Suomen Luonto 7/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Muotokuvakisan parhaat punarinta viehättää keväästä syksyyn vantaanjoesta tuli taimenjoki syysluonnosta nauttimaan! verkon mestari Hämähäkin kudelma syntyy eri kehruurauhasten yhteispelillä.. j O k ia k U N N O S T a M a a N . 11.9.2015 Irtonumero 9 € Re tk el lä idä n sa lpa po lu ll a s. p U N a r iN T a . 56 –61 7 S U O M E N L U O N T O 7 | 2 15 S iN iS ii p iS ir k k a . h ä M ä h ä k iT S E iT iN T E O S S a . S a L p a p O L k U . r E T k i ö r ö N S a a r E E N . T ii r a T h y L k E id E N S E U r a L a iS iN a . M U O T O k U v ia L U O N N O S T a
alk u s yk s y matkalla etelään kuva ja teksti vESa hUTTUNEN. otin pari juoksuaskelta, että saisin ne samaan kuvaan. kUvaiLiN syyskuussa Helsingissä Viikin koetilan pellolla hanhia, kun korkealta taivaansinestä kuului kurkien korahtelua. Kuva kertoo, että emme me ihmiset sen kummempia ole, syksyn viiletessä moni meistäkin lentää etelän lämpöön. muutolla oli useita auroja ja huomasin lentokoneen lentävän samaan suuntaan niiden kanssa
luonnonsuojeluliitto arvostelee voimakkaasti Metsähallituksen päätöstä ja pitää perusteluja karsinnalle harhaanjohtavina. onhan tiilikainen saanut aikaan jo kaksi hyvää tekoa: ympäristöministeriössä säilyi luontoympäristöosasto eikä Suomen ympäristökeskusta ja luonnonvarakeskusta yhdistetty. alun perin soita piti suojella 100 000 hehtaaria, mutta syksyllä 2014 silloinen ympäristöministeri Sanni Grahnlaasonen (kok.) jäädytti ohjelman etenemisen. omalla päätöksellä ”suojeltuja” soita voidaan ottaa käyttöön purkamalla päätös. 28. Metsähallituksen lausuma, että ilman lain suojaa sivuun siirrettävät suot olisivat yhtä turvassa kuin lailla suojellutkin, on heppoinen heitto ja täysin pohjaa vailla. 28 Hopeatiukujen helinää Suppilovahverometsässä tiksahtaa, punarinta on paikalla. 16 Taimenen tähden Vapaaehtoiset rehkivät vaelluskalojen pelastamiseksi. 14 Sorakuopassa sirisee Sinisiipisirkka laajentaa elinalueitaan. 26 Tiira ja isot kalakaverit Hylkeet ja linnut kalastavat yhdessä itämerelläkin. 36 Örön ensimmäinen kesä oli menestys omintakeinen luonto houkuttelee sankoin joukoin väkeä armeijalta vapautuneelle saarelle. Suojelijoiden toiveet kohdistuvat nyt ympäristöministeri kimmo tiilikaiseen (kesk.), jolla on mahdollisuus vaikuttaa päätökseen. 7/2015 Vantaanjoki muuttui likaviemäristä mainioksi taimenjoeksi. Se on ilmoittanut karsivansa valtionmailla lailla suojeltavien soiden osuuden 6000 hehtaariin ja siirtävänsä omalla päätöksellään muun käytön ulkopuolelle runsaat 19 000 hehtaaria. luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava tähdentää, että metsähallituslain valmistelussa on mietittävä tarkkaan, millä mandaatilla ja kenen ohjauksessa Metsähallitus jatkossa toimii. vakiot Si Sä lly S 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 35 Hurme 55 Vahtikoira 62 Kasvokkain 64 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Suomi ilmasta PääKiRjoituS METSähaLLiTUS on päätöksellään viimeistelemässä soidensuojelun täydennysohjelman romuttumisen. jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi Soidensuojeluohjelma on kuivumassa 4 Suomen luonto 17/2015 M a Ri K a ee Ro La H ei KK i w iL La M o punarinta on utelias pikkulintu. ohjelmasta on toteutumassa vain rippeet. valtionmaiden hieman alle 30 000 hehtaarin osuudesta poistetaan noin 4000 hehtaarin suojelu. ympäristöjärjestöt esittivät tuolloin, että aluksi ohjelmasta voitaisiin toteuttaa puolet suojelemalla valtionmaiden arvosuot. asiaan liittyy myös se, mikä rooli ja toimivalta Metsähallituksella on tulevaisuudessa, nyt kun metsähallituslakia valmistellaan
Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. kuva: pekka helo. 1300 kuvaa pistivät raadin tiukille. 66 Paksupyörillä tunturiin trendikäs laji koukuttaa.. Su o m e n kanSikuva Luonnonystävän ykköslehti Seitti ja miten se tehdään. www.climatecalc.eu Cert. Toimittajat Alice Karlsson, 044 333 5036 Johanna Mehtola, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, 044 278 8656 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Suomen Luonto 7/2015 74. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL15_07/2015 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. vuosikerta Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 542 4491 Apuna tämän numeron taittotyössä on ollut Nanna Särkkä. 56 Luonto ja kulttuuri kohtaavat Salpapolulla Salpalinjaa seuraava reitti puhuttelee. ratasverkko on keilaristihämähäkin taidonnäyte. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. no. 44 Elämän lankaa Harrastaja avasi hämähäkinseittien solmut. Salpapolun opasteet vievät seikkailuun. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. CC-000026/FI 17/2015 Suomen luonto 5 a Le K Si P o u ta n en 16 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 35 Hurme 55 Vahtikoira 62 Kasvokkain 64 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Suomi ilmasta tiM o V eS te Rin en jo RM a La u RiL a 36 kanerva kukoistaa örön nummilla. 56 38 Katseita luonnossa Muotokuvakisan lajikirjo oli valtava. 52 Energiaomavaraisuus on mahdollista Vaasassa laskettiin maaseudun energiapotentiaali
kun noin kuudesosa norppien lepäilyyn sopivasta jäästä oli katettu laskentalennoilla, havaittujen yksilöiden määrä kerrottiin kuudella. nykykanta on siitä ehkä kymmenesosa. Sata vuotta sitten itämerellä oli noin 200 000 norppaa. 6 Suomen luonto 17/2015 Luonto, ympäristö ja tiede nyT t oimitt anut j O UN i T ikk a NEN Se PP o Ke R ä n en antti halkka arvio itämerennorppien määrästä nousi, vaikka vuosi oli norpalle kehno. TIESITKÖ. pohjanlahden kannanarvio hyppäsi kerralla noin kymmenestätuhannesta parinkymme. noRppa yllätti itämeren hyljetutkijat saivat loppukeväällä yllätyksen, kun perämeren laskennoissa nähtiin melkein 3000 norppaa. itämerennorppa on itämerellä esiintyvä norpan alalaji. todennäköiseksi norppien määräksi Suomen ja Ruotsin pohjanlahdella saatiin noin 17 000
KII KA RI SS A an tt i H a LK K a 17/2015 Suomen luonto 7 pirttisaari kelpaa myös lapsille. LiikUN paLjON saaristossa myös veneellä, mutta mielikuvissani linnakesaaret päätyvät hienoimpien joukkoon. on myös teitä, rakennuksia, vesihuolto ja sähkö. perämeren jäätalvi oli jopa mittaushistorian leudoin, ja norppien laskettavuus oli siten erityisen hyvä. Huomaan Facebookista, miten tuttuni käyvät Rauman edustan Kuuskajaskarissa, Kotkan Rankissa, ja ryhmäretkillä Helsingin Vallisaaressa ja Hangon Russarössä. utön kasarmi päätyi jo vuosia sitten hotelliksi ja Örössä muutos on tekeillä. SyyNä rannikkotykistön väistymiseen on täsmäaseiden kehittyminen, mikä teki hienoimmastakin linnoitustekniikasta museotavaraa. vaikka norppakannan arvio nyt siis nousi, vuosi oli norpalle kehno. n Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimituspäällikkö ja WWF:n merihyljetyöryhmän puheenjohtaja. utön länsirannan tyrskyt ovat meren pauhatessa sivuuttamaton näky. Rannikkotykistö on tarvinnut avoimia näkymiä merelle, mikä sopii myös meren ihailijoille. Järjestöt toivat ajatuksensa esiin, kun maaja metsätalousministeriö esitti sadan norpan pyyntikiintiötä nyt alkaneelle metsästyskaudelle. Leuto talvi teki tepposet. Järjestöt eivät sinänsä vastustaneet pyyntiä, sillä norpan kanta perämerellä on varmastikin yli 10 000, mitä itämeren suojelukomissio pitää varovaisen pyynnin rajana. tänä vuonna perämerenkin jäät olivat poikimisaikaankin vähissä. laskentoja johtava Ruotsin luonnontieteellisen keskusmuseon tutkija tero Härkönen arvelee, että aiemmista vuosista hätkähdyttävästi poikkeavan luvun selittää se, että nuoria norppia oli näkyvillä poikkeuksellisen paljon. Hylkeet saavat yhden poikasen kerralla, ja kanta voi kasvaa enintään kymmenyksen vuodessa. aNTTi haLkka noRppa yllätti nentuhannen pintaan, mikä on biologisesti mahdoton kasvu. Vierailijoita kutsuvat entisten armeijasaarten lisäksi monet yksityisille vuokratut majakat. Saaria on avautunut pitkin eteläistä ja vähän läntistäkin rannikkoa. ”Nämä saaret päätyvät hienoimpien joukkoon.”. Molemmat retket teki mahdolliseksi se, että entisiä rannikkotykistön saaria on viime vuosina siirtynyt virkistystoiminnan ja suojelun piiriin. nyt alueita hoitaa Metsähallitus, Pirttisaaressa lisäksi uudenmaan virkistysalueyhdistys. armeijan omistuksessa Pirttisaaren linnake ja Örö kuitenkin museoivat myös hämmästyttävän laajat kokonaisuudet saaristoluontoa mökittöminä luontohelminä. Myös itämeren kannan kokonaisarvio hypähti, sillä norppia on perämeren lisäksi vain vähän Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Riianlahdella. avautuvien saarien lumo käviN LOppUkESäLLä kahdessa hienossa meren saaressa, Saaristomeren Örössä ja Porvoon edustan Pirttisaaressa (Öröstä on juttu lehden sivuilla 36–37). Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF puolestaan epäilevät, että tulos voi olla osin laskentatekniikan luomaa harhaa; norppia on voinut osua sattumalta paljon juuri laskentalinjoille. itämerennorppa tarvitsee lisääntymiseensä vakaita jääoloja helmi–huhtikuussa. Pirttisaarelta etelään aukeavat kallioiset ja somerikkoiset lahdet kuuluvat Suomenlahden kauneimpiin. Ministeriö hyväksyi kiintiön. Suomen itämeren kasvot ovatkin nykyisin veneettömänkin luonnonystävän saavutettavissa laajemmin kuin koskaan ennen. entiset linnakesaaret on kuin tehty matkailukäyttöön, sillä kalliit laiturit ovat valmiina. KR iS tii na M an n eR M a a Heikko jäätalvi auttoi laskentaa ja vaikeutti norppien elämää
pErTTi kOSkiMiES harvinainen kuoriaislöytö Lappeenrannasta kUOriaiSiiN ja luteisiin erikoistunut luontokuvaaja Tapio Kujala sai Lappeenrannassa etsimeensä epätavallisen otuksen: koristeparsalla viihtyvä Crioceris duodecimpunctata on löydetty maastamme vain kahdesti aiemmin. ”Se on ollut todellinen piristysruiske suomalaiselle lajitutkimukselle”, launis kiittää. Crioceris duodecimpunctata.. Myös nuo havainnot vuosilta 2007 ja 2008 ovat tutkija Mikko Pentinsaaren mukaan Lappeenrannasta. Brittein saarilla on kiinnitetty lähettimiä lähes 50 käelle. tyyny-, säkkija nystyjäkälien sukuihin kuuluvat uudet lajit ovat olleet viime vuosikymmeninä vähällä huomiolla, koska maassamme ei ole ollut niihin erikoistunutta tutkijaa. Koristeparsoilla kiipeileviä hyönteisiä kannattaa pitää kukon varalta silmällä. Veden suolapitoisuudella, rehevöitymisellä, ylikalastuksella ja elinpaikkojen tuhoutumisella lienee ilmiössä osansa. jOhaNNa MEhTOLa 8 Suomen luonto 17/2015 Putte paljasti uusia jäkäliä poimintoja AmIrAAlI olI tänä kesänä yleInen sosIAAlIsessA medIAssA. ”on oikeastaan vain muutamia ihmisiä maailmassa, jotka osaavat löytää ja tunnistaa tämänkaltaisia jäkäliä”, launis paljastaa. viisi on jo hyvin pitkälle lahonnut ja sammaloitunut runko. Lähetinten perusteella linnut viettävät puolet elämästään Kongon alankosademetsissä ja niiden reunamilla, kolmasosan muuttomatkallaan ja vain 15 prosenttia pesimäpaikoillaan pohjoisessa. (jt) Minne kaikki kampelat kadonneet. lajit löysi Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon tohtorikoulutettava annina launis muun muassa Hämeenlinnan Evolta, vantaan Herukkapurolta sekä kolilta. pOhjOiSEN iTäMErEN kampela on taantunut rajusti sitten 1990-luvun puolivälin, osoittaa suomalaistutkijoiden julkaisu Journal of Sea Research -lehdessä. Peräti 46–97 prosentin romahdus (riippuen alueesta) alle kymmenessä vuodessa johtuu tutkijoiden mukaan monesta eri tekijästä. limityynyjäkälä ja sysityynyjäkälä kuuluvat tyynyjäkäliin. syyskuun Alkuun mennessä luonnontIeteellIsen keskusmuseon hyönteIstIetokAntAAn olI kIrjAttu kuItenkIn vAIn 409 hAvAIntoA, kun huIppuvuonnA 2011 nIItä kertyI 1523. Lajilla ei ole vielä edes suomenkielistä nimeä, mutta Kujalalla on ehdotus: täpläparsakukko. (jt) Löydetyt jäkälät kaipaavat lahoa kuusipuuta. (jt) 409 a n n in a La u n iS / Lu o M u S ta Pio Ku ja La Luonto, ympäristö ja tiede nyT Pa Si K a n n iS to / Va St aV a Lo käki, sademetsän lintu käki on keskiafrikkalainen sademetsän asukas, joka piipahtaa vain pikavisiitillä euroopassa, osoittavat tuoreet satelliittitiedot. Muut lajit kuuluvat säkkijäkäliin, nystyjäkäliin sekä erääseen loissienisukuun. Muista linnuistamme vain mehiläishaukkoja ja kirjosieppoja talvehtii sademetsissä. launis kiittelee Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmaa (putte), jossa selvitettiin luonnontilaisten ja talousmetsien lahopuiden jäkälälajistoa. vasta kaksi lajeista on saanut suomenkielisen nimen. Edelliset havainnot useista nyt löydettyjen lajien lähisukulaisista on tehty ennen viime sotia. kaikki uudet lajit löytyivät kuusilahopuulta laholuokista kahdesta viiteen. SUOMEN METSiSTä on löytynyt kuusi uutta jäkälälajia ja kaksi muuta kotelosienilajia
Rehevät vedet ovat ylirehevöityneet. karuilla vesillä ei ole tapahtunut yhtä huonoa kehitystä huolimatta aivan viime vuosien huolestuttavista merkeistä. haapanoiden määrä on puolittunut kaikenlaisilla vesillä. tukkasotkan, haapanan ja tavin lukumäärät ovat luisuneet alamäkeen viimeiset 20 vuotta rehevillä järvillä ja merenlahdilla. ne samentuvat ja kasvavat umpeen. tiedetään, että reheviä vesistöjä suosivien sorsien määrä on romahtanut 1980-luvulta. nyt vielä tukitoimilla lehmät rannoille laiduntamaan! niittotalkoita pystyyn ja särkikaloja vähemmäksi! asialla on kiire. jOUNi TikkaNEN Sorsat sukeltavat ILM Iö M äI ST ä ju SS i H eL iM ä Ki / Va St aV a Lo. tämä saattaa johtua fosfaattilannoitteiden kallistumisesta, mutta samapa tuo: kosteikoiden sorsat kiittävät. toivoa voi nähdä siinä, että maamme uuden hallituksen yhtenä tavoitteena on panna maatilojen ravinnekierto kuntoon. 17/2015 Suomen luonto 9 TäMä iLMiö on ikävä. tulokset käyvät ilmi Animal Conservation -tiedelehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka yksi kirjoittaja on Helsingin yliopiston tutkija aleksi lehikoinen. Mistä sorsien sukeltaminen juuri ravinteikkaissa ympäristöissä johtuu. telkkä ja sinisorsa ovat jopa vähän runsastuneet, mutta kun kaikki viisi lajia lyödään könttään, on niiden määrä yhteensä puolittunut rehevillä vesillä. Siitä kun lehmät eivät enää laidunna rannoilla ja kun järviin valuu liikaa ravinteita, tutkijat päättelevät. Mutta nyt näyttää, että sama kehitys koskee myös niitä tuttuja lajeja, jotka viihtyvät sekä rehevillä että karuilla vesillä
ilmatieteen laitoksen vantaan säätutkaan suorastaan satoi lintuja, jotka olivat matkalla Suomenlahden yli viroon. Salaa ne eivät meiltä lähteneet. Ethän sekoita ruskokärpässientä ja ukonsientä. Wilsonin teoriaa ihmisen sisäsyntyisestä yhteydenkaipuusta muihin eliöihin. jo u n i t iK K a n en pikkULiNTUjEN kuten pajulinnun ja harmaasiepon muutto tapahtuu paljolti öisin, minkä takia sitä ei näe. tutkimus vahvistaa myös monimuotoisten luontoalueiden arvoa virkistyskohteina. MaTkaiLijOiTa käy eniten niissä kansallispuistoissamme, joissa on runsaasti erilaisia luontotyyppejä ja uhanalaisia lajeja, osoittaa Metsähallituksen tuore tutkimus. puiston sijainti tai polkujen ja leiripaikkojen kunto ei ole yhtä tärkeää. pErTTi kOSkiMiES monimuotoisuus vetää puistoihin Luonto, ympäristö ja tiede nyT Suomen Luonto twitterissä @SuomenLuonto pinnalla Tarkkailemme ympäristöä. lehden nettisivuilla onkin julkaistu uusintana sienipareja, joiden tunnistaminen voi olla harrastelijalle vaikeaa: Erotatko herkkutatin ja sappitatin. Sadetutkassa pienet linnut näkyvät kuitenkin häiriönä, joka tavallisesti siivotaan pois. tämä tukee edward o. Suomen Luonnon avustaja Jouni lampinen kertoi netissä, että direktiivin suojelema uhanalainen kirjoverkkoperhonen saa jatkaa liihotustaan Sipoon linnanpellossa, joka ehdittiin rajata lemminkäinen infran kivilouhokseksi. katso voittajat sivulta 38 alkaen. (jT) #sienet Elokuun hellejakso viivästytti parasta sieniaikaa, mutta tilanne on korjaantunut. luonnon monimuotoisuus viehättää matkailijoita ilmeisen alitajuisesti, vaikka he eivät luontotyyppejä ja lajeja tunnistaisikaan. Elokuun selkeänä yönä 21.8. tarkista lajintuntemuksesi osoitteessa: www.suomenluonto.fi/tag/sieniparit/ #muotokuva Suomen Luonnon muotokuvakilpailussa haettiin parasta kuvaa suomalaisesta eliölajista. 10 Suomen luonto 11/2014 Oho! 10 Suomen luonto 17/2015 perinneniityt luovat lajien runsautta kolin kansallispuistoon. yötaivaalla satoi lintuja ilmakuva iL M at ie te en La ito S ”aateLKaa joS PoLiitiKot VaStuStaiS yHtä PaLjon VeLaKSi eLäMiStä LuonnonVaRojen KoHdaLLa Kuin taLouden. puistojen sisälläkin kävijät suosivat alueita, joilla on eniten erilaisia elinympäristöjä ja lajeja. ” Nimimerkki Parasetamoli Twitterissä 26.8.2015.. #kHo korkein hallinto-oikeus päätti, että Eu:n luontodirektiivi on vahvempi kuin suomalainen tienrakennusyhtiö. Muutto on myös niin hiljaista, ettei sitä kuule
Silloin niille siirtyy myös täysi vastuu. valtaan sisältyy myös täysi vastuu. käytännössä syntyy ristiriitoja kuntien ja Ely-keskusten välillä. kuinka turvataan yleinen etu, yleisen virkistyksen tarpeet. Miksi hallitusohjelmaan siis kirjattiin tavoite päätösten siirtämisestä kuntiin, ympäristöministeri kimmo tiilikainen. iso osa rannoista on suunniteltu yleiskaavoilla. Joskus kunnissa ajatellaan myös niin, että hyväksytään nyt tämä kaava, kyllä Ely-keskus valittaa ja oikaisee sen. viranomaiset kirjoittelevat toisilleen. tällaiseen kirjelmöintiin kuntien ja Ely-keskusten välillä ei ole varaa. eikö kuntien ja ely-keskusten keskinäinen kirjelmöinti ole hyvästä, koska silloin eri näkökulmat tulevat esille. 17/2015 Suomen luonto 11 Yli 90 prosenttia rannoille nousevista taloista rakennetaan kaavassa osoitetuille paikoille. Enontekiön kunta pitää niitä tervetulleina. Siksi halutaan selventää tilannetta niin, että päätösvalta on kunnissa. on mietittävä mitkä ovat niiden tärkeimpiä tehtäviä. En usko, että olisi tulossa suuri invaasio rannoille. nyt sitä halutaan siirtää kuntiin ja maakuntiin. onko nyt tarkoitus mahdollistaa niiden rakentaminen. tärkein kunnalta puuttuva valta on nyt oikeus myöntää lupia kaavoittamattomille rannoille ja kaavassa rakentamattomiksi tarkoitetuille alueille, koska näillä alueilla turvataan yleisen virkistyksen tarpeet. lähteekö rantojen rakentaminen käsistä. kysymyksiin vastaa ympäristöministeri kimmo Tiilikainen. Su O RA LI N JA Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. valtion nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tähän ei ole enää varaa, vaan Ely-keskuksiin kohdistuu suuri säästöpaine. kimmo Tiilikainen. Monissa kunnissa on taipumus suosia lomamökkien rakentamista rannoille. So iL i ju SS iL a / Va St aV a Lo kilpisjärven rantaan on noussut nopeaan tahtiin muun muassa norjalaisten omistamia mökkejä. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. mitä se tarkoittaa. on muitakin vaihtelevia käytäntöjä. aivan, ja nyt on kysymys siitä kuinka vapaat alueet pysyvät vapaina. näistä tapauksista onkin nähty paljon otsikoita, mutta se lienee pieni asia vapaiden rantojen rinnalla. MikkO NiSkaSaari ja SM in aw a d / iS to cK PH oto Pe n tt i H o KK a n en / yH a Ku Va Pa n KK i hallitusohjelman mukaan ”rantarakentamisen poikkeamispäätökset siirretään kokonaisuudessaan kuntiin”. Esimerkiksi jos haluaa muuttaa vapaa-ajan asunnon vakituiseen käyttöön, kohtaa usein vaikeuksia. vuosikymmenet on valtaa keskitetty. Muuten rakentaminen vaatii poikkeamisluvan, joka ratkaistaan jo nyt pääosin kunnassa. niitä laadittaessa on pohdittu rantojen käytön kokonaisuus
He eivät tiedä, että leijonaemot toimivat lisääntymiskoneina, joilta pennut otetaan pois alle vuoden ikäisinä ja leijonille tärkeä laumayhteisö rikotaan. Maassa kasvatetaan vuosittain tarhaoloissa noin 6000–8000 eläintä kaupallista metsästystä varten. villieläinten kasvatus yhdistetään usein virheellisesti luonnonsuojeluun ja paikallisyhteisöjä tukevaan luontoturismiin. tarhoilla järjestetään hoivatoimintaa, jossa matkailijat pääsevät taputtelemaan leijonanpentuja tai tekemään ”safarikävelyjä” eläinten kanssa maksua vastaan. Eläimiä ei tapeta lihan vaan metsästysmuiston eli trofeen vuoksi. valtaosa farmien vapaaehtoisista työntekijöistä tulee maanosan ulkopuolelta, monet Euroopasta. teksti haNNELE ahpONEN / kuvat iaN MiChLEr etelä-afrikassa tarhataan leijonia ja muita villieläimiä tapettaviksi trofeina eli metsästysmuistoina. Ennen metsästystä eläin päästetään vapaaksi luontoon, ja joskus metsästys tapahtuu jopa aidatulla alueella”, kertoo luontotoimittaja ja luontoopas ian Michler, joka kampanjoi trofeemetsästystä vastaan. e telä -afrikk a 12 Suomen luonto 17/2015 maaiLmaLta t oimitt anut j O r M a L a U ri L a Etelä-afrikka on luontomatkailijan mielessä paikka, jossa voi vielä nähdä villieläinlaumojen vaeltavan vapaina tasangoilla. juuri ennen metsästystä leijona päästetään vapaaksi luontoon tai laajalle aidatulle alueelle. luontoturisMin piMeä puoli. turistien rahavirrat päätyvät kuitenkin yksityisten eläinfarmareiden kukkaroihin. Eläimet elävät elämänsä häkeissä ja aitauksissa. ”Metsästysturisti valitsee kuvan perusteella jo kotisohvalta, minkä eläinyksilön hän haluaa ampua. ”Eläimillä ei ole minkäänlaista suojeluarvoa. Se on jokin saaliseläimen osa kuten sarvet, pää tai talja. Geneettisesti epäpuhtaita ja ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa olleita yksilöitä ei voida vapauttaa luontoon”, selventää Michler. tämä upea kuva kätkee kuitenkin taakseen käytäntöjä, joita safarimatkailija ei halua vangita muistoksi kamerallaan. osa tiloista keskittyy pelkkään kasvatukseen ja myy eläimiä trofeeturismia harjoittaville tahoille. Suurin osa on leijonia, mutta joukossa on myös tiikereitä, seeproja, sarvikuonoja ja antilooppeja sekä erikoisia mutantteja ja risteymiä. ”oikeaoppinen villieläinten turvakoti ei harjoita eläinten kauppaa, kasvatusta eikä vuorovaikutusta eläinten kanssa”, summaa Michler. ”lisäksi eläinfarmien laajat aidatut alueet rikkovat villieläinten tärkeitä kulkureittejä.” TOiMiNTaaN kyTkEyTyy häikäilemätöntä eläinten hyväksikäyttöä ja turistien harhaanjohtamista
