Suomen Luonto 7/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Seurasimme mäyräperhettä, jonka neljä pentua nousi pesäluolan suojasta PESÄSTÄ MAAILMALLE 19.9.2019 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 7 | 2 19 M IT E N IT Ä M E R I V O I. Seurasimme mäyräperhettä, jonka neljä pentua nousi pesäluolan suojasta nuuhkimaan ulkomaailman ihmeitä. T U R U N S U D E T . RUSKAN VÄRIT yhä arvoitus Dna ratkaisi VANHAN SUSIKIISTAN 7. S U O M A L A IS T E N H IIL IJ A L A N JÄ L K I. M Ä Y R Ä N P E S Ä N E L Ä M Ä Ä . R E T K E L L Ä R IT A JÄ R V E L L Ä . ILMASTONMUUTOS ja tunteet Miten ITÄMERI VOI. M IK Ä A V U K S I Y M P Ä R IS T Ö A H D IS T U K S E E N . R U S K A N V Ä R IT
Katseita välttelevä haikara piileksii ruokaillessaan ruovikon sisään jäävissä poukamissa. A L K U S Y K S Y Valkea välähdys KUVA ARI KUUSELA / TEKSTI HEIKKI VASAMIES VESIRAJASSA kahahtaa kun korea jalohaikara nousee siivilleen. Lyhyen lennon jälkeen lintu putoaa nopeasti takaisin ruovikkoon.
A N N E ST O LT IL KK A LA ST U M Ä KI 14 Itämeren terveystarkastus Lähdimme tutkimusalus Arandalle selvittämään mitä ulapalle kuuluu. 24 Suden hammas Vitriinissä pölyttyneen sudenhampaan dna:n tutkimus toi pitkään kaivatun tiedon. 44 Ruskan arvoitus Värejä on pidetty sivutuotteina ja puolustusaineina, mutta onko selitys toisaalla. 4 SUOMEN LUONTO 7/2019 4 SUOMEN LUONTO 7/2019 Sisällys 7/2019 14 TU O M A S H EI N O N EN 32 56 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta: Amazonia 31 Kolumni: Joel Haahtela 51 Vahtikoira 58 Homo sapiens: Sanni Orasmaa 60 Kotona 62 Virikkeitä 64 Havaintokirja 66 Kysy luonnosta 72 Lukijoilta 74 Luonnoskirja Mäyränpentujen päivään kuuluu leikkiä, ympäristöön tutustumista ja oman ravinnon hankkimisen opettelua. IS TO CK PH O TO IS TO CK PH O TO 38 38 Jääkarhunkin kohtalo voi aiheuttaa ympäristöahd istusta. Sen saivat mäyränpennut aistia ensi kertaa. 52 Erämaan tuntua Sastamalan Ritajärven alueella voi tutustua pirkanmaalaiseen metsäja järviluontoon. Miten taakkaamme voisi keventää?. Itämeri voi vielä toipua, jos ravinnepäästöt saadaan kuriin. Raskas jalka Ilmastonmuutos haastaa suomalaiset elämäntapojen muutokseen. 38 Kun on tunteet Ympäristöahdistukseen auttaa toiminta ja oleilu luonnossa. 56 Tekojemme jäljet Jokaisen suomalaisen hiilijalanjälki vastaa tuhansia grillihiilisäkkejä vuodessa. TU O M A S H EI N O N EN Miltä kesä tuoksuu. 32 Mäyrän pesällä Luontokuvaaja Tuomas Heinonen seurasi mäyräperheen elämää
no. vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 7/2019 SUOMEN LUONTO 5 www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto @SuomenLuonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi JU H A SU LIN / VA ST AV A LO 44 Ruskan värit ovat tutkijoille yhä arvoitus. CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Hanna Kahranaho 050 414 4257 Taittoapuna Tero Jämsä ja Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Anna Tuominen 050 469 3662 Laura Salonen (perhevapaalla) Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Kannen viirukuonon kuvasi Tuomas Heinonen.. 78. www.climatecalc.eu Cert. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI Mäyränpentujen elämään tutustutaan sivuilla 32–37
Liekö siitä lähtöisin koskelo-nimikin. Se on niin upea ilmestys, että sitä kannattaa etsiä. Juuri nyt on kuitenkin meneillään tutkimus, jossa selvitetään muun muassa sitä, miten kauas korvameduusat leviävät lisääntymisalueiltaan. Lisää meduusoista ja muista ulapan asukeista tämän lehden sivuilla 14–22. ANN A RIIK ON EN Syyskiireitä. Helppoa löytäminen ei kuitenkaan ole, sillä harvinainen kämmekkä kukkii monella elinpaikallaan vain kerran kymmenessä vuodessa. 6 SUOMEN LUONTO 7/2019 HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Myös korvameduusat ilmestyvät alkusyksyllä joukolla Suomen rannikkovesille. Kaiken touhuilun ja talveen valmistautumisen keskellä löytyy aina kiinnostavaa havainnoitavaa. Syyskuussa kaivaudutaan, koteloidutaan, siemennetään, tankataan, varastoidaan, keräännytään, vaelletaan ja lähdetään muutolle. KU VA K A RI LE O KU VA K A RI LE O Suomessa korvameduusa pystyy lisääntymään lähinnä vain Saaristomeren keskija eteläosissa. Juuri nyt kyyhkyt alkavat jättää pihapiirit, valotolpat ja antennit. Nahkiainen on koskelolle tuhti toiveateria. Toinen eriskummallinen otus, nahkiainen, nousee syksyllä jokiin ollakseen valmiina keväiseen kutuun. Tulee haikea olo, kun ne kokoontuvat peltoaukeille ja voimalinjoille isoiksi parviksi ruokailemaan ja odottamaan suosiollisia muuttosäitä. Pohjaan kiinnittyneistä polyypeista keväällä kuroutuneet pikkumeduusat kasvavat kokoa ja lisääntyvät loppukesällä tuottaen toukkia, jotka pohjaan kiinnittyessään kehittyvät polyypeiksi ja aloittavat kierron alusta. Kaiken pitää osua kohdalleen: metsänemä pitää kylmistä talvista, mutta kukkii todennäköisimmin lämpimien ja sateisten keväiden jälkeen. PÄÄKIRJOITUS MINULLE eräs rakkaimmista pihalinnuista on sepelkyyhky. Usein kukinta tapahtuu vain kertaalleen, eikä kukkia enää tulevina vuosina löydy lainkaan. Niiden nousun paljastaa isokoskeloiden kerääntyminen koskien suvannoille. Arvoituksellinen kämmekkä, metsänemä, kukkii elo– syyskuussa varjoisissa metsissä. Ei tiedetä, johtuvatko aika ajoin runsaat esiintymiset meillä enemmän tuulien ja virtausten kauempaa tuomista yksilöistä, vaiko runsaammasta lisääntymisestä omalla rannikollamme. Koko eliökunnalla tuntuu olevan kiire. Meduusojen määrä vaihtelee vuosittain melkoisesti
Yöksi ne siirtyvät usein vesistöjen rannoille tai saariin suojaan pedoilta. Se selviää Ilmatieteen laitoksen vanhoista tilastoista: ilmatieteenlaitos.fi/mennytsaa-ja-ilmastotilastot T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Kuuntele nuoren kurjen laulua TÄHÄN AIKAAN VUODESTA kasvukausi on tavallisesti päättynyt maan lounaisrannikkoa lukuunottamatta. Aikuiset naaraat ovat selvästi koiraita rotevampia ja pitkäsiipisempiä. kasvukausi on tavallisesti päättynyt maan lounaisrannikkoa lukuunottamatta.. VINKKI Hallakehrääjän aikuiset eivät käytä mitään ravintoa, mutta sekä naaras että koiras tulevat valolle. Pihavalot, seinät ja parvekkeet ovat hyviä paikkoja lajin etsintään. Etsi syksyn myöhäinen lentäjä VALTAOSA PERHOSISTA on lopettanut syys–lokakuussa lentonsa, mutta on sellaisiakin lajeja, jotka vasta aloittavat. Termisen talven alku, eli päivän keskilämpötilan tipahtaminen nollan alapuolelle, on eri asia. ”Nuoret, tänä kesänä syntyneet linnut pitävät nyt piiskutuksilla yhteyttä sisaruksiinsa ja vanhempiinsa, ja vanhemmat tunnistavat ne äänestä”, Alhainen sanoo. 14.10. ”Nuorten kurkien ääni on semmoinen – pssSSSsst, pssSSSsst – kuin piiskan sivallus”, kertoo kurkia yli 40 vuotta seurannut Jouko Alhainen. ”Aikuisten äänekkääseen lauluun ne eivät vielä pysty. Ilmaston lämpeneminen myös lyhentää termistä talvea: Viime syksynä 2018 se alkoi YläLapissakin vasta 19. Vasta helmi–maaliskuussa talvehtimispaikoilla, kun lintujen poskille ilmestyy tummia höyheniä, niille tulee äänenmurros.” Nuorten lintujen oma ääni onkin kuultavissa parhaiten juuri nyt, syksyllä. Hallakehrääjä on kookas, 32–44 millin kokoinen, ja elää toukkana lehtipuilla. Ulkotöiden on pitänyt olla tehtynä ja sisätyöt ovat alkaneet. TYRNI VASTA KYPSYY, JA OKSIEN ULOIMMAT MARJAT PÄÄTYVÄT PIIKKEJÄ PELKÄÄMÄTTÖMIEN LINTUJEN SUIHIN. Se nousee lentoon iltahämärällä vasta syyshallojen alettua. SYYS-LOKAKUUSSA PUOLUKAN SATOKAUSI ON PARHAIMMILLAAN. Keväällä takaisin Suomeen palaavat esiaikuiset ääntelevät jo vähän eri tavalla, vaikka niidenkin laulu on sukukypsien lintujen huutoa pehmeämpi. ”Aikuiset myös vastaavat, mutta niin matalalla äänellä, että sitä me emme kurkiaurasta kuule.” VINKKI Syysmuuton aikana parhaita kurkien tarkkailupaikkoja ovat sänkipellot, joille kurjet kerääntyvät päivisin ruokailemaan. lokakuuta. on talvipäivä, se päivä, johon talven alku on sijoitettu kansanperinteessä. VINKKI Mietitkö, millainen ilma oli esimerkiksi vuonna 1901. 7/2019 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri S yys–lokakuun taitteessa suurimmat kurkijoukot lähtevät muutolle, eikä niitä voi olla huomaamatta. Vähintään kirkuvan laulun kuulee, kun suurten lintujen aurat soutavat arvokkain siivenliikkein kohti etelää. MYÖS VARIKSENMARJAT JA PIHLAJANMARJAT OVAT VIELÄ LINTUJEN JA MUIDEN ELÄINTEN POIMITTAVISSA, SAMOIN KARPALOT. Nyt on paras aika etsiä hallakehrääjää. Äänekkäästi huutavat linnut ovat aikuisia kurkia, mutta myös nuoret kurjet ääntävät
LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Punajalkahaukat yllättivät T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Kaakosta saapuneet punajalkahaukat ovat lintukesän 2019 loppuhuipennus. TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVA DICK FORSMAN 8 SUOMEN LUONTO 7/2019 Nuorella punajalkahaukalla on harmaan ruskea selkä vaalein suomukuvioin, juovainen kellanvaalea rinta, valkoinen poski ja kellanruskea päälaki.. Punajalkahaukkoja uhkaavat elinympäristöjen hupeneminen, tehomaatalous ja maatalouden torjunta-aineet. TIESITKÖ
Kierteleviä haukkoja nähdään vuosittain, mutta nyt havaintoja ilmoitettiin päivässä suunnilleen saman verran kuin tavanomaisena vuonna yhteensä, ja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Taantumisen vuoksi laji on maailmanlaajuisesti silmälläpidettävä. Suomenlahdella veden laatu on parantunut. Suomesta tunnetaan kuusi varmaa satunnaispesintää 1885–2003. Viikon mittaan BirdLife Suomen Tiira-lintutietokantaan raportoitiin etenkin Varsinais-Suomesta Etelä-Karjalaan yli 300 havaintoa yli 500 yksilöstä, osa samoista. Tänä vuonna käynnistyi vesiensuojelun tehostamisohjelma, joka lupaa parantaa Itämeren ja sisävesien suojelua historiallisen suurella panostuksella. Pohjanlahden ulkorannikon tila on sen sijaan heikentynyt. Sisämaassa vesistöjen kunto on pysynyt pääosin ennallaan verrattuna edelliseen arvioon vuodelta 2013. Tuulija nuolihaukkaa muistuttava laji pesii Romaniasta Baikaljärvelle ulottuvalla vyöhykkeellä. Riskejä pohjavedelle ovat esimerkiksi teollisuuden pilaamat maa-alueet, teiden suolaaminen ja vanhat torjunta-ainejäämät. Haukoista huomattiin takuulla vain murto-osa, joten todellinen määrä ylittänee tuhat. Vesistöjen kunto arvioidaan kuuden vuoden välein. Äkilliset invaasiot, jollaisia Suomeenkin yltää vain vuosikymmenten välein (viimeksi 1982, 1996 ja 2005), ovat punajalkahaukalle tyypillisiä elo–syyskuun vaihteessa, jos pesinnät ovat onnistuneet ja helteiset etelävirtaukset vallitsevat. 87 PROSENTTIA järviemme pintaalasta ja 68 prosenttia jokivesistämme on hyvässä tai erinomaisessa tilassa. harvinaiseen huipennukseen, kun kiikariväki huomasi etelärannikon tuntumassa yhtäkkiä useita kymmeniä nuoria punajalkahaukkoja. Euroopassa elää 30 000–65 000 paria, viidesosa maailman kannasta. 3800 POHJAVESIALUETTA oli myös mukana arviossa. Suuret järvet ja Pohjois-Suomen vesistöt ovat parhaimmassa kunnossa. n REHEVÖITYMINEN VAIVAA EDELLEEN VESISTÖJÄMME SUOMEN jokia, järviä ja merialueita vaivaa edelleen rehevöityminen. Laajat alueet Perämereltä Selkämerelle ovat nyt tyydyttävässä tilassa, kun ne edellisessä arviossa olivat vielä hyvässä kunnossa. 6875 JÄRVEN, joen ja rannikkovesialueen tila selvitettiin ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen tuoreessa arviossa. Monet pienet järvet ja rannikkoalueiden joet kärsivät rehevöitymisestä ja liettymisestä. Vesiä rehevöittävät muun muassa maaja metsätalous, kaupunkien kuormitus, turvetuotantoalueet ja turkistarhaus. Huonoimmassa tilassa ovat Eteläja LänsiSuomen vesistöt. Punajalkahaukat pesivät yleensä 20–200 parin ryhmittyminä, usein mustavarisyhdyskuntien tyhjissä risupesissä. Itsenäistyneiden poikasten hajaantuminen satoja kilometrejä ennen varsinaista muuttolentoa Lounais-Afrikan savanneille voi vähentää kilpailua ravinnosta ja saalistuspaikoista. Niistä yhdeksän prosenttia oli riskialueilla, joissa ihmistoiminta uhkaa pohjaveden hyvän tilan saavuttamista. Kiertely myös edesauttaa uusien pesimäseutujen löytämistä. 7/2019 SUOMEN LUONTO 9 TII N A TU O M A A LA / VA ST AV A LO LINTUKESÄ loppui 29.8. Tähän viittaavat poikkeukselliset, syksyistä suuremmat haukkajoukot Länsi-Euroopassa joinakin keväinä. RIIKKA KAARTINEN Tuusulanjärveä yritetään kunnostaa kuormitusta vähentämällä.
Lehtokertut, joiden rasvavarastot ovat huvenneet, nukkuvat levähdyspaikoilla pää työnnettynä höyhenpeitteen sisään. Parvien äänet ovat niin voimakkaita, että ruotsalaiset pitivät niitä 1990-luvun alussa merkkeinä sukellusveneistä. Ihmisen veden alle synnyttämä melu voi olla eläimille haitaksi, sillä se voi esimerkiksi häiritä viestintää. Meribiologit selvittivät pian syyksi silakan kaasuviestinnän. Laaja huomio ja Ranskan BirdLifen vetoomus tehosi. Asevoimien kiinnostus vedenalaisiin ääniin on yksi syy siihen, että kalojen ja varsinkin merinisäkkäiden äänistä tiedetään nykyisin jo melko paljon. Kun tutkijat soittivat lehtokertuille pedon lähestymistä matkivia ääniä, pää ylhäällä nukkuneet havahtuivat nopeammin kuin päänsä höyheniin piilottaneet. (RK) Kirjohylje puolustaa reviiriään ääntelemällä veden alla.. PIIA AHONEN Kotkilla erinomainen pesintävuosi MAAJA MERIKOTKAT saivat ilahduttavan määrän poikasia kuluneena kesänä. Hyväkuntoiset lehtokertut puolestaan pitävät nukkuessaankin pään ylhäällä. Kuovien metsästyksestä Ranskassa luovuttiin maan korkeimman oikeiden päätöksellä. Kuovi on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Pohjois-Euroopassa ja myös Suomessa pesiviä kuoveja talvehtii Ranskassa. Kaloista herkkien lajien listalle pääsivät myös kilohaili ja turska. Määrä on kaksinkertainen viime vuoteen nähden. (RK) M EN O 25 / W IK IM ED IA CO M M O N S CC BY SA 3. Lisää tietoa pyöriäisen meluherkkyydestä odotetaan tutkimuspyöriäisten matkaan laitetuista äänitallentimista. Silakka on yksi lajeista, joiden herkkyyden melulle Itämeren suojelukomission elokuussa julkaisema selvitys nostaa esiin. Se käyttää ääntä aktiivisesti kaikuluotaukseen, välttää esteitä ja nappaa saalistaessaan kohteen luotaimensa noin 12 asteen keilaan. Päätös oli ranskalaisten lintuasiantuntijoiden ja suojelujärjestöjen suositusten vastainen, ja se nousikin uutiseksi monessa maassa. Minkä pää ylhäällä nukkuvat linnut häviävät energiansäästössä, sen ne voittavat valppaudessa. Ilmiön merkitystä ei tiedetä, mutta se voi liittyä parven viestintään ja koossa pysymiseen – kuplasarja pärähtää usein saalistajan ollessa lähellä. Lajia ei enää luokitella uhanalaiseksi. Turska viestii matalilla äänillä pariutumisaikaan. 10 SUOMEN LUONTO 7/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Säästääkö energiaa vai pysytelläkö valppaana PIKKULINTUJEN nukkumiskäyttäytyminen muuttomatkalla vaihtelee yksilön kunnon mukaan, ilmenee Current Biology -tiedelehdessä julkaistusta itävaltalaistutkimuksesta. Armeija julisti tiedon salaiseksi, ja Magnus Wahlbergin ja Håkan Westerbergin tutkimus silakan ääntelystä ilmestyi vuonna 2003 ilman viittausta sukellusvenejahtiin. SILAKAT ääntelevät päästelemällä peräpäästään ilmakuplia. Äkkinäinen melu, kuten vedenalainen paalutustyö, voi pakottaa herkät lajit keskeyttämään normaalit toimensa. Suomessa merituulivoimaa on kaavailtu Perämerelle joka on itämerennorpan tärkein lisääntymisalue. Uudeksi melulähteeksi Itämerellä on noussut tuulivoima, jota rakennetaan monille matalikoille. Pään piilottaminen höyheniin vähentää myös elimistön lämpöhukkaa. Rakennustyössä syntyy äkillisiä, kovia ääniä, ja tuulivoimala tuottaa ääntä toimiessaan. Maakotkan poikasista rengastusikään varttui 205 untuvikkoa. Erityisen herkkänä melulle pidetään pyöriäistä. ANTTI HALKKA Merimelu voi häiritä silakkaa ja hylkeitä Kuovinmetsästys torpattiin Ranskassa RANSKAN hallinto antoi elokuun alussa metsästysluvan 6000 kuoville. Näin ne pääsevät syvään uneen, jossa aineenvaihdunta hidastuu. Merikotka ylsi ennätykseen 558 kuoriutuneella poikasella. Norppakin ääntelee paljon. Metsähallituksen tietojen mukaan pesinnät onnistuivat parhaiten Oulujoen pohjoispuolella. Viime vuosina kotkien määrä on pysynyt ennallaan, joten ennätyksellisen poikasmäärän takana olivat hyvin onnistuneet pesinnät, tiedotti WWF Suomen merikotkatyöryhmä. Kaikki Itämeren kolme hyljelajia ovat mukana luettelossa. Ääni etenee vedessä tehokkaammin kuin näköön perustuvat viestit. Heikoimpana kesänä 1975 kotkat saivat vain neljä poikasta. Erityisen tutkittu on kirjohylje, jonka koiraat puolustavat reviiriä ja houkuttelevat naaraita huutamalla veden alla pariutumisaikaan
