Suomen Luonto 7/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

H A R A L D H E L A N D E R . 7 20.9.2018 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 7 | 2 18 U H A N A L A IN E N A N K E R IA S . M E T S Ä N JA T K U V A K A S V A T U S . 7 20.9.2018 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 7 | 2 18 U H A N A L A IN E N A N K E R IA S . H U U H K A JA N S Y K S Y . ISON PÖLLÖN SYKSY PÖLLÖN SYKSY Pimenevät yöt virittävät huuhkajan syyssoitimen. A R O S U O H A U K K A . K Ä Ä P Ä K O U L U . K U U S IM Ä E N M E T S Ä . K Ä Ä P Ä K O U L U . H A R A L D H E L A N D E R . METSÄN KÄÄVÄT esittelyssä SUOMEN RUNSAIN NISÄKÄS metsämyyrä Miksi ANKERIAS VÄHENEE. L U O N T O T E R A P IA . M E T S Ä N JA T K U V A K A S V A T U S . Näin luonto HOITAA MIELTÄ. K U U S IM Ä E N M E T S Ä . M E T S Ä M Y Y R Ä . M E T S Ä M Y Y R Ä . L U O N T O T E R A P IA . H U U H K A JA N S Y K S Y . A R O S U O H A U K K A
Syksy alkaa saada otetta, kun päivän lämpö pitkinä kirkkaina öinä karkaa taivaalle. Viileän aamuilman kosteus tiivistyy aaltoilevaksi sumuseitiksi. Syksyn säikeet AAMU-USVA verhoaa Tammelan Torronsuota. Syksyn säikeet KUVA PETRI VOLANEN / VASTAVALO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES A L K U S Y K S Y. AAMU-USVA verhoaa Tammelan Torronsuota
56 Luonnon huomassa Millaista tukea luonto voi tarjota ihmiselle. Miten hoitaa metsää sen luonnonarvoja kunnioittaen. 24 Arvoitus aroilta Etsimme petolintua, joka alkoi yllättäen pesiä Suomesssa. iberianilveksiä. Espanjan Doñanan Espanjan Doñanan teillä liikkuu myös teillä liikkuu myös iberianilveksiä. AU LI KI LP EL Ä IN EN = kannessa mainittu Kuusenkynsik ääpä ja muut käävät ihastuttavat monilla muodoillaan. Kuusenkynsik ääpä ja muut käävät ihastuttavat monilla muodoillaan. 62 Metsän selviytymistarina Muuramen Kuusimäki sai kaskeamisen jälkeen kasvaa rauhassa loistoonsa. 36 Ääniä syysyössä Huuhkaja puhaltelee myös pimeneviin öihin. M AU RI LE IV O Merkillä suojaa ilvekselle Espanjan Doñanan teillä liikkuu myös iberianilveksiä. Metsämyyrä on Suomen ylei sin nisäkäs. 14 Vastavirtaan Ankerias on vaelluskala, joka käy Suomessa aikuistumassa. AU LI KI LP EL Ä IN EN JO H A N N A IL A N D ER = kannessa mainittu Muuramen Kuusimäki sai kaskeamisen jälkeen kasvaa rauhassa loistoonsa. 50 Mallimyyrä Metsämyyrän elintavoista on paljastunut yllätyksiä. 42 Kääpämetsän väkeä Opettelemme tunnistamaan yleisimpiä lakkikääpiä. 4 SUOMEN LUONTO 7/2018 Sisällys 7/2018 56 A RI KU U SE LA 50 13 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 49 Vahtikoira 55 Kolumni: PirkkaPekka Petelius 66 Homo sapiens: Harald Helander 68 Kotona 70 Retkellä 72 Virikkeitä 73 Lukijoilta 74 Havaintokirja 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Myös ympäristö hoitaa ja tukee ihmistä. 42. 30 Kuka neuvoisi metsänomistajaa
Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 77. Sivuilla 36–41 Heikki Willamon juttu huuhkajasta – hän otti myös kansikuvan. 7/2018 SUOMEN LUONTO 5 Suomen isoin pöllö huuhkaja on uskollinen reviirilleen. vuosikerta Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. CC-000026/FI LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi 14 Uhanalainen ankerias sinnittelee Suomessa istutusten turvin. no. PE KK A TU U RI. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. www.climatecalc.eu Cert
Kesän jäl keen havahduin huomaamaan, etten ole pitkään ai kaan nähnyt tele visiosta vaikuttavaa ympäristödo kumenttia. Ma ton alla on jo niin paljon ikäviä totuuksia, että li sää ei mahdu. Yle on voinut taas paremmin keskittyä si vistys ja kulttuuritehtäväänsä tarvitsematta erityi semmin lähteä mukaan viihde ja katsojakilpailuun. Ympäristöaiheinen dokumentti on perinteisesti kuulunut niihin genreihin, joiden osalta Ylellä ei ole ollut omaa tuotantoa. Sitäpaitsi, moni hy vä ympäristödokument ti tarjoaa ratkaisuja pelkkien ongelmien si jaan. Näistä pienehkö osa oli perinteisiä luontodoku mentteja, joissa luonto tarjoillaan eskapistisen kau niina, puhtaana ja siloiteltuna. TA R JA H O IK K A LA / VA ST AV A LO Meressä on muovia enemmän kuin TVohjelmien kauniita koralliriuttoja, haita ja valaita. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Katsojien luontosuhteen vahvistaminen kaunii ta luonto dokumentteja näyttämällä on todella tär keä asia sekin, eikä kansalaisten ympäristöahdis tusta tarvitse loputtomasti lisätä. Piti oikein tutkia Ylen ohjelmistoa. Olen sohvaperuna. Näytillä oli paljon laadukkaita luonto ja ympäristödokument tielokuvia, useita kotimaisiakin. Kahlasin lä pi ensimmäiset 250 dokumenttielokuvaa tai sar jaa. Mielenkiintoisimmat uutuudet näkeekin ny kyään television sijaan festivaaleilla. Ympäristöaiheisia dokumenttielokuvia tehdään maailmalla paljon, mutta jostain syystä vain ani harva niistä päätyy kotimaisille kanavillemme. Ympäristöaiheisia dokumentteja tai sarjoja löysin vain kolme! Aika erikoista aikana jolloin ympäristöasiat ovat ajankohtaisempia kuin ehkä koskaan aiemmin. Tänä vuon na esimerkiksi Savonlinnan luontoelokuvafesti vaaleilla rikkoutui taas kävijäennätys. Ne tuntuvat kiin nostavan suurta yleisöä. 6 SUOMEN LUONTO 7/2018 A N N A RI IK ON EN. Mutta edes välillä ympäristöongelmien ja luonnonsuojelun nyky tilannetta voisi vilauttaa vähän rujompana ja to denmukaisempana. Aihepiiri on joutunut Ul kolinjatyyppisten ajankohtaisreportaasien ja tai teellisesti kunnianhimoisten dokumenttieloku vien väliinputoajaksi. PÄÄKIRJOITUS Avara uhattu luonto TUNNUSTAN. Eikö Ylessä ole huomattu että sen verorahoin tuettu asema kansakunnan valistajana on taas vah vistunut. TVkatsojana olen kaikkiruokainen, mutta eniten kulutan ajan kohtaisohjelmia ja dokumenttielokuvia
Karttaperhosen toukka syö nokkosta ja koteloituu sen varrelle tai lehdille.. Myös tummanpuhuvan, aikuisen suruvaipan saattaa yllät tää pihavajasta tai halkopinon raosta. HIIRIHAUKAT JA PIEKANAT SAALISTAVAT MATKALLAAN KOHTI ETELÄÄ. Varpuspöllön soidin huutoa voi kuunnella syksyn hämärinä iltoina. Pakkasten koittaessa voi yrittää etsiä talvehtimaan asettu neita perhosia. Seiso hiljaa. Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N AIKA NAUTTIA SYKSYSTÄ A RT O JU VO N EN / LIN TU KU VA JO U N I TIK K A N EN Pakkasten koittaessa voi yrittää etsiä talvehtimaan asettu Neitoperhosen sukupolvi on harvinaisen pitkä, ja sen heinä kuussa siivilleen nousseet aikuiset voivat olla lennossa vielä syyskuussa tai varvikoihin. Ohuen haavanoksan pullistuma voi tarkem AIKA NAUTTIA SYKSYSTÄ LINTUMUUTON HUIPPU OSUU SYYS–LOKAKUUN TAITTEESEEN. Neitoperhosen sukupolvi on harvinaisen pitkä, ja sen heinä kuussa siivilleen nousseet aikuiset voivat olla lennossa vielä syyskuussa kin. JU H A IL KK A P äiväperhoset talvehtivat mikä mitenkin, osa aikuisena, osa toukkana, toiset koteloituneena toukkana ja jotkut munana. (JT) Pörhösuomuhelokka lahottaa puiden kantoja. Karttaperhonen on kotelotalvehtija, jonka koteloita kannattaa etsiä nokkosen lehdiltä. Homma on parasta jakaa pieniin osiin: Poimi joka kerta mukaasi myös yksi sellainen sieni, jota et tunne, ja tutki sitä kotona sienikirjan kanssa. 7/2018 SUOMEN LUONTO 7 Löydä talvehtiva päiväperhonen ALKUSYKSY on sienestyksen, lintumuuton ja hämyisten iltojen aikaa. Näin tieto karttuu vähitellen. Odottele metsän reunassa hetki. (JT) Poimi sieni jota et tunne SUURIN OSA SIENISTÄ kypsyy syksyllä samaan aikaan, eikä sieni harrastajalla ole kahta suurta sesonkia kuten lintuharrastajalla. Juuri nyt koiraat varailevat reviirejä, kohottavat osakkeitaan saman seudun koiraiden keskuudessa ja joskus valloittavat jo kumppaninkin. Kuuluuko kuusikosta terävän huilumainen vyy, vyy, vyy. Myös tummanpuhuvan, aikuisen suruvaipan saattaa yllät tää pihavajasta tai halkopinon raosta. Ritariperhosen kotelo kiinnittyy oksaan tai kiveen. ON AIKA OTTAA KIIKARIT NAULASTA JA PYSÄHTYÄ KATSOMAAN TAIVAALLE. Karttaperhonen on kotelotalvehtija, kiinnittyy oksaan tai kiveen. Ohuen haavanoksan pullistuma voi tarkem min katsoen olla haapaperhosen toukan kutoma käärö. (JT) Kuuntele varpuspöllön syyssoidinta MONILLA KOTIMAASSA TALVEHTIVILLA lintulajeilla on soidin jo syksyllä. NYT OVAT LIIKKEELLÄ KURJET, PEIPOT JA HANHET. Siksi tuntuu kuin lajien opettelu olisi aina aloitettava alusta. Lopulta ne asettuvat värjöttelemään talojen rakosiin, kivenkoloihin tai varvikoihin. Se sopii hyvin lankojen värjäykseen
TEKSTI PERTTI KOSKIMIES / KUVA JUSSI MURTOSAARI 8 SUOMEN LUONTO 7/2018 Erityisesti riekkojen määrä nousi laskennoissa.. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Kanalintukantojen lasku pysähtyi T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Lämmin kesä paransi kanalintujen pesimämenestystä ja pysäytti teeren, metson, pyyn ja riekon alamäen. TIESITKÖ. Metsoja istutettiin Ahvenanmaalle 1920-luvulla, mutta 2006–2010 lintulaskennoissa niiden todettiin hävinneen saarelta
20 -KERTAINEN VAIHTELU / Suomen lukumäärällisesti yleisintä ampiaista, pihaampiaista, sekä eteläisessä Suomessa yleistä saksanampiaista (Vespula germanica), on joka toinen vuosi paljon ja joka toinen vähän. Siten lin nut voisi mahdollisesti rauhoittaa viimeistään näin alhaisissa tiheyksissä useammaksi vuodek si. JOUNI TIKKANEN Lähteet: Laji.fi, Jouni Sorvari Itä-Suomen yliopistosta sekä Juho Paukkunen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Untu vikoille jäi aikaa ruokailuun emon alla lämmitte lyn sijaan, ja hyönteisiä löytyi runsaasti ruoaksi. IS TO CK PH O TO KANALINTUJEN pesintä onnistui menneenä kesänä hyvin lämpimien säiden ansiosta. 7/2018 SUOMEN LUONTO 9 M A RK O JU N TT IL A / VA ST AV A LO Pihaampiainen. Myös riekkokan ta on romahdusmaisesti supistunut levinneisyys alueen ytimessäkin, eli Lapissa. Kaksi yleisintä lajia ovat tummakoloampiainen (Ancistrocerus trifasciatus) ja pikkusorjoampiainen (Stenodynerus dentisquama). Tänä vuonna ampiaisia pitikin olla runsaasti, ensi vuodesta odotetaan taas heikkoa. Vaikka ro mahdusmainen laskuvauhti loivenikin taimikoi den varttuessa 1990luvulla, kantojen yleistaso on 2000luvun alun tasaisemman vaiheen jäl keen pudonnut viime vuosina. trifasciatus) ja pikkusorjoampiainen (Stenodynerus dentisquama). Kanalintujen elinolot ovat pysyvästi huonontu neet pirstotuissa, nuorentuneissa ja yksipuolistu neissa talousmetsissä. Ne ovat yhteiskuntahyönteisiä, joiden pesään kuuluu yksi kuningatar ja suuri joukko työläisiä sekä myöhemmin kesällä myös uusia kuningattaria ja koiraita. 43 LAJIA / Kaikkien Suomessa tavattu jen ampiaislajien lukumäärä on neljä kymmentä kolme. Nyt yö pakkasten tullessa työläiset ja koiraat kuolevat. 7/2018 SUOMEN LUONTO 9 IS TO CK PH O TO Pihaampiainen. Kettuja ja muita petoja oli niukasti, koska myy rät ovat olleet jo pitempään vähissä. JOUNI TIKKANEN Lähteet: Laji.fi, Jouni Sorvari Itä-Suomen yliopistosta sekä Juho Paukkunen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. n ENSI KESÄNÄ AMPIAISIA ON VÄHÄN KESÄ 2018 jää muistiin ampiaiskohusta, mutta ensi vuon na ampiaisia on todennäköisesti vähän. Uudet, hedelmöittyneet kuningattaret talvehtivat ja perustavat keväällä uudet pesät. Tutkimusten mukaan metsästys useimmiten kasvattaa kanalintujen kuolleisuutta. Yhden vuoden elpymisestä ei voi riemuita kannan kasvuna.. Ampiaisista kan nattaisi nimittäin tietää tämä: 1 KUNINGATAR / Suomen tavallisimpia ampiaisia ovat pihaampiaiset (Vespula vulgaris). Nisäkäspetojen olot sen si jaan ovat kohentuneet pyynnin hiipumisen ja hei nittyneiden hakkuiden ruokkimien peltomyyrä keskittymien myötä. Sil loin kannat olivat syvässä aallonpohjassa. Yhden vuoden elpymisestä ei voi riemuita kan nan kasvuna, vaan todenmukaisempaa on puhua laskusuuntauksen pysähtymisestä, ehkä tilapäi sesti. Suurin osa lajeista kuu luu erakko ampiaisiin, jotka sananmukaisesti eivät raken na yhteiskuntaa vaan viihtyvät omissa oloissaan. Vuosien välinen vaihtelu on noin 20kertaista. Olihan metsoja, teeriä ja pyitä 30vuotisen vertailukauden alkaessa 1980luvun lopullakin enää kolmasosa 1950luvun määristä. Syy sykliin lienee loisissa, jotka hyvänä vuonna runsastuvat. Luonnonvarakeskuksen riistakolmiolasken noissa metsoja, teeriä ja pyitä tilastoitiin elokuus sa keskimäärin 40 prosenttia enemmän ja riekko ja kaksinkertaisesti verrattuna viime vuoteen. Tällöin kannoilla olisi edes teoriassa mahdol lista kääntyä oikeasti kasvuun, jos tämänvuotisen kaltaiset suotuisat lisääntymisolot jatkuisivat. Laskukauden jäljiltä yksilötiheydet eivät el pymisestä huolimatta nousseet vuosien 2013– 2017 keskiarvoa ylemmäs, ja olivat huomatta vasti alempia kuin keskitiheydet 30 viime vuo den aikana
Kesän aikana miltei koko Suomenlahti oli ajoittain leväkukintojen peitossa. ”Knuuttila on tuonut rohkeasti esiin Itämerta rehevöittäviä tekijöitä niin Suomessa, Venäjällä kuin Puolassakin”, liitto perustelee. Pa hin tilanne oli heinäkuun puolivälissä le ville otollisen sään vuoksi. päivä. Tuuliset säät puhdistavat rannat hajot tamalla levälautat ja antavat sen mieliku van, että leväongelma olisi ohi. Silloin pohja pysyy vähähappise na tai muuttuu kokonaan hapettomak si. Tuuli hajottaa lautat hetkellisesti, mutta nostaa samalla pohjasta ravinteikasta fos foripitoista vettä pintaan, jolloin kierre al kaa alusta, ja tyynenä päivänä entistä run saammat levälautat jälleen kasaantuvat. päivään asti. Elintoimintojen ja vastustuskyvyn muutokset selittävät osaltaan eroja siinä, mitkä eläinlajit sopeutuvat ihmisen muuttamiin metsäympäristöihin ja kuinka hyvin. Tämä ei to ki merkitse sitä, että levä itsessään katoai si, vaan levämäärä voi näin jopa lisääntyä. Vaikka Suomenlahteen valuvat fosfori päästöt ovat viime aikoina pienentyneet, kuormitus on silti suurempaa kuin Itäme ren suojelukomissio HELCOM:in asettama tavoitetaso. Näiltä hapettomil ta pohjilta vapautuu fosforia uusien levien ravinnoksi. Tänä vuonna Vantaan joen valumaalueen pelloilla on käynnis sä iso kipsihanke, jonka takana on John Nurmisen säätiö. Maatalou desta johtuvaa ravinnekuormaa on alet tu paikallisesti torjua pelloille levitettä vän kipsin avulla. ANNA METSO, ANNA JANSSON & JONNA ENGSTRÖM-ÖST Hellekesä sai sinilevät kukkimaan Itämerellä Eläimet stressaantuvat metsähakkuista LINTUJEN ja nisäkkäiden stressihormonien taso nousee ja immunologinen vastustuskyky laskee, kun niiden asuttamat metsät hakataan aukoiksi tai pirstotaan pienemmin avohakkuin. Itämeren puolesta SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO myönsi vuoden 2018 ympäristöpalkinnon Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttilalle. 10 SUOMEN LUONTO 7/2018 10 SUOMEN LUONTO 7/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Avohakkuut eduskunnan syyniin KANSALAISALOITE avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailta etenee eduskunnan käsiteltäväksi. Ympäristömuutosten vaikutuksia elintoimintoihin koskevien tutkimusten yhteenveto julkaistiin Biological Conservation -tiedelehdessä. (RK) Seppo Knuuttila on tutkinut rehevöitymistä 1980-luvulta asti. EI JA JÄ RV IN EN / SY KE 10 SUOMEN LUONTO 7/2018. Lisäksi kuolleet levät vajoavat meren pohjalle, ja hajotessaan kuluttavat jo val miiksi vähäistä happea. Ulkoisen ravinnekuormituksen merki tys Itämeren tilalle on suuri. Mis tä poikkeuksellisen runsas sinilevätilan ne johtui. ”Nämä suolapulssit työnsivät edellään pohjan syvänteissä olevaa hapetonta, fos foririkasta vettä Suomenlahdelle, ja yh dessä lämpimän, tyynen kesän kanssa se runsastutti sinileväkukintoja merkittäväs ti”, kertoo tutkija Sirpa Lehtinen Suo men ympäristökeskuksesta. Ne lintulajit, jotka on luokiteltu uhanalaisiksi Suomessakin käytetyin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n kriteerein, kokevat hakkuista suurempaa stressiä ja haitallisempia muutoksia vastustuskyvyssä kuin uhanalaiset nisäkäslajit tai ei-uhanalaisiksi luokitellut lintulajit. PERTTI KOSKIMIES Suomenlahdella nähtiin poikkeuksellisen laajat sinileväkukinnat. Itämeri siis myös ruokkii itse itseään levien kasvualustana. Kansalaisaloite jätetään eduskunnan käsiteltäväksi vasta kevään 2019 vaalien jälkeen. Nimiä aloitteeseen kerätään vielä marraskuun 17. Aloite saavutti tarvittavat 50 000 nimeä elokuun 22. Vuosina 2014–2016 Itämerelle kulkeu tui suuri määrä suolapitoista vettä. Itäme ren sinileväkukinnat eivät ole olleet näin voimakkaita yli kymmeneen vuoteen. Suuret erot meriveden lämpötilassa se kä suolapitoisuudessa pinta ja pohjave sien välillä vaikeuttavat veden sekoittu mista. Ympäristöavaus-palkinnon sai vaatelainaamo Vaatepuun perustaja Soile-Maria Linnemäki modernista muotiajattelusta, ja Kultainen Sulka -lehdistöpalkinnon Helsingin sanomien tiedetoimittaja Arja Kivipelto. (RK) A LK U PE R Ä IS ET KU VA T: ES A CO PE RN IC U S SE N TI N EL -3 D AT A , PR O SE SS O IN TI : SY KE SOSIAALINEN MEDIA täyttyi kesän aikana kysymyksistä, mahtaako suosikki rannalla olla enää turvallista uida
”Erään kerran pelargoniseitikin lähilajeille etsittiin nimiä ja ehdotuksena olivat muun muassa lehtopielikkiseitikki ja pielikkiseitikki”, Huhtinen kertoo. ”Erään millinkokoisen sienen nimi on hitutötterö. ”Yksi a-kirjain pois, ja manalaiset olivat syntyneet.” Nimisavotassa tarvitaan myös luovuutta ja rohkeutta. Taustalla on tietenkin Kari Kuuvan Tango Pelargonia.” ALICE KARLSSON Mustaloisikka kasvaa toisten sienten, maahikoiden, loisena. ”Tulvanalaisesta tulee liko, virvatulen väreistä virva, joutomaasta jouto ja pirullisesta lempo.” Kun eräälle maanalaiselle suvulle haettiin nimeä, tehtiin oivallus. ”Tärkeä sääntö on, ettei uhanalaisille sienille pidä antaa hauskoja nimiä”, Huhtinen sanoo. Maahikkaat kasvavat maan alla ja niitä erehdytään toisinaan luulemaan tryff eleiksi. Hänestä ainakaan moniosaisia nimiä ei pitäisi sallia. ”Kun löydettiin tieteelle uusi paksulimainen helokka, olisi siitä voitu tehdä paksulimahelokka, mutta onneksi nimi lyheni niljahelokaksi.” ”Suomen kieli on hienoa ja parhaimmillaan nimet ovat kuin pienoisrunoja”, Huhtinen sanoo. Ajatelkaa, että jollekin metsäkoneenkuljettajalle sanottaisiin, että tänne et tule, koska täällä esiintyy harvinainen hitutötterö!” Huhtiselle nimien lyhentäminen on sydämen asia. MITEN SIENTEN NIMET SYNTYVÄT. Suomen Sieniseuran nimistötoimikunnan puheenjohtajana toimineella dosentti Seppo Huhtisella on siihen monia sääntöjä, jotka on tehty myös rikottaviksi. ”Kovan vääntämisen jälkeen syntyi mummonseitikki. ”Runoillaan siis: röllirusokas, louhennahka, kyyrysataheltta, likonappu, ravirisakas, kuuramalikka…” Sanoja voi myös tehdä. TE PP O H EL O IL M IÖ M ÄI ST Ä Sienen nimi 7/2018 SUOMEN LUONTO 11 7/2018 SUOMEN LUONTO 11. Onneksi laji ei ole uhanalainen
”Virkamiehellä on rikosoikeudellinen vastuu virkavelvollisuuksien noudatta misessa”, hän sanoo. Niiden perusteella tiedettiin, et tä lisääntymispaikka oli siis hävitetty. Tapaus johti poliisitutkin taan, mutta syyttäjä jätti lopulta esitut kinnan kesken. (RK) LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT A RI A A LT O PE KK A KO SK IN EN / VA ST AV A LO Miksi vuokkokala on raidallinen. Turun ja Länsi-Australian yliopistojen tutkijoiden yhteistyönä syntynyt julkaisu ilmestyi Journal of Evolutionary Biology -tiedelehdessä. Kalojen oranssi väri varoittaa petoja polttavasta isäntävuokosta. Sen sijaan perhosten munat ja toukat saattoivat kärsiä kuivuuden aiheuttamasta kuolleisuudesta. Suomen Luonto onnittelee palkinnon saajia! Kehrääjien muuttosalat paljastuvat SUOMALAISTEN KEHRÄÄJIEN muutto reittejä ja talvehtimisalueita selvitetään satelliitti paikantimien avulla. Tuore tutkimus paljasti vuokkokalojen oranssi-valkoisen värityksen merkityksen. Alue oli paikallisten va paaehtoisten edellisenä syksynä kartoitta ma. Nyt rengastajat odottavat ensi kesään, jolloin linnut pyydystetään uudelleen paikantimien ja niiden sisältämien tietojen saamiseksi takaisin. Elykeskus lähetti selvityspyynnöt hak kuista yksityiselle maanomistajalle, hak kuut tehneelle Metsä Groupille sekä Met säkeskukselle. Ympäristörikoksiin perehtynyt yliopis totutkija Leila Suvantola ItäSuomen yliopistosta ei ota kantaa tähän tapauk seen, mutta muistuttaa, että vastuu tie donkulusta on virkamiehillä. "Knuuttila on tuonut rohkeasti esiin Itämerta rehevöittäviä tekijöitä niin Suomessa, Venäjällä kuin Puolassakin", liitto perustelee. (RK) Johtiko virkamiehen laiminlyönti liito-oravametsän hakkuisiin. Lintujen tiedetään talvehtivan trooppisessa Afrikassa, mutta tarkkaa tietoa lajin elämästä on varsin vähän. Kartoittajien yllätykseksi osa reviiristä kuitenkin hakattiin. Kesän aikana 18 lintua sai selkäänsä pienet GPS-paikantimet. Monien lajien lento oli parisen viikkoa normaalia aikaisemmassa, minkä takia elokuussa perhosia nähtiin tavallista vähemmän. Syyttäjän mukaan oli epä todennäköistä, että olisi löytynyt näyttöä maanomistajan tahallisuudesta tai huoli mattomuudesta. 12 SUOMEN LUONTO 7/2018. Ympäristöavaus-palkinnon sai vaatelainaamo Vaatepuun perustaja Soile-Maria Linnemäki modernista muotiajattelusta, ja Kultainen Sulka -lehdistöpalkinnon Helsingin sanomien tiedetoimittaja Arja Kivipelto. Myös rehevillä paikoilla viihtyviä lajeja, kuten neitoja tesmaperhosia, nähtiin kuivuuden takia normaalia vähemmän. Tieto liitooravista ei ol lut kulkenut viranomaisilta maanomistajal le, vaikka reviirirajaukset oli siis toimitettu kaksi kuukautta ennen metsänkäyttöilmoi tuksen tekoa Metsäkeskukseen. RIIKKA KAARTINEN Liito-oravametsää hakattiin Keuruulla. ”Liitooravan lisääntymis ja levähdysalu eet rajattiin kartalle ja tiedot toimitettiin hyvissä ajoin sähköisinä rajauksina viran omaisille, eli Ely ja Metsäkeskuksiin”, ker too kartoituksissa mukana ollut Ari Aalto. Kehrääjä on reviiri uskollinen lintu, joka palaa useimmiten takaisin pesimä paikalleen. Suomen ympäristökeskuksen seurannoissa havaittiin 31 lajia enemmän kuin vuotta aiemmin. Sen sijaan ohutraitaiset kalat elävät hyvin myrkyllisten merivuokkojen seurassa. KEVÄÄLLÄ 2017 Keuruulla hakattiin liitooravametsää. Tarkastus käynnillä puukasasta löytyi haapapölli, jos sa oli liitooravan käyttämä pesäkolo sekä papanoita. ANIMAATIOHAHMO Nemo kuuluu vuokkokaloihin, jotka luonnossa elävät merivuokkojen polttavien lonkeroiden suojissa. Kalat, joiden valkoiset raidat ovat leveät, elävät vähemmän polttavien merivuokkolajien kanssa. (RK) Helle helli päiväperhosia LÄMMIN JA AURINKOINEN kesä oli eduksi monille päiväperhoslajeille. Hakkuut tarkastettiin yhdessä Elykeskuksen kanssa. Leveät raidat antavat kalalle paremman suojavärityksen petoja vastaan, sillä merivuokko ei juurikaan tarjoa suojaa. ”Ei voi olla vapaaehtoisten vastuulla val voa tällaisia asioita”, Aalto sanoo. 12 SUOMEN LUONTO 7/2018 Itämeren puolesta SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO myönsi vuoden 2018 ympäristöpalkinnon Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttilalle. Helteinen sää oli aikuisille perhosille hyödyksi, sillä poutasää ja lämmin ilma olivat hyviä ruokailuun, parittelukumppanin hakuun ja munimiseen