toisaalta vain pieni osa turisteista osallistuu metsästykseen ja kestävä luontomatkailu kuten valokuvaussafarit nostaa suosiotaan. Pohjolan luonnonvaraisten kiljuhanhien ainoat tunnetut pesimäpaikat sijaitsevat Pohjois-norjassa. wwF kehottaa hanhien metsästäjiä erityiseen varovaisuuteen, ettei syysmuutolla olevia kiljuhanhia joudu tahattomasti ammutuksi. ne aloittavat muuton syyskuun alkupäiviin mennessä. yksi syy tämän vuoden pesintämenestykseen on, että pohjoisessa oli paljon myyriä. Silloin pedot keskittyvät myyrien pyyntiin lintujen sijasta. useat lentoyhtiöt ovat kieltäytyneet kuljettamasta trofeita. Monen yhtiön päätöstä siivitti Cecil-leijonan tappamisesta viime heinäkuussa noussut kohu. 17/2015 Suomen luonto 13 villieläinten kasvatus on maassa laillista ja sitä säätelee paikallinen luonnonvaraministeriö. ”Eläinbisneksessä on globaaliin rikollisuuteen kytkeytyviä piirteitä, joista eräs järkyttävimmistä on kasvava leijonanluun kauppa lähinnä aasiaan”, Michler kertoo. valtaosa päätyi Espanjaan, Saksaan ja Ranskaan, mutta myös Suomeen tuotiin kymmeniä trofeita, jotka olivat peräisin eläinfarmeilta. ”elokuun lopulla Pohjois-norjan Porsanginvuonolla havaittiin riemastuttava 126 kiljuhanhen parvi, josta 70 oli tämän kesän poikasia. esimerkiksi lajille tärkeitä paikkoja muuttomatkojen varsilla on selvitetty ja suojeltu sekä torjuttu siihen kohdistuvaa metsästystä. jOrMa LaUriLa to M a S a RV a K / BiR d LiF e n o Rw ay Leijonaemot toimivat lisääntymiskoneina, joilta pennut otetaan pois alle vuoden ikäisinä. Kiljuhanhi on tuoreen arvioinnin mukaan koko eu:ssa äärimmäisen uhanalainen. Poikaset ovat elintärkeä lisä Pohjolan kiljuhanhikantaan, joka horjuu pienuutensa takia edelleen sukupuuton partaalla”, Suomen wwF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen iloitsee. uutiSia kiljuhanhilla hyvä kesä Pohjolan uhanalaisimman linnun, kiljuhanhen, pesintä onnistui tänä vuonna ennätyksellisen hyvin. yhdeksän miljoonaa ulkomaista vierailijaa vuosittain vastaanottavalle Etelä-afrikalle turismin merkitys on valtava. kuvassa on osa pohjois-Norjan porsanginvuonolla elokuussa havaitusta 126 kiljuhanhen parvesta. norja. toiminta on levinnyt myös muihin afrikan maihin kuten namibiaan. vaLTaOSa TrOfEiSTa on peräisin leijonista ja 99 prosenttia metsästäjistä saapuu afrikan ulkopuolelta, joten kielto on tehokas keino torjua trofeeturismia. ”leijona on ikoninen laji, villin luonnon lähettiläs, jonka myötä kielto toivottavasti laajenee muihin lajeihin”, kuvailee Michler. ”Myös Euroopan unionin tulisi kieltää trofeiden tuonti ja villien leijonien kauppa pitäisi kieltää kansainvälisen Cites-sopimuksen avulla.” lionaid -järjestön mukaan Eu:hun tuotiin 1041 leijonatrofeeta ja 121 taljaa vuosina 2008–2012. taustalla on wwF:n 30 vuotta jatkunut työ kiljuhanhen hyväksi. n Turisti ei tiedä, että paijattava leijona kasvatetaan ammuttavaksi. norjan, Suomen ja Ruotsin kiljuhanhikanta romahti 1900-luvulla tuhansista pesivistä pareista noin 20 pariin. ”Pohjoismainen kanta on kuitenkin viime vuosina osoittanut varovaisia elpymisen merkkejä”, tolvanen sanoo. ”Vaikka kiljuhanhi on rauhoitettu, niitä joutuu metsästyssaaliiksi, koska lajia on metsästystilanteessa lähes mahdotonta luotettavasti erottaa monissa eu-maissa riistalintuihin kuuluvasta tundrahanhesta”, tolvanen sanoo. alkuvuodesta saavutettiin tärkeä läpimurto, kun australia kielsi leijo natrofeiden maahantuonnin. elokuun lopussa poikueet emoineen kerääntyvät Porsanginvuonolle valmistautumaan syysmuutolle. näitä ovat South african airways, British airways, lufthansa, virgin, air Canada, american airlines, Delta airlines, united airlines ja Finnair. Suurimmat uhkatekijät ovat metsästys, elinympäristöjen häviäminen ja häirintä
avOiMiEN paikkOjEN heinäsirkka kärsii koko Euroopassa elinympäristöjen häviämisestä. Suomen heinäsirkat ja hepokatit -kirjan tekijän sami karjalaisen mukaan sinisiipisirkka on selvästi muita sirkkoja parempi lentäjä. ”Sinisiipisirkkoja on syytä pitää silmällä missä vain on muutamia neliömetrejä paljasta hiekkaa”, kartoituksesta vastannut tiina Vitikainen huomauttaa. kedottamisajatukset mutkistuivat, kun edellissyksynä maastokatselmuksessa paikalta löytyi sinisiipisirkkoja. ne etenevät lentäen. virOLahdELTa sinisiipisirkan löytänyt Jouko Rantanen kiersi heinä– elokuussa 2014 kaakkoisrajan soranottoalueet Haminasta uukuniemelle. Sinisiipisirkkoja tuli todennäköisesti etelästä ja kaakosta kesien 2010 ja 2011 helteiden siivittämänä. teksti kiMMO SaariNEN / kuvat jUha jaNTUNEN 14 Suomen luonto 17/2015 k uuk a uden laji: S ini S iipi S irkk a Lentoon lähtevä sirkkanaaras paljastaa siniset takasiipensä.. Heinäkuussa 2013 sinisiipisirkkoja tavattiin jo kauempana sisämaassa, Rautjärvellä sorakuopassa ja Saimaalla hiekkarannalla. Mutta miten Hankoniemen rantadyynien laji oli eksynyt karuun hiekkamonttuun kauaksi itärajalle. Sen säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei siis saa hävittää eikä heikentää. ”vain joka kolmas kuoppa näytti olevan vailla sirkkoja tai sitten ne vain jäivät näkemättä, sillä sinisiipisirkat keskittyvät usein pienelle alalle.” vaikka kulunut kesä on ollut viileä, sinisiipisirkan asema näyttää vahvistuneen. 14 Suomen luonto 1x/2014 Huhtikuussa 2014 Rudus oy latasi nettiin youtube-videon, jossa aluejohtaja Marko Wasama kertoi vanhan sorakuopan jälkihoitosuunnitelmista lappeenrannan Rutolassa. n Kirjoittaja on kaakkoissuomalainen kasvija hyönteisharrastaja. Suomessa se elää aivan pohjoisrajoillaan. Hiekkakuopan maisemointi kedoksi kuulostaa hyvältä, mutta viimeisimmässä uhanalaiskatsauksessa sinisiipisirkka leimattiin erittäin uhanalaiseksi ja erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Etelä-karjalan allergiaja ympäristöinstituutin kartoituksissa lajia on löytynyt myös tienja radanvarsilta. vuonna 2011 laji löytyi Haminan koivuluodolta ja kesällä 2012 nähtiin yksi sirkka virolahdella. Lähetä havaintosi: all.env@inst.inet.fi sorakuopassa sirisee sinisiipisirkka on asuttanut muutamassa vuodessa kaakkois-suomen soranottoalueet. tuloksena oli yli 30 sinisiipisirkan asuttamaa hiekkakuoppaa. parhaimmilta paikoilta hän laski yli sata yksilöä. Hiekkakuoppa kannattaa ottaa syksyn retkikohteeksi
LEviNNEiSyyS: laji tunnettiin aiemmin vain hanko niemeltä ja tammisaaresta, mutta nykyisin se asuttaa laajoja alueita kaakkois-suomessa. LENTOaika: heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun aurinkoisina ja lämpiminä päivinä. tällaisessa ympäristössä sinisiipisirkan suojaväritys on hämmästyttävä. ELiNyMpäriSTö: rantahietikoiden ja arojen laji suosii hietikoiden paahteisia osia. SiniSiiPiSiRKKa Sinisiipisirkkojen elinalueet laajenevat. koiraiden ääntely on hiljaista sirinää. kOkO: koirailla on mittaa 1,5–2 senttiä ja naaraat voivat olla lähes 3 senttiä pitkiä. 1x/2014 Suomen luonto 15 17/2015 Suomen luonto 15 Sphingonotus caerulans TUNTOMErkiT: sinisiipisirkan pääväri on sinertäväntai punertavanharmaa, mutta etusiivissä ja takajaloissa on tummempia kirjailuja, seepramaisia raitoja. Siivettömillä toukillakin on erinomainen suojaväritys.. elinpaikoilla näkee usein myös toukkavaiheita, jotka ovat lyhyempiä ja siivettömiä. varsinkin koiraat voivat lentää pitkiä matkoja ja lentäessä takasiivistä erottuu enemmän tai vähemmän sinistä sävyä. erityisen tärkeää näyttäisi olevan, että paikalla on myös karkeampaa soraa. se katoaa helposti näkyvistä, mutta liikkeet paljastavat pienetkin toukat
kari Stenholm tietää, että hengen palollakin voi saada aikaan paljon. 16 Suomen luonto 17/2015 TaiMENEN TähdEN Kun valtio kiristää rahahanoja, jokien kunnostus on jäämässä vapaaehtoisten varaan. teksti jOUNi TikkaNEN 16 Suomen luonto 17/2015
17/2015 Suomen luonto 17 17/2015 Suomen luonto 17 Tero Tschokkinen (vas.), jarmo Nieminen ja Severi rossi heittävät soraa vantaanjoen Nukarinkoskeen taimenten kutupohjaksi. TähdEN a Le K Si Po u ta n en
kutukumpua peittelevä taimen kuvattiin vantaanjoen sivupurossa. Samaan aikaan on syntynyt vahva vaelluskalojen suojelua ajava liike, joka tahtoo purkaa patoja ja vapauttaa joet kalojen kutupaikoiksi. kari Stenholmille vantaanjoen suojelu on toinen työ.. Rahan haaskuuksi osoittautuneista lohi-, taimenja siikaistutuksista pyritään eroon ja kalojen kutumahdollisuuksia yritetään parantaa. 18 Suomen luonto 17/2015 Suomen koskista kamppailee juuri nyt kaksi keskenään ristiriitaista voimaa: Maassa on hallitus, jonka puol ueet väläyttelivät ennen vaaleja koskiensuojelulain purkamista, mikä tarkoittaisi lisää vesivoimapatoja. valtion viranomaisiakin ohjaa vuonna 2010 vahvistettu kansallinen kalatiestrategia, joka tähtää kalojen vaellusyhteyksien palauttamiseen. vapaina säästyneet kosket ovat usein pahoin liettyneet. Suomessa on yhä enemmän vapaaehtoisporukoita, jotka ovat käärineet hihat ja alkaneet kunnostaa koskia sorasanko ja kivi kerrallaan. vaikka uusi hallitus ei kumoaisikaan koskiensuojelulakia, tekemistä riittää, koska valtaosa Suomen koskista on ehditty padota. kutumahdollisuuksien parantamisessa ei ole kyse vain Jasper pääkkösen tai muiden kalamiesten mouhaamisesta. Hän nyökkää, nousee autosta ja kättelee. tilanne on niin ikävä, että on hyvä katsoa valonpilkkua, joka sijaitsee keskellä pahinta ruuhka-Suomea, Riihimäen ja Helsingin välillä. Ku Vat a Le K Si Po u ta n en Pe tt eR i H au ta M a a vantaanjoki on Nukarinkoskella 5–10 metrin levyinen. Likaviemäristä taimenjoeksi on kesäinen hellepäivä, kun virtavesien hoitoyhdistyksen (virho) vantaanjoki-vastaava kari stenholm kurvaa parkkipaikalle
koskien kunnostuksesta hyötyvät myös vesihyönteiset kuten vesiperhoset.. 17/2015 Suomen luonto 19 17/2015 Suomen luonto 19 Valtaosa Suomen koskista on ehditty padota
Joen suojelusta on tullut hänelle toinen työ palkkatyön rinnalle, ja kun hän puhuu, leukojen takana lähtee käyntiin kasettimankka, joka on pyörittänyt samaa nauhaa ennenkin. 20 Suomen luonto 17/2015 Stenholm on helppo tuntea. pahimmillaan tilanne oli 1950–70-luvuilla, jolloin joessa ei voinut pestä edes mattoja. Stenholm kertoo, että olemme 60 kilometrin päässä Helsingin vanhankaupunginkoskesta ja itämerestä. Hän esiintyy lähes kaikissa vantaanjoen suojelua koskevissa lehtijutuissa, nettivi deoissa ja seminaareissa. Joen suulle Helsingin vanhakaupunginkoskeen tehtiin 1986 ensimmäinen, vielä toimimaton kalatie. vuonna 1995 ylempi nukarinkosken myllypato ohitettiin kalatiellä ja 2000 avattiin vanhakaupunginkosken paranneltu kalatie. hannu huikari harjaa soran 40 senttiä paksuksi patjaksi. Silloin joki virtasi vielä vapaana ja kuningas lahjoitti kruunun kalavedet ”Helsingaassa” virolaiselle padisen luostarille. Ku Vat a Le K Si Po u ta n en kutupaikat kunnostetaan käsityönä.. Samalla torekkakuormallinen soraa tuodaan talvella jokivarteen jäädytettyä tietä pitkin. Ensimmäisen kirjallinen maininta vantaanjoesta löytyy Ruotsin kuningas Magnus erikssonin maanlaista 1351. Hyvä taimenja lohijoki sittemmin vantaanjokena tunnettu uoma varmasti olikin, kunnes sen vettä alettiin padota myllyjen ja sahojen voimanlähteeksi. Hän kertoo, että vantaanjoen vesistön koko pituus sivuhaaroineen on 300 kilometriä, ja sata kilometriä siitä on edelleen nousuesteiden yläpuolella. Maanviljelyn, vesiklosettien ja EteläSuomen ruuhkautumisen myötä joesta tuli likaviemäri. Joen tila alkoi parantua 1970–80-luvuilla, kun Riihimäelle ja muihin valuma-alueen kaupunkeihin rakennettiin jätevedenpuhdistamoita
17/2015 Suomen luonto 21 pahimmillaan joen tilanne oli 1950–70-luvuilla. 17/2015 Suomen luonto 21 vantaanjokea kehutaan jo jopa Suomenlahden parhaaksi taimenjoeksi.
Ja kari Stenholmilla. ”Silloin ajattelin, ettei tämä näin voi mennä.” paljolti kari Stenholmin suojelutyön ansiosta taimen ja lohi kutevat taas ruuhka-Suomen läpi virtaavassa vantaanjoessa. kaikkein eniten Suomessa on tehty kuitenkin niin sanottuja uittokunnostuksia, jotka alkoivat jo 1970-luvulla. osin ideologisista syistä, osin rahanpuutteen takia valtio tahtookin nyt teettää enemmän meillä kansalaisilla. toivonen itse kahlaa veteen vähän ylempää ja tiiraa polaroidlasien läpi pinnan alle. Stenholm itse heräsi joen suojeluun 1999, kun joki oli vielä paljon nykyistä kamalammassa kunnossa. Stenholmin mukaan virtavesien hoitoyhdistyksen perusti vuonna 1990 viisi perhokalastajaa, jotka halusivat parantaa vantaanjoen ja muiden uudenmaan virtavesien tilaa. ”tuo vaaleampi pohja tuossa on meidän viime vuonna soraistamaa kutusoraikTaimenten suosikkipaikka on kosken niskalla. toivosen puristus vasta jämäkkä on. Metsäkurjenpolvi ja niittyleinikki rehottavat joentörmillä ja koiranputki kukkii. neuvotteleva virkamies Minna Hanski maaja metsätalousministeriöstä kertoo, että nyt valtio katsoo uiton jäljet korjatuiksi ja uittoa varten kopeloiduille koskille saa enää samaa harkinnanvaraista kunnostusrahaa kuin muillekin Suomen vesistöille. vantaanjoella kaupunkien ja valtion rahaa on pantu paljon jätevesiverkoston parantamiseen, patojen purkuun ja kalateiden rakentamiseen. ne nousevat myös nukarinkoskelle, ja siksi tänne rakennetaan nyt kutusoraikkoa. 22 Suomen luonto 17/2015 a Le K Si Po u ta n en. viranomaiset ovat tehneet eniten rahaa ja konevoimaa vaativat työt, ja se että taimen ylipäätään pääsee nousemaan vantaanjoen latvoille, on tämän ansiota. kesäkuussa astui voimaan vesiasetus numero 714/2015, jonka myötä rahaa tullaan jakamaan yhä useammin vapaaehtoisjärjestöille viranomaisten sijasta. Sitten metsä hämärtyy reheväksi rantalehdoksi, jossa vastaan kävelee perhokalastajan näköinen mies, iktyonomi olli toivonen. tukinuittoa varten peratuista koskista poistettiin ympäri Suomen ensin suisteita ja säästöpatoja, sitten niihin palautettiin kiviä ja soraa, jotta kalat saisivat hävitettyjä elinpaikkoja takaisin. Uittokunnostukset loppuvat Jotta asiasta ei jäisi väärää käsitystä, ehdottoman valtaosan Suomen kunnostetuista koskista ovat kunnostaneet viranomaiset. ne tekevät usein pienempiä kunnostuksia kuin ely-keskukset, mutta halvemmalla, monesti paremminkin. noita ”yleisiä vesistökunnostusrahoja” on vähennetty 2000-luvun alusta. toivosen työntekijät, työvoimatoimistosta rekrytoidut työllistetyt, kantavat parhaillaan jokeen soraa pitkänä ihmisketjuna. Hän tuntee lohikalojen vaatimukset tarkasti. käy ilmi, että hän on paitsi kunnostusten käytännön johtaja, myös moninkertainen perhokalastuksen SM-mitalisti ja maajoukkuemies. Taimen varaa ensin niskan nukarinkoskella on vastikään satanut, ja vantaanjoen vesi virtaa tavallista sameampana. niitä tekivät ely-keskukset ja niiden edeltäjät alueelliset ympäristökeskukset, joita ei nykyisin sellaisenaan ole. Soran sisään lohikalat kutevat ja suuret kivet luovat virtaan suojapaikkoja sekä hapettavat kosken vettä. kun hän löysi kuolleita kaloja Hyvinkään kaupungin ja nukarinkosken väliltä ja pyysi kaupungin virkamiehiä katsomaan, vastaus kuului, että heillä on oikeitakin töitä. tämä oli kuitenkin vasta alkua. Stenholm lähtee edeltä lautarappusia alas jokirantaan. Siis sellaisille järjestöille kuin virho, vanajavesisäätiö tai vesijärvisäätiö. 22 Suomen luonto 17/2015 sin kosken toisessa haarassa oleva museovoimala otettiin taas käyttöön
17/2015 Suomen luonto 23 17/2015 Suomen luonto 23 kahlaava Olli Toivonen tuntee kalojen tavat.
Monta tapaa vaikuttaa virhon kunnostustyö on tuottanut tulosta, ja siitä kari Stenholmilla on mustaa valkoisella: kun Riihi mäen käräjäkoskelta saatiin aiemmin sähkökalastuksessa 15 kesän vanhaa taimenenpoikasta neliöltä, nyt niitä löytyy lähemmäs sata. Stenholm pitää tärkeänä omaa salapoliisityötään: hän on etsinyt jätevesiverkostoon jääneitä vuotokohtia, vaatinut raportteja julki ja sitten käyttänyt saamaansa tietoa lehtikirjoituksissa, esityksissä ja kaikissa toimielimissä, joihin on onnistunut soluttautumaan. Sen sisällä hedelmöittyneet mätimunat kehittyvät talven ajan, kunnes keväällä touko–kesäkuun vaihteessa pienet poikaset uivat vapaaseen veteen ja alkavat etsiä syömistä. Siellä viihtyvät myös muut eliöt. Sen kohdan kookkaat taimenet varaavat ensimmäisinä. Sitten kalojen paikanvarausjärjestelmä etenee alavirtaan, ja kun kaikki parhaat paikat ovat täynnä, pieniä joessa eläviä eli paikallisia taimenia jää vielä mereltä tulleiden isomusten kylkeen kyttäämään, kolmanneksi pyöräksi. aiemmin järjestö on saanut myös luontojärjestö WWF:n panda-palkinnon. toivonen kertoo, että koko elämänsä joessa viettäneen taimenen kutupesä on yleensä pituudeltaan 10–30 senttiä, mutta suuri meritaimen kauhoo pyrstöllään jopa kuuden metrin mittaisen sorakummun. parhaita otoksia esitellään kalastajien ja luonnonkuvaajien foorumeilla. ”kun olen nyt hetken seisonut tässä, neljä eri harjusta on ehtinyt käydä pinnassa”, toivonen sanoo. Ei vantaanjoki tietenkään vailla ongelmia ole. vantaanjoen latvoilta poikasia on löytynyt jopa 222 neliöltä. Siellä pienet poikaset syövät hyönteisiä ja pohjaeläimiä ensimmäiset pari vuotta ennen merivaellustaan. Merivaelluksen vaikutus taimenen kutuun on valtava. Suuri osa taimenista jäänee jokeen myös aikuistuttuaan. Siihen on pantu 20–50-millistä soraa meritaimenia varten.” toivonen kertoo, että taimenten suosikkipaikka on kosken niskalla, heti siinä missä veden tyyni peili taittuu ensimmäisiksi kuohuiksi. 24 Suomen luonto 17/2015 koa. vuosikausia kestänyt vänkääminen on pakottanut kaupungit toimimaan, ja pumppuasemien vuotoja on korjattu. tänä kesänä joen suulla selvitettiin poikasten vaellusta merelle ja kävi ilmi, että vain noin 2000 luonnonkudusta syntynyttä kalaa lähti lihomaan silakalla. yhtä tärkeänä Stenholm pitää kutupaikkojen kunnostuksia ja sitä, että virho valitsee niiden kohteet viisaasti: ”Monesti vesistöjen kunnostaminen on sitä, että tietyn alueen asukkaat heräävät lähivesiensä huonoon tilaan ja kunnostavat niitä. Sekin auttaa, mutta virhon kunnostukset suunnataan sinne, missä ne vaikuttavat eniten eli paikkoihin, joissa ei ole jätevesipäästöjä tai jotka ovat toipumassa.” Stenholm pitää painokkaan tauon. nuo taimenet ovat kuitenkin äärimmäisen arvokkaita, koska ne kasvavat isoiksi ja osaavat tulla takaisin kutemaan. toivonen ja Stenholm kertovat yhdestä suusta, että vaikka virhon toiminta on alkanut taimenen suojelusta, nykyisin ajatuksena on koko vesiluonnon parantaminen: veden hyönteislajisto monipuolistuu ja vesisammalet palaavat, ravut hyötyvät. ”tässä on se ydin.” puretaanko laki. toivonen viittoo alavirtaan: Hyvät poikasalueet sijaitsevat siellä missä virran pinta liplattelee matalana koskena ja joen ylle kaartuu rytöjä. kaikki vaikuttaa kaikkeen. istutuspoikasilla on suurempi taipumus jäädä matkan varrelle. Suomen ympäristökeskus valitsikin virhon vuoden 2015 vesistökunnostajaksi. verkkokalastus on yhä sallittu 24 Suomen luonto 17/2015 Pe tt eR i H au ta M a a virhon kunnostustyö on tuottanut tulosta.. vuoden 2009 jälkeen vantaanjoen muutos on näkynyt myös joen rannoilla ja sosiaalisessa mediassa, kun kudulle nousseiden taimenten valokuvaamisesta on tullut jokasyksyinen hupi
Relanderin esitystä kannatti 50 valtuutettua, ja se eteni jatkokäsittelyyn. Sangot odottavat kaakon jokitalkkarin haalimia talkoolaisia. Sieltä tulevat ne rahat, joiden käyttöä me valvomme.” ekoenergian emojärjestö Suomen luonnonsuojeluliitto on myös Suomen Luonnon kustantaja. poliittisesti suurimmaksi kysymykseksi on noussut Helsingin vanhankaupunginkosken länsihaarassa seisova museovoimalan pato, jonka purkamista ovat ehdottaneet sekä näyttelijä Jasper pääkkönen että vihreiden kaupunginvaltuutettu Jukka Relander. ekoenergian ympäristörahaa on pantu tänä vuonna kunnostuksiin myös Salon Kiikalassa, Paimion Karhunojalla, Saarijärven Murronjoella sekä norinajoella Latviassa. niillä rahoitetaan Kaakon jokitalkkarin eli iktyonomi Manu Vihtosen toimintaa kahdella eri joella. toiveena on saada joen kolme pientä sähkövoimalaa ohitettua kalateillä, mutta ensin tarvitaan pohjatietoa. kun mikään ei pidätä vettä, uoma on taas nopeasti liian kuiva. kemijoen, oulujoen tai iijoen voimalat ovat omistajilleen niin kannattavia, että on epäselvää saadaanko niihin edes kalateitä. Mutta kuinka todennäköistä on, että sama tehtäisiin Suomen suurilla lohija taimenjoilla. Juuri nyt virtavesien kunnostajat joutuvat pelkäämään, että jäljellä oleviakin koskia aletaan rakentaa. n 17/2015 Suomen luonto 25 liian lähellä jokisuuta, ja kalastuksenvalvonta itse joella on lähes olematonta. Haminan ja Virolahden alueilla Virojoella on myös säilynyt paikallisena arvokas taimenkanta, jota koetetaan vahvistaa kutupaikkojen ja poikasalueiden kunnostuksilla, Vihtonen kertoo. ne tulevat yhä muutamiin koskiin Venäjän puolelle rajaa, mutta sitten edessä on seinä. Hän vastasi hyvin lyhyesti: ”tähän asiaan hallitus joutuu vaalikaudella palaamaan. Sen sijaan ohjelmaan kirjattiin nämä sanat: Tehostetaan uhanalaisten kalalajien suojelua ja toimeenpannaan kalatiestrategiaa. Pe Rt ti M o iL a n en. kirjaus on selvässä ristiriidassa koskiensuojelulain avaamisen kanssa. ”Vesisähköä voi kutsua ekoenergiaksi vain, jos voimalaitoksen omistaja sitoutuu niihin toimenpiteisiin, joita asiantuntijat vesistöön suosittavat eli esimerkiksi kalateiden rakentamiseen”, selittää Luonnonsuojeluliiton ekoenergiavastaava Riku Eskelinen. Vihtosen keräämien haastattelutietojen mukaan urpalanjoki oli vielä 1950-luvulla hyvä taimenvirta, johon nousi merestä komeita kaloja. Vihtonen kertoo, että Miehikkälässä urpalanjoella selvitetään joen henkitoreissaan olevan taimenkannan tilaa sähkökalastuksilla ja sen alkuperää dna-näytteillä. tämä yhdessä kuntien huonojen hulevesijärjestelyiden sekä peltoja metsäojitusten kanssa aiheuttaa tulvia sateiden aikaan. koskiensuojelulain purkaminen ei lopulta päätynyt Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan. taimen, lohi, siika ja muut vedenelävät jäävät odottamaan hallituksen päätöstä. En kommentoi tässä vaiheessa.” koskien kohtalo jää siis auki. pato saatetaankin jopa purkaa, koska se on hyvin pieni ja taloudellisesti merkityksetön. Jätevesipäästöjä tapahtuu edelleen ja vantaanjoen varsi on niin tiheään rakennettua, että luonnonmukaista maanpintaa on enää hyvin vähän jäljellä. Suomen Luonto tavoitteli laista vastaavaa ministeriä, ympäristöministeri kimmo tiilikaista haastatteluun. 17/2015 Suomen luonto 25 vedet pArAnevAt ekoenergIAllA ETELä-karjaLaSSa ja Kymenlaaksossa kunnostetaan tänä syksynä virtavesiä ekoenergian myynnistä saaduilla varoilla. ”Sen lisäksi osa vesivoiman liikevaihdosta on pantava voimalan ympäristöhaittoja korjaaviin hankkeisiin ympäristörahaston kautta. Mitään ei ole päätetty. n vanhankaupunginkosken länsihaaran padolta saa komeita kuvia, koska pato pysäyttää taimenen nousun
ne kalastavat. tiira teksti ja kuvat aNTTi haLkka ja isot kalakaverit K ohtaaminen. 26 Suomen luonto 17/2015 Huomaan, että hyljelauman yllä kieppuu tiiroja
n Tiirojen syöksyt hyljelauman keskelle tuottivat tulosta. Tiira vei kalan aivan harmaahylkeen edestä. niiden valittava laulu tervehti yhtenä perusäänistä. ”Tiirat syöksyivät hyljelaumaan arkailematta.” hylkeitä ei olisi huomannut ilman lintupaljoutta.. näimme suuria hallilaumoja myös liikkeellä. ne paljasti usein uimareita seuraavien lapintiirojen laahus. yleensähän hallilaumat viihtyvät vain kaikkein uloimmilla kivillä. kymmeniä tiiroja kieppui hallien yläpuolella. nyt voimme katsella hylkeitä aivan lintusaarten vieressä. nyt sain seurata lintujen ja merinisäkkäiden ikivanhaa yhteiseloa itämerellä. liikuimme aivan uloimmassa saaristossa ja lintupaljous ilahdutti. ne kalastivat! tiirat napsivat pieniä kaloja, kuvan mukaan nähtävästi kolmipiikkejä, jotka hylkeiden ryntäily oli ajanut pintaan. kalastavia valaita ympäröi kaikkialla maailmassa apajille pyrkivä lokkien ja tiirojen joukko. 17/2015 Suomen luonto 27 kiersimme kesän alussa veneellä ahvenanmaan etelälaidalla lintuja laskemassa. kauas kohti itämereen ulappaa kurottava saarivyö on tunnettu siitä, että siellä harmaahylkeitä näkee paljon myös saarten välisillä kareilla. niistä valaat usein huomaakin. Ruokit huristelivat veneen ympärillä, karikukon pärinä tervehti kymmenillä luodoilla ja elegantteja selkälokkejakin näkyi monella saarella. kiikarilla huomasi, miten ne syöksyvät arkailematta yhtenään halliparven sekaan. Ehkä tiirat ovat tottuneita seurailemaan merinisäkkäitä talvimaillaan afrikan eteläpuolella! lapintiira talvehtii linnuistamme kauimpana, eteläisen pallonpuoliskon kesän valoisilla vesillä
vieressä on vuosia sitten kaatuneita kuusia, joiden ympärille on noussut tiheä näreikkö. ilma on raikas ja kävely tuntuu hyvältä, on helppo hengittää. Sillä on kiireensä ja se helinää. tekSti ja kuvat hEikki wiLLaMO 28 Suomen luonto 7/2015 Syyskuun aamu on jo pitkällä, mutta metsässä leijuu vielä yön kosteus. Mieleen jäävät pyöreä olemus, tiilenpunainen rinta ja nuo kauniit tummat silmät. Sen kätköistä kuuluu tuttu tiksaus, ja kohta pieni lintu pyrähtää kallion kylkeen napaten jotain nokkaansa. Sen suuri tumma silmä peilaa hetken metsän latvustoa, sitten lintu katoaa tiheikön varjoihin. Hiljaa istuksiva saa sen usein seurakseen, se piipahtaa tarkistamaan, kuka sen metsässä kulkee. Se tiksauttaa taas ja niiata niksauttaa, katselee minua pää kallellaan kuin aikeitani puntaroiden. olen kokenut samankaltaisen tilanteen kymmeniä kertoja, sillä punarinta on utelias lintu. lopulta maltan istahtaa korpipainanteen laitaan, pienen kallion tyvelle. 28 Suomen luonto 17/2015 Hopeatiukujen punarinta tuntuu olevan aina läsnä. lintu katoaa, mutta ilmestyy äkkiä näkösälle aivan vieressäni
17/2015 Suomen luonto 29 7/2015 Suomen luonto 29 punarinta viihtyy metsien tiheiköissä, joista sen luonteenomainen tiksutus kuuluu pitkälle illan hämärään.
