Kurkia tutkimassa Nuorten lintujen seuranta antaa uutt a tietoa kurjen elämästä. S IE N E T JA T E R V E Y S . Padot, rehevöityminen ja ilmastonmuutos uhkaavat jokiluontoa. M E T S Ä N P A R H A A T M IK R O B IT . Y LI 2 -V U O T IA S R A A K K U . Jokien ja purojen lajit ovat liikkuvan veden mestareita. Virtavesien uhattu elämä RETKELLÄ KOILLIS VIROSSA SIENET & TERVEYS SUOMEN VANHIN ELÄIN IRTONUMERO 9?€ S U O M E N LU O N T O 7 | 2 2 1 K U R K I. M E T S Ä P E U R A . T U U LI V O IM A L A N JU U R E LL A . V IR TA V E S IE N M A A IL M A . V IR O N A LU TA G U S E N K A N S A LL IS P U IS T O .
Karhulle heikko marjasato tietää pidempiä ruokaretkiä: sen syyskuu menee marjametsällä hiilaritankkauksessa.. 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I A LK U SY KS Y Kontion kuuri KUVA VILLE HEIKKINEN TEKSTI HEIKKI VASAMIES KESÄN KUIVUUS koetteli mustikkaa ja hillaa, puolukoita metsässä sentään riittää
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
34 Virtaveden valtakunnassa Liikkuvan veden maailmassa lajit ovat kehittyneet aivan omanlaisikseen. 30 Metsäpöly mulle tuokaa Metsän terveellisyys piilee myös sen maaperässä. 48 Tuulelta vain vastauksen saan Heikki Susiluoma miettii, voiko luonnossa tottua tuulivoimaan. Ihminen uhkaa tätä rikkautta monella tavalla. Tuore Alutagusen kansallispuisto löytyy Peipsijärven pohjoispuolelta yllättävän läheltä Suomea . Nyt metsän mikrobeja tuodaan tuotteisiin. 50 Erämaista Viroa Viron järvisin seutu on vahva karhun, kotkien ja liito-oravan elinalue. KU VA PE KK A TU U RI Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 15 Tämä muuttui 58 Homo sapiens: Sari Karhulahti 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Johannes Enroth 74 Luonnoksia: Paula Humberg 34 Suomen Luonto 7/2021 34 Virtavesien kaunista rikkautta: Vaellussiika nousee syksyllä jokiin kutemaan.. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 16 Kurjen matkassa Suomen Luonto kävi seuraamassa kurkien rengastusta ja syventyi niiden muuton saloihin. 42 Elämän virrassa Millaista on elää yli 200 vuotta raakkuna raakkujen joessa. 24 Ruskasuon sarvipäät Metsäpeurat yllättivät luontokuvaaja Hans Hästbackan suolla. 44 Terveelliset metsäsienet Uusinta tietoa sienten terveysvaikutuksista
Painolla on myös ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. Mikko Virta, vapaa toimittaja Virossa 16 vuotta asunut Mikko on toimittaja ja lintuharrastaja. ajat Laura Salonen Annakaisa Vän inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö timo.lepisto@saarsalo. Virolainen luonto on hänelle intohimo, joka tarjoaa yhä uusia elämyksiä ja yllätyksiä. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. Saimaan kasvatti löytää eksotiikkaa karuista merenrantakallioista, Lapin tuntureista ja soiden tuoksuista. aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Hanna Kahranaho Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi. KUVA: HÅKAN SÖDERHOLM. Tässä numerossa Mikko vie lukijat Alutagusen kansallispuistoon itäiseen Viroon. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. Greenline Print -merkki kertoo painotuo een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Hänen suosikkisieniinsä kuuluu muiden muassa mustatorvisieni, jota Pohjois-Karjalassa löytyy rehevistä rinnemetsistä. i Päätoimi. Vuosien saatossa hän on vetänyt Virossa myös luontoretkiä. Lisätietoa saat syö ämällä tuo een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Koskikorennot ja kor eet ovat osa virtavesien monimuotoisuu a. i/tietosuojaseloste. klo ), tilaajapalvelu@sll. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar o Kroonpressille on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki. KU VA T RE M O SA VI SA AR , M AR IE SO O SA AR -V IR TA , IA AH O N EN / VA ST AV AL O JA M IL LA KA RK U LA H TI 50 jois-Karjalassa löytyy rehevistä rinne44 80. Annakaisa Vänttinen, verkkotuottaja Annakaisa huolehtii Suomen Luonnon verkkosivustosta ja sen kehittämisestä sekä sosiaalisen median kanavista. i palaute@suomenluonto. Hän kuvailee sitä monipuoliseksi retkikohteeksi, jossa yhdistyvät laajat erämaat ja Peipsijärven rantakohteet. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. i Tilaa diginä: suomenluonto. Tutustumme vesiluontoon sivuilla – . ajat Johanna Mehtola Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Topi Linjama, vapaa toimittaja Topi on joensuulainen freelance-toimittaja, musiikkitieteilijä ja sienenpoi mija
6 suomenluonto.fi KESÄN HELLEPUTKESSA kuivuneet kaivot täyttyivät elokuun sankoissa sateissa. ELOKUUN LOPULLA pihalta lähtöä tehdessäni auton katolla istui kaksi sepelkyyhkyn vasta pesästä läh tenyttä untuvikkoa. TOISENLAISISSA SIIVEKKÄISSÄ, perhosis sa heinäkuun kuivuus koetteli yhtenä pol vena keskikesällä lentävien lajien lisäänty mistä. Toivotan menestystä molemmille! Hellekesän siivekkäät menestyjät Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T JA AK KO VÄ H ÄM ÄK I / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN. MONI LINTU muuttaa talveksi etelään, kun taas perho set jäävät tänne koettelemaan onneaan Pohjolan tal vessa. HYVIEN PESIMÄKESIEN ja lentosäiden lisäksi tarvi taan vielä paljon lisää monenlaisia lajien ja elinympä ristöjen suojelutoimenpiteitä sekä maankäytön muu toksia, jos lintu ja perhoskantojen sakkaavat käyrät halutaan saada oikeasti kääntymään nousuuralle. Neuvottelemalla eivät suostu neet siirtymään, vasta auton oven avaaminen sai ne pyrähtämään viereisen puun oksalle. Moni lintu on tehnyt toisen ja ehkä jopa kolmannen pesinnän, kun lämpöä ja hyönteisiä on toistaiseksi riittänyt. Myös kanalintujen pesinnät ovat monen lajin osalta sujuneet hyvin. Liikkeellä on ollut ilahduttavan paljon esimerkiksi västäräkkejä, keltavästäräkkejä, haara pääskyjä ja sorsia kuten sinisorsia, taveja ja jopa jou hisorsia. AINAKIN ETELÄRANNIKOLLA lintuja on retkellä nä kynyt lähes vanhaan malliin, eli nykytavanomais ta enemmän. Perhoskannat eivät kuitenkaan vieläkään yllä todellisten huippuvuosien tasolle: edellisestä huippuperhoskesästä on vieräh tänyt jo kymmenen vuotta. Kesän menestyjiä ovatkin olleet useam pipolviset lajit kuten amiraali, nokkosperhonen, suruvaippa ja sitruunaperhonen. Tämän vuoden äärisäät ovat kerrankin myös suosineet joidenkin lajien lisääntymistä. Ää revät säät tuntuvat saavan aikaan ääreviä kannanvaihteluja. Ahdingossa olevat sorsakannat ovat toi vottavasti saaneet vahvistusta tänä vuonna
Korvameduusan kellon punertavat kiehkurat ovat sukurau hasia. Polyypeista silmikoituu kevään koit taessa uusia pieniä korvameduusoita. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Meduusoita läheltä ja kaukaa TE KS TI JA KU VA H EI DI AR PO N EN LOPPUKESÄLLÄ MERENRANNOILLE ilmestyy korvameduusa laumoja. Rannikkomme meduusayhteisöt ovat sekoitus etelästä vir taavista aikuisista meduusoista ja omien rantakallioidemme polyypeista kuroutuvista meduusoista. Missä meduusat piileskelevät muun ajan vuodesta. Vastaus löytyy korvameduusan elinkierrosta, jossa pohjaan kiinnittyvä polyyppivaihe ja meduusavaihe vuorottelevat. Suuret esiintymät saattavatkin liittyä ennen kaik kea lisääntymiseen. Toukista kehittyy muutaman millin mit taisia torvimaisia polyyppeja, joiden toisessa päässä hulmuilee lonkeromaisia ulokkeita. Hedelmöitetyt munasolut kehittyvät toukiksi, jotka kiinnit tyvät merenpohjaan. Suomen ympäristökes kuksen tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi kertoo, että nyt selvitetään dna:n perusteella, miten suuri osa Suomen rannikon meduusayhteisöistä on eteläistä perimää ja kuinka suuri osuus täällä syntyneitä meduusoita. Täkäläisten alkuperän paljastaa samankaltaisuus polyyppien perimän kanssa. Lisääntymisen jälkeen meduusat alkavat heikentyä, ja lopulta ne ajelehtivat kuolleina rannoille. Koiraan veteen laskemat siittiöt hedelmöittävät naaraan munasolut varmimmin, jos samoilla vesillä uiskentelee paljon meduusoita. Nyt suomenluonto.fi 7
Se saa monet väsymään, mu. Myös iltatoimille retken jälkeen kannattaa varata aikaa, että ehtii saada riittävän pitkät unet, eikä tarvitse kiirehtiä nukkumaan”, Partonen sanoo. Mitä säännöllisemmin aamuisista valo kylvyistä pystyy nautiskelemaan pimeinä vuoden aikoina, sitä helpommin päivän jaksaa virkeänä ja unen pää löytyy iltaisin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus professori Timo Partonen kehottaa lähtemään ulos auringonnousun aikaan, jos se suinkin sopii omaan aikatauluun. Keinovalojen ja näyttöjen loisteessa illan ja yön raja tahtoo hämärtyä, eikä keho enää tiedä, milloin on nukkumaanmenoaika. a luonnossa sisäinen kello tahdistuu. Kirkkaat valot, kuten kännyköi den näytöt, on syytä pitää piilos sa retkellä ja sen jälkeen. Vastapainoksi voi lähteä iltasella retkelle pimeään. ”Retkellä ei saa tulla kiire, sillä se haittaa nukah tamista. Eksymi sen varalta puhelin kannattaa silti olla taskussa. Lyhyestäkin ulkoilusta on hyötyä. Retkipaikka kannattaa myös valita läheltä. ”Nukkumista auttaa, kun viettää aamua ja aamu päivää kirkkaassa valossa tai auringonpaisteessa.” Valo ja raitis ilma herättelevät uuteen päivään tehokkaasti. Pimeässä retkeilystä voi tehdä itselleen rauhoit tumishetken. Matkaseuraksi käy himmeäkin lamppu. VINK KI Tähän aikaan vuodesta Linnunrata on komeimmillaan. Jois tain otsalampuista voi valita punai sen valon, joka ei häiritse hämärä näköä tai virkistä valkoisen tavoin. Siksi kohde saa olla tuttu ja helppo kulkuinen, vaikkapa pururadan valaisematon reitti. Valitse retkeilyyn kuuton hetki ja pyri etäälle valosaasteesta, jotta tähdet pääsevät oikeuksiinsa. Silmä tottuu hämärään pa rissakymmenessä minuutissa. Kiikarin avulla voi kurkottaa vielä hiukan syvemmälle galaksimme uumeniin.. Pimeässä tututkin maisemat saavat uusia piirteitä. Sisäinen kello tarvitsee tahdistajakseen kontrastia: kirkasta valoa ja vastapainoksi riittävän pimeää. Retkelle valoon ja pimeään TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Yö kirii jälleen päivän ohi ja pimeä aika pitenee. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 8 suomenluonto.fi KEINOVALO VOI sekoittaa luonnollisen unirytmin
3 SELVITÄN ANTIVIRAALIEN TOIMINTAA SOLUTASOLLA. Liikun paljon lähimetsissä. Ykkösherkkujen ohessa pähkinähakki on varsin kaikkiruokainen ja poikkeaa toisinaan lintulaudalle. Palstan reunalla kasvaa kurtturuu su, jonka hävittämistä olen yrittänyt sinnikkäästi. 3 sienistä sekä puumateriaalista. Yllä pidämme niitä laboratoriossa. Ensilumen määritelmä täyttyy, kun kesäajan mukaan aamuyhdek sän aikaan maata peittää vähintään sentin syvyinen lumikerros. Ky seessä on taa riotutkimusta ja tuotekehitystä. esimerkiksi inventoidaan metsäkasveja. Keskiarvo perus tuu Ilmatieteenlaitoksen tilastoon. Vastaa va laaja selvitys on tehty viimeksi 25 vuotta sitten. Äkkää pähkinähakki Utsjoelle sataa ensilumi VINK KI Syys–lokakuussa voi löytää monia muitakin vaelluslintuja alueilta, joilla lajeja ei yleensä pääse näkemään. Varmimmin Suomessa tapaa pähkinähakin Lou naisSuomessa. Suomen halki vaeltaessaan pähkinähakit haeskele vat syötävää viheralueilta, sillä sembramännyn lisäksi niille maistuvat yleisen puistopuun, makedonianmän nyn, siemenet. Tutki mamme yhdisteet ovat peräi sin metsistämme löytyneistä sienistä sekä puumateriaalista. Ensimmäinen lumipeite saadaan Suomen päälaelle tavallisesti loka kuun alkupuolella. Siinä tar kastellaan, mitä metsien aluskasvilli suudelle tällä hetkellä kuuluu. Projektia täytyy toden näköisesti jatkaa vielä ensi vuonnakin. Minulla on myös viljely palsta, jota hoitaessa tulee seurattua luontoa ja vuodenaikojen vaihtumis ta. Toi min Luonnonvarakeskuk sessa ryhmä päällikkönä ja seuraan, mitä ryhmäni tutkimus projekteissa tehdään. 11.10.. Näitä anti viraaleja voi hyödyntää esimerkik si kosmetiikassa ja puhdistusaineissa. Yllä pidämme niitä laboratoriossa. Käynnissä on esimerkiksi Operaatio Mustikka, jossa inventoidaan metsäkasveja. Vastaa va laaja selvitys on tehty viimeksi 25 vuotta sitten. Metsä on mi nulle tärkeä henkireikä, sillä luonnos sa kävellessäni palaudun työtehtävis tä ja toisaalta saan uusia ideoita. Käpyjen kanssa hyöriessään linnut voi vat käyttäytyä pelottomasti, ihmisistä piittaamatta. Silloin Siperiassa pesivät linnut vaeltavat länteen. 2 S EU R A AN TUTKI M US PRO JEK TIEN ETENEMISTÄ. Loppukesästä lokakuulle hakkiin voi hyvällä onnel la törmätä lähes missä vain. Rannikolla ja saaristossa meri lauhduttaa säätä, ja ensilumen tulo venyy yleensä marraskuun lop pupuolelle. Siperiasta tammea tai pähki nää ei juuri löydy, vaan siellä elävät linnut ovat erikois tuneet syömään sembramäntyjen siemeniä. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija selvittää, miten luonto auttaa nujertamaan virukset. Hakin ohella esimerkiksi tiaiset ja tikat vaeltavat. Ky seessä on Tutkimuksesta liiketoimintaa projekti, johon kuuluu laborato riotutkimusta ja tuotekehitystä. Suomen eteläosissa ensilunta jou dutaan odottamaan vielä kuukau den päivät. Luontoa ei tarvitse lähteä etsi mään kaukaa, vaan sitä on tääl lä pääkaupungissakin. Siinä tar kastellaan, mitä metsien aluskasvilli suudelle tällä hetkellä kuuluu. Nautin ympäristöstä, sen äänistä, tuoksuista ja väreistä. Näitä anti viraaleja voi hyödyntää esimerkik si kosmetiikassa ja puhdistusaineissa. Ne asustavat metsissä, joista löytyy tammenterhoja ja pähkinöitä ravinnoksi. Mitä teet syys– lokakuussa, Riikka Linnakoski. suomenluonto.fi 9 1 NAUTIN KAUPUNKILUONNOSTA
avaa lievennystä ympäristölupaan. Soklin alueen luonnon ja latvavesien kohtalo on korkeimman hallintooikeu den päätettävänä. Suomen Malminjalostus Oy jatkaa veronmaksajien rahoin kaivoksen suunnittelua tytäryhti önsä Sokli Oy:n nimissä. Soklin kaivokselle on myönnetty ym päristö ja vesitalouslupa vuonna 2018. Pierkulin ahoa Soklissa.. Oikeus päätös sai Yaran luopumaan hankkeesta. ”Ei kaivoksen toiminnasta voi rajata pois vain yhtä länttiä, sillä alueen luon toon ja säilymiseen kuuluvat ja vaikut tavat myös ahoja ympäröivät metsäiset alueet ja koko kaivostoimintaan suunni teltu laakso.” ”Soklin luonto on nykyisellään kuin keskellä erämaata sijaitseva keidas, joka olisi mennyttä kaivoksen myötä.” Valtionyhtiön toiminta Soklissa ihmety ää Valtionyhtiö Suomen Malmijalostus Oy:n tytäryhtiö hakee luontoa vahingoi. JOS VAASAN päätös pysyy KHO:ssa, se rajaa mahdollisen kaivoksen 120 miljoo nan tonnin fosforituotannosta pois vain noin 20 miljoonaa tonnia. Pyhäjärven mukaan Pierkulin alueen rajaaminen kaivoshankkeesta ei yksinään pelasta maailmanlaajuisestikin ainutlaa tuista luontotyyppiä, Soklin luontaisesti syntyneitä ahoja, alueen pinta ja pohja vesiä ja muuta luontoa. Vaasan hallintooikeus kiristi lupaehto ja vuonna 2020 ja määräsi tehtäväksi li sää selvityksiä hankkeen ympäristövai kutuksista. Se sai alueen tutki mukset, lupaselvitykset ja kaivosoikeudet nimellisellä hinnalla haltuunsa. KHO järjesti alueella katselmuksen elo–syyskuun vaihteessa. TE KS TI IS M O TU O RM AA KU VA TE U VO H IE TA JÄ RV I L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Tällaista ei ole muualla. Kun Soklin kaivosoikeudet omistanut norjalainen Yara luopui fosforikaivos suunnitelmistaan viime vuonna, ehtivät Nuorttijoen latvaalueen alueen luontoa puolustaneet tuskin henkäistä helpotuk sesta, kun kaivoshanke sai uuden jatkajan. Samalla hallintooikeus rajasi kaivoshankkeesta pois Pierkulin alueen, koska se muodostaa ”erityisen luonnon olosuhteen” ja kiristi lupaehtoja. Soklia vastusta van kansanliikkeen aktiivi, Lokan kylästä kotoisin oleva poron omistaja ja paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjoh taja Leena Pyhäjärvi ihmettelee valtion kaivosyhtiön toimintaa ja haluaa pisteen koko hankkeelle. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi SUOMEN MALMIJALOSTUS Oy:n ja sen kokonaan omistaman Sokli Oy:n toimin ta fosfaattikaivoksen perustamiseksi Sa vukoskelle ihmetyttävät paikallisia asuk kaita ja ympäristöoikeusasiantuntijoi ta. Tämä tytäryhtiö hakee valituksellaan KHO:lle ympäristö luvan ehtoihin jopa lievennyksiä. Asialla on Suomen valtion omistama Suo men Malmijalostus Oy
Soklin ahot ja niitä ympäröivä luonto tuhoutuisi.” . Taimet sukelletaan alueelta, jossa niitä esiintyy runsaasti ja istutetaan sopivan hiekkaiseen kasvu ympäristöön. AH Typpi tappaa lähteiden hyvät bakteerit Lähteet ovat luonnon monimuo toisuuskeskittymiä, joita ihmis toiminta uhkaa monin tavoin. Nuortt ijoki ja myös Ylä-Kemijoki olisivat vaarassa pilaantua ja osin jopa kuivua. Mitä nämä menetykset olisivat. Ou lun yliopiston tutkijat ovat selvit täneet, kuinka lähteiden baktee riyhteisöt reagoivat maatalouden ja asutuksen aiheuttamaan typpi kuormitukseen. Tutkimus julkaistiin elokuussa Environmental Microbiology tiede lehdessä. Runsautta siivitti vät vuoden 2020 hyvä pesintä sekä idästä saatu sinipyrstölisä. ”Paliskunnan poronhoito ajautuisi ennen näkemätt ömiin vaikeuksiin. ”Lintuja oli laskennoissa esimer kiksi Puolangalla ja Kuhmossa ihan järkyttävän paljon”, hän sanoo. Etelässä laulua kuului Han gossa, Parikkalassa, Seitsemisissä ja Hämeen Evolla. Leena Pyhäjärvi, mitä terveisiä haluat lähett ää valtiolle Soklin hankkeesta. Tutkimuksessa ilmeni, että lu kuisat bakteerilajit häviävät äkilli sesti, kun lähdevedessä on nitraat tia yli 400 mikrogrammaa litrassa. ”Bakteeriyhteisöjen monimuo toisuus heikentyy jo yllättävän al haisissa nitraattipitoisuuksissa”, kertoo tutkijatohtori Kaisa Lehosmaa ryhmänsä saamista tuloksista. Metsähallituksen suojelubiologi Ari Rajasärkkä arvioi, että Suo messa oli viime kesänä peräti 12 000 sinipyrstöreviiriä, joista kymmenesosa löydettiin. PIIA AHONEN . suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Meriajokasta autetaan istutuksilla Itämeren meriajokasniityt sitovat hiiltä ja tarjoavat tärkeän habitaatin merieläin ten poikasille. ”Alueen puhdas vesi vaihtuisi kaivoksen ravinneja suolavesiin, jotka valuisivat alueen pintaja pohjavesiin. Meriajokasta on kaikkial la maailmassa. JESSICA HAAPKYLÄ Sinipyrstöillä ennätyskesä TALV EHTII K AU K A NA Sinipyrstö on itäinen laji ja runsaimmillaan Kainuun ja Kuusamon alueella. Teollisuusalueen melu-, valoja pölysaasteet sekä satojen rekkojen päivitt äinen ralli karkott aisi ihmistoimintaan tott umatt omat porot kauaksi.” ”Suomen Malmijalostuksen tulisi luopua hankkeesta.” TE KS TI IS M O TU O RM AA KU VA T LE EN A PY H ÄJ ÄR VI , JE SS IC A H AA PK YL Ä JA PA SI PA RK KI N EN / VA ST AV AL O Leena Pyhäjärvi on Sompion luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja ja Sokli-aktiivi. Siksi Suomen Malmijalostuksen tulee luopua hankkeesta.” . Metsähallitus aloitti me riajokasistutukset Saaristomerellä ke sällä 2020, ja WWF Hankoniemellä ja In koossa kesällä 2021. TALV EHTII K AU K A NA Metsähallituksen suojelubiologi arvioi, että Suo messa oli viime kesänä peräti 12 000 sinipyrstöreviiriä, joista ”Lintuja oli laskennoissa esimer kiksi Puolangalla ja Kuhmossa ihan järkyttävän paljon”, hän sanoo. Oulun Sanginjoella oli seitsemän. Mitä haitt oja tästä olisi poroelinkeinolle. Oulun Sanginjoella oli seitsemän reviiriä. Bakteerien häviäminen heikentää lähteiden vedenlaatua, sillä mikro beilla on tärkeä tehtävä veden luon taisissa puhdistusprosesseissa. Talveksi sinipyrstöt muuttavat kauas kaakkoon, jopa eteläiseen Kiinaan ja Koreaan. ”Soklin kaivos aiheutt aisi niin paljon tuhoa ja korvaamatt omia menetyksiä alueen luonnolle, ett ei niitä voisi mitenkään korvata. Kun kauniin vihreän kas vin oppii tuntemaan, sitä huomaa usein myös hiekkaisille merenrannoille ajau tuneena