Todennäköisesti talvehtija ei altistu yhtä monenlaisille taudinaiheuttajille eikä käytä energiaa immuunipuolustusjärjestelmään yhtä paljon kuin muuttava yksilö. PERTTI KOSKIMIES IL M IÖ M ÄI ST Ä Lähteäkö vai jäädä. Muutto selittyy talviaikaisella ravintopulalla ja kylmyydellä, mutta tuore katsaus Journal of Ornithology -lehdessä valottaa tarkemmin muuttavien ja paikallisten yksilöiden eroja. Mustarastailla isot koiraat jäävät talveksi todennäköisemmin kuin pienet tai naaraat, koska ne pystyvät keräämään isommat rasvavarastot ja paastoamaan pitempään. Lintujen lisäksi osittaismuuttajia on nisäkkäissä, kaloissa ja hyönteisissä. Toisaalta perimän erot voivat vakioida tietyn yksilön vuodesta toiseen paikalliseksi tai muuttavaksi. Muutos fysiologiassa saa saman yksilön muuttamaan yhtenä ja jäämään paikalleen toisena syksynä. PE RT TI KO SK IM IE S KASVAVA osuus mustarastaista, viherpeipoista, variksista ja sinisorsista jää ilmaston lämmetessä talveksi Suomeen. Ympäristöolojen ailahdellessa kumpikaan ei ole pysyvästi toistaan parempi, ja niihin vaikuttavat yksilölliset erot muun muassa lämmönsäätelyssä, aineenvaihdunnassa, immuunipuolustuksessa ja hormonierityksessä. Osittaismuuttoa – sitä että osa lajin yksilöistä muuttaa toisten pysyessä paikoillaan – pidetään vanhimpana muuttoilmiön muotona ja myös edellytyksenä sille, että koko populaatiosta kehittyy muuttava. 7/2019 SUOMEN LUONTO 11 7/2019 SUOMEN LUONTO 11. Muuttaja valikoi syömiään marjoja tarkemmin paitsi sokerimyös antioksidanttipitoisuuden perusteella säilyttääkseen solujen hapetus-pelkistys-tasapainon muuttolennon rasituksissa. Luonnonvalinta puntaroi yksilötasolla joka hetki molemman ratkaisun kelpoisuutta. Muuttajilla on lähdön edellä myös korkeampi, ruokailuaktiivisuutta tehostava testosteronitaso
SYYSKUUN alussa Suomeen saapui kaukokulkeumana voimakkaasti allergisoivan marunatouksukin siitepölyä. Pääosa pidätyksistä tehtiin Espanjassa, Ranskassa ja Portugalissa, mutta laitonta Aasiassa kasvatettua ankeriasta on kaupattu myös Yhdysvaltoihin. Pienpedot, kuten lumikko ja näätä, saalistavat puolestaan myyriä, joita majavalammen rannoilla ja myöhemmin lammen paikalle syntyvällä niityllä vilistää runsaasti. Tutkijat havaitsivat, että erityisesti saukko, hirvi, näätä ja lumikko runsastuvat, kun naapurustossa asuu majava. Kätkiessään siemeniä rohkeat hiiret veivät ne usein kauemmas emopuusta kuin arat. ”Majava rakentaa ravintolautan pesänsä lähelle, ja syksyllä vesistön jäätyminen viivästyy lautan ympäristössä”, selittää yliopistonlehtori Petri Nummi. Rohkeat jyrsijät valitsevat suurempia siemeniä ja syövät ne useammin kuin piilottavat niitä, toisin kuin arat hiiret. Amerikkalaistutkijat testasivat jyrsijän luonteen ja metsänkäsittelyn vaikutusta siementen leviämiseen. Siellä rikolliset jäivät kiinni, kun ankeriaanliha tunnistettiin dna-testien avulla alkuperältään eurooppalaiseksi. ”Niiden lajien kirjo on valtava, joihin majava vaikuttaa myönteisesti”, Nummi sanoo. Patoja rakentelevan ekosysteemi-insinöörin puuhista on ennestään tiedetty olevan hyötyä muun muassa lepakoille, vesilinnuille, sammakoille, kaloille ja hyönteisille. Europol julisti ankeriaiden salakuljetuksen tutkinnan ympäristörikosten lippulaivaoperaatioksi, koska se on tiettävästi laajinta ja heikoimmin tunnettua laitonta eläinkauppaa koko maailmassa. 12 SUOMEN LUONTO 7/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT JU H A O LL IL A / VA ST AV A LO SA N N A PÄ TS I Hirvet, saukot ja pienpedot hyötyvät majavan puuhista MAJAVALAMMILLA on liki kaksinkertainen määrä nisäkäslajeja verrattuna tavallisiin metsälampiin, ilmenee Helsingin yliopiston tutkimuksesta, joka on julkaistu Global Ecology and Conservation -tiedelehdessä. Hiiren luonne vaikuttaa myös siihen, missä ne viihtyvät. Se kasvaa erityisesti puutarhoissa, lintujen ruokintapaikoilla ja joutomailla. Salakaupan arvo yltää vuosittain kolmeen miljardiin euroon. Myöhemmin majavan jo lähdettyä ja vedenpinnan laskettua hirvet pääsevät nauttimaan alueelle kasvavasta lehtipuuvesakosta. Turun yliopiston Siitepölytiedotus kerää havaintoja marunatuoksukista. Aroilla hiirillä taas oli taipumus piilottaa siemen sopivampaan itämispaikkaan kuin rohkeilla. ”Kosteikkojen ennallistamisessa ja hoidossa majava onkin hyvä keino.” Nisäkästutkimus toteutettiin Evon valtionpuistossa Hämeenlinnan Lammilla. Myös yksilömäärät ovat majavalammilla tavallista suurempia. Siten metsän tyyppi vaikuttaa eri kasvilajien siementen leviämiseen. PIIA AHONEN Europol kitkee ankeriaiden salakauppaa 15 MILJOONAA ankeriaanpoikasta on takavarikoitu salakuljetusyrityksissä eri puolilla Eurooppaa vuoden sisällä. Rohkeat hiiret pärjäsivät arkoja paremmin tasaikäisissä talousmetsissä, arat suosivat luonnonmetsiä. Ilmoita havaintosi: siitepolytiedotus@utu.fi Marunatuoksukki muistuttaa vähän pujoa. Vuosittain arviolta 350 miljoonaa euroopanankeriaan poikasta salakuljetetaan Aasian laittomille markkinoille. Majava on ekosysteemiinsinööri. 12 SUOMEN LUONTO 7/2019. Lehdet ovat voimakkaasti liuskoittuneet ja heleän vihreät. Siitepöly on peräisin Keski-Euroopasta, mutta syyskuussa kukkivaa tuoksukkia tavataan harvinaisena myös Suomessa. Hirville majavan kaatamien puiden latvukset ovat hyviä ruoka-apajia. Saukko tarvitsee talvella sulapaikkoja päästäkseen kalastamaan, ja niiden luomisessa majavasta on apua. Tutkimus julkaistiin Ecology Letters -tiedelehdessä. Tulokset perustuvat lumijälkiin ja riistakameran kuviin. (RK) Oletko nähnyt marunatuoksukkia. (RK) Metsätalous muuttaa siementen leviämistä PIKKUNISÄKKÄIDEN luonne, eli arkuus tai rohkeus vaikuttaa siihen, miten ne levittävät kasvien siemeniä. Viime syksystä alkaen Europol on pidättänyt 153 henkilöä ankeriaaseen liittyvissä rikoksissa. Se kasvaa yli metrin korkuiseksi
Tämä on jo tapahtunut siellä, missä sademetsää on ensin hakattu, sitten poltettu, otettu karjanlaitumiksi ja lopulta viljelyyn. Ne kestävät muutosta, kunnes sopivaa elinympäristöä on kerta kaikkiaan liian vähän. Olemme parhaimmillaan ilmoittaneet 170 tieteelle ennen tuntematonta lajia yhdessä tutkimusartikkelissa.” Sääksjärven mukaan huolta aiheuttaa juuri tuntemattoman uhka: Emme voi tietää, mitä Amazonian alueella menetämme. Maailmalta A LL O V ER PR ES S. ”Amazoniassa on tehty monia maailmanennätyksiä lajien määrässä per hehtaari. Metsäkadolla on erityinen merkitys, koska Amazonia on yksi maailman lajirikkaimmista alueista. Hiljattain Conservation Biology -tiedelehdessä julkaistu tutkimus paljastaa, että kun metsän peittävyys putoaa noin 30–40 prosenttiin ihmisen valtaamilla alueilla Amazoniassa, lajien kato kiihtyy. Eri eliöryhmät reagoivat metsäkatoon eri tavalla: kasvija lierolajien hupeneminen on tutkimuksen mukaan tasaista, mutta yöperhoset, pensaat, puut, mahlakärpäset ja linnut notkahtavat kynnyksen kohdalla. Tänä kesänä tahti on kasvanut entisestään. ”Vuosimiljoonien kehityshistoria pyyhkiytyy äkkiä pois. ”Löytämistämme lajeista noin 80 prosenttia on tieteelle uusia. Puulajien kohdalla niitä huomattiin 1980-luvulla, ja sama pätee esimerkiksi lintuihin, lepakoihin ja moniin hyönteisryhmiin.” Sääksjärvi itse on tutkinut vuodesta 1998 alkaen Amazonian loispistiäisiä. Se on pelottavaa.” n Clistopyga caramba -loispistiäinen 7/2019 SUOMEN LUONTO 13 Tutkijat matkalla tutkimusalueelle. Ratkaiseva kynnys on yhä lähempänä. Amazonian sademetsät ovat pienentyneet Turkin kokoisen alueen verran sitten 1970-luvun, ja vuoden 2012 jälkeen hupeneminen on jälleen kiihtynyt. Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari E. 7/2019 SUOMEN LUONTO 13 Tuore tutkimus: Kun metsäpeite hupenee Amazonian raivatuilla alueilla noin kolmannekseen, lajien kato kiihtyy. Sääksjärvi kertoo Amazonian monimuotoisuuden olevan niin valtavaa, että se tunnetaan vielä huonosti. SÄÄKSJÄRVI ELOKUUN puolivälissä levisi huoli, että Brasiliassa riehuvat metsäpalot voivat muuttaa Amazonian valtavan hiilinielun kasvihuonekaasujen lähteeksi. Amazoniassa palaa maailman monimuotoisin luonto TEKSTI JOUNI TIKKANEN KUVAT ALL OVER PRESS JA ILARI E. Samantapainen kynnys koskee myös luonnon monimuotoisuutta, ja paikallisesti se on usein jo ylitetty
14 SUOMEN LUONTO 7/2019 Itämeren terveystarkastus Nykyinen Aranda otettiin käyttöön 1989 ja on jo kolmas samanniminen tutkimusalus.
TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT ILKKA LASTUMÄKI (ARANDA), PEKKA TUURI (VEDEN ALTA) JA SOILI SAESMAA & DAVID J. Voiko Itämeri, sellaisena kuin sen tunnemme, selvitä. Itämeren monissa syvänteissä happi on loppu. Kilkit ovat siirojen sukulaisia, petoja ja raadonsyöjiä. Ravinteita on valunut mereen jo pitkään aivan liikaa. Meren ympärysmaat ovat tehneet systemaattista seurantaa Itämeren suojelukomission Helcomin koordinoimana jo 40 vuotta. Miltä tulevaisuus näyttää. PATTERSON / SYKE (PLANKTON) J os Itämeri olisi ihminen, lääkäri ottaisi sen vakavaan puhutteluun. Lääkäri katsoisi potilasta ja sanoisi, että nämä elämäntavat eivät voi jatkua. Happi on elämän ehto Suomen osalta avomeren seurantaa tehdään merentutkimusalus Arandalla. Itämeren tilan heikkeneminen on tullut ilmi pitkäaikaisessa seurannassa. 7/2019 SUOMEN LUONTO 15 Itämeren tilaa on seurattu tutkimusalus Arandalta jo 40 vuotta. Kuormitus näkyy loppukesän laajoina sinileväkukintoina. Se tekee Itämerelle perusteellisen terveys tarkastuksen joka vuosi. Ne huolehtivat Itämerellä kierrätyksestä ja niiden esiintyminen kertoo, että pohja ei ole hapeton.. ”Jos vaikka jokin kalalaji romahtaa, voidaan katsoa, onko ympäristössä tai eliöyhteisössä tapahtunut yllättäviä muutoksia”, kertoo tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta. Miltä kotimeremme tulevaisuus näyttää
Sieltä Aranda seilasi Selkäja Perämerelle, ja sitten takaisin etelään. elokuuta Turusta. Hangosta alkaa etappi, jolla kierretään Suomenlahden kuusitoista tutkimuspistettä vajaassa kolmessa vuorokaudessa ennen paluuta Helsinkiin. 13. Veden kerrostuneisuus on Itämeren ominaisimpia piirteitä. Arandan matka alkoi jo 5. Lipuessaan syvemmälle sondi mittaa veden lämpötilan, tiheyden sekä happija suolapitoisuuden. Kun Aranda on pysähtynyt, Ilmatieteen laitoksen tutkija Tuomo Roine aukaisee aluksen kyljessä olevan luukun. elokuuta osa retkikunnasta vaihtuu Hangon Länsisatamassa. Planktonia ovat kaikki ne vedessä keijuvat pieneliöt, jotka muodostavat Itämeren ravintoverkon perustan, meren koko eliöyhteisön kivijalan. Veden kerrostuneisuus on Itämeren ominaisimpia piirteitä. 30 metrin jälkeen lämpötila tasoittuu neljän asteen tuntumaan. Nuorena korvameduusa on pohjaan kiinnittynyt polyyppi.. Koko härveli lasketaan pohjan tuntumaan, joka nyt sijaitsee 60 metrissä. Se säätelee planktoneliöiden liikkumista ja elämää vedessä. Telineeseen on kiinnitetty kymmenen vesisäiliötä ja kalliin näköinen instrumentti, CTD-sondi. Se johtuu veden tiheyseroista, eli eroista lämpötilassa ja suolapitoisuudessa. Käynnissä on vuoden neljäs seurantamatka, ja sen päätarkoituksena on selvittää planktonyhteisöjen tilaa. Korvameduusa syö aikuisena planktonia ja elää vapaassa vedessä. Etapin ensimmäinen tutkimuspiste on runsaan tunnin matkan päässä Hangosta, Längdenin tutkamajakan kupeessa. Tietokoneelta näkyy, että pintaveden lämpötila on vähän yli 18 astetta. Kymmenen metrin syvyydessä lämpötila ja happipitoisuus laskevat ja suolapitoisuus alkaa nousta. 16 SUOMEN LUONTO 7/2019 Kuten monina aikaisempinakin vuosina, hän on Arandan Suomenlahden seurantamatkan johtaja. Siitä työntyy ulos kisko, jota pitkin veteen lasketaan vaijerissa roikkuva teline. Lukemat piirtyvät tietokoneen näytölle viereisessä CTD-laboratoriossa, jota Roineen kollega Heini Jalli tarkkailee. Arandalta huolletaan myös Ilmatieteen laitoksen aaltopoijut, jotka mittaavat virtauksia ja aallonkorkeutta
Hapettomalta pohjalta veteen vapautuu fosforia. Daphnia-vesikirput kuuluvat Itämeren rannikkoalueiden runsaslukuisimpiin eläinplanktoneihin.. Lehtinen kertoo, että Itämereltä niitä tunnetaan nykyisin noin kaksituhatta lajia. Ja jos on, millaisia. Ensin he ottavat näytteen suurempikokoisesta eläinplanktonista. Silloin happi loppuu pohjalta kokonaan hajotuksen seurauksena. Sen jälkeen otetaan vesinäyte kasviplanktonin tutkimista varten. Vesinäytteestä ja siitä suodatetuista sinilevistä ja muista yksisoluisista levistä tutkitaan, onko niissä myrkkyjä. Tämä ilmiö voi pitää veden kerrostuneena pitkiäkin aikoja, jopa vuosia. 7/2019 SUOMEN LUONTO 17 Mitä suolaisempaa ja kylmempää vesi on, sitä tiheämpää ja raskaampaa se on, jolloin vesi painuu pohjalle. Kasviplanktonia syövät eläinplanktoniin kuuluvat pieneliöt. Roine laskee haavin veteen yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kasviplanktontutkija Sirpa Lehtisen kanssa. Suomenlahden ja Selkämeren avomerialueiden lajisto on samankaltaista, mutta vähäsuolaisella Perämerellä tavataan valtaryhmänä piileviä. Itämeressä runsaslukuisimpia ja tärMerianalyytikko Pia Varmanen esittelee vesinäytteitä, joista analysoidaan happipitoisuus. Eräät lajit voivat yhteyttämisen lisäksi syödä muita yksisoluisia leviä ja bakteereja. Toisinaan suolavesipulssi, eli Pohjanmereltä saapuva paljon suolaa sisältävä tiheä merivesi työntää keskisen Itämeren syvänteiden hapettomat ja runsasfosforiset vedet pois tieltään. Se on kuin kuninkaallinen morsiushuntu. Silloin puhutaan mikso trofeista, jotka keijuvat jossain eläinja kasvimaailman välissä. Seuraavaksi vinssiin kiinnitetään metrejä pitkä, suippo haavi. Kasviplanktonia ovat yksisoluiset levät, mukaan lukien sinilevät, jotka yhteyttävät kuten kasvit. Ilman happea ei ole elämää. Kasviplankton keijuu meren valoisassa pintakerroksessa 10–20 metrin syvyyteen asti ja kasvaa veteen liuenneen typen ja fosforin voimalla. Ravinteikkaat vesimassat päätyvät pohjoiselle Itämerelle ja Suomenlahdelle ja näkyvät runsaina sinileväkukintoina, kuten kesällä 2018. Maailman suurin vaellus Kun sondi on nostettu ylös, Roine siirtyy peräkannelle ja kiinnittää juuri korjattuun vinssiin 30 litran vesinoutimen. ”Kolme suurinta ja tärkeintä ryhmää ovat piilevät, panssarisiimalevät ja sinilevät”, Lehtisen tutkijakollega Heidi Hällfors kertoo. Längdenin tutkimuspisteellä on niin matalaa, että suolaisuus ei aiheuta veteen harppauskerrosta eli halokliinia, eikä siten hapetonta pohjaakaan. Suolapitoisuus nousee selvästi vasta 70–80 metrin syvyydessä, ja sitä syvemmällä happi onkin yleensä Suomenlahdella loppunut
Aranda ei nuku, työvuorot vain vaihtuvat. Ne kuuluvat äyriäisiin, ja suurimmat niistä saavuttavat parin kolmen millin koon. ”Ne ovat päivällä pohjan tuntumassa pimeässä muun muassa silakkaa paossa”, Lehtiniemi kertoo. Ravintoketjun kautta muutokset planktonyhteisössä heijastuvat moniin kaloihin, lintuihin ja nisäkkäisiin. Itämeri makeutuu Arandan kannella vilisee ihmisiä näytepullojen kanssa. Lehtiniemi on eläinplanktontutkija, joka on perehtynyt Itämeren ravintoverkkoihin, vieraslajien leviämiseen ja mikromuovien vaikutuksiin ravintoverkossa. Ne ovat kooltaan parisenttisiä ja hyviä uimareita. Myös muutokset planktonissa ovat olAranda ei nuku, työvuorot vain vaihtuvat. Eläinplanktonia syövät silakan lisäksi muun muassa korvameduusat, kilohailit ja kolmipiikit. Hän on matkanjohtajana vastuussa seurannan toteutuksesta, mutta avustaa myös monessa tapauksessa, kuten näkösyvyyden mittaamisessa ja planktonhaavien kanssa. Työtä tehdään vuorokauden ympäri. Hankajalkaiset ja vesikirput kelpaavat ruoaksi muun muassa massiäyriäisille eli halkoisjalkaisille, jotka ovat kuin minikatkarapuja. Koiras vartioi hedelmöitynyttä mätiä keskitalvella kutuaikana.. Lehtiniemi seuraa ja pitää kirjaa, että tarvittavat näytteet tulevat otetuiksi kultakin tutkimuspisteeltä. Kaikki sujuu kuin ennalta harjoiteltuna, mistä voi päätellä, että useimmat ovat työskennelleet laivalla pitkään. Lisäksi planktonin määrä tutkitaan Suomenlahdella seitsemältä, levämyrkyt kolmelta ja öljyjäämät kahdelta näytepisteeltä. 18 SUOMEN LUONTO 7/2019 keimpiä ovat hankajalkaiset ja vesikirput. Isosimppu elää 4–60 metriä syvillä pohja-alueilla. Tietyt näytteenottorutiinit toistetaan joka tutkimuspisteellä: veden fyysikaaliset ominaisuudet, ravinnepitoisuus, klorofylli-a:n eli lehtivihreän määrä sekä näkösyvyys, joka mittaa veden sameuden ja antaa arvion kasviplanktonin runsaudesta. ”Yöllä ne vaeltavat koko vesipatsaan läpi lähelle pintaa syömään planktonia.” Kun maailman merien halkoisjalkaiset uivat öisin syvyyksistä pintaan, kyse on biomassaltaan yhdestä maailman suurimmista eläinvaelluksista
