussa. ANTTi hALkkA Forssan Konikallion liito-oravametsä Hämeen ympäristökeskus antoi Konikallion metsänomistajalle vuoden 2007 alussa luvan harventaa metsää ydinalueelta, mutta Hämeenlinnan hallinto-oikeus kielsi nyt hakkuut. Muutaman puun suojelu pesäpuun lisäksi ei riitä", toteaa Lounaisen Sisä-Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jouko Alhainen. Pentuja syntyi hyvän myyrävuoden takia paljon. Tällainen on Rukan matkailukeskuksen vieressä sijaitsevalle Valtavaaran natura-alueelle haviteltu Rukan laskettelukeskuksen laajentaminen. Paikalliset ympäristökeskukset ovat huolissaan yhä uusista suojelualueille suunnitelluista hankkeista. Kuvan emosta pentuineen otti Juha Laaksonen alkukesällä Helsingin Lauttasaaressa. Näistä valkoposket ovat runsastuneet, "mutta metsähanhen nimirodun pesimäkanta on heikentynyt huomattavasti", sanoo Markku MikkolaRoos Suomen ympäristökeskuksesta. kuusamon valtavaara on kuuluisa kauneudestaan. Katse taivaan hanhiin Lokakuu, hanhien aika! Valkoposkihanhet, tundrahanhet ja metsähanhet menevät massoina kohti etelää. Mankisen mukaan laskettelu- ja matkailualueen laajentaminen Valtavaaral- Yllättävä havainto jUHA LAAKSoNEN Ketunpentuja kaupungissa Kettuja on tänä vuonna nähty poikkeuksellisen paljon myös asutuksen tuntumassa. "Aivan uusi ilmiö ovat näiden kolmen lajin jopa viikkoja aloillaan viihtyvät suurparvet Kaakkoisja Itä-Suomen pelloilla." JUhA kAUPPiNEN rakentajat pyrkivät Kuusamon Valtavaaran luonnonsuojelualuetta uhkaava rakentaminen onkin kunnan hanke. Kaivokset, laskettelurinteet, tiet ja radat uhkaavat työntyä monille jopa Natura 2000:een kuuluville suojelualueille Pohjois-Suomessa. Kuusamon kaupungille kirjoittamassaan muistiossa Kaakinen toteaa, että suojelualueella on 11 luontodirektiivin liitteen mukaista luontotyyppiä. "on vihdoin ymmärretty se, mitä tutkijat ovat sanoneet jo pitkään. Lisäksi hankkeella olisi Kaakisen mielestä ennakkotapauksen luonne. "Koko Suomen aiemmassa luonnonsuojeluhistoriassa ei ole ollut vastaavaa tapausta", Kaakinen korostaa. "Konikallion liito-oravakanta on vähentynyt hakkuiden vuoksi, mutta alueella pesii edelleen muutama naaras." Forssan Konikallion monipolvinen oikeuskiista alkoi jo vuonna 1997. Luonto ja ympäristö nyt TOiMiTTANUT ANTTi hALkkA nYt luontoon! hANhiPARvi MIKA HoNKALINNA LUOnnOnSUOjELU MAAkUNNAN kORkEiN kOhTA
Suomen luonnonsuojelulaki kieltää nykyään liito-oravan kaikkien lisääntymis- ja lepopaikkojen tuhoamisen, ei vain selvästi havaittavien, kuten lain aiempi sanamuoto kuului. Alueella on uhanalaista sammallajistoa. Esimerkiksi KolariPajalan kaivoshanke tuo laajoja haasteita sekä Suomen että Ruotsin luonnonsuojelulle. iSMO TUORMAA EU-alueen kasvihuonekaasupäästöt vuosina 19912008 1991 2000 3000 4000 1000 kasvihuonekaasujen päästöt 27 EU-maan alueella hiilidioksidiksi muunnettuna (miljoonaa tonnia) 2008 EEA TEkOALTAAT Luonnonsuojeluliitto: Kollajan päästöt laskettava oikein Kollajan suunniteltu tekoallas voisi tuottaa kasvihuonekaasuja aluksi hiilivoimalaa enemmän ja jatkossa jopa maakaasuvoimalan verran. "Ne ovat vain osia eräänlaista Kuusamon matkailun master plania", Mankinen sanoo. Vanhoissa EU-maissa (EU-15) päästöt olivat 2008 yhteensä 6,2 prosenttia alle vuoden 1990 päästöjen, nykyisessä EU:ssa (27 maata) 10,7 prosenttia tuota Kioton sopimuksen perusvuotta alhaisemmat. EU pyrkii 20 prosentin päästövähennykseen vuoteen 2020 mennessä; nyt koossa on noin puolet tavoitteesta. ANTTi hALkkA 1995 5000 2000 2005 suojelualueille le on esitetty samaan aikaan Kuusamon matkailulle tärkeän Karhunkierroksen varren alueen suojelun lisäämishankkeen kanssa. Lapin ympäristökeskuksen luonnonsuojelupäällikkö Päivi Lundvall pitäisi yhä parhaana radan vetämistä jo olemassa olevan tielinjan suuntaisesti, jolloin kaikki suojelualueet säästyisivät. Tähän tulokseen tuli Suomen luonnonsuojeluliitto, kun se laski Kollajan altaan päästöt Lokan tekoaltaalta 1990-luvulla mitattujen metaani- ja hiilidioksidipäästöjen perusteella. Eräät Natura-kohteet Iijokivarressa ovat Kollajan allashankkeen takia uhattuja. "Näin ei pitäisi arvioida ympäristövaikutuksia." ANTTi hALkkA säilyy JOUkO ALhAiNEN on antanut Suomelle huomautuksia liitooravien puutteellisesta suojelusta. Sallan upeaa vanhojen metsien suojelu- ja natura-aluetta Sallatunturin etelärinteellä uhkaa puolestaan lohkaisu laskettelurinteiden laajentamisella. Päästöt laskivat kuitenkin jo neljättä vuotta peräkkäin, joten kyse on myös Kioton sopimuksen päästörajoituksiin tähtäävän politiikan onnistumisesta. Kaivoshankkeen ajajat ovat suhtautuneet tähän vaihtoehtoon nihkeästi perustellen kantaansa muun muassa ajan ja suunnittelukulujen säästöllä. Tällaisissa oloissa metaanipäästöt voivat olla suuret. Pohjolan Voiman YVA-raportin laskelmissa ei kuitenkaan arvioitu päästöjä kotimaisen tutkimuksen perusteella, vaan siinä käytettiin kanadalaisten syvien altaiden tietoja. Lokka muistuttaa Kollajaa, koska molemmat ovat matalia ja suopohjaisia. Luonto ja ympäristö nyt ILMASTO jA SÄÄ PETTERI TÖRMÄNEN Eu:n hiilidioksidipäästöt selvässä laskussa Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 2008 yli prosentilla, arvioi EU:n ympäristövirasto EEA. "Lokan mittaustulokset olivat kai kiusallisia", sanoo Luonnonsuojeluliiton arviointityöhön osallistunut dosentti heikki Simola. Lundvall sanoo uusia Naturaa koskevia hankkeita putkahtavan nopeammin kuin vanhat on käsitelty. Luiron suojelualueita halkovista linjausvaihtoehdoista on kuitenkin luovuttu. Samoin Soklin kaivosradan linjaaminen osin Naturaan kuuluvan joutsitunturinKoukkutunturin vanhan metsän suojelualueen kautta huolestuttaa suojelijoita. Viiankiaapa sijaitsee Soklin ja Sodankylän välissä, ja hanketta koskevat paperit on jo lähetetty ministeriöiden arvioitaviksi. Lapissa on lisäksi noussut esiin jättimäinen, jopa Soklia suurempi Viiankiaavan kaivoshanke, joka sijoittuisi kokonaan natura-alueelle. Soklin rata kulkisi Natura-alueella usean kilometrin matkalla. Syynä on osin taantuma. vALTAvAARAN LiSäkSi Pohjois-Suomessa on vaarassa puolenkymmentä muuta suojelualuetta. Liito-oravaa esiintyy EU:ssa vain Suomessa ja Virossa, joten se kuuluu Suomen vastuulajeihin. RiiTTA SAARiNEN ANTTI SARAjA SUOMEN LUONTO 7 | 2009 7
Äkkirunsastumista lienevät edesauttaneet kevätmuuttokauden poikkeuksellisen suotuisat tuuliolot. PERTTi kOSkiMiES kARUA. itämeri ei ole hyvässä kunnossa varsinkaan Suomenlahdella. Lajin erikoistuntija Ari Rajasärkkä on tilastoinut 380 reviiriä, mutta hän arvioi määrän moninkertaiseksi. Tutkijat toivovat nyt metsästäjiltä erityistä harkintaa ja pidättyvyyttä. Syynä on paitsi valvonnan tehostuminen myös laivaliikenteen kasvu. Eteläisimmät sinipyrstöt lauloivat Kuopiossa ja Lieksassa, pohjoisimmat Kolarissa ja Inarissa. FiNMARiNETiSSA SAADAAN tietoa siitä, kuinka kattavasti Natura 2000 -verkoston avulla pystytään takaamaan SiNiPYRSTÖ Kiehtovia sinipyrstöjä tulvahti suomeen pesimään Sinipyrstöjä saapui Itä-Suomeen kuluneena kesänä ennätysmäisesti. alhaalla). METSÄHALLITUS / MATS WESTERBoM HEIkkO pESIMÄvUOSI Laivojen jätteet kasvussa Helsingin satamassa käyvien risteilijöiden jätevedet ovat jopa viisinkertaistuneet kahdessa vuodessa. Heikon poikastuotannon vuonna metsästys kohdistuu vanhoihin, tuottaviin yksilöihin, joista jokainen on arvokas seuraavana lisääntymiskautena. Finmarinet-hankkeessa otetaan muun muassa eliönäytteitä ja kartoitetaan pohjan pinnanmuotoja (oik. Perinteisten Kuusamon vaarojen lisäksi yli kymmenen sinipyrstöreviiriä on löydetty ainakin Puolangalta, Hyrynsalmelta, Taivalkoskelta, Sotkamosta, Suomussalmelta ja Pudasjärveltä. Moni alus kippaa jätteensä yhä kansainvälisille vesille myös Suomenlahdella. Luonto ja ympäristö nyt IdÄn IHME jARI PELToMÄKI ITÄMERI itämeren tilaa kartoi Tarkkoja tietoja käytetään suojelualueiden ja tuulipuistojen suunnittelussa. Sukeltajat Julia Nyström ja Mats Westerbom nousevat pintaan Hangon edustalla ja kippaavat niukan saaliinsa veneen kannella olevaan vatiin. Kun toissa vuonna jätettä otettiin vastaan alle 10 000 kuutiota, tämän vuoden määrän on arvioitu nousevan noin 50 000 kuutioon. Tämä luonnontilaisissa kuusivaltaisissa vaarametsissä elävä siperialainen uudistulokas tavattiin Suomessa ensi kerran 60 vuotta sitten, ja useimpina vuosina reviirimäärät ovat jääneet enintään muutamiin kymmeniin. Metson, teeren ja pyyn kanta on viime vuotisella tasolla mutta riekon vielä vähäisempi. Hän tekee töitä tänä vuonna aloittaneessa Finmarinet-hankkeessa, jossa kartoitetaan merenalaista luontoa neljän vuoden ajan. Helsingin edustalla lisääntyvät muutkin kuin huviristeilyt. Kotimeremme eliöiden lukumäärä on vähentynyt selvästi. Itämeren antimet ovat leviä lukuunottamatta köyhät. Tänä vuonna pesiviä pareja löytyi eri puolilta Itä-Suomea, vaikka suuri osa laulavista koiraista lienee jäänyt nytkin parittomiksi. Kun Venäjän Suomenlahden perukan terminaalihankkeet valmistuvat, arvioidaan öljykuljetusmäärien kasvavan 145 miljoonasta tonnista 250 miljoonaan tonniin. JUhA hONkONEN jUHA HoNKoNEN metsäkanalinnut ennätysvähissä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan metsäkanalintuja on nyt Suomessa vähemmän kuin kertaakaan 22-vuotisen laskennan aikana. 8 SUOMEN LUONTO 7 | 2009. "Rihmalevän suuri määrä kertoo siitä, että ravinteita on liikaa", vettä valuva tutkija Westerbom sanoo
Kiikastaako kenties päähallituspuolueista, ettei päästöille saada kunnon rajoja? JUhA hONkONEN MARELD ELi MERihOhDE. Se ei käynyt ilmi, ettei tehomaatalous ainakaan tee hyvää Itämeren terveydelle. hANkkEESSA SELviTETääN lajien ja luontotyyppien suojelun kannalta arvokkaiden elinympäristöjen esiintymistä tutkimusalueilla. Massaesiintymät koostuvat Alexandrium ostenfeldii -levistä, jotka paljastavat itsensä hohtamalla turkoosia, itse kehittämäänsä kylmää valoa. Valo ja myrkky liittynevät oman menestyksen varmistamiseen. Tällaisia ympäristöjä ovat erityisesti vedenalaiset hiekkasärkät, rannikkolaguunit, laajat ja matalat lahdet, riutat, harjusaaret sekä ulkosaariston saaret ja luodot. Syke kerää tietoja leväilmiöstä. "Ajaminen oli mahtava kokemus", sanoo Sähköautot Nyt -hankkeessa mukana oleva Janne Björklund. Lannoitteet kun ovat selvästi suurin syypää kotimeremme ylirehevöitymiseen ja eliöstön köyhtymiseen. Ahvenanmaalaisvene kiitää Alexandrium-levän vaaleansinessä. Luonto ja ympäristö nyt ITÄMERI tetaan Eu-tuella luonnon monimuotoisuuden säilyminen Suomen rannikoilla. Suomalaispelloilta mereen kulkeutuu vuosittain 64 000 tonnia typpeä ja 3000 tonnia fosforia. Pohjanäytteet ottaa tutkimuslaiva Aranda. Totta totisesti on. "Kyseessä on ilmeisesti sopeuma, joka on löytänyt täältä oivan ekolokeron." Sykessä tutkitaan, minkälaisia ympäristövaatimuksia levällä on. Elinympäristön laatuun vaikuttavat paitsi maatalouden ja teollisuuden ravinnepäästöt myös veden suolaisuus, lämpötila, syvyys ja valoisuus, merenpohjan kaltevuus, rannan avoimuus sekä pohjan muodot ja materiaali. Seuraavaksi Corolla muutoskatsastetaan, minkä jälkeen sitä voi yrittää bongata tavallisten Toyotojen joukosta. ANTTi hALkkA SUOMEN LUONTO 7 | 2009 9. Kartoitustietoja käytetään myös muun muassa kaasuputkien, kaapeleiden ja tuulipuistojen suunnittelussa. "Massaesiintymiä on havaittu tähän mennessä vain Itämeressä." Tutkijat ovat ymmällään. Samalla kehitetään tutkimusmenetelmiä. Itämeren kanta viihtyy hyvin, vaikka lajin tiedetään karttavan matalaa suolapitoisuutta. valo syntyy, kun lusiferiini-proteiini hapettuu lusiferaasin avulla. SÄHkÖAUTOT sähkö-Corolla liikkuu Keväällä (SL 3/2009) esittelemämme harrastajavetoinen sähköauto eCorolla on vihdoin nähty liikkeellä. Alexandrium ostenfeldii tuottaa myös myrkkyjä, jota voi kertyä esimerkiksi kaloihin ja lintuihin. Kun uimme Houtskarin saarella, aurinko laskeutui upeasti oranssisena puikulana ulapan taa. Samoihin aikoihin tuli tiedote tutkimuksesta, jossa kyseenalaistettiin luomuruuan terveellisyys. Se on osa 2004 alkanutta Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmaa Velmua. JUhA hONkONEN jUHA HoNKoNEN Hohtavasta levästä uusia havaintoja Levien aiheuttamia outoja valoilmiöitä on havaittu syyskesällä etenkin Ahvenanmaan saaristossa mutta nyt myös Loviisan, Hangon ja Porvoon rannikolla. Valo hämää saalistajia ja myrkky tappaa leviä syöviä pikkueläimiä. Alice KArlsson DANIEL ERIKSSoN kOMMEnTTI jUHA HoNKoNEN romantiikkaa leväpuurossa "Sinilevän määrä on lisääntynyt selvästi", tiedotti Suomen ympäristökeskus elokuussa. Romantiikan tuhosi kuitenkin levän löyhkä, joka sai nousemaan vedestä saman tien. Finmarinet toteutetaan osin valtion ja osin EU-rahoin. Sen huomasimme häämatkallamme heinäkuussa Turun rengastien varrella. Ilmoitusten mukaan niitä olisi nähty jo 1970- ja 1980-luvuilla. "Laji elää kaikkialla maapallon merissä", tutkija Anke kremp Suomen ympäristökeskuksesta Sykestä sanoo. "Asiaa ei kuitenkaan pystytä varmistamaan, sillä Suomen rannikkovesissä elää muitakin valoa hohtavia leviä", Kremp sanoo. Krempin mukaan näistä tunnetaan nyt vain lämmin vesi
Luonto ja ympäristö nyt kALAT jA kALASTUS LÄMpIMÄT SYkSYT SYYnÄ? romahtiko tornionjoen lohisaalis? Pellon kalakerhon mukaan Torniojoen lohisaalis väheni kolmanneksella. "Tällaista on tapahtunut ehkä kerran pari sadassa vuodessa", kuvaa viime kesän ohdakeperhosten joukkovaellusta Marko Mutanen oulun yliopiston eläinmuseolta. Se voi myös Romakkaniemen mukaan selittää saaliin hiipumista joessa. Porot voivat hyvin." Norjan puolelta alkanut hallamittarituho on kaikkien aikojen suurin mutta ei yllä tunturimittarituhojen luokkaan. Hämeenlinnan seudun ensimmäinen herhiläinen jäi hattulalaisen Martti kuisman perhosrysään kesäkuussa. "Rannikon saaliit ovat seurannassa noin kymmenyksen viimevuotista suuremmat. Saalis on Perämeren pohjukan joissa tullut yleisesti hieman alaspäin, mutta esimerkiksi Merenkurkun tasalla Ruotsissa jopa kasvanut." ANTTi hALkkA Hallamittarituhot tunturi Utsjoen mittarituhot eivät enää laajene. Hallamittarit ovat syöneet Utsjoelta kolmessa vuodessa tunturikoivikkoa noin 400 neliökilometrin alueen. "Tämä lannoitusvaikutus tunnetaan vanhastaan. "Heidän tilastonsa näyttänee suunnan suhteessa viime vuoteen oikein", sanoo tutkija Atso Romakkaniemi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Euroopassa on myös arveltu, että tämänvuotinen vaellus olisi OhDAkEPERhONEN 10 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 ILPo KojoLA. Hajahavaintoja tehtiin Tunturi-Lappia myöten. "Kannalla on vahva pohja idässä. "Nyt tuhoalue ei enää laajene. Kolmisenttisen herhiläisen voi sekoittaa pienempään pensasampiaiseen. Tavallisesti tällaisia tuhoja aiheuttaa tunturimittariperhonen. hallamittarit aikuistuvat vasta syyslokakuussa, usein ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. "Lajin runsastumista helpottavat etenkin pitkät lauhat syksyt ", sanoo tuhoalueelta puhelimitse tavoitettu Metlan tutkija Timo helle. Se on porojen tärkeää kesä- ja syysravintoa. Läntisimmät varmennetut pesinnät olivat Turusta ja Karjaalta, pohjoisin Haukiputaalta. JUSSi kARvONEN ELPYYkÖ. Poromies Nils holmberg tutkii tuhoja Nuorgamissa elokuussa. ILMIÖ suurvaellus lennätti ohdake Vuoden perhosilmiö, ohdakeperhosten vaellus, ulottui vahvana Lappiin asti. Naaras pystyy talvehtimaan, jollei säätilassa ole pitkiä ja kovia pakkasjaksoja", sanoo Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin johtaja kimmo Saarinen. "Rktl:n tilasto joen kokonaissaaliista valmistuu loppuvuodesta." Kalakerhon mukaan jokisaalista syö rannikkokalastus. osa koivuista on kuitenkin ollut kolme vuotta lehdettömänä ja kuolee." Tuhoalue on 50 näytealaa kiertäneen Helteen mukaan laikukas: "Yhden vaaran kohdalla näyttää pahalta, mutta seuraavan takana näyttää jo toiselta." Hallamittarit ovat koivuja popsiessaan lannoittaneet maaperää, jolloin metsälauha on runsastunut. Havaintoja herhiläisistä on kantautunut runsaasti. Kaakosta levinnyt herhiläinen esiintyi Suomessa 1930-luvulla; kanta vakiintui Itä-Suomeen jälleen tällä vuosituhannella. Tämä ei ole ainoa syy, vaan taustalla on jotain selvittämätöntä. Savukosken erämaissa kesäkuussa meitä vastaan liihotelleet perhoset osoittautuivat yleensä ohdakeperhosiksi. "En vielä silti puhuisi romahduksesta. Tutkijoita kiinnostavat hallamittarituhojen ja tunturimittarituhojen erot. Laji ei kestä äärimmäisiä pakkasia, ja leudot syksyt ovat sille hyödyksi. AMpIAISTEn GOLjATTI hERhiLäiNEN Herhiläinen leviää Herhiläinen näyttää vakiinnuttaneen asemansa erityisesti Itä-Suomessa. Herhiläisen lentoääni on matala pörinä ja lento rauhallista. Samalla haetaan myös vastausta siihen, voiko hallamittarista tulla ilmaston lämmetessä tunturimittarin veroinen tai pahempikin koivikoiden tuholainen. ANTTi hALkkA hALLAMiTTARi. Herhiläisen leviämisen ehtoa ovat pitkät lämpimät syksyt ja leudot talvet. Esimerkiksi ajosiimakalastus on herännyt eteläisellä Itämerellä henkiin." Näin Itämerellä viime vuonna voimaan tullut ajoverkkokielto ei toisikaan lohta pohjoisiin jokiin niin paljon kuin arveltiin
Harvinaisin sisämaapesijä on räyskä. "Räyskällä on välimuutto, jossa loppukesästä osa linnuista jättää merelliset maisemat ja saapuu sisävesille kalaan ennen varsinaista syysmuuttoa. Luonto ja ympäristö nyt LInnUSTO mittarin mittoihin HARRI NURMINEN, KUVA HALLAMITTARISTA URPo HAAPALAINEN / KUVALIITERI RäYSkä merilinnut rynnivät sisämaahan Vanajavesi näyttää vetävän puoleensa merilintuja. Kolmesta lajista meille kulkeutuu tavallisimmin Yhdysvaltain länsiosassa elävä Latrodectus hesperus. Etelämpänä Euroopassa syntyneet ohdakeperhoset sinne ehtivätkin ja miksi eivät jotkut hurjinta vauhtia pitävät Suomesta lähteneet perhosetkin. timo helle · teemU sAntonen SUOMEN LUONTO 7 | 2009 11 MARKUS VARESVUo. "Lisääntyviä kantoja voi olla tulevaisuudessa varastoissa mutta tuskin ulkona luonnossa", arvioi amanuenssi Seppo koponen Turun yliopiston eläinmuseolta. "Merikotkan pesintä on hieno hetki suunnitelmalliselle ja pitkään jatkuneelle suojelutyölle", rengastaja hannu Ekblom sanoo. JUSSi kARviNEN TULOkASLAjIT mustalesken leviämisestä suomeen eri näkemyksiä Pahamaineinen myrkkyhämähäkki mustaleski leviää ilmaston lämmetessä luultavasti Suomeen. Ilmeisesti tämän parin pesintä merellä on tuhoutunut ja se on alkanut pesiä välimuuton seurauksena Vanajavedellä", lintuharrastaja Jouko Astor arvelee. Sen jälkeen on tullut tietoon merihanhen ja räyskän pesinnät. Suomessa mustaleskiä on löydetty amerikkalaisista autoista esimerkiksi Porvoossa ja joensuussa. Koposen kanssa tulokashämähäkeistä äskettäin tieteellisen artikkelin kirjoittanut Timo Pajunen Helsingin yliopiston Eläinmuseolta puolestaan pitää mahdollisena, että mustalesket voisivat tulevaisuudessa pärjätä Suomessa myös luonnossa, "ainakin lounaisnurkalla." Mustaleskiä tulee Suomeen tavallisimmin käytettyjen autojen mukana Yhdysvalloista, tutkijoiden mukaan joitain yksilöitä vuodessa. "Vaikka ilmasto lämpenisikin selvästi, vakituista ohdakeperhoskantaa Suomeen tuskin muodostuu", Marko Mutanen arvioi. Vielä uusikin ohdakeperhosten sukupolvi aloitti lentonsa Pohjois-Suomessa heinäelokuun vaihteessa. Ruotsissa mustaleskiä tavataan joillain alueilla säännöllisesti sisätiloissa. JUhA kAUPPiNEN perhoset Lappiin asti jopa kaikkien aikojen suurin. on viitteitä siitä, että osa Suomessa syntyneistä ohdakeperhosista suuntaa amiraaliperhosten tavoin syksyllä kohti etelää. Suurimman tiiralajimme sisämaapesintä on kautta aikain ensimmäinen. Porvoossa jokunen mustaleski on ilmeisesti selvinnyt talvestakin puolilämpimässä autotallissa. Talvehtiminen onnistuu vasta Alppien eteläpuolella. Suomessa ohdakeperhoset eivät kuitenkaan pysty talvehtimaan. Menneen kesän vaelluksen taustalla on räjähdysmäinen kannan kasvu Pohjois-Afrikassa, josta oli kovan ravintokilpailun vuoksi lähdettävä etsimään uusia ohdakemaita. Heinäkuussa vahvistettiin KantaHämeen ensimmäinen ja syvällä sisämaassa Suomen ensimmäinen merikotkan onnistunut pesintä
Tutkijoiden mukaan Afrikassa elävä täplähyeena ei kikattele siksi, että sillä olisi hauskaa. Kun veteen päästettiin kirjolohi, pyöriäiset ryhtyivät uimaan kohti liikkuvaa ateriaa. Tarve muistaa hedelmää tuottavat puut ja sadon kypsymiseen kuluva aika lienevät edistäneet merkittävästi kädellisten älykkyyttä. PERTTi kOSkiMiES 12 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 KARTAT: HELSINGIN YLIoPISToN ATLASToIMISTo. Pyöriäinen sekä ohjaa kulkuaan että saalistaa pääasiassa kaikuluotaamalla ympäristöään. Kuuntelulaitteiden rekisteröimä ääniaineisto paljasti myös, että luotausäänen taajuus pysyy pyöriäisellä koko ajan samana, kun muilla kaikuluotaajilla se lisääntyy saalista lähestyttäessä. Analysointi osoitti, että kikatukset erosivat hiukan toisistaan. Kun äänen taajuus on koko ajan sama, saaliseläin ei tajua pedon olevan iskuetäisyydellä. JUhA vALSTE pikkuvarpunen yleistyy Pikkuvarpuset löysivät turvallisen pesäpaikan voimajohtotolpista. Pikkuvarpuset ovat mieltyneet voimajohtotolppien onttoihin vaakaputkiin. Ne pystyvät myös arvioimaan, kuinka usein puulle kannattaa palata. Toisin sanoen: kikatteleva hyeena itse asiassa ilmoittaa naurullaan muun muassa ikänsä ja sosiaalisen asemansa. "Lintuja pakkaa mahdollisesti meille rajan yli Venäjältä, jossa on pitkään ollut vahva pikkuvarpuskanta," tutkija ville vepsäläinen Helsingin yliopistosta kertoo. Vanhojen yksilöiden nauru oli matalampaa kuin nuorten, ja esimerkiksi ryhmää hallitsevat nauroivat hillitymmin ja hallitummin kuin sosiaalisessa arvojärjestyksessä alempana olevat. tiEDE ja tutKimus nyt toimittAnUt Alice KArlsson OvELA SAALISTAjA MEnESTYjÄ pyöriäiset saavat saaliin vaikka silmät sidottuina Pyöriäiset käyttävät saalistuksessa kaikuluotausta, ja delfiineistä ja lepakoista poiketen ne osaavat huijata saaliseläimiä. Tutkijat äänittivät ja vertailivat 17 samaan ryhmään kuuluvan hyeenan naurua. Asutuksen kesto on määritetty pesäkallioille kasaantuneiden ulosteiden radiohiiliajoituksella. Kuullessaan kikatuksen haaskaa repivä eläin tietää heti, onko lähestyvälle yksilölle syytä tehdä tilaa vaiko ehkä torjua se. JUhA vALSTE pOIMInTOjA pesien Colosseum Tunturihaukat ovat pesineet neljällä kalliolla Länsi-Grönlannissa peräti 10002500 vuotta. Tämän jälkeen altaaseen siirrettiin kaksi pyöriäistä, joista toisen silmät oli peitetty. Vepsäläisen mukaan pikkuvarpuset pesivät todella usein pöntössä, kun taas varpusia niistä tapaa harvoin. ASEMA LAUMASSA MITSUAKI IWAGo / MINDEN PICTURES / SKoY PikkUvARPUNEN SUOMEN kARTALLA. Eläimet eivät kuljeskele sattumalta sinne tänne tai löydä hedelmiä hajuaistillaan. Näkemättömän pyöriäisen vauhti oli vain noin puolet näkevän eläimen nopeudesta. Paksuimmillaan ulostetta on kasaantunut kaksi metriä. 1990-luvulla vauhti kiihtyi. Silti se nappasi saaliin kerta toisensa perään. Simpanssi käy yli kymmenessä puussa päivittäin ja vierailee samassa puussa keskimäärin viiden päivän välein sen mukaan, miten uutta syötävää kehittyy. Satunnaisia pesiä oli tuolloin Manner-Suomessakin, mutta vasta 1960-luvulla laji alkoi yleistyä. Sähkötolpat eivät kuitenkaan ole pikkuvarpusen levittäytymisen syy; linnut ovat vain löytäneet niiden rakenteista turvallisen pesäpaikan. Pikkuvarpusia tavattiin Ahvenanmaalla jo 1800-luvulla. Pikkuvarpusen levinneisyys Suomessa ennen 2000-lukua ja nyt (kartoitus kesken). Mutta miksi. Yhdeltä pesältä löytyi höyheniä haukasta, joka eli 670 vuotta sitten. PERTTi kOSkiMiES simpanssin muisti Simpanssit muistavat tietyn hedelmäpuun yli 12 000 puun joukosta. Nuorimmatkin nykyiset pesät olivat käytössä jo yli 500 vuotta sitten. "Tietoja pesinnöistä alkoi kertyä 1950- ja 1960-luvuilla itärajan pinnasta esimerkiksi Imatralta ja Parikkalasta. Niissäkö yksi syy pikkuvarpusten maanvalloitukseen. Nyt pikkuvarpusia on kaikkialla Etelä-Suomessa sekä länsirannikolla jopa ouluun asti." Vepsäläisen mukaan Suomi on Euroopan maista ainoa, jossa pikkuvarpusella on näin vahva kannan kasvu, muun muassa Isossa-Britanniassa laji on viime vuosikymmeninä taantunut. "Minkään pedon ei ole helppoa päästä putkessa elävien lintujen kimppuun." Vaakaputki on suosittu, mutta pönttö pitää pintansa. Tübingenin yliopiston tutkija Ursula verfuss sijoitti ulkoilma-altaaseen kameroita ja kuuntelulaitteita. ville vepsäläisen mukaan muutos on dramaattisimpia, joita suomalaisilla lajeilla on viime vuosina havaittu. Hyeenan nauru on viestintää Hyeenat nauravat useimmiten ristiriitatilanteissa esimerkiksi kiistellessään saaliseläimestä