Fennoskandian tunturikihut talvehtivat ruotsalaiskihuis ta tehdyn tutkimuksen perus teella Benguelanvirrassa Ete läAfrikan ulkopuolella. Myös lapintii rat käyttävät sitä matkallaan. Tunturikihu talvehtiikin merellä Tunturikihujen kumppanei na Atlantilla on myös etelä mantereenkihuja. LINNUT TUNTURIKIHU R ÄYSK Ä TE KS TI AN TT I H AL KK A JA PE RT TI KO SK IM IE S KU VA M IK KO KA RJ AL AI N EN / VA ST AV AL O Tunturikihu lähtee tuntureilta keskelle Atlan ia, räyskillä monta muu orei iä 12 suomenluonto.fi 12 suomenluonto.fi. Räyskän muutosta uutta tietoa Ruotsin räyskät muuttavat kuutta eri reittiä Espanjaan tai Afrikkaan. Suomen kin räyskät saattavat olla moni puolisempia muuttajia kuin on arveltu; räyskiemme talvialu eena on pidetty lähinnä Malia. Kaksi kolmas osaa 39 lähetinlinnusta tal vehti LänsiAfrikan rannikko seuduilla Mauritaniasta Gui neaan ja Maliin, neljä yksilöä Tshadjärvellä, kolme räyskää Niilin varrella ja viisi Espanjas sa Cadizin lahdella. Siellä viiväh tää muutolla miljoonia lintu ja. Paikalla on runsaasti ravintoa, kuten valokaloja, jotka nouse vat öisin syvältä lähelle pintaa lintujen ulottuville. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Tunturikihut ja lapintiirat ensin Atlantille Atlantin keskellä oleva noin 1,5 kertaa Suomen kokoinen alue on paljastunut ainutlaatuisek si merilinnuille. Yli 60 prosenttia maailman tunturikihuista hakeutuu tä hän Azorien luoteispuolen me rilintumekkaan. Ne suuntaa vat syyskuussa pesimään ete lään samaan aikaan, kun tun turikihu jatkaa talvehtimaan eteläiselle pallonpuoliskolle. Osa hakeutui myös EteläAmeri kan puolelle
Maatalouden EUrahoista päätetään Suomi päätt ää loppuvuonna, miten se aikoo käytt ää EU:n miljardien maataloustuet (CAP-tuet) vuosina 2023–2027. CAP:issa oli tarkoitus panostaa ilmastonmuutoksen hillintään 40% varoista (800 miljoonaa euroa vuosittain Suomessa), mutt a siltä ei nyt näytä. Suomen esitys ei vähentäisi päästöjä. Tämä lisää päästöjä. Vuosikymme nessä ruskeiden osuus kannassa kasvoi 11 prosentis ta neljäsosaan. Mutta karhu ei ole uhanalainen laji.” ”Tarvitsemme pienpetoraudat”, (Maaja metsätalousministeri Jari Leppä rautoihin jääneestä karhusta STT:lle ja Lännen medialle 22.7. Maataloussektorin päästöt ovat Suomessa 16 miljoonaa tonnia vuodessa eli energiantuotannon päästöjä isommat. PERTTI KOSKIMIES Ruskeat naalit menestyvät ”Jätätte 99 % turvealasta ilman rajoitteita! Ja nurmipeite eikä pohjaveden nosto. ja 26.7.). Maanviljelijä-tutkija Juuso Joona kuitenkin huomasi, ett ä turvemaiden raivauksen päästöt kasvaisivat, vaikka niiden väitetään raportissa vähenevän. ”Hylkäisin avomalliset loukut, koska niihin jää joskus myös lintuja... Ministeriö kuitenkin päätyi esitt ämään vähenemänä sen, ett ä ilman pakett ia turvemaita raivatt aisiin vieläkin enemmän eli 2000 hehtaaria. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T PÄÄOSA NAALEISTA on talvella valkoisia Fennoskandi an tuntureilla, mutta sinertävän ruskeita rannikkoseu duilla. Ruskeat yksilöt saivat pentuja useampina kesinä kuin valkoiset, ja ruskeat pennut säilyivät hengissä yksivuotiaiksi hieman todennäköisemmin varsinkin kylminä talvina. Tuleva ohjelma määritt ää sen, voidaanko Itämeren ja sisävesien tilaa parantaa. Norjassa ja Ruotsissa laji on runsastunut, ja Suomessakin pesintä voi olla jälleen lähellä. Twi erissä maaja metsätalousministeriön ehdotuksesta maatalouden EU-tuiksi. Ilmastopäästöjen kannalta linjaus on ratkaiseva. EteläNorjassa seurattiin värimuotojen osuuk sia kannassa, jota vahvistettiin vapauttamalla luon toon 252 tarhassa syntynyttä pentua. Norjassa ja Ruotsissa laji on runsastunut, ja Suomessakin pesintä voi olla. Maataloustukipaketista tehtiin ympäristövaikutusten arviointi, jonka mukaan maatalouden päästöt vähenisivät 0,9 miljoonaa tonnia. SUOM ESSA NA ALI ON U H A NALAIN EN Naalin pesintää ei ole Suomessa varmistettu 25 vuoteen. EU on halunnut suunnata tukia luonnon, vesistöjen ja luonnon suojeluun. AH KARHU Ursus arctos ”Ei niin pitäisi tapahtua. Uusia suuripäästöisiä turvepeltoja raivatt aisiin luonnoksen mukaan yhä 1200 hehtaaria vuodessa ja sama määrä kivennäismailta. Talven kylmyys tai lumen syvyys ja kesto eivät selittäneet miksi näin oli, ja ruskeiden naa lien menestyksen syy jäi avoimeksi. minkin pyyntiin on loukkuja, jotka ovat täysin erilaisia ja karhuturvallisia.” (Riistasuunnittelija Kai-Eerik Nyholm, Yle 8.7.2021) AH POLIIT TINEN ELIÖ KU VA T JO RM A LU H TA / LE U KU JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y SUOM ESSA NA ALI ON U H A NALAIN EN Naalin pesintää ei ole Suomessa varmistettu 25 vuoteen. AARGH! ” Maanviljelijä ja tutkija Tuomas Ma ila 26.8
J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T Asu ilmastoystävällisemmin ja säästä – valitse oma tapasi pienentää asumisen päästöjä Tiesitkö, e ä asuminen muodostaa reilun neljänneksen suomalaisen hiilijalanjäljestä. Säästät rahaa ja luontoa! www.hiilihelppi.. Hiilihelppi-verkkopalvelu kokoaa sinulle erilaisia tapoja pienentää asumisen hiilijalanjälkeä. Hiilihelppi on Suomen Luonto -lehden, ympäristöministeriön ja Sitran tuo. ama palvelu, joka tarjoaa vinkkejä asumisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi.
Laaja kat saus aiheeseen il mestyi vasta myöhemmin samana vuon na Luonnon Tutkija lehdessä. Ensimmäinen punainen lista julkaistiin Suomen Luonnossa 2/1975. Jutun te ki Kalevi K. Lajeja on yhteensä 229, kun nykyisellä vuoden 2019 listalla on 2667 uhanalaista lajia. 1975 suomenluonto.fi 15. Siellä mukana on myös peruste, eli kyyh kyn kannan pieneneminen yli 30 prosen tilla. TÄ M Ä M U U T T U I V Ä L Ä H D Y K S I Ä M E N N E E S TÄ Suomen ensimmäinen punainen lista TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA SU O M EN LU O N N O N AR KI ST O ”SUOMEN UHANALAISET eläin ja kasvi lajit on luetteloitu.” Niin otsikoi Suomen Luonto keväällä 1975. NAALI, SUSI, tunturihaukka, helmisim pukka – listalla oli luonnonystäville tut tuja lajeja, myös sellaisia, jotka ovat sit temmin yleistyneet, kuten pikkuvarpu nen ja joutsen. Lista sai pian (SL 5/1975) lehdessämme kritiikkiä, kun ekologit Olli Järvinen ja Kari Vepsäläinen peräsivät mukaan uhanalaisuuden syitä. Lehtemme oli ilmeisesti ensimmäinen media, mis sä ensimmäinen lista julkaistiin. Malmström, Maailman Luon non Säätiön Suomen Rahaston silloinen pääsihteeri. HEIDÄN YKSI esimerkkinsä oli turkin kyyhky, joka on yhä listattuna uusimmas sakin eli vuoden 2019 Punaisessa kirjassa. Säätiö eli nykyinen WWF oli laatinut listan 27 kasvi ja eläintieteilijän avustuksella. Jutussa oli mukana lista 229 uhanalaisesta lajista. He pitivät myös kyseenalaisena joidenkin lajien pää syä listalle vain harvinaisuuden takia. Suomen punaiset listat kehittyivät vuodesta 1985 alkaen pitkälti Järvisen ja Vepsäläisen toivomalla tavalla
16 suomenluonto.fi Nuorten kurkien matkassa TEKSTI JA KUVAT ANNA TUOMINEN Suomen Luonto kävi Pohjois-Karjalassa rengastamassa kurkia ja tarkistamassa, mitä verkkosivuillamme seuratuille satelliittilinnuille kuuluu.
Kurjet eivät saa huomata meitä ennen kuin ehdimme piiloutua. Vihdoin lintu hiljenee. Jos kurjet ovat jo kuulolla, kertun äänet saattavat saada ne perääntymään. Har pon rengastaja Ilari Soppelan perässä kohti pellon kes kellä seisovaa latoa. Sitten odotamme. suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 U tu häälyy nurmipellon yllä kalpeina säi keinä. Kurjen poikasella on harmaanruskea suojaväri. Aamutaivas rusottaa jo, mutta en simmäiset säteet eivät ole vielä ehtineet kiivetä peltoa reunustavien kuustenlat vojen yli. Kuu lemme latoon, kuinka hermostunut lehtokerttu napisee hänelle. Siitä tulee passipaikkamme. Puiden takaa kajahtaa komea kurkien trumpetti – hereillä ollaan! Se tarkoittaa, että meillä on kiire. Ladon suojissa yöpynyt tuulihaukka lehahtaa kattohirreltä siivilleen. Soppelan työpari Janne Leppänen jatkaa matkaan sa pellon laitaan ja piiloutuu ojaan odottamaan. Se on huono juttu. Seuraavana kesänä aikuisen höyhenkuviot näkyvät jo, mutt a ovat himmeämmät kuin pesivällä linnulla.. Soppela kertoo, että usein linnut ymmärtävät muidenkin lajien varoituksia
Niistä kurjet pitävät. ”Värirengastus on Euroopan tasolla koordinoitua. Rengastajat kutsuvat niitä legoiksi. Kun pesue saapuu lähemmäs, Soppela pyytää mi nua laskemaan kiikarini ja painumaan matalaksi. He tietävät, että metsikön takana joki laskee Viinijär veen ja että joen soistuneella suulla pesii kurkipari. Eilen pitkä kuivuus ratkesi rankkasateeksi, joten etanoita ja hyön teisiä on liikkeellä. Hän lähestyy hitaasti, varoo terävää nokkaa ja poimii poikasen syliinsä. ”Pysähdy!” Leppänen huutaa. Täysosuma! Legot jalkoihin Ladossa rengastajat mittaavat ja punnitsevat kurjet. Vaikka kurjet ovat vielä kaukana, ne astelevat hiljal leen meitä kohti. Kurkien kumpaankin jalkaan laitetaan kolme ren gasta, joiden väriyhdistelmä tallennetaan rekisteriin. 18 suomenluonto.fi Kurkiväijytys Leppänen ja Soppela ovat käyneet täällä aiemminkin. Ne ovat jo nopeita, vaikka eivät osaakaan vie lä lentää. Sil mille vedetty huppu rauhoittaa lintuja. Liekö käsky tehonnut vai ehtivätkö linnun jalat jo hapoille, mutta poikanen pysähtyy ja kääntyy ympäri. Renkaiden avulla linnut voidaan tunnistaa etäältä kii karilla, kaukoputkella tai valokuvista. ”Tuolla”, Soppela kuiskaa. Värirengas koostuu kahdesta palasesta, jotka napsautetaan kiinni toisiinsa jalan ympärille. Tänään poikaset on tarkoitus saada kiinni rengastet tavaksi. Kahta samaa väriyhdistelmää ei ole”, Leppänen kertoo. Emokurjet huuta vat ja karkaavat siivilleen, rengastajien askeleet tömi sevät. Keltainen, keltainen, musta”, Soppela varmistaa muistiinpanonsa. Sormet kohmettuvat. Jos emot huomaavat linssin heijastuksen, tilaisuus voi olla mennyttä. ”Punainen, valkoinen, ruskea. Nuori kurki kipaisee näkyviin ladon takaa. Se levittää siipensä auki näyttääkseen isommalta, mut ta Leppäseen esitys ei pure. Tähyilemme seinien raois ta tyhjälle pellolle. Pariskunnalla on kaksi poikasta, joiden kanssa ne saa puvat aamuisin ruokailemaan tälle pellolle. Kolmen vuosikymmenen aikana jo lähes kolmetu hatta Suomessa kuoriutunutta kurkea on saanut väri Ilari Soppela pitelee kurkea pää taaksepäin, ett ei lintu voi osua nokallaan silmiin.. Katson kiikarilla hänen neuvomaansa suuntaan. Minuutit kuluvat hitaasti. Linnut täytyy saada yllätettyä, jos aikoo voit taa juoksukilpailun. Kuluu vielä muutama minuutti, kunnes Soppela soit taa Leppäselle lähdön merkiksi ja säntää ulos ladosta. Poikaset napsivat touhukkaasti syö tävää nurmen seasta, mutta jompi kumpi emoista kat selee koko ajan varuillaan ympärilleen. Ladon toiselta puolelta saapuu Soppela, joka myös kantaa kurjenpoikaa kainalossaan. Hetken kaikki on yhtä mylläkkää. Kurjet saavat jalkaansa tavalliset alumiinirenkaat, minkä lisäksi niiden nilkan ympärille kiinnitetään värikkäitä muovirenkaita
Hyvien tuulien siivittämänä vauh ti vastaa auton maantienopeutta. Pian ne kuitenkin saavat jalat alleen ja häipyvät nurmen sekaan. Tiedot pesimättömistäkin pareista paine taan tarkasti muistiin, sillä seuraavana kesänä samoilta jalansijoilta saattaa löytyä poikue. Silloin emojen täytyy jättää jäl keläisensä ja lähteä talven alta pois. Emon ääni kaikuu pesän suunnasta. Alhaisen kurjilla on ollut pieniä siipivammoja tai jalkavaivoja, jotka ovat Ensimmäinen matka voi olla jopa tuhat kilometriä. Biologi Petri Suorsa kertoo, että kuun puolivälistä alkaen suuret laivueet suuntaavat kohti etelää. Näistä tulee henkilöhistorioita”, Lep pänen sanoo. Joil lekin nuorille kurjille ponnistus voi ol la liikaa, eivätkä kaikki pääse edes liik keelle. ”Esimerkiksi vuonna 2010 rengastamani kurki oli ainakin viime vuonna vielä elossa ja kasvattanut jo neljä poikuetta. Vapaaksi päästetyt poikaset eivät oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Poikanen ujutetaan kangaspussiin ja punnitaan kalavaa'alla. Rengastajat tuumivat, että päi vän saldo saattaa sivuta heidän omaa ennätystään. Ensimmäinen muutto koettelee voimia Kurjenpoikaset pääsevät tavallisesti siivilleen elokuun alkuun mennessä. Projektin menestyksestä on kiittä minen vapaaehtoista rengastaja Pekka Mustakalliota, joka on muun muassa koordinoinut renkaiden jakami sen sekä tarkistanut ilmoitukset havainnoista. Värirenkaiden lisäksi poikaset saavat tavalliset alumiinirenkaat.. Vielä kau kaa ne kurkkivat taakseen ja seuraa vat tekemisiämme. Ajamme hitaasti pitkin hiekkateitä kur kia tähyillen. Nuori kurki levitt ää siipensä näytt ääkseen suuremmalta. Niiden täytyy vahvistua nopeasti, sillä syyskuussa muuttovietti valtaa emot. Aamupäivän aikana vielä kolme poikasta saa väri tunnisteet jalkoihinsa. ”Se huutaa poikasille, että tulkaa tänne, jos pääset te”, Leppänen tulkkaa. Poikasella ei tarvitse olla isoa vaivaa, kun rankka muuttomatka jo käy mahdottomaksi. Värirenkailla varustettu kurki voidaan tunnistaa jo pa kymmeniä kertoja sen elämän aikana. Löydöt myös motivoivat rengastajaa. Ensimmäinen matka voi ol la jopa tuhat kilometriä.” Poikaset lähtevät ensimmäiselle muutolleen van hempiensa vanavedessä, osana isompia kurkiparvia. ”Osa emoista on niin armollisia, et tä ne yrittävät sinnitellä ja talvehtia poikasen kanssa”, sanoo Hämeessä kurkia kuntouttava Jouko Alhainen. Lähdemme pellolta, mutta urak ka ei ole ohi. Parven mukana ne oppivat parhaat levähdyspaikat, joil le kerääntyy jopa tuhansia kurkia keräämään voimia ja ruokailemaan. Siten kurkien liikkeistä saadaan arvokasta tutkimustietoa. suomenluonto.fi 19 renkaat matkaansa. ”Sitten armoa ei anneta. Kun tarvittavat tiedot on kirjattu vihkoon, huput poistetaan silmiltä
Vuosikymmenten aikana pai kantimista on tullut yhä tarkempia, kestävämpiä, hal vempia ja pienempiä. Viikon levähdyksen jälkeen kurjet kiisivät vii kossa lähes neljätuhatta kilometriä aina Etiopiaan asti. Nii hin liittyy myös virheen riski. Janne Leppänen on rengastanut jo satakunta kurkea.. Satelliittikurjet Kurkien värirengaslöydöistä saatu tieto on pistemäistä, sillä havaintoja saadaan vain niistä maista ja paikoista, joissa lintuharrastajat seuraavat kurkia aktiivisesti. Myös sen paikannin päätyi opetuskäyttöön. Suuria parvia len si aiemmin Marokkoon, Algeriaan ja Etiopiaan, mutta nykyään yhä useammat jäävät talveksi Eurooppaan tai Israeliin. Kun emot voivat aloittaa pesintänsä aiemmin ja syysmuuttoa voi viivyttää aina vain myöhemmäs, poikaset ehtivät varttua vankemmiksi ennen lähdön hetkeä. Samalla muuttomatkat lyhenevät. Nelikko kuoriutui viime kesänä PohjoisKarjalassa, missä Suor sa, Leppänen ja Soppela rengastivat ne ja kiinnittivät Selviytyminen tuo luovuutta, jonka kurjet voivat periyttää. 20 suomenluonto.fi parantuneet antibiooteilla ja särkylääkkeillä tai levol la. Kurjen liikkeistä ei tiedetty mitään kahteen vuoteen, kunnes joulukuus sa 2013 lintuharrastaja Antonio Torrijo raportoi Outon majailevan Espan jassa. Se ker too yhä tarinaansa luonnonhistoriallisen museon vit riinissä lähellä kuolinpaikkaansa. Emojensa mukana lintu suuntasi ensin Ukrainan Krimille. Tällaisia kurkia voidaan auttaa myös tal vehtimaan siellä, missä ne ovat. ”En uskonut, ennen kuin hän lähetti kuvia, joissa näkyivät värirenkaat ja satelliittilähetin”, Suorsa kertoo. Pisteiden välille on päästy piirtämään viivoja satel liittipaikantimien avulla. Joskus yksin harhailemasta löydetty kurki on vahin goittumaton ja terve, mutta eksynyt emoistaan tai jää nyt orvoksi. Toipuneilla kurjilla on mahdollisuus jatkaa matkaa, kun ne itse niin haluavat. Vuosi sitten Suomen Luonto alkoi seurata neljän sa telliittipaikanninta kantavan kurjen matkaa. Tuolloin paikantimissa ei ollut vielä aurinkopanee leja, vaan talven aikana paristot tyhjenivät ja Outon sig naali katosi. ”Harrastajat ovat löytäneet väriyhdistelmiä, jotka ovat vielä rengastajan pöydällä”, Suorsa kertoo. ”Selviytyminen tuo luovuutta, jonka kurjet voivat periyttää jälkeläisilleen.” Petri Suorsa kertoo, että ilmaston lämpeneminen tekee kurkien sin nittelystä yhä helpompaa ja paran taa myös poikasten mahdollisuuksia päästä muuttomatkalle. Paluu Savoon oli sujunut turvallisesti. Kymmenen vuotta sitten Suorsa kiinnitti paikanti men Outokummussa varttuneen Outopoikasen jal kaan. Nuori kurki oli ensimmäinen, joka oli todistetusti vaihtanut talvehtimispaikkaansa äärilaidalta toiselle. Seuraavana keväänä Outo löytyi Joroisilta. Tieto yllätti Suorsan, sillä aiem min kurkien ajateltiin muuttavan aina samaan suuntaan. Vain kolmivuotiaan Outon matka päättyi syysmuu tolle, kun se törmäsi voimalinjoihin Ukrainassa. ”Toistakymmentä kurkea on lähtenyt vapaaseen maailmaan kaksi–kolmevuotiaina”, Alhainen kertoo
suomenluonto.fi 21 Värirenkaiden avulla kurkiyksilön voi tunnistaa kaukaa.