SO IL I SA ES M AA RII KK A KA AR TIN EN. Koukkuvesikirppu (Cercopagis pengoi) löydettiin Suomenlahdelta ja Viron Riianlahdelta vuonna 1992. Esimerkiksi rantataskurapuja (Carcinus maenas) on havaittu meillä vain muutaman kerran, minkä jälkeen niitä ei ole nähty. Todellisuudessa monet niistä saapuivat jo 1800-luvulla, mutta on kuitenkin totta, että 2000-luvulla tahti on kiihtynyt. Nämä lajit luovat ympärilleen omanlaisen elinympäristön, joten niiden hävitessä katoaisi moni muukin laji. Olimme silloinkin Suomenlahdella, tällä samalla seurantamatkalla”, hän kertoo. Nykyisin Lehtiniemi on mukana muutamalla matkalla vuosittain. Muutokset planktonyhteisössä ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Ilmastonmuutos sekoittaa pakan, ja monia sen vaikutuksia on vaikea ennustaa. Erityisesti suolapitoisuuden lasku on VIERASLAJIT SUOMEN MERIALUEILLA UUTISIA seuraamalla syntyy helposti käsitys, että vieraslajit ovat Itämerellä uusi ilmiö. Ensimmäisen tutkimusristeilynsä Arandalla Lehtiniemi teki elokuussa 1996. Ilmastonmuutos on jo nostanut meriveden lämpötilaa, ja lisääntyneen sadannan takia vesi makeutuu. Koukkuvesikirppu on sentin mittainen ja se on tullut monille kalastajille tutuksi, sillä loppukesällä se sotkeutuu helposti siimoihin ja pyydyksiin. Lehdissä on kirjoitettu merkittävien avainlajien, kuten sinisimpukan, rakkohaurun ja meriajokkaan ennustetusta vähenemisestä ilmastonmuutoksen vuoksi. Se on kotoisin Kaspianmereltä ja on levinnyt koko Itämerelle Perämerta myöten. 7/2019 SUOMEN LUONTO 19 leet hänen tutkimustensa kohteena. Seurantamatkojen ansiosta on saatu tarkkaa tietoa Itämerellä tapahtuneista planktonyhteisöjen muutoksista. Kaikki lajit eivät kuitenkaan ole asettuneet meille pysyvästi. Ilman niitä meri lopulta makeutuisi, koska joet tuovat merelle makeaa vettä. Maiju Lehtiniemi mittaa veden näkösyvyyden, joka kertoo veden sameudesta. Suomen vesialueilta ja Suomenlahdelta on löydetty tähän mennessä 28 vieraslajia. Vieraslaji koukkuvesikirppu levisi Itämerelle laivojen painolastivesien mukana. Saaristomerelle näistä on levinnyt 19 ja Perämerellä 14 lajia. ”Olin korkeakouluharjoittelijana Merentutkimuslaitoksella ja mittasin klorofyllejä. Rehevöityminen ruokkii sinileväkukintoja, joista on tullut Itämeren näkyvimpiä loppukesän ilmiöitä. Suolavesipulssit ja jokien valuma synnyttävät murtoveden. Itämeren suolaisuus johtuu Pohjanmereltä saapuvista suolavesipulsseista
Toisaalta rehevä vesi suosii pienikokoisia lajeja, jotka laiduntavat tehokkaasti kasviplanktonia ja lisääntyvät nopeasti. Häviääkö silakalta ruoka. Kun Itämeri lämpenee, lajin elinalue kutistuu. Pienikokoinen eläinplankton syö kasviplanktonia, joten runsastunut kasviplanktonin määrä heijastuu myös eläinplanktoniin. Kutistuva ravintoverkko Rehevöityminen, veden lämpeneminen ja suolapitoisuuden lasku vaikuttavat planktonlajeihin monella tapaa. Kun niiden määrä vähenee, koko ravintoverkko muuttuu”, Lehtiniemi kertoo. Silakka on planktonia syövä avovesien kala. Koska LehPediastrum-viherlevät ovat Itämerellä harvalukuisia makeaa vettä suosivia lajeja. Nykyisin lajia löytyy vielä Selkämereltä ja Suomenlahdelta melko yleisenä, mutta kun vesi makeutuu, sen ennustetaan katoavan Selkämereltä ja vähenevän Suomenlahdella. Yhteisön lajisto on muuttunut kooltaan pienemmäksi. ”Esimerkiksi rataseläimet viihtyvät rehevässä vedessä, missä on paljon ruokaa”, Lehtiniemi kertoo. ”Isot hankajalkaiset ovat silakan parasta ravintoa. ”Meillä on mereisiä hankajalkaisia, kuten Pseudocalanus elongatus, joka on silakan tärkeää ravintoa”, Lehtiniemi sanoo. Voi olla sattumaa, että ne ovat pienempikokoisia. Ilmiö on haitallinen suurikokoisille ja alun perin korkeampaan, mereiseen suolapitoisuuteen sopeutuneille lajeille. 20 SUOMEN LUONTO 7/2019 Itämeren avainlajeille, kuten myös monille muillekin eliöille kohtalokasta. Laji on runsastunut merialueillamme 2000-luvulla. ”Lämpimässä ne lisääntyvät kovaa vauhtia.” Muutokset planktonyhteisössä tulivat ilmi tutkimuksessa, jossa vertailtiin vuosina 1979–2011 Arandalta kerättyä seuranta-aineistoa. Nyt eläinplanktonyhteisössä runsastuvat ne lajit, jotka sietävät makeutuvaa vettä. Kasviplankton hyötyy runsaasta typestä ja fosforista. Nytkin se elää täällä meillä jo levinneisyytensä rajoilla”, Lehtiniemi sanoo. Suolapitoisuuden lasku on jo vaikuttanut planktonyhteisöön. Planktonin tiheys ja lajisto vaihtelevat paljon, minkä takia lajisto tutkitaan monesta eri paikasta. Silloin selviävät eri lajien runsaudet. Arandalta kerätyt planktonnäytteet tutkitaan talven aikana Suomen ympäristökeskuksen laboratoriossa. Selkämerellä silakan ravintotilanteen on onneksi pelastanut toinen suuri hankajalkainen, Limnocalanus macrurus. ”Pseudocalanus vetäytyy etelämmäs Itämerelle, missä suolapitoisuus on korkeampi. Tosin Limnocalanuksenkin tulevaisuus voi olla vaakalaudalla. Litrasta löytyy keskimäärin 30 hankajalkaista, vesikirppua ja muuta eläinplanktoniin luettavaa pieneliötä. Se on makean ja kylmän veden laji. Acartiahankajalkainen.. Isot lajit vähenevät ja pienet runsastuvat. Silloin Selkämeren silakat voivat jäädä ilman suuria hankajalkaisia, minkä vuoksi ne jäävät ehkä kitukasvuisiksi
Tuore mallinnus ennustaa, että Suomenlahtikin voisi toipua rehevöitymisestä 40–50 vuodessa, jos kuormitus saadaan kuriin Helcomin suositusten mukaisesti. Miltä tilanne Lehtiniemestä vaikuttaa. ”Tosin merkittäviä muutoksia on tapahtunut yllättävän paljon”, hän kuitenkin sanoo. Tutkimusmatkan lopussa Lehtiniemi kollegoineen täyttää suuria merivesitankkeja pian alkavaa planktonkoetta varten. Lehtiniemi istuu hiljaa Arandan messin sohvalla. Kaikissa, paitsi yhdessä paikassa: Toipunut alue sijaitsee täällä idässä. Torstaina 15. Saadaanko rehevöitymistä kuriin. Vieläkö toivoa on. Itämeren eteen tehdään jo paljon.” Suojelua on vauhdittanut Itämeren suojelukomissio Helcom. ”Isot hankajalkaiset ovat silakan parasta ravintoa.” Aranda on merellä seurantaja tutkimusmatkoilla noin 200 päivää vuodessa.. Itämeren pääaltaan typpikuormaa pitäisi keventää 10–30 prosenttia ja fosforipäästöt puolittaa. Vaikka sen suositukset eivät ole poliittisesti sitovia, niitä kuitenkin kuunnellaan. ”Hei varokaa nyt! Vettä valuu lattialle”, Lehtiniemi varoittaa. ”No kyllä itseasiassa uskon, että on”, hän lopulta sanoo. elokuuta Aranda on seilannut Venäjälle kuuluvan Suursaaren luoteispuolelle. Vesi alkoi kirkastua sen jälkeen, kun Pietarin vedenpuhdistusta parannettiin. ”Itämeren suojelu ja rehevöityminen ovat olleet jo pitkään tapetilla, ja ihmiset tuntuvat välittävän. 7/2019 SUOMEN LUONTO 21 tiniemi on seurannut Itämeren planktonyhteisöjä jo pitkään, tulokset eivät häntä yllättäneet. Muutosten suunta oli tutkijan tiedossa, mutta niiden voimakkuus yllätti. ”Se on KANSI! Ei laivassa ole lattiaa! Me ollaan seilattu maailman merillä, mutta sä puhut vieläkin laivan lattiasta!”, Flinkman vaahtoaa. Kaakkoisen Suomen yli pyyhkii ukkoskuurojen rintama. Kokeessa tutkitaan mikromuovien vaikutuksia planktoniin. Kaikki nauravat. Arandan tutkimissa syvien merialueiden näytepisteissä pohja oli hapeton. ”Lattialle! Lattialle!” Arandan kehittämispäällikkö Juha Flinkman kiljuu ja pitelee teatraalisesti päätään. Nykynuoret ehtisivät vielä uida kirkkaassa merivedessä. Lehtiniemi nauraa. Ajatella. Jotta Itämeren lajit voisivat sopeutua ilmastonmuutoksen tuomiin uusiin oloihin, olisi hillittävä rehevöitymisen aiheuttamaa ahdinkoa
Sinilevä näkyy etenkin Suomenlahden suulla suurina pyörteinä. Suomi ei ole saavuttanut kaikkia Itämeren suojelukomission asettamia tavoitteita typpija fosforikuormituksen vähentämisessä. HELSINKI HANKO KUVA ESA COPERNICUS SENTINEL DATA, SYKE Osmussaari SYVYYS 95 metriä HAPPIPITOISUUS ml/l SUOLAPITOISUUS 5,5 ‰ Loviisan ulkosaaristo SYVYYS 77 metriä HAPPIPITOISUUS 4 ml/l SUOLAPITOISUUS 5,2 ‰ Längdenin majakka SYVYYS 60 metriä HAPPIPITOISUUS 3,2 ml/l SUOLAPITOISUUS 5,6 ‰ Haapasaaret SYVYYS 64 metriä HAPPIPITOISUUS 0,75 ml/l SUOLAPITOISUUS 4,6 ‰ Helsinki– Tallinna -väylä SYVYYS 100 metriä HAPPIPITOISUUS ml/l SUOLAPITOISUUS 4,4 ‰. Yoldiameri muuttui makeaksi Ancylusjärveksi tuhannessa vuodessa. ”Saaristomerellä kuormituksen vähentäminen näkyy juuri siellä, missä on eniten ihmisiä”, Kuosa sanoo. Arandan matkalla sinilevää näkyi vähemmän, ja se oli tuulten takia sekoittuneena veteen. Koska juuri suolapitoisuus on monille lajeille levinneisyyttä määrittävä tekijä, Itämerellä odotetaan lajistomuutoksia, joista on jo saatu ensimakua. Miltä Itämeren tulevaisuus suurten muutosten kourissa näyttää. ”30 vuotta sitten kukaan ei puhunut fosforin sisäisestä kuormituksesta”, kertoo johtava tutkija Harri Kuosa Suomen ympäristökeskuksesta. 22 SUOMEN LUONTO 7/2019 SUOMEN AVOMERIALUEET alkoivat rehevöityä 1970-luvulla, ja ilmastonmuutokseen havahduttiin 2000-luvulla. Myös muilla Itämeren ympärysvaltioilla on vielä paljon tekemistä. Tämä noidankehä tunnetaan nimellä sisäinen kuormitus. Satelliittikuva 27.7.2019 näyttää sinileväkukintojen laajuuden. ”Piilevien lajikoostumus muuttui hyvin nopeasti veden suolapitoisuuden muuttuessa”, kertoo tutkija Arto Miettinen Norjan Polaari-instituutista. Ilmastonmuutos ei ainoastaan vaikuta suolapitoisuuteen, vaan se todennäköisesti myös pahentaa rehevöitymistä. Hapettomilta pohjilta vapautuu veteen lisää fosforia, joka ruokkii entistä runsaampia sinileväkukintoja. Se on sama tahti, jolla merenpinta nykyisin nousee ilmastonmuutoksen seurauksena. Happikadot olivat Suomenlahdella kesällä 2019 laajemmat kuin vuotta aikaisemmin. Laatikoissa kerrotaan syvyys, happipitoisuus pohjalla ja pintaveden suolapitoisuus tietyillä tutkimuspisteillä. 11 000 vuotta sitten Itämeri tunnettin Yoldiamerenä. VOIKO ITÄMERI SELVITÄ REHEVÖITYMISESTÄ JA ILMASTONMUUTOKSESTA. Yoldiameren yhteys Pohjanmerelle katkesi, kun maa kohosi 3 millimetrin vuosivauhtia. Esimerkiksi Suomenlahti kärsii siitä jo nyt. Kun runsaat levämassat hajoavat, pohjan happikadot laajenevat. Sen suolapitoisuus oli samaa luokkaa kuin nykyisellä Suomenlahdella. Omien rannikkovesien kuormitukseen Suomi voi vaikuttaa nopeammin. Suomenlahden avomerialueiden kuormitusta tulisi vähentää noin 10 prosenttia, fosforikuormaa yli 50 prosenttia. Sisäinen kuormitus on avomerialueiden ongelma, jonka korjaamiseen menee 40–60 vuotta, jos päästöt saadaan kuriin. Voimistuvat talvisateet lisäävät ravinnevalumia ja nouseva veden lämpötila suosii sinileväkukintoja. ARANDAN REITTI kulki Hangosta itäisen Suomenlahden kautta kotisatamaan Helsinkiin 13.–16.8.2019
DNV:n myöntämä ISO 14001 -sertifikaatti kattaa Hansaprintin kaikki toiminnot.. Hansaprintin ympäristöjohtamisen perustana on ISO 14001 -standardi ja jatkuvan parantamisen periaate: Vähennämme toimintamme aiheuttamia ympäristövaikutuksia joka vuosi
24 SUOMEN LUONTO 7/2019
Mikä pani epäilemään. Ajattelin, että kysymys voisi raueta, jos hammas tutkittaisiin. Vedin hampaan, koska tiesin, että siihen tiivistyi väite, jolla suden paluuta Suomeen oli vastustettu monta vuosikymmentä. Vastaukseni alkoi noudattaa vähitellen samaa kaavaa: Sanoin lukeneeni kruununvoutien ja -nimismiesten kirjeet, joissa he raportoivat ta pauksista läänin kuvernöörille. Kerroin katsoneeni myös kuolinsyyt kirkonkirjoista, enkä uskonut Lounais-Suomen ihmisten johtaneen viranomaisia harhaan. Panin hampaan kirjekuoreen ja lähetin sen professori Jouni Aspin tutkimusryhmälle Oulun yliopistoon. Eivätkö nämä ole kansan suussa kiertäneitä huhuja. Tapauksia on kyllä joskus paisuteltu, ja susien on sanottu surmanneen 24 tai jopa 30 lasta. Hammas irtosi yllättävän helposti. TAUSTAN VUOKSI: Muutamat koiraeläimet surmasivat vuosina 1880 ja 1881 Turun seudulla yhteensä 22 lasta, näistä 21 selvästi yhden lauman vakituisella reviirillä. Kun kerroin tuttaville tekeväni aiheesta kirjaa, heidän reaktionsa oli usein epäily. Tein sen kärkipihdeillä, joihin olin teipannut pehmusteeksi tukevan kerroksen eristysteippiä. Kahdestakymmenestäkahdesta tapauksesta on kuitenkin uskottavat jäljet. Sen kaikki purukalut heiluivat. Tiesin kuitenkin, ettei kysymystä voisi ratkaista, ellen saisi käyttööni aivan tietyn, vuonna 1882 tapetun koiraeläimen hammasta ja pätevää muinais-dna-laboratoriota. Asiasta oli väännetty eri yhteyksissä 50 vuoden ajan. Se paljastaisi, minkä Canis lupus -muodon historiasta oikeastaan oli kyse. Tapaukset asettuvat yhtä lukuun ottamatta ryppääseen. Surmasivatko niin monta. Mutta eivätkö eläimet olleet koirasusia. Ehkä myötätunto sutta kohtaan. Suomen Luonnon toimittaja Jouni Tikkanen päätti ottaa selvää. Toisaalta niin olisi voinut olettaakin, koska eläin oli ollut kuolleena 136 vuotta. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVITUS NINNI KAIRISALO T oukokuussa 2018 kävin turkulaisessa peruskoulussa vetämässä täytetyltä koiraeläimeltä hampaan. Suden hammas E S S E E. Olen itsekin sutta kohtaan myötätuntoinen, mutta vaikka susi on yleensä ihmisarka, lapsensurmaajien olettaminen joiksikin muuksi kuin susiksi tuntui vaativan enemmän taustaoletuksia. Toisaalta se sisälsi luontoihmisten vastaväitteen ja näiden kahden välisen nokittelun: Oliko eläin susi vai koirasusi. Kasvoilla minulla oli maski ja käsissä suojahanskat. Sen jälkeen on kiistelty, olivatko ne susia vai koiran ja suden risteymiä. 7/2019 SUOMEN LUONTO 25 1880-luvun alussa koiraeläimet surmasivat Turun seudulla lapsia. Se, että ne elivät pari vuotta samalla reviirillä, oli yksi susimainen piirre muiden joukossa. Surmasivatko todella. Mietin, mitä tämä kysymys kertoi kysyjästä itsestään
Siksi suden vastustajilla on ollut niille pitkään käyttöä. Luonnonsuojelijat, jotka halusivat suden palaavan samanlaiseksi ekosysteemin huippupedoksi kuin se oli ollut Suomessa mannerjään vetäytymisestä lähtien, joutuivat tietysti reagoimaan puheisiin lapsensurmista jotenkin. Vasta 1960-luvulla, kun luonnonsuojeluja ympäristöliike heräilivät, Turun seudun tapauksiin tartuttiin taas innokaammin. YHDELLÄ KOIRAELÄIMEN hampaalla ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, mitä ajattelemme sudesta vuonna 2019, mutta sillä on. Siitä on tullut suomalaisen susikertomuksen ydin. Hei1960-luvulla tapauksista tuli ase suden orastavaa suojelua vastaan.. Koko jääkauden jälkeiseltä ajalta tämä parin vuoden jakso on se hetki, jonka kautta suden historiaa Suomessa on totuttu katsomaan. Sen on ajateltu oikeuttavan suden hävittämisen. Yksi lapsensurmia tehneen lauman eläimistä, alfauros, seisoi täytettynä turkulaisen koulun vitriinissä. Silloin niistä tuli ase suden orastavaa suojelua vastaan. 1970-luvulla, kun susi lopulta rauhoitettiin osassa maata, tahti kiihtyi, ja Turun seudun lapsensurmat alettiin nostaa esiin yhä useammin. Tarinan hioutuminen vaati kuitenkin paljon toistoa 1900-luvun aikana. Miten se on sinne päätynyt, on pitkä juttu, jonka kerron tarkemmin kirjassa Lauma (Otava 2019), kun kurkistan tämän tapauksen kautta Suomen susien historiaan. Se, että susi saattoi uhata lapsia, oli tehokasta retoriikkaa, ja suojelijat olivat sen edessä ehkä vähän neuvottomia. Minun piti vain käydä vetämässä tuo hammas. Professori Jouni Aspi lupasi, että hänen tutkimusryhmänsä selvittäisi otuksen lajin. Turun seudun lapsensurmat olivat jo omana aikanaan kohun aihe, mutta sen jälkeen ne viettivät monta kymmentä vuotta jonkinmoista hiljaiseloa. 26 SUOMEN LUONTO 7/2019 Kumpikin järjestyi lopulta hämmästyttävän helposti. Niin sanotut Turun seudun lapsensurmat ovat jääneet viimeisiksi tapauksiksi, joissa susi on surmannut Suomessa ihmisen, ja samalla ne kuuluvat pahimpiin tapauksiin
