Suomen Luonto 7/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

L Ä Ä K E T TÄ P U IS TA . LI N K O L A N V A N A V E D E S S Ä M E R E LL Ä . H Ä M Ä H Ä K K IE N M O N IM U O T O IS U U S . P U ID E N S U O M I. Mikä oli muuttunut. Saariston linnut MUUTTOHAUKKA PALASI KUUSAMOON IRTI HÄMÄHÄKKIKAMMOSTA FILOSOFI VILLE LÄHDE JA KESTÄVÄ RUOKA MUUTTOHAUKKA S U O M E N LU O N T O 7 | 2 2 K E IS A R IK O R E N T O . Panu ja Sanna-Mari Kunttu toistivat Pentti Linkolan merilintulaskennan 46 vuoden takaa. V A R IS .. Luonnon ääni vuodesta 1941 IRTONUMERO 9?€ 7/2020 Puut voivat parantaa Puiden puolustus yhdisteistä on apua ihmisellekin. K U U S A M O N M U U T T O H A U K A T. FI LO S O FI V IL LE L Ä H D E
Maisema kuitenkin muuttuu vääjäämättä, ja vähitellen luonto sonnustautuu syksyn väreihin.. 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I A LK U SY KS Y Muisto kesästä KUVA TUIRE HÄRKÖNEN TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUKKIVA LUMME uhmaa syksyä
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
50 Paluu pahdalle Kuusamo on saanut muuttohaukan takaisin. 26 Parantavat puut Puut tuottavat paljon yhdisteitä puolustuksekseen. 56 Varis – aina seurassamme Jari Kostet ihailee varista. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Keisarikorento pyrähti kojun eteen Vesa Huttusen kuvista paljastui Suomen kolmas havainto lajista. 34 Hämähäkkejä silmästä silmään Hämähäkeistä on moneksi. 16 Suuri melontaretki Linkolan jäljillä Panu ja Sanna-Mari Kunttu meloivat Pentti Linkolan vanhan lintureitin Ahvenanmaan ympäri. Suurin osa haukoista pesii siellä kalliojyrkänteillä. Osa pyydystää saalista verkoilla, osa juoksemalla, osa hyppäämällä. 32 Harvinaisista puista runsain Mikä on runsain: raita, haapa, pihlaja, harmaaleppä. loso. Niiden hyötyjä ihmisille tutkitaan. Se selvisi koko kesän melonta retkellä Salosta Poriin.. 42 Viestejä . 16 16 Miten saaristoluonto on muuttunut. n puutarhasta Ville Lähde valmistaa ruokaa ja miettii, miten ravintomme saataisiin tuotettua kestävästi. KU VA : SA N N AM AR I KU N TT U Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 58 Homo sapiens: Sanna Hukkanen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Joel Haahtela 74 Luonnoskirja 16 Suomen Luonto 7/2020 XX kilometria meloen ja lintuja tutkien
inen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. Toimensa ohella hän toimii Suomen Luonnon yleisökysymysten hämähäkkiasiantuntijana ja kirjoittaa Selkärangatonta menoa -blogia lehden verkkosivuille. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. i Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku. Tapio Kujala, myyntipäällikkö Tapio työskentelee Suomen luonnonsuojeluliiton Luontokaupassa. Tutuista metsän puista avautui uutta tietoa, kuten esimerkiksi männyn sisäoksien suuri lignaanipitoisuus. unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuo ajat Annakaisa Vän. o Kroonpressille on myönne. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com ”Norjalaistyyppinen lintuvuori”, Pen i Linkola luonnehti tätä ahvenanmaalaista ruokkisaarta. e Kar. Lisätietoa saat syö. Topi teki Luonto tilastoina jutun puulajikartan Luonnonvarakeskuksen aineistojen pohjalta. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (paine. i Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Tai. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT . Työn ulkopuolella hän harrastaa ja valokuvaa aktiivisesti kaikenlaisia selkärangattomia sekä toimii yhtenä Suomen Ötökät Bugs of Finland Facebook-ryhmän yllä pitäjistä. Johanna Mehtola, toimittaja Johannalle mikään aihe Suomen luonnossa ei ole vieras. Linkolan jäljillä sivuilla 16–25. i @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Topi Tjukanov, maantieteilijä Topi teki aiemmin työtä ympäristöministeriössä kaavoituksen parissa. Innostus nörtteilyyn, hienoihin karttoihin ja tiedon visualisointiin kasvoi ensin vakavaksi harrastukseksi, sitten keikkatöiksi ja lopulta ammatiksi. y Pohjoismainen ympäristömerkki. ely A. Tähän numeroon hän kirjoitti artikkelin puiden ihmisiäkin parantavista puolustuskemikaaleista. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. Suomen luontoon ei kyllästy koskaan! KU VA T VE IK KO VA SA M A / LE U KU JA TA PI O KU JA LA 34 26 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. ämällä tuo. KUVA: ANTTI HALKKA 32. i. avissa osoi
Ympäristöpuolella kansaa on valjastettu mukaan vaikkapa niittyjen ja ketojen hoitoon, vieraslajien torjuntaan ja vesistökunnostusverkostoon. Kannattaa myös varautua suureen näytemäärään, ja antaa osallistujille yhteenveto keräyksen tuloksista. Sorvarin vinkki keräystutkimusta aloittelevalle on, että hankkeesta tiedottaminen kannattaa ajoittaa esimerkiksi kesälomakauden alkuun. Se varmistui lopullisesti, kun dosentti Jouni Sorvari sai koottua kansalaisten avulla toteutetun kekomuurahaiskeräyksen tulokset. Tavoitteena Itä-Suomen yliopiston hankkeessa oli la jien levinneisyyden ja elinympäristöjen tarkempi selvittäminen. Kansalaistiedettä Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T ER KK I AL AS AA RE LA / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. Tuhat kansalaista, mukana koululaisja päiväkotiryhmiä, keräsi näytteitä yli 2 400 muurahaiskeosta. Tavallisten luonnossa liikkujien myötä aineistoa kertyi enemmän kuin tutkijavoimin olisi ollut kerättävissä, ja mikä parasta, satunnaisesti valikoiduilta paikoilta. Aivan viime vuosina on kansalaisten avulla muun muassa koottu Suomen sieniatlasta ja kerätty näytteiksi puutiaisia sekä susien jätöksiä (ks. s. TUTKIMUSJA SUOJELUMÄÄRÄRAHOJEN leikkaukset ovat osaltaan aiheuttaneet buumin, jossa tutkimusta tai suojelua tehdään yhä useammin maallikoita tai harrastajia osallistamalla. JOUNI SORVARI on tyytyväinen kekomuurahaishankkeen tuloksiin: näytteet ja niiden mukana saadut paikkaja elinympäristötiedot olivat laadukkaita, ja keräysaineistosta saatiin tieteellisesti merkittäviä tuloksia. 6 suomenluonto.fi TUPSUKEKOMUURAHAINEN on Suomen yleisin kekomuurahaislaji. Näin kerääjäkin pääsee osalliseksi siitä innostavasta tunteesta, että näyte tuli osaksi jotain suurta. Keskisessä Suomessa mökkiläisiä ja opiskelijoita on ollut mukana jopa uppopuurakenteisiin perustuvan biologisen vesiensuojelumenetelmän testauksessa. 10). Luonnossa viihtyvän ja siellä toimimaan tottuneen kansan taidot riittävät moneen, kunhan tutkiva taho miettii tarkkaan, minkälaiseen käyttöön kansalaisten keräämät näytteet tai talkootyö sopivat, ja ohjeistaa tekijät hyvin
Harvinaisia sinitatteja (Gyroporus cyanescens) alkoi ilmaantua Suomen Sieniseuran Facebook-ryhmään niin paljon, että seura etsintäkuulutti lajin. /sieniatlas Nyt suomenluonto.fi 7. Sen jalan yläosaa kiertää tavallisesti muuta jalkaa vaaleampi kehä. Ilmoita havaintosi Sieniatlas-lomakkeella: www.laji.. Sinitatin malto värjäytyy myös heti kosketettaessa ultramariininsiniseksi. Gyroporus-suvun tatit tunnistaa, kun sienen leikkaa veitsellä halki. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Näitkö sinitatin. Silloin paljastuu lokeroinen jalka. Havainnot ovat eteläisestä Suomesta, mutta onpa yksittäisiä kasvupaikkoja löytynyt Joensuun pohjoispuolelta ja jopa Kuusamosta saakka. TE KS TI JO U N I TI KK AN EN KU VA JA RK KO KO RH O N EN KORONAVUOSI ON ollut ilmiömäinen useiden epätavallisten sienten kannalta. Suomen Sieniseura lupaa lokakuun loppuun mennessä ilmoitetuista havainnoista palkinnon, joka arvotaan seuran Facebook-ryhmään kuuluvien vastaajien kesken. Löysitkö sinä sinitatin. Tätä kirjoitettaessa Luonnontieteellisen keskusmuseon havaintopalveluun lisätyistä 54 havainnosta peräti 12 on tältä vuodelta
Se alkaa jo elokuun lopussa ja kestää lokakuun 6. Juuri nyt sonni on niin hormonipöllyissään, että varovainen luonnonystävä voi päästä tarkkailemaan sitä aika rauhassa pitkäänkin. VINK KI Hirviä voi tarkkailla pelloil la, joilla kasvaa niiden lempiruokaa: öljykasveja, her neitä, härkäpapua, apilaa ja porkka noita. Juuri nyt on hyvä aika aloittaa kiimaisten hirvien tarkkailu. Ylä-Lapissa kiima on yksihuippuinen, ja huippu osuu syyskuun 19. päivään saakka. Tutkimuksissa on huomattu, että Etelä-Suomessa hirven kiima on pitkä ja siinä on kaksi huippua. Nuoremmat sonnit yrittävät sitä, mitä isot edellä, ja ne rypevät mielellään myös valtasonnin omassa kiimakuopassa. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 8 suomenluonto.fi HÄMÄRÄLLÄ syrjäistä pikkutietä kulkiessa voi huomata pellolla hirvisonnin. Tarkkaile kiimaisia hirviä TEKSTIT JOUNI TIKKANEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Hirven kiima on maan eteläosissa jo pitkällä. Tämän se tekee naaraiden vuoksi: Valtasonni tahtoo hajustaa itseään virtsalla, jotta saisi hirvilehmät kiinnostumaan. Se huipentuu kaikkialla Suomessa syys–lokakuun tai. Keski-Suomessa kiiman aktiivinen vaihe on alkanut syyskuun ensimmäisenä päivänä, ja sitä jatkuu lokakuun puoliväliin. Sillä aikaa kuin valtasonni on kiireinen oman suosikkilehmänsä piirittämisessä, myös nuoret sonnit voivat päästä lisääntymään. ja lokakuun 3. päivän väliin. eessa. Onnekas pääsee näkemään, miten johtava hirvisonni kaivaa etusorkillaan maahan kiimakuopan, kyyristyy virtsaamaan kuoppaan, kierii omassa virtsassaan ja huljuttaa siinä partaansa. Hirvien kiima huipentuu syys–lokakuun taitteessa, eri tavalla eri osissa maata. Hirvet ovat aktiivisimmillaan auringonlaskun ja nousun aikoihin.. Silloin pitäisi olla komeana ja hyväntuoksuisena. Lehmät ovat näet vaikeasti tavoiteltavia olentoja, joiden kiima kestää usein vain yhden päivän
Tuo ruska johtuu lähinnä riekonmarjasta (Arctostaphylos alpina). Mitä teet syyskuussa, Adela Pajunen. Tärkeintä on seuraava sieni, turvan tunne siitä, kun kori täyttyy. 24.9.. Tämän huomaa myös Hangon lintuaseman tilastoista: kurkihavainnot ovat kahdeksankertaistuneet 1970-luvun lopulta. 3 lukka-aamuiksi, sillä joskus lapsena olen tuossa säässä kerännyt vispipuuron marjat ja kokenut, kuinka kylmyys läpäisee hyvällä tavalla mielen, tekee siitä raikkaan, keskittyneen, tarkkoihin luontohavaintoihin kykenevän. Poimi ruskaretkellä riekonmarjoja Kurkien muutto huipentuu VINK KI Riekonmarja ei ole kovin makea, mutta kokeile sitä mehuna ja soseena. Olen vilukissa, mutta pyöräily syksyn kirpakoissa aamuissa on aina ollut juhlavaa. Ensin aikaistamme retkiä, jotta valoa riittäisi, mutta lopulta kohtaamme pimeässä taskulamppujen ja myrskylyhtyjen kanssa. Sienilumouksessa murheet väistyvät. Aikoinaan keräsin jättimäisiä sienisaaliita, mutta nykyisin tyydyn pieneen määrään suppilovahveroita. Toisinaan makoilen metsän pohjalla ja katson kuinka lehtiä varisee hiljakseltaan maahan. Silloin ne ovat käymisen takia happamia. suomenluonto.fi 9 1 KERÄÄN SATOA. Karpalon tapaan riekonmarjoja voi kerätä vielä ylivuo tisinakin. Nyt syyskuun lopulla marjat ovat jo hyvinkin kypsiä ja valmiita poimittaviksi. Toisinaan makoilen metsän pohjalla ja katson kuinka lehtiä varisee hiljakseltaan maahan. Ensin se on vihreä, sitten punainen ja kypsänä musta ja mehevä. Harva niitä vain huomaa poimia. Riekonmarjat kelpaavat hyvin riekoille ja kiirunoille, mutta ne sopivat hyvin myös ihmisravinnoksi. Ne pistävät silmään punaisten lehtien lomasta. Sanon niitä puolukka-aamuiksi, sillä joskus lapsena olen tuossa säässä kerännyt vispipuuron marjat ja kokenut, kuinka kylmyys läpäisee hyvällä tavalla mielen, tekee siitä raikkaan, keskittyneen, tarkkoihin luontohavaintoihin kykenevän. Kuljemme rauhalliseen tahtiin, sytytämme nuotion ja kerromme tarinoita eläimistä. Adela Pajunen on Sipoossa asuva biologi, tietokirjailija ja terveysmetsäkouluttaja. Tänä syksynä voit seurata muuttoa Suomen Luonnon nettisivuilla, kun Pohjois-Karjalassa gps-lähettimen saaneet kurkinuoret Häröliina, Harmaa, Laika ja Soma lähtevät ensimuutolleen . Merkillisesti nuotioillat ovat usein syksyjeni valoisimpia hetkiä. Tuntuu hyvältä tietää, että saan sienistä D-vitamiinia, B-vitamiineja ja valkuaisaineita, jotka auttavat jaksamaan talven aikana. Kuljemme rauhalliseen tahtiin, sytytämme nuotion ja kerromme tarinoita eläimistä. Syyskuussa tunturin avopaljakka on usein maaruskasta karmiininpunainen. syyskuuta. Kurkien syysmuutto on vuosi vuodelta näyttävämpi tapahtuma. Seuraan valon vähenemistä yhdessä Terveysmetsä-ryhmäni kanssa. Muuton keskimääräinen huippu on silti pysynyt samassa kohdassa, 24. Kasvin marja on suuri, halkaisijaltaan yli sentin kokoinen. Jo lyhyessä ajassa sienestäessä koen ajantajuni katoavan ja tunnen humahduksen kaltaisen rentoutumisen tunteen, kun aktiivisuus siirtyy aivokuorelta sisempiin, primitiivisiin osiin. Merkillisesti nuotioillat ovat usein syksyjeni valoisimpia hetkiä. Se värjää maisemaa matalina, punaisina mattoina myös alempana tunturikoivikoissa. 2 RETKEILEN PIMEÄSSÄ. 3 NAUTIN KYLMÄSTÄ
Yhdeltä reviiriltä tarvitaan useita näytteitä, jotta tiedetään elääkö alueella susipari vai lauma. Susien ulosteiden keruuseen dna-näytteiden saamiseksi voi osallistua kuka tahansa. ”Läntisessä Suomessa on jo kokemusta vapaaehtoisten näytekerääjien verkostoista, ja nyt haluamme rakentaa vastaavanlaiset verkostot myös muualle Suomeen”, kertoo SusiLife-hankkeen tieteellinen johtaja, Luken tutkimuspäällikkö Katja Holmala. TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA N IK O PE KO N EN / VA ST AV AL O L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Tavoitteena on saada näytteet kaikilta Suomen susireviireiltä. Lisätietoa hankkeesta sekä koulutuksesta näytteiden kerääjille löytyy verkkosivuilta www.susilife.fi Susien dna-kartoitus laajenee Vapaaehtoisten apua kaivataan susikannan koon arvioinnissa käyte. ”Toinen haaste on se, että meillä syntyy uusia ja sammuu vanhoja reviirejä, mikä vaikeuttaa suunnittelua”, hän lisää. ävien dna-näy. ”Täyteen kattavuuteen pääsemisessä on haastetta”, Holmala sanoo. Tyypillisesti dna-näyte saadaan suden ulosteesta. Viime talvena näytteenottoa saatiin laajennettua niin, että 90 prosentilta tunnetuista susireviireistä oli ainakin yksi näyte. Tähän kaivataan apua ihmisiltä, jotka liikkuvat suden asuttamilla seuduilla. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi LUONNONVARAKESKUKSEN ja Suomen riistakeskuksen uudessa hankkeessa laajennetaan susien dna-näytteiden keräämistä. Susien dna-näytteitä on kerätty vuodesta 2015 alkaen. eiden keräämiseen. Koulutus ei sido osallistumaan näytekeruuseen. Laadukkaat näytteet saatiin 70 prosentilta reviireistä. Tulevan talven tavoitteena on kartoittaa reviirit, joilla elää lisääntyvä pari tai lauma, eli tunnistaa alueet, joilla susien määrä tulee todennäköisesti kasvamaan. SusiLife -hankkeen tuoman lisärahoituksen turvin Luonnonvarakeskus (Luke) voi analysoida entistä enemmän dna-näytteitä susikannan koon arvioimiseksi. Näytteiden keruuseen opastava verkkokoulutus järjestetään lokakuussa 2020. Ulosteiden keruu alkaa marraskuun alussa ja jatkuu talven yli helmikuun 2021 loppuun saakka. Aikaisemmin Luken työntekijät ovat keränneet näytteet maan itäosista
Sitä miten suojelualueet auttavat lintuja, ei tarkasti tiedetä. Muovihiukkasia löytyi sekä järvistä että merestä pintavesistä pohjaan saakka. ”Dna-näy. Tällaisen kanta-arvion tulee syntyä yhteistyönä, jolloin se toimii myös työkaluna kon. eiden pohjalta. RK Typpioksidia syntyy liikenteen ja teol lisuuden päästöinä. ”Suojelualueet puskuroivat ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan. Se happamoittaa luonnonympäris töjä ja aiheuttaa hengitettynä yskää ja nuhaa. Koska muovit ajan myötä pilkkoutuvat pienemmäksi, muovia löytyy sitä enemmän, mitä pienempiä hiukkasia kyetään tutkimaan. Vapaaehtoistyö on kustannustehokas tapa kerätä susista tietoa, kun sitä osataan tulkita oikein, ja ott aa huomioon siihen liitt yvät erityispiirteet. eisiin luotetaan enemmän kuin muuhun arviointityöhön.” Suojelualueet auttavat ilmaston muuttuessa Poikkeustila puhdisti ilmaa – hetkellisesti Mikromuovia lähes kaikissa vesissä Muovi ja kierrä tyskumi aiheuttavat selkärangattomille eliöille vähin täänkin stressiä. . . Yleisin luonnosta löytyvä muovi on polyeteeni, joka on maailman käytetyin muovilaatu. Maaliskuun 18. ämiseksi tarvitaan kanta-arvio, johon luotetaan. KU VA VE IK KO SO M ER PU RO / LU KE SusiLifehankkeen tieteellinen johtaja, Luken tutkimuspäällikkö Katja Holmala Mikromuovia esiintyy kaikkialla Suomen luonnossa, Itä-Suomen yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen juuri valmistunut selvitys paljastaa. ”Valkoselkätikan osalta osoitimme, että suojellut elinympäristöt estävät lajin katoamisen Suomen luonnosta.” RK. ”Suojelualueilta löytyy vanhaa metsää ja luonnontilaisia soita, joita ei esimerkiksi Etelä-Suomessa juuri muualla ole”, Lehikoinen kertoo. Suurimmat vähenemiset typpioksidipitoisuudessa nähtiin Espoossa, Kaarinassa, Kuopiossa ja Tampereella. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että suojellut elinympäristöt ovat laadultaan parempia. Pienet plankton eliöt voivat kuolla muovin haitallisten yhdisteiden, kuten PAHyhdisteiden, aiheuttamaan myrky tykseen. Mikromuoveja löytyi kaikista tutkituista vesieliöistä, eli sinisimpukoista, pohjaeläimistä ja kaloista. Ihmisten ja susien välisen kon?liktin lievi. Suurpetojen havainnointijärjestelmämme on uniikki koko maailmassa. iktien lievitt ämisessä. RK Ilmaston lämmetessä monien lintulajien kannat vetäytyvät pohjoiseen, mutta suojelualueilla ne esiintyvät runsaampina kuin alueiden ulkopuolella, paljasti tuore Helsingin yliopistolla tarkastettu väitöskirjatutkimus. Sen johdosta liikenne väheni ja ilmanlaatu parani. Dna-näytt eiden avulla saadut tulokset susikannan koosta ovat saaneet positiivista vastakaikua kanta-arviota kriitt isesti tarkastelevien tahojen silmissä. Saamme kokonaiskuvan susikannan koosta havaintojen, gps-pannoitusten ja dna-näy. Lisäksi mitä tiheämpi suojelualueverkosto on, sitä voimakkaampi on alueiden puskurointikyky”, kertoo juuri väitellyt Petteri Lehikoinen. Erityisesti ilman typpioksidipitoisuus putosi enimmillään yli 60 prosenttia verrattuna vastaavan aikajakson keskimääräisiin päästöihin vuosina 2017–2019, Ilmatieteen laitos raportoi. Järjestelmä tuott aa meille paljon havaintoja. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . päivä Suomessa alkoi koronaviruksen aiheuttama poikkeustila
TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA H AN N U H U TT U EKOLOGIA Alkukesän lämpö helli metsäkanalintuja Metsäkanalinnuilla on ollut viime vuosiin nähden keskimääräinen pesimävuosi. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Hyvä mustikkavuosi liho. EKOLOGIA Metsokin lihoo mustikalla Kuten karhu, metsokin lihottaa itsensä talvikuntoon mustikoiden avulla, vaikka se ei talviunta nukukaan. 12 suomenluonto.fi. aa metsot talvea varten, kanalinnuilla keskimääräinen pesimämenestys. Siten mustikkasadon runsaus vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka hyvin metsot selviävät talven yli, Forest Ecology and Management -lehdessä julkaistu tutkimus paljastaa. Näin käy, kun kukko on soitimella, ja erityisesti silloin, kun naaras saapuu paikalle, Behavioral Ecology -lehti kertoo. Mitä pidemmät kulmat, sitä enemmän kukon veressä on testosteronia. Kukko voi kuitenkin muuttaa kulmiensa kokoa hämmästyttävän nopeasti, jopa sekunneissa. Metsoja teerikannat eivät tosin ole yhtä vahvat kuin vuosituhannen alussa. Toisaalta heinäkuun epävakaat säät osin heikensivät poikasten selviytymistä, Luonnonvarakeskus tiedottaa. Alkukesän lämpö oli kanalintujen poikasille suosiollista, sillä hyönteisravintoa oli runsaasti tarjolla. Mustikoista saadulla energialla metso varautuu talven niukkuuteen. K ÄY T TÄY T YMINEN Teeren komeat punaiset kulmat Teerikukon komeat punaiset ”kulmakarvat” toimivat vihjeenä naaraalle kukon kunnosta
Laji kasvaa laakeilla sammaleisilla kallioilla lätäköissä ja tulvapaikoissa. Aiemmin on oletettu, että ympäristö vaikuttaa voimakkaasti sukusiitoksen haitallisuuteen. Koska yksilötason vaikutus on samanlainen populaatiokoosta riippumatta, pienet populaatiot kärsivät sukusiitoksesta suhteellisesti enemmän kuin isot. Omalla oksalla elämänpuussa Uudessa-Seelannissa elävä tuatara on Rhynchocephalia-lahkon eli alkuliskojen ainoa elossa oleva laji. ”Varpuset, joiden vanhemmat olivat puolisisaruksia, saivat elinaika naan keskimäärin 47 prosenttia vähemmän jälkeläisiä kuin sellaiset yksilöt, joiden vanhemmat eivät olleet sukua keskenään”, kertoo tutkijatohtori Alina Niskanen. Sekovarret ovat valkeahkoja, sentistä kolmeen pitkiä. Yli 100-vuotiaaksi elävän tuataran perimä on omalaatuinen yhdistelmä matelijoiden ja lintujen sekä nisäkkäiden, erityisesti nokkaeläinten, piirteitä. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T SUKUSIITOS LYHENTÄÄ varpusen elinikää ja heikentää sen poikastuottoa elinympäristöstä riippumatta, tuore suomalais-norjalainen tutkimus osoittaa. Varpustutkimus julkaistiin PNAS-tiedelehdessä kesäkuussa. Elokuussa tiedelehti Naturessa julkaistu tuataran perimän kartoitus varmistaa, ett ä lajin lähimpiä sukulaisia ovat ensin mainitut. Suomesta tunnetaan vain yksi 1962 löydetty kasvupaikka Vätsärin erämaassa, jossa laji kasvaa yhä runsaana. PIIA AHONEN Ankeriaiden salakauppa rehott aa YK:n huumekaupan ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston (UNODC) tuoreessa raportissa arvioidaan euroopan ankeriaan salakaupan laajuutta. Biologit ovat pitkään pohtineet, onko tuatara eniten sukua liskoille ja käärmeille, vai sitt enkin linnuille, krokotiileille ja kilpikonnille. RK JÄ ÄTIKKÖJÄKÄLÄ Siphula ceratites Jäätikköjäkälän puikkomaiset sekovarret muodostavat pystyjä ja tiheitä tuppaita. Europolin arvion mukaan pelkästään 2016–2017 poikasia salakuljetett iin EU:sta Kiinaan 100 000 tonnia. Jäätikköjäkälä on erittäin uhanalainen ja heikko leviämään uusille kasvupaikoille. Tuataran edustama sukuhaara on tutkijoiden laatiman evoluutiopuun mukaan kuitenkin erkaantunut liskojen ja käärmeidenkin esi-isästä jo noin 250 miljoonaa vuott a sitt en. Laitt oman kaupan keskus on Espanja, mutt a salakuljetusta on paljastunut kymmenestä Euroopan maasta. PIIA AHONEN Elinympäristö ei vaikuta sukusiitoksen haittoihin ”Sitten kun UPM vielä uudistaisi #biodiversiteetti -toimensa niin ettei uhanalaisten lajien elinalueita hakattaisi.” Greenpeacen metsävastaava Ma i Liimatainen kommentoi metsäyhtiö UPM:n liiketoiminnan uudistusta Twi erissä 30.8. RK TUNTEMATON KU VA T VE SA H U TT U N EN JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y. 2011 alkaen on takavarikoitu 22 tonnia ankeriaanpoikasia. Norjan Helgelandin saaristosta kerätystä aineistosta käy ilmi, että yksilölle ei ole merkitystä myöskään sillä, minkä kokoiseen populaatioon se kuuluu
14 suomenluonto.fi Keisarikorento pyrähti kojun eteen Suomen kolmas keisarikorento yllä. usen Helsingin Viikissä. TEKSTI JA KUVAT VESA HUTTUNEN K O H TA A M I S I A. i Vesa Hu
Pohdimme, oliko molemmille ennennäkemätön laji viherukonvai keisarikorento. ELOKUU ON hyvää korentoaikaa, ja kojun edessä liiteli useita ruskohukan-, siniukon-, kirjoukonsekä ruskoukonkorentoja. Muutama sorsa puolisukelteli lutakon pohjalta syötävää, ruskosuohaukka liiteli hitaasti ruovikon yllä saalista etsien, ja kymmenpäinen varisparvi ajoi takaa Klobbenin metsäsaarekkeessa ensi kertaa pesineen merikotkan nuorukaisia. 3. Huomasin ruskeiden joukossa ison vihreän korennon. Viikin Pornaistenniemen kohdalla pistäydyin rannan katselukojussa tarkistamassa, olisiko lampareella mitään mielenkiintoista. Se oli naaras ja kuvien perusteella munimassa; koiras on väritykseltään sininen. Keisarikorentonaaras ase. 3. Parin metrin päässä kojusta olevilla kaatuneilla ruo'oilla oli useita ruskoukonkorennon naaraita munimassa. Kuten aina, molemmat pedot olivat liian kaukana kuvattaviksi. Korentoja lienee lennellyt myös muualla Suomessa, joka paikkaan ei vain riitä tarkkailijoita. elokuuta 2020 kohtaamani korento. 2. 1.. 2. Viikin Pornaistenniemen tarkkailukojun edusta on lintujen ohella hyvä korentopaikka. Keisarikorento on viime vuosina levittäytynyt kohti pohjoista. Jossain lähellä on ilmeisesti ollut myös koiras. Otin kuvan ja näytin sitä kameran näytöltä kojussa olleelle tutulle. ui lähelle munimaan. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 OLIN JUURI tullut kesälomalta ja pyöräilin pitkin Itä-Helsingin rantoja etsimässä kuvattavaa. Lennossa oli muun muassa siniukonkorentoja. Kolmas, ja ensimmäinen muniva naaras, oli Helsingin Pornaistenniemessä 1. 1. Heti seuraavana päivänä Paimiosta löydettiin Suomen neljäs yksilö. MAAMME ENSIMMÄINEN keisarikorento havaittiin Ahvenanmaan Lågskärilla heinäkuussa 2010 ja toinen Haminan Pahalamminsuolla kesäkuussa 2019. Kotona latasin kuvat kotisivuille, ja muutaman päivän kuluttua sain sähköpostionnitteluja keisarikorennosta
Suuri melontaretki Linkolan jäljillä 16 suomenluonto.fi. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT SANNA-MARI JA PANU KUNTTU Sanna-Mari ja Panu Kunttu meloivat Salosta Poriin Pentti Linkolan vanavedessä ja selvittivät mitä saaristolle on tapahtunut 46 vuodessa
”Teltta painui aivan kasaan”, hän kertoo. Sanna-Mari Kunttu melomassa lähellä määränpäätä, Poria. ”Meillä kaikilla oli tietysti sadevaatteet, mutta kun jatkuvasti sataa, vesi menee lopulta läpi”, Pentti Linkola muisteli syksyllä 2018. Ennusteista poiketen luotoryhmän kohdalla tuuli kuitenkin alkoi nousta ja ukkospilvet kohosivat taivaanrannassa. Kuntut joutuivat rantautumaan luodolle. Linkola tarkkaili ja laski lintuja, hänen vaimonsa hoiti pääosan tuhannen kilometrin soutumatkasta. Säät vaihtelivat rasvatyynestä myrskyyn. Lokakuussa 2018 haave lähti etenemään, kun Kuntut vierailivat Pentti Linkolan luona. Kesti kuitenkin vielä pari vuotta, ennen kuin Kuntut saivat järjestettyä aikaa seitsemän viikon melontaretkelle. Linkoloiden avioliitto oli ajautumassa karille, eikä Pentti kestänyt odotella tilanteen pahenemista. Niin kauan kuin ympäristösuunnittelija SannaMari Kunttu ja saaristoekologi Panu Kunttu olivat retkeilleet Saaristomerellä, he olivat haaveilleet melomisesta Linkoloiden suuren souturetken reittiä seuraten. Pidin kaksin käsin teltasta kiinni, ettei se lähde lentoon.” Tämä on yksi monista seikkailuista, joita Kuntut kokivat 51 päivän ja 1 129 kilometrin melontaretkellä Salosta Ahvenanmaan ympäri Poriin. Kun Kuntut lähtivät matkaan Jurmosta kohti Utön saarta, keli oli hyvä. Kun päästiin saareen, Aliisa ja tytöt etsivät lintuja Pentin rengastettavaksi. ”Aseman emäntä otti lapset hoitoonsa, kovasti säälitellen”, Linkola kertoi. Kun koko perhe oli jälleen kerran sateiden takia likomärkinä, he pelastautuivat merivartioasemalle Ahvenanmaan eteläpuolella. Linkoloiden suuresta soutumatkasta tuli koettelemus, josta ennätyksellisen runsaat sateet tekivät vielä raskaamman. suomenluonto.fi 17 K ahdeksas heinäkuuta Sanna-Mari ja Panu Kunttu pakenivat nousevaa ukkosmyräkkää pienelle Gaddarnan luotoryhmälle Pohjoisen Itämeren laidalla. ”Miten valtava tukkasotkakanta silloin oli, samoin lapintiirojen määrät”, Linkola muisteli 2018.. ”Tietysti vaatteet kuivatettiin, ja oltiin me yksi yökin asemalla.” Suuria muutoksia linnustossa Saaristo yllätti Pentti Linkolan linturunsaudellaan. Kun Sanna-Mari pystytti telttaa, ukkospilvestä purkautui voimakas laskuvirtaus. Linkolan matkalla mukana olivat vaimo Aliisa sekä suurimman osan matkaa myös 10ja 12-vuotiaat tyttäret Leena ja Mirjami. Matkan tarkoituksena oli toistaa lintulaskennat, joita Pentti Linkola perheineen teki kesällä 1974. ”Tosi kova tuuli kesti muutaman minuutin. Tuuli yltyi ja pilvet lähestyivät. Linkola antoi heille merikorttinsa, joihin reitti oli piirretty, sekä 109 sivua koneella puhtaaksi kirjoitettuja lintuhavaintoja. Siispä souturetkelle. Kävi ilmi, että asemalla oli Pentille tuttuja merivartijoita Signilskärin lintuaseman ajoilta. Sadekesä 1974 Pentti Linkolan elämäkerran mukaan souturetkessä ei ollut kyse pelkästään saaristolinnuston seurannasta ja lintujen rengastuksesta
”Halikonlahdella täytyi olla satoja pareja ... ”Meloimme monta päivää ulos Salosta, joka on aikamoista ruovikkoränniä. Vuosittaisten laskentojen järjestäminen näin suurella alueella vaatisi paljon työtä. Tarkempaa tietoa linnustosta on saatu säännöllisten seurantojen avulla. Emme nähneet yhtään nokikanaa. Pian Kuntut kuitenkin huomasivat, ettei kaikki ollut kuten Linkoloiden retken aikaan. Myös Kunttujen matka alkoi hyvissä merkeissä 11. Turun saaristossa on laskettu lintuja vuosittain 1993 alkaen. ”Tämä kertoo paljon ympäristönmuutoksesta”, Panu Kunttu sanoo. kesäkuuta 2020. Kuntut eivät myöskään nähneet Halikonlahdella yhtään keltavästäräkkiä, punasotkaa, heinätavia tai haapanaa. Suorien johtopäätösten vetäminen tietyn lajin kannan kehityksestä ei tietenkään ole mahdollista ainoastaan kahden 46 vuoden välein tehdyn meriretken perusteella. Myötätuuli vauhditti matkaamme ja ilo kupli mielessä. Nyt tämä vuosia mielessä ollut tutkimusretki toteutuu!”, Panu hehkutti päiväkirjassaan. Havaitut muutokset vaativat tuekseen muitakin tietoja. ”Eilinen lähtöpäivä meni epätodellisessa, hurmioituneessa tunnelmissa. Linkola näki keltavästäräkkejä ”siellä täällä Halikonlahden niittymailla” ja muutamia kymmeniä haapanoita ja punasotkia kutakin, sekä niiden poikueita. Pentti näki satoja.” Saaristosta löytyy edelleen vanhoja kalastajien majoja.. Näitä laskentoja täydentävät yksittäisten lintuharrastajien havaintosarjat saaristosta 1940-, 1960ja 1970-luvuilta alkaen. Noin vuosikymmenen välein tehtävien valtakun”Emme nähneet yhtään nokikanaa. Toisaalta Linkoloiden ja Kunttujen meriretket ulottuivat paljon laajemmalle alueelle, Ahvenanmaalle ja Selkämerelle saakka. Parhailla paikoilla tuskin 30 metriä pesien väliä”, Linkola kirjasi havaintovihkoonsa. 18 suomenluonto.fi Salosta, Halikonlahden pohjukasta alkanut matkan alkutaival oli nokikanojen valtakuntaa. Pentti näki satoja”, Panu Kunttu ihmettelee
Suuret pilkkasiipipoikueet ovat kadonneet. Merikotka on toipunut ympäristömyrkkyjen aiheuttamasta romahduksesta. Kanahaukkasaarella Kesäkuun 18. Hälyttävää on, että taantumisen tärkeintä syytä ei tiedetä. Vieraat olivat saapuneet yllättäen. Se on erittäin uhanalainen, ja lajin kanta on puoliintunut viime vuosikymmeninä. Riskilöiden määrä läntisellä Ahvenanmaalla on kaksinkertaistunut 35 vuodessa. Myös ruokit ovat pärjänneet hyvin ja niiden määrä on lisääntynyt. Valtaosalla lajeista kanta on vakaa tai kasvussa, ja esimerkiksi tukkakoskelo, punasotka ja selkälokki ovat Turun saaristossa pärjänneet paremmin kuin muualla Suomessa. Tänä kesänä Kunttujen laskemassa suurimmassa räyskäkoloniassa oli 9 paria ja selkälokkikoloniassa 23 paria. Niitä olivat muun muassa valtakunnallisestikin harvinaistuneet peltosirkku, varpunen, jouhisorsa, punasotka ja riekko. Suurimmassa Kunttujen näkemässä tukkasotkaparvessa oli 27 lintua, kun taas Linkola laski useita 100–300 linnun kertymiä. Panu Kunttu kertoo, että heidän näkemässään suurimmassa poikueessa oli 14 untuvapalloa. Valitettavasti häviäjiä on enemmän kuin voittajia. ”Pentti oli tuonut tuliaisiksi itse tekemiään särkisäilykkeitä”, Panu Kunttu kertoo. 1970-luvun jälkeen moni muukin laji, kuten kyhmyjoutsen, harmaasorsa ja harmaahaikara ovat runsastuneet. Ruokkilinnut ovat ilahduttava poikkeus. Siellä oli huuhkajan pesimäkallio ja kanahaukkametsä. Vieraille oli puolestaan tarjottu silakkaa ja uusia perunoita. Huuhkajakalliolta löytyi vain saalistähteitä, sillä poikaset olivat jo jättäneet pesän. Kunttujen melontaretki oli edennyt Hiittisten saariston pohjoisosiin. Vaikka monen lajin tulevaisuus näyttää epävarmalta, Turun saariston säännöllisten lintulaskentojen mukaan suurin osa lajeista ei ole välittömän uhan alla. Positiivisiakin uutisia onneksi on saatu. Stjernberg muisti tapaamisen hyvin. Linkola näki myös mahtavan 73 pilkkasiiven poikasen lastentarhan. He olivat sopineet tapaamisen Monica Stjernbergin kanssa, jonka mökillä Linkolatkin vierailivat. 1970-luvulla Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä pesi 23 merikotkaparia, nykyisin pareja on 360. Suurimmassa ruokkikoloniassa Pohjois-Ahvenanmaalla pesii jopa 3 000 lintua. Pentti Linkola näki sadan linnun selkälokkija räyskäkolonioita. ”Toki tiesin linnustosta paljon, kun olen täällä koko aikuisikäni liikkunut, mutta kun nyt laskin joka ikisen lajin ja joka ikisen yksilön, niin kyllähän se oli aika silmät avaava kokemus”, Panu Kunttu sanoo. Pentti Linkola näki 26 lintulajia, jotka Sanna-Mari ja Panu Kuntulta jäivät näkemättä. Muuta maata parempi tilanne voi johtua monestakin seikasta, mutta osin siihen on vaikuttanut aktiivinen suojelutyö. Kanahaukalla oli kaksi pesää samassa puussa. Toisaalta monet yhdyskunnissa pesivät linnut ovat taantuneet. Nykyihmisen elämä muuttaa linnustoa epäsuorasti muun muassa ilmastonmuutoksen, rehevöitymisen, rakentamisen sekä veneja laivaliikenteen kautta. Vieraspetojen, erityisesti minkin pyynnin tiedetään auttaneen alueella pesiviä tukkasotkia, pilkkasiipiä, lapaja sinisorsia, tyllejä, karikukkoja, merikihuja, lapintiiroja sekä kalalokkeja. ”Loistobiotoopilla isoissa kuusissa (pääpuu tervaleppä) vanhentunut pesä A noin 10 metrissä ja noin 15 metrissä pesä B”, Linkola kirjasi haukoista havaintoSaaristolinnusto muutoksessa LINTUJEN VAINO ja kestämätön metsästys ovat nykyisin saaristossa miltei historiaa, mutta ihmisen vaikutus saaristolinnustoon on kasvanut suuremmaksi kuin koskaan ennen. M AR KU S VA RE SV U O AN TT I H AL KK A. Siihen ovat vaikuttaneet ainakin vieraslajit supikoira ja minkki sekä ilmastonmuutos. Vähenemisestä kertovat myös yksilömäärät. Läntisen Ahvenanmaan riskilöiden määrä on kaksinkertaistunut sitten 1980-luvun puolivälin ja Saaristomerelläkin kanta on kasvussa. Linkolat retkeilivät Monican ja hänen miehensä, merikotkatutkija Torsten Stjernbergin kanssa naapurisaarella. suomenluonto.fi 19 nallisten lintuatlaslaskentojen perusteella tiedetään, että esimerkiksi nokikana on taantunut Ahvenanmaalla ja saaristossa