Häröliina saapui Suomeen toukokuun alussa, mutta jatkoi seurueineen laajalle kierroksel le Venäjän Karjalaan. Kun Suorsa soittaa, saan kuulla olevani väärässä paikassa. Ne sukivat sulkiaan raukeina ja häviävät yksi toisensa jälkeen apiloiden taa. Saan laskettua parisenkymmentä nuorta kurkea, jot ka ovat selvästi käymässä nukkumaan niille sijoilleen. Kun pesimäikäi set linnut kiirehtivät varaamaan reviirejään, nuoret tait tavat matkaa kaikessa rauhassa. Pian esiin nousee toinenkin. Häröliina ja Laika taas lensivät Unkarin Hor tobágyyn, jossa kymmenettuhannet kurjet viipyvät matkallaan. Sen käyttämä reitti oli vasta hiljattain saatu var mistettua, kun liettualaiset ja virolaiset lähetinlinnut olivat taittaneet saman matkan. Laika jäi talveksi noille seutuville, mutta Häröliina kurvasikin länteen ja päätyi Espanjaan asti, lähelle Har maata. Kurjet muutt avat suurina, äänekkäinä auroina. Somaksi nimetyn poikasen matka päättyi jo ennen kuin alkoikaan. Suojellulla alueella on tekojärviä, kosteikkoja sekä maissipeltoja, joilta löytyy sadonkorjuun tähteitä syötäväksi. Ajelen odotellessani ympyrää Liperissä, missä Härö liina on oleillut edellisenä päivänä. Nelikko emoineen ei kuitenkaan tiennyt, mitä niiltä odotettiin, eikä lopulta yksikään niistä lentänyt Israelin ja Etiopian suuntaan. Laika osoitti ennustuksen paikkansa pitäväksi. Kun kaksikko on viipynyt samoissa maisemissa jo monta viikkoa, päätän lähteä katsomaan, mitä niille kuuluu. Kurjet paikantimineen ovat osa israelilaista profes sori Ran Nathanin ja väitöskirjatutkija Idan Talmonin tutkimusta, jossa seurataan itäiselle muuttoreitil le suuntaavia lintuja. Kun vihdoin pääsen oikeaan osoitteeseen, haravoin kiikarilla autiota peltoa. Harmaa saapui LänsiSuomen kautta. Saan Suorsan etäavuksi. Lopulta kum pikin asettui lähelle PohjoisKarjalan kotiseutujaan. Se siirtyi talvehtimisseuduiltaan Romaniasta kesäksi ValkoVenäjälle, muttei jatkanut sen pidemmälle. Luulen jo, että kurjet ovat ve täytyneet muualle yöpuulle, kun korkean apilakasvus ton takaa pilkistää pää. Keväällä Suorsa arveli, etteivät kaikki kolme edes palaisi Suomeen. Kettu yllätti sen yö puulta ja vei mukanaan juuri kun sen odotettiin lähtevän muuttamaan. Harmaakurki suuntasi suoraan läntisel le reitille ja päätyi Espanjaan. Neuvokkaat linnut ovat rohkaistuneet lähelle ihmistä. Pahaksi onneksi kännykkäni kiukuttelee ja sen kuuluvuus näyttää enimmän aikaa nollaa. Hän on luvannut lähettää tuoreimmat sijaintitiedot heti, kun saa ne israelilaisil ta tutkijoilta. Ne lyöttäytyvät yksiin muiden nuorten kurkien kanssa ja viettävät kesänsä porukassa. 22 suomenluonto.fi satelliittipaikantimet värirenkaiden viereen. KU VA M IK KO KA RJ AL AI N EN / VA ST AV AL O. Villi ja vapaa nuoruus Nuoret kurjet itsenäistyvät emoistaan yleensä kevät muuton korvalla tai viimeistään jossain matkan var rella. Monet nuoret kurjet jäävät Keski Eurooppaan tai Baltiaan. Paikantimilla seuratut kurjet näyttivät tutkijoille, et tä Unkari on paljon luultua tärkeämpi välietappi Iberian niemimaalla talvehtiville kurjille. Liikkuvaisempi Häröliina on jo muualla, mutta Harmaa on pysytellyt pitkään samalla Polvijärven peltoaukealla
Paikantimet taltioi vat niiden menoa vielä ainakin muutaman vuoden, jo ten hyvässä lykyssä niiden ensimmäisiä pesintöjäkin päästään todistamaan. Vielä 1980luvulle asti Suomessa pesivät kurjet oli vat soilla piilottelevia lintuja, ja kanta oli laskussa. Viime keväänä satoja kurkia kuoli myrkytykseen Uk rainassa, joukossa venäläinen satelliittikurki ja Soppe lan edellisenä kesänä rengastama lintu. KA RT TA AT TE KA RT TU N EN , LÄ H TE ET O JA ST E YM . Ja vaikka onkin, ei mikään käy käden käänteessä”, Suorsa sanoo. Ensimmäisen muuttomatkansa Häröliina, Harmaa ja Laika tekivät emojensa kanssa, mutta tänä syksynä ne saattavat lähteä muiden nuorten mukana toiseen suun taan. Kurjet ovat yhä täsmälleen samassa paikassa ja osoittavat heräilyn merkkejä. Unkarin Hortobágy on solmukohta, jossa suunta voi vaihtua (katkoviiva). Läntinen reitti Baltian–Unkarin reitti Itäinen reitti Harmaa Häröliina Laika H O R T O B Á G Y G A L L O C A N T A Israeliin ja Etiopiaan. Viivat näytt ävät kolmen satelliitt ikurjen muuttoreitit syksyllä 2020. ”Peltoympäristössä pesinnät voivat onnistua jopa pa remmin, sillä niissä on tarjolla monipuolista ravintoa.” Myös suojelutoimet ovat auttaneet. Aiemmin kurkia myös vainottiin läpi muuttoreitin. Muutos oli niin nopea, etteivät kurjet tahtoneet pysyä perässä. Se näyttää terveeltä ja hyvinvoivalta osana nuoriso porukkaansa. Siispä palaan paikalle varhain seuraavana aamuna. 20 20 , RA N N AT H AN , ID AN TA LM O N . Lin nut yrittävät piiloutua kasvillisuuteen ja jäävätkin alle. ”Yksi rengastamani kurki ammuttiin taannoin kevät muutolla Turkissa, ilmeisesti ihan vain huvittelumieles sä”, Janne Leppänen harmittelee. Pelloilla tepasteleva lintuparvi voi talloa ison osan sa dosta tantereeseen, joten kun ihmiset valtasivat yhä laajempia alueita tarpeisiinsa, kurki joutui ahtaalle. Joskus kohtalona on pelloille levitetty jyrsijämyrkky. Nykyään suurin uhka aikuiseksi ehtineille linnuille on törmäys voimajohtoon. Neuvokkaat linnut ovat rohkais tuneet pesimään lähempänä ihmisiä. Viime vuosikymmeninä kurkien tilanne on muuttu nut ratkaisevasti. suomenluonto.fi 23 Suopöllö nousee siivilleen ja tähyilee peltoa aurin gonlaskun taakseen jättämässä kuulaassa valossa. Seuranta jatkuu. Esimerkiksi Es panjassa kurkien suosima Gallocantajärvi on suojeltu, ja sen lähistöllä lintujen aiheuttamista tuhoista makse taan korvausta viljelijöille. Jouko Alhainen kertoo, että kurkia menehtyy myös esimerkiksi niittokoneisiin. Lisää tietoa satelliittikurkien matkasta ja kurkien muuttoreiteistä osoitteessa suomenluonto.fi/ kurkiseuranta SUOMESSA PESIVÄT kurjet muutt avat kolmea pääreitt iä pitkin: läntistä ja Baltian– Unkarin reitt iä Pohjois-Afrikkaan ja itäistä reitt iä Israeliin ja Etiopiaan. Hoksaan Har maan, jonka mustavalkoinen paikannin erottuu kauas. Lähden hyvillä mielin. ”Ei silloin näyttänyt, että laji on mukautuva. Onnettomuuksista huolimatta kurjet ovat vahvassa nousukiidossa. Espanjan Gallocanta on peltojen ympäröimä umpijärvi ja tärkeä etappi. Suomessa pesivät kurjet joutuvat jo tosis saan etsimään sopivaa reviiriä, sillä parhaat on varattu. Leutojen talvien myötä muutt omatkat ovat lyhentyneet. Ne voivat elää parhaimmillaan yli kol mekymppisiksi ja ehtivät ohjata lukuisia poikasia ensi muutolleen. Euroopan laajuinen kurkiseuranta on osoittanut, että laji on yllättävän mukautuva. Toisinaan kurkia yhä tapetaan, kaikesta huolimatta. Korkeiden kasvien takaa en näe, onko jollain kurjis ta paikannin. Mukautuvat kurjet ”Ensi vuodesta ei voi päätellä vielä mitään”, Suorsa to teaa kun kysyn ennusteita lintujen jatkosuunnitelmista. Ensi kesänä ne voivat löytää kihlakumppanit, joi den kanssa reitti vaihtuu jälleen. Sekä Harmaa että Häröliina levähtivät samaisella järvellä syys ja kevätmuutollaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta ne hyppäävät siivil leen ja laskeutuvat taaemmas nurmelle. Kos teikoita kuivattiin pesimä ja talvehtimisalueilla tehok kaamman metsä ja maatalouden nimiin. Tulevat vuodet näyttävät, hakeutuuko satelliittikur kien kolmikko Suomeen pesimään
Ruskasuon sarvipäät. Uljaan ja ihmisiä vältt elevän metsäpeuran kohtaaminen syksyisellä näytt ämöllä on todella mieliinpainuva elämys. 24 suomenluonto.fi TEKSTI HANS HÄSTBACKA KUVAT HANS HÄSTBACKA, KARI KEMPPAINEN, JARI KURVINEN TEKSTI HANS HÄSTBACKA KUVAT HANS HÄSTBACKA, KARI KEMPPAINEN, JARI KURVINEN Suo on aina kokemisen arvoinen
suomenluonto.fi 25 Metsäpeurat löytävät suolta mehevän kesäravinnon.
Siihen onkin aihetta, sillä alueella elää susia ja karhuja, ja myös ahma sekä ilves vierailevat täällä ajoittain. Kaksi teerinaarasta nousee lentoon puolukkavarvi kosta ja loittonee pian nopein siiveniskuin. On syyskuun neljäs viikko. Toki mui ta sorkkaeläimiä kuten hirviä, valkohäntä ja metsäkau riita riittää suurpedoille yllin kyllin. Puolukoita, yli kypsiä mustikoita ja kosteilla paikoilla myös juolukoi ta on kangasmetsässä paljon tarjolla lintujen appeek si. 26 suomenluonto.fi L änsituuli puhaltaa aurinkoisessa syyspäiväs sä. Varjossa on viileää ja auringonpaisteessa mukavan lämmintä, niin kuin tapaa olla kun syksy on ottanut ohjaimet käsiinsä. Kaikkia valtahirvaita ei onnista kovassa kilpailussa. Se aika vuodenkier rossa, jolloin valtahirvaat ovat hanganneet nahkasar vensa puhtaiksi ja kokoavat vaatimia kesänvanhoine vasoineen laumakseen. Haastajia riittää läpi rykimäajan. Pidän silmällä viereistä suota, mutta enim mäkseen tarkkailen edessäni levittäytyvää mäntymet sää, jotta huomaisin ajoissa metsäpeurat tai marjojen syöntiin syventyneet metsäkanalinnut. Täällä myös metsäpeurat tapaavat oleilla syksyn rykimäaikana. Lauman koonneet valtahir vaat joutuvat usein taistelemaan kilpailevien hirvai den kanssa oikeudestaan haaremiin. Heittäydyn maahan ja ryömin pienen kummun ja kahden männyn suojaan. Vaellan pehmeästi kumpuilevaa harjannetta pohjoi seen päin. Seuraan pa kenevia teeriä katseellani mutta huomaan samalla lii kettä vasemmassa silmäkulmassani. Ne jäävät yksin, kun jotkut hirvaat onnistuvat valloit tamaan viidestä–kymmeneen vaadinta joita ne mus tasukkaisesta varjelevat. Metsäpeurat ovat koko ajan varuillaan ja tähystävät tarkoin silmin lähiympäristöään. Kymmenpäinen peuratokka on ylittämässä suota ja lähestyy minua määrätietoisesti. Kaksi korppia leikkii navakassa tuulessa metsän yllä, ja muuttavat peipposten ja ras taiden parvet lentävät kohti etelää metsän ja suomaan muodostaman tilkkutäkin yli. Eilispäivän runsaissa sateis sa vettynyt jäkälikkö ei ole vielä ehtinyt kuivahtaa, ja Metsäpeurat, myös naaraat, hankaavat syksyllä puita uusilla sarvillaan saadakseen sarvinahan pois.. Nyt on toimittava nopeasti, muuten metsäpeurat äkkäävät minut. Suurpedoille metsä peura on luonnollinen ja haluttu, vaikkakin aika har voin kohdattu saaliseläin Suomen luonnossa
Toisella vaatimella on yhä ehjä nahka sarvissaan. Yhtä kauniisti metsäpeu rat istuvat suomaisemaan, joka on hyvinkin tärkeä osa niiden elinpiiriä. Lähisukulainen tunturipeura ja sen kesy muoto poro ovat lyhytjalkaisempia, ja niiden sarvet ovat leveät muodostaen puolikaarimaisen sar vikruunun. Sar vien kauniin värityksen viimeistelevät veri ja pihka, jo ta nuoret männyt erittävät hädissään hirvaan puskies sa ja hangatessa niitä sarvillaan. Metsäpeura on täydellisesti sopeutunut metsään ja suohon. Peurojen väritys sointuu täydellisesti syksyn väreihin sonnustautuneeseen mäntymetsään. No, aurinko saa sitten myöhemmin kuivata vaatteet. Lähiviikkojen aikana niskan ja lapojen lihasmassa tulee vielä kasvamaan. Tokan vaatimilla ja kahdella teinihirvaalla on toistai Peurat sointuvat syksyiseen maisemaan. Sitten näkyville jolkottaa kaksi vaadinta vieretys ten. Ehdin juuri ja juuri asettua kohtalaiseen makuu asentoon ja saada kameran valmiiksi, kun johtava vaa din astuu suolta mäntymetsän puolelle ohittaen mi nut vain viidenkymmenen metrin päästä kesänvanha vasansa kintereillään. Valtahirvas on vaihtanut ylleen jo melkein valmiin talviturkin, missä vaa lea mantteli kaulassa, niskassa ja lavoissa on silmään pistävin piirre. Metsäpeurat ovat arkoja ja koko ajan varuillaan.. Tiheässä metsässä liikkumista helpottamaan met säpeuralle on kehittynyt suhteellisen kapeat ja pystyt sarvet sekä pitkät jalat, joilla ne pystyvät liikkumaan vauhdikkaasti myös lumisessa maise massa ja vetisillä soilla. Nyt on valtahirvaan vuoro astua suol ta metsään. Sielu ja silmä lepäävät ohikulkevia metsäpeuro ja tarkkaillessa. Se antaa hirvaalle ryhdikkään ja voimakkaan ulkonäön ja samalla lisävoi mia kaksintaisteluihin, joita sen on käytävä haastavien hirvaiden kanssa. Vain liike paljastaa peurat. Vastikään nahattomiksi han gatut sarvensa ovat jo alkaneet saada ry kimäajan kaunista mahongin sävyä. Toinen on juuri hangannut nahan ir ti sarvistaan, jotka ovat vielä vähän veren tahrimat. suomenluonto.fi 27 kastun pian vatsan puolelta läpimäräksi. Se näkyy jo kaukaa niiden liikkuessa metsäs sä tai paetessa suon yli veden roiskuessa
Suon ylitettyäni edessä nousee kapea ja pitkä pohjois–eteläsuuntainen harju. Teinihirvaat saavat valtahirvaan armosta olla mukana tokassa, mutta nii den täytyy koko ajan varoa lauman isän tää. Nousen mietteliäänä ylös kosteasta tilapäisestä pii lopaikastani ja kävelen avoimelle suolle, missä tuuli ja aurinko vähitellen kuivaavat vaatteeni. 28 suomenluonto.fi seksi enimmäkseen lyhytkarvainen kesäturkki, mutta rykimäajan aikana niillekin kasvaa komea talviturkki. Suonlaitoja koristavat juolukan punaiset lehdet. Aavistan uuden peuratokan oleskelevan seuraaval la suolla, harjun länsipuolella. Laumassa Hirvaan valtavat sarvet ovat tehokas ase. Suo on kauneimmillaan värikylläisessä syysasussaan. Tuntuu siltä että luonto on tarjonnut minulle metsä peurat hopeatarjottimella. Suo on ojittamaton ja ympäröivät metsät hakkaa mattomat. Länsituuli puhaltaa suolta päin ja vie hajuni pois päin peuroista. Hir vaan valtavat sarvet piikkeineen ovat tehokas ase, ei vätkä vain koristeesine tai vaatimille esiteltävä vallan symboli. Isot sarvet ja valkoinen mantteli paljastavat suolla lepäävän hirvaan.. Koskematon luonto kiehtoo ja houkutte lee luokseen. Pääsin näkemään suurtokan sateisessa iltapäivässä. Vielä eilen alueen metsäpeurat olivat kokoontu neet suureksi viisikymmenpäiseksi laumaksi. Peurat jatkavat koillisen suuntaan ja katoavat pikkuhiljaa metsään. Täällä voin vaellella vapaasti, ja täällä myös lähes kaikki lähialueiden metsäpeurat viihtyvät rykimä aikana. Syksy on värjännyt sarat hehkuvaan kellanruskeaan. Harjuja on yhteensä neljä, ja ne työntyvät suol le kuin pitkät laihat sormet jotka pilkko vat suon omaleimaisiin osiin. Jatkan länteen päin seuraa valle pitkänmuotoiselle harjulle. Mikäli ne eivät opi tavoille ja väisty valtahirvaan tieltä, ne joutuvat kaksisa taakiloisen hirvaan runneltaviksi ja louk kaantuvat tai pahimmassa tapauksessa kuolevat. Seuraan peurojen polkua kunnes harju ja peurapolku vajoavat sananmukaises ti suohon. Syksyllä hirvikärpäset kuitenkin aiheuttavat turkkiin pieniä kauneusvirheitä, kun peurat joutuvat raapimaan voimakkaasti kutiavia kohtia sorkillaan ja sarvillaan
Kaikki metsäpeurat makaavat selkä tuulta vasten, niin kuin peurat usein makaavat. Siellä oleskelee varmaankin toinen rykimätokka, ja ääntä aiheuttaa tuon tokan valtahirvaan sarvien hankaaminen mäntytaimikossa. Tarkkailemani tokan vaatimet nou sevat nekin sorkilleen ja lähestyvät hir vastaan. • Yleisväritys vaihtelee valkoisesta ruskeakuvioiseen ja jopa melkein mustaan. • Usein hyvin kesy tai puolikesy. Noin ko mean hirvaan isoine sarvineen luulisi kelpaavan vaatimille. Peurat makaavat selkä tuulta vasten. • Lyhytkuonoinen. Mutta miksi hirvas on yksin. Valkoinen mantteli ja isot sarvet paljas tavat sen. Äsken näkemäni kymmenpäinen peuratokkakin lienee lähtöisin suurlaumasta. • Käyttäytymiseltään arka ja varovainen. • Sarvet levenevät alaosastaan voimakkaasti ja haaroittuvat melko tasapaksuina, ei niin lapiomaisina kuin metsäpeuralla. METSÄPEURA Rangifer tarandus fennicus • Metsäpeura asustaa kesäisin soilla ja niiden reunamien metsissä, talvisin jäkäläisillä mäntykankailla. Kuuden vaatimen mukana on vain yksi vasa. Lepäävä hirvas syysväreissä leimuavalla suolla on suurenmoinen ja ajaton näky. • Melko pienikokoinen ja lyhytjalkainen. Lähestyn eläintä varovaisesti harjua pitkin saadak seni näkösuojaa suon reunamännyistä, ja onnistun saa maan ensimmäiset kuvat lepäävästä hirvaasta. • Pitkäkuonoinen. • Selkä, reidet, pää ja jalat tummanruskeat, hartioitten etuosa, kaulus ja häntä valkeahkot, usein myös kupeet, vasat vaaleampia.. • Sarvet alhaalta pystymmät kuin porolla, sarvikruunu myös ylhäältä kapea, latvaosat lapiomaisesti litistyneet. Sitten se nousee seisomaan ja kuuntelee tarkkaan kolmannen harjun takaiselta suolta kantautuvia ääniä. Silloin huomaan tiiviin vaadinryhmän joka makaa parinkymmenen metrin etäisyydellä hirvaasta. PORO Rangifer tarandus • Peuran kesy muoto, polveutuu alunperin tunturipeurasta Rangifer tarandus tarandus. • Poroa isompi ja pitkäjalkainen. Hetken kuluttua hirvas kohottaa sarvipäänsä vinos ti ylös ja haistelee pitkään. Sarvet kuitenkin paljastavat ne. • Moni poro on korvatai värimerkitty. Kapeat sarvet helpottavat metsässä liikkumista. Valtahirvas laumoineen on tekemässä lähtöä. Vaa timet makaavat suolla saramättäiden keskellä lähes näkymättömissä. Käve len itse toiseen suuntaan tuulen saattelemana, lämpi mässä auringonvalossa, iloisena ja huumaantuneena päivän tapahtumista. Uusi rykimäaika on kuitenkin alkanut, ja se tulee tuot tamaan uusia vasoja ensi keväänä. Metsäpeuran tarkka hajuais ti saa kyllä helposti vainun tuulen yläpuolelta lähesty västä sudesta tai ahmasta. Tark kailen niitä hetken, kunnes ne vähitellen vetäytyvät harjulle ja poistuvat tältä luonnon näyttämöltä. Näen jo kaukaa komean hirvaan makaavan suolla. suomenluonto.fi 29 vallitsi levottomuus valtahirvaiden käyskennellessä sinne tänne. Oli selvää että suuri tokka hajaantuisi vie lä samana päivänä tai seuraavana aamuna viiteen tai kuuteen pienempään ryhmään, joissa kussakin olisi vain yksi valtahirvas. Ne haluavat nähdä hy vin tuulen alapuolelle, jotta ne voisivat huomata sieltä lähestyvän vaaran ajoissa. Suurpedot ovat ehkä ottaneet osansa. Onko hirvas hävin nyt aamuvarhaisen taisteluissa, vai onko se loukkaantunut vastustajan voimakkaasta ja yllättä västä sarveniskemästä
30 suomenluonto.fi Metsäpöly mulle tuokaa Suomessa on kehitetty metsämikrobiuute eli metsäpöly, joka vahvistaa ihmisen vastustuskykyä. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVITUS MARJAANA SIVONEN