Laji ei liioin tunnu kärsivän maatalouden muutoksista samoin kuin varpunen, joka on levinnyt meille aikoinaan aroilta hevosien ja niille syötetyn kauran mukana. Linnut myös risteytyvät keskenään." Pikkuvarpusen menestymiseen näyttäisi vaikuttavan hyvä poikastuotto tai vähäinen poikaskuolleisuus. Laumoissa on viittä lajia, mutta yksilöistä 98 prosenttia kuuluu lajiin Pantala flavescens, joka pystyy liitelemään yli kilometrin korkeudessa myötätuulessa jopa 500 kilometriä päivässä. Samaan aikaan kun pikkuvarpunen on yleistynyt, varpunen on vähentynyt. Tutkija Esteri Ohenoja yhytti uhanalaisen nevamesisienen Maltiosta. uhanalainen suosieni kasvaa itä-Lapissa Maltion luonnonpuistosta löytyi elokuussa nevamesisieni, Armillaria ectypa, samalta alueelta, jonne norjalainen kaivosyhtiö Yara suunnittelee Soklin rautatietä. "olen nähnyt, kuinka sähkötolpan vaakaputken toisesta päästä kurkistaa pikkuvarpunen ja toisesta päästä varpunen. Siksi se sai englanninkieliseksi nimekseen Bare-faced Bulbul. Kun ilman hiilidioksidipitoisuus nousee, kassava muuttuu myrkyllisemmäksi. Samalta alueelta on löydetty aiemmin myös uusi jyrsijä- ja kaniinilaji. PERTTi kOSkiMiES I WoXVoLD / CoURTESY oF BIRDLIFE INTERNATIoNAL 13. Tutkijat pelkäävät syanidimyrkytysten lisääntyvän päästöjen yhä kasvaessa. JUhA vALSTE Laosista on löydetty ennestään tuntematon lintulaji, Pycnonotus hualon, jonka naama on höyhenetön. "osa nevamesisienen esiintymistä on meilläkin hävinnyt tai häviämässä. Vepsäläisen mukaan lajit eivät kuitenkaan kilpaile keskenään vaan elävät rinnakkain. "Pikkuvarpusia on maassamme arviolta 50 000, mutta varpusten luku lasketaan edelleen sadoissatuhansissa", Vepsäläinen huomauttaa. Alice KArlsson ARI AHLFoRS LÖYTÖ. Laji löytyi vaikeakulkuisesta kallioisesta metsämaastosta. Lähimpänä tätä sieni tavattiin 1995 Sattoaavan itäosan saranevalla ja sitä ennen Sallan Aatsingissa ja Pelkosenniemen Suvannossa, missä toinen paikka jäi Kokkosnivan tekoaltaan alle." Nevamesisienien kasvupaikat ovat nevoilla pullo- ja vesisarojen seurassa, mutta yhteiselon luonnetta ei tunneta. TAPANi NiEMi uusi lintulaji löytyi FRANZ EUGEN KÖHLER / WIKIMEDIA CoMMoNS Korentojen muutto Miljoonat sudenkorennot muuttavat syksyllä Intiasta 70009000 kilometrin päähän Afrikkaan. tiEDE ja tutKimus nyt LAjILÖYTÖjÄ ILPo PIIRoINEN nopeasti Pesäpaikoissaan suurpiirteinen pikkuvarpunen on todennäköisesti hyötynyt myös leudontuneista talvista ja talviruokinnasta. Myös paluumatkasta Intiaan on havaintoja. PERTTi kOSkiMiES Vaarallista ruokaa Kassava on jokapäiväistä ravintoa puolelle miljardille maailman köyhimmistä ihmisistä. Pääosaksi vihertävä lintu ääntelee melko kuuluvasti eikä erityisemmin piileskele. Uusi laji on rastaan kokoinen. Lajit erottaa toisistaan päälaen väristä: pikkuvarpusen baskeri on ruskea, varpusen harmaa. "Nevamesisieni on hävinnyt useista Euroopan maista", sienen löytäjä, filosofian tohtori Esteri Ohenoja oulusta kertoo. Pikkuvarpusia näkee paljon taajamissa, missä ne liikuskelevat varpusten kanssa yhteisparvissa. Ruskealakkeja näyttäisi olevan jo enemmän kuin varpusia, mutta se on harhaa. Matkaa tehdään Malediivien ja Seychellien kautta ja se kestää kuukausia. Pensaan juurissa ja lehdissä olevista glykosideista vapautuu käsiteltäessä vetysyanidia, jonka ihmiset osaavat poistaa. Se kuuluu noin 130-lajiseen bulbulien heimoon; edellisen kerran Aasiasta on löydetty uusi bulbulilaji yli sata vuotta sitten
Työ ilmastonmuutoksen kääntämiseksi on välttämätöntä, järjestö korostaa. Maastoviikon keikuin onnellisena hiekkamailla möyrivän maastoauton katolla. Vettä kyllä riittäisi niin norsuille kuin ihmisillekin, mutta norsuilla on tapana kaataa kumoon vesipumppulaitteistoja ja tuulimyllyjä. Norsut eivät tule myöskään toimeen karjan kanssa. Vaikeakulkuinen maasto on haastava tutkittava ja kartoittamattomia seutuja on paljon. Muurilla suojataan likimain puolet vesialtaasta, ja toinen puoli jää norsuille. maaiLmaLta TOiMiTTANUT JORMA LAURiLA MOnIMUOTOISUUS totul Bortamuli / WWF nepal nAMIBIA LENTävä SAMMAkkO itäinen Himalaja paljastaa alati uusia salaisuuksia Itäinen Himalaja on maailman merkittävimpiä luonnon monimuotoisuuden keskuksia. He ovat vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka ottavat osaa aavikkonorsujen suojeluprojektiin Damaramaalla Namibiassa. Norsujen elämä aavikolla on paljon ankarampaa kuin savannilla asustavien serkkujensa. Riittää, että muuri on likimain puolentoista metrin korkuinen, jolloin norsut eivät suoraan pysty astumaan sen yli. Viime vuosien löytöihin kuuluvat muun muassa takajalkojensa poimujen avulla liitävä lentävä sammakko, maailman pienin hirvieläin muntjakki ja uusi makakilaji. Portilla tervehtivät antiloopinsarvet. järjestö on vuodesta 2007 asti rakentanut vapaaehtoisvoimin muureja jo kymmenien kylien vesilaitteistojen suojaksi. Keittiö on paljaan taivaan alla. Eniten konflikteja syntyy vedestä, koska norsut vierailevat kylien vesialtailla. Uusista lajeista kasveja on 244, sammakkoeläimiä 16, matelijoita 16, kaloja 14, lintuja 2, nisäkkäitä 2 sekä yli 60 selkärangatonta. Ihmisten kanssa on vaikeuksia. joukko ihmisiä kiikaroi jännittyneinä aavikolle maastoauton katolta. Vaikeista oloista huolimatta törmäsimme trimeresUrUs GUmPrechti -KYY 14 SUOMEN LUONTO 7 | 2009. Paikalliset asukkaat ovat olleet työhön tyytyväisiä, ja norsut on hiljalleen alettu hyväksyä naapureiksi. Tuhansia lajeja on luultavasti vielä löytämättä, raportoi WWF Itäisen Himalajan suojelua käsittelevässä selvityksessään. kAhDEN viikON ohjelma koostuu muurinrakennusviikosta ja sitä seuraavasta norsujen tarkkailuviikosta maastossa. Vapaaehtoisjärjestö Elephant Human Relations Aid (EHRA) sovittelee konflikteja, jotta norsut voisivat elellä erämaissaan. Norsujen ja paikallisten asukkaiden kanssa on kuitenkin ristiriitoja. Huiman selviytymiskykynsä ansiosta aavikkonorsut ovat kuitenkin sopeutuneet äärimmäisiin oloihin. Tällöin ne eivät vaivaudu käymään rakennelmiin käsiksi. Liikkeelle lähdetään rannikon Swakopmundista, missä on järjestön päämaja. Työntekijöiden asuvat majoissa ja leiriläiset teltoissa puuhun rakennetulla nukkumislavalla. Auto juuttui usein syvälle sateiden pehmittämään hiekkaan; esiin kaivamisesta tuli osa päivittäistä ohjelmaa. Sieltä ajetaan pohjoiseen joen varrella sijaitsevaan pääleiriin. Vaikka se on pitkään tunnettu huikeasta lajirikkaudestaan, uusia yllätyksiä tulee koko ajan. Kymmenen viime vuoden aikana sieltä on löydetty häkellyttävät 350 uutta lajia, 35 lajia joka vuosi. Alueella elää myös monia uhanalaisia lajeja kuten bengalintiikeri, kultalanguri ja lumileopardi. Leiri on kuin oma pieni maailmansa kivisten kukkuloiden suojassa keskellä erämaata. Suomen WWF on tehnyt suojelutyötä itäisellä Himalajalla Suomen ulkoministeriön tukemana jo lähes kymmenen vuotta. JORMA LAURiLA Gernot voGel / WWF nepal aavikkonorsuja Norsut pärjäävät myös aavikon ankarissa oloissa. Paratiisi on kuitenkin haavoittuva, sillä se on herkimpiä seutuja ilmaston lämpenemisen vaikutuksille
Keskipäivän kuumimmat hetket norsut viettävät puiden varjossa lepäillen. Pidätän hengitystäni. MiLLA vAhTiLA milla vahtila IWC:n vUOSIkOkOUS Valasturismi kannattaa Valaat tuottavat paljon enemmän elävinä kuin kuolleina. Viranomaiset käyttävät salametsästäjien narauttamiseen enenevästi mekaanisia houkutuseläimiä: kalkkunoita, hirviä, karhuja ja peuroja. Työ tehdään talkoilla. Lisäksi on yksittäisiä uroksia. Summa on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Vuorokaudesta kuitenkin peräti 18 tuntia kuluu niille siihen kaikkein oleellisimpaan syömiseen. Kaadetut rungot, puoliksi syödyt pensaat, halkaisijaltaan puolimetriset jalanjäljet ja suuret pyöreät kuitupitoiset lantapallerot kertovat, missä norsut ovat liikkuneet. Yhä useammin kiväärin luoti napsahtaa keinotekoiseen syöttiin ja käry käy siltä istumalta. Kalkkunan saa 500 dollarilla ja harmaakarhusta joutuu pulittamaan 5500 dollaria. Nykyään salapyytäjä ei voi kuitenkaan olla varma saaliinsa laadusta. Viranomaisten mukaan syötit ovat kuitenkin hintansa väärtti, koska ne ovat johtaneet yhä useampiin pidätyksiin. ERkki MAkkONEN auttamassa NORSUMUURi. Norsujen jalanjälkien avulla on mahdollista arvioida painauman jättäjän koko: naarailla säkäkorkeus on likimain 5,5 kertaa takajalan halkaisijan mitan verran, uroksilla 5,8. "Valaanpyyntimaat tukevat pyyntiä voimakkaasti tukiaisilla. Robotin liikkeistä huolehtivat radio-ohjatut moottorit, joita tienvarren pusikoissa piilottelevat riistanvartijat ohjailevat. osavaltioiden lakien mukaan atrapin ampuminen on verrattavissa elävän kohteen ampumiseen ja sanktiot ovat sen mukaiset. Toiminta-alueella vaeltelee kolme laumaa, joista kussakin on reilut kymmenen yksilöä. Luonnonsuojelijat arvioivat, että jokaista metsästyskaudella laillisesti kaadettua eläintä kohti yksi eläin päätyy salametsästäjän saaliiksi. Kansainvälisen eläinsuojelusäätiön IFAW:n mukaan valasmatkailun tuotot vuonna 2008 olivat 2,1 miljardia dollaria. TARkkAiLiJA SAATTAA hämmennyksekseen itsekin kokea tulleensa seuratuksi, kun monitonninen nisäkäs yhtäkkiä hiipii lähelle epätodellisen äänettömin askelin. Ainainen ruohon mättäminen suuhun taukoaa hetkeksi, kun norsu ihmettelee muutaman metrin päässä seisovaa laihaa, hentoa hahmoa. Tieto julkistettiin Kansainvälisen valaanpyyntikomission IWC:n vuosikokouksessa Madeiralla. Ne tulevat toimeen myös aavikolla kuten nämä Damaramaalla Namibiassa kuvatut norsut. robottikalkkuna narauttaa salapyytäjän Salametsästys tienvarteen pysäköidyistä autoista on iso ongelma Yhdysvalloissa. Norsut ovat sopeutumiskykyisiä. Norsut ovat aktiivisia niin yöllä kuin päivälläkin; ne syövät, juovat ja lepäävät ilman mitään varsinaista rytmiä. Hämäystä täydentävät vielä erikoisrakenteiset silmät, jotka hehkuvat yön pimeydessä valokeilan osuessa niihin, aivan kuten oikeilla eläimillä. "Yksiselitteistä tietoa pyynnin tuotoista ei ole edes IWC:llä", ympäristöneuvos Esko Jaakkola ympäristöministeriöstä sanoo. kylien vesialtaat jaetaan ihmisten ja norsujen kesken tukevalla muurilla. Norsujen riepottelun kohteeksi joutuneet puut kertovat näkyvästi, missä suuret otukset ovat liikkuneet. Aikuinen norsu tarvitsee noin 150 kiloa ravintoa päivässä. Halpoja kapistuksia atrapit eivät ole. Pystyyn nostetun kärsän sierainpari kurottautuu ilmaa tunnustellen minua kohti ja haistelee erämaahan kuulumatonta aromia. norsuihin jokaisena jäljityspäivänä, kiitos taidokkaiden oppaidemme. järjestö pitää aavikkonorsuista yllä tietokantaa. Norsujen liikkeitä seurataan, ja niistä kirjataan kaikki havainnot ja ulkoiset tuntomerkit. Lasikuidusta valmistetut eläimet näyttävät aidoilta turkis- ja höyhenpeitteineen ja liikkuvat kuten elävät esikuvansa. jalanjäljen viiruista asiantuntija pystyy jopa tunnistamaan yksittäiset norsuyksilöt. Käytännössä se on aina kannattamatonta." JUhA vALSTE www.desertelephant.org SUOMEN LUONTO 7 | 2009 15. maaiLmaLta YHdYSvALLAT roBotic WilDliFe michael & patricia FoGDen / minDen pictures / skoY SiTkEäT SiSSiT
Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden Nelisenkymmentä vuotta sitten rakennettujen Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden siiat kärsivät ravinnon puutteesta ja haukimadoista. Saaliit ovat romahtaneet. tapani niemi Loiset ja nälkä sii 16 SUOMEN LUONTO 7 | 2009
kalastus kriisissä SUOMEN LUONTO 7 | 2009 17 lokan allas / lentokuva hannu vallas kojen vaivoina
"Ammattikalastajia oli altailla parhaimmillaan 30 ja nyt enää kolmasosa. Erkki Pyhäjärvi Lokasta ehti kalastaa kymmenen vuotta ennen kuin siirtyi metsäkonehommiin. Etelä-Suomessa haukea arvostetaan ja pohjoisessakin hauen maine hyvänä kalana on hiljalleen palaamassa." TEkOALLAS kARUUnTUU "Vaellussiioissa kalaloisia on niin paljon, että se alentaa merkittävästi kalastuksen kannattavuutta." 18 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 Patoamisvaiheessa altaan pohjasta vapautuu runsaasti ravinteita ja vesistö rehevöityy. Nyt moni kalastaja vaihtaa ammattia. LOiSET JA NäLkä SiikOJEN vAivOiNA harri nurminen RAivAUSTA. Viimeisimmät koekalastukset Lokassa ja Porttipahdassa kuitenkin osoittavat, että puolet peledsiioistakin kärsii haukimadoista. Jokainen kala on käytävä tarkasti läpi, jottei yhtään huonoa filettä pääse myyntiin", hän kertoo. "Monet vähättelevät ongelmaa, koska kalaloisia esiintyy kaikissa Suomen makeissa vesissä ja ne kuuluvat normaaliin luonnonjärjestykseen", Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen (Rktl) erikoistutkija Teuvo Niva sanoo. Vuosi sitten altaiden joka toisessa vaellussiiassa oli haukimadon toukkia ja nyt lähes jokaisessa. Lokan altaaseen jätettiin paljon puita ja rytöä, joita pitää yhä siivota pois. Jotkut kalastajat sanovat tulojensa jopa puoliintuneen." Tutkijat varoittelivat vuosia sitten innokkaimpia tekoaltaiden puolustajia ja poliitikkoja, mutta juuri kukaan ei halunnut kuunnella heitä. "Lokan ja Porttipahdan vaellussiioissa loisia on niin paljon, että se alentaa merkittävästi kalastuksen kannattavuutta. Jotkut pitävät istutettua peledsiikaa loisille vastustuskykyisempänä. Hän ei halua muuttaa pois kotiseudultaan. Pyhäjärven mukaan viimeinen toivo on pistetty haukeen ja ahveneen, joista saa kesäisin hyvän saaliin. Jopa kolmasosa kalanfileestä joudutaan heittämään pois. 1980-luvun lopussa viisivuotias vaellussiika painoi 600800 grammaa, nyt 200 grammaa. "Hauet kasvavat täällä pullean leveäselkäisiksi ja painavat kolmesta viiteen kiloon. Kalojen kääpiöityminen vähentää palkkaa ja lisää työtä. Fosforia saattaa olla sata mikrogrammaa vesilitrassa, joka mer-. Laihtuvan kalan vastustuskyky heikkenee, ja se altistuu loisille. Ne haittaavat pahoin kalastusta. harri nurminen L TEUvO NivA okan ja Porttipahdan tekoaltaiden vaellussiiat näkevät nälkää ja kalakanta kääpiöityy
hOiTOkALASTUSTA. Lisäksi rannat paljastuvat. Nyt vedessä on fosforia enää viidesosa alkuvaiheen määrästä, ja Lokka ja Porttipahta lähestyvät ravinnepitoisuudeltaan Lapin muita vesistöjä. korpivuoma vetää Valikoiva verkkokalastus on kohdistunut lähes pelhanketta, jossa kästään siikaan, mikä on lisännyt särjen suhteelliskalastajat rakentavat ta osuutta biomassassa ja johtanut vaellussiian ahperinteisiä isorysiä. Altaaseen hukutetun Posoaavan turvelautat uivat yhä veden pinnalla nousten ja laskien. dinkoon. Ne eivät ole enää kulta-aikojen veroisia kala-aittoja, eikä tilanne muutu tulevaisuudessakaan. Tekoaltailta nousikin 1980-luvulla valtavasti haukea ja 1990-luvulla peledsiikaa. Särki kilpailee siian kanssa samasta ravinnosta. kitsee ylirehevää vesistöä. Ajan myötä ravinteet sedimentoituvat pohjaan. verkkopyynti on kohdistunut lähes pelkästään siikaan ja on lisännyt särjen osuutta biomassasta. Tässä hän sauvoo Luirolla Nälkä pakottaa vaellussiiat kutemaan hyvin Lokan alapuolella. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 tapani niemi 19 jukka korpivuoma. Lokan pohja jätettiin raivaamatta allasta rakennettaessa, ja siksi puuta ja rytöä nousee valtavat määrät pintaan. Vastaavaa ei esiinny luonnonvesissä. Se kasautuu rannoille, joita saa raivata joka kesä paikalliset pitävät sitä loputtomana urakkana. Kun jokiyhtiö laskee veden talvella alas, jää painuu pohjan päälle, maa routaantuu syvältä ja tappaa pohjaeliöt. PERiNTEET kUNNiAAN. Niiden varaan syntyi merkittävää kalateollisuutta. Karuuntuvassa vedessä kilpailu kovenee, koskalastusmestari Jukka ka vaellussiika ja särki syövät samaa pohjaeliöstöä
Sitten toisena vuonna peledsiika muka söi särjen ravinnon. Joissakin paikoissa ongelma yritetään nyt ratkaista kieltämällä kalastus tykkänään. "Päätökset kalastuksen rajoituksista, istutuksista, lajivalinnoista ja kalastustavoista on aina tehty tuoreiden tutkimustietojen perusteella. "Kesällä kutuaikaan särkeä saa taas niin paljon, että pyydykset repeävät, mutta silloin sen pakastaminen maksaa." Korpivuoman mielestä parasta onkin ottaa käyttöön vanhan kansan tuntemat konstit. Hoitokalastus maksaa liikaa ja ammattikalastajat tuskin jaksavat odottaa parempia aikoja." Petokalojen lisääminenkään ei ratkaise ongelmaa. Tämä mielipiteiden sekasotku ohjaa myös kunnan poliittisia päättäjiä ja virkamiehiä. Se vähensi työmäärää, koska verkolla pystyi valikoimaan saaliin kokoa myöten." Kalaston rakenne alkoi vinoutua, kun särki sai lisääntyä. "Hauki ei ole oppinut 40 vuoden aikana yhtiön tavoille, eivätkä istutuksetkaan ole onnistuneet." Vuosikausia tekoaltailla koekalastanut kalastusmestari Jukka korpivuoma pitää tilannetta lähes ylipääsemättömänä. Nyt olisi tärkeää saada tekoaltaiden kalavalikoima muutettua. Hauki lisääntyy hitaammin kuin särki, ja kutu epäonnistuu usein Lokassa, sillä jokiyhtiö nostaa keväällä vettä ja hauen poikaset jäävät liian syvälle. Tekoaltaissa vedenkorkeuden vaihtelu on suurta. PORTTiPAhDAN ALLASTA. "Perinteinen hoitokalastus ei kuitenkaan onnistu, koska tekojärvet ovat tavattoman suuria. "Kalojen geeneihin on kirjoitettu ohje, että kude heti tai kuole" Teuvo Niva selittää. Yksi syyttää kalastajia, toinen ahneutta, kolmas jokiyhtiötä ja neljäs tutkijoita. Ketä uskoa?" Eikä tilannetta helpota, että kaikki suomalaiset kuvittelevat olevansa kalastuksen asiantuntijoita. Vuosikymmenen puoliväliin mennessä altaille myönnettiin 50 isorysälupaa. "Kalastajat lopettivat loukkueli avoperärysäpyynnin 1994 ja siirtyivät verkkoihin. Kalastusta pitäisi päinvastoin tehostaa. Erkki Pyhäjärven mukaan trooli ja viisi isorysää tuottivat reissulta 500800 kiloa kalaa. Särjen kalastus pitää saada kannattamaan kaupallisesti. "Siian ja hauen lisäksi nousi särkeä ja muuta taloudellisesti vähempiarvoista kalaa, mikä puhdisti vesiä", hän kertoo. Talven aikana vettä juoksutetaan voimaloihin ja kevään sulamisvesillä taas nostetaan pintaa. "Jokiin nousee syksyisin kudulle lauttoina vaaksan mittaisia rääpäleitä, jotka lisäksi kuhisevat loisia." EnnEn ISORYSÄ HOITI vESIÄ Lokan kalastajat ottivat 1989 käyttöön ensimmäisen nelimetrisen isorysän, joka yleistyi 1990-luvun alussa. Kalojen käyttöä biokaasun tuottamiseen voisi myös ajatella." Pyhäjärvi ja Korpivuoma eivät puolestaan usko särjen taikaan. "Jos särkien suhteellinen osuus kalakannasta vähenee, siikojen nälkä poistuu viiden, ehkä kymmenen vuoden kuluttua", Niva uumoilee. Nivan mielestä särkien kuivaaminen ja jauhaminen lemmikkieläinten ravinnoksi voisi olla järkevää ja kalajauhoa tarvitaan myös kalankasvatuslaitoksissa. Mutta sitä ennen särjen kalastus pitäisi saada kannattamaan kaupallisesti. Teuvo Nivan mielestä siinä ei ole järjen hiventäkään. "Talvisin särkeä olisi helppoa ja halpaa kuivata kapakalan ja kuivalihan tapaan, mutta niitä ei silloin saa kiinni millään pyydyksillä", he tuumivat. Parhaillaan hän vetämääkin Sodankylän kunnan hanketta, jossa kalastajat rakentavat isorysiä. Se rasittaa rantoja ja kalojen kutua. 20 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 jukka korpivuoma. Yhtenä vuonna Rktl:n tutkijat vakuuttivat, etteivät vaellussiika ja särki kilpaile keskenään. LOiSET JA NäLkä SiikOJEN vAivOiNA pieninä
Kun jokainen jätehuoltoyhtiö, kaupunki ja alue tekee itse omat ratkaisunsa, voidaan täysin laillisesti pyyhkiä muilla tavoitteilla ja poliitikkojen juhlapuheilla lähes kirjaimellisesti takapuolta kokonaisuuden kustannuksella. Tämä klisee tuli mieleeni, kun kuuntelin jokin kuukausi sitten Etelä- ja LänsiSuomen jätesuunnittelun projektipäällikkö Sirje Sténin esitelmää valtakunnallisilla jätelaitospäivillä. Viime vuoden huhtikuussa peräti valtioneuvostossa hyväksytyn Valtsun mukaan tavoite yhdyskuntajätteiden kierrättämiselle on 50 prosenttia, energiantuotantoon on tarkoitus suunnata jätteistä 30 prosenttia ja kaatopaikoille enintään 20 prosenttia. Laskelmien ulkopuolelle jää muun muassa nopeasti etenevä Oulun polttolaitos. Suomalaisilla insinööreillä on siis todistettavasti enemmän päätösvaltaa kuin suomalaisilla poliitikoilla, ainakin jätehuollossa. Tavoitteisiin aiotaan päästä alueellisten jätesuunnitelmien (Alsu) avulla. Lopputulos oli vähintäänkin yllättävä. Ismo Tuormaa Palava insinööri I kivanha sanonta kertoo, ettei mikään ole niin viisas kuin ihminen, paitsi insinööri. Niitä onkin jo valmistunut ja loput ovat tekeillä. Elsun mukaan jätteenpolttoon ohjautuu jatkossa peräti 51 prosenttia yhdyskuntajätteistä nykyisen 23 prosentin sijasta. Ruotsiin joudutaan jo nyt tuomaan jätteitä ja turvetta polttoon ulkomailta, sillä maan oma "jätetuotanto" ei riitä enää kattamaan säännöllistä jätevirtaa vaativien massapolttolaitosten tarvetta. Näin ollen jätteiden poltto lisääntyy todennäköisesti arveltuakin enemmän, vaikkei laskelmissa olekaan mukana poltettavaa yritysjätettä. YTV, Kotka, Mustasaari ja Riihimäki) eikä laskemissa ole mukana edes kaikkia suunniteltuja hankkeita. Onkin outoa, että jotkut valtioneuvoston päätökset astuvat aina kirjaimellisesti ja nopeasti voimaan, kun kyse on esimerkiksi metsien hakkuista, tienrakennuksesta tai turvetuotannosta, mutta samalla viralliset ympäristötavoitteet ovat höpöpuhetta, joilla on korkeintaan neuvostopropagandan veroista viihdearvoa. Luvut, jos ja kun ne pitävät paikkansa, johtavat siihen, että Suomi ohittaa jätteiden poltossa kohta jo heilahtaen Ruotsinkin (Suomi 51 %, Ruotsi 47 %). E ntä sitten. Lisäksi tähän vuosia valmisteltuun ja virallisesti hyväksyttyyn suunnitelmaan on kirjattu etenkin jätteen synnyn ehkäisy sekä materiaalikierrätyksen ja biologisen hyödyntämisen lisääminen. Lukema perustuu jo päätettyihin hankkeisiin (mm. Tähän asti kaikki siis hyvin, mutta miten onkaan Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelman (Elsu) laskelmien mukaan käymässä. kOLUMNi Tikulla silmään. Stén vertasi valtakunnallisen jätesuunnitelman (Valtsu) tavoitteita jätehuollon todelliseen kehitykseen Suomessa. Jätteistä kilpaillaan nyt oikeasti. Jätteen poltosta mainitaan "kierrätykseen soveltumattoman jätteen polton lisääminen". Tämä uhkakuva, kierrätyksen hiipuminen ja jätteiden synnyn ehkäisyn lopettaminen, ei ole liioittelua Suomessakaan, sillä esimerkiksi YTV:n alueella jätemäärät ehtivät kääntyä laskuun jo ennen lamaa, mikä on tietysti hyvä. Kirjoittaja on ympäristötoimittaja. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 21. Tämä kaikki tarkoittaa Sténin mukaan sitä, ettei jätteiden synnyn ehkäisylle jää lainkaan tilaa. Suomen ympäristökeskuksen tekemä laskelma on tehty Etelä- ja Länsi-Suomen jätemäärien perusteella. Koska alueella asuu peräti 3,7 miljoonaa ihmistä, jotka tuottavat Suomen yhdyskuntajätteestä noin 70 prosenttia, lienee se aika totuudenmukainen
Metsähallitus säleiksi Tämä Suomi vaarassa valtio omistaa Suomesta Unkarin kokoisen maa-alueen. Suomalaisten mielestä valtion mailla tulee painottaa virkistystä ja luonnonsuojelua, eikä niitä saa vuokrata yhtiölle. Taloudellisia arvoja painottavaa muutosta on kuitenkin valmisteltu jo pitkälle. antti halkka Valtion maat 90 000 km2 yleiset vesialueet 30 000 km2 metsähallitus 22 SUOMEN LUONTO 7 | 2009
Luonnonystävät ovat huolissaan, koska valtionmailla on se Suomi, jonka säilyminen on suomalaiselle luonnonystävälle erityisen tärkeää: kansallispuistot, retkeilyalueet ja valtava määrä valtion yleisiä vesialueita. Hallitus on todella päättämässä valtionmaiden tulevasta käytöstä. Jälkimmäinen uhkakuva paljastuu nopeasti todeksi. Entisessä Suomessa näin suurta asiaa valmistelisi parlamentaarinen komitea, jossa olisivat esimerkiksi retkeilyjärjestöt, saamelaiset ja luonnonsuojelijat. "Minulle on sanottu, että älä käytä sitä Venäjä-vertausta, mutta käytänpä kuitenkin", sanoo Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Ne kun eivät voi mennä konkurssiin. Omaisuus on ollut turvassa, mutta nyt sille on tapahtumassa jotakin. "On hullua, että Suomen kolmasosan kohtaloa valmistellaan työryhmän alatyöryhmässä", sanoo Ilpo Kuronen. Valtion vesiomaisuus alkaa maan lounaiskolkkaa lukuun ottamatta vain muutaman kilometrin päässä rannasta. Sellainen on epäreilua kilpailua. EU ei pidä valtion liikelaitoksista, jollainen valtion maita nyt hallinnoiva Metsähallituskin on. Monimuotoisuuden suojeluvälineet eli suojelualueet puolestaan jaettaisiin paljolti maakuntaliittojen komennossa oleviin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin, ELY:ihin. Sitä on suurilla järvillä kuten Oulujärvellä, Inarilla ja Saimaalla mutta ennen kaikkea merellä. Valtion maat eivät ole pikku juttu. vUOkRALLE ERILLISYHTIÖÖn? Ovat uhkakuvat oikeita tai eivät, pelissä on paljon. Miliza Vasiljeffin mukaan poliittiset linjaukset asiasta tehdään talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa ehkä lokakuun alussa. Suomalaisten yhteisessä omistuksessa on Unkarin verran maata ja Belgian verran vettä. "Suomalaisten yhteisille maille on käymässä kuin Venäjällä: ne luovutetaan bisnesmiehille." Liitolla on meneillään tiedotustilaisuus Suomen valtionmaiden uusjaosta. "Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä haluaa, että Metsähallituksen tehtävien hoitaminen aluehallinnossa selvitetään", sanoo Miliza vasiljeff valtiovarainministeriöstä. Annetaanko yhteisen omaisuuden hallinta yhtiölle? SUOMEN LUONTO 7 | 2009 23. Liiton luonnonsuojelupäällikkö ilpo kuronen säestää. Yksi niistä on Metsähallitus, joten maiden tulevan käytön ohjaus päätetään ikään kuin sivutuotteena. Niinpä valtiovarainministeriössä pohtii nyt työryhmä viiden valtion liikelaitoksen kohtaloa. Saamelaisille kyseessä on kotiseutu. "Selvitystä ei ole vielä laadittu." Metsähallitus on yhden alatyöryhmän aihe. aksi hehtaaria maata, yli puoli hehtaari vettäkin! Niin paljon omistan maata, merta ja järviä Suomen kansalaisena. Tällöin virkistyksen ja suojelun sananvalta olisi Luonnonsuojeluliiton mielestä suuressa vaarassa. Valtiolle nämä alueet ovat tärkein monimuotoisuuden suojeluväline, jolle on koko it- Uhkakuvana on, että valtion maat vuokrataan pitkäaikaisella sopimuksella yhtiöille, jotka aluksi ehkä koostuisivat nykyisestä Metsähallituksesta. Nyt asiaa valmistelevassa viisijäsenisessä virkamiestyöryhmässä luonnon intressiä edustaa vain Pirkko isoviita ympäristöministeriöstä. Kuukausia asian parissa työskennellyt Luonnonsuojeluliitto on erittäin huolestunut. Vettä valtiolla on saman suuruinen ala kuin Suomen järvet yhteensä. Voimme itse päättää, minkä osan alueesta haluamme varata retkeilylle, kalastukselle, metsästykselle, metsätaloudelle ja luonnonsuojelulle. "Nyt nähdään, mikä on hallituksessa vihreiden uskottavuus." Seuraavan päivän Helsingin Sanomissa maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) pitää valtion maiden käyttöön liittyviä Luonnonsuojeluliiton väitteitä "turhina kauhukuvina". vETTÄkIn SUOMEn jÄRvIEn vERRAn K senäisyyden aikana kertynyt kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden verkosto. Yhteensä meillä on keskisuuren valtion kokoinen alue maaomaisuutta, 90 000 neliökilometriä maata ja 30 000 neliökilometriä vettä