Ve den määrä ja puhtaus ovat Doñanan keskei simpiä tekijöitä. Nyt alue on pääosin kunnostettu. TEKSTI JA KUVAT AULI KILPELÄINEN Maailmalta ESPANJALAISET ekologit ja luontojärjes töt viettivät huhtikuussa erikoista vuosipäi vää: tasan 20 vuotta sitten tapahtui maan suurin ympäristöonnettomuus. Järjestöt puolustavat Doñanan arvokosteikkoa Karja laiduntaa kansallispuiston ajoittain tulvivilla niityillä sovussa isokauriiden, täpläkauriiden, rotuertanhevosten ja villisikojen kanssa. tain myös Suomen pesimälintuja, kuten hii Kosteikko elää veden rytmissä: makean ja suolaisen veden lammikot ja rantaniityt ovat vuoden mittaan välillä tulvan vallassa. Järjestöt eivät luota lupauksiin kai voksella jäljellä olevien saastelähteiden kun nostamisesta ja toiminnan tiukoista ympä ristöehdoista. Raskasmetalleja sisältävät lietteet ehti vät levitä yli 60 kilometrin matkalle Gua diamarjokeen, joka laskee Doñanan kostei koille. Ve den määrä ja puhtaus ovat Doñanan keskei simpiä tekijöitä. Se ehdittiin pysäyttää juuri Doñanan rajoilla. n Kattohaikaran pesä Doñanan biologisen aseman pihassa. Tiukimmin suojellun kan sallispuiston ympärillä harjoitetaan muun muassa pohjavesiä kuluttavaa viljelyä ja kar janhoitoa. Kaivostoiminta on edelleen yksi Doñanan kriittisimmistä uhista. Kaivok sen omistanut yhtiö lopetti toimintansa. Liikkuvat dyynit patoavat kosteikon Atlantista . Nyt alue on pääosin kunnostettu. Tiukimmin suojellun kan sallispuiston ympärillä harjoitetaan muun muassa pohjavesiä kuluttavaa viljelyä ja kar janhoitoa. Työt korvauksineen tulivat maksa maan noin 250 miljoonaa euroa, joka lankesi valtaosin julkisin varoin maksettavaksi. Uhanalainen iberianilves on Doñanan tunnuseläin.. 7/2018 SUOMEN LUONTO 13 Uudelleen käynnistymässä oleva kaivostoiminta uhkaa kuuluisaa Doñanan kosteikkoa Espanjassa. Maan luontojärjes töt vaativat luvan perumista, jottei katastrofi toistuisi. Kosteikko elää veden rytmissä: makean ja suolaisen veden lammikot ja rantaniityt ovat vuoden mittaan välillä tulvan vallassa. Nyt kaivospäästöt uhkaavat Doñanaa taas, koska viranomaiset ovat myöntäneet toisel le yhtiölle toimintaluvan. Doñanasta tekee ainutlaatuisen sen moni muotoinen luonto ja sijainti Euroopan ja Af rikan rajalla. Andalusiassa sijaitsevan Aznalcóllarin kaivospadon mur tuminen aiheutti valtavat myrkkyliejupääs töt läheiseen jokeen. Alue on lintuparatiisi sadoille tuhansille muuttaville ja pesiville linnuille ja niiden vanassa myös luontoharrastajille ja turisteille. Kaivok sen omistanut yhtiö lopetti toimintansa. Päästöt uhkasivat levi tä Doñanan kosteikkoalueelle, joka on maan luonnonsuojelun kruununjalokivi. Kaivostoiminta on edelleen yksi Kattohaikaran pesä Doñanan biologisen aseman pihassa. Myrkkytulva saastutti 46 neliökilo metrin alueen tappaen kaloja ja lintuja. Doñanan tulvaniityillä, laguu neilla ja kosteikkojärvillä talvehtii joukoit tain myös Suomen pesimälintuja, kuten hii rihaukkoja, kurkia ja laulurastaita. Työt korvauksineen tulivat maksa maan noin 250 miljoonaa euroa, joka lankesi valtaosin julkisin varoin maksettavaksi
Kala kiemurtelee, eikä antaudu tutkittavaksi. Tutkimusmestari Simo Jalli kirjaa sentit muistiin. Kesällä 1979 opiskelija Tulonen työskenteli Evon kalantutkimusasemalla. ”101”, hän sanoo. Siellä hänelle sysättiin ankeriasaineisto, jota voisi käyttää opinnäytetyön tekemiseen. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT HARRI NURMINEN JA PEKKA TUURI / PIIRROKSET SAKKE YRJÖLÄ TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT HARRI NURMINEN JA PEKKA TUURI / PIIRROKSET SAKKE YRJÖLÄ T oukokuisena aamuna padasjokisen omakotitalon pihalta kuuluu loisketta. ”Rupesin keräämään lisää näytteitä, ja sillä tiellä olen”, hän sanoo. Kaksi miestä ahkeroi katoksessa vehreän pihapiirin perällä. Tulonen kiinnittää pienen merkin ankeriaan selkäevän tyveen. Sitten hän asettaa kalan vaakaan. Kävimme seuraamassa istutuksia ja kalojen siirtoa sisävesistä kutu vaellukselle. ”2029.” Tulonen vapauttaa parikiloisen vonkaleen pakettiautossa olevaan suureen vesitankkiin. Jallikin on työskennellyt Evon asemalVASTAVIRTAAN 14 SUOMEN LUONTO 7/2018. ”Ankeriasta ei pysty pidättelemään ihmisen taidoilla ja voimilla.” Tulo sen onneksi kala rauhoittuu. ”Näiden kanssa ei kannata ryhtyä taistelemaan”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Jouni Tulonen. Toinen heistä nostaa ison ankeriaan jäävedestä ja yrittää asettaa sen kapeaan mittakouruun. 14 SUOMEN LUONTO 7/2018 Uhanalaisen ankeriaan vaellusreitit on padottu
7/2018 SUOMEN LUONTO 15 Englannissa pyydettyjä ja Suomeen tuotuja ankeriaanpoikasia istutetaan Lahden Vesijärveen sekä muualle eteläiseen Suomeen tänä vuonna yli 80 000. 7/2018 SUOMEN LUONTO 15 PE KK A TU U RI
”Toinen pitkäaikaisvanki ankeriaitten kimpus sa”, Tulonen sanoo. Kalat siirretään sumpusta muoviseen roska pönttöön, jossa on pyörät alla. Vuo sikymmenten saatossa kerätyt tiedot auttavat tutkijoita ymmärtämään, mi kä kuuluu luonnon normaaliin vaihte luun ja mikä viittaa suurempiin muutok siin. Merelle lisääntymään pyrkiville vael lusankeriaille on harvoin tehty turvallis ta laskureittiä voimalaitoksen ohi. ANKERIAS LUONNOLLISESSA KOOSSA VÄÄKSYSTÄ pyydetyt vaellusankeriaat ovat keskimäärin puolentoista kilon painoisia ja lähes metrin mittaisia. Jokainen turbiini pilkkoo hengiltä noin 70 prosenttia sen läpi jou tuvista yksilöistä. ”Oliko se siinä?”, Jalli kysyy. 16 SUOMEN LUONTO 7/2018 Ankerias joutuu virran imussa turbiiniin. Merelle vaeltavia lo hia varten on tehty ohjainvälppiä, jotka estävät kaloja joutumasta voimalaitok sen vaarallisiin turbiineihin. ”Pitkistä aikasarjoista puhutaan mo nessa kohtaa, mutta käytännössä niitä ei anneta kerätä”, Tulonen sanoo. la 1980luvun alkupuolelta asti. Se oli Euroopan vanhin sisävesi kalojen tutkimusasema. ”Toisaalta eihän niitä nousijoita juuri Simo Jalli kerää ankeriasarkkuun päätyneet ankeriaat sumppuun. Jalli ja Tulonen hakevat lisää kaloja sumpusta, joka seisoo pienessä jokiuo massa. Välillä sieltä vi lahtaa ankeriaan kapea pyrstö. Suurin Suomesta saatu vaellusankerias painoi jopa 4,6 kiloa. AU KE A M A N VA LO KU VA T: H A RR I N U RM IN EN SA KK E YR JÖ LÄ. Kuten ilmastonmuutoksen aikaan saamiin mullistuksiin. 1892 perustettu Evon kalantutkimus asema lakkautettiin säästösyistä vuonna 2014. Tappavat turbiinit ”Ankerias tuntuu usein unohtuvan, kun puhutaan virtavesistä ja vaelluskalois ta”, Tulonen sanoo. Ankeriaat odottavat sumpuissa kyytiä merelle. Sen avul la on helpompi vetää raskas lasti ylös jo kinotkelmasta. Suurin osa niistä ei sovellu ankeriaille, sillä lähellä pohjaa uiva ankerias joutuu virran imus sa turbiiniin. ”Ei, on täällä vielä muutama.” Tulo nen mittaa ja merkkaa loput ankeriaat. He nostavat raskaan saavin ylös, vesi karkaa sen rei’istä. Nou su jokea ylös on helpompi ratkaista, sillä ylävirtaan mennessä ankerias osaa käyt tää kalaportaita siinä missä lohetkin
Jouni Tulonen mittaa, merkkaa ja punnitsee ankeriaat. Kymijoki oli kuitenkin tärkeä myös sähköntuotannolle teollistumisen al kuaikoina. Suuret joet olivat vaellusreittejä Kymijoki oli Kokemäenjoen ohella mer kittävimpiä ankeriaan vaellusjokia. Parhaimmil laan niitä saatiin lähes 700 kiloa vuodes sa, vain yhdestä joen monista uomista. Se onkin koko pyyn nin tarkoitus. Kalatalous maksut pysyivät. Vaellus ankeriaan silmä on suurentunut. Tu lonen ja Jalli ovat auttaneet yli 1000 vaellusankeriasta esteiden yli merelle vuodesta 2014 alkaen. ”Se aika meni jo ohitse.” Padasjoelta ankeriaat jatkavat mat kaansa autokyydillä Ahvenkoskelle Kymijoen suulle. UPM maksaa vuosittain Keltin voi malasta 11 000 ja Kuusankoskesta 14 000 euroa, Pato Oy Myllykoskesta 17 000 euroa. Kouruja ei kuitenkaan koskaan tehty. Lisäkorvauksia vuosikymmeniä ra K A RT TA : M AT TI JO U KO LA / SU O M EN YM PÄ RIS TÖ KE SK U S Ennen vapautusta kalat viedään mitattaviksi ja merkattaviksi. ”Kymijoella oli ankeriaskouruvelvoite muutamallakin voimalaitoksella”, Tulo nen kertoo. 7/2018 SUOMEN LUONTO 17 kaan enää ole”, Tulonen sanoo. Kesällä 2016, 90 vuotta ensimmäisen padon rakentamisen jäl keen, asia viimein ratkaistiin korkeim massa hallintooikeudessa. Kesällä 2010 KaakkoisSuomen Elykes kus määräsi voimalayhtiöille kalatalous maksut rakentamattomien kourujen ta kia. ”Ankerias oli silloin tunnettu ja mer kittävä kala”, Tulonen sanoo. SUOMEN JOKIEN VAELLUSESTEET Mustat täplät kuvaavat jokien merkittäviä vaellusesteitä, harmaat kulkua haittaavia esteitä.. Suistossa kalat vapaute taan Kymijoen 12 vesivoimalan ja usei den säännöstelypatojen alapuolelle. Lä hellä läntisen haaran suistoa, Ahvenkos ken Lanakoskella, tilastoitiin ankerias saaliit vuosina 1897–1923. Ensimmäinen voimalaitos rakennettiin Korkeakoskelle 1906, Ah venkosken voimalaitos valmistui 1933. Nyt ihmistä tar vitaan siihen, mikä ennen hoitui luon nostaan. Istutet tuja ankeriaita löytyy rannikkovesistä, mutta luonnonkanta on hiipunut. Maksuilla rahoitetaan ankeriaan ja muiden kalojen istutuk sia. Kun Keltin, Kuusankosken ja Myllykosken voimalaitoksia rakennet tiin 1900luvun alussa, yhtiöt sitoutuivat rakentamaan ankeriaille nousukourut. Yhtiöt valittivat asiasta Vaasan hal lintooikeuteen ja yrittivät päästä eroon velvoitteista
Vaellusankerias ei juurikaan enää syö, ja sen ruoansu latuselimistö surkastuu. Siten suuret ankeri aat ovat arvokkaita kannan säilymiselle. Hän ei kuitenkaan antanut periksi. Vääksystä Kymijoen suulle Ahvenkos kelle siirrettyjä merkattuja ankeriaita on saatu Kotkan edustalta, Virosta, Saksas ta, Tanskasta ja Ruotsista. 18 SUOMEN LUONTO 7/2018 ANKERIAS | Anguilla anguilla TUNTOMERKIT: Pitkä käärmemäinen kala. UHANALAISUUS: Suomessa erittäin uhanalainen, Euroopassa äärimmäisen uhanalainen. Vielä pienempiä ankeriaita löytyi Ir lannin ja Espanjan välisiltä vesiltä. Leptocephalustoukat löytyivät Man nerItalian ja Sisilian välisestä Messinan salmesta. Niitä kalastettiin Eu roopassa jo kivikaudella. Ne vaihtavat väriä kellertävästä hopeanhohtoiseksi, ja silmien koko kasvaa. Käärmemäinen ankerias herätti entisaikaan ihmisissä pelkoa. Jalli vapauttaa ankeriaat voimalaitosten ala puolelle. Tosin mikään ei osoittautunut makeissa vesissä kasva van ankeriaan mädiksi. Kasvuankerias on kellanruskea, vaellukselle lähtiessään kala muuttuu hopeakylkiseksi. Kansan perinteen mukaan uskottiin, että Vapahtaja piirsi ankeriaan päähän merkiksi ristin, jotta ihmiset tietäisivät sen olevan syömäkelpoinen. 18 SUOMEN LUONTO 7/2018 kentamatta jätetyistä kouruista ei kui tenkaan tullut. LEVINNEISYYS: Eurooppa Fennoskandiasta Välimerelle, Pohjois-Afrikka ja Turkki. Kutualue Atlantin laidalla Kun ankerias on kerännyt tarpeeksi suu ret rasvavarastot, se lähtee kutuvaelluk selle. Hän tajusi, ettei ankerias kude Välimeren sy vänteissä, vaan jossakin Atlantilla. Ankeriai den arveltiin syntyvän mudasta, vedes sä mätänevistä ruumiista, olkikatoista, jopa tyhjästä, tai kastepisaroista, joihin auringon säteet osuvat. Se johdatti Schmidtin etelään ja Välimerel le, josta hän joulukuussa 1908 löysikin usean ankeriaslajin mätiä. Ke väällä 1904 hän löysi ensimmäisen mer kittävän johtolangan Islannin ja Färsaar ten väliseltä merialueelta: yöpyynnin tu loksena saatiin 7,5senttinen poikanen. Ennen vaellusta ankeriaat käyvät läpi uuden muodonmuutoksen. Mysteeri alkoi selvitä 1897, kun italia laistutkijat Giovanni Grassi ja Salvatore Calandruccio osoittivat, että lä pikuultava Leptocephalus brevirostis oli kin ankeriaan toukka eikä oma kalalajin sa. Kalan painosta vähintään 12 pro senttia tulee olla rasvaa, jotta energia riittää kutualueiden saavuttamiseen. Seuraavaksi Schmidt tajusi tutkia Köö penhaminan eläinmuseolle talletetut an keriaantoukat, jotka olivat lilluneet mu seon kokoelmissa 40–50 vuotta. Istukkaillakin on siis vaellusvietti tallella. TIESITKÖ. ”Vastentahtoisesti hiljalleen opin tosi asiat”, Schmidt kirjoitti talven 1910 tu loksettomaksi jääneistä tutkimuksistaan. Lajin kanta romahtanut 1980-luvulta alkaen 90–99 prosenttia. Merkitty kala lähdössä kohti Sargassomerta. 18 SUOMEN LUONTO 7/2018. Se johdatti tutkijat uskomaan, että ankerias kutee Välimeren syvänteissä. Suomen viileissä vesissä ankeriaat kas vavat hitaammin kuin KeskiEuroopas sa, minkä takia suomalaiskalat ovat ku dulle lähtiessään yleensä vanhempia ja suurempia. Idästä niitä ei löytynyt. Samannäköisellä nahkiaisella on ympyränmuotoinen suu. Vuo sien saatossa Schmidt huomasi, että pie nimmät ankeriaantoukat löytyivät Väli meren länsiosista, mistä poikasia saatiin myös eniten. Keskiajalta al kaen pyynti kasvoi, mutta poikasia tai kutua ei löytynyt mistään. Myös tanskalainen biologi Johannes Schmidt etsi ankeriaan poikasia. Tans kalaiset purjelaivat olivat aikanaan pyy täneet kalanpoikaset ja lahjoittaneet ne H A RR I N U RM IN EN PE KK A TU U RI H A RR I N U RM IN EN Vaeltavat ankeriaat uivat parhaimmillaan 25–30 kilometriä vuorokaudessa. Suuri kala on vahva uimari, ja se pystyy tuottamaan enemmän mätiä kuin pienet yksilöt. Kalat selviävät 8000 kilometrin vaelluksesta ja kudusta pelkästään energiavarastojensa turvin. Se oli aikanaan pienin löytynyt ankerias. Ankeriaan lisääntyminen oli pitkään hämärän peitossa
Pyynneissä löytyi lisää pikkutoukkia alueelta, joka nykyään tunnetaan Sar gassomerenä. Vanhojen tilikirjojen perusteella tiedetään, että samoihin aikoihin ankeriaita pyydettiin Viipurin seudulla ankerias arkuilla. Ankeriaan kutemista ei kukaan ole vieläkään koskaan nähnyt. 7/2018 SUOMEN LUONTO 19 museolle. Arkku koostuu ritilästä, joka ohjaa virran mukana tulevat ankeriaat vedessä seisovaan laatikkoon, eli arkkuun. 7/2018 SUOMEN LUONTO 19 ANKERIAITA PYYDETTIIN JO 1500-LUVULLA ENSIMMÄINEN suomalainen kirjallinen maininta ankeriaasta on Vääksystä vuodelta 1540. JÄ RV I / K A N SA TIE TE EN KU VA KO KO EL M A , M U SE O V IR A ST O 7/2018 SUOMEN LUONTO 19. Viipurissa ja Käkisalmella ankeriasta kalastettiin myös ruonilla. Miksi juuri Sargassomeri. Vapaaajankalastajat saavat ankeriassaalista noin tonnin vuodessa, ammattikalastajat samaa luokkaa. ”Lämpötilan ja suolapitoisuuden pe rusteella on arvioitu, että kutu tapahtuu 300–400 metrin syvyydessä”, Jouni Tu lonen kertoo. Löydön tuloksena Schmidt sai vakuutettua joukon Atlantia ylittäviä tanskalaisaluksia tekemään koe kalastuksia talvella 1910–1911. Pyyntikielto koskee myös Suomea, mutta maaja metsätalousministeriö ei vielä ole päättänyt kiellon ajankohtaa. Kalat ajautuivat ruonaan virran mukana. Kutualueelta on löydetty pienimmät tunnetut ankeriaan toukat, vain muutaman millin mittaiset. Suojelujärjestöt vaativat uhanalaisen ankeriaan rauhoitusta. Itämerelle asetetaan tänä syksynä kolmen kuukauden pyyntikielto yli 12 metrisille aluksille. Nykyään pyydys on useimmiten pitkä siima. Vuosikymmeniä jatkuneista etsinnöis tä huolimatta aikuisia kutevia ankeriai ta ei kuitenkaan Sargassomereltä löyty nyt. Schmidt vakuuttui, että ai kuiset kalat vaeltavat kutemaan Atlan tin länsilaidalle, sitten niiden toukat pa laavat Eurooppaan merivirtojen muka na, ja lopulta ne nousevat kasvamaan mantereen makeisiin sisävesiin. Maailmalta tunnetaan 800 ankeriaslajia, joista valtaosa elää koko elämänsä troop pisissa valtamerissä. Ankeriaan kalastus on vähäistä. Kokemäenjoella ruonat julistettiin laittomiksi pyydyksiksi 1500-luvun lopulla. Ankeriaan kutemista ei kukaan ole vieläkään koskaan nähnyt. 1800-luvulla ankeriaita pyydettiin erityisesti Kymijoella patojen avulla. Ma keat vedet ovat merialueita rehevämpiä, joten ne tarjoavat kalaisammat kasvuve det ankeriaille, jotka ovat petokaloja. Ne tuomittiin poistettavaksi rangaistuksen uhalla, mutta heikolla menestyksellä. RIIKKA KAARTINEN Ankeriaanpyyntiä Ahvenkoskella 1920. Ne, joi ta Schmidtkin etsi. Ankeriaan kutualue oli löytynyt. T.H . Eikö sopivia paikko ja löytyisi lähempääkin. Mutta miksi ankeriaat vaeltavat tu hansia kilometrejä Sargassomerelle saakka kutemaan. Vastaus löytyy evoluutiohistoriasta. ”Sargassomeri on laaja alue, jossa Golfvirta tekee mutkan. Kutualue saatiin varmistettua vasta sata vuotta myöhemmin, kun eurooppa lainen tutkijaryhmä seurasi satelliittilä hettimin merkattuja vaellusankeriaita. Meri alue on saanut nimensä sinne keräänty vän Sargassumlevän mukaan. Se on ikään kuin akanvirta”, kertoo Tulonen. Pyydykset olivat käytössä vielä 300 vuotta. Anguillasuvun lajit, joihin euroopanankeriaskin luetaan, kas vavat makeissa vesissä, vaikka yhä palaa vatkin kutemaan trooppisille merille. Haavimainen jokipyydys kiinnitettiin pohjaan parin tolpan avulla. Schmidt huomasi, että nämä toukat olivat vain kolmesenttisiä, eli sel västi pienempiä kuin mitkään hänen löytämänsä toukat
Mitta vien pyyntien tuloksena saatiin vain yksi todennäköisesti luonnonkantaa oleva 24senttinen nousuankerias! ”Totta se on, mitä maailmalla puhu taan”, Tulonen sanoo. ”Muodonmuutoksen jälkeen toukas ta tulee lasiankerias, oikean ankeriaan näköinen, mutta läpikuultava, koska sii nä ei ole lainkaan pigmenttiä”, Tulonen kertoo. Yli 80 000 ankeriaanpoikas ta lennätetään Suomeen karanteenista EteläRuotsista. Ankeriaita on maassamme istutettu jo vuodesta 1893, mutta runsaammin vasta 60 vuotta. Aikanaan lasiankeriai den nousu oli huomiota herättävä luon nonilmiö. Ne käyvät lä pi muodonmuutoksen ennen saapumis taan rannikkovesille. Massoittain poikasia ui mus tina vanoina ylös jokia. ”Ankerias on varmasti uhanalainen.” Kuten monen uhanalaisen lajin kohdal la, ankeriaan romahdukseen on monta syytä. Vanhin Suomesta tavattu ankerias oli 72-vuotias. Lento on melkein tunnin myöhässä. Poikasten määrä on kaikkialla Euroopassa romahtanut. Istutus turvaa lajin säilymisen Elokuun 21. Kuvan ankerias on 100 senttiä pitkä. Lehtimäinen touk ka solakoituu ja menettää hampaansa, sen pää tukevoituu ja aistinelimet ke hittyvät. Poikasten määrä on romahtanut kaik kialla Euroopassa. Romahdukses ta huolimatta parhaista joista, kuten Se vernjoesta, riittää edelleen poikasia siir rettäväksi muihinkin vesistöihin. Kun rahti on purettu, lastauslaiturille il mestyy laatikkopinoja. päivä puoli tusinaa malt tamatonta ankeriaan istuttajaa odottaa HelsinkiVantaan lentokentän rahtiter minaalissa. Laatikollinen ankeriaanpoikasia kipataan veneen laidan yli järveen kasvamaan. Kannan hiipumista 1990lu vulla ei Suomessa istutusten takia huo mattu, ennen kuin asiaa alettiin tutkia muualta Euroopasta tihkuneiden tieto jen perusteella. Kantaa ovat kurittaneet raskas metallit ja PCB, kasvualueiden kuivat taminen eri puolilla Eurooppaa, kaiken ikäisten ankeriaiden ylikalastus, virus tauti, ja vieraslajina Japanista kulkeutu nut uimarakkoloinen. Toukat kasvavat 5–10 sentin mit taiseksi ajelehtiessaan kohti Euroop paa Golfvirran mukana. Vähän kenkälaa tikkoa suuremman styroxlaatikon kan Ankeriaat kasvavat niin kauan kuin ne elävät. Jääkuppi pitää veden viileänä matkan ajan. Istukkaat pyydetään Se vernjoesta Englannin lounaisrannikolta. Padot estävät poi kasten nousun sisävesien kasvualueille ja voimalaitokset sisävesiin istutettujen kalojen pääsyn kutuvaellukselle. SI V U N VA LO KU VA T: PE KK A TU U RI SI V U N VA LO KU VA T: PE KK A TU U RI Ankeriaanpoikaset tuodaan Suomeen styrox-laatikoissa. Nousukalojen, eli Suomeen vaeltavien poikasten määrää selvitettiin viimeksi Kokemäenjoella 2014–2015. Enimmillään ankeriaanpoikasia on is tutettu Suomeen lähes neljä miljoonaa vuonna 1967, viime vuosina noin satatu hatta vuodessa. 20 SUOMEN LUONTO 7/2018 20 SUOMEN LUONTO 7/2018 Ankeriailla ei havaita geneettistä eriytymistä Euroopan eri osien välillä, koska kaikki ankeriaat kuuluvat samaan Sargassomerellä lisääntyvään kantaan. 20 SUOMEN LUONTO 7/2018