”Jos mietitään kivikauden ihmistä, joka on metsästä nyt ja keräillyt kasviksia, siis möyrinyt mullassa, siihen biologinen koneistomme on meidät kouluttanut. Nopea globaali kaupungistuminen ja ihmisen luontoyhteyden heikkene minen ovat johtaneet yli sadan immuu nivälitteisen sairauden, kuten astman, erilaisten allergioiden ja tyypin 1 diabe teksen nopeaan yleistymiseen. Nämä sairaudet johtuvat ihmisen immuu nijärjestelmän häiriöistä. Esimerkiksi Euroopan Unio nin alueella immuunivälitteisten sairauksien kustannuk set ovat noin 100 miljardia euroa vuodessa. suomenluonto.fi 31 L asten mutaleikit, ne olivat alkusysäys vas tustuskykyämme vahvistavan mikrobiuut teen syntyyn. Grammassa miljardeja bakteereja Mikrobiuutetta sisältävät tuotteet voivat antaa immuu nijärjestelmällemme sellaista syötettä, jolle ihminen on satojen tuhansien vuosien aikana altistunut. Tänä päivänä luontoyhteys ja luontokontaktit ovat vähenty neet merkittävästi. Pyr kimyksenä oli kehittää markkinoille erilaisia luonnon mikrobeja sisältäviä tuotteita, jotka vahvistavat ihmisen immuunipuolustusta. Pian mikrobivalmisteen kehittä miselle saatiin jo rahoitusta Tekesiltä, nykyiseltä Business Finlandilta. Pystyykö sen puristamaan erilaisiksi tuotteiksi?” Pian Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteisessä ADELEekosysteemihankkeessa tutkittiin jo mikrobial tistuksen vaikutuksia ihmisen vastustuskykyyn. Ja vaikka kaupungeissa on puistoja, niissä lajisto on paljon köyhempi kuin aidossa luonnos sa”, Laitinen sanoo. Metsäpöly vastaa metsän maaperän mikrobiyhteisöä.. Aki mietti, että mitenkähän tällaisen hyö dyllisen maaperämikrobialtistuksen saisi pullotettua?” kertoo yliopistotutki ja Olli Laitinen Tampereen yliopistolta. ”Olimme vanhan opiskelukaverini ja ys täväni, tutkija Aki Sinkkosen kanssa pati kointiretkellä lasten kans sa, ja lapset kylpivät rantamudassa. Tutki mustulosten valossa kosketus luonnon monimuotoiseen mikrobistoon on hyödyllistä ihmisen terveydelle. ”Vuonna 2014 idea oli prosessoitunut niin pitkälle Akin päässä, että lähdimme tekemään tästä niin sanot tua suurta strategista avausta: miten luonnon mikrobi monimuotoisuus vaikuttaa, kun se tuodaan kaupunki laisten elämään. Tätä tuotekehittelyä edistämään tutkimusryhmä perusti Uute Scientific yrityksen, jonka tutkimusjoh taja Laitinen myös on. Yritys valmistaa mikrobiuutet ta, niin sanottua metsäpölyä, joka vastaa koostumuk seltaan metsän maaperästä löytyvää monimuotoista mikrobiyhteisöä
”Valmistusprosessissa käytetään vesiuuttamista, jos sa materiaaleista uutetaan mikrobeja pois veden avul la. Luon nollinen pohja on ainakin tässä meidän uutteessamme paras lähtökohta.” Luonnonkosmetiikassa metsäpölyä Oikeanlainen mikrobiorkesteri uutetta varten löytyi laboratoriokokeissa, mutta valmiste tuotetaan tällä het kellä Uute Scientificin Lohjan tehtaalla alihankkijoiden kompostoimista raakaaineista. 32 suomenluonto.fi Pelkkä kävely tai luonnossa oleskelu eivät vielä al tista ihmistä kunnon mikrobikylvylle, vaan siihen tar vittaisiin kosketusta kuraan, multaan ja karikkeeseen – kivikauden ihmisen tapaan. ”Jos pyrittäisiin tekemään puhdas viljelmä, niin sitä ei osata vielä tehdä. Silloin vaikutus immuunijärjestelmäämmekin on mahdolli simman laajaalainen, ja saamme ikään kuin luonnol lisen vasteen.” Osaa mikrobiuutteessa mukana olevista bakteeri lajeista ei edes voida nykymenetelmillä kasvattaa. ”Kosmetiikkateollisuuden kriteereiden vuoksi olem me joutuneet inaktivoimaan uutetta. Kasvatusolosuhteissa olisi sekin huo no puoli, että tietyt nopeasti kasvavat lajikkeet kasvaisi vat muiden ylitse ja kaventaisivat diversiteettiä. Naantalilainen Luonkos lanseerasi maailman ensim mäiset metsämikrobituotteet lokakuussa 2020. ”Ne ovat niin sanottuja perinteisiä bakteereja, ja nii tä voi olla yhdessä tuotantoerässä noin tuhat eri lajia”, Laitinen kertoo. Me olemme kääntäneet idean toisin päin”, Laitinen kertoo. ”Pyrimme siihen, että tarjolla olisi mahdollisimman rikas mikrobi kattaus ilman taudinaiheuttajia. Siksi teemme uutteen luonnollisis ta raakaaineista. ”Bakteereja valjastetaan hyöty käyttöön myös esimerkiksi probioot tisissa tuotteissa, joissa on aina joku tietty niin sanottu hyvisbakteeri, jo ta sitten kasvatetaan bioreaktoreissa. Luonnonkosmetiikkaalalla uutetta kutsu taan metsäpölyksi. Uutteen koostumusta tutkitaan laaduntarkkailu analyyseissä tarkasti, jotta esimerkiksi taudinaiheuttajia eli patogeenejä ei ole mukana. Yritys valmistaa esimerkiksi metsäpölyä sisältäviä, ihonhoi ”Nyt myös ympäristömik robien tärkeys ymmärretään.”. Lopullinen tuote on hyvin jauhemaista, pienira keista tavaraa, jossa mikrobit ja eten kin niiden osaset pystyvät vaikutta maan immuunijärjestelmäämme.” Mikrobiuutetta on jo markkinoil la erilaisissa tuotteissa, kuten esimer kiksi Moi Forestin ja Luonkosin luonnonkosmetiikka tuotteissa. Kosmetiikkatuot teissa ei ole eläviä mikrobeja tai bakteereita, mutta niis sä on edelleen ne mikrobin osaset, jotka pystyvät vaikut tamaan immuunijärjestelmäämme”, Laitinen valottaa. Sen jälkeen se kylmäkuivataan, jauhetaan ja siivilöidään. Vain grammassa mikrobiuutetta on peräti miljardeja bakteereja – se vastaa metsämaaperän bakteerimäärää
Myös mikrobiuutetta sisältäviä syötäviä tuotteita on kehitteillä. Ihminen on kulkenut pitkän matkan kivikaudesta tähän päivään. Laitinen näkeekin metsä mikrobeissa paljon mahdollisuuksia myös globaalisti ajatellen. Ympäristömikrobit kunniaan Tutkimusta tehdään parhaillaankin esimerkiksi Tam pereella, jossa on meneillään 350 lapsen tutkimuskoe. ”Tai pikemminkin valtavan potentiaalin. Yrityksen missio on luoda tuotteita, jotka tähtäävät kosmetiikan käytön minimointiin. Terveysväittämillä niitä ei kuitenkaan voi markkinoida. Sielu lepää. Altis tus vaatii aktiivista möyrimistä sannassa. Aktiivista mikrobien tuomis ta elämään ei ollut.” Suomessa on melko vaivatonta lähteä luontoon, kau pungissakin puistoon, mutta maailman metropoleis sa tilanne on täysin toinen. Tulevaisuuden näkymissä siintää mahdollisuus lisätä mikrobeja päivittäisessä käytössä ihokontaktissa oleviin tekstiileihin. ”Kosmetiikkalainsäädännön kanssa pitää olla tark kana. Olisiko tutkija uskonut, että jonain päi vänä olemme tällaisessa tilanteessa. ”Rehellisesti sanottuna en olisi uskonut 20 vuotta sitten, että olemme tässä pisteessä. Onhan siinä ihan eri meininki kuin kävelyssä tai hölk käämisessä.”. Luomme kuitenkin hyvin uudenlaista kosme tiikkaa, jonka raakaaineella on useiden tutkimusten mukaan terveysvaikutuksia”, Fors sanoo. ”Metsäkävelyllä ei juuri altistu mikrobeille, mutta sil loin saa toki muita luonnon hyötyjä. Osa lapsista saa mikrobialtistusta voiteen tai vaattee seen lisätyn pussukan kautta ja osa saa lumetuotetta. ”Selvitämme, vähentääkö mikrobialtistus lasten allergiariskiä”, yliopistotutkija Laitinen sanoo. ”Mikrobeja sisältävän pussukan voisi sujauttaa esi merkiksi vuodevaatteisiin tai sitten mikrobit voisi imeyttää suoraan kangaskuituihin. Että ihmisen ter veydelle elintärkeitä metsämikrobeja otetaan purkista tai hengitellään pienestä pussukasta. Oletuksena on, että kosmetiikalla ei ole terveys hyötyjä. Mikrobeis ta on puhuttu paljon suoliston terveyden yhteydessä, mutta nyt myös ympäristömikrobien tärkeys ymmär retään.” Vanhat kunnon patikointiretket ja lasten mutaleikit ovat kuitenkin se ensisijainen ja paras vaihtoehto saa da mikrobialtistus. Sellaista kuin muinaisessa metsästäjäkeräilijäelämäntavassa, jossa kaiveltiin juuria, eikä ollut kummoisia työkalujakaan. suomenluonto.fi 33 toon kehitettyjä metsäkakkuja sekä jauhedeodoranttia. Tätäkin tutkitaan parhaillaan”, Laitinen paljastaa. Silloin alkoi niin sanottu hygieniahypoteesi nostamaan päätään. Jos jollain oli allergiaa, ohje oli, että hävitä kaikki kasvit kotoa, vältä tätä ja tuota. On älytöntä kuljettaa vettä paikasta toiseen muo vipullossa, kun veden voi lisätä loppumetreillä tehoai neisiin”, Luonkosin toimitusjohtaja Piritta Fors kertoo. ”Jauhetta ripotellaan kämmenelle, laitetaan päälle pari tippaa vettä, hierotaan tahnaksi ja laitetaan kaina loon
34 suomenluonto.fi. 34 suomenluonto.fi 34 suomenluonto.fi Virtaveden valtakunnassa TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT PEKKA TUURI, HÅKAN SÖDERHOLM, JUHA SYVÄRANTA JA VASTAVALO valtakunnassa TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT PEKKA TUURI, HÅKAN SÖDERHOLM, JUHA SYVÄRANTA JA VASTAVALO Kurkistetaan nyt pinnan alle monimuotoiseen virtavesiluontoon. Siellä, alati liikkeessä olevassa maailmassa asustaa suodattajia, pilkkojia ja petoja
Luonnontilainen virtavesi pääsee myös tulvimaan, jolloin vesi tuo rannoilta ravinteita ja kiintoainetta ala virtaan jokiuomaan ja rannoillekin. Sekin on oleellinen osa virtaveden luonnollista kiertokulkua. Virtavesiä yhdistävät myös koski–suvantovuorottelu, mean derointi eli mutkittelu ja hyvin kiinteä yhteys ympäröi vään rantametsään eli valumaalueeseen. Alati ja säännöllisesti liikkeessä oleva vesi synnyt tää ja syventää mennessään myös kulkuuomaansa – ja kätkee monimuotoisen lajiston. ”Virtavesissä elävät kalat ovat virtaviivaisia ja voi makkaita uimareita, kuten lohikalat. Luonnonvarakeskus koosti äskettäin raportin kos kien kunnostusten vaikutuksista niiden rakenteeseen sekä eliöstöön. ”Me osaamme monipuolistaa ympäristöä, jos sitä KU VA H ÅK AN SÖ DE RH O LM suomenluonto.fi 35 Tämä parhaillaan happea tankkaava pikkukiekkosukeltaja viihtyy niin virtaavissa kuin seisovissakin vesissä.. Hän on perehtynyt etenkin virtavesien kunnostuk siin. suomenluonto.fi 35 suomenluonto.fi 35 N oro, puro, joki, virta, koski ja putous, niissä kaikissa vesi virtaa korkeuseron ja maan painovoiman ansiosta latvave siltä isompiin vesistöihin, yläjuoksul ta alajuoksulle. On myös muodol taan litistyneitä tai pyöreämpiä, pohjalla eläviä kaloja, kuten simput ja kivennuoliaiset. Ne ovat hyvinkin tyy pillisiä koskien kivikkorannoilla eleleviä kaloja”, kertoo erikoistutkija Pauliina Louhi Luonnonvarakeskuksesta
Suuri osa pohjaeläimistä on hyönteisten, kuten koskikorentojen, päivänkorentojen tai vesiperhosten vedessä eläviä toukkia, mutta yhtä lailla pohjaeläin on vaikkapa virtavesien kruunaamaton kuningas, jokihel misimpukka eli raakku, vuollejokisimpukka tai vesisiira. ”Ne selvästi monipuolistuvat. Jotkut vesiperhosen toukat kutovat eritt ämästään silkkimäisestä aineesta pyyntiverkkoja. Raakku eli jokihelmisimpukka on eritt äin uhanalainen virtavesien laji. Pyyntiverkot virtaan Latvapuroissa ja pääuomissa sekä koskissa ja suvan noissa on hyvin erilaisia elinympäristöjä ja siten myös omanlaisensa lajisto. KU VA T JU H A SY VÄ RA N TA JA PE KK A TU U RI. Jokien kunnostetut koskipätkät muistuttavat kuitenkin nyt vuosien jälkeen aika paljon toisiaan, sillä olemme kunnostaneet niitä samalla sapluunalla vuodesta toiseen. Vesisammalet, kuten isonäkinsammal, koski paasisammal ja purokinnassammal, ovat avain habitaatteja niin selkärangattomille kuin kaloillekin. 36 suomenluonto.fi mitataan kalaston kannalta tärkeimmiksi oletettujen ympäristömuuttujien, kuten virran nopeuden, veden syvyyden ja pohjakivien raekoon kautta”, Louhi kertoo. Ilman näitä ravintoverkon osasia olisi turha haaveilla vastavirtaan uivista, jäntevistä vaelluskaloistakaan. Ne eivät ole vält tämättä palautuneet kohti monimuotoista luonnon tilaa, vaikka muutosta onkin tapahtunut. Se on mielen kiintoinen huomio, jota täytyy seurata.” Kunnostuksia on tehty enimmäkseen kalakantoja sil mällä pitäen, ja pohjaeläimet ja muut virtavesilajit, ku ten vesisammalet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. ”Vesisammalet ovat hyvin oleellinen osa virtave sien elinympäristöä ja erityisesti pohjoisten virtavesien tyypillisiä lajeja”, Louhi sanoo. Ne tarjoavat suojaa sekä virtaukselta että pedoilta. Etenkin virtavesien tähtien, vael luskalojen, varjoon jäävillä pienikokoisilla selkäran gattomilla pohjaeläimillä on tärkeä rooli lajien moni muotoisuudessa
suomenluonto.fi 37 ”Kiivaassa koskessa elävillä pohjaeläimillä jo ruu miin muoto paljastaa niiden sopeutuneen liikkuvaan elinympäristöönsä. Virtaava vesi elinympäristönä luo myös omat haas teensa esimerkiksi ravinnonhankintaan. Vesiperhosen toukka on rakentanut kivenmurusista suojuksen petoja vastaan. Joillakin kiinnittymisen apuna on imukup pi, kuten vaikkapa mäkärän toukalla. Suodattajat ja pilkkojat Virtavesissä elävät pohjaeläimet luokitellaan niiden ravinnonhankintatavan mukaisesti suodattajiin, pilk kojiin, kerääjiin ja kaapijoihin sekä petoihin. Osalla pohjaeläimistä taas on niin sanotut kynnet, joilla ne pystyvät takertumaan kiven pintaan tai vesi sammaliin. Siihen kiven ja virtaavan veden väliin muodos tuu myös tietynlainen suojavyöhyke, jossa virtaus ei ole niin voimakas”, Louhi kuvailee. Yhteistä pohja eläimille on, että ne elävät vedenalaisella alustallaan valtaosan elinajastaan, ja niiden aikuisvaihe maalla kestää tyypillisesti vain joitain päiviä tai viikkoja. Virtaavissa vesissä on paljon niin sanottuja suodat tajia, jotka suodattavat ja samalla puhdistavat kiduk sillaan virtaavaa vettä ja nappaavat siitä ravintopartik keleita. Simpukoiden, kuten esimerkiksi jokihelmisimpu Lohet nousevat isoihin virtavesiin kutemaan. KU VA T PE KK A TU U RI. Ne ovat hyvin litteitä ja pystyvät tarttumaan vaikkapa pohjaan tai kiven pinnalle tiu kasti. Joillekin ve siperhosten toukille, kuten esimerkiksi petomaiselle haavirysäkkään toukalle on kehittynyt nerokas taito: se kutoo kivien väliin silkkimäisestä materiaalista jo pa kymmenien senttien pituisen pussimaisen pyynti verkon, johon veden mukana kulkevat ja keijuvat par tikkelit tarttuvat
”Olen nähnyt videon, jossa louhekkaan toukka tu li vastakkain mäkärän toukan kanssa. Toukkia on yleensä massoittain, koko kivi näyttää liikkuvan”, Louhi kertoo. KU VA T H ÅK AN SÖ DE RH O LM , M IK KO SU O N IO / VA ST AV AL O. Niillä on pyyntiviuhkat pään päällä pystyssä ja ne hei luvat virran mukana pyytäen kaikki ohi lipuvat partik kelit. Kerääjät, kuten vaaksasurviaiset, ja kaapijat, kuten limakotilot taas nimensä mukaisesti keräävät ja kaapi vat ravintopartikkeleita ravinnokseen kivien tai mui den tasojen pinnalta. Siinä ei men Virtavesissäkin viihtyvällä vesisiiralla on ruumiin takaosassa kaksihaaraiset uimajalat. ”Näissä ryhmissä on oleellista hoksata, että ne eivät ole tiukasti kasvissyöjiä tai petoja. Pallosimpukka elää jokien rannoilla ja hitaasti virtaavissa vesissä. Yksi raakku suodattaa kymmeniä litroja vettä päivässä. Jos suodattaes sa vastaan tulee pala toista selkärangatonta tai pala kas viplanktonia, niin kaikki menee. 38 suomenluonto.fi kan eli raakun vedenpuhdistuskyky on ilmiömäinen. Ne elävät etenkin metsäisillä latvapu roilla. Ne käyttävät syksyisin puroihin valuvaa lehtikari ketta ravintonaan ja pilkkovat sitä edullisempaan muo toon muille selkärangattomille ja kaloillekin mikro bien jälkeen. Pilkkojia ovat puolestaan esimerkiksi koskikoren toihin kuuluvat hoikkakorri ja koipikorri, purokatka sekä vesisiira. Ne eivät lähde nirsoi lemaan.” Virtavesissäkin elää tietysti sellaisiakin lajeja, jotka ovat varsin tarkkoja siitä, mitä suuhunsa pistävät. ”Toinen suodattajaesimerkki ovat mäkäräntoukat. Näkinsammalet tarjoavat muille lajeille suojaa sekä virtaukselta että pedoilta
Suurin osa uhanalaisista vesihyönteisistä elää juuri puroissa, noroissa, joissa ja koskissa. Valtakunnan verkkoon vesivoimaa tuottavia vesivoimalai toksia on 200–250 kappaletta läh teestä riippuen. Niiden lisäksi on noin 500 hyvin pientä, lähinnä kotitarve käyttöön liittyvää rakennelmaa. ”Karkea arvio on, että yli 90 prosenttia virtavesis tä on jollakin tavalla säännösteltyjä tai rakennettuja. Kaupungeissa sinnittelevät virta vedet ovat nekin harvinaisuuksia ja monesti huonokuntoisia etenkin va lumaalueelta veteen kulkeutuvien hulevesien vuoksi. suomenluonto.fi 39 nyt kuin toista sekuntia, kun louhekas otti suolen pois mäkärän toukalta ja söi kaiken muun lihan.” Tuhansia vaellusesteitä Maamme virtavesistä vain jokunen prosentti saa juosta vapaana. Patojen, perkausten ja muun voimakkaan muok kauksen hinta aletaan ymmärtää vasta nyt, kun virta vesien lajit ovat hätää kärsimässä. Puroja on arvioitu olevan noin 100 000 kilometriä. Ihminen on suoristanut, padonnut ja peran nut niin pieniä puroja kuin suurempia jokiakin. Kai ken kaikkiaan vaellusesteiksi luetta via rakennelmia on yhteensä viitisen tuhatta. Kuinka paljon Suomessa sitten on jokikilometrejä tai purokilometrejä, sekin jää arvailujen varaan. Luonnontilaisina niitä virtaa enää Pohjois ja ItäSuo messa. Virtaa vassa vedessä on paljon energiaa, joten sitä on valjas tettu vesivoiman tuotantoon. Kalat ovat siitä hy vä esimerkki: kaikki vaelluskalalajimme ovat uhan alaisia, ja järvilohi ja meriharjus jo äärimmäisen uhan alaisia. Näiden lisäksi vielä osittain tai täysin vaelluksen estäviä tie rumpuja arvioidaan olevan noin 30 000.” Metsien ja vesistöjen liitto Voimakkaan käsittelyn ja rakentamisen lisäksi virta vesiämme uhkaa esimerkiksi valumaalueiden met sien voimakas käsittely. ”Vaellusesteitä on joka tapaukses sa tuhansia. Jos mietitään vapaana virtaavaa jokea, vaikka pa Simojokea tai Kiiminkijokea, niiden valumaalueella on turvetuotantoa tai turvemaiden metsätaloutta niin paljon, että nekään eivät enää ole luonnontilaisia”, Lou hi kertoo. Usein jo käytöstä pois tettuihin pieniin voimaloihin ja patoi hin törmää miltei jokaisella vähänkin mittavammalla virtavesikohteella. ”Mitä tehdään metsätaloudessa, se vaikuttaa myös Erittäin uhanalaisen meritaimenen poikanen varttuu kotipurossaan aina parivuotiaaksi asti. ”Yli 90 prosenttia virtavesistä on jollakin tavalla säännöstelty.” KU VA PE KK A TU U RI
Ilmaston läm peneminen on jo täällä, ja se pitäisi huomioida virta vesikunnostuksissakin”, Louhi painottaa. Parhaillaan Tenojoella taistellaan alunperin Tyynel tämereltä peräisin olevaa, Venäjän siirtoistutuksista le vinnyttä kyttyrälohta vastaan. Se yhteys pitäisi ymmärtää.” Ja kaiken tämän yllä leijuu vielä isompi uhka, ilmas ton lämpeneminen. Ja tutkijakin voi aina vetäytyä omaan lempivirtapaik kaansa rentoutumaan ja miettimään maailman menoa. Lisäksi valumaalueen veden pidätyskykyä tulisi parantaa. Ne jäävät käytännössä vesipuitedirektiivin ul kopuolelle, joten niiden eteen tarvi taan edelleen runsaasti yhteistyötä eri tahojen kanssa.” Valon pilkahduksiakin sentään on, kuten vaikkapa vaelluskalojen ahdin gon nousu keskustelun aiheeksi. ”Nyt valumaalueet ovat pitkälti ojitettuja. vesistöihin. Mielessäni on yksi tietty kohde, mutta en paljasta sitä sen tarkem min. ”Viime kesinä on jo nähty, että latvavedet kuivuvat ja kaloja kuolee, kun vedet lämpenevät. ”Olen erittäin huolissani pienvesistä ja metsäisistä puroista. Suurikin joki saa alkunsa pienistä latvapuroista, jois ta virtaava vesi saa voimansa. Niiden ympärillä on vanhaa kuu simetsää, kaatuneita puita ja vesisammalta. Muuttuneisiin hydrologisiin oloihin ja vesien vii lentämiseen pitäisi keksiä nyt pika pikaa erilaisia menetelmiä. ”Tenojoella on aivan hirvittävä tilanne. ”Miten hienosti ne ovat nousseet 10–15 viime vuoden aikana yleisem päänkin tietoisuuteen”, Louhi iloitsee. Kyttyrälohi kuolee jokeen kutemisen jälkeen, ja vielä ei tiedetä, miten esimerkiksi ruhoista vapautuvat ravinteet vai kuttavat tällaiseen herkkään arktiseen jokeen”, Lou hi sanoo. 40 suomenluonto.fi Vesikasveista virtaaviin vesiin ovat sopeutuneet esimerkiksi jotkut palpakot, joita kasvaa myös Kuusamon Kitkajoella. ”Kuusamossa on hienoja virtavesikohteita, mutta vedänpä nyt kotiin päin. Louhen mukaan jatkossa voisi yhä enemmän hyödyntää pohjavesipurkautumis kohtia, jotka tuovat viileää vettä pu roihin. Se on runsastunut valta vasti ja saattaa pahimmillaan syrjäyttää joen alkuperäi sen asukin, atlantinlohen. Pohjanmaalla Karvianjoella, Isojoen ja Kyröjoen latvoilla on erittäin hienoja, syväl lä kuusikurussa kiemurtelevia puroja eli luomia, kuten meillä päin sanotaan. Siksi niiden vesivarastot ovat heikentyneet ja kuivina ajanjaksoina purot ja pien vedet ovat herk kiä kuivumiselle.” Vieraslajit voivat myös heilauttaa herkän virtaveden ekosysteemiä hyvin nopeasti. Se saa olla siellä rauhassa.” KU VA PE KK A TU U RI Latvavedet kuivuvat ja kaloja kuolee, kun vedet lämpenevät.
