Suomen Luonto 7/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

6 l ä in lo no ta k ei o ek palkittu laatulehti Uhanalainen siika kutee syksyllä Upea JoUhisorsa on vähentynyt huolestuttavasti lUontomatkalla Liettuassa 7 Irtonumero 8,50 14.9.2012 metsä joka ei unohdu Ritva Kovalainen menee kuvissaan syvälle Kuusamon Närängänvaaran aarniometsään.. si äk 67 im 6 mp s
Purojen hajottajaeliöstö saa siitä ravintoa ja ketju jatkuu porras portaalta kaloihin asti. Lehtikarikkeella on esimerkiksi pienvesille tärkeä merkitys. Viimeisenä lenkissä voi olla jopa saukko!. Hyödyttömiä ne eivät ole senkään jälkeen. alkusyksy Lisäravintoa lehdistä Kuva pENTTi JOhaNSSON / ProLK TeKsTi JORMa LaURiLa LEhTiEN varistessa puut ovat ottaneet niistä arvokkaimmat ravinteet talteen
Lähelle tarkentuvat kiikarit ovat oivallinen apuväline.. Naaras on ruskeahko. Sisämaassa niitä on siellä täällä. Kunkin siiven etuosan kärkialueella on musta laikku. alkusyksy Punainen kopteri Kuva vESa hUTTUNEN TeKsTi JORMa LaURiLa pUNaSyySkORENNOT lentelevät loppukesällä ja alkusyksyllä eteläisen Suomen rannikkoseuduilla, missä laji on hyvin yleinen. Syyskorentoja pääsee ihailemaan varovasti lähestymällä, kun ne lepäilevät kasvilla tai vaikkapa laiturilla. Koiraan takaruumis ja siipien kiinnityskohdat ovat upean punaisia
Pienellä lammella käy kova kuhina, kun punasyyskorennot singahtelevat ilmassa. Toisaalta ilman syysmuuttoa ei olisi iloista kevätmuuttoa. Niillä on siis hyvä johtaja ja peränpitäjä. Ilmassa on tiettyä haikeuttakin, kun valtaosa linnuistamme poistuu maasta ja luonto hiljenee. Tämä toistuu monta kertaa; aoo tarkoittaa kuikaksi ilmiselvästi, että nyt sukellus. Niillä on, ei kevättä vaan syksyä rinnassa. Sukellukset ovat hämmästyttävän pitkiä; ne kestävät minuutin pari ja ovat jopa satojen metrien pituisia. Syksyssä on omanlaisensa hohto. Nelihenkisellä kuikkaperheellä on menossa elämänsä tärkein eloonjäämiskurssi: emot opettavat poikasia sukeltamaan ja kalastamaan. Yhtäkkiä kuikat ovat toisessa päässä järveä. Moni ei ehdi kudulle: siiat kalastetaan liian pieninä. 32 Suomen kaunein sorsa? eu:n alueen jouhisorsista lähes kaikki pesivät Suomessa. JORMa LaURiLa päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi 6 Suomen luonto 17/2012 6 Suomen luonto 11/2012 8 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 29 Kolumni 51 Vahtikoira. Rikkaus on juuri tässä luonnonkierrossa. MariKa eerOLa 7/2012 SISäLLYS 16 Silkkaa hopeaa Sulavalinjainen siika on Suomen monimuotoisimpia kaloja. Aurinkoisena syyspäivänä istuskelen hämäläisen metsäjärven rannalla sieniretken lomassa. Oppitunti on riemullista katseltavaa. Etukuikka sanoo aoo ja koko ryhmä on sekunnissa veden alla. Nyt on hyvä aika nauttia hiljaisuudesta ja tehdä pienimuotoisia retriittejä metsiin. Sähäköiden lisääntymispuuhien seurauksena ja pitkän toukkavaiheen jälkeen kuoriutuu uusia kauniita korentoja parin kolmen vuoden päästä. PääKirjOituS Syksyn tähtihetkiä SyySkUUSSa on meneillään monenlaisia tärkeitä tehtäviä ennen kuin luonto asettuu säästöliekille. Ihmeellisintä on, että koko porukka on täsmälleen samassa muodostelmassa kuin ennen sukellusta. Vaellussiika on uhanalainen, eikä sen syöntiä suositella. 18 Metsä joka ei unohdu ritva Kovalainen ikuisti Kuusamon hienoimman aarniometsän. juSSi MurtOSaari / KuVaLiiteri 16 VAKIOT 30 Näädän kanssa haukanpesällä Mikko Pöllänen ja näätä ihmettelivät myrskyn kaatamaa kanahaukan pesäpuuta. Siiat kutevat. Myös oppilaat vaikuttavat lahjakkailta. Toinen emo, käyttäytymisestä päätellen naaras, on kärjessä, toinen perässä ja molemmat poikaset keskellä
Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/SL12_07/2012 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. asukkaisiin kuuluvat muun muassa kattohaikara ja visentti. 40 Silkkisiipiä Neidonkorentojen siipien rakenne sytyttää värit. 46 Kiiminkijoen vesisoturit eivät luovuta Oulun vedenotto uhkaa viedä veden lohilta. PeKKa HäNNiNeN Jouhisorsa on lennossakin elegantti. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. 36 Sienisääskien Suomi Millainen sääski syö sieniä? 56 Melkein kuin Suomi Luontomatka Liettuaan paljastaa paljon tuttua, mutta tarjoaa myös eksoottisia elämyksiä. painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. kuvan neljän kilowatin voimala jauhaa sähköä helsingin harakan saaren sähköverkkoon. Sivut 1828. 64 Oma reviiri 72 Havaintokirja 74 Paras juttu, Lukijakirjeet 76 Kysy luonnosta 81 Pähkinät, Palvelukortti 82 Pienestä kiinni 17/2012 Suomen luonto 7. Se oli pidetty lintu jo muinaisessa Egyptissä. 52 Kivien kertomaa esittelemme geoluontopolun. 66 Tuulivoimalla voi tuottaa myös lämpöä asumiseen. reijO NeNONeN / VaStaVaLO Luonnonystävän ykköslehti Suomen Suomen Luonto 7/2012 71. Painolla on käytössään myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Vaatimuksia on asetettu muun muassa. Se kattaa kaikki tuotannon vaiheet. Teho riittäisi kotitaloudellekin. KANNESSA Ritva kovalaisen kuusamon Närängänvaarassa kuvaama kelopuu kertoo vanhan metsän tarinaa. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08 210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen, 050 452 2996 (hoitovapaalla) Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tunturin geologia kertoo menneestä. 52 32 MarKuS VareSVuO / LiNtuKuVa Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti
"Myös Suomessa saattaa pesiä yksittäisiä pareja, sillä Tenojoen laaksossa niitä nähdään säännöllisesti loppukeväästä", Tolvanen kertoo. Myötämäkinäyttää jatkuneen, sillä loppukesän kerääntymisalueella Porsanginvuonolla on havaittu ainakin kuusi poikuetta. Kiljuhanhien määrä on romahtanut erityisesti liikametsästyksen vuok- MarKuS VareSVuO pohjolan uhanalaisimman lintulajin kiljuhanhen varovainen elpyminen jatkuu. 8 Suomen luonto 17/2012. Pesimäseudut ovat hankalia kartoittaa kattavasti, ja tarkan parimäärän laskeminen siellä olisi vaikeaa, ellei mahdotonta. Hanhien pesimämenestystä seurataan muutolla levähtävien lintujen perusteella. "Kesällä 2010 Norjassa varttui 11 ja 2011 jo 13 poikuetta", Suomen WWF:n ohjelmapäällikkö ja kansainvälisen kiljuhanhityöryhmän suomalaisjäsen Petteri Tolvanen iloitsee. Luonto ja ympäristö NyT ToimiTTanuT JUha kaUppiNEN www.TwiTTER.cOM/LUONTOMiES Hyviä uutisia uhanalaisten lajien menestyksestä. Kiljuhanhen myötämäki jatkuu takana on jo kolmas hyvä pesimäkesä. Edellinen varmistettu pesintä todettiin meillä 1995. Pesäpaikoilla aloitettu kettujen pyynti on ilmeisesti auttanut pesintöjen onnistumista." Kiljuhanhia pesii Pohjois-Norjassa noin 20 paria. tutkijoille on juuri selvinnyt, että poikaset ovat emoille elintärkeitä yllättävällä tavalla. ohjolan uhanalaisimman linnun kiljuhanhen pesintä näyttää onnistuneen jo kolmantena kesänä peräkkäin. "Siihen nähden jo kuusi onnistunut- ta pesintää on hyvä tulos", Tolvanen arvioi. Lopullinen pesi- P neiden parien määrä selviää lähiviikkoina. "Runsastuneet ketut tuhoavat tunturissa pesiä. TäNä kESäNä pelättiin huonoa pesimävuotta, koska jyrsijäkannat romahtivat ja petojen saalistuspaineen odotettiin verottavan kiljuhanhipoikueita
älypuhelimen karttasovellus paikallistaa retkeilijän sekunneissa. Pesinnässä onnistuvat hanhet näet muuttavat talvehtimisalueilleen turvallisempaa reittiä kuin muut. Vähimmillään onnistuneita pesintöjä oli 1990-luvun alussa 20. MariKa eerOLa 17/2012 Suomen luonto 9 aNNaKaiSa VäNttiNeN. runsas sata grammaa painava puhelin kantaa mukanaan monta luonnossa liikkujalle tarpeellista apuvälinettä. Parin viime vuoden aikana internet on siirtynyt taskuun älypuhelimien mukana. Manuaalikartat, kompassi ja opaskirjat on kuitenkin hyvä pitää lähettyvillä, sillä älypuhelimen hienous riittää aina siihen asti, kun puhelimen akku loppuu ja on turvauduttava taas perinteisiin keinoihin! Älypuhelin kantaa mukanaan monta luonnossa liikkujalle tarpeellista apuvälinettä. älypuhelimen sovellus auttaa tunnistamaan löydetyt sienet. · näillekin kuuluu hyvää NORppiEN MääRä Saimaalla on ensi kerran vuosikymmeniin yli 300. Lajintunnistussovellus kertoo onko kasvi syötävä vai ei. Suojelun alkaessa, 1970-luvun lopulla, niitä oli alle 200. Kaikki nämä uudet sovellukset auttavat ja innostavat uutta sukupolvea luontoon. Vanhemmalle väelle moni älypuhelimen sovellus helpottaa retkeilyä ja luonnossa liikkumista. Suomen ja Norjan kiljuhanhitutkijoiden satelliittilähettimet ja värirenkaat ovat nyt paljastaneet, että avainasemassa on myös pesintöjen onnistuminen eikä pelkästään uuden sukupolven kasvattamiseksi. Vaelluksen ystävät voivat ladata puhelimeensa sovelluksen, joka mittaa ja tallentaa vaellusreitin ja josta voi katsoa muiden vaelluksesta innostuneiden suosittelemia reittejä, parhaita taukopaikkoja, näköaloja, yöpymisvinkkejä tai luonnon erikoisia muodostelmia. Tarmokas suojelu on saanut valkoselkätikankin toipumaan: pesiä on kahtena peräkkäisenä vuonna löydetty sata. Nuoremmalle polvelle pieni kisailu tai leikki toimii motivaationa pakata retkeilykamppeet ja lähteä metsään. Hanhia on yritetty suojella hillitsemällä niiden ampumista ja suojelemalla muutonaikaisia elinympäristöjä. Nekin lentävät samoille kosteikoille Kreikkaan mutta tulevat ammutuiksi Venäjällä, Kasakstanissa ja Ukrainassa paljon todennäköisemmin kuin läntisen lentoreitin valinneet pesimälinnut. pERTTi kOSkiMiES aNNakaiSa väNTTiNEN Luontoälyä taskuun! iNTERNETSUkUpOLvEa kritisoidaan aika ajoin siitä, että sen edustajat eivät löydä luontoon, vaan viettävät aikaansa ennemmin sisällä koneen ääressä surfaamassa, pelaamassa tietokonepelejä tai jutellessa virtuaalimaailmassa. Kalastussovelluksella ahvenennarraajat voivat kilpailla saaliin suuruudesta ja merkata kalapaikat karttasovellukseen. Pesinnässään epäonnistuneet yksilöt taas lentävät itään ja vaihtavat sulkansa jopa Taimyrin niemimaalla saakka. Metsähallituksen seurannassa laskettiin Saimaalla viime talvena 310 norppaa. Puhelimen kompassi näyttää ilmansuunnat. Sienisovellus toimii sienikirjan tavoin, mutta kulkee mukana kevyemmin. Hanhet, joiden pesintä onnistuu Pohjolassa, jäävät loppukesän sulkasatoajaksi pesimäseuduilleen ja muuttavat perhekunnittain Unkarin kautta Kreikkaan. ei muuten pidä paikkaansa! uusi tekniikka suorastaan rohkaisee lähtemään luontoon tutkailemaan sen ihmeellisyyksiä ja jakamaan kokemuksia muiden luontoihmisten kanssa. Aikuisia naaraita on nyt 85, ja ne synnyttivät tänä vuonna 60 kuuttia. MariKa eerOLa KIIKARISSA si muuttomatkoilla Itä-Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Lähi-Idässä. Luonnossa liikutaan siis pieni tietokone mukana
n Karhilahti ei usko, että mölysammakko syrjäyttää Suomessa tavallista sammakkoa ja viitasammakkoa. Tosin mölysammakot ovat voineet tulla rahtilaivojenkin mukana vaikkapa Saksasta. talvivaaran kaivosyhtiö vahvisti Ylelle sedimenttitulosten pitävän paikkansa. Karhilahti pyydysti yhden sammakon ja varmisti sen mölysammakoksi. "Meillä kaikki mölysammakot ovat pienissä, ihmisen tekemissä montuissa. Sivuilla kommentoidaan päivän uutistapahtumia ja jaetaan luontohavaintoja. Luonto ja ympäristö NyT poimintoja Mölysammakon selän väri vaihtelee ruskeasta vihreään, mutta aina siinä on vaaleampi juova keskellä. ari KarHiLaHti hirvikärpänen saa vain noin 20 jälkeläistä TOiSiN kUiN useimmat hyönteiset hirvikärpäsnaaras pyöräyttää vain yhden esikoteloituneen toukan kerrallaan, ja koko elämänsä aikanakin se saa vain parisenkymmentä jälkeläistä. n Mölysammakko leviää Turussa nopeasti "haiN kOTOa tikkaat ja istuin kolme tuntia kunnes näin vilahduksen vihreästä sammakosta. ViiMeiSiMMät uudet Lajit OVat SiLOKaMPeLa VuONNa 2008, MuStaKitatOKKO 2005 ja HOPearuutaNa 2005. MuKaNa LuuKaLat, ruStOKaLat ja yMPyräSuiSet. Sen sijaan monilla vakiintuneilla ja suosituilla aikakauslehdillä kuten Kotivinkillä, Suomen Kuvalehdellä, Me Naisilla, Rumballa ja MikroBitillä on tuntuvasti pienempi Facebook-yhteisö kuin Suomen Luonnolla (www.facebook.com/ suomenluonto). Lisätietoa näytteistä blogissamme (suomenluonto.blogit.fi) ja videokanavallamme (http://www.youtube.com/ suomen0luonto). Turun ensimmäinen yksilö löydettiin muutaman kymmenen metrin päästä laivaväylästä." graFiiKKa VeSa PyNNöNieMi 0 5 10 km Aura Masku Rusko Naantali Raisio r Au a jo ki Turku Ruissalo Turun linna Kaarina Paimio Piikkiö Mölysammakon esiintymisalue 2012. Talvivaaran sedimenttipitoisuuksia selvitettiin kansalaislahjoituksin kaivOSyhTiö talvivaaran metallipäästöt näkyvät nikkelipitoisuuksien nousuina eteläpuolisissa järvissä, kertovat äskettäin valmistuneet sedimenttitutkimukset. Tavallinen sammakko kuuluu 15 metriä ja mölysammakko 900 metriä." "Silloin niitä sai eläinkaupoista ja johonkin nekin yksilöt ovat päätyneet, kun ne on hylätty. Ne eivät tiedä luonnontilasta mitään", Karhilahti arvioi. JUha kaUppiNEN Kuuntele Luonnon äänestä mölysammakkoa. HaNu LeHtONeN hopearuutana 103 KaLaLajia ON taVattu SuOMeN NyKyiSteN rajOjeN SiSäLtä. Näytteet otettiin Suomen Luonnon ja lehteä julkaisevan Suomen luonnonsuojeluliiton yhteistyönä ja analyysit teetettiin kansalaisten lahjoitusvaroin. Kotelot sietävät hyvin pakkasta, mikä lienee yksi hirvikärpäsen menestyksen salaisuus, ilmenee Laura Härkösen elokuisesta väitöskirjasta, joka tarkastettiin Oulun yliopistossa. piia ahONEN Suomen Luonto nousee sosiaalisessa mediassa SUOMEN LUONNON Facebook-sivuja seuraa jo 13 800 ihmistä. Myös blogiamme voi kätevästi seurata liittymällä Facebook-yhteisöömme. edellä porskuttaa myös Suosikki. Hekumallinen hetki", muistelee Ari Karhilahti, Turun yliopiston eläinmuseon konservaattori, kun tiedot Turussa oudosti ääntelevästä sammakosta olivat alkaneet kesällä 2008 levitä lintuharrastajien keskuudessa. KaKSi ViiMeKSi MaiNittua MuOdOStaVat jO PySyViä KaNtOja PaiKOiN eteLäraNNiKOLLaMMe. 10 Suomen luonto 17/2012. Suomen suosituin lehti Facebookissa lienee Aku Ankka 139 000 seuraajallaan. "Jo 1980-luvulla joku väitti, että Turun linnan vallihaudassa olisi kauhea mölysammakoiden konsertti
Tänä kesänä monen kasvin odotus palkittiin. Veden tunkeutuessa itämisaikaan siemenkuoreen tämä pehmenee, vesi pääsee siemenen sisään ja itäminen käynnistyy. Mauri LeiVO ILMIöMäISTä Ketokukat hyötyivät runsaista sateista kaSviT vOivaT odottaa itämiselle sopivaa hetkeä kymmeniä, jopa satoja vuosia. Olen ajellut kuutostietä Pohjois-Karjalaan yli 20 vuotta, enkä ole koskaan nähnyt tienpientareiden leiskuvan yhtä komeana ketokukkamerenä kuin tänä suvena. Yksi sateisimmista seuduista oli Pohjois-Karjala. Yksittäiset sadekuurot, rankatkaan, eivät usein riitä käynnistämään itämistä. Liperissä laskin sadan metrin pätkällä tuhat kukkivaa ahokirkiruohoa, uhanalaista ketokasvia. MaURi LEivO Silmällä pidettäviin lajeihin luokiteltu ketoneilikka kukki kesällä monin paikoin näyttävämmin kuin vuosiin. 17/2012 Suomen luonto 11. Moni lomanviettäjä manasi viime kesää sateiseksi, eikä syyttä. Pääsin itsekin ihailemaan itärajan huikeaa kukkaloistoa perinteisellä kesälomareissullani Joensuun seudulle. Juuri alkukesän sateet ovat otollisia ketokasvien itämiselle. Joensuun ja Outokummun välillä tunturikurjenherneiden mattomaiset kasvustot tuntuivat valloittaneen kaikki pääteiden penkereet. Tohmajärvellä vettä kertyi kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin enemmän kuin missään Suomessa puoleen vuosisataan, 304 millimetriä. Jos jatkuva vedentulo kiusasikin itäsuomalaisia, niin ketokasvit kiittivät ennätyssateista ja intoutuivat väriloistoon, jollaista ei ole nähty miesmuistiin. Itä-Suomen erikoisuuden idänkeulankärjen sankat kasvustot olivat yleisiä ja päivänkakkarat loistivat runsaina ja kookkaina. Ilmatieteen laitoksen mukaan heinäkuussa satoi maan keski- ja itäosissa kaksi kertaa tavanomaista runsaammin. Siihen tarvitaan pitkäaikaisia sateita, jotka liuottavat itämistä estävät siemenkuoren yhdisteet pois. Joensuun Kesälahden välillä melko harvalukuiset harjuhäränsilmät ja kesämaitiaiset muodostivat tienpientareilla tuon tuosta satojen tai tuhansien kukkien kasvustoja
Sittemmin linjaa tiukennettiin, ja Pomokairaan Metsähallitus ei enää myöntänyt suostumustaan, vahvistaa luonnonsuojelun aluepäällikkö Yrjö Norokorpi. Siinäpä mallia yhteiskuntavastuusta, jollaista miljoonavoittoja tahkoavan kaivosjätinkin voisi kuvitella pystyvän kantamaan. JUha kaUppiNEN koitelaisen letoilla kasvaa vaarantunutta lettorikkoa. kaivosyhtiöt vyöryvät Sodankylän arvosoille kEviTSa MiNiNg hakee malminetsintälupia Sodankylän pohjoispuolen upeille soille, ilmenee Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ylläpitämistä kaivoskartoista. Valtaushakemukset peittävät suuren osan Koitelaisenkairasta ja Pomokairasta. Koitelaiseen se myönsikin luvan viime vuonna. Sodankylän kunta panee pystyyn päiväkotia ja judosalia ja ties mitä ulkomaisen kaivosjätin (kanadalainen FQM, jonka tytäryhtiö Kevitsa on) työntekijöitä varten ja nyt yhtiö ihan tuosta vain uhkaa jättää kunnan yksin miljoonavelkoineen. Pomokairan valtaushakemusalueilla lenteli vaarantunut kairanokiperhonen. Ohjelmassa kunnanjohtaja kierrätti toimittajaa vähän orvon oloisena keskeneräisillä rakennustyömailla. kiinan päästöt olivat 29 prosenttia maailman päästöistä, EU:n 11 prosenttia. Kun tavaratalo Stockmann vahvistui, se rakensi vuonna 1946 omien työntekijöidensä lapsille itse päiväkodin. Mahtoivat kirpaista nämä puheet Sodankylässä. viime vuonna kiinan päästöt kasvoivat yhdeksällä prosentilla ja olivat 7,2 tonnia henkeä kohden. Koitelaisen hienoilta letoilta löytyi puolestaan silmälläpidettävä vaaksiaislaji, lettohattara, vaarantunut lettosara sekä lettorikko ja kiiltosirppisammal, joiden suojeluvastuun EU on määränyt Suomelle. Suomen päästöt (10,3 tonnia per henki) olivat 2011 yli kaksinkertaiset Ruotsiin (4,9 tonnia) nähden. Oho! "jO eN Su u aiKO O Ma rK KiN Oida itS ru PiL iSKON a." eä äN 25 C02-päästöt 19902011 tonnia/asukas 20 USA 15 Venäjä 10 Suomi EU27 Kiina Uutinen MTV3-k anavan verkkosivuilla 28.8.2012. 5 Ruotsi Intia 0 1990 1995 2000 2005 2010 Lähde: edgar.jrc.ec.europa.eu graFiiKKa VeSa PyNNöNieMi 12 Suomen luonto 17/2012. Siksi yhtiöt ovat hakeneet suostumuksia kairauksiin suoraan maanomistajilta, tässä tapauksessa Metsähallitukselta. Myös naturalla suojatuissa Koitelaisessa ja Pomokairassa on nikkeliä. Kaivoslupaprosessit ovat ruuhkautuneet Tukesissa. Siellä on jo kairattu. Suot sijaitsevat lähellä Viiankiaapaa, missä natura-arvot ja kaivosyhtiö Angloamericanin toiveet päästä hyödyntämään nikkeliesiintymää ovat aiemmin ajautuneet törmäyskurssille. Luonto ja ympäristö NyT jOrMa LuHta / LeuKu iSoveli valvoo Kaivosteollisuus kasvaa nopeasti. Luontoarvojen lisäksi Koitelainen on helpoimmin saavutettavia suuraapasoita. JUha kaUppiNEN ilmakuva Palstalla tarkkaillaan säätä ja ilmastoa. kiinan päästöt jo EU-tasolla kiinalaisten hiilidioksidipäästöt ovat saavuttaneet eurotason. Mikäli valtausprosessit etenevät, odotettavissa on kärhämiä. Viime kesänä luontokartoituksia tehtiin varta vasten Koitelaisessa ja Pomokairassa meneillään olevien valtausprosessien vuoksi, Metsähallituksesta kerrotaan. Otimme alan erityistarkkailuun. Missä kaivosjätin yhteiskuntavastuu? yLEN MOT-OhJELMa kertoi kaivosalan taantumasta: nikkelin hinta on laskenut, ja euroopan suurimman nikkelikaivoksen, Kevitsan, johtaja väläytti mahdollisuutta jopa kaivoksen sulkemisesta siis pari kuukautta tuotannon alkamisen jälkeen. EU:ssa päästöt vähenivät kolmella prosentilla 7,5 tonniin henkeä kohden
