hatunvaaran hanhet. kasvit valmistautuvat talveen. rokuan geopark. SUOMEN LUONTO 7 | 2013 lähikuvakilpailun tulokset. 68 y äs a ll ell e tk or re ovu mi am palkittu laatulehti kasvit valmistautuvat talveen meriajokasniityt – Itämeren rikkainta pohjaa valeri-karhun tarina 7 Irtonumero 8,50 € 13.9.2013 Katse lähelle Tämä hämähäkkikuva oli yksi lähikuvakisamme yli 1300 osallistujasta.. kasteliero. meriajokas. ekoasuminen. k 9 än – 6 sm s. pellinki. valeri-karhun tarina
”Vaaleat raidat ja juonet edustavat graniittista sulaa, joka on vuorenpoimutuksen myöhäisessä vaiheessa tunkeutunut harmaaseen, raidalliseen gneissiin”, kertoo geologi Jukka Kousa Geologian tutkimuskeskuksesta. Merimaisemasta voi siis nauttia ikivanhan vuoren jäänteillä, jääkauden mukavaksi tasoittamalla pinnalla.. Viimeisin jäätiköityminen 120?000–10?000 vuotta sitten on lopuksi hionut pinnan silokallioksi. Kalliosta on hänen mukaansa kulunut useita kilometrejä noin 1800 miljoonan vuoden aikana. alkusyksy Kiveen kirjoitettu kuva timo nieminen Teksti jorma laurila Kökarilaisessa rantakalliossa näkyy geologista historiankirjoitusta 1900–1800 miljoonan vuoden takaa
Myös aihevalikoima oli monipuolinen. 16 Pieni suuri luonto Kesäkuvakisamme teemana oli lähikuva. 40 Hatunvaaralla tähyillään taivaalle annakaisa vänttinen markus sirkka Pohjois-Karjalan silmätysten pienten Hatunvaaralla supikoiranpentujen näkee syys– kanssa. Valovoima ja herkkyys rajoittavat kuvaamista yhä vähemmän, eikä filminkulutus ole enää jarruna. Siihen osallistuttiinkin ahkerasti, yli 1300 kuvalla. lokakuussa satojatuhansia 28 Valeri muuttavia hanhia. Kilpailumme perusteella rohkenen väittää, että naiskuvaajien näkemys luonnosta on vahvasti omaleimainen ja eroaa miehisen luontokuvauksen valtavirrasta. Voitte testata omat vaikutelmanne, sillä tässä lehdessä julkaistujen kuvien ohella kilpailun kaikki kuvat ovat nähtävissä netissä: www.suomenluonto.fi/kesakisa. Erityisesti hyönteis- ja hämähäkkikuvia oli paljon. Digitekniikka on huomattavasti helpottanut luontokuvausta. Filmikaudella kuvaajan suurimpia pelkoja oli, että filmi loppuu juuri ratkaisevalla hetkellä. 26 Ensi kertaa ulkona Lassi Kujala sattui 32 Viimeisenä leimuavat värit Kasvien syysvärit ovat viimeinen leimahdus ennen pakkasia. Nyt kuvia voi napsia mielin määrin. Kamerat taipuvat hyvinkin moneen tehtävään ja oman näkemyksen toteuttaminen onnistuu aiempaa paremmin. Niitä voi tunnistaa sitten rauhassa kotona. Naiset veivät kärkisijat. Tarpeen tullen on helppo pyytää kommentteja muilta luontoharrastajilta vaikkapa netin tai sosiaalisen median kautta. Naisilla luontokuvaus sujuu näköjään näppärästi osana arkea ja perhe-elämää. Nyt pokkareilla ja kännyköillä voi näppärästi kuvata kasveja, perhosia, lintuja ja ties mitä. Pääkirjoitus Naisia ja hyönteisiä Kesäkisamme kannusti lukijoitamme tarkkailemaan luontoa lähikuvauksen keinoin. jorma.laurila@suomenluonto.fi Sisällys Jorma Laurila päätoimittaja 7/2013 14 Kasteliero on paikkauskollinen Liero ei hevin jätä kotikäytäväänsä. Kilpailu tarjosi myös yllätyksen. Kuhmolaisen Valeri-karhun elämää on seurattu yli 20 vuotta. 28 11/2012 44Suomen Suomenluonto luonto 17/2013 vakiot 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 43 Kolumni 57 Vahtikoira. Kilpailun osallistujista selvästi yli puolet oli naisia. Naiset nappasivat nettiäänestyksessä kolmoisvoiton, ja myös toimituksen raadin suosikiksi valikoitui naiskuvaajan otos. Naiset rynnistivät nyt toden teolla luontokuvauksen kartalle. Ja silloin tällöin niin kävikin. Digikuvaus on tuonut myös luontoharrastuksen uudelle tasolle. Molemmat voittajakuvat otettiin kesämökillä muun puuhailun ohessa
Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL13_07/2013 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Kuva osallistui kesäkisaamme, jonka tulokset sivuilla 16–24. Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280?8201, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 32 50 44 Sukellus elämän niitylle Meriajokasniityt ovat Itämerellä monen eliön koti. no. Valerikarhu on tuttu monista luontokuvista. 48 Koira, mies ja Pellinki Tarina kesän vaihtumisesta syksyksi pienessä Suomenlahden saaressa. CC-000026/FI kannessa Hyppyhämähäkin kuvasi Miikka Haimila. 58 Jääkauden maisemissa 44 Meriajokas kasvaa niittyinä, joiden ikä on Itämerellä usein yli tuhat vuotta. Nyt se on kadonnut. 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Saaristolaiselämää 17/2013 Suomen luonto 5. www.climatecalc.eu Cert. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280?8217, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280?8214, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280?8205, 044?333?5036 Johanna Mehtola, (09) 2280?8274, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 050?523?9631 Mirva Uotila (harjoittelija), 046?600?6317 Tiesitkö, että punastuminen on kasvin suojautumiskeino stressaavaa talven tuloa vastaan. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. Suomen hannu huovila / vastavalo Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 7/2013 72. Vihdin ekokylässä yhdistyvät luonnon säästäminen ja vanhan ajan yhteisöllisyys. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 50 Luonnonmukaisia taloja Kävimme kylässä ekotalossa ja tapasimme ekoarkkitehtien ykkösen Bruno Eratin. vesa-matti väärä pekka hänninen Suomen ensimmäinen Unescon geopuisto Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa opastaa jääkauden jäljille
Tuotanto lähenee tuolloin yhtä terawattituntia vuodessa ja prosenttia sähköstä. Tuulivoiman teho kasvaa vuonna 2013 noin 120 megawatilla. Ruotsissa tuulivoimaa rakennetaan lisää tänä vuonna peräti 849 megawattia. antti halkka. Siitä lähes sata valmistuu nyt syksyllä. Ruotsissa vastaava luku on seitsemän prosenttia sähköstä (10 terawattituntia). Toimittanut antti halkka Luonto ja ympäristö nyt Suomella on tämän vuoden lopussa koossa noin kuuudennes vuoden 2020 tuulivoimatavoitteesta, Tuulivoimalla ennätysvuosi Uusiutuva energia on edennyt Suomessa hitaasti. Suomessa vuonna 2012 yhä 75 prosenttia kaukolämmöstä oli fossiilista, turve mukaan luettuna. Näin uusiutuviin siirtymistä hidastettiin. T sami kiuru / vastavalo änä syksynä Suomessa eletään tuulivoimarakentamisen ennätyshetkiä. Tanskassa on suunnilleen saman verran tuulivoimaa kuin Ruotsissa. Anni Mikkonen kuitenkin uskoo, että meillä päästään tuulivoimassa vuoden 2020 uusiutuvan energian tavoitteeseen. Pysyvä siirtyminen turpeesta puuhun näytti olevan näköpiirissä, kun turpeen veroa korotettiin. Maamme tuulivoimateho on vuoden 2013 lopussa yhteensä yli 400 megawattia. Tänä vuonna valmistui 400 megawatin merituulipuisto ja aurinkovoimaakin on jo 480 megawattia. Puun energiatuki kuitenkin sidottiin yllättäen turpeen hintaan. Tehoa on 2013 lopulla 4600 6 Suomen luonto 17/2013 megawattia. Loput lämmöstä syntyy enimmäkseen biopolttoaineilla, osin myös jätteillä. Näin kävikin kaukolämmössä viime talvena, kun turpeesta oli pulaa. Yli kymmenen prosenttia sähköstä tulisi silloin tuulesta. ”Tärkeätä olisi nyt linjata, mitä Suomessa tapahtuu vuoden 2020 jälkeen.” Energiapuussa Ruotsi on ollut pitkään meitä edellä. Länsinaapurimme on lähes luopunut fossiilisista polttoaineista kaukolämmössä. ”Parasta rakentamisaikaa on kesä ja syksy”, Suomen tuulivoimayhdistyksen toiminnanjohtaja Anni Mikkonen selittää. Nopeimmin fossiilisista päästäisiin eroon korvaamalla turvetta puulla. Niitä on enää noin 15 prosenttia polttoaineista. Suomi onkin jäänyt tuulivoimassa viime vuosina hätkähdyttävästi muita Pohjoismaita jälkeen. ”Arvioimme, että vuonna 2019 Suomen tuotanto nousee vaadittuun kuuteen terawattituntiin.” Ruotsissa saavutetaan sikäläisen tuulivoimayhdistyksen mukaan vuonna 2017 jo 16 terawattitunnin vuosituotanto
Vähitellen potutus helpottaa ja lopulta katoaa. Keskustelut virisivät tytärtä kiinnostavista aiheista. 17/2013 Suomen luonto 7. Sellaisista en ollut aiemmin kuullutkaan. Kiikarissa väinö mehtola jouni tikkanen johanna mehtola Kiitos, kiitos, kiitos! Minulla oli ilo haastatella laulaja Johanna Kurkelaa tähän numeroon hänen kiinnostuksestaan kiviin (ks. Minä ehdin jo ajatella liukkaita kiviä, sikin sokin olevia puun runkoja, kasvoille lyöviä oksia ja kaikkia vaaran paikkoja. Tytär jutteli niitä näitä ja kommentoi tien varren kasveja, kiipeili kiville ja hyppäsi alas, lauloi ja käveli takaperin. Kiitollisuuskävely on helppo toteuttaa: jos potuttaa, lähde pihalle tai vaikka metsään, kävele ja kiitä mielessäsi – tai ääneen – kaikista asioista, jotka ovat elämässäsi hyvin. ”Hölkkää säkin välillä!” Otin pari hölkkäaskelta ja palasin kävelyyn, kiitollisuuskävelyyn. Mutta jos vaikeakulkuiseen liittää sanat tiheä ja jännä, siinä on jo valmiiksi aineksia seikkailuun. Oloni keveni entisestään. ”Kiitollisuuskävely keventää oloa.” johanna mehtola Hiljainen hiekkatie kutsuu kiitollisuuskävelylle. ”Voisitsä viedä mut joskus vaikeakulkuiseen metsään?” ”No, millainen se sellainen metsä olisi?” ”Tiheä ja jännä.” Niinpä tietysti. Tytär viiletti jo kaukana. Kurkelalle parhaiten toimii kävely kuusimetsässä. Suurimmat Suomeen tilatut voimalat ovat teholtaan 4,5 megawattia, kun Tauvon 1997 valmistuneiden myllyjen teho on 0,6 megawattia. Kyse on näkökulmasta. Minua hymyilytti jo valmiiksi. Tuulivoimala Siikajoen Tauvossa. Tapaamisen yhteydessä paljastui myös, että Kurkela harrastaa kiitollisuuskävelyjä. 64). Päätin kokeilla kiitollisuuskävelyä. Jäljelle jää hyvä ja keventynyt olo – ja hyvä mieli. Poikkesimme metsään etsimään sieniä, mutta muuten kävelimme hiljaista hiekkatietä. s. Lähtiessä minua ei erityisemmin potuttanut, ja kun mukaan lähti vielä 10-vuotias tyttäreni, olin jo lähtiessä aika hyvällä tuulella
Kehitys aikuiseksi kestää reilun kuukauden. Koiras voi käydä ruokailemassa myös apilapelloilla, mutta se pyrkii palaamaan hietikkomaille. antti halkka antti koli Helsinkiläinen joutsenperhe. Vuosaarelainen lintumies Kimmo Heiskanen varmistaa pesinnän tapahtuneen juuri Porvarinlahdella. Liiton valtuuston puheenjohtajaksi valittiin Vesa Luhta Inarista. Vaaleakeltaperhonen suosii hiekkapohjaisia joutomaita, joilla kasvaa sen toukan ravintokasveja hiirenvirnaa, apilaa ja voikukkaa. Laji lepäilee paljaalla maalla siivet pystyyn nostettuina. tuomo komulainen 40 miljoonaa kiloa puolukkaa poimitaan suomessa tänä vuonna. Laulujoutsen pesi Helsingissä antti koli 8 Suomen luonto 17/2013 KULUNEEN KESÄN merkittävimpiä perhoshavaintoja on harvinaisen vaaleakeltaperhosen (Colias hyale) vaellus maahamme. Varsinkin koi- ras on vikkelä lentäjä, joka jättää kuvaajat ja kerääjät helposti taakseen. Esimerkiksi turpeenkaivun ja muiden fossiilisten polttoaineiden verohelpotukset ja muut tuet tulisi poistaa”, hän vaati. Vaaleakeltaperhonen voi olla vuosia lähes kateissa, mutta oikealla pellolla oikeaan aikaan lajia voi lennellä kymmenittäin. Nyt poikasia on kolme. Risto Sulkava jatkaa Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana LUONNONSUOJELULIITON kolmen vuoden välein pidettävä liittokokous valitsi liiton puheenjohtajaksi edelleen Risto Sulkavan. Vaaleakeltaperhosen kanssa samoilla elinalueilla voi erittäin hyvällä onnella nähdä ruosteenkellertävän etelänkeltaperhosen (Colias crocea), jonka lähimmät alueet ovat Etelä- ja Keski-Euroopassa. Vaaleakeltaperhosen ei toistaiseksi tiedetä elävän Suomessa vakituisesti. Vaaleakeltaperhonen on helppo tunnistaa oransseista täplistä takasiivissä sekä etusiipien yläpinnan reunojen tummista alueista. Kaakkoisja Etelä-Suomi ovat tavallisesti otollisinta aluetta perhosen havaitsemiseen. seppo alatalo / vastavalo LAULUJOUTSENperhe ui elokuussa Itä-Helsingin Porvarinlahden ruovikkoon ruokailemaan. Laulujoutsen on uusi pesimälaji Helsingin linnustossa. Jo pari vuotta sitten lahdella oli viettänyt kesiään yksinäinen koiras. Elokuun puolivälissä poikaset olivat jo sangen isoja. Lähes kaikki Helsingin joutsenet ovat kyhmyjoutsenia. Kokous teki julkilausuman, jossa kritisoidaan erämaajärvien rantojen kiihtyvää rakentamista. Alkukesällä Suomeen saapuneiden jälkeläiset lensivät heinäkuun lopulta elokuulle, kolmas polvi on liikkeellä nyt syyskuussa. Sulkava esitti keinoja valtiontalouden säästöihin. Toisin kuin lanttuperhosella, vaaleakeltaperhosella siipien alapinnat ovat keltaiset ja täplikkäät. Vaaleakeltaperhonen voi tehdä kaksikin kotimaista sukupolvea. Viime vuonna se onnistui houkuttelemaan puolison reviirilleen, mutta pesintä epäonnistui. Koiras on selvästi pienempi ja tummempi kuin naaras. Emot olivat tarkkaavaisia ja pitivät silmällä kuvaajaa. sato on nyt melko hyvä. Sen lähimmät esiintymisalueet ovat Baltiassa ja Ruotsin Öölannissa. Siitä yli 70 prosenttia on kotipoimintaa. jussi murtosaari Luonto ja ympäristö nyt poimintoja Vaaleakeltaperhosen voi nähdä vielä syyskuussa. ”On järjetöntä maksaa valtavia summia luonnolle haitallisia tukia. Vaaleakeltaperhonen vaelsi Suomeen. Viime vuonna Suomeen vaeltanut isonokkosperhonen talvehti onnistuneesti, ja siitä on tänä vuonna tehty tuhansia havaintoja
Majakankin on kelvattava levähdyspaikaksi kuten tässä elokuisessa kuvassa Utöstä. Pohjois-Karjalan toistakymmentä yli sadan yksilön paikkakohtaista päiväsummaa heinä–elokuun vaihteessa paljastaa, että suuri osa Suomen yli pääasiassa länttä ja lounasta kohti valuvasta tikkavirrasta oli peräisin Venäjän taigalta. Käpytikkoja pesii Suomessa 300?000–700?000 paria. Pesimäkanta kasvoi yli kaksinkertaiseksi keväästä 2010 kevääseen 2013, ei vähiten siksi, että linnut selvisivät viime talvesta poikkeavan hyvin kuusen erinomaisen käpysadon turvin. Kerran tai pari vuosikymmenessä männyn ja varsinkin kuusen käpysato kuitenkin romahtaa niin pieneksi, että ruokaa ei riitäkään joka tikan talvireviirillä. 17/2013 Suomen luonto jorma tenovuo PERTTI KOSKIMIES ilmiömäistä o Lapsikin tietää, että tikka on metsälintu ja kiipeilee puissa. Ne lähtivät Suomen ja Venäjän metsistä pakenemaan nälkäkuoleman uhkaa heinä–elokuussa. Kun pesinnätkin onnistuivat tänä kesänä, tulevan talven vähät kävyt eivät voi millään elättää näin monipäiseksi paisunutta tikkakansaa. Käpytikalla ei ole kesäpuoliskolla pulaa appeesta; sehän syö ja syöttää poikasilleen kaikenlaisia selkärangattomia. Moni myös selviytyy meren yli Ruotsiin ja Viroon. Loppukesällä käpytikkoja näkyi joukoittain kaupungeissa ja peltoaukeilla, suurjärvien saarissa ja kaukaisilla merenluodoilla. Vaellus vaikuttaa suurimmalta sitten legendaarisen elokuun 1962. jo rm a tenovu Käpytikka majakalla Käpytikalla on suurin vaellus 50 vuoteen. Rengaslöydöt todistavat, että ensi kevääseen mennessä onnekkaimmat palaavat vähitellen idänpuoleisiin suuntiin. Suuri osa vaeltajista menehtyy matkallaan oudoissa oloissa; toiset löytävät elinkelpoisen talvireviirin joltain maamme kolkalta. Siksi käpytikka on ylivoimaisesti runsaampi kuin lahopuiden pikkueläimistä riippuvaiset muut tikkamme. Silloin tilastoitiin esimerkiksi Espoonlahdella 28.8. Pohjanmaan rannikolla nähtiin parhaina päivinä yhdeltä paikalta 1000–8000 ohi lentävää tikkaa, etelärannikolla satoja, Pohjois-Karjalassa yli 700. Ulkosaaristossa ei puita riitä jokaiselle matkalaiselle. 13?000 vaeltavaa käpytikkaa ja Tammisaaressa edellispäivänä 10?000. Jos kanta on silloin muutaman lihavan vuoden jäljiltä tavallista suurempi, liikalintujen on lähdettävä liikkeelle. Vaelluksella käpytikkoja näkee erikoisissa paikoissa. Talvella käpytikka on sen sijaan erikoistunut männyn ja kuusen siemeniin, joita havumetsissä kyllä piisaa useimpina vuosina. 9. Ahvenanmaan Signilskärin summaksi arveltiin 26.8.1962 jopa kymmeniätuhansia. Joka tapauksessa ensi keväänä tikkoja pesii metsissämme niukemmin kuin tänä vuonna. Näin kävi nyt ja suuressa mitassa
Kaupungin vesilaitos suhtautuu varauksellisesti hankkeeseen. Ideana on antaa jäteveden laimeta isossa vesistössä. Samalla purkukohta tulisi lähemmäksi Oulujokea, josta Oulu ottaa raakavetensä. Helsingin yliopiston ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteishankkeessa on nyt selvinnyt, että karhut hakevat päivämakuupaikkansa mahdollisimman hyvistä piiloista ja kaukaa ihmisistä. Talvivaaran tuotanto on ollut tähän mennessä viitenä toimintavuonna yhteensä alle 50?000 tonnia nikkeliä. ”Lähimpänä ihmistä karhu on siten yöllä ja varhain aamulla.” Tutkimusryhmän mukaan käyttäytymisen syynä on se, että karhu tulkitsee ihmisen pedoksi, jota tulee välttää. Yhtiö pyrkii samaan vuodessa, jolloin päästöt voivat koetella Oulujärvenkin kokoisen vesistön kestokykyä. 1022 joulea 20 infografiikka vesa pynnöniemi, LÄHDE: balmaseda ym. Laitos ei näytä pystyvän vähentämään riittävästi päästöjään. ”Tyypillinen päivämakuupaikka on nuoren metsän tiheikkö”, tutkimusta vetävä Lammin biologisen aseman johtaja Janne Sundell sanoo. IlmAkuva Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa. Otimme alan erityistarkkailuun. ”Erityisen kauas ihmisestä näyttävät hakeutuvan naaraskarhut, joilla on pentuja.” Ihmisen läsnäolosta kertovista merkeistä karhut välttelevät suuria ja pieniä teitä sekä asutusta. Nyt se on päättänyt yrittää ratkaista ongelman rakentamalla jäteveden purkuputken Oulujärvelle. Su uren os an va nh oi sta me ts istä vo isi ot ta a käyt tö ön .” Kansanedustaja (ps.), entinen sahanom istaja Teuvo Hakkarain en 5.9.2013 10 Suomen luonto 17/2013 Karhu välttelee päivämakuulla ihmistä karhun päivä kuluu enimmäkseen levolla. Kuluvallakin pyyntikaudella on tavoitteena kaataa yli sata maamme noin 1600 karhusta. Talvivaara suunnittelee jätevesiputkea Oulujärvelle antti leinonen / leuku antti halkka Iloa Oulujärvellä. isoveli valvoo kari pietilä / leuku Luonto ja ympäristö nyt Karhuperhe valitsee lepopaikan kaukaa ihmisestä. Tutkimus perustui 20 satelliittilähettimellä varustetun karhun tarkkaan seurantaan keskisessä Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. antti halkka Lämpö meni meriin Meren lämpösisällön kasvu 0 = vuosien 1958–1963 keskiarvo 15 koko vesikerros ylin 700 metriä 10 ylin 300 metriä 5 0 -5 1960 1964 1968 1972 1976 1980 1984 1988 1992 1996 2000 2004 2008 Syvän meren lämpösisältö kasvaa nopeasti Ilman ja valtamerien pintaveden lämpeneminen on hidastunut viime vuosina, mutta syvällä meressä lämpö on lisääntynyt jyrkästi 2000-luvulla.. Sellainen ihminen karhulle toki onkin pyynnin takia. Oho! ”S uojelualueill a on jä re ää pu uta, jo ta mu ista me tsistä löyt yy en ää vä hä n. geophysical research letters Kainuulaisen Talvivaaran kaivoksen miljoonien kuutioiden jätevesikuorma on jo pilannut useita lähijärviä. Sen sijan karhu valitsee selvästi lähempää ihmistä kuin päivämakuupaikan. Kaivosteollisuus kasvaa nopeasti. Se lepää kesällä noin kahdeksasta viiteen eli saman ajan kuin moni ihminen on töissä. Matkaa sinne on noin 40 kilometriä. Karhuilla on tapana viettää myös keskiyön lepohetki
Pyysimme Ilmatieteen laitoksen johtajaa Mikko Alestaloa ennakoimaan kuulumisia. Arveletko että uusi raportti saa kaikki vakuuttuneiksi ilmastonmuutoksen uhasta. Mannerjäätiköiden kohtaloa tutkitaan. Merten ilmastonmuutosta puskuroiva vaikutus on myös mielenkiintoinen asia. Suomenlahdella meri ja maa nousevat samaa vauhtia, mutta Pohjanlahdella maa karkaa mereltä, Mikko Alestalo vaan ei enää sitä koulusta tuttua metriä vuosisadassa. Vastaavasti pohjoisten manneralueiden lumipeitteen häviäminen loppukeväisin on ollut tavattoman nopeaa ja yllättävää. Voisiko se tapahtua kuitenkin nopeammin. Jos merenpinta nousisi vain lämpölaajenemisen ja vuoristojäätiköiden sulamisen takia, tilanne osattaisiin arvioida kohtuullisesti, eikä useiden metrien nousu olisi ilmeistä pidemmälläkään aikavälillä. 17/2013 Suomen luonto 11. Jasmin Awad / istockphoto Mikä on tällä hetkellä ilmastonmuutoksen huolestuttavin piirre. ”Keväisen lumipeitteen häviäminen on ollut yllätys” Onko merenpinnan nousu huolestuttavaa. Mustan hiilen tarkkaan arvioitu vaikutus on varmaankin uusia asioita. antti halkka Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Vielä kuulee ilmaisuja, kuten ”mahdollinen ilmastonmuutos” tai ”väitetty ilmastonmuutos”, joten tiettyä asennetta edelleen on. Antonin Halas / ilmatieteen laitos Mitä odotat tässä kuussa julkaistavalta uudelta hallitusten välisen ilmastopaneelin arviointiraportilta, Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo. Molemmilla on kerrannaisvaikutuksia ilmastoon ja ehkä jopa alueen säätiloihin. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Mannerjäätiköiden kohtalo lämpenevässä ilmastossa ei ehkä vieläkään ratkea lopullisesti, mutta siitä odotan uusimpia tietoja. Mielestäni hallinto ja elinkeinoelämä ovat ymmärtäneet ilmastonmuutokseen liittyvät, ennen kaikkea globaalit uhat. suora linja jorma luhta / leuku Railo Lyngenin jäätiköllä Norjassa syyskuussa 2011. Arktisen meren loppukesäisen jääpeitteen häviäminen yllättävän nopeasti on huolestuttava signaali. Tarvitsemme vieläkin enemmän yhteistyötä tutkimusmaailman ja median kesken, jotta oikeaa tietoa saadaan suurelle yleisölle. Ilmastokeskustelu kiihtyy, kun ilmastopaneeli IPCC:n uusi raportti julkaistaan tässä kuussa. Niistä riittäisi jäätä nostamaan meriä useilla metreillä, mutta millä aikataululla. Sellainen merenpinnan nousu nykyoloissa vienee enemmän aikaa kuin yksi tai kaksi vuosisataa. Ilmastonmuutoksen perustiedot ovat olleet tunnetut jo pitkän aikaa, joten mitään uusia isoja yllätyksiä ei liene tulossa. Maailma oli useita asteita lämpimämpi ja merivesi ilmeisesti jopa 10 metriä korkeammalla. Tiedämme, että kaksi kolme miljoonaa vuotta sitten hiilidioksidipitoisuus oli viimeksi tasoilla, jonne nyt olemme juuri tulossa. Jatkossa meri voittaa, mikä rantarakentamisessa pitää ottaa huomioon. Vannoutuneet skeptikot eivät koskaan tule muuttamaan mieltään. Toistaiseksi maa nousee Suomessa jääkauden jäljiltä, joten olemme paremmassa turvassa kuin monet muut alueet. Odottaisin uusia tarkempia tietoja aerosolien viilentävästä vaikutuksesta, johon on liittynyt suurimmat epävarmuudet toistaiseksi. Miten merenpinnan nousu voi vaikuttaa Suomessa