Vuoden 2020 turhake oli kertakäyttögrilli. Viime vuosien turhakkeita: kertakäyttögrilli, korjauskelvoton elektroniikka, fleece, muovikassi, muovikanan munakotelo, hyönteisansa, hajustettu roskapussi, Dettol No-Touch -saippua-automaatti, Flush&Govessapaperihylsy, turkis, ilotulite, pantiton pullo Lähetä oma ehdotuksesi 31.10. PURO Jokea pienempi virtaavan veden vesistö, jonka valuma-alue on alle 100 neliökilometriä. JOKI Virtaavan veden vesistö, jonka valuma-alue on vähintään 100 neliökilometriä. Tutustu Suomen luonnonsuojeluliiton Vapauta virrat -kampanjaan: sll.fi/vapauta-virrat . Sillä on haitallisia ympäristövaikutuksia. Osallistu • netissä: www.suomenluonto.fi/turhake • lähettämällä kortti tai kirje: Suomen Luonto / Turhake Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki Kilpailuaikaa on 31.10.2021 asti. Mikäli uomassa virtaa jatkuvasti vettä ja kulkee merkittävissä määrin kalaa, se on määritelmän mukaan puro valumaalueen koosta riippumatta. VALUMA-ALUE Maastossa oleva allas, johon satanut vesi kerääntyy matalimpaan kohtaan, ja josta se virtaa altaan reunan ylitse esimerkiksi ojana, purona tai jokena. SAHI Kosken alapuolelle kertynyt pienten kivien matalikko. Tulos julkistetaan joulukuun numerossa. Koskipaikoilla viihtyvä virtavästäräkki pesii harvalukuisena maassamme. Suomen Luonnon toimitus valitsee voittajan ehdotusten joukosta. NORO Puroa pienempi, valuma-alueeltaan alle 10 neliökilometrin vesiuoma. KURU Jyrkkärinteinen laakso tai jokilaakso. mennessä! Osallistujien kesken arvotaan Osprey Archeon -reppu (arvo 160 €). Turhakkeeksi ei voi ehdottaa henkilöä, yritystä, yhteisöä eikä aikaisempia Vuoden turhakkeita. suomenluonto.fi 41 Pieni virtavesisanasto AKANVIRTA Vastavirtaan nouseva virtaus, etenkin rantojen tuntumassa ja esimerkiksi kivien vieressä. . KÖNGÄS Jyrkkä vaahtoava vesiputous. KU VA T JA AK KO VÄ H ÄM ÄK I / VA ST AV AL O JA PE KK A TU U RI Kilpailuohjeet Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä tai häiritsevää. VUODEN TURHAKE 2021. Isonäkinsammal (vas.) ja purokinnassammal viihtyvät puron kuohuissa
Toukat kasvavat alkuun naaraan kiduksissa. 1825 Raakku on sukukypsä 15–20-vuotiaana. L U O N T O T I L A S T O I N A Elämän virrassa TEKSTI ANTTI HALKKA GRAFIIKKA HANNA KAHRANAHO KUVAT BIODIVERSITY HERITAGE LIBRARY JA ISTOCKPHOTO 42 suomenluonto.fi Suomen vanhin eläin eli 215 vuotta Luttojoessa. 1805 Raakkuemo hedelmöittyy virtaan päästetyistä siittiöistä ja toukka alkaa kasvaa. 1917 Suomi itsenäinen. 1809 Suomi osaksi Venäjää suuriruhtinaskuntana. Ikä lasketaan vuosirenkaista värjäämällä ja arvioimalla pois kuluneet vuodet. Näkemyksen esitti jo mikroskopoinnin kehittäjä A von Leeuwenhoek vuonna 1665, mutta häntä ei uskottu. 1806–1809 Pieni simpukka kasvaa piilossa Luttojoen pohjassa. 1900 Tuulomajoesta nousee verrattomasti lohta. Simpukka ottaa kiduksillaan happea ja hankkii ravintonsa; läpi virtaa jopa 50 litraa vettä päivässä. 1805 1900 3 v./ 4 mm 5 v./ 12 mm 10 v./22 mm 20 v./ 65 mm 15 v./ 45 mm 50 v./ 107 mm 90 v./ 127 mm. 1832 Carl Gustav Carus osoittaa Saksassa että jokihelmisimpukka tuottaa glokidio-toukkia ja siis synnyttää eläviä pikkusimpukoita. 1809 Raakku tulee esiin ja pysynee melko paikallaan seuraavat 200 vuotta. Virtaavan veden happi on elintavalle tärkeää. 1866 Franz Leydig osoittaa, että jokisimpukoiden glokidio-toukat kehittyvät kalojen kiduksissa. Raakku ainakin Jokihelmisimpukka viettää elämänsä kuorensa suojassa. Toukka lähtee nuoren lohen matkaan. Kalastus Patunan könkäällä on kolttasaamelaisten oikeus. Valtakunnat vaihtuivat, joki mullistui. Toukka viettää 11 kuukautta lohen mukana ja pudottautuu pohjan aineksen sekaan
Naaras kasvattaa sisällään mil joonia pikkuruisia toukkia, joista yksi sa dasta miljoonasta kehittyy simpukak si. Raakut ovat puhaltaneet turhaan Lu ton virtaan miljardeja ja taas miljardeja toukkia. Viimeistään simpukka oli lähtenyt kasvuun vuonna 1805. 1955 Raakku rauhoitetaan. 1931 Ala-Tuuloman voimalaitoksen rakentaminen keskeyttää lohen nousun. Kalatie osoittautuu epäonnistuneeksi, ja pian tunnelin kalatie lohihisseineen suljetaan lopullisesti. Raakkujen ikiä selvitetään osana isoa EU:n Kolarcticohjelmasta rahoi tettavaa Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän suojeluhanketta, jota Metsä hallituksen Luontopalvelut vetää. Tämän jälkeen sen kotijoki, raakut ja Suomikin on kokenut kaikenlaista. Se on kuori eikä kuolinvuotta voida tietää varmuudella. Hanke raukeaa. Lutto sai ensi kertaa vuosikymmeniin simpukkavauvoja kauan sitten syntyneiden raakkujen joukkoon. 2021 Nuoria raakkuja istutetaan jälleen Luttoon. Myös viljely onnistui: Luton raakkujen toukkia saatiin Konneveden viljelylai tokseen lohien kiduksiin kasvamaan. Raakun hedelmällisyys säilyy jopa koko iän. Kala, jonka kiduksissa pieni simpukka elää vajaan vuoden, on Suomessa lohi tai taimen. 1991 Suomen ja Venäjän viranomaiset neuvottelevat uudesta kalatiestä. Ne eivät enää pysty lisäänty mään, sillä suomalaisten Neuvostoliit toon Tuulomajokeen rakentama voima laitos katkaisi lohen nousun Jäämereltä Luttoon vajaat 60 vuotta sitten. Lohen siirtoja voimalan yläpuolelle kokeillaan. Kanta hupenee. Suomen ikänestorit löytyivät Lut tojoen vesistöstä Saariselän pohjois laidalta. 1975 Raakku todetaan lajina uhanalaiseksi WWF:n Suomelle laatimassa ensimmäisessä uhanalaisluettelossa. R aakku eli jokihelmisimpuk ka on aina tiedetty ihmeelli seksi. Syksyn 2021 alussa pikkusimpukoita palautettiin jokeen. Maailman vanhimpia eläimiä ovat islanninsim pukat, joista eräät ovat eläneet jo Olaus Magnuksen laatiessa teostaan. Koltat menettävät oikeutensa könkääseen. 1935 Helmenkalastajat valittavat simpukoiden ehtyneen. Nyt Luttojoenkin simpukoita aute taan selvittämällä parhaat olinpaikat. Koiras purskauttelee veteen siittiöitä. Sitä Olaus Magnus ei tiennyt, et tä raakun on elämänsä alkuvaiheessa välttämättä liftattava kalan kyytiin. Heikki Erkinaro Metsähallitukses ta arvelee, että Suomessa on vielä van hempia yksilöitä, sillä Ruotsin maail manennätys on 280 vuotta. Olaus Magnus piirrätti vuoden 1539 kuuluisaan Poh jolan ihmeitä esitelleeseen Carta Marinaansa Suomen jokiin simpukoita hel mineen muiden Pohjolan merkittävien asioiden joukkoon. Enää kuori oli jäljellä, joten tark ka syntymävuosi on avoin. Elämää raakulla riittää: se on Suo men pitkäikäisin eläin. 2019 Salmus-hanke alkaa selvittää tehostetusti pohjoisen raakkujen tilannetta. Toivotamme niille pitkää ikää! suomenluonto.fi 43 112-vuotias ja lähes täysikasvuinen. 1944 Suomi menettää Petsamon ja samalla suuren osan Luttojokea. Raja-Joosepin talo ja Petsamon kolttien Suonikylä pyynnille tärkeitä. Sitten kalatie alkaa toimia. Luultiin, että ennätys on 208 vuotta, kunnes viime vuonna Lapista löytyi 215vuotias sim pukka. Helmenkalastus Suomessa aktiivista. 2020 Tutkijat keräävät simpukan. Syynä lienee liikapyynti. 1920 2021 120 v./ 132 mm 150 v./ 135 mm 215 v./ 137 mm. 1920 Neuvostovalta joella. 1961–1965 Ylä-Tuuloman jättimäinen voimalaitos rakennetaan 50 metrin syvyyteen kallion uumeniin. 1983 UK-puisto perustetaan 4.3.1983
44 suomenluonto.fi KU VA T TI M O VI IT AN EN / VA ST AV AL O JA IS TO CK PH OT O Metsäsienissä, kuten herkkutateissa piilee hyviä ravintoaineita.
Kuituja, proteiineja ja kivennäisaineita Sienissä on paljon hyödyllisiä ainesosia, joista osa on sellaisia, joita ei löydy kasveista. Mutta harrastuksen hyödyt eivät lopu siihen. Kantarellit, suppilovahverot ja herkkutatit sisältävät merkittäviä määriä Dvitamiinia. Terveyden kannalta isompaa roolia näyttelevät kuitenkin kuidut. Kuivaaineesta valtaosa koostuu proteiineista ja ravin tokuiduista. Sienissä on vähän energiaa, mutta melko runsaas ti joitakin Bryhmän vitamiineja sekä kivennäisainei ta. Niitä kannattaa syödä säännöllisesti ja monipuolisesti.. Luonnossa liikkuminen ja löytämisen ilo ovat tärkeä osa sieniharrastusta. Kantarellin ja herkkutatin proteiinipitoisuus on 20– 40 prosenttia kuivaaineesta. Siellä kasvaa myös joitakin leppärouskuja, jot ka tosin ovat toukkien syömiä. Esimerkiksi herkkutatissa ja kangastatissa on run saasti rautaa. Sen huomaa, kun tekee haun lääketieteen artikkeli Sienet sisältävät monia hyödyllisiä ainesosia. Sienten tuorepainosta noin 90 prosenttia on vettä. Sieniä tulee niin paljon, että osa täytyy pakastaa. Otamme vaimon kanssa saappaat ja sienikorit ja lähdem me etsimään sieniä päivällistä varten. Eli soijapavun luokkaa, ja vain jonkin verran vähemmän kuin kuivatussa lihassa. suomenluonto.fi 45 Terveelliset metsäsienet TEKSTI TOPI LINJAMA KUVAT VASTAVALO JA ISTOCKPHOTO L oppukesän mökkipäivä. Lääkinnällisiä lajeja Sieniin liittyvää tutkimusta tehdään maailmalla pal jon. Herkkutatit ovat kiikarissa ja niitä löy tyykin nuoresta istutuskuusikosta. Joiltakin ravintoarvoil taan sienet muistuttavat kalaa ja lihaa. Peltojen rajaamasta koivikosta löytyy yllättäen kantarelliesiintymä. Haavikosta korjaamme mukaan vielä muutaman punikkitatin. Herkkutatin proteiinikoostumus on sienimaailman parhaita, sillä se sisältää kaikkia kahdeksaa ihmisel le välttämätöntä aminohappoa
Beeta glukaani parantaa suo liston toimintaa ja edesauttaa immuniteettia ylläpitä vän hyvän bakteerikannan lisääntymistä paksusuoles sa”, Piippo jatkaa. Kuituja suolistobakteereille Nautimme vaimon kanssa maittavan sienipäivällisen keitettyjen perunoiden, hapankaalin ja salaatin kans sa. Ironista kyl lä, polysakkaridit eivät maistu miltään. Useimmat lääkinnälliset sienet ovat lahottajia. KU VA T SO IL I JU SS IL A, IA AH O N EN / VA ST AV AL O. Meille tutuista metsäsienistä tutkimusta on vähem män. Hakusanalla ”me dicinal mushrooms” löytyy lähes viisi tuhatta artikkelia. Useimmat lääkinnällisinä pidetyt sienet ovat lahottajia, joita voi helposti viljellä ja tutkia kontrolloi duissa oloissa. Beetaglukaaneja on kaikissa sienissä, sillä ne ovat sienten soluseinien raken nusmateriaaleja. ”Ne ovat antioksidanttisia ja toimi vat immuunipuolustuksessa sekä estä vät tulehdusta ja syöpää. Tärkeät polysakkaridit Suuri osa sienten terveysvaikutuksia sivuavasta tut kimuksesta liittyy polysakkarideihin, jotka ovat mo nimutkaisia hiilihydraatteja. Herkkutatit sisältävät kaikkia ihmiselle vältt ämätt ömiä aminohappoja. ”Terveydelle parhaimpina polysakkarideina pide tään sienten beetaglukaaneja, joita on monenlaisia”, sanoo kasvitieteilijä ja biologi Sinikka Piippo. Lähden lämmittämään saunaa, enkä jää pohtimaan, millaisen palveluksen kuitupitoinen ateria ehkä tekee suolistobakteereille. Esimerkiksi siitakkeen sisältämän lentinaanipolysakkaridin on todettu parantavan syövän hoidossa käytettävien kemotera pian ja sädehoitojen tehoa. 46 suomenluonto.fi tietokanta PubMediin. Sienten arvokkaimpana ominaisuutena pidetään usein makua. Viljojen beeta glukaanien tiedetään alentavan kolesterolia, mutta sienten osalta tutkimuk set ovat vielä kesken. Suurin osa artikkeleis ta on julkaistu kymmenen viime vuoden aikana. Ihmisen paksusuoli on yksi maapallon tiheimmin Koppelokääpä on yksi lääkinnällisesti vaikutt avista sienilajeista. Kun tutkimusten kieli ja koeasetelmat lisäksi au keavat maallikolle työläästi, on syytä turvautua tieteen kansantajuistajiin. Makua itsekin ajattelen, kun ripautan sie nikastikkeeseen curryä, pippuria ja chiliä. Lääkinnällisesti vaikuttavina lajeina pidetään esimerkiksi lakkakääpää, siili orakasta, silkkivyökääpää, siitaketta, pakuria ja koppe lokääpää
Hän mainitsee MStaudin, kroonisen väsy mysoireyhtymän, syövän ja diabeteksen kaltaisia saira uksia. Jos kuitua ei saada, bakteerit alkavat syödä suo len pinnan limakerrosta. Bakteerien ruokkiminen on tärkeää vastustusky vyn näkökulmasta, sillä ihmisen immuunijärjestelmän merkittävin ja monimutkaisin osa sijaitsee ruoansula tuskanavassa. suomenluonto.fi 47 asutuista ekosysteemeistä. Lisäksi bakteerit vaikuttavat eri tavoin myös psyyken hyvinvointiin. Koska elimistö tarvitsee monia rakennusainei ta vähän, mutta säännöllisesti, sieniä on järkevää syö dä monipuolisesti ja usein pieniä määriä. KU VA T M AR I TA N N IN EN , AN TJ E N EU M AN N , H AN N ALE EN A H AK U LI N EN / VA ST AV AL O. Halmetoja arvelee, että sienten sisältämien aines osien rikkaus on vähintään samaa luokkaa kuin kas veilla. Kysyn asiaa ravintoasiantuntija Jaakko Halmet ojalta. Monipuolisesti eri lajeja Sienet ovat siis superruokaa. Suolistossa elää arviolta satabiljoonaa bakteeria. Ehkäpä seuraavalla retkellä poimimme mukaan myös jauhosienet ja koivuhaperot, jotka nyt jäivät met sään. Tiedetään, että monimuotoinen ekosysteemi sel viytyy yksipuolista ekosysteemiä paremmin erilai sista kriiseistä ja muutoksista. Suoliston mikrobiston muutos liittyy lukuisien sai rauksien syntyyn, etenemiseen ja ennusteeseen, sa noo professori Jussi Huttunen Duodecimlehden ko lumnissa. Pakurilla on pitkät perinteet kansanlääkinnässä esimerkiksi Venäjällä. Kuidun puute johtaa myös eli mistön rakenneaineiden, lyhytketjuisten rasvahappo jen puutteeseen. Siksi on järkevää noudattaa monimuotoisuu den periaatetta. Suoliston mikrobis to toiminee samoin: mitä rikkaampi bakteeristo, si tä notkeammin se kykenee mukautumaan uusiin tilanteisiin. Kangastatt i sisältää runsaasti rautaa. Tätä joukkoa on syytä kohdel la hyvin, sillä nykyisin sen tiedetään vaikuttavan hyvin vointiimme täysin olennaisella tavalla. Bakteerit käyttävät ravinnokseen kuituja. Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja ruokasieniharrastaja Joensuusta. Halmetoja sanoo samaa, mitä muutkin asiantuntijat: suoliston mikrobisto ja sienten vaikuttavat aineet ovat hyvin monimutkaisia, ja tiedämme niistä vielä varsin vähän. Kuidut ovat välttämättömiä suolen limakalvon nor maalille toiminnalle, bakteeriopin professori Pentti Huovinen sanoo kirjassaan Parantavat bakteerit (WSOY 2021). Mutta mitä sieniä kannat taa syödä ja kuinka paljon. Vähä kuituinen ruokavalio on yhteydessä matalaasteiseen tulehdukseen, jonka arvellaan olevan yksi osatekijä useimmissa läntisissä kroonisissa sairauksissa. Silkkivyökääpä on Suomessa harvinainen rantalehtojen laji
TEKSTI HEIKKI SUSILUOMA KUVITUS JUKKA PYLVÄS Kiilusilmäinen luonnonsuojelija on tuulivoimatuskassaan kuin harakka tervatulla katolla. P U H E E N V U O R O 48 suomenluonto.fi Tuulelta vaan P U H E E N V U O R O. Tuulelta vaan vastauksen saan
Silti en viihdy, vaan tunnen olevani makuupussissa isolla teollisuusalueella, jossa läheisen elintarvikevaraston ilmastointi tai jäähdytys humisee koko ajan. Voin han vielä aukoa suutani ja syödä, mutta turha toivoa liikkumista. Jos saan nokan irti, pyrstö tarraa kiinni ja toisin päin. Tulen kanssa touhutessani ja illastaessani en kiin nitä isoa huomiota voimaloiden ääneen. Tähän ahdistukseen moni toivoo helpotusta esimer kiksi sähköautojen yleistymisestä. Kätevin paikka tuulivoimasiedätykselle löytyi Lu hangasta Lakamäen tuulivoimapuiston kupeesta, jo hon on Ilmataryhtiön puolesta rakennettu laavu ja tu lipaikka tuulivoiman ihailuun. Täs sä äänen lähteet ovat miehittämättömiä betonitorne ja, ja ympärillä tiedän olevan laajalti asumatonta seu tua, eläimiä ynnä muuta. Jopa pienpuun polttajien ja puusaunan käyttäjien toivotaan siirtyvän sähköön il mastonmuutoksen torjunnan nimissä. Auton sisältä astuttuani humina ei tunnu erityisen voimakkaalta. Kysymyk siä pyörii mielessä. Miksei moot toritien varteen voisi sijoittaa tuulivoimaa. Syksyisessä metsässä tuuli joskus humisee niin voi makkaasti, että välillä toivoisi sen laantuvan. suomenluonto.fi 49 Heikki Susiluoma on luonnonsuojelija ja tutkija ja työskentelee Hiilipörssi Oy:ssä. Miksi ei laitettaisi rahaa kalliimpiin voimaloihin, joita voi sijoittaa vaikka paperitehtaan katon täyteen. Tuulivoiman avulla pyrstö pysyy katossa kiinni. Mutta tuuli kuitenkin vaihtelee, on luonnon tuottamaa, ei vie tunnelmaa, ja hieno kontrasti syntyy sillä hetkellä kun kaikkialla tyyntyy. Satunnaista marjojen poimintaa lukuunottamatta tuo neljän tuulimyllyn luoma noin 8 neliökilometrin äänialue on minulle pääosin epämie luisaa autiomaata, teollisuusaluetta. Ryhdyn valmistelemaan illallista, teen tulet ja fun deeraan, että olisipa kätevää, jos myllyltä tulisi roikka tänne laavulle, niin että voisin ladata kannettavan ja puhelimen. Kummastakin pidän niin vä hän, että metsäfiilistely on minulle mahdotonta. Tuulta on 4 m/s ja isot lavat pyörivät. Yöllä heräilen kuten vieraassa paikassa ensimmäistä kertaa nukkuessa usein herää, mutta en sen useammin. Olen osa systeemiä ja marketin kassajonos sa muiden mukana. Nukahtamista odotellessa ja varsinkin aamun kajas taessa tuulivoimaloiden pienet äänenvaihtelut herät tävät aikaajoin epäilyksen, että lähestyvä auto hidas taa ja kohta joku aloittaa railakkaan makkaran paiston. Sähköstä toivotaan ratkaisua vähän kaikkeen ilmas tonmuutoksen torjunnassa. Vasta noin kilometrin kohdalla humina lakkaa. Tajuan, miten paljon tasainen tuulimyllyjen humina vie luontokokemuksesta ni. Miksi tuulivoimaa ei sijoiteta moottori tien varteen. Seison katsellen kuusikon hämä rään, sadetta on vielä ilmassa. Ongelma on se, että esimerkiksi autokannan muut taminen sähkölle vaatii valtavan määrän tuulivoimaloita ja miljoo nia akkuja. Yön tuntemuksia ja ääniä pohtiessani päädyn siihen, että äänimaisema on eräällä tapaa hieman saman tyyp pinen kuin esimerkiksi Sipoonkorvessa: HelsinkiVan taan lentoaseman äänet kuuluvat läpi yön nousevana ja laskevana huminana, tai sitten kuuluu kehä III:n aal toileva liikenteen humina. Luonnonystävänä olen kuin se vertauksen harakka: tervattu katto on meidän hyvin vointivaltiomme, josta emme ole valmiita tinkimään. Päätin hieman painia ongelma ni kanssa ja etsiä paikan, missä voi sin siedättää itseäni tuulivoimaloil le, jos en kerran pysty luopumaan mistään, vaan esimerkiksi vaihdan biokaasuautoni tu levaisuudessa sähköautoon. Käsi kädessä kulkevat ilmaston lämpeneminen ja kuudes sukupuuttoaalto, jotka molemmat tulevat vää jäämättä tuhoamaan myös alkuperäistä luontoa ja laje ja. Tuulivoimaa ajatellen pitäisi katsoa isoa kokonai suutta. Jotain olisi tehtävä. Tuulivoima halutaan sijoittaa sinne missä se ei häiritse ihmisiä. Kun tuli hii puu ja on aika asettua makuupussiin, voimala alkaa kin täyttää ympäröivää äänimaisemaa. Aamiaisen jälkeen lähden kävelemään metsäauto tietä tuulipuistosta pois päin vastatuuleen. Tuulivoiman menestystarina on hyvä esimerkki ter vassa keikkumisesta. Silti se ei hait taa nukahtamista. Moottoritiekin häiritsee ihmisiä. Usein tämä toive on ihmisillä, jotka eivät ole valmiit luopumaan mistään. Meidän jotka haluamme, että luonto olisi luontoa ilman teollisuuston tin tunnel maa! Astun bio kaasuautooni. Haluai si kuulla myös pienempiä luonnon ääniä kuin korpin ja kurjen. L UONNONSUOJELUIHMISENÄ , joka ei Pentti Linkolan tapaan yritä saada elantoa alkutuotannosta ilman moder nia teknologiaa, olen kuin vanhan ver tauksen harakka tervatulla katolla. Saavun laavulle sopivas ti ennen pimeän tuloa ja katselen lähimmillään vain vajaan 300 metrin päässä nousevia voimaloita. Toivon sen menestystä, mutta en siellä mistä haen luonnonrauhaa ja erämaatunnelmaa. Jos halutaan säästää alkuperäistä luontoa, tuulivoi man nykyrakentamisen vauhti ja laajuus pelottavat. Onko ongelmani vain pienen vähemmistön ongelma. Hil jaisuus on ihanaa; kuuluu rasahte lua ja tiaisen hentoa ääntä
50 suomenluonto.fi 50 suomenluonto.fi Kurtnan järvien kirjavoima alue on suositt ua retkeilyseutua. Järviä 30 neliökilometrin alueella on yli 40.
