Suomen Luonto 7/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ia a iSt Sm l a na li a ta om ur Su ojo ot u t v on lu 70 Vuoden laatulehti 2011 POLKU vie kulkijaansa HÄMÄHÄKKIEN syysMUUttO seittien varassa sIENIssÄKIN on suojeltavaa 7 Irtonumero 7,50 16.9.2011 VIPINÄÄ TUnTUrissa Suuri sopulivaellus puhutti retkeilijöitä ja toi tunturipöllön takaisin.
alkusyksy
Pähkänänkallio on tunnettu näköalapaikka. Vajaat kymmenen kilometriä sieltä ylävirtaan kuohuva myllykosken maisema valittiin Suomen kauneimmaksi lukijaäänestyksessämme 2009.. Syksyisin jokilaaksot pehmentävä sumu syntyy, kun ilmaa lämpimämpi vesi haihtuu ja tiivistyy pienenpieniksi vesipisaroiksi. Syyssumua Kitkajoella Kuva MaRkkU NIkkI / TeKsTi aLIcE kaRLSSON kUUSaMON Kitkajoki on kuulu komeista koskistaan ja jylhistä maisemistaan
alkusyksy
ne ovat tärkeää ravintoa monille linnuille etenkin talvisin. Valmiita syötäviksi Kuva MaRkkU NIkkI / TeKsTi aLIcE kaRLSSON kaTajaNMaRjaT ovat oikeasti marjamaisiksi paisuneita emilehtiä, jotka kätkevät suojaansa siemenet. ainakin metsojen, teerien, tilhien, viherpeippojen ja rastaiden tiedetään pistelevän niitä nokkaansa.. Kovat ja vaaleanvihreät marjat pehmenevät ja sinistyvät parin kolmen vuoden päästä kukkimisesta
monet sanoma- ja aikakauslehdet ovat jo nyt pahassa kustannusahdingossa levikin laskun, mainostulojen vähentymisen sekä postimaksujen korotuksen ja painopaperin hinnannousun takia. monipuolinen sanoma- ja aikakauslehdistö on keskeinen osa sananvapautta ja tervettä kansalaisyhteiskuntaa. PääkirJoiTus arvonlisävero karkottaisi lukijoita haLLITUSOhjELMaaN kIRjaTTU esitys yhdeksän prosentin arvonlisäveron langettamisesta sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksuihin on huonosti harkittu. tilaushintojen noustessa levikit laskisivat entisestään ja lehtiä jouduttaisiin lakkauttamaan. Hallitus siis haluaa mieluummin kuristaa sivistyksestä ja tukea ilmaston lämpenemisen kannalta pahinta energiantuotantoa. 54 6 miljoonaa tuntia luonnon hyväksi Vapaaehtoistyötä voi tehdä monin tavoin. 32 astu polulle. ahtaimmalla ovat kulttuuri-, tiede- ja mielipidelehdet. on hämmästyttävää, että myös kaikkein kulttuurimyönteisimmät puolueet ja kansanedustajat ovat hyväksyneet esityksen ilman vastalauseita. Verolla uskotaan saatavan 80 miljoonaa euroa tuloja. Vertailukohtana mainittakoon turpeenpolton verotuksen erityiskohtelu, jonka suuruus on 100 miljoonaa euroa. 28 Ruokkeja rengastamassa 38 Kyyn kuviot 40 Vaeltajat liikkeellä Luonto ja ympäristö 32 Paras matkaopas Polku. 48 Yhdellä jalalla osa sienistämmekin on uhanalaisia. Se on kuitenkin toiveajattelua, ja seurauksena olisi vain vahinkoa. tähän joukkoon kuuluu myös Suomen Luonto. Viime kädessä veron maksaisi lehden tilaaja. Se on suurten ajatusten siivittäjä ja vie aina perille. 6 SuomeN luoNto 17/2011 marika eerola Timo VeiJalainen / leuku. arvonlisävero kiihdyttäisi kierrettä, koska useimmat kustantajat joutuisivat laittamaan veron suoraan tilausmaksuihin. 18 Seittien varassa Hämähäkit muuttavat. toivottavasti viimeistään eduskuntakäsittelyssä lyhytnäköisestä esityksestä luovutaan. jORMa LaURILa päätoimittaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi Hämähäkit muuttavat äänettömästi mutta näyttävästi. Jaakko Heinonen 7/2011 Eläimet ja kasvit 16 Sienikimppuja lahopuulla mesisienet
vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Liisa Hulkko, (09) 2280 8203, 040 717 8550 (ma.) Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen (virkavapaalla) Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, (09) 2280 8234, 050 432 8421 (ma.) Toimituksen assistentti Elina Juva (09) 2280 8201, 050 452 2347 18 Retkeily ja matkailu 64 Lapin kauneimmassa kylässä suvannon kylä säästyi sodan ja rauhan ajan hävitykseltä. Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen (09) 4550 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. halkiheltta on nyt elinvoimainen laji. VaKiot 8 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 37 Kolumni 63 Vahtikoira 68 Oma reviiri 72 Havaintokirja 74 Paras juttu 74 76 81 81 Lukijoilta Kysy luonnosta Pähkinät Palvelukortti 82 Suomen Luonto 70 vuotta 48 Jorma luHTa suVi elo KanneSSa Lapissa vaeltavat tunturisopulit toivat muassaan myös tunturipöllöjä 4047. 54 vapaaehtoiset työssään. Hansaprintillä on käytössään myös ISO 14001 -sertifikaatin mukainen ympäristöjohtamisjärjestelmä. Tuomo niemelä Ihmiset ja elämäntapa 68 Kasvokkain allergiaprofessori Tari Haahtela pelastaa luontoa vapaa-aikanaan. Vuoden laatulehti 2011 Suomen Suomen Luonto 7/2011 70. Metsäkartoittajat etsivät suojelun arvoisia metsiä. 17/2011 SuomeN luoNto 7. Vaatimuksia on asetettu mm. Kaikki tuotantokemikaalit ja -prosessit täyttävät Joutsenmerkin kriteerit. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/SL11_07/2011 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. 80 Vuoden turhake haussa Sienten uhanalaisuus arvioitiin
Jos kurpille soveltuva elinympäristö ei ole tarpeeksi laaja ja tuottoisa, se ei kykene ylläpitämään riittävän suurta ja elinkykyistä yhteissoidinta. naaraat pesivät löyhänä ryhmänä soitimen lähiympäristössä ja huolehtivat jälkikasvusta yksin. uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa heinäkurppa määriteltiinkin äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. heinäkurpat eivät muodosta selkeitä pareja, vaan naaraat saapuvat koiraiden öiselle soidintantereelle ja valitsevat koiraan, jonka kanssa ne parittelevat. Luonto ja ympäristö nyt soidinniittyjä ei ole, mutta kurppa kukkoilee nyt rehunurmilla ja kesannoilla. ToimiTTaneeT aLIcE kaRLSSON ja jOUNI TIkkaNEN tekee paluuta Heinäkurppa Jo kerran suomesta sukupuuttoon kuollut laji on soidintanut maan kaakkois- ja itäosissa pitkin 2000-lukua. S uomesta sukupuuttoon hävinnyt heinäkurppa on tehnyt 2000-luvulla hidasta paluuta maamme pesimälajistoon. itäisessä Suomessa koiraiden yhteissoitimet ovat sijainneet suurten peltoaukeiden Tomi muukkonen 8 SuomeN luoNto 17/2011. Suurin osa pesintään viittaavista havainnoista on tehty itäja Kaakkois-Suomessa, mutta pesimäkanta on tiettävästi edelleen vain muutamia pareja. hEINäkURpaN paLUUN syitä ei tiedetä, mutta lajin nopeaan häviämiseen 1800-luvun loppupuolelta lähtien on ainakin yksi selkeä syy: elinpaikoiksi soveltuvien niittyjen katoaminen maatalouden muutosten seurauksena. Parhailla soitimilla voi olla kymmeniä koiraita, ja ne voivat olla käytössä vuosikymmeniä. Silloin pesintöjenkään onnistuminen ei ole taattua. tästä syystä ympäristöministeriö myönsi vuodelle 2011 rahaa heinäkurpan pesimä-alueiden inventointeihin Pohjois- ja etelä-Karjalaan
Ja vielä oleellisempaa: villiyrteistä on muuhunkin kuin korvikkeiksi. Suomen elinvoimaisimmalla soitimella, tohmajärven Savikossa, oli vuonna 2010 kuusi koirasta ja kolme ilmeistä naarasta. Villiyrttiruoista helpoimman, villiyrttisalaatin, voi valmistaa jopa luonnossa. pESIMäaLUEELLa ON OLTava myös pesäpaikaksi soveltuvaa harvaa pensaikkoa kasvava niitty tai viljelemätön pelto. näitä kaikkia löytyy ainakin Helsingin luonnosta vaikka muille jakaa, ja ne istuvat tyylikkäästi ravintolan lautasille. elinvoimaista kantaa ei synny. haRRI kONTkaNEN Jättipalsamia, mesijuurta ja kurtturuusun kukkia vILLIyRTTIEN eli luonnonvaraisten ruokakasvien sesonki ei lopu juhannukseen niin kuin usein uskotaan. syyskuussa kerään piparjuurta, pihasauniota, vesiheinää, niitty- ja ahosuolaheinää, merisinappia, maahumalaa, kurtturuusun terälehtiä, kuminan siemeniä, keto-orvokkia, jalominttua, jauhosavikkaa, isomaksaruohoa, kallioimarretta ja jättipalsamia. Valmista kotona perusvinegretti, pakkaa se mukaan ja sekoita löytämiesi villiyrttien kanssa ja avot, se on siinä! Kirjoittaja on Kämp Signé -ravintolan keittiömestari ja Villiyrttikeittokirjan (readme.fi, 2011) tekijä. Valmistimme villiyrteistä seitsemän ruokalajin menun. Niittysuolaheinä sopii keittoon. vieraslaji vai villiyrtti. Ravinnoksi on oltava runsaasti lieroja, mistä hyvänä merkkinä on runsas kuovien ja töyhtöhyyppien määrä. ikävä kyllä etelä-Karjalan viimevuosien soitimista ei enää yksikään ollut asuttu eikä uusia löydetty. lisäksi PohjoisKarjalan inventoinneissa löytyi kaksi uutta soidinta, joilla molemmilla oli kaksi koirasta. heinäkurppa-alueiden tehokas hoito olisi aloitettava pian, jotta lajin tulevaisuudennäkymiä parannettaisiin. keruureissuillani valitsen usein kohteita, joissa en ole ennen käynyt. Kurpan hyväksi kaavaillut maaseutuympäristön monimuotoisuuden lisäämiseen tähtäävät toimet hyödyttäisivät myös lukuisia muita peltoluontomme uhanalaisia eliölajeja. kahden tunnin keruuaikana kaikille täysin tuntemattomasta metsästä löytyi kahtatoista eri kasvia, jotka sopivat erinomaisesti ruoan raakaaineiksi. jättipalsamin varsi on nuorena maukas, ja syyspuolella voi kerätä sen kukkia. 17/2011 SuomeN luoNto 14/2011 SuomeN luoNto 9 9 mauri maHlamäki / VasTaValo. KIIKARISSA eVa-maria söderHolm / VasTaValo SaMI TaLLbERg rehunurmilla tai niukkakasvuisilla kesannoilla, sillä lajin suosimia laajoja niittyjä ja avoimia luhtia ei ole. Parhailla paikoilla on lisäksi kosteikko sekä laidun, jolla elää runsaasti peltolinnuille tärkeitä maaperän pieneliöitä. hyvän kurppa-alueen tunnistaa tavallisesti siitä, että suurella peltoaukealla on soitimeksi soveltuva nurmi tai kesanto, jonka kasvillisuus on tarpeeksi matalaa ja aukkoista. kotikäyttöön ne sopivat vähintään yhtä hyvin. Vastikään vedin villiyrttikurssin kymmenelle keittiömestarille, ja luonto osoitti taas monimuotoisuutensa. Paremman puutteessa pesä voi toisinaan sijaita viljellyn pellon pientareellakin. Jos toimissa nyt viivytellään, kurpan hyvin alkanut paluu jää lyhyeksi. Valmistimme niistä seitsemän ruokalajin menun, jonka sitten nautimme asiaankuuluvien viinien kera. Kaikkein tehokkaimmin viljellyiltä peltoalueilta, joilta maatalouden monimuotoisuuskohteet puuttuvat, heinäkurppaa on turha etsiä. näin luonnossa käyskentelyssä säilyy miellyttävä yllätyksellisyys. Keskimäärin muutamien koiraiden soitimet ovat olleet käytössä vain vuoden tai pari. Kesällä 2011 Savikossa havaittiin neljä koirasta ja yksi naaras. se on erittäin näyttävä ja makumaailmaltaan monipuolinen lisuke, joka sopii eväsleivän väliin, loimutetun kalan seuraksi tai nuotiolla kypsennetylle riistalle. ilahduttavaa paluuta tosin varjostaa soitimien vähäväkisyys ja pysymättömyys
lautahökkelit nököttävät paikallaan ympäri vuoden. Luonto ja ympäristö nyt hökkelirakentamista hillitään Enontekiön kunnan kaavaehdotus tuo kuitenkin myös uusia asumuksia. saanan marJa-liisa VäHämäki Naulateltat luovat tunnelmaa ympäri vuoden. KÄsIvarrEN LaPPI K ilpisjärven tunturimaisema ja luonto kiinnostavat matkailijoita. Kylän majoitustarjonta onkin kysyntään nähden alimitoitettua. Varmaa kuitenkin on, että Kilpisjärven maankäytössä kaikkia tyydyttävään ratkaisuun ei päästä koskaan." luomus toivoo puheenjohtaja miettisen johdolla, että aluetta kehitettäisiin kestävästi niin matkailussa kuin palveluissakin. ehdotus sisältää 500 uutta vuodepaikkaa. "ehdotuksessa on osoitettu liikaa uusia rakennuksia väärään paikkaan. Herkimpiä alueita ei pitäisi lyhytnäköisesti uhrata uudisrakentamiselle." lisärakentamisen sijaan miettisen mukaan voisi sijoittaa laatuun. luomus onkin ehdottanut, että Kilpisjärven ja Saanan alueelle perustettaisiin kansallispuisto. jOhaNNa MEhTOLa ENONTEkIöN kUNTa hyväksyi 2007 Saananjuuren aiemman asemakaavan, mutta rovaniemen hallinto- oikeus kumosi sen puutteellisten luontoselvitysten vuoksi 2008. ehdotus käsittää 70 hehtaarin alueen, joka ulottuu Saanan rinteen tunturikoivulehdosta Kilpisjärven rantaan. kILpISjäRvEN kyLäN raitti näyttää siltä, että siellä on panostettu villiin rakentamiseen. "Kunnan kannattaisi panostaa nykyisen rakennuskannan kunnostamiseen ja saneeraamiseen. alueelle on valmistunut Saananjuuren asemakaavaehdotus, jolla nyt paikoin villiä rakentamista koetetaan saada aisoihin. alueella on tehty laajat sammal-, maisema- ja luonnontilaselvitykset sekä natura-arviointi. MäkELä MyöNTää, että ristiriitoja Saananjuuren ja Kilpisjärven kylän alueen käytöstä on. uuden kaavaehdotuksen valitusaika päättyi heinäkuussa. Saananjuuren luonto on Kilpisjärven herkintä ja haavoittuvinta aluetta", luomuksen puheenjohtaja Antti Miettinen sanoo. miettisen mukaan niitä ei kuitenkaan ole kaavaehdotuksessa otettu tarpeeksi huomioon. niitä on kymmeniä myös Saananjuuren alueella, aivan Saana-tunturin kupeessa. Varsinkin norjalaisten matkailuvaunujen lisäosat, niin sanotut naulateltat, pistävät silmään. "nähtäväksi jää, mikä on kaava-asian lopputulema. naulateltoille ei ole haettu eikä myönnetty rakennuslupia. Haluttua rakennuspaikkaa olisi nykyisen retkeilykeskuksen ympäristö aivan Saana-tunturin juuressa. Kaavaehdotuksesta ainoana valitti luomus, joka on paikallinen luonnonsuojeluyhdistys. 10 SuomeN luoNto 17/2011. Suurin osa kaavoitettavasta alueesta on yksityisomistuksessa. "tässä uudessa kaavaehdotuksessa on annettu ehtoja myös naulateltoille ja niiden sijaintipaikkoja on tarkennettu turvallisuuden ja maiseman näkökulmasta", sanoo enontekiön kunnan rakennustarkastaja Eino Mäkelä. olisi kunnankin mielestä mukava, jos tietyt epäkohdat saataisiin hoidettua kuntoon
Kannustimena on 19791980 onnistunut kymmenen metsäpeuran siirto Salamajärven kansallispuistoon Suomenselälle. Kanta on kasvanut voimakkaasti ja nykyisin alajärvellä, Soinissa ja Vimpelissä käyskentelee jo 1076 metsäpeuraa. TERO pOUkkaNEN vyökultiainen palasi LappEENRaNNaN kuurmanpohjasta löytyi kesällä vyökultiainen (Chrysis equestris), joka on ollut lähes puoli vuosisataa kateissa maastamme. edellinen havainto tästä kauniista kultapistiäisestä tehtiin Hattulassa 1962. arosuohaukat ovat huvenneet hälyttävästi perinteisellä esiintymisalueellaan Keski-aasiassa, mutta havainnot länsi-euroopassa ovat lisääntyneet voimakkaasti. Hän esittää lisäksi poronhoidon kieltämistä Kainuussa, koska porot vievät peurojen elintilaa. taantumisen syynä pidetään petojen runsautta; etenkin ilveksen osuus saalistajana on noussut jyrkästi. nuoria arosuohaukkoja voi näkyä etelä-Suomen pelloilla nyt ennätysmäärä. DIck FORSMaN dick forsman lyhyeStI ika ösTerblad kainuun metsäpeurat turvaan pedoilta kaINUUSSa ON ENää 802 metsäpeuraa, kun niitä vielä kymmenen vuotta sitten oli 1700. sen avulla lämpötilaa voidaan arvioida taaksepäin, kun suorat lämpötilahavainnot alkavat vasta 1800-luvulta. jOUNI TIkkaNEN 17/2011 SuomeN luoNto 11. maa- ja metsätalousministeriö aikoo puolestaan selvittää metsäpeurojen siirtoa uusille alueille Suomessa. "luonnon monimuotoisuudelle se on parempi ratkaisu kuin Suomen metsästäjäliiton vaatima susien vähentäminen." myös eläkkeellä oleva oulun yliopiston eläintieteen professori Erkki Pulliainen ehdottaa Kainuun ilveskannan voimakasta harventamista. lisäksi muutamin paikoin Pohjanmaalla ja lapissa havaittiin säännöllisesti saalistavia aikuisia, mikä viitannee lintujen pesineen jossakin lähistöllä. runsaan myyräkannan turvin ainakin neljän parin tiedetään kasvattaneen poikasensa lentoon. Tero Poukkanen vasat ovat alttiimpia pedoille. arosuohaukat valtasivat Suomen kULUNEENa kESäNä arosuohaukat näyttävät lopullisesti vallanneen Suomen. luku saattaa tuntua pieneltä, mutta kun tiedetään, miten hankalassa maastossa laji Suomessa pesii, voidaan hyvällä syyllä olettaa todellisen määrän olevan moninkertainen. Kun luonnontilaiset arot on muokattu pelloiksi, laji on joutunut hakemaan elinympäristöjä taigavyöhykkeeltä. riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijan Jyrki Puseniuksen mukaan ilveskannan harventaminen voisi parantaa metsäpeuran selviytymistä. Parit jakautuivat Pohjois-Pohjanmaalta Kainuuseen ja etelä-lappiin ulottuvalle alueelle. monet isäntälajit käyttävät pesäpaikkoinaan kuolleiden puiden tai hirsirakennusten seinien koloja, minkä vuoksi metsätalouden tehostuminen ja vanhojen rakennusten purkaminen on ollut kultapistiäisille tuhoisaa. useimpien kultapistiäisten tavoin vyökultiainen elää toukkana muiden myrkkypistiäisten loisena. elinolot voivat parantua, jos kesän 2010 asta- ja Veera-myrskyjen kaatamaa puustoa maltetaan jättää keloutumaan. jUhO paUkkUNEN arosuohaukka on levinnyt rämeille, soille ja hakkuille. hikisin sukupolvi syntyi 1980-luvulla Oho! "Tä äl lä ma a- Ja me Ts äTalousmini sT eriö ss ä on iHm eT ely, eT Tä mikä Tä mä Pu na inen kir Ja on Ja miHin ne Vä iTT ee T Peru sT uVaT." Mi nis te ri Ja ri Ko sk ine n (kok .) ei tu nn e ym pä ris tö mi nis te riö n til aa ma a uh an ala iss elv ity stä . Ka inu un Sa no mat 5.8 .2011. vENäLäIS-SUOMaLaINEN katsaus osoittaa vuosien 1988 2008 olleen lämpimin ajanjakso pohjoisella pallonpuoliskolla viimeiseen tuhanteen vuoteen. katsaus kokosi yhteen yhdeksän eri tutkimusta, joissa mitattiin muun muassa jäätiköiden ja järvien pohjasedimenttien siitepölykerroksia sekä puiden kasvurenkaita, eli paleoklimaattista aineistoa. Pistiäisharrastaja Martti Raekunnas havaitsi neljä vyökultiaista pystyyn kuolleen haavan rungolla ja löysi samalla äärimmäisen uhanalaisia sinikultiaisia (Chrysis iris) ja isosorjoampiaisia (Symmorphus murarius)
jos runsas puolet siitä tulee merikalasta, ja kalan dioksiinipitoisuus olisi 12 pikogrammaa grammassa, niin lohta voisi syödä 100200 grammaa kuukaudessa." SUOMaLaISTEN dioksiinialtistuksesta noin 80 prosenttia on peräisin kalasta ja siitä yli puolet nimenomaan merikalasta. eu:n elintarvikealan tiedekomitea (eFSa) lausui 2005, ettei kalan syöminen kahdesti viikossa aiheuta vaaraa terveydelle. Kim Jordas ei niele tutkijoiden näkemyksiä kantojen romahtamisesta. ammattikalastajain liiton toimitusjohtaja Kim Jordasin mukaan kalan syöntisuositukset tunnetaan hyvin. "60-kiloinen henkilö sietää keskimäärin 120 pikogrammaa toksisia aineita vuorokaudessa. meillä suositellaan itämeren villiloha lapsille ja synnytysikäisille korkeintaan 12 kertaa kuukaudessa, ruotsissa vastaava suositus on vain 23 kertaa vuodessa. lohen myötä kaupasta häviäisivät myös kotimainen siika, ahven ja hauki." jaRMO paSaNEN leHTikuVa / kimmo räisänen Silakkaa troolataan Suomenlahdella. 12 SuomeN luoNto 17/2011. myyntiluvan ehtona on, että ympäristömyrkyille herkkiä väestöryhmiä informoidaan suosituksin. "riippuu myös siitä paljonko isoa silakkaa tai villilohta syö kerralla", elintarviketurvallisuusviraston tutkimusprofessori Anja Hallikainen sanoo. esimerkiksi Tornionjokeen nousevien lohien määrä on puolittunut kahdessa vuodessa. "Dioksiinit kertyvät. "Sekä silakan että itämeren lohen kulutus on pientä, ja itämeren lohta myydään todellisena sesonkituotteena ainoastaan muutaman keskikesän viikon aikana." jaRMO paSaNEN i tämeren dioksiinikala on saamassa pysyvän myyntiluvan. määrä riippuu myös pyyntipaikasta; Suomen rannikkovesillä on eroja", Hallikainen sanoo. Se on yksi peruste sallia suomalaiselle kalalle suuremmat myrkkypitoisuudet. Keski-euroopassa suurin osa dioksiineista tulee maidosta ja lihasta. Luonto ja ympäristö nyt Dioksiinikalalle pysyvä myyntilupa suomalaiset, ruotsalaiset ja latvialaiset saavat syödä myrkyllisempää kalaa kuin muut EU-kansalaiset. DIOkSIININ pelätään lisäävän syöpää sekä kehitys- ja immunologisia häiriöitä. "rajoitukset ovat muuttamassa saaliinjakoa entisestään virkistyskalastajien hyväksi ja lisärajoitukset pienentäisivät muunkin kalan tarjontaa. eu:n komissio ehdottaa, että Suomi, ruotsi ja latvia saisivat ensi vuoden alusta oikeuden myydä alueillaan itämeren lohta, silakkaa, taimenta, nieriää ja nahkiaista, vaikka kalojen dioksiinipitoisuus ylittäisi eu:n sallimat rajat. ansionmenetykset voitaisiin korvata ammattikalastajille. lohemme ja meritaimemme ylittävät sen paikoin moninkertaisesti. 4-vuotiaissa lohissa dioksiineja ja pcb-yhdisteitä voi olla jopa 30 pikogrammaa grammassa. luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen esittää, että lohen merikalastus keskeytettäisiin vuosiksi 20122018 tai pyyntirajoituksia vähintäänkin pidennettäisiin. eu:n enimmäisraja dioksiineille on 8 pikogrammaa grammassa kalan tuorepainossa. Hänen mukaansa dioksiinien ja pcbyhdisteiden siedettävä päivittäinen saanti on noin kaksi pikogrammaa (gramman biljoonasosaa) vuorokaudessa henkilön painokiloa kohti. lausunnosta rajattiin kuitenkin pois itämeren silakka ja lohi, joiden dioksiini- ja pcb-pitoisuudet ovat 35-kertaiset muihin kaloihin verrattuna. villilohi hupenee DIOkSIINIT ovat vain osa itämeren lohiongelmaa: kalaa on yhä vähemmän. Suomi ja ruotsi ovat myyneet vuodesta 2002 lähtien dioksiinikalaa poikkeusluvalla