Kesäkuun helteet koettelivat melojia. Kiroilin mielessäni sitä, että ravinnepäästöjä ei saada Itämerellä kuriin.” Vastatuulta Kesäkuun lopussa Kuntut kokivat reissun pahimman takaiskun. Tämä metsä on yhä pystyssä, ja osa saaren metsistä suojeltu. Sanna-Mari Kunttu kirjoitti päiväkirjaansa 23. ”Panu otti tujumpaa kipulääkettä. Metsien laji hömötiainen jäi näkemättä. Kuntut näkivät välisaaristossa useita avohakkuita. Kaikkialla saaristossa tilanne ei ole yhtä hyvä. Olin käynyt uimassa jo viisi kertaa ennen kuin pääsimme lähtemään matkaan. LähKesäkuun lopussa Kuntut kokivat reissun pahimman takaiskun. 20 suomenluonto.fi vihkoonsa. Monica Stjernbergin tapaamisen jälkeen Kunttujen melontaretki jatkui kohti Vänön saarta. ”Metsäsektorilla on erityisiä projekteja, missä pyritään tehostamaan saaristometsien hyödyntämistä. Pesässä B oli yksi muna. Linkola kirjasi hömötiaisista ”yllättävän paljon havaintoja” ja mainitsi sen olevan sisäja välisaaristossa näkyvämpi laji kuin sisämaassa. Siellä puuvarantoja on vielä jäljellä. Sinilevät nousivat pintaan ja muodostivat iltapäivästä rannoille paksun liisterin, joka tarttui rantautuessa kajakkiin ja jalkoihin. Kun Panu oli rantautumassa lintuluodolle, hän kaatui ranteensa päälle. Tulemme jäämään aikataulusta jälkeen. Suppilopilviä ja raju ukkospuuska Gaddarna -luodoilla.. kesäkuuta: ”Aurinko kärvensi teltan kuumaksi, joten oli pakko herätä kello kuusi ja mennä uimaan. Jo muutaman tunnin päästä auringon kivutessa ylemmäs alkoi tukaluus olla päällimmäinen tunne. Melominen ei kipeällä kädellä onnistunut. Pentti ei suostunut yöpymään sisällä mökissä, vaan nukkui pihalla soputeltassa. Hakkuut ovat yksi tekijä, joka on vaikuttanut ja tulee lähitulevaisuudessa vaikuttamaan saariston linnustoon ja muuhun monimuotoisuuteen”, Panu Kunttu sanoo. Kanahaukkaja huuhkajasaarella vietetyn retkipäivän päätteeksi Linkolat jäivät Stjernbergien mökille yöksi. Pelko retkemme keskeytymisestä on läsnä, sillä käsi on todella kipeä, ja lähipäivien sääennuste lupaa navakkaa vastatuulta
Retken eteneminen huoletti. Panu kertoo, että mainingit olivat selällä niin suuret, että Sanna-Mari kajakkeineen hävisi aallon pohjalla näkyvistä. Aikaa oli kuitenkin vielä kuukausi. Aallot eivät kuitenkaan olleet teräviä, joten melominen onnistui liikoja riskejä ottamatta. Hän kuitenkin varoi rannettaan sillä seurauksella, että kyynärvarteen iski rasitusvamma. ”Kello soi 03.30 ja tarkistimme sääennusteen. Sanna-Mari pelkäsi pystyisikö Panu pelastautumaan, jos kajakki kaatuisi. Sanna-Mari ja Panu kuuntelivat teltan suojissa, kuinka sade ja tuuli kurittivat telttakangasta. Päätettiin, että hinaan Panua kohti Kråk skäriä, jossa olisi mukavampi viettää tulossa olevia tuulisia päiviä. Se oli jo toinen kerta, kun ukkonen pääsi yllättämään Kuntut, vaikka he ovat kokeneita saaristomelojia. Auringon noustessa Kuntut työnsivät kajakkinsa merelle. Kun palasin tuvalle, tuuli oli laantunut neljään metriin. Kökarin eteläinen saaristo jäi melojien mieleen erityisen upeana ja luonnontilaisena alueena, missä kalliot muodostavat paasimaisia seinämiä. Signilskär Panun ja Sanna-Marin matka eteni Utön saarelle ja sieltä länteen kohti Kökaria. Signilskärin satamassa.. 18. Mutta Gaddarna-luotojen ukkosmyräkkä odotti jo nurkan takana. Oikea kurssi piti tarkistaa aallon harjalla. Olisiko melominen turvallista kipeän käden kanssa. Klo 04–07 tuuli laskisi 11 metristä kuuteen metriin sekunnissa, ennen kuin nousisi uudelleen. Maihinnousu ja hätäleiriytyminen Gaddarnalle pelastivat joutumasta vesillä rajuilman riepoteltavaksi. suomenluonto.fi 21 din tekemään yksin muutaman saaren lintulaskennat, että Panu saisi lepuuttaa kipeää kättään autiotuvan suojissa. Kuntut päättivät edetä varovasti ja katsoa miten pitkälle he pystyisivät jatkamaan. Neljän metrin sivuvastainen tuuli ja hinaustaakka tuntuivat siltä, kuin olisi puskenut 10 metrin vastatuuleen”, Sanna-Mari kirjoitti päiväkirjaansa. Ehtisimme siis meloa kahdeksan kilometriä ja tehdä laskennat, jos toimisimme ripeästi”, Panu kirjasi päiväkirjaansa. heinäkuuta Kuntut olivat meloneet yli Sanna-Mari ja Panu Kuntt u saapuivat Signilskärin lintuasemalle Ahvenanmaan länsipuolelle 19. Muutaman päivän jälkeen Panu pystyi taas jatkamaan melomista. heinäkuuta
Myös Kunttuja askarrutti melominen Signilskärille. Ahvenanmaan mantereesta peninkulman päässä sijaitseva saari on erityisen altis tuulille. Täällä saaristo on säilynyt hiljai sena ja erämaisena. Kova pohjoistuuli pakotti melojat pysymään maissa. Linkola halusi ehkä nähdä oliko asema muuttunut sitten 1950-luvun alun, jolloin hän vietti siellä pitkiä aikoja lintuja rengastaen. Vuonna 1974 hän matkasi sinne ensimmäistä kertaa omalla veneellään. Säntäsin pukeutumatta alas kalliolta kajakkien luo ja kiskoin niitä niin kauas rannasta kuin sain. 27.7.2020 Lintujen laskentaa Rauman ja Uudenkaupungin välillä. ”Se oli mahtavaa merta, kun me lähdimme Storbyn rannasta illalla soutamaan Signilskärille”, Linkola kertoi syksyllä 2018. Huh, mikä painajainen!”. ”Signilskäriltä paluu onnistui hienosti, olin sitä etukäteen jännittänyt”, Panu Kunttu kirjoitti päiväkirjaansa. Kalskär, Ahvenanmaan pohjoisosat. 24.7. Sitten tulivat jo laivan aallot, jotka nostivat molemmat kajakit aaltojen päälle, ja aaltojen vetäytyminen imi niitä pimeälle merelle. He suuntasivat Signilskärin saarelle, joka lintu asemineen taisi olla yksi Pentti Linkolan souturetken kohokohdista. Sää muuttui melojille pitkästä aikaa suotuisaksi, ja he saivat meloa myötätuulessa ensimmäistä kertaa viiteen viikkoon. Maininkeja seurasivat kovat tuulet, joiden tyyntymistä odottaessaan Linkolat viettivät saarella pari päivää. Iltakahvit joimme hymyssä suin, rentoutuneena pitkästä aikaa”, hän kirjoitti. Vilkaisimme ulos – ei ole totta – yksi ruotsinlaivoista olikin ottanut eteläisemmän väylän, toisin kuin olimme päätelleet, ja jyskytti nyt aivan vierestä ohi. ”Oli jokseenkin tyyntä, mutta etelästä kävi maininki”, hän sanoi. 22 suomenluonto.fi kuukauden ajan, ja saapuivat Ahvenanmaan länsipuolelle. ”Tällaisesta luksuksesta nautti kovasti, vieläpä kun löysimme Getan saaristosta upean leiripaikan. Minulla oli täysi työ pitää niistä kiinni. 16.7.2020 Panu Kuntun päiväkirja: ”SANNA-MARI HAVAHTUI kahden jälkeen jylinään, joka kuului aivan telttamme vierestä. Silloin matka Eckerön Storbystä Signilskärille taittui merivartioveneen kyydissä
Siellä ei ole kesämökkejä, eikä siellä kulje laivaväyliä. Siellä ei ole veneliikennettä juuri ollenkaan”, Panu Kunttu kertoo. Tällaisessa paikassa linnut pääsevät valitsemaan. suomenluonto.fi 23 Erämaa, onnela Seuraava etappi kulki läpi pohjoisen Ahvenanmaan saariston, sitten Teilin selän yli kohti Brändön pohjoista saaristoa ja Kustavia. Täällä saaristo on säilynyt hiljaisena ja erämaisena. ”Vårdön saaristo oli niin autiota, että joinakin päivinä näimme yhden tai kaksi kaukaista purjevenettä jossain 10 kilometrin päässä”, Pentti Linkola muisteli. Kuntut ohitt ivat saman alueen tyynemmässä säässä. Linkoloiden perhe hätärantautui Sparvharun luodolle. ”Teili on ulkosaaristovyöhykettä, jossa on vanhoja kalamajoja. Pohjois-Ahvenanmaan saaristo oli koko reitin parasta antia, niin Pentti Linkolalle kuin Kuntuillekin
Tosin pohjoisella Ahvenanmaalla sää pääsi yllättämään heidät. 24 suomenluonto.fi Typpilaskeuma ja umpeenkasvu Itämeren rehevöitymisestä puhutaan paljon, mutt a sinileväkukintoja vähemmälle huomiolle on jäänyt ilmasta tuleva typpilaskeuma. Pisimmillään heidän piti odottaa tuulen tyyntymistä kolme päivää. Koska merelle ei ollut asiaa, nukuimme melkein kymmeneen aamulla! Herättyämme kävimme saaren pohjoisrannalla, jossa valtavat aallot vyöryivät rantaan”, Sanna-Mari kirjoitti päiväkirjaansa 24. Vaimo ja tyttäret etsivät poikasia, kuten muillakin saarilla koko retken ajan. ”Tuuli riepotteli telttaa aamuyöstä ja sadepisarat rummuttivat sen kattoa. Hiljatt ain julkaistu tutkimus paljasti typpilaskeuman laajan vaikutuksen Pohjois-Euroopan perhoslajistoon. Koko matkan aikana Kuntut viettivät seitsemän päivää maissa odottamassa tuulen tyyntymistä. Kunttujen havaintojen perusteella erityisesti yhdyskunnissa pesivät linnut, kuten ruokit, räyskät ja selkälokit, pärjäävät vieläkin paremmin Ahvenanmaalla kuin Turun saaristossa. ”Varsinais-Suomen puolella ei ollut yhtään merkittävää selkälokkikoloniaa. Aiemmin kasvillisuudeltaan niukat saaret peitt yvät katajien ja heinikoiden alle. Samoilta jalansijoilta otett u kuvapari paljastaa umpeenkasvun Kallan saarella Eurajoella. Useat ulkosaariston yhdyskunnissa pesivät tyyppilinnut ovat tosi heikossa jamassa”, Panu sanoo. Typpilaskeuma syntyy liikenteen ja teollisuuden päästöistä, joka sateen mukana päätyy maahan. Perhe pääsi hätärantautumaan Sparvharun luodolle Kumlingen pohjoisessa saaristossa. Linkolan perhe joutui jäämään sään takia maihin vain muutamana päivänä. Tuulen tyyntymistä odotellessa Linkola rengasti riskilöitä. Tuuli yltyi äkisti, kun Linkolat olivat soutamassa pitkän selän yli. Typpilaskeuman seurauksena saariston kalliokedot ja niityt kasvavat umpeen. Sparvharu Vielä heinäkuun lopullakin epävakainen sää kiusasi melojia. Heillä oli mukanaan matkaradio, josta he kuuntelivat sääennusteita. Muutos on kuitenkin niin hidasta, ett ä ihmissilmin sitä on miltei mahdoton havaita. Karujen paikkojen ravintokasveille erikoistuneet perhoslajit ovat taantuneet, kun taas esimerkiksi perhoset, jotka toukkana syövät joko useita kasvilajeja tai runsastyppisillä mailla eläviät kasveja, runsastuvat. ”Olimme todellisessa hengenvaarassa”, Pentti Linkola muisteli syksyllä 2018. Valokuvaaja Raimo Sundelinin samoilta jalansijoilta ott amat valokuvat vuosilta 1992 ja 2020 Eurajoen Kallan saarelta paljastavat hätkähdytt ävän muutoksen. heinäkuuta. Tosin myös Ahvenanmaalla ja Selkämerellä puhutaan vain joistakin kymmenistä yksilöistä. Kuvat vuosilta 1992 (ylhäällä) ja 2020 (alla).. niille parhaat pesimäsaaret ja ruoka-apajat, eikä runsas veneliikenne hajota poikueita
Hän rengasti noin kuukauden ikäiset poikaset kahdesta pesästä, kolmannesta pojat olivat jo ennättäneet maailmalle. Seuraavana päivänä he meloisivat lyhyen matkan Tahkoluotoon ja suuri melontaretki olisi ohi. ”On ollut antoisaa, huikean upeita kokemuksia, mutta myös vaativaa, hurjaakin”, Panu summaa retken antia päiväkirjaansa. Pari kertaan he joutuivat kääntymään takaisin ja palaamaan rantaan, koska keli oli liian kova. Sanna-Mari ja Panu Kuntun melontareitti ja blogi löytyvät Suomen Luonnon verkkosivuilta www.suomenluonto.fi. Toinen elokuuta Kuntut leiriytyivät pienelle saarelle Porin edustalla. heinäkuuta 1974. Monen lajin kanta on romahtanut samaan aikaan kun uusia lajeja on levinnyt saaristoon. Kuntut välttelivät riskejä. Vaikka perhe oli aikaisemmin päivällä kamppaillut hengenvaarallisessa tuulessa, Linkola ei malttanut jäädä odottamaan meren asettumista. Kuntuille matka oli suuri ponnistus ja luontoelämys, mutta se myös näytti kuinka valtavia muutoksia saaristolinnustossa on tapahtunut, vain yhden sukupolven aikana. Pentti Linkola piirsi tuhannen kilometrin soutureittinsä merikorteille ja antoi ne Sanna-Mari ja Panu Kuntulle syksyllä 2018. Se oli vaikea päätös, sillä se tarkoitti, että jäljellä oleva matka piti meloa entistä ripeämmässä tahdissa. Saaristossa riittää tutkittavaa. Jos jokin on selvää, niin se, että tämä ei ollut viimeinen melontaretki. ”Parasta kotiin menossa on se, että pääsee suunnittelemaan seuraavaa reissua”, Sanna-Mari Kunttu sanoo. Matka kesti seitsemän viikkoa.. ”Illan suussa lähdettäessä kovassa aallokossa yksi terhakka nuori lintu rannan edustalla”, hän kirjasi luodon viimeisen riskilähavainnon muistiinpanoihinsa 27. suomenluonto.fi 25 ”Huipputarkassa etsinnässä kivenlohkareiden alla kolme pesää”, Linkola kirjasi havaintoihinsa. Onnellisuus ja haikeus täyttivät mielen. Matka kuitenkin eteni, ja ehtiminen Poriin ennen loman loppumista alkoi näyttää mahdolliselta. Enimmillään päivämatka venyi 45 kilometriin ja kesti 20 tuntia. Kuntut seurasivat samaa reittiä kuluneen kesän aikana
26 suomenluonto.fi Parantavat puut TEKSTI JOHANNA MEHTOLA Puut tuottavat puolustuskemikaaleja turvatakseen elämänsä. Niistä on saatu apua myös ihmisen moniin vaivoihin, kuten pajun salisiinista särkyyn ja kiinapuun kiniinistä malariaan.
suomenluonto.fi 27 JA AN A PA AS O VA AR A / VA ST AV AL O JA AN A PA AS O VA AR A / VA ST AV AL O
Ihminenkin tavoittelee mahdollisimman pitkää ikää, ja puista voi hyvinkin löytyä yksi osa tästä himoitusta nuoruudenlähteestä. Ehkä puu varmistaa näin jo ennakkoon suojan erilaisia tuholaisia vastaan”, Polari arvelee. Vaikkapa koivun kuoresta ja tuohesta saadaan uuttamalla betuliinia, jonka on laboratoriossa todettu tehoavan esimerkiksi syöpäsoluihin. Sen on arveltu voivan vaikuttaa myös tulehduksiin ja jopa HI-virukseen. Puolustuskemikaaleja syntyy myös puun kuoren alla olevassa nilakerroksessa sekä lehdissä. Sinne kertyy erityisen paljon puolustuskemikaaleja”, Polari valottaa. ”Oksan tyveen kohdistuu huomattava rasitus koko puun eliniän ajan. ”Sisäoksa on puunrungon sisään jäävä oksan osa, punertava kova tappi. Männyillä puunrungon sisään jäävään sisäoksaan kertyy paljon puolustuskemikaaleja. Päivittäinen annos männyn sisäoksauutetta hidasti myös eläinkokeissa eturauhassyövän kasvua. Hän on tutkinut muun muassa männyn kemikaalien mahdollisia terveysvaikutuksia. H AN N U H U O VI LA / VA ST AV AL O VE IK KO VA SA M A / LE U KU. ”Puut tarvitsevat pitkän elämänsä aikana paljon suojaa taudinaiheuttajia ja tuholaisia vastaan, toisin Havupuut tuottavat pihkaa hoitaakseen omia haavojaan. Pihkavuodon voi nähdä, haistaa ja maistaa, mutta puut tuottavat myös ihmissilmin näkymättömiä puolustuskemikaaleja. Mänty ja kuusi puolestaan elävät tavallisesti yli 200-vuotiaiksi, mutta niistäkin löytyy nestoreita, kuten yli 700-vuotias mänty Suomessa. Pitkää ikää ja terveyttä Puut ovat pitkäikäisiä. Kemikaaleja voi eristää puusta esimerkiksi etanoli-kuumavesiuutolla. 28 suomenluonto.fi P ihkaa haavoihin ja tervaa kuivaan ihoon! Tällaiset konstit ovat tuoneet helpotusta ihmisille jo vuosisatojen ajan. Väitöstyössään hän osoitti, että männyn sisäoksasta eristetyt suojaavat polyfenolit, kuten lignaanit, hidastivat syöpäsolujen kasvua estämällä niiden jakautumista ja herkistämällä niitä ohjelmoidulle solukuolemalle. Kuusen ja männyn pihkojen ihoa hoitava vaikutus perustuu antibakteerisiin ja desinfioiviin ainesosiin. Yhdysvalloissa Kaliforniassa kasvava okakäpymänty voi elää yli 4 000-vuotiaaksi. Miksi juuri sisäoksat ovat puolustuskemikaalien varastoja, ei vielä tarkkaan tiedetä. Jokaisella puulajilla on omansa, mutta esimerkiksi mänty ja kuusi tuottavat keskenään myös samoja puolustusaineita”, sanoo tutkija Lauri Polari Åbo Akademista. Havupuut tuottavat pihkaa hoitaakseen omia haavojaan, kaarnaan syntyneitä vaurioita ja tukkiakseen taudinaiheuttajien reitit sisälle puuhun. Myös niitä valjastetaan yhä enemmän ihmisen terveydenhoitoon. ”Nämä biokemikaalit tunnetaan jo kohtuullisen hyvin. Lignaaneja voi olla männyn ja kuusen sisäoksIssa jopa 500 kertaa enemmän kuin rungon muissa osissa
Mänty ei voi juosta tuholaisarmeijaa karkuun, joten oma paikallispuolustus pitää olla kunnossa. Niistä alettiin etsiä aktiivisia molekyylejä, kuten lignaaneja, vahoja, uuteaineita ja hartseja.” Paklitakseli löydettiin Yhdysvalloissa kansallisen syöpäinstituutin NCI:n suurhankkeessa, jossa tutkittiin yli 30 000 kasvilajin tehoa syöpään 1958–1980. suomenluonto.fi 29 kuin esimerkiksi yksivuotiset kasvit”, Polari sanoo. Kun kokeet siirretään ihmiseen, vaikutus usein laimenee. Silläkin on pitkät perinteet, sillä pajun kuorta on Egyptissä käytetty kivun lievitykseen jo ainakin 3 000 vuotta sitten. Mänty ei voi juosta tuholaisia karkuun, joten puolustuksen pitää olla kunnossa. RIITTA WEIJOLA / VASTAVALO. ”Sitä ei kuitenkaan ole vielä kaupallisessa käytössä. Lääkkeeksi asti päätyy vain murto-osa prekliinisissä malleissa tehokkaiksi osoittautuneista yhdisteistä, niin luonnonyhdisteistä kuin synteettisistäkin.” Puiden parantavien yhdisteiden tutkimus onkin aikaa vievää ja joskus jopa hakuammuntaa. Puut ovat myös suurikokoisia, joten erilaisia biokemikaalejakin syntyy niissä runsaasti. ”Esimerkiksi lännenmarjakuusen nilasta eristetty äärimmäisen tehokas syöpälääke, paklitakseli löytyi käymällä systemaattisesti läpi eri puulajeja. Ei pidä myöskään unohtaa tuikitavallista aspiriiniä, joka on kehitetty pajun salisiinista. Moniin muihin puulajeihin verrattuna männyssä on erityisen paljon pinosylviini-nimistä polyfenolia, jonka on havaittu ehkäisevän tulehduksia. ”Esimerkiksi puun kuitujen sidosaine ligniini, jota on yli 20 prosenttia puiden massasta, sisältää monenlaisia fenolisia yhdisteitä”, Polari sanoo. Monesti nämä parantavat vaikutukset nähdään solumalleissa tai hiirissä. Lännenmarjakuusesta löydettyä lääkettä käytetään edelleen esimerkiksi munasarja-, rintaja keuhkosyövän hoidossa