suomenluonto.fi 51 Erämaista Viroa TEKSTI MIKKO VIRTA KUVAT REMO SAVISAAR, SVEN ZACEK JA MIKKO VIRTA Alutagusen kansallispuisto Peipsijärven pohjoispuolella tarjoaa metsiä, soita ja hiekkarantoja. suomenluonto.fi 51
Virolaiset valitsivat suon maan tärkeimmäksi symboliksi.. Ku liginan mielestä Alutagusen seutu on kan sallispuistonsa ansainnut. Itseäni kiinnos taa soihin liittyvä kulttuuriperintö. Muutama vuosi sitten Postimeesleh den kyselyssä virolaiset äänestivät Viron tärkeimmäksi symboliksi juuri suon. ”Narvajoen yläjuoksulle on jäänyt kiin nostava luhtaalue vanhoine joenmutki neen. Siellä Suomen lahden eteläpuolel la on järvien, soiden ja metsien valtakun ta, missä viihtyvät myös karhut, kotkat ja mustahaikarat. Luhtia käytettiin aikoinaan laidun ja heinämaina.” Alutagusen suot ja metsät lumosivat luonto-oppaan Kysyn Ingrid Kuliginan lempipaikkaa, mut ta käy ilmi, että ahkeralla retkeilijällä sel laisia on monta. ”Murakan ja Puhatun suot kuuluvat Vi ron suurimpien joukkoon. Niinkin on nimitetty Aluta gusen seutua Peip sijärven pohjoispuo lella. Miksi suo on virolaisille niin tärkeä. ”Mielestäni Alutagusen kansallispuistoa pitäisi laajentaa, jotta arvokkaita metsiä saataisiin suojeltua enemmän”, hän sanoo. Kansallispuistoa halutaan laajentaa, jotta jäljellä olevat vanhat metsät saataisiin rau hoitettua ja aluetta yhtenäistettyä. Lisäksi suolla voi aistia ikiaikaisen luonnon voiman, ovat han suot tuhansia vuosia vanhoja.” Yksi Kuliginan lempisoista on Muraka, murakas tarkoittaa viroksi hillaa. Suo tarjoaa hyvän tilaisuuden rauhoittua. Ollaan itäisimmässä Virossa. 52 suomenluonto.fi V iron Siperia. Retkeni aluksi tapaan tällä Kurt nan järviseudulla asuvan Ingrid Kuliginan, joka tuntee Alutagusen metsät ja suot läpi kotaisin. Kuu ma loppukesän päivä on vaihtunut iltaan. Se on hyvä luontokohde, ja kiinnos tava myös kulttuuriltaan. Hanke on herättänyt kuumia tunteita etenkin poliitik kojen ja metsänomistajien keskuudessa. Soihin liittyy paljon uskomuksia ja tarinoi ta. Taak se jäivät muun muassa sinimustavalkoinen lippu, Lennart Meri ja laulujuhlat. Ing rid Kuliginalla on asiasta selvä näkemys. ”Ymmärrän toki maanomistajien huolen, mutta heille pitää korvata tulonmenetykset oikeudenmukaisesti.” ”Retkeillessä olen huomannut, että van hoja metsiä on täällä yhä vähemmän. Nyt niitä arvostetaan myös kansallis puistolla, sillä vuonna 2018 perustettu Alu tagusen kansallispuisto yhdistää yksitoista aiemmin perustettua suojelualuetta. Vasta seu raavana aamuna lähdettiin eri puolille suo ta hilloja poimimaan.” Erityisen kaunis on Selisoo, johon on helppo tutustua suon halki kulkevalla pit kospuureitillä, hän vinkkaa. Siihen on kak si syytä. Suolla ei ole mahdollista kiirehtiä, vaan on otettava rauhallisesti. Soita on täällä aina pelätty, mutta samal la myös arvostettu”, hän pohtii. ”Täällä on paljon sellaista, mitä muualta ei löydä”, hän kertoo kotitalonsa terassilla. Hillasuolle menemiseen liittyi kiinnostava tapa. Intohimoinen luontoopas on vie nyt vuosikymmenten aikana maastoon sa toja retkeläisiä. Täällä on myös Viron järvisin seutu, sillä muutamal la kymmenellä neliökilometrillä on kym meniä pikkujärviä. Se ei ole kestävää luonnon kannalta.” Alutagusen uhkana on myös kaivostoi minnan laajentuminen. Soiden keskellä metsäsaarekkeilla asui aikoinaan useita perheitä, joilla oli omat tapansa ja perinteensä.” Hän mainitsee myös Porunin vanhan metsän ja Vasknarvan lähellä sijaitsevan Struugan luhdan. ”Ehkä syynä on se, että Virossa on niin paljon soita ja niitä on myös suojeltu paljon. Viime vuodet Kuligina on johtanut Alu tagusen Matkaklubia eli retkeilyseuraa. Suon hiljaisuudessa On aivan hiljaista, kun astelen pitkospuil la Selisoon suomäntyjen lomassa. ”Ensimmäisenä iltana mentiin yöpy mään suon keskelle metsäsaarekkeeseen ja siellä sitten juhlittiin koko ilta. ”Suot ovat ehdottomasti lempipaikkoja ni ja tykkään retkeillä niillä. Valtavat palavan kiven eli öljyliuskeen kaivosalueet levit täytyvät välittömästi Puhatun suon poh joispuolella. Ne ovat osa kansallis puistoa
Monet suon pesimälinnut ovat jo läh teneet. Niin kuin täällä Selisoonkin luontopolul la. Illan hämärtyessä mieleeni muistu vat Ingridin tarinat Alutagusen karhuista. Pitkospuut vievät nopeasti upeiden suo lampien äärelle. Ei ihme, että virolaiset va litsivat juuri suon tärkeimmäksi virolaisuu den symboliksi. Alutagusella elelee erityisen paljon karhuja. Muutaman kilometrin pati koinnilla pääsee kokemaan henkeäsalpaa via maisemia. Vedän keuhkot täyteen suon tuoksua. Suomänniköstä pyrähtää silloin tällöin ras taita lentoon. suomenluonto.fi 53 Tyyni sää korostaa suon vaitonaisuutta. Mustahaikara on sekin Alutagusen vanhojen metsien asukki.. Pohjoisen lajeja ja suurpetoja Karhuja, susia ja ilveksiä on aina riittänyt Alutagusen harvaan asutulla seudulla. Ihastelen Selisoon suolampia, kasvil lisuuden värejä ja seesteistä rauhaa. Ajatus siirtyy hetkeksi vuosisadan taak se, kun suon keskellä metsäsaarekkeilla eleltiin eristyneissä oloissa. Lirot, kapustarinnat ja pikkukuo vit ovat matkalla kohti talvehtimisseutuja. Ehkä suon suosiota Virossa lisää myös se, että suolle pääsee eri puolilla maata helpos ti. Alu taguse toimii luontaisena siltana Viron ja Venäjän välillä, joten itänaapurista saadaan Selisoon pitkospuureitt i kulkee kauniiden suolampien vierestä. Koillis-Viron metsissä on sopivia pesimäpaikkoja lapinpöllöille. Tämä yksilö on kuvatt u kansallispuiston alueella. Täällä on vaikea kuvitella, että muutaman kymmenen kilometrin päässä ovat nuo Vi ron suurimmat palavankiven kaivokset. Millaistakohan elämä täällä silloin oli. Nau tin. Niittyvillat ja kanervat kukkivat, suopursu tuoksuu. Suo on kaunis. Hänenkin pihallaan niitä on välillä käynyt
Alue on tunnettu myös riekoistaan, joiden tunnusomaista naurua voi päästä kuulemaan Murakan ja Puhatun soilla. Muutaman kerran Alutagusella on hu huttu ahmankin vierailusta, mutta kyse on ollut satunnaisista vaeltelijoista. Onpa alueella nähty muutaman kerran kuukke leitakin. VIRON PISIN Peipsijärven pohjoisrannalla on Viron pisin hiekkaranta (yli 30 km). 54 suomenluonto.fi suurpetojen täydennystä säännöllisesti. Alutagusen metsät ovat osa Siperiaan asti kulkevaa havumetsävyöhykettä. Alutagusen logossa, tunnuksessa, kaar telee kalasääski. Niinpä sitä on kutsuttu Viron Siperiaksi. Viroksi ah ma on muuten kaljukass eli kalliokissa. Viime vuosina Alutagusen metsissä on pesinyt muutaman parin voimin muun muassa lapinpöllöjä. Netissä tietoa osoitteissa loodusegakoos.ee ja kaitsealad.ee Alutaguse – Viron nuorin kansallispuisto Peipsijärven 30 kilometrin hiekkaranta on koko Viron pisin.. LISÄTIETOA Kansallispuiston luontokeskus on Kauksin kylässä. Suuri osa Viron jänkäkurpista elelee juuri Alutagusella. Tä tä etelämpänä Peipsijärvi estää karhujen liikkumisen länteen. Viime vuosi kymmeninä kovasti harvinaistunut musta haikara pesii Alutagusella muutaman parin voimin. Virolainen soidensuojelu sai alkunsa vuonna 1938, kun Murakan suolle perustettiin reservaatti suojelemaan suol la pesiviä maakotkia. VIRON SUURIMPIA Puhatu, Muraka ja Agusalu kuuluvat Viron suurimpiin soihin. LINTUJA Monia harvinaisia pesimälajeja, kuten heinäkurppia, mustahaikaroita, lapinpöllöjä, maakotkia ja pikkukiljukotkia. Rantaelämää Peipsijärven äärellä Alutaguse on siitä omituinen paikka, että erä maan rauha vaihtuu hetkessä Peipsijärven hiekkarantojen vilkkaaseen rantaelämään. Nimitys ”Viron Siperia” tulee seudun luonteesta, sillä metsissä elelee monia lin tulajeja, jotka ovat levinneisyytensä etelä rajalla. Myös toinen vanhojen metsien tunnus laji liitoorava viihtyy kansallispuiston met sissä. Kansallispuiston linnustoon kuuluu myös pikkukuoveja, kapustarintoja, ampu haukkoja, metsoja ja pohjantikkoja. RETKELLE Kansallispuistossa on kymmenkunta luontopolkua ja useita RMK:n eli Viron metsähallituksen ylläpitämiä telttailualueita. PERINNEKULTTUURIA Virolaisten, venäläisten ja vatjalaisten kulttuurit ovat sekoittuneet Alutagusella vuosisatojen aikana. Muualta Virosta se on jo kadonnut. KASVEJA Kasvilajistossa on runsaasti kämmeköitä, muun muassa suovalkku, tikankontti, baltiantoukokämmekkä ja lehtoneidonvaippa. Taivaalle kannattaa tähyillä muutenkin. Se ei ole sattumaa, sil lä kansallispuiston alueella pesii useita sääksipareja. KOKO Pinta-ala 443 km 2 PERUSTETTU 2018 SIJAINTI Koillis-Virossa Itä-Virun maakunnassa. Hyvällä tuurilla voi nähdä vilauksen yli lentävästä mustahaikarasta. Metsissä ja soilla pesii maakotkien ja sääk sien lisäksi merikotkia ja pikkukiljukotkia. TIESITKÖ
Itärajan eksotiikkaa Vasknarvan kylässä tuntuu kuin olisi saa punut maailman äärelle. Narvajoki on rajavyöhykettä, joten pitemmälle ei ole asiaa. Valkoista hiekkarantaa riitt ää 30 kilometriä Kauksista Vasknarvaan. Rantaalueella on myös Viron suurim mat RMK:n eli Viron metsähallituksen telt tailualueet nuotiopaikkoineen ja keittoka toksineen. Viron pisimmällä hiekkarannalla riittää tilaa kaikille, silä upeaa rantaa on Kauksis ta Vasknarvaan yli 30 kilometriä. Onneksi neuvosto aika ehti päättyä ennen tätä. Kontras ti erämaan rauhaan on melkoinen. Yli kymmeneen metriin kohoavien Smolnit san hiekkadyynien takana on kosteampia lehtimetsiä ja suopainanteita, joissa kas vaa muun muassa kämmeköitä. Niiden käyttäminen on kaikille ilmaista. Mustatiiroja näkee Narva joella ja Struugan luhdalla.. Hiekka on täällä niin hienoa, että sen kerrotaan laula van tuulessa. suomenluonto.fi 55 Peipsijärven pohjoisosan vilkkain ky lä on Kauksi, jossa sijaitsee myös Alutagu sen kansallispuiston luontokeskus. Narvajoen ja Peipsijärven yhtymäkoh dassa sijaitsevaan kylään ei vahingossa sa tu, sinne on mentävä. Sen takia Vasknarva Euroopan viidenneksi suurin järvi Peipsi on kuin meri. Keskuksen pihalta alkaa pari luontopolkua ja Viron halki kulkeva Mat kateevaellusreitti, joka kulkee yli 600 ki lometrin matkan ItäVirumaan luontokoh teiden kautta Matsalun kansallispuistoon. Tähän loppuu Viro ja samalla EU. Idässä lähellä Vasknarvan kylää kansal lispuiston osaksi on liitetty seitsemän ki lometrin pituinen pätkä hiekkarantaa. Vasknarvan kylässä tuntuu kuin olisi saapunut maailman äärelle. On hämmentävä kokemus ajaa pitkin Peipsijärven pohjoisrantaa kohti itää. Ingrid Kuligi nan mukaan neuvostoaikana oli tarkoitus rakentaa koko ranta täyteen teollisuuslai tosten lomakeskuksia. Kesällä avattu keskus esittelee näyttelyssään kan sallispuiston luontoa, historiaa ja perinne kulttuuria. Kylään vievät tiet loppuvat Narvajoen rannalle, ja penkereel lä on keltaisia kylttejä, joissa muistutetaan Viron ja Venäjän rajasta. Kivenheiton päässä luontokeskuksesta avautuu Peipsijärvi kuin aava meri. Kauk sin rannalla sadat auringonpalvojat nautti vat loppukesän kuumista päivistä. Met sän siimeksestä pilkistää monenlaisia ra kennuksia: ökyhuviloita, mökkipahasia, neuvostoajan entisiä lomakeskuksia ja täysin uusia asuntoalueita
1300luvulla rakennettu linna tuhoutui pahoin Liivin maan sodassa, joten kolmemetrisistä sei nistä ei ole paljon jäljellä. Ne muistuttavat Vask narvan sotaisasta historiasta. Kirkon takana on kesällä valmistunut uusi pienvenesatama. Soomaan kansallispuiston Kuresoo. Samalla reissulla kannatt aa käydä ihastelemassa Viron korkeinta rantajyrkännett ä Ontikaa ja Valasten putousta. 1. Jossain Venäjän puolella alkaa koira hauk kua. Valtoimenaan rehottava jokiranta on täynnä nuoria kivitaskuja, västäräkkejä ja muita lämpimän kesän kasvatteja. Matsalun kansallispuiston kurjet Matsaluun kerääntyy syksyisin tuhansia kurkia. Jos Kadriorg on jo tutt u, voi suunnata vaikkapa Hirveparkiin tai Snellin puistoon. Tärppejä syksyiseen Viroon Ontikan rantatörmää. Rehevässä jokisuistossa viihtyy myös kalatiiroja, nokikanoja, sorsalintuja ja muu tama jalohaikara. Ne pyydystävät satamaaltaan yllä lentä viä hyönteisiä. Viron kansallislintu muis tuttaa vapaudesta täälläkin, suuren itänaa purin tuntumassa. Mustjõen lintutorni Tallinnassa.. Talojen väreissä ei täällä ole säästelty: sinistä, vaaleanpunais ta, vihreää, violettia. Toilan Oru-puisto ja Ontikan jyrkänne Ruskaan kietoutunut Itä-Virumaan Oru-puisto on kokemisen arvoinen. Joen toi sella rannalla liehuu valtava Venäjän lippu. Lintuja kannatt aa mennä syksyllä tiirailemaan Stroomin ja Paljassaaren rannoille. Kurkia on paljon myös Keemun ja Saleveren seuduilla. Vasknarvan kylän halki vievää tietä reu nustavat molemmin puolin puutalot veh reine puutarhoineen. 3. Rannikon vaellusreitt i Rannikon vaellusreitt i kulkee Tallinnasta rantoja pitkin Latviaan. Käytännössä joka paikassa ei pysty rannoilla kävelemään, mutt a esimerkiksi Pärnun eteläpuolelta Kablista pääsee melko esteett ä tallustelemaan Latvian rajalle. Lempipaikkani Soomaalla on valtavan kokoinen Kuresoo. Niiden komeita iltalentoja voi ihastella muun muassa Rannajõen tornista ja Põgarin rannalta. Ja tilaa ja rauhaa riitt ää! Katso sijainnit kartasta viereiseltä sivulta. Narvajoen rannalla kohoavat vanhan ri tarilinnan rauniot. Suon värit ovat silloin kauneimmillaan ja hytt yset eivät enää kiusaa. 2. Musta leppälintukin lennähtää aidalle oranssia pyrstöään värisyttämään. 56 suomenluonto.fi on vielä monelta virolaiseltakin näkemättä. Vasknarvan maisemaa hallitsee profeet ta Elian muistolle vihitty kirkko, joka toimii Kuremäen nunnaluostarin alaisuudessa. Veneitä siellä ei ole, mutta haarapääskyjä sitä vastoin satoja. Uintireissua ei kui tenkaan kannata edes harkita, koska siitä voi saada jopa 800 euron sakot. Jokisuistosta kuuluu mustatiirojen ääne kästä kisailua. Soomaan kansallispuiston suot ja patikkapolut Loka-marraskuu on paras aika lähteä suoretkelle. Ruovikon kätköistä kuu luu luhtakanan äänekäs huutelu. 4. Venäjän puolella näkyvä Skamjan kylä on uintimatkan päässä. Mikko Virta valitsi Suomen Luonnon lukijoille viisi suosikkia Virosta. Jyrkänteen alla kasvava lehtometsä on upea syksylläkin. Tallinnan puistot ja rannat Tallinnassa kannatt aa mennä kävelyretkelle johonkin kaupungin hienoista puistoista. Aurin ko laskee jo kirkon sipulikupolien taakse. Mikko Virta on vuonna 2005 Viroon muuttanut vapaa toimittaja ja luontoharrastaja. Pian kiikareiden eteen len tää kymmenkunta nokisiipistä liihottelijaa. 5
suomenluonto.fi 57 L A T A A A I V O S I L U O N N O S S A Näyttely luonnon hyvinvointivaikutuksista 30.4.2021-31.3.2022 TUO AIVOSI NUUKSIOON! HALTIA.COM T A R T T O H A A P S A L U PÄ R N U K A U K SI P E N IJ Õ E T A L L I N N A Matsalu Vilsandi Soomaa Ontikan jyrkänne Karula Alutaguse Peipsijärvi Võrtsjärvi Matkatee-vaellusreitti Rannikon vaellusreitti Lahemaa 10 k m Viron kuusi kansallispuistoa ja muita retkikohteita
Helsinki, henkisesti ikuinen keskipohjalainen. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Tärkeintä luonnossa. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA KONSTA LEPPÄNEN Ihmisen ja luonnon tulkki Kuka. Motto. Mitä. Rauha, kauneus ja elämän voima. Sari Karhulahti. Kaunokirjallisuuden suomentaja. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Suomentaja Sari Karhulahti laittoi Ikipuut -ekoromaanin käännökseen palan sydäntään. Kotipaikka. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
