Suomen Luonto 7/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Muuttohaukka ja maakotka. retki Suomen rotkoille. ritariperhoskysely. uudet ja vanhat ruokasienet. e ll n! e tk oo e R tk ro VUODEN YLEISÖLEHTI! Perhosten ja kasvien keräilyä kameralla MAAKOTKAN JA MUUTTOHAUKAN pesimämailla KITKAJOKEA uhkaa kaivos 7 Irtonumero 8,50 € 12.9.2014 Sienisyksy tuli sittenkin! Sieniasiantuntijan kori mesisienestä shimejiin.. hirven kiima. digikeräily. SUOMEN LUONTO 7 | 2014 ukkoetana. kitkajoen kaivoshanke
Ensimmäiset yöpakkaset ovat koristelleet suopursut ja kanervat kuuralla. Syyskuun aurinko lämmittää kuitenkin yhä ja sulattaa pian pakkasen jäljet.. alkusyksy Syksyn merkkejä kuva mika honkalinna / leuku / Teksti jorma laurila Kurki on jättänyt käyntikorttinsa kymenlaaksolaiselle suolle ja lähtenyt etelän maille
14 Hidas jättiläinen 26 Naaras määrää tahdin Ukkoetana on isoin vakiot 36 Ritarit liikkeellä Lukijamme löysivät ritariperhosia ja niiden toukkia yli 400:sta paikasta. Kylmä alkukesä koetteli muuttohaukan poikasia. Itsenäisen ympäristöministeriön sulauttaminen osaksi ehdotettua luonnonvaraministeriötä olisi katastrofi. Ajatusta kannattavat keskusta, perussuomalaiset ja ilmeisesti myös kokoomus, koska sen kansanedustaja Petteri Orpo nosti asian esille. Hiljan nimipäivänä 8. Maa- ja metsätalousministeriö on luonnonvarojen hyödyntämisministeriö, ympäristöministeriö taas valvontaja suojeluministeriö, joka katsoo asioita terveellisen ympäristön, luonnonsuojelun ja luonnonvarojen kestävän käytön näkökulmasta. Kun ympäristöministeriö aloitti toimintansa 1983, ympäristöasiat saivat aivan uudenlaisen painoarvon ja moni tärkeä asia alkoi edetä. Se kertoo paljon. 7/2014 Sisällys Jorma Laurila päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi 4 Suomen luonto 17/2014 Syksy on hirven pariutumisen aikaa. Riippumattomuuden menetyksen lisäksi syynä siihen on rerurssipula. kalervo ojutkangas / leuku Pääkirjoitus Ympäristöministeriö säilytettävä itsenäisenä! EduskuntaVaalien lähestyessä on taas nostettu esiin moneen kertaan tyrmätty ehdotus ympäristöministeriön yhdistämisestä maa- ja metsätalousminister iöön. 6 Luonto ja ympäristö nyt 39 Nylén 49 Nikkanen 64 Kasvokkain. 16 Hieno paluu 28 Digillä Pesiviä muutto lajien tuntijaksi haukkoja ja maakotkia Hyönteisiä ja kasveja on yhä enemmän. voi kerätä Olimme pesä myös kameralla. tarkastajien matkassa. lokakuuta vietetään Kuuloliiton ja Luonnonsuojeluliiton Hiljaisuuden päivää. etanoistamme. Teemana on nostaa esiin hiljaisuuden merkitystä vastapainona lisääntyneelle melulle. Sitä paitsi eivät ristiriidat mihinkään katoaisi; molemmat uuden möhkäleministeriön ministerit vain vääntäisivät kättä keskenään. 16 Pekka nyman annakaisa vänttinen PS. Alueellisten ympäristökeskusten sulattaminen Elyihin vuonna 2010 johti ympäristöasioiden hoidon ja valvonnan merkittävään heikentymiseen. Juuri tämän takia ministeriöiden välillä on jännitteitä, mikä eri katsantokantojen takia on aivan luonnollista. Ministeriöiden vastakkainasettelu kiusaa Orpoa ja hän haluaisi vauhtia luonnonvarojen käyttöön. Sitä on perusteltu etenkin luonnonvarojen käytön tehostamisella
Painolla on myös ISO 14001-ympäristöjohtamisjärjestelmä. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. tero takalo-eskola 45 Kaksosia Suppilovahvero vai -yhtiön hanke uhkaa Kitkajokea ja Oulangan kansallispuistoa. Ritariperhosia nähtiin kyselyssämme Kemiöstä Kilpisjärvelle. Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi 50 Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. CC-000026/FI kansikuva Mesisienet kasvavat ryppäinä. Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 7/2014 73. 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Länsirannikolla 17/2014 Suomen luonto 5. Asiantuntijan kanssa retkellä. 36 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. rustonupikka. Juha Kauppinen kävi Jyrävän ja taimenten joella. jarmo tahvanainen Painopaikka Hansaprint Turku/ SL14_07/2014 58 Kamaran hurja irvistys Rotkojen geologia ja tarinat eivät jätä kylmäksi. Ne ovat lahottajia, joiden lakit ovat syötäviä. no. www.climatecalc.eu Cert. Kuusiherkkusieni vai valkokärpässieni. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 50 Kitkajoki 40 Meheviä kaivoksen uutuuksia varjossa sienikoppaan Dragon Mining Matsutaken jo moni tietää, mutta millainen sieni on shimeji. vuosikerta Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Toimittajat Alice Karlsson, 044?333?5036 Johanna Mehtola, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 044?278?8656 Kitkajoki, Jyrävä ja ainutlaatuinen taimen ovat uhattuina. 64 Jarkko Vehniäisen Kamala luonto. Samannäköisen lajin luuleminen ruokasieneksi voi olla kiusallista tai kohtalokasta. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Esittelemme pareja. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Asiaa sienistä sivuilla 40–48. Kuva: Vesa Huttunen. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalc-järjestelmässä
Norjassa on havaittu, että kilometri aitaa tappaa keskimää-. Metsäkanalintujen lisäksi poroaidat kohtelevat rujosti hirviä, jotka yrittävät päästä aidan puolelta toiselle. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt TIESITKÖ. Tutkijat ovat huomanneet, että ketut ja korpit kulkevat poroaitojen viertä linnunraatojen toivossa. Meneillään olevassa EUhankkeessa yritetään nyt selvittää ongelman laajuus Suomessa ja löytää halpoja tapoja välttää kuolemia. Riekkojen suuri aitakuolleisuus johtuu niiden tavasta lentää lähellä maan pintaa myös pidemmät siirtymät. Luku on suuri, sillä esimerkiksi metsästäjien saama riekkosaalis oli viime vuonna 27?900 lintua. Arktinen keskus ja Metsähallitus selvittävät, voiko ongelmaa ehkäistä aitoja merkitsemällä. Rautalankaisten poroaitojen aiheuttamiin kanalintukuolemiin herättiin 6 Suomen luonto 17/2014 joitakin vuosia sitten, kun Skotlannissa, Norjassa ja Suomessa valmistui asiasta tutkimuksia sekä opinnäytetöitä. teksti ismo tuormaa jorma luhta / leuku Poroaidat surmaavat kanalintuja S uomen poronhoitoa lueita halkovat rautalankaiset aidat tappavat Metsähallituksen arvion mukaan vuosittain jopa 40?000 kanalintua. Toistaiseksi tilanteesta on vain ulkomaisiin tutkimuksiin perustuva summittainen arvio. Skotlannissa myös metsojen ja teerien on havaittu törmäilevän poroaitoihin, mutta riekon henki on erityisen löyhässä
Edellinen syksy oli antanut taas niin paljon suppilovahveroita, että vuosikerrat kasaantuivat käyttämättöminä. Kokeilemme myös, mitkä värit kanalinnut havaitsevat parhaiten.. Viime vuonna tatteja saatiin kieltämättä niin paljon, että niitä on taatusti riittänyt vientiin. Limanuljaska viihtyy kuusen seurassa. Sienikastiketta syötiin kyllästymiseen asti, ja suuret lasipurkit täyttyivät kuivatuista tattilastuista. Rautalankaisia poroaitoja on Lapissa noin 10?000 kilometriä. Näissä kahdessa opuksessa riittää tutkittavaa vuosikausiksi eteenpäin. On voinut keskittyä sienivainun kehittämiseen, siihen, että oppisi a avistamaan sienet jo puulajista ja hiekan rahinasta. Hän epäili, että se oli tehty suomalaisista tateista. ?Metsäisillä alueilla muovinauha säilyy hyvin, mutta tuulisilla alueilla nauhat kestävät paikallaan huonommin. Se siis opettaa, mitä metsä kertoo sienistä. Tänä vuonna sienestämisen onkin voinut ottaa hillitysti opin kannalta. n virve pohjanpalo Kaikki kanalinnut lentävät matalalla, varsinkin riekko. 17/2014 Suomen luonto 7. Tällä perusteella on laskettu, että Suomessa jopa 40?000 kanalintua menettäisi joka vuosi henkensä törmätessään poroaitaan. Sattumalta juuri tänä vuonna on julkaistu kaksi opasta, jotka auttavat yrityksessä. Niitä käytettiin koko talvi, ja ylikin jäi. Vierelä kertoo, että hankkeeseen ovat tulleet mukaan myös poromiehet. n ”Tänä vuonna sienestämisen on voinut ottaa opin kannalta.” jouni tikkanen EU-Hankkeessa kokeillaan erilaisia aitojen merkintätapoja lintu- ja hirvivahinkojen estämiseksi, kertoo projektikoordinaattori Markku Vierelä. Siitä selviää, mitä sienet kertovat metsästä. Päädyin pieneen säilyketölkkiin, jonka etiketissä luki tavattoman hienostuneilla kaunokirjaimilla Sauce aux Cèpes. Kun illat hämärtyvät ja aamuihin on tullut tuttu viileän ilman haju, on hyvä aloittaa opinnot. Avomailla linnut huomaavat aidat paremmin. He saavat samalla tietoa poroaitojen kunnosta ja paikkaustarpeista. Luonnontieteellisen keskusmuseon julkaisema Sienet ja metsien luontoarvot on vähän samalla asialla, mutta kirja on suunnattu perehtyneelle tosiharrastajalle. En ymmärtänyt sanojen merkitystä mutta arvelin löytäneeni jonkinlaista gourmet-keittoa ja maksoin iloisesti kiskurihinnan. Kokeiltavat materiaalit ovat muovinauhoja ja -putkia, osin tavallista hirvinauhaa. Hanketta johtaa Arktinen keskus, jolla on apunaan Metsähallitus sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Erityisen paljon lintukuolemia aiheutuu alustavien tulosten mukaan luonnon vaihettumisvyöhykkeillä ja metsäisillä alueilla. Jarkko Korhosen ja Pirjo Penkkimäen Suuri suomalainen sienikirja neuvoo tunnistamaan sienet elinympäristön mukaan. Skotlantilaisen tutkimuksen perusteella aidat tappavat vuosittain noin 2–3 kanalintua (teeriä, metsoja ja nummiriekkoja) kilometriä kohti. rin 1,4 riekkoa vuodessa. Naisystävä totesi minun ostaneen sienikastiketta. Kiikarissa jouni tikkanen Paranna sienivainuasi! kesälomalla Pariisissa etsin siskolle tuliaista, jotain erityisen ranskalaista ja kaunista mutta kuitenkin pientä
Poikueista on jälki-, näkö- ja kuulohavaintoja sekä riistakameran kuvia. panu orell Luonto ja ympäristö nyt poimintoja Lohi elää joessa 2–3-vuotiaaksi. Asia kävi ilmi suomen ympäristökeskuksen valtakunnallisessa laskennassa. Sen jälkeen he tekivät kokeen, jossa mitattiin kalojen sydämen toimintaa lämpötilan noustessa. Anttila vertaili kollegoineen pohjoisnorjalaisen Altajoen ja ranskalaisen Dordog- 22 000 suomen merimetsojen määrä ylitti tänä kesänä 22?000 pesivää paria. Altassa veden lämpötila ei ole ainakaan 30 vuoteen ylittänyt 18 astetta. Lisäksi kahden reviirin rajalta on saatu havaintoja, jotka voivat kertoa kolmannesta pesueesta. Dordognen vesi taas lämpenee vuosittain yli 20 asteeseen. nejoen merilohia. piia ahonen seppo keränen / prolk birdlifen rariteettikomitea hyväksyi havainnon ruostepääskyn itäiseen alalajiryhmään kuuluvasta linnusta. Yhtä yllättävää oli, että kummankin joen kalat sietivät lämpöä paremmin, jos ne olivat kasvaneet lämpimässä vedessä. Viileässä kasvaneet poikaset saivat r ytmihäiriöitä, kun veden lämpötila nousi 21–23 asteeseen, mutta 20-asteisessa vedessä kasvaneille näin kävi vasta 27,5 asteessa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusapulainen on myös varmistanut havainnot. Harvinaisuudesta saatiin monta kuvaa. Toinen susiperheistä elää Köyliössä ja toinen Pöytyällä. Yleislääketieteen erikoislääkäri Satu-Maaria Wallen kertoi Mediuutisissa 13.8., että apteekeissa myytävien lasten yskänlääkkeiden tehoa ei ole voitu tutkimuksissa todentaa, vaan niitä myydään lumevaikutuksen takia. ”Tutkimme, onko eri populaatioilla samanlainen kyky vastata lämpötilan nousuun, vai ovatko ne jo sopeutuneet niihin olosuhteisiin, joita ympäristössään kokevat.” Eri alueiden punalohilla on aiemmin huomattu eroja lämmönsiedossa. Sen vaikutusmekanismia ei vain tunneta. Kannan kasvu on hidastunut merikotkan runsastuttua. Tutkijat kasvattivat lohenpoikasia kolmen kuukauden ajan kahdessa eri lämpötilassa, 12:ssa ja 20 asteessa. Tulos yllätti: Altan lohenpoikaset kestivät lämmintä vettä lähes yhtä hyvin kuin Dordognen kalat. 8 Suomen luonto 17/2014 Pohjoisten jokien lohenpoikaset sopeutuvat myös korkeisiin lämpötiloihin, vaikka ne eivät ole luonnossa kokeneet lämpimiä vesiä vuosikymmeniin, paljastaa tuore Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus. vAJAAT kymmenen vuotta sitten pesiviä pareja oli vielä alle 5000. Kalojen sopeutumiskyvyn tiedetään vaihtelevan myös lajeittain. Linnun toi Suomeen ilmeisesti hyvin lämmin kaakkoinen ilmavirtaus. Havainnon tekijä Petri Lampila kuuluu itsekin rariteettikomiteean. Itäisestä ruostepääskystä Suomen kolmas havainto Hunajaa suositellaan lasten yskään uusi käypä hoito -suositus tarjoaa vuotta vanhempien lasten yskän hoitoon tavallista mehiläisten keräämää hunajaa. Lounais-Suomessa kaksi susipesuetta petri lampila Lounais-Suomessa, jossa susien paluu vuosikymmenten jälkeen on aiheuttanut susivihaa, on tänä kesänä havaittu kaksi susipentuetta, kertoo Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos. Toukokuussa Siikajoella nähty seikkailija on maamme kolmas tällainen yksilö, joten voidaan puhua suurharvinaisuudesta. Lohi voi kestää jokien lämpenemistä. Hunajan tehosta on puolestaan näyttöä. ”Tarkoituksemme oli selvittää Atlantin lohien kykyä vastata ilmaston lämpenemiseen”, kertoo Turun yliopiston tutkija Katja Anttila. Aiemmat havainnot on hänen mukaansa tehty myös toukokuussa, Ahvenanmaan Lemlandissa 2007 ja Lempäälässä 2011
90 prosenttia karhuista kuolee ihmisen vuoksi. Iltakymmenen jälkeen Rautjärvellä Laikon kohdalla huomasin hirven. Euroopassa, missä karhuja ja susia on vainottu vuosisatoja, molemmat lajit liikkuvat vilkkaimmin öisin. Ruotsissakin emokarhut tekevät poikkeuksen: ne välttelevät pentuja tappavia uroksia liikkumalla päivisin ja lähempänä asutusta kuin yksinäiset karhut. Mitä useammin karhu huomasi tiellä kulkevia ihmisiä, sitä enemmän se kulki öisin. Syytä onkin, sillä 90 prosenttia karhuista kuolee tavalla tai toisella ihmisen vuoksi. Lyhyemmän aikaa vainotut Pohjois-Amerikan karhut ja sudet ovat taas aktiivisia päivällä. Yli sataa karhua seurattiin satelliittipaikantimilla useamman vuoden ajan heinä–syyskuussa, jolloin ne etsivät hyviä marjapaikkoja talviunen tarpeisiin. Ihmisen vaikutus suurpetojen vuorokausirytmiin näkyy suuressakin mittakaavassa. ilmiömäistä antti leinonen / PROLK Karhu liikkuu ihmisen pelossa öisin Juhannusaaton iltana kesällä 1992 ajoin vaimoni ja 3- ja 5-vuotiaiden tyttärieni kanssa Kirkkonummelta Parikkalaan. Kohdalle päästyämme se nousi pystyyn. Tuore ruotsalainen tutkimus karhun liikkeistä todistaakin karhujen karttavan tiellä liikkuvia ihmisiä. Keski-Ruotsissa ja PohjoisRuotsin itäosassa, missä teitä on kilometrin verran neliökilometriä kohti, karhut liikkuivat öisin ja hämärässä, kun taas Pohjois-Ruotsin tiettömässä länsiosassa ne olivat aktiivisia päivisin. Karhu! Kehotin tyttäriä katsomaan karhua tarkkaan, koska toista ei elämän aikana ehkä tien varrelle osuisi. Urokset kulkivat keskimäärin 480 metriä, naaraat 420 metriä ja emot pentujen kanssa 360 metriä tunnissa. Pertti Koskimies 17/2014 11/2014 Suomen luonto 9
Jouluun mennessä asia ratkeaa. Erikoistutkija Lauri Urho kertoo lajin olevan kotoisin Kaspianmereen ja Mustaanmereen laskevista joista. Sen mukaan elokuussa lämpö laski jo 17 asteeseen; lämmin vesikerros jäi tyynen sään takia ohueksi. Rovaniemen eteläpuolelta Kemijoki on rakennettu mereen asti. HEINÄKUUTA. Lämpö sopi uimareille mutta suosi sinileväkukintoja.. 1 Suomelle uusi kalalaji. POHJOINEN ITÄMERI LÄMPÖHUIPULLA 26. ilmakuva Tarkkailemme ympäristöä. Luonto ja ympäristö nyt lauri urho Sierilän pato voi nousta jo ennen Kollajaa eduskuntavaalien lähestyessä jokien varsilla on liikkunut rauhatonta väkeä. Saimaan kanavasta on löydetty Suomessa ennen tunnistamaton särkikala, valkoevätörö (Romanogobio albipinnatus). Paikalliset ovat tietenkin vastaan: pato olisi kuolinisku paitsi törmäpääskyille, laaksoarhoille ja tulvalehdoille myös kalastukselle. BirdLifen Linnutvuosikirja kertoo Suomen selkälokkikannan taantuneen 2003 lähtien kymmenessä vuodessa viidenneksen. Etelässä sen sijaan tuulten aiheuttama kumpuaminen viilensi pintavettä. Syynä pidetään lokkeihin Itä-Afrikan ja Intian valtameren talvehtimisalueilla kertyviä ympäristömyrkkyjä. Talojen arvo romahtaisi. NOAA-AVHRR / BSH HAMBURG, käsittely IOW WarnEmünde Robert Churchill / istockphoto isoveli valvoo pinnalla Pohjoisella Itämerellä pintalämpötilaa mittaa myös Ilmatieteen laitoksen aaltopoiju. Kuten Kollajan allas, sekin on vanha kehno, joka nostaa nyt päätään. Latvian Liepajan pohjoispuolella näkyy kumpuamisalue, jolla alemman vesikerroksen viileämpää vettä on noussut pintaan. Kaupungin kohdalla se jakautuu kahtia: Ounasjokeen, jonka latvavedet kurottavat vapaina kohti pohjoista, sekä itäiseen Kemijokeen, jossa on sivuhaarat mukaan lukien vielä 15 voimalaa. Kemijoki-yhtiö haki rakennuslupaa vuonna 2005 ja sai sen 2011, mutta Vaasan hallinto-oikeus kumosi luvan luontoarvoihin vedoten. Laji muistuttaa paljon kotimaista töröä, mutta pyrstön varressa, viiksien pituudessa ja ruumiin mittasuhteissa on eroja. Sekä kokoomuksen ja keskustan että perussuomalaisten parissa on halua purkaa vuonna 1987 voimaan astunut koskiensuojelulaki. Herbert Siegel Leibnizin merentutkimusinstituutista kertoo Suomen Luonnolle, että heinäkuun 2014 keskilämpö oli Pohjanlahdella korkein vuoden 1990 jälkeen. Kemijoki-yhtiö on kohottanut kuokkansa ja vaatii lupaa iskeä se maahan, edes vähän nurkasta. Itämeri kävi kuumana Yhdysvaltalaisen NOOA:n ottamassa radiometrikuvassa Perämeren pintavesi oli heinäkuun lopulla jopa viisi astetta keskimääräistä lämpimämpää. 11/2014 10 Suomen luonto 17/2014 Törö (yllä) ja valkoevätörö. Kemijoen pääuoma on kuitenkin vapaana heti Rovaniemen kaupungin yläpuolelta. 2 Selkälokki on taantunut viidenneksen. Sieltä se on levittäytynyt viime vuosina myös Saksaan ja Puolaan. Tuolle pätkälle tulisi Sierilän pato. Pidätämme hengitystä. Sen jälkeen asiaa on pompoteltu eri virastoissa ja oikeusasteissa, ja nyt pallo on taas Vaasan hallinto-oikeudella. Jo ennen lain koettelemista voi ratketa kuitenkin Sierilän voimalaitoksen rakentaminen. Viime vuosina selkälokin pesimämenestys on parantunut, mutta kannan vahvistumiseen tarvittaisiin monta hyvää vuotta peräkkäin. Oho! ”taiva a n täy d eltä ta ppa ja kiviä ” Tiede-lehti 8/2014 kert oi, että Maan lie peillä on mahdollise sti vaarallis ia asteroideja, jotka saatta vat ehkä iskeytyä tänne
Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Pihalle asennettaviin paneeleihin suhtautumista merkittävämpää on, että katolle asennettavia paneeleita kohdellaan julkisivukysymyksenä, ja siksi niillekin vaaditaan toimenpideluvat. Kenen silmää ne siellä ylhäällä häiritsevät. Ei meillä ole siitä tilastoa. Jasmin Awad / istockphoto Ketä aurinkopaneelit katolla häiritsevät. Kaupungin rakennustarkastaja Taru Nurminen vastaa kysymyksiin. Eivätkä kaikki paneelit ole katon lappeen mukaisia, vaan koholla eli muuttavat katon muotoa. En ollut kunnan palveluksessa vuonna 2010, kun rakennusjärjestys hyväksyttiin. mikko niskasaari Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Mitä väliä on katolle asennettavilla paneeleilla. Yleensäkin huomautuksiin vaikuttavat paljon naapurisuhteet eikä aina itse asia, minkä havaitsee usein hakemuksista. Miksi Hyvinkäällä ehdot ovat tiukat, rakennustarkastaja Taru Nurminen. Yksi tiukoista kunnista on Hyvinkää. suora linja Helsingissä aurinkopaneeleita saa asentaa katolle ilman mitään lupia, mutta monissa kunnissa niihin joutuu hakemaan toimenpideluvan pitkän kaavan kautta, naapurien kuulemisineen. Pihalle pystytettävä paneeli vaatii luvan, jos se on yli kahden neliömetrin suuruinen. Eroja on, koska itse säätämässään rakennusjärjestyksessä kunnat voivat asettaa lisäehtoja. Kuinka paljon Hyvinkäällä tulee naapureilta vastalauseita aurinkopaneeleiden asentamisen vuoksi. Aurinkopaneelien asennus on helppo tapa siirtyä uusiutuviin energiamuotoihin, mutta sitä jarruttavat kuntien kirjavat lupakäytännöt. 17/2014 Suomen luonto 11 michaela rehle / Reuters/ lehtikuva Aurinkopaneelien asennusta Saksassa Landshutin lähellä.. Ihan yleisesti ottaen uusien talojen rakentamisesta esitetään aika vähän huomautuksia, kunhan hanke on lain ja rakennusjärjestyksen mukainen. Koskee. Uusimaalaisen Hyvinkään kaupungin linja on tiukka. Siihen en pysty vastaamaan. Talotyypeillä ei ole mitään eroa. Näkyväthän ne katoltakin naapurustoon. Ei tule mieleen tapausta, että aurinkopaneeleista olisi huomautettu. Koskeeko tämä samalla tavalla pientaloja ja kerrostaloja
E Visentti on Euroopan suurin maaeläin. Visentit viedään aluksi 15 hehtaarin aidatulle totuttelualueelle, sitten reilun neliökilometrin ”villiintymisalueelle”. Romanian Karpaateilta löytyvät Etelä- ja Keski-Euroopan suurimmat metsäerämaat, joissa visenteillä riittää tilaa temmeltää. Visentit siirrettiin ?arcu-vuorten Natura-alueelle, jonka laajuus on 590 neliökilometriä. Visenttejä on elänyt siellä viimeksi kaksisataa vuotta sitten. Syksyllä ne päästetään kokonaan vapaiksi.. Tuoreimmat iloiset uutiset tulevat eteläisestä Romaniasta, Karpaatteihin kuuluvilta metsäisiltä ?arcu-vuorilta, jonne istutettiin alkukesällä kolmekymmentä visenttiä. Eläimiä ei ruokita, vaan ne totutetaan alusta alkaen elämään luontaisessa elinympäristössään, vuoristoniittyjen ja lehtipuuvaltaisten metsien rajavyöhykkeellä. ?arcu-vuorille tuodaan vähitellen lisää visenttejä useista Euroopan maista. 12 Suomen luonto 17/2014 uroopanmajava, merikotka ja visentti ovat esimerkkejä lajeista, jotka hävisivät maanosastamme miltei sukupuuttoon mutta ovat viime vuosikymmeninä saaneet takaisia vanhoja elinalueitaan. Itämeri Toimittanut jorma laurila maailmalta Teksti ja kuvat Juho Rahkonen Uhanalaiset Visentti palaa Karpaateille Tuorein visenttien siirtoistutus on menossa Karpaateilla Romaniassa. Viimeksi siellä eli visenttejä kaksisataa vuotta sitten. Wild Wonders of Europe -nettisivuston mukaan kyseessä on Euroopan suurin visenttien siirtoistutus, ja koko paikallinen Armenisin kylä on siinä mukana
Nykyisin visenttejä arvioidaan olevan maailmassa reilut 5000, joista 3200 elää vapaina luonnossa. Osa niistä kulkee vapaina luonnossa ja osa aidatulla metsien ympäröimällä niityllä. Aikaa myöten visentti ottanee takaisin entisen paikkansa ekosysteemin avainlajina, ja siitä pitäisi myös tulla Karpaattien lukuisten susien ja karhujen saaliseläin. Lähes sukupuuttoon kuollut visentti on palaamassa entisille elinalueilleen. Visentit hävitettiin Euroopasta monin paikoin jo keskiajalla, ja vuonna 1919 enää muutama kymmenen yksilöä sinnitteli eläintarhoissa. Loppuvuosi kasvatetaan luonnonvaravelkaa. Jorma laurila Norsujen salametsästys kiihtyy afrikka Norsujen salametsästys on viime vuosina voimistunut etenkin läntisessä ja eteläisessä Afrikassa. Masai Maran–Serengetin suojelualuepari on koko Afrikan viimeisiä suurekosysteemeitä, joilla villieläimet voivat yhä vaeltaa ikiaikaisilla reiteillään vuodenaikaiskiertoa seuraten. jorma Laurila Romaniaan tehty visenttien siirtoistutus on uusin askel luonnonsuojelujärjestöjen pyrkimyksissä palauttaa Eurooppaan villiä alkuperäistä luontoa, joka ehti olla kadoksissa satoja vuosia kestäneen teollistumisen aikana. päivänä oli maapallon ekosysteemien tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat käytetty. ”Maapallon luonnonvarojen ylikulutus on sekä ekologinen että ekonominen ongelma”, toteaa järjestön presidentti Mathis Wackernagel. Salametsästyksestä huolimatta seudun norsujen määrä on viime vuosikymmeninä kuitenkin kasvanut: Vuonna 1986 Serengetin–Masai Maran alueella oli hieman yli 2000 norsua, kun vuoden 2014 laskennassa määrä oli 7535. Ne ovat paikallinen matkailunähtävyys. Raatoja löytyi 192, joista 117 Keniasta ja 75 Tansaniasta. Visenttejä Liettuassa aidatulla metsäalueella. Syöksyhampaita tavoittelevat rikolliset ovat paitsi röyhkeitä myös hyvin varusteltuja automaattiaseineen ja helikoptereineen. Vuonna 2000 se oli ”vasta” 1. Tämä osoittaa suojelualueiden valvonnan haavoittuvuutta. Tuolloin pelivaraa siis vielä oli. ”Maat, joissa on pulaa raaka-aineista ja alhainen tulotaso, ovat erityisen haavoittuvia. Visentti eli eurooppalainen biisoni on läheistä sukua Pohjois-Amerikassa elävälle biisonille. Riistanvartijat ja viranomaiset eivät pysy perässä. earth overshoot day Ihmiskunta käyttää uusiutuvia luonnonvaroja yhä ryösteliäämmin. Vielä vuonna 1961 ihmiskunta käytti vain kolme neljäsosaa maapallon tuottamista uusiutuvista luonnonvaroista sekä kyvystä poistaa kasvihuonekaasuja ilmakehästä. Tämä käy ilmi kansainvälisen Global Footprint Network -kansalaisjärjestön vuotuisesta raportista. Hankkeen tavoitteena on, että vuoteen 2025 mennessä ?arcu-vuorilla eläisi noin 500 visentin lauma. Myös rikkaiden maiden, joilla on varaa suojata itseään raaka-aineiden niukentumisen suorimmilta vaikutuksilta, on otettava luonnonvarojen vähentyminen huomioon pitkän aikavälin ratkaisuissa ennen kuin ne alkavat lisätä taloudellista stressiä.” Järjestön arvion mukaan 86 prosenttia maapallon asukkaista elää nyt maissa, jotka kuluttavat enemmän luonnonvaroja kuin luonto pystyy niillä alueilla tuottamaan. Nyt ikäviä uutisia kantautuu myös Keniasta ja Tansaniasta. Maaseudun tyhjentyessä ihmisistä alkuperäiselle luonnolle vapautuu entistä enemmän tilaa. Nykyisin monien Euroopan maiden väestö pienenee alhaisen syntyvyyden vuoksi, ja samalla muutto kaupunkeihin kiihtyy. Kyseinen päivä, Earth Overshoot Day, on aikaistunut nopeasti. Äskettäin Masai Maran ja Serengetin suojelualueilla lentämällä tehdyissä tarkastuksissa löytyi aiempaa enemmän tapettuja norsuja, joilta oli viety syöksyhampaat. Elokuun 19. Korruptiokin pahentaa tilannetta. Visenttejä on myös Liettuan pohjoisosassa. n Tämän vuoden eväät syöty Jorma Laurila 17/2014 Suomen luonto 13. Järjestö seuraa ihmiskunnan ekologista jalanjälkeä, ja sillä on toimistot Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. lokakuuta. Tunnetuin ja suurin visenttien esiintymä on Puolan ja Valko-Venäjän rajamailla sijaitsevassa Bia?owiezan Unesco-metsässä. uutisia Visentistä pitäisi tulla myös Karpaattien lukuisten susien ja karhujen saaliseläin. Visentti on Amerikan-serkkuaan hieman pienempi, mutta voi silti kasvaa henkilöauton painoiseksi. Nyt tarvitsisimme puolitoista maapalloa täyttämään tarpeemme kestävästi, mutta väestön, energiankulutuksen ja ravinnontarpeen kasvuennusteiden mukaan selvästi ennen vuosisatamme puoliväliä tarve olisi jo kolme maapalloa. Suojelijoiden mukaan myös kansallispuistojen ulkopuolella elävien norsujen suojelua pitää tehostaa yhteistyössä paikallisten kylien kanssa