Toimittanut jorma laurila maailmalta Kuin toisella planeetalla: Kuolleenmeren rannan suolamuodostelmat ovat komeimmillaan Jordanian puoleisella rannikolla auringon laskiessa. KaiKuollutmeri on Punaisenmeren suolaisempi serkku. Se on myös ainoa joki, josta Kuolleesemään sen kuivumista. taa siellä vierasta leväkasvua ja kipsin sakkaantumista. Kuolleeseenmereen vettä putkella. israel Kuollutmeri jordania vettä maatalouden kasteluun ja juoAkabanlahti mavedeksi, ja jäljelle jäänyt erittäin suolainen Jordanjoki on Lähi-idän merkittävin makean vesiliuos laskettaisiin Kuolleeseenmereen ehkäiveden lähde. Alueen valtiot Israel, JorLuonnonsuojelijat puolestaan korostavat, että dania ja Syyria sekä palestiinalaishallinto käyttävesiputki ei poistaisi ongelmien perimmäistä syytä, Jordan- vät yli 90 prosenttia Jordanjoen vedestä, minkä vuoksi Kuoljoen veden liikakäyttöä. Siksi KuolleesKuolleenmeren vesien sekoittuessa. on osa suurta hautavajoamaa, joka on syntynyt noin 30 milna ine nm Kuvat juho Rahkonen eri 12 Suomen luonto 17/2013. vuodot voisivat pilata maanalaisia pohjavesivarantoja matKuollutmeri on monella tavalla maapallon erikoisimpia kan varrella. Järven suolapitoisuus on jopa 30 prosenttia, kymHuolta herättää myös se, mitä tapahtuu Punaisenmeren ja menkertainen valtamerien veteen verrattuna. Lisäksi se järkyttäisi luonnon tasa- leenmeren pinta laskee jopa metrin vuodessa. Israelin geologisen tutki- sameressä ei ole juuri elämää, lukuun ottamatta joitakin bakmuslaitoksen kokeet viittaavat siihen, että Kuolleenmeren ve- teerilajeja. seenmereen tulee vettä. Ilmastonmuupainoa: Punaisenmeren koralliriutat saattaisivat häiriintyä toksen lisäämä kuumuus kiihdyttää laskujoettoman KuolleenAkabanlahden virtausten muuttuessa, ja putken mahdolliset meren veden haihtumista. paikkoja. Lähi-itä K Pu annattajien mukaan vesiputkella Luonnonsuojelujärjestöt kuten Friends of the ratkaistaisiin samalla kertaa kaksi Earth Middle East ehdottavat ratkaisuksi Jordansyyria Libanon joen luonnollisen virtaaman palauttamista vaihongelmaa: Punaisenmeren vedestä tehtäisiin haihduttamalla makeaa toehtona merivesiputkelle. Järvi ken kaikkiaan luonnon myllerrys olisi valtavaa. Lisäksi järvi on maapallon maanpinnan syvin kohden kemiallisen koostumuksen muuttuminen saattaisi aiheut- ta: sen rantaviiva on noin 410 metriä merenpinnan alapuolella. n Lähi-idän pahenevan vesipulan ja Kuolleenmeren pinnan jatkuvan alenemisen ehkäisyyn on suunniteltu yhteistä keinoa
Kuolleenmeren pinta laskee jopa metrin vuodessa. Lähestyessäni Kuolluttamerta näin suuria hedelmäviljelmiä ja vehreyttä, jollaista ei olisi osannut odottaa hiekka-aavikon hallitsemassa Jordaniassa. Yleensä kun lähtee meren rannasta sisämaahan, maasto nousee, mutta täällä tie menee koko ajan alaspäin. Rannan suolamuodostelmat tuovat mieleen tippukiviluolan. Siellä näkee selvästi, kuinka järven vesi on laskenut jättäen rannoille jäätä muistuttavia suolakerrostumia. Matkustin tammikuussa Kuolleellemerelle Jordanian eteläosasta Punaisenmeren rannalta suunnitellun vesiputken reittiä sivuten. joonaa vuotta sitten Afrikan ja Arabian mannerlaattojen törmätessä Euraasian laattaan. Tämä kaikki vehreys on Jordanjoesta otettavan kasteluveden ansiota. Juho Rahkonen 17/2013 Suomen luonto 13. Jordanian puoleinen Kuolleenmeren rannikko on jylhää ja kallioista. Jordanian väestö kasvaa nopeasti ja niin myös rutikuivan maan kasteluveden tarve. Maan vesitilanne on YK:n mukaan maailman heikoimpia. Kuva on Kuolleenmeren lähistöltä. Vesiputki pelastaisi Kuolleenmeren kuivumiselta, mutta jos alueen ainutlaatuista ekosysteemiä muutettaisiin sekoittamalla siihen merivettä, herää suuri kysymys: olisiko Kuollutmeri enää sama paikka kuin ennen
Kuukauden laji: kasteliero Kasteliero on paikkauskollinen Syksyllä kasteliero lähtee kotikäytävästään vain äärimmäisen uhan kuten rankkojen sateiden aiheuttaman tulvan tieltä. Peltolierot taas ovat flegmaattisia; ne luulevat, että peli on jo menetetty.” 11/2011 14 Suomen luonto 17/2013 Kastelierot elävät samassa paikassa koko ikänsä, joka saattaa olla jopa kymmenen vuotta. Kastelieron tunnistaa isosta koosta. Lima suojaa luikertelijaa myös sairauksilta, sillä siinä on antibioottisia aineita.. Kasteliero on kauttaaltaan ohuen limakerroksen peitossa. Liero tulee sukukypsäksi noin kolmen vuoden iässä, ja näillä yksilöillä on tästä merkkinä niin sanottu satula eli rengas ruumiin keskiosassa. ”Kasteliero elää aina Äkäslompolon perunamaita myöten, tosin se harvinaistuu pohjoiseen mentäessä”, sanoo kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälä Helsingin yliopistosta. Liero hengittää ihonsa kautta ja ihon tulee olla kostea, jotta se voi ottaa vastaan happimolekyylejä. teksti johanna mehtola / kuva seppo parkkinen K asteliero eli kastemato on yksi yleisimmistä lieroistamme peltolieron ohella. Kasteliero ei syö maata, toisin kuin esimerkiksi peltoliero. Parittelukumppani löytyy yleensä naapurikäytävistä, joten riiuureissuillekaan ei tarvitse uskaltautua kovin kauas”, Setälä kertoo. ”Hyvän tuntomerkin näkee myös, jos sitä kopauttaa takapäästä; häntä muuttuu littanaksi, kuin majavan hännäksi”, Setälä vinkkaa. Kastelieron erottaa esimerkiksi peltolierosta myös käyttäytymistä seuraamalla. Luonnon oloissa maaperä on yleensä tiukkaa ja kovaa, joten käytävän teko saattaa kestää yli vuoden. Huhti–toukokuussa se heräilee ja aistii kevään tulon todennäköisesti käytävän kostumisesta. Puolet lierosta on tummanpunaista, miltei sinisen mustaa. Käytävä ulottuu routarajan alapuolelle ja sen päässä olevaan kammioon kasteliero menee kiemuralle talven tullessa. Maassamme luikertelee 15 lierolajia, joista suurin osa on harvinaisia. ”Jos kastelieron nappaa käteensä, se pyrkii raivoisasti pakoon. Lieron koti on metrin, kahdenkin metrin pystysuora käytävä. Sen liero tekee terävällä kärsäosallaan, joka näyttää poralta. Hapan kallioperämme estää lajien nopeaa leviämistä koko maahan. Aikuinen liero on noin 10 sentin pituinen. ”Kastelierolla on aina häntä kotikäytävänsä suulla, jotta se pääsee salamannopeasti sinne turvaan. Se työntää hydraulisella painejärjestelmällä milli kerrallaan maata eteenpäin. Jos maa on erittäin pehmeää, se voi edetä jopa metrinkin viikossa
Elinympäristö: Erityisesti rehevät lehtometsät, puistot ja pellonreunat. ”Aktiivisin muninta-aika ei ole tarkkaan selvillä, mutta se lienee näin syksyllä. Hakevatko ne parittelukumppaneita kauempaa kuin naapurikäytävistä. ”Miten niiden sänkykamarielämä luonnossa toimii. Neliömetrillä voi olla keskimäärin 40 kastelieroa, ja yksi keskikokoinen kasteliero syö kesän aikana noin 30 koivunlehden kokoista lehteä. Tuntomerkit: Etuosa on tummanpunainen, miltei sinisenmusta. Kastelieron pääasiallista ravintoa ovatkin nämä lehteen iskeneet pieneliöt, jotka ovat sille kuin voita leivän päällä. ”Paras kukkamulta on lieron ulostetta”, Setälä kiteyttää. Tutuimpia kastelierot taitavat olla ihmisille mato-ongen syöttinä. Miksi tietyt lierot pystyvät lamaannuttamaan muurahaisia ja toiset taas eivät, olisi myös kiinnostavaa selvittää.” Tutkimus vaatisi mahdollisuutta seurata yksittäisiä lieroja esimerkiksi paikanninsirun avulla. Kastelieroja on pohjoisessa vähemmän. ”Minäkin käytän niitä. Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin kastelieroihin”, Setälä valottaa. kasteliero Lumbricus terrestris Sukupuu: Lierot ovat harvasukasmatoihin kuuluva heimo. Kasteliero on kaksineuvoinen eli hermafrodiitti. ”Mutta varmasti se tuntuu epämiellyttävältä”, Setälä arvelee. Paras on isokokoinen liero, jolloin kala huomaa sen paremmin.” Lierojen hermostorakenne tikapuuhermostoineen on niin yksinkertainen, että se ei tunne kipua koukkuun joutuessaan. Ne lisääntyvät munimalla asuinkäytäväänsä munakoteloita, niin sanottuja kokoneja. Sukukypsällä lierolla on niin sanottu satula eli rengas ruumiin keskiosassa. ”On myös havaittu, että muurahaisen koskettaessa limaista pintaa muurahainen lamaantuu joksikin aikaa. Kun lehti on hajonnut tarpeeksi, liero syö sen hajottajaeliöineen päivineen. Koko: Aikuinen kasteliero on noin 10–15 senttiä pitkä. Se nappaa lehden käytävänsä aukolle niin, että lehtiruoti tulee ensin suuhun. Kasteliero on kaksineuvoinen eli hermafrodiitti: siinä on sekä tyttö- että poikayksilö – Hermes ja Afrodite – samassa ruumiissa. Samalla yksilöllä on sekä naaraan että uroksen sukupuolielimet. Kastelieron hännästä tulee litteä, kun sitä nipistää. Kaksineuvoisuus takaa, että lajin geeniperimään syntyy vaihtelua. Älä sekoita: Peltoliero on samannäköinen, mutta huomattavasti pienempi kuin kasteliero. Pian sienet ja bakteerit alkavat hajottaa lehteä lisää. ”Teknologia muuttuu niin huikeaa vauhtia, että se on varmasti piankin mahdollista”, Setälä uskoo. Metsä tuottaa kariketta noin 2000 kiloa hehtaaria kohden vuodessa. Lisääntyminen: Munii kotikäytäväänsä munakoteloita, joista kuoriutuu yksi tai muutama noin sentin pituinen poikanen. Levinneisyys: Tavataan koko maassa, pohjoiseen mennessä kuitenkin harvinaistuu. n 17/2013 11/2011 Suomen luonto 15. Ravinto: Lehtikarike. Yhdestä kotelosta kömpii yksi tai muutama noin sentin mittainen poikanen. Kastelierojen elämästä ei vielä tiedetä kaikkea. Suomen suurin kasteliero painoi 15 grammaa. Esimerkiksi komposteissa ja tunkioilla elävä tunkioliero munii läpi kesän”, Setälä kertoo. Liero vetää lehden tötteröksi ja kiskoo sen sitten vähitellen käytäväänsä, missä on tasainen lämpö ja kosteus. Lehti muhii lieron elimistössä muutamia päiviä, ehkä viikonkin, jonka jälkeen luikertelija ulostaa sen multaisena yhdisteenä. Tiesitkö
Luonto lähellä Katso kaikki osallistuneet kuvat www.suomenluonto.fi/kesakisa. pieni suuri luonto 16 Suomen luonto 17/2013. Kesäkisaamme pyydettiin lähikuvia luonnosta. Kilpailun sadosta on näytteitä tällä aukeamalla, palkitut kuvat seuraavilla sivuilla. Kilpailulla on kaksi voittajaa: yleisön nettiäänestyksen ja toimituksen raadin valinnat. Kurkistus Antti Moilanen, Oulu Kesän kynnyksellä Satu Pennanen, Vantaa Sävy sävyyn Raimo Nieminen, Nurmo teksti antti halkka Lähikuvakisaamme osallistuttiin yli 1300 kuvalla. Suomen Luonnon kesäkisa istockphoto . Voittajien laajemmat haastattelut löydät nettisivuiltamme. Suomalaisen pienluonnon kauneutta ei tarvinnut etsiä kaukaa; voittajakuvat napattiin mökillä
Nokosilla Laura Kakkonen, Helsinki Einstein Josefin Ikonen, Espoo Apollon punainen silmä Tapio Kaisla, Turku Etana ja superkuu Eetu Selenius, Jämsänkoski Sammakko, kesä ja kukkaset Emma Kamppi, Vantaa 17/2013 Suomen luonto 17
Kansainvälistä tasoa.” S uomen Luonnon kesäkisasta tuli häkellyttävä sukellus suomalaisen luonnon yksityiskohtiin, sen värien ja muotojen maailmaan. Aiheiden paljous ja kuvien kauneus häkellyttävät kisasivuilla kävijän. Luonto lähellä Yleisöäänestyksen voittaja: Keinuva kuningatar Satu Pennanen, Vantaa ”Upea värien sinfonia. 18 Suomen luonto 17/2013 Yleisöäänestyksen kakkossija: Pörinää sen olla pitää Tuulikki Piikkilä, Hämeenlinna ”Kuvassa pistiäisestä ja sienisääskistä puuhissaan on syvyyttä ja rytmiä.”. Kuvista näkyy, miten luontomme monimuotoisuuden ydin on hyönteisten ja muun miniatyyrielämän lajikirjossa. Kisasivuillemme ladattiin kesän aikana 1313 upeaa tulkintaa lähiluonnosta. Kaikki kuvat ovat esillä Suomen Luonnon nettisivuilla. Onhan suurin osa Suomen 45?000 eliölajista juuri näitä pieniä, ja jo hyönteisiä on 20?000 lajia. Kärpäsiä, hämähäkkejä, perhosia, kukkia, kuoriaisia, sammakoita, siilejä
Kuva oli Pennasen tyttärestä kukkakedolla ja nimeltään Kukkaistytön riemu. ”Tyttäreni halusi rengaskeinuun, mutta hämähäkki oli valloittanut sen”, taustoittaa kuvan mökillään ottanut vantaalainen Satu Pennanen. Se on yksi kisan vahvimmista otoksista. Lupasin kuvan, joka todistaisi väitteeni. Niitä löytyi kuitenkin kaksi, joista toinen perustuu nettiäänestykseen, toisen valitsi toimitus. Yleisöäänestyksen suosikit ”hienoa kuvattavaa löytyy läheltäkin” Satu Pennanen ei ole ensimmäistä kertaa palkinnoilla. ”Ajatukseni oli osoittaa kuinka hienoa kuvattavaa löytyy ihan läheltä ja lasten ehdoilla.” Yleisön suosikkikuvan napanneen mielestä valokuvauksessa on ihanaa muun muassa se, että se avaa silmät kauneudelle. Nyt suosikiksi nousi Keinuva kuningatar. Sain kuvata tuulessa keinuvaa kuningatarta rauhassa lasten touhutessa vieressä omiaan.” Yleisöäänestyksen kolmossija: Rohkea pihlajaperhonen Päivi Ruuth, Heinola ”Hieno kännykkäkuva perhosista.” 17/2013 Suomen luonto 19. Kerroin ötökän olevan oikeasti kuningatar, joka vartioi kulta-aarretta. Kuvasta saadaan oikeastaan kiittää kuvaajan viisivuotiasta tytärtä, joka kammosi hämähäkkejä. Sekä yleisöäänestyksen että toimituksen raadin suosikit jakaantuivat, mikä kertoo kisan hyvästä tasosta. ”Ja mitä matalammalla menet pöpelikössä, sitä enemmän löydät kaikkea upeaa.” Alice Karlsson Joukosta oli vaikea valita voittajia. ”Sitä ennen olin kuvannut ikään kuin tuurilla.” Viime kesänä Pennanen kuvasi vain kesämökillä joko Hauholla tai Kesälahdella sekä kotipihallaan Vantaalla. Kuningatar ja ritari voittoon Nettiäänestyksessä voittajan kruunun sai satumaisesti kimalteleva hämähäkkikuva Keinuva kuningatar. Siellä hän oppi myös perusasiat valokuvauksesta kuten aukon säädön, valotusajan ja herkkyyden. Asiakasvastaavana työskentelevä kauppatieteiden maisteri Satu Pennanen on kuvannut hyvin pitkään, mutta vakavammin valokuvaus alkoi kiinnostaa vasta ensimmäisen lapsen synnyttyä viitisen vuotta sitten. ”Ilta-aurinko kimalteli verkossa, ja huomasin otollisen tilanteen tytön hämähäkkipelon lievittämiseen. Viime kesänä hän voitti Ylöjärven Uutisten ja Kameraseura Mielikuvan kesäkuvakilpailun Paras ihmiskuva -sarjan. ”Halusin harrastuksen, missä pääsisin Satu Pennanen irtautumaan kotoa ainakin kerran viikossa.” Niinpä hän meni Vantaan aikuisopistoon Jorma Peiposen luontokuvauskurssille
20 Suomen luonto 17/2013 Tuulikki Piikkilän, hallintotieteiden maisterin ja erityisasiantuntijan, valokuvausharrastuksen aloituksen voi ankkuroida vuoteen 2009, jolloin laitteet olivat nykyistä vaatimattomampia. Värit ja sommittelu ovat vahvat. ”Nälkä kasvaa syödessä”, hän sanoo. Liian paksu perhoseksi ei voi koskaan olla, ne tuumivat.” Piikkilä otti kuvan matkapuhelimella, kun hänen varsinainen kameransa oli rikkoutunut. ”Viikkoa aikaisemmin hajonnut järkkäri ei harmittanut enää paljon”, hän kertoo kuvan saatesanoissa. Tuulikki Piikkilä kuvaa etupäässä kotipaikkansa Hämeenlinnan ympäristössä, mutta myös muualla Etelä-Suomessa. Hän kertoo opiskelleensa Siperia opettaa -metodilla, mikä merkitsee menetettyjä tilanteita, vääriä tarkennuksia, yrityksiä ja erehdyksiä. Makrokuvaus onnistuu sillä kohtuullisen hyvin ja se on helppoa. Alkukesästä hän kertoi miehelleen nähneensä muun muassa piippopaksupää-perhosen. Mies oli kuitenkin varma, että vaimo keksii itse moisia nimiä. Esikuvikseen hän nimeää kaksi Juhaa, Taskisen ja Laaksosen, joiden töissä yhdistyvät tarinan kerronta ja tieto sekä hienot ja monesti ainutlaatuiset kuvat. ”Pitkän pärr äyksen jälkeen olen ruvennut saamaan laitteista jotakin myös irti.” Tuulikki Piikkilä ”Tuntuu hassulta sanoa, mutta aloitin niin sanotun vakavamman kuvauksen kännykällä. Ja niin raati valitsi ensi kertaa kännykällä otetun kuvan lehtemme kuvakilpailun kärkeen. Myös ritarit yllättivät kuvaajansa mökillä. Alice Karlsson. Kesäisyys elää kuvassa, jonka taustan sinen antoi Piikkilän mökkijärvi. ”Pohjoiset erämaat ja Kainuu eivät kuulu kuvauskohteisiini, vaikka istuisin todella mielelläni kojussa karhumailla.” Luontokuvaus on tehnyt Piikkilästä melkoisen lajituntijan. Senhän osoittaa tämä kuvani Liian paksu perhoseksi.” Kuvaajana Piikkilä on itseoppinut. TOIMITUKSEN raadin voittaja: Liian paksu perhoseksi Tuulikki Piikkilä, Hämeenlinna ”Kuvan sommittelu ja puhdas värimaailma on kuin hienostuneesta puupiirroksesta.” Raadin valitsema voittaja Voittokuva kännykällä Tyttö oli todennut: ”Vau, se on oikeesti kuningatar!” Pennasen hämähäkki oli vahvoilla myös toimituksen suosikiksi, mutta lopulta kuningattaren sijaan valittiin ritari. Hämeenlinnalainen Tuulikki Piikkilä kertoo tilanteesta näin: ”Nämä ritarit saapuivat vaaleanvihreissä piukeissa ajohaalareissaan ja tekivät selvää mökkirannan myrkkykeisoista
Tosi hieno lähikuva!” Suomen Luonnon toimituksen raati antoi parhaille kuville kymmenen kunniamainintaa. Nettiäänestyksen koko kärkikolmikko on naisia, samoin suurin osa niistä kuvista, jotka toimituksen raati arvotti korkealle. Hämiksen täytyy olla aika pieni istuakseen mustikan laidalla. ”Harvoin pääsee kuvaamaan käärmettä alaviistosta. ”Se tunki nokkansa kuvaan kuin kuvaan.” 17/2013 Suomen luonto 21. Näin halusimme huomioida kilpailun laajalti hyvää tasoa. Nimimerkki Saara kommentoi sitä nettisivuillamme näin: ”Herkullisen näköinen mustikka ikävällä karvalisällä. Se, että kaikki edellä luetellut ovat naisia, kuvaa koko kilpailua. Myös osallistujien joukossa naiset olivat enemmistö. Sorsa halusi tulla mukaan kisaan. Tämä on uutta luontokuvakilpailussa ja koko luontokuvauksessa, jota on suotta pidetty miehisenä alana. Vaalea usva on linssissä lähes kiinni oleva jäkälämatto”, kuvaaja kertoo. Pari niistä ja yleisöäänestyksen ykkönen olivat loppusuoralla myös raadin valitessa voittajaa. ”Toukka kiersi monta kertaa kannon ympäri ja jäi joka kerta ihmettelemään railoa edessään”, hän kuvailee. Luontokuvaajamyyttiin kuuluu kuvien hakeminen kaukaa erämaasta, nyt kameratyö kotipihalla tai vaikkapa marjametsällä toi huikeita kuvia. Ja onko käärmeestä nähty parempaa kuvaa kuin kotkalaisen Matti Pukin seuraavan aukeamamme kiven päällä tiiraileva Rantakäärme. ”Mustikkametsässä jäi tämä mustikka poimimatta, kun se oli jo varattu”, määrittelee helsinkiläinen Kim Meyer hienoa Nummihyppijä -otostaan (kuva sivulla 24). Jälkimmäisistä yksi herkimmistä on vesijakolaisen Anna-Maija Leppisen Uhkarohkea mittari (s. Kännyköiden kameroiden nykyisestä tasosta ja kyvystä käyttää niitä luovasti kertoo, että nettiäänestyksen kolmonen on matkapuhelimella otettu. Siinä pistiäinen ja sienisääski kiipeilevät ukonputken kukinnossa. Kilpailu tuotti paljon muitakin hienoja muoto- ja tilannekuvia. 24), kuva toukasta esteen äärellä. Kuvan rytmissä on jotain samaa kuin ritariperhosissa. Päivi Ruuth kohtasi kuvansa Rohkea pihlajaperhonen näkymän kesäkuisen ukkosateen kastelemalla kylätiellä Heinolassa. Ruuhka-aikaan Matti Putkonen, Espoo ”Hieno kuva neidonkorennoista ulpukan äärellä.” Muotokuvien valioita Meyerin otos on samalla muotokuva pienen pienestä hämähäkistä. Niin kilpailun naisten kuin miestenkin kuvissa on tuoreutta ja huumoriakin. Tämän ja seuraavien sivujen kuvat puhuttelivat raatia erityisesti. Hieno muotokuva on myös kouvolalaisen Sari Vehmaskankaan Repe, tutkielma sorsasta. Eipä kuva kännykälläkään tule helposti, sillä tyydyttävä otos vaati 120 yritystä. Repe Sari Vehmaskangas, Kouvola ”Mainio tutkielma sorsasta.” Kunniamaininnat Naiset vahvoja kuvaajia Tuulikki Piikkilän vahvuudesta kuvaajana kertoo, että hän sai toisella hyönteiskuvallaan (kuva edellisellä aukeamalla) toiseksi eniten ääniä nettiäänestyksessä