Suomen Luonnon teettä- Ympäristöministeri Paula Lehtomäen mielestä yhtiöitettäväksi sopivia toimintoja on Metsähallituksessa "aika vähän". 24 SUOMEN LUONTO 7 | 2009. valtio omistaa lähes koko Suomen merialueen mutta vain harvoja saaria. Metsähallituksen sisäisen muistion mukaan erityisyhtiöllä "olisi liiketoiminnot ja yksinoikeus tuottaa valtion tarvitsemat luonnonsuojelu-, virkistys-, erä- ja muut vastaavat palvelut valtion maaja vesialueilla". Muistiossa ehdotetaan, että minivirasto, jossa olisi "arviolta parikymmentä työntekijää", hoitaisi valtion maiden omistajaohjauksen, luonnonsuojelualueiden suunnitelmien vahvistamisen ja erilaiset lupa-asiat. TäMä SUOMi vAARASSA MEiDäN MEREMME. "Me taistelemme nyt Luontopalvelujen säilymisestä", sanoo ympäristöministeriön hallintojohtaja Riitta Rainio, muttei voi puhua asiasta enempää ennen kuin ministeri on määritellyt kantansa. "Pidän hyvänä talouspoliittisen ministerivaliokunnan alkuperäistä linjausta, jonka mukaan voidaan yhtiöittää ne toiminnot, joissa ei ole yhteiskunnallisen ohjauksen tarvetta", hän sanoo. Tulos on hänestä odotettu. Nyt kiistellään juuri virkistyksen ja luonnonsuojelun asemasta uudessa Valtionmaat oy:ssä. "Niitä toimintoja on Metsähallituksessa minun mielestäni aika vähän." "Meillä on se käsitys ja olemme valmiita sitä tässä yhteydessä puolustamaan, että Luontopalvelut on tällä hetkellä hyvin toimiva ja ulkoisissa arvioinneissa hyvin menestynyt kokonaisuus." Lehtomäki ei mielellään lähtisi pilkkomaan tällaista kokonaisuutta. jÄÄHYvÄISET dEMOkRATIALLE? Kerron Lehtomäelle, että teettämämme mielipidetutkimuksen mukaan virkistys ja luonnonsuojelu ovat suomalaisten mielestä valtion mailla taloudellisia arvoja tärkeämpiä. Hän vierastaa radikaaleja muutoksia. Soitan ympäristöministeri Paula Lehtomäelle (kesk.). kuvan Nauvon Berghamnissa Metsähallituksella on perinteinen saaristolaistila. Pahimmillaan valtiovarainministeriö ehdottaa koko prosessia vetävän Silja hiironniemen (kesk.) johdolla, että Luontopalvelut hajotetaan ja ympäristöministeriö menettää siten otteen monimuotoisuuden suojelusta. Tällainen bisnesajattelu ei saa kannatusta omistajilta eli suomalaisilta. Luonnonsuojeluliitto haluaisi valtion maille vahvan demokraattisen ohjauksen, mutta Metsähallituksen bisnesväki etsii paljon entistä vapaampia käsiä niiden luonnonvaroihin
Näin korkea muiden kuin talousarvojen arvostus on mielenkiintoista taantuman aikana, mutta toisaalta luonnon merkitys hyvinvoinnin lähteenä ymmärretään ehkä nyt erityisen hyvin. Se yritti harjoittaa metsätoimintaa Venäjällä vuokraamalla 176 000 hehtaaria metsää, mutta riskit jätettiin arvioimatta. "Muusta ei ole linjauksia. Paula Lehtomäki pitää valtion jatkuvan ohjauksen säilymistä tärkeänä: "Ohjaus, jota tarvitaan ympäristöministeriöstä Metsähallitukseen päin, on usein nopeaa, joustavaa ja tilannesidonnaista." Miliza Vasiljeffin mukaan avoimeen kilpailuun markkinoille tuotettavat palvelut tulee komission linjausten mukaan siirtää osakeyhtiöön. Ne on kerätty liiketoimintaportfolioon, jota vetää ilmo kolehmainen. Luontopalveluihin liittyviä palveluja voidaan hankkia ulkoa, mutta vastuu luontopalvelujen järjestämisestä on luonteeltaan viranomaistehtävä." Nyt Metsähallitus on kahden ministeriön tiukassa kontrollissa oleva laitos, joka liikelaitoksena myös hakkaa metsää, on mukana sorabisneksessä (Morenia), tonttikaupassa (Laatumaa) ja matkailussa (Villi Pohjola). Konsulttien kehotus harjoittaa "pikaista ja va- taLouDELLisia arVoja 27 % 58 % 58 % 27 % VirKistystä ja LuonnonsuojELua Saako mielestänne valtion maat vuokrata yhtiölle vai tuleeko käyttöä hallita demokraattisesti viraston kautta? Eos (13 %) 25 VuoKrata yHtiöLLE % 62 % 62 % 25 % HaLLita Viraston Kautta SUOMEN LUONTO 7 | 2009 25. Valtion maiden vuokraus yhtiölle sai vähiten (20 %) kannatusta Pohjois-Suomessa, missä suurin osa valtion maista on. Yhteisten maiden käytön pitäminen virastossa suomalaisten demokaattisessa valvonnassa sai selvän tuen (62 %); virastomallia kannatettiin kaikkialla Suomessa, niin kaupungissa kuin maaseudullakin ja kaikissa ikä- ja tuloryhmissä. Innostus uuteen bisnekseen on kova, mutta Metsähallituksen näyttö alan osaamisesta ei vakuuta. Tutkimukseen vastasi 1002 suomalaista. Talousarvoja kannattivat vähiten lapsiperheet (20 %) ja 3549-vuotiaat (18 %). Virkistystä ja luonnonsuojelua haluaa painottaa valtionmaiden käytössä 58 % suomalaisista; nämä arvot saavat talousarvoihin (27 %) nähden kaksinkertaisen suosion. Taustatietona kerrotiin, että valtion maita on kolmannes Suomesta ja että niiden hallintaa ollaan ehkä siirtämässä yhtiömuotoon. ANTTi hALkkA Pitäisikö valtion maiden käytössä painottaa taloudellisia arvoja vai virkistystä ja luonnonsuojelua? Eos (15 %) män mielipidetutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista kannattaa demokraattista virastoa valtion maiden käytön ohjaajana. Itävallan Metsähallituksen kanssa perustettu yhteisyritys Foria Öbf lakkautettiin 2006 miljoonatappioiden jälkeen. lentokuva vallas suomalaiset: Virkistys ja luonnonsuojelu taloutta tärkeämpää valtion maita ei haluta yhtiölle Suomen Luonto teetti elokuun lopussa ja syyskuun alussa Taloustutkimuksella kyselyn valtionmaiden käytöstä
Maisemanhoitoon matkailullisesti tärkeillä alueilla kiinnitetään huomiota". TäMä SUOMi vAARASSA Metsätalousalue Erämaa-alue Suojametsä Luonnonpuisto Kansallispuisto Valtion retkeilyalue Muu lakisääteinen luonnonsuojelualue Muu luonnonsuojelualue Yleiset vesialueet Muu valtionmaa metsähallitus kavaa asioihin paneutumista" tuli liian myöhään. Miten kävisi, jos maat vuokrattaisiin yhtiöille. Pelkästään kansallispuistoissa on melkein kaksi miljoonaa käyntiä. Nykyisin valtionmaiden metsätalouden, virkistyksen ja luonnonsuojelun painotuksien raameista päättää eduskunta hallituksen esityksestä. Luontopalvelujen asiantuntemus on tässä olennaisessa asemassa. kansallispuistot, retkeilyalueet ja muut suojelualueet ovat valtionmailla. Ei kuulosta yhtiön toiminnalta. Esimerkiksi Pohjanmaan luonnonvarasuunnitelmaan kuuluneessa nettikyselyssä "tärkeimmiksi Metsähallituksen toiminnan mitoituksessa huomioon otettaviksi asioiksi vastaajat arvioivat hakkuumäärän, luonnon monimuotoisuuden, suojelualueiden määrän ja porotalouden." Pohjanmaan suunnitelman mukaan "lajien suojelua edistetään, tutkitaan eliöiden hoitotarve ja ylläpidetään lahopuujatkumoa. Valtion maille tehdään luonnonvarasuunnitelmat, joissa retkeilyn, metsätalouden ja luonnon etuja sovitetaan yhteen. Kansa saa suoraan sanoa sanansa maansa käyttöön. Laskun seikkailusta maksoivat suomalaiset veronmaksajat; asiaan liittyvät asiakirjat on salattu Valtiontalouden tarkastusviraston raportissa. TUULIvOIMAA MERELLE viihTYMiSEN vERkOSTO. Vain osalla maasta on tuottotavoite. Tämä on yksi vaihtoehto, jonka esimerkiksi Metsähallituksen tiedotuspäällikkö Juha Mäkinen myöntää mahdolliseksi. 26 SUOMEN LUONTO 7 | 2009. Miljoonat suomalaiset virkistäytyvät kartan alueilla joka vuosi
Onko yhtiö myyntikelpoisempi kuin vanha. Miliza Vasiljeffin mukaan valtiovarainministeriön työryhmien ehdotuksia ei ole tarkoitus tuoda julkisuuteen ennen talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjauksia. Omistukseensa se ei niitä saisi, mutta maiden käytön suunnittelu menisi yhtiöön. Voivatko ne päätyä myyntiin. Saan kuulla, että valtiovarainministeriö käy hiljaa keskusteluja asiasta eri eturyhmien kanssa. Kämppiä on jo myyty, joukossa suojeltuja rakennuksiakin. Valtion matkailubisneksestä ei siis pidetä, vaikka muoto olisi sama kuin yksityisillä. "Ei ole ollut", Pirkko Isoviita vahvistaa. "Olisi ollut hyvä pyytää", sanoo Pirkko Isoviita. vOIkO MAATA MYYdÄ? ja klemetti Näkkäläjärvi. Muut tapaukset, kuten Destia, kuitenkin varoittavat siitä, että yhtiöittämisellä voidaan valmistella myöhemmin tapahtuvaa pilkkomista ja myyntiä. Kyseessä ovat monimuotoisuudeltaan tärkeät merialueet, lähes puolet Pohjanlahden matalan meren alueista. Tähän en saa vastausta. "Emme hyväksy, että alueet myytäisiin tai vuokrattaisiin", sanoo Klemetti Näkkäläjärvi. Omistajan näkeminen asiakkaana, vaikka toivottunakin, vie tunteen omalla maalla liikkumisesta. Jos Villi Pohjola myydään, vaarana on esimerkiksi kämppäverkoston meno yksityisille. lentokuva vallas MEiDäN MAAMME Mahtavin suomalainen luonto on valtionmaalla. Siirron perusteena on merituulivoima, mutta näin isolle alueelle voisi rakentaa jopa 10 000 megawattia tuulivoimaa. "Jos Metsähallitus haluaa yhtiöittää toimintojaan, se on meille ok, mutta katsomme, että valtion tulee myös luopua yhtiöstä, kuten se on tehnyt hotelli- ja ravintolatoiminnassa", sanoo yhdistyksen lakimies helena Pollari. Asiasta ei pyydetty ympäristöministeriöltä lausuntoa. Metsähallituksen tiedotteessa hän pitää vaeltajia "toivottuina valioasiakkaina". Laatumaa aloittaa itsensä esittelyn näin: "Laatumaa on valtakunnallisesti toimiva Metsähallituksen tulosyksikkö, joka harjoittaa lomatonttikauppaa, siihen liittyvää jalostustoimintaa..." Maan myynnillä piti alun perin kerätä rahaa vain luonnonsuojelutarkoituksiin, mutta tämä yhteys "on rapautumassa", sanoo Metsähallituksesta juuri eläkkeelle jäänyt pitkän linjan luonnonsuojeluveteraani hannu Ormio. Se on viisi kertaa koko Suomen tavoite. "Porotalous kärsii Villin Pohjolan voimallisesta turismista", sanoo Saamelaiskäräjien puheenjohta- Miten valtionmaille on käymässä. Valtion maille ylipäänsä Suomi tarvitsisi Ormion mielestä "vahvan kansallisen luonnon- ja kulttuuriperinnön viraston kuten Yhdysvalloissa ja Kanadassa". kUkA HALLITSEE MEIdÄn MAITAMME? Nykybisnes on koettu ongelmaksi, kun Metsähallitus toimii matkailussa. Bisnesmiehet ovat saamassa yhden toiveensa jo seuraavaan valtion budjettiin, johon sisältyy 15,1 miljoonan euron arvoisten valtion maiden siirto Metsähallituksen liiketoiminnan taseeseen (Pöyry-energian mielestä maiden arvo on 32 miljoonaa euroa). Kyse on 1100 neliökilometrin merialueista. Se on selvää, että valtion maiden myynti on jo käynnissä: rantakiinteistökauppa käy yhä villimpänä. Ohitetaanko silloin luonnonystävien ja esimerkiksi saamelaisten kanta. Sitä ei kukaan tiedä, koska työryhmillä ei ollut vielä lehtemme mennessä painoon käsittelyssä minkäänlaista esitystä valtionmaiden kohtalosta. "Tarvittaisiin ehdottomasti rantojensuojeluohjelman täydennys", Hannu Ormio sanoo. Luonnossa virkistäytyjän silmissä maa ei jalostu, jos entiset erämaajärvet mökittyvät. kuvassa Sokosti Urho kekkosen kansallispuistossa. Vuokra olisi korvaus siitä, että yhtiö saa valtionmaat käyttöönsä. Asia on kansainvälinenkin, koska Suomella on kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita." Metsähallitus haluaa järjestellä radikaalisti jopa valtionhallintoa. "Ei pitäisi tehdä radikaaleja ratkaisuja. Esimerkiksi Matkailu- ja ravintolapalvelut ry:n mukaan valtion tulisi lähteä toiminnasta, jossa se kilpailee yrittäjien kanssa. Entäpä muut valtionmaat. UPM-metsän lehdessä pääjohtaja Jyrki kangas haluaa eroon ympäristöministeriöstä, sillä "olisi hienoa, että olisi vain yksi luonnonvaraministeriö". SUOMEN LUONTO 7 | 2009 27. "Vain osa alueista jatkokehitetään", selittää Metsähallituksen tuulivoimajohtaja Erkki kunnari. Näin toimii nykyisin suomalainen demokratia. Se on paljon viety, kuten saamelaiset tietävät
Lintujen näkökyky ulottuu tosin myös sellaiselle valospektrin alueelle, jota ihmissilmä ei erota. kEHITTYnEET vASTInpAREIkSI S 28 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 embramänty ja pähkinähakki eivät voi elää ilman toisiaan. Mäntyjen paikallistaminen perustuu ilmeisesti puulajien välisiin värieroihin, joita satelliitti- ja ilmakuvaukseen perustuva metsänarviointikin hyödyntää. Syynä lienee sembramäntyjen kasvanut suosio piha- ja puisto- Sembran kävyt ja siemenet sekä pähkinähakit ovat kehittyneet yhteistyöhön sopiviksi. Siemenen lenninsiipi on surkastunut kapeaksi nauhaksi, joten se ei voi levitä kauas tuulen avulla kuten monien muiden puidemme siemenet pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Kypsät kävyt eivät aukea kuivuessaan, vaan linnun on kaivettava siemenet nokallaan, joka pitkänä ja terävänä sopii tehtävään erinomaisesti. Pähkinähakkien pesimäalue on Suomessa aiemmin rajoittunut maan eteläosiin, mutta nykyisin niitä on Tornion seutua myöten. Toisaalta semb-. Sembramännyt tarvitsevat luontaiseen uudistumiseen ja leviämiseen pähkinähakkeja. Ruokaa etsivät pähkinähakit lentävät pitkiä matkoja ja erottavat yksittäiset sembramännyt muusta kasvillisuudesta. Sembran siemenessä on puolestaan kova kuori, joka ei helposti vaurioidu linnun käsittelyssä, ja siemenen keskellä oleva alkio säilyy elävänä. jari peltomäki Sembran himo Pähkinähakki ei voisi elää ilman sembramäntyä eikä mänty ilman hakkia. Eila tillman-sutEla · annEli kauppi puina, mutta osansa on myös lintulautojen yleistymisellä ja niiden ruokatarjonnan monipuolistumisella. Pähkinähakeille siemenet ovat puolestaan välttämätöntä ravintoa
Osa siemenistä jää maahan, vaikka hakit löytävät varastonsa erittäin hyvin. "ne lentävät kupu pullollaan suoraan reviirilleen tai kätkölleen. hakin istuttamista siemenistä versoo uusia puita. mäkelän mukaan varastointipaikkana suosiossa ovat suurten kuusten aluset. vakituisia pareja on noin 40." hakki ei ole tyhmä lintu. Tällaisia taimia saattaa yllättäen löytyä Siperialaisen alalajin pähkinähakit asettuivat Suomeen 1970-luvun suurvaellusten jälkeen. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 29. linnut ilmaantuvat puistoihin heinäkuussa." "nokia, tampere, Ylöjärvi, kangasala, lempäälä, pirkkala, hämeenkyrö, sastamala", luettelee puolestaan pirkanmaan varmoja hakkikuntia lintumies Rainer Mäkelä. Myöhemmin syksyllä ja vielä seuraavana keväänä pähkinähakki palaa noutamaan siemeniä omaksi ja poikastensa ravinnoksi. olen itsekin löytänyt varastoja." kuusen varjossa sembrat eivät niin vaan lähde kasvamaan. "kanta keskittyy alueille, joilla on hyvät sembraverkostot. varsinkin kylminä talvina hakit ilmaantuvat myös lintulaudoille; niille kelpaa esimerkiksi rasva ja murskattu maapähkinä. ANTTi hALkkA ran siementen lenninsiivettömyys helpottaa myös pähkinähakin urakkaa. SIEMEnET kULkEvAT kAULApUSSISSA kalervo kYlmänen / metla Pähkinähakki varastoi suuren osan irrottamistaan siemenistä tulevia tarpeitaan varten. Pähkinähakit tyhjentävät usein siemenistä alueen kerrallaan. Pähkinähakkien levittämät sembramännyt ovatkin tietääksemme ainoat havupuut, joilla on jopa useita vuosia kestävä maasiemenpankki. ne kun ovat talvella vähälumisia. kysyimme nykytilanteesta kahdelta hakkituntijalta. "pesimäkanta kasvaa koko ajan ja on jo seudullamme kymmeniä pareja. täällä hakit varastoivat sembran siemeniä kuusimetsiin reviireilleen", kertoo kemitornion lintuharrastajien puheenjohtaja Jouni Ylipekkala. hakin toteutuu. "Yllätin hakin kaivamassa sembran siemeniä lumen alta kuusen suojista. Myös muut varislinnut näyttävät osallistuvan maahan jopa kolmen neljän sentin syvyyteen haudattujen siemenkätköjen tyhjentämiseen. kAdOnnEISTA kÄTkÖISTÄ UUSIA pUITA vaikkapa kotipihan kasvimaalta tai kukkapenkistä. Niiden sisärakenteiden solukot eivät muutu kävyn sisällä samalla tavalla alhaisia lämpötiloja kestäviksi kuin muiden havupuittemme siementen, jotka talvehtivat kävyissä. Hakilla on oma, pähkinää syövä paksunokkainen alalajinsa pähkinäpensasalueella LounaisSuomessa ja Ahvenanmaalla. Lintu vie siemeniä reviirilleen, ja istuttaa ne nokallaan maahan muutaman siemenen ryppäisiin. Siementen keruu puista riittävän aikaisin syksyllä ennen pakkasten tuloa onkin tärkeää, jotta varastointi maahan onnistuisi. Sembramännyn siemenet ovat olleet ja ovat yhä myös tärkeää ihmisravintoa. eila tillman-sutela / metla Vaeltaja asettui kodiksi siperialaisen alalajin pähkinähakit asettuivat suomeen 1970- ja 1980-lukujen suurvaellusten jälkeen. Sillä on kielen alla kaulapussi, johon mahtuu enimmillään jopa 90 sembran siementä. Myös maahan pääseminen ennen talven tuloa on elon ehto sembran siemenille. PULLEA käPY. Siemenet eivät säilyisi elävinä maassa ilman paksua ja kovaa siemenkuorta, jossa on myös runsaasti fenoliyhdisteitä suojana mikrobeja vastaan. Eila Tillman-Sutela työskentelee tutkijana Metsäntutkimuslaitoksessa ja Anneli Kauppi Oulun yliopistossa. Maahan jääneistä siemenistä syntyy uusia sembrantaimia. sembran idea yhteistyöstä ei siis toteudu
"Syiksi on arveltu muuttuneita oloja talvehtimisalueilla EteläEuroopassa ja Afrikassa, mutta ongelmia on pesimäalueillakin. "Kanta romahti 1980-luvulla puoleen entisestä ja on vähentynyt edelleen", Tuominen kertoo. "Siltä näyttää", kirvesmies ja lintuharrastaja Aarto Tuominen Hauhon Portaasta sanoo. piian renki Aarto Tuominen rakentaa pesäpönttöjä harvinaistuvalle käenpiialle käenpiian voi yrittää saada äänimaisemaansa hauholaisen Aarto Tuomisen reseptillä: ripustetaan sopiva pönttö puuhun ennen vappua. Se kuuluu keskiikäisten suomalaisten lapsuuteen yhtä kiinteästi kuin paljaat varpaat ja ahomansikat. Näihin ryteikköihinkö käenpiiat ovat vaihtaneet aurinkoiset ahot ja puistomaiset pihat. "Suomi ja Hauho pusikoituvat nopeasti, ja käenpiikojen on yhä vaikeampaa löytää sopivia pesäpaikkoja. Linnuille on kai sama, avautuuko pesän edessä viehättävä laidun vai hakkuuraiskio. Pöntön sopivaksi korkeudeksi pääteltiin 40 senttiä ja lentoaukon halkaisijaksi neljä senttiä. Kaikki 120 ovat puissa: pihapiireissä, pellonreunoilla ja liki kaikilla seutukunnan jäljellä olevilla niityillä. Hakkuuaukeilla pöntöistä on 10. pESÄpAIkAkSI kELpAA HAkkUUAUkEAkIn 30 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 Käenpiika on nostalginen lintu. Pääasia on, että on valoa ja avaruutta." Perillä Tuominen raottaa pöntön kattoa. Sitten ne eivät enää tulleetkaan. Pohjalla on vieri vieressä seitsemän yllättävän pientä valkoista munaa. pÖnTTÖÖn pESÄMALjA vALMIIkSI nellä. Kun malli saatiin paperille kolme vuotta sitten, ryhtyi Tuominen töihin. Karjahan on meiltä hävinnyt ja sitä myöten laitumet." Tässä kohtaa astuvat näyttämölle lintuharrastajat. Ornitologi Pekka Pouttu, hauholainen hänkin, kehitteli pöntön, jonka pohjalla on valmiiksi koverrettu pesämalja. Paras paikka on eteläinen metsänreuna pellon laidassa. Näin munat pysyisivät koossa ja haudonta onnistuisi paremmin. Paremman puutteessa käy hakkuuaukkokin. tEksti alicE karlsson · kuvat harri nurminEn R etki avohakkuulle Hauholla. Päämäärä, käenpiian pönttö, on muutaman sadan metrin päässä tiestä, mutta silläkin matkalla ehtii astua petolliseen koloon niin, että jalka on katketa ja tuiskahtaa vielä nolosti rähmälleen. Pii-pii-pii-pii, piipittivät käenpiiat korkealla ää- Tuominen valitsee ripustuspaikan perimätietoon nojaten ja pyrkii löytämään linnuille valoa ja ti-. Ensimmäisenä vuonna pönttöjä syntyi 80 ja viime vuonna vielä 40 lisää
120 käenpiianpönttöä pitää Aarto Tuomisen rengastusaikaan kiireisenä. Työtä helpottaa se, ettei pönttöjä tarvitse kiinnittää kovin ylös. Rinnankorkeus riittää. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 31. URAkkA
Rengastettavia piikoja aikuiset mukaan lukien kertyi kahtena kesänä 129. "Pöntöttäminen kannattaa, mutta on varauduttava odottamiseen." Tuomista motivoi työhön käenpiian suojelu. "Kyllä oli pönttö täynnä!" Tänä vuonna onni kääntyi, sillä kylmä ja sateinen alkukesä tappoi poikasia olan takaa. Paras paikka lienee eteläisellä metsänrinteellä, jonka edessä avautuu pelto", hän sanoo. Ne menevät ensimmäiseen tielleen osuvaan so-. Asukkaita oli vain viidessä pöntössä, joista siiville varttui 25 käenpiikaa. Heinäkuussa sieltä änkesivät ulos kaikki seitsemän poikasta, rengas jalassa tietenkin. kÄÄRMEMÄInEn MUURAHAISTEn SYÖjÄ 32 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 Käenpiiat ovat outoja otuksia. Arvoitus on myös, miten kauan miljöö kelpaa. Vuonna 2007 pöntöissä asui kaksi käenpiikaparia, seuraavana vuonna jo 10. "Käenpiiat tekevät isoja poikueita", Tuominen selittää. Siksi olen lisännyt pesimäympäristöihin hakkuuaukeat." Missä vaiheessa hakkuun jälkeen paikka on käenpiioille sopiva, sitä Tuominen ei osaa sanoa. "Aukkohan kasvaa melko nopeasti umpeen", hän sanoo. "Avoimet pihapiirit, hakamaat, laitumet... Työ on vasta alkanut, eikä näissä hommissa pidä hötkyillä. Se pönttö, johon hakkuuaukealla kurkistimme, oli onnekkaiden joukossa. Mukavaa on myös saada edes osa lapsuuden äänimaisemasta takaisin. Ne ovat tikkalintuja mutta eivät koverra pesäkoloansa kuten muut tikat ainakaan Suomessa ei sellaista ole todettu. Lisäksi ne ovat varsinaisia asunnonvaltaajia. "Mutta metsänreunat vesakoituvat, kun ei kukaan enää kerää lampaille kerppuja eikä ole eläimiä pitämässä kasvillisuutta kurissa. Paras tulos on ollut 12 poikasta yhdestä pesästä. Kolme niistä asusti hakkuuaukealla. PiiAN RENki "Pöntöttäminen kannattaa, mutta on varauduttava odottamiseen." laa. Mutta aika näyttää. Ohessa kertyy lisäksi tärkeätä aineistoa, sillä rengastettaessa muistiin kirjataan aina muun muassa munaluku ja poikasten määrä. Tuomisen työ alkoi kantaa hedelmää heti
Ovathan molemmat tikkoja, liki saman kokoisiakin ja äänetkin ovat lähes samanlaiset. "Vikkeliä lintuja ne ovat. Käenpiikoja kuvaillaan käärmemäisiksi, sillä uhattuina ne vääntelehtivät vartaloaan ja sähisevät. "Siellä ne sähisevät ja kiemurtelevat pöntön pohjalla, mutta toimitus on niin nopea, ettei mitään vahinkoa synny." Rengastuksella kerätään tietoja muun muassa SUOMEN LUONTO 7 | 2009 400 mm 33. Jos se on asuttu, ulos lentävät pesäaineksien lisäksi sekä munat että poikaset. "Juuri laitumella potkiskelin lahokantoja ja lähes jokaisessa oli muurahaisia." kÄEnpIIAT EIvÄT OLE pAIkkAUSkOLLISIA Käenpiiat ilmestyvät Hauholle vapun tietämissä. koska käenpiika ei kasaa pöntön pohjalle pehmikkeitä, Tuominen kovertaa sinne maljan valmiiksi. Myös poikaset kiemurtelevat ja sihisevät pelätessään. Näin munat eivät vieri pöntön laidoille ja pesimätulos paranee. 32 mm pivaan pönttöön tai koloon ja tyhjentävät sen. Käenpiian ruokavarasto ei ole muurahaiskeko, vaan lintu pyydystää saalista maasta ja lahokan- noista. "On laskettu, että emo saattaa tuoda poikasilleen vuorokauden aikana jopa 10 000 muurahaisenmunaa tai muurahaista", Tuominen sanoo. Useimmiten sen tapaa pikkutikan pesästä. "Sopivaa asumusta etsiessään käenpiiat voivat hävittää lukuisia pesiä", Tuominen vahvistaa. Käenpiikojen varoitusääni on lyhyt tek-tek; lentopoikaset ääntelevät heinäsirkkamaisesti. "Mutta pakkohan niiden on katsastaa useampi kolo, kun ne eivät itse osaa niitä tehdä." Jos pönttöä ei ole saatavilla, käenpiika etsii kolon ja asettuu sinne. 40 mm 25 mm 150 mm TAiDONNäYTE. Käenpiikojen ruokalistalla on pääasiassa muurahaisia ja niiden munia. Lopputulos on viimeistelty. Pääosa linnuista munii toukokuun lopulla, jonka jälkeen ne ovat lähes näkymättömissä. Tuominen rengastaa siten, että hän kyttää pönttöä noin viiden metrin päästä maastokankaan alta retkijakkaralla istuen. Ennen kuin saan katon auki ja emon käteeni, se on jo ehtinyt jaella saaliinsa poikasten nokkaan." Kun emo on saanut renkaan jalkaansa, on poikasten vuoro. Sukupuolet ovat toistensa näköiset ja ne piipittävät samalla lailla. Pyydystäessään linnut käyttävät pitkää kieltään ja palaavat pesälle saalista nokan pituudelta. Aarto Tuominen on ammatiltaan kirvesmies, ja sen huomaa käenpiian pöntöistäkin. "Kun lintu menee ruokkimaan poikaset, juoksen paikalle, peitän lentoaukon kädelläni ja otan emon pöntöstä", hän kertoo
PiiAN RENki 34 SUOMEN LUONTO 7 | 2009