Ksylitolin eli koivusokerin vaikutus hampaisiin osoitett iin tieteellisesti 1970-luvulla. Kansanlääkinnässä puista on haettu parannusta jo kauan ennen lääketieteen kehittymistä. Hän tutkii parhaillaan suoliston terveyttä ja muun muassa kansansairauksiksi nousseita suolistosyöpiä. Se taas on rajallista. ”Olemme pohtineet myös puiden puolustuskemikaalien tutkimista suolistomalleissa, voisimme ehkä löytää sieltäkin parannuskeinoja erilaisiin vaivoihin.” Vaikka tutkimustyö on hidasta ja tuloksia saa odottaa, Polari on tyytyväinen tutkija. Silloin osoitettiin tieteellisesti ksylitolin eli koivusokerin vaikutus hampaisiin. Se taas johti yliopistotutkimuksiin, joissa havaittiin muun muassa koivusokerin vaikutus kariekseen”, Polari kertoo. Ksylitolin raaka-ainetta, polysakkaridiyhdiste ksylaania saadaan esimerkiksi koivun nilasta sekä maissista. Kiniini on peräisin Etelä-Amerikassa kasvavan kiinapuun kuoresta. Ne myös hoitavat ja lohduttavat ihmistä jo pelkällä läsnäolollaan. Puut ovat pitkäikäisiä, ja tarvitsevat siksi hyvän suojan tauteja ja tuholaisia vastaan. Malariaa vastaan tehoava kiniini on yksi vanhimmista. Puut hoitavat ja lohduttavat ihmistä jo pelkällä läsnäolollaan. Itsehoidon mestarit Havupuut ovat Suomessa edelleen keskiössä puiden terveyttä edistävien yhdisteiden tutkimuksessa. 30 suomenluonto.fi Ksylitolia hampaille Suomessakin on tehty uraauurtavaa tutkimusta puista eristetyistä, terveyttä edistävistä yhdisteistä jo 1970-luvulla. Lääkäri Arno Sipponen onnistui valmistamaan kuusen pihkasta monia yhdisteitä sisältävän parantavan pihkasalvan, joka tunnetaan kauppanimellä Abilar. Nyt monet tulokset saadaan sivuhavaintoina tutkittaessa jotakin muuta”, Polari kertoo. Tuloksissa ei ole mitään oikotietä onneen ja lisäksi tutkimus vaatii rahaa. Käytämme puuta metsätaloudellisesti paljon ja tunnemme niiden ominaisuudet rakentamisessa ja selluntuotannossa, mutta muuten puiden elämässä ja niiden tuottamien yhdisteiden tarkoituksissa riittää vielä tutkimista”, Polari pohtii. ”Minulla on mahdollisuus yrittää vaikuttaa vakaviin sairauksiin ja niistä toipumiseen. ”Minua yllättää se, miten vähän näistä puolustuskemikaaleista ja puista ylipäätään vielä tiedetään. Sitä käytettiin Euroopassa jo ainakin 1 600-luvulla. Ne eivät ole vielä paljastaneet likikään kaikkia salojaan ihmiskunnalle. ”Toisen maailmansodan aikana koivusokeria käytettiin korvikkeena sokeripulaan. Sodan jälkeen havaittiin tämän ajanjakson positiivinen vaikutus suuterveyteen. Puut ovat siis myös salaperäisiä apteekkeja ja itsehoidon mestareita. ER KK I M AK KO N EN / VA ST AV AL O VE SA GR EI S / VA ST AV AL O. Pitkät perinteet on myös antimikrobisella pihkalla, jota käytetään tänäkin päivänä terveydenhuollossa haavahoidossa. Sen parantavan vaikutuksen keksivät alunperin inkat. Se on motivoivaa ja antaa hyvän syyn tutkimukselle.” Jos Polari saisi esittää puiden eri yhdisteille kysymyksen, se voisi olla: ”Mikä todellinen vaikutuksenne puille on?” Sitä ei vielä läheskään kaikista tiedetä. ”Männyn yhdisteitä tutkitaan paljon. Ei kuitenkaan niin aktiivisesti kuin 10–15 vuotta sitten. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa on etsitty niistä antibioottiyhdisteitä. Monista luonnonkansojen ikiaikaisista rohdoista on kehitetty yhä globaalisti käytettäviä lääkkeitä
12.00 Näyttely ja esittelyalue aukeavat 12.30 Vuoden Luontokuva -kilpailun semifinalisteja 13.00 Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri GAALA 14.00 Vuorikiipeilijä ja seikkailukuvaaja PATA DEGERMAN 14.30 Canon Ambassador MARKUS VARESVUO 16.00 Luontokuvaaja JARMO MANNINEN 16.30 Sony Ambassador FLORIS SMEETS, Hollanti (Esitys tulkataan suomeksi) 18.00 VUODEN LUONTOKUVA 2020 Voittajan julkistus, palkitut kuvat 12.00 Näyttely ja esittelyalue aukeavat 12.30 Vuoden Luontokuva -kilpailun 13.00 Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri GAALA 14.00 Vuorikiipeilijä ja seikkailukuvaaja 14.30 Canon Ambassador 16.00 Luontokuvaaja Täydellinen ohjelma: www.vuodenluontokuva.. Liput: lippu.fi ja paikan päältä. Turve on saastuttavampi kuin kivihiili. RA/2016/780 Ja ni Ri ek ki ne n / Va st av al o www.sll. Auta meitä lopettamaan suoluonnon hävittäminen. Turpeenkaivuu tuhoaa suoluonnon, ja se tekee vesistämme ruskeita. suomenluonto.fi 31 Lisätiedot www.luontokuva.org ja www.vuodenluontokuva.fi. i/lahjoita. Muutokset ohjelmaan mahdollisia LUONTOKUVAFESTIVAALI · MESSUT · GAALA · POHJOISMAIDEN SUURIN LUONTOKUVATAPAHTUMA 18.00 16.30 Sony Ambassador K U VA : FL O RI S S M EE TS K U VA : M AR KU S V AR ES VU O VUODEN LUONTOKUVA L O G O M O · T U R K U FESTIVAALI 17.10.2020 L A U A N T A I 2020 NOIN 220 SIVUA, SIDOTTU ILMESTYY LOKAKUUSSA 2020 KUSTANNUS OY LUONNONKUVAAJA KAIKKI VUODEN LUONTOKUVA 2020 -KILPAILUN PALKITUT KUVAT LISÄKSI YLI SATA MUUTA KILPAILUN PARHAIMMISTOON KUULUVAA KUVAA SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY Mitä Suomi olisi ilman soitaan. (Messualueelle vapaa pääsy) Festivaali toteutetaan mahdollisimman koronaturvallisesti. Liity kuukausilahjoittajaksi. Liput alkaen 17,50€
O ti m m e se lv ää . Se u ra av ik si yl tä vä t ra u d u sk oi v u ja h ie sk oi v u , en si m m äi n en et el är an n ik ol la ja la ik u it ta in Jä rv iSu om es sa , jä lk im m äi n en lä h es ka ik ki al la m u u al la . Pu ul a ji en ru nk ot il av uu s la sk et ti in ko ea lo il ta ym pä ri Su om ea . T E K S T I JO U N I TI K K A N E N K U VA T W IK IM E D IA C O M M O N S & IS TO C K G R A FI IK K A TO P I TJ U K A N O V (G IS P O O Y ), SA K A R I TU O M IN E N (L U K E ) & AT TE K A R T TU N E N 32 suomenluonto.fi LU O N T O T IL A S T O IN A L E H T I K U U S E T H A A P A H A R M A A L E P P Ä K A T A J A I N A R I K I T T I L Ä S O D A N K Y L Ä K E M I K U U S A M O R O VA N I E M I. Ka rt ta va st aa vu od en 20 15 ti la nn et ta . Si tt en ti et o ku nk in pu ul a ji n mä är äs tä yh di st et ti in sa te ll ii tt ik uv an pi ks el ei de n sä vy ar vo ih in ja tu lk it ti in ko ko Su om en ka rt al le . L U O N N O N V A R A K E S K U K S E N tu t ki ja Sa ka ri Tu om in en ar vi oi er i pu ul aj ie n ru nk ot il a vu ud et ym pä ri Su om ea 1× 1 ki lo me tr in ru ud uk ol la . M u tt a m it kä h ar v in ai se m m is ta p u is ta ov at al u ee lli se st i ru n sa im p ia . M A A N T I E T E I L I J Ä To pi Tj uk ano v yh di st i Su om en Lu on no n py yn nö st ä er i pu ul aj ie n ru nk ot il av uu de t ka rt ak si , jo ka ke rt oo , mi kä ha rv i na is em mi st a pu ul aj ei st a on va hv oi ll a mi ss äk in pä in Su om ea . Ku us i, mä nt y, hi es ko iv u ja ra ud us ko iv u jä te t ti in po is , jo tt a ha rv in ai se mm at pu ut no us ev at es ii n. Ha rv in ai sis ta pu ist a ru ns ai n M än ty ja ku u si ov at ru n ko ti la v u u d el ta an Su om en m er ki tt äv im m ät p u u t. T Ä M Ä N K A R T A N po hj an a ov at va lt ak un na n me ts ie n in ve nt oi nn in (V MI ) me ts ä va ra a in ei st ot
suomenluonto.fi 33 T A M M I T E R VA L E P P Ä P I H L A J A R A I T A O U L U K A J A A N I K U H M O K U O P I O J O E N S U U J Y VÄ S K Y L Ä T A M P E R E T U R K U H E L S I N K I L A P P E E N R A N T A K O K K O L A VA A S A
Hyppyhämähäkkien eli hypykkien katse on lumoava. Nyt on hyvä hetki päästää irti kammosta, ja aloittaa hämähäkkien siedätyskoulu. Hämähäkit ovat myös uteliaita ja tarkkailevat tarkkailijaa, kuten tämä merkkihypykki. 34 suomenluonto.fi. 34 suomenluonto.fi Hämähäkkejä silmästä silmään TEKSTI JA KUVAT TAPIO KUJALA Hämähäkit ovat kiehtovan monimuotoinen eliöryhmä vaihtelevine ulkomuotoineen, väreineen ja elintapoineen
Luonnonvaraisena sitä ei maassamme tavata. suomenluonto.fi 35. Myrkyttömät, söpöt ja karamellit Aloitetaan helposta pykäläverkkohämähäkkien heimosta. Vaikkei puhuttaisikaan varsinaisesta kammosta, pelko hämähäkkejä kohtaan on jollain tapaa ohjelmoitu ihmisen geeneihin. Hyppyhämähäkkien suuret etusilmät ovat hämähäkkien sympaattisimmat, mutta myös älykkäimmät. Myrkyn sijasta hämähäkit sitovat seitillään verkkoonsa osuneen saaliin liikuntakyvyttömäksi ennen ruokailua. Hypykit seuraavat ympäristöään muita hämähäkkejä tarkkaavaisemmin ja pystyvät poikkeuksellisesti myös kääntämään katsettaan. Suomen olosuhteissa se on kuitenkin täysin irratio naalista ja siitä on mahdollista päästä eroon. suomenluonto.fi 35 suomenluonto.fi 35 S iitä ei ole edes kymmentä vuotta aikaa, kun kädellä oleva hämähäkki kiihdytti sykettäni ja aiheutti lähes vastustamatonta halua ravistaa otus pois. Etupäässä Ahvenanmaalla elävä sektorihämähäkki ja kasvihuoneissa tavattava ansarikolmikki ovat maamme ainoat myrkkyrauhasettomat hämähäkkilajit. Ansarikolmikki voi kulkeutua puutarhakasvien mukana kotiinkin, jolloin tarjoutuu loistava tilaisuus havannoida lajin elämää. Pykäläverkkohämähäkkeihin, eli pykäläverkokkeihin kuuluva ansarikolmikki saatt aa kulkeutua puutarhamyymälästä kotiin. Tutustumalla hämähäkkien monimuotoisuuteen ja elintapoihin pelko katoaa kuin itsestään. Saaliinsa ne Myrkytt ömiäkin hämähäkkejä on olemassa
Voiko näin värikäs otus olla pelottava. Erilaisia habitaatteja Hämähäkkejä esiintyy kaikkialla. Paahdeympäristöt ja suot houkuttelevat myös niille luonteenomaisia lajeja. Tämä yksilö on juuri siirtynyt keltaisesta kukasta valkoiseen, ja saattaa parin päivän päästä olla täysin valkoinen. Nimestään huolimatta viherjahdikki nappaa saaliinsa ennemmin väijymällä kuin juoksemalla. Karamellinvihreä viherjahdikki on huomiota herättävän kokoinen, ja koiraalla on vielä takaruumiissaan punakeltaista raidotusta. Esimerkiksi dyynimäiset merenrantahietikot tarjoavat lajeja joita ei muualta löydy. Rapuhämähäkkien katse on jokseenkin surumielinen. Sisäilma on yleensä hämähäkeille kohtalokkaan kuivaa, mutta muutamat lajit ovat sopeutuneet eläRapuhämähäkkien eli ravukkien heimoon kuuluva kukkaravukki vaanii saalista kukissa ja kykenee vaihtamaan väritystään ympäristön mukaan. Tunnetuin ja suurin lajeistamme on kukkaravukki, joka vaanii kukissa niihin ruokailemaan tulevia hyönteisiä. Hypykkien lisäksi myös ilvespompukki sekä juoksuja pussihämähäkit osaavat hyppiä. Liikkumisen ohella yhdennäköisyyttä taskurapuihin tuovat pitkät eturaajat ja litteä, lyhyt takaruumis. Muurahaisja viholaishypykit ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten hämähäkit osaavat hyödyntää matkimista eli mimikryä – ne muistuttavat ulkonäöltään ja liikehdinnältään muurahaisia välttääkseen joutumasta hämähäkkejä metsästävien tiepistiäisten saaliiksi. 36 suomenluonto.fi Valkohelmikki pallohämähäkkien eli pallokkien heimosta.. Lajin erikoispiirteisiin kuuluu kyky naamioitua väritystä muuntelemalla. 36 suomenluonto.fi ottavat kiinni hyppäämällä – hyppy tapahtuu äkkinäisellä takajalkaparien hydraulisella suoristamisella. Heimon edustajat ovat hidasliikkeisiä mutta pystyvät liikkumaan myös sivuttaissuunnassa. Osa lajeista elää hyvin monenlaisissa ympäristöissä, mutta toiset ovat erikoistuneet tietynlaisiin olosuhteet
Kosteammissa kellareissa ja hämärissä tiloissa voi esiintyä lisäksi varastosopikkeja, luolakkeja ja onkaloaukokkeja. Huonesopikki ja pilkkupavukki ovat näistä yleisimmät. Kun saalis eksyy seitille, suppilon suulla vaaniva hämähäkki ryntää esiin salamannopeasti. Esimerkiksi sauvaristihämäkkeihin kuuluvia sauvakkeja voi löytää helpoimmin erilaisten vesistöjen lähettyviltä. suomenluonto.fi 37 mään myös ihmisten seuralaisena. Harvinaisemmat vaaksiaishämähäkit elävät maassamme yksinomaan sisätiloissa. Tunnetuin näistä lienee mustaleski. Sopikit kutovat vaakatasoisen tahmattoman seitin, joka johtaa tunnelimaiseen suppiloon. Vaaran uhatessa se pakenee syvemmälle suppiloonsa. Laji kuuluu kiitohämähäkkien eli kiituleiden heimoon.. Pilkkupavukki kuuluu pallokeihin, joiden joukosta löytyy kansainvälisesti monia hyvin myrkyllisiä lajeja. Vesihämähäkki eli vesikki on vienyt mieltymyksensä veteen äärimmilleen ja viettää lähes koko eläMarmoristikki edustaa ristihämähäkkien eli ristikkien heimoa. Monet hämähäkkilajeistamme ovat erikoistuneet kosteisiin ympäristöihin. Myös kehruulevyttömän pahtatorvikin voi löytää kellarinsa seinänkolosta. Kirjava kanervakiituli sulautuu kanervikoihin suuresta koostaan huolimatta. Yksikään lajeista ei ole haitallinen tai vaarallinen, vaan ne ovat hyötyeläimiä pitäessään huolta siitä, etteivät pienet tekstiilija elintarviketuholaiset pääse lisääntymään hallitsemattomasti
Vesihämähäkki eli vesikki on ainoa vesikkilajimme. Ulkonäöllään se matkii muurahaista. 38 suomenluonto.fi 38 suomenluonto.fi Muurahaishypykki on kenties erikoisin hypykeistämme. Monet sauvaristihämähäkit, eli sauvaristikit ovat pitkänomaisia ruumiinmuodoltaan, ja osa lajeista on huomattavan kookkaita, kuten tämä kosteilla rannoilla tavattava luhtasauvakki.
Uusimpien tutkimustulosten perusteella ampiaishämähäkit osaavat imitoida joidenkin perhoslajien feromonituoksua, ja houkuttelevat sillä tavoin saalista verkkoonsa. Esimerkiksi useat kivikit piileskelevät päiväsaikaan kivien alla ja kaarnojen koloissa. Tuohinopsakki on esimerkiksi erikoistunut matkimaan koivun rungon tai jäkälän väritystä. Useimpien lajien väritys mukailee harmaan ja ruskean sävyjä. Ne kutovat ratasmaisia verkkoja ja odottelevat seitin keskellä tai hälytyslangan päässä saaliista. Viimeisenä vaan ei missään tapauksessa vähäisimpänä esille nostettavista hämähäkkiheimoista ovat ristihämähäkit. Rantulit kutovat telttamaisen seittipesänsä matalaan kasvillisuuteen ja vartioivat sen päällä poikasiaan. Nopsakeilla on litteä olemus ja verrattain pitkät jalat. Ne ovat suurimpia kahdeksanjalkaisiamme. Se kutoo sukelluskellomaisen tukikohtansa vesikasveihin, ja säilöö siellä karvojensa avulla kuljettamaansa hengitysilmaa. Aitoja marmoristikki ovat yleisimpiä huomionherättäjiä, ja lajeja tapaa myös puutarhoista ja mökkien pihapiireistä. Ampiaishämähäkki osaa imitoida perhosten feromonituoksuja.. Toiset lajit taas jättävät jälkeläisensä oman onnensa nojaan tai kuolevat ennen kuin uusi sukupolvi kuoriutuu. Suuresta koosta huolimatta paikallaan olevaa hämähäkkiä on vaikea havaita sen ilmiömäisen suojavärityksen vuoksi. Ristikkien joukosta löytyy monia suuria ja värikkäitä lajeja. Tyylikkäimpiin ja kookkaimpiin lajeihin lukeutuva jättiotsokki elää merenrantahietikoilla. suomenluonto.fi 39 Viherjahdikki, jahtihämähäkkien eli jahdikkien heimosta. Juoksuja rapuhämähäkkien välimaastoon sijoittuvat nopsahämähäkit. Merenrannoilla elää harvinainen hietanopsakki, jota on miltei mahdotonta erottaa hiekasta. Lähes millä tahansa aurinkoisella paikalla näkee juoksuhämähäkkejä. Osa juoksukeista kaivaa maahan tai kivien alle pesäkolon, mutta osa kantaa munapussiaan takaruumiiseensa kiinnitettynä. Osalla lajeista on hyvä suojaväritys, joka adaptoituu ympäristön mukaan. Suurin osa yöllä liikkuvista lajeista on väritykseltään vaatimattomia. Osa kivikeistä on hyvin samankaltaisia pussikkien kanssa, mutta heimot erottaa toisistaan kehruunystyistä. Yön ja päivän petoja Hämähäkeistä löytyy useita hämäräaktiivisia lajeja. Molempia tapaa maanpinnalta, mutta pussikit viihtyvät myös monien muiden hämähäkkien tavoin matalassa kasvillisuudessa. Pussikitkin ovat etupäässä hämäräaktiivisia petoja. suomenluonto.fi 39 mänsä vedenpinnan alle. Vastaavanlainen jälkikasvusta huolehtiminen on osalle lajeista tyypillistä, ja esimerkiksi juoksuhämähäkit kantavat vastakuoriutuneita poikasia mukanaan. Harvinaisempi ja vieläkin isompi ampiaishämähäkki on sen sijaan todellinen tajunnanräjäyttäjä! Suomeen kulkeutuneet yksilöt lienevät vielä toistaiseksi satunnaisharhailijoita, jotka ovat poikasina lentäneet seittirihman avulla maahamme. Vesikkiä ei tule sekoittaa rantuleihin, jotka liikkuvat sujuvasti veden pinnalla
40 suomenluonto.fi Hämähäkkiheimoja Niitt ysopikki Agelenidae Sopikit Ampiaishämähäkki Araneidae Ristikit Kirjokivikki Gnaphosidae Kivikit Kalvaskaislakki Linyphiidae Riipukit 40 suomenluonto.fi Linyphiidae Riipukit Louhipantrikki Lycosidae Juoksukit Raitarantuli Pisauridae Kiitulit Pisauridae Kiitulit Pisauridae Kiitulit Kiviseeprahypykki Salticidae Hypykit HEIMO LAJIMÄÄRÄ SILMIÄ KOKO SAALISTUSTAPA ELINYMPÄRISTÖ Sopikit Agelenidae 5 8 7–15 mm Suppiloverkko, vaanimalla Sisätilat, niityt Ristikit Araneidae 37 8 2–20 mm Ratasverkko Puutarhat, matala kasvillisuus, puut ja pensaat Vesikit Cybaeidae 1 8 9–15 mm Veden alla, vaanimalla Lammikot ja muut vesistöt Kivikit Gnaphosidae 46 8 2–18 mm Juoksemalla Maanpinta, kivien alustat Riipukit Linyphiidae 280 8 1–8 mm Seitt i Matala kasvillisuus, pensaat, maanpinta Juoksukit Lycosidae 50 8 3–20 mm Juoksemalla Avoimet, lämpimät paikat Kiitulit Pisauridae 3 8 10–22 mm Juoksemalla Matala kasvillisuus Hypykit Salticidae 41 8 2–10 mm Hyppäämällä Maanpinta, matala kasvillisuus, seinämät Pallokit Theridiidae 47 8 1–14 mm Seitt i Matala kasvillisuus, pensaat, rakennukset Ravukit Thomisidae 28 8 2–11 mm Vaanimalla Kukat, matala kasvillisuus
suomenluonto.fi 41 Viherravukki Thomisidae Ravukit Vesikki Cybaeidae Vesikit Pilkkupavukki Theridiidae Pallokit Vaihtelevat naamat Hämähäkkiheimojen kasvonpiirteitä Ravukit Juoksikit Hypykit Kiitulit Pompukit PI IR RO KS ET JA RI KO ST ET KILPAILUOHJEET Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä tai häiritsevää. OSALLISTU • netissä: www.suomenluonto.. Viime vuoden turhake oli korjauskelvoton elektroniikka.. Tulos julkistetaan joulukuun numerossa. Turhakkeeksi ei voi ehdott aa henkilöä, yritystä, yhteisöä eikä aikaisempia Vuoden turhakkeita. eece, muovikassi, muovikanan munakotelo, hyönteisansa, hajustett u roskapussi, Dett ol No-Touch -saippua-automaatt i, Flush&Go-vessapaperihylsy, turkis, ilotulite, pantiton pullo VUODEN TURHAKE 2020 Lähetä oma ehdotuksesi 31.10. /turhake • lähett ämällä kortt i tai kirje: Suomen Luonto / Turhake Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki Kilpailuaikaa on 31.10.2020 asti. Suomen Luonnon toimitus valitsee voitt ajan ehdotusten joukosta. Sillä on haitallisia ympäristövaikutuksia. VIIME VUOSIEN TURHAKKEITA korjauskelvoton elektroniikka, . mennessä! Osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan Pinnan alla -tuotesarjan reppu ja pipo, arvo yhteensä noin 90€
42 suomenluonto.fi Hulauksen huvilan piharakennus on 1910-luvulta.
suomenluonto.fi 43 Viestejä filosofin puutarhasta TEKSTI JOUNI TIKKANEN KUVAT MAIJA ASTIKAINEN Ville Lähde miettii töikseen, miten ruoantuotannosta saataisiin kestävää. Pohdinnat jatkuvat omassa puutarhassa.
