L IN T U JE N Y Ö M U U T T O . M U S T A K E T T U . L A A T O K A N S U O JE L U A L U E . L IN T U JE N Y Ö M U U T T O . S IE N E T JA T E R V E Y S . S IIL I. H A JO A A K O B IO H A JO A V A . K E S T Ä V Ä R A K E N T A M IN E N . S U O R S A P Ä Ä . M U S T A K E T T U . K E S T Ä V Ä R A K E N T A M IN E N . 77 21.9.2017 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 7 | 2 17 S IE M E N E T . H A JO A A K O B IO H A JO A V A . S IIL I. S IS Ä Ö T Ö K Ä T . S. 48 –52 KO DIN HY ÖN TE ISV IER AA T LINTUJEN YÖMUUTTO näkyy tutkassa LAATOKAN aalloilla Tarkkailimme SIILIEN ELÄMÄÄ ONKO SIENISTÄ TERVEYSRAVINNOKSI. S U O M E N L U O N T O 7 S U O M E N L U O N T O 7 | 2 17 S IE M E N E T . S IS Ä Ö T Ö K Ä T . L A A T O K A N S U O JE L U A L U E . SIEMENEN matka. Ohdake leviää haiventen avulla, entä muut siemenet. S U O R S A P Ä Ä . S IE N E T JA T E R V E Y S
Tämä on suon viimeisin värinäytös ennen syksyn ruskaa. Värinäytelmä KUVA PANU PAHKAMAA / TEKSTI HEIKKI VASAMIES A L K U S Y K S Y. KASTEHELMET saavat rämeellä kukkivat kanervat leimuamaan tavallista kirkkaampina Teijon kansallispuiston Puolakkajärvellä
48 Vieraat kodissasi Asiantuntijat etsivät rintamamiestalon ötökkävieraat. H A RR I LU O JU S Sisällys 7/2017 26 M A RK U S VA RE SV U O 32 48 Vakiot 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 37 Petelius 53 Vahtikoira 66 Homo sapiens 68 Kotona, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Yömuuttoa seuraamassa Pikkulinnut ja rastaat lähtevät syysmuutolle hämärän laskeuduttua. 62 Liian hitaasti hajoavaa Mitä biohajoavuus oikeastaan on. Sokkopaarma on muisto kesästä.. 42 Terveyttä metsäsienistä Mitä tiedämme sienten terveysvaikutuksista. KU VA T TA PI O KU JA LA M A RK U S VA RE SV U O Lehtokerttu muuttaa Suomesta huomaama tta yöllä. Raportti syksyn suuresta muuttoaallosta. 24 Suorsapään unohtunut kaira Aivan rajan pinnassa Inarissa on upea erämaa. Kodin ötökät Mitä hyönteisiä ja muita ötököitä asuu vanhassa puutalossa, kun oikein etsitään. 32 Suuri äänetön muutto Suomen suurin muutto tapahtuu yön pimeydessä. Kuolemankello tikittää – ja paljastaa samalla kosteusvaurion. 26 Seurasimme siilien elämää. 54 Laatokan luotojen lumo Toteutuuko Laatokan luotojen suojelualue. 30 Yötä mustempi Lapin perukoiden musta kettu lumosi kirjailija Kari Kovalaisen. 26 Siili suunnistaa nenällään Syksyn siilinruokintavinkit. JU H A M ET SO 54 JU H A M ET SO Laatokan Kojonsaari on osa suunniteltua suurta kansallispuist oa. 38 Talot kiertoon Rakennus pitäisi tehdä kierrätettäväksi. 14 Olipa kerran siemen Siemenillä on leviämiseensä monta konstia. 46 Lääkesienten metsästäjä Sauli Haataja etsii sienten parantavia aineosia
no. Kannen ohdakkeen siemenen kuvasi Taru Rantala / Vastavalo. www.climatecalc.eu Cert. 42. 17/2017 SUOMEN LUONTO 5 Lähdemme siementen matkaan sivuilla 14–23. TIM O V IIT A N EN / VA ST AV A LO TIM O V IIT A N EN / VA ST AV A LO Talvijuurekkaalla saattaa olla monia terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 taittoapuna Nanna Särkkä Toimittajat Riikka Kaartinen (vs.) 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Mari Pihlajaniemi (vs.) 040 706 5574 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku / SL17_07/2017 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 7/2017, 76
Pihan takanurkassa on pieni kom postikasa johon kärrään kitketyt puuntaimet ja rikkakasvit. Nii tä ehtisi vielä kerätä mutta ei kunnolla kuivattaa, eli en nakkotyötä vaatisi sekin. Paksukortiset heinät kuten kastikat ovat turhan kovia ja niiden sekaan on vaikeampi muokata kunnon petiä. Lii ka kosteus on horrostavalle siilille kohtalokasta. Pudonneita lehtiä ei oikeastaan tarvitsisi haravoida lainkaan, sillä ne ovat pi hanurmelle hyvää lannoitetta. Mikä olisi hyvä lumen korvike, jolla voisi peitellä istutuksia ja miksei siilinpönt töjäkin. Tammen lehtiä ei vain joka paikassa ole saatavilla. PÄÄKIRJOITUS 6 SUOMEN LUONTO 17/2017 TAAS OLLAAN haravan varressa. Tammen lehti on kiin teä ja kova, ja suuren tanniinipitoisuuden vuoksi se maa tuu hitaasti. Havuja käytetään paljon katteena, ja ne ovatkin hyviä. Niin pöntön pehmikkeitä kuin katteitakin suun nitellessa kannattaa pitää mielessä, että pöntön pitää olla ilmava. Ne pysyvät ilmavina eivätkä herkästi homehdu talven ai kana. Täällä etelässä lunta on viime talvina ollut vähän. Nyt on juuri oikea aika valmistautua talveen. Turun kasvitieteellisessä puutarhassa moni kylmänarka puutarhakasvi kaktusta myöten saa talveksi ylleen kuivis ta tammenlehdistä tehdyn vaipan. Tehtävä listalla on kunnostaa lintulauta, rakentaa ja asentaa siilin pönttöjä sekä kerätä talvikatteita istutusten päälle. Hyvä ka sattu risukko lehtikasan päällä tar joaa näkösuojaa niin pikku nisäk käille kuin linnuillekin. Siilin pöntön pehmikkeet kannattaa valita huolella. Espoolaisella asuinalueel lani koen kuitenkin pientä sosiaalista painetta pitää pi ha siistinä. Pa rasta taitaa olla kuiva heinä. 6 SUOMEN LUONTO 12/2017 JY RK I SA H IN O JA / VA ST AV A LO JY RK I SA H IN O JA / VA ST AV A LO Lehdistä on hyötyä lumen korvikkeena kylmänarkojen pensaiden ja puiden juurilla. Niinpä haravoin lehdet pensaiden ja puiden juurten katteeksi. Vuokko neuvoo että havujen päälle kannattaa levit tää hiukan heiniä, jolloin lumipeitto syntyy havujen pääl le ja havujen välissä säilyy hyvä ilmatila. Lehtimassa pysyisi ilmavampana, jos seassa käyttäisi ennen lehtien varisemista kuivatettuja oksia ja vesoja. Lumen korvike. Suo men Luonnon kasviasiantuntija Seppo Vuokko vinkkaa, että tavallisista metsäpuista haapa voisi olla paras, mut ta senkin lehdet kannattaisi kuivattaa ennen levittämistä. Hyvältä näyttää, valmiina talveen! HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Pak kasjaksojen aikana sekä kasvit että eläimet ovat kovilla kun suojaava lumipeite puuttuu
Puolukka kukki tänä vuonna tavanomaista runsaammin. 17/2017 SUOMEN LUONTO 7 Eläimetkin käyvät marjassa ALKUSYKSY on sadonkorjuun, värien ja pimeiden iltojen aikaa. Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I SYYSPÄIVÄNTASAUS ON PERJANTAINA 22.9. Linnuista marjoja hyödyntävät etenkin kanalinnut, mutta monet muutkin lajit täydentävät marjoilla syksyistä ruokavaliotaan. JU H A IL KK A S uomalaiset keräävät metsämarjoja vuosittain kymmeniä miljoonia kiloja. AURINKO ON TÄLLÖIN SUORAAN PÄIVÄNTASAAJAN YLÄPUOLELLA, JA PÄIVÄ JA YÖ OVAT SUUNNILLEEN YHTÄ PITKÄT. ”Puolukka on myöhäisemmän kukintansa ansiosta varmempi marja kuin mustikka, joten onnistuneen kukinnan perusteella voidaan odottaa myös hyvää satoa”, kertoo erikoistutkija Rainer Peltola Luonnonvarakeskuksesta. Karhu ja supikoira tankkaavat rasvavarastojaan talvilevon varalle. (MP) Suomen haisunäätä MARJALUTEESEEN lienevät törmänneet kaikki, sillä sen tyrmäävää hajua ei voi olla huomaamatta. Marjalude on luteistamme tunnetuin. NYT OVAT MÄTTÄÄT PUNAISENAAN. ”Jotkut aistivat eritteessä myös vienoa omenan ja kanelin tuoksua.” (AK) Nuori teerikoiras on löytänyt puolukkamättäälle. ”Vielä 1960-luvulla esimerkiksi lakkaa päästiin poimimaan Etelä-Lapissa vasta heinä–elokuun vaihteessa”, Peltola huomauttaa. KLO 23.02. Keräämättä jäävät marjat eivät suinkaan mätäne metsiin, vaan niillä herkuttelevat etenkin monet nisäkkäät ja linnut. (MP) Lehtien punainen tulee antosyaaneista ja keltainen karotenoideista. Mutta kelpaavat marjat muillekin. Viileän kevään takia kaikkien marjojen satokausi on ollut pari viikkoa myöhässä tavanomaisesta, eikä puolukka tee tästä poikkeusta. Toisaalta olemme viime vuosina tottuneet varhaisiin satoihin, sillä pitkällä aikavälillä marjakausi on aikaistunut. Mutta mistä johtuu punainen väri. Näin ruska syntyy JUURI NYT puut valmistautuvat talveen. Ne ottavat lehtivihreän talteen, sillä siinä on paljon typpeä, jota on suomalaisessa maaperässä vähän. Kun vihreä on kerätty, tulee esimerkiksi koivun lehtien keltainen esille. TA PIO KU JA LA M A RIK A EE R O LA. Pahinta on, jos haisulin merkkaaman marjan ehtii pistää suuhunsa. Kasvi tuottaa niitä suojautuakseen yöpakkasten ja pimeän aiheuttamaa stressiä vastaan. ”Marjaluteen haju on monien mielestä kamala, mutta muitakin mielipiteitä on”, luteista kirjankin kirjoittanut Teemu Rintala Metsähallituksesta sanoo. Marjaluteen haju on kemiallinen karkote, jonka avulla hyönteinen puolustautuu samaan tapaan kuin haisunäätä. Eräs teoria on se, että punaiset sävyt toimivat lehdissä antioksidantteina
Suuressa osassa maata ilveskanta on pienentynyt vain vähän tai pysynyt edellisen vuoden tasolla. Metsästyskaudella 2016– 2017 lupakiintiö pudotettiin poronhoitoalueen ulkopuo lella edelliskauden 497 ilveksestä 404 ilvekseen. Suomen ainut luonnonvarainen kissaeläin, ilves, rauhoitettiin vuonna 1962. Ilveskanta on loivassa laskussa T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N 8 SUOMEN LUONTO 17/2017 loivassa laskussa Ilves on levinnyt maassamme laajalle, ja kannan kasvumahdollisuus on metsästyksestä huolimatta hyvä. Ilves on rauhoitettu metsästyslain nojalla, ja sitä saa pyytää vain poikkeusluvalla. Kannan loiva lasku on jatkunut vuodesta 2014, mutta Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Katja Holmala ei ole asiasta erityisen huolissaan: ”Lajilla on laaja levinneisyys ja hyvä lisääntymispoten tiaali”, hän sanoo. TEKSTI PIIA AHONEN. Toisaalta kanta on kas vanut selvästi Pohjois ja EteläSavossa. metsästyksestä huolimatta hyvä. ”Jos metsästystä vähennetään, kanta toipuu kyllä no peasti”, Holmala sanoo. TIESITKÖ. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT N IIL O IS O TA LO / VA ST AV A LO N IIL O IS O TA LO / VA ST AV A LO L uonnonvarakeskuksen uusimman arvion mukaan Suomen saloilla liikkuu 2350– 2500 yli vuoden ikäistä ilvestä, mikä on noin viisi prosenttia vähemmän kuin edel lisvuonna. Luontainen kuolleisuus ei ole muuttunut merkittä västi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Eniten laskua on Oulun riistakeskuksen poronhoitoalueen ulkopuolella, Kainuussa sekä KeskiSuomessa. Ilvesten väheneminen johtuu sekä suoraan että vii veellä metsästyskuolleisuudesta ja vastaa Maa ja metsä talousministeriön tavoitteita kannan kasvun leikkaami sesta
Tutkimus osoitti, että 3–9 metrin syvyydessä vedessä on vähän happea, joten suuret kalat eivät siellä pärjää. TA RU R A N TA LA / VA ST AV A LO Ilveskantaa säädellään poikkeusluvin tapahtuvalla metsästyksellä. Siemenet, jotka tarttuvat eläimen turkkiin tai päätyvät veden vietäväksi, leviävät kauemmas. Holmala on kollegoineen tutkinut myös ilveksen le vittäytymisvaellusta. Pikkukalat viihtyvät keskimäärin syvemmissä vesissä kuin suuret yksilöt välttääkseen saalistuksen. n 17/2017 SUOMEN LUONTO 9 Jos metsästystä vähennetään, kanta toipuu nopeasti. Kukkonuorukaiset sen sijaan valtaavat reviirinsä keskimäärin vain 2,4 kilometrin päästä alueesta, missä ne kasvoivat poikasena, ja päätyvät näin isiensä naapureiksi. SIIRTYMIÄ 2,5 METRIÄ / Voikukan siemenet eivät yleensä leviä kauas. Näistä siirtymistä näyttävin ja säännöllisin ilmiö lienee lintujen muutto talvehtimisalueille. PE KK A TU U RI KAIKKI ELIÖT joutuvat hakeutumaan uuteen paikkaan vähintään kerran elämässään. 7,5 METRIÄ / On keskisyvyys, missä pienet ahvenet elävät erään tutkimuksen mukaan. Voikukan siemenen sateenvarjo ei kykene lennättämään sitä kauas. Siirtymiä on kuitenkin monenlaisia: kerran elämässä tehtäviä oman elintilan valloituksia, satunnaisia ajautumisia tai petojen välttelyä. Holmalalla on kerrottavanaan hyviä uutisia suomalais ten ilvesten perimästä: ”Alustavien tutkimustulostemme mukaan kanta on ge neettisesti monimuotoinen, merkkejä sisäsiittoisuudesta ei ole.” Tutkimus perustuu laajaan aineistoon noin kym meneltä viime vuodelta. 10,4 KILOMETRIÄ / Nuoret riekko naaraat etsivät oman reviirinsä noin peninkulman päästä synnyin seuduistaan. Sen sijaan pikkuahvenet sekä niiden pääsaalis, vesikirput, sietävät hyvin vähähappisia oloja. RIIKKA KAARTINEN Suuret ahvenet viihtyvät matalammissa vesissä kuin pienet.. Sukupuolten välinen ero uusien reviirien etäisyydessä on samanlainen monilla muillakin kanalinnuilla, kuten teerellä. Jopa 99 prosenttia siemenistä jää kasvin lähiympäristöön. Pannoitettuja yksilöitä seuraamal la on saatu selville, että nuoret ilvekset voivat kulkea jo pa 800 kilometrin matkoja: ”Maantieteelliset esteet eivät näytä ainakaan EteläSuo messa haittaavan ilvesten siirtymistä paikasta toiseen”, Holmala kertoo
LA A M A N EN / VA ST AV A LO H EIK KI VA SA M IE S 10 SUOMEN LUONTO 17/2017 Siirtoistutuksista apua uhanalaisille perhosille Espoo ja Vantaa suojelivat metsiä KESÄLLÄ 2016 Sipoonkorven kan sallispuistoon ItäUudellemaalle tehtiin uhanalaisen pikkuapollon siirtoistutus. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT VANTAAN VALTUUSTO päätti elokuun alussa hakea suojelua Pyymosanmetsän, Silvolanmetsän, Furumossen–Tuomelan sekä Tussinkosken alueille. ”Vantaalla mukana on vanhoja metsiä, lehtoja sekä puustoisia soita”, iloitsee luontoasiantuntija Keijo Savola Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiristä. LA A M A N EN / VA ST AV A LO Pihlajanmarjat maistuvat linnuille SYKSYN runsas pihlajanmarja sato pitänee marjalinnut, kuten tilhet ja rastaat, Suomessa alkutalveen asti. (RK). ”On suuri riski, että ensi vuonna alueelta löytyy vain muutama perho nen tai ei ensimmäistäkään. ”Perhoset myös pysyttelivät poik keuksellisen hyvin istutusniityllä, mikä viittaa siihen, että niitty on lajille hy vin sopiva.” ”Myös EteläHämeeseen siirretyt har jusinisiivet selvisivät ensimmäisestä tal vestaan, mutta eivät yhtä hyvin tulok sin kuin pikkuapollot. Laji viihtyy avoimessa paahde ympäristössä ja on riippuvainen toukan ravintokasvista kangasajuruohosta. Espoon kaupunginhallitus päätti samaan aikaan esittää Uudenmaan Ely-keskukselle luonnonsuojelualueiden perustamista Espoon Keskuspuiston Harmaakallion, Lillträskin sekä Mössenkärrin alueille. Tänä kesänä sipoolaisella laidunniityl lä lenteli kolmisenkymmentä siirretty jen perhosten jälkeläistä. (RK) Metsäkanalinnuilla heikko pesimämenestys Vaarantunut pikkuapollo on rehevien niittyjen laji, jota tavataan lähinnä Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. En löisi pal jon vetoa kannan selviämisen puolesta, mutta mahdollista se toki on. Kannan koko oli kesäkuun lentoaikaan noin kaksikym mentä yksilöä”, kertoo tutkija Janne Heliölä. ”Tämä on hyvä tulos ensimmäiselle vuodelle”, sanoo erikoistutkija Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskuk sesta. Marjoja on nyt runsaasti Murmanskia ja Pohjois-Norjaa myöten. Syyksi heikkoon pesimätulokseen epäillään alkukesän viileitä ilmoja ja pienpetoja. Kolea ja sateinen sää on tänä vuon na vaikeuttanut päiväperhosten pariu tumista ja munimista etenkin EteläSuo messa, mutta tästä ei välttämättä seu raa, että seuraavana vuonna perhosia on vähän. PIIA AHONEN LUONNONVARAKESKUS tiedotti riistakolmio laskentojen tuloksista, joiden mukaan metsäkanalintujen kannat ovat heikot suuressa osassa maata. Alueista kertyy uutta suojelua 72 hehtaaria. ”Espoon suojeluesitys sisältää edustavan kallioalueen, vaihtelevia kangasmetsiä, hienon luhtaisen suon sekä linnustollisesti rikkaan lammen rantaniittyineen ja -metsineen.” ANTTI HALKKA EE R O J. ”Sateinen sää saattaa olla hyväksi syyskesällä kehittyville toukille”, He liölä selittää. Päiväper hoset ovat erittäin tehokkaita lisäänty jiä, jos kaikki menee parina vuonna nappiin.” Äärimmäisen uhanalaista harjusini siipeä on esiintynyt ennen siirtoistutus ta pitkään vain Satakunnassa Säkylän harjulla. Metsäkanalintujen pesimämenestys oli huono jo kolmatta vuotta peräkkäin. Pihlajanmarjat maistuvat linnuille EE R O J. Riistakeskus onkin määrännyt tietyille alueilla kolme viikkoa lyhyempiä metsästysaikoja teerelle, pyylle ja metsolle. Viime vuosien runsaiden myyräkantojen johdosta pienpedot, kuten supikoira ja minkki, ovat lisääntyneet tehokkaasti. Alueet ovat pinta-alaltaan 124 hehtaaria
Pajulin tukin on vienoine lauluineen äänessä vielä syys kuussa. A RT O JU VO N EN KESÄ on ohi ja lintujen laulut ovat vaienneet. Korppiparitkin ovat tunnelmissa: niiden duettolentoja ja upeita, kuulaita kurkkuääniä on vaikuttavaa katsella ja kuunnella. Pajulinnun syyslaulun syytä ei tiedetä. Niitä voi kuulla etenkin tyyninä syysiltoina ja öinä. Syksyssä on omat kiehtovat äänensä. Vaikka si tä ei voi oikein lauluksi kutsua, ne pulisevat ja sähisevät innokkaasti mittelöissään. Jos laittaa silmänsä kiinni ja kuuntelee, voi melkein kuvitella olevansa keväässä. Mutta eivät sentään aivan kokonaan. Teeret intoutuvat syyssoitimelle. Tunne tuimpia syyslaulajia ovat kauniina päivinä muuttolinnut pajulintu ja tiltaltti. Korpit hoitavat parisuhdettaan lisääntymiskausien välilläkin. JORMA LAURILA IL M IÖ M ÄI ST Ä 17/2017 SUOMEN LUONTO 11 Syyslaulua. Myös peukaloinen ja punarinta laula vat pesimäkauden jo päätyttyä. Novian erikoistutkija, lintujen ääniin pereh tynyt Andreas Lindén toteaa, että syyslau lussa ja syyssoitimessa on paljolti kysymys re viirin merkitsemisestä. Mustarastaskin on tietysti äänessä. Myös pyyt soidintavat syksyllä. Tiltaltin, tynnyrilinnun, tiputtelua olen kuul lut lämpiminä syksyinä lokakuussakin. Haarapääskyt livertävät innokkaasti ennen muuttomatkaan sa. Myös pöllöt ovat soidinvireessä, esimerkiksi lehtopöllö, varpuspöllö ja huuhkaja. Niiden säkeet eivät tosin ole aivan yhtä pontevia kuin kevääl lä
Seitsemän muun lajin kannassa ei havaittu muutosta. 97 prosenttia Suomen suokukoista katosi. Tämän seurauksena vesi on pysyvästi kerrostunut. Minkin ohella myös supikoira, kettu ja osassa Eurooppaa pesukarhu ovat merkittävimpiä lintujen pesätuholaisia. Näiden lajien kannat ovat vähentyneet 49–97 prosenttia. Äyriäiset ovat suolaantumisen lisäksi kärsineet raskasmetalleista ja muista ympäristömyrkyistä. Myös Suomessa on osoitettu pienpetopoiston parantavan vesi-, rantaja kosteikkolintujen pesimätulosta. Tutkimus tehtiin Helsingin yliopistossa ja julkaistiin Scientific reports -tiedelehdessä. Seitsemän vuoden aikana seurattiin 1086 pesintää. Kahlaajien pesinnöistä onnistuu tyypillisesti 20–30 prosenttia muuallakin Euroopassa, mikä on jopa alle puolet 1980–1990-lukujen menestyksestä. Ojitettujen soiden vet tyminen ja järvien pinnannousu edistävät hiilidioksidin sitoutumista turpee seen, joten hankkeessa torjutaan ilmastonmuutostakin. Na turaverkostoon kuuluvia soita ja kosteikkoja ennallistamalla estetään myös lähiseutujen tulvavahinkoja, kohennetaan veden laatua sekä turvataan aluei den arvoa esimerkiksi marjastus ja virkistyspaikkoina. Voimakkaimmin taantuneiden lajien listalla ovat suokukko, pohjanja pajusirkku, keltavästäräkki ja mustaviklo. Tutkimus julkaistiin Biological Conservation -tiedelehdessä. Ennen pyyntiä pesinnöistä onnistui vain kymmenkunta prosenttia, tehokkaina minkinpoistovuosina 6–7-kertainen määrä. PERTTI KOSKIMIES TIM O M A N N IN EN / VA ST AV A LO Metsähallitus kunnostaa soita tukkimalla ojia ja nostamalla vedenpintaa. Vain kurki on runsastunut. Tuore tutkimus osoitti järven suolaantumisen päästöjen takia. Lisäksi seurataan hank keen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja kehitetään ennallistamisen menetelmiä. Talvivaaran kaivos muutti lähijärven suola-altaaksi TALVIVAARAN kaivoksen läheisestä Kivijärvestä on paljastunut uusia ongelmia. SUOMESSA ennallistetaan noin 5000 hehtaaria soita sekä 34 kilometriä pu roja vuoteen 2023 mennessä. (RK) Satakunta suota ennallistetaan Minkki on tehokas peto, joka voi tuhota koko lintuluodon pesinnät. 12 SUOMEN LUONTO 17/2017 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Minkinpyynti auttaa kahlaajia TEHOKAS minkinpyynti moninkertaisti töyhtöhyypän, punajalkaviklon ja mustapyrstökuirin pesimätuloksen Koillis-Puolan kosteikoilla. (RK) JA RI N IS K A N EN / VA ST AV A LO JO RM A LU H TA / LE U KU Ojien tukkiminen on tärkeä toimenpide soiden kunnostamisessa.. Tutkimus julkaistiin Biological Conservation -tiedelehdessä. Epätavallisen laajassa hankkeessa yhteensä 103 alueen luonnontilaa palautetaan lähemmäs alkupe räistä tukkimalla suoojia, kunnostamalla puroja ja nostamalla järvien veden pintaa. Kerrostuneisuus johtaa järven pohjalla happikatoihin, minkä seurauksena lähes kaikki eliöt ovat kuolleet. Metsähallituksen luontopalveluiden vetämä hanke maksaa lähes yhdeksän miljoonaa euroa, josta 60 prosenttia on saatu EU:lta. Lisääntynyt suolapitoisuus on aiheuttanut alkuperäisen levälajiston korvautumisen murtovesilajistolla. Lisäksi suojeltavaksi hankitaan kaksi arvokasta suo ja kosteikkoaluetta. Useiden tutkimusten mukaan petojen alentama poikastuotto ei enää riitä kuolleisuuden korvaamiseen, mikä voi olla tärkeämpi syy kantojen hupenemiseen kuin elinympäristöjen väheneminen. PERTTI KOSKIMIES Soiden ojitus muokkaa linnustoa TUORE tutkimus paljasti, että puolet soiden kahlaajaja varpuslintulajien kannoista on romahtanut Suomessa. Eri puolilla maata kohennetaan 95 suon lisäksi 14 lintujärven luonnontilaa
”Kaupankäynnin tila on järkyttävä, Viet namissa esiintyviä lajeja on kaupan Afrikas sa saakka”, Save Vietnam’s Wildlife järjes tön asiantuntija Madelon Rusman kertoo. TEKSTI SUSANNA VILPPONEN / KUVAT KAISU JANSSON Maailmalta Madelon Rusman hoitaa muurahaiskäpyjä päivittäin. Poikanen joutui vastasyntyneenä laitto man pyynnin uhriksi emonsa mukana. Samoin käy vuosittain noin sadalle tuhannelle muu rahaiskävylle, jotka pyydetään laittomasti. ”Nyt tilanne on muuttunut, eikä vakuutus enää korvaa muurahaiskävyn käyttöä lääk keenä. Vietnam on salakuljetuksen keskiös sä, ja iso osa takavarikoista tapahtuu maan rajoilla. Viime syksynä kansainvälinen uhanalais ten lajien kauppaa säätelevä CITESsopimus kielsi muurahaiskäpyjen kaupan. Eläinlääkäri Lam Kim Hai nostaa sen sy liinsä. n. Ennen Vietnamissa lääkäri saattoi mää rätä muurahaiskävyn suomuja käytännössä mihin tahansa vaivaan. Niiden suomuilla uskotaan olevan terveys vaikutuksia, ja myös liha on arvokasta. Nenän jatkeena on puo livuotias muurahaiskäpy, joka kuikuilee ute liaana maailmaa pimeästä kodistaan. Muurahaiskäpy jen painosta 20 prosenttia on suomuja ja juu ri niiden vuoksi muurahaiskävyt lukeutuvat maailman salakuljetetuimpiin nisäkkäisiin. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto arvioi kaikki lajit uhanalaisiksi. Mystinen muurahaiskäpy – uhkana sukupuutto Salakuljetetuiksi joutuneet muurahaiskävyt elävät väliaikaisesti luonnonsuojelukeskuksessa, jossa ne hoidetaan kuntoon ennen palauttamista luontoon. Arka, erakkona viihtyvä muurahaiskäpy kiertyy uhattuna kerälle, jolloin se on help po saalis salametsästäjille. Viet namilainen luonnonsuojelujärjestö pelasti kaksikon, mutta emo ei selvinnyt. Rahat lääkkeistä sai takaisin vakuutuksesta. On pieni ihme, että kämmenen kokoi sena pelastettu poikanen selvisi elossa. Vietnam on salakuljet uksen solmukoh ta. Paikallisen luonnonsuojelujärjestön ohjel mavastaava Tran Quang Phuong on teh nyt intohimoisesti työtä muurahaiskäpyjen suojelemiseksi. Suurin osa pyyde tyistä eläimistä kulkeutuu Kiinaan tai Viet namiin. Maailman salakuljetetuimpia nisäkkäitä himoitaan niiden suomujen vuoksi Vietnamissa. Suojelutyö tuottaa tulosta hitaasti, sillä perinteiset uskomukset pysyvät tiukassa. Muurahaiskäpyjä on kahdeksaa eri lajia, joista neljä elää Afrikassa ja neljä Aasiassa. VIENOA TUHINAA seuraa pieni vaalean punainen nenänpää. Tämä on pitkäjänteisen työn tulosta”, hän kertoo
14 SUOMEN LUONTO 17/2017 K ohtaan Helsingin yliopiston Kas vimuseon portaikossa Carl von Linnén patsaan kivettyneen mut ta lempeän katseen, kun nousen toiseen kerrokseen. Silloin ympäristö muuttui todennäköisesti epävakaam maksi. Ja sehän sopi siemenille. Siellä on Luon nontieteellisen keskusmuseon kas vitieteen yksikön johtajan Marko Hyvärisen työhuone. Paljon kauemmas historiaan meidät kuljettaa myös ai heemme, kasvien siemenet. Ensinnäkin ne kestävät hyvin äärioloja kuten kylmää ja kuivuutta ja toiseksi niissä kus sakin on geneettinen tieto uuden yksilön rakentamiseen. Seinämaalaukset ja puukaiverrukset ovat upeita ja ta lo henkii tehdystä remontista huolimatta vanhaa aikaa. ”On arveltu, että siemenkasvit syntyivät 350 miljoonaa vuotta sitten. Ehti kuitenkin kulua ainakin 100 miljoonaa vuotta ennen kuin niiden valtaasema vakiintui itiökas vien valtakauden jälkeen”, Hyvärinen valottaa. ”Niillä ei ole sitä epävarmuutta, että pitäisi saada puo let informaatiosta toiselta siemeneltä, kuten siemenkas veja edeltävällä kaudella itiökasvien itiöiden täytyi tavoit taa toisensa.” OLIPA K ERRAN SIEMEN 14 SUOMEN LUONTO 17/2017. Niillä oli ainakin kaksi valttia siemenkuorensa alla. ”Tätä rakennusta kaavailtiin kuninkaan residenssik si vuonna 1918, kun Suomesta piti tulla kuningaskunta, mutta vitsailen, että siitä tulikin minun työpaikkani”, Hy värinen naurahtaa