”Varmimmin lajin tunnistaa anturasta, jalan alapinnalla olevasta musta–valko–musta-raidoituksesta”, toteaa nilviäisasiantuntija Anne Koivunen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Itävallasta on tavattu jopa punainen yksilö ja Suomestakin yksi vaaleanvihreä. Kuukauden laji: ukkoetana hidas jättiläinen Syksyn sateet ovat metsässä elelevän ukkoetanan mieleen. ”Ukkoetanalla on tuntosarviensa päässä hyvä hajuaisti, jonka avulla se löytää niin ruuan kuin parittelukumppaninkin. Mittaa sillä onkin parhaimmillaan jopa 20 senttiä. Ylempien tuntosarvien päässä sillä on silmät, mutta näköaisti ei ole kummoinen.” Tiukan paikan tullen ukkoetana pystyy lisääntymään ilman kumppaniakin. Ukkoetanoiden väritys vaihtelee paljon ruskean, harmaan ja mustan eri sävyissä. Hän on elokuussa ilmestyneen kirjan Suomen kotilot ja etanat (Tibiale) yksi tekijä. Paritellessa etanat vaihtavat siittiöpaketteja, jotka hedelmöittävät kummankin etanan munat. TekstI Johanna mehtola pekka malinen U kkoetanalla on kunnia olla Suomen – ja koko Euroopan suurin maaetana. On arvioitu, että jopa 80–90 prosenttia etanoiden poikasista päätyy muiden eläinten ravinnoksi.” Ukkoetana on Euroopan suurin maaetana.. Etanoilla on suussa raastinkieli eli radula, joka on täynnä pieniä teriä, kuin hain hampaita. Keväällä munista kuoriutuu pikkuruisia ukkoetanoita. ”Jos on hyvin kuivaa, munat saattavat uinua maassa koko syksyn ja sitten talvehtia. Kieli toimii raastinraudan tapaan. Myös vaaleita, puolialbiinoja yksilöitä voi nähdä. Sateisena kautena etanat munivat useammin. 13/2014 14 Suomen luonto 17/2014 Lahoavat kasvit ja sienet ovat ukkoetanan pääravintoa, mutta miltei kaikki Suomen 22 etanalajia syövät myös raatoja. Kaikki etanalajit ovat nimittäin kaksineuvoisia eli hermafrodiitteja: niillä on sekä naaraan että koiraan sukupuolielimet. Ukkoetana munii reilun kymmenen munan ryhmän karikkeeseen. Koon lisäksi hyviä tuntomerkkejä tämän harjaetanoihin kuuluvan komistuksen tunnistamiseksi ovat pistemäiset juovat sekä takapään nystyistä koostuva vaalea harja. ”Suuren värivaihtelun syytä ei ole tutkittu, mutta sen oletetaan johtuvan ravinnosta ja elinympäristöstä”, Koivunen sanoo
”Etanakausi on pitkä, sillä ne ovat aktiivisia pakkasiin saakka.” Lisäksi etanat on helppo saada kiinni. ELINYMPÄRISTÖ: Mustikkatyypin sekametsät, voi tulla myös asutuksen liepeille. ukkoetana Limax cinereoniger LEVINNEISYYS: Luokittelu: Kuuluu Yleinen metsälaji Tornio–Suomussalmi-linjan eteläpuolella. Sen sijaan pitkät kuivat ja kuumat kaudet voivat Koivusen mukaan tehdä niiden olon tukalaksi. Ravinto: Lahoava kasviaines, sienet ja raadot. roy anderson Koko: Suomen suurin etanalaji, venyneenä 10–20 senttiä. Keväällä kuoriutuneesta ukkoetanasta tulee aikuinen vasta loppukesällä, jolloin se saavuttaa täyden mittansa. tuntomerkit: Väritys vaihtelee mustan, harmaan ja ruskean eri sävyissä, sivuilla tummat kylkijuovat ja selässä vaalea harja. Jotkut yksilöt talvehtivat esimerkiksi karikkeessa tai maakellareissa, mutta enimmäkseen ukkoetanat ovat yksivuotisia. ”Kerran metsäpohjaa lakaistessaan tonttu astui etanan päälle. Ukkoetanan alapuolen antura on raidallinen. ”Kuumuus kuivattaa etanaa, eikä se pysty tuottamaan keholleen ja liikkumiselleen elintärkeää limaa takapään limarauhasesta. tiesitkö. Lima väritöntä ja sitkeää, hengitysaukko on kilven takaosassa. Lähetä havaintosi ja valokuva etanasta tutkija Anne Koivuselle, anne.koivunen@helsinki.fi. Lima toimii myös puolustautumiskeinona petoja vastaan. Se pystyy kuitenkin viettämään pitkiäkin aikoja kostean kasvillisuuden suojassa tai syvemmällä karikkeessa.” Ukkoetana jättää kulkiessaan jälkeensä limavanan, jota voisi verrata tekstiviestiin: Lajitoverit pystyvät lisääntyminen: Ukkoetana on kaksineuvoinen eli hermafrodiitti. n Oletko nähnyt ukkoetanan. Se viihtyy puutarhoissa, pihoilla, kasvihuoneissa ja taimitarhoilla. 13/2014 17/2014 Suomen luonto 15. Ukkoetana on yleinen PohjoisSuomea lukuun ottamatta. harjaetanoiden heimoon. Mustikkatyypin sekametsää Suomessa riittää, joten ukkoetanan elinympäristö ei ole uhattuna. Koivunen kannustaa katselemaan maastoa nyt syksyllä etanoita silmällä pitäen. Valitettavasti se ei tehoa yli-innokkaisiin puutarhureihin, jotka saattavat koitua jätin kohtaloksi, vaikka se ei kasvimaan tuoreista herkuista edes välitä. Se munii noin 10 munaa kerran tai useamman kerran kesässä. älä sekoita: Espanjansiruetana on tumman punaruskea tai likaisenruskea. Ukkoetana tosin saattaa liikkua yön aikana jopa 15 metriä. Siitä lähtien on harjaetanoiden kilvessä ollut pottuvarpaan jälki.” (Kirjasta Suomen etanat ja kotilot.) haistamaan limasta, mikä yksilö tästä on kulkenut. Kotiloiden tapaan ukkoetanalla on joskus ollut suojanaan kuori, josta on jäljellä surkastuma, kynsimäinen kalkkilevy. Ei aiheuta tuhoja pihoilla ja puutarhoissa. Se sijaitsee etanan etuosassa, kilven alla, joka ukkoetanalla on yksivärinen ja poimuinen
16 Suomen luonto 17/2014. Hieno teksti ismo tuormaa Muuttohaukka ja maakotka pesivät Suomessa jo usean sadan parin voimin. Muuttohaukan pian lentokykyiset poikaset suomättäällä
paluu 17/2014 Suomen luonto lea maalismaa K iikari kiertää pitkin taivaan lakea, kunnes etsimessä näkyy pieni yläilmoja kiertelevä piste. Se on muuttohaukka; olen Pelkosenniemen soilla pesätarkastaja Pekka Nymanin kanssa pesiä etsimässä. Vankan kokemuksen turvin pesä yleensä löytyy, joskus tuntienkin suossa rämpimisen jälkeen. Harvalla linnulla on yhtä legendaarinen maine eri puolella maailmaa kuin no- 17. Emolinnun raakkuva varoitushuuto risteilee taivaalla Nymanin päästessä viimein rengastuspuuhiin. Kaukaisten soiden valtias oli kadota 1960-luvulle tultaessa. Muuttohaukka on palannut Suomeen
Etenkin Brittein saarilluokitusta on voitu lieventää la, Ranskassa, Espanjassa ja ItaJarmo Ahtinen nousemassa kotkanpesälle. peudestaan kuululla muuttohaukalla. Tyhjät pesät olimishankkeita, mutta Suomessa vat enemmän kuin sääntö myös ei oteta huomioon muuttohaukmuuttohaukkakannan romahkojen pesintää kalasääsken tai taessa jopa 500–1000 parista arkanahaukan pesässä tai näiden violta vain 30:een 1960-luvulle elinympäristöjen suojelemista tultaessa. Usein suomättään pesältä löytyy yksi tai kaksi poikas”Jo 1960-luvulle tultaessa reunametsien pesäpaikat, isot ta. 18 Suomen luonto 17/2014. VuoSuurella aapasuolla rämpiessä osaa antaa arvon pesätar- si vuodelta muuttohaukka työntyy takaisin vanhoille kastajille kuten Pekka Nymanille ja Jarmo Ahtiselle. Euroopassa on käynnissä puissa pesivien muuttohaukJäätävä kesäkuu vaati veronsa. Silloin romahduksen lintudirektiivin mukaisesti”, Nysyynä eivät olleet kylmät kesäman sanoo. vaarantuneeksi. ISMO TUORMAA Pesätarkastajien työssä riittää rämpimistä ja kiipeämistä. Oikealla maakotkan pesä, komea risulinna. ISMO TUORMAA olli-pekka karlin ISMO TUORMAA Pekka Nyman kulkee kesällä rengastamassa muuttohaukkoja (keskellä). Nyt kyse on vuosien väliseskojen palauttamis- ja ennallistatä vaihtelusta. Nyt kannan Koko Euroopassa pesii nykasvettua takaisin satoihin pekyisin tuhansia muuttohaukkasiviin pareihin uhan a laisuuspareja. Myös munienmänkin metsäautotien äärimmäiseen päähän, kunnes keruu pesintäseuduilla ja lintujen ampuminen muuttosiirrytään vetistäkin vetisemmille suolle kahlaamaan matkalla ovat paikoin ongelma. keta taas uusiin ympäristömyrkkyihin talvehtimisalueilSuolle kulku alkaa ajamalla autolla sen viimeisim- la Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Nopeus ei silti ole säästänyt sitä joutumasta Suomessakin välillä jopa sukupuuton partaalle. kuut vaan ympäristömyrkyt ddt ”Muuttohaukka on monipuolinen saalistaja ja myös pesijä, ja pcb, nuo hiljaiset tappajat. Tänä vuonna Pelkosennierisupesät, hävitettiin hakkaamen soilla moni pesä oli tyhjä. Paluu etelään vasta edessä Muuttohaukan levinneisyys Suomen kartalla kattaa yhä vain pohjoispuoliskon maasta. Niitä kotkat rakentavat reviirilleen useita ja valitsevat sopivan pesäpaikan kevättalvella. Etelän kymmenet enkoja, Ahtinen hieman Nymania pohjoisempana. Jossain auPekka Nymanin mukaan myös Suomen omat toimet tiuden ja paarmapilvien keskellä pienellä suomättäällä ovat vähentäneet ja vähentävät muuttohaukkakannan lymyilee haukanpesä. Haukan paluu kohti etelää on viime vuosikymmeninä silti ollut liki yhtä nopea Pesätarkastajan työ vaatii kovaa kuntoa kuin sen katoaminen vuosikymmeniä aiemmin. kilometrikaupalla, välillä kainaloita myöten. Ahtisen tiset haukkakalliot odottavat yhä pesintöjä ja useimmat kanssa pääsin tänä vuonna kiertämään maakotkanpe- etelän suot ovat kuivattuja. siä, ja Nymanin kanssa tein aiempina vuosina pari reisMuuttohaukan paluu voi kuitenkin hidastua tai katsua Vuotoksen alueen muuttohaukkasoille. Risupesien muuttohaupieneni Suomessa nopeasti jopa kat ovat aikaisempia kuin soilneljäsosaan, jolloin koko maasla pesivät ja monimuotoisuus sa aiemmin pesineestä linnusauttaa lajia tuottamaan lisäänta tuli erittäin uhanalainen Latymiskykyisiä jälkeläisiä ilmaspin ja Pohjois-Pohjanmaan aaton ja säiden vaihdellessa.” pasoiden asukas. Se pesii yhä lähes ainoastaan aapasoilMolemmat seuraavat sekä maakotkia että muuttohauk- la, jotka ovat pääosin suojelusoita. malla. tuottoa. asuinsijoilleen. liassa kanta on taas vahva. Ympäristömyrkkyjen myötä kun sille annetaan mahdollimuuttohaukan levinneisyysalue suus
jorma luhta Muuttohaukat kotisuollaan. 17/2014 Suomen luonto 19
Sen sijaan muuttohaukkojen ja etenkin kanalintujen tilanne on heikompi. Kun pääsemme rämpimisen päätteeksi vihdoin takaisin autolle, olen lopen väsynyt. Tämän uskoo, sillä mies ei malta pysähtyä lainkaan, vaan hotkaisee kävellessään energiapatukan tai vettä pullosta. Mistään evästauosta ei ole puhettakaan.. Jyrkän pesärinteen kapuaminen salpaa minulta hengen, mutta tarkastaja etenee maastossa kuin kärppä. ”On ollut kiinnostavaa nähdä vuosien vaihtelut muuttohaukkojen ravinnon hankinnassa ja huomata kuinka merkittäviä varis- ja varpuslinnut ovat kylmien jaksojen aikana. Ilman sitäkin työ on toki mahdollista, mutta vieläkin hitaampaa ja raskaampaa. Sepelkyyhkyjen runsastuminen ei ole sen sijaan näkynyt muuttohaukan ravinnossa”, Nyman pohtii tavaroita pakatessaan. Maakotkien pesintä onnistui Pesätarkastajan kesään ei kuulu laiskottelu. Pesätarkastaja vilkaisee vain karttaansa ja suuntaa saman tien jo seuraavalle todennäköiselle pesäsuolle. Metsähallituksen maat ovat avainasemassa, sillä liki kaikki tunnetut pesät sijaitsevat ainakin toistaiseksi valtion mailla. Katselin pääskyemon epätoivoista lentoa sen etsiessä hyttysmuonaa poikasilleen. jorma luhta / leuku ismo tuormaa Muuttohaukka on saanut saaliikseen liron poikasen. Retkiaamumme alkoi masentavasti, sillä Savukoskella oli jäätävän kylmää. Maakotkien pesintä onnistui Lapissa tänä vuonna erinomaisesti. Noin 80 prosenttia tunnetuista maakotkareviireistä on Lapissa ja 90 prosenttia reviireistä poronhoitoalueilla. Arkisempi syy on se, että Metsähallitus hallinnoi suurinta osaa Lapin metsämaista, jonne maakotkat ovat toistaiseksi keskittyneet. Maakotkien poikasten rengastamisen Euroopan ennätystä ja ehkä maailmanennätystäkin yli 400 poikasen rengastamisella hallussaan pitävä Ahtinen antoi kesäkuun reissullamme oman arvionsa. Hän kertoo kuntonsa nousevan kesäisin selvästi. Suomessa 40 pesätarkastajaa Jarmo Ahtisen auto kiitää peräkärryineen pitkin Itä-Lapin teitä. Näillä keleillä poikaset paleltuvat nopeasti, eikä ruokaakaan ole riittävästi tarjolla.” Myöhemmin varmistuu, että Ahtinen oli arviossaan oikeassa. Tähän on useitakin syitä; yleensä vain suojelualueilla on riittävän suuria puita maakotkien pesintään ja toisaalta tarpeeksi rauhallista saada pesinnän arka, kevättalven vaihe onnistumaan. Ajettuamme melkoisen tovin erilaisia pää-, sivu- ja metsäautotietä jatkamme matkaa jalan gps-paikannin apunamme. Sen olen huomannut juhannusviikolla, kun lähdin savukoskelaisen Jarmo Ahtisen kanssa tarkastamaan Itä-Lapin maakotkien reviirejä ja pesintöjä. Sen sijaan muuttohaukoilla ja kanalinnuilla oli paikoin lähes katovuosi, jolta keskikesän ennätyshelteet eivät enää pelastaneet. Kärryssä on pesätarkastajan välttämätön apuväli- 20 Suomen luonto 17/2014 ne, mönkijä. ”Maakotkilla ei pitäisi enää olla mitään hätää, sillä poikaset ovat jo aika suuria ja emot ruokkivat ja suojaavat niitä. Ahtinen etenee kuin kärppä Jarmo Ahtisella on repussaan kiipeily- ja rengastustarvikkeita. Tunnetut pesät sijaitsevat usein monen kilometrin päässä lähimmästä tiestä. Pekka Nyman rengastaa muuttohaukan poikasta Sompion Lapin suolla. Mietin, miten käy myös muiden lintujen kuten maakotkien, muuttohaukkojen ja kanalintujen poikasille
Jarmo Ahtinen sanoo osasyynä olevan silkan metsästysvietin. Jo 1990-luvulla Ahtinen rengasti ensimmäisen kotkansa. Mikä ajaa Savukosken kunnan teknisen toimialan päällikön ja rakennusinsinöörin vapaaehtoisesti rääkkiin vuosi toisensa perään. Häneltä kuluvat maastossa kesä–heinäkuussa liki kaikki vapaapäivät ja viikonloput, usein työpäivien illatkin sekä pari viikkoa kesälomaa. Ampumisen sijasta hän rengastaa kotkan- ja muuttohaukanpojat. Pesätarkastuksilla on aina kiire, sillä pesille ei voi mennä liian aikaisin aiheuttamaan häiriötä eikä myöskään liian myöhään, etteivät poikaset ehdi lentoon. jarmo ahtinen lea maalismaa Jarmo Ahtinen ja maakotkan poikaset. Ahtinen on eniten kotkanpesiä kolunnut suomalainen. ”Tärkeää on myös se, että näin pääsen näkemään upeita luontokohteita, sillä kotkat pesivät yleensä korkeilla, hienoilla ja hakkaamattomilla paikoilla”, Jarmo Ahtinen toteaa kiivetessään päivän ensimmäiseen pesäpuuhun. Muutaman metson hän kyllä syksyisin ampuu. Toinen syy on Oulun teknisessä oppilaitoksessa 1980-luvulla alkanut lintuharrastus, johon samalla kurssilla ollut Matti Rekilä hänet yllytti. Kuvassa vasemmalla rengastajana on Olli-Pekka Karlin. Ahtinen tarkistaa jopa kahdesta viiteen reviiriä päivässä. Ensimmäisestä pesästä löytyy kaksi poikasta, joiden vanhempia ei rengastusaikana näy. Jokaisen poikasen toiseen jalkaan tulee vuosirengas, joka on tänä vuonna sinipunainen, ja toiseen jalkaan tunnistusrengas kirkkaasta alumiinista. Pesälle nousu vaatii kuntoa ja hyvät välineet. Muuttohaukka palasi Suomen soille, kun ympäristömyrkkyjen taakka helpotti. Korvaukseksi työstään noin 40 vapaaehtoista pesätarkastajaa saavat matkakulut. Maakotkakautta seuraa vielä merikotkien ja muuttohaukkojen rengastus heinäkuussa. Pesiltä näkyvät kaivosvaraukset Jo puun juurelta näkyy, että pesässä on elämää. Korkealta puusta siintää myös eräs kaivoksen uhkaama luontokohde, mutta missäpä niitä ei nykyisin Lapissa olisi. Tämä ei ole mitenkään tavatonta, sillä kotkavanhemmat metsästävät laajal17/2014 Suomen luonto 21. Ahtisen varustukset ovat nykyaikaiset ja itse hankitut; titaaniset, kevyet kiipeilykengät, paksu turvavyö ja siinä kaksi köysilenkkiä, palomiehen kintaat estämässä kotkanpoikien kynsimisiä ja nokkaisuja sekä repussa rengastustarvikkeet
Poikaset ovat lentokykyisiä vasta yli kahden kuukauden ikäisinä. Kylmyys näkyi Lapin luonnossa. Piharäystään pääskypesue ja maastossa olevat haukanpojat säälittävät yhä enemmän. Näky on juhannusviikolla epätodellinen ja pelottavakin. sen löydettyään viime vuonna ren”Muuan muassa Etelä-Sallassa, Rovagastetun poikasen renkaan maastosniemellä ja Ranualla oli kuitenkin niin ta. Pekka Nymanin mukaan ”Trendi on koko ajan parempaan suuntaan”, Jarmo Ahtialueen muuttohaukkasoilla on ollut tänen sanoo. Tyhjien haukanpekannan kasvusta selittyy kuitenkin sien lisäksi myös haukkojen saalislinnuiltäsmentyneellä tiedolla. lähinnä myöhään aloittaneet pesijät. Uudet pesät osin tilastoharhaa Suomessa on noin 400 maakotkareviiriä, joista osa on vielä löytymättä. vuodesta tulevan alueellisesta vaihtelusMaakotkan laskennallinen arvo on ta huolimatta keskimääräisen.” ympäristöministeriön ohjehinnaston Ollilan mukaan muuttohaukkoja pemukaan liki 5000 euroa, joten kiinsii Suomessa alustavan arvion mukaan ni jääneelle tulee kallis lasku aseen nyt 270–280 paria. Renkaassa oli haulien jättämiä jälhyvä haukkavuosi, että arvioisin poikaskiä. Seuraava aamu on vielä edellistä kylmempi. Silti maakotka tapetparia merikotkia maakotkien lisäksi. jit eivät kilpaile samasta ravinnosta eivätkä yleensä pesäpaikoistakaan. Ollilan mukaan Suomeen syntyy kahdesta viiteen kokonaan uutta maakotkareviiriä vuosittain. on saattanut olla käytössä jopa 10– ”Haukkojen poikasista selvisivät vain 20 vuotta ennen kuin ne on löydetty. Päivän toinen kohde, yksityismailla sijaitseva pesä, löytyy helposti. Maata ja vihreitä puita peittää paksu lumikerros. Asia on poliisin hoteissa. Luvussa eivät ole mukana tiedon täsmentymisen vuoksi löydetyt reviirit. Takavuosien ja viime vuosienkin ampumistapaukset osoittavat, että syytä tähän onkin. Osa pesistä la kuten kahlaajilla meni heikosti. Poronomistajat saavat korvauksen seUusia reviirejä vain muutama vuodessa kä reviiristä että syntyneistä ja lentoon päässeistä poikasista. lakin alueella ja välttelevät ihmistä. kuvat olli-pekka karlin Maakotka on mahtava ilmestys: siipien kärkiväli on usein kaksi metriä eli vain hiukan vähemmän kuin kurjella ja merikotkalla. 22 Suomen luonto 17/2014. Tuomo Ollila lohtä petovihaa, joka on ehkä saanut syduttaa niitä, jotka pelkäsivät muuttotykettä ajankohtaisista susikärhämishaukkojen tämän vuoden pesinnän metä”, Ahtinen arvelee. Latavallisen, toiseen värirenkaan. nevän täysin mönkään kaikkialla SuoPekka Nyman teki rikosilmoitukmessa. Ravinto on monipuolista: tärkeää ruokaa ovat jäniksen ja metsäkanalintujen ohella esimerkiksi haaskat. Sen sijaan Satakunnassa ja paikoin Soitan Metsähallituksen ylitarkastaja muualla Etelä-Suomessa on viime vuosina paljastunut yllättävän monTuomo Ollilalle, joka vastaa maa- ja ta kotkasurmaa. Ai”Poronhoitoalueella kotkien vaino kaiset pesijät tuhoutuivat ainakin tällä onkin vähentynyt korvausten myötä. Metsähallitus maksaa uuden pesän löytäjälle sadan euron palkkion. alueella”, Nyman arvelee. Lapissa on jo noin 70 ja muun mahdollisen kaluston meneMuuttohaukka saa toiseen koipeensa tyksen lisäksi. Korkeasta puusta katselee maailmaa yksi vielä valkohöyheninen pieni poikanen. Ne heijastavat yleismerikotkien sekä muuttohaukkojen suojelusta maassamme. ismo tuormaa Myöhään pesineet muuttohaukat pärjäsivät nyt parhaiten. Rengastus alkaa hyvin. Aika suuri osa tunnetun nä vuonna hiljaista
23. 17/2014 Suomen luonto Pekka nyman Muuttohaukan poikaset pesällään aapasuon ytimessä
Selitys oli se, että ampuja luuli sitä supikoiraksi. Tuomo Ollilan mukaan myöskään jo poistuneiksi luultuja myrkkyongelmia ei pidä vähätellä. Menemme yöksi Riisitunturin kansallispuistossa sijaitsevaan mökkiin. Kakkoskohteesta löytyy poikanen kaistelehakkuiden pirstomalta vaaranrinnepesältä. päivän ja heinäkuun lopun välillä. Tämän laskelman myötä maakotkia pitäisi saada vielä ainakin toinen mokoma ja muuttohaukkoja noin 70 prosenttia enemmän. Kylmyys on hyytävää. Sen sijaan Länsi-Suomen ampumiset huolestuttavat, sillä se on juuri sitä aluetta, jonne kotkareviirien pitäisi luontaisesti laajeta. ”Pohjoisessa vaino ei ole lajin kannalta enää ongelma. Pesäpuun tyvessä on kyltti puun rauhoittamisesta. Järvellä uiskentelee kuikkapari vailla poikasia. ”Joskus pohdimme, että maakotkalle sellainen voisi olla maanlaajuisesti noin 700 paria ja muuttohaukalle 700–1000 paria”. Tosin uskon, että muuttohaukka ehtii etelään aiemmin, sillä sille kelpaavat myös kerrostalot, kalliot ja puut”, Ollila naurahtaa. Lähden aamulla, mutta Jarmo Ahtinen jatkaa vielä työtään. Heinäkuun lopussa Ahtinen kertoo rengastaneensa tänä kesänä ennätykselliset 40 kotkanpoikasta. Suomen pohjoisosissa on jo erittäin tiheä kanta, samoin paikoin Keski-Pohjanmaalla ja Suomenselällä.” Leikittelemme ajatuksella, milloin maakotka ja muuttohaukka palaavat pääkaupunkiseudulle sadan tai satojenkin vuosien mierontien jälkeen. Pesän juurella on vanha nuotiopaikka. Töitä siis riittää. Tätä ympäröi laajempi vyöhyke, jolla ei sallita metsätaloutta eikä mitään rakenteita helmikuun 15. Ahtinen rengastanut 438 kotkanpoikaa Toisen kotkapäivämme ensipesältä ei löydy poikasta, eikä myöskään neljänneltä pesältä, joka sijaitsee upeassa paikassa erään kansallispuiston ulkopuolella. Luonnonsuojelulain mukaan vain pesäpuu on rauhoitettu ja yksityismailla laajempi rauhoitus vaatii alueellisen Ely-keskuksen päätöksen tai maanomistajan kanssa sovitun vapaaehtoisen rauhoituksen. Samalla hän sanoo isojen puiden puutteen olevan Etelä-Suomessa ongelma. ”Jossain päin Uuttamaata maakotka pesii ainakin 50 vuoden sisällä. Talveksi muuttohaukat häviävät lämpimämmille maille, mutta aikuiset kotkat jäävät usein reviireilleen. Vaino ongelma lähinnä etelässä Tuomo Ollilan mukaan tänä vuonna ei ole tullut vielä esille yhtään varmaa maakotkan ampumista, kun viime vuonna niitä tuli useita etenkin eteläisemmästä Suomesta. n 24 Suomen luonto 17/2014 Maakotka ja muuttohaukka voivat vielä palata koko Suomeen.. Kymmenen vuotta sitten tuli aiempi ennätys, 34. ”Maakotkalle ja muuttohaukalle ei ole asetettu mitään virallista tavoitemäärää, johon pitäisi päästä”, Ollila sanoo. Yhteensä hän on nyt rengastanut 438 kotkanpoikasta. tiin jokin vuosi sitten Satakunnassa haaskalta. Kotka on yhä vahvemmin läsnä myös syksyyn asettuvissa erämaissa. Metsähallituksella on omat ohjeet, joiden mukaan pesän ympärillä on noin 400 metrin rauhoitettu alue
antti leinonen / prolk Antti Leinonen kuvasi tämän pesivän maakotkanaaraan Kuhmossa maaliskuussa 2010. Se oli rengastettu poikasena Posiolla 10 vuotta aikaisemmin. 17/2014 Suomen luonto 25
Nyt tulokas keskittyy naaraaseen, nuuskii sen perää, ojentaa kaulaansa ja maistaa. Ne tervehtivät, taitavat olla vanhoja tuttuja. Se pysähtyy kuin seinään, kiepahtaa ympäri, ravaa sitten niityn yli. iivin varovasti niityn laitaan ja kätkeydyn kuusen maata viistävien oksien muodostamaan piiloon. Sen kiima ei ole vielä huipussaan ja juuri sen haluttomuus saattaa olla syynä sonnien väliseen rauhaan. Se ravaa viistosti suuntaani, hidastaa sitten käyntiin katse tiukasti kohti piilopaikkaani. Sonneista suurempi kiertää sitä ja yrittää lähelle, nuorukainen seuraa sivummalta. Naaras syö, väistelee ja syö taas. Tämä riittää, pienempi väistää, mutta vain muutaman askelen verran. Otollisempana hetkenä pienempi olisi saanut kyytiä. Ne ovat uppoutuneet toisiinsa, kameran äänet ovat niille pelkkää ilmaa. Tuuli käy minuun päin eivätkä ne saa vainua. Luontoelokuvassa metsä ryskyisi ja lapiosarvinen mahtisonni tulisi paikalle ajaen pojat matkoihinsa. Olen vasta asettunut paikoilleni, kun metsästä kuuluu matalia öhkäisyjä. Huudan naarashirven kiimakutsun. Silti nautin täysin siemauksin hirvien läheisyydestä. Siinä se katselee hetken suuntaani ja vetää vainua, tartuttaa levottomuutensa hiljalleeen koko Naaras määrää tahdin Hirvien kiimatantereella ei välttämättä rytise. Mutta tämä on eteläsuomalaista todellisuutta, josta suuret sonnit on kaadettu ja pienet saavat hoitaa niiden hommia. Näen ne tuuheiden ok- sien lomasta, mutta hirvet eivät huomaa varovaisia liikkeitäni. Se etsii kiimaansa kuuluttavaa naarasta. Pienen aukean toisella puolella on kaksi hirveä: nuori, ensimmäistä kiimaansa lähestyvä naaras ja sitä tiukasti piirittävä pikkusonni. Suurempi lähestyy kilpailijaansa kylki edellä, astelee hitaasti, jäykin jaloin. Sonni tulee aivan lähelle ennen kuin väistämätön tapahtuu ja tuulenpyörre vie hajuni sen sieraimiin. Tämä on myös luonnon arkea, jossa ei koko ajan satu ja tapahdu. Se kallistaa päätään ja esittelee sarviensa kokoa. Kohtaaminen Kiimassa oleva sonni nuuskii naarasta. Aika kuluu, hirvet kulkeutuvat hieman lähemmäs, mutta tilanne ei kehity mihinkään suuntaan. Sonnien päät nousevat pystyyn ja samassa suurempi on jo vauhdissa. Teksti ja kuvat Heikki willamo 26 Suomen luonto 17/2014. Ne lähestyvät ja kohta esiin astuu toinen sonni. Niiden katseleminen tuottaa suurta iloa. Ei sekään suuri ole, mutta sentään kuusipiikkinen ja pikkupoikaa selvästi rotevampi. Olen aitiopaikalla, komeiden eläinten lähituntumassa. Se iskee kuin salama. Syyskuun ilta hämärtyy hyvää vauhtia, ja juuri ennen pimeän tuloa päätän puuttua asioiden kulkuun. Hetken ilmassa on jännitettä, sitten tilanne laukeaa ja sonnit ryhtyvät haistelemaan toisiaan. H Naaras ei ole valmis paritteluun vaan poistuu päättäväisesti. Naaras ei innostu, luimistelee vain korviaan ja väistää lähestymisyrityksiä