Lähteen äiti muutti taloon lapsena 1950-luvulla. Basilikat rehottavat kasvihuoneessa tomaattien alla. Nyt sen hoito on hänen ja vaimon käsissä. Lähde ottaa niitä mukaan ja palaa korin kanssa ylös puutarhaan. Sitten hän löysi vaimon, joka oli kauppapuutarhurien tytär, ja palasi samaan puutarhaan. Joko opimme uusia viljelytapoja nyt oma-aloitteisesti, tai parinkymmenen vuoden sisällä pakon edessä. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi ikävämpi. Keltainen ja vihreä kesäkurpitsa. Sitten ainekset alkavat olla kasassa. Lähde hakee takin ja lähtee näyttämään puutarhaa, jota hän hoitaa yhdessä vaimonsa Marjaanan kanssa suvun rantahuvilalla Lempäälässä. Huvilan ylätalo on rakennettu vuonna 1905, ja sen järvenpuoleinen seinä on täynnä luodinreikiä. Hulauksen huvila on Lähteen äidin entinen kotitalo, nykyisin kesäpaikka. Hän poimii vaimon kasvattamia häränsydäntomaatteja, punaisen chilin ja muutaman kourallisen basilikanlehtiä. Muistoja Tampereen valtauksesta vuodelta 1918. Härkäpapu on puutarhan tärkein viljelykasvi.. Valkosipulit on pantu kuivumaan järvituuleen rantasaunan verannalle. Ehkä vielä vähän pensaspapua ulkoa, Lähde sanoo. 44 suomenluonto.fi S e, miten kasvatamme ruokaa, muuttuu joka tapauksessa, fi losofi Ville Lähde sanoo. Lähde teki lapsena niin paljon puutarhatöitä, että ehti tympääntyä touhuun, ja aikuiseksi tultuaan hän piti siitä pitkän tauon. Ville Lähteen lapsuudessa Hulausjärven ja talon välissä oli savinen pelto. Tuolloin, Ville Lähteen lapsuudessa, ylätalon ja Hulausjärven välissä oli savinen pelto, josta nostettiin muun muassa perunaa, porkkanaa ja punajuuria pitkän talven tarpeiksi. Ilmastonmuutos, yhä vaihtelevammat säät, maan kasvukunnon heikkeneminen ja muu ekologisen perustan mureneminen johtavat siihen. Kun opettajaksi opiskellut äiti muutti Nokialle, isovanhempien luona Hulaudessa vietettiin kaikki kesät
suomenluonto.fi 45 Oman kasvihuoneen tomaattien jälkeen kaupan antimet maistuvat Lähteen mukaan laimeilta.
46 suomenluonto.fi Palmuja lehtikaalit antavat satoa pitkälle syksyyn.
Raaka-aineiden kypsennys Puhuessaan Lähde on pilkkonut kesäkurpitsat, pensaspavut, chilin, tomaatit, basilikat, ja myös basilikan varret, jotka hän aikoo kypsentää valkosipulin kanssa. Meillä kotimaassa riittää vettä, mutta Espanjassa tai Yhdysvaltain keskilännessä ei, ja sieltä ostetaan Suomeen rehua. Samalla ruokaa täytyy saada yhä halvemmalla, mistä hinnan maksavat sekä miljoonat ruoantuotannon parissa raatavat ihmiset että eläinja kasvikunnan moninaisuus. Rusinat voivat tulla Kaliforniasta, omenat Italiasta ja kurkut Saksasta. Lähde työskentelee BIOS-tutkimusyksikössä, ja Peritty tilanne ei ole helppo, ja ruoantuotannon tapoja on pakko muuttaa. Nuo voitot ovat valuneet lähinnä kaupan eri portaille, samalla, kun viljelijät ovat velkaantuneet korviaan myöten. Lähde pilkkoo kasviksia leikkuulaudalla. Sillä tavalla nekin saa käytettyä hyödyksi. suomenluonto.fi 47 Ruokajärjestelmän raaka-aineet Lähde on kirjoittanut nykyisen ruokajärjestelmän ongelmista näin: Nykymaailman hallitseva kehityssuunta on, että ruokaa on tuotettava yhä enemmän ja yhä tehokkaammin. Suomessa syödyn ruoan omavaraisuusaste on kyllä aika hyvä, Lähde myöntää. On pakko pienentää maatalouden luonnolle aiheuttamia vahinkoja ja pakko tehdä viljelystä vähemmän haavoittuvaista olosuhteiden muutoksille. Lähde muistuttaa kuitenkin, että maatalous on todella vahvasti riippuvainen tuonnista: lannoitteista, polttoaineista, torjunta-aineista, muista kemikaaleista, työvälineistä, rehuista ja niin edelleen. Ja täytyy ruokkia maailman kasvava väestö. Maanviljelijä on lopulta hyvin pieni tekijä markkinoilla, joita hallitsevat suuret yhtiöt ja suuret valtiot. On aika panna kasvikset pannulle. Suomalainen maatalous ei ole saari, vaan se on kytkeytynyt kansainväliseen kauppaan ja lainsäädäntöön. Valkosipulin kuoret hän on epähuomiossa nakellut papujen joukkoon ja joutuu noukkimaan ne yksitellen pois. Viljelijän kannalta ruokajärjestelmässä on paljon hitausvoimaa, joka vaikeuttaa tuotannon muuttamista. Suomalaista maanviljelijää ei Lähteen mukaan pidä syyttää siitä, että tuotanto on epäekologista. Hän sanoo tämän samalla, kun pilkkoo häränsydäntomaattia kantoineen. Näiden kaikkien onnistuminen riippuu toisistaan, Lähde sanoo. Eläintuotanto on koko ajan lisääntynyt, koska siitä on saanut suurimmat voitot. Kasvihuone on Lähteen vaimon valtakuntaa.. Tätä kautta olemme siirtäneet paljon ikäviä vaikutuksia ulkomaille. On täysin mahdollista odottaa saavansa samaa hampurilaista vuoden jokaisena päivänä. Tekemistä riittää. Peritty tilanne ei siis ole helppo, ja silti ruoantuotannon tapoja on Lähteen mukaan pakko muuttaa. On jo ostettu koneet, rakennettu isot pihatot ja otettu velkaa, koska politiikka on ohjannut tekemään niin. Samalla hän selittää, mitä on kirjoituksissaan tarkoittanut. Samalla tuo ruoantuotannon malli on levittänyt länsimaisen ruokavalion ympäri maailmaa, ja ruoanlaitosta ovat kadonneet vuodenajat. Kansainvälistä ruokapolitiikkaa hallitsee Lähteen mukaan toisen maailmansodan jälkeen kehittynyt ajattelu, jonka mukaan keskeisin tavoite on tuottaa mahdollisimman paljon ruokaa riippumatta siitä kuka sitä tuottaa, kenelle tuottaa, kuka saa tuotannosta elannon, ja millaista ruoka on laadultaan. Suomi on auttamatta osa kansainvälistä ruokajärjestelmää, hän sanoo. Tätä mallia on ajanut myös Euroopan unioni
Lähde tarkentaa, että kyse ei ole ainoastaan lihasta, vaan kaikista eläintuotteista, myös vaikkapa maidosta. Nykyisin eläintuotantoa on vain liikaa, ja se kuormittaa luontoa paljon enemmän kuin muu viljely. Lähde vilkaisee ulos ikkunasta: tuonne maisemaa hoitamaan ja lantaa tuottamaan. Että tulevat viemään pihvit meidän lautasiltamme! Ei. Miksi kaikki puhuvat siitä. Silti, jos hän asuisi vaimonsa kanssa ympäri vuoden Hulauden huvilalla, taloon sopisi hyvin muutama jätevirtoja hyödyntävä eläin. Traktorit saa käymään biokaasullakin. Se yhdistyy huonosti muuhun viljelyyn, ja lantaa tulee niin paljon, että sen levittämiseksi jopa raivataan suosta turvepeltoja. Kolme tärkeintä ratkaisua ovat eläintuotteiden osuuden merkittävä vähentäminen, fossiilisista polttoaineista riippuvien tuotantopanosten vähentäminen ja hävikin vähentäminen. Aineiden kierto on hänen systeemissään monipolvista, mutta lopulta sekä ruokajäte että huussijäte ja niityn hoidosta syntyvä niittojäte päätyvät samaan päätekompostiin. 48 suomenluonto.fi yhdessä ryhmän muiden tutkijoiden kanssa hän on laatinut ekologisen jälleenrakentamisen ohjelman. Niiden tankissa palava polttoöljy on pieni juttu siihen verrattuna, kuinka paljon polttoainetta palaa vaikkapa typpilannoitteiden tuotannossa ja kuljetuksessa. Lähde kertoo, että siinä on kyse muustakin kuin traktorien polttoaineesta. Siinä hän on miettinyt ratkaisuja ruokajärjestelmän ongelmiin. Yhdeksän kymmenestä Lähteen itse syömästä ateriasta on vegaanisia, ja se yksi saattaa sisältää kestävästi kalastettua kalaa. Nykyinen eläintuotanto ei kuitenkaan ole sellaista pienimuotoista karjanpitoa. Eikä eläintuotantoa tarvitse lopettaa, vaikka niin asia usein kärjistetään. Muita lannoitteita Lähde käyttää vain harvoin, pieninä täsmäiskuina. Tänä kesänä Lähde on repinyt rantaan levinneitä lupiineja maasta omin käsin. Oman puutarhansa kasvukunnosta Lähde on huolehtinut kompostoimalla. Kolmantena keväänä tuo komposti ajetaan kasvihuoneeseen, kasvimaille ja kasvulaatikoihin. Pienimuotoisempi eläintuotanto on Lähteen mukaan kyllä hyvin yhdistettävissä kasvinviljelyyn. Tästä ei ole ruoantuotantoa koskevassa tutkimuksessa mitään kiistaa. Toinen juttu, fossiilisista polttoaineista riippuvaisten tuotantopanosten vähentäminen, on hankalasti sanottu. Lihansyönti. Lähde kokkaa kotimaisista raaka-aineista, soveltaen Italian köyhän keittiön tyyliin.. Varsinainen pohtimisen aihe on, miten pidetään maan kasvukunnosta huolta ilman, että maahan joudutaan jatkuvasti dumppaamaan kaukaa tuotuja lannoitteita
Ne menevät kompostiin ja palaavat sieltä aikanaan osaksi puutarhan kasvua. Julkkiskokit voisivat Lähteen mukaan vaikuttaa paljon siihen, että vuodenaikainen, ekologinen keittotaito nousisi uudelleen kunniaan, olipa se sitten thaimaalaista, skandinaavista tai vaikka italialaista, paikallisista aineksista soveltaen. Varsinainen pohtimisen aihe on, miten maan kasvukunnosta pidetään huolta. Samalla maataloustukien perusteita pitäisi muuttaa. Valkosipuli, basilika ja timjami maistuvat, ja chili polttaa kevyesti poskissa. Pavut rouskuvat. Viljelijöiden ei pitäisi antaa keikkua konkurssin partaalla, vaan heille pitäisi jättää rahaa panna muutosta alulle. suomenluonto.fi 49 Lähde on hoitanut sukuhuvilan puutarhaa nyt yli kymmenen vuotta, ja sinä aikana hän on ehtinyt nähdä lapsuutensa savisen pellon paranevan. Se on se tapa, jolla meillä on perinteisesti käytetty sieniä, järvikalaa, marjoja ja oman pellon kasviksia. Lähde muistuttaa, että kyse ei ole kuitenkaan pelkistä asenteista, vaan suurista rakenteista. Lähde ei mielellään viljele mitään turhaa, mutta joskus puutarha tuottaa liikaakin. Köyhän keittiön kunnianpalautus Lähde nostaa pannun pöytään. Halkeillut, kiiltäväpintainen maa on muuttunut mullaksi, joka kuhisee ötököitä. Sen kautta kaupungeissa voisi syntyä sellaista kulutusta, jonka varaan viljelijät voivat rakentaa ekologisempaa tuotantoa. Siinä on juuri poimituista raaka-aineista valmistettua pastaa, jonka pohjakastikkeen luo häränsydäntomaattien raikas, mähjääntynyt malto. Lähde kertoo katsovansa paljon ruokaohjelmia, joissa tutustutaan ruoanlaittoon Italiassa. Sama kierto olisi saatava vain toimimaan koko yhteiskunnan tasolla. Lähteeltäkin jää kyllä jotain yli, niin kuin nyt on jäänyt pensaspapujen kovia kantoja ja valkosipulin kuoria. Rakenteet hyödyttävät niitä, joilla on ennestään valtaa. Tämän pastan hän teki muistin varassa Italian köyhän keittiön eli cucina poveran tyyliin. Silloin hän jakaa tuttaville muun muassa omenoita ja kesäkurpitsoita. Lähde sanoo, että pelkkä asennemuutos ei auta, koska asenteet elävät rakenteissa.. Tyypillisempää Suomessa ja muissa rikkaissa maissa on, että hävikkiä syntyy ruokaketjun loppupäässä. Tuollainen köyhä keittiö löytyy Suomestakin. Siksi muutos alkaa marginaalista. Siis kaupoissa ja kodeissa, kun ruokaa jää syömättä tai se pilaantuu. Uusiksi pavuiksi, tomaateiksi ja kesäkurpitsoiksi. Vaikkapa omasta pikku puutarhasta, jota viljellessään alkaa ymmärtää asioita
50 suomenluonto.fi Paluu pahdalle Vuosikymmenten hiljaisuuden jälkeen Kuusamon jyrkänteillä kaikuu taas muuttohaukan villi huuto. TEKSTI JA KUVAT JYRKI MÄKELÄ Kuusamolaisen jyrkänteen poikanen oli jo valmis harjoitt elemaan saalistusta.
Odotin malttamattomana muuttohaukan paluuta myös Kuusamoon. Seuraavana päivänä on vuoro tarkistaa haukkavihje. Joskus näin sen nousevan siivilleen, kauhovan vauhtia ja katoavan hetkessä näkymättömiin. Rengastussesonki on Kuusamossa lyhyempi kuin Lapin soilla, missä poikaset eivät karkaile suopesiltä ennen aikojaan. Hivuttaudun kalliohalkeaman välistä ja aloitan pudottautumisen. Lapissa haukkojen paluu tarkoitti paluuta soille. Lapissa myös rengastin ensimmäiset muuttohaukan poikaseni. Kesällä 2009 kuulin viimein pitkään odotetun, karhean ja voimakkaan jalohaukan krääh krääh krääh -huudon kuusamolaisella kalliojyrkänteellä. Kaverini on kuullut paikasta, joka kartalla näyttää muuttohaukalle sopivalta ja jolta on kuulunut jonkin haukan varoittelua kesällä 2019. Kiinnitämme turvaköyden puun ympäri. En haluaisi ohi kulkevien retkeilijöiden huomaavan meitä. Perille päästyäni huomaan, että jokikanjoni on vielä jylhempi kuin karttaa tutkiessa osasin arvata. Järripeipot ja rastaat varoittelevat enää laiskasti.. Pesintöjä löytyy uusilta pahtapaikoilta ja sääksen latvapesistä. Rengastusta ja kalliokiipeilyä Kesällä 2020 muuttohaukoilla on ennätysvuosi Kuusamossa. Palokärki päräyttää kauas kuuluvan huutonsa. Vielä muutama metri alas, ja jalat tavoittavat rosoisen kalliohyllyn. Suokelossa istuva voimakasharteinen, tarkkasilmäinen haukka seurasi elämää ympärillään, myös minua. suomenluonto.fi 51 S ain tutustua maailman nopeimpaan lentäjään Etelä-Lapissa jo 1990-luvulla. Tuolla jossain, kaukana alhaalla, perhovavat heiluvat taimenen toivossa. Siitä eteenpäin laji on jatkanut runsastumistaan vuosi vuodelta. Korvatulpille olisi käyttöä. Hiljaisuuden rikkoo korviahuumaava haukan huuto. Kuusamon pahtapesinnät tuovat toivoa muuttohaukan paluusta myös Etelä-Suomen kallioille. Poikasten kiljunta täyttää joen kanjonin ja kaiku kiirii ainakin kilometrin päähän. Kerran vielä naapuripuun kautta, jotta köysi laskeutuisi kauniisti, ja kiinni turvavaljaisiin. Samat vuosisataiset kalliopahdat, joissa haukat ovat aina pesineet, suojassa sateilta ja ketuilta, ovat taas yksi toisensa jälkeen saaneet paluumuuttajansa. Lintu teki heti lähtemättömän vaikutuksen. Rengastuksen ja mittaukset teen rauhallisesti mutta ripeästi. Vankkaa mäntymetsää, keloja ja kaatuneita maapuita on joka puolella. Pian laji kolkutteli Etelä-Sallassa ja Posiolla jo Kuusamon rajoja. Pahdan alusta on täynnä saaliiksi joutuneiden lintujen höyheniä ja sulkia. Ennen ympäristömyrkkyjen aikaa muuttohaukka pesi Kuusamossa ja Etelä-Suomessa etupäässä kallio jyrkänteillä. Sateen jälkeen metsäsammaleiden voimakas tuoksu tuntuu huumaavalta. Metrin päässä haukkaperhe tuijottaa tiukasti silmiin, ja samassa koko perhe yhtyy huutokuoroon
Sen piilossa kolme untuvikkoa kääntelee päätään. Olemme käyneet paikalla jo kahdesti, mutta pesän tarkka sijainti ei ole paljastunut. 52 suomenluonto.fi Kun etenen kalliorinnettä vielä pienen matkan, ilmaa halkoo toivottu, karhea huuto. Toukokuun puoliväliin saakka venähtänyt talvi on pakottanut parin katselemaan vähälumisempaa kalliohyllyä. Pesältä löytyy ainakin kolmen lehtokurpan, joidenkin pienempien kahlaajien, härkälinnun, tavin, uivelon sekä rastaiden sulkia ja luita. Muuttohaukka! Pesän haussa helpottaa haukkaparin varoittelun kiihkeys. Seuraavalle pesälle pääsenkin omin avuin, varovasti jyrkänteen päältä laskeutumalla, katajapusMuutt ohaukan silmät ovat suuret ja näkökyky ilmiömäinen. Ylhäälle kiinnitetyn köyden avulla avustaja pääsee hyllylle ja laskee minulle pesyeen repussa alas, ja näin punkkaripäinen poikue päätyy rengastettavaksi ja mitattavaksi. Kiipeilijä Juuso Kallinkoski avustaa rengastuksessa.. Nostamme dronen ilmaan ja haravoimme rinnettä alueella, jonne ei näe sen paremmin jyrkänteen päältä kuin altakaan. Pesä löytyy tällä kertaa jyrkästä rinteestä, suuren avokallion alta, mainion sateensuojan varjosta. Ja yksi kuoriutumaton, ehkä hedelmöittymätön muuttohaukan muna. Rengastukseen sopivan ikäisiä poikasia on kaksi. Vartin lennättämisen jälkeen pysäytämme dronen kalliohalkeaman kohdalla. Mitä lähempänä pesää olen, sitä kovempaa ne huutavat. Drone auttaa etsinnässä Kolmannen kallioseinämän haukkapari on vaihtanut pesäpaikkaa
Haluan nähdä lastenlasteni kasvavan, enkä pudota puusta kesken kaiken. Olen varma, etteivät näiden yli kaksiviikkoisten poikasten rohkeus tai taidot vielä riitä alas hyppäämiseen. Koppelo kotkottaa polulla ja houkuttelee minut pois poikueensa lähettyviltä. Ei merkkiäkään haukoista. Ei pihahdustakaan. Ehkä se pesii jälleen sääksen alun perin rakentamassa pesässä, kuten sillä on viime vuosina ollut tapana. Ne ovat liian nuoria. Osa haukoista pesii vanhoissa sääksenpesissä.. Viivyn huipulla tuntikausia. Alle kilon painoiset poikaset pystyvät puristamaan pitkät kyntensä niin tiukasti ranteeseeni, että jokainen varvas ja sen päässä oleva neulanterävä kynsi pitää irrottaa yksitellen. Pesän hakua helpottaa haukkaparin varoittelun kiihkeys. Tunnin nousun jälkeen tavoitan vaaran laen, josta eteeni avautuu puolet Kuusamosta ja palanen suurta itänaapuria. Nousen rinnettä ylös, ja kirveen koskemattomat havumetsät halaavat minua. Minun pitää luottaa turvaköyteen, nojata reilusti taaksepäin, ja antaa yhden piikin kummassakin kiipeilykengässä upota vuoron perään rungon kaarnaan, kun kipuan ylöspäin. suomenluonto.fi 53 kista ja männyntarreista tukea hakien. Raja Venäjän ja Kuusamon välillä erottuu vihreän eri sävyinä. Perillä koko haukkapoikue perääntyy pesäpahdan reunalle. Polkua seuraamalla pääsen alkumatkan vielä kohtuullisesti hikoilemalla. Leppälintuperhe napsuttelee korpipainanteessa. Keho on kankea useiden päivien retkeilystä ja yöttömästä yöstä, joka ei napapiirin tuntumassa tarjoa lepoaikaa luonnonystävälle. Maasta tuijottavat ihmettelevät, miksi kiipeän niin hitaasti. Myös avohakkuita näkyy Kuusamon puolella siellä täällä. Tuuli kuivattaa hikiset vaatteet. Vain huuhkaja tai kotka perisivät voiton. Poikaset eivät antaisi henkeään ilmaiseksi pesälle osuneelle ketulle tai näädälle. Äkäiset haukanpojat tyytyvät puolustautumaan. Kuusamon uutt a jälkikasvua Jyrki Mäkelän käsissä. Olo on nyt kuitenkin hutera, kun en enää voi syleillä runkoa käsilläni, kuten olen tottunut. Viimevuotinen kalliohyllykin on koskematon. Arvelen, että haukka on muuttanut toisaalle. Vasta myöhemmin tajusin, kuinka tyhmänrohkea olin ollut. Kerran, kun käytin vielä vanhemman mallisia kiipeilykenkiä, toinen kengistä putosi. Suomen puolelta erotan helakanvihreää, nuorta männikköä, Venäjän puolella tummanvihreää metsää, johon ihminen ei ole koskaan koskenut. Odottelin apua puussa puoli päivää, vankan puun yläIlmaa halkoo toivottu huuto. Neljä poikasta saa nyt renkaat jalkaansa. Ylhäältä katsoessa karu totuus paljastuu. Sääksenpesien haukkaperheitä Opettelen uusien kiipeilykenkien käyttöä. Jalat ojossa, terävät kynnet ojennettuina, ne ovat valmiita iskemään kyntensä minuun. Vanhoihin sääksen pesiin mieltyneet muuttohaukat pesivät parikymmenmetrisissä petäjissä, joissa uudet piikkikengät toimivat paremmin. Aina ei onnista Hyttysmyrkkyä iholle, hörppäys vettä, ja heitän repun olan yli selkään. Hoikat, taivaisiin kurkottavat naavakuuset humisevat tuulessa. Onnekseni kännykkä oli taskussa, akussa virtaa ja erämaasta huolimatta matkapuhelinverkko löytyi. Olin yksin merikotkan pesällä, kilometrien päässä lähimmästä metsäautotiestä. Suojelualueen takaa alkavat talousmetsät, taimikot ja nuoret männiköt. Ylempänä jokainen vastaantuleva oksa vie voimia, sillä ne pitää ohittaa siirtämällä toinen turvaköyden pätkä yli oksan, ja irrottaa sen jälkeen toinen, alempi köysi
Suomen muuttohaukkakanta alkoi hitaasti elpyä jo 1970-luvulla, kun DDT: n käyttö kiellettiin. Kun nostan pääni yli sääksenpesän reunan, kaksi äkäisen näköistä muuttohaukkanuorukaista katsoo vastaan. Pesä on kuitenkin rapistunut, ja maassa on yksi kuoriutumaton muuttohaukan muna. Ihme kyllä ystäväni löysi vaikean ja hänelle täysin tuntemattoman reitin jälkeen paikalle ja sai heitettyä puuhun köydenpään, jonka avulla sain vedettyä kiipeilykengän takaisin puuhun. Ystäväni Matti Jääskö istahtaa peräpäähän ja minä soutajan paikalle. Rannan tukevista männyistä monet ovat harmaantuneet käkkyräoksaisiksi keloiksi. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä turvallisesti alas ilman toista kiipeilykenkää. Päätän olla kiipeämättä, koska poikanen voisi lähteä ensilennolleen ja päätyä turhan aikaisin pois pesältä. Maistelemme hillasatoa ja alamme täyttää hillaämpäreitä. Muutt ohaukka on aukeiden saalistaja. Tuolloin koko Suomen muuttohaukkojen pesimäkanta oli enää 20–30 paria, ja laji pesi vain muutamalla Lapin aapasuolla. Muuttohaukka ei rakenna pesää, vaan kuopii pelkän pesäkuopan tavallisimmin suomättäälle; vain kymmenesosa pareista pesii nykyisin kalliojyrkänteillä tai puussa. Kuusamossakin on saatu kokea retkeilyn varjoMuutt ohaukan pitkät ja vahvat jalat sopivat hyvin saaliin pyydystämiseen lennosta. Muuttohaukkaemo onkin meitä jo vastassa. Latvapesän tuntumaan on vain pieni kävelymatka, ja kiikaroiden poikasmääräksi varmistuu tällä kertaa yksi komea haukanpoika. 54 suomenluonto.fi oksilla lepäillen, merikotkan latvapesä aurinkovarjonani. Tällaista en ole monesti kokenut. Muuttohaukka on yksi maailman taitavimmista saalistajista, ja siksi se on tunturihaukan ohella haukkametsästäjien toivelistan kärjessä. Tänä kesänä uudenmalliset piikkikengät toimivat myös oksistossa. Tieto lajin pesäpaikoista pidetään edelleen Metsähallituksen kassakaapissa, sillä pesille ei haluta häiriötä. Nyt Suomessa pesii noin 300 muuttohaukkaparia, lähinnä aapasoilla.. Siellä istuu selvästi yksi poikanen, eikä asukas ole sääksi. Vanha metsä paljastuu petolintujen paratiisiksi, uskomattomat neljä koukkunokkalajia kilometrin matkalla. Pohjansirkkupoikueet tiksuttelevat suon reunassa. Järvelle näkyy sääksiparin vaihtopesistä toinen. Muuttohaukat eivät ole vieläkään kaikkialla turvassa hyönteismyrkyiltä. Vuosikymmenien odotus Kuusamon viimeinen pesimähavainto ennen muuttohaukan uutta tulemista tehtiin 1970-luvun alussa. Pari vuosikymmentä aikaisemmin muuttohaukka oli sentään pesinyt vielä koko Suomessa, saaristoa ja Etelä-Suomea myöten. Syy kannan nopeaan, maailmanlaajuiseen romahdukseen olivat DDT ja muut sen kaltaiset hyönteismyrkyt, joita tuolloin käytettiin laajalti peltoviljelyssä. Ravintoketjussa rikastuvat hyönteismyrkyt tekivät tuhoisaa jälkeä petolinnuissa. Pian myös sääksiemo lentää järvellä ja roikottaa kynsissään hauenvonkaletta nälkäisille poikasilleen. Ampuhaukkapoikueen kimeä ääni kantaa mäntymetsän takaa. Muuttohaukan pesinnät epäonnistuivat lähes täydellisesti 1950ja 1960-luvuilla koko Euroopassa. Suomessa niitä uhkaavat yhä soiden turvetuotanto ja ojitukset, sekä halu ryöstää petolintuja metsästyshaukoiksi niiden pesiltä. Nyt Suomessa pesii noin 300 paria, joista valtaosa asuu edelleen Lapin aapasoilla. Selkälokki käy tarkistamassa soutajat, kalalokki tyytyy kaklattelemaan kauempana. Järven yli Seuraavana päivänä pukkaamme vesille vanhan kopukan. Se on tälle kesälle jo neljäs onnistunut pesintä, jossa pesäalustan on alun perin rakentanut sääksi komean männyn latvaan. Kun soudamme takaisin, erämaajärven hiljaisuuden rikkovat kuusikon takaa kuuluvat varpuspöllön pitkät vihellyssarjat
Paluu Kuusamon pahdoille antaa toivoa lajin palaamisesta koko Suomeen.. Seuraavinakin vuosina kartoitukset kertoivat kummallisista epäonnistumisista, esimerkiksi Ahvenmaalla: ”...1962, Eckerö 2 munaa; toinen jäi kuoriutumatta, 1 poikanen kuoli parin päivän ikäisenä”. Se edellytti ympäristömyrkkyjen kieltämisen, mihin vaikutti ratkaisevasti tieto petolintujen kohtalosta maailmalla ja Suomessakin. Toivottavasti nekin saavat vielä paluumuuttajansa. DDT kiellettiin Suomessa kokonaan vuonna 1976. Teuvo Suomisen merkitys suomalaisen luontokuvauksen ja tiedekirjoittamisen uranuurtajana on sivuuttamaton. Vuoden 1964 katsauksessa Linkola kuitenkin jo kertoi, että syy muuttohaukkojen hätään olivat ympäristömyrkyt. Suomalainen luontokuva tuli petolintujen avuksi, kun Suomen Luonnon päätoimittajanakin vaikuttanut Teuvo Suominen lähti viimeisten haukkojen pahdoille. Laji rauhoitettiinkin jo 30.4.1959. Muistaakseni jossain Pohjan pitäjässä oli [lisäksi] yksinäinen aikuinen.” Enontekiöllä valokuvausta yritettiin ensin pitkällä telellä, mutta tulokset eivät tyydyttäneet. Muuttohaukan paluu Kuusamon kalliopahdoille antaa toiveita lajin palaamisesta aikaa myöten ehkä koko Suomeen. suomenluonto.fi 55 Suomen muuttohaukkakanta on kasvanut ilahduttavasti satoihin pareihin. Maailmalla lintuharrastajien petolinnuista keräämä tieto oli jo kuitenkin auttanut tunnistamaan myrkkyjen, kuten DDT:n, vaarat. Moni pesintä olisi jäänyt löytymättä, ellen olisi tarkistanut muuttohaukan vanhoja, 1950-luvulta asti tiedossa olleita pesäpahtoja Kuusamossa. Varsinkin kesäkuun puolivälin tienoilla, kun pesintä on vasta alkanut, se voi tuhoutua ihmisten aiheuttaman häirinnän takia. Komean jalohaukan vanhasta levinneisyydestä, Nuuksion kansallispuistoa myöten, kertovat toistaiseksi vain haukan mukaan nimetyt paikat. Rengastus on osa Metsähallituksen ohjaamaa muuttohaukan seurantaa. Pesille asetettiin merkkitauluja, mutta vuoden 1959 pesinnät menivät silti pieleen. Tänä vuonna hänestä ilmestyi kirja Luonnon puolesta (Docendo). Kesällä 2020 löysin Kuusamosta ennätykselliset kymmenen onnistunutta poikaspesää, ja Jani Suua vielä yhden. Pesistä seitsemän oli kalliopahdoilla ja neljä sääksen tekemässä risulinnassa. Pyykkinarua sai kyläkaupasta. ANTTI HALKKA Näin muuttohaukka pelastettiin puolia. Teuvo Suomisen kuvat toivat petolintujen tilanteen julkisuuteen. ”Kävin tarkastamassa Penalta [Linkolalta] saamani pesäpaikan toisensa jälkeen”, Suominen sanoo. Poikasia varttui yhteensä kolmekymmentä, mikä on muuttohaukalle mainio pesimätulos. ”...inventaarin murheellinen lopputulos on yllättänyt sekä luonnonsuojeluväen että ornitologit”, Linkola totesi Suomen Luonnossa (SL 1/1959). ”Näillä uudenaikaisilla myrkyillähän on kasaantumisen mahdollisuus”, hän kirjoitti ja summasi uuden tiedon merkityksen: ”Hirvittäviä tosiasioita.” (SL 1/1964). Jyrki Mäkelä on biologi, lintuharrastaja ja rengastaja Kuusamosta. Muuttohaukan vähenemiseen herättiin meillä 1950-luvun lopulla, kun Pentti Linkola kirjoitti Luonnonsuojeluliiton edeltäjän järjestämistä kartoituksista Suomen Luontoon. Muuttohaukkaemo ruokkii poikasiaan Enontekiöllä 1960-luvun puolivälissä. Niissä pesäpaikka toisensa jälkeen paljastui asumattomaksi. Lavalle pystytettiin soputeltta.” Kuvat päätyivät klassikoksi muodostuneeseen kirjaan Lintujemme katoava aateli (WSOY 1967). Uusilta paikoiltakin löytyi neljä reviiriä. Se ripustettiin pahdan huipulla kasvavaan mäntyyn. Kirja toi kerralla suomalaiseen tietoisuuteen ympäristömyrkkyjen salakavalan vaikutuksen petolintuihin. Linkola uskoi vainon vievän muuttohaukan kohti perikatoa ja teki aloitteen muuttohaukan rauhoittamisesta. ”Rakennettiin tunturikoivun rungoista harva kuvauslava. Tänä kesänä yksi pesinnöistä keskeytyi suositun retkipolun varrella. Miten paluu oli mahdollinen. Syynä pidettiin haukkojen pesimistä yli-ikäisenä. ”...tuskin voidaan enää tilannetta tulkita muutoin kuin sanoilla: olemme menettäneet jalohaukan”, Linkola kirjoitti (SL 1 /1960). ”Kaikki olivat tyhjiä kunnes Enontekiön Pahtajärven pesä oli asuttu
56 suomenluonto.fi Varis – aina seurassamme TEKSTI JA KUVAT JARI KOSTET Lintumaailman älykkö ei koreile väreillä . Graafikko Jari Kostet paljastaa ihailevansa harmaatakkia. Varis – aina seurassamme Kun luonnossa tapahtuu, varis on paikalla. TEKSTI JA KUVAT JARI KOSTET
Ennen yöpuulle menoa ne usein kokoontuvat nurmikoille tai talojen katoille, usein seuranaan lukuisa joukko äänekkäitä pikkuserkkujaan naakkoja. Variksen elintavat ja olemus ovat meille tuttuja, mutta varis on monella tapaa mielenkiintoinen lintu. Minullekin se on arkipäiväinen laji. Joinakin päivinä näen vain muutaman, toisinaan lähinurmikolla voi olla niitä toistasataakin. Se työntää nokkansa joka paikkaan, vieläpä kirjaimellisesti.. Ihmisen poistuttua se lennähtää roskikselle, kurkottaa päänsä sisään, ja pian on koko roskiksen sisältö levällään maassa. Kaupungeissa harmaatakki sen sijaan on hämmästyttävän luottavainen, eikä kavahda edes kameran linssiä, toisin kuin maalaisserkkunsa. Maaseudulla varis on yhä varsin ihmisarka. Usein se ohitetaan huomiota kiinnittämättä. Se on vain varis. Monelle se on arkipäiväinen, vaatimattoman värinen, jopa rumaääninen lintu. Se johtuu ehkä siellä vielä paikoitellen tapahtuvasta ”haittalintujen” ampumisesta. Varsinkin pesimäkauden ulkopuolella varikset kerääntyvät iltaisin yöpymisparviin. Se on sopeutuvainen, leikkisä ja älykäs. Näen niitä kotinurkillani päivittäin. Keväällä varis usein jää hieman muiden lajien varjoon, mutta loppusyksyllä muun lintumaailman hiipuessa kohtaamisiin kiinnittää enemmän huomiota. Varis on mielestäni hienon graafinen väreiltään ja veistoksellinen olemukseltaan. Vahvalla nokallaan varis saa avattua kaikenlaisia pakkauk sia. Varis käyttäytyy yleensä rauhallisesti. suomenluonto.fi 57 V aris on linnustostamme todennäköisesti ainoa, jonka olen nähnyt vuoden jokaisena päivänä. Se seurailee sivummalta tai jostain korkeammalta muiden touhuja, varsinkin meidän ihmisten, ja huomaa takuuvarmasti jos joku käy työntämässä hampurilaisjätteensä roskikseen
Mo. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA JOHANNA KOKKOLA Sarjakuvataiteilija Sanna Hukkanen yhdistää Sarjakuvat kertovat Kuka. Joensuu. Tärkeintä luonnossa. o. Ett ä se on. Sarjakuvataiteilija ja -aktivisti, kuvitt elija. töissään kuvataiteen ja kansalaisaktivismin. Mitä. Kotipaikka. 58 suomenluonto.fi V I N J E T T I H O M O S A P I E N S Sarjakuvataiteilija Sanna Hukkanen yhdistää töissään kuvataiteen ja kansalaisaktivismin. Sanna Hukkanen. Mitä tapahtuu puille, tapahtuu ihmisille. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin 58 suomenluonto.fi
”Metsässä on sellaista pyhyyden kokemusta, vaikka en olekaan uskonnollinen. Kaupungin häiriötekijät sulkeutuvat pois. ”Ehkä minulla on sellainen mielikuvitus, että olen jotenkin jäänyt sille lapsuuden tasolle”, Hukkanen naurahtaa. Kuusien juurten alla asui tonttuja, leikkimaailma sekoittui todellisuuteen. Hukkanen kulkee mielellään lähiluonnossa. Unessa metsän keskellä oli jättimäinen kuoppa, jonka pohjalla asui noita. Tarinoita kielivähemmistöistä Tällä hetkellä Hukkasella on työn alla laaja kirjaprojekti. mukaan lapasesta. Ja sitten avautuu taas uusia ovia”, hän sanoo. Kuvataiteilijuus oli itsestäänselvyys, mutta sarjakuvan pariin hän päätyi, koska siinä oli mahdollista yhdistää kaksi tärkeää asiaa: kuvataide ja kansalais aktivismi. Hän piirsi ensimmäiset sarjakuvansa teini-ikäisenä. Meloo läheistä jokea pitkin ja rantautuu pieniin saariin. Sen pohjalta hän valmistelee nyt albumia, jonka työnimenä on Taiga – etnograafinen matkakertomus. Hukkanen rakastaa hyviä tarinoita, joita hän kuulee tapaamiltaan ihmisiltä. 2010 Tyttäremme syntymä ja paluumuutto Tansaniasta juurille PohjoisKarjalaan. Metsänpeitto-albumista tulleen palautteen perusteella lukijat ovat kokeneet kirjan jollain tavalla lohduttavana. Se välittyy töihin. Vaihtoehtosarjakuva aktivoitui Suomessa 1990-luvulla, ja Hukkanen tutki julkaisuja. Lisäksi hän ohjaa sarjakuvatyöpajoja niin suomalais-ugrilaisille kieliaktivisteille Venäjällä, vammaisryhmille Tansaniassa kuin monille tahoille Suomessakin. Metsissä hän näkee edelleen paljon taianomaista ja kaunista. ”Aina kun jotain puuhaa, törmää uusiin ihmisiin. Hukkanen meni ensin avoimeen yliopistoon opiskelemaan kieltä, ja sitten harrastus lähti hänen omien sanojensa L apsena Sanna Hukkanen leikki metsissä kuten kaikki muutkin lapset. Niiden avulla hän huomasi, mitä sarjakuvalla voi tehdä. Lähimetsä Joensuussa oli hieno ja sai mielikuvituksen lentämään. Hänelle tulee pakottava tarve kertoa ne. Metsä tuli uniinkin, leikkikaverin kanssa hän näki siitä jopa samaa unta. Pääosassa ovat kertomukset, joita hän on kuullut ihmisiltä matkojen varrella. Matkustaessaan sarjakuvatyöpajojen takia Hukkanen on pitänyt luonnoskirjaa. Ja toki tähänkin teokseen tulee myös tarinoita metsistä. Hukkanen on aikuinen, mutta tarinat elävät. Metsänpeitto puhuttelee Hukkanen on julkaissut useita sarjakuva-albumeita. Ja näin syksyisin vaanii sieniä. Kieli muistutti hänen isovanhempiensa murretta. Metsä herättää syvää kunnioitusta. Ihailee metsän yksityiskohtia, piirtää puiden oksien hienoa rytmiä, katselee juurakoiden koloja ja kertoo mielessään tarinoita. Mukana on myös monenlaisia jännittäviä mytologisia kertomuksia ja kohtaamisia. Kuinka vanhoja puut ovatkaan suhteessa siihen, miten ihmisen aika kulkee”, Hukkanen sanoo. 5000002020 Olen aikoja sitten maatunut. Aurinko tulee tiensä päähän ja nielaisee maapallon. 1978 Syntymäni on merkittävä, joskaan ei kovin mieleen painuva kokemus. Sittemmin Hukkanen on kiertänyt ympäri Venäjää pitämässä sarjakuvatyöpajoja kielivähemmistöille. 2020 Nyt on tämä hetki. Ne käsittelevät neuvostoaikaista, ja nykyistäkin, kielivähemmistöjen sortoa. ”Metsässä on helpompi ajatella, kun tekee luovaa työtä. Hänen tuorein teoksensa on yhdessä Inkeri Aulan kanssa tehty Metsänpeitto (Arktinen Banaani 2018). Tai sitten hän osaa edelleen nousta oikeiden kantojen päälle ja lausua sopivat taikasanat. ”Yksi ensimmäisistä piirtämistäni sarjakuvista, jonka muistan, oli yläasteella. Hän kuuli ensimmäisen kerran karjalan kieltä käydessään Petroskoissa. Metsässä oli salainen maa, jonne pääsi vain nousemalla tiettyjen kantojen päälle ja lausumalla oikeat taikasanat. Nykyisin Hukkanen piirtää niitä työkseen. Ongelma ratkaistu! ”Metsässä on sellaista pyhyyden kokemusta, vaikka en olekaan uskonnollinen.” SA N N A H U KK AN EN. Luontoaiheiden piirtäminen on terapeuttista. Hukkanen suree etenkin metsien kohtaloa. Lapset kehittivät mielessään mytologioita ja satuja. suomenluonto.fi 59 Kuvaamataidon tunnilla tekemäni sarjakuva käsitteli turkistarhausta kriittisestä näkökulmasta”, hän sanoo. Luonnossa kävely helpottaa, etenkin jos on tehnyt paljon töitä ja stressannut. Se rauhoittaa ja antaa tilaa.” Luonnon lisäksi Hukkanen tekee töitä suomalais-ugrilaisten kieliaiheiden parissa
TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Juhani Harkas kuvasi vieraslajin Taivassalossa 19. elokuuta. SUUNTA YLÖSPÄIN ”Vilskettä ja viserrystä riitti kun puukiipijät, hippiäiset, ja tiaiset etsivät sapuskaa.” Tomi Heikkonen kuvasi puukiipijän Turun Ruissalossa 24. . HARMITON VIERAS Kolikon kokoinen lammikkomeduusa on asuttanut Suomessa muutaman lammen, muttei ole aiheuttanut harmia luonnolle eikä ihmisille. SAUKON PÄIVÄUNET ”Uni maistuu maukkaan lohiaterian jälkeen!” Jouko Etelä ikuisti auringossa makoilevat saukot Porvoon saaristossa 10. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. elokuuta. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. elokuuta