Lähikuva vie niin kuvaajan kuin katsojankin hetkeksi luonnon äärelle. n 22 Suomen luonto 17/2013. 21). Toimituksen parhaimmistoon valikoitui toinenkin vesikuva, espoolaisen Matti Putkosen Ruuhka-aikaan, jossa neidonkorennot kerääntyvät ulpukan äärelle (s. Sellainen on esimerkiksi vantaalaisen Jani Nordqvistin Arvostele mun uimahyppy, jossa valkoposkihanhet näyttävät leikittelevän Helsingin Vuosaaressa vesiputouksessa. Digiaika on nostanut valokuvausharrastuksen suosiota. Kilpailumme osoitti, että Suomeen on noussut hienoja uusia luontokuvaajia. Parhaana kasvikuvana pidimme espoolaisen Pirjo Lambertin Metsätähteä. Makrokuvaus on nyt mahdollista ilman salamaa, luonnon omassa valossa. Idänhepokatti Heikki Luoto, Vantaa ”Hyvä kuva pienen ja suuren kohtaamisesta.” Metsätähti Pirjo Lambert, Espoo ”Herkkyydessään upea kasvikuva.” Kilpailuun tuli jonkin verran lintukuvia, jotka koettelevat lähikuvan rajoja. Kuvista huokuu arvostus luontoa kohtaan ja sen yksityiskohtien ihmettely maailmankaikkeuden äärellä. ”Metsätähtiä oli paljon ja halusin kuvassani saada yhden niistä loistamaan metsän kauneimpana tähtenä.” Tällainen luonnon kunnioitus kuvaamisen motiivina tulee väistämättä läpi kuvissakin. Lähikuva tuo uutta luontokuvaukseen Osuutensa kilpailun hyvään tasoon on varmasti uusilla digikameroilla ja mahdollisuudella kuvata niillä, kunnes toivottu tulos syntyy
Arvostele mun uimahyppy Jani Nordqvist, Vantaa ”Dramaattinen lintukuva.” Hämä hämä häkki Marjut Martikainen, Helsinki ”Kekseliäs piilokuva hämähäkistä.” Kunniamaininnat Rantakäärme Matti Pukki, Kotka ”Uudenlainen, valoisa käärmeen muotokuva.” 17/2013 Suomen luonto 23
Toimituksen raadin kunniamaininnat saivat palkinnoksi Luonnonkalenterin 2014. Kunniamaininnat Nummihyppijä Kim Meyer, Helsinki ”Näkymä mustikkametsän pienoismaailmaan.” Siili nauttii kesästä Mari Peippo, Hamina ”Hellyttävä nisäkäskuva.” Uhkarohkea mittari Anna-Maija Leppinen, Vesijako ”Kuvassa on huumoria. Onnea voittajille! 24 Suomen luonto 17/2013. Yleisöäänestyksen voittaja palkittiin Paavo Hamusen vetämällä luontokuvauskurssilla. Sitä jaksaa katsoa pitkään.” Raadin valitseman voittajan palkinto on Sonyn Cyber-shot HX50V -kamera. Kuvia äänestäneiden kesken arvotut Docendon Sarvia muttei hampaita -lähikuvausoppaat voittivat Jatta Gerdt ja Teija Kalanen
Kohtaamisia Ensimmäinen supikoiran pentu työnsi päänsä ulos ladon ovien rakosesta. Ensi kertaa ulkona 26 Suomen luonto 17/2013
Nyt se päätti uskaltaa ja juoksi ladolle niin nopeasti kuin lyhyillä koivillaan pääsi. n Kolmas juoksi metsän reunasta kotiin minkä kintuista pääsi. Pentu oli pysytellyt piilossa sydän pamppaillen ja kerännyt rohkeutta paluumatkaan. Toinen pentu halusi leikkiä. Äsken kaukaa pellon ylitse näkemäni epämääräiset hahmot olivat juuri nämä samaiset kaksi supikoiran pentua. Kolmas pentu juoksi kovaa vauhtia pellon yli vinosti minua kohti. Lassi Kujala etsi kurkia, mutta kiikariin osuikin supikoiran pentuja. Vartuttuaan riittävän suuriksi, ne ryhtyivät tutustumaan ympäristöönsä. Kiinnostukseni heräsi ja kiersin peltotietä pitkin lähemmäksi latoa. Pentu tuli varovaisesti ulos ja heti sen jälkeen esiin tunki toinen samanlainen. Se oli ollut metsän reunassa noin sadan metrin päässä ladosta – itse asiassa hyvin lähellä paikkaa, josta olin juuri astunut pellolle. Päivä päivältä ne uskaltautuivat yhä kauemmaksi ja lopulta myös turvallisten seinien ulkopuolelle. Sen isot pariovet olivat kiinni, mutta ovien välissä ja alla oli melko suuri rako. Olihan asia selvitettävä. teksti ja kuvat Lassi Kujala O lin kiikaroimassa iittiläistä peltoa siinä toivossa, että näkisin siellä edellisenä päivänä havaitsemani kurkiparven. Lähestyin latoa varovasti. Pennut liikkuivat arkaillen ladon ulkopuolella. Sata viime metriä kahlasin kameroineni viljelemättömän peltoalan poikki. Katsoin kiikarilla ja näin että siellä oli otuksia, joiden täytyi olla nisäkkäitä. Kohta raosta pilkisti supikoiran pennun pää. Valoa oli juuri ja juuri sen verran, että sain kuvattua tämän vauhdikkaan suorituksen. Olin niin liikkumattomana kuin mahdollista ja kuvasin samalla pentujen touhuja. Niiden uteliaisuus paljasti pesäpaikan. Näytti aivan siltä, etteivät ne havainneet minua. Pitkäjalkoja ei näkynyt, mutta sen sijaan huomasin liikettä lähes puolen kilometrin päässä olevan ladon seinustalla. 17/2013 Suomen luonto 27. Matkaa oli kuitenkin liikaa tarkkaan määritykseen. Pennut olivat syntyneet ladon lattian alla olevaan pesään. Pentujen telmiessä ladon seinustalla näin yhtäkkiä liikettä etäämmällä
Vaarojen välttäminen vaatii viisautta, vaistojen valppautta ja elämänkokemusta. Vain harva karhu onnistuu selviämään luonnossa yli kaksikymmenvuotiaaksi. Teksti ja kuvat Markus Sirkka 28 Suomen luonto 17/2013. Kuhmolainen Valeri on yksi pitkän elämän eläneistä kontioista. Karhun elämässä riittää haasteita
Edessä olevalle haaskalle johtaa idästä syvälle uponneet käpälänjäljet, joita koristaa kunnioitusta herättävän suuret kynsien painaumat. Se syntyi Kuhmon salomailla 25 vuotta sitten ja on elänyt samalla seudulla siitä lähtien. 17/2013 Suomen luonto 29. Valeri on helppo tunnistaa. Pari päivää myöhemmin istun Kuhmossa piilokojussa puolimetrisen hangen keskellä ja odotan. Ari Sääskeltä Kuhmosta saapuu ilouutinen: karhut ovat heränneet ja Valeri on haaskalla. Rauhallisesta ja alueella säännöllisesti liikkuvasta Valerista on tullut kuuluisa ulkomaita myöten. Kevät on tutulle karhulle jo viidestoista tällä kuvauspaikalla. Rajavyöhyke alkaa muutaman sadan metrin päässä. Kesäkuu 2001. Yöllä odotus palkitaan, kun Valeri ilmestyy viereisen harjanteen reunaan. Kuhmon Vartiuksen maisemat ovat Valerin kotiseutua. T oissavuonna huhtikuun puolivälissä matkapuhelin piippaa. Sen pää on selvästi muuta ruumista vaaleampi, kullankeltainen, mistä tummat nappisilmät pistävästi erottuvat. Kainuussa on vielä täysi talvi. Sen tukeva profiili on tallentunut ihmisten mieleen sekä lukuisiin kuviin ja luontoelokuviin. Vuodet ovat kohdelleet Valeria lempeästi, mutta vanhemmiten sen toinen silmä on sokeutunut ja aiemmin tuuhea turkki on alkanut harveta. Kulku on painavalle eläimelle ilmeisen raskasta
päivä- nä huhtikuuta. Elokuu 2008. Monet pelkäävät, että se on joutunut metsästäjien saaliiksi”, kuvauskojuja ylläpitävä Ari Sääski kertoo. Todennäköisesti kuitenkin on”, Sääski sanoo. ”Asiakkaat kyselevät sen vointia ja kuulumisia jo syksyllä. Valeri on valloittava persoona. Valeri on varovainen, mutta ei arka. ”Valerin ei myöskään ole nähty riiustelevan eikä tiedossa ole, onko sillä jälkeläisiä. Valerin jäljet lammen jäällä. Usein ensimmäinen tulija on ollut Valeri. ”Joka kevät sen saapumista jännitetään.” Huhtikuun alusta lähtien Sääski tarkistaa päivittäin maastoon ilmestyneet lumijäljet. ”Valeri sen sijaan ei hötkyile, varsinkin vanhemmiten sen liikkeet ovat muuttuneet rauhallisiksi ja harkitseviksi.” Kuvaajan mukaan Valeri ei liioin ole riidanhaluinen eikä hyökkäävä; parem- minkin herrasmies – ja silmiinpistävän älykäs. Muuta ruumista vaaleampi pää on hyvä tuntomerkki. Ensimmäiset karhut saapuvat kuvauspaikalle keskimäärin 10. 30 Suomen luonto 17/2013 Karhujen polku rajavyöhykkeen suunnasta. Monet kontiot ovat suorastaan säikkyjä; ne säntäävät pakosalle pienimmästäkin rasahduksesta. Viisi vaaran vuotta Ensimmäiset viisi vuotta ovat karhun elämän vaarallisimmat vuodet ja jopa 40 prosenttia karhuista kuolee jo pen- Syksyllä ahkerasti marjamättäillä ja haaskalla vieraillut Valeri painaa jo yli 350 kiloa. Huhtikuu 2012. Talviunilta herännyt Valeri huhtikuussa 2012. Elokuu 2002.
Metsästyksen päätyttyä kontio saattaa palata takaisin. Marjakarhu Valeri tietää, kuinka talveen valmistaudutaan. Urokset liikkuvat laajalti, jopa satojen kilometrien matkoja, ja nuoret joutuvat tottumattomina monenlaisiin vaaratilanteisiin etsiessään naaraita ja uusia ravintolähteitä sekä marjamaita. Rauhallinen ja karismaattinen Valeri on kuvaajien ja tarkkailijoiden mieleen. Ne voivat törmätä vihamieliseen aikuiseen urokseen, tulla auton tai junan töytäisemäksi tai kaatua salametsästäjien luotiin. tuina, pieni osa vanhempien uroskarhujen tappamana. n 17/2013 Suomen luonto 31. päivänä alkavaa jahtia, vaan siirtyvät rauhallisemmille seuduille, missä metsästyspaine on pienempi. Valeri on oppinut painumaan talveksi rajan taakse metsästystä pakoon. Myös Valeri suuntaa kuononsa kohti itää, kun maastoautoin, kiväärein ja koirin varustautunut joukko ilmestyy Kainuun metsiin. ”Tai ehkä se on vain omilla teillään. Kuvauspaikalta on vain muutama sata metriä rajavyöhykkeelle. Näinhän vanhuuden tai sairauden heikentämillä karhuilla on tapana. Marjoja syömällä karhu kerää ympärilleen kymmenien kilojen rasvavaraston. Vaikka se ei viime syksynä vaikuttanut erityisen huonokuntoiselta, keväällä sitä ei enää nähty. Ties vaikka seikkailee Venäjällä ja palaa taas keväällä”, Sääski sanoo toiveikkaana. Epäilys on, että Valeri on kuollut vanhan muurahaispesän tai juurakon alle kaivamaansa pesään. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on todennut, että iso osa itärajan vanhoista uroksista siirtyy talveksi Venäjän puolelle rajaa, usein jo ennen metsästyskauden alkua. Valeri ja moni muu haaskalla käyvä karhu etsii myös päivämakuuksellensa paikan rajavyöhykkeeltä; siellä nokosten rauha on taattu, koska liikkuminen on luvanvaraista. Näin ainakin itärajalla. Loppusyksystä se on jo niin tuhdissa kunnossa, että pullea maha lähes viistää maata. Kokemuksesta on hyötyä. Valeri on jo kunnioitettavassa iässä. Vanhat kontiot osaavat välttää ja paeta metsästystilanteita. Lemmenkipeät urokset voivat surmata pennut saadakseen naaraat uudelleen kiimaan. Silloin Valeri on todella kunnioitettavan kokoinen ilmestys, yli 350 kiloa painava jätti. Elokuu 2001. Syksyn marjasadolla on suuri merkitys talviunien onnistumisessa. Nuoret, alle viisivuotiaat uroskarhut ovat enemmistönä myös metsästäjien saaliissa. Lisäksi haaskana käytetyn lohen rasva tekee hyvää sen jo hieman harvenneelle ja harmaantuneelle turkille. Karhujen reitit näkyvät maastossa: lumeen ja sulanmaan aikaan suohon tallaantuu selviä polkuja. Ne eivät siis jää odottamaan selkosilla elokuun 20
Ia Ahonen / vastavalo Pihlajanlehdissä näkyy syysvärien koko kirjo. teksti Alice Karlsson Viimeisenä leimuavat värit Kasvimme alkavat valmistautua talveen jo heinäkuun lopulla. 32 Suomen luonto 17/2013
17/2013 Suomen luonto 33
Kasvien talveen valmistautumisen näkee, kun osaa katsoa. Kilpailu valosta on kova ja kasvukausi lyhyt. Syksyn monimuotoisuutta: Varisseita lehtiä ja vihreitä kalliokieloja, jotka sinnittelevät talven yli maavartensa turvin. Niissä ovat lehtiaiheet valmiina, joten kasvu voi keväällä alkaa ripeästi. ”Esimerkiksi koivu on päättänyt kasvunsa jo aikaa sitten ja tehnyt lehtihankoihinsa talvehtimissilmut. On elokuun loppu ja olemme tutkimassa kasvien talveen valmistautumista. Kasvien tärkein tehtävä syksyllä on ottaa lehtivihreä talteen. Fa- gerstedt näyttää pikkuruisia hedekukintoja. 34 Suomen luonto 17/2013 Marjoissa siemenet valmistuvat seuraavaan kasvukauteen.. Komein väriloisto leimahtaa niinä syksyinä, kun päivällä on aurinkoista ja lämmintä, mutta yöllä pakastaa.” Kasvit tekevät uudet silmunsa talvea vasten, jotta ne olisivat hyvissä asemissa keväällä. ”Minultakin on kysytty, mihin kasvit laittavat vihreän, kun sitä ei näy esimerkiksi haloissa eikä klapeissa.” ”No eihän sitä semmoisenaan säilytetä, vaan se hajoaa osiin.” Kurt Fagerstedt etsii koivusta talvehtimissilmuja. Myös kukkasilmut ovat valmiita. Ne alkavat luovuttaa lehtivihreää eli klorofylliä, joka varastoidaan varteen ja juuriin. ”Nämä ovat niitä, jotka keväällä kasvattavat pitkät keltaiset norkot siitepölyhiukkasineen.” Puiden kasvun päättyminen ja talvehtimissilmujen kehittyminen johtuvat päivän lyhenemisestä. Ruskasta on havaittavissa vasta pieni aavistus. Aukeaman kuvat anna hämäläinen iipeän Helsingin yliopiston professorin, kasvifysiologi Kurt Fagerstedtin kanssa kalliolle Viikin kampuksella. Päivä saa tosin lyhentyä pitkään ennen kuin värit tulevat esiin, eikä ruskaa välttämättä edes tule. ”Tämä on monelle uusi asia”, Fager stedt sanoo. Syysvärien syntyyn vaikuttaa lisäksi lämpötila. Emme kuitenkaan ole liikkeellä liian varhain, sillä kasvit alkavat varautua kylmän tuloon hyvin aikaisin, jo heinäkuun lopussa. ”Sen aikana on muun muassa kasvatettava kukat ja kypsytettävä siemenet.” Vihreä katoaa, muut värit loistavat Syksyiset lämpötilavaihtelut pistävät kasvinsolut töihin. ”Syysvärit on vain loppusilaus koko prosessissa”, Fagerstedt huomauttaa. ”Ruskaantuminen riippuu siitä, miten syksy etenee. Väriä maisemaan tuovat kuivahtaneet saniaiset ja maitohorsmat sekä kypsät pihlajanmarjat
Toisin on esimerkiksi vaahteralla ja haavalla, jotka parhaimmillaan loimottavat kirkkaanpunaisina. Klorofyllin vihreä väri on niin voimakas, että se peittää alleen kaiken muun.” Keltainen on karotenoidia, jonka tehtävä on laajentaa sitä osaa valon spektristä, mitä käytetään hyväksi fotosynteesissä. Kun klorofylli on turvassa, tulevat lehtien muut väriaineet esiin. Oikealla Fagerstedtin kädessä kasvunsa päättänyt verso, missä talvehtimissilmut erottuvat. ”Keltainen ei ilmesty mistään, vaan se on ollut olemassa koko ajan. Punaisen värin saavat aikaan antosyaanit. Stressi punastuttaa Fagerstedtin mukaan antosyaanivärien tehtävää ihmeteltiin pitkään, kunnes joku vuosikymmen sitten huomattiin, että ne toimivat antioksidantteina. Me emme vain näe sitä. Esimerkiksi koivujen lehdet muuttuvat keltaisiksi. Koivulla ei ole juuri muita väriaineita kuin keltainen ja ruskea. Ne sijaitsevat kasvin solujen solunesterakkuloissa, vakuoleissa, joihin varastoituu veden ohella sokereita ja suoloja. Koivu varustautuu Suomen talveen hyvissä ajoin, eikä kylmä pääse sitä yllättämään. Koivun syysväri on joko keltainen tai ruskea. 17/2013 Suomen luonto 35. Antosyaanit aiheuttavat myös monien kukkien värit, jotka vaihtelevat punaisesta siniseen happamuustasosta riippuen
Jos lämpötila laskee tasaisesti ilman dramaattisia käänteitä ja sitten tulee lumi, eivät kasvit ruskaannu lainkaan. Ne stressaantuvat.” Toisen esimerkin Fagerstedt poimii Helsingin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta. Heinät ovat tässä poikkeuksellisen hyviä. kuvat anna hämäläinen Maksaruoho talvehtii kokonaisena versona lumen alla.. Saanan juuren väriloistoa. ”Havupuut ovat koivun ohella parhaiten sopeutuneet talveemme”, Fagerstedt kertoo. Lapin hieno ruskakin syntyy stressistä. Kun jyvät alkavat 36 Suomen luonto 17/2013 Markku Nikki ”Talven tulo on puiden lehden soluille stressi. Lämpötilojen voimakas vaihtelu saa sen sijaan aikaan komean ruskan. Mitä enemmän kasvit stressaantuvat, sen enemmän ne valmistavat antioksidantteja. ”Se johtuu siitä, että ne istuvat paikoillaan eivätkä pysty pakenemaan stressitilanteita.” Lapissa ruska on usein parhaimmillaan. Monivuotiset heinät varastoivat ravintoaineensa juuriin, yksivuotiset siemeniin.” ”Viljakasveissa se näkyy hyvin. ”Ihmettelin kerran puutarhan hiekkakäytävien kirkkaanpunaisia piharatamoja kunnes kuulin, että käytävät oli käsitelty rikkaruohomyrkyillä. Puiden ruskan lisäksi Suomessa ja etenkin Lapissa näkee komeaa maaruskaa, kun varvikko punastuu ja sinipunastuu. Solut kärsivät ja yrittävät suojautua hapettumista vastaan tekemällä antosyaaneja.” Eräs selkeä osoitus stressistä on rikkaruohomyrkkyjen vaikutus. Syysvärit hiipivät lehtiin vaivihkaa. Ruska alkaa syyskuussa Ruska-aika alkaa Etelä-Suomessa yleensä syyskuun alussa ja lehdet tippuvat lokakuussa. Lapin ruska on useimmiten parhaimmillaan syyskuun alussa, noin kuukausi Etelä-Suomea aikaisemmin. ”Ne ovat hyvin tehokkaita sekä ravinteiden otossa että varastoinnissa. ”Heinät ovat evolutiivisesti pisimmälle kehittyneitä kasveja”, Fagerstedt sanoo. Kun Japanissa kuljetaan kuukauden ajan kirsikankukkien perässä etelästä pohjoiseen, Suomessa voitaisiin nauttia ruskasta samalla tavalla siirtymällä Utsjoelta Hankoon. ”Jos peltokasveja myrkytetään ja myrkkyä roiskuu piennarkasveille, monet niistä muuttuvat punalehtisiksi. Kasvit osaavat antioksidanttipuolustuksen hyvin. Monet muutkin kasvit ottavat klorofyllin talteen ennen talvea
Sokeriliuoksen jäätymispiste on alhaisempi kuin puhtaan veden. Varren soluissa tärkkelys sen sijaan hajotetaan sokereiksi, ja ne toimivat osittain niin sanottuna pakkasnesteenä. Sokeri pakkasnesteenä Kun päivät lyhenevät, muiden muassa koivu rupeaa keräämään kiireesti lisää tärkkelystä. kypsyä, kaikki tärkeät ainesosat korresta ja lehdistä viedään jyviin. Kun siellä oleva vesi jäätyy, vettä alkaa työntyä solusta ulos ja jääkiteet muodostuvat solun ulkopuolelle. Ja kun tähkä on kypsä, kuivassa korressa on jäljellä vain selluloosaa ja ligniiniä.” Kun klorofylli on saatu turvaan, lehtiruodin tyveen alkaa muodostua irtoamissolukkoa ja ensimmäinen syysmyrsky varistaa maan täyteen keltaista, punaista, oranssia ja – vihreää, sillä muun muassa harmaaja tervaleppä pudottavat lehtensä vihreinä. Loistavin ruska syntyy silloin, kun päivisin on aurinkoista ja lämmintä ja yöllä pakastaa. Kylmäkaraistumisen aikana tapahtuu paljon muitakin muutoksia. Ne auttavat jääkiteitä muodostumaan niin, ettei niihin muodostu teräviä rakenteita rikkovia särmiä.” 17/2013 17/2013 Suomen Suomenluonto luonto 37. Solun sisällä ne voisivat hajottaa solurakenteita. Vaikka sokeriliuos olisi kuinka väkevää, se alentaa jäätymispistettä vain muutamalla asteella. Esimerkiksi solukalvolla rasvahapot muuttuvat entistä tyydyttymättömämmiksi eli niihin muodostuu lisää kaksoissidoksia. ”Se merkitsee sitä, että ne pysyvät liukoisessa muodossa, vaikka tulisi kylmempikin. Jos kalvo jähmettyy, se ei pysty enää toimimaan. Sen takia kasvit muuttavat rasvojen koostumusta syksyn koittaessa.” ”Kasvit ovatkin äärettömän nerokkaita kemistejä”, Fagerstedt sanoo. ”Kasveista on löydetty esimerkiksi niin sanottuja antifreeze-proteiineja. Salaisuus onkin siinä, että solussa olevan sokeriliuoksen veden jäätymispiste on alempi kuin soluseinässä olevan veden. ”Jos männynneulanen halkaistaan keskellä talvea ja leikettä katsotaan mikroskoopilla, nähdään soluseinämiä, joiden keskellä on pieni rusina”, Fagerstedt havainnollistaa. Suurin osa siitä varastoidaan rungon kuoreen ja pakkaselta suojassa oleviin maanalaisiin juuriin. Solukalvo on elävä rakenne. ”Se on solu, joka on menettänyt lähes kaiken kemiallisesti sitoutuneen veden.” Keväällä kun jääkiteet alkavat sulaa, solu imee veden itseensä ja paisuu normaaliin kokoonsa. Niillä on varaa tuhlaukseen, sillä niiden juurinystyräbakteerit pystyvät sitomaan ilmakehän typpeä
Ia ahonen / Vastavalo Punaiset antosyaanivärit toimivat kasvia puolustavina antioksidantteina. 38 Suomen luonto 17/2013. Riekonmarja saa Lapissa aikaan hienon maaruskan
”Se jatkoi kasvuaan syksyllä ihan kauniisti, kunnes tulivat ensimmäiset yöpakkaset. ”Istutin kerran pihalleni Japanissa luonnonvaraisena kasvavan siipipähkinän”, Fagerstedt kertoo. Rajoitettu erä! www.fore24.fi sahkonmyynti@fore24.fi, p. ”Havupuut pystyvät menettämään neulasiensa vedestä jopa puolet. Se raksuttaa parhaiten, kun ollaan nollan ja plus viiden asteen välillä.” Lumi eristää Kasveilla on monenlaisia talvehtimiskeinoja. Puut ovat kuitenkin hyvin varustautuneita. Monet talvehtivat sellaisenaan lumen suojissa. ”Ne pystyvät tekemään kaiken itse. Siksi niihin tuleekin helposti pakkasvaurioita. Silmuissa on moninkertaiset silmusuomut, jotka ovat vielä vahan peittämiä. Myös tuohi vähentää veden haihtumista. Kun varsi on jäässä, sitä pitkin ei pysty kuljettamaan vettä oksiin. ”Koivun oksat voidaan laittaa pakastearkkuun tai upottaa nestemäiseen, 196-miinusasteiseen typpeen, ja kun oksat otetaan kylmästä, ne lähtevät kasvamaan.” Koivulle tietyn pituinen kylmä jakso on jopa elintärkeä. ”Jos mennään liikaa pakkasen puolelle, kylmäkello ei käy. ”Kun koivun oksia ottaa huoneenlämpöön tammikuussa, ne eivät tee lehtiä. Vaikka esimerkiksi vaahtera on Suomen luonnonvarainen puu, on se selvästi heikommin sopeutunut ilmastoomme kuin vaikkapa koivu. Lisätietoja: osmocolor.com Parikkalan Lintuinmaassa Tapaat neljä vuodenaikaa www.parikkala.fi Syksyllä metsien tarinoita ja muuttoa ForEko Envor Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-merkitsemä sähkötuote 100 % Biokaasusähköä, Ainoa Suomessa! Forssan Energialta. Lumi onkin mainio lämpöeriste. Jos versojen kärjet katkaisee syksyllä, puu ei ehdi tehdä uusia ennen pakkasia ja silloin kasvit talvehtivat paremmin. 029 70200 120 17/2013 Suomen luonto 39. Vitsauksena on kylmyyden lisäksi kuivuus. Ne ottavat maasta vettä ja epäorgaanisia ravinteita ja ilmasta hiilidioksidia, joista ne tekevät tärkkelyksen, selluloosan, hemiselluloosan, proteiinit, aminohapot, lipidit ja dna:n. Osa säilyy kevääseen siemenenä, osa sipulina. Talveen sopeutuminen kestää. Kaikkein kovimmille joutuvat meillä puut, joiden versot ovat paljon lumen yläpuolella. Kylmä on välttämätöntä Kotimaiset lehtipuut ovat vuosituhansien aikana sopeutuneet ilmastoomme. Silloin se kuoli.” Kasvitieteellisen puutarhan silloisella ylipuutarhurilla Marko Pesulla oli neuvo. Fagerstedtin mukaan lumen alla maan pinnassa lämpötila laskee hyvin harvoin neljän pakkasasteen alapuolelle. Jos ihminen menettäisi noin paljon nestettä, huonosti kävisi.” Kasvifysiologia kasvit jaksavat hämmästyttää. Helmikuun lopulla taitetut oksat ovat sen sijaan saaneet tietyn määrän kylmää ja ne alkavat vihertyä.” Puiden tarvitseman kylmän jakson pituutta ei voi laskea kalenterikuukausina. Eikä jätteitä synny lainkaan.” n Luonnonmukaista suojaa puupinnoille Osmo Color -tuotteilla. Sen sijaan esimerkiksi Keski-Euroopasta tuotujen koristepuiden ja koristepensaiden kasvu päättyy myöhemmin ja ne myös ruskaantuvat myöhemmin
Ennen pihaa koukataan vasemmalle pysäköintipaikalle. Jatketaan Välivaarantietä puoli kilometriä ja käännytään vasemmalle Hatunvaarantielle. Kahden kilometrin jälkeen käännytään oikealle, ajetaan kilometri ja käännytään jyrkästi vasemmalle ylös. 40 Suomen luonto 17/2013 markku Halonen Hatunvaaralla tähyillään taivaalle Markku Halonen Mikko Pöllänen Valkoposkihanhet tulevat.. Tarkkailupaikalle Hatunvaarantie 24:een ajetaan Kiteeltä Kiteenlahdentietä kohti rajaa, kunnes ylitetään Korkeakankaantie. Hatunvaaran hanhiviikot 15.9.–20.10.2013. Näkymä Hatunvaaralta hanhien tulosuuntaan
Luonnonsuojelupiirin Heikki Pönkän päähän sukeutui ajatus, että vaaralle olisi saatava suojapaikka, jossa voi levätä ja ruokailla sekä tarpeen tullen yöpyä. Hanhet ylittävät paikan haukkuen kuin pienet koirat, hieman nenäsointisesti. Lisäksi käytössä on maanomistajan vanhan talon pihapiiriin rakentama vessa ja nuotiopaikka. Toisinaan hanhet muuttavat melkein suoraan talvehtimisalueilleen Pohjanmerelle. Pilvenriekaleet paiskovat räntärukkasilla vaalenevaa vaaramaisemaa. Muutto jatkuu pitkälle yöhön. Nyt Hatunvaaralla komeilee järjestäjän, Keski-Karjalan Luonnon, oma hieman isompi katos, jonka keskellä kamiina hohkaa lämpöä. Yhä uusia, moninaisia auroja ja rihmoja virtaa kohti lounasta. Hanhista suurin osa on valkoposkihanhia, joiden määrä on huimasti lisääntynyt viime vuosikymmeninä. teksti Rainer Rajakallio Lintuharrastajat asemissaan vaaran laella. Olot olivat kuitenkin karut; kylmä hiipi luihin ja ytimiin. Muuttoreitin varrella Jo 1990-luvulla huomattiin, että Kiteen Hatunvaara sijaitsee hanhien muuttoreitillä, ja siksi muun muassa pohjoiskarjalalaiset lintuharrastajat kerääntyivät sinne kiikaroimaan. Ensimmäiset hanhiviikot järjestettiin jo vuonna 2001. Hanhiparvet vyöryvät kohti lounasta viimeistään silloin, kun lumi peittää tundran laidunmaat. Iltapäivään mennessä Hatunvaaran on ylittänyt tai ohittanut kymmenettuhannet matkalaiset. Joskus muutto alkaa jo syyskuun puolivälissä, toisinaan massoja saadaan odotella pitkälle lokakuuhun. 17/2013 Suomen luonto 41. Sadattuhannet talvehtimisalueilleen muuttavat hanhet ylittävät syksyisin Hatunvaaran. Hetki auringonnousun jälkeen taivaanrantaan ilmestyvät ensimmäiset parvet: 30, 50, 120, 320, 1500 yksilöä... Venäjän tundralla pesivien lintulajien massamuuttoa kutsutaan arktikaksi. E räänä syyskuun lopun yönä matalapaine parkkeeraa Laatokan tienoille. Yhdistyksen jäsenet opastavat lajintuntemuksessa, ja pöllöjen vaellusvuosina on järjestetty myös pöllöjen rengastusnäytöksiä. Keski-Karjalan Luonnon puheenjohtajan Kari Antikaisen mukaan yhteistyö paikallisen väen kanssa on sujunut joustavasti. Sepelhanhien vuoro on hiukan myöhemmin. Kävijöitä on ollut 500–1000 vuosittain; yksittäisten lintujen tarkkailijoiden lisäksi Hatunvaaran ovat ottaneet omakseen muun muassa koululaisryhmät. Arvion vahvistaa tarkkailupaikan vieressä asuva maanviljelijä Tarmo Suikkanen. Ensi töiksi hankittiin tuulensuojaksi puolijoukkueteltta. Mukana on myös harmaahanhia – etenkin tundrahanhia – ja aina silloin tällöin erikoisiakin lajeja kuten punakaulahanhia, lumihanhia ja pieniä kanadanhanhia. Vähitellen varustus on monipuolistunut. Se saatiin lainaksi Kiteen kaupungilta. Suikkanen pitää siitä, että tapahtuma tuo eloa kylälle. Keli näyttää otolliselta hanhien massamuutolle. Tuumaan tarttui rääkkyläläinen luontoalan opiskelija Markku Halonen, joka kehitteli teltan ympärille lintuharrastustapahtuman. Aika on pitkä, koska vuodet eivät ole veljeksiä. Varsinaiset katselupaikat on rajattu Suikkasen omistamalta pellolta, ja pienten alkuhankaluuksien jälkeen lintuharrastajat ovat pysyneet heille osoitetuilla alueilla. Kylmä koillisviima piiskaa Kiteen Hatunvaaran lakea. kerran, ja tänä vuonna tapahtuma kestää peräti 35 vuorokautta. Hanhiviikot järjestetään nyt 13. Tarkkailijoiden silmissä vilisee ja korvissa kaikuu jatkuva nalkutus
Se valitsi 2011 Keski-Karjalan Luonnon vuoden paikallisyhdistykseksi. Tutustu tarkemmin, miten helposti ja edullisesti voit tehdä Ekotekoja. Silloin voi kuulla, millaisen jyminän 10?000 samaan aikaan lentoon karahtavaa isoa lintua saa aikaan. Niitä on alle 10?000 yksilöä. Länsi-Euroopassa talvehtii lähes 5,5 miljoonaa hanhea, joista tundrahanhia on 1,3 miljoonaa, valkoposkihanhia miljoona ja metsähanhia 0,6 miljoonaa. n lassi kujala Hanhilla uudet muuttoreitit pelkkänä korvana! Pohjois-Euraasiassa pesivien hanhien määrä on kaksinkertaistunut 20 vuodessa. Suuri osa Laatokan seutujen yli aiemmin muuttaneista metsä-, tundra- ja valkoposkihanhista karttelee nyt mahdollisesti venäläisiä metsästäjiä. Kiljuhanhi ja Huippuvuorten vaalean alalajin sepelhanhi eivät kuulu aina onnekkaisiin ”hannuhanhiin”. Hanhet hakeutuvat ruokailemaan rauhallisimmille pelloille ja kosteikoille, ja kun poikaset oppivat lentoreitit ja levähdyspaikat emoiltaan, muuttotavat muuttuvat nopeasti. Hanhiviikot on pantu merkille myös Suomen luonnonsuojeluliitossa. Toisin oli 1904, jolloin kuulu hanhitutkija Sergei Alferaki kirjoitti klassikossaan Gusi Rossii (Venäjän hanhet) nähneensä Suomessa suuria joukkoja koko maan yli syksyisin muuttavia ”ruijanhanhia” (Anser finmarchicus) eli kiljuhanhia. Tosin Taimyrin sepelhanhien ja havumetsävyöhykkeellä pesivien metsähanhien määrät ovat taantuneet viidenneksen. Suomenlahtea ja kaakkoisrajaamme seurailevan pääväylän parhaat päiväsummat yhdeltä paikalta nousevat sadantuhannen hanhen paikkeille ja syysennätykset jopa 210?000 yksilöön, kun 40 vuotta sitten kymmenentuhatta lintua päivässä oli ihme. 42 Suomen luonto 17/2013 Mikko Pöllänen www.ekoteko.fi Tundrahanhia laskeutumassa levähtämään.. Hanhikantojen roima kasvu näkyy keväällä ja syksyllä Suomessakin. Uutta on myös jopa miljoonaa lähentelevän hanhijoukon pysähtely syksyisin Pohjois-Karjalan ja kaakonkulman pelloille, kun vielä 1900-luvun lopulla hanhet lensivät pysähtymättä Suomen yli – sepelhanhet tekevät niin edelleenkin. Syksyllä Kaakkois-Suomen kautta muuttavien hanhiparvien määrä on kasvanut 2000-luvulla räjähdysmäisesti paitsi pesimäkantojen kasvun ennen kaikkea muuttoreittien vaihtumisen vuoksi. Löydät meidät myös netistä www.suomenluonto.fi twitteristä www.twitter.com/suomenluonto facebookista www.facebook.com/suomenluonto Pertti Koskimies Ekoenergia merkittyä puusähköä jo vuodesta 1998 Suomalaista sähköä huomisen parhaaksi. Jos kuitenkin Suomeen työntyy syys–lokakuussa lounaasta lämmintä ja kosteaa ilmaa sekä sadealueita toisensa perään, sadattuhannet hanhet pysähtyvät Itä- ja Kaakkois-Suomen pelloille tankkaamaan. Koko maailmassa hanhia elää ainakin 25 miljoonaa, kaksinkertaisesti 1970-lukuun verrattuna
Ei ainakaan luontoa. Kaikki, mitä sanotaan kulttuuriksi, on ympäristöä – kaikki se, mitä konservatiivi haluaa suojella, vaikka meillä on sen muokkaamiseen jopa velvollisuus. Luonto luo, eikä meillä ole hajuakaan, mitä se luo seuraavaksi. Erityisesti monen poliitikon suussa sana luonto ilmeisesti tuntuu liian väkevältä (paitsi jos on tarkoitus puolustaa jotakin patriarkaalista normia, jota voi kutsua ”luonnolliseksi”). Oikeaa luontoa hän taas pitää joko raaka-ainevarastona tai ehkä jonkinlaisena kulttuurin taustakuvana. Sen sijaan hän ei paljon ymmärrä konkreettisten asioiden, kuten kukkien, lintujen tai ilmakehän päälle. Konservatiivi on haaveilija. Me emme ymmärrä luontoa. Stereotyypillinen konservatiivi taas on mieluiten tekemättä mitään. Rauhoitettu kulttuuri näivettyy ja kuolee pois. n Antti Nylén on helsinkiläinen esseisti ja suomentaja. Siitä ikävästi todistaa jo se, että puolueet Suomen eduskunnassa äänestävät luonnon alistamisen ja raatelun puolesta sitä innokkaammin, mitä paremmin niiden politiikkaa voi kuvailla konservatiiviseksi. Suojella on teon sana, ja luonto on luonnonsuojelijalle jotakin kouriintuntuvaa, aistittavaa. Lyhyesti: jotain, mitä me ihmiset emme ole tehneet. 43 43 15/2013 17/2013Suomen Suomen luonto luonto. Pääskyset eivät piittaa lennonjohdosta saapuessaan kerran vuodessa Pohjolaan. Tuuli puhaltaa ja homesieni kasvaa missä tahtoo. Väite on retorisesti halpa, rakennettu huteralle mielikuvalle konservatiivista yleisesti suojelunhaluisena, hellämielisenä ihmisenä, onhan latinan conservare suomeksi ’suojella’. Mitä hän sitten suojelee, kun hänet on sillä perusteella nimettykin. Ymmärrämme vain ympäristöä. Luonto ei kysy meiltä mitään. Se on tärkeä ero – ja syy, miksi suojelun täytyy kohdistua luontoon eikä ympäristöön. Nylén Mitä pitää suojella. S konsta leppänen, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo anoilla luonto ja ympäristö tarkoitetaan joskus samaa. Myös avioliitto ja kansallisvaltio ovat ympäristöä, keksittyjä ja tietoisesti ylläpidettyjä asioita. M itä luonto sitten on. O len kuullut väitettävän – ties vaikka itse olisin väittänyt! – että luonnonsuojelu on pohjimmiltaan tai alkujaan konservatiivinen idea. Ympäristö on kuitenkin eri asia kuin luonto. Outo tyyppi! Asiaa ehkä selventää eräs käsite-erottelu. Kättely on ympäristöä. Ja jos joudumme sen kanssa vihoihin, olemme hukassa, sillä luonto synnyttää hirviöitä yhtä vaivattomasti kuin kissanpoikia ja leppeitä kesäiltoja. Se on suunnittelun, miksei vahingonkin tulosta. Hän tahtoo suojella aineettomia asioita, kuten tapoja ja tottumuksia, perinteitä ja instituutioita. Aina voidaan tehdä uusi suunnitelma tai korjata vahinko. Haaveilijana konservatiivi arvostaa enemmän metafysiikkaa kuin fysiikkaa. Karrikoimani konservatiivi luulee ympäristöä luonnoksi. Tosiasiassa konservatismi, joka on poliittinen asenne, ei juuri liity luonnonsuojeluun, joka on lähinnä toimintaa, tuhon estämistä, hanttiin panemista puskutraktoreille, saastuttajille ja muille planeettamme rumentajille. Ostoskeskus, kävelykatu ja Tampere ovat ympäristöä. Hän sanoo: ”Älä koske! Menee rikki.” Se on pelkkää puhetta. Sillä vaikka luonto on konkreettinen, sillä on kaikki voimat ja vallat
teksti Riitta Vauras Meriajokasniitty on koralliriuttojen vastine Itämeressä – runsaslajisin vedenalainen ekosysteemi. ks tau vir ja kestävät. sa mu sukeltaa tutki 44 Suomen luonto 17/2013 Meriajokasniityt apohjilla kukoistavat hiekk ia. pek ka tuu ri Sukellus elämän ves a-m att i vää rä er Boström Dosentti Christoff lueelle
”Niitty kasvaa joka suuntaan ulospäin. Kun vedet olivat vielä kirkkaita, ulottuivat niityt jopa kymmenen metrin syvyyteen. Itämeren hiekkapohjien meriajokasniityt ovat vaikeammin lähestyttävä valtakunta. Itämeren sekakasvustoniityt ovat ainutlaatuisia maailmassa. Siellä Boström ryhmineen sukeltaa tutkimuskohteelleen. Valtamerissä meriajokas myös kukkii. Kaloille ja selkärangattomille suojaa ja ravintoa tarjoavia meriajokasniittyjä on Suomen rannikolla Raumalta Sipooseen: kaikkialla missä veden suolapitoisuus ylittää viisi promillea. ”Meriajokasniityt ovat lajistoltaan Itämeren monimuotoisimpia ympäristöjä”, dosentti Christoffer Boström Åbo Akademista kertoo. Parhaillaan vedenalaisia niittyjä tutkitaan samoin menetelmin 15 maassa eri puolilla maapalloa. Katkat, vesisiirat ja kalanpoikaset puikkelehtivat suojan ja ravinnon perässä. Pohjaeliöstö tekee niitystä huomattavasti rakkolevävyöhykettä monipuolisemman eliöyhteisön. Kuinka paljon niittyjä on alkuaan ollut, ei tiedetä. ”Aivan tavallinen niityn ikä Itämeressä on 800–1600 vuotta”, Boström kertoo. Meriajokas on maailmankansalainen. Nelivuotista hanketta johtaa professori Emmett Duffy Yhdysvaltain Virginian merentutkimuslaitokselta, ja siinä on mukana myös Åbo Akademin tutkijoita. Kalojen suojapaikka Suomen meriajokasniittyjen yhteenlaskettu pinta-ala on vain kymmenisen neliökilometriä. Täten jokainen niitty on geneettisessä mielessä samaa yksilöä, yhdestä versosta alkunsa saanut klooni. ”Meriajokkaan seassa kasvavat vidat, haurat ja hapsikkaat voimistavat meriajokkaan kasvua, aivan kuten maataloudessa sekaviljelmä takaa paremman sadon”, Boström vertaa. Ne alkavat metrin parin syvyydestä ja jatkuvat noin neljään metriin, joten sukelluslaitteet tai vähintään snorkkeli ovat tarpeen. pekka tuuri Särmäneula (kuvassa) ja siloneula viihtyvät meriajokkaan viidakossa. Uusille kasvupaikoille laji leviää meillä vain suvuttomasti katkeilevista versonkappaleista. Itämeressä se on harvinaisempaa ja Suomen rannikolla vain satunnaista. Kun yksittäisille maavarsille tulee liikaa ikää, kloonin keskelle saattaa syntyä reikä.” 17/2013 Suomen luonto 45. niitylle K ovalla merenpohjalla kasvavien rakkolevätiheikköjen elämää on helppo seurata rannalta. Niityistä voidaan puhua jopa Itämeren pitkäikäisimpinä eliöinä. Saaristomeri tärkeä tutkimuksen polttopiste Meikäläiset koekentät sijaitsevat Salpausselän mereisillä jatkeilla Saaristomerellä
Hirsien väliin pantiin tilkkeeksi ajokasta – kosteuden mukaan elävää ekomateriaalia. Meriajokas (Zostera marina) pekka tuuri Meriajokas on pohjoisen pallonpuoliskon laajimmalle levinnyt meressä elävä siemenkasvi. Itämeressä meriajokas on ainoa kokonaan veden alla elävä siemenkasvilaji. Meriheinäksikin kutsuttua meriajokasta on käytetty myös patjan täytteenä, rokokootuolien pehmusteena sekä erilaisissa pakkauksissa. Meillä lehdet ovat yleisimmin 30–50-senttisiä, joskus metrinkin pituisia. Sitä syötettiin Saksassa karjalle, ja siitä tehtiin karjasuojien katot. 17/2013 17/2013 46 Suomen 46 Suomen luonto luonto. kääpiöpalmun kuitua. Kasvi on ollut hyödyksi myös ihmisille. Meriajokasniittyjen tyyppikala on etelämpänä merihevonen, meillä ajokasniityillä elävät sen sukulaiset silo- ja särmäneula. Materiaalin käyttö on nykyisin vähäistä, sillä verhoilijoille Kaunis leväkotilo viihtyy myydään meriheinänä meriajokkaalla. Se muodostaa niittyjään niin Atlantin kuin Tyynenmerenkin matalikoilla. Hyvällä kasvupaikalla ajokkaan tiheys neliömetriä kohden on suuri eikä ruskeaa, tukahduttavaa rihmalevää ole paljon. Japanin rannikolla kasvin tasalevyiset, pakettinarua muistuttavat lehdet kasvavat jopa kahdeksanmetrisiksi. vesa-matti väärä Christoffer Boström niityllä. Osterit oli tapana kääriä ajokkaaseen
Meriajokasta on myös onnistuttu siirtoistuttamaan entisille kasvupaikoilleen esimerkiksi Yhdysvalloissa. Ne vajoavat kuoltuaan pohjaan ja peittävät ajokasniityt alleen. Niitty on myös erinomainen kasvupaikka kaloille. Meriajokkaan on siksi pitänyt nousta kasvamaan lähemmäs rantaa, missä vaarana on repivä aallokko. Myrskyt irrottavat myös itse kasveja. Sadan viime vuoden aikana meriajokkaan levinneisyysalue on kutistunut dramaattisesti eri puolilla maailmaa. Yhdysvaltain Virginiassa vuoden 2012 heinäkuu oli kaikkien aikojen kuumin. Juuret hiekan uumenissa Meriajokkaan maavarsien ja juuriston paikalleen sitoma hiekka tarjoaa suojan muun muassa sini- ja liejusimpukoille, liejukatkoille, lieroille, harvasukasmadoille ja surviaissääsken toukille. Vasta syysmyrskyt siivoavat niityt ja sukeltaja pääsee näkemään ne heleimmillään. Rehevöitymisen myötä monisoluiset rihmalevät ovat lisääntyneet. Meriajokkaita hävitti 1930-luvulla limaverkkosienen aiheuttama sairaus, nyttemmin vesien tilan muutokset. Ruotsin- ja englanninkieliset ankeriasruohoa tarkoittavat nimet ålgräs ja eelgrass paljastavat ankeriaiden viihtyvän meriajokasniityillä. Sinilevät ja mikroskooppiset viherlevät samentavat vettä. Vesiensuojelun ansiosta niityt ovat jonkin verran elpyneet muun muassa Tanskan ja Puolan rannikoilla. ”Niitty saattaa joutua sinnittelemään parikin kuukautta 30-senttisen rihmalevämaton alla”, Boström kuvaa. Suurin osa kasvista onkin hiekan kätköissä, missä se leviää vahvojen maavarsien avulla kuin valkovuokko. Pohjois-Euroopan ajokasniityistä on tuhoutunut jopa 90 prosenttia. Matalikkojen niityt kuihtuivat veden lämmetessä 30-asteiseksi. Kirkkaiden vesien kasvi Vesien rehevöityminen hankaloittaa niittyjen elämää. Ajokas viihtyy viileissä vesissä. ”Jos pohjassa on vähän ravinteita, kasvi tekee tuuhean juuriston. Myös lehtien päälle kasvava levämatto heikentää kasveja. n GeoloGian tutkimuskeskus (Gtk) suunnittelee ja toteuttaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa merkittäviin kansainvälisiin geomatkailuverkostoihin linkittyviä luonto- ja kulttuurimatkailukohteita sekä tuottaa geologisia retkeilykarttoja suosituista luontomatkailualueista. Geologiasta uutta sisältöä luontomatkailuun vesa-matti väärä Paul Richardson (vas.), Anna Törnroos, Camilla Gustafsson ja Christoffer Boström tutkimassa meriajokasta. Vastaavasti lehdet venyvät pituutta, jos valoa on vähän.” Pieneliöstö on runsas myös lehvästössä, jossa laiduntaa hanka- ja halkoisjalkaisia, leväkatkoja, leväsiiroja ja leväkotiloita. Tämä oli katastrofi rikkaalle niittyeliöstölle. Hankoniemen rannoilla voi syysaikaan nähdä meriajokasta suurina paaleina. Karttoihin on merkitty ja luetteloitu geologiset retkikohteet, ja niissä kerrotaan alueen geologisesta kehityksestä sekä luontokohteista ja kulttuurihistoriallisista nähtävyyksistä. Tyypillisimpiä ovat särjet, kiisket, ahvenet sekä silo- ja särmäneulat. Geologiset retkeilykartat: www.gtk-kauppa.fi www.gtk.fi Geologian tutkimuskeskus puh. 029 503 0000, tiedustelut: info@gtk.fi 17/2013 Suomen luonto 47
V anha musta koira istuu lämpimällä silokalliolla ja katsoo horisonttiin, ilme uneliaan vakavana. Kun siitä onnistuu karkaamaan, horisontissa erottuu jotain erillistäkin. Samaa viestivät merimetsot ja niiden valkoisiksi kalkitsemat luodot. Suomenlahti on rehevöitynyt muumien ajoista ja rantalahukoiden pohja kertoo siitä surullista tarinaa. Ne tuijottavat apposen auki, hieman lasittuneina. Kokemus on kuitenkin Kosteus tuntuu iholla kevyenä suihkuna ja valo on kuin maitoa. Siellä näkyy laivoja. Kärpäsiä kipittelee sen sileällä kiiltävällä pinnalla ja silmät... Onko yksi niistä se jättitankkeri, joka rysäyttää karille ja peittelee Suomenlahden mustaan tappavaan mönjään. 48 Suomen luonto 17/2013 Sitten yhtäkkiä, lauantainaamun aurinko sumenee myös saaressa. Aamuisin lounaaseen suuntaa lautoittain västäräkkejä ja pääskysiä. Siksi saaressa kasvaakin kasvillisuuslaikkuja, jotka erilaisuudessaan tekevät siitä monipuolisen: jäkälän peittämiä kallioita, karua mäntymetsää vajaan hehtaarin verran, reunoilla leppää ja katajaa, maksaruohoja ja rantakukkia ja jopa oma pieni suo. Koira, mies ja Pellinki teksti rainer rajakallio / kuvitus teemu järvi Vielä kesästä lämmin elokuun päivä Porvoon Pellingissä saa miehen ja koirankin herkäksi. Silti Pellingin edustalla levittäytyvä upea saaristo saa mielen soimaan haikeasti, vaikkapa Edu Kettusen upeiden biisien sävelin ja sanoin. Koiralle se on kuitenkin kuin magneetti. Mies ei unohda näkyä koskaan, tuskin koirakaan – varsinkaan hajua. Ne ovat tärkeitä välivaiheita, kun ahvenen sisältämä aine ja energia siirtyvät saaren ravintoverkkoihin. Milloin saarta lannoittavat lintujen ulosteet, milloin kuolleet eläimet. Hän toteaa, että niitäkin ajautuu rantaan silloin tällöin, eikä anna aihetta sen suurempiin manöövereihin. Pieni, vaatimaton mökki on männikköä ja leppää kasvavassa saaressa. Mitä se miettii. Mitä vielä: rantaan ajautunut ahven saa heti seurakseen uskollisia pyhiinvaeltajia, vihreänkiiltäviä raatokärpäsiä. Unenomaista tilaa kestää vajaan tunnin ja taas aurinko putkahtaa esiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mies soutelee lähisaarten sokkeloissa, pohja näkyy ja koira on haltioissaan uusista näkymistä ja hajuista. Rannaton ulappa imaisee sisäänsä kuin musta aukko energian. Ulkosaaristossa aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta ulapan suunnasta. S aaressa on vene. Hyönteissyöjälintujen muutto on kiivaimmillaan. Rannan tuntumaan leviää luotaantyöntävä makea lemu. Pian paljastuu, että kivien väliin on juuttunut norppa, nyt jo halkeamispisteessä oleva uimalelu. Kun katse siirtyy lähemmäksi ja rantaan, näkyy veden läpi vihreä. Välittäjänä on kuolema. Koira on järkyttynyt, peloissaan mutta silti kalmon vangitsema. Aaltojen liike ja silmät herättävät norpan eloon. Maajussit kiroavat viljan lamoavaa vesi sadetta. Vielä ne kuitenkin tavan takaa kerääntyvät keskellä saarta sojotta-. Täällä ne voitelevat kauneudellaan mieltä. Paljon isoja lokkeja, edestakaisin liikennöiviä mustia viikinkejä, merimetsoja, ja tännekin majoittunut tundran asukas valkoposkihanhi. Koira on aikanaan steriloitu, joten se ehkä kaipaa mehevää luuta. Lähtiessämme kerromme saaren omistajalle norpasta. Voisi olettaa, että meren keskellä kalliolla eläisi vaikkapa hyönteisiä kovin vähän. Meri ravitsee pienten saarten ekosysteemeitä. Virkeä poikue soutelee laiskasti hiukan etäämmälle, kun koira tallustelee rantaveteen siihen tutustumaan. Lännestä vyöryy sumurintama ja passittaa koiran ja miehen turkkilaiseen saunaan. L intumaailma on kovin merellistä. Se ei ole mikään rannaton letto, vaan muutaman neliön kokoinen, merestä vettä saava painauma. ”Kotka, Rankki, ohutta yläpilveä.” On elokuun loppu. Hetkessä näkyvyys rajoittuu kymmeneen metriin, kosteus tuntuu iholla kevyenä suihkuna ja valo on kuin maitoa. Saaren oma pääskyparikin on tuottanut muutaman jälkeläisen, jotka ovat jo melkein valmiita suuntaamaan ohikiitävien lajitovereiden matkassa kohti Afrikkaa. Mitä miettii sen vieressä vanha, koiran lailla harmaantuva mies. Miehenkin on maailma kuohinut jo niin perusteellisesti, että merenneidot eivät enää hänelle näyttäydy eikä mieleen tule hopeinen kuu, joka luo merelle siltaa. tallentunut mieleen ja kameran kennolle, kuin vastakuultu uusi satu. Viimein monen yrityksen jälkeen koira uskaltautuu nuuskimaan raadon kuonoa, kun sen silmät on peitetty. Hieman vieläkin ulompana on se luoto, jossa asuivat Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä monet vuodet. Mustan koiran ensimmäinen retki vesille onnistuu yli odotusten. Mantereen ylle nousee kuitenkin jykeviä ukkostorneja