TA RU R A N TA LA Pelto-ohdakkeen siemenet lentävät lenninhaiventensa siivin pitkiäkin matkoja.. 17/2017 SUOMEN LUONTO 15 OLIPA K ERRAN SIEMEN OLIPA K ERRAN 17/2017 SUOMEN LUONTO 15 TEKSTI JOHANNA MEHTOLA OLIPA K ERRAN TEKSTI JOHANNA MEHTOLA Siemen sisältää kaiken tarpeellisen uutta kasviyksilöä varten. Silti on onnen kauppaa, että siemenestä varttuu uusi kasvi
Se on luonnon ikioma varastointiratkaisu”, Hy värinen hehkuttaa. Haiven, palle ja väkänen Kaikissa siemenissä on samanlainen pe rusrakenne, mutta ne voivat näyttää hy vin erilaisilta vaikkapa siemenen koon, kuoren rakenteen tai leviämistä edistä vien rakenteidensa vuoksi. Mutta ennen kuin siemen alkaa ke hittyä, on kasvin pitänyt kukkia ja he delmöittyä. ”Koppisiemeniset ovat kukkakasveja, joiden lajiutuminen on ollut valtavan nopeaa. KU VA T SU SA N N A KE KK O N EN ”Siemen on evolutiivinen innovaatio, joka osoittautui menestykseksi.” Maarianverijuuren (vas.) hedelmissä on koukkukarvoja. Maariankämmekän (oik.) yhdestä kukasta syntyy miljoonia pölymäisiä siemeniä. Sen pähkylää eli hedelmää kannattelevaa hapsihaiventa kutsutaan pappukseksi, sulkahaivenia voi nähdä esimerkiksi ohdakkeiden siemenissä, ja siemenen ympärillä olevan ohuen kal volaajentuman eli siipipalteen vaikkapa hevonhierakan tai vuorijalavan sieme nessä. Kasvin emin luotin ominai suudet voivat määrätä sen, mikä hiukka nen lopulta voittaa.” Koko maapallon kasvilajeista paljas sie menisiä on 800 ja koppisiemenisiä yli 250 000. Siemenillä on sulkahaivenia, hapsi haivenia ja siipipalteita, jotka ottavat hyvin tuulesta kiinni ja jouduttavat sie menen matkaa uusille kasvualueille. ”Paljassiemenisillä siiteputket ovat ly hyempiä kuin koppisiemenisillä, joilla taas voi hedelmöityksen yhteydessä ol la jopa seksuaalivalintaa. Voikukka lienee tutuin tuulilevittei nen kasvi. 16 SUOMEN LUONTO 17/2017 Siemen koostuu yksinkertaisimmil laan kuoresta, alkiosta sekä vararavin nosta, joka on proteiinia sekä rasvaa tai tärkkelystä. Syn tyy alkio, jonka suojaksi kehittyy siemen.” Kasvit voidaan yksinkertaistaen jakaa siementensä perusteella kahteen pää luokkaan, paljassiemenisiin sekä koppi siemenisiin, joiden siemeniä suojaa emi lehden umpinainen tyviosa. Siemenkokoelman vanhimmat näytteet ovat 1880-luvulta. Lyhyesti kerrottuna se hoi tuu näin: ”Siitepölyhiukkanen tulee kasvin emin luotille ja kasvattaa siiteputken, jonka avulla se hedelmöittää munasolun. ”Siemen on evolutiivinen innovaatio, joka osoittautui menestykseksi. Vaahteran siemenet taas pyörivät vinhasti syystuulessa siemenen propel limaisen rakenteen ansiosta. Silloin emin luotilla voi olla useampia siitepölyhiuk kasia, jotka alkavat kasvattaa siiteput kiaan kilpaa. ”Lentoa edistävien rakenteiden lisäk si siemenissä voi olla karvoja, väkäsiä tai tahmeutta, joiden avulla ne tarttu vat eläimiin ja leviävät niiden matkas sa. Maamme luonnonvaraisis ta kasveista vain kuusi, mänty, kataja se kä euroopanmarjakuusi ovat paljassie menisiä. KU VA T JO RM A PE IP O N EN. Siemenen alkiossa on kasvin juurten, verson ja sirkkalehtien aiheet. Jotkin siemenet leviävät tuulen lisäk Marko Hyvärinen Kasvimuseon herbaariossa. Elämme nyt koppisiemenisten valtakautta”, Hyvärinen sanoo
JY RK I SA H IN O JA / VA ST AV A LO 17/2017 SUOMEN LUONTO 17. Otava 2001. Lähde: Biologian sanakirja. K-VALINTA = K-strategiaa noudattavat kasvit, niin sanotut krantut, lisääntyvät hitaasti ja tuottavat vähän jälkeläisiä esimerkiksi suojaisissa, muuttumattomissa metsissä. HEDELMÄ = Suojaa kasvin sikiäimen sisällä olevia siemeniä. Siemenlepoa säätelevät ympäristötekijät ja kasvin hormonisuhteet. R-VALINTA = r-strategiaa noudattavat kasvit, niin sanotut rentut, panostavat suureen jälkeläistuottoon ja nopeaan yksilökehitykseen etenkin epävakailla kasvupaikoilla. 17/2017 SUOMEN LUONTO 17 PIENI SIEMENSANASTO ALKIO = Siemenkasvin alkiossa ovat alkeisjuuri, alkeisvarsi, alkeissilmu ja sirkkalehdet. Peltotaskuruohon siemenet kypsyvät pyöreän taskun suojassa. KOPPISIEMENINEN = Kasvin siemeniä suojaa emilehden umpinainen tyviosa. Kaikki maapallon 800 paljassiemenistä lajia ovat puuvartisia kuten esimerkiksi havupuut. LUOTTI = Kukan emiön osa, joka ottaa vastaan siitepölyhiukkasen. PALJASSIEMENINEN = Kasvin siemenet kehittyvät paljaaltaan emilehtien pinnalle. DORMANSSI = Siemenlepo, jolloin kasvin siementen ja silmujen aineenvaihdunta on erittäin hidasta ja kasvu on pysähtynyt. Kaikki kukkakasvit ovat koppisiemenisiä
Pelto-ohdake Cirsium arvense Pähkylä pappuksen eli lenninhaivenen päässä. Tammenterho on muuten suurin siemen Suomen mittapuussa. 18 SUOMEN LUONTO 17/2017 18 SUOMEN LUONTO Puolukka Vaccinium vitis-idaea Hedelmä punainen mehevä marja, jossa useita siemeniä. Suomen suurin siemen. Kuivia hedelmiä ovat esimerkiksi pähkylät ja lohkohedelmät, ja meheviä marjat ja luumarjat. 18 SUOMEN LUONTO 17/2017 JUURI NYT on oiva hetki lähteä tutkimaan kasvien siementen rakenteita. KU VA T JO H A N N A M EH TO LA 18 SUOMEN LUONTO 17/2017 LÄHDE SIEMENRETKELLE. Tällöin kasvi on helpompi tunnistaa. Monilla kasveilla on kukinta jo päättynyt tai jos kukkia on vielä jäljellä, voi kasvissa olla myös siemeniä. Tammi Quercus robur Hedelmä maljamaisen kehdon ympäröimä kova pähkinä eli terho. Kun kasvin siemenosat alkavat tummua ja siementen kuori kovettuu, siemenet ovat kypsiä. Hedelmät jaetaan kuiviin ja meheviin hedelmiin. KASVEILLE on kehittynyt erilaisia hedelmätyyppejä, joissa siemenet saavat rauhassa kehittyä ja kypsyä. Niittynätkelmän siemeniä suojaa palko, ja tammenterho on pähkinä, jonka sisällä on yksi tai harvemmin kaksi siementä. Ne myös irtoavat tuolloin kasvista helposti. Puna-ailakki Silene dioica Hedelmä tynnyrimäinen kota, jonka sisällä yli sata siementä. Niittynätkelmä Lathyrus pratensis Hedelmä musta palko. Esimerkiksi puna-ailakilla on komea siemenkota, joka on täynnä pieniä pyöreitä siemeniä. Variksenmarja Empetrum nigrum Hedelmä musta mehevä luumarja, jossa yksi siemen. Litulaukka Alliaria petiolata Hedelmä monisiemeninen litu
Joidenkin lajien siemenistä voi itää vain pieni osa ja itäneistäkin suuri osa tuhoutuu versona”, Hyvärinen pal jastaa. Siemenel lä voi olla myös vettä läpäisemätön sie menkuori ja venttiilirakenne kuten her ne ja kurjenpolvikasveilla. Kasveilla ja eläimillä on siemenkau passaan myös vastavuoroisuutta. Myös siemenkuoren kuluminen mahdol listaa itämisen. Lämpö, valo ja kosteus ovat siemenen itämisessä laukaisevia tekijöitä. Esi merkiksi piippojen ja sinivuokon sie menten levitys on ulkoistettu muura haisille. Kyläkellukka Geum urbanum Pallomainen hedelmistö, jossa useita koukkukarvaisia pähkylöitä. ”On todella onnen kauppaa, että sie men pääsee luonnon oloissa kasviksi saakka. EteläAmerikassa on havaittu, että Aa sian trooppisilta alueilta kotoisin olevan ruusuvatukan siemen iti vain, kun se oli kulkeutunut opossumin ruuansulatus elimistön läpi. Myös välime rentaatelin ja intianlootuksen yli tuhat vuotta vanhoista siemenistä on pystyt ty kasvattamaan kasvit. Tästä syystä monet her neenverson kasvattajat liottavat kuivia herneitä vedessä, jolloin herneen kuori ohenee ja itävyys paranee. ”Maaperä on keskimäärin aika huo no säilytyspaikka siemenille, ja hyvin nopeasti ne alkavatkin tuhoutua. Siellä siemenet voivat säilyä siemenlevossa vuosiakin odot taen sopivaa kasvuajankohtaa. Siementä ympäröi ohut siipipalle eli kalvolaajentuma.. ”Muurahaiset saavat siemenestä oman osansa, jonka ne voivat popsia.” Siemenet leviävät myös niitä syö vien lintujen sekä nisäkkäiden muka na. Niistä on voitu tutkia lajin geneettistä taustaa.” Kylmäkäsittelyn lisäksi siemenlevon voi purkaa jokin muu fyysinen tekijä ku ten siemenen kulkeutuminen eläimen ruuansulatuselimistön läpi. ”Siitä on hurja uusi ennätys. Siemenet pankkiin Monet yksivuotiset kasvit turvaavat tu levaisuuttaan muodostamalla siemen pankin maahan. Tämä takaa sen, etteivät siemenet ala itää liian aikaisin, esimer kiksi pitkän, lämpimän ja kostean syk syn päätteeksi, juuri ennen talvea. Siementen itävyys voi olla parempi ruuansulatuksen läpimenon jälkeen. Siemenlevon hetki nyt lyö Vaikka siemen olisi päätynyt onnellises ti joko tuulen mukana, hirven kintussa, puron kuljettamana tai muurahaisen se lässä otolliselle kasvupaikalle, ei ole vie läkään sanottua, että siemenestä vart tuisi taimi saati siemeniä tuottava kasvi. ”On todella onnen kauppaa, että siemen pääsee luonnon oloissa kasviksi asti.” Sinivuokon (vas.) siemenet saavat kyydin muurahaisilta, kun taas kissankäpälän siemenet leviävät tuulen mukana. Vaahtera Acer platanoides Hedelmä 2-siipinen ja 2-lohkoinen lohkohedelmä. Siemenet pystyvät säilymään itämät töminä maaperässä useita vuosiakin esi merkiksi dormanssissa eli siemenlevos sa. 17/2017 SUOMEN LUONTO 19 si veden mukana ja niillä on erilaisia ke veyttä lisääviä rakenteita, joissa on il ma tai kaasukuplia”, Hyvärinen kertoo. Tuolloin niiden aineenvaihdunta on merkittävästi hidastunut ja kasvu py sähtynyt. Venttii li taas aukeaa, kun siemen on kokenut tarpeeksi erilaisia lämpötilavaihteluja. ”Piippojen ja sinivuokon siementen päässä on elaiosomi eli ravinnepaketti”, Hyvärinen toteaa. Siperiasta löytyi erään kohokkilajin 32 000 vuot ta vanhoja siemeniä. Mut Kurtturuusu Rosa rugosa Oranssinpunainen pohjushedelmä eli kiulukka, jonka sisällä useita siemeniä. Neljään vuodenaikaan sopeutuneet kasvilajimme tarvitsevat usein myös ko kemuksen kylmästä ennen kuin ne pys tyvät itämään. Ne saavat kuitenkin tekemäs tään merkittävästä työstä myös palkki on kasveilta. Jotta siemen voisi itää, venttiilin pitää aueta. Se on rasva, valkuais aine tai sokeripitoinen lisäke, joka hou kuttelee muurahaisen ottamaan sieme nen taakakseen. Ne eivät olleet vie lä kypsiä, mutta niistä saatiin kuiten kin kasvatettua kasveja. Emokasvi saattaa myös ampua sieme nen matkaan kaasukuplan avulla kuten vesikasvi meriajokas tekee. KU VA T JO RM A PE IP O N EN Hevonhierakka Rumex longifolius Ruskea, kolmisärmäinen hedelmä. Har vinaisissa tapauksissa siemenet jopa vaativat eläimen ruuansulatuselimis tön läpikäynnin ennen kuin alkavat itää
Nämä kaksi ääripäätä edustavat kas vimaailman niin sanottuja renttuja ja kranttuja. Pie nimmät siemenet löytyvät orkideoista kuten kämmeköistä ja suurimmat sey chellienpalmusta. Tämä on niin sanottua ex si tu suojelua tai suomalaisittain etäsuoje Helsingin yliopiston Kasvimuseon siemenkokoelmassa on pohjanlumpeen siemeniä vuodelta 1886. ”Tätä kutsutaan oskaristrategiaksi Günter Grassin Peltirumpukirjan Oskar pojan mukaan, joka päätti lopettaa kas vamisen.” Rentut ja krantut Yhden kasviyksilön tuottamien siemen ten koko ja paino saattavat vaihdella hy vinkin paljon. Kun puu kaatuu, männyn tai mi saa valoa ja se alkaa kasvaa nopeasti. Se painaa 20 kiloa, ja koko hedelmä kuori neen noin 30 kiloa. Kämme kän siemen voi tarvita myös sieniosak kaan itääkseen”, Hyvärinen kertoo. 20 SUOMEN LUONTO 17/2017 20 SUOMEN LUONTO 17/2017 ta kun niitä on oikein paljon, niin joku siemen saattaa selvitä pitkiäkin ajanjak soja”, Hyvärinen sanoo. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kasvaa puolestaan seychellienpalmu, jolla on maailman suurin siemen. Maapallon kaikkien kasvilajien sie menten kokohaitari on varsin laaja. Sen kehitys jatkuu vielä, kun sie men on joutunut maaperään. ”Kämmekän siemen on alle 100 mik rometriä eli millin tuhannesosaa pitkä ja yhdestä kukasta voi syntyä yli kolme miljoonaa siementä. Tosin on myös lajeja joi den siemenet ovat varsin tasakokoisia, kuten johanneksenleipäpuulla, jonka siemeniä käytettiin antiikin aikana pun nuksina kullan punnituksessa. Jos kämmeköiden siemenet muistut tavat lähinnä pölyä, on seychellienpal mun siemen varsinainen jättiläinen. Männyllä ei ole siemenpankkia, mutta pikkumäntyjä kasvaa metsissä runsaasti. ”Seychellienpalmua tavataan vain pa rilla Seychellien saarella, joten se on uhanalainen laji.” Kaisaniemen kasvitieteellisen puutar han kasvihuoneessa kasvaa seychellien palmu, jonka siemen on saatu suomalai sen kasviharrastajan tuomana Seychel lien viranomaisten luvalla. Männyn siemenet itävät nopeasti ja pie net taimet jurovat ja kituvat odottaen so pivia kasvuoloja vaikkapa isomman puun varjossa. Siemenessä ei ole vararavintoa eikä alkio ole täysin kehit tynyt. Männyn kasvu saattaa pysähtyä useam man kerran sen elinaikana. Tulevaisuuteen voi panostaa siemen pankin lisäksi nopeasti itävillä siemenil lä kuten monet metsäpuut tekevät. Rentut tuottavat paljon vä hän varusteltuja siemeniä ja krantut taas vähän hyvin varusteltuja siemeniä, palmun tapauksessa siis vain yhden sie ”Seychellienpalmua tavataan vain pa rilla Seychellien saarella, joten se on Kaisaniemen kasvitieteellisen puutar han kasvihuoneessa kasvaa seychellien palmu, jonka siemen on saatu suomalai sen kasviharrastajan tuomana Seychel ”On erittäin harvinaista, että seychel lienpalmun siemenen idättäminen on nistuu kasvihuoneoloissa, mutta me on nistuimme. JU H A SO IN IN EN / VA ST AV A LO vimaailman niin sanottuja renttuja ja kranttuja. Rentut tuottavat paljon vä hän varusteltuja siemeniä ja krantut taas vähän hyvin varusteltuja siemeniä, palmun tapauksessa siis vain yhden sie menen kerrallaan. KU VA T SU SA N N A KE KK O N EN. Se voi käy dä useita kehitysvaiheita maaperässä, ja vasta sitten kasvi alkaa kasvaa. Tämä on niin sanottua ex si tu suojelua tai suomalaisittain etäsuoje Monet linnut kuten tiklit saavat vaikkapa takiaisen siemenistä ravintoa talvellakin. ”On erittäin harvinaista, että seychel lienpalmun siemenen idättäminen on nistuu kasvihuoneoloissa, mutta me on nistuimme
Tällä tavalla lumme valloittaa uusia kasvupaikkoja”, Hyvärinen kertoo. Kasvi museossa on peräti yli kolme miljoonaa näytettä ja pieni kokoelma myös sieme niä. n. 17/2017 SUOMEN LUONTO 21 17/2017 SUOMEN LUONTO 21 Lehmuksen siemenet leviävät tuulen mukana. ”Tässä on lumpeen siemeniä. Ne kel luvat. Museonjohtaja avaa yhden mustista kokoelmalaatikoista ja poimii sieltä näy telaatikon, jossa siemenet ovat siististi järjestyksessä. TA RU R A N TA LA / VA ST AV A LO lua, jolloin uhanalaista kasvia kasvate taan muualla kuin sen luontaisella kas vupaikalla.” Hyvärinen avaa vielä lopuksi Kasvi museon toisen kerroksen lasiovet, joiden takana on viehättävä herbaario. Se, minne siemen lopulta päätyy, on kuitenkin sattuman kauppaa. Siementen ympärillä on gelatiini kerros, joka ensin kannattelee siemen tä, mutta kun se vettyy, siemen vajoaa pohjaan. Vanhimmat siemennäytteet ovat 1880luvulta
22 SUOMEN LUONTO 17/2017 KAISANIEMEN kasvitieteellisen puutarhan siemeniä. Etenkin puut sekä heinäja sarakasvit tuottavat paljon myös tyhjiä siemeniä”, Miranto sanoo. Tässä ESCAPEhankkeessa (Ex-situ conservation of Finnish native plant species) ovat mukana myös Suomen ympäristökeskus Syke, Metsähallituksen luontopalvelut sekä Oulun yliopisto, jossa on siemeniä ja kasvisolukkoa kryotankissa –196 asteen lämpötilassa”, Miranto toteaa. 22 SUOMEN LUONTO 17/2017 Silmälläpidettävän taponlehden siemenet erottuvat siemenkotasilpun seasta harmaanruskeina. Helsingin yliopiston siemenpankissa ollaan suojelun ytimessä. ”Tässä on siemenmassaa aika paljon, joten aluksi yleensä hypistelen niitä ja tunnustelen, onko joukossa paljon tyhjiä siemeniä. Etenkin puut sekä heinäja sarakasvit tuottavat SIEMENPANKIN TALLETUKSET IEMENPANKIN TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT SUSANNA KEKKONEN. ”Säilömme siemeniä siemenpankkiin ja kasvatamme kasveja puutarhakokoelmiimme. ”Näissä on paljon tyhjää”, kokoelmakoordinaattori Mari Miranto sanoo tutkiessaan vaarantuneen vuorijalavan siemenerää suurennuslasilampun alla. KAISANIEMEN kasvitieteellisen puutarhan seychellienpalmu on esimerkki ulkomaisesta uhanalaisesta lajista, jota etäsuojellaan Suomessa. Helsingin yliopistolla suunniteltiin siemenpankkia jo kymmenen vuotta sitten, mutta vasta 2012 yliopisto sai EU:n Life+-rahastosta viiden vuoden rahoituksen uhanalaisten kasvien etäsuojeluun. Myös kotoiset kasvilajimme kaipaavat etäsuojelua. Vuorijalavan siemenen ympärillä on siipipalle eli lenninsiipi, ja siemenet tahtovatkin leijailla Mirannon käsistä lattialle
”Nämä ovat vielä ihan käsiteltävissä, mutta esimerkiksi kämmekän miltei tomumaiset siemenet vaativat ihan omat työskentelymenetelmänsä.” Siemeniä ovat keränneet paitsi Syken, Metsähallituksen ja yliopiston biologit myös muutama kasviharrastaja. Niitä on useita tuhansia. Siemeniä pitääkin olla runsaasti, sillä niitä myös kuluu paljon erilaisissa testauksissa. 17/2017 SUOMEN LUONTO 23 KUMPULAN siemenpankin pakastimessa on säilöttynä noin 150 uhanalaisen tai silmälläpidettävän lajin siemeniä. ”Kasvatimme niistä kasvihuoneellamme taimia ja huomenna lähden istuttamaan ne emokasvinsa lähettyville VarsinaisSuomeen”, Miranto paljastaa. Vaikka hankkeemme loppui elokuun lopussa, siemenpankki jatkaa tietenkin toimintaansa.” Miranto avaa – ei kassakaapin – vaan kuivakaapin oven ja nappaa sieltä lisää siemennäytepusseja. Jotta siemenet säilyisivät kymmeniä tai jopa satoja vuosia, ne pitää myös kuivata hyvin kuivakaapissa. Roskan seasta alkaa paljastua himmeän harmaita pienen pieniä siemeniä. Se on varotoimenpide, jos omat näytteemme tuhoutuisivat esimerkiksi luonnonmullistuksen tai tulipalon vuoksi.” SIEMENPANKIT ympäri maailman tuottavat ja vaihtavat paljon tietoa ja sitä Mirantokin käyttää hyväkseen, kun hän pyrkii löytämään kullekin lajille sopivat itämisolot. Uhanalaisten lajien siemenet puhdistetaan ennen pakastusta. n Mari Miranto kerää silmälläpidettävän isokrassin siemeniä siemenpankkiin. Se on noin puolet kaikista uhanalaisista kasvilajeistamme. ”Suomi on sitoutunut Rion biodiversiteettisopimuksen mukaiseen kasviston suojelu sopimukseen, jossa vuoteen 2020 mennessä 75 prosenttia uhanalaisista kasveista pitää olla säilöttynä etäsuojelun keinoin. JOKAISESTA siemenerästä on täytetty keruulomake ja Miranto täyttää vielä käsittelylomakkeen eri työvaiheistaan. Siksi kasvin siemenistä voi kerätä vain viidesosan ja siementen tulee olla kypsiä, jotta ne kestävät kuivaamisen ja pakastamisen. ”Sarojen siemenille, kuten esimerkiksi erittäin uhanalaiselle ketunsaralle on tärkeää, että yön ja päivän lämpötilaero on riittävän suuri. ”Puolet kunkin lajin siemenistä lähetetään Millenniumsiemenpankkiin Iso-Britanniaan. Meriotakilokin siementen itävyyttä testataan. Mari Miranto pitää tarkkaa kirjanpitoa käsittelemistään siemeneristä.. Silloin siemenet tulkitsevat, että ne ovat maan pinnalla hyvällä hollilla alkaakseen kasvun.” Ketunsaraa kasvaa vain yksi yksilö Manner-Suomessa. Siemenpankin siemenestä kasvatettu perämerenmaruna. Miranto tutkii siementen laatua esimerkiksi halkaisemalla niitä ja tekemällä idätystestejä. Siemeniä pitäisi kuitenkin kerätä ruohovartisista kasveista 50 eri yksilöstä ja puista 15 eri puuyksilöstä. Keräämisessä on oltava erityisen tarkkana, ettei kasvin luontainen kasvusto vaarannu. Sen yhden tähkän siemenet saatiin siemenpankkiin ja ne myös itivät hyvin. Siinä voidaan käyttää apuna aspiraattoria, joka puhaltaa painoltaan kevyemmät tyhjät siemenet eroon elinkelpoisista siemenistä. ”Aluksi siemenet putsataan. Taponlehteä, sitä kasvaa luontaisesti vain kapealla alueella Etelä-Hämeessä.” Pussista valahtaa pöydälle mustia siemenkotia, joita Miranto alkaa pyöritellä käsissään. Kissankäpälän siemeniä ja hapsihaivenia. ”Mitäs tässä on. Lopuksi siemenet päätyvät kuumasaumatuissa foliopusseissa rekisterinumeroituna kylmäsäilytykseen –20 asteeseen.” Tunturikoivun siemeniä sisältävä paperipussi pullistelee siementen paljoudesta
Hankkeen avulla alueen tunnettuus ja suojeluarvo ovat lisääntyneet. TEKSTI VESA LUHTA / KUVAT MARKUS SIRKKA SUORSAPÄÄN LUONTOHELMI – UNOHTUNUT KAIRA Suorsapään 473 metrinen huippu on tunnusomainen ja kauas näkyvä laki Raja-Joosepin pohjois puolella. Tuntematon kaira Osin rajavyöhykkeellä sijaitseva kaira on ollut tunnettu rajamiesten ja metsästäjien keskuudessa. Kun poropaliskunnat pääsivät Metsähal lituksen kanssa vuonna 2006 yksimielisyy teen jäljellä olevien tärkeiden luonnontilais ten laidunmetsien väliaikaisesta rauhoitta misesta, Suorsapään alue jäi niiden ulko puolelle. Puro Ristimoroston rinteessä Maikkumapää–Suorsapään erämaa-alueella Inarissa.. Valitettavasti täysin suo jeltu alue oli kitu ja joutomaata, ja se hakat tava osa rehevämpää metsämaata. Hakkuut ja metsätiet sir paloivat laajaa metsäaluetta is kien kiilan lopulta aivan rajaan saakka. Hiljaisuutta ja rauhaa Suorsapään alue on syrjässä kaikilta lento reiteiltä. Harva retkeilijä on alueelle ek synyt. Jäljelle jäänyt alue halkesi kahtia. Rajan takaa alkoi muinoin kolttien alue. Siitä tuli viimeinen tuon kokoluo kan vanhojen metsien alue, jolla ei ollut suo jelustatusta. Tässä pilveen katoavaa tunturia ihaillaan Hukka moroston rinteeltä Tsarmitunturin erämaa-alueelta, noin 16 kilometrin päästä. Tällä hetkellä keskustelua käydään jo Met sätalous Oy:n ja suojeluväen kesken alueen muodostamisesta erityissuojelukohteeksi. Alueen hiljaisuutta rikkovat vain poro ja ra Inarin Maikkumapään ja Suorsapään välissä on Suomen tuntemattomin erämaa. 24 SUOMEN LUONTO 17/2017 V oimaperäinen metsä taloustoiminta vyöryi 1970–1980luvuilla se kä Luton että Nangu järven suunnasta koh ti itärajaa. Rajan ollessa epämääräinen voi Suorsapään kairan katsoa kuuluneen osin kolttienkin hallintaan. Lähin valtamaantie on Luton tie, sekin noin kymmenen kilometrin päässä. Siellä ei ole ainoatakaan autiotupaa eikä ylipäätään muitakaan ret keilyä tukevia rakenteita. Jonkun lammen rannalla saattaa erottua sammaloitunut nuotiopaikka, ja jängällä tör röttää jokunen riuku muistona entisestä hei nähaasiosta. Retkeilijät eivät ole toistaisek si löytäneet aluetta. Kaikeksi onneksi MaikkumapäänSuor sapään alueesta tuli itsenäisyytemme juh lavuoden kunniaksi yksi maamme sadasta luontohelmestä. Osaksi luontohelmihanketta Vuoden 2012 luonnonvarasuunnitelmassa Inarin Luonnonystävät haki alueesta suoje lukohdetta. Näin katsoen sen voisi lukea vii meiseksi palaksi vanhaa kolttien Petsamoa. Poh joisemmasta osasta muodostettiin Tsarmi tunturin erämaaalue, etelämmäksi jäi Maik kumapään ja Suorsapään väliin hiukan yli 4000 hehtaarin kokoinen hakkaamaton pie noiserämaa. Suunnitelmassa puolet alueesta merkittiin tyystin metsätaloudelta rauhoite tuksi, toisella puolikkaalla hakkuut sallittiin tietyin rajoituksin
Rajavyöhyke kattaakin lähes seit semäsosan alueesta, ja sinne pääseminen vaatii vyöhykeluvan, jonka voi saada osoit teesta www.raja.. 17/2017 SUOMEN LUONTO 25 jamiesten satunnaiset liikkeet. Alueel la kannattaa liikkua vain jalkaisin ja suk sin, nostaen hattua kankaanreunan mahti kelolle. Laella erottuu Rajavartiolaitoksen tähystysmaja. Iso Suorsajärven taustalla kohoava Suorsapää on rajavyöhykkeellä ja osin Venäjän puolella. Maikkumapään, Ruotmutin se kä Risu ja Piekanamorostojen lomiin sijoit tuu seitsemän pientä järveä, pari saraista ne vaa sekä runsas luku kivisiä puroja, joiden louhuissa elää uhanalaisia raakkuja. Suomen ja Venäjän välinen raja kulkee laen kautta. n Lisää aiheesta: http://100luontohelmea.fi/helmi/suorsapaa Luonnonsuojeluliitto on valinnut Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi sata luontohelmeä, joista poimimme yhden joka numeroomme. Kokonaismaisemaa hallitsee kuitenkin 473 metriin kurottava Suorsapää, jonka keila näkyy kaikkialle kertoen rajan lähei syydestä. Helmiin voi tutustua osoitteessa www.sll.fi/100luontohelmea. Tun turikoivikot vaihettuvat luppoisiin synkkiin kuusikoihin ja valoisiin kangasmetsiin, jois sa könöttää vuosisataisia petäjiä, pystyjä ja kaatuneita keloja, osa pelottavan paksuja. Maiseman monimuotoisuus on hämmen tävän suuri. Ilman vyöhykkeellä käy mistäkin alueella riittää tutkittavaa useik si päiviksi. Hiek kaisista törmistä voi löytää karhun pesimä luolia. . Tutkimusmatkaajan mieli saa vaivanpal kan moninkertaisena takaisin. Myös puusto luo erämaatunnelmaa. Erämainen rauha kasvaa käsin kosketeltavaksi. Retkeilijän leiri kirkasvetisen erämaalammen rannalla.