Toimitus on ohi hetkessä. lintujen talvehtimisalueista ja pesäpaikkauskollisuudesta. Jo nyt Tuominen tietää, etteivät käenpiiat ole ainakaan paikkauskollisia. Välillä hänestä sukeutui innokas valokuvaaja, ja linnut jäivät taka-alalle lähes vuosikymmeneksi. Aukot kuitenkin pusikoituvat väistämättä ja muuttuvat ennen pitkää kelvottomiksi. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 35. Tuominen on harrastanut lintuja 1970-luvun alkupuolelta. Rengastettaessa käenpiika on otettava käteen. Käenpiian lisäksi mies on tutustunut lähemmin puukiipijään, tilheen, närheen, sarvipöllöön ja varpuspöllöön. Aika menee yötä myöten lintujen parissa. Alkukesällä yölaulajia ja pöllönpoikasia on käytävä kuuntelemassa joka yö. "On hienoa kulkea kesäyössä", hän sanoo. käENPiikA. Ensin lintu sähisee ja kiemurtelee käärmemäisesti mutta rauhoittuu pian. "Yksikään rengastamani lintu ei ole palannut pönttöihini takaisin." Toistaiseksi on tullut vain yksi palaute tänä vuonna Lammilta. Siellä pesi Tuomisen viime vuonna rengastama käenpiika. Palo lintujen perään syttyi uudestaan 20 vuotta sitten. Jos Tuominen ei uppoudu verstaaseensa pönttöjä väsäämään, hän painelee metsään. "Hienompaa kuin mikään." Hakamaiden, laidunten ja muiden avoimien paikkojen puute on saanut käenpiiat hyväksymään hakkuuaukeatkin pesäpaikoikseen. kOTi RYTEikÖSSä. hakkuuaukot tuovat helpotusta käenpiikojen pesäpaikkapulaan
36 SUOMEN LUONTO 7 | 2009
Ruuaksi kelpaavia sieniä on metsissämme pari sataa lajia. Samalla sekä varmistan tunnistukseni että tarkistan sienen lakin ja jalan kunnon. Niitä kerätään vuosittain kahdesta kymmeneen miljoonaa kiloa, kun kaikkia sieniä niin syötäväksi kelvollisia kuin kelvottomiakin kasvaa arviolta jopa neljä miljardia kiloa. Mutta niilläkin on ottajia. johanna mehtola Metsässä käy kuhina I SiENESTäJäLLE TUTTU. Olen sienessä. Keskityn kelta- ja suppilovahveroihin. Ei hätää, sieniä syödään myös paikan päällä, metsässä. Yli 90 prosenttia ruokasienistä jää keräämättä. Joskus on etana kurkistanut suppilovahveron ontosta jalasta. Enpä taida olla ainoa, jolta jäävät monet herkulliset ja kokeilemisen arvoiset ruokasienet metsään mätänemään. Kun sieni varttuu ja ehtii syöSUOMEN LUONTO 7 | 2009 37 pentti johansson / kuvaliiteri. Niissä ei juuri tapaa muita syömäreitä. Sen sisällä vilisee valtavasti pieniä valkoisia, mustapäisiä toukkia. Sienensyöjät keltavahvero loistaa metsän siimeksessä kuin lamppu. Metsässä voi nähdä erilaisia etanoita. heiniä ja kuivia lehtiä siirtelemällä löytyy lisää pienempiä maan valoja. Sienissä elelee satoja hyönteislajeja joko aikuisina tai toukkina. Niiden nopean toiminnan sienikauden alkaessa selittää se, että jotkut hyönteiset aistivat itiöemän alun jopa maan alta ja munivat siihen. Heitän sienen puistatusten vallassa sammalikkoon. Samoin on sienen lakilla venyttelevä etana. Halkaisen lakin. Tämän kokemuksen jälkeen isohaperot jäävät minulta keräämättä. Suurin osa sieniä syövistä eläimistä on hyönteisiä. Nostan niistä ensimmäisen koppaani. haaparouskua naposteleva ukkoetana on komeimmasta päästä. sohaperoita, paljon punalakkisia isohaperoita
Esimerkiksi vahverot, tuhkelot, karvarousku, mustarousku, voirousku sekä korvasieni ovat tällaisista asukkaista useimmiten autioita sieniä. Harsosääskiäkin on Suomessa yli 100 lajia. ELäiMET SiENiATERiALLA jarkko mäkineva / kuvaliiteri hAUkkAA hAPEROA. Suomen yleisimmän sienisääsken (Mycetophila fungorum) toukka syö erityisesti haperoita. Toukat ovat pitkulaisia, valkoisia tai kellertäviä ja niillä on musta pää. Etana on tuttuakin tutumpi sienen seuralainen. Aikuiset sääsket imevät kasvien nesteitä, mutta useiden sienisääskien toukat elävät syömällä sienen maltoa. Pelkästään sienisääskiä tunnetaan meillä noin 400 lajia. Yhdestä sienestä voi löytää valtavia määriä toukkia. Se löytää sienen hajuaistinsa perusteella parinkymmenen sentin etäisyydeltä. Autiuteen voivat olla syynä sienissä olevat karvasaineet, jotka eivät hyönteisille maistu, tai sienen malton kuivuus ei miellytä. Metsäetana, ukkoetana, mustasiruetana ja hentoharjaetana syövät sieniä. Minulle ne ovat tuttuja kavereita löytämistäni isohaperoista. Ainakin tällaisia kovakuoriaisia voi löytää pehmeämaltoisista sienistä kuten tateista, haperoista ja rouskuista. Arvellaankin, että noin 80 prosenttia vuotuisesta haperosaaliista päätyy näiden toukkien ruuaksi. Sienisääsket munivat sienten helttoihin tai tattien pillistöön. Yksi metsäsittiäinen voi kovertaa jopa kokonaisen sienen ontoksi. Sitkeissä ja kääpämäisissä sienissä taas tapaa kaksisiipisten kuten sieni-, harso- ja talvisääskien sekä kärpästen toukkia. kangashapero on huvennut sienisääsken toukkien suihin. ORAvAN TALviRUOkAA. Sadan täysikasvuisen yksilön on laskettu syövän yli kolme kiloa sieniravintoa kuukaudessa. Väriltään keltainen hentoharjaetana majailee yleensä sienen lakin alapinnalla. TATIT OvAT SIEnIMAAILMAn kERROSTALOjA Etanat voivat popsia valkokärpässientä, kun saman sienen syönnistä ihminen joutuu taistelemaan hengestään. 38 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 Kaikkiin sieniin ei ilmesty madonreikiä eikä syömäjälkiä. Varsinaisia sienimaailman kerrostaloja taas ovat tatit, haperot sekä leppärouskut. tero makkonen / kuvaliiteri. Joidenkin sääskilajien kuten harsosääskien toukat taas elävät karikkeessa ja syövät sienirihmastoa. Nämä kuoriaiset pitävät erityisesti jo mätänemisvaiheessa olevista itiöemistä. Piskuinen metsäetana on oikea sieniahmatti. Orava varastoi sieniä, erityisesti tatteja, oksanhankoihin. tävän suureksi, toukat ovat jo pulskistuneet sieniravinnolla ja sieniä saalistava ihminen voi vain todeta, että joku ehti ensin. SIEnET OvAT MOnIEn HYÖnTEISTEn nOUTOpÖYTIÄ Metsäsittiäinen, turkkilo, isotylppö ja rojunärviäinen. Ne raastavat sientä karkealla kielellään
Ne ovat todennäköisesti sienisääsken toukkia, jotka aterioivat lempisienessään. Sienireissulla ei pidä kavahtaa edes haperosta tursuavaa toukka-armeijaa. Nämä sepän toukat ovat kuitenkin tutumpia perunamaalta perunoiden reijittäjinä kuin kantarellin purijoina. Sieniä syövien eläinten lajikirjo on laaja. Se mikä sopii syötäväksi eläimelle, ei ole syötävyyden mittapuu ihmiselle. Eläimet eivät piittaa sienten myrkyllisyydestä. Sekin suosii etenkin tatteja. Jos ei nyt ihan karhuun tai hirveen törmääkään sienireissulla, niin ainakin voi samalla tutustua sienien tarjoamaan runsaaseen hyönteismaailmaan. Orava puolestaan kerää sieniä myös talven varalle. Myyrät ja hiiret syövät myös sieniä, erityisesti haperoiden lakit kelpaavat niille. Orava varastoi vain yhden sienen puuta kohti. Sille kelpaa myös punakärpässieni. Ai MYRkYLLiNEN. Tiaiset taas etsivät sienistä toukkia. Metsäetana ja moni muukin eläin voi syödä punakärpässientä. Kantarellin eli keltavahveron saa yleensä poimia ilman lisämatkustajia, mutta joskus sen jalassa voi luikertaa esimerkiksi iso kellanruskea hietasepän toukka. Esimerkiksi herkkutatti, voitatti, kuusenleppärousku ja männynleppärousku soveltuvat hyvin värjäykseen ja ovat usein toukkien kansoittamia. hannu siitonen / kuvaliiteri PUNAkääPä kiiNNOSTAA. Esimerkiksi oravan ja kuukkelin on nähty syövän punakärpässientä ja sienisääskien toukat nakertavat jopa myrkkyseitikkiä. Hyönteisten lisäksi sienet kelpaavat nisäkkäille. Myrkylliset sienet sisältävät erilaisia, ihmiselle vaarallisia solumyrkkyjä ja hermomyrkkyjä. kuukkelin ruokavalioon kuuluvat monet sienet. Varastot se sijoittaa matalalle, noin parin metrin korkeuteen. Etanat taas voivat popsia vaikka valkokärpässientä, kun saman sienen syönnistä ihminen joutuu taistelemaan hengestään. Artikkeli perustuu lähdekirjallisuuden lisäksi sieniasiantuntija Mauri Lahden haastatteluun. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 39 arto jokinen / kuvaliiteri. Jospa minäkin tohdin tänä syksynä kerätä taas isohaperoita toukkatapaamisestani huolimatta. Lisäksi jotkin sienilajit keräävät maasta ympäristömyrkkyjä ja radioaktiivisia aineita. TOUkkIEn SYÖMÄ SIEnI kELpAA vÄRjÄYSpATAAn Toukkien syömä, jo vanha sieni ei kelpaa ihmisravinnoksi, muttei se välttämättä ole täysin viratonkaan. Linnuista ainakin närhi ja kuukkeli kelpuuttavat sieniä ruokalistalleen. Näätäkin on nähty sieniaterialla. Porojen tiedetään syövän erityisesti tatteja ja eroavan tokastakin vain ahmiakseen näkemänsä sieniherkun. Se varastoi niitä puunhankoihin kuivumaan, pienet sienet kokonaisina, mutta isommat sienet se palastelee pienemmiksi. Se voi olla erinomainen raaka-aine kankaiden ja lankojen värjäykseen. Herkkutatti, voitatti ja kuusilahokka ovat sille mieluisimpia. Poro, metsäpeura, hirvi ja karhu käyttävät sieniä ravintonaan ainakin satunnaisesti. Lievimmillään myrkyt aiheuttavat vain vatsaoireita
Limasienillä ei ole aisteja, hermoja, lihaksia eikä suuta, mutta ne osaavat liikkua ja saalistaa. Tähän eivät maassa elävät varsinaiset amebat pysty. Parveilusolut voivat näyttää tavallisilta maassa eläviltä ameboilta, mutta veteen siirrettyinä ne saavat siimat ja rupeavat uimaan. kuin suoraan tieteiselokuvasta. marja härkönen S aksalainen fysiologi heinrich Anton de Bary löysi 1800-luvun puolivälissä kompostistaan outoa limaa. Monilla eliöillä on siimoilla uivia vaiheita, ovathan eläinten siittiösolutkin sellaisia. Soluliman olemuksen lisäksi selvisi muun muassa limasienten outo elämänkierto: Limakko muuttuu itiöpesäkkeiksi ja itiöt itävät parveilusoluiksi, jotka yhdyttyään pareittain kasvavat taas uudeksi limakoksi. Siitä tuli hänen pitkäaikainen tutkimuskohteensa. Esteen kohdatessaan ne jakautuvat osiin ja yhdistyvät taas sen jälkeen. Siittiöissä on kuitenkin vain yksi, solun peräpäässä oleva siima. Limasientä eivät 40 SUOMEN LUONTO 7 | 2009
Limasienten parveilusoluissa on kaksi siimaa ja solu ui siimapää edellä. Paperin toisella puolella säikeet yhdistyvät taas yhtenäiseksi limakoksi. Alustan reunalle asetettu limakko lähtee ryömimään pitkin bakteerijuovaa ja syö bakteerit ottamalla ne sisäänsä ulkokelmunsa läpi. Uudestaan kohdatessaan limakot voivat taas yhtyä ja jatkaa elämäänsä yhtenä yksilönä. esteet pidättele marja härkÖnen marja härkÖnen ja elina sivonen ORANSSiT PALLOSET. Jos limasienen kulkureitille asettaa suodatinpaperin esteeksi, sieni ryömii paperin läpi jakaantuen lukuisiksi limakkosäikeiksi. "Nuijanuoranen" tunkee lahon maapuun pintaan. Tällä menetelmällä eliö pääsee etenemään myös lahopuun huokosissa. Aikansa pähkäiltyään de Bary päätteli limaolioiden olevan kuitenkin lähempänä eläimiä kuin sieniä ja ehdotti ryhmälle nimeä Mycetozoa, limaeläimet. RYÖMIvIÄ BAkTEERInpOpSIjOITA Vaikka limasienet ovat pelkkää pehmeää solulimaa miljoonine tumineen, niillä on tahto ja päämäärä. Joskus sen toinen reuna vaeltaa eri suuntaan kuin toinen, ja näin syntyy kaksi erillistä limakkoa. isossa kuvassa sama laji kypsyneenä ja kuivana valmiina levittämään itiöitään. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 41. Siimojen rakenteen perusteella limasieniä ei voi luokitella eläimiksi eikä kasveiksi, ja vaikka itiöpesäkkeet ovatkin sienimäisiä, ei ryömiminen kuulu sienikunnan ominaisuuksiin. Tämän voi todeta laboratoriossa vaikkapa levittämällä pensselillä bakteerikasvustoa elatusalustalle. Sulamattomat aineet se poistaa samaa tietä
Vedessä itiöistä ryömii siimoilla uivia parveilusoluja. Osa itiöistä lähtee matkaan hyönteisten kitiinikuorella ja karvoissa. Jos ympäristö alkaa kuivua, menettävät parveilijat siimansa ja muuttuvat ryömiviksi ameboiksi. Siihen on muut keinot. USEITA MUOdOnMUUTOkSIA Limasienet kiipeävät mahdollisimman korkealle synnyttämään itiöpesäkkeitä, jotta tuuli saisi niistä otteen. "Sammalvitinen" (Didymium melanospermum) elelee vetisenvalkoisena limakkona metsän humuskerroksessa, kunnes nousee sammalille ja muuttuu pallomaisiksi sporangioiksi. Limasieniä ei voi luokitella sieniksi, eläimiksi eikä kasveiksikaan. 42 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 marja härkÖnen. Aikansa parveiltuaan ne alkavat käyttäytyä sukusolujen tavoin. Ne kyllä kestävät aika pitkääkin odotusta. Tällä vauhdilla ei maailmaa valloiteta. Vaikka parveilijat näyttävät keskenään samanLUMiPALLOSET. Sekä amebat että parveilijat käyttävät ympäristön elollisia hippusia kuten bakteereita ruokanaan ja lisääntyvät jakautumalla. LiMASiENTä EiväT ESTEET PiDäTTELE 1 marja härkÖnen 2 Eri lajien limakot eivät yhdy, mutta toinen voi kelvata toisen ravinnoksi! Limasienen eteneminen on yhtä hidasta kuin kellon minuuttiviisarin. Jos kuivuminen vain jatkuu, kehittävät amebat ympärilleen kuoren, jonka suojassa ne selviytyvät kuivan kauden yli. Matkan jälkeen itiöiden on päästävä veteen voidakseen itää ja jatkaa sukuaan. Kaksi amebaa tai kaksi siimaeliötä sulautuu yhteen, ja niiden tumatkin yhtyvät. Kymmeniä vuosia van- hoista kokoelmanäytteistä otettuja itiöitä on saatu itämään vesipisarassa
väRiEN LEikkiä. Suojaton pehmeä limakko ei siedä kuivuutta vaan ryömii kosteisiin oloihin. Näillä selviytymisstrategioilla limasienet ovat valloittaneet koko maailman sademetsistä autiomaihin ja korkeisiin vuoristoihin. (3) valmiita, kuivia kanelikäämisen itiöpesäkkeitä. marja härkÖnen 3 laisilta, on niillä sukupuoli ja joskus useitakin sukupuolia, joiden on oltava erilaisia. Eräs pieni kovakuoriainen, korukeräpallokas (Agathidium pulchellum), on täysin riippuvainen yhdestä ainoasta limasienilajista, "nuijanuorasesta" (Trichia decipiens). Liian hoidettua ympäristöä limasienet kaihta- marja härkÖnen ja elina sivonen elina sivonen SUOMEN LUONTO 7 | 2009 43. Jos pakopaikkaa ei löydy, voi limakko vetäytyä kasaksi, kehittää kuoren ympärilleen ja jäädä pahkamaisena lepoasteena, sklerootiona, odottelemaan parempia aikoja. Se ottaa ravintoa ulkopintansa läpi ja alkaa kasvaa. Limasienillä on kuitenkin kasvupaikkavaatimuksensa. Solusulautumasta syntyy ameba, aluksi mikroskooppisen pieni limakko. Tumat jakautuvat ja solulimamäärä suurenee, mutta mitään väliseiniä ei synny. Meillä ne viihtyvät parhaiten metsissä. "kauluskiilusen" (Lamproderma arcyrionema) itiöpesäkkeet ovat läpimitaltaan noin 0,5 millimetriä. tua, virkoaa sklerootio taas limakoksi. Vaikka vettä tulisi vasta kymmenen vuoden kulutväLkETTä. Havainnollistaen vain tyttö A- ja poika B- solu pystyvät keskenään jatkamaan sukua. Suvun "kiiluset" (Lamproderma) paras tuntomerkki on metallinkiiltoinen peridio. Siellä riittää niille ravintoa ja ne itsekin palvelevat ravinnonlähteinä moninaisille hyppyhäntäisille, ankeroisille, etanoille ja kovakuoriaisille. kuvassa (1) se nousee lahokannolle ja muuttuu aluksi valkoiseksi. Paljon lahopuuta ja mehevä paksu karike maassa vetävät limasieniä puoleensa. Stemonitis axiferan, "kanelikäämisen", limakko on veden värinen. Pian (2) limakko muuttuu punaiseksi ja sen alaosaan syntyy mustia periä, jotka nostavat itiöivät pesäkkeet ylös
Keltainen pölisevä matto peittää kuusen alapintaa. Kuinka ne siinä tapauksessa säilyttävät itämiskykynsä korkeuksien ohuessa ilmassa ja ultraviolettisäteilyssä. Esimerkiksi Suomessa yleistä keräpallokkaisiin kuuluvaa Agathidium rotundatumia voi tavata suurikokoiselta vaaleanpunaiselta sudenmaidolta, muilta limasienilajeilta ja myös kääviltä. Selässä sillä on musta sydämenmuotoinen kuvio. Heinäkuussa maasta kömpii esiin vastakuoriutuneita aikuisia, joiden kitiinipinta on kuin himmennetty versio lopullisesta koreudesta. Korukeräpallokas, Agathidium pulchellum, on parin millin mittainen kovakuoriainen, jonka kuperat peitinsiivet ovat kiiltävän kullanruskeat. Miksi niistä ei ole syntynyt eristyneille maailmankolkille kotoperäisiä lajeja kuten muista eliöistä. Kuoriainen on harvinainen ja Suomessa erittäin uhanalainen. Korukeräpallokas talvehtii ilmeisesti maassa. Limasienien paikasta eliökunnassa ei ole vieläkään päästy yksimielisyyteen. Limasienien itiöpesäkkeet ovat varsin lyhytkestoisia. Sen voi löytää lahopuulta pohjoisista havumetsistämme tropiikin vuoristoihin ja eristyneiltä valtamerten saarilta. Kirjoittaja on kuhmolainen biologi ja tutkija. 44 SUOMEN LUONTO 7 | 2009. Urhea pieni kuoriainen heiluttelee tuntosarviaan, itiöpöly peittää sen kiiltävän pinnan, mutta tunnistan kaverin heti. Se aterioi itiöillä, parittelee ja munii itiöpesäkkeiden joukkoon. Kovakuoriaisten onkin ehdittävä munia kiireesti löytämälleen limasienelle, jotta toukat ehtivät kasvaa täyteen kokoonsa ennen kuin limasienikasvusto muuttuu asumiskelvottomaksi. Perimältään limasienet ovat niin kaukana muista eliöistä, että niiden täytyy olla hyvin vanha eliöryhmä. Limasienet ovat hengissä säilymisen mestareita, mutta kuinka ne voivat olla niin laajalle levinneitä. Näihin kysymyksiin ei kovin helposti saa vastausta, sillä limasienistä on löytynyt vain muutama epämääräinen fossiili. Limasienillä elää monia muitakin hyönteisiä kuten sienisääskiä ja muita keräpallokkaita, joita Suomessa on 15 lajia. on maailmanlaajuisesti harvinaista, että mikään hyönteinen käyttäisi vain yhtä limasienilajia ravinnokseen. Korukeräpallokas. Toukokuun loppupuolella eläin etsiytyy "nuijanuoraselleen" (Trichia decipiens -limasienelle). Munista kuoriutuu kesäkuun puolivälin jälkeen parin millin mittaisia toukkia. Esimerkiksi sudenmaito, "nuijanuoranen" ja "tummatupsunen" (Comatricha nigra) ovat yleisiä Tansaniassa, Havaijilla ja Suomessa, vaikka kasvit ja eläimet ovat aivan erilaista. Sen sijaan korukeräpallokas näyttäisi elävän ainoastaan "nuijanuorasella". MERvi LAAkSONEN marja härkÖnen ja elina sivonen Maailmassa elää noin tuhat limasienilajia. Sitä olin etsimässä. Paritteluun saattaa kuulua myös taistelun tuoksinaa, sillä koiraalla on toisessa leuassa sarvimainen väkänen, jolla se käy taistoon kilpailevia koiraita vastaan. "Nuijanuorasella" on itiöpesäkkeitä aina alkukesästä syksyyn saakka, joten myös vastakuoriutuneet aikuiset saattavat ruokailla niillä. Kurkin puun alle ja tunnustelen kädellä. Pystyvätkö niiden itiöt matkustamaan ilmavirtojen mukana jopa mantereelta toisille. Ehkäpä ne eivät enää pitkiin aikoihin ole kehittyneet vaan ovat sinnitelleet muuttuneissa oloissa hengissä aina dinosaurusten ajoista lähtien. "Tummatupsunen" (Comatricha nigra) on maailmankansalainen. Toiset ovat yleisiä, toiset harvinaisia, mutta sama laji voi löytyä aivan eri puolilta maailmaa. Täysikasvuiset toukat tiputtautuvat maahan ja koteloituvat. Voimme silti ilman tunnontuskia kutsua niitä limasieniksi, ovathan merihevosetkin kaloja, vaikka niiden nimi viittaa nisäkkäisiin. kOSMOPOLiiTTi. Kauhistus on hakkuualue, josta on korjattu kannot ja juuretkin. petri martikainen SELvIYTYMISEn MESTAREITA Mikä siellä koreilee? Kyykin kaatuneitten kuusen runkojen ympärillä, tökin puukolla katsoakseni, kuinka lahonnut puu on. Tihrustan, näkyykö liikettä. LiMASiENTä EiväT ESTEET PiDäTTELE vat
Esimerkiksi kupusienet ja haperot on osoitettu toistensa sukulaisiksi ja rapuruttosieni onkin oikeastaan viherhiukkasensa kadottanut kasvi. Kyseessä oli tieteelle kuvaamaton laji, jonka englantilainen limasienitutkija Gulielma Lister sitten vuonna 1929 kuvasi nimellä Hemitrichia imperialis. SUDEN EiNETTä. Kerran hän löysi keisarillisen palatsin puutarhasta ryhmän kauniinkeltaisia, kuparinhohtoisia sporangioita, joille ei löytynyt nimeä. Tuossa tähdessä limasienet sijoitetaan ameboiden kanssa samaan sakaraan Ameobozoa. kIRjA TEkEILLÄ Kansanperinnekin tuntee limasienet elina sivonen Limasienten miniatyyrinen kauneus vetää puoleensa harrastajia monissa maissa, esimerkiksi Ranskassa, Espanjassa ja varsinkin Japanissa. On helppo arvata, mistä sudenmaito (Lycogala epidendrum)on saanut nimensä. Tähän voi Japanissa vaikuttaa sekin, että jumaloitu keisari hirohito keräsi ja tutki niitä. Taustalla häämöttää kypsiä harmaita itiöpesäkkeitä. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 marja härkÖnen Maailmassa elää noin tuhat limasienilajia, ja sama laji voi löytyä eri puolilta maailmaa. TAikUUTTA. Eliökunnan sukupuukin muistuttaa nykyään enemmän kahdeksansakaraista tähteä kuin ylöspäin kohoavaa puuta. Nyt kun polveutumisopin työkaluihin on liitetty molekyylibiologia, ovat entiset käsitykset eliökunnan sukulaisuussuhteista osittain romuttuneet. Paranvoi (Fuligo septica) on kautta aikojen herättänyt hämmästystä ilmestyessään yön aikana jonnekin kannon nokkaan paran, henkiolennon, tekosia varmaan. 45. kuvan kehittyvää itiöpesäkettä on pistetty männynneulasella niin, että punainen solulima pursuaa esiin
jos haluaa näytteensä sienimuseoiden kokoelmiin, on siihen liitettävä etiketti, josta ilmenee limasienen keräyspaikkakunta, kuvaus kasvupaikasta ja kasvualustasta, keräyspäivämäärä sekä kerääjän nimi. Alla samat pallerot suuremmalla suurennoksella muutaman päivän kuluttua valmiiksi kehittyneinä sporangioina. marja härkÖnen ja elina sivonen marja härkÖnen Limasienen voi säilöä tulitikkurasiaan Parhaiten limasieniä löytyy syyskesällä ja syksyllä muutama päivä voimakkaiden sateiden jälkeen lahokannoilta sekä maassa lojuvilta rungoilta, oksilta ja karikkeelta. jos merkitsee paikan, voi jo seuraavana päivänä löytää samat sporangiot valmiiksi kehittyneinä. Koska limasienet ovat pieniä, sukunimistä tehdään nen-päätteisiä, esimerkiksi "häkkinen", "kiilunen", "nuoranen" ja "solmunen" ja kirjoitetaan toistaiseksi lainausmerkein. Helpoiten huomaa limakot ja epäkypsät, vielä limaisina kiiltelevät sporangiot. Ne ainoat kaksi lajia, joilla on perinteinen nimi, paranvoi ja sudenmaito, saavat tietenkin pitää vanhat nimensä. Limasieniä voi kerätä kokoelmiin siten, että puukolla irrotetaan pala kasvualustaa itiöpesäkkeineen. Väitöskirja syntyi limasienistä, joista hän valmistelee parhaillaan kirjaa. Pahin este harrastukselle lienee limasienten rakenteista käytettävät vierasperäiset nimitykset ja kotimaisen kirjallisuuden puuttuminen. LiMASiENTä EiväT ESTEET PiDäTTELE Suomessa limasieniharrastajia on vähän, mutta nyt kun digikameroilla saa helposti kauniita lähikuvia, ovat limasienet alkaneet kiinnostaa yhä useampia. Samalla kaikille lajeillemme laaditaan Suomen sieniseuran nimistötoimikunnan hyväksymät suomenkieliset nimet. Nyt näitä asioita ollaan korjaamassa, sillä Helsingin yliopiston kasvimuseolla työstetään parhaillaan kirjaa Suomen limasienistä. Limasieniä on kerätty niin vähän, että Suomesta on löydettävissä lisää lajeja ja tunnettujenkin lajien levinneisyyskuvassa olisi tarkentamisen tarvetta. Kaikille ei kaunis kuva riitä, vaan löydölle haluttaisiin myös nimi. Marja Härkönen on Helsingin yliopiston eläkkeellä oleva kasvitieteen dosentti. "Savihäkkisen" (Cribraria argillacea) limakko työntyy esiin lahokannosta sinisinä limapalleroina. Limasienten määrittämistä pidetään yleensä vaikeana, mutta kyllä niissä on hyvin selkeitä tuntomerkkejä, varsinkin jos on tilaisuus käyttää mikroskooppia. Kirjan on tarkoitus valmistua vuonna 2010, ja siihen otetaan mukaan kaikki 204 Suomesta kasvimuseoiden kokoelmiin talletettua lajia. Hauraiden pesäkkeiden säilytykseen sopivat esimerkiksi tulitikkulaatikot, joiden pohjaan kasvualusta limasienineen liimataan. Postiosoite on PL 7, 00014 Helsingin yliopisto. MARJA häRkÖNEN 46 SUOMEN LUONTO 7 | 2009. Kun kasvualusta on kuivunut ja on huolehdittu (esimerkiksi pakastamalla tai myrkyttämällä), etteivät hyönteiset pääse syömään näytteitä, ne säilyvät lähes rajattomasti. Härkönen on laatinut myös nimiehdotukset Suomen limasienille. vANhETESSAAN hALkEiLEviA. Tällöin ne ovat muuttuneet kuiviksi ja hauraiksi eikä niitä ole enää yhtä helppo havaita. Toimita näytteesi Helsingin yliopiston kasvimuseolle, joka sijaitsee kasvitieteellisessä puutarhassa, Unioninkatu 44
He istuttavat, metsästävät, kalastavat, suunnistavat, huolehtivat siitä, että marjat eivät jää metsään. Selän takana vaaranrinteet, pihamaan molemmin puolin metsää ja edessä järvi, johon hukutin lapsena kaikki mahdolliset ahdistuksen aiheet. Jonkun on pakko nähdä vuoria. Osasin väistää verkot ja katiskat, ja ruokapöydässä ihmisen hahmossa hotkin vedenalaisia kavereitani pyrstöineen ja päineen. Porotkin matkustavat. En tiennyt villien lemmikkieni teurastamisesta, maastoon imeytyvästä verestä, en elävien korviin puukolla tehdyistä merkeistä. Kun poroerotus alkoi, kesäloma oli jo ohi. Alan onnistua. Makaan pihamaalla, suojassa tuulelta. Aika pahoinpiteli minua. Minä pysähdyn, ja vasta kun myös tarkkailemisen aiheuttama liike on tarpeeksi hidastunut, alan imeytyä maastoon. Vaaranrinteillä vaeltaessani nielin mehuun hukkuneita mäkäräisiä. Sen jälkeen kiersin kunnioittavasti kaukaa kaikki polun varrella lahoavat kelohongat. Viisivuotiaan tarmolla harpoin sääskiparvet seuranani vaaran taakse vanhoille poroaidoille ja leikin siellä yksikseni, kunnes nälkä pakotti takaisin ihmislauman pariin. lossa. Kesällä syntyneestä vasasta tehty käristys maistui hyvältä. Äitiä oli pöllö vainonnut, se aiheutti levottomuutta. Yhä uudestaan palaan maisemaan, johon synnyin. Yritän päästä takaisin. Minä tunnen itseni kokonaiseksi, kun pääsen pohjoiselle napapiirille, yhden tietyn järven läheisyyteen, yksinkertaiseen vanhaan maalaistaloon, jonka karulla pihamaalla ohjaan auringonsäteet sydämeeni ja katselen vuoroin pilvimuodostelmia, vuoroin pellolla laiduntavia poroperheitä. Pelko haihtui, kun pääsin seuraamaan pöllöjen rengastamista. Jouduin ulos maisemasta. Minulle kasvoivat kidukset ja pyrstö. Kun poroerotus alkaa, olen täältä kaukana. Ne kuljetetaan teurastamoihin, satojen kilometrien päähän. Se säilyi pakastimessa ja oli seuraavaan kesään mennessä syöty. Olin vankina naapuripitäjässä, tylsässä talvita- K J otkut tulevat osaksi luontoa toiminnan kautta. Porot tulivat liki. Ne röhkivät ystävällisesti, joskus satapäisenä tokkana kulkivat ohitseni, lomitseni, asettuivat johonkin sääskiltä suojaisaan paikkaan ruokailemaan ja loikoilemaan. Iho varastoi lämmön, yhä kiivaammin imee lämpöä sisäänsä, koska yöt muuttuvat hämäriksi ja syksy lähestyy kuin etäännyttävä kalvo. Olen tuhannen kilometrin päässä maastossa, johon en sulaudu. Pelosta laajennein pupillein me katselemme outoa maisemaa. Sieppaus. kOLUMNi Imeytyminen J ollekin se on meri, ei mikään muu kuin meri. Hygieniasyistä ne eivät saa kuolla vaaran takana. Tässä oletetun elämäni puolivälissä, tässä risteyksessä, jossa syntymään ja kuolemaan on samanpituinen matka, olen valmis asettumaan osaksi maisemaa. Maria Peura arhut kulkivat samoja reittejä, maastoutuivat kohteliaasti haistaessaan lapsenihoni eritteet. Taas laidunsivat vaatimet raskaina routaisella pellolla. Väkivaltaa se oli. Luulin, että se oli oma valintani, mutta ei se ollut. Minä aloin odottaa poikimisaikaa. " Minä pysähdyn, ja vasta kun myös tarkkailemisen aiheuttama liike on tarpeeksi hidastunut, alan imeytyä maastoon." christoFFer leka Kirjoittaja on porvoolainen kirjailija. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 47
48 SUOMEN LUONTO 7 | 2009
puro elää syksyn lehdistä Surviaiset, koskikorennot ja muut hyönteistoukat ovat keskeisiä eliöitä puron ravintoketjussa, joka rakentuu ympärillä olevan metsän varaan. teksti ja kuvat antti koli SUOMEN LUONTO 7 | 2009 49
Rysän suu on suurehko, ja se kapenee perää kohden. Karikkeen hajottajia ovat pääasiassa pilkkojapohjaeläimet kuten vesisiirat ja eräät kotilot, mutta talkoisiin osallistuvat myös monet muut eläimet sekä bakteerit. Puiden lehdet ovat etenkin isommille ravuille keskeinen ravinnonlähde, sen sijaan parisenttiset pikkuravut saalistavat muun muassa itseään pienempiä hyönteistoukkia. Moni eläin onkin erikoistunut suodattamiseen. Tunnetuin suodattaja on harvinainen ja suojeltu jokihelmisimpukka, raakku. Ne rakentavat noin vaaksan mittaisen verkon saaliseläinten pyydystykseen. Hyvissä virtakohdissa se tarvitsee menestyäkseen vain 2030 senttiä vettä. Näkyvimmät ovat rysäsirvikkäitä. PURO ELää SYkSYN LEhDiSTä S yksy on sadonkorjuun aikaa myös luonnossa. Vesiperhosten toukissa on lukuisia koskipaikoissa viihtyviä ravintokaappareita. Perä on myös voimakkaasti kaareva. Miltei yhtä tunnettuja suodattelijoita ovat mäkäräntoukat. Suun molemmilla puolilla niillä on haavimaiset lisäkkeet, joilla ne huitovat vedestä ravintoa. Erikokoiset hyönteistoukat ovat jo keskenään pieni ravintoketju. Rysäsirvikkäät virittävät verkkojaan vain puhtaisiin vesiin. Suurin osa puroon varisseesta aineksesta hajotetaan loppusyksyn ja talven aikana. 50 SUOMEN LUONTO 7 | 2009. Kuolleen aineksen mukana eläimet mutustelevat sen pinnalla kasvavia minikokoisia leviä, sieniä, alkueläimiä ja bakteereita, jotka monipuolistavat huomattavasti lehtiaterian ravintosisältöä. Kesäheinäkuussa virtaavat pienvedet tarkoittavatkin purevia mäkäriä kaikkialla Suomessa. Niiden kautta ja mukana kasviaines siirtyy kaloihin ja lintuihin. SUOdATTAjIA jA kAAppAREITA Virtaavan veden mukana kulkee paljon hyödyllistä mutta myös hyödytöntä. Se on ainoa puroissa elävä suursimpukkamme. Niiden tarvitsee vain kiinnittyä kiveen tai kasviin ja odottaa, että ravintohituset ajelehtivat kohdalle. Simpukoiden suu on eläimen sisällä vaippaontelossa. Puron ravintovarastot täyttyvät, kun puiden lehdet putoavat ja muukin kasviaines lakoaa ja vajoaa veteen. Yllättäen ravut ovat merkittäviä karikkeen popsijoita; ne syövät runsaasti erilaista kuollutta eloperäistä ainesta. Suurin osa puroon varisseesta aineksesta hajotetaankin loppusyksyn ja talven aikana. Mäkäräntoukat kiinnittyvät alustaansa peräpäästään. Raakkujen lisäksi puroissa elävät pallosimpukka sekä eräät hernesimpukat. Monet pikkueläimet kuten puolisenttinen ancyluskotilo ja eräät vesiperhosten toukat syövät pelkästään tätä kivien, lehtien ja kasvien pinnalla elävää ainesta. Toukkia on hyvissä paikoissa valtavasti, tiheys voi olla jopa satojatuhansia neliömetriä kohti. Vaikka eläinten läpi kulkee vuorokaudessa huomattavasti vettä, niiden merkitys purojen ravintoketjussa lienee melko vähäinen
Pieni taimen syö sekä pudonneita hyönteisiä että puron omia eläimiä. Neidonkorento odottaa ulpukanlehdellä naarasta tai syötäviä pikkuhyönteisiä. koskikarat sukeltelevat vedestä muun muassa toukkia. Minkki saalistaa puron kaloja, lintuja ja rapuja. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 51. kETJUSSA MUkANA. Rysäsirvikkään verkon suu avautuu vastavirtaan, saalis kertyy verkon kapeaan perään. Täplärapu syö jokiravun tapaan lehtiä etenkin aikuisena
Niiden merkitys ravintoketjussa jäänee vähäiseksi. Minkki ja saukko liittyvät puron ravintoketjuun silloin, kun ne sattuvat virran rannoilla viihtymään. Taimenen lisäksi toukkien isännäksi kelpaa lohi ja tilapäisesti jopa mutu. Talvisin näätäeläimet kiertelevät ja saalistavat paljon laajemmalla alueella kuin kesäisin. Taimenen kutuaikaan lokamarraskuussa simpukka pullauttaa toukkansa veteen. Nuoret, vasta saalistamaan opettelevat linnut syövät enemmän paikallaan pysyviä eläimiä kuten mäkäräntoukkia. Suodattajien, kaappareiden ja kaapijoiden lisäksi virtavesissä elää monenlaisia selkärangattomia petoja. 52 SUOMEN LUONTO 7 | 2009. Lähes kaikki plankton onkin peräisin yläpuolisista järvistä. Alun perin ajelehtivaan hiukkaseen sitoutunut aine ja energia saattavat taimenen myötä päätyä myös ihmiseen, petojen petoon ja ravintoketjun huippuun. Simpun ravinto on samanlaista kuin taimenella, joten kalat eivät pysty elämään kovin runsaina samoissa paikoissa. Hyönteisten lisäksi muutama lattana, juotikas ja rapu nauttivat eläinravinnosta. Hauet, salakat, ahvenet, säyneet ja seipit nousevat keväällä pieniinkin puroihin kutemaan. Mudut ovat varsin pienikokoisia, yleensä alle seitsensenttisiä, joten niiden saaliseläimetkin ovat pieniä. Ne tarvitsevat taimenen tapaan melko puhdasta ja hapekasta vettä. Simput syövät jonkin verran myös juuri sorasta nousseita taimenenpoikasia. Molemmat elävät muunkinlaisissa vesissä mutta ovat varsin sopeutuneita puron oloihin. Ne syövät pohjaeläimiä ja pinnalle pudonneita tai munimaan asettuneita hyönteisiä. Eräissä puroissa runsaana esiintyvä purokatka takaa taimenelle hyvän kasvun. Aikuiset saalistavat liikkuvia hyönteisiä, nilviäisiä ja myös pieniä kaloja. Purosta voi kuitenkin löytää miltei minkä tahansa kalan. Niitä on muun muassa vesiperhosissa, koskikorennoissa ja sudenkorennoissa, joista koskipaikoilla yleisimpiä ovat neidonkorennot ja hieman harvinaisempana purokorento. Isoksi kasvanut taimen saalistaa myös pieniä kaloja. Sukelteleva kara saa yleensä suurempia eläimiä kuin esimerkiksi pinnalta sammalikkoa kaiveleva. Silloin puroillemme saapuu noin 10 000 koskikaraa lähinnä Pohjois-Norjasta ja Luoteis-Venäjältä. Suodattajien, kaappareiden ja kaapijoiden lisäksi virtavesissä elää monenlaisia selkärangattomia petoja, joista suurin osa on toukkia. Yhdysvalloissa havaittiin sikäläisen koskikaran vähentävän merkittävästi etenkin suurten vesiperhostoukkien määrää. Otukset saalistavat etenkin kaloja mutta poimivat myös simpukoita ja rapuja makupaloiksi. Mitä kauempana järvestä ollaan, sen vähemmän eläinplanktonia on. Taimenet ovat elintärkeitä jokihelmisimpukan menestymiselle. Kaloista tärkeimmät purojen lajit ovat taimen ja mutu. Eniten planktonia ja sen syöjiä on juuri luusuassa, kohdassa mistä joki tai puro alkaa. Toukat hakeutuvat taimenen kiduksiin, jossa ne elävät ensimmäisen talvensa. Hitaasti virtaavissa pehmeän pohjan yhteisöissä sen sijaan olot ovat vakaammat, ja muutama laji saattaa helposti valloittaa koko alueen. Kalastajien vaikutus purotaimenten määrään ja sitä kautta myös pohjaeläimiin ei useimmissa puroissa ole kuitenkaan merkittävä. Karoja pesii meillä alle 300 paria, mutta lintujen määrä moninkertaistuu talvisin. Ihmisen muu merkitys esimerkiksi patojen rakentajana, purojen perkaajana tai ympäröivän metsän hakkaajana on sen sijaan valtava. Purossa elelee myös pienikokoinen, mutta suurisuinen kivisimppu, joka syöksähtelee liikkuvien hyönteistoukkien perään lymypaikoistaan. PURO ELää SYkSYN LEhDiSTä Järvistä ja merestä poiketen purossa ei ole kovin paljon eläinplanktonia, vedessä keijuvia pienenpieniä eläimiä kuten vesikirppuja ja hankajalkaisia. Keväällä pikkuraakut irrottautuvat ja putoavat pohjalle. Mudut liikkuvat kesäisin pienissä parvissa puroa pitkin. Kun toukat aikuistuvat ja lentävät maailmalle, poistuu purosta niiden mukana paljon ainetta ja energiaa. HÄnnÄnHUIppUnA IHMInEn Linnuista koskikarat ovat erikoistuneet virtavesien pohjaeläimiin. Pikkupetoja on etenkin matalissa ja nopeasti virtaavissa puron kohdissa, mutta vuosittainen vaihtelu lajien suhteellisissa määrissä on huomattavaa
4. 2. Tulokset julkaistaan joulukuun Suomen Luonnossa, joka ilmestyy 18.12. kilpailuohjeet 1. Mikä olisi tänä vuonna kertakaikkisen tarpeeton tai ylettömän mahtipontinen. 5. Myös kaupunkimaasturit ja tuplapuhelinluettelot on julistettu Vuoden turhakkeiksi. Valinnan tekee toimitus lukijoiden lähettämien ehdotusten pohjalta. Myös turhan mahtipontinen, täysin hyödytön, haiseva, häiritsevä tai vihattu esine voi tulla valituksi. Ehkä se tuhlaa luonnonvaroja, saastuttaa ympäristöä tai on tarkoitettu naruttamaan hyväuskoisia. Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä tai häiritsevää. mauri rautkari / kuvaliiteri Aikaisemmateet kk vuoden turha 2000 htipuhallin le 2001 ä vaipankätkij 2002 pullovesi ulkomainen 2003 ylkiäinen laisaterian k hampuri 2004 kkaus) jogurtti (pa juotava 2005 ri unkimaastu kaup 2006 nluettelot tuplapuheli 2007 mönkijä 2008 o antiton pull p Taas etsitään vuoden turhaketta Viime vuoden turhake oli pantiton pullo, edellisenä mönkijä. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. osallistua voi postitse, sähköpostilla tai netissä. osallistujien kesken arvotaan Tunturi Saint -polkupyörä. Kyseenalaisen arvonimen ovat saaneet myös vaipankätkijä, ulkomainen pullovesi, hampurilaisaterian kylkiäinen ja juotavan jogurtin minipakkaus. Lähetä ehdotuksesi osoitteella: Suomen Luonto/turhake Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostilla: turhake@sll.fi tai osallistu netissä: www.suomenluonto.fi/turhake/ehdota kilpailuaikaa on 31.10 asti. Osallistujien kesken arvotaan Tunturi Saint -polkupyörä! SUOMEN LUONTO 7 | 2009 53. asti. Tulokset julkistetaan joulukuun lehdessä. Osallistumisaikaa Vuoden turhake -kilpailussa on lokakuun loppuun asti. Palkinnoksi on luvassa kotimainen Tunturi Saint -polkupyörä. Ei kuitenkaan henkilö. osallistu ja vaikuta. Lähetä ehdotuksesi perustelujen kera toimitukseen tai osallistu netissä. Kilpailuaikaa on 31.10. Haussa on kymmenes Vuoden turhake. Vuonna 2000 Suomen Luonnon toimitus valitsi kaikkien aikojen ensimmäiseksi turhakkeeksi lehtipuhaltimen. Henkilöitä ei sovi ehdottaa, ne hylätään armotta. Turhakkeella voi olla outo käyttötarkoitus
Mutta jotakin siellä on!" Keskustelumme Peeter vissakin kanssa kääntyy etiäisiin, jotka harvaan asutuilla seuduilla saattavat ilmoittaa asukkaille vieraiden tulosta jopa tunteja etukäteen. Eivätkä ne puutu ihmisten tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. En usko, että kaikki tämä on vain atomien ja molekyylien liikettä ja reagointia toistensa kanssa. Vissak ei usko pikkuruisten ukkojen ja akkojen kansoittavan metsiä ja elävän kantojen alla tai kivien koloissa. Ei niitä voi suututtaa tai lepyttää, eivät ne kaipaa palvomista. virolaisen kasvitieteilijän Peeter vissakin mielestä luontoon voisivat hyvin kuulua myös maahiset ja ehkä muutkin satuhahmoina pidetyt olennot. juha valste P eeter uskotko ihan tosissasi, että täällä luonnossa on maahisia ja keijuja?" "Toisille on, toisille taas ei. Ilmiö on Vissakille tuttu ja hän ymmärtää hyvin, miten Lapissa etiäisiä on pidetty ja pidetään itsestään selvänä asiana. Toisaalta tiedän, etteivät entisaikojen luulot ja uskomukset pikkuväestä olleet oikeita. kiikarissa maahisia kaikki luonnontieteilijät eivät ole jäykkiä tosikkoja. Ennen maahisiksi, tontuiksi, keijuiksi ja peikoiksi kutsutut olennot ovat hänelle jonkinlaista luonnolle ominaista henkeä, jonka kokee niityillä, metsissä ja rannoilla. 54 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 juha honkonen
Hän tuntee sen ollessaan luonnon keskellä ja tunne on voimakkaampi alkuperäisessä luonnossa. Tämän ennenaikainen kuolema oli järkyttänyt pariskuntaa. Tällaisia vanhoja uskomuksia pidetään maassa yhä yllä aktiivisesti. Oksan jättämästä jäljestä heitä katseli heidän juuri hautaan saattamansa ystävä silmälaseineen ja partoineen. Luonnonusko on suosittua kommunismin vararikon jälkeen. Kiinnostava piirre on, että erityisen kauniilla paikoilla voi vieläkin kohdata kehässä kasvavia isoja puita, joista käytetään nimeä hiis. Asia muuttui mystiseksi, kun monista yrityksistä huolimatta Peeter ei koskaan enää löytänyt tätä tammea. Hän on kuitenkin varma siitä, että ystävä tuli tuttuun ja rakkaaseen paikkaan hyvästelemään heidät. Vissak ymmärtää, että asiaan on helppo keksiä järkevä selitys. He pysähtyivät notkelmaan ja huomasivat edessään tammen, josta oli irronnut suuri oksa. Hän oli vaimonsa Elga kullerkuppin kanssa palannut parhaan ystävänsä hautajaisista. Tammen katoamiselle hän ei keksi mitään arkipäiväistä selitystä. Virolaisille metsä oli ennen paikka, jossa oli monia erilaisia henkiä. Vissak kertoo tarinan Länsi-Viron Puhtusta. Hiis on pyhä paikka, jonka useimmat ihmiset jättävät rauhaan. pUHTUn LUMOTTU METSÄ MUISTUTTAA vIIdAkkOA Yritän astua samoihin saappaanjälkiin kahlatessani Vissakin peNYT TARkkANA! Peeter vissak on nähnyt maahisia. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 55. Hautajaisista palattuaan he lähtivät Puhtun puistometsään kävelemään. Tällaisen puukehän läpimitta on tavallisesti 1015 metriä
Puhtulaidin metsä on lumottu paikka. Kivi on alkuperäisen, museoon viedyn muistomerkin jäljennös. Sen isot tammet ja muut suuret puut on istutettu yli sata vuotta sitten puistoksi. On helppo uskoa, että sammaloituneiden, kääpiä kasvattavien valtavien tammenrunkojen koloista kulkijaa saattavat kurkkia pähkinänakkeleiden lisäksi myös tontut. Edessämme on pienellä aukiolla vaatimaton muistomerkki, joka pystytettiin 1805 kuolleen Friedrich Schillerin muistoksi 1813. Rautatiekiskoista ja metallilevyistä Romelahden ja Moisalahden välisen salmen yli kyhätty silta tuntuu vaaralliselta. Meren kohina kuuluu selvästi metsään, sillä matkaa rantaan on vain satakunta metriä. Laelatun biologisen aseman rauniot näkyvät pian salmen jälkeen vasemmalla puolen tietä. Vissak nousee ja löyhyttelee sammaleiden kostuttamia housuntakamuksiaan. Tunkeudumme läpi rehevän kasvillisuuden, jalkojemme alla on paksu kuolleiden lehtien muodostama kerros, jossa rouskahtelevat lukemattomat maakotilot. Ei ihme, että tunnettu biologi Jakob Johann von Uexküll asusti täällä kesäisin. Nyt hänen kesäasuntonsa me kutsuisimme sitä kartanoksi toimii lintutieteellisenä asemana. Latvuston läpi siivilöityvä valo synnyttää valoisia laikkuja puiden tuuhean lehvästön jättämien tummien varjojen keskelle. "Mennään Laelatuun sen paikan henki on minulle tutumpi." LAELATUn LEHTOnIITYILLÄ kASvAA MIEkkAvALkkUjA Virolaisille metsä oli ennen paikka, jossa oli monia erilaisia henkiä. Välillä kipuamme kaatuneiden puunrunkojen ja pudonneiden oksien yli. Peeter vissak on myös ahkera valokuvaaja. Kivien kupeessa voi hyvin kuvitella asustavan maahisia, pikku aukioiden auringonvalossa näyttävät taas keijut tanssivan piiriä perhosten kanssa. kiikARiSSA MAAhiSiA LUONNON hENki. Ai-. Koko Puhtulaid on suojelualuetta, joka yhdessä Virtsun osien ja Laelatun lehtoniittyalueen kanssa on hallinnollisesti osa Matsalun kansallispuistoa. Baltiansaksalaisten lähdettyä ja toisen maailmansodan päätyttyä se sai villiytyä, eikä se näytä enää edes entiseltä puistolta. Vissak pysähtyy, osoittaa kädellään ja istahtaa sitten sammaloituneelle kivelle. Tuon tuostakin törmäämme villisikojen mylläyksiin, mutta lintujen ääniä ei juuri kuulu. Olemme pitkään ääneti. Se kertoo omaa tarinaansa myös menneen Viron kulttuurin saksalaisuudesta. Suurten puiden varjossa lymyävä, hiljainen ja liioittelematon muistutus suuresta runoilijasta ja kirjailijasta sopii tähän ympäristöön. Yllä hänen ottamansa kuvat Puhtu minkä puolesta taistelet (vas.), kasvot, Suhteita ja kotona taas! rässä Puhtun villiytyneessä puistometsässä. Matkaa on vain muutama kilometri. Tällaisia vanhoja uskomuksia pidetään maassa yhä yllä aktiivisesti. 56 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 Ajamme vanhan ratapenkereen päällä Romelahden pohjoisrannalla kulkevaa tietä kohti Laelatua. Ympäristö on epätodellisen viidakkomainen: ei tällaista pitäisi olla LänsiVirossa, vain kivenheiton päässä Hankoniemeltä
Lehtoniittyalueen reunassa olevalta rantaniityltä nousee lentoon vanha merikotka valkoinen pyrstö loistaen. Upeassa ympäristössä asuva ja työskentelevä Vissak kokee luonnon voimakkaasti kaikkina vuodenaikoina. Laelatun biologisella asemalla on majaillut myös paljon suomalaisia biologeja ja luonnonharrastajia. Metsät ja rannat eivät talvella pursuile lintujen laulua, kukkia ja lehtiä, mutta sitä voimakkaampina ovat läsnä kylmyys ja pimeys. kASvITIETEILIjÄSTÄ LUOnTOOpAS jA LUOnnOn kUvAAjA Laelatun biologisen aseman tuhon jälkeen Vissak on ryhtynyt luonto-oppaaksi. Eri puolilta maailmaa tuleville tutkijoillekaan ei ole tukikohtaa, mistä tutkia lehtoniittyluontoa. Valtio ei ole pystynyt hankkimaan työkoneita suojelualueiden hoitoon. Suomalaisen saavat sanattomaksi myös lehtoniittyalueen monet näyttävät kämmekät tikankonteista miekkavalkkuihin. Hän ohjaa pieniä, luonnosta kiinnostuneiden ihmisten ryhmiä Matsalun ja Virtsun lähiseutujen kiinnostaville luontokohteille. Paikalla oli aiemmin Euroopan ennätys kasvillisuuden monimuotoisuudessa. Mietin minne Tarton yliopiston biologian opiskelijat nyt majoittuvat kesäkursseillaan. Vissak on kasvitieteilijä ja työskennellyt Laelatun biologisen aseman sekä LaelatuVirtsuPuhtun luonnonsuojelualueen johtajana. Vissak poikkeaa useimmista keski-ikäisistä virolaisista myös siinä, että hän puhuu erinomaista englantia. Niitä katsoessaan ymmärtää paremmin, mitä Vissak tarkoittaa puhuessaan "luonnon hengestä". Peeterin tarkka silmä poimii ympäröivän luonnon erikoisia näkymiä ja valoefektejä, jotka hän tallettaa kamerallaan kiehtoviksi kuviksi. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 57 kuvat peeter vissak. Hän tuntee alueen luonnon ja ihmiset kuin omat taskunsa. Hän on henkilökohtaisesti pitänyt parin vuosikymmenen ajan huolta Laelatun lehtoniitystä. Vissak perheineen on niittänyt, kitkenyt, katkonut ja poistanut työllään hän on korvannut aluetta ennen laiduntaneet kotieläimet. Hän kuvaa pääasiassa kasveja ja maisemia, vähemmän lintuja, nisäkkäitä tai hyönteisiä. Laelatun lehtoniityillä kasvaa paikoin jopa yli 60 eri putkilokasvilajia neliömetrillä. nutlaatuisen lehtoniittyalueen reunaan rakennettu suuri, ruokokattoinen rakennus tuhopoltettiin juuri aseman kunnostustöiden valmistuttua. Kävelyllä näemme puolisen tusinaa metsäkaurista ja runsaasti villisikojen jälkiä. Näin ainakin osa lehtoniitystä on säilynyt uskomattoman rikkaana ekosysteeminä, jonka laiduntaminen on alun perin luonut. Vissakin luontosuhteeseen kuuluu olennaisena osana valokuvaaminen. Matkailijaryhmiä kuljettaessaan Vissak ei pääse nauttimaan luonnosta samalla tavalla kuin ollessaan liikkeellä yksin tai jonkun ystävän kanssa. Yhteys luontoon ja sen henkeen palaa, kun hän pääsee kävelemään Puhtun metsään, Laelatun lehtoniityille tai jollekin rakkaista saaristaan. Merestä erilleen kuroutunut matala Kasselahti ja rannikon monet muut suojaisat saalistuspaikat tarjoavat merikotkille ja sääksille turvatun toimeentulon. Biologisen aseman raunioiden vieressä olevalla kaivolla nakuttelee valkoselkätikka lahoa leppää
58 SUOMEN LUONTO 7 | 2009
Suurin uhka ovat alueen läpi kulkevat öljyputket. kYNTTiLäPUiTA. komin puustosta 60 prosenttia on siperiankuusta. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 59 juha honkonen. ikimetsä on saanut kasvaa ja lahota rauhassa, sillä metsäteollisuudelle paikka on liian syrjäinen. Uralin kupeessa levittäytyy Euroopan suurin kansallispuisto komia taiga juha honkonen Euroopan reunalla, komissa, on maanosan suurin kansallispuisto
komin ikimetsissä on paljon sammaloitunutta maapuuta. Oppaat varoittelevat, että ikimetsä on paljon vaarallisempi kuin suomalainen talousmetsä. Se on komin kieltä ja tarkoittaa kirkasta vettä. Mukana ui jonkin verran lohta, jonka kalastus on sallittu vain erikoisluvalla. Lähes kahden miljoonan hehtaarin kokoisen puiston nimi, Jugyd va, on osuva. kOMiA TAiGA antti koli RYTEikkÖä. Edessämme häämöttäviltä Uralvuorilta ei elokuussa paljon vettä heru. Ympäristötoimittajista koostuva ryhmämme naurahtaa varoittelulle ja säntää siimekseen kuin karannut kyyttölauma. SIpERIAn REUnALLA Havukko ei ole talousmetsistä tuttua mäntyä vaan enimmäkseen naavaa ja luppoa kasvavaa kuusta. Alueen tunnuskasvi on metsäpioni, komiksi marjamol (toinen kuva vas.). Matkamme kohti maanosan rajaa voi jatkua. Myös raidankeuhkojäkälä viihtyy seudulla (kolmas vas.). T juha honkonen ömps! Pieni puuveneemme tömähtää kiinni pohjaan, vaikka olemme keskellä monta kymmentä metriä leveää virtaa. Kynttilämäistä siperiankuusta sekä siperianpihtaa 60 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 antti koli. Rannoilla on aluksi yksitoikkoista pajukkoa, mutta ylöspäin mennessä kasvillisuus muuttuu jylhäksi taigaksi. Vastaamme virtaava vesi taivaltaa kohti Jäämerta, ensin Tsugör-sivujokea ja lopulta Petsorapääjokea pitkin. Kuljettajamme Aleksei Denisov hyppää laidan yli ja työntää veneen karikon läpi. Joen karu pohja näkyy syvimmissäkin kohdissa selvästi. Olemme Venäjällä Komin tasavallassa ja juuri ylittäneet Euroopan suurimman kansallispuiston rajan. Havumetsä vaikuttaa äkkiseltään samanlaiselta kuin Suomessa. Eron kuitenkin huomaa, kun vetää veneen rantaan
Olemme tavanneet matkamme aikana kansallispuiston, kunnan, piirin, ympäristöministeriön ja koko tasavallan johtajat. Joukossa on jokunen pihlaja, jotka matkaseurueemme ristii heti Uralin pihlajiksi. antti koli ja -lehtikuusta makaa maassakin paljon. Näkyvyys paranee selvästi, ja huomaan samassa kaksi lentävää nuolihaukkaa. Luonto ei suunnittele metsää ihmistä varten. Pian he laulavat toisestakin lempikasvistaan, metsäpionista: "Marjamol, marjamol, marjamol!" Komin tunnuskukkaa kasvaa hyvin Uralin laskujokien kalkkipitoisilla rannoilla. Kasveista Siperian läheisyys näkyy selvimmin Pinus sibirica -sembramännyistä, joiden levinnei- syyden länsiraja kulkee täällä Komissa. Koska ihmisen jälkiä ei ole, lienee kyseessä vanha joen uoma tai metsäpalon parturoima alue. Puistossa asustaa 43 nisäkäslajia. Tasavallassa on 50 000 hehtaaria ojittamatonta suota. TAikAMETSä. komin suot eivät ole kohdanneet kuokkaa eivätkä jussia. Saamme ihailla myös esimerkiksi ukonhattuja ja siperiankärhöjä. Eipä aikaakaan, kun komilaiset oppaamme alkavat laulaa kyseistä iskelmää äidinkielellään. Runkojen yli loikkiessa tuntee konkreettisesti talous- ja ikimetsän eron. Kaikki ovat toitottaneet, kuinka suuri merkitys suojelualueilla on hei- LUONNONTiLASSA. Suurista nisäkkäistä näemme ainoastaan peuroja. Bongaamme isoista linnuista myös hiirihaukan sekä kilju- ja merikotkan. Alueen 190 lintulajissa on suomalaisille eksoottisia lajeja kuten kirjorastas, intiankirvinen, viirusirkkalintu ja virtavästäräkki. Kun olen tarponut metsässä tovin, esiin tulee yllättäen niitty. Hirviäkin liikkuu ryteikössä vain vähän. Syvälle kansallispuistoon mennessä puusto muuttuu yhä selvemmin taigaksi. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 61 antti koli. Kotoperäinen Gypsophila uralensis jää näkemättä. Mekin näemme pioneja mutta vasta kukkimisajan jälkeen
"En voi elää ilman metsää, se on toinen kotini. Neuvostoliiton romahdettua Komin metsänhakkuita on hillinnyt syrjäinen sijainti: etäisyydet suurimpiin kaupunkeihin ja tuotantolaitoksiin ovat satoja, jopa tuhansia kilometrejä. Joskus on yritetty, mutta kehnosti. Tilanne muuttunee kuitenkin taantuman jälkeen. Näätäeläimen turkki oli 1500-luvulla niin arvokas, että sen takia venäläiset valloittivat Siperian. Josif Stalinin kuoltua 1953 ihmisiä alettiin hiljalleen vapauttaa. kOMiA TAiGA dän edustamalleen taholle. Suomessa käytettävä maakaasu on paljolti peräisin Komista tai sen kautta kulkevista putkista. Venäläisen Gazprom-yhtiön kaasukentiltä ja koeporausalueilta joutuu petrokemiallisia jätteitä maaperään ja vesistöihin. SOOpELEITA jA kULAkkEjA Suomen sukukieltä komia puhuu vajaa neljännes alueen asukkaista. Majoitumme joenmutkaan, jossa eleli soopelinmetsästäjiä vielä 1900-luvun alussa. Nykyään joenmutkassa on retkeilijöiden käyttöön rakennettu majapaikka ja sauna, jonka seinät ja kiuas eivät ole vatupassia nähneetkään. Se tapahtui 1994, kun huonokuntoinen putki repesi ja 100 000 tonnia raakaöljyä valui luontoon. Teollisuus on aiheuttanut Komin luonnolle suuria vahinkoja. Kun heittelin otusta kivillä, se luikki tiehensä", Denisov nauraa paljastaen harvan hammasrivistönsä. Komiin valmistuu eteläafrikkalaisen Mondin paperi- ja sellutehdas, jonka on tarkoitus tyydyttää Venäjän kasvavaa aikakauslehtipaperin tarvetta. Myös tälle alueelle perustettiin 192040-luvuilla kolhooseja sekä Gulag-hallinnon ylläpitämiä pakkotyöleirejä, joihin rahdattiin ihmisiä eri puolilta Neuvostoliittoa esimerkiksi kaivostöihin. Mutta jotta he olisivat onnellisia ja terveitä, on luontoa suojeltava", julistaa Komin päämies vladimir Torlopov. Routa on nostanut puidenalut juurineen pintaan. Vasta 45-vuotiaana tajusin, että voin ymmärtää luontoa metsän ja vuorten kanssa voi jutella. Öljyä pääsi myös Petsora-jokeen, eikä se ole toipunut onnettomuudesta täysin vieläkään. "Kerran karhu yritti kolmesti joen yli rantaan, jossa olin nuotiolla. Tasavallan suurin rahalähde, öljy, on saanut aikaan yhden historian pahimmista ympäristökatastrofeista. Löylyjen ja tattaripuuroiltapalan jälkeen komilainen oppaamme ivan Denisov, 61, kertoo elämänsä pituisesta suhteestaan täkäläiseen luontoon. Vierailumme päätyy tasavallan pääuutislähetyksen ykkösaiheeksi. "Kun haluamme parantaa ihmisten elintasoa, on teollisuutta kehitettävä. Lisäksi kymmenen vuoden aikana on määrä rakentaa 5500 kilometriä lisää metsäteitä. Esimerkiksi kun viime lokakuussa kuulin joutsenten 62 SUOMEN LUONTO 7 | 2009. Vastuussa on Lukoil-öljy-yhtiö. Ympäristöjärjestöt pelkäävät seuraavaa suurta vuotoa. Metsää on hakattu ilman, että tilalle on saatu istutettua uusia taimia. Pieniä tapahtuu Greenpeacen mukaan jatkuvasti. Sittemmin Siperia on opettanut miljoonia venäläisiä
Tällöin säästöä tuleekin jo kaksi vuorokautta lisää. Olemme saavuttaneet matkamme päätepisteen. Meillä meni viikko, emmekä edes päässeet Uralille asti. Kilometrejä on kertynyt autossa ja veneessä 730. Lisätietoa: www.yugydva.komi.com. JUhA hONkONEN YLäviRTAAN. Jäkälien päälle on hyvä istahtaa ja katsella itään, jossa kohoaa metsien takaa Ural. Varvuista ja pusikosta kiinni pitäen riuhdomme itsemme kukkulan päälle. Jugyd va -kansallispuisto ääniä, aloin räpyttää siipiäni alitajuisesti. Kie-kie-kie-kie! asukkaita noin miljoona pinta-alaltaan hieman Ruotsia suurempi pääkaupunki Syktyvkar, 230 000 asukasta liitettiin Moskovan ruhtinaskuntaan 1472 polttoaine- ja energiateollisuus muodostavat 64 prosenttia maan teollisuustuotannosta pinta-alasta 73 prosenttia metsää luonnonsuojelualueita 6 milj. ha seitsemän kasvillisuusvyöhykettä, joista neljä eteläisintä taigaa ja kolme pohjoisinta tundraa suomen sukukielen komin puhujia 230 000 Istumalihakset kuntoon Komin aarniometsät ovat niin monen mutkan takana, että aikaa pitää varata rutkasti. On ensiruskaa, siperialaisia kasveja, kiemurteleva joki ja mahtavat jyrkänteet. Olin vieläpä selvinpäin. Kuvittele: vielä jossain on aarniometsää kuin Hangosta Imatralle, Heinolasta Helsinkiin. Ei siis ole ihme, että jugyd vassa käy vain neljä tuhatta retkeilijää vuodessa (kun esimerkiksi PallasYlläksellä käy 300 000 ihmistä). jos helikopterit jätetään varakkaimmille, on pakko vain pistää pakaralihakset koetuksille. Muutaman tunnin kuluttua olemme upeassa paikassa, jota paikalliset kutsuvat portiksi. Jostakin kuuluu nuolihaukan varoitushuuto. Puistoon ei kannata mennä ilman opasta. jos matkaseurueella ei ole rahasta puutetta, voi Uhtasta lentää helikopterilla suoraan puistoon ja sivujoen yläjuoksulle. Euroopan suurimpaan kansallispuistoon jugyd vahan pääsee paljon helpommin kuin miten me sinne menimme. ivan Denisov luotsaa suomalaisryhmää kohti Uralia. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 63 juha honkonen. Rinne on jyrkkä, mutta haluamme ehdottomasti nähdä paikan lintuperspektiivistä. Lopetin viinan juomisen jo 1977." Turinoinnin jälkeen on aika painua pehkuihin majan lattialle. Yö on yllättävän miellyttävä: lämpötila pysyy reilusti plussan puolella eivätkä hyttyset tai polttiaiset häiritse lainkaan. EdESSÄ MAAnOSAn RAjA Komi Matkan viidentenä päivänä päivänä hyppäämme jälleen puuveneiden kyytiin. Joen kummaltakin rannalta kohoavat jyrkänteet muodostavat tosiaan porttimaisen maiseman. Jugyd va ja siinä kiinni oleva Petsoran Ylytsin luonnonpuisto, jotka muodostavat yhdessä Unescon maailmanperintökohteen, ovat noin Etelä-Suomen läänin kokoinen alue. Matka on ollut pitkä, mutta olemme nähneet vain hiuskarvan verran tästä valtavasta suojelualueesta. Ensin istutaan autossa huonolla tiellä viitisen tuntia Vuktyliin, ja sitten sieltä koko päivän veneessä puistoon. Rinkkaan on syytä pakata kesällä hyttyssuojia ja vuodenajasta riippumatta talvimakuupussi. Komin ruma pääkaupunki Syktyvkar kannattaa jättää väliin ja lentää Moskovan kautta Uhtaan, joka on jo kuutisen tuntia lähempänä määränpäätä. Maisemat ovat vaivan arvoiset
Kaksi kyytä menetti vielä henkensä tuon tapauksen jälkeen, mutta sitten kaikki muuttui. Pihallamme luikertelee kyitä edelleen, yleensä toukokuussa. Joni Sundströmin kesämökin kivijalassa Pernajassa vieraili keväällä ainakin neljä kyytä ja kolme rantakäärmettä. käärmeitä paratiisissa kesäkisan aiheena olivat käärmeet. Mieheni (sama edelleen) pyydystää käärmeet, jotka käymme vapauttamassa omalle käärmeenlaskupaikalle. heikki Pietiläisen mökkitiellä Ruokolahdella luikerteli ruskeasävyinen kyy ilman selän sahalaitakuviota. Silloin paikalle ryntäsivät isäni ja aviomieheni "tappajankatse" silmissä ja kyyt olivat pian elottomia. "Mahtaako havaintomme tuntua uskottavalta?" Ylöstalo kyselee viestinsä lopussa. Tuomo Ylöstalo Lappeenrannasta näki kohmeisen kyyn Pallastunturilla Jäkäläkeron rinteellä tosin jo syyskuussa vuonna 1985. Taivassalolainen Liina Seikola on päässyt syöttämään rantakäärmeen poikasia. Istuin mökin rakentamisen lomassa tauolla ja heinikosta kuului sihinää. SUOMEn LUOnnOn kESÄkISA vATSA TäYNNä. Kaksi kyytähän siellä toisilleen sihisivät ja minä sitä ääneen ihmettelemään. Asiantuntijat Juhani Terhivuo ja Timo Paasikunnas tunnistivat sen kuitenkin kyyksi, tosin Suomessa hyvin harvinaiseksi värimuodoksi. joni sunDstrÖm terho poutanen kYYPARi AURiNGOSSA. kyy nappasi pajulinnun pesästä poikasen Terho Poutasen mökkipihassa Saimaan äitsaaressa. heikki pietiläinen hARviNAiNEN väRi. Ja tutkija vastaa: "PallasOunastunturin alueella on ilmeisesti pysyvä kyykanta, sillä sieltä on yksittäisiä havaintoja jo pitemmältä ajalta. kyystä ja rantakäärmeestä tuli postia mutta kangaskäärmeestä ei yhtäkään havaintoa. johanna mehtola P ohjoisin havainto kyystä tuli Pallastunturilta asti. Kyyn levinneisyys noudattelee Fennoskandiassa kuusen pohjoisrajaa", sanoo yli-intendentti Juhani Terhivuo Helsingin yliopiston Eläinmuseolta. Monessa kyytarinassa toistui käärmeen tappaminen, joka oli yleinen tapa vielä muutama vuosikymmen sitten. Hän teki itse myös pyydystyspihdit, jotka eivät vahingoita käärmeitä." kUn RAnTAkÄÄRME MOOTTORIpYÖRÄLLÄ MATkUSTI Rantakäärmeestä tulleista tarinoista huomasi, että se on varsin peloton ja utelias eläin, joka tottuu ihmisen läsnäoloon. Totesin vedet silmissä, että ei niitä olisi tarvinnut tappaa. Tavasta on kuitenkin päässyt eroon esimerkiksi kokkolalaisen Tanja Ojanperän aviomies: "Mökillämme Kruunupyyssä ensimmäinen kohtaaminen kyiden kanssa sattui keväällä 2001. "Vuosia sitten rantakäärme oli muninut rantasaunan alle ja isän kanssa menimme katsomaan 64 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 marja kotiranta
heini hiltuselta jäi kukkapenkin kitkeminen kesken, kun katse kohtasi rantakäärmeen. MOOTTORiPYÖRäN kYYDiSSä. "Kasvit rehottavat jo huoneen yläreunassa. SAMMAkkO SUUhUN 15 MiNUUTiSSA. Ruokolahtelaisen Niina Tarvaskarin karjalankarhukoira Siro tapasi häkkinsä nurkalta rantakäärmeen. Käärme valui etupyörän läpi toiselle puolelle ja aloitti määrätietoisen kiemurtelun jarru- ja muita vaijereita pitkin ylös ja hävisi mittariston taakse. Matkaa jouduttiin kuitenkin jatkamaan rantakäärme kyydissä. Näin kätevästi rantakäärme järjesti 40 kilometrin muuttomatkansa Naantalista Ruskolle." RAnTAkÄÄRME LUIkERTELI kOIRAnHÄkkIIn jA kYY kASvIHUOnEESEEn Myös lemmikit ovat törmänneet käärmeisiin. Pilkoimme pieniä kaloja ohuiksi suikaleiksi, joita poikaset söivät kädestä. Huh! Vapisen, tuskin uskallan lasin läpi katsoa. Tarvaskari pohtii kirjeessään, onko tällainen käytös tyypillistä rantakäärmeelle. Kuljen kyyryssä kastelukannuineni, aarniometsä pienoiskoossa. Tapio Ahonen näki Espoon Suomenojalla rantakäärmeen aterialla. PihAPUUSSA. Koi- ra pääsi Tarvaskarin estelyistä huolimatta puraisemaan käärmettä, joka tekeytyi kuolleeksi. Kasveihin tarrautuneen käärmeen sai vävy haavilla pois." Kesäkisaan vastanneista Laulujoutsenen perintö -kirjan saavat heini hiltunen Oitmäeltä, Mikael Jaakkola Turusta, Marja kotiranta Naantalista, Aulikki Nygrén Kotkasta, Tanja Ojanperä Kokkolasta, heikki Pietiläinen Espoosta, Liina Seikola Taivassalosta, Joni Sundström Vantaalta, Niina Tarvaskari Ruokolahdelta ja Rhea Törnwall Espoosta. Hirmuinen möläys kurkusta, henkeä salpaa, takaperin ulos, ovi kiinni. Aurinkoisella säällä pienet rantakäärmeet tulivat esiin, ja kun istuimme hiljaa paikoillamme, ne luikertelivat jaloissamme. Isä oli kokeillut kalan syöttämistä niille. Onnea voittajille ja lämmin kiitos kaikille kisaan osallistuneille! SUOMEN LUONTO 7 | 2009 65 heini hiltunen tapio ahonen. Pelkällä säikähdyksellä kiperästä tilanteesta kyyn seurassa selvisi porvoolainen Maire Puskamäki, jonka kasvihuoneeseen, pieneen paratiisiin luikerteli käärme. "Yleensä rantakäärme pyrkii pakenemaan, mutta eräs sen käyttäytymismalli vaaran uhatessa on kääntyä selälleen, avata suu, työntää kieli ulos ja pysyä liikkumattomana", vastaa yli-intendentti Terhivuo. Kyyhötän alla kasvuston, vilkaisen vahingossa ylös, viinirypäleköynnöksen päällä käärme, yläpuolellani. "Pysäköidessämme pyöräämme ilmestyi viereisen kiven kolosta 3040 senttiä pitkä rantakäärme, joka luikerteli kohti tuttavamme myös sivuvaunullista moottoripyörää. Rantakäärme muutti Naantalista Ruskolle Yamahan kyydissä. poikasia. Odottelimme, että käärme tulisi ulos. Se kurkisti kerran mittariston uumenista, mutta sujahti saman tien takaisin. Tämän tapauksen jälkeen rantakäärmeestä on tullut suosikkini, ja nyt näen sen silmissä älykkään ja uteliaan pilkahduksen." Onpa rantakäärmeelle kelvannut sivuvaunullisen moottoripyöränkin kyyti, kuten naantalilaisen Marja kotirannan tarinasta käy ilmi
Kaikki palikat olivat olemassa: minusta olisi voinut tulla sosiaaliseen verkostoon hyvin upotettu henkilö, jonkinlainen voittajatyyppi. TOiMiTTANUT JOhANNA MEhTOLA kasvokkain Mukavan ohut ja lämmittävä Silkkivilla auttaa voimaan hyvin "Luonto on Elämäni suurin alijäämä liittyy juuri nyt luontoon. Koen sitä helposti, vaikkakin kartan nykyään sen esiin nostamista. Luulen, että vahva luontosuhde liittyy usein sivullisuuden tunteeseen. Elämisen tunne tulee usein eniten siitä näyttämöstä, jolla asiat tapahtuvat. Mutta satun olemaan luonteeltani syrjäänvetäytyvä, minkä opin peittämään vasta aikuisiällä. Kesällä, kun istuin lähes joka päivä viimeistelemässä uutta romaania Älä käy yöhön yksin, minulle valkeni lopullisesti, miten paljon kaipaan luonnossa olemista. Uudestaan löysin kalastuksen appiukon opastuksella. Saan kirjoistani joskus kritiikkiä, että muuten hyvä, mutta ympäristön kuvausta on liikaa. Sen sijaan pelikaverit: muistan heidän nimensä, ja missä rapuissa he asuivat mutta en tarkkaan miltä he näyttivät. Lähde retkelle! Katso kohteet ja aikataulu: www.sll.fi/lahiluontoretket Vuorikatu 22 A 15 00100 Helsinki 09 622 6850 www.ykl.fi Ympäristöasiantuntijat pitävät huolta Ympäristöstä Ympäristöasiantuntijoista huolehtii Ammatillinen menestys ja kalaonni ovat vuorotelleet kjell Westön elämässä. juha kauppinen - YKl YMPÄRISTÖASIANTUNTIJOIDEN KESKUSLIITTO 90x65.indd 1 66 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 13.9.2007 11:18:41. Muistan pelit lapsuuteni Munkkivuoressa. Tämän kaiken keskellä pitkät kalareissut ovat jääneet; lyhyemmillä retkillä käyn toki yhä. olin pihan ainoa ruotsinkielinen poika. Tulee tärkeitä välähdyksiä. En ole suostunut tinkimään laajoista romaaniunelmista, vaikka muutakin työtä on ollut paljon: käännöksiä ilmestyy, pitää matkustella, olla ihmisten kanssa tekemisissä. Uskaltauduin takapihalle ensimmäisiä kertoja. Pelattiin Munkkivuoreen jätettyjen mäntyjen keskellä siinähän oli ollut sienimetsää ennen kuin alue rakennettiin viiskytluvulla. Pystyisinhän minä karsimaan hitaammat kohtaukset ja miljöön kuvauksen pois, mutta en halua. Hyvä esimerkki on jalkapallo, jota tykkään edelleen pelata, vaikka olen kohta 50 ja vaikka mielenkiintoni urheilua kohtaan muuten onkin mennyttä; se on sellaista miljoonabisnestä. on lähes ihmeenomaista, miten ajatus alkaa kulkea, kun on luonnossa yksin. Muistan ensimmäisen meritaimeneni kylmänä al- Tilaa ilmainen tuotekuvasto: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi Lähiluonto tekee hyvää terveydelle. jalkapallon peluu on minulle yhtä kuin vastaleikatun ja märän ruohon tuoksu. Männyn rungot, syysilman kirpeys tai orastavan kevään valo... Siitä tulee helposti vaikutelma, että olisin ollut kiusattu, mitä en ollut. LAPSUUDEN kESiNä kALASTiN Ruovedellä suvun kesäpaikassa
Että pitää aina parantaa tulosta. LUONTO ON LOhDUTTANUT minua elämässäni, kun työelämässä on mennyt huonommin. Ei enää harmita hirveästi, jos iso kala karkaa. Ei juuri tärppiäkään, vaikka kalakaveri on saattanut saada useamman taimenen. Pysähdyin pieneen kaislikkopoukamaan ennen kotilahtea. Tuli klassinen miehinen virhe kalastuksessa: luulin, että kyse on saamisesta. Kala lähti taimenelle epätyypillisesti möyryämään alaspäin. Syksyllä 2006 Missä kuljimme kerran julkaistiin. Vaimon ottamat kuvat ovat yhä tallessa. Ajattelin, että mitä puhetta tuo nyt on totta kai kalaa täytyy saada! 15 vuotta kesti ennen kuin ymmärsin, mitä hän tarkoitti. Kun on kerran menestynyt, säälipisteitä on turha odottaa." katja lÖsÖnen / otava kJELL WESTÖ 48, kirjailija, helsinki SUOMEN LUONTO 7 | 2009 67. Sitten lähdin kalaan jonain sunnuntaina, oli hieno reissu ja sain kolme taimenta. joinain syksyinä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa koin kirjailijana jääväni jostain paitsi, tuli huonoja arvosteluja tai jotain. Ajattelin, että siellä on iso hauki ja pirteä sellainen taimenen nykiminen kun on paljon energisempää kuin hauella. Se on paljon vaikeampaa. Parin minuutin päästä näin hopeavälähdykset ja tajusin, että tuon täytyy olla taimen. Mutta nyt, romaanin julkaisemisen hetkellä, pelottaa tavallista enemmän. Muistan myös, millaista on jatkaa, kun kirja saa nihkeät arviot ja myy 68 kappaletta. Kala oli iso, 4,4 kiloa, ja niin leveää hymyä näkee harvoin ihmisellä. Silloin se iski. Hän sanoi, ettei enää välitä pyytämisestä tai saamisesta, vaan tärkeintä on luonnossa oleminen. Uuden romaanin kirjoittaminen ei ollut vaikeaa menestyksen jälkeen. OMA REviiRi Oma reviiri -osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen ja kulttuuriin. lohduttanut tappion hetkellä" kukesänä 1991. Siinä katkesi 15 vuoden saalisputki. oli kylmää, iltautu liikehti lahdella. Sen jälkeen en ole saanut ensimmäistäkään taimenta. Muistan, kun luin erään vanhan mestarin haastattelua kalastuslehdestä. oli pimenevä ilta, kello kymmenen tienoilla. Se möi ja tuli palkintoja. Täyttä mystiikkaa
Kasvatustieteen maisteri Arja kaasisen järjestämässä kuvatestissä peruskoululaiset nimesivät oikein keskimäärin 21, lukiolaiset 28 ja luokanopettajiksi opiskelevatkin vain 34 lajia 70:stä. Koululaiset ovat kesälomallaan kolunneet lähimetsiä ja kyykkineet ojanpientareilla ja kantavat nyt saaliinsa biologian opettajille. "Monet harmittelivat, etteivät osaa tunnistaa edes tavallisia lajeja", Kaasinen kertoo koululaisten kommenteista. Lisätietoja päivän tapahtumista www.sll.fi. Hän itse harmistui oman lajintuntemuksensa kehnouteen ollessaan kaksitoista vuotta sitten nuorena kasvatustieteen opiskelijana juoksulenkillä. Silloin päätin tehdä asialle jotakin." MiTEN kASviLAJEJA ja niiden tunnistamista pitäisi opettaa; onko oman kasvion kerääminen edelleen toimivin keino. Näyttely tarjoaa leikkimielisen katsauksen sienten maailmaan ja niiden elintapoihin. Sillä halutaan lisätä erityisesti lasten ja nuorten lajintuntemusta, Pohjoispuisto 7, 28100 Pori, www.pori.fi/smu/arkki. Helpoin laji oli vadelma, jonka nimesi oikein 98 prosenttia testatuista. Lajit oli valittu testiin biologian oppikirjoista. "Tienvarret pursuilivat värikylläisinä huumaavasti tuoksuvia kukkia. Arja kaasisen väitöstutkimuksessa selvisi, että nuoret tuntevat huonosti luonnonvaraisia kasveja. Kasvikirjoista on tarkistettu nimet niin horsmille ja hatikoille kuin orvokeille ja ohdakkeillekin. Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri järjestää Hiljaisuus!-seminaarin 7.10. sienitietoa lapsille Luontotalo Arkin näyttelyn nimi Sienet "tuo kasvimaailman kuljeskeleva roskajoukko" on sitaatti systemaattisen kasvitieteen perustajan carl von Linnéltä (17071778) ja kuvastaa, miten vaikeaa sienten systematiikka oli jo 1700-luvulla. "Kasvion kerääminen tavalla tai toisella edesauttaa oppimista. Parhaiten koululaiset ja opiskelijat osasivat Kaasisen tutkimuksessa tunnistaa marjoja ja puita. Myös nettikasvioiden käyttö tunnistamisen apuna on nykypäivää. vadelma sentään on tuttu. Kaasinen sanoo. Kasvien kerääminen ei ole suotta palannut koulujen biologian opetukseen, sillä vastikään Helsingin yliopistossa tarkastetun väitöstutkimuksen mukaan nuoret tunnistavat huonosti luonnonvaraisia kasvilajeja. vietetään hiljaisuuden päivää ja samalla edistetään luonnonrauhaa. 68 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 pentti pere / satakunnan museon kokoelmat Hiljaa hyvä tulee veikko somerpuro. Isoisän kasviprässillä on jälleen käyttöä. Aivan kuten lajien tunnistaminen on tietoon perustuva prosessi, kasvien kerääminenkin on prosessimaista: ensin etsitään, löydetään ja havaitaan, luokitellaan, muistellaan ja nimetään kasvilaji." Myös digitaalisen kasvienkeruujärjestelmän kehittämiselle olisi tilausta. Helsingissä Balderin salissa, ohjelma www.sll.fi/uusimaa. Havahduin ajatukseen, etten tiedä noista yhtään mitään. olin onnistunut kahlaamaan koko yleissivistävän koulutuksen opettajankoulutuslaitokseen asti niin, ettei minulle juuri oltu opetettu kasveja. jos keräämisessä voisi käyttää kamerakännykkää, sellaisetkin oppilaat, joita kasvien tarkkailu ei muuten kiinnosta, saattaisivat innostua. "Tärkeintä on mennä luontoon ja nähdä aitoja kasveja, mitä suurin osa oppilaistakin toivoi", TAATUSTi TUTTU. OMA REviiRi kasvien keruu tuntemattomat kasvit tutuiksi Vanhaa opetusmenetelmää on syytä vaalia ja uusia kehitellä, sillä suomalaisnuoret tunnistavat heikosti luonnonkasveja. Sitä seurasivat mustikka, pihlaja, kuusi, vaahtera, mänty, puolukka, nokkonen, voikukka ja hilla. MAkASIInI rauno pelkonen / kuvaliiteri Hiljan päivänä 8.10
Se on myös hyvin luonteikas, äksy ja omapäinen." Kososella riittää tähtihetkiä harrastuksensa parissa. "Pohjanlepakko on suosikkini, se on niin kaunis. Voidaan opiskella vaikkapa lääkekasveja, myrkkykasveja, kalenterivuoden juhliin liittyviä kasveja ja niin edelleen", Kaasinen innostuu. Hyväksi olisi myös kasvituntemuksen yhdistäminen muihin oppiaineisiin: kasveja voi piirtää, liikuntatunnilla etsiä ja matematiikassa laskea. Lisätietoa viikon tapahtumista www.energiansaastoviikko.fi. Nyt kun massapuun markkinat eivät näytä kovin valoisilta, juuri jalot lehtipuut tarjoavat materiaalia puusepäntaidoille sekä paikalliselle jalostukselle. Hänen hyppysissään on renkaan kyynärvarteensa saanut yli sata eläintä. Teoksessa on erityisen hyviä ohjeita pienenkin jalopuumetsän omistajalle tai istuttajalle. Kemian tunnilla niistä voi tehdä hajuvesiä ja liuoksia. Muuten ei saa rengastuslupaa." Lepakoita on Suomessa tutkittu melko vähän; niinpä niistä myös tiedetään vähän. Kyse ei ole tulokkaiden suosimisesta, vaan luontomme kaltoin kohdeltujen kanta-asukkaiden oikeuksien palauttamisesta. jotkut tutkittavat sekoittivat jopa kuusen ja männyn, rauduskoivua nimettiin monilla eri lehtipuiden nimillä ja harmaaleppää luultiin usein koivuksi. Siitä minun innostukseni lepakkohommiin lähti", muistelee Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin vs. Viikon tavoitteena on lisätä tietoisuutta tarkoituksenmukaisesta energiankäytöstä. Niitä ovat tammi, saarni, vuorijalava, kynäjalava, metsälehmus, vaahtera, tervaleppä ja kotipihlaja. Markku Lappalaisen Lepakot-kirjan avulla pääsee myös mukavasti alkuun. "Miltei olematon piikki yhden hampaan sisäsyrjällä kertoo, onko kyseessä isoviiksisiippa vai viiksisiippa. Lähetä juttuvinkki johanna.mehtola@sll.fi. jalopuiden hyöty ja kauneus heikki kiurun kirjassa Jalopuumetsät, perustaminen ja hoito kerrotaan Suomessa puuntuotannon kannalta oleellisista jalopuista. "Kertaus on opintojen äiti kasvien opettelussakin", Kaasinen muistuttaa: "Lajintuntemustaidot sinänsä eivät välttämättä katoa, mutta nimet kylläkin." Pelit, leikit ja kilpailut ovat opetusmenetelmiä, jotka innostavat lapsia ja nuoria. Kosonen oli nähnyt ensimmäisen lepakkonsa 10-vuotiaana. jos lepakkoinnostus puraisee, kannattaa ottaa yhteyttä Lepakkotieteelliseen yhdistykseen (www.lepakko.fi) ja kysellä retkiä. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 markku lappalainen 69. Maailmalla näitä siivekkäitä nisäkkäitä lentelee lähes 1200 lajia. Suomessa niitä elää 13 lajia, joista pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö ovat tavallisimmat. Se ei ole ollenkaan arkipäiväistä, vaikka olen saanut pitää niitä käsissäni useasti. "Kyllä minulla selkeä viehtymys lepakoihin oli jo nuorena." Kosonen on tutustunut muun muassa lepakoiden luonteeseen rengastaessaan niitä. jo 12:nnen kerran. Viikon aikana yritykset ja yhteisöt tempaisevat itse valitsemallaan tavalla oman energiankäyttönsä tehostamiseksi tai lisätäkseen asiakkaidensa tietoisuutta tehokkaasta energiankäytöstä. Häntä ilahduttaa erityisesti se, että tutkimukseen osallistuneet nuoret pitivät luontoa ja kasveja tärkeinä ja halusivat tietää niistä enemmän: "Tähän pitää tarttua!" PiiA AhONEN "Syksyllä 2003 menin mukaan Turun lepakkokerhoon, jossa oli hyviä tyyppejä. Näkökulma on metsätaloudellinen; kuriositeetit eivät kuulu kuvaan ja joukkoon pääsee sekin, joka käyttötavoiltaan tuo mieleen jalopuut. Siivet viikattuina ne mahtuvat tulitikkuaskiin." Pohjanlepakko onkin Suomen lepakkomaailman "jöllikkä": se painaa 1013 grammaa. "Kyllä niitä puremia aina sil- EMMA kOSONEN JA POhJANLEPAkkO loin tällöin lepakoita käsitellessä tulee. Kun syntyy monia erilaisia muistipolkuja, mieleen palauttaminen on helpompaa." SiiNä MiSSä kuningatarhillon ainekset olivat tuttuja liki jokaiselle, kevätpiipon ja nurmitädykkeen tunnisti vain kolme tutkittavaa yli 700 koululaisen ja opiskelijan joukosta. joidenkin lajien määrittäminen on vaikeaa: yksi lajipari määritetään hampaiden perusteella. "jos on lämmin syksy, lepakot lentelevät vielä lokakuun alkupuolella." JOhANNA MEhTOLA Tunnetko intohimoisen lajiharrastajan. Myös piennarten ja ojanvarsien väriläiskät metsäkurjenpolvi ja niittynätkelmä sekä suonreunojen kaunis maariankämmekkä olivat yllättävän vaikeita. OMA REviiRi luontoFriikin tähtihetki pohjanlepakko on omapäinen "Tulos tukee ajatustani siitä, että kasvilajien tunnistamisessa ja opettamisessa täytyy käyttää monia eri aisteja. Ne ovat lähes saman kokoisia, painavat neljästä seitsemään grammaa. Metsä-Kustannus 2008. hANNU NikLANDER Viimeinen sammuttaa valot Energiansäästöviikkoa vietetään 5.11.10. Rajaus voi ällistyttää: jotain puuttuu ja jotain on liikaa. Ne ovat aina jännittäviä ja ihmeellisiä." Lepakkotutkijaa purrut lepakko nostatti pienen mediakohun alkusyksyllä. Kirja on sympaattinen juuri siksi, että se rakentaa siltaa kestävän metsätalouden ja suojelutavoitteiden välille. "Aina kun saan pohjanlepakon käteeni, ajattelen, että voi vitsi, tämä on niin hienoa. Mutta kaikilla rengastajilla pitää olla asianmukaiset rokotukset kunnossa. Ilmastomme näyttää lämpenevän, ja jalopuilla on entistä paremmat edellytykset menestyä yhä laajemmilla alueilla. Tänä vuonna teemana on valaistus. "Kasveja voi lähestyä eri näkökulmista. aluepäällikkö Emma kosonen, 34
"Talvella kävin joka toinen päivä tukin ajossa ja joka toinen päivä koulussa." "Tästä tulee kuin köyttä", Halin selostaa ja kiertää kuusen riukua kapulan avulla maahan pystytetyn puun ympärille. Päivi Sirkiä ja Markku Lappalainen saivat kipinän kirjan tekoon Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin 2007 tekemästä sammakkokyselystä, johon tuli noin 600 vastausta. Hyvä sammakot! Sammakko-kustannus 2009. JOhANNA MEhTOLA orlanDo s. sankari voittamaton Vapriikin Sitting Bull -näyttely tarjoaa nähtäväksi intiaanipäällikkö istuvan härän elämäntarinan (18311890) ja samalla katsauksen tasankointiaanien elämään. Istuvan Härän henkilökuva on kiistanalainen: toiset pitivät häntä vapaustaistelijana ja toiset pelkkänä riitapukarina. jokainen saa jätkän vehkeet: kummiteräsaappaat, sarkahousut ja harmaan villapaidan sekä työkalut. Reino Halin on näissä metsissä kotonaan. omalla hevosella hän on ajanut 13-vuotiaasta alkaen. Närelenkkien taitaja Reino Halin tekee niitä nykyään muun muassa häälahjoiksi. "Nyt siirrytään 80 vuotta ajassa taaksepäin", Reino halin toivottaa vieraat tervetulleiksi savotalle. "Kun syyt irtoavat MAkASIInI Suomalaista Sammakkokirjaa on kaivattu. GoFF / liBrarY oF conGress, WashinGton D.c. Kvaark, kvaark! istuva Härkä... Lisäksi kirjassa neuvotaan, miten ryhtyä sammakkoharrastajaksi. "Savotalle lähdin ensi kerran viisivuotiaana", Halin muistaa. saakka, Alaverstaanraitti 5, Tampere, www.tampere.fi/vapriikki. Näyttelyyn on koottu esineistöä eri maiden museoista, ja joukossa on myös Istuvan Härän henkilökohtaisia esineitä. Halin opastaa hommat kädestä pitäen. OMA REviiRi käDentaitaja jätkä vääntää närelenkit Närelenkkejä tarvittiin aikanaan tukinuitossa sitomaan ohjauspuomit toisiinsa. 72-vuotias tukkijätkä asuu Evon korvessa, yli 200 vuotta vanhassa hirsitalossa. Kun työt on tehty, maistetaan tirripaistia ja hörpätään nokipannukahvit. Suomalainen sammakkokirja juhlistaakin Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin 40-vuotisjuhlavuotta. Häntä pidettiin myös vaihtoehtoisen elämän keulakuvana vahvan luontoyhteytensä vuoksi. 70 SUOMEN LUONTO 7 | 2009. Se on laatuaan ensimmäinen, jossa kotoisten lajiemme lisäksi esitellään myös muun maailman sammakoita. Kaikki saavat kokeilla, miten pokasaha soi, justeeri viuhuu ja kuorimarauta puree tukin pintaan. Avoinna 8.11