3 LASIANKERIAS: Euroopan rannikkovesille saavuttuaan toukat kokevat muodonmuutoksen lasiankeriaiksi. 7/2018 SUOMEN LUONTO 21 1 MÄTIMUNA: Ankerias laskee mätimunansa (koko 1 mm) Sargassomereen. Ankeriaat jaetaan istuttajille. Silloin Euroopasta pyydettiin yhteensä 64 tonnia lasiankeriaita. Ankeriaan silmän koko kasvaa ja kalan vatsan väritys muuttuu kellertävästä hopeanhohtoiseksi. Suomen viileissä järvissä kalat kasvavat hitaasti ja saavuttavat suuren koon. Salakauppa rehottaa Aasiassa Tuoreimmat lasiankeriaiden pyyntiti lastot ovat kalastuskaudelta 2016–2017. Poikaset vapautetaan useampaan paikkaan, jotta ne eivät joudu petojen suihin. Kalan ruuan sulatuselimistö surkastuu, ja se lähes lakkaa syömästä. Malin kertoo, että Ve sijärvelle on istutettu jo lähes miljoona ankeriasta vuodesta 1967 alkaen. Tulevaisuudessa ilmastonmuutos ja muuttuvat merivirrat voivat haitata ankeriaan vaelluksia ja kutua. 1 3 4 2 5 3 Atlantin valtameri 7/2018 SUOMEN LUONTO 21. Ranska kalasti silti edelleen yli 70 prosenttia lasiankeriaista, mikä ylitti EU:n sisäisten markkinoiden tarpeen jo pa yli 90 prosentilla parina viime vuon na. ”Sisällä oleva jääkuppi pitää ve den viileänä”, hän sanoo. Arvokas lasti on tur vallisesti perillä. Poikaset ovat Suomeen saapuessaan 7–8 senttisiä. Kutu tapahtuu Sargassomeressä LänsiAtlantilla. Naaras kutee miljoonasta kuuteen miljoonaan mätimunaa. 4 KASVUANKERIAS: Ankeriaat kasvavat makeissa vesissä. Merkittävä osa Euroo pan lasiankeriaista päätyy kuitenkin vääriin käsiin. Ne kasvavat noin kymmensenttisiksi ja alkavat sen jälkeen tummua. Hellekesän jäljiltä vesi on läm mintä. Kesän aikana ne ovat eh tineet kasvaa ja kerätä pigmenttiä, eivät kä ole enää läpikuultavia. Niistä 20 pro senttia istutettiin eri puolille Eurooppaa ja 30 prosenttia myytiin kasvatettavaksi EU:n alueella. AT TE K A RT TU N EN PII RR O K SE T: SA KK E YR JÖ LÄ ANKERIAS KUTEE VAIN SARGASSOMERELLÄ ERI IKÄISET ANKERIAAT elävät eri alueilla. 2 TOUKKA: Ankeriaan Leptocephalustoukka on aluksi parimillinen, lopulta 10-senttinen. Puolet katosi. Lasiankeriaat ovatkin olleet halut tua tavaraa viimeisen vuosikymmenen aikana. Joonas Rajala PäijätHämeen kalatalous keskuksesta pakkaa autoonsa 9000 poi kasta ja lähtee viemään niitä Lahden Ve sijärvelle. POHJOISAMERIKKA SUOMI Sargassomeri nessa on kapeat raot, jotta poikaset saa vat happea. Suuret kalat tuottavat paljon jälkeläisiä. Aurinko alkaa jo laskea, kun Huhta nen ohjaa veneen kohti Enonselkää na pakassa luoteistuulessa. 5 VAELLUSANKERIAS: Ankerias kokee toisen muodon muutoksen ennen vaellukselle lähtöä. Tapio Gustafsson Kalatalouden Keskusliitosta raottaa kuljetuslaatikon kantta. Hän pysäyt tää moottorin suojaisassa poukamassa Enonselän laidalla. Terhakat poi kaset, kuin pienet madot, nostavat heti päätään ja alkavat pyrkiä ulos laatikosta. Kuljetuslaatikosta veteen kipa tut ankeriaanpoikaset uivat määrätie toisesti kohti pohjaa ja katoavat nopeas ti sameaan veteen. Ankeriaskannan romahdettua EU:n vesiltä pyydettyjen poikasten vien ti unionin ulkopuolelle kiellettiin vuon na 2009 kannan suojelemiseksi. Niemen satamassa Rajalaa odotta vat Lahden kaupungin vesien suo jelu päällikkö Ismo Malin ja Lahden seu dun ympäristöpalvelujen kenttämestari Esa Huhtanen
22 SUOMEN LUONTO 7/2018 Vuosittaisen laittoman kaupan arvo kohoaa yli 2,2 miljardiin euroon. PE KK A TU U RI 22 SUOMEN LUONTO 7/2018
Laillisesti pyydettyjä lasiankeriaita katoaa 30 tonnia, mutta Europolin arvi on mukaan kaloja salakuljetetaan jopa 100 tonnia, eli 350 miljoonaa kalaa vuo dessa. ”Niitä myydään siellä kuin nakkikios killa”, Tulonen sanoo. Euroopan ankeriastyöryhmä vaatiikin tiukempaa kontrollia lajin kansainvälisel le kaupalle ja geenitestejä EU:n alueelle tuodulle ankeriaanlihalle. Toisaalta luonnonkalojen nousu tys sää patoihin ja voimalaitoksiin. Valtavat raha summat todellakin vetävät vertoja huu mekaupalle. Se on pieni osa laittomasta kau pasta. Epävarma tulevaisuus Ankeriaan tulevaisuus ei vielä näytä ko vin lupaavalta. Tuo tot ovat yhtä hyvät, ellei paremmat, ei kä rangaistuksia tarvitse pelätä”, Tulo nen kertoo. Valtava määrä poikasia päätyy ruoaksi, vaikka niiden pitäisi kasvaa ja päästä lisääntymään. Äärimmäisen uhanalaisen japanin ankeriaan kanta on romahtanut, ja tä nä vuonna saalis jäi erityisen heikoksi. n Retki-lehti on retkeilyn ja vaeltamisen erikoislehti. ”Rikollisliigat, jotka aikaisemmin keskittyivät huumeiden salakuljetuk seen, ovat siirtyneet ankeriaisiin. Tarvi taan nousukouruja, esteiden purkua ja turvallisia voimalaitoksia aikuisille ku tuvaellukselle lähteneille ankeriaille. Markkinat muualta sa lakuljetetuille ankeriaanpoikasille kas vavat. Todennäköisesti ne sala kuljetetaan Aasiaan. Se nosti japaninankeriaan poikasten ki lohinnan kuluvan vuoden tammikuus sa lähes 27 000 euroon ja lisäsi Kiinassa kasvatettujen ankeriaiden kysyntää se kä nosti hintoja. ”Ankeriaalle pahimpia esteitä ovat sähköntuotantoa varten tehdyt padot, joissa on turbiini”, Tulonen sanoo. Niiden avulla pystyttäisiin selvittämään, myydäänkö Euroopan ravintoloihin takaisin Kiinas sa kasvatettua salakuljetettua ankeriasta. Suomen-Luonto_Retki_195x133.indd 1 28.8.2018 13.07.28. ”Kaikista ystävällisintä kaloille olisi tietysti se, että ainakin merkitykseltään vähäisimmät voimalat puretaan ja suu rimpiin tehtäisiin kaloille turvallinen ohitusmahdollisuus”, Tulonen sanoo. Kun nämä poikaset kasvatetaan ja myydään fileinä ravintoloille ja kulutta jille, vuosittaisen kaupan arvo kohoaa yli 2,2 miljardiin euroon. ”Euroopassa on käytössä myös anke riaalle turvallinen turbiinimalli”, hän kertoo. Sen mu kaan talvella 2016–2017 eri puolilla Eu rooppaa jäi viranomaisten haaviin kah deksan tonnia salakuljetettuja lasianke riaita. Tilaa uudistettu lehti hintaan 3 nume roa 14.90 euro a www .retk ileht i.. 7/2018 SUOMEN LUONTO 23 Sitä, mihin ankeriaat katoavat, ei var masti tiedetä. Japanilaiset syö vät vuosittain 50 000 tonnia ankeriaita. Euroopan ankeriastyöryhmä selvitti laittoman kaupan laajuutta alkuvuodes ta ilmestyneessä raportissaan. Kiinassa kasvatetut kalat myydään pääasiassa Japanin markkinoille, missä niillä on suuri kysyntä. Turbiini on kierteinen ja ilman teräviä siipipyöriä, jotka voisivat iskeä kaloihin. Malli tosin sopii ainoastaan jo kiin, joissa virtaama on pieni. Lajin laiton kauppa Aa siaan pitää saada kuriin
Kello on jo kymmenen aamupäiväl lä, mutta arosuohaukan kannalta ei ole välttämättä myöhäistä. Pian peltotietä pitkin talsii vastaan toinen ku vaaja, Raimo Nordsten. Arosuohaukka on jo säännöllinen ta paus. 17.8.2018 Viikki, Helsinki Suomen Luonnon toimituksesta katsoen Viikin pellot on lähimpiä paikkoja, jos sa arosuohaukka on havaittu. Arosuohaukan nähdäkseen tarvitsee yhä onnea, mutta tänä kesänä pesinnät enemmän kuin tuplaantuivat edellises tä ennätyksestä, jo kolmeentoista. Se on päiväak tiivinen peto. LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO. Mitä. ”Onko mitään näkynyt?” ”No ne keltavästäräkit tuolla…” Nord sten sanoo ja osoittaa kauemmas ojavar teen. Sen jäl keen nollavuosia ei ole tullut ollenkaan. Koko syysmuuton kan nalta eletään vasta ensi hetkiä: Birdli fen Tiiratietokannan mukaan ensim mäiset arosuohaukat on tavattu täällä 17. Kiinnostavampia linnuista tulee, kun niiden havainnois ta muodostuu uusi sääntö. Kohdalle osuessaan harvinaisuudet elähdyt tävät, mutta niiden ilmestyminen Suo meen on sattuman oikkua, ja oikusta voi oppia aika vähän. 24 SUOMEN LUONTO 7/2018 Arosuohaukan ilmestyminen KeskiAasiasta Suomeen on mysteeri. Mutta ne ovat varpushaukkoja. Lajin tapaus näyttää kertovan jotain. Ensimmäinen vastaantuleva lintuku vaaja ei ole nähnyt oikein mitään. Sen jäl keen tuli nollavuosi, yksi uusi pesintä 2005, taas viisi peräkkäistä nollavuot ta, mutta 2011 jo neljä pesää. Siellä katse pysäh tyy – haukka! Se on taivasta vasten ta samusta siluetti, joka lepattaa laiskas sa matkalennossa kohti etelää, kunnes ylhäältä tyhjyydestä syöksyy toinen sa manlainen lintu. ja 18. elokuuta, ja viimeisiä on näh ty vielä syyskuun lopulla. Sain siitä ku van.” ARVOITUS AROILTA Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. ”Entä arosuohaukkoja?” ”Keväällä.” ”Ai täällä?” ”Aika tarkkaan näillä jalansijoilla”, Nordsten vastaa ja viittoo pellon yli ete lään, ”Se lensi tuosta noin. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT HEIKKI ERIKSSON, PETTERI HYTÖNEN JA RAIMO NORDSTEN H yvin harvinaisten lintu jen perässä juokseminen ei ole välttämättä järke vää. Kiikarit esiin ja katse Viikin sänki peltojen yli, ensin matalalle, sitten ylös Mäyrämetsän päälle. Lajin ensimmäinen Suomenpesin tä huomattiin Vaalassa vuonna 2003 pe räti 70 vuoden tauon jälkeen. Laji näyttää tulleen meille jäädäkseen. Etsintä on hyvä aloittaa sieltä
7/2018 SUOMEN LUONTO 25 Arosuohaukkaa kannattaa etsiä avoimista maisemista. 7/2018 SUOMEN LUONTO 25. Siuntion Sunnavikin kuusi on Uudenmaan lintuharrastajien suosikkipaikka
”Se on ollut aikaisessa”, Terraube huo maa. Vuodet 2003 ja 2009 olivat aallonpohjia. 26 SUOMEN LUONTO 7/2018 Hän kaivaa esiin kännykkänsä ja näyttää: kuvassa on aikuinen koiraslin tu kokovalkoisessa puvussa, laiha lokki mainen lintu, jonka siipien mustat kiilat näkyvät selvästi. ”Arosuohaukka lentää matalalla no peaa saalistuslentoa, näin... ”Tiesitkö, että täsmälleen samoina vuosina suomalaisten lintuharrastajien havainnot arosuohaukasta hypähtivät ylöspäin?” kysyn. ”Aikuiset arosuohaukat tekevät usein pienen vaelluksen, jonka aikana ne ker ryttävät rasvavarantojaan ennen muut toa. Ne tosin ovat voineet lähteä lähempää, Venäjältä, mutta Ve näjän arosuohaukkatilanne on arvoitus. Nyt Nordsten epäilee lämpimien ilmojen vielä viivyt tävän syysmuuton alkua. Kun EtuViikin pellot aukeavat puiden takaa, hän alkaa osoitella laitumelle ja matkia kädellään arosuohaukan lentoa. Laine lupautuu oppaaksi. Tiiratietokannan mukaan nuoria arosuohaukkoja on näh ty jo eri puolilla EteläSuomea. Terrauben mukaan lajeja voi koet taa erottaa käyttäytymisestäkin. Terraubella on selitys sihen, miksi syksyn ensimmäiset havainnot on saa tu nuorista linnuista. Jotkut vaeltavista linnuista ovat saattaneet siis harhautua pohjoisen lenkiltään Suomeen, huomata hyvän pesimäseudun ja palata seuraava na keväänä tänne. Viikissä arosuohaukkoja ei näy. Nuoret linnut eivät ehkä osaa teh dä niin vaan lähtevät suoraan etelään.” Jos nyt näemme arosuohaukan, se on siis todennäköisesti vaikeasti tunnistet tava nuori yksilö. Hän asuu Inkoon Degerbyssä niin hyvän petomuuttorei tin varrella, että on nähnyt omalta pi haltaan niittysuohaukan, isohaarahau kan ja arosuohaukankin. Myy räkantojen vaihtelu KeskiAasiassa joh tuu osin sääsykleistä, ja vahvoihin myy rävuosiin liittyvät usein myös navakat, syksyiset itätuulet. huhtikuuta, ei tosin omal ta pihalta vaan vähän kauempaa. Terraube oli se, joka lopullisesti todisti, että arosuohaukoilla on talvehtimisalueet sekä Afrikassa että Intiassa. Hän nostaa äkkiä kiikarit nenälle mutta las kee ne yhtä pian alas: ”Varpushaukka.” Ehkä se on pesinyt jossain lähellä. On hyvä hetki lähteä uudestaan Viik kiin, nyt oppaan kanssa. Sel vin erottava tuntomerkki on valkoinen kaularengas, joka niittysuohaukoilta puuttuu, mutta sitä varten lintu pitäi si nähdä läheltä. Niittysuo haukka on liikkeissään hitaampi. Suohaukat seurailevat tällaisia oja varsia, ja juuri kottaraisen kokoisia pel tolintuja arosuohaukka mielellään saa listaa. Tiirasta käy ilmi, että saman päivän iltana Kirkkonummen Saltfjärdenillä on kierrellyt ”ilmeisesti” nuori arosuohauk ka, joka on istunut hetken puussakin. Hän seurasi tiiviisti 50:tä pesivää pa ria, piti kymmeniä lintuja kädessään, ot ti verinäytteitä ja asensi gpslähettimiä. Terraube oppi tuntemaan lajin, kun hän teki väitöskirjaansa vuosina 2006– 2009 PohjoisKazakstanissa, siellä missä arosuohaukan kanta on maailman vah vin. Ornitologi Lasse J. Hän on rans kalainen Julien Terraube, yksi maa ilman parhaista arosuohaukan asian tuntijoista, joka sattuu työskentelemään Helsingin yliopistossa Viikin kampuk sella. Nordsten sanoo monen bongarin nähneen saman yksilön tuona päivänä, 8. Toisi naan arosuohaukka käyttää myös hy väksi puiden suojaa, niin kuin varpus haukka. ”En!” ”Mikä sen voisi selittää?” ”Hyvä kysymys.” Terrauben mukaan aikuisten arosuo haukkojen syyskesällä tekemät vaelluk set voisivat liittyä asiaan, koska ainakin Kazakstanissa ne lähtivät usein lenkille pohjoiseen, Siperiaan. Terraube kertoo, että arosuohaukan aallonpohjia edelsivät Kazakstanissa hy vät myyrävuodet, jolloin harhailevia lin tuja lähti syksyllä liikkeelle paljon. Nyt hän on auttanut suomalaisia asentamaan lähetti miä niille Pohjanmaalla pesiville linnuil le, joita me yritämme yhyttää muutolla. Tänä keväänä Laine kertoo nähneensä arosuohaukan ensi kertaa 5. huhtikuuta. Se voisi yrittää yllättää noita kottaraisia.” Laitumella ruovikkoisen Viikinojan varressa on tosiaan iso parvi kottarai sia. ”Katsos tuota”, Terraube sanoo. 23.8.2018 Degerby, Inkoo Läntiseltä Uudeltamaalta tipahtelee ha vaintoja niin, että tuntuu viisaalta suun nata sinne. Tiistaina koittaa syksyn ensimmäi nen viileän kirkas aamu, kun tekee mie li vetää takki niskaan. Kun Terraube ja kumppanit seurasivat arosuohaukkojen pesintää PohjoisKa zakstanissa, he huomasivat, että laji on hyvin riippuvainen myyristä. ”Suomen ensimmäinen havainto vii me keväänä”, Laine vastaa.. Sen voisi helposti se koittaa nuoreen niittysuohaukkaan. Se oli aivan ke vätmuuton ensi hetkiä. Kelta västäräkit pyrähtelevät laitumella ja kot taraiset vellovat ilmassa suurena amee bamaisena massana. Ja myyriä. Ehkä se on totta. 21.8.2018 Viikki, Helsinki Lauantaista maanantaihin aurinko ja sa de vuorottelevat mutta sää on vielä läm min. Tallatussa ruohi kossa hyppii parvi pensastaskuja
”Tämä on hyvä paikka löytää arosuohaukka”, Terraube sanoo. 7/2018 SUOMEN LUONTO 27 Terraube todisti, että arosuohaukoilla on talvehtimis alueet sekä Afrikassa että Intiassa. Saltfj ärdenillä on laitumia, ruovikoita ja sänki peltoja. Ohra kypsyy puitavaksi, kun suohaukkojen muutto alkaa. Julien Terraube väitteli arosuohaukan ekologiasta.
elokuuta, kun kuollee seen koivuun, 400 metriä Saltfjärdenin lintutornilta länteen, istuu haukka. Tuuli puhaltaa navakasti. Kun vaihdetaan paikkaa De gerbyn kylän koillispuolelle, löytyy kaksi lajia lisää: ampuhaukka ja varpushaukka. ”Hyvä yhdelle lajille ja huono niin monelle muulle.” 29.8.2018 Saltfj ärden Yksi lintu löytyy lopulta. ”On tämä tuuli kyllä melkoinen”, Laine sanoo. n Lintu paljastaa yläperänsä valkoisen sokeripalan. ”Now, there’s a swift”, Lasse J. Ne joilla on kaukoputki näkevät valkoisen kauluk senkin. Että arosuohaukka on kaunis lintu. Se kohisut taa koivuja ja ojan osmankäämikköä niin, että on mentävä aivan liki, jos tah too kuulla toisten puheen. Nuori arosuohaukka, ei epäilys täkään. Varikset kiusaavat sitä, ja se lehahtaa siivilleen, paljastaa yläperänsä valkoisen sokeri palan ja siipien alapinnat. 28 SUOMEN LUONTO 7/2018 Havaintopaikalle mennessä ylitetään Hangontie ja ajetaan pieniä hiekkauria pitkin viljapeltojen halki, kunnes vas taan tulee silta ja pujovyöhykkeen reu nustama oja. Että tornissa ei saa liikaa innostua, koska katselusektorit sekaantuvat. ”Ei ennen elokuussa ollut tällais ta. Ruskosuohaukkakoiras lepattaa Saltfj ärdenin ruovikon yllä. PE TT ER I H Y TÖ N EN. Että se saattaa jahdata variksia ja va rikset sitä niin, ettei tiedä, kumpi on hai ja kumpi laiva. ”Tämä on hyvä paikka”, Laine sanoo. Komea parvi tiklejä pyrähtelee kynityllä heinäpellolla. Arosuo haukka näyttää pesivän niillä mielellään. Yksi viimeisistä tervapääskyistä taistelee tuulessa. Hyvän paikan lisäksi tarvittaisiin paljon aikaa ja tuuria, eikä kumpaakaan nyt ole. ”Se on ironista, vai mitä?” Terraube sanoo. Laineen mukaan tältä pai kalta on nähty arosuohaukka monta ker taa, ja nytkin nähdään jotain: ojavarressa kaarteleva ruskosuohaukka, kolme nuoli haukkaa ja varpushaukka. Kierros jatkuu vielä, ja petoja näkyy lisää, arosuohaukkoja vain ei. Nuoria arosuohaukkoja on nähty tänä syksynä usein Saltfj ärdenillä. Linnulla on oranssi vatsa. ”Maan käytön muutos, kasvimyrkyt...” Arolinnut hyötyivät Neuvostoliiton ro mahdusta seuranneesta kesantopeltojen paljoudesta, mutta nyt Kazakstanin talous kasvaa ja maatalous tehostuu. Kello on 8:35 keskiviikkona 29. Laine (oik.) sanoo. ”Ilmastonmuutos on yksi juttu”, Ter raube sanoo. Näiltä jalansi joilta Laine ja Terraube kaivavat kuiten kin kaksi ensimmäistä petolintua, met sän yllä liitelevän hiirihaukan ja rusko suohaukan. Voiko havainnosta oppia jotain. Kyllä ilmastonmuutos vain vaikuttaa.” Ajetaan pari kilometriä Siuntion puo lelle, tien varressa seisovan suuren kuu sen luo, jonka luona lintumiehet usein päivystävät. Hassua on se, että arosuohaukka saat toi löytää toisen kodin Suomesta juu ri maa ja metsätalouden tehostumisen takia. Turvemaita otetaan pelloiksi, ja yhä useamman metsän tilalla on vattu puskaa kasvava hakkuuaukko. On aika kysyä Terraubelta, miksi hän arvelee arosuon asettuneen Suomeen. 23.8.2018 Saltfj ärden Kirkkonummen Saltfjärdenillä on taas aamulla nähty nuori arosuohaukka, mutta illalla siellä kaartelee vain van ha ruskosuohaukkakoiras. Parin vuo hen karjatiloja on yhä vähemmän, laajo ja monotonisia vehnäpeltoja enemmän. Se työntää lajeja pohjoiseen
7/2018 SUOMEN LUONTO 29 ALOI TA SUO HAU KKO JEN OPET TELU KOIR AS LINN UIST A www .suom enluont o.fi KAZAKSTAN AROSUOHAUKKA (Circus macrourus). 7/2018 SUOMEN LUONTO 29 KOKO: Pituus 40–48 cm, siipien kärkiväli 95–120 cm. RAVINTO: Myyrät, pikku linnut, kahlaajat, heinäsirkat. Käärmeiden, joiden korvalaikut ovat keltaiset, tiedetään olevan sekä nopeimpia pakenemaan että hanakimpia puolustautumaan. PESINTÄ: Ruohoista kasattu pesä 50–100 cm korkeassa heinikossa, suopursikossa tai pensaikossa. Mustat ja mustaruskeat värimuodot olivat harvinaisimpia. Syksyllä elo– syyskuussa. Ruotsalaistutkimuksen perusteella tiedetään, että perintö tekijöiden lisäksi lämpötila, jossa munat kehittyvät, vaikuttaa poikasen korvalaikkujen väriin. Siiven takalaidan musta reunus puuttuu. Arosuohaukkojen reitit talvehtimisalueilleen. huhtikuuta. Oransseja ja vaaleita korvalaikkuja nähtiin yhtä paljon, noin 20 prosentilla nähdyistä rantakäärmeistä. Suomen pesinnät etupäässä Pohjan maan pelloiksi otettujen turve maiden laidoilla. MUUTTO: Keväällä huhti–toukokuussa. Koiras siro ja ketterä, naaras rotevampi. Keltakorvaisia käärmeitä syntyy eniten pesissä, missä haudonta lämpötila on 27–31 astetta. Kiitos kyselyyn vastanneille! Kaikkien kesken arvottiin Haglöfsin reppu. Munia 3–6. Lennossa tiiramainen. Mustakorvaiset käärmeet ovat niin harvinaisia, että niille edullinen kasvulämpötila ei ole tiedossa. Havaintoja saatiin yhteensä peräti 226. TALVEHTIMINEN: Kaksi pääasiallista talvehtimis aluetta, yksi Intiassa, toinen Afrikassa Saharan eteläpuolella. LEVINNEISYYS: Ydinpesimäalueet Keski-Aasian aroilla sekä puoli aavikoilla. Puhtaan valkoiset korvalaikut ovat rantakäärmeillä melko harvinaiset. AT TE K A RT TU N EN Raimo Nordsten kuvasi aikuisen koiraan Helsingin Viikissä 8. Niitä Suomen Luonnon lukijat näkivät eniten. Harvinaisempana Lähi-idässä. ÄÄNI: Muistuttaa sini suohaukan ja niitty suohaukan ääntä. Suomessa pesivät linnut lentänevät Länsi-Afrikkaan. Koiras ruokkii, naaras hautoo. Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti. TUNTOMERKIT: Nuorilla oranssi vatsa ja vaalea kaulus, joka puuttuu lähilajeilta tai on heikompi. Kesäkisa 2018 mustat/ mustan ruskeat valkoiset / kerman valkoiset oranssit keltaiset 30 havaintoa 41 havaintoa 47 havaintoa 108 havaintoa KU VA T: ER KK I PA A JA N EN , PA SI SO RS A , JO RM A PU U RU N EN JA LII SA H O LS TE IN TU IT TU K A RL SS O N KESÄKISASSA TUTKITTIIN RANTAKÄÄRMEITÄ Kesäkisassa selvitettiin, kuinka yleisiä rantakäärmeiden korva laikkujen eri väri muodot ovat Suomessa. Harvinaisempana Valko-Venäjältä Kiinan luoteis osiin saakka. Helpoin tunnistettava on vanha koiras: erona sinisuohaukkaan pää vaalea, siipien mustat kärjet pienemmät ja kiilan muotoiset. Nämä käärmeet kehittyvät alhaisessa, 21–23 asteen lämpötilassa. RUNSAIMPIA ovat rantakäärmeet, joiden korvalaikut ovat keltaiset. KORVIEN VÄRI KERTOO LUONTEEN Pylväät kertovat ilmoitettujen rantakäärmeiden korvalaikkujen värien yleisyyden. 23–25 asteen lämpötilassa syntyy pää asiassa vaaleaja oranssikorvaisia käärmeitä
30 SUOMEN LUONTO 7/2018 Kuka neuvoisi METSÄNOMISTAJAA. 30 SUOMEN LUONTO 7/2018. Metsien merkitys luonnolle, ihmiselle ja ilmastolle on Suomen Luonnon teema vuonna 2018. TEEMAVUOSI 2018 METSÄ Kuka neuvoisi METSÄNO MISTAJAA
Voiko metsästä saada kaiken. 7/2018 SUOMEN LUONTO 31 Metsänomistajalla on nykyisin vapaus valita, minkälaisen mallin mukaan metsiään hoitaa. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI / KUVAT HEIKKI ERIKSSON Kuka neuvoisi METSÄNO MISTAJAA. 7/2018 SUOMEN LUONTO 31. Metsä on omistajalleen muutakin kuin puu tuloja: se on myös virkistystä, luonto arvoja, sielun maisemaa
Metsäyhtiöstä luvattiin pa lata asiaan, mutta soittoa ei ole kuulunut. Peuran mukaan vastikään avohakattu metsä on monille metsän lajeille ja eko systeemipalveluille huono vaihtoehto. Osassa aluetta tehtiin harvennushakkuu 1990luvulla, mutta suurimmaksi osaksi metsät ovat saaneet olla luonnontilassa. On kuusik koa, kalliota, koivik koa ja rannassa lehti sekametsää. ”Käsittelytavasta riippumatta met sään tulisi aina jättää säästöpuita niin, että ne ovat siellä vielä vuosikymmeni enkin päästä”, painottaa Peura. ”Olisipa joku puolueeton, neutraali taho neuvomassa. Monipuolinen ja monimuotoinen metsä tarjoaa maini ot virkistäytymismahdollisuudet luon tokuvausta ja koiran kanssa lenkkeilyä harrastavalle metsänomistajalle. Hänen mukaansa eriikäisra kenteinen metsä talous säilyttää sulkeutu neen metsän olosuhteita paremmin kuin avohakkuu. Hänelle, kuten mo nelle metsänomistajalle, metsällä on kuitenkin monenlaista arvoa. Metsään tulee jää dä eri kokoisia, ikäisiä ja lajisia puita. Mutta neuvontaa erilaisista vaih toehdoista hoitaa talousmetsää luon non kannalta kestävällä tavalla hän ei ole saanut. Jos haluamme yllä pitää luonnon monimuotoisuutta talous metsissä, mitä tarvitaan. Puolet vastaajista kertoi, ettei heidän tavoitteitaan metsiensä suhteen tiedus teltu lainkaan. ”Rohkeutta kokeilla eri metsänhoito menetelmiä, parempaa suunnittelua ja erityisesti monipuolisen puuston, lehti puusekoituksen ja lahopuujatkumon säi lyttämistä talousmetsissä.” Eri-ikäistä vai tasaikäistä. Samoin tie don välittämisestä. Hänen tutkimustensa perus teella jatkuvapeitteinen – usein eriikäis rakenteinen metsänhoito – voi hyödyttää metsälajeja. ”Soittaja piti ihan annettuna sitä, et tä avohakkuu tehdään, että näin kuuluu metsät hoitaa”, Rantaaho tuhahtaa. Kuinkahan moni met sänomistaja on tullut ajatelleeksi vaihto ehtoja”, hän huokaa. Kymmeni sen vuotta sitten kaksi alueen osaa lii tettiin mukaan Metsosuojeluohjelmaan. Jatkuva kasvatus täytyy kuitenkin tehdä oikein, jotta siitä olisi hyötyä mo nimuotoisuudelle. Rantaaho on kulkenut rakkaassa metsässä pikkutytöstä asti. Hän ei avohakkuuseen suostunut ja penäsi vaihtoehtoja. Vähän aikaa sitten Rantaahon puhelin soi. 32 SUOMEN LUONTO 7/2018 P irkko Ranta-aho katselee mietteliäänä kuistiltaan avautuvaa maisemaa. Rantaahon metsissä sekä lahopuu ta että lehtipuita on paljon myös suo jeltujen alueiden ulkopuolella. ”Ensiarvoisen tärkeää olisi huolehtia siitä, että talousmetsissä olisi nykyis tä paljon enemmän lahopuuta, suuria puuyksilöitä ja puulajisekoitusta”, Koi vula sanoo. Metsien monet arvot ymmärtävästä suunnittelusta on siis pula. Rantaahosta tuntuu, että etenkin aiemmin ihmisiä painostettiin hakkaa maan metsiä. Avohakkuista hyötyvät lähinnä varhai sen sukkessiovaiheen lajit, jotka kaipaa vat valoisaa ja avointa maastoa. Muutoksen myötä muutkin kuin avohakkuisiin perustuvat metsänhoito menetelmät sallittiin, ja metsänomista jalla on enemmän mahdollisuuksia päät tää metsänsä hoidosta. Peura tekee Jyväskylän yliopistossa väi töskirjaa jatkuvapeitteisen metsänhoidon mahdollisuuksista säilyttää luonnon mo nimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut ta lousmetsissä. Onko se luonnon mo nimuotoisuudelle parempi, että ne ovat tuollaisia kuin nyt. Rantaaholle olisi erityisen tärkeää ylläpitää metsänsä monimuo toisuutta sekä luonto ja virkistysarvoja. Esimerkiksi monille lintula jeille, kuten pyylle, pikkutikalle ja poh jantikalle jatkuvan kasvatuksen metsä voi olla parempi ympäristö kuin tasaikäisenä avohakkuilla hoidettu metsä. Linjalla oli suuren metsäyhtiön edus taja, joka kertoi, että Rantaahon metsät ovat päätehakkuukunnossa. Eli ne la jit, jotka ensimmäisenä valloittavat uusia alueita hakkuun jälkeen. ”Ymmärrän hyvin sen, että puita ha kataan, eihän Suomi muuten eläisi”, Rantaaho toteaa. Tästä syystä monet metsien lajit hyötyvät, kun avohakkuita korva taan jatkuvalla kasvatuksella. ”Minä haluaisin enemmän tietoa siitä, miten toimia metsien kanssa, jotka ei vät ole suojelussa. ”Rohkeutta”, sanoo tutkija Maiju Peura Jyväskylän yliopistosta napakas ti. ”Neuvoisipa joku puolueeton, neutraali taho.”. Pikkuti kat, pyrstötiaiset ja monet muut lintula jit ilahduttavat kulkijaa. Moni metsän omistaja kuitenkin kokee, että neuvon taa eri vaihtoehdoista on vaikea saada. Rantaaholla on hyviä kokemuksia paikallisesta Metsäreviirin asiantunti jasta, jonka ansiosta osa hänen metsis tään päätyi Metsosuojeluohjelman pii riin. Vai pitäisikö niille tehdä jotain?” Tiedon ja suunnittelun tarve WWF Suomi teetti vuonna 2017 kysely tutkimuksen, jossa selvitettiin, saavatko metsänomistajat riittävästi tietoa eri hoi tomenetelmistä metsänhoitoyhdistyksil tä, Metsäkeskukselta sekä metsäteolli suus ja metsäpalveluyrityksiltä. Vanhemmat ostivat tilan 1960luvulla. Edustaja ha lusi keskustella metsänhoidosta. Kun metsästä poiste taan tukkipuita, on tärkeää myös jättää isoja puita siementämään. Lehtipuustoa pitää säilyttää ja laho puujatkumo turvata. Kun ruotsalaistutkijat vertailivat ko vakuoriaislajistoa jatkuvan kasvatuk sen metsissä ja tasaikäisenä hoidetuissa metsissä, he totesivat, että lajisto ei ollut avohakkuun jälkeen ehtinyt toipua vii dessäkymmenessä vuodessakaan. Ainoastaan kolmasosalle oli kerrottu avohakkuuttomista metsän hoitoratkaisuista tai suojeluvaihtoehtojen olemassaolosta. Jatku van kasvatuksen menetelmällä hoidetut metsät sen sijaan pystyivät ylläpitämään kovakuoriaislajistoa paljon paremmin. Metsän käsittelyn vaikutuksia kova kuoriaislajistoon on tutkinut myös yli opistotutkija Matti Koivula ItäSuomen yliopistosta. Metsälaki muuttui vuonna 2014
2) KÄSITTELE KEVYESTI. Jos puun tuotanto ei ole pääasiallinen tavoite, niin kaikissa tapauksissa hyvä keino monimuotoisuuden säilyttämiseksi voisi olla yksin kertaisesti käsittelemättä jättäminen. 3) SÄÄSTÄ PARHAAT. Ranta-aholle tärkeintä olisi lisätä moni muotoisuutta. Toinen ala on tiheä koivikko, jonka tarkka ikä ei ole tiedossa. Virkistysarvojen lisäksi metsästä olisi mukava saada polttopuuta. Tässä tutkija Maiju Peuran neuvot monimuotoisuuden säilyttämiseen ja lisäämiseen: 1) SUOJELE. Etsi toimijoita, jotka tarjoavat metsän omistajille vaihtoehtoisia käsittelytapoja ja joilla on niistä käytännön kokemusta. 4) OIKEAT YHTEISTYÖKUMPPANIT. On tiheä kuusikko, joka on ollut käsittelemättä ainakin 1960-luvulta lähtien. Talousmetsiin tarvittaisiin enemmän suuria puita, lehtipuusekoitusta ja lahopuuta. Lahopuu ja suuret puuyksilöt ovat tärkeitä resursseja monille metsälajeille, ja ne kannattaa ehdottomasti aina säästää. 7/2018 SUOMEN LUONTO 33 VINKIT MONIMUOTOISUUDEN YSTÄVÄLLE MITEN METSÄSTÄ SAISI MONIPUOLI SEMMAN. Pohdintaa aiheuttavat myös vanha metsittynyt peltoalue, sekä viljelymaan ja rannan välissä oleva lehtisekametsäinen suojavyöhyke. Pirkko Ranta-ahoa askar ruttaa erityisesti neljän erilaisen metsäalueen hoito. Jos haluaa lisätä jotain tiettyä moni muotoisuuspiirrettä, voi jokin käsittely, kuten kulotus tai kevyt poimintahakkuu tulla kysymykseen.Poimintatai pienaukkohakkuut voivat lisätä esimerkiksi tasaikäisrakenteiseen metsään rakenteellista vaihtelevuutta. Alus kasvillisuutta, jossa esimerkiksi monet riistalinnut viihtyvät, kannattaa säilyttää. Kuusikossa on paljon muurahaispesiä, joita harmaapäätikka käy kaivelemassa. Myös muurahaispesien ympäristöt kannattaa jättää käsittelyjen ulkopuolelle. Antaa luonnon hoitaa tehtävänsä. 7/2018 SUOMEN LUONTO 33
Vanhojen metsänhoitokäsitysten mu kaan avohakkuumalli vastaa metsä luonnon normaalia, metsäpalojen kaut ta uusiutuvaa kiertokulkua. ”Nykytutkimuksen valossa metsän hoito jatkuvapeitteisenä näyttää täysin kilpailukykyiseltä verrattuna perintei seen avohakkuisiin perustuvaan metsien käyttöön”, Tahvonen lisää. Vanhojen metsien lajien säilyminen vaatii vanhaa, suojeltua metsää. Sa moilla linjoilla on metsäekonomian pro fessori Olli Tahvonen Helsingin yli opistosta. Peitteisinä säilyvät talousmetsät voi vat toimia suojavyöhykkeinä arvokkai den luonnontilaisten alueiden ympärillä. Jussi Saarinen Yhteismetsä Tuohesta tarkastelee jatkuvan kasvatuksen mallin mukaisesti hoidettua metsää. Anna Oldén Jyväskylän yliopistosta on tutkinut poimintahakkuiden vaiku tusta purojen ja avohakkuiden välisillä suojakaistaleilla. ”Mutta jos suojavyöhyke on leveämpi, kolmekymmentä metriä tai yli, säilyivät kasviyhteisöt ainakin lyhyellä aikavälillä melko muuttumattomina”, Oldén kertoo. Jatkuvan kasva tuksen malli vaikuttaisi siksi mukaile van paremmin metsän luontaista häiriö dynamiikkaa. Näin on eten kin keskimääräisillä ja heikoilla kasvu paikoilla. Suurin ongel ma on vanhojen metsien vähyys, ja sitä ei hakkuumenetelmien muutos ratkai se. Metsäluonnon monimuotoisuus heik kenee kiivaalla tahdilla. Näin maise ma ei pirstoudu samalla tavalla kuin laa joissa avohakkuissa. Nykyiset hakkuutavoitteet ovat vaka va uhka metsien monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden säilymiselle. ”Ymmärrän hyvin, että talousmetsiä täytyy käsitellä”, Peura toteaa, mutta ko rostaa suunnittelun merkitystä. Lisäksi tällainen metsä voi tarjota suo jaisempia kulkuyhteyksiä elinympäris töjen välillä. Lisäksi jatkuvan kasvatuksen kannattavuus verrattuna avohakkuisiin paranee mentäessä kohti pohjoista. Jos kaistale on kapea, muuttaa poimintahakkuukin kasviyh teisöä, ja esimerkiksi monet sammal lajit häviävät. 34 SUOMEN LUONTO 7/2018 Peitteistä vai avointa. Mutta talousmetsääkin tarvitaan. Jy väskylän yliopiston ja Suomen ympäris tökeskuksen tutkijat ovat todenneet, et tä jos hakkuita lisätään tavoitteiden mu kaisesti, erityisen rankasti kärsii metsien monimuotoisuus. Hän kertoo kat Hippiäinen viihtyy Ranta-ahon kuusikossa. Hakkuissa saatiin hyvin järeitä kuusitukkeja, mutta silti metsä säilytti peitteisyytensä.. Tahvosen mukaan monimuo toisuuden ja lahopuun lisääminen tulee metsänomistajalle halvemmaksi sovel lettaessa jatkuvaa kasvatusta. Laajat metsäpalot ovat harvinaisia mutta yksittäisten puiden ja puuryhmien kuolemat yleisempiä. Rantaaho suree kotikunnastaan no peasti häviäviä metsiä. Tuoreem pien tutkimusten myötä käsitys on muuttunut. Jatkuvassa kasvatuksessa puita pois tetaan poimintahakkuilla. Saako tuottoa ilman tuhoa. ”Monia tavoitteita on mahdollista yhteensovit taa, jos suunnittelu tehdään huolella.” Peuran mukaan eri hakkuutavoissa voi olla erilaiset mahdollisuudet ylläpi tää metsän tärkeitä rakennepiirteitä, ku ten lehtipuun ja lahopuun määriä. Mikään menetelmä ei ole täydellinen
Tutkittaessa metsävaurioiden riskiä eri menetelmillä toteutetussa metsän kasvatuksessa on havaittu, että riskit ovat suurempia tasaikäisissä kuin jatku vapeitteisinä hoidetuissa metsissä. ”Mielestäni tietoa metsänomistajan vaihtoehdoista pitäisi olla enemmän”, hän lisää painokkaasti. ”Tunnen täältä paljon ihmisiä ja luu len, että asenteet ovat muuttuneet. Jatkuva kasvatuskaan ei kuitenkaan yksin ratkaise talousmetsien monimuo toisuusongelmia. Ei hänellä ollut siihen vastausta”, Ran taaho sanoo. Sellaisia, että tulevai suudessakin lapset pääsevät kulkemaan monimuotoisissa metsissä tai edes nii den rippeissä. ”Ongelma on se, että puuta otetaan metsistä niin paljon. ”Jos jatkuvaa kasvatusta tehdään huo lella, metsään jätetään myös suuria puita ja jäljelle jäävän puuston laadusta huo lehditaan. Pa ras tapa ehkäistä sitä on olla tekemättä kesäaikaisia hakkuita. Muutoksen on huomannut myös Ran taaho. Avohakkuita suosimalla olisi siis edis tetty selluteollisuutta metsänomistajien kustannuksella. Eräs näkemys harsintajulkilausuman ja avohakkuun suosimisen motiiveista liittyy selluteollisuuteen. ”Mutta jos on tahtoa, on mahdollista tehdä järkeviä ratkaisuja”, sanoo Peu ra. ”On ja ei”, sanoo Peura. Juurikääpää voi kuitenkin välttää. Tiedon tarve moni muotoisempina hoidettavien metsien kasvusta ja kehityksestä on valtava. Mut ta jatkuvassa kasvatuksessa puuntuo tannon taloudelliset arvot sekä metsän muut ekosysteemipalvelut eivät ehkä ole niin suuressa ristiriidassa kuin perintei sessä avohakkuisiin perustuvassa kasva tustavassa”, Peura toteaa. Erityisen paljon kiinnostus kasvoi YläKainuussa ja PohjoisKarjalas sa tapahtuneiden suurten tykkylumitu hojen jälkeen. Nykyään jatkuvan kasvatuk sen metsissä näistä asioista pidetään pa remmin huolta”, Peura sanoo. Vioittuneita puita jäi joskus metsiin. n ”Ongelma on se, että metsistä otetaan niin paljon puuta.” Lahopuun säästäminen on metsän monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää. Onko tutkijoillakaan tarpeeksi tietoa, jotta metsien hoidossa voidaan tehdä jär keviä päätöksiä. Se, mitä tässä kunnassa on tehty ihan vii me vuosina, on järkyttänyt monia. Pu hutaan, että eihän meillä ole täällä koh ta metsiä lainkaan”, Rantaaho kertoo. Harsintajulkilausuman aikaan met sästä saatettiin ottaa vain parhaita pui ta eikä ehkä kiinnitetty huomiota siihen, mitä sinne jätettiin. Vuonna 1948 laadit tiin metsäammattilaisten toimesta har sintajulkilausuma, jonka perusteella metsiemme hakkuukäytännöt muutet tiin lähes kokonaan avohakkuiksi. Selluteollisuus tarvitsee halpaa biomassaa, ja sen tar peisiin sopivaa edullista kuitupuuta voi tulla enemmän avohakkuumallissa kuin jatkuvassa kasvatuksessa. ”Kiinnostus eriikäisrakenteiseen metsänkasvatukseen on selvästi lisään tynyt”, kertoo johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes Metsä keskuksesta. Tahtoa ja tietoa Metsänomistajat ovat alkaneet viime vuosina havahtua erilaisten metsänhoi tomenetelmien mahdollisuuksiin. Omistajan vai teollisuuden etu. Nuori hirvi kuuluu Ranta-ahon monipuolisen metsän asukkaisiin.. Jatkuva kas vatus ei ole mikään ihmelääke. Poik keus tästä ovat mekaanisten korjausvau rioiden ja kuusen juurikäävän riskit, jot ka saattavat olla suurempia jatkuvapeit teisessä kasvatuksessa. ”Minä kysyin siltä metsäyhtiön edus tajalta, että miten metsien monimuotoi suuden kävisi avohakkuuvaihtoehdossa. Tutkimus on haastavaa, koska metsän kiertoaika on niin pitkä. Metsänomis tajalle jatkuvapeitteinen kasvatus olisi kuitenkin monesti taloudellisesti kan nattavampaa kuin avohakkuisiin perus tuva metsänhoito. Hakkuuintensiteetti vaikuttaa joissain tilanteissa enemmän kuin metsänkäsittelytapa. 7/2018 SUOMEN LUONTO 35 selleensa ilmakuvia ja miettineensä, mitä jäljellä oleville metsäsirpaleille käy. Peura ja Tahvonen painottavat mo lemmat lisätiedon tarvetta. Remeksen mukaan Metsä keskus onkin tänä vuonna pyrkinyt jär jestämään metsänomistajille enemmän koulutuksia aiheesta. Lisäksi suomalainen metsätiede kes kittyi kovin pitkään vain kehittämään avohakkuumallia. Täl löin oltiin huolissaan siitä, että jatkuva kasvatus heikentäisi metsien laatua. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus oli pitkään kiellettyä
Nyt on ison pöllön syyssoitimen aika. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI WILLAMO ÄÄNIÄ SYYSYÖSSÄ 36 SUOMEN LUONTO 7/2018. 36 SUOMEN LUONTO 7/2018 Heikki Willamo on seurannut huuhkajia vuosi kymmeniä
7/2018 SUOMEN LUONTO 37 ÄÄNIÄ SYYSYÖSSÄ 7/2018 SUOMEN LUONTO 37
Ne istuvat män nyissä, vaihtavat välillä paikkaa ja ker jäävät. Aluksi ne loikki vat vuorenpeikkoina jyrkänteen louhuis sa, kulkeutuivat pikku hiljaa ylös kalliol le, ja lopulta suuret siivet alkoivat kan taa. Huuhkajat vahvistavat parisidettään.. Ne kuo riutuivat toukokuun alussa muutaman päivän välein ja jättivät pesähyllynsä kuukautta myöhemmin. Eikä emojen urakka vielä ole ohi, joinain vuosina yksittäisiä kerjuuääniä on kuulunut vuorelta vielä marraskuun pimeinä öinä. Pariskunta on asustanut paikalla pitkälti toistakymmentä vuotta, ja vain kahtena pesintä on jäänyt väliin tai tu houtunut. Siitä kannattaa pitää kiinni. Siitä asti ne ovat istuskelleet puis sa, torkkuneet päivät ja kerjänneet ruo kaa yöt läpeensä. Poikasia on aina ollut vähin Vuorelta kaikuvat uudet äänet. Lokakuun soidin Reviiri on erinomainen ja jyrkänteen pe säpaikka suojaisa. Pimeän laskeutuessa vuorelle lii tää suuri hahmo ja äänet kiihtyvät kiih keäksi kuoroksi. Reviirillä on kaksi poikasta. Nuoret huuh kajat ovat nälkäisiä, ja vaikka ollaan jo syyskuulla, ne eivät tee elettäkään saa listaakseen ruokaansa. Nopeampi saa koiraan tuoman saaliin, osattomaksi jäänyt jat kaa pettyneenä sähähtelyään. 38 SUOMEN LUONTO 7/2018 T erävä sähäys rikkoo illan hiljaisuuden ja kohta samanlainen kajahtaa jyrkänteen laelta
Pariskunta vahvistaa sitei tä pesäpaikkaan ja erityisesti toisiinsa, linnut parittelevat ja kosiskelevat kuin innokkaimpina kevättalven öinä. Koiraan huhuilu alkaa jo illalla, mut ta vauhtia tapahtumiin tulee vasta pi meällä. Miten pöllö opettaisi toisen saa listamaan kuulonsa avulla ja määrittä mään saaliin paikan epäsymmetrisesti päässään sijaitsevien korviensa avulla. Sitä ennen mentiin melkois ta vuoristorataa, kun huuhkajat ensin vä henivät vainon myötä muuttuen aroiksi erämaalinnuiksi. Pariskun nan elämä on ollut menestystarina, jol laista on ilo seurata. Kerjuuää net vaimenevat ja korvautuvat kumeilla uuhkauksilla, huohottavalla puuskutuk sella sekä monenmoisilla vinkunoilla ja kitinöillä. Eräänä syysiltana iso pöllö rysäytti kanalamme ikkunan läpi, tap. Syksyn tapahtumat tiivistyvät loka kuun alkupuoliskolla, jolloin vuorelta kaikuvat uudet äänet. Silloin, varsinaisen soitimen aikaan, kalliolle ei ole menemistä, mutta syksyllä häiriöstä ei ole pelkoa. En simmäinen talvi on huuhkajan elämän suurin haaste. Huuh kaja on pitkäikäinen lintu, mutta liha vien vuosien kasvatit alkavat jo tulla elä mänsä päätepisteeseen. Moni re viiri tyhjeni. Tämä saattaa ol la viime vuosien vähenemisen syy. Vaino loppui ja suuret pöllöt löysivät kyläkaatopaikkojen loput tomille rottaapajille. Kun nuoret lopulta jättävät reviirin, ne ovat omillaan ja niiden tulevaisuus riippuu hyvin pitkälle seuraavan talven ravintotilanteesta. Naaras ilmestyy paikalle ja vas tailee harvakseltaan käheämmällä ää nellään. Toki emot voivat ohjailla poikasia parhai den saalistusmaiden äärelle, mutta siinä kaikki. Lisääntyminen sai vauhtia, kunnes kaatopaikat suljettiin ja huuhkajille koitti paluu arkeen. Nyt näytellään ilmeisesti kaatopaik kojen sulkemisen loppunäytöstä. Silloin tällöin kuulee tai lukee väittä män, että suuret petolinnut opettaisivat jälkikasvulleen saalistuksen saloja. Jos myyriä ja jäniksiä on paljon, eliniänennuste on huomatta vasti pitempi kuin huonona vuotena. Samalla se antaa nuorille kyy tiä, ajaa niitä pois ja antaa äänestä pää tellen oikein ”äidin kädestä”. Muutimme Karjalohjalle huuh kajan kultaaikoina, jolloin lähin kaato paikka oli vain muutaman kilometrin päässä. Olen usein miettinyt, missä ne ovat viettäneet ai kaansa. Mene ja tiedä, mut ta useimpina vuosina ainakin joku nuo rista palasi takaisin emojensa hoteisiin. En ole ikinä ymmärtänyt, miten ne sen te kisivät. 7/2018 SUOMEN LUONTO 39 tään kaksi, kerran pesän jätti jopa neljä hyväkuntoista peikonpoikaa. Omien, tosin vähäisten havain tojeni perusteella nuoret vain kerjäävät vailla vähäisintäkään yritystä omatoimi suuteen. Huuhkajat pitävät syyssoidinta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen pesivien parien määrä on puolittunut. Kannat laskussa Muutaman hyvän vuosikymmenen jäl keen huuhkajalla menee taas suhteellisen huonosti. Parhaina öinä pihaan kuului hu huilua kolmelta suunnalta ja lähikontak tiakin tuli. Nälkä ja ruuan puute aiheuttaa innokkaampaa kerjäämistä. Lähtevätkö kauemmas ja ajau tuvat sattumalta takaisin, vai piileske levätkö lähistöllä hiljaisina ja omaa saa listusta harjoitellen. Riemua kestää runsaan viikon, sitten soidin hiipuu pois ja nuoret saattavat palata ruokaa kärttämään. Omat kokemukseni kulkevat samoil la urilla. Ei ole epäilystäkään, mitä pi meydessä puuhaillaan
Helsin gin ydinkeskustassa kanilaumojen hou kuttelemana pesinyt huuhkaja oli sen tään vielä poikkeus, joka pelikentälle Vaino on ohi, ja monet huuhkajat hakeutuvat lähelle asutusta. Käyntikortiksi se jätti yh den pehmeän höyhenen. Tämä ei ole kovinkaan poikkeuksel lista, sillä muut petolinnut kuuluvat huuhkajan ruokalistalle. Pelotin sen paikalta, ja se palasi vas ta yöllä kiikuttaen saaliin omien poikas tensa ravinnoksi. Kun hiljaisuutta oli kes tänyt jonkin aikaa, hiivin katsomaan. Näkemäni ruskea häivähdys olikin huuhkaja, joka oli is kenyt toiseen tappelevista haukanpojis ta. Sarvipöllön ja hiirihaukan lentopoikasten jäänteitä olen löytänyt tältäkin huuhkajavuorel ta, mutta lähellä asustavat kanahaukat ovat saaneet olla rauhassa. Ne eivät pa lanneet pesälle ja välttivät siihen virite tyt raudat sekä muut satimet. Arvelin tappelun johtaneen vahin koon ja toisen kuolemaan. Siirsin kojun ja odotin pitkälle iltaan ilman, että mitään tapah tui. Ankara vaino oli karsinut kannasta jokaisen vähänkin rohkeam man yksilön, ja lopulta hengissä selvisi vät vain kaikkein arimmat. Suuret pöllöt saalistavat öiseen aikaan tallien ja navetoiden lie peillä tai asustavat kylien ja jopa suur ten kaupunkien vaikutuspiirissä. Aamulla vainaja oli poissa. Selitys tuli vasta seuraavana kesänä, kun ystäväni löysi kuolleen haukanpo jan renkaan oksennuspallosta läheisel tä huuhkajakalliolta. 40 SUOMEN LUONTO 7/2018 poi yhden kanan, söi sitä hieman, mut ta tuli häirityksi ja poistui samaa reittiä, jota oli tullut. Tiheä met sä on ilmeisesti suojannut niitä suuril ta pöllöiltä. Se oli muut tunut sisaruksensa silmissä ruuaksi, ja tämä oli ryhtynyt kynimään, mutta pe lästynyt minua. Pian ne ajautuivat kumpa reen taakse, jolloin kiljunta loppui kuin veitsellä leikaten. 40 SUOMEN LUONTO 7/2018. Toinen erikoinen tapaus sattui kana haukkavuosinani, vaikken sitä silloin ta junnut. Katselin kojusta haukkanuoru kaisten tappelua, joka äityi tavallista kii vaammaksi. Höyhenten peittämällä tantereella sen si jaan makasi kuollut haukanpoika. As keleni kuultiin, ja ehdin nähdä vain ly hyen häivähdyksen pakenevasta linnusta. Vaino on ohi, ja monet parhaista re viireistä sijaitsevat nyt ihmisasutuksen tuntumassa. Huuhkajat muuttuvat Pitkään huuhkajaa pidettiin arkana lin tuna, joka hylkää munansa pienimmäs täkin häiriöstä
n 7/2018 SUOMEN LUONTO 41. Pariskunta on edelleen pai kalla. Huuhka jien pesimärauhaa on hyvä kunnioittaa. Koiraan kumea puhallus syksyi sen tähtitaivaan alla tuo edelleen vies tiä kaukaa myyttisestä menneisyydestä, mutta alkuvuosien taikaa siinä ei enää ole. Kanahaukan ohella huuhkaja oli mi nulle jo nuorena haaveiden lintu. Vuosituhannen alussa seuraama ni reviiri sai pienen tauon jälkeen uu det asukkaat. Hyy piä on yksi huuhkajan vanhoista nimistä. En halunnut pyöriä kaatopaikko jen liepeillä enkä myöhemmin kaupun geissa, pidin tiukasti kiinni nuoruuteni huuhkajakuvasta salaperäisenä erämaa lintuna. Harmi, ettei tämä tapahtunut aikaisemmin, sillä Sami Hyypiän kipparoima huuhkajalau ma olisi ollut komeaa katsottavaa. 7/2018 SUOMEN LUONTO 41 ilmestyessään antoi jalkapallomaajouk kueellemme lempinimen. Ihmiseen tottuneet huuhkajat ovat pikkuhiljaa menettäneet arkuutensa myös pesillä. Jo ensimmäisenä kesänä koiras osoitti harvinaista luotta musta toimiimme, seuraavana saimme kuvata sitä täysin avoimesti. Vuosien saatossa pariskunta kävi yhä tutummaksi, ja saimme kokea hetkiä, jollaisista emme alussa osanneet edes uneksia. Suuri pöllö on arkipäiväistynyt aivan toisella tavalla kuin kanahaukka, jonka karhea jaklatus vie minut suoraan met sän sisimpään. Riskit ovat suurimmillaan aikana, jolloin lentokyvyttömät poika set seikkailevat jalkapatikassa. Kuvat tuani haukkaa yli vuosikymmenen aloin haaveilla huuhkajasta, mutta laihoin tu loksin. Useampi rengastaja on saa nut tuta yli kolmekiloisen naaraan kyn set lintujen alettua taas käyttäytyä kun non pöllöemojen tapaan. Pesäpaikoilla liikkumista piti jo aikai semmin välttää huhtikuun alusta kesä kuun puoliväliin hylkäämisriskin takia, nyt syynä tuohon kieltoon on loukkaan tumisvaara. Ryhdyimme kuvaamaan huuhkajien elämää kolmen miehen voi min, aluksi tietenkin äärimmäistä varo vaisuutta noudattaen
42 SUOMEN LUONTO 7/2018 Tervetuloa kääpäkouluun! Pörrökääpä, pökkelökääpä ja ruso kanto kääpä kumppaneineen eivät pidä paljon melua itsestään, mutta ilman niitä kaatuneiden runkojen puuaines ei palaisi kiertoon. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT JOHANNA KOKKOLA Kääpämetsän väkeä Metsien merkitys luonnolle, ihmiselle ja ilmastolle on Suomen Luonnon teema vuonna 2018. TEEMAVUOSI 2018 METSÄ 42 SUOMEN LUONTO 7/2018