26 SUOMEN LUONTO 17/2017 NENÄLLÄÄN Siilistä oppii paljon tarkkailemalla sitä pihan ruokakupilla. TEKSTI JA KUVAT HARRI LUOJUS NENÄLLÄÄN Siili suunnistaa
Maunokis sa kulkee kuono pystyssä siilien ohi suomatta niille kat settakaan. Talvihorroksen aikana siili menettää painostaan jopa kolmanneksen. Alle puolikiloisten siilien talvehtiminen ei yleensä onnistu. Mokomat piikkipallot eivät voisi vähempää kiinnostaa. Siili voi hyötyä laudoista rakennetusta pesälaatikosta, jossa se voi horrostaa. T ullessani ylöjärveläisen Sirkka-Liisan Railion suojaiseen pihaan on vielä alkuilta, joten istahdan läm pimälle kivelle odottelemaan. Hyvin kelpaavat kala ja jauheliha (ehkä kananmunalla jatkettuna), kissojen ja koirien valmisruuat tarvittaessa kostutettuna sekä laktoositon maito ja kerma. JUHA VALSTE Pesälaatikon rakennusohje: www.sll.fi/ajankohtaista/ tiedotteet/2003/siili. Kun ruokakupit ovat lähellä pesälaatikkoa, siili löytää mökkiinsä helposti. Sen avulla ne saavat kerättyä nahan alle ja sisäelinten ympärille runsaan rasvavaraston, joka on tarpeen lokakuussa alkavan talvihorroksen aikana. Laatikko on sijoitettava rauhalliseen ja suojaiseen paikkaan, joka pysyy kuivana, vaikka lumi sulaisi. Ruokakupit ovat pensaiden al la. Täällä on sopivasti suojaavaa kas villisuutta. Aikuinen siili painaa ennen horroksen alkua keskimäärin 1,5 kiloa, kesän aikana syntyneet nuoret siilit 0,4–0,8 kiloa. Vaikka siilit lyllertävät eri suun nista, aikataulu tuntuu olevan sama. Kohdakkain osuessaan siilit tu hisevat hetken kuonot vastakkain ja jatkavat sitten omille teilleen. Parhaimmillaan ruokakupin ympärillä on kahdeksan siiliä. Lähistöllä liikahtaa. Kal lion kainalossa on siilien juomapaik ka, ja niiden pe sämökit ovat hy vin ympäristöön sopivia – joidenkin pinnalle on jo alkanut kasvaa jäkä lää. Orava 17/2017 SUOMEN LUONTO 27 SIILIN SYKSY SIILIT TARVITSEVAT syksyllä paljon ravitsevaa ruokaa. Laatikko kannattaa täyttää heinällä ja puiden lehdillä. Siili syö monenlaista eläinperäistä ruokaa. Oletus, että samalle ruokakupil le ei sovi montaa siiliä, osoittautuu harhaksi, sillä täällä yhden lautasen ympärillä mussuttaa kuusi siiliä hy vässä sovussa piikit toistensa lomas sa. Jos siilit ovat ehtineet jo löytää horrostamispaikkansa, pesälaatikosta on hyötyä heti keväällä poikimisaikaan. Ensimmäinen siili suuntaa suoraan ruokakupille saaden kohta tovereita
Siilin näköaisti tuntuu olevan vaatima ton. Eräs syy on varmasti se, että piha on suojassa liikenteeltä. n Kirjoittaja on luontokuvaaja. Kerran heitin silakanpalan siilin eteen, ja se kulki monta kertaa aivan läheltä ka laa näkemättä. Onnek si pihassa oli useampia siilejä, joten ka veria ei tarvinnut lähteä hakemaan kau kaa. 28 SUOMEN LUONTO 17/2017 ja sepelkyyhkyt päivystävät läheisessä männyssä. Pieni eläin, jonka suojautumistapa vaaran uha tessa on mennä kerälle tai juosta piikit ta nassa vihollista vastaan, on tuhoon tuo mittu pyörillä liikkuvaa vastaan. Tuttu ja polkuja siili kulkee hyvinkin sukkelasti. Siilistä näkee heti, että hajuaisti on sil le tärkeä. Ruokailuhetken jälkeen piha hiljenee toviksi. Siili kuitenkin viihtyy asutussa ympä ristössä, joka saa olla sopivasti rempallaan. Siilistä näkee heti, että hajuaisti on sille tärkeä. Siili täydentää ruokavaliotaan luonnon antimilla. Se menee metsään tutkien ja pöyhien po lun vierustoja ja maistellen löytämäänsä makupalaa. Kun laskeutuu siilin tasolle, vatsan ja rinnan pehmeä villa erottuu.. Miksi SirkkaLiisan pihassa on siile jä näin runsaasti, kun ne ovat hävinneet monesta pihasta. Kuono kohti taivasta Muutama vuosi sitten huhtikuussa siili lyl lersi takapihani kompostille. Jos ruokakupin siirtää uuteen paikkaan, saattaa siili ohittaa kupin useasti sitä huo maamatta. Puhina ja puuskutus oli äänekästä, siileillä oli kiimaaika. Kompostitkin ovat tiiviissä muovikuoris sa. Voikukan kukinnan aikaan siilin rau hattomuus lisääntyi ja monesti se unoh ti jopa syödä, varsinkin jos paikalla oli useampia siilejä. Monet pihat ovat nykyisin monotoni sia nurmikkoja ja muutenkin liian siistejä. Sirkka-Liisa Railio voi tarkkailla siilejä omalla pihallaan kaikessa rauhassa. Monista pihoista siilit katoavat juuri kiimaaikaan, kun ne lähtevät etsimään kumppania. Seuraan siiliä, joka lähtee ruokinnalta. Auringon viime säteet loihtivat sokkeliin pehmeitä varjoja. Harakat kurkistelevat ja kärkky vät kupille pääsyä, mutta ne aristelevat minua. Muistaako se mutkat, vai hajuko sitä siel läkin ohjaa. Pieni suippo kuono osoittaa suo raan taivasta kohti kun se nuuhkii mah dollista ruokatarjontaa. Se oli vielä arka, ja tuli esiin vasta hämärän muuttu essa kevätyöksi. Kun haju leviää ympäristöön ja siilin kuonoon, se löytää ruuan heti. Parissa viikossa siili tot tui ihmisiin ja liikkui joskus pihalla jopa aamupäivällä. Vasta kun kalan haju al koi levitä ympäristöön, siili juoksi kuono pystyssä ruokapalalle. Esimerkiksi muutaman kerran siili on juostessaan tömähtänyt päin säärtäni
Siilit rapsuttelevat itseään aika ajoin. Ruohonjuuritasolta huomaa kostean kuonon, pienet sirrisilmät ja vatsan vaaleanruskean villan. Siili tottuu nopeasti kameran ääneen, mutta ensimmäisinä kertoina rapsahdus aiheuttaa pako reaktion. Valon vähetessä on vain lisättävä herkkyyttä. Toisinaan siili pyyhältää pihan poikki vauhdikkaasti. 17/2017 SUOMEN LUONTO 29 SIILIPERSPEKTIIVISSÄ SIILIKUVAUS on samanlaista kuvakulmien ja valojen etsintää kuin muukin luontokuvaus, olennaisinta on laskeutua samalle tasolle matalajalkaisen piikkipallon kanssa. Digikalustolla kuvaus on aiempaa helpompaa, kun voi samalla kamerarungolla kuvata koko illan. Vasta silloin siilin kanssa on sinut. 17/2017 SUOMEN LUONTO 29. Siilin voi houkutella sopiville kuvauspaikoille voimakastuoksuisilla ruuilla
30 SUOMEN LUONTO 7/2017 Myyräkantojen romahdettua kaikki leiristä löytyvä kiinnostaa nälkäistä kettua. Tulee kerran jo ennen pimeää. TEKSTI JA KUVAT KARI KOVALAINEN R ämähdys! Olen hetkessä hereillä. Alkukesästä Utsjoen koivikoissa vilisti pikkujyrsi jöitä kahta peräkkäin, ja palsasuon laidan pajukoissa kiipeili harmaakuvemyyriä kuin pikkuruisia apinan palleroita. Menee tovi ennen kuin tajuan, että teltan ulkopuolelle jättämäni täysi vesipakki on helähtänyt nurin tie valle. Kun istun tunturiylängön yössä villi musta kettu vierelläni, tunnen syvää yhteyttä ja harras ta veljeyttä pohjoisen luonnon kanssa. Ystäväni Ristiina Kettu vierailee yhdeksänä yönä teltallani. Mutta nyt on syksy ja myyräkannat hiipu massa ainakin näillä tuntureilla. Tunnen kokevani nyt jotain sa manlaista. Nyt kuvia, muuten kukaan ei us ko minua – luulen itsekin aamulla nähneeni unta! Otus on mustanruskea kettu, jonka hännänpää on valkoinen. Musta kar vainen naama katsoo minua kolmen metrin päästä silmiin. Hamuan kameraa. Eläin hamuaa pakkini hampaisiinsa ja läh tee kantamaan. Tunturin huipulta lähtee niin hurmioituneita teks tiviestejä, että naisystäväni epäilee tulevansa musta sukkaiseksi. Yleensä se pyörii kymmenkunta minuuttia muutaman metrin päässä minusta; syö lusikallisen kivenjuureen rappaa maani riisimuhennosta ja etsii varvikosta pari kuivaa seitin murusta. Poro. Haukottelee leveästi aivan vieressäni. Kokemuksen nos tama tunnekuohu valvottaa aamuun. Kuin kettu olisi sen itse minulle kertonut. Mieleen muis tuu nuoruuteni ketunkorville ja nuhruiseksi luettu kir ja: Robert Franklin Leslien Ystäväni Nahani, jossa päähenkilö ystävystyy villin suden kanssa Brittiläisen Kolumbian erämaissa. Ihminen. Päättelen pakin pureskelusta ja mitättömien ruo kamurenten säännöllisestä noutamisesta, että kettu on nälkäinen. Yötä mustempi Syyskuiset Utsjoen tunturit tarjosivat ikimuistoisia hetkiä, kun harvinainen tummakarvainen kettu vieraili retkeilijän luona yli viikon ajan.. Oikaisen takaisin makauksilleni. Avaan teltan ve toketjut ja kurkistan aamuyön hämärään. Kettu muuttuu yö yöltä luottavaisemmaksi. Elän todeksi lapsuuteni unelmaa. Kehotan sitä kuuluvasti luopumaan hankkeestaan. Siinä syy, miksi saan nauttia tällaisen vieraan seurasta. Lopulta kettu jättää hankalan kapis tuksen tievan laitaan ja katoaa kumpareiden taakse kuin varjo. Pissaa lähtiessään kuin tytöt aina samalle kivelle, ja äkkiä olen varma sen nimestä. Ja minä nautin
En halua sydämeni särkyvän. Syty tän otsalampun ja näen, kuinka kaksi tummaturkkis ta kettua nahistelee kuuden metrin päässä edessäni. Isompi uri see uhkaavasti. Tiedän inhimillistäväni eläimiä, mutta en voi olla ajattelematta, että äiti siinä komentaa lastaan: Et mene ihmisten lähelle, uskotko! Ja kun äiti on häipynyt kauemmas, PikkuRissu suh tautuu neuvoihin kuten nuoret aina ja hipsuttelee met rin päähän minusta. Kettu pyörähtelee kalarippusiani etsimässä, puikkii välillä kauemmas. Äkkiä alkaa kuulua kähisevä väykyminen. Vätkyttää seitinpalaa kuin puru kumia ja katsoo veikein ketunsilmin. 7/2017 SUOMEN LUONTO 31 Ristiinalla on ketun harvinainen väripoikkeama. Pienempi painautuu maahan ja vinkaisee. n Kirjoittaja on ylikiiminkiläinen kirjailija..fi Käpälät kumisuttavat nummea kuin noitarumpua. En ojenna kättäni. Silloin tajuan, että pienempi on Ristii nan keväinen pentu. Se on niin sanottu ristikettu, kokomustan ja tavallisen punaketun risteymä.. Sitten ne laukkaavat ympäri telttaa niin, että käpälät kumisuttavat nummea kuin noitarumpua. Niitä on kaksi! Yhdeksäntenä yönä tumma hahmo liukuu alas vaaran rinnettä. On jo niin pimeää, etten huomaa eläimessä olevan jotain outoa
Hyönteisiä syövien pikkulintujen muutto alkusyksyllä on iso luonnonnäytelmä. Sitä ei vain näe eikä kuule. SUURI ÄÄNETÖN ÄÄNETÖN MUUTTO MUUTTO. Sitä ei vain näe eikä kuule. TEKSTI HEIKKI VASAMIES 32 SUOMEN LUONTO 7/2017 Iltarusko muistuttaa jo mereen painuneesta Auringosta Hangon Tulliniemessä
Aseman miehittäjät Antero Lindholm, Annika Forsten ja Aatu Vattulainen kokoavat päivän lintuhavaintoja aseman ha vaintokaavakkeelle. Hyönteistarjoilun hiipuminen ei käynnistä muut toa, vaan tärkeää on nimenomaan lähteä ajoissa en nen kuin ruoka ehtyy. Iltahuuto Kun kopistelen sisään lintuasemalle, käynnissä on päivän havaintojen iltahuuto. Saharan ylitys on niin kova ponnistus, että se vaatii erityistoimia. Itse asiassa olosuhteet täällä Hangon seu dulla vaikuttaisivat hyviltä ravinnon tankkaamiseen. ”Esimerkiksi pajulintu ei taida olla sellainen laji, että se tankkaisi itsensä jo täällä Suomessa ihan val miiksi tropiikkiin tai edes Välimerelle asti muuttoa varten”, sanoo Lindholm. Hyönteissyöjälinnuille riittää tankattavaa. Lounaaseen asettunut tuuli on leppeä, ja tarjoaa pikkulinnuille mahdollisuuden yrittää meren ylitys tä tänäkin yönä. Elokuussa pääosassa ovat hyönteisiä syövät pikkulinnut, muun muassa Suomen yleisin pesimälintu pajulintu. Aurinko on laskemassa. Sopivina elokuun öinä, kun kelit ovat suosiolliset, näkyvyys on hyvä ja tuuli käy pohjoisesta, yön pi meydessä käynnistyy mittaluokaltaan valtava mut ta hiljainen näytelmä. Siellä on tärkeää tehdä huolellinen tankkaus, jotta Saharan ylitys onnistui si”, kertoo Lindholm. Kata jikon keskellä vastaan pomppii tumma hahmo. Yhtä tärkeää on ajoittaa muut to siten, että pitkän tropiikkiin asti vievän muutto reitin varrella ruokapalvelut ovat tankkauspysähdyk sien aikana parhaimmillaan. Kunkin lajin yksilömäärät sekä muutonhavainnoinnin että rengastuksen osalta kir jataan tarkasti ylös. Miljoonat pikkulinnut jättävät pohjolan sisäisen kellonsa ohjaamina. Juuri niiden muuttoa olen tullut tarkkailemaan Hangon lintuasemalle. Päästyään Välimerelle tropiikkimuuttajat saatta vat vaihtaa taktiikkaa. Teen vielä pienen kierroksen rantakallioilla. Se te kee tutkimuskierroksiaan täällä niemenkärjessä eh kä muuttolintupaistin toivossa. On sellaisiakin lajeja, jotka lihottavat itsen sä tuhtiin muuttokuntoon jo ennen lähtöä, esimer kiksi ruokokerttunen. Sa teisen mutta hetkittäin lämpimän elokuun lopun myö tä luonto on rehevää, ja hyönteisiä on paljon liikkeellä. ”Ruokokerttuset lentävät Suomesta ensietapilla Tšekin–Unkarin tienoille, ja jatkavat myöhemmin matkaa Afrikkaan”, Lindholm kertoo. Pohjoisen puolelta puhal tanut tuulen vire on kääntymässä lounaaseen. Kun taivas sitten kirkastuu ja tuuli kääntyy poh joisen puolelle, hyönteissyöjälinnut lähtevät joukol la muutolle. Hyvin korkealla, hädin tuskin silmänkantamalla, pie ni kurkiaura liitää Hangon Tullinie men hiekkarannan yli kohti etelää. Sekään ei kuitenkaan venytä lähtöpäätöstä ravinnon tarjonnan mukaan, vaan läh tee, kun sisäinen kello käskee ja tuulet ovat suotuisat. Kau niin keltarintainen näätä etenee korkeita loikkia teh den vauhdikkaasti aluksi kohti, mutta minut huoma tessaan väistää jyrkästi rantalepikon suojiin. Hyönteissyöjälintujen muuttoa on ollut vaikea tut kia, mutta nykyään tutkat auttavat luomaan kuvan elokuun pimeiden öiden tapahtumista. ”Tutkimuksista tiedetään että esimerkiksi leh tokerttu pyrkii ajoittamaan muuttonsa Välimeren alueen marjasadon mukaan. Hyönteisiä on tarjol la, eivätkä päivälämpötilatkaan ole vielä pudonneet kovin alas. Yömuutto Syysmuuton alkutahdit soitetaan jo heinäkuussa kahlaajien käynnistäessä muuttokauden. ”Linnut lepäävät päivisin ja muuttavat öisin, mutta ne saattavat myös jatkaa muuttoa päivällä, jos tuulen suunta on hyvä aavikon ylitykseen”, Lindholm sanoo. K un kerään varusteitani, havahdun kurjen huutoon. On kui tenkin vuosia, jolloin elokuussa on pitkään sateista, vastatuulta tai muuten huonoa muuttosäätä. Tuuli on niin heikko, ettei se pidättele kurkien menohalua. Toisaalta pakko ei olisi lähteä. Tyypillisinä vuosina, kuten tänäkin vuonna, muuttoa tapahtuu useana suotuisana yönä. Sahara haasteena Istumme pimenevässä illassa linturengastaja Antero Lindholmin kanssa aseman pihan penkillä ja pohdis kelemme hyönteissyöjälintujen muuttoa. Sellaisena muuttoyönä pääosassa ovat pajulinnun, lehtokertun, kirjosiepon, harmaasiepon, 17/2017 SUOMEN LUONTO 33 H EIK KI VA SA M IE S. Lintuasemalle johtavan polun varressa, rantakal lion katajien yllä, on käynnissä surviaisten tanssi. Muuttostrategioissa on kuitenkin suuria lajikohtai sia eroja. Suomen suurin muutto Hyönteissyöjien syysmuutto on Suomen mittavin lin tujen muuttonäytelmä, mutta sitä ei oikein pääse nä kemään. Pitkäkaulat ovat selvästi päättäneet yrittää meren yli yön pimeydessä. Au rinko painuu mereen, mutta valoa riittää vielä
Lintuaseman miehittäjät yrittävät saada selkoa muuton kulusta, mutta helppoa se ei ole, sil lä vain murtoosa muuttavista pikkulinnuista havai taan maasta. Suuremmat repaleiset keltavihreät laikut Lounais-Suomen sisämaassa ja merellä ovat sadekuuroja, ja säteen muotoiset kaiut häiriöitä mikroaaltolähettimistä. ”Pimeässä ei kuule hyönteissyöjälintujen ääniä, mutta kun aamu valkenee, muutolta tänne niemen kärkeen pudonneet linnut alkavat äännellä. Yömuutto alkaa tunti auringon laskun jälkeen. 34 SUOMEN LUONTO 17/2017 OHEISET SÄÄTUTKAKUVAT ovat yhdistelmäkuvia Korppoon ja Vantaan säätutkilta sunnuntai-illalta 27.8.2017 kello 21.15, 21.45 ja 22.15. Sinertävä kaiku koostuu hyönteisistä. Lounais-Suomen lähialueella näkyy monenlaisia kaikupisteitä ja -alueita. KELLO 21.15 | Auringonlaskusta on vasta puoli tuntia, eikä pikkulintuja vielä muuta. Moni keltaisista, oransseista ja punaisista täplistä on lentokoneita tai laivoja. Kesällä syntyneet nuoret linnut empivät enemmän ja saattavat jäädä niemen kärkiin keräämään rohkeutta. Pikkulinnut muuttavat yöllä muun muassa siksi, että päivällä muuttaminen on niille vaarallista. Ne putoavat tähän niemeen, ja pois tuvat sitten päiväksi sisämaahan päin odottamaan uutta muuttoyötä”, Antero Lindholm sanoo. Mikrofoni taivasta kohti Tiedämme kokemuksesta, että elokuun yö ei ole ko vin äänekäs. Kokeilemme silti yön äänten kuuntelua. Maanpinnalla liikehdintä näkyy vasta aamulla, kun jotkut matkasta uupuneet lintuyksilöt laskeu tuvat alas. Väri kuvaa mitatun signaalin voimakkuutta: siniset ovat heikoimpia, vihreät vähän voimakkaampia, keltaiset ja oranssit voimakkaita ja punaiset hyvin voimakkaita. Muutama täplä voi olla isoja lintuparviakin, mutta varmuutta yksittäisen täplän aiheuttajasta ei säätutkalla useimmiten saada. Hangon lintuaseman syksyisissä pajulinturengastuksissa vanhojen lintu jen osuus onkin vain kaksi prosenttia. Yökuuntelussa kuullaan vain kaksi kahlaajan ääntä. Harmaasieppo: 9,5 miljoonaa yksilöä. Sisämaassa lintujen liikekannalla olon voi huoma ta pienessä mitassa: ”Pikkulinnut etenevät sopivia johtolinjoja, kuten pensaikkoja, rantoja tai harjuja pitkin päivälläkin, mutta varsinaiselle muutolle ne lähtevät vasta yöllä”, sanoo Lindholm. Kak si kolmasosaa rengastetuista pajulinnuista on tullut meren puolelta. Kirjosieppo: 2,9 miljoonaa yksilöä. HYÖNTEISTEN JA PIKKULINTUJEN muutot näkyvät säätutkamittauksissa tyypillisesti kiekkomaisina pyöreähköinä kaikualueina tutkan sijaintipaikan ympärillä, siitä yleensä 50–150 kilometrin etäisyydelle asti. Kaikualueiden muoto kertoo melko hyvin, mistä ne ovat peräisin. Vanhat linnut tietävät, mitä tekevät, ja lähtevät suoraan muuttolennolle. ”En ole yhtään vanhaa pajulintua rengastanut tällä miehitysjaksolla, kaikki merkityt ovat olleet nuoria, vaikka vanhojenkin pajulintujen muutto on käynnis sä”, Lindholm kertoo. Hau koille ja lokeille valoisassa muuttava pikkulintu on helppo suupala. Pajulintu: 38,7 miljoonaa yksilöä. Nämä kaikualueet ovat signaalinvoimakkuudeltaan aika heikkoja, mutta koostuvat TUTKAKUVAT KERTOVAT ruokokerttusen, pensastaskun ja leppälinnun pääjou kot, ja liikkeellä voi olla kymmeniä miljoonia lintuja. Yksittäiset pienet täplät siellä täällä (enimmäkseen vihreitä) ovat laitteiston kohinaa eivätkä esimerkiksi lintuparvia. H EI KK I VA SA M IE S JU SS I M U RT O SA A RI JU SS I M U RT O SA A RI JU SS I M U RT O SA A RI
TODELLISUUDESSA pikkulintujen yömuuttoa tapahtui myös kaukana tutkista olevilla alueilla (kuten esimerkiksi Satakunnassa, Hämeessä ja Virossa). Sen sijaan kummankin tutkan lähistöllä näkyy noin 40 kilometrin säteellä heikkoa sinertävää kaikua, joka koostuu tuulen mukana merelle ajelehtivista hyönteisistä. Uudellamaalla lintujen nopeimmat nousijat ovat jo noin kilometrin korkeudessa. TU TK A H AV A IN N O T JA RM O KO IS TIN EN /IL M AT IE TE EN LA IT O S JU SS I M U RT O SA A RI M A RK U S VA RE SV U O M A RK U S VA RE SV U O M A RK U S VA RE SV U O M A RK U S VA RE SV U O Matkalla Afrikkaan! Syysmuuton yksilömäärät ovat karkeita arvioita sisältäen kunkin lajin pesimäkannan ja 3 jälkeläistä/ pari.. KELLO 21.45 | Pikkulintujen yömuutto alkaa tunti auringonlaskun jälkeen. KELLO 22.15 | Muutto on voimakasta. Siitä nähdään, että linnut välttelevät merta ja seuraavat mieluummin maa-alueita kohti etelää. Korppoon tutkassa kaikukentän länsireuna seuraa aika tarkkaan mantereen muotoa. kaksoispolarisaatiosuureiden avulla linnut ja hyönteiset voidaan yleensä erottaa toisistaan. muutti hyvin todennäköisesti satoja tuhansia lintuja pois Suomesta, mahdollisesti paljon enemmänkin. Hyönteiskerroksen korkeus on vain joitakin satoja metrejä. Kello 21.15 auringon laskusta on vasta puoli tuntia, eikä pikkulintuja vielä muuta. Lintumassan etureuna on klo 22.15 noin 40 kilometrin etäisyydellä merellä, ja muutto on hiukan voimakkaampaa Uudellamaalla kuin Varsinais-Suomen saariston yllä. Korppoossa muutto on heikompaa kuin Vantaalla, koska aurinko laskee siellä 12 minuuttia myöhemmin, ja tutka on kaukana saaristossa, jonne mantereelta lähtenyt lintumassa ei vielä ole ehtinyt. Muutto on voimakasta kilometrin korkeuteen asti. Noiden alueiden muutto ei näy Korppoon ja Vantaan tutkilla, koska linnut jäävät tutkakeilojen alapuolelle, mutta se oli nähtävissä esimerkiksi Ikaalisten ja Anjalankosken säätutkilla. Leppälintu: 3,8 miljoonaa yksilöä. Pensastasku: 1,2 miljoonaa yksilöä. Lehtokerttu: 4,3 miljoonaa yksilöä. Kuvien perusteella muutto oli voimakkainta noin kilometrin korkeuteen asti ja heikkeni siitä ylöspäin, loppuen noin 2 kilometrin korkeudessa. Ruokokerttunen: 0,6 miljoonaa yksilöä. 17/2017 SUOMEN LUONTO 35 tuhansista havaintopisteistä eli eläinparvista, jotka tiheässä muutossa sulautuvat yhtenäiseksi kentäksi tai ”kaikupuuroksi”, josta ei erillisiä parvia tai yksilöitä erota. Pensaskerttu: 1,6 miljoonaa yksilöä. Muuton eturintama on edennyt vain kymmenkunta kilometriä merelle Suomenlahdelle, ja siinä näkyy hauskasti pullistuma Porkkalanniemen kohdalla. Koska lähes kaikki tutkakuvan linnut ovat nousseet muutolle maa-alueilta, ovat Porkkalanniemestä lähteneet linnut jo valmiiksi etelämpänä kuin idempää ilmoille nousevat kumppaninsa. Se hiljenee vähitellen ja loppuu aamuviiteen mennessä. PIKKULINTUJEN YÖMUUTTO alkaa hyvin täsmällisesti tunti auringonlaskun jälkeen, kuten klo 21.45 kuvassa näkyy sinisestä ja vihreästä alueesta kummankin tutkan ympärillä. Voidaan myös karkeasti arvioida, että kello 22.15 kuvassa muuttaa kymmeniä tuhansia pikkulintuja. Kello 22.15 muutto on jo saavuttanut tuon yön suurimman voimakkuutensa, sillä loppuyön mittauksissa tilanne pysyi melko samanlaisena, mutta heikkeni hiljalleen ja loppui neljän–viiden tienoilla seuraavana aamuna. Lajeja ei voi tunnistaa säätutkamittauksista, mutta ns. Koko yön aikana 27.–28.8
Tähdistä ja kuunvalosta on varmaankin hyötyä suunnistamisessa, mutta eivät ne välttämättö miä tunnu olevan”, toteaa Lindholm ja jatkaa: ”Sumu on kyllä ongelma linnuille, silloin niiden on aamulla vaikea löytää hyvää laskeutumispaikkaa.” Muuttavat hyönteissyöjälinnut nousevat pimeässä korkeuksiin. Nauhurin äänenta son mittarit saavat kuitenkin hetkeksi tekemistä, kun yksinäinen valkoviklo kutsuu yössä lajitovereitaan. Hyönteissyöjälinnut ovat täysin kateissa. 36 SUOMEN LUONTO 7/2017 H EI KK I VA SA M IE S H EI KK I VA SA M IE S H EI KK I VA SA M IE S H EI KK I VA SA M IE S. Varpushaukkoja lepattelee matalalla vähitel len kovenevassa tuulessa, ja kolme yksilöä saa myös renkaan jalkaansa. Nuori varpushaukka valmiina vapautusta varten. Syksyn ensimmäinen peukaloinen rätisee ja yksittäisiä pa julintuja kuullaan. Hangon lintuasema sijaitsee suojaisessa lehtopainanteessa. Luonto ja lintu asema hiljenevät. Pähkinähakki ja palokärki käyvät tekemässä kierroksen niemenkärjessä, mutta suun taavat pian takaisin sisämaahan. ”Linnut muuttavat silloinkin, kun tähtitaivas ei ole näkyvissä. Se antaisi täysin harhaanjohta van kuvan. Venus kaunistaa valkenevaa aamutaivasta. Hiukan myöhemmin kuuluu etäinen tunnistamatto maksi jäänyt kahlaajan ääni, sen jälkeen ei mitään. Muuten yössä on niin hiljaista, että tuntuu kuin sii vekkäitä ei olisi lähimaillakaan. Pensastasku on aamun ainoa ren gastettu hyönteissyöjä. Meri ei niitä pysäytä. Näkyvä muutto on elo– syyskuun vaihteessa vielä todella vähäistä. Hyönteissyöjien muuttoa ei selvästikään kannata tutkia kuuntelemalla. On aika kiivetä bunkkerille havainnoimaan muuttoa. Lehtohepokatin kaksitah tista siritystä säestävät kanervatöpökatin terävät si rahdukset. Meren puolella lepäilee haahkoja, sorsia ja kahlaa jia, mutta muuttokaavakkeelle listataan vain muuta ma pilkkasiipiparvi ja pari merikihua. On aika vetäytyä makuupussiin. n Hyönteissyöjien yömuuttoa ei havaitse kuuntelemalla. Aamukuudelta on puo lipilvistä, ja lounaistuuli on yltynyt navakaksi. Viulukonserttia kestää reilun tunnin ver ran pimeän tulon jälkeen. Aamu valkenee Herätyskello ei tunne sääliä. Västäräkkejä, keltavästäräkkejä, metsäkirvisiä, peippoja ja pikkukäpylintuja on jonkun verran liik keellä. Toisaalla Ilmatieteen laitoksen tutkat kuitenkin valvovat tallentaen yötaivaan tapahtumia. 36 SUOMEN LUONTO 17/2017 Hämärän laskeuduttua hepokatit pitävät konsert tiaan aseman pihapiirissä. Antero Lindholm mittaa ja punnitsee varpushaukan ennen rengastusta. Jos yö on suotui sa, ne laskeutuvat aamulla alas 300–400 kilometrin päässä lähtöpaikastaan. Toisaalta jos on hyvä muut toyö, pikkulinnut pääsevät sinne mihin haluavat, ei vätkä päädy aamuksi tänne.” Olisiko voimakkaaksi virinnyt lounaistuuli tai pil visyys hillinnyt pikkulintujen muuttohaluja. Vaikka yö on äänetön, taivaalla tapahtuu. Pikkulintujen vähyys ei yllätä Lindholmia: ”Jos lintuja ei muuta, niin ei niitä tänne Tulliniemeenkään tule
LOPUKSI KEHOTAN: menkää Pelkosenniemen Pyhätunturille Isokuruun. Yhtäkkiä rakas metsä oli muuttunut vaaravyöhykkeeksi, josta oli luikittava mahdollisimman pian pois. Silloin koivun läheltä alkoi kuulua kovaa narinaa, joka jatkui kasvaen rutinaksi, ja minua kohti alkoi kaatua mammuttimainen kuusikelo. Ilokseni sieppo lauloi vielä runsaan viikon. Pohjoispäässä on vaelluksen kruunu, Pyhän kasteen lampi ja Pyhän kasteen putous, vanhat saamelaisten pyhät paikat. Harmaasieppo asteli laudalla, sirkutti ja sipelsi hiljaa, kiihkeästi, monisyisesti ja soljuen. Vaikka uumoilinkin äänten aiheuttajaksi kaatunutta puuta, kävin tarkistamassa asian. toukokuuta pikkusiepon laulua läheiseltä rämeeltä. Tiheässä kuusivaltaisessa suojelumetsässä puiden latvukset taipuivat humisten kuin jouset ja heittelivät kuivuneita oksanpätkiä päälleni. Vessan ikkunaa verhoaa itikkaverkko, joten pidän sitä kesäisin auki. Luonnonelämysten kirjo kotimaassammekaan ei näköjään mahdu yhteen ihmiselämään. Seuraavina aamuina kyttäsin harmaasieppoa kännykkä äänitysvalmiuA N N A RI IK O N EN , KU VA U SP A IK K A K A IS A N IE M EN K A SV IT IE TE EL LI N EN PU U TA RH A A lkukesästä maatamme virkisti reipas kesämyrsky. MÖKKINI PIHAAN kantautui 17. Harmaasiepolle olen tehnyt pönttöjä jo lapsena. Käki oli paikallistanut ääneni ja lehahti sen männyn latvaan, jonka juurella istuimme. Kun se lauloi seuraavanakin päivänä, oli pakko toimia kuten Urpo ”Pönttö” Koponen neuvoo: ”Vie sille heti muutama pönttö.” Kyhäsin Urpon neuvojen mukaan kolme pönttöä, ja kiikutin ne valoisaan rämeikköön. Jatkoin muutaman kukahduksen. Harmaasieppo asteli laudalla, sirkutti ja sipelsi hiljaa, kiihkeästi, monisyisesti ja soljuen. En ehtinyt päästää montakaan kukahdusta, kun tuo utelias haukkamaisesti lentävä komistus kiisi päämme yli. Säntäsin kauhuissani karkuun ja näin jättiläisen kaatuvan maata täräyttävällä jysähdyksellä. Kesäkuun valoisana aamuyönä harmaasieppo tepasteli kiivaasti ikkunalaudalla verkon toisella puolella eikä huomannut minua, vaikka katselin sitä 40 sentin päästä. Sen kvartsiittikallioiset kivilaattaseinämät kohoavat jyrkkinä 220 metriin. Jos TUULAHDUKSIA MENNEESTÄ KESÄSTÄ TUULAHDUKSIA MENNEESTÄ KESÄSTÄ P e te liu s 37 11/2014 SUOMEN LUONTO 37 Pirkka-Pekka Petelius on taiteilija ja luontoharrastaja Helsingistä. En ole kuullut keneltäkään vastaavasta harmaasiepon lauluhavainnosta. 11/2014 SUOMEN LUONTO 37 A lkukesästä maatamme virkisti reipas kesämyrsky. Vessan ikkunaa verhoaa itikkaverkko, joten pidän sitä kesäisin auki. Koin jotain aivan uskomatonta. VIILEÄSTÄ KEVÄÄSTÄ huolimatta käki saapui pihalleni viides toukokuuta. n MÖKKINI PIHAAN pon laulua läheiseltä rämeeltä kin päivänä, oli pakko toimia kuten Urpo ”Pönttö” Koponen neuvoo: ”Vie sille heti muutama pönttö.” Kyhäsin Urpon neuvojen mukaan kolme pönttöä, ja kiikutin ne valoisaan rämeikköön. Koin jotain aivan uskomatonta. Istuimme keväistä iltaa ystäväni kanssa kuunnellen käen kukuntaa. En käynyt katsomassa, alkoiko se pesiä vai häipyikö se, koska en halunnut vaarantaa linnun rauhaa. Ilokseni sieppo lauloi vielä runsaan viikon. Jos teillä on sellaisia, pyydän, että kirjoitatte niistä meille. kipihassani on sille neljä pönttöä, joista yksi on talon takaseinässä saunan ja vessan ikkunoiden lähellä. Kiitimme sitä nöyrin ja iloisin mielin. Se on mykistävä luontokohde: v-kirjaimen muotoinen pitkä kuru Noitatunturin ja Pyhäkeron välissä on syntynyt 10 500 vuotta sitten sulamisvesien myötä. Lentäessään se kähisi ”kiukusta”. Olimme hiljaa ja nautimme. Käki olisi nyt keväisessä kiimassa ja helppo kutsua kylään. Pian käki rauhoittui ja alkoi kukkua. Mökkipihassani on sille neljä pönttöä, joista yksi on talon takaseinässä saunan ja vessan ikkunoiden lähellä. Saimme nauttia sen puhinasta, kun lintu torui luvatta reviirilleen tullutta kilpakosijaa. Käähkäkuku kiähhhähkuku se jupisi ja oli ymmällään, koska ei nähnyt kilpailijaansa. Kysyin, haluaisiko hän nähdä kukkujan. Me istuimme aitiopaikalla ihastelemassa esitystä. Olin aivan haltioissani, sillä lintua pidetään vaatimattomana laulajana. Kesäkuun valoisana aamuyönä harmaasieppo tepasteli kiivaasti ikkunalaudalla verkon toisella puolella eikä huomannut minua, vaikka katselin sitä 40 sentin päästä. En käynyt katsomassa, alkoiko se pesiä vai häipyikö se, koska en halunnut vaarantaa linnun rauhaa. Lopulta käki tunsi itsensä voittajaksi ja lehahti kauemmas kukkumaan. Seuraavina aamuina kyttäsin harmaasieppoa kännykkä äänitysvalmiudessa, mutta se sirisi etäämmällä. Olin aivan haltioissani, sillä lintua pidetään vaatimattomana laulajana. En ole kuullut keneltäkään vastaavasta harmaasiepon lauluhavainnosta. Aina on oikea hetki luonnolle. 17/2017 SUOMEN LUONTO 37. Yli kahden miljardin vuoden takaiset aaltokuvioiset kivet jättävät sieluun ikiaikaisen jäljen ja asettavat ihmisen mittakaavaansa. Puuhastelin mökkipihallani, kun dessa, mutta se sirisi etäämmällä. Näin alempana rehevässä notkelmassa valtavan koivun vaaleaa rikkoutunutta runkoa, ja suuntasin sinne. Puuhastelin mökkipihallani, kun kuulin lähimetsästä kovaa rutinaa ja valtaisan rysähdyksen
Jos ne hyödynnettäisiin purettaessa, luonnonvarojen kulutus ja rakentamisen aiheuttama hiilipiikki pienenisivät. Miksi näin ei toimita. 38 SUOMEN LUONTO 17/2017. 38 SUOMEN LUONTO 17/2017 TALOT KIERTOON Talojen rakenteissa piilee valtava määrä materiaaleja
Betonielementit kiertoon Osia, kuten ovia, ikkunoita ja kiintokalusteita käytetään lähinnä pienimuotoisissa korjaushankkeissa, joissa halu taan säilyttää rakennuksen alkuperäinen ilme ja tunnel ma. PE KK A H Ä N N IN EN. Kaikki tämä päätyy kaatopaikalle ja parhaim millaankin tienpohjaksi tai energiaksi. 17/2017 SUOMEN LUONTO 39 K aivinkoneen valtava kauha rouhaisee 1950luvulla valmistuneen kerrostalon seinää. Rakennusjätettä ei syntynyt. Suomessa rakennus ja purkujätteen osuus on yhä neljännes kaikesta tuote tusta jätteestä, vaikka ra kennusjätteiden massas ta 60 prosenttia hyödyn netään jo. Purkujäte saa käyttöä lähinnä energian tuotannossa ja maantäy töissä kuten betonimurs kana teiden pohjissa. Hän kuitenkin uskoo rakenneosien ja materiaa lien kierrättämisen väistä mättä lisääntyvän raken nusalallakin maapallon luonnonvarojen ehtyessä. Suuren pölypilven sisältä kuu luu tiilien kilahtelua, lasin helähdyk siä ja taipuvan puun parkaisu. Olisiko meillä nykyrakentajilla jotain opittavaa esivanhemmiltamme. EU:n jätedirektiivi edellyttää, että jäsenmaissa kierrä tetään 70 prosenttia rakennus ja purkujätteistä vuoteen 2020 mennessä. Moni osa olisi hyödynnettävissä uudelleen sellaisenaan tai uuden tuotteen materiaalina. Osia voisi kierrättää huomattavasti reippaammalla kin kädellä. ”Rakentamisessa jätteiden hyötykäyttö on vielä vähäis tä”, huokaa Tampereen yliopistossa rakennuskannan si sältämistä resursseista väitellyt arkkitehti Satu Huuhka. Betonin raa kaaineena käytettävän sementin valmistus aiheuttaa viisi prosenttia ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä – vertailuk si paljon parjatun lentomatkustamisen osuus on 1,7 pro senttia. Huuhkan mielestä esimerkiksi betonielementit kannat taisi käyttää uudelleen, mikäli talo puretaan. 17/2017 SUOMEN LUONTO 39 Betoninen elementti kannattaisi kierrättää hirren tapaan. ”Onko maantäyttö kier rätystä vai jätteiden välivarastointia?” kysyy Huuhka. Uudelleenkäytetyn betonielementin päästöt ovat saksa TALOT KIERTOON TEKSTI PEKKA HÄNNINEN Perinteisessä rakentamisessa hirret kierrätettiin – palveltuaan asuinrakennusten seinissä ne päätyivät ehkä riihen seinään ja lopulta saunan pesään
A N TT I H A LK K A laistutkimuksen mukaan vain murtoosa siitä, mitä uuden elementin tekeminen tuottaa. uusiorunkoainebetonin päästöt ovat si tä vastoin jopa hitusen uudisbetonia suu remmat. Uusiutuvia luonnonvaro ja käytetään kestävästi ja uusiutumatto mat käytetään aina uudelleen. 2000luvulla puretuille omakotitaloille on ehtinyt kertyä keski määrin vain 64, kerrostaloille 62, julki sille rakennuksille 41, kaupoille ja liike rakennuksille 39 ja teollisuusrakennuk sille 37 ikävuotta. Parhaillaan sitä murskataan kauppakeskuksen tieltä vain 27-vuotiaana. Saksassa ko keiluja on jo enemmän. ”Parhaimmillaan raakaaineen arvo jopa kasvaa kierron aikana”, kertoo Sit ran kiertotalouden johtava asiantuntija Nani Pajunen. Kiertotaloutta rakentamiseen Kiertotalous on maailmalla jo nouseva trendi. 40 SUOMEN LUONTO 17/2017 Pasilan asema Helsingissä valmistui 1990. Ei vasta 2040”, napauttaa Huuhka. Näin jätettä ei synny. Tyypillisessä asuinkerrostalossa on kätkettynä pari kilometriä ontelolaat toja ja yhteensä 600 erilaista element tiä. Korjausrakentamisen aiheut tama hiilipiikki on paljon pienempi, sillä rakennuksen runko on jo olemassa. Piileekö parja tuissa lähiöissä aarre. Purkurouheesta valmistetun 40 SUOMEN LUONTO 17/2017 Raahessa autokatos syntyi taustan osin purettujen talojen elementeistä . Yleisimmin rakennuksia puretaan uu den tieltä – ei siksi että ne olisivat tekni sesti tiensä päässä. Raakaaineita toki säästyy. ”Esimerkiksi Brasiliassa betonin val mistukseen käytetty hiekka loppui kes. Huuhka harmittelee talojen lyhyt tä käyttöikää. Uudisrakentamisen hiilipiikki Uuden talon materiaalien valmistus ja rakentamisvaihe aiheuttavat hiilipiikin eli huomattavat kertaluontoiset hiilidiok sidipäästöt. Suomessa purkuelementtien käyttö on ollut melko vähäistä ja rajoittunut lä hinnä talousrakennuksiin. Rakentamisessa kiertotalous tar koittaa muun muussa materiaalien ja ai neiden kiertoa. Uusi passiivitalo on energiatehokas, mutta sen rakentaminen aiheuttaa isoh kon hiilipiikin, jonka takia passiivitalo alittaa vanhemman ja energiatehotto mamman rakennuksen kokonaispääs töissä vasta vuosikymmenten saatossa. ”Päästöjä olisi pitänyt leikata jo eilen tai viimeistään tänään. PE TR I KO N TU KO SK I Purettava rakennus on usein vain nelikymppinen. Purkuintoon vaikut taa rakennusten omistusmuoto – onko kyseessä oma koti vai voittoa tahkoava sijoituskohde, johon halutaan lisää tuot tavia kerrosneliömetrejä. Kiertotaloudes sa maksimoidaan tuotteiden, kompo nenttien ja materiaalien kierto mahdol lisimman pitkälle
Kierrätettyjä osia voi käyttää uudisrakentamisessakin. Työvoimaa vaativa kierrättämi nen on usein kalliimpaa kuin uudisma teriaaleista tekeminen, ja lainsäädäntö kin tuo välillä esteitä vanhan hyödyntä miselle. ”Puurakentamisbuumissakaan ei ole otettu riittävästi huomioon rakenteiden ja osien kierrätettävyyttä”, hän jatkaa. Tarkista kuitenkin kuntasi rakennusvalvonnasta, onko kierrätysosien mahdollisesti täytettävä nykyiset vaatimukset. Pyri purkamaan osat ehjinä ja puhtaina. n Kirjoittaja on arkkitehti ja ekorakentamisen asiantuntija. Hollannissa 2016 val mistuneen Venlon kaupungintalon osis ta peräti 80 prosenttia voidaan käyttää uudelleen. Sataprosenttisesti kierrätettävä talo Tuleva purkaminen tulisi ottaa parem min huomioon jo rakennuksen suun nitteluvaiheessa. Rakennusmateriaalin tunnistaminen saattaa olla vaikeata. Materiaalien päätymistä sekajätteeksi tulisi välttää. Rakentamisessa on vuosikymmenten saatossa käytetty paljon terveydelle haitallisia aineita. Niistä saataisiin arvokasta käytän nön kokemusta kiertotaloudesta mallik si muille. Venlon kaupungintalo Hollannissa on rakennettu kierrätettäväksi. Lisätietoa: http://www.ymparisto. Kaupungintalo parantaa kau punkilaisten lähiympäristön laatua! Suomessa Pöyryyhtiöllä on suunnit teluvaiheessa tehdashanke, jossa tavoit teena on tehtaan rakenteiden ja osien 100prosenttinen kierrätettävyys. Esimerkiksi eri pintakäsittelyjä tai muoveja on hyvin vaikea erottaa toisistaan. Hän on koonnut tietopankin, jonka osoite näkyy vieressä. ”Betonin lisäksi muun muussa eris teet, putket ja sähköjohtojen kuoret ovat usein hankalia kierrätettäviä”, hän luet telee. Korjausja purkutyö tuleekin aloittaa haittaaineiden kartoituksella, johon lakikin velvoittaa. Sitran ar vion mukaan kiertota louteen kytkey tyvät alat, kuten kierrätys, korjaus ja huolto, työllistäisivät Suomessa 10 000– 15 000 henkeä. Hiekan ehtyminen onkin maailman laajuinen pulma. Tällöin purkumurskees ta tuli arvokasta kauppatavaraa”, hän jatkaa. Kiertotaloudessa painopiste siirtyy materiaalien tuhlaamisesta palveluihin kuten rakennusten ylläpitoon. V EN LO N K AU PU N KI CL AU S A SA M PE KK A H Ä N N IN EN OHJEITA VANHAN PURKAJALLE JA KIERRÄTTÄJÄLLE JOS JOUDUT PURKAMAAN, pyri käyttämään vanhat osat ja materiaalit sellaisenaan uudelleen. Vaikka et itse niitä tarvitsisikaan, ne voivat olla aarre vanhan korjaajalle. 17/2017 SUOMEN LUONTO 41 ken Rion olympiakisojen rakennushank keiden takia. Talo tuottaa itse energiansa ja lisäksi sen viherseinät puhdistavat il maa ja vettä sekä tuottavat hyvää pien ilmastoa. Sekä Satu Huuhka että Mikko Hyyti nen peräänkuuluttavat uusia toiminta malleja ja tapoja rakennusalalle. Teh taan järeiden perustusten suunnittelu on ollut kehitysjohtaja Mikko Hyytisen mukaan vaikein haaste kierrätettä vyysnäkökulmasta. ”Uskon kuitenkin vahvasti kierrättä misen lisääntymiseen rakennusalalla”, visioi Hyytinen silti kokemuksen syväl lä rintaäänellä. Materiaalien uusiokäyttö eli hyödyntäminen uusien tuotteiden raakaaineena tai energiantuotannossa on toissijainen vaihtoehto. ”On hyvä, että uudisrakentamisessa otetaan huomioon kierrättäminen, mut ta tämä ei poista olemassa olevien ra kennusten ongelmaa: sieltä on tulossa valtavat määrät purkuainesta”, to teaa Huuhka. Oikealla Berliinissä kierrätyselementeistä tehty talo. Kun tehdasta ei enää tarvita, se voi daan purkaa joko uudeksi tehtaaksi tai materiaaleiksi muihin hankkeisiin. ”Rohkeita pilottihankkeita tarvittaisiin Suomessakin”, toivoo Huuhka. Suomessa vanha hirsirakentaminen edusti ekologisuutta, sillä hirret kierrä tettiin ja lopulta ne ehkä lahosivat aitan osina paikalleen. fi/fi-FI/Rakentaminen/Korjaustieto/ Rakennusmateriaalien_tietopankki. Rakennuksia puretaan usein uuden tieltä – ei siksi että niiden tekninen käyttöikä olisi päättynyt
TEKSTI TOPI LINJAMA 42 SUOMEN LUONTO 17/2017 A RI A H LF O RS 42 SUOMEN LUONTO 17/2017 A RI A H LF O RS Pakurikäävällä on todettuja lääkinnällisiä ominaisuuksia. Terveyttä Sienissä on vitamiineja ja ne torjuvat metsäsienistä. Jonakin päivänä sienistä saattaa olla apua myös syövän hoidossa. 42 SUOMEN LUONTO 17/2017 Terveyttä Sienissä on vitamiineja ja ne torjuvat bakteereita sekä viruksia
Ruokasienioppaissa sienten ravintosisältöä kuvaillaan edul liseksi: vähän kaloreita, rasvaa ja natriumia, paljon kuituja, proteiineja ja kivennäisaineita. Fytokemikaaleilla voi olla esi merkiksi immuunijärjestelmää vahvistavia tai viruksia ja bak teereja torjuvia vaikutuksia. Meillä harvinaisella lak kakäävällä on muun muassa bakteereita ja viruksia torjuvia vaikutuksia. Lääketieteen viittaustietokanta PubMed antaa käsityksen tutkimuksen määrästä: koppelokäävän tieteellisellä nimellä löytyy yli 300 osumaa, siitakesienen ja silkkivyökäävän ni millä yli 700. ”Tutkimusten mukaan herkkutatin aminohappokoostumus on sienistä täydellisimpiä”, hän sanoo. ”Maailman sienten viljelyn volyymi on kahvin tai mansi kantuotannon kokoluokkaa. Sienet muistuttavat proteiini koostumukseltaan enemmän eläimiä kuin kasveja. TU O M O N IE M EL Ä Koivunpunikkitatti pursuaa beetaglukaaneja. ”Beetaglukaanit ovat pitkäketjuisia hiilihydraatteja, vesiliu SIL KK IV YÖ K Ä Ä PÄ KU VA TU O M O N IE M EL Ä SIENET A RI A H LF O RS TU O M O N IE M EL Ä TU O M O N IE M EL Ä TU O M O N IE M EL Ä Lakkakäävän yhdisteet torjuvat viruksia ja bakteereja. ”Ravintoaineiden lisäksi sienet sisältävät suuren määrän luonnon fytokemikaaleja, joilla on laaja kirjo erilaisia terveys vaikutuksia”, kirjoittavat Luonnonvarakeskuksen (LUKE) tut kijat Pirjo Mattila, Pertti Marnila ja Anne Pihlanto juuri julkaistussa kirjassa Fruit and Vegetable Phytochemicals: Chemistry and Human Health. Lakkakääpä tarjoaa yli 1300 artikkelia ja oste rivinokas lähes 2000. Taustalla vaikuttaa se, että sienellä katsotaan olevan suotuisia terveysvaikutuksia. Silkkivyökääpä Herkkutatti sopii lihan korvaajaksi. Pakuria on käytetty etenkin Venäjällä vuosisa tojen ajan suoliston tulehdustilojen hoitoon. Sekä kas vit että sienet erkaantuivat eläinten kehityslin jasta noin 1,5 miljardia vuotta sitten. Pakurikäävästä kirjan kirjoittanut Jaakko Halmetoja ke räisi koriin lakkakääpää ja pakuria. Vanhanen on mukana hankkeessa, jossa kokeillaan, voisi ko metsissämme viljellä muutamia kaupallisesti arvokkaita sieniä. Esimerkiksi rääkky läläisen Polar Shiitaken 100 000 kilon siitakesienen vuosituo tannosta 95 prosenttia viedään Euroopan markkinoille. Herkkutatissa on proteiinia suunnilleen saman verran kuin herneissä, noin vii si grammaa sadassa grammassa sientä.” Herkkutatissa on myös varsin paljon Bryhmän vitamiineja. Sienten ja eläinten kehityslinjat erosivat toisistaan kas veja hieman myöhemmin, joten olemme läheisempää sukua kärpässienelle kuin koivulle. 17/2017 SUOMEN LUONTO 43 S ienet ovat eläinten tapaan toisenvaraisia eliöitä: niillä ei ole kasvien kykyä valmistaa auringon valon avulla eloperäisiä yhdisteitä. Markkinat ovat kasvussa eten kin Euroopassa ja PohjoisAmerikassa”, tutkija Henri Vanhanen Luonnonvarakeskuksesta sanoo. Sienimarkkinat kasvussa Sienten lääkinnällisiä vaikutuksia on tutkittu maailmalla pal jon. Kori täynnä terveyttä Marttaliiton kehittämispäällikkö Arja Hopsu-Neuvonen poimisi terveyssienikoriin ilman muuta herkkutattia. ”Se voisi aminohapoiltaan korvata lihan. Sienillä on muun muassa tulehduksia torjuvia vaikutuksia.. Henri Vanhanen poimisi koriinsa herkkutattien lisäksi pu nikkitatteja ja lehmäntatteja, sillä niiden beetaglukaanipitoi suus on jopa 30 prosenttia kuivaaineesta
44 SUOMEN LUONTO 17/2017 koisia kuituja, ja niillä on todettu olevan suotuisia terveys vaikutuksia.” Terveysväittämää saa käyttää tuotteissa, jotka sisältävät vä hintään gramman beetaglukaania annoksessa. Jaakko Halmetoja kertoo, että syöpähoidoissa silkkivyökää TU O M O N IE M EL Ä TU O M O N IE M EL Ä JU KK A VA U R A S Myös lehmäntatti sisältää terveellisiä aineosia, kuten beetaglukaania. TU O M O N IE M EL Ä Siitakkeet ovat kotoisin Aasiasta, tämä siitake kuvattiin Kiinassa.. Japanilaistutkimusten mukaan sieniä säännöllisesti nautti villa ihmisillä vatsasyövän riski on merkittävästi muuta väes töä pienempi. ”Ravintoaineiden ja bioaktiivisten yhdisteiden pitoisuudet vaihtelevat paljon paitsi eri sienilajien välillä myös saman la jin sisällä riippuen kasvupaikasta ja ilmastollisista olosuhteis ta”, Pirjo Mattila sanoo. Tanskalaistutki joiden kokeessa sienten Dvitamiinipitoisuus nousi viisi kertaa suuremmaksi kuin lohen. ”Suomalainen syö keskimäärin noin puoli kiloa sieniä vuo dessa. ”Toisaalta myös muut sienilajit voivat sisältää suuria mää riä Dvitamiinia, mikäli ne altistuvat auringonvalolle”, Mat tila huomauttaa. Sata grammaa tuoretta sientä sisältää 14–29 mikro grammaa Dvitamiinia, kun päivän saantisuositus on kymme nen mikrogrammaa. ”Pitoisuus on suoraan verrannollinen ultraviolettisäteilyyn. Sienet saattavat esimerkiksi auringonpaisteessa toripöydällä lisätä pitoisuuttaan merkittävästi.” Mattilan tutkimusryhmän tulosten ansiosta joissakin sieni möissä on kokeiltu ultraviolettivalon käyttöä. Tällaisella määrällä ei ole suurtakaan terveydellistä merkitystä”, arvioi HopsuNeuvonen. Erityisesti kasvissyöjille ja kalaallergi koille suppilovahvero voi olla merkittävä Dvitamiinin lähde. Dvitamiinisynteesi jatkuu myös poimimisen jälkeen. Suppilovahverosta D-vitamiinia Samakaan sienilaji ei ole aina samanlainen. Dvitamiinilla rikastettuja viljeltyjä sieniä myydään muun muassa Yhdysvalloissa ja Australiassa. Kanadalaisten syöpätutkijoiden kokeissa rinta syöpäkasvaimesta eristettyjen solujen kasvu miltei pysähtyi, kun niitä käsiteltiin sieniuutteella. Talvijuurekkaan eräät yhdisteet voivat tehota joihinkin syöpäsoluihin. Monilla beetaglukaaneilla näyttäisi olevan syöpää torju via vaikutuksia. Hyvä esimerkki on Dvitamiinipitoisuus. Meikäläisistä metsäsienistä suppilovahvero on Dvitamiini pommi. Sienet päivittäiseen ruokavalioon Kuinka paljon sieniä tulisi syödä, jotta niiden terveysvaiku tuksista hyötyisi. Tehokkaimmiksi osoittau tuivat talvijuurekas ja osterivinokkaat
n vän uutejauhetta otetaan 3, 6 tai 9 gramman päiväannoksi na. Niiden kerääminen, hallussapito ja käyttö on luokiteltu Suomessa huumausainerikoksiksi. Vuosikymmenen lopulla päihteiden käyttöä alettiin suitsia. Näin kaikki ravintoaineet jäävät ruokaan. Beetaglukaaniterveysväittämään riittäisi 30 grammaa tuo reita tatteja. Joitakin lajikohtaisia – esimerkiksi korva sientä koskevia – suosituksia on, mutta yleisellä tasolla Lyy tikäinen ei näe runsaassakaan ruokasienten syömisessä ris kejä. LA SS E KO SO N EN Osterivinokas voi laskea veren kolesterolipitoisuutta. Nyt tilanne on muuttumassa. Yleensä sieniä syödään niin vähän, ettei terveysvaikutusta synny. 17/2017 SUOMEN LUONTO 45 KIELLETYSTÄ SIENESTÄ LÄÄKKEEKSI HALLUSINAATOITA aiheuttavat sienet kuuluivat muinaisien Eteläja Väli-Amerikan intiaanikulttuurien uskonnollisiin rituaaleihin. ”Alustavia ja osin lupaavia tuloksia on saatu alkoholismin, sarjapäänsäryn, kuolemanpelon ja tietyntyyppisten masennusten hoidossa”, Storvik luettelee. SIENET. Eurooppalaiset valloittajat pitivät sienten käyttöä flirttailuna paholaisen kanssa ja kitkivät niiden käytön. Tällä vuosituhannella psilosybiinisienten lääkinnällistä käyttöä on alettu jälleen tutkia. Voin ja kerman sijaan voi käyttää kasviöljyjä ja ko keilla erilaisia mausteita. ”Sienten käytölle ei ole mitään perusteltua ylärajaa”, sa noo pääsihteeri Arja Lyytikäinen Elintarviketurvallisuus virasto Evirasta. Kuumentaminen voi sen sijaan tuhota Bvitamiineja etenkin, jos sieniä keitetään pitkään. LA SS E KO SO N EN TU O M O N IE M EL Ä Myös kärpässieni on ollut portti hallusinaatiohin. Psilosybiinisienet ovat tutkimuksen kentällä yksi polku. ”Parempia säilöntämuotoja ovat kuivaaminen sekä sienten hauduttaminen omassa nesteessään ja pakastaminen. Storvik varoittaa kokeilemasta psilosybiinisieniä omin päin. Suolaa saamme muu tenkin liikaa.” Ryytin mukaan kuumentaminen ei vaikuta sienen ravinto aineiden kuten proteiinin ja ravintokuidun laatuun, vaan voi parantaa niiden imeytymistä. Monien lääkkeiden, kuten migreenilääkkeiden ja antibioottien vaikuttavat aineet on johdettu sienten sisältämistä yhdisteistä. Sienet kuuluvat väestön ravitsemussuosituksissa kasvis ryhmään, jonka käyttösuositus on yli 500 grammaa päivässä. Kolme grammaa kuivattua sientä päivässä tarkoittaa noin kymmentä kiloa tuoreita sieniä vuodessa. ”Pääkohteena oli LSD, mutta siinä sivussa kiellettiin myös psilosybiinisienten käyttö”, kertoo farmakologian dosentti Markus Storvik Itä-Suomen yliopistosta. Aasiassa sieniä syödään yleisesti yli 20 kiloa vuodessa. ”Sienet painettiin marginaaliin, ja psykedeeleihin liittyvä tutkimus loppui”, Storvik sanoo. Hallusinoivaa psilosybiiniä sisältävät sienet kuten madonlakit löydettiin uudelleen, kun niiden huumekäytöstä tuli osa 1960-luvun vastakulttuuria. ”Koska eri sienilajeja on tutkittu varsin vähän, tärkeintä on kerätä ja syödä luonnonsieniä monipuolisesti”, HopsuNeu vonen sanoo. n Kirjoittaja on FM ja ruokasieniharrastaja. Suolaaminen ei ole nykyaikaa Sienten säilöntätavat ja ruuaksi valmistaminen ovat muut tumassa. Neuvo on hyvä jo siitä syystä, että eri sienissä on erilaisia vaikuttavia aineita. Säilönnässä kannattaa välttää rank kaa käsittelyä. Annos päivässä merkitsisi kymmentä kiloa tat teja vuodessa. ”Suolaaminen ei ole enää nykyaikaa”, sanoo elintarviketie teiden maisteri Riitta Ryyti. Storvik näkee näistä sienistä johdetuilla lääkkeillä tulevaisuutta terapiatyöskentelyn tukena kertaluontoisesti käytettynä
”Ja mikä tärkeää, lek tiinit sujuvoittavat solun pinnan hiilihydrattien tutkimusta. Näitä yhdisteitä on löydetty muun muassa tal vijuurekkaasta, osterivinokkaasta ja lakkakäävästä.” n Kirjoittaja on biologi ja vapaa toimittaja. ”Tietynlaiset beetaglukaanit vaikuttavat suotuisasti im muunijärjestelmäämme ja osalla on kasvaimia nujertavia vaikutuksia. Tutkimuksiaan varten Haataja tarvitsee vain pienen pa lasen sienestä. Antimikrobisuutta on muun muassa sysimaljakkaassa, kan tarellissa, herkkutatissa ja sinivalmuskassa. Pian korissa on jo jokunen kantarelli, herkkutatti, sinivalmuska ja herkkusieni. Solun hiilihydraattivaipan tut kimuksessa käytetään jo yleisesti viljelyherkkusienen lek tiiniä. ”Nyt käytössä olevat antibiootit ovat pääasiassa mikrosien ten tuottamia bakteerien torjuntaaineita, joten eipä ole ih me, että tehoa löytyy myös makrosienistä”, hän kertoo. Hän haluaa seuloa sienistä yhdisteitä, jotka käyvät bak teerien kimppuun. Bioke mian tohtoria kiinnostavat lääkesienet, joi ta hän tutkii ammatikseen ”Monissa ruokasienissäkin piilee lääketie teellisesti mielenkiintoisia yhdisteitä”, Haataja sanoo. Tätä hän tutkii tekemällä laboratorios saan metsäsienistä uutteita, ja testaamalla niitä bakteeri kasvustoihin. ”Luonnontieteellisten museoiden kokoelmien arvo on korvaamaton, kun luonnosta etsitään uusia tehoaineita”, hän painottaa. Nämä hiilihydraatit ovat avainasemassa sairauksien synnys sä ja erilaisissa infektioissa.” Lektiinejä on eristetty siemenistä ja viime aikoina myös sienistä, kuten oranssimaljakkaasta ja rikkikäävästä. ”Toisaalta monella taudinaiheuttajabakteerilla on suojanaan hiilihydraattikapse li. Bakteerien nujertajia Bakteereilla on karvoja, jotka napsahtavat kiinni elimistön epiteelisolujen pinnan hiilihydraatteihin. 46 SUOMEN LUONTO 17/2017 T urun yliopiston biolääketieteen laitoksen leh tori Sauli Haataja kulkee metsässä toisin miettein kuin tavallinen sienestäjä. ” Elimistön solukirjo on laaja, ja jokaisella solutyypillä on omanlaisensa pintarakenne. Sie nitutkimuksessa hänellä on selkeä tavoite: ”Haluan tehdä Suomen luonnosta sellaisen löydön, josta kehkeytyy kau pallista toimintaa.” Haataja kääntelee yhtä kiinnostuneena kovamaltoisia kää piä kuin kariketta hajottavia pikkuruisia helttasieniä. Ateriaaineksetkin on koottu. Pinnan hiilihydraateista saa sitä tarkemman kuvan, mitä enemmän tutkijoilla on käytössään erilaisia lektiinejä. Hän saa haluamansa yhdisteen eristettyä jo pa murusesta vanhaa museonäytettä. Lääkesienten SIENET. Metsäsienten beetaglukaanitkin kiinnostavat Haatajaa. ”Uskon, että lektiinien avulla voidaan jonain päivänä myös täsmälääkitä potilas. ”Museosta saan myös apua sienten määritykseen.” Syövän kimppuun Haatajaa kiinnostavat ensisijaisesti suursienten lektiinit, jois ta saattaa löytyä apua syövän hoidossa. Kukin niistä tarttuu tietyntyyppiseen solun pin nan hiilihydraattimolekyyliin. Haatajan mukaan lektiinien avulla voi olla mahdollista määrittää syöpätyyppi ja paikantaa syöpäsolut. Lääkemolekyyli kiinnitetään tietyn tyyppiseen lektiiniin, joka ankkuroi sen sitten syöpäsolun hiilihydraattivaippaan”, Haataja hehkuttaa. ”Lektiinit ovat mutkikkaita proteiineja ja niitä on satoja erilaisia. Se estää elimistön puolustussoluja tuhoamasta näitä bak teereita”, Haataja selostaa. TEKSTI RIITTA VAURAS / KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ metsästäjä Suomen metsissä on sieniä, joista voi löytyä sekä lääkkeitä syöpään että uusia antibiootteja
Sauli Haatajan sieniapajat ovat Turun seudulla ja Hämeessä.. 17/2017 SUOMEN LUONTO 47 17/2017 SUOMEN LUONTO 47 Sauli Haataja testaa laboratoriossaan metsäsienien vaikutuksia bakteereihin
Rintamamiestalo luonnon keskellä tarjoaa suojaa ja ruokaa monille ötököille. KU VA T M A RI K A EE R O LA. 48 SUOMEN LUONTO 17/2017 Vieraat kodissasi 48 SUOMEN LUONTO 17/2017 Hyönteistutkija Heidi Viljanen etsii kellarin asukkaita. Pinsetit ja kunnon valo auttavat hyönteisten tunnistamisessa
Suomesta tunnetaan yli 25 000 lajia niveljalkaisia, eli hyönteisiä, hämähäkkieläimiä, kaksois ja juoksu jalkaisia sekä äyriäisiä. Vain pieni osa niistä, kolmisen sataa lajia, löytyy säännöllisesti sisätiloista ja merkit täviä tuholaisia näistä on vain noin 30–50 lajia. Luuppi on hyvä apuväline hyönteisten tutkimiseen. 17/2017 SUOMEN LUONTO 49 SISÄLLE päätyy kesällä lukematon määrä ötököitä. Ku jala valokuvaa kuoriaisen, ja hetken tutkiskelun jäl keen paljastuu, että laji on puulymykäs. Ö TÖ KK Ä KU VA T TA PIO KU JA LA Mattokuoriainen (Anthrenus scrophulariae) Museokuoriainen (Anthrenus museorum). Seuraavaksi löytyy pieni kuollut lude, verkkoluteiden heimoon kuu Vieraat kodissasi Ihmisen läheisyyteen eksyy monenlaisia ötököitä. Sisäötökät eivät kuitenkaan löy dy eri paikoista sattumalta. Hyönteisis tä Kujala on perehtynyt erityisesti kovakuoriaisiin ja luteisiin. Niin kuin luonnossakin, talossa on huo neita, ekolokeroja, jotka vaihtele vat valon, kosteuden, lämpötilan ja ravinnon suhteen. Se ei kuitenkaan ole tuholainen, eikä puulymykkää seen törmääminen kieli kosteus vaurioista. Kaksi ötökkätuntijaa tutkivat 1950–luvun alussa rakennetun ko timme. Ötökästä tulee tu holainen, kun se löytää ruokaapajille puurohiutalei siin, villapaitaan tai seinähirsiin. Hänellä on pinseteissään saalis. Viljanen tutkii pääasiassa trooppisia lantakuoriai sia, mutta hän on työskennellyt myös muissa tutki mushankkeissa, kuten grönlantilaisten hyönteisten parissa. ”Maaliin voi kertyä ohimenevää hometta, jota puulymykkäät syö vät.” Kuoriaiselle kelpaavat myös sienirihmastot. Suurin osa on eksynyt sinne vahingossa, mutta jotkut ovat ihmisen seuralaisena viihtyviä, yleensä harmitto mia ja huomaamattomia asukkeja. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN Pihakorento (Chrysoperla carnea) Sokkopaarma (Chrysops viduatus) Ikkunalta löytyy ulos pyrkiviä hyönteisiä. Mitä taajaman laidalla sijaitse vasta rintamamiestalosta sitten löy tyy. ”Joku Latridiidae”, Tapio Kujala arvelee. Talo on kuin ekolokero, jonka huoneista paljastuu eri asukkaita. Viljanen kertoo, että puulymykkäälle riittää vähäi nen ja hetkellinenkin kosteus, jopa kuivuva maali. Keittiö Hyönteisharrastaja Tapio Kujala kyyristelee lattian rajassa ikkunan alla. Eli kyseessä on närviäisten heimoon kuuluva kovakuoriainen. ”Niin, noihan syö hometta”, tutkija Heidi Viljanen sanoo
Olisiko sinne pesiytynyt tuholaisia. Se on mattokuoriainen, tu holaisena tunnetun museokuoriaisen harmiton lähilaji. Ikkunassa pörrää huonekärpänen ja toisessa ikkunassa lantakärpänen. Hän löytää vain pari kuivahtanutta makaronia. ”Useimmiten tilanne ei ole vakava. Luolakki (Nesticus cellulanus) on huolehtivainen emo, joka kantaa poikasiaan mukanaan. Ne ovat lentäneet sisään avoimesta ovesta. Helsingin yliopiston Luonnontieteelli seen keskusmuseoon yhteydenottoja tu lee sen sijaan tasaiseen tahtiin. Tapio Kujala etsii ruokakaapista kutsumattomia vieraita. Keittiö onkin ruokaaitta niin ihmisille kuin ötököil lekin. Huonolla tuurilla tosin kaupastakin saattaa kulkeutua tuholai sia kotiin. Se on saanut nimensä aikuisten tikit tävästä äänestä, joka syntyy, kun kuo riaisen etuselkä osuu puun sisällä ole van käytävän kattoon. Allaskaappi, sinne ei olla kurkattu. Vielä viimeinen vilkaisu keittiöön. 50 SUOMEN LUONTO 17/2017 50 SUOMEN LUONTO 17/2017 luva sammallude. Lattialla makaavat kuolleena metsä lukki ja jokin kovakuoriaisen toukka. Ruskoturkiskuoriainen (Attagenus smirnovi) Kuolemankello (Hadrobregmus pertinax) Tulikultiainen (Chrysis ignita) Onkaloaukokki (Metellina merianae) Ö TÖ KK Ä KU VA T TA PI O KU JA LA M A RI K A EE R O LA Luolakki ( on huolehtivainen emo, joka kantaa poikasiaan mukanaan. Paitsi lutikka, joka imee verta ih misistä. Kujala siirtää lieden ja tutkii sen taus tan. ”Kyselyitä tulee runsaasti, mutta ei ihan joka päivä”, museomestari Jaakko Kullberg sanoo. Helsingin kaupungin ympäristötoimis toon viime vuosina toimitetuista näyt teistä yleisimpiä ovat olleet vyöturkis kuoriainen, lutikka, riisihärö, keittiökoi sa ja museokuoriainen. Kuolemankellon toukka syö ja samalla tuhoaa kosteuden vaurioittamaa ja sienitartunnan saanut ta havupuuta. Mutta lieden alalaatikosta uunipel tien alta löytyy kiinnostava ötökkä. Mitään ei löydy. ”Kompostikin pide tään kannen alla.” Paras keino välttää tuholaisia onkin siisteys. Jälkimmäisille ruoaksi kelpaavat myös komposti, ylikypsä persikka, toiset ötökät tai tiskialtaan bakteerikasvusto. Jy kevistä leuoista päätellen se on peto. Pinseteissä on laji, jota hän ei ole en nen nähnyt. Ihmiset haluavat vain tietää mitä ötökät ovat.” Olohuone Olohuone tarjoaa ötököille keittiötä niu kemmin ravintoa, mutta enemmän va loa. ”Yhteydenotot ovat vähenemään päin, sillä ihmiset osaavat etsiä tietoa itse”, kertoo ympäristötarkastaja Kaisa Hiltunen. Ensimmäinen on pahamaineinen ja kohtalokkaan kuuloinen kuolemankel lo. TA PI O KU JA LA. ”Nykyisin otetaan suoraan yh teyttä isännöitsijään tai tuholaistorju jiin”, Hiltunen sanoo. Ku jala siirtelee jauho, makaroni ja riisi pusseja. ”Täällä on kyllä niin puhtaan näköistä”, hän sanoo. Se on vielä aikuista muistuttava siivetön toukka, vaikkakin täysikasvuisen kokoinen. Viljanen pääsee nouk kimaan verkkoon päätyneitä uhreja. Täydellistä ruokaa monelle kutsumattomalle asukille. Jäi kö joku paikka tutkimatta. Kuolemankello voi läsnäolollaan paljastaa piilevän vesivahingon. Ikkunalta löytyy runsaasti ulospää syä etsineitä ötököitä. Sammalluteet ovat aikuisenakin hyvin pieniä. Vuosia hyllyn perällä seisoneet puurohiutaleet, kuolleet ötökät, leivän murut tai kylmälle ullakolle unohtu neet villavaatteet ovat ötököille kuin seisova pöytä. Kuoriainen voi siis läsnä olollaan paljastaa rakenteissa piilevän vesivahingon. ”Voi ei, onks tää kuollut”, Kujala parah taa. Seuraavaksi tutkimme ruokakaapin. Nämä lajit ovat kaupunkiasunnoissa viihtyviä elintarvik keiden ja luonnonkuitutekstiilien tuho laisia. Hämähäkit osaa vat kutoa verkkonsa hyönteisten suosi miin paikkoihin. ”Ihan liian siistiä”, Kujala päivittelee
Ikkunalta löytyy sokkopaarma, raato kärpäsiin kuuluva kiiltokärpänen sekä huone, lamppu ja lantakärpänen. ”Esimerkiksi papintappajaa tulee useim min kattoremontin yhteydessä. Kujala yrittää vielä etsiä olohuoneen kirjahyllystä ja listojen alta muutaman mil lin mittaista kirjavaleskor pionia. Paras ta pa päästä kuoriaisista eroon on korjata kosteuden vaurioittamat puurakenteet. Viereisessä kylpyhuoneessa pörrää ahmaspistiäinen, joita eksyy sisälle kun ne etsivät hämäristä paikoista isäntä hyönteisiä jälkeläisilleen. Kuoriainen mää ritetään etuselän harjujen ja kyhmyjen perusteella tupajumiksi. Nimensä se on saanut tas kurapumaisista pitkistä saksista, mutta oikeille skorpioneille tyypillistä pistintä tällä otuksella ei ole. Koteloitu misen jälkeen aikuiset kuoriaiset syövät tiensä ulos puun sisältä ja jättävät jäl keensä millistä muutamaan milliin hal kaisijaltaan olevan lentoaukon. ”Jos löytyy mas saesiintymä, niin voi huolestua. Nykyi sin tupajumin löytääkin kellareiden ja navetoi den puurakenteista. Vaikka tuhoa löytyisikin, jäljet voivat olla kym meniä vuosia vanhoja.” Olohuoneen ikkunan hämähäkin sei tistä löytyy myös museokuoriainen. Se on huomiota herättävä mutta ohimenevä ilmiö.” Kullberg kehottaa kiinnittämään huo miota hyönteismääriin. Se on peto, joka saa listaa pieniä selkärangatto mia, kuten jäytiäisiä, joten se on hyödyllinen tuholais ten torjuja. Pitäisi löytää kostunut puu aines, missä toukat viihtyvät. M A RI K A EE R O LA TA PI O KU JA LA Kirjavaleskorpioni (Chelifer cancroides) Vyöihrakuoriainen (Dermestes lardarius). Joku jumi. Paperimuurahainen (Lasius fuliginosus) on mauriaista kookkaampi ja kiiltävämpi. Hämähäkin seitissä makaa kuollee na myös komea kultapistiäinen, pieni kokoinen sienisääski, vesiperhonen se kä puutiainen. Kirjavaleskorpio nia ei löydy, vain viiden sentin kolikko kirjahyllyn alta. Kuten muillekin puuntuholaisille, myös tupajumille kes kuslämmitys ja kuiva huoneilma ovat ol leet kohtalokkaita. Luonnossa kuoriaisen toukkia löytyy lintujen ja mehiläisten pesistä, missä ne syövät kuollutta eläinperäistä ainesta: karvoja, untuvia ja höyheniä tai kuol leita hyönteisiä. ”Massaesiintymiä voi tulla, jos talo on juuri rakennettu tai remontoitu”, Jaakko Kullberg sanoo. Tuore puu voi tuoksul laan hetkellisesti houkutella puuta syö viä kovakuoriaisia, mutta niiden toukat eivät kuivuvassa puussa selviä. Useimmiten museokuo riaista ei kotioloissa edes huomaa, mut ta nimensä mukaisesti ne voivat aiheut taa vahinkoa syömällä näytteitä luon nontieteellisissä ja kulttuurihistorialli sissa kokoelmissa. Hämähäkin seittikasasta löytyy vielä yksi kuoriainen. Se on voinut joutua sisälle vaikka polttopuiden mukana, ei kä kerro mahdollisista kosteusvauriois ta mitään. Miten ihmeessä puutiainen on pääty nyt sisätiloihin ja hämähäkin verkkoon. Eteinen Hämärän eteisen ötökkämagneetti on kattolamppu, jonka kupuun jääkin mo ni hyönteinen vangiksi. Olohuoneen ikkunalta löytyi hämähäkin seitti, johon oli tarttunut paljon ötököitä. Ul koovesta sisään eksyvät harhailijat pää tyvät tähän. Ehkä kissan turkissa. Nyt siellä on pie nikokoisia loispistiäisiin kuuluvia vaino kaisia sekä lukuisia harsosääskiä. ”Sillä on etuselkä tommonen hirvee kyttyrä”, Kujala sanoo. Se oli ennen paha puutuholainen sekä talorakenteis sa että huonekaluissa. Se kin on tuholainen, ja esiintyy sekä luon nonvaraisena että ihmisen seuralaisena. 17/2017 SUOMEN LUONTO 51 Ikkunalta löytyy kuitenkin vain yk si aikuinen yksilö
Viljanen siirtyy toiseen kellarihuonee seen, missä on maapohja. ”Täällä on ihan hemmetinmoinen muu rahaispesä!” Muurahaiset ovat hieman mauriaisia suurempia ja kiiltäviä. ”Ihan perussettiä ottaen huomioon, et tä talo on luonnon keskellä”, kommentoi Jaakko Kullberg. Suuria määriä hämähäkkejä asuinhuoneista löytyy harvoin, mutta kellari tarjoaa otolliset olot: muita ötö köitä syötäväksi ja tasaisen kosteuden ympäri vuoden. Hämähäkkejä on paljon. Kivikau tiset Skara Braen talot ovat PohjoisEu roopan vanhin ihmiskirpun löytöpaikka. Puutiainen (Ixodes ricinus) Kivikautiset Skara Braen talot ovat Pohjois-Euroopan vanhin ihmiskirpun löytöpaikka.. Siis muita asukkaita kuin me: Yksi lude, yksi harsokorento, yksi vesiperhonen, yksi perhonen, muutama siira, seitsemän kovakuoriaista, 38 kärpästä ja sääskeä, kymmeniä hämähäkkejä, lukematon määrä muurahaisia ja kahdeksan muuta pistiäistä. Helsinki 2005. Ihmisten ja niveljal kaisten kiehtova yhtei nen historia kukoisti jo silloin. Kellari Kosteassa ja hämärässä kellarissa on ummehtunut tuoksu. Kellari kenties muistuttaa oloiltaan ensimmäisiä ihmisasumuksia. Ne talvehtivat aikuisena kellareissa. Siihen tör mää, kun sytyttää valot pimeään huo neeseen. Eräät hyttyset voivat hakeutua kellariin talvehtimaan. ”Ne tuoksuvat sitruunalle.” Yksi muu rahainen pyydystetään pinsetteihin ja haistelemme sitä. Sit ten Kujala näkee toisen hämähäkkilajin, onkaloaukokin. Harmiton sokeritoukka on yksi ylei simmistä asuntovieraista. Mutta ynnätäänpä vielä mitä talos tamme löytyi. 52 SUOMEN LUONTO 17/2017 Kujala etsii vielä kylpyhuoneen tyy pillistä asukkia, kosteissa tiloissa viih tyvää sokeritoukkaa, mutta tulokset ta. ”Ovatko ne paperimuurahaisia?” Kuja la arvelee. ”Täällä on toinenkin yk silö. Kyllä se sitruunanha juinen on, eli paperimuurahainen. Makuuhuo neen lampusta löytyy turkiskuoriaisen toukkanahka. Kujala tun nistaa ensimmäisenä luolakin, eli enti seltä nimeltään luolahämähäkin. Toukka syö kupuun kuol leita hyönteisiä. Suomen museoliiton julkaisuja 55. Se ei aikuisena syö mitään, mutta toukkana sille kelpaa kaikki eloperäinen aines: karvat, sulat, nahka ja luonnonkuidut. Vilja nen löytää katosta roikkuvan sääsken. Vyöturkiskuoriainen on Suomessa si sätilojen yleisin laji. n Lisätietoa niveljalkaisista: ötökkätieto.fi vieraslajit.fi Rohmut ja Riesat – tuhohyönteisten tunnistusopas. Siirrymme yläkertaan. Ikkunalaudal la on kuollut raatokärpänen. M A RI K A EE R O LA TA PI O KU JA LA Ö TÖ KK Ä KU VA T TA PI O KU JA LA Hirsijumi (Hadrobregmus confusus) Pilkkupavukki (Steatoda bipunctata) Kellarissa viihtyy oma lajistonsa, joka pitää tasaisesta kosteudesta ja viileydestä. Eräät van himmista tunnetuista ovat 5000 vuotta van hat Skara Braen kivi talot Skotlannissa, jot ka ovat Stonehengea ja Egyptin pyramide jakin vanhempia. Puisessa ovenkar missa on lahovikaa ja sen pinnalla kas vaa haaroittunut sienirihmasto. Puus sa on myös pieniä pyöreitä reikiä, jois ta jumit ja kuolemankellot ovat syöneet tiensä ulos. Iso mötkö!” Seuraava vieras on huonesopikki, jo ka aikaisemmin tunnettiin huonehämä häkkinä. Tuhot tunnis taa tyhjistä toukkanahoista ja syömäpu rusta reikien ympärillä
Ruotsi on jo minimoinut lämmitys öljyn käytön. AUTOLIITTO kritisoi elokuussa hallitusta siitä, että se oli hyväksynyt ”hurjat” ja liian suuret päästövähennystavoitteet Suomelle vuodelle 2030. 17/2017 SUOMEN LUONTO 53 A N D ER S W IK LU N D / LE H TI KU VA Ruotsin uusi 35 miljoonan euron tuki voi riittää jopa 70 000 sähköpyörään vuodessa. Jarruttajia on myös maataloudessa, joka niin ikään kuuluu eipäästökauppasektoriin. Lisärahaa on 300 miljoonaa jo ensi vuodelle. Ruotsin nollapäästöajoneuvojen tuki laajenee. Ensi vuoden budjettiesityksessä tämä nostettiin 48 miljoonaan. Suomessa öljylämmitys vähe nee, mutta on hallituksen mukaan voimis saan vielä 2030. NORJASSA ”uusien käyttövoimien käyttöönotto” ei tunnu ole van lainkaan hankalaa. Kuva Tukholmasta. Kovin penseästi liitto suhtautuu teknologiaan, sillä sen mu kaan ”meillä [Suomessa] uusien käyttövoimien käyttöönotto on kalleinta ja hankalinta”. KR IS TI IN A M A N N ER M A A V a h tik o ira Sähköpyörällä Suomen ohi Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin.. Norjassa autoilijoiden etujärjestöt ovat muutoksessa mukana. Sähköautojen latauspisteitä tuetaan (myös kotilatauksia) 15 miljoonalla eurolla vuodessa. Suomen hallitus päätti puoliväliriihessä sijoittaa energia ja ilmastostrategian uusiin tavoitteisiin 2018–2021 vuosittain 25 miljoonan euroa, johon esimerkiksi liikenteen toimet on so vitettava. Se on iso ratkaisu, mutta ehkä edellä kävijyyttä ei saa ilmaiseksi. Ja valtio, joka järjes ti jo vuosia sitten sähköautojen hankinnalle verotuen. Tavoit teesta onkin suuri osa jo saavutettu. Rekisteröinneistä täyssähköautojen osuus on ollut Norjassa tänä vuonna peräti 19 ja lataushybridien 17 prosenttia. Sähköautoja on Norjassa jo peräti 180 000, kun 55 000 lataushybridiä lasketaan mukaan. Muutenkin Suomi hidastelee eipäästökauppasektorin toi missa. RUOTSI julkisti syyskuun alussa ison lisäsatsauksen ilmas totyöhön. Aurin kosähkön tuki nousee 50 miljoonaan euroon 2018 ja edelleen sataan miljoonaan vuonna 2020. Ensi vuon na sähköpyörän tai sähkömopon ostaja saa neljänneksen hin nasta valtiolta ja enimmillään noin tuhat euroa ostokseensa. Vaikutus vastaa Luonnonvarakeskuk sen professori Kristiina Reginan mukaan noin miljoonan hiilidioksiditonnin vuosipäästöjä eli samaa kuin usean sadan tuhannen tavanomaisen henkilöauton lisäys. Silti Ruotsi ajaa jo sähköpyörätuella ja latauspis tetuella Suomen hallituksen koko uuden panostuksen ohi. Kenties naapurissa koetaan, että edelläkävijyys on yhteiskunnan yksi käyttövoima. Se näyttää Autoliiton kannanottoa lukevalle suurelta, sillä muutokseen tuntuu jäävän kovin vähän aikaa. Keskittyykö alan suurin etujärjes tö muutoksen jarrutteluun. Siten Norjassa yli kolmannes uusista autoista on sähköauto ja, Suomessa viideskymmenesosa. ANTTI HALKKA Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimituspäällikkö. Autotkin sisältävällä eipäästökaup pasektorilla kasvihuonekaasujen vähennystavoite on 39 pro senttia. Todellisuudessa aikaa on neljännesvuosisata. Vuonna 2018 tukea on tarjolla 35 miljoonaa euroa. Kun nyt rekisteröitävät autot ovat käytössä vielä 2030, Norja rakentaa hienosti tulevaisuut taan. Autoliitolta jää kertomatta, että tavoitteen lähtötaso on vuodessa 2005. Suo messa täyssähköautojen osuus ensirekisteröinneistä on ollut samana aikana 0,4 ja lataushybridien 1,7 prosenttia. Sen päästöjen vähenemä on pilat tu raivaamalla reilussa kymmenessä vuodessa vajaat 40 000 hehtaaria turvepeltoja
TEKSTI OUTI SALOVAARA KUVAT JUHA METSO JA JUHA TASKINEN 54 SUOMEN LUONTO 7/2017. LAATOKAN luotojen lumo JU H A M ET SO Pohjois-Laatokan kauneus salpaa hengen. Kävimme selvittämässä, mitä kuuluu kansallispuistohankkeelle
LAATOKAN luotojen lumo JU H A M ET SO 17/2017 SUOMEN LUONTO 55 Kalastaja Vladimir Pobeljovin mukaan Laatokassa kalat, kuten kuhat, kasvavat suuremmiksi kuin esimerkiksi Saimaalla. Pobeljov kalastaa Pitkärannassa lähellä Sortavalaa.
Missään ei näy muita ihmisiä tai veneitä, ei myöskään huviloita. Matkalla ohitetaan yksi PohjoisLaa tokan nähtävyyksistä, 92 metrin korkeu teen vaikuttavana nouseva liki pysty suora Pekanriutan kallio Mäkisalon saa ressa. Tänä kesänä risteilyjä ei ollut, sillä laituri vaa tisi remonttia, eikä siihen ole rahaa. Ahavoitunut kalastaja Vladimir Pobeljov kuljettaa matkailijoita kymme nen kilometrin päässä mantereesta si jaitsevaan Pellotsaareen. Yksityinen yritys valvoo saarelle pääsyä ja pitää sen puhtaana roskista. Lahdenpohjan, Sortavalan ja Pitkäran Kojonsaari on kuulu hiekkarannoistaan. Vastaa vaa pinnanmuodostusta ei ole muualla Venäjällä. Tarvittaessa yhtiö käyttää myös ulkopuolisia yrittäjiä ku ten Pobeljovia apunaan. Moottorin jyly rik koo saariston rikkumaton ta rauhaa. Alueella kohtaa vat esimerkiksi lukuisat pohjoisen ja ete län kasvit kuten tunturihärkki, pahtarik ko, ampiaisyrtti ja jäykkälaukka. Kalastaja Pobeljov kehuu Laatokan kalakantaa: eri kalalajeja on suurjärvel lä 58, ja kuhatkin kasvavat jopa yli kym menkiloisiksi. Hiidenselässä aivan Laatokan rannassa asuva Pobel jov on yli 20 vuotta elättänyt itsensä ka lastuksella ja satunnaisilla veneretkillä. Kolmen kilometrin näkymiltään mo nipuolisen luontopolun varrella näkyy jälkiä ihmisten toiminnasta: suoma laistalon kivijalka ja vedellä täyttynyt kvartsilouhos. Täällä Laatokan luonnon moni muotoisuus kukoistaa. Idea Laatokan luodot kansallispuistos ta syntyi noin 30 vuotta sitten 1980lu vun lopulla, eikä valmista ole tulut vie läkään. Pellotsaari on ollut vuokrattuna yksi tyiselle petroskoilaiselle Pellotsaariyh tiölle vuodesta 2009 lähtien. Saaressa näyttää käyvän vain satun naisia turisteja, ja hyvällä onnella kävi jä saa olla muutaman kymmenen neliö kilometrin saarella aivan yksin. Yhtiö huo lehtii saaren siisteydestä ja palveluista ja järjestää retkiä Pellotsaareen ja muual le PohjoisLaatokalle. AU KE A M A N KU VA T JU H A M ET SO 56 SUOMEN LUONTO 7/2017. Puiston luonnolle ovat tyypilli siä syvät lahdet, kapeat salmet ja kym meniä metrejä korkeat kukkulat. Saaressa on myös suo malaisten sotaaikaisia varustuksia. Henkeäsalpaavan kauniin Pellotsaa ren luonto vaihtelee rannattomalle Laa tokalle avautuvista hiekkarannoista jyrk kiin kallioihin sekä lehdoista kuusikoihin ja niittyihin. 56 SUOMEN LUONTO 17/2017 K uhmuinen avovene halkoo PohjoisLaatokkaa Pitkä rannan Hiidenselästä kohti etelää. Pellotsaaressa Pobeljov kiinnittää ve neen isoon laituriin, jonka luona on pie ni talous ja kahvilarakennus sekä kesä katos baaritiskeineen – Pobeljovin omin käsin rakentama. Aiempina kesinä Pellotsaareen tehtiin risteilyjä myös suurella aluksella. 1990luvun alussa Neuvostoliiton ha jottua valmistui ensimmäinen suunni telma 84 000 hehtaarin puistoalueesta. Puistohanke kuin Iisakin kirkko Pellotsaari on yksi suunnitteilla olevan Laatokan luodot kansallispuiston hel mistä. Rannasta lähtee opas tettu luontopolku. Byrokratian ja bisnesintressien rat taissa rämpivä kansallispuistohanke on alkanut muistuttaa aikoinaan 40 vuotta kestänyttä Iisakin kirkon rakentamista
Puistosuunnitelman toteutettavuus selvityksen tekivät venäläiset ja suoma laiset asiantuntijat yhdessä EU:n rahoit tamana Tacishankkeena vuosina 1999– 2001. Vuonna 2016 luonnonsuojelijoita jär kytti Karjalan tasavallan silloisen pää miehen Aleksandr Hudilaisen esitys luovuttaa lähes 4000 hehtaaria suunni tellusta puistosta öljyyhtiö Rosneftil le muun muassa Sammatsaaresta sekä luontoarvoiltaan erityisen arvokkaasta Rautalahdesta. He eivät halua kertoa nimiään. Leh den mukaan kalataloushallinto ei halua puiston ulottuvan kaikkein kalaisim mille Laatokan vesille ja vaatii puiston suunniteltujen rajojen muuttamista. Kesäkuussa Izvestijalehti paljasti, et tä Venäjän ympäristöministeriö ja val tion kalataloushallinto riitelevät kulis seissa Laatokan kansallispuistosta. ”Laatokan vesi tulee koko ajan puh taammaksi. Merinätkelmä on ehkä muisto Laatokan meriyhteyden ajoilta. Pellotsaaressa on kolme kilometriä pitkä luontopolku opastauluineen.. Keväällä ja kesällä huhut kansallispuiston viivästymisestä kuiten kin kiihtyivät. 17/2017 SUOMEN LUONTO 57 nan rannoille ehdotetun puiston laajuus kasvoi myöhemmin 120 000 hehtaariin. Kasvat tamo myy elävää ja pakastettua kalaa, ja yhtiön kotisivujen mukaan suunnitel Byrokratian rattaissa rämpivä puistohanke on alkanut muistuttaa Iisakin kirkon rakentamista. Vielä tämän vuoden toukokuussa va raympäristöministeri Murad Kerimov kertoi, että Venäjän ympäristövuotta 2017 juhlistetaan perustamalla uusia kansallispuistoja, joista yksi olisi Laa tokan luodot. Kasvattamo aloitti toimintansa kolmisen vuotta sitten, kertovat miehet kasvattamon parakkimaisen toimiston pihalla. ”Taimenia on nyt noin 600 000–800 000 kappaletta, ja ne tulevat Lahdenpohjasta”, miehet kertovat. Voimistunut kalatalous kuitenkin nä kyy Laatokalla sinne tänne ilmestyneinä, järvimaisemaa rumentavina lohenkas vattamoina. Tiettävästi Rosneft haikaili seudulle eliitin lomanviettopaikkoja, jotka toteu tuessaan olisivat silponeet puistoalueen käytännössä kahtia. ”Rajat ovat olemassa vasta, kun perus tamispäätös on olemassa, ja päätös voi olla toisenlainen kuin esitys”, luonneh tii Suomen ympäristökeskuksen johtava asiantuntija Tapio Lindholm Venäjän päätöksentekoa. Puisto levittäytyisi noin sadan kilomet rin mittaisena nauhana Laatokan poh joisrannalle. Riita kalataloudesta Venäläisten luonnonsuojelijoiden mu kaan muun muassa Karjalan tasavallan päämiehet ovat kukin vuorollaan hidas taneet puiston perustamista. Kävi ilmi, että puisto voi daan perustaa aikaisintaan 2018 – jos silloinkaan. Puiston alueesta tai suojelustatukses ta ei kuitenkaan ole tähän päivään men nessä syntynyt lopullista yksimielisyyt tä hankkeeseen osallistuneiden kuntien, ministeriöiden, Karjalan tasavallan, elin keinoelämän ja muiden tahojen kesken. Rosnefthanke kui tenkin kaatui, ja vakaa aikomus oli vih doin avata kansallispuisto tänä vuonna. Esimerkiksi komean Pekan riutan lähistöllä kelluu hylätyltä näyttä vä kasvattamo. Heidän mukaansa kyseessä on paikal linen yhtiö, mutta Krynitsa näyttäisi ole van rekisteröity Tverin alueelle. 2000lu vulla itse presidentti Vladimir Putin on julkisuudessa vaatinut puiston toteuttamista, mutta vetoomukset an toivat hankkeelle vauhtia vain väliai kaisesti. PohjoisLaatokalla on Neuvostoliiton ajoilta jäljellä lähinnä vain hieman met säteollisuutta: sellu ja vaneritehtaita ja sahoja mitä kauneimmissa rantamaise missa. Se johtuu siitä, että Laato kan rannoilla on niin vähän maatalout ta ja teollisuutta”, arvioi Pobeljov. Keskellä Kirjavalahden maalauksellis ta maisemaa Petroskoihin johtavan pää tien varrella on Krynitsayhtiön lohen kasvattamo, jonka löyhkät leijuvat ran taan. Pekanriutta nousee Laatokasta lähes pystysuorana yli 90 metrin korkeuteen
Hänen mukaansa Venä jällä kalankasvatusteknologia on kehit tymätöntä. 58 SUOMEN LUONTO 17/2017 missa on laajentaa toimintaa savustetun kalan myymiseen. Ministeriön viestintäneuvonantaja Julija Maksimova Moskovasta kertoi sähköpostitse, että kansallispuiston ase ma vahvistetaan ministeriön asetuksel la, jonka hyväksymismenettely on par haillaan menossa. ”Aluksi kasvattamo ei ole ongelma. JU H A TA SK IN EN JU H A TA SK IN EN 58 SUOMEN LUONTO 7/2017. Kalastaja Pobeljov suhtautuu kieltei sesti kalankasvattamoihin, koska ne rehevöittävät typpi ja fosforipäästöil lään vesistöjä. Mutta muutaman vuoden kuluttua ka lankasvatuksen aloittamisesta vesi li kaantuu ja alkaa haista”, hän sanoo. Ministeriö kuitenkin pal jasti, että puiston perustaminen siirtyy ainakin ensi vuoden loppuun. Laatokannorppia Valamon saaren ympäristössä. ”Puiston toiminnasta vastaavan juri disen tahon muodostamiseen menee vä Laatokan luotojen suojelualue olisi tärkeä myös norpalle. Moskova vahvistaa viivästyksen Venäjän ympäristöministeriö ei vastan nut Suomen Luonnon kysymyksiin kala talouden ja Laatokan luodot hankkeen ristiriidoista. Näkymä Sortavalan saariston Honkasalon Vahtivuorelta
”Huolestuttavin ja akuutein tilanne on Valamon luonnonpuiston norppasaaril la ja niiden lähivesillä erityisesti luosta rin laajentumispyrkimysten takia”, hän arvioi. Metsästys kiellettiin vasta Neuvostoliiton aikana. Juridisesti puisto voi siis avautua aikaisintaan vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta”, sanoo Mak simova. Mihaljova on ai noa jäljellä oleva neljästä työntekijästä, eikä hänelläkään ole enää Valamossa kunnon työpistettä. Myös puiston status on epäselvä. Sen vuok si luonto säilyi koskemattomana. Luotettavaa ajantasaista tietoa laato kannorppien määrästä ei ole, mutta ar vio on noin 5000 kappaletta. Pobeljov pitää laumoina liikkuvia laa tokannorppia kalastajien riesana, ja sa noo kannan kasvaneen. ”Olen kuullut, että nyt perustettaisiin kin kaksi erillistä federaatio tason rau hoitusaluetta, jotka olisivat suojelusta tukseltaan kansallispuistoa heikompia. Monilla on veneitä ja kanootteja, ja käytännössä kaikilla saa rilla käy vierailijoita. Hän ei arvioi, milloin asetus mahdol lisesti allekirjoitetaan. Laskin, että niitä oli keskimäärin 18 noin 20 metrin matkalla”, hän sanoo. Myös Valamon suo jelualue on uhanalainen. Laatokannorppia oli 1900luvun alus sa arviolta 20 000 kappaletta, kunnes kii vas metsästys laski kannan murtoosaan. Valtion tukema vaikutusvaltainen or todoksikirkko onnistui alkukesästä käy tännössä häätämään luonnonpuiston työntekijät Valamosta. Etenkin Pietarin seudun väki on ol 17/2017 SUOMEN LUONTO 59. Enää alue ei ole rajavyöhykettä, ja luodoille on vapaa pääsy. Neuvostoliiton hajoamiseen asti poh joinen Laatokka oli rajavyöhykettä, jon ne pääsivät vain asukkaat kulkuluvalla. Yliopistotutkija Mervi Kunnasranta ItäSuomen yliopistosta sanoo, että Laatokan luodot kansallispuiston toteu tuminen olisi merkittävä askel norpan suojelun edistämisessä pohjoisella Laa tokalla. Kirkko rakentaa jatkuvasti luvatta Va lamoon uusia laitureita, skiittoja, heli kopterikenttiä ja huviloita alueen suoje lustatuksesta ja ympäristöarvoista piit taamatta. Valamon luonnonpuisto perustettiin jo 1999, eikä se sisälly Laatokan luodot puistohankkeeseen. Huoli laatokannorpasta Valamon saaristo ja suunniteltu Laato kan luodot puisto ovat tärkeitä laato kannorppien lisääntymis ja lepäilyaluei ta. Luonnonsuojelijat ovat kuitenkin huo lissaan ihmisten kasvavasta vaikutuk sesta laatokannorppakantaan ja alueen muihin eläimiin ja kasveihin. ”Asukkailla ei juurikaan ollut voima kasmoottorisia aluksia, joilla olisi pääs syt kauas asutuskeskuksista. He sytyttävät tu lipaloja ja häiritsevät norppia ja pesiviä lintuja”, sanoo Jelena Mihaljova. Joka tapauksessa viivästys tarkoittaa sitä, että ainakaan ennen vuotta 2018 puistoa ei tule. 17/2017 SUOMEN LUONTO 59 hintään vuosi. ”Eräänä keväänä norppia loikoili 600 metrin matkalla jäällä saaren edustal la. Matkailu ja rakentaminen ovat Laatokan luotojen suurin uhka. Mutta en tiedä kenellä olisi tästä aihees ta luotettavaa tietoa”, kertoo Valamon saariston luonnonpuiston osastopäällik kö Jelena Mihaljova
Ihmisen läsnäolosta kertovat muutamat telttailijat, uudehkot maantiet, sekä muistona luvattomasta rakentamisesta hiekkatöyräällä mänty jen katveessa seisovat keskeneräiset hir sihuviloiden kehikot. Koko uloin saaristo saisi nykysuunnitelman mukaan varsin hyvän suojan. Käytännössä suojeluun tulisi siis koko Suomen puoleinen sivu Laatokasta. Kojonsaaren hiekkarannat ovatkin täysin roskattomat ja rannattomuudes saan vaikuttavat. erityissuojelualue matkailupalvelujen alue retkeilyalue VENÄJÄ LAATOKKA Kojonsaari Sortavala Valamo Heinäsenmaa Pellotsaari Erityissuojelualue Matkailupalvelujen alue Alue-ehdotus puistoksi SUOMI VENÄJÄ Laatokka Laatokka. 60 SUOMEN LUONTO 17/2017 lut kiinnostunut kesäpaikasta Laatokal la, missä myös presidentti Putin on viih tynyt eri datšoillaan. ”Kyllä tässä ilmaiseksi saisi tehdä työ tä vaikka miten paljon, mutta ei siinä ole oikein järkeä”, hän puuskahtaa. Autossa on hulppeat nahkapenkit ja kyl jessä Neuvostoliiton voittoon natsiSak sasta viittaava isänmaallisen sotaisa teksti Na Berlin! eli Berliiniin! Mitähän moisella tekstillä halutaan kertoa. Puiston suunniteltu pinta-ala on noin 1200 neliökilometriä. Kojonsaaressa on autokielto Huvilarakentaminen uhkasi esimerkik si upeista hiekkarannoistaan ja huurre pajupensaistaan kuuluisaa Kojonsaarta Laatokan luodot puiston länsiosassa lä hellä Kurkijokea. Saari tuli myös tunnetuksi oma laatuisista tapahtumista, kuten jopa tu hannen ihmisen itämaishenkisistä eso teerisistä festivaaleista. Yksityiselle yhtiölle Pellotsaaren ta paan vuokrattu Kojonsaari sijaitsee ai van mantereen kyljessä, ja vuokralainen rakensi sinne joitakin vuosia sitten pa totien. Nykyisin saareen autolla pyrkivien matkanteon estää puomi, jonka luona on vahtikoppi, ja kopissa yrmeän näköinen vartija moitteettomassa virkaasussaan. Kojonsaareen alettiin vuoden 2012 tienoilla rakentaa luvatto masti hirsihuviloita, mutta luonnonsuo jelijat saivat hankkeen keskeytettyä. Hän tekee 300 ruplalla eli vajaalla viidellä eurolla kierroksen saaressa ja vie turistit satojen metrien mittaisille koskemattomille hiekkarannoille. n A N N E ST O LT / K A RT A N LÄ H D E: W W W .L A D O GA -P A RK .R U LAATOKAN LUODOT -KANSALLISPUISTO PUISTO KÄSITTÄISI Laatokan pohjoisrannat Kurkijoen, Pitkärannan ja Sortavalan alueilla Karjalan tasavallassa. Vielä ei ole ole massa tahoa, joka opastaisi turisteja ja siivoaisi heidän jälkensä, korjaisi vene turistin rikkoutuneen moottorin ja ra kentaisi ja remontoisi laitureita ja kul kuväyliä. Lue nettisivuiltamme erillinen juttu vierailusta Heinäsenmaan saarella: www.suomenluonto.fi Luonnonsuojelijat saivat estettyä luvattomat hirsihuvilat. Asenteet vaihtelevat Jelena Mihaljovan mukaan paikallisten asenteet kansallispuistoa kohtaan ovat vaihdelleet sen mukaan, mitä tietoa lii kemiehet ja muut tahot ovat asukkaille syöttäneet. ”En tiedä, tämä ei ole minun autoni,” sanoo nimettömänä pysyttelevä kuljet taja välttelevästi. Puistossa olisi monenlaisia vyöhykkeitä, joiden suojeluaste vaihtelisi erityissuojelusta lievään suojeluun. Joskus pelotellaan rantojen täyttyvän ilman puiston perustamista vieraspaikkakuntalaisten huviloilla, jos kus taas sanotaan puiston estävän asuk kaiden vapaan pääsyn luontoon. Kul jettaja kuvailee vuokralaisliikemiestä hyväntekijäksi, joka pienillä tienesteil lään joutuu kustantamaan suuren työn, eli lähinnä siivoamaan saarta turistien jäljiltä. Valamon saariryhmä ja muut ulapan saaret jäisivät puiston ulkopuolelle. ”Nyt tilanne on se, että sortavalalai set ovat puistoa vastaan ja lahdenpohja laiset ja pitkärantalaiset puolesta”, hän sanoo. Kalastaja Vladimir Pobeljov kannat taa kansallispuiston perustamista mut ta ihmettelee, miten suuren puiston palvelut hoidettaisiin. Yhtiöllä on Kojonsaaressa vartijoiden ohella autonkuljettaja maastoautoineen. Saaressa ei ole palve luja tulentekopaikkoja ja biovessaa lu kuun ottamatta. Vartija kehottaa joko jättämään auton mantereelle ja kävelemään saareen tai ostamaan autokyydin saaren vuokran neelta Kojonsaariyhtiöltä, jonka omis tavat pietarilaisliikemiehet
Vladimir Pobeljov (edessä) ja Vladimir Petrov ovat käyneet kalastamassa. Venevajoja Pitkärannan Hiidenselässä. SIV U N KU VA T JU H A M ET SO 17/2017 SUOMEN LUONTO 61
Nyt erilaisia muoveja on satoja, ellei tuhansia ja niiden määrä on 50 viime vuoden aikana kaksikymmenkertais tunut. Pian mark kinoille virtasi bakeliittipuhelimia, ra dioita, koruja, lusikan varsia, kampo ja, leluja ja astioita. Viime aikoina olen joutunut muutta maan näkemystäni. 62 SUOMEN LUONTO 17/2017 T arina alkaa vuosisadan vaihteen New Yorkista. Muovin aikakau si oli alkanut. Tärkeintä olisi pitää muovi pois luonnosta. Keksintö oli erinomainen eriste, ja sii tä oli helppoa valmistaa monenlaisia esineitä massatuotantona. Mikromuovi huijaa vesieliöitä Kuljen rannalla ja huomaan, että kal liolle on jäänyt sixpackkiä koossa pi tävä muovirengas ja iso läjä tupakan tumppeja. Muovi on halpaa, kestävää, hel posti muovailtavaa, ja se soveltuu mitä moninaisimpiin tarkoituksiin – ja nyt sitä on myös kaikkialla luonnossa. Osa mikromuoveista uppoaa muita helpommin pohjasedimenttiin, osa jää pyörimään planktonin joukkoon. Ly hyen invaasionsa aikana muovit ovat löytäneet tiensä jopa asumattoman Ete lämantereen vesiin. Muoveissa itsessäänkin voi olla erilaisia palones toaineita ja pigmenttejä. Kun muovi hiutuu pienemmäksi, sen pintaala kasvaa, jolloin muovimuruun voi entistä helpommin tarttua saastei ta ja hormonihäiritsijöitä. Muovit aiheuttavat eläinten kärsimysten ohella ongelmia erityisesti siellä, missä niitä ei paljaal la silmällä näe: pikkuruisiksi hioutu neet mikromuovit muistuttavat plank tonia, minkä takia ne päätyvät vesi kirppujen ravinnoksi ja sitä kautta ra vintoketjuihin. Muo vi voi viime kädessä päätyä simpukan ystävän lautaselle, sillä simpukat ke räävät ravintonsa vettä suodattamalla. Varsinkin pohjoisten vesien kylmyydessä ja pi meydessä muovit hajoavat hitaasti jos lainkaan. Koiranulkoiluttajat ovat var masti tyytyväisiä, kun rannalla ei näy lasinsiruja. Muovia ei kuitenkaan voi ehkä vält tää kokonaan. Vaihtoehtoja on, mutta ne eivät välttämättä ole ympäristölle LIIAN HITAASTI HAJOAVAA Biohajoavuus ei ratkaise muovin ympäristöongelmia. Vielä ei tarkkaan tiedetä, mikä vai kutus mikromuoveilla on. Vuonna 1907 kemisti Leo Baekeland ke hitti aivan uudenlai sen materiaalin, bake liitin, josta tuli teollinen menestys. Mielikuviin nousee kuolleita merilin tuja maha täynnä muoviroskaa ja kil pikonna sixpackrengas epämuodostu neen kilpensä ympärillä. Aikaisemmin pidin roskaantumista lähinnä paikallisena – tosin näkyvänä – haittana, jota ei voi verrata esimerkik si ilmastonmuutokseen. Esimerkiksi sixpackrenkaan hajoaminen kestää satoja vuosia. TEKSTI HANNA-KAISA HELLSTEN / KUVITUS KLAUS WELP Vielä ei tarkkaan tiedetä, mikä vaikutus mikromuoveilla on.. Kyse on var sinaisesta kemikaalikimarasta, jonka osasilla on omat ominaisuutensa
17/2017 SUOMEN LUONTO 63 17/2017 SUOMEN LUONTO 63
Yli puolet muovijätteestä on pakkauksia, jotka on tarkoitettukin kertakäyttöi siksi. Pakkaan polypropeenisen rahkapur kin ja tuntemattomasta muovista val mistetun sixpackin renkaan nailonrep puuni. Meren mikromuovia siitä ei tule. Purkin pohjassa on kolmio ja sisällä merkintä ”PP”. Hajoamisen ajoittaminen ja ennus taminen on vaikeaa myös maassa: riit tävän kylmissä oloissa ei välttämättä hajoa edes sanomalehti, joka kuitenkin kompostoituu varsin nopeasti. Perin teisiä muovejahan valmistetaan sarja tuotantona suuria määriä, ja pelkäs tään Euroopassa alan liikevaihto on 340 miljardia euroa. Olisin siis selvin nyt evästauostani tuottamatta muovi jätettä. Tämä on mahdollista, kun muovin hiiliketjuihin lisätään hajottajaentsyymeille sopivia tartuntakohtia. Jo nyt laboratorioista löytyy bioha joavia muoveja, joiden ominaisuuksia on paranneltu: saatavilla on esimerkik si lämmönkestävää ja nopeasti kompos toituvaa materiaalia. Pääkaupunkiseu dun biojätteistä pussit noukitaan pois ja poltetaan. Oli siko pitänyt sittenkin ottaa evääksi karjalanpiirakoita irtomyynnistä. 64 SUOMEN LUONTO 17/2017 parempia. Ne saattavat kui tenkin muuttua sen verran, että pois taminen on vaikeaa. Muovien kierrättäminen saattaa kin olla ympäristövaikutuksiltaan pa rempi ratkaisu kuin biohajoavan muo vin käyttö. Muovin käyttö voi myös tehostua, eli pakkaus voidaan tehdä entistä pie nemmällä materiaalimäärällä. EU:n jätepolitiikka ohjaa voimak kaasti kierrätykseen kertakäytön si jaan. It sellänikin on kokemusta biojätepussis ta, joka leviää matkalla jätekatokseen. Tarvitaan myös hap pea ja lämpöä. Tä män voi myöhemmin kierrättää. Hajoaminen ei tee muoveista uusiu tuvia, sillä raakaaine voi olla esimer kiksi maissin ohella öljy; biojätepussi kin voi siten olla fossiilipohjainen. Tär keitä käyttökohteita ovat muun muas sa likaantuvat elintarvikepakkaukset, maatiloilla käytettävät katteet ja lääke tiede: haavoja ommellaan itsestään su lavilla tikeillä ja luunmurtumia hoide taan muovituilla. Ne voi pakata paperipussiin, jossa on sel luloosapohjaisesta sellofaanista tehty läpinäkyvä ikkuna. Tällä hetkellä niiden osuus maailman muo vimarkkinoista on muutama prosentti, joten kasvun varaa on paljon. Valinnan vaikeus Jos muovituotteet kestäisivät pidem pään, jätettä syntyisi vähemmän. Uudet innovaatiot ovat vielä liian kalliita kaupalliseen käyttöön. Olisiko hänen mielikuvituk sensa riittänyt hahmottamaan maail maa, jossa muovi on näin arkista. Tällä hetkellä biohajoavat muovi pussit joudutaan poistamaan biojät teen seasta, sillä pussit eivät ehdi ha jota lyhyen kompostointi tai mädä tysprosessin aikana. Silti mieleeni nousee kuvia Tyynen meren valtavasta jätepyörteestä, kulu tuskulttuurimme kääntöpuolesta. Vas taavasti kestäviä ja hitaasti hajoavia materiaaleja voidaan valmistaa uusiu tuvista raakaaineista muuttamalla nii den rakennetta. Olen ottanut rannalle evääksi yksit täispakatun rahkan. Istun nyt kuitenkin rannalla rah kapurkki ja sixpackin rengas kädessä kuin Hamlet kallon kanssa, olevaisia pohtimassa. n Kirjoittaja on ympäristöaiheisiin erikoistunut toimittaja. Täsmäravintoa hajottajille Biopohjaisia eli uusiutuvista raakaai neista valmistettuja ja biohajoavia muoveja kehitetään jatkuvasti. Tulevai suuden muovipakkaus saattaakin olla sellainen, että se säilyttää tuotteen täs mälleen säädetyn ajan ja hajoaa pois muutamassa kuukaudessa. Muoviongelmaan on olemassa pe riaat teessa yksinkertainen ratkaisu: laitetaan roskat roskikseen. Toinen ongelma on se, että tuote saattaa hajota liiankin tehokkaasti. Hän eli optimistista aikaa, jolloin uudet keksinnöt mullistivat maailmaa, mutta maapalloa ravisuttavat ympäris tökriisit olivat vasta edessäpäin. Ongelmana ajoitus Edessäni levittäytyy kylmä ja syväl tä pimeä Itämeri. Esimerkiksi metallin käsitte ly vie erittäin paljon energiaa, ja pape rituotteilla saattaa olla merkittäviä vai kutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Uusia biohajoavia materiaaleja kehitetään myös selluloo sasta. Täsmäkohteita biohajoavalle Biohajoavaa muoviakin tarvitaan. Jos ne hajoaisivat luonnossa, ros kaantumisongelmakin ratkeaisi – tosin viiveellä. Näissä oloissa myös biohajoavien muovien pilkkoutumi nen kestää kauan, ja materiaali voi en nen hajoamistaan leijua vesissä mikro muovihitusina. Mitähän Leo Baekeland sanoisi, jos pääsisi seuraamaan nykypäivän me noa. Noukin vielä natsat talteen, sil lä muuten sade huuhtoo ne mereen. Hajotakseen muovin täytyy pilk koutua tarpeeksi pieniksi osiksi, jot ta hajottajaeliöstö voi sitä hyödyntää: pitkien hiiliketjujen täytyy silppuun tua ”bakteerin suuhun sopiviksi” muu taman sadan hiilen pätkiksi. Yli puolet muovijätteestä on pakkauksia, jotka on tarkoitettukin kertakäyttöisiksi.. Biohajoavaa muovia ei voi kierrättää. Osa näistä muoveista hajoaa melko nopeasti kompostin lämmössä ja kos teudessa, osa hyvin hitaasti: esimer kiksi tupakoiden filttereissä käytettä vää selluloosaasetaattia ei edes saisi kutsua biohajoavaksi. Artikkelia varten on haastateltu VTT:n tutkimusprofessoria Ali Harlinia, Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtajaa Vesa Kärhää, HSY:n toimintavastaavaa Christoph Gareisia sekä Plastiroll oy:n vientipäällikköä Marko Päiväniemeä. Baekeland oli aikansa uranuurtaja ja väistämättä myös jonkinlainen vi sionääri
Sinä olet siellä. Aikakausmedioihin uppoudutaan. Niitä luetaan keskittyneesti ja usein. Lisätietoja aikkarimainonnasta: aikakausmedia.fi/sinaoletsiella. Myös mainoksia. Ne kuljettavat lukijan toiseen maailmaan
66 SUOMEN LUONTO 17/2017 Yksi suurimmista ekoteoista Ekoarkkitehti Kati Juola-Alanen asuu unelmiensa ekotalossa metsän keskellä, ja suunnittelee ekologisesti kestäviä koteja myös muille. H o m o sa p ie n s H o m o sa p ie n s TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT LARS SUNDSTRÖM Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin.
Tietotaito periytyi sukupol velta toiselle. Hän haluaa näyttää, että ekorakentaminen on korkealaatuista: kestävää, modernia ja laadukasta. Täällä asuu ekoarkkitehti Kati Juola-Alanen perheineen. ”Tosin termi voi sisältää monia asioi ta”, JuolaAlanen toteaa. Terveysvaikutukset huolettivat pienen lapsen äitiä. Rakentaminen on yksi suurimmista ekoteoista, joita sinä voit tehdä.” n H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A ”Suomessa rakentaminen on kriisissä.” SORMUKSENI kuvastaa meidän perhettä. Puu on hyvä materiaali, mutta nykyta lojen energialaskelmavaatimuksien täyt tämiseksi rakentamiseen tarvitaan pak sua hirttä. ”Hukkaol jella voitaisiin eristää 600 omakotitaloa”, JuolaAlanen kertoo. ”Tärkeintä on, että emme luo hysteriaa, vaan mietimme ratkaisuja. ”Meillä on siellä kesäpaikka, hirsimök ki 1800–luvulta”, hän kertoo. Nyt suurin osa suomalai sesta oljesta jätetään maahan. ”Se, joka rakensi, hallitsi myös kokonaisuuden.” JuolaAlanen kertoo miten teollistumi nen mullisti rakentamisen. Metsän keskeltä ete lärinteestä paljas tuu talo. Se si too kosteutta ja vapauttaa sitä päästä mättä kosteutta rakenteisiin. Asumi sen tulee olla energiatehokasta ja mate riaalien turvallisia. Rakennusmateriaaleja oli tuolloin käytössä vain kourallinen ja ne tunnet tiin hyvin. Viimeisen kahden vuoden aikana eko rakentaminen on lisääntynyt. Yksinkertai nen elämä sähköttämässä mökissä teki vaikutuksen. TYTTÄRENI piirsi pienenä kuvan kuolemasta. ”Rakentamisongelmamme kiteytyy ma teriaaleihin ja erityisesti niiden kosteus käyttäytymiseen.” Savi, olki ja puu Rakennusmateriaalien ympäristövaiku tukset vaihtelevat paljon. ”Etsimme luonnonmukaisia keinoja palosuojata puuta.” Ympäristöystävällinen palosuojaus voidaan tehdä saven avulla. Kokonaisuutta katso taan monelta suunnalta. Olki on lämpöarvoltaan, kantavuudel taan ja kosteusteknisiltä ominaisuuksil taan loistava. ”Ekologinen arkkitehtuuri, niin kuin arkkitehtuuri yleensä, on vaikuttamista ympäristöön”, JuolaAlanen sanoo. Kiinnostus ympäristöön on kin säilynyt läpi elämän. Savi on sei nämateriaalina myös hengittävä. Se on sosiaalisen ja ulospäin suuntautuvan elämäni peili. Asuin alue tulee koulun viereen niin, että eri sukupolvet ovat yhdessä. K apea soratie seuraa raaseporilaisen pel lon reunaa ja sukel taa sitten metsään. Markkinoille tuli valtava määrä uusia materiaaleja ja tekniikkaa. ”Osaatko sinä valita siitä viidakosta oi keat ja yhteensopivat materiaalit?” Yleensä ongelmaksi ei muodostu yksi kemikaali, vaan materiaalien käyttö vää rässä paikassa tai niiden reagointi ympä ristön kanssa. Ekologisessa suunnittelussa on har kittu talon koko elinkaari, myös loppu. Suomessa puuta vielä riittää, mutta Euroopassa sitä ei enää ole. ”Ekoa leimaa edelleen se, että se ei voi olla hyvä”, JuolaAlanen sanoo. Siksi täytyy miet tiä vaihtoehtoisia materiaaleja, kuten esi merkiksi olkea. Isojen puurakennusten teke mistä vaikeuttaa myös paloturvallisuus. JuolaAlanen vietti myös lapsuudessa aikaa luonnon keskellä Hailuodossa. Jos betonira kentaminen vaihdettaisiin puuhun, lop puisi puu Suomestakin. Siksi nollaenergiataloilla on monien mielestä huono maine.” JuolaAlanen työstää nyt asuntomark kinoille taloja, joiden ostaja ei välttämät tä tiedä olevansa ostamassa luonnonmu kaista rakennusta. Materiaali voi olla täysin hiilineutraali, kuten esimer kiksi olki tai puu. JuolaAlanen ei ole huolensa kanssa yk sin. ”Meillä on suunnitteilla 50 talon alue ikäihmisille Tammisaareen”, hän kertoo. Pientalojen lisäksi JuolaAlanen työs kentelee korjausrakentamisen ja suurem pien julkisten hankkeiden parissa. ”Energiateho kas talo voi olla kaukana luonnonmu kaisesta, terveellisestä tai turvallisesta ratkaisusta.” ”Helposti mennään pieleen, kun laput silmillä tähdätään vain yhteen asiaan. Eko ei voi olla hyvä Ekorakentaminen on juuri nyt trendikäs tä. ”Onko talo ongelmajätettä, vai voiko se maatua tai olla helposti kierrätettävissä?” Oman talon suunnitteluun JuolaAla nen sai kimmokkeen kerrostaloasunnos saan tehtyjen remonttivirheiden ja huo non sisäilman takia. ”Tai sitten se voi olla valtava rasite, ku ten betoni”, JuolaAlanen sanoo. Siinä on suuri terassi ja ikkunoita lähes seinän laajuudelta. ”Suosio on moninkertaistunut, koska Suomessa rakentaminen on kriisissä.” Teollistuminen toi muutoksen ”Suomalainen rakennusperinne oli mah tavaa 100 vuotta sitten”, JuolaAlanen sa noo. Ympäristöystävällinen suunnittelu huo mioi talon asemoinnin ympäristöön ja il mansuuntiin nähden, materiaalien valin nan, jopa ikkunoiden sijoittelun. Hän näytti, että se ei välttämättä ole asia jota täytyy pelätä.
Hän suoritti harjoittelunsa. 68 SUOMEN LUONTO 17/2017 puuvillaa, on se helpompi kierrättää kuin sekakuiduista valmis tettu tuote. Te hostamisen haasteena on laajan ja tiiviin keräysverkoston rakentaminen. Kier totalouden tuomien muutosten myötä tekstiiliteollisuus on pian entistä ympäristöystävällisempää. Hän suoritti harjoittelunsa Suomen Luonnossa. Toimintatavaksi on nousemassa kaiken ma teriaalin hyödyntäminen ja esimerkiksi 3Dkaa voitus mahdollistaa materiaaleja säästävän suun nittelun. Toimintaa jarruttaa toistaiseksi myös jätelainsäädäntö, mutta tulevaisuudessa jäte on yhä useammalle toimijalle käyttökelpoinen raakaaine. 68 SUOMEN LUONTO 17/2017 kuva lakanoiden ja farkkujen keräys. Te hostamisen haasteena on laajan ja tiiviin keräysverkoston rakentaminen. Tuotteen elinkaaren pidentämiseen pyritään vuokra us ja korjauspalveluilla sekä second hand myynnillä. Kierrätystuotteiden värjää mättömyys säästää paljon vettä, ja esimerkiksi työ vaatteita ja yrityslah joja valmistava suo malaisyritys TouchPoint käyttää tuotteissaan kierrätystekstiilien lisäksi kierrätysmuo vipulloja. Esimerkiksi Finlayson on päättänyt olla mukana polkaise massa kiertotalouden koneet käyntiin. Eri kuitu sisältöjen lajittelu vaatii mekaanista työtä. Materiaaleja hyödynnetään sekä uusissa tuotteissa että kierrättämällä kui tuja uusien tuotteiden raakaaineeksi. Lopputulokse na valmistettiin pyyhkeitä, joiden ma teriaalista 40 prosenttia on kierrätettyä. Farkkukylpypyyhkeen valmistus säästää 2500 litraa vettä. MYÖS TUOTESUUNNITTELUSSA voidaan huomioida materiaalien kierrätettävyys. n tiedekunnassa. Kierrätysmateriaaleista valmistettujen tuotteiden rinnalla on syytä muistaa, että myös laadukas ja aikaa kestävä tuote on ekologinen. Tarvittaisiin myös menetelmiä tekstiilien kemikaalien testaa miseen, sillä vanhat tuotteet saattavat sisältää nykyisin kiellet tyjä aineita. Materiaalivalinnoilla ja tuotantotavoilla on paljon vaikutusta kunkin yrityksen ympäristövaikutuk siin. Kierrätysmateriaaleista valmistettujen tuotteiden rinnalla on syytä muistaa, että myös laadukas ja aikaa kestävä tuote on ekologinen. Toimintaa jarruttaa toistaiseksi myös jätelainsäädäntö, mutta tulevaisuudessa jäte on yhä useammalle toimijalle käyttökelpoinen raakaaine. Te hostamisen haasteena on laajan ja tiiviin keräysverkoston rakentaminen. Kuluttajilta tulevaa tekstiilijätettä on vaikeampi hyödyntää kuin teollisuudelta saatavia tasalaatuisia suuria eriä. Tekstiilijätteestä 80 prosenttia päätyy energiantuotan toon tai kaatopaikoille. Tuotteen elinkaaren pidentämiseen pyritään vuokra us ja korjauspalveluilla sekä second hand myynnillä. Kierrätysmateriaaleista valmistettujen tuotteiden rinnalla on syytä muistaa, että myös laadukas ja aikaa kestävä tuote on ekologinen. K O T O N A Tekstiilijätteen uusi elämä TEKSTIILIJÄTE KIERTOON JOKAINEN VOI VAIKUTTAA tekstiilijätteen määrään ke hittämällä itsekuria tai ostamalla vaatteita kirpputoreilta. Farkkukeräyskampanja tuotti pelkästään helmikuussa 70 lavallista eli noin 10 tonnia farkkuja. Materiaaleja hyödynnetään sekä uusissa tuotteissa että kierrättämällä kui tuja uusien tuotteiden raakaaineeksi. Tekstiilialan yritykset pyrkivät ottamaan yhä enem män vastuuta omien tuotteidensa elinkaaresta. Toimintatavaksi on nousemassa kaiken ma teriaalin hyödyntäminen ja esimerkiksi 3Dkaa voitus mahdollistaa materiaaleja säästävän suun nittelun. Farkkukylpypyyhkeen valmistus säästää 2500 litraa vettä. Teknologia kuitenkin kehittyy nopeasti, joten pa rempia mahdollisuuksia sekä lajitteluun että materiaalien uu delleenkäyttöön on jo näköpiirissä. Tekstiilikäyttöön sopimaton ma teriaali päätyi autoteollisuuden käyttöön, ja muusta valmistettiin lankaa neitseel lisen puuvillan kanssa. Toimintaa jarruttaa toistaiseksi myös jätelainsäädäntö, mutta tulevaisuudessa jäte on yhä useammalle toimijalle käyttökelpoinen raakaaine. Toimintatavaksi on nousemassa kaiken ma teriaalin hyödyntäminen ja esimerkiksi 3Dkaa voitus mahdollistaa materiaaleja säästävän suun nittelun. Kierrätysmateriaalit tulisi nostaa neitseellisten raaka-aineiden edelle vaateteollisuudessa. Lopputulokse na valmistettiin pyyhkeitä, joiden ma teriaalista 40 prosenttia on kierrätettyä. Hän suoritti harjoittelunsa Suomen Luonnossa. Farkkukeräyskampanja tuotti pelkästään helmikuussa 70 lavallista eli noin 10 tonnia farkkuja. Materiaaleja hyödynnetään sekä uusissa tuotteissa että kierrättämällä kui tuja uusien tuotteiden raakaaineeksi. Tämänhetkiset ko neet eivät myöskään pysty hajottamaan esimerkiksi elastaania. Tekniset innovaatiot, jotka kierrättävät tuhansia tonneja tektiilijätettä, ovat pian täällä. TEKSTI MEERI KATAJA / KUVITUS ANNE STOLT Puuvillapeltojen pintaala ei enää kasva. Kun tuote on 100prosenttista puuvillaa, on se helpompi kierrättää kuin sekakuiduista valmis tettu tuote. Puuvillapeltojen pintaala ei enää kas va, ja kierrätetyn materiaalin käyttö tulisikin nostaa neitseelli sen edelle. Tarvittaisiin myös menetelmiä tekstiilien kemikaalien testaa miseen, sillä vanhat tuotteet saattavat sisältää nykyisin kiellet tyjä aineita. Materiaalivalinnoilla ja tuotantotavoilla on paljon vaikutusta kunkin yrityksen ympäristövaikutuk siin. Kiertota loudessa ei olekaan kyse pelkäs tään hukkamateriaalien käytös tä, vaan se vähentää ympäris töön kohdistuvaa painetta mo nin tavoin. Kiertota loudessa ei olekaan kyse pelkäs tään hukkamateriaalien käytös tä, vaan se vähentää ympäris töön kohdistuvaa painetta mo nin tavoin. Suomessa tekstiilialan kiertotalous pyörii jo laajempana kuin moni tietääkään. Myymälöissä pyörii jat kuva lakanoiden ja farkkujen keräys. Kierrätystuotteiden värjää mättömyys säästää paljon vettä, ja esimerkiksi työ vaatteita ja yrityslah joja valmistava suo malaisyritys TouchPoint neet eivät myöskään pysty hajottamaan esimerkiksi elastaania. Tekstiilikäyttöön sopimaton ma teriaali päätyi autoteollisuuden käyttöön, ja muusta valmistettiin lankaa neitseel lisen puuvillan kanssa. Kun tuote on 100prosenttista puuvillaa, on se helpompi kierrättää kuin sekakuiduista valmis tettu tuote. n Kirjoittaja opiskelee poliittista historiaa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Kirjoittaja opiskelee poliittista historiaa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Suomessa tekstiilialan kiertotalous pyörii jo laajempana kuin moni tietääkään. Suomessa syntyy poistotekstiilejä 70 miljoonaa kiloa vuo dessa. Suomessa tekstiilialan kiertotalous pyörii jo laajempana kuin moni tietääkään. Teknologia kuitenkin kehittyy nopeasti, joten pa rempia mahdollisuuksia sekä lajitteluun että materiaalien uu delleenkäyttöön on jo näköpiirissä. Tuotteen elinkaaren pidentämiseen pyritään vuokra us ja korjauspalveluilla sekä second hand myynnillä. Materiaalivalinnoilla ja tuotantotavoilla on paljon vaikutusta kunkin yrityksen ympäristövaikutuk siin. MYÖS TUOTESUUNNITTELUSSA materiaalien kierrätettävyys
Mausta suolalla ja mustapippurilla. (JM) TUUNAA JA KIERRÄTÄ! Jätelainsäädäntö esteenä 1. Tekstiili ja vaatealan toimi joiden näkökulmasta tämä hallinnollinen taakka hidastaa uusien kierrätysratkaisujen edistämistä ja haittaa kannattavan liiketoiminnan rakentamista tekstiilikierrätyksen ympärille. Ehkäise tekstiilijätteen syntymistä ennalta: Osta vain tarpeellisia, monikäyttöisiä ja pitkäikäisiä vaatteita. (JM) PAAHDETUT VIHREÄT PAVUT 500 g tuoreita vihreitä papuja suolaa keittämiseen 3 valkosipulinkynttä 0,5 dl oliiviöljyä merisuolaa, mustapippuria myllystä Poista pavuista kannat ja keitä niitä muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä. Panosta laatuun! KO TIM A IS ET K A SV IK SE T vihannes on valittu, ja se on papu. Kaada. Papua pöytään! VUODEN 2018 vihannes on valittu, ja se on papu. 4. SUOMEN jätelainsäädäntö edellyttää, että kulut tajien käytettyjä tekstiilejä keräävällä ja käsittele vällä yrityksellä on muun muassa jätteidenkäsitte lyyn oikeuttavat luvat. Vähennä tekstiilien kulutusta. Tekstiili ja vaatealan toimi joiden näkökulmasta tämä hallinnollinen taakka hidastaa uusien kierrätysratkaisujen edistämistä ja haittaa kannattavan liiketoiminnan rakentamista Jätelainsäädäntöä on alan yritysten mielestä hankala soveltaa kaikille jätetyypeille samalla ta Käytettyjä tekstiilejä koskee jätelaki. Kalliin tuotteen ostoa tulee mietittyä tarkemmin, ja mahdollisimman pitkäikäinen tuote vähentää jätettä. Loppuun kulutetun tuotteen materiaali voi saada uuden elämän räsymattona tai auton eristeenä. Rikkinäisen jätelainsäädäntö edellyttää, että kulut tajien käytettyjä tekstiilejä keräävällä ja käsittele vällä yrityksellä on muun muassa jätteidenkäsitte lyyn oikeuttavat luvat. Rikkinäisen tuotteen voi korjata ja vanhasta askarrella uutta. Neuvonnan jälkeen vapaa-ajan istuminen väheni 21 minuuttia. Aluksi tuorepavut pitää huuhdella, sitten keittää muutaman minuutin ja jäähdyttää kylmällä vedellä. Papuja on monipuolisesti tarjolla säilykkeinä sekä pakasteina, mutta juuri nyt on tuoreiden papujen sato parhaimmillaan. Levitä pavut leivinpaperilla vuoratulle pellille. Vie kirpputorille tai myy itse ehjät vaatteet. Jyväskylän yliopiston tuoreessa tutkimuksessa selvisi, että jo 20 minuuttia vähemmän istumista päivässä ylläpitää terveyttä ja lihasmassaa. Paahda papuja noin 10 minuuttia. Kaada vesi pois. Puutarhaliitto ja Kotimaiset kasvikset perustelevat valintaansa sillä, että papujen käyttöä ja viljelyä tulisi lisätä niin ammattiviljelmillä kuin kotipuutarhoissakin. tuotteen ostoa tulee mietittyä 3. Panosta laatuun. Sekoita papujen joukkoon valkosipulinkynnet ja öljy. Valutetut pavut voi pakata PAAHDETUT VIHREÄT PAVUT muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä. Niitä voi pakastaa talven varalle. Viipaloi valkosipulinkynnet. Aluksi istumista kertyi työajalla 5,6 tuntia päivässä ja 3,8 tuntia vapaaajalla. Täydelliseksi sohvaperunaksi ei kannata kuitenkaan muhiutua. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Puutarhaliitto ja Kotimaiset kasvikset perustelevat valintaansa sillä, että papujen käyttöä ja viljelyä tulisi lisätä niin ammattiviljelmillä kuin kotipuutarhoissakin. Hyödynnä itse. Esimerkiksi löytöeläinkodit kaipaavat vanhoja pyyhkeitä ja lakanoita. Papuja on monipuolisesti tarjolla säilykkeinä sekä pakasteina, mutta juuri nyt on tuoreiden papujen sato parhaimmillaan. Hyödynnä itse. 3. Jätelainsäädäntöä on alan yritysten mielestä hankala soveltaa kaikille jätetyypeille samalla ta valla, ja kierrätyksen edistämiseksi käytetyt teks tiilit pitäisi nähdä jätteen sijasta ensisijaisesti ma teriaalina. Aiempien tutkimusten valossa liika istuminen voi altistaa kakkostyypin diabetekselle, sydänja verisuonitaudeille ja johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Kierrätä materiaali. 5. Kestävin ratkaisu on ostaa vähemmän. n MEERI KATAJA A N N E ST O LT A N N E ST O LT KO TIM A IS ET K A SV IK SE T IS TO CK PH O TO IS TO CK PH O TO Ylös sieltä sohvalta! VETÄÄKÖ sohva vastustamattomasti puoleensa. Valutetut pavut voi pakata sopiviin annospusseihin. 2. Laita e teenpäin. Aluksi tuorepavut pitää huuhdella, sitten keittää muutaman minuutin ja jäähdyttää kylmällä vedellä. Tutkimukseen osallistui 133 pienten lasten vanhempaa, jotka tekivät toimistotyötä. Osa heistä sai neuvontaa istumisen vähentämiseksi ja tauottamiseksi työja vapaa-ajalla. LIEDELLÄ 17/2017 SUOMEN LUONTO 69 ähennä tekstiilien kulutusta. Niitä voi pakastaa talven varalle
Talitiainen (vas.) ja sinitiainen. Töyhtötiainen viihtyy havumetsissä. Parvea on mukava seurailla, en sin kauempaa ja vähitellen, lintu jen tottuessa lähempää. Toisinaan ne ruokaile vat korkealla, välillä ne laskeutu vat inhimilliselle korkeudelle, jo pa maahan asti, talvehtimista yrit täviä pieneläimiä ja siemeniä et simään. Töyh tötiaisen kirkas ja reipas kililiitää ni kuuluu kauas. Osa tiaisista jatkaa muut tolintuina Itämeren toiselle puolen, osa taas on paikallisia. Hömötiainen on vaarantunut laji.. Tiaisparven huomaa useimmi ten äänistä. Saavatkohan tiaiset toistensa nä kemisestä myös itselleen terveys vaikutuksia. suomenluonto.fi Metsän töyhtötiainen ystävineen V ir ik ke it ä V ir ik ke it ä V ir ik ke it ä Ystävän retkivinkki V ir ik ke it ä V ir ik ke it ä V ir ik ke it ä V ir ik ke it ä V ir ik ke it ä V ir ik ke it ä V ir ik ke it ä Kuusitiainen on tiaisistamme pienikokoisin. Syksyn edetes sä useimmat ohutnokkaiset hyön teissyöjälinnut muuttavat muualle. Onneksi on tiaisia. Joinakin vuosina on myös lajikohtaisia vael luksia. Helsingissä syksyn näkyvimmät linnut ovat tali ja sinitiainen. Metsäkin näyttää tiaisineen jo tenkin paremmalta, vähemmän tyhjältä. Parvi liikkuu koko ajan ruo kaa etsien. Töyhtötiaisia on vähän, mutta ne ovat kaikista piristävimpiä. KATSO LISÄÄ RETKIVINKKEJÄ www. Ke sän vilkkauteen tottunut retkeili jä kaipaa vilskettä. Vinkkejä moneen menoon! V ir ik ke it ä 70 SUOMEN LUONTO 27/2017 METSÄT hiljenevät syksyllä. Kuu sitiaisia ja hömötiaisia näkee har vemmin. Tiaisparvi on piristys luonnon hiljetessä. Pään päällä keik kuva upea töyhtö vain lisää linnun persoonallisutta. n ANTTI KOLI Kirjoittaja on luontokuvaaja, toimittaja ja Suomen Luonnon avustaja. Syksyllä poikasten aikuistuttua tiaiset kertyvät monilajisiksi par viksi. Tiaisparven näkeminen piristää ja kohottaa mielialaa joka kerta
Lauri Hallikainen: Lapin kutsu – Napapiiriltä pohjoiseen (Kultasointu 2017) Äänimaisema-artisti Lauri Hallikainen on tehnyt jo mittavan uran taltioimalla Suomen luonnon ääniä jään laulusta aina tunnelmalliseen Lapin kesäyöhön, yhteensä liki 30 levyllistä. ALICE KARLSSON 7.–8. www.suomenlatu.fi PEURAT, sudet ja joutsenet ovat tuttuja taiteilija Osmo Rauhalan aiemmista töistä. Suomen lintujen ja nisäkkäiden varhainen historia kertoo niiden eläinten tarinan, joista on jäänyt jotakin jäl jelle. Teoksen ovat kirjoittaneet paleobiologian dosentti Pirkko Ukkonen ja arkeologian dosentti Kristiina Mannermaa Helsin gin yliopistosta. Tiesitkö, että Suomessa kasvaa neljä luonnonvaraista pihlajalajia: kotipihlaja, ruotsinpihlaja, suomenpihlaja sekä kaunopihlaja. ????. Kun esimerkiksi päästäisen luita ei pyyntijätteistä löydy, se ei tarkoita etteikö laje ja olisi meillä ollut. Marjat ovat kuin pikkuaurinkoja ja sisältävät runsaasti C-vitamiinia sekä karoteenia. Ja koska isokauriin luita on löydetty ainoastaan kolmesta paikasta Ahvenanmaalta, on eläimet todennäköisesti tuotu Ruotsista. LOKAKUUTA VOI ALOITTAA KARAISTUMISEN KYLMÄÄN VETEEN. Näyttely on saanut Peilitesti-nimen, sillä rausku on ainoa kala, joka reagoi peilikuvaansa. Näitä satoja arkeologisia löytöjä täy dentävät harvat geologiset löydöt, joita ei esimerkiksi linnuista ei kä monista nisäkkäistäkään ole lainkaan. Aluksi hypätään 120 000 vuoden päähän, jääkauteen, jonka lämpimät jaksot ovat säilöneet muistoja lähinnä villamammuteis ta. (JM) ????. Hänen 60-vuotisjuhlanäyttelynsä Peilitesti Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä tuo esille uuden eläinhahmon, rauskun, joka alkoi yllättäen ilmestyä taiteilijan mielikuviin. Kun jääkausi päättyi ja maa metsittyi, saapuivat saaliseläimet ja saalistajat maamme kamaralle. Katso pihlajanmarjareseptejä www.suomenluonto.fi. 17/2017 SUOMEN LUONTO 71 VALOKEILASSA Pala luuta avaa ikkunan menneeseen Jarmo Nieminen: Aarresaaret-opas (Gummerus 2017) Helsingin edustan linnoitussaaret Vallisaari, Kuninkaansaari, Lonna ja Isosaari ovat poistuneet armeijan käytöstä ja avautuneet virkistyskäyttöön. Niitä ei vain syöty. TALVIUINTI VIRKISTÄÄ MIELTÄ JA EDISTÄÄ FYYSISTÄ TERVEYTTÄ. (JM) ????. Niemisen oppaan nimen mukaisesti ne ovat varsinaisia aarresaaria niin sotahistoriansa kuin hyvin säilyneen luontonsakin puolesta. Monipuolinen kuvitus sekä oivaltavat otsikot ovat niin ikään plussaa. Tämä on jo hänen kolmas kirjansa Aarresaaret-sarjassa. Pihlajanmarjoista saa nopeasti ämpärin täyteen ja niiden kerääminen kuuluukin jokamiehenoikeuksiin. Ukkonen ja Mannermaa osaavat popularisoinnin, mutta kirja on silti vaativa. Päätelmät edellyttävät myös tervettä järkeä. Pihlajanmarjojen sisältämät parkkiaineet sekä sorbiinihappo tekevät niistä happamia, mutta syksyn ensimmäiset yöpakkaset liennyttävät hapokkuutta. (JM) www.didrichsenmuseum.fi Rauskutaidetta PIHLAJAT notkuvat oranssinpunaisia marjoja. Teoksissaan Rauhala pohtii muun muassa sitä, mikä rooli taiteella ja tieteellä on ihmisen evoluutiossa. Hiljattain ilmestynyt Lapin kutsu -levy on jo Lappi-sarjan neljäs äänite. (JM) Voihan pihlajanmarjat! M A RIK A EE R O LA SE PP O H IN KU LA / VA ST AV A LO R AU SK U 20 15 , KU VA : V IL LE -V EI KK O H EI N O N EN. Yleisimmin tuhansien vuosien takaiset tapahtumat paljastuvat tutkijoille nuotioista, tunkioista ja esimerkiksi haudoista löytyneis tä luunkappaleista tai säleistä. Luulöytöjä on meillä melko vähän. Syynä ovat hapan maaperä sekä jääkilpi, joka aurasi maaainekset luineen tieltään. Jaottelu ajanjaksoihin, tietoikkunat ja etenkin löytö jen lajikohtainen luettelo helpottavat omaksumista. Kirja on yhteenveto tekijöiden omasta vuosikau sia kestäneestä tutkimuksesta. SILLOIN ALKAA TALVIUINTIKAUSI. Tutkijat pitävät sitä merkkinä tietoisuuden esiasteesta. Linnut siellä kuitenkin laulavat ahkerasti, ja levyltä voikin kuunnella muun muassa kulorastaan, sepelrastaan, teeren, palokärjen, käpytikan, käen ja taivaanvuohen ääniä. Se ei ole pelkkää radiohiiliajoitusta ja anatomiaa, vaan muun muassa ilmastohistoriaa ja eliömaantiedettäkin. SUOMEN LADUN TALVIUINTIPAIKOILLE ON TUOLLOIN MAHDOLLISUUS TULLA KOKEILEMAAN LAJIA KONKAREIDEN OPASTUKSELLA. MUSEOVIRASTON keväällä julkaisema teos Jääkauden jälkeläiset. Nieminen tuntee saaret kuin omat taskunsa. Näppärä kirja paljastaa, että everstiluutnantti evp. Teos paljastaa aihealueen laajuu den. Kansiteksteissä Hallikainen kirjoittaa, että Lapin luonnosta löytyy vielä runsaasti hiljaisia alueita
Kun lähdin hakemaan videokameraa, siilin poikanen oli kadonnut. Lahti, jossa se viihtyy, on melko vilkkaan lenkkipolun vieressä, mutta haikaraa eivät näytä ihmiset häiritsevän.” Minna Mäkipää ikuisti haikaran elokuun lopussa. Cityhaikara ”HELSINGIN LAUTTASAARESSA on päivystänyt jo useamman viikon ajan harmaahaikara. Pistiäistoukat puolustautuvat vatsapuolelta eritetyllä kitkerällä suihkulla. Tiiviiksi joukoksi kerääntyminen tekee puolustautumisesta entistä tehokkaampaa. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Siili verkon vankina ”MIEHENI HUOMASI ikkunasta siilin takertuneen palloverkkoon. Siili meni sitä mukaa kerälle, kun kireys helpotti. Toivottavasti se selviytyy.” Kaarina Heiskanen auttoi siilin vapauteen 27. Ryntäsin ruokapöydästä heti auttamaan napaten rukkaset käteeni. elokuuta Kuopiossa.. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Siili oli niin pahoin sotkeutunut verkkoon, että tarvitsin lopussa sakset katkomaan kireimmät kohdat auki. Koetin tarjota vettä ja kissan ruokaa, mutta se oli liian peloissaan. Kuvattuani tilanteen yritin katsella näkyisikö samaa muissa puissa, mutta tämä tapahtui ainoastaan suolla kasvavan pienen haavan alun yhdessä lehdessä.” Joona Korhonen todisti sahapistiäistoukkien kummallista voimisteluhetkeä 21. Nostin siilipallon lämpöiseen kohtaan lepäämään ja ilokseni huomasin sen hengittävän hitaasti. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT LAURA SALONEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. /havaintokirja TOIMITTANUT LAURA SALONEN 72 SUOMEN LUONTO 17/2017 Toukkien joogatunti ”KÄVELIN mökkini lähellä olevalla suolla ja silmääni osui tämä outo ilmestys. elokuuta Joutsassa
Perhosen suljettua siipensä sitä oli miltei mahdotonta havaita, jos ei olisi tiennyt sen sijaintia. Vihdoinkin kasvua KOKO KAUDEN kantarellit ovat olleet pieniä. Risto Vähämäki onnistui tallentamaan pilven näytöksen 21. syyskuuta Jyväskylässä.. elokuuta Kangasalla. elokuuta Lapualla. Oli kyllä nimensä mukainen, tosi pieni kaunis lintu.” Satu Välimaa sai kuvattua peukaloisen 29. Harkittua, toimivaa designia.” Anne Patana tarkkaili perhosta 10. Maarit Siitonen ikuisti verkot 3. Verkot on viritetty HÄMÄHÄKIN mestariteos koristi alkusyksyn maisemaa. Reijo Juurinen onnistui löytämään normaalikokoisia keltavahveroita heinäkuun lopussa Nuuksion kansallispuistosta. Pilven näytös Taivaalle oli kertynyt massiivisia pilviä illalla ja yksi niistä oli erityisen upea. 17/2017 SUOMEN LUONTO 73 Suojaväri kohdillaan ”SEURASIN upeaa, hohtavaa liuskaeli herukkaperhosta kanervikossa. elokuuta Kangasalla. Peukaloisen retki ”KATSELIN tapani mukaan, mitä lintuja takapihallamme on ja näin tämän puikkelehtivan terassilla vikkelästi kuin pienen hiiren herkkuja etsimässä. Ensin en tiennyt edes mikä oli kyseessä, mutta peukaloinenhan se siinä oli silmieni edessä, ekaa kertaa elämässäni
Etelä-Suomessa on jonkin verran metsälaitumia, osa melkoisen laajojakin. SINIKKA VILLMAN, KUOPIO Kotilampi Lukiessa tuntui kuin itsekin olisi ollut lammella seurailemassa kesäistä elämää. (Lähteinä Suomen sanojen alkuperä ja Suomen kielen etymologinen sanakirja.) MATTI LARJAVAARA Kommentteja numeron 5/2017 jutuista Ismo Tuormaan kymmensivuinen juttu Suomen luonnon sadasta vuodesta on pysäyttävä näin satavuotishulinan keskellä. ruotsin röd ja islannin rauður, punainen. Hän luonnehtii viitasirkkalinnun ääntä hepokattimaiseksi ja pensassirkkalinnun heinäsirkkamaiseksi. Jorma Laurila kirjoittaa sivulla 78 yölaulajalinnuista. JARKKO PELTOLA, RAUHA Metsän lumous, ja kuva kuukkelista kuin koru! SIRPA WESTERBACKA, PORI NÄMÄKIN SAIVAT PALJON ÄÄNIÄ: Perhoset talvehtivat jo Mielenkiintoinen juttu, opin paljon uutta perhosista ja niiden talvehtimisesta KAARINA REINA, JYVÄSKYLÄ Lintujen vuosisata Mielenkiintoista oli lukea lintujen historiasta. LUKIJOILTA 74 SUOMEN LUONTO 17/2017 Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. LEENA NISULA, II A N TE R O JÄ RV IN EN Sana rautu on samaa juurta kuin rauta, joka alkuaan tarkoitti punaista malmia tai metallia.. Sivulla 70 Tuormaa kuitenkin kirjoittaa ontuvasti toteamalla, että ”Suomen metsissä ei liiku enää ainuttakaan lehmää, ellei se ole sitten karannut laitumeltaan”. Paljon sekin on muuttunut niin kuin monet muutkin asiat. Kävin heinäkuussa tutustumassa Helvetinjärven kansallispuistoon ja olin hämmästynyt, kuinka määrättömästi ympärillä on kulkukelvottomaksi hoidettua rääseikköä ja raiskiota. Mikä onkaan ihanampaa kuin valvoa siellä koko yö ja nähdä aamu-usvainen lampi ja vielä valokuvatakin, sittenhän jää vielä kuvat muistoksi. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 27.9.2017. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Mikäli on uskominen tieteellisiä etymologisia sanakirjoja, sana nieriä ei ole venäjästä eikä rautu vanha suomalais-ugrilainen sana. Varusmiespalveluksen suorittaneena olen itse ihmetellyt, mitä minä olen puolustamassa, jos tulee liikekannallepano. Metsän tarina elää Metsän tarina oli tosi upea elokuva, sen jaksaa katsoa useammankin kerran, ja sen taustoista lukeminen on kiinnostavaa. Rautu ja nieriä Antero Järvinen kirjoittaa viime numerossa (SL 6/2017) kiinnostavasti raudusta, mutta panee omiaan siirtyessään biologian ulkopuolelle. Venäjän sig, siika, on samanlainen laina itämerensuomesta, jossa se on alkuaan skandinaavinen laina. Äänestä . En kannata sitä, että karja kulkee vapaana Lapin porojen tapaan; Etelä-Suomen metsästysyhteisöissä on tällä vuosikymmenellä nostettu henkeä, että valkohäntäja kuusipeura ovat vastaavaa villikarjaa. Osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan pehmolepakkokaverukset. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.. Rautu puolestaan on kantaskandinaavinen laina saameen, josta se on myöhään lainautunut suomeen. Hepokateille on tyypillistä minuuttikaupalla jatkuvat sirinät, heinäsirkoille taas lyhyet muutaman sekunnin säkeet. Yleisimmät sirkkalintumme pensasviitaja ruokosirkkalintu sirittävät hepokattimaisesti. Luontokaupan Suomen kansallisperhonen -t-paidan voitti Marja Leena Tommikoski. Sana rinnastuu suomessa samaa juurta olevaan rauta-sanaan, joka on alkuaan tarkoittanut (ruosteisena) punaista malmia tai metallia; vrt. SUOMEN LUONTO 6/2017 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Metsän tarina elää. Mielestäni ne ovat haitallisia vieraslajeja, kun niiden verukkeella anotaan ja saadaan alkuperäisluontomme (ilves & susi) hävityslupia. Nieriä on päinvastoin laina suomesta tai pikemmin sen lähimmästä sukukielestä karjalasta venäjän murteisiin. T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I @ Mitä mieltä lehdestä. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (Klikkaa lehden kansikuvaa.)