Sodan jälkeen kaikki metalli meni sotakorvauksiin, eikä rautakettinkiä ollut. Säätriviasta kiinnostuneille Suomalainen sää on herkkua, sillä kirja sisältää paljon ennätyslistauksia, tilastoja ja taulukoita. MARJO JääSkä Hartonen: Sää ympäri vuoden, Kirjapaja 2008. "Kaikkia pitää ihmisen kokeilla. Presidentti Tarja halosen kanssa Reino Halin on kaatanut halkopuita, ja hänen opastuksellaan savotalle pääsivät myös EU:n ministerit. "Suomen ennätys on vajaat kolme minuuttia. Hitaasti kasvanut pieni alikasvoskuusi on sitkeä. Hän leikkaa ruista sirpillä, taittelee tuohisormukset, ompelee tallukat ja sytyttää valkean tuluksilla. Paras lenkki syntyy vanhasta, hitaasti kasvaneesta kuusesta. JäTkäN käSiSSä närelenkki syntyy hetkessä. jutustelevaa tyyliä tavoitellaan myös humoristisiksi ajatelluilla sanavalinnoilla: matalapaine voi esimerkiksi olla "terhakka". Reino Halin on keksinyt närelenkeille myös uusia käyttötapoja. "Kun useamman kerran kokeilee, tulee joskus kunnollistakin." TAiDOT OvAT kERäNNEET arvostusta valtakunnan huippua myöten. Kun puut olivat menneet, närelenkit lyötiin poikki ja puomit laskettiin perään. "Uitto alkoi latvavesiltä. Tukkilaistaidot ovat karttuneet polvihousuisesta pennusta lähtien. Närelenkki on myös hyvä ilmapuntari. Yhtiöt ostivat närelenkkejä. "Vaikka olisi kuinka hyvä savotta, niin veri vetää sen taas toiseen paikkaan." joka viikonvaihde tämä lentojätkä vetää vanhaa perinnettä jossain päin Suomenniemeä. Mielikuvien tueksi voi kahvipöytäkeskusteluihin etsiä painokasta faktaa sääkirjoista. Runsaasti . Aika ja kauneus ratkaisevat", tukkilaiskisojen tuomarina toimiva Halin lausuu. "Aihioita kerättiin kaiken talvea. Kolme neljä vuorokautta aikaisemmin se kertoo, millainen sää on tulossa." Mieheltä sujuvat moninaiset muutkin perinnetaidot. Säätä tarkastellaan kirjassa laajasti: omassa luvussaan käsitellään sen vaikutusta eläimiin ja kasveihin. Seuraavassa järvessä otettiin käyttöön samat puomit mutta uudet närelenkit. Tyylillisesti edellisten väliin osuu Lea Saukkosen Suomalainen sää. Saukkonen: Suomalainen sää, Minerva 2008. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 71. "Mutta ennen kuin palkoille pääsi, täytyi vääntää pari kolme sataa närelenkkiä päivässä", Halin kertoo. Juhani Rinteen, Jarmo koistisen ja Elena Saltikoffin toimittama Suomalainen sääopas on kirjoista perusteellisin ja otteeltaan tieteellisin. "Käveltiin susiaidan hirsiä pitkin pihan ympäri. jos se ei onnistu, se epäonnistuu", Halin velmuilee. "Niitä menee paljon häälahjoiksi. Valmis närelenkki vedetään käteväksi keräksi, josta sen voi nopeasti avata ja ottaa käyt- tietoa ja tarinointia säästä Säästä on ilmastonmuutoksen myötä tullut trendikäs puheenaihe. Monimutkaisetkin asiat, kuten sään ennustaminen säänennustusmallien avulla, tuntuvat ymmärrettäviltä. kuvitettu kirja on asiallinen ja notkealukuinen. Teksti on yleistajuista, paikoin hauskaakin. Hän on rakentanut vanhan ajan työkaluja ja koneita televisio-ohjelmiin, lavastanut elokuvia ja tehnyt pärekattoja museovirastolle. Astetta maanläheisemmin säästä kertoo Sari hartonen kirjassaan Sää ympäri vuoden. jokaisessa kolmessa teoksessa käydään läpi sääilmiöiden perusasiat, esitellään kansanomaista säätietoutta sekä pohditaan ilmastonmuutosta. OMA REviiRi kuvat: visa vehmanen toisistaan, kestävyys nousee kymmenkertaiseksi." "Mitä vanhempi puu, sitä parempi. Se saattaa olla sata vuotta vanha." TUkiNUiTOSSA TARviTTiiN kymmeniä tuhansia närelenkkejä. Kerran Jorma Ollila intoutui houkuttelemaan häntä Nokialle töihin, mutta siinä kohti ei lentojätkän luonto antanut myöten. Kyllä siinä viimeisen päälle yritti, sillä tallin seinällä kasvoi iso ruusupensas." SUvi vEhMANEN NäRELENkiN TEOSSA. Selkeästi kirjoitetussa teoksessa modernin säätietouden lomaan on upotettu säätä koskevaa kansanviisautta sekä kirjoittajan henkilökohtaisia säämuistoja. Lämmitettiin vanhat saunat ja riihet ja väännettiin niitä siellä." töön. "Lentojätkä on sellainen, joka ei viivy kauaa yhdessä paikassa", Halin selittää. Puomit solmittiin toisiinsa närelenkeillä. Säätietouden alkeet on ehkä vaivattomin opiskella tästä teoksesta, vaikka kirjan käytettävyyttä heikentääkin hakemiston puuttuminen. , Rinne & Koistinen & Saltikoff (toim.): Suomalainen sääopas, otava 2008. Metsäjärvien laskuojat pistettiin syksyllä kiinni, jolloin järven pinta saattoi nousta reilusti yli puoli metriä. jokaiseen puomiin saatettiin sitoa useita kymmeniä lenkkejä ennen kuin tukit oli uitettu sahalle asti. Kun pato keväällä avattiin, tukit menivät yhtä kyytiä pientäkin puroa myöten." Puomeina käytettiin pitkiä kuusitukkeja, joihin hakattiin kirveellä reiät. Kevätpuolella, maaliskuussa, näitä ruvettiin talon nurkissa kääntelemään
orava ensin harkitsi hurjaa hyppyä puun oksia pitkin yli joen, mutta ei sitten uskaltanutkaan, koska matka oli liian pitkä. Eräänä yönä olivatkin jäät lähteneet niin vain ei joen yli päässytkään. Uivaa oravaa ihmeteltiin elokuun Suomen Luonnossa. oravan uimaretki Asuimme Ulvilan Leineperissä aivan joen rannassa. Kepit ovat ympäristöhallinnolla, porkkanat muilla. Tutkinnon suorittaminen antoi varmuuden siitä, etten tule koskaan metsästämään. ympäristöneuvos ympäristöhallinnossa 19732006 72 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 esko rajala saimaannorpan suojeleminen on velvollisuutemme Metsästäjätutkinnon suoritettuani ihmettelen erityisesti kolmea seikkaa. Kolmanneksi olen jatkuvasti yllättynyt joidenkin metsästäjien lajintuntemuksen puutteellisuudesta. Kaikki suunnitelmat ja hankkeet, jotka voivat vaikuttaa norppaalueisiin merkittävästi, on arvioitava niiden vaikutusten perusteella. Natura-alueiden ulkopuolella luontodirektiivin lajisuojelu edellyttää sitä, ettei eläimiä häiritä tahallisesti erityisesti niiden lisääntymisaikoina, eikä lisääntymis- tai levähdyspaikkoja heikennetä tai hävitetä. opin esimerkiksi, että jos lintu kieppuu ennen putoamistaan, se on saanut osuman siipeensä, tai jos hirvi köyristyy, se on saanut osuman suolistoon. Millä olennaisella tavalla luonnonvaraiset eläimet sisimmältään eroavat kotiemme eläimistä. Hyljevarmojen kalanpyydysten kehittäminen ja käyttäminen EU:n tuella olisi voitu aloittaa jo 10 vuotta sitten. Kaikille saimaannorppaan vaikuttaville suunnitelmille natura-alueilla on löydettävä haitaton vaihtoehto. Kartuttihan se. Norpan suojelun rahoittaminen riippuu täysin Suomen politiikasta. EU-jäsenyys tarjoaa sekä keppiä että porkkanaa vastuullisille viranomaistahoille. Ympäristöhallinnolla on erinomaiset keinot norpan suojelun tehostamiseksi: luontodirektiivin velvoitteet, joiden päämääränä on norppakannan suojelun tason saaminen suotuisaksi. Meillä oli rannan tuntumassa koko talven iso lintulauta, jossa myös orava vieraili. onko maailmanlaajuisesti uhanalaisimman nisäkkäämme pelastaminen kokonaan Brysselin vastuulla? SEPPO vUOLANTO UiMAREiSSU. Naturaarvio on tehtävä sellaisessa suunnitteluvaiheessa, jossa suunnitelmien ja hankkeiden kaikki mahdolliset vaikutukset ovat riittävän tarkkaan yksilöitävissä. LUkiJOiLTA palaute@suomenluonto.fi pUHEEnvUORO kIRjEET Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) on päättänyt kokeilla vapaaehtoista verkkokalastuksen rajoittamista saimaannorpan kannan elvyttämiseksi. Niinpä, nälkä kun oli, se sumeilematta liukui kevätkylmään ja virtaavaan veteen, ui yli ja turkkiaan ravistellen kiipesi lintulaudalle. Väitän, että se ero ei löydy eläimistä, vaan se on ihmisen oma aivoitus. Elämä on arvokasta, ihmeellistä ja kunnioitusta herättävää, oli se sitten ihmisessä tai jäniksessä, ja sitä elämää pitää vaalia. Saimaannorppaa varten on varattu natura-alueita. Lisäksi ajattelin tutkinnon kartuttavan eläintietouttani. 4247) herätti pohtimaan metsästäjätutkintoa. Suoritin sen erä- ja luonto-opasopintojeni yhteydessä viime vuonna. Ne oppivat, leikkivät, pelkäävät ja kommunikoivat keskenään kesyyntyneet eläimet myös ihmisen kanssa. ontuminen taas merkitsee raajaosumaa. Tajusin vain, että näin luonto toimii kiehtovimmillaan." Toiseksi olin tutkinnon suoritettuani ällistynyt siitä, että nyt voin riistanhoitomaksun suoritettuani ampua pienriistaa ilman alkeellisintakaan ampumakoulutusta tai aseenkäsittelytaitoa, ampumakokeesta puhumattakaan. Mikä on se ero, joka tekee villieläimen tappamisesta viihdettä mutta oman eläimen tappamisesta tuskaa. Tai ajatellaanpa koiria ja muita lemmikkejä. Se kipitti aina joen yli jäätä pitkin ruokailemaan. Moni tietää, että kesyyntynyt varis on ihmistä kohtaan mitä seurallisin olento. Maaseudun kehittämisrahaston ja rakennerahastojen tukemat hankkeet eivät saa olla ristiriidassa norpan suojelun kanssa. Huonoina hetkinä pelkään, että kysymys on myös välinpitämättömyydestä: näätä kuin näätä, lin-. Eläimet ovat tietoisia olentoja. Suoritin tutkinnon, koska arvelin, että osa asiakkaista haluaa jutella metsästyksestä. Kuka ampuisi huvikseen eläimen, jota pitää kaverina ja perheenjäsenenä. Ennen tutkintoa minulla ei ollut kokemuksia aseista eikä metsästyksestä. Käyttöön on otettava tahatonta pyydystämistä ja tappamista koskeva tarkkailujärjestelmä. Siitä saatujen tietojen perusteella on toteutettava tarvittavia suojelutoimenpiteitä, ettei tahaton pyydystäminen aiheuta norpille ja kuuteille vaaraa. Tällaisia rahoituslähteitä ovat maaseudun kehittämisrahasto ja rakennerahastot, mutta myös kalatalousrahasto. Senkö vuoksi ympäristöhallintoa velvoittavista toimenpiteistä ei ole kuultu mitään. EU:n varoja jakamalla jäsenmaat eivät voi tukea hankkeita, jotka vaikuttavat EU:n ympäristöpolitiikan tavoitteisiin kielteisesti. Säännösten tuntemisesta on vielä pitkä matka käytännön osaamiseen. Minun on myös vaikea hyväksyä metsästäjien käyttämää jaottelua vahinkoeläimiin ja riistaeläimiin, "haitallisiin" ja "hyödyllisiin". Mitkä ovat hänen tapansa kunnioittaa elämää. Natura-verkosto ohjaa jäsenvaltioiden kaikkea maankäyttöä ja sen suunnittelua niissä tapauksissa, joissa syntyy haitallisia vaikutuksia niihin luontotyyppeihin ja lajien elinympäristöihin, joita varten alue on muodostettu. Tällaisia ovat ainakin kaavoitushankkeet, rakennusluvat ja metsien hakkuusuunnitelmat. Pikkuisen virta vei alemmas kuin piti tuon kevyen uimarin, mutta hyvin onnistui. Motiivini metsästäjätutkinnon suorittamiseen olivat ehkä poikkeukselliset, mutta silti mietin, paljonkohan mahtaa olla sellaisia uusia metsästäjiä, jotka eivät osaa metsästää tutkinnon suoritettuaan. Ensinnäkin: miten metsästäjä joka usein mainostaa itseään luonnonystäväksi voi tappaa. Mikäli kuutteja hukkuu pyydyksiin niin paljon, että kanta supistuu, on siirryttävä hyljevarmoihin kalanpyydyksiin. Eläimet tappavat toisiaan, mutta kuten Asko kaikusalo kirjoittaa Sopulipoluilla-kirjassaan tilanteesta, jossa naaliemo tuo pennuilleen pyydystämänsä tunturisopulin: "Koska arvostin sekä saalista että saalistajaa yli kaiken, en kyennyt riemuitsemaan tai suremaan kumpaisenkaan kohtaloa. Ihan vapaaehtoisesti tuo pörröhäntä meni uimaan! hiLkkA MäkELä PORi miten metsästäjä arvostaa elämää? Toimittaja Alice karlssonin juttu linnustuksesta (SL 6/09, s. Euroopan yhteisön ympäristöpolitiikkaa rahoitetaan EU:n kaikista rahastoista, jotka ovat jäsenmaiden käytössä. Vapaaehtoinen verkkokalastuksen rajoittaminen edesauttaa asiaa, mutta ei pidättele vapaamatkustajia. Saimaalla joudutaan arvioimaan sitä, kuinka lisääntyvä vapaa-ajan asutus vaikuttaa Naturan norppa-alueisiin. Norpan talvipesien ja säännöllisten lepäilykivien ja lepäilypaikkojen rauhan takaaminen on velvollisuutemme
II Näytös Jorma Luhta: Tähtikuvaaja pohjoisen kesäyössä Vuoden Luontokuvat 2009 ja palkintojen jako Seppo Keränen: Itämeri nyt Juvonen, Muukkonen, Peltomäki & Varesvuo: Linnut vauhdissa Juha Taskinen: Jäätä rakastavat. Hyvin harvalla on siihen enää tarvetta, metsästyksestä on tullut huvia. sijalle ylsi Imatrankoski (SL 6/2009). Myös Kitkajoki kuuluu oulankajoen kansallismaisemakokonaisuuteen. jos kovasti yritän, saatan nykyäänkin ymmärtää nälkäänsä metsästämisen. Lapsuudenkodissani metsästettiin jäniksiä ja lintuja sekä osallistuttiin hirvijahteihin. Maa- ja metsätalousministeriössä on meneillään metsälain uudistaminen. tu kuin lintu. Vuoden merkittävin valokuvaustapahtuma on kiehtova kokonaisuus äärimmäisyyksiä ja tavallista arkipäivää. Haluaisin tietää, miten luontorakkaus ja eläinten tappaminen voivat metsästäjien mielestä olla yhdistettävissä. Pitkällä aikavälillä metsään sijoitetun pääoman tuotto on ollut neljän prosentin luokkaa. 11.25-11.50 Stefano Unterthiner: Kuningaspingviinien matkassa 12.30-12.55 Ritva Kovalainen & Sanni Seppo: Metsänhoidollisia toimenpiteitä -kuvakertomus 12.55-13.25 Jose B. Hämärissä iltalennolta tunnistaminen olisi arpapeliä. olen aktiivinen lintuharrastaja, mutta en välttämättä erottaisi esimerkiksi sorsalintuja lajilleen, jos lintu olisi määritettävä nopeasti huonossa säässä. Kuvassa on kuitenkin oulankajoen sivujoen Kitkajoen Myllykoski. Ruiz: Yökuvaajana / 100% Natural 14.3014.45 Juha Taskinen: Torsti-kuutin seikkailut (elokuva) 14.45-15.15 Helsingin Luontokamerat: Santahamina sotilassaaren luontoaarteet 16.00-16.25 Esa Mälkönen: Lintukuvausta kotikulmilla 16.25-16.45 Stefano Unterthiner: Karhukuvaajana Suomessa Gaalailta 18.0021.10 I Näytös täsmennys Viime numeron jutussa Kaunein maisema väitettiin, että voittajakuvassa virtaa oulankajoki. Anna luontokuvien avata silmäsi ja pyydä myös tuttavasi mukaan tutustumaan harrastukseesi! Päiväohjelma 11.0018.00 11.00-11.25 Kari Poppis Suomela: Kuvaajana maapallon äärilaidoilla, Pohjoisnavalta etelänavalle. 18 19), haluan kommentoida muutamaa asiaa. Lisääntyvästä säätelystä ja vaihtoehdottomuudesta on luovuttava. Metsänomistajaorganisaatioiden lähtökohtana on ollut, että tarvitsemme metsälain, joka antaa metsänomistajille mahdollisuuden toteuttaa heidän omista arvoistaan lähtevää kannattavaa metsätaloutta. Kannattavuus voi vaihdella paljonkin, ja esimerkiksi tänä vuonna se on ollut huomattavasti normaalia alemmalla tasolla. Nyt kaikilla halukkailla on hyvä hetki olla vaikuttamassa asiaan. MARkUS PELTOLA METSäNhOiTOPääLLikkÖ METSäNOMiSTAJiEN LiiTTO LäNSi-SUOMi Stefano Unterthiner: Sulawesinmakaki Troublemaker imatra on koski Suomen kauneinta maisemaa etsittäessä 10. Todettakoon kuitenkin, että valtaosa metsänomistajista haluaa harjoittaa elinkeinoaan kannattavasti ja haluamallaan tavalla luontoa kunnioittaen. Useimmista kuvista ei kerrottu tarkkaa paikkaa, sillä tutkimuksessa tarkasteltiin kyseisten alueitten maisemia laajemmin. jos metsänomistaja haluaa harjoittaa niin sanottua jatkuvaa kasvatusta, on hänelle suotava siihen lain mukaan mahdollisuus. En halua tässä kirjoituksessa lähteä siihen juupaseipäs-keskusteluun, jota viime aikoina on julkisuudessa käyty eri metsänkäsittelyvaihtoehdoista. Metsänomistajaorga- E tapio heikkilä Finlandia-talo su 11.10.2009 Klo 10.3021.10 lämäntyönä saimaannorpan pelastaminen, kuvausmatka hiihtäen etelänavalle, Suomen karhut italialaiskuvaajan silmin tai kuvallinen tutkielma kotoisten metsiemme tilasta. Miksei pelkkä Imatra, kun Saanakaan ei ole Saanantunturi eikä Koli Kolinvaara. Ennen pitkää meille varmaan kerrotaan Imatrankosken olevan Vuoksenjoessa, joka vie Saimaanjärven vedet Venäjänmaan puolelle Laatokanjärveen, joka laskee Nevanjokea läpi Pietarinkaupungin. TERhO POUTANEN ESPOO Vuoden Luontokuva 2009 Luontokuvafestivaali · Messut · Gaalailta Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma metsätalouden vaihtoehdoista Viitaten Mikko Niskasaaren artikkeliin, joka liittyi metsätalouden vaihtoehtoihin ja kannattavuuteen (SL 5/09, s. jos asia olisi todella näin, oltaisiin tilanteessa, jolloin koko metsätalous olisi vain "ehkä" kannattavaa. Metsätalous on kuitenkin lähes poikkeuksetta taloudellisesti kannattavaa ja siksi sitä harjoitetaan. Näin saatu ruoka tuli tarpeeseen vielä 1960-luvulla. Mitä luonnossa kulkemisesta jää puuttumaan, jos siitä jää eläinten tappaminen pois? TUULA PURANEN TAMPERE nisaatioiden ansiosta esimerkiksi kaavaillusta maanmuokkausvelvoitteesta ollaan todennäköisesti luopumassa. Kansallismaisemat oli valinnut ja nimennyt ympäristöministeriö. Esityksen solistina Katja Nykänen Varmista paikkasi ennakkoon, lippujen hinnat 537 www.luontokuva.org/kauppa Lisätiedot ja täydellinen ohjelma: www.vuodenluontokuva.fi SUOMEN LUONTO 7 | 2009 73. Imatra on jo itsessään koski ja ollut sellainen 4000 vuotta, vaikka 1920-luvulta lähtien enimmän ajan vähävetisenä. Kirjoituksessa todetaan, että aukkohakkuu on tappiollista ja yläharvennus on ehkä kannattavampaa
Sen ruokailutottumuksia on kuluneena kesänä voinut seurailla metsäpoluilta löytyneiden ulosteiden avulla. En meinannut jaksaa nostaa sitä. orava kurkisti pöntöstä ja reitin näyttäessä selvältä alkoi poikasen siirtooperaatio. Tarkkaa päälukua jo siirretyistä poikasista ei ollut, joten hain kamerani toivoen, että edes yksi poikanen olisi vielä pöntössä. Tämä ei mennyt oravaemon kannalta mutkattomasti. orava oli ottanut pöntön haltuunsa mutta päättänyt siirtää poikaset toiseen paikkaan. Vieressä oleva merimetsoemo ei mahtanut mitään saalistajalle. niclAs Köhler hELSiNki niclas kÖhler 74 SUOMEN LUONTO 7 | 2009. oravienkin jälkikasvu näyttää vastustelevan, kun kivasta paikasta pitää muuttaa pois. Ikävä pattitilanne, sillä voimia pikkuisella ei näyttänyt olevan riittävästi. Poikanen rullalle ja matka jatkui uudelle pesälle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Aallot ovat keränneet pienistä kaislikon ynnä muiden kasvien juurista sekä roskista tällaisen pallon. Kuvasin tapahtumia keittiön ikkunan läpi. Tämä on ollut pari viikkoa kuivumassa ulkona ennen kuvan ottoa. oli työ neuvotella se veneeseen. Painaa se vieläkin yli 10 kiloa. AAPELi LAPPALAiNEN kiURUvESi hannu tuomisto oravaperhe muuttopuuhissa olin käymässä vanhempieni luona Forssassa keväällä, kun veljeni huomasi pihapuun linnunpöntössä liikettä. Luultavasti pienimuotoinen kurinpalautuskin oravakielellä kuultiin, mene ja tiedä. Poikanen jäi roikkumaan pöntön etureunaan ja yritti vähillä voimillaan hilata itseään takaisin suuaukolle. Sitten huomasin, että merikotka oli napannut merimetson poikasen, vaikka merimetso on kooltaan merikotkan saalisvalikoiman yläpäästä. Lukijaposti on tervetullutta joko sähköpostilla palaute@suomenluonto.fi tai osoitteeseen Lukijoiden luontokuvat/Suomen Luonto, kotkankatu 9, 00510 helsinki aapeli lappalainen henri simula mäyrän ruokavalio paljastuu Kesäpaikkamme läheisyydessä Ikaalisissa elää mäyrä. Poikanen tarttui pöntön suuaukkoon sillä seurauksella, että emo menetti hallinnan ja tipahti maahan. Merikotkan tunnistin heti, mutta toisesta linnusta olin epävarma. LUkiJOiLTA palaute@suomenluonto.fi LUkIjOIdEn LUOnTOkUvAT Tällä palstalla julkaistaan lukijoiden lähettämiä luontokuvia ja tarinoita. Pönttö on yli kolmen metrin korkeudella. Loppukesällä ulosteet ovat olleet hauskannäköisiä, sillä ne ovat koostuneet maakiitäjäisten ja metsäsittiäisten jäänteistä. hANNU TUOMiSTO SEiNäJOki tuulen koura Löysin kesäkuun alkupuolella Kiuruveden Kiurujärven rannalta tällaisen tuulen kouran. Näitä palloja kyllä löytyy, mutta näin suurta en kyllä ole milloinkaan nähnyt. Emo keräili itseään puun juurella, mutta lopulta se kipusi ylös ja otti tilanteen taas haltuunsa. Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu. hENRi SiMULA vANTAA merikotka nappasi merimetson Elokuussa kuvasin Kemiönsaaressa lähellä kesäpaikkaamme armottoman merilintutaistelun
Vastausten tulee olla perillä viimeistään 7.10. valitse tämän lehden paras juttu ja voita terästermospullo sekä istuinalusta. parhaat jutut suomen Luonto 6/2009 Kasvimaalle ja leikkipaikoille. onnea! Lukijoiden kommentteja: Pitkospuut kutsuvat Siikanevalle: hyvä juttu ja upeat kuvat. Mielenkiintoinen kysely ja mielenkiintoinen lopputulos. SEiJA LAUTANALA, RAUMA Paras juttu on Koko kesä kerralla. Pitkospuut kutsuvat Siikanevalle 2. Kierros on niin houkutteleva, että aiomme käydä kävelemässä tuon reitin syyskuussa. Ei eliömyrkkyjä. EcoGarden Pihan, leikkialueiden, puutarhan ja kasvimaan puurakenteisiin. Valokuvaan erityisesti luontoa, joten aivan loistava paikka siihen. NiNA RiNNE, vANTAA Paras juttu on Kaunein maisema. Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postitse: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. on varmasti mielenkiintoinen paikka tuo lumenkaatopaikka. kaunein maisema 3. Apuja sienimetsään voitti Pauli Lyly Toijalasta. osallistu paras juttu -kisaan! Mikä tämän numeron jutuista on mielestäsi paras. Sieltä saattaa löytää mitä vain! EEvA PUUSTiNEN, iNkEROiNEN SUOMEN LUONTO 7 | 2009 75. koko kesä kerralla Kisaan osallistuneiden kesken arvottiin sieniveitsi ja Säänkestävä sienikirja. Värisävyt: kastanja ja oliivi. Lisätietoja: SARBON WOODWISE OY puhelin (019) 264 4200 · fax (019) 264 4250 info@osmocolor.com · www.osmocolor.com 1
väällä ja kesällä. Kilometrin päässä Rauman satamasta pesii uusi merikotkapari. Pienen koiran kokoiset eläimet tai kissat, jänikset ja muut otukset herättävät merikotkan luonnollisen kiinnostuksen, vaikka koirien vakavat pyydystämisyritykset lienevätkin erittäin harvinaisia. Pieni koiramme löytyi muutaman metrin päästä saunan verannan alta täristen kuin haavan lehti. Todennäköisesti kysyjän koira oli havainnut merikotkat ja piiloutunut peloissaan kuistin alle. Ehkäpä kissojen ja koirien vakituinen liikkuminen on herättänyt merikotkien uteliaisuuden ja mahdollisen toiveen saaliista. Se pesii jo Perämerellä noin kymmenen kilometrin päässä Siikapauhasta. Koiran päästäminen saareen vapaaksi saati sen jättäminen ulos ihmisten poistuessa ei ole kevät- ja kesäaikaan lain sallimaa. Riistan rauhoitusaikana koira siis pitää jättää sisälle, ulos aitaukseen tai se on pidettävä kytkettynä. SEPPO vUOLANTO Selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet kAURi MikkOLA Nisäkkäät MATTi hELMiNEN Linnut SEPPO vUOLANTO Kasvit ja sienet SEPPO vUOkkO tai sähköpostitse kysyluonnosta@suomenluonto.fi Laita mukaan yhteystietosi. 76 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 markus varesvuo / kuvaliiteri nappaavatko merikotkat koiria?. Metsästyslaki velvoittaa pitämään koirat kytkettyinä lukuun ottamatta metsästyskautta kaikkialla pihapiirin ulkopuolella maanomistussuhteista riippumatta. Merikotka pesii myös paikoin sisämaassa, perinteisesti Lapissa asti. Vaikka kotka ei pesikään aivan kysyjän tarkoittaman saaren lähellä, sen saalistusalue voi ulottua saaren liepeille. Pesimäajan ulkopuolella merialueillemme saapuu lähinnä koillisesta ja idästä myös täällä pesimättömiä lintuja, ja siksi laji on runsaampi pesimäajan ulkopuolella syksyllä ja talvella sekä varhain keväällä kuin loppukeLähETä OMA kYSYMYkSESi! Lähetä kysymyksesi osoitteeseen Suomen Luonto, kotkankatu 9, 00510 helsinki Kalat ja äyriäiset hARRi DAhLSTRÖM Nisäkkäät iLkkA kOiviSTO vAhvA SAALiSTAJA. Viimeaikaiset havainnot vahvistamat tämän. Terveet saaliseläimet käyttäytyvät luonnossa samalla tavalla, ja siksi petojen saaliiksi jää helpommin vahingoittuneita tai muuten hitaita eläimiä kuin täysin terveitä otuksia, joilla kaikki aistit pelaavat. Nimenomaan talvinen haaskaruokinta on ollut merikotkan pelastus. kYSY LUONNOSTA ASiANTUNTiJAT vASTAAvAT TOiMiTTANUT RiTvA kUPARi Marraskuun alussa 2008 kesämökkimme saunan takaa himangalla Siikapauhan saaressa lähti lentoon kaksi merikotkaa. kuinka tavallista on, että kotkat nappaavat tai yrittävät napata pieniä koiria tai muita lemmikkieläimiä. Lisäksi nuoria, vielä pesimättömiä lintuja liikkuu läpi kesän kaikkialla merialueilla. Merikotkan uusi tuleminen edellyttää, että se tulee toimeen ihmisten kanssa, ei hylkää pesäänsä eikä pelästy jokaista venettä tai saaristossa liikkujaa. Uusia pesiä on löytynyt paikoista, joissa kotkat eivät ole aiemmin viihtyneet. Mutta kotkat eivät vierasta muutakaan riistaa tai haaskoja. Havainnon kaltaisia tapauksia on tullut tietoon muualtakin. Merikotka laajentaa tällä hetkellä pesimäaluettaan Ahvenanmaan ja Turun saaristosta sekä Merenkurkusta kaikkialle merialueillemme. Koirat ja kissat käyttäytyvät ilman ihmisen valvontaa luonnossa petojen tavoin. Merikotkat syövät vesilintuja ja kaloja, mutta tilaisuuden tullen ne yrittävät napata myös isompaa riistaa. Merikotkat saalistavat merialueilla lähinnä vesilintuja ja kaloja, joita saaristo tarjoaa eniten
Karike on ilmavaa, kasvukausi pitempi ja ainakin osa siitä myös kuivaa. Ero ei oikeastaan koske niinkään vyöhykkeitä kuin kasvupaikkoja. Itsekin huomasin viime syksynä, että hirvikärpäsiä alkoi olla mökin pihalla, missä ei liiku hirviä mutta kylläkin valkohäntiä. Pitääkö paikkansa. olot suosivat sienten sijaan bakteereja ja pieniä eläimiä, jotka sietävät kuivuutta tai pystyvät väistämään sitä paremmin kuin sienten rihmastot. Ne ovat oksilla ja lehdillä vahdissa, ja kun sopivan kokoinen ja näköinen eläin liikkuu, ne lennähtävät sen turkkiin. Hirvieläimistä kelpaavat metsäkauris, ja valkohäntäkauriistakin on löydetty hirvikärpäsiä. jalopuumetsät painottuvat ravinteiselle kasvualustalle ja lämpimämpään sekä osin kuivempaan ilmastoon. Ihminen kelpaa, koska on riittävän iso ja edestä päin jopa hiukan hirven näköinen. Miten hirvikärpänen löytää kohteensa. Ero on kuitenkin ehkä suurempi sienisadon määrässä kuin syötävien ja myrkyllisten lajien lukumäärissä, ja sillä taas on selvä ekologinen selityksensä. Karike on hapanta ja ilmasto viileä ja kostea. Karulla maalla olevissa tammivyöhykkeen havumetsissäkin on runsaasti sieniä, ja toisaalta pohjoisen lehdoissa on monipuolinen sienilajisto mutta harvoin kovin runsaasti kopantäytettä. kissani kulkevat myös metsässä, mutta en ole koskaan nähnyt niissä hirvikärpäsiä. Suomen koivikot ovat sekä maaperältään että sienisadoltaan lähempänä happamia havumetsiä kuin tammistoja. SEPPO vUOkkO hannu eskonen / kuvaliiteri miten hirvikärpänen valitsee uhrinsa? Metsäretken jälkeen saan poimia tukastani ja vaatteistani hirvikärpäsiä. Pohjoiset havumetsät ovat karuja. Karikkeen tärkeimpinä hajottajina ovat sienet. Sa- vARO MEiTä! Metsissämme kasvaa myös myrkyllisiä kaunokaisia kuten valkokärpässieniä (yläkuva) ja suippumyrkkyseitikkejä. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 77. Väitteessä on vinha perä. Sienirihmastot sitovat hitaasti hajoavan eloperäisen aineksen tiukaksi huopamaiseksi kerrokseksi. kYSY LUONNOSTA ASiANTUNTiJAT vASTAAvAT erkki makkonen / kuvaliiteri Havu- ja lehtimetsän sienet Tuntuu kuin pohjoisella havumetsävyöhykkeellä olisi runsaammin syötäviä sieniä ja vähemmän myrkyllisiä sieniä kuin tammivyöhykkeen lehtimetsissä. Hirvikärpäset valitsevat isäntäeläimensä näön perusteella. Kun sienirihmastoja on vähemmän kuin kangasmetsissä, sienisatokin jää vähäisemmäksi. Suuri osa humuksen hajottajista on puiden juurisieniä, jotka kasvattavat runsaasti itiöemiä
Kun metsätähtiä on vain harvakseltaan siellä täällä, ei niiden varhaiseen punastumiseen kiinnitä huomiota. Kasvit lopettavat kasvunsa, sisiliskot menevät talvehtimispaikkoihinsa ja linnut muuttavat hyvissä ajoin, jotta varhainenkaan talventulo ei niitä yllättäisi. SEPPO vUOkkO miksi kampelat ovat pienentyneet? Raaseporiin kuuluvan Strömsön vesiltä tuli vuosikymmen sitten mukavan kokoisia kampeloita ja joskus kookkaita piikkikampeloita. Hirvessähän otuksia on pahimmillaan 10 000 20 000. Rantatarhayökkösnaaras istuu tomaatin lehdellä luultavasti munittuaan sille yöllä. Kissa saattaa kulkea liian matalalla laukaistakseen hirvikärpäsen hyökkäyksen, mutta saattaa myös olla, että kissan aluskarva on liian tiivistä hirvikärpäselle. kAURi MikkOLA miksi ruska tuli jo elokuussa? Näin ruskan punastuttamaa kasvillisuutta metsässä jo 10. SL marraskuu 2008), että pahimmat painajaiset eivät toteudu, vaan poron turkki on liian tiivistä hirvikärpäselle. hirvikärpänen lentää näköaistiinsa luottaen kohti tummaa ja hirveksi luulemaansa kohdetta. TALvEEN vALMiSTAUTUMASSA. Hirvikärpäsiä on kyllä jonkin verran poroissa poronhoitoalueen eteläosissa. Hirvikärpäset tekevät porontaljaan karvattomia ja verestäviä kohtia, millä on taloudellista merkitystä. on kovasti pelätty hirvikärpäsen siirtymistä suurin parvin poroihin pilaamaan Lapin loppukesän retkeilyä, joka on räkän jälkeen muuten helpottavan raikasta ja puhdasta. Metsätähdet pukeutuvat jo loppukesällä ruska-asuun. MYRkYNNiELiJä iTSE TEOSSA. Metsätähden elokuinen ruska-asu on siis aivan normaali. Vaikka luonnosta on aina haettu enteitä tulevista säistä, eivät kasvit sen paremmin kuin eläimetkään osaa ennustaa senkään vertaa kuin ihminen. Aiheuttiko kolea ja pilvinen kesä varhaisen ruskan. Kuvan kasvusto on hakkuuaukealta, missä se on runsaan valon vuoksi tavanomaista tiheämpi, ja siksi väriloiston huomaa. voiko tästä päätellä myös talven tulevan varhain. Se ei myöskään ennusta varhaista talvea. Toukalla on huomiota herättävä, vaalea kylkijuova. kauri mikkola moin koirat kelpaavat, kenties parhaiten suurimmat, mutta määrät jäävät yksittäisiin. Kasvilajit valmistautuvat talven tuloon kukin omaan tahtiinsa ja niin myös ruska-aika on erilainen. Lajin tunnistaa kullanvärisestä munuaistäplästä ja valkean aaltoviirun suorasta takaosasta. Metsäpeuroissa niitä voi olla huomattaviakin määriä, eniten isoissa hirvaissa. kYSY LUONNOSTA ASiANTUNTiJAT vASTAAvAT pentti alaja / kuvaliiteri hiRvESTäJä. Kun aurinko syksyllä paistaa matalalta, metsän pohjalle tulee vähemmän valoa kuin kesällä. Kysyjän lähettämässä kuvassa on kauniisti punertunut metsätähtikasvusto. Metsätähti on havumetsien kasvi, joka tavallisesti kasvaa harvana kasvustona. elokuuta 2008. Haastattelemani eläinlääkärit eivät tienneet hirvikärpäsiä tavatun kissasta. Näyttää siltä (ks. Siksi monet metsänpohjan kasvit asettuvat talvile- poon melko varhain. Lapissa tiedetään, että maaruska alkaa ennen puiden ruskaa, ja sama pätee Etelä-Suomessakin. Nykyisin 78 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 antti sippala. Normaalisti tällaista ruskaa näkee länsirannikolla vasta syyskuun lopulla
Emme ole moista ihmettä ennen nähneet eikä ollut keiteleellä 40 vuotta seilannut laivan kipparikaan. Rehevöityvässä meressä lieju- ja sinisimpukat ovat myös vähentyneet ja niitä syövien muiden kalalajien kannat mitkä toukat söivät tomaatinlehtiä? Pienen kasvihuoneeni tomaateissa oli kymmeniä nelisenttisiä toukkia, jotka olivat syöneet tomaatinlehdet reunoista riekaleiksi. Kampelakantojen huomattavat vaihtelut, kuten 1960-luvun heikot kampelakannat, on selitetty meren suolapitoisuuden vaihtelulla. Mikä tahansa perhonen ei pysty syömään tomaatin lehtiä. Niiden etusiiven täplässä on hiukan kullankeltaista väriä ja siiven ulko-osassa terävä valkoinen aaltoviiru. kuinka harvinaisesta uimarista on kyse. otaksuttavasti kaikki luonnonvaraiset nisäkkäämme kykenevät uimaan veden varaan joutuessaan, vaikka eivät vapaaehtoisesti veteen menisikään. MATTi hELMiNEN SUOMEN LUONTO 7 | 2009 79. Voin kuvitella, että rusakon kenties vähäisempi uintitaipumus johtuu siitä, että lajin pääasiallisella elinalueella niin Suomessa kuin koko Euroopassakin on harvemmin tarpeellista ylittää vesiä kuin metsäjäniksen asuma-alueilla. Eteläisellä Itämerellä mäti kehittyy mätimunien kelluessa vesikerroksissa. Pohjalle laskeutuneet mätimunat eivät kehity vähäsuolaisissa ja rehevöityneissä rantavesissämme kovinkaan onnekkaasti. Kampelat kutevat useimmiten rannikon tuntumassa matalassa vedessä toukokesäkuussa. Rusakon uintimatkoista on vähemmän tietoa, mikä saattaa johtua siitä, että rusakko ui harvemmin tai vain siitä, että rusakoita on vähemmän järvialueilla ja saaristossa. Perhonen lentelee sydänkesällä, mutta usein lisäksi toisena sukupolvena loppukesällä. kAURi MikkOLA mauri rautkari / kuvaliiteri uiko rusakko mielellään? Näimme rusakon uimassa saaresta toiseen, välimatka vajaat sata metriä. Pohjalle painuvat levämassat synnyttävät rannikkovesissä hapettomia tai aivan pehmeäpohjaisia alueita, joilla kampelat eivät viihdy eivätkä löydä sieltä ravintoa. Havainto on hauska ja hyödyllinen, koska se osoittaa, ettei vesialue rusakollekaan merkitse ehdotonta leviämisestettä. meressä kasvaneet, joten kampelat ovat joutuneet kovempaan kilpailuun ravinnosta. kampeloilla ja piikkikampeloilla ei mene kovin hyvin, koska merenpohjat ovat rehevöityneet ja kilpailu ravinnosta on kiristynyt. sä. Kun kotelot loppukesällä alkoivat kuoriutua, purkkiin ilmestyi rantatarhayökkösiä (Lacanobia oleracea), kauniin punaruskeita perhosia. Rantatarhayökkösen toukat syövät monenlaisia kasveja kuten hierakoita, savikoita ja marunoita sekä puutarhoissa lisäksi salaatteja ja herneitä. Näillä tekijöillä on vaikutuksensa kampeloiden kasvuun. hARRi DAhLSTRÖM kampelat ovat kämmenen kokoisia eikä piikkikampeloita eksy verkkoihin juuri ollenkaan. Litsasin ja viskelin metsään. Laji on runsaimmillaan meren rannoilla ja saaristoissa, missä toukkia näkee erityisen usein rantasinapilla (Cakile). Pohjaeläinravinnon muuttumisella lienee myös vaikutuksensa. Kampeloiden pienikokoisuudesta ja aiempaa vähäisemmästä osuudesta saaliissa kuulee nykyisin monilta vapaa-ajankalastajilta. Kun Tammisaaressa ilmaantui piirroksen kaltaisia toukkia tomaatteja pilaamaan, halusin tietää, mikä yökköslaji kestää solaniinia ja otin toukkia kasvatukseen. Kun ravintokasvina oli tomaatti, siis perunakasvien heimoa Solanaceae, ajatukset täsmentyivät tiettyyn lajiin. Mukana tullut piirros opasti jo oikeaan suuntaan yökkösten laajassa lajikentäs- Varsinkin metsäjäniksen tiedetään helposti ylittävän sadan metrin levyisiä ja leveämpiäkin salmia, kun ne haluavat asettua saareen asumaan tai haluavat sieltä pois vaikkapa välttääkseen joutumasta ketun ruuaksi. Mitä niistä kehittyy. Toukat ja tomaatinlehtiä ruuaksi panin lasipurkkiin, jonka kantena oli kumilenkein kiristettynä sanomalehtipaperia ja pohjalla kosteaa rahkasammalta koteloitumista varten. Tomaattipuutarhurin harmiksi päästin perhoset lentoon. Ne söivät myös kesäkurpitsan lehtiä mutta eivät kurkun. Mistä tämä johtuu. kYSY LUONNOSTA ASiANTUNTiJAT vASTAAvAT ELO AhTAALLA. Mitä niille olisi pitänyt tehdä. Tomaatista voi päätellä, että peruna ja koisotkin kelpaavat toukille. Noiden kasvien vihreät osat ovat ainakin ihmiselle myrkyllisiä, koska niissä on solaniinia, mikä kertoo yleisemmin kasvien voimakkaasta kemiallisesta puolustuksesta. Siinä saattaa olla yksi syy kampeloiden vähenemiseen. Mätimunat eivät kellu vaan laskeutuvat pohjalle
Aironi ovat 2,7 metriä pitkät, ne menevät vedossa soutajan kourien kohdalta reilusti ristiin, päällekkäin. Eikä kukaan ole ollut aikoihin teltoilla tavattavissa. Nuolihaukka saattaa olla Helsingin yleisin petolintu. Kolmatta kesäänsä veneessä keikkuva tytär Pihla kurotteli aaltoja napaten aironlavan juuresta kiinni aina, kun jäin kiikaroimaan ja jätin airot kellumaan veneen kupeille. Helsingin huvilasaarissa luonto on usein vähemmän kulunutta ja roskaantunutta kuin virallisissa telttailusaarissa, joiden vitsaus ovat sijoilleen jätetyt teltat. Rantakivikossa makasi hallinpoikasen muumio. Pitkä vipu vääntää enemmän. Tutustu ja tee VihreäKymppi-sähkösopimus osoitteessa www.sssoy.fi Salaperäisiä saaria outelin viikon päivät Helsingin saaristoa elokuun alussa teltan ja naisväen kanssa. Soutuveneellä vaihtaa saarta onneksi helposti. Katso myös: viikkinyt.gardenia-helsinki.fi. 80 SUOMEN LUONTO 7 | 2009. kiRJEiTä RANTAvAJASTA eero haapanen: pihlajasaari Näytä että välität Sähkön ostaminen VihreäKymppi-sopimuksella on ekoteko oman ympäristösi hyväksi. Kuukausimaksu sisältää vihreän euron, jonka me tuplaamme ja lahjoitamme paikallisen ympäristöä suojelevan teon tai kohteen tukemiseen. 010 210 40 www.sssoy.fi ILMOITA SUOMEN LUONNOSSA! SITÄ LUKEE 118 000 LUONNONYSTÄVÄÄ! (KMT 2008) AT OSHAMPOOT KODIN PUHDISTUSAINEET HAJUSTEETTOM SHAMPOOT HIUSTEN HOITOAINEET KÄSIPESUT VARTAL EKOLOGINEN Hem mot tele itseä si sekä koti asi KOT IMA ISEL LA ja 100% :sti EKO LOGI SELL A puh tau della ! EKO,- LUONTO- JA MAAILMANKAUPOISTA Ole hyvä luonnontuote oy, 05 215221, 045 1327 086, info@olehyvaluonnontuote.fi, www.olehyvaluonnontuote.fi EERO hAAPANEN kirjoittaja on viikin luontovalvoja ja kertoo tällä palstalla helsingin luonnon ihmeistä yhden vuodenkierron ajan. Samalla sisäsaariston selällä Vuosaaren ja Laajasalon välillä pesii puolenkymmentä nuolihaukkaparia, koko Helsingin saariston parimäärä lienee kaksinumeroinen luku. Kalliolammikoista on yllättävän helppo löytää vesiliskoja ja niiden toukkia. Somimmat niemennokat on tehty slummeiksi lerpattavilla pressuteltoilla ja kiinteillä telttalavoilla. Kjiää-kjiää-kjiää kähisi yhdessä jos toisessakin saaressa. Yksittäisessä kalliotuhkapensaassa tuikki muutamia punaisia marjoja. S Puh. Huuhkajan kerjäysääni! Huuhkaja pesi kuin pesikin tänä vuonna Helsingissä, uudessa paikassa itäpuolen saaristossa, josta sen huutelua on kuultu muutamana keväänä. Räh-räh-räh kajahti aamuyöllä suurenpuoleisesta saaresta. Kun Helsingissä siirtyy ulapan reunalle, näkee seutuja, joista meneillään olevaan Lintuatlakseenkaan ei ole liiemmin havaintoja naputeltu
Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: pohjoismaat 8, muu Eurooppa 13 ja muut maanosat 23 euroa. Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 63 euroa, kestotilaus 56 euroa. Mikä on 5.11.10. 9. 5. Limasienet ovat alkeellisia limaeliöitä. Mitkä kaksi ainetta rehevöittävät eniten Itämerta. 2. 7. Irtonumero 7,5 euroa. (09) 7738 2221 kia.kangas@bookers.fi Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki p. Kuinka monta lepakkolajia Suomessa on. Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... 6. 4. 5. Kumpi on meillä yleisempi, varpunen vai pikkuvarpunen. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 56 euroa ja kestotilaus 49 euroa. (09) 2280 8210, 2280 8209, sähköposti: irma.kaitosaari@ sll.fi. 10. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .................................................................................. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Suomen luonnonsuojeluliitto Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu vastaukset: Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Suomen Luonto/tilaajapalvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. 8. 10. Valaistus. 3. osoite: ..................................................................................................................................... 6. vietettävän Energiansäästöviikon teema tänä vuonna. 8. Mitä sieniä porot syövät mieluiten. osoite: ..................................................................................................................................... Tarjous 31. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 35 euroa. Varpunen on edelleen yleisempi laji, vaikka pikkuvarpuset laajentavat parhaillaan kiivaasti elinalueitaan. 7. Minkä vuoriston kupeessa ovat Komin suuret kansallispuistot. Monennenko kerran turhake valitaan? Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puhelin (09) 228 081 faksi (09) 2280 8232 sähköposti: etunimi.sukunimi@sll.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi Päätoimittaja jorma Laurila, 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö juha Honkonen, 2280 8214, 044 0775 117 Toimittajat Antti Halkka, 2280 8203, 050 308 2795 Alice Karlsson, 2280 8205, 050 308 2457 juha Kauppinen, 2280 8234, 050 592 2808 johanna Mehtola, 2280 8274, 050 308 2186 Toimituksen assistentti Elina juva (äitiyslomalla) jenni Hänninen 2280 8201 Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila, p. 63 ) sekä lisäksi upea Laulujoutsenen perintö -kirja. Lahjan antaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ............................................................................................................................. (09) 228 081 sähköposti: toimisto@sll.fi www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää suoramarkkinointiin. SUOMEn LUOnnOn TILAUS/OSOITTEEnMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2009. Määräaikaistilaus 12 kk (63 euroa) Määräaikaistilaus 6 kk (35 euroa) Kestotilaus 12 kk (56 euroa) olen SLL:n jäsen (hinta 56 tai 49 , katso tarkemmin ohesta). Teen osoitteenmuutoksen. Tatteja. Kuuluuko käenpiika a) tikkalintuihin b) käkilintuihin c) kehrääjälintuihin? Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. 10. 13: pikkulepakko, pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö ovat niistä yleisimmät. Lahjatilaus on määräaikainen. Mikä on yleisin lepakkomme. 1. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Ne eivät ole kasveja, sieniä eivätkä eläimiä. Suomen Luonto etsii parhaillaan Vuoden turhaketta. asti 59 (norm. osoite: ..................................................................................................................................... 3. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2009. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Tikkalintuihin. SUOMEN LUONTO 7 | 2009 81. Kymmenennen kerran. (09) 622 1440 Painopaikka Hansaprint Turku/SL09_07/2009 Ilmoitusmyynti julkaisu Bookers oy Kia Kangas,p. Nimi: ...................................................................................................................................... ovatko limasienet a) kasveja b) sieniä c) eläimiä. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .................................................................................. Lahjan saaja: Nimi: ........................................................................................................................................ Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ...................................................................................................................................... Lähettäjä Allekirjoitus: ............................................................................................................................. Nimi: ........................................................................................................................................ Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. SUOMEn LUOnnOn LAHjATILAUS Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2009. 9. Fosfori ja typpi. PähkiNÖiTä Suomen luonnonsuojeluliitto Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 2. Pohjanlepakko. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... 00003 HELSINKI 00003 HELSINKI 1. 4. Ural-vuoriston
Määrä on mordvalaisten jälkeen eniten Venäjällä asuvista suomensukuisista kansoista. Hän on paitsi Komin päämiehen neuvonantaja, myös vähemmistökansan yhdistyksen presidentti. Ps. Ihmisiä ei voi pakottaa opiskelemaan komia! Kielestä ei ole mitään hyötyä Venäjän työmarkkinoilla", Sergei Gabov sanoo tuijottaen ikkunasta Uralin yöhön. Gaboville ja muille neuvostoaikana koulunsa käyneille ei koskaan edes opetettu, mitkä ovat komin sukukieliä. Niiden pyyntimäärät kääntyivät jyrkkään laskuun jo yli vuosikymmen sitten. Gabovia ei käy kateeksi, sillä miehen harteita painaa suomensukuisen komin kielen tulevaisuus. Toisessa maailmansodassa Josif Stalin jopa lähetti komilaisia sotimaan sukukansaansa suomalaisia vastaan. Entä voiko koulut käydä komin kielellä. Lisää Komista sivuilla 5863. 8/2009 ilmestyy 23. Pitäähän kaikkien suomalaistenkin opiskella ruotsia, vaikka sitä puhuu vain viitisen prosenttia kansasta. Puheenaihe ei ole mieluisimpia. Vielä vuosikymmenen alussa paikalliset ihmiset saivat sentään itse valita johtajansa. lokakuuta JUhA hONkONEN TOiMiTUSPääLLikkÖ 82 SUOMEN LUONTO 7 | 2009 tapani räsänen. Komilla ei mene häävisti. kumpi näistä seikoista on syy, kumpi seuraus asiantuntijalla on yllättävää kerrottavaa. N ykyään valtio rahoittaa joitakin komiksi julkaistavia lehtiä ja kirjoja, mutta kielellä ei tule toimeen. Kaikista Venäjällä asuvista tehtiin venäläisiä. SEURAAvASSA SUOMEN LUONNOSSA: E Piisamit katosivat rannoilta Piisamien määrä on romahtanut laajoilla alueilla viime vuosina. Sukupuuttoaalto vaivaa paitsi eläinlajeja, myös kieliä. JäLkikiRJOiTUS Syrjäytyvät syrjäänit rämaamökin kattoon kiinnitetty led-lamppu valaisee turhautuneet kasvot. "Noudatamme Venäjän lakia, eikä mihinkään voi pakottaa." Torlopovkin joutuu asettelemaan sanansa tarkoin, sillä Venäjän johtakaksikko vladimir Putin Dmitri Medvedev voi koska tahansa vaihtaa Komin päämiehen. Moni kieli on henkitoreissaan, eikä niitä voi enää pelastaa. Ottamalla Suomesta mallia eli virallistamalla vähemmistökielen aseman ja pakottamalla kaikki alueen ihmiset opiskelemaan kakkoskieltä. Kun Suomen Luonto kysyi Komin päämieheltä vladimir Torlopovilta, voiko komiksi asioida virastoissa, oli vastaus kiertelevä ei. "Mitä asialle voi tehdä. Miten kieli voitaisiin pelastaa. Kominkin lähtölaskenta on alkanut: das, ökmys, kökjamys... Syrjäänejä on nykyään noin neljännes tasavallan asukkaista. Komia puhuvia eli syrjäänejä oli tasavallan väestä vielä sata vuotta sitten yli 80 prosenttia. Kato on Neuvostoliiton-aikaisten väestön pakkosiirtojen ja yhtenäistämisen perua
Älli oli tuomittu ikuiseen yksinäi- yöhään syksyllä Älli yöpyi autioituneen talon puutarhassa. Pyysin anteeksi ja kaduin temppujani. Pian heräsi muidenkin epäluulo. Eikä se sitten edes hyökännyt." Jäntti, iso ja komea koiras, tuijotti Älliä epäluuloisena. "Minulla oli tapana tehdä vääriä hälytyksiä. Eihän se kilttiä ollut. Pitkät talviyöt ne nukkuivat vierekkäin ja sukivat hellästi toisiaan. Jekku tunnusti, että se oli häädetty parvestaan. Sitä kohdeltiin tylysti. Minusta tässä on jotain mätää..." syyteen. "Kuinka uskalsit jäädä, vaikka hälytys oli annettu?" se kysyi. Se alkoi viettää yksinäistä kiertolaiselämää. M Ä lli oli hiukan liian itsevarma. Ypöyksin. Se ei ollut aikoihin kuullut ystävällistä ääntä! Toinen naakka oli nimeltään Jekku. Ajattelin että ehdin kyllä turvaan, kun haukka hyökkää. Lopulta Ällin oli tunnustettava totuus. Sinä huijasit, siksi sinut ajettiin parvestasi, siksi tapasit Jekun, perustitte perheen ja minä synnyin! Kaikkihan päättyi hyvin!" K AURA kOiviSTO JA kATi kiNNUNEN Luontosadun kertojina vuorottelevat lastenkirjailijat Aura Koivisto ja Anne Petäinen. Älli ilahtui. Siinä oli toinen, joka oli kokenut saman kohtalon! Molemmat olivat olleet tyhmiä ja saaneet siitä kovan rangaistuksen. Se oli asunut puutarhassa vuoden päivät. Homma tepsi aina, ja Älli ehti syödä enemmän kuin muut. Ne olivat jääneet yksin, ja niistä oli tuntunut, että elämä oli menetetty. Toiseen parveen siirtyminen oli turhaa, sillä naakkojen kesken jutut kulkivat. Naakat, jotka olivat pellolla ruokailemassa, räpsähtivät siivilleen ja kerääntyivät yhteen. Hyvästiä sanomatta se jätti tutun parvensa ja koko kaupungin. Kaikki pitävät hälytystä huijauksena, kukaan ei pakene ja haukka iskee!" Tunnustuksen jälkeen Älli huomasi olevansa epäsuosittu. Herätessään aamulla puun oksalla se kuuli naakan tervehdyksen. Älli hymyili vienosti. Pellolle jäi yksi naakka Älli joka penkoi maahan varissutta viljaa kaikessa rauhassa. Mutta minulle ei annettu anteeksi." Älli tunsi huimaavaa iloa. Nyt se saattoi hetken ahmia herkkuja yksin. LUONTOSATU Väärä hälytys H ÄLYTYS! KANAHAUKKA!" kajahti kova huuto. Mutta nyt niillä oli toisensa! Jekusta ja Ällistä tuli erottamattomat. Oli niin hupaisaa, kun tärkeilevät vanhat naakat yhtäkkiä hosuivat ja hätäilivät. Se oli käyttänyt väärää hälytystä ennenkin. Kuvittajana on kuvataiteilija Kati Kinnunen.. "Olen nopea. Se itse oli huutanut varoituksen. erran koko perhe oli ruokailemassa läheisellä pellolla, kun Myky, yksi poikasista, päästi huudon: "HÄLYTYS! HAUKKA!" Älli vilkaisi Mykyä, näki sen naamalla hilpeän ilmeen ja arvasi heti, mistä on kysymys. Nytkin naakat laskeutuivat vasta monen lentokierroksen jälkeen. Älli tiesi, ettei mitään haukkaa ollut. Jäntti raivosi: "Huijaaminen on hengenvaarallista! Entä kun haukka hyökkää oikeasti. Se oli hiukan liian innostunut omasta nokkeluudestaan. Siten ne olivat paremmin turvassa. Muutaman suupalan takia ei olisi kannattanut menettää muiden luottamusta. "Eikö. Kun yövyttiin porukalla vanhassa poppelissa, kukaan ei halunnut olla Ällin vieressä. Parvi kohosi taivaalle ja lensi hätäisesti edestakaisin. "Tätä on tapahtunut ennenkin. Se käytti temppua liian usein. Älli oli nokkela. Keväällä ne rakensivat pesän autiotalon savupiippuun ja kasvattivat siivilleen viisi reipasta naakanpoikasta. "Olin nuori ja vallaton", Jekku kertoi. "Tuota pilaa älä tee enää ikinä!" Varoitukseksi Älli kertoi oman tarinansa ja sanoi totisena: "Siinä näet, että huijaaminen ei kannata!" Myky hymyili. Savikka-niminen naaras alkoi ihmetellä Ällin rohkeutta. Älliä kadutti. "Kuule", Älli sanoi
Teos valittiin vuoden luontokirjaksi 2008!. (09) 2280 8210. Lehteä tilaamalla tuet kotimaista luonnonsuojelutyötä. Kun teet Suomen Luonnon lahjatilauksen nyt, saat itsellesi lahjaksi upean Laulujoutsenen perintö -teoksen (arvo 40 ). Palautusviikko 200943 767095-0907 Lehti keltanokille ja vanhoille ketuille. Suomen Luonto on luonnonystävälle mieluinen lahja: runsas, monipuolinen ja yllättävä kuin luonto itse. Ilahduta ystävääsi Suomen Luonnolla! Lahjatilauksen teet kätevästi käyttämällä sivun 81 palvelukorttia, internetissä osoitteessa www.suomenluonto.fi tai soittamalla tilaajapalveluumme puh. Siinä esitellään suomalaisen luonnonsuojelun näkijöitä ja tekijöitä yli sadan vuoden ajalta