ne ovat tärkeitä, ilman niitä mielenmaisemista jäisi puuttumaan jotain oleellista. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän tietyt lajit saavat kantaakseen erilaisia rooleja. Sen viehätys perustuu uteliaisuuteen ja yleisyyteen, se tuntuu olevan läsnä lähes aina. Se pesii pihan nurkassa, tiksuttaa muuttoaikoina puutarhassa ja laulaa syreenipensaan oksalla, mutta ennen kaikkea se on minulle tärkeä osa metsän äänimaisemaa huhtikuusta pitkälle syksyyn. Siinä istuskellessa jään miettimään lintujen merkitystä elämässäni. punarinta on yksi noista linnuista. 30 Suomen luonto 17/2015 katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Se helkkää hopeisina tiukuina, hyppelee oksalta oksalle kirkkaana kuin kevätpuro. nimi ei varmaankaan viitannut sukulaisuuteen vaan lauluun. poikaset vaihtavat syksyn kynnyksellä höyhenpukunsa aikuisen ruskeaan ja tiilenpunaan.. kosteanraikas metsä, korvenreunan suppilovahverot ja punarinta ovat syksyn parasta tunnelmaa. ne voivat symboloida tiettyjä asioita, ne saattavat viedä ajatuksia tiettyyn suuntaan tai luoda aivan omanlaisensa tunnelman. oikea satakieli briljeeraa volyymilla ja huikealla taituruudella, kun taas punarinnan laulu on herkkääkin herkempää. terävä tiksaus kertoo sen olevan yhä lähellä, jossain metsän kätköissä. Mäyrävartiossa punarintaa kutsuttiin ennen punarintasatakieleksi
17/2015 Suomen luonto 31 lintu istuu kuusen latvanipukassa ja laulaa pitkälle hämärtyvään iltaan, jolloin muiden lintujen kuoro on suurimmaksi osaksi vaiennut. Silloin se yhdessä laulurastaan kanssa luo tunnelman, jonka voi kokea vain metsässä, kiihkeän kevätpäivän rauhoittuessa yöhön. lyhyen tauon jälkeen laulu alkaa taas aamupimeällä, usein varpuspöllön viimeisten vihellysten aikaan. ”oksilla istuskelee hassun näköisiä hapsupäitä, vasta pesänsä jättäneitä poikasia.” juuri pesänsä jättänyt poikanen mutrusuineen ja untuvatöyhtöineen.. korkeat sävelet kuuluvat erottamattomasti moneen metsän tapahtumaan, vaikkapa hetkeen, jolloin metsokukkojen ensimmäiset näpäykset herättävät huhtikuisen luonnon
”punarinta on aina pitänyt seuraa metsässä kulkijalle.” punarinta on utelias. Se tulee aina katsastamaan, kuka sen metsässä kulkee. pesät ovat hyvin piilotettuja, mutta kohta oksilla jo istuskelee hassun näköisiä hapsupäitä, vasta pesänsä jättäneitä poikasia, jotka kerjäävät emoiltaan ruokaa. kulkijaa seuraavat varoitustiksutusten nopeat sarjat kertovat pesintöjen määrästä ja punarintojen runsaudesta. lehtokurpan kurnutus virittää odotuksia ja hätäinen tiksutus kertoo lopulta viirunaaman lähteneen liikkeelle. on odoteltava viitisen kuukautta ennen kuin ensimmäiset laulajat ottavat taas paikkansa metsän kuorossa. Jokaisen luolaston liepeille tuntuu riittävän punarintapari vartiointia hoitamaan. kirkkaina syyspäivinä voi kuulla hapuilevaa syyslaulua ja vielä lokakuussa pirteä tiksutus elävöittää suppilovahverokuusikoiden hiljaisuutta. hiljaa istuksiva saa sen usein aivan lähelleen.. Hämärässä liikkuva punarinta kuuluu erottamattomasti myös mäyräiltojen tunnelmaan. 32 Suomen luonto 17/2015 kesän koittaessa koiraiden suurin laulu into hiipuu, mutta toiseen kertaan pesivät laulavat vielä heinäkuussa. vasta kuun lopulla viimeisetkin viivyttelijät katoavat muuttomatkalleen ja vuosi on punarinnan osalta ohi
punarinta on kaunis lintu, suurisilmäinen ja sopusuhtainen. kaikki kolme pesää olivat ihmisen tekemien tavaroiden suojissa ja kaikki kolme paikkaa kertoivat punarinnan mieltymyksestä erikoisiin pesäpaikkoihin. pönttö oli puoliksi maatunut ja aukkokin oli lahoamisen myötä avartunut lisää. Etsivä löytäisi varmasti muutaman pesän myös sisätiloista. 7/2015 Suomen luonto 33 pesäpaikkojen kirjo kotiseutuni, läntisen uudenmaan rehevät metsät sopivat erinomaisesti punarinnalle. Ensimmäinen löytyi sammalen osittain täyttämästä kattilasta, jonka joku oli viskannut metsään. kuvan yksilöllä aikuispuku on viimeisiä höyheniä vaille valmis.. lajin piileskelevä elämäntapa pitää sen elämän sopivasti kätkössä, pesääkään en muista poikana koskaan löytäneeni, vaikka linnunpesien etsiminen oli silloin mielipuuhaani. kattila makasi kyljellään ja sen edessä, ikään kuin verhona oli tiuha mustikkakasvusto, jonka takana punarinnoilla oli suojaisa soppi pesälleen. uteliaan linnun elintapoihin kuuluu kaiken tutkiminen, ja monta kertaa olen nähnyt sen pyrähtävän sisään tai ulos autiotalon ikkunasta. kolmas pesistä löytyi autiotalon pihapiiristä vanhan maatalousromun seasta, taisi olla renkaaton traktorinraato, jonka uumeniin pariskunta oli kotinsa rakentanut. toinen oli maahan pudonneessa linnunpöntössä, jonka lentoaukon käpytikka oli aikoinaan suurentanut. Myöhemmin kohdalleni on osunut sattumalta kokonaista kolme pesää, kaikki hyvin erikoisissa paikoissa. normaalisti punarintojen pesät ovat piilossa mättäiden syvennyksissä, tuulenkaatojen juurakoissa tai kantojen onkaloissa yleensä hyvin lähellä maan pintaa ja aina hyvässä piilossa. Se on uskollisesti läsnä, missä tahansa liikunkin
niissä esiintyvät eläimet kertovat puolestaan siitä, mitkä olivat tuttuja, mistä pidettiin ja mitkä saivat pahanilmanlinnun taakan kantaakseen. Joka tapauksessa punarinta on aina pitänyt seuraa metsässä kulkijalle. tarusto ja kertomukset muuttuivat aikojen myötä, niitä sovitettiin uusiin aatteisiin ja kristinuskon pyyhkäistessä yli maan ottivat erityisesti Jeesus ja Maria monen vanhan jumalan paikan. 34 Suomen luonto 17/2015 punarinta myyteissä Myytit ja vanhat tarinat kertovat paljon esivanhempiemme suhteesta ympäristöönsä. n 34 Suomen luonto 7/2015 punarinnan helkkyvä laulu luo metsään tunnelmaa.. Sen kirkkaana soliseva laulu on ilahduttanut ja tarinan myötä se on kantanut hyväntekijän perintöä punaisessa rinnassaan. Sen mukaan satakieli lensi ristillä riippuvan Jeesuksen luo, kiskaisi orjantappurakruunusta yhden otsaan painuneen piikin, jonka jättämästä haavasta roiskahti verta linnun rinnuksille. kiitokseksi Jeesus määräsi, että kaikilla satakielen jälkeläisillä tulisi oleva kauniin punainen rinta. tämä oli punarintasatakielen synty, joten ehkäpä perusta vanhalle nimelle piilee sittenkin sukulaisuudessa. punarinnan ja satakielen kohtalot yhdistyvät myytissä, jota on kerrottu Suomessa aina 1900-luvun alkupuolelle asti
ei aavistustakaan, myöntää kirjailija. perhosen kehitys toukan ja kotelon kautta liihottelijaksi vertautuu ihmisen osaan: toukka on maallinen ja ajallinen tallaaja, kotelo on ruumisarkku ja siipiniekka kuolonunesta kuoriutuva ikuisuuteen liitelevä sielu. Siinä kirjassa on joka lehti täynnä Jumalan wiisautta. hän on topeliukselle profeetta, joka opetti meille luonnon kieliopin. tässä opetellaan samalla lukemaan pränttiä. valolta kuluu kahdeksan minuuttia saapua Auringosta maahan, kanuunankuulalta kuluu 27 vuotta ja pääskyseltä 250 vuotta lentää maasta Aurinkoon; se tiedetään, mutta ei sitä, mikä voima Auringossa loistaa. topelius myöntää rehdisti tietonsa rajat. mutta kaikkea ei tiedetä. home kasvaa leipään, mutta kukaan ei voi sanoa, kuinka sen siemenet ovat tulleet siihen. MUTTa kaikki aikanaan: ”kun kerran kuolemme, ja jumala vapauttaa lunastetun henkemme, tulee tämä ja paljo muuta meille ilmoitetuksi.” topeliuksen teos on loisteliaan sanataiteilijan urhea yritys filosofiseksi yhteenvedoksi luonnontieteistä pikku ihmisille, tulevaisuuden tekijöille. 11/2014 Suomen luonto 35 Koko luonto on niin kuin iso kirja. n Su Sa n n a Ke KK o n en H u rm e 17/2015 Suomen luonto 35 Juha Hurme on ohjaaja ja kirjailija Tampereelta. se oli mainio mies!” eläinja kasviopin jälkeen teos etenee mallikkaasti geologian kautta kemian ja fysiikan perusteisiin ja edelleen tähtitietoon. jumala ohjaa muuttolintujen matkaa ja on luonut maailman ihmistä varten: ”ylewinnä kaikista näistä eläiwistä on luonnon herra ja kuningas, ihminen.” kirjaN pUOLiväLiSSä topelius äityy mahtavaan näkyyn luonnon täydellisestä, aukottomasta järjestelmästä. tämä alle 10-vuotiaille suunnattu luonnontieto oli jymymenestys, ja se on vaikuttanut voimallisesti kansakuntamme käsitykseen luonnosta ja maailmankaikkeudesta. ”ja iltatuulen puhaltaessa puihin ja kukkiin ja ruohoon, kuulee näiden suhisevan ja juurikuin sanovan toisilleen näin: se mies, joka rakasti meitä ja ymmärsi meitä, oli nimeltään karl linné. Joka sitä kirjaa taitaa lukea, hänellä on siitä iso ilo. revontulet. se on myös raaka raportti sivilisaatiossamme edelleen käynnissä olevan katteettoman uskon ja tutkitun tiedon painiottelun eräästä historiallisesta vaiheesta. kirjan pedagoginen hienous on sen kielen rakenteiden monimutkaistuminen kerronnan edetessä. mitä on lämpö. Zacharias topeliuksen naturens bok ilmestyi 1856, ja suomeksi se saatiin neljä vuotta myöhemmin oulun kirkkoherra johan Bäckwallin ansiokkaana käännöksenä. eläinkunnasta kerrotaan simppeleinä satuina. Carl von linné saa kirjassa oman lukunsa. se muistuttaa hauskasti aikalainen Charles darwinin visiota kaikkien aikojen kaikkien eliöiden portaattomasta potretista. magneettisuus. miksi pohjanmaa nousee merestä. mitä on valo. Se kirja on täynnä hyödyllistä oppia. Tietämisen riemu. Se kirja on täynnä kauniita kuwia. opimme, että ”valo kulkee sukkelammin kuin ääni” ja ”maan sisus jalkaimme alla on tulisena ahjona”. topelius lukee tosin myös enkelit mukaan luokitukseen
teksti jOUNi TikkaNEN kuvat SUOMEN LUONNON TOiMiTUS ensimmäinen kesä oli menestys Elokuun lopulla amiraalit valloittivat örön. suomen luonnon toimitus vieraili Örössä elokuussa. Obuhov-tykiltä näkyy Bengtskärin majakka. Suola-arho on länsirannan tyyppilajeja. Länsirannalta avautuu avoin merenulappa. kuivia hiekkanummia peittävät saaristomännyt. 36 Suomen luonto 17/2015. 36 Suomen luonto 17/2015 ÖrÖn armeijalta vapautunut saari kutsuu tutkimaan harvinaisia kasveja, perhosia ja lintuja
keväällä sitten! tai ehkä jo nyt, kun hyönteissyöjien muutto vielä jatkuu. vasaran varressa huhkivat tuolloin mongolivangit, jotka myös kivesivät saaren kaksi päätietä, lyhyen ikävän ja pitkän ikävän. Suomen itsenäistyttyä vallan Örössä otti Suomen armeija. toisaalta voisi panna teltan entisen sotkun kulmalle ja säästää rahat ravintolakäyntiin... Hyönteissyöjät pudottautuvat sinne levähtämään. punajalkahaukkoja harhautuu saarelle satunnaisesti. linnuista omituisin vieras on ollut 1990luvun puolivälissä kahtena kesänä saarella oleillut sininärhi. voi olla, että mennään vielä lähelle 30 000:tta”, kertoi Metsähallituksen Öröhankkeen projektipäällikkö Jouko Högmander elokuun lopulla. jaakko kullberg hehkuttaa örön paahdenummia. 17/2015 Suomen luonto 37 armeijan käytöstä vapautunut Örön linnakesaari liitettiin tänä vuonna Saaristomeren kansallispuistoon ja avattiin kesäkuun alussa ensi kertaa suurelle yleisölle. venäläisten rakennuttamat puutalot tunnistaa koristeista. tuulihaukkoja ja ”merten variksia” eli merikotkia näkee Örössä lähes aina ja riuttatiiroja toisinaan kesäisin. vanhimmat, kauneimmat rakennukset ovat venäläisten vuosina 1915–1917 teettämiä puutaloja. osin siksi saaren perhoslajisto on niin mielenkiintoinen. Siitä lähtien hän on tutkinut saaren eliöstöä. 206 hehtaarin laajuinen saari vaatisi vähintään päivän, mielellään kahden päivän retken. kivääriratakin on hieno perhospaikka, koska se jää dyynien taakse ja pysyy yleensä tuulensuojassa. n Lisätietoja: www.örö.fi sekä www.luontoon.fi/oro Juuri paahdenummet ovat Örössä erityisiä. kesällä Örön-kävijän kannattaa kullbergin mukaan kulkea helikopterikentän halki. kentältä matka jatkuu luontevasti sianpuolukan ja kanervan peittämän kivääriradan kautta länsirannalle. kullberg esittelee Örön helmet: Ehkä missään muualla Suomessa ei kangasajuruoho kuki yhtä runsaana. luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Jaakko kullberg hankkiutui saarelle ensi kerran jo vuonna 1990, kun Örö oli vielä tavalliselta kansalaiselta suljettu paikka. Örö toistuu kullbergin puheissa niin tiuhaan, että on melkein arvattavaa, että aurinkoisena elokuun päivänä toimitukselle tuttu hattarapää ilmestyy kasarmin takaa perhoshaavi kourassa. Metsähallitus peri armeijalta saaren sata taloa eli lähes koko kirjavan rakennuskannan. pikkulepinkäinen vahtii hyönteisiä katajan latvasta. Saaren teitä ovat nimenneet marssivat sotilaat. kullbergin mukaan Öröstä on löydetty 37 Suomelle uutta perhoslajia, yksi sudenkorento ja kaksi kovakuoriaista. Se on alkukesästä kangasajuruohon ja sitten kanervan aniliininpunaiseksi kirjoma paahdekenttä, jonka erikoisuuksia ovat lännenkylmänkukka ja kurho. yleisöä riittikin heti miltei tulvimalla. Juuri paahdenummet ovat Örössä erityisiä. vanhaan kasarmiin rakennetusta hotellista voisi jo ensi vuonna varata yöpaikan. ”Me odotettiin tälle vuodelle 10 000– 15 000 kävijää, mutta nyt on käynyt jo yli 20 000. Merikaali on örössä yleinen.. Muuton tarkkailijalle saari on loistava kohde, sillä Örö sijaitsee Hankoniemen linjalla mutta ulkomeren reunalla ja on varsin puustoinen. kangasajuruohoa mattoina luonnonystävälle kiinnostavinta on armeijan suojissa säilynyt luonto. Mukana on luontoselvityksiä tekevän Faunatican Marko nieminen, joka sanoo olevansa paahdelife-hankkeen myrkkypistiäisjahdissa. nyt tykeiltä voi katsoa 13 kilometrin päässä, rikkonaisen luotomaiseman takana seisovaa Bengtskärin majakkaa. Sieltä löytää merikaalia, suola-arhoa ja merivehnää. Saari tunnetaankin vuoden 1941 Bengtskärin taistelusta, jossa venäläisten itse rakentamat 12 tuuman obuhov-tykit ampuivat kohti venäläisiä. kasarmiin avautuu hotelli Jo parin tunnin kävelyretkellä ehtii vilkaista nämä muutamat mainitut kohteet, mutta Örö jää kutittelemaan mieltä
vilma etholen, hamina. Mihin suuntaan. Sisilisko. siru heiskanen, jyväskylä. mika hakkarainen, vaala. jonna saaristo, saarijärvi. Metsänpohjan megatähti. 38 Suomen luonto 17/2015 Orava ja voikukka. jussi helimäki, espoo. tarja myry, tampere. kari rossinen, kuopio.. kuvis kuvis hyttynen. Sinisiipi. ahven
kasveilla puolestaan oikean kuvausvalaistuksen odottaminen voi vaatia aikansa. kuvattavaa löytyi niin metsistä, rannoilta, mereltä kuin tuntureiltakin. Eläinten halukkuus kuvaamiseen vaatii usein aikaa ja yhteispeliä. paljon oli kuvattu rukuvakisa: Muotokuva – lähes 50 000 mallia! jano. hyppyhämähäkki yllättyi. Mestarikalastaja. Katseita luonnossa teksti aNTTi haLkka kylläpä suomalaisen luonnon kasvot ovat kauniit! Jokainen kuvauskohde on viehättävä omalla tavallaan. luonnossamme sattuu ja tapahtuu, ja tarjokkaita muotokuviin on aina läsnä. potretteihin pääsi toisinaan koko perhe tai poikaset, mikä on ihmistenkin valokuvauksessa nyt suosittua (ihmiskuvia tuli muuten kisaan vain yksi). arto niemeläinen, akaa. kuvia lähetettiin kilpailuun noin 1300. tarja porkkala, tampere.. 17/2015 Suomen luonto 39 suomen luonnon muotokuvakisan voittivat haahka ja kettu. jari heikkinen, kouvola. kuvissa on oravia, liskoja, perhosia, kasveja, tuossa astelee karhu… kaakkuri on saanut kalan ja valkohäntäpeuralla on rauhaisa juomahetki. ajatus nousee esiin, kun katsoo lehtemme Muotokuva suomalaisesta lajista -kilpailun satoa
yhteensä lajeja on ilahduttavan paljon, ja esimerkiksi hyönteiset olivat kisassa hyvin edustettuina. yleisöäänestyksen kolmas sija.. kuten moni hyvä luontokuva, haahkankin olemus tallentui, kun Forsell oli jo rakentanut luottamusta lintuihin ja odotti sopivaa hetkeä kallionkielekkeellä utössä. 40 Suomen luonto 17/2015 sakoita ja oravia, jotka elävät usein ihmisen seuralaisina. Esivalituista kuvista netissä järjestetyn yleisöäänestyksen voitti selvästi lappeenrantalaisen anna-liisa pirhosen kettu, hieno kesyyntyneen nuoren ketun kuva. kasvikuvia kisassa oli paljon. Ensitapaaminen. suomenluonto.fi. n Kilpailun voittaja palkittiin top Shotin olympus Stylus toug -kameralla, yleisövoittaja sai Lasse J. kuka koputtaa ovelleni. Haahka on viime vuosina nopeasti taantunut laji ja itämerellä uhanalainen. Kaikki palkinnot: www. Joissakin kuvissa on mukavaa leikkisyyttä; tällaisia ovat vaikkapa kirkkonummelaisen saarah Rantasen Suukkoako oli Saku vailla. yleensä kuvissa ollaan kesähepenissä, mutta esimerkiksi jänis komeilee Marko Junttilan kuvassa täysissä talvitamineissa. Kuvia äänestäneiden kesken arvottiin viisi Sami Karjalaisen ja Jussi Murtosaaren Hämmästyttävät hyönteiset -kirjaa (docendo 2015). Kaikkien osallistujien kesken arvotut nokian saappaat voittivat Hillevi Mänttäri Helsingistä, Gun Wallén Lapinjärveltä, Katri niskanen Kilpisjärveltä, Pekka Kokko Lappeenrannasta ja Alex Marttunen Vantaalta. katse voi suuntautua kiinnostavampiinkin kohteisiin kuin kuvaajaan. martti timonen, nurmes. minna knuuttila, orivesi. onni ja sitkeys kantoivat Suomen luonnon muotokuvakisan voittajaksi. katsekontakti on muotokuvauksen ytimessä, ja niinpä esimerkiksi kesykyyhky ottaa hienosti kontaktia sakari partion kuvassa pulun katse. katsekontaktia ylläpitää herkeämättä myös Juho salon kurppa, lehtokurppa joka haluaa, ettei sitä huomattaisi metsän siimeksestä. Ensitapaamisessa saukonpoikaset ovat tavattoman hellyttäviä ja pöllökuva kertoo heti, että linnun kotina on metsä. Laineen kirjan Suomen linnut -tunnistusopas. Siinä uroshaahka, kalkas, kantaa höyhenpeitteessään pisaroita elinympäristöstään itämerestä. kisassa on kaksi voittajaa (kuvat seuraavalla aukeamalla). toimitus valitsi koko kilpailun voittajaksi kuitenkin haahkakuvan, jonka on ottanut sven Forsell kaarinasta. parhaana niistä toimitus piti irma langenskiöldin kylmänkukkaa, harmonisen taiteellista potrettia. ja Jonna saariston oravakuva. yleisöäänestyksen toinen sija meni näille nuorille saukoille. Esimerkiksi lassi Materon kimalainen (Bzzzz!) lienee siitepölyn lumoissa, mutta Heikki Mahlamäen keisarinviitta (keisarin mehuhetki) näkee varmasti verkkosilmillään sekä karhunputken että valokuvaajan. kylmänkukka, irma langenskiöld, espoo. Toimitus antoi kuvalle parhaan kasvikuvan erikoismaininnan. yleisöäänestyksen toisena oli saukkokaksikon kuva Ensitapaaminen ( Minna knuuttila, orivesi) ja kolmantena puunonkalosta kurkistava viirupöllö (kuka koputtaa ovelleni, Martti timonen, nurmes)
juho salo, hämeenlinna. heikki mahlamäki, teuva. pulun katse. kurppa. kävellen. saarah rantanen, kirkkonummi. Bzzzz! lassi matero, jyväskylä. keisarin mehuhetki. sakari partio, tampere. Suukkoako oli Saku vailla. 17/2015 Suomen luonto 41 pöllö ja pulu haastavat kuvaajan katseellaan, lehtokurppa piilottelee. marko junttila, rovaniemi.