Olo on hieman ristiriitainen. Se iskee kuin salama. Kaduttaa, että menin sekaantumaan hirvien touhuihin ja paljastin itseni niille. Yksi toisensa jälkeen hirvet poistuvat metsään. Toisaalta oli hienoa katsella sonnia niin läheltä. 17/2014 Suomen luonto 27. Olen taas yksin ajatusteni kanssa. n Kiimainen sonni tulee aivan lähelle, mutta saa pian vainun piileskelevästä kuvaajasta. Sain kuvia ja kuten niin monesti aikaisemminkin jäin miettimään eläimen kohtaamisen ja sen valokuvaamisen välistä ristiriitaa. ryhmään. Huudan naarashirven kiimakutsun
teksti alice karlsson Digillä lajien tuntijaksi 28 Suomen luonto 17/2014. Digikuvauksen myötä luonnon harrastaminen on entistä eettisempää
susanna kekkonen 17/2014 Suomen luonto 29. Amiraali etsimessä
Perhonen ilmiselvästi torkkuu munakennon lokerossa. Kun perhonen istahtaa kukalle, Niemi nappaa kuvan. Ne saavat myös Niemeen vipinää. Harjaantunut silmä näkee perhosen lennon kauempaakin. Nyt Niemi on säästänyt avaamisen päivään ja sangosta löytyy vielä posliinikkaita, koisia, mittareita ja kääriäisiä. Vihtiläinen sähköasentaja Olavi Niemi ei pistä. kuvat susanna kekkonen Se on saatanallista, sanoi hän. Hän kulkee hehtaarin suuruisessa puutarhassaan digipokkari taskussa ja käsi tiukasti kameralla. Yöperhosten kuvaamisessa on käytettävä toista menetelmää. Runossaan Amicus naturae Lauri Viita määrittelee ”luonnonystävän” näin: Sata ritariperhosen toukkaa – vain yksi ritariperhonen. susanna kekkonen Olavi Niemen isossa puutarhassa on sekä aikuisia perhosia houkuttelevia kasveja että toukkien ravintokasveja. Lakanalla perhoset ovat Niemen mukaan ihmeen rauhallisia, jököttävät paikallaan ja availevat jopa välillä siipiään. Hän haluaa, että päiväperhoset ovat kuvissa luonnollisessa ympäristössään. Houkuttimena on ainoastaan valo. Ja näin perhoskokoelma karttuu taas yhdellä otoksella. Sinne on myös varta vasten istutettu perhosia houkuttelevia kasveja ku-. Sata ritariperhosen toukkaa – ja yhdeksänkymmentäyhdeksän loispistiäistä, vihoviimeistä hyönteismoukkaa, raatokärpäsmäistä – ja vain yksi ritariperhonen! Olavi Niemi kuvaa valopyydyksestä löytämäänsä yöperhosta, hyvin kulunutta ja vanhaa haapaposliinikasta. Varmoja kuvauspaikkoja ovat viinillä kyllästetyt perhosbaarit, mutta tänään ne ovat täynnä mehiläisiä. Ne Niemi kuvaa lakanalta tai valopyydykseltä, mutta pakottamatta. 30 Suomen luonto 17/2014 Ja maisteri pisti sen. Melkein kaikki perhoset löytyvät pihalta, eikä ihme, sillä se on täynnä kukkia. Niemi laskee ja kuvaa perhoset neliökilometrin kokoiselta alueelta, jonka ytimessä on oma piha. Valopyydyksessä perhoset sen sijaan putoavat valon ympäriltä ämpäriin, jonne Niemi on laittanut tyhjiä munakennoja lokeroisuutta lisäämään. Perhonen ei poseeraa Keskipäivän aurinko porottaa ja päiväperhoset ovat vilkkaimmillaan. Kun ämpäri yöllä avataan, osa perhosista pakenee, mutta osa ilmeisesti nukkuu. Jos perhosen kuvaus ei tahdo onnistua, hän käyttää haavia ja yrittää saada perhosen asettumaan takaisin kukalle. Yksi suruvaippa sentään yrittää mahtua sekaan siipiään vinhasti räpyttelemällä
Eivät ne asetu kukille poseeraamaan vaan pyrähtelevät sinne tänne. ”Aamulla perhoset ovat verkkaisempia, mutta se jää minulta näkemättä”, Niemi sanoo. Puutarhan kasvilajien tai lajikkeiden määrä hipoo 800:aa. Perhosten perässä juokseminen käy työstä. Niemi valvoo joka yö noin kolmeen tai neljään. susanna kekkonen Valopyydys kerää hyönteiset alla olevaan ämpäriin, jossa on tyhjiä munakennoja. Juuri kun olet päässyt riittävän lähelle, perhonen saattaa ponnahtaa siivilleen ja mennä menojaan. Aika kuluu pyydys- Päiväperhoset ovat kuvissa luonnollisessa ympäristössään. 17/2014 Suomen luonto 31 Olavi Niemi Amiraali on pysähtynyt ruokailemaan kesäpäivänhatulle.. ”Minä nukun silloin.” Uni maittaa perhosmiehelle puoleenpäivään, sillä hän on hurahtanut erityisesti yöperhosiin. ten nauhuksia, punalatvoja ja syyssyriköitä. Hyvällä tuurilla hyönteinen on kuitenkin niin nälkäinen, että kuvaamiseen jää aikaa
www.raakkila. ”Yöperhosiahan on paljon enemmän kuin päiväperhosia”, hän perustelee. Joskus on nostettava kädet pystyyn. Kulmaritariyökkönen on Niemen 933. Kuva ei riitä, vaan pitäisi tutkia esimerkiksi sukupuolielimet tai jopa perimä. Aina joku otos onnistuu. Niemen kokoelmassa on jo yli 900 perhoslajia. ten tarkistamisessa, perhosten kuvaamisessa ja kuvien siirtämisessä tietokoneelle. Yleisimmän perhosen nimeäminen on vaikeampaa. Viime yönä rysästä tuli taas uusi laji, isokokoinen kulmaritariyökkönen, Catocala nupta. Hän opetteli tietokoneen käytön ja teki kotisivut puutarhaa varten. ”Pyydystäminen ei tapa perhosia sukupuuttoon. tunnistettu perhoslaji. Tällaisia vaikeita yksilöitä on muun muassa koiperhosissa, mutta myös isommissa lajeissa kuten mittareissa ja yökkösissä. ”Vaeltajista amiraali on joka tapauksessa ykkönen.” Pistämistä tarvitaan yhä Niemi ei tuomitse perinteistä perhosten keräilyä. Harvinaisin Niemen reviiriltään kuvaa- susanna kekkonen Kuvat Olavi Niemi Kulmaritariyökkönen paljastaa värikkäät takasiipensä. fi/gallery) alkavat kerätä heti kommentteja. Se on sorvarimittari (Ligdia adustata), joka on nyttemmin runsastunut. Olla mukana tutkimuksessa! Auttaa tiedettä! Niemen jo 1970-luvulla alkanut harrastus sai aivan uuden pohjan, jonka digikamera mahdollisti. Tänäänkin edellisen yön saaliiseen on reagoinut jo viitisenkymmentä henkilöä. mista perhosista löytyi vuonna 2010. Esimerkiksi jotkin vaeltajat tulevat tänne tuulten mukana ja kuolevat muutaman viikon kuluttua joka tapauksessa.” ”Minuakin kehotettiin harrastukseni alussa keräämään kokoelmaa. Niemi oli oikein odottanut sitä. Ohdakeperhonen hyvässä kuvakulmassa. Ilman tietokonetta ja internetiä ahkerinkaan kuvaaja ei pääsisi kovin pitkälle. Ja lisää tekniikkaa. ”Neitoperhonen tai nokkosperhonen se varmastikin on”, hän tuumii. Osan perhosista Niemi tuntee jo itsekin, mutta usein on hyvä saada varmistus. Uudet perhoskuvat (ks. Sorvarimittari on Niemen harvinaisin perhonen. Laji on siivet supussa vaatimattoman näköinen, mutta kun se avaa etusiipensä, takasiipien kirkkaan punaiset kuviot paljastuvat. Kuvasta tunnistaminen ei onnistu aina. Kuvaaminenhan ei enää maksa juuri mitään, joten kohteesta voi räpsiä niin paljon kuvia kuin suinkin. Siellä niistä olisi hyötyä laajemminkin. He valaisevat paikallista tilannetta, perhosmääriä kunakin vuonna ja muita ilmiöitä kuten vaellusten ajoittumista ja voimakkuutta. Suomessa perhoset tunnetaan erinomaisesti. Sanottiin. Niemen mukaan joissakin maissa perhosten keräily tappamalla on kielletty ja se näkyy perhostutkimuksessa hyvin pian. 32 Suomen luonto 17/2014 Tutkimuksen apuna Kipinä järjestelmälliseen perhosten kuvaamiseen syttyi, kun Niemi joutui eläkkeelle 10 vuotta sitten. Niemen kotisivuilla on kokoelmat perhosista, muista hyönteistä sekä puutarhakasveista. Sivuja sattui selailemaan perhosharrastaja, joka kehotti Niemeä laittamaan tiedot perhosista myös Luonnontieteellisen keskusmuseon hyönteistietokantaan. Niemen mielestä yöperhosten kuvaus on jopa päiväperhoskuvausta helpompaa. ”Sillä tavalla seurataan lajien kehitystä sekä kantojen säilymistä ja muuttumista”, hän sanoo. Koska yksikään tutkija ei voi tehdä niin paljon kuin haluaisi, Niemen kaltaisilta harrastajilta tuleva tieto on hyvin tärkeää. Nimi perhoselle haetaan ensisijaisesti siiven muodon ja kuvioiden perusteella, mutta toisilleen läheiset lajit voivat tuottaa vaikeuksia. Perhoset tunnistetaan kuvista monen harrastajan voimin
Hän havainnollistaa, miten helposti ne 50 kasvia löytyvät, jotka hänen oppilaansa kesän aikana keräävät. Kuvia koneelle ladatessa paljon on jo unohtunut. 17/2014 Suomen luonto hannu aarnio Kihokki on vaikea prässättävä. Porttööri vaihtui kameraan ”Mustikka, rätvänä, metsäkastikka, tuomipihlaja, paatsama, metsämansikka, maitohorsma, piharatamo, metsäalvejuuri...”, lukion biologian ja maantiedon opettaja Hanna Savolainen Imatralta luettelee kasvit muutaman neliön suuruiselta alalta. Savolaisen vetämän kasvikurssin suunnitteli aikoi- naan hänen äitinsä Kaarina Rutanen, ja se on pysynyt jo vuosikausia ennallaan. ”Toiset tekevät hienoja diaesityksiä ja toiset tyytyvät paperiversioon.” Yhteistä kaikille herbaarioille on nimilappu. Hän ei ole tiedettä tekemässä vaan auttamassa. hannu aarnio että se on ainoa tapa oppia tuntemaan perhoset kunnolla”, hän kertoo. Kasvien kuvaaminen voi viedä mennessään. 33. ”Herbaariot ovat hyvin vaihtelevan näköisiä”, Savolainen sanoo. Kuvaaminen sen sijaan onnistuu hyvin. Nyt kasvit kerätään kameran muistiin ja siirretään kotona digiherbaarioon. Hanna Savolainen kerää digiherbaariota. Syksyllä opettaja tarkistaa työt, varmistaa lajit ja korjaa virheet. Siihen tulee muun muassa kasvin suomenkielinen ja tieteellinen nimi sekä tiedot kasvupaikasta. Vinha perähän siinä on, mutta Niemelle riittää vähempikin. Opetusohjelma sallii koulukohtaiset kurssit, ja niiden toteutuminen on opettajan aktiivisuudesta kiinni. Paitsi että läkkipeltinen kantokotelo, porttööri, on jäänyt jonnekin 1960-luvulle. Juuri nimilapussa ilmenevät digiherbaarioiden suurimmat puutteet
”Se on myös jotenkin hyvin luonnollista. Perinteinen kasvio on kokoelma lituskaksi juurineen kuivattuja kasveja, jotka ovat alustassaan kiinni liimapaperiliuskoilla. Hannu Aarnio Vehka on helppo tunnistaa kuvasta. Tunnistustehtäviä on ollut jo esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa. ”Jopa niin huonosti ovat asiat joidenkin kohdalla” opettaja huokaa. Lajien oppiminen on luonnontuntemuksen perusta Lukion kasvikurssi on valinnainen, ja se suoritetaan itsenäisesti. Kuvaamisessa näitä rajoituksia ei ole. 34 Suomen luonto 17/2014. Siihen liitetään aina kartta.” Savolaisen mukaan lukiolaiset kokevat lajintuntemuksen nykyään mielekkääksi. ”Ohjaan digikasvion tekijöitä ottamaan sekä lähikuvia että yleiskuvia. Herbaarion voi koota myös perinteisesti, mutta yhä useampi valitsee kameran. Perinteistä keruuta säädellään kuvaamista tiukemmin. Syy voi olla se, että sitä on alettu tarvita yhä enemmän. Hannu Aarnio Maariankämmekänkin voi liittää vaivattomasti digiherbaarioon. Lajintuntemus on Savolaisen mielestä luonnontuntemuksen perusta. Sekaisin menevät kuusi ja mänty sekä varis ja harakka. Moderni herbaario näyttää esimerkiksi tältä. Kasvit saa valita vapaasti, mutta rauhoitettua kasvia tai ainoana huiskivaa yksilöä ei pidä napata. Jo ihan pienillä lapsilla on luontainen uteliaisuus lajinimiin.” Koululaisten lajintuntemus on usein heikkoa. ”Oppilaat tekevät myös raportin, joka voi olla päiväkirjamainenkin. Kasvi voidaan myös kuvata eri vaiheissaan kuten kukkivana ja marjovana”, Savolainen sanoo. Hanna Savolaisen oppilaiden töitä. ”Se on olennainen osa ympäröivän luonnon ymmärtämistä”, hän sanoo. Kurssiin ei sisälly oppitunteja, vaan opettaja ohjaa keruun pariin. Tänä vuonna Savolaisen kasvikurssille on ilmoittautunut yli 40 oppilasta
Tieteellistä tietoa ja tunnistusapua löytyy muun muassa Suomen Perhostutkijain Seuran sivuilta (perhostutkijainseura. Tulokset julkistetaan joulukuun lehdessä. Pinkkoja on opiskelijalle, koululaiselle, tutkijalle, luontoharrastajalle ja täydennyskoulutuksessa oleville. Kasvia voi etsiä useilla hakusanoilla. Vanha kunnon Otavan värikuvakasvio riittää aloittelijalle, mutta pitemmälle ehtineet tarvitsevat jo esimerkiksi Retkeilykasviota. Kilpailuaikaa on 31.10.2014 asti. Nettiin on jo ladattu paljon tietoa. Sillä on myös haitallisia ympäristövaikutuksia. n V uo de n t urha ke 2014 Hajustettu roskapussi valittiin viime vuonna Vuoden turhakkeeksi. Luontoportin (luontoportti.com) nettikasviossa on noin 800 kasvia ja 10 000 kuvaa. Yksityisten kuvagallerioita on jonkin verran. Perusteluja ja valokuvia otetaan mielellään vastaan! 3. Kasviossa on tällä hetkellä 352 kasvia, ja se täydentyy jatkuvasti. Juttuun haastatellun Olavi Niemen perhoskuvat löytyvät osoitteesta: www.raakkila.fi/gallery. 4. voi osallistua keskusteluun ja saada tunnistusapua. haisuke-meluke-häirike-saastuke-TURHAKE Digiherbaariossa ei tarvita prässiä eikä liimapaperia. MENN E SSÄ ! 2. Savolainen keräsi itse opiskeluaikanaan 300 kasvia ja vieläpä tuplana – jokaisesta kasvista toinen jäi yliopiston kokoelmiin. 180€). ”Sen verran alan opettajan pitäisi tuntea kasveja.” Kasvien lisäksi kameralla voi kouluissa kerätä muun muassa hyönteisiä tai vaikkapa lintuja kuten eräs lukiolainen aikoo tehdäkin. Kilpailuohjeet 1. Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä, käsittämätöntä tai häiritsevää. fi). Keräys ei ollut koulutuksesssa pakollista, mikä on Savolaisen mielestä kummallista. Pinkka, Valokki ja muun muassa Luontoportti tarjoavat opiskelijoille ja muillekin mahdollisuuden opiskella ja tunnistaa kasveja ruudulta. Se on laaja kokoelma kasveja, jotka on jaoteltu osioihin. Turhakkeeksi ei voi ehdottaa henkilöä, yritystä, yhteisöä eikä aikaisempia Vuoden turhakkeita. Pinkassa on yli 40 000 valokuvaa. Suomen Luonnon toimitus valitsee voittajan ehdotusten joukosta. Osallistu Lähettämällä kortti tai kirje: Suomen Luonto/ Turhake Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki netissä: www.suomenluonto.fi/turhake Kilpailuaikaa on 31.10.2014 asti. Perhosia netti on tulvillaan. Aikaisemmat vuoden turhakkeet: 2013 hajustettu roskapussi 2012 Dettol No-Touch saippua-automaatti 2011 Flush&Go -vessapaperihylsy 2010 turkis 2009 ilotulite 2008 pantiton pullo 2007 mönkijä 2006 tuplapuhelinluettelot 2005 kaupunkimaasturi 2004 juotava jogurtti -minipakkaukset 2003 hampurilaisaterian kylkiäinen 2002 ulkomainen pullovesi 2001 vaipankätkijä 2000 lehtipuhallin TURHAKE-haitake-vaivake-oudoke-kummake. Osallistujien kesken arvotaan Pentax 8,5x21 Papilio -hyönteiskiikari (sh. Kasveja ovat aina keränneet hanakammin tytöt, mutta tekniikka houkutttelee mukaan myös poikia. Lajintuntemus voikin kameran myötä kokea uuden renessanssin, koska valokuvaaminen kiinnostaa monia. Luontoharrastajaa hemmotellaan vieläpä puutarhakasveillakin. Tieto siirtyy nettiin Kasvikirjat ovat tärkeitä maastossa. Suomen Luonnon toimitus valitsee Vuoden turhakkeen ehdokkaiden joukosta. Pinkka (helsinki.fi/pinkka) on Helsingin yliopiston aineistoa. L Ä HE T OM A Ä E H DO 31.10 T UKSESI . Hyönteisfoorumilla (hyonteiset.net/foorumi). Valokkia (kasvio.avoin.jyu.fi) ylläpitää Jyväskylän yliopisto avoimen yliopiston tarpeisiin, mutta sitä voivat selailla kaikki kiinnostuneet. Äänestää voi kortilla, kirjeellä tai nettisivuillamme. Luontoportissa on kasvien lisäksi sivut muun muassa perhosista, linnuista, nisäkkäistä, kaloista ja sienistä
Se lehahti asfaltille”, kuvailee Erja Korkalainen. Se oli kuin perhosen ja linnun risteymä.” Vastaajista paljastui varsinaisia ritariharrastajia. Yritin kipittää kameran kanssa perässä, mutta tämä oli sukkela yksilö. Puhalsin siihen varovasti. ”Ajoin valtatie viittä ja poikkesin tauolle. A lkukesän sateet ja koleus verottivat perhoskantaa, mutta ritareita (Papilio machaon) on silti lennellyt miltei koko maassa. Mökki on ollut meillä vuodes-. Näin perhosen niityllä. Huomasin, että perhonen on nurinpäin ja kiinni peräpäästä ajovalon reunan ja metallin välis- 36 Suomen luonto 17/2014 sä. Autoni puskurissa oli komea ritariperhonen. Ja suuri. Katkaisin ohuen heinän ja kosketin ritarin vartaloa kevyesti. Se ei liikkunut mihinkään. Suomen Luonnon Kesäkisan satoa teksti johanna mehtola Ritarit liikkeellä Suomen Luonnon Kesäkisaan kertyi kehnosta perhoskesästä huolimatta ilahduttavasti yli 400 ritarihavaintoa. Joitakin havaintoja saimme myös aiemmilta vuosilta. Ihmettelin, voiko niin suurta perhosta ollakaan. Pohjoisimmat havainnot ovat Enontekiöltä Suomen Käsivarresta, eteläisin Kemiöstä. Ritari on helppo tunnistaa ison kokonsa vuoksi myös lennosta. Kaija Plit ei ollut uskoa silmiään: ”Kesäpaikkani sijaitsee järven rannalla Joensuun Ukkolan kylässä. Perhosia on tavattu esimerkiksi retkillä, mökin pihassa, puutarhassa ja jopa auton puskurissa. ”Mökkipaikallamme Kalvolan Iso-Salantijärven rannalla on toukkia, yleensä useampia
Hämeenlinna 11.7.2014 . Ensimmäinen toukka ilmaantui 11.7. Ritarin mesikasveja ovat syreenin ohella muun muassa metsäkurjenpolvi, sammalleimu, ohdakkeet, illakko, mäkitervakko, voikukka, maitohorsma ja suopursu. Muita toukkahavaintoja saimme parikymmentä, joista pohjoisin Pudasjärveltä ja eteläisin Paraisilta. Kolme muuta näimme 15.7. Muita toukan ravintokasveja ovat koiranputki, väinönputki ja karhunputki sekä tilli. ta 2002 ja kirjaa ritariperhosen toukkien määrästä olen pitänyt vuodesta 2008. Katso kaikki kesäkisahavainnot www.suomenluonto.fi/kesakisa. Aikuisia perhosia en ole tavannut”, kirjoittaa Tuulikki Piikkilä. tuulikki piikkilä Ritarin toukka suoputkella. Havaintoja aikuisista perhosista (vasemmalla) sekä toukista (oikealla) tuli kattavasti ritarin levinneisyysalueelta. Tänä vuonna havaintoja on neljä ja kaikkien ravintokasvina suoputki. 17/2014 Suomen luonto 37. Puutarhoissa ja pihoilla näitä vihreitä, mustaoranssikuvioisia toukkia oli löydetty myös tillin, lipstikan ja mooseksenpalavanpensaan lehdiltä ja varsilta. Toukkia oli nähty esimerkiksi koiranputkella, väinönputkella, karhunputkella ja suoputkella. Vuosi 2013 on ollut huippu; yhtäaikaisesti 23 todettua ritariperhosen toukkaa. Raasepori 1.8.2013 Pudasjärvi 7.6.2014 irma langenskiöld janne majava pirkko keronen Toukkia kasvimaalla tillin varrella. Hirvensalmi 11.6.2014 Livojoelta löytyi uupunut ritari, joka hetken levättyään lähti lentoon
Lisätietoja: osmocolor.com Monilla on säännöllisiä havaintoja näistä upeista päiväperhosista, joita osaa odottaa vuosi vuoden jälkeen omalle pihalleen. ”Kesäkisan yli 400:ää havaintoa voi pitää todella hyvänä, sillä koko maassa perhoshavaintoja on kertynyt noin 25 prosenttia vähemmän kuin keskimäärin”, Saarinen valaisee. Havainnot päätyvät täydentämään päiväperhosten valtakunnallista seurantaa. Onneksi olkoon! Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille. Nyt olemme muuttaneet lentoreitiltä pois. Hän kokoaa valtakunnalliset seurantatiedot päiväperhosista yhdessä Perhostutkijain seuran kanssa. Vesanto 8.6.2014 jarmo tahvanainen Voimakkaasti tuoksuva suopursu on yksi ritarin mesikasveista. n 38 Suomen luonto 17/2014. Jäin kaipaamaan ritariani, joka tuli säännöllisesti aina kesäkuun lopulla lentelemään!” kirjoittaa Birgitta Alajoki. Elokuussa lentävät ritarit voivat olla toisen sukupolven yksilöitä tai myöhästelijöitä. Kesäkisaan osallistuneiden kesken arvoimme Fjällrävenin Rucksack Large -repun (arvo 230 €). Perhonen on käynyt siellä pyörähtämässä neljänä viime vuonna. ”Ne saattavat olla toisen sukupolven yksilöitä, mutta yhtä hyvin kylmästä alkukesästä johtuvia myöhästelijöitä”, sanoo Kimmo Saarinen Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutista. ”Pihapiirimme on suoperäinen ja aurinkoinen. Luonnonmukaista suojaa puupinnoille Osmo Color -tuotteilla. Suurin osa havainnoista on tehty kesäkuussa, mutta elokuussakin aikuisia perhosia on lepatellut esimerkiksi Oulussa, Vaasan Hailuodossa, Kauhavalla ja Porvoossa. Ritarinkeltaisen repun saa selkäänsä Pekka Myllylahti Haapajärveltä
Kolmatta maailmansotaa on sodittu jo useita vuosikymmeniä. Kolumnistien lempikirja on vuoden mittaan ollut Stefan Zweigin muistelmateos Eilispäivän maailma. Vain mielipuoli – tai autuas – uskoo, vaikka ei näe. Se on siitä asti sävyttänyt ajatuksiani. Kepeillä ja kivillä sotimaan tottuneella apinalajilla oli äkkiä jumalten voimat hyppysissään. Sotia on, koska niitä halutaan – vaikka aina saadaankin aivan muuta kuin halutaan. Globaalin ekokatastrofin – tai paremminkin lukemattomien pienempien katastrofien summan – katastrofaalisimpia puolia on, ettei sille ole mitään aistien todistusta – ainakaan, jos viettää elämänsä kodin, työpaikan ja marketin muodostamassa turvallisessa kehässä, eikä ”luonto” koskaan pääse näyttämään kuulemma niin runneltuja kasvojaan. Aikoihin ei ole nähty hätäpäivää. Nylén Kolmas maailmansota Tänä vuonna on puhuttu paljon ensimmäisen maailmansodan syttymisestä, koska siitä on kulunut sata vuotta. ville juurikkala, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo Linkolan saarna on vuosikymmeniä jatkunut Suomessa vailla seurakuntaa, muttei suinkaan siksi, että hänen päätelmänsä olisivat niin ”äärimmäisiä” – väite on yleinen tapa poistaa Linkola päiväjärjestyksestä – vaan vain siksi, että hänen ajattelunsa perustana olevat tiedot ovat niin uskomattomia. Meistä muista taas näyttää siltä, että nyt menee mukavammin kuin milloinkaan. Hän tähdentää ensimmäisen maailmansodan eroa toiseen: vuonna 1914 kukaan ei vielä ”tuntenut todellisuutta” vaan sota palveli harhaa, ”unelmaa oikeamielisyyden ja rauhan maailmasta”. Siinä on jo manaamisen makua: tule esiin, suuronnettomuus! Yllytän ihmisiä taistelemaan maapallon pelastumisen puolesta, mutta onko maapallo pulassakaan. Toisin kuin ajatellaan, ei ilmastodenialismissa ole mitään irrationaalista. Puhutaan esimerkiksi kulutuskapitalismista tai ympäristökatastrofista. Kuinka monta kertaa olenkaan kirjoittanut tuon sanan. Tässä mielessä pelko historian toistumisesta on turha. ”Sen vuoksi kulkivat uhrit päihtyneen riemukkaina teurastuspaikalle.” Maailmansotia kuitenkin yhdisti se, että molemmat olivat uuden tekniikan ja halvan, ylenpalttisen energian (öljyn) mahtavia purkauksia. 17/2014 11/2014 Suomen luonto 39. Y mpäristökatastrofi. Toinen syy tuntuu kuitenkin olevan kauhea kysymys: voisiko sama tapahtua uudestaan. Ei pidä uskoa, jos ei näe, eikä riitä, että näkee tiedeyhteisön allekirjoittaman aanelosen. Se on täysin raitis kanta. Typerä ja tuskallinen kysymys. Optimismi petti. Ne sytytetään. Ilmastonmuutosta ei ole kukaan koskaan nähnyt. n Antti Nylén on helsinkiläinen esseisti ja suomentaja. Jonkin oudon lainalaisuuden voimasta minäkin kaivoin tuon vuonna 1945 huonolle paperille painetun hapertuneen niteen hyllystäni ja aloin lukea sitä jo syksyllä viime vuonna. Kuitenkaan sodat eivät koskaan ”syty”. Zweig todistaa kesän 1914 tunnelmia, ”sanoinkuvaamatonta huumausta, joka antoi aikamme suurimmalle rikokselle hurjan ja miltei mukaansatempaavan lennokkuuden”. Kuinka traagista! Nauramme koko matkan hautaan. Linkola sanoo, että maailma on tuhon oma. Mutta ”ainoastaan harha eikä tieto voi meitä ihmisiä onnellistaa”, toteaa Zweig alistuneesti. Sitä nimeä ei tosin käytetä
Vaikka alku oli lupaava, helteinen heinäkuu tuhosi haaveet suurista sadoista – vahverot kuivuivat mättäilleen ja tatit lässähtivät. Metsissä oli kantarelleja, tatteja ja haperoita. Pohjois-Suomessa satonäkymät olivat sentään paremmat. Tutkijoiden mukaan sienten satokausi onkin pidentynyt ja monet lajit tuottavat satoa entistä aikaisemmin ja toisaalta myös entistä myöhemmin. K esä 2014 oli erikoinen. Meheviä uutuuksia sienikoppaan teksti lasse kosonen Suomalainen sienestäjä kansainvälistyy ja verkostoituu. Uusia lajeja uskalletaan kokeilla ja sienikokemuksia jakaa. 40 Suomen luonto 17/2014. Monet muutkin sienet aikaistuivat; en ole ennen nähnyt mesisieniä heinäkuussa, mutta nyt niitä oli siellä täällä samoin kuin jopa loppusyksyn härmämalikoita ja kuusilahokoita. Loppukesä ja syyskuun alku korjasivat kuitenkin tilannetta myös Eteläja Keski-Suomessa. Kesäkuu oli kostea ja viileä mutta tuotti yllättävän varhaista satoa
sienet 17/2014 Suomen luonto 41 mika honkalinna Kuusilahokan itiöemiä näkee yleensä vasta myöhään syksyllä, mutta tänä vuonna niitä oli jo heinäkuussa.