Ehkä noin yksi sadasta altistuneesta (munia nielleestä) ihmisestä sairastuu. Saksalaisen tutkimuksen mukaan riskiä lisää pieneläimiä tappavan koiran omistaminen. Suomessa ei ole vielä todettu loista, ja pääisännäksi sopivia pienpetoja kuten kettuja ja supikoiria tutkitaan Evirassa vuosittain satoja ja väli-isäntiä Metlassa tuhansittain. Aikuinen loinen elää pääisännän kuten ketun, supikoiran tai koiran suolessa haittaamatta tätä juuri. Joskus harvoin väli-isännäksi joutuu loiselle hyödytön ihminen. Millainen ekinokokkiloisen elämänkierto on. Jyrsijöitä pyytävä koira on lääkittävä säännöllisesti loiseen tehoavalla matolääkkeellä. Lääkehoito on kehittynyt. Voiko ulkomaisista pakastemarjoista sairastua. Voiko metsän antimia syödä turvallisesti. Uhkaako loinen suomalaisia, Eviran tutkimusprofessori Antti Oksanen. Mikä myyräekinokokki on. Nyt tartunta ei hoidettuna enää juurikaan lyhennä ihmisen ikää eikä vähennä elämän laatua. aLicE kaRLSSON 13 jaSMiN awad / iStOcKPHOtO. Entä jos minä tai joku perheenjäseneni saa hengenvaarallisen myyräekinokokin. koiraeläimet kuten kettu voivat saada ekinokokkitartunnan syömällä loisen saastuttamia myyriä. SuORA LINJA "marjoja ei tarvitse pelätä" Myyräekinokokki saa pelon viriämään joka vuosi marjojen ja sienten poiminta-aikaan. Tartunnan itämisaika voi ihmisellä olla kuitenkin hyvinkin pitkä, jopa 515 vuotta. Luotettavaa näyttöä myyräekinokokin tarttumisesta ihmiseen marjojen välityksellä ei ole. Tartuntaa kuitenkin esiintyy lähialueilla; Virossa yleisenä ja Ruotsissa harvinaisena, eikä sen leviäminen Suomeen villien pienpetojen välityksellä olisi yllättävää. Loisen munat kestävät tavallisen pakastamisen, minkä vuoksi pakastemarjat eivät ole sen antti Oksanen antti Oksanen Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.fi/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. 17/2012 Suomen luonto PeNtti SOrMuNeN / VaStaVaLO Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. elintarviketurvallisuusvirasto eviran tutkimuspäällikkö antti Oksanen kehottaa nauttimaan kotimaisia marjoja turvallisin mielin. PaLiSKuNtaiN yHdiStyKSeN arKiStO turvallisempia tai vaarallisempia kuin tuoreetkaan. Vajaat viisikymmentä vuotta sitten sairastuneista yli 90 prosenttia kuoli. Näyttöä ei ole, että joku olisi saanut tartunnan marjoja syömällä. Se on 25-millinen ekinokokkisuvun heisimato, Echinococcus multilocularis. Tartunnanlähteiden selvittäminen on vaikeaa. Loisen tarttuvuus ihmiseen on ilmeisesti hyvin alhainen. Pääisännän ulosteisiin erittyy ekinokokin munia, jotka nieltyinä tartuttavat väli-isännän (myyrän) ja alkavat elää maksassa kasvainmaisena toukkarakkulastona. Miten voimme välttyä tartunnalta. Ekinokokki on siis todella pieni verrattuna vaikkapa ihmisen lapamatoon, joka voi olla parikymmentä metriä pitkä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että marjojen keittäminen tappaa kaikki mahdolliset loiset, bakteerit ja virukset
ToimiTTanuT JORMa LaURiLa maaiLmaLta kesällä panamássa pidetyssä kansainvälisen valaskomission iWC:n kokouksessa norja, islanti ja Japani liittolaisineen vahvistivat asemaansa valaanpyyntiä ajavina maina. vaLasrinTamaT syvenevät dPa / LeHtiKuVa grönlannin esitys ryhävalaiden pyyntilupien lisäämisestä hylättiin. Kansainvälisen valaanpyyntikiellon jälkeen (1986) Japani on tappanut yli 20 000 ja Norjakin tuhansia lahtivalaita, vaikka uusimmat tutkimukset osoittavat tämän pienimmän hetulavalaan maailmankannan olevan noin puolta pienempi kuin aiemmin arvioitu. Sen sijaan eläviä valaita Islantiin vuosittain katsomaan tulleista noin 120 000 turistista lähes joka toinen maistaa valaanlihaa katseluretkien jälkeen. Kansainvälisen ympäristöjärjestön IFAW:in selvityksessä kävi kuitenkin il- Tokiolaisella tukkutorilla myydään tieteen verukkeella pyydettyjen lahtivalaiden lihaa. 14 Suomen luonto 17/2012. Suurin osa lihoista menee turisteille, ei saaren alkuperäisväestölle. valaiden sUoJelU K ansainvälisen valaskomission (IWC) kokouksessa Panamássa kesällä kävi selväksi, että Norja, Islanti ja Japani liittolaisineen muodostavat selkeästi oman ryhmänsä vastakohtana valaiden suojelua ajaville maille. Islanti on viime vuosina pyytänyt maailman toiseksi suurimpia, 40 tonnin painoisia, uhanalaisiksi luokiteltuja sillivalaita yhteensä 270 yksilöä vedoten kansansa ruokatarpeisiin. Kokouksessa Grönlanti yritti Tanskan tuella saada lisää muun muassa uhanalaisen ryhävalaan pyyntilupia vedoten alkuperäisväestön perinteisiin. Tähän vaikutti ehkä Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman loppuvuonna 2011 antama ilmoitus maan kongressille, että IWC:n määräenemmistön kannan vastaisesti toteutettu Islannin valaanpyynti voi heikentää järjestön toiminnan merkitystä ja johtaa kaupallisiin vastatoimiin maata kohtaan. iSLaNTi on tänä vuonna kuitenkin lopettanut sillivalaitten pyynnin. Maan väestöstä kuitenkin vain viisi PaNa / LeHtiKuVa prosenttia syö valaanlihaa säännöllisesti
Lisää: www.footprintnetwork.org. JORMa LaURiLa 17/2012 Suomen luonto 15. Näitä ovat ennen kaikkea jokidelfiinit, EteläAmerikan inia ja tucuxi sekä vaquita-pyöriäinen, joita on jäljellä vain satoja tai muutamia tuhansia yksilöitä. Loppuvuosi syödään pääomaa ja kasvatetaan ekologista velkaa. Valasmatkailun lisääntyminen on ollut huimaa. japani pyrkii nyt löytämään vaihtoehtoisia energiamuotoja, sillä luotettava energiansaanti on ensiarvoisen tärkeää teollisuudelle. tapahtuman järjestäjä, luonnonvarojen kestävää käyttöä edistävä global Foot print Network -järjestö arvioi, että kyseisenä päivänä ihmiskunta tuli käyttäneeksi kaikki ekosysteemien tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. vaLaidEN ahdiNkOa ovat lisänneet muun muassa merten roskaantuminen, ilmastonmuutos ja lisääntyvä melusaaste. Merten jättiläinen sinivalas on kasvattanut Etelämantereen vesissä kantaansa vajaan kymmenen prosentin vuosivauhdilla. päivänä vietettiin jälleen Maailman ylikulutuspäivää (Earth Overshoot Day). Myös muualla japanissa on käynnissä vastaavanlaisia hankkeita. Merten valtiaiden katseluun osallistuu vuosittain noin 15 miljoonaa ihmistä 120 valtiossa. uutiSia Nousevan aurinkovoiman maa Kevään 2011 tsunami ja Fukushiman ydinkata strofi saivat japanilaiset arvioimaan energiastrategiaansa uudelleen. tarkoituksena on myös alentaa energiakustannuksia ja pienentää hiilijalanjälkeä. Etelä-Amerikan maat ovat yhä voimakkaammin valaiden suojelun puolella; eivät vähiten siksi, että valasmatkailun suosio on kasvanut siellä yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Kokouksessa lisäpyynti evättiin. Kiinan jokidelfiini baiji julistettiin jo pari vuotta sitten virallisesti sukupuuttoon kuolleeksi. japani aikoo toimittaa aurinkoenergiaosaamistaan mahdollisimman pian myös ulkomaille. ERkki MakkONEN KeNicHirO SeKi / XiNHua PreSS / SKOy japani rOdrigO araNgua / aFP / LeHtiKuVa valaanpyynnin vastustajien mielenosoitus heinäkuussa kansainvälisen valaskomisson iwc:n kokouspaikalla panamássa. mi, että huomattava osa valaanlihasta myydään turisteille. Samanlaista hyvää kehitystä lajilla on havaittu Yhdysvaltain ja Islannin vesillä. RikU caJaNdER Etelä-Amerikan maat ovat yhä voimakkaammin valaiden suojelun puolella. läpi, koska Norja ja monet pienet Tyynenmeren saarivaltiot Japanin tuella vastustivat sitä. Mutta IWC:n toteuttaman pyyntikiellon ansiosta myös myönteisempiä uutisia on saatu. Valasretkiä järjestäviä matkailuyrityksiä on 3500. Japanin uudet energialinjaukset näkyvät muun muassa Tokion katuvalojen energiaa säästävinä LEd-lamppuina. kun yksi maapallo ei riitä earth overShoot day e lokuun 22. Kierre on vuosien mittaan koko ajan kiihtynyt: vuonna 1992 vastaava päivä oli 21. Kesäkuussa 2012 tehdyn Asahi-lehden kyselyn mukaan kolme neljäsosaa japanilaisista kannattaa vähittäistä ydinvoimasta luopumista. lokakuuta. yokohamassa lokakuussa 2011 toimintansa aloittaneessa aurinkokeskuksessa kehitetään ja hyödynnetään edistyneintä aurinkoteknologiaa. Neljännesvuosisata sitten niiden määräksi alueella arvioitiin 400 yksilöä, nyt jo 2300. Nykykulutukseemme tarvittaisiin puolitoista maapalloa. lokakuuta ja 2002 jo 3. Brasilian ja Argentiinan ehdotus laajan suojelualueen perustamiseksi eteläiselle Atlantille ei kuitenkaan mennyt kokouksessa Kokouksen Suomen edustaja, ympäristöministeriön Penina Blankett korostaa, että järjestössä on noussut viime kokouksissa suojeluaspekti aiempaa voimakkaammin esille. Osa valaista on tätä nykyä äärimmäisen uhanalaisia. Muutosta parempaan lupailee japanin hallituksen ja kansainvälisen teräsjätin jFe:n perustama aurinkoenergian tutkimuslaitos, Solar techno Park
Samoin sen tietävät kalantutkijat, joiden päänsärkynä siika on pysynyt toista sataa vuotta. kuukauden laji: Siika Silkkaa hopeaa kun syyssade ropisee veden pintaan, alkaa siikojen hääsesonki. Siika viihtyy viileissä, hapekkaissa vesissä. kaRiSiika, RääpyS, saaristosiika, järvisiika, murokas, jalosiika, reeska siiasta on moneksi. Kutupaikat ovat tavallisimmin puolesta metristä viiteen metriin syvillä hiekka- ja sorapohjilla. Poikaset kuoriutuvat sentin mittaisina rääpäleinä keväällä jäiden lähdön jälkeen. Vaikka lajeja on vain yksi, erilaisia muotoja riittää. Uudet geneettiset tutkimusmenetelmät ovat vihdoin osoittaneet, että kaikki maamme alkuperäiset siiat ovat perimältään niin samanlaisia, että ne on katsottava yhdeksi ja samaksi lajiksi. Tärkeä erotteluperuste on uloimman kiduskaaren siivilähampaiden lukumäärä. Siikaa on jaoteltu milloin useaksi eri lajiksi, milloin alalajeihin tai rotuihin. Päämuotoina voidaan erottaa ainakin pohjasiika, karisiika, vaellussiika, järvisiika, planktonsiika ja tuppisiika. Sen tietävät niin Itämeren kuin Saimaan ja Inarijärvenkin kalastajat. Siika on sulavalinjainen, vilkasliikkeinen lohikala, jonka kyljet välkkyvät hopeaa. Kalat laskevat mädin ja maidin vapaaseen veteen, ja munat vajoavat pohjalle soran sekaan. koiraiden ikä ensi kutunousulla on kolmesta viiteen vuotta. 17/2012 16 Suomen luonto 11/2011. koiraat saapuvat katsastamaan kutupaikkoja hyvissä ajoin ennen naaraiden tuloa. S piia ahONEN HeNriK KettuNeN / cartiNa iikakannoista osa kutee syksyllä järvien tai meren karikoilla ja rantavesissä, osa nousee jokiin. Eroja on pal- vaellussiika kutee lokamarraskuussa. Sillä on muuhun ruumiiseen nähden pieni pää sekä pienikokoinen, hampaaton suu
Myös suun asento on Kahilaisen tutkimusten mukaan Muddusjärven siioilla erilainen: pohjaeläimiä popsivilla suu osoittaa alaspäin, reeskalla suoraan eteenpäin. Sitä onkin istutettu vesistöihimme enemmän kuin mitään muuta kalalajia. Se pyydystää ulappa-alueella eläinplanktonia." Tiheällä siivilällä siivilöidään siis pientä ravintoa, harvalla isoa. RaviNTO: Poikasena eläinplankton. "Kun siikaa istutetaan paljon, se ylläpitää kuvitelmaa, että sitä on vesissä paljon", Kahilainen miettii. Vaellussiika voi Suomenlahdella saavuttaa neljävuotiaana kilon painon ja olla kuusivuotiaana kaksikiloinen. Suuri osa vaellussiioista pyydetään pieninä. SiiKa jon: esimerkiksi kutuajoissa ja kutupaikoissa, ravinnossa ja kasvunopeudessa. LiSääNTyMiNEN: Kutee tavallisesti lokamarraskuussa, jotkut paikalliset muodot jo syyskyyn lopulla ja toiset keskitalvella. wwF kehottaa toistaiseksi välttämään vaellussiian syöntiä, kunnes keskenkasvuisten pyyntiä saadaan vähennettyä olennaisesti. Paras siian pyyntiaika on toukokuusta loppusyksyyn. Siialla yläleuka on pidempi kuin alaleuka, muikulla päinvastoin. NiiN aMMaTTikaLaSTaJaT kuin vapaaajankalastajat pitävät siikaa arvosaaliina. inarin kääpiömuodot tai Pohjanlahden karisiika voivat elää vanhoiksi kasvamatta 150 grammaa painavammiksi. Kolmas muoto on reeska, jolla on kaikkein pisimmät ja tiheimmät siivilähampaat. Nykyään luontainen lisääntyminen on vähäistä, ja jäljellä olevia kantoja tuetaan runsain istutuksin. äLä SEkOiTa: Pieni siika muistuttaa sukulaistaan muikkua. "Esimerkiksi pohjoissuomalaisessa Muddusjärvessä pohjaeläimiä syöviä muotoja on kaksi, joista syvässä vedessä elävällä rääpyksellä siivilähampaat ovat lyhyemmät ja harvemmassa kuin matalan rantaveden pohjasiialla. Mitä enemmän erilaisia siikamuotoja samassa järvessä elää, sitä erikoistuneempia ne ovat. Coregonus lavaretus juSSi MurtOSaari / KuVaLiiteri väRiTyS: Kyljet hopeanhohtoiset, selkä tumma, vatsa valkoinen, evät tummanharmaat. kaSvU Ja ikä: ensimmäisen kesänsä jälkeen siianpoikanen on noin kymmensenttinen. UhaNaLaiSUUS: Vaellussiika on erittäin uhanalainen, karisiika ja planktonsiika ovat vaarantuneita, järvisiikakannat silmällä pidettäviä, pohjasiika- ja tuppisiikakannat elinvoimaisia. Euroopan eteläisimmät alkuperäiskannat ovat alpeilla ja karpaateilla. 17/2012 Suomen luonto 11/2011 17. Vaellussiika lisääntyi vielä 1900-luvun alussa noin kolmessakymmenessä rannikkojoessamme, mutta sittemmin kannoista suuri osa on hävinnyt vesirakentamisen takia. Viime aikoina kalastajat ja luonnonsuojelijat ovat käyneet napakkaa keskustelua vaellussiian tilanteesta. tiheäsiivilähampaiset muodot käyttävät myöhemminkin planktonravintoa, harvasiivilähampaiset erikoistuvat pohjaravintoon kuten hyönteisten toukkiin. Varsinainen siikamuotojen soppa syntyy, kun laskuihin otetaan myös yksittäisten järvien paikalliset muodot: "Samassa järvessä voi esiintyä kolmeakin eri siikamuotoa", soveltavan ympäristöntutkimuksen professori Kimmo Kahilainen Helsingin yliopistosta kertoo. "Luonnonkalan ja istukkaan erottaminen on vaikeaa." n Siikaa tavataan koko maassa. Ongelmana on, että liian moni vaellussiika jää nykyään kalastajan saaliiksi ennen kuin on kertaakaan ehtinyt nousta merestä jokeen kutemaan
TeKsTi ja KuvaT RiTva kOvaLaiNEN valokuvaaja ritva kovalainen ihastui kuusamon närängänvaaran metsiin. Naavaisia kuusia Närängän kupeilla. 18 Suomen luonto 17/2012
joka ei unohdu 17/2012 Suomen luonto METSä 19
Edessä levittäytyvä soiden ja metsien kirjoma loputon maisema ja valosaasteeton taivas virittävät ajatukset korkeammille taajuuksille. Tilan sivulla vaara nousee vielä kuusikymmentä metriä ylemmäs. N kirkkokalliolta avautuu laaja näkymä koilliseen ja itään. ärängän tilan rappusilla tarvitsee istua vain muutama minuutti, kun mieli hakeutuu uudenlaiseen asentoon illan painuessa kohti hämärää. Omistajat vaihtuivat ja talvisodan sytyttyä rajan läheisyydessä sijaitsevan tilan rakennukset poltettiin, jottei vihollinen käyttäisi niitä hyödykseen. Rinteen yläpäässä kuusikko loppuu riukuaidan rajaamaan avaraan niittyyn, jota hallitsee kauniisti harmaantunut talo. Jossain siellä Laattajan ja Ylä-Kaarron välkehtivien vesien takana Visa- 20 Suomen luonto 17/2012. Uusi omistaja on sen kunnostanut ja WWF:n talkooväki on ollut palauttamassa maisemaa perinteiseen asuunsa. Metsä alkaa niityn reunalta Ympärillä kutsuvasti huokaileva metsä paljasti lumonsa vasta vähitellen, tulevien päivien ja viikkojen aikana. Tiettävästi ensimmäisen asukkaansa se oli saanut 1841. Halla pysyi täällä korkealla loitolla sen verran pidempään, että sato ehdittiin useimmiten korjata ennen talven tuloa. Kun ensimmäistä kertaa kiipesin kilometrin pätkän ylös vanhojen kuusien reunustamaa pitkospuupolkua, en osannut aavistella, että metsä, johon kohta tutustuisin, lumoaisi minut niin täysin. Sodan jälkeen tilan viimeiseksi isännäksi jäänyt Iivari Mäntysola rakensi talon vanhalle paikalleen. Tila on nyt retkeilijöiden vuokrattavissa, mutta menneisyydessä se oli antanut kodin useammallekin sukupolvelle. Elämä ei silti ollut helppoa. Iivari kuoli 1970, ja tila päätyi lopulta Metsähallitukselle 1998. Kirkkokalliolta avautuu laaja näkymä koilliseen ja itään
tarkemmat ohjeet ja kartat www.luontoon.fi. 17/2012 Suomen luonto 21. Vaaran laki on pienipiirteistä ja erilaiset tilat vaihtelevat tiuhaan. Kaakon suunnassa häilyy valtava Venäjänmaa. Maanpinnan kasvit piilottavat huomaansa entiset puusukupolvet, joiden päältä nykyiset metsät kohottautuvat kohti korkeuksia. Palojen jäljiltä on siellä täällä hiiltyneitä keloja ja maapuita, ja myös elävissä puissa on palokoroja. On kuin kulkisi taidokkaissa lavasteissa tunnelmasta toiseen. Näkymässä pistää eritoten silmään vihreää metsämattoa kuvioiva harmaiden kelojen suunnaton tiheys. Vaara on 380 metriä korkea ja alapuolisille soille on pudotusta 150 metriä. Joskus naavaa on niin paljon, että koko puu on peittynyt sen alle. Nämä metsät ovat saaneet kehittyä luonnon voimasta, ihmisen niihin juuri kajoamatta. Närängän tila on nyt retkeilijöiden vuokrattavissa. vaaran kupeessa kasvaa myös yksi maamme mitatuista mäntysenioreista, elinvoimainen 700-vuotias erämaan aihki. Männyistä jokainen on yksilö, tuulen, LähTISInkö närängäLLe? NäRäNgäNvaaRa on aivan itärajalla, rajavyöhyke alkaa vaaran juurelta. Kuusamon suunnasta Näränkään pääsee Kajaanintietä pitkin. Noin 30 kilometrin jälkeen käännytään Murtovaaraan ja Hossaan menevälle Kerontielle (nro 8421). Kuuset ovat paikoin pieniä, paikoin valtavia, mutta yleensä naavaisia
Kankaal- le johtaa vaaran eteläpuolelta puomilla suljettu tie, joten ajatus ei ole mahdoton. Närängänvaara kohoaa selän takana, vaikka sitä ei sumun takia näy ja mäntyjen pilaristot leijuvat ilmassa usvan seassa. Lähempänä järveä näkyy kasvillisuudessa joitakin outoja tyhjiä puunmuotoisia painaumia ja muutamia maassa makaavia keloja on selvästikin koetettu siirtää. Kulkijaa ympäröivät kaikkialla vanhat puut, 400-, 500-, jopa yli 600-vuotiaat. Juhlavassa salissa Kaakon puoleinen kuusikkorinne laskeutuu paikoin jyrkästi ja muuttuu alempana mäntykankaaksi, jossa on harvakseltaan järeitä kilpikaarnamäntyjä ja keloja. Mäntykangas on helppokulkuista, suorastaan puistomaista. Hentoa sinisyyttä valaisevat koivut kuin tilaan harkiten asennetut 22 Suomen luonto 17/2012. Käykö joku hakemassa keloja omiin tarpeisiinsa täältä suojelualueelta, vai mistä on kyse. Eräällä harjanteella minut havahduttaa erikoinen akustinen kokemus, joka vahvistaa paikan jo entisestään juhlavaa tunnelmaa. lumen ja sateen muovaama. Päivä on sumuinen ja ilman täysin tyven. Muodoltaan maasto on matalahkojen pitkien hiekkaharjujen ja niiden väliin jäävien alankojen verkostoa
Nyt tiedän kokemuksestani, että ääni voi tuollaisella ilmalla tulla hyvinkin kaukaa. karsikkopuu Niko Närängässä liikkuessaan on vähän väliä sellainen tunne, että metsässä on muitakin. Niin kuin koira, joka välittömästi tietää, onko tuttavuus vanha vai uusi. 17/2012 Suomen luonto 23. Mäntyjen pilaristoa. kirkkaan keltaiset jalkalamput. Katselen metsän upottanutta sumumerta ja huudan ystävääni, jonka luulen olevan jossain lähettyvillä. Valtavista holveista heijastuvat äänet piirtävät ympärille suuren, mutta rajatun tilan. Vienan Karjalassa ihmiset kertoivat olevan päivänselvää, että metsässä kulkijaa pidetään aina silmällä. Täällä sooloesitys kantautuisi ilman vahvistimia, mies vastaisi kokonaista kuoroa. Pienikin ääni tuon harjanteen saarnastuolista kaikuu ja kantautuu kuin kuiskaus Pietarinkirkossa. Metsän akustiikka yllättää vielä toistamiseen paluumatkalla ylhäällä Kirkkokalliolla. Vaikka risaustakaan ei kuuluisi eikä mitään näkyisi, otso on hyvin perillä kulkijoiden liikkeistä ja jopa tunnistaa heidät. Illemmalla kuulen myös moottorisahan ääniä aivan läheltä. Hän vastaa kuin muutaman metrin päästä, mutta kertoo olinpaikakseen suon, jonne etäisyyttä on yli puoli kilometriä
Helsingin yliopiston tutkija Janne Sundell tarkkaili monitoreista, kun avustajapari sivuutti rupatellen karhun päivälepopaikan noin 50 metrin päästä. Tuolloin, toista sataa vuotta sitten, karhu oli tappanut talon lehmän ja vanha isäntä Paavo Kyllinen tunsi tapauksesta huonoa omaatuntoa. Lehmät eivät olleet palanneet ajallaan lypsylle ja Paavo oli mennyt ääneen noitumaan, että "eikö se karhu perkele aja niitä elukoeta kotiin". Se, miksi Näränkä oli säilynyt, johtuu paljolti syrjäisestä sijainnista, mutta loppujen lopuksi myös parikymppisistä luontoaktivisteista, joita ilman nuo ikivanhat puut, metsät, pu- karsikkopuu Nikon kyljessä on todistus karhun kanssa tehdystä sopimuksesta. 24 Suomen luonto 17/2012. Sen kyljessä on kaiverrettuna useita merkintöjä, vanhimpana vuosiluku 1876. Ihmisen havaitessaan karhut piiloutuivat tai vaihtoivat paikkaa loitommalle, mutta viidestäkymmenestä lähestymiskokeesta vain kerran avustajat kykenivät havaitsemaan eläimen. Eikä sen päivän jälkeen ole karhu käynyt Närängän karjan kimppuun. ainutlaatuinen kokonaisuus Närängän metsien lähes koskematon luonto on jopa ainutlaatuinen sekä Suomen että koko läntisen Euroopan mittakaavassa, koska metsien lisäksi vesistöt ja suotkin ovat säilyneet luonnontilaisina. Karhun reaktioita ihmiseen on viime aikoina tutkittu myös gps-paikannusta apuna käyttäen. Karhuseuduilla olo on melko huoleton, jos oksat rusahtelevat kenkien alla ja välillä itsekseen lauleskelee. Tilanteen korjaamiseksi isäntä solmi karhujen kanssa sopimuksen, että Närängän ihmiset eivät karhui- hin kajoa ja karhut puolestaan pitäytyvät hätyyttelemästä Närängän lehmiä. Kun yksi naudoista löytyi metsästä kuolleena, arveli Paavo karhun tehneen sen kostoksi loukkaannuttuaan sadattelusta. Muut ovat muokkautuneet metsätalouden tarpeiden sanelemana: vanhoja puita ei ole, vesitalous on muutettu ojituksin, maaperä on muokattu ja metsiköiden puut ovat kaikki kutakuinkin samaa ikäluokkaa. Sopimuksen vahvistukseksi kaiverrettiin karsikkopuun kylkeen merkintä. Suomessa luonnonmetsiä on Lapin eteläpuolella säilynyt vain pari prosenttia. Närängänvaaran lounaisrinteellä on vanha komea kelo, karsikkopuu, joka tunnetaan nimellä Niko. Vietettyäni kolme viikkoa tuossa satumaisessa metsässä minun kävi yhä vaikeammaksi käsittää, että tuo lähinnä pyhättöä muistuttava paikka kaikkinensa olisi todellakin voitu tuhota, että sen säilyminen oli vain hiuskarvan varassa
Kun syksyisellä retkellä Laattajajärven rantamännikössä tulivat puheeksi nuo kohta parinkymmenen vuoden takaiset tapahtumat, siunasin mielessäni niitä valppaita Luonto-Liiton metsäryhmäläisiä, jotka olivat kiinnittäneet huomiota tähän maan kolkkaan. Yhteismetsällä oli yli 5000 omistajaa, joille metsien hakkuista ropsahti tilille rahaa pari kertaa vuodessa. Metsänhakkuiltakin se oli säilynyt aina syksyyn 1994, jolloin Kuusamon yhteismetsä aloitti metsäsuunnitelmansa mukaiset lailliset hakkuutyöt omistamassaan "tavanomaisessa talousmetsässä". Eräässä kuvauksessaan Pirttimaa kirjoittaa: "Laattajajärven rannalla siunasin mielessäni niitä valppaita metsäryhmäläisiä, jotka olivat kiinnittäneet huomiota tähän maan kolkkaan." 17/2012 Suomen luonto 25. Muualla Suomessa vaara oli etäistä ja vähän tunnettua rajanpinnan syrjäseutua, johon ei juuri kiinnitetty huomiota. Toimittaja Tuomo Pirttimaa oli yksi niistä, jotka seurasivat läheltä metsästä käytyä kamppailua. Tehtävä ei ollut helppo. Hakkuita vastustaneet nuoret saivat lukea lehdistä olevansa "yhteiskunnan pohjasakkaa", joilla oli "mielessä vain radikaalit vouhotukset". puro soljuu kohti Laattajaa. rot ja suot olisivat kokeneet saman kohtalon kuin useimmat muutkin luonnonmetsät maassamme. Taistelu metsästä Näränkä oli säilynyt kaskeamiselta ja tervanpoltolta. Sodan jälkeen perustetulla yhteismetsällä olisi hakattavaa metsissään noin sadaksi vuodeksi ja nyt oli tul- lut Närängän vuoro. He olivat omasta innostuksestaan, antaumuksella ja vapaaehtoisesti kartoittaneet suojelemattomia vanhoja metsiä Pohjois-Suomessa, astelleet Närängänvaarankin saloilla, nähneet sen arvon ja uskaltaneet asettua puolustamaan tätä metsää jo käyntiin nytkähtänyttä raskasta koneistoa vastaan
Erämaapuron alkulähteillä. 26 Suomen luonto 17/2012
17/2012 Suomen luonto 27
On päivänselvää, että ilman heitä Närängänvaaran ikimetsiä ei olisi enää olemassa. n PeKKa turuNeN 28 Suomen luonto 17/2012. Sen verran kipeä tai kiusallinen metsän lähimenneisyys kumminkin on, että vaikka opastusteksteissä kuvataan historiaa seikkaperäisesti, luontoaktivistien osuudesta ei sanota sanaakaan. Ympäristöviranomaiset saivat seurata hämmästyneinä taistelun ripeää etenemistä." "Uutta, valmista tietä syntyi kirveenkoskemattomiin metsiin parhaimmillaan kilometri päivässä. Niiden varrelle, tukkipinojen päihin ilmestyi yön aikana punaisella spreijattuja Aarniometsää-tekstejä, joiden avulla puiden matkaa oli tarkoitus seurata. Vaarasta on tullut tärkeä retkikohde. Myös se, että mielikuvituksessani voin milloin hyvänsä kiitää salon lukemattomiin sopukoihin ja että tiedän niiden olevan oikeasti olemassa tallessa on lohdullista ja rauhoittavaa. Yhteismetsä sahasi tekstit pois, laittoi puut markkinoille ja haki vahinkojensa maksajaa luontoaktivisteista." Keijo Savola, Matti Ikonen, Mikko Keränen ja muut luontoliittolaiset sekä Luonnonsuojeluliitto vaativat hakkuiden keskeyttämistä ja 24 000 hehtaarin alueen suojelua Närängässä, Pajupuronsuolla ja Romevaarassa. Silloisen ympäristöministerin Sirpa Pietikäisen puututtua konfliktiin hakkuut saatiin pysäytettyä luontoarvojen kartoittamisen ajaksi. Hänen tunnetuin teoksensa on Puiden kansa (2006, uusi laitos 2008). Kovalaisen uusin teos Vanhan metsän aarteet (2012) esittelee kotisaaren Kemiön luontoa. "Talven 19941995 aikana metsäryhmän ja Kuusamon yhteismetsän kesken leikittiin erikoista kissa ja hiiri -leikkiä. yhdessä Sanni Sepon kanssa tehty teos on käännetty englannin, saksan ja japanin kielille. Kuusamon koululaiset vierailevat siellä säännöllisesti. Erämaan aihkeja ja korpikuusia. Ritva kovalainen saaristomännyn sylissä. MeTSän kuVAAjA vaLOkUvaTaiTEiLiJa Ritva Kovalainen on pitkään keskittynyt kuvissaan ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Syrjäseudun aarniometsähelmet oli huomattu, eikä niiden arvoa voinut enää kiistää. Keväällä 1996 päätettiin lopulta 13 780 hehtaarin suojelemisesta ja alueet lunastettiin valtiolle 147 miljoonalla markalla. Epilogi Olen onnellinen, että työni johdatti minut Närängänvaaran metsiin. Se, että olen nähnyt kotimaani havumetsän sellaisena kuin luonto on sen muovannut, on mieleenpainuvimpia kokemuksia elämässäni
Mikään ei enää lohduttaisi meitä lokakuisena torstaina tehtaankadulla. Varsinkin iloisen ja ketterän oravan näkeminen keskellä viikkoa jossakin eirassa tai Vallilassa keventää mieltä, joka on ihmisten huolista raskas, ehkä myös mustana häpeällisistä "ensimmäisen maailman ongelmista" (ratikka meni nenän edestä, joudun odottamaan kymmenen minuuttia). Pahemmalta tuntuisi tavallisen oravan sukupuutto. ja kesällä, kun hyönteisten maailma tulee lähelle, mietin usein, onko tieteellä jo laajatkin tiedot ja havainnot tuostakin puolentoista millin mittaisesta harmaasta mönkijästä. Niille olisi jo nimetkin valmiina. M onet eläimet ovat kuitenkin arkisia ja tuttuja, yhtä todellisia kuin omat naapurini. n 17/2012 Suomen luonto aNNa HäMäLäiNeN, KuVauSPaiKKa SuOMeN KaNSaLLiSOOPPera 29. ylpeämpi olen silti siitä, että jokin vielä kolkuttaa etuoikeuksissaan rypevän ensimmäisen maailman ihmisen omaatuntoa ja pieni yhä voi voittaa ison, pehmeä kovan. Vilpittömällä oravalla on kuitenkin salamyhkäinen, visusti lymyilevä, huhujen mukaan lentävä serkku, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt, mutta jolla siitä huolimatta on outo kyky pysäyttää ihmisten turhia rakennushankkeita ja tehdä mutkia moottoriteihin. Nekin ovat minulle uskomusolentoja, negatiivisessa mielessä tosin: jälleen uskon sokeasti ja typerästi toisten ihmisten puheisiin, asiantuntevaan todistukseen, ettei niitä kerta kaikkiaan ole olemassa. Mutta edelleen toisaalta: välistä lehdissä kerrotaan, että retkikunta löysi amazonilta aiemmin tuntemattomia sammakko- ja muurahaislajeja, jotka sitten alkoivat olla olemassa. Koska ajatus on minusta tenhoava ja olen yksinkertainen, luottavainen ihminen, uskon kernaasti näkemättäkin. toisaalta kerrotaan, ettei yksisarvisia ja aarnikotkia asu sen enempää Pohjolassa kuin muuallakaan. en tietenkään ole niitäkään nähnyt. en ole ikinä nähnyt näätää enkä saukkoa, en edes kummankaan jälkiä tai pesää. tarkoitan sellaisia kuin varis, siili ja orava. Se on toden totta upea saavutus oliolta, jonka olemassaoloon lähes kaikki suomalaiset uskovat ilman todisteita. Antti Nylén on helsinkiläinen esseisti ja suomentaja. a iheeseen sisältyy viisautta. Voitaisiin näet yhtä hyvin (tai huonoin) syin ajatella, ettei tuo pikku jyrsijä paina asuntomessujen rinnalla papanansa vertaa. Mutta mikä hauskinta: ehkä yksisarviset ja aarnikotkatkin vielä löydetään. Onko se löytämättä. nylén usko siirtää moottoriteitä V altaosa Suomen metsien eläimistä on minulle uskomusolentoja. Onko sillä jo nimi. Ne ovat kaupunkilaisia. toki olen ylpeä siitä, että maassamme vielä elää noita "lentäviä rukkasia". Mikään ei muuttuisi, jos liito-orava lakkaisi olemasta; sehän ei kuulu tuttavapiiriimme. Minulle on kerrottu, että Suomessa asuu myös muutama karhu, jopa susikin. Olennainen seikka on perustelematon usko siihen, että liito-oravalla on väliä. Hämmästyisin, jos kohtaisin jonkun niistä metsässä. "Liitooravat vaarantavat Vantaan asuntomessut", uutisoitiin menneenäkin kesänä. usko siirtää moottoriteitä eikä vain usko liito-oravan olemassaoloon, joka on lopulta triviaali seikka. Oikeastihan ei ole kysymys liito-oravien suorasta toiminnasta vaan ihmisten päätöksestä
Se on näätä. Tämä osa metsää on kokonaan kaatunut, ja vastassa on puuseinä. On niin hiljaista. Mistähän sinne kanahaukan pesälle mentiin. Nyt on hyvä hetki istuutua. Kaatuneita puita alkaa ilmestyä yhä enemmän tuttuja polkuja peittämään. Joskus vain on paha tietää, mikä edessä odottaa. Nyt on jo pakko pysähtyä. Joku liikkuu vinolla kuusen rungolla. Reitti pesälle löytyy, ja matkaakin tulee vain näädänhypyn verran. Pesäpuu on kaatunut. On aika lähteä, ettei pitkä ja viluinen yö yllätä. Kotona odottaa Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen oma lehti Ornis Karelica, jossa lintuharrastaja Pauli Kantonen muistelee menneitä. 30 Suomen luonto 17/2012. samalla asialla oli myös näätä. P TeKsTi ja KuvaT MikkO pöLLäNEN ehmeä metsänpohja myötäilee mukavasti jalkojeni alla. havahdUN läheltä kuuluvaan rapinaan. Kohtaamisia Näädän kanssa haukanpesällä simpeleläinen mikko pöllänen etsi kanahaukan pesää. Saan yllättävästä kohtaamisesta uutta puhtia. On hienoa kulkea äänettömin askelin ja kuunnella metsän hiljaista huminaa. Samassa eläin loikkaa näyttävästi ja katoaa. Ajatukset palaavat menneeseen. Suomen pisimmät männyt on vielä helppo ylittää, mutta melkein samanmittaiset kuuset on parempi kiltisti kiertää. Hetkisen katsomme toisiamme silmästä silmään. Viime kerralla se vielä nojasi kallellaan viereistä puuta vasten. Kanahaukkojen vahva risulinna näyttää selvinneen koettelemuksesta hyvässä kunnossa. Viime vuosina koetut myrskyt Asta ja Veera ovat vielä hyvässä muistissa. Osansa valtavista voimista sai tämäkin Rautjärven Lautakankaan rauhoitettu metsä. häMäRä ON hiipinyt huomaamatta maiseman ylle
n Tässä myrskyn jo sortamassa pesässä aikanaan varttunut poikanen oli kolkattu kanavarkaana. 17/2012 Suomen luonto 31. Näätä kulki pitkin vinoa kuusen runkoa. Nuori kanahaukka oli tunkeutunut Parikkalan Melkoniemessä erääseen kanatarhaan jo toistamiseen ja saanut saaliinkin. Soitti kuitenkin Paulille, ehkä hiukkasen huonoa omaatuntoa potien: Täällä on kuollut haukka rengas jalassa. Renkaasta ilmeni, että ornitologi Jari Kontiokorpi oli rengastanut haukan poikasena 1986 siltä pesältä, jonka ympärillä näätä juuri äsken liikkui. Tällä kertaa isäntä oli edellistä kertaa valppaampi ja kolkkasi nuorukaisen hengiltä
Jouhisorsa on siro myös lennossa. suomen J vesiLinTu? kaunein ouhisorsalle eli "jouhikselle" voidaan antaa monenlaisia määritelmiä. "On hauska vaikkapa seurata soidinaikana koiraan patsastelua heinämättäillä ja naaraan lähellä sekä katsella, miten ne ajavat tyttösorsia porukalla takaa." Uhanalaisluokituksessa nyt vaarantuneeksi määritelty siro puolisukeltaja pesii Euroopan unionin alueella runsaana lähes yksinomaan Suomen vesillä. Jouhisorsasta on moneksi. 32 Suomen luonto 17/2012. "äärettömän kaunis, siro ja tyylikäs", toteaa vesilintujen elämää Pohjois-Savossa 25 vuotta seurannut Veli-Matti Väänänen. MarKuS VareSVuO / LiNtuKuVa vauhdin hurmaa. Syksyllä sulkasadon jälkeen pyrstösulat puuttuvat ja puku muuttuu ruskeankirjavan naaraan väriseksi. RikU caJaNdER elegantein, yksi uhatuimmista ja euroopassa hyvin suomalainen vesilintu. Jouhisorsakoiraan tunnistaa keväällä pitkästä kapeasta kaulasta ja ruumista neljäsosalla jatkavasta jouhipyrstöstä
"Tärkeällä jouhisorsan pesimäalueella Liminganlahdella lajin kanta oli huipussaan 1960-luvulla. Pesimämaana se koskee etenkin Suomea, sillä unionin kaikista jouhisorsista 9095 prosenttia pesii meillä. Väritykseltään molemmat sukupuolet muistuttavat syksyllä naarashaapanaa, mutta jouhisorsa on silti suuren kokonsa ja siroutensa perusteella helposti erotettavissa muista vesilinnuistamme. Nekin joutuvat metsästyspaineen alle etenkin Ranskassa ja Tanskassa. Lyhyellä aikavälillä 19962008 jouhisorsa on siellä vähentynyt 35 prosenttia, mutta sen jälkeen väheneminen on onneksi hieman tasaantunut." "Kannanvaihtelu eri vuosien välillä voi olla suurtakin. Sillä on sorsistamme soukin kaula ja lyijynharmaa nokka. jOrMa LuHta / LeuKu 17/2012 Suomen luonto 33. Hoitotoimia tarvittaisiin lintuvesillä nykyistä enemmän." Lehikoisen mielestä jouhisorsaa voidaan auttaa nopeasti myös rajoittamalla lajin metsästystä, jota maassamme tapahtuu etenkin Perämeren rannikkoseudulla kuten Hailuodossa ja Limingassa. Koko Suomen jouhisorsakannaksi arvioidaan 10 000 paria. Myös Pohjois-Savossa mennään alamäkeä. Veli-Matti Väänäsen seurantajärvillä jouhisorsanaaraan rääpätysääni, joka muistuttaa tavinaaraan vastaavaa räpätystä, on yhä harvinaisempaa kuultavaa. Miten auttaa jouhisorsaa. Myös lajin tukialueella Perämeren tuntumassa taantuma on ollut voimakasta. Lintujen levinneisyyttä kuvaavan Atlas-aineiston mukaan jouhisorsa näyttää paljolti kadonneen esimerkiksi KaakkoisSuomesta ja Savon eteläosista. Laji on kuitenkin selvästi taantunut kaikkialla. Euroopan unionissa on laadittu jouhisorsalle perusteellinen kannanhoitosuunnitelma. Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoinen pohtii keinoja sorsan auttamiseksi. Lintujen luku on vähentynyt reilussa parissakymmenessä vuodessa kolmasosaan. "Tutkimusalueellani jouhisorsa pesii lintuvesien rantapenkoilla ja niiden läheisillä kynnöspelloilla. Sorsastuksen yhteydessä meillä tapetaan noin 8000 jouhisorsaa, joista osa on Venäjältä maamme läpi muuttavia yksilöitä. Jouhisorsia voi muuttoaikoina tavata koko maassa lintujärvillä, tulvarannoilla ja merenlahdissa, eniten Perämeren rannikolla. vähentynyt nopeasti Aiemmin jouhisorsa pesi koko Suomessa. "Jouhisorsan taantuminen on yksi esimerkki lintukosteikkojen heikentyneestä tilasta. Pohjois-Suomen aapasoilla pesivien jouhisorsien tilasta ei tiedetä pitkäaikaisseurantojen puuttuessa paljoakaan, mikä vaikeuttaa niiden hyväksi tehtävää kannanhoitotyötä." Uudellamaalla jouhisorsa on allin ohella eniten taantunut vesilintu. Useiden taantuneiden sorsalajien suosimat kosteikkoalueet ovat rehevöityneet liikaa, mikä johtaa niiden umpeenkasvuun ja heikentyneeseen ravintotilanteeseen. Se on Suomessa vielä kesän lopulla metsästyksen alkaessa, kun moni koiras on jo lähtenyt. Naaras tarkkaavaisena. Siellä munat joutuvat usein maatalouden isojen koneiden jalkoihin. Toisin kuin nuoret ja naarasjouhisorsat, osa koiraslinnuista säästyy Suomessa metsästykseltä, koska niiden muutto alkaa osin jo kesäheinäkuun vaihteesta lähtien. Runsaimmillaan se on Pohjois-Suomen aapasoilla ja Perämeren rannikkoseuduilla. Lajia voidaan pitää uivelon uhalla suomalaisimpana vesilintuna. Lajin poikastuotto on pienentynyt selvästi", Väänänen kertoo. Muissa EU-maissa jouhisorsia pesii todella vähän, Ruotsissakin ehkä vain 500 paria. Naaras huolehtii poikueesta. "Pohjois-Pohjanmaan lintuvesillä jouhisorsia oli 1990-luvun lopussa 440 paria, mutta viime vuonna enää 310 paria", lintuvesien linnuston seurantaa alueella jo 1970-luvulta lähtien tehnyt Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksen Jorma Pessa kertoo
"Joitakin tärkeitä kohteita on jo osin rauhoitettu Liminganlahdella, Siikajoella ja Hailuodossa." Jouhisorsan suojelu on kansainvälisestikin tärkeää. Tämä on vähän, sillä jouhisorsa voi elää vanhaksi. MarKuS VareSVuO / LiNtuKuVa pariskunta keväällä. Sivistysvaltion tulee huolehtia omasta biodiversiteetistään. Viron puolella lajia voi kohdata enemmänkin syksyisin ja myös kevätmuutolla." Jouhisorsaa katsellessa voi pohtia, että lajin maailmankanta on vain viisi miljoona yksilöä. Useiden EU-maiden rengastusaineistoissa on todettu, että jouhisorsien keski-ikä on laskenut jopa alle kahteen vuoteen. Nigerian ja Nigerin tärkeillä talvehtimisalueilla vesistöjärjestelyt, euroop- palaisten metsästyssafarit, tekoaltaat ja maatalouden laajeneminen ajavat jouhisorsan ohella monet muutkin vesilinnut ahtaalle. Lehikoinen pitää jouhisorsan kohtaamista linturetkillään aina mielenkiintoisena ja säväyttävänä kokemuksena. Jouhisorsat suosivat parhaita lintukosteikkoja. Ruotsissa rauhoitettu Toistaiseksi maa- ja metsätalousministeriö ei ole asettanut rajoituksia lajin pyynnille sorsastuskaudella. Ne suuntautuvat Länsi-Euroopan ohella myös Afrikkaan ja idän sorsat Japaniin ja Etelä-Aasiaan. Erityisen huonosti jouhisorsalla menee Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Sen kanta on kuihtunut 80 prosenttia 40 vuoden aikana. Näin tuotaisiin voimakkaasti esiin erityisvastuuta tästä lajista. Ympäristöjärjestöt saivat Yhdysvaltain kosteikoiden suojelua hieman kohennettua, kun maatalousympäristöä säätelevä Farm Bill uudistettiin viime kesäkuussa. Talvialueet ulottuvat afrikkaan Lennossa huippuvauhtia kiitäviä jouhisorsia kutsutaan pitkien muuttomatkojensa johdosta taivaan nomadeiksi. "Meillä Suomessa vanhin rengastettu yksilö oli kymmenen vuotta, mutta maailmalla on tavattu peräti 27-vuotias lintu", Aleksi Lehikoinen kertoo. Vastaavanlainen tilanne olisi jos lakkaisimme suojelemasta valkoselkätikkoja sillä perusteella, että itänaapurissa lintuja riittää. Ei riitä että Venäjällä on jouhisorsia. "Näin syksyllä jouhisorsia voi nähdä paljonkin, kun Venäjältä saapuvia lintuja muuttaa Suomenlahden kautta. Maailmassa on saman verran jouhisorsia kuin suomalaisia. Ruotsissa jouhisorsa rauhoitettiin kokonaan jo kymmenkunta vuotta sitten." Jorma Pessa lisää, että jouhisorsan tärkeimpiä pesimä- ja levähdysalueita tulisi suojella metsästykseltä. Syiksi katsotaan maatalous ja teollistuminen pesimäalueilla, kosteikoiden kuivatus, metsästys sekä lyijyhaulit ja lyijyiset verkkopainot. Veli-Matti Väänänen haluaisi, että jouhisorsan nyt täysin vapaaseen metsästykseen saataisiin rajoituksia sekä Suomessa että koko muuttoreitin varrella. Maailmanlaajuisesti sen kannan taantuma ei ole vielä riittänyt uhanalaisluokitukseen. "Kyllä meidän tulee vastata EU:n tarpeisiin. n 34 Suomen luonto 17/2012
tOMi MuuKKONeN / LiNtuKuVa jOuHiSOrSa Anas acuta NäiN TUNNiSTaT: Siro sorsa, jota sanotaan sorsien vinttikoiraksi. pESiMiNEN: avoimessa maastossa, 79 (611) munaa. Ruotsissa pareja on alle tuhat, virossa alle sata. äLä SEkOiTa: Naaraan voi sekoittaa esimerkiksi sinisorsaan ja haapanaan. Hautoo kolmeneljä viikkoa, poikaset lentokykyisiä 1,5 kuukauden iässä. ELiNyMpäRiSTö: ravinteikkaat järvet, myös tunturilammet ja Pohjanlahdella saaret. pohjois-venäjän löydöt ovat Suomessa nuorina merkityistä linnuista. Pesimäalue Talvehtimisalue Paikallisesti talvehtivia 17/2012 Suomen luonto 35. Suomessa 700015 000 pesivää paria ja samalla enin osa eu:n pesimäkannasta. yksi tärkeä talvehtimisalue on afrikka. graFiiKKa VeSa PyNNöNieMi Suomen jouhisorsat muuttavat rengaslöytöjen (yllä) mukaan muualle Eurooppaan. TaLvEhTii: euroopan länsi- ja eteläosissa sekä afrikassa. Syyskuussa koiras on melkein naaraan näköinen. LEviNNEiSyyS Ja kaNTa: Pesii koko maassa, mutta kanta keskittyy pohjoiseen. koko jakson keskiarvo on asetettu kuvassa yhteen. POHjOiNeN VeSiLiNtu jOuHiSOrSa ViiHtyy SuOMeSSa EU:n jouhisorsista suurin osa eli noin 10 000 paria pesii Suomessa, etenkin maan keski- ja pohjoisosissa (tummennettu). Muutolla lintujärvillä ja kosteikoilla. Euroopan tärkeimmät talvialueet ovat lännessä ja välimerellä. MaaiLMaN LeViNNeiSyyS wetLaNdS iNterNatiONaL, eurOOPaN LeViNNeiSyyS birdguideS. LöytötiedOt ja graFiiKKa wiLLiaM VeLMaLa / LuONNONtieteeLLiNeN KeSKuSMuSeO Jouhisorsan pesimä- ja talvehtimisalueet Jouhisorsa on laajimmalla alueella maailmassa pesivä vesilintu. Syksyllä koiras muistuttaa naarasta, mutta siipipeilin kaunis väritys (vihreävalkearuosteenruskea) säilyy. Suomen jouhisorsat ovat vähentyneet parissa vuosikymmenessä puoleen. Syy vähenemiseen on siis omassa maanosassa. kOkO: 5162 senttiä. TiESiTkö. jouhisorsa on egyptin taiteen huomatuimpia lintuja. 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 1990 2000 2010 Suomen jouhisorsakannan vaihtelu 19862012 Lähde: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Jouhisorsakannan pesimäkannan alamäki näkyy runsausindeksissä. Naaraskin on soukka ja melko vaalea, nokka on harmaa ja pään väritys tasaisen rusehtava. juhlapukuinen koiras pyrstöjouhineen on helppo tuntea
Jokunen kaunis kantarelli sipulin kera pannulle paistumaan, ei juuri muuta. Viime syksynä sienisääskiä oli tavallista enemmän, ja niinpä talvehtimaan hakeutuneita ja talvesta selvinneitä aikuisia tupsahti esiin odottamatta ja yllättäen. suomessa sienisääskistä tiedetään kaikkein eniten. Kolme kohtausta sienisääskien elämästä Välillä ne keräävät voimia ja lepäävät nojaamalla ikkunan alapuitteeseen. TeKsTi ja KuvaT SEppO paRkkiNEN Sienisääskien Suomi Useimpien sienisääskilajien toukat syövät sieniä. näitä hyönteisiä on suomessa, ruotsissa ja pohjois-venäjällä enemmän kuin missään muualla euroopassa. Yksi kookas hapero sentään löytyy, 36 Suomen luonto 17/2012. Jokainen kipuaa vuorollaan ulommaisen ikkunan sisäpintaa kahden siipensä avulla. 2) Elokuun alkupuolella sieniä saa vielä etsimällä etsiä. Nämä ovat sienisääskiä. Halkovajasta saattoi pöllähtää parvi, kun avasi oven ensi kertaa talven jälkeen. Parisenkymmentä pientä pitkäraajaista sääskeä toikkaroi kahden lasin välissä. Jonkin mökin tuvan lattialla odotti keväällä satojen kuolleiden sienisääskien matto. 1) Keväällä aprillipäivänä mökin ikkunanväli on herännyt eloon. Juuri tuollaista säpinää en ole ennen nähnyt, yksittäisiä harsokorentoja ja ullakkokärpäsiä vain
Tämä ei ollut yllätys; monen haperon ja tatin kohdalla sienestäjä on myöhässä. Niiden toukat elävät muun muassa kääv issä. 17/2012 Suomen luonto 37. Sääskiä istuu sienten pinnoilla, lakeilla, joku vaihtaa paikkaa. ohutihoisia ja mustapäi Trichonta-su vun sienisääskiä tapaa vielä myöhään syksyllä, kuva ssa koiras. Jotain liikettä sentään: sienisääsket pyrähtävät sellaisten sienten ympärillä, jotka eivät ihmissilmin enää näytä houkuttelevilta. ikkunan väleissä talvehtineet sienisääsket ovat vironneet lentelemään vuosikymmeniä vanhan leivinjauhepurkin äärellä. mutta sen olivat huomanneet pienemmät syöjät jo aiemmin. On naaraita, on koiraita, tämä on tapaamispaikka. Kun sientä pilkkoo hiukan ja odottaa jonkin aikaa, sienen syöjät tulevat esiin. Kohta on aika lähteä etsimään myös talvehtimispaikkaa. t valkeita Sienisääskien toukat ova ia, jalattomia, hyvin tai kellahtav siä. Veitsellä katkaistu jalka on leikkauspinnaltaan kuin seula: pieniä toukanreikiä vieri vieressä. Ne ovat muutaman millin mittaisia, valkoisia, mustapäisiä jalattomia toukkia. 3) Lokakuussa keskellä harmaantuvaa syksyä sienetkin näyttävät väsähtävän. Hyviä suppilovahveroita toki löytyy sopivista sammalikoista, mutta monien muiden lajien itiöemien tehtävä on jo tehty. Pian parittelun jälkeen naaraat alkavat etsiä sienestä sopivaa munimiskohtaa. Hyönteisiä ei paljon metsässä näy
Eniten harmia ruokasienten poimijoille aiheuttavat kuitenkin juuri sienisääsket. Jokainen sienestäjä on joutunut huomaamaan, että suuri osa herkullisista haperoista ja tateista onkin joutunut sienikorin sijaan parempiin suihin. jakovlev työskentelee nykyään Suomen ympäristökeskuksessa tutkijana. Suuri suku Sienisääskien sukukuntaa ei sovi vähätellä, ei laji- eikä yksilömääränsä puolesta. Etanat ja isommista eläimistä esimerkiksi oravat osaavat myös arvostaa sieniä. Aktiivisimmillaan sienisääsket ovat aamuvarhaisella ja iltamyöhällä. Sienisääsket parittelevat. Sienisääsket ovat kyttyräselkäisiä, sivulta litistyneitä sääskiä, joilla on vahvoissa jaloissaan pitkät sukaset. SuOMeSSa uraauurtaVaa tutKiMuSta hyöNTEiSiSSä on joitakin paljon harrastettuja ja hyvin tutkittuja ryhmiä. Ensimmäiset sienestäjät Suurin osa sienisääskistä elää toukkana sienissä. Sienisääsket on erittäin suuri hyönteisheimoryhmä. Se tarkoittaa, että kaikista Suomen sääskistä joihin kuuluvat hyttyset, vaaksiaiset, polttiaiset, mäkärät, surviaissääsket, äkämäsääsket ja monet muut heimot sienisääskiä on yli kolmasosa. Jevgeni Jakovlev aloitti Suomessa sienisääskitutkimukset 1990-luvulla paneuduttuaan sitä ennen ryhmään Venäjällä. Sienestäjä ei useinkaan tapaa näitä pieniä syömäreitä; kun veitsellä katkaistu jalka osoittautuu toukkien koluamaksi, sieni heitetään varvikkoon. 38 Suomen luonto 17/2012. Euroopan tunnetuista lajeista kaksi kolmasosaa elää Suomessa. Lisäksi koko Euroopan sienisääskistä suurin osa elää Pohjois-Euroopan boreaalisella vyöhykkeellä, ja Suomen lajimäärä on Ruotsin ohella koko Euroopan suurin. Parhaiten tunnetaan perhoset ja sudenkorennot, myös kovakuoriaislajisto on hyvin selvillä. Lajistoa on Suomessa selvitetty sykäyksittäin, jolloin jokaisella tutkimusjaksolla sadan viime vuoden aikana on saatu paljon uutta tietoa. uraauurtavan sienisääskitutkimuksen aloitti Carl Lundström aivan 1900-luvun alkuvuosina, sitä jatkoi Risto Tuomikoski 1960-luvulla, sen jälkeen 1970-luvulla ryhmään keskittyi Walter Hackman, sittemmin myös Rauno Väisänen. Toki sienien tarjoamasta ruokapöydästä nauttivat monet muutkin hyönteiset, muista kaksisiipisistä muun muassa sienisääskien lähisukuisten harsosääskien sekä kärpäsistä juurikärpästen toukat. Hän on onnistunut Suomessakin löytämään yli sata uutta sienisääskilajia, joista viisi tieteelle entuudestaan tuntematonta. Lajeja tunnetaan Suomesta nykyään yli 700
Toukissa on myös petoja. Aikuisina sienisääsket ovat pieniä ja tavallisesti huomaamattomia, mutta niiden merkitys metsäluonnon monimuotoisuudelle on suuri. Sienisääsken toukat ovat ehtineet ennen sienestäjää. Toukat jatkavat siellä kehitystään, ja onnekkaimmat varttuvat aikuisiksi asti. kyttyräselkäisiä, vahvajalkaisia Sienisääsket ovat tavallisesti pieni- tai keskikokoisia, pitkäraajaisia sääskiä. Takaruumis on monilla lajeilla poikkijuovainen. Väritykseltään sienisääsket ovat ruskeita, kellahtavia tai harmaita, jotkut mustia. Aikuiset sienisääsket syövät muun muassa kukkien mettä. Ne saalistavat rakentamissaan verkoissa, joissa on muille pienille selkärangattomille myrkyllisiä aineita. Aivan kaikki sienisääsket eivät elä toukkina sienissä: jotkut viihtyvät paremmin lahopuissa ja mädäntyvässä puuaineksessa, jossa ne syövät sienirihmoja. Suurin osa lajeista elää sienten pehmeissä itiöemissä, joihin ne kaivelevat syömäkäytäviään: täysikokoisista haperoista 80 prosenttia on sienisääskien pilaamia. Lisäksi on lajeja, joita on löydetty vain pikkunisäkkäiden käytävistä ja linnunpesistä. Ne ovat kyttyräselkäisiä ja pienipäisiä. Silmät ovat etäällä toisistaan. Erityisenä rakennepiirteenä ovat jaloissa sojottavat huomiota herättävän pitkät sukaset ja kannukset. pienten monimuotoisuutta Toukista valtaosa löytyy sienistä, mutta niiden elämäntavat vaihtelevat. Ne elävät erittämistään rihmoista kutomissaan putkiloissa, jotka tarjoavat suojaa ja joihin myös sienen itiöt voivat tarttua. Jalat ovat vahvat, ja sienisääsket kykenevät juoksemaan vikkelästi sammalikossa. Osa lajeista on erikoistunut elämään sienten lakkien alapinnoilla itiöitä tuottavassa kerroksessa. Vielä ei tiedetä mitä nämä käyttävät ravinnokseen. Useimmat sienisääsket elävät metsissä ja karttavat tarkoin kuivia oloja. Hyviä sienisatoja, meille ja sienisääskille! n 17/2012 Suomen luonto 39. Päiväsaikaan ne piileskelevät kaarnanrakosissa, kaatuneiden puiden juurakoissa, puronuomissa ja muissa hämärissä, riittävän kosteissa metsänkohdissa. Aktiivisimmillaan sienisääsket ovat aamuvarhaisella ja iltamyöhällä ja jotkut lajeista liikkuvat yöllä
Lähikuva paljastaa, että värejä on paljon enemmän. KuvaT SaMi kaRJaLaiNEN / TeKsTi aLicE kaRLSSON 40 Suomen luonto 17/2012. Silkkisiipiä Neidonkorentokoiraan siivet ovat siniset ja naaraan ruskeat
"Siivissä on monikerroksinen rakenne, ikään kuin päällekkäisiä peilejä, joista valo heijastuu", hän sanoo. valo ja katselusuunta vaikuttavat siihen, millaisilta siivet näyttävät. Naaras istuu kasvin lehdellä tai kivellä ja katselee, kun koiras tekee komeaa kaarta sen 17/2012 Suomen luonto 41. Karjalainen alkoi kuvata neidonkorentojen siipiä, ja jo viisinkertaisella suurennoksella paljastui hämmästyttäviä seikkoja. Hyönteisissä hienoja yksityiskohtia riittää. koiraan tyvestä ja kärjestä kirkkaissa siivissä on tummansininen vyö, mutta sopivassa valossa siivissä voi nähdä muitakin värisävyjä. Neidonkorentojen siivissä on monikerroksinen rakenne, ikään kuin peilejä, jotka valon suunnasta riippuen joko läpäisevät tai heijastavat valoa. Nämä kolme kuvaa esittävät filippiiniläisen Vestalis melania -naaraan siipiä erilaisessa valossa. uontokuvaaja Sami Karjalainen on kuvannut kaikki Suomen 52 sudenkorentolajia 2002 ilmestyneessä kirjassaan Suomen sudenkorennot (Tammi). Lajikuvaus on tehty, on siis päästävä syvemmälle. Värien muuntelu on loputonta ja jokainen siivistä napattu kuva on erilainen. Erityisen upeat ne ovat neidonkorennoilla, joiden koiraat ovat sinisiä safiireita. Värillä on merkitystä erityisesti kosiomenoissa. immenkorento pitää siipensä yleensä vastakkain, mutta aikaisin aamulla se voi avata ne nopeuttaakseen ruumiin lämpenemistä ja aamukasteen kuivumista. "Väritys vaihtelee valon mukaan." Valo saa aikaan niin sanottua iridesenssiä, helmiäisenä ja metallisena hohtavaa välkettä. Korennoilla huomiota herättävimpiä ovat välkkyvät siivet
42 Suomen luonto 17/2012
"Immenkorentojen siipien keskellä olevan tumman vyön leveys näyttäisi viestivän koiraan laadusta. Kamppailuissa leveämpivöinen on vahvempi." Vyön leveys vaihtelee paitsi yksilöllisesti myös maantieteellisesti. "Passiivisuus siis merkitsee kiinnostusta", Karjalainen sanoo. Neidonkorentokoiras. "Tämä käyttäytyminen on lajikohtaista, mutta meikäläisille lajeille se pätee." Karjalaisen mukaan siipien sanomasta tiedetään hyvin vähän. Jokin lentotavassa tai siipikuvioissa kertoo naaraalle, onko kyse oikeasta lajista ja mahdollisesti parhaat geenit omaavasta koiraasta. Siperiassa on immenkorennon koiraita, joilta siipivyö puuttuu kokonaan. Neidonkorentonaaraan siipi on ruskea, mutta sopivassa sivuvalossa siinä näkyy muitakin värejä. 17/2012 Suomen luonto 43. Jos naaras kiinnostuu, se pysyy passiivisena, muussa tapauksessa se levittää siipensä ja nostaa takapäätään tai lentää pois. Tämä yksilö on vastakuoriutunut, mistä johtuen sen siivet kiiltävät eri tavoin kuin vanhemmalla yksilöllä. edessä
"Sillä ilmeisesti mitattiin reviirin herruus. Talven tullen aikuiset neidonkorennot kuolevat. Koska yksittäiskuvien terävyysalue on olemattoman pieni, kutakin kuvaa varten Karjalainen kuvasi noin 50 eri otosta. Tarkkaillessaan neidonkorentoja ulkomailla Karjalainen huomasi, että eräs laji ei muninutkaan tavanomaisesti veteen vaan puuhun veden päälle. Mahdollisesti sen ansaitsee nopeammin korkealle kohoava." Karjalaisen mukaan havainto on uusi, eikä sitä ole aiemmin kuvattu kirjallisuudessa. Toukat talvehtivat vedessä ja toukkavaihe kestää kaksi vuotta. Meidän lajimme ovat neidonkorento ja immenkorento, joista neidonkorento asustaa Lappia myöten; immenkorennon levinnei- syys puolestaan ulottuu noin puoliväliin maatamme. Viimeiset yksilöt lentävät vielä syyskuussa. kyseinen siipi kuuluu filippiiniläisen Vestalis melania -lajin naaraalle. kunkin yksittäisen kuvan kohteen leveys on todellisuudessa seitsemän millimetriä. Käyttäytymisen tutkimisessa riittää loputtomasti työtä. Eräällä toisella lajilla koiraat singahtivat taistellessaan näkymättömiin kohti taivasta useita kertoja. Ne yhdistettiin tietokoneohjelmalla, jotta saatiin kauttaaltaan terävä kuva. Toukkanahka repeää ja sen sisältä kömpii esiin siro korento. Suomessa on kaksi neidonkorentolajia, Euroopassa neljä ja maailmassa noin 110. Siinä paljaan taivaan alla tapahtuu ihme. Muutaman tunnin kuluttua se pyrähtää ilmaan säkenöivin siivin. kuvat on otettu ikkunasta tulevassa luonnonvalossa muutaman tunnin aikana. Siipeä tai kameraa ei liikutettu, vaan erilaiset värit syntyvät valon vaikutuksesta, tässä tapauksessa lähinnä auringon aseman siirtymisestä. järjestelmäkameraan oli kiinnitetty 5-kertaiseen suurennokseen yltävä erikoisobjektiivi, jota käyttäen 7 millimetrin levyinen osa siipeä täyttää kuva-alan. n Sami Karjalaisen valokuvaama ja hänen yhdessä Matti Hämäläisen kanssa kirjoittama kirja Neidonkorennot Solisevien vetten lentävät jalokivet ilmestyy ensi keväänä. Lisätietoa: caloptera.com KuVauSMeNeteLMä SiipiEN yksityiskohdat on kuvattu studiossa pääosin luonnonvalossa. "Luultavasti toukat tipahtavat sieltä kuoriuduttuaan veteen", hän sanoo. Nämä neljä kuvaa esittävät samaa siipeä, vaikka ovatkin väritykseltään aivan erilaisia. Neidonkorentojen lentoaika on toukokuun lopusta syyskuuhun, mutta runsaimmillaan ne ovat keskikesällä. jalustan ja kameran väliin oli liitetty erikoisrakenteinen makrokisko, jonka avulla kameraa pystyttiin siirtämään otosten välillä 0,05 millimetrin välein. 44 Suomen luonto 17/2012. Korennoilla ei ole koteloa, vaan toukka nousee vedestä esimerkiksi korrelle ja kuoriutuu
17/2012 Suomen luonto 45
"Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (Rktl) on lisäksi sijoittanut Kiiminkijoen vaelluskalojen palautusprojektiin ja alueen tutkimukseen kymmenen vuoden ajan 250 000300 000 euroa vuodessa. Yläjuoksun ylitiheistä rapukannoista on pyydetty alamittaisia ja siirretty alajuoksun niukkarapuisiin vesiin. Tapasin Marttila-Tornion Kiiminkijoella ja Viinivaaran kirkasta vettä pulppuavilla lähteillä. harjus ja rapu eivät kestä Vesi kohisee kokassa, kun Marttila-Tornio ohjailee puuvenettä ylös jokea. "Kiiminkijoen vesistöalueeseen on satsattu valtavasti rahaa ja talkootyötä. Kuivana kautena vedenotto olisi suurempaa kuin Kiiminkijokeen laskevan Nuorittajoen koko virtaama. O kaRi kOvaLaiNEN ululaiset juovat nyt puhdistettua Oulujoen vettä, joka kaupungin vesilaitoksen Oulun Veden mukaan on erittäin hyvää. Jos vedenottohanke toteutuu, työ valuu hukkaan." Vedenotto leikkaisi alueelle tulevasta vedestä ison osan. Ylikiimingin kalastuskunnan esimies ja Kiiminkijoen kalastusalueen hallituksen jäsen Pentti Marttila-Tornio on retkeillyt ja kalastanut alueella 1950-luvun alkupuolelta saakka. Kalojen vuosittaiset istutusmäärät ovat olleet satojatuhansia; taimenta, lohta ja muuta", Marttila-Tornio kertoo. Pohjavesi vaihtuisi sulamisvesiin ja happamiin suovesiin. KuVat Kari KOVaLaiNeN pentti Marttila-Tornio kantaa huolta kiiminkijoen kalastosta ja alueen lähteiköistä. 46 Suomen luonto 17/2012. Parempaa kuitenkin havitellaan noin 70 kilometrin päästä Pudasjärvellä ja Utajärvellä sijaitsevan ViinivaaranKälväsvaaran sekä Ylikiimingin harjujakson pohjavesialueilta. Kaksi ja puoli viime vuotta hän on toisten vedenottohanketta vastustavien kanssa kaivanut esiin kaiken saatavissa olevan tiedon vedenpumppauksen seurauksista. Kaksi vapaa sojottaa yli partaan, parikiloinen hauki rötköttää veneen pohjalla. Pumppausmääräksi on arvioitu 32 500 kuutiometriä vuorokaudessa
Rakentamaton kiiminkijoki on lähes kauttaaltaan luonnontilainen. Oulun kaupungin pohjavesihanke uhkaa kuivattaa Kiiminkijoen vesistöalueen arvokkaan lohijoen ja ainutlaatuiset lähteet. kiiminkijoen vesisoturit eivät luovuta 17/2012 Suomen luonto 47
"Vainionsuolta on kaavittu turve sulfaattimaita myöten, mikä lisää sieltä valuvan veden happamuutta. Jokin iso kala tempoili juuri uistimessa, mutta sitten siima katkesi. Mutta kuinka paljon. Ahvenlammen vesi laski kolme metriä, mistä seurasivat laajat kalakuolemat. "Kiiminkijoki on poikkeuksellisen merkittävä, koska se on ainoa humuspitoinen joki Pohjois-Euroopassa, jossa lohikalat voivat lisääntyä. Totuutta vääristellään muutenkin. Taimen kestää aavistuksen happamempaa vettä, mutta todennäköisesti senkin kohtalo on vaakalaudalla." Raavasta miestä hirvittää Oulun Veden kaavailu, jonka mukaan pohjaveden korvaava vesi otettaisiin Vainionsuon turvetuotantoalueelle rakennettavasta tekojärvestä ja Isosta Olvasjärvestä. Rktl sen sijaan on löytänyt Kiiminkijoesta paljon harjuksia, taimenia ja lohia. Suomen kaunein lähde Astelemme suurten raitojen alla, hypimme hetelirujen yli. Myös Viinivaaran kupeessa olevan Iso-Timosen rannoilta siivottiin tuhansia kiloja kuolleita lahnoja, haukia, ahvenia ja säynäviä. Rautapitoinen vesi on valunut suolta lähteelle. Mies alkaa solmia uutta viehettä ja palaa tärkeämpiin asioihin. Korvaavaa vettä pumpattuihin pohjavesiin tulisi taivaalta. Tämä on aivan käsittämätön luku", mies päivittelee. Pöyryn kalastotutkimukset on tehty Nuorittajoen koskissa silloin, kun ne ovat kuivimmillaan. Suomen kauneimmaksi lähteeksi valitulla Hämyhetteellä MarttilaTornio kyykistyy ja osoittaa, millä korkeudella vesi oli ennen. äänessä särähtää suuttumus. Viinivaara OuLu ylikiimingin harjujakso Kälväsvaara Oulun vesi hamuaa pohjavettä pudasjärvellä ja Utajärvellä sijaitsevan viinivaarankälväsvaaran sekä ylikiimingin harjujakson alueilta. Vedenottoalueet 0 10 20 km 48 Suomen luonto 17/2012. Marttila-Tornio epäilee, että sekin saattaa olla seurausta koepumppauksista. Katse käväisee kysyvästi kosken pyörteissä. Kymmenkunta Hämyhetteelle juomaan tullutta poroa juuttui liejuun ja kuoli. Veden pH-arvo ei saisi mennä alle kuuden. Myös Vainionsuon ja Ison Olvasjärven pohjasedimenttien korkeat rauta- ja typpipitoisuudet voivat aiheuttaa arvaamattomia ongelmia. Viime kesänä lohta nousi jokeen enemmän kuin neljäänkymmeneen vuoteen." Lähtökohtana väärät luvut Marttila-Tornio tarkastelee virvelin nokassa liehuvaa siimaa. Lisäksi Ison Olvasjärven vedestä on löydetty erittäin myrkyllisiä sinilevälajeja." Mies puistelee päätään. Vesi valuu nyt jonnekin muualle." Viinivaaran alueella 2001 ja 2007 suoritettujen koepumppausten seurauksena pohjavesi putosi eräässä tarkistuspisteessä 6,5 metriä. "Oulun Vesi, Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus ja konsultoija Pöyry Oy sopivat, että vedenottoalueen niin sanottu korjattu sadanta, jossa on huomioitu muun muassa tuulen tuoma lumi ja vesi, olisi 704 millimetriä vuodessa. "Oulun yliopiston mukaan Kiiminkijoen vesistöalueella korjattu sadanta on 595 millimetriä vuodessa. Omissa laskelmissamme päädyimme lähes samaan, 580 millimetriin." Marttila-Tornion mukaan Nuorittajoen alivirtaamakautta on jatkettu todellisesta siksi, ettei pohjaveden vaikutus korostuisi. Viinivaaran Hanganhetteellä ihmettelemme ruosteista vettä. Kivisimppujen, särkien KarttaPOHja MaaNMittauSLaitOKSeN MaaStOKartta LäHde www.OuLuNVeSi.Fi viinivaaran hämyhete kuivuu, jos pohjaveden otto toteutuu. Saara SaLMeLa ja hauentumppien perusteella onkin ollut hyvä todeta, ettei Kiiminkijoella ole suurta kalataloudellista merkitystä. Näin saadaan muodostuva vesimäärä suuremmaksi, jotta voitaisiin ottaa enemmän vettä. "Harjus ja rapu eivät kestä happopiikkejä. "Tämä on seurausta pohjaveden koepumppauksesta
Ouluun liittyvien kuntien alueella on runsaat pohjavesivarat, eivätkä ne ole Naturaalueilla kuten täällä. Täällä Viinivaaran ympärillä olisi vielä sellainen lähdekeskittymä, jota ei löydy kuin pohjoisimmasta Lapista." Jos pohjaveden otto toteutuisi, seudulta kuivuisi lähteiden lisäksi yhdeksän järveä tai lampea kokonaan ja kaksi osittain. "Periksi ei anneta. Oulu-lehden viikon änkyräksi valitsema mies kyllä tietää. Mutta kävi niin tai näin, yksi asia tulee selväksi. Arpojen myynnistä saadut tulot käytetään Kiiminkijoen ja alueen muiden vesistöjen suojeluun. Vaikutukset ulottuisivat myös läheiseen Natura 2000 -ohjelmaan ja kansainväliseen Ramsarin kosteikkosopimukseen kuuluvaan Olvassuohon, jonka pohjoisosan rimmikot kuivuisivat. änkyrä ärjähtää Mitä pitäisi tehdä. Monet huokoisemmat EPSeristeet vettyvät, mutta Finnfoamin ominaisuudet eivät muutu pitkänkään ajan kuluessa. 6,50 % 6,00 % 5,50 % 5,00 % 4,50 % 4,00 % Voittamaton solurakenne Tyypillinen routaeriste 120 / 22 kg/m3 (28 vrk <2 t%) Tyypillinen routaeriste 200 / 33 kg/m3 (28 vrk <1 t%) Tyypillinen routaeriste 300 / 42 kg/m3 (28 vrk <1 t%) Kosteuspitoisuus (t% ) 3,50 % 3,00 % 2,50 % 2,00 % 1,50 % 1,00 % 0,50 % 0,00 % Finnfoamin solurakenne on täysin yhtenäinen, toisin kuin EPS:n. Moni odottaa oikeusprosessin etenemistä jännittyneenä, sillä vaakakupissa keinuvat raskaat punnukset. "Liitoskuntien putkien yhdistäminen. Vaadi routaeristeeltä kestävyyttä, Finnfoam testatusti luotettava. Pitkäaikainen upotus-ja jäädytyskoe Pitkäaikainen upotuskoe, jossa näyte myös jäädytetään, paljastaa todelliset erot routaeristeiden vesitiiviydessä. (02) 777 300 | www.finnfoam.fi 17/2012 Suomen luonto 49. "Suomen lähteistä on yli neljä viidennestä tuhottu. Finnfoamin suljetun solurakenteen sisälle eivät pääse pitkänkään ajan kuluessa vesi, maa-aines eivätkä puunjuuret. Finnfoam 32-42 kg/m3 (28 vrk <0,7 t%) Vertailu 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 Aika (kk) Lähde: TTY/ Rakennustekniikka TM Rakennusmaailma 8/11. FINNFOAM OY | Satamakatu 5 | 24100 Salo | puh. Kaikki lailliset keinot katsotaan loppuun asti, tarvittaessa EU:n tuomioistuinta myöten." Vesisoturi kiirehtii jo seuraavaan palaveriin. (019) 264 4200, www.osmocolor.com Rakenna turvallisesti ja eristä Finnfoamilla! Testatusti luotettava routaeriste Routaeristeen on toimittava luotettavasti vuosikymmeniä, mutta pienikin määrä kosteutta voi puolittaa sen eristyskyvyn. Tai jos pohjavettä otettaisiin vain ruokaveden tarpeeseen, rasite ympäristölle pienenisi huomattavasti." Oulun kaupungin pohjavesihanke on tällä hetkellä Vaasan hallinto-oikeudessa. n OSMOTTU LUONNOLLISESTI Lisätietoja: SARBON WOODWISE OY puh. Ylikiimingin kalastuskunnan porukka on rakentanut talkoilla saunan arpajaisvoitoksi
Ajattele ympäristöä, vaihDa meTsävoimaan Voimaa met s äs t ä! Tee arkipäivän ympärisTöTeko heTkessä Tee sopimus verkkosivuillamme: www.lappeenrannanenergia.fi tai soita asiakaspalveluumme 020 690 505 (valinta 2)
Muuten voimme heittää hyvästit sekä kalojen että vesistöjen suojelulle. Lapinlahden lintuja siteeratakseni voin kuitenkin sanoa yksiselitteisesti, ettei nykyinen käytäntö Suomen tärkeimmän virkistysjoen pitämisestä hulevesiviemärinä kunnostuskieltoineen todellakaan käy, se ei kerta kaikkiaan käy. Palojoen saa hänen puolestaan kunnostaa, sillä sen osalta kielto on "väärinkäsitys". "ajatukset vesiensuojelusta ovat tässä vuosien varrella kovasti muuttuneet." Niinpä. ismo.tuormaa@sci.fi 17/2012 Suomen luonto 51. Luonto kiittää nopeasti purojen sorastajia ja ennallistajia. Suorat on saatava taas mutkiksi. Lisäksi on itsestään selvää, ettei vesistöihin enää saisi päästää mistään puhdistamattomia tai huonosti puhdistettuja jätevesiä edes tulviin vetoamalla. Kun purot on muutettu ojiksi, joet kanaviksi ja soita ja metsiä viivoittavat viivasuorat kuivatusojat, ei ole ihme, että näiden luonnottomien suorien päätepisteenä olevat järvet ja meri voivat huonosti itse virtavesistä puhumattakaan. Paras virtavesi on mutkainen puro tai joki, paras pelto-oja täynnä rakennettuja kosteikkoja ja paras hulevesiputki sellainen, jota ei ole rakennettu tai joka johtaa luonnonmukaiselle imeytysalueelle. Kielto ei ole itsetarkoitus. Harjulla on vaikeaa löytää hulevesille turvallista purkupaikkaa ja harjun alla on monikymmenmetrinen savipelto." Mattilan mukaan Hyvinkäällä on edessä hulevesiohjelman laatiminen vielä tämän vuoden aikana, mihin työhön hän toivottaa kalaihmiset tervetulleiksi. Mattila sekä myöntää "kunnostuskiellon" Sveitsinpuron osalta että pyrkii antamaan sille syyn. Hyvinkäälläkin myönnetään aikojen muuttuminen. n vien taimenen kutuvesien, Sveitsinpuron ja Palojoen, kunnostamiseen. Suoria voi kuitenkin vetää myös takaisin mutkiksi. ilokseni näissä latvapuroissa vilahtelikin pieniä taimenenpoikasia ja syksyin kuulemma myös lihavia ja suuria kututaimenia. Pakko soittaa Hyvinkään kaupungin toimialajohtaja jyrki Mattilalle. ällistykseni olikin melkoinen, kun minulle kerrottiin, ettei Hyvinkään kaupunki ole antanut lupaa Vantaanjoen lupaaSiiS MiTä. "Me haluamme ennen luvan myöntämistä selvittää, ettei kunnostajille tule pettymystä, jos hulevedet haittaavat kalojen elämää. aMMaTTiTaiTONi Ei RiiTä ottamaan tällä tiedolla kantaa siihen, olisiko Hyvinkään ongelmaan löydettävissä jokin älyllisempikin, kaikkia tyydyttävä tekninen ja ekologinen ratkaisu. Sveitsinpuron kunnostuskieltoa ei ole käsitelty kunnan luottamuselimissä. Kaupunki pelkää vesien kalataloudellisen kunnostuksen myöhemmin haittaavan tai estävän sen tähän asti vapaata oikeutta käyttää Vantaanjoen vesistöä hulevesiviemärinä, minulle kerrottiin. " paraS virtaveSi on mutkainen puro tai joki." Lauri SaLMiNeN Ismo Tuormaa Kirjoittaja on ympäristötoimittaja akselilla VantaaNurmes. Haluamme suojella ensisijaisesti pohjavesiä. vahtikoir suorat mutkiksi MaaMME LUONNON suurimpia ongelmia on suoruus ja etenkin vesiväylien suoruus. Syynä on kuulemma se, että Hyvinkää haluaa pitää nämä vesialueet hulevesiensä purkupaikkana. Onko tosiaan niin, että kaikkiin mahdollisiin vesiensuojelu organisaatioihin kuuluva ja Vantaanjoen kehittämistoimiin sitoutunut kunta estää vuonna 2012 omilla maillaan olevien virtavesien kalataloudellisen kunnostuksen, vaikka se tapahtuisi vapaaehtoisvoimin ja ilman kaupungin rahaa. Kävin kesän alussa riihimäellä, Hausjärvellä ja Hyvinkäällä katsomassa, kun Vantaanjoen latvapuroja kunnostettiin vapaaehtoisvoimin sopiviksi lohikaloille, etenkin meritaimenille
Innokkaimmat voivat kiertää kuuden kilometrin perusreitin lisäksi Sotsonportin kolmen kilometrin lenkin. Graniittipegmatiitissa 52 Suomen luonto 17/2012. Esimerkiksi graniitti on kivilaji, jossa on kolmenlaisia mineraaleja: kvartsia, maasälpiä ja kiilteitä. "Kallioperä koostuu kivilajeista, jotka rakentuvat erilaisista mineraaleista. Se sopii paremmin kokeneille kulkijoille, jotka pitävät vaativasta maastosta. Savukosken kivitunturin maisemaa voi lukea kuin historian kirjaa. TeKsTi RiiTTa SaaRiNEN / KuvaT aNTTi SaRaJa Kivien kertomaa Kivitunturi on mukava päiväretkikohde. Meillä on retkellämme oppaana geologi Kristina Lehtinen Geologian tutkimuskeskuksen Pohjois-Suomen yksiköstä Rovaniemeltä. K ivitunturin geologinen polku kulkee maisemassa, missä on jyrkkää nousua ja laskua, portaita ja pitkoksia. Lehtinen kertoo, että se on karkearakeista graniittia, jota kutsutaan pegmatiitiksi. Matkan varrella voi tulistella laavulla lammen luona ja ihailla näköalapaikalta kymmenien kilometrien päähän avautuvia maisemia. Näemme ensimmäiseksi maassa vaaleita kiviä, jotka erottuvat polulla selvästi
Hyviä näyttelykohteita ovat muun muassa Suomen Kivikeskus juukassa, jalokivigalleria Kemissä ja tulivuorikeskus alajärvellä sekä monet luontokeskukset kuten esimerkiksi ukko Lieksassa. www.geo.fi 17/2012 Suomen luonto gEOLOgia N päivää viETETää N 15.9. Retkivin kkejä ja lisätietoja w w w.sll.fi on eniten valkoisena erottuvaa maasälpää", Lehtinen kertoo. Karttojen mukana tulee vihkonen, joka kertoo tarkemmin geologisista nähtävyyksistä. Lisäksi pegmatiitissa on kiilteitä kuten mustaa biotiittia ja kellertävän kuultavaa muskoviittia. Omatoimiselle geomatkailijalle on paljon hyötyä geologian tutkimuskeskuksen julkaisemista retkeilykartoista, jotka antavat korkeuserojen, reittien ja palveluiden lisäksi tietoa maa- ja kallioperästä. geologiasta kiinnostunut voi perehtyä kiviin ja mineraaleihin myös geologisissa näyttelyissä. Kiinnostavia käyntikohteita ovat muun muassa Pyhätunturi Pelkosenniemellä, Kolinuuron geopolku Lieksassa, Kiirunankieppi ylläksellä Kolarissa ja Jääkausitie asikkalassa. Kun piitä sisältäviä ukonkiviä hankaa toisiinsa, voi saada aikaan tulen." Pegmatiitti kiinnostaa Lehtisen mukaan geologeja, koska se voi sisältää monia mineraaleja, joita tarvitaan kehitettäessä huipputeknologisia laitteita. geologisella tutkimuskeskuksella on omat näyttelyt etelä-Suomen, itä-Suomen ja PohjoisSuomen yksiköissä espoossa, Kuopiossa ja rovaniemellä. Kvartsi voi esiintyä monissa väreissä: esimerkiksi harmaana savukvartsina tai valkoisena lumikvartsina. "Valkoista lumikvartsia sanotaan myös ukonkiveksi. Sodankylän Tankavaarassa voi tutustua kullanhuuhdonnan perinteisiin. Mahtaisiko nimi viitata ukkosen jumalaan. Yksi näistä mineraaleista on litium, jota käy- 53. Rakka on kivikkoa, joka on syntynyt pakkasrapautumisen tuloksena. LöyTöRETKELLä SuoMeSSA kivitunturin jylhät maisemat ihastuttavat geologi kristina Lehtistä, vaikka hän on kiertänyt geologisen polun kymmeniä kertoja. LuKuiSia geOretKiKOHteita SUOMESTa LöyTyy parikymmentä geologista luontopolkua. Kansa kutsuu kimaltelevia kiillemineraaleja usein katinkullaksi. Maasälpä voi näkyä vaaleana tai vaaleanpunaisena
"Laajoja alueita peittyi jääjärvien alle", Lehtinen kuvailee. Ne ovat syntyneet jääkauden jälkeen. Mannerjäätiköt, tuuli ja vesi ovat hioneet kallioperän muotoja. Järvi oli laajimmillaan lähes 180 kilometriä pitkä ja 85 kilometriä leveä." Sallan valtaisan jääjärven olemassaolosta kertovat Itä-Lappiin jääneet muinaisrannat, jotka näkyvät rinteissä pyöristyneiden kivien muodostamina muistoina ikivanhoista rantavalleista. kova kuin kvartsiitti Kivitunturi muodostuu pääasiassa kvartsiitista, joka sai alkunsa 2400 miljoonaa vuotta sitten. Hyvällä säällä voi erottaa jopa radiomaston, jonne on matkaa lähes kuusikymmentä kilometriä. Kvartsiitti on alun perin muinaisen valtameren ranta-alueelle kerrostunutta hiekkaa, jota suuret virrat kuljettivat tuolloin idässä sijainneelta laajalta mantereelta. pirunkurun rotkon riippusilta on yksi retken kohokohdista. 54 Suomen luonto 17/2012. Mannerjäätiköt, tuuli ja vesi ovat muovanneet kivitunturin maaston muotoja. Kivitunturi muodostuu pääasiassa kvartsiitista, joka sai alkunsa 2400 miljoonaa vuotta sitten. tetään muun muassa kannettavien tietokoneiden ja matkapuhelimien akuissa. Sallan jääjärvi peitti Savukosken Kivitunturin maaston muodot ovat syntyneet satojen miljoonien vuosien kuluessa. "Savukoskea peitti Sallan jääjärvi, joka oli kolme kertaa nykyisen Inarijärven kokoinen. Teräväsärmäisistä kivistä muodostuneet lohkareikot tunturin rinteellä ja laella ovat pakkasrapautumisen tulosta. Pitkien portaiden jälkeen kulkija saapuu näköalapaikalle, josta avautuvat maisemat läheiselle Vasatunturille ja kaukana siintävälle Pyhätunturille. Miltähän ympärillä oleva maisema näytti runsaat 10 000 vuotta sitten. Jäätiköiden sulamisvedet ovat huuhdelleet kuruja sekä kerrostaneet maaperämuodostumia muun muassa jäätikön railoihin. Silloin päät- tyi viimeisin jääkausi joka oli alkanut 115 000 vuotta sitten ja mannerjäätikön sulamisvedet huuhtoivat kallioita ja kuruja
Levä kuitenkin häviää pinnasta, kun siihen kasvaa jäkälää." Metsässä on paljon kelopuita, joissa viihtyvät monet kolopesijät. geologian harrastajat voivat tutkailla kiviä ja nauttia ulkona liikkumisesta. Joukossa on myös monisatavuotisia aihkimäntyjä. Kivitunturin polun tuntumassa voi tavata tuoksuvan suopursun tai herkän maariankämmekän. Tunturikoivikosta voi kuulla Lapin satakielen, sinirinnan, pulppuavan laulun. Nykyään kurussa näkyy myös pakkasrapautumisen irrottamia kivilohkareita. "Täällä on muun muassa rupi-, karve- ja karttajäkälää", Lehtinen kertoo. Silloin kivestä otetaan ohut leike. Pitkospuiden vieressä kasvaa hillaa, suokukkaa, kurjenpolvea ja ruohokanukkaa. "Melkein kaikki ovat keränneet lapsena kiviaarteita luonnosta. Se on tärkeää tietoa", geologi Kristina Lehtinen sanoo. Polku käy yhä kivisemmäksi, kun hiekkainen maaperä muuttuu paljaaksi kallioksi. Emäksiset kivilajit luovuttavat maaperään enemmän ravinteita kuin happamat kivilajit ja lisäävät siten maaperän ravinteisuutta. Reitin puolivälin paikkeilla on kaunis äitipetäjälampi, jonka edustalla on laavu ja kaksi tulipaikkaa. Kalliorepeämä on aikoinaan alkanut kulua, koska sen kiviaines on todennäköisesti ollut heikompaa. Se on ensin kovettunut hiekkakiveksi ja metamorfoitunut eli muuttunut siitä kvartsiitiksi. Edessä avautuvat näkymät samansuuntaisine kivipaasineen ovat muinaisen virran pohjalla vaeltaneita hiekkasärkkiä, jotka ovat kivettyneet aikojen kuluessa. Esimerkiksi kalkkikivillä on rehevöittävä vaikutus paikalliseen kasvistoon. Kivitunturin purojen ja lampien vesi on juomakelpoista. "Tuossa kivessä oleva punainen pinta on levää. Kivisessä ja karussa maastossa näkee myös erilaisia jäkäliä, sammaleita ja liekoja. Viime jääkauden jälkeiset sulamisvedet ovat viimeistelleet työn puhdistamalla Pirunkurun jyrkkien pahtojen rajaamaksi rotkoksi. Pian seuraa yksi retken kohokohdista, kun saavumme Pirunkurun rotkon yli johtavalle riippusillalle. Voi olla, että eläimiä ja kasveja ei aina näy, mutta geologiset kohteet ovat ja pysyvät ainakin paikallaan." graniittipegmatiitissa mineraalirakeet erottuvat selvästi. valkoisen kvartsin päällä näkyy liuskoina vaaleaa kiillettä, muskoviittia. vihreäkivi on yleisnimi rauta- ja magnesiumrikkaille kivilajeille. 17/2012 Suomen luonto 55. Kivilajin voi tunnistaa ulkonäön, kovuuden, kiteen muodon ja värin perusteella. Kvartsiitti on syntynyt kerrostumalla hiekasta. Värit voivat tosin vaihdella paljonkin, joten määritystä ei voi perustaa yksin siihen. "Laavu on saattanut syntyä siten, että isot kivipaadet ovat romahtaneet jossakin ylempänä, minkä jälkeen jää ja vesi ovat työntäneet ison luiskan alas", Lehtinen miettii. Viimeksi Lehtinen tapasi polulla uteliaan ja vikkelän kärpän. pirunkurun rotkon yli vie riippusilta Reitin varrella on kaksi pysähdyspaikkaa, joista ensimmäinen on kivistä muodostunut laavu. Kallioperä vaikuttaa paljon kasvillisuuteen. Lisätietoa: www.matkailu.savukoski.fi. pirunkurussa on rapautumisen irrottamia lohkareita. tuNNiStaMiNeN Vaatii uSeiN MiKrOSKOOPPia "kUN JOkU TUO kiven tunnistettavaksi, täytyy hänen ensin kertoa, mistä kivi on peräisin. esimerkiksi graniitissa voi olla 35 prosenttia kvartsia, 60 prosenttia maasälpiä ja viisi prosenttia kiilteitä. Jos on onni myötä, niin kulkija voi nähdä retkellä yläilmoissa liitelevän maakotkan. Porot ja hirvet kuuluvat Kivitunturin vakituiseen asujaimistoon. "tarkka tunnistaminen tehdään mikroskoopilla. Kivilajit eivät erotu toisistaan selkeästi, vaan ne vaihettuvat toiseksi kivilajiksi koostumuksen muuttuessa." Kivilajien määrittämisessä on sovittu siitä, kuinka suuria osuuksia tietyissä kivilajeissa voi olla tiettyjä mineraaleja. Vanhoissa puissa näkyy usein hiiltyneitä palokoroja muistona metsäpaloista. Tunturissa taivaltaessa voi tavata myös pikkunisäkkäitä. n Kivitunturin luontopolku on Savukoskella 15 kilometrin päässä keskustaajamasta. Lehtisen mukaan ei pidä kuitenkaan pelätä sitä, että kiviharrastus olisi liian vaikeaa. Kvartsiitin lisäksi Kivitunturin kallioperässä näkyy juonikivinä nuorempia kivilajeja: pegmatiittia, albiittidiabaasia ja lumikvartsia. Se on varsinainen pioneerilaji, joka ilmestyy kiven pinnalle, kun kiveä on liikutettu. Suuri osa Lapin tuntureista ja vaaroista on kvartsiittia, joka on kova, kulutusta kestävä kivilaji. Nyt näyttää siltä kuin kivinen pönkkä pitäisi paikallaan kolmiomaista lippaa. Nämä kivilajit ovat työntyneet kallion ruhjeisiin ja rakoihin ja ovat kvartsia lukuun ottamatta herkempiä kulutukselle
kattohaikara on Liettuan kansallislintu. T TeKsTi ja KuvaT JUhO RahkONEN arina kertoo, että liettuan nimi tulee sanasta sade (liettuaksi lietus). lumipeite on kasvanut enimmillään 90 sentin paksuiseksi, ja vettä on satanut 25 senttimetriä yhden päivän aikana. se on on taipuvainen äärimmäisyyksiin. säävaihtelut ovat huomattavia, etenkin kun liettua on pieni maa; pinta-alaltaan noin kuudesosa suomesta. korkein mitattu lämpötila on 37,5 ja alhaisin 42,9 astetta. kun kevät sitten koittaa, paksun mullan alta puskee esiin sellainen luontokappaleiden kirjo, että ei uskoisi olevansa näinkin pohjoisilla leveysasteilla. Liettuan luonto näyttää suomalaiselle oudon tutulta, mutta tarkemmin katsottuna se paljastuu eksoottiseksi. loppukesällä ja syksyllä matalapaineet viihtyvät usein liettuan yllä pitäen taivaan harmaana ja maan märkänä. Vuonna 1999 hirmumyrsky anatolille mitattiin tuulen nopeudeksi trooppisen huimat 44 metriä sekunnissa. maan syvissä metsissä elää yhä luonnonuskontojen henki sekä muinaisten ruohotasankojen jättiläinen, visentti. 56 Suomen luonto 17/2012 Melkein. maisemat sen sijaan eivät ole kovin dramaattisia: liettuan korkein kohta on vajaat 300 metriä merenpinnasta. olipa legenda totta tai ei, nimi on kuvaava: liettuan ilmasto on suurimman osan vuodesta epävakainen, koska maa sijaitsee atlantilta tulevien matalapaineiden ja euraasian kuivan mannerilmaston rajamailla. maan länsiosassa nemunas-joen suistossa on alueita, jotka ovat noin metrin merenpinnan alapuolella, ja ne jäävät joka kevät tulvien alle
Kartta iStOcKPHOtO MATKALLA MAAILMALLA LIeTTuA kuin suomi 17/2012 Suomen luonto 57
Merkinen kylässä Etelä-Liettuassa. punatäpläperhosia pehmytpillikkeen kukilla. Liettuassa kalliota ei näy missään, vaan kaikkialla on rehevää multaa tai moreenimaata. Heinäsirkat ja hepokatit pitävätkin taukoamatonta siritystään läpi tummien ja lämpimien öiden. Nemunasjoki mutkittelee . Perhosia, sudenkorentoja ja kaikenlaisia hyönteisiä vilisee joka paikassa. Jos Liettuan kaikki joet pantaisiin peräkkäin, ne ulottuisivat puolitoista kertaa maapallon ympäri. Edes männiköt eivät ole pohjaltaan kovin karuja. Suurten 58 Suomen luonto 17/2012. Routa voi ulottua jopa puolentoista metrin syvyyteen, ja halla uhkaa viljelyksiä usein vielä toukokuussa. Toisin kuin useimmissa Euroopan maissa, Liettuassa on vielä paljon perinteistä pienimuotoista maataloutta ja perheviljelmiä. Liettua on tuhansien jokien maa. Maan suurin joki on Nemunas, jonka 937 kilometristä noin puolet kiemurtelee Liettuassa. Kerran säpsähdin, kun tuulen mukana paidalleni lensi jostain etusormen vahvuinen idänhepokatti. Jokilaaksot ovat maisemallisesti arvokkaita, ja niillä on myös näyttäviä korkeuseroja muuten varsin tasaisessa maassa. Itäme- ren rannalla sijaitseva Nemunasjoen suisto on Pohjois-Euroopan tärkeimpiä vesilintujen pesimäalueita. hyönteisvilinää Liettuan vaihteleva ilmasto aiheuttaa sen, että kesäpäivänä auringon pilkistäessä pilvien takaa luonto suorastaan räjähtää eloon. Runsaat sateet ruokkivat tuhansia jokia ja puroja. Valtaosa niistä on korkeintaan parin kilometrin mittaisia, mutta joukkoon mahtuu myös suuria vesiväyliä
Maan historia ulottuu jopa tuhannen vuoden päähän, sillä Liettuaniminen valtio mainittiin aikakirjoissa ensimmäisen kerran 1009. Lapsillamme on kaksi äidinkieltä, ja onpa Liettuasta tullut meille koirakin. Siellä on noin 30 000 puroa ja jokea. keologisten ja kulttuuristen arvojensa perusteella Unescon maailmanperintökohde, samoin kuin pääkaupunki Vilnan vanha keskusta. Luontosuhteen juuret ovat syvällä Kiinnostukseni Liettuaan heräsi kymmenen vuotta sitten varsin luonnollisella tavalla: menin naimisiin liettualaisen kanssa. Vaimoni muistelee usein lämmöllä lapsuutensa telttaretkiä. Liettuassa on eräs omalaatuinen kulttuuriympäristötyyppi: linnavuoret. Tuolloin Liettua kuului vielä Neuvostoliittoon, joskin itsenäisyyden palauttaminen, joka tapahtui 1991, oli vain muuta- kaupunkien lähiöissäkin saattaa yhä nähdä, kuinka isäntä kyntää hevosvoimin perunapeltoaan. Maan identiteetti ammentaa paljon metsistä, jotka nykyisin kattavat noin kolmanneksen pinta-alasta. Jopa kaupunkien boheemisti ränsistyneet kerrostalolähiöt ovat täynnä luontoa. Vaikka olen perheeni kanssa koko ajan asunut Suomessa, parinkymmenen Liettuan matkamme vuoksi koen muuttuneeni lähes puoliliettualaiseksi. Esimerkiksi anoppini kerrostaloasunnon parvekkeelta maan toiseksi suurimman kaupungin Kaunasin lähellä seuraan aina kesäisin, kuinka kymmenien tervapääskyjen parvet syöksyvät kirskuen talojen välissä. Liettuan kielessä on tapana muodostaa etenkin luontoaiheisista substantiiveista verbejä: esimerkiksi "sienestää" on grybaute, ja sana on johdettu sientä tarkoittavasta sanasta grybas. Ne pesivät talojen ilmastointiaukoissa kottaraisten ja räystäspääskyjen seurana. Suuret kottaraisparvet ovat yleisiä. kaunasin esikaupunkialueella on vielä paljon omavaraisviljelyä. Liettua on virtaavien vesien maa. Pakanalliset luonnonuskontojen perinteet näkyvät yhä: luonnonsuojelualueilla ja muuallakin metsissä näkee usein puuveistoksia, jotka kuvaavat liettualaisten vanhoja jumalia. Tunnetuimmat linnavuoret ovat Liettuan keskiosassa Kernavssa, joka on ar- man vuoden päässä. Vaimoni lapsuudenkokemukset kuvastavat sitä, kuinka syvällä luontosuhde elää liettualaisissa. Saatan kuvitella mielessäni tuon unenomaisen hetken. Näitä keskiaikaisia puolustuslinjoja on maan eri puolilla satoja, ja historiallisen arvonsa vuoksi niiden kasvustoa niitetään säännöllisesti. Niittyjen asukit kiittävät, eikä kulttuurimaisema pusikoidu. Ennen toista maailmansotaa Liettua oli itsenäinen valtio 19181940. Niistä esimerkiksi ukkosenjumala Perknas kuulostaa tutulta suomalaisellekin. Vielä keskiajalla osuus oli paljon suurempi, mutta viljelysmaan ja hyvän puutavaran tarve koituivat monen jykevän tammi- ja mäntymetsän kohtaloksi. Liettua oli Euroopan viimeinen maa, joka kääntyi kristinuskoon 1387. Retkiin sisältyi usein sienestystä, joka on nykyäänkin erittäin suosittua Liettuassa. Vapaasti laiduntava karja pitää niityt avoimina, ja hevosten, lehmien sekä lampaiden lähettyvillä viihtyvät hyönteiset, joita puolestaan runsaslukuiset pääskyt ja muut hyönteissyöjälinnut napsivat. Kerran hänen isänsä herätti aamulla koko perheen kurkistamaan teltan raosta lammen rantaan juomaan tulleita metsäkauriita. Vaimoni tuntee hyvin sienet ja menee aina Suomessakin syksyllä sienimetsään, vaikka muuten hän ei kaupunkilaisena ole kovin kiinnostunut retkeilystä. Liettuan muinaisuskonnoissa ajatel17/2012 Suomen luonto 59
Siellä lentelevät tutut palokärjet, närhet sekä hömö- ja töyhtötiaiset. Tummat, köyryselkäiset hahmot tulevat esiin ja rymistävät minua kohti niin, että tanner tömisee. Puilla on jo kivikaudesta lähtien ollut erityinen merkitys maan alueella asuville kansoille. Liettuassa voi kuitenkin nähdä ylei- 60 Suomen luonto 17/2012. Liettuassa onkin jäännöksiä vielä isommista eläimistä tuhansien vuosien takaa: Vilnan läheltä on löydetty mammutinluita, jotka ovat nähtävillä Kaunasin eläintieteellisessä museossa. Järviylängöltä dyyneille Eteläisin Baltian maa Liettua on suomalaiselle luontoharrastajalle yhtä aikaa tuttu ja vieras, kotoinen ja eksoottinen. Yhtäkkiä puiden takana näkyy liikettä. Kysyn tarhan oppaalta, onko näitä otuksia täysin vapaana. Vaikka eurooppalainen alalaji on hieman Amerikan-serkkuaan köykäisempi, visenttikin voi kasvaa lähes tuhannen kilon painoiseksi. Olen Pasili stumbrynasin visenttitarhassa Liettuan pohjoisosassa. Jääkaudella Liettuan arot muistuttivat eläinlaumoineen ja ruohikoineen lähes nykyisiä Afrikan savanneja. Kanta on noussut lähes 2000 yksilöön, ja sarvipäitä asustaa muutamissa muissakin Keskija Itä-Euroopan maissa. Liettuan kansallispuu on tammi, joka kasvaa yleisenä kaikenlaisissa sekametsissä. Muutama kymmenen visenttiä säilyi kuitenkin eläintarhoissa, ja niitä alettiin palauttaa luontoon 1950-luvulla. Täällä visentit elävät melkein kuin villeinä, luonnollisessa elinympäristössään mutta aidan suojissa. Aivan kuin se ei kuuluisi nykyaikaan, vaan jonnekin esihistorian hämärään, aikaan jolloin metsästäjäkeräilijäheimot vaelsivat Euroopan silloisilla aroilla. Nykyisin Euroopan suurimmalla maaeläimellä menee mukavasti. Vähältä piti, ettei tällainen näky to- puuveistos kuvaa pakanajumalaa. dellakin jäänyt vain historiaan, koska visentti eli euroopanbiisoni metsästettiin melkein sukupuuttoon 1900-luvun alussa. Vielä nykyäänkin on paikoin tapana lapsen syntyessä istuttaa puu ja nimetä lapsi puun mukaan. Viitisenkymmentä yksilöä kuulemma asustelee lähiseudun metsissä, mutta niiden löytäminen maastosta on hyvin vaikeaa. Päällisin puolin kumpuilevat peltoaukeat sekä kuusi- ja mäntyvaltaiset sekametsät ovat kuin Suomesta. Visentti on läheistä sukua amerikanbiisonille, ja ne voivat lisääntyä keskenään. Jyhkeää tammimetsää Raudondvarisissa lähellä kaunasta. tiin, että ihmisten sielut sekä jumalat ja jumalattaret asuivat puissa. Metsän jumalatar Medeina (medis on liettuaksi puu) hallitsi kaikkia metsiä. Näky on maaginen ja vangitseva. Jopa metrin paksuisia tammivanhuksia nähdäkseen ei välttämättä tarvitse mennä kaupungin keskustaa pidemmälle: esimerkiksi Kaunasissa on jokilaakson rinteellä upea puisto nimeltä zuolynas (suomeksi tammisto), jossa on myös luonnontilaista tammimetsää. Jättiläiset metsässä Istun hiljaa puisessa näkötornissa ja katson edessäni avautuvaa synkkien metsien reunustamaa ruohotasankoa
http://protectedplanet.net/sites/Birzu_Regioninis_Parkas_ State_Park 4. MERkiNEN LiNNavUORi Liettuan eteläosassa parikymmentä kilometriä druskininkain kylpyläkaupungista pohjoiseen sijaitsee vanha linnavuori, josta on kauniit näkymät Nemunasjoen ja Merkysjoen _ yhtymäkohtaan. http://www.travel.lt/turizmas 2. http://www.elektrenai.lt/go.php/eng 5. joitakin kyliä nimitetään Liettuan Venetsiaksi, koska naapuriin pääsee vain veneellä. tätä kaikkea tarjoaa Panemunen aluepuisto (Panemuni regioninis parkas), joka sijaitsee Kaunasin ja jurbarkasin välisen 141-tien varressa. Maisemallinen tie johtaa ritarilinnastaan tunnettuun trakain kansallispuistoon. ELEkTRENaiN JäRviaLUE Suunnilleen Vilnan ja Kaunasin puolivälissä sijaitsee kumpuilevien maalaismaisemien ja pienten lintukosteikkojen kirjoma alue. NEMUNaSJOEN vaRSi ritarilinnoja, jyhkeitä tammimetsiä, joen varren hiekkarantoja, vanhoja maalaiskyliä sisämaan Liettuaa aidoimmillaan. BiRZaiN gEOLOgiSET vaJOaMaT Pohjois-Liettuassa lähellä Latvian rajaa birzain aluepuistossa (regioninis parkas) on kuoppia, joita syntyy maaperän alla olevan pehmeän kipsiaineksen syöpyessä. NEMUNaSJOEN SUiSTO Kansainvälisesti merkittävä lintualue Liettuan länsirannalla, . alueen tuhansista kuopista kuuluisin on 20 metriä syvä Karves uola eli Lehmän luola. http://siluteinfo.lt/index.php/pageid/742 top 5 Kuurin kynnäs 5. http://www.virtualtourist.com/travel/Europe/Lithuania/ Merkine 3. alue kuuluu dzukijan kansallispuistoon, joka 550 neliokilometrillään on maan suurin luonnonsuojelualue. Siluten kaupungin lähellä. LatVia 3. Itämeri Zemaitijan kansallispuisto 1. Kuurin kynnään kansallispuisto Liettua Aukstaitijan kansallispuisto Juho Rahkonen suosittelee: LIeTTuAn LuonTokohTeeT . . harvinainen mustahaikara pesii Liettuan syrjäisillä metsäalueilla. Nemunasjoen laaksossa kulkevan tien varrella on upeita luonto- ja kulttuurimaisemia. Merkinen linnavuori on muinainen linnoitus. .. KaLiNiNgradiN aLue (VeNäjä) Kaunas 4. Kernavé Vilna Trakain kansallispuisto 2. VaLKO-VeNäjä 50 km PuOLa Dz kijan kansallispuisto 1
Siellä 264 neliökilometrin laajuinen kansallispuisto suojelee Liettuan ehkä tunnetuin- 62 Suomen luonto 17/2012. Mitä niin erikoista paikassa oli, että sinne menemistä piti noin voimakkaasti rajoittaa. Jokainen haluaa tämän onnea tuovan linnun pihamaalleen, ja siksi haikaroita houkutellaan asukkaiksi metallikaarilla tuetuilla tekopesillä. Tien vieressä oli tiheä aarniometsä, jonka takana pilkotti järvi. Haikaroilta ja muilta saalistajilta kosteikkojen kätköissä piileskelevät vihreät vesisammakot, toiselta nimeltään syötävät sammakot, sekä mölysammakot, jotka paljastuvat pitämällä kauheaa mekastusta. Siellä koin kerran odottamattoman luontoelämyksen. Liettualaisissa kansallispuistoissa ihmisen luoma kulttuurimaisema on näkyvässä roolissa, ja niissä säilytetään vanhaa elämäntapaa. Kyl- visentti eli euroopanbiisoni. tit kielsivät kävelyn alueella. Suurin järvi on idässä lähellä Valko-Venäjän rajaa sijaitseva 44 neliökilometrin laajuinen Druksiai, jonka rannalla on suljettavaksi määrätty Ignalinan ydinvoimala. Tällaisia paikkoja Suomessa on vaikka kuinka, mutta Liettuassa täysin luonnontilaiset suot ja rannat ovat ilmeisesti niin harvinaisia, että niitä halutaan suojella tallaamiselta, roskaamiselta ja lintujen pesinnän häirinnältä. Siellä voi yhä nähdä mehiläishoitajan kiipeämässä suojaverkkoineen ja koreineen köyden avulla korkeaan mäntyyn hunajaa keräämään. Esimerkiksi Dzkijan kansallispuiston keskellä Musteikan kylässä harjoitetaan mehiläistarhausta onttojen puiden koloissa. Jääkauden jäljiltä Liettuassa on yli 4000 pientä järveä. Liettuassa on viisi kansallispuistoa. Varsinainen bravuurinumero on kattohaikara, Liettuan kansallislintu, jonka näyttäviä pesiä asukkaineen näkee tolppien ja savupiippujen päällä siellä täällä. Kuurin kynnäs on suojeltu Unescon kulttuuriperintökohteena, koska ihminen on vaikuttanut siihen vuosisatoja. kuurin kynnään hiekkadyynejä Nidassa. senä monia sellaisia lajeja, jotka käyvät Suomessa korkeintaan satunnaisina vieraina. Myös valkoinen lintumaailman kaunotar, jalohaikara, on tuttu näky maan jokien ja järvien rannoilla. Zemaitijan (suomeksi alamaan) kansallispuisto suojelee Liettuan länsiosille tyypillisiä mäkisiä metsäalueita. Aukstaitijan (suomeksi ylämaan) kansallispuisto peittää 400 neliökilometriä Liettuan itäosan järviylänköä, jossa maisemat muistuttavat metsineen ja järvineen suomalaista luontoa. Kurkistin harjanteelta kielletylle alueelle, ja siellä näkyi aivan tavallinen räme. Tällaisia ovat esimerkiksi pähkinänakkeli ja tammitikka. Myös muut kansallispuistot ovat laajoja. Niistä suurin, pinta-alaltaan yli 500 neliökilometriä, on maan eteläosassa sijait- seva Dzkijan metsäinen kansallispuisto. Varsinainen herkkupala odottaa luonnonystävää Liettuan länsiosassa. Syvin järvi on 60 metrin syvyinen Tauragnas. Vilnan lähellä sijaitsevan Trakain kansallispuiston keskipisteenä on puolestaan keskiaikainen ritarilinna, joka seisoo jyhkeänä järven saaressa
Noin sata kilometriä pitkä Kuurin kynnäs kuuluu puoliksi Liettualle ja puoliksi Venäjän Kaliningradille. n Juho Rahkonen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja luontokuvaaja, joka on erikoistunut Itä-Euroopan maihin ja niiden luontoon. Av tapio aa la.fi, sita 0 0 9 0 o 1 1 51 0 ma- 8- 0 pe 2 tai po ka to tos ike imis samme . 17/2012 Suomen luonto 63. On kesäinen aamuyö. Hiekkainen niemimaa on syntynyt jääkaudella tuhansia vuosia sitten, ja se on kapeimmillaan 400 metrin levyinen. Kansallispuiston opastaulussa muistutetaan, että tiedemiesten laskelmien mukaan yksi dyyneillä kävelevä ihminen aiheuttaa hiekan siirtymistä useiden tonnien painosta. Kuurin kynnäs kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon, mutta ei luonto- vaan kulttuurikohteisiin. Ei tarvinnut, sillä sopiva paikka löytyy paljon lähempääkin. Vaikka erämaista ja luonnontilaista maisemaa on jäljellä hyvin vähän, luonnon ja ihmisen yhteiselo on synnyttänyt maahan uusia luontotyyppejä, joissa elämän runsaus hakee vertaistaan. aukstaitijan kansallispuisto sijaitsee järviylängöllä. ta luontokohdetta, Itämereen pistävää hiekkaista niemimaata Kuurin kynnästä. kuurin kynnään hiekat Eräänä kesänä minut valtasi vastustamaton ajatus, että haluaisin tuntea hienon, valkean hiekan soljuvan varpaideni välissä, ympärilläni vain korkea taivas ja hiljainen autiomaa. Kun jo pelkät retkeilijät muokkaavat dyynejä niin paljon, mitä tekevätkään tuulet, sade ja Itämeren pauhaavat mainingit! Keskiajan lopulla Kuurin kynnään metsät alkoivat huveta, kun niitä hakattiin muun muassa laivojen rakennusaineeksi. Herään pari tuntia ennen auringonnousua majoituspaikassamme. Sama pätee koko Liettuaan. Niinpä porhalsimme kesälomamatkallamme Liettuan läntiseen satamakaupunkiin Klaipdaan, josta lautta vei automme merenlahden yli puolen kilometrin päässä kohoavalle hiekkaiselle niemimaalle. Siihen on selitys: ihminen on vuosisatojen ajan vaikuttanut sen kohtaloon, niin hyvässä kuin pahassa. Suuntaisinko Saharaan. Vielä 1900-luvun alussa dyynit liikkuivat sisämaahan useiden metrien vuosivauhdilla, mutta aavikoituminen saatiin pysähtymään istuttamalla dyyneille mäntyjä sekä rakentamalla niiden suojaksi aitoja ja ruohovalleja. Lähden tarpomaan reilun kilometrin päässä Nidan pikkukaupungista häämöttäviä hiekkadyynejä kohti. Vähitellen eroosio kalvoi dyynejä, ja useita kalastajakyliä hautautui sortuvien hiekkamassojen alle
Ohjelman alkuvaiheessa Afrikan ja muiden kaukaisten maiden luonto ja eläimistö oli eksoottista. nyt hän kantaa huolta suomalaisen luontoelokuvan tulevaisuudesta. "raha on tällä hetkellä ylitsepääsemätön ongelma" "TaiSTELiN Avaran luonnon luontoelokuville säännöllisen, kunnon esityspaikan TV1:n iltaohjelmistoon, vaikka se olisi mieluusti sijoitettu iltapäivään. Kaukomatkailua ei tuolloin paljon harrastettu. Ylessä budjetit luontoohjelmille ovat olemattoman pieniä." 64 Suomen luonto 17/2012. oma ReVIIRI osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen, hyvinvointiin ja kulttuuriin. kasvokkain tekSti JOhaNNa MEhTOLa kuva aNNa häMäLäiNEN toimittanut JOhaNNa MEhTOLa irjaleena eriksson juurrutti avara luonto -sarjan tv1:een. Poljin jalkaa silloiselle ohjelmapäällikölle, ja se kannatti. Sarjalla on siitä lähtien ollut korkeat katsojaluvut. Palautetta ei 1980-luvulla tullut paljon; joskus joku saattoi kysyä, että mistä tuollaisen eläimen voisi saada itselleen
Ruotsin SVT ja Englannin BBC ovat satsanneet erilliseen luontoyksikköön jo vuosikymmeniä sitten. Raha on tällä hetkellä ylitsepääsemätön ongelma. Toiminut tuomarina ja neuvonantajana useilla koti- ja ulkomaisilla luontoelokuvafestivaaleilla. 17/2012 Suomen luonto 65. Nyt ala on kuitenkin liian harvojen harteilla. Perusteena on se, että se ei ole luovaa toimintaa. TäLLä aLaLLa tehdään paljon kansainvälistä yhteistyötä, mutta aluksi pitäisi olla näyttöä omasta kyvystä. Suomessa luonto on lähellä ja lajistossamme on paljon variaatiota. Työskentelin Yleisradiossa yli 30 vuotta erilaisissa tehtävissä; Pohjoisvisio-sihteeristössä, televisioteatterissa, Ulkolinjalla ja dokumenttien ostajana. Suomessakin on kaksi festivaalia; marraskuussa pidettävä Vaasa Wildlife -kilpailufestivaali, joka on järjestetty vuodesta 2002 joka toinen vuosi, sekä viime kuussa Savonlinnan kansainvälinen luontoelokuvafestivaali, joka pidettiin nyt kolmatta kertaa. Lisäksi pitäisi verkostoitua ja luoda suhteita. Kaikkea tätä kelpaisi kyllä esitellä ulkomaillakin, mutta elokuvan tekijöillä pitäisi olla kunnolliset eväät työskentelyynsä, sillä kansainväliset laatukriteerit ovat hyvin korkeat. Monesti luontoelokuvaaja muodostaa yksin koko tuotantotiimin. Pyysin elokuviini ohjaajaksi englantilaisen Nick Uptonin. Siinä ei voi tilata kuvausaikaa tietyltä elukalta, vaan pitää istua piilokojussa ja odottaa ja odottaa ja odottaa. Suomen Elokuvasäätiö, Avek tai EU:n elokuvarahastot eivät myöskään tue luontoelokuvia. Ajatuksena oli kansainvälistää tätä alaa ja saada suomalaisiin luontoelokuviin vähän erilaista otetta. Tuottanut kolme luontoelokuvaa: Itämeri Yllätysten meri, Petoeläinten paratiisi sekä Benjam ja lepakonetsijät. Uusia nuoria tekijöitä tarvittaisiin. Haluan auttaa tätä alaa, jotta se ei näivety kokonaan. Asenteen pitää olla ihan toinen." n Irjaleena Eriksson Toimittaja, Helsinki Työskennellyt Yleisradiossa erilaisissa tehtävissä 1970-luvulta vuoteen 2000. Viimeksi Virossa Matsalun kilpailufestivaaleilla nyt syyskuun puolivälissä. OLEN TUOTTaNUT kolme luontoelokuvaa: Itämeri Yllätysten meri, Petoeläinten paratiisi, jossa on mukana myös Kari Kemppainen, sekä Benjam ja lepakonetsijät, joka kertoo luontokuvaaja Benjam Pöntisestä. Näyttöä taas saa vain tekemällä korkeatasoisia elokuvia. Ulkomailta ostettujen ohjelmien hinta on minimaalinen verrattuna omaan, kotimaiseen tuotantoon. Avara luonto -sarjan perustaja. Toinen on Ylen harjoittama ohjelmapolitiikka, jossa mennään sieltä, missä aita on matalin. Niihin pitäisi satsata ainakin puoli miljoonaa euroa vuositasolla, jotta kotimaista, laadukasta tuotantoa saataisiin nähtäville. Luontoelokuvafestivaalit tarjoavat siihen oivan mahdollisuuden. Ongelmana on, että Suomessa tehdään hyvää kuvaa ja leikataan se mukavasti, mutta silti se ei kiinnosta kansainvälisesti. Se on täysin erilaista. Budjetit luonto-ohjelmille ovat olemattoman pieniä. Toivonkin, että nykyisissä mediaopinnoissa voitaisiin opettaa myös luontoelokuvan tekoa. Suomessa esimerkiksi Ylessä nyörejä on vain entisestään kiristetty. NOSTaN haTTUa näille harvoille luontoelokuvaajillemme, jotka pienillä resursseilla tekevät hienoja kokonaisuuksia ja fantastisia kohtauksia elokuviinsa. Hän käsikirjoittaa, kuvaa, leikkaa, spiikkaa ja tuottaa. Niissä näkyy into ja luovuus. Olen ollut monilla ulkomaisillakin festivaaleilla tuomarina ja neuvonantajana. Ensi kosketuksen luontoelokuviin sain valitessani pohjoismaisia ohjelmia TV1:lle
"Tukholmassa avataan tänä syksynä kaukolämpöverkko, johon muun muassa teollisuuden ja suurempien rakennusten hukkalämpöä voidaan syöttää. "Aurinkoenergian läpilyöntiä ovat meillä hidastaneet uskomukset, joiden mu- kaan sitä ei olisi saatavissa, vaikka sitä voitaisiin hyödyntää likimain yhtä paljon kuin Pohjois-Saksassa tai Tanskassa." MaaiLMaLLa ETSiTääN uusia öljylähteitä ja löydetäänkin. Kahdeksan vuoden aikana suuntaus on kohti nollaenergiataloja, ja jo lähimmän kolmen tai viiden vuoden sisällä tapahtuu isoja muutoksia." Vuoden 2021 alussa kaikkien uudisrakennusten on oltava lähes nollaenergiataloja: ne eivät saa kuluttaa enempää energiaa kuin tuottavat. Se parantaa uusiutuvan energian kilpailukykyä. Esimerkiksi sähkö- ja lämpöverkot pitäisi avata ulkopuolisille toimijoille. " Olennaista on se, että lämmityksen tarve tulee vähenemään radikaalisti. Noposen mielestä uusien energiamuotojen tieltä olisi poistettava kaikki esteet. Se on hillinnyt aurinko- lämmityksen vallankumous TeKsTi JaRMO paSaNEN / KuvaT pEkka häNNiNEN rakennusten lämmitys aiheuttaa noin 30 prosenttia suomen kasvihuonepäästöistä. Fossiilinen tuontienergia kallistuu silti joka tapauksessa. Teknisesti muutos on varsin pieni ja helppo toteuttaa." Suomessa tavallisen kuluttajan ja pientuottajan pääsy markkinoille on tehty vaikeaksi. Mutta muutos on jo ovella, kertoo Sitran energiaohjelman johtaja Jukka Noponen. Se johtuu rakennusten energiatehokkuuden parantumisesta ja hukkalämmön talteenotosta. oma ReVIIRI lÄmmitYs viikin ympäristötalo (vas.) tuottaa viidenneksen tarvitsemastaan sähköenergiasta aurinkopaneeleilla. lämpöä hiukkasen, hiukkasen vain öLJy, kivihiiLi Ja TURvE lämmittävät huomattavaa osaa suomalaisten kodeista ja myös maapalloa. vallankumous kohti hiilineutraaleja rakennuksia on kuitenkin alkamassa. 66 Suomen luonto 17/2012. Mikrosähkön verkkoon liittäminen on lailla sallittu, mutta verkonhaltija tai lupaviranomainen voi tehdä sen hyvin hankalaksi. "Sitä ennen nähdään erilaisia hybridiratkaisuja, joissa eri energiamuodot ovat rinnakkain. Kaukolämpö rakentuu erityisesti bioenergian pohjalle, ja aurinkokeräimet yleistyvät ennen kaikkea veden lämmittämisessä", Noponen sanoo
Se tekee siitä kuluttajalle houkuttelevampaa." Noponen arvioi, että 2050 yli puolet suomalaisista asuu taloissa, jotka on rakennettu nykypäivää myöhemmin. Näin toimitaan Saksassa. "Rakennusalalla mennään säädökset edellä; rakennusmääräykset kiristyvät. "Vajaa puolet on siis vanhoja rakennuksia, joissa on myös tehtävä isoja energiainvestointeja. Noposen mukaan kuluttajalla pitäisi olla pelkkä ilmoitusvelvollisuus, jos hän ryhtyy syöttämään sähköä verkkoon. "Lisäeristäminen on kannattavaa muun julkisivuremonttien yhteydessä. ja todellinen energialämpimän rohmu on lämmin käytveden tövesi. ruotsissa on paljon samanikäisiä ja samalla konseptilla rakennettuja lähiöitä, ja on arvioitu, että jos ne kaikki muutettaisiin passiivitaloiksi, koko maan energiankulutuksesta leikkautuisi 1520 prosenttia", Hänninen kertoo. "Myös sisälämpötilan laskeminen kohtuulliselle tasolle sekä säästeliäs sähkön ja lämpimän veden käyttö ovat toimivia energianiksejä", hän lisää. Tosin tietyt erikoistekniikat, kuten polttokennot, ottavat varmasti vielä kehityshyppyjä. ja läträyksen vähentäminen saattaa tuoda jopa 2030 prosentin säästöt." Myös jo olemassa oleva rakennus voidaan muuttaa passiivitaloksi. Siksi hommiin on ryhdyttävä heti." n Energianiksit käyttöön "RakENNUSTEN energiatehokkuutta voi parantaa monin tavoin. usein jo pelkkä lämmitysjärjestelmän ja ilmanvaihdon säätö sekä pahimpien vuotokohtien tilkitseminen voivat tipauttaa energiankulutusta ja lämmityskuluja 1020 prosenttia niin pienissä kuin isoissakin taloissa", sanoo kestävän rakentamisen asiantuntija Pekka Hänninen. öljylämmitteiset tai varaavalla sähkölämmityksellä varustetut talot, joissa on vesikiertoinen patteriverkko, pystytään sen sijaan helposti muuttamaan kokonaan maalämpöpumpuilla toimiviksi. sähkön ja pientuulivoiman käyttöönottoa. n aurinkokeräimellä voi lämmittää käyttöveden kuten harakan saaressa helsingissä. yksi kuiva koivuklapi sisältää yhden kilowattitunnin energiaa. ilmalämpöpumpun ulkoyksikön voi kätkeä kotelolla, mutta se heikentää laitteen tehoa. 17/2012 Suomen luonto 67. asuntokohtainen läträykSen vesimittari saa tarkkaivähentäminen lemaan vedenkulutusta, tuo SääStöä. Teknologia on pääosin valmista. asuinkerrostalossa ilmanvaihtojärjestelmän uusiminen ja varustaminen tehokkaalla lämmön talteenotolla on usein kustannustehokkain energiatehokkuutta parantava toimenpide. Nollaenergiavaiheen jälkeen uusista rakennuksista tulee plusenergiataloja eli mikrovoimaloita, jotka tuottavat energiaa yli oman tarpeen. "Vaikkapa aurinkoteknologiassa järjestelmien hinnat laskevat, kun käyttöönottoa helpotetaan. Mikäli lämmönvaraaja mahdollistaa, vesi voidaan niissä lämmittää myös aurinkokeräimillä." Maalämpöpumppujen ainoa ongelma on se, että ne ovat kertainvestointina melko kalliita. Olennaista on ollut eristyksen ja ilmanpitävyyden parantaminen sekä ilmanvaihdon lämmön talteenotto. Sillä on yhteiskunnallista merkitystä myös työllistävyyden kautta. Energiapuolella taas puhtaampaa kehitystä ovat ohjanneet EU:n ilmasto- ja energiadirektiivit. Säätäminen, tilkitseminen ja mahdollinen lisäeristäminen tuovat niissäkin säästöjä. "Pienimuotoinen sähkön ja lämmön yhteistuotanto, joka perustuu biopolttoaineisiin, on ollut vähäistä, koska käytännössä se jätettiin Suomessa syöttötariffituen ulkopuolelle." MUUTOkSET EiväT tapahdu automaattisesti, vaan tarvitaan yhteiskunnan vetoapua. Suora sähkölämmitys vähenee, jos- kaan ei kokonaan häviä", Jukka Noponen ennakoi. Pientalot ovat Hännisen mukaan monenkirjavampia, ja niinpä remontitkin ovat aina tapauskohtaisia. "taloissa, joissa on suora sähkölämmitys, lämmitysjärjestelmän vaihtaminen on hankalaa, mutta kulutusta voi pienentää ilmalämpöpumpuilla. Noponen uskoo, että hajautetulla pientuotannolla on iso potentiaali. Yleisesti ottaen uusiutuvien hyötysuhde paranee. Varaava tulisija on pientaloissa eduksi kunhan sen pienhiukkaspäästöt pysyvät kurissa. "ruotsissa alingsåsin kaupungin brogårdenin lähiössä on muutettu 1970-luvun kerrostalo passiivitaloiksi. Menee joka tapauksessa pitkään ennen kuin koko rakennuskanta on lähes nollapäästöistä
"Limasienet ovat outoja eliöitä, eikä moni tiedä niitä olevan olemassakaan." TaaTiLa ON haRRaSTaNUT koko ikänsä valokuvausta, ja etenkin lähikuvaus on hänen sydäntään lähellä. oma ReVIIRI putkinen, kääminen ja nukkanen limasienten kiehtova maailma lempääläinen seppo taatila löysi limasienistä lähikuvausharrastukselleen oivan kohteen. Seppo Taatila TeKsTi aLicE kaRLSSON sieniharrastaJa KuvaT SEppO TaaTiLa kUN Marja Härkösen ja Elina Sivosen kirja Limasienet viime vuonna ilmestyi, lempääläinen Seppo Taatila kiinnostui aiheesta välittömästi. "Se avasi oven kokonaan uuteen maailmaan", hän sanoo. Limasienet sopivat harrastukseen hyvin, sillä ne ovat pieniä ja niiden kauneus pääsee oikeuksiinsa valokuvissa. kanelikäämisen limakko on aluksi keltainen. 68 Suomen luonto 17/2012
n Limasienet-kirja on loppuunmyyty, mutta uusi ja täydennetty painos on tulossa vielä tänä vuonna Helsingin yliopiston Kasvimuseon kustantamana. kUTEN vaLOkUvaUS myös sienet ovat kuuluneet pitkään Taatilan elämään. "Ne muuttuvat koko ajan. Kovan kapitalismin edustaja iiro Viinanen on sairaseläkkeellä kääntynyt luonnonsuojelijaksi. ihmiset sinnittelevät sodan keskellä vesipulaa. Seppäsen mukaan arvonlisäveron kaltaiset kulutusverot ovat väärä keino luonnon suojelemisessa. emmi Itärannan teos kertoo Noriasta, teemestarin tyttärestä. Molemmat kuitenkin arvostelevat vihreitä. Vähitellen valokuvauksesta ja luonnossa liikkumisesta tuli Taatilalle oleellinen osa elämää ja hänen valokuvagalleriaansa kertyi upeita otoksia kasveista, eläimistä ja etenkin sienistä ja nyttemmin limasienistä. Viinanen on tullut lähemmäksi luontoa kuin Seppänen huomaa. Monesta muusta asiasta jää erimielisyyksiä. Päästökauppa on epäonnistunut järjestelmä, ja Viinanen kiroaa yllättäen pörssikapitalismin. Ja nyt kuvilla on myös kysyntää. Kirja konkretisoi hiilijalanjäljen. LiMaSiENiiN tutustuttuaan Taatila alkoi nähdä käämisiä, put- kisia ja nukkasia kiihtyvällä tahdilla. itäranta rakentaa tarinansa hienosti ja uskottavasti. Vain kaatopaikka on jäljellä siitä vauraudesta, jossa me elämme. Muovihaudalta löytyneet cd-levyt tarinoineen kiehtovat häntä. Kirja ei syytä ketään, vaan se näyttää mihin tottumuksemme vievät. haNNa-RiiNa ahO 17/2012 Suomen luonto 69. Itiöpesäkevaiheet ovat sen sijaan vaativampia ja niitä on katseltava luupin läpi." Myös valokuvaaminen auttaa tunnistuksessa. Se on taakka, jonka seurauksia hän ei pysty ennakoimaan. "Tavallisimpia lajeja kuten sudenmaitoa ja paranvoita näkee usein, mutta myös muita lajeja ja ihan kotipihalla", hän sanoo. "Etenkin sateen jälkeen lähes joka kannolla tai lahopuulla ryömii limakko tai kaksi." Hän on löytänyt jo kymmeniä eri limasienilajeja, joiden joukkoon mahtuu myös harvinaisuuksia. Karjalainen äiti osasi käyttää sieniä ja niiden keräämiseen osallistui koko perhe. lukunurkka kanelikääminen muuttuu lopulta kanelinruskeaksi. Luonto vie yhteen pOLiTiikaN eri laitojen miehet kohtaavat luonnossa Iiro Viinasen ja esko Seppäsen keskustelukirjassa Vasen oikea, oikea vasen (Minerva 2012). Leutoina talvina limasieniä löytää vielä paljaiden puiden rungoilta. teemestarin tyttärenä hän perii isänsä työn ja aseman lähteen vartijana. "Kun katselen kuvia kotikoneellani, pienetkin yksityiskohdat erottuvat." Limasieniaika alkaa keväällä heti ensimmäisistä pälvistä ja jatkuu lumen tuloon asti. Kirjan pääviesti on silti selvä: luonto on kaikille yhteinen, ja puoluerajat ylittäen sitä voidaan suojella. JORMa MäNTyLä Sudenmaito on yleinen koko maapallolla. Taatilaa kiehtoo myös limasienten elinkaari. Limasieni voi olla esimerkiksi ensin keltainen ja seuraavana aamuna sininen." "Olenkin ottanut kuvia saman limakon eri vaiheista", Taatila sanoo. Seppo taatilan kuvia: www.sepon.pic.fi. Entä jos vesi loppuisi? TEEMESTaRiN kiRJa (teos 2012) kertoo tulevaisuudesta, jossa maapallo on lämmennyt. "Etenkin limakot on helppo erottaa, koska ne ovat värikkäitä. yhdessä kaksikko rusikoi kaivoslakia, jonka turvin ulkomaiset yhtiöt vievät malmirahat jättäen Suomeen ympäristötuhot. Lukijalle on suloista todeta, että tdk-kasetit ovat ikuisia tai cd-levyt eivät häviä. Osa mantereesta on veden alla ja öljykatastrofi jäämerellä on tuhonnut luontoa. Paras limasieniaika on kuitenkin kesä ja syksy. Vasemmistoliiton Seppäsen mukaan luonnonvarojen rajallisuus ja luonnon sietokyky ovat asettamassa rajat loputtomalle kasvulle. teemestarit ovat sukupolvien ajan kirjanneet aikalaistensa historiaa kirjoihin, joita lukemalla Noria lähtee selvittämään, mitä on tapahtunut. usko parempaan huomiseen ja optimismi ovat itärannan jännittävän kirjan upeinta antia. Veden kätkeminen on rikos, jonka rangaistukset ovat kovimmat mahdolliset. Myös värit vaihtelevat. Limasienet -kirjasta on tulossa uusi painos ja siihen on toivottu lisää kuvia juuri saman sienen eri olomuodoista. Hän lukee madonluvut turpeennostolle ja avohakkuille sekä osallistuu vesiensuojeluun Vesijärvisäätiön valtuuskunnassa. Valokuvaajan tapa kuvata sieniä on virkistävä; ne näyttäytyvät kuvissa osana ympäristöään eivätkä sienioppaiden tapaan tuntomerkit esille aseteltuina. Sieni on tänään vaeltava limakko ja huomenna siitä on näkyvissä enää itiöpesäkkeet
Viime vuonna päivän viettoon osallistui yli 10 000 henkilöä ja päivän aikana säästettiin 400 000 kilometriä työmatkoissa ja 50 tonnia hiilidioksidipäästöissä. Kevätmuutto on merkki siitä, että talvi on selätetty ja luonto alkaa heräillä. Siksi siihen ei varmaankaan liity sellaista hehkutusta ja iloa kuin kevätmuuttoon. www.yle.fi/avaraluonto MarKuS VareSVuO kurkien päämuutto on syyskuussa. retkivinkki yLe KuVaPaLVeLu hei, olen muuttanut! LiNTUJEN SyySMUUTTO käynnistyy jo kesäkuussa, kun esimerkiksi kuovinaaraat suuntaavat etelään. koko Eurooppa on linturetkellä ja havainnot kerätään maittain. Lähetä omasi Tiira-lintutietopalveluun, www.tiira.fi. 70 Suomen luonto 17/2012 yLe KuVaPaLVeLu. Kurkien päämuutto osuu syyskuulle. www.LiikkUJaNviikkO.fi 22.9. Luomuviikko 1.7.10. aiTO RUOka ilman turhia lisäaineita ja kemikaaleja on pääosassa Luomuviikolla 1.7.10. Avaran Luonnon 6.10. Suomen ympäristökeskuksen ja Microsoftin järjestämää kansallista teemapäivää vietetään nyt toista kertaa. No, tämähän on asennekysymys. oma ReVIIRI vinkkejä moneen menoon! virikkeitä kulkureiksi syntyneet ihMiSET vaELTavaT huvikseen, mutta miljoonille eläimille vaeltaminen on elinehto. Avara luonto esitetään tV1:ssä lauantaisin klo 18.45, uusinnat sunnuntaisin klo 8.00 ja keskiviikkoisin klo 15.45. Joidenkin lintulajien tekemät muuttomatkat taas muistuttavat inhimillisesti katsottuna extremeurheilua. alkavassa neljäosaisessa sarjassa Suuret eläinvaellukset perehdytään muun muassa monarkkiperhosen, norsujen ja haiden vaelluksiin. Syysmuutolla on kuusi kertaa enemmän porukkaa kuin kevätmuutolla, sillä täällä syntyneet ja varttuneet poikaset ovat lentueissa mukana. Lintutornista tai tähystyskalliolta muuttoa seuraava retkeilijä osaa mitoittaa taittamansa taipaleen kuntonsa mukaan. Vinkkejä etätyön järjestämiseen ja siitä sopimiseen työpaikalla: www.etatyopaiva.fi/fi/ etatyopolitiikkaa www.etatyopaiva.fi/fi/tyonantajalle EuroBirdwatch-tapahtumassa 6.7.10. Lisätietoja tapahtumista www.luomuliitto.fi. Tänään etänä kaNSaLLiSTa etätyöpäivää vietetään 21.9. Viikon teemana on Meidän luomu. Voisi iloita siitä, että edes linnut pääsevät lämpöön ja aurinkoon myös talvikaudeksi. Syysmuutossa on siis kirjaimellisesti myös enemmän nähtävää. Syysmuutto taas muistuttaa, että kohta tulee kylmä ja pimeä talvi. Myös peipot, useat petolinnut ja hanhet taittavat taivalta syyslokakuun vaihteessa. On sykähdyttävää nähdä keväällä ensimmäiset kurkiaurat, mutta kyllä ne koskettavat näin syksylläkin. Vai mitä tuumaat lapintiiran muuttomatkasta: noin 40 000 kilometriä suuntaansa. JOhaNNa MEhTOLa Monarkkiperhoset ja kalliotöyhtöpingviinitkin vaeltavat. on auton vapaapäivä. Syyskuun lopulla suurin osa muuttajista on jo lähtenyt. Ja jäähän tänne vielä ihmeteltävää talveksikin: 75 prosenttia Suomessa tavattavista linnuista on muuttolintuja, loppuja voi tiirailla talviruokintapaikoilla
Kaalista syödään maan päällä kasvava varsimukula ja sitä voi käyttää lantun ja nauriin tapaan. Näyttely on esillä 6.1.2013 saakka tampereen taidemuseossa, www.tampere.fi/taidemuseo/. Rakennetaan maja! MaJaNRakENNUSkiLpaiLU 2012 on alle 16 -vuotiaille lapsille suunnattu kisa, jonka tarkoituksena on edistää lasten osallisuutta, lisätä lasten kokemuksia toimia luonnossa ja tiedottaa lasten oikeuksista. Suurista eläin- ja luontoaiheisista töistä koostuva näyttely Paksun haapapuun taikapiiri on Suomen metsämuseo ja metsätietokeskus Lustossa 28.10. www.kasvikset.fi. KOtiMaiSet KaSViKSet Maisemassa tapahtuu SUOMaLaiNEN maisema saa uusia kuvakulmia Pekka Luukkolan valokuvissa. saakka. Kilpailun idea on lähtenyt lapsilta ja siihen voi osallistua 31.10. Kaiken ikäisille sopivaan näyttelyyn voi tutustua etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa 4.11. Säännöt, rakennusvinkit ja -materiaalit sekä osallistumislomake osoitteesta www.majanrakennus.fi. paksun haapapuun taikapiirissä on hienostunut värimaailma. Bengan parhaita LUONNON hELMaSSa -näyttelyyn on koottu luontokuvaaja Benjam Pöntisen valokuvia, elina Kynsijärven loruja sekä Katri Ruususen ja Henni Mustakorven tekstiileistä tehtyjä eläinten pesiä. saakka, Lustontie 1, Punkaharju, www.lusto.fi. tiMO KiLPeLäiNeN / LuStO kyssäkaalia, kiitos! kySSäkaaLi on kehitetty villistä kaalista 1500-luvulla Luoteis-euroopassa. Miedon makuisena se maistuu hyvältä myös raakana ja sopii erinomaisesti esimerkiksi raastettuna salaatteihin. Maiseman aika -näyttelyyn on koottu noin 70 Luukkolan teosta hänen monipuolisesta tuotannostaan. PeKKa LuuKKOLa Rowing ii Sadunomaisia tekstiilejä ELäiMET seikkailevat Sirkka Muurelan taidetekstiileissä, jotka on toteutettu kirjomalla, aplikoimalla ja virkkaamalla. saakka, törnäväntie 23, Seinäjoki, www.seinajoki.fi/ museo. beNjaM PöNtiNeN pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji. 17/2012 Suomen luonto 71. Kyssäkaalin kuori voi olla joko vaaleanvihreä tai sinipunainen. Muurela haluaa puolustaa töillään luontoa ja innostaa tekemään käsitöitä
in ava h im To an iTT a uT kirj to Lic a Ek N SO RLS a oitasi! si ja tarin etä kuvia nto.fi L äh omenluo kirja@su havainto aN Na -Li iSa Pir HO Ne N havaiNTOkiRJa ON LUkiJOidEN OMa LUONTOpaLSTa. "Kasvit olivat erittäin harvinaisia ruijanesikoita (Primula nutans var. "Onnek si minulla oli kamera mukana ja valmiina autossa", Vähämäki iloitsee. 72 Suomen luonto 17/2012. Anna-Liisa Pirhonen kävi katsomassa talttahampaita viime heinäkuussa. Jaa kUvaSi kaNSSaMME! Ruijanesikoita JUhaNNUSviikOLLa raahelainen Aki Pulkkanen veneili Raahen saaristossa. "Kun seisoin rannalla, yksi majava kiipesi maihin, käänsi häntänsä pefletiksi ja istui paikallaan pitkän tovin", hän kertoo. jokelae)", hän kertoo. JULkaiSTUiSTa kUviSTa MakSaMME paLkkiON. ämmä-äijä-saaressa erottui veneväylälle asti jotakin värikästä kasvustoa. "Pefletti on siis majavien keksintö." a Ki Pu LK K a N eN riStO VäHäMäKi Muuttovirettä ELOkUUN loppupuolella Risto Vähämäen eteen avautui Turun Maanpäässä vaikuttava näky: kottara iset olivat keräänt yneet isolla joukolla syysmuuttoa varten puhelin langoille. "Toivottavasti tämä EU:n direktiivilajeihin kuuluva kasvi yleistyy ja säilyy tulevillekin sukupolville." pefletti LappEENRaNNaN Skinnarilassa asustelee majavaperhe pienessä purossa, joka laskee Saimaaseen
Se tuli tornin juurelle ja lähti nousemaan portaita ylös. "Sitten kettu jatkoi taas matkaa, mutta ilmaantui hetken päästä Särkikosken laavulle. Aika erikoinen tapaus." taPiO aHON eN pulleroita "kaRSTULaSSa kotireviirilläni on useana peräkkäisenä vuotena näkynyt tavanomaista enemmän ritariperhosia, Juhani Kolari kertoo. Kuvassa näkyvät mesimaayökkönen ja mantuloiskimalainen olivat täysin nauhuksen lumoissa ja nauttivat silmin nähden lämmöstä. Murkunroikale LUONTOkaRTOiTTaJa Vesa Salonen näki Sastamalassa, miten ukkonuijapistiäinen törmäsi kasveihin ja putosi kasvillisuuden joukkoon. "Siksi myös niiden toukkia on ollut paljon." Kaksi vuotta sitten kolari laski sadan metrin linjalta peräti 28 toukkaa ja viime elokuussa vajaan kymmenen metrin matkalta kahdeksan. Kun ukkonuijapistiäinen vihdoin sai alleen tukevan heinänlehden, sen nilkkaan oli ehtinyt pureutua muurahainen. Se näykki vähän reppua, meni vaimoni luo ja melkein söi hillaa kädestä. "Hyönteiset eivät reagoineet minuun mitenkään, vaikka kuvasin niitä vain senttien päästä", Asikainen kirjoittaa. Se söi mättäiltä hilloja ja tuli haistelemaan hillasankoa. "Kun se oli puolivälissä, otin siitä kuvia, muttei kettu ollut moksiskaan." Kettu lähti pois ja Ahoset jatkoivat matkaa. kettu kiipesi lintutorniin SOdaNkyLäN Viiankiaavalla Tapio Ahonen huomasi vaimonsa kanssa lintutornista, että suota pitkin jolkottelee kettu. Myöhemmin hän huomasi, että varoitusväristä huolimatta ritariperhostoukillakin on vihollisensa kuten esimerkiksi piikkilude. väriläiskä LOppUkESäLLä juH aNi KOL ari VeSa SaLONeN KaLLe aSiKaiNeN iisalmelainen Kalle Asikainen oli poimimassa marjoja mökillään. Pistiäisen kiipeäminen ylös kesti kauan, sillä hennot kasvit eivät tahtoneet kestää sen painoa. "Pistiäinen yritti saada muurahaista irti monin keinoin, muun muassa jalkaansa ravistamalla, mutta muurahainen ei hellittänyt otettaan." 17/2012 Suomen luonto 73. Useimmat kesäkukat olivat jo kukkineet, mutta nauhus kuhisi elämää. Hetken päästä kettu ilmestyi taas
täällä kymmenientuhansien karhujen ympäröimänä on suomalaisten lapsenomainen pelko lähinnä naurettavaa. Sekä karhut että sudet ovat älykkäitä eläimiä, eivätkä ne normaalisti halua olla ihmisen kanssa missään tekemisissä, jos voivat sitä välttää. Vähennetään metsästyslupia hirville, kauriille ja pikkuriistalle, niin ei nälkä aja petoja ihmisten ilmoille. Lintujen ystävän kannattaakin kerätä marjoja varastoon. Olisi kuitenkin aika oppia, että ihminen ei selviydy, jos se jatkaa muiden lajien tuhoamista nykyiseen tahtiin. Marjasadon runsaus vaihtelee vuosittain. Piti lukea useampaan kertaan. Suppiksien metsästäjä 3. Kettukesä 2. jos suomalaiset vaivautuisivat yrittämään yhteiseloa muiden eläinten kanssa, he huomaisivat että hyvinhän se sujuu. ANNA PALAUTETTA! lukijakirjeet Pedot kuuluvat luontoon tämä vastaus on hiukan myöhässä, koska lehdet tulevat tänne atlantin taa hiukan jälkijunassa. Osallistujien kesken arvotaan Mauri Korhosen ja Tatu Lehtovaaran kirja Sienet ja sieniherkut (Otava). ToimiTTanuT aLicE kaRLSSON Mitä mieltä lehdestä. @ Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. ihmiset osaavat ottaa olot huomioon ja järjestellä tilansa niiden mukaan. Heikki Willamo on mestari. piRkkO LEhTONEN hELSiNki Suppiksien metsästäjä Suppikset ovat parhaita ja yleisimpiä ruokasieniämme. 74), mutta yritän vastata nätisti. Naapurissa meni karhu itikkaverkko-oven läpi keittiöön hakemaan ruokaa, mutta lähti kiltis- PARHAAT JuTuT SuoMeN LuoNTo 6/2012 1. ystävällisin terveisin täältä karhujen ja susien naapurustosta Pohjois-Ontariosta. päivi aBERNEThy kaNada Kuikkien ja ormioiden Kukkia Upeaa järveä monipuolisesti valottava juttu. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 25.9.2012 mennessä. Kaatopaikoilla ja jätepisteissä karhut voivat olla riesa, mutta kun käsittelee ruuantähteet asianmukaisesti, ei siitäkään synny ongelmaa. tulkaa tänne meille opintomatkalle, niin ei tarvitse ahdistua petoeläinten takia ihan turhaan. Kuikkien ja ormioiden Kukkia Juha Mikkola enosta voitti Mauri Korhosen kirjan Tunnista sieni (Otava). reagoin voimakkaasti Jaakko Ruokojan kirjoitukseen (SL 1/2012 s. runsaastakin sadosta huolimatta käy usein, että muuttavat rastas- ja tilhiparvet puhdistavat puut heti satokauden alussa, eikä talvilinnuille enää riitä marjoja. 1970-luvulla Suomen vesistöissä kellui paljon kuolleita kaloja, joten sitä aikaa on turha ihannoida. Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Meillä törmää pihalla karhuun useammankin kerran vuodessa, ja lenkillä käydessä tai muuten metsällä kulkiessa löytyy suden jälkiä. Meillä täällä kylillä on sekä pieniä ja keskikokoisia lehmä-, hevos-, lammas-, laama- ja vuohitiloja (kaikki eläimet laiduntavat ulkona) eivätkä sudet tai karhut ole juuri olleet ongelmana. eivätkä naapurit kokeneet mitään tarvetta lähteä haulikolla karhun perään, vaikka heitä harmittikin. Karhut ja sudet oli minun lapsuudessani ammuttu Suomesta lähes sukupuuttoon, siksi niitä ei näkynyt. täältä Kanadan takametsistä katsottuna suomalaisten asenne petoeläimiin on hysteeristä, asiantuntematonta ja käsittämättömän tunneperäistä (niin maalaisilla kuin kaupunkilaisilla), ja se tuntuu perustuvan lähinnä vuosisatoja vanhoihin myytteihin ja legendoihin. Kukkia kaipaa jutun mukanaan tuomaa julkisuutta, jotta suojelutoimet lähtisivät paremmin käyntiin. paULa SaLMi TURENki Pihlajanmarjoja talvilinnuille Syksy kypsyttää pihlajanmarjat, jotka ovat monien lintujen tärkeää ravintoa. Kohdalle susi ei tosin ole sattunut kuin kerran tietä ylittäessään. Lähes jokainen ihminen tunnistaa suppikset. Todella mielenkiintoinen ja ajankohtainen juttu. SakaRi SipiLä MERikaRvia ti tiehensä, kun omistajat tulivat kotiin. irtomarjojen lisäksi voi kokeilla karjalaista repoita. Silkki on iholle ihanin Hemmottelee ja hengittää Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi. ihmisen oma vikahan se on, kun ei pistä kunnolla ovia kiinni, vaikka asuu metsäisillä mailla onhan karhulla ihan sama oikeus olla täällä kuin ihmisellä. Siinä mielessä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että ihminen on tyhmine asenteineen ja keinotekoisine systeemeineen tehnyt paljon pahaa maailmassa. Kasvisyöjiä kun nuo karhutkin ovat pääruokavalioltaan ja sudetkin ihan mukavia, kun ne jätetään omaan rauhaansa. Kuvat upeita. Lukijoilta: Kettukesä Melkein tuntui, että sai olla mukana
Varmin tapa säilöä latomus on kuivatus, tosin silloin marjat nahistuvat rumiksi. palaute@suomenluonto.fi juHaNi KOLari Pihlajanmarjarepoin tekovaiheet selviävät oheisesta kuvasta. ilmavan viileässä ja pimeässä paikassa ne säi- pihlajanmarjat ladotaan pitkään oksaan terttu tertulta, jolloin syntyy mehevä repoi. lyvät luonnollisempina. ruokinnan ohella repoit toimivat myös koristeina. JUhaNi kOLaRi kaRSTULa. raja-Karjalassa syntynyt, edesmennyt äitini opetti repoin teon minulle jo nuoruusiässäni. Kokeilemalla oppii parhaiten
Kylmänä vuodenaikana tilanne on hapen suhteen toinen. Kyseessä olevassa paikassa kalat elävät varsin pienessä, muista vesistä erillään olevassa lammikossa ja ovat ilmeisesti alun perin ihmisen sinne siirtämiä. Ne selviävät elossa jopa useita kuukausia täysin hapettomissakin vesissä talvella, jolloin elintoiminnat ovat hitaita. Pinnan tuntumaan kokoontuminen ja ilman haukkominen ei tässä tapauksessa liity happitilanteeseen, sillä yhteyttämistoiminta tuottaa kesällä riittävästi happea. talvehtiminen tällaisissa ankeissa oloissa tuottaa vaikeuksia useimmille kaloille, mutta ei ruutanoille. Mistä tämä johtuu. Suomessa on arveltu kasvavan yli sata mustesienilajia, joista tunnetuin on nurmikoita isoina joukkoina koristava suomumus- Uusi kala-asiantuntijamme Hannu Lehtonen toimii kalataloustieteen 76 Suomen luonto 17/2012. Lampi ei ole suuren suuri. Kuvassa olevat kalat ovat ruutanoita. Hänen tutkimustensa painopisteenä ovat kalalajien väliset vuorovaikutukset ja niihin vaikuttavat ympäristötekijät sekä kestävä kalastus. aLiNa cieSLa NiNa riNNe Mikä siro sieni? Viime syyskuussa nurmen leikkuun jälkeen maahan ilmaantui muutama hento sieni, joille en löydä nimeä. Sienet kuuluvat mustesienten laajaan heimoon coprinaceae. Sitä pidetään myös mainiona ruokasienenä ainakin silloin kun se on nuori ja sisältä valkoinen. professorina Helsingin yliopistossa. energiansa ruutanat saavat maksaan kesällä kertyneestä glykogeenista, jonka hajoamisen lopputuotteena syntyy etanolia ja energiaa. haNNU LEhTONEN Ruutanat ovat kutuhurmiossaan varsin pelottomia. tesieni. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. kalojen kokous Näin pienellä Annalan lammella Helsingin Vanhassakaupungissa oudon näyn: pienet kalat uivat yhteen kuin kuviokelluntaan ja haukkoivat siinä suut auki. kysy LuoNNoSTA aSiantuntijat vaStaavat ToimiTTanuT aLicE kaRLSSON aSiantuntijat vaStaavat LÄHeTÄ oMA KySyMyKSeSI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. ruutanat, samoin kuin monet muutkin kalat ovat sosiaalisia ja kokoontuvat yhteen seurustelemaan tai ryystämään ravintoa pinnasta myös kutuajan ulkopuolella. Mustesienet on viime aikoina jaettu useaksi suvuksi. Hapenpuutetta. Kuvan ottoajankohdasta (8.6.2012) päätellen ne ovat valmistautumassa kutuun. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Kutuhurmiossaan kalat ovat normaalisti selvästi pelottomampia kuin muina aikoina, mikä on mahdollistanut tällaisen hauskan kuvan saamisen
Orava on tunnettu varastojen kerääjä, mutta kun paikka on ilmeisesti matalapuustoista rämettä, niin ei orava oikein Havainto on erittäin mielenkiintoinen, jos kysymys on luonnonvaraisesta fasaanista. PirjO tuOViNeN toinen syötävänä pidetty mustesienilaji on harmaamustesieni, joka sisältää antabus-tyyppistä ainetta, niin sanottua kopriinia. Kerääkö jokin eläin suolla tällaisia ruokavarastoja? mahdu ehdokaslistalle. Päästäisetkin keräävät varastoja, mutta en usko, että niillä olisi mielenkiintoa karpaloihin. Kuvan kaunotar kuuluu pieniin mustesienilajeihin ja varmaa määritystä sille ei voi antaa. Sitä paitsi närhen vaistomaisen kiinnostuksen näyttää herättävän vain kovakuorinen pyöreähkö esine, luonnossa siis pähkinät ja tammenterhot. iLkka kOiviSTO Myöhäinen poikanen Jo olivat maailman kirjat sekaisin. Veikkaan tämän lajin edustajaa varaston omistajaksi. Metsähiiret eivät elele soilla vaan metsissä, ja jos niiden elelyalueen lähellä on ihmisasunto, ne saattavat tunkeutua vuokralaisiksi ja harjoittaa katonkin alla ravinnon jemmaamista. eteläisen Suomen linnuista tunnetuin varastoija on närhi, joka kuitenkin varastoi toisella tavalla, piilottamalla jokaisen kiinnostuksensa kohteen omaan paikkaansa. Poikasen tulevaisuus tuskin näyttää kovin lupaavalta, kun se kasvaakseen tarvinnee proteiinipitoista hyönteisravintoa vielä pitkään ja syksyn edetessä tämä tarjonta väistämättä vähenee. eteläisessä Suomessa varastoja keräilee kaksi pikkujyrsijää, metsähiiri ja metsämyyrä. Metsämyyrät asustavat myös soilla etenkin niiden reunavyöhykkeissä. Mutta mene ja tiedä. Siellähän se edelleen oli koskemattomana. Mustesienten haittapuoli on, ainakin kerääjän näkökulmasta, että niiden heltat "sulavat musteeksi" nopeasti ja pienimmät mustesienilajit häviävät tyystin jo päivän aikana. vastaajina tässä numerossa: MATTI HeLMINeN Nisäkkäät LASSe KoSoNeN Sienet HANNu LeHToNeN Kalat SePPo VuoKKo Kasvit SePPo VuoLANTo Linnut julkaisemme myös kesäkuussa kuolleen ilkka koiviston jäljelle jääneitä vastauksia. päristöissä, mutta yleensä ihmisvaikutuksen piirissä kuten nurmikoilla, tienvarsilla, komposteissa ja lantakasoissa. LaSSE kOSONEN Minkä karpalopesä? Karpaloita poimiessani löytyi sammalmättäältä ihana, vihreä pesä, jossa oli punaisia yksittäisiä karpaloita. Näin 22.9.2009 pihallani Liedossa fasaaniemon ja yhden tosi pienen poikasen! Onko yleistä, että fasaanit saavat poikasia vielä näin myöhään syksyllä. Tulin viikon päästä kameran kanssa lammen yli uudelleen katsomaan ja kuvaamaan. Pienikokoisten mustesienten lajinmääritys edellyttää lähes aina mikroskooppista tarkastelua ja periaatteessa laji voidaan määrittää pelkästä "musteläntistä" eli itiöistä. Mustesieniä kasvaa monenlaisissa ym- karpalopesä on todennäköisesti metsämyyrän tekemä. 17/2012 Suomen luonto 77. Se aiheuttaa pienenkin alkoholimäärän kanssa muun muassa pahoinvointia ja päänsärkyä
Havaitsin itsekin Helsingissä viikkoa kysyjää myöhemmin täysikasvuisia fasaaneita selvästi pienempiä nuoria. etanat ovat syksyä kohti kasvaneet suuriksi ja ovat pakkasöihin saakka poikasten ulottuvilla. Kalevi Raitasuo kirjoittaa kirjassaan Kultakukon vuosi (Otava 1977), että toisinaan kukko voi paritella vielä keskikesällä. Havainnolle on kuitenkin toinenkin teoreettinen mahdollisuus. Myöhäinen pesiminen pitäisi havaita hyvinkin jo kesällä, sillä soidinvireessä oleva fasaanikukko kiekuu kuuluvasti, jolloin keskikesän jälkeen linnunlaulun vaiettua luonto on jo hyvin hiljainen. etanat mainitaan kirjallisuudessa fasaaninpoikasten mieliravinnoksi. Löysin kuusikon keskeltä tumman, lehmänläjän kokoisen ulosteen. syyskuuta Nuuksiossa retkeilemässä. kysy LuoNNoSTA aSiantuntijat vaStaavat aSKO HäMäLäiNeN / KuVaLiiteri Fasaanin poikasten aikuistuminen voi kestää neljä kuukautta. Käsikirjat ilmoittavat yhtäpitävästi fasaanin pesivän toukokesäkuussa. taaksepäin laskien Liedon kukko olisi kiekunut jopa elokuussa, riippuen siitä, kuinka vanha kysyjän tarkoittama tosi pieni poikanen tosiasiassa on. tässä tapauksessa fasaani lienee pesinyt vielä selvästi myöhemmin. Kesällä 2009 pesimäaika on saattanut pidentyä syksyä kohti. Olisiko myöhäinen poikue päästetty luontoon syksyllä. "Poikkeustapauksissa voi vielä elokuun alussa tavata vastakuoriutuneen fasaanipoikueen." jos ajoitetaan keskikesä varovasti heinäkuun alkuun, mitä puoltaa se, että Suomesta on löydetty haudottu munapesä 9. Kesäkuussa oli viileitä ja sateisia säitä, mikä on hyvinkin saattanut johtaa pesyeiden tuhoutumisiin ja uusintapesyeisiin, ja sitä kautta fasaanikukkojen soidinvireen jatkumiseen. tarhattujen fasaanien vuosirytmi ei välttämättä noudata vuodenaikoja samalla tavalla kuin luonnossa eläneiden. Fasaaneja tarhataan ja päästetään luontoon metsästystarkoituksessa. toki pojat napsivat muitakin selkärangattomia, kuten kysyjä arvelee. Poikasten ravinto muuttuu noin kymmenen viikon iässä kasvisravinnoksi. Ne olisivat vielä elokuun loppupuolella huomattavasti aikuisia pienempiä, sillä fasaanin poikasen kasvaminen aikuiseksi kestää jopa neljä kuukautta. riippuu siis syksyn säätiloista, kuinka hyvin myöhäiset poikaset selviytyvät. SEppO vUOLaNTO karhun jätöskö? Kävin 11. heinäkuuta, niin poikaset kuoriutuisivat juuri elokuun alussa. Oliko se karhun? Matti aiKiO 78 Suomen luonto 17/2012
talvipesä auttaa siiliä selviytymään talvesta. Pehmeimmän aineksen ne vetävät saman tien maan alle piiloon, mutta kovat lehdet ja neulaset jäävät kimppuna törröttämään kolon suulle. Syksyn lihotuskautena ruokinnan hyöty on taas suuri. Pehmeän aineksen liero syö pian, mutta neulaset ja tuoreet puiden lehdet ovat lii- an kovaa ainesta madon hampaattomalle suulle. Laatikko täytetään kuivalla heinällä. Keväällä ruokinnan voi aloittaa heti, kun siilit heräävät. tilanne on korjattava toistuvilla lannoituksilla ja tiivistynyttä maata joutuu ilmastamaan talikolla. Muodoltaan se on kuitenkin epämääräinen siis ei selviä pötkylöitä eikä siinä kuvaa suurentaenkaan erotu nisäkkään karvoja tai sulamatta jääneitä puolukan marjoja. tikut kertovat keväällä, milloin talvivieras on herännyt. iLkka kOiviSTO Siilin pohjaton pesälaatikko asetetaan viimeistään alkusyksyllä kuivaan paikkaan niin, ettei sulavesi pääse valumaan sisään. Lehdet haravoidaan pois vain teiltä ja käytäviltä. tärkeintä on, ettei kopin pohjalle pääse vettä. Minkälaiseen paikkaan talvipesä sijoitetaan. Silloin se on enemmän tarpeen kuin myöhemmin keväällä ja kesällä. talven aikana lehdet katoavat, ja keväällä nurmikko hehkuu vihreänä! SEppO vUOkkO Siilille talvipesä Olen rakentamassa siilille pesäpönttöä. jos lehtikariketta kertyy kovin runsaasti, osa siitä haravoidaan pensai- jOrMa PeiPONeN Kyllä pesään kannattaa laittaa kuivia lehtiä ja heinää. Niistähän hirvi yleisesti tunnetaan. Vaahteran ja muutamien muiden puiden lehdet ovat niin isoja, etteivät kastemadot mahda niille mitään. ihan pian siilin aineenvaihdunta hidastuu, ja sen on pakko ryhtyä torkkumaan. Kysyjän oletus ei suinkaan ollut ensimmäinen eikä ehkä viimeinenkään virhemääritys. Vahinko, ettei kysymys sisältänyt mitään löytöpaikan ympäristössä tehtyjä havaintoja jäljistä maassa tai kasvillisuudessa. Kopin voi sijoittaa esimerkiksi pensaan alle. Ollaan sen verran pitkällä syksyssä, ettei ole aivan varmaa, ehtiikö siili kerätä niitä itse tarpeeksi. Kannattaako sinne laittaa kuivia lehtiä ja heinää. Se takaa nopean perääntymisen maan alle vaaran uhatessa. Kenties ne olisivat osaltaan varmistaneet tai kumonneet olettamukseni. MaTTi hELMiNEN den alle ja puiden juurelle kompostoitumaan ja turvapaikaksi siileille. Samalla haravoija tekee haittaa itselleen. pesään ei panna ruokaa. 17/2012 Suomen luonto 79 SuOMeN LuONNONSuOjeLuLiittO. Sitä mukaa kuin materiaali pehmenee, se kiskotaan syvemmälle maan sisään. Silloin nurmikon voi ajaa leikkurilla vielä kertaalleen lehtien karistua, jolloin isotkin lehdet pilkkoutuvat madoille kelvollisiksi. Madot keräävät irtainta kuollutta kasviainesta niin pitkältä kuin kolostaan yltävät. Nykyään monia puistoja hoidetaan ekologisesti. Kun hirvi syö sulan maan aikana hyvinkin vesipitoista tuoretta ravintoa, sen ulosteet saattavat muistuttaa lehmänläjää. Kuvassa näkyvä ulostekasa on varmasti isokokoisen nisäkkään "saavutus". Se, että kastemato joutuu keräämään männyn neulasia, kertoo sen kärsivän ruokapulasta ja syynä on usein ihminen, joka toistuvasti on haravoinut pihanurmikoltaan pois kaiken kastemadolle kelpaavan aineksen. yöllä, kun ilma kosteaa ja linnut ovat poissa, kastemadot työntyvät esiin koloistaan, useimmiten kuitenkin niin, että häntäpää on turvallisesti kolossa. Pitäisikö siiliä ruokkia syksyllä. jo Charles Darwin ylisti kastematoja ja lieroja maan laadun parantajina. Vasta syksyn kuluessa hirven siirtyessä tyypilliseen talviravintoon, joka koostuu puisevista oksanpätkista ja puiden kuoresta, se alkaa tavallaan säästää vettä, ja ulosteet muodostuvat kuivahkoiksi papanoiksi. jos lehdet ja nurmikon leikkaussilppu kerätään nurmikolta pois, madot nälkiintyvät ja katoavat, maa köyhtyy ja tiivistyy ja nurmikko sammaloituu. Kolon kellarimaisissa oloissa bakteerit ja sienet pehmittävät ne kastikalle ravinnoksi kelpaavaan muotoon. Entäpä keväällä, milloin aloitan ruuan tarjoamisen? kastemadot hoitavat nurmikkoa Omakotitalomme sammaloituneelle nurmikolle on viime vuosina enenevästi alkanut ilmaantua tiukasti pakkautuneita neulas- ja lehtikimppuja. Käytäviä kaivaessaan ne pitävät maan ilmavana, syödessään kasviainesta nopeuttavat ravinteiden kiertoa, ulostaessaan lannoittavat nurmikon. Pesäkopin katon on oltava ehdottoman vedenpitävä, ja kopin voi vuorata ulkoapäin styroksilla. Nämä seikat puoltavat sitä lajinmääritystä, että kyseessä on hirven kesäravintokauden uloste. Ovatko ne kenties kastematojen työtä ja mahdollisesti käytävien ilmastointia varten? Maaperästä törröttävät lehti- ja neulaskimput ovat kastematojen keräämiä, mutta eivät kotikolon tuuletuksen turvaamiseksi vaan asukkaan ravinnoksi. jos siili käy pesäkoppiin horrostamaan, voi kopin oviaukkoon laittaa jo syksyllä jonkin kevyen esteen, vaikkapa pari ohutta tikkua pystyyn. Se on riittävän suojainen paikka
Osallistumisohjeet ja säännöt: www.suomenluonto.fi/Luomus2012 YhteistYössÄ: pääpalkintona Nikon d800 -kamera ja objektiivi!. 2. haisuke-meluke-häirike-saastuke-TuRhake-haitake-vaivake-oudoke-kummake Kilpailuohjeet 1. Tulokset julkistetaan joulukuun lehdessä. Sillä on myös haitallisia ympäristövaikutuksia. KIL PAIL u PÄ ÄT T y y 30.9.! Luomus on Suomen Luonnon järjestämä kaikille avoin luontokuvakilpailu. Osallistujien kesken arvotaan Fjällrävenin Stubben-reppu (arvo noin 200 ). OsaLListu Lähettämällä kortti tai kirje: Suomen luonto/ turhake kotkankatu 9, 00510 helsinki V UO dEN T UR sähköpostilla: turhake@sll.fi netissä: www.suomenluonto.fi/turhake Kilpailuaikaa on 31.10.2012 asti. Suomen luonnon toimitus valitsee vuoden turhakkeen ehdokkaiden joukosta. 201 2 HAK E aikaiSEMMaT vUOdEN TURhakkEET: 2011 Flush&Go -vessapaperihylsy 2010 turkis 2009 ilotulite 2008 pantiton pullo 2007 mönkijä 2006 tuplapuhelinluettelot 2005 kaupunkimaasturi 2004 juotava jogurtti -minipakkaukset 2003 hampurilaisaterian kylkiäinen 2002 ulkomainen pullovesi 2001 vaipankätkijä 2000 lehtipuhallin mik ä ä rs sinua y tt ä ä, hu V i V ih t ta a , a ä l l st u t t aa i st y ta i t tä , ä tur h au t ta a? MariKa eerOLa iLari tuuPaNeN: KuPLat, 2010. Luomus 2012 "Mie vaan kuljen ja kuvvaan." Luomus-voittaja 2010 ilari tuupanen kertoo kuvausharrastuksestaan. ilari Tuupanen LUONTOKUVAKILPAILU SIN uS TA Ko Su o MeN PA R A S V e SIL u o NNoN K u VA A JA . 4. Turhakkeeksi ei voi ehdottaa henkilöä, yritystä eikä aikaisempia Vuoden turhakkeita. Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä, käsittämätöntä tai häiritsevää. Perusteluja ja valokuvia otetaan mielellään vastaan! 3. 4000 ). Kilpailuaikaa on 31.10.2012 asti. Nyt luovuus liikkeelle! Pääpalkinto on Nikon d800 -järjestelmäkamera ja Nikkor aF-S 24120 mm f/4g ed Vr -objektiivi (arvo n. Lisäksi jaetaan neljä top Shotin 200 euron lahjakorttia ja kymmenen docendon luontokuvausopasta. Äänestää voi kortilla, kirjeellä, sähköpostilla tai nettisivuillamme. Kilpailun teemana on vesi ja vesiluonto kaikkine otuksineen ja ilmiöineen: joet, järvet, meri, suot, ihminen ja vesi..
9. Noin 30 prosenttia. 5. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Kuinka paljon rakennusten lämmitys aiheuttaa maamme kasvihuonepäästöistä. Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... c) Kuusamossa. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Lahjan saaja: nimi: .................................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ........................................................................................... Mitä kaloja on kuvissa? SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2012. Määräaikaistilaus 12 kk (73 ) Määräaikaistilaus 6 kk (40 ) kestotilaus 12 kk (64,50 ) (kestotilaus olen SLL:n jäsen64,50 ). 6. 2. 4. Oulun. 10. a) jopa 90 prosenttia. 1. Missä kunnassa sijaitsee Pomokaira, josta löydettiin heinäkuussa harvinainen kairanokiperhonen. Irtonumero 8,5 euroa. nimi: ................................................................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): ....................................................................................... Myynti rautakirjan lehtipisteissä. pähkinöitä KriStiNa aL-ZaLiMi / cartiNa TiLaUSaSiaT iNTERNETiSSä: www.SUOMENLUONTO.fi voit maksaa tilauksesi e-laskulla tee sopimus verkkopankissasi! 1. YkkösBonuksen norppa-kortin numero ........................................................................ juSSi MurtOSaari ja MarKKu VarjO / KuVaLiiteri 4. Liettuassa. 7. 8. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Kuinka paljon se on EU:n kaikista jouhisorsista. Sienisääsken toukka. 2. Montako neidonkorentolajia Suomessa elää. osoite: ............................................................................................................................... YkkösBonuksen norppa-kortin numero ......................................................................... Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAuSLäheTYS SUOMEN LUONNON LahJaTiLaUS Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2012. Lahjatilaus on määräaikainen. A B Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Lahjan antaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... 7. a) Kainuussa b ) Pohjois-Karjalassa c) Kuusamossa 10. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ................................................................................................................................... Lähettäjä Allekirjoitus: ....................................................................................................................... Missä maassa ovat Kuurin kynnään hiekkadyynit. Mitä ovat putkinen, kääminen ja nukkanen. Kaksi: neidonkorento ja immenkorento. 3. Jos sieni on täynnä reikiä, mikä on todennäköisesti ollut asialla. Minkä kaupungin vedenottohanke uhkaa Viinivaaran kosteikkoja. Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Tilaajapalvelu kotkankatu 9, 00510 helsinki, p. 9. Missä Närängänvaara sijaitsee. osoite: ............................................................................................................................... 57 , määräaikainen Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Lähettäkää Teen osoitteenmuutoksen.alkaen ___/___Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni 2012. Suomessa on noin 10 000 paria jouhisorsia. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... nimi: .................................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Tunnus 5009174 00003 VASTAuSLäheTYS 17/2012 Suomen luonto 81. 5. Sodankylässä. 8. Limasieniä. 6. ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. a) jopa 90 prosenttia b) yli puolet c) noin 10 prosenttia 3. A) siika, B) muikku. (09) 2280 8210 (kello 915) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. osoite: ...............................................................................................................................
Sen tähtäimessä on sorsa, mutta joskus se erehtyy ihmiseen. 7/2012 82 Suomen luonto 12/2012 jaNa buLaNtOVá. Jokaisessa näppylässä on kuoleva imumadon toukka, joka on luullut ihmistä sorsaksi. Se huomaa myös olevansa tyttö. Niistä vapautuu sorsan limakalvojen läpi veteen uuden sukupolven poikasia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa lintujen tunnistus. Trichobilharzia-imumadon toukka on juuri pölähtänyt vapauteen vesikotilosta. äiti tutkii tuntomerkkejä ja miettii, voisiko yksi linnuista olla telkkä. Löydettyään sopivan suonenpoukaman molemmat kietoutuvat sinne loppuiäkseen halimaan. Toukan päässä takoo vain yksi ajatus: "Sorsa. Linnun imumato ei pääse ihmiseen, vaan uupuu matkallaan ihon läpi. Millin pituiset, läpikuultavat eliöt tutkailevat lintuja alta päin. htäkkiä pinnassa ui tumma hahmo, ja veteen leijuu ihanaa ihon makua. Minun on löydettävä jostain sorsa." Tehtävä ei ole helppo, kun omistaa vain muutaman aivosolun, eikä kukaan ole kertonut, miltä sorsa näyttää. Niiden aiheuttama bilhartsioosi surmaa vuosittain miljoonia ihmisiä. "Hei, tuolla ui sorsia!" huomaavat lapset. Sorsan sisällä toukka kasvaa vähitellen parisenttiseksi, aikuiseksi madoksi. Perheen tietämättä sama pohdinta on käynnissä myös pinnan alla. Järvisyyhyn vaaraton ja pian paraneva kutina muistuttaa, kuinka hyvä pohjolan viileydessä on elää. JOUNi iSSakaiNEN sarjassa tarkastellaan luonnon ilmiöitä mikrotasolla. Kalanpyrstön näköisellä hännällään se pyristelee kaislojen lomassa ja maistelee vettä. Kuumissa maissa vapautuu vesikotiloista skistosoma-matoja, jotka eivät etsi sorsaa vaan ihmistä. Aikanaan se tutustuu sorsan verisuonissa mukavaan poikamatoon. Vuosien kuluessa tyttömato munii miljoonia munia. Miltä mahtaa näyttää kotilo, ja voisiko sellaiseen muuttaa asumaan?" oskus ihmiset saavat uinnin jälkeen ihoonsa kutiavia paukamia, joita sanotaan järvisyyhyksi. n y j Järvisyyhyn aiheuttaja, Trichobilharzia-imumadon toukka. Toukka pinkoo linnun vatsahöyhenten sekaan, syövyttää sen ihoon pienen reiän ja kömpii sisään. Ihmeissään toukka tihrustaa pistesilmillään leijuvaa, vedenalaista maailmaa. Osa 7/10 Pienestä kiinni R kaislikossa kutisee etkellä perhe kiikaroi järvelle. Uusia toukkia vaivaa vain yksi ajatus: "Kotilo. "Pim", sanovat toukan aivosolut, ja yhtäkkiä se vain tietää
Akseli Gallen-Kallelan luontotaide. lokakuuta syysmuuTTo on nuoRen kuRjen ensimaTka jari PeLTomäKi / LeuKu Luomutuotannon kiistattomat hyödyt Kesyttävätkö kuvauskojut karhumme. 8/2012 ilmestyy 12
Hirrestä, joka on saanut kasvaa rauhassa aikuiseksi keskellä kauneinta luontoa, hengittäen runkoonsa maailman puhtainta ilmaa. Palautusviikko 201241 767095-1207 m ko i E i.fi k jäl irs stö uttih ri pä m m am y isi M ot ssa k e aa te itt soit M o ar itt illa Kestää elämän Mammuttikoti rakennetaan vahvasta kotimaisesta hirrestä. Pitkäikäisyys ja hirren terveelliset ominaisuudet, kuten hengittävyys ja erinomainen kosteus- ja lämmöntasaus, tekevät hirsikodista täydellisen vaihtoehdon Sinulle, joka arvostat ekologisuutta valinnoissasi. Valitse Mammuttikoti. Se on tottunut Pohjolan navakoihin tuuliin ja piiskaaviin tuiskuihin. Se kestää elämän. Mammuttihirsi.fi. Se on sitkeä, kuten me suomalaisetkin. Ekologinen Mammuttikoti Mammuttikodin suojissa asuu sukupolvi toisensa jälkeen, sillä hirsi on pitkäikäisyydessään materiaali vailla vertaa