Kuin venemiehen tarinoista. Saarella on noin 250 ympärivuotista asukasta. Illan tullen levottomat linnut palaavat räystään alle pesään – ehkä viimeisen kerran. Kun kipuamme laiturille, huomaamme, että veden alta pulpahtaa esiin sukeltaja. Saarelle liikennöi lossi joka päivä 15 minuutin välein klo 5–23, aikataulut www.finferries.fi. Hän kertoilee mukavia tarinoita näiltä rannoilta ja niillä asuvista ihmisistä. vaan kuolleeseen haapaan. Pohjoistuuli on noussut jo miehen ja koirankin mielestä aika kovaksi, mutta venemies ei ole moksiskaan. www.porvoo.fi, www.pellinge.net/pellinki 17/2013 Suomen luonto 49. A amulla pääskyset ovat poissa. n Pellinkiin vie lossi Pellingin pääsaari ja kylä sijaitsevat Porvoon saaristossa. Tutkimus on tuottanut tulosta. Laiturille nostetaan vanha hieno tuoli. Tove Janssonkin tulee esiin, mutta vain yhtenä erikoisuutena. Aika ajoin ilmaa viiltää emojen kimeä varoitus: muutaman kerran päivässä saaren tarkastava kanahaukka syöksyy männikön läpi ja erkanee rannikon suuntaan
50 Suomen luonto 17/2013. Millaista on tulevaisuuden kestävä rakentaminen. Arkkitehti Bruno Erat rakensi kestävän ekotalon jo 1978 ja on ollut suunnittelemassa Vihtiin nousevaa ekokylää
Hän on mukana myös rakenteilla olevassa Vihdin ekokylähankkeessa. Suunnittelu alkoi kaksi vuotta ja rakentaminen vuosi sitten. Talon keskeiset tavoitteet ovat hyvin vähäinen lämmitysenergian tarve ja asumisen alhaiset hiilidioksidipäästöt, kohtuullinen koko ja edullinen hinta. Se on edelleen ajankohtainen esimerkki kestävästä rakentamisesta. Luonnonmukaisia taloja 17/2013 Suomen luonto 51. Se on kai aika tyypillistä rakentajille. Reetta Knuuttila, Sofia ja Untamo rakenteilla olevan kotinsa terassilla. Vähän niin kuin 2010-luvun rintamamiestalo. Lapset Sofia ja Untamo kiipeilevät työmaatikkailla ja leikkivät lämminvesiputkien pätkillä. Erat on suunnitellut oman talonsa lisäksi lukuisia ekologisesti kestäviä pientaloja sekä ekokylät Bromarviin ja Ranskaan. Luonnonmukaisuus on Eratin suunnitelmien punainen lanka. Reetan ja hänen miehensä Hannu Koskisen talo Vihdin ekokylässä on kesken, ja pari asuu lapsineen vuokralla pienessä mökissä työmaan vieressä. Mutta perheen talo ei ole mikä hyvänsä omakotitalo vaan Bruno Eratin suunnittelema ekotalo. Akkitehti Bruno Erat on kestävän rakentamisen pioneeri Suomessa. J teksti ja kuvat pekka hänninen oo, on mennyt hermot, tunnustaa Reetta Knuuttila painokkaasti, mutta rehellisesti. Hänen kotitalonsa Villa Solbranten Espoossa valmistui 1978 yhtenä maamme ensimmäisistä ekotaloista
Talo lämpiää pääasiallisesti puulla ja aurinkoenergialla. Talvisin aurinko pääsee paistamaan sisätiloihin lämmittäen samalla rakenteita. ”Näin kaupunkien huonon tilan ja koin nuorten ihmisten turhautuneisuuden. Villa Solbrantissa lämmitysenergian kulutus on 36 kilowattituntia neliömetrille – sitä voi edelleen pitää hyvin alhaisena. Eratille tärkeät tontinvalintakriteerit olivat junaradan ja hiihtolatujen läheisyys. ”Opin oman kotini suunnittelun ja toteutuksen kautta paljon: oli kehitettävä uusia tuotteita ja sovellettava ulkomaisia malleja Suomen oloihin. Aurinkokeräimet sekä puu-uuni ja puuliesi on yhdistetty lämmönvaraajaan. Tätä kutsutaan passiiviseksi aurinkoenergian hyödyntämiseksi. Talo kurottaa kohden aurinkoa: suuret ikkunat on suunnattu etelään, pohjoisjulkisivuna toimiva kasvien peittämä katonlape on liki ikkunaton. Tämän jälkeen sain kutsun opettaa ekologista rakentamista Teknillisessä korkeakoulussa.” Oppia omasta talosta Rakennuksen sijainti vaikuttaa oleellisesti sen ympäristökuormaan. Ajattelin, että myös minun pitäisi tehdä jotain elinympäristön hyväksi.” Palattuaan Suomeen Eratin ajatukset kypsyivät hiljalleen. Tuolloin ei ollut muuta mahdollisuutta kuin opiskella omin päin ekologista rakentamista. Eratin talon katolla kasvaa 40 kasvilajia.. Oleskelutilat ovat etelän puolella ja vähemmän lämpöä tarvitsevat makuuhuoneet sekä keittiö ja aputilat rakennuksen pohjoispuolella puskurivyöhykkeenä kylmää vastaan. Villa Solbrantenin arkkitehtuuri kumpuaa paikan ehdoista. Asuintilat ryhmittyvät lämmönvaraajan ympärille. Kesällä lehtipuut suojaavat taloa auringolta ja ylikuumenemiselta. Luin kirjoja kuten Silent Spring, Frail Ocean sekä Population Bomb, ja jouduin itsekin miettimään oman elämäni roolia ja tarkoitusta. Lisäksi varaajassa on sähkövastus. Raideliikenteen päästöt ovat kevyen 52 Suomen luonto 17/2013 liikenteen jälkeen pienimmät ja Espoon Kilossa innokas hiihtäjä pääsi sivakoimaan autottakin. Kulutuksesta elämään Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on Eratin mielestä löydettävä uusia myönteisiä ja tehok- Villa Solbrantenissa otetaan auringon valo ja lämpö vastaan. ”Pyrin pieneen energiankulutukseen niin pitkälle kuin mahdollista luonnonmukaisin keinoin, ja otan vasta lopuksi tekniikan avuksi.” Bruno Erat Erat heräsi ympäristökysymyksiin ollessaan Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla. Rakenteisiin varastoitunut lämpö säteilee yöllä huoneisiin. Pohjoispuolella taloa vankka metsä suojaa sitä talvella pohjan puhureilta. Pablo Erat Villa Solbranten on Suomen ensimmäisiä ekotaloja
”Tulimme mainiosti toimeen tuhannen kilon hiilidioksidipäästöillä vielä 1960-luvulla. Nykyisissä energiamääräyksissä taloa tarkastellaan kokonaisuutena, jossa verrataan ostoenergian tarvetta lämmitettävään pinta-alaan. Tontilla tuotettu uusiutuva energia vähennetään talon energiataseesta, ja näin voi esimerkiksi kompensoida lämmön talteenoton puuttumisen. Varaajasta lämpöä siirretään huoneisiin vesikiertoisen lattialämmityksen välityksellä. Takasta saatava lämpö siirretään vesiputkien avulla niin ikään vettä sisältävään varaajaan. Nyk yään päästöt ovat kymmenkertaistuneet, mutta nyt meillä on lisäksi käytettävissämme uusin teknologia. Varaajaan varastoidaan myös katolla sijaitsevien aurinkokeräinten tuottama lämpö. Kesä mennään aurinkolämmöllä ja talvet puuta poltellen. Harakoille ilmanvaihdon mukana leijuva lämpö kompensoidaan hyödyntämällä uusiutuvia vähäpäästöisiä energiamuotoja. kaita keinoja. Ikkunat ovat niin ikään superenergiatehokkaat. ”Jos sinulla on mahdollisuus puuhailla käsilläsi, sinun ei ehkä tarvitse tienata niin paljon rahaa tunteaksesi itsesi onnelliseksi”, Erat pohtii. Passiivitalosta poiketen talossa on luon- nollinen eli painovoimainen ilmanvaihto. Naapureiden Vöyriltä siirretty hirsitalo lämpiää puilla. Kehollaan toimiminen pitää ihmisen kiinni elämässä ja kohottaa elämän laatua. Myös pintakäsittelyaineet ovat luonnonmukaisia. Passiivitalokonseptiin kuuluu koneellinen ilmanvaihto, josReetta Knuuttila sa poistoilman lämpö otetaan talteen. Reetta Knuuttilan ja Hannu Koskisen talossa on 140 neliötä. Nytkin meidän tulisi pyrkiä siihen, että elämä tapahtuisi pienemmässä piirissä.” ”Jokaiselle ihmiselle pitäisi olla selvää, että elämällä tietyllä tavalla seurauksetkin ovat tietynlaiset.” Melkein passiivitalo Reetta Knuuttilan ja Hannu Koskisen talossa Vihdissä on passiivitaloa vastaavat eristeet, siis liki puolimetriset seinät ja katto. 17/2013 Suomen luonto 53. Miksi emme tulisi toimeen samalla nyt?” Pyöräily, hiihto, puiden tekeminen ja pienv iljely kuuluvat luonnonmukaiseen elämäntapaan. Hänen mukaansa meidän on pystyttävä tuottamaan vähemmällä enemmän. Olohuoneen keskellä seisoo tiilipinojen takana puolivalmiit varaava leivinuuni ja vesitakka sekä suuri lämmönvaraaja. Seinärakenteet ovat höyrynsulkumuovittomat eli hengittävät. Talon lämmityksen energian tarve on noin neljännes verrattuna olemassa olevaan pientalokantaan. ”1960-luvulla yksityisautoja oli vähemmän ja ihmisten elämänpiiri oli pienempi
Vih- Vihdin ekokylässä tavoitellaan kylämäistä yhteisöllisyyttä. Kaikki pintakäsittelyt on tehty tuotteilla, joiden valmistus on ollut mahdollisimman myrkytöntä. Knuuttilan ja Koskisen naapurissa on Vöyriltä siirretty komea vanha hirsitalo. Alueella on nyt kymmenkunta omakotitaloa, pari tonttia on vielä vapaana. Nyt kylässä on kymmenkunta ekologiseen kestävyyteen pyrkivää omakotitaloa. Bruno Erat on suunnitellut rakennuksen liki neliönmuotoiseksi ja kahteen kerrokseen, jolloin ulkovaipan lämpöä haihduttava pinta-ala on mahdollisimman pieni suhteessa talon lattiapintaalaan. Kesällä pitkä terassin kattona toimiva räystäs estää korkealta paistavaa aurinkoa korventamasta sisätiloja. Ikkunat avautuvat etelään, jolloin lämmityskaudella matalalta paistava aurinko lämmittää huonetiloja. Uudet omakotitalot ovat usein ylisuuria ja energiatehokkuudessa saavutettu hyöty menetetään lukuisten neliöiden lämmittämiseen. Lapset kirmaavat lähipellolla ja kylän raitilla. Rakenteiden myrkyttömyys ja uusiutuvuus olivat Knuuttilalle ja Koskiselle ehdottomia lähtökohtia. ekologinen kylä Vihdin ekokylä -hanketta on viritelty jo kymmenen vuotta. Erilaiset talot edustavat montaa tapaa lähestyä ekologisesti kestävämpää asumista, ja tulevaisuudessa kylän kokemukset antavat arvokasta tietoa energiatehokkuudesta. Näin säästetään puuta. Talon runko on puuta ja eristetty selluvillalla. Se onkin kylän taloista ainut, joka on valmis. Noin 6000 vihtiläistä autoilee päivittäin pääkaupunkiseudulle töihin. Autoilu syö asumisen hiilisäästöt ”Helsingissä kärsin melusta bussipysäkillä, nyt kaipaan nimenomaan busseja”, Knuuttila huokaa. Tavoitteena oli yhdistää nykyteknologia ja ekologia perinteisen suomalaisen kylän yhteisöllisyyteen. din ekokylä on ollut kymmenen vuoden projekti, joka on elänyt vuosien saatossa. ”Tietty luonnonläheisyys veti, mutta en silti olisi voinut aikaisemmin uskoa ryhtyväni rakentajaksi. Passiivinen aurinkoenergian hyödyntäminen on myös Eratin arkkitehtuurin lähtökohta. Rakennusjätettä työmaalla on syntynyt käsittämättömän vähän: vain yksi peräkärryllinen tähän mennessä! 54 Suomen luonto 17/2013 Vähähiilistä elämää Mahdollisimman pienet hiilidioksidipäästöt ovat perheen tavoite. tarttumaan vasaraan”, Reetta Knuuttila sanoo. Yhteisöllisyys ja naapurien imu saivat kuitenkin Rakennusjätettä on syntynyt vain peräkärryllinen tähän mennessä. Tuvassa seisoo valtava uuni, josta lämpöä säteilee koko taloon päivän tai parikin lämmityskerran jälkeen. Pieni on kaunista Reetta Knuuttilan ja Hannu Koskisen talo on nykymittapuussa kohtuullisen kokoinen, 140 neliötä. Kunta kaavoitti Linnanniitun alueen ekologiseen pientaloasumiseen ja lisäksi perustettiin osuuskunta edistämään hankkeita. Leveät lattialankut ja seinien hirret puhuttelevat. Kauempana on puolestaan nykytekniikkaan perustuva valmistalo. ”Eikä täällä tarvitse murehtia, mitä lapset laittavat maasta suuhun toisin kuin kaupungissa.” Naapurustossa näkyy rakennustelineitä ja ihmisiä kottikärryineen. Sinänsä muuttaminen ekokylään Vihtiin oli sattumien summa. Vanhan korjaaminen on sekin energiatehokasta, sillä rakennuksiin itseensä sisältyy energiaa, joka menisi purkuvaiheessa hukkaan. Niin tekee myös Hannu Koski-. Yhteinen savusauna on ainakin tarkoitus saada. Sitä on hieman lisäeristetty niin, ettei alkuperäinen talonpoikasarkkitehtuuri ole kärsinyt
nen. Esimerkiksi Helsingin Viikissä uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen ja kaupunkiviljely olivat kaavoituksen keskeisiä teemoja: rakennukset on suunnattu kohden aurinkoa ja sormimaiset viherkaistaleet kurottuvat palstoineen alueen sisään. Knuuttilan ja Koskisen talossa tämäkin seikka on otettu huomioon: yläkertaa ei tarvitse lämmittää, jos pari muuttaa lasten lähdettyä kotoa alakertaan vanhuuden päiviään viettämään. Usein perheet saavat omakotitalonsa, mutta lapset kasvavatkin ja muuttavat pois kotoa ja vanhemmat jäävät lämmittämään tyhjiä huoneita liian suuriin asuntoihin. Viikin mallin piti olla monistettavissa: missä uudet Viikit v iipyvät. Suomessa vastaavia ideoita toteutetaan Skaftkärrin asuinalueella Porvoossa. Energia- Saksan Freiburgissa on hyvät ratikkayhteydet. Rakentamisen ja rakennusten käytön on arvioitu kuluttavan maailmassa 40 prosenttia kaikesta ihmiskunnan käyttämästä energiasta sekä luonnonvaroista. Omakotiasuminen on monen perheen unelma. Se tarjoaa edelleen melko hyvät mahdollisuudet kestävään elämäntavan toteuttamiseen kaupunkiympäristössä. Seisake tulisi vain kilometrin päähän. Kestävä rakentaminen etsii keinoja ihmistoiminnan ja luonnon tasapainottamiseksi. Palvelut ja lasten harrastusmahdollisuuksiakin löytyy melko läheltä, joten elämä vähällä auton käytöllä voisi olla mahdollista. Ei ihme, sillä olemme sadassa vuodessa pölläyttäneet taivaalle vuosimiljoonien kuluessa maan poveen kerääntyneet hiilivarannot. Freiburgissa Etelä-Saksassa kaupungin kasvu ohjattiin kaupungin rajojen sisälle ja taajama-alueen ulkopuolelle sijoittuvat marketit estettiin. Liikennesuunnittelu on Freiburgissa toteutettu kevyen ja julkisen liikenteen ehdoilla. Vaikka Viikin energiatehokkuus on nykytasoa huonompi, siellä on paljon onnistumisia. Se aiheuttaa 40 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä ja jätteistä. 17/2013 Suomen luonto 55. Pyrkimyksenä on kuitenkin kimppakyyti naapureiden kanssa ja etätyötä mahdollisuuksien mukaan – kunhan koti valmistuu. Helsingin Eko-Viikki on Suomen ensimmäinen ekologisesti suunniteltu kaupunginosa. Hajaantuva yhdyskuntarakenne on kestävästä näkökulmasta huono suunta. Nyt tulevan alakerran makuuhuoneen on määrä palvella Hannun kotikonttorina. ”Sitten kun mieskin on saatu kotiin tekemään töitä, ryytimaa kukoistaa ja kanat ja vuohet piipertävät pihalla, olemme aika paljon omavaraisempia ja elämä voisi olla oikeasti ekologista”, haaveilee Knuuttila työmaalla. Luonnonvaroja kulutamme puolitoista kertaa enemmän kuin mitä maapallo ehtii tuottaa. Suomessa rakennusten käyttö aiheuttaa 32 prosenttia, rakentaminen kuusi prosenttia ja liikenne 19 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Polkupyöräilyn ja raitiotien käyttäjien osuudet ovatkin kasvaneet yksityisautoilun kustannuksella. Unelman voi toteuttaa myös ekologisesti kestävästi. Kaupungissa onkin edelleen runsaasti pieniä kivijalkakauppoja myös uusilla asuinalueilla. Uudet asuinalueet on toteutettu raitiotieverkon ympärille: jokaisesta asunnosta on enintään 300 metriä lähimmälle raitovaunupysäkille ja lähikauppaan. Raideyhteys Helsinkiin on ollut jo pitkään suunnitelmissa. n Kohti kestävämpää rakentamista Pallo kröhii. Se lisää autoriippuvaisuutta
Energiatehokkuus on Suomen oloissa ekologisesti kestävän rakentamisen keskeinen osatekijä. Asuntojen koon kasvu syö energiatehokkuudessa saadun hyödyn. Rakennus on toteutettu kestävistä, helposti korjattavista ja uusiutuvista materiaaleista, joiden tuotanto kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa ja aiheuttaa mahdollisimman pienet päästöt. Suomessa Riihimäen Peltosaaressa 1970-luvun lähiökerrostalo muutettiin passiivitaloksi puisten esivalmistettujen elementtien avulla. Ruotsissa on arvioitu, että 1960–1970-lukujen lähiökerrostalon energiatehokkuuden parantaminen passiivitalotasolle leikkaisi 15–20 prosenttia energiankulutuksesta. Muutamat Aalto-yliopiston koetalot Korjausrakentamisessa piilee myös suuria haasteita. n Lisätietoja: www.rakentajanekolaskuri, eko-boxi.safa.fi. Aurinkokeräimet lämmittävät vettä Helsingin Eko-Viikissä. Kodikkaasti vanhaan puulämmitteiseen rintamamiestaloon asettunut viisilapsinen perhe koiransa kera saattaa asumisellaan aiheuttaa pienemmät hiilidioksidipäästöt henkilöä kohden laskettuna kuin valtavassa sähkölämmitteisessä passiivitalossa asuva pariskunta. Talon lämmitysenergian tarve tipahti puoleen, mutta vuokrat nousivat vain kaksi euroa neliöltä. Kun korjausr akentaminen tulee massatuotantoon, hinnat putoavat edelleen. Riihimäen Peltosaaren passiivikerrostalo. tehokkuus on tuotu mukaan jo kaavavaiheeseen muun muassa rakennusten sijoittelussa. ovat jo osoittaneet, että rakennus voi tuottaa yhtä paljon energiaa kuin kuluttaa. Jopa ikkunat ja ilmanvaihtokanavat olivat niissä valmiina, joten asukkaiden ei tarvinnut poistua asunnoistaan remontin ajaksi. Oleellista energiatehokkuudessa on käytetyn energian määrä, laatu ja mitä siitä hyödytään. Energia on tuotettu uusiutuvilla energiamuodoilla. Maapallon pelastamiseksi tarvitaan kulttuurinen muutos. Kysymys kuuluu, miten arkkitehtuurilla voidaan helpottaa kestävämmän elämäntavan toteuttamista. Ekologisesti kestävä rakennus kuormittaa ympäristöä niin rakennus- kuin käyttövaiheessa mahdollisimman vähän. Se säästää lämmityse nergiaa, sähköä ja vettä. Pelkkä tekniikka ei tee yhdyskunnista ja rakennuksista kestäviä, vaan käyttäjät ratkaisevat ympäristökuorman määrän. Uusiutuvien energiamuotojen liittäminen osaksi rakennusta on nouseva tulevaisuuden suuntaus
Sen jälkeen lahti sai pitkään olla rauhassa ja ihmiset ottivat sen rannat omakseen. Nyt näköpiirissä on uusia uhkia, jotka ovat jo valitettavasti osin toteutuneet. On käsittämätöntä, että moinen on saanut tapahtua. Tämä on lukemattomille matkailijoille todella eksoottinen kokemus. Vahtikoir Näpit irti Töölönlahdesta! Jorma laurila Kirjoittaja on Suomen Luonnon päätoimittaja. Esimerkkejä luonnonmukaisuudesta löytyy runsaasti eri puolilta kaupunkia. Kukapa jaksaisi inspiroitua Alman tai UPM:n seinistä. Noin sata vuotta sitten arkkitehti Eliel Saarinen ehdotti lahden täyttämistä, ja myöhemmin Alvar Aalto olisi halunnut rakennuttaa sen rannoille pitkän rivin monumentaalirakennuksia. Tarkoituksena on kivetä rannat, koska luonnosta vieraantuneita suunnittelijoita häiritsevät tuulessa kahisevat ruovikot ja luonnon itse häpeämättömästi muotoilemat kaarevat rantaviivat. Töölönlahti sopii kaikenikäisille, ja sadat päivittäin lahtea ympäri lenkkeilevät ihmiset osoittavat, miten mieluisa paikka se on kuntoiluunkin. Itse lahti on saanut vielä lainehtia vapaana. Älä myöskään kajoa muotoiluun, joka jo on täydellisen toimivaa. Siitä huolimatta, että kaupungissa myös rakennetaan. Taustalla Linnanmäki.. Helsingissä, Lontooseen verrattuna pikkukaupungissa, ollaan menossa valitettavasti päinvastaiseen suuntaan. Arvoisat suunnittelijat, säästäkää meidät vesiaiheiltanne! Töölönlahti on sellaisenaan upea luomus. Kyse on sekä arvomaailmasta että luovasta suunnittelusta. Ennen lahdelta avautui näkymä Suurkirkolle ja rautatieasemalle; nyt se on monin paikoin katkennut. Kahdeksan miljoonan asukkaan metropolissa vihreys on leimaa-antavaa ja pikemminkin lisääntymässä. Kuin varkain radanvarteen on noussut kakofoninen kokoelma maisemaa tukkivia liikerakennuksia ja kerrostaloja, jotka sijaintipaikka huomioon ottaen ovat tyyliltään kammottavia. Kyse on laillisesta ympäristön tärvelemisestä. Suunnitteilla on kuitenkin lahden eteläpäähän ”vesiaiheita”, keinotekoisia kivireunaisia altaita. Erityisesti kesäkaudella huomio kiinnittyy turisteihin, jotka haltioituneina valokuvaavat ja ihastelevat maisemaa, missä luonnonlahti välkkyy auringossa ja kyhmyjoutsenet ja sorsat soutavat. Onneksi suunnitelmat kariutuivat. Toivon, että Helsingin kaupunginvaltuutetut ja asian kanssa työskentelevät virkailijat vihdoin ymmärtäisivät, miten ainutlaatuinen luontokeidas meillä on keskellä eurooppalaista pääkaupunkia. Töölönlahden alueessa on erityistä vielä se, että siellä voi esimerkiksi valoisina kesän iltoina ja öinä liikkua turvallisesti. Keskustan suurimman puiston Kensington Gardensin Serpentine-järven rannat on vehreytetty luonnonvaraisilla vesi- ja rantakasveilla. Töölönlahden alueesta pitää tehdä vehreä olohuone, jossa viihtyvät kaikenikäiset ihmiset, niin helsinkiläiset kuin muualtakin tulleet. n 17/2013 Suomen luonto 57 jorma laurila Kyhmyjoutsenperhe Töölönlahdella syyskuun alussa. Töölönlahti on tunnetuimpia kansallismaisemiamme. Jokainen junalla Helsingin päärautatieasemalle tullut on voinut ihailla kaunista lahtea taustanaan Eduskuntatalo, Kansallismuseo ja Finlandiatalo. Töölönlahti on sellaisenaan upea luomus. Kävelen lahden rantoja lähes päivittäin. Tunnettu sanonta on, että ”älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki”. Lontoossa ollaan innovatiivisia. Eivät turistit tule Helsinkiin katsomaan muotopuistoja tai viivasuoriksi vedettyjä elottomia rantoja. Suosittelen Helsingin päättäjille opintomatkaa Lontooseen. Lahden länsirannalle on jo tehty pieni koepengerrys
Jääkauden jälkiä Rokua Geopark vaalii jääkauden perintöä. 58 Suomen luonto 17/2013. Myös viimeisimmän jääkauden jäljet ovat hienosti nähtävissä. O teksti ja kuvat markus sirkka / Geologian asiantuntija Tapani tervo ulujokivarresta Rokuan kautta keskelle Oulujärveä yltävässä valtavan laajassa geopuistossa voi kurkistaa vuosimiljardien taakse, nähdä merkkejä tulivuorista ja muinaisista vuorten poimutuksista sekä tutkia Euroopan unionin vanhinta kallioperää. Rokua Geopark on Suomen ensimmäinen ja maailman pohjoisin Geopark, Unescon suojelema matkailukohde, jonka kantava teema on erityisen edustava geologia
löytöretkellä suomessa Näkymä Teeriniemen kivikkoisesta kärjestä kohti taivaanrannassa näkyvää Säräisniemeä, missä harjujakso kohoaa uudelleen Oulujärven pinnan yläpuolelle. 17/2013 Suomen luonto 59
Niemen kärjessä ydinharjun pyöristyneistä kivistä ja sorasta muodostunut rakenne näkyy erityisen selvästi. Se muodostuu kolmesta osa-alueesta: Oulujokilaaksosta, Oulujärven läntisestä osasta sekä Rokuanvaarasta. Patikointireittejä riittää; niitä on yhteensä 57 kilometriä. Suomen luonto ihailla 17/2013 le laelle. Saarikohteille voi lähteä esimerkiksi Manamansalon leirintäalueelta, mistä voi vuokrata soutuveneen. Oulujärven saarikohteista merkittävin on Pantioniemen törmien kaatuneet männyt ja kasviton ranta osoittavat eroosion jatkuvan yhä. Sen jälkeen voi kavuta Pookivaaralle, seudun korkeimmal- Pookivaaran vanhasta palovartiotornista voi 60maisemia. Mahtavimmat eroosiotörmät, joiden korkeus on jopa 30 metriä, löytyvät Manamansalon itärannalla sijaitsevalta Paljakantörmältä. Yksi Kolmoset -nimisistä suppalammista Rokuan kansallispuistossa.. Kuva Keisarinkierrokselta. Koko Geopark-aluetta halkova ydinharju sukeltaa Säräisniemen kärjessä Oulujärveen ja nousee aalloista vastarannalla Teeriniemessä. Geoparkin keskuksena toimii Rokuan kansallispuiston opastuskeskus Suppa, missä voi tutustua luontoa ja historiaa esittelevään näyttelyyn ja kahvitella. Leirintäalueelle saavutaan soraharjanteella kiemurtelevaa tietä pitkin. Geoparkissa matkaileva voi geologisten muodostumien lisäksi nauttia monipuolisesta kulttuuri- ja matkailupalvelutarjonnasta. Paraabelidyynin ylittävät rappuset estävät eroosiota ja helpottavat kiipeämistä. Rokuanvaaran erityispiirteistä, mannerjäätikön vaiheista, syvistä supista ja jäkäläkankaista saa hyvän yleiskuvan esimerkiksi Supasta lähtevällä kahdeksan kilometrin Rokuansydän-luontopolulla. Kainuun meri Oulujärven aavan Niskanselän ympärillä on paljon mielenkiintoista geologiaa. Vastikään kunnostettuun torniin ei pääse aivan huipulle ilman etukäteisjärjestelyjä, mutta puiden latvojen korkeudelle kuitenkin. Kirkasvetisten ja jyrkkärinteisten suppalampien välissä polveileva harjanne osoittaa tarkasti muinaisen jäätikköjoen kulun. Rokuanvaara on osa Hailuodosta Ilomantsiin ulottuvaa yli 400-kilometristä harjujaksoa. Jäljet ovat näkyvissä monin tavoin; alueella on muun muassa Suomen merkittävin paraabelidyynikenttä. Muualla ydinharju on muinaiseen jäätikköjokisuistoon kerrostuneiden hiekkakenttien peittämä. Maankohoamisen myötä vaara nousi muinaisen Ancylusjärven aalloista noin 10?000 vuotta sitten saareksi keskelle ulappaa. Rokua Geopark kattaa peräti 1326 neliökilometriä Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kunnissa. Siellä seisovasta palovartiotornista maisemat avartuvat entisestään. Dyynit ovat siellä hevosenkenkämäisiä. Maan paljastuttua Rokuanvaaraan pääsivät käsiksi tuulen ja veden kulutusvoimat. Myös matkailupalvelut ovat kattavia. Aaltojen kuluttamiin korkeisiin eroosiotörmiin ja muihin Manamansalon maastomuotoihin voi tutustua laajan polkuverkoston avulla. Rokualla voi taittaa taivalta tuhansia vuosia vanhojen paraabelidyynien lakia pitkin. Sen kasasi jääkauden loppuvaiheessa mannerjään alla kulkenut jäätikköjoki
Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kuntien alueella sijaitseva Rokua Geopark valittiin verkostoon vuonna 2010, ensimmäisenä suomalaisena kohteena. Rokua Geopark on osa Unescon suojelemaa geologisten kohteiden Global Geoparks -verkostoa, johon kuuluu maailmanlaajuisesti lähes sata kohdetta. Meillä alkoi juuri siihen suunnattu ympäristökasvatushanke”, Krökki kertoo. Niistä 54 on Euroopassa. Suomessa on neljä muuta aluetta, joilla ollaan kiinnostuneita Geoparkstatuksesta. Statuksen säilyttäminen edellyttää alueen jatkuvaa kehittämistä. Geologisia marjapaikkoja Geoparkissa viimeisimmän jääkauden jäljet näkyvät poikkeuksellisen edustavasti. Etelä-Karjalan hanke on jo pitkällä. Syvyydenkaivo on Suomen suurimpia suppia. Lisäksi koulujen kanssa tehtävää yhteistyötä syvennetään. Se on 50 metriä syvä ja yli 300 metriä pitkä. Lisäksi alueen tulee edistää kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista, erityisesti vahvistamalla paikallisen väestön ympäristötietoutta ja toimeentuloa, listaa Rokua Geoparkin toiminnanjohtaja Vesa Krökki. Tutustumisen voi aloittaa Rokualta opastuskeskus Supasta, mistä pääsee lukuisille geologisille poluille. Statuksen myöntäminen edellyttää alueelta maailmanlaajuisesti ainutlaatuista geologista perintöä sekä merkittäviä elollisen luonnon ja kulttuurin arvoja. Rokuan supat syntyivät mannerjäätikön sulamisen jälkeen tuhannen vuoden kuluessa, kun harjuhiekkaan hautautuneet jäälohkareet vähitellen sulivat. Rokua Geoparkin kehittämistyössä ovat mukana muun muassa kunnat, Metsähallitus ja Geologian tutkimuskeskus. ”Tällä hetkellä parannetaan muun muassa retkeilyrakenteita ja opasteita. www.europeangeoparks.org copyright: HS-visual Art, Hannu Sievilä Rokua Geopark koostuu kolmesta laajemmasta kokonaisuudesta: Oulujokilaaksosta, Oulujärvestä sekä Rokuan harju- ja dyynialueesta. 17/2013 Suomen luonto 61
Kallioperäkohteisiin voi tutustua ilman venettäkin; esimerkiksi Säräisniemen kirkon kivijalassa on käytetty samaa gneissiä. Kuvajan aapasuohon on helpointa tutustua suon laidalla olevasta lintutornista. Vaikeakulkuiseen hyllyvään maastoon on helpointa tutustua rimpisuon reunalla seisovasta lintutornista. Mielenkiintoinen on lisäksi paikka, missä Muhosjo-. Kuoston harjusaari kerrostui noin 10?700 vuotta sitten tunnelissa virranneen jäätikköjoen sivuhaaraan. Manamansaloon on lisäksi tulossa uusi gneissikalliokohde. Manamansalon pohjoispuolella on useita geologiakohteita kuten Väätäjänniemen pegmatiittisiirtolohkare, jossa kiven muodostaneet mineraalit, maasälpä ja kvartsi, ovat hyvin nähtävissä. Luontopolun varren konglomeraattia, sorasta kivettynyttä kivilajia. Eväitä voi nauttia läheisellä Iso-Salmen laavulla. Helposti saavutettavia ovat myös Jaalanganlahden itärannan kohteet, joissa voi tutustua jääkauden jälkeensä jättämiin drumliineihin ja kumpumoreeneihin. 62 Suomen luonto 17/2013 neljä kilometriä leveä Kuosto. Kulttuurimaisemien Oulujoki Oulujokilaaksossa kohteet ovat pienialaisia, ja niitä ehtii tutkia samana päivänä useampiakin. Saaren hiekkarannat ja kuivanakin kesänä makoisat mustikat houkuttelevat marjastajia ja muita vesillä liikkujia. Siirtolohkareelle on tieltä vain lyhyt pitkospuupolku. Kuostonsaaren molemmissa päissä on laavu, joita yhdistää polku. Kiinnostaisiko esimerkiksi Kieksin konglomeraatti – 1200 miljoonaa vuotta sitten muinaisen meren suistoon kerrostunut sorasta kiteytynyt kivilaji. Suokohteita edustaa Manamansalon eteläpuolella sijaitseva, erinomaisena lintusuonakin tunnettu Rumalan–Kuvajan soidensuojelualue. Rokuan harjujakson rinnakkaisharjuun kuuluvalla saarella voi eroosiotörmien lisäksi tutustua EU:n vanhimpaan manner alueeseen, 2700–2600 miljoonaa vuotta sitten kiteytyneeseen ja kauniisti poimuttuneeseen gneissikallioon. Se on yksi Suomen parhaista kaakkurin pesimäsoista
Reitillä voi aistia tervaveneiden ja uittojen mennyttä tunnelmaa, mutta konkreettisia tutustumiskohteita ovat sotien jälkeen rakennetut, arkkitehti Aarne Ervin suunnittelemat voimalaitokset. Kirjaa myyvät Opastuskeskus Suppa ja GTK:n verkkokauppa. Muhosjoen vanhasta uomasta erkaantunut juolua näkyy maastossa soistuneena muodostumana. Kivipuisto sijaitsee leipomon pihalla, ja kierroksen päätteeksi saattaa leipomon kahvilassa nauttia teemaan sopivan Graniittileivoksen. Samalla yksityiskohtaiset tiedot auttavat maastossa hahmottamaan geologisia muodostumia ja avaavat kallio- ja maaperämuotojen syntyhistoriaa ja taustoja. Väätäjänniemen 500 tonnia painava siirtolohkare on 1800 miljoonaa vuotta sitten kiteytynyttä pegmatiittigraniittia. Sen alkuperäisessä asussaan olevat aitat ovat 1700-luvulta ja päärakennuskin 1800-luvun alusta. Varsinaisesta eräreitistä ei ole kyse, vaan reitillä vaihtelevat Oulujokilaakson metsäisemmät taipaleet. Siellä voi tutustua kallioperämme syntyyn ja kehitykseen todella pitkin harppauksin: jokainen askel 90 metriä pitkällä reitillä vastaa 25 miljoonaa vuotta. Anne Alatalo ja Simo Kautto tutustuivat Utajärven kivipuistoon lomallaan. Manamansalon Kuostonsaaren kauniisti poimuttunut gneissikallio on kiteytynyt 2700–2600 miljoonaa vuotta sitten. Myös kulttuuritarjontaa on runsaasti. Pitemmälle vaellukselle mielivä voi suunnata Rokualta Oulujokilaaksoa pitkin Ouluun kulkevalle Tervareitille. 17/2013 Suomen luonto 63. Kirjaa voi pitää Geopark-matkailijalle lähes pakollisena, sillä sen karttojen avulla löytää pienimmätkin kohteet. ki on mutkitellut ja vesi on uurtanut uomansa syvälle entisen jokisuiston pehmeään maahan. Muhoksella on muun muassa taidegallerioita ja Suomen vanhin käytössä oleva puukirkko. n www.rokuageopark.fi www.gtk.fi Retkeilyopas vie perille ja avaa vaikeat termit Opastusta Geopark-kohteille ollaan kohentamassa, mutta se on vielä osin puutteellista. Alueella retkeilevälle on kuitenkin tarjolla Geologian tutkimuskeskuksen retkeilyopas Rokua Geopark – Jääkauden perintö. Utajärvellä kannattaa poiketa Geologisen tutkimuskeskuksen suunnittelemaan kivipuistoon. Juolua on syntynyt mutkittelevan joen hylkäämästä kaarteesta. Rakennushistoriasta kiinnostuneelle on tarjol- la Lamminahon perinnetila Vaalassa
Marraskuussa ilmestyy joululevyni. On hienoa katsella ja ihmetellä kivien erilaisia pintoja, muotoja ja värejä. Sain sieltä muun muassa riikinkukkopyriitin, ruusukvartsin, islanninmaasälvän, pyöreän vuorikiven, ametistikvartsin ja akaattilevyn. ”Lapsena sitä on utelias ja ihmettelee asioita. Minä kiinnostuin jo pikkutyttönä kivistä, varsinkin valkoiset kivet kiehtoivat. Serkkujen kanssa koetettiin halkaista graniittikiveä, jotta olisimme nähneet, miltä kivi näyttää sisältä. Mutta kivilläkin on elämässäni oma aikansa ja matkansa. Jotkut kivet muodostuvat aarteiksi. Varsinkin keikoilla aistin yhteistyön valtavan voiman. Esimerkiksi negatiiviset tunteet ovat kuin pilviä, jotka samentavat näkymän. Joitakin vuosia sitten löysin tämän aarrerasian ja muistin lapsen ihmetykseni kuin eilisen päivän. Niihin ei kannata tuhlata aikaa, vaan lähteä vaikka pihalle. Parasta on jakaa se kokemus ja lämpö muiden kanssa.” n. Kun aikansa kävelee ja kiittelee, olo kevenee. Kivet asettavat myös ihmisen elämän mittakaavaansa. Nykyhetki katoaa niin helposti, kun mieli on muualla. Saan olla pieni; isot puut ovat kuin isoveljiä ja isosiskoja. Joskus tekee hyvää istahtaa Saturnuksen renkaille ja katsoa tätä kaikkea vähän etäämmältä. Minulla on kotonani noin sadan kiven kokoelma. Mukana on varmasti ripaus myös seikkailun makua. On kuin jokaisessa meissä asuisi pieni luoja tai luojatar, joka ajatuksillaan ja teoillaan voi koskettaa muita. Ei niitä voi omistaa, ne ovat minulla vain kylässä. Talletin kivet pieneen laatikkoon lapsuudenkotiini Lumijoelle. Luonnosta ja kivistä olen löytänyt minulle sopivan maadoittavan vaikutuksen. Nyt olen kuulunut pari vuotta kivikerhoon, josta saan joka kuukausi uuden kiven ja tietoa erikoisista kivilajeista. Mieleeni on erityisesti jäänyt parikymmentä vuotta sitten tehty perheen kesälomareissu Kemin jalokivigalleriaan. Kun on koko päivän kävellyt, jalkoja alkaa jo kolottaa ja näkee laavun, jolle pysähdytään lepäämään, se on parasta! Repusta kaivetut eväät maistuvat niin hyvälle. Kun katson siellä ylös puiden latvoihin, tulee turvallinen olo. Vaelluksilla hienointa on hiljaisuus ja ulkona nukkuminen. Silloin huomaa, ettei olekaan itse keskipisteessä. Musiikissanikin on paljon luontoon liittyviä tekstejä. Toisiin liittyy voimakkaita muistoja ja tunteita, toiset taas olen saanut lahjaksi minulle tärkeiltä ihmisiltä. Muistan, että gallerian eteisessä oli iso arkku, jossa oli paljon hienoja kiviä. Kivillä on aikaa, mutta ihmisen elämä on vain silmänräpäys tässä universumissa. Retkiltä ja matkoilta on myös kertynyt kiviä taskun pohjalle. Koen, että musiikki on kuin nuotio, joka lumoaa ja vangitsee. Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Seikkailija Saturnuksen renkaalta ”Kivillä on oma matkansa” teksti Johanna mehtola kuva ville juurikkala 18/2012 64 Suomen luonto 17/2013 Herkkä tulkitsija Johanna Kurkela saattaa kulkea kiviä taskussaan. Esimerkiksi valkoinen ogeniitti tuntuu pehmeältä ja karvaiselta, vaikka se onkin kivi. Musiikki ja sen jakaminen ovat huikeita lahjoja. Vielä joku päivä lähden viikon tai parin vaellukselle. Hän ajoi – myös kirjaimellisesti – minut tekemään demoa, kun olin lukiossa. Se lista on pitkä: saan olla terve, elossa, olen saanut kohdata erilaisia ihmisiä ja oppia heiltä, olen saanut olla mukana upeissa seikkailuissa. Edelleenkin hämmästelen, että teen tätä työtä, joka ei tunnu työlle, vaan on pikemminkin elämäntapa. Kuusimetsä on kotimaisemani. Itse teen kiitollisuuskävelyjä, mieluiten hiljaisessa met- sässä. Luonto sopii upeasti kielikuviin ja sen avulla on helppo kuvata asioita: Hetken lävistävä hiljaisuus kiven kuiskauksen, olen peukaloisen mittainen, tarkemmin kuuntelen. Nyt olen julkaissut viisi albumia ja yhden kokoelman. Viime syksynä ilmestyneellä levyllä Sudenmorsian on kappale Kivet kertokaa, joka on saanut innoituksen kiinnostuksestani kiviin. Laulajan ammatti oli minulla jo lapsena salaisena haaveena, mutta ilman ystävääni Anna Itkosta en olisi nyt tässä. Se puhuttelee, lohduttaa, koskettaa ja ilahduttaa minua joka kerta. Se oli ihmeellinen paikka. Olen käynyt pari kertaa vaelluksella Urho Kekkosen kansallispuistossa ja Kolilla. Resepti on yksinkertainen: kävelen ja kiitän mielessäni kaikista ihanista asioista elämässäni
Musiikki on kuin nuotio, joka lumoaa.” Johanna Kurkela, 28, Kitee laulaja, seikkailija ? Julkaissut viisi albumia ja kokoelmalevyn. ? Lokakuussa konserttikiertue. ? Marraskuussa ilmestyy joululevy. www.kaikuentertainment.fi 18/2012 17/2013 Suomen luonto 65
Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus Valonian ja Turun Turun seudullisen kampanjan joukkoliikennemaskotti. Rakennusvaipan pinta-ala minimoitiin ja runko toteutettiin hyvin energiatehokkaana. Kesäinen jäähdytysenergia otetaan kalliosta 25 porakaivon avulla. Nyt samaa testataan pienimuotoisemmin Turussa. laura sarlin kotona Ekovinkkejä kotiin! Huonelämpötilan alentaminen asteella vähentää energiankulutusta viisi prosenttia. Ala-aulan näytöltä voi lukea rakennuksen senhetkisen Viikin energiankulutuksen ja Ympäristötalo on energiantuotannon. Lisäksi tuuliturbiinit tuottavat hieman sähköä. organisaation yhteiskampanjan bussikorttihaku päättyy 30.9. Kahden viikon kokeiluun tarttui 34?000 autoilijaa, joista kaksi kolmesta oli miehiä. Työhuoneiden valaistusta ohjaava automatiikka sammuttaa valot luonnonvalon ollessa riittävä tai kun huone ei ole käytössä. Julkisivuissa on aurinkosähköpaneeleja, jotka tyydyttävät viidenneksen energiatarpeesta. Sen lämmön ja sähkön kulutus on alle puolet vastaavan rakennuksen kulutuksesta. Talossa on paljon energiatehokkuuteen tähtääviä yksityiskohtia. Yksityisautoilu jyrää. Siitä selviää, että 2011 kotimaan liikenteessä ajettiin 78 698 miljoonaa henkilökilometriä, joista 83 prosenttia henkilöutoilla ja 10 prosenttia linja-autoilla. Useat energiayhtiöt tarjoavat sähkönkulutuksen seurantapalvelua.. johanna mehtola pekka hänninen Ympäristötalo on tehokkain Helsingin Viikissä sijaitseva Ympäristötalo on Suomen toistaisesti energiatehokkain toimistorakennus. Sen osoittaa Liikennetilastollinen vuosikirja 2012. Kortin saajat arvotaan hakijoiden joukosta. energiatehokas. säädä ja säästä teksti ja kuvat pekka hänninen Vedenkulutusta voi tipauttaa säätämällä vakiopainemittaria. Työbussaile!-kampanjassa annetaan 60 turkulaiselle bussikortti kuukaudeksi maksutta käyttöön. Pekka Hänninen 66 Suomen luonto 17/2013 Asuminen kuluttaa paljon energiaa, mutta tarjoaa myös monia tapoja säästää. Kesäisin kaksoisjulkisivu tuulettuu painovoimaisesti, talvella se kerää auringon lämpöä ja toisaalta suojaa tuulen viilentävältä vaikutukselta. pienet palat Kuljetaan kimpassa! Keväällä Helsingin Seudun Liikenne HSL houkutteli yksityisautoilla töihin körötteleviä kulkijoita joukkoliikenteen kyytiin ilmaisilla matkalipuilla. Portaikko on suunniteltu hissiä houkuttelevammaksi ja pyöräilijöille on hyvät pukeutumistilat ja pyörille säilytystilat
Lämmityksen osuus kodin energiankulutuksesta on noin puolet. Energiankulutusta ja päästöjä voi kuitenkin leikata monella tapaa – samalla säästyy rahaa. Vettä säästävä suihkupää leikkaa kulutusta 30–50 prosenttia ja vesihanan säästösuutin 30–70 prosenttia. Lämmityksen osuus kodin energiankulutuksesta on noin puolet. Aikaisemmat vuoden turhakkeet: . www.energiansaastoviikko.fi 2. Osallistujien kesken arvotaan Marmotin kolmen vuodenajan makuupussi Never Winter (arvo n. Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä, käsittämätöntä tai häiritsevää. haisuke-meluke-häirike-saastuke-TURHAKE turhake 2013 den V uo Asuminen muodostaa yksilötasolla neljänneksen keskivertosuomalaisen hiilidioksidipäästöistä. Sähkön osuus kodin energiankulutuksesta on noin kolmannes. n Mik ä s ä r sy in ua t tä ä hu v i , t v ih a ta a , st u t ta ä l l is t y tt a, ta i ää tur h au t t a a. Lämmitys- ja lämmönjakojärjestelmän säädöllä voidaan usein nipistää 10–20 prosenttia energiankulutuksesta. Säästetty energia on parasta energiaa. Pörrösukat ovat edullinen energiainvestointi, samoin paksut verhot – ikkunat ovat yleensä talon lämpöteknisesti heikoin lenkki. Perusteluja ja valokuvia otetaan mielellään vastaan! 3. Kilpailuohjeet 1. Sillä on myös haitallisia ympäristövaikutuksia. Tulokset julkistetaan joulukuun lehdessä. Osallistu Lähettämällä kortti tai kirje: Suomen Luonto/ Turhake Kotkankatu 9, 00510 Helsinki netissä: www.suomenluonto.fi/turhake Kilpailuaikaa on 31.10.2013 asti. Monet sähköyhtiöt tarjoavat kulutuksen seurantaa verkossa. Kaksi minuuttia suihkussa kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin jääkaappi vuorokaudessa. Suomen Luonnon toimitus valitsee Vuoden turhakkeen ehdokkaiden joukosta. Sisälämpömittari helpottaa lämpötilan kohtuullistamisessa. Kilpailuaikaa on 31.10.2013 asti. Tiivistämällä ovet ja ikkunat voi välttää vedon tunnetta, kunhan ei samalla tuki korvausilman reittejä. Vihreääkään energiaa emme voi kuitenkaan tuottaa rajattomasti. Lämpimän käyttöveden osuus kodin energiankulutuksesta on noin viidennes. Energiansäästöviikkoa vietetään 7.–13.10. TURHAKE-haitake-vaivake-oudoke-kummake. Niin pientalossa kuin kerrostalossakin voidaan siirtyä itse tuottamaan energiaa uusiutuvilla esimerkiksi aurinkolämpökeräimellä. 200 €). Sisälämpötilan laskeminen asteella vähentää lämmityksen energiankulutusta viisi prosenttia. Siksi energiansäästö on tärkeää. Dettol No-Touch saippua-automaatti voitti viime vuonna Vuoden turhakkeen tittelin. Hiilijälkeä on helppo pienentää siirtymällä uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettuun vihreään sähköön tai kaukolämpöön. Virransäästötilassa olevat laitteet aiheuttavat viidestä kymmeneen prosenttia kotitalouksien sähkölaskusta. Äänestää voi kortilla, kirjeellä tai nettisivuillamme. 4. Tehokkain tapa säästää vettä on välttää turhaa lutrausta. Suomen Luonnon toimitus valitsee voittajan ehdotusten joukosta. Jos joudut uusimaan kodinkoneita ja laitteita, valitse energiatehokkain vaihtoehto. 2012 Dettol No-Touch saippua-automaatti 2011 Flush&Go -vessapaperihylsy 2010 turkis 2009 ilotulite 2008 pantiton pullo 2007 mönkijä 2006 tuplapuhelinluettelot 2005 kaupunkimaasturi 2004 juotava jogurtti -minipakkaukset 2003 hampurilaisaterian kylkiäinen 2002 ulkomainen pullovesi 2001 vaipankätkijä 2000 lehtipuhallin eemeli kiviniemi Reaaliaikainen sähkönkulutuksen mittari paljastaa energiarosvot ja auttaa säästämään sähköä jopa 10 prosenttia. Vaikka laitteiden energiankulutus vähenee, kotitalouksien sähkönkulutus on nousussa, koska laitteita on yhä enemmän. Turhakkeeksi ei voi ehdottaa henkilöä, yritystä eikä aikaisempia Vuoden turhakkeita. Katkaisijalla varustettu jatkojohto sammuttaa virran yhdellä napsautuksella
Metsien ja järvien mosaiikki jatkuu silmänkantamattomiin. Näistä suurimmat, luonnontilaiset putokset on kerätty suomenvesiputoukset.fi-sivustolle. RETKELLÄ Erämaan rauhaa Sysmässä Kammiovuorelta avautuvat jylhät näkymät Päijänteelle. Jos mielii putousretkelle, sivusto tarjoaa ohjeet yli 40 suurimmalle putoukselle eli könkäälle. Mörköjen kanssa korvessa Sysmän Kammiovuori on Itä-Hämeen korkein kohta. Näkymä on eteläsuomalaisittain yllättävän erämainen. Vaikutelmaa vahvistavat louhikkoinen jyrkänne ja keloutuneet puut. Alhaalla siintää Kammiolahti, jonka takaa näkyy Vuorisalon saari. Polun kahden ja puolen kilometrin matkalla on 14 kohdetta, muun muassa kotkansiipilehto ja metsäkirkko. Vuoroveneiden aikataulut: www.suomensaaristokuljetus.fi. Sysmän Kammiovuoren maisemia halutaan näyttää myös ulkomaisille vieraille, jotka ihas-. edessä aukeavat mahtavat näkymät Päijänteelle. Vuorelta voi nähdä kirkkaana päivänä Päijänteen länsipuolella Kuhmoisten rannat ja luoteessa Jämsän Kaipolan paperitehtaan savut. Se on Itä-Hämeen korkein kohta. Putousbongari Jussi Laine on koonnut paljon myös taustatietoa aina putouksen synnystä sen vaikutukseen ihmismieleen. teksti riitta saarinen / kuvat antti saraja televat näkymiä paikan vieraskirjassa. Sysmän pohjoisosissa sijaitsevan Kammiovuoren korkein kohta kohoaa yli 140 metriä Kammiolahden pinnasta ja 221 metrin korkeuteen merenpinnasta. Pohjoisessa erottuu Luhangan kirkon torni, mutta kirkontorneja pitäisi näkyä enemmänkin. Niitä kuvataan yksinkertaisesti upeiksi. Polku on toteutettu Metlan, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ja Sitran yhteistyönä. www.sitra.fi 68 Suomen luonto 17/2013 jussi laine vesi putoaa Kitsiputous Enontekiöllä. Tämä on Suomi-maisemaa parhaimmillaan: korkealta nähty järvinäköala. nasa Keltatalvikki suosii sammaleisia, vanhoja metsiä. polulta hyvää mieltä Maassamme kohisee satoja vesiputouksia. www.suomenvesiputoukset.fi Helsingin Vartiosaaressa on avattu luontopolku, joka johdattaa kulkijansa tiedon ja harjoitteiden avulla löytämään luonnossa oleskelusta myönteisiä terveysvaikutuksia
Marjoja voi säilöä mehuna, hilloina, kuivaamalla tai pakastamalla. Tapahtumat ja lisätiedot löydät osoitteesta www.liikkujanviikko.fi. ja Auton vapaapäivään 22.9. Vielä muuttomatkaansa valmistelevat muun muassa kottaraiset, rastaat, peipot, västäräkit, punarinnat, sepelkyyhkyt, töyhtöhyypät, suokukot ja joutsenet. Euroopan ja Keski-Aasian kattava EuroBirdwatch-tapahtumaa vietetään lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna 5.–6.10. www.arktisetaromit.fi seppo alatalo / vastavalo Liikkujan viikolla voit osallistua Kimppakyytipäivään 19.9., Etätyöpäivään 20.9. Tyrnimarjassa on potkua. Se sisältää runsaasti C- ja E-vitamiineja sekä rasvahappoja. Pinnan alla piilossa anna liukas 16.–22.9.2013 Virikkeitä jari peltomäki Vinkkejä moneen menoon! Itämeren rantavesistä sukellettiin roskia kesällä 2012. Vajaasta desilitrasta marjoja saa saman verran C-vitamiinia kuin yhdestä keskikokoisesta appelsiinista. Viikon teemana on ilmanlaatu ja teemaviikon suojelija on artisti Paleface. Myös arktisten alueiden sepel- ja valkoposkihanhet nousevat siivilleen syys–lokakuussa. Valokuvanäyttely Pohjakosketus on esillä 6.10. Muuttolinnut ovat monen maan kansalaisia, ja niiden suojelu on myös yhteinen asia. Tapahtuman tarkoituksena on herättää ihmisten kiinnostusta muuttolintuihin ja niiden suojeluun. n www.birdlife.fi, ebw2013.vtaky.sk 70 Suomen luonto 27/2013 Mikä marja, tyrni! tyrni on luonnonvaraisista marjoistamme ravinteikkain. saakka Villa Elfvikissä. Tyrni kasvaa luonnonvaraisena Pohjanlahden rannikolla ja Ahvenanmaalla. Kottaraiset kerääntyvät muuttomatkalle. Viime vuonna EuroBirdwatch-tapahtumassa havaittiin yli kuusi miljoonaa lintua eri puolilla Eurooppaa ja Keski-Aasiaa. Vain 15 prosenttia mereen ajautuneesta roskasta päätyy maihin, joten aaltojen alla on oikea roskien valtakunta. Myös Birdlife Suomi paikallisyhdistyksineen osallistuu viikonlopun viettoon järjestämällä erilaisia tapahtumia, muutonseurantaa ja retkiä. Suomessa havaintoja tehtiin 1,5 miljoonasta linnusta, joista kolmasosa oli valkoposkihanhia. Valokuvaaja Anna Liukas oli sukeltajia vastassa ja ikuisti veden alla piilleitä tavaroita. Eniten lintuja havaittiin Ruotsissa, noin 1,7 miljoonaa yksilöä. Miljoona, miljoona lintua Lintujen syysmuutto on meneillään vilkkaana. www.villaelfvik.fi
Katso tarkemmat tiedot www.suomenlatu.fi/ jmo. www.rovaniemi.fi Antero Takalan teos Koski vuodelta 1963. ????. Jukka Parkkinen & Tuija Wetterstrand: Suomen kalliomaalaukset – Bongarin käsikirja (SKS 2013) Suomesta löydetystä yli sadasta kalliomaalauksesta lähes kaikki saavat esittelyn tässä kirjassa. Ennen sitä kutsuttiin ilta- tai aamutähdeksi. Tätäkin kysymystä voi pohtia Heurekan vuorovaikutteisessa näyttelyssä Määränpäänä Mars. Maamme suurimmille maalauskallioille pääsee helposti viitoitettuja polkuja pitkin. Myöhempi seikkailukirjallisuus sijoitti planeetalle dinosauruksia vastaan kamppailevia uhkeita amatsoneja. (AH) ????. hannu niklander Lähtisitkö Marsiin. Samalla selvitetään muun muassa miten toimia avaruudessa kirurgina, miten sietää pienen tilan ja ryhmän aiheuttamaa psyykkistä painetta sekä miten selvitä painottomuudessa. Osmo Pekonen valottaa kirjassa Salaperäinen Venus (Mäntykustannus 2012) vuosisatojen tieteenhistoriaa. www.heureka.fi Ontario Science Centre / Heureka Heurekassa pääsee selvittämään Marsin saloja. Tiesitkö, että poimulehdellä voi korvata pinaatin, piharatamo helpottaa yskää ja siankärsämö antaa maukkaan vivahteen riista- ja sieniruokiin. 17/2013 Suomen luonto 71. Muissa Pohjoismaissa on siirrytty hienojakoisempiin karttaesityksiin. (JM) ????. Oikeudet selville istockphoto MITÄ saa ja ei saa tehdä jokamiehenoikeudella. Katso päivän retkitarjonta www.sll.fi. ja päättyy 23.3.2014. (AV) ????. Suomen Latu ja Maataloustuottajain Keskusliitto MTK järjestävät Jokamiehenoikeudet kiertueella -keskustelutilaisuuksia ympäri Suomea. Kirja on saatavana myös sähköisenä julkaisuna. Tiedämme siellä vallitsevan ankaran kuumuuden ja ilmanpaineen. Mars Heurekaan! Lähin naapurimme Venus on planeetoista Maata lä- hin ja samankokoisin. Laitos kuitenkin esittää tarkat tuuliennusteensa varsin karkeaa merialuejakoa noudattaen. Vielä suhteellisen hiljakkoin Venuksella oletettiin esiintyvän elämää, jopa kehittynyttä älyä. Kun planeetan nimi sattui olemaan sama kuin roomalaisten rakkauden jumalattaren, syntyi Venusta naisellistavaa perinnettä. vietetään geologian päivää. Venus kulkee harvoin Maan ja Auringon välitse niin, että se näkyy Auringon pintaa vasten. Sari Hartonen (toim.): Vesilläliikkujan sääopas (Ursa 2013) Joukko ilmatieteen laitoksen asiantuntijoita kirjoittaa omista sektoreistaan – muun muassa sumusta, tuulesta ja aallokosta – tiivistä perustietoa merenkulkijoille. Seuraavat tilaisuudet ovat Tampereella 17.9., Hämeenlinnassa 18.9., Seinäjoella 24.9. Kirjassa on monipuolinen kuvitus. Raija Kivimetsä & Jouko Kivimetsä: Hulluna hortaan (Mividata 2013) Kirja esittelee yleisimmät ruuaksi kelpaavat kasvimme, opastaa niiden käyttöön niin keittiössä kuin rohtonakin. Näyttely avautuu 5.10. Hulluna hortaan kokoaa kirjoittajien herkullisimmat reseptit ja antaa vinkkejä villivihannesten käsittelyyn ja säilömiseen. Näyttely on esillä 21.9.–10.11. Venus myös samastettiin kupariin. Opas suosittelee käyttämään Suomessa Ilmatieteen laitoksen ennusteita, jotka on laskettu alueellamme tarkimmin. sekä Vaasassa ja Kokkolassa 25.9. Maisema kuin muotokuva Lapin maakuntamuseon näyttelyssä Mindscapes 1960–2010 – Mielenmaisemia Lapista voi nähdä 80 kuvan katsauksen valokuvataiteilija Antero Takalan töihin. Kun ylikulku eli transitio havainnoitiin yhtä aikaa kahdelta etäiseltä paikkakunnalta, voitiin laskea Maan ja Auringon etäisyys. Kohteiden lisäksi kerrotaan muun muassa maalausten kuvasymboliikasta ja löytöhistoriasta. johanna mehtola Valokeilassa 14.9. Suurin tieteellinen hyöty Venuksesta koitui mitattaessa sen ylikulkuja
Kaksi kyhmyjoutsenta taisteli noin 20 minuuttia, kunnes toinen uros poistui takaaajettuna paikalta ja reviirin haltijan perhe, jossa emo ja neljä poikasta, palasi reviirialueelle. Lopuksi apulainen asetteli toukan huolellisesti ympyrän muotoon monen lehden kiinnittymiskohtaan.” Poseeraava tilhi ”Tilhiparvi kierteli syksyllä 2011 parin päivän ajan pihallamme Espoossa. Jatkotoimenpiteitä pohtiessa keräilin enimpiä toukkia pois, kun huomasin saaneeni pienen apulaisen. Näimme vain valkoisia siipiä ristiin rastiin. Kyhmyjoutsenten taistelu ”Kuulimme RANNASTA läiskintää ja menimme katsomaan. Yhden kuvan ehdin napata ja sitten tilhi lensi pihlajan latvaan aterioimaan lajikumppaniensa joukkoon”, kertoo Jon Rikberg. Ja vieläpä parhaassa mahdollisessa paikassa, sillä taustalla oli kauniita syksynvärisiä lehtiä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Pieni apulainen Kylmäkoskelainen Arja Illman lähetti Havaintokirjaan kuvan erikoisesta apulaisesta: ”Karviaismarjapensaan lehdet olivat katoamassa. Eteneminen toukka piikin nokassa sujui vaivatta ja vauhdikkaasti. ain v a h ut an imitt a irj k o t äntt av ais k a inen si! tarinoita uviasi ja intokirja a v a Lähetä k /h .fi to menluon w w w.suo ann To lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Olihan spektaakkeli!” Näin kertoo Timo Savolainen, joka kuvasi tappelun heinäkuussa Uudessakaupungissa. Monien yritysten jälkeen yksi tilhistä pysähtyi aivan lähelleni ja poseraasi kauniisti. Syyksi paljastuivat karviaispistiäisen toukat. 72 Suomen luonto 17/2013. Tämä oli pyydystänyt karviaispistiäisen toukan jonkinlaisen piikin päähän
17/2013 Suomen luonto 73. Mäyrä teki siilistä aamupalaa Hämeenlinnalainen Mauri Lahti todisti hurjaa tapahtumaa elokuun puolessa välissä. Silloin tällöin rapinan kuuluessa se syö oksia tonttimme reunamilta ja välillä sille kelpaavat myös naapuripellon antimet.” Sammakkolinnan asukki ”Mökkielämän parhaita puolia: Kun on saanut tarpeeksi halkopinosta, voi siirtyä tutkailemaan mökin pihapiiriä, ja kun on aikansa kuvannut ritariperhosen toukkia, voi sujuvasti siirtyä kuvaamaan sammakkolinnan asukkaita. Kookas kääpä ”Metsässä huomiotani herätti jo pitkälle valkoisena hohtava suuri vanhalla koivun kannolla kasvava kääpä (lakin läpimitta 25 cm). Kuvassa erikoinen designkuusi”. Erikoista siinä oli alapinnan pillistön voimakas kasvu seinämänä ylöspäin. Seuraavan päivänä sieltä löytyi vain puhtaaksi kaluttu siili.” Kiemura kuusi ”Vaikeistakin aluista huolimatta puilla on ihmeellinen kyky oikaista runkonsa jossain vaiheessa ja kasvaa pystysuoraan ylöspäin kohti taivasta. ”Heräsin noin klo 3 aamulla ääneen, jonka luulin johtuneen kissojen kahinasta. Kaukaa katsottuna aluksi luulinkin sitä marjamiesten metsään unohtamaksi astiaksi,” kertoo Matti Nuorteva, jonka kameraan kääpä tallentui Hattulan Vuohiniemessä. Vahtivuorossa oli tämä tomera rupisammakko.” Kuvan sammakon ikuisti Tuulikki Piikkilä Hämeenlinnan Ahlajärvellä. Hannu Linnamo kuvasi luonnon omaa muotoilua Espoon Laaksolahdessa heinäkuussa. Uroshirven ruokailuhetki Raaseporissa kesämökillä uljaan hirven kuvannut Ann-Marie Martikainen kertoo kohtaamisesta: ”Tämä upea uroshirvi asustelee aivan mökkimme pihapiirissä. Mäyrä ei häiriintynyt minusta ja sain otettua kymmenkunta kuvaa ennen kuin se otti siilin ja lähti alapihalle. Avasin oven ja havaitsin viiden metrin päässä ovesta mäyrän tekevän itselleen huutavasta siilistä aamupalaa
Ruokasienien valikoima kasvaa 2. Näin neuvottelijamme sulkivat mahdollisuuden hyödyntää EU:n rahoitusta lohen suojelussa kutujoissamme ja Saimaassa. Lukijoilta: Ruokasienien valikoima kasvaa Selkeä juttu selkein kuvin Suomessa kasvavista sienistä. Suomi neuvotteli ja sai poikkeuksen velvollisuudesta suojella lohta makeassa vedessä liittyessään EU:hun 1995. Sarekin jylhissä maisemissa 3. Baariperhosia Villiyrttikeittokirjan voitti Tarja Kemppainen Kotkasta. sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . Tästä saa hyviä vinkkejä itselleen. EU:n luontodirektiivi koskee koko elävää luontoa. Jos Suomessa suunnitellaan uhanalaisten kalojemme suojelun tehostamista, olisi aivan ensimmäiseksi muutettava suhtautumistamme luontodirektiiviin ja mahdollistaa yhteisörahoitus. Anneli Grönqvist Osallistu Paras juttu -kisaan! Toimittanut Alice Karlsson @ Pesälaatikoista . Äänestä . Monet kannat elävät vain laitoksissa. Välillä neljäkin perhosta ruokailee yhtä aikaa, mutta vain amiraaleja. Muita perhosia ei ole näkynyt. Olisiko räystäspääskyjä vielä kymmenisen. ANNA PALAUTETTA! Lukijoilta Vaelluskalat luontodirektiiviin . Viime Suomen Luonnossa (SL 6/2013) kiinnitettiin huomiota vaelluskaloihin. Sakari sipilä Merikarvia 74 Suomen luonto 17/2013 Mitä mieltä lehdestä. Osallistujien kesken arvotaan Luonnonkalenteri 2014 (Suomen Luonnonsuojeluliitto) Suomen Luonto 6/2013 1. Jos uhanalaiset vaellusk alamme olisi liitetty direktiiviin saimaannorpan, metsäpeuran ja liito-oravan tapaan, kalojen suojelu- ja istutustoimiin voitaisiin käyttää esimerkiksi EU:n Life-rahastoa. Nuolihaukan tärkeä saalislaji on räystäspääsky. Seppo Vuolanto ympäristöneuvos Perhosbaari toimii Kiitos Dick Forsmanille perhosbaarin reseptistä (SL 6/2013 s . Sen ensisijaisena tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja lajien suotuisan suojelutason saattamista ennalleen tai sen säilyttämistä. Vaelluskalat ovat olleet samassa tilassa jo vuosikymmeniä. Anneli Grönqvist Amiraaleja ruokinnalla. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 0510 Helsinki. Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. eira haiko lahti Baariperhosia Erittäin hyödyllinen ja mielenkiintoinen kattaus perhosille. Vanha lintuäijä ei malta olla kommentoimatta nuolihaukan pesälaatikoita (SL 6/2013). Ne voitaisiin palauttaa luontoon, jos voimayhtiöt maksavat kunnolliset kalatiet. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 25.9.2013 mennessä. Vain kokeilemalla voi löytää uusia makuja. Suomen neuvotteleman poikkeuksen vuoksi Life-rahasto ei voinut viime vuosituhannen lopulla ottaa käsiteltäväkseen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen hanketta lohen ja vielä harvinaisempien talouskalojemme suojelemiseksi. 42–44). Nyt onnistui. Suomi oli neuvottelussa esittänyt, ettei lohella eikä muillakaan kaloilla ollut meillä ongelmia. Päivi ronkainen polvijärvi Sarekin jylhissä maisemissa Yllättävän jylhiä maisemia Ruotsissa. Upeat kuvat kruunasivat mielenkiintoisen jutun
32– 34) lajinmääritys oli virheellinen. Helmipöllön vähentymisen yhtenä taustatekijänä pidetään viirupöllön runsastumista. Kiitos tarkkaavaisuudesta. Nuolihaukka ei ole tänä aikana ainakaan vähentynyt. Rengastajan nyrkki ei niiden koloon mahdu. Jos niiden poikaset olisivat rengastettavissa, niin ehkä nekin saisivat huomiota ja sympatiaa. Alempi on tavallinen ruutana. Valitse sähköksesi ympäristöystävällinen metsävoima. 79). Hän huo- mauttaa myös, että piikkimonneja istutettiin Suomessa ensimmäisenä Siuntion Tuohilampeen eikä Espoon Tuohilampeen (s. Saman lehden Käkimehiläisten kedolla -artikkelin (s. Hanna Nikkasen kolumnissa Totuus Maosta ja mehiläisistä (SL 6/2013 s.45) oli harmillinen lapsus. Kalevi mattila pori . Hätä keinot keksii: pönttöjä, pönttöjä... Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Juha Pöyry ja Luonnontieteellisen keskusmuseon pistiäisasiantuntija Juho Paukkunen määrittivät punatakaruumiiset mehiläiset valkohietamehiläisen (Lasioglossum al- Jussi T. Toimitus Verimehiläinen Ajattele ympäristöä Juho Paukkunen Vaihda metsäVoimaaN bipes) koiraiksi (ne eivät siis ole verimehiläisten naaraita). Onko sillä tänä päivänä muuta merkitystä kuin piilokojussa tirkistelevän renkaiden lukijan euforia. Tummatakaruumiinen yksilö on joko törmähietamehiläinen tai valkohietamehiläinen. Puhemies Mao käski viljasadon pelastamiseksi kansalaisia hävittämään varpuset eikä pääskysiä kuten kolumnistimme erehdyksessä kirjoitti. Jos rengastaja ei jollekin pesälle pääse, niin pitäisi tyytyä kohtaloonsa. Virhe juontaa Lauri Kolin Suomen kalat -kirjasta. Telkkä 25 Kerrosala: 25,0 m2 Kuisti: 12 m2 Kokonaisala: 37 m2 Parvi: 25 m2 5600 2800 2800 9x12 6x6 i 2300 Auki 9x12 Ylös 9x12 tupa 9x19 1300 4800 Parv sauna 9x12 4300 kuisti 2000 9x6 2500 6x6 2000 prosenttia siitä, mitä niitä oli 1970-luvun alussa. Vähentyneet hömöja töyhtötiainen ovat huonoina myyrätalvina varpuspöllön tavallisia saalislajeja. Kalabiologi Jussi Pennanen Riista ja kalatalouden tutkimuslaitokselta huomasi, että sivun 10 kuvassa vain ylempi on hopearuutana. Simolantie 18, 53600 Lappeenranta • puh 020 690 505 asiakaspalvelu@lappeenrannanenergia.fi lappeenrannanenergia.fi 17/2013 Suomen luonto 1303 LprEnergia 90x133 SuomenLuonto Metsavoima v9.indd 1 75 13.3.2013 15.48. Ainakin Satakunnassa viirupöllölle on tänäkin vuonna raahattu kymmenittäin uusia pönttöjä, vaikka kuvittelisi, että helmipöllön ja vaikkapa liito-oravan alamäen takia viirupöllön keinotekoisen auttamisen pitäisi loppua. Joillekin petolinturengastajille tuntuu riittävän, että hän voi rengastaa mahdollisimman monta haukkaa ja pöllöä. Pennanen Oikaisuja Vanhankaupunginlahden ja Maila Talvion puiston lammikon lisäksi Helsingissä on hopearuutanoita Niemenmäessä ja Viikissä, jonka eräästä lammesta nämä kalat on pyydetty. Viimeisimmän Suomen Luonnon sivulla 82 oli tietoja merikotkan merkityksestä haahkan poikasten saalistajana. Ruokitaanko yhä merikotkia. Rengastushimon räikein esimerkki on varpuspöllö. Variksen pesät ovat nuolihaukan luonnollisia pesäpaikkoja. Ei väliä, vaikka niiden saalislajit vähentyvät vuosi vuodelta. Voiko joku nykyisen käpytikkapaljouden aikana kuvitella, että varpuspöllöllä on pesäkoloista pulaa. den koiraat tunnetaan parvikäyttätymisestään. palaute@suomenluonto.fi Ympäristöministeriö saisi joskus silittää luontoihmisiä myös vastakarvaan. Valkohietamehiläiset eivät elä loisimalla, kuten verimehiläiset, mutta nii- tee arkipäivän ympäristöteko
Melko myöhään syksyllä voi tosin joskus sisällä lennellä raatokärpäsiä, jos lattian alle on jäänyt vaikkapa loukkuun kuollut hiiri. On helppo kuvitella, että siipiin voi varautua staattista sähköä, joka purkautuu, kun linnut vain hipaisevatkin toisiaan. Makean veden simpukoiden esiintyminen alueella ei siten ole mitenkään mahdotonta. Hanhet todella usein pudottautuvat korkealta lähes kohtisuoraan alas keikutellen itseään puolelta toiselle, jopa joskus selälleenkin joutuen. Kuori on sillä kuitenkin pitkänomaisempi, joten siitä ei liene kysymys tällä kertaa. Onko kiusalliselle ilmiölle tehtävissä jotakin. Seppo Vuolanto Mikä iso simpukka. Mitä ne ovat. Se on sama ilmiö kuin kissankarvaa voimakkaasti hangatessa. Tällöin höyhenet ja sulat hankaavat toisiaan vasten voimakkaassa ilmavirrassa. . kysy luonnosta Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT – asiantuntijat vastaavat Sulissa ja höyhenissä voi syntyä staattista sähköä niiden hankautuessa toisiaan vasten. Ja jotta kipinät näkyisivät, pitää tietenkin olla hämärää. Mökkiläisiä lohduttanee tieto, että kaikenlaiset huone-, liha-, raato- ja kiiltokärpäset viettävät talven muina kehitysasteina kuin kärpäsinä. Oliko kyse staattisesta sähköilmiöstä, joka syntyy lintujen siivenkärkien koskettaessa toisiaan. Kun mökkiä lämmitetään myöhäisestä syksystä varhaiskevääseen, sisälle ikkunoihin ilmaantuu huonekärpäsiä selvästi suu-. Toinen jopa 10 sentin mitan saavuttava kotimainen järvisimpukkalaji on soukkojokisimpukka (Unio pictorum). LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Mennessämme mökille viikonloppuna tupa on täynnä kärpäsiä. Suomessa on hyvin vähän aikuisena talvehtivia kärpäsiä. . En ole lukenut enkä kuullut tällaisesta aiemmin. Löysimme kesällä 2012 Virolahden Ravijoen lahden rannalta noin kymmensenttisen simpukan avonaisen kuoren. Saattaa olla että muilla lintuharrastajilla on vastaavia havaintoja. Kiusalliset kärpäset Kärpäset kansoittavat hirsimökkimme päätyseinän ulkopuolen aurinkoisina syyspäivinä. Jari Peltomäki / Lintukuva.fi Kipinöivät hanhet Isojärvisimpukoita voi löytyä rannikoltakin. . Viime keväänä kalaverkkoon tarttui toinen samankokoinen, mutta tällä kertaa elävä simpukka. hannu lehtonen Riitta Laitinen-Ylikruuvi Viime syyskuun lopulla olin Espoossa seuraamassa valkoposkihanhien saapumista. Ilmojen kylmetessä ja talven tullen ne siirtyvät sisälle. Niistä olisi mukava kuulla enemmänkin. Löytöpaikalla itäisellä Suomenlahdella lähellä Ravijoen suuta vesi voi olla lä- 76 Suomen luonto 17/2013 hes suolatonta. Kuvan ja koon perusteella kyseessä on isojärvisimpukka (Anodonta cygnaea). Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. Kyseessä on joka tapauksessa sisävesisimpukka, sillä mereiset simpukkamme eivät saavuta yhtä isoja raameja. Hieno havainto ja varmasti oikea tulkintakin. Kun ne pudottautuvat niitylle, näkyi pimeässä illassa selvästi kipinöintiä. Onko tällaista aikaisemmin havaittu
Kun siitepölylautta on tavallisesti keltainen, itiökasaumissa on usein punertava tai ruskehtava sävy. Jalot lehtipuut, erityisesti tammi, jalavat, saarni ja lehmus, sietävät pitkällekin edennyttä lahoa ja pysyvät silti elinvoimaisina. Ontoksi lahonnut runko on kestävä niin kauan kuin tervettä puuta on rungon 17/2013 Suomen luonto 77. Vaikka lähituntureiden koivut jo hehkuvat ruskassa, itiölaskeuma voi olla koivunruostetta. Tuulet ovat voineet tuoda itiöt etelämpääkin, jolloin aiheuttajana saattaa yhtä hyvin olla kuusensuopursunruoste tai jokin muun havupuilla loisiva ruostesieni. Itiöt ovat voineet laskeutua järven pintaan jo pari viikkoa aikaisemmin. Taloyhtiömme aikoo kaataa kerrostalomme pihalla kasvavan rauduskoivun lahona. Ne ovat nii- Ruostetta Kilpisjärven aalloilla Seppo Parkkinen Oheinen kuva on otettu Kilpisjärven rannasta 13.9.2003. Myöhemmin kesällä – jo heinäkuusta lähtien – jotkut puissa loisivat sienet tuottavat niin suuria määriä itiöitä, että ne näkyvät järvien rannoilla samaan tapaan. Ullakkokärpäset ovat aitoja luonnon otuksia, joiden toukat ovat loisineet lieroissa. kauri mikkola rempia, tummia kärpäsiä, joiden keskiruumiissa on ruskehtavaa sävyä ja takaruumiissa heikkoa ruutumaista kuviota. Mitä mieltä te olette. Valitettavasti kuvan perusteella minun on oltava yhtä mieltä koivun kaatamisesta. Vastaajina tässä numerossa: Matti Helminen Nisäkkäät Lasse Kosonen Sienet hannu lehtonen Kalat Kauri Mikkola Selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet Seppo Vuokko Kasvit Seppo Vuolanto Linnut tä oikeita aikuisina talvehtivia kärpäsiä, ullakkokärpäsiä, jotka syksyllä pyrkivät sisätiloihin talvehtimaan. Asia surettaa minua kovasti. Markku Könkkölä Sieni-itiöitä Kilpisjärven pinnalla. Arvioni mukaan puu eläisi vielä noin sata vuotta. Ilmiö näytti aivan rantaan keräytyneeltä siitepölyltä, mutta jälkeenpäin aloin ihmetellä asiaa – eihän noin myöhään syksyllä ole enää siitepölyä ilmassa. Alkukesästä järviin laskeutuu niin paljon Ullakkokärpäset tulevat syksyisin sisätiloihin talvehtimaan. Selvästi vihreät tai sinivihreät lautat ovat leviä tai sinileviä, siis järven omaa tuotantoa. Ne eivät ole mitään likaisuuden merkkejä, eikä niitä tarvitse ottaa kovin raskaasti. Massan kuituinen tai köysimäinen rakenne johtuu siitä, että levät, bakteerit ja sienet ovat sitoneet veden pinnalla erilliset itiöt yhtenäiseksi kalvoksi, jonka tuuli on painanut kasaan rantaa vasten. . . puiden siitepölyjä, että tuuli kasaa sitä rannoille näkyvinä lauttoina ja valleina. seppo vuokko Pitääkö koivu kaataa. Mistähän voisi olla kyse
Kun avasin pöntön, sisällä oli kaksi pesämaljaa vierekkäin ja molemmissa oli seitsemän poikasta. Koska poikaset löytyivät vasta 16.9, ja ne ovat kaikki samanikäisiä, tuskin vielä vieroitusikäisiä poikasia, on otaksuttavaa, että sama tekijä on johtanut kaikkien kolmen kuolemaan. Olen kerran joutunut todistamaan samanalaista tapahtumaa. Poikaset kuuluvat jänisten myöhäisiin, niin sanottuihin sänkipoikiin. Toisen naaraan ollessa pöntössä toinen odottaa oksalla. Kirjosieppojen puuhissa riittää ihmettelemistä. Kysyjä ei kerro, onko hän nähnyt kaksi koirasta yhtä aikaa tai kaksi erillistä koirasta. Usein latvuksen harsuuntuminen, rungon halkeamat ja käävät kertovat lahosta, mutta eivät aina. seppo vuokko Kirjosiepon kaksi naarasta . Nyt kenties hyvällä paikalla oleva pönttö on ollut ylivoimainen pesäpaikka joko kahdelle parille taikka moniavioiselle koiraalle. Taitava arboristi voisi antaa puusta tarkemman arvion, mutta tämän ikäisen koivun terveystarkastus pitää toistaa muutaman vuoden välein kasten iän perusteella selvisi, että ne olivat kuoriutuneet eri aikaan. Poikaset ovat myös aika myöhäiset. . kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Tämä rauduskoivu alkaa olla tiensä päässä. On epäuskottavaa, että poikaset olisivat elävinä kerääntyneet avoimelle tielle ja kuolleet kuin yhteisellä päätöksellä samaan paikkaan. Sen maksimi-ikä on parin sadan vuoden luokkaa, ja sadan vuoden merkkipaalun ohittaneet puut alkavat olla vanhuksia. Sen sijaan hengettömien poikasten löytyminen yhtenä ryhmänä keskeltä ajotietä vaatii selityksen. Terveenkin näköinen puu voi romahtaa yllättäen myrskyssä. Nämä puut voivat elää vaikka tuhatvuotisiksi. Siten kullakin poikasella on oma. Kansanperinnekin tietää, että jäniksillä on kolme poikimisaikaa, minkä tuloksena syntyvät ensin hankipojat, sitten lehtipojat ja kuin epätoivoisena yrityksenä vielä alkusyksyllä sänkipojat. Löysin viime syyskuussa kolme jäniksenpoikasta kuolleena Oulunsalon Varjakasta yksityistieltä kaurapellon vierestä. Toinen selitys kahdelle saman pöntön poikasia ruokkivalle naaraalle on yksinkertaisempi. joka sivulla viitisen senttiä. Mikä lienee kuolinsyy. Oliko tässä tapauksessa kysymys kahden eri koiraan pesyeistä jäi epäselväksi, sillä asuttuja pönttöjä oli tällä tutkimusalueella useita. Ehkä kysyjänkin tapauksessa on sama tilanne. Poi- 78 Suomen luonto 17/2013 Timo Uljas / Kuvaliiteri Tänä kesänä ihmettelimme, kun pihapöntössämme pesivän kirjosiepon poikasia kävi koiraan lisäksi ruokkimassa kaksi naarasta. Rauduskoivu käyttäytyy toisin. Jos toisen naaraan pesä on tuhoutunut ruokintavaiheen aikana, sen ruokintavire on saattanut johtaa läheisyydessä olevan toisen pesän poikasten ruokkimiseen. Minua on pitkään askarruttanut, miksi muutamat pöntöt asutetaan aina, kun sen sijaan toiset pöntöt, jotka ihmissilmälle ovat aivan yhtä hyviä, jäävät useina vuosina ilman asukkaita tai ainakin asutetaan myöhemmin kuin parhaat pöntöt. On todennäköistä, että sekä varhaisten että myöhäisten poikasten kuolevuus on suuri, joten ei ole ihme, että varsinkin sääsuhteiltaan epäedullisena syksynä kuolleita poikasia löytyy. Olihan jänisten metsästysaika alkanut jo kuun alussa. Runko ei yleensä koverru ontoksi siten, että pintapuu pysyisi terveenä. Jänisten elintavoista tiedetään, että ”emojänis ei todellakaan tee poikineen talvimajaa” – isäjäniksestä puhumattakaan! Ainakin metsäjäniksestä tehdyt havainnot osoittavat, että synnyttänyt emo hajottaa poikueen lähimaastoon. Mistä tässä on kyse. Havaintoja tällaisista tapauksista tunnetaan; joskus poikasia ovat ruokkineet jopa aivan eri lajin linnut. Tutkimusten perusteella moniavioiset koiraat, joilla on kaksi naarasta, ruokkivat vain ensimmäistä pesyettä. Seppo Vuolanto Kirjosiepponaaraan ruokintavire voi säilyä, vaikka sen oma pesye tuhoutuisi. Luontoiltaan tuli myös aikanaan havaintoja kirjosiepoista, jotka ruokkivat pöntön katolla pesässään kerjääviä räkättirastaan poikasia. Seija Laitala Pertti Saamilehto – Näiden sänkipoikien kuolinsyy jää arvoitukseksi. Miksi jäniksenpoikaset kuolivat. Kuvan perusteella kysyjä on löytänyt kolme kuollutta rusakonpoikasta keskellä ajotietä. Laho etenee salakavalasti ja haurastuttaa koko rungon joltakin korkeudelta
Jännittävää on nähdä jääkö kaunomaljakkaan runsaus pysyväksi vai hiipuuko sieni taas satunnaiseksi harvinaisuudeksi. Voidaan otaksua, että kyseiset poikaset ovat löytyneet kuolleina viereiseltä pellolta, josta joku henkilö on ne siirtänyt yhteen ryhmään avoimelle tielle. Se on alkuperäinen luonnonkasvi, joka menestyy erityisesti rantalehdoissa ja puronvarsissa, missä tulva repii maanpinnan rikki ja tulvan tuomat lietteet ravitsevat maan. Kaunomaljakkaat valtasivat maan viime keväänä. Se on parin sentin mittainen pieni kuppi tai malja, jonka ulkopinta on vaihtelevasti homeensininen ja sisäpinta keltainen. Jättipalsamista on 661 havaintoa, valtaosa aivan tuoreita. Sienestä on kertynyt kymmenittäin havaintoja eri puolilta Etelä- ja Keski-Suomea. Kalevi Siren Piikkimonni on tuotu meille Pohjois-Amerikasta 1922. Pitkä, paksuluminen talvi oli edullinen itiöemien kehitykselle. Tavallisesti löydöt on tehty puutarhojen kukka- Lehtopalsami tukahtuu tulokassukulaisensa jättipalsamin alle. Ehkäpä ilmasto on suosinut tätä eteläistä lajia. Yksittäisistä lajeista eniten tulokkaan menestyksestä kärsii juuri lehtopalsami: jättipalsami kasvaa samanlaisilla paikoilla, mutta on kookkaampi ja tukahduttaa helposti pikkuserkun alleen. Mahdotonta ei ole sekään, että poikasten kuolinsyynä olisivat olleet syksyn olot, mutta silloin poikasten ilmeisen samanaikainen kuolema on vaikeasti selitettävissä. . Lehtopalsamista kartoissa on 415 havaintoa, suuri osa vanhoja. . Laji on siis varsin helppo tuntea. Vaikka jättipalsamitietoja on erikseenkin kerätty, kaikki sen esiintymät eivät suinkaan ole kartalla! Seppo Vuokko 17/2013 Suomen luonto 79. Onkohan tämä kaunomaljakas. Jättipalsami, joka valtaa maata, on lehtopalsamin sukulainen. kätköpaikkansa, jossa se odottelee emoa, joka käy niitä päivittäin imettämässä. Pohjoisimmat paikat ovat olleet Outokummussa. On mahdollista, että poikaset ovat kuolleet niiden emon jouduttua metsästäjän saaliksi tai liikenteen tappamaksi. Valokuvasta päätellen poikaset ovat menehtyneet vain muutama päivä aikaisemmin, sillä haaskansyöjäeläimet eivät ole vielä niitä löytäneet. Lajihan on varsin harvinainen, enkä esimerkiksi itse ollut nähnyt sitä aiemmin kuin kerran ja silloinkin tuotuna. Se on yksivuotinen kasvi, joka tarvitsee siementensä itämisalustaksi paljasta maata. Silloin kun Vuoksenrannassa oli suomaErika Weckström laisasutusta, kasvista käytettiin nimeä häpykannus, mutta uusista kasvioista se löytyy nimellä lehtopalsami. Kun ei ole pölytystä, ei tule siemeniäkään. Tilannetta kuvaa hyvin Kasviatlas. Syötäväksi näin pienestä sienestä ei ole. Matti helminen Mikä kaunis maljakas. Yleensä itiöemiä on ollut vain muutamia, mutta olen kuullut huhuja puutarhoista, joissa niitä on ollut satoja. penkeistä, mutta myös lehdoista ja lehtomaisista metsistä. Haravoidessani puutarhan ruusupenkkiä viime huhtikuussa Järvenpäässä löysin kuvan mukaisen sienen. Kuvan sieni on kaunomaljakas. Lasse Kosonen Suku on pahin Löysin Vuoksenrannasta komean kukkaesiintymän, mutta en löytänyt kasville nimeä. Mikä on syynä moiseen massaesiintymään. Lisäksi jättipalsamin kukat ovat suurempia ja niissä on enemmän mettä, ja siksi kimalaiset pörräävät jättipalsamin kukissa mutta unohtavat lehtopalsamin keltaiset kukat. Viime keväänä sen sijaan löysin kaunomaljakkaita vähällä vaivalla omasta puutarhastani. Yllätys oli, että se oli viime keväänä niin runsas. Tämä osaltaan selittää kasvin harvinaisuuden
viemme harrastuksen pariin. lokakuuta Katse taivaalle Taivaan ilmiöiden seuraaminen ON suosioSSA. 8/2013 ilmestyy 11. Hyvää oloa luonnosta . Pehmeä silkkivilla lämmittää mukavasti Uusi kuvasto ilmestynyt! Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 • www.ruskovilla.fi . Ruskis on Porvoon lintuparatiisi 80 Suomen luonto 17/2013 tiina kuvaja . Närhet varastoivat tammenterhoja
6) Jopa 10-vuotiaaksi. Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Osoite: ................................................................................................................................ 9) Mikä on supi. 2013. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... . 7) Syyskuussa. 8) Millä tikalla on käynnissä suurin vaellus 50 vuoteen. Blogissa tarkastellaan ajankohtaisia tai ajattomia luonnonilmiöitä. 7) Missä kuussa vietetään geologian päivää. suomenluonto.fi/ havaintokirja/ Kesäkisamme voittajat netissä! Kesäkisamme keräsi valtavan määrän kuvia. Määräaikaistilaus 12 kk (73 €) ? Kestotilaus 12 kk (64,50 €) SLL:n jäsen (kestotilaus 57 €, . osoitteenmuutoksen. 9) Supi on pesukarhu, ei supikoira. 5) Karhu syö paljon marjoja ja saa niiden avulla kerättyä paksun rasvakerroksen talveksi. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Osoite: ................................................................................................................................ Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. www.suomenluonto.fi/category/sulkavanhavaintovihko/ annakaisa vänttinen Verkossa Syksyn tatit ovat parhaimmillaan. 5) Miksi karhua nimitetään myös marjakarhuksi. 10) Mitä lintuja syysarktikan aikana lähinnä havainnoidaan. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. 1) Mikä on suppa. 4) Harmaa- ja tervaleppä. Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___. www.funga.fi/ Katso video, joka vie Eino Leinon luontorunojen siivittämänä puoleksi tunniksi Urho Kekkosen kansallispuiston upeisiin maisemiin! www.suomenluonto.fi/videot/ Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Pähkinöitä Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. 2) Klorofylli. Selaa kisan saldoa osoitteessa www.suomenluonto.fi/kesakisa. Niillä on juurissaan typpeä sitovia bakteereita, eikä niiden sen takia tarvitse varastoida lehtiensä typpiyhdisteitä. Lähetä kuvasi Havaintokirjaan Nettisivujemme kautta voit lähettää syksyiset luontohavaintosi! www. Tilaajatunnus (jäljennä Suomen Luonto maksaa postimaksun. (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. Määräaikaistilaus 6 kk (40 €) ? Olen määräaikainen 64,50 €). Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... SLL jäsennumero / YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ....................................... Reijo Wallin / kuvaliiteri nyt suomenluonto.fi:ssä! Sulkavan havaintovihko Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava bloggaa Suomen Luonnon sivuilla. 2) Mikä aiheuttaa kasvien vihreän värin. Luonto lähellä Retkivinkkejä ympäri Suomen Retkipaikka esittelee maamme monipuolisia retkeilykohteita. Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ....................................................................................................................... Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. TILAUSASIAT INTERNETISSÄ: WWW.SUOMENLUONTO.FI Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2013. 1) Suppa on painanne, joka syntyi mannerjään sulamisvaiheessa, kun hiekkaan tai soraan hautautunut jäälohkare suli. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Lähettäkää Suomen Luonto alla . Irtonumero 8,5 euroa. Kristina Al-Zalimi / cartina Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. 4) Mitkä kotimaiset puut pudottavat lehtensä vihreinä. 10) Hanhia. 17/2013 Suomen luonto 81 Toimittanut annakaisa vänttinen Poimintoja muualta. (14.9.) 8) Käpytikalla. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: ..................................................................................................................................... www.retkipaikka.fi/vapaa/ Sienitietoa netissä Suomen sieniseura kokoaa nettisivuilleen hyödyllistä tietoa sienistä, tunnistamisesta ja säilömisestä sekä sienireseptejä ja sienivärjäysvinkkejä. Mukana on monille tuttuja paikkoja, mutta myös vähemmän tunnettuja luonnonmuodostelmia, luolia, upeita maisemia ja vinkkejä. Nimi: ..................................................................................................................................... 3) Oulujärveä. Sivuiltamme löydät myös kilpailun voittajakuvat. Kasvit yhteyttävät sen avulla. 3) Mitä järveä kutsutaan Kainuun mereksi. 6) Kuinka vanhaksi kasteliero voi elää
Tarkkailen aamuisin avomerelle kiikarilla ja kaukoputkella. Toki hylkeet täälläkin joskus rikkovat verkkoja ja syövät niihin kiinni jääneitä kaloja, mutta kotitarvekalastuksessa se ei ehkä ole yhtä dramaattista kuin ammattikalastuksessa. n Kaikki harmaahylkeet eivät ole arkoja, vaan jopa uteliaita. Seuraan erityisesti lintumaailmaa, mutta samalla tulee havainnoitua ohikulkevia laivoja, huviveneitä, luotsikuttereita ja hylkeitä. Norpan metsästys ei tunnu tärkeältä, kun osa harmaahylkeenkin metsästyskiintiöistä jää käyttämättä. Osa 7/10 Hylkeiden ympäröimänä kesäinen mediakeskustelu hylkeiden, etenkin itämerennorppien, metsästysluvista ei juurikaan ole puhuttanut täällä Utössä. Erityisesti karvanvaihtoaikaan ne viihtyvät mieliluodoillaan minun ja turistien iloksi. Kyllä pörröinen keväinen kuutti laivaväylän varrella aina aiheuttaa matkaajissa todellisen tunnemyrskyn. Hylkeet kyllä kiinnostavat, mutta itämerennorppa on Saaristomeren ulkoreunalla kovin harvinainen näky. Pohjois-Itämeren reunan jääolotkin ovat hylkeenmetsästykselle vaikeammat kuin vaikkapa Perämerellä. Talvella yhteysaluksen kannelta tähytään jäillä olevia hylkeitä vähintään yhtä innokkaasti kuin lintuja, ja laivan kipparikin usein kuuluttaa reitille osuvista hylkeistä. Mikäpäs siinä, kunhan lähistöllä oleva hylkeiden suojelualue pysyy rauhallisena. Kesäisin Utötä ympäröivillä luodoilla näkee harmaahylkeitä, useimmiten kymmeniä mutta ajoittain reilusti toistasataa yksilöä yhtä aikaa. 82 Suomen luonto 17/2013 ostettu saaristolaisilta. Itämerennorppa on Utössä harvinaisuus.. Harmaahylkeitä tuntuu kyllä riittävän suojelualueen ulkopuolellekin. Alakuvassa kuutti. Utön ja Jurmon sadoille turisteille hylkeet tuntuvat olevan aina yhtä kiehtovia. Luontokuvaajat ovat myös havainneet alueen hyljekuvauspotentiaalin ja ensimmäisiä veneretkiä on jo kuvat jorma tenovuo ja Outi Sarjakoski Saaristolaiselämää Harmaahylje vesikivellä Utön eteläpuolella. Jorma Tenovuo Sarjassa tarkastellaan elämänmenoa saaristossa. Utön–Jurmon alueella ei enää ole ammattikalastajia, joten harmaahylkeiden kalastukselle aiheuttamista ongelmista kuulee harvoin. Vähemmän hylkeistä kuitenkin puhutaan kuin esimerkiksi merikotkista tai merimetsoista
Kaikilla kansalaisilla pitää olla oikeus luontoon! Rakkaudesta luontoon jo 75 vuotta! Tarmo Heinänen / Vastavalo Tule mukaan toimintaan tai tue! www.sll.fi/lahjoita Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme suurin vapaaehtoisen luonnon- ja ympäristönsuojelutyön kansalaisjärjestö. Se antaa valtavasti elämäniloa ja on harrastuksista parhaita. Suomen luonnonsuojeluliitto on tehnyt vuosikymmeniä työtä kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden sekä lähiluonnon puolesta. Liitto on poliittisesti sitoutumaton ja toimintaan ovat tervetulleita mukaan kaikki kiinnostuneet. Luonto on ilon lähde Monien tutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen vahvistaa sekä fyysistä että henkistä terveyttä. 14/2013 Suomen luonto 83
Kangas osoittautui erinomaiseksi ulkoiluvaatteiden materiaaliksi, etenkin sitten, kun se vahattiin mehiläisvahan ja parafiinin seoksella. Se on edelleenkin rakastettu ulkoiluklassikko. Greenland Jackettakissa oli helppo liikkua, se oli kestävä ja vettä hylkivä ja se kuivui nopeasti – toisin kuin aiemmat puuvillaiset vaatteet. Heidän ideoidensa pohjalta Åke teki kiipeilytakin alun perin telttaan tarkoitetusta kankaasta. Kuusi taskua ja kiinteä, hyvin istuva huppu. Ajaton malli, jossa on kiinteä huppu ja paljon taskuja.. Kotiin palattuaan Hasse Hellström ja Per-Åke Sjöman kävivät pitkiä keskusteluja ulkoiluvaatteista Fjällrävenin perustajan, Åke Nordinin kanssa. Greenland Winter Parka Pitkä parka kestävää G-1000 Original-materiaalia, lämmin teddyvuori. Yhä vieläkin tämän Fjällrävenin oman, mukautuvan ja toimivan kankaan katsotaan olevan maailman parhaita ulkoilumateriaaleja. Rakastettu suosikki jo vuodesta 1968 Ulkoiluvaatteet eivät olleet 1960-luvulla yhtä toimivia kuin ne ovat nykyisin. Palautusviikko 2013–41 767095-1307 Greenland Down Jacket Klassinen untuvatakki kestävää G-1000 Original-materiaalia, kiinteä, hyvin istuva huppu. Tuo kangas oli tiiviiksi kudottua puuvillan ja polyesterin sekoitetta. GREENLAND?–?TAKKI Greenland Winter Jacket Klassinen takki, joka pitää tuulta ja kestää käytössä vuosia. Lämmin vuori. Takkiin lisättiin etutaskut, mikä paransi sen yleistä soveltuvuutta muuhunkin ulkoiluun. Greenland Jacket-takki tuli myyntiin vuonna 1968, ja siitä tuli nopeasti tuon ajan vuorikiipeilijöiden suosikkitakki. Se oli tuulenpitävä ja vettä hylkivä, ja siinä oli pään liikkeitä mukaileva huppu ja kätevät rintataskut, joita pystyi käyttämään myös kiipeilyvaljaiden kanssa. Kun Fjällrävenin ensimmäinen takki tuotiin myyntiin vuonna 1968, se nimettiin Grönlannin tutkimusretken mukaan. Uusimpana Greenland Down Jacket, jossa on lämmin untuvatäyte. Niinpä takista tulikin pian vuorikiipeilijöiden suosikki. Yhden konseptin olemme säilyttäneet kaikki nämä vuodet, nimittäin alkuperäisen g-1000-kankaan. Vuorikiipeilijöiden takki Fjällräven tarjosi tutkimusmatkan osanottajille teltat ja rinkat. Mallistoon on lisätty myös pitempi parka-malli ja talvikäyttöön soveltuva lämminvuorinen versio. Alkuperäinen konsepti 1970-luvun alussa Greenland Jacket-takista tuli suosittu laajemmankin ulkoilijajoukon piirissä. Lantiopituinen malli, jossa on paljon käteviä taskuja. Takki on nyt saatavilla useina eri versioina vuorattuna tai ilman, sekä myös parka-mallina. Nyt saatavilla on useita malleja. G-1000 Original-materiaalia. Toimimattomuus kävi erityisen selväksi pohjoismaisen Grönlannin tutkimusmatkan aikana vuonna 1966