7/2018 SUOMEN LUONTO 43 J oensuun Kuhasalon käävät saivat erityistä huomiota viime vuonna, kun kaupungin virkistysmetsässä jylläsi Kääpäralli. ”Suomessa puut kasvavat hitaasti ja niiden puuaines on kovaa sekä vaikeasti hajotettavaa. ”Eikä meidän porukka edes voittanut”, Junninen tokaisee. Nyt keskitytään lakillisiin kääpiin, joita on helppo nähdä ja – joskus – helppo myös tunnistaa. Nopeasti kasvavat yksivuotiset lajit ovat pehmeämpiä kuin useita vuosia mittaa kerryttävät käävät. Junninen yllättää tiedolla, että kääpiä on löytynyt myös ruohovartisilta kasveilta, kuten viherkerikääpä maitohorsmalta. ”Sitten pitää katsoa tarkkaan itiöemän väriä, muotoa, kokoa sekä alapinnan pillien muotoa ja kokoa.” Kääpiä kannattaa myös haistella, sillä joissakin on tunnistettava tuoksu, kuten vaikkapa aniskäävässä. Vain harva kääpälaji pystyy elämään elävässä puussa. ”Aluksi pitää kokeilla, onko kääpä kova vai pehmeä. Lehtomaisella alueella rojottaa jo pitkälle lahonneita maapuita. Monet käävät ovat spesialisteja ja kasvavat vain lehtipuilla tai vain havupuilla. ”Nämä ovat viimevuotisia, nyt jo kuolleita itiöemiä. Kääpä saattaa näyttää hyvin erilaiselta eri ikävaiheissaan. Ihan ensimmäisenä pitää katsoa ja tunnistaa, millä puulajilla kääpä kasvaa. Samalla selviää, onko kyseessä yksivuotinen vai monivuotinen itiöemä”, Junninen opastaa. Metsähallituksen suojelubiologi Kaisa Junninen oli mukana etsimässä kääpälajeja, joita löytyi kaikkiaan peräti 53. Hän on siis oiva opas ja kääpäkoulun opettaja meille noviiseille. Pääasiassa käävät kasvavat kuitenkin puilla. Käävät ovat evoluutiossa kehittyneet samaa tahtia puiden kanssa ja erikoistuneet lahottamaan erityisesti kuolleita puita. Kyseessä on siis yksivuotinen laji. Varsinainen generalisti ja jokapaikan kääpähöylä on kantokääpä, joka voi kasvaa puulla kuin puulla, elävällä tai kuolleella. Tänä vuonna hän on ollut mukana valmistelemassa kääpien uhanalaisuusarviota, joka julkistetaan ensi vuonna. Niiden lakin alapinnan pillit ovat tum7/2018 SUOMEN LUONTO 43 Kantokääpä on yksi maamme noin 250 kääpälajista.. Yhdeltä koivun rungolta Junninen löytää neljää lajia: pörrökääpää, lattakääpää, kantokääpää sekä pökkelökääpää. ”Nuorten itiöemien tunnistaminen on välillä vaikeaa minullekin.” Suurin osa käävästä onkin sienirihmastona piilossa puun rungossa tai maassa. Kun on selvittänyt puulajin, voi keskittyä kääpään ja sen ominaisuuksiin. Kun pökkelökäävän isoja itiöemiä koputtelee ja tunnustelee, huomaa että ne ovat korkkimaisen kevyitä. Siksi ne vaativat järeän lahottajakalustonkin eli näitä pitkäikäisiä kantasieniä, jotka tosissaan satsaavat lahottamiseen.” Miesten neulatyyny Suomessa kasvaa reilu 250 kääpälajia, joten Kuha salosta löytyy noin viidennes koko maan lajeista
Pyhäselän mainingit lyövät rytmik käästi rantakallioon Kuhasalon luon topolun kupeessa. Jotkut lajit taas seuraavat toisiaan. ”Pökkelökääpää on sanottu miesten neulatyynyksi, sillä siihen on entisai kaan pistetty työkaluja pystyyn. Sen pinnalla kasvaa vihreää levää. Vielä pystyssä olevalta kuolleen koi vun rungolta löytyy arinakääpää. Usein nämä kasvavat suoraan edeltä jälajinsa kuolleen itiöemän päällä. Ja ihmisen. Lahopuulla on väliä Voi kai sanoa, että on lottovoitto syn tyä kääväksi. Ni mensä mukaisesti tuhkakäävän pillipin ta on vaalean tuhkanharmaa. Esimerkiksi tiheäsyistä, järeää la hopuuta suosivat vaateliaat lajit ovat ah taalla. ”Tavallisesti ihmiset näkevät kääpäla jeja elävissä puissa, kannoissa ja poltto puupinoissa. Ehkä huokoinen kääpä on myös pitänyt nas kalit ja meisselit terävinä.” Pökkelökääpää on pulaaikana syöty lihan korvikkeena. Rannan lahonneesta tervalepästä Junninen löytää taulakää pää, kantokääpää sekä tuhkakääpää. Tällaisia ovat esimerkiksi rusokääpä ja sitruunakääpä, jotka ovat kantokäävän seuraajalajeja. Pörrökäävän pinnalla kasvava levä värjää sen vihreäksi.. ”Arinakäävällä lakin yläpinta on vaa kasuora ja alapinta kupera, kun taas tau lakäävällä on päinvastoin. Eniten kääpälajeja on kui tenkin kaatuneilla rungoilla lahopuus toisissa metsissä. Raskaat metsänhoidolliset toimenpi teet ovat nitistäneet lahopuun vähiin metsistä. Kääpätinderiä ei ole vielä kehitetty, jo ten kaikki lepää sattuman varassa. Metsähallituksen suojelubiologi Kaisa Junninen tuntee käävät. Rungolla on myös pientä valkeaa pisaraa muistutta va mötikkä, joka on vasta aluillaan ole va pökkelökäävän itiöemä. Täl lainen on myös sopulinkääpä, joka kas vaa lapinkynsikäävällä. Vaalean pörrökäävän vieressä on vi hertävää kasvustoa, joka on vanhem paa pörrökääpää. Ne lisääntyvät miljoonis ta itiöistä, joita itiöemät vapauttavat jo ko keväällä, kesällä tai syksyllä lajista riippuen. Ne vaativat kasvupaikak seen kantokäävän jo valmiiksi lahotta maa puuta. Tällaiset metsät ovat erityisen tärkeitä kääpien leviämisen ja lajien säilymisen kannalta.” Järeän lahopuun vaateliaat lajit ovat ahtaalla. Pörrökääpä on saanut ni mensä lakin pintaa peittävästä lyhyes tä karvasta. Itiön pitää laskeutua juuri oi kealle puulajille, joka on oikeassa la hoasteessa, ja kohdata siellä toinen eri ”sukupuolta” oleva saman lajin yksilö. 44 SUOMEN LUONTO 7/2018 muneet”, Junninen sanoo. Ja lahopuun laadullakin on väliä
Metsä saisi palaa, kaa tua myrskyissä ja kehittyä sen jälkeen luontaisesti. Toinen haave on louk kokääpä, josta on vain yksi havainto Py häjärveltä. Luuppi on tärkeä työväline kääpien tunnistuksessa.. TU O M O N I E ME LÄ Kuusenkynsikääpää näkee etenkin talousmetsien kuolleilla havupuilla. Junnisen kääpätoivelistalla on puoles taan lajeja, joita hän ei ole vielä onnis tunut näkemään. Lakillisetkin kääpälajit voivat siis kas vattaa lakittoman itiöemän, jolloin nä kyvillä ovat vain pillit. Arinakääpä kasvaa lehtipuulla. Trio indikaattorilajeja Kävelemme vielä Kuhasalon sakeaan kuusikkoon, jossa kantokäävillä näyttää olevan oikea leiri pystyssä. 7/2018 SUOMEN LUONTO 45 Maamme kääpälajien suurimmat uh kat ovatkin lahopuujatkumon katkeami nen sekä luonnonmetsien vähyys. ”Kiitos kirjanpainajan ja myrskyjen”, Junninen sanoo. Se ei ole ihan tavallista.” Kuusi on kuollut, mutta se tarjoaa elä män näille kääpälajeille, jotka puoles taan taistelevat maatuvan rungon sisällä sienirihmastojen herruudesta. ”Tässä pitäisi olla rusokantokääpää”, Junninen puhelee ja tutkii jo vuosia sit ten maahan rojahtanutta kuusen runkoa. Puun tyvellä kas vaa vielä kantokääpää. ”Riekonkääpä. Useammassa kannossa ja rungossa on kauniita, orans sireunaisia itiöemiä. Tosi hauskaa, että kolmikko löytyi täältä kaupunkialueelta. Se, minkä kuvittelin olevan helpoin, jäi löytymättä.” n Oletko nähnyt rusokantokäävän. Samassa Junninen löytää ruostekää pää ja pohjanrypykkää, joka on kääville lähisukuinen orvakka. Se löytyi turpeisessa maassa olleesta puun kannosta.” Kääpäkoulun maastoosuus päättyy Kuhasalon parkkipaikalle. Lähetä havaintosi lomakkeella suomenluonto.fi/ kaapakysely. Myös rungon alapinnalla hehkuu punertavaa pillistöä. Löysimme laskujeni mukaan 13 lajia. Junninen on kuitenkin omin silmin nähnyt suurimman osan maamme kää pälajeista, joista yksi on ylitse muiden. ”Milläs tuohon nyt lakkia tekisit, kun on puun runko vastassa”, Junninen nau rahtaa. Kan tokääpä onkin monivuotinen laji. Kaikista kääpälajeista 20 prosenttia on uhanalaisia, ja yli 40 prosenttia löytää nimensä punaiselta listalta. ”Niissä luonnon oma dynamiikka saisi toimia rauhassa. Se on harmaanvalkoi nen ja kasvaa kaatuneilla kelomännyillä parhaissa vanhoissa metsissä. Ainakin yksi sö pö rusokantokääpä.” Rungosta pusertuu pienen pieni lakki, jonka alapinta rusottaa kauniisti. Sekin on rusokantokääpä, täl lä kertaa ilman lakkia. Niin pal jon jää ihmissilmän ulottumattomiin. Esimerkiksi juurineen kaa tuneeseen puuhun tulee erilaista kää pälajistoa kuin sahaamalla kaadettuun puuhun.” Kuusilahopuun määrä näyttää sen tään lisääntyneen. ”Mutta ei löytynyt kuvauksellista taulakääpää. ”Nämä lajit ilmaantuvat paikalle suunnilleen samaan aikaan. ”No täällä on tuttuja. Kun tuijot taa syvälle sen silmiin eli pilleihin, näkee hennon violetinharmaan sävyn. Rusokan tokääpä, pohjanrypykkä ja ruostekää pä ovat vanhan metsän indikaattorila jeja. Ne ovat kovia. ”Erityisesti odotan tapaamista Lapin vanhoissa korpikuusikoissa kasvavan lii lakäävän kanssa. ”Ihan hyvä”, Junninen toteaa. Lisäksi siinä on hento hedelmäinen tuoksu.” Riekonkääpä on silmälläpidettävä laji
ISÄNTÄPUUT: Havupuut ja lehtipuut. ISÄNTÄPUUT: Paksurunkoiset lehtipuut. ARINAK Ä ÄPÄ | Phellinus igniarus coll. MÄNNYNK Ä ÄPÄ | Phellinus pini KASVU: Monivuotinen. TUNTOMERKIT: Yläpinta oranssi, harmaa tai musta, reuna yleensä oranssi. TUNTOMERKIT: Yläpinta yleensä musta ja myöhemmin lohkeileva. TUNTOMERKIT: Lakit kynsimäisiä ja pieniä, tiheinä ryhminä. Yläpinta aluksi kellanruskea, myöhemmin kahvinruskea, alapinta nuorena vihertävänkeltainen, vanhempana ruskea. Lakin yläpinta takkukarvainen, harmaa tai harmaanvalkoinen. LATTAK Ä ÄPÄ | Ganoderma applanatum KASVU: Monivuotinen. ISÄNTÄPUUT: Kuusi, usein myös mänty. ISÄNTÄPUUT: Lehtipuut kuten haapa ja koivu. Alapinta reunasta vaaleanvioletti. KASVU: Monivuotinen. ISÄNTÄPUUT: Vanhat elävät männyt. Alapinta kermanvalkoinen tai keltainen. Alapinta kova ja sileä. Kuuluu arinakääpiin. 46 SUOMEN LUONTO 7/2018 K ANTOK Ä ÄPÄ | Fomitopsis pinicola KASVU: Monivuotinen. ISÄNTÄPUUT: Mänty ja lehtikuusi. KUUSENKYNSIK Ä ÄPÄ | Trichaptum abietinum KASVU: Yksivuotinen. K ARHUNK Ä ÄPÄ | Phaeolus schweinitzii KASVU: Yksivuotinen. TUNTOMERKIT: Yläpinta sameanruskea tai ruskehtavan harmaa, usein kanelinruskean itiöpölyn peitossa, alapinta valkoinen tai harmaanvalkoinen. TUNTOMERKIT: Kokoonsa nähden hyvin kevyt. K A RI LE O TU O M O N IE M EL Ä A RI A H LF O RS A RI A H LF O RS JO H A N N A KO KK O LA PE KK A H EL O Opi tunnistamaan yleisiä lakkikääpiä! 46 SUOMEN LUONTO 7/2018. TUNTOMERKIT: Yläpinta tummanruskea, alapinta kellan tai kanelinruskea, lakki kiilamainen tai laakea, kasvaa usein hieman korkeammalla rungossa
ISÄNTÄPUUT: Koivu. PÖRRÖK Ä ÄPÄ | Cerrena unicolor KASVU: Monivuotinen. ISÄNTÄPUUT: Koivu, harvoin muut lehtipuut. TUNTOMERKIT: Yläpinta harmaanvalkoinen tai nahan ruskea, vanhemmiten harmaa. TUNTOMERKIT: Käävän aiheuttama kasvannainen eli pakuri on hiilenmusta, lohkeileva ja pahkamainen. TU O M O N IE M EL Ä TU O M O N IE M EL Ä JO H A N N A KO KK O LA TU O M O N IE M EL Ä TU O M O N IE M EL Ä TU O M O N IE M EL Ä TU O M O N IE M EL Ä 7/2018 SUOMEN LUONTO 47. 7/2018 SUOMEN LUONTO 47 Opi tunnistamaan yleisiä lakkikääpiä! PAKURIK Ä ÄPÄ | Inonotus obliquus KASVU: Yksivuotinen. TUNTOMERKIT: Yläpinta vaaleanroosa, sikarinruskea tai musta. TAULAK Ä ÄPÄ | Fomes fomentarius KASVU: Monivuotinen. Alapinta tasainen tai kovera, harmaa tai ruskea. TUNTOMERKIT: Yläpinta pehmeänukkainen, oranssinpunainen, alapinta ensin kermanvalkoinen, myöhemmin oranssinkeltainen. ISÄNTÄPUUT: Koivu, harvemmin muut lehtipuut. RUSOK ANTOK Ä ÄPÄ | Fomitopsis rosea KASVU: Monivuotinen. TUNTOMERKIT: Yläpinta sileä, nahanruskea, tiiviin kelmun peittämä, alapinta valkoinen, vanhana korkin värinen. RUSOK Ä ÄPÄ | Pycnoporellus fulgens KASVU: Yksivuotinen. ISÄNTÄPUUT: Kuusi, harvoin mänty ja keloutunut haapa. PÖKKELÖK Ä ÄPÄ | Piptoporus betulinus KASVU: Yksivuotinen. Alapinta kauniin liilan tai roosanpunainen, väri samenee kuivuessa. TUNTOMERKIT: Yläpinta pörrökarvainen, kermanvalkea, harmaanruskea tai leväkasvuston takia vihreä. ISÄNTÄPUUT: Kantokäävän lahottamat puut. ISÄNTÄPUUT: Koivu, harvoin leppä. Alapinta kermanvärinen, muuttuu samean ruskeaksi tai harmaaksi
48 SUOMEN LUONTO 17/2018 Hansaprintin ympäristöjohtamisen perustana on ISO 14001 -standardi ja jatkuvan parantamisen periaate: Vähennämme toimintamme aiheuttamia ympäristövaikutuksia joka vuosi. DNV:n myöntämä ISO 14001 -sertifikaatti kattaa Hansaprintin kaikki Suomen toiminnot.
OMITUISIN YKSITYISKOHTA oli kuljetuspotentiaaliin tehdyt muutokset. Ei kä Soklia ole vielä edes päätetty avata. Berner ministeriöineen julkaisi vain kuukausi Rambol lin tutkimuksen jälkeen uuden yhteenvedon Liikenneviras ton nimissä. Hä nelle ei Rambollin selvitys kelvannut, siinä ei ollut ilmeisesti riittävää aluepoliittista sykettä eikä positiivisuutta luovaa hen keä poliittisiin tarpeisiin. Puolet kuljetuksista oli merkitty Soklille, olettaen että tulevaisuuden kuljetukset me nisivät Glomfjordiin, vaikka Yaran itsensä mukaan ne meni sivät valtaosin Kemin kautta Porsgrunniin Oslon lähelle. MINISTERI BERNERIN suhtautuminen selvitykseen kuiten kin hämmensi kaikki, jotka olivat ratahanketta seuranneet. Ketä hyödyttää Bernerin menettely, joka on nähtävä ta voitteellisena sumutuksena. Rambollin mukaan pohjoisen Suomen kuljetusten talou dellisuutta ja toiminnallisuutta voidaan parantaa huomat tavasti rataa kustannustehokkaammin kehittämällä nykyis tä väyläverkkoa. VIIME TALVENA Liikennevirasto tilasi Rambollyhtiöltä tutki muksen Jäämeren radan kysyntäpotentiaalista. Ilman tarkempaa perustelua esitettiin, että Kirk koniemen kautta kulkeva ratavaihtoehto olisi ”realistisin”. n GR EE N PE AC E VESA LUHTA Kirjoittaja on inarilainen vapaa toimittaja.. Lisäksi tutkimus ilmaisi selkeästi, ettei merkittävää kont tiliikenteen siirtymistä Koillisväylälle ole nähtävissä lähitu levaisuudessa, ei edes siinä tapauksessa, että väylä jään sula misen myötä muuttuisi nykyistä liikennöitävämmäksi. Varsin perusteel lisen tutkimuksen tulokset olivat kristallinkirkkaita. Sen johtopäätelmät saivat todennäköisesti Ram bollin tutkijoiden kulmat nousemaan pil viin saakka. Kuka tarvitsee Jäämeren rataa. Rata on myös luonnonsuojeluja saamelaiskysymys. Politiikan koneisto ei näytä ajattelevan tieteen, tiedon tai edes kannattavuuden kautta, tässäkään. Koillisväy län kuljetusten siirtyminen uudelle ratareitille ei ole vakavasti perusteltavissa, ja hankkeen kannattavuus on kaikilla vaihtoeh doilla miltei olematon. Mikä saa ministerin taustajoukkoineen tekemään tällais ta. Silloin maakuntien päättäjät riemusta kiljuen vaativat niitä toteu tettaviksi. Reitti ei yksinkertaisesti ole nykylaivoille kilpailukelpoinen. Tämän toki tiesivät kaikki asiaan vähänkään syvällisem min perehtyneet tutkijat. Yhteenvedosta on jätetty pois kaikki Rambollin johtopäätökset. Liikennevirasto oli paisutellut pohjoisen kaivoksien potentiaaliset kuljetukset kymmenkertaisiksi, il man että asiaa kysyttiin kaivoksilta. Tutkimuksen loppupäätelmä on tyly: ”kokonaisuutena Jää meren ratayhteyttä voidaan pitää tiedossa olevaan kulje tustarpeeseen nähden hyvin kustannustehottomana inves tointina”. Yhteenvedon tekijöitä ei ole tarkemmin mainittu. Yksi asia on varmaa – vaikka kaikki luonnonkäyttöön liit tyvät isot hankkeet ovat vaikuttimiltaan entistä hämäräm piä, riittää kun joku lausuu ne järkevän kuuloisiksi. Saamelaisten ja Greenpeacen mielenosoitus ratalinjan varrella Vuotsossa syyskuun alussa. Onko pohjoiselle annettava potentiaalinen piristysruiske suuren hankesuunnitelman muodossa nyt kun Vuotoksen al taasta ollaan vihdoin luopumassa. Miksi tutkittu tieto ei kelpaa. 17/2018 SUOMEN LUONTO 49 V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin
Tennispallon painoinen Mallimyyrä Metsämyyrä on hämärän kulkija, joten sillä onkin hyvä hajuaisti. Metsämyyrä on hämärän kulkija, joten sillä onkin hyvä hajuaisti. otus on myös Suomen yleisin nisäkäs. BE N JA M PÖ N TI N EN 50 SUOMEN LUONTO 7/2018. NURMI Metsämyyrä on aarre nisäkäs tutkimukselle. TEKSTI ALICE KARLSSON / KUVAT BENJAM PÖNTINEN, ANTTI KOLI, ARI KUUSELA, HARRI NURMINEN JA JUKKA J. Tennispallon painoinen otus on myös Suomen yleisin nisäkäs. 50 SUOMEN LUONTO 7/2018 Metsämyyrä on aarre nisäkäs tutkimukselle
Jotkin eläimet havainnoivat pedon näköaistillaan, mutta myyrä, joka Lumikolla on tärkeä rooli myyräkantojen säätelijänä. Myy rien määrä vaihtelee kadosta huippui hin, jopa 60 myyrään jokaista suoma laista kohti, kolmen neljän vuoden vä lein. Mutta näin ei käy joka vuosi. Se aloittaa lisääntymisen joskus jo lumen alla, mutta tavallisim min kevään korvalla lumien sulettua. Pesään putkahtaa kerralla viitisen poi kasta neljästä viiteen kertaan syksyyn mennessä. Pedon merkki Kuten kaikki saaliseläimet, myös myy rät ovat herkistyneet aistimaan lähellä olevan pedon, sillä peto jättää merkke jä itsestään. Se ei välttä mättä ole ainoa tekijä, on myös loisia ja tauteja sekä talvi, jotka heikentävät eläi miä ja johtavat kannan romahtamiseen”, Ylönen sanoo. ”Lumikko on kuitenkin ehkä voimak kain yksittäinen kannan säätelijä.” Epäilys on vahvistunut muun muas sa turkulaisen tutkijan Erkki Korpi mä en aineiston avulla. ”Myyrien saalistajia on paljon mui takin, mutta lumikolla on tärkeä rooli myyräkantojen säätelijänä. Kun nuorten yksilöiden sukukypsyy den saavuttaminen vie vain kuukauden tai puolitoista, on loppukesällä varvik kojen myyränpoluilla on tungosta. Niitä tarvi taan, kun myyrätutki jat rakentavat välineitä kuten vanerikopperoi ta ja käytäviä, peltiai toja ja loukkusuojia. Laskujen mukaan tänä vuonna ele tään huippuvuotta, mutta Konneveden metsissä ei ole juuri myyrän myyrää. Hän on kirjoittanut tutkimuskohteestaan metsämyyrästä myös kirjan Myyrän salainen elämä (Atena 2018). Ilmaston lämpeneminen saattaa muuttaa lumikon ja myyrien ikiaikaisen suhteen. Jos lunta ei kuulu ja lumikko on jo talviturkissaan, pöllöt, haukat ja nisäkäspedot nappaavat valkoisen vilis täjän vaivattomasti. A N TT I KO LI. Eikä ole lumikoitakaan, joita aseman johtaja Hannu Ylönen tarvitsisi ki peästi peto–saalistutkimuksiinsa. Tennispallon painoinen puna turkki on runsaslukuinen ja piilotteleva metsän asukki, joka sään kylmetessä et sii suojaa liitereistä, ladoista ja talojen kellareista. Näin päästään käsiksi virtsaan, papa noihin ja pahnoihin, kokeisiin ja niiden tuottamiin tutkimusaineistoihin, joista syntyy huipputuloksia. Metsä myyrästä (Myodes glareolus) tuli mallila ji. Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla on tutkittu myyriä ja etenkin metsämyyrää 35 vuotta. Sillä saadut tutkimustulokset evoluu tiosta ja fysiologiasta vuodenkierron eri vaiheissa pätevät lähes kaikkiin nisäk käisiin pienimmästä suurimpaan. 7/2018 SUOMEN LUONTO 51 P uuta, peltiä, vasara ja naulapyssy. Metsämyyrä kuuluu niihin pienim piin. Kun radiopannoitettuja myyriä seu rattiin luonnossa, niistä 80 prosenttia päätyi lumikon hampaisiin kannan ro mahduksen aikana
”Ensiksi tulevat geneettiset hyödyt. Kummalla kin pedolla on voimakas haju – virtsaan sekoittunut anaalirauhasten katku, jo ta eläimet käyttävät omassa kommuni kaatiossaan. Tutkimme muun muas sa sitä, miltä säikäytetty myyrä haisee.” Alustavien tulosten mukaan hälytys aineet ovat feromoneja, ja säikähtänyt myyrä on myös signaali muille. Tulokset olivat uraauurtavia. ”Aiheesta on muutamia kansain välisiä tutkimuksia. Konneveden tiedeyhteisö on tutkinut li sääntymistä isoissa aidatuissa ulkotar hoissa mahdollisimman luonnollisis sa oloissa. Muun muassa yh dysvaltalaiset ovat löytäneet säikäytys aineista saman tapaisia rikkiyhdisteitä kuin mitä petojen hajuissa on. Myyrillä teoria tekee kuperkeikan. Kokeessa naaraalle tarjottiin peräjäl keen eritasoisia koiraita, ensin hyväta soinen ja sitten huonompilaatuisia tai toisin päin, ja naaras hyväksyi ne kaikki. 52 SUOMEN LUONTO 7/2018. ”Nyt selvitämme mikä ero on pelkällä pedon hajulla ja pe don läsnäololla. Vaikutukset ulot tuvat seuraavaankin sukupolveen.” ”Moniisäisesti paritettujen naaraiden jälkeläisiä tutkittaessa eroja ei huomattu laboratoriossa. A RI KU U SE LA Hyviä myyrävuosia on kolmen–neljän vuoden välein. On paljastunut, että naaraat ovatkin moniavioisia. 52 SUOMEN LUONTO 7/2018 elää hämärässä ja pimeässä kenttäker roksessa, käyttää hajuaistiaan. ”Olemme pitkään tutkineet sitä, mi ten myyrät reagoivat pedon hajun läsnä oloon”, Ylönen sanoo. Hälytysaine analysoidaan kaasukro matogafi sesti virtsasta tai ulosteesta. ”Ihan pystymetsässä emme ole”, Ylönen sanoo. Myyrän valtakuntaan pääsee lumi kon lisäksi lähinnä kärppä. Kun sama koiras ei hedelmöitä kaikkia munasoluja, jälkeläisten ominaisuudet poikkeavat toisistaan, ja olojen muuttu essa aina joku pärjää. Säikäy tetty eläin haisisi siis pedolle!” Moni-isäisyys lisää poikuekokoa Olemme oppineet luontoohjelmista, et tä naaras valitsee parittelukumppanik seen yleensä yhden koiraan, joka viestii hyvistä ominaisuuksistaan esimerkiksi koreilla väreillä. ”Pystyimme tutkijatohtori Ines Klemmen kanssa pit kien koesarjojen avulla selvittämään, mitä hyötyä naa raalle on useamman koiraan kanssa pa rittelusta”, Ylönen sanoo. Kun poikaset vietiin tar hoihin talvehtimaan ja seurattiin niiden lisääntymistä seuraavaan kesään saakka huomattiin, että moniisäisten poikuei Metsämyyränaaras saattaa synnyttää kesän aikana yhteensä 25 poikasta. Kun pe lästynyt myyrä syöksähtää muiden jouk koon, se tuo viestin pedon uhasta. BE N JA M PÖ N TI N EN A RI KU U SE LA Naaraiden moniavioisuus vahvistaa geeniperimää
Kameroita on kaikkiaan 18. 7/2018 SUOMEN LUONTO 53 METSÄMYYRÄ JA 10 MUUTA SUOMESSA ELÄÄ 11 varsinaista myyrää. Paletin täydentää pohjois amerikkalainen jättimyyrä piisami, joka tuotiin Suomeen turki seläimeksi 1920-luvulla. Kontiainen elää maan alla ja työntää kaivutöiden edistyessä maan pinnalle pyramidin muotoisia multa kekoja. Metsämyyrän ja pelto myyrän lisäksi meillä on vesimyyrä, idän kenttä myyrä, kenttämyyrä, lapinmyyrä, harmaa kuve myyrä ja punamyyrä sekä tunturi sopuli ja metsä sopuli. Vasemmalla riistakameralaatikko. Aiemmin maamyyräksi kutsuttu kontiainen ei sen sijaan kuulu myyriin vaan on hyönteis syöjä ja kastematojen rouskuttaja. KU VA T: H A RR I N U RM IN EN. Ne lähettävät tietoa siitä, mitä esimerkiksi hangen alla tapahtuu. Hannu Ylönen esittelee myyrä–lumikkotutkimukseen kuuluvia perustyökaluja kuten elävänä pyytävää loukkua, jonne mahtuu parhaimmillaan jopa viisi myyrää (oik.), lumikkolabyrinttiä laboratoriossa (kesk.)