Näin kävi myös kirjan suomentajalle. ”Pienenä söin mesimarjoja ojanpienta reilta ja join heinänteossa vettä, jota isä nosti tuohilipolla lähteestä.” Lukion jälkeen kirjallisesti lahjakkaan nuoren naisen tie vei Helsingin yliopiston englannin kielen laitokselle ja valmistu misen jälkeen käännöstoimistotöihin. Se kannustaa ponnis telemaan kestävämpien elämäntapojen puolesta, mutta voi käydä niinkin, että lä hikulmiaan alkaa tarkastella uusin silmin. Pian 25 vuotta kes täneeseen uraan mah tuu monenlaista kirjal lisuutta tyttökirjoista ja dekkareista lasten klassikoihin ja vaati vampaan proosaan. Powers itse muutti kirjaa kirjoittaes saan pois Piilaaksosta metsän keskelle, Appalakeille. suomenluonto.fi 59 Ikipuut huipensi uran Palkitun suomentajan polku kohti Ikipuita alkoi jo vuosikymmeniä sitten. ”Vaikeusasteeltaan Ikipuut oli aivan omaa luokkaansa. Pie nen keskipohjalaisen kylän laitimmaises sa talossa kasvanut tyttö samoili metsis sä, rakensi havumajoja ja kirjoitti runoja. Karhulahtikin pohtii, onko Helsingin ”kivikylä” paras paikka elää. On neksi sain asiantuntijaapua kasvibiologi Noora Hyrkäkseltä.” Vaikka kääntäminen oli hidasta, kirjas ta tuli Karhulahdelle rakas ja tärkeä. Yli 600sivuinen, faktaa ja fiktiota yh distelevä romaani ei ollut Karhulahdelle kevyt välipala, vaan todellinen voiman näyte. Luonto oli leikkipaikka ja itsestään selvä osa elämää. Kaukana siintelee järvi. Yk si todellisiin tapahtumiin pohjautuvan teoksen keskeisistä tarinalinjoista si vuaa luonto aktivistien ja metsäteollisuu den yhteenottoja 1990luvun Amerikassa. Täällä Lempäälässä, maaseudun rau hassa syntyi myös Karhulahden tuorein käännöstyö, yhdysvaltalaisen Richard Powersin ekoromaani Ikipuut (Gumme rus 2021). ”Oli ihmeellistä seura ta vuodenkiertoa ja eten kin kevään heräämis tä. Tästä Karhulahti on erityi sen iloinen, sillä käännöskirjallisuudes ta keskusteltaessa suomentaja jätetään usein tylysti huomiotta. Kir jallisuus kuitenkin hou kutti ATKalan tekstejä enemmän, ja opintolai nojen kuittaamisen jäl keen Karhulahti uskal si heittäytyä vapaaksi kääntäjäksi. Luonto innoitti valta vasti ja antoi voimia työ hön.” Pulitzerpalkittu teos Ikipuut kuvaa ihmisen ja luonnon suhtei ta ja usein hankalaa rinnakkaineloa. Vaikka Powersin teoksen voi halutes S uomentaja Sari Karhulahden mökin terassilta avautuu pe risuomalainen peltomaisema. Pandemia ajoi Helsingissä asu van suomentajan mökille, luonnon keskel le, ja näin teos ja työsken telyympäristö yhdistyi vät poikkeuksellisella ta valla. Haasteita toi jo valtava määrä pui den nimiä ja biologian käsitteitä. Yh deksän kuukauden työrupeaman ja yh deksän lukukerran aikana henkilöistäkin ehti tulla kuin ystäviä, ja heistä luopumi nen oli haikeaa. Panin sen kääntämiseen kai ken mitä osaan ja ison palan sydäntäni.” saan lukea kuvauksena ihmiskunnan höl möilystä, sen ydinviesti on lohdullinen. ”Työssä ikävintä on arvostuksen puute, joka näkyy muun muassa matalina palk kioina ja suomentajan työpanoksen ohit tamisena kirjaarvioissa.” Monet kirjan lukeneista ovat sanoneet sen vaikuttaneen heihin syvästi ja jät täneen lähtemättömän jäljen. Mikään aikaisempi työ ei ole vaatinut läheskään yhtä paljon taus tatutkimusta ja termien selvittelyä. Tietenkin toivon, että saan kääntää vielä monta mieluisaa ja haastavaa teosta, mut ta on vaikea uskoa, että tielleni tulee vielä jotakin yhtä koskettavaa ja vaikuttavaa.” Kivikylästä metsän keskelle Ikipuut on Karhulahden mukaan saanut hyvän vastaanoton, ja myös suomennos ta on kiitelty. ”Lapsuuden pihkantuok suinen metsä ja upottavat sammalet säilyvät aina muistoissa, mut ta kyllä tämä maisema on nyt minun on nenmaani”, Karhulahti toteaa. Sitten kun meitä ei enää ole, evoluutio jatkuu ja luonto korjaa ahneutemme ja ajattelemat tomuutemme jäljet.” Ikipuut voi muuttaa elämän myös konk reettisella tasolla. Eläkepäiviin on vie lä muutamia vuosia aikaa, mutta Ikipuut tuntuu jo nyt uran huipentumalta. ”Ikipuita kääntäessä minusta alkoi tun tua vahvasti siltä, että haluan viettää mahdollisimman suuren osan loppuelä mästäni paikassa, jossa voin nukkua ikku na auki ja herätä luonnon ääniin.” 1997 ”Ryhdyin freelanceriksi ja aloitin suomentajan uran. En ole toipunut vieläkään.” 2028 Eläköityminen uhkaa! ”Sitten kun meitä ei enää ole, evoluutio jatkuu ja luonto korjaa ahneutemme jäljet.”. ”Ikipuut on kirja, jota olen odottanut ko ko elämäni. ”Me ihmiset emme pysty pilaamaan ko konaan tätä kaunista planeettaa. ”Kirja tyhjensi ammatillisen pajatsoni. Hyppy tuntemattomaan kannatti.” 2013 ”Puolisoni ja minä rakensimme mökin pellon laidalle Lempäälään.” 2017 ”Minulle myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto
Taustalla näkyy kaunis Marjaniemen majakka.” Anne Jääskeläinen retkeili Hailuodon Marjaniemessä 9. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. . TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä ett ä netissä. MAJAKANVARTIJA ”Linturetkellä Hailuodossa pääsimme valokuvaamaan muun muassa tätä nuorta kapustarintaa. elokuuta. /havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. HOPEATÄPLÄT KURJENJALALLA Suohopeatäplät kokoontuivat heinäkuisena aamuna. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. . Neea Kelloniemi kuvasi perhoset Kemijärvellä
elokuuta. Kesän kyytilastot ovat nyt neljä mustaa, kaksi sahalaitaista vihertävää, ja nyt ruskea.” Reijo Juurinen kohtasi käärmeen Kirkkonummen Veikkolassa elokuussa. Tommi Kujala ikuisti perheen 30. . Välillä se imi mett ä niin intensiivisesti ja vauhdikkaasti, ett ä kukka irtosi. elokuuta Espoossa. SYKSYN MERKKEJÄ ”Useampi suuri kott araisparvi lepäili pellon yli menevillä langoilla. HARVINAINEN VIERAILIJA ”Isopäiväkiitäjä on eteläeurooppalainen laji, joka voimakkaana lentäjänä vaeltaa silloin tällöin Suomeen eteläisten tuulien siivitt ämänä. Oli hieno ja vaikutt ava kohtaaminen!” Timo Kakko-Quednau ilahtui isopäiväkiitäjän kohtaamisesta 13. KURKIPERHEEN ILLALLINEN Poikanen ruokaili vanhempiensa kanssa. elokuuta Utajärvellä.. . . Juhani Peltonen ikuisti aamun Kaarinan Litt oistenjärvellä 16.8.2021 klo 5.45. Se ruokailee kukilla kolibrimaisesti pysähtymätt ä, paikallaan lentäen. Harmi vaan, ett ä kaikki sähkölangat häviävät maaseudullakin maan uumeniin ja niiden mukana pylväät, joiden päässä joskus sai ihailla joko pöllöä tai haukkaa.” Irja Lehtinen kuvasi kott araiset Lempäälässä 8. PUOLUKAN VARTIJA ”Söpö kyyn poikanen suojeli puolukoita, ett en vaan keräisi niitä raakana. Kypsiä löysin vasta litran. suomenluonto.fi 61 AAMU SARASTAA Värikkäitä, kauniita hetkiä ennen auringonnousua
Mitä muut etanat tekevät. Toisinaan yksi etana toimii koiraana, eli luovutt aa siitt iöitä, ja toinen naaraana. Hieno havainto! Etanoiden paritt elu on tosiaan hämmästytt ävä näky. Sukusolujen vaihto tapahtuu niiden pinnalla. Isokokoiset vaaleat penikset työntyvät ulos sukuaukosta ja kietoutuvat spiraalimaisesti yhteen, kuten kuvassa hienosti näkyy. Jos sopivaa kumppania ei löydy, ukkoetana voi myös hedelmöitt ää itse itsensä. . lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Kun etanat paritt elevat, ne tavallisesti hedelmöitt ävät toinen toisensa. Itsehedelmöityksestä syntyneet poikaset voivat kuitenkin kärsiä sisäsiitosheikkoudesta, eikä niillä juuri ole geneett istä vaihtelua, joka autt aisi niitä selviytymään vaihtelevissa olosuhteissa. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Minua kiinnostaisi tietää, onko tällainen vain ukkoetanoiden tapa. Onko totta, ett ä paritt eluelin on etanan päässä. Ukkoetanat ovat tässä suhteessa tyypillisiä etanoita, mutt a ihmiset harvoin havaitsevat pienempien ja piilott elevampien lajien lemmenhetkiä. /kysy-luonnosta tai . Sukuaukko sijaitsee etanan kyljessä, lähellä sen päätä. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Luulin ett ä ulkohuussin kaiteella oli iso linnunkakka, mutt a taskulampun valossa selvisikin, ett ä kyseessä oli ukkoetanoiden paritt elu. Ukkoetanalla, kuten monilla muillakin nilviäisillä, on samanaikaisesti naaraan ja koiraan sukuelimet eli ne ovat hermafrodiitt eja. MAIJA KARALA Ukkoetanoiden herkkä hetki Ukkoetanan väritys voi vaihdella, mutt a sen selästä erott uu aina kohollaan oleva harja. KU VA T TA PI O KU JA LA , EI JA H AA PA N EN JA RI IT TA W EI JO LA / VA ST AV AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia.. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Valtavat sukuelimet täytt ävät huomatt avan osan etanan koko kehosta
. Kaiken kaikkiaan kulkukelpoisen metsän ja metsämarjojen palautuminen vie joitakin kymmeniä vuosia. Valoa suosiva puolukkakin vähenee avohakkuissa, mutt a palautuu mustikkaa nopeammin: hakkuita edeltävään tasoon noin 30 vuodessa, kun samassa ajassa mustikan peitt ävyydestä on palautunut vasta kolmannes. Mustikka kärsii myös voimakkaasta maanmuokkauksesta ja esimerkiksi kantojen korjuu energiapuuksi rikkoo mustikan juurakoita ja hidastaa entisestään sen palautumista. Vartt uneen metsän uudistustai aukkohakkuissa olosuhteet muutt uvat eniten ja esimerkiksi puolivarjossa viihtyvän mustikan peitt ävyyden on Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa todett u vähenevän huomatt avasti (>70 %) hakkuun jälkeen, kun heinät, vadelma ja maitohorsma valtaavat alaa taimikkovaiheessa. Eniten vaikutt aa se, millä menetelmällä metsä hakataan ja kuinka voimallisesti metsänpohjaa sen jälkeen käsitellään. TERHI RYTTÄRI K Y S Y L U O N N O S TA Mustikalla menee kymmeniä vuosia palautua hakkuista.. Metsäkasvillisuuden palautumiseen hakkuiden jälkeen vaikutt avat monet seikat. Harvennushakkuut ja maanpinnan muokkaamatt a jätt äminen säilytt ävät metsämarjojen kasvustot avohakkuita paremmin. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Metsän kasvu vie aikaa Kuinka kauan menee, ett ä kaadetusta sekametsästä, jossa kasvoi myös marjoja, tulee taas entisenlainen metsä
Trendit näkyvät vasta pidemmällä ajalla. . 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Mihin räkätt irastaat ovat hävinneet. Mihin räkätt irastaat ovat hävinneet. Kiroilevat lepakot Meillä on mökin pihalla lepakonpönttö, ja nyt elokuussa pöntöstä kuuluu selvästi ääniä. Nämä sosiaaliset äänet ovat erilaisia kuin lepakoiden kaikuluotausäänet. Yksitt äiset pesinnät taas ovat harvinaisia, yleensä myöhemmän kesän uusia pesintäyrityksiä. Kesän säät vaikuttavat pesintöjen onnistumiseen, mistä seuraa suuria vaihteluja lintukannoissa eri vuosien kesken. Espoon Järvenperässä on joka syksy näkynyt suurempia tai pienempiä muuttoparvia, mutt a viime syksynä en nähnyt koko alueella ainutt akaan. Koska pihlajanmarjat puutt uivat, räkätit muutt ivat pois Suomesta jo aikaisin syksyllä. Säiden kannalta kesä 2020 oli etelässä huono hyvin monien lintulajien pesinnöille. Tämä voi myös olla osasyy kirsikoiden säästymiseen. Lintulaskentojen tulokset voivat vaihdella suuresti vuositt ain. Isoja parvia ei ole lainkaan huonoina pihlajanmarjavuosina. Lepakoiden pöntöistä ja muistakin kolonioista kuuluu toisinaan ääniä. Sekä mustaett ä räkätt irastaat ovat runsastuneet. Ilmeisesti myös räkätin. Ne kun näytt ävät edelleen runsastuneen. Räkätit söivät metsissä mustikkaa ja puolukkaa, eivätkä tarvinneet happamampia kirsikoita. Kirskutus ja sirahdukset saatt avat olla jopa kirosanoja! Lepakkoryhmän sosiaalinen elämä on todennäköisesti monimutkaisempaa kuin ymmärrämmekään. Hyvä metsämarjavuosi saatt aa johtaa siihen, ett ä muut marjat tai hedelmät jäävät rauhaan. Jos yhdyskunta päätt ää muuttaa toiseen paikkaan pesimään tai ravintoa hakemaan, saatt aa vaikutt a siltä, että rastaat ovat kadonneet. . Vai ovatko mustarastaat syöneet niiden eväät. Tavallisesti ne syövät kirsikat heti, kun ne vähän punertavat. Välillä ahtaassa päiväpiilossa tulee riitaakin, ja silloin kavereita voidaan töniä ja tyrkkiä. Tavallisesti kesäisin pihallani Espoossa hyppelee jatkuvasti räkätt irastaita. Räkätt irastas pesii enimmäkseen yhdyskunnitt ain. SEPPO VUOLANTO KU VA T SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O JA ES A KO SK I Räkätt irastaat löytävät pihapiiristä monenlaista syötävää. Näkyykö lintulaskennoissa jotain muutosta räkätt ien määrässä. Voivatko lepakot ”keskustella” keskenään, vai onko pönttöön muutt anut joku muu eläin. Tällöin räkätt ejä on vaikeampi havaita, sillä ne eivät vältt ämätt ä hyökkäile esimerkiksi varisten perään. Sen sijaan pihlajanmarjasato oli huono, minkä seurauksena räkätit eivät viihtyneet pihapiireissä. Onko räkätt irastaiden joukossa käynyt joku kulkutauti vai mihin ne ovat hävinneet. HEIDI KINNUNEN. Vuonna 2020 ei näitä rastaita näkynyt. Ihmiskorvaan ne kuulostavat vikinältä ja kirskutukselta. Kesällä 2020 oli hyvä mustikkaja puolukkasato. Erityisesti äidit ja poikaset jutustelevat keskenään. Tänä vuonna piti kirsikat itse poimia puusta. Jopa kirsikkapuu jäi rauhaan. Samoin mökkini pihalla Jaalassa
Se on melko harvalukuinen, mutt a ahkera retkeilijä näkee sitä lähes joka vuosi. Mitähän ne voisivat olla. Todella erikoisen näköinen maitohorsma! Kysymyksessä on kärkisilmun kasvuhäiriö, joka aiheutt aa niin kutsutt ua laakaversoisuutt a. Ilmiö voi esiintyä varressa, juurissa, hedelmissä tai kukissa. Lankavärjäyksessä se antaa harmaata väriä. Toisen lakki oli auennut ja läpimitaltaan noin seitsemän sentt iä, toisen sienen lakki oli vielä supussa. Ruokasie neksi siitä ei ole, vaikka onkin myrkytön. Siinä kasvusolukko alkaa kasvaa sivusuunnassa sen sijaan, ett ä se kasvaisi sylinterimäisesti ylöspäin. Tuoksu on miellytt ävän seetripuumainen (lyijykynäpuu). TERHI RYTTÄRI KU VA T AN N I JO U SM ÄK I, BI RG IT TA AA RN IO JA M AT TI KA N ER VA Tervatut kuoriaiset Maitohorsman kasvuhäiriö Syvän violett i sieni Maitohorsma on alkanut kasvaa sivusuunnassa.. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mikähän sieni tämä on. LASSE KOSONEN Kolme suurta kovakuoriaista oli lentänyt juuri tervatt uun veneeseen. Violett iseitikki on silmiinpistävän näköinen sieni, kaunis ja syvän violetti ja kasvaa haavan seuralaisena. . Mielenkiintoinen havainto kaikkiaan! HELI VAINIO Löysin vatt uja poimiessani tällaisen liuskamaisen maitohorsman. Havaintopaikalla niitä oli kaksi noin metrin välein. Se voi johtua mutaatiosta, kasvuhormonien epätasapainosta, bakteeritai virusinfektiosta ja joskus myös paleltumisen aiheutt amasta vauriosta. . Kurkkaamalla näin, ett ä heltat olivat tumman violetit. . Muut erot ovat lähinnä mikroskooppisia. Suvun lajit ovat kaikki tummanpuhuvia tai hieman ruskeita, ja niiden erott amiseen tarvitaan mikroskooppi. Huono-onniset kuoriaiset taitavat kuulua soikosukeltajiin (suku Colymbetes). Mistä varren omituinen muoto johtuu. Voisikohan olla, että lämmin tumma pinta on houkutellut vaihtolämpöisiä otuksia istuksimaan. Sen lähilaji on luumuseitikki, joka kasvaa havupuiden seuralaisena. Luonnossa laakaversoisuutt a tapaa harvoin, mutt a kasvuhäiriöitä hyödynnetään jonkin verran koristekasvien jalostuksessa. Sienet jätin kasvamaan paikoilleen. En tosin keksi mihin sukeltajien elämälle tärkeisiin asioihin tervan hajun voisi ihan heti sekoitt aa, mutta hyönteisethän näkevät ja varmasti myös haistavat maailman hyvin eri lailla kuin me ihmiset. Havainto on kiinnostava ja herätt ää kieltämätt ä lisäkysymyksiä. Toisaalta voi ehkä olla, ett ä tervan haju itsessään miellytt äisi niitä ja muistutt aisi jotain niille tutt ua ja mukavaa. Sukeltajat lienevät eniten liikkeellä vesien ulkopuolella juuri keväisin ja syksyisin, ja ne saatt avat usein luulla tummia kiiltäviä asioita vesistöiksi
66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA L A P S E N K Y S Y M Y S L U O N N O S TA Yhdeksänvuotias poika on harrastanut ötököiden tunnistusta kolmisen vuotta. Apua oppimiseen löytää esimerkiksi laji.fi :n foorumilta. Isoristihämähäkki (Araneus saevus) ei ole Suomessa yleinen laji, mutt a koska se on sopeutunut vähän viileämpiin olosuhteisiin kuin muut Araneus-suvun isot ristihämähäkit, sopivaa elinympäristöä on tarjolla Pohjolassa yllin kyllin. Havaintoja on kuitenkin useita ja ne katt avat likipitäen koko maan. Arvat lunastamalla voit voittaa jonkin yli 50 000 voitosta ja samalla tuet Luonnonsuojeluliiton luonnonja ympäristönsuojelutyötä. Erinomainen lähde suomalaisten lajien, niiden levinneisyyksien ja havaintomäärien tarkistamiseen on laji.fi . Laji kutoo ratasverkkonsa korkeammalle kuin yleisimmät ristihämähäkit, joten se voi jäädä koostaan huolimatt a helpommin havaitsematt a. Jonkin verran lajien luokitt elua pitää tuntea, koska suurella osalla hämähäkeistä ei ole sivuilla virallisia suomenkielisiä nimiä. Monesti juuri hämähäkkien maine on huonompi kuin mitä ne lajiryhmänä ansaitsisivat. Tunnistamisen kannalta ryhmä ei missään tapauksessa ole yksinkertaisin, vaikka puhutt aisiin pelkästään kookkaammista lajeista. Hämähäkit ovat valtavan monipuolinen eliöryhmä. Millaisissa paikoissa se yleensä asuu, onko jo levinnyt koko Suomeen ja onko hyvinvoiva laji. Heinäsirkkojen, heppokatt ien ja perhosten jälkeen vuorossa ovat hämähäkit. . Viime kesänä vastaan tuli ärhäkkä rouva, jonka arvelimme olevan isoristihämähäkki. Palveluun voi lähett ää omia kysymyksiä kuvineen. Voisimmeko saada enemmän tietoa isoristihämähäkistä. ja arvat kolahtavat postilaatikoihin syksyn aikana. ANTTI LAMPELA, V. Voit tilata arpoja ja raaputtaa sähköisen arvan osoitteessa www.onlinearpa.net/sll Arpajaislupa RA/2021/897 Luonnonsuojeluliiton luontoarpajaiset 2021-2022 2021-2022 Luontoarpajaiset Osallistu ja voita! Päävoiton arvo 12 000 euroa! KU VA : LA SS I KU JA LA. Toivott avasti kiinnostus kestää myös myöhemmälle iälle. Ulkonäköerojen lisäksi lajeilla on erilaisia saalistustapoja ja ne ovat sopeutuneet monenlaisiin elinympäristöihin. KU VA IS TO CK PH OT O Lähetä lapsen kysymys luonnosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/ Luonnonsuojeluliiton luontoarpajaiset alkavat 16.9. Ryhmä pitää sisällään myös monia hyvin samannäköisiä ja hyvin pieniä lajeja. Kun pidemmälle ehtineet harrastajat ja asiantuntijat autt avat eteenpäin, harrastuksen huomaa tuott avan paljon palkitsevia kokemuksia! Tsemppiä kaikille Suomen tuleville ötökkäasiantuntijatoivoille! TAPIO KUJALA Mitä isoristihämähäkistä tiedetään. On aina mukava kuulla, ett ä lapset ovat kiinnostuneet ötököistä
postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Lakki kouraan Lukijoiden mielestä paras juttu oli Lakki kouraan. Aiheesta olisi mukava näh dä laajempaakin käsittelyä. Se, mitä maan olla on, määrää, missä kontiainen liikkuu. Nähdäkseni tämä liittyy lajien ravinnon ja habi taatinkäyttöön. /digi Paanajärvi kp. Ve simyyrän ruokailupaikat ovat usein kasvipeitteisiä, kos ka ruokaa löytyy myös maan päältä. 045-1374757 Puhdas Paanajärvi Polkuja seikkailuun €/kk. Turun Ruissalossa on pää tetty vähentää tai jopa poistaa kokonaan vieraslaji valkohän täkauris ja rajata metsäkaurii den määrää. EDELLINEN NUMERO Tilaa Suomen Luonto Digi! 4,80 €/kk 4,80 €/kk Lehden tilaajille vain 2,50?€?/?kk suomenluonto.. – Eija Salmi, Helsinki Laajempaa keskustelua valkohännistä Numerossa 6/2021 oli tietoisku Poliittinen eliö: Valkohäntäkauris. Leik kaamaton nurmikkokin kel paa multakasojen piilotteluun. Aiheeseen on helppo palata lehden sivujen myötä yhä uudelleen. – Kaarina Heiskanen, Kuopio Sienet kuuluvat syksyyn. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 28.9.2021. Kontiaisen ja vesimyyrän ravinto on kovin erilaista. Olisiko syytä suojella laa jemminkin ainutlaatuista saa ristoluontoa. Ennenkin kaskett iin. ÄÄNESTÄ . Samanlaisia havainto ja on muillakin. verkkosivuilla www.suomenluonto.. 620,ja 695,Latvia ja Viro 7.-10.10.-21 655,KIVAKKA! niikonmatkat.. Osallistujien kesken arvotaan Lars Svenssonin ym. – Heidi Kinnunen Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Tavoite on, että tammi ja muut arvokkaat kas vilajit pääsisivät uusiutumaan. Usein ve simyyrän oleskelu paljastuu vasta, kun kävellessä maan pinta vajoaa, ei multakasoista. Raimo Sundelinin valokuvat ja ajatukset ovat hienoja ja ajankohtaisia. Vaikka kysees sä on käytännössä haitallinen vieraslaji, haittoja kielletään ja eläimen lisäämistä ja levit tämistä on edistetty ja ediste tään edelleen. 65). Jutun myötä on mielenkiintoa koettaa tunnistaa niitä luonnossa liikkuessa ja maistaakin. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Luonto kasvaa kuitenkin vielä tilalle, eri eliöstöt saavat uuden kasvupinnan. – Seppo Kivelä Nurmikon tärvelijä Heidi Kinnunen totesi, että on vaikea päättää, kumpi on nurmikkoa tärvellyt (SL 6/2021 s. Vesimyyrä on tässä erikoisen tarkka. Artikkeli oli hyvä, koska monesti moni upeakin hapero jää helposti keräämätt ä vaikka loistavia sieniä ovatkin. Oli mukava saada tietää enemmän haperoista! – Niko Hämäläinen, Kuopio Uusi alku Metsäpaloja on ollut niin paljon, on hyvä kiinnitt ää huomio myös hyviin puoliin. kirja Lintuopas (Otava 2020). Vesimyyrä liikkuu myös kontiaista enemmän maan päällä ja tarvitsee siksi suojaa. 21.-27.7.2022 ja 9.-15.9.2022. Vesimyyrä piilottaa yleensä kaivamansa mullan esimerkiksi pensaan alle niin, ettei kasaa heti huomaa. Metsäsieni-pelikortit (Metsäkustannus) voitt i Sami Rautio Oulusta. – Sanna Koskinen, Turku Aika saaristossa Erinomaisesti kirjoitett u jutt u Sundelinin arvokkaasta työstä saariston hyväksi. + Arola ym! 770,Solovetsk 9.-17.7.2022 1220,Vienan Karjala 16.21.8.2022 ja 28.6.-4.7.2022. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA TO IM IT TA N U T AN N A TU O M IN EN Mitä mieltä olet lehdestä. Olen seurannut järkyttyneenä, miten valko häntäkauriit ovat tuhonneet muutaman saaren kukkalois ton ja estäneet puiden uusiutu misen. Kontiainen ei kasan paikas ta välitä, vaan niitä tulee kes kelle pihanurmikkoa. Vesimyyrän kasat ovat harvemmin suojattomis sa paikoissa. Samoin selviä ilmastointireikiäkin, joi ta vesimyyrä ei tee. Haperot ovat turvallinen lajiryhmä opetella tunnistamaan ja käytt ämään ruoaksi. – Arno Kasvi Vastaus Arno Kasvi on huomannut, et tä kontiainen voi tehdä näky viä onkaloita ja kasoja avoimil le alueille
Esimer kiksi tuholaistorjunnassa töihin voidaan laittaa leppäkertut. Suun taus on järkevä, sillä toisin kuin elin tarvikkeissa tavallisesti, viinin kohdalla suuri osa ympäristövaikutuksesta syntyy pakkausten valmistamisesta. Vuosien mittaiseen varastointiin ja kypsytykseen muovipullo tai karton kitölkki eivät kuitenkaan sovellu. Viininystävälle ympäristökysymykset tulevat lähelle myös siksi, että ilmaston lämpeneminen muuttaa väistämättä vii nin viljelyä. Muovipullo on parempi vaihtoeh to, mutta vielä vastuullisempia valintoja ovat kartonkipakkaukset. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS MARIKA MAIJALA varastoinnissa. Sen hiilijalanjälki on 35 prosenttia lasipullon jäljestä. Niiden tuotannossa ei käytetä synteettisiä kemikaaleja. Vihreämpää viiniä ti Pekka Lehtosen mukaan on ennustet tu, että vuonna 2050 enää kolmasosa vii nialueista pystyy kasvattamaan nykyisiä rypälelajikkeita. Etua on myös keveydestä. Uusimpia pakkausinnovaatioita on lit teä muovipullo, joka pyöreään pulloon verrattuna säästää tilaa ja sitä kautta pie nentää päästöjä sekä kuljetuksessa että Pakkauksella on suuri merkitys viinin ympäristövaikutuksissa. Analyyttisen kemian dosent M UOVI PÄIHITTÄ Ä LASIN Pulloviinin ilmastoystävällisin pakkaustapa on PET-muovipullo. Pohjoismaisten alkoholimonopolien valikoimista tehdyn tutkimuksen mu kaan suurin pahis on perinteinen lasi pullo. Ehkä hienoin kuohujuoma ei tulevai suudessa tulekaan enää Champagnen alueelta, vaan EteläEnglannista. ”Ympäristövastuullinen pakkaus” merkinnän lisäksi oma symbolinsa on esimerkiksi biodynaamisilla sekä alku ja luomuviineillä. PET-muovipullon pienemmät ilmastovaikutukset johtuvat pakkauksen valmistamiseen kuluvasta pienemmästä energiamäärästä, sillä lasin valmistusprosessi vaatii erittäin korkean lämpötilan, noin 1400-1600 ?C.. Muistisääntö on helppo: mitä kevyempi ja kierrätettävämpi pakkaus, sitä parem pi ympäristölle. Pakkauksella on suuri merkitys viinin ympäristövaikutuksissa. Ympäristöystävällisiä tuotteita voi Alkossa etsiä seitsemän ”Vihreä valinta” – symbolin avulla. Pakkauksella on suuri merkitys viinin ympäristövaikutuksissa. Viinien maahantuojien mukaan pak kausmateriaalista ei voi päätellä viinin laatua. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi PIIPAHDIN PITKÄSTÄ aikaa pitkäripai sessa ja yllätyin, miten paljon viinejä on jo myynnissä muissa kuin lasipulloissa
Kaada marmeladi kuumennettuihin ja puhtaisiin purkkeihin, sulje kannet ja säilytä viileässä. Lisää sokeri, kuumenna kiehuvaksi ja keitä taas 5 minuuttia välillä sekoit taen. SUUPAL A Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. Puolukkaan! Kanervakasvien heimoon kuuluvan puolukan marjat ovat syksyisen metsän kirpeän maukkaita väriläiskiä, joiden satokausi jatkuu aina lokakuun alkuun saakka. ä 1 pkt hillo-marmeladisokeria 1 kanelitanko MITTAA PUHDISTETUT puolukat, kanelitanko ja vesi kattilaan. Nappaa kanelitanko pois ja anna seoksen jäähtyä noin puoli tuntia. Marjoja kannattaakin syödä monipuolisesti pari desilitraa päivässä. www.ruskovilla.fi MIKROMUOVITTOMAT VILLAFLEECETUOTTEET NYT SAMMALEEN SÄVYSSÄ. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Molemmissa marjoissa on kuitenkin paljon fenolisia yhdisteitä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä noin 5 minuuttia. Vielä ehtii marjaan! Puolukan, variksenmarjan, pihlajanmarjan, tyrnin ja karpalon satokausi jatkuu lokakuulle asti. M E T S Ä S TÄ VA I P E N S A A S TA PENSASMUSTIKASSA ON HIEMAN metsämustikkaa enemmän hiilihydraatteja ja vähemmän antosyaania, joka antaa marjalle tumman värin. Mutta onko se ravintosisällöltään yhtä hyvä metsäiseen sukulaiseensa verrattuna. METSÄMUSTIKAT JÄIVÄT TÄNÄ VUONNA monin paikoin pippurin kokoisiksi ja pakastimeen saattoikin päätyä pensasmustikkaa. JOKO TAI Puolukanpunainen marmeladi 2 l puolukoita 2 dl ve. Puolukoista saa paitsi runsaasti kuituja myös Cja Evitamiinia. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.. suomenluonto.fi 69 K O T O N A TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA KU VA T IS TO CK PH OT O
11. Luontokuvaaja Hannu Hautala kuvasi tämän ensimmäisen merkitt ävän luontokuvansa korpista vuonna 1966.. K U LT T U U R I Metsän poika Hannu Hautala luontokuvakes kuksen näyttely Metsän poika valaisee 80vuotiaan luonto kuvaaja Hannu Hautalan pitkää uraa aina vuodesta 1966, jol loin hän otti ensimmäisen merkit tävän valokuvansa – korpista. Näyttely pohjautuu Metsän poika kirjan kuviin ja tarinoihin. Metsän poika, Hannu Hautala luontokuvakeskuksessa Kuusamossa 29.10. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE Tietoa saaristosta Kuka saariston omistaa. Meidän saaristomme, Saaristo keskus Korpoströmissä Paraisilla, Skargardcentrum.fi. Taiteilijat Lotta Leka, Kristiina Töyry ja Heli Väisänen kuvaavat teoksillaan ihmisen ja luon non vuorovaikutusta. saakka, Voipaala.valkeakoski.fi. Ja miten sen sileät kalliot ovat kaan syntyneet. saakka, Hannuhautala.fi. Pause, Voipaalan Taidekeskuksessa Sääksmäellä 7. Paraisilla sijaitsevan Saaristokeskus Korpo strömin pysyvä näyttely Meidän saaristomme antaa vastauksia muun muassa näi hin ja moniin muihin mieltä askarruttaviin kysymyksiin . 70 suomenluonto.fi Luonto ja ihminen Valokuvasta, grafi ikasta ja keramiikasta on syntynyt Voipaalan taidekeskuksen näyttely Pause
Muutkin jät tipuumme on nyt koottu kirjaan Vihreät jättiläiset (Metsäkustannus), jossa on runsaasti Dendrologian Seuran kar toittamaa puutietoa. suomenluonto.fi 71. Myöhemmin hankin kirjahyllyym me hänen kootut runot teoksensa Tuhat purjetta (Ota va 1992), ja ilokseni olen huomannut, että nämä läm pimällä ja humoristisellakin otteella kirjoitetut teks tit ovat kuolemattomia. suomenluonto.fi 71 K I R J AT T Ä R K E I N T Ä O N MATK A . Oululaisen biologin Ari-Pekka Huh dan Opas perinnemaisemiin (Vas tapaino 2021) tarjoaa hyvin yksityis kohtaisen katsauksen elonkirjoltaan rikkaisiin perinnebiotooppeihin, ai noisiin luontotyyppeihin, joita ihmi nen on toiminnallaan rikastuttanut. Retkikasvio-sovelluksen tekninen toteutus on Heikki Laurilan käsialaa. KULKIESSANI KAMERAN kanssa luonnossa mieleeni hii pivät usein Risto Rasan viehättävät luontolyriikat. Näitä runoja lukiessa ni tulen hyvälle tuulelle, ja ne siivittävät usein ajatuksiani kuvausreissuilla. Jokainen perinnebiotooppityyp pi on uhanalainen; lehdesniityn poh joinen variantti lepikkoniitty on koko naan kadonnut. Oliko tä mä nyt luhta, rim pi vai neva. Vähätuottoiset perin nemaisemat metsittyvät käytön puut teessa, kun niitä ei lehdestetä, niitetä eikä laidunneta. Lataa Retkikasvio Monelle kirjana tutun Retkikasvion saa nyt myös sovelluksena. JÄTTIPUITA KATSOMA AN. Mat kustustapa on aina kin selvillä: maata pitkin. Mitä kuuluu savolaisen kotiseutu ni perinnemaisemille. S U O , L A K K A JA RA ATE. Oulun Mannisenojan puisto on rakennettu lämpövoimalan polttojätekasoille, ja siellä kukkivat niin kissankellot kuin ketoneilikatkin. Tei niikäisenä tutustuin hänen runoihinsa ja olin heti kuin kotonani näiden nerokkaan yksinkertaisesti kirjoitettu jen runojen parissa. SATU RÄSÄNEN Kallisarvoiset perinnemaisemat KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI SOVELLUS Maata pitkin retkille Mielikuvia luonnosta AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Taru Rantala on luontokuvaaja Seinäjoelta. Jouko Rikkisen mu kavasti reppuun mahtuva opas Suot Suomen Luonnossa (Otava) lupaa, että sen avulla voi tun nistaa eri suotyypit ja niille luonteen omaiset kasvit. Siitä löytyvät kirjasta tutut lajikuvaukset, määrityskaavat ja piirroskuvat sekä lisäksi valokuvia. Pieniä, mutta isoja havainto ja luonnosta, jot ka luovat valtavasti mielikuvia hyvinkin arkisista ilmiöis tä. Kati Kelolan kirja Vaihtuvia maisemia (Gummerus) tarjoaa peräti sata ideaa maata pitkin matkailuun. Maam me suurin puu on tsaarinpoppeli ja se kasvaa Heino lassa. Merenrantaniittyjen ennallistami nen laidunnuksella on onneksi onnis tunut hyvin. Ne kasvavat kuusta. Kirjan avulla voi suunnitella vaikka retken näiden vih reiden puujättiläisten luo. Ja oliko lepikko lehtimet sälaidun, kenties kaskisavujen aika naan muovaama. Niittykasvillisuus löytää myös uusia kasvupaikkoja uusympä ristöistä kuten tekoniityiltä. LAPSUUDESSANI LEHMÄT laidunsivat kotipihani lähellä harmaaleppämet sikössä, joka vaihettui rinteen päällä avoimeksi lempileikkipaikakseni – ke toko se oli. Maatalouden koneellistuminen ja peltoviljely ovat syitä, miksi 90 pro senttia perinnemaisemista on kadon nut. Lähtisikö luonto vai kulttuu rimatkalle
Syksyn aikana kerromme kymmenestä eri näkökulmasta ympäristön ja luonnon muutoksesta ja siihen liittyvästä tutkimuksesta. Tunnetko muuttolinnut. Mukana ääninäytteet! Marjojen hyvä kemia Mustikka on antosyaanien aarreaitta, lakka pursuaa ellagitanniinien eliksiiriä. Retkivinkkejä jokaiseen vuodenaikaan! suomenluonto.?i/tag/retkivinkki/ KU VA T V ES A LU H TA , AT TE K A RT TU N EN , A N N A K A IS A VÄ N TT IN EN , A N N A TU O M IN EN , IS TO CK PH O TO JA SO IL I ST EN R O O S 10 juttua luonnon muutoksesta Suomen Luonto julkaisee jälleen #muutos-tiedeartikkeleita syyskuulta alkaen. Jäkäläkoulu Syksy on hyvää aikaa opetella tunnistamaan kookkaita pensasjäkäliä. 72 suomenluonto.fi V I N J E T T I • L U O N T O • R E T K E I L Y • K O T O N A • Y M P Ä R I S T Ö • B L O G I T • L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I 72 suomenluonto.fi Retki Isosuolle Satakunnan Isosuo syksyllä: muuttolintuja, karpaloita ja suopursun tuoksua. Syksyllä linnut viuhtovat etelään. Kuinka hyvä muuttolintutuntija olet. suomenluonto.fi/muutos
Jos minulla olisi kolme toivomusta, yksi niistä olisi joku niistä tavanomaisista. Ei puissa ole mitään salais ta viisautta tai energioita, jotka halaamalla siirtyvät meihin. Mi nähän olen biologi, tutkija, syynääjä, pi tää sanoa täsmällisemmin: 150 miljoonan kilomet rin päässä oleva keskiikäinen, Gtyypin pääsarjan keltainen kääpiö säteilee esteettä märän ja kivisen planeettamme pinnan tälle osalle. Kirjailija Kjell Westö puhuu eräässä novellis saan täydennetystä todellisuudesta. E n r o t h KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN. ”Kun tukkani tarttuu kaukaisiin tähtiin, en ole kenenkään.” Pentti Saarikoski osasi sanoa. Todellisuuden täydentä minen on välttämätöntä, koska se helpottaa kosmi sen tyhjyyden ja merkityksettömyyden kokemusta, olemisen pohjavirtaa. Me tarvitsemme enem män, ymppäämme erityisesti luontoon jonka omi tuinen osa olemme, kaikenlaisia merkityksiä ja tar koituksia, joita siinä ei ole. VIELÄ PALJON täsmällisemminkin voisi sanoa, mut ta eiköhän tuo riitä. Sitten toivoisin voi vani olla yhden päivän joku ihan muu eläin, kauka na ihmisestä, vaikkapa sokeritoukka. Ei meistä piit taa kukaan tai mikään muu kuin me itse. Todellisuuksia on monia, lukemattomia. Siksi kai me puita halai lemme, mitäpä sitä muutakaan. TODELLISUUS on iso sana. Käsittääkseni juuri syvä tarpeemme täydentää todellisuutta erot taa meidät muista eläimistä. Ei satakieli meille laula, kunhan mekastaa lisääntyäkseen. Ne kaksi muuta eivät. Sitten oikeasti tietäisin jotakin todellisuuksista. Toi voisin voivani olla yhden päivän simpanssi, koska sen lähemmäksi ihmistä ei pääse. Pikkulinnut laulavat niin ihanasti koivujen oksilla. Palattuani ih miseksi muistaisin muina eläiminä kokemani asiat, mikäli ne taipuvat ihmisen ymmärrykseen. Kaunista ja välttämätöntä itse petosta, jonka äärimmäisiä ilmenemismuotoja lie nevät erilaiset uskonnot. Höpsis. Ei aurinko meil le paista, kunhan purkaa kemial lista energiaansa. Ehkä liian iso, ainakin sitä pakonomaisesti täydentävälle ihmiselle. Todellisuustutka ”Mieli on ihmeellinen asia, parhaimmillaan siellä, missä ei ole tienviittoja.” Johannes Enroth on elämään rauhoittunut kasvitieteilijä Helsingistä. suomenluonto.fi 73 H erään mökillä alkukesän pilvettömään, au rinkoiseen aamuun. Lue toiseen kertaan jos siltä tun tuu. Vuotuiseen suvullisen lisääntymisen vai heeseen virittyneet höyhenpeit teiset dinosaurukset kommuni koivat akustisin aalloin lajikump paneilleen maaelämään sopeutu neiden, ligniiniä ja valon energian avulla maapallon ilmakehän hiilidioksidista hiilihydraatteja ja happea tuottavia tumattomia eliöitä sisältävien omavarais ten, koppisiemenisiin kuuluvien organismien sym podiaalisesti syntyneillä haaroilla. PÄÄDYIMMEPÄ ME kauas kesäaamusta. Mieli on ih meellinen asia, parhaimmillaan siellä, missä ei ole tienviittoja
Epäilin syyksi helleputken aiheut tamaa kuivuutta, mutta toisaalta monelta taholta tuli ainakin päiväperhosten osalta viestiä ”mielettö mästä perhoskesästä”. alokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. Valolla houkuttelu ei toiminut ollenkaan, joten suuntasin ