Suomen Luonto 7/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

haperotohtori Juhani Ruotsalainen löytää uusia lajeja kirkkotarhat ovat kasvien aarreaittoja aino-kaisa Saarinen rentoutuu sienimetsässä 7 Irtonumero 7,50 17.9.2010 Tähtäimessä ohrapelto Kurjille riittää sapuskaa Vaasan Söderfjärdenillä.
Valon väheneminen ja lämpötilan aleneminen aiheuttavat yhteyttämisen loppumisen ja kauniin ruskan muun muassa kuvan Fagervikin kartanolla Inkoossa. KUVA PeKKA lUUKKolA · TeKsTi jUhA honKonen. alkuSykSy Luonnon värishow Puut laittavat kirjavaa ylleen. Syksy hajottaa paitsi oravanpyörään palanneen työläisen hermoja myös puiden lehtivihreää. Tilalle puskee muita väriaineita kuten oranssinpunaisia karotenoideja ja keltaisia ksantofyllejä
Parhaiten niitä näkee illansuussa tai aamuvarhaisella yöpymispaikkojen tuntumassa. alkuSykSy Kottaraispilviä liikkeellä parvissa jopa tuhansia lintuja. Loppukesällä ja alkusyksyllä kottaraiset kokoontuvat näyttäviin ja äänekkäisiin suurparviin. Kottaraiset viettävät yönsä rantaruovikoissa, puistojen suurissa puissa ja viljelyaukeiden metsiköissä. kUva vESa hUTTUNEN · TEkSTi jOrMa LaUriLa
Joskus mukaan tarttuu toki marjoja ja sieniäkin. Pohjimmaltaan kyse on kulutuskritiikistä. Pienilläkin teoilla on suurta merkitystä, kun ne kertautuvat sadoissatuhansissa kotitalouksissa. O 56 vaLkEaLLa MErELLä. Ajatus on takaperoinen: miten raaka-aineita ja energiaa tuhlaamalla voitaisiin rakentaa kestävää perustaa. juha Taskinen kävi vienanmeren Muksalmassa tutustumassa levänkerääjien elämään. JUHaNI RUoTsalaINEN 28 Lajivyöry. kirkkojen ympäristössä kuten Laitilan Untamalan kirkon ja kalmiston kedoilla kasvaa kasveja, joita ennen käytettiin muun muassa rohtoina. jOrMa LaUriLa pääTOiMiTTaja jorma.laurila@sll.fi 6 SUOMEN LUONTO 7 | 2010 Ulla salo yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimituspäällikkö Juha Honkonen Toimittajat Antti Halkka, Alice Karlsson, Juha Kauppinen (virkavapaalla), Johanna Mehtola Assistentti Elina Juva Harjoittelija Laura Mitrunen Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto. Turhien tavaroiden ja palveluiden ihmeellinen maailma kiinnostaa lukijoitamme yhä enemmän kriittisessä mielessä. pääkirjOiTUS aLkUSykSy SUOMEN LUONNOSSa Todellista luksusta lin vastikään viikon Utsjoen tuntureilla. juhani ruotsalainen rupesi ihmettelemään viinihaperon makua. Sen jälkeen haperolajisto alkoi kasvaa. V alitsemme taas pian Vuoden turhakkeen. Monet ovat huomanneet, että keventäminen on heille todellista luksusta. Hienosteleva ilmaisu tarkoittaa elämän kohtuullistamista tai keventämistä, nauttimista mieluummin muista asioista kuin kuluttamisesta. Maailmalla on nyt muotia downshifting. Positiivista on se, että yhä useammat pohtivat, miten voisi elää vähemmän kuluttavasti. Suomen Luonto etsii sitä jo yhdettätoista kertaa. Virittäkääpä hoksottimenne hyvät lukijamme, suuri turhakkeen metsästys on taas käynnissä! Osallistumisohjeet löytyvät sivulta 64. 44 viESTEjä MENNEiSyydESTä. Meitä retkeilijöitä on kutsuttu Lapissa välillä vähän oudoksuen tyhjänkävijöiksi, kun saaliimme on usein se, että nautimme maisemista, rauhasta, tuulen huminasta ja puron solinasta. Aidon turhakkeen tunnistaa siitä, että se on uusi, mielipuolisen tarpeeton ja sillä on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Arjessa voi tehdä pieniä ja suuria valintoja. Meille on pitkään uskoteltu, että ilman kulutuksen lisäämistä taloutemme romahtaa. Se voi olla esimerkiksi hieman lyhyempi työaika ja pitemmät vapaat, jolloin jää enemmän aikaa vaikkapa perheelle, ystäville, lukemiselle, musiikille ja luonnossa liikkumiselle
JUHa TaskINEN 34 raakUT. Suomen lajisto karttuu. vuosikerta Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Eläimet ja kasvit 9 12 16 34 44 Saksanampiaisesta ei ole vaaraa heinäkurppa palasi Ohran houkuttamat. helteet lisääntyvät Retkeily ja matkailu 50 krunnien suojattu paratiisi. Luonto ja ympäristö nyt Maailmalta Kolumni Vahtikoira Oma reviiri Lukijoilta 72 74 76 80 82 83 Paras juttu Havaintokirja Kysy luonnosta Pähkinät ja palvelukortti Jälkikirjoitus Luontosatu TImo sIpola 50 krUNNiT. vaasan muinainen viljapelloiksi muutettu meteoriittikraatteri kerää tuhansittain kurkia. iin edustan saariryhmä on turvapaikka merihanhille ja ruokeille. Vakiot 8 14 41 65 66 72 kaNNESSa kurjet kokoontuvat syksyisin ruokailemaan pelloille. kirkkotarhojen kasviaarteet Luonto ja ympäristö 8 Malla saa ehkä aidan suojakseen 10 riekkosuon kohtalo ratkeaa. Siipien läiskettä sivuilla 1623. Muksalman levänkerääjät. jokihelmisimpukoita kartoitetaan sukeltamalla. Löytöretkellä Iin ulkosaaristossa. aNTTI saRaJa Ihmiset ja elämäntapa 28 56 64 66 Sienimetsästä tohtoriksi valkean meren pieni ihme. Tule löytämään vuoden turhake 2010 "Marjastus ja sienestys ovat rentouttavinta puuhaa." Kasvokkain Aino-Kaisa Saarisen kanssa. Söderfjärdenin kurjet. kuva jari peltomäki. w w w.Suom e n luo nto.fi SUOMEN LUONTO 7 | 2010 7. Salaperäinen raakku. herkkiä nilviäisiä on pian enää Lapissa. Suomen Luonto 7 | 2010 69. Virtain Pahkaneva. Tiede ja tutkimus 12 14 24 42 detektori tallentaa lepakoiden muuton Evoluutioteoria syntyi leppoisassa arjessa Tuntemattomien lajien maa
Talvehtimispaikka on usein lehtikasassa tai vastaavassa. LuonTo ja ympäRISTö nyT TOiMiTTaNUT aNTTi haLkka ja aLicE karLSSON Nyt luoNtooN! JUHa laaksoNEN poroja liikaa malla saa ehkä aidan Sopimukset eivät näytä pitävän poroja poissa luonnonpuistosta. Helsingin yliopisto tekee vielä tänä syksynä Metsähallitukselle virallisen esityksen aidasta, joka suojaisi Mallan luonnonpuiston kasvillisuutta poroilta. Saana ja Malla ovat Kilpisjärven ylpeys arvokkaiden luontotyyppiensä vuoksi. Pihan siilejä olisi hyvä ruokkia myös syksyllä. Siilit hyväksyvät mieluusti myös vanerisen talvehtimiskopperon, jonka ohjeet löydät kotisivuiltamme www.suomenluonto.fi. aNTTi haLkka yllättävä havaiNto JUHaNI vaITTINEN HaRRy EURopaEUs / kUvalIITERI SakSaNaMpiaiNEN aRTo Hakola / vasTavalo Kauris uimasilla Tuliko tämä metsäkauris uimalla Virosta asti. Kilpisjärvellä toimiva Helsingin yliopiston biologinen asema on jo pitkään ollut huolestunut porojen laiduntamisesta suojelualueilla. Mallan luonnonpuisto on Suomen vanhin luonnonsuojelualue, ja osia Saanasta on suojeltu myöhemmin erityisesti uhanalaisten kasvien ja perhosten takia. Amanuenssi rauni partanen on katsellut kolmisenkymmentä vuotta porojen esteetöntä menoa ja yrittänyt saada poronhoitajat ymmärtämään, että iso poromäärä rinnesoilla ja uhanalaisten kasvien tunturipaljakoilla aiheuttaa peruuttamattomia tuhoja. Metsäkauriin Suomeen tuloon liittyy enemmänkin mystiikkaa, sillä lajin kuulumista faunaamme menneinä vuosituhansina ei ole voitu osoittaa luulöydöin. aNTTi haLkka Kerro yllättävästä havainnosta osoitteella luontohavainto@sll.fi. 8 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. Näin arvelee kuvan itäisellä Suomenlahdella ottanut juhani vaittinen. Biologisen aseman johtaja, professori antero järvinen on puolestaan jo vuosikausia pyytänyt Metsähallitusta aitaamaan ainakin Mallan suojelualueen, mutta toimiin ei ole ryhdytty. Ravinnoksi kelpaavat esimerkiksi kala ja laktoosittomat maitotuotteet. Siilit pitävät kalasta. Siili lihavaksi Siilit keräävät syksyllä ihonsa alle rasvavarastoa, jonka turvin ne vaipuvat viimeistään lokakuussa talvihorrokseen. Asiasta on neuvoteltu, mutta pitävää sopimusta ei ole kyetty tekemään, eikä rUOkaa
Suomen Luonto valitsi tuplapuhelinluettelot Vuoden turhakkeeksi 2006. jUha hONkONEN SUOMEN LUONTO 7 | 2010 9. Kahden luettelon jako loppuu, sillä Fonecta osti Enirolta kyseisen liiketoiminnan. Manner-Suomen ensimmäinen pesimähavainto saksanampiaisesta tehtiin 2005. Ilmastonmuutoksen myötä sen uskoisi leviävän hiljalleen myös sisämaahan, mutten olisi siitä varma. "Poliittisia päätöksiähän nämä ovat." Kansallispuiston kannattajat epäilevät, että tien, uimarannan ja kiireen selittää halu rakentaa jotakin natura-alueen viereen vaikkapa sitten uimaranta. Luonnonsuojelujärjestöt vastustavat metsästystä, koska itämerennorppa on maailman mitassa uhanalainen laji. SakSaNaMpiaiSTa sanotaan myös tappaja-ampiaiseksi. Pelkkä tie maksaa 100 000 euroa. "Kun tiestä kirjoitettiin keväällä lehdissä, kaupunkisuunnitteluvirasto käynnisti uimarannasta naturaselvityksen", kertoo kaupunkiekologi kaarina heikkonen ympäristökeskuksesta. LuonTo ja ympäRISTö nyT Hylkeet suojakseen asetuskaan pidä poroja pois Mallalta. Viime kesänä se oli Turussa jo toiseksi yleisin ampiaislaji yleisen ampiaisen jälkeen. "Kaupunkisuunnitteluvirasto on tässä taustalla ja heidän taustalla olevansa" sanoo kaupungin rakennusvalvonnan arkkitehti pia-Liisa Orrenmaa. Vajaa viidennes aikuisista norppanaaraista on ympäristömyrkkyjen takia pysyvästi lisääntymiskyvyttömiä, ja kannan kasvu on Perämerellä vain puolet normaalista. "Kuka sanoo, että ruopataan. Kiintiö on 30 norppaa Pohjanlahdella kalanpyydysten lähellä. Kansallispuistoon kun olisi luontevaa sisällyttää natura-alueet ja niiden ympäristö. Uidaanhan siellä nytkin", sanoo suunnittelupäällikkö antti Salaterä. MikkO NiSkaSaari SuomeSSa Harvalukuinen Saksanampiaisesta ei ole vaaraa Lämpimät kesät näyttävät tuoneen keskieurooppalaisen saksanampiaisen Etelä-Suomeen pysyvästi. "Saksanampiainen ei ole sen aggressiivisempi tai myrkyllisempi kuin yleinen ampiainenkaan. Professori Järvinen on harmissaan porojen vaikutuksesta. Siis kuka on taustalla. Sorvari pitää nimitystä pelkkänä dramatisointina. "Ne ovat syöneet, polkeneet ja näin tuhonneet jääleinikkitutkimusalueeni Isolla-Mallalla", hän manaa. Uimaranta edellyttäisi rajua ruoppausta natura-alueen rajaan saakka. Kaupungin liikuntavirasto ei suostu antamaan hankkeen asiakirjoja ja kiistää ruoppauksen. "Tämä koko asia on häpeä Metsähallitukselle." riiTTa aNgErvUO aaRRE lEskINEN Suomi aloittaa norpanpyynnin Suomi laillisti ainoana valtiona itämerennorpan pyynnin 1.8.2010 alkaen. Jos hajottaa noin ison yhdyskunnan, voi saada jättiparven kimppuunsa." jarMO paSaNEN maRJa-lIIsa väHämäkI / vasTavalo paperinkulutuS yksi turhake vähemmän Helsingin seudulla ja Pirkanmaalla jaetaan koteihin jatkossa enää yksi puhelinluettelo. Nimitys tulee siitä, että ympärivuotisissa lämpimissä oloissa, kuten Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, sen pesät kasvavat valtaviksi, yli 100 000 yksilön yhdyskunniksi. Saksanampiaiskuningatar herää pesässään hyvin aikaisin keväällä. "Saksanampiainen pesinee koko etelärannikolla. Jo toukokuussa Helsingin kaupunki oli kuitenkin käynnistänyt hankkeen, jossa kansallispuistoon sopivaan, rakentamattomaan merenrantaan tehtäisiin "väliaikainen uimaranta" teineen. Pyynnin aloittaminen heikentää nyt osaltaan Pohjanlahden norppakannan toipumista. aNTTi haLkka Sipoonkorpi aiTa SUOjaiSi TUNTUrikaSvEja. Nyt ne eivät ole turvassa laiduntajilta edes Mallan luonnonpuistossa. yllä jääleinikki. Torjutaanko kansallispuistoa uimarannalla? Oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) vaati elokuussa Sipoonkorven kansallispuiston pikaista perustamista meren rannoilta sisämaahan. Ainakin sisämaassa voi tuolloin olla niin kovia pakkasia, ettei kuningatar selviydy", Turun yliopiston biologian laitoksen dosentti jouni Sorvari arvioi. Hiljattain alueella vieraillut Peräpohjolan apulaispoliisipäällikkö Ossi hyvönen neuvoi kiistan ratkaisuksi suojelualueen aitaamista
Ennätyskuivuus ja savunkatkuiset kaakkoistuulet olivat omiaan ajamaan nämä idän kiertolaiset kohti Suomea. jaakkO kULLBErg Jaakko kUllbERg UhaTTU aapaSUO. Suomalaisharrastajille laji on myös siinä mielessä mieltä ylentävä, etteivät länsinaapurimme ole sitä yhyttäneet. jaakkO kULLBErg Suomessa. "Maaseudun linja-autot ovat pitäneet 10 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. Tukieurojen määrä laskee, mutta tarve kasvaa, koska kustannukset nousevat. Valtio tukee linja-autoliikennettä subventoimalla seutu- ja kuukausilippujen hintaa. Se on ainoa vaellusheinäsirkkalaji, joka luontaisesti on harhautunut Suomeen. Idänkulkusirkka on jättiläismäisenä helppo tuntea. Luonnonsuojelijat ja soiden tehokäyttäjät ovat vastakkain. Luonnonsuojelijat toivovat nyt suostrategiasta turpeenoton pysäyttäjää niin Pahkanevalla kuin muuallakin. Suurempi tukimuoto on ostaa palvelut linjoille, jotka ovat käyneet yrittäjälle kannattamattomiksi. Sen mietintö valmistuu tässä tai ensi kuussa. Lajista tunnettiin vuoteen 1951 saakka muutamia kymmeniä havaintoja 13 eri vuodelta, kunnes havainnot tyrehtyivät kymmeniksi vuosiksi. Tuhoisa yhtälö ei silti ole romahduksen ainoa syy. Luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiiton asiantuntijat tutustuivat suohon elokuussa. Riekkosuon kohtalo Tunnustaako Suomi soiden merkityksen? Suomen jäljellä olevien luonnonsoiden tulevaisuudesta kiistellään suo- ja turvemaiden strategiaryhmässä. Toisin kuin useimmat meikäläiset heinäsirkat, kulkusirkka on mainio ja nopea lentäjä. Yksi näyttävimmistä on pikkuhäiveperhonen, joka on jo useamman vuoden esiintynyt paikoin etelärannikon tuntumassa. virtain pahkanevalla on arvokas linnusto, mutta se ei ole estänyt turpeenkaivun suunnittelua. Laji on ilmoitettu maastamme ainakin vuosina 2000, 2006 ja 2007. Kokonaiset kuntakeskukset jäävät viikonloppuisin ilman julkista liikennettä tai yhden vuoron varaan. Jos käyttö säilyy nykyisellään, uutta suota tarvitaan kaivoksiksi vuoteen 2020 mennessä peräti 68 000 hehtaaria. Turpeenottoon on päätymässä esimerkiksi Virtain Pahkaneva, joka on riekon viimeisiä tukikohtia eteläisessä liikenne idäNkULkUSirkka. Suomessa nähtiin loppukesällä useita näitä jopa kuusiseitsemänsenttiseksi kasvavia heinäsirkkoja. Nyt soita uhkaa turpeen jyrsiminen, suometsätalous ja raivaaminen pelloiksi. Turpeenkaivu uhkaa viimeisiä ojituksilta säästyneitä suuria luonnonsoita, koska niihin voi perustaa suuren kaivannaisalueen. "Tämä määrä on mahdoton sovittaa yhteen Suomen ilmastotavoitteen kanssa. Kuluneella vuosikymmenellä idänkulkusirkkahavainnot ovat lisääntyneet. Lanttu-, nauris-, neito- ja amiraaliperhosten lisäksi liikkeellä oli paljon pikkuhäiveperhosia, joita harrastajat havaitsivat muutamassa päivässä tuhansia yksilöitä etelärannikolta PohjoisKarjalaan saakka. Laji levisi noin viidessä vuodessa Liettuasta yli koko Baltian aina Suomeen saakka. "Tohmajärveltä loppui liityntäliikenne Kiteen rautatieasemalle", kertoo Linja-autoliiton aluepäällikkö Matti jolkkonen Joensuusta. Lajille sopivat kuivat alueet ovat kutistuneet murto-osaan alkuperäisestä, kun maata on otettu viljelyyn. Ojitettuakin suota Suomessa riittäisi. Ely-keskukset jakavat tukia tänä vuonna 40,6 miljoonaa euroa, puoli miljoonaa vähemmän kuin viime vuonna. Ongelmana on turpeenkaivun suuri määrä ja haluttomuus rajoittaa se jo ojitetuille soille. "Odotan työryhmän tunnustavan Suomen soiden merkityksen", Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja risto Sulkava sanoo. Ne lienevät peräisin Etelä- tai Keski-Venäjän aroilta, missä lajin säännölliset esiintymisalueet sijaitsevat. Tämä sirkka löydettiin immolasta, mutta vaellus ulottui Espooseen asti. pikkuhäiveperhosia pöllähti etelärannikolle Vuosituhannen vaihteen jälkeen on Suomeen kotiutunut monia perhoslajeja. Heinäkuun 13. Yhtäkkiä koko saari tulvahti täyteen muualta saapuneita perhosia. Viime kesänä seurasin ennätysvaellusta. Itä-Suomesta menee 150 linja-autovuoroa. Myös vesien- ja luonnonsuojelun kanssa nykykäytön taso on erittäin on- maaseudun linja-autovuorot hiipuvat Jo kovin harvasilmäiseksi käyneestä maaseudun linja-autoverkosta katoaa tänä vuonna noin 500 vuoroa. päivän aamu oli Örön linnakkeella kaunis ja aurinkoinen, etelätuuli alkoi puhaltaa kevyesti. Liitto haluaa turveväen kokonaan pois luonnonsoilta. Kato vaikuttaa myös muuhun joukkoliikenteeseen. LuonTo ja ympäRISTö nyT HyönteiSvieraS luonnon kirjo jättiläissirkka kulkeutui Suomeen Venäjän arojen kasvatti ja suurin Suomessa luontaisesti tavattu heinäsirkkalaji idänkulkusirkka lähti liikkeelle kuumien ilmamassojen mukana
Kahdeksan vuotta on västäräkille korkea ikä, ja linnulla on takana muuttomatkoja kymmeniätuhansia kilometrejä. Luku on peräti 11 000 enemmän kuin viime mittauksessa keväällä. "Suomen suoluonto ei kestä nykyistä 25 terawattitunnin käyttöä vuodessa." "Ruotsissa turvetta käytetään neljä terawattituntia vuodessa. LuonTo ja ympäRISTö nyT luonto kiinnoStaa Suomen Luonnon lukijamäärä kovassa kasvussa Suomen Luonnon lukijamäärä on nousukiidossa. Lopulta linjan kannattavuus menee ja sitä tarjotaan ostopalvelujen piiriin. Muitakin vastaavia suomalaispoikasten asettumisia pesimään lähiseudulle tunnetaan. Palvelut joita ei käytetä, lopetetaan. MikkO NiSkaSaari aRTo JUvoNEN USkOLLiNEN TULOkaS. Siellä kaukolämpöä tuotetaan turpeen sijaan puulla." Siihen, korvataanko turvetta puulla, vaikuttaa verotus. "Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle naismatkustajat vähenevät. Koiras on palannut lahdelle pesimään joka kevät 20032010. "Siellä on säilynyt arvokkaita suoalueita poikkeuksellisen paljon. Kaikkea ei kuitenkaan voida ostaa." Maaseudulla on aihetta katsoa myös peiliin. Uudisparimme palaavat kotipaikkauskollisina samoille sijoille vuosi toisensa jälkeen. Suurimmalla osalla tutkimuksessa olleista lehdistä lukijamäärät laskivat tai pysyivät ennallaan. jUha hONkONEN sINI ERäJää uSkollinen palaaja Sitruunavästäräkistä lintumaailman uusi piriste ratkeaa gelmallinen", sanoo Sulkava. Juuri ilmestyneen KMT:n lukijatutkimuksen mukaan tätä lehteä lukee 113 000 suomalaista. Myös valtion ja metsäyhtiöiden mailla on Savolan mukaan yllättävästi arvosoita. Vuodesta 2006 alkaen sitruunavästäräkki on tavattu lintuatlaskartoituksen mukaan varmasti tai todennäköisesti pesivänä yli 20 alueella lähinnä etelärannikolla. Tämä pernajan sitruunavästäräkki on käynyt jo kahdeksan kertaa kaakkois-aasiassa talvehtimassa.. "Turve saa nyt veron koska muillakin [fossiilisilla] polttoaineilla on", sanoo valtiovarainministeri jyrki kataisen valtiosihteeri velipekka Nummikoski. Näillä alueilla on merkitystä myös pienvesien, korpimetsien sekä vanhojen metsien suojelulle", kertoo Maanselän kartoitustöitä johtava keijo Savola. Ministeriön ehdottama jo sinällään pieni vero kuitenkin putosi budjettiriihessä toistaiseksi puoleen. aNTTi haLkka Arvosoita kartoitetaan Luonnonsuojeluliitto ja Luonto-Liitto ovat kartoittaneet soita tulevia suojelutoimia varten eri puolilla Suomea, muun muassa Maanselällä. Lintuharrastajat Matti Seppä ja arto juvonen selvittivät Pikkupernajanlahdella pesineen koiraan alkuperän renkaasta, joka paljasti sen syntyneen kesällä 2002 Helsingin Vanhankaupunginlahdella 50 kilometriä lännempänä. Se uudistuu 2011. Kasvua on noin kymmenen prosenttia, mikä on harvinaisen kova lisäys. "Tyrmistyksekseni esimerkiksi Pyhännällä aikaisemmin Metsähallituksen luontokohteiksi merkittyjä soita on vuokrattu Vapolle." Sitruunavästäräkki kuuluu nopeimmin Uralin seuduilta länteen levittäytyneisiin lintulajeihin. Sitruunavästäräkki asuttaa paikoin myös sisämaata ja Oulun seutua. pErTTi kOSkiMiES liikenteessä koululaiset ja työssäkäyvät naiset miehet ajavat henkilöautolla", toteaa tarkastaja harri Uusnäkki liikenne- ja viestintäministeriöstä
Tina päätyy pohjasedimentissä kehittyvien surviaissääsken toukkiin ja lopulta lepakoihin, jotka syövät pääasiassa surviaissääskiä. Etelä-Karjalasta havaittiin puolestaan kahdeksan lintua kolmelta paikalta. Maamme merimetsokanta on kasvanut keskimäärin 62 prosenttia vuosina 20002009. vENEidEN pOhjaMaaLiSSa käytetty orgaaninen tina on uhka Saaristomeren vesisiipoille. Kannankasvu on kuitenkin hidastunut koko 2000-luvun elintilan pienentyessä. Mitä enemmän on ahvenia, sitä enemmän syntyy kuikanpoikia. Kaakkurin tavoin kuikkakin voi pesiä pikkujärvellä ja kalastaa toisaalla. pErTTi kOSkiMiES rotevia myyriä Suomessa elävien lepakoiden muutosta, lepopaikoista ja ympäristömyrkkyjen kertymisestä tihkuu lisää tietoa meneillään olevissa tutkimuksissa. Esimerkiksi pikkulepakoiden sekä kääpiö- ja vaivaislepakoiden talvimuutto meren yli näyttää varmistuneen. Sen sijaan kaakkurin kalavesistä 93 prosentissa elää lohikaloja. Silloin laitteet ovat rekisteröineet useita kymmeniä samaan aikaan liikkeellä olleita pikkulepakoita, mistä voi päätellä niiden olevan muuttomatkalla", kertoo tutkija Eeva-Maria kyheröinen Lepakoiden muuton tutkimus -hankkeesta. "Orgaaninen tina hajoaa Saaristomeren pohjasedimentissä oletettua hitaammin. Myyrät siirtyivät saarille uimalla. piia ahONEN Heinäkurppa palasi Pohjois-Karjalasta löytyi viime kesänä 13 heinäkurppaa viideltä paikalta. Ne ovat luonnonvalinnan kautta perinnöllisesti sopeutuneet saaristo-oloihin. Myös voimakas metsästys heikensi kantaa. Myös pesimäyhdyskuntia oli edellisvuotta vähemmän. "Joidenkin rannikolle sijoitettujen detektoreiden, lepakkoilmaisimien, havaintopiikit ajoittuvat toistuvasti samoille viikoille toukokuun alussa ja elokuun lopussa. Poikaset pysyvät hengissä parhaiten kirkasvetisimmissä järvissä. "Ihmisillä ei ole syytä pelkoon, koska vesisiipat eivät viihdy ihmisten kanssa samassa ympäristössä. Tietoa tarvitaan, kun rannikolle suunnitellaan tuulipuistoja. Missä lepakot talvehtivat, on kuitenkin arvoitus, koska Suomessa rengastettuja harvoja pikkulepakoita ei ole tavattu muualla. Vielä 1800-luvulla heinäkurppa pesi koko Suomessa, mutta 1900-luvulla kanta hupeni nopeasti tulvaniittyjen kuivatuksen seurauksena. Vähenemä johtui poikkeuksellisen kylmistä oloista talvehtimisalueilla Keski- ja Etelä-Euroopassa. LuonTo ja ympäRISTö nyT vainottu lepakoiden muutto Detektori tallentaa Kuluneena kesänä havaittiin 14 390 pesivää merimetsoa, mikä on 10 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Kymmenen detektoria Virolahden ja Porin välillä kertovat jotain myös muuttoreiteistä. Baltian maiden, Puolan, Saksan, Tanskan ja Ruotsin lepakkoharrastajien kanssa on kuitenkin aloitettu yhteistyö lepakoiden muuton tutkimisessa. Ne majailevat vanhoissa puissa ja linnunpöntöissä", tutkija rauhoittaa. riiTTa MaLvE Saaristolaismyyrät suuria ja pitkäkoipisia Populaatioiden levittäytymistä edesauttavien piirteiden evoluutio voi olla hyvin nopeaa, saaristolaismyyrillä tehty tutkimus osoittaa. Yli 90 prosentilla kuikkajärvistä elää ahvenia ja särkiä, mutta lohikaloja on alle puolella järvistä. Erikoinen litiseväksi kutsuttu soidinääni kuuluu ilman apuvälineitä hädin tuskin 200 metrin päähän, joten lintuja ei ole helppo havaita. Tutkitut peltomyyrät ovat alun perin samaa sukujuurta, sillä asutettu saaristo paljastui merestä jääkauden jälkeisen maankohoamisen seurauksena vasta noin 5001000 vuotta sitten. Naaraiden lukumäärä osoittaa Kaarinan seurannasta vastaavan lepakkotutkija Emma kososen mukaan, ettei talon lepakkokanta ole romahtanut rakennuksen jäädessä kylmilleen muutama vuosi sitten. Lisääntymiskoloniassa ta- vattiin kymmenen hyväkuntoista naarasta, joista yksi oli neljä vuotta sitten rengastettu Hilma. Orgaanisen tinan vaikutus lepakoihin selviää vertailemalla lepakoiden vointia. Eviran, Turun yliopiston ja Luonnontieteellisen keskusmuseon hanke käynnistettiin, kun ensimmäinen raivotautia sairastava vesisiippa tavattiin viime vuonna Suomessa. Suuresta koosta ja pitkistä jaloista on hyötyä, kun myyrät uutta elinpiiriä vallatessaan uivat saarelta toiselle. Mitatessaan ja punnitessaan eläimiä Lilley ottaa myös sylkinäytteitä vesisiippojen raivotaudin yleisyyttä selvittävää tutkimusta varten. Kaarinan lepakkotalon pohjanlepakoiden paikkauskollisuus on sen sijaan saanut vahvistusta tämän vuoden rengastuksissa. Kaakkuriemoille veden näkösyvyys ei ole yhtä tärkeää, sillä ne saalistavat lähempänä vedenpintaa kuin kuikat. hEiNäkUrppa HeinämaRkUs vaREsvUo / kUvalIITERI 12 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. Myrkyn päätyminen lepakoihin osoittaa, että tulevaisuudessa kannattaa miettiä tarkasti tehoaineiden pitkäkestoisia vaikutuksia luonnossa", painottaa lepakkotutkija Thomas Lilley Turun yliopiston biologian laitokselta. Lajin vanhimmalla pesimäalueella läntisellä Suomenlahdella kanta ei ole kasvanut enää vuoden 2007 jälkeen. Helsingin yliopiston tutkija juha Merilä on havainnut yhdessä ruotsalaiskollegoidensa kanssa, että Tukholman ulkosaariston peltomyyrät ovat isompia ja pitkäjalkaisempia kuin mantereella elävät lajitoverinsa. Suomen isolepakoiden ja kimolepakoiden tiedetään olevan pitkän matkan muuttajia, mutta niiden muuttoliikehdintää automaattiseuranta ei ole toistaiseksi rekisteröinyt. erikoiStuneet maRkUs vaREsvUo / kUvalIITERI merimetsojen määrä väheni Kaakkuri syö lohikaloja, kuikka ahvenia Ruotsissa kuikkien ja kaakkurien kalavesillä elää keskimäärin kuusi kalalajia, mutta lajisuhteissa on eroja
Monena syksynä näin onkin. ilmoita linnunpöntöissä majailevista vesisiipoista Thomas Lilleylle Turun yliopiston biologian laitokselle, puh. Parhaille paikoille on muutamana vii- me kesänä kerääntynyt Kaakkois-Suomessa toukokesäkuun öinä jopa puolenkymmentä soidintavaa heinäkurppakukkoa. Voimme myös etsiä vesistöjä, joihin on istutettu ruttoa kantavia vierasperäisiä rapulajeja." Rapurutto tappaa vesistön ravut viimeiseen kymmenjalkaan, mutta jääkö ruttoitiöitä piileksimään esimerkiksi sedimenttiin. Toinen iso kysymys ovat sienen mahdolliset väli-isännät, joita voivat olla vaikkapa vesikirput. pikkukuvassa Thomas Lilley ja veronika Laine tutkivat lepakkoa Liedossa. Naaraitakin on havaittu. mulliStava kekSintö lepakoiden muuton RIsTo lINDsTEDT Rapuruton jäljille vettä seulomalla Sienitauti rapurutto on vitsaus, jonka varmistaminen on hankalaa. Ne saapuvat vasta aamuyöstä valitsemaan koiraita. Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Mikko kuussaaren mukaan noin 200 pikkuapolloa on lennellyt nelihehtaarisella porvoolaisniityllä kesäkuussa 20072010. "Tämä ei ole tautidiagnostiikkaa, vaan pääsemme kartoittamaan vesiä, joihin on turvallista istuttaa jokirapuja. Lajia on tilapäisesti tavattu muuallakin Itä-Uudellamaalla, mutta perhosten merkinnät osoittavat, että aikuiset ani harvoin poistuvat siltä niityltä, missä ne ovat kehittyneet. pErTTi kOSkiMiES HaNNU HUovIla / kUvalIITERI kurppa on yleistä ja vähän pienempää sukulaislajiaan taivaanvuohta pelottomampi ja helpompi metsästettävä. Viime elokuussa havaittiin Etelä- ja Keski-Suomessa useita poikueiksi arvattavia pikkuparvia. Laji luettiin Suomessa menetetyksi pesimälinnuksi 1900-luvun lopussa. Heinäkurppia pesii naapurimaissamme Norjan ja Ruotsin ylängöillä sekä Venäjän ja Viron kosteikoissa satojen parien voimin. Useimmat linnut ovat soidintaneet varsin kuivilla rehupelloilla. Menetelmä on erittäin merkittävä eurooppalaisen makeanveden ravun suojelussa. "Ne ovat massaltaan ylivoimaisesti suurimpia pohjaeläimiä, jotka käyttävät hyväkseen pohjaan vajonnutta eloperäistä ainesta ja osallistuvat siten vesistön kunnossapitoon." aLicE karLSSON TUTkiMUSTa. Pian rutto voidaan todeta suoraan vesinäytteestä. Meillä nähtyjen heinäkurppien onkin oletettu olleen muuttomatkoilla ja ajautuneen Suomeen pesimäseuduiltaan. Seulan silmäkoko on 0,5 mikrometriä, eli se on pienempi kuin rapuruttoitiön halkaisija", dosentti japo jussila sanoo. Pesät ovat tutkimusten mukaan yleensä muutaman sadan metrin säteellä soitimelta. "Tietoaukkoja on vielä paljon." Ravuilla on tärkeä merkitys vesiekosysteemissä. (02) 33351 tai tutkija Eeva-Maria kyheröiselle Luonnontieteelliseen keskusmuseoon (09) 1911. onniStunut Siirto pikkuapollot pärjäävät porvoossa Pikkuapollon ainoa elinvoimainen kanta Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen ulkopuolella on Porvoossa. Menetelmää on kehitelty parin vuoden ajan Itä-Suomen yliopistossa. Syksyisin tietyillä samoilla paikoilla havaitut pienet parvet eivät välttämättä ole muuttolintuja. Heinäkurppa olisi oiva tutkimuskohde. jari kONTiOkOrpi pikkUapOLLO SUOMEN LUONTO 7 | 2010 13. Se edellyttää, että saksiniekka saadaan kiinni ja tutkitaan perin pohjin. "Menetelmässä vesistöstä otetaan tietty määrä vettä, joka ajetaan tiukan seulan läpi. "Seulaan jäävälle eloperäiselle ainekselle tehdään dna-analyysi, ja rutto paljastuu merkkiaineilla." Menetelmä on jo niin tarkka, että se nappaa yhden itiön litrasta vettä. detektoripönttö tervalepässä rantaniityn reunalla Saaristomeren jungfruskärillä. Se on peräisin lounaasta 1990-luvulla siirretyistä perhosista ja yksi harvoista onnistuneista siirtoistutuksistamme. Sama ilmiö on ollut havaittavissa Laatokan ympäristössä; sen sijaan esimerkiksi Novgorodin alueen heinäkurpat on löydetty kosteimmilta tulvaniityiltä. Onko laji sopeutumassa uusiin oloihin ja minkä suuruinen nykyinen kantamme on
Simpanssiryhmät käyttävät tavanomaisesti varsin laajaa "työkalupakkia". Se on nykyisin kotimuseo. Yleensä sen koko on eri ryhmillä suunnilleen sama, noin 20 eri työkalua riippumatta siitä, asuuko ryhmä sademetsässä vai savannilla. Juomaveden kerääminen puunkoloista lehtimassalla, näytösluontoinen heittoaseiden viskely ja kommunikointi rummuttamalla onttoja puunrunkoja ovat sitä vastoin yhteisiä kaikille ryhmille. Poika Francis kirjoitti isästään: "Hänelle perhe-elämä oli paljon tärkeämpää kuin luonnontieteelliset tutkimukset." Lapset muistelevat vanhempiaan rentoina, kannustavina ja liberaaleina. Eräällä Kongossa elävällä populaatiolla käyttö liittyy pääasiassa ravinnonhankintaan, toisella taas hygieniaan ja kosiskeluun. Ne tehdään usein puristamalla useita lehtiä yhdeksi imukykyiseksi massaksi, jolla sitten otetaan vettä muuten saavuttamattomista puunkoloista. Polku kulkee soikiona, ja siinä on viljelymaisemaan avautuva valoisa puoli ja metsän siimeksessä kulkeva synkempi puoli. Myöhemmin aamupäivällä hän työskenteli hieman lisää. darwin asui 40 vuotta kentin maaseudulla down housessa. Uutta tietoa saatiin, kun Keski-Afrikassa havainnoitiin tiiviisti kahdeksaa luonnonvaraista simpanssipopulaatiota. Seuranaan hänellä oli kettuterrieri Polly sekä tukeva keppi, jolla hän kävellessään iski rytmikkäästi ja kuuluvasti maahan. Vanhemman Darwinin tavaramerkki, pitkä parta, sai alkunsa tammikuussa 1866. 2010. Välineiden laatu sen sijaan vaihtelee ryhmästä toiseen. Työkaluja on lisäksi osattava käyttää oikeassa järjestyksessä. Hän kiersi polun joka kerta useampaan kertaan ja siirsi kiven mer- kUvaT JoRma laURIla kiksi jokaisesta kierroksesta. maaILmaLTa iHmiSapinat leppoisassa arjessa darwiNiN MaaiLMa. Lisäksi simpanssit punovat päivittäin oksia puissa oleviin nukkumapesiinsä valmistaakseen alustan, patjan, vuorin ja vieläpä tyynyn. pETTEr pOrTiN laisia, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Siellä hunajan saamiseksi puun sisältä käytetään viiden välineen sarjaa: murskainta, lävistintä, laajentajaa, kerääjää ja tuppoa. darwiNiN rUTiiNEihiN kuului päivittäinen kävelylenkki mietiskelypolulla. Iltaan kuului säännöllisesti kaksi backgammonpeliä Emman kanssa. Museoon pääsee helposti Lontoon Waterloon asemalta junalla Orpingtoniin, ja sieltä bussilla tai taksilla noin kymmenen kilometrin loppumatka. Siellä on myös mietiskelypolku, jolla hän kypsytteli ajatuksiaan. Simpansseilla laaja työkalupakki Simpanssit osaavat valmistaa ja käyttää työkaluja aiempaa tiedettyä monipuolisemmin. Simpanssi onkii kasvinvarrella termiittejä niiden keosta. sUzI EszTERHas / skoy. Arvellaan, että hän joko halusi peitellä kasvoistaan vanhentumisen merkkejä tai pysyä tuntemattomana. Darwin oli Downen-vuodet sairas, mikä rajoitti hänen elämäänsä. Lisätietoa: www. Isä-Darwin heittäytyi usein heidän leikkeihinsä ja kujeisiinsa. TErMiiTTiaTEria. Toinen esimerkki ovat kiilakivet, joita simpanssit pähkinöitä särkiessään asettavat alasinkivien alle saadakseen ne vaakasuoraan. Vaikuttavin esimerkki on eräästä gabonilaisessa populaatiosta. Darwin piti tuloksista säännöllisesti kirjaa. english-heritage. Harvinaisempia ovat yhdistelmätyökalut, joissa kaksi tai useampia komponentteja on liitetty toisiinsa yhden työvälineen valmistamiseksi. Chimpanzee technology Science 328: 579-580. Tärkein tuki Darwinin elämälle ja työlle olikin perhe. Simpanssit käyttävät myös työkalusarjoja eli kahta tai useampaa työkalua peräkkäin tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Jälkimmäinen onnistuikin: kun Darwin osallistui tieteelliseen kokoukseen Lontoossa, ei edes hänen lähin ystävänsä joseph hooker tunnistanut häntä. org.uk, etsimeen hakusanaksi Down House. jOrMa LaUriLa Lähde: McGrew W.C. Tällaisia ovat esimerkiksi lehdistä valmistetut juomasienet. Merkittävin tieteellisen luovuuden aika oli aamulla kello 89.30. Lapsia syntyi kymmenen, joista kolme menehtyi varhain. Lasten annettiin esimerkiksi laskea yläkerrasta portaita alas varta vasten tehdyllä laudalla. Emma teki kaikkensa helpottaakseen miehensä olotilaa. Iltapäivällä hän tutki kirjeenvaihtoaan sekä vietti aikaansa perheensä kanssa ja ulkoili
Ohran 16 SUOMEN LUONTO 7 | 2010
houkuttamat vaasan eteläpuolella avautuva pyöreä vilja-aitta, Söderfjärden, on Suomen kuuluisin kurkipaikka. tEKSti alicE KarlSSoN · Kuvat BENJaM PÖNtiNEN SUOMEN LUONTO 7 | 2010 17
Rannikon tuntumassa hanhet ovat näihin aikoihin merihanhia, joita Seppälä on enimmillään nähnyt yhtä aikaa pari tuhatta. Isolepinkäinen esittelee habitustaan. "Juuri tuolla suunnalla oli vuosi sitten eräällä maanviljelijällä ongelmia", Seppälä sanoo ja viittaa kurkiparveen. Esimerkiksi ruotsalaiset kurjet tulevat ensin Söderfjärdenille, sitten niitä on nähty Saksassa ja sen jälkeen Espanjassa. Hetkeä aikaisemmin lepinkäinen oli osoittanut tarkkailijalleen kaksi kaartelevaa merikotkaa. Mies on Matti Maskulin, joka tarkkailee parhaillaan noin 500 kurjen parvea tornista luoteeseen. Lintupiireissä sana leviää nopeasti. Se on vielä pieni parvi; vuosi sitten kurkia oli parhaimmillaan näköpiirissä yhtä aikaa 8000. Pienellä pihalla seisoo myös lintutorni ja tornissa mies. Niistä on muun S muassa selvinnyt, että samat yksilöt lepäilevät toistuvasti samoilla paikoilla. Hän on saamieni tietojen mukaan itseoikeutettu mister Kurki. Joka vuosi 1971 lähtien hän on istunut passissa peltoympyrän laidalla Öjbergetillä ja ynnännyt iltaisin merelle yöpymään lentäviä kurkia. Maskulin näkee, että se nousee horsmapöheiköstä myyrä nokassaan. "Ennen näimme renkaat paremmin, kun pystyimme pysähtymään tien varteen, nykyisin emme oikein uskalla jäädä mihinkään vaan ajamme suoraan lintutornille." Sen verran ristiriitoja on saatu ratkaistua, että lintujen tarkkailijoille on kuluneen vuoden aikana raivattu joitakin levennyksiä, parkkitaskuja, peltoympyrää risteilevien teiden varsille. Se on pitkäpyrstöinen mustanaamio, joka saalistaa taitavasti. Syyskuun loppupuolella liittyvät joukkoon metsähanhet ja arktiset hanhet. Renkaiden näkemistä ovat kuitenkin vaikeuttaneet maanomistajien ja lintumiesten väliset ristiriidat. Vasemmassa jalassa on maan ja oikeassa yksilötiedot kolmen värin yhdistelminä. Aiemmin pysäköintioikeus oli vain maanomistajilla. linnut tallaavat viljaa Pellot vetävät puoleensa paitsi kurkia myös hanhia. Tuhot voivat olla isoja. peltolakeutta riittää joka suuntaan 2,5 kilometriä. 18 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. OhraN hOUkUTTaMaT öderfjärdenin peltolakeuden halkaisija on viisi kilometriä. Hän katsoo myös lintujen kinttujen renkaita. "Hän kylvi 15 hehtaaria ohraa ja sai satoa vain kahdelta. Ongelmana on, että näi- LiNTUOppaaT. Lintuharrastajille isojen lintumassojen näkeminen on hurmoksellinen kokemus, mutta maanviljelijät katsovat asiaa toisin. "Se luimuili ylöspäin, joten ymmärsin myös katsoa taivaalle." harry Seppälä tulee. harry Seppälä (vas.) ja Matti Maskulin Söderfjärdenin lintutornissa. Nytkin se nappaa myyrän tuosta vain. Alue on pyöreä ja täsmälleen sen keskipisteessä on tähtitieteellisen yhdistyksen Andromedan tukikohta Meteoriihi. "Harry", huudan. Ensimmäisenä vuonna niitä oli 1500, pian 2000 ja viime vuonna jo 8000. "Ei ole täällä, mutta tulossa on", kuuluu vastaus. Hanhet ja kurjet tallaavat viljaa ja syövät tähkiä suoraan korresta
Töyhtöhyypän ja monen muun linnun poikaset häviävät tikarinokkiin suit sait. ilotulitukSet karkottavat elokuun linnut Söderfjärden syntyi meteoriitin iskeytyessä maahan noin 520 miljoonaa vuotta siten. Pitkin peltoja on kokonaisia tähkiä, ja linnut pärjäävät kuukauden niitä popsien." Sen jälkeen linnut jatkavat pesimäpaikoilleen. Kraatteri peittyi veteen ja satojen vuosien ajan kalastajat liikkuivat siellä matalalla ruuhella ja ammensivat veden viljaa. Jättimäisessä kuivatustyössä kraatteri muuttui 1920-luvulla viljaviksi pelloiksi. "Puimakoneet hukkaavat hirveästi viljaa. Lintujen pesimäaikana kurki on lisäksi melkoinen peto. Hieman ennen auringonlaskua linnut nousevat siivilleen ja lentävät saaristoon yöpymään, aamul- Kurjet pistelevät nokkaansa ohraa, mutta myös peruna kiinnostaa niitä kovasti.. Työ teh- tiin käsin; ojat avattiin lapioilla ja kuokilla. SiiviLLE. "Keväisin täällä on 300400 kurkea, jotka syövät sitä, mitä lumen alta paljastuu", Seppälä kertoo. Ja joka päivä toistuu sama näytelmä. Pian vilja-aitta alkoi vetää puoleensa lintuja ja kurjistaan, etenkin syksyisistä, paikka nykyisin tunnetaankin. Hetken on hiljaista, kunnes heinäkuun lopussa pelloille alkaa laskeutua nuoria pesimättömiä lintuja. kun syyskurjet heittäytyvät ilmaan ja lentävät yli, on juhlallinen olo. Perhekunnat alkavat saapua elokuussa. aikuisten äänten seasta tarkkaavainen erottaa nuorten lintujen piipityksen. den peltojen tuotto on monta kymmentä prosenttia suurempi kuin Suomen keskituotto, eivätkä sen mukaan maksetut korvaukset kata Söderfjärdenin viljelijän todellisia rahallisia menetyksiä." Kurjet pistelevät nokkaansa ohraa, mutta myös peruna kiinnostaa niitä kovasti
"Kuun viimeisenä viikonloppuna Kokkolasta Kristiinankaupunkiin juhlitaan huvilakauden päättäjäisiä, joihin kuuluvat mahtipontiset ilotulitukset. Saaristo antaa öisin suojaa pedoilta. "Muussa tapauksessa kaikki kurjet viipyisivät täällä lokakuun puoliväliin." SyySkuu on kurkikuu Kun rannikko on taas hiljainen, kurkia alkaa jälleen saapua Söderfjärdeniin. Ei niitä ehdi maastossa laskea." Elokuun loppuun mennessä saapuneille kurjille tulee äkkilähtö muihin maisemiin, kun Pohjanlahden rannikolla vietetään niin sanottuja venetsialaisia. Kun pauke alkaa, kurjet nousevat ilmaan ja saattavat kaarrella tuntikausia etsien laskeutumis- paikkaa. Lopulta täällä on kurkia iso lauma, jossa on sekä suomalaisia, ruotsalaisia ja jopa muutama virolainen kurki." Söderfjärdeniltä ne jatkavat Lapväärtiin Kristiinankaupungin pelloille ja sen jälkeen Kokemäen ja Huittisten Puurijärvelle. OhraN hOUkUTTaMaT yöpUULLE. "Osa linnuista yöpyy jalat vedessä", miehet kertovat. "Ensimmäinen on syyskuun alussa, toinen puolivälissä ja kolmas kuun lopussa. Osa jatkaa hyvän sään vallitessa Suomenlahden yli, mutta osa jää viivyttelemään jonnekin Etelä-Suomeen. 20 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. Mitä myöhempi syksyinen ajankohta, sen isompina parvina kurjet lähtevät yöpuulle. "Kaksi viimeistä vuotta olen videoinut lähtevät linnut ja laskenut määrät kotona", Seppälä kertoo. Seppälän mukaan ne tulevat kolmessa isossa aallossa. Enimmillään niitä on lähtenyt aikaiselle muutolle kerralla 1200. Söderfjärdenin kurjet lentävät joka ilta saaristoon yöpymään ja palaavat aamulla. la parvi palaa taas pelloille syömään. "Lintuja on niin paljon, että taivas täyttyy. Siellä on myös lämpimämpää
Hanhisaaliin himo on niin suuri, että metsästäjät ajavat parvia ylös jopa kaahaamalla pitkin sänkipeltoja ruokailevien lintujen sekaan. "Vähän yritystä on. "Kun ensimmäinen laukaus kajahtaa, kurjet nousevat siivilleen ja lähtevät", Seppälä ennustaa. Niiden tarkoitus on koota linnut yhteen paikkaan, jotta ne jättäisivät viljelijöiden pellot rauhaan." Hänen mukaansa kurjet oppisivat käymään niille tarkoitetuilla pelloilla, jos ne saisivat olla rauhassa. Äkkipysäh- Joka ilta vähän ennen auringonlaskua kurjet nousevat siivilleen ja lentävät saaristoon yöpymään. SUOMEN LUONTO 7 | 2010 21. Jos ruokaa on, kurjet eivät jatka kovin kauas. "Saksassa ihmiset heittävät kurjille maissia", Seppälä kertoo. "Mitä meillä heitetään?" kysyn. Metsästys on Söderfjärdenillä laillista, ja se on kuulemma paras pyyntipaikka näillä seuduin. Lähes kaikki hanhet ammutaan täältä. Takana kurkiparvi ruokailee kaikessa rauhassa. Passipaikat ovat ojassa. Viime vuosina niitä on jäänyt talvehtimaan yhä pohjoisemmaksi kuten Balkanille ja Saksaan, mistä ne vetäytyvät korkeintaan pakkasten alta pois. Lisäksi yhä useampi viljelee nykyään ohraa, joka on kurkien suosikkiruokaa. HanHien metSäStyS HäiritSee Ylhäällä tornissa peltoaukea avautuu joka suuntaan samanlaisena. Säästävät energiaa. "Ei mitään", Seppälä vastaa. "Kulkukielloista ei kuitenkaan välitetä ja metsästäjät istuvat kurkipeltojen laidalla hanhia ampumassa." Häirinnästä huolimatta kurkien määrä Söderfjärdenillä kasvaa. Söderilläkin on muutamia linnuille tarkoitettuja ohrapeltoja. Seppälän mukaan se johtuu osittain siitä, että lintujen levähdyspaikkoja on aina vain vähemmän. Läheisellä sänkipellolla neljä metsästäjää asettelee puuhanhia houkuttimeksi
"Mutta merellä vasta ääntä piisaakin", miehet kertovat. "Vaikka ne ovat saman kokoisia kuin emonsa, niiden ääni on erilainen", hän selittää. "Kurjet juttelevat koko yön. "Siinä oli viinatehdas ja perunajäte houkutteli kurjet paikalle", Seppälä sanoo. 22 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. Puoli tuhatta yli lentävää kurkea on komea näky. Kaikkein pimeimpänä hetkenä ne ovat tovin hiljaa, niin hiljaa, että lähelle majoittunut herää äkilliseen äänettömyyteen." Parvessa on lintuja perhekunnittain. Silloin aikuiset tekivät piirin, jonka keskelle nuoret jäivät. Maskulin erottaa äänien seasta poikasten piipitystä. Kurjilla sukupuolet ovat samannäköisiä. "Siinä ne seisoivat puolustusasemissa nokat tanassa, eikä kotka voinut mitään." puoli tuHatta lintua ilmaSSa Yhtäkkiä kurjet nousevat ilmaan. Koiras on myös hieman rotevampi kuin naaras. ruotSiSSa kurjiSta elinkeino Ruotsissa kurjista on tullut matkailuvaltti. Meteli on silloin ainakin huumaava. Ne tähyävät haavakkoja ja yrittävät välillä nuoria kurkiakin. Koiraalla saattaa näkyä hieman punaista nokan juuressa, jossa on paljasta ihoa. Poikasten pää on ruskehtava eikä valko mustapunainen kuten aikuisilla. Kuuluisin kurkien levähdyspaikka on Skarassa, läntisellä Götanmaalla sijaitseva Hornborgasjön, jonne kurjet pysähtyivät alun perin popsimaan perunoita keväisin. "Ennen luultiin, että pikkulinnut lentävät talvimaille kurkien selässä, koska parvesta kuului kahdenlaisia ääniä. Tällä kertaa lähtöön riittää lähellä kääntyvä auto. Metsästysaikana alkavat myös merikotkat saalistaa. Maskulin näki kerran, kun merikotka alkoi jahdata poikasia. OhraN hOUkUTTaMaT Kurjet saapuvat saaristoon äänekkäästi rupatellen, ja juttua riittää aamuun asti. dys, miehet ulos autosta, ja pyssyt paukkuvat. Mutta poikaset ne siellä piipittävät." Poikasissa ja emoissa on tähän aikaan vielä värierojakin. Mitä se onkaan, kun lintuja on tuhansia
Hetken katselemme vielä merihanhia, jotka kiertelevät korkealla ja vilkuilevat epäluuloisena metsästäjien asettamia kuvia. Söderfjärdenin kurkispektaakkeli on tältä illalta ohi. Olot siellä ovat aivan erilaiset kuin pesimäpaikoilla, jotka ovat vielä siihen aikaan lumen saartamia. Hornborgasjön on korvaamaton tankkauspaikka. Oikeasti kyseessä on tarkistuskäynti. yökUrkia. Kun viljaa ja perunaa ajetaan paikalle, yleisö näkee kurjet kädenmitan päästä. Hanhet ovat hyvin varovaisia. "Voi, voi, onko ne jättäny sun?" Maskulin virnuilee. Kurki käy katsomassa, ettei kukaan ole unohtunut matkasta. Keväällä 2009 lintuja oli jo yli 18 000. Paikka on niin menestynyt, että maanviljelijät viljelevät varta vasten ruokaa kurjille. Sen arvo on hienosti oivallettu, ja se on jo isoa bisnestä. kurjet yöpyvät usein jalat vedessä, sillä merivesi on lämmintä pitkälle syksyyn. Hornborgasjöllä on kunnon tilat katsojille, käytävät ja terassit. Kurkia tarkkaillaan maksua vastaan. Taivaalla kaartelee vielä yksinäinen kurki. SUOMEN LUONTO 7 | 2010 23
"Suomelle uusia lajeja on löydetty jo pari tuhatta" kertoo ohjelman koordinaattori aino juslén. etSivä löytää Lähes viiden prosentin lisäys kokonaisen valtion lajimäärässä muutamassa vuodessa on paljon. Uusia lajeja löytyy myös Suomesta. Eivät ne oikeasti synny, vaan asiantuntijat pystyvät kuvaamaan tieteelle uusia lajeja suunnilleen tätä vauhtia. Arviot tai pikemminkin arvaukset maailman lajimäärästä vaihtelevat muutaman ja muutaman kymmenen miljoonan lajin välillä. Eräs australialainen viime vuonna julkaistu perusteellinen katsaus piti parhaana arvauksena 11 miljoonaa lajia. Suurin osa maailman lajeista on kuitenkin tuntemattomia. Talitiainen on laji ja niin sinitiainenkin. Selvää on myös se, että maailman tunnetuista lajeista miljoona on hyönteisiä ja 10 000 lintuja. Asiasta on kuitenkin monia käsityksiä (uutinen aiheesta on tämän lehden sivulla 14). Ympäristöministeriön rahoituksen turvin oli seitsemän vuotta sitten äkkiä mahdollista palkata väkeä tutkimaan heikosti tunnettuja lajiryhmiä kuten sieniä ja monia hyönteisryhmiä. 24 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. Ensin se tuntuu helpolta selittää. Vuosittain maailmaan tulee noin 20 000 virallista lajia lisää. Sen avulla on löydetty jo yli 200 maailmalle uutta lajia varsinkin sienien ja hyönteisten joukosta. Tahti kiihtyi 2003, kun suuri puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma Putte käynnistyi. Maailmasta tunnetaan 1 740 330 eliölajia ja Suomesta vajaat 50 000. Tutkijat tiesivätkin mitä etsiä vain rahoitus oli puuttunut. tuntemattom vielä hetki sitten luultiin, että Suomen lajisto tunnettaisiin hyvin. Ei tunnettu. aNtti halKKa L aji mikä kiehtova käsite
Kettunen sai työn Kuopion luonnontieteellisen museon hyönteistuntijana." Rahaa löytyi myös dna-analyyseihin, jotka viimeistään 2000-luvulla olivat kehittyneet lajien tunnistamisen mainioksi apuvälineeksi. ien lajien maa "Esimerkiksi ripsiäisiä (pikkuruisten hyönteisten ryhmä) oli tutkittu Suomessa viimeksi 1800-luvulla ja 1940-luvulla", sanoo petri Martikainen ItäSuomen yliopistosta. Koska perinteisesti sieniosakasta on pidetty määräävänä, kysymys on iso koko jäkälätutkimukselle. Eräs amerikkalaistutkija arvelee, että vaikka jäkälän sieniosakas on sama, eroja voisi kuitenkin olla, sillä jäkälähän koostuu sieni- ja leväosakkaasta. Esimerkiksi seitikkien lajimäärä on Tuula Niskasen tutkimuksissa paljastunut paljon luultua suuremmaksi. Tämä on häkellyttänyt tutkijoita Amerikassa asti, sillä alkuperäisasukkaat olivat nimenneet toisen lajin syötäväksi lupoksi (Edible Horsehair) ja toisen ei-syötäväksi lupoksi (Inedible Horsehair). "Koko ajan on mietittävä, mikä laji oikeastaan on", sanoo evoluutiobiologi jyrki Muona Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. SUOMEN LUONTO 7 | 2010 kUvaNkäsITTEly HEIkkI laURIla · oRIgINaalIkUvaT wIkImEDIa CommoNs 25. "Kun jukka kettunen keskittyi Putte-rahojen turvin ripsiäisiin useita vuosia, uusia lajeja Suomelle löytyi, ja niiden uhanalaisuus pystyttiin arvioimaan ensi kertaa. Samannäköisten yksilöiden dna paljastaa monesti, että ne kuuluvatkin kahteen eri lajiin. "Jännää on, että kun dna paljastaa lajit kahdeksi eri lajiksi, usein löytyy myös muita tuntomerkkejä", Juslén sanoo. lajien Synty ja katoaminen Voi käydä myös päinvastoin: Saara velmalan tutkimuksessa kaksi luppolajia (naavamainen jäkälä) paljastui samaksi lajiksi. Mistä oikein on kysymys
Alas satoi kaikkein eniten kärpäsiä sukulaisineen. kUvaT mIkko käkElä. Kyse on myös sukupolvista. Keino on tuttu Amazonasilta: puun latva sumutetaan luonnonmyrkyllä, ja pikkueläimet ropisevat tutkijoiden virittämälle pressulle puun alle. Jään alta paljastunut Suomi-neito ei siis olekaan evoluutiomielessä nuorikko vaan riittävän kypsä synnyttämään uusia lajeja. TUNTEMaTTOMiEN LajiEN Maa kOvakUOriaiSTEN TUNTija. hyppysissä halavasepikkä, Hylochares cruentatus. "Suomessa ja laajemmin Fennoskandiassa on varmasti paljon esimerkiksi hyönteisiä, jotka ovat kehittymässä omiksi lajeikseen." Onko Suomessa endeemisiä eli vain täällä asustavia hyönteislajeja. "Halavasepikkä eroaa haapasepikästä saman verran rakenteeltaan kuin yleensäkin lajeiksi tulkitut kuoriaiset muualla maailmalla", sanoo Muona. "Ei ole syytä epäillä näiden erojen arvoa vain siksi, että on ilman erityistä syytä oletettu lajiutumisen vievän kauemmin kuin jääkaudesta on aikaa. "Halavasepikkää voi toki löytyä muualtakin, mutta toistaiseksi se on kotoperäinen laji", Muona sanoo. jyrki Muonan mukaan Suomessa on jo ehtinyt elää jopa 8000 kovakuoriaisten sukupolvea. Sukupolvia sepiköille on kertynyt hyvinkin 8000 tai enemmän." Ihmisen mitassa sukupolvien määrä vastaa 240 000 vuotta. Yhteensä 14 metsän 126 puuta Lieksassa ja Kuhmoisissa saivat käsittelyn. Suomesta löytyneet "haapasepikät" elivätkin pajuilla, ja niiden sukuelimet olivat aivan omanäköisensä genitaalit ovat lajinerotuksessa olennainen tuntomerkki. Muutkin kuin Jyrki Muona ja hänen kaltaisensa modernit evoluutioajattelijat ovat alkaneet uskoa kotoperäisiin hyönteisiin sen jälkeen, kun Suomesta löytyi maailmalle uusi laji, halavasepikkä. Muonan mukaan tämä on mahdollista. Sen löysi Putte-hankkeessa Muonan oppilas Lena Brustle tutkiessaan haapasepikkä-kovakuoriaisia. "On hyvin mahdollista, että laji elää vain Suomessa ja on täällä syntynyt." latvuStot paljaStavat SalanSa Suomi on niin vanha maa, että 50 000 lajia on ehtinyt löytää täältä kotinsa. 26 SUOMEN LUONTO 7 | 2010 Nyt on käynnissä uusi Putte-rahoituskausi, jonka näyttävin hanke on Petri Martikaisen vetämä metsän latvushyönteistutkimus
Tavoitan puhelimeen Suomen ympäristökeskuksen tutkijan juha pykälän. Kirvakirjan vastaava, Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon anders albrecht pystyi Putte-hankkeen avulla keskittymään kirvoihin useita vuosia. Lajieksperttien eldorado jäi siis lyhytaikaiseksi. Sen avulla syntyvät kirjat muun muassa luteista, kirvoista, makrojäkälistä ja limasienistä. SUOMEN LUONTO 7 | 2010 27 pETRI maRTIkaINEN. Tropiikissa paljon käytetty latvussumutus oli Lieksassa ja kuhmoisissa ensi kertaa tosikäytössä suomalaismetsissä. Näytteet odottavat vielä asiantuntijoiden läpikäyntiä." "Olen varma, että tieteelle uusiakin lajeja löytyy, sillä etenkin loispistiäiset ja kärpäset tunnetaan melko huonosti." Putte tutki viime kesänä myös kalkkikallioiden jäkälälajeja. "Näyttää siltä, että kalkkikallioidenkin jäkälälajeja on paljon enemmän kuin on luultu", hän sanoo maastosta Kuusamosta. "Suomelle uusia kirvalajeja on kertynyt noin 150." Lisäys on valtaisa, sillä kirvalajeja tunnetaan nyt Suomesta noin 470. Ludekirja ilmestyi jo. Kirjoissa ja jo niitä varten kerätyissä kuvissa avautuu aivan hämmästyttävä monimuotoisuuden maailma. Miten värikkäitä luteet ja limasienet ovatkaan, miten ihmeellinen on jäkälien ja kirvojen maailma. Albrechtin kirvakirja valitettavasti viivästyy, koska uuden Putte-kauden rahoitus väheni selvästi ja rahaa haluttiin antaa vain uusiin hankkeisiin. aino juslén iloitsee siitä, että putte-hanke on tuonut paljon uutta tietoa Suomen asukkaista. mIkko käkElä LaTvUkSEN SaLaT SELviLLE. "Metsien lajistosta tiedetään nyt enemmän, mutta esimerkiksi meri- ja muu vesieliöstä tunnetaan edelleen kovin huonosti. "Pääsin kirva-ammattilaiseksi", hän iloitsee. "Tarkoituksemme on selvittää näiden jäkälien uhanalaisuutta", Pykälä sanoo. kirjat kirvoiSta, luteiSta ja limaSieniStä Putte löytää uusia lajeja mutta myös tuo tuntemattomia lajiryhmiä tunnetuksi. Saaliiksi saatiin myös jäytiäisiä, pistiäisiä ja kovakuoriaisia useita tuhansia yksilöitä. Siellä tuntemattomia lajeja on luultavasti vielä metsiä enemmän." Suomella on vielä paljon lajisaloja. "Viime vuonna löysimme 27 Suomelle uutta lajia." Kalkkikallioita on lähinnä Kuusamossa ja Kilpisjärvellä sekä Lounais-Suomessa, missä monet niistä on tosin jo louhittu pois. pikkueläimet putoavat pressulle; mukana on myös maailmalle uusia lajeja. "Kokeilu meni hyvin. Sen verran se aukaisi tuntemattomuuden verhoa, että esimerkiksi Aino Juslén sanoo varmasti, että arvio Suomen eliölajien määrästä on "kokolailla hatusta vedetty". UUSiEN LajiEN paiMEN
Kahdeksan niistä kasvaa Suomessa: taigahapero, oliivihapero, tapionhapero, karjahapero, palohapero, tomaattihapero, noronuhruhapero, isonuhruhapero, ja yksi Grönlannissa. Kahdenkymmenen viime vuoden aikana Ruotsalainen on ollut mukana kartuttamassa haperolajistoamme yhdeksällä tieteelle uudella lajilla. "Ne tarvitsevat taivaallista vettä." Koluamme koivuvaltaisia entisiä metsälaitumia. Vuonna 1976 niitä arvioitin olevan noin 60, nyt luku liikkuu 130150 lajin välillä. Sienimetsästä tohtoriksi juhani ruotsalainen on noussut haperoharrastajana sieniasiantuntijoidemme kärkeen. alicE KarlSSoN M ontako haperolajia Suomessa on. Ansioistaan Ruotsalainen promovoitiin kesäkuussa filosofian kunniatohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa. Vaikka lunta oli paljon ja maa oli pitkään märkä, se ei riitä sienille. Lisäksi monille ennestään meillä tuntemattomille haperoille on löytynyt tutkimuksen jälkeen maailman sienikirjallisuudesta nimi. Ruotsalainen ei usko, että sieniä juurikaan löytyy, sillä kesä on ollut rutikuiva. Kuvauksissa ovat olleet mukana biologi jukka vauras ja italialainen sienitutkija Mauro Sarnari. "No jo on kumma, pommin- 28 SUOMEN LUONTO 7 | 2010 HaRRI NURmINEN. Kerättyjen näytteiden perusteella on olemassa viitteitä useisiin uusiin haperolajeihin. Ruotsalaisen mukaan ensimmäisiä haperoita löytää varmimmin juuri koivujen seurasta. Kunniatohtorin hatun sai hänen lisäkseen muun muassa presidentti Martti ahtisaari ja professori pekka puska. Sienille ei riitä maan koSteuS Lähdemme sienimetsään heinäkuun lopulla. Kirvesmies ja sieniharrastaja juhani ruotsalainen Vehmersalmelta ei halua arvailla lopullista lajimäärää, mutta paljon enemmän niitä on kuin nyt tunnetaan. Ne ovat Suomelle uusia haperolajeja
karjahaperon ruotsalainen kuvasi tieteelle uutena lajina kotimetsistään kymmenisen vuotta sitten. 30 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. ruotsalainen jäljentää piirtämällä haperolajien erottelussa tärkeät mikroskooppiset rakenteet kuten itiöt ja pintakelmun. vaNhOja ja UUSia. Sienet vasemmalta oikealle: viinihapero, lehtoviinihapero ja karjahapero. SiENiMETSäSTä TOhTOrikSi TyöhUONE. Lehtoviinihapero opittiin erottamaan omaksi lajikseen 1990-luvulla
Siihen kuuluvat tytönhapero ja sen läheiset lajit sekä täplähapero. paljon kertovat itiöt Haperot ovat rouskujen sukulaisia mutta kuivamaltoisia; niistä ei valu maitiaisnestettä. Haperot voi karkeasti jakaa ryhmiin mallon värimuutosten mukaan. Suomessa sellainen on Suomen Sieniseuran tieteellinen aikakauslehti Karstenia. "Laidunhapero kasvaa mieluusti haapojen kumppanina kuten nytkin. Poikkeuksen tekevät suppilohapero ja savuhaperon läheiset rouskumaiset lajit. Karisseen itiöpölyn väri vaihtelee lajista riippuen valkeasta tumman okrankeltaiseen. Tunnetut kasvupaikat ovat ravinteisia kalkkimaita, jotka ovat usein tavalla tai toisella suojeltuja. Ruotsalaisen mukaan kaikki miedot haperot ovat syötäviä. uteliaiSuuS Synnyttää tiedettä Mistä kaikki alkoi. Nimensä mukaan tämäkin laji viihtyy metsälaitumilla. Pian puut kuitenkin kaadettiin. Piakkoin joukon jatkoksi liitetään kolme nuhrua, joilla ei vielä ole nimeä. Hyvä tuntomerkki on lakissa, sillä useimmilla haperoilla pintakelmu irtoaa helposti. Sientä kannattaa myös maistaa. Lakin väri on vihertävänharmaa tai violetinharmaa, eikä pintakelmu ulotu ihan lakin reunaan asti", mies kuvailee. HaRRI NURmINEN, laJIkUvaT JUHaNI RUoTsalaINEN varmat sienipaikatkin ovat tyhjiä." Haperoiden satoisin aika olisi tosin vasta muutaman viikon päästä, mutta normaalivuosina niitä alkaa nousta jo kesäkuun lopulla. Se on kuvattu Ranskasta, ja Juhani Ruotsalainen varmisti sen ensimmäisen kerran Suomesta 1980-luvulla. "Sieni on läheistä sukua koivuhaperolle mutta menee kuitenkin eri sektioon. "Karjahapero luokiteltiin sittemmin silmälläpidettäväksi lajiksi. Vehmersalmelta sieniä löytyi runsaasti, jolloin lajin opiskelu helpottui ja värivaihteluun pääsi hyvin tutustumaan. Kolmas ryhmä ovat kellertyvämaltoiset haperot. Sen itiöpöly on hieman keltaisempaa kuin koivuhaperolla." Laidunhaperoita kasvaa Suomessa ainakin Pohjois-Savoon asti. Haperoilla itiöt ovat ellipsin tai pallomaisen muotoisia, ja niillä on vaihteleva, kullekin lajille ominainen pintakuviointi. Tärkeimmät tuntomerkit ovat kuitenkin yksittäisissä itiöissä, jotka ovat noin sadasosamillimetrin suuruisia, kolmiulotteisia ja perintöainesta sisältäviä jyväsiä. Aluksi selvitetään itiöpölyn tarkka väri. Näin varmistetaan, ettei lajista ole käytössä esimerkiksi Yhdysvalloissa jokin muu nimi." Ruokasienestäjälle monimutkaiselta tuntuva lajitunnistus ei ole tarpeen, maistaminen riittää. Ruotsalainen on yrittänyt saada vanhoja laidunmetsiä suojeluun myös sienten avulla mutta huonolla menestyksellä. Liekö maanomistaja ennakoinut tämän, sillä sen jälkeen hänelle olisi voinut tulla alueen muuttamisesta sanktioita." Karjahaperoita kasvaa Suomessa vain harvakseltaan. Värikirjo ulottui violetinruskeasta kellanvihreään. maiSta Haperoa lainen neuvoo. "Sen kun tietäisi", Ruotsalainen virnistää. "Nipistä heltoista pieni pala kielen kärjelle noin minuutiksi mutusteltavaksi, jolloin myöhäinen tai lievempi kirpeys kerkeää tulla ilmi", Ruotsa- Jos haluaa ruveta harjoittamaan sienitiedettä, on perehdyttävä itiöihin. Kun hän löysi eräältä vehmersalmelaiselta metsälaitumelta sekä Suomelle että tieteelle uuden lajin, karjahaperon, maanomistajalla ei ollut tuolloin aikeita käsitellä metsää. Lisäksi sienestä tallennetaan kasvimuseoon tyyppinäyte, johon lajin kuvaus ja tieteellinen nimi perustuvat. Esimerkiksi sillihaperolla kosketeltu kohta ruskettuu hetken päästä, kun taas harmaantuvamaltoisilla pieni viilto jalan tyveen paljastaa harmauden. Laji on laidunhapero. Sitä varten sieni asetetaan paperille lakki alaspäin muutamaksi tunniksi tai yön yli. Puoli päivää kestävän sieniretken tulos on yksi hapero, muttei ihan mikä tahansa itiöemä. "Yksi asia johtaa toiseen." Kun sillihaperoina kerätyt sienet eivät maistuneetkaan sillihaperoilta, syntyi oivallus: nämä ovat jotakin muuta lajia. SUOMEN LUONTO 7 | 2010 31. Harmaantuvamaltoisiin kuuluvat kangashapero, keltahapero ja viinihapero, jotka ovat kauppasienilajeja, sekä uusina lehtoviinihapero, isonuhruhapero ja noronuhruhapero. "Hyvä tapa on myös lähettää näyte maailmalle tiedoksi. Uudesta lajista pitää aina tehdä kuvaus, joka julkistetaan alan lehdessä. Sen verran Ruotsalainen paljastaa, että uusista nuhruista kaksi on tunturilajeja
Jos hän olisi itse saanut päättää elämästään, hän olisi nuorena miehenä todennäköisesti antautunut tieteelle. Nyt tiede sai odottaa. Sienimaailma on Ruotsalaiselle läheinen jo lapsuudesta. "Haperoilla oli tähtiä hyvän ruokasienen merkkinä ja se alkoi kiinnostaa." Puoli päivää kestävän sieniretken tulos on yksi hapero muttei ihan mikä tahansa itiöemä. LaidUNhapErO. SiENiMETSäSTä TOhTOrikSi Elämä oli 19301940-luvuilla Suomessa niukkaa, ja vain harvat lapset pääsivät opiskelemaan. Hänen mielestään rouskuja parempia ruokasieniä olivat haperot, kantarellit ja tatit. Ruotsalainen on kahdeksanlapsisen perheen vanhin, ja hän ryhtyi töihin heti, kun kynnelle kykeni. "Äiti oli kuitenkin niin tiukka, ettei niitä saanut tuoda kotiin. Hän piti kiinni rouskuista." Lapsuuden retket mummon kanssa jäivät muistilokeroihin, ja vuosikymmeniä myöhemmin tieto alkoi purkautua uudenlaisena kiinnostuksena. "Aina kun oli tilaisuus, menimme metsään ja mummo opetti tuntemaan eri haperolajeja ja muita hyviä ruokasieniä", Ruotsalainen kertoo. ruotsalainen löysi sen ensimmäisen kerran Suomesta 1980-luvulla.. Pakan sekoitti isoäiti, joka jossakin vaiheessa tuli Helsingistä perheen lapsikatrasta paimentamaan. Etenkin rouskut olivat tuttuja, sillä niitä haettiin saarista pyykkikoreittain suolattaviksi. heinäkuisen sieniretken saalis oli metsälaitumien laji laidunhapero. Ensin hän teki yli 35-vuotisen työuran enimmäkseen kirvesmiehenä ja ryhtyi paneutumaan tieteellisesti sieniin vasta noin 25 vuotta sitten eläkkeelle päästyään. Tärkeänä innoittajana oli vanha Otavan Sienet värikuvina, jossa esiteltiin 32 haperoa
Rouskuperinne murrettiin ukonsienellä, jota vaimo suostui syömään vasta, kun aviomies oli sitä koemaistanut. xerampelina) suppilohapero (R. En kuitenkaan uskaltanut ruveta väittelemään, olinhan kovin alussa tutkijanurallani." Jälkeenpäin viinihaperoiksi nimettyjen sienten itiöt tutkittiin mikroskoopilla, eikä joukossa ollutkaan yhtään viinihaperoa. vinososordida) kangashapero (R. Vauras ja Ruotsalainen lähtivät saman tien Dovreen ja löysivät kuin löysivätkin sienen, ja sen perusteella Vauraan keräämät viinihaperot varmistuivat lehtoviinihaperoiksi. Kirja kainalossa Ruotsalainen kiiruhti metsään ja alkoi tutustua kolmen tähden sieniin. "Ei se siellä kasva, hän sanoi, mutta niin vain kasvaa." Tekstissä mainitut haperot: "grönlanninhapero" (Russula groenlandica) isonuhruhapero (R. Sen jälkeen keittiöön alkoi ilmestyä haperoita ja muitakin suoraan pannulle pistettäviä sieniä. rivulicola) oliivihapero (R. delica) taigahapero (R. Kun sillihaperoina kerätyt sienet eivät maistuneetkaan sillihaperoilta, syntyi oivallus: nämä ovat jotakin muuta lajia. Työnjako on usein ollut niin, että Ruotsalainen tutkii sienen ja Vauras kirjoittaa tieteellisen tekstin. bupescens) noronuhruhapero (R. Sientä ei tarvinnut kuvata tieteelle uudestaan, mutta Suomelle se oli uusi laji. globispora) viinihapero (R. Tarkkana miehenä Ruotsalainen tiesi, mistä minkäkin sienen oli poiminut, kiiruhti takaisin metsään, poimi näytteen ja aloitti tutkimukset. Sienitieto karttuu Pian Ruotsalainen ryhtyi retkeilemään tutkija Jukka Vauraan kanssa, joka 19701980-luvuilla toimi Kuopion lyseon biologian lehtorina. adusta) sillihapero (R. taigarum) tapionhapero (R. hyvä ja energiaa säästävä tapa säilöä sieniä on kuivatus, johon haperot alun perinkin kuivamaltoisina sopivat mainiosti. SUOMEN LUONTO 7 | 2010 33. claroflava) koivuhapero (R. "Löysin Savosta kultahaperonkin ja soitin siitä tutulle sienitieteilijälle. olivina) palohapero (R. decolorans) karjahapero (R. aurea) laidunhapero (R. medulata) lehtoviinihapero (R. Vähitellen sienikirjat kirjoitetaan uudestaan. olivobrunnea) tomaattihapero (R. renidens) tytönhapero (R. puellaris) täplähapero (R. aeruginea) kultahapero (R. aurantioflammans) savuhapero (R. vinosa) kUvaT HaRRI NURmINEN SäiLöSSä. fulvograminea) keltahapero (R. Siinä haperokastikkeen ääressä alkoi aivoissa raksuttaa. "Kerran hän sanoi keräävänsä kotiin viinihaperoita mutta keräsi mielestäni jotakin muuta lajia. Laji muistutti paljon lehtoviinihaperoa, joka oli löytynyt Norjan Dovresta 1906 ja kuvattu silloin tieteelle. "Eikä kuvaamiamme uusia lajeja ole toistaiseksi kukaan kiistänyt." Vauras ja Ruotsalainen saattavat sen sijaan olla keskenään eri mieltä ainakin metsässä
Salaperäinen raakku Uhanalainen jokihelmisimpukka eli raakku viihtyy viileissä ja puhtaissa virtavesissä. perattuja jokia kunnostamalla raakuille voidaan luoda lisää elintilaa. tEKSti riitta SaariNEN · Kuvat aNtti SaraJa 34 SUOMEN LUONTO 7 | 2010
SUOMEN LUONTO 7 | 2010 35
Ne erottuvat kuitenkin kristallinkirkkaassa vedessä, kun osaa vain katsoa. raakut Suodattavat vettä Raakun kuoren puoliskojen välissä näkyy kaksi suuaukkoa, joista toisessa on hammasmaiset hetulat. Suuaukkojen avulla eläin suodattaa vettä sisään ja ulos. Täällä viihtyvät myös jokihelmisimpukat eli raakut. Kaiken yllä kaartuu huikaisevan sininen taivas. Kangas on ollut mukana raakkujokien ennallistamistyössä. Osa simpukoista on kaivautunut syvälle hiekkaan. Laskeudumme joen rantaan ja edessä aukeaa lumottu näky. Raakku pystyy elämään kovassakin koskessa ja liikkumaan myös vastavirtaan valkoisen jalkansa avulla, jonka varassa se kiinnittyy pohjaan. Tarkoitus on ollut palauttaa joet ja purot niin luonnontilaisiksi kuin mahdollista ja lisätä siten simpukan elinmahdollisuuksia. Raakut kykenevät suodattamaan jopa 50 litraa vettä vuorokaudessa. 36 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. Ne tarvitsevat elääkseen puhtaita, kirkkaita ja viileitä virtaavia jokia ja puroja. Niitä on todella paljon, ja ne seisovat tiukasti pystyssä hiekassa kivien lomassa. Aurinko leikkii veden pinnalla, ja uomaa ympäröivät puut muodostavat varjoja joen ylle. Vesi on puhdasta, siitä kertoo jo raakkujen olemassaolo. Raakut myös pitävät vesiä puhtaina, sillä ne kykenevät suodattamaan jopa 50 litraa vettä vuorokaudessa. SaLapEräiNEN raakkU H Kävelemme kuumana kesäpäivänä metsikön läpi ja kuulemme jo kohinan. Kun malttaa odottaa hetken, voi nähdä taimenen hypähtävän ilmaan. Kullerot kukkivat keltaisenaan reunustaen jokea, joka virtaa rauhallisesti. Läheltä menee poro vasoineen. Yksi on jäänyt kiinni ahtaaseen koloon ja yrittää sitkeästi päästä eteenpäin. Tummat raakut maastoutuvat hyvin kivien koloihin ja uppopuiden alle. Sukelluspuvussa on aluksi kömpelöä liikkua, mutta lasien läpi näkyvä vedenalainen maisema vetää puoleensa. Oppaana on suunnittelija Marko kangas Lapin Ely-keskuksesta. Veden alla odottaa salaperäinen maailma. Kemijärvellä sijaitseva raakkujokemme kuuluu Siikajoen ja Juujoen vesistöön. Se kiipeää jopa puun yli kuin etana. Jos raakun nostaa ylös varjoisasta kolostaan, se vetää jalkansa kuoren sisään muutamassa sekunnissa
Nilviäinen on kuollut, ja vain kuoret ovat jäljellä. Olemme tutkineet vanhoista valokuvista ja muista lähteistä, millainen joki on ollut aikoinaan ja selvittäneet kunnostustarvetta." Alkuinventoinnin jälkeen joelle tehtiin kunnostussuunnitelma ja haettiin luvat muutoksiin. Tyhjä. Sen jälkeen päästiin itse työhön. "Tämä joki on perattu aikoinaan 1920-luvulla tukinuittoon, jolloin kivet on nostettu uomasta ja tilalle rakennettu puisia uittorännejä. Se syntyy kuoren sisään joutuneesta hiekanjyväsestä, jonka eläin häiritsevänä kapseloi. vESikiikari. Penkalle nostetut kivet siirrettiin takaisin entisille paikoilleen ja uittoSUOMEN LUONTO 7 | 2010 37. yksinkertainen väline auttaa tutkimuksessa. "Määrä on sinänsä hyvä, mutta pienten raakkujen osuus on alhainen." Jokia ja puroja onkin kunnostettu vuonna 2004, ja nyt toimien vaikutusta seurataan. yllä raakkuja kiikarin läpi nähtynä. "SiikajoenJuujoen vesistössä arvioidaan vuosina 19982001 tehdyn inventoinnin mukaan elävän noin 100 000 raakkua" Kangas kertoo. joskus simpukasta löytyy helmi
Työ on hidasta. K. Niin pieniä on kuitenkin vaikea huomata. Hyvältä näyttää. SALAPERÄINEN RAAKKU HELMENPYYTÄJÄ. Ensin täytyy pyydystää kaloja, jos aikoo kurkistaa kiduslehtiä, joten Kankaalla on mukana sähkökalastusvälineet. Mies haluaa katsoa, vieläkö puron taimenilla on heinäkuun alussa kiduksissaan pieniä, valkoisia glokidiotoukkia. Lohikaloja ja puhdasta vettä vaativalla lajilla on monia uhkia. 38 SUOMEN LUONTO 7 | 2010 Lapin maakuntamuseo. Raakuista vain noin yhdellä tuhannesta on helmi. Raakun toukka tarvitsee isäntäkalaksi lohen tai taimenen. rännit purettiin pois. Wallenius helmenpyynnissä 1928 ja avaamassa saalista Suomujoen rannalla. Lapsuuden kesinään Kangas kalasti vaarinsa kanssa lähes kaikilla Kemijärven tam- ISO TYÖSARKA. Jos kanta on elinkelpoinen, joesta voi löytää alle kaksisenttisiä raakkuja. M. Käymme myös läheisellä purolla. "Raakut ovat liikkuneet ja levittäytyneet selvästi ylävirtaan. Marko Kangasta huolettaa raakun tulevaisuus. Mukana on oltava muun muassa sukeltaja. PikkusimPukat näkymättömissä Marko Kangas tekee pitkän sukelluksen ja havainnoi raakkujen esiintymistä kunnostetulla jokiosuudella. Pieniä raakkuja ei tosin vielä näy, mutta pikkusimpukoita onkin vaikea havaita, sillä ne elävät ensimmäiset vuodet lähes näkymättömissä kaivautuneina pohjan hiekkaan." Pienin Kankaan löytämä raakku on ollut vain kolmen millin pituinen. Muutama puu jätettiin vielä suojaksi kaloille ja raakuille
Raakun toukka tarvitsee kehittyäkseen lohen tai taimenen, joiden kiduksiin emosimpukat puhaltavat ne syksyllä. Puron pikkukalat ovat nopeita ja onnistuvat usein taintuneinakin pakenemaan kivenkoloon, vaikka tulevat sähkökenttään. raakun toukat kehittyvät vain lohen tai taimenen kiduksissa, joihin ne kiinnittyvät lähes vuodeksi. Veden korkeuden vaihtelu voi kuitenkin olla uhka raakulle. Se olisi raakkujen loppu. "Suojelussa on otettava huomioon se, ettei raakkujokien lähellä saa hakata metsää niin, että jokeen kulkeutuu irtomaata ja ravinteita. Tällä näkyy olevan vielä kiduk- LOiSiMiSTa. Saamme kuitenkin haavilla ämpäriin kaksi purotaimenen poikasta sekä mateen, hauen ja mudun. "Taimenia saadaan aivan samasta paikasta, missä näkyy raakkuja. Raakkututkimuksessa Suomi on tehnyt yhteistyötä Norjan, Venäjän ja Ruotsin kanssa. Erityisesti sitä harjoittivat Petsamon kolttasaamelaiset, mutta Lapissa oli myös monia muita tunnettuja helmenpyytäjiä kuten huhti-heikki ja Erkki huru. Raakku kuuluu Suomen kansainvälisiin erityisvastuulajeihin. Ammattilaiset olivat kiinnostuneita vanhoista, vähän ruhjoutuneista simpukoista, joista löytyi hyvällä onnella suuria, hohtavia helmiä. Vanhat uittopuut uitettiin pois varovasti, yksi kerrallaan, Tutkijoillekin on ollut yllätys, kuinka matalassa purossa raakut voivat elää. Glokidioiksi nimetyt toukat saattavat loisia kalan kiduksissa lähes vuoden ennen kuin ne muuttuvat pieniksi 0,20,4 millin pituisiksi simpukoiksi ja irrottautuvat kiduksista seuraavana kesänä. Sitä ennen sai harjoittaa helmenpyyntiä. Euroopan arvioidusta raakkukannasta 98 prosenttia on Venäjällä, Norjassa, Britanniassa, Irlannissa, Ruotsissa, Suomessa ja Portugalissa. Muututtuaan pikkusimpukoiksi ne pudottautuvat joen pohjalle. SUOMEN LUONTO 7 | 2010 lapIN maakUNTamUsEo 39. Kangas tunteekin alueen vesistöt kuin omat taskunsa. raakun toukalla on iSäntänä loHi tai taimen sissa pieniä glokidioita, mutta loputkin ovat jo irtoamassa", Kangas näyttää. Hienolla helmellä saattoi saada parisataa poroa Raakku rauhoitettiin Suomessa 1955. On myös tärkeää, ettei virtausta muuteta", Mela sanoo. Maailman paras raakkujoki virtaa Venäjällä. "Vanhoja sammaloituneita raakunkuorikasoja voi löytää vieläkin pohjoisesta raakkujokien rannoilta", kertoo Metsähallituksen suojelubiologi Matti Mela. "Valtion mailla on kehitetty seurantajärjestelmää, jotta raakkujoet osataan huomioida hakkuissa, teiden rakentamisessa sekä kulku-urien suunnittelussa." mukkajoilla ja kuunteli tämän tarinoita hyvistä raakkupaikoista. Tällainen viiden kuuden sentin pituinen taimen on oikein hyvä isäntäkala. Purot eivät myöskään saa jäätyä talvella. Sellaisesta saatettiin maksaa summa, jolla sai hankittua parisataa poroa. Varzuga-joessa arvioidaan olevan jopa sata miljoonaa raakkua. Tammukoita täynnä oleva joki kunnostettiin kesällä 2004
Olennaista on se, että joessa on taimenta tai lohta, johon glokidio-toukka voi tarttua", Oulasvirta toteaa. B-luokassa on 57 jokea, joissa on raakkua, mutta niiden lisääntymisestä ei ole varmaa tietoa, sillä niitä kaikkia ei ole tutkittu." "C-luokassa on 83 sellaista jokea, joista on saatu vihjeitä tai vanhaa tietoa, mutta raakkukantaa ei ole varmistettu", Oulasvirta sanoo. "Raakkuesiintymässä pitäisi olla vähintään 500 raakkua, jotta se säilyisi", Kangas toteaa. "Joen tai puron lisäksi on suojeltava joen ympäristöä. "Tilanne elää koko ajan ja uusia raakkujokia löytyy vuosittain nimenomaan Lapista." Oulasvirran mukaan Oulun eteläpuolella on enää vain seitsemän raakkujokea, joista ainoastaan Tampereen lähellä Viljakkalassa oleva esiintymä lisääntyy edelleen. Uhkia kuitenkin riittää. vaikka raakut voivat elää hyvinkin matalassa vedessä, niiden tutkimiseen tarvitaan sukeltajan taitoja. "Kriittisin vaihe on se, kun pienet simpukat irtoavat kiduksista. Sellaiset joet tai purot, joista ei löydy glokidioita tai pikkusimpukoita, eivät ole kunnossa." Kangas on löytänyt pohjoisesta vuoden 2005 jälkeen viisitoista uutta raakkujokea. Vaikka lohi ei pystykään voimalaitoksen vuoksi nousemaan enää Luton pääuomaan, joen sivuhaaroissa on vielä elinkelpoisia raakkuesiintymiä "Raakku voi lisääntyä vaikka satavuotiaana. "Raakkujoet voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan. Raakun kohtalon kannalta on tärkeää, ettei valuma-alueilta joudu veteen ylimääräistä maa-ainesta. "Sitä pienemmät populaatiot ovat alttiimpia taantumaan ja häviämään kokonaan. Metsätaloutta voi harrastaa mutta ei maksimaalisesti rikkomalla maan pintaa." raakkujokia SuomeSSa vajaat Sata Tutkija panu Oulasvirta Alleco-konsulttiyhtiöstä on perehtynyt viime vuosina jokihelmisimpukkaan ja sen esiintymiseen Suomessa ja julkaissut aiheesta myös tuoreen tutkimuksen. Paras raakkujoki on Lutto, jonka vesistössä arvioidaan olevan jopa puolet Suomen raakuista. SaLapEräiNEN raakkU SNOrkkELiMiES. A-luokkaan kuuluu 29 jokea, joissa on vanhempien raakkujen lisäksi myös nuoria. Jos veteen pääsee paljon humusta ja ylimääräistä maa-ainesta kuten ojituksissa, eivät joen pohjahiekassa elävät pikkusimpukat saa riittävästi happea." 40 SUOMEN LUONTO 7 | 2010 Uusia raakkujokia löytyy vuosittain nimenomaan Lapista.. Marko kangas työssään. ja kivet vyörytettiin puron reunoilta takaisin paikoilleen
iso-ponku rakensi poroaidan Karsinamaahan, siitä on jo toista sataa vuotta, ja sompiolaiset ja koltat kahakoivat keskenään Kolttasaajossa Moskun aikoina. Hyvinhän tämä käyttää, ajattelin, vaikka alla oli outo ajopeli, vuokraamani mönkijä, ja meno oli melkoista röykkyytystä. Kopterista tuli ohjeita maajoukoille, ja mönkijämiehet keskustelivat keskenään. ykyporonhoito tarvitsee tarkat paikkatiedot, sillä muuten kopterin ja maajoukkojen yhteyden- ja neuvonpito ei onnistu. Kämpällä myös mönkijäni sai avun. Pari tuntia N Lopsottimet = kuulosuojaimet; rokkilopsottimilla voi kuunnella radiota, nuoret miehet vaikka rokkia. Jossain poroja oli livistänyt takaisin harvan ajoketjun läpi, apuja tarvittiin muuallakin. Tokka rullasi hyvin, maisemat vaihtuivat nopeasti. Lopulta sekin onnistui, tosin vasta Mikan opastuksella. Olin kai liikaa kannustanut ajokkiani kiperissä paikoissa, sillä jalkavaihteen vipu oli taipunut moottorin kantta vasten. Parinsadan metrin päässä vasemmalla vilahteli puiden seassa kavakan Mika, oikealla rämeen laidassa alakorvan junnu. Yritin saada paikannimistä selvää, joistain sainkin, mutta en löytänyt niitä kartalta. Samalla käytiin läpi monen nimen syntyhistoria. Ennen sitä ehdin saada kuitenkin siirron helikopterin bensa-auton kuljettajaksi, josta tulikin päätoimeni seuraavien kuukausien ajaksi. Vanhat hakkuuaukeat, korpijuotit, rämeet ja jäkäläiset kangasharjanteet seurasivat toisiaan, samanlaisina ja loputtoman tuntuisesti. Kuului vain ylilentävien käpylintujen ja urpiaisten ääntä, mönkijöistä ei tietoakaan, kopteri pörisi jo kaukana taivaanrannassa. Poroja alkoi näkyä mönkijäketjun edessä, kopteri vongahteli kauempana. Suuret savotat 1930-luvulla toivat nimistöön oman lisänsä. Tunellinharjuun kaivettiin syvä leikkaus, melkein tunneli, että hevoset jaksaisivat vetää tukkikuormansa sen yli Pihtijoen varteen. Vanhinta kerrostumaa edustavat sompiolaiseen eräkulttuuriin ja jo hävinneeseen Keminlappiin perustuvat nimet ja niiden muunnokset. Yhdelle savottakämpälle oli sattunut juoponlaisia hakkuumiehiä, jotka tanssivat alasti kämpän pihalla, niin kuin intiaanien uskottiin tekevän, siitä nimi Intiaanikylä. llalla Lamminharjun porokämpän pöydän ääressä kokoontunut paikannimiraati täydensi karttani porohomman vaatimalle tasolle; osa nimistä muutettiin, lisäyksiä tuli vielä enemmän. Sitten puhelimesta kuului Mikan ääni: "Kuuleeko Helle, kuuleeko Helle?" Kuulinhan minä, mutta seuraavaan kysymykseen "missä sie oot" jouduin vastaamaan "en tiedä, menkää vaan, kyllä minä täältä selviän". Iso-Ponku = Matti Ponku, suurporomies, muuttanut Sompioon Norjasta 1800-luvun lopulla. I Timo Helle K aivoin repusta TuntsaSavukoski-kartan ja kompassin, levitin kartan tasaiselle jäkälikölle, ja avasin radiopuhelimen. Paradoksi tämäkin: uusi teknogia nostaa arvoonsa sen, mikä ehkä muuten olisi jäänyt vaille jokapäiväistä käyttöä ja painunut unohduksiin. Monen yrityksen jälkeen onnistuinkin runttaamaan vaihteen päälle ja mönkijä pomppasi liikkeelle. värriön Timo väänsi sen oikeaan asentoon, remontti kesti minuutin. kOLUMNi Putosin outojen paikannimien viidakkoon nsimmäinen syyskuinen ettopäivä hyrähti käyntiin vuosi sitten Korvasvaarassa Lokan altaan itäpuolella. Mosku = Aleksanteri Hihnavaara, 1938 kuollut sompiolainen poromies. kaIJa kIURU "Nykyporonhoito tarvitsee tarkat paikkatiedot." Kirjoittaja on rovaniemeläinen erikoistutkija. SUOMEN LUONTO 7 | 2010 41. Ei kun kohti kopterin ääntä, ajattelin, mutta toisin kävi: kaasu vain vongahti, vaihde ei mennyt päälle, ei vaikka mitä teki. E kiertelin vanhojen talviteiden hämähäkin verkkoa etsiessäni pääsyä suuremmille teille ja tutumpiin paikkoin. Kun silmä ei vähään aikaan tavoittanut sivuilta tokkakavereita, pysäytin mönkijän ja nostin lopsottimet korvilta. Vanhaa perua ovat myös poronhoitoon liittyvät paikannimet. Olin pudonnut outojen paikannimien viidakkoon
Räisänen on maan johtavia ilmastonmuutostutkijoita ja suostuu tekemään karkean arvion ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta. Venäjän yllä pysynyt korkeapaine kierrätti lämmintä ilmaa myös Suomeen. "Pitkäaikaiset helteet synnyttänyt korkeapaine jäi paikalleen, jolloin se ohjasi Atlantilta saapuneet matalapaineet ohitseen ja piti näin itseään yllä." Yhteistä helteille on myös iso kuolonuhrien määrä. Mallilaskelmien mukaan Venäjän kuivuus on ollut niin paha, että näin kuivaa on vain kerran 500 vuodessa. Keskilämpö oli siellä yli 25 astetta ja 2,5 astetta edellisen ennätyksen yli." "Tilanteessa on yhtymäkohtia vuoden 2003 helteen kanssa. heinäkuuta 2010. Kun vuoden 2002 helteet aiheuttivat Euroopassa 35 000 ylimääräistä kuolemaa, nyt puhutaan jälleen kymmenistätuhansista ennenaikaisista kuolemista lähinnä Venäjällä. "Kuuma sää oli Suomessa vain kalpea aavistus siitä, mitä on koettu Venäjällä", sanoo Helsingin yliopiston meteorologian dosentti jouni räisänen. Suomessakin kuolleisuus nousi heinäkuussa keskiarvosta noin 400:lla, mikä yhdistynee kuumuuteen. Maaperän kuivuminen ja siitä seuraava haihtumisen väheneminen nousee varmaan esiin yhtenä helteitä voimistavana tekijänä." Haihtuminen siirtää tehokkaasti maanpinnan lähettyviltä lämpöä ylös ilmakehään. Nasan kuva kertoo lämpötilan poikkeaman vuosien 20002008 keskiarvosta 20.27. Vuonna 2003 helteet painottuivat läntiseen Eurooppaan, nyt Venäjälle ja muualle itäiseen Eurooppaan. jaksoon osui Suomessa yksi melko viileäkin päivä (24.7.).. tutkija: helteet viime heinäkuun kaltainen kuuma jakso on tutkija jouni räisäsen mukaan tulevaisuudessakin harvinainen, vaikka helteet yleistyvätkin. H aNtti halKKa einäkuun ennätyshelteet olivat todella harvinaiset. Ihmisiä on askarruttanut, miten usein tällaisia helteitä on luvassa tulevaisuudessa. "Viime vuosisadan tilastoista voi karkeasti päätellä, että menneessä ilmastossa näin kuuman heinäkuun todennäköisyys on noin kerran 300 vuodessa", sanoo Räisänen. kUUMaN rEUNa. "Kun suomalaisasemilla koko heinäkuun lämpötila oli enimmillään noin 5,5 astetta normaalia korkeampi, Moskovan seudulla ylitys kipusi lähes kahdeksaan asteeseen
yleistyvät "Mallien mukaan todennäköisyys on nyt noin kerran 60 vuodessa." "Jos ilmastonmuutos etenee keskimääräisten mallitulosten mukaan, vielä vuonna 2050 todennäköisyys näin kuumalle heinäkuulle on vain kerran kymmenessä vuodessa." Kesän 2010 helteet olivat siten aivan poikkeuksellinen ilmiö. lämpöennätyS myöS koko maailman maa-alueilla mastonmuutos on vahvasti mukana. Koko maailman maalämpötila oli silti heinäkuussa kahden yhdysvaltalaisen tutkimuslaitoksen mukaan mittaushistorian korkein. Irakin Basrassa ja SaudiArabian Jeddassa lämpö kohosi 52 asteeseen. Pohjoismaiden ohi mentiin esimerkiksi ValkoVenäjällä (38,9) ja Kalmukian aroilla Kaspianmeren luoteispuolella (44,0). Tammiheinäkuun välinen jakso oli mittaushistorian lämpimin koko maapallolla. jänis on etsinyt viileän makuupaikan. Se käyttäytyy kuumuudessa samoin kuin monet lemmikkieläimet. maRkUs vaREsvUo SUOMEN LUONTO 7 | 2010 ollI koRHoNEN mIkko käkElä 43. "Muun muassa luteet, kirvat ja kaskaat on luotu helleoloihin, ja niitä näkyikin paljon. Ikkuna Suomen luontoon -blogissa Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja risto Sulkava kertoo, miten vesimittarit hakeutuivat varjopaikkoihin. Itäinen laji on myös arokyyhky. Suomen ja Venäjän kuumuudessa se on vain yksi taustatekijä. Sen sijaan hyönteisten rytmeissä kuumuus näkyi. Luonnontieteellisen keskusmuseon asiantuntija anders albrecht sanoo, että hyönteismaailmassa on vaikea erottaa viime lumitalven ja lämpimän kesän vaikutuksia. Samanlainen paikalleen jäänyt korkea olisi synnyttänyt kovia helteitä, vaikkei ilmasto olisikaan lämpenemässä." arojen lajiStoa tuli Suomeen jOUNi räiSäNEN Suomi saavutti mittaushistoriansa lämpöennätyksen, mutta Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä juuri ja juuri myös Virossa ennätykset jäivät saavuttamatta. Ampiaiset ovat voineet hyvin, mutta se lienee osin talven ansiota." kUUMaa. Pohjoismaiden korkein yksittäinen lämpötilaennätys jäi yhä Ruotsin haltuun (38°C, vuosina 1933 ja 1947), mutta Suomi (37,2°C) kiilasi nyt Tanskan (36,4°C, vuonna 1975) ohi kakkostilalle. Miten kuuma vaikutti tavallisiin lajeihin. Esimerkiksi Etelä-Amerikan eteläosissa oli kylmää. Kaksi uutta sudenkorentolajiakin saatiin, vyösyyskorento (Sympetrum pedemontanum) ja keisarikorento (Anax imperator). Punkkeja on ollut runsaasti jo keväästä lähtien. viiriäisiä nähtiin ja kuultiin hellekesänä enemmän kuin aikoihin. Lämpö toi Suomeen kaakkoisia lajeja, esimerkiksi viiriäisiä ja idänkulkusirkkoja. Suomesta ei ole raportoitu lintujen läkähtymistä pesiinsä, mutta esimerkiksi Sveitsissä tervapääskyjen pesät lämpenivät liikaa huonoin seurauksin. Merten lämpötilan huomiointi pudottaa sijoituksen kakkostilalle. Räisäsen mukaan valtioidenkin ennätyksillä on yhteytensä ilmaston lämpenemiseen, mutta ne ovat aina paljon heikommat kuin maapallon tai sen ison osan keskiarvoissa: "Maapallon keskilämpötilan ennätyksissä ilviiriäiNEN
Kirkkotarhojen kirkkojen ja pappiloiden pihat sekä hautausmaat ovat muinaisten kasvien runsaudensarvia. ulla Salo kirkkO kESkELLä NiiTTyä. keminmaan vanhan kirkon pihalla kasvaa runsaasti Lapin maakuntakukkaa kulleroa sekä puna-ailakkia. 44 SUOMEN LUONTO 7 | 2010
kasviaarteet SUOMEN LUONTO 7 | 2010 45 JUHa HoNkoNEN
Hautausmaiden hoitoon ja istutuksiin alettiin kiinnittää huomiota 1800- ja 1900-lukujen vaih- teessa. Myös kyläläisten eläimet aiheuttivat ongelmia; hautausmailla käyskentelivät siat, lehmät, lampaat ja koirat. Tuolloin kalmistoihin istutettiin muun muassa syreenejä, juhannusruusuja, vaahteroita, pihlaja-angervoja, pensasangervoja, siperianhernepensaita, euroopanlehtikuusia ja kynäjalavia. Niissä viljeltiin myös monia lääkekasveja, sillä hengenravinnon lisäksi sieltä saatiin apu tauteihin. kirkkOTarhOjEN kaSviaarTEET K 46 SUOMEN LUONTO 7 | 2010 Ulla salo rOhTOSUOpayrTTi. Ahkera hoito on vaikuttanut vanhojen lääke-, koriste- ja hyötykasvien hiipumiseen, vaikka vanhat kirjallisuus- ja kasviolähteet viestivät rikkaasta kasvilajistosta. vanHat kaSvit elävät Hoitamattomilla alueilla Tehokkaasti hoidettuja kirkkotarhoja luonnehtivat hiekkakäytävät ja yksitoikkoiset hautakukat. Hautausmailla käytettiin koristekasveja vielä 1800-luvulla vähän, sillä lukkareilla ja suntioilla oli oikeus laiduntaa hautausmailla karjaa. Hoitohautojen kasvivalikoimaan tuovat vaihtelua omaisten hoitamat haudat. Vielä 1929 piispainkokouksessa keskusteltiin kirkkomaiden laiduntamisesta. Luonnonvaraiselle kasvillisuudelle on tilaa vain hoitamattomilla haudoilla ja vähemmän hoidetuilla alueilla kuten muurien päällystöillä ja vierustoilla, luonnonvaraisilla keto-. rymättylän keskiaikaisen kivikirkon pihamaalla kasvaa vielä muistoja menneiltä ajoilta. irkkotarhoissa ja pappiloiden puutarhoissa on runsaasti vanhoja lääke- ja koristekasveja, jotka ovat sinnitelleet siellä satoja vuosia. Pappilat pyrkivät kartanoiden ja suurten mahtitalojen ohella edistämään uusien koriste- ja hyötykasvien tuntemusta ja viljelyä
Ne ovatkin vanhojen kasvien etsijöiden runsaudensarvia. Niiden maltillinen, mutta huoliteltu Vielä 1929 piispainkokouksessa keskusteltiin kirkkomaiden laiduntamisesta. SUOMEN LUONTO 7 | 2010 47 TImo NIEmINEN. hULLUkaaLi. Siinä seurakunta sitoutuu kehittämään toimintaansa ympäristön kannalta paremmaksi. Porvoon kirkon ympäristössä on huomattavan paljon vanhaa kasvillisuutta. Vaikka kirkkotarha on piskuinen, se on ahkerasta hoidosta huolimatta säilynyt mielenkiintoisena. Hautausmaiden laajennusten yhteydessä vanhat kivimuurit on jätetty entisille paikoilleen esimerkiksi Hattulassa, Hollolassa ja Sundissa. Kirkon ympäristödiplomi on kirkkohallituksen myöntämä todistus seurakunnalle. kökarin kirkon pihalla kasvaa hullukaalia, jota käytettiin lääkkeenä muun muassa kivunlievitykseen. TImo NIEmINEN laikuilla, kallioilla, tapuleiden ympäristöissä sekä kompostointialueilla. Ympäristöasioiden hoidossa onkin oiva mahdollisuus huomioida kirkkotarhojen vanhat kasvit ja niiden kulttuurihistoriallinen arvo. Hoito ei ole Hävittänyt kaikkea vanHaa hoito on vanhaa kasvillisuutta kunnioittavaa. Kirkonmäki, Iso Linnamäki ja Pikku Linnamäki, pappila ja Näsin hautausmaa muodostavat tärkeän kokonaisuuden. Suomen edustavimmat kirkkotarhat ovat Ahvenanmaalla. Mantereen keskiaikaisten kivikirkkojen kasvillisuus on erityisen huomionarvoista Halikossa, Keminmaalla, Lammilla, Pernajassa, Porvoossa, Ruskossa, Sauvossa, Rymättylässä ja Taivassalossa
Tämä muinaistulokas kasvaa halikon kirkkotarhassa. Puukirkkojen kirkkotarhoista edustavimpia ovat Ahlainen, Fagervik, Hiittinen, Irjanne, Kisko, Snappertuna, Teijo, Untamala ja Västanfjärd. Myös tummatulikukka ja ukontulikukka kertovat vanhasta asutuksesta; niitä tavataan rautakauden asuinpaikoilla. Ukontulikukkaa on muun muassa Ruskon ja Tyrvään vanhan kirkon kirkkotarhoissa. Raparperi ja parsa saattavat kuulostaa yllättäviltä hautausmaan koristekasveina, mutta vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ne koristivat. Arkeofyytit eli muinaistulokkaat ovat vanhan asutuksen ilmentäjiä, joista esimerkiksi Halikon Raparperi ja parsa koristivat hautoja vielä 1900-luvun alussa. 48 SUOMEN LUONTO 7 | 2010 kirkkotarhassa kasvavat ahdekaura, nurmilaukka ja sikoangervo. Vanhojen kirjallisuus- ja näytetietojen sekä ympäröivän kasvillisuuden perusteella olisi odottanut monipuolisempaa lajistoa esimerkiksi Inkoon, Kaarinan, Kemiön, Lohjan, Maarian, Messukylän, Naantalin, Sipoon ja Sääksmäen kirkkotarhoissa. raparperia ja parSaa TImo NIEmINEN Monessa kirkkotarhassa kasvaa menneiden aikakausien ilmaisijalajeja, sillä niiden lähialueet ovat olleet asuttuja ja sijainneet kulkureittien varrella. Unikkokasveihin kuuluvan keltamon lehdistä valmistettua rohtoa käytettiin reumaattisiin särkyihin ja alentamaan verenpainetta. SikOaNgErvO. Lajimäärä on kuitenkin sielläkin vähentynyt intensiivisen hoidon ja rakentamisen myötä. Saksankirveli kuuluu meillä pitkään viljeltyihin hyötykasveihin, jota käytettiin maustekasvina, rohtona ja värjäykseen. Tummatulikukkaa kasvaa muun muassa Porvoon Näsin hautausmaan reunamilla sekä Sauvon ja Pyhtään pappiloiden puutarhoissa. Runsaita saksankirvelikasvustoja on muun muassa Jomalan, Hammarlandin sekä Porvoon ruotsinkielisen pappilan niityllä. kirkkOTarhOjEN kaSviaarTEET kELTaMO. Halikon Kirkonmäki kuuluu Halikonjoen varren laajaan muinaisjäännösalueeseen Rikalan Kylänmäen ja Rikalan linnavuoren tavoin
Askaisten kirkon kellotapulin ympäristöä ja kirkkomaata luonnehtii kyläneidonkieli, joka lienee tuotu meille koristekasviksi 1800-luvulla. Hyvän ympäristön vanhalle kasvillisuudelle tarjoaa myös Nauvon kirkko, kellotapuli ja hevostallit. Raparperi sinnittelee muurin ulkopuolella Kemiön kirkkotarhassa ja parsa kukkii upeasti Merimaskun kirkkomaan vanhalla haudalla. niittyjä ja ketoja Edustavimpia ketoja vanhojen kirkkojen ympäristöissä on muun muassa Ahlaisissa, Hiittisissä, Keminmaalla, Lemussa, Maskussa, Nauvossa, Snappertunassa, Untamalassa ja Västanfjärdissä. Ukontulikukka ja tummatulikukka ovat perua rautakautisesta asutuksesta. kirkkotarHojen ketojen ja niittyjen muinaiStulokkaita: ahdekaura hakarasara heinäratamo hietalaukka jänönapila karvasara ketoneilikka ketonukki ketopiippo ketotuulenlento kevätkynsimö mäkikaura nurmikohokki nurmilaukka pölkkyruoho sikoangervo soikkoratamo törrösara tummatulikukka eduStavimpien kirkkotarHojen lajeja: hautoja. Keminmaan vanhan kirkon keto ja niitty ovat olleet satojen vuosien ajan tunnettuja ketokatkeron kasvupaikkana, mutta siellä kasvaa myös ketonoidanlukko, kissankäpälä, kullero, pulskaneilikka ja tunturinurmikka sekä maakielistä ruohikkokieli. Untamalan kirkkotarhan kedolla ja viereisellä kalmiston kedolla kasvaa hullukaalia, kangasajuruohoa, ketomarunaa, jänönapilaa, ketoneilikkaa, ketopiippoa, mäkikauraa, sikoangervoa ja tummatulikukkaa sekä sienistä ketokieltä ja limavahakasta. Taivassalon, Kaarinan, Ruskon ja Sauvon pappiloiden kasvillisuudessa on jäljellä vielä paljon arvokasta vanhaa lajistoa. Myös kellotapuleiden ympäristöt tarjoavat usein tilan luonnonvaraiselle keto- ja niittykasvillisuudelle kuten Kiskossa, Lemussa, Nauvossa, Piikkiössä, Pernajassa, Sastamalan Autuaan Marian kirkolla, Taivassalossa ja Untamalassa. Mantereen keskiaikaisista rauniokirkoista mie- lenkiintoisin kasvilajisto on Pälkäneen raunioiden ympärillä. Kirkonraunion seinämällä koreilee hullukaali ja korkeassa nurmikossa sinnittelee harvinainen mustenuijakas. Taivassalon vanhan pappilan pihamaata koristaa keväisin jalokiurunkannus, joka on meillä lajin varhaisimpia kasvupaikkoja. TUMMaTULikUkka. Kirjoittaja on porvoolainen biologi ja tietokirjailija. aaprotti hullukaali humala illakko jalokiurunkannus kattomehitähti keltamo ketomaruna kissankäpälä koirankieli koiruoho kyläkellukka kyläneidonkieli käärmeenlaukka lehtoakileija mali mäkihorsma mäkilemmikki nukula nuokkukohokki peurankello piparjuuri raparperi rohtosuopayrtti ruoholaukka ruskolilja ruusumalva saksankirveli sormustinkukka tummatulikukka ukonhattu ukkomansikka ukontulikukka varjolilja vuorikaunokki köyHimpien kirkkotarHojen lajeja: TImo NIEmINEN TImo NIEmINEN hietalemmikki isomaksaruoho keltamaksaruoho kevätkynsimö maahumala nurmitädyke orvontädyke puistolemmikki päivänkakkara rohtotädyke vuohenkello SUOMEN LUONTO 7 | 2010 49
krunnien saariryhmä perämerellä on hieno meriluonnon turvapaikka. Kiipeän Ulkokrunnin vanhan luotsiaseman vieressä olevaan punaiseen kolmikymmenmetriseen pookiin. Menneinä vuosisatoina ihmisten toiminta oli keskittynyt korkeimpana olevalle Äijänharjulle. Ylhäältä avautuu hieno näköala rannoille ja kauas ulapalle sekä vieressä olevaan jatulintarhaan, muinaiseen kivistä koottuun labyrinttiin. Ennen sotia suojeltu Krunnien saaristo eroaa mantereesta monessa suhteessa sekä lajistoltaan että maisemaltaan. Saaret ovat pääosan vuodesta maihinnousukiellossa. Näin siitäkin huolimatta, että sen kamaralla on häärinyt ihmisiä satoja vuosia. Täällä voi tarkastella maankohoamista ja kerroksellista kulttuurimaisemaa", kertoo Oulun yliopiston yleisen arkeologian yliopistonlehtori jari Okkonen. Krunnien suo 50 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. On tyrnipensaita, katajikkoa, rantametsiä, kosteikkoja, satoja vuosia vanhoja asumusten paikkoja ja kaikkea, mitä moni-ilmeiseen Perämeren saareen vain kuvitella saattaa. maankoHoamiSen ja lintujen maiSema Täällä ovat säilyneet jatulintarhat, kivikompassit ja aurinkokellot, jotka rannikolla on rakentamisen yhteydessä tuhottu. Merituuli puhaltaa raikkaasti. Saarilla luontoa vuosikymmeniä seurannutta Hervaa on helppo uskoa. Heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun Ulkokrunnin Pihlajakariin voi rantautua ja kävellä polkua Äijänharjun kautta saaren pohjoispäähän tutkimusaseman tuntumaan. Saaret ovat pääosan vuodesta maihinnousukiellossa, mutta loppukesällä Ulkokrunniin voi tutustua luontopolkua pitkin. tEKSti Ja Kuvat tiMo SiPola "T Tämä on ainutlaatuinen paikka", huokaa Elja herva. Nykyisiä solmukohtia ovat vanhassa luotsitalos- sa sijaitseva Oulun yliopiston kenttäasema saaren pohjoispäässä ja luonnonsuojelualueen omistavan Maakrunnisäätiön tukikohta Pihlajakarissa. Polku alkaa luotomaisesta mutta vehmaasta etelärannasta ja päättyy saaren pohjoisen kärjen kuivaan hiekkadyynimuodostelmaan. "Saarilla yhdistyvät kiinnostavasti arkeologinen kulttuuriperintö ja luonnonmaisema. Välillä tuoksuvat saarelle tyypilliset ahomansikkapaikat, välillä vadelmapensaat, ja siellä täällä näkyy myös mesimarjoja
Neljäkymmentä vuotta Ulkokrunnin ja sen luotojen luontoa kuvannut eläkkeellä oleva oululainen ylilääkäri Herva ottaisi mukaan vielä kolmannenkin elementin, lintujen "kulttuuriperinnön". väisänen vertaili Merikallion vuonna 1939 saamia laskentatuloksia omiinsa ja kirjoitti aiheesta perusteellisen artikkelin Suomen Luontoon 4/1972. krunnien saariryhmä sijaitsee iin edustalla. Krunnien lintukannat olivat romahtaneet melko vähiin ennen rauhoitusta. Alue on ydin, josta käsin linnusto pystyy merellä liikkujien asenteiden muuttuessa vähitellen jälleen asuttamaan saaristot Löytöretkellä Suomessa MONTa SaarTa. Helsingin yliopiston luonnontieteellisestä keskusmuseosta eläkkeelle jäänyt yli-intendentti risto a. Varsinkin sota-aikana kaikki kelpasi syötäväksi. Siihen kuuluu 14 saarta, joista Ulkokrunni on suurin. jattu paratiisi SUOMEN LUONTO 7 | 2010 51. "Aikaisempi alueen paras lintusaari, nyt jo vähän taantunut Isonkivenletto, on kuin hanhien puutarha, lintujen muovaama maisema", hän toteaa. einari merikallio kävi täällä ELJA HERVA Krunneilla oli vilkasta luonnontieteellistä tutkimusta jo 1920-luvulla, jolloin oululaissyntyinen lintujen runsauslaskennan uranuurtaja Einari Merikallio tutki alueen linnustoa. "Krunnien linnusto edustaa huomattavaa kansallisomaisuutta. Sen jälkeenkin vartiointi oli pitkään tehotonta
Silloin edellisenä syksynä hukkuneita kalastajia etsimässä olleista henkilöistä jotkut tuhosivat suuret määrät pesueita Krunnien parhailta lintusaarilta." Väisänen kuvaa menoa lähiseutujen rauhoittamattomilla saarilla värikkäästi. krUNNiEN SUOjaTTU paraTiiSi LaidUNTajia. krunnien asukkaista suuri osa on merihanhia. rUOkiN MUNa. "Kalastajien majat vetävät puoleensa erinäisiä tyyppejä, jotka moottoriveneillään liikkuvat etsimässä munia syödäkseen tai rätkiäkseen niitä kämpän seiniin, sekä tappaakseen ne emot ja poikaset, joihin vain käsiksi pääsevät." Väisänen tarkasteli Krunnien kolmen parhaan lintusaaren Törön, Raiskan ja Isonkivenleton 52 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. Lintuja on jo niin paljon, että hyvistä pesäpaikoista on pula. laajalla rannikkoalueella", Väisänen kirjoitti. Muutama Oulun seudun kansanedustaja oli esittänyt Krunnien rauhoituksen purkamista. Tästä on jo hyvä näyttö vuodelta 1964. Väisänen piti ajatusta vastuuttomana. "Jos Krunnien rauhoitusta puretaan, annetaan häikäilemättömille merilinnuston pesueiden hävittäjille mahdollisuus romahduttaa pitkäaikaisen luonnonsuojelutyön tulokset. ruokki pesii mielellään kiven koloon
Luodolla pesineet selkälokki ja räyskä ovat vaihtaneet maisemaa. Kareilla sulkii jopa 4000 merihanhea. SUOMEN LUONTO 7 | 2010 53. krunnien tuulenpieksemän saariryhmän ruokkisaari on nimeltään Törö. merilinnuston pesiviä parimääriä ja havaitsi, että aluksi lintumäärät kasvoivat hitaasti. Ilma on täynnä ruokkeja ja harmaalokkeja. Niistä oli tullut laajalle vaikuttava lintupankki. ruokit meneStyvät ElJa HERva Törön taivaalla alkaa melkoinen vilske, kun veneemme lähestyy saarta. Vuonna 1971 parimäärä oli näillä saarilla kymmenkertainen vuoteen 1939 verrattuna. Kasvu sai merkittävästi lisävauhtia vasta 1952 jälkeen. Löydämme Hervan kanssa myös yksittäisiä tukkakoskelon pesiä. Väisäsen mukaan Krunnit saavuttivat asemansa yhtenä Suomen merkittävimmistä lintukeitaista ennen kaikkea aluetta vuodesta 1953 kuukausikaupalla vuosittain vartioineen perämies Erkki reinilän ansiosta. kaUkaNa MErELLä
Saarella täytyy käydä useamman kerran kesässä, jos mielii kaikki rengastaa. meriHanHien turvaSatama Ulkokrunnien ja Hailuodon kareilla sulkii keskikesällä parhaimmillaan yli 4000 merihanhea. Merihanhi välttyy pääosin metsästykseltä, koska pesimättömät linnut lähtevät pian sulkasadon 54 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. kivistä tehdyn labyrintin merkitys on edelleen arvoitus. haNhiSaari. Krunnien vaikutus säteilee laajalle alueelle. Ruokki on haastava rengastettava, sillä linnut munivat eri aikoihin. Toisin oli 1940-luvulla, jolloin laji oli metsästyksen ja munien keruun takia lähes sukupuuton partaalla. harmaantunut kalamaja seisoo Ulkokrunnin pihlajakarilla, missä voi tutustua myös jatulintarhaan. Viimeisimmässä laskennassa 2007 niitä oli 140 paria. Nyt lintuja on selvästi enemmän. Euroopan merihanhikantojen runsastumisen pääsyynä pidetään metsästyksen vähenemistä lajin tärkeimmällä talvehtimisalueella Coto Doñanan kansallispuistossa Espanjassa. Eri aikoihin kuoriutuvat poikaset lähtevät aika pian vanhempiensa kanssa muuttomatkalle uimalla. Nyt laji on hiljalleen palaamassa takaisin sinne, missä se ennen vainoa oli vakiintunut elämään", arvioi tutkija Sami Timonen Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Krunnien merkitys merihanhen vaikeimpien aikojen pohjoisena turvasatamana oli suuri. Näissä karikoissa lasketaan heinäkuisin kerralla jopa 1500 hanhea. Sosiaalinen ruokki onkin leviämässä myös muualle. Nyt sellaisia ei enää riitä kaikille. "Sulkivien hanhien määrä on kymmenkertaistunut 40 vuodessa", Herva kuiskaa, kun odottelemme piilokojussa merellä näkemäämme hanhiparvea saapuvaksi Isonkivenlettoon. Läheiseltä Raiskan saarelta laskettiin 2007 jo 49 paria ja ruokkien odotetaan leviävän entisille asuinsijoilleen Haukiputaan ja Simon saaristoon. Sinne ei vierailijoilla ole asiaa. Ruokit ovat sen sijaan menestyneet hyvin. Kun Herva kävi saarella viitisentoista vuotta sitten ruokkeja rengastaneen tunnetun pohjoissuomalaisen lehtikuvaajan Unto järvisen kanssa, kaikki pesät olivat ruokille tyypillisesti piilossa suurten kivien alla. Saarilla on Suomen pohjoisin ruokkiyhdyskunta. "Tässäkin näkyy yhdellä silmäyksellä jo kolme pesää, jotka ovat kyllä kivenkolossa mutta ylhäältä päin avoimia", Herva toteaa. "Itse asiassa ruokkiluoto kärsii jo asuntopulasta", Herva naurahtaa. "Ruokkikanta väheni ankarien talvien, munienkeruun ja metsästyksen takia 1900-luvulla. krUNNiEN SUOjaTTU paraTiiSi ihMiSEN jäLkiä. krunnien saariston isokivenletto on hanhien valtakuntaa
Väylän ruoppaus ja suojasataman rakentaminen matalaan ja tuulille alttiiseen Pihlajakariin on kallista. Esimerkiksi lokkilintujen, merihanhien ja ruokkien kannat ovat moninkertaistuneet. Tänä vuonna määrä oli talvehtimisalueiden kovan talven takia laskenut 190 pariin. Maakrunnisäätiö haluaa avata Ulkokrunnin paremmin tavoitettavaksi. Hankkeen kokonaiskustannukset olisivat yli 600 000 euroa. "Iin kunnan pitäisi tulla mukaan pienellä panoksella, mutta toistaiseksi halua ei ole löytynyt", toteaa Ulkokrunnin alueen nykyinen vartija kyösti juola. Erkki Reinilän mökistä tehdään museo. Kesällä 2009 löydettiin Perämereltä kaksi uutta merimetson pesimäpaikkaa: Siikajoen ja Hailuodon välillä sijaitseva Rautakallio sekä Haukiputaan Äijänkumpele. Vuosikymmenten saatossa asenteet ovat muuttuneet. Myös merikotkat verottanevat merimetsoyhdyskuntaa. Talvella tutkitaan hylkeitä, kesällä muun muassa lintuja, merenpohjaa ja alueen arkeologiaa. jälkeen etelään. Suunta on nyt tiukasta suojelusta sallivampaan suuntaan. Krunnit tutkimuksen tukikohtana kaukaisin krunnien saarista sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä rannikolta Iin edustalla. Ensimmäiset merkit ihmisen toiminnasta ovat 1500-luvulta. luotsiasema valmistui Ulkokrunniin 1872 ja pooki sen viereen pari vuotta myöhemmin. maakrunnisäätiö rauhoitti saaret 1937 ja päätös sai lainvoiman 1956. oulun yliopisto on käyttänyt vanhaa Kyösti Juola luotsitupaa vuodesta 1962. Saari on kuin hanhien puutarha. merimetSojen SillanpääaSema Ulkokrunnin pohjoispuolella sijaitseva Pohjanletto on ollut merimetsojen valtakuntaa ainakin vuodesta 2000. Myös pesineet hanhet poikasineen poistuvat Perämereltä yleensä ennen pyyntikauden alkua. Ensi kesänä Pihlajakariin on tarkoitus rakentaa avoin vierasmaja ja uusi vartijan maja. "1970-luvulla tässä oli iso järviruokokasvusto, joka on syöty pois, samoin kuin melkein kaikki heinäkasvitkin." Rannoilla kasvaa ryhminä rantakukkia, rantatädykkeitä ja terttualpeja sekä monia muita kasveja hallitun huolettomassa järjestyksessä. Viime vuonna laskettiin 240 paria. Suurin ongelma on kuitenkin kunnollisen sataman puute. Seurannoissa ei ole havaittu Pohjanleton merimetsoyhdyskunnan vaikuttaneen merkittävästi muiden lajien kantoihin. Maakrunnisäätiö haluaa avata Ulkokrunnin paremmin tavoitettavaksi. SUOMEN LUONTO 7 | 2010 55. Vahvistuneen merihanhikannan jälki näkyy erinomaisen hyvin juuri Isonkivenletossa. Silloin siellä havaittiin 31 pesivää paria. Tosin EU-rahaa on ollut tarjolla
Valkean meren pieni ihme Merilevän kerääjät palaavat vienanmeren matalikolta Muksalman saaren laiturille. Tyynenä päivänä laskuveden aikaan meri on antanut jodilta tuoksuvan lahjansa. tEKSti Ja Kuvat Juha taSKiNEN 56 SUOMEN LUONTO 7 | 2010
SUOMEN LUONTO 7 | 2010 57
Laiturilla on vastassa kahdeksanvuotias jura-poika, joka haluaa auttaa. Pelastaudun sattumalta levänkerääjien prikaatin rantaan. Lännestä kumpuavat Kemin saariston Kuzovan mereen uponneet tunturit, joiden kautta olin tullut, ja idässä häämöttää Äänisniemen kutsuva viiru. Hän opastaa kylän halki isänsä andrei krohmalovin luo. 45 vinksallaan olevaa vajaa, vehnälle tuoksuva leipomo ja pieni kauppa, johon mahtuu vain kaksi asiakasta. kahdeksansadan kilon saaliista saadaan kuivattuna reilut sata kiloa levää. Seuraavalla Valkean meren reissulla kysyn kuvauslupaa prikaatin johtaja Nikolai pantelejevitsiltä, ja hän jyrähtää: "Jumalauta, täällä ei kuvata, teette meistä pellejä siellä lännessä", mutta tovin päästä ravakka mies kantaa veneeseeni ukrainalaisen viinipullon nauraen: "Isviniti, anteeksi, sen kun ku- 58 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. Sillä aikaa kun potkuria taotaan, Jura neuvoo minut kirkon katolle. Levänkerääjät työntyvät ulos ihmettelemään vierasta ja tervehtivät lujaa kädestä puristaen. Kaikkialla kahisee piikkilankatelineille kuivamaan nostettua laminaria-levää. päiväpalkka punnitaan nosturissa. Takana aukeaa lapintiirojen kirkuva maa. vaLkEaN MErEN piENi ihME S olovetskin saarta kiertäessäni perämoottorin potkuri rikkoutuu kiveen. Työläiset asuvat entisessä kirkossa, jonka ristit on riivitty vainoaikoina alas, ja vierelläni istuu pieni enkelipoika. Sieltä näkyvät kaksikymmentäyksi asumusta, joita ei taloiksi voi mainita. Lupaan palata. 800 kilon päiväSaaliS on vielä pieni MErEN aNTaMaa. Ennen yötä potkuri on korjattu ja Jura saattaa minut ukkinsa viktorin kanssa turvalliselle väylälle Ison Jänissaaren suuntaan
Miehet venyttäytyvät ulos mökeistään ja nappaavat tragan, seitsemättä metriä pitkän sujakaksi höylätyn salkopuun, jonka päässä on katkaistu viikatteen terä ja siihen hitsatut kolme nostopiikkiä. "Olen tataari ja vaimo Ukrainasta, sieltä lapsemme lähettävät meille maailman parhaat suklaat ja hunajan." Pantelejevits on arvostettu johtaja. "Kesän aikana saamme merilevää kuivatuksi 160 tonnia. On laskuveden aika. Jalkavaivainen mies lähtee merelle ensimmäisten joukossa ja tuo usein suuremman leväkuorman kuin nuoret miehet. Nikolain vaimo kantaa pöytään ukrainalaista suklaata, hunajaa, ja voileipien päälle leikataan suussa sulavaa sian paksua silavaa. Hän kertoo prikaatin olevan Vienanmeren alueen suurin: nyt miehiä ja veneitä on kolmekymmentäneljä, kaikkialta suuresta maasta. piENi MUkSaLMa. Dieselmoottorit paukahtelevat käyntiin, ja puksutteleva letka loittonee kilometrien päästä kiertävälle matalikkojen hevosenkengälle. kirkon tornista näkee kaiken: jokaisen puuhat, matalikon nauhan ja sen, kuinka tuuli kahisuttaa kuivaa levää. Jodi tuoksuu, kun kare nostaa lämpöä matalikolla. Jokaisella on kesän ajaksi annettu kuusi metriä pitkä sekä kaksi ja puoli leveä karbas-vene. Jura istuu sadetakki vilkkuen isänsä viejatkuu sivulla 62 uu SUOMEN LUONTO 7 | 2010 59. Meri on tyyntynyt ja sumu kaikkoamassa. Tragat sujahtavat alas ja karbas-vene täyttyy. vaat, mutta minua ei saa kuvata!" Illalla juomme teetä hänen talossaan, jonka katolla liehuu pakasta vedetty Venäjän lippu. Tämä on rankkaa työtä, ja kaikki eivät tähän pysty vaan palaavat maihin häntä koipien välissä." Nikolai kertoo, että laiva hakisi pian arvokkaan lastin Arkangelin tehtaaseen, jossa levästä valmistetaan terveysvoiteita, kylpyuutteita, sampoita ja marmeladia
vaLkEaN MErEN piENi ihME iSä ja pOika. andrei krohmalov antaa juran ohjata kapeaa väylää, merivirtaa vastaan. 60 SUOMEN LUONTO 7 | 2010
Maitovalas purskauttaa vettä, partahylje seuraa veneiden kulkua ja hietamadot viihtyvät onkaloissaan nousuveden alla. Valoisa kesä ja yltäkylläiset virrat saavat meren kukkimaan. SUOMEN LUONTO 7 | 2010 61. vaLkEaN MErEN SEUraLaiSET
Partahylkeet ja arat norpat kiipustavat lepäämään kiville. Laiturilla nosturi narahtelee ja kuorma-auto murahtelee. Äkisti neljännellä meri syvenee, samenee ja täyttyy. Lapintiirat takovat taivaankantta, kirkuvat valkeiksi harmaat mökit ja kirkon. ressä veneessä reitillä, joka kiemurtelee karikoiden välissä. Päivä polttaa, meri tuoksuu. Krohmalovien perhe ahkeroi, mutta leikkeihinsä karannutta vilkkusilmäistä Juraa pitää patistaa välillä töihin. pOika ja vaari. Andrein päivän saalis on 800 kiloa, jota hän moittii pieneksi, sillä joskus saattoi saada jopa kaksi tonnia kerralla. "keSän päättyeSSä pilvet eivät voi meitä erottaa" Jura on kipittänyt mökkiin mumminsa vera krohmalevan luo tsajulle ja sitten syöttämään serkkunsa janan kanssa siipirikkoista kalalokkia. vaLkEaN MErEN piENi ihME Laivojen hautausmaalta alkaa lintujensuojelualue. Vesi pysyttelee alhaalla kolmisen tuntia. Kesän työpalkka on 60 000 ruplaa, noin 1500 euroa, ja siitä vähennetään veneen vuokra ja polttoaineet. Mustia karvasäkkejä näkyy kymmeniä, ja harmaansuuret "merijänikset" makoilevat raukeina muljauttaen välillä partaisen katseensa levänkerääjiin päin. Ensimmäisen joukossa laiturilla lastia purkamassa ovat Andrei ja Jura Krohmalov. Viktorukki on niittämässä heiniä Zina-vuohelle, kun leväkuorma tuodaan kivistä tietä kuivaustelineiden viereen ja kipataan alas. Levätyöläiset ehtivät polttaa hätäisesti tupakan ennen kuin saattavat oman levälastinsa kuivauspaikalle. Sama toistuu kymmeniä kertoja, ja sadoilla nostoilla karbas täyttyy. Isoimmat levät on leikattu, ankkuri nostettu ja merivirta vienyt uuteen paikkaan. Ankkurit molskahtavat. Kerääjät hajaantuvat mielipaikoilleen kuka minnekin. Jokainen kynnelle kykenevä purkaa levämyttyä, ja ne oikaistaan ja nostetaan ennen yötä kuivumaan langoille. Käyttökelpoista levää on kahta sorttia; dagidat ovat yleisintä, mutta loppukesän lämpö kasvattaa parhaan sahariniksi sanotun. Andrei työntää tragan pohjaan, leikkaa tarkasti pohjakiviin kiinnittyneen dagidat-merilevän tyven poikki ja nostaa kolmimetrisen suikaleen roikkumaan veneen reunojen yli. Laminariat hiiataan verkkoliinasta nosturin puntariin ja siitä kuorma-auton lavalle. Kaikki kiirehtivät nousuvettä vastaan satamaan. Jura kurkistelee veden alle seuraten punaisten meduusojen rytmikästä uintia ja näkee, kuinka maitovalaat puhaltautuvat pinnalle syvänteen partaalla. jura krohmalov tarkkailee, kuinka viktor-ukki takoo viikatteen terään pieniä hampaita, joilla sitkeä niittyheinä katkeaa. 62 SUOMEN LUONTO 7 | 2010
Hän tekee myös merileväsalaatin, johon on lisätty niityltä kerättyjä suolaheiniä ja jäykkälaukkaa. Pieni Muksalma on reilut kaksi kilometriä pitkä ja yhden leveä. Ainoa pysyvä on lapintiirojen jatkuva kirskunta. Näemme, kuinka Kemin suunnalta kumpuaa kohti jättiläismäinen ukkosrintama vetäen perässään salamaviittaa. Laskuvesi on kahdesti vuorokaudessa ja siirtyy joka päivä tunnilla eteenpäin. Viktor ja Vera asuvat talvet Solokan luostarin kylässä, ja lapsenlapset ovat saapuneet Arkangelista. Siellä poika kertoo tarinoita mäellä asuvista kummituksista, joita hän on nähnyt. Muksalman saarella kaikki on mahdollista, ja sitä toivoo myös pienen ystäväni unelmille tulla isänsä kaltaiseksi: hitsata laivoja valtamerille ja kerätä merilevää ukkinsa kanssa kesäisin. Usein myrsky sotkee ja ukkonen piiskaa. Aukinaisen ikkunan takana igor kovalchuk soittaa kitaraa laulaen: "Sinun täytyy tietää, että kesän päättyessä pilvet eivät voi meitä erottaa, nämä pilvet sinun kanssasi." Muksalma. Lapinsirrien säkenöivät joukot kirmailevat pienissä ryhmissä veden rajassa. Joka ilta kiipeämme Juran kanssa kirkon katolle katselemaan. Työn jälkeen Vera Krohmalova paistaa edellisenä iltana pilkittyjä sillejä. Vuorovesi liittää ja irrottaa sen hellästi Isosta Muksalmasta, jossa oli aikoinaan van- kileirien saariston tuhoamisleiri. Leipuri viktor valentinovits on paistanut koko prikaatille tuoreet leivät, joita työläiset kantoivat kainaloissaan majapaikkoihinsa. Jura opastaa, että semmoisen tullessa vastaan on oltava rohkea ja syöksyttävä suoraan haamun läpi, vain niin tehden paha kaikkoaisi. Pienen Muksalman unenomaiset päivät kulkevat meren rytmissä. Jura opastaa minut laivojen hautausmaalle, josta alkaa lintujen suojelualue. Hylättyjen veneiden päällä punajalkaviklot varottelevat ja poikasiaan puolustavat lapintiirat syöksyvät trrieeerr-kirouksin nokkailemaan Juran lippalakkia. Joskus kylän reunalta kantautuu laulu ja kitaran kaihosoitto. Muuna aikana huolletaan veneitä ja teroitetaan tragoja. Meri antaa minkä tahtoo
vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä, käsittämätöntä tai häiritsevää. äänestää voi kortilla, kirjeellä tai netissä. Ehdokkaiksi ei kelpuuteta aikaisempia vuoden turhakkeita, henkilöitä eikä yrityksiä. 3. suomen luonto aloitti kisan vuonna 2000. haku. 4. osallistu vuoden 2010 turhakkeen etsintään! mikä on sinun ehdokkaasi. osallistujia on tullut kaiken aikaa lisää, viime vuonna heitä oli lähes 2000. vuoden turhakkeen etsinnässä pyörähti käyntiin 11. Tulokset julkistetaan joulukuun lehdessä. asti. Ei kuitenkaan henkilö eikä yritys. osallistujien kesken arvotaan taitettava polkupyörä. Kaukaa tunturin juurelta on vaikea kuvitella, millaisia helmiä karulta vaikuttavan suurtunturin rinteet voivat piilotella. voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. 2. Asiantuntevat tekstit ovat suomeksi ja englanniksi. 52 Tilaa edullisesti suoraan kustantajalta www.metsakustannus.fi/kauppa tai puh. perusteluja ja valokuvia otetaan mielellään vastaan! kilpailuohjeet 1. 02077 29136 64 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. Arvaamattoman monimuotoinen kukkaloisto ja tunturikasvien värikkyys on merkillinen vastakohta tunturien haasteelliselle kasvuympäristölle. Ovh. Haluatko ottaa osaa kisaan, joka nostaa keskusteluun tärkeitä aiheita. sillä on myös haitallisia ympäristövaikutuksia. kilpailuaikaa on 31.10. palkinnon arvo on noin 400 euroa. Osallistu lähettämällä kortti tai kirje: suomen luonto/turhake kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköpostilla: turhake@sll.fi netissä: www.suomenluonto.fi/turhake kilpailuaikaa on 31.10.2010 asti. TUNTURIEN HELMET Jewels of the Fells Edustava valokuvateos ja tietokirja Suomen tunturiluonnon komeimmista maisemista ja niihin kätkeytyvistä kasviharvinaisuuksista. Palkittu valokuvaaja Pekka Luukkola tuo nämä luonnonihmeet ja niiden yksityiskohdat kaikkien ulottuville teknistä täydellisyyttä hipovalla tyylillään. mikä sinua ärsyttää, huvittaa, vihastuttaa, ällistyttää, turhauttaa...
Hiilidioksidin lisäksi pitäisi näet muistaa muutkin tuotannon päästöt, energiatehokkuus ja polttoaineen saatavuus. Nyt näin ei ole tehty. kOLUMNi Vahtikoira. Samalla rikin ja typen oksidien sekä hiukkasten päästöt kasvavat kuten myös kuljetukset. Hiilidioksidi pyörittää maailmaa, mutta maailma ei kuitenkaan ole pelkää hiilidioksidia. Ismo Tuormaa Ei syytä riemuun E nsi vuonna maakaasun polttoainevero nousee viisinkertaiseksi, kivihiilen kaksinkertaiseksi ja turpeen ei käytännössä juuri lainkaan. Venäjä ja ydinvoimayhtiöt kiitävät. Energiapalettia liikuttavat toki monet muutkin asiat kuin polttoaineen verotus, joka on vain yksi tekijä. Samalla Vapon turveparonit nauravat partaansa. äytännössä päätös merkitsee sitä, että esimerkiksi Helsingissä ja Vantaalla kivihiili nousee maakaasua edullisemmaksi polttoaineeksi. Vallankumouksellinen ympäristövero uhkaakin kääntyä ainakin lähivuosina seurauksiltaan osittain jopa farssiksi. Samalla turpeen verotuksen jääminen vain kymmenenteen osaan vaadittavasta nostaa turpeen suosiota kaikkialla, missä turvesoita löytyy revittäviksi lisää. M K inisteri Mauri pekkarinen (kesk.) pyyhkikin hallituksessa muiden puolueiden edustajilla pöytää. "Vapon turveparonit nauravat partaansa." Kirjoittaja on ympäristötoimittaja ismo.tuormaa@sci.fi SUOMEN LUONTO 7 | 2010 65. Niinpä jo ensi vuonna kivihiiltä poltettaneen pääkaupunkiseudulla pitkästä aikaa taas enemmän kuin maakaasua. Maakaasun voimakkaan ja pelkästään hiilidioksidiin perustuvan rankaisun muita vaikutuksia on kaupunkien voimalaitosten sähköntuotantokyvyn heikkeneminen, mikä taas johtaa kaupunkien ulkopuolisen ydin- ja kivihiililauhdesähkön lisääntyvään käyttöön. Veromuutosten tulisi olla ennustettavia, tosiasiallisiin päästöihin perustuvia ja vähitellen kiristyviä, jotta niin energiayhtiöt kuin asukkaatkin voisivat niihin varautua teknisesti ja taloudellisesti. Kovin kiltisti nämä tiskirätiksi suostuivat. Muutoksiin on annettava myös riittävä siirtymäaika, jotta energiatekniikka ja talous pysyisivät perässä. Energiapolitiikassa asiat ovat kuitenkin monimutkaisempia kuin äkkiseltään näyttäisi. Etenkin kunnalliset energiayhtiöt tarvitsisivat lisäksi varmuuden siitä, ettei seuraava hallitus taas romuta edellisen päätöksiä. Ilma- ja maalämpöpumppujen suosio varmasti kasvaa, mutta niin kasvaa myös suoran sähkölämmityksen ja muun luonnolle haitallisen tuotannon osuus. Tästä hallituksen päätöksestä ovat ehtineet tosin varauksin iloita jopa eräät ympäristötahot poliitikoista puhumattakaan. Ongelmana tässä energiayhtälössä ei siis ole energian kallistuminen sinänsä vaan se, että tässä muodossa se kohdistuu ympäristön kannalta useimmiten suositeltavaan sähkön ja lämmön yhteistuotantoon
Hiihtokouluun menin kuusivuotiaana ja kilpailemisen aloitin samoihin aikoihin. (019) 264 4200, s-posti: info@osmocolor.com, www.osmocolor.com Silkkivilla auttaa voimaan hyvin Mukavan ohut ja lämmittävä Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi aino-kaisa Saarinen rakastaa hiihtokilpailuja. Luonnon värit ovat upeita, eikä ole mitään mukavampaa kuin lähteä ulos kirpeänä ja kirkkaana syysaamuna. Mieluiten poimin puolukoita ja suppilovahveroita. Yleensä näitä fiilistelytreenejä on keväällä kauden jälkeen, jolloin lähden Lappiin, hiihtelen hiljakseen ja käyn vaikka välillä kahvilla. Tässä lajissa en laita itselleni tulostavoitteita. Omaa kehoa pitää tarkkailla jatkuvasti. Kotitalomme sijaitsi aivan latujen vieressä, joten silläkin on varmasti ollut osuutta asiaan. Silloin saan liikkua ulkona metsässä omaan tahtiin. Kasviöljy- ja luonnonvahapohjaiset Osmo Color Puuvahat höylätylle tai hiotulle puulle sisätiloissa. Lisätietoja: Sarbon Woodwise Oy, puh. Ihminen on sellainen, että hän haluaa mielellään saada itselleen jotain. Hiihto on työni, joten suurimmaksi osaksi keskityn hiihtäessä tekniikkaan ja siihen, että harjoitusteho on oikeanlainen. Tuntuu siltä, että aina marjastaessa pää suorastaan selviää ja samalla saa kerättyä itselleen tuliaisia, joita on ihana laittaa pakkaseen talven varalle. En ole mikään himopoimija, vaan kerään sen minkä ehdin ja jaksan. TOiMiTTaNUT jOhaNNa MEhTOLa KaSvoKKaiN ...parasta puulle "marjastus ja sie Paras vuodenaika on ehdottomasti syksy, koska silloin voin marjastaa ja sienestää. aLOiTiN hiihdON jo kaksivuotiaana, kun vanhempani laittoivat minut suksien päälle. Minulle tulee siitä hyvä mieli, saan vähän liikuntaa ja hermolepoa, omaa aikaa ajatuksille. Talven mittaan jos ja kun omat marjat loppuvat, käyn marjastamassa vanhempieni pakastearkulla. Kerätessä marjoja tai sieniä sanko täyttyy ja samalla saa tuntea saamisen iloa. Joskus on kuitenkin harjoituksia, joissa voi hiihtää vähän vapaammin. Marjastus ja sienestys ovat rentouttavinta puuhaa mitä tiedän. Myös marjastus ja sienestys kuuluvat hänen ykköspuuhiinsa. JohaNNa MEhtola iLMOiTa SUOMEN LUONNOSSa! Sitä lukee 113 000 luonnonystävää! (KMT syksy 2009 / kevät 2010) 66 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. Luonnossa liikkuminen on aina ollut perheemme yhteinen harrastus ja hiihto yksi tärkeä liikkumismuoto
Onneksi viime talvena saatiin eteläänkin lunta ja pakkasta. Uskon, että lentämisestä syntyy eniten päästöjä elämässäni. Marraskuussa pidettävä lumileirimmekin on muuttunut; aikaisemmin sai hiihtää kymmenien kilometrien lenkkejä lumisessa maisemassa, nykyään kierretään muutaman kilometrin säilölumilatua lumettomassa maisemassa. maailmanmestaruuskisoista hän on hiihtänyt neljä kultaa ja yhden pronssin. SUOMEN LUONTO 7 | 2010 67. OMa rEviiri Oma reviiri -osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen ja kulttuuriin. nestys ovat rentouttavinta puuhaa" pIIa aRNoUlD / skoy On mahtavaa hiihtää pikkupakkasella auringonpaisteessa, tuntea tuuli kasvoilla ja kuunnella luonnon ääniä. saarinen on voittanut kolme olympiapronssia. Etelä-Suomen talvet ovat olleet monta vuotta heikkoja. TaLvET OvaT NykyääN yhä enemmän myöhässä. Ensilumi sataa Lappiin useamman viikon myöhemmin kuin vaikkapa 15 vuotta sitten. Matkustan reilut 200 päivää vuodessa; enimmäkseen matkani suuntautuvat Keski-Eurooppaan ja Skandinaviaan. Uskon, että tulevaisuudessa kunnon talvikelejä on vielä luvassa. Alkutalvet ovat olleet niin leutoja, ettei lunta edes pystytä tykittämään, vaan edellisen talven lumia pitää säilöä purukasojen alle. Minäkin voisin tehdä oman osani ja matkustaa vähemmän. En toistaiseksi ole huolissani suomalaisen talven puolesta, mutta kaikkien pitäisi edelleen pitää mielessä ilmaston jatkuva lämpeneminen ja suitsia omia kulutustottumuksiaan. Toivonkin, että luvassa on yhtä luminen talvi kuin viime vuonna, mutta pakkasta saisi olla vähemmän. ENSi TaLvENa hiihdän noin 40 kisassa, ensimmäiset ovat Muoniossa Oloksella marraskuussa. Se antoi toivoa paremmasta. Kilpahiihdossa minua kiehtoo jännitys ja se, että saa laittaa itsensä likoon. Rakastan kilpailuja, ne ovat intohimoni." aiNO-kaiSa SaariNEN 31, urheilija, Hollola
Harmi vain, että puu rojahti myrskyssä", Seppänen sanoo. Kyllä meikäläisenkin katu-uskottavuus nousisi kohisten, jos osoitteena olisi Hyeenapolku tai Kalkkarokäärmeentie. MariaNNa LaihO makaSiini onko kärppä psykopaatti? Markus Bennemannin Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia inhimillistää eläimet psykopaateiksi, sarjamurhaajiksi ja tarkkaampujiksi niiden saalistustapojen mukaan. Jos kallis omakotitalo sijaitsee Peräkorvenhikiällä tai Paskolammentiellä, omistaja ei ehkä tykkää. "Yhtenäisyys auttaa postia ja pelastuslaitosta ja miksei tavallista kulkijaakin löytämään etsimänsä ja orientoitumaan seutuun", arkkitehti ja Tampereen kadunnimitoimikunnan sihteeri jouko Seppänen sanoo. Ne löytyvät Tampereeltakin katu-päätteisinä. Lähtökohtana on paikan historia ja ominaislaatu. Luonto on yksi virkamiesten inspiraation lähde. Kadunnimiä johdetaan myös lähteiden, mäkien ja järvien nimistä. Alkusanoissa kirjailija kuitenkin muistuttaa, etteivät eläimet tunnista oikeaa ja väärää vaan toimivat vaistojensa varassa, eivät murhanhimoisina. Kirjassa kuvataan huimia ja hauskoja saalistustapoja: kohdassa Psykopaatit on kärppä, joka käyttäytyy kuin raivotautinen tanssija saadakseen kanin kiinni. Katuja nimetään mielellään teemoittain. OMa rEviiri luoNto KaduNNiMiSSä Katu-uskottavuutta luonnosta Suomen suosituin kukka-aiheinen kadunnimi on Kielotie. Tikkurilan keskusta on muutenkin kuin kukkavihko; on Kehäkukantietä, Angervotietä, Kallioimarteentietä, Lustetietä ja Vihviläntietä. Niitä ei löydy muualta, ja se on plussaa. Kielotiellä voi asua myös Tampereen Muotialassa, josta löytyy muitakin kukkaaiheisia katuja. "Pahamaineinen talo saattaa leimata koko kadun. Mutta onko Tiikerinpolku tai Elefantinkatu Suomessa edes mahdollinen. Myös villieläimet loistavat poissaolollaan. "Harva ajattelee Jyväskylän tai Riihimäen kohdalla jyvää tai mäkeä. " hELSiNgiN Herttoniemestä löytyy kotimaisia petokatuja kuten Ahmatie, Kettutie ja Näätätie. Lisätietoja muun muassa teemapäivän retkistä: www.sll.fi/ geo. On Onkiniemenkatua, Pyhäjärventietä ja Isolähteenkatua. Kirjan mukaan kanit nousevat heinikosta ihmettelemään maassa kierivää, häntäänsä jahtaavaa, tanssivaa kärppää. Nimeämisellä tavoitellaan alueen identiteettiä. 68 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. Esimerkiksi Tampereen Iidesjärvi on tunnettu lintujärvi. "Tampereella on Jättikatajankatu, joka on saanut nimensä rauhoitetusta jättikatajasta. Mikä on astella Kurpantietä, Sorsankujaa, Hyypänpolkua tai Kuikankatua. Joskus asukkaat soittelevat, että kadunnimi pitäisi muuttaa, kun sillä on niin huono maine. jOSkUS aLUEEN alkuperään viittaavat nimet ovat hyvin paikallisia. Ja huonostihan siinä käy, siis kanin kannalta. Se löytyy lähes 70 paikkakunnalta, esimerkiksi Vantaan Tikkurilasta. Tosin kahta viimeistä kaikki eivät kasviksi tunnista. Geodiversiteetillä tarkoitetaan kallioperän, maaperän ja maan pinnanmuotojen vaihtelua sekä geologisia prosesseja, jotka muokkaavat maankuorta. "Meillä täällä Tampereella on paljon vielä luontoon liittyviä teemoja käyttämättä, esimerkiksi vuorokaudenkiertoon liittyvät nimet." Espoossa voi kävellä Päiväkummuntiellä ja Kuutamoisella. Itse asun Sudenkadulla, mutta harvoin sudet ovat mielessäni." Seppänen sanoo, että kadunnimien tulisi herättää positiivisia mielikuvia. Markus Bennemann: Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia, Atena 2010. jOhaNNa MEhTOLa saRa koIvURaNTa Geologinen monimuotoisuus kunniaan Suomen luonnonsuojeluliitto järjestää 25.9. Ennen pitkää nimi irtaantuu tarkoitteestaan ja muotoutuu omaksi itsekseen. ensimmäistä kertaa Geologian päivän, jonka tarkoituksena on kohdistaa huomio geologiseen monimuotoisuuteen eli geodiversiteettiin. "Miksi ei, jos alueelta löytyy jonkinlainen linkki villieläimiin", Seppänen sanoo. Entiseen loistoonsa se ei enää yllä, mutta historia elää kadunnimissä
Näyttely on esillä 27.2.2011 saakka Espoon kaupunginmuseossa Kamussa, Ahertajantie 5, Espoo, www.espoonkaupunginmuseo.fi. Mitä tapahtuu kun lähdemme pois ja luonto ottaa omansa takaisin. Mukana ovat kai Fagerström, heikki willamo, paavo halonen, kalle hamm, dzamil kamanger, Terhi heino, jorma Luhta, Tuula Närhinen, anni rapinoja, Sanni Seppo ja jenni Tieaho. Näyttely on avoinna 10.10. Teoksissa tutkitaan ihmisen suhdetta luontoon: miten me olemme luonnossa. Sen juuren sisältämät monet vaikuttavat aineet toimivat tutkimusten mukaan parhaiten yhdessä, kokonaiskasviuutteena tai -jauheena", kertoo Lappi luo -työohjelman luonnontuotetoimialakehittäjä irja Mäkitalo. Pohjoismaiden suurin ruusujuuriviljelmä sijaitsee Rovaniemellä. OMa rEviiri luoNNoN yrtit arktisissa yrteissä on voimaa Lapin lyhyt kesä antaa vanhoille yrtti- ja lääkekasveille erityistä puhtia. Monet saamelaisten ja viikinkien aikoinaan käyttämät yrtit ja niiden käyttötavat ehtivät jäädä vuosikymmeniksi unohduksiin, mutta viime vuosina pohjoisten yrttien kysyntä on taas kasvanut sekä Suomessa että ulkomailla. Hän oli kuollessaan noin 46-vuotias, sinisilmäinen, ruskeatukkainen ja 159 senttiä pitkä. Tutkimukset osoittavat, että Lapin lyhyt kesä vaikuttaa moniin kasveihin niin, että ne tuottavat tavallista enemmän suoja-aineita. 70 SUOMEN LUONTO 7 | 2010 kaI fagERsTRöm. Osa kasveista, kuten tuntureilla viihtyvä pohjanruusujuuri, on lisäksi rauhoitettu Suomessa. rovaniemeläisellä pentti Määtällä on pohjoismaiden suurin ruusujuuriviljelmä. aNTTI saRaJa makaSiini Luonto antaa luonto ottaa Salon taidemuseon Luonto antaa luonto ottaa -näyttely pohtii nykytaiteen välinein luonnon monimuotoisuutta ja kiertokulkua. Kasvin kuivatuista juurista val- rUUSUjUUria. Kasvit ovat myös puhtaita. Näyttelyyn on koottu valokuvia ja installaatioita 11 taiteilijalta. Se ylläpitää kestävyyttä fyysisessä ja psyykkisessä rasituksessa; esimerkiksi venäläiset kosmonautit käyttivät sitä avaruudessa. Ötzi löytyi 1991 Alpeilta Itävallan ja Italian rajalta. saakka, Mariankatu 14, Salo, www.salontaidemuseo.fi. Koska yrttejä tarvitaan suuria määriä ja saatavuus on turvattava, ei niitä voi kerätä aina luonnosta, vaan kasvista täytyy kehittää viljelyyn sopivia kantoja. "Ruusujuuri on yksi kiinnostavimmista kasveista. mikä ötzi oli miehiään? Ötzi Alppien jäämies -näyttely kertoo kuuluisan, yli 5000 vuotta vanhan muumioituneen ruumiin löytymisestä ja luo tutkimusaineiston avulla ainutlaatuisen kuvan esihistoriallisen ajan ihmisen elämästä. rUUSUjUUri virkiSTää ja kohentaa mielialaa. Siksi ne kiinnostavat niin lääke- ja kosmetiikkateollisuutta kuin ravintoloita ja elintarvikkeiden valmistajiakin
Väinönputki hyväksyttiin vuonna 2000 lääkeluetteloon. Kahden tai useamman kartan samanaikainen katselu on vaivatonta, sillä karttatasojen läpinäkyvyyttä voi säätää. Laineen ja iiris kalliolan Suomen lasten luontokirja on huikea elämys- ja tietopaketti Suomen luonnosta. Iso osa kirjan viehätyksestä muodostuu komeista kuvista ja Emmi kyytsösen suunnittelemasta leikittelevästä taitosta. Laine & iiris kalliola: Suomen lasten luontokirja, Otava 2010. MarjO jääSkä Karttoja tutkimaan! Kartoista kiinnostuneen kannattaa nyt naputella netissä esiin paikkatietoikkuna.fi-portaali (www.paikkatietoikkuna.fi). Myös osoite- ja paikannimihaku notkistaa karttapalvelun käyttöä. MarjO jääSkä SUOMEN LUONTO 7 | 2010 aNTTI saRaJa 71. Ympäristötyypeittäin etenevässä kirjassa tulevat tutuiksi esimerkiksi taajamien lähiölokit, lehtojen nisäkkäät ja tunturipaljakan karaistuneet kasvit. "Lääkekasveista tärkeimpiä on pyöreälehtikihokki, jota 4H-yhdistykset keräävät soilta Oulun seudulta. Tieto annostellaan mukavan kokoisina haarukkapaloina. Yltäkylläinen teos tuo luonnon olohuoneeseen mutta toisaalta myös houkuttelee ulos ovesta, näkemään ja kokemaan ihan itse. OMa rEviiri mistetaan ravintolisätuotteita. Siitä voi tehdä myös siirappia tai hilloa. Toisiaan sopivasti täydentävää tietoa saattaa löytyä vaikkapa muinaisjäännösten sijaintipaikkoja ja maastokarttaa tai ilmakuvia ja maaperäkarttaa tarkastelemalla. "Toinen tärkeä kasvi on väinönputki, joka on vanha saamelaisten ja viikinkien käyttämä yrtti. Olemme tehneet kihokilla viljelykokeita, koska kysyntää ei voida tyydyttää keruulla", sanoo Mäkitalo. "Lehtosinilatva on kiinnostava kasvi, joka rauhoittaa mieltä ja vähentää toistuvia tulehduksia. Eri karttatasoja voi tutkia yksitellen tai yhtä aikaa päällekkäin sijoitettuna. Väinönputken juuria, lehtiä tai vartta käytetään elintarvikkeissa viinan, leivän ja marmeladin maustajana. Hienonmakuinen tenonajuruoho sopii taas erityisen hyvin poronlihan marinointiin. Kihokilla on ostajia sekä Suomessa että ulkomailla muun muassa yskänlääkkeen ja hengitysteiden sairauksiin vaikuttavien lääkkeiden raaka-aineena. Lasse j. irja Mäkitalo näyttää lehtosinilatvaa, joka kukkii Lapin ammattiopiston näytetarhassa rovaniemellä. Laatukirja lapsille Lasse j. Suuria lähikuvia, informatiivisia lajipotretteja ja avaria maisemanäkymiä on runsaasti, ja ne on sijoiteltu sivuille lennokkaasti limittäin, lomittain ja päällekkäin. Nokkelat sanavalinnat keventävät tekstiä siellä täällä, mutta muuten tekijät luottavat itse aiheen vetovoimaan. Sen viljelyssä on onnistuttu vuosien kokeilujen jälkeen ristipölyttämään siemenistä itävä kanta." MaUSTEkaSvEiSTa kysytään myös haproa, pyöreälehtistä tunturialueen suolaheinää, joka on hyvä kalamauste. Sivuston palvelussa on tarjolla esimerkiksi Maanmittauslaitoksen, Museoviraston, Maaseutuviraston sekä Geologian tutkimuskeskuksen tuottamaa karttamuotoista tietoa maastosta, maaperästä, maankäytöstä ja liikenneverkostosta. Kasvin voimakkain vaikuttava aine on sen ohuissa, lankamaisissa juurissa ja sinisissä kukkakelloissa. Se vahvistaa vastustuskykyä ja nostaa valkosolujen määrää elimistössä, joten sitä käytetään muun muassa raskaiden syöpähoitojen tukihoitona", Mäkitalo sanoo. Tunturipoimulehteä, piharatamoa ja katajaa käytetään jo kosmetiikkateollisuuden raaka-aineena, mutta niillä on myös elintarvikkeina hyviä, toimivia vaikutuksia." riiTTa SaariNEN aNTTI saRaJa haprO LEhTOSiNiLaTva. Tiiviiden peruskatsausten lisäksi hauskaa, hyödyllistä ja ällistyttävääkin luonto-oppia tarjoavat erilliset tietolaatikot ja tietoiskut. "Yksi kysytyimmistä kasveista tällä hetkellä on niittymaariantuoksuheinä, jota käytetään tuoksu- ja maustekasvina
Viritetään tuoreella porkkananpalalla syötitetty rotanloukku myyrien ruohikkoon tallaamalle polulle, kuivan reunaojan pohjalle tai maanalaisen tunnelin suulle. Tällöin pyynnistä tulee vaivalloista taiteilua. Syötiksi käy pala tuoretta porkkanaa. Jos ei tiedä, kummasta suunnasta vesimyyrä on tulossa, loukun voi sijoittaa poikittain. Jos vesimyyrillä on sadonkorjuu vilkkaimmillaan, kohta kuuluu terävä naksahdus. Avattuun kohtaan viritetään hiirenloukku. Lapiolla mennään käytävän lattiatasoon saakka niin, että käytävän aukot eivät tukkeudu. Kuten Kasvi toteaa, vesimyyriä voi kotipuutarhasta harventaa loukkupyynnillä. Se on visusti rauhoitettu, vaikka matojahdissaan katkoo kasvien juuria ja voi aiheuttaa harmaita hiuksia muun muassa mansikanviljelijöille. Porkkanapenkissä tai perunamaan vaossa maanpinta on vesimyyrän käytävän kohdalla hiukan koholla ja maa nousee sitä mukaa kun käytävän kaivu etenee. Myös kontiainen synnyttää samannäköisiä kekoja. Painoin paikan mieleeni, hain vesurin ja otin pesän talteen. Vesimyyrästä eroon haluava maTTI moIsIo / kUvalIITERI "Vesimyyrien aiheuttamat tuhot ovat kaikkea muuta kuin vähäteltäviä." 72 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. Keppiä kiertämällä saadaan kolo niin suureksi, että kangassuikale on helppo ujuttaa sinne. Mikä voi mennä vikaan. Muutamia vuosia sitten loppusyksyllä löysin metsästä suuren ampiaispesän. Kun löysin pesän, asukkaat olivat poistuneet ja pesä hieman kärsinyt syksystä, hieno rakenne tuli kyllä hyvin esille. Vesimyyrä puhdistaa käytäväänsä ja työntää edellään maata, mikä hukuttaa loukun alleen niin, ettei se toimi saalistettavan ehtiessä kohdalle. Ajattelin tehdä seuraavan käsittelyn keväällä ja jättää kolot vallanneet myyrät talvimuonaksi pöllöille. KHO ei antanut valituslupaa. Pintarakenne on suomumainen kuten esimerkiksi pärekatossa. Nyt se on työhuoneessani. EErO väiSäNEN jyväSkyLä räväkärkinen keppi. Puoli vuosisataa kestäneen pikkunisäkäsharrastukseni perusteella totean edelleen, ettei mitään kattavaa keinoa vesimyyrien torjumiseksi ole. Kärsivällisyyttä vaaditaan, sillä pyyntiä pitää jatkaa ainakin pikkujouluihin asti ja vaikka kaikki kotitontin häntyrit saataisiin hengiltä, läheiseltä pakettipellolta voi levittyä uusia turisteja vielä sydäntalvellakin. Onko tässä ideaa. Kuten Mikkola kirjoittaa, materiaali koostuu ristikkäisistä kuiduista. Lajimääritys multaläjän muodosta ei onnistu. Tulee muistaa, ettei kaivaja välttämättä ole vesimyyrä. Tällöin itse loukulle on tehtävä syvennys sivulle niin, että vain syötti ja laukaisulaite jäävät keskelle vesimyyrän kulkuväylää. TErhO pOUTaNEN rUOkOLahTi Luonto ja kansalaisaktivismi voittivat Kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun Kuusamon energia- ja vesiosuuskunta Evo aloitti prosessin, jonka tavoitteena oli johtaa alueen jätevedet Iijokeen. Syntyi kansanliike Puhtaiden vesien puolesta, perustettiin Kurkijärven vapaa-ajan asukkaiden yhdistys ja muita aktivistiyhteisöjä. Lapioidaan siihen kohtaan kuoppa ja löydetään myyrän tunneli. Koska hiirenloukku on vesimyyrän pyyntiin hiukan pieni, se on asetettava taiten, jotta isku osuisi varmuudella otsan seutuun. Pesä erottui selvästi lehdettömästä koivusta noin metrin korkeudelta. Vetolujuus on suuri joka suuntaan. Otukset pitäytyvät maan alla ja jatkavat kaivuupuuhiaan. Kesällä tämä on melko helppoa. Kyllä saalista kertyy. Tärpätti karkottaa myyrät arno kasvi kehotti viime lehdessä (SL 6/2010) lukijoita kertomaan myyränkarkoitustavoistaan. Nuori koivu on taipuisa ja joustaa tuulen mukana eikä katkea helposti. Olen sulkenut puutarhan ja nurmikon laitamilla olevat kolot tällä hajuaidalla, jonka ulkopuolella myyrät saavat mellastaa vapaasti. Tutkin pesää läheltä ja totesin ampiaisten rakentaneen sen todella taitavasti oksien ja rungon varaan. Jos keot paljastavat myyrien olinpaikat, oppii kolon löytämään pistelemällä keppiä maahan. Vesi valuu pois eikä tule sisälle. Nyt voi vainajan käydä korjaamassa pois ja siirtää pyyntivälineet seuraavaan paikkaan. Ensin avataan käytävä jostakin tasaisesta kohdasta. Ero piilee siinä, että kontiaisen tekemästä keosta lapiointiaukko löytyy sormin kaivaen keskeltä. Kasat ovat kummallakin aivan yhdennäköisiä. Olen itse testaillut muutamia töttöröökapineita, joita en missään nimessä suosittele. Saatiin aikaan ensimmäinen yva-hanke. Puhdistamo oli tarkoitus sijoittaa korkealle vedenjakajalle Oulun tien varteen Kurkijärven kohdalle. Välineinä tarvitaan tärpätissä liuotettuja muutaman sentin levyisiä ja puolisen metriä pitkiä kangassuikaleita sekä ohut te- Ongelmat alkavat myöhäissyksyllä. Lisäksi pesä kapenee alaspäin, jolloin vesi tippuu jo ylhäältä suoraan maahan eikä kastele alaosaa tai lentoaukkoa. Viritetty pyydys lähiympäristöineen peitetään ylösalaisin käännetyllä pahvilaatikolla tai ämpärillä. Asetetaan loukku, minkä jälkeen koko ontelo on peitettävä ilmatiiviisti laudanpätkillä ja niiden rakoihin taputetulla mullalla. Kirjoitettiin yleisönosastoihin, otettiin yhteyttä eri luonto- ja ympäristötahoihin. Ruohikkoon ilmaantuu tuoreita multakasoja päivittäin. Näin käy usein. Vesimyyrien aiheuttamat tuhot ovat kaikkea muuta kuin vähäteltäviä. PohjoisSuomen ympäristölupavirasto ja Vaasan hallinto-oikeus hylkäsivät Evon hakemuksen. Alueen asukkaat olivat huolissaan. Viime kesän käsittelyn jälkeen ne ovat vasta nyt palaamassa kololabyrintteihin. Tämän ovat hoksanneet markkinamiehetkin. Vastauksen lopussa Mikkola pohtii pesän kiinnitystapaa oksiin ja toteaa asian olevan tutkimisen tarpeessa. Keon lähistöllä maa tuntuu jalan alla ontolta. Kokeilin menetelmää myös ylijäämätervalla ja sekin näyttää tehoavan. paavO virkkUNEN Kärsivällisyyttä vaaditaan Kuulun itse niiden Arno Kasvin soimaamien asiantuntijoiden joukkoon, jotka ovat lukemattomia kertoja joutuneet levittelemään käsiään eläinten aiheuttamista tihuista kärsiville kyselijöille. Oksat tukevat pesää joka suunnalta, joten tuulet eivät pääse repimään sitä rikki. Vesimyyrä tukkii teoksensa niin tiiviisti, ettei tunnelin suu paljastu sen paremmin sivusta kuin altakaan. aSkO kaikUSaLO LOppi tarvitsee vain lapion, tavallisen hiirenloukun, tyhjän pahvilaatikon tai muoviämpärin. Jos kolo on maan pinnalla, kepillä ujutetaan kangassuikale sinne ja suu peitetään tiiviisti. Asia on mietityttänyt minuakin ja tässä amatöörihavainto. Sen halkaisija oli 1415 senttiä ja korkeus noin 20 senttiä. Kaupan on kaikenlaisia maahan painettavia piippareita ja mystisiä värähtelyjä synnyttäviä aparaatteja. Kolo paljastuu kun keppi uppoaa viitisen senttiä lähes tyhjään. Mikäli verhoilu jää vajavaiseksi, myyrät tukkivat ilmavuodon ja täyttävät kuopan kattolaudoitukseen asti. LUkijakirjEET palaute@suomenluonto.fi TOiMiTTaNUT aLicE karLSON ampiaispesä on hieno rakennelma Viime numerossa (6/2010) oli mielenkiintoinen kysymys ja kauri Mikkolalla valaiseva vastaus ampiaispesistä. Ei aikaakaan, kun Evo löysi uu- Hiirenloukku käyttöön Vesimyyrät voi poistaa varsin vaivattomasti ja ilman myrkkyjä hiirenloukulla. Kaikkia mahdollisia tapoja kokeilleena auton pakokaasusta ja kolisevista tuuliväkkäröistä alkaen olen päätynyt todelliseen tehokeinoon, pineenitärpättiin
Kitka on Iijoen tavoin liian arvokas jätevesialtaaksi. MaiLi MUSTONEN riihiMäki kaasut, jotka tappoivat noin 9500 ihmistä ja noin 75 prosenttia kaikista eläimistä. aarNO MagNUSSON hELSiNki osallistu paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Näin ei kuitenkaan ole. Keltainen päätalo ja vehmas puutarha saattavat entisen maalaistytön haikeaksi ja iloiseksi yhtä aikaa. raiLi kaNNiLa, TaMpErE Vaarallisiksi naamioituneet. Nyt on Kuusamossa aika tarkastella tilannetta. vastanneiden kesken arvotaan Bambu-pyyhepakkaus. metso-ohjelma kukkaniityillekin Maamme lähes kaikki perinnebiotoopit ovat uhanalaisia ja vain murto-osa on erilaisten hoitotoimien piirissä. Tietoa, joka on kirjoitettu asiantuntemuksella ja taidolla. Erja vOUTiLaiNEN, yLiviESka SUOMEN LUONTO 7 | 2010 73. valitse tämän lehden paras juttu. Purkaukset kestivät 1784 helmikuuhun ja laavaa tuli noin 8000 kuutiometriä sekunnissa. mennessä. räpylänjälkiä perunamaalla 2. Ympäristöministeriön luontotyyppiselvityksessä on 13 sinänsä hyvää ehdotusta, miten perinnebiotooppeja voitaisiin säilyttää. Perinnebiotooppien hoitoon on tarjottu muun muassa maatalouden erityisympäristötukea ja viimeisenä konstina yhdistyksille suunnattua perustamis- ja hoitotukea. den reitin, suoraan vaarojen halki Maunun kautta Kostoon. Yksi oli kuitenkin joukosta poissa: vanhojen metsien suojelua edistävän Metso-ohjelman kaltainen perinnebiotooppien pelastusrengas, jossa laitumien, ketojen ja ahojen omistajille maksetaan korvaus suojelusta. Nyt oli pakko perustaa Iijoen suojeluyhdistys, johon tuli joukkoa kaikista Iijokivarren kunnista. Sen voitti Tellervo risku Tampereelta. Valitettavasti keinot eivät tepsi. Ongelmia ei vähennä se, että varsinkin metsänhoitoyhdistykset ovat suorastaan painostaneet maanomistajia metsittämään perinnebiotooppinsa piittaamatta lainkaan metsitettävän alueen luontoarvoista. Näin saatiin piste valtavalle prosessille, jossa oikeus voitti. Yksi säilyi: puhdas luonto ja sitä puolustavat ihmiset. Lainsäädäntö ehti uudistua, ympäristö- ja vesioikeutta jakavat viranomaiset vaihtuivat ja nimet muuttuivat. Islanti on jakautumassa kahtia, koska Euroopan ja Amerikan mannerlaatat vetäytyvät eri suuntaan ja siitä on syntynyt isoja rotkoja. Kovin moni viljelijä ei ole halunnut hoitaa uhanalaisia luontotyyppejään, sillä tiloilla riittää muutakin tekemistä kuin kukkaniityillä puuhastelu. Paikallista merkitystä omaavia hienoja poikkeuksiakin on, mutta kokonaiskuvaa ne eivät miksikään muuta. Evon käyttämät konsultit ovat tehneet alusta lähtien hyvää työtä vaihtoehtojen etsinnässä. Samalla muodostui 130 kraatteria. Vain murto-osa vielä kunnostettavissa olevien perinnebiotooppien omistajista haluaa solmia esimerkiksi kylä- tai luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa sopimuksen perinnebiotoopin hoidosta. Islannissa ne kulkevat nimellä Lakagigar ja itse purkaus nimellä Skaftáreldar. Sillä seikalla, että Evo oli valituksen tekemiselle asetetun määräajan jälkeen antamassaan vastineessa yhtynyt valitukseen, ei hallinto-oikeuden mukaan ollut merkitystä asiassa. Evo teetti tällä kerralla nopeasti vapaaehtoisen yvan. Suurin toivein vastaanotettu yhdistystuki on osoittautumassa suureksi kuplaksi. kesäkuuta syntyi 25 kilometrin pituinen syvä halkeama. Omistaja kun ei siitä yleensä saa rahaa, vaan tuki menee työn tekijöille. perinnemaisemat kuntoon 3. vaarallisiksi naamioituneet Vastanneiden kesken arvottiin säänkestävä sienikirja. Tästä saa sen kuvan että kyseessä oli vain yksi tulivuori ja että se oli jo olemassa ennen purkausta. Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Onnittelumme! Lukijoiden kommentteja: Lukiessani Räpylänjälkiä perunamaalla koin osallistuvani seurueeseen silminnäkijänä lopputulosta jännittäen. aULikki karTTUNEN, vaNTaa Perinnemaisemat kuntoon oli sykähdyttävä kotimaisema. KukkaniittyMetso olisi merkittävä askel oikeaan suuntaan. raiNEr rajakaLLiO SiMpELE parhaat jutut Suomen Luonto 6/2010: Laki-alueella muodostui 130 kraatteria Elokuun lehdessä sivulla 11 oli mainittu että "Islannin muistiinkirjoitetussa historiassa viimeisin ekosysteemejä järisyttänyt purkaus oli 1783, jolloin Lakitulivuori aktivoitui". Suurimman tuhon aiheuttivat myrkylliset 1. Sovelletut oikeusohjeet viimeisessä Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisussa, jolla Kuusamon kirkonkylän ja Kantokylän kalastuskuntien valitus jätettiin tutkimatta, ovat ympäristönsuojelulaki, vesilaki ja hallintolainkäyttölaki. On ollut upeata olla mukana näin pitkäjänteisessä ja jännittävässä työssä. Ympäristöministeriöllä ja eduskunnalla on jo kiire luoda keinoja, jotka ainakin madaltavat maapallon historian kuudetta sukupuuttotsunamia. Laki-alueella oli voimakkaita maanjäristyksiä toukokuun loppupuolelta alkaen 1783, ja 8. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 1.10. Kansainvälistenkin sopimusten mukaan luonnon köyhtyminen pitäisi saada pysäytettyä tänä vuonna
"Normaalisti eläimet levittäytyvät hieman laajemmalle alueelle." Gustafsson pohtii, jospa parven keskellä onkin jonkinlainen kolo maan alle? "Jos on, saattaisi olla mahdollista että konnien kutu tai toukat olisivat aiemmin huuhtoutuneet lammesta jonkinlaiseen maanalaiseen vesivarantoon, josta ne nyt ovat poistumassa." Poikaset olisivat jääneet lepäämään aivan veden rajaan, mikä on niille ihan tyypillistä käytöstä, mutta koska "veden raja" tässä tapauksessa on niin pistemäinen alue, olisi se pakannut konnatkin näin tiheään, eikä pitkin rantaviivaa kuten tavallisesti. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! TOiMiTTaNUT aLicE karLSSON Esko Rajala seurasi ruskosuohaukan saalistusta Esko rajala Mäyrystä kuvasi ruskosuohaukan Kuortaneen Nisosjärvellä naurulokki kynsissään. "Pystytin heinäkuun lopussa kuvauskojun järven rannalle ja toivoin haukkojen tulevan kuvausetäisyydelle", hän kirjoittaa. "Jos ruskosuohaukka nappaa kuukauden aikana vaikkapa viisi poikasta päivässä, 150 poikasen menetys ei tuhansien poikasten määrässä paljon tunnu." Esko RaJala ari ahlfors löysi Uudestakaupungista lammen rantamilta heinäkuun alussa kasoittain rupikonnan poikasia. "Tämä on kuitenkin vain arvailua, todistettavissa olevaa teoriaa pikkukonnien käytökselle en valitettavasti pysty antamaan", Gustafsson myöntää. havaiNTOkirja havaintokirja@suomenluonto.fi. "Ne viihtyivät paikalla noin viikon ennen kuin hajaantuivat", hän kertoo. "Kuvassa on suuri joukko aivan nuoria rupikonnia, jotka ovat juuri käyneet läpi muodonvaihdoksen ja nousseet maalle", hän toteaa. Mysteerion ratkaisi kasviasiantuntijamme Seppo vuokko, jonka mukaan kyseessä on keskieurooppalainen vuoristometsien metsäalppikello (Soldanella montana). Viime kesänä järvellä pesi 2300 parin naurulokkiyhdyskunta sekä ruskosuohaukkapari. Vuokon mukaan metsäbiologian professori viljo kujala (18911977) toi Tsekkoslovakiasta alppikellon siemeniä, jotka hän kylvi Ruotsinkylään Metsäntutkimuslaitoksen koeasemalle. "Kasoja oli itse asiassa useampi muutaman metrin päässä toisistaan ja kussakin oli useita satoja yksilöitä." Pyysimme kummalliseen ilmiöön valaistusta sammakkoasiantuntija joonas gustafssonilta. Kasvi viihtyi hyvin ja sieltä sitä on siirretty muualle, muun muassa Sotkamoon. "Elokuun toisena päivänä ruskosuohaukkakoiras nappasi naurulokkikoloniasta yhden poikasen ja heitti sen ilmaan, jolloin perässä lentävä poikanen nappasi sen." Seuraavana päivänä kolmen tunnin aikana Rajala näki ruskosuohaukkakoiraan ottavan vielä neljä lentokyvytöntä naurulokin poikasta. "Jännittävä havainto joka tapauksessa." outo kasvi sai nimen Miliza Tuomioja-Ursin havaitsi Pallaksen luontopolulla viime kesäkuun puolivälissä yksinäisen, noin kymmensenttisen kasviin, jolle ei löytänyt nimeä. "Itse olen nähnyt alppikellon toisella luonnonsuojelualueella, Kotkan Langinkoskella, mikä sekin oli Sippolassa syntyneen Viljo Kujalan reviiriä." 74 SUOMEN LUONTO 7 | 2010 aRI aHlfoRs mIlIza TUomIoJa-URsIN ari ahlfors löysi rupikonnakasoja. Rajalan mukaan ruskosuohaukan saalistuksella on olematon vaikutus naurulokkikantaan. Todennäköisesti Pallaksen esiintymäkin on samaa perua
Pari viikkoa aikaisemmin toinen toukka alkoi koteloitua vastaavan laudan alla. "Pihallani on ollut monta mäntykiitäjän toukkaa, joista yksi oli kuvassa elokuun puolivälissä liikkunut makkara", raili Sallinen Lehmosta kirjoittaa. "Laitoin lautapalikan sen eteen, jospa se kelpaisi koteloitumiseen, muttei kelvannut. "Perhosia on ollut paljon, mutta nyt kun pellot on niitetty, kukkia ja perhosia on vähemmän." "Kimalaiset käyvät ruusuilla. Toinen havainto koskee naurulokkia, joka sitkeästi suojasi munia paahtavalta auringolta. "Linnut eivät hikoile, vaan ylimääräinen lämpö poistuu hengitysilman mukana. Tällöin linnun suuhun voi kertyä niin paljon limaa, että suu välillä täyttyy", Korhonen kirjoittaa. Elämä luonnon keskellä on mielenkiintoista." olli Korhonen kirjasi hellekesän ilmiöitä Luontokuvaaja Olli korhonen Suonenjoelta nappasi kuvia hellekesän ilmiöistä. Hänen pihapeltojaan hoidetaan, ja valtio maksaa viikatemiehelle palkan. Se ei jättänyt pesää hetkeksikään, ennen kuin ilta viileni. Erään turvetuotantoalueen huoltotien pienellä kostealla painanteella oli samanaikaisesti imemässä vettä yli neljäkymmentä pihlajaperhosta. Kuulin juuri, että se kuoriutuu vasta keväällä." Sallinen tarkkailee luontoa pihallaan vuoden ympäri. Niiden pesä on nurkkalistan alla, ja siellä pitävät majaa myös lepakot. kUvaT ollI koRHoNEN RaIlI sallINEN Raili Sallinen iloitsee pihan elämästä SUOMEN LUONTO 7 | 2010 75
ki luon ä y s , siil L S in os ti o nto els men f rt o h . Sienet varastoivat itseensä sienisokeria eli trehaloosia, joka on maitosokerin tavoin disakkaridi. Esimerkiksi kaupan siitakkeesta voi saada niin sanotun siitakeihottuman. LaSSE kOSONEN sienet miten kivipallo ajautui rantaan? Löysin ojaa peratessani läheltä Lohjanjärven rantaviivaa 94-kiloisen pallomaisen kiven. Jos kuori jatkuvan tallaamisen vuoksi rikkoutuu aina vain uudelleen, toistuvat haavapinnan korjauksetkin. kivi lienee peräisin hiidenkirnusta. Siksi männyn juuret joutuvat muita puita useammin alttiiksi tallaamiselle. Tekeekö se juurikänsiä? SEppO vUOkkO kasvit käNSäT. kuinka pitkän pyörimisajan satakiloisen kiven muotoutuminen on vaatinut. Jos juuren kuori rikkoutuu, haavaan syntyy kallussolukkoa, joka paikkaa haavan ja kasvattaa pinnalleen kuoren. Trehaloosin määrä vaihtelee eri sienilajeilla ja toinen laji voi olla turvallisempi syötävä kuin toinen. Osa saa vatsanväänteitä syötyään hyviäkin ruokasieniä. Normaalisti puiden juuret ovat karikkeen, sammalen ja maan suojassa. Joskus juuret kuitenkin paljastuvat esimerkiksi polkujen kohdalla. Rouskuissa tai mustatorvisienessä sitä todettiin vähän. Elimistömme sen sijaan pystyy käyttämään sokereita hyväkseen vain monosakkarideina. Sisä-Suomen maaseudulla asuvana minulla on perin vähän kokemusta muista puista. Erityisen paljon trehaloosia todettiin hallavahakkaassa, keltavahverossa, vaaleaorakkaassa, lehmäntatissa ja herkkutatissa. Tammi on monessa suhteessa männyn kaltainen. Millä voimalla saunaterassiamme nykyisin koristava kivi on noussut hioutumispaikastaan. Joiltakin tämä entsyymi kuitenkin puuttuu, ja tästä johtuu hyvienkin ruokasienten soveltumattomuus näille ihmisille. Jäätikköjoessa pyöristynyt kivipallo on löytynyt 11 80011 600 vuotta sitten mannerjäätikön reunaan kerrostuneen toisen Salpausselän etumaastosta. On huomattava, että Suomenkaan kaikkia ruokasienilajeja ei ole tässä mielessä tutkittu ja trehaloosin määrä vaihtelee suuresti myös sienilajin sisällä. Jonkin verran esiintyy myös sieniallergiaa. Kuin itsestään polut ohjautuvat kuiville, mäntyä kasvaville kankaille ja kiertävät kosteammat paikat. Trehalaasi-entsyymi hajottaa ohutsuolessa sienisokeria. hE M y oi t t it . Vain männyllä olen nähnyt tällaisia känsämäisiä kasvaimia juurissa, mutta sillä ne ovat melko yleisiä. Ihmisten ruoansulatus suhtautuu eri sienilajeihin eri tavoin. Ainoa hoito on välttää niitä sienilajeja, joista oireita syntyy. Lopputulos on känsämäinen. Vatsanväänteitä vain tietyistä sienistä voin syödä mainiosti kantarelleja, mustatorvisieniä ja herkkutatteja mutta jos syön suppilovahveroita, rouskuja tai kaupan herkkusieniä, saan heti vatsanväänteitä. Mitä ne ovat ja mikä ne aiheuttaa. Juuren kuori onkin erilainen kuin puun maanpäällisten osien kuori, usein ohuempi ja myös pehmeämpi. Kuusen juurissa taas on usein pitkä, paljas ja kuivunut haavapinta, jonka reunalla on pihkautunutta haavasolukkoa. N t ja vo et kir uom 9, 0 nos s ti ä a k ä e S tu on ey s e k e h s ht a ka ylu Lä gia n y ik k an y s tk ia: k ukaa opa olo e ko ost m int t, g öp ita hava lmiö hk La n i sä e än t ai l l in eh k o hd ma ma ää , i l s ös my a e in ai h yt et ä O S ky Ta OS N ON U yL i aS a Tv a Tij N TU aN Känsiä männyn juurissa Nummelanharjulla on ihan terveenoloisten mäntyjen juurissa omituisia kyhmyjä. Siksi juuri ei tarvitse yhtä tehokasta suojaa kuin runko. Mänty korjaa tallaukselle alttiiden juuriensa haavat kallussolukolla, jonka päälle kasvaa kuori. Kaikilla ihmisillä elimistö ei pysty pilkkomaan sitä ja tästä aiheutuu vatsavaivoja, ripulia ja ilmavaivoja, jotka muistuttavat suuresti laktoosi-intoleranssin aiheuttamia oireita. Kun joskus pääsen jalopuita kasvavaan metsään, katsottavaa on niin paljon, ettei polun poikki kulkeviin juuriin ehdi kiinnittää huomiota. ja ky a tai ko n Lu 510 @suo i, kohta utio M je e 0 a lu os n T va a Ta S. Jotkut eivät pysty syömään sieniä lainkaan. Mistä tämä voi johtua. Viimeistä sanaa ei varmastikaan ole vielä asiassa sanottu. Todennäköisesti lohkare päätyi löytöpaikalleen jo noin 12 000 76 SUOMEN LUONTO 7 | 2010 saRI NoRDlINg i! n e ES Tä kS eese fi to. Rannikko-Suomen metsissä ja puistoissa kulkevien kannattaakin katsoa, miten eri puulajit korjaavat jatkuvan tallaamisen aiheuttamia juurivaurioita. Asiaa tutkittiin Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa 1990-luvulla ja tätä kautta ilmiö pääsi julkisuuteen. Haavakohdassa lisäkasvu on niin runsasta, että känsät kohoavat useita senttejä muuta juurenpintaa ylemmäksi. Löytöpaikka on ollut ennen vuotta 1848 järven pohjaa. Jotkut saavat oireita keltavahveroista ja herkkutateista, toiset kaupan herkkusienistä. Harjuilla ja dyyneillä maaperä kuluu herkästi ja paljastaa juuret; kalliomailla ei juurten päällä kaikkialla edes ole suojaavaa maaperää
Sienten sienisokeri aiheuttaa monille vatsanväänteitä. Jäätikköjokiympäristössä nopeudet voivat olla moninkertaisia. Toisaalta jäätikköjokikuljetus pyöristää lohkareen ilman kirnuakin. halutuissa mustatorvisienissä sienisokeria on vähän ja vielä suositummassa keltavahverossa paljon. Asian varmistaminen edellyttäisi löytöpaikan kerrosjärjestyksen ja rakenteiden tulkintaa. Alppien jäätikköjokien nieluista on mitattu jopa 50 metrin sekuntinopeuksia. Jään alla paineenalaisena virtaava vesi kovertaa kallioon hiidenkirnuja kuljettamansa kiviaineksen ja kavitaation avulla. Myös alueen harjuissa satunnaisesti esiintyvät hiekkakivet pyöristyvät helposti. Kiven löytöpaikan luoteispuolelta Sammatin alueelta tunnetaan useita hiidenkirnuja. Kirnun keskellä vallinnut pystyvirtaus poisti pohjapyörteessä pienentyneet jauhinkivet ja kulumistuotteet. Todennäköisin vaihtoehto on graniitti, jonka tasalaatuisuus ja kuutiomainen rakoilutapa tuottavat pallomuodon lähtökohdaksi sopivia aihioita. Eräät matalat, vatimaiset kirnut ovat jääneet kehityksen alkuvaiheeseen. Kivipallon asema hiekan keskellä jättää sijaa tulkinnoille. Sama fysikaalinen ilmiö voi kuluttaa laivojen potkurit ja voimalaitosten turbiinisiivet rosoisiksi. Ellei lohkareen altakaan löytynyt karkeampaa ainesta, kivipallo saattoi pudota sulavasta jääseinämästä hiipuvan virtauksen kerrostamalle hiekkapatjalle. Kavitaatiolla tarkoitetaan veteen paineminimeissä syntyviä kaasukuplia, jotka luhistuvat seuraavassa hetkessä kasaan aiheuttaen ympäristöön paineaaltoja. kySy LUONNOSTa aSiaNTUNTijaT vaSTaavaT ERkkI makkoNEN / kUvalIITERI hErkkUja. Lohkareen luonteva lähtöpaikka on jokin Sammatin luoteispuolen graniittimäki. Niiden pinta on kuin mattakiillotettu. Vaikka löytöpaikalla ei ole näkyvää harjujaksoa, sellainen voi olla alueelle tyypillisesti piilossa myöhemmin kerrostuneen saven ja rantahiekan alla. Harjukivien kulkeutumismatka on harvoin enemmän kuin viisikahdeksan kilometriä. Hiidenkirnujen seinämissä näkyy sisään syöksyneen veden kulkua osoittavia spiraalimaisia kouruja. Jonkin tällaisen pyörteissä kivipallo on ehkä kieppunut. Kivilajin tunnistus valokuvasta on epävarmaa. Itse asiassa kirnuista löydetyt jauhinkivet ovat kuvan kiveä sileämpiä. Ne murentavat hitaasti lähellä olevia kivipintoja. Satakiloisen järkäleen kuljetukseen riittää runsaan viiden metrin sekuntinopeudella etenevä virtaus. Selitykseen jää siis aukkoja, jotka antavat tilaa saunaterassin tunnelmaan erottamattomasti kuuluville sinisille ajatuksille. TapaNi TErvO geologia sakaRI lINNa. Veden syvyys oli jäätikön äärellä yli sata metriä, joten myös jäälauttakuljetus on mahdollista. Alueen harjujen kulkusuunta on luoteesta kaakkoon. Muutamat sijaitsevat kalliotornissa tai kalliokohouman suojapuolella ja ovat toispuolisia siten, että onkalosta on kehittynyt vain puolikas. Luonnon myllyt ovat tehokkaampia kuin kullankaivajien puroihin rakentamat siipiratasmyllyt, joissa Lapin korukivet kiillottuvat myyntikuntoon muutamassa kuukaudessa. Ja aika. vuotta sitten
Äkämäpunkit ovat pieniä, vain millimetrin murto-osan mittaisia hämähäkkieläimiä. Sehän ei estä hääppöisesti hajun leviämistä. Onko kyse ruokavaraston peittämisestä lajitovereilta vai varoittaminen vaarasta. Silloin niitä kulkeutuu tuulen, lintujen ja hyönteisten matkassa myös puusta toiseen. Mutta kun metsähiiret etsivät ruokansa niukkavaloisissa olinpaikoissaan jopa umpipimeässä hajuaistin avulla, niin miksi sitten aarre yritetään naamioida. Pääskyset eivät pesinnän aloittaessaan voi mitenkään tietää tulevia säitä. Se (tai läheinen laji) elää myös harmaalepällä, joskin oireet ovat hiukan erilaiset terva- ja harmaalepällä. purin lastin ja totesin myrkkyä olevan edelleen lautasella. Kun olin kokeillut kaikki muut keinot, joilla yritin estää hiirien tulon kellariin, aloin muutama vuosi sitten käyttää myrkkyä (olin joutunut jo vaihtamaan kertaalleen hiirenpissalta vahvasti haisevat lattiaeristeet), ja se tehosi. Joskus nukka on lehden yläpinnallakin. Punkit talvehtinevat silmusuomujen suojassa. SEppO vUOkkO kasvit myöhäiset pääskyset Onko tavallista, että pääskysiä on Suomessa vielä syyskuun lopussa kuten sain todistaa viime vuonna helsingin viikissä ja Marjaniemessä. kySy LUONNOSTa aSiaNTUNTijaT vaSTaavaT Viisaita hiiriä Mökkimme kellarissa on metsähiiriä. hiiret peittivät myrkkylautasen sepelillä. Jospa tunnustelu ja sen jatkona maistelu ovat myös hiirien keinoja. ilkka koiviston mukaan siimahännät eivät ymmärrä syötin vaarallisuutta vaan yrittävät kätkeä herkun lajitovereiltaan. Tiikeriraitainen lepänlehti Löysin Tapiolasta syyskuussa tervalepistä lehtiä, joissa oli punaruskeita raitoja. Tämä viittaa siihen, etteivät hiiret todella ymmärrä myrkkyjen vaarallisuutta. Toiset lajit aiheuttavat samantapaisia nukkaäkämiä koivujen lehtiin. Syksyllä punkit joutuvat jättämään suojaisen kotinsa ja vaeltavat oksille. Lapissa havaittavat viivyttelijät lienevät tällaisia yksilöitä. saakka. Samoja metkuja harrastavat minunkin metsähiireni, jokasyksyiset kellariin änkeävät asunnonetsijät. Muualtakin Suomesta tuli havaintoja myöhäisistä pesinnöistä. Kallistun kysyjän esittämistä vastausvaihtoehdoista ensimmäisen puolelle. Seppo vuokon kotona Savitaipaleella haarapääskyn poikaset lähtivät lentoon 2009 syyskuun ensimmäisen viikon lopulla, mutta yöpyivät vielä pesässään 10.9. Niitä kerääntyy päämuuton jälkeenkin rehevien, hyönteisravintoa tuottavien vesistöjen liepeille, etenkin etelärannikolle. Aluksi nukka on kellertävää, mutta muuttuu syksymmällä punaruskeaksi. Siellä, karvojen muodostamassa holvistossa, kelpaa punkkien elellä ja lisääntyä suojassa lehden pinnalla kulkevilta pedoilta. Pääskysiä tavataan yleisesti vielä syyskuussa. Laitoin pahvilautaselle rotanmyrkkyä, joka oli parin viikon päästä peitetty sepelillä. Äkämäpunkit imevät ravintonsa kasvien solukoista. Ne ovat tavallisesti värittömiä, lyhytjalkaisia ja muodoltaan miltei matomaisia otuksia, jotka on paljon helpompi määrittää isäntäkasvinsa ja siihen aiheuttamiensa oireitten kuin ulkonäkönsä perusteella. Silloin katteen teko saattaa hyvinkin palvella aarteenpiilottajan etuja, kun tunnustelija saa ensi koettelemalla suun täydeltä kelvotonta tavaraa. Lämpiminä kesinä pääskyt saattavat pesiä loppukesällä toisen kerran, ja mikäli lämpimiä säitä riittää, poikueet selviävät lentoon vielä syyskuun puolella. Mikä lehtiä vaivaa. Kylmät ilmat saattavat hidastaa vielä emojen varassa elävien poikasten kehittymistä. Yläpinnalla äkämien kohta näkyy muuta lehden pintaa vaaleampana. Viimeiset pääskyt nähdään Suomessa yleensä lokamarraskuun vaihteessa. Viimeisen kerran ne kävivät pesällään 14.9. Lepännukkaäkämäpunkin sylki saa lehden kasvattamaan kärjestään sienimäisesti (tervalepällä) tai nuijamaisesti (harmaalepällä) laajenneita karvoja. Haarapääsky on viimeinen lähtijä, mutta parvista saattaa löytyä lokakuun alkupuolelle saakka myös räystäspääskyjä ja törmäpääskykin. SEppO vUOLaNTO linnut 78 SUOMEN LUONTO 7 | 2010 maRkkU alHo aImo INkIläINEN. Vai erehdynkö uskomaan hajuaistia ainoaksi ruuanetsintäkeinoksi. Punkin syljessä olevat hormonien tapaiset aineet ärsyttävät kasvin kasvattamaan poikkeavaa solukkoa. Rottien kykyvalikoimaan tämä kyllä kuuluu, ja se mahdollistaa rottayhdyskuntien pysyvyyden sekä rottien pitemmän elinkaaren verrattuna pienempiin sukulaisiinsa. iLkka kOiviSTO Nisäkkäät TaLLESSa. Suonien välissä lehtien alapinnalla olevaa nukkaa aiheuttaa lepännukkaäkämäpunkki (Acalitus brevitarsus)
Siksi supikoiria on pyritty vähentämään, ja laji onkin lähes koko vuoden rauhoittamaton. Supikoirat valloittavat uusia elinalueita tehokkaasti, koska pentueet ovat isoja ja emot varovaisia. Oliko emo vaihtanut pesäpaikkaa vai olivatko pennut äkkiä itsenäistyneet. Supikoira tuli Suomeen jäädäkseen. Mantukimalaisnaaraan takapäähän on tarrautunut maamehiläiskoiras. ten houkuttelijana on jokin naarasferomoni, siis hajuaine. Niin sanottuna haittaeläimenä pitämisen lisäksi supikoiraan kohdistuu vielä toinenkin syyte. Kimalaisella ei kuitenkaan pitäisi olla hätää tilanteessa. kaUri MikkOLa selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet SUOMEN LUONTO 7 | 2010 HaNNa JäRvINEN mihin supikoirapentue katosi? Viime vuonna supikoiria saatiin saaliiksi noin 170 000 yksilöä, mutta kanta ei näytä supistuvan. Lienee tuhoon tuomittu. kySy LUONNOSTa aSiaNTUNTijaT vaSTaavaT kOTOUTUNUT. Eräänä päivänä pentue oli hävinnyt. Ojakellukan kukassa vierailevan kimalaisen, ehkä mantukimalaisen, takapäässä tapahtuu jotakin todella outoa. Pistiäisasiantuntija juho paukkunen selvitti, että varsin selvästi sen takalistossa keikkuu maamehiläisen koiras, Andrena. Todennäköistä on, että emot olivat kokeneet paikan vaaralliseksi ja johtaneet poikueen turvallisempana pitämäänsä paikkaan. Minkä sortin "rokotuksen" kimalainen sai. Tosiasiat on pakko tunnustaa. Tämä ennen kuulumaton yhdistelmä voisi johtua joko siitä, että maamehiläinen hamuaa mettä, jonka tuoksun se on tuntenut, tai sit- vapaaMaTkUSTaja. Tuskinpa poikue oli jo hajaantunut, sillä vielä täysin liikuntakykyisetkin poikaset seurailevat usein jonossa emoaan. Supikoira on siten meillä kutsumaton vieras, jonka vähentäminen katsotaan hyväksyttäväksi, ellei suorastaan tarpeelliseksi. Ehkä sen merkitys onkin siinä, että sen pyyntiin kohdistuva kiinnostus vähentää maamme alkuperäiseen riistalajistoon kohdistuvaa metsästyspainetta. RaIJa ollIkaINEN 79. Koska supikoira on tehokas lisääntyjä, ja sen kanta kestää hyvin verotusta, se on hyvä pyyntikohde niille, jotka haluavat eläimiä pyydystää. pentuja oli yhdeksän. pesän paljastuttua poikaset siirretään vikkelästi turvallisempaan paikkaan. Meillä oli Somerolla entisen navetan alla supikoiraperhe. Joka tapauksessa, supikoira on valloittanut lähes koko Suomen ja näyttää sopeutuneen hyvin täkäläisiin oloihin. MaTTi hELMiNEN Nisäkkäät mikä kimalaista kiusaa? Näin kimalaisen, jonka peräpäässä oli jokin otus. Liekö sitten kimalainen kuningatar vai työläinen, se on joka tapauksessa naaras, sillä sen takaraajassa näkyy siitepölyä. Tutkimusten mukaan lajin vaikutusta esimerkiksi riistalintukantoihin on kuitenkin vahvasti liioiteltu. Poikasten lukumäärä (9) ei ole poikkeuksellinen, sillä suurempiakin poikueita on monasti havaittu. Supikoiraan Suomen luonnossa liittyy ongelmia. 1920-luvulta alkaen Neuvostoliitossa siirrettiin supikoiria maan kaukaisimmista itäosista sen Euroopan puoleiseen osaan, josta laji sitten omin avuin levisi myös Suomen puolelle. Sitä pidetään haitallisena pienpetona, joka tuhoaa lintujen pesiä. Se on kiistämättä vieraslaji, joka on päässyt Suomen luontoon vain ihmisen toimien tuloksena. Kannattaa tarkennella näköään kimalaisten takapäähän, siellä voi sattua kummallisuuksia
(09) 2280 8210. 1. Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelua. Lahjatilauksen voit tehdä sivun 81 tilauskortilla internetissä www.suomenluonto.fi soittamalla tilaajapalveluumme p. 4. a) mittaushistorian korkein. 7. Maapallon keskilämpötila oli tammiheinäkuussa a) mittaushistorian korkein b) mittaushistorian toiseksi korkein c) tavanomainen 9. Geologian päivää. Vienanmerta.. Mistä haperot ja rouskut erottaa parhaiten. 8. 5. 2. Marjastuksen ja sienestyksen. pähkiNöiTä Anna lahjaksi viiden tähden luontolehti! Suomen Luonnon lahjatilaus on tyylikäs tapa muistaa päivänsankaria, läheistä tai ystävää. 3. Ne ovat Suomessa kasvavia lihansyöjäkasveja. 8. Mitä teemapäivää vietetään 25.9.. 7. Luonnonystävän ykköslehdestä on iloa koko vuodeksi. 1. Mitä kasveja ovat pyöreälehtikihokki, karvayökönlehti ja piilovesiherne. Ohraa. 4. Minkä niminen on ainoa luonnonvarainen rapumme. 3. C) on hullukaali. Minkä harrastuksen parissa hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen rentoutuu. Rouskuista tihkuu maitiaisnestettä, haperoista ei. Mosku. Mikä näistä kasveista on vanhoista kirkkotarhoista tuttu hullukaali? a B c vastaukset: 10. 10. Mitä viljaa kurki syö mieluiten. 2. Mitä merta kutsutaan myös Valkeaksi mereksi. Lahjatilaus sisältää onnittelukortin (kuvassa), jolla voit kertoa siitä lahjan saajalle. A) on rohtosuopayrtti ja B) on tummatulikukka. 9. 5. Jokirapu. TImo NIEmINEN TImo NIEmINEN Ulla salo 6. Millä lempinimellä sompiolainen Aleksanteri Hihnavaara tuli tunnetuksi. 6
Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... SUOMEN LUONTO 7 | 2010 81. (09) 228 081, sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2010. FSC-sertifikaatti on puolueeton, Joutsenmerkkiä vahvempi takuu luonnonmukaisesta metsänhoidosta. Allekirjoitus: ............................................................................................................................. (09) 2280 8210, 2280 8209, tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 63 euroa, kestotilaus 56 euroa. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: pohjoismaat 8, muu Eurooppa 13 ja muut maanosat 23 euroa. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Lahjatilaus on määräaikainen. lahjan antaja (laskutusosoite): Hansaprint oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .................................................................................. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto Vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 HELSINKI Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2010. Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... Sisäsivujen painopaperissa (Nova Press Silk) käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puhelin (09) 228 081 faksi (09) 2280 8232 sähköposti: etunimi.sukunimi@sll.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Juha Honkonen, 2280 8214, 044 0775 117 Toimittajat Antti Halkka, 2280 8203, 050 308 2795 Alice Karlsson, 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen (virkavapaalla) Johanna Mehtola, 2280 8274, 050 308 2186 Toimituksen assistentti Elina Juva 2280 8201 Ilmoitusmyynti BF Media Galia Suarez Katainen Myyntineuvottelija Puh. Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. tilauSaSiat internetiSSä: www.Suomenluonto.fi Suomen luonnon tilauS/oSoitteenmuutoS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2010. Määräaikaistilaus 12 kk (63 euroa) Määräaikaistilaus 6 kk (35 euroa) Kestotilaus 12 kk (56 euroa) Olen SLL:n jäsen (hinta 56 tai 49 , katso tarkemmin ohesta). Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Teen osoitteenmuutoksen. Suomen Luonnon painopaperilla on Joutsenmerkki. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .................................................................................. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto Vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 HELSINKI lahjan saaja: Nimi: ........................................................................................................................................ Vaatimuksia on asetettu muun muassa puun alkuperälle, kemikaalien ympäristömyönteisyydelle, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila, (09) 622 1440 Painopaikka Hansaprint Turku/SL10_07/2010 Suomen luonnon laHjatilauS Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Hansaprintillä on käytössä ISO 14001 -sertifikaatin mukainen ympäristöjohtamisjärjestelmä. Osoite: ..................................................................................................................................... Nimi: ........................................................................................................................................ Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): lähettäjä Allekirjoitus: ............................................................................................................................. Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... (09) 4559 0097 Fax (09) 4559 2246 Gsm 050 5707 924 galia.suarez@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki p. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 56 euroa ja kestotilaus 49 euroa. Nimi: ...................................................................................................................................... Osoite: ..................................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Irtonumero 7,5 euroa. Kaikki tuotantokemikaalit ja -prosessit täyttävät Joutsenmerkin kriteerit. Osoite: ..................................................................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 35 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen
Laitoksen tutkijat eivät saa omalla nimellään ja asiantuntemuksellaan osallistua keskusteluun esimerkiksi turpeesta ja ydinvoimasta ilman johdon hyväksyntää. lokakuuta 82 SUOMEN LUONTO 7 | 2010. Lisensiaatti Helysen johtaman klusterin 400 asiantuntijan yksi pääalue on vähäpäästöisen energian tuotanto. jäLkikirjOiTUS ERkkI makkoNEN / kUvalIITERI Tiedon vapaudesta S uomessa vallitsee mielipiteenvapaus, mutta näköjään ei tutkimuskeskus VTT:ssä. altiovarainministeriö päätti verottaa turvetta, vaikka hyvin vähän. Viimeisin kiista koskee turvetta. Helynen on kansainvälisen turveyhdistyksen (IPS) hallituksen jäsen. Turvetta ei ole Helysen raportin mukaan tarkoituksenmukaista verottaa, mutta kilpailevien polttoaineiden verotuksen voi jopa moninkertaistaa. Helsingin Sanomat paljasti, että tutkijan kirjoituksen oli sensuroinut VTT:n tutkimuspäällikkö Satu helynen. Siinä oli Helysen mukaan yksipuolinen näkökulma. H elysen Jyväskylän VTT:ssä tekemät selvitykset puolustavat turpeen käytön lisäämistä. Sillä on VTT:n Jyväskylän tutkimukseen läheiset siteet, jopa yhteinen laboratorio Enas. Selvityksen johtopäätös oli odotettu. Kun johtaja edistää raporteissaan ja järjestössään kaikkein suuripäästöisintä polttoainetta, alaisilla on ihmettelemistä. Tutkija yritti mielipidekirjoituksessa kertoa turpeen ilmastovaikutuksista. Se on turpeen käyttöä edistävä järjestö, jossa on mukana sekä tutkijoita että turveteollisuuden edustajia. VTT:n henkilökunnalla ei tätä vapautta aina ole. Sihteeristöä Jyväskylässä vetää turveteollisuusliiton toimitusjohtaja jaakko Silpola. Sillä on voimaa sanoa mielipiteensä. Suomelle yksipuolinen VTT on haitaksi, kun päätöksenteon kannalta tärkeää tietoa ja näkökulmia jää pimentoon. V SeuraavaSSa Suomen LuonnoSSa: aNTTi haLkka TOiMiTTaja antti.halkka@suomenluonto.fi Nyt on hyvä aika tutustua kääpiin 8 / 2010 ilmestyy 22. Miksi juuri turvehenkilöt. Helynen ja toinen VTT:n turveasiantuntija valittiin tekemään valtiovarainministeriölle selvitys kaikkien lämmityspolttoaineiden verotuksen kehittämisestä. Tällainen suositus oli varmasti mukavaa kuultavaa turveyhtiö Vapolle. Hän vastaa esimerkiksi turpeenkaivun pinta-alatarpeen arvioinnista ja on myös lehtihaastatteluissa puoltanut turpeen polton lisäämistä
LUONTOSaTU Höyhenpatterit P yrstötiaiset Sii ja Tserri olivat rakentaneet koivun oksalle hienon pesän. Sitten se kuiskasi Siille: "Muistatko, kun sanoit minulle, ettet aio tulla siskoni penskoja hoitamaan, ettei siitä ole sinulle mitään hyötyä. Siten ne pysyivät lämpiminä. Mutta miten. Yöorrella istuessaan ne sulloutuivat toisiaan vasten ja pörhistivät höyhenensä. Paha mieli oli kuin pois pyyhkäisty: kesästä tulisi sittenkin puuhakas! Poikasista kasvoi vahvoja ja reippaita, olihan niillä nyt kaksi ylimääräistä ruokkijaa. Kaikki pääsivät siivilleen. Auttaisimme poikasten hoidossa. Mutta niin vain hyvät lämpöpatterit saatiin!" aUra kOiviSTO ja kaTi kiNNUNEN Luontosadun kertojina vuorottelevat lastenkirjailijat Aura Koivisto ja Anne Petäinen. Talvella ei ollut helppoa: lyhyen päivän aikana oli saatava vatsa täyteen, jotta jaksoi kyyhöttää pitkän, kylmän yön puun oksalla. Oli ilma viileä tai helteinen, pesänpallerossa oli aina sopiva lämpö. Ajatelkaa talitinttejä ja muita ärhentelijöitä, jotka eivät siedä ketään lähellään. Se pyrähti kiireesti etsimään ruokaa lapsille. "Kerroin siskolle ja sen puolisolle meidän onnettomuu- K desta ja kysyin, saisimmeko liittyä heidän seuraansa. Kesä oli hukkaan heitetty, poikasia ei syntyisi, perhettä ei olisi. Tserri tunsi, että surun yli oli jotenkin päästävä. Kuvittajana on kuvataiteilija Kati Kinnunen. SUOMEN LUONTO 7 | 2010 83. Uusi pesä ei valmistuisi enää ajoissa. Huolella tehty pesä tuhoutui! Se oli myttyränä maassa, kaikki munat kokkelina... Sii ja Tserri tunsivat itsensä tärkeiksi ilman niiden apua pesue ei olisi selvinnyt näin hienosti! V ähitellen tuli syksy, ja sitten talvi lumihankineen ja pakkasineen. Sii istui lohduttomana rantalepikossa eikä halunnut tehdä mitään: se vain nökötti ja tuijotti eteensä. un pesän tuhoutumisesta oli kulunut pari viikkoa, Tserri tuli puolisonsa luokse innosta täristen. Mutta miksi minä niitä auttaisin. Siinä oli höyheniä, heiniä, jäkäliä ja tuohta. Ukkosmyrsky iski ja tuulenpuuska kaatoi kuusen, joka rojahti pyrstötiaisten puun päälle. Ei niistä ole minulle mitään hyötyä." "Lähde nyt katsomaan, miten söpöjä höyhenpalleroita ne ovat!" Tserri houkutteli, ja lopulta Sii suostui. Pitääkö nyt mennä kadehtimaan muiden onnea?" "Ei meidän tarvitse kadehtia", Tserri sanoi. Vieläkö olet samaa mieltä?" Sii tirskahti. Sen jälkeen nuoriso hyöri aikuisten mukana, tarkkaili niiden tekemisiä ja otti niistä oppia. Sii oli hautonut munia jo pitkään, kun tapahtui onnettomuus. Reunimmaisilla linnuilla toinen kylki jäi ilman vierustoverin suojaa, mutta linnut vaihtoivat yön aikana vuoroja eikä kukaan kylmettynyt. Pyrstötiaiset pysyivät edelleen tiiviisti yhdessä. "No, ne ovat sinun sukulaisiasi. "Enpä arvannut... "Minun siskollani Tsepillä on naapurimetsässä pesä! Ja siellä kahdeksan poikasta! Hellyttäviä rääpäleitä tule katsomaan!" Sii tuijotti puolisoaan synkkänä. Kun Sii oli kurkistanut pesään ja katsellut suu ammollaan piipittäviä pienokaisia, sen sydän heltyi. Siinähän palelevat!" Tserri myhäili. "Olemme me pyrstikset fiksuja, kun autamme toisiamme. "Omia poikasia ei saatu. Ja nehän ilahtuivat kovasti! On aika homma hankkia sapuskaa kahdeksalle kasvavalle tenavalle!" Sii näytti nyrpeältä. Se kierteli metsässä seuraillen muiden lintujen puuhia
Palautusviikko 201042 767095-1007