Sen kuninkaallinen hummerintuoksu ja paksu, tiivis malto houkuttelevat kokeilemaan esimerkiksi laatikkoruokia. Syksyllä sienestäjän kannattaa tähyillä puiden rungoillekin. Kultarouskun hyvä puoli on nimenomaan sen jytky koko – jo yhdestä itiöemästä voi jo saada mainion makulisän muhennokseen.. Hän kerää enimmäkseen kantarelleja ja suppilovahveroita ja varjelee sienipaikkojaan suurina salaisuuksina. Perinteisten valmistustapojen lisäksi sitä voi käyttää vaikkapa levitteen ja näkkileivän teossa sekä ruokien ja jopa viinan maustamisessa. sari korpisalo / vastavalo Mesisienet kasvavat ryppäinä puiden kannoilla ja rungoilla. 42 Suomen luonto 17/2014 Matti Pihlatie Talvijuurekkaat ovat pakkasenkestäviä, ja niitä voi kerätä kevääseen asti. Elokuun puolivälissä emme vielä voineet esittää luotettavia satoennusteita. Toinen gourmetrousku on kultarousku. Sienisadon runsauteen vaikuttavat hyvin monet tekijät. Silloin tätä herkkua toimitettiin meiltä Japaniin tuhansia kiloja. Oikeaan aikaan osuneet runsaat sateet voivat sitten nostaa hyvän sienisadon pikavauhtia ja muutaman kymmenen kilometrin päässä sienettömästä paikasta sieniä voi olla hyvinkin paljon. Sikurirousku kasvattaa suosiotaan Tavallinen sieniharrastaja on konservatiivi. Sieni on taloudellisesti merkittävä, vaikkakin lyhytaikainen tulonlähde lukuisille poimijoille. Varsinkin vanha kansa on edelleen myös suolasienien perään. Herkkutatti on herättänyt suurta intohimoa, kun vienti Italiaan on saatu käyntiin. Vuosi 2007 oli puolestaan erityisesti tuoksuvalmuskan, matsutaken, syksy. Aiemmin sikurirousku kuitattiin vain maustesieneksi, jos siksikään. Uusia kiinnostuksen kohteita tulee kuitenkin joka vuosi. Sen vahva curryn tuoksu tuntuu vielä vuosienkin päästä sienikopassa. Se on vain valitettavan vähälukuinen muualla kuin Turun seudulla. Nyt se on jo monien suosikkisieni. Nyt se on saanut sijaa monikäyttöisenä sienenä. Silti sanomalehdet revittävät otsikoita: Helle kuivatti sienisadon tai Odotettavissa huono sienisyksy. Joka vuosi sieniä on jossakin päin maata, mutta varsinaisina sienivuosina 2000-luvulla muistetaan 2000, 2003, 2004, 2005 ja 2009, kun taas huonoja tai vähintäänkin epätasaisia olivat vuodet 2002, 2006, 2008 ja 2010. Kuumat hellejaksot voivat toki kuivattaa sienirihmat lepotilaan, mutta toisaalta kasvukauden lämpösumma saattaa siitä huolimatta kohota monille sienilajeille sopivaksi. Haapa-, kangas- ja mustarouskut sekä karvalaukut päätyvät samaan ryöppäyspataan. Sekaan nakataan vielä miedotkin rouskut – kunhan malto on maitoinen. Kangasrouskun näköislajiksi mainittu sikurirousku alkoi herättää kiinnostusta vasta 2000-luvun alussa. Sieniä putkahtelee sentään siellä täällä Sieniharrastajille useimmin esitettyjä kysymyksiä on, tuleeko tänä syksynä sieniä
Esimerkurttusieni kiksi shimejin, japanilaisten paljon käyttäpohjantryffeli män kynsikkäisiin kuuluvan metsäsienen, todistettiin vasta muutamia vuosia sitten kasvavan myös Pohjoismaissa hiekkaisilla mäntykankailla. Pohjantryffeleitä löytyy suomalaisesta maaperästä. Nurminahikkaan poimimisintoa heikentänevät sen pienehkö koko ja melko mitättömän näköinen ulkonäkö. Korvasienen puoliviljely on tosin jo keksitty kymmeniä vuosia sitten, ja valmiiksi tryffeleiden rihmastolla ympättyjä pähkinäpensaista myydään puutarhaliikkeissäkin. Kultarouskuja on runsaasti vain Turun seudulla. Sieni tekee nurmikoille puolikaaren muotoisia noidankehiä, joissa voi olla satoja itiöemiä. Kilohinta on noin 3500 euroa. Ikävä kyllä sieni on valitettavan harvalukuinen. Lagotto nuuskii tryffelit esiin Mielenkiinto suomalaisiin tryffeleihin kasvaa jatkuvasti. Kurttusienet ovat varsin vähälukuisia. Kokeilematta on myös runkovalmuska (toiselta nimeltään runkokynsikäs), paksumaltoinen lehtipuiden loinen tai lahottaja, joka kasvaa elävilläkin puilla ja jopa puistopuilla. Keltavahverosatoakin voi lisätä kastelemalla säännöllisesti tuttuja kantarellipaikkojaan. Se kasvaa yksittäin tai pieninä ryhminä, mutta ei herätä huomiota hiirenharmaan värinsä vuoksi. Veikeän näköinen koira, italialainen lagotto romagnolo, on luonteeltaan touhukas, jatkuvasti hakeva ja nuuskiva rotu, jota Italiassa on pitkään käytetty näiden maanalaisten, mystisten herkkujen etsintään. Viljele sienesi itse! Yksi tapa varmistaa oma sienisatonsa olisi viljellä niitä itse. arvoisia uutuuksia Tuntemattomia herkkuja Metsissämme piilee edelleen sieniä, joiden kultarousku käyttöarvoa ei tunneta, mutta muualla ne nurminahikas saattavat olla hyvinkin haluttuja. Lagotton voi kouluttaa myös kantarellien tai korvasienten etsintään. Muuan shimejiä syönyt kehui sientä paljon maukkaammaksi kuin tuoksuvalmuskaa, matsutakea, joka myös on japanilaisten herkku. sikurirousku Nurminahikas on maukas sieni, joka kasvaa noidankehissä. Haittapuolena harvinaisuuden lisäksi on roskaisuus. Olen kerännyt nurminahikasta parin viime vuoden aikana aina, kun se on kasvanut liikenteen ja koirien ulottumattomissa. Sen sijaan toinen mainio ruokasieni, kurttusieni, kasvaa suurten mäntyjen juurilla isoksi aivomaiseksi möykyksi. Mutta mistä keinot tähän. Suomessa ei kasva etelän herkullisia valko- ja mustatryffeleitä, mutta meikäläisiä pohjantryffeleitä on nykyisin jo kaupallisessakin tarjonnassa. Juvan tryffelikeskus on saanut maasta ensimmäiset viljellyt kesätryffelit. Kotiin voi ostaa myös sienipötikän, josta voi sopivilla ohjeilla kasvattaa itselleen vinokkaita tai siitakkeita. Sieni on rapea ja maistuu aavistuksen pekonilta. Huhtasieni on keväinen herkku, joka on viime vuosikymmeninä osoittautunut viljelykelpoiseksi, mutta kotikonstein viljely ei vielä oikein onnistu. kuvat lasse kosonen Sikurirouskussa on curryn tuoksu. Kaikilla ei ole omaa sienimöä eikä sopivia oloja. Poimujen välit ovat tavallisesti Kokeilemisen täynnä neulasia ja muuta kariketta. sienet Myös oljenkeltainen nurminahikas on noussut gastronomisten kokeilujen kohteeksi. Japanissa sitä viljellään nimellä shirotamogitake (kauppanimi elm oyster). Kurttusienen hyviä puolia ovat riittoisuus, helppo tunnettavuus ja hyvä säilyminen esimerkiksi jääkaapissa. 17/2014 Suomen luonto 43. Suomessa on jo 1700 tämän rodun koiraa
Sieniaiheet ovat sanoma- ja aikakauslehtien hellimää aineistoa. Tärkeintä oman viljelmän perustamisessa on kasvualustan steriiliys. Uusi tuttavuus shimeji kasvaa meillä mäntykankailla. Aikaa myöten he rohkaistuvat esittelemään omia kokemuksiaan ja kysymyksiään. Lasse kosonen Tuoksuvalmuska eli matsutake on japanilaisten herkkua. Sienihuumaa netissäkin Median vaikutus sieniharrastajamaailmassa on tuntuva. Iltapäivälehdetkin ovat jo useina vuosina julkaisseet sieni- ja marjaliitteitä. Suomen Sieniseuran Facebook-ryhmässä on yli 5000 jäsentä, joista moni on aluksi katseluoppilaana. Sosiaalinen media on myös vahvasti aiheessa mukana. Ruokasienestäjän mielenkiinto kohdistuu erityisesti koivunkantosieneen, talvijuurekkaaseen ja kuusilahokkaan, jotka ovat maukkaita ruokasieniä. Periaatteessa kaikkia puulla kasvavia sienilajeja voidaan pienimuotoisesti viljellä. Tarkempia ohjeita löytyy Suomen sieniseuran kotisivuilta (funga.fi). Parhaiten viljely onnistuu lahottaja sienillä. Innoittajana ovat muiden harrastajien kuvat, joissa muun muassa esitellään sienisaaliita omakuvan kera tai ilman. Hyvät sienivuodet 2000-luvulla Huonot sienivuodet 2000, 2003 (erityisesti herkkutatteja), 2004 (suppilovahveroita), 2005 (herkkutatteja), 2009 2002, 2006, 2008, 2010 44 Suomen luonto 17/2014. Tässä männynherkkutatti. pentti alanko / kuvaliiteri Matti Pihlatie matti pihlatie Tatit ovat aina muodissa. Siitakesieniä voi kasvattaa kotona pölkyssä. Netissä pyörii aktiivinen sienipolkusivu, jossa sienestäjät saavat ilmoitella havaintojaan ja kokemuksiaan. Sienirihmasto voidaan siirtää sienen itiöemän mallosta puhdasviljelmäksi. n Kirjoittaja on Suomen Luonnon sieniasiantuntija ja sienikirjailija
Rustonupikoissa on jonkin verran gyromitriiniä, joka on tuttu tappavan myrkyllisestä korvasienestä, mutta pitoisuudet ovat pieniä. Opi erottamaan jyvät akanoista! Suomen Luonnon ja sieniasiantuntija Lasse Kososen neuvoilla vältät erehdyksen. 17/2014 Suomen luonto jarkko mäkineva / kuvaliiteri Suurempana suppilovahvero on vain itsensä näköinen. sienet Kaksosia Tutuissa ruokasienissäkin riittää miettimistä, sillä ne voi sekoittaa myrkyllisiin tai muuten kelvottomiin lajeihin. teksti jouni tikkanen Rustonupikat ovat pahanmakuisia. Lajit ovat niin yhdennäköisiä, että sunnuntaisienestäjälle niiden yleisnimi on oikeastaan suppis. Metsässä ne on saattanut sekoittaa pieniin suppiksiin. Usein täpötäyttä vahverokoria peratessa huomaa kuitenkin myös omituisia pikkusieniä, jotka joustavat sormien välissä kuin nallekarkit. jouni tikkanen Suppilovahveroiden poimija on aina varmalla pohjalla: mikään varsinainen myrkkysieni ei muistuta niitä erehdyttävästi, korkeintaan samalla tulee poimineeksi kosteikkovahveroita, jotka ovat aivan yhtä maukkaita ruokasieniä. Sienet kannattaa joka tapauksessa heittää menemään jo ikävän suutuntuman takia. Ne ovat rustonupikoita – eivät juuri myrkyllisiä mutta eivät toisaalta kelpaa ruokasieniksikään. suppilovahvero / rustonupikka 45
Valkovillaseitikillä lakin laita pysyy tasaisena. Useamman tuntomerkin tarkistamalla sienet erottaa toisistaan. Myös herkkusienen lakin yläpinnalle syntyy vähitellen tummempia laikkuja kosketuskohtiin. Erehdyttävin laji on valkovillaseitikki, joka kasvaa elo–syyskuussa samoissa kuusimetsissä. Kehnäsienen rengas on selkeä sormus, valkovillaseitikillä nimen mukaisesti villava. Jos sienen jalassa on tuppi, ei siihen pidä koskea, valkokärpässienellä tuppi näet on mutta kuusiherkkusienillä ei koskaan. Epävarma sienestäjä voi tehdä vielä kotona lisävarmistuksen ja säilyttää sienet yön yli. Kehnäsieni on jännä herkku, sillä sen selvin tuntomerkki on homeisen näköinen lakki. Eroja on kuitenkin monia. Kehnää on lakissa usein sitä enemmän, mitä nuoremmasta sienestä on kyse, ja sellaisina ne ovat parhaita poimittaviksi. Valkokärpässienellä heltat ovat yhtä valkoiset kuin malto, kun ne herkkusienillä ovat aina eriväriset, aivan nuoria sieniä lukuun ottamatta. Heltat ovat myös selvästi eriväriset: kehnäsienellä ne ovat oljenkeltaiset ja röpölaitaiset, valkovillaseitikillä kanelinpunaruskeat ja tasaiset. Myös haju kannattaa tarkistaa: kuusiherkkusieni haisee anikselta, valkokärpässieni lähinnä raa’alta perunalta. Sieni kannattaa kaivaa esiin huolellisesti, jotta helpoin tuntomerkki ei jää maahan. Nuorella, munan muotoisella herkkusienellä se on vielä lakin suojassa. Varmin ero löytyy jalan juurelta. Sadesäällä valkokärpässieni on lisäksi limainen, kun herkkusieni pysyy kuivana. Katso lisää erehdyttäviä lajipareja Suomen Luonnon nettisivuilta: www.suomenluonto.fi kehnäsieni / valkovillaseitikki 46 Suomen luonto 17/2014 jouni tikkanen Kehnäsienen jalassa on selkeä ja sileä rengas. Kehnäsienen vanha nimitys oli ryppyinen rumpusieni, ja sen lakin reuna meneekin vanhemmiten rypyille. Valkokärpässieni ja monet herkkusienet ovat päältä valkoisia. Vilkasliikenteisten teiden varsilta herkkusieniä ei kannata ottaa, sillä niillä on ikävä taipumus kerätä raskasmetalleja. erkki makkonen / kuvaliiteri Kuusiherkkusienen itiöt ovat mustia. Toisin kuin valkokärpässienellä kuusiherkkusienen jalassa on selvä rengas. Kehnäsieni luokitellaan seitikkeihin, joihin kuuluu myös myrkyllisiä tai ruoaksi kelpaamattomia sieniä. Valkokärpässienen jalassa on tuppi ja sen itiöt ovat valkoisia. Joskus ne voi kuitenkin sekoittaa valkokärpässieneen, joka on vähän samannäköinen mutta tappavan myrkyllinen. Kuusiherkkusienen heltat saavat pian harmaanrusehtavan sävyn ja tummuvat vanhemmiten. kuusiherkkusieni / valkokärpässieni antti saraja /leuku herkkusieniä on 19 lajia, joista lähes kaikki ovat hyviä ruokasieniä. Lakin väritys on samantapainen: kehnäsienellä oljenkeltainen, valkovillaseitikillä kanelinruskea. Etenkin kalvakan kuusiherkkusienen kanssa voi sattua vahinko, koska se kasvaa samaan aikaan elo–syyskuussa samanlaisissa kuusimetsissä. Tämän ”kehnän” ei pidä antaa hämätä, sillä siitä tunnistaa erinomaisen ruokasienen, josta syntyy muun muassa maukas thaimaalainen tom yam -keitto. Sen jalassa oleva rengas on lähes yhtä vahva. Kun kehnäsientä oppii katsomaan, hyvä tuntomerkki on sen jalka, joka on käyrä ja päästä laajentunut kuin koiran luu. Aamuun mennessä herkkusienen heltat tummuvat, valkokärpässieni pysyy aina kokonaan valkoisena. Kerran lajin opittuaan kehnäsientä ei unohda.