. suomenluonto.fi 61. KÄPY PURTAVAKSI Varis kaivelee siemeniä oravan jäljiltä jääneestä sembramännyn kävystä. . USVAINEN AAMU Susanna Karjalainen koki ikimuistoisen hetken Kuusamon Pähkänänkalliolla 21. MÄNNYN VIEHKO LOINEN Vaalea, lehtivihreätön mäntykukka osui Anna-Maija Antt ilan silmään metsälenkillä Reisjärvellä 7. Soili Vesanen kuvasi kalanpoikasen Kiteen Valkiajärvellä 15. suomenluonto.fi 61 . elokuuta. PIKKURUINEN MADE Jo muutaman sentin pituisella mateella on tunnistett ava leukaparta. elokuuta. Jaana Saarelainen tarkkaili linnun touhuja Joensuun Kirkkopuistossa 9. elokuuta. elokuuta. Luonto palkitsi aikaisen herätyksen mykistävällä maisemalla
Se oli lauantai. ävän myöhään kukkunut käki KU VA M AR KU S VA RE SV U O / LI N TU KU VA TOIMITTANUT JOUNI TIKKANEN Lähetä oma kysymyksesi . Kukunta on siis sen verran epätodennäköinen – uskaltaisin sanoa jopa mahdoton – e. Laulua, joka muistu. Käet lähtevät Suomesta etelään elokuulta alkaen. aa liikkua kaikenlaista väkeä, ehkä leikkikuristakin. aa normaalia keväällä kuultavaa reviirilaulua, sanotaan syyslauluksi. Vain koiraskäki kukkuu. Onkohan ilmaston lämpeneminen sekoittanut käen. i ja punarinta, laulavat säännöllisesti muu. Käkiä on ilmaston hiljalleen lämmetessä 2000-luvun myötä havai. Naaraan ääni on laskeva py-py-py-py-py-py.. ä radiosta tai soi. Myös teeri kukertaa syksyisin. Viimeiset viivy. ä varman käkihavainnon kirjaamiseen tarvitaan aina näköhavainto. Lokakuun puolenvälin jälkeiset havainnot Suomesta ovat 19.10.2003 Nurmijärveltä, 19.10.2009 Kristiinankaupungista ja 20.10.2012 Larsmosta. omalta, vaikka tiedetään, e. Tyynellä säällä vesi kantaa ääntä pitkälle. Ajankohdan perusteella käkihavainto ei siis olisi aivan poikkeuksellisen myöhäinen. oaikaan. Pari vuott a sitt en Suvasveden rannalla Väärän Saunalla Leppävirran puolella käki kukkui useaan kertaan lokakuun 20. Todennäköisin selitys kukunnalle lienee, e. u silloin tällöin vielä lokakuussa, etupäässä kuun ensimmäisen viikon aikana. Sen sijaan kukunta tähän aikaan kuulostaa mahdo. imesta on kuulunut käen kukuntaa. Ihminenkin pystyy matkimaan käkeä usko. lomakkeella, joka löytyy osoi. ajia. Ne ovat yömuu. Tarkistin kalenterista päivän, jona lukija kertoi kuulleena käen. päivänä. omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. . Useampi henkilö kuuli kukunnan, joka vaihtoi välillä paikkaa. BirdLifen havaintopalvelun Tiiran mukaan käki on ollut Lapissa Sallassa vielä 2.10.2013. eesta suomenluonto.. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. ä monet linnut, esimerkiksi tiltal. /kysy-luonnosta tai . kirjeellä tai kortilla osoi. SEPPO VUOLANTO Epäily. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. elijät ovat vielä syksyn alkaessa Suomessa, jopa Lapissa saakka. avasti. eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Viikonloppuisin järven rannalla saa. En kuitenkaan tunne ketään, joka olisi kuullut käen syyslaulun. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkäranga
Osa näennäisestä yleistymisestä voi johtua myös sosiaalisesta mediasta, kun huomiota herättävä sieni on postattu Facebookin sienisivustoille, ja muutkin sivuston käyttäjät ovat huomanneet tällaisen sienen olemassaolon. Ruusunuijakasta pidetään kansainvälisesti harvinaisena lajina, mutta sen levinneisyys on laaja Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Yhteisillä kasvupaikoillaan nämä kaksi lajia voivat myös risteytyä. Vuonna 2010 havaintoja tunnettiin vain kolme. Kun Tapio Kekki kirjoitti tästä lajista vuonna 2015 Sienilehdessä, hänen tiedossaan oli yksitoista ruusunuijakkaan kasvupaikkaa eri puolilta Suomea. Koko noin 0,5 sentt iä. Kasvimuseomme ottavat vastaan myös näytteitä. ua pähkylänsä koukkukärjellä mihin tahansa pahaa aavistama. Kiintoisa löytö! Laji on ruusunuijakas (Clavaria rosea), joka on viime vuosina alkanut selvästi yleistyä. Lajin havainnot on hyvä kirjata Laji.fi-palveluun. Lähisukulaisella, nuokkuvakukkaisella ojakellukalla (Geum rivale) on myös koukkukärkiset pähkylät, mu. . Ruusukasviksi sillä on aika vaatima. umaan ihmiseen tai ihmisen seuralaisiin. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Havaitsin Haapajärvellä tällaisia sieniä. omat kukat. Laji kasvaa usein kalkkivaikutteisilla paikoilla, muun muassa nurmikoilla tai muilla ruohoisilla paikoilla. Laji on hyvin helppo tuntea kauniin vaaleanpunaisesta väristään. Missään kasvissa ei näy tällaisia piikkipäisiä siemeniä. Ensimmäisen kerran se löydettiin Raahesta vuonna 2001. Se on myös kelvannut mausteneilikan korvikkeeksi. Molempien lajien juurakko tuoksuu neilikalta, ja siitä kyläkellukka onkin saanut ruotsinkielisen nimensä nejlikrot. Seurana voi olla muita nuijakkaita tai maakieliä. . TERHI RYTTÄRI Kiusallinen takertuja Harvinainen ruusunuijakas KU VA T M AR IA N N A JÄ M SÄ , JA AK KO VÄ H ÄM ÄK I / VA ST AV AL O JA M AR JA TO IV AN EN. LASSE KOSONEN Kyläkellukka viihtyy lähellä ihmistä. Syyllinen on kyläkellukka (Geum urbanum), jonka leviämisstrategia on tar. omaan, ohi kulkevaan otukseen. ajan villatakissa se voi reissata koko päivän, kunnes päätyy putsatuksi uudelle kasvupaikalleen. Itse sieni on tasapaksun matomainen tai lievästi nuijamainen ja kasvaa 5–8 senttiä korkeaksi. Koira imuroi kymmeniä tällaisia siemeniä matalasta pöheiköstä, jossa on nokkosia ja monenlaista muuta kasvia. a kosteiden paikkojen kasvina sen pähkylät eivät yhtä herkästi päädy tar. Koiran tai kissan turkissa tai ulkoilu. Kyläkellukka viihtyykin ihmisen lähellä: puistoissa, puutarhoissa ja pientareilla. Ne irtoavat kampaamalla koiran karvoista. y lääkkeenä monenlaisiin vaivoihin, kuten vilustumiseen ja ripuliin. Mitä ne ovat ja mistä yhtäkkiä tulleet. Juurakkoa on aiemmin käyte
Tästä syntyneen mediakohun saa. a kehnäsienikin on seitikki ja erinomainen ruokasieni. iin katuneen syvästi tätä väitöskirjansa kohtaa. iin sana seitikki vaarallisena myrkkysienenä. ää. LASSE KOSONEN KU VA EL IS A KA LL IO LA Jos kirjomaltoseitikin jalan halkaisisi, se punertuisi. Seitikki on jo monta kymmentä vuo. Seitikkejä on kuitenkin valtava määrä, osa niistä on pieniä, hentoja ja mitä. elemana suomalaistenkin mieliin paine. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Mitä ovat nämä siniset sienet, joita löysin metsästä etsiessäni herkkutatt eja. Valtava lajikirjo tekee niistä hankalan ryhmän selvi. Aikoinaan professori Toivo Rautavaara kirjoi. u sikäläisen seitikkilajin (lehtomyrkkyseitikki, ei tava. Vanhemmiten seitin jäänne jää lakin reunaan tai jalan latvaosaan, jossa kaikille seitikkilajeille ominainen ruskea itiöpöly värjää sen ruskeaksi renkaaksi. Kuvassa on yksi laji seitikkien valtaisasta helttasieniryhmästä, todennäköisimmin kirjomaltoseitikki (Cortinarius cyanites). Laji on niin sanottu ryhmälaji, josta on erotettu pari muutakin, hyvin läheistä lajia. ä Suomessakin esiintyy suippumyrkkyseitikkiä, joka on vaarallisen myrkyllinen. iin, e. Suomessakin on kuolemaan johtaneita seitikkimyrkytyksiä tode. Mu. Ryhmän selvi. Jo 1950-luvulla oli Puolassa tode. Se sisältää solumyrkkyjä, jotka tuhoavat maksan ja munuaisen soluja. Yhteinen piirre on sei. i väitöskirjassaan, e. Yksi yli 600 seitikistä. a edustanut suomalaisille myrkkysienen synonyymiä, ikään kuin syytöstä ja tuomiota samassa virkkeessä. ömiä, osa pahanmakuisia ja -hajuisia. ä seitikeissä ei ole yhtään myrkkysientä. aneen lukuisia kuolemaan johtaneita myrkytyksiä. Seitikkilajit ovat hyvin eri näköisiä, värisiä ja kokoisia. Tuolloin huoma. u ainakin kaksi. . u Suomessa) aiheu. Seitikit ovat todella laaja ryhmä, johon luetaan kuuluvaksi Suomessa ainakin 600 lajia. imäinen suojus, joka yhdistää nuoren lakin reunan jalan latvaan. Kun asian karumpi puoli paljastui Suomessakin 1970-luvulla, Rautavaaran sano. ely on kesken ja uusia lajeja – jopa tieteelle uusia – kuvataan jatkuvasti lisää
Kyse on orapihlajan–katajanruosteesta, sarviruosteisiin kuuluvasta loissienestä. Niihin kehi. MAIJA KARALA KU VA T H EI DI SA N DÉ N JA AI LA TU RM A Sieni hyppää katajasta lehtipuuhun Vaihtelevan värinen kotilo Närhi kyyn kimpussa. Pihlajan lehdissä kasvaa lähisukulainen pihlajan–katajanruoste eri. Talvi-itiöt muodostavat kantaitiöitä, jotka tartu. Syksyisin pihlajan lehdet ovat täynnä oranssinkeltaisia täpliä. . Tällaista värivaihtelua esiintyy monilla kotiloilla eri puolilla maailmaa, ja syitä siihen on tutkittu paljon. yy helmi-itiöaste, joka on selvästi harvinaisempi kuin talvi-itiöaste. a joinakin keväinä (kuten tänä keväänä) se saa. Silti pienikin kyy voi iskeä ja koitua kohtalokkaaksi. Sille on jo kauan ollut tarve luontokirjallisuudessamme, etenkin kun edellinen näitä ryhmiä käsi. Vanhalla linnulla saattaa olla kokemusta käärmeiden syömisestä, jos niitä esiintyy säännöllisesti sen elinpiirillä. Ne ottavat vaarin kaikista mahdollisista ravintolähteistä, ja ovat lisäksi uteliaita uusista mahdollisuuksista. aa paikallisesti olla etelärannikon katajissa runsas ja huomiota herä. Haluavat varmasti kokeilla, olisiko käärmeistä ravinnoksi. Eriväriset kotilot voivat sulautua paremmin erilaisen kasvillisuuden joukkoon. Nyt ilmestynyt kirja on loistokkaasti värikuvite. Toinen selitys on, että saalistajat – esimerkiksi rastaat – oppivat kokemuksesta etsimään yleisimmän värisiä kotiloita. En ole aiemmin törmännyt näin vaaleaan yksilöön. Orapihlajan–katajansarviruoste on Suomessa melko harvinainen, ja levinneisyys rajoi. Usein niiden kuoret ovat ruskeita, mu. Laji muistuttaa huonomaineista lehtokotiloa mutta on puutarhassa ja kasvimaalla aivan harmiton. Se tekee orapihlajan lehtiin pieniä, pyöreitä oranssinkeltaisia laikkuja. Tuskinpa se tiedostaa kyyn vaarallisuutta – mene ja tiedä! SEPPO VUOLANTO Huonokuntoisen katajan rungolla Raumalla oli sieniryväs, joka eli vain muutaman päivän. Repoveden kansallispuistossa. äin yleisenä. Ehkä tapettavana ollut käärme oli pieni, linnun silmin ehkä isokokoinen mato. LASSE KOSONEN Mikä etana tämä mahtaa olla. Myös iho voi olla vaalea tai ruskea. Hilja. ain ilmestyi Luonnontieteellisen keskusmuseon julkaisemana teos Suomen härmäsienistä, nokisienistä ja ruostesienistä. Isompaa vauriota se ei näytä isäntäkasveilleen tuo. Tähän kokeiluun liittyy tietenkin riski, että kohteena on kyy, jonka purema voi tappaa närhen. Kuvassa on todennäköisesti pensaskotilo (Fruticicola fruticum). . Närhet ovat kaikkiruokaisia, kuten muutkin varislinnut. u ja sieltä löytää helposti kuvan sienen. Paljastava tuntomerkki löytyisi kotilon kuoren alapinnalta: pensaskotilolla on kierteiden keskellä syvä pyöreä kolo eli napa. a ne voivat olla myös kellertäviä, tai kuten tässä tapauksessa niin vaaleita, e. Lehtokotilolta napa puuttuu. ä kotilon pehmeä iho kuultaa kuoren läpi. Keväällä ja alkukesällä se kasva. . uu lähinnä Etelä-Suomeen, mu. Pensaskotilolle tyypillistä on suuri yksilöiden välinen värivaihtelu. Lehteä kääntämällä näkyvät ruostesienen pullistumat. Harvinaisemmat värit säilyvät populaatiossa, koska saalistajat kiinnittävät niihin vain harvoin huomiota. Havaitsimme polulla närhen, joka oli tappamassa käärmett ä. aa oranssinkeltaisia, sarvimaisia hyytelömuodostumia, talvi-itiöpesäkkeitä. Mistä on kysymys. Siinä ruoste talvehtii rihmastona. ävä. Vaarattomia ovat rantakäärme tai vaskitsa, joka kuuluu liskoihin ja joka ei ole myrkyllinen. Onko käärme yleinen ravinnonlähde närhelle. äviä, koska ne paikoin hallitsevat katajan runkoja ja oksia. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Olimme 2.9. avan. Kataja on sen pääisäntä. Ne ovat hyvin näy. avat lähistöllä kasvavia orapihlajia. Ruostesienille ominaisesti tämäkin laji vaihtaa isäntäkasvia. elevä käsikirja on Aarre Rauhalan julkaisu Kasviemme sienitauteja, vuodelta 1958
Suomessa kovaa kallioperää pei. Moreeni on sotkuinen sekoitus kivensiruja, joiden koko vaihtelee mikroskooppisen pienistä hitusista suuriin järkäleisiin. PEKKO POHJAPALO, 4 V. Niille on raiva. Jäätikkötunneleissa virranneet sulamisvedet muun muassa kerrostivat hiekasta ja sorasta pitkiä harjujaksoja. ää usein irtaimista maalajeista koostuva maaperä. Tuosta ajasta ovat muistoina meren syvänteisiin kerrostuneet laajat savikot. Ne koostuvat erikokoisista kiviensiruista ja esiintyvät usein muinaisen mannerjäätikön muovaamina maastomuotoina. Mannerjäätikön alta vapautuva maa jäi ensin meren pohjalle. uvat karuina kallioina. Arvo 12 000 euroa! Lisäksi yli 70 000 muuta voittoa!. u Suomen viljavimmat pellot. Ne ovat paljastuneet kuivaksi maaksi vasta mannerjäätikön alla painuneen maankamaran koho. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA – L A P S E N K Y S Y M Y S L U O N N O S TA . TAPANI TERVO Miten maaperä on kehi. Reiät maapeitteessä ero. 2020-2021 2020-2021 Luontoarpajaiset Osallistu ja voita! Päävoittona Lapin matka tai lahjakortti K-ryhmään. Maaperään kaive. Kerrokset kertovat maaperän kehitysvaiheista viime jääkaudesta nykypäivään. ja arvat kolahtavat postilaatikoihin syksyn aikana. ua nykyiseen asemaansa. Moreeni on syntynyt mannerjäätikön mukana kulkeutuneesta kiviaineksesta. KU VA PE RT TI H AR ST EL A / VA ST AV AL O U UTTA! Lähetä lapsen ky symys luonnosta tai ilmastosta: suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/ Luonnonsuojeluliiton luontoarpajaiset alkavat 16.9. Soilla maaperän pintaosan muodostaa maatuneista suokasveista syntynyt turve. Arvat lunastamalla voit voittaa jonkin yli 70 000 voitosta ja samalla tuet Luonnonsuojeluliiton luonnon ja ympäristösuojelutyötä. Maaperän nuorin osa ovat suot. Se on hyvä kasvualusta kasveille. ujen kuoppien seinämissä maalajit esiintyvät usein päällekkäisinä kerroksina ikäjärjestyksessä. Voit tilata arpoja ja raaputtaa sähköisen arvan osoitteessa www.onlinearpa.net/sll Arpajaislupa RA/2020/884. Suomen maaperän yleisimpiä maalajeja ovat hiekka, sora ja moreeni. ynyt
Seuraavista virkkeistä on pääteltävissä, että koiras ja poikanen lähtevät jopa tuhannen kilometrin uintimatkalle rannikkoa pitkin itään. u, selkeä teksti ja mielenkiintoiset kuvat! Innostuimme miehen kanssa lukemaan lisää aiheesta ja ihme. Eri. verkkosivuilla www.suomenluonto.. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Väri vaihtuu keväisin vähitellen joskus huhti–toukokuussa. Epäselväksi jutussa jää myös se, hyppäävätkö poikaset suoraan veteen, samoin se, yrittääkö koiras ääntelemällä yllyttää poikasta. Kiislojen lähtö tarkoittaa lähtöä uintimuutolle. Ruokasienet Suomen Luonnossa -kirjan voi. ja 8.-14.9.2021 770,Solovetsk 8. Eivätkö poikaset piiskuttaessaan ole jo hypänneet. Peräpeilin pitäisi kuitenkin erottua, jos valoa riittää. Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Hely Alho, Turku Kiislanpojan hyppy jäi epäselväksi Numeron 6/2020 juttu Kiislanpoikasen hypyn hetki oli kiinnostava, mutta sen teksti oli ärsyttävän epäselvä. Onko se erilaista kuin kutsuääni. ”En ole koskaan nähnyt mustatorvisieniä luonnossa, enkä tiennyt millaisessa maastossa ne kasvavat. Osallistujien kesken arvotaan pieneen pussiin pakkautuva Haltin 17-litrainen Streetpack-reppu. / penna/luontoharrastus/38. Seuraava virke ”Poikaset piiskuttavat vasta hypättyään, joten ääni paljastaa, että poikaset ovat lähdössä” on niin ikään epäselvä. Mitä tarkoittaa lause ”Jo venettä ankkuroidessa voi kuulla kiislanpoikien kantavan kutsuäänen.” Kenelle kutsu on tarkoitettu, veneilijällekö. Tämä ju. u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. äin hyvät kuvat ja selvitykset asiasta.” – Helena Virolainen, Kirjavala Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Milloin on paras sieniaika ”Selkeä ja informatiivinen kartta oli ihana yllätys! Tekisi mieli valita kaikki sienijutut, mutta tämän otan talteen seinälle.” – Katja Novitsky, Helsinki Kahden puolen Hailuotoa ”Pääsin Hailuotoon ensimmäisen kerran elämässäni viime vuonna elokuussa. elimme, miten äärettömän monimutkainen ja nerokas tämäkin luonnon ilmiö on.” – Ulyana Neubauer, Varkaus Peräpeilin väri vaihtuu Ihmettelen Kysy luonnosta -palstan vastausta metsäkauriin valkoisesta peräpeilistä (SL 6/2020, s. Kivakkatunturi ja -koski, linnusto... ÄÄNESTÄ . Meillä metsäkauriit ovat kesäisin ruskeapeppuisia ja talvella valkopeppuisia. Piiskutusko paljastaa, että poikaset ovat jo lähdössä. ja 19.7.2021 9 pv! Vienan Karjala 29.6.-21 690,Marokko 6.4./ 24.9.-21 1800,KIVAKKA! niikonmatkat.. Mitä on piiskutus. Lyhyt juttu kaipaa meidänkin mielestämme täydennystä, ja palaamme asiaan. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA TO IM IT TA N U T JO U N I TI KK AN EN Mitä mieltä olet lehdestä. Miksi. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 22.4.2020. u on hieno kuvaus Hailuodon eläimistä, linnuista, yöstä ja päivästä.” – Sirkku Kokkonen, Joensuu Sienen ja kasvin liitt o ”Hyvin kirjoite. i Antt i-Ville Pääkkönen Espoosta. Kun kauriiseen törmää talvisin, se pakenee metsään ja kääntää valkoisen peräpeilinsä kokemaansa uhkaa kohti, ja välillä metsän reunassa näkyy viisi tai kuusi valkoista pyörylää. Äänen mainittiin olevan viesti koiraalle. Virkkeen ”Koiraan ja poikasen uintimuuton aikana pesinnän uuvuttama naaras viettää lyhyttä kesälomaa lintupahdalla” uintimuutto tulee lukijalle aivan uutena asiana. Oikaisu Jutussa Vihreää elekieltä (SL 5/2020) sivun 43 kasvi oli määritetty väärin. Tämä lienee jonkinlainen suojaväri. 62). Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Edellinen numero Lukijoiden mielestä paras juttu oli Viisi vinkkiä mustatorvisienen etsijälle. Paanajärven k-puisto 1000 km ² 14.-20.6. 045-1374757 Voitamme koronan! Osallistu tutkimukseen: LUONTOHARRASTUS JA TEKNOLOGIA Kirjoita kokemuksiasi: h ps://services.fsd.uta. Matti Vilppula Toimitus vastaa Juha Valste vahvistaa, että metsäkauriin peräpeilin värissä on vuodenaikaista vaihtelua. Kuvassa oli korpi-imarre, ei kivikkoalvejuuri kuten väitettiin. postikortilla: Suomen Luonto / Paras ju