Sellainen vaatii happea ja tilaa; vastapainoa, jonka luontokuvaus tarjoaa. ”Luonto on kiinnostanut minua pienestä pitäen”, Pirhonen sanoo. jos niitä ei ole, nautin keväästä ja meriluonnosta.” aLiCE karLSSON Sven forsellin yllä oleva röllipuku tarjoaa kuvaajalle hyvän suojan, koska se rikkoo lintujen pelkäämän ihmishahmon. Hän haluaa liikkua luonnossa ja Lappeenrannassa se on helppoa; metsät ja rannat ovat aivan käden ulottuvilla. anna-Liisa Pirhonen on syntyisin Lappeenrannasta ja siellä hän on käynyt koulunsakin. anna-Liisa pirhonen viihtyy kotinurkilla. Toimitus valitsi koko kisan voittajaksi Sven forsellin kuvan kaunis haahka. Hänen kuvauspaikkansa ovat lähellä, Lappeenrannassa ja muualla eteläKarjalassa. takaisin Lappeenrantaan Pirhonen muutti 2007. Maantieteen opinnot ja viestintäalan työpaikka veivät hänet Helsinkiin, jossa vierähti 25 vuotta. ”Kun armeija lähti saarelta, rupesin käymään utössä säännöllisesti. Murrekin palautuu, mie ja sie maistuvat taas suussa mukavilta. ”Kaukaisimmat kuvausmatkat teimme afrikkaan ja Grönlantiin.” Saaristo ja etenkin utö ovat Forsellille tärkeitä. Sinne perustettiin Bed and breakfast -paikka, jolloin majoittuminen tuli mahdolliseksi.” utössä Forsell ryhtyi kuvaamaan haahkoja, ensin satunnaisesti ja myöhemmin koulutuksen myötä suunnitelmallisesti. näin niiden liikkuvan pihallamme ja päätin, että kettukuva on saatava.” Viime toukokuussa sitten tärppäsi. ”nautin lämmöstä, äänistä, valosta ja suolaisesta meren tuoksusta. Koulutus on kolmivuotinen, ja se on vienyt Forsellin muun muassa Kuhmon karhukojulle ja Pohjois-norjan lintupahdoille. 42 Suomen luonto 17/2015 Muoto kuva-k uvakis an voitta jat hAAhkA uI kärkeen TOiMiTUkSEN vaLiTSEMa vOiTTaja kaarinalainen Sven Forsell on saaristoon hurahtanut luontokuvaaja, joka ottaa joka kevät haahkalomaa. ”Kevät on minulle uudestisyntymä”, hän sanoo. yksi poikasista kiipesi pesästä penkalle istumaan ja voittoisa kuva oli siinä. Kuvaan ihan tavallisia lajeja, enkä ole koskaan käynyt kuvausmatkalla esimerkiksi ulkomailla.” yleIsö IhAstuI ketunpentuun. yLEiSöääNESTykSEN SUOSikikSi nousi pikkukettu, joka istuu luottavaisena ilta-auringon lämmössä kettumainen ilme suupielissään. ”aluksi kuvasin perhejuhlia ja lapsia, mutta lintuharrastuksen myötä luontokuvaus alkoi kiinnostaa.” Vuonna 2011 hän aloitti luontokuvaajan erikoisammattitutkinnon opinnot Folkhögskolan axxellissa Kemiössä ja on parasta aikaa tekemässä lopputyötänsä – haahkoista. ”Kesällä kuvaan nisäkkäitä, mutta talvella lähinnä ruokintapaikan lintuja. Se käänsi minulle välillä oikean kyljen ja välillä vasemman ja kun se katsoi suoraan kohti, potretteja alkoi syntyä.” Forsell on harrastanut valokuvausta nuoresta asti. ”Siksi lähdin opiskelemaan maantiedettä.” Hän erikoistui myöhemmin luonnonmaantieteeseen. ”asun aivan kaupungin keskustassa ja niin asui kettupariskuntakin – ratapenkassa yhdeksän poikasensa kanssa. ”Se on cityketun poikanen”, kuvan napannut lappeenrantalainen Anna-Liisa Pirhonen paljastaa. Pirhonen haluaa kertoa kuvillaan ”uskomattoman kauniista luonnostamme”. Menen utöhön ja istun siellä haahkoja kuvaten. nyt Pirhonen on onnellinen paluumuuttaja. ”Löysin oivan kallionkielekkeen, jonka äärellä haahkat viihtyivät ja rupesin kököttämään siellä aamuvarhaisesta lähtien. Linnut tottuivat minuun.” Forsellin työ Valtion tietoja viestintätekniikkakeskus Valtorissa pitää miehen neljän seinän sisällä aamusta iltapäivään. Sellaisella vapaalla voittoisa kuvakin syntyi viime huhtikuussa, kallionkolossa röllipuvun suojissa: ”Sympaattinen, yksinäinen koiras tuli aivan lähelle ja rupesi poseeraamaan
”täällä on paljon villisikoja”, Pirhonen sanoo. kohde on kuvaajansa tavoin lappeenrantalainen. ”teltassa en uskalla päivystää”, Pirhonen myöntää. 17/2015 Suomen luonto 43 yleisöäänestyksen voitti selväsi anna-Liisa pirhosen kettu. ”Lato tai auto saavat toimittaa piilokojun virkaa.” aLiCE karLSSON Lisää kuvia: annaliisapirhonen.kuvat.fi. ”jotkin possut olivat käyneet syömässä perunoita tutun maanviljelijän pellossa ja aion mennä sinne passiin.” Villisika voi olla arvaamaton etenkin puolustaessaan poikasiaan. Pirhosen haave on saada kameran etsimeen villisika – tavallinen eteläkarjalainen laji sekin
Elämän lankaa 44 Suomen luonto 17/2015. Olemme keskellä hämähäkin seittiä. 44 Suomen luonto 17/2015 teksti jOhaNNa MEhTOLa / kuvat rEiNO pajarrE tupeerausta, paketointilankaa, hieman liimaa ja ratasverkkoa
17/2015 Suomen luonto 45 17/2015 Suomen luonto 45 kastepisarat tekevät seiteistä helposti nähtäviä.
pallohämähäkki Steatoda bipunctata laskee muniensa päälle vain ohuen seittikerroksen. uusien nimien hämähäkki-loppu voisi lyhentyä -kki-päätteeksi, esimerkiksi pallohämähäkit pallokeiksi. Miltei kaikilla lajeilla on myös myrkkyrauhaset. Seiteillä on tarkat käyttötarkoituk46 Suomen luonto 17/2015 Chileläinen lintuhämähäkki klaara vierastaa terraarion pohjalle vaihdettua multaa. Sen seitsemää seittiä Seitti onkin näkyvin osa usein piilottelevien tai vain öisin liikkuvien hämähäkkien elämästä. Ja kaikki hämähäkit erittävät seittiä. työryhmän työ on kuitenkin vielä kesken ja vasta kirjassa esiintyvä nimistö on hyväksytty. kumarrun tarkastelemaan klaaraa lähemmin. Se seisoo hievahtamatta kahdeksalla karvaisella jalallaan kivien päällä terraariossa, jonka pohjalla näkyy hienon hienoa seittiä. ”Silmiä pitää olla reilusti, sillä hämähäkit eivät pysty kääntämään päätään. iltakaste paljastaa hämähäkkien laajoja verkostoja.. lemmikkihämähäkin lisäksi pajarteiden takkahuoneessa on ainakin kotihämähäkkejä – ollut jo yli 30 vuotta – ja pihan angervossa roikkuu pää alaspäin kolmioriippuhämähäkki. Hämähäkit ovat petoja ja ne syövät vain itse tappamaansa saalista. Hämähäkkejä on siis paljon ja ne ovat varsin monimuotoista porukkaa, mutta kaikkia yhdistäviäkin tekijöitä on: kahdeksan jalkaa, kaksijakoinen ruumis, leukakoukut ja kehruurauhaset sekä 6–8 silmää. ”Se on ollut viime aikoina hieman allapäin”, sanoo Reino pajarre. Hypykit pystyvät säätelemään näköään liikuttamalla silmien pohjassa olevaa näköhermoa. pajarteen kirja onkin ensimmäinen laajempi suomenkielinen teos suomalaisista hämähäkeistä, joita tunnetaan noin 650 lajia. ”Se taisi ottaa itseensä, kun vaihdoin sille aluseksi multaa hiekan tilalle”, pajarre tuumii. kirjan nimessä oleva hämikki viittaa Hämähäkkityöryhmän nimiuudistustyöhön. Ja sehän sopii talon isännälle, eläkkeellä olevalle luontokuvaajalle ja hämähäkkiharrastajalle. pääasiallisesti hämähäkit näkevät liikkeen, mutta eivät pysty tarkentamaan katsettaan”, pajarre kertoo. pajarre on tallettanut hämähäkeistä keräämänsä tiedon ja ottamansa kuvat viime vuonna ilmestyneeseen kirjaan Hämikki ja seitsemän seittiä (tibiale). yhdellä yksilöllä voi tosin olla ”vain” viisi erilaista seittirauhasta, joten mikään hämähäkki ei kykene tuottamaan kaikkia seitsemää seittityyppiä. 46 Suomen luonto 17/2015 laara kyhjöttää porilaisen olohuoneen nurkassa. Eikä nyt puhuta vain yhdestä ja samasta seitistä, vaan niitä on peräti seitsemää erilaista, aivan kuten seittirauhasiakin. koko maapallolla kahdeksanjalkaisia menijöitä on peräti 65 000 lajia
neito voitti kisan ja tappiosta suuttunut jumalatar muutti hänet mestarilliseksi kutojaksi – eli hämähäkiksi. German, Evolution and Human Behaviour 2014). new & Tamsin C. Siltalankoja tarvitaan siirtymiseen paikasta toiseen. esimerkiksi eteläja Pohjois-amerikan alkuperäisasukkaat uskoivat, että hämähäkki toi seittinsä avulla taivaalta auringon valoa sekä tulta. Liimallinen seitti jää joskus kutojaltaan kesken ja näkyy vain uloimmissa kehissä. Fobian on uskottu aiemmin olevan opittua, mutta tuoreimmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että kyseessä voisi olla synnynnäinen ominaisuus (Joshua J. n verkon tukirunko sädeja kehälankoineen on hyvin ohutta. aukkohämähäkki Metellina merienen munakotelo on päällystetty seitillä.. Länsimaisessa kulttuurissa puolestaan hämähäkillä ei ole kovin mairitteleva osa. esimerkiksi nykyisissä elokuvien varoitusmerkeissä hämähäkki kuvastaa ahdistavaa sisältöä ja arvellaan, että jopa kolmasosa ihmisistä potee jonkinasteista hämähäkkikammoa eli araknofobiaa. Myös vainajien luultiin kiipeävän taivaaseen juuri seittiä pitkin. Hämähäkkioppi eli araknologia on puolestaan saanut nimensä antiikin kreikkalaisesta arachne-tarusta, jossa köyhä neito arachne ja jumalatar Pallas-athene kilpailivat kudontataidosta. 17/2015 Suomen luonto 47 seItIntekIjät tuovAt vAlon jA pelon häMähäkiT ovat tepastelleet myös vanhoissa kansantarinoissa
ne se kelpuutti”, pajarre paljastaa. ”nuoret hämähäkit erittävät pätkän seittiä ilmaan ja pian sopiva tuulenpuuska kiskaisee ne mukaansa. ”Seitti on lujin materiaali, mitä maapallolta löytyy. isoista pullomaisista rauhasista tuleva seitti on kahden proteiinin seosta, joten se on sekä kestävää että joustavaa. Hämähäkkien elinikä vaihtelee paljon lajeittain. Erilaisia pyyntiverkkotyyppejä on kuusi: hälytyslanhämähäkki kutoo sädelangat kiinni tukikehykseen. Hämähäkit alkavat erittää seittiä siirtyessään toukasta nuoruusvaiheeseen. pajarteen olohuoneen terraariossa nököttävän lintuhämähäkin klaaran voi odottaa elävän jopa 20 vuotta, mutta useimmat tavalliset hämähäkkilajit elävät vain vuoden tai pari. Suomessa tavattavista lajeista hitaasti kehittyviä ovat muun muassa rantahämähäkit, joiden kasvuun kuluu kolme vuotta. tällä tavalla otus saattaa päätyä satojen kilometrien päähän lähtöpaikastaan.” Lujaa kuin seitti Seitti koostuu hämähäkin aineenvaihdunnan tuottamista aminohappoketjuista. pienistä pullomaisista rauhasista tuleva seitti taas päätyy esimerkiksi perinteistä ratasverkkoa ympäröiväksi kehälangaksi tai varmuuslangaksi, jota hämähäkki erittää aina kulkiessaan. kun seitti pitää kiinnittää esimerkiksi täysin sileälle pinnalle, hämähäkki tarvitsee avukseen päärynämäisistä rauhasista tulevaa seittiä, josta se saa verkolle ja varmuuslangalle kiinnikkeet eli ankkurointilevyt. ”Suurimman osan ajasta ne istuvat tai riippuvat paikallaan ja odottavat saalista. Sitä on verrattu teräsvaijeriin, mutta vaijerikin katkeaa lopulta omasta painostaan, kun sitä riiputetaan tarpeeksi korkealle. Se on myös hitaasti hajoavaa, veteen liukenematonta ja kestää pientä pakkastakin.” Seittisäie muodostuukin useiden, samaan aikaan erittyvien aminohappoketjujen kiinnittymisestä toisiinsa vetoketjun tapaan eikä vain yhdestä yksittäisestä langasta. 48 Suomen luonto 17/2015. Seittiliimaa sekä venyvää liimaseittiä ja spiraalilankaa tuottavia ryhmittyneitä ja rihmamaisia rauhasia on vain tietyn heimon lajeilla. lopulta keksin tarjota sammakonpoikasia. Siitä syntyy varsinaisia pääseittejä. kehruurauhasissa muodostuessaan se on vielä vesiliukoista, mutta ulos tullessaan hämähäkin takapään kehruunystyt puristavat seitistä ylimääräisen veden pääosin takaisin eläimen elimistöön. ”yli 300 meillä tavatuista lajeista tekee seitin ansaverkoksi. vanhin tiedossa oleva ja myös vahvin seittityyppi tulee rypälemäisistä rauhasista ja sitä käytetään saaliin paketoinnissa. klaarakin on ollut enimmillään kaksi vuotta syömättä, vaikka tarjosin sille lintuhämähäkkien herkkuja: torakoita, sirkkoja ja jauhokuoriaisen toukkia. ne tarvitsevat energiaa vain liikkumiseen ja seitin valmistamiseen, sillä ne eivät edes hengitä, vaan kaasujen vaihto tapahtuu passiivisesti kiduksia muistuttavissa lehtikeuhkoissa. ristihämähäkki Stromiellus stroemi jättää verkkoonsa leveämmän raon, josta se tarkkailee sitä. Seitti on monikäyttöinen materiaali. Hämähäkit sopeutuvat varsin hyvin vallitseviin oloihin ja voivat olla esimerkiksi syömättä pitkiäkin aikoja. hyppyhämähäkki Evarcha arcuata vahtii munapesäänsä. Silloin niistä viimeistään tulee itsenäisiä ja miltei kaikilla lajeilla myös myrkkyrauhaset alkavat tuottaa myrkkyä. Hämähäkit käyttävät sitä pesänrakennukseen, ansaverkkoihin, munapesiin, saaliin paketointiin sekä matkustamiseen. riippuhämähäkki Neriene radiata kutoo kupolimaisen työtason. ansaverkon virittäjät kaikki hämähäkit siis tekevät seittiä, mutta vain osa käyttää sitä saalistuksessa. 48 Suomen luonto 17/2015 sensa: lieriömäisistä kehruurauhasista tulevalla seitillä viimeistellään munakotelon sisäpinta, joten näitä rauhasia on vain naarailla. Hämähäkin seitti on painoonsa nähden hyvin kestävää
lajeja on vaikea tunnistaa, joten ei kannata aloittaa harrastusta siitä. myös iltapäivän aurinko tarjoaa hyvän valon seittien katseluun. monet lajit pysyttelevät päivän piilossa ja tulevat esiin vasta yöllä. 17/2015 Suomen luonto 49 lähde hämähäkkIretkelle! . katso ja seuraile aluksi, mitä hämähäkki tekee. puiden rungot, seinät ja erilaiset rakennelmat ovat hyviä seittikohteita. sumuisena aamuna seitit näkyvät hyvin. . retkelle kannattaa varustautua otsalampulla. nauti hämähäkkien luomasta visuaalisesta kauneudesta ja niiden puuhien seuraamisesta. 17/2015 Suomen luonto 49 auringon noustessa aamukaste lepää vielä seiteillä.. . . .
Eräät pallohämähäkit kutovat melko sotkuisen näköisen liimalangallisen verkoston.. 50 Suomen luonto 17/2015 50 Suomen luonto 17/2015 keilahämähäkki Cyclosa conica kutoo joskus kokoonsa nähden varsin kookkaita ratasverkkoja
Jotkut hämähäkit puristavat seittinsä sekaan liimatippoja, jolloin seitistä tulee tarttuvaa. alkeellisin niistä on hälytyslankajärjestelmä. ”Ristihämähäkit rakentavat ja syövät verkkonsa joka päivä. Riippuhämähäkkien ansapyydys riippuverkko koostuu mattomaisesta työtasosta. Seitti onkin hämähäkeille kirjaimellisesti elämän lankaa. kun saalis tipahtaa verkolle, hämähäkki puree sitä kuolettavasti verkon läpi. ”Sitä ei tarkkaan tiedetä, mutta arvellaan, että ristihämähäkeillä on silmissä ohjainmekanismi, joka saa ne noudattamaan verkkoa tehdessään jo niiden perimässä määrättyä kaavaa.” Hämähäkeillä on takanaan yli 400 miljoonan vuoden kehityshistoria, eikä niistä todellakaan tiedetä vielä kaikkea. verkkojen läpimitta vaihtelee viidestä sentistä jopa yli metrin luomukseen, jollaisen kutoo aitoristihämähäkki. Craig: Spider Silk: Evolution and 400 Million years of Spinning, Waiting, Snagging and Mating, Yale University Press 2010. Ratasverkkojen symmetrisyyttä voi vain ihailla ja samalla ihmetellä, miten niin pieni eläin pystyy tekemään niin suuren, geometrisen rakennelman. kun saalis on saatu napattua, hämähäkki paketoi sen vastustuskyvyttömäksi ja syö sen lajista riippuen joko heti paikan päällä tai kiikuttaa sen verkon läheisyydessä olevaan pesäänsä. Se on oikeastaan hämähäkin, esimerkiksi kolmioriippuhämähäkin, ruokapöytä. Ratasverkon kutovalta hämähäkiltä kuluu sen tekoon aikaa 20 minuutista muutamaan tuntiin. vanhasta verkosta ne saavat arvokasta rakennusainetta uuden verkon tekoon.” vanha verkko menettää kuivuessaan pyyntitehoaan ja sen vuoksi hämähäkin pitää rakentaa osa komeudesta aina uudelleen ja uudelleen. Leslie Brunetta & Catherine L. vasta nyt on selvinnyt, millä tavalla jotkut lajit osaavat myös purjehtia vedessä jalkojaan tai takaruumistaan apuna käyttäen – seitin toimiessa ankkurina. Esimerkiksi kuusisilmähämähäkki tekee pesäonkalonsa suulle joukon hälytyslankoja, joihin koskettaessaan saalis antaa hämähäkille merkin, että nyt rivakasti paikalle. pöydän yläpuolella on ristiin rastiin kudottua esteseitistöä. tämän arvellaan johtuvan siitä, että saalishyönteisten lentotaito kehittyi vuosituhansien saatossa ja pystytasossa oleva verkko oli lentävien hyönteisten pyytämiseen tehokkaampi ansapyydys”, pajarre valaisee. pahaa-aavistamaton kärpänen, perhonen tai muu lentävä hyönteinen osuu esteseitistöön ja suistuu siitä alas suoraan hämähäkin ruokapöytään. Myös esimerkiksi pallohämähäkkeihin kuuluva Episinus angulatus (hämähäkkityöryhmän nimiehdotus kulmalangakki) kutoo yksittäisiä ansalankoja, joilla se pyytää etenkin muurahaisia. Reino Pajarre: Hämikki ja seitsemän seittiä, Tibiale 2014. Syötävää seittiä perinteisiä symmetrisiä ratasverkkoja kutovat esimerkiksi ristihämähäkit. Hämähäkit pistelevät leukoihinsa muutakin kuin hyönteisiä, nimittäin kutomaansa seittiä. kyllä siihen on uutta seittiä tässä välissä tehty, mutta paikka on pysynyt täsmälleen samana”, pajarre sanoo. Riippuhämähäkit odottavat saalista pöytänsä alapuolella. pykäseittiä taas kutoo esimerkiksi Dictyna arundinacea (hämähäkkityöryhmän nimiehdotus kanervavarvukki), jolla on takajalkojen säärissä sukasrivit, ikään kuin karstat, joilla se tupeeraa siivilämäisen kehruulevyn tuottaman hienon seitin syheröksi. n Eräitä verkoilla pyytäviä lajeja, kuten varpuhämähäkkiä (dictyna arundinacea), voi huijata paikalle koskemalla verkkoon ääniraudalla. ”kehitysopillisesti vanhimmat ratasverkot lienevät olleet vaakatasossa ja nuoremmat pystytasossa. Saaliiksi jäävät hyönteiset tarttuvat siihen kynsistään ja piikeistään kiinni. Lyhtyhämähäkit kutovat taidokkaita ylösalaisin olevan pikarin muotoisia munapesiä.. ka, pykäseitti, suppiloverkko, riippuverkko, liimallinen seitti ja ratasverkko”, pajarre sanoo. ”takkahuoneessamme on ollut kotihämähäkin seitti samassa paikassa 1980-luvulta lähtien. tällaisia rakennelmia tekevät esimerkiksi pallohämähäkit. 17/2015 Suomen luonto 51 lue lIsää hämähäkeIstä jA seIteIstä Åke Sandhall & Sven Almquist (suomentanut Jaakko Syrjämäki): Hämähäkit sukulaisineen, WSOY 1981. Sisätiloissa viihtyvä kotihämähäkki rakentaa mattomaisen, usein vaakatasossa olevan suppilomaisen verkon, jossa on sekä sisäänettä uloskäynti
52 Suomen luonto 17/2015 EnErgiaomavaraisuus on mahdollista puheenvuoro 52 Suomen luonto 17/2015
Silti kasvu on edelleen noin 70 miljoonaa ihmistä vuodessa. onneksi väestön kasvuvauhti on kääntynyt laskuun 2000-luvulla, ja tätä nykyä se on maapallonlaajuisesti runsaan prosentin. alhaisimman tulevaisuuskuvan mukaan meitä olisi vuonna 2300 vain 2,3 miljardia. näiden ennusteiden välimaastossa oleva nollakasvun versio antaa vuoden 2300 väkiluvuksi jämptin 9 miljardia. Ei ole ihme, että ennusteet antavat hyvin erilaisia lukuja tuleville vuosille. uusiutuvien energialähteiden kartoitus tuotti hyvän tuloksen pohjanmaalla. ”Fossiilienergia on luonut illuusion siitä, että luonnonvarat ovat ehtymättömät”, kirjoitti Shellin entinen talousja hankintajohtaja sekä World Energy Council -järjestön varajohtaja Michael Jefferson jo vuonna 2008. tämä tarkoitti koko populaation kaksinkertaistumista noin 35 vuodessa. vaasan yliopiston levón-instituutissa on laskettu, että kotimainen bioenergia riittäisi pitämään maaseutumme energiaomavaraisena. Esimerkiksi suurimman kasvun arvio yk:n väestöennusteessa povaa vuodeksi 2100 noin 14 miljardin ihmisjoukkoa ja yli 36 miljardia vuodeksi 2300. teksti pEkka pEUra / kuvitus haNS EiSkONEN ”Kotimainen bioenergia riittäisi pitämään maaseutumme energiaomavaraisena.”. kun mukaan lasketaan muut uusiutuvat energianlähteet, koko maan energiahuolto voitaisiin hoitaa kotimaisella uusiutuvalla energialla. 17/2015 Suomen luonto 53 auringosta ja tuulesta temmattu energia on halvempaa kuin fossiililähteistä tuotettu energia, kun kokonaisvaikutukset talouteen otetaan huomioon. väestön kasvuvauhti oli huipussaan 1960ja 1970-luvuilla, jolloin maapallon väki lisääntyi keskimäärin yli kahden prosentin vuosivauhdilla. Monilla alueilla kasvu oli kuitenkin huomattavasti nopeampaa; esimerkiksi afrikan väkiluku on yli nelinkertaistunut 60 vuodessa. tuolloin myös fossiiliset energiavarat ovat suurelta osin ehtyneet, joten uusia ratkaisuja tarvitaan. Maaseutu voisi jopa tuottaa energiaa ja sen raaka-aineita myös läheisille asutuskeskuksille. instituutin Energiakylä-hankkeessa laskettiin bioenergian potentiaali 14:lle pohjanmaalla sijaitsevalle kylälle. asiantuntijoiden mukaan vuosisadan loppuun mennessä maapallon väkiluku saavuttaa 11 miljardin rajan. kiivas väestönkasvu johdattelee väistämättä kahteen uuteen kohtalonkysymykseen: Mikä on ihmiskunnan vaikutus ympäristöönsä tulevaisuudessa, kun se jo nyt ylittää maapallon kantokyvyn. Eräiden tieteellisten julkaisujen mukaan maapallon kantokyky on ylittynyt jo 2000-luvun alkuvuosina. Seitsemän miljardin pääluku ylittyi vuoden 2011 loppupuolella. lantin toiselta puolelta löytyy väestön hallitsematon kasvu. väestön kasvuun vaikuttavat kuitenkin monet tekijät. kiihtyvää kasvua väestö kasvaa pelottavan nopeasti. kuinka ihmiskunta kykenee tuottamaan elämiselle välttämättömät edellytykset – oli sitten kyse ravinnosta tai energiasta. Ruotsalaisen professorin ja luennoitsijan Hans Roslingin mukaan nyt lisääntymisiässä olevien ja siihen ikään tulevien sukupolvien tarvitsee vain pitää lukumääränsä ennallaan, jolloin maapallon väkiluku nousee 10 miljardiin parissa sukupolvessa. nämä ennusteet ovat toivoa herättäviä, mutta nykymenoon verrattuna ne tuntuvat hyvin optimistisilta. kun fossiilisten polttoaineiden ostaminen lopetetaan, jää kaikki siihen käytettävä ja ulos virtaava raha kotimaahan. Sosiaalinen hyväksyntä on jo pääosin saavutettu, mutta työtä riittää muun muassa lainsäädännön rakenteellisten esteiden raivaamisessa ja tekniikan kehittämisessä. vielä 1950 meitä oli vain kolmannes nykyisestä ja niinkin myöhään kuin 1970 vasta puolet. amerikkalaisten tutkijoiden mukaan tuulen, auringon ja veden voimalla voidaan tuottaa kaikki ihmiskunnan tarvitsema energia. Miten käy kantokyvylle. tämä vie aikaa mutta kannattaa. kaikki ne voisivat olla energiaomavaraisia ja energiaa jäisi ylikin, vaikka mukaan laskettiin vain sellaiset materiaalit, jotka jäävät muusta tuotannosta yli. Energiaomavaraisuus on siis käden ulottuvilla, mutta sen toteuttaminen vaatii aktiivisuutta ja yhteistä suunnitelmaa. väestömäärän lisäksi luonnonvarojen hyödyntämisen tahti on kiihtynyt, koska ihmisen käytössä olevat menetelmät ovat tehostuneet – on siis enemmän ihmisiä, jotka kykenevät entistä tehokkaammin ottamaan luonnon resurssit käyttöönsä. vuoden 1700 tienoilla maapallon väkiluku oli noin 500 miljoonaa, ja ensimmäinen miljardi tuli täyteen vuoden 1800 paikkeilla. ainoa mahdollisuus kestävään energiantuotantoon on omavaraisuus sekä globaalisti että alueellisesti. Suoraan fossiiliyritysten ytimestä tullut Jefferson sanoo myös, että öljy ja muut fossiiliset energialähteet riittävät korkeintaan 50 vuodeksi, ja esimerkiksi vasta löytyneet liuskekaasuesiintymät siirtävät ongelmaa vain hetkeksi eteenpäin. jos Suomi kykenisi energiaomavaraisuuteen, miksei koko maapallo. Maltillistenkin ennusteiden mukaan maapalloa tallaa kymmenen miljardin väestö viimeistään vuonna 2050
Helpoimmin bioenergiaksi voidaan muuttaa kotieläinten lanta ja lietteet, jäteveden puhdistusliete, puu ja hakkuutähteet sekä yhdyskuntien ja monet teollisuuden jätteet, kun ne poltetaan tai mädätetään kaasuksi. kymmenien ja satojenkin miljoonien vuosien kuluessa kertyneet luonnonvarat on tuhlattu. kaikki tämä on tapahtunut runsaassa 150 vuodessa, mikä on geologisessa ajanlaskussa silmänräpäys. Lisätietoa Termex-Selluvillasta: www.termex.fi Termex-Eriste Oy PL 34, 43101 Saarijärvi Puh. kasvu on selvästi kestämättömällä uralla. Kaikilla näillä aineksilla on omat ominaiskertymänsä, esimerkiksi sato hehtaaria kohti, lannan kertymä eläintä kohti ja jätteen määrä henkilöä kohti. 100% MERINOVILLA ruskovilla.fi Uusi kuvasto ilmestynyt! Jokainen rakastaa lämpöä Tutustu valikoimaan ja hanki parasta. Ratkaistava yhtälö voi vaikuttaa monimutkaiselta ja vaikealta, mutta periaatteessa muuttujia on vähän – väestön määrä, tekninen varustus ja luonnonvarojen käytön voimakkuus. 0207 809 880 Hengittävässä kodissa on miellyttävä asua. Vedoton, tasainen huonelämpö sekä erinomainen sisäilma takaavat ainutlaatuisen asumismukavuuden. omavaraisuuden potentiaali syntyy, kun kaikkien lähteiden potentiaalit lasketaan yhteen. Rajallista resurssia on kyettävä vaalimaan siten, ettei kuormasta syödä eikä pääomaa kutisteta. esimerkkitapauksissa energiaa jäisi jaettavaksi valtakunnanverkkoonkin. varsin lyhyen ajan päästä ollaan tilanteessa, jossa elämän ylläpitämiseksi on pakko löytää muita kuin fossiilienergiaan perustuvia resursseja. Lisätietoa: www.termex.fi Varaudu talven tuloon eristämällä Termex-Selluvillalla. yksin erämaata kulkeva ei ehkä tule ajatelleeksi, että ihmiskunnan käsi kopeloi jo koko maapalloa; uusia reservialueita ei enää löydy. Tervetuloa pakkaset! Termex_Luontolehti_ilmo_90x133mm_1_2015.indd 1 26.8.2015 16.00. Globaalia kantokykyä ei voi ylittää, jos maapallo halutaan säilyttää elinkelpoisena. n Lisätietoja: http://energiakyla.fi/ Miten riittävät resurssit. näihin päiviin saakka luonto ja sen resurssit ovat näyttäytyneet rajattomina hyvinvoinnin lähteinä. on pakko luoda kestävän käytön strategia, jonka tärkeimpiä osia on energiaomavaraisuus. Lopulta summaa verrataan kyseisen alueen energiankulutukseen. useimmat laskennassa huomioon otetut ainekset olivat muussa toiminnassa ylitse jääviä materiaaleja, mutta esimerkiksi pelloilla voidaan kasvattaa bioenergian raaka-ainetta varta vasten. useimmiten potentiaali ei sisällä kaikkia mahdollisia aineksia, mutta vastaavasti kaikki laskennassa mukana olevat massat eivät välttämättä ole käytettävissä. Hän väitteli kestävästä energiahuollosta 2013. Termex-Selluvillalla eristetty talo on lämmin talvella ja viileä kesällä. Entä kun tähän lisätään seuraava silmänräpäys moninkertaisella tarvitsijajoukolla, teknisellä varustuksella ja tehokkuudella. Kun ainesten kertymät oli saatu selville, ne muunnettiin energiayksiköiksi ja laskettiin, kuinka paljon potentiaalista saadaan hyödynnettyä. 54 Suomen luonto 17/2015 näIn energIAkylIen potentIAAlI lAskettIIn LEvóN-iNSTiTUUTiN energiakylä-hankkeessa laskettiin potentiaalinen energiaomavaraisuuden aste 14 pohjalaiskylälle. n Kirjoittaja on biologi ja Vaasan yliopiston Levón-instituutin johtaja. tuulen ja auringon sekä maaperän ja veden energiapotentiaalit arvioitiin suuntaa-antavasti yleisesti käytössä olevien ja tunnettujen kertymien perusteella – oletuksiin kuuluvat hyötysuhteet, käyttöajat ja alueen suuruudet sekä ajateltavissa olevien tuotantoyksiköiden lukumäärät ja kokoluokat
Pitkän journalismin palvelu Long Play julkaisee Nikkasen laajan Fennovoima-reportaasin syyskuun lopussa. tuolloin kiinnostusta riitti. pelastajat eivät välttämättä usko voimalan sähköntuotannon kannattavuuteen: kolmikko hyötyy, vaikka Hanhikivi 1 olisi taloudellinen katastrofi muille omistajille. Fennovoiman perustajien usko ydinvoiman ennakoitavaan edullisuuteen näyttää vanhanaikaiselta, ja yhtiö toimii nyt kilpailijoitaan salamyhkäisemmin. Energia-ahmatti outokumpu säästää rahaa, kun tarjonnan kasvu laskee sähkön markkinahintaa. haNNa NikkaNEN Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija. hEiNäkUUN kroatialaisbulvaaniskandaali paljasti, ettei koko Euroopasta tahdo löytyä markkinalähtöistä uskoa Fennovoiman hankkeeseen. kaksikko oli jakanut edullista ydinsähköä lähinnä metsäteollisuudelle, vientiin ja itselleen; piskuinen Fennovoima lupasi ottaa kaikki halukkaat osakkaiksi. omistajakunnan innokas lobbaus tehosi eduskuntaan, joka teki Hanhikivi 1 -hankkeesta myönteisen periaatepäätöksen vuonna 2010. talouskriisi, uusiutuvien energianlähteiden kehitys ja hyppelehtivä ilmastopolitiikka ovat kuitenkin muuttaneet energiamarkkinoiden perusolettamia nopeasti. Elokuussa hanke pelastui, kun Fortum, outokumpu ja SRv ostivat eurooppalaisen omistuksen kiintiöstä uupuneen palasen. 2010-luvun realiteetit kohdattuaan yhtiö ei ole onnistunut pitämään lupauksiaan avoimuudesta ja demokraattisuudesta. haNhikivEN ydinvoimalahankkeen vaikean kesän jälkeen on vaikea muistaa, millaiseen maailmaan Fennovoima perustettiin vain kahdeksan vuotta sitten. tvo:n ja Fortumin asema Suomessa oli ollut niin kiistämätön, että ydinenergialakikin puhuu ”molemmista” yhtiöistä. Sähkön pitkän aikavälin hintaennusteet povaavat voimalasta tappiollista omistajille, joiden on pakko ostaa oman myllynsä sähköä. Fennovoimalle niin kävi vajaassa vuosikymmenessä. SRv sai suuren siivun Hanhikiven työmaasta sekä jalkansa oven väliin, kun Rosatom etsii jatkossa rakentajia. Fortum parantelee laajojen bisnestensä asemia venäjällä. Radikaalin uudistajan kohtalo on muuttua reliikiksi. 17/2015 Suomen luonto 55 a n n a Rii Ko n en. kuntien osakkuuspäätöksiin osallistuneet valtuutetut valittavat tiedon salailusta ja riskianalyysien heikkoudesta. Suomen kolmas ydinvoimayhtiö oli idealistinen hanke, joka lupasi toimia kilpailijoitaan avoimemmin ja demokraattisemmin. 11/2015 Suomen luonto 55 V a h tik o ir a Radikaalista reliikiksi Fe n n o Vo iM a / Le nt o Ku Va Va LL a S hanhikivenniemen raivaustyöt olivat näin pitkällä toukokuussa 2015. Silloin ala – jos se ylipäänsä aikoi selviytyä Euroopassa – tuntui ottavan askelen oikeaan suuntaan. kunnallisten energiayhtiöiden ja metalliteollisuuden johto todella uskoi ydinvoimaan: sen jatkuvaan edullisuuteen, sen varmaan paikkaan Suomen energiapaletissa
teksti aLiCE karLSSON / kuvat TiMO vESTEriNEN 56 Suomen luonto 7/2015 Merkkitolpat opastavat 55-kilometriselle Salpapolulle. Tässä lähdetään matkaan Majaniemestä, mutta myös Bunkkerimuseo virolahdella ja Salpalinja-museo Miehikkälässä ovat hyviä aloituspisteitä.. 56 Suomen luonto 17/2015 Luonto ja kulttuuri kohtaavat salpapolulla Monet halajavat ulkomaille pyhiinvaellusreiteille, mutta kotimainen salpapolku virolahdelta Miehikkälään voi tarjota yhtä voimakkaan kokemuksen
17/2015 Suomen luonto 57 7/2015 Suomen luonto 57 LöyTöRETKELLä SuoMESSA
aika on paikoin tehnyt tehtävänsä. ahopellon mukaan siinä on symboliikkaa: järkyttävän massiivinen puolustuslinja, jota nyt tuskin havaitsee. kylmä ja pimeä, lämmin ja valoisa, ne vuorottelivat. Hieman takkuista maastoa ei kannata säikähtää, reippaasti vain seuraamaan puihin maalattuja sinisiä täpliä. pienen tieosuuden jälkeen käännytään oikealle ja pian näkyviin tulee ensimmäinen Salpapolun merkkitolppa. kun laskeuduimme ensimmäiseen korsuun, vastaan hyökkäsivät kovat betoni ja metalli, mutta ulos astuessa lämpö läimähti kasvoille. 58 Suomen luonto 17/2015 virolahti tunnetaan paitsi arktisten lintujen seuraamispaikoistaan, myös sieltä alkavasta linnoitusketjusta, Salpalinjasta, joka rakennettiin itärajan turvaksi neuvostoliiton hyökkäyksen pelossa vuosina 1940–1941 ja 1944. Matkalle sattuvat sekä virolahden Bunkkerimuseo ja Miehikkälän Salpalinja-museo että laavuja, uimapaikkoja ja jopa varaus sauna. ”Salpapolku houkuttelee sotahistorian harrastajia, mutta täällä kulttuuri ja luonto yhdistyvät hienosti”, oppaanani alkukesällä ollut siru ahopelto kaakon luontoja kulttuuri ry:stä kertoi. välillä tiititti hippiäinen ja jossain tavaili laulurastas. Metsä ja korkea heinä on kätkenyt monet korsut ja kiviesteet. ”virolahdella käyvät kaikki Suomen lintuihmiset, mutta metsässä ei käy kukaan”, Elfving harmitteli. Se opastaa kulkijan aidolle metsäpolulle. polulta voi aina myös poiketa. Sinne on varta vasten hakeuduttava. harjun oppimiskeskuksen vieritse virojoella kulkee jykevä panssarieste.. teimme pienen syrjähypyn korpeen, missä lintuharrastajat Roope elfving ja Jari Hostikka olivat rengastamassa korppeja. rannasta metsän peittoon Salpapolun lähtöpiste on Suomenlahden rannalla Majaniemessä, jossa on yksinkertainen eräkämppä, nuotiopaikka, puusuoja ja wc. Suurimmat kivet ovat miehenkorkuisia ja painavat noin 3500 kiloa. ”He seisovat kaikki samoissa torneissa ja seuraavat arktisten lintujen muuttoa arktikaa, mutta pesimälinnustohan vasta mielenkiintoista on.” Metsä ja korkea heinä on kätkenyt monet korsut ja kiviesteet. kiven ja betonin ohella salpapolkua kehystävät meri, mäntykankaat, vehmaat pellot ja rapakivigraniitti. linjan alkupäähän on rakennettu 55 kilometriä pitkä Salpapolku, jota seuraillen voi syventyä ensisijaisesti sotahistoriaan, sillä korsuja, konekivääripesäkkeitä tähystyskupuineen, majoitusluolia sekä taisteluja yhdyshautoja on tiheässä. Matkalle tarvitaan taskulamppu, koska korsuissa ja bunkkereissa on hyvin vähän valoa. Salpapolku on myös seikkailupolku. vaikuttavimpia rakenteita ovat mielestäni kuitenkin kiviset panssariesteet, joissa valtavat kivenjärkäleet seisovat monessa rivissä ja paikoin hyvin pitkissä jonoissa
Virolahti Virojoki 7 E18 Venäjä Vaalimaa Miehikkälä Sa LPa Po LK u Bunkkerimuseo Salpalinja-museo Hamina 10 km Salpapolulle osuu kaksi museota. kehrääjien runsaus eräällä polun osuudella hämmästyttää jopa vuolantoa itseään. kiviesteet ja korsut, yhdyshaudat ja bunkkerit vuorottelevat”, ahopelto kertoo. Se on hengästyttävää luettavaa. Enimmillään linjaa oli rakentamassa 35 000 miestä ja 2000 lottaa. ”täällä kymenlaaksossa linnoitteiden ketju on ollut alun perin katkeamaton. Lä H d e: Sa LP a Li n ja -M u Seo. väite vahvistuu, kun saan käsiini ornitologi seppo Vuolannon Salpapolulta tekemän pesimälinnustoselvityksen. Salpapolkua alettiin suunnitella 2000luvun alkuvuosina virolahden ja Miehikkälän yhteisen Eu-hankkeen avulla. Bunkkerimuseo perustettiin 1980 ja kunta otti toiminnasta vetovastuun. kohteiden kunnostaminen ja opasteiden rakentaminen käynnistyi sen jälkeen kun oli päästy sopimukseen noin 90 maanomistajan kanssa. työmaa oli valtava. ahopellon mukaan Salpalinjan esittelyn aloittivat 1970–1980-luvuilla paikalliset veteraanit, jotka opastivat matkailijoita korsuissa nykyisen Bunkkerimu seon paikalla. pesimälajisto on runsas, sillä elinympäristöjäkin on viljalti: Salpapolku halkoo peltoja, metsiä, nousee mäille, laskeutuu jokilaaksoihin ja oikaisee pihapiirien läpi. Salpapolun eteläpää on virolahden Majaniemessä meren rannalla. Elfvingin mukaan kymenlaakson perhoslajisto on Suomen monipuolisin. polkua pitkin pääsee kunnon metsään. ”Esimerkiksi häiveperhosia, pikkuhäiveperhosia, karttaperhosia ja isonokkosperhosia näkee nykyisin joka vuosi jopa pihapiireissä.” jottei iso työ unohtuisi Salpalinja on 1200 kilometriä pitkä ja se ulottuu Suomenlahdelta lappiin, Savukoskelle. iloisia yllätyksiä tuottavat myös muun muassa peltosirkut, kuhankeittäjä, pohjansirkku, idänuunilintu ja pikkutikka. Ovi johtaa 20 miehen majoituskorsuun ja konekivääripesäkkeeseen. lintujen tarkkailija saa Salpapolulla seurakseen myös perhosharrastajia
60 Suomen luonto 17/2015 vehreät saniaiset ja sammal pehmentävät yhdyshautojen kovuutta. 60 Suomen luonto 7/2015. panssariesteitä virolahdella lähellä Lintulahtea, joka tunnetaan arktisten lintujen muuton seuraamispaikkana
pietarin iisakin kirkon 48 pylvästä on rahdattu Virolahdelta.. Meren lisäksi voidaan mennä metsiin, johon Salpapolku antaa hyvät mahdollisuudet.” n o LL i t o iV o n en / c a Rt in a pyterlahden jo hylätyn kaivoksen kiveen hakattu työohje. Meno on vallan muuta kuin moottoritiellä, jolta ei näe juuri mitään. tuntumaa menneeseen saa vanhan linjauksen mukaisilla tieosuuksilla ja historiallisissa kylissä. Kalliossa voi vielä juuri ja juuri nähdä työnjohtajan ohjeen työmiehille: Z: ioKa: ei: toteLe: eZäntä: niin: Z: ZaPi: etZiiä: tyÖtä: ia: LeiPä: neuwoLLaan: joS: Hän taHto: taneL aRe. Siru Ahopelto pitää luonnon jo takaisin valloittamaa louhosta lähes hartaana käyntikohteena, missä voi hiljentyä muistelemaan vaikka kivityöläisten kovaa elämää. Museotie turusta Viipuriin kulkeva, 1300-luvulla rakennettu Suuri Rantatie kiemurtelee Museotienä Haminasta Virojoelle. ”olemme etsineet ja kartoittaneet virolahden parhaita luontokohteita ja tehneet kunnostussuunnitelmia. 17/2015 Suomen luonto 61 kokemIsen ArvoIset vanha louhos hiljentää Virolahden Pyterlahden kylässä oleva Hevonniemen vanha louhos on kuuluisa Pietarissa seisovasta aleksanteri ensimmäisen muistomerkistä, jonka punagraniittinen 600 tonnia painava monoliitti louhittiin Pyterlahdessa 1830-luvulla. Museotiellä on mahdollisuus tutustua nähtävyyksiin, palveluihin ja tapahtumiin. Sieltä ovat peräisin myös iisakin kirkon 48 pylvästä. Meillä on jo myös tuotteita. ”näitä olemme pyrkineet tuomaan esiin”, ahopelto sanoo. haminasta virojoelle kulkeva museotie on osa Suurta rantatietä. ”Meillä on jo yksi risteilyalus klamilan satamassa ja tänä keväänä saimme mukaan myös toisen veneretkiä tarjoa van yrittäjän. Esimerkiksi linturetkeilijälle voimme osoittaa majoitusja ruokailupaikkoja.” virolahden matkailun kulmakivinä ovat arktika, Salpalinja – ja tsaari nikolai ii! venäjän viimeinen tsaari nimittäin vietti kesiään virolahdella vuosina 1906–1914. Meri, metsä ja Nikolai kaakon luontoja kulttuuriyhdistys pyrkii edistämään virolahden luontoja kulttuurikohteiden hyödyntämistä esimerkiksi matkailussa
vaikkapa mittaamalla niiden sykettä tai tutkimalla niitä lämpökameralla, kuten itse teen, saadaan selville tunnetilojen muutoksia. Seuraavien punaisten turvin ne käyvät hakemassa rikkimenneestä kuoresta herkkupalan. ”kotoisista lajeistamme varislinnut ovat älykkäimpiä”. niiden soidinlentoon sisältyy luovuutta: ne lentävät selällään, syöksähtelevät alas ja leikkivät. lämpökamera on varsin tarkka mittari; se taltioi jopa asteen kymmenesosan muutoksia kehon lämpötilassa. kotoisista lajeistamme varislinnut, etenkin korpit, ovat älykkäimpiä. niillä ei ole niin monimutkaista tunne-elämää kuin ihmisillä, mutta eläinten tunne-elämä ei myöskään ole sen laimeampaa kuin meillä. kESkEiNEN havaiNTO viime vuosikymmenten tutkimuksissa on ollut se, että oppiminen on iso osa myös luonnonvaraisten lintujen, nisäkkäiden sekä kalojen elämää. Eläinten sisäisten tilojen mittaamiseen on käytössä kymmeniä erilaisia tekniikoita. kun valot vaihtuvat punaisiksi, ne pudottavat pähkinän autotielle. SE TiEdETääN jo nyt varmuudella, että ainakin nisäkkäät ja linnut kokevat perustunteita: iloa, surua, pelkoa, aggressiota, hoivantunteita ja seksuaalista halua. oivaltavassa oppimisessa eläin muodostaa ensin ratkaisun mielessään ja tekee teon vasta sitten. aluksi tutkittiin eläinten ulkoista käyttäytymistä, sitten reagointia ulkoisiin ärsykkeisiin, ja nyt viime vuosikymmeninä on keskitytty enemmän itse eläimiin. Eläimet saavat paljon tietoa jo perimässään, mutta ne myös oppivat erilaisia taitoja elämänsä varrella. Muita oppimisen tapoja ovat herkistyminen, klassinen ehdollistuminen, välineellinen ehdollistuminen, mallioppiminen sekä oivaltava oppiminen. Esimerkiksi alaskassa on todettu karhun käyttävän merirokon peittämiä, rosopintaisia kiviä kutiavan ihonsa raaputtamiseen. Sen on saanut huomata myös Helena telkänranta, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan millaista on olla eläin. Erityisesti ne haistelevat syöksyhampaita, Helena Telkänranta, 50, biologi ja tietokirjailija, tammela 62 Suomen luonto 17/2015 eläintunteiden tulkki tekSti jOhaNNa MEhTOLa kuva aNNa riikONEN Oppiminen on iso osa myös luonnonvaraisten lintujen, nisäkkäiden ja kalojen elämää.” eläinten mielessä jylläävät suuret tunteet. Eläinten käyttäytymistä on tutkittu jo 1800-luvulta Charles darwinista lähtien. kaupunkilinnuiksi ne silti oppivat tottumalla. puuha vaatii siltä juuri oivaltavaa oppimista. Esimerkiksi linnuilla pesänrakennus on geeneissä. tekninen kehitys on edesauttanut eläintutkimusta paljon, ja pitkälti sen ansiosta tiedämme yhä enemmän muun muassa eläinten aivotoiminnasta. 62 Suomen luonto 19/2013 k as vo kk ain k a S v okk ain, k o t ona, retkellä j a virikkeit ä t oimitt anut j O ha NN a ME h T OL a ”ELäiMENä oleminen on intensiivistä. Japanissa on havaittu muutamia varisyksilöitä, jotka osaavat käyttää liikennevaloja hyväkseen pähkinöiden kuoren rikkomisessa. Eläinten pennut ja poikaset leikkivät, mutta vielä aikuisenakin jatkuva leikki kertoo sekin lajin älykkyydestä. ne pysähtyvät koskettelemaan ja haistelemaan luita kaikessa rauhassa. Esimerkiksi rotta tai koira voi ulkoisesti näyttää täysin tyyneltä, mutta lämpökamera paljastaa, että eläimen sisällä voivat velloa suuretkin tunteet. Esimerkiksi norsuilla on tietty surun tunteeseen liittyvä tapa, jonka ne toistavat nähdessään kuolleen norsun luurangon. tämän kaltaista oppimista ilmenee vain älykkäämmillä eläimillä kuten varislinnuilla, delfiineillä ja karhuilla
ne osaavat esimerkiksi antaa kohdennettua apua tutulle laumansa jäsenelle. väitöskirjaa tehdessäni olen yllättynyt siitä, miten kovasti eläimet yrittävät ahtaissa sikalaoloissakin tehdä edes jotakin lajille ominaista. kalat saattavat tulevissa eläinten käyttäytymistutkimuksissa yllättää. 19/2013 Suomen luonto 63 17/2015 Suomen luonto 63 Mielipaikka: suvun kesämökin laituri Retkikohde: torronsuo Luontokirja: jälkiä luonnossa Luontopuuha: eläinten käyttäytymisen tarkkailu Vuodenaika: kevät Lintu: korppi nisäkäs: norsu Hyönteinen: mehiläinen Sieni: mustatorvisieni Marja: karhunvatukka teLkänrannan mieLeiSet joista ne ilmeisesti tunnistavat, mikä yksilö on kyseessä. olisi mielenkiintoista tietää, missä kohtaa eläinkuntaa kulkee raja sen välillä, mitkä eläimet tuntevat ja mitkä eivät.” n. Esimerkiksi pureskelua varten varatuilla koivunrungon pätkillä ne alkoivat tehdä samantapaisia pesänrakennusliikkeitä, joita myös luonnonvaraiset siat tekevät. kivuntuntokyky on löydetty myös eräiltä selkärangattomilta kuten äyriäisiltä. kehitän keinoja, joilla voitaisiin vähentää toisten sikojen vahingoittamista. tutkimus lisää tietoa, joka puolestaan alkaa ajan myötä vaikuttaa muuallakin yhteiskunnassa. Jo nyt tiedetään, että niillä on sekä kivuntuntokyky että pelontuntokyky, mutta niiden älykkyyttä tai hahmotuskykyä on tutkittu vain vähän. Eläinsuojelulakia uudistetaan parhaillaan ja toivottavasti näillä tutkimustuloksilla on siihenkin oma vaikutuksensa. norsuilla sekä älykkyys että tunne-elämän monivivahteisuus ovat muutenkin pitkälle kehittyneitä. LäMpökaMEraTUTkiMUkSEN lisäksi teen Helsingin yliopistossa väitöskirjaa tuotantosikojen hyvinvointiin liittyen
Sen kuori on kellertävä ja malto kirkkaan keltainen. Hinnat ovat kirppishintoja korkeammat, mutta onhan ostaminenkin vaivattomampaa. vaikeinta on saada kärpäset lisääntymään ympäri vuoden ja taata niiden jatkuva saanti. joutsenmerkillä sertifioidut talot, päiväkodit ja koulut ovat jo arkipäivää muissa Pohjoismaissa, joissa on herätty meitä aiemmin rakentamisen ekologisuuteen ja muun muassa sisäilmaan vaikuttaviin tekijöihin. Hyönteistuotanto kuluttaa muuhun ruoantuotantoon verrattuna vähän vettä, ja esimerkiksi kärpäsentoukkia voi kasvattaa muuten pois heitettävässä kompostijätteessä. (jM) Nettikauppa kierrättää kiErräTETTyjä TavarOiTa voi nyt ostaa helposti myös netistä, kun Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus avasi verkkokaupan osoitteessa kauppa.kierratyskeskus.fi. esimerkiksi ostamalla juhlamekon kierrätettynä säästää noin kolme kiloa luonnonvaroja. Hyönteisten massatuotanto ei kuitenkaan ole kehittynyt vielä pitkälle. Vaihtelua tarjontaan – ja väreihin – tuo esimerkiksi keltajuuri, joka on punajuuren sukulainen. yM Pä Ri St Ö M eRK in tä. Valikoimassa on muun muassa sisustustavaroita, vaatteita, urheiluvälineitä, kirjoja ja leluja. nyt heinäkuussa käynnistetyssä Eu-rahoitteisessa FlyHigh-tutkimushankkeessa etsitään ja testataan massatuotantoon parhaiten Sa n n a Pe u Ra Ko SK i / Ko ti M ai Se t Ka SV iK Se t 64 Suomen luonto 17/2015 kärpänEn kEitossa teksti Mirva UOTiLa Helsingin yliopiston luonnontieteellinen keskusmuseo on mukana kansainvälisessä tutkimushankkeessa, jossa kehitetään kärpäsentoukista ruokaa eläimille ja ihmisille. ”Hyönteiset ovat varteenotettava kehityslinja elintarviketuotannossa, jossa kaiken aikaa kehitellään uutta ihmisille kelpaavaa ravintoa”, sanoo luonnontieteellisen keskusmuseon laboratoriopäällikkö Gunilla ståhls-Mäkelä. joutsenmerkittyjen talojen kriteerit perustuvat elinkaariajatteluun ja ne takaavat rakennuksille tiukat ympäristöja terveysvaatimukset liittyen talon energiatehokkuuteen, hyvään sisäilmaan sekä rakennusmateriaaleihin. Lisäksi ostoskori näyttää, kuinka paljon luonnonvaroja säästyy kunkin tuotteen kohdalla. Keltajuuri sopii hyvin sosekeittoihin, uunipaistoksiin sekä keitettyinä lohkoina dipattavaksi. (jM) hyöNTEiSraviNTO on proteiininlähde ja mitä todennäköisimmin tulevaisuuden ruokaa myös Suomessa. keltajuuri on sukulaistaan punajuurta hieman makeampi. k oto n a pienet palat kärpäsestä ruokaa joutsenmerkillä terveellinen talo SUOMEEN puuhataan maamme ensimmäistä joutsenmerkittyä taloa. Lisäksi rakennuksen luovutukselle sekä käytölle on omia vaatimuksia. esimerkiksi Ruotsissa tällaisia taloja on jo satoja. joutsenmerkki asettaa ehtoja myös rakennusprosessin laatuohjaukselle. Maultaan se on hieman makeampi kuin punainen sukulaisensa. (jM) keltaista juurikasta SykSyN TULLEN alkavat taas maistua erilaiset juurekset. nappaa reseptejä osoitteesta www.suomenluonto.fi
oikein harmittaa heittää vahvasta muovista tehty pakkaus sekajätteisiin, kun ei sille keksi mitään järkevää uusiokäyttöäkään. Kierrätettäessä muovin ominaisuudet kuitenkin muuttuvat jonkin verran, joten se täytyy ottaa huomioon myös uusia käyttötapoja mietittäessä. Myös muovikasseille on jo omia keräyspisteitä. Eettinen ja terveellinen hyönteisravinto kiinnostaa kuitenkin kasvavissa määrin myös ihmisiä, joten ötököiden syönti yleistynee myös länsimaisten ihmisten keskuudessa. Muovipulloista valmistetaan uusien pullojen aihioita sekä tekstiili teollisuuden raaka-ainetta esimerkiksi fleecekankaisiin. ”Me Helsingin yliopistolla teemme hankkeessa perustiedettä, jota käytetään taustatietona tutkimuksessa”, Ståhls-Mäkelä sanoo. Maalaisjärkeä ei silti pidä unohtaa: osa hyönteislajeista on myrkyllisiä, uhanalaisia tai varsin pahan makuisia. Roskis pullistelee jo muutenkin muovijätteestä, josta peräti 70 prosenttia tulee kotitalouksista. Myös styrox ja solumuovi kelpaavat keräykseen. kOSka hyöNTEiSiä ei ole Eu:n alueella perinteisesti käytetty ravintona, ne kuuluvat uuselintarvikelainsäädännön piiriin. niihin voi viedä tyhjiä ja puhtaita muovipakkauksia kuten pesuainepulloja, jogurttipurkkeja sekä leikkeleja valmisruokapakkauksia. n 17/2015 Suomen luonto 65 PH a n ie / L eH tiK u Va vaikeinta on saada kärpäset lisääntymään ympäri vuoden. muovinkeräys alkaa viiMEiSET MEhUT tirahtavat muovikanisterista kannuun. sopivia kärpäslajeja. Pakkauksilla on tuottajavastuu, joten niiden kierrättäminenkin on valmistajille pakollista. tämä tarkoittaa, että ennen kuin niiden käyttö elintarviketuotannossa sallitaan, täytyy turvallisuus arvioida tiukkojen vaatimusten mukaisesti. Jotkut kärpäslajit ja myös lajien sisäiset populaatiot sopivat laboratoriokasvatukseen toisia paremmin. iS to cK PH oto kierrätYS a n d Re y P R o KH o R o V / iS to cK PH o to. Kerätystä muovista valmistetaan uusiomuovia. ”Selvitämme tutkittavien kärpäslajien dna:t ja luonnehdimme lajien populaatioita.” tutkimukseen osallistuu Suomen lisäksi yliopistoja ja yrityksiä Espanjasta, Serbiasta ja Etelä-afrikasta, mutta massatuotantoon tarkoitettuja kärpäsiä kasvatetaan Espanjan ja Etelä-afrikan laboratorioissa. Raaka-aineena uusiomuovi on ympäristöä säästävää sekä neitseellistä muovia edullisempaa. Pääkaupunkiseudulle tulee 40 muovijätteen keräyspistettä ja muualle Suomeen 460. Kierrätykseen niistä menee jo kaupan ja teollisuuden muovipakkausjäte sekä pantilliset muovipullot. ekokemin muovijalostamo aloittaa uusiomuovin toimittamisen teollisuudelle jo ensi vuonna. yksittäisiä ihmisiä ei tiukka elintarvikelainsäädänto koske, vaan omalla vastuulla saa napostella mitä mieli tekee. Verkonmerkkinäkään niitä ei saa pitää. hyönteisravinto on tulevaisuuden ruokaa. tällä hetkellä uusiomuovista valmistetaan muun muassa jätesäkkejä, pusseja, putkia ja levyjä. ”Jos syön proteiinipatukan, ainakin minulle on sama, onko se proteiini eristetty maidosta, soijasta vai hyönteisistä”, Ståhls-Mäkelä sanoo. Muovipakkausten keräyksestä on jo tehty kokeilu Kuopiossa ja tampereella. Kuluttajille se on vapaaehtoista. jOhaNNa MEhTOLa kerääminen alkaa 500 piSteeSSä. Ståhls-Mäkelä uskoo, että ensimmäinen askel hyönteisravinnon yleistymiseen Eu:n sisällä on hyönteisten käyttö tuotantoeläinten rehuna. Suomessa muoveja käytetään tuotteiden valmistukseen noin 600 000 tonnia vuodessa, noin sata kiloa henkeä kohden. Vuoden alusta tähänkin ongelmaan saadaan ratkaisu
poljemme pienen matkan tuvalle, jossa remonttimiehet ovat työssään. ” talvisin läskipyörillä pääsee myös lähemmäs pyhätunturia.” Juntusen mukaan maastopyöräily on lisääntynyt puistossa, ja se näkyy muun muassa pyöräilytapahtumina ja -kilpailuina. on makuasia, miten siloteltuihin sorapolkuihin suhtautuu – ne helpottavat kulkua, mutta erämaatunnelma on aika kaukana näitä teitä tallatessa. tämä on upea paikka tutkailla kansallispuistoa niin maastopyörällä kuin jalkaisin tai talvella suksillakin. ” pyöräilyreitit pyhä-luostolla ovat enimmäkseen latupohjaa”, kertoo pyhäluoston kansallispuiston puistonjohtaja Hely Juntunen. retkellä läskipyöräretkellä pyhä-luostolla pyöräilyn suola on vaihteleva maasto kuoppineen ja kivineen. paksupyörällä pitkospuilla pysyy hyvin pystyssä eikä tarvitse pelätä renkaan jäämistä kahden pitkoksen väliin kuten normaalilla maastopyörällä. jaTkaMME piaN matkaa ja edessämme alkaa melkein kolmen kilometrin pituinen loiva ja mukavasti maastossa mutkitteleva alamäki! Reitin hauskin osuus päättyy pyhälammen päivätuvalle ja laavulle. paksut pyörät sopivat erilaisille poluille. vähennän renkaan paineita entisestään, mikä saa pyöräilyn tuntumaan tasaisemmalta kivikkoisellakin polulla. polku muuttuu uudeksi sorapoluksi ja tuntuu kuin pyöräilisi asfaltilla keskellä erämaata. Se saa seuraa, kun viereisessä kuusessa lennähtelee kaksi muuta lajitoveria. Harrastuksen suosion kasvu ja myös läskipyöräilyn nousu näkyvät vuokrauspalveluita tarjoavien yritysten lisääntymisenä. kuukkeli! Se lennähtää viereiseen kuuseen tarkkailemaan meitä. aLUN kivikkOiNEN polku vaihtuu melkein kangasmaaksi ja pyörä rullaa tasaisesti. läskipyöräeli fatbikeretki pyhä-luostolle meinaa kirjaimellisesti vesittyä, sillä juhannuksen alla kansallispuistossa sataa monta päivää tauotta. Paksupyörillä tunturiin teksti ja kuvat aNNakaiSa väNTTiNEN rUOSTEENrUSkEa pyrstö häivähtää metsätiellä. pienimmälläkin vaihteella hengästyttää ja työntämiseksihän se menee. paluumatkan poljemme latvavaaran reittiä, jota Metsähallitus kunnostaa parhaillaan. polku jatkaa ylämäkeä kohti lampivaaran huippua. vain katulamput puuttuvat! pyöräilystä tällaiset polut tekevät yksitoikkoista, sillä monelle pyöräilyn suola on vaihteleva maasto kuoppineen ja kivineen. Satulasta maisemia on leppoisa ihailla, alamäet ja nousut rytmittävät hauskasti matkaa. onneksi kolmantena päivänä ropina taukoaa ja pääsemme vihdoin hyppäämään paksupyörien selkään. Metsähallituksen kuukkelin vuokratuvan suunnalta kuuluu pauketta. kunnostus tarkoittaa tässä tapauksessa metrin levyisen tasoitetun soratien tekemistä metsään. varvikkovoittoisilla alueilla mustikka kukkii runsaana. Jätettäisiinpä metsiin kunnostusinnostuksen keskellä vielä tavallista polkuakin. uutta sorapolkua oli monin paikoin jo muuallakin kansallispuiston alueella. laavu ja nuotiopaikka ovat mahtavalla paikalla kallioperän repeämän kohdalle syntyneen rotkon reunalla. kesäkuussa taukopaikoilla on tilaa, ja hyvin hoidetut laavut ja tuvat ovat upeilla paikoilla. Rykimäkeron kodan jälkeen polku kurvaa kauniisiin suomaisemiin. Rykimäkurun rotkolaakso antaa hienot puitteet pienelle tauolle. 66 Suomen luonto 17/2015 polkupyörän paksut renkaat takaavat mukavan ajonautinnon – ja vähemmän jälkiä maastoon. pyhä-Luoston kansallispuistossa on reittejä mistä valita. tunturin laella ovat ametistikaivos ja kahvila, jotka valoisana alkuiltana kiinni ollessaan luovat tunturille aavemaisen tunnelman. vaihtelevassa maastossa on mukava polkea.. vuokratuvan seutu vaikuttaa idylliseltä pienen puron solistessa vieressä. tuvan katto korjataan, jotta se voi syksyllä ottaa vastaan yöpyjiä entistä ehompana. ne jäävät katsomaan kun poljemme eteenpäin. päätämme tehdä päivävaelluksia jalan, sillä patikoidessa sade ei haittaa niin paljon
Testattu reitti on merkitty punaisella. pyhä-Luostolla pyöräilyreitit ovat pääasiassa latupohjia. pyöräilijä ehtii nähdä päivän aikana enemmän kuin kävellen ja matka taittuu sutjakammin. Maastopyöräily on mahtava tapa lähteä nauttimaan luonnosta, halusi sitten taituroida polkuja täysjoustopyörällä tai tehdä pitkiä vaelluksia läskipyörällä. riikosen mukaan maastopyöräily paksuilla tai tavallisilla renkailla ei kuitenkaan kuluta maastoa sen enempää kuin käveleminenkään. Läskipyörä ei juuri jätä jälkiä kosteaankaan maastoon. pyörän päältä luontoa pääsee havainnoimaan hienosti ja parhaassa tapauksessa vaikkapa kohtaamaan kuukkelin ensimmäistä kertaa elämässään! n Yli-Luosto Salmiaapa Siurunsuu Haarainselkä Porolaavu Oravalampi Tiaislaavu Isokuru Kiimaselkä Huttuloma Luostonoja Ahvenlampi Tikkalaavu Torvisen maja Pyhänlatva Kiimalaavu Ukko-Luosto Räkki-Luosto Luoston portti Lampivaara Rykimäkero Rykimäkuru Pyhälampi Polsoinpalo Porontahtoma Kapusta Kuukkeli Huttujärvi Karhunjuomalampi Naava Kemijärvi, Valtatie 5 19746 962 9613 Sodankylä, Valtatie E4 Rovaniemi, Valtatie E4 Yrjölä Soutajan kota Suvanto Käyräsvaara Kivijärvi Iso-Löysäkkä Huttujärvi Pyhäjärvi Kiiskilampi Latvalampi Luostonlampi Kurkiaislampi Hangaslampi Ahvenlampi Mustalampi Lampiaavanlammit Pyhäjoki Kitinen © Metsähallitus 2011 © Karttakeskus Lupa L5293 5 km . maastopyöräilyetikettiin kuuluu, että jalankulkijaa väistetään, pyöräillään luontoa vahingoittamatta ja roskattomasti sekä kunnioitetaan jokamiehenoikeuksia. 17/2015 Suomen luonto 67 vain tampatuille poluille MaaSTOpyöräiLy on yleistynyt suomessa ja harrastus on tuonut paljon uusia liikkujia luontoon. läskipyörä on leppoisa tapa liikkua luonnossa. Lue lisää pyöräilystä: www.suomenluonto.fi/tag/maastopyoraily/ M et Sä H a LL it u S, Lu o n to Pa LV eL u t pyöräillessä ehtii ihailla myös maisemia. Yli-Luosto Salmiaapa Siurunsuu Haarainselkä Porolaavu Oravalampi Tiaislaavu Isokuru Kiimaselkä Huttuloma Luostonoja Ahvenlampi Tikkalaavu Torvisen maja Pyhänlatva Kiimalaavu Ukko-Luosto Räkki-Luosto Luoston portti Lampivaara Rykimäkero Rykimäkuru Pyhälampi Polsoinpalo Porontahtoma Kapusta Kuukkeli Huttujärvi Karhunjuomalampi Naava Kemijärvi, Valtatie 5 19746 962 9613 Sodankylä, Valtatie E4 Rovaniemi, Valtatie E4 Yrjölä Soutajan kota Suvanto Käyräsvaara Kivijärvi Iso-Löysäkkä Huttujärvi Pyhäjärvi Kiiskilampi Latvalampi Luostonlampi Kurkiaislampi Hangaslampi Ahvenlampi Mustalampi Lampiaavanlammit Pyhäjoki Kitinen © Metsähallitus 2011 © Karttakeskus Lupa L5293 5 km ?. maastopyörällä ei mennä koskaan umpimetsään vaan jo valmiille tampatuille poluille. Yli-Luosto Salmiaapa Siurunsuu Haarainselkä Porolaavu Oravalampi Tiaislaavu Isokuru Kiimaselkä Huttuloma Luostonoja Ahvenlampi Tikkalaavu Torvisen maja Pyhänlatva Kiimalaavu Ukko-Luosto Räkki-Luosto Luoston portti Lampivaara Rykimäkero Rykimäkuru Pyhälampi Polsoinpalo Porontahtoma Kapusta Kuukkeli Huttujärvi Karhunjuomalampi Naava Kemijärvi, Valtatie 5 19746 962 9613 Sodankylä, Valtatie E4 Rovaniemi, Valtatie E4 Yrjölä Soutajan kota Suvanto Käyräsvaara Kivijärvi Iso-Löysäkkä Huttujärvi Pyhäjärvi Kiiskilampi Latvalampi Luostonlampi Kurkiaislampi Hangaslampi Ahvenlampi Mustalampi Lampiaavanlammit Pyhäjoki Kitinen © Metsähallitus 2011 © Karttakeskus Lupa L5293 5 km . Yli-Luosto Salmiaapa Siurunsuu Haarainselkä Porolaavu Oravalampi Tiaislaavu Isokuru Kiimaselkä Huttuloma Luostonoja Ahvenlampi Tikkalaavu Torvisen maja Pyhänlatva Kiimalaavu Ukko-Luosto Räkki-Luosto Luoston portti Lampivaara Rykimäkero Rykimäkuru Pyhälampi Polsoinpalo Porontahtoma Kapusta Kuukkeli Huttujärvi Karhunjuomalampi Naava Kemijärvi, Valtatie 5 19746 962 9613 Sodankylä, Valtatie E4 Rovaniemi, Valtatie E4 Yrjölä Soutajan kota Suvanto Käyräsvaara Kivijärvi Iso-Löysäkkä Huttujärvi Pyhäjärvi Kiiskilampi Latvalampi Luostonlampi Kurkiaislampi Hangaslampi Ahvenlampi Mustalampi Lampiaavanlammit Pyhäjoki Kitinen © Metsähallitus 2011 © Karttakeskus Lupa L5293 5 km . tällöin vaikutus polkuihin on olematon. Yli-Luosto Salmiaapa Siurunsuu Haarainselkä Porolaavu Oravalampi Tiaislaavu Isokuru Kiimaselkä Huttuloma Luostonoja Ahvenlampi Tikkalaavu Torvisen maja Pyhänlatva Kiimalaavu Ukko-Luosto Räkki-Luosto Luoston portti Lampivaara Rykimäkero Rykimäkuru Pyhälampi Polsoinpalo Porontahtoma Kapusta Kuukkeli Huttujärvi Karhunjuomalampi Naava Kemijärvi, Valtatie 5 19746 962 9613 Sodankylä, Valtatie E4 Rovaniemi, Valtatie E4 Yrjölä Soutajan kota Suvanto Käyräsvaara Kivijärvi Iso-Löysäkkä Huttujärvi Pyhäjärvi Kiiskilampi Latvalampi Luostonlampi Kurkiaislampi Hangaslampi Ahvenlampi Mustalampi Lampiaavanlammit Pyhäjoki Kitinen © Metsähallitus 2011 © Karttakeskus Lupa L5293 5 km . tavallista kulkijaa voi epäilyttää sen vaikutus maastoon ja polkuihin. läskipyörillä liikutaan paljon talvisin, jolloin niillä poljetaan hankeen tamppaantuneita polkuja. osaan puistoista suunnitellaan reittejä täyttä häkää kuten urho kekkosen kansallispuistoon, mutta osassa puistoista pyöräily on vielä kiellettyä. Yli-Luosto Salmiaapa Siurunsuu Haarainselkä Porolaavu Oravalampi Tiaislaavu Isokuru Kiimaselkä Huttuloma Luostonoja Ahvenlampi Tikkalaavu Torvisen maja Pyhänlatva Kiimalaavu Ukko-Luosto Räkki-Luosto Luoston portti Lampivaara Rykimäkero Rykimäkuru Pyhälampi Polsoinpalo Porontahtoma Kapusta Kuukkeli Huttujärvi Karhunjuomalampi Naava Kemijärvi, Valtatie 5 19746 962 9613 Sodankylä, Valtatie E4 Rovaniemi, Valtatie E4 Yrjölä Soutajan kota Suvanto Käyräsvaara Kivijärvi Iso-Löysäkkä Huttujärvi Pyhäjärvi Kiiskilampi Latvalampi Luostonlampi Kurkiaislampi Hangaslampi Ahvenlampi Mustalampi Lampiaavanlammit Pyhäjoki Kitinen © Metsähallitus 2011 © Karttakeskus Lupa L5293 5 km . pyörään saa kiinni varustelaukkuja, joten sillä voi tehdä myös pidempiä vaelluksia. Yli-Luosto Salmiaapa Siurunsuu Haarainselkä Porolaavu Oravalampi Tiaislaavu Isokuru Kiimaselkä Huttuloma Luostonoja Ahvenlampi Tikkalaavu Torvisen maja Pyhänlatva Kiimalaavu Ukko-Luosto Räkki-Luosto Luoston portti Lampivaara Rykimäkero Rykimäkuru Pyhälampi Polsoinpalo Porontahtoma Kapusta Kuukkeli Huttujärvi Karhunjuomalampi Naava Kemijärvi, Valtatie 5 19746 962 9613 Sodankylä, Valtatie E4 Rovaniemi, Valtatie E4 Yrjölä Soutajan kota Suvanto Käyräsvaara Kivijärvi Iso-Löysäkkä Huttujärvi Pyhäjärvi Kiiskilampi Latvalampi Luostonlampi Kurkiaislampi Hangaslampi Ahvenlampi Mustalampi Lampiaavanlammit Pyhäjoki Kitinen © Metsähallitus 2011 © Karttakeskus Lupa L5293 5 km . suomen ladun maastopyöräilyn olosuhdehankkeen projektikoordinaattori Tiina Riikonen kertoo, että läskipyörien paino jakautuu tasaisemmin ja pintapaine on tavallista maastopyörän rengasta pienempi, jolloin pehmeässä tai kosteassa maastossa maanpintaan jää vähemmän jälkiä. SUhTaUTUMiNEN maastopyöräilyyn kansallispuistoissa on murroksessa
68 Suomen luonto 17/2015 viikiN kOETiLaN niityillä ammuvat lehmät ja tuleentunut ohrapelto tuoksuu, kun olen loppukesän retkellä. viikissä on helppo retkeillä: on hyvät kevyen liikenteen väylät ja polut. kun osa Sipoosta liitettiin vuonna 2009 Helsinkiin, kaupungin napa heilahti kilometrin verran koilliseen, koetilan pelloille. Helsingin yliopiston koetilalla on suuri merkitys viikin maisemalle. pääkaupungin keskustasta viikkiin on matkaa vajaat kymmenkunta kilometriä, mutta se on nykyisin Helsingin maantieteellinen keskipiste. Myös lahopuiden eliöille on sijaa. lahdella on paljon sorsalintuja, haikaroita ja kahlaajia. lammassaareen vievät pitkospuut. lintutorneja on ympäri lahtea kuusi, lisäksi on kolme lintulavaa sekä yksi piilokoju. näky on vaikuttava, kun kaikki hanhet yhtäkkiä lähtevät lentoon helikopterin tai jokin muun häiriön pelästyttämänä. Myös varpuslintujen valikoima on viikissä suuri. alkukesällä se on mainio paikka kuunnella yölaulajien konsertteja. lahti on vuosien mittaan puhdistunut ja sekin näkyy linnustossa. luontoalueet jatkuvat etelässä Herttoniemen kaupunginosaan saakka. jOS MiNULTa kysyttäisiin, minne Helsingissä veisin muualla Suomessa asuvan tai ulkomaisen luonnonystävän, vastaisin empimättä, että tietysti viikkiin. Taustalla näkyy rakentamiselta säästynyt kivinokan alue. Merikotka, sääksi ja räyskä käyvät kalassa. peltosirkkujakin helkyttelee silloin tällöin keväisin. parhaillaan on menossa komea näytelmä, kun koetilan niityille ja puiduille pelloille on kerääntynyt tuhansia valkoposkihanhia. luontotyyppejä on monia: vanhankaupunginlahden maailmanlaajuisesti arvokas kosteikko, pienvesiä, avokallioita, hienoja metsiä, arboretum, ketoja ja niittyjä, viljelymaisemaa, tervaleppäkorpia ja laajoja ruovikoita. kahlaajien lajija yksilömäärä on lisääntynyt, kun ruovikoituneita rantaniittyjä on avattu. n viikki on suosittu ja monipuolinen retkipaikka. Se on mainio retkialue kaikkina vuodenaikoina. Helsingin keskipisteessä teksti ja kuvat jOrMa LaUriLa retkellä viikin–Herttoniemen luontokeidas vanhankaupunginlahti on kansainvälisestikin arvokas kosteikko. lintulajeja on havaittu tähän mennessä 300, ja niistä 125 on pesinyt kymmenen viime vuoden aikana. ydiNOSa viikin–vanhankaupunginlahden keitaasta on suojeltu, ja ympäröiviä viheralueita hoidetaan maltillisesti. lehmien, peltojen ja niittyjen ansiosta monet muualla kärsineet viljelymaiden lajit kuten keltavästäräkki ja kottarainen menestyvät. Lahdelle pääsee monesta suunnasta.. vaihTELEva ympäristö näkyy linnustossa ja kasvistossa
ihme tapahtui: reilun kolmituntisen retkeni aikana en tavannut ainuttakaan hirvikärpästä, vaikka liikuin myös hirvien lepäilyja kulkualueilla. otsikoksi hirvikärpänen. olin koko ajan valmis vetämään suojavarustuksen päälle. Kun hirvikärpäset ilmestyivät noin 30 vuotta sitten retkipaikoilleni, ei sen koommin ole ollut yhtään hirvikärpäsetöntä elokuuta, paitsi nyt sitten tämä miellyttävä yllätys. Siihen on usein syynä pelästyminen, esimerkiksi ihmisen kohtaaminen, tai kun poro on havainnut pedon, joka on naakimassa (hiipimässä) sitä kohti. Myös jurottaminen kuvaa paikallaan kököttämistä, mutta sillä on toinenkin merkitys, joka viittaa murjottamiseen tai apeuteen. Kun poro nulkkaa, kulku on rentoa ja rauhallista. Kasvit vastaavat muutokseen punastumalla ja kellastumalla.. Myös verkkosivujemme ja Facebookin kautta on tullut samansuuntaisia havaintoja. Kielitoimiston sähköisen sanakirjan mukaan nykyisin juroa tarkoittaa puuntaimien hidasta kasvua istutuksen jälkeen. ta Pio Ku ja La ELäiNTEN liikkumisen kuvailuun oli aiemmin tarkkoja ja vivahteikkaita sanoja. Se tarkoitti, että kalan selkä ja selkäevä olivat näkyvissä vedenpinnan yläpuolella. oli tyyni aurinkoinen päivä ja lähdin matkaan lyhythihaisessa paidassa. Sompion seudulla oli aikoinaan käytössä ilmeikäs sana olla tai uida kuivaselässä (Samuli Paulaharju: Sompio 1939). punasyyskorennon nuori koiras Turun pomponrahkalla. jOhaNNa MEhTOLa jo RM a La u RiL a Hirvikärpäset ovat nyt tavallista pienempi kiusa! luontopolulla piENi LapiNSaNaSTO 7/10 kiErTELiN elokuun puolivälissä luottosienipaikkojani nokian ja Hämeenkyrön rajamailla. Aikuisenakin se voi elää viikosta kuukausiin. jo RM a La u RiL a tiM i La iV o / Va St aV a Lo 17/2015 Suomen luonto 69 hirvikärpäSiä LiikkEELLä vähäN Valo hiipuu hiljalleen ja yöt peittyvät kylmän harsoon. jOrMa LaUriLa viileä ja Sateinen keSä on ilmeiSeSti mYöHäStYttänYt tai HillinnYt HirvikärpäSten keHittYmiStä. Havaintoja voi edelleen lähettää osoitteella palaute@suomenluonto.fi. niitä saattaa lennellä vielä marraskuussakin. Repussa oli tietysti silkkihuivi, anorakki ja lippalakki hirvikärpästen varalle. Käännyin sitten tutulle polulle, eikä kiusankappaleita vieläkään ilmaantunut. näin syksyn kynnyksellä voi vielä nähdä ainakin ukonkorentoja, keijukorentoja sekä nimensä mukaisesti syyskorentoja. Metsätiellä ei vielä surahtanut iholle ainutkaan. se ei kuitenkaan ole totta. Varmaankin viileä ja sateinen kesä on myöhästyttänyt hirvikärpästen kehittymistä. 17/2015 Suomen luonto 69 kUiN kOrENNON LENTO kaNSaNpEriNTEESSä uskottiin, että sudenkorento elää vain yhden päivän. jo esiteltyjen paikkojen nimet saavat mielikuvituksen liikkeelle: Pallivaha, Kuhankuono ja Pomponrahka. Tolvaaminen ja rukattaminen on puolestaan kovaa menoa. oltiinhan silloin aivan liki luontoa ja luonnolla oli suorempi merkitys ihmiselle kuin nykyisin. jOrMa LaUriLa MiNä LähdEN TUrkUUN! LOUNaiSTa luontoa on koottu monipuolisesti Turun seudun luontoretkioppaaseen (Sammakko 2015). Kun esimerkiksi poro on aivan liikkumatta paikoillaan tai kala järven tai puron pohjalla, se juroo. jo pelkästään toukkavaihe saattaa kestää useamman vuoden. Ahmajäseneksi kutsuttiin poron tiettyä takajalan osaa, johon ahma iski ja mursi sen
kySyiMME elokuun numerossa lukijoidemme mielipidettä parhaasta ruokasienestä. Saimme miltei 500 vas taus ta. 70 Suomen luonto 27/2015 vinkkejä moneen menoon! w w w .s u o m e n lu o nt o. lämpimät kiitokset teille niistä! tulos ei jätä arvailuille varaa. 22.9. vietetään auton vapaapäivää. ylivoimaiseen voittoon ylsi keltavahvero eli kantarelli. Se onkin 1,8 miljoonan neliökilometrin laajuinen luonnon aarreaitta. Sen saa sieni koriinsa Kati Luomi Siilinjärveltä. ursula Vironen vantaalta perusteli valintaansa näin: ” Helppo ja monikäyttöinen D-vitamiinipommi, jonka voi säilöä monella tavalla.” kolmanneksi kirivät herkkutatit 67 äänellä. Ruokasienten ykkönen on... Sieneksi olkoon!. Koko alueeseen pääsee tutustumaan Helsingissä Suomen ympäristökeskuksen valokuvanäyttelyssä Barents – luonto ei tunne rajoja. kuvassa männynherkkutatteja. Monimuotoisen kasvillisuuden johdosta Saanan luonnonsuojelualueella ja Mallan luonnonpuistossa elää harvinaisia tunturiperhosia, muun muassa tunturisiilikästä, pohjansiilikästä ja arnikkikoisaa. En osaa valita parempaa nuista kahdesta, mutta molemmat on aivan mahottoman herkullisia eri ruuissa.” n jOhaNNa MEhTOLa Kaikkien vastaajien kesken arvottiin Jarkko Korhosen ja Pirjo Penkkimäen Suuri suomalainen sienikirja. SyySiLTOjEN pimetessä on mukava uppoutua taas kirjojen maailmaan. näyttely on avoinna syyskuun loppuun saakka. toiseksi ylsi suppilovahvero 75 äänellä. ” kantarelli ja suppilovahvero. suomenluonto.fi. Seuraavaksi eniten ääniä saivat mustatorvisieni, mustavahakas sekä korvasieni. Kuva: Riku Lumiaro herkkutatit kirivät kolmoseksi. Kiinnostavia lukuvinkkejä luonto-oppaista sekä luontokirjallisuuden klassikoista voit poimia nettisivuiltamme www. Erityisesti sienen erinomaista makua kehuttiin. ” paistettu kantarelli on niin hyvää uusien perunoiden ja kerman kanssa, että siinä menee aina kieli mutkalle”, kuvailee liisa orava oulusta makuelämystä. ” niissä vain on niin aito, puhdas sienen maku”, kirjoitti Markku illikainen torpista perusteluissaan. Saanaja Mallatuntureilla kaSvaa Monipuolinen kaSvilajiSto Kilpisjärven alueen kalkkipitoisuuden johdosta. v irikk eit ä tu u La M a KK o n en jo H a nn a M eH to La tu o M o H u RM e / PR o LK Lo V iiS a H yn n in en ruokasienten ykkönen on keltavahvero. Se sai 174 ääntä, miltei kolmanneksen koko potista. fi pala pohjoista luontoa BarENTSiN alue kattaa osan Suomen, Ruotsin, norjan ja Venäjän pohjoisosista. osa vastaajista oli mahdottoman tehtävän edessä, kuten elmiina kekäläinen kiuruvedeltä. Katso muut näyttelypaikat www.syke.fi. parhaaksi ruokasieneksi saivat ääniä myös muun muassa kultarousku, kurttusieni, limanuljaska, huhtasieni ja nokirousku. Suomessa Barentsin alueeseen kuuluvat Lappi, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa. Suppilovahvero ylsi hopeasijalle. LUE LiSää LiikkUjaNviikkO.fi. Tunturien korkeuden ja pohjoisuuden vuoksi lumilaikkujen sulaminen jatkuu läpi kesän ja takaa kosteuden niin painanteiden lehtokuin avotunturien kasveille
ihmistä paljon haitattomammat vieraslajit kylvävät suurinta tuhoa rajatuissa elinympäristöissä kuten saarilla, joilla on kotoperäistä lajistoa. Sukunimen kantasana on latinan lima, viila, ja verbi limare tarkoittaa viilaamista ja hiomista. yksi niistä on Luc Jacquetin uutuus Ice and the Sky. Liput ja lisätiedot: www.hiff.fi. nimi on kuvaava, koska ukkoetana ja muut harjaetanat raastavat ravintonsa suuosallaan. Seminaarin jälkeen näytetään Ice and the Sky -elokuvan ensiesitys. Valloittavat lajit on mielenkiintoinen puheenvuoro. professorin ja korkeasaaren entisen johtajan seppo turusen Valloittavat lajit. 25.9. anneli Jussila (toim.): turvapaikkoja elämälle (luonnonperintösäätiö 2015) Pentti Linkolan perustama Luonnonperintösäätiö on ehtinyt 20 vuoden ikään ja saanut juhlakirjan. Ice and the Sky vie katsojan ympäristötieteen nobel-voittajan ja intohimoisen jääja lumitutkijan Claude Loriuksen (s. Lajinimi cinereoniger tarkoittaa harmaanmustaa. Monet uustulokkaatkin kuten siili ja metsäkauris ovat jo sopeutuneet luontoomme ja jotkin vieraslajeiksi nimetyt kuten ruttojuuri alkavat näyttää jo kotoisilta. ihminen on kiistatta maapallon haitallisin laji ja myös vieraslaji. 17/2015 Suomen luonto 71 Sarjassa tutustutaan lajien tieteellisiin nimiin. ne helpottavat ainakin aloittelijaa lajin tunnistuksessa. elokuva jättää katsojan miettimään: Mitä minä voin asialle tehdä. dokumentti ei voisi olla ajankohtaisempi. Lorius omisti koko elämänsä tutkimukselle ja sen ansiosta tiedämme ilmaston historiasta ja ilmastonmuutoksesta nyt paljon enemmän. jOrMa LaUriLa Pe nt ti jo H a n SS on / Ku Va Lii te Ri ic e a n d t H e SK y. Mukana on uutuuksiakin kuten shimeji, japanissa arvostettu ruokasieni, jolla ei vielä ole edes suomenkielistä nimeä. ympäristöministeriö järjestää aiheeseen liittyen seminaari Ilmastosopimus.Nyt. Muinaistulokkaista, kuten piharatamosta ja päivänkakkarasta, kellään ei liene pahaa sanottavaa. Entä haitalliset vieraslajit. ongelmallisia ovat taudinaiheuttajat ja muun muassa minkki sekä jättipalsami, mutta turusen mukaan moni olisi päästettävä pannasta; esimerkiksi ” viehättävän näköinen” karhunköynnös tai ” linnuille kelpaava” terttuselja. 1932) mukana tutkimusmatkoille antarktikselle. UkkOETaNa (Limax cinereoniger) on näyttävä kotimainen harjaetanalaji, joka voi venähtää jopa 20 sentin pituiseksi. Kirjassa esitellään esimerkiksi 27 rouskulajia, joista kaikista on pienet kuvat samalla sivulla. Kirjan toisella puoliskolla lukija saa tutustua pieniin elämälle pelastettuihin metsäkohteisiin, joiden esittely kutsuu retkelle ja suojelemaan. Komistus on siis harmaanmusta viilari. vasta noin 5000 vuotta sen jälkeen oli kuusen vuoro. Tulokkaat ja vieraslajit tulimuurahaisista jättipalsamiin -teoksessa (into 2015) käsitteet saavat perusteellisen tuuletuksen. ole tarkkana, ettet sotke harmitonta ukkoa haitalliseen vieraslajiin, espanjan siru etanaan eli ”tappajaetanaan”, joka on väritykseltään selvästi vaaleampi. kun jääkausi väistyi Suomessa, maa alkoi vähitellen vihertää. aluksi säätiön kantavat voimat esittelevät teoksessa itsensä, niin että osa kirjoittajista joutuu loistavien kirjoittajien, Linkolan ja anto Leikolan, jälkeen vähän epäedulliseen asemaan. ihminenhän on ollut maapallolla vasta silmänräpäyksen maapallon ikään verrattuna. Siitä sukeutuu taatusti kiivas keskustelu. elokuvia esitetään 19 salissa, joten tarjontaa on runsaasti. tieteen nimeSSä jäätutkijan matkassa ELOkUvafESTivaaLi Rakkautta & anarkiaa pyörähtää käyntiin Helsingissä 17.9. aukeamat ovat selkeitä ja jokaisesta lajista on listattu myös keskeiset tuntomerkit. (jM) ????. Ensimmäisten joukossa noin 9000 vuotta sitten alkoivat männyt itää. Haitallinen tulokas -leima on kirjan mukaan lätkäisty suotta ja usein tutkimatta monelle lajille. Ei ole, koska tulokkaat on jaettu muinaistulokkaisiin ja uustulokkaisiin. aLiCE karLSSON valokeilaSSa lasse kosonen: sienenmetsästystä (WsoY 2015) Sienikonkari Kososen kirja esittelee lähes 300 sienilajia. kirjan punainen lanka on asioiden suhteuttaminen toisiinsa. tässä kirja täyttää parhaiten tehtävänsä: Säätiö osoittaa vastaansanomattoman arvonsa. Pysäyttävän kaunis kuva ainutlaatuisen herkästä alueesta ja Loriuksen tuoma viesti jään sisältä ikiaikaisista ilmakuplista on ollut selvillä jo hyvän aikaa. onko kuusi vieraslaji. (jt) ????. ????. Bio Rexissä. Käsitteet uuteen tarkasteluun jOS TErMiT alkuperäislaji, tulokaslaji, vieraslaji ja haitallinen vieraslaji ovat menneet sekaisin, nyt ne kieppuvat kuin arokierijä. Meillä lajien uhanalaistumisen syyt ovat lähinnä metsätaloudessa ja avoimien maiden pensoittumisessa. ohjaaja muistetaan vaikuttavista elokuvistaan Pingviinien matka ja Sademetsän tarina
Berndt Hannelius kuvasi nämä marjat nurmijärvellä 17.8. toimituksen selvityksen mukaan kyseessä on tarhalta karannut yksilö, joka on nähty myös Helsingissä.. en tunnistanut paikan päällä, oliko se tundrahanhi vai kiljuhanhi. Keltaisen silmärenkaan perusteella se on kiljuhanhi”, arvelee Lahdessa linnun 13.8. kuvannut Helene Heinonen. puolukat kypsyvät pUOLUkaT alkoivat kypsyä etelä-Suomen metsissä elokuun puolen välin lämmössä. leHdessä julkaistuista kuvista MaksaMMe palkkion. kiljuhanhi Lahdessa ”hUOMaSiN ruskean hanhen valkoposkihanhiparvessa. leppävirran huovilan salmen kaunis aamu sai Hannu Rissasen kaivamaan kameran esiin 20.8. 72 Suomen luonto 17/2015 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja havaintokirja toimittanut aNNakaiSa väNTTiNEN lukijoiden oMa luontopalsta toiMii sekä leHdessä että netissä. aamu lammella LaULUjOUTSEN laskeutui aamusumuiselle lammelle
Kun olin kuvaamassa niitä, paikalle tuli juttelemaan eräs tutkija. ”Lakkakääpä on viime aikoina noussut otsikoihin yhdessä pakurin kanssa. Sienissä on voimaa ”hUOMaSiN parkkipaikan asfaltin alta esiin tunkeutuvia sieniä. Sienen itiöemät olivat kovia ja isoissa yksilöissä niiden pinta halkeili kennomaisesti. myrskyä seurannut Taisto Laato. Oi, ihana elokuu ”ajELiN Kylmäkosken suunnassa 9.8. Molemmista on löydetty terveysvaikutteisia ainesosia. Hän kertoi voimista, joilla elävä solukko voi hitaasti murtaa vahvankin esteen. Lakkakääpää löytyy rannikkoseuduilta paremmin, sisämaassa se on harvinaisempi.” Kuva on otettu heinäkuun lopussa. onhan niitä käytetty kauan Kiinassa ja Venäjällä. 17/2015 Suomen luonto 73 Oli synkkä ja myrskyinen yö... 17/2015 Suomen luonto 73 Neito perhosen lepohetki ”kaUNiS vieras lepäsi tovin siipiään suhistellen pihallamme ja jatkoi hetken päästä taas len toaan”, muistelee neitoperhosen voikkaalla kouvolassa elokuun lopussa kuvannut Nanna Huotari.. Sienilaji jäi tuntemattomaksi, mutta tutkija epäili kyseessä olevan jokin juurissa kasvava kääpä. ilmeestä näki, että se oli onnellinen, toisin kuin ehkä maanviljelijä.” Kuvan lähetti Irja Lehtinen Lempäälästä. Siinä tien reunan viljapellossa tämä valkohäntäpeura nautti aurinkoisesta illasta ja illallisestaan. Vieressä kasvaa koivuja, myös visakoivuja.” Kuvan otti Arja Pohto espoon otaniemessä 7.8. Lakkakääpä haUhOLaiNEN Hannu Rasiranta lähetti kuvan värikkäästä käävästä. ”aaMUyöN ukkosmyrsky kutsui kuvaamaan”, kertoo espoossa 6.8
tästä seuraava askel on tietynlainen soluyhteiskunta: osalle soluporukkaa tulee laumassa tietty tehtävä, esimerkiksi liikuttaa koko laumaa, osalle toinen, vaikka aistia edessä olevat alueet. Löytyisivätkö ne tätä kautta. Lukijoilta: Häränpäitä seuraillen Itse kuljin 1960-luvulla teini-iässä Hämeen Härkätietä Turusta Hämeenlinnaan polkupyörällä. onko päättelyssäni itua. Minulle on jostain siunaantunut selkeä kuva pienten yhteiskuntaeläinten elämästä. ja tällä tavalla vähitellen vaikka minkälaisiksi olioiksi. Merikotkan uimareissu Luontokaupan norps Rescue -paidan voitti Juha-Veikko Mikkola enosta. Mai SyrjäLä Vanhoja numeroita kaivataan Suomen Luonto on mainio lehti, jonka säilytän. Kaikki monisoluiset eliöt evoluutioteorian mukaan ovat kehittyneet yksittäisistä soluista, jotka ovat päättäneet elää tai ajautuneet elämään yhdessä, jonkinnäköisessä laumassa. MarkkU hEiNONEN LiELahTi Pöytä on katettu Pöytä on katettu antoi ajattelemisen aihetta. SaULi kOrpELa vaaSa LISää LuoNNoSTa: www.SUomenLUonto.fi jo u n i t iK K a n en Se PP o Pa RK Ki ne n pörhösuomuhelokka kasvaa ryppäinä lahopuulla.. SuoMEn LuonTo 6/2015 1. Kaikki potentiaalisesti eri geenistötkin ovat samaa eliötä, joten ei ole väliä kenen kuningattaren munia suojelee, kunhan se on tämän eliön osa. Ja kaikille riittää. Kunpa yhä useammat ymmärtäisivät oman kotiympäristönsä hienouden ja osaisivat nauttia siitä, jottei aina loman tullen olisi kiire lähteä 74 Suomen luonto 17/2015 @ mitä mieltä lehdestä. Kollektiivinen kekomieli on joka solussa läsnä. Luonto tarjoaa ravintoa niin monille lajeille meidän ihmisten lisäksi. LiiSa STraNdéN rääkkyLä Merikotkan uimareissu Mielenkiintoinen tapaus. Silloin suojelee tätä eliötä, toimii koko eliön eduksi omalta paikaltaan, kuten terve solu toimii. Tuli elävästi mieleen kesän tuoksut, äänet ja maisemat. Se saattaa olla ihan hömppää, mutta itselleni se kuulostaa kovin loogiselta. Muurahaisyhteiskunta on eliö Kesäkuussa ilmestyneessä lehdessä (SL 5/2015) ollut artikkeli Muurahaisten yhteiskuntasopimus oli äärimmäisen kiintoisa ja mieluisa. Ruokaa luonnon antimista (wSoy 2015). aNTTi pOikkEUS kirkkONUMMi kiitos ajatuksistasi Haluan kiittää Anni Kytömäkeä elokuun Suomen Luonnossa (6/2015) olleesta kirjoituksesta Lentämisen ongelma. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Pöytä on katettu 3. anna PaLaUtetta! palaute@suomenluonto.fi LUkijOiLTa t oimitt anut a L iCE k ar L S S ON Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Minua jäi vaivaamaan se, että jutussa esiintynyt myrmekologi jaksoi kovasti ihmetellä muurahaisyhteiskuntien syntyä evoluution kannalta – miksi työläiset suostuvat osaansa, etenkin kun kaikissa yhteiskunnissa ei voi edes tietää, auttaako juuri oikeaa kuningatarta omien geeniensä siirtämiseksi. Muurahaisten yhteiskunta on eliö, muurahaiset sen ”soluja”, jotka tekevät tietenkin kaikkensa, että koko eliö elää ja voi hyvin. Kokoelmastani puuttuvat kuitenkin numerot 1/1956 ja 4/1965, kaikki muut numerot ja vuosikerrat olen löytänyt antikvaareista. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Äänestä . Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 25.9.2015. tuumintani onkin, että yhteiskuntaeliöt eivät koe olevansa yksilöitä vaan yksi eliö. tämä selittää mielestäni myös (joillain) muurahaisilla havaitun ”telepatian”. Häränpäitä seuraillen 2. osallistujien kesken arvotaan Markus Maulavirran kirja Avotulilla
eikä kaikkia pesiä välttämättä aina löydetä. Vanha ja kokeneempi kotka ei olisi mennyt ahtaaseen paikkaan, mistä ei päässyt lentoon. Sampo Laukkanen rengastamassa. 17/2015 Suomen luonto 75 sieltä pois luontoa saastuttaen. onnistuin vetämään kotkan itseäni vasten, eikä se saanut siipiään levälleen. Lähes aikuisella merikotkalla nokka ja kynnet ovat kunnioitusta herättävät. Poikaset ovat kuitenkin eriaikaisia; munapesiä voi olla jo helmikuun alussa. Viime keväänä rengastaja Sampo Laukkanen näet pyydysti ahvenanmaalla aikuisen kokoisen nuoren merikotkan ja rengasti sen. Kun pääsin katajien läpi kotkan viereen, se heittäytyi selälleen, sähisi ja kauhoi kynsillään ilmaa. Kuulin katajikosta rapinaa ja ryntäsin katsomaan. LiSSE TarNaNEN Halpaa sinulle – kallista ympäristölle Maksa lentomaksu • www.lentomaksu.fi Ovatko nämä aitohevosmuurahaiset yhden eliön soluja. Ku Va t LiS Se t a Rnan en. Pesä oli tyhjä ja luultavasti kotka oli ahminut itsensä niin täyteen, ettei se päässyt lentoon. Laitoin ne kuitenkin käteen, enemmän henkiseksi turvaksi, ei niistä tositilanteessa paljon suojaa olisi saanut. ikä opettaa.” Suomessa on asuttuja merikotkan pesiä noin 450 ja tänä kesänä havaittiin 414 poikasta. Kun kynnet olivat kiinni kepissä, pääsin kotkan taakse ja sain siepattua sitä jaloista ja nostin sen syliin. oli pakko toimia, toista tilaisuutta ei tulisi. eikä se olisi ahminut itseään lentokyvyttömäksi. Poimin maasta kepin, jota tarjosin sille. joskus pesä on niin vaikeassa paikassa, ettei sinne voi kiivetä. Silloin olimme ornitologi Jörgen Palmgrenin kanssa Hangossa rengastamassa sääksiä ja nuori merikotka oli tiheässä männikössä sääksen pesän alla. Kaikki poikaset pyritään rengastamaan, mutta siinäkin on monta mutkaa. tosin olin vuosia sitten ollut mukana vastaavassa tilanteessa. Kotka sieppasikin sen kynsiinsä, toinen sormikaskin meni mukana. joskus ne taas ovat jo liian isoja ja pesälle kiipeäminen voisi saada ne hyppäämään alas. Pääsimme lukemaan tiedot renkaista; kotka oli rengastettu vuotta aiemmin pesäpoikasena. Kun näin merikotkan juoksevan, tilanne oli hämmentävä. Haluan kertoa, että nyt siinä on lähes onnistuttu. Kun siivet ja pää olivat kurissa, kotka rauhoittui. joskus poikaset ovat liian pieniä rengastettaviksi. Kiinnihän se piti saada ja kopattua syliin, mutta minulla oli vain surkeat sormikkaat taskussa. tiheikkökin vielä haittasi siipien levitystä. Minut huomatessaan kotka yritti lähteä lentoon, mutta tilaa oli niin vähän, ettei se saanut siipiään levitettyä, vaan juoksenteli hädissään ympäriinsä. yleensä rengastus tapahtuu toukokuun lopussa–kesäkuun alussa. jörgen sen silloin juoksi kiinni. Molemmissa tapauksissa nuoret merikotkat olivat vielä kokemattomia. Kiitos anni ajatustesi jakamisesta! LiiSa hyTTiNEN nuori merikotka on onnistuttu rengastamaan Suomen Luonnon viime numerossa (6/2015) kerrottiin merikotkan uimareissusta ja todettiin, ettei aikuista ja hyväkuntoista merikotkaa ollut saatu rengastettua. Sampo kertoi tapahtumista näin: ”olin vasta tullut Lågskärin saarelle ja olin virittelemässä rengastusverkkoja. Merikotka oli nyppimässä tappamaansa haahkaa
Kastelitteko kukkapenkkejä runsaalla vedellä. Periaatteessa monet muutkin pienet petoeläimet voisivat tulla kysymykseen, to M i M u u KK o n en vanhalla meri kotkalla on vaalea pyrstö ja pää. kontiaista näkee maan pinnalla vain harvoin.. onko lintu havaittu meillä. Kesyt sorsat hyödyntävät laitureita, villit ovat arkoja ja pysyvät poissa ihmisten ilmoilta. Löysimme kukkalaatikkoon haudatun jäniksen pään sekä oravia, joilta oli viety vain pää. tärkeimpiä kuolinsyitä ovat pedot, kuten ketut ja pöllöt, nälkä ja hukkuminen sateiden tai tulvien seurauksena. eräs vaihtoehto kontiaisten ulos kömpimiseen on vesi. ilman laituria tämäkin olisi jäänyt salaiseksi. Sinisorsien marjojen syönnistä on useita esimerkkejä. ne eivät kuitenkaan ylitä atlantin valtamerta vaan ovat enimmäkseen paikkalintuja tai lyhyen matkan muuttajia. mikä eläin metsästää näin. SEppO vUOLaNTO Mikä eläin vie päät. Päiden katkoja ja hautaaja on luultavasti kissa. amerikkalaiset valkopäämerikotkat ovat hyvin läheistä sukua euraasialaisille merikotkille. käyttäytyvätkö kontiaiset näin inhimillisesti. entä käytittekö jotakin torjunta-ainetta kukkapenkin kasvien suojeluun. auringonpaiste voi vielä vaalentaa kotkan vaaleita osia, jolloin kontrasti vaikuttaa muuhun höyhenpukuun nähden todellista suuremmalta. Sorsat käyttävät etupäässä kasvikunnan tuotteita. oliko se tullut maan pinnalle kuolemaan, ja sen lajikumppani oli ikään kuin käynyt sen hyvästelemässä. kuuluvatko mustikat heinäsorsien ruokavalioon. myöhemmin esiin tuli toinen kontiainen, joka kävi nuuskimassa aikaisemmin tullutta lajitoveriaan. Vanhan merikotkan pää muuttuu vuosien karttuessa hyvin vaaleaksi, ei kuitenkaan aivan yhtä valkoiseksi kuin pyrstösulat. Kontiaiset voivat elää jopa seitsenvuotiaiksi, mikä on paljon pienelle nisäkkäälle. eivät käyttäydy. . teimme viime toukokuussa tammisaaren saaristossa mielestämme havainnoin valkopäämerikotkasta. . kun hätyytin niitä pois, laiturille jäi pari isoa sinistä ulostetta hyvästiksi. Keskimääräinen elinikä jää kuitenkin alle kolmeen vuoteen. Seuraavana iltana toinen eläimistä makasi kuolleena maassa. Laiturilla makaili sinisorsaemo kuuden suuren poikasensa kanssa. . . jUha vaLSTE Näimmekö valkopäämerikotkan. SEppO vUOLaNTO Syövätkö sorsat mustikoita. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. Kukkapenkin kontiaisvainaja ei välttämättä ollut juuri se, jota toinen kävi nuuhkaisemassa. 76 Suomen luonto 17/2015 – aSiantuntijat vaStaavat t oimitt anut a L iCE k ar L S S ON – aSiantuntijat vaStaavat aSiantuntijat vaStaavat kysy LuonnoSTA – aSiantuntijat vaStaavat LÄHETÄ oMA KySyMyKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. näimme valkoisen pään ja pyrstön. Kontiaiset liikkuvat valoisassa maan pinnalla vain poikkeuksellisesti – olisiko pitkä hellejakso kuivannut maan karkottaen lierot ja toukat. kontiaisen käyttäytyminen Viime kesänä näin kukkapenkissä ryömivän kontiaisen
Kalalokin munat ovat usein keskenään erivärisiä siten, että yksi muna poikkeaa muista. Pituutta sille saattaa karttua enimmillään jopa yli 20 senttiä. jUha vaLSTE iso simpukka Löysimme köyliönjoesta elävän simpukan, joka oli noin 15 senttiä pitkä ja painoi 246 grammaa. Käpyjä turmellessaan sieni heikentää olennaisesti kuusen siemensatoa, ja siitä kärsivät kuusen ja metsän viljelijöiden lisäksi orava, käpylinnut ja käpytikka. Sieltä naaraat palaavat syksyllä munimaan tuomen oksille. SEppO vUOkkO Eripariset munat kalalokin pesässä oli kolme munaa, joista yksi oli pienempi ja erivärinen kuin muut. . Kuusentuomiruosteen (ja muutamien muiden käpytuholaisten) syytä on se, että kuusissa voi olla runsaasti käpyjä, mutta ei juurikaan siemeniä! tuomen lehtien käpristymiseen voi olla jokin muu syy, vaikkapa runsaina eläneet tuomikirvat. Vaivojen määrä vaihtelee vuosittain. ne aiheuttavat selvästi erottuvia kulmikkaita laikkuja, jotka rajautuvat lehtisuoniin. Kysyjä ei liene katsonut täyttä munapesää joka vuosi, jos on halunnut taata pesimärauhan kotirannan tutuille linnuille. Kuori on sillä kuitenkin selvästi pitkänomaisempi, joten siitä ei ole kysymys tällä kertaa. Piha kasvina tuomen ikävin kiusa on tuomenkehrääjäkoi, joka syö puun lehdettömäksi ja peittää sen harsoverkkoon. Kuusesta tulleet itiöt itävät tuomen nuorissa lehdissä. erilainen väri ja koko saattavat johtua muninnan aikana muuttuneesta ravintotilanteesta. Vieressä oli myös tyhjä kuori. Kirvojen tai ruosteen takia tuomi ei kuole eikä sitä tarvitse kaataa. 17/2015 Suomen luonto 77 mutta asutulla alueella kissa on todennäköisin vaihtoehto. jos sieni tappaa latvakasvaimen, voi tuloksena olla monilatvainen puu. mikä laji kasvaa näin isoksi. Sienen tuomelle aiheuttamat kasvutappiot ovat yleensä vähäiset. Syksyllä lehdet karisevat sienineen maahan. SEppO vUOLaNTO vastaajina tässä numerossa: SEPPo VuoKKo Kasvit SEPPo VuoLAnTo Linnut JAAKKo KuLLBERG Hyönteiset JuHA VALSTE nisäkkäät LASSE KoSonEn Sienet Ba Be S Ö d eR M an H eL i Hu o ta Ri Tämä isojärvi simpukka painoi neljänneskilon. itiöpesäkkeet, joista tauti taas palaa tuomeen, syntyvät kuusen käpyihin. Kuvan ja pelkästään jo simpukan koon perusteella kyseessä on isojärvisimpukka (Anodonta cygnaea). haNNU LEhTONEN Tuomen kiusat kesällä tuomen lehtiin ilmestyi tummia pisteitä ja osa lehdistä muuttui punaisiksi. Se on sieni, joka elää vuorotellen tuomessa ja kuusessa. jos puuta on tutkittu loppukesästä, kirvat ovat jo vaihtaneet ravintokasviaan ja siirtyneet heinikkoon ja viljapelloille. Keväällä maassa olevista tuomen lehdistä nousee ilmavirtausten mukana itiöitä kuusten latvuksiin, jossa ne tartuttavat nuoria versoja ja aukeavia kukkia. Sen sijaan kuuselle se on ongelmallisempi. Ravinto on joko huonontunut tai sitä on ollut liian vähän. . jiR i B u H d a L / n at u Re PH oto HAnnu LEHTonEn Kalat. Pelkästään lehdissä elävät sienet eivät yleensä ole kohtalokkaita puille. tähän viittaisi sekin, että oravia ei ole syöty – useimmat kissat saavat riittävästi ruokaa ihmisiltä. isojärvisimpukka elää pääasiassa järvissä sekä jokien mutapohjaisissa suvannoissa eteläja Keski-Suomessa. toinen yli 10 sentin saavuttava kotimainen simpukkalaji on soukkojokisimpukka (Unio pictorum). kuusentuomiruoste vaivaa sekä tuomea että kuusta. Koko elinkiertoon kuluu kaksi vuotta. kesän kuivuus tuskin aiheutti näitä vaivoja, sillä jo edellisenä kesänä puussa näkyi samanlaisia oireita. Lehdet käpristyivät ja puu näytti kärsivältä. tuomi saa uudet lehdet vielä samana kesänä, mutta toukkia kuhiseva ja seitin peittämä puu on monen mielestä inhottava. mikä tuomea vaivaa. olen seurannut pihalokkimme pesintää useina vuosina, enkä koskaan aikaisemmin ole huomannut moisia eroja. Lehtiä täplittää kuusentuomiruoste. aluksi niissä syntyy itiöitä, jotka leviävät toisiin tuomenlehtiin. Sieni on erittäin yleinen.
Pohjalla olikin kolme lepakkoa! illalla seurasin niiden lähtöä pöntöstä lennolle, samoin seuraavana iltana. Suuri osa lepakoista muuttaa etelämmäksi horrostamaan, mutta monet etsivät sopivia talvehtimispaikkoja myös Suomesta. Sienen nykyinen nimi on pihlajankatajanruoste, mikä kertoo sienellä olevan kaksi isäntää, pihlaja ja kataja. Siitä voi saada ainakin ruokamyrkytyksen. joskus tatinriesan vaivaamina herkkutatteja voi olla koko kasvusto täynnä. Kyseessä on kotelosieni nimeltä tatinriesa, joka verhoaa herkkutatin valkoisella peitteellä. tatinriesa itsessään ei ole myrkyllinen, mutta tällä tavalla mädäntynyt tatti on hyvä kasvualusta bakteereille. Sienessä voi olla myös palkeenkielimäisesti lohjenneita liuskoja. jo pahan hajunsa ja yleisen pehmeytensä vuoksi sitä ei helposti tule poimineeksikaan. Sieni talvehtii katajassa. Kesällä sieni lisääntyy pihlajissa. Pihlajan lehtiin sarvellisia itiöpesäkkeistöjä muodostava sarviruoste on niin yleinen, että syksyllä äkämiä löytää lähes joka pihlajasta. Pidemmälle ehtineenä herkkutatti muuttuu pehmeäksi, kirkkaankeltaiseksi ja haisee pahalta. mikä tämä kummajainen on. SEppO vUOkkO Sienen riesa tein viime lokakuussa oudon sieni löydön. Sienetkin voivat saada sienen kiusakseen. Kummassakaan isännässä sieni ei aiheuta niin vakavia oireita, että sen torjuntaan olisi tarvetta. Myöhemmin loppukesästä syntyy toisenlaisia itiöitä, jotka itävät katajan neulasissa ja nuorissa versoissa. . pihlajankatajaruosteen vaivaama puu toipuu omin voimin. Keväällä katajaan kehittyy hyytelömäisiä, kirkkaankeltaisia itiöpesäkkeistöjä, josta itiöt lentävät tuulen mukana pihlajan nuoriin lehtiin. Säiden lämpimyys ja sateisuus vaikuttavat lähtöaikaan. LaSSE kOSONEN ju H a La a K So n en aSiantuntijat vaStaavat korvayökköjen päiväpiilo linnunpöntössä. . tervehtyvätkö puut ja voisiko puiden tervehtymistä jotenkin auttaa. Samettitatti on toinen laji, joissa tatinriesaa yleisesti esiintyy. miten kauan lepakot aikovat pesiä pöntössä. Siksi ruosteen määrä pihlajissa vaihtelee vuodesta toiseen. jUha vaLSTE Sarvimiinoja pihlajan lehdissä Pihapihlajiamme vaivaa pihlajan sarvi ruoste. yläpinnaltaan äkämät ovat aluksi keltaisia, myöhemmin oransseja. Lepakot pitävät kesällä linnunpönttöjä päiväpiilona. kysy LuonnoSTA 78 Suomen luonto 17/2015 Lepakot linnunpöntössä Siivosin linnunpönttöä viime elokuussa. aluksi syntyy itiöitä, jotka tartuttavat yhä uusia pihlajanlehtiä. Myös rouskuissa kuten karvarouskuissa ja leppärouskuissa on omat riesalajinsa, jotka turmelevat rouskulajien heltat. tällainen herkkutatti on syömäkelvoton. erityisen runsas se on siellä, missä katajia ja pihlajia kasvaa lähekkäin. Pöntöt ovat kuitenkin liian kylmiä talven viettoon, joten ne jätetään tavallisesti elokuun lopulla tai syyskuussa. katto auki ja kurkkaus sisään. H a nn u H ei n o ne n Si RK K a ta La. Katajassa sieni on monivuotinen, mutta pihlajiin se tulee keväällä katajista. . Moni on kiinnittänyt huomiota herkkutatteihin, joiden jalat ovat omituisesti vääntyneet, lakki on suhteettoman pieni verrattuna tynnyrimäisesti pullistuneeseen jalkaan ja koko sieni on valkoisen homemaisen kasvuston peittämä. alapinnan parin millin mittaiset ”sarvet” tekevät sienen helposti lajilleen tunnistettavaksi
Siilin sukupuolta lienee mahdoton selvittää. Siili ei syö itseään hengiltä. . Sen itiöpesäkkeet ovat hyvin lyhytikäisiä ja ilmeisesti nuo sinisimmät ovat jo lakastumassa. Kesällä kilon painava siili on varsin kookas – normaali ylin paino on noin 1,2 kiloa. jUha vaLSTE vankka maan valtaaja äidilläni oli 1980-luvulla tapana tuoda ulkomailta sattumalta löytämiään siemeniä ja katsoa, mitä niistä kasvaa. täytyy tuottaa pieni pettymys: kyllä kyseessä on punasompasammal. ukkonuijapistiäinen on 17–23 millinen ja siiviltään tummakuvioinen pistiäinen, jolla on leveät tummanpunaiset jaokkeet takaruumiin keskiosassa. Kasvustoa voi heikentää niittämällä sen alas useaan kertaan kesän mittaan, kaivaa juurakot ylös ja hävittää ne polttamalla tai mädättämällä muovisäkeissä, mutta usein hävittämisen voi joutua viimeistelemään myrkyillä. eräs kasvi on varttunut mökillämme rantasalmella suureksi pensaaksi. SEppO vUOkkO Löysinkö uuden lajin. 17/2015 Suomen luonto 79 Sopiiko kissanruoka siilille. jos poikasia ei ole näkynyt, siili on joko koiras tai poikasensa menettänyt naaras. joukossa saattaa olla toistakin lajia, pallosompasammalta, jonka itiöpesäkkeen kaulus pysyykin pallomaisena ja joka jää selvästi punasompasammalta matalammaksi. Luontoon päässeenä tattaret ovat kiusallisia tulokkaita, jotka eivät kuitenkaan yleensä leviä siemenistä, ellei viereen ole sattunut toista yksilöä pölyttäjäksi. Kasvi on jättitatar tai japanintatar – tai niiden risteymä. Kun punasompasammalen itiöin tivaihe on vielä kovin lyhyt, parisen viikkoa, voi vain onnitella, että olet sen päässyt näkemään! SEppO vUOkkO kömpelö otus minkä hyönteisen löysin alkukesästä biokäymälän seutuvilta. Maito ja maitotuotteet eivät sovi – siili saa niistä ripulin. Syyskesällä ja syksyllä se kerää rasvaa elimistöönsä talvihorrosta varten, niin että iso siili voi painaa lähes kaksi kiloa. Tattaret valtaavat tilaa muilta lajeilta. nuijapistiäisten toukat ja elämäntavat ovat varsin samanlaiset kuin perhosilla. Silloin syöminen voi vaikuttaa ylettömältä, mutta on kuitenkin normaalia. . . otus on ukkonuijapistiäiäinen, entinen koivunkalvonuijapistiäinen (Cimbex femoratus), jota moni on erehtynyt luulemaan herhiläiseksi, vaikka laji ei ampiaisia lainkaan muistutakaan ja ryhmän lajit on helppo tuntea kömpelöstä olemuksesta ja nuijamaisista lyhyistä tuntosarvista. Haluaisin tietää, mikä kasvi on. Kasvustot levittäytyvät maavartensa avulla vuosi vuodelta yhä laajemmiksi. Siili on mukava ja harmiton otus, joka lisäksi tottuu ihmisiin melko helposti. Sompasammalet ovat etelä-Suomessa harvinaisia. tattareita on helppo istuttaa mutta vaikea hävittää. Kuvasta ei erota niin hyvin lehden tyven muotoa tai lehden kokoa, jotta voisi olla varma määrityksestä. . onko mahdollista että kyseessä on eri laji, kun siinä on myös sinistä. joukossa on myös nuoria itiöpesäkkeitä, sekä ainakin yksi, jossa punaväriä on hyvin heikosti. Vähäinenkin maahan jäänyt maavarren kappale on uuden kasvuston alku. olemme ruokkineet siiliä kissanruualla jo parin viikon ajan ja nyt se on noin kilon painoinen. nuijapistiäiset ovat suuyR jo Ko KK on en a n n eL i Pu Sa / Va St aV a Lo Leen a K o tS a Lo punasompasammalen itiöintivaihe kestää vain pari viikkoa. todennäköisesti kasvi on peräisin suomalaiselta taimitarhalta eikä äidin ulkomaan matkoilta. Siili tarvitsee juuri nyt runsaasti ruokaa.. Kuvan perusteella en ole kuitenkaan siitä varma; matalat yksilöt voivat olla myös nuoria punasompasammalia, joiden itiöpesäke ei vielä ole täysin kehittynyt. Se oli noin 2,5 senttiä pitkä ja hidasliikkeinen. Pesäkekauluksen väri siis vaihtelee. Kissanja koiranruoka sopivat siilille, samoin raaka kala ja jauheliha. Päältä katsomalla siilin sukupuoli ei selviä. eläintä ei saa ottaa kiinni mistään syystä – ei edes sukupuolen selvittämistä varten. jättitatar kasvaa jopa kolmemetriseksi, mutta suuresta koostaan huolimatta tattaret ovat ruohoja, joiden versot lakastuvat talveksi ja uudet versot nousevat taas keväällä maavarresta. ukkonuijapistiäinen ei ole kovin harvinainen, ja aikuisia voi löytää koivun lehtiä pureskelemassa. Löysin raaseporista itiöivän punasompasammaleen, josta on vain vähän kuvia. Uskon, että löytöni on harvinainen tai jopa uusi laji. Siilin talvihorros etelä-Suomessa alkaa usein lokakuun jälkipuoliskolla. tämän suurikokoisen lehtipistiäisen vaaleansinivihreät toukat elävät vapaasti koivun lehdillä aina syyskuulle saakka ja koteloituvat kovaan ruskeaan koppaan esimerkiksi oksaan tai rungolle talvehtimaan. Siilinne on aikuinen ja se on naaras, jos se liikkuu tai on liikkunut poikasten kanssa. Voiko siili syödä itsensä hengiltä
Kiinni otettaessa ukkonuijapisäiset voivat kuitenkin purra nipistäen suurilla leuoillaan. Öisin linnut suunnistavat tähtitaivaan, maan magneettikentän ja maaston merkkien, lähinnä vesistöjen rantaviivan, mukaan. Onko pakastimessa riittävän kylmä. Muuttoreitti ja talvehtimisalueiden sijainti on sen perimässä. Paljonko sähkölaite kuluttaa. Vuotaako tiskikone. Ukkonuijapistiäisellä on nuijamaiset tuntosarvet. Lisäanturit alkaen 19,90 € Antureiden tiedot nettisivuiltamme. Skywatch Windoo, tuulimittari puhelimeen Windoo1, tuuli, lämpö 59 € Windoo2, tuuli, lämpö, kosteus 79 € Windoo3, em lisäksi ilmanpaine 99 € Peukaloa pienempi, sopii taskuun kuin taskuun, vaikka avaimenperänä. 80 Suomen luonto 17/2015 kysy LuonnoSTA aSiantuntijat vaStaavat Ma RK u S Va Re SV u o ria ja harmittomia, kömpelöitä otuksia, jotka eivät pistä monien muiden pistiäisten tapaan. Valtaosa syksyisistä muuttolinnuistamme ei kuitenkaan tarvitse vanhoja lintuja oppaakseen muuttomatkalle, vaan nuoret löytävät omat reittinsä ja talvehtimisalueensa itsenäisesti. . Pitäisikö kukat kastella. Kysymys sisältänee oletuksen, että lintujen emot opastavat poikasensa muuttomatkalle ja talvehtimisalueille. nämä nuoret oppivat muuttoreitin välietappeineen ja siirtävät perinteen edelleen omille poikasilleen. iPhone ja Android puhelimiin, katso yhteensopivuus nettisivuiltamme. Joko sauna on lämmennyt. Monilla lajeilla, esimerkiksi pääskyillä tai peipoilla, parvissa on sekä vanhoja että nuoria lintuja, vaikka niiden keskimääräiset muuttoajat saattavat poiketa toisistaan. Nyt voit selata puhelimellasi mittaustietojasi 90 pv ajalta, saat rajat ylittävistä arvoista hälytyksen ja näet mihin anturiin pitää vaihtaa paristot. Kolme mallia: Mobile Alerts, mittausja hälytysjärjestelmä, alkaen 59,90 € www.paratronic.fi Paratronic Oy 0400-297526 paratronic@paratronic.fi Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry SUNNUNT AINA K U L TT U U R I T A L O · H E L S I N K I Lisätiedot: www.luontokuva.org Liput: www.lippupalvelu.. Näihin kysymyksiisi näet vastauksen kännykästäsi! iOS 7.0 ja Android 3.2 laitteista alkaen. VUODEN LUONTOKUVA 2015 JULKISTUS JA FESTIVAALI 18.10.2015. Käki on ehkä tullut mieleen, koska sen kasvattavat muut kuin omat vanhemmat. Aloituspakkaus sisältää Gatewayn ja lämpötila-anturin. Suurin osa maamme muuttolinnuista on yömuuttajia, niin käkikin. ne kuuluvat siis muuttolintujen vähemmistöön. SEppO vUOLaNTO ta R ja R o in in en käki suunnistaa talvehtimisalueilleen perimänsä ohjaamana. Kotona kytket Gatewayn olemassaolevaan nettiyhteyteesi ja lataat ilmaisen sovelluksen älypuhelimeesi. Syksyllä muuttomatkalle lähdön hetken määrää päivän pituuden lyheneminen ja riittävän vararavinnon kerääminen eli rasvakudoksen kasvattaminen. Poikueittain muuttavat itse asiassa vain melko harvat lajit kuten hanhet, kurjet ja joutsenet. Käet muuttavat kuitenkin yksittäin, joten parvesta ei ole apua suunnistamiseen, kuten ei muillakaan afrikassa talvehtiville kesälinnuillemme. Yksi Gateway voi välittää 50 anturin tiedot. Kesällä syntyneelle käelle muuttomatka ei ole ongelma. Suunnistukseen se käyttää muiden lintujen tavoin sisäistä kompassiaan ja maaston johtolinjoja. jaakkO kULLBErg käen muuttotaito miten käenpoikanen osaa lähteä muuttomatkalle ilman vanhempiaan
Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä, käsittämätöntä tai häiritsevää. Osallistujien kesken arvotaan tähtiharrastajan aloituspaketti (Helios Naturesport-Plus 10x50WA -kiikari, jalustasovite, Ursan planisfääri ja Tähdet 2016 -opas, Ursa.fi). sll jäsennumero .............................................................................................................. mEnnEssÄ ! Kilpailuohjeet 1. Paketin arvo on noin 200 €. 9) mitä peto tekee, kun se naakii. Myynti Lehtipisteissä. aikaiSEMMaT vUOdEN TUrhakkEET: 2014 hyönteisansa 2013 hajustettu roskapussi 2012 dettol no-touch -saippua-automaatti 2011 Flush&Go-vessapaperihylsy 2010 turkis 2009 ilotulite 2008 pantiton pullo 2007 mönkijä 2006 tuplapuhelinluettelot 2005 kaupunkimaasturi 2004 juotava jogurtti -minipakkaukset 2003 hampurilaisaterian kylkiäinen 2002 ulkomainen pullovesi 2001 vaipankätkijä 2000 lehtipuhallin Lähettämällä kortti tai kirje: Suomen luonto/turhake itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki netissä: www.suomenluonto.fi/turhake Kilpailuaikaa on 31.10.2015 asti. Suomen Luonnon toimitus valitsee voittajan ehdotusten joukosta.Tulos julkistetaan joulukuun numerossa. määräaikaistilaus 12 kk (76,50 €) . nimi: .................................................................................................................................... 8) mikä on trofee. Hyönteisansa valittiin viime vuonna Vuoden turhakkeeksi. 5) örö kuul uu Saa ris tom eren kan sal lis pui sto on. . OsaLListu M aR iK a ee Ro La u RS a. määräaikaistilaus 6 kk (42 €) . 3) mikä on läskipyörä. 8) Met sä sty sm uis to kut en sar vet tai tal ja. kestotilaus 12 kk (67,50 €) . tilaajapalvelu suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys tunnus 5009174 00003 vAstAuslähetys suomen luonto maksaa postimaksun. postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Teen osoitteenmuutoksen. suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 76,50 euroa, kestotilaus 67,50 euroa. Ehdotuksia voi lähettää kortilla, kirjeellä tai nettisivuillamme 31.10.2015 asti. V uo d e n t u R H a k e 2015 haisuke-meluke-häirike-saastuke-turhake haitake-vaivake-oudoke-kummake lÄHEtÄ oma EHDotuK sEsi 31.10. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. 10) onko itämerennorppia nyt a) saman verran kuin sata vuotta sitten b) noin sadasosa sadan vuoden takaisesta c) noin kymmenesosa sadan vuoden takaisesta. Turhakkeeksi ei voi ehdottaa henkilöä, yritystä, yhteisöä eikä aikaisempia Vuoden turhakkeita. 2) Kantar elli n. 10) c) Noi n kym men eso sa sad an vuo den takais esta . 6) Punar int asa takie li. pähkinöitä 1) mitä araknofobiasta kärsivä pelkää. 5) mihin kansallispuistoon örön saari kuuluu. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 67,50 euroa ja kestotilaus 59,50 euroa. tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... 4) onko sinisiipisirkka a) perhonen b) heinäsirkka c) kovakuoriainen. 3) Pak sur enk ain en pol kupyö rä. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: nimi: .................................................................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 42 euroa. 4) Hein äsir kka . 2. irtonumero 9 euroa. 17/2015 Suomen luonto 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b, 00210 helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. 9) Pet o naa kii kun se hiip ii koh ti saa lis elä int ä. 2) minkä Suomen Luonnon lukijat äänestivät suosituimmaksi ruokasieneksi. postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 4. Suomen luonnon toimitus valitsee vuoden turhakkeen ehdokkaiden joukosta. . lähettäkää suomen luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2015. Sillä on myös haitallisia ympäristövaikutuksia. SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2015. 6) mikä on punarinnan entinen nimi. olen sll:n jäsen (kestotilaus 59,50 €, määräaikainen 67,50 €). osoite: ............................................................................................................................... Perusteluja ja valokuvia otetaan mielellään vastaan! 3. KR iS ti na aL -Z aL iM i / c aR ti na Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TiLaa LEhTi hELpOST i: www .suomenluont o.fi/ lehtitila us 1) Häm ähäk kej ä. 7) missä kunnassa on salpalinjan eteläpää. 7) Viro lahd ella . osoite: ............................................................................................................................... ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa
n soiden saaristo kurikan korkianeva kohoaa peltojen keskellä luonnon keitaana. niiden suojelu on vielä keskeneräistä, ja edellisen hallituksen aikana tehty hieno suojeluohjelma on merkillisesti kuivumassa kokoon. avosuot ovat kuin saaria mineraalimaiden keskellä. Se ei aina merkitse kohosoilla suon tuhoutumista, sillä niillä on ojia usein vain laidoilla. tuhansien vuosien aikana on kertynyt melkoinen turvepatja. keidassuot ovat keskiosissaan hyvin itsenäisiä ekosysteemejä, sillä ne saavat ravinteensa sadeveden mukana. Hyvin suuri osa niistä on ojitettu. Katsomme palstalla Suomea linnunsilmin. Suot ovat olennainen osa Suomen pintaa. Se sitoo hyvin vettä ja kosteikot houkuttelevat kahlaajalintuja suon asukkaiksi. SUOMi ON soiden maa. turpeenkaivu sen sijaan hävittää suon täysin. Soilla on ollut ihmiselle myös muuta käyttöä. Suomessa ne ovat kivihiilen luokkaa. viimeistään syksyllä myös ihmiset löytävät soiden antimet. 82 Suomen luonto 17/2015 Suomi ilmasta teksti aNTTi haLkka 7 miljoonaa tonnia Koska polttoturve on fossiilista hiiltä, sen poltto tuottaa paljon hiilipäästöjä. Etelässä laajimmat suot kohoavat keidassoina, jotka ovat upeita luonnonmuodostumia kuvamme kurikan (ennen kuntaliitosta Jurvan) korkianevan tapaan. a a Rn o iS o M ä Ki / Va St aV a Lo a LP o H a SS in en / Va St aV a Lo ilomantsin kesonsuon pintaa.. korkianevan reunaosat ovat peltoa, mutta se on yhä suo, jolla esimerkiksi liro ja kapustarinta ovat pesineet
Miten eläisimme ekologisemmin. tutustumme näkyvään lajiryhmään. www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto http://instagram.com/suomenluonto kestotIlAAjIlle IlmAInen digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi ee M eL i P eL to n en / V a St aV a Lo 8/2015 ilmestyy 9. . saarijärven koskireitillä Rupijäkälät ottavat ravinteensa ilmasta ja kiven kupeesta. elävää pintaa. Hyönteiskuvauksen taito . lokakuuta trendikkääs ti luonnossa
palautusviikko 2015–41 767095-1507 IlmastoX_SuomenLuonto_ilmo_220x267mm_K.indd 1 1.9.2015 9.25