Oli kesäloma, ja perheen yhteiset kiireet pakottivat minut pysymään Helsingissä. Heino on onneksi hyvä selittämään, ja tajusin, että pohjimmiltaan eristäminen tarkoitti vain hampaan pinnan puhdistamista hammasporalla, sitten poraamista syvemmälle ja luujauhon panemista koeputkeen sellaisten aineiden kanssa, jotka hajottivat luuta ja proteiineja dna:n ympäriltä. päivänä vuonna 1882 Mynämäellä ammutun koiraeläimen hammas oli niin nuori näyte, että on makuasia, sanooko siitä eristettyä dna:ta edes muinais-dna:ksi vai historialliseksi dna:ksi. Nyt pitäisi tietää, kumpi tarina on tosi. Lopulta yhden koeputken pohjalla oli nestettä, johon oli eristetty puhdas dna. Heino ei muistanut enää tarkasti, mitä hän oli tuona päivänä muuten tekemässä, mutta hän oli käsittelemässä joko peuran (Rangifer tarandus) tai laatokannorpan (Pusa hispida ladogensis) luunäytteitä. Tammikuun 14. Hänen ajatuksensa alkoi sitten toistua eri yhteyksissä, ja näin sudenvastainen tarina-ase oli saanut vastatarinan. Yksi koiraeläimen hammas oli sivutyö, jonka hän hoiti muun ohessa. Tuohon aikaan peuroja eli muun muassa Belgiassa ja Espanjassa, jääkauden aikaisella tundra-arolla. EN OLLUT paikalla, kun uroksen hampaasta eristettiin dna heinäkuussa 2018. 7/2019 SUOMEN LUONTO 27 dän reaktionsa oli epäillä. Toki hän teki työnsä myös poikkeuksellisen puhtaissa oloissa, Oulun yliopiston mikroskopian ja nanoteknologian keskuksessa, jossa rei’itetty lattia imee koko ajan ilman epäpuhtauksia. Näiden lajien esihistoriaa hän tutkii, muun muassa. He epäilivät, pitivätkö ta paukset ylipäätään paikkaansa, ja olivatko eläimet olleet susia, niin kuin väitettiin. Maatalousministeriön virkamies Heikki Suomus oli ilmeisesti se, joka ensimmäisenä, vuoden 1970–71 Riistaja Kala -vuosikirjassa, epäili lauman naarasta suden ja koiran risteymäksi. Siksi soitin väitöskirjatutkija Matti Heinolle vasta myöhemmin ja pyysin kertomaan, miten hän homman teki. Se oli pieni juttu. Tämän jälkeen homma oli samanlaista pipetöintiä ja sentrifuugin pyörittämistä, jota olin itse tehnyt kauan sitten biologian peruskursseilla. Näytteen iänkään puolesta homma ei ollut kummoinen: vanhimmat peuran luut, joita Heino on tutkinut, ovat yli 50 000 vuoden takaa. Työ noudatti joka tapauksessa samaa kaavaa kuin muinais-dna:n eristäminen, ja homman tarkka kuvailu vilisee laboratoriojargonia. Tuon putken Heino kiikutti susien risteymiin perehtyneelle väitöstutkijalle Jenni Harmoiselle.. Heino vain tiesi paremmin, mitä oli tekemässä, ja työvaiheita oli paljon enemmän
Se on työläs tapa, mutta jos suinkin ehdin, teen niin aina, koska muisti ei ehdi tallentaa kaikkea. Suden läsnäoloon on jo alettu vähän tottua. Lapsia surmanneen lauman naaraasta ei nimittäin ollut jäänyt jäljelle karvaakaan, ja juuri naarasta Heikki Suomus oli aikoinaan epäillyt koirasudeksi. Ei muutenkaan. Kun susikannan hoitosuunnitelmaa valmisteltiin 2000-luvun alussa, koko maassa järjestettiin laajat kansalaiskuulemiset, joiden tulokset koottiin tutkimukseen nimeltä Susipuhetta Suomessa. Seuraavana keväänä, vuonna 2006, se sai toisen suden kanssa pentuja. Naaraan tarkka lajistatus on avoin kysymys, ja se jää avoimeksi. ”Hyvin harvoin ketään kvantifioi muinaisdna:ta”, hän sanoi. Saman tottumisen on huomannut Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Juha Hiedanpää, joka alkoi selvittää vuonna 2010, miten lounaissuomalaiset olivat ottaneet sudet vastaan. Jos huvittaa, arvailua voi jatkaa. Tuota kuvaajaa minä tuijotin, ja se oli hyvin havainnollinen. Lopulta hän oli tehnyt testin, joka näytti suurimmat dna-pätkien väliset erot kaksiulotteisena kuvaajana. Ei mitään epäselvää. Vuonna 2012 perustettiin suden vastustamiseen keskittynyt järjestökin, Taajamasusi ry, jonka aktiivit olivat lounaissuomalaisten lasten vanhempia. Siinä huomattiin, että susivastaisuus oli erityisen ankaraa Länsi-Suomessa, jossa susia ei vielä ollut. Ruskosta, Heino myönsi. Sen oikeasta alalajista ei ollut epäilystäkään. Se oli susi. Hiedanpään mukaan vahingot jäivät lopulta pieniksi. Harmoinen oli monistanut vanhan eläimen dna:sta pieniä geenien välisiä toistojaksoja eli mikrosatelliitteja. 28 SUOMEN LUONTO 7/2019 OTIN HEINOLLE soittamani puhelun nauhalle, ja myöhemmin kulutin yhden työpäivän litteroimalla sen sanasta sanaan. Soitin Heinolle uudestaan ja kysyin, onko hän kotoisin Lounais-Suomesta. Ketään. Joku tiesi aina jonkun, jonka kaukainen sukulainen oli ollut yksi surmansa saaneista lapsista. Sitten hän oli verrannut noita pätkiä sekä vanhoista museonäytteistä saatuihin suden mikrosatelliitteihin että nykysusien ja -koirien mikrosatelliiteihin. Nousiaisissa asuva tuttavani sanoo, että tuohon aikaan jopa suden kaataman kauriin haaskaa mentiin joukolla kauhistelemaan. Suden paluu meni paikallisilla tunteisiin. Väitöskirjatutkija Jenni Harmoinen oli tehnyt varsinaisen analyysin, ja hän ojensi paperin minulle Jouni Aspin työhuoneessa Oulun yliopistolla. Enää ei sentään viitsitä. Näin on päätelty myöhemmin susien sukupuusta, joka on rakennettu dna-näytteiden avulla. päivänä vuonna 1882 tapettu uros oli susi. MYNÄMÄELLÄ TAMMIKUUN 14. Jouni Aspi oli vähän yllättynyt, kun kerroin tajunneeni, ettei tämä ratkaisisi kaikkea. Susilaumassa on kaksi johtajaa, alfanaaras ja alfauros, ja monesti naaras johtaa saalistusta, vaikka uros onkin se syömähammas, joka kaataa isommat saaliseläimet. Kovin susimaista elämää se toki eli susiuroksen kanssa, mutta moni silminnäkijä kuvasi sen turkkia suttuiseksi tai täplikkääksi. Ruskon keskustasta on 12 kilometriä lähimmälle lapsensurman tapahtumapaikalle. KÄVIN TURUN seudulla vielä kerran tämän vuoden elokuussa. Heino sanoi kyllä tienneensä tapauksista ennestään, hän oli katsonut lapsensurmista jonkin tv-dokumentinkin ja joskus sanonut vanhemmilleen, että tämmöisiä on tapahtunut. Hiedanpään mukaan vastustus oli ensin kovaa, ja vanhat lapsensurmat muistettiin. Susi kyllä palasi vuonna 2005, kun Auli-nimen saanut naaras vaelsi Keski-Suomesta Yläneelle ja alkoi liikkua Mynämäelläkin, samalla paikkakunnalla, jolla suurin osa 1880-luvun lapsensurmista oli tapahtunut. Miksi. Nyt huomasin, että Heino puhui nauhalla hetkittäin kuin turkulainen jääkiekkoilija. Halusin nähdä uudestaan ne lapsia surHeino puhui nauhalla kuin turkulainen jääkiekkoilija.. Tapausten muisto on ollut silti erityisen vahva juuri Lounais-Suomessa, ja se on voinut vaikuttaa siihen, miten huonosti alueella on siedetty susia vielä aivan äskettäin. Tajusin sen heti, kun sain dna-analyysin tuloksen käsiini syksyllä 2018. Vähitellen sudesta tuli kuitenkin arkinen käytännön asia: Lammasfarmarit panivat pystyyn susiaitaa, metsästäjät oppivat välttämään koiran päästämistä semmoiselle alueelle, jolla oli ollut susia. Sen suuremmin niistä ei ollut kuitenkaan kotona puhuttu. Turun seudulla vuonna 1882 surmattua koiraeläintä tarkoittava raksi osui keskelle susinäytteiden rykelmää. Itä-Suomessa susia on ollut pitkään, ja kokemukset ovat olleet samantapaisia: Kaikkein tulisimmilla tunteilla on ollut taipumus tasoittua, kun on ehditty elää hetki suden kanssa. Ehkä 1880-luvun tapauksistakin voi jo alkaa puhua ilman kiihkoa
7/2019 SUOMEN LUONTO 29
Lounais-Suomessa oli paljon karjaa, ja sen varassa susi saattoi sinnitellä. Historia ei toista itseään. Varsinais-Suomessa tuo yhteinen historia on vielä nuori. Ajatus katkeili vähän, kun kirjoitin sitä muistiin – välillä jouduin nipistämään iholtani hirvikärpäsen. Siitä tuossa urossuden hampaassa oli kysymys. 2010-luvulla susikannan painopiste on heilahtanut uudelleen Länsija Lounais-Suomeen, mutta se on tapahtunut hassusti päinvastaisesta syystä, siksi, että Lounais-Suomessa on tällä hetkellä valtavasti hirviä, metsäkauriita ja valkohäntäkauriita. On paljon ihmisiä, jotka pitävät kiinni siitä sudesta, joka eli Lounais-Suomessa 1880-luvun alussa. Tämän kaltaisista notkoista Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Seppo Ronkainen oli puhunut, kun olin kysellyt pesäpaikoista. Ne, joilla oli luonnontietoa ja mielikuvitusta, saattoivat ymmärtää suden elinoloissa tapahtuneen muutoksen, mutta kaikki eivät ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää. Susi tekee kuulemma pesänsä usein ryteikköön. Kun harpoin polulla hirven papanoiden ja valkohäntäkauriin tummien torttujen yli, ajattelin, että juuri tämän takia historia ei toista Lounais-Suomessa itseään. Mynämäen lauma, se, jonka alfa tuo vitriiniin päätynyt vanha urossusi oli, lisääntyi ainakin kolmena vuonna peräkkäin 1880-luvun alussa, ja sen pentuja tapettiin. Näissä kahdessa soinnussa on jotain tuttua, mutta ne ovat ratkaisevalla tavalla erilaiset. Siksi se tuli tänne ja ajautui lähelle ihmistä. Olin nähnyt tapporahakuitit lääninkonttorin nahkaselkäisissä niteissä. Nälälle on toinenkin nimitys: ravintostressi. NÄHTYÄNI PESÄPAIKAT kävin vielä Mynämäen Lankkisten kylällä, siellä missä sama susiuros, jolta vedin hampaan, ammuttiin tammikuussa 1882. Twain ei kai oikeastaan koskaan sanonut, että ”Historia ei toista itseään mutta käyttää loppusointuja”. Kartalla lupaavan oloinen kohta oli kuitenkin maastossa karua, harvaa kalliomännikköä. Alkoi myös historian epäily. Olin ajatellut, että tästä kohtaa Nousiaisten Nummen kylän vanhaa korpimetsää lauman pesä ehkä löydettiin kesällä 1880. Vain jos kuuntelee hätäisesti, voi ajatella saman säkeen alkaneen uudestaan. Selän takaa männiköstä kuului palokärjen lentohuuto. Pääpiirteissään ajatus oli joka tapauksessa se, että kun Suomen susikannan painopiste heilahti 1800-luvun jälkipuoliskolla Lounais-Suomeen, se tapahtui siksi, että hirviä ei ollut. Vaikka historia ei toista nyt Lounais-Suomessa itseään, juuri tämän hirvieläinten paljouden takia ajattelin siinä olevan loppusointua. Biologisesti ne kuuluvat samaan lajiin Ursus arctos, mutta ihmisen ja karhun suhteessa on tapahtunut iso muutos. Hänen suuhunsa tuo lause on joka tapauksessa pantu, ja hauskuuden lisäksi siinä on pala totuutta. Puiden seinä oli niin tiheä, etten olisi uskaltanut yrittää läpi ollenkaan, ellei kauriiden ja hirvien talloma polku olisi puhkaissut oksistoa. Ajattelin filosofi Tere Vadénia. Kun palasin tielle, löysin auton vierestä hirven jättösarven. Es se e po hj au tu u ki rj oi tt aj an äs ke tt äi n ju lk ai se m aa n ki rj aa n La um a (O ta va 20 19 ).. Kun taimikko aukeni vanhemmaksi talousmetsäksi, petyin vähän. Siellä, missä rinne laski kauriiden ja hirvien makuupaikkojen yli ojitetun rämeen laitaan, metsä oli lupaavamman oloista. Uuden suden synty on voinut alkaa vähitellen vasta 1970-luvun rauhoituksen jälkeen, kun on ehditty elää oikeiden susien rinnalla uusissa olosuhteissa. 30 SUOMEN LUONTO 7/2019 manneen lauman pesäpaikat, joilla olin aiemmin pyörähtänyt vain talvella, kun metsässä oli puolireiteen asti lunta. Tämän hirvieläinten paljouden takia. Me annamme karhulle eri merkityksiä kuin iso-isovanhempamme antoivat. n Historia ei toista itseään mutta käyttää loppusointuja. 1970-luvulla uusi kokemus sudesta puuttui kokonaan, ja siksi mielikuva sudesta jakautui kahtia. Seisoin ojitetun suon laidassa ja hengitin suopursujen tuoksua. Se panee petoeläimen keksimään joskus epätoivoisia vaihtoehtoja. Kun kävelin metsäautotiellä lähellä Nousiaisten ja Mynämäen rajaa, ajattelin kirjailija Mark Twainia. Suden muuttuminen toiseksi sudeksi on ollut hitaampaa, ja osasyy on 1800-luvun lapsensurmissa. Tappamisesta maksettiin rahaa, ja siksi tiesin, mistä pesäpaikat suunnilleen löytyisivät. Alkoi ronskien johtopäätösten vetäminen historiasta. 1880-luvun alussa hirvet olivat sukupuutossa, ja sudet, jos ne nyt susia olivat, elivät joko karjan varassa tai nälässä. Niitä on niin paljon, että vihannesmaatkin on pitänyt alkaa aidata. Vadén on sanonut, että se karhu, joka Suomesta hävitettiin 1900-luvun alussa, on eri karhu kuin se, joka nyt on palannut. Susi olisi valinnut suojaisamman paikan. Seurasin kuolleen suden jälkiä pappilan puretun sillan korvalle ja istuin kivimuurille kirjoittamaan. Heti metsätien reunasta alkoi läpitunkematon taimikko, jonka sisällä hätääntynyt pyypoikue rytisteli minua pakoon
Olen keräilijä, joka ei ole oppinut vielä metsästämään. A N N A RII KO N EN 7/2019 SUOMEN LUONTO 31 H A A H T EL A C hileläinen runoilija Pablo Neruda kirjoitti aikoinaan oodin sitruunalle ja halkojen tuoksulle. KEHNÄSIENTEN hopeanhärmäiset kärjet pulpahtelevat sammalikosta. Olen maailmassa, jossa ihminen ei ole tappanut ketään, ei ole osannut tappaa, ei ymmärtänyt tappaa, ei hakata metsiä, ei padota koskia, ei rakentaa ydinvoimaloita, ei valjastaa mitään omaksi hyväkseen. Ja samalla ihminen on alkanut ottaa luontoa valtaansa, koska sehän on aivan liian arvaamaton, hallitsematon, ei tottele meidän käskyjämme. Sienirihmasto venyy saappaan alla ja jatkuu kauas, tuhansien, kymmenien tuhansien vuosien päähän, savannille. Jossain vaiheessa kaikki nuo ajatukset kuitenkin ovat juolahtaneet ensimmäisen kerran mieleemme, myös tappamisen ajatus. Niin. Taivaalla roikkuu harmaa pilvimassa ja syksyn viileys kamppailee loppukesäisen nihkeyden kanssa, tekee olon hieman vaikeaksi. Nyt jokainen askelkin tuntuu liian väkivaltaiselta. Mustatorvisienet, nuo piiloutumisen mestarit, löytyvät samoista paikoista kuin edellisinä vuosina, miten uskollista, kiitos! On vain maltettava pysähtyä, hiljentyä, kumartua ja katsoa. Kehnäsienivanhukset saavat jäädä rupattelemaan keskenään, en häiritse teitä, anteeksi, olette hieman puisevia. Tunnen jännittyvät lihakset, jalkojen liikkeen, juoksemisen voiman ja vauhdin. Istun kannon nokassa, moderni ihminen, jolla on länsimaiset ongelmat ja selkävaivoja. KUMARRUN POIMIMAAN kivitatin, metsän kuninkaan, ja tunnen saappaiden alla painuvan pehmeän sammaleen. Sellainenkin aika on ollut. Ja entäpä sitten mustavahakkaat, metsän herkät taiteilijasielut, jotka hajoavat helposti koriin. Hankalana päivänä sammalmättäiden vihreys virvoittaa sielua ja tuulenpuuska vie pois huonon ajatuksen. Vedän syvään henkeä ja olen hetken aikaa maailmassa kauan sitten. Tuolla näkyy oranssi matto, kantarelliapaja, jonka yöllinen sade on huuhtonut puhtaaksi. Siinä missä ei hetki sitten näkynyt mitään, marssii nyt mustien trumpettien kulkue. Oodia sienille hän ei kirjoittanut, mutta nyt syksyisen haikea melankolia kutsuu minua tarttumaan työhön, sillä sienissä piilee erityistä runollisuutta. 31 SUOMEN LUONTO 7/2019 Joel Haahtela on perhosten keskellä kasvanut kirjailija ja psykiatri Kirkkonummelta. Pähkinänruskea lakki näyttää herkulliselta, ja kun mustavahakkaan pilkkoo pannulle, keittiön tosiaan täyttää imelän pähkinäinen tuoksu. Ja jos pysyy aivan hiljaa, kuulee hiljaisen musiikin. n Oodi sienille. Ja kun jatkan syksyistä metsäkävelyä, tiedän, että siinä pienessä liikkeessä, urbaanin ihmisen askelluksessa, lymyää häivähdys minun esi-isistäni, jotka kerran kulkivat paljain jaloin, kumartuivat poimimaan samoja sieniä, ihmettelivät niiden muotoa ja makua, eivätkä osanneet vielä tappaa. Pitäisi taas orientoitua johonkin suuntaan, saada tolkku kalenteriin, tilata kansalaisopiston kurssit, varata liput konsertteihin, jotka on myyty loppuun jo aikoja sitten. Joudun harrastamaan pientä ikäsyrjintää, sillä kelpuutan koriin vain nuorukaiset
32 SUOMEN LUONTO 7/2019
7/2019 SUOMEN LUONTO 33 Emon varovainen kurkistus pesäaukosta ennakoi, että mäyränpentujen leikit ulkosalla ovat alkamassa. TEKSTI PETRI NUMMI / KUVAT TUOMAS HEINONEN Mäyrän pesällä
Suuaukkoja on tässä pesässä kaksi, yksi kumpareen tasaisella kohdalla, toinen kuusenjuurakon alla. Joskus emo vain käy tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Ensimmäiset pari kuukautta pikkumäyrät pysyttelevät tiiviisti luolalinnakkeen sisällä turvassa. Ensimmäiset pari kuukautta pikkumäyrät pysyttelevät pesäluolan suojissa.. Pentuja imetetään kunnes ne ovat kolmekuisia. Ennen kuin pikkumäyrät ilmaantuivat maan pinnalRohkeimmat ensin. Syntyessä niiden silmät olivat vielä kiinni, ne avautuvat vasta viiden viikon iässä. Muutamaan otteeseen se viipyy pesässä pitempään, jolloin se luultavasti imettää pentujaan. 34 SUOMEN LUONTO 7/2019 ÄYRÄNPOJAT SYNTYIVÄT huhtikuussa satagrammaisina palleroina maanalaiseen luolastoon. Miniatyyrimäyrät muistuttavat jo pian syntymänsä jälkeen aikuisia siinä, että niiden naama on viirukas mäyrämäiseen tapaan. Pentueen kolme vilkkainta marssii jonossa pihalle kun emo on antanut luvan. Neljäs empii vielä kolon suulla. Luolastoa voikin mäyrien linnoituksessa olla kymmeniä metrejä, ja se voi ulottua usean metrin syvyyteen. KAHDEN KUUKAUDEN ikäisinä pennut alkoivat vierailla ulkosalla. Kun pennut ovat 6–7-viikkoisia, emo käy pesällä kolme, neljä kertaa yössä ruokailunsa välissä. Ensimmäiset elinviikkonsa mäyränpojat makoilevat lämpöisen pehkukasan suojissa, jonne emo tulee niitä aika ajoin imettämään. Kuuden viikon iässä ne alkavat tutkiskella kotinsa käytäväverkostoa
7/2019 SUOMEN LUONTO 35 Nuoren mäyrän naama on viirukas jo lähes syntymästä saakka. Ennen ulkoiluikäänsä mäyränpojat ovat tutustuneet pesän mittavaan käytäväverkostoon. Kolon suulta on turvallista tähyillä ympäristöön.
36 SUOMEN LUONTO 7/2019 Syksyn edetessä pennut tekevät pesältä käsin yhä pidempiä tutkimusmatkoja.
Ulos tultuaan se tavallisesti jatkoi matkaansa ruoanhakureissulle, ja toinen aikuinen seurasi sitten jälkikasvun toimia. Kuten monet pedot, mäyräemokin oksentaa ruokaa pennuilleen. Mäyränpoikien riehakkaissa leikeissä tannerkin tasoittuu.. Tiheillä mäyräalueilla esimerkiksi Englannissa mäyräryhmässä voi olla useita aikuisia uroksia ja naaraita, ja eläimiä kaikkiaan toistakymmentä. Mäyränpojat ovat silloin vielä riippuvaisia emolta saamastaan ruoasta, mutta etsivät jo itsekin kovakuoriaisia ja toukkia pesän läheisyydestä. VAJAAN KOLMEN KUUKAUDEN ikäisinä mäyränpojat alkoivat tutustua pesän ympäristöön laajemmin. Pentujen aloittaessa ulkoilua tämä mietiskelijä vielä tarkkaili tilannetta pesän suulta, kun muut jo kuono maassa tutkivat ympäristöä. Pesän suuaukon edusta tamppautui pentujen leikeistä aivan sileäksi. Mäyränpennutkin ovat persoonallisuuksia, ja tässä porukassa yksi oli selvästi muita arempi. Tässä pesässä oli poikasia peräti neljä, mikä on melko harvinaista. n Syksyn tullen osa pennuista lähtee omille teilleen, mutta joku niistä voi jäädä pesään. Pentuja syntyy useimmiten kolme, mutta monesti vain kaksi on jäljellä, kun ne tulevat pesästä näkyville. Kuten varhaisnuoriso yleensä, mäyrät harjoittivat ruumiinkuntoa riehakkain leikein: tekivät nopeita syöksyjä toisiaan kohti ja tuuppivat sisaruksiaan tomerasti. Pentujen vierottaminen osuu sekin kolmen kuukauden ikään. Pennut myös jättävät hajumerkkejä ja kaivavat pieniä koloja kuonollaan ja käpälillään. Ne harjoittivat hampaitaan rouhimalla maasta pilkottavia juuria. Syksyn tullen osa pennuista lähtee omille teilleen. 7/2019 SUOMEN LUONTO 37 le, luolasta kurkki yleensä toinen emoista varmistamassa ulkoilun turvallisuuden. Joku niistä voi jäädä synnyinpesään kevääseen asti, ja joskus jopa pysyvästi. Tällaista suurta ryhmää kutsutaan mäyräklaaniksi
38 SUOMEN LUONTO 7/2019 Kun ympäristö tuhoutuu, ihminen ahdistuu. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT ISTOCKPHOTO. On tärkeää toimia luonnon ja ympäristön hyväksi, mutta yhtä tärkeää on kohdata tunteensa
7/2019 SUOMEN LUONTO 39 KUN ON TUNTEET
Ei ole mikään ihme, että ajatus tulevaisuudesta ahdistaa”, sanoo ympäristötutkija Panu Pihkala Helsingin yliopistosta. ”Tarvitaan myös tunteiden kanssa elämistä ja niiden kohtaamista”, Pihkala sanoo. TŠernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986 järkytti jo uutisena. Tuoreessa Sitran kyselytutkimuksessa selvisi, että neljännes suomalaisista arvioi potevansa ilmastoahdistusta. Silloin iski toivottomuus. ”Ahdistus on lähtökohtaisesti terve reaktio siihen, että jokin asia on pielessä. Ympäristöä parantava toiminta vaikuttaa myös ihmisen psyykkiseen tilaan. Alle 30-vuotiaista vastaajista yli kolmannes tuntee pelkoa, mutta myös yllättäen katumusta ja hä”Ahdistus on lähtökohtaisesti terve reaktio siihen, että jokin asia on pielessä.”. Suurten kuusien välissä kiemurrelleita polkuja, sieniapajia ja marjamättäitä ei enää yksinkertaisesti ollut. Näkymät ovat huonoja. Hän on tutkinut muun muassa ympäristöahdistusta sekä muita ympäristötunteita. Ahdistus voi ilmetä joko psyykkisinä tunteina tai fyysisinä reaktioina kuten pahoinvointina, vatsakipuna, sydämentykytyksenä tai päänsärkynä. Ympäristöahdistus voimavaraksi -ajattelussa on kuitenkin vaaroja, jotka saattavat kuormittaa ihmistä liiaksi. Itsesäätely onkin tärkeässä roolissa ympäristöahdistuksen hallinnassa. Lähiympäristön muutokset näkee omin silmin ja muutos on konkreettinen. Voimme eri kanavien kautta seurata koko ajan, mitä eri puolilla maapalloa tapahtuu. Tuolloin pieni poikamme puki tunteitaan sanoiksi: ”Täällä on ollut oikea maailmojen sota.” Minä tunsin surua menetyksestä. ”Meillä on vankkoja luonnontieteellisiä ja yhteiskunnallisia malleja siitä, mitä ekokriisistä todennäköisesti voi seurata: miljoonat ilmastopakolaiset, ruuantuotannon haasteet... ”Voimakkaita surun tunteita voi saada yhtä lailla koralliriuttojen tuhoutumisesta kuin kotikadun kaadetuista puista. Juuri nyt suuria ympäristöuutisia ovat Brasi lian sademetsäpalot sekä hurrikaani Dorian Karibialla. 40 SUOMEN LUONTO 7/2019 ähimetsämme oli mummolakäynnin aikana muuttunut hakkuuaukoksi. Erilaisista tunnetiloista on ihmiselle kuitenkin hyötyä. ”Ei kannata aamulla ensimmäiseksi tai illalla viimeiseksi viettää aikaa esimerkiksi ilmastonmuutossivustoilla”, Pihkala neuvoo. Tuolloin teini-ikäisenä testasin isän kanssa kotipihan radioaktiivisuutta säteilymittarilla. Se piipitti kimeästi ja yhtäjaksoisesti pihaan kertyneen ison vesilätäkön kohdalla. Kaikkein yleisin tutkimuksessa esiin noussut tunne oli kuitenkin kiinnostus (58 prosenttia vastanneista). Ihmismieli on kuitenkin sellainen, että lähellä olevat asiat synnyttävät voimakkaamman reaktion.” Se on totta. Abstraktimmatkin, kaukana olevat asiat voivat kuitenkin herättää ahdistusta yhtä lailla. Tätä tietotulvaa on syytä rajata. Onkin tärkeää korostaa, että se ei ole sairaus tai heikkous.” Kohtaa tunteesi Ahdistus ajaa monesti ihmisen myös toimimaan, vaikkapa muuttamaan elintapojaan tai osallistumaan vapaaehtoistyöhön. Kaikkialta tulevat tieteelliset raportit maapallon tilasta aiheuttavat myös pelkoa, surua ja ahdistustakin
Ympäristötunteet, Kirjapaja 2019 (ilmestyy lokakuussa).. LINTUSURU. Jos tarpeeksi koetaan epäreiluutta ja turhautuneisuutta, löydetään onneksi myös väkivallattoman kansalaisvaikuttamisen keinoja. Jos omassa ryhmässä ei ole tapana puhua ympäristöasioista, vaatii yksilöltä paljon ottaa asioita puheeksi ja koettaa saada niille vastakaikua. Miten siihen reagoidaan. Ahdistus voi olla naamio tai kansi sille, kun ei voida käsitellä riittävästi erilaisia taustalla olevia tunteita. Suru tietyn lintulajin menetyksestä tai ylipäätään lintujen vähenemisestä (lintusurumielisyys). 7/2019 SUOMEN LUONTO 41 peää, jotka mainitsi noin kolmannes alle 30-vuotiaista. Toiminta helpottaa psyykkistä tilannetta ja tässä tapauksessa sillä on vaikutusta myös yhteiskunnalliseen keskusteluun.” Omat sosiaaliset piirit ovat myös merkittävässä roolissa siinä, miten ihminen suhtautuu ympäristöasioihin ja niiden herättämiin tunteisiin. METSÄSURU. Suomessa Pentti Linkola on kirjoittanut luonnon tuhosta aiheutuvasta omasta surustaan ja masennuksestaan, mutta myös suuttumuksesta ja vihasta. Eräs nykyajan muoto tästä on ilmastoburnout eli uupumustila, joka on syntynyt liiallisesta kuormittumisesta ilmastoasioiden suhteen. Metsäsurua voivat synnyttää esimerkiksi metsäkuolemat tuholaisten vuoksi tai murhe avohakkuiden vuoksi. Tarkemmalta nimeltään ympäristönsuojelukiitollisuus. Kiitollisuus siitä, kun jokin ympäristöongelma muuttuu paremmaksi. Tunne siitä, että haluaa osallistua ympäristöongelmien lievittämiseen ja kokee ympäristötoiminnan voimauttavaksi. YMPÄRISTÖUUPUMUS. Eniten ahdistusta kokevatkin alle 30-vuotiaat. Sopiva määrä toimintaa voi vähentää kuormitusta, mutta liiallinen toiminta voi kuluttaa voimat loppuun ja tuottaa burnout-tilan. Tieto ongelmista lisää kuormitusta. Tunteet saattavat ilmetä myös vihaisuutena tai suuttumuksena”, Pihkala valaisee. Otteita Panu Pihkalan kirjasta Mieli maassa. SUOJELUKIITOLLISUUS. Poliittisesti ja kulttuurillisesti arkaluonteinen surun aihe, joka herättää erilaisia voimakkaita tuntemuksia. 1800-luvun lopussa klassisia ympäristökirjailijoita olivat esimerkiksi John Muir, Henry Thoreau ja myöhemmin Aldo Leopold. ”Koululaisten ilmastolakot ovat tästä hyvä esimerkki. Ympäristöystävälliset elämäntavat (80 prosenttia) sekä luonnossa liikkuminen (75 prosenttia) nousivat vastauksissa parhaimmiksi vaikeiden ilmastotunteiden hallintakeinoina. Niiden käsittely ei kuitenkaan ole ongelmatonta, sillä vastaan tulevat niin yhteiskunnan valtarakenteet kuin kulttuuriset tavatkin: kenellä on oikeus suuttua tai vihastua julkisesti, kuka saa sanoa sen ääneen. TUNNISTA YMPÄRISTÖTUNNE YMPÄRISTÖINTO. Viha, suuttumus, ahdistus Ympäristöahdistusta tai surua on käsitelty myös kirjallisuudessa jo varhain, tosin eri sanoja käyttäen. ”Suuttumus ja viha liittyvät olennaisesti ympäristöahdistukseen. Suuttumus ja suru voivat olla myös vahvasti motivoivia tunteita. Syvä ja pidempikestoinen ympäristöasioihin liittyvä väsymyksen tila
· Lahjoita ilmastotyöhön. ”Kristillisen spiritualiteetin harjoittaminen auttaa. · Liiku julkisilla, pyörällä tai kävellen. ”Koetan lisäksi kehittyä omissa tunnetaidoissa”Emme voi valikoida vain helpoimpia, positiivisia tunteita päältä.” YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLINEN ELÄMÄ · Osta vähemmän. · Lähde mukaan järjestötoimintaan. ”Emme voi valikoida vain helpoimpia, niin sanottuja positiivisia tunteita päältä.” Mikä asia ympäristötutkijaa huolestuttaa tulevaisuutta ajatellen eniten. 42 SUOMEN LUONTO 7/2019 Kaikilla tunteilla on arvonsa Ihmisen tunneskaala on onneksi laaja ja jokaisen kokemusmaailma sekä tunnemaailma ovat yksilöllisiä. ”Siellä on esimerkiksi tehtävä, jossa kulkija saa itse jatkaa lausetta: Kun ajattelen, millainen maailman tulevaisuus tulee olemaan...” n työ sekä mediakuormituksen rajaaminen. · Ole aktiivinen ja osallistu demokraattiseen vaikuttamiseen. Siihen kuuluvat esimerkiksi hartaus, hiljaisuuden retriitti, rukous tai pyhiinvaellusperinne.” Luontokeskus Haltiassa Espoossa avattiin viime syksynä Pihkalan laatima luontopyhiinvaelluspolku, jossa ympäröivä kansallispuiston luonto tukee vaikeidenkin tunteiden käsittelyä. Konkreettisella tasolla lähiympäristössäni Helsingin Meri-Rastilassa vanhojen metsien kaavoittaminen herättää huolta ja surua.” Tutkijan työkalupakissa on kuitenkin useita erilaisia metodeja lievittää ja hallita tunteitaan: Jaksamista tukeva elämäntapa, johon kuuluvat riittävä liikunta, uni, vapaa-aika, lasten kanssa touhuaminen, luova toiminta, vahva luontoyhteys, merkityksellinen työ sekä mediakuormituksen rajaaminen. · Jaa kokemuksiasi muiden kanssa. · Kompensoi päästöjäsi. · Säästä energiaa. Pihkalan mukaan kaikille tunteille on annettava oma arvonsa. · Nauti arjen ja luonnon pienistä iloista.. · Syö enemmän kasvisruokaa. ”Näen kriisin aika kokonaisvaltaisena. Yhteiskuntien stabiliteetille koituvat ongelmat sekä ekosysteemien hyvintai pahoinvointiin liittyvät asiat ovat huolestuttavia. ”Koetan lisäksi kehittyä omissa tunnetaidoissani ja miettiä, mitä eri tunnemaastoissa voisi tehdä.” Pihkala on koulutukseltaan myös teologi, joten hänen keinovalikoimaansa kuuluu kristillinen elämänkatsomus
Kehomme on myös silta luontoon, ja ajan viettäminen luonnossa auttaa monin tavoin ympäristöahdistuksessa. Aivan kuten luonnossa, myös ihmismielessä on vuodenaikoja. Kannattaa uskaltaa uida tunteiden meressä, mutta ei kannata sukeltaa jatkuvasti pohjamutiin. Entä millainen kehon liike auttaa tunteen energian läpivirtaamista. Mutta kunnioita ahdistusta siinäkin mielessä, että pidät siihen sopivan etäisyyden. ÄLÄ MYÖSKÄÄN JÄÄ YKSIN. Missä kohtaa kehoa mikäkin tunne tuntuu. Sulje elektroniset laitteet hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa. ET OLE YKSIN. Myös vaikeat tunteet ovat osa elämää. Esimerkkejä: Aamu. Etsi tai luo oma vertaisryhmäsi, jossa voitte jakaa yhdessä sekä tunteita että toimintaa. Jokainen voi parantaa maailmaa omien resurssiensa mukaan. Kuuntele kehoasi ja anna sen liiketarpeille aikaa. -kirjoja. 7/2019 SUOMEN LUONTO 43 PANU PIHKALAN SUOSITUKSIA YMPÄRISTÖAHDISTUNEELLE OSALLISTU KUVAKISAAN! Millaisia tunteita luonto ja ympäristö herättävät. mennessä osoitteessa www.suomenluonto.fi/ ymparistotunteet. Mutta jos hoidat ympäristöahdistusta pelkästään toimimalla, uuvut helposti. Kahden tason näkökyky tarkoittaa säännöllistä huomion kiinnittämistä sekä hyviin asioihin että vaikeuksiin. Palkintona Panu Pihkalan Mieli maassa. HYVÄKSY MIELEN VUODENAJAT JA HYÖDYNNÄ KAHDEN TASON NÄKÖKYKYÄ. Lamauttavan ympäristöahdistuksen alla jää usein huomaamatta, kuinka paljon maailmassa on myös toivon merkkejä. KUUNTELE KEHOASI. Toistaiseksi emme usein ole vain löytäneet toisiamme, koska yhteisöissämme ei ole ollut helppoa tunnustaa näitä tunteita. Aloita ensin rauhassa. On arvokasta, että olet onnistunut säilyttämään herkkyyttä maailman kivulle. Se merkitsee sitä, että voit kokea myös enemmän iloa, sillä et ole turtunut. Ilta. Esimerkiksi ilmastonmuutosuutiset voivat odottaa aamuun. Kun muistamme hyvät asiat ja kiitollisuuden, jaksamme paremmin. Pue tunteesi valokuvaksi ja lähetä kuva 15.10. Toiminta on olennainen osa ympäristöahdistuksen käsittelyä. Nyt ovia on auki. Aseta sitten sopiva mielenlaatu uutisten lukemiseen: Osoita välittämistä, mutta älä sukella tunnetasolla kaikkeen maailman kurjuuteen. Kukaan ei tule kokonaan valmiiksi. Tunteemme elävät paitsi mielessä, myös kehossamme. TOIMI, MUTTA ÄLÄ KOKO AJAN. On lohdullista, että meitä ympäristöahdistuneita on paljon. Joskus kannattaa vain hyväksyä pimeä alakulo ja elää sen läpi, kevättä odottaen. Lue lisää: ekoahdistus.blogspot.com. Länsimainen kulttuuri on pitkään väheksynyt kokonaisvaltaisen ruumiillisuuden merkitystä. HARJOITA ITSESÄÄTELYÄ. Tutustu itsesäätelyn keinoihin ja rakenna vähitellen oma tapasi elää siten, että olet avoin, mutta asetat myös rajoja. ARVOSTA JA KUNNIOITA YMPÄRISTÖAHDISTUSTASI. On vaikeaa jaksaa, jos koko ajan seuraat maailman murheita
Tutustu palveluun tarkemmin ja lataa TerveysHelppi-applikaatio puhelimeesi: lahitapiola.fi/terveyshelppi Lataa applikaatio nyt: Palveluntarjoajat: TerveysHelppi: Mehiläinen Oy ja Terveysvakuutus: LähiTapiola alueyhtiöt.. TerveysHelpin avulla etälääkäripalvelut ovat aina ulottuvillasi. Jos sinulla on LähiTapiolan henkilövakuutus, palvelumme on jo käytössäsi. TerveysHelppi ottaa terveysasiasi haltuun kokonaisvaltaisesti. Asiakkaanamme saat yhteyden terveydenhoidon ammattilaisiin, korvausasiasi vireille sekä ohjauksen hoitoon – joko välittömästi etälääkärille tai eteenpäin perinteiselle vastaanotolle
Tutustu palveluun tarkemmin ja lataa TerveysHelppi-applikaatio puhelimeesi: lahitapiola.fi/terveyshelppi Lataa applikaatio nyt: Palveluntarjoajat: TerveysHelppi: Mehiläinen Oy ja Terveysvakuutus: LähiTapiola alueyhtiöt. TerveysHelppi ottaa terveysasiasi haltuun kokonaisvaltaisesti. 7/2019 SUOMEN LUONTO 45 TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT LEUKU JA VASTAVALO Ruskan arvoitus TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT LEUKU JA VASTAVALO arvoitus Miksi puut vaihtavat väriä syksyllä. TerveysHelpin avulla etälääkäripalvelut ovat aina ulottuvillasi. A RIM O EK LU N D / VA ST AV A LO. Jos sinulla on LähiTapiolan henkilövakuutus, palvelumme on jo käytössäsi. Asiakkaanamme saat yhteyden terveydenhoidon ammattilaisiin, korvausasiasi vireille sekä ohjauksen hoitoon – joko välittömästi etälääkärille tai eteenpäin perinteiselle vastaanotolle. Tutkijat ovat yrittäneet selvittää vastausta yli sata vuotta, mutta mysteeriä ei ole vielä ratkaistu
V IL LE H EI KK IN EN / VA ST AV A LO PA AV O H A M U N EN / LE U KU. Miksi puu kuluttaa energiaa lehtien suojelemiseen, kun se pian kuitenkin tiputtaa ne. 46 SUOMEN LUONTO 7/2019 RUSKA EI OLEKAAN SIVUVAIKUTUS Pitkään uskottiin, että ruska johtuu lehtivihreän pakenemisesta lehdistä, minkä vuoksi muut väriaineet pääsevät esiin. 2000-luvun alun paikkeilla huomattiin, että puut käyttävätkin energiaa syysvärien tekemiseen
On arveltu, että väri varoittaa kasvinsyöjiä pahasta mausta tai haitallisista puolustuskemikaaleista. Esimerkiksi syksyllä puihin munivat kirvat välttäisivät siis kirkkaanpunaisia puita, jotka todennäköisesti olisivat huonoa ruokaa niiden jälkeläisille. ER KK I M A KK O N EN / VA ST AV A LO. Antosyaanien on epäilty myös voivan vaikuttaa puun kykyyn sietää ympäristön stressiä, kuten auringon voimakasta UV-säteilyä. Siten väriyhdisteet toimisivat kuten aurinkorasva. 7/2019 SUOMEN LUONTO 47 ANTOSYAANIT TEKEVÄT PUNAISEN Antosyaanit ovat yhdisteitä, jotka saavat aikaan punaisen värin. Saadut tulokset ovat toistaiseksi olleet ristiriitaisia
Varoitusvärin sijaan punainen syysväri saattaakin olla puille evoluution myötä kehittynyt keino piiloutua hyönteisiltä. Miten punainen voisi toimia varoitusvärinä, jos kasvinsyöjä ei näe sitä. JU H A SU LI N / VA ST AV A LO. 48 SUOMEN LUONTO 7/2019 PUNAINEN EI NÄYKÄÄN Kun antosyaanien merkitystä varoitusväreinä tutkittiin, paljastui että kirvat eivät pysty näkemään punaista väriä. Sama rajoite havaittiin monilla muillakin kasvinsyöjähyönteisillä. Punainen peittää ruskan keltaiset väriaineet ja tekee puun kirvoille ja muille kasvinsyöjille huomaamattomaksi
Punainen väri menetti merkityksensä. Erään teorian mukaan ruska onkin ehkä evolutiivinen jäänne. Kirvat voivat yhtä hyvin sekä puilla, jotka tuottavat punaisia antosyaaneja, että puilla, jotka eivät niitä tuota. Sekin tiedetään, että puun syysväri ja sen kemialliset puolustusaineet eivät ole kytköksissä toisiinsa. 7/2019 SUOMEN LUONTO 49 7/2019 SUOMEN LUONTO 49 RUSKA ON MUISTO MENNEISYYDESTÄ. Eurooppaan jäi jäljelle vain muutamia lajeja, joilla on punainen syysväri. Tiedetään myös, että suurempi määrä puita ja niiden hyönteisiä kuoli sukupuuttoon Euroopasta jääkautta edeltäneiden vuosimiljoonien aikana. Ruskan punaiset värit ovat nykyisin yleisempiä Pohjois-Amerikassa ja Itä-Aasiassa kuin Euroopassa. H A N N U LA AT U N EN / VA ST AV A LO A N JA V ES T / VA ST AV A LO. Tämä hämmentää tutkijoita. Punainen väri ei siis varoita haitallisuudesta. Keltainen ei siis toimi varoituksena. Siksi evolutiivinen valintapaine höllentyi. Euroopan puiden punainen ruska saattaakin siis olla muinainen sopeuma aikaan, jolloin meillä eli enemmän kasvinsyöjiä, jotka söivät syksyllä punaiseksi värjäytyvien puiden lehtiä. n KIRVAT RAKASTAVAT KELTAISTA Toisin kuin punainen, keltainen väri vetää kirvoja puoleensa. Mikä siis on värin merkitys
Mitä luontosuhteemme kertoo meistä itsestämme. Yritämme hallita villiä luontoa ja sen kaaosta, ja samalla kavahdamme omaa epätäydellisyyttämme. Villi ihminen on tutkimusretki luontosuhteemme hetteikköön. Riikka Kaihovaara: VILLI IHMINEN ja muita luontokappaleita Ovatko kansallispuistot luonnon museoita, jotka esittelevät täydellisen maiseman. Riikka Kaihovaaran tarkkanäköiset esseet puhkovat reikiä muuriin, joita olemme pystyttäneet ihmisen ja luonnon väliin. Kovakantinen • 224 sivua • Kustantajan hinta 31,00 € Suomen LUONTO -lehden lukijahintaan 25,00 € (norm. Voiko kaatopaikka olla luontokohde. 31,00 €) TILAA UUTUUSKIRJA NYT: • https://atena.fi/luontolehti • puhelin: 010 4214 200 • e-mail: atena@atena.fi hintaan 25,00 € Toimituskulut € (Vain Suomeen) Mainitse tilatesssasi kampanjakoodi: LUONTO19 VilliIhminenMainosLuontolehti.indd 1 13.8.2019 12.56 SuomenLuonto_arpajaismainos.indd 1 9.8.2019 14.05
Kun viestittelen ympäristötutkija Panu Pihkalan kanssa asiasta, hän kehottaa kysymään myös: Miten miesten tunnemaail maa voisi tukea näissä kysymyksissä. Nuorten ilmastotunteet ovat tutkimuksen mukaan myös voimakkaampia kuin muiden. Parempi maailma voi löytyä menemällä yhteisen ahdistuksen läpi. Siinä tunteita, joita ilmastonmuutos aiheuttaa erityisen paljon alle 30-vuotiaille suomalaisille. Tämä tunnemyrsky planeettamme pintaa tallaavien ihmisten, ja etenkin nuorten ja naisten mielessä, on jäänyt vähälle huomiolle. Tarvittaisiinko naisia tästäkin sy ystä enemmän päättäjiksi. Katumusta ilmastonmuutos herättää nuorista 26 prosentissa, kun osuus on keskimääräisellä suomalaisella 16 prosenttia, ja yli 56-vuotiailla alle kymmenen prosenttia. Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin.. 17/2019 SUOMEN LUONTO 51 V a h tik o ira Kuuluuko nuorten katua ilmastonmuutosta. TIEDOT surettivat minua, kahden teinin vanhempaa. SITRAN tutkimuksen yksi iso tulos on, että ilmastonmuutos askarruttaa nuorten ohella erityisen paljon naisia. Ajatus herättää ehkä torjuntaa. Tutkimus herättääkin kysymyksen monien miesten ja myös päättäjämiesten asenteesta ilmastonmuutokseen. Niin kommentoi asiaa ystäväni ja arveli, että nuorista moni on jo omaksunut maapalloa kuluttavan elämäntavan. Kun itse luin Sitran ilmastonmuutoksen tunnevaikutuksia koskevaa mielipidekyselyä, yllätyin siitä, miten valtavaa tunteiden palettia ilmastonmuutos liikuttaa. Hän näki toivoa siinä, että negatiiviset tunteet voivat johtaa toimintaan. Onko katumus mielestäsi huono tunne. Miehillä muihin verrattuna erityisen yleisiä tunteita ovat skeptisy ys, tylsistyminen ja torjuminen. Käsittelemme ilmastonmuutoksen tunnepuolta Johanna Mehtolan jutussa tämän lehden sivuilla 38– 43. Tämä tarkoittaa 200 000 tuon ikäistä. Eiväthän nuoret ole ilmastonmuutosta aiheuttaneet! Miksi heidän tulisi tuntea katumusta – ja vieläpä suurempaa katumusta – kuin vanhempiensa ikäluokka. n IS TO CK PH O TO ANTTI HALKKA Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimituspäällikkö. Menevätkö asiat eteenpäin niin kauan kun miesten ilmastonmuutostunteiden top-kolmoseen kuuluu skeptisy ys. Ilmiö aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa, mutta myös vahvaa torjuntaa ja epäilyä. Tämäkin tietäen on ikävää, että 22 prosenttia 15 –30-vuotiaista suomalaisista tuntee ilmastonmuutoksen takia masentuneisuutta ja 21 prosenttia raivoa. KATUMUS, ahdistus, sy yllisy ys, pelko, hy vittämisen halu. Miehillä tämän ty yppisten tunteiden mittarit ovat hätkähdyttävän paljon naisia ja nuoria alempana (esimerkiksi suru miehillä 24 ja naisilla 44 prosenttia). Parhaiten toimintaa loivat toivo ja kiinnostus. Sitra selvitti kyselyssään tätäkin. YKSI ilmastonmuutoksen isoista jo tapahtuneista seurauksista on sen vaikutus ihmismieleen. Surua ja pelkoa ilmastonmuutoksen äärellä kokee kaksi viidestä naisesta. Samalla se voi olla yksi avain siihen, että ilmastonmuutosta hillitsevät toimet pääsevät vauhtiin. Yli puolet katsoi myös kokemiensa sy yllisy yden, pelon ja katumuksen jo johtaneen aktiiviseen toimintaan ilmastonmuutoksen hillitsemikseksi
Eikä ihme. TEKSTI JA KUVAT JORMA LAURILA RETKELLÄ! Ritajärven luonnonsuojelualueesta Sastamalassa tuli RETKELLÄ! ERÄMAAN TUNTUA Alisen Ritajärven eteläosissa maisema on erämainen.. 52 SUOMEN LUONTO 7/2019 Ritajärven luonnonsuojelualueesta Sastamalassa tuli nopeasti suosittu retkikohde
KOKO: 127 hehtaaria, kolme merkittyä retkireittiä. Monipuolisesta luonnosta kiinnostuneille. LUE LISÄÄ JA KATSO KARTTA: www.sastamala.fi. 7/2019 SUOMEN LUONTO 53 RITAJÄRVI MISSÄ. Sastamalassa Pirkanmaalla. KENELLE
Valkeajärven ympäri kulkee reilun kahden kilometrin retkireitti. Myös jääkauden kädenjälki näkyy kallioperässä ja siirtolohkareiden määrä on huikaiseva. Nuotiopaikkoja on useita ja ne on sijoitettu maisemallisesti hienoihin paikKomeita siirtolohkareita on maastossa todella paljon. Kaupunki on linjannut, että virkistyskäyttöä kehitetään luonnonsuojelun ehdoilla. R itajärven luonnonsuojelualue Sastamalassa rauhoitettiin Pirkanmaan ely-keskuksen päätöksellä 2015. Helposti saavutettavalla alueella on kolme järveä – Valkeajärvi, Alinen Ritajärvi ja Ylinen Ritajärvi – sekä vaikuttavia kalliomuodostelmia ja upeita luonnontilaisia metsiä. Aloitteen teki Sastamalan kaupunki, jolla on nyt alueen suunnittelu-, hoitoja ylläpitovastuu. Luontoarvojen lisäksi mielenkiintoista on se, että Sastamalan kaupunkirakennesuunnitelmassa Ritajärvi on laajemman metsäalueen keskellä merkitty hiljaiseksi alueeksi. Poluilla on monin paikoin juuria ja kiviä. Suojelualue on kooltaan 127 hehtaaria, ja se sijaitsee Sastamalan kirkolta reilu 10 kilometriä pohjoiseen. Hyvät retkikengät ovat tarpeen. Tavoitteena on saada Ritajärvestä vetovoimainen retkeilyja opetuskohde. 54 SUOMEN LUONTO 7/2019
Nuotiopaikka oli rantanyppylällä, josta oli hyvät näkymät järvelle. Reitin näkymät rakennuksineen, vesistöineen ja viljelyksineen on luokiteltu kansallismaisemaksi. Reitit on merkitty selkeästi eri väreillä, eikä eksymisen vaaraa ole. MAHNALAN MAISEMATIE, HÄMEENKYRÖ | Mahnalan maisematie (2623) Hämeenkyrössä lähtee lännessä E3tien liittymästä ja jatkaa kymmenen kilometriä itään Siurontien risteykseen. Linnusto on todella monipuolinen. Pääparkkipaikalta vie kävelytie Valkeajärvelle, joka sopii lapsiperheillekin. Kulkemista hankalissa ja soisissa paikoissa on helpotettu pitkoksilla ja joissain jyrkissä kohdissa rappusilla. MUISTA MYÖS NÄMÄ LÄHIALUEEN RETKIPAIKAT PUURIJÄRVI, HUITTINEN | Satakuntalaiseen Puurijärven–Isosuon kansallispuistoon pääsee, kun Ritajärviltä ajaa Huittisiin. Peukaloinen päräytti pirteän säkeensä notkelmasta, ja korpin ronkunta tietysti kuului asiaan erämaisessa luonnossa. Keskikesän luonto oli kypsimmillään ja poutapäivä parhaimmillaan. Mutta sehän on vain mainio asia, sillä lihakset saavat työtä monipuolisesti ja jalkojen lihaskunto kohenee, mikä taas on elintärkeää tasapainoaistin ylläpidolle etenkin iän karttuessa. Tämä on kulttuuriteko, jos mikä. Luonto ja retkeilijät kiittävät! n Kirjoittaja on vapaa toimittaja Helsingistä. Pian järvi onkin näköpiirissä. Tarkemmat ajo-ohjeet ja lisätietoa. Puisto koostuu suuresta, rehevästä lintujärvestä ja ympäristön keidassoista. Jos haluaa koluta kaikki kolme järveä samalla kertaa, kulkua tulee noin yhdeksän kilometriä. Lintumaailma oli ehtinyt jo hiljentyä, mutta tiltaltit tiputtelivat toiveikkaina toisesta pesinnästä, ja sepelkyyhkyt olivat samalla asialla. Reitit ovat luokitukseltaan keskivaikeita, mikä johtuu etenkin siitä, että polut ovat varsin kivisiä ja niillä on paljon puunjuuria. Reitit ovat yhteydessä toisiinsa. Myös maaston erämaisuus korostui. Ritajärven pääsisäänkäynti (Ritajärventie 358) Valkeajärvelle lienee suosituin. Alisen Ritajärven eteläpuolella kulkeva voimalinjakaan ei isommin häirinnyt, koska sen olemassaolo unohtui kaiken hyvän alle. Vaikutelma oli, että tällä reitillä vanhoja metsiä ja myös korkeusvaihteluita olisi enemmän kuin muualla Ritajärven alueella. Tarkemmat ajo-ohjeet ja lisätietoa osoitteesta www.luontoon.fi. Siinä kelpasi syödä eväitä. on parin kilometrin pitkospolku. Päällimmäiseksi mieleen jäi monipuolisuus: hienoja metsiä, kallioalueita, valtavasti siirtolohkareita, suojuotteja, ja järven peili oli näkyvissä miltei koko ajan. Reittejä moneen makuun Reittejä on kolme: Valkeajärvi, Alinen Ritajärvi ja Ylinen Ritajärvi. Sastamalan kaupunki on harvinaisen hienosti ymmärtänyt Ritajärven seudun arvon ja kehittänyt sitä hienovaraisesti. SARKKILANJÄRVEN LINTUKOSTEIKKO | Mahnalan maisematieltä kannattaa poiketa Sarkkilanjärven lintukosteikolle. Järven peili oli näkyvissä miltei koko retken ajan. Hienoa on sekin, ettei Ylisen Ritäjärven reitillä ole juurikaan rakenteita. Vanhaa metsää Testasimme kesällä Valkeajärven–Alisen Ritajärven kierroksen. Siurontien risteyksestä käännytään vasemmalle ja hetken päästä taas vasemmalle ja sitten oikealle Sarkkilantielle. Isosuolla on parin kilometrin pitkospolku. Puurijärvellä on kolme lintutornia ja esteetön lintulava. Retki oli vaikuttava. Järven toisessa päässä kulkee valtatie 3. Valtakunnallisesti tärkeäksi lintualueeksi luokiteltu, viljelysten keskellä oleva kosteikko on hyvin rehevä. Sieltä pääsee kätevästi myös muille reiteille. Kuivakäymälöitä on neljä. Harjunpääntien parkkipaikalta pääsee Alisen Ritajärven reittiä Valkeajärvelle. Etenkin muuttoaikoina se on mainio lintujen havainnointipaikka, ja parhaiten tarkkailu käy lintutornista. Hyvät retkikengät kannattaa ottaa mukaan, eikä kävelysauvoistakaan ole haittaa. 7/2019 SUOMEN LUONTO 55 koihin. Kiersimme myöhemmin Ylisen Ritajärven. Mukavaa kuitenkin on, että Lammentaantien parkkipaikalta pääsee suoraan Aliselle ja Yliselle Ritajärvelle, jos haluaa syventyä niihin. Mahnalanselkä avautuu vaikuttavasti
Tässä jutussa hiilidioksidipäästöillä tarkoitetaan hiilidioksidiekvivalentteja päästöjä. Fossiilisia, hiiltä sisältäviä polttoaineita ovat kivihiilen lisäksi muun muassa öljy, maakaasu ja turve. Tuoreen Sitran 1,5 asteen elämäntavat -selvityksen mukaan japanilaisen kulutuksen hiilijalanjälki on ”vain” 7600, kiinalaisen 4200, brasilialaisen 2800 ja intialaisen 2000. Mistä päästöt syntyvät. ”Eniten muutokseen vaikuttaa taloustilanne”, toteaa kehittämispäällikkö Ari Nissinen Suomen ympäristökeskuksesta. Polttoaineiden hiili yhtyy palaessaan hapen (O) kanssa ja syntyy hiilidioksidia CO2. M eidän pitää nipistää hiilijalanjälkiämme 75 prosenttia alkavan vuosikymmenen kuluessa, jotta maapallon puolentoista asteen lämpeneminen vältetään. Sementin valmistuksen osuus on viisi prosenttia ja lentoliikenteen samaa luokkaa. Kulutuksen hiilijalanjäljessä ei ole mukana julkisen sektorin päästöjä. 56 SUOMEN LUONTO 7/2019 LIIKENNE ENERGIA ILMASTOVIISAS IHMINEN Osa 1/6 ELÄMÄNTAVAT ASUMINEN RUOKA & KULUTUS HIILINIELUT Mistä päästömme syntyvät, kuinka paljon tuotamme niitä ja mistä voisimme vähentää. Hiilijalanjälki on suoria hiilidioksidipäästöjä laajempi käsite ja ottaa huomioon käyttämiemme tuotteiden ja palveluiden elinkaaren. Keskivertosuomalaisen kulutuksen hiilijalanjälki on noin 11 000 hiilidioksidikiloa vuodessa. Maankäytön muutokset, kuten hiilidioksidia sitovien metsien raivaaminen, tuottavat lähes viidenneksen ihmiskunnan päästöistä. Suomalaisen hiilijalanjäljessä ovat mukana myös ulkomailla valmistettujen tavaroiden tuottamat päästöt. Hiilidioksidin lisäksi ilmastoa lämmittävät muutkin kaasut, kuten metaani ja dityppioksidi. Ne ovat Suomessa 3000 kilon luokkaa kansalaista kohden ja syntyvät muun muassa yhteiskunnan sosiaalipalveluista, tieja muista verkostoista sekä armeijasta. Suomessa suopellot tuottavat 10 prosenttia kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä. Verrattuna muihin maihin olemme aika hiilipösöjä. Hiilijalanjäljen suuruutta on vaikea hahmottaa, koska hiilidioksidi on näkymätöntä ja päästöt syntyvät usein kaukana meistä. Kun muunnamme päivittäisissä arjen askareissamme syntyvät päästöt 14 litran grillihiilisäkeiksi, alkavat määrät hahmottua: henkeä kohti pössäyttelemme vuodessa 4800 eli vuorokaudessa 13 grillihiilisäkillistä hiiltä taivaan tuuliin! Kuvittele lähes 5000 grillihiilisäkkiä siistiin pinoon olohuoneen lattialle. Suomalaisen kulutuksen hiilijalanjäljen osat ovat Suomen ympäristökeskuksen tuoreen selvityksen mukaan: liikkumiTekojemme jäljet TEKSTI PEKKA HÄNNINEN / KUVITUS ANNE STOLT. Muut kasvihuonekaasut muunnetaan vastaamaan hiilidioksidipäästöjä. Kun talouden pyörät pyörivät ja kansa kuluttaa, päästöjä syntyy enemmän. Kiina on tällä hetkellä maana suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja, mutta yksittäisen kiinalaisen jalanjälki on alle puolet suomalaisen jäljestä. Suomessa vajaa puolet ja globaalisti neljä viidesosaa energiasta on tuotettu fossiilisilla polttoaineilla. Hiilijalanjälki antaa eri tuloksen kuin valtion rajaan rajoittuva päästötarkastelu. Mikä on hiilijalanjälki. Mistä hiilijalanjälki muodostuu. Ihmiskunnan keskiarvo on 4600. Yhteensä suomalaisen hiilijalanjälki oli 13 000–15 000 kiloa vuodessa. Ihmiskunta on parissa vuosisadassa polttanut taivaan tuuliin vuosimiljoonien saatossa maan poveen varastoituneen hiilen. Globaalisti suurimmat ilmakehää lämmittävät lähteet ovat sähkön ja lämmön tuotanto (25 %), maatalous (14 %) ja liikenne (14 %). Kilosta hiiltä syntyy 3,67 kiloa hiilidioksidia. Jäljen koko vaihtelee vuosittain: 2010 se alkoi kutistua, mutta kääntyi taas kasvuun 2016. Hiilidioksidiekvivalentti (kg CO2-ekv) on kasvihuonekaasupäästöjen yhteismitta. Esimerkiksi Kiinan päästöistä osa syntyy länsimaalaisille tuotettujen tavaroiden valmistamisessa. Yhdysvallat on vuosien saatossa tuprutellut taivaalle eniten ilmakehää lämmittäviä päästöjä
Tämä edellyttää ihmiskunnalta ripeää päästöjen vähentämistä ja samaan aikaan hiilinielujen lisäämistä siten, että nielujen vaikutus on päästöjä suurempi jo ennen kuluvan vuosisadan puoliväliä. Suomalainen ajaa autolla paljon, keskimäärin 11 000 kilometriä vuodessa, ja päästöjä syntyy autoillen rutkasti. Japanilaisen liikkumisen hiilijalanjälki on 40 prosenttia pienempi kuin suomalaisen, koska siellä liikutaan vuositasolla kolmanneksen verran vähemmän ja raideliikennettä käytetään yli neljä kertaa ahkerammin. Brasiliassa puolestaan melko vähäisten automatkojen polttoaineena käytetään etanolia, mikä pienentää hiilijalanjälkeä. Teollisuusmaissa hiilijalanjälkeä pitää leikata yli 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä ja rajuimmat vähennykset on tehtävä jo tulevan vuosikymmenen aikana: IPCC:n arvion mukaan hiilijalanjälkemme saisi vuonna 2030 olla 3000 kiloa. Japanilaisen asumisen hiilijalanjälki on samaa luokkaa. ”Mitä aikaisemmin olisimme toimineet, sitä helpommaksi ja loivemmaksi muutos olisi saatu”, sano 1,5 asteen elämäntavat -hankkeen tutkijatohtori Michael Lettenmeier Aalto-yliopistosta. Hiilinieluja tulee siis vahvistaa. Suomessa metsät toimivat hiilinieluina ja sitovat noin puolet tuottamistamme päästöistä. Onnistuuko. Maapallon keskilämpötilan kohoaminen on vielä mahdollista rajoittaa 1,5 asteeseen esiteolliseen aikakauteen verrattuna. Yhteiskunta ja infrastruktuuri ovat kahlinneet meidät fossiilimaailmaan: kaukolämpö on tuotettu kivihiilellä tai turpeella, ja yhdyskunnat rakennettu niin, ettei autotta pärjää. ”Kuluttaja on usein lukkiutunut vanhoihin loukkuihin, joista on vaikea päästä ulos ilman rakenteiden uusimista”, Lettenmeier sanoo. Onko meillä realistista mahdollisuutta pienentää riittävästi hiilijalanjälkiämme. Tuore hallitus asetti tavoitteeksi hiilineutraalin Suomen vuonna 2035. Tärkeimmät keinot vähentää päästöjä ovat siirtyminen fossiilisista energialähteistä uusiutuviin energiamuotoihin, energiatehokkuuden parantaminen ja energiankulutuksen vähentäminen. LÄ H D E: SIT RA. n Kirjoittaja on arkkitehti ja vapaa toimittaja Helsingistä. 7/2019 SUOMEN LUONTO 57 SUOMALAISET JAPANILAISET BRASILIALAISET KIINALAISET INTIALAISET 2030 2040 2050 NAM NAM ELÄMÄNTAPOJEN HIILIJALANJÄLKI A SU M IN EN LI IK K U M IN EN R U O K A JA JU O M A M U U T TA VA R AT JA K U LU TU S tavoitetaso nen (3300 kg), asuminen (3000 kg), ruoka ja juoma (2080 kg) sekä muut tavarat ja palvelut (2400 kg hiilidioksidia). Asumisen hiilijalanjälki on Suomessa melko suuri osin ilmaston, osin väljän asumismuodon takia. Liikkumisen päästöistä lähes 80 prosenttia syntyy autoilusta. Liikkuminen on suomalaisten suurin ilmastosynti. Lettenmeier on varovaisen toiveikas ja kertoo vuonna 2018 tehdystä seurantatutkimuksesta, jossa joukko porvoolaisperheitä pienensi hiilijalanjälkeään keskimäärin 27 prosenttia, kun he ymmärsivät, mistä jälki muodostuu. Siellä ilmasto on leudompi ja asumiseen kuluu puolet vähemmän energiaa kuin Suomessa, mutta lämpö ja sähkö tuotetaan pitkälti fossiilisilla polttoaineilla. Liikkuminen on suomalaisten suurin ilmastosynti. Nissinen ja Lettenmeier ovat samaa mieltä siitä, että ilman kulutustottumusten ja elämäntapojen muutoksia ei ilmastomuutoksen haasteita ratkaista. Nissinen toteaa, että energiantuotannon sekä tavaroiden ja palveluiden markkinoiden on muututtava paljon. Meillä on huomattavasti suurempi kaula kirittävänä kuin esimerkiksi intialaisilla, jotka ovat jo nyt lähellä tavoitetta. Suomalaisen on nyhtäistävä päästösäkistään liki tonni vuodessa. Paljonko pitäisi vähentää
58 SUOMEN LUONTO 7/2019. H o m o sa p ie n s Laulu metsälle TEKSTI JENNA PARMALA / KUVAT MINNA KURJENLUOMA Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Kun luontolaulaja Sanni Orasmaa laulaa metsässä, hänen olkapäälleen voi laskeutua lintu. 58 SUOMEN LUONTO 7/2019 Laulu metsälle Laulu metsälle Mitä metsä vastaa, kun sille lauletaan
”Laulu ei yleensä pelota eläimiä, vaan kiinnostaa niitä.” Hyräily ja huhuilu Orasmaa lähtee metsään pienten ryhmien kanssa. ”Eräänä aamuna sain tuosta hyvän kuvan, kun se tuli makuuhuoneen ikkunan taakse pitämään ääntä ja herätti minut”, Orasmaa kertoo. ”Metsässä laulaminen on vapauttavaa, mutta tietysti monille myös pelottavaa. Kokeile itse Miten luontolaulun voi aloittaa. Viereisessä pikkulammessa uivat iltaisin lähinaapurit, hirviemo ja sen kaksi vasaa. ”Ja odotahan vaan, kun palokärki kohta aloittaa.” Orasmaa asuu Suomusjärvellä, talo sijaitsee aivan kolmen sekametsähehtaarin keskellä. Minulle oli kuitenkin tärkeintä se, että sain viettää aikaa kaikessa rauhassa metsän keskellä.” Kun Orasmaa nykyään laulaa metsässä, eläimet tulevat hyvin lähelle. ”Näin pääset läsnäolon äärelle ja vähitellen rentoudut, laulusta tulee koko ajan helpompaa.” Jos ensikertalainen luontolaulaja on kovin pelokas, Orasmaa johdattaa hänet metsässä tutulta tuntuvalle paikalle tai vie lähikohteeseen, vaikka Pihlajasaareen Helsingin edustalla. ”Metsä on monin tavoin tutkimaton. Linnun siipi saattaa hipaista poskea tai orava kurkistaa jalan vierestä. ”Luonto on siellä niin ainutlaatuista, että emme halua päästää koneita sinne mellastamaan. ”Vanhemmiltani opin rakentamaan kaarnaveneitä ja etsimään marjoja ja sieniä Mäntyharjun metsissä. Orasmaa päästää suustaan iloisen kiljahduksen, joka kaikuu puusta toiseen. Ääni kimpoilee metsikössä samalla tavalla kuin Orasmaa sanoo tuntevansa sen oman kehonsa sisällä. Luontolaulua opettava Orasmaa on laulanut, hyräillyt ja huhuillut metsissä aina. ”Joikaaminen, metsälaulut ja seremonialaulut kuuluvat metsään. Metsänhoitosuunnitelman mukaan meidän tulisi kaataa kaikki yli kaksisataavuotiaat ylispuut. ”Uskon, että vuorovaikutus metsän ja oman äänen välillä on ollut pitkään ilon ja voiman lähde, joka toimii nykyäänkin.” Kotapohjat ja rajapilkat Pohjoisessa Inarissa Orasmaalla on metsätila, jota hän harventaa omin käsin. ”Moni, joka ei koskaan laula, hyräilee tai huhuilee erämaassa yksin kävellessään. Se on Ronja Ryövärintyttären kevätkiljahdus, kuten hän ääntä kutsuu. Se johtuu siitä, että luonnossa laulaminen rauhoittaa ja tuntuu hyvältä, ja on hauskaa, kun metsä vastaa meille takaisin.” Orasmaa oli Suomen ensimmäisiä korkeakouluasteen Green care -opintokokonaisuudesta valmistuneita opiskelijoita. 7/2019 SUOMEN LUONTO 59 S anni Orasmaan kodin uunista tupruaa savua. Hän on kiinnostunut siitä, minkälaista hyvinvointia metsä voi ihmisille tarjota. Jo pienenä lapsuuden kesämökillä hän tapasi matkia käkiä, houkutellen niitä lähemmäs laulamaan. Miltä äänen päästäminen tuntuu, miten ääni resonoi ympärilläsi ja kehossasi. Me olemme aina laulaneet puiden keskellä.” Kun metsässä hyräillään ja metsän kanssa huhuillaan, metsä vastaa kaikuna. Mieluummin pilkomme itse kuivuneita männyntaimia ja harvennamme metsää vähä vähältä.” Orasmaan omistamaan metsämaisemaan liittyy myös paljon menneitä kulttuuriarvoja. Tärkeintä on, että paikka on rauhallinen, eikä ohikulkijoita ole. Metsässä kuuluu usein itkua ja naurua, sillä laulaminen vapauttaa tunteita. Silloin vain minä ja metsä kuulemme hänen laulunsa.” n ”Laulu ei yleensä pelota eläimiä, vaan kiinnostaa niitä.” KULKUSET ovat yksi Suomen vanhimmista instrumenteista. Ajattelemme usein häiritsevämme muita ihmisiä, pelkäämme, että joku toinen kuulee, ja ärsyyntyy.” Orasmaa muistuttaa, että metsässä laulaminen on muinainen taito, joka istuu monen suomalaisen selkärangassa. Niillä on luotu omaa reviiriä ja haettu turvaa metsässä. Emme halunneet sitäkään. Kulkuset kertovat metsän asukeille, että täältä tullaan.. Juttelin paikallisen arkeologin kanssa, joka kertoi, että metsässä on paljon muinaisia liesilatomuksia, rajapilkkoja puissa ja kodan pohjia.” Muinaisten paikkojen yllä kävelevät edelleenkin pohjoisen vuosisataiset asukit, porot. Viereisessä puussa tirputtaa ja rummuttelee innokas käpytikka. Lopulta kenkkuilevat puut ottavat syttyäkseen. Orasmaa jättää keittiön lämpiämään ja astelee kahvikuppi kädessään suurelle terassille. Kuusten oksien alta on pilkistänyt ilveksen töpöhäntäkin. Aluksi Orasmaa kehottaa laulajaa olemaan yhteydessä omiin tuntemuksiinsa. Tässä metsässä ääni kantaa. ”Laulamaan lähdetään aikaisin aamulla ja illalla, jotta laulaja saa rauhassa avata ääntään turvassa muiden korvilta. Mukana saattaa olla esimerkiksi viisi omaishoitajana työskentelevää henkilöä
Ruokapöydässä iskevä ahneus aiheuttaa myös hävikkiä, kun lautaselle jääneet tähteet päätyvät muualle kuin suuhun. Suurin osa kulutuksemme ilmastoja ympäristövaikutuksista syntyy asumisesta, liikkumisesta sekä ruuasta, jonka osuus on noin kolmannes vaikutusten kokonaiskakusta. Etsi uusia reseptejä netistä. Muillakin kuin minulla saattavat perunat alkaa joutessaan itää jääkaapissa, sillä eniten kotitalouksista hävikkiin päätyy juuri vihanneksia ja juureksia, noin 20 miljoonaa kiloa vuodessa. 2. 5. Entäpä perunapussi. PERÄTI 30 PROSENTTIA maapallolla tuotetusta ruuasta päätyy hävikiksi, joko roskiin tai biojätteeksi. Se on alkanut elää omaa elämäänsä jääkaapin vihanneslaatikossa ja kurottelee itujaan pussin rei'istä ulos. Ruuan tuotanto aiheuttaa yli 50 prosenttia maassamme syntyvistä Itämerta rehevöittävistä päästöistä. Säilytä raaka-aineita ja ruokia asianmukaisesti. Ruokaan jokainen voi helposti vaikuttaa valinnoillaan ja reivata ruokalistaansa vähitellen ympäristöystävällisempään suuntaan. Pysy kartalla jääkaappisi sisällöstä. Ruokahävikkiin taas pääsee käsiksi hyvällä suunnittelulla ja järkevällä ruuanvalmistuksella sekä -säilytyksellä. Taas syyllistyin ruokahävikkiin. Ruokaostosten tarkka suunnittelu on paitsi mukavaa myös taloudellisesti kannattavaa. 4. Kokeile esimerkiksi ravintoloiden hävikkiruokaa tarjoavia palvelusovelluksia, kuten ResQApp ja Lunchie Market tai hävikkinettikauppoja, kuten fiksuruoka.fi ja matsmart.fi.. JOHANNA MEHTOLA Lue lisää: www.saasyoda.fi K O T O N A HUKKARUOKA TALTEEN KU V IT U K SE T: M A RIK A M A IJA LA JA HÄVIKKI UNHOLAAN JÄÄKÖÖN! Kotona! Tällä palstalla annamme luonnon ystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa ruokahävikin välttämiseksi. Tee kauppalista, älä osta ruokaa turhaan. Olkoon hävikkiin päätynyt pottupussini viimeinen lajissaan. Tarkista kaupassa tuotteiden päiväykset. Se vastaa noin 100 000 keskivertohenkilöauton hiilidioksidipäästöjä vuositasolla. Useimmin hävikkiin päätyy pilalle mennyttä ruokaa, sitten päiväykseltään vanhettunutta ruokaa. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A 1. Vältä heräteostoksia. Siivuja koristavat vihertävät hometäplät, joten ne päätyvät biojätteeseen. Suomalaisten kotitalouksien osuus siitä on 120–160 miljoonaa kiloa vuositasolla, noin 23 kiloa per henkilö. Saman verran hukkaan heitetään myös suuren hiilijalanjäljen omaavia maitotuotteita sekä kotona valmistettua ruokaa. 3. Kaupoista hävikkiin päätyy vuosittain 65–75 miljoonaa kiloa, kotitaloudet ovat siis suurin ruokahävikin aiheuttaja. Käy läpi ruokakaapin sisältöä ja suunnittele, miten sitä voi hyödyntää ruuanlaitossa. 60 SUOMEN LUONTO 7/2019 K O T O N A LEIPÄLAATIKON pohjalle on unohtunut muutama siivu paahtoleipää pussiin. Noutoruoka-annoksetkin ovat ilmeisesti liian suuria, sillä niistä hävikkiin joutuu noin 10 miljoonaa kiloa vuosittain. Jo pienet muutokset ruokavaliossa auttavat: lihan vähentäminen, kasvisten lisääminen sekä ruokahävikin minimointi
Kysymyksiin vastaa tuotteen kehittäjä Paavo Vallas Särkifood Oy:sta. Nyt voisi kokeilla vaikkapa rapeaa ja makeaa suippokaalia. Hyvin epätieteellisessä tuotekehitysprosessissa Otaniemen yksiöni keittiössä löysin sattumalta tavan valmistaa särkikaloista särkikalajauhelihaa.” Mitä kalalajeja kalajauhelihassa on. www.versoileva.fi 22.9. Insipiraatiota tuleviin puutarhatouhuihin voi hakea esimerkiksi Versoilevasivuston Puhetta puutarhasta -podcasteista. Särkikalajauheliha maistuu laadukkaalta jauhelihalta.” JOHANNA MEHTOLA TULOSSA Särkikalaa lihan sijaan SÄ RK IF O O D O Y Makeaa suippokaalia SADONKORJUUN aikaan maistuvat erinomaiset kausikasvikset, kuten kaalit. (JM) VIHREÄÄ KORVILLE Puutarhan syyskiireet helpottavat, kun perennat on jaettu ja kukkasipulit istutettu. Se sopii niin salaattiin kuin kevyeen paistokseen. ”Unelmani oli tulla yrittäjäksi, joka samalla parantaisi ympäristön tilaa. Mausta seos ja anna sen hautua noin vartti. Yksi niistä on syksyllä lanseerattu särkikalajauheliha. Suunnittele vaikkapa kivaa viikonloppuohjelmaa lähiluontoon, jonne pääset kävellen. SYYSPANNU KAALILLA JA SIENILLÄ 1 suippokaali 200 g kantarelleja tai suppilovahveroita 1 sipuli tilkka öljyä paistamiseen 1 tl meiramia loraus hunajaa suolaa ja mustapippuria myllystä Leikkaa sipuli sekä kaali suikaleiksi ja paloittele sienet. Miten idea kalajauhelihasta syntyi. Ja värin saa valita: vihreä tai purppura. Lue lisää: autotonpaiva.net 7/2019 SUOMEN LUONTO 61. 7/2019 SUOMEN LUONTO 61 IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ LIHALLE KEHITELLÄÄN elintarviketeollisuudessa parhaillaan kuumeisesti ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Sen kalastaminen hillitsee rehevöitymistä ja auttaa ennallistamaan vesistöjä. Kala tulee meille Pohjanlahdelta ja Saaristomereltä.” Miltä särkikalajauheliha maistuu. Kuullota aluksi sipuli pannulla öljyssä, lisää sitten kaali ja sienet. ”Tuotteeseen käytetään vain lahnan lihaa. ”Tuotteessa ei ole voimakasta ominaismakua, kuten ei perinteisessä jauhelihassakaan, joten se taipuu reseptiin kuin reseptiin. Tarjoa puolukkahillon kera. Halusin syödä enemmän terveellistä ja ympäristöystävällistä kalaa, mutta kaupat eivät tarjonneet helppokäyttöisiä vaihtoehtoja. VIETETÄÄN autotonta päivää. Syksyn aiheita on muun muassa ruukkupuutarha. Ympäristöasioiden hallinnan opiskelijana minulle selvisi, että särkikalojen kannat ovat lisääntyneet
Niemisen lausunnot ovat rohkeita ja mullistavia, niiden taltiointi on mielestäni kirjan suurin yksittäinen ansio: ”Olen tullut tulokseen, että valtion tuki ojituksiin on pikemminkin tukea näille organisaatioille kuin metsänomistajille.” PANU HALME T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A KIRJAT Tummaa hämärää JOKU puhisee, hiipii ja tallustaa lähellä. Teemat liikkuvat metsien käytön historiasta vesiensuojeluun ja metsäekosysteemin toimintaan. Kirjassa kerrotaan, mitä aika ilmeisesti ainakin on: kasvavaa entropiaa, muutosta kohti yhä suurempaa epäjärjestystä. Lisäksi kyse on gravitaatiosta, oikein ankara painovoima pysäyttää myös ajan. Kirjan tekijät eivät jätä kiveä kääntämättä kertoessaan lohkareiden synnystä, rakenteesta ja kulttuurisista merkityksistä. Tai tulee tunne, että kohoaa siivilleen kuin kanahaukka. n LUONTOKIRJASUOSIKKINI Heikki Willamo: Haukkametsä (Suomen Luonnonsuojelun Tuki 1999) RIITTA VAURAS Vapaa toimittaja IS TO CK PH O TO I L M A R I V AU RA S. Pimeässä pelko täyttää kojussa kyyhöttävän miehen mielen. Lohkareiden geologiaa, käyttöä sekä kansanperinnettä käsittelevän johdannon jälkeen teoksessa esitellään lohkarekohteita. Hiekkalaatikon ulkopuolelta tulevien, mutta huolella asiaan perehtyneiden toimittajien puheenvuoro onkin tervetullut. 62 SUOMEN LUONTO 7/2019 V IR IK K E IT Ä VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Carlo Rovelli: Ajan luonne (Ursa 2018) ONKO aikaa olemassa. HANNU NIKLANDER Tuomo Kesälainen & Aimo Kejonen: Suomen lohkareet ja tarinakivet (Salakirjat 2019) ÄÄNTELEVIÄ lohkareita, parannuskiviä, mestauskiviä – lohkareiden luona on niin rakastettu kuin tapettu. Aiheeseen vihkiytymätönkin saa kirjasta tuntuman, mitä on luonnon kaikkien ilmiöiden takana. MIA RÖNKÄ Modernin metsätalouden kipupisteistä POHJOISSUOMALAINEN toimittajanelikko Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä, julkaisi keväällä teoksen Metsä meidän jälkeemme (Like 2019), joka pureutuu nykyaikaisen metsätalouden ongelmiin kauniiden valokuvien ja temaattisten kappaleiden yhdistelmällä. Se opetti luottamaan hämäräja pimeänäköön. Kirja alkaa lyhyellä pohdinnalla siitä, kuka metsistä Suomessa puhuu, tai saa puhua. Pilaantuneen järven rannalla asuvan miehen tarina yhdistyy luontevasti Luonnonvarakeskuksen tutkija Mika Niemisen haastatteluun. Kartat houkuttelevat lukijaa retkelle tähän kestävään osaan Suomen luontoa. Tiaiset, pyyt, pöllöt ja oravat ovat metsän näytelmän statisteja, stara on kanahaukka, Willamon sielunlintu. Vai onko se tarkkailijasta riippuen jotain suhteessa muuhun, jotakin ennen ja jälkeen. Metsäkeskustelu on tyypillisesti metsäammattilaisten ja ammattimaisten luonnonsuojelijoiden pelikenttää, ja muille on varattu kuuntelijan rooli. Tavalliselle suomalaiselle tärkeimmäksi luvuksi uskon nousevan vesistövaikutuksia koskevan ”Tuli tummat vedet”. Hämäränvihreä tiheikkö on alkukotimme, missä tieto loppuu, aistit ja tunteet saavat vallan. Kun olen yksin luonnossa ja tulee pimeää, muistelen Haukkametsää. Haukkametsässä, sielunmaisemassaan hän siirtyy aikojen taa. Valokuvataitelija Heikki Willamon kirjassa Haukkametsä tehdään matkaa metsän – ja miehen mielen – sisimpään. Mutta tunne on vain hetkellinen. Kirjoittaja on ilahduttavan sivistynyt, moni luku alkaa runositaateilla, joiden takana on vanhan Rooman Quintus Horatius Flaccus. Olen suojassa ja sulaudun johonkin suurempaan. Maailma ei koostu olennoista vaan tapahtumista, joiden väli voidaan käsittää aikana. Upea kuvateos ja sen vahvasti tunnelmoiva teksti tempaa minutkin pehmeille poluille, tapaamaan korkean metsän arkoja asukkaita. Metsä tyynnyttää tai sytyttää halun ulvoa kuin kettu. Jos mitään ei tapahdu, ei ole aikaakaan
Särestöniemi-museo, Kaukonen, 31.10. Lähetä ehdotuksesi kuvan kera www.suomenluonto.fi/retkivinkki. JOHANNA MEHTOLA KR AP PL AK AN PU N AIN EN JÄ N KÄ , 19 71 AN N I H EM M IN KIN EN ER IK BR U U N. Eväitä voi kivuta syömään keskellä pitkoksia nousevaan luontotorniin, josta avautuu huikaiseva näkymä syksyn väreillä meleeratulle suolle. 7/2019 SUOMEN LUONTO 63 MINNE MENNÄ Monipuolinen Bruun Taiteilija Erik Bruun viettää tänä vuonna 70-vuotistaiteilijajuhlaa. www.suomenlinnatours.com Ihmisiä harjulla Kiertävä valokuvaaja Anni Hemminkinen (1879–1966) ikuisti Punkaharjun asukkaita usein luonnon helmassa. www.savonlinna.fi/riihisaari Värien mestari Kuvataiteilija Reidar Särestöniemen pohjoista luontoa hehkuvaa värimaailmaa esitellään Korpihillan punainen Intian keltainen -näyttelyssä. saakka. Suomenlinna-museo, Helsinki 10.11. www.sarestoniemimuseo.com LÄHDE RETKELLE! Mistä retkipaikasta sinä haluaisit antaa vinkin muillekin. saakka. Tämä Leivonmäen kansallispuiston sydämessä välkkyvä suohelmi on kansainvälisestikin merkittävä, eteläisen Keski-Suomen merkittävin luonnontilainen suoalue. saakka. VÄ IN Ö M EH TO LA Syksyn kirjoma suo HAAPASUON pitkoksilla astellessa ja suon syksyisiä tuoksuja hengitellessä murheet unohtuvat. Haapasuolla kiertää vajaan kahden kilometrin Kirveslammen rengasreitti. Vanhat kuvat on koottu näyttelyyn Ihmisiä harjulla. Savonlinnan maakuntamuseo Riihisaari, 6.10. Kansallispuiston nähtävyyksiin kuuluvat myös muun muassa Rutajärveen laskeva Joutsniemen harju sekä Rutajoki koskineen. Jaffasta jaffaan, metsästä metsään -näyttely juhlistaa hänen monipuolista uraansa
heinäkuuta.. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Sen täytyy vielä kasvaa ennen talvihorrokselle käpertymistä. Massakausi NUORI SIILI etsii syötävää touhukkaasti. Joni Ilmanen nappasi kuvan herkuttelijasta Turun Ruissalossa 11. elokuuta. 64 SUOMEN LUONTO 7/2019 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Hellehattu päähän LÄMPIMILLÄ KESÄKELEILLÄ on syytä suojata pää paahteelta! Emma Komi kuvasi sammakon ja sen päähän tarttuneen ruohokanukan kukan Urho Kekkosen kansallispuistossa 16. Kieli pitkällä PIHLAJANMARJAT maistuvat metsäkauriille. heinäkuuta Lapualla. Jukka Risikko seuraili siiliä 26
Harakka ansassa ”POSTINHAKUMATKALLA kuulin hätääntynyttä harakan ääntä ja huomasin surkeaan tilanteeseen päätyneen linnun. Majavan iltauinti YKSINÄINEN UIMARI rikkoi peilityynen vedenpinnan. Käsivoimin sitä ei saanut irti. elokuuta Jyväskylässä. 7/2019 SUOMEN LUONTO 65 Muurahaisen iso saalis ”YKSINÄINEN MAURIAINEN raahasi kukkakärpästä pihalaatoituksella. Valokuvan otti Irja Lehtinen 24. Erkki Timonen nautti loppukesän auringonlaskusta Nurmeksessa 22. Vasta kun toinen kuristava puu katkaistiin, poikanen pääsi vapaaksi.” Eeva Anttinen auttoi harakkaa 18. heinäkuuta.. kesäkuuta Rantasalmen Asikkalassa. elokuuta. Pieniä sateenvarjoja KELTASOMPASAMMALEN hauskat itiöpesäkkeet kasvavat Kittilässä jängällä toisiinsa nojaillen. Se veti saalista kevyen näköisesti, puolen metrin matka taittui muutamassa minuutissa.” Matti Manninen otti kuvan sinnikkäästä muurahaisesta 31
HANNU LEHTONEN Tärkeimpiä nakertajia ovat myyrät.. Syynä on se, ettei kolmipiikki ole taloudellisesti merkittävä laji, eikä siten myöskään jatkuvan seurannan kohde. Jos luonnosta löytää jättösarven, siinä on lähes aina pienten hampaiden jälkiä. Ne kasvattavat menetettyjen tilalle aina uudet sarvet. Sarvet ovat luuta, ja siksi voisi kuvitella, että metsissä ja tuntureilla maata peittäisivät lukemattomat sarvet. n On huonosti tiedossa, mikä kolmipiikin kannan tila on Suomen rannikkoalueella. Silloin syy jää tuntemattomaksi. Tätä tukevat myös Ruotsissa vuosittain avomerialueilla suoritetut kaikuluotaustutkimukset, joiden mukaan laji on runsastunut voimakkaasti 2000-luvulla. Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt kolmipiikkien katoamista. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Samansuuntaisia havaintoja on tehty myös Suomen puolella, muun muassa Merenkurkussa. Tai sitten kolmipiikit ovat todella vähentyneet. Jopa niin paljon, että Ruotsissa on arvioitu haukien poikastuotannon menneen pääasiassa kolmipiikkien suihin. Vaan eivätpä peitä – itse asiassa hyvin säilyneiden sarvien löytäminen maastosta on jopa melko harvinainen tapahtuma. Mikä on aiheuttanut niiden katoamisen. 66 SUOMEN LUONTO 17/2019 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. n Hirvieläimet eli meillä hirvi, peura, poro, valkohäntäja täpläkauris sekä metsäkauris pudottavat sarvensa joka vuosi. Noin kaksikymmentä vuotta sitten kaikki rannat olivat täynnä kolmipiikkejä. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Miksi kolmipiikki sitten olisi kadonnut kysyjän vesialueilta Kokkolasta. Mahdollisina syinä voisi pitää joko sitä, että jostain syystä kolmipiikkien pesäpaikat ovat siirtyneet hieman syvempään veteen, tai kasvillisuudessa on tapahtunut joitain muutoksia. JUHA VALSTE Kadonneet kolmipiikit Asun länsirannikolla Kokkolassa. Pikkujyrsijät nakertavat sarvia, koska ne saavat niistä itselleen tärkeitä, normaaliravinnossa niukkoja ravinteita, kuten kalsiumia ja fosforia. Sarvia hajottavat jotkin sienet ja bakteerit, mutta tärkeimpiä nakertajia ovat myyrät – metsissä erityisesti metsä-, harmaakuveja punamyyrä, avomailla pelto-, vesija lapinmyyrä. Ilmeisesti ajatus vähenemisestä perustuu silmämääräisiin havaintoihin. Näköhavaintoja voidaan tehdä parhaiten kesäaikaan, jolloin kolmipiikit pesivät matalilla kasvillisuusrannoilla. JO U N I TI KK A N EN Kuka nakertaa sarvia. Mikä eläin sarvia nakertaa. Eri tarkkailuraporteissa mainitaan kuitenkin yleisesti, että kolmipiikkien runsaus olisi kasvanut
Mukuloiden makua pidetään herkullisena, ja mukulan sisältämää hedelmäsokerista muodostunutta varastohiilihydraattia, inuliinia, pidetään myös diabeetikoille sopivana. 17/2019 SUOMEN LUONTO 67 Vihreä liikkumaton toukka pihamaalla Mikähän mahtaa olla kuvan hyönteinen. Mikä se on. Keltaisista kukista voi päätellä, että maa-artisokka on sukua auringonkukalle. Kasvi tuotiin alkuperäalueeltaan Pohjois-Amerikasta Eurooppaan 1600-luvun alussa, ja Suomessakin se on vanha viljelykasvi. TERHI RYTTÄRI Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset HANNU LEHTONEN Kalat TERHI RYTTÄRI Kasvit VA U LA KU RV IN EN S U S A N N A M I E TT U N E N JUHA VALSTE Nisäkkäät. Lajien toukat ovat erotettavissa lajilleen tumman selkäkuvion muodosta. Haapahangokas on yleensä yksisukupolvinen laji, joka lentää hämärissä ja öisin alkuja keskikesällä, yleensä puoliavoimissa metsissä ja muilla ravintokasvia kasvavilla paikoilla. Toukkia tapaa loppukesällä ja alkusyksystä, ja laji talvehtii kotelona, joka on yleensä taitavasti naamioidun kehdon sisällä ravintokasvin rungolla. Se on kuvattu 12. Sen yleislevinneisyys on länsipalearktinen, ja lajia esiintyy Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta aina Siperian, Kiinan ja Mongolian länsiosiin saakka vastaten hyvin haavan ja idässä poppeleiden levinneisyysalueita. Sen suurikokoinen juurimukula näkyykin kuvassa juuriston yhteydessä. Jos tämäkään kehonkieli ei vielä riitä, ne voivat lopuksi oksentaa vihollisen päälle muurahaishappoa tuodakseen julki tuntemuksensa ahdistelusta. n Kyseessä on haapahangokkaan (Furcula bifida) toukka. Mukulat selviävät maassa talven yli, ja kasvia saattaa yllättäen löytää viljelyjäänteenä vanhoista puutarhoista, kasvimailta ja talonpaikoilta. elokuuta pihallamme Jyväskylän Ruokkeella. Aikuiset perhoset eivät syö enää mitään, mutta lajin toukat syövät erityisesti haavan ja erilaisten poppelien lehtiä. Yksivuotisesta auringonkukasta poiketen maa-artisokka on monivuotinen laji, joka sopivalla paikalla kasvaessaan voi villiintyä, lisääntyä ja pärjätä ilman sen kummempaa viljelyä. Silti tiaiset usein löytävät niitä talven mittaan ja hakkaavat kotelokehdot auki. Ne kohottavat etupäätään käärmemäisesti, vetävät pään pullistuvan eturuumiin sisään ja nostavat samalla ylös myös takapäänsä heilutellen ja demonstroiden löyhkäävää kipristelevää perälisäkettään. Heikosti sulavan inuliinin huono puoli on, että se voi aiheuttaa joillekin ikäviä vatsavaivoja. Haapahangokas on Suomessa levinnyt Etelä-Lappiin saakka. n Kuvan kasvi on maa-artisokka (Helianthus tuberosus), joka voi kasvaa yli kaksimetriseksi. Hangokkaat ovat saaneet nimensä toukan takapään haaraisesta perälisäkkeestä, jonka sisällä on punaiset, siimamaiset ja pahalta haisevat tentakkelit. Perunan tulon myötä 1700-luvulla sen käyttö väheni. Yökkösmäisiin perhosiin ja niissä nirkkoihin eli entisiin hammaskehrääjiin kuuluvia hangokkaita on Suomessa kahdessa eri suvussa yhteensä viisi lajia. Toukka kovertaa kehtoa varten runkoon kuopan ja tekee sitten syljestä, puumassasta ja silkistä kovan hieman koholla olevan ja täsmälleen alustan värisen ”kilven” suojakseen. Samaan viittaa myös niiden vanha nimi haarukkakehrääjät ja ruotsinkielinen nimi ”gaffelsvans”. Mihinkään se ei suostu liikkumaan, vaan pysyy tiukasti paikallaan. Toukilla on hyvin luonteenomainen puolustautumiskeino vaaran uhatessa. JAAKKO KULLBERG Puutarhaan putkahtanut kukka Puutarhaamme ilmestyi kuvassa oleva kasvi, joka kukki keltaisena
Lisäksi lokkiemot oppivat auttamaan poikasiaan selviytymään ihmisten maailmassa. Lopuksi on huomautettava, että kyseessä on kuitenkin varsin todennäköisesti kalalokki. Lokkiemojen neuvokkuus on yhtä suuri ihmetyksen aihe. Poikaset pyrkivät seuraamaan emoja ja omaksumaan niiltä käyttäytymistapoja matkimalla. SEPPO VUOLANTO Outo suuri ötökkä Törmäsin suureen kimalaiselta tai kärpäseltä näyttävään ötökkään. Katto on pinnoitettua peltiä, jossa on kantikas aaltomainen profiili. 68 SUOMEN LUONTO 17/2019 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA Opettaako lokki aina poikasiaan. Sen sijaan kalalokille ihmisen läheisyys etenkin kesämökkien lähellä ja rannoilla on yleistä. Poikaset ovat emojen hätääntyessä olleet vielä siivettömiä untuvikkoja, mutta kuitenkin jo niin suuria, että pääsevät itsenäisesti liikkeelle pesän ympäristössä. Naaraat laskevat useita munia isäntälajin, kuten esimerkiksi tammikehrääjän tai heinähukan toukkien pinnalle, mistä ne porautuvat perhostoukan sisuksiin. Laji on helposti tunnettava kokonsa (15– 19 mm), mustan keskija takaruumiin värityksen sekä ruskeankeltaisen pään perusteella. n Kyseessä on koko Euroopan suurin loiskärpänen eli jopa kaksisenttinen jättisiilikärpänen (Tachina grossa). Pudotusta maahan oli noin kolme metriä. Savupiippumme päällä oli lokinpesä, ja lopulta minun oli sytytettävä tulet, vaikka poikaset olivat vielä pesässä. Ne hyppäsivätkin ja tippuivat lapetikkaiden askelmien väliin. Kalalokit pesivät usein katoilla. Mikä se on. Toinen aikuinen laskeutui tikkaan viereen ja näytti, kuinka peltikattoa voi liukua vatsallaan alas. Emot paimentavat untuvikkojaan ja pyrkivät viemään ne suojaan, mielellään lähirannalle, jonka kasvillisuuteen poikaset voivat vaaran uhatessa kätkeytyä. Koska emot olivat vihaisia, siirryin kauemmaksi pihalle muihin hommiin. Hetken päästä poikaset olivat jo rannassa. Lokin poikaset ovat jo kuoriutuessaan varsin kehittyneitä. Kävin katsomassa, ja kaikki oli hyvin. Samalla periaatteella me kaikki opimme. Silloin aikuiset lokit alkoivat hyppiä katon harjalla ja ilmeisesti komentaa kahta poikastaan hyppäämään. Miten pieni poikanen voi tajuta muutamassa minuutissa emonsa aikeet. Yksittäiset harmaalokit pesivät muualla kuin kesämökkien tai muiden ihmisasumusten liepeillä. Se teki niin muutaman kerran, ja poikaset tajusivat, siirtyivät vapaaseen uraan ja liukuivat alas. Ovatko harmaalokit aina näin fiksuja. Kaupungeissa untuvikot selviävät hengissä alas myös korkeiden kerrostalojen katoilta. M A R GA RE TH A LI N D H O LM / VA ST AV A LO. n Mielenkiintoinen tapahtuma, ja hyvää havainnointia! Lokit ovat tottuneet ihmisen tekemiin rakenteisiin ja pyrkivät usein pesimäänkin niihin. Niillä on untuvapeite, ja ne kykenevät liikkumaan muutaman päivän ikäisinä. Monien muiden loiskärpästen tapaan sillä on voimakas, tumma ja selvästi erottuva karvoitus. Laji on suurten karvakehrääjien toukkien parasitoidi, eli se on isännälleen tappava loinen
Moniin muihin kärpäslajeihin verrattuna jättisiilikärpänen ei ole kovin ketterä, vaan suorastaan kömpelö. Ampiaisen pistot eivät vaikuta haukkaan. Suuret ja herkulliset toukat, joiden ravintoarvo on suuri, houkuttelevat tiaisia ainakin yrittämään. 17/2019 SUOMEN LUONTO 69 Toukat käyttävät ensin isäntänsä rasvakudoksia ja vasta lopuksi syövät sen elintärkeämmät osat ravinnokseen. On myös mahdollista, että tiaiset ovat kaivelleet pesää vasta sen jälkeen, kun sen asukkaat olivat jo hylänneet pesän syksyn tullen. Myös mehiläishaukka kaivaa ja repii ampiaispesiä. Keväällä laittamassamme telkänpöntössä oli elokuun puolivälissä suuri ampiaispesä. SEPPO VUOLANTO M A RK U S VA RE SV U O / LIN TU KU VA Tavallisin ampiaispesän kaivelija on talitiainen. Yleensä mehiläishaukka etsii maa-ampiaisen pesiä, mutta jos pesä on hyvin näkyvässä paikassa, taitavalla mehiläishaukallakin voisi olla mahdollisuus toimia. Karvattoman, loisitun perhostoukan pinnassa voi havaita tummentuman, josta loisen toukka on porautunut sisään. n Tavallisin ampiaispesien kaivelija on yksinkertaisesti talitiainen. SA TU PU U ST IN EN Jättisiilikärpänen.. Kennoissa voi kuitenkin olla vielä löydettävissä kuoriutumattomia ampiaisia. Loisitut perhostoukat vaikuttavat apaattisilta ja kasvavat kokoa lajitovereitaan hitaammin. Jättisiilikärpänen lentää yleensä heinäja elokuussa lämpimillä, avoimilla paikoilla, kuten hakkuuaukeilla, tienvarsilla, rantaniityillä ja nummilla. Se on päiväaktiivinen, ja kärpäsiä näkee usein suurten sarjakukkaisten kukilla ruokailemassa. Mikähän luonnossa rikkoo pesiä. Mutta eipä kehrääjäntoukkien ahdisteluun kovin vauhdikkaita liikkeitä tarvita. Syyskuun puolivälissä pesää oli hajotettu. JAAKKO KULLBERG Mikä hajotti ampiaispesän. Muita mahdollisia pesästä kiinnostuneita lintuja ovat naakat, jotka oppivat herkästi tapoja esimerkiksi talitiaisilta. Kaikki talitiaiset eivät uskalla lähestyä ampiaispesiä pistosten pelossa eivätkä ole riittävän kokeneita välttämään vihaisia ampiaisia
(Messualueelle vapaa pääsy). TERHI RYTTÄRI ER KK I M A KK O N EN / VA ST AV A LO Hyvin kehittyneessä mustikassa on mehevä malto. Kooltaan marjat jäivät normaalia pienemmiksi. ja paikan päältä. OHJELMA 12.00 Näyttely ja esittelyalue aukeavat 12.30 Vuoden Luontokuva -kilpailun semifinalisteja (30 min esitys salissa) GAALA (salissa) 13.30 CHRIS SCHMID, Wild (Villi), Sveitsiläinen Sony Ambassador, National Geographic Explorer 14.15 ANTTI HAATAJA: Pohjoinen 14.45 Tauko 15.45 TARU RANTALA: Valohelmiä 16.15 AUDUN RIKARDSEN. Liput: lippu.. Mikähän tuollainen kova marja on. Todennäköisesti nuo huomaamasi kovat marjat olivat kehityksessään kesken jääneitä. Laadukkaiden kotija ulkomaisten esiintyjien luontokuvaesitysten ohella messualueella on nähtävänä ja kokeiltavana uutuuskameroita ja muita kuvausvälineitä, piilokojuja, luontokirjallisuutta sekä useita luontokuvanäyttelyjä. Marjat oli kerätty Koijärveltä mäntyvaltaisesta metsästä. Kun otin tuolloin pakastettuja mustikoita myöhemmin puuron päälle, hampaiden väliin jäi kova marja. Kukka oli pölyttynyt ja osa marjan sisällä olevista siemenalkioista aloittanut kehityksensä, mutta niiden ympärille muodostuva pehmeä ja herkullinen malto oli kuivuuden takia jäänyt kunnolla muodostumatta. Niitä oli pari–kolmekin. Mustikat jäivät pieniksi ja niitä tuli aika vähän. Successful and some own favorite photos/stories. Kenties tällaisia marjoja oli päässyt karkaamaan perkaajalta ohi silmien. Being creative in your own neigborhood. Sateen puutteessa mustikkakasvustot ruskettuivat monin paikoin kokonaan. Liput alkaen 11,50€. ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA F I N L A N D I A T A L O · H E L S I N K I 19.10.2019 FESTIVAALI 2019 L A U A N T A I Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma ja Gaala, jossa julkistetaan Vuoden Luontokuva 2019 sekä muut kilpailussa palkitut kuvat. (Luovuutta naapurustossa. Mustikat oli poimittu noukkurilla ja periaatteessa perattu hyvin. Voittajan julkistus, palkitut kuvat, tuomariston kommentit, yleisön suosikkikuvan julkistus Muutokset ohjelmaan mahdollisia K U M P P A N I M M E M U K A N A F E S T I V A A L I S S A L U O N T O K U V A F E S T I V A A L I · M E S S U T · G A A L A · P O H J O I S M A I D E N S U U R I N L U O N T O K U V A T A P A H T U M A K U VA : C H RI S S CH M ID K U VA : A U D U N R IK AR D SE N Lisätiedot: www.luontokuva.org ja www.vuodenluontokuva.?. Kovia mustikoita marjasaaliissa Vuoden 2018 kesä oli kuiva. Kertomuksia menestyneistä kuvista ja omista suosikeista.) Norjalainen, Jäämeren äärellä asuva Canon Ambassador 17.00 Tauko 18.00 VUODEN LUONTOKUVA 2019. Pitkittynyt kuivuus vaikutti myös satoon, joka jäi odotettua vähäisemmäksi. n Kesän 2018 alku näytti mustikan kannalta hyvältä: kukinta alkoi jopa kahdesta neljään viikkoa aikaisemmin kuin viime vuosina keskimäärin, ja kukinta-aikaan oli pölyttäjähyönteisille suotuisat kuivat ja lämpimät lentosäät. Pölytys todennäköisesti onnistui hyvin, mutta sitten iski kova helle ja kuivuus
Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................................................................... Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. Myynti Lehtipisteissä. Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................................................................ Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä: Eurooppa 20 euroa ja muut maanosat 30 euroa vuodessa. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Osoite: ............................................................................................................................................................................... SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2019. Puhelin: .............................................................................................................................................................................. Tilaajapalvelu • Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki • (09) 2280 8210 (kello 9–15) • tilaajapalvelu@sll.fi • www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................................................................... Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US 17/2019 SUOMEN LUONTO 71 ILVOLAN VÄKEÄ Suomen Metsästysmuseossa 3.10.2019–12.1.2020 www.metsastysmuseo.fi Tero Makkosen eläinmuotokuvia Tini Sauvon maalauksia ja veistoksia Foto: Tero Makkonen Ahven, ankerias, harjus, hauki ja 50 muuta lajia kotimaisten kalojen luonnonmukainen akvaario • Kalojen ruokintaa päivittäin klo 15 • Syksyn erikoisnäyttelyt: 1.–30.9.2019 Ulla-Maija Alanen “Kukkivat vedet / Blossoming Waters” 1.–31.10.2019 Luontokamerat ”Veden äärellä” • Vuoden teemana vesistöt puhtaiksi kerro oma suosikkivesistösi ja miten toimit sen hyväksi • Avoinna joka päivä: ma, ti, to-su 10-17, ke 12-19. Osoite: ............................................................................................................................................................................... ............................................... Nimi: ................................................................................................................................................................................... . Irtonumero 9,50 euroa. . • Liput 14,50 / 12 / 7,50 €, verkkokaupastamme liput vähän edullisemminwww.maretarium.fi Sapokankatu 2, Kotka info@maretarium.fi www.maretarium.fi “Kukkivat vedet / Blossoming Waters” Tervetuloa koko perhe oppimaan ja viihtymään!. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ....................................................................................................................... Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen _______. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Teen osoitteenmuutoksen. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: ..................................................................................................................................................................................
Hyvä juttu sienten sisältämistä sienisokerista ja mannitolista. Kaivoin lapiolla juuria, sain puolitoista isoa säkillistä, ja sitten selkä sanoi ”ei kiitos” sellaisella työnteolle. Suomen Luonto noudattaa Journalistin ohjeita, joiden mukaan vastineoikeus syntyy, jos jollakin lehden jutussa henkilönä esiintyvällä on perusteltu syy katsoa tulleensa loukatuksi. Vastine on mielipidekirjoituksen erikoistapaus. Mummi & Minän astianpesuaineen ja siivoussuihkeen voitti Päivi Pylkkö Kotkasta. 72 SUOMEN LUONTO 7/2019 T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N Oravaa saattoivat kiinnostaa kirvat Kysy luonnosta -palstalla (SL 5/19) annettiin mielestäni väärä vastaus kysymykseen, joka oli otsikoitu Orava ja pajut. Verkkojuttuja koskeva palaute julkaistaan verkossa. Palautteet, vastaväitteet ja kommentit lehden juttuihin ovat tervetulleita. Luonnonmukainen kasvusto on kaunis keväästä syksyyn. TOIMITUS Lupiinin valtaamien paikkojen palauttaminen luonnonniityksi herätti keskustelua Suomen Luonnon Facebooksivuilla: Meillä kunta teki pihaan uuden nurmikon. SINIKKA VILLMAN, KUOPIO Mielenkiintoista, että juuri tiettyjen sienien sokereille voi olla yliherkkä. Toimitus voi muokata, stilisoida ja tiivistää tekstejä, kuitenkin niin, että lukijan mielipide ei häviä. En tiedä miten kuopat jäivät, mutta ne ovat täynnä vierasja haittakasveja, kuten lupiinia. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Sakaali tuli Suomeen. JUHA VALSTE ASIANTUNTIJA, NISÄKKÄÄT Oikaisu Suomen Luonnossa 6/2019 kerrottiin (s. Muussa tapauksessa kyseessä voi olla vastaus, jonka julkaisussa lehti käyttää omaa harkintaansa. Kannattaa selvittää asiat ennen kuin antaa väärää tietoa julkisuuteen. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . ELINA NURMINEN Lupiinin kitkeminen puhutti. Tämä tieto on vanhentunut. 8–9), että isoapollo on alkanut elpyä 1980-luvulta alkaen. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Osallistujien kesken arvotaan Kathy Willisin ja Katie Scottin Kasvikuntapostikortit. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 1.10.2019. Uutisessa kerrottiin virheellisesti, että apollon elinalueilla kokeillaan niittoa. Mikään oravan kuvatussa käyttäytymisessä ei viittaa pesän rakentamiseen, johon asiantuntijan vastaus keskittyy. Onneksi sain vieraan, joka hoiti lopun. KAARINA HEISKANEN, KÄÄRMELAHTI On hyvä tietää, miten maailma muuttuu eri lajien suhteen. Ilmastonmuutos ja elintilan väheneminen ajaa eläimet uusille alueille. Oravat syövät kesällä runsaasti myös hyönteisiä, joskin olen aina olettanut niiden popsivan lähinnä suurehkoja hyönteisiä, koteloita ja toukkia. Äänestä . Oravan kesäinen kiinnostus pajuihin, oksien ja latvusten ”syleily”, johtunee pajuissa olevista kirvoista ja niiden makeista eritteistä, josta orava tunnetusti pitää. Lyhyet, korkeintaan 1000–1500 merkin mittaiset tekstit löytävät sijansa lehdestä nopeimmin. TOIMITUS @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Tämä ei kuitenkaan selitä pajun siemenhaituvien keräämistä ja poisvientiä. En ole kuullut oravien syövän kirvoja, mutta mesikasteen eli kirvojen ulosteen vuoksi se on tietysti mahdollista. Moni on valittanut näitä oireita, ja nyt saan antaa lehden artikkelin heille. Tällöin Suomen Luonto julkaisee vastineen viipymättä. NIINA MÄNTYMIES Muutaman vuoden poissaolon jälkeen lupiini uhkasi valloittaa ison osan pihasta. Toisten lukijoiden kirjeisiin voi myös kernaasti vastata. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. JUHA MAJALA, HUITTINEN Kirjoita napakasti! Suomen Luonnon Lukijoilta-palstalla julkaistaan lukijoiden mielipidekirjoituksia. Kuten saman sivun uutisessa kerrotaan, apollo on taantunut 2000luvulla lajin päälevinneisyysalueella Lounais-Suomessa. Hyvä lukijakirje esittää väitteensä selkeästi ja perustelee sen napakasti. LEA TORVINEN Monimuotoinen, värikäs tienpiennar, metsänreuna tai pellonreuna on kaikkein kaunein. Pihan pensaat kaivettiin. Asiallista tietoa sakaalista tulokaslajina, oikaisee päättäjien luuloja ja virheellistä tietoa. Lupiini nousi istutettujen puiden juureen karikkeesta. Alueiden hoitoa kuitenkin vasta suunnitellaan. ANNE HOSIO, JYVÄSKYLÄ Valon lumoissa Hyvä juttu suurelle yleisölle hieman tuntemattomasta perhosten yöllisestä elämästä. ERJA LEHTONEN, JOUTSA Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Sienistä vatsavaivoja. Kitkin pois. Mielipiteen on hyvä näkyä jo otsikossa. VESA SALONEN SASTAMALA Kiitos palautteesta. Siinä on lähinnä rikkakasveja
/syysvinkit Juhani Tilus mittasi tämän himankalaisen keon korkeudeksi 140 senttiä. Viime vuoden turhake oli pikamuoti. /turhake • lähettämällä kortti tai kirje: Suomen Luonto / Turhake Itälahdenkatu 22 B 00210 Helsinki Kilpailuaikaa on 31.10.2019 asti. Käännä katse yötaivaalle Iltojen pimetessä taivaankappaleet ja linnunrata tulevat esiin. Tee siilille talvipesä Katso ohjemitat ja rakenna siilille kestävä ja turvallinen horrospesä. Poikkea kääpämetsään Käävissä riittää ihmeteltävää, ja niitä löydät lähimetsästäkin. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSSAITTI Lähde hämähäkkiretkelle Seitit paljastuvat aamun sumussa ja iltapäivän auringossa. Silja Mattssonin Urjalasta löytämä keko on komeat 180 senttiä korkea. Ikää pesällä on arviolta 70 vuotta. Tulos julkistetaan joulukuun numerossa. 7/2019 SUOMEN LUONTO 73 LUONTO RETKEILY KOTONA YMPÄRISTÖ BLOGIT www.suomenluonto.. Osallistujien kesken arvotaan Haglöfsin Vide M -reppu, jonka arvo on 80 €. Nappaa vinkit syksyyn! suomenluonto.. Osallistu • netissä: www.suomenluonto.. Turhakkeeksi ei voi ehdottaa henkilöä, yritystä, yhteisöä eikä aikaisempia Vuoden turhakkeita. Viime vuosien turhakkeita ?leece, muovikassi, muovikanan munakotelo, hyönteisansa, hajustettu roskapussi, Dettol No-Touch -saippua-automaatti, Flush&Govessapaperihylsy, turkis, ilotulite, pantiton pullo. Suomen Luonnon toimitus valitsee voittajan ehdotusten joukosta. Saimme kymmeniä vastauksia, joissa suurimmat keot kohosivat liki kahden metrin korkeuteen . Pesän mittaaminen osoittautui haastavaksi ja tuloksena oli muun muassa ”miestä korkeampi keko”. Muurahaistietoa pääsee lukemaan Vesa Rantala Helsingistä. VUODEN TURHAKE 2019 KESÄKISAN SATOA Etsimme kesäkisassamme muhkeita muurahaiskekoja. Vastaajien kesken arvoimme Katja Bargumin ja Heikki Helanterän kirjoittaman teoksen Suuri suomalainen muurhaiskirja (Minerva 2019). Onneksi olkoon! www.suomenluonto/muhkeakeko IS TO CK PH O TO PIR KK O TIL U S SIL JA M AT TS SO N 7/2019 SUOMEN LUONTO 73 IR JA L E H T IN EN / H A V A IN TO KI R JA JOH A N N A KO K K O L A HÅK A N SÖ D ER H O LM /V A S T AV AL O H E I KK I E RI K SS O N Kilpailuohjeet Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä tai häiritsevää. Sillä on haitallisia ympäristövaikutuksia
n Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Yömuutolla havainto jää useimmiten pelkän äänen varaan. Iltaretkellä Helsingin Porvarinlahden rantakalliolla kuulin taivaalta kaulushaikaran äänen. Vaikka oli jo pimeää, läheisen Vuosaaren sataman valonheittäjät valaisivat taivasta niin paljon, että saatoin seurata linnun lentoa kiikareiden avulla. 74 SUOMEN LUONTO 17/2019 KAULUSHAIKARA on laajojen ruovikkoalueiden kuuluva, mutta harvoin nähtävissä oleva laji. Lajin muuttokin tapahtuu pimeään aikaan. Kaulushaikaran lennossa päästämä ääni muistuttaa merilokin kumeaa ”gao”-huutoa. Pienen tähyilyn jälkeen lintu löytyi pohjoistaivaalta, jossa se oli tulossa viistottain kohti. Se on yöaktiivinen ja pysyttelee päiväsaikaan visusti ruovikon kätköissä. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E
. 8/2019 ilmestyy 17. . lokakuuta. Miten elää viisaasti ja ilmastoa säästäen. KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto ILMAINEN @suomenluonto KURKISTUS KALAMAAILMAAN Pekka Tuurin kalakuvat kertovat, miten veden alla eletään. Kivineva: suo joka säästyi.. Suomalainen metsäsuhde.
m u u t o s l e h t i . Pysy kuulolla! M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä P U H E T T A M O N I M U O T O I S U U D E S T A w w w . m u u t o s l e h t i . f i M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä P U H E T T A M O N I M U O T O I S U U D E S T A 670951* Palautusviikko 2019–42 767095-1907. f i #muutos-verkkolehden podcast-sarja alkaa lokakuussa. #muutos-verkkolehden podcast-sarja alkaa lokakuussa. Toimittaja Juha Kauppinen keskustelee monimuotoisuuden tutkijoiden kanssa. Pysy kuulolla! M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä P U H E T T A M O N I M U O T O I S U U D E S T A w w w . Toimittaja Juha Kauppinen keskustelee monimuotoisuuden tutkijoiden kanssa