Niitä säästetään varalaitteiksi ja annetaan pölyttyä piironkien laatikoissa. Seiffi .fi -sivuilta voi tilata sopivan pakeVanhoissa kännyköissä on arvokkaita kierrätysmetalleja. Puhelimista päätyy Suomessa kierrätykseen vain noin viisi prosenttia. Enkä minä edes vaihda puhelinta usein uuteen, vaan koetan aina käyttää laitteen loppuun. Kierrätyksessä huolettaa tietoturva. En ole ainoa jonka laatikkoon näitä on kasautunut. Myös akut pystytään hyödyntämään hyvin. Seuraavaksi pitää selvittää, mihin ne voisi viedä. Lappi kertoo, että tietoturvallista kierrätystä varten on perustettu Seiffi -palvelu. Puhelimissa on paljon henkilökohtaista materiaalia aina verkkopankkien mobiilisovelluksista sähköposteihin ja valokuviin. Metallien kierrätys vanhoista puhelimista pitäisi saada kasvuun. Minä kerään romuni ja lähden postittamaan niitä seiffi -palveluun. Vanhoja kännyköitä on vuosien saatossa kertynyt pöytälaatikkoon monta, ja olen ollut aivan liian saamaton tehdäkseni niille mitään. Elker Oy vastaa elektroniikkakierrätyksen järjestämisestä Suomessa. ”Pakko tekee innovatiiviseksi”, toteaa Lappi. Kysyn asiaa Juha-Pekka Lapilta Elkeristä. Vanhoissa kännyköissä on Kännykät kiertoon topaikoille ei enää saa viedä mitä tahansa. Niistä kerätään talteen muun muassa kobolttia. Päätän ryhdistäytyä. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi HÄVETTÄÄ. Kun laitteen sisältämät tiedot on turvallisesti tuhottu, asiakas saa siitä todistuksen, jossa on mukana laitteen sarjanumero. www.seiffi.fi. Se on kehittynyt viime vuosina paljon, kun kaaKIERR ÄTÄ TU RVALLISESTI! Seiffipalvelu takaa, että van han kännykän sisältämät tiedot tuhotaan asianmukaisesti. Puhelimista saadaan talteen perusmetallien, kuten kullan, hopean ja kuparin, lisäksi myös harvinaisempia metalleja, kuten palladiumia. Kierrätys on nykyisin helppoa. Puhelimissa käytettävien metallien tuotantoon liittyy monenlaisia vakavia ongelmia ympäristötuhoista lapsityövoiman käyttöön. Miten voin olla varma, että tiedot tuhotaan asianmukaisesti, eikä mitään päädy vääriin käsiin. Tarkemman penkomisen jälkeen löydän taloudestamme kaksi vanhaa iphonea ja kaksi muinaista nokialaista. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVITUS MARIKA MAIJALA tin ja postittaa laitteensa kierrätettäväksi
Silti teenkeitossakin on syytä olla tarkkana. Ruoantuotanto ja -kulutus ovat mittava osa hiilijalanjälkeämme. suomenluonto.fi 69 K O T O N A TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA KU VA T IS TO CK PH OT O . Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojelulii o. K A H V I A VA I T E E TÄ TEETÄ ON HELPPO KEITTÄÄ JUURI sen verran kuin on juojiakin. Juuriselleriä lautaselle Syksyä kohti mentäessä alkavat tuhdit juurekset taas maistua. Peräti 30 prosenttia kahvin ilmastovaikutuksista syntyykin kahvin valmistuksessa. Suosimalla satokauden herkkuja jälki pienenee. SUUPAL A T E E TÄ KAHVIA TULEE KEITETTYÄ TEETÄ ON HELPPO KEITTÄÄ JUURI vesijalanjälki on 140 litraa. Valitsetpa kuppiisi kahvia tai teetä, suosi luomua tai reilun kaupan tuotteita. Nosta juures uunivuokaan ja pistele sitä haarukalla. Helpoin tapa on kypsentää se kokonaisena ja tarjota vaikkapa ahvenfi leiden kaverina. Yhden kupin pelkkä vesijalanjälki on 140 litraa. Lähempää tuttavuutta kannattaa tehdä esimerkiksi juurisellerin kanssa, jonka kirpakka maku kesyyntyy kypsyessä. Hävikkikahvia kannattaa välttää. JOKO TAI Uunin aateloima juuriselleri kg juuriselleriä , dl juoksevaa rasvaa tl suolaa tl mustapippuria PESE juurisellerin pinta huolellisesti mullasta ja leikkaa kanta pois. Tilaamalla lehden tuet ainutlaatuisen luontomme suojelua. KAHVIA TULEE KEITETTYÄ vanhasta tottumuksesta aina kuppi ylimääräistä. Yhden teekupillisen vesijalanjälki on 35 litraa. Ekologisinta on hörppiä juoma mustana tai kotimaisen kasvimaidon kera – ja ilman sokeria. Paista 180 asteessa noin kaksi tuntia. Tilaamalla lehden tuet ainutlaatuisen luontomme suojelua.. Hiero juurisellerin pintaan rasva ja ripottele mausteet
Kuvat johdattavat matkalle muinaisen ihmisen mielenmaisemaan. Keskuksessa voi tutustua myös Saimaa-teatteriin, norppaja lohikalanäyttelyihin sekä järvikalaakvaarioihin. KU VA H EI KK I W IL LA M O Matka menneeseen Valokuvataiteilija, kirjailija Heikki Willamon valokuvanäyttelyn Myyttinen matka upeat mustavalkoiset otokset ovat saaneet innoituksensa luolaja kalliotaiteesta. Luontoja tiedekeskus Saimaarium Satamatie 8, Lappeenranta www.saimaarium.fi 70 suomenluonto.fi 70 suomenluonto.fi. Keskipisteessä ovat Saaristomeri sekä Itämeri. Piscatus – kala ja ihminen Saaristokeskus Korpoström 31.12.2021 saakka https://skargardscentrum.fi Saaristokeskus Korpoströmin Tutustu Saimaariumiin Kesällä avatun Luontoja tiede keskus Saimaariumin perusnäyttelyssä Saimaan menestystarinat kerrotaan tietenkin Saimaasta sekä muidenkin järvien ekologiasta. K U LT T U U R I Heikki Willamo on kuvannut karhuja Kuhmossa. Myyttinen matka Turun biologinen museo 1.9.2020–4.4.2021 www.turku.fi/biologinenmuseo Matka menneeseen Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE upeat mustavalkoiset otokset Pinnan alle Saaristokeskus Korpoströmin näyttely Piscatus – kala ja ihminen vie katsojansa pinnanalaiseen maailmaan ja panee pohtimaan, miten vesiluontomme voi
suomenluonto.fi 71 K I R J AT S I E N E T T U T U I K S I . 6–9-vuotiaille suunnatun kirjan hienot kuvitukset ovat Mari Luoman käsialaa. Sienten terveysvaikutuksista voi yleistäen sanoa, että ne vähentävät elimistön tulehdusta ja vahvistavat immuunipuolustusta. Valkohaipelosta itsekin kärsinyt Harri-Pekka Pietikäinen päätti kohdata ihmissyöjäkalan Etelä-Afrikassa mereen laskettavassa häkissä. TAPPAJAHAI-ELOKUVAT SAIVAT 1970ja 1980-luvulla aikaan hysterian ihmisiä jahtaavasta kalasta. Kirjan sivuilta selviää, miksi valkohai joskus hyökkää uimarin kimppuun. Kirjaa lukiessa vahvistuu käsitys siitä, että sieniä kannattaa syödä monipuolisesti, ja mieluummin enemmän kuin vähemmän. Teos osoittaa, että metsäsienissä on paljon terveydellisiä ja lääkinnällisiä mahdollisuuksia, jotka tunnetaan vielä hyvin vähän. SYKSYN UUTUUSKIRJA, kasvitieteilijä Sinikka Piipon ja biologi Pertti Salon Terveyttä sienistä (Minerva 2020) valottaa parinkymmenen sienilajin ja -ryhmän terveysvaikutuksia. Paikoin teksti on melkoista ravitsemustieteellistä vyörytystä, mutta kirjan 15-sivuisen sanaston avulla myös maallikko pysyy kärryillä. Kovimmat myrskyt ovat edessä, sillä ne puhaltavat yleensä talvella. SÄ ÄN Ä ÄRELL Ä . Sienissä on tuhansia erilaisia vaikuttavia aineita. suomenluonto.fi 71 suomenluonto.fi 71. Hänen asenteensa muuttui, sillä julmurin sijasta hän tapasikin upean ja karismaattisen eläimen. Yleisesti tunnettujen lääkinnällisten sienten kuten reishin, siitakkeen ja pakurin lisäksi kirjassa esitellään myös tuttuja ruokasieniä. Mainio kirja on voimakas kannanotto luonnon puolesta. Retkelle, mars! Retkeilysovellus Outdooractive toi mii näppäränä apuna pienen päiväretken, vaellusreitin tai pyöräretken suunnit telussa. Kirjassa Pinnan alla (Johnny Kniga 2020) on paljon kiinnostavaa tietoa sekä kertomuksia haihyökkäyksistä. TERVETULOA KEKOMIELEEN! Jukka Laajarinteen kirjoittamassa lastenk ir ja ssa Mahdottoman suuri puu (Gaudeamus 2020) seikkailevat muun muassa Riikkinen ja mittarimato Ouka. Ensimmäisen häkkisukelluksen jälkeen mikään ei ollut entisellään. Polysakkaridit ovat osoittautuneet tehokkaiksi antioksidanteiksi ja niitä tutkitaan ahkerasti. Professori Sinikka Piippo on tehnyt suuren ja uraauurtavan työn kansantajuistaessaan sienten terveysvaikutuksiin liittyvää tutkimusta. TOPI LINJAMA Terveyttä sienimetsästä KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI SOVELLUS Syksyn säätä ja tunnelmaa Faktaa valkohaista AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Hannu Lehtonen on kalataloustieteen emeritusprofessori. Lasse Kososen ja Tea von Bonsdorffi n opas Ruoka sienet Suomen luonnossa (Otava 2020) auttaa tunnistamaan metsiemme parhaat ruokasienet sekä niiden näköislajit, yhteensä 170 sienilajia. Retkiltä voi myös tallentaa sovellukseen kuvia. Meteorologi Lea Saukkosen kirja Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos (Minerva 2020) jakaantuu vuodenaikojen mukaan neljään osaan. Tärkeimpiä näistä ovat Piipon mukaan erilaiset sienten polysakkaridit kuten beetaglukaanit. Sovellus ehdottaa eri reittejä ja vaativuustason voi valita itse
OTAVA 19 95 Muuttolintujen matkassa MELISSA MAYNTZ Näyttävä teos vie henkeäsalpaavalle matkalle muuttolintujen mukaan. OTAVA 19 95 Nisäkkäät Suomen luonnossa JUHA VALSTE Uudistettu opas kertoo kiehtovasti ja asiantuntevasti pihapiirissä, metsissä ja vesien äärillä elävien nisäkkäiden elämästä. Kirja kuin taideteos! NEMO 19 95 Retkelle sudenkorentojen maailmaan KAUKO TYKKYLÄINEN Näyttävästi kuvitetun, näppärän opaskirjan avulla opit tunnistamaan kaikki 45 Suomessa tavattavaa sudenkorentolajia. KARISTO 27 95 Lintuopas Euroopan ja Välimeren alueen linnut LARS SVENSSON KILLIAN MULLARNEY DAN ZETTERSTRÖM Lintuharrastajan päivitetty luottoapuri esittelee peräti 900 lintulajia upein kuvin ja kuvaustekstein. NEMO 14 95 luonnonystäville luonnonystäville Ruokasienet Suomen Kattava sieniopas auttaa Kattava sieniopas auttaa tunnistamaan ruokasienet tunnistamaan ruokasienet näköislajeineen, värjäyknäköislajeineen, värjäyknäköislajeineen, värjäyk seen sopivat sienet sekä myrkkysienet – yhteensä luonnonystäville Muuttolintujen matkassa MELISSA MAYNTZ Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . KARISTO 19 95 Ruokasienet Suomen luonnossa TEA BONSDORFF LASSE KOSONEN Kattava sieniopas auttaa tunnistamaan ruokasienet näköislajeineen, värjäykseen sopivat sienet sekä myrkkysienet – yhteensä noin 170 lajia. K at so m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . OTAVA 19 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Lukusuosituksia luonnonystäville luonnonystäville Hanhikaira KARI KOVALAINEN 13 taidokasta kertomusta metsissä, kairoissa ja tuntureilla liikkuvista ihmisistä – ja luonnosta, joka on ihmistä suurempi. K at so m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . lintujen navigoinnista. Sienikunta ESTER GAYA KATIE SCOTT Loisteliaasti kuvitettu tietokirja sisältää paljon mielenkiintoista tietoa kokeneellekin sieniharrastajalle. luonnonystäville luonnonystäville. Kiinnostavaa tietoa mm
Wallacea ihailevan isäni perhosharrastus oli herännyt teinivuosina 1950-luvulla, uinunut parikymmentä vuotta ja syttynyt myöhemmin taas uuteen liekkiin. suomenluonto.fi 73 V I N J E T T I KESÄLLÄ 1852 englantilainen luonnontutkija Alfred Russel Wallace palasi Brasiliasta kotimaahansa Englantiin. Perhonen pantiin lasipurkkiin, jonka pohjalla oli etikkaeetterillä kostutettua pumpulia. Yksi kiehtova laji oli isonokkosperhonen. Myös luonnon valta ihmiseen voi olla musertava, mutta luonto ei koskaan tuhoa tarkoituksella ja päättäväisesti. Wallace ei kuitenkaan lannistunut onnettomuudesta vaan suuntasi uuden matkansa Malesiaan, jossa hän keräsi 126 000 lajin kokoelman ja kehitteli myöhemmin tutkimustensa pohjalta evoluutioteorian, josta kunnian sai kuitenkin virkaveli Charles Darwin. Ja maailmassa oli yksi perhonen vähemmän, ihmisen toiminnan seurauksena. Isä ymmärsi heti, että puhuin palturia, hymähti ja pysyi viisaasti hiljaa. Muutama vuosi sitten isä soitti ja kertoi, että oli tapahtunut jotain erikoista. Ne myös muistuttavat minua siitä, että ihmisen valta luontoon nähden on musertava. Yhtenä päivänä olin näkevinäni hyvin erikoislaatuisen perhosen ja riensin kertomaan siitä isälle. MYÖHEMMIN ISÄNI hankki järjestelmäkameran, siirtyi valokuvaamaan perhosia ja kirjoittamaan perhoskirjoja, joista on ollut iloa kaikille. Ehkä perhoset olivat lopultakin antaneet anteeksi, uskaltaneet tulla. Hän oli kerännyt matkallaan tuhansia hyönteisiä ja lintuja kokoelmiinsa. Jos sellainen olisi lentänyt eteeni 1980-luvun alkupuolella, olisin ilman muuta napannut perhosen haaviin. Halusin tietysti tehdä vaikutuksen isääni kuten kaikki lapset. Perhoset ovat pysyneet minunkin elämässäni mukana. Maailma muuttui Joel Haahtela on perhosten keskellä kasvanut kirjailija ja psykiatri Kirkkonummelta. Kun isä tiedusteli tarkempia yksityiskohtia, etsin jostain Etelä-Amerikan perhosatlaksesta sopivan näyttävän lajin. Wallace itse ajelehti kymmenen päivää veneessä ennen kuin hänet pelastettiin haaksirikosta. SATAKOLMEKYMMENTÄ VUOTTA myöhemmin minäkin keräilin perhosia isäni kanssa. Sinänsä armollinen kuolema, mutta kuolema kuitenkin. Perhosen siivet levitettiin erityisellä laudalla mikä oli tarkkuutta vaativaa puuhaa. Perhoset vievät minut lapsuuteen ja lämpimiin kesäpäiviin, perhosretkille isän kanssa. Astuin puhelun jälkeen takapihalle ja kävin tarkistamassa kukkivan hevoskastanjan. H a a h t e l a ”Ehkä perhoset olivat lopultakin antaneet anteeksi, uskaltaneet tulla.” KU VA AN N A RI IK O N EN. Ne ovat kulkeneet johtoaiheena romaaneissani, niiden herkkyys, kauneus ja haavoittuvuus. Katselin ihmeellisen kauniita perhosia ja ajattelin, että ne olivat olleet matkalla kolmekymmentä vuotta. Onneksi ei lentänyt. Tutkin innokkaasti perhosten pisteytysopasta ja yritin löytää mahdollisimman harvinaisia lajeja. Maailma oli muuttunut, ja hyvä niin, en kaivannut enää perhoshaavia. Äärimmäisen harvinainen isonokkosperhonen oli vaeltanut jonkin sopivan ilmavirtauksen myötä Suomen etelärannikolle. Laivalla syttyi tulipalo keskellä valtamerta ja kaikki tuhoutui. Puussa nökötti viisi isonokkosperhosta
Usein ne ovat aika vaikeita tunnistaa. Yksityiskohtien tarkastelu ja luonnostelu onnistuu parhaiten lepäilevistä, paikallaan olevista linnuista. Koiraslinnut seuraavat perässä vasta noin kuukauden päästä. Nuoret kahlaajat ovat mielenkiintoisia tutkittavia. Nuoret ovat usein yksivärisempiä, mutta toisaalta niissä on enemmän pieniä yksityiskohtia, kuten höyhenten vaaleita reunuksia. 74 suomenluonto.fi KAHLAAJIEN muutto etelään alkaa jo juhannuksen tienoilla. Nuoret linnut lähtevät muutolle viimeisinä. Luonnoksiini pyrin myös kirjaamaan linnun värisävyjä kirjallisesti, sillä maastossa ei useinkaan ehdi maalata linnun värejä. Ensimmäisten joukossa ovat liikkeellä muun muassa isokuovin ja mustaviklon vanhat naaraat, jotka jättävät poikasten hoidon koiraiden vastuulle. Joiltakin puuttuvat kaikki vanhojen lintujen tunnusomaiset selkeät tuntomerkit. Muutoinhan useimmat kahlaajat ovat varsin liikkuvaisia. Niiden täytyy kasvaa täysikokoisiksi, saada siipisulat valmiiksi, sekä kerätä energiaa pitkää muuttomatkaansa varten. Luontokuvitt aja Jari Kostet ker too havainnoistaan luonnoskirjan sivuilla L u o n n o s k i r j a
Metsän viesti 8/2020 ilmestyy 15. suomenluonto.fi 75 Heikki Willamo on kuvannut metsän väkeä lähes 40 vuotta. lokakuuta E N S I N U M E R O S S A. i Hapata sienet, kuivaa marjat, säilö ilman pakastinta Valkoposkihanhi Harvalukuisesta lajista kiistakohteeksi Klovharu Retki Tove Janssonin maisemiin www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitaalinen näköisversio: @suomenluonto KU VA H EI KK I W IL LA M O Heikki Willamo on kuvannut metsän väkeä lähes 40 vuotta. i Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. Suomen Luonto nyt myös diginä! Lue lisää: suomenluonto.?i Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku
Tiesitkö, ett ä Suomen Luonnon tilaajana sinä teet hyvää luonnolle. Suomen Luonto tekee hyvää Nyt voit tilata Suomen Luonnon myös digitaalisena! Digipalvelun lukuoikeus 4,80 €/kk Lehden tilaajalle vain 2,50 €/kk Tilaa luonnonystävän ykköslehti osoi eesta www.suomenluonto. /lehtitilaus. Palautusviikko 2020–42 767095-2007. Jo lyhyt oleskelu luonnossa tekee hyvää terveydelle ja keventää mieltä. Tuott omme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton suojelutyöhön