"Voi olla, etteivät kallioalueiden kemia ja pienilmasto ole enää samanlaisia kuin Saimaalla ennen tai lounais-Suomessa yhä. Tutkijat mittasivat 151 ketun hampaat kalloista, jotka oli kerätty vuosina 18852005. lumisina keväinä ja kuivahkoilla soilla haukat asettuvat joskus sääksenpesiin päästäkseen varhemmin munimaan ja turvaan maapedoilta. Pohjois-Karjalan uudisparit ennakoivat muuttohaukan paluuta vihdoinkin Suomen eteläpuoliskolle, josta laji katosi ympäristömyrkkyjen vuoksi pääosin 19501960-luvuilla. pERTTI kOSkIMIES apolloperhonen ei palannut Saimaalle ETELä-kaRjaLaN allergia- ja ympäristöinstituutti ripotteli viime kesäkuussa noin 300 lähes koteloitumisvalmista toukkaa Saimaan saaristoon, mutta vain yksi apollohavainto on varmistunut. samaan aikaan supikoira oli saanut jo melko vankan aseman suomessa, joten muutos saattaa olla seurausta naaraskettujen ja supikoiran välisestä ravintokilpailusta. luonnonvalinta on suosinut kettupesueita, joiden emoilla on ollut suuret hampaat ja jotka ovat siten kyenneet saalistamaan suuria eläimiä pennuille. "täysin menetetyksi lajiksi en apolloa silti vielä julistaisi. rengastajakonkari Ari Lyytikäinen osui sattumalta toisen parin pesäpaikalle tarkastaessaan sääksen risupesää liki 20-metrisen petäjän latvassa. uroskettujen hampaat eivät olleet muuttuneet. Viime vuosina haukkoja on asustanut 297 reviirillä, eteläisimmät yksittäisparit Keski-Pohjanmaalla ja Kainuussa. ketuilla urokset ovat naaraita isompia eikä niiden ravinto mene niin paljoa supikoiran muonan kanssa päällekkäin kuin naaraskettujen. pIIa ahONEN kaarina kauHala Jorma luHTa 171 000 TeerTä saiVaT meTsäsTäJäT saaliikseen syksyllä 2010, kerToo riisTa- Ja kalaTalouden TuTkimuslaiToksen selViTys. Kuivilla ja karuilla kallioalueilla elävä apollo hävisi Saimaalta 1980-luvulla, ja nykyisin sitä tavataan Suomessa vain lounaisessa saaristossa ja ahvenanmaalla. lajin siirtoistutukset ovat ennenkin osoittautuneet hankaliksi. Tulosten mukaan naaraiden takakulmahampaan leveys, alaraateluhampaan leikkaava osa, takimmaisen alaposkihampaan pituus ja yläposkihampaan leveys olivat kasvaneet supikoiran tulon jälkeen. markus VaresVuo tutkIttua apollon toukka syö isomaksaruohoa. Muuttohaukat palaamassa pohjois-karjalaan MUUTTOhaUkaN pesä löytyi heinäkuussa Pohjois-Karjalasta ensimmäisen kerran 40 vuoteen. Varsinkin ilman typpilaskeumilla voi olla vaikutusta. Vuosina 20062010 pesä löydettiin Suomessa sääksen tai merikotkan risulinnasta kahdeksalla reviirillä, kalliojyrkänteiltä lähinnä tunturi-lapissa 39 reviirillä ja maasta soilla 217 reviirillä. muutos on tapahtunut 1970-luvun jälkeen. Kaksi haukkaparia on asustanut maakunnan suoseuduilla jo muutaman kesän, mutta pesäpaikat ovat jääneet piiloon. Perhoset voivat löytää sopivan elinympäristön hyvinkin pieniltä alueilta." jaRMO paSaNEN JuHa JanTunen Ravintokilpailu muuttaa ketun hampaita NaaRaSkETTUjEN hampaisto on muuttunut entistä petomaisemmaksi. Kalliot kenties rehevöityivät jo 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin apollo hiipui idästä ja paljolti muualtakin Suomesta." Hänen mukaansa syy lienee monien tekijöiden summa. Varsinkin lisääntymisaikana kilpailu supikoiran kanssa voi olla merkittävää, koska pennut vaativat paljon ravintoa, pohtivat tutkijat Kaarina Kauhala riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta ja Suvi Viranta Helsingin yliopistosta. PyiTä ammuTTiin 92 000, meTsoJa 32 000 Ja riekkoJa 8000. "toukka syö isomaksaruohoa, jota näyttäisi ainakin päällisin puolin riittävän", instituutin johtaja Kimmo Saarinen sanoo. Pesässä aukoilikin nokkaansa kolme muuttohaukan lentopoikasta, ja neljäs löytyi kuolleena enimmäkseen kahlaajista koostuvien saalisjätteiden joukosta. meTson Ja riekon meTsäsTys salliTaan Tänä Vuonna laaJemmin Toisen Peräkkäisen, HyVin onnisTuneen Pesinnän Vuoksi. ketun kallo. 17/2011 SuomeN luoNto 13
lisäksi niitä salakuljetetaan Kiinan suurille markkinoille. Cuc Phuongissa toimiva kädellisten pelastuskeskus, endangered Primate rescue Center, kasvattaa isohkoiskOva pyyNTIpaINE kohdistuu etenkin kädellisiin. eläimistä saatavia tuotteita saa myydä pääosin laillisesti. suurimmassa vaarassa ovat kädelliset. UHaNaLaIsEt l kuVaT riku caJander uonnonympäristöjen kutistuminen ja väestönkasvu köyhdyttävät nopeasti eläimistöä useissa Kaakkois-aasian maissa. sa häkeissä metsäympäristössä pariakymmentä apinamaailman luonnonsuojeluliiton iuCn:n mukaan uhatuimlajia. tavoitteena on tutkia ja vahvistaa häviämässä olevien pien apinoiden tärkeimmistä elinympäristöistä viidesosa lehtiapinoiden, gibboneitten on Vietnamissa. ToimiTTanuT jORMa LaURILa maaiLmaLta hatinhinlangureita (Trachypithecus hatinhensis) elää luonnossa vain 200 yksilöä, valtaosa muutamassa populaatiossa vietnamissa. VIetNamIN luoNto kauPaN villieläintuotteiden kysyntä on Kaakkois-aasiassa kovassa kasvussa. Tilo Nadler johtaa Vierailukohteemme Cuc Pyrkimyksenä on myös paPhuongin kansallispuisto kät- kädellisten lauttaa apinoita luontoon. eläinperäisillä lääkkeillä uskotaan olevan terveyttä edistäviä ja vakaviakin sairauksia parantavia vaikutuksia. Vain reilun sadan kilomet- Nadler näkee kädellisten tilanteen rin päässä viisimiljoonaisesta Hanoista Vietnamissa ja lähimaissa melko toisijaitseva paratiisi on maapallon tär- vottomana siitä huolimatta, että he ovat tien vitriineissä. kee sisäänsä 200 neliökilo- suojelukeskusta. lukemattomissa ravintoloissa ruokalistalta löytyy laaja kirjo luonnosta pyydettyä syötävää. 14 SuomeN luoNto 17/2011. Keskuksen johtaja, sakmetriä luonnontilaista troopsalainen eläintieteilijä Tilo pista metsää. Vietnamissa, joka on luonnoltaan yksi monimuotoisimmista, pahin yksittäinen uhka on laiton ja laillinen villieläinten pyynti ruoaksi ja eläinperäisten lääkevalmisteiden raaka-aineeksi. lasitölkeissä viinaan säilötyt käärmeet, kilpikonnat ja karhunkäpälät ovat vaurauden merkkejä ja statussymboleita ko- keimpiä luonnon monimuotoisuuskeskuksia. ja nenäapinoitten kantoja
Synkkään kuvaan liittyy myös lähes kaikessa villieläinkaupassa ja laittomassa pyynnissä rehottava korruptio. Joki paljastui tutkittaessa öljy-yhtiö Petrobrasin 1970- ja 1980-luvuilla poraamia satoja syviä, myöhemmin hylättyjä koereikiä. Pyyntipaine on nimenomaan suojelualueilla voimakkaampaa kuin niiden ulkopuolella. Hyönteisten, sammakoiden ja pienempien lintujen äänimaailma on rikas. Jokea ruokkiva pohjavesivirtaus putoaa aluksi kaksi kilometriä lähes pystysuoraan mutta oikenee vähitellen vaakatasoon. A. Sitä vastoin isoista eläimistä ei näy jälkeäkään. laajasta puistosta puuttuvat lähes kokonaan sinne luontaisesti kuuluvat apinat, peurat, petonisäkkäät ja vietnamilaisen luonnon jalokivet, värikkäät fasaanilinnut. gibbonien kuorolauluesitykset ovat vaikuttavia. Salametsästäjät keskittävät toimensa sinne, missä kädellisiä on vielä edes jonkin verran jäljellä", nadler kertoo. lopputuloksena on vain suosituksia." ainoa pelastuskeino on nadlerin mukaan se, että kädellisiä suojaavat säädökset on saatava voimaan kansainvälisellä tuella. Nordenskiöldin ensimmäisenä kulkema koillisväylä säästää noin kolmanneksen matkasta suezin kanavaan verrattuna. "on kuitenkin välttämätöntä jatkaa keskuksen työtä. kuvassa valkoposkigibboni. amazon kaksi mahtijokea päällekkäin TUTkIjaRyhMä on löytänyt amazonin alta neljän kilometrin syvyydestä toisen joen. laiva houkutteli junan sijaan, koska arktisen jään vähyys läheni uutta ennätystä. Suojelualueilla partioivat harvat metsänvartijat saattavat sulkea silmänsä lahjuksia tarjottaessa. Perusteena väylän käytölle on mainittu myös, ettei somalian merirosvoja tarvitse pelätä pohjoisnavan läheisyydessä. aNTTI haLkka KoiLLiSväyLä cryosPHere Today jään laajuus elokuun lopulla näkyy kartassa värillisenä. 17/2011 SuomeN luoNto 15. "manalanjoki" on kuitenkin paljon leveämpi, ja sen virtaama on vain muutama prosentti amazoniin verrattuna. lauman hallitseva uros aloittaa aamun sarastaessa monitahoisen ja sävelkorkeudeltaan vaihtelevan huutosarjan, johon muut gibbonit pian vastaavat. Villieläinten pyyntiä koskevia säädöksiä on lievennetty ja päätösvaltaa annettu maakunta- ja paikallistasolle. tutkIttua onnistuneet hyvin lisäämään apinoiden poikastuottoa tarhoissaan. Pitkiin valistuskampanjoihin ja asennekasvatukseen ei ole enää aikaa." SUURI ONgELMa apinoille on myös suojelualueiden turvattomuus. SyMbOLISENa hätähuutona apinakeskuksesta poistuessamme kuuluu gibbonien voimakas kuorolaulu. E. "Kolmen yksilön apinaryhmän palauttaminen luontoon maksaa noin 10 000 dollaria", nadler kertoo. Käytännössä lakeja ei panna voimaan eikä niitä valvota. samoin kuin amazon se on 6000 km pitkä ja laskee atlanttiin. Sukulaistemme hämmästyttävä kuoroaaria kestää noin 20 minuuttia. RIkU cajaNDER Venäjä Lohta vietiin pitkin koillisväylää kOLME LaIvaLaSTIa kamtsatkan poikkeuksellisen suuria lohisaaliita kulki viime kuussa koillisväylää pitkin Pietariin. normaalisti koillisväylää kulkee öljy, kaasu ja malmi ydinjäänmurtajan vetämänä saattueena, mutta lohilaivat kulkivat ilman avustusta. "Vietnamista ei tahdo löytyä alueita, joilla luontoon palautetut eläimet olisivat turvassa salametsästykseltä. "apinoiden suojelussa ja arvostamisessa ehkä auttaa jatkossa enemmän se, kun saamme lisää tietoa niiden suuresta ekologisesta merkityksestä trooppisten metsien monimuotoisuuden ja uudistamisen ylläpidossa." Syömällä puiden siemeniä ja hedelmiä kädelliset edistävät ratkaisevasti trooppisten kasvien leviämistä ja taimettumista. nadlerin puheet saavat katetta, kun retkeilee Cuc Phuongin sademetsissä. maanalainen joki nimettiin rio Hamzaksi tutkijaryhmän johtajan mukaan. jORMa LaURILa Eläviä haikaroita ja liejukanoja katumyynnissä. "apinat ovat suojeltuja ja myös kansainväliset sopimukset velvoittavat Vietnamia säilyttämään nämä uhanalaiset lajit
nuijamesisienen suomutus on puolestaan vähäpätöistä, sen jalka on nuijamainen ja usein likaisenkeltainen. lajien kasvutapakin on erilainen: pohjanmesisieni kasvaa tiheinä ryppäinä kannolla tai elävässä puussa, kun taas nuijamesisienen löytää paljaalta maalta tai nurmikolta. neljäs mesisienemme on soiden rahkasammaleessa kasvava pienikokoinen nevamesisieni (Armillaria ectypa), jota harva mesisieneksi tunnistaa. metsäntutkimuslaitoksen tutkijan Kari Korhosen risteytyskokeiden perusteella on todettu, että runsaimpien mesisieniemme nimet ovat pohjanmesisieni (Armillaria borealis) ja nuijamesisieni (Armillaria cepistipes). Pohjanmesisienen lakki on selväsuomuinen, rengas voimakas ja hahtuvainen. Kolmas tähän ryhmään kuuluva on mäntymesisieni (Armillaria ostoyae). mesisieni on helppo erottaa kantosienistä, sillä sen itiöt ovat valkoiset. Sittemmin osoittautui, ettei meillä tätä melleaa kasvakaan vaan neljä ihan muuta lajia. lakin pienet suomut ja jalan pum- V kari-maTTi kokko / carTina 16 SuomeN luoNto 17/2011. lajin jalan rengas on selvempi kuin nuijamesisienellä ja renkaan reunus on musta, samoin kuin lakin keskustan suomut. Kaiken lisäksi nuijamesisieni putkahtaa maasta viikkoa kahta pohjanmesisienen esiintymishuipun jälkeen. Se on meillä uhanalainen, vaarantuneeksi merkitty laji. tällöin se saattaa vallata laajoja aloja nurmikosta. lajin rengas on ohut sekä riippuva ja usein kokonaan häviävä. Sitä on tavattu Vantaalta utsjoelle asti, mutta valtaosa löydöistä sijoittuu Perä-Pohjolan vetisille, ohutturpeisille nevoille. kuukaudeN lajI: mesisieni SIENIkIMppUja lahopuulla Kannoille ja puiden rungoille syksyisin ryöpsähtävät pohjanmesisienet kelpaavat ruuaksikin. LaSSE kOSONEN ielä 1970-luvulle mesisienestämme käytettiin nimeä Armillaria (tai Armillariella) mellea. lajeilla on selvät silminnähtävät erot
ritsomorfit voivat kasvaa kesän aikana yhdestä kahteen metriä ja niiden avulla sieni voi levitä laajalle alueelle. mutta sitä ei lainkaan tunnu, jos sieni käytetään ja valmistetaan rouskujen kera joko kiehauttaen tai suolaten. A. useimmiten tuo aika sattuu syyskuun puoliväliin. Ryöpättynä valmis ruuaksi Vaikka suomalainen sieniruokakulttuuri paljolti nojautuukin laajan idän perinteisiin, ei mesisieni ole meillä koskaan saavuttanut erityistä suosiota. lisäksi joissakin kirjoissa mainitaan, että mesisieni olisi myrkyllinen. mesisienillä on vielä usein tapana "räjähtää" kasvuun yhtä aikaa viikko sitten ei lakkiakaan ja nyt maailma on mesisieniä täynnä. Professori Toivo Rautavaara kelpuuttaa sen kirjassaan Suomen sienisato sentään syötäväksi: "Varsin- kin vanhemmiten sienessä usein on omituinen metallisen makea (sakkariinia muistuttava) sivu- ja jälkimaku. Vanhastaan on ollut tunnettua, että ritsomorfit voivat pimeässä säteillä heikkoa kylmää hehkua ja sanotaan sitä käytetyn sotatilanteissakin pimeässä suunnan ohjaajana, kun mesisienen valloittamaa lahopuuta on ripoteltu kulkureiteille. nuoret lakit voi poimia sienikoriin ja käyttää ruuaksi rouskujen tapaan. Kooltaan se vastasi 1665 jalkapallokenttää. jo sienitieteilijä P. myös Saksassa sitä on pidetty hyvänä ruokasienenä ja lisäksi oivallisena ulostuslääkkeenä. Tavallisimmin ne kasvavat kuolleilla puilla ja kannoilla, mutta saavat otteen myös elävistä puista, jos ne ovat vioittuneet. PoHJanmesisieni 17/2011 SuomeN luoNto 17. Kysymys oli sienen rihmastosta, joka oli levittäytynyt laajalle alueelle ja oli ilmeisesti perimältään samaa sientä. mesisienen karttaminen johtunee ennakkoluuloista kannossa kasvavia sieniä kohtaan. pulimainen rengas sekä tupastava kasvutapa tekevät siitä huomiota herättävän. myös voidaan sieni käristää ja säilöä rasvaan." Venäjällä mesisientä kutsutaan runollisesti taigan lahjaksi (openok nastojastsij) ja kansa käyttää sitä hyvin paljon. Saksalainen nimi Hallimasch tarkoittaa "terveyttä peppuun". Kyseessä oli juuri mäntymesisieni, jonka iäksi arvioitiin 2400 vuotta. Kannoista mesisieni voi levitä läheisiin puihin voimakkaiden, kengännauhamaisten ritsomorfien eli rihmastojänteiden avulla. Kuten usein kantosienistä mesisienistäkin käytetään vain nuoret lakit. myös mesisienen metallisen karvas maku saattaa karkottaa joitakin kerääjiä. Vuonna 2000 julkaistiin uutinen maailman suurimmasta eliöstä, maanalaisesta haisevasta hirviösienestä. näin niistä saadaan eräänlaisia "taiganranskalaisia". hohtava lahottaja mesisieniä ja erityisesti mäntymesisientä pidetään myös pahoina metsätuholaisina. Mesisienet lahottavat puuta. Yhdysvaltain oregonin osavaltion itäosassa mitattiin 5,6 kilometriä ja 880 hehtaaria kattava organismi. n näInä aIKOIna metsästä löytää lähes varmasti mesisienien kimppuja. tosin on olemassa ohje, jossa kuorittuja mesisienen jalkoja kastetaan löysään munkkitaikinaan ja uppopaistetaan kiehuvassa rasvassa. Vanhemmiten karvaus lisääntyy ja jalka on kovin kuituinen ja puiseva. Karsten (18341917) aikoinaan sanoi sitä syötäväksi, mutta sitkeäksi ja pahanmakuiseksi
Se on lähdön juhlaa, jonka osanottajista kukaan ei tiedä, mikä odottaa tai mihin ollaan menossa, läheiseen puuhun vai toiselle mantereelle. päivä 2009. aurinko lämmittää raukeasti pilvien lomasta kedolla makaavaa valokuvaajaa. en voi olla huomauttamatta hämähäkille perin vaatimatto- Hämähäkki sinkauttaa seittikimpun takapäästään ja hyppää suin päin ilmaan. 18 SuomeN luoNto 17/2011. ehkä ihmeellisintä on hämähäkkien kyky juuri lähdön hetkellä valmistaa omat lentolaitteensa. Katselen vastavaloon kameran läpi katkenneen korren päässä häärivää hämähäkkiä. Se vaihtaa asentoaan ja touhuaa seittirihmansa kanssa lähes kiihkon vallassa, kokeilee yhdellä jalalla, joko langassa on nostetta ja mikä on tuulen suunta. uskon sen olevan lähdössä ilmapurjehdukselle. ei maailman mitassa suurin, mutta ehkä hiljaisin valtavista spektaakkeleista. lempeä syyskuun 15. Seit suuri lähdön päivä hunnuttaa maan. H tekStI ja kuVat jaakkO hEINONEN ämähäkkien suuri syysmuutto on ainutlaatuinen luonnonnäytelmä
tien varassa masta siimanpätkästä, jollaisen varassa ei taatusti pääse lentoon puolta pienempikään otus. Sitten tapahtuu jotain aivan odottamatonta, melkein pelästyn. ne välähtävät sateenkaaren väreissä. olen opissa. Se menee menojaan, enkä ehdi edes nähdä mihin suuntaan. monennäköisiä hämähäkkejä kiipeilee korsissa, eniten pieniä juoksuhämähäkkien poikasia, mutta myös rapuhämähäkkejä, korsihämähäkkejä sekä yllättävän suuria ja raskaita kanervaSekunti ennen lähtöä nuori rantahämähäkki pusertaa takapäästään mahtavan seittisuihkun, joka mahdollistaa nousun taivaalle. 17/2011 SuomeN luoNto 19. Siimoja vilahtelee tiheästi, ja joissakin taitaa roikkua matkalainenkin. asetun niin, että aurinko jää katonharjan taakse ja katson kiikarilla poutaiselle syystaivaalle. Suureen päivään on aikaa vielä vuosi ja puoli kuukautta. vuosikymmenten spektaakkeli 30.9.2010 jo puolilta päivin alkaa ilmassa olla lähdön juhlaa. Samassa hämähäkki irrottaa otteensa ja katoaa kameran näkökentästä. olen kesantopellolla kameroineni ja touhu kasvustoissa on aivan uskomatonta. Valtavalla paineella, aivan kuin suihkepullosta hämähäkki ruiskauttaa peräpäästään merkillisen seittisuihkun, ilmeisesti monta lankaa kerralla. innostus valtaa mieleni. Yllättäen tuuli tarttuu seittiin ja huiskii hämähäkin yläpuolella kuin lasso. iltapäivän puolella siimoja välähtelee ilmassa lähes sekunnin välein, mikä on suuren muuton merkki
Sopivaa nostetta ja vauhtia ei tunnu löyty- vän. ilman varoitusta hämis sinkauttaa rakettimaisen suihkun takapäästään ja päästää irti korresta. tulee täysin selväksi, että se tietää puuhansa merkityksen. joudun heittäytymään maahan, etten jää alle. Katselen kameran läpi erästä rantahämähäkkiä, joka temppuilee testilangan kanssa. Välillä se kerii kahdella jalalla seittiä takaisin niin uskomattomaan tahtiin, että naurattaa. mistä ihmeestä ne tietävät, että juuri tänään on toiminnan aika. ulkomaisten tutkijoiden mukaan lentokiihko nousee säätilan myötä; pitää olla heikohkoa tuulta, auringon paistetta ja nousevia virtauksia. Kaikilla on sama ajatus: jättää kotikonnut ja lentää kauas pois. Kuinka lienee. Kiertelevä tuuli tuottaa vaikeuksia. hämähäkin poikasia. nuori hämähäkki korjailee asentoaan mukavammaksi, näyttää pääsevän yli kahteenkymmeneen metriin ennen metsän Muutama tunti ennen auringonlaskua alkaa käydä selväksi, että tulollaan on oikea vuosikymmenten näytös. 20 SuomeN luoNto 17/2011. myöhäissyksyn kokemukseni kertoo toista. Kotipellon lämmin, lakastuvalta ryytimaalta tuoksuva ilma kohoaa lupaavasti kohti korkeuksia. rantahämähäkki lipuu ohitseni ilmalaivan tapaan jylhästi parimetrisellä siimakimpullaan ja alkaa kohota. Yleensä se todella suuri lentopäivä on vain kerran vuodessa syksyllä, pienempi joskus keväällä, kurkien muuton aikaan
17/2011 SuomeN luoNto 21
Seitit singahtavat samaan suuntaan, mutta edessä on väistämätön ero. hämähäkit odottelevat sopivaa tuulta timotein tähkässä. auringon suuntaan katsellessa puiden latvat kiiltävät seiteistä. metsän päällä oleva heikko tuulen henki, joka yöllä jäähtyy arktiseksi, kantaa matkalaisia kohti etelälounasta. ja arvio on vain puolet hämähäkkien kokonaismäärästä. 22 SuomeN luoNto 17/2011. rauhallinen syysmaisema värisee vaaleiden seittien peitossa, ja auringon lähellä taivaan sinessä vilkkuvat onnekkaiden langat. kolmas laji on tunnistamaton. reunaa ja katoaa taivaalle. Pakkasraja on vielä lähes kahden kilometrin korkeudella. ylhäällä parhaassa tilanteessa on rapuhämähäkki (Xysticusx cristatus) ja auringon puolella odottaa suuri kanervahämähäkki (Pisaura mirabilis). Hämähäkkejä tulee pelloille, pihamaille ja metsiin myös muualta Suomesta. Koko tähkä on jo seitin peitossa, eikä touhusta tahdo tulla mitään. illaksi on tulossa ilmiö nimeltä gossamer, jolla kuvataan valtavaa seittipaljoutta puissa, maassa ja kasvillisuudessa. englanninkielisen termin arvellaan tulleen aivan kuin hanhenuntuvilla päällystetyistä maisemista (goose summer). olen huumaantunut ja lähes ahdistunut tästä valtavasta lähdön tunnelmasta. nyt on kaikki pelissä, eikä päämäärästä ole tietoa. kaksi hämähäkkiä lähdössä. ennen auringon laskua se olisi jo ties missä lento vailla paluuta. Sakkia saapuu ja lähtee uudelleen, arvatenkin miljoonia hämähäkkejä menee yli sinne, tänne ja tuonne. Pienet poikaset eivät näytä tarvitsevan seittikimppua lennolleen. Suuri gossamer Katselen auringon alle lounaaseen. jossain päin Suomea näkyä on kutsuttu syksyiseksi lukinseitiksi. Hyvistä lähtöalustoista on suopellon reunalla pulaa. tappelun kautta sentään aina joku pääsee huipulle ja erittää takapäästään seittiä uljaassa asennossa. Hämähäkkien syysmuutto on parhaimmillaan maailman suurimpia luonnonnäytelmiä. Suomessakin hehtaarin alalla sopivaa metsä- tai niittymaastoa saattaa lähtöä valmistella miljoona kahdeksankoipista olentoa. Hämähäkin jälkeläiset tappelevat timoteitähkän päässä ja sohivat toisiaan riukukintuillaan
valtavan seittipaljouden takia heinän lehden lähtöpaikka on tärvääntynyt käyttökelvottomaksi ja hämähäkit marssivat alas etsimään uutta. 17/2011 SuomeN luoNto 23
hopealangat verhoavat maisemat. 24 SuomeN luoNto 17/2011
17/2011 SuomeN luoNto 25
Sellaiseen tarvitaan miljoonia seittejä. Koskaan ennen en ole nähnyt niin valtavaa seittipaljoutta sänkimailla, kynnöksillä ja nurmilla. ilmapurjehdukset seitin varassa eivät rajoitu vain syksyyn, vaan hämähäkkejä on liikkeellä myös keväällä ja kesällä. illan viileydessä pyöräilen vielä katsomaan peltomaisemia. enimmäkseen purjehtivat hämähäkit ovat varsin pieniä, alle tuhannesosagramman painoisia. n ilmaPurJeHdukseen on monTa syyTä häMähäkkIEN ILMaILUN syitä on tutkittu varsin vähän. ravintopula, ylikansoitus ja petojen välttely näyttävät kannustavan hämähäkkejä ilmaan. niille uuden elinpaikan löytäminen onkin tärkeää, ja talveksi hämähäkkien on löydettävä myös talvehtimispaikka. kyky on yleinen, mutta se on kehittynyt vain osalle hämähäkeistä. Hämähäkit asuttavat lähes ensimmäisinä esimerkiksi uudet tulivuorisaaret. juuri ennen auringonlaskua maanpinnan seitit synnyttävät komean seittihalon. Hämähäkkien suurena muuttopäivänä maa, puut ja muut kasvit kimaltelevat seiteistä. auringon laskiessa vihreä heinänurmi leimuaa ohuenohutta hopeaa. nuoria hämähäkkejä on mukana paljon. Päästessään tai joutuessaan ylös suihkuvirtauksiin hämähäkkien sanotaan joskus purjehtivan tuhansia kilometrejä, usein paleltuvan hengiltä cirruspilvien lomassa, mutta joskus sentään selviävän hengissä jopa toisille mantereille. laskevan auringon viime säteissä nurmella hohtaa tulinen seittihalo. maastot ovat hunnun peitossa, paikoin kuin pintasumun vallassa. monet hämähäkit turvautuvat ilmateihin jopa pakkasella. aNTTI haLkka 26 SuomeN luoNto 17/2011. Sitä on vaikea uskoa todeksi. Seuraavana aamuna kaikki on taas ennallaan. Kukaan ei pysty vahtimaan kaikkia hämähäkkejä edes aarilta, mutta nyt lähimmillä neliömetreillä lentoon lähtöä suunnittelee yli kolmekymmentä hämähäkkiä samalla kellonlyömällä
www.iamnikon.fi. I AM YOUR OWN VIEW I AM THE NIKON D5100. Olen uusi näkökulmasi. Olen täynnä luovuutta. Suuri, tarkka kääntyvä näyttö, Full HD -videotallennus, 16,2 MP CMOS-kenno, EXPEED 2-kuvankäsittelyjärjestelmä, jopa 6400 ISO yksityiskohtaisten kuvien ottoon hämärässä sekä uusi erikoistehostetila
Se sai tunnuksen ca 6651. reng Ruokki on yhdyskuntalintu, joka pesii ulkosaariston kallioisilla luodoilla. 28 SuomeN luoNto 77/2011. ruoKKeja Rengastaja pekka peura ja ruokinpoikanen
monesti se on näkynyt koko kannan romahduksena. Sen jälkeen kanta on elpynyt hyvin. lähellä vedenpintaa peräkkäin lentävät pötkylät, ruokkijunat, tosin olivat hiukan normaaliaikataulujaan jäljessä. Sitä ennen ja koko vuosisadan alun ruokkeja oli Suomen merialueilla runsaasti, mutta yhtäkkiä luodot tyhjenivät. kivenkolosta kuuluu röhkimistä ja pientä piipitystä, taitaapa kuivettunut ulostekin hiukan pöllähtää ruokkiemo on paikalla! se on jäänyt poikastaan suojaamaan, kun olemme nousseet merenkurkun yhdelle lukuisista ruokkiluodoista. asTamassa TeKsTi pEkka pEURa / KuvaT chRISTER haNgELIN V iime keväänä ruokkeja odoteltiin hiukan pelolla. Kylmät ja ankarat talvet ovat usein verottaneet talvehtivia lintuja. esimerkiksi kylminä sotavuosina 19411942 suuri osa ruokeista menehtyi. Silti luodot täyttyivät ennätystahtiin. 17/2011 SuomeN luoNto 29. Kovan viime talvenkin jälkeen ruokit tulivat takaisin
aina kolot ovat jalkapohjia matalammalla, ja niihin näkee vain kurottautumalla alaspäin käsien varassa. ahvenanmaalla on lisäksi lukuisia muita suuria yhdyskuntia. tänä vuonna sain napatuksi kolmen emon lisäksi 96 piipittävää "pikkupingviiniä", joita kaikkia koristaa nyt kolmion mallinen erikoisrengas. yhtenäinen pesintärytmi elokuun alussa ruokkiluodot alkavat tyhjentyä. Poikaset ovat erityisen ovelia ja vikkeliä. niistä neljä oli merkittäviä, sillä niillä pesi 4050 ruokkipariskuntaa. joskus pieni harmaa taustansa värinen takamus jää myös kokonaan huomaamatta. myös viime vuosina on huomattu, että ruokit ovat asettuneet aivan uusille luodoille esimerkiksi viime vuoteen verrattuna löydettiin ainakin puolenkymmentä uutta kolonian alkua. Se ujutetaan ruokin koipeen tai vaikkapa niskalenkiksi, jonka jälkeen linnun voi varovasti hinata käden ulottuville. kädessä oleva poikanen on viittä vaille valmis lähtemään pesästä. näyttää siltä, että saman luodon poikaset ovat hyvin samankokoisia ja sen perusteella myös tasaikäisiä. 30 SuomeN luoNto 77/2011. on pakko ottaa esille pätkä rautalankaa, jossa toisessa päässä on kiilamainen koukku. Koirasruokki vie poikasen ulapalle, ja jatkaa hoitoa yksin. Se onkin yksi itämeren suurimmista kolonioista. nyttemmin luku lienee puolittunut. työ kuitenkin palkitsee. Puolipäivään jatkunut huhkiminen ruokkiluodolla vie mehut kovakuntoisemmaltakin kyykkyyn ja ylös, punnerruksia, kurotuksia, ja kun ei ylety niin toisin päin... Poikanen on heti valmis sukeltaja ja vesielementissä turvassa pedoilta. Kolonialinnuista tulee mukavasti rengastuksia. odotusarvomme on, että ruokkien määrä lisääntyy edelleen ainakin merenkurkussa. Suurimmat itämeren koloniat sijaitsevat Gotlannin Stora Karlsön ja lilla Karlsön kalliojyrkänteillä, joissa aikanaan pesi liki 10 000 ruokkiparia. merenkurkun saariston tämänvuotisilla rengastusretkillä vierailimme liki parillakymmenellä ruokkiluodolla. Vähitellen ruokki on levinnyt myös pohjoisemmaksi ja kalliohyllyjen sijaan matalille kivikkoisille luodoille. ne mahtuvat myös paljon pienempiin koloihin kuin emonsa. usein poikasen näkee jossakin kiven onkalossa, mutta siihen ei ylety millään. linnut ovat myös mestareita pakoilemaan hamuilevia käsiä. Suurimmissa yhdyskunnissa asusti 200250 paria, ja lukuisilla luodoilla pareja oli joitakin kymmeniä. itäisen Suomenlahden aspskärissä ruokkeja on arveltu pesivän noin 600 paria. Poikaset jättävät pesän 1619 vuorokauden iässä. Sopivista kivikkoisista, louhikkoisista ja koloja täynnä olevista luodoista eli tyhjistä pesäpaikoista ei ainakaan ole puutetta. Rengas kinttuun ennen kuin alan kaivella emoa kolostaan, on parasta laittaa hanskat käteen. Ruokki munii vain yhden munan syvälle kivilohkareiden suojaan, missä poikanen varttuu emojen ahkerassa ruokinnassa. ruokki pesii suurissa yhdyskunnissa. ruokki on kova puremaan, ja ilman suojaimia kädet ovat taatusti naarmuilla. joskus kiven koloon ylettyy käsipelillä, mutta yleensä kolot ovat syviä, pitkiä, sokkeloisia ja pimeitä. Suomen suurimmassa yhdyskunnassa ahvenanmaan Sälskärissä laskettiin tänä vuonna 2500 ruokkia. Pohjolan linnut värikuvin -teos kertoi 1960-luvun lopulla, että merenkurkussa Korsnäsin ja munsalan välillä oli 12 pesimäluotoa
n ruokkien määrä lisääntyy edelleen merenkurkussa, sopivista pesäpaikoista ei ainakaan ole pulaa. 17/2011 SuomeN luoNto 31. eri luodoilla pesinnät voivat olla eri vaiheessa. Silloin tällöin ne lentelevät moikkaamassa luodon häiriköitä. näin mahdollisimman suuri osa jälkikasvusta on turvassa ja säilyy hengissä avuttoman poikasvaiheen yli, joka on ruokin elämän vaarallisinta aikaa. tällä taas on varmasti evolutiivista merkitystä. ruokki pesii lähes aina vain kerran kesässä. jos pesä tuhoutuu, emot saattavat pyöräyttää vielä toisen munan. tästä tunnistaa pesimäluodon erehtymättä, ja samalla tavalla syyspuolella kesää voi jo melko kaukaa nähdä, ovatko perheelliset poistuneet. emot pysyttelevät poikasten lähettyvillä. myöhäisiä pesintöjä voi löytää vielä elokuun alussakin. Silakka on ruokin tärkein ravintokohde, jota se pyydystää pingviinin tavoin pitkiäkin matkoja veden alla kauhoen. ruokit harrastavat yhteissoitimia, joiden tarkoituksena lienee varmistaa mahdollisimman samanaikainen pesintä kussakin koloniassa. ne viipyvät myös pitkään seisoskelemassa pesimäluodon kivillä, vaikka vieraat lähestyvät
Sitä pitkin muutkin ovat löytäneet perille. Paras matkaopas 32 SuomeN luoNto 17/2011. MaRkO LEppäNEN polulla kulkiessaan on aina oikeilla jäljillä
polku pyhä-häkin kansallispuistossa Saarijärvellä. 17/2011 SuomeN luoNto 33 markus sirkka
jokamiesoikeuden ansiosta Suomessa saa liikkua melkein missä vain maastossa, ja luonnonympäristössä risteilevät epäviralliset polut ovat meille läheinen asia. Samalla kun kävelijä jakaa maiseman näkymättömien kanssavaeltajiensa kera, kun hän katsoo samoja keloja, kukkaketoja ja pirunpeltoja, ylläpitää hän omilla anturoillaan polun aukipysymistä seuraavia varten. Yksikään neliösentti polunpohjaa ei ole auki syyttä. toisinaan ihminen alkaa astella siitä, mihin eläimet ovat tehneet uran. monilla meistä on. Polku on yhteinen kokemus, vaikka kulkija olisi aivan yksin. Poluissa maalaisjärki yhdistyy estetiikan kaipuuseen. Se sitoo matkalaisen luontevaan yhteisöllisyyteen polkua aiemmin kulkeneiden kanssa. Se että vanhimmat tiet on tehty polkujen päälle, ei ole sattumaa. missä on jylhin näköaloin varustettu kukkula, sinne polveilee lupauksia myhäilevä pol- ku, ja samoin muut luonnon nähtävyydet luolista ja lähteistä hiidenkirnuihin ja mansikkapaikkoihin sijoittuvat usein polun varrelle tai päähän. NähTävyykSIEN puuttuessa polku kulkee napakasti lyhyintä tietä. etenkin peurat tunnetaan polkujen luojina. pOLUT hakEUTUvaT näkemisen arvoisille ja merkityksellisille paikoille. Siellä missä kimmeltää metsälampi, on yleensä myös polku sitä kiertämässä. jos luonnossa on ja miksipä ei olisi voimapaikkoja, jotka syystä tai toisesta vetävät kulkijoita puoleensa, on sellainen odotettavasti polun reitillä. ilmiön näkee selvästi tapauksissa, jossa geometrisesti suunniteltu ja koneel- 34 SuomeN luoNto 17/2011. näin polku voi yhdistää lajienkin kesken. Kukaan ei lähde tamppaamaan maastoon polkua kirjoituspöydän takaa päätetyin, elämästä vieraantunein motiivein, vaan polut syntyvät sinne minne mieli vetää ja jalat vievät. Polut ovat täysin orgaanisia ja sellaisina kulkuväylien aatelia. nko sinulla tiettyä mielipolkua, jota askeleesi tervehtivät ilolla ja jonne mielikuvissasi tahdot palata. Polut syntyvät spontaanisti ja aidosta tarpeesta. Siellä missä kimmeltää metsälampi, on yleensä myös polku sitä kiertämässä, ja polusta vielä lähtevät pistot parhaille rantakiville retkeläisen istahtaa. jos metsä on tuntematon eikä siitä ole karttaa vaeltajan mukana, tarjoavat polut parhaan matkaoppaan ja jopa kohtalaisen turvan eksymisestä huolivalle
Kokonaan metsittynytkin tie erottuisi maastossa satoja vuosia laakean tasoitetun pohjansa vuoksi. 17/2011 SuomeN luoNto 35. luonto lukuisine arkoine emoineen ja hauraine versoineen pitää kuitenkin siitä, että suuret joukot eivät kulje tasaisesti joka paikassa, vaan astuvat tiettyjä hyväksi ha- Timo VeiJalainen vaittuja reittejä. pOLkU ON OLEMaSSa vain niin kauan kuin sillä on käyttöä. markku Tano Noukavaaran polku polveilee Riisitunturin kansallispuistossa. poron vai ihmisen polku. jos iso puu kaatuu polulle, ei polku tätä hätkähdä, vaan pian jo sopiva vierto on löytänyt paikkansa ja polku on saanut yhden nähtävyyden lisää. Polku tietysti itsessään merkitsee, että maastoon tallataan juova, missä kasvillisuuden ei sallita harvoja kovapintaisia poikkeuksia lukuun ottamatta kukoistaa. mutkittelussaan se osaa varata yllätyksiä kaarteiden taa; ominaisuus joka viivottimella vedetyiltä linjoilta puuttuu. "Kulkea omia polkujaan" on hieman harhaanjohtava kielikuva, sillä harvalla on henkilökohtainen polku, jota muut eivät kulkisi. ero on suuri verrattuna rakennettuihin virallisiin kulkuväyliin, joita pidetään yleensä kunnossa, vaikka käyttötarve lähenisi nollaa. kumpikin laji voi astua samoja jälkiä. lisesti rakennettu virallinen ulkoiluväylä saa rinnalleen monia oikaisuja, mitkä osoittavat ihmisten äänestäneen jaloillaan suoremman kulkureitin puolesta. toisin kuin keinotekoiset luomukset, luonnollinen polku ei pelkää eikä voikaan pelätä maastonmuotoja; polku kulkee ylös ja alas kuin keinu, se kiertää lohkareet ja vie runkojen yli, liikehtii kuin tanssisi. Kokonaan unohdettu polku ennallistuu vaivihkaa luonnontilaiseksi maastoksi kuin zen-runossa: Hiljaa istuen, mitään tekemättä, kevät tulee ja ruoho kasvaa itsestään. jos käyttötarve on vähäinen, alkaa polku parissa kesässä olla umpeenkasvanut, pensaiden oksat kurottuvat sen poikki ja kasvillisuus kutoo paikkoja kulutettuun pohjaan
missä mielipolkusi kulkeekaan, älä unohda käydä tapaamassa sitä. toki samalla tuhotaan syy mennä koko paikalle. Polut ovat elävää kulttuuriperintöä siinä missä musiikki tai teatteri. Suoran ja yksiselitteisen tien sijasta kiemurainen, sukelteleva, yllätyksellinen ja maisemilla herkutteleva polku on lähempää sukua mielelle itselleen ja osaa toimia sille peilinä, vastauksien kätilönä ja ystävänä. Viime keväänä metsähallitus kaatoi metsää Suomussalmen Vuokissa sillä seurauksella, että Vienan reittinä tunnettu polku, jota myös Lönnrot taivalsi Ka- Polussa on lempeää vaatimattomuutta, se ei tee numeroa itsestään. levalan keruureissuillaan, meni kertaheitolla pilalle. n 36 SuomeN luoNto 17/2011. tästä kielii esimerkiksi idiomi "henkinen polku". mikä on oma polku, se on kysymys, joka sopii erityisen hyvin pohdittavaksi poluilla käyskennellessä. Kainuun luonnonsuojelupiiri teki rikosilmoituksen muinaismuistolain rikkomisesta, mutta mitäpä se auttoi. Suuri yksimielisyys vallitsee siitä, että mikään ei ole niin viheliäinen ja lannistava maasto kulkijalle kuin pusikkoinen hakkuuaukea risuineen ja rankoineen ja useassa tapauksessa syville avohaavoille aurattuine maaperineen. Polun synty, kukoistus, hiipuminen ja katoaminen muistuttavat elinkaaresta, joka on kaikilla ilmiöillä, mutta jonka synteettisessä maailmassa usein unohdamme. markus sirkka valkealan aarnikotkan suojelumetsästä aukeaa näkymä Tervajärvelle. Polussa on lempeää vaatimattomuutta, se ei tee numeroa itsestään. Polku voi kulkea pimeän korven halki ja nousta taas leppeän paisteiselle kummulle. jopa purettu rakennus voidaan pystyttää uudestaan kopiona, kuten tehtiin 1960-luvun puolivälissä hävitetylle hotelli Kämpille. Samaa ei voi tehdä polulle, jos sen koko olemassaolon perusta viedään. Polut heijastavat jotain syvää ihmisestä, koska niitä on kautta aikain rinnastettu elämään ja sisäiseen kehitykseen. risteyksissä täytyy tehdä valintoja ja miettiä mikä polku veisi perille. SE MIkä ON yhdelle oikea polku, ei kenties ole kutsuva ja tarkoituksenmukainen toiselle. Polulta voi astua harhaan ja sen voi taas löytää. ajattelijat, filosofit ja kirjailijat ovat aina suosineet kävelyretkiä oivalluksien kirvoittajana. IhMISEN LaISkISTUMINEN ja liikkumisen motorisoituminen nurmettaa polkuja, mutta pahin uhka on tehometsätalous, joka saattaa kertaheitolla tuhota ison vakiintuneen polkuverkoston kaikkine ainutkertaisine piirteineen
kauanko niitä vielä tullaan haukkumaan muukalaisiksi ja tunkeutujiksi. luonnon monimuotoisuuden väheneminen on paha asia. eniten meidän pitäisi olla huolissamme siitä, ettei maailmassa ole meille sijaa. niiltä puuttuu kristillisiä hyveitä, nöyryyttä ja kohtuutta. Pikku käpälät viuhuvat ja peräpeilit vilkkuvat, vallilalaisella pihalla! citykanit ovat muuttaneet täysin käsitykseni siitä, millainen eläin kani on. internet.) minä haluaisin sanoa: katso eläintä, katso citykania silmiin, katso vaikka kukkivaa lupiinia näetkö siinä moraalista vikaa. lupiini on peräisin puutarhoista, minkki turkistarhoilta, citykani lastenhuoneen nurkasta. käsite on hivenen kummallinen. mutta jos joku kaataa sammiollisen myrkkyä lampeen, ei kannata syyttää myrkkyä vaan myrkyn kaatajaa. minusta nimittäin näyttää siltä, että kanit ovat varsin hyvin integroituneet kantakaupungin luontoon. niissä nähdään jotakin karkeaa ja moukkamaista. kanadanmajava on ajanut euroopanserkkunsa ahtaalle. en ole nähnyt niitä hirmuisia tuhoja, joita kanien piti kaupungin puistoissa tehdä. on kiusaus ajatella ekosysteemiä jonkinlaisena akvaariona tai ehkä pelinä, jossa kaiken täytyy olla samanlaista ja hallittua ikuisesti. ihminen on poistunut luonnosta. lupiini on vallannut tienpenkat ja niityt. ne ovat jo kuin kotonaan. (nykyään on muodikasta soveltaa tätä ajattelua myös ihmistulijoihin ja kulttuureihin, ks. syypää on tiedossa. sen sijaan on hauskaa illalla kotiin palatessa tulla niiden touhujen keskelle. olemme karkurilaji. Viisikymmentä vuotta. kaikki tietävät, että sitkeät ja sopeutuvaiset vieraslajit voivat köyhdyttää ekosysteemiä syrjäyttämällä vanhoja lajeja. sen tiesi Jeesuskin, joka sanoi: "ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." Vieraslajien aiheuttamat paikalliset tuhot ovat pienoiskuvia ihmisen aiheuttamista globaaleista tuhoista, ja kun joku heristää nyrkkiä citykanille tai kiskoo lupiineita ojasta, hän ehkä tekee tiedostamatonta katumustyötä? 17/2011 SuomeN luoNto 37 p. Antti Nylén Kolumni Vieraslaji inua ovat viime vuosina ilahduttaneet Helsingin villikanit, joita pidetään kamalana ongelmana. siitä ei pidä kiistellä. Viisisataa. siksi vieraslajeista ei pidetä. ani on suomessa vieraslaji, sanovat biologit. ennen pidin sitä tylsämielisenä jyrsijänä, joka syö taukoamatta ja heittää veivinsä säikähdyksestä. olemme täällä vain vierailulla. mutta kun ensimmäiset kanit ilmestyivät Hämeentien ja Hermannin rantatien väliselle ruoho- ja pensaskaistaleelle joskus viime vuosikymmenen alussa, näinkin nokkelan eläimen, joka selviytyy suomen talvesta voittajana. ne ovat julmia ja häikäilemättömiä, tuhoavat kaiken alkuperäisen, sotkevat säännöt. en voi olla ihailematta citykanien ylpeyttä ja uhmakkuutta. ei ole enää mitään biotooppia, jossa olisi ihmiselle ihanteelliset luonnonolot. n Kirjoittaja on helsinkiläinen esseisti ja suomentaja. M K S anna Hämäläinen amaan hengenvetoon voisi todeta jos edelleen ajatellaan biologisesti että meidän lajimme on vieraslaji koko esiintymisalueellaan. minkki on tehnyt vesikosta entistäkin uhanalaisemman
Pitkäksi jäänyt nurmikko heilahteli pihannurkassa. ilmestys. Vähän ennen kello kuuden uutisia palasin ja pihakyy oli paikoillaan. kyy on Kyyllä oli punainen kurkku! harvinaisuus, oli perjantai, heinäkuun mutta ei sentään ensimmäinen päivä, kello ennennäkemätön 17.50. melkoista täsmällisyyttä, punakurkku saapui lepopaikalleen samaan aikaan kuin edellisiltana, viiden minuutin tarkkuudella! nyt P Mökin kivijalasta esiin pistävä uloke oli kyyn ikioma leposohva, jonka ympärille se joka iltapäivä halusi kiertyä. 38 SuomeN luoNto 17/2011. Seuraavana päivänä odotin kyytä, ja tarkkailin aina ohi kulkiessani käärmeen lempinurkkaa. tyven hetki ja kaakosta lähestyvä violetinmusta pilvimassa näyttivät vahvistavan sääennustetta: ukkonen tulossa. istuin pihakeinussa ja odottelin, ukkosta. mutta en odottanut sitä mitä pian näkisin. astuin varovasti lähemmäksi. punaista. Kyy nosti päätään, luultavasti minut havaittuaan, punakurkkuinen ja silloin näin... joku siellä liikkui. musta kyy mateli rauhallisesti esiin ja asettui pieneen painanteeseen. Kyytä ei näkynyt vieläkään, kun noin klo 17.40 astelin paikan vierestä saunanlämmitykseen. minusta tuntui heti, että se oli tehnyt sen aiemminkin, että paikka oli sille tuttu, niin varmasti se kiertyi kerälle omaan asemaansa. ilman lämpö oli vielä hellelukemissa, vaikka alkoi olla jo ilta. Kyyn kuviot TeKsTi ja KuvaT SEppO paRkkINEN kyyn merkillinen värikuviointi ja säännöllinen kellontarkka päivärytmi herättivät ihmetystä. ajupensas oli harvinaisen aloillaan, lehtikään ei värähtänyt
Seuraavan kerran pääsin paikalle kolmen viikon kuluttua, heinäkuun lopulla. Kyytä myös vainotaan vieläkin. "Havaintojeni mukaan kyy tekee eteläSuomessa kesällä sellaista klo 919 duunipäivää. monimuotoiset ja häiriöttömät luonnonympäristöt, kuten kedot, niityt ja hakamaat, ovat vähentyneet huomattavasti. jo kaukaa näki, että kyyn painanteessa oli jotain muuta kuin se itse. "Kyy luo nahkansa Suomessa pari kertaa vuodessa, etelässä ensin talvihorroksen jälkeen toukokuussa ja toisen kerran myöhemmin kesällä heinäelokuussa." onko käärme nahkaa luodessaan puolustuskyvytön. Päivän hommien jälkeen se taas paistattelee hetken ilta-auringossa ja painuu koloonsa yöpuulle, tässä tapauksessa talon alle." Kuinka usein kyy luo nahkansa. Kohta se kuitenkin nousi muutaman metrin päähän talon kivijalkaan ja kiertyi siihen ottamaan viimeisiä lämmittäviä auringonsäteitä. Se ilmestyy näkösälle aamulla, paistattelee yöpiilon lähellä jonkin aikaa, ja lähtee esimerkiksi lähistön niityl- le saalistamaan. Punakurkku saa elää rauhassa omalla vakiintuneella alueellaan. Sunnuntaina osasin jo odottaa punakurkkua. n kyy luo nahkansa kaksi kertaa vuodessa, ensin kevätkesällä ja toisen kerran heinäelokuussa. Suurimmat uhat liittyvät elinympäristöjen muutokseen. Se löytää myyriä syötäväkseen eikä sitä häiritä. "Kyy ei ole puolustuskyvytön nahanluonnin aikana. 75 senttiä ohuenohutta kauniskuvioista käärmeennahkaa. myöhemmin näin pihakyyn luikertavan kivijalasta talon alle. Musta punakurkku löysi oman paikkansa pihapiiristä. lähestyin sitä liian nopein liikkein, sillä kyy säpsähti ja katosi suojaavaan heinikkoon. Se saattaa kuitenkin olla arka ja piilotteleva, sillä se ei silloin näe yhtä hyvin kuin normaalisti." Kyyllä ei lajina mene Suomessa hyvin, eikä muillakaan matelijoilla, kannat ovat taantuneet voimakkaasti. Pihakyy oli luonut nahkansa vakiopaikkaansa. tämän jälkeen kyy muutti hieman tapojaan. ei ollutkaan suuri yllätys, kun se omaa kelloaan noudattaen mateli pihanurkkaansa kello 17.55. Perusväriltään kokomustien kyiden osuus Suomen kyistä lienee 1030 prosenttia." Punakurkku tuntui etenkin heinäkuussa noudattavan hyvin tarkkaa iltaohjelmaa. Kyy on harvinaistunut samaa tahtia. tunnistiko se itselleen vaarattoman ja tutuksi käyneen kaksijalkaisen? Tietoa havaintojen taustaksi Käärmeasiantuntija, tutkija Jarmo Saarikivi Helsingin yliopistosta, onko tällainen punamusta värimuoto harvinainen. no, oikeastaan osa sitä itseään: nahka. liikenteen lisääntyminen ja asutuksen leviäminen pirstovat elinympäristöjä jatkuvasti. näin muutama vuosi sitten, kuinka hiirihaukka nappasi käärmeen lähipellolta. kivijalasta se illan tullen mateli talon alle yöpymään. 17/2011 SuomeN luoNto 39. olen nähnyt samanlaisen Hyvinkäällä kymmenisen vuotta sitten, ja paikka paikoin etelä-Suomessa niitä on ajoittain havaittu. Se siirtyi oleilemaan enemmän kivijalassa ja näyttäytyi paljon aiemmin eikä niin täsmällisesti, usein jo neljän maissa. "Kyllä niin voi sanoa. millainen kyyn päivärytmi on. Se ei enää antanut ohikulkijan häiritä itseään, lipoi vain kieltään hajujälkeä saadakseen
Vaeltajat liikkeellä Lumen alta lähti suurin tunturisopulivaellus vuosikymmeniin. vaellus jatkui alkusyksyyn vahvana. aNTTI haLkka 40 SuomeN luoNto 17/2011 Jorma luHTa
Kun sanomalehdet alkoivat ilmestyä, ne keksivät myös sopulit. tällaisen viestin lähetti Liisa Ahlakorpi utsjoelta luonnonsuojeluliittoon elokuussa. Koskien välissä oleva suvanto oli hyvä ylityspaikka, mutta "aina joku onneton lähti matkallensa liian alhaalta ja lasketteli tahtomattaan kosken läpi". jokaisella on sopulikokemuksensa. Viime vuosisadan alun lehdissä Luonnonsuojeluliiton keräämät sopulihavainnot osoittavat vaelluksen laajuuden. havaintoja voi ilmoittaa: www.sll.fi/sopulivaellus. © karTTakeskus, luPa l8530 433 1835 5071 7711 7253 jorma Luhta kuvasi toukokuussa sopulien rynnistystä kilpisjärven lähellä pältsan-tunturin maastossa Ruotsin puolella. tunturisopulit ovatkin lapissa sellainen ilmiö, josta kaikki retkeilijät puhuvat. tenojoella sopulit kiipeilevät liisa ahlakorven mukaan veneisiinkin. vaellus suurin 30 vuoteen Sopulien vaellukset ovat kiehtoneet ihmisiä aina. mitäs teet, kun ilmoitettavaa on kaikkialla. netin havaintojärjestelmässä on tiedot jo yli 20 000 sopulista. esimerkiksi Ville Suorsa oulusta kertoo blogissaan seuranneensa niiden uintia Könkämäenon yli. Määrä oli hänen mukaansa "suunnaton, yliluonnollinen". 61 133 21 17/2011 SuomeN luoNto 41. Havainnot pitäisi kertoa tarkasti. S opuleita on paljon ja joka paikassa. "Sadat sopulit ylittävät iltaisin ja öisin Kevojärveä ja mantojärveä." ahlakorpi oli hiukan tuskastunut liiton nettijärjestelmään, jonne sopulihavaintonsa voi ilmoittaa
on laajoja katsauksia vuoden 1903 sopulirynnistyksestä. Kuluva sopulivuosi ei ole vielä kehittynyt lähellekään tuolloista mittaa. muitakin myyriä oli lapissa niin runsaasti, että meneillään on ensimmäinen kunnollinen myyrähuippu vuosikymmeniin. "Kunnon vaellus tämä kyllä on ja varsinkin maantieteelliseltä laajuudeltaan suurin 30 vuoteen", sanoo metsäntutkimuslaitoksen professori Heikki Henttonen. Hänen ryhmänsä on seurannut sopulikantojen kehitystä vuosikymmeniä. Henttonen on nytkin viettänyt koko kesän sopuleita ja muita myyriä seuraamassa. Sopulit saavuttivat Perämeren rannikon ja myös Kuusamon, iijoen ja Kiimingin. Helsingin Sanomien edeltäjä Päivälehti noteerasi silloin eläinten tavat: "jos heitä häiritsee kulussa, osoittavat ne kovaa vastarintaa nousemalla pystyyn takajaloilleen, pitäen äkäistä vikisevää sähinää ja käyttäen hampaitaan ankarasti puolustusaseina." Helsingin herrat saivat vuoden 1903 vaelluksesta vikisevän näytteen, kun metsäherra Elfving kävelytti sopulia kokoushuoneen isolla pöydällä faunaseuran kuukausikokouksessa. Silloin sopuleita riitti rovaniemen korkeudelle asti. leikki oli kaukana seuraavana keväänä, kun Louhi kertoi sopulituhoista inarissa: "Suuri rehunpuute on wallinnut jo huhtikuussa, sillä porot ja sopulit ovat häwittäneet heinäsuowat ja paikotellen hakanneet heinät pilalle ladoissakin." Viimeisin todella iso sopulivaellus oli 1969 1970. esimerkiksi helmipöllöjä pesi lapissa todella paljon. kärppä on innokas sopulien pyytäjä. 42 SuomeN luoNto 17/2011 Jorma luHTa. "Se oli sangen kesy vaikka hiukan ujosteli oppinutta katsojakuntaa", raportoi oululaislehti Louhi. myyrät ruokkivat suurta petojen joukkoa: pöllöjä, kärppiä, kettuja..
sePPo keränen / Prolk Sopulit uhittelevat herkästi toisilleen, mikä kannustaa niitä etsimään ruokamaita sieltä, missä on vielä väljää. kuvassa naaras torjuu jo kerran paritelleen koiraan. 17/2011 SuomeN luoNto 43
se on niin epätodellinen, ettei tiedä onko se tämän- vai tuonpuoleisesta vai jumalolento. Suuri valkea pöllö vaeltaa tuhansienkin kilometrien säteellä ja pesii hyvinä myyrävuosina siellä, missä sopuleita ja muita myyriä riittää. Sitten hän vastaa: "tunturipöllökoiras... kuVaT: Jorma luHTa Tunturipöllön poikaset harjoittelevat lentämistä. metsähallituksen luvat saaneesta joukosta vietti yhteiskojussa eniten aikaa Jorma Luhta. tänä vuonna Suomessa löydettiin enemmän tunturipöllön pesiä kuin neljännesvuosisataan. Sata vuotta sitten tarjottiin yhtenä ainoana vuonna myyntiin yli tuhatta tunturipöllön munaa. tunturipöllölle sopulit ovat elämän lähde. Suurin tiedossa oleva pesimämäärä on vuodelta 1974, jolloin Antero Hakala raportoi Suomen Luonnossa pesivien määräksi 3035 paria. munia himoittiin kokoelmiin. "Kuusi yritystä onnistui, ja niissä oli yli 20 poikasta, joista suuri osa selvisi lentokykyiseksi asti." edellisen kerran tunturipöllö pesi vuonna 2007 ainakin viiden parin voimin. pöllöt kuljettivat poikasensa suojapaikkoja tarjoavaan louhikkoon. Tunturipöllöillä hyvä poikasonni Suurin sensaatio on tunturipöllön voimakas paluu utsjoen lappiin. "Pesintäyrityksiä oli utsjoella ainakin kymmenen", iloitsee ylitarkastaja Tuomo Ollila metsähallituksesta. Viime kesänä pöllöjen pesinnästä saatiin myös ainutlaatuisia kuvia. tämä oli tapporahapyynnin ja munankeruun jo romauttaman pöllökannan ennätys. Niistä tulee vaeltajia, joiden siivet kantavat ehkä jo lähivuosina Siperiaan asti. Kun kysyn luhdalta, mikä jäi päällimmäisenä mieleen pitkistä yhteisistä hetkistä tunturipöllön kanssa erämaassa, seuraa pitkä hiljaisuus. ihminen tuntuu siihen verrattuna olemattomalta lajilta." 44 SuomeN luoNto 17/2011. tuloksia on esillä näillä sivuilla
hyvin, kun pedot keskittyvät myyriin eivätkä lintujen Harmaakuve- ja muut tavalliset myyrät jäävät kakkoseksi. naalin ja tunturipöllön tapaan suoraan sopulivuodesVaellusten taustalla onkin tunturisopulin kyky hämta hyötyy piekana, tuo lapin omin petolintu. ruotsissa naaleilla on nyt ennätysvuosi, sillä ja kantoaikakin on vain vajaa kolme viikkoa. likkö Pekka Helle riista- ja kalatalouden tutkimushiipuuko vaellus vai ei. tuo iso "Kun piekana hyppää pesältään alas, sillä on sopulivuonkuovimainen kahlaaja on tunturi-lapin omimpia asuk- na heti jotain kynsissä." tavallisesti ylös pesälle matkaa juuri sopuli. muniin ja poikasiin. Se kun ei ole nyt hyvin Ylä-lapissa", vahvistaa kannanarviointipääl- harmaa vaan iloisen kirjava. Keväällä ja pentueita syntyi ainakin 57. Kuluneena kesä- poikasonni kukoistaa. lit saivat Pohjoismaissa tänä vuonna 700900 pentua. norja mukaan lukien naa- alkukesällä syntyneitä nuoria tuli loppukesällä jatkuvasti sukukypsiksi, ja uusia pentueita syntyy syksyyn asti. tunturien punakuirit, riekot ja kiirunat menestyvät piekanat todella suosivat sopuleita silloin, kun niitä on. "riekkokanta on vankistunut Pohjois-Suomessa. Siitä on vain yksi varma lit saavuttavat sukukypsyyden jo muutaman viikon iässä, havainto. Kärppiä ja kettuja on nähty tunturissa tänä vuonna Kukaan ei tiedä tällä hetkellä aivan varmasti, onko ensi paljon. nuoret sopusynyt Suomesta lähes poissa. Riekko ja punakuiri saivat pesiä rauhassa "näimme paljon piekananpesiä, kun tarkastimme heYksi hieno sopulivuoden ilmiö oli jorma luhdan mu- likopterilla maakotkan tilannetta", tuomo ollila sanoo. Sen sijaan sopulivuosista nauttiva naali on py- keväänä odotettavissa runsaasti sopuleita. kaan punakuirin runsas ja onnistunut pesintä. mästyttävän nopeaan lisääntymiseen. ennyströmin mukaan syynä sopulin suosioon ravintosi tiedot tästä kesästä kertovat, että riekko on menesty- kohteena on sen hitaus ja näkyvä ulkoasu. koiras (oikealla) huolehtii saalistuksesta pesinnän alkuvaiheessa. 17/2011 SuomeN luoNto 45. laitokselta. ruotsakaita, jonka koko euroopan kannasta jopa kolmannes lainen Jesper Nyström osoitti väitöskirjassaan, että pesii Suomessa
n Jorma luHTa Tunturipöllö on mieltynyt korkealla oleviin tähystyspaikkoihin. punakuirin pesät säästyivät, kun pedoilla riitti puuhaa myyrien parissa. 46 SuomeN luoNto 17/2011. nyt Henttonen arvioi, että sopulien määrä romahtaa talvella: "Sopulit ovat jo kalunneet tunturien kasvipeitteen niin vähiin, ettei se elätä suurta joukkoa", hän sanoo. ehkä myös utsjoen pöllöt viettävät ensi talvensa aina avoimen läntisen Barentsinmeren äärellä. tämä vuosi kuitenkin näytti, miten punakuirin, tunturipöllön, kiirunan ja tunturisopulin suurenmoinen maailma pääsee yhä kiinni eläinkantojen vaihtelun ikiaikaiseen rytmiin. Kaksitoista aikuista norjalaista ja kolme nuorta ruotsalaista pöllöä sai lähettimen. Sopulit ovat nyt levinneisyydeltään samassa tilassa kuin 1969. jännittävää on, että eräs vuoden 2007 satelliittipöllö lensi novaja Zemljalle suoraan itäisen Barentsinmeren jäälakeuden yli. "nykyisen vaelluksen taustalla on kaksi hyvää talvea", sanoo Heikki Henttonen. tunturisopulin lisääntyminen onnistuu hyvin vain paksun ja rakenteeltaan vakaan, jääkerroksettoman lumipeitteen alla. norjalaisten mukaan koko maailman tunturipöllökanta voi olla paljon luultua pienempi ja vähenemässä. "joinakin vuosina pöllöt menevät paljon tätä idemmäskin, taimyrin niemimaalle", kertoo Roar Solheim norjan pöllöprojektista. Mahtava lisääntymisteho mahdollistaa vaellukset. Jorma luHTa nä Heikki Henttonen tutki asiaa muun muassa Pallasjärvellä, ja naarat olivat tulleet kantaviksi jo kolmeviikkoisina. "tunturipöllöt näyttävät pesivän löyhinä ryhminä, ja siksi yritämme nyt saada lähettimillä merkattua 1520 pöllöä." tunturipöllöjen talvehtiminen näytti keskittyvän Kuolan niemimaan pohjoisrannalle. itäisillä metsästysmaillaan tunturipöllöt ovat eri sopulilajin perässä, sillä meikäläisen tunturisopulin levinneisyys rajoittuu Fennoskandiaan ja Kuolan niemimaalle. "jos pitää veikata, olen 60-prosenttisesti sillä kannalla, että sopulit vaeltavat myös ensi kesänä", asko Kaikusalo sanoo. norjassa löydettiin tänä vuonna noin 30 tunturipöllön pesintää. Se on siis Pohjoismaiden ja lähiympäristön kotoperäinen laji. Kunnon lumitalvia on yhä vähemmän tarjolla, ja tunturitkin metsittyvät, jos ilmasto lämpenee paljon. norjalaiset merkitsivät kolme aikuista pöllöä jo 2007. Se saa poikasia jo kuuden viikon vanhana. anTTi koli Tunturisopulit parittelevat jo kolmeviikkoisina. tunturisopuli on vikkelä lisääntyjä. Silloin oli kuitenkin tästä poiketen myyrien nousuvuosi, ja kaikki jyrsijät säilyivät talven yli vuoteen 1970." luonnonsuojeluliiton kartoituksesta vastaavat nisäkästuntijat Risto ja Pekka Sulkava sekä myyräasiantuntija Asko Kaikusalo uskovat, ettei vaellus välttämättä ole hiipumassa. metsä vaeltaa sopuliin verrattuna hitaasti mutta voi salvata lopulta tunturiluonnon tien. tulokset olivat jännittäviä: tunturipöllöt kiertelivät Fennoskandian ja novaja Zemljan väliä. Koko arktisen luonnon kohtalonkysymys on ilmaston lämpeneminen. "olennaista on, että lapin hurja myyrähuippu päättyy varmasti ensi talvena, ja myyrät ja sopulit ovat aina romahtaneet yhtaikaa. lähetin kertoo, minne salaperäisen pöllön tie tulevina vuosina vie. "Huolestuttavia muutoksia on huomattu monilla tunturipöllöalueilla", roar Solheim kertoo. novaja Zemljalle on utsjoen lapista matkaa alle tuhat kilometriä eli vähemmän kuin vaikkapa Helsinkiin. "ravinto ei niin vaan lopu, koska sopulit syövät muista myyristä poiketen myös sammalta ja osaavat siirtyä ravinnon perässä." milloin romahdus sitten tuleekin, myyrien lähes hävitessä pedot siirtyvät jälleen saalistamaan myös lintuja. pöllöt talvehtivat ehkä kuolan rannikolla Pohjoismaisittain vaellus jättää jälkeensä runsaan naalikannan sekä joukon satelliittilähettimillä varustettuja tunturipöllöjä
jatkuuko sopulivaellus ensi vuonna. Se on kiinni talvilisääntymisen onnistumisesta, minkä ratkaisee muun muassa lumipeitteen sopivuus ja ravinnon määrä sen alla. 17/2011 SuomeN luoNto 47 Jorma luHTa
uhanalaiset lajit osa 7: Sienet sieniä lymyää maan alla, karikkeessa ja kannon koloissa. Suomesta tunnetaan yli 5500 sienilajia, joiden uhanalaisuutta on nyt arvioitu. yhdellä jalalla jOhaNNa MEhTOLa 48 SuomeN luoNto 17/2011
"mikroskopia ja dna-tutkimukset ovat kehittyneet ja yleistyneet, joten uusien lajien tunnistaminen on hieman nopeutunut. Kymmenen vuoden takaiseen uhanalaisuusluokitukseen verrattuna tieto sienistä on lisääntynyt huimasti. niitä tunnistaa helposti parikymmentä, jos sienestys vähänkin kiinnostaa. Yllätys on, että maastamme on tähän mennessä löydetty 5584 sienilajia. "Sienimaailmasta voi aina löytää uutta", toteaa sienityöryhmän sihteeri, sienibiologi Tea von Bonsdorff. Tuomo niemelä halkiheltta siirtyi vaarantuneesta lajista elinvoimaiseksi. Jukka Vauras Tuomo niemelä Tuliorakas on erittäin uhanalainen. r uokasienet ovat tavalliselle luontoharrastajalle tuttuja. niitä tiedetään kuitenkin olevan huomattavasti enemmän, mutta sienten tunnistaminen saati tieteelle kuvaaminen on hidasta työtä. Suurimman helttasienisuvun, seitikkien, tutkimus on lisäksi saanut rahoitusta." uhanalaisuuskriteereitä on muutettu kymmenen vuotta sitten käytettyihin kriteereihin verrattuna. Erittäin uhanalaisen karttakäävän ekologia tunnetaan huonosti. Laji on harvinainen koko maailmassa. piikkituhkelo on silmälläpidettävä, lounainen lehtometsien kupusieni. Tuomo niemelä. esimerkiksi seitikkilajien määrä on kolminkertaistunut. usein eri lajit voi erottaa vain mikroskoopilla
Kupusieniin kuuluvat esimerkiksi tuhkelot ja maatähdet. "lajin uhanalaisuusluokituksen muutoksen takana voi aidon muutoksen lisäksi olla esimerkiksi sienten luokittelun epäselvyys. Parasiittisia piensieniä maassamme kasvaa 407 lajia. Kupusienet on pienin sieniryhmämme: niitä on vain 77 vakiintunutta lajia, joista uhanalaisia on 22 prosenttia ja silmälläpidettäviä kuusi prosenttia. "osa kupusienistä kasvaa maan alla, joten arviointi on hyvin haastavaa", von Bonsdorff sanoo. listat ovat sen hetkisen tiedon ja resurssien mukaan tehtyjä arvioita, joissa tapahtuu alati muutoksia muun muassa tiedon lisääntymisen vuoksi", von Bonsdorff painottaa. yli puolet lajeista mukana arvioinnissa Sienilajistomme uhanalaisuus arvioitiin sieniryhmittäin: helttasienet ja tatit, kupusienet, piensienet, kotelosienet, limasienet ja kääväkkäät. ne jaetaan kahteen Tuomo niemelä Röyhelökääpä on erittäin uhanalainen kuusen seuralainen. 50 SuomeN luoNto 17/2011. esimerkiksi kalkkiperäisessä maassa elävien kuusen sienijuurisienten kasvupaikka on yksi uhanalaisimmista", von Bonsdorff toteaa. niistä 3383 lajin uhanalaisuus pystyttiin arvioimaan, siis noin 60 prosenttia siihen mennessä listatuista sienilajeistamme. Sienten merkitys metsien ekosysteemille on valtava. Helttasienistä kuusi prosenttia on uhanalaisia ja kuusi prosenttia silmälläpidettäviä. "Suurin osa uhanalaisista helttasienistä ja tateista elää lehdoissa ja perinnebiotoopeissa, usein kalkkipitoisessa maaperässä
tietynlaiset metsätyypit käyvät harvinaisemmiksi, eikä määrä todellakaan korvaa laatua elinympäristökysymyksissä." metsien talouskäyttö, perinnebiotooppien laadun heikkeneminen ja pinta-alan väheneminen ovat uhanalaisten sienten suurimpia uhkia. Kotelosienistä valtaosa on pienikokoisia lahottajia, mutta samaan ryhmään kuuluvat myös korvasienet, tryffelit ja mörskyt. Jukka Vauras kääväkkäisiin kuuluva lohkonahakka on vaarantunut laji. ryhmään: ruostesieniin ja nokisieniin. Kotelosienilajeja on Suomesta listattu 2106 lajia, joista ainoastaan 674 pystyttiin arvioimaan. "Parasiittiset piensienet on erityinen sieniryhmä, sillä niiden uhanalaisuus liittyy yleensä isäntäkasvien uhanalaisuuteen. "monet uhanalaiset lakkisienet ovat Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajalla ja myös sen vuoksi ne ovat erityisen vaateliaita kasvupaikastaan", von Bonsdorff sanoo. hyviä sienimetsiä saa hakemalla hakea monesti kuulee ihmisten sanovan, että hyviä sienimetsiä pitää oikein hakemalla hakea. Puut eivät kasvaisi ilman mykorritsaa eli sienijuurta. limasieniä meillä tunnetaan 204 lajia, joista 70 pystyttiin arvioinnissa luokittelemaan elinvoimaisiksi. ilman lahottajia hukkuisimme karikkeeseen. Kääväkkäiden suurimpia ryhmiä ovat käävät, orvakat, orakkaat, haarakkaat 17/2011 SuomeN luoNto kuusivaltaisten metsien keisarimalikka on harvinainen, silmälläpidettävä laji. Tea Von bonsdorff 51. uhanalaisia niistä on puolitoista prosenttia ja silmälläpidettäviä prosentti. toisaalta esimerkiksi sudenmarjanoki on uhanalainen, vaikka sen isäntä, sudenmarja, on elinvoimainen", von Bonsdorff valottaa. Kääväkkäitä arvioineessa työryhmässä oli mukana suojelubiologi Kaisa Junninen metsähallituksen luontopalveluista. entäs öljyä syövät sienet ja antibiootit kuten penisilliini, joka on peräisin eräästä homesienestä?" Sienillä on tärkeä paikka luonnon ja ihmisen hyvinvoinnissa. Piensienistä uhanalaisia lajeja on seitsemän ja silmälläpidettäviä viisi. loput jäivät arvioimatta vähäisen tiedon vuoksi. Ilman sieniä hukkuisimme karikkeeseen Kantarelli, haaparousku, suppilovahvero ja herkkutatti eivät sentään ole mukana Punaisessa kirjassa, mutta on siellä syötäviäkin sieniä. "Keltalehmäntatti, keisarimalikka, rouskuja, haperoita...", von Bonsdorff luettelee lajeja. niiden merkitys metsien ekosysteemille on valtava. toisaalta pienialaisilla suojelualueilla liian innokas kuusen poisto lehdoista vaarantaa kuusesta riippuvaisia uhanalaisia lakkisieniä. "Sieniä on hurjan monenlaisia, ja ne ovat paljon muutakin kuin ruokasieniä. "Sienten tulevaisuus askarruttaa, mikäli jatkossa on tarjolla yhä vähemmän luonnontilaisen kaltaista metsää. tästä kehityksestä kärsivät myös kääväkkäät. Se kertoo karulla tavalla myös siitä, että metsät yksipuolistuvat
Hänen mukaansa kuusella elävien kääpälajien tulevaisuus näyttää suojelun ansiosta hieman valoisammalta kuin aikaisemmin. joidenkin lajien näkymät ovat kuitenkin entisestään synkentyneet. jotkut lajit kuten tuoksuvyökääpä, kastanjakääpä, koppelokääpä ja harjaskääpä ovat runsastuneet. jos sopivilla lahopuilla ei ole jatkumoa, lajeja väistämättä häviää." metsiä kaatavat myrskyt ovat lahopuusta riippuvaisille lajeille onnenpotkuja, kun puuainesta jää kuutiokaupalla lahoamaan. esimerkiksi tiettyjen laho- ja jakokantaiset sienet. metsän ja sienten hyvinvointi kulkevat käsi kädessä", tea von Bonsdorff summaa. niistä ylivoimainen enemmistö on puunlahottajia. Kääväkkäitä tunnetaan Suomesta 950 lajia, joista kääpiä on noin 240. joukossa on vain joitakin mykorritsa- ja karikkeenlahottajalajeja", junninen sanoo. lisäksi monet kääpälajit tuottavat monivuotisia itiöemiä, toisin kuin esimerkiksi useimmat orvakat, joiden itiöemät ovat yksivuotisia eivätkä niin helposti havaittavissa. Kun kasvualusta lahoaa loppuun, sillä eläneen käävän on löydettävä lähistöltä uusi vastaava runko. "Käävät ovat ekologialtaan aika yhtenäinen lajiporukka. myös ilmasto vaikuttaa lajien menestykseen. "monet kääväkkäät ovat nirsoja kasvualustansa puulajista, koosta ja lahoasteesta. niistä käävät on ylivoimaisesti parhaiten tutkittu ja kartoitettu ryhmä, koska monet käävistä ovat vanhojen metsien suojeluarvon ilmentäjälajeja. n uhanalaisten sienten lajiluettelo tieteellisine nimineen löytyy osoitteesta www.ymparisto.fi Punainen kirja 2010. markku mäkinen / kuValiiTeri Jukka Vauras 52 SuomeN luoNto 17/2011. Rusokantokääpä on silmälläpidettävä vanhojen metsien laji, joka viihtyy myös hiiltyneillä puilla. kotelosieniin kuuluva mustasatulamörsky on silmälläpidettävä. tä punaisella listalla on 42 prosenttia ja uhanalaisiksi on luokiteltu 20 prosenttia. "nämä lajit ovat levittäytyneet laajemmalle elinalueelle ilmaston lämmetessä", junninen sanoo. muista kääväkkäistä listalla on 14 prosenttia lajeista ja reilut viisi prosenttia on uhanalaisia. "Sienten suojelussa tärkeintä on niiden elinympäristöjen suojelu. Käävis- Metsän ja sienten hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. puutyyppien lahottajilla kuten kelomännyllä elävillä käävillä ja isojen, aarniometsän sisään kaatuneiden haapojen lajeilla on tukalaa
asioista ja otuksista jo 70 vuotta! Sarvipöllön (Asio otus) poikasia. suomen Luonnon lahjatilaus on tyylikäs tapa muistaa päivänsankaria. Lahjatilauksen voit tehdä Vesa HuTTunen n sivun 81 tilauskortilla n internetissä www.suomenluonto.fi n soittamalla tilaajapalveluumme p. (09) 2280 8210 17/2011 SuomeN luoNto 53. Luonnonystävän ykköslehdestä on iloa koko vuodeksi. tilaamalla tuet myös luonnonsuojelua. Lahjatilaus sisältää onnittelukortin, jolla voit kertoa siitä lahjan saajalle
6 54 SuomeN luoNto 17/2011 Tommi TaiPale LIISa hULkkO tutustuimme vapaaehtoistyöhön ja sen tekijöihin seitsemisessä, Hangossa, ylöjärvellä ja Kaarinassa. miljoonaa tuntia
kaija helle (keskellä), Riitta hoverfelt ja Soile vuolas niittävät koveron perinnetilan pihalaitumia Seitsemisen kansallispuiston perinnemaisematalkoissa. luonnon hyväksi 17/2011 SuomeN luoNto 55
Keitä vapaaehtoiset ovat ja mikä saa heidät ahkeroimaan luonnon hyväksi? 56 SuomeN luoNto 17/2011 kuVaT Tommi TaiPale juha Lehmusnotko, jouni kalmari ja aleksi virolainen tukkivat metsäojaa lapiovoimin.. ei helposti arvaisikaan, että luonnon- ja ympäristönsuojelutyötä tehdään vuosittain yli kuusi miljoonaa tuntia. Talkoolaiset ihailevat kunnostettavaa lähdettä Seitsemisen kansallispuistossa. m onet lajit kuten merikotka, jokihelmisimpukka, saimaannorppa ja pikkuapollo olisivat voineet hävitä Suomesta ilman vapaaehtoisia. Valtakunnallinen suojeluverkosto on pitkälti rakentunut aktiivien työllä, uusimpien joukossa Sipoonkorven kansallispuisto. tulokset ovat siis jokaisen luonnonystävän ilonaihe, mutta vapaaehtoistyö on hyvin näkymätöntä. Se vastaa noin 4000 kokopäiväistä työntekijää
lounaan jälkeen moni työläinen retkahtaa pihanurmelle ruokaperräisille ja vetää hatun kasvojen peitoksi. nonsuojelupiiri on järjestänyt talkoita jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Vanha kruununtorppa ja sen piharakennukset on ennallistettu 1930-luvun asuun. Viita on ollut järjestämässä niistä jokaista. nauraen he viittaavatkin elinkautiseen tuomioon, niin koukuttavaa talkootyö on. "ois aina suvi ja sunnuntai", huokaa talkoolainen Kimmo Virolainen tyytyväisenä. Talkoolaiset siirtävät lampaita uusille laitumille. talkootyöllä on viety kansallispuistoa kohti entistä harmoniaa. Talkoohenkeä Seitsemisen kansallispuistossa Kun saavun Koveron perinnetilalle Seitsemisen kansallispuistoon, tuntuu kuin siirtyisin vuosikymmeniä taaksepäin. ruoka maistuu työnteon jälkeen. punnitsee Pirkanmaan luonparasta perinnemaisemoijaa. "meillä kaikki ovat samanarvoisia, uudet ja vanhat. Kaikki työ on yhtä tärkeää." Vapaaehtoisia on aina riittänyt, ja talkoolaiset palaavat usein seuraavana vuonna uudestaan. Kasvimaalla viljellään perinnekasveja. melkein yhtä pitkään on mukana ollut talkootyön hengen luoja, Kaija Helle. Äänetkin ovat perinteisiä: tuuli-kyyttö ja sen vasikka ammuvat ja lampaat määkivät laitumillaan. Viikatteet heiluvat ja heinää nousee seipäille. Pihapiirin perinnebiotooppeja ylläpidetään niittämällä ja laidunnuksella. "Vapaaehtoistyöllä on suuri merkitys varsinkin nyt, kun luonnonhoitotöiden rahoitusta on pienennetty", Kalervo Viita metsähallituksen luontopalveluista toteaa taOiva ylätalo likkoon nojaillen. talkootyöllä on viety Seitsemisen kansallispuistoa kohti entistä harmoniaa monin tavoin: on esimerkiksi tukittu metsäojia. Yhteiskunnan nopeaa muutosta kuvaa se, että sama metsätyömies, joka 17/2011 SuomeN luoNto 57. talkoolaiset ovat punamullanneet rakennusten seiniä, uusineet pärekattoja ja laidunten riukuaitoja. "nyt on pellavapelto kitketty", huikkaa yksi talkoolaisista. työt keskeytetään, kun Siskokokki tuo hernekeittokattilat, leivät ja kahvit pihapiiriin
rahaa kuluu raaka-aineisiin, työvälineisiin sekä vapaaehtoisten muonitukseen. Pää nollaantuu ja työt unohtuvat. läheiselle järvelle tehtiin kaakkurilauttoja. Yksinäinen kaupungin pulu herättää tarkkailijoissa hörähdyksiä. Kumarrun juomaan sen raikasta, kylmää vettä. Seitsemisjokea on ennallistettu neljän kilometrin matkalla rakentamalla sinne kolmekymmentä patoa luonnollisen, mutkittelevan uoman palauttamiseksi. mutta illalla on usein ihan poikki", lintuharrastaja Vilppu Välimäki kertoo. uurastuksen lomassa sutkaukset lentelevät. Hengitän varhaisen aamun raikasta ilmaa ja katselen tornista merelle. "itken kohta ilosta", huokaa Juha Lehmusnotko nähdessään viimein kunnostettavan lähteen. rämmimme ylös ja alas metsäisten harjujen jyrkkiä rinteitä sitä etsiessämme. "tää ei oo raudotusta vaan puudutusta. elokuinen aamu on vielä hiljainen, mutta pian syysmuutto vilkastuu. tornista ei enää tarkkailla ihmisiä, vaan lintuja. Parvi nuoria korppeja lentää ohitsemme, ja havaintoja saadaan myös nuolihaukasta, merimetsosta ja kalatiirasta. Kierrämme lintuaseman ympäristöä, tarkistamme lintuverkot ja Välimäki opastaa minua lintuaseman ru- 1960-luvulla avasi ojat, oli tukkimassa niitä kolmekymmentä vuotta myöhemmin. "Kun pääsee ulos ja katsoo kiikareiden läpi merelle, tulee rauha. "ihana esiintymä yövilkkaa", hihkaisee Kaija Helle. tervaleirin aika on ensi vuonna. Ruuhkaa haliaksen lintutornilla Venäläisten rakentamalta tulenjohtobunkkerilta on esteetön näkyvyys kaikkiin ilmansuuntiin. Sen yli syksyn muuttolinnut suuntaavat. muutaman vuoden välein järjestetään tervanpolttoleiri, jolloin tuotetaan perinteisin tavoin ja seremonioin tervaa myytäväksi. Pidemmällä aikavälillä veden pinta nousee, metsä ennallistuu saniaiskorveksi ja lähteeseen riittää taas raikasta vettä sen seuloutuessa harjujen läpi. mitä tapahtuisi, jos vapaaehtoiset eivät tekisi työtään. lapiot kumahtelevat juuriin, kun talkoolaiset lapioivat maata pystypuilla padottuun kohtaan. tänä vuonna kunnostetaan korven keskellä kimmeltävää, kirkasvetistä lähdettä. "tätä kaikkea ei yksinkertaisesti olisi voitu tehdä", Kalervo Viita toteaa. Tommi TaiPale Lintujen rengastuksessa tarvitaan varmoja, rauhallisia otteita. 58 SuomeN luoNto 17/2011. "Talkoot marssivat vatsallaan", kuten armeijakin. talkooleirejä voitaisiin järjestää useamminkin, mutta siihen ei ole varaa, vaikka työvoima on ilmaista. Vapaaehtoistyön kustannuksiakin katetaan vapaaehtoistyöllä, kuinkas muuten. Kunnon juurihoitoa", Jouni Kalmari veistelee. asemaa pyörittävät Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen tringan vapaaehtoiset tekevät silloin pitkää päivää. olemme hyvin lähellä Suomen eteläisintä pistettä, Hangon eli Haliaksen lintuasemalla. työmäärä on hengästyttävä ja aikaansaannokset hienoja. metsää on kunnostettu kohti luonnontilaa kulottamalla ja kaulaamalla puita keloiksi. Patoa tiivistetään "Kummelista tutulla liikkeellä." ensimmäisen padon kohdalla työn tulos näkyy jo: vesi alkaa levitä ojista ympäristöön
Pieni nokittelu tuntuu kuuluvan lintumaailmaan, mutta yhteispeli toimii. "Suomessa olisi tärkeää saada enemmän rahaa arvokkaiden linnustokohteiden ylläpitoon. rengastajat kiertävät verkoilla ahkerasti ja rengastavat parhaimmillaan 1800 lintua päivässä. esimerkiksi ruotsissa valtio panostaa lajistokartoituksiin miljoonabudjetilla. Valtava huuhkaja voi yhtäkkiä ilmestyä pimeyden keskeltä: "Sitä yhtä aikaa toivoo ja ei toivo, että sen pääsee rengastamaan." muuton seuranta on tärkeää: Hangon lintuasemalla kerätyt tiedot ovat olennaisia esimerkiksi selvitettäessä, miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa lintujen muuton aikatauluun. lintuharrastus on Suomessa voimissaan, ja uusia harrastajia tulee koko ajan mukaan. lintuharrastus yhdistää monenlaisia ihmisiä; se on Välimäen mielestä harrastuksen parhaita puolia. Pimeissä syysöissä on oma tunnelmansa. Vilppu Välimäkikään ei ole enää ihmetyksen aihe, sillä naisten määrä lintuharrastajina kasvaa koko ajan. lintutornin voi ohittaa päivässä tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia muuttajia. lisäksi olisi hyvä maksaa palkkaa useammalle luonnontieteellisen keskus- aatu vattulainen ja vilppu välimäki laskevat alkusyksyn muuttoa. kuVaT liisa Hulkko museon vakiolaskennoissa, jolloin pitkäaikaisaineistot pysyisivät kasassa", Välimäki arvioi. myös lintuasemien toiminta ja rengastajien koulutukset ovat pääosin heidän vastuullaan. iltaisin järjestetään iltahuuto, jossa havainnot kootaan sekä lasketaan ja kirjataan muutto tietokantaan. myös kahlaajien rengastusta varten asetut katiskat täytyy tarkistaa useita kertoja päivässä. lintuslangi lentää ja yritän pysyä perässä eliksejä, rareja, hiluja ja lajien lempinimiä vilisevässä keskustelussa. järjestötoimijan näkökulmasta vapaaehtoisten koordinointiin tarvittaisiin työvoimaa. "moni on ymmärrettävästi kiinnostunut vain linnuista eikä niinkään järjestötyöstä, mutta osallistuu mielellään suojelutyöhön, kun se on valmiiksi organisoitua", Vilppu Välimäki kertoo. 17/2011 SuomeN luoNto 59. Suosirrikin voi saada pian renkaan jalkaansa. Tomi muukkonen aamu on vielä hiljainen, mutta pian syysmuutto vilkastuu. vilppu välimäki, annika Nuotiomäki ja Roni väisänen asettavat katiskoja kahlaajien rengastamista varten gåsörsuddenin särkällä hankoniemellä. tiineihin. tänään asemalla kiikaroivat niin juniori-ikäinen Joonatan Toivonen kuin harmaapartainen Aatu Vattulainenkin. Suomessa lintulaskenta ja tiedon keruu perustuvat lähes täysin vapaaehtoisiin. Viime keväänä tornista laskettiin 26 000 yksilön haahkaparvi. aikaisin aamulla seurataan ja lasketaan muuttoa lintutornista. työ ei ole silti ohi: auringonlaskun jälkeen on aika tarkistaa pöllöverkot. tietoa on koossa jo vuodesta 1979. "Pari vuotta sitten olin vasta irrottamassa varpuspöllöä, kun jo kaksi muuta pikkupöllöä lensi verkkoon", Välimäki muistelee
tampereen kasvitieteellinen yhdistys on 40-vuotias. Kääntönen kirjaa seuralaislajit vihkoon ja syöttää ne myöhemmin maastolomakkeen kautta viranomaisten käyttöön. ilman vapaaehtoisten työpanosta tieto Suomen kasveista olisi kovin vähäistä. Kaarinan kaupunki on kutsunut kartoittajat selvittämään metsiensä luontoarvot. metsässä katsotaan ylös taivaisiin ja alas jalkoihin, tarkkaillaan ja vertaillaan havaintoja hiljakseen puhellen. ja onhan tämä tällainen elämäntapa", Kääntönen naurahtaa. Metsän kätköissä ryhmä kokoontuu hiekkateiden risteyksessä. jarmo juurakko kertoo, miten hänen lapsuudessaan kaikki tienvarret ja laitumet kukkivat sinisinä ketokatkeroista. metsässä on kuitenkin tyypillinen ongelma: lahopuu korjataan pois metsänhoidon nimissä. lajissaan se on harvinainen: kasviharrastus ei ole saavuttanut samanlaista suosiota kuin esimerkiksi lintuharrastus. Silloinen tielaitos pyysi aluetta läjitysalueeksi. Virkistysalueeksi metsä ei ole hullumpi. Kyllä, siinä sitä on, erittäin harvinaista ketokatkeroa. lähellä se oli juurakon tilallakin. Kasviharrastaja Matti Kääntönen kumartuu lähelle maata ja nyökkää tyytyväisenä. kaavat tätä puutetta. 60 SuomeN luoNto 17/2011 kuVaT suVi elo. "Kun tietää, mitä hyötyä kartoituksesta on, se auttaa. myös vanhat lehtipuut, käävät ja tuulenkaatopuut herättävät tyytyväistä hyrinää. Pihalla tuumitaan, lasketaan kasveja, katsastellaan tiluksia ja vaihdetaan kuulumisia. Sitten mennään. metsäkartoittajat kuuluvat VarsinaisSuomen luonnonsuojelupiirin metsäjaokseen. miehet katselevat pientä, hentoa kasvia hiljaisina, jopa hartaina. olisi esimerkiksi ollut mahdotonta koota Punaista kirjaa Suomen uhanalaisista lajeista. olen metsäkartoittajien matkassa. Perinnebiotooppeja kartoittanut Niina Järvensivu löysi esiintymän sattumalta, ja sen jälkeen juurakot ovat vaalineet ketolajejaan ylpeinä. wikimedia commons juurakon maatilan pihapiiristä löytyy muitakin edustavia ketolajeja: aho-orvokkeja, nurmitatarta, rätvänää, aholeinikkiä, vilukkoa, jäkkiä ja kirkiruohoa. ensin tutkitaan karttaa ja selvitetään roolit: kuka lukee karttaa, kuka kuvaa ja kuka kirjaa. He selvittävät metsänomistajien pyynnöstä pääasiassa yksityismetsien, mutta myös seurakuntien ja kuntien omistamien metsien soveltuvuutta etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma metson tarpeisiin. Valtio on varannut merkittäviä summia vapaaehtoisuuteen perustuvaan metsiensuojelun korvauksiin, mutta ei riittävästi ohjelmaan tarjottujen kohteiden kartoituksiin. Karjanpito oli lopetettu, ja pian vanha laidun olisi rehevöitynyt ja tukahduttanut ketokatkeroesiintymän. on aikaa maistella mustikoita ja tutkia ötököitä. "Vihdoin lahopuuta ja kääpiä", Anja Hjelt huokaakin vanhan koivun nähdessään. mistä löytyy motivaatiota jatkaa vuosikymmeniä vapaaehtoisena. He etsivät suo- harvinainen ketokatkero kukkii loppukesästä. jelunarvoisia metsiä ja ohjaavat niitä suojeluun. Siihen ei tilalla onneksi suostuttu. "Vanhimmat puut ovat yli satavuotiaita ja metsä on erirakenteista", Eric Le Tortorec arvioi. kuVaT Tommi TaiPale jarmo juurakko ja Matti kääntönen tutkivat vanhan laitumen ketokasveja. hiljaisten lajien vaalijat "tuossa sitä on", tilanomistaja Jarmo Juurakko osoittaa. Yhtä tärkeää on yleisten lajien kartoitus, niin kasvien kuin muidenkin lajien. olen tullut ruovedelle seuraamaan, miten tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Kääntönen kartoittaa uhanalaisen kasvin tilanteen. Kääntöstä harmittaa, miten vähän perustutkimusta Suomessa rahoitetaan. VapaaehMetsäkartoittajan toiset luonnonharrastajat paiktärkein apuväline on kartta. Karjanlaidunnuksen loputtua kasvi harvinaistui lukuisien muiden perinnelajien tapaan. Kasvienkartoitustyötä tekevät monet eläkkeelle jääneet botanistit
sen verran valtion ja kuntien kustannukset suomessa siis kasvaisivat, jos kaikki vapaaehtoistyö pitäisi korvata julkisen sektorin palkkatyöllä. Vapaaehtoiset tekevät silti suomessa virkamiehille ja tutkijoille kuuluvaa työtä: He tarkkailevat erilaisten hankkeiden ympäristövaikutuksia, kartoittavat valtion rahalla suojeltavia metsiä, keräävät lajitietoa, pyörittävät ennallistustoimintaa esimerkiksi metsähallituksen mailla ja kouluttavat uusia vapaaehtoisia samaan työhön. Vaikka vapaaehtoistyöstä ei makseta palkkaa, se ei ole ilmaista. Vuoden tarkoitus on edistää aktiivista kansalaisuutta. raaka-aineet, muonitus ja kuljetukset, työn koordinointi, koulutus ja tiedotus maksavat. EduLLISTa ja TEHOKaSTa TyöTä EUROOpaN NEUvOSTO ON nimennyt vuoden 2011 eurooppalaiseksi vapaaehtoistyön vuodeksi. sijoittaminen kuitenkin kannattaa: ruralia-instituutin tekemän selvityksen mukaan yksi vapaaehtoistyöhön sijoitettu euro poikii kuusi euroa, kun sijoitusta verrataan julkisen sektorin työhön. Jos suuntaus jatkuu ja luonnonsuojelu nojaa entistä enemmän vapaaehtoisiin, sitä tärkeämmäksi tulee työn tukeminen. asiantuntijat arvioivat, että koko kolmannen sektorin vapaaehtoistyön säästövaikutus lasketaan jopa miljardeissa euroissa. luonnonystävät nauttivat harrastuksestaan. Vapaaehtoistyötä voidaan tukea muillakin keinoin kuin suorilla avustuksilla: vähentämällä turhaa byrokratiaa, antamalla verovähennyksiä, helpottamalla järjestöjen varainkeruuta, tukemalla työttömien osallistumisen mahdollisuutta, lisäämällä tutkimusta sekä antamalla koulutusta ja tukea. keinoja riittää. LIISa hULkkO juha Tenhosaari ja Eric Le Tortorec selvittävät kaarinan kaupungin metsien luontoarvoja. 17/2011 SuomeN luoNto 61
maastotyö auttaa valtiota ja kuntia valitsemaan oikein alueet, jotka vähillä varoilla suojellaan. osaavia kartoittajia alkaa olla Suomessa iso joukko. tapaamilleni ihmisille se on mielekäs harrastus, jossa yhdistyy luonnossa liikkuminen ja hyöty he tietävät, että työllä on merkitystä. Liity sinäkin edelläkävijöiden joukkoon ja valitse Ekoteko-sähkö. Saat hyvän mielen joka päivä. Uusiutuva energia ja luonto kiittää! Tutustu ja tee Ekotekosähkösopimus osoitteessa www.luontokiittaa.fi tavallisesti metsäkartoittajat liikkuvat maastossa yksin, mutta Varsinais-Suomessa liikkeellä on tiimejä. "on ollut helppoa tulla mukaan. jos kartoittajille kuitenkin pystyttäisiin maksamaan työstä, tietoa saataisiin kerättyä nykyistä järjestelmällisemmin ja nopeammin. näin vapaaehtoiset kouluttavat uusia vapaaehtoisia. Vapaaehtoisten tekemä työ on tärkeää, usein jopa korvaamatonta. Kaarinan metsässä haasteet eivät pyöri mielessä. Ei pöllömpi vaihtoehto Hae luonto- ja ympäristöalalle syksyn yhteishaussa. Päätelmät tehdään yhdessä. Heillä ei myöskään ole käytössä metsäkeskusten kattavaa metsätietokantaa. Palaan matkaltani vapaaehtoisten maailmaan täynnä arvostusta ja hyvää mieltä. Töitä tehdään monissa järjestöissä, paikallisissa yhdistyksissä, yksin ja yhdessä. n Artikkelin esimerkit ovat vain kurkistus vapaaehtoistyön monimuotoiseen maailmaan. Välillä istutaan evästauolla ja kuunnellaan tikan nakutusta", Porramo hymyilee. tekemällä kuitenkin oppii, ja työ on mielekästä. ja parhaiten oppii, kun kulkee maastossa ja tekee töitä erilaisten ihmisten kanssa", Saija Porramo kertoo. ryhmä jatkaa matkaansa ja katoaa metsän keskelle. Myönnetty 3.9.2009. Hyvä mieli tänäänkin... ...sillä valitsin kotiini ympäristöystävällisen Ekoteko-sähkön. teoria- ja kenttäjakson sisältäneen koulutuksen jälkeen uudet kartoittajat pääsevät konkareiden matkaan. Juha Tenhosaaren mielestä kartoittamisessa vaikeinta oli oppia määrittämään puiden ikä ja metsätyyppi. Päivän aikana tieto Suomen luonnon arvoista on jälleen tarkentunut. Vapaaehtoiset kokevat työn palkitsevana. Kartoittajat tekevät havaintoja yhdessä keskustellen ja kysellen. Sitä tuotetaan ESEn Mikkelin voimalaitoksessa tuotantotavalla, jonka myös Suomen luonnonsuojeluliitto ry on huomioinut Ekoenergia-merkinnän käyttöoikeudella. Jos kiinnostuit vapaaehtoistyöstä, ota rohkeasti yhteyttä järjestöihin. 62 SuomeN luoNto 17/2011 suVi elo Lahjoita elämän monimuotoisuuden suojeluun! Luonnonperintösäätiö ostaa lahjoitusvaroin arvokkaita luonnonalueita ja rauhoittaa ne pysyvästi. Saija porramo kirjaa metsäkartoituksen tulokset muistiin.. työtä tehdään kohde kerrallaan. Katso lisää. luonto-ohjaaja ympäristönho ksi itajaksi www.pkky.fi/pko on monelle koti metsä Lahjoitustili Op 549409-522493 Tiedustelut: 040-586 3950, toiminnanjohtaja Anneli Jussila www.luonnonperintosaatio.fi · info@luonnonperintosaatio.fi OKH 483 A, ESLH-2009-07280/Tu-52. "tämä ei ole mitään otsa rypyssä puurtamista
näillä vaarallisilla rajoilla liikkuu esimerkiksi luonto-liiton pääsihteeri Leo Stranius, joka suosittelee ekoisi-blogissaan mahdollisim-. Thesslund käyttää esimerkkinä kestovaippainfon keskustelufoorumilta löytyvää ketjua, jonka otsikko on: miten saatte miehenne hyväksymään kestot. n Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja. eivätkä miehet hoida, eivät edes ekoisät. He uskovat vihreään kuluttamiseen ja pelkäävät valmisruuan lisäaineita. Huuhtoa kakat kestovaipoista. alussa olevan työuran katkaiseminen lyhyelläkin hoitovapaalla on monelle koulutetulle nuorelle naiselle tuskallista. kun olen keskustellut nuorten äitien kanssa, olen huolestuneena pannut merkille, että lasten saamisesta on tullut naisille stressaavampaa kuin se oli 1990-luvun puolivälissä. nykyään on kuitenkin vallalla ideologia, jonka mukaan lapsia pitäisi hoitaa kotona vähintään kolmevuotiaiksi. samat koulutetut kolmekymppiset naiset ovat hyvin ympäristötietoisia. silloin on hyvä muistaa, että pinaattilettuja ei tarvitse paistaa itse. niitä saa kaupasta. man pitkää imetystä, kahta tai jopa neljää vuotta. elina.grundstrom@kolumbus.fi P Jarkko VirTanen ahimmassa tapauksessa käy niin, että miehet keksivät sääntöjä, joita naisten pitää noudattaa. niinhän se todellakin on. stranius myös muistuttaa, että lääkepohjaisen kivunlievityksen välttäminen vähentää ympäristön kemikaalikuormitusta. Elina Grundström vahtikoira luonnonsuojelun sukupuoli M O ikä on naisen rooli luonnonsuojelun sukupuolijärjestelmässä. kun ympäristön suojeleminen on pantu kuluttajan vastuulle, sekin paine kaatuu nuorten äitien harteille. Vaikka ekologinen elämäntapa olisi ennen lapsia ollut yhteinen hauska harrastus, lasten myötä käy helposti niin, että naisen elämä alkaa pyöriä kestovaippojen ja linssikeiton ympärillä. Haastankin tässä kaikki luonto-liiton johtomiehet vähentämään ympäristön kemikaalikuormitusta pidättäytymällä turhista kipulääkkeistä esimerkiksi seuraavan viisaudenhampaan poistonsa yhteydessä. Hän siteeraa Tiina Kaitaniemen kirjaa Luonnollinen lapsuus, jonka mukaan kohtuullisia synnytyskipuja ei pitäisi lievittää lääkkeillä, koska ne ovat äidin ja lapsen kannalta vain hyvä asia. Tyypillinen vastaus kuuluu suunnilleen näin: "itse hoidan pyykit ja vaippojen täytön. ukko heittää vaipat kannelliseen muoviastiaan huuhtelematta ja tyhjentämättä, hoidan noi hommat sit vaivihkaa jälkeenpäin." mat lapseni syntyivät viitisentoista vuotta sitten. suomessa vain viisi prosenttia hoitovapaalle jäävistä vanhemmista on miehiä. Hän kritisoi siinä nykyistä kasvatusideologiaa, joka vaatii äideiltä täydellistä omistautumista lapsille. näin voi päätellä Niklas Thesslundin syyskuun Olivia-lehteen kirjoittamasta artikkelista
Kyläläisten ja talkoolaisten voimin hieno miljöö pysyy kunnossa. 64 SuomeN luoNto 17/2011. Lapin kauneimmassa kylässä Suvannon kylä Pelkosenniemellä Kitisen varrella välttyi Lapin sodan tuhoilta ja myös rauhan ajan hävitykseltä
talo on rakennettu 1890-luvulla. Suurin osa katoista on uusittu viimeksi 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla. kohtalokkaat talkoot juuri pärekatot ovat se syy, miksi Siika-ahokin tuli alun perin Suvantoon. Kyläyhdistyksen korjaustyöhön osallistui lisäksi kymmeniä talkoolaisia ulkomaita myöten. Kylässä on 114 inventoitua rakennusta. Hän osallistui ensin kesällä 1984 ja sitten taas sekä 1987 että 1988 järjestettyihin talkoisiin. niistä puolet on pärekattoisia. Pirtissä on tavallista suuremmat, yhdeksänruutuiset ikkunat. Siksi kyläkokonaisuus on säilynyt poikkeuksellisen ehyenä. rakennuskanta vaatii jatkuvaa korjaamista. Kylässä vuodesta 1994 asuneen rakennuskonservaattori Kaisu Siikaahon mukaan Suvannon rakennuskanta on suurimmaksi osaksi 1800-luvun loppupuolelta ja 1900-luvun alusta, niittytalouden kukoistuskaudelta. jo pärekatot täytyy uusia 2030 vuoden välein. Suvanto kuitenkin säästyi, ja sinne rakennettiin myöhemminkin vain muutama uusi talo. Pian hän oli emäntänä mattilan talossa, puolisonsa Markku Kujalan synnyinkodissa. Kaksi kattoa uusittiin jo aiemmin kesällä. Siika-ahon mukaan kyläläiset tekivät tänä vuonna yhden kesäviikon aikana kuuteen rakennukseen uudet pärekatot. Tarkkaan tutkittu kylä on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi ja valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. LöyTöRETKELLä SuomESSA RIITTa SaaRINEN l apin sota jätti jälkeensä poltettuja kyliä ja palaneita taloja. uudisrakentaminen suuntautui naapurikyliin. Se on kyläläisille aikamoinen ponnistus. Kujalan isoisä oli puuseppä, joka halu17/2011 SuomeN luoNto lenTokuVa Hannu Vallas 65. uudet pärekatot loistavat auringonvalossa kullanhohtoisina, kun vanhat näyttävät vieressä hopeanharmailta
Siitä kun Anja Mettiäinen muutti Suvantoon osmon vaimoksi, on jo yli viisi vuosikymmentä. mettiäisen lapsuudessa kylään pääsi vain veneellä ja kelirikon aikaan liikkuminen oli hyvin hankalaa. Vastaus oli pienen empimisen jälkeen myönteinen. Vieraille tarjottiin graavisuolattua anTTi saraJa Pärekattotalkoot kuuluvat kylän perinteisiin. Menneenä kesänä uusittiin kahdeksan rakennuksen pärekatot. Kylässä kuljettiin vanhaa raittia pitkin. taloissa oli lehmiä ja pelloilla viljeltiin ohraa ja ruista. Työstä vastaisivat kyläläiset ja kymmenet talkoolaiset. Tiina Heinänen 66 SuomeN luoNto 17/2011. niin anjasta tuli matkailuyrittäjä. myöhemmin käytettiin petrolilamppua. Kun yksi alkaa haukkua, jatkavat toiset viestiketjua. Pihalla, vanhan kaivon vieressä, louskuttaa pystykorva Piki, joka on yksi kylän kahdeksasta koirasta. niityiltä saatiin heinää karjan rehuksi. si taloon valoa. Perunat ja kasvikset tulivat omasta maasta ja poroja oli vähän joka talossa. esimerkiksi Osmo Mettiäisen esi-isät ovat asuneet Suvannossa jo satoja vuosia. eniten kylässä on ollut asukkaita sodan jälkeisinä vuosina ja 1950-luvulla. nykyään Pelkosenniemen kirkolle parinkymmenen kilometrin päähän pääsee kerran viikossa palvelutaksilla. Ennen kylään soudettiin Suuri osa kylän asukkaista on sukua keskenään. Suuri muutos tuli 19601970-luvuilla, kun asukkaat muuttivat työn perässä suurempiin keskuksiin, monet ruotsiin saakka. kylätien reunamilla kasvaa vielä kissankäpälää. Palvelut alkoivat vähitellen heiketä; ensin meni kyläkoulu jo 1960-luvulla, sitten kauppa ja lopulta jäivät pois myös kauppa-auton käynnit. Kerrankin isä näytti pojalleen saunaneteisessä valtavaa lohta, jonka hän oli pyytänyt. arinamies, kuten Suvannossa tavattiin sanoa, sauvoi keulasta ja katsoi valon loisteessa, missä kala oli. Karjatila työllisti nuorta emäntää aamusta iltaan, kunnes Pyhätunturissa sijainneen Kultakero-hotellin johtaja Erkki Pesonen tuli kysymään, suostuisiko anja ottamaan vastaan matkailijaryhmiä. mettiäinen muistaa senkin ajan, kun Kitiseen nousi vielä lohi 1940-luvulla. Savuja Suvannossa on nykyään vajaat parikymmentä. Ympärivuotisia asukkaita on noin kolmekymmentä, eikä heitä 150 vuotta sitten ollut juuri sen enempää. avaraa pirttiä lämmittää valtava leivinuuni. mieleen ovat jääneet myös tuulastusretket syysöinä. metsästä haettiin veneen keulaan tervaisia juurakoita, jotka laitettiin palamaan parilaan. osa taloista on autioitunut ja jotkut ovat käytössä vain kesäaikaan. asukkaita kolmisenkymmentä Suvanto valittiin lapin kauneimmaksi kyläksi 1987, ja 1991 sille myönnettiin europa nostra -palkinto tunnustuksena ainutlaatuisen kulttuuri- ja rakennusympäristön säilyttämisestä. Sunnuntaisin kylään virtasi ulkomaisia ryhmiä. tarkkaan tutkittu kylä on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi ja valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi
Palveluja tarjoavat Galleria-kahvila säpikäs, mettiäisen kelomökit ja suvannon museokoulu. aikoinaan joki oli hyvä uimapaikka lapsille, sillä pitkiä hiekkarantoja riitti kilometreittäin. Lisätietoja: www.lakelapland.fi/Suomeksi/ Kylamatkailu.iw3. 17/2011 SuomeN luoNto 67. erään selityksen mukaan jollain saksalaispäälliköllä olisi ollut kylässä kaunis heila ja se olisi koitunut kylän pelastukseksi. toisen teorian mukaan tuhoamiskäskyä ei vain koskaan tullut tai joku jätti noudattamatta sitä. Talonpoikaisarkkitehtuuria oleva rakennuskanta on suurimmaksi osaksi 1800-luvulta. Kemijärveläinen toimittaja Tapani Niemi nosti esiin sen, kuinka tärkeitä hyvät tarinat ovat matkailussa. lossitoiminta loppui, kun joen yli valmistui silta 1991. sinne käännytään e63-tieltä ennen Pelkosenniemeä etelästä tultaessa vasemmalle. Virtaavan joen koskipaikkojen pauhu kuului kylään saakka. anja perusti Suvantoon myös Galleria Säpikkään, jossa on usein vaihtuvia taidenäyttelyitä. Rantaniityt ahvenille 1960-luvulla Suvantoon saatiin kapulalossi, mikä helpotti kulkemista. miksi saksalaiset sotilaat eivät polttaneet kylää peräytyessään. Suvannon edessä oleval- le hiekkasärkälle pääsi kahlaamalla. jotkut rannan rakennuksista siirrettiin kylään, "huonomukset" jäivät veden alle. mettiäiset pitävät edelleenkin kahvilaa ja vuokraavat Kitisen rannassa olevia kelomökkejä matkailijoille. rieska leivottiin itse samoin kuin kahvin kanssa tarjottavat kampanisut. Kemijoki-yhtiö vastasi voimalaitoksen rakentamisen jälkeen Suvannon kylän laajasta maisemoinnista, joka tehtiin silloin ensimmäistä kertaa. Kuinka arvokas rakennusperintö säilytetään tuleville polville. Sitten tuli kaksi konelossia. lähes järveksi leventyneen joen keskelle rakennettiin keinotekoinen saari, jonne siirrettiin muutama lato. majoitusta on tarjolla myös suvanto-kaira ry:n majalla. n Pelkosenniemen suVannon kylä jOkIvaRSIkyLä kitisen rannalla edustaa Perä-Pohjolan rakennusperinnettä. Sitä ennen Kemijoki-yhtiö oli rakentanut vuosina 19871990 Kitiseen Kokkosnivan voimalaitoksen, mikä muutti kylän elämää ja maisemaa perin pohjin. anTTi saraJa vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta. siikaa, lihasoppaa sekä suolaperunaa ja kalaa. suvannon kylä sijaitsee Pelkosenniemen taajamasta tietä pitkin noin 20 kilometrin päässä. jos alkuperäinen suunnitelma olisi toteutunut, veden pinta olisi noussut 4,5 metriä, jolloin osa kylääkin olisi peittynyt. nykyään saaressa laiduntaa kesäisin hevosia ja lampaita. kylä elää tarinoista Kuluneen kesän pärekattotalkoiden päätteeksi Suvannon vanhalla koululla järjestettiin seminaari, jossa pohdittiin kylän menneisyyttä ja tulevaisuutta. Kultajyvät jäävät kuitenkin usein huomaamatta. Sellainenkin selitys on, että kylä säästettiin talojen kellareissa olleiden herkullisten hilla- ja vattuhillojen takia. osmo mettiäisen mukaan alavat rantaniityt menivät ahvenille, sillä joen pinta nousi Suvannon kohdalla 3,5 metriä
Se voi pelastaa metsämme. Tari Haahtela 64, Helsinki Helsingin yliopiston kliinisen allergologian professori, Meilahden iho- ja allergiasairaalan ylilääkäri sekä metsien ympäristösertifiointia hallinnoivan Forest Stewardship Council -järjestön (FSC) Suomen osaston puheenjohtaja. 68 SuomeN luoNto 17/2011. oma reviiri osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen, hyvinvointiin ja kulttuuriin. Kasvokkain tekStI jOUNI TIkkaNEN kuVa aNNa häMäLäINEN toImIttaNut jOhaNNa MEhTOLa "se on hemmetin iso voitto!" allergiaprofessori Tari Haahtela johti harrastuksenaan neuvotteluja, joissa Suomi sai uuden FSC-sertifikaatin
"pERhOShaRRaSTUkSENI alkoi vuonna 1960. jos se on totta ja terve järki sanoo, että sen on pakko olla siitä syntyy iso terveydellinen argumentti luonnonsuojelulle. Siksi me ollaan ilkan kanssa yhteistyössä. Se on hemmetin iso voitto! 95 prosentilla Suomen metsistä on PeFC-sertifikaatti, joka on teollisuuden oma eikä ota ekologisia ja sosiaalisia asioita huomioon samalla tavalla. ilkka oli selannut sitä vissiin suklaata mutustellen ja punaviiniä juoden, kunnes silmä osui Melitaea cinxiaan, täpläverkkoperhoseen. 2006 julkaistiin pieni opaskirja Suomen, Pohjolan ja Baltian päiväperhosista, ja nyt 2011 Butterflies of Britain and Europe. Heinäkuun lopulla siellä oli mahlaa vuotava haavoittunut koivuvanhus, jossa oli loppukesän nymphalideja, täpläperhosia. Sitten 1990 tuli Suomen päiväperhoset, joka voitti tieto-Finlandiankin. UUDEN METSäSTaNDaRDIN, FSC:n, neuvotteluja päädyin johtamaan, kun siihen yritettiin löytää henkilö, joka on metsäkiistojen ulkopuolella mutta ymmärtää, mistä on kysymys. uPm on kuitenkin lähtenyt mukaan käytännön sertifiointiin. nyt kymmenen vuoden väännön jälkeen Suomeen saatiin viimein standardi, jonka teollisuus ja ympäristöjärjestöt Greenpeacea myöten ovat yhdessä sopineet. Saulo oli kuin sähköiskun saanut. arviomme on, että silmillä nähtävien suurten eliöiden, kuten kasvien ja hyönteisten, monimuotoisuus vaikuttaa bakteerien ja muiden pienten eliöiden monimuotoisuuteen. ihminen on viimeistä soluaan myöten luonnon osa ja täysin riippuvainen siitä, miten se ympäristöään käsittelee. me ollaan verrattu väestöjä keskenään, ja on tullut esiin, että esimerkiksi koivun siitepölylle on herkistynyt kaksi prosenttia venäläislapsista, kun suomalaisista kaksikymmentä. Sattui, että isän sotakaveri oli kutsunut meidät samana iltana saunaan lähelle lammin biologista asemaa. Kerroin hänelle, että mikähän se oli semmoinen perhonen, jonka mä sain, vähän niin kuin nokkosperhonen mutta paljon isompi. nappasin sen haaviin, jonka isä oli just tuonut kaupungista. Perhosharrastus otti todellisen ensi askeleen. maailmalla FSC kasvaa kiivaasti, mutta Suomessa otetaan vasta ensi askeleita. toisin sanoen Venäjällä ympäristö ja elämäntapa antavat jotain suojaa, jota ei meillä ole. OpISkELUN jäLkEEN harrastus alkoi uudelleen 1980-luvulla, kun olin etelä-Karjalassa keuhkolääkärinä. teoriassa ei ole mitään muuta vikaa kuin että se on todistamatta. uskon, että sitä mukaa kuin metsäomistuksen rakenne muuttuu ja suomalaiset näkevät metsän paitsi elannon myös terveyden lähteenä, ja pyhänä paikkana, FSC saa lisää suosiota." n 17/2011 SuomeN luoNto 69. olen toistakymmentä vuotta tehnyt tieteellistä tutkimusta laatokan Karjalassa ja joensuun lähistöllä. Vielä on yksi askel ottamatta... Se vaikuttaa puolestaan elimistön ja ympäristön rajapinnoilla niin sanottuun mikrobiomiin, sitä kautta immuunijärjestelmään ja ratkaisee meidän ihmisten selviytymisen. tämä Saulo-niminen kaveri oli intohimoinen perhosten kerääjä. nyt tarvittaisiin vain lisää sertifioituja hehtaareja. ei muuta kuin soutamaan takaisin Pääjärven yli! Se oli valkotäpläinen nokkosperhonen, Nymphalis vaualbum, joka on erittäin harvinainen. olin 13-vuotias, ja me vietettiin kesiä Hämeenkoskella. Kirjassa puhuttiin lajin muodostamista populaatioista ahvenanmaan saaristossa, ja hän ajatteli, että hemmetti, sehän se voisi olla. Kun tapasin aikanaan biologi Ilkka Hanskin veljentyttären häissä, hän kertoi funtsineensa metapopulaatioteoriaa, että hän tarvitsee nyt välttämättä siihen jonkin lajin, josta saa dokumentaarisen aineiston. Varmaan hän on Perhoskerääjä-romaaniinsa vähän inspiraatiota isän harrastuksesta saanut. ILkaN kaNSSa on ollut tällainen kaukosuhde, mutta nyt on muutakin. Sitten vaimo oli ostanut hänelle joululahjaksi Suomen päiväperhoset. Keräily siinä mielessä kuin se tunnetaan, että hassahtanut professori painaa haavi kädessä jorpakossa, on jäämässä tutkijoille. Siinä oli liuskaperhosta, suruvaippaa, nokkosperhosta ja yksi tavattoman iso nokkosperhonen. me tehtiin Olli Marttilan kanssa ensin kirja Runon ja rajan perhoset. Keräilystä se alkoi, mutta viimeiset 25 vuot- ta olen vain valokuvannut tai harrastanut perhosia muuten. Vanhin poikani on Joel Haahtela
Limasienet eivät ole sieniä, vaikka ne lisääntyvätkin itiöistä. Lajikuvauksia ja -kuvia tarkastellessa voi todeta miten osuvia ja satumaisia nimet ovat. Ne esitellään tässä kirjassa tekstein, värikuvin en nimien lisänä kirjassa ovat nyt ensimmäistä kertaa t. en rakennetta, biologiaa ja ekologiaa, sekä neuvotaan kasvatuksen ja määrittämisen saloihin. Marja Härkönen | Elina Sivonen useo ISSN 0780-3214 SBN 978-952-10-6805-8 aLIcE kaRLSSON 15.3.2011 12.25. Hänen pro gradu -tutkielmansa käsittelee limasieniä, varsinkin niiden viljelyä keinotekoisella kasvualustalla. Huo- aiheessa, kun limakko nousee sammalikkoon, kan- an, ja muuttuu koristeellisten itiöpesäkkeiden rykel- LIMASIENET ilajia. kilpailun järjestäjinä ovat muun muassa suomalaisen kirjallisuuden seura, kuuloliitto ja suomen luonnonsuojeluliitto. Itä-Suomen yliopisto). saakka, albertinkatu 1, Helsinki, p. ukkospamppuset ovat puolestaan kuin muumimaailman hattivatteja. Keskusmuseon alainen Kasvimuseo kokoelmineen on tämänkin teoksen syntypaikka. suomessa tavataan 109 kiitäjä- ja kehrääjälajia ja Järvelän kokoelmassa näistä on 106 lajia. FM Elina Sivonen valmistui biologiksi Joensuun yliopistosta (nyk. sen voi nyt laskea mindo. urakka oli iso, sillä vain kahdella 204:stä limasienilajistamme, paranvoilla ja sudenmaidolla, oli nimi valmiina. Limakko olisi osuvampi nimitys, mutta se on varattu jo limasienen monimutkaisen elämänkierron eräälle vaiheelle. Harrastajia kaivattaisiin kipeästi lisää. kilpailu päättyy 31.5.2012, www.finlit.fi/arkistot/ keruut/hiljaisuus, www.sll.fi/luonnonharrastus/hiljanpaiva. laila neVakiVi kuvia saduista ja luonnosta TaITEILIja Laila Nevakivi juhlii tänä syksynä 25-vuotista Suomalainen uraansa lasten satu- ja luontokuvittajana. jokamies voi auttaa tutkijoita yksinkertaisella tavalla: irrota pala kasvualustaa itiöpesäk| keineen, liimaa se tulitikkurasian pohLIMASIENET jalle ja kuivata. Hän toimi kirjan syntyvaiheissa Kasvimuseon projektitutkijana, valokuvaten näytteitä ja laatien levinneisyystaulukot kaikista Suomen museoihin talletetuista limasieninäytteistä. ja samalla käynnistyy valtakunnallinen kokemusten ja muistojen keruukilpailu aiheesta suomalainen hiljaisuus. Limakko on monitumainen jättisolu, joka ryömii ja syö mennessään leviä, bakteereita, sienirihmastoa ja toisia limasieniä ja etenee esteiden läpi huokosista norumalla ja sulautumalla toisella puolella taas yhdeksi. marJa Härkönen kauluskiilunen kuVaaJa virikkeitä Syödään maailma paremmaksi kUINka SUURI hiilijalanjälki muodostuu ruuanvalmistuksesta. Lajilleen limasienet tunnistetaan itiöpesäkkeistä ja siihen tarvitaan mikroskooppia. Kirjan lopussa on limasienten levinneisyystaulukko, joka on ilmeisen vajavainen. kuvataiteilija marianne Kaustinen on luonut perhosten maailman Armas Järvelän perhoskokoelmien pohjalta. Yllä olevan kuvan limakko päätyi Marja Härkösen iltapalaksi eipä maistunut juuri miltään. Kymmenkunta vuotta kului tansanialaisten sienenkäyttöperinteitä tutkiessa. Limasienet-kirjassa on määrityskaavoja ja kuvaus jokaisesta lajista. Limasieniä ei luulisi kenenkään syövän, mutta eräät Meksikon alkuperäiskansat käyttävät paranvoita herkkuruokanaan (resepti sivulla 23). Tupsukkaita ja siilikkäitä -näyttely on avoinna 30.10. nevakiven kuvitusnäyttely on Kuvittaja-galleriassa 31.10. Limasieniä on kaikkialla metsissä etenkin lahopuilla. Limasienten ohessa etnomykologia on ollut Marja Härkösen kiinnostuksen kohteena. Kirjan tekijät, Helsingin yliopiston eläkkeellä oleva dosentti, kasvitieteilijä marja Härkönen ja biologi Elina Sivonen, laativat kirjaa varten Suomesta tunnetuille limasienilajeille nimet. Kirjan valmistuessa Elina Sivonen toimii Äänekosken peruskoulun biologian opettajana. TarJa Hoikkala / VasTaValo Suomalainen hiljaisuus hILjaN päIvää vietetään lauantaina 8.10. saakka kiepissä, Pitkänsillankatu 26, kokkola, www.kokkola.fi/kieppi. LIMasIENtEN NIMIÄIsEt TUORE kIRja Limasienet (norrlinia) on tietokirja, joka pistää harmaat aivosolut raksuttamaan, mutta se on myös upea visuaalinen kokemus. Tunnistusapua saa myös yliopistojen kasvimuseoista, jonne näytteet on hyvä toimittaa. Marja Härkönen Elina Sivonen FT Marja Härkönen on Helsingin yliopiston eläkkeellä oleva dosentti, joka on tutkinut limasieniä maailmanlaajuisesti viidenkymmenen vuoden ajan. Sitä ei malta päästää käsistään. ympäristöystävällisin vaihtoehto saa viisi koivunlehteä, www.mindo.fi. lue, näe, koe, ilahdu! marianne kausTinen Tupsukkaita ja siilikkäitä LUONTOkOkOELMa kiepissä kokkolassa pääsee osaksi kiitäjien ja kehrääjien lajikirjoa. juuri nyt ne putkahtavat piiloistaan, eikä tarvita kuin vähän valppautta ja suurennuslasi, niin niitä alkaa löytää. Sieppo-lehhiljaisuus den sivuilla aloittaneen nevakiven kuvituksia on nähty monissa oppikirjoissahILjaN sekä yhdessätoista lasten satu- ja luontokirjassa. 050 5678 434. mmäinen suomenkielinen limasienikirja. asveja, eivätkä eläimiäkään, vaan muodostavat oman en kanssa. limakko ryömii metsäkarikkeessa ja lahopuiden bakteereja ja muuta pientä orgaanista ainesta. fi-verkkopalvelussa, jonne voi ladata omia reseptejään ja nähdä valmiin annoksen hiilijalanjäljen. Hän toimi ensin Kasvitieteen laitoksen, sitten Ekologian ja systematiikan laitoksen johtajana, sekä vuonna 1988 perustetun Luonnontieteellisen keskusmuseon ensimmäisenä johtokunnan puheenjohtajana. Aili Somersalon tarinoissa seikkailevat Sammaleinen ja Kallioinen, Limasienetkirjassa taas muun muassa nukkanen, kiilunen, tyynynen, solmunen ja nuoranen
"Parissa vuodessa lasten kasvattama appelsiinipuu on kasvanut 20-senttiseksi. Kipusin ylös kalliorinnettä lähteäkseni, kun taistelu järvellä alkoi uudelleen. n Vai Ha im To an iTT u h T jO ir toK aN Na M L TO Eh ja a oitasi! si ja tarin etä kuvia nto.fi L äh omenluo kirja@su havainto Tomi muukkonen LUkIjOIDEN OMa havaINTOkIRja ON STI TUOREET Ta , jOLLE ERITyISE LUONTOpaLS T havaINNOT OvaT Ty vä vUODENaIk aaN LIIT Ta kaISTavISTa kUvIS RvETULLEITa . Vasta valokuvista huomasimme, että se oli muninut lehdelle munan. Hetkeä myöhemmin joutsen katsoi pakenevaa hanhea nokka täynnä pyrstösulkia." kESäkUUN LäMpööN terassille nostettu appelsiinipuun taimi houkutteli suuren ritariperhosen Aki Pulkkasen pihalle raaheen. jUL TE kaNSSaMME! kIO. menimme terassille katsomaan kasvia ja tosiaan, lehdelle oli ilmestynyt pieni valkoinen pallero. Äkkiä joutsen antoi periksi ja tyytyi tuijottamaan kiukkuisena rannan tuntumassa kiertelevää hanhea, joka huuteli uhitellen. odotuksen jälkeen munasta kuoriutui nälkäinen toukka, joka rouskutti kasvista kaksi lehteä ennen kuin katosi eräänä heinäkuun päivänä." aki Pulkkanen. Kuvasin yrittäen saada useamman pikkuvarpusen samaan kuvaan, kun huomasin, että tiilet olivat pikkuisten nokkien kovertamia." kaTri mäkinen Ritariperhonen muni Raahessa voimainkoitos kaTRI MäkINEN Sastamalasta näki, kun laulujoutsen ja kanadanhanhi ottivat mittaa toisistaan. ritariperhonen lenteli kasvin ympärillä ja lapset seurasivat upean perhosen lentoa. "Kymmeniä lintuja ruokaili ohdakkeissa, maassa tai heinäpaalilla. Hanhi lipui kauemmaksi joutsenen reviiriltä. Välillä jotkut lensivät rakennuksen tiiliseinälle. lopulta tyynelle järvelle laskeutui hiljaisuus. jaa kUvaSI MakSETaaN paLk pikkuvarpuset diggaavat punatiiltä pIkkUvaRpUSTEN syömäpuuhat kiinnittivät Tomi Muukkosen huomion Kiialan kartanolla Porvoossa. "erotin järven selältä kaksi hahmoa: joutsenen siivet levällään ja pakenevan hanhen
muurahaispesien rakennusaineena on nähty pieniä kiviä ja haulejakin, mutta sopulin ulosteita ei kukaan lähipiirissäni ole aiemmin havainnut." 73. Kun räsänen purki kuvia tietokoneelleen, hän huomasi isotytönkorentojen kantavan mukanaan loisia. lähdimme etsimään niitä; musta lintu valkoisessa hahmossa kuulosti eksoottiselta." Pari tuntia he kuuntelivat tuttua kuikutusta, mutta lintuja ei näkynyt. "muurahaiset raahasivat pitkulaisia jätöksiä pesäänsä. Kuvaaminen ei kuitenkaan onnistunut. ari aHlfors Rohkeat kyyhkyt SEpELkyyhky teki pesänsä raumalaisen Ari Ahlforsin pihapiiriin. "luovutimme ja kävelimme hissukseen leppävuorelta kotia kohtia. Pian koivikossa lensi pari vaaleaa palokärkeä. loiset ovat luultavasti vesipunkin toukkia. Vahvasti toukkien vaivaamat korennot kuolevat nuorempina kuin loisettomat. pesä papanoista SOpULEITa oli paljon Käsivarressa ja samoin niiden ulostepapanoita. Pihapiirissämme elellyt lintu ei paljon ihmisistä välittänyt. Heinäkuun lopulla hillaretkellä enontekiön Karesuvannon soilla jyväskyläläinen Juha Saltevo näki muurahaispesän, joka oli kuorrutettu sopulinpapanoilla. luonnossa näköjään kerätään kaikki ylimääräinen talteen. "etsin viilennystä vedestä. "mökkinaapurini jyväskylän Putkilahdessa oli nähnyt valkoisia palokärkiä. Pian linnun perhe kasvoi: "näin elokuun alussa sepelkyyhkyn poikasen maassa, ja emo ruokki sitä. ehkä maalla metsästys tekee niistä arkoja ja kaupungeissa ne tuntevat olevansa turvassa." Heikki maHl amäki TaPani räsänen JuHa salTeVo Isotytönkorento kyyditti loisia hEINäkUUN aLkU oli helteinen valkokaapuisia palokärkiä EkSOOTTINEN lintuhavainto sai teuvalaisen Heikki Mahlamäen liikkeelle. Paikalla lenteli kuitenkin paljon isotytönkorentoja, joten menin veteen kameran kanssa." Korennot suhtautuivat pelottomasti kainaloita myöten kahlailevaan kuvaajaan. Sepelkyyhky näyttää urbanisoituvan vauhdilla. Vanhan Saimaan kanavan uomassa vesi oli sameaa ja pohja mutainen. ja siinä ne olivat! emo ja kolme vaalea poikasta nokittelivat lahopuuta suoraan edessämme." 17/2011 SuomeN luoNto ja se sai myös luontokuvaaja Tapani Räsäsen hikoilemaan
sen voitti Juha mikkola enosta. Juuri tästä syystä on kiinnostavaa, miksi jänis mainittiin erikseen israelin laissa niiden eläinten joukkoon, joita ei saanut syödä. syynä saattaa olla juurikin se, että nämä eläimet syövät omaa ulostettaan toisin kuin muut, sorkalliset märehtijät, joita sai syödä. epäilemättä se on vieraslaji ja on vallannut alueita, minne se ei kuuluisi. Tänä kesänä lupiini jäi sen jalkoihin. Piristi päivää! paULa RaTava, jyväSkyLä Ruuhka-Suomen korvessa -juttu suorastaan houkuttelee lukijaa tutustumaan Sipoonkorven kansallispuistoon. haNNU LINNaMO, ESpOO rehtimisestä: "lisäravinteen nappaaminen peräaukosta tapahtuu niin hienotunteisen huomaamattomasti, että sitä eivät tunne sen paremmin kansansadut kuin vanhemmat eläinkirjatkaan. ulosteen käsittelystä (5. mooseksen kirja 14:7). onnittelut! Lukijoiden kommentteja: Hirvessä on vetovoimaa Mitä ihmeellisiä sieniä ja kasveja kasvaa hirven lannassa. Jäniksen kesä 3. linnun jalassa olevan erityisen väri- tai lukurenkaan tiedot voidaan monesti lukea kiikarin tai kaukoputken avulla, ja myös ne tiedot pitäisi lähettää rengastustoimistoon. Hirvessä on vetovoimaa 2. mooseksen kirja 11:4 ja 5. eikä sitä näyttänyt tuntevan israelin kansa eikä mooses, koska 3. Toimitus pahoittelee. TOIMITUS Jäniksen kesä on kuvaavalla tavalla kerrottu juttu, mukava lukea, ihania kuvia. Raamatusta löytyy muitakin valovuosia aikaansa edellä olleita havaintoja. LEENa pUhakka-vIIk vaNTaa Silkkivilla hyväilee ja lämmittää Mukavan ohut ja hengittävä Päivitettyä siilitietoa lehteen Suomen Luonnon 6/2011 lukijakirjeestä Siilin laktoosi-intoleranssia on tutkittu on jäänyt pois joukko nimiä. mooseksen kirja 23:12-14), vaikka bakteerien olemassaolosta ei ollut aavistustakaan. Tekstin kirjoittaneet Tuula Nyström ja Tiina Kinnunen sekä allekirjoittaneet haluavat muistuttaa Suomen Luonto -lehteä siitä, etteivät lehden toimittajat ole päivittäneet Jänis märehtii Raamatun mukaan suomen Luonnossa 6/2011 kysy luonnosta -palstalla kirjoitettiin ristiriitaisesti jäniksen mä- Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi. Mikään ei siis mene hukkaan! pIRjO FRIMaN, pORI Rengastustietoja saa elävältäkin linnulta Suomen Luonnossa 6/2011 kysy luonnosta -palstalla oli kysymys ja vastaus lintujen rengastamisesta. silti heidän laeissaan oli tarkat määräykset mm. Toisaalta olen itse nähnyt, miten kotoperäinen laji kukisti lupiinin. Valitse tämän lehden paras juttu. Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postikortilla: suomen luonto / Paras juttu, kotkankatu 9, 00510 Helsinki. @ Osallistu Paras juttu -kisaan! mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Ruuhka-Suomen korvessa Vastanneiden kesken arvottiin Jouni Laaksosen kirja Retkeilijän kansallispuistot (otava). eikä pidäkään olla. istutin vuonna 1992 lupiinia tietämättömyydessäni oman pihani rinteeseen, mihin jäi rakennustyön jäljiltä rumaa soraa. mooseksen kirjan mukaan jänis on märehtijä nautaeläinten tapaan." Raamatun jakeissa käytetty märehtimiseksi käännetty sana merkitsee kirjaimellisesti "ylös tuomista". Vastauksen lopussa kehotetaan: "Jos löydät kuolleen rengastetun linnun, ota yhteys rengastustoimistoon." sana kuolleen lisättiin Seppo Vuolannon vastaukseen toimituksessa, alkuperäisessä tekstissä sitä ei ollut. maininta oli aikalaistensa keskuudessa hyvinkin tarkka ja tieteellinen. laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 12.10.2011 mennessä. kotoinen lupiinin kukistaja on vadelma. Tulisi ottaa huomioon se, että nykyaikaista tieteellistä määritelmää ei ollut vielä olemassa mooseksen aikana (3. kuluneena kesänä sain aiemmasta lupiinirinteestä pari litraa vadelmia. jORMa MäNTyLä kaNgaSaLa PARHAAT JuTuT SuomEN LuoNTo 6/2011 1. lupiini menestyi siinä noin 12 vuotta, kunnes sille ilmaantui kilpailija. Vastanneiden kesken arvotaan kaksi orvokkityynyliinaa. ToimiTTanuT LIISa hULkkO palaute@suomenluonto.fi lukIjakIrjeet Lupiinikin on voitettavissa Suomen Luonnossa 5/2011 kirjoitettiin, että lupiini on puutarhakarkulainen ja pahimpia luonnonkasveja syrjäyttävä vieraslaji. egyptin orjuudessa elänyt israelin kansa ei ollut saanut koulutusta (apostolien teot 7:22) vaan oli tavallista paimentolaiskansaa
luonnonvarainen siili on hiljalleen häviävä laji ja ansaitsee kaiken huomiomme. Pian tuli tietoon, että kesyyden syy oli sittenkin sairaus. me allekirjoittaneet toivomme, ettei siilillemme käy kuin vuosia sitten varpuselle. Festivaalin teemoja ovat: (Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -kirjan kirjoittajat, Siili kiikarissa -sivujen ylläpitäjät) sekä kuusitoista muuta allekirjoittajaa. kINNUNEN HAAVOITETTU MAA padot, plantaasit, kaivokset, ydinvoima SYRJÄYTETYT KULTTUURIT alkuperäiskansat, kestävät elämäntavat VOITOKKAITA LIIKKEITÄ aktivismia ja erävoittoja MAAILMANJÄRJESTYS talous, valtajärjestelmät, yhtiövalta MINNE MENNÄ. Helposti ja nopeasti! eTrex 20 eTrex 30. ANNA PALAUTETTA! www.suomenluonto.fi aikoihin tietojaan eurooppalaisesta siilistä. Mitä mieltä lehdestä. 139 -kartaton käsiGPS perusnavigointiin dick forsman 6.-9.10.2011 Kino Engel 1 & 2 www.siirretyt.info www.displaced.info Sofiankatu 4, Helsinki Liput/tickets 3 uu GPS- tuus Tallenna kaikki reissusi palveluumme. Uuden eTrex:n käyttö on lasten leikkiä ja hintakin on sopiva. www.garmin.fi eTrex 10 Sh. Siili kiikarissa -verkkosivuille on käännetty tietoa eri kieliltä. 289 -kartallinen käsiGPS värinäytöllä -sähköinen kompassi ja barometrinen korkeusmittari R E T K E I LY · P Y Ö R Ä I LY · K Ä S I L A I T T E E T · K A R T AT · O H J E L M AT 25.8.2011 6.59 suomen luonto7-11-Garmin-etrex.indd 1 menoy24082011 Garmin Connect tilin luot muutamalla klikkauksella. Sen avulla analysoit retkesi ja kerrot niistä kavereille. eT20 ja 30 rex 10, Ominaisuuksia kuin pienessä kylässä, kätevän pienessä paketissa. merikotkia joskus vaivaava lyijymyrkytys ei analyysin mukaan ollut oireiden taustalla. TOIMITUS SIIRRETYT DISPLACED / elokuvia kehityksen tieltä ajetuista Siemenpuu-säätiön kansainvälinen elokuvafestivaali Yli 60 elokuvaa 30 näytöksessä. 239 -kartallinen käsiGPS värinäytöllä (näytöllä lisävarusteena saatava uusi Topo Suomi Pro v2 -kartta) Sh. kotka vietiin korkeasaareen, missä se kuoli. kuolinsyytä selvitettiin evirassa oulussa. Tietoa myös karttuu facebookissa Siili kiikarissa -yhteisössä. Tiedot ovat käytettävissäsi missä ja milloin tahansa. Sh. kertomuksia kodittomuudesta ja siirtolaisuudesta Tallenna parhaat paikat ja retket Garmin Connect palvelu on avoinna kaikille Garmin-tuotteen käyttäjille. eläinlääkäri marja Isomursu kertoo, että linnulla oli tulehdus maksassa, mutta sen syy on avoin. Vaikka siiliä on tutkittu suomessa luvattoman vähän, ajankohtaista, tutkittua tietoa on löydettävissä netistä. kun tuudittauduttiin uskomaan, että varpunen on yleinen lintu, havahduttiin yllättäen siihen, että kanta oli romahtanut silmiemme edessä jopa 60 prosenttia. aLLEkIRjOITTajaT: TUULa NySTRöM ja TIINa Peloton merikotka kuoli Suomen Luonnon 6/2011 avauskuvassa kerrottiin kesystä merikotkasta. kun kuvaaja Dick Forsman otti merikotkan kiinni, se ei jaksanut paeta
Auringon molemmilla puolilla olivat kaaret ja valopisteet. Jos valossa näkyy spektrin värejä, on valo kulkenut kiteiden lävitse ja taittunut kirjon väreihin. laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Toinen haloja suosiva vuodenaika on kevät, jolloin taivaalla on runsaammin harsopilviä. Tällöin halot syntyvät korkealle taivaalle. hEIkkI NEvaNLINNa Rouskujen myrkyt Kuinka myrkyllistä on rouskujen maitiaisneste. Mitä ne mahtavat maasta etsiä. Haloilmiö on yleisempi talvisaikaan kuin kesällä. vaikuttaako sää sen syntyyn? Haloilmiö on sukua sateenkaaren valoille, jotka syntyvät auringonvalon hajotessa spektrin väreiksi sadepisaroissa. Talvella kovien pakkasten aikaan lumisilla keleillä ilmassa leijailee suuria määriä lumikiteitä haloilmiöiden käytössä. kysy luonnosta aSIaNtuNtIjat VaStaaVat ToimiTTanuT aLIcE kaRLSSON aSIaNtuNtIjat VaStaaVat LÄHETÄ omA KYSYmYKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. ne etsivät ennen kaikkea syötävää. mikäli työ jatkuu, linnut on vain sinnikkäästi aamutuimaan ajettava pois. kiteiden muodosta riippuen syntyy erilaisia heijastuskuvioita. kaikkiaan halomuotoja tunnetaan kymmenittäin. Mitä ainetta se sisältää. Entä miten ne saisi lopettamaan tuon mylläämisen, sillä ensi kesänä paikalla ei varmaankaan nurmikko kasva? Harakoiden koluaminen pihamaalla on tuttu ilmiö. vanhastaan on opetettu, että kaikki maitoa erittävät sienet ovat syötäviä. Halojen tapauksessa auringon valon heijastukset ja taittumiset tapahtuvat korkealla ilmassa leijailevista jääkiteistä. Jos paikalla ei liikuta päivisin ja nurmesta löytyy aina vain syömistä, voi olla vaikeaa pitää harakat poissa. SEppO vUOLaNTO Miten haloilmiö syntyy? Näin mökillä hienon halon. Pitääkö tämä käsitys edelleen paikkansa? salla marTTinen rouskujen kitkerät ja lievästi myrkylliset aineet ovat sesquiterpeenejä. ensi kesänä paikalla on varmaan tyydyttävä nurmikko; kyseessähän on ikään kuin pellon kyntäminen. ennen pitkää ne menettävät toivonsa. Jos halovalo on tasavaalea, se on syntynyt kideheijastuksista. se syntyy laattamaisesti kiteytyneistä jäähitusista. Terpeenejä 76 SuomeN luoNto 17/2011. Heijastukset voivat syntyä aivan maanpinnan tuntumassakin. Mistä haloilmiö johtuu. olisiko kysyjä alun perin itse jättänyt tähän paikkaan jotakin harakoita kiinnostavaa. kuvassa näkyvä haloilmiö on niin sanottu sivuaurinko, joka on varsin tavallinen. myös kuun ympärille muodostuu suotuisissa oloissa halorenkaita, samoin kirkkaiden valolähteiden ympärille esimerkiksi laskettelurinteillä tai luistinradoilla. nyt aiheina myös sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. Haloilmiö on sukua sateenkaarelle. Miksi harakat mylläävät maata? Harakat myllertävät pihamaatamme. linnut aloittavat työnsä usein aamuvarhaisella ennen ihmisten heräämistä. löytyisikö tuosta paikasta vaikka matoja tai muita herkkupaloja
Terpeenien peruskaava on siis (c5H8)n, missä n ilmoittaa ketjuuntuneiden yksiköiden määrän. Terpeenien lääketieteellistä käyttöä tutkitaan innokkaasti, koska raaka-ainetta saisi helpolla ja halvalla suuria määriä puunjalostusteollisuuden sivutuotteena. olemme aikaisemmin saaneet nähdä, miten täplätupsukkaan kotelon pinnalla olevista munista kuoriutuu pikkuruisia, mutta pitkäkarvaisia toukkia (sl 5/05). Parin päivän päästä se oli hävinnyt. ilmiö on melko yleinen: varsinkin myöhään syksyllä ja varhain keväällä lentävien mittareiden naaraat ovat lentokyvyttömiä, ja silloin niiden pienet toukat ovat kovia leviämään. Mikä ihme? Sikurirousku Jos rouskujen sesquiterpeeneistä löytyisi hyviä lääkkeitä, niitä tuskin valmistettaisiin rouskuista, vaan lähtöaineina käytettäisiin silloinkin havupuiden pihkaa. Toukat leviävät helposti tuulen mukana, mikä on selvä sopeutuma siihen, että naaras on lentokyvytön möhky. Terpeeneissä perusyksikkönä ovat viisihiiliset isopreenit eli isopentaanit. Vastaajina tässä numerossa: HARRI DAHLSTRöm kalat ja äyriäiset mATTI HELmINEN nisäkkäät ILKKA KoIVISTo nisäkkäät KAuRI mIKKoLA selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet HEIKKI NEVANLINNA ilmakehän ilmiöt SEPPo VuoKKo kasvit SEPPo VuoLANTo linnut Mikä tupsukka? Jarkko mäkineVa / kuValiiTeri omakotitalomme tiiliseinälle kiipesi loppukesällä komea toukka ja koteloitui siihen. Terpeenit ovat antibiootteja ja ne tappavat sieniä ja bakteereja. oliko se lähtenyt itse liikkeelle vai oliko lintu syönyt sen. kun jonkin kehitysasteen on pystyttävä leviämään, se on täplätupsukkaalla toukka. Terpeenien nimet taas kertovat, kuinka monta kymmentä hiiliatomia eli kahden isopreenin yksikköä ketjussa on. myös hyönteiset ovat herkkiä monille terpeeneille. Valkomaitoisista lajeista muun muassa pikku-, sikuri- ja kultarousku ovat erinomaisia ruokasieniä ryöppäämättä. SEppO vUOkkO on myös monissa kasveissa, erityisen runsaasti havupuiden pihkassa. luultavasti lintu ei ole syönyt naarastupsukasta, sillä se ja sen kotelokoppa ovat yltäpäältä täynnä seinälle kiivenneen toukan myrkyllisiä tai ainakin epämiellyttäviä tupsukarvoja. monoterpeeneissä on siis 10 hiiliatomia (mono = yksi), sesquiterpeeneissä 15 (sesqui = puolitoista), diterpeeneissä 20 atomia eli neljä isopreeniä ja niin edelleen. ihmisistä ne maistuvat kitkeriltä, ja jos joku niitä kuitenkin sellaisenaan syö, ne aiheuttavat lähinnä vatsanväänteitä. koska kaikki kookkaat valkoista maitiaisnestettä erittävät sienet ovat suomessa rouskuja, perinteistä ohjetta voi noudattaa: kaikki ne kelpaavat kiehauttamisen ja huuhtelun jälkeen ruoanvalmistukseen. kun naaras on ensin houkutellut feromonillaan paikalle koiraan ja paritellut sen kanssa, se on täyttänyt elämäntehtävänsä Heikki keTola / kuValiiTeri urPo HaaPalainen / kuValiiTeri Täplätupsukkaan toukka. 17/2011 SuomeN luoNto 77. lakritsirouskua, jonka maitiaisneste on kirkasta, pidetään myrkyllisenä. rouskutkin kannattaa silti opetella tuntemaan tarkemmin, sillä kaikkia lajeja ei tarvitse ryöpätä. Parin viikon kuluttua kotelosta kuoriutui omituinen hyönteinen. sen sijaan maitohiippoa en kehota kokeilemaan. eri rouskulajien sesquiterpeenit ovat rakenteeltaan hiukan erilaisia. Terpeenit ovatkin yleisiä kasvien puolustusaineina
Mitkä ovat rastaiden viholliset luonnossa. Pesästä maailmalle pöllähtäneet rastaanpojat ovat helppoa riistaa petolintujen lisäksi ketuille, kissoille, koirille, kärpille ja muille pikkupedoille. mansikat, kirsikat ja muut punaiset marjat sekä luonnonmarjoista pihlajanmarjat katoavat räkättiparvien kitaan yleensä jo ennen kuin tilhet ja muut marjalinnut ehtivät syksyllä esiin metsistä ja kauempaa pohjoisesta. Viljelemällä marjoja ihminen lisää merkittävästi rastaiden ruokapöytää. räkättirastas on yksi 67 rauhoittamattomasta lintulajistamme pesimäaikaa lukuunottamatta. Varpushaukka ja kanahaukka saalistavat rastaita, samoin harvinaisemmat petolinnut, myös pöllöt. Rastaita on monia eri lajeja. Suuria pensaita on liki mahdoton Jussi murTosaari rastaiden pahin vihollinen on ihminen. kysy luonnosta aSIaNtuNtIjat VaStaaVat aSIaNtuNtIjat VaStaaVat munimalla kotelokopan pinnan täyteen munia. näin ajatellen ihminen ei kuuluisi luontoon. mustarastas sen sijaan saattaa verottaa aroniapensaita räkättejä tehokkaammin. Harmia aiheuttavat rastaat. Torjumalla rastaita ihminen on myös niiden vihollinen. yksi ystävämme on mustarastas, mikä syö jopa puusta omenoita! aikuinen täplätupsukasnaaras on lentokyvytön. Rastaat syövät satomme Meillä on iso puutarha ja kasvimaa. Mansikat saavat olla suurelta osin rauhassa, mutta kypsyvät kirsikat ja marjaaroniat häviävät tyystin. Haluammeko ajatuksissamme sulkea ihmisen pois luonnosta ja sen kiertokulusta. Viime vuosina etelän metsästäjiä on etsiytynyt suomeenkin rastasjahtiin. SEppO vUOLaNTO Räkätti on merkittävin marjoja syövä rastaamme. 78 SuomeN luoNto 17/2011 berndT Hannelius/ kuValiiTeri. miksi ei? ihminenhän on ylivoimaisesti suurin luontoon vaikuttaja. etelämpänä euroopassa rastaat kuuluvat myös metsästäjän saalisvalikoimaan ja ruokapöytään. käytän mieluummin termiä saalistaja silloin, kun kysymys on luonnonvaraisten lajien, pedon ja saaliseläimen, suhteesta. kysyjän puutarha ja kasvimaa ovat osa luontoa monelle lajille. sitten se on voipuneena nuukahtanut maahan. kaURI MIkkOLa suojata verkoilla. syynä on se, että räkätti on ylivoimaisesti merkittävin marjoja syövä rastaamme. mutta kysymyksessä varmasti tarkoitetaankin muita kuin ihmisiä
Pyöriäisiäkin ilmaantuu rannikollemme harvakseltaan, joten toivoisin että kysyjä ilmoittaisi havainnostaan suomen ympäristökeskukselle. ILkka kOIvISTO anTTi Halkka Todennäköisin Itämereltä löytyvä pikkuvalas on pyöriäinen. ulostepökäleiden läpimitta on niin suuri, että vain todella suurikokoinen nisäkäs kykenee tuottamaan moisen jätöksen. Jos sitten arvaillaan lajia, niin pyöriäinen on mitä todennäköisin. Miten se eroaa Lapin vesissä elävästä nieriästä? tä laajemmilla alueilla saimaassa ja siihen laskevissa vesissä. riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen viljely- ja istutustyölläkään ei ole onnistuttu palauttamaan kantaa monille ennen nieriävesinä tunnetuille saimaan selille. Hengitysilma höyrystyy näkyvämmäksi sitä paremmin, mitä viileämpi ulkoilma on. kaikilla valailla pienimmästä suurimpaan on hengitysaukko päälaella; sierainaukot ovat siirtyneet sinne evoluution kuluessa. saimaan kupeessa kuolimojärvessä elää vielä jonkinlainen saimaannieriäkanta, josta saadaan pyydettyä muun muassa emokaloja viljelytarkoituksiin. haRRI DahLSTRöM Jussi murTosaari / kuValiiTeri nieriä on lohikalalaji, jota tavataan maapallon pohjoisissa vesissä. kuvan puolukanlehdet antavat oivallisen vertailukohteen ja näytteestä ilmenee lisäksi, että otus on käyttänyt hirveä ravintonaan niellen myös isoja karvatuppoja. Mitä vesisuihkuja meressä? olimme veneilemässä Suomenlahden rannikolla viime toukokuussa, kun näimme kolmesta kuuteen vesipatsasta. Mikä eläin tai aiheuttaja mahtoi olla kyseessä? suihkujen on pakko olla valaiden hengitysilman ulospuhalluksia. useimmilla lajeilla ne ovat sulautuneet yhdeksi aukoksi. vesipatsaat olivat suihkun kaltaisia noin sekunnin puhalluksia veden pinnasta. se ei ole oma lajinsa vaan isonieriän saimaassa elävä muoto, jota aikoinaan on elänyt paljon nykyis- lauri mali Nieriän Saimaalla elävä muoto on saimaannieriä. 17/2011 SuomeN luoNto 79. kyseessä täytyy siis olla suurikokoinen petonisäkäs eli karhu! Toivottavasti vastaus oli se mitä odotettiinkin. MaTTI hELMINEN Minkä jätökset? viime syyskuun puolessa välissä vaeltaessamme äkäslompolosta äkäsmyllylle, törmäsimme polulla kuvan mukaiseen kasaan. suomen vesillä on tavattu sen lisäksi kolme delfiinilajia, mutta ne ovat olleet huippuharvinaisia sattumavierailijoita. saimaannieriä elää syvällä viileissä vesissä ja nousee kutemaan matalammille kivikkorannoille vesien viiletessä syksyllä. yhtäkkiä ne loppuivat, kunnes ilmaantuivat minuutin kuluttua noin 300 metrin päähän aiemmasta paikasta. saimaannieriä on uhanalainen ja sen luonnonvarainen levinneisyysalue saimaalla on supistunut voimakkaasti. saimaassa elävä saimaannieriäksi nimetty kanta on isonieriä. näissä vesissä se muodostaa eräänlaisen jääkauden jäljiltä eriytyneen nieriäkannan. nieriästä on monia erilaisia muotoja niin merivaelluksen tekeviä kuin sisävesikalojakin. suomen vesissä elää kaksi nieriämuotoa: pikkunieriä ja isonieriä. Minkä jätöksistä on kyse? Mikä kala on saimaannieriä? onko saimaannieriä oma lajinsa. Havaittu siirtyminen ja suihkujen määrän pysyminen samana sulkevat pois kaikki muut mahdollisuudet, jos niitä nyt ylipäänsä olisikaan
Kilpailuaikaa on 31.10. Ehdokkaiksi ei kelpuuteta aikaisempia vuoden turhakkeita, henkilöitä eikä yrityksiä. Äänestää voi kortilla, kirjeellä tai netissä. asti. 4. Ei kuitenkaan henkilö eikä yritys. haku, sillä Suomen Luonto aloitti kisan vuonna 2000. haisuke-meluke-häirike-saastuke-TUrHaKE-haitake-vaivake-oudoke-kummake 2011 VuoDen turHaKe vuoden turhakkeen etsinnässä pyörähti käyntiin 12. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Osallistu lähettämällä kortti tai kirje: Suomen luonto/turhake kotkankatu 9, 00510 helsinki sähköpostilla: turhake@sll.fi netissä: www.suomenluonto.fi/turhake Kilpailuaikaa on 31.10.2011 asti. Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä, käsittämätöntä tai häiritsevää. Osallistujien kesken arvotaan vaellusrinkka. 2. Palkinnon arvo on noin 300 euroa. Suomen luonnon toimitus valitsee Vuoden turhakkeen ehdokkaiden joukosta. aikaisemmat vuoden turhakkeet 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2 002 2001 2000 turkis ilotulite pantiton pullo mönkijä tuplapuhelinluettelot kaupunkimaasturi juotava jogurtti minipakkaukset hampurilaisaterian kylkiäinen ulkomainen pullovesi vaipankätkijä lehtipuhallin marika eerola. Tulokset julkistetaan joulukuun lehdessä. perusteluja ja valokuvia otetaan mielellään vastaan! tule muKaan tÄmÄn VuoDen turHaKKeen HaKuun! miKÄ Sinua ÄrSYttÄÄ, HuVittaa, ViHaStuttaa, ÄlliStYttÄÄ tai turHauttaa? Kilpailuohjeet 1. Sillä on myös haitallisia ympäristövaikutuksia. 3
ykkösBonuksen norppa-kortin numero ........................................................................ Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Lahjan saaja: nimi: .................................................................................................................................... a) lunni b) ruokki ja c) etelänkiisla. Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. pähkinöitä krisTina al-Zalimi / carTina 1. 8. 1. limasieniä. allekirjoitus: ...................................................................................................................... 9. Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... Pyöriäinen (Phocoena phocoena), joka kuuluu hammasvalaisiin. Postinumero ja paikkakunta: ........................................................................................... 6. suvannon kylä Pelkosenniemellä. Montako jalkaparia hämähäkillä on. 3. Osoite: ............................................................................................................................... 10. Mikä valas kuuluu itämeren lajistoon. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ................................................................................................................................... Lähettäjä allekirjoitus: ....................................................................................................................... Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Kuinka monta tuntia vuodessa vapaaehtoistyötä luonnonharrastajat Suomessa tekevät. 5. 7. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 59 euroa ja kestotilaus 52 euroa. a) ruokki on lintu b) luotti on kasvin emin uloin osa c) juotti on pitkänomainen, kapea suokaistale, suojuotti. 4. Osoite: ............................................................................................................................... Mitä eläintä voi auttaa rakentamalla sille talvipesän. Miten seuraavat sanat liittyvät luontoon a) ruokki b) luotti c) juotti. salamajärven kansallispuisto suomenselällä. neljä. 5. Mitä ruokkilintuja on kuvissa? TILaUSaSIaT INTERNETISSä: WWW.SUOMENLUONTO.FI voit maksaa tilauksesi e-laskulla tee sopimus verkkopankissasi! SUOMEN LUONNON TILaUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2011. Määräaikaistilaus 12 kk (67 ) Määräaikaistilaus 6 kk (37 ) Kestotilaus 12 kk (59 ) (kestotilaus Olen SLL:n jäsen59 ). nimi: .................................................................................................................................... ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Irtonumero 7,5 euroa. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Tunnus 5009174 00003 VaSTauSLäHETyS 17/2011 SuomeN luoNto 81. 4. 52 , määräaikainen Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Lähettäkää Teen osoitteenmuutoksen.alkaen ___/___Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni 2011. Mikä kylä valittiin Lapin kauneimmaksi 1987. 9. Mitä eliöitä ovat sikkityynynen, ryppyvähänen ja kiilunen. ykkösBonuksen norppa-kortin numero ......................................................................... Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VaSTauSLäHETyS kuVaT wikiPedia SUOMEN LUONNON LahjaTILaUS A B C Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2011. Lahjatilaus on määräaikainen. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. vASTAUKSET: Lahjan antaja (laskutusosoite): 6. 2. 7. Puhelin (myös suuntanumero): ....................................................................................... Mikä kansallispuisto on kuuluisa metsäpeuroistaan. 8. Osoite: ................................................................................................................................ Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 37 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. suomesta tunnetaan yli 5500 sienilajia. kuusi miljoonaa tuntia. 2. 3. nimi: ................................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... (09) 2280 8210, 2280 8209, tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 67 euroa, kestotilaus 59 euroa. Kuinka monta sienilajia Suomesta tunnetaan. siiliä. 10
Näkymä brysselistä 1993. 82 SuomeN luoNto 17/2011 ( Poimintoja 1990-luvun aiheista: Kolin taistelu ja voitto, Moottorit ulvovat erämaassa, Etelä-Suomen naavat ja lupot elpyvät, Hyvä ja paha tietokone, Rion kokous, Ey ja ympäristö, Talvi pitkästä aikaa!, Kansalliset kaupunkipuistot, HaleBoppin komeetan paluu, Sieniperinne elää Tverin Karjalassa, Hapsenkakkiaisten pauloissa, Kirkkomaan kasvit, Turpeenpoltto kuumentaa tunteita ja ilmastoa, Potkukelkalla Päijänteen kansallispuistoon, Tule takaisin naali! ). näkökulma oli kriittinen; pohdittiin miten luonnon ja ympäristön käy kasvuhuumaisessa euroopassa ja markkinavoimien puristuksessa. lisäksi juttuja kehitysmaiden luonnonja ympäristönsuojelusta oli läpi vuosikymmenen. Perinteiseen tapaan suurin osa artikkeleista oli kuitenkin kotimaan luontoon ja ympäristöön liittyviä. Pikemminkin voisi kuvitella, että epäisänmaallista toimintaa on suomalaisen luonnon rikkauden, elinvoiman ja kauneuden vahingoittaminen. Suuri satsaus oli lähes kaksi vuotta kestänyt sarja maakuntiemme luontohelmistä 19911992. Myös luonnonsuojeluvarat ovat vaaravyöhykkeessä, etenkin jo muutenkin alimittaiset luonnonsuojelualueiden ostomäärärahat." Suomen luonnon pääkirjoituksessa lama ja luonnonsuojelu, 4/1991 1990-luvulla pohdittiin EU-jäsenyyden vaikutuksia luontoon ja ympäristöön. n jorma laurila "Hallituksen teknokraattista linjaa kuvastaa se, että suurimmat supistukset tehdään kehitysapu-, sosiaali- ja kulttuurimenoissa. Suomen tulevasta eu-jäsenyydestä teimme laajan teeman, ja aihepiiriä käsiteltiin usein myöhemminkin. mutta ei, sitä onkin se, että asioita katsotaan laajemmin kuin hetken taloudellisen hyödyn näkökulmasta", polemisoidaan pääkirjoituksessa 12/1997. "Syytökset epäisänmaallisuudesta ovat mielenkiintoisia. erämaametsien suojelu oli kestoaihe. lehtemmekin näkökulma avartui entisestään. toimittajamme olivat rio de janeirossa tekemässä reportaasia vuoden 1992 suuresta ympäristökokouksesta. 70 Suomen Numerossa 5/1993 oli laaja EU-teema. vuotta jORMa LaURILa Välähdyksiä vuosien varrelta Näkökulmia kotikonnuilta globaaleihin sfääreihin 1990-LUvULLa ympäristö- ja luontoasiat alkoivat kiinnostaa yhä useampia, myös koto-Suomea laajemmasta näkökulmasta
lokakuuta vaLkOpOSkIhaNhIEN vOITTOkULkU SUOMESSa Talven voi viettää unessa tai horroksessa Kalliomaalausten salat erja laaKKonen / vasTavalo. 8/2011 ilmestyy 14
Palautusviikko 201141 767095-1107