n Kirjoittaja on vapaa toimittaja Helsingistä. ”Liiteristä ja kellarista viruksen saaneet sairastavat syksyllä ja talvella, kesämökin siivouksessa tartunnan saaneet kesällä”, Hannu Ylönen sanoo. Ne ovat niitä, jotka laboratoriossa säntäilevät ja yrittä vät löytää ulospääsyn pleksilaatikosta. Moniisäisyys on naaraiden tehokas keino tappajia vastaan. Tartunnasta oireiden alkuun kestää noin kuukauden. Eipä metsämyyrältä kään ruoka hevin lopu, sillä metsänpoh ja ja myös puut tarjoavat siemeniä, silmu ja, versoja ja norkkoja läpi talven. Siihen sairastuu meillä noin 1500– 2500 henkilöä vuosittain. Kun koiras luulee olevansa isä, se pidättäytyy hirmutyöstä. Myyräkuume on tyypillisimmin lievä ja aiheuttaa influenssan kaltaisia oireita, mutta se voi johtaa muun muassa munuaisten toiminnan heikkenemiseen. Myyrien määrä vaihtelee paitsi syk leittäin myös vuoden mittaan. Sairastunut saa elinikäisen immuniteetin. ”Lumi sulaa päivällä ja käytävät täyt tyvät vedellä. Eläinten luku kasvaa kesän aikana ja pienenee syksyllä, kun ruoka alkaa vähentyä ja tulee kylmä. Metsä myyrä on hyvä kiipeilijäkin. ”Metsämyyrä on siro nappisilmä, kun peltomyyrä on pulska rötkäle”, Ylönen kuvailee. N U RM I. Myyräkuumeen voi torjua hyvällä hygienialla ja hengityssuojaimilla. Tappaja kävi heti re tuuttamaan putkiloa, jota rauhanomai set myyrät tyytyivät vain haistelemaan. Poikanen pistettiin sormen vahvuiseen verkkolieriöön, johon myy rät pääsivät käsiksi. Moniisäisyys myös vähensi merkittä västi koiraiden tekemiä poikastappoja. Parittelu monen koiraan kanssa nosti poikuekokoa, samoin useampi pa rittelu yhden koiraan kanssa. Suurimmalla osalla tauti paranee itsestään, eikä se tartu ihmisestä toiseen. Kun yöllä pakastaa, vesi jäätyy.” Mutta niin vain talven kurimuksesta selviytyneet metsämyyrät tulevat kii maan, lisääntyvät, tappelevat, juokse vat petoja – ja tarjoavat jälleen tutkijal le ikkunan elämän arvoituksiin. 54 SUOMEN LUONTO 7/2018 MYYRÄKUUMEEN TARTUTTAJA PIENI mutta ei harmiton metsämyyrä levittää myyrä kuumetta. den koiraspoikaset saivat enemmän jäl keläisiä kuin verrokit.” Mielenkiintoinen havainto oli myös useamman parittelun vaikutus poikue kokoon. Konnevedellä tappajakoiraiden käyt täytymistä testattiin yksinkertaisella put kilokokeella. Metsämyyrä syö muun muassa siemeniä, marjoja, lehtiä ja juuria. Myyriä enemmänkin Suomen runsaimman myyrän titte li lankeaa välillä peltomyyrälle, joka on hieman isokokoisempi kuin metsä myyrä. Ne ovat tuttu ilmiö muun muassa kar huilla, mutta myyrät ovat samaa maa ta. JU KK A J. Myyräkoiraista noin kolmasosa, jo pa yli puolet, on tappajia. Aiheuttaja on Puumala-virus, joka leviää myyrän eritteitä sisältävän pölyn mukana hengitysteihin. Peltomyyrä elää niityillä ja muilla avoimilla paikoilla, missä viherravintoa on rajattomasti. Lumi tuo suojaavan suvan non, mutta keväällä seuraa uusi romah dus, johon syynä on lämpötilan vaihtelu
Tämä ei voinut merkitä muuta kuin pesinnän alkaneen. Kunpa ne jäisivät pihapiiriin pesimään. Tarkemman paikan sain selvitettyä etäältä kiikaroimalla. Sen jälkeen pysytte lin sisällä. Vältin kulkemasta sillä puolella pihaa, johon ne kul jettivat rakennustarpeita. Sitä ei tapahdu joka vuosi. Västäräkit kierte livät ja kaartelivat pihalla minua kyttäillen ja siirtyivät vaiheittain katonharjalle. Eräänä vuonna jeeppi ni akun päälle pesineestä parista toisen vei ilmei sesti varpushaukka, koska pihalle jäi vain pyrstö ja siipisulkia. Vain västäräkki osaa tehdä maailman hienoimmat västäräkin poikaset. 55 SUOMEN LUONTO 7/2018 P e te liu s Pirkka-Pekka Petelius on taiteilija ja luontoharrastaja Helsingistä. Sitten linnut muuttuivat äänettömiksi ja varo vaisiksi. Ikkunasta näin niiden aina pujahtavan ylös valokatoksen sisäpuolisen laudoituk sen alle. Muut neljä juoksivat pyrähdellen emo jensa perässä. Tunsin iloa ja tyytyväisyyttä, kun sain jakaa saman asumuksen näiden kesävierait teni kanssa. Lin noittauduin kiikareineni pihatuoliin etääl le talosta. Viisi tupsupäistä söpöliiniä kerjäsi emoiltaan syö tävää. Ne pu jahtivat räystäsreunalaudoituksen kolosta si sään. Jouduin vielä toistamaan tämän uudestaan. Päätin istua siinä niin kauan, et tä pesäpaikka paljastuu. Kävin tarkis tamassa pesäpaikan, enkä löytänyt sieltä korren rah tuakaan. Väiskiksi ja Fanniksi ristimäni linnut silputtelivat seuraavina päivinä virkeinä pihanurmikoilla ja suih kualtaiden reunoilla itikoita pyydystellen. Mikä oli mennyt pieleen. Olin riemuissani, sillä pesäähän siinä rakennettiin. Tätä jat kui useita päiviä aina vuoroja vaihdellen. Touhusin pihallani tyytyväisenä pesin nän onnistumisesta ja huomasin, kuinka yksi poikasista kulki perässäni piipittäen. ” V ästäräkistä vähäsen”, tokaisin touko kuun loppupuolella, kun västäräkkipa ri ilmaantui aamiaista mökkiterassilla ni nauttiessani touhuamaan pihamaalle. Jatkoin lintujen tarkkailua ja koetin päästä selville niiden puuhista. Piha näyt ti olevan niille mieluisa, eikä tarvinnutkaan odottaa montaa päivää, kun näin niiden parittelevan. KESÄKUUN PUOLELLA huomasin, ettei lintu jen lentoliikenne enää suuntautunutkaan pesäkolol le, vaikka pari muutoin lenteli ja juoksenteli pihalla itikkajahdissa. Meillä oli nyt sama osoite, ja piha oli yh tä paljon niiden kuin minunkin. Ennen juhannusta poikaset ilmaantuivat aamutuimaan räystäälle ja siitä pihalle. Pesä oli siellä. Kannoin poikasen sisa rustensa luo. Viimeinen poikanen istui vielä valo katolla ja pääsin kuvaamaan sitä alapuolel ta. Mutta missä pesä. Toinen västäräkeistä tepaste li pihalla ja toinen tarkkaili katon reunalta. Kattolaudoituksen kulmakolosta pil kistikin heinänkorsia. Linnut nyppivät kuivaa nurmea ja lentelivät epäilevästi pä lyillen talon taakse. n NAAPURINA VÄSTÄRÄKKI 7/2018 SUOMEN LUONTO 55 A N N A RI IK O N EN
56 SUOMEN LUONTO 7/2018 56 SUOMEN LUONTO 7/2018
”Aloin viedä asiakkaita luontoon jo kauan en nen kuin luontoympäristöä osattiin käyttää osa na asiakastyötä. t johonkin metsän laitaan.” Jotkut taas saattavat sanoa, etteivät olleet tul leet ajatelleeksikaan ulkoilua terapiakäynnin yh teydessä. Vasta sitten huomaan it se emännän, ekopsykologi Kirsi Salosen. ”Silloin sovitaan tre. Ne tulevat hyvin juttuun keskenään.” Salonen elää itse niin kuin opettaa, luonnon kes kellä. Vasta sitten huomaan it se emännän, ekopsykologi Kirsi Salosen. Moni asiakas haluaa kuitenkin lähteä psykolo gin kanssa luontoon. Hän tarjoaa psykologipalveluita yritykses sään Hyvän MielenTila Lempäälässä. Kanarou vat piilottelevat minulta muniaan, joten kukkoja on päässyt syntymään jo toistakymmentä. Mietin silloin, että miten hän voi kuitenkin olla noin terve. ”Kerran eräs asiakas oli monella tavalla trau matisoitunut, eikä hänellä tuntunut olevan pisa raakaan jäljellä mistään kiintymyssuhteesta ihmi siin. Paljastui, että hänellä oli ollut oma mieliympäristö, johon hän oli voinut tarvittaessa Luonnon huomassa. Mietin silloin, että miten hän voi kuitenkin olla noin terve. ”Vastaanottoni on 1800luvulla rakennetussa vanha torpassa perinnepihoineen, jossa on paljon luonnonmateriaaleja. Siellä on viherkasveja, isoja kiviä, kantoja, käpyjä ja pieni vesiputouskin. Ne tulevat hyvin juttuun keskenään.” Salonen elää itse niin kuin opettaa, luonnon kes kellä. ”Silloin sovitaan tre. Asiakas sai hypnoosi tai mieliku vatyöskentelyssä tunnistaa mielessään minkä ta hansa ympäristön, jonka koki turvallisena ja hyvä nä. Moni asiakas haluaa kuitenkin lähteä psykolo gin kanssa luontoon. Hän tarjoaa psykologipalveluita yritykses sään Hyvän MielenTila Lempäälässä. Moniaistisuus on tärkeää”, Salonen sanoo. Se on kuin ovi, josta voi lähteä etsi mään ratkaisua. ”Haluatko nähdä myös kanat ja kukot. ”Kerran eräs asiakas oli monella tavalla trau matisoitunut, eikä hänellä tuntunut olevan pisa raakaan jäljellä mistään kiintymyssuhteesta ihmi siin. Lähes sataprosenttisesti ne olivat luonnonym päristöjä tai niissä oli jokin luontoelementti kuten tuli mukana.” Silloin Salonen ymmärsi, että näiden luonto elementtien kautta ihminen kokee, että jokin asia mahdollistuu. ”Vastaanottoni Vastaanottoni on 1800luvulla rakennetussa on 1800luvulla rakennetussa vanha torpassa perinnepihoineen, jossa on paljon luonnonmateriaaleja. Se on kuin ovi, josta voi lähteä etsi mään ratkaisua. ”Aloin viedä asiakkaita luontoon jo kauan en nen kuin luontoympäristöä osattiin käyttää osa na asiakastyötä. Moniaistisuus on tärkeää”, Salonen sanoo. Käy tän terapiatyössäni myös luonnonäänitteitä kuten linnunlaulua. Paljastui, että hänellä oli ollut oma mieliympäristö, johon hän oli voinut tarvittaessa Luonnon huomassa 7/2018 SUOMEN LUONTO 57 Luonnossa ihmisen syke ja verenpaine laskevat, mutta siellä voi myös ylittää kriisin vaiheet nopeammin ja löytää uusia näkökulmia ongelmiinsa. ”Haluatko nähdä myös kanat ja kukot. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVITUS JOHANNA ILANDER T alon pihalla Vesilahdella vas taan juoksee ensimmäisenä koi ra Niilo, ja pihan viereisellä lai tumella vuohi seisoo kivellä kuin patsas. Lähes sataprosenttisesti ne olivat luonnonym päristöjä tai niissä oli jokin luontoelementti kuten tuli mukana.” Silloin Salonen ymmärsi, että näiden luonto elementtien kautta ihminen kokee, että jokin asia mahdollistuu. Käy tän terapiatyössäni myös luonnonäänitteitä kuten linnunlaulua. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVITUS JOHANNA ILANDER T alon pihalla Vesilahdella vas taan juoksee ensimmäisenä koi ra Niilo, ja pihan viereisellä lai tumella vuohi seisoo kivellä kuin patsas. Siellä on viherkasveja, isoja kiviä, kantoja, käpyjä ja pieni vesiputouskin. Kanarou vat piilottelevat minulta muniaan, joten kukkoja on päässyt syntymään jo toistakymmentä. 7/2018 SUOMEN LUONTO 57 Luonnossa ihmisen syke ja verenpaine laskevat, mutta siellä voi myös ylittää kriisin vaiheet nopeammin ja löytää uusia näkökulmia ongelmiinsa. t johonkin metsän laitaan.” Jotkut taas saattavat sanoa, etteivät olleet tul leet ajatelleeksikaan ulkoilua terapiakäynnin yh teydessä. Asiakas sai hypnoosi tai mieliku vatyöskentelyssä tunnistaa mielessään minkä ta hansa ympäristön, jonka koki turvallisena ja hyvä nä
Vain ihminen voi hoitaa toista ihmistä. Psykologiliitto tarkisti Salosen aloitteesta asian sosiaali ja terveysministeriöltä, josta vastattiin, et tä se ei ole laitonta. ”Jo aiempaan tutkimukseen nojaten näyttää siltä, että psyykkisen hyvinvoinnin kannalta luontokäyntien aikana ei ole välttämätöntä kiinnittää huomiota ympäristöön. ”Voi Hannele kultapieni, kun meillä ei ole mitään herk kuja nyt sulle. ”Tottumukset ja uskomukset oikeanlaisesta tera piasta kliinisissä sisätiloissa ja vielä verhot kiinni istuvat kovassa. ”No Hannelekin tulee sieltä”, Salonen puhelee, kun takaamme alkaa kuulua matalaa kotkotusta. Silloin kysyn, mitä tapahtui. Otin asian usein puheeksi palave reissa, ja hörhönä minua varmaan pidettiin”, hän naurahtaa. Ympäristö psykologiassa joudumme laajentamaan juuri tätä käsitystä”, Salonen painottaa. Salonen on mukana Green Care Finlandin laatu lautakunnassa, joka valvoo alan toimijoiden tuot tamien palveluiden Green care laatua. ”Sieltä tulee vanha rouva, Ronjakissa. Mitä tunnet tar vitsevasi. Sen tähden Salo nen palaa usein samaan metsään asiakkaan kans sa. ”Monenlaiset luontokäynnit koetaan psyykkistä hyvinvointia edistävinä. Yleensä ihmiset lähtevät mielellään täl laiseen työskentelyyn mukaan ja kuvailevat koke muksiaan sekä havaintojaan.” Mutta eivät aina. ”Mikä tahansa puuhastelu luonnon helmassa ei yksistään hoida tai paranna. Ja viisas.” Kana parkkeeraa tuolini alle kuulostelemaan ju tusteluamme, kun Salonen kertaa uraansa. Silloin kysyn, voidaan ko mennä lähemmäs. Se sotki hyväl lä tavalla aiemmin psykologin opinnoissa oppimaani.” Salosen mukaan ihminen alkaa luontolähtöi sessä terapiassa mennä nopeammin sitä kohti, mi tä hän tarvitsee. Terapiatyössä oli pitkään vallalla ajatus, että on suorastaan laitonta pitää terapiaistuntoja muualla kuin terapiatilassa ja lähteä asiakkaan kanssa ulos. 58 SUOMEN LUONTO 7/2018 vetäytyä. Näihin kokemuksiin pysähdytään. Asiakas saattaa sanoa, että juuri nyt ei ahdista yhtään, vaikka 50 viime vuotta olisi ah distanut. Ajatellaan, että vain ihminen voi hoitaa toista ihmistä. Se oli luonut suhteen, joka oli riittä vä pitämään yllä hänen mielenterveyttään.” Uransa alkuvaiheessa Salonen muistaa myös vertailleensa kriisiytyneitä ihmi siä, joista osan kanssa hän kävi ulkona ja osan kanssa ei. Ensi vuonna julkaistaan tulokset, joita tutkija Tytti Pasanen raottaa nyt hieman. Asiakkaan kanssa on kuiten kin ennakkoon keskusteltava salassapitovelvolli suudesta. ”Ulkona olleiden asiakkaiden krii sin vaiheet eivät toteutuneet oppikir jan mukaan, vaan ne nopeutuivat. ”Terapeuttiset aiheet ovat luontokäynnilläkin ko ko ajan mukana. ”Katse saattaa ykskaks kirkastua. Julkisella puolella luonnon hyvinvointivaikutuk sia ei vielä käytetä kovin paljon hoitomuotojen tu kena, mutta erilaiset Green Care toimijat ovat ot tamassa nyt vahvemmin jalansijaa markkinoilla. Seuraavalla käyntikerralla metsästä saattaa löy tyä jotakin ihan uutta tai sitten askeleet ohjautuvat kuin itsestään sen tutun puun luokse. Tule tän ne syliin. Se voi ol la veden liikettä tai puun rungon karheutta. Sen al kuvaiheessa hän työskenteli myös kuntasektorilla. Pelkkä oleilu luonnossa ei kuitenkaan aina rii tä, vaan mukana täytyy olla ymmärrys, miten ih misen ja luonnon välistä yhteyttä voidaan mahdol listaa ja tukea. Ympäristössä voi olla jokin asia tai elementti, joka kuvastaa asiakkaan problematiik kaa, havaintoja tai tunnetta juuri sillä hetkellä. Mihin asiakas katsoo tai koskee on merkitystä. Se ihmettelee, kun istun nyt väärällä tuo TIETOISTA KÄVELYÄ VIIME SYKSYNÄ Tampereen yliopistossa tutkittiin, miten tietoiset harjoitteet metsäkävelyn lomassa vaikuttavat mielialaan ja elpymisen tunteeseen. Jos hän on esimerkiksi ahdistunut tai masentunut, hän voi osoittaa vaikkapa puuta. Tärkeintä on löytää itselle sopiva muoto ja tapa pitää yllä hyvinvointiaan”, Pasanen sanoo. Myös huomion kiinnittäminen omiin ajatuksiin ja tunteisiin sekä tekemiseen ovat yhteydessä elpymiseen ja mielialan kohenemiseen.” Erityisesti elpymisen tunteet voimistuivat ja mieliala muuttui positiivisemmaksi kävelyn ja harjoitteiden jälkeen. Sille annetaan arvo.” Luontoelementti, olkoon se vaikkapa puu, mah dollistaa asiak kaalle tuen ja turvan. Hannele on kiltti ja kaunis maatiais kana. ”Silloin ei ollut puhettakaan, että asiakkaita vie täisiin luontoon. JO H A NN A ME HT OLA Ekopsykologi Kirsi Salonen hyödyntää luontoa työssään.. Silloin Salosen tehtävänä on havainnoida asiakkaan ilmeitä, eleitä ja pysähdyk siä. Pelkästään ihmisten vuoro vaikutus ja ammattilaisten osaaminen eivät hoida ihmistä, vaan myös ympäristö hoitaa ja tukee ih misten välistä hyvää kanssakäymistä. Mitä koet. Silloinhan meillä ei olisi yhtäkään masentunutta maanviljelijää, met suria tai puutarhuria.” Nyt ei tartte suorittaa Hannele makoilee edelleen tuolini alla, kun kana lan suunnalta alkaa nyt kuulua vaativaa mauku mista. On tärkeää, et tä hän tulee tietoisemmaksi siitä. Asiakas saattaa silloin tulla nähdyksi terapeuttinsa kanssa, ja salassapitovelvollisuus vaarantuu. Ih mettelin, että miten tuo voi jo nyt aja tella noin positiivisesti
7/2018 SUOMEN LUONTO 59 Myös ympäristö hoitaa ja tukee ihmisten välistä vuorovaikutusta.
Kokemusten vaihto on tärkeää. Ota kaverisi mukaan ja lähde metsään. Joille kin voi tosin riittää jo ikkunanäkymä, jossa on ho risontti tai joitakin eläviä elementtejä kuten kasve ja tai vaikkapa kiviä, joita voi tunnustella.” KYLÄILLÄÄN METSÄSSÄ! Lähde yhdessä kaverin kanssa metsään ja tunnustele, mikä paikka siellä on juuri nyt sinulle sopiva. lilla. ”Perinteisesti terveydenhuollossa ajatellaan, et tä hoidon pitää perustua tutkimukseen.” Luonnon hyvinvointivaikutuksia on tutkittu pal jon, mutta tutkimustulokset eivät jostain syystä ole siirtyneet käytäntöön. Voitte olla myös hiljaa ja antaa paikan puhua. Kutsu kaverisi kylään valitsemaasi paikkaan ja kerro, millaisena koet sen. 4) VAIHTO. Ympäristöpsykologialla on Suomessa vuosikym menen pitemmät perinteet kuin Ronjakissalla on ikää, liki 30 vuotta, mutta silti luontolähtöiset tera piamuodot eivät ole vieläkään lyöneet itseään täy sin läpi. 3) KYLÄILYÄ. ”On kuitenkin päivänselvää, että fyysinen ym päristö edesauttaa terapeuttisia tavoitteita. Tunnista, mikä paikka metsässä on juuri sinulle sopiva. 1) YHDESSÄ METSÄÄN. 2) OMA PAIKKA. Muistathan kunnioittaa toisen valintaa, älä arvostele.. Täällä mä oon”, Salonen huhuilee ja vanha kis sarouva hyppää ketterästi hänen syliinsä. 60 SUOMEN LUONTO 7/2018 Luontoympäristö sallii erilaisia tapoja olla juuri sellainen kuin on. Tutki paikanhaltijana valitsemaasi kohtaa mahdollisimman moniaistisesti: kuuntele, haistele, katsele. Tehkää sama harjoitus myös kaverin valitsemassa paikassa
Kun tällainen ihmi nen sanoo yhteisen luontokäynnin jäl keen, että nyt ei tartte suorittaa, tässä voi vaan olla ja tuntea ole vansa tasavertainen. Silloin olen ajatellut, että tämä on juuri niin.” Juuri niin asiat loksahte levat paikoilleen. Ke väällä hankkeen pohjalta aletaan kehittää Jyväsky län ja Tampereen yliopistojen yhteistyönä luonto lähtöistä hoitomuotoa masennuspotilaille. ”Ensin pelastetaan ihmiset ja sitten siirrytään maapalloon”, Salonen nauraa ja kertoo, että suun nitelmissa on myös tutkia, miten ja kuinka paljon ihmisen ympäristövastuullisuus muuttuu, kun hän hoitaa itseään luontolähtöisesti. ”Heillä on mihin verrata. Parasta palautetta hän on saanut hen kilöiltä, jotka ovat olleet pitkään hoidon piirissä. n JO HA N N A M EH TO L A Maatiaiskana Hannele tepastelee Kirsi Salosen pihalla.. ”Siitä on jo maailmalla tutkimusnäyttöä, että ympäristövastuullisuus lisääntyy, kun ymmärtää kokemuksellisesti luonnon merkityksen omalle hy vinvoinnilleen.” Salonen on uransa aikana tavannut tuhansia asiak kaita. 7/2018 SUOMEN LUONTO 61 Terapiaistunnossa annetaan tilaa ja mahdolli suuksia asiakkaan psyykkiselle ympäristölle, mut ta yhtä tärkeää on fyysinen ympäristö. Rahoit tajana on Kansaneläkelaitos. Ronja on siirtynyt nukkumaan Salo sen lempituolille, ja Hanne le taas on tepastellut takai sin kanalaan. ”Jos asiakas tuijottaa koko istunnon ajan nurk kaa, on siinä vaikea saada asioihin uutta näkökul maa. ”Masentuneita ei tosiaankaan ole tarkoitus lä hettää yksin metsään.” Salonen oli mukana Jyväskylän yliopiston syk syllä päättyneessä Luonnosta virtaa hankkeessa (Luovi), jossa tutkittiin luontoympäristön yhteyk siä työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen. Luontoympäristö sallii sisätiloja paremmin monenlaiset tavat olla juuri sellainen kuin on”, Sa lonen kertoo. Tarvitaan kuitenkin ammattilaisia kannattele maan ja luomaan asiakkaalle kiinteä ja turvalli nen terapiasuhde
Kaskeaminen oli vielä 1800luvun puolivälissä hyvin yleinen metsänkäy tön muoto. Pieninkin tuulenvire heiluttelee haavan lehtiä, ja havina kuuluu kauas. Metsien merkitys luonnolle, ihmiselle ja ilmastolle on Suomen Luonnon teema vuonna 2018. TEKSTI JA KUVAT PASI REUNANEN M aan tasalle hävitetty vanha metsä voi pa lata, mutta se vie ai kaa. Muuramen Kuusimäessä (tai Kuusmäessä) luonnonäänet kertovat heti, ettei kysymyksessä ole tavallinen metsä. Luonnon omat metsänhoitomenetel mät tekevät metsästä omansa laatui sen, ja lopputulos hivelee luonnonys tävän silmää. Jättiläishaapoja kasvaa mäellä run saasti. 62 SUOMEN LUONTO 7/2018 KeskiSuomen Kuusimäki on esimerkki siitä, että pahoin hakattukin metsä voi toipua, jos sen annetaan kasvaa suojeltavaksi. Puut ovat paksuja, kuusilla on korkeat lankkujuuret, ja metsänpohja on täynnä kuolleita puita. Metsien merkitys luonnolle, ihmiselle ja ilmastolle on Suomen Luonnon teema vuonna 2018. Taivaaseen kohoavaa metsää ihai leva ei kuitenkaan arvaa, että 1800lu vun alkuvuosikymmeninä koko Kuusi mäki oli kaskettu puuttomaksi aukeaksi. Metsien merkitys luonnolle, ihmiselle ja ilmastolle on Suomen Luonnon teema vuonna 2018. TEEMAVUOSI 2018 METSÄ. Isojaon jälkeen 1840lu vulla Niemisen perhe sai rakentaa torp pansa Kuusimäen laelle, kruunun liika Metsän selviytymistarina Kuusimäen notkot ja tasamaan painanteet ovat saniaisten ja putkilokasvien valtakuntaa. Niin myös KeskiSuomessa Kuusimäellä. Metsä on hä märä, ja ilma tuntuu viileältä helteellä kin
Aikoinaan useat kuuset, koivut ja haavat saivat runkonsa koristeeksi maalatun numerosarjan. Vahvistaessaan metsäntarkastuk sen Metsähallitus kiinnitti huomionsa alueen pitkävartisiin ja kasvuisiin koi vikoihin ja kehotti tarkastuksen laatijaa viipymättä jättämään esityksen joiden kin sellaisten alueiden säilyttämiseksi ja rauhoitettavaksi lieviä apuharvennuksia kummoisemmilta hakkauksilta. Samal Huomaa, että metsä on vanha. Kantapuiden tarkkailusta on luovut tu jo kauan sitten, mutta edelleen vai kutuksen teki metsän suurin kuusi, jon ka pituus alkoi hipoa 42 metriä. Vuonna 1924 alueesta tuli sääs tömetsä, 1955 se nimettiin tutkimus metsäksi. Tutkimusmetsän ylle lankesi varjo, sil lä Metsähallitus oli kirjannut metsiensä käyttöohjeisiin, ettei yliikäisyys saa es tää tutkimusmetsän tarkoitusta. Kantapuista kerättiin siemeniä jalos tukseen ja siemenpuutuotantoon. Kuusilla on lankkujuuret. Tukkipuuta ja hirsitavaraa ei metsis tä saada, vain hiomopuuta oli tarjolla. Vuon na 1985 kokenut Metsäntutkimuslaitok sen kantapuiden etsijä luonnehti Kuusi mäkeä ainutlaatuiseksi sydänmaaksi KeskiSuomessa: ”Se antaa hienon kuvan yhden vai heen luonnontilaisesta kuusikosta. Metsänhoitajan näkemys arvioitiin Metsähallituksen päämajassa Helsin gissä. Lähialueet kaskettiin luonnolli sesti ensiksi. Hoitoalueen vastaavan metsänhoitajan metsäntarkastuskirjassa todettiin yti mekkäästi, ettei Muuramen kruunun puiston valtion mailla ole yliikäisiä met siä. Metsänjalostajan merkki. Kiven huomaa, jos sattuu nousemaan nyp pylälle oikeasta suunnasta, muuten metsä kätkee salaisuutensa. Yksinäinen myllynkivi seisoo keskellä vanhaa metsää. Valtion metsät olivat keskiikäisiä koi vikoita tai sekametsiä. Tarkastuskirjan eräs kirjaus lienee ollut enteellinen: Koivu muodostaa laajoja, mahtavia metsiköitä kuten esimerkiksi Kuusmäellä, mikä on melkein kokonaan sen vallassa. 7/2018 SUOMEN LUONTO 63 maalle. Metsähallituksen metsätalous karttaan tehtiin merkintä: rauhoitettu koivikkoalue Kuusmäki. Ny kyään Niemisten torpasta on jäljellä sammaloitunut, metsän valtaa ma asuinpaikka, ja myllynkivi. Se on helmi kansalle!” Eikä hän liioitellut yhtään. V uonna 1911 Kuusimäestä rau hoitettiin 84 hehtaarin alue. Tuosta vuodes ta lähtien Kuusimäki on ollut rauhoi tettu alue, vaikka nimike ja perustelu ovat vaihdelleet vuosikymmenten ai kana. Se kertoo muinaisesta asuinpaikasta, jonka pihapiirin metsä on ottanut valtaansa. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusso pimusmetsänä Kuusimäki palveli met sänjalostusta. K uusimäki antoi leivän Kuusjär ven ympäristön asukkaille. Metsähallituksen Jämsän hoitoalueel la tehtiin metsäntarkastus vuonna 1906. Kuusten, mutta myös koi vujen ja haapojen, jalostusta varten met sästä valikoitiin parhaat, kasvuisimmat ja hyvämuotoisimmat puut kantapuiksi. Kerran koivut heiluivat Kuusimäen valtiaina, mutta nyt niiden on aika väistyä.. Metsän tutkimuslaitosta yliikäisyys ei koskaan haitannut – onneksi. Myrsky kaatoi jätin joitakin vuosia sitten. Se annettiin vain valioyksilöille. Kuusimäki suojeltiin 1993 vanhojen metsien suojelukohteena
64 SUOMEN LUONTO 7/2018 la meni historiaan myös kuusten jalos tus Kuusimäessä, vaikka suuren kuusen naapuripuut ovat vielä pystyssä ja vain muutaman metrin päässä metsän pituu sennätyksestä. Koivikot eivät katoa minnekään, ne vain vaihtavat paikkaa. Lahopuuta alueella on tonneittain, mistä johtuen kovakuo riais ja kääväkäslajisto kukoistaa. Kuusimäki on valopilkku metsätai vaalla ja arvokas esimerkki luonnon suojelun pitkäjänteisyydestä. Kuusi valloit ti metsän nousemalla koivun varjosta vallitsevaksi puulajiksi. Se osoit taa, että suojelu tulevaisuutta varten kannattaa. Kaiken lisäksi vanhojen metsien vä liin on kasvanut uusi metsäsukupolvi, jonka muodostama leveä metsäinen sil ta korjaa alueen taas yhdeksi yhtenäi seksi, suureksi metsäksi. n Talousmetsän elinkaari ei luo kunnon metsää. Jo kasyksyisten myrskyjen jäljiltä lahopuu varanto karttuu, ja erivaiheisia ja laji sia lahoavia puunrunkoja on kaikkialla. Kuusimäki on myös osa laajempaa suo jelukokonaisuutta, johon kuuluu useam pia vanhoja metsiä. Kuusimäki kohoaa suoraan Kuusjärven rannasta. Nyt yli sata vuotta myöhem min nuo kuuset hallitsevat metsää ja antavat sille yleisilmeen. Metsäluonnon tilassa on EteläSuo messa edelleen parantamisen varaa. Koivun häviäminen ei onneksi ole Kuusimäelle eikä sen lahopuulajistolle kohtalonkysymys, sillä keskiikäisiä se kametsiä on laajasti kivenheiton päässä. Vielä lehtipuut eivät kui tenkin ole metsää jättämässä. K un Kuusimäki perustettiin koi vikonsuojelualueeksi, koivujen alla kasvoi kuusentarreja siel lä täällä. Haapa ulottaa latvansa kaiken metsän ylle ja tuntuu pärjäävän vielä oikein hy vin. Länsirinne on hyvin rehevä. Suojeltu metsä kasvaa monimuotoi suudelle korkoa ja on yhtenä päivänä korvaamattoman arvokas luontokohde. Kuusimäen linnusto on vanhoille kuu sikoille tyypillistä. Lu mensulamisvedet ja kesäsateiden kos teus valuvat rinteitä alas painanteita pitkin. 64 SUOMEN LUONTO 7/2018. Notkelmiin syntyy sankka ruo hovartisten kasvien yhteisö. Näitä leh tolaikkuja Kuusimäen länsirinteessä on paljon ja niiltä on hyvä haeskella syk syn ruokasieniä. Yhden nousu on toisen lasku. Kunnollisia vanhoja metsiä saa etsiä pitkään. Koivu ei uudistu pieniin myrskyaukkoihin, niihin ei uusi kunnol la edes kuusi. Koivut alkavat tulla biologisen elini känsä päähän, ja syrjäytyvät vähitel len metsästä. Sen leh tomaisen kankaan kasvillisuus poik keaa selvästi läheisistä kankaista. Talousmetsien elinkaari on ai van liian lyhyt, jotta vanha metsä ehti si kehittyä
www.birdlife.fi/linnut-lehti Joko -lehti lennähtää luoksesi. 7/2018 SUOMEN LUONTO 65 7/2018 SUOMEN LUONTO 65 Neljästi vuodessa ilmestyvä Linnut kertoo linnuista, lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. Tilaamalla Linnut-lehden tuet BirdLife Suomen toimintaa. Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut Linnut. www.birdlife.fi/linnut-lehti lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. Tilaamalla Linnut-lehden tuet BirdLife Suomen toimintaa. Tilaamalla Linnut-lehden tuet BirdLife Suomen toimintaa
Erämaametsiin rakastunut Lapin erämaa metsien puolustaja Helander voitoista ja uskoo diplomatiaan. 66 SUOMEN LUONTO 7/2018. 66 SUOMEN LUONTO 7/2018 Erämaametsiin rakastunut Lapin erämaa metsien puolustaja Harald Helander iloitsee voitoista ja uskoo diplomatiaan. H o m o sa p ie n s TEKSTI SAMPSA OINAALA / KUVAT TOMMI TAIPALE Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
Toinen merkittävä voitto tuli, kun Kor kein hallintooikeus kielsi Vuotoksen te koaltaan rakentamisen vuonna 2002. 7/2018 SUOMEN LUONTO 67 ”K atso, miten kaunis”, Harald Helander huokaa ja katsoo jyrkkätörmäi sen Ivalojoen maisemaa kotinsa kupeessa Inarissa. Sotaaika na perhe kuitenkin muutti Saksaan, jos sa vierähti toistakymmentä vuotta, kun nes vuonna 1954 Helanderille kävi kut su armeijaan. Se oli retkilläni aina selässäni repun takana.” 7/2018 SUOMEN LUONTO tään. Harald ryhtyi rakentamaan ainutlaatuista kor pilinnaansa Pyrynmaata. Pojat panikoivat, mutta mi nä nautin siitäkin.” Muutenkin palvelusaika sujui aika epätavallisesti. Se on niin ihmeellinen olento.” n H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A ”Yritän saada ihmiset ymmärtämään.” PÄIVÄKIRJA kertoo luontoelämyksistä sanoin ja kuvin. Samaan hän pyrkii suojelu työssäkin. Huomattava osa jäljellä olevista erä maista saatiin suojeltua erämaalailla. Helander onnistui hankki maan erämaiden kohtalolle kansainvä listä julkisuutta, kun esimerkiksi saksa laiset lehdet Geo ja Der Spiegel käsitteli vät aihetta laajalti. Silloin lopetin insinöörin urani ja sanoin vai molleni Margaretalle, että nyt muu tetaan Suomeen ja tapellaan.” Lopettaessaan työt Helander oli uran sa huipulla. Siitä asti olen piirtänyt.” ”TÄMÄ PUSSI on Marinmaalta. Indonesiasta Inariin Erämaiden kutsu sai Helanderin vael tamaan 1200 kilometrin matkan Poh joisNorjan Nord kapista PohjoisKarja laan Ruunaalle vuonna 1958. Työ insinöörinä vei kui tenkin kauas erämaista. Metsiensuojelijoita on usein syytetty työpaikkojen viemises tä. ”Minulle se oli huippuaikaa. ”Olin 51vuotias, kun minusta tu li luonnonsuojelija. Hurjimmat ylilyönnit on kar sittu kaavasta myöhemmin, mutta vali tusprosessi jatkuu edelleen. Koko itäraja oli erämaata.” Huikeita retkiä tuli vielä kaksi lisää: Norjan Lofooteilta Inarijärvelle vuonna 1973 ja Mo i Ranasta Inarijärvelle vuon na 1977 – pienemmistä vaelluksista pu humattakaan. Piirsimme toisillemme kirjeitä. Koskaan en ole nauranut niin paljon kuin armei jassa.” Silloin syttyi polte, joka ei ole sam munut vieläkään. Olin Indonesiassa. Lappi ei kuitenkaan jättä nyt rauhaan, ja vuonna 1979 hän osti Inarista nykyisen kotipaikkansa. Tuloksekkaimpia välineitä kamppai lussa olivat kuitenkin puhelin ja kir joituskone. ”Kolme vuotta tein töitä sen eteen ja sain UPMmetsäyhtiönkin innostumaan, mutta ei se toteutunut.” Nyt huolenaiheena on rakkaista rak kain, Inarijärvi tuhansine saarineen ja rakentamattomine rantoineen. Suomalaisisän ja saksalaisäidin poi ka syntyi Helsingissä vuonna 1934 ja vietti lapsuutensa Suomessa. Kaikki alkoi, kun ym päri järveä kaavoitettiin mökkejä ja tu ristikyliä. Vastauksena tähän Helander esitte li Metsäkylähankkeen, joka olisi yhdis tellyt koulutusta, luontomatkailua ja puun perinteistä pienimuotoista jatko jalostusta. Ei pidä ärsyttää.” Vielä 84vuotiaanakin Helander hal tioituu pienistäkin asioista. ”Kun isä oli Talvisodassa, en vielä osannut lukea. ”Se oli ennen kaikkia hirvittäviä hak kuita. Se on niin ihmeellinen olento.”. Silloin tutustuin poh joisen metsiin. Metsän ja luonnon kauneus on johdatellut hänen elämään sä. ”Tässä taistelussa on nyt seitsemäs vuosi menossa. ”Vuotoksen voitto antaa edelleen voi mia.” Ei pidä ärsyttää Uusia kamppailuja on kuitenkin tullut entisten päätyttyä. ”Katso, tuossa kimalainen tekee työ tään. ”Yritän saada ihmiset ymmärtämään. Helander on ollut rakentamassa siltaa Libyassa, satamaa Indonesiassa, taloja Irakissa ja kokonaista kaupunkia Sau diArabiassa. Luovutim me kesällä kunnalle aiheesta adressin – parhaani olen ainakin tehnyt.” Työskennellessään mitä kirjavimpien rakennusporukoiden kanssa eri puolil la maailmaa Helander on pärjännyt dip lomatialla. Loppusodassa eksyimme erämaahan. Ensi kertaa Helander hurmioitui erä maista varusmiesaikanaan. Helander veti 50 mie hen rakennusporukkaa, joka teki kämp piä ja siltoja. ”Anoin Lappiin. Ensimmäinen asumus Inarissa oli puolentoista vuo den ajan pelkkä intiaaniteltta. Helanderkin oli siellä pysäyttämässä metsäautotietä rakentaneita koneita. Eläke jäi pieneksi, koska elä keikään oli vielä aikaa. Luin Lapin Kansasta, kun metsänhoita ja Pertti Veijola kirjoitti, että on tur haa vaatia erämaiden suojelua. Kiista erämaametsistä kärjistyi Inari järven itäpuolella Kessissä kesällä 1991
RESEP TEJÄ JA VINKK EJÄ SÄILÖ NTÄÄ N www.s uomen luonto .fi. TALOUDELLISIN ja energiaa säästä vin tapa säilöä satoa on kuivattaminen. Omenahillo kan nattaa kuitenkin jät tää maistamatta, sil lä pilaantunut hil Vitamiinit säilyvät parhaiten pakastamalla. ”En tosin pysty tähän aina itsekään, varsinkaan jos löydän paljon lakkoja tai hyviä ruokasieniä.” Pakastaminen on suositeltavin säi löntämenetelmä sadon vitamiinien säi lömiseksi. Kan tarellit sen sijaan jakavat mielipiteitä, sillä niistä tulee monen mielestä sekä kuivatessa että pakastettaessa sitkeitä.” Eniten kärsivällisyyttä syksyn säilö jältä vaatii omenasadon kuivattaminen, jos omenia tulee paljon. ”Erään tutkimuksen mu kaan pakastetun musta herukkasoseen vita miinipitoisuus laski kahden vuoden säi lytyksen aikana vain aavistuksen”, toteaa Marttaliiton asian tuntija Arja Hop suNeuvonen. Marttojen asiantuntijakin myöntää, että säilöminen lähtee välillä käsistä. Suppilovahveron lisäk si metsäkankailta kannattaa tunnistaa limapintainen hallavahakas ja lehtipui den rungoilla viihtyvä ruskeankeltainen talvijuurekas. ”Jos sieniin jää yhtään nestettä ja ne suljetaan tiiviiseen purkkiin, ne homeh tuvat aivan varmasti, se on luonnon la ki”, HopsuNeuvonen huomauttaa. ”Ne kuivataan niin kuiviksi, että rap sahtaa. Myös den rungoilla viihtyvä ruskeankeltainen talvijuurekas. Paras keino säilyvyyden testaamiseksi on haistaminen ja maista minen. Omena jää vähän nahkeaksi, koska siinä on ai ka paljon sokeria. Liian kuivaksi omenaa ei kannata päästää. Parhaita kuivatussieniä ovat suppilo vahvero ja mustatorvisieni. Syksyllä säi löttyihin herkkuihin kuuluvat monella omenahillot, kuivatut sienet, pakastetut marjat, soseet ja mehut, joita saatetaan säilyttää hyvinkin pitkään. Paras keino säilyvyyden testaamiseksi on haistaminen ja maista minen. Pullistelevan pakastimen kanssa taiste levan kannattaa kokeilla uusia yhdistel miä: Jos porkkanoita ja karviaisia tulee liikaa, niistä saa hyvän hillon. Entä mitä kannattaa tehdä kellaris ta löytyneille, isoäidin aikaisil le hillopurkeille. Vitamiinien takia viipaloiminen tai murskaaminen eivät siis kannata, ellei pakasti men tila ole päässyt loppumaan. Mitä vähemmän marjan so lukkoa rikkoo, sitä paremmin vitamii nit säilyvät. ”Nämä sienet tuppaavat ilmestymään vasta ensimmäisten pakkasten jälkeen”, HopsuNeuvonen sanoo. ”Syksyllä säilötty chutney on riistan ja makkaran kanssa äärimmäisen hyvää.” Myös myöhäissyksyn sienet kannattaa kerätä talteen. Myös kuumennus vähentää etenkin marjojen Cvitamiinipitoisuutta. Sama pätee mansi koihin.” MYÖHÄISSYKSYN sadosta valmis tetaan esimerkiksi hapankaalia sekä talviomena, pihlaja ja kurpitsahilloa. 68 SUOMEN LUONTO 7/2018 lukkoa rikkoo, sitä paremmin vitamii nit säilyvät. Moni kokee harmistuksen tunteen, kun kuivana säilöttyihin sieniin ilmes tyy homeläiskiä. ”Nämä sienet tuppaavat ilmestymään vasta ensimmäisten pakkasten jälkeen”, HopsuNeuvonen sanoo. Myös tatit kuivuvat hyvin. Hallavahakasta voi joskus kerätä vielä ensilumen keskeltäkin. Hallavahakasta voi joskus kerätä vielä ensilumen keskeltäkin. Hyvä tavoite on pyrkiä käyttämään säilötty ruoka seuraavan sa tokauden alkuun mennessä, jotta seuraa valle tuoreelle sadolle on tilaa. Sieniä kuivattaessa kärsivällisyys on hy ve. 68 SUOMEN LUONTO 7/2018 SUURET SAMEAT lasipurkit mummo lan kellarissa kuuluvat monen suoma laisen lapsuusmuistoihin. ”Kuivatut omenarenkaat ja mansikka viipaleet ovat hyviä naposteluherkku ja, mutta kyseessä on taitolaji. Vitamiinit säilyvät parhaiten pakastamalla. HopsuNeuvosen mukaan hilloja kan nattaakin tehdä lähinnä kulinaristises sa mielessä, silloin kun tekee mieli ko kea lisää makumaailmoja. Vitamiinien takia viipaloiminen tai murskaaminen eivät siis kannata, ellei pakasti men tila ole päässyt loppumaan. Kurpitsa taipuu hillon lisäksi etikkaisiksi säilyk keiksi ja suolaista ruokaa maustavaksi sipuliseksi chutneyhilloksi. Entä mitä kannattaa tehdä kellaris ta löytyneille, isoäidin aikaisil le hillopurkeille. n K O T O N A K O T O N A ISOÄIDIN HILLOPURKIT Kohtuus, puhtaus ja tarkkuus ovat säilönnän tärkeimmät säännöt. Pitää arvata, mikä on sopivan kuiva. Omenahillo kan nattaa kuitenkin jät tää maistamatta, sil lä pilaantunut hil lo tuottaa ihmi selle vaarallisia myrkkyjä. TEKSTI JENNA PARMALA / KUVITUS ANNE STOLT IS TO CK PH O TO Kotona! Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa syyssadon säilöntään
Paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Päivän teemana on tänä vuonna merimelu. 7/2018 SUOMEN LUONTO 69 IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ Kivikaudella säilöttiin ulpukkaa KU V IT U K SE T: A N N E ST O LT JO H A N N A M EH TO LA KO TIM A IS ET K A SV IK SE T KIVIKAUDEN HERKUT 1. Entisajan ihmiset pidensivät näin hasselpähkinöiden säilymisaikaa, mutta paahtaminen parantaa myös makua. Ainavihannasta katajasta uutettiin to dennäköisesti katajajuomaa palan pai nikkeeksi. Hapata silakkaa. Lisää pinnalle vuohenjuustokiekkoja, jos haluat lisäkkeestä ruokaisampaa. Valele päälle öljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. RUOKAJUURIKAS (Beta vulgaris) eri muunnoksineen viettää juhlavuottaan ensi vuonna. Muunnoksiin kuuluvat vanha tuttu punajuuri sekä keltajuuri, raitajuuri ja valkojuuri. ”Puolukat ja hillat on aikoinaan säi lötty mahdollisesti veden avulla. Keitä teetä. ”Ulpukkaa olemme löytäneet Rova niemeltä asti. Helppo tapa juhlistaa Hiljan päivää on lähteä luontoon ja koettaa löytää sieltä mahdollisemman hiljainen kolkka. Lisää tuoreita yrttejä pilkottuina maun mukaan. Siinä onkin syytä viipyä pitempikin tovi. Kuivatuista tai hiostetuista vadelmanlehdistä voit keittää maukasta juomaa. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri kehottaa viettämään hiljaisuuden merkkipäivää Hiljan päivänä 8. 5. Juurikkaista ken on maukkain. Hiljaisuus alkaa olla ylellisyyttä, johon joutuu erikseen hakeutumaan. Keitä keppisoppa. Perimätiedon mukaan syysflunssaa on lääkitty keitettyjen katajan-, männynja kuusenoksien liemellä. ”Koska pähkinöiden satoaika on syk syllä lyhyt, niiden säilyvyyttä on toden näköisesti parannettu paahtamalla”, tut kija Santeri Vanhanen toteaa. Kotimaiset kasvikset ja Puutarhaliitto valitsivat juurikkaat vuoden 2019 vihanneksiksi. ”Keräsimme yhteen kaikki makrofos siilitutkimukset kivikauden aikaisista kasvinjäännelöydöistä Suomessa.” Tutkimuksen avulla saatiin selville, minkälaisia kasvilajeja Suomessa on ki vikaudella syöty. Pähkinöiden lisäksi yleisimmin käy tettyjä lajeja olivat kuivatettuina säilyte tyt ahomansikka ja vadelma, koko Suo messa myös sianpuolukka. Survo. Säilöntäprosessit ovat varmasti olleet monimutkaisia, sillä ul pukka on raakana myrkyllinen. BETA VULGARIS -UUNIHERKKU 1 punajuuri 1 keltajuuri 1 raitajuuri 1 valkojuuri oliiviöljyä, merisuolaa, mustapippuria tuoretta rosmariinia, timjamia Kuori ja pilko juurikkaat kuutioiksi, lado ne pieneen uunivuokaan. 2. Maukkaan juuren lisäksi esimerkiksi punajuuren versoja ja lehtiä voi käyttää salaateissa tai kevyesti lämmitettynä lisäkkeenä. Saa melaisten tiedetään säilöneen lampaan suoleen poronmaitoon sekoitettuja va riksenmarjoja”, Vanhanen kertoo. Poh joisAmerikassa ulpukansiemeniä on tunnetusti säilötty käymismenetelmää hyödyntämällä ja vielä liotettu ennen käyttämistä”, Vanhanen kertoo. 4. Kaloja hapatettiin Ruotsissa ruokakäyttöön jo yli 9000 vuotta sitten. Yksi yleisimmistä löydetyistä ruo kaaineista oli yllättävästi ulpukka. Keltajuuri ja raitajuuri.. Sekoita kuutioita, jotta öljy ja mausteet tarttuvat niihin. Vanhanen on tarkastellut kollegansa Petro Pesosen kanssa Suomessa teh tyjä arkeologisia kasvinjäännelöytöjä. JENNA PARMALA Ollaan hiljaa vaan VÄLILLÄ TEKEE HYVÄÄ viettää aikaa täydellisessä hiljaisuudessa. lokakuuta. riksenmarjoja”, Vanhanen kertoo. Kun listaa vertaa kan satieteellisiin aineistoihin saadaan mielikuva siitä, miten kasveja on säi lötty ja käytetty. 3. Paahda. Juurikkaat sisältävät paljon kuitua, joten ne tekevät hyvää elimistölle. Satoa kuivat tiin talven varalle. KIVIKAUTISTEN liesien ja jätekuop pien paikoilta on löytynyt jäänteitä has sel ja vesipähkinöistä. Puolukat säilyvät hyvin omassa mehussaan. (JM) www.sll.fi KU V IT U K SE T: A N N E ST O LT satieteellisiin aineistoihin saadaan mielikuva siitä, miten kasveja on säi Pähkinöiden lisäksi yleisimmin käy Yksi yleisimmistä löydetyistä ruo riksenmarjoja”, Vanhanen kertoo
Luontopolku kulkee paikoin lähellä jyrkänteitä. Tori sevaaiheisten teosten tekijöistä I.K. Nyt vierailemme luontokuvaaja Jussi Helimäen mukana Torisevan rotkojärvillä. Sieltä saivat vaikutteita muun muassa kirjailija Zachris Topelius, taidemaalarit Werner Holmberg ja Akseli Gallen-Kallela. Torisevan luontopolku on paikoin yh tenevä alueen läpi kulkevan laajemman retkeilyreitin, Pirkan Taipaleen kanssa. Noin kuuden kilometrin luontopolku kulkee vaihtelevissa ja komeissa maise missa. Uudemman kulttuurituotannon eri koisuutena voisi mainita Karhuooppe ran, jota esitettiin rotkojärven rannalla vuosina 1995–1997. TORISEVAN HISTORIAAN liittyy tun nettuja kulttuurivaikuttajia 1800lu vulta lähtien. 70 SUOMEN LUONTO 7/2018 R E T K E L L Ä Torisevan luontopolulla VIRROILLA sijaitsevan kolmen hienon luode– kaakko suuntaisen rotko järven ketju on tunnettu luontokohde. Polun länsiosassa on rotkojärvien rantoja, eteläosassa kylätien vartta, itä osassa pienen joen ja Kangasjärven ran taa sekä Lakarin leirintäalueen reunaa ja pohjoisosassa metsämaastoa. Inkerinkallion huipulta näkee kauas Jähdyspohjan kylään. AlainenToriseva.. AlainenToriseva on maisemallises ti näyttävin. Inkeristä sekä muis ta alueen historiaan liittyvistä henki löistä ja luonnosta kerrotaan luontopo lun varrella olevissa tänä vuonna uusi tuissa tietotauluissa. Infotaulujen ja hyvin merki TEKSTI JA KUVAT JUSSI HELIMÄKI IS TO CK PH O TO RETKELLÄ! Tällä palstalla Suomen Luonnon avustajat jakavat omia retkivinkkejään. Inhalla on kuitenkin erityisasema, sillä Virtain Jähdyspohjassa syntynyt valo kuvaaja dokumentoi monipuolisesti se kä Torisevaa että muita Virtain maise mia 1800luvun loppupuolelta 1900lu vun alkupuolelle. Myös YläisenTorisevan rannat ovat varsin jyrkkiä. Sen kuuluisa korkea In kerinkallio on saanut nimensä nuoren aatelisneidon, Inkeri Kurjen tari naan pohjautuen. Jyrkkien kallioiden reunustamat järvet ovat syviä, keskimmäisen eli KeskisenTorisevan suu rimmaksi syvyydeksi on mitattu 37 metriä. ALUEEN PALVELURAKENNE on var sin hyvä
Muuttoaikoina sinne kerääntyy suuria vesilintuparvia; Herraskosken ja Vuolteen alue onkin määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi lintualueeksi. Talvella koskissa sukeltelee useita koskikaroja, saukko on tavallinen vierailija, ja joutsenia voi nähdä kovimmillakin pakkasilla. tyn luontopolun lisäksi polun varrella on kaksi nuotiopaikkaa, huusseja, laa vu Kangasjärven rannan lähellä ja ke säisin toimivia kahviloita sekä Torise van Kahvimajalla että Lakarin leirintä alueella. Lue lisää: www.virrat.fi/client/virrat/userfiles/ luontoesite-web-pakattu.pdf Torisevan kahvimajalle vievän polun pintaa rikkovat männynjuuret. Luontopolun luoteispuolella sijaitse va YläinenToriseva on suosittu kalastus paikka, jonne on istutettu muun muassa lohikaloja. Pysäköintipaikkoja on rotko järvien alueella kantatie 66:n varrella ja Lakarin leirintäalueen vieressä. Metsäautoteitä pitkin pääsee melko lähelle linnustollisestikin arvokasta suoaluetta; polkuja tai pitkospuurakennelmia ei suojellulla suolla ole. Läheisellä Lakeisnevalla taas voi kuulla pirkanmaalaisittain harvinaisen riekon naurua. n Haukkaneva on erämainen suo. Sinne on helppo mennä läheiseltä Herrasentieltä. Lähistöllä sijaitsee Virtain perinnekylä historiallisesti arvokkaalla Marttisen saarella. RETKIVINKKEJÄ VIRROILTA 1) Lakeisnevankankaan aarnialue | Virtain komein vanhan metsän alue sijaitsee Killinkosken, Ohtolan ja Itämerentien välisellä laajalla metsäalueella. Vuolteen rannalla on esteetön lintutorni, ja tornille johtavan polun varrella on aarnimaista kuusikkoa. Alaisen-Torisevan rotkojärvi on komeimmillaan ruska-aikaan. 7/2018 SUOMEN LUONTO 71 JUSSI HELIMÄKI on vapaa kirjoittaja ja Suomen Luonnon avustaja Espoosta. Herraskosken yli menevältä sillalta on hyvät näköalat.. 3) Haukkaneva | Alavuden rajan tuntumassa sijaitsevan erämaisen suon kilometrejä pitkät avoalueet ovat näkemisen arvoisia. 23 hehtaarin luonnonsuojelualuetta, jossa voi nähdä luonnonsuojelualuetta, jossa voi nähdä vaikkapa pohjantikan. 23 hehtaarin metsä on sekä Naturaettä luonnonsuojelualuetta, jossa voi nähdä vaikkapa pohjantikan. Se sijaitsee noin kahden ki lometrin päässä Virtain keskustasta. Suojelualueella on merkitty polku, joka kulkee kaatuneiden puiden lomassa. luonnonsuojelualuetta, jossa voi nähdä Pohjan tikka Lakeisn evanka nkaalla . Virtain komein vanhan laajalla metsäalueella. Läheisellä koskikaroja, saukko on tavallinen vierailija, ja joutsenia voi nähdä kovimmillakin pakkasilla. 2) Herraskosken seutu | Ympäri vuoden avoimena pysyvän Herraskosken seutu on monipuolinen kohde
Eikä se onnis tuisikaan, sillä loisia on kaikkialla. Wateristic-levyä kuuntelemalla voi tehdä veden ääniä hyödyntävän äänimatkan ennen nukahtamista – ja herätä aamulla kuulokkeet korvilla. Aivelo valottaa espanjantaudin, mustan surman, koleran ja malarian alkuperää ja epidemioiden mu kanaan tuomia yhteiskunnallisia mullistuksia. ALICE KARLSSON VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Avainsana on monimuotoisuus. Loiset muuttavat maailmaa TUTKIJANA Helsingin yli opistossa työskentelevän evoluutiobiologi Tuomas Aivelon kirja Loputtomat loiset (Like 2018) käsitte lee aihetta, mistä monet haluavat vaieta. Kirjan nimi viit taa siihen että loisillakin on loisia ja loisten loisilla on loisia. Mikrobeja ei pidä liialla siisteydellä nutistaa. Jos kauneus ja elävyys kuvissa voivat herättää halua toimia lintujen puolesta, niin tässä teoksessa, jos missä. PERTTI KOSKIMIES Liisa Louhela: Sata yötä ulkona (Maahenki 2018) HAILUOTOLAISELLA Liisa Louhelalla oli kokemusta lähinnä päiväretkeilystä, kun hän tarttui haasteeseen viettää vuoden aikana sata yötä ulkona. Kuvaajille on iloa kuvien teknisistä tiedoista. Miksi. Samalla vahvistetaan yhteyttä luontoon ja omaan kehoon. Viehättävästi kirjoitetut pohdinnat saavat lukijankin miettimään retkeilytapojaan ja houkuttelevat kokeilemaan uutta. Tähtitaivas kuuluu kaikille -kampanjan tavoitteena on auttaa näkemään tähtitaivas ja jakaa vinkkejä pimeän paikan etsimiseen. Biologille madot, bakteerit ja vi rukset ovat kuitenkin mielenkiintoisia tutkimus kohteita. Muun muassa siksi, että eläimil lä ja ihmisillä on yhteinen tautihistoria. Loiset sairastuttavat, mutta myös tukevat ter veyttä. (JM) www.pimeataivas.fi EM M A BR U U S / U RS A. Ketjun loppua emme edes näe. Hän kertoo yöpymis kokemuksistaan yksin ja lasten kanssa, luonto suhteensa kehittymisestä sekä antaa vinkkejä ulkoöihin tottumattomille. (NS) Markus Pesonen: Wateristic (Humming Sun Records 2018) IHMINEN voi rentoutua paitsi luonnossa kulkien myös luonnon ääniä kuunnellen. 72 SUOMEN LUONTO 7/2018 IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Markus Varesvuo: Valokuvia linnuista (Lintukuva Varesvuo & Reed New Holland 2017) TEKNISESTI TAITAVAN ja lintujen tavat tuntevan Markus Varesvuon teos Valokuvia linnuista täyttyy kuvasarjoista samasta tilanteesta tai samasta lajista erilaisissa touhuissa ja valo-oloissa. IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä WATERISTIC M A R K U S P E S O N E N Tähtitaivas kuuluu kaikille TÄHTITITEELLINEN YHDISTYS URSA haastaa kaikki etsimään pimeitä paikkoja. Madagaskarilla Aivelo on etsinyt loisia hiiri makien ulosteista, Sveitsissä hän keräsi punkke ja ja nyt kotimaahan palattuaan on rottien jätös ten vuoro. (JM). Alati päivittyvä kartta näyttää parhaat tähtitaivaan katseluun soveltuvat paikat. Silloin puhutaan somaattisesta äänimatkasta. Taivaanvahti.fisivustolla on karttasovellus, johon pimeän paikan löytäneet voivat merkitä hyviä havaintopaikkoja ja kirjata niiden tarkemmat ominaisuudet. Liki kaikki taudinaiheuttajat ovat siirtyneet meihin eläimistä. Kirjassa linnut lentävät, juoksevat, sukeltavat, laulavat ja saalistavat. Ma dot, bakteerit ja virukset muuttavat maailmaa
EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Tatit tutuiksi. Väestömäärä on tuon jälkeen kymmenkertaistunut, metsiin on raivattu miljoonia hehtaareita peltoja, sähkölinjoja, teitä ja kaupunkeja. Vaikkapa vessapaperia on huomattavasti mukavampaa käyttää kuin rahkasammalta tai sananjalan lehtiä. SAANA KANKARE, LAHTI Tarpeellista tietoa sieniretkelle mennessä! MONICA AILIO, TURKU Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Järviluonnon puolesta Harvoin järviluonnon suojeluun kiinnitetään erityistä huomiota, varsinkaan säännösteltyjen järvien vesilintujen pesintään. Ojituksen vaikutusta pidetään yleensä neljänneksenä–kolmanneksena. Suomen metsien kasvun viime vuosikymmenien lisäyksessä on kolme päätekijää: ympäristömuutos, soiden ojitus ja metsien rakenteen muutos. Samalla metsäteollisuus on ollut merkittävä talouselämämme moottori 150-vuotta. Urtkekramin Nordic berries -shampoon ja hoitoaineen voitti Kia Toivonen. Osallistujien kesken arvotaan Sound of Sean Mertasoijakynttilä. Totesin juttua lukiessani, että en muista koska olisin nähnyt viimeksi nokkosperhosen. Äänestä . Liikun paljon metsässä koirien kanssa ja samalla haluan hyödyntää luonnon antimia. Halkan jutussa, kuten niin monessa muussakin, selluteollisuus on pantu hakattavan paikalle. Olemme jo maksaneet 1970-luvulta lähtien ensimmäisen miljardin ja nykyisellä menolla toinenkin miljardi kuittaantuu noin 30 vuodessa. Tätäkin olisin toivonut kirjoittajan pohtivan. Loppua ei voi selittää ilmaston lämpenemisellä, vaan taustalla täytyy olla muitakin tekijöitä. ANTTI HALKKA SUOMEN LUONTO @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Ja työllistämällä siinä samalla koko joukon ihmisiä. Mielestäni voi. Kiertoajan lisääminen kartuttaisi hiilivarastoa. Asiaa tutkineen Helena Henttosen arvio ympäristömuutoksen eli lähinnä ilmaston lämpenemisen osuudeksi oli 37 prosenttia. Yllä mainitussa julkaisussaan Luken tutkijat osoittavat lisähakkuiden vaikuttavan puuston määrän ohella alentavasti myös metsien kasvuun lähinnä avoimen alan ja nuorten taimikoiden osuuden kasvun vuoksi. Toteamuksesta herää väistämättä epäilys, kuinka vahvalla pohjalla on kirjoittajan toinen väite, että metsiemme puuston määrävaje johtuu suurimmaksi osaksi avohakkuumetsätaloudesta. En ymmärrä miksi. Minusta sellupohjaiset tuotteet ovat erittäin hyviä ja ne ovat jokapäiväisessä käytössäni. Juttu innosti minua tarkkailemaan pihamaani perhosia tarkemmin jatkossa. Ei siis tarvitse ryhtyä arvailemaan. Luonnonvarakeskuksen mukaan näin ei kuitenkaan käy, vaan lisäys jää lähivuosikymmeninä enintään muutamaan sataan miljoonaan kuutioon (Luonnonvaraja biotalouden tutkimus 36/2016). Kasvua lisää paljon myös metsien uudistaminen niin, että valtaosa niistä on aika nuoria kasvatusmetsiä. Sienet ovat ehkä ykkösjuttuni tällä hetkellä ja haluan oppia niistä mahdollisimman paljon, ainakin tunnistamaan. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Kirjoittaja toteaa, etteivät taimikot juurikaan kasva. Ojituksen vaikutus kasvun lisääntymiseen on noin viidesosa. Metsätalouden valtamenetelmä muistutti peitteistä metsä taloutta noin 50 vuotta itsenäisyydestä laskien. TARJA KURVINEN, PELLOSNIEMI. Kertasin Vahtikoira-kolumnissani puuston määrän historiallisen vähenemisen syyt ja totesin, että avohakkuumetsätalous pitää keskikuutiot luontaista vähäisempänä. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Mitattua tietoa on riittävästi. 17/2018 SUOMEN LUONTO 73 T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N Selluteollisuutta pilkattiin turhaan Antti Halkka kysyy Vahtikoira-kolumninsa (SL 6/18) lopussa, voisiko Suomi olla maa, joka maksaa metsiensä hiilivelan. Hatunnosto ja iso kiitos veljeksille. Muksimisen sijaan kannattaisi etsiä vaihtoehtoja, mihin hakkuista väistämättä tulevat, mekaaniseen metsäteollisuuteen laatunsa tai kokonsa puolesta sopimattomat rungot käytetään. EERO VÄISÄNEN JYVÄSKYLÄ Lisähakkuut vähentävät hiilivarastojen kasvua Olemme yhtä mieltä siitä, että Suomen metsät ja niiden hiilisisältö voisivat kasvaa lisää miljardinkin kuution verran. RIITTA HUTTUNEN, SIILINJÄRVI Mikä vaivaa nokkosperhosta. SUSANNA KORVENTAUSTA, SALO Veljesten metsäperintö Oivallinen esimerkki suojelun puolesta. Eihän jalostuskelpoista puuta kannata jättää metsiin makaamaan tai ajaa kaatopaikoille. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Edellisten lisäksi mekaanisen metsäteollisuuden sivutuotteita kertyy vuosittain noin kymmenen miljoonaa kuutiometriä. Kasvu on sen jälkeen kaksinkertaistunut ja runko tilavuus yli puolitoistakertaistunut, vaikka myös poistuma on lisääntynyt puolitoistakertaiseksi. Voisimme olla ylpeitä, että Suomen nykypuustoa vastaavaa tilannetta joudutaan hakemaan kaukaa 1700-luvulta. Jaksolliseen kasvatukseen siirryttiin 1960-luvulle tultaessa. Metsäteollisuus on ratkaissut asian tuottamalla selluloosaa raaka-aineeksi hyvin moniin eri tarkoituksiin ja siinä samalla kemikaaleja, kaukolämpöä monen pikkukaupungin tarpeita varten sekä sähköä valtakunnan verkkoon. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 1.10.2018
heinäkuuta Hauholla.. elokuuta Virroilla. Aikainen aurinko ”PARIKKALASSA AURINKO nousi heinäkuussa hieman ennen neljää valaisten kaiken pehmeällä loisteellaan.” Lasse Kokko heräsi aikaiseen kesäaamuun 17. heinäkuuta. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT LAURA SALONEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. 74 SUOMEN LUONTO 7/2018 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. /havaintokirja TOIMITTANUT LAURA SALONEN Kurjet usvaisessa aamussa KURKI TYKKÄÄ ihan selvästi sumuisista aamuista! Sirpa Jyske tallensi aamutunnelman kamerallaan 20. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Kuin jalkapallo METSÄTÄHDEN siemenkota muistuttaa menneen kesän jalkapallokisoista. Hannu Rasiranta kuvasi parin millin kokoisen kodan 24. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION
On erittäin harvinaista, että ulkosaariston perhonen löytyy näin kaukaa sisämaasta. heinäkuuta. Irja Lehtinen ikuisti väriläiskän pohjoisten kosteikkojen komealla kasvilla 27. Harvinainen vieras ”LÖYSIN HIETAHEINÄPERHOSEN Laitilan Kolsan kylästä 17.8.2018. Pehmeä levähdyspaikka NOKKOSPERHONEN LÖYSI pehmeän laskeutumis paikan töppövilla niityltä. heinä kuuta Kittilässä.. Tiettävästi sellainen on nähty Laitilassa yhden ainoan kerran, ja siitäkin on jo kauan aikaa, vuonna 1959”, Anssi Hurme kertoo havainnostaan. Teeri syksyn sävyissä TEERI POSEERASI varpujen keskeltä Leena Rissaselle elokuussa Lieksassa. Piikikäs illallisvieras ”KUN YÖT ALKAVAT HÄMÄRTÄÄ, siili rohkaistuu tutkimusmatkalle pihapiiriin.” Anne Moilanen kohtasi piikikkään vieraan Lapinlahden Varpaisjärvellä 14. heinäkuuta. 7/2018 SUOMEN LUONTO 75 Verkkotaidetta ”AAMU-USVAINEN SUO, lukuisat hämähäkinverkot heijastelemassa aamuauringon säteitä, kannatti herätä tosi aikaisin!” Merja Ollikainen kuvasi hämähäkin taideteoksen Mäntyharjulla, Korpi järven rannalla 21
Voiko tämä pitää paikkansa. Euroopassa susia on esimerkiksi Espanjassa enemmän kuin Pohjoismaissa yhteensä. Susi ei ole maailmanlaajuisesti uhanalainen, vaikka se on sitä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Tulimme käymään mökillä ja löysimme seiniltä muutaman lukin, mutta tämän lisäksi seinän vierestä lattialta noin 20–30 lukin jalkaa. Lauman koko vaihtelee, mutta 6–8 on aika lähellä todellisuutta. n Osa lukeista, erityisesti rauniolukit, ovat tunnettuja tavastaan kokoontua päivälevolle suuremmaksi joukoksi esimerkiksi seinälle, jolloin niiden raajat ovat kosketuksissa keskenään ja viesti mahdollisesta uhasta leviää nopeasti käytännössä näkökyvyttömille lajitovereille. Yhdysvalloissa susia on Alaskan lisäksi runsaasti suurten järvien alueella. Toisin kuin monet hämähäkkilajit, lukit eivät pysty kehittä. Miten susi voi olla uhanalainen. Uhanalaisuusarviot tehdään yleensä maakohtaisesti. 76 SUOMEN LUONTO 17/2018 T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kun asiasta järjestettiin tarkistuslaskenta, metsästäjien todettiin joissakin tapauksissa laskeneen samat sudet kahteen kertaan, kun lauman reviiri osui kahden eri laskentaryhmän (metsästysseuran) alueille. n Susilauma on tavallisesti perhe, johon kuuluu lisääntyvä pari ja niiden pääasiassa 1ja 2-vuotiaita jälkeläisiä. Ruotsissa on kuitenkin luvallisen jahdin yhteydessä kaadettu yhdeltä reviiriltä seitsemän sutta ja jääväksi kannaksi on arvioitu vielä 12 yksilöä. Suomen susikannan koosta vallitsee ja on vallinnut melkoinen erimielisyys: metsästäjät ovat pitäneet Luonnonvarakeskuksen arvioita aivan liian pieninä ja tutkimuslaitos puolestaan pitää metsästäjien ar vioita aivan liian suurina. Suomessa Luonnonvarakeskus on tutkinut, että yhdellä susireviirillä on 6–8 sutta. Miten laji on uhanalainen, kun Venäjällä noin 20 000 sutta. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Onko lukeilla tapana repiä toistensa jalkoja, vai mistä näin monet irronneet jalat voisivat johtua. Kohdatessaan uhan tai saalistajan lukit voivat irrottaa raajojaan saalistajansa hämäämiseksi; jalat voivat sätkiä vielä minuuttien ajan irrottuaan. JUHA VALSTE Irrottaako lukki jalkojaan. Ruotsista en tiedä, mutta 7 + 12 = 19 yksilöä on liian paljon yhdeksi laumaksi. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia
KO RH O N EN ES KO R O M PP A IN EN. 17/2018 SUOMEN LUONTO 77 mään uusia jalkoja nahanluontien yhteydessä. N IK O PE KO N EN / VA ST AV A LO S. Jätökset ovat aika kiinteitä, eikä niitä rikkoessa tule näkyviin esimerkiksi mitään ruohomaista. Kala lokit ja tiirat pesivät saarella, samoin haahka. Ne pärjäävät silti hyvin, vaikka olisivat menettäneet puolet raajoistaan. Koska kysyjä on huomannut jätöksien joskus olevan selvästi suurempia kuin tähän kuvattujen tuotteiden, pitäisin näitä todennäköisesti merihanhen jätöksinä. n Jätökset taitavat olla lintujen kakkaa, tarkemmin sanottuna kyseeseen voivat tulla merihanhen ja kyhmyjoutsenen ulosteet. Eli kyseessä on kaksi vallan eri kuoriais ryhmiin kuuluvaa kovakuoriaista, joita yhdistää symposiohenkinen käyttäytyminen. Onko kyseessä tuholainen ja pitäisikö se hävittää. TAPIO KUJALA Kummalliset kakat kalliolla Saaristomerellä sisäsaaristossa on pieni parinsadan neliön saari, jonka rantakalliolle samaan paikkaan ilmestyy joka kesä paljon isokokoisia jätöksiä. Raajat voivat myös olla peräisin nahanvaihdoista, joita lukit käyvät läpi lajista riippuen 4–8 ennen aikuistumistaan. Kuparikuoriainen on näistä hiukan hankalampi tunnistaa, koska JAAKKO KULLBERG Hyönteiset LASSE KOSONEN Sienet Saman lauman sudet lasketaan joskus kahteen kertaan. HANNU LEHTONEN Kalat JUHA VALSTE Nisäkkäät TAPIO KUJALA Hämähäkit Vastaajina tässä numerossa: 17/2018 SUOMEN LUONTO 77 sienen masinoima mahlavuoto, jonka houkuttamana kuparikuoriaiset ja puna selkähaiskiaiset ovat saapuneet kemuihin. I. Kuparikuoriainen on näistä hiukan Kiiltävät kupari kuoriaiset ja tummat puna selkähaiskiaiset eivät ole samaa sukua. Osa jätöksistä on täysin valkoisia, enemmistö tummia. Osa jaloista on voinut irrota tästä syystä, tai saalistaja on voinut syödä lukeista pelkän ruumiin ja pudotella kuivakkaat jalat lattialle. Kuka rannalla käy asialla. Eli kyseessä on kaksi vallan eri kuoriais ryhmiin kuuluvaa kovakuoriaista, joita yhdistää symposiohenkinen käyttäytyminen. JUHA VALSTE Kahdenlaiset kuoriaiset Hopeapajun rungolla oli kahdenlaisia kuoriaisia. Ovatko kyseessä saman lajin uros ja naaras. Ilmeisesti jättäjät ovat liikkeellä öisin, kun mitään eläimiä saarella ei koskaan näy. n Hopeapajun rungossa taitaa olla jonkin sienen masinoima mahlavuoto, jonka houkuttamana kuparikuoriaiset ja puna selkähaiskiaiset ovat saapuneet kemuihin. Päivällä ne laiduntavat rauhallisilla rantaniityillä tai matalassa vedessä. Ne selvästi isommat ovat sitten olleet kyhmyjoutsenen tuotteita. Toisinaan jätökset ovat suurempia ja paksumpia kuin tässä kuvassa. Linnut ovat hyvinkin voineet oleilla laakealla kalliolla yöllä ja varhaisaamulla, jolloin niitä ei ole tavallisesti kukaan katselemassa
Asun Tervakoskella omakotitalossa. Se vaikutti tokkuraiselta mutta oli muuten kunnossa. Aamulla löysimme ison kuoriaisen lattialta. Ne erottaisi suukilven muodon perusteella, eli jos leukojen päällä oleva kilpi on alareunastaan suora, kyseessä on kuparikuoriainen. Sillä oli tosin röpöliäistä purun tapaista röhnää kasvoissa ja takapuolessa, en ollut varma oliko se jotain eritettä vai likaa. JU SS I H EL IM Ä KI / VA ST AV A LO. Vein sen ulos metsään. Kuparikuoriainen ja kultakuoriainen ovat varsin yleisiä erilaisilla suurilla sarjakukkaisilla ja tulevat mielellään makeille nesteille juhlimaan. Yksilömäärä on monesti seurausta edellisen vuoden säästä, ja eri lajeilla on omat esiintymiskautensa ja -huippunsa, mutta jos esimerkiksi syksy jatkuu lämpimänä pitkään, voi silloin tavata jo tyypillisten kevätlajien aikuisia. Havainnointiajankohta voi vaikuttaa paljon yleisvaikutelmaan, koska erityisesti loppukesästä ja syksyllä on liikkeellä helposti havaittavia, suurikokoisia ristihämähäkkilajeja. Kun lämpimät kesät ja leudot talvet lisäävät hyönteisten määriä, myös hämähäkit menestyvät niiden tarjoaman ravinnon turvin ja vastaavasti tasapainottavat hyönteiskantoja. Vuonna 2017 hämähäkkejä oli huomattavan paljon. Luja puo lustus on kuoriaisille tarpeen, ja niiden peitinsiivet suojaavat niitä myös lentäessä. TAPIO KUJALA Jokin naksutti ja pörisi kesämökillä Isäni heräsi viikonloppuna kesämökillä kovaan naksutukseen ja pörinään ja huomasi jonkin otuksen lentävän voimalla ikkunaa päin. Haisusienen löyhkä on myös kovasti lajin mieleen. Sinne se lähti köpöttelemään, toivottavasti se voi nyt hyvin. Punaselkähaiskiainen, jonka etuselkä on sananmukaisesti punainen, taas kuuluu raatokuoriaisiin, ja sen toukat elävät yleensä raadoissa. Se oli isoin kuoriainen mitä olen koskaan Suomessa Selkärangattomilla on huomattavia kannanvaihteluita. n Selkärangattomilla eläimillä esiintyy huomattavia lajija lajiryhmäkohtaisia kannanvaihteluita. Ehkä se oli vahingoittanut itsensä pyrkiessään ikkunalasin läpi. JAAKKO KULLBERG Vaihtelevat hämähäkkivuodet Miksi joinakin vuosina on paljon hämähäkkejä. 78 SUOMEN LUONTO 17/2018 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA sen lähisukulainen kultakuoriainen on kovin saman näköinen – voi hyvin olla, että näiden vihreänkiiltoisten kuoriaisten joukkossa on tässäkin tapauksessa vielä kahta eri lajia. Sääolosuhteet, ravinnon riittävyys ja saalistajien runsaus vaikuttavat asiaan eniten, ja erot voivat olla myös paikallisia. Raatojen lisäksi myös eltaantuneet sienet ja makeat mahlavuodot kiinnostavat tätä lajia, ja siksi sitä ja eräitä muitakin raatokuoriaisia voi saada perhosbaariinsa yllätysvierailulle. Kultakuoriaisella tuossa kilvessä on taas pieni lovi alareunassa. Siksi ne ovat tuttu näky perhosbaareissa, joissa ne jyräävät panssarivaunun lailla. Lenninsiivet tulevat esiin peitinsiipien sivuilta, eikä kuoriainen altista takaruu mistaan saalistajille lentoon lähtiessäänkään
Ohessa kuva. n Kyseessä on maamme muhkein maalla elävä kovakuoriainen eli euroopansarvikuonokas. Väri muuttuu, kun pigmentit hajaantuvat yhdestä pisteestä kaikkialle soluun. n Suurin osa nisäkkäistä ja kaikki maapetoeläimet ovat karvapeitteisiä, mikä vähentää hikoilun tehoa lämmönsäätelyssä. Ihon väri on riippuvainen niiden keskinäisestä runsaudesta ja sijainnista. Laji on voimakas mutta varsin kömpelö lentäjä, joten näitä kopsahduksia sille sattuu. Mistähän otuksesta mahtaa olla kyse. JAAKKO KULLBERG Väriä vaihtava kala Minulla on ollut lampiruutana jo viisi vuotta akvaariossa. Aikuiset kuoriaiset lentävät hämärissä ja saattavat tulla tuoksujen houkuttamina sisään. Lajia pidetään Suomessa tulokkaana, jonka sormenmittaisia valkoisia toukkia tavataan nykyisin varsin yleisesti komposteissa, sahanpurukasoissa ja muussa kosteassa maatuvassa aineksessa. H EIK KI RY TK Ö N EN / VA ST AV A LO M A RI TA M M I. Kala voi hyvin, mutta miksi mahanalus on muuttunut kirkkaan punaiseksi. Kuvassa oleva yksilö on naaras, joten kuonossa jököttävää sarvea ei tältä rouvalta löydy. n Kalojen värityksen muuttuminen ajan myötä on melko tavallinen ilmiö, ja sama kala säilyy harvoin aivan samankaltaisena koko ikänsä. Väriaineiden sijainnin muutokseen vaikuttavat elinympäristön ohella muun muassa veden laatu, stressi, hormonaaliset muutokset tai jokin loinen tai tauti. Tällöin ei ole kyse hikoilusta, joka tapahtuu ihon hikirauhasista. Kuoriaisen pituus oli kolmisen senttiä, eli se oli aika jötikkä. Tästä syystä ne poistavat lämpöä ja kosteutta pääasiassa suun sylkirauhasten ja limakalvojen sekä nenäontelon limakalvojen kautta. Saaristossa ja merenlahdilla laji elää ilmeisesti luontaisesti tulvien kasaamissa valleissa, joissa on paljon erilaisista korsista koostuvaa maatuvaa ainesta, jonka mädäntyessä syntyy lajin tarvitsemaa lämpöä. Väritys aiheutuu värisoluissa eli kromatoforeissa olevien väriaineiden (pigmenttien) jakautumisesta solun sisällä. JUHA VALSTE Karvapeite vähentää hikoilun tehoa. HANNU LEHTONEN Petojen hikoilu Hikoilevatko kaikki maalla elävät petoeläimet suun kautta. Kalojen ihon ja evien muuttumista punaiseksi on todettu tavallisimmin tapauksissa, joissa veteen on ilmaantunut liiaksi ammo niakkia. 17/2018 SUOMEN LUONTO 79 nähnyt. Vaikutus on kuitenkin samanlainen: eläimen elimistöstä poistuu lämpöä ja vettä sen läähättäessä ja kuolatessa. Etuevien vieressä on musta täplä. Ilmiöön liittyy yleensä myös kalojen apaattisuutta ja ruokahalun vähenemistä
Lajin tuntomerkkeihin kuuluu vaaleampi, lakankiiltoinen reuna ja tummempi, lähes musta, kiilloton tyviosa. Nuori kantokääpä voi olla lähes kokonaan vaaleanoranssi. Syksyllä se koteloituu matalalle tekemäänsä kehtoon, ja ensimmäiset kevään yksilöt ovat liikkeellä jo toukokuussa. Sitä ei tarvitse keväällä kylvää eikä kesällä kastella, jokaisella on mahdol lisuus sitä kuitenkin kerätä. Aikuisia voi löytää istumasta sähkötolpilta, ja yöllä ne tulevat mielellään viinisyöteille. Reuna voi tosiaan olla hyvinkin värikäs, aluksi valkoinen ja sitten oranssinruskea tai lähes punainen. Tämä monivuotinen laji kasvaa isoksi. ruskovilla.fi 100% LUOMUSILKKI Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: U Uutuuss! IIhhaanaaa lluomusilkkiä kkookko ppeerrhheeeelllee Satoa luonnosta Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. Värikäs reuna on nuorempi kasvuosa, samanvuotinen osa. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 5 euroa/lähetys. Hyvänä tuntomerkkinä ovat toukan selässä näkyvät parittaiset pyöreät täplät. Pyöreät täplät ovat hyvä tuntomerkki. JAAKKO KULLBERG H A N N U H AU TA N IE M I K A A RI N A H EI SK A N EN Kantokääpä on tavanomainen laji. Satoa luonnosta on mainio opaskirja kaikille, jotka haluavat lisätä luonnon antimien osuutta omassa ruokavaliossaan. Aivan nuoria pallomaisia kantokääpiä voi olla hankala tuntea, mutta niillekin on tyypillistä kantokäävän ha panimelä tuoksu. Hinta 27 € Suomen luonto 7_18 90x133.indd 1 6.9.2018 17.14. Itse asiassa kantokääpiä kasvaa enemmän kuusella, mutta myös männyllä ja lehtipuilla (erityisesti harmaalepällä ja koivulla). Laji on erittäin moniruokainen. Se kasvaa monenlaisella puuaineksella, vaikka sen tieteellinen nimi Fomitopsis pinicola viittaakin männyllä kasvamiseen (pinicola = männyssä asuva). Silmäiltayökkönen on erityisen mieltynyt kosteapohjaisiin kangas metsiin ja soihin. Iltayökköset ovat varsinaisten yökkösten ryhmä, joiden toukat ovat monista muista yökkösistä poiketen karvaisia. Sienet, marjat ja yllättä vätkin luonnon yrtit antavat herkullista makua moniin tuttuihin ruokiin ja aineksia uusiin. Värirajat näkyvät usein selvästi vyöhykkeinä. 80 SUOMEN LUONTO 17/2018 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Oudon värikäs kääpä Kasvaako kääpä aina näin värikylläisesti, vai mitä on tapah tumassa. Kesän lopulla valmistuu luon non oma sato. Kantokääpä on kaikkialla Suomessa hyvin yleinen peruskääpä. Silmäiltayökkönen on laajalle levinnyt perhonen, jota esiintyy koko maassa, ja idässä aina Venäjän Magadaniin saakka. LASSE KOSONEN Monenkirjava toukka Mikä lienee tämä ruskea, pörröinen toukka. n Kuvan kääpä on kantokääpä. n Kyseessä on alkukesän hämärissä lentelevän siniharmaan ja mustankirjavan silmäiltayökkösen toukka
Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Puhelin: .............................................................................................................................. EHDOTUKSIA voi lähettää kortilla, kirjeellä tai nettisivuillamme 31.10.2018 asti. OSALLISTUJIEN KESKEN arvotaan Globe Hopen Viimareppu, jonka arvo on 189 €. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. menness ä! OSALLISTU • lähettämällä kortti tai kirje: Suomen Luonto / Turhake Itälahdenkatu 22 B 00210 Helsinki • netissä: www.suomenluonto.. menness ä! Kilpailuohjeet VUODEN TURHAKE on jotakin turhaa, hyödytöntä, käsittämätöntä tai häiritsevää. Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... eece 2016 muovikassi 2015 muovinen kananmunakotelo 2014 hyönteisansa 2013 hajustettu roskapussi 2012 Dettol No-Touch -saippuaautomaatti 2011 Flush&Go-vessapaperihylsy 2010 turkis 2009 ilotulite 2008 pantiton pullo 2007 mönkijä 2006 tuplapuhelinluettelot 2005 kaupunkimaasturi 2004 juotava jogurtti -minipakkaukset 2003 hampurilaisaterian kylkiäinen 2002 ulkomainen pullovesi 2001 vaipankätkijä 2000 lehtipuhallin luontokauppa. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2018. Suomen Luonnon toimitus valitsee Vuoden turhakkeen ehdokkaiden joukosta. Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Osoite: ............................................................................................................................... Myynti Lehtipisteissä. . Irtonumero 9,50 euroa. Tulos julkistetaan joulukuun numerossa. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa/vuosi. Aikaisemmat vuoden turhakkeet 2017 . Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . /turhake Kilpailuaikaa on 31.10.2018 asti. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Viime vuonna vuoden turhakkeeksi valittiin . Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. T-paita nostalgisella norppatunnuksella – ja muut luonnonystävän klassikot 2018 Lähetä oma ehdotuks esi 31.10. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 17/2018 SUOMEN LUONTO 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. eece. Osoite: ............................................................................................................................... Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2018. Teen osoitteenmuutoksen. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. TO M I SE TÄ LÄ haisuke-meluke-häirike-saastuke-TURHAKE-haitake-vaivake-oudoke-kummake. Sillä on myös haitallisia ympäristövaikutuksia. Perusteluja ja valokuvia otetaan mielellään vastaan! SUOMEN LUONNON TOIMITUS valitsee voittajan ehdotusten joukosta. . Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Nimi: .................................................................................................................................... Turhakkeeksi ei voi ehdottaa henkilöä, yritystä, yhteisöä eikä aikaisempia Vuoden turhakkeita. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US VUODEN TURHAKE 2018 2018 Lähetä oma ehdotuks esi 31.10
n. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E OHDAKKEET ovat hyviä perhos kasveja. Tilalle istutetaan nurmikkoa ja viljelykukkia. Kukilla ruokaili myös pienempiä pörisijöitä, kuten kimalaisia ja kukkakärpäsiä. Kerran laskin Heinolan keskustassa noin 10 x 2 metrin kallionauhuskasvustosta elokuun lopulla toista sataa perhosta: kymmeniä neito-, nokkosja sitruunaperhosia, kolme amiraaliperhosta sekä kaksi ohdakeperhosta. Puutarhakasveista parhaimpia perhoskerääjiä ovat nauhukset. 82 SUOMEN LUONTO 17/2018 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Valitettavasti ne pyritään kitkemään kaupunkien ja taajamien puistoista mahdollisimman tarkoin pois
Ilves – metsän iso kissa. Hienoin simpukkamme raakku saa apua. Aurinkosähköä mökkiin. Miten linnut löytävät talvimailleen. 8/2018 ilmestyy 18. www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi ILMAINEN http://instagram.com/suomenluonto OMAT ELÄIMET Maatiaiseläinrodut pelastettiin viime hetkellä. . . . . H A RR I N U RM IN EN. . Kestävää kaupunkia etsimässä. Suomenvuohen geenejä tarvitaan maailman muuttuessa. lokakuuta
LÖYDÄ UUSIA NÄKÖKULMIA BLOGEISTA JA ARTIKKELEISTA. TUTKIJAT KERTOVAT. WWW.MUUTOSLEHTI.FI MITEN ILMASTONMUUTOS VAIKUTTAA. SUOMEN LUONNON TUOTTAMA VERKKOLEHTI PÄÄSTÄÄ LUONNONTIETEILIJÄT ÄÄNEEN.. TUTKIJAT KERTOVAT. RE IJ O N EN O N EN / VA ST AV A LO Palautusviikko 2018–42 767095-1807 RE IJ O N EN O N EN / VA ST AV A LO MITEN ILMASTONMUUTOS VAIKUTTAA. SUOMEN LUONNON TUOTTAMA VERKKOLEHTI PÄÄSTÄÄ LUONNONTIETEILIJÄT ÄÄNEEN. #MUUTOS ON VERKKOLEHTI LUONNON JA YMPÄRISTÖN MUUTOKSESTA