Vähintään joka toisella sivulla mainitaan ilmastonmuutos, hakkuut, lajien sukupuutto jne. Löytyisikö sinulta numerot 8/89 ja 11/93. Gaala huipentuu perinteiseen tapaan Vuoden Luontokuvan sekä muiden palkittujen kuvien julkistukseen. Sileäsuomuinen vaskitsa on vikkelä ruohikossa, mutta hiekkatiestä se ei saa otetta, pääsee eteenpäin vain vaivoin, eikä ehdi väistää ajajia. Kyllähän luonto meille monelle tarjoaa enemmän iloa kuin surua, ja toivoisin että niin toimisi myös Suomen Luonto. NÄYTTELYT, KUVAESITYKSET JA GAALAOHJELMA KLO 19 ASTI. ANTTI SAARELAINEN Suomen Luonnon numerot 8/89 ja 11/93 Pitkäaikainen lukijamme kaipaa kattavasta Suomen Luonto -kokoelmastaan puuttuvia kahta numeroa. ja paikan päältä.. Nykyään lehden luettuaan tulee vain synkkä olo, ja maailman murheet kaatuvat päälle. Vuoden Luontokuvafestivaali on alan johtava tapahtuma. Tänä vuonna mukana on myös Suomen Rahapaja Oy jakamassa Sininen ja Valkoinen sarjan voittajapalkintoa sekä esittelemässä ja myymässä uusia Suomalainen luonto -juhlarahoja. Kyseessä on sama mekanismi, jolla sisiliskokin saa häntänsä katkeamaan ahdistettaessa: häntä voi katketa minkä nikaman kohdalta tahansa. Liput: lippu.. Lehteen voisi koota esimerkiksi pari ”mustaa” aukeamaa, joissa käsiteltäisiin vain näitä asioita. Ole yhteydessä toimitukseen: palaute@ suomenluonto.fi Oikaisu Suomen Luonnon viime numerossa (SL 6/2017) julkaistusta artikkelista, Varislintujen älykkyydestä kiistellään, oli kirjoittajan nimi jäänyt pois. KARRI JUTILA Enemmän positiivisia juttuja Toivoisin lehdeltä enemmän positiivisia luontojuttuja. Artikkelin on kirjoittanut Pertti Koskimies. Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry LUONTOKUVAFESTIVAALI · MESSUT · GAALA POHJOISMAIDEN SUURIN LUONTOKUVATAPAHTUMA FE ST IV AA LI ES IIN TY JIE N KU VA T: JA AK KO R U O LA · B O RS TÖ AN KK U RI JA KY LÄ , A RT O JU VO N EN · M U ST AR AS TA S, M AR KU S V AR ES VU O · K IIR U N A, JA RI PE LT O M ÄK I · SU O KU KO T, M IK A H O N KA LI N N A · K EM PE LE EN M ÄN TY , TO M I M U U KK O N EN · TU N TU RI KI H U VUODEN LUONTOKUVA 2017 F I N L A N D I A T A L O · H E L S I N K I FESTIVAALI 21.10.2017 LAUANTAI 12.15 – 12.45 Vuoden Luontokuva -kilpailun semifinalisteja erä 1 13.00 – 13.30 Vuoden Luontokuva -kilpailun semifinalisteja erä 2 13.30 – 14.15 Tauko 14.15 – 15.30 Kylän linnut, Mauri Leivo Luontokuvauksen uudet trendit ja tulevaisuus, Eeva Mäkinen Saaristomeren puolesta -multimedia, Jaakko Ruola 15.30 – 16.15 Tauko 16.15 – 17.15 Honka, Mika Honkalinna Lintukuvaajat vauhdissa, Arto Juvonen · Tomi Muukkonen · Jari Peltomäki · Markus Varesvuo 17.15 – 18.00 Tauko 18.00 – 19.00 Vuoden Luontokuvat 2017 OVET AUKEAVAT KLO 12. 17/2017 SUOMEN LUONTO 75 Sivulla 87 on lukijan kysymys ja valokuva pilkkoutuneesta vaskitsasta ilman vastausta. Nämä asiat ovat tietenkin tärkeitä ja niistä täytyy puhua, mutta jatkuva asian harmittelu ei auta. Ajoneuvon ajaessa vaskitsan yli häntä tyypillisesti pilkkoutuu palasiksi. Lisätiedot www.luontokuva.org ja www.vuodenluontokuva.?. Voisi kirjoittaa myös enemmän juttuja esimerkiksi luonnonsuojelualueiden perustamisesta ja muista luonnolle tapahtuvista hyvistä asioista. Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi kaikki esiintyjät ovat tänä vuonna kotimaisia huippukuvaajia, vanhoista staroista uusiin kykyihin
Lapissa lajilla on hurjan näköinen tummanpuhuva muoto nimeltään phantoma. Nirkot kuuluvat yökkösmäisiin perhosiin. Iso toukka vailla nimeä Elokuun loppupuolella soratien laidassa köllötteli iso toukka kummallisine naamoineen. Toukat koteloituvat puunrungoille ja tummentuvat ennen koteloitumistaan. JAAKKO KULLBERG Mikä teki pönttöön uuden aukon. Lajia ei aiemmin voinut toukkana tai aikuisenakaan sekoittaa muihin perhosiimme, mutta viime vuosituhannen vaihteessa Suomeen levisi toinenkin suuri saman suvun laji – valkohangokas, jota nykyisin voi tavata koko etelärannikolla ja sisämaassakin. Kotelo talvehtii useimmiten ainakin kaksi kertaa, ja kuoriutumisen laukaisee kosteampi vaihe kuivuuden jälkeen. Aikuinen valkohangokas on pohjaväriltään nimensä mukaan valkoinen, kun isohangokas on harmahtava. Selvä runsaushuippu on kesän alussa touko–kesäkuun aikana, mutta niitä voi havaita jopa elokuussa. Onko tällainen jälkimuotoiltu pönttö parasta poistaa käytöstä. EE VA PY H TI LÄ. Aikuiset ovat hämäräja yöaktiivisia, ja lajilla on pitkä lentoaika. Mikähän eläin oli uudistanut pönttöä. . Naaraat munivat litteähköjä leveitä munia ravintokasvien lehdille. Pakkastalvet ovat kuivaa aikaa siinä missä kuivat hellejaksot, ja välillä isohangokkaita ilmaantuu koteloistaan loppukesäisinkin. Pöntön sisällä oli pesäaineet ja 4–5 päästäistä. Isohangokas elää pajuilla ja haavalla melkein koko maassa pohjoisinta Lappia ja tuntureita lukuun ottamatta. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. TA PI O KU JA LA Isohangokas elää koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Nimensä hangokkaat, joita meillä on toisessa suvussa kolme pienempää lajia lisää, ovat saaneet toukkien peräpään kaksihaaraisesta elimestä. Yksilöistä ei kuitenkaan voi varmuudella sanoa, ovatko ne saman vuoden aikana lentäneen kevätpolven jälkeläisiä vai ”kotelopankista” putkahtaneita. Toukka levittää siitä häiriintyessään pahaa hajua ympäristöönsä. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Kysyjän lähettämässä kuvassa köllöttelee isohangokas-nimisen nirkon, vanhalta nimeltään haarukkakehrääjän toukka. Isohangokkaan toukan keskellä oleva vio lettiin vivahtava valkoreunainen kuvio näkyy melkein kokonaan toukkaa yläpuolelta katsottaessa, valkohangokkaalla se ulottuu pidemmälle kyljille eikä kuvio kokonaisuudessaan näy yläpuolelta. Mikähän se oli. Tyhjensin mökin pihan linnunpönttöjä, joista yksi oli saanut uuden suuaukon. 76 SUOMEN LUONTO 17/2017 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki
Sienet ovat mustaloisikoita, melko yleisiä havumetsien asukkeja, jotka kasvattavat hoikan, latvasta hieman nuijamaisen itiöemänsä maanalaisilla sienillä, maahikkailla. Alkuperäisen reiän laajentamisen tekijä on jostakin syystä kokenut vaikeaksi tai mahdottomaksi. Mikäli uusi reikä on tehty vasta pesimäajan jälkeen, kyseessä on varmaankin suolan kaipuu, joka tuskin on kovin terveellistä oravalle. Linnuille tarkoitetut marjat ovat pienehköjä, värikkäitä – ja usein myrkyllisiäkin. Löysin Hyrynsalmelta outoja mustia sauvoja. Toinen mahdollisuus on, että orava on ollut kiinnostunut pönttövanerin liima-aineesta, esimerkiksi siinä olevasta suolaisesta tai muusta mausta. Varpuspöllö käyttää valmiiksi koverrettuja koloja; sillä ei ole mitään avuja tai välineistöä reiän tekemiseen tai suurentamiseen. Niissä kehittyvät itiöt. Tikka, orava tai muu peto on laajentanut pöntön suuaukkoa. Myös suurempi peto, esimerkiksi näätä, on mahdollinen reikämestari. Mitä sieniä ne ovat, vai ovatko sieniä laisinkaan. Kaksireikäisenä sitä ei pidä jättää puuhun. LASSE KOSONEN Miksi jotkin marjat ovat myrkyllisiä. Mustaloisikan rihmastouutteen käyttöä on tutkittu myös Alzheimerin taudin hoidossa, ja tulokset ovat lupaavia. Linnut taas etsivät ravintonsa näköaistin avulla. Sen rihmastouutteesta etsitään apua Alzheimerin taudin hoitoon. Miksi jotkin marjat ovat myrkyllisiä. ISMO RAUTIAINEN Matelijat, sammakkoeläimet HANNU LEHTONEN Kalat. Jos loisikan alustaa kaivaa, kymmenen sentin syvyydeltä voi löytää keltaista rihmastoa ja peukalonpään kokoisen, nystypintaisen möykyn, joka on juuri tuo maahikas-sieni. Monet puut ja varpukasvit rakentavat siementensä ympärille mehevän marjan, joita linnut syövät ja levittävät samalla kasvin siemeniä. Itse loisikka on tyviosasta kellertävä, mutta nuijamainen latvaosa on musta, nyppyläpintainen. Lintujen aineenvaihdunta on erilainen kuin nisäkkäillä, eivätkä näsiän, lehtoVastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOKKO Kasvit SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset LASSE KOSONEN Sienet 17/2017 SUOMEN LUONTO 77 M A RK U S PA LO M U RT O JA RM O KE R Ä N EN Mustaloisikka kasvaa havumetsissä. Maahikkaat kelpaavat esimerkiksi villisioille, mutta ihmisten ruoaksi niistä ei ole. . Loisikat ovat mielenkiintoinen sieniryhmä, joista osa kasvaa hyönteisillä, sekä aikuisilla että toukilla. Onkohan reiän suuaukossa tai takana metallia. Kaukoidän lääketieteessä loisikoita on käytetty paljon niiden yleiskuntoon vaikuttavien ominaisuuksien vuoksi, ja Suomessakin luontaistuotteisiin erikoistuneet välittäjät kauppaavat niistä tehtyjä pillereitä. Loisikat ovat kotelosieniä, ja tuo pinnan nypyläisyys osoittaa juuri kotelopullojen sijainnin. Halkaisupinta on selvärajaisen musta ja valkoreunuksinen. Tekijä on tavoitellut poikasia. . Maahikkaita on monta lajia, ja niiden levinneisyys ja yleisyyssuhteet ovat huonosti tunnettuja. Luonto taitaa taas olla meitä viisaampi. Niinkin spesialisteja ne ovat, että esimerkiksi harvinainen kevätloisikka kasvaa tiettävästi vain humalaperhosen toukalla. Jos reikää on laajennettu pesimäaikana, asialla on todennäköisesti ollut joko käpytikka tai orava. Päästäiset on tuonut pönttöön varpuspöllö, joka on käyttänyt suurempaa reikää, sillä alkuperäinen on sille liian ahdas. Mikäli pönttö on muuten hyväkuntoinen ja hyvällä paikalla, reiän voi paikata. Marjojen koko, maku, väri, tuoksu ja mahdolliset myrkyt ovat keinoja, joilla kasvi ohjaa siementensä levittäjäksi juuri sille parhaimmin sopivat eläimet. SEPPO VUOLANTO Mitä sauvoja sienimetsässä. . Marjakasvien siemeniä levittävät lintujen ohella myös nisäkkäät. Suuret ja isosiemeniset marjat kuten luumu ja persikka ovat tarkoitettu väljäkurkkuisille levittäjille – siis suurille nisäkkäille. Nisäkkäät etsivät ravintonsa ennen muuta tuoksun perusteella, ja nisäkkäiden levitettäviksi sopeutuneet marjat tuoksuvat voimakkaasti – persikka on tässäkin suhteessa hyvä esimerkki
Sammakot kutevat hieman paikasta riippuen huhti–kesäkuussa. Lintujen kyydissä siemenet todennäköisesti päätyvät myös kauemmaksi kuin nisäkkäiden matkassa. Syövätkö pöllöt yöperhosia. Nisäkkäät liikkuvat suppealla alueella eivätkä ole kovin tarkoin rajoittuneet juuri tietynlaiseen ympäristöön. Havainnon perusteella mökkipihalla on ollut sekä huuteleva pöllö että saalistava lepakko. Meidän luonnossamme kasvit eivät ole kovin tiukasti sitoutuneet tietyn lajin kuljetettaviksi. Pimeällä liikkuvien pöllöjen lentelyä on yleensä vaikea havaita. Näiden mukana siemenet päätyvät ulosteissa todennäköisesti samanlaiseen ympäristöön kuin missä emokasvikin oli. Pöllöt ovat lepakkoja huomattavasti suurempia. Pihoille tulevista pöllöistä varpuspöllö voi saalistaa jo hämärissä ja etenkin talvella myös päivisin. . Kehitys tuoreesta kudusta neliraajaiseksi maaeläimeksi kesM A RK U S VA RE SV U O Helmipöllö saalistaa lähinnä maassa liikkuvaa riistaa.. Mustikka, puolukka, vattu, variksenmarja ja hilla kelpaavat sekä nisäkkäille että linnuille. . Lepakotkin lentävät täysin äänettömästi, sillä ihmiskorvat eivät kuule niiden ultraääniä, joiden perustella ne hahmottavat ympäristönsä ja paikantavat saaliinsa. Trooppisissa sademetsissä sopivien levittäjälajien, kuten apinoiden ja suurten hedelmälepakoiden, metsästys uhkaa jo tiettyjen puulajienkin menestystä! SEPPO VUOKKO Helmipöllö tuli pihaan Mökillemme on ilmestynyt äänien perusteella helmipöllö. Lehtolajien, kuten juuri lehtokuusaman ja sudenmarjan, levittäjiä ovat tiheissä pensaikoissa ja viidoissa viihtyvät linnut, kuten pyy ja kertut. Janakkalan Suurisuolla oli pari vuotta sitten syyskuun lopussa useita suuria nuijapäitä, joilla oli liehupyrstö mutta ei vielä jalkoja. Hyvän esimerkin nisäkkäiden ja lintujen aistimaailman eroista tarjoaa paprikan kapsaiini: linnut eivät kammoa edes tulisinta habaneroa, mutta nisäkkäät maistavat jo vähäisenkin kapsaiinin ja jättävät paprikan hedelmät syömättä – alkuperäiset luonnon paprikat ovat kooltaankin linnuille sopivia. Se lentelee pimeässä pihalla. Siiveniskutkaan eivät kuulu, sillä pehmeät höyhenet ja sulkien reunat vaimentavat kaiken lentoäänen. ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA 78 SUOMEN LUONTO 17/2017 kuusaman, kielon, oravanmarjan tai sudenmarjan hedelmät ole niille myrkyllisiä. Yöperhosia saalistelevat lepakot, joita tavan takaa ilmaantuu esimerkiksi pihavalojen liepeille pyytämään valoja kohti lentäviä yöperhosia ja muita hyönteisiä. Pöllöt eivät saalista yöperhosia vaan lähinnä maassa liikkuvaa riistaa – pikku n isäkkäitä, joskus myös lintuja tai jopa suuria kovakuoriaisia. SEPPO VUOLANTO Myöhäiset nuijapäät Kuinka myöhään sammakon nuijapäitä voi nähdä. Linnut ovat vaateliaampia elinympäristönsä suhteen. Ne sopivat sellaisten jokapaikan lajien, kuten mustikka, puolukka ja vattu, levittäjiksi
Sillä voi hyvin olla merkitystä talven yli selviämiselle. Lehdet kyllä kasvavat syyskesällä uudelleen, mutta pahasti nälvikkäiden vaivaama pensas ei jaksa kukkia kunnolla. Uusi kuori on hyvin pehmeä, ja rapu käyttää ravunkiviin säilömänsä kalkin ensisijaisesti leukojen kovettamiseen, jolloin se pääsee nauttimaan taas uutta syötävää. Mitä ne olivat. Keskiajalla ravunkivistä uskottiin olevan apua sydämen lääkitsemiseen. Usein tuho on pahin valoisalla paikalla – siis näkösällä kasvavissa pensaissa. Jos torjunnan tekee heti keväällä lehtien puhjettua ja ensimmäisten kirvojen tai nälvikkäiden ilmestyttyä, pensas pysyy hyvännäköisenä. Ahven on syönyt ravun, jolla on ollut ravunkiviä. Täten syyskuun jälkipuoliskolla nähdyt nuijapäät todellakin ovat myöhäisiä. Lumipalloheiden kurja ulkonäkö johtuu sitä piinaavista kirvoista, mutta ei pensasta niiden takia tarvitse hävittää. Syyskuun lopulla nähdyt nuijapäät ovat todella myöhäisiä.. Suomessa pienillä pyöreillä kalkkikivillä on yleises17/2017 SUOMEN LUONTO 79 TE EM U LÄ H TE EN M Ä KI PE N TT I JO H A N SS O N TO N I A SIK A IN EN Kirvat vaivaavat lumipalloheittä. . SEPPO VUOKKO Kiviä ahvenen vatsassa Sain Mikkelissä saaliiksi ahvenen, jonka vatsassa oli kivikovia kokkareita. Koko pensas voi olla tahmea kirvojen mesikasteesta. Lehdet käpertyvät ja jäävät pieniksi tai karisevat keskenkasvuisina. Heisien pahimmat tuholaiset ovat heisikirva ja jasmikekirva sekä heisinälvikäs. ISMO RAUTIAINEN Lumipalloheiden kiusat Pihamme lumipalloheisi on joka vuosi kukkinut upeasti. Kivet muodostuvat kuorenvaihdon yhteydessä ravun ottaessa talteen vanhan kuoren kalkkia, ja ne toimivat ravun mineraalivarastoina uutta kuorta muodostettaessa. Koiranheisi ja siitä jalostettu lumipalloheisi olisivat hienoja koristekasveja, mutta ajoittain niitä kiusaavat hyönteistuholaiset muuttavat pensaat suorastaan vastenmielisen näköisiksi. Kesän 2015 viileys on varmasti vaikuttanut Janakkalankin sammakkonuorisoon. Siksi heisiä ei kannata istuttaa ihan paraatipaikalle, missä ne huonoina vuosinakin olisivat aina näkösällä – tai sitten pitää varautua torjumaan tuholaiset jo heti alkukesästä. Oksissa on pieniä kirvamaisia otuksia. Se lienee parempi strategia kuin maaelämään siirtyminen kesän lopulla, jolloin saatavilla oleva hyönteisravinto alkaa käydä vähiin. Ne ovat pieniä, valkoisia, sileitä ja huokoisia pallukoita ravun takaraivossa silmien takapuolella. . Sekä nälvikästä että kirvoja voi torjua voimakkaalla vesisuihkulla, nokkostai raparperivedellä, saippualiuoksella tai kaupasta saatavilla myrkyillä. Tänä vuonna pallot ovat jääneet vihertäviksi ja pieniksi, lehdet ovat ruttuisia ja osa kuollut. Kasvu on nopeaa lämpimässä vedessä ja vastaavasti kylmyys hidastaa sitä. tää kymmenisen viikkoa. Tuhruista ulkonäköä pahentavat mesikasteella elävät mustat homemaiset sienet – ikään kuin pensaat olisivat noessa! Heisinälvikäs on kovakuoriainen, joka toukkineen voi syödä alkukesästä lehdet reikäisiksi niin, ettei niistä jää kuin suonet jäljelle. Pensas toipuu kyllä hyvin yhden vuoden tuhosta, mutta useana peräkkäisenä kesänä toistuva kiusa heikentää jo olennaisesti kasvua ja koristearvoa. Sammakonpoikasen kasvuun ja muodonvaihdoksen ajoittumiseen vaikuttavat lukuisat ympäristötekijät, joista tärkeimpiä on lämpötila. Mikä lumipalloheittä vaivaa, ja onko se vielä pelastettavissa. Kun kirvoja on runsaasti, ne estävät kukinnon kehittymisen. Muodonvaihdostaan viivyttävät nuijapäät pystyvät sentään keräämään kasvissyönnillä hieman lisää massaa ennen horrosta. Hitaasti kasvaneet nuijapäät joutuvat talvehtimaan sellaisenaan vesistöjen pohjissa ja jatkavat muodonvaihdokseen vasta seuraavana vuonna. Niitä ei kuitenkaan ole kaikilla ravuilla. Sekä nälvikkään että kirvojen määrä vaihtelee suuresti vuodesta toiseen. Kooltaan ravunkivet ovat yleensä muutamasta millimetristä enintään puoleen senttiin
Siellä se on harvinainen, mutta Itä-Suomessa, erityisesti Eteläja Pohjois-Karjalassa sekä Eteläja Pohjois-Savossa se on yhtä yleinen ja näkyvä kuin kissankello tai päivänkakkara, ja ekologialtaankin niiden kaltainen. Ruusuruoho on hyvä mesikukka, jossa vierailevat niin perhoset kuin mesipistiäisetkin. Tässä suhteessa se on aivan päinvastainen kuin läheinen sukulaisensa purtojuuri. Maamme paperiteollisuus saa uutta raakaainetta, paperi uuden elämän ja ympäristölläkin on aihetta juhlaan. Pienet roskat, joita ei pysty sormella poistamaan, tarttuvat kuivaan ravunkiveen kyynelnesteen mukana herkästi. 80 SUOMEN LUONTO 17/2017 ti poistettu silmiin joutuneita roskia, mistä johtuen niitä on kutsuttu joskus silmäkiviksikin. SEPPO VUOKKO KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT TI M O N IE M IN EN Ruusuruoho on hyvä mesikukka, tietää tummahäränsilmäkin. . Eläköön paperi, Suomi ja suomalaiset! Katso lähin keräyspisteesi osoitteesta kierrätys.info Lue lisää keräyspaperin lajittelusta suomenkeraystuote.fi S U O M E N P E U R A 11.5.–31.12.2017 SUOMEN METSÄSTYSMUSEO KUVA: ANTTI LEINONEN ruskovilla.fi 100% MERINOVILLA UUTUUS! Luomuvillafleece Tutustu valikoimaan ja hanki parasta:. Ruusuruoho on kaakkoinen arokasvi, joka menestyi erinomaisesti kaskimailla. Toukkana ruusuruohon lehtiä nakertava ruusuruohokiitäjä taas pääsee harvoin nauttimaan nimikkokasvinsa medestä, sillä sen lentoaika päättyy ennen kuin ruusuruohon kukat avautuvat. Niinpä lajien levinneisyyskartat ovat kuin toistensa negatiiveja: missä ruusuruoho on yleinen, purtojuuri puuttuu, ja päinvastoin. Siitä olen ylpeä, että molemmat hyönteislajit viihtyvät pihakedollamme. Viljelyhistorian ohella on toinenkin syy siihen, että ruusuruoho on niukka rannikkoseutujen viljelyalueilla: ruusuruoho ei siedä savea, mutta kukoistaa vettä läpäisevillä hiekkaja moreenimailla. Ravunkivistä on joskus tehty myös helmiä. Yksi laji, ruusuruohomaamehiläinen, ei muilla kukilla käykään vaan kerää toukilleen ravinnoksi pelkästään ruusuruohon mettä ja siitepölyä. Ei ole mikään ihme, ettei lounaisrannikon asukas tunne ruusuruohoa. Ahoilta se on siirtynyt kedoille ja pientareille. 100-vuotiaassa Suomessa tiedetään, että luetut lehdet viedään keräykseen. Kun vanhoille kaskimaille syntyneitä metsiä uudistetaan ja maata muokataan, ilmaantuu ruusuruohokin monien muiden ahokasvien tapaan uudistusalalle, mutta häviää taas, kun metsä sulkeutuu. HANNU LEHTONEN Savokarjalainen ketokukka Keräsimme Raaseporin Skärlandetissa kukkia maljakkoon ja jäimme ihmettelemään, minkä violetin kukan poimimme mukaan
Osoite: ............................................................................................................................... SLL jäsennumero .............................................................................................................. Pähkinöitä 1. 4. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . Olen SLL:n jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Sillä on myös haitallisia ympäristövaikutuksia. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Irtonumero 9,50 euroa. 5) 1,5 kilo a. Perusteluja ja valokuvia otetaan mielellään vastaan! 3. Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä, käsittämätöntä tai häiritsevää. Nimi: .................................................................................................................................... Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Ehdotuksia voi lähettää kortilla, kirjeellä tai nettisivuillamme 31.10.2017 asti. Liikerakennukset ja kaupat on purettu keskimäärin: a) 60 b) 40 c) 20-vuotiaina. . Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. 10. KR IS TI N A AL -Z AL IM I / CA RT IN A Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! 1) Sey che llie np alm un sie men , jok a pai naa noi n 20 kilo a. 8) a bee tag lug aan i. Lehmäntatissa on terveellistä: a) beetaglugaani b) glukoosi c) psilosybiini. 6) Noi n kilo met rin kor keu del la. MENNESSÄ ! V U O D E N T U R H A K E 2017 LÄHETÄ OMA EHDOTUK SESI 31.10. 3) 250 00 . Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90€. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2017. 10 ) Kem ist i Leo Bae kel and . 2. 4) On ain a rau hoi tet tu, ilv est ä saa pyy tää vai n poi kke usl uva lla . 4. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Teen osoitteenmuutoksen. Onko ilves rauhoitettu. /turhake Kilpailuaikaa on 31.10.2017 asti. 2. MENNESSÄ ! Kilpailuohjeet 1. . Suomen Luonnon toimitus valitsee Vuoden turhakkeen ehdokkaiden joukosta. Tulos julkistetaan joulukuun numerossa. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 8. OSALLISTU Tilaajapalvelu Tilaushinnat Torsång-reppu, jonka arvo on 120 €. 2) Pap u. 2000 lehtipuhallin haisuke-meluke-häirike-saastuke TURHAKE haitake-vaivake-oudoke-kummake IS TO CK PH O TO Muovipussi valittiin viime vuonna Vuoden turhakkeeksi.. Turhakkeeksi ei voi ehdottaa henkilöä, yritystä, yhteisöä eikä aikaisempia Vuoden turhakkeita. Osoite: ............................................................................................................................... 3. 5. 9) Noi n 120 nel iök ilo met riä . Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2017. Paljonko aikuinen siili painaa ennen horroksen alkua. 7) b 40 . Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. Mikä on suurin kasvikunnan siemenistä. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Kuinka suuri on suunnitellun Laatokan kansallispuiston pinta-ala. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Myynti Lehtipisteissä. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... 7. Osallistujien kesken arvotaan Haglöfsin Torsång-reppu, jonka arvo on 120 €. Kuka keksi ensimmäisen täysin synteettisen muovin. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US V U O D E N T U R H A K E 2017 V U O D E N T U R H A K E 2017 LÄHETÄ OMA EHDOTUK SESI 31.10. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Mikä on vuoden 2018 vihannes. Kuinka korkealla hyönteissyöjälinnut lentävät yömuutolla. Suomen Luonnon toimitus valitsee voittajan ehdotusten joukosta. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa / vuosi. Kuinka monta niveljalkaislajia Suomesta tunnetaan. 6. AIKAISEMMAT VUODEN TURHAKKEET: 2016 muovikassi 2015 muovinen kananmunakotelo 2014 hyönteisansa 2013 hajustettu roskapussi 2012 Dettol No-Touch -saippuaautomaatti 2011 Flush&Go-vessapaperihylsy 2010 turkis 2009 ilotulite 2008 pantiton pullo 2007 mönkijä 2006 tuplapuhelinluettelot 2005 kaupunkimaasturi 2004 juotava jogurtti -minipakkaukset 2003 hampurilaisaterian kylkiäinen 2002 ulkomainen pullovesi 2001 vaipankätkijä 2000 lehtipuhallin Lähettämällä kortti tai kirje: Suomen Luonto/Turhake Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki netissä: www.suomenluonto.. 17/2017 SUOMEN LUONTO 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... 9
n. Lintu on lähellä tietä enkä uskalla nousta autosta. Löydänkin Boen ratsutilan läheltä hiirihaukan aidan tolpalta. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E KIERTELEN autolla peltoalueita Sipoon ja Porvoon tienoilla. Odottelen hetken, avaan ikkunat molemmin puolin ja nousen varovasti ulos auton toiselta puolen. Katselen ja luonnostelen lintua ikkunoiden läpi, jolloin haukka ei hahmota minua ihmiseksi. Tavoitteena on löytää petolintuja luonnostelukohteeksi. Luonnokset lentävistä hiirihaukoista olin tehnyt jo aiemmin toisella peltoalueella. 82 SUOMEN LUONTO 17/2017 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla
. Suomalaisin luonto kuvakisan parhaat otokset. . lokakuuta . Lajiesittelyissä muuttohaukka, liitoorava, piekana, karpalo... www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi ILMAINEN http://instagram.com/suomenluonto 8/2017 ilmestyy 19. TI M O V EI JA LA IN EN / LE U KU LUONTO ELVYTTÄÄ ELVYTTÄÄ Luonto tukee terveyttämme ilman ajanvarausta.. Ekoruokaa etsimässä
WWW.MUUTOSLEHTI.FI MITÄ LUONNOSSA TAPAHTUU. SUOMEN LUONNON TUOTTAMA VERKKOLEHTI PÄÄSTÄÄ LUONNONTIETEILIJÄT ÄÄNEEN. #MUUTOS ON VERKKOLEHTI LUONNON JA YMPÄRISTÖN MUUTOKSESTA. TUTKIJAT KERTOVAT. Palautusviikko 2017–42 767095-1707 A N N E SA A RI N EN / VA ST AV A LO A N N E SA A RI N EN / VA ST AV A LO MITÄ LUONNOSSA TAPAHTUU. LÖYDÄ UUSIA NÄKÖKULMIA BLOGEISTA JA ARTIKKELEISTA. TUTKIJAT KERTOVAT. SUOMEN LUONNON TUOTTAMA VERKKOLEHTI PÄÄSTÄÄ LUONNONTIETEILIJÄT ÄÄNEEN.