Siitä syntyvät sekä mainiot muhennokset että oivallinen sienilasagne. jarkko mäkineva / kuvaliiteri Hyvä ruokasieni lampaankääpä on päältä harmaanruskea. Muutaman typäskäävän luota voi joutua kävelemään kilometrin seuraavien luokse, kun yhdestä hyvästä paikasta saattaa haalia kassillisen lampaankääpää. Paistinpannulla ero on helpoin huomata. lasse kosonen Typäskäävän väri on nahanruskea ja sieni maistuu kitkerältä. Öttiäiset ovat vieneet osansa, vie sinä loput! Lampaankääpä sopii hyvin kuivattavaksi tai keitettynä pakastettavaksi. Lampaankääpä pysyy pitkään poimintakunnossa, ja sitä löytää runsaana vielä loppusyksystäkin. sienet lampaankääpä / typäskääpä Satoisan lampaankäävän poimiminen palkitsee. Silloin myös toukat ja etanat ovat usein löytäneet sienen, mutta sehän ei haittaa. Jos lakin alapintaa raaputtaa, lampaankääpä muuttuu kuitenkin sitruunankeltaiseksi ja typäskääpä ruskeaksi, jos miksikään. Sitä ei voi sekoittaa muuhun kuin typäskääpään, joka on aivan syömäkelpoinen mutta kitkerä. Alta molemmat sienet ovat kermanvalkoisia. Helpoimmin huomattava ero on värissä: Lampaankääpä on päältä harmaanruskea, kun typäskääpä on lähempänä oranssin- tai nahanruskeaa. 47. Epäselvissä tapauksissa sientä kannattaa nuuhkaista: typäskäävän haju on voimakkaan aromaattinen, kun lampaankääpä ei tuoksu oikein miltään. Lähinnä kulinaristisen katastrofin välttämiseksi lajit kannattaa erottaa toisistaan. Molemmat ovat rykelminä kasvavia, maan myötäisiä lajeja, mutta lampaankäävän rykelmät ovat paljon laajempia. 17/2014 Suomen luonto erkki makkonen / kuvaliiteri Valkovillaseitikillä heltat ovat kanelinpunaiset ja sillä on jalassaan villava rengas
Aivan ehdoton tämä ero ei ole mutta antaa osviittaa. Myrkkynääpikällä kuvio jää epäselvemmäksi. Varminta on tutkia sienten jalkoja. 100% LUONNONSILKKI Hyvä olo näkyy. Tutustu valikoimaan ja osta: ruskovilla.fi jussi helimäki / kuvaliiteri Silkki on iholle ihanin. Lakit voi paistaa ja lappoa leivän päällä suuhunsa. n Luonnollisesti lämmin koti... LisätietoaOy Termex-Selluvillasta: www.termex.fi Termex-Eriste PL 34, 43101 Saarijärvi Puh. Jos koivunkantosieniä siis kerää vielä syyskuussa, kun myrkkynääpikätkin ovat ilmestyneet, on oltava tarkkana. Tunnistamisen voi aloittaa kasvualustasta: koivunkantosieni elää yleensä koivun ja muiden lehtipuiden kannoilla, myrkkynääpikkä enempi havupuilla. 0207 809 880 48 Suomen luonto 17/2014 Termex_Luontolehti_ilmo_90x133mm.indd 1 2.1.2014 13.26 Myrkkynääpikän rengas on jalan myötäinen ja sen alapuolella on valkoisia säikeitä.. Koivunkantosienen jalassa on selvä rengas. Lisätietoa: www.termex.fi Hengittävässä kodissa on miellyttävä asua.Vedoton, tasainen huonelämpö sekä erinomainen sisäilma takaavat ainutlaatuisen asumismukavuuden. Termex-Selluvillalla eristetty talo on lämmin talvella ja viileä kesällä. Pekka helo …kuluttaa vähemmän energiaa ja ympäristöä. Sienten keskellä on vaaleaorakas. Harmillista on sienen yhdennäköisyys myrkkynääpikän kanssa. Koivunkantosienen lakki saa keskelleen valkean auringon, joka laajenee reunoja kohti. Kun sieni on varmistunut koivunkantosieneksi, jalka kannattaa leikata pois, koska se on turhan sitkeä syötäväksi. Kummankin sienen lakki muuttaa märkänä väriä. Niin maukkaita ne ovat, ettei vaikeampia ruokia malta usein odottaa. Koivunkantosienen jalka on tukevampi kuin myrkkynääpikän, ja siinä oleva rengas on selvä, ei jalan myötäinen. Se kannattaa kokea. Koivunkantosienestä erottaa renkaan alapuolelta myös ruskeita suomuja, kun myrkkynääpikällä on valkoisia säikeitä. koivunkantosieni / Myrkkynääpikkä Koivunkantosienen lakit ovat maukkaat, ja se on vieläpä hyvin satoisa ruokasieni, joka venyttää sienikautta mukavasti alkupäästä. Fiksu muistaa myös haistaa sientä: koivunkantosieni tuoksuu mausteiselta, kun nääpikän haju on lähinnä tympeän jauhoinen. Nääpikkä on samanoloinen mutta lähes yhtä vaarallinen kuin valkokärpässieni. Tämä riittää yleensä kertomaan lajin
heinäkuuta 2014.. Jos jokin yhtiö hidastelisi uudistusten toteuttamisessa, se voitaisiin asettaa toimintakieltoon koko Euroopassa. ”Koko alan uskottavuus on pelissä”, katsojaa muistutetaan. Toinen tekijä: Lämmönvaihtimessa oli laitevika, jota kukaan ei ollut aiemmin huomannut. Nikkeliä kertyy nyt sedimentteihin. n 17/2014 Suomen luonto 49 martti kainulainen / lehtikuva Hanna Nikkanen on helsinkiläinen tutkiva toimittaja. Korkein joesta mitattu nikkelipitoisuus ylittää ympäristön laatunormin 440-kertaisesti. Sävy on haudanvakava. Harjavallan turma oli valtava. Turma oli monen tekijän summa. Kunkin jakson lopussa selitetään, miten onnettomuus on muuttanut koko ilmailualaa. Jos yksikin näistä asioista olisi mennyt toisin, prosessivesi olisi pysynyt oikeassa paikassaan. Ensimmäinen tekijä: Kun tehtaan ympäristölupaa täydennettiin vuonna 2008, luvittaja ei vaatinut Norilsk Nickeliä rakentamaan aiemmassa lupaprosessissa sovittua suljettua vesikiertojärjestelmää. Kun turma on dramatisoitu, ryhdytään seuraamaan tutkijoiden perinpohjaista työtä. Hälytysjärjestelmän pettäminen tutkittaisiin yhtä tarkkaan. Neljäs tekijä: Vuodoista varoittavaa hälytysjärjestelmää ei ollut tai se ei toiminut. Poliisi tutkii rikosta, Tukes odottaa selvitystä, yhtiö on pyytänyt anteeksi mutta ei lupaa suljettua kiertoa. Monet vaikutukset kalastoon huomattaneen vasta myöhemmin. Vuodon jälkiselvittely on käynnissä. Hän vuorottelee tällä palstalla Juha Kauppisen kanssa; molemmat saivat viime vuonna Bonnierin suuren jounalistipalkinnon. Mittarit, joita Norilskin työntekijät eivät huomanneet, sijoitettaisiin laitoksissa näkyvämmälle paikalle. (Se sai tiedon vuodosta maanantaina 7. Lakeja on tiukennettu, lentäjien koulutusta muutettu, lentoyhtiöitä asetettu toimintakieltoon tai tietyn val- mistajan moottorit on vaihdettu kaikkialla uusiin. Onnettomuuden syy on löydettävä, vaikka se vaatisi vuosien uurastuksen. HEINÄKUUN ensimmäisenä viikonloppuna Norilsk Nickelin Harjavallan tehtaalta pääsi nikkelisulfaattia Kokemäenjokeen. Nikkane anna hämäläinen Turma josta ei opita. Harjavallan tehtaan ympäristölupa peruttaisiin ja vuoden 2008 luvan myöntämistä käsiteltäisiin laiminlyöntinä. Suljettuun kiertoon siirtymisestä tulisi pakollista lyhyen siirtymäajan jälkeen. Yhtiö maksaisi korvauksia asukkaille ja puhdistaisi alueita. Siitä tuli turvallinen olo. Viides tekijä: Kukaan työntekijöistä ei tullut vuorokauden aikana katsoneeksi mittareita, jotka olisivat kertoneet jokeen lorottavasta prosessivedestä. Kokemäenjokeen hulahti kahdessa päivässä 66 tonnia nikkeliä, tehtaan 120 vuoden sallittuja päästöjä vastaava summa. Yhtiö oli voimassaolevan luvan vastaisesti päätynyt rakentamaan huonomman ja halvemman järjestelmän, joka täydennyskierroksella kelpasi viranomaiselle. LOPPUKEVÄÄSTÄ olin viimeisilläni raskaana ja katsoin joka päivä monta jaksoa kanadalaista Lentoturmatutkinta-sarjaa. Entäpä jos turman jälkipuinti noudattaisi Lentoturmatutkinta-sarjan kaavaa. Joku aina huolehtii, ettei sama virhe pääse toistumaan, oli korjausliike sitten miten kallis tai hankala tahansa. Simpukankuoria Kokemäenjoen Arantilankosken rannassa Nakkilassa 15. Varsinais-Suomen ely-keskus joutuisi selvittämään tiedottamisensa hitautta. Simpukoita kuoli joukoittain. 7., mutta tiedotti siitä vasta keskiviikkona.) Yksikään yritys ei valittaisi julkisesti ylisääntelystä. Lähes aina kyse on monen tekijän summasta: laitevioista, olosuhteista ja inhimillisistä virheistä. Kolmas tekijä: Prosessissa oli häiriöitä, kun sitä oltiin käynnistämässä vuosihuollon jälkeen. Samanlaista lämmönvaihdinratkaisua Suomessa käyttävät laitokset joutuisivat pysäyttämään toimintansa tai lisäämään valvontaa, kunnes tutkijat ovat selvittäneet laiterikon syyn. Sen jokainen jakso esittelee yhden tosielämässä tapahtuneen onnettomuuden
Joen vedet puristuvat nopeasti kapeaan kalliokanjoniin ja putoavat yhdeksän metriä. Mutta niin vain australialainen Dragon Mining -yhtiö yrittää avata kultakaivoksen Käylän kylän Juomasuolle. Lain mukaan Naturaarvoja ei saa vaarantaa. On erikoista, että Kitkajoki ylipäänsä voi olla uhattuna, niin kuin se nyt on. Vain Jyrävä on liian suuri laskettavaksi. Jyrävä on kalastajille pyhä paikka. Sehän on Natura-aluetta, niin kuin koko Koutajoen vesistö, johon kuuluvat Kitkan lisäksi Oulankajoki ja Kuusinkijoki. Kitkan lukuisia koskia laskee vuosittain 10 000 ihmistä kanooteilla ja kumiveneillä. Kitkajoki on vaarassa saada kaivoksen kilometrin päähän partaastaan ja sen jätevedet uomaansa. Se on Suomen komeimpia putouksia ja Kuusamon tunnetuin luonnonnähtävyys yhdessä Oulankajoen Kiutakönkään kanssa. Huomattava osa siitä virtaa Oulangan kansallispuistossa. Jyrävää pääsee katsomaan myös ylhäältä, Kitkajoen kalliokanjonin reunalta Karhunkierroksen varrelta. Suurin osa kaloista on koiraita. 17/2014 50 Suomen Suomenluonto luonto17/2014 Kitkajo. Isoimmat kalat ovat kärjessä, pienimmät perässä. Jyrinä kuuluu kauas. Jos seisoo hiljaa Montuksi kutsutun paikan reunalla, vähän sen kohdan alapuolella, missä Kitkajoki yhtyy Oulankajokeen, ja jos ei anna varjonsa pyyhkäistä joen pintaa, näitä auroja pääsee näkemään. Kalat ovat järvitaimenia. Karhunkierros valittiin tänä vuonna vuoden retkeilyreitiksi. Kitkajoki on 35 kilometriä pitkä. Jotkut ottavat hatun päästään sen luokse tullessaan. teksti juha kauppinen J uhannuksena kudulle nousevat isot kalat. Ne ovat palanneet kutemaan. Ne tulevat niin kuin kurjet aurassa Venäjän puolelta. Montun jälkeen suurimmat taimenet kääntyvät vasemmalle Kitkajokeen, ainutlaatuisen kauniin kanjonijoen juomakirkkaisiin vesiin
Aikoinaan Hannu Hautala kommentoi: ”Euroopan komein näkymä”. ki kaivoksen varjossa 17/2014 Suomen luonto 51. Pähkänäkallio on luontokuvaajien suosiossa. Paavo hamunen Näkymä Pähkänäkalliolta Kitkajoen varrelta
Pitkiä matkoja läpi Oulangan kansallispuiston, luontoarvoiltaan ehkä hienoimman puistomme. Läpi edellisen aukeaman Kitkajoen Pähkänän taianomaisen maiseman, jossa Kitka kiemurtelee suvantona niin kuin mutkalle painunut elämänlanka. Haluan nähdä, kuinka lähelle Kitkajokea kaivos tulisi. 52 Suomen luonto 17/2014 Suuret autot pienellä tiellä, omakotitalojen välissä, mistä kyläkoulun seinä näkyy. Se vie Juomasuon koelouhokselle. Olen 14 kilometrin päässä Rukan jylhistä maisemista. Myllykosken puhdasta vapautta. Tämän saastutusreitin kaivosyhtiö jätti mainitsematta ympäristövaikutusten arviointiselostuksessaan (yva-selostus), jonka konsulttiyhtiö Ramboll laati Dragon Miningin tilauksesta. Suunniteltu kaivosalue on lähimmillään alle kilometrin päässä Kitkajoesta. En mene sinne vielä, vaan jatkan eteenpäin. Saman verran matkaa on toisessa suunnassa sijaitsevan Oulangan kansallispuiston rajalle Kitkajokea seuraillen. Sen polkuja tallaa vuosittain 150 000 ihmistä, mikä on enemmän kuin millään toisella reitillä. Tämä on se Käylän Kitkajokivarrentie, jota pitkin kaivoksen rekkaralli kulkisi. Selostus valmistui viime vuoden lopulla, ja se sai täystyrmäyksen yh- Puolalaiset matkailijat ihailevat Jyrävää.. Ajaessani Hangaspuron yli pysähdyn sen tierummulle ottamaan muutamia kuvia: Hangaspuro tulee suoraan Juomasuolta Hangaslammesta ja menee Kitkajokeen. Se tulisi lähelle. Linnuntietä matka on lyhyempi. Ajan autolla Kitkajoen Käylän kylän lävitse. Retkeilijä voi sammuttaa janonsa mukillisella Kitkan vettä. Kurtinjärvi on Kitkajoen järvi, johon kaivoksen vedet on tarkoitus johtaa Välilammen ja Välijoen kautta. Jos kustannustehokkain vaihtoehto toteutuu, kaivoksen jätevesiä voi päätyä kahta reittiä Kitkajokeen: Kurtinjärven ja Hangaspuron kautta. Jos kaivos toteutuu, sen raskasmetalleja, syanidia ja uraania sisältävät jätevedet ovat Kitkalle uhka. HIEKKA PÖLISEE. Jos Käylän Juomasuon kaivos toteutuu, sen jätevettä pääsee kulkemaan Kitkajoen läpi – siis läpi Käylänkosken, Peurakosken, Saarikosken ja Harjakosken, Juumajärvien, Aallokkokosken, Myllykosken ja Jyrävän. Ajelen pari kilometriä, ja oikealle kääntyy toinen pölisevä tie. Ensin kaivoksen rakennusaikana, sitten sen toimiessa
SUOMI Rukatunturi 0 5 VE N Ä JÄ Pääjärvi 10 km 17/2014 Suomen luonto 53. Sitä ei tiedetä. Viranomainen ihmetteli esimerkiksi Hangaspuron puuttumista: sitä ei mainita koko yva:ssa lainkaan. kartta vesa pynnöniemi SALL A KUU SAM O aukeaman kuvat juha kauppinen Kitkajoen ja Oulankajoen yhtymäkohtaa sanotaan Montuksi. – – Kuitenkin Juomasuon alueen louhoksien ja sivukivialueen pintavesien virtaussuunnat on esitetty Hangaspuron suuntaan.” Asian huomasivat paikalliset asukkaat ja yhdistykset lausunnoissaan. Juomasuon kaivos tulisi aivan Myllykosken, Jyrävän ja Oulangan kansallispuiston yläpuolelle. ”– – hankkeen vaikutuksia Hangaspuroon ja sitä kautta edelleen Kitkajokeen ei ole huomioitu eikä arvioitu. Tämä kikkailu tapahtuu hulevesi-käsitteen avulla. ”Käytännössä hulevesi on [normaalissa määrittelyssä] jokseenkin puhdasta vettä. ”Valumavesien viettosuunta [sivukiven läjitysalueelta] on kohti Hangaspuroa ja sitä kautta suoraan Kitkajokeen”, Elykeskus kirjoitti lausunnossaan. Ely-keskus sanoo suoraan, että selostus on omiaan johtamaan harhaan. Harhaanjohtavana viranomainen pitää sitä, että kaivoksen jäteve- Käylä Ki tk Juomasuo Kitkajärvi Oul ajo k i an k ajo Kaivoshankkeet uhkaavat niin Kitkajärveä kuin Kitkajokeakin. teysviranomaiselta, Pohjois-Pohjanmaan ely-keskukselta. Siellä tarkkaavainen kulkija voi nähdä taimenten nousevan ylävirtaan. Sen sijaan karttojen mukaisesti louhoksista, sivukivialueelta ja tehdasalueelta tuleva vesi ei ole hulevettä.” Ely-keskus muistuttaa, että näihin vesiin, joita kaivos nimittää hulevesiksi, on ”liuennut enemmän tai vähemmän mm. ki Paanajärvi ki K it k a jo si nk ki i jo O u la nka jo k i Koutajoki, Vienanmeri Ku Jyrävä "Monttu" u O U LA NGA N KANSALLISPUISTO siä nimitetään puhtaiksi vesiksi, jotka voisi päästää Kitkajokeen laskeutuskentän kautta. Kuinka paljon Kitkajokeen olisi odotettavissa saastevettä, jos kaivos perustettaisiin. Jos haluttaisiin noudattaa lain henkeä, selostus auttaisi ihmisiä ymmärtämään kaivoksen vaikutuksia. maa- ja kallioperästä sekä louhituista kiviaineksista raskasmetalleja ja muita haitta-aineita”. ”Selostuksen tekstissä termi hulevesi on hämäävä tai harhaanjohtava, ja se antaa lukijalle virheellisen kuvan veden laadusta”, Ely-keskus kirjoittaa
Kansan herätti Reino Rinne, Koillissanomien perustaja ja päätoimittaja. Kovin yksittäinen uraanipitoisuus, jonka Flöjt on mittauttanut. Paavo hamunen onko syttymässä uusi koskisota. Uraania on täällä maaperässä monikymmen- tai jopa satakertaisesti verrattuna esimerkiksi Talvivaaraan”, Flöjt sanoo. Luonnonarvoista kiinnostuneita on nyt enemmän kuin koskisotien aikaan. Kysyimme samalla, eikö yhtiötä arveluta riskeerata Kitkajokea ja esimerkiksi sen taimenkantaa. Retki-Etapilla Hiltulan kanssa haastelee kuusamolainen Kitkan Viisaat -yhdistyksen luontoaktiivi ja vihreiden kaupunginvaltuutettu Mika Flöjt. Flöjt on kasvanut Kitkalla kalastaen. Retki-Etappi on ruokapaikka ja lomakylä Ala-Juumajärven, Kitkajoen järven, rannalla. ”Jyrävän urut”, joista Rinne puhui, eivät enää ole vaarassa kuivua, vaan niitä uhkaavat kaivosmyrkyt. Miehet ovat kalakavereita. Koskisotia seurasi Kitkaakin suojeleva koskiensuojelulaki vuonna 1987. Viranomainen oli etukäteen edellyttänyt Dragon Miningilta selkeät suunnitelmat vesitaseesta ja rikastustoiminnan vaikutuksista ja laajuudesta, mutta selvityksiä ei ole tehty. Ilman Rinnettä laajoja osia Kuusamosta peittäisi ehkä tekoallas. Alueella on kultaa ja uraanivyöhyke. Edellinen roihahti 1950–60-lukujen taitteessa. ”Mutta Kitkan Juomasuon kulta on uraaniin kietoutuneena. Jos se katoaa, katoavat retkeilijätkin, sanovat Hiltula ja monet muut. Dragon Mining on teettämässä uutta yva-selostusta edellisen viranomaisen lyttäämän tilalle, yhtiöstä kerrotaan Suomen Luonnolle. Hän on perustajajäsen Siilasmajan Killassa, Kitkajoen kalastajien yhdistyksessä. Namibialaisella Namuralla oli Kitkajärven Kouvervaarassa 2006 kohua herättänyt uraanihanke, josta se kuitenkin parin vuoden kuluttua luopui. Ihmiset hakevat Kuusamosta ja Kitkajoelta ensisijaisesti puhdasta luontoa. Dragon Mining sanoo olevansa kullan perässä. Hiltula pitää selvänä, että kaivos merkitsisi kesämatkailun loppua seudulla. Tähän viestiin yhtiön johtaja Ilpo Mäkinen ei vastanut. Näitä mietin ajellessani kaivospiirin lävitse, koelouhintaalueen läpi Retki-Etapille, jonka pihassa väki punoi Rinteen johdolla suunnitelmiaan voimayhtiöitä vastaan. On paljolti Flöjtin ansiota, että Kuusamossa on herätty perehtymään kaivosyhtiöiden suunnitelmiin: koko Kitkan–Rukan, Oulankajoen ja Kuusinkijoen ympäristöt ovat täynnä kaivosyhtiöiden valtauksia ja varauksia, näyttävät työ- ja elinkeinoministeriön kaivoskartat. Retki-Etapin nykyinen yrittäjä Hannu Hiltula jatkaa paikassa appivanhempiensa elämäntyötä. Myös Juuman läpi kaivoksen vedet virtaisivat. Vaihto-opiskelijana Kanadan Yukonissa Flöjt tutustui kaivoksiin ja erityisesti uraaniin – vain palatakseen ja huomatak- 54 Suomen luonto 17/2014 seen silloisen kauppa- ja teollisuusministeriön kartoista, että Yukon Resources -kaivosyhtiö on uraanin perässä hänen kotiseudullaan, Kitkajoella
Mitkä olisivat Juomasuon kaivoksen uraanin vaikutukset Kitkajokeen. 17/2014 Suomen luonto 55. Sinne hän myös pääsi. Se on valtava pitoisuus – toki yksittäinen vain. Vaalimainoksessa oli kuva Jyrävän vesiputouksesta ja teksti: ”Pidetään yhdessä Kitkan vesi puhtaana.” Kuusamon valtuutetuista valtaosa on kaivosta vastaan. Yli tuhat kuntalaista ilmoitti vastustavansa sitä. Asia on käsitelty puutteellisesti Dragon Miningin yva-selostuksessa, kirjoittaa Ely-keskus. Kaivoksen vastustaminen on vienyt ison osan Flöjtin elämästä. Kitkajoki saa alkunsa Kitkajärvestä, joka on kuuluisa muikuistaan. juha kauppinen juha kauppinen Retkietappi ja Hannu Hiltula. Hän muutti kirjansakin takaisin opiskelupaikkakunnaltaan Rovaniemeltä Kuusamoon ja pyrki kaupunginvaltuustoon. Edes uraaniallasta ei ole merkitty kartalle, Ely-keskus ihmettelee. ”Yhteysviranomaisen on vaikea arvioida uraanipitoisen jätteen ympäristövaikutuksia, jos hankkeesta vastaava ei itsekään tiedä miten ja mihin aikoo jätteensä varastoida”, lausunnossa lukee. GTK on tutkinut alueen uraanivaroja jo kauan sitten. jos kaivosyhtiö joskus saa tehtyä vaatimusten mukaisen yva-selvityksen, Kuusamo on tiukan paikan edessä: ottaako kultakaivos uraaneineen ja sen sata työpaikkaa vai pitääkö riskeittä kiinni matkailuelinkeinostaan, joka on seudun talouden ehdoton ykkösveturi. Uraanipitoisuus tiedetään korkeaksi jo vanhastaan. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksessa matkailuväestä 71 prosenttia oli ehdottomasMika Flöjt ti kaivosta vastaan ja minimietäi- juha kauppinen Juomasuon koelouhoksen kivistä, on yli 15 prosenttia. Valmiina jokiseikkailuun. Myös Kuusamon järvien kalastus elää kaivosuhan alla, sillä alue on täynnä kaivosvarauksia. ”Ajatus kaivoksesta täällä Kitkajoen varressa on absurdi ja surullinen”, Flöjt sanoo
Kaivosinto ei silti ole vierasta Kuusamossa. Sitä on vaikea sanoa. Dragon Mining haluaa paljon enemmän. Yhdyskuntatekniikan lautakunta vie eteenpäin Rukan–Kuusamon osayleiskaavaa, johon ollaan tuomassa kaivostoimintaan varauksia ainakin Rukan ja Kitkajärven välissä ja siis Kitkajoen vesistöalueella. Niin kuin saimaannorppa”, Flöjt sanoo. Varaukset yltävät paikoin Kitkajoen partaalle. Ja vielä enemmän: kiinni Kuusamossa. Tilanne politiikassa on kaivoskysymyksen vuoksi painostava. Onko kyse Reino Rinteen perinnöstä, joka uhkaa valua hukkaan. Kaivosta ajetaan voimalla. On kaunis keskikesän päivä. Nyt asetelma on muuttunut. Kaivosta ajavat Rukalle kunnan ytimessä keskustan ja kokoomuksen poliitikot. Se on jääkauden relikti. ”Neljä–viisi vuotta sittenhän vastustajia leimattiin olan takaa lehtien palstoilla.” Flöjt epäilee, että kannattajilla oli tarkoitus saada vastustajat hiljaiseksi ja nokkahenkilöt epäuskottaviksi. ”Näet Kitkan taimenen värin. Oppaana on paikallisen matkailuyhtiön mies, joka ei ujostele sanoa kantaansa: ”Ei tänne kaivos sovi.” Samana iltana tapaan kahden muunkin matkailufirman ihmisiä, joiden kanta kaivokseen on jyrkkä ei. juha kauppinen syydeksi nähtiin yli 60 kilometriä. Tämän fantasian särkyminen on nyt käsin kosketeltavissa Kuusamossa. Ihmiset tulevat Kuusamoon, luulevat saavansa viettää loppuelämänsä puhtaan luonnon keskellä. ”Iso syy on se, että kuusamolaisten ikiaikainen luontosuhde on herännyt. Sitä uhkaa liikakalastus Venäjän puolella Pääjärvessä.. flöjtin huomio Kitkan taimenen erityislaatuisuudesta vaivaa mieltäni. Hän ei myönnä olevansa kaivosten kannattaja. Näen perheen lähdössä laskemaan Harjakoskea kumiveneellä. Mutta Kuusamossa on erityinen henki. ”En kannata enkä vastusta”, hän sanoo Suomen Luonnolle. Kuusamon jokien taimen on Suomen ainoita elinvoimaisia järvitaimenkantoja. Kuusamon kaavoituksesta vastaa yhdyskuntajohtaja Mika Mankinen. Flöjt osoittaa Retki-Etapin seinälle, missä roikkuu kuvia Kitkajoen suurimmista taimenista. den keskellä Kitkajoki, suomalaisen koskiensuojelun merkkipaalu, kirkkaana ja kutsuvana. ”Tästä Harjakosken laavulta lähimmät kaivosvaltaukset ovat vain parin kilometrin päässä. Mankinen on kuitenkin sanonut esimerkiksi tallennetussa yleisötilaisuudessa helmikuussa, että Kuusamoon on saatava tilaa myös kaivoksille. Tämä ei ole uutta: on ihmisiä, jotka eivät pidä luonnon tuhoamisesta. Tähän tulisi valtava louhos. Selvitän asiaa. Löytyykö kuusamolaisista kaivoksen vastustajista voimaa panna kampoihin kaivosta ajaville tahoille. ”Ihan oma erikoiskalansa.” kävelemme flöjtin kanssa Harjakosken partaalla Kitkajoen yläjuoksulla. Sitten Flöjt vakavoituu. Syötyään ja kasvettuaan järvissä pari vuotta taimenet palaavat synnyinjokeensa lisääntymään. Nyt kaivoksia tulisi aivan Rukan ja Kitkajoen viereen. ”Ja tämäkin alue on aivan täynnä Dragon Miningin varauksia ja valtauksia”, Flöjt sanoo taakseen viittoen. tuleeko kaivos. ”Kyse ei ole vain Juomasuosta”, Flöjt toteaa. Paanajärvi on 20 kilometriä pitkä, syvä erämaajärvi. ”Dragon Miningilla on viisi erillistä kaivospiiriä, joista kolme on Juomasuolla, 14 kilometrin päässä Rukan rinteistä. Mutta kaksi muuta, Sivakkaharju ja Meurastuksenaho, ovat vain parin kilometrin päässä Rukan kaupasta”, Flöjt sanoo. Ilma on lämmin, ja joki on kuin Elsa Beskowin satukirjasta: vänkyräiset, harmaarunkoiset kuuset, smaragdinvihreät sarat ja nii- 56 Suomen luonto 17/2014 Juomasuon koetoiminnan jälkiä Kitkajoen eteläpuolella. Sitten ne lähtevät syönnökselle alavirtaan, Oulankaan ja siitä edelleen kirkkaita vesiä rajan yli Venäjälle, upeaan Paanajärven kansallispuistoon. Ehkä jotain voi päätellä Flöjtin aseman muutoksesta. Taimenet kuoriutuvat penkoissaan ja elävät pari vuotta joessa. Siitä Oulankajoki, nyt Olanga nimeltään, laskee Pääjärveen, Oulujärven kokoiseen merta muistuttavaan järveen. Ihmiset uskaltavat puolustaa kaunista kotiseutuaan.” ”Mutta katopa noita”, Flöjt toteaa aihetta vaihtaen. Juomasuo on vain alkupiste. Väkisin ne ovat tänne tunkemassa, kansallismaiseman keskelle”, Flöjt sanoo rauhallisesti. Se ei ole tavallinen ollenkaan. ”Mikä sen sitten lie aiheuttanut”, hän sanoo ja nauraa. Vai siitä, että niin monen paikallisen elämä on kiinni matkailuy rittämisessä
Kitkajoen kalastajat pitävät Jyrävän alapuolista taimenta käyttäytymisensä ja ulkonäkönsä takia meritaimenen jäänteenä. Niin harvassa ovat elinvoimaiset, järviin kudulle nousevat taimenet Suomessa ja koko Euroopassa”, Orell lisää. ”Ja tuota taimenkantaa ei todellakaan ole varaa menettää. Kaivoshankkeet huolestuttavat kalojen ystäviä; lohikalat ovat herkkiä veden epäpuhtauksille. ”Aivan, lohenpyyntiinhän siellä mennään, ei taimenen”, vahvistaa Rktl:n Ari Huusko, Oulangan taimen -hankkeen koordinaattori. ”Nämä kaksi ovat ihan eri näköisiä kaloja”, Flöjt sanoo. Kannat eivät sekoitu, koska niiden välissä on suuri Jyrävä, jota kudulla vaeltavat taimenet eivät pysty ylittämään. ”Yukonissa sanottaisiin landlocked seatrout”, Flöjt sanoo. Sen vesissä elää kahta eri taimenta: itäinen, joka nousee Venäjän puolelta jokeen kutemaan, ja läntinen, joka laskeutuu Kitkajärvestä Kitkajokeen kudulle. Mutta Venäjältä Kuusamoon nouseva taimen muistuttaa meritaimenta. ”Venäläiset tutkijat huomasivat Pääjärvellä 1920–30-luvuilla, että Kuusamon jokiin nousevien taimenten siivilähammasluku on tavallisen järvitaimenen ja lohen välistä.” Näillä seuduin on 10 000 vuotta sitten jääkauden jälkeen elänyt jonkinlainen alkutaimen, jääjärvessä ja meressä. Se on kirkas, vanhemmiten musta, ei keltamahainen niin kuin tavallinen järvitaimen. ”Ehkä joku vielä joskus tutkii ja selvittää, mikä kala se oikein on.” Ehkä. Kitka on mielenkiintoisin. n 17/2014 Suomen luonto 57. Tämä on toki spekulaatiota. Taimenet nousevat kaukaa Pääjärvestä Oulankajokeen ja sen sivujokiin. Nyt sitä on jäljellä vain muutamassa joessa. Asiaa ei ole tutkittu”, Huusko sanoo. Mukana ovat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (Rktl), Venäjän Pohjoinen kalantutkimuslaitos ja Oulun yliopiston Thule-instituutti sekä Paanajärven kansallispuisto, Kuusamon kaupunki ja alueen osakaskunnat. Kulkureitti on ikivanha. Siksi on perustettu iso kansainvälinen tutkimushanke, Oulangan taimen, jota koordinoi Metsähallitus. ”Se on omanlaisensa taimen, jota pitäisi tutkia lisää”, Orell sanoo. paavo hamunen Taimen halutaan pelastaa. Toinen Rktl:n taimentutkija Panu Orell vahvistaa Kitkan taimenen lohimaiset piirteet. Huusko toki pitää Kitkaan nousevaa taimenta järvitaimenena, mutta vahvistaa, että siinä on jotain erikoista. ”Ehkä se on historian saatossa risteytynyt lohen kanssa. Kuusamon jokien taimenet ovat todella ainutlaatuisia: joka joen kaloilla on geneettiset erityispiirteensä. Se on jäänyt Suomen järviin ja jokiin vangiksi kuten norppa. Hänen mukaansa Kitkajärvestä kudulle laskeva taimen on tavallisen ”järvärin”, järvitaimenen, näköinen. vanha kansa nimitti Kitkan taimenta kitkanloheksi. Ja tietysti se olisi hyvä tehdä nyt, kun kitkanlohi on vielä olemassa, eikä epäonninen, esimerkiksi tavallista sateisemman kesän aiheuttama kaivosvuoto ole sitä hävittänyt. Vangiksi jäänyt meritaimen
Kamaran hurja irvistys teksti Marko Leppänen / kuvat Susanna Kekkonen A rtjärven ja Lapinjärven rajalla Orimattilassa ei näytä kummoiselta; pusikkoa, peltoa ja vähäinen Virmajoki laiskana uomassaan. Silti se on pysynyt tuntemattomana. ”Peremmälle”, kehottaa Kesäläinen vuoren sylistä. Se on syntynyt joskus ammoin, kun rapakivipitoisesta kalliosta on retkahtanut erilleen siivu. Luontomatkailuopas Tuomo Kesäläinen tietää kuitenkin salaisuuden. Juhannuksesta lähtien paik- 17/2014 58 Suomen luonto 7/2014 Rotkojen geologia, lajisto ja tarinat eivät jätä kylmäksi. Seinät ovat sammaleesta vihreät ja tasaiset kuin kirveellä lyödyt. ”Täällä ovat isot voimat jyllänneet.” Maakellarin viileä ilma virtaa vastaan. Kotimaiset rotkot yksiin kansiin kerännyt Tuomo Kesäläinen vie meidät etelän valiokohteille.. Päästyään kallion luo mies kääntää kylkensä sille – ja hivuttautuu kiven sisään! Luonnon muovaama oviaukko on vain puoli metriä leveä. Maisema ja kartat eivät anna siitä vihiä, eivätkä edes seinämiä hyvin vainuavat kalliokiipeilijät ole sitä jälkien puuttumisesta päätellen löytäneet. Kallioimarre kurottaa kohti. Kaukana ylhäällä on siivun laki ja siinä iäkäs mutta pienikokoinen honka. Rotko on Ruoveden kuulua Helvetinkolua näyttävämpi, koko eteläisen Suomen hienoimpia. Hän viittaa kulkemaan harvennetun talousmetsän läpi nuoreen helisevään haavikkoon. Korkeutta sillä onkin riittämiin, noin kaksikymmentä metriä. Käytävä tekee 90 asteen mutkan, jonka takaa avautuu mahtava rotko, lajinsa tyylipuhdas edustaja. Puiden lomasta alkaa hahmottua Mäyrämäen kallion harmaa muuri
Kuru on puolestaan loivapiirteisempi kallioperään tai kivennäismaahan uurtunut jyrkkäreunainen laakso. löytöretkellä suomessa Mikä on rotko. Markku Meriluoto & Timo Soininen, Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt, 1998. 17/2014 Suomen luonto 59. Molempien syvyys on yleensä vähintään kymmenen metriä. Metsälaissa rotkolla tarkoitetaan jyrkkäpiirteistä, kapeahkoa kallioperän ruhjemuodostumaa. Tuomo Kesäläinen Näsinkiven rotkossa Porvoossa
Orimattilan Mäyrämäessä on sekä rotko että luola. 17/2014 60 Suomen luonto 7/2014 ka sijaintineen on kuitenkin ollut julkistettua tietoa, sillä se on yksi Kesäläisen ja geologi Aimo Kejosen kirjan Suomen rotkot (Salakirjat 2014) kohteista. Edelleen jatkuvan rapautumisen voimasta kuilun pohja on täyttynyt särmikkäistä paasista. Niiden keskellä on mentävä kieli keskellä suuta. Noin 30?000 reissukilometriä vaatinut suururakka tuotti tiedot 500 rotkosta, joista 151 on esitelty teoksessa. Sitä Kesäläinenkään ei ole aiempien käyntiensä lumisissa oloissa havainnut, vaikka on rotkojen lisäksi omistautunut nimenomaan luolille.. Hapuilu palkitaan. Pohjalta paljastuu erillinen kellarikerros, suuaukko luolaan
Ulostepipanoista päätellen luola on miellyttänyt lepakkoja. Ja miksi ei olisi asunut, sillä rotkoissa kamara tuntuu tapailevan alisen maailman piiriä. Zacharias Topelius pelotteli Hiiden asuvan näissä autioiden vuorten välisissä syvänteissä, Hiitoloissa. Tila on poikkeuksellisen tasaseinäinen ja pimeä, nähtävyys itsessään. Kansanparannuskäytäntöihin rotkoissa kuului yrttilääkinnän lisäksi ”porttien” läpäisy eli syntejä karistava nöyrä vääntäytyminen paasien alta Aivan Porvoon sekä – niin kuin Juankosken Helvekupeessa on tinkuopalla – vesihoito parantavalNäsinkiven la lähteellä. Hän on perehtynyt rotkoihin liitettyihin runsaisiin tarinoihin, osin haastattelemalla vanhoja ihmisiä. Kymmenmetrinen luola alkaa ahtaasti, mutta avartuu seisomakorkuiseksi. Usein ne kierrettiin kaukaa”, Kesäläinen sanoo. Saariselän Rumakurussa kaahaa päätön moottorikelkkailija ja Pääsiäiskurussa valittavat sinne 1990-luvulla kuolleet sveitsiläiset matkailijat. Marttilan Lotikonkellarissa itkevän paimentytön henki taitaa olla tuulen omituinen ulina, jonka Kesäläinenkin on kokenut. Vahvoille sopivat vahvat paikat. rotko. Pelkästään rotkoissa kasvavia putkilokasveja ei Suomessa silti ole, kertoo kasvitieteilijä Henry Väre. ”Kasvupaikkoina rotkot ovat luonteeltaan kallionalusia. Rotkoissa rehottaa monimuotoinen lajisto Suomen todellisena rotkokeskittymänä Kesäläinen suosittelee Pelkosenniemen Pyhätunturin aluetta, missä on kymmenisen jylhää kurua. Mäyrämäen rotkossa on seinämä, josta voi hahmottaa ihmiskasvot. Suomen rotkot (2014) Jo monien rotkojen nimet – esimerkkeinä Hitonhauta, Hiidenkattila ja Pirunkenkä – kertovat, että ne eivät olleet mitä tahansa paikkoja. Rotkot palvelivat myös ”metsäsairaaloina”. Itse kaaduin siellä ja mursin kylkiluuni.” Mäyrämäen rotkossa riivaajina ovat vain pienet inisevät hyttyset, mutta ne ajavat jatkamaan matkaa. ”Tuima isäntä”, toteaa Kesäläinen profiilista. Korkeuserot voivat muodostaa lyhyelle matkalle hyvin erilaisia kasvupaikkoja yläosien kuivasta paahdeympäristöstä pohjan rehevyyteen. Ystäväni, geologi Aimo Kejonen yritti neljä kertaa päästä rotkolle, mutta milloin iski moottoririkko, sairastuminen tai ukkosmyrsky. Tällaisiin oloihin erikoistuneita lajeja ovat muun muassa hajuheinä, myyränporras, kalkki-imarre sekä monet suuret saniaiset.” Rotkoilla ei ole myöskään omia sammallajeja, mutta niissä viihtyy hyvin harvinaista kallioseinämälajistoa niin jäkälistä 17/2014 Suomen luonto 61. Usein rotkoissa pulppuaa lähde ja retkottaa lahopuita. Rautavaaran Pumpulisiirtolohkare ja kirkossa hoitotyö jatkui 1900-luvulle. Pohjoisessa rotkojen tasainen pienilmasto voi mahdollistaa vaateliaiden eteläisten lehtolajien kasvun. Rotkon monet nimet Rotko, kuru, kanjoni, kortsi, raviini, portti, kirkko, louhi, halsi, halssi, halkein, hoila, hoilo, lokso, loma, rako, hauta, kuoppa, sola, loso, ölkky, äytsi, kolu, lovi, kursu, korsa, vankka, kurra, noro, uuro. ”Sanotaan, että siellä asuu ihmisiä vihaava henki. Lajistollisesti rotkot ovat kaikkea muuta kuin autioita paikkoja; päinvastoin ne ovat ympäristöään rikkaampia. Miksi tuntuu kuin joku tarkkailisi. Mäyrämäen rotkon reunat ovat äkkijyrkät. Tietäjät harjoittivat rotkoissa muinaista ammattiaan. Yhden porukan gps-paikannin näytti parisataa kilometriä harhaan. Yhtä paikkaa hän kuitenkin kavahtaa sydänjuuriaan myöten: se on Mikkelin Rakovuoren rotko. Silti joka puolella Suomea on epäilemättä komeita, mutta käytännössä yhä tuntemattomia rotkoja. Pelätyt ja kunnioitetut rotkot Palataan päivänvaloon. ”Rotkoja pelättiin ja kunnioitettiin. Kummitustarinoita on myös nykyajalta
Rotko huuhtoutui irtomateriaaleista mannerjäätikön perääntymisvaiheessa, kun sitä myöten purkautui paikallinen jääjärvi Baltian jääjärveen. Tällaisia ovat muun muassa Puumalan Kristuksen hauta ja Maskun Härmälän rotko. Voi kuvitella, kuinka täällä ollaan oltu parhaat päällä, viritelty yhteislauluja ylioppilaslakeissa, juotu kahvia posliinikupeista – ihailtu luonnontöitä tyylillä. Isovihan kauheuksien aikana piileksittiin kymmenissä rotkoissa ympäri Suomen. Lisäksi niin jäätikkö kuin maanjäristyksetkin ovat repineet kamaraan syviä ja kapeita rakorotkoja. Lapin kuruissa piilottelivat porovarkaat. Se on valtava siirtolohkare, johon on revennyt avohaava, rotko. Muu maailma elon äänineen ja suvituulineen kaikkoaa pois. Suomen ehkä yleisin rotkoryhmä on geologi Kejosen mukaan nimenomaan jäätikköjokikurut eli sulamisvirtojen perkaamat uomat. Jos samalla rinnassa häivähtää kotiseutuylpeyttä, ei se haitaksi ole. Magmasta kaksi miljardia vuotta sitten jähmettyneessä kalliossa näkyy syvä muinaisuus kivettyneinä aaltoina. Piste iin päällä on edustan salamyhkäinen lammikko. Joku on raahannut tikkaiksi pari puunrunkoa. Alkunousu on laakeampaa ”portaikkoa”, mutta sitten edessä on ahdas sisäänkäynti, josta kulkeakseen täytyy laskeutua pari metriä alempaan kuiluun. n. Eräänä Kesäläisen tehtävänä on palauttaa paikallisten luonnonmuistomerkkien arvostus. Pirunpesässä aukeaa oma maailmansa Matka jatkuu Hollolan Tiirismaalle. Porvoon Näsinkivessä on avohaava Seuraavaksi suuntaamme Porvooseen. Nurmeksen Hiidenportin rotkossa piileksi jatkosodassa asepalveluksesta luistaneita käpykaartilaisia, mutta jo aiemmin Höljäkän vapaakomppaniana tunnettu metsärosvojoukkio. kuin sammalistakin. Kapeita rotkoja muutettiin piilokorsuiksi rakentamalla niihin katto. Kiven isomman puoliskon päälle on rakennettu aikoinaan näköalatasanne. Paksusammaleinen kuusimetsä kivikkoineen ja suppakuoppineen sopisi peikkojen hippoihin, mutta vasta alueen rotko, Pirunpesä, tyhjentää ihastelupajatson. Kautta maan on monia rosvorotkoja. Näsinkivelläkin on poltettu koulukirjoja. Rotkoihin on myös liittynyt kapinallisuuden ja omavaltaisen vapauden tuntua. Rotkon äkkijyrkät seinämät ovat 5–20-metrisiä ja jatkavat rapautumistaan näyttäviksi kvartsiittilohkareiksi. Siltä ainakin pitkään tuntuu. Juuri ennen kaupunginsiltaa jää vehmaiden vaahteroiden kätköihin Näsinkivi. Aikaa piti vielä vieriä ennen kuin rotkoista tuli romantiikan myötä muodikas juttu; nähtävyyksiä niin kuin Näsinmäellä. Näkymä on kuin ulkomailta, jostain vuoristosta. Uskaltautukaamme Pirunpesään. Ollaan perillä. Rotkoihin voi varauksin lukea myös raviinit, jotka virtavesi on syönyt pehmeisiin maalajeihin jääkauden jälkeisellä ajalla – esimerkkinä Someron Häntälän notkot. Rotko on rinnettä. Tavallisia ovat myös jäätikön puhdistamat siirros- ja murroslinjat. Hollolan Pirunpesän rotko on aluksi laakeaa ”portaikkoa”, mutta sitten edessä on ahdas sisäänkäynti. Näin tehtiin esimerkiksi Savitaipaleen Ukkovuoren rotkossa, jonka pienemmässä, katetussa naapurirotkossa kätkettiin karjaa. Tulee harras pyhän paikan tunnelma”, Kesäläinen sanoo. Sen huipulla on maamme huiskein rakennelma, 327-metrinen radio- 62 Suomen luonto 17/2014 ja tv-torni, joten perille suunnistus on helppoa. Mäki on Etelä-Suomen korkein, 223 metriä merenpinnasta. ”Tällaiset paikat ovat aina mykistäviä. Turun Ispoistenkalliolla louhukehräjäkälän löytyminen johti kiipeilykieltoon. Iäkkäimmät rotkoista – kuten Kevon kanjoni – ovat kymmeniä tai jopa satoja miljoonia vuosia vanhoja lohkoliikuntojen ja jokien muovaamia. Rotkotarinat liittyvät usein myös kriisiaikoihin
Yksi harvoja luola-aukkohämähäkin pesäpaikkoja Manner-Suomessa. Taatsijärven rotko, Kittilä Hyvin kaunis rotkojärvi, joka huokuu muinaista mahtavuutta. Railon maisemissa on tietäjien muinoin käyttämä ”synninportti”, upea vesiputous sekä kiehtovia rapautumisluolia. Portinlouhi, Juuka Kolin suurnoidan Ukko Kinolaisen käyttämä voimapaikka. Karhunkierroksen maisemissa virtaava Aventojoki puristuu 20 metriä leveään solaan, jota reunustavat liki 50 metriä korkeat pystysuorat seinämät. Rotkon seinämällä kohoaa kivinen jumala, Lapin seitojen suuruus – kumarrettu ja pyhänä palvottu Taatsin seita. Ristikallio, Kuusamo Suuren vuoristokanjonin tuntua. 17/2014 Suomen luonto 63. Hitonhauta, Laukaa Keski-Suomen säväyttävin ja syvin rotko. Pelottava ja uhmakas kallioperän ruhje, jonka auki repineet voimat muodostivat myös läheisen Leiviskänkallion rotkon. Tuomo Kesäläisen muita suosikkirotkoja Ryövärinholman rotko, Kaarina Kapean jylhä ja ”viidakkoinen” rotko, jossa on aikoinaan piileskellyt pelättyjä merirosvoja. Pirunpesän jyrkät seinät ovat jopa 20 metriä korkeat
Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Sarjakuvan luonto teksti jarmo pasanen kuva tero takaloeskola 19/2013 64 Suomen luonto 17/2014 Jarkko Vehniäinen, 41, sarjakuvapiirtäjä, Jyväskylä ”Kamalan luonnon eläimet ovat puoliksi ihmisiä” Sarjakuvapiirtäjä Jarkko Vehniäinen keksi kärpän ja ilveksen jääkiekosta, mutta joutui opettelemaan oikeiden villieläinten luonnon.
Minun olisi pitänyt hakeutua graafisen alan koulutukseen, mutta se ei juolahtanut mieleeni. ”En haaveillut sarjakuvapiirtäjän urasta, vaikka jo yläasteella piirtelin koulukirjat täyteen muun muassa opettajien vitsikuvia. Ajatukseni oli, että ne olivat Helsingin vihatuimmat eläimet, sillä Oulun Kärpät ja Tampereen Ilves olivat pudottaneet helsinkiläisjoukkueet jatkosta jääkiekon SM-liigassa. Luulen, että tulevaisuudessa tämä näkyy entistä vahvemmin Kamalan luonnon sisällössä. Aluksi Kamala luonto oli itsellenikin hiukan jäsentymätön. Niitä hommia en ole kuitenkaan tehnyt päivääkään. Sen sijaan Suosikki-lehteen tekemäni Julkimot sai niin vankan jalansijan, että pystyin sen turvin jättäytymään täyspäiväiseksi sarjakuvapiirtäjäksi. Mutta vielä kamalampaa on, jos ne eivät pääse toteuttamaan luontaista olemustaan. Talk show´ssa vierailleet eläimet olivat niin hauskan oloisia, että päätin tehdä niistä oman strippisarjakuvan. Mutta jatkoin sen piirtämistä, vaikka sarja ei tahtonut käydä kaupaksi. Välillä opiskelin teologiaa kansanopistossa. Kamala luonto on pannut minut syventämään tietämystäni. Vuonna 2001 olin saanut sen verran nimeä, että IltaSanomat pyysi minulta ja useilta muilta piirtäjiltä Helsinki-aiheista sarjakuvaa. Piirtelin kaikkea mahdollista, ja aloin tarjoilla kuvituksiani lehdille. Se on väännös tv-dokumenttisarjasta Avara luonto, jota olen seurannut pikkupojasta lähtien. Se sai nimekseen Kamala luonto. Toisinaan kuviani julkaistiin, mutta eihän niillä elänyt. Sarjakuvahahmot – ilves, kärppä, hirvi, jänis, kettu ja muutamat muut – ovat puoliksi realistisia otuksia, jotka viettävät normaalia villieläimen elämää. Piirsin talk show -isännän sohvalle kärpän ja ilveksen. Ujutan väliin tietoiskuja, kuten että jänikset napostelevat omia papanoitaan tai että hirvessä voi olla 10 000 hirvikärpästä. Valikoin semmoisia, missä sarjakuvia oli vähän. Talk show -sarjakuva valittiin Ilta-Sanomien kuukauden kotimaiseksi. on vahva mielenterveydellinen teema. Sitten Helsingin Sanomat kiinnostui Kamalasta luonnos- ta. Ilmastonmuutos ja monimuotoisuuden kapeneminen uhkaavat panna luonnon ahtaalle. Kettu potee ainakin 200-suuntaista mielialahäiriötä ja näkee välillä maailman synkkänä ja suunnattoman valoisana. Se työllistää minut kokonaan. Mutta Kamalan luonnon eläimet ovat puoliksi ihmisiä ja haaveilevat ja kipuilevat samoista asioista kuin mekin. Jarkko Vehniäinen piirsi Suomen Luonnon lukijoille tämän Kamala luonto -sarjakuvan, jossa ilves ja kärppä tutustuvat retkeilyn saloihin. Sitä on julkaistu Hesarissa vuoden 2012 alusta lähtien. Ison lehden esimerkki sai monet seuraamaan perästä: Kamalalla luonnolla on nyt 15 julkaisijaa. En liiku luonnossa kovin usein, mutta valokuvaan mielelläni metsää, ja käytän valokuvia apuna piirroksissani. 19/2013 17/2014 Suomen luonto 65. En oikein tiennyt, mitä olisin ruvennut tekemään. Ihanteellinenkin luonto on sikäli raadollinen, että ravintoketjussa eläimet tappavat toisiaan. Olisi mukava, jos se herättäisi ihmisissä ajatuksia. Niillä on usein nälkä, ja ne syövät, mitä sattuvat saamaan. Kouluttauduin 1990-luvun laman aikana automekaanikoksi. Saarnaamista pyrin silti välttämään. Uudessa Kamala luonto -erikoisjulkaisussa Minäkö hullu. Me tarvitsemme aina toivoa ja toisiamme.” n vehniäisen mieleiset: Mielipaikka: Sänky Retkikohde: Metsä Luontokirja: Internetin ihmeellinen maailma Luontopuuha: Valokuvaus Vuodenaika: Kesä Lintu: Tulipäähippiäinen Nisäkäs: Ilves Hyönteinen: Paarma Sieni: Kärpässieni Marja: Mustikka. Avarassa luonnossa monille eläimille käy kalpaten, joten nimi on ihmisnäkökulmasta perusteltu. Perustietoni luonnosta ovat kuin kenellä tahansa; olen alun alkaen viitasaarelainen maalaispoika, joka on uinut ja kalastellut järvissä ja rakennellut majoja metsiin. Faktat etsin netistä ja tietokirjoista
EU:n direktiivi säätää raja-arvot mikroroskan määrälle. Kansainvälistä Liikkujan viikkoa vietetään jälleen 16.–22.9. Suomen ympäristökeskuksessa on ryhdytty kehittämään keinoja mikroroskien tutkimiseen ja ottamaan niistä näytteitä. Monet ympäristöjärjestöt vaativat EU:lta mikromuovin käytön kieltämistä. Palsternakan vanhoja nimityksiä ovat muun muassa morajuuri, pastinakka ja pasternakka. Pehmeästi hiovia muovirakeita käytetään esimerkiksi kuorivissa voiteissa, saippuoissa ja hammastahnoissa. Viikon suojelija on artisti Paleface. kotona Mikromuovit kuriin pienet palat Tutkittua luomua Luomuruuassa on jopa 60 prosenttia enemmän monia tärkeitä antioksidantteja kuin tavanomaisesti tuotetussa. www.luomu.fi Auton vapaapäivä on 22.9. Perunasoseeseen ja sienimuhennokseen palsternakka antaa mukavaa potkua. Tänä vuonna teemana on hyvä elämä. Keski-Euroopassa villinäkin kasvava kermanvalkoinen juures oli keskiajalla arvostettu herkku, kunnes peruna ja porkkana astuivat joukkoon. Palsternakka kypsyy nopeasti, joten siitä saa helposti pikaruokaa; esimerkiksi uunijuureksia tai sosekeittoa, jonka voi maustaa vaniljalla. Päivät kannattaa ottaa käyttöön muulloinkin kuin Liikkujan viikolla. Palsternakka kypsyy nopeasti, mutta sitä voi käyttää myös sellaisenaan. ja auton vapaapäivää 22.9. Tähän tulokseen tuli brittiläisen Newcastlen yliopiston johtama tutkimusryhmä kesällä. 66 Suomen luonto 17/2014 Vältä mikromuovia teksti ritva kupari / kuvitus Anna-Kaisa Jormanainen Kosmetiikasta ja vaatteista irtoaa alle millimetrin muovihiukkasia jäteveteen ja sitä kautta mereen. Alle millin kokoiset roskat livahtavat ainakin toistaiseksi vedenpuhdistuslaitosten seulojen läpi. Tutkimus on kattavin koskaan tehty analyysi luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun ruoan ravintosisällöistä. Juures maistuu myös sellaisenaan esimerkiksi dippilautasella tai raasteena. Kansainvälisen kampanjan tuloksena osa valmistajista on jo luopunut tai ilmoittanut luopuvansa muovin käytöstä; muun. Tulokset perustuvat systemaattiseen ja laajaan kirjallisuuskatsaukseen ja kansainvälisen tutkimusryhmän tekemään meta-analyysiin. Mikroroskaa syntyy myös isommista muoveista kuten muovikasseista, kun ne murenevat meressä muutamassa kymmenessä vuodessa. Viikon aikana eurooppalaiset kaupungit ja kunnat järjestävät tapahtumia ja edistävät fiksua liikkumista pysyvillä toimilla. Useimmat mikromuovit eivät hajoa koskaan. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen professori Raija Tahvonen oli mukana tutkimusjulkaisussa. Energiaa ja hiilihydraatteja siinä on puolet perunan määrästä. Palsternakasta saa kuitua, kaliumia, magnesiumia ja rautaa. Tutustu palsternakkaresepteihin www.suomenluonto.fi. www.liikkujanviikko.fi, www.facebook.com/liikkujanviikko sanna peurakoski/ kotimaiset kasvikset Nakkaa juuresta ruokaan palsternakan sato on parhaimmillaan loppusyksyllä. Voimme ostovalinnoillamme hillitä ongelmaa. Muovit leviävät kaikkialle. Viikolla voi viettää kimppakyytipäivää 17.9., etätyöpäivää 18.9. Jotkut muovit keräävät ympärilleen ympäristömyrkkyjä tai hajoavat vähitellen myrkyllisiksi yhdisteiksi. Meressä hiukkaset kulkeutuvat pienemmistä eliöistä isompiin, ja osan nielee ihminen. Saksalaisen mehiläisalan lehden mukaan mikromuoveja on löydetty myös hunajasta. Näkymättömän pieniä mikromuovihiukkasia valuu maailman meriin ennätystahtiin, miljoonia tonneja vuodessa. Mikromuovia irtoaa muun muassa vaatteista, maaleista ja kosmetiikasta
Muoviroskaa välttävä suosii siis vaateostoksilla luonnonkuituja tai puuselluloosasta valmistettua viskoosia ja modaalia. Polttoon sopivat 02, 04 ja 05. Fleece-puserosta liukenee jokaisessa pesussa 1900 muovihiukkasta. Muussa puhdistuskosmetiikassa yleisimmin käytetty muovi on polyetyleeni, mutta muovista kertovat myös tuoteselosteen lyhenteet PA tai ANM. Muoveja poltettaessa on muistettava kaksi tärkeää seikkaa: sitä saa polttaa vain pieniä määriä kerrallaan ja vain kuumalla liekillä. Ongelmat tulevat täyteaineista.” Vaarallisimpia muoveista on PVC (03), joka sisältää klooria. ”Esimerkiksi polyeteeni sulaa ennen kuin syttyy ja savu on vaaleaa ja tuoksuu kynttilältä. Yritys vastasi kysymykseeni, että sen Euroopassa myytävissä tuotteissa ei ole käytetty muovia vuoden 2013 jälkeen. n Koodi 02 Jos muovit voisi tuikata tulipesään, osoittaa, roskapussin sisältö hupenisi selvästi. Jos haluaa olla varma siitä, ettei omista puhdistusaineista valu vesistöön mikromuovia, kannattaa suosia ekokauppojen ja luontaiskauppojen tuotteita sekä joutsenmerkittyjä tuotteita. ”Muovilla ei pidä koskaan sytyttää tulisijaa, eikä sitä saa polttaa esimerkiksi nuotioissa, leivinuuneissa tai kiukaissa.” Palaminen on kotioloissa usein epätäydellistä, jolloin piipusta ei tulekaan vain vettä ja hiilidioksidia vaan häkää, hiilivetyjä ja pienhiukkasia, jotka ovat terveydelle vaarallisia. Lisätietoa ja lista mikromuoveja sisältävästä kosmetiikasta: http://beatthemicrobead.org/en/all http://beatthemicrobead.org/en/product-lists Katso myös Muoviton syyskuu www.facebook.com. että Monia muoveja voikin polttaa, mutta tuotteen voi ensin pitää tehdä pieni tutkimus. tehdä kokeen. Hänen mukaansa eri muovilaatuja on paljon, koska käyttötarkoituksiakin on useita. Niihin kuuluvat muun muassa polyeteeniset muovikassit ja pussit, mehupullot sekä polypropeeniset rasiat ja esimerkiksi narut. Se on joko liekki tai kolmen nuolen muodostama kolmio, jonka keskellä on numerot yhdestä seitsemään. 17/2014 Suomen luonto 67. Muopolttaa. Fleece on polyesteriä, joka on nukattu voimakkaasti. alice karlsson roos koole / lehtikuva Lähetin kahdelle hammastahnan valmistajalle sähköpostitse kysymyksen, onko niiden Suomessakin myytävissä tuotteissa käytetty mikromuovia. Joutsenmerkki kieltää mikromuovien käytön. Golgate-Palmoliven joissakin hammastahnoissa on muovia. Myös joissakin Elmex-hammastahnoissa on käytetty mikromuovia, mutta valmistaja Gaba ei vastannut kysymykseeni. kierrätys numero kertoo polttokelpoisuuden muassa Body Shopin ja Unileverin tuotteissa niitä ei ole enää vuoden 2015 jälkeen. Hammastahnoissa käytetyn muovin tunnistaa lyhenteestä PP (polypropyleeni) tai PE (polyetyleeni). määriä kuumalla Jos merkkiä ei ole, voi liekillä. vipakkauksissa pitäisi olla merkki, joka osoittaa polttokelpoisuuden. Muovia ei saa käyttää tulisijan sytyttämiseen. Polttokelvottomien muovien savu on sen sijaan tummaa ja hajukin pistävä”, johtava tutkija Eija Alakangas VTT:ltä neuvoo. Vaatteista tekokuidut kuten polyesteri, akryyli ja nailon sisältävät muovia. Roskiin jää kuitenkin vielä paljon monenlaisia purkkeja ja purnukoita muovia saa sekä styroxia ja vahvoja polttaa pieniä elintarvikepakkauksia. Huonoissa palamisoloissa siitä voi muodostua jopa hyvin myrkyllisiä dioksiineja ja furaaneja. ”Muovin raaka-aine on öljy, joten se sopii periaatteessa hyvin poltettavaksi
Vaaroja peittää yhtenäinen metsäturkki Iivaaran lakialuetta lukuun ottamatta. Hiltusentietä ajetaan 21 km ja tien vasemmalla puolella pysäköintialueella on Iiringin lähtöpiste. Lähimpänä levittäytyvät Iijärven sokkeloiset vedet ja aivan vaaran juurella uinuu Rajalampi, jonka pinnan kuikan vana usein rikkoo. Monet kesäisistä kävijöistä patikoivat Rajajoen parkkipaikalta lähtevää vanhaa polkua Iivaaran laelle kaukomaisemia ihastele- Iivaara rin pituisen uuden Iiringin ympyräreitin lisäksi siellä voi polkea maastopyöräilyreitillä ja sivakoida hiihtoreitillä. Natura 2000 -ohjelmaan kuuluva alue vetää luonnonystäviä puoleensa. Yhdeksän kilomet- © Maanmittauslaitos, 2014 Iivaaran sekä sen vieressä matalampina kohoavien Penikkavaaran ja Ahvenvaaran muodostama jyhkeä massiivi hallitsee Etelä-Kuusamon maisemakuvaa. Iivaaralta avautuvat näkymät ovat komeinta Koillismaata, ja monet ovat retken antiin jo tyytyväisiä. Linnuista vaaroilla tapaa pohjoisen taigan tyyppilajistoa, mutta siellä viihtyvät eräät itäiset harvinaisuudetkin kuten sinipyrstö ja idänuunilintu sekä alempana rämeillä pikkusirkku. Retkeilijöitä Iivaaran maisemissa palvelevat autiotupa, näköalapaikka sekä tulentekopaikka. Ihastuttava Iivaara Neidonkenkä on lehtokasvi. Koillisessa, kolmen peninkulman päässä Venäjän rajan takana, metsämerestä nousevat Nuorunen ja muutamat muut korkeat vaarat. maan. Siitä on matkaa Iivaaran laelle noin 4 km.. Kaakossa näkyvät ensimmäisenä Penikkavaaran ja Ahvenvaaran kuusikkoiset rinteet. 68 Suomen luonto 17/2014 Iivaaran laella metsä harvenee kankaaksi ja paljakaksi. Iivaaran länsipuolella hakkuut ovat ulottuneet sen alarinteille, mutta ne ovat metsittymässä hyvää vauhtia. teksti ja kuvat heikki ketola Kuusamon Iivaaralta avautuu kappale kauneinta Koillismaata. Yhdellä Kuusamon uhanalaisimmista kasveista on turvapaikka eräässä Iivaaran juurella olevassa lähteikössä: väinönputki kasvaa täällä – ilmeisesti Suomen sisämaan eteläisimmällä kasvupaikalla. Sieltä on verraton näkymä etenkin länteen ja koilliseen, missä monet järvet kimaltelevat sinisessä autereessa. RETKELLÄ Komeinta Koillismaata Iivaaralta näkee kauas. Iivaaran lehtokasveihin kuuluu muun muassa uhanalainen neidonkenkä. Paluumatkalle ei kannata kuitenkaan vielä kiirehtiä, sillä alueen metsät, kasvillisuus ja linnusto ovat myös tutustumisen arvoisia. Siellä metsä harvenee ensin tunturikankaaksi ja viimein lähes puuttomaksi paljakaksi. n Ajo-ohje: Kuusamon keskustasta 7 km Kajaanintietä (E63/5-tie) Lämsänkyläntien risteykseen, josta on 6 km Hiltusentien risteykseen
Maisemia ja yksityiskohtia kuvaavalle kameratekniikasta on paljon iloa. Luovuutta ei voi rajata pelkästään niin, että se näkyisi aina kuvassa. Paanajärven kansallis puisto Venäjällä, aika 1/1250, aukko 10, 48 mm, ISO 800. Kameran kennon tuottaman kuvan muodon ei tarvitse olla lopullinen. n Ruskaa Norjassa, aika 1/250 s, aukko 11, 200 mm, ISO 800. Tiettyjen tekniikoiden käyttö ei ole kuitenkaan itsetarkoitus, vaan niitä voi luoda myös itse. Luontokuvaaja Paavo Hamusen luontokuvauskoulu Katso kuvausvinkkejä: www.suomenluonto.fi marika eerola Osa 7: Muodot ja sommittelu VINKIT susanna aarnio Taivas heijastuu virtaavaan veteen, aika 1/6400 s, aukko 2.8, 200 mm, ISO 1000. Reuna on yksi kuvan elementti ja voi huomata, kuinka katse painottuu eri tavalla kuvaa rajatessa. Nyt ilmestynyt opas esittelee läntisiä kohteita ja keväällä ilmestyy itää esittelevä opas. Kuvan ottohetkeenkin pääseminen voi jo olla luova tapahtuma. Kuvausaiheita voi ajatella muotoina, pintoina ja väreinä eikä perinteisesti maisemana tai tiettynä lajina. Esimerkiksi monivalotuksella kuviin saa pastellimaisuutta. Moni kuvaaja kokee urallaan, että seinä tulee vastaan; ei päästä eteenpäin harrastuksessa ja poljetaan paikallaan. sekaisin sienistä. Retkeilyreitit, luontopolut ja muinaispolut esitellään selkeilla kartoilla ja kuvauksilla. Kirjassa on käytetty hyväksi kameran liikettä ja kameralla ”maalaamista”. Luovuutta on myös se, kun lintu- tai nisäkäskuvaaja pyrkii lähelle kohdetta saadakseen haluamansa kuvan. kuvat paavo hamunen Hömötiainen, aika 1/50 s, aukko 5, 500 mm, ISO 640. kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa www.funga.fi/sieni-ja-jakalanayttely/ 17/2014 Suomen luonto 69. Tähän tuo apua ajattelutavan muutos. Perinteisen dokumentoinnin ohella kameraa kannattaa käyttää välillä luovasti. Lopputulos ratkaisee. Tiettyjä kuvan osia voi painottaa rajaamalla otosta joko neliömäiseksi tai panoraamamaiseksi. Kameran hallittu liikuttelu valotuksen aikana tuottaa väripintaa ja muotoja. Tätä pohtivat alan ammattilaisetkin. Kuinka tuttuihin aiheisiin saadaan uusi näkökulma ja kuvat erottumaan tämän päivän kuvatulvassa. Retkelle länteen Pääkaupunkiseudun reunamilla riittää retkeiltäviä luontokohteita. Kahta samanlaista ruutua on lähes mahdotonta ottaa. Kuvaaja tarvitsee luovuutta toteuttaakseen tutun kuvaustilanteen käyttämällä uusia menetelmiä. Raija Hentmanin Etelä-Suomen retkeilyopas (Minerva 2014) paisui yhden oppaan sijasta kaksiosaiseksi. Hannu Hautala osoitti ennakkoluulotonta asennetta jo vuonna 1995 kirjassaan Liikettä linnunradalla. Kun käyttöominaisuudet ovat hallinnassa, ajatukset voi keskittää kuvattavaan aiheeseen. Tällä tekniikalla saa aina erilaisia kuvia. Sieniä ja jäkäliä voi tunnistaa 21.–22.9. Jos on tyytyväinen kuviin, silloin kaikki on hyvin. Se on virkistävää. Luovaa ruskakuvausta Aiemmissa osissa on opeteltu kameran perustekniikkaa
Lintujen tarkkailun lisäksi samalla jaetaan tietoa lintujen muutosta ja suojelutarpeista pesimä- ja levähdysalueilla sekä muuttoreittien varrella. Miten käy tänä vuonna. Opas antaa neuvoja myös yhteistyöhön maanomistajan kanssa ja perehdyttää helppotajuisesti kaavoitukseen, metsäluonnon monimuotoisuuteen ja turvalliseen metsäretkeilyyn. tuomas heinonen / prolk Virikkeitä Vinkkejä moneen menoon! Suomeen on uinut uusi vieraskalalaji valkoevätörö: Sen reitti kulki Saimaan kanavaa pitkin. fi-portaaliin on koottu paljon muutakin tietoa maamme vieraslajeista, myös niiden hävittämisestä. Oppaan voi ladata osoitteesta www.sll.fi/ koulumetsa. Birdlife Suomi järjestää retkiä ja muita tapahtumia. lokakuuta vietetään myös Suomessa kansainvälistä, Euroopan ja Keski-Aasian kattavaa EuroBirdwatch-tapahtumaa. Ne ovat päivämuuttajia, mutta yölläkin ilmatilassa on liikettä. Valkoposkihanhet muuttavat suurissa parvissa. Monet kahlaajat lähtivät matkaan jo elokuussa ja esimerkiksi kuovinaaraat kiiruhtivat muutolle jo kesäkuussa. Runsaimpia lajeja olivat valkoposkihanhi, alli, räkättirastas, naakka, kottarainen ja sepelkyyhky. Suomessa tehtiin lintuhavaintoja eniten, yli 800?000 yksilöstä. Virpi Sahin juuri ilmestynyt Koulumetsäopas antaa kasvattajille työkaluja ja vinkkejä lähimetsän hyödyntämiseksi niin varhaiskasvatuksessa kuin ala- ja yläasteen sekä lukion opetuksessa. istockphoto Nettivinkki Osoitteenmuutos etelään. Sivustolle voi lähettää omia havaintoja vieraslajit.fi Lintujen syysmuutto on parhaillaan käynnissä. Lähde mukaan laskemaan muuttajia ja ihailemaan syysluontoa. Viime vuonna EuroBirdWatchiin osallistui 19 000 ihmistä 40 maassa. Nyt lentotaipaleelle lähtevät muun muassa peipot, kyyhkyt, mehiläishaukat ja tietysti kurjet. Esimerkiksi pajulinnut muuttavat pimeyden turvin. Lokakuun alussa alkaa myös arktinen hanhimuutto, jolloin esimerkiksi valkoposkihanhia voi nähdä suurina parvina etenkin Kaakkois-Suomen viljelyalueilla. Tuolloin 4.–5. Vieraslajit. Myös punakylkirastaat matkaavat yöllä, mutta niiden lähtö koittaa vasta lokakuussa. Lisätietoja: www.birdlife.fi/lintuharrastus/eurobirdwatch.shtml Johanna mehtola 70 Suomen luonto 27/2014 Lapset menevät metsään Koulujen ja päiväkotien lähimetsät tarjoavat mukavan laajennusosan sisätiloille. Koulumetsäoppaassa on vinkkejä kaikenikäisille lapsille
Anne Koivunen, Pekka Malinen, Hannu Ormio, Juhani Terhivuo & Ilmari Valovirta: Suomen kotilot ja etanat (Tibiale 2014) Tätä kirjaa ovat kaivanneet ainakin etanoihin ja kotiloihin hurahtaneet harrastajat, jotka joutuivat aiemmin tihrustamaan lajituntomerkkejä englannin- ja ruotsinkielisestä alan kirjallisuudesta. Aiheet ovat monipuolisia sotilashistoriaa ja kulttuuriarvojakaan unohtamatta. Näyttely on avoinna 26.10. www.karaija.fi Käärmeiden maailmaan taas pääsee luontokuvaaja Antti Kolin valokuvanäyttelyssä Käärmeen elämää. hätä kuulemma keksii ja tarkoitus pyhittää keinot. (JT) ????. Valokeilassa taru rantala / vastavalo Luonnollisesti Sarjassa tutustutaan luontoon liittyvien sanojen syntyperään. Lukija olisi jäänyt paljosta vaille. 17/2014 Suomen luonto 71. Kännykkä on usein mukana maastossa silloinkin, kun lintukirja ei. Sovellus on suolaisen hintansa (18,99 €) väärti. Kirjoittajat ovat kokeneita merentutkijafyysikoita. Siksi älypuhelimeen ladattava sovellus Birds of Northern Europe on odotettu uutuus. Maapallon siniset kasvot (Ursa 2014) Ensimmäinen suomalainen yleisesitys valtameristä suhteuttaa samalla Itämeren asemaa maapallon merien joukossa. ????. Fiona Barclay, Stephen Menzie & Co: Birds of Northern Europe -älypuhelinsovellus Haahkapari levähtää Johannes Nevalan maalaamassa taulussa ja rantakäärme katselee Antti Kolin kuvassa. saakka Helsingin kaupungintalon Virka Galleriassa. Jarmo Nieminen, everstiluutnantti evp, tuntee niistä monet perinpohjaisesti armeija-ajaltaan ja loputkin intohimoisena luontomiehenä. jorma laurila Kai Myrberg & Matti Leppäranta: Meret. Löydät ne osoitteesta www.geocache.fi. Tyyni valtameri on yli 400 Itämeren kokoinen ja siihen mahtuisi 30 000 kertaa meremme vesimäärä! Kirja tarjoaa perustiedot meristä ja auttaa ymmärtämään niiden merkitystä osana maapallon ilmastojärjestelmää. Toisaalta hyvät keinot ovat kalliit. Eläkkeellä Nieminen on jatkanut maan puolustamista kirjoittamalla, valokuvaamalla ja vetämällä luontoretkiä. Esimerkiksi Peräpohjolassa kyse on ollut ihmisen kulkemasta ansa- tai eräpolusta. Hys! Vietetään hiljan päivää! Kuuloliiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteinen Hiljaisuuden päivä. Myös kirjan kuvat ovat upeita. (AH) ????. Miten kaunis esimerkiksi kristallikotilo onkaan! (JM) ????. Aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun Puolustusvoimat on luopumassa monista hallussaan olleista saarista. Monin paikoin mietitään taas keinoja, joiden avulla ongelmat voitaisiin ratkaista. www.virka.fi Maan puolustajan saaripäiväkirja Helsingin edustalla on suuri joukko luonnoltaan uskomattoman hienoja saaria. Kummallista kyllä, keino yhdyssanan alussa (”keinokastelu”) tarkoittaa nykyään ei-luonnollista. Samalla puhutaan kielteiseen sävyyn keinottelijoista, jotka häikäilemättömästi käyttävät hyväkseen toisten ihmisten hädänalaista tilaa. Lajinimet voi vaihtaa suomeksi ja samannäköisten lintujen vertailu käy kätevästi. Kun tieto kulkee nyt kuvia ja ääniä myöten taskussa, mihin kirjaa enää tarvitaan. www.kuuloliitto.fi, www.sll.fi Näytteillä lintuja ja käärmeitä lintumaalareidemme parhaimmiston töitä voi ihastella Inkoossa Galleria Karaijan Linnut-näyttelyssä 28.9. Maalausten lisäksi näyttelyssä on grafiikkaa sekä veistoksia. Vanhastaan keino on liittynyt läheisesti ihmisen ja luonnon välisiin suhteisiin ja siihen, miten ihminen on voinut elää näillä raukoilla rajoilla. Valokuvat ovat sekä visuaalisesti että teknisesti säväyttäviä. Yhden tähden pudottaa se, että sovelluksen saa vain Applen laitteisiin. Aarresaaret (Gummerus 2014) vie lukijan Helsingin saaristoluontoon kaikkina vuodenaikoina. saakka. Sadan megan paketin lataaminen vaatii varman yhteyden, mutta kärsivällisyys kannattaa. Nyt kaikista Suomen 94 etana- ja kotilolajista saa tietoa selvällä suomella ja selkeästi jaoteltuna. Vesa Heikkinen Suomen kielen dosentti ja tietokirjailija 8.10. Hyvä oivallus! Armeijavuosina hankittu kova kunto ja maastokelpoisuus ovat avanneet Niemiselle sellaisia polkuja ja väyliä, joita ilman saariston salaisimpia sopukoita ja hienoimpia kokemuksia ei olisi löytynyt. Teksti on päiväkirjamaista kerrontaa, joka tarjoilee sekä tietoa että tunnelmia niin elävästi kuin vain vuosikymmeniä stadin saarilla liikkunut luontofriikki osaa. Avausaukeaman kartta on lukijalle hyvä orientoitumisapu, ja kirjassa esiteltyjen saarten kohdalla on viittauksena sivunumero. Esillä on muun muassa Hanna Aallon, Tom Björklundin ja Dick Forsmanin töitä. Suomen parhaat luontogeokätköt on valittu
Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Ristihämähäkin taidonnäyte 72 Suomen luonto 17/2014 MarjapaikalLeen ajaessaan Sirkka Ruotoistenmäen katse osui tienvarren hämähäkinseittiin, jota aamuaurinko valaisi. lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Albiinosiili Erikoinen siili kiinnitti Eija Melinin huomion kotipihalla Anjalassa helteisenä heinäkuun iltana. havaintokirja Toimittanut annakaisa vänttinen Tuijotusta lehdeltä Niittyhepokatti tarkkaili helsinkiläistä Paavo Siukosta viinimarjapensaan lehdeltä elokuun lopulla. ”Hetken päästä palasin paikalle ottamaan kuvan.”
Kuten usein käy, lapset pukkaavat uimaan paljon aikuisia tiuhemmin. Uusi tuttavuus Paarma aterialla ”Ensin piti vain ihmetellä, että mikä ihmeen punainen pötkylä siinä kasvaa. Helteinen heinäkuu suosi paarmoja. Herkkuja metsässä ”Nyt pulpahtelee ihania herkkuja lämpimän heinäkuun ja elokuun sateisten säiden myötä”, iloitsee herkkutattimetsällä Ahmaksen Utajärvellä elokuun lopussa liikkunut Sinikka Kujala. Ja majesteetillinen hetki ilta-auringossa, kun otso rantautui. Tavallisesti se iskee vain yksittäisiin lehtiin, mutta tässä se on vallannut koko verson. Sen verran on selvinnyt, että kasvi kasvaa aina puolukan kanssa, joten puolukka taitaa liittyä jotenkin arvoitukseen. Vaaleanpunainen kummajainen ”Törmäsin tähän pieneen kauniiseen vaaleanpunaiseen kasviin vaeltaessani Karhunkierroksella. 13-vuotias solahti järveen ja tuli hetken päästä tarkistamaan: Onks toi karhu. Kuvauspalkaksi päästin kylläisen paarman menemään”, kertoo paarmansyöttinä Jyväskylässä heinäkuun lopulla ollut Heikki Mahlamäki. Tattivuodesta tuli sittenkin mainio. Kuvassa suppupaarma hakee hyvää kohdetta kuvaajan kädeltä, mutta vasta kolmas pistokohta tyydyttää verenimijää. Pulssi tasaantui jossain vaiheessa, mutta mieliala jäi korkealle”, Kuparinen kertoo. Kuka osaa ratkaista mysteerin?”, ihmettelee kuvan lähettänyt kaarinalainen Tuulia Verronen. Suppupaarman lento on lähes äänetön. Ihmettely johti netin ääreen, josta löytyikin samannäköisiä nimellä puistopökkösieni (Mutinus ravenelii) ”, kertoo voimakkaanhajuisen puistopökkösienen kuvannut akaalainen Arja Illman. ”Paarmoja tuntui olevan tänä kesänä ennätysmäärä. Tovi kiihkeää silmälasien, perheenjäsenten ja kameran etsintää. Kuninkaallinen iltauinti Heinäkuussa lappeenrantalaisen Kristiina Kuparisen perhe sai uimaseuraa.”Olimme saunomassa pienen järven rannalla. Suomen Luonnon kasviasiantuntija Seppo Vuokko kertoo, että kuvan kasvi on puolukka, jota vaivaa puolukan pöhösieni. Me jatkoimme saunomista. Olen koettanut selvittää, mikä kasvi on, mutta tuloksetta. 16/2014 17/2014 Suomen luonto 73
Ymmärrämme myös biodiversiteetin tärkeyden ja olemuksen sekä uhanalaisten lajien populaatiodynamiikkaa paremmin nyt, luonnontieteiden avulla. Biologia on osoittanut ihmisen lajina – ja tähtitiede planeettamme – olevan vain yksi muiden joukossa. Tiedätkö missä kotiseutusi ilvekset kulkevat. Osallistujien kesken arvotaan Globe Hopen Hirvijärvipussukka. Kiitos! Sakari sipilä merikarvia Lampaita laskemassa Ihanat karitsat ja se tunnelma siellä maalla. Saako timotei-nimeä edelleen käyttää. Pitäisi ottaa selvää asioista omien ennakkoluulojen latelun sijaan. Jos Nylén olisi perehtynyt faktoihin, hän huomaisi, että luonnontieteellistä tutkimusta maamme yliopistoissa rahoittavat suurimmaksi osaksi valtio ja voittoa tavoittelemattomat yleishyödylliset säätiöt. Hankkeessa kerätään DNA-näytteitä elävistä ilveksistä niitä vahingoittamatta. Nyt viime Suomen Luonnossa (6/2014) timotei-nimi on kyllä mainittu, mutta koko ajan puhutaan nurmitähkiöstä. Keskustelusta ei tee älykästä se, että katsoo lukijaa vakava ilme kasvoillaan lehden sivulla. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Usein samat, jotka rahoittavat myös humanistisia aloja. Äänestä . Älykäs keskustelu syntyy useimmiten tieteenalojen vuoropuhelun kautta. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Tulokset julkaistaan lehdissä, jotka ovat kaikkien luettavissa. Luonnontieteiden pelko on monien humanististen tieteiden kehityksen esteenä. Monelle. Avustajana toimiminen edellyttää vähintään kahta maastokäyntiä kahden viikon välein, eikä ilveksiin muodosteta suoraa kontaktia. Tutkimus on osa laajempaa Helsingin yliopistossa tehtävää väitöskirjatyötä, ja koe toteutetaan syys- ja talvikaudella 2014–2015. Lukijoilta: Suomi alkaa majakoilta On taitolaji kirjoittaa näin yleistajuinen juttu, joka sisältää silti paljon mielenkiintoista tietoa. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 26.9.2014 mennessä. Lampaita laskemassa Majakat-tyynyliinat voitti Eeva Manni Tampereelta. riitta palkki Timotei jalostajan nimen mukaan Nurmitähkiö on kasvin virallinen suomenkielinen nimi. Keskeinen argumentaatio luonnontieteellistä tutkimusta vastaan tuntuu olevan hyödyn tavoittelu. Koska kirjoitus oli mustavalkoisuudessaan verrattavissa parhaiten Yhdysvaltojen edellisen presidentin argumentaatioon, on paikallaan katsoa tiedekenttää hieman laajemmin ja oikoa virheellisiä väittämiä. On totta että luonnontieteelliset keksinnöt viimeisen sadan vuoden aikana ovat hyödyttäneet laajalti ihmiskuntaa mullistamalla elämämme teknologian, sairauksien parantamisen ja ennaltaehkäisyn kautta. dennis verbeek porvoo Ilvestutkimukseen haetaan avustajia Liikutko luonnossa. Suomen Luonnossa (5/2014) Antti Nylén paheksuu luonnontieteitä. Toimittanut alice karlsson Lukijoilta Osallistu Paras juttu -kisaan! @ Mitä mieltä lehdestä. Pitäisikö kaikki tutkimus siis lopettaa, jotta vältyttäisiin ikäviltä keksinnöiltä. Otso häärä, biologi, FT Nurmitähkiö kuulostaa vieraalta Olen tottunut siihen, että puhutaan timoteista. Sodat eivät ole alkaneet luonnontieteellisistä innovaatioista vaan ihmisten välisistä konflikteista. Tieteenala, joka ei ota huomioon toisten tieteenalojen kehitystä, ei kehity. sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . Suomi alkaa majakoilta 2. Luonnonsuojelu perustuu yksinomaan biologiseen eli luonnontieteelliseen tietämykseen. Onko niin, että kasvitieteellisissä yhteyksissä käytetään nykyään vain nurmitähkiö-nimeä. Suomen Luonto 6/2014 1. Ilmeisesti kolumnisti katsoo, ettei hänen sen syvällisemmin tarvitse luonnontieteisiin perehtyäkään. Toisena argumenttina luonnontieteitä vastaan kolumnisti pitää niiden ”kavaluutta”: luonnontieteelliset innovaatiot saattavat johtaa vaikka ydinpommin keksimiseen. Ja kuten Suomen Luonnossa on aina tapana, myös tässä artikkelissa on upea kuvitus! anne tarvainen lempäälä Kurjet valmistautuvat muutolle Erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen artikkeli. Kurjet valmistautuvat muutolle 3. Nylénin käsitys luonnontieteistä ”molekyylien tanssittamisineen” tai ”vanhenemisgeenien” etsimisineen kuulostaa iltapäivälehtien lööpeiltä. Ilman luonnontieteitä maailmankuvamme pohjautuisi auktoriteetteihin, joiden mukaan maapallo on maailmankaikkeuden napa ja ihminen sen keskiössä. Haluaisin joskus olla paimen. Kukaan ei ole ”oven takana mielessään raha ja valta”, kuten Nylén väittää. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Jos kiinnostuit, kysy lisää mahdollisuuksistasi osallistua sähköpostitse: ilves-dna@helsinki.fi 74 Suomen luonto 17/2014 Mitä ymmärtäisimme ilman luonnontieteitä. Ympäristöongelmia ei ratkaista Nylénin peräänkuuluttamien filosofian tai teologian avulla, vaan luonnontieteelliseen tutkimukseen pohjautuen. Se kuulostaa kovasti vieraalta. Kirjoittaja on alan ammattilainen. Suomen ilveskannan genetiikkaa selvittävään maastotutkimukseen etsitään vapaaehtoisia avustajia eri puolilta maata
Jos jonkin erän hiilijalanjälki on oikeasti viitearvoa pienempi ja tuottaja pystyy sen todistamaan, käytetään sitä, muutoin viitearvoa. Meppinä en ikinä ole nähnyt yhdenkään EU:n ulkopuolisen hallituksen yhtä aggressiivista lobbausta. Oikeasti kyse on Kanadan painostuksesta. Lieneekö pituusennätys. Velvoite myös kannustaa välttämään sellaisia polttonesteen raaka-aineita, joiden tuotannolla on iso hiilijalanjälki, koska jos niitä käytetään, pitää vastaavasti käyttää enemmän sellaisia raaka-aineita, joiden hiilijalanjälki on pienempi. Kanadan näkökulmasta kyse ei liene pelkästään Euroopan markkinoista vaan myös siitä, että totuutta vastaava EU-päätös leimaisi öljyhiekan laajemminkin likaiseksi – jota se on. Komissiossa enemmistö komissaareista on halunnut myötäillä tässä asiassa Kanadaa, vähemmistö painottaa ympäristöä ja ilmastoa. Armahdin sitä enkä kitkenyt pois alkukesällä, ja niinpä se innostui hurjaan kasvuun. Matka taivaankannen lakipisteeseen on mukamas lyhyempi kuin matka horisonttiin, missä taivaankansi yhtyy taivaanrantaan. Ella Heino Halpaa sinulle – kallista ympäristölle Kanna vastuusi ja maksa vapaaehtoinen lento maksu! Varat käytetään ympäristöjärjestö Maan ystävien kautta ilmasto työhön kotimaassa ja päästövähennys projekteihin etelässä. Kuu aavalla merelläkin vaikuttaa jättipallolta ollessaan lähellä horisonttia. Kanada on erittäin aggr essiivisesti lobannut sekä komissiota että EU-parlamenttia ja uskoakseni myös monien EU-maiden hallituksia. Kanada on vaatinut, että erillinen viitearvo öljyhiekkaöljylle vedetään yli ja se rinnastetaan konventionaaliseen raakaöljyyn. Kun Kuu tosiasiassa on aina samankokoinen, ihmisen aivot tekevät taivaanrannan Kuun koosta virhepäätelmän: ”Sen pitää olla isompi horisontissa, koska sinne on niin pitkä matka.” Imatralainen tulikukka venyi tänä kesänä yli kaksimetriseksi. Jotta polttoaineen laatudirektiivi vaikuttaisi käytännössä, erilaisista alkuperistä tuleville polttonesteille pitää määrätä hiilijalanjäljen viitearvo. Ukrainan tilanne on epäilemättä antanut lisäpontta niille, jotka haluavat viherpestä öljyhiekkaöljyn, mutta tämä venkoilu öljyhiekan hiilijalanjäljen Ella Heino tuttu timotei on väännetty kasvin englanninkielisestä nimestä Timothy, joka viittaa pohjoisamerikkalaiseen heinänjalostajaan. Jätin sen kasvamaan marjaomenapuun juurelle edellisenä kesänä. Ehkä se tykkäsi omenapuun lannoituksesta. 77) Kysy luonnosta -palstalta pehmeästä pienokaisesta, nuoresta Imatralla kasvavasta ukontulikukasta. arvioinnissa on alkanut jo vuosia aikaisemmin. Kanada haluaa viherpestä öljyhiekasta tehdyn öljyn ja on tiettävästi uhannut EU-komissiota, ettei Kanadan ja EU:n kauppasopimusneuvotteluista tule mitään, ellei EU suostu Kanadan painostukseen. Komissiossa, sen ilmastopääo sastolla, on jo monta vuotta sitten ollut valmiina nämä viitearvot erilaisille öljyille: konventionaalinen raakaöljy, kivihiilestä tehty öljy, kaasusta tehty öljy ja öljyhiekasta tehty öljy. Nurmitähkiö on muun muassa siinä mielessä parempi, että se paljastaa suoraan kyseisen kasvin suvun – nurmitähkiö siis kuuluu tähkiöiden sukuun kuten pohjantähkiö ja muut lajisukulaiset. jouko rikkinen Öljyhiekkaöljyn viherpesi Kanada Viime Suomen Luonnossa (6/2014 s. Tämän takia polttoaineen laatudirektiiviä tarkentava päätös viitearvoista puuttuu, minkä takia kyseinen direktiivi on jo vuosia ollut vuoden 2008 ilmastolakipaketin ainoa osa, jota ei ole käytännössä pantu toimeen. www.lentomaksu.fi Imatra 17/2014 Suomen luonto 75. Hän toi tämän tärkeän viljelylajikkeen markkinoille 1700-luvulla. Valitettavasti komission enemmistö on pitänyt kauppasopimusneuvotteluja Kanadan kanssa tärkeämpinä ja on taipunut painostukseen. Minunkin rivitaloasuntoni pihassa on tulikukka. 10) on pikku-uutinen otsikolla Puhdistiko Ukrainan tilanne öljyhiekan. Illuusion aiheuttaa ihmisen alitajuinen kuvitelma taivaankannen litteydestä. Ne eivät kuitenkaan illuusiota aiheuta. Esko Makkonen Siilinjärvi Lentäminen Tervehdys Imatralta Luin elokuun lehdestä (SL 6/2014 s. Kiitos hyvistä ja mielenkiintoisista jutuista. Toinen laki, uusiutuvan energian direktiivi, joka myös kuuluu 2008 ilmastolakipakettiin, määrää, että 2020 mennessä liikenteen energiasta 10 prosenttia pitää olla uusiutuvaa. Sellaiseksi kelpaa muun muassa uusiutuvalla energialla tuotettu sähkö sähköajoneuvoissa. Suomalaisten luonnonkasvien käytössä olevat viralliset nimet voi tarkistaa KASSU-tietokannasta (kasvien suomenkileiset nimet) tai kasviatlaksen sivuilta. Satu Hassi EU-parlamentin jäsen (2004–2014) Kuun illuusiosta Viime numerossa (SL 6/2014, Kysy luonnosta) esitettiin teoria, jonka mukaan Kuu näyttää isommalta taivaanrannassa, koska se vertautuu puihin ja rakennuksiin. Tämä on usein tulkittu vain biopolttonesteen suosimiseksi, mutta velvoitteen voi täyt- tää muun muassa parantamalla öljynjalostamoiden energiatehokkuutta. Liekö Imatralla runsaasti tummatulikukkaa ja ukontulikukkaa. Mittasin pituudeksi 2,30 metriä. EU:ssa säädettiin vuonna 2008 osana ilmastolakipakettia polttoaineen laatudirektiivi, joka määrää alentamaan liikenteen polttonesteen hiilijalanjälkeä kuusi prosenttia vuoteen 2020 mennessä
hannu lehtonen 76 Suomen luonto 17/2014 tapio tuomela / kuvaliiteri LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta www.suomenluonto.fi/ kysyluonnosta/, sähköpostilla kysyluonnosta@suomenluonto.fi, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Koivikkopörhömittarin levinneisyys kattaa lähes koko maan saaristoa ja rannikkoalueita sekä tunturialueita lukuun ottamatta, mutta se on usein hyvin paikoittainen ja siksi huomaamaton. Naaraat kuoriutuvat lämpiminä kevätpäivinä huhtikuussa tai toukokuun alussa ja kiipeävät iltahämärissä korkeammalle runkoa pitkin houkutellakseen koiraita. yrjö lukkari Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT – asiantuntijat vastaavat . Vesien viiletessä syksyllä parvet siirtyvät syvemmälle ja viettävät talven ilmeisesti hyvin passiivisesti. Tämä, kuten monet muutkin siivettömän naaraan omaavat lajit, leviävät seittien ja tuulen mukana. Naaras munii syvälle kuorenrakosiin käyttäen hyväkseen teleskooppimaista munanasetintaan. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia ja evoluutio. Mitähän otukset voisivat olla. Petokalan kuten hauen läsnä ollessa salakat hakeutuvat valoisana aikana harvahkon kasvillisuuden ja lehtien suojaan. Salakkaparvia tapaa useimmiten läheltä rantaa, mutta niitä on myös selkävesillä. Koivikkopörhömittarin naaras on siivetön, koiraalla on siivet. Kuvasin tuntemattomat hyönteiset Simon Martimoaavan pitkospuilta. . Salakoiden runsaudessa ei tiedetä tapahtuneen muutoksia viime vuosikymmenten aikana. Yöllä ne pysyttelevät silloinkin vapaan veden alueella, koska pimeys suojelee niitä näköaistin avulla saalistavilta petokaloilta. Hapen tarve on kuitenkin hieman suurempi kuin esimerkiksi särjellä tai lahnalla. Salakka on kenties selvimmin pintavesien kala kuin yksikään muu maassamme vakituisesti esiintyvä kalalaji. Salakka ei ole kovin nirso. Näin munat ovat turvassa yöpakkasilta. Perhonenko. Lentoaika menee nopeasti ohi lämpiminä jaksoina ja loppuu, kun lehdet tulevat puihin. Kiva havainto – tämä on koivikkopörhömittari (Lycia pomonaria) ja kuvassa on tuore morsiuspari. Salakat eivät ole nirsoja Mikä on Suomen salakkakanta ja missä vesistöissä niitä on runsaimmin. Suomessa on kolme vantteraa ja yökkösmäistä Lycia-suvun pörhömittarilajia: koivikkopörhömittari, rämepörhömittari ja käheräpörhömittari, jonka naaraalla on koiraitakin suuremmat siivet. jaakko kullberg. Jostain syystä laji yleensä kuitenkin puuttuu pienistä järvistä ja lammista. Laita mukaan yhteystietosi, havaintopaikka ja ajankohta. Se elää kosteapohjaisissa koivumetsissä ja välttelee rannikkovyöhykettä. Syynä lienee pula sopivista lisääntymisalueista. Koivikkopörhömittari on aikainen pohjoispainotteinen boreaalinen laji, jonka naaras on siivetön. Laji on levinnyt miltei koko maahan hieman napapiirin pohjoispuolelle asti. Se elää kaikentyyppisissä järvissä ja rannikkovesissä, myös rehevissä ja virtaavissa vesissä. kysy luonnosta Salakat elävät lähellä veden pintaa. Toukka elää koivuilla ja talvehtii niin sanottuna koteloimagona eli kotelon sisällä on jo syksyllä kuoriutumisvalmis perhonen. Onko salakkavesillä joitakin erityispiirteitä
Alkuvuosina höyhenpuku muuttuu vähitellen aikuisen kurjen väriseksi. . Ne alkavat etsiskellä tulevaa pesäpaikkaa ja oleskelevat vakituisesti mieleisellään paikalla jo pesivien kurkien reviireiden liepeillä. . Punainen on tervalepän tuoreen sahauspinnan normaali väri. Seppo Vuokko Kasvit Mikä tappoi siilin. Eri asia on sitten siilin syömättä jättäminen – pelkkä pää tuskin riittää ruokahalua tyydyttämään. Ne ovat kohtia, joissa leppä on omilla keinoillaan yrittänyt estää lahottajaa leviämästä, mutta aina sieni on onnistunut läpäisemään lepän puolustuksen ja vallannut yhä suuremman osan rungosta. Vastaajina tässä numerossa: Lasse Kosonen Sienet Jaakko kullberg Hyönteiset hannu lehtonen Kalat Kauri Mikkola Selkärangattomat juha valste Evoluutio ja fossiilit seppo vuokko Seppo Vuolanto Linnut säksi juuri tähän aikaan vuodesta mäyrät ja muutkin pedot ovat yleensä kylläisiä – metsissä riittää mustikoita, pikkunisäkäskannat ovat korkeimmillaan, pelloilla kasvaa viljaa ja puutarhoista löytyy marjoja ja omenoita. Siilejäkään en ole tätä ennen nähnyt pihalla pariinkymmeneen vuoteen. Se on varmasti ollut syynä siihen, että näin komear unkoinen tervaleppä on kaadettu. Valkoinen osa on jonkin lahottajasienen rihmaston kuten lepänkäävän, arinakäävän Löysin Vihdistä mökkimme seinustalta siilin, jonka pää oli purtu poikki. Puu on tervaleppä. Osa nuorista kurjista viettää kesänsä Suomen eteläpuolella. Li- ?Kurjelta näyttäisi puuttuvan punainen hiippa sekä tumma sävy takaraivosta ja niskasta. Sekin on voinut olla vielä aivan kovaa. Mikä eläin toimii näin ja onko tappo tehty juuri siinä talon nurkalla. seppo vuolanto Mokkula kuin tryffeli Uusia kuusentaimia istuttaessani kuokka kuopaisi maasta tummanruskeita noin 2–4 senttiä pitkiä ja 1–2 17/2014 Suomen luonto 77. Siilissä on melko voimakas ominaishaju, ja tämän voisi kuvitella ainakin joskus karkottavan herkkänenäisen tappajan. Pään irtipurija olisi periaatteessa voinut olla mikä hyvänsä riittävän kookas peto. Kiinnostava havainto ja hankala kysymys. Kaksivärinen kanto Miten kantoon on syntynyt punainen ja puunvaalea jako. Todennäköisimpänä pään katkaisijana pidän mäyrää, joka tunnetusti saalistaa mielellään siilejä. Sukukypsyyden saavuttaminen kestää useita vuosia, ääritapauksessa jopa kuusi vuotta. Kyseessä on epäilemättä nuori lintu, joka ei ole vielä saavuttanut sukukypsyyttä. Nuoria, pesimättömiä kurkia muuttaa Suomeen varsinaisen päämuuton jälkeen toukokuusta alkaen. Siili saa usein jäädä rauhaan pedoilta, mutta piikkipeite ei toki ole täydellinen suoja. Olisi kaadetun rungon silti voinut jättää maahan elinpaikaksi lukuisille lahopuun asukkaille. Surma on varmasti tehty juuri talon nurkalla, sillä piikkien vuoksi saalis on hankala kuljetettava. kerttuli karonen Vaalea osa kannosta on sienen vallassa. Naapuripuut olivat haapoja. Tarmo huttunen tai jonkin muun valtaamaa puuta. En ole nähnyt kettua, ilvestä enkä irrallaan juoksevia koiria. Kaataminen oli perusteltua, sillä Otsolahdessa puu olisi voinut olla vaaraksi ulkoilijoille. tammikuuta 2014. Salakkaparvi pakenee petokalaa. Pinta oli märkä sateesta, mutta mitään hometta tai limaa ei sahauspinnassa ollut. Nuorella kurjella ei ole vielä punaista hiippaa. Sen vuoksi on vaikea arvioida kuvan kurjen täsmällistä ikää. Onko kuvan kurki viime kesän nuorisoa. Lisäksi selkä vaikuttaa tummemmalta kuin muiden kurkien. Vaaleassa osassa näkyy tummempia vyöhykkeitä. Kanto on kuvattu Espoon Tapiolassa Otsolahden rantametsässä 8. juha valste Nuori kurki Minkä näköinen on viime kesänä syntynyt kurki toukokuussa. Vihdissä kyseeseen tulisivat ennen muita kettu, koira, mäyrä ja ehkä jopa supikoira. Laho ja mahdollisesti sienen itiöemätkin ovat näkyneet ylempänä rungossa. Ruotsissa mäyrää on pidetty liikenteen ohella yhtenä syynä siilien vähenemiseen
Maahikkaat kasvavat yleensä erilaisilla paikoilla kuin tryffelit, joita löytää useimmiten puutarhamaasta, kompostista ja kukkapenkistä, kun taas maahikkaat kasvavat metsän sammalikon alla, usein männyn seurassa. Leukismissa ovat kaikki ihon väriaineet vähentyneet. Loisikan juurelta maata kaivamalla löytää helpohkosti itse maahikkaankin. Marjojen ja sienten sato vaihtelee suuresti vuodesta toiseen. Kuvan lähes kokonaan valkoinen valkohäntäpeura on leukistinen yksilö. Todellista vaikutusta niillä tuskin on. Sisältä ne ovat melkein onttoja, epäkypsinä violetinvivahteisia ja myöhemmin muuttuvat mustiksi itiöpölyn kypsyessä. Voisiko tarkka sieni- ja marjavarojen keruu horjuttaa metsän elämää. Niillä katovuodet heijastuvat suoraan lisääntymismenestykseen ja yksilörunsauteen eli niiden kannanvaihtelut seuraavat marja- tai sienisadon vaihtelurytmiä. Leukismi eroaa albinismista sikäli, että albiinoeläimillä on häiriytynyt vain yhden pigmentin eli melaniinin tuotanto eläimen . lasse kosonen ?Nämä maanalaiset sienet eivät ole tryffeleitä vaan maahikkaita, jotka eivät ole tryffeleille mitään sukua, vaikka kasvavatkin niiden tapaan maanalaisesti. Onko kyseessä albino vai onko karvanvaihto käynnissä. Ovatko sienet tryffeleitä?. Marjakatovuosina ei koikaan lisäänny. Pihlajanmarjakoin lisääntyminen onnistuu hyvin pihlajan satovuosina. . pinnan soluissa. Joskus niitä on kutsuttukin männyntryffeleiksi. juha valste Marjat ja sienet eivät ole vain ihmisille Joka syksy maristaan, miten metsään jää marjoja ja sieniä mätänemään, vaikka ne voisi vaihtaa rahaksikin. Kotimaisemissaan Pohjois-Amerikassa leukistiset valkohäntäpeurayksilöt ovat melko tavallisia. 78 Suomen luonto 17/2014 Valkoinen peura Tapasin pellon reunassa peuroja. Albinismi ja leukismi ovat periytyviä ominaisuuksia. Toki metsän marjoilla ja sienillä on käyttäjänsä luonnossakin. Luonnossa pihlajanmarjat ovat koin ainoana ravintona. Villisiat ja kauriit kaivavat maahikkaita maasta ja syövät niitä mielellään. Kuvan valkohäntäpeura on lähes kokonaan valkoinen, ruskeaa tai tummaa on vain pieninä laikkuina. Onkin ajateltu, että kasvien kukinnan ja siementuotannon suuri vaihtelu on osaksi keino torjua siementuholaisia. Suurten satovaihteluiden vuoksi kookkaat eläimet eivät voi erikoistua kovin tarkoin tietyn ravinnon käyttäjiksi. (Lajin uusi nimiehdotus on valkohäntäkauris.) Leukismi johtuu siitä, että eläimen pigmenttisolujen kehitys tai siirtyminen ihoon, sulkiin tai karvoihin on häiriytynyt. Linnut, joiden pääravintona ovat talvella marjat, vaeltelevat satotilanteen mukaan jopa tuhansien kilometrien etäisyydelle. Joskus koko eläin on valkoinen, mutta tavallisemmin eläimen pinnasta on vaihtelevan suuruinen osa valkoinen tai laikukas. Maan alla piilevän maahikkaan voi huomata myös toisen sienen kautta. Maahikkaat eivät ole myöskään ruokasieniä, vaikka niistä on kehitetty lemmenhaluja nostattavaa lääkettä, mikä johtunee vain Irja Lehtinen Valkohäntäpeurojen laumassa on leukistinen yksilö. Sienisääskien ulostuloreikiä kangastatissa. Osalle ne ovat oheisravintoa, mutta on myös lajeja, jotka ovat erikoistuneet syömään tiettyä sientä tai marjaa. Hyönteisillä on jarkko mäkineva / kuvaliiteri arja kettunen senttiä paksuja mokkuloita. Marjalinnutkin syövät kesäaikaan sekaravintoa. Tryffelien halkaisu taas paljastaa marmorikuvioisen pinnan, joka tuoksuu yleensä melko voimakkaasti. Maahikkaita on Suomesta tavattu seitsemän lajia ja ilman mikroskooppista tarkastelua varma tunnistaminen on vaikeaa. Isoloisikka ja mustaloisikka loisivat maahikkailla ja kasvattavat pitkänomaisen, nuijamaisen itiöemänsä suoraan maahikkaasta. Tiukat spesialistit ovat hyönteisiä ja sieniä. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT niiden kivesmäisestä muodosta. Niiden pinta oli samettinen ja sisus lokeroinen. Eikö marjoilla ja sienillä ole muitakin käyttäjiä. Kuvassakin näkyvä pinnan nystyisyys (koiran kirsua muistuttava) on myös tunnusomaista maahikkaille. Sekaravinnon käyttäjiä se ei haittaa, ne vain siirtyvät katovuosina syömään muuta ruokaa. Yksi niistä on oudon värinen
Nuorennosta ei synny, kun luonnossa pähkinöitä ravintonaan käyttävä jyrsijä ei ole levittämässä siemeniä. Keväällä maahan karisseista muumioituneista mustikoista, juolukoista, puolukoista ja karpaloista nousee pieniä pikareita, joista itiöt lentävät taas kukkasilmuihin. Brasiliassa sademetsien parapähkinöiden keruu on paikoin niin tehokasta, että se uhkaa jo parapähkinäpuun lisääntymistä. Itse asiassa Ruotsissa on todettu, että ilmanpaineen ja sähköisyyden vaihtelu vaikuttivat ainakin laboratorion sisällä eristyksissä oleviin vaellussirkkoihin (lämpötilan ja kosteuden vaikutukset oli poistettu). Voi siis olla, että itse ukkonen aktivoi paarmoja. Suomessa ei marjojen tai sienten keruu ole niin tehokasta, että se uhkaisi minkään lajin menestystä. . Niitä näyttää olevan vähemmän, vaikka ukkosen jälkeen helle palaisi. Mikäli tuo paarmojen väitetty väheneminen ukkosen johdosta pitää paikkaansa, voisi kuvitella sen johtuvan siitä, että paarmat ovat huippuaktiviteetissa ennen ukkosta ja että tuo aktiviteetti ehkä kuluttaisi populaatiota riittämättömän ruokailun, vähäisemmän lisääntymisen ja kuolemien kautta. Silja Latham omat keinonsa sopeutua ravinnon määrän suureen vaihteluun: osa koteloista talvehtii kaksi tai kolme kertaa, jolloin täydellinenkään siemenkato ei tuhoa koko hyönteiskantaa. Keruulla voi kyllä olla vaikutuksia ekosysteemiin. Seppo Vuokko Vähentääkö ukkonen paarmoja. Kuinka muna on voinut joutua maahan. Kookkailla sienillä elää suuri joukko hyönteisiä – sääskiä, kärpäsiä ja kovakuoriaisia, joista osa on erikoistunut vain yhteen sienilajiin. Ginsengin ja eräiden muiden hyvin arvostettujen rohdosten keruu vaarantaa niiden luonnonpopulaatioita ja samalla niistä riippuvaisia hyönteisiä ja sieniä. Joka tapauksessa on selvää, että paarmat ovat pirullisimmillaan juuri ennen ukkosta. kauri mikkola Minkä muna vierähti pihapolulle. Minkä linnun munan löysin, kyyhkyn vai pöllön. Pihapolulleni oli eräänä toukokuisena aamuna ilmestynyt ehjä, nelisenttinen ja täysin valkoinen muna. 17/2014 Suomen luonto 79. Miten ukonilma oikein vaikuttaa paarmoihin. Populaation uudelleen rakentuminen siis kestäisi jonkin aikaa. On vaikea sanoa, onko itse ukkosella vaikutusta paarmoihin vai sillä erittäin lämpimällä ja kostealla säätyypillä, joka edeltää ukkosta. Antiikin aika- Sepelkyyhky on muninut polulle. Eräät sienet kuivattavat marjan muumiomaisen kovaksi. na kultaakin kalliimpi silphium kerättiin niin tarkoin, että kasvi ilmeisesti kuoli jo silloin sukupuuttoon. Miksi kunnon ukkosen jälkeen paarmoja on usean päivän ajan vähemmän. Marjoissa elää myös sieniä. Niitä molempia pesii lähistöllä. jukka vuokko / vastavalo Ukkosen arvellaan puhdistavan paarmatkin ilmasta
kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KSAO:n Luonnonvaran toimipisteessä nautit viihtyisästä opiskeluympäristöstä entisen kartanon pihapiirissä Anjalassa. ?Lahoavat kannot ja lahopuiden tyvet ovat palokärjelle mieluisia. Etusiiven etureuna, se joka on lepoasennossa alaspäin, vaikuttaa hyvin suoralta ja tuntosarvet ovat kärkeen asti kapenevat. Kyyhky tekee heti uuden pesän turvallisempaan paikkaan ja aloittaa pesinnän alusta, uudesta kahden munan sarjasta. Häirittynä palokärjet piiloutuvat ihmiseltä puunrungon tai muun näköesteen taakse. Kalastusoppaan ammattitutkinto alkaa 12.1.2015 LIsätietoja www.ksao.fi/aikuisopisto Kouvolan seudun ammattiopisto • Luonnonvara Ankkapurhantie 5 • 46910 Anjala Skywatch Windoo, tuulimittari puhelimeen Peukaloa pienempi, sopii taskuun kuin taskuun, vaikka avaimenperänä. Se on juuri luonut viimeisen kerran nahkansa, eivätkä sen pigmentit ole vielä saaneet täysiä sävyjään. Syynä on esimerkiksi se, että pesä on ryöstetty muninnan ollessa kesken ja lintu on hylännyt pesänsä. Talvella palokärjet voivat kaivaa myös tavallisia muurahaispesiä lumen alta. Valkeat kyyhkynmunat paistavat pedoille ja muille saalistajille, ja sepelkyyhkyt hylkäävät pesänsä herkästi. Lintu ruokaili lahon puunrungon tyvessä ja lensi pelästyttyään kiven taakse piiloon. Oudon vaalea sirkka löytyi Paraisilta, ilmeisesti jokin luonnonoikku. ?Muna kuuluu sepelkyyhkylle; valkeat pöllön munat ovat pyöreämpiä; lehtopöllöllä on toukokuussa jo poikaset pesässä. Munan on tuonut paikalle sepelkyyhky itse. Tiedustelut vapaista paikoista: Ulla Tuominen, puh. Kolme mallia: Windoo1, tuulimittari, lämpömittari 59 € Windoo2, tuuli, lämpö, kosteusmittari 79 € Windoo3, tuuli, lämpö, kosteus, ilmanpaine 99 € Katso muut mallit ja lisätiedot nettisivuiltamme www.paratronic.fi Paratronic Oy, 0400-297526, paratronic@paratronic.fi 80 Suomen luonto 17/2014 Näistä paikoista palokärki kaivaa hevosmuurahaisia hakkaamalla syviä reikiä niiden käytäviin. Sirkan vaaleat värit eivät kuitenkaan ole tavalliset, vaan sirkka on ilmeisesti nuori aikuinen. iPhone ja Android puhelimiin, katso yhteensopivuus nettisivuiltamme. Tarjoamme monipuolista koulutusta niin nuorille kuin aikuisille. Tällä kummallisen kelmeällä heinäsirkalla on keskiruumiissaan tiimalasikuvio, joka on ominainen monille tavallisille lajeille. . Seppo Vuolanto Luonto- ja ympäristöalan sekä maatalousalan perustutkintoihin voit hakea myös kevään 2015 yhteis- tai erillishaussa! Alkavaa aikuiskoulutusta Miksi sirkka on valkoinen. seppo vuolanto. kauri mikkola Sääasema älypuhelimessasi!! Mittaustiedot voit tallentaa ja jakaa, Facebook, Twitter tai windoo.ch Palokärki maassa Kuinka yleistä on, että palokärki ruokailee maassa. hanna järvinen Useimpiin tutkintoihin voit sisällyttää mielenkiintoisia opintokokonaisuuksia myös monipolttoteknologiasta uudessa bioenergia-alan koulutuskeskuksessa. Näiden tuntomerkkien mukaan kyseessä on tavallinen niittyheinäsirkka (Omocestus viridulus). Sepelkyyhky munii kaksi munaa hataraan puussa sijaitsevaan risupesään päivän välein ja aloittaa haudonnan. Se on nimittäin joutunut munimaan polulle pesänsä asemesta. Samaan tapaan kelmeitä värejä näkee juuri toukkanahastaan esiin kömpineillä sudenkorennoilla, ja kotelostaan juuri kuoriutuneet leppäkertut ovat aluksi kellertäviä. Palokärjet ovat menestyneet yllättävän hyvin talousmetsissäkin, jotka tuottavat hakkuuaukkoja ja niihin uusia lahoavia kantoja. Muuta palokärjen ravintoa ovat puiden kuoren alla elävät kaarnakuoriaiset ja niiden toukat. 020 615 5962, Kysy vapaita ulla.tuominen@ksao.fi opiskelu• Luonto- ja ympäristöalan perust., YMPÄRISTÖNHOITAJA paikkoja ! • Maatalousalan perustutkinto, MAASEUTUYRITTÄJÄ Haku erillishaulla verkkosivuiltamme www.ksao.fi löytyvällä erillisellä hakulomakkeella. Sirkka elää vaarallista elämänvaihetta, koska sillä ei ole suojanaan tavanomaisia suojavärejään
Lisävarusteena monipuoliset ja tarkat Topo Suomi Pro- ja Light -kartat. 7) Mihin Kuusamon Kitkajoen vedet päätyvät. Tutustu – www.garmin.fi Pähkinöitä 1) Mikä on Suomen ja Euroopan suurin maaetana. suomenluonto.fi Tilaushinnat Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. GPSMAP 64s/st menoy11032014 GPSMAP 64s/st -käsiGPS:ssä on erittäin herkkä quad helix -antenni, barometrinen korkeusmittari, kolmiakselinen kompassi. 3) Kuinka monta mikromuovihiukkasta fleecepuserosta liukenee jokaisessa pesussa a) 190 b) 1900 c) 19?000. . Uutena kaksoisakkujärjestelmä, GPS/GLONASS-vastaanotin, langattomat yhteysominaisuudet, live-seuranta, älykkäät ilmoitukset ja esiladatut geokätköt. 8) c) 300 paria. 8) Onko muuttohaukkoja Suomessa noin a) kolme b) 30 c) 300 paria. 6) Kuinka monta kanalintua Suomessa kuolee vuosittain poroaitoihin. fi, www. Erityisesti retkeilijät, metsästäjät, geokätköilijät ja viranomaiset ovat ottaneet GPSMAP 64-sarjan gepsit omakseen. Määräaikaistilaus 12 kk (73 €) . Tilaajapalvelu SLL jäsennumero / YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ....................................... Olen määräaikainen 64,50 €). Osoite: ................................................................................................................................ 5) Mikä on valkokärpässienen paras tuntomerkki. Osoite: ................................................................................................................................ 9) Kuinka syvä vajoaman pitää vähintään olla, että sitä nimitetään rotkoksi. Kätköilyretkeilyyn s uutuu Tuttu 60-sarjan käsiGPS on nyt päivitetty. alkaen Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki, (09) 2280 8210 (kello 9–15), tilaajapalvelu@sll. Suomen luonnonsuojeluliitto Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: vastauslähetys Nimi: ..................................................................................................................................... 7) Vienanmereen. Kestotilaus 12 kk (64,50 €) SLL:n jäsen (kestotilaus 57 €, . 17/2014 Suomen luonto 81. Vesitiivis (IPX7), kestävä rakenne kovaan käyttöön. 9) Vähintään 10 metriä. 2) Mitä sarjakuvaa Jarkko Vehniäinen piirtää. 10) Kuinka monta merimetsoparia Suomessa pesii. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. 5) Jalan tuppi. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2014. 4) Mikä on porttööri. Tilaajatunnus (jäljennä Suomen Luonto maksaa postimaksun. 2) Kamala luonto -sarjakuvaa. 3) b) 1900 hiukkasta. Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Tila a leh ti help www osti: .suo m enlu o n to.fi/ leht itila us Irtonumero 8,5 euroa. 6) 40?000. Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... osoitteenmuutoksen. vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ....................................................................................................................... Kristina Al-Zalimi / cartina suomen luonto3_14 -garmin_gpsmap64.indd 1 11.3.2014,11 11.14 Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, 16.6. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... 4) Kasvinäytteiden läkkipeltinen kantokotelo. 10) 22 000 paria. Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___?2014. Myynti Lehtipisteissä. Nimi: ..................................................................................................................................... Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. Lähettäkää Suomen Luonto alla . Määräaikaistilaus 6 kk (40 €) . Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. 1) Ukkoetana
Merenkurkun saariston ilme on ikivanha ja alkukantainen. Jopa soutuveneellä liikkuessa sai olla tarkkana, ettei kopsahtanut kivikkoon. Länsirannikolla teksti aura koivisto / kuvat risto sauso Merenkurkun kivinen ilme. Siitä kavuttiin soutuveneeseen, jolla voitiin rantautua. Niiden lento on taiturimaista, ja sitä sen täytyykin olla, kun hankkii elantonsa rosvoamalla toisten lintujen kalansaaliita. Kesämökit ja muut ihmisen merkit jäävät vähemmälle, kaikki muuttuu yhä avarammaksi ja pelkistetymmäksi – ja kiviä on yhä enemmän. En ole koskaan aiemmin ollut purjehdusretkellä enkä oikeastaan ollut nytkään. Retkikohteenamme olevalle saarelle ei menty noin vain, vaan purjevene oli jätettävä ankkuriin kauemmas. n. Saaren asukkaallekin ulkosaaristossa on oma hohtonsa. Meriasteri kukkii. Oman lisänsä muutoksiin tuovat suuret vedenkorkeuden vaihtelut. Viereisellä saarella pesivät lapintiirat ja lokit tarjosivat mereisen äänimaailman, ja yhtäkkiä taivaalta kuului kissamaista naukunaa. Silti maisema muuttuu jatkuvasti. Aura Koivisto ja Risto Sauso muuttivat syksyllä 2013 Merenkurkkuun Bergön saarelle. Vaikka suhtautumiseni mereen ei ole ainoastaan kunnioittava, vaan suorastaan pelokas, en voinut vastustaa kiusausta. Moottorin ääni oli kuitenkin hillitty, ja puinen purjevene kaunis kuin koru. Kivien valtakunnassa vät toisiinsa. Niinpä emme palanneetkaan purjeitse etelätuulen henkäillessä, kuten oli suunniteltu, vaan vene kulki moottorin voimin. Heinäkuinen päivä oli leppeä, ja iltaa kohti muuttui yhä leppeämmäksi: oli lähes tyyntä. Kivien kolot olivat metsämansikoita punaisenaan – ystävämme arvelivat, että marjasato on saarella aikoinaan laiduntaneiden lampaiden ansiota. Osa 7/10 Kesällä ystävämme tarjosivat meille mahdollisuuden päästä purjehtimaan. Toistaiseksi olin tähystellyt ulkosaaristoa vain kaukoputkella Bergön kalasatamasta. Siellä näkyi viisi tummaa eleganttia siluettia: merikihut kisailivat keskenään. Katajikko on tuulen tuivertamaa, mutta tänään on melkein tyyntä. Maa kohoaa kahdeksan milliä vuodessa paljastaen veden alta lisää kiviä; ranta siirtyy kauemmas, syntyy uusia karikoita, luotoja ja pieniä saaria ja entiset liitty- 82 Suomen luonto 17/2014 Kivimeressä liikkuminen edellyttää erikoistoimia. Asumattomalla saarella rehottivat tyrni- ja katajapöheiköt, ja siellä täällä kukkivat virmajuuret, mesiangervot, rantakukat ja luhtakuusiot. Nyt lannoitus on jäänyt lintujen huoleksi
Lataa sovellus AppStoresta, osta yksittäinen lehti tai tee jatkuva tilaus! www.twitter.com/suomenluonto Videoita nettisivuilla Mielenkiintoiset videot taustoittavat lehden artikkeleita, esittelevät ilmiöitä ja kertovat monipuolisesti maamme luonnosta. www.suomenluonto.fi/videot/ Kesto - ti l a a ji ll Digitaalinen näköisversio:11/2014 www.lehtiluukku.fi Suomen luontoil 83 e m a in e n. Monten egron luon to kutsuu Poimi sienivinkit! Sikurirousku, vaaleaorakas ja kuusilahokka. lo ka kuuta nauti syk systä! . Poimi Suomen Luonnon sienivinkit netistä: www.suomenluonto.fi/ tag/sienivinkki/ www.facebook.com/suomenluonto Lue lehteäsi iPadillä Suomen Luontoa voit lukea myös iPadilla tai iPhonella. mauri leivo PIHlAJANmarjoilla on monta ottajaa Esittelyssä suuren sadon tarjoava puu ja sen lintuvieraat. 8/2014 ilm estyy 10. Kuusipe suomenluonto.fi ura tarkkail ussa . Teijon tu leva kansall ispuisto
Palautusviikko 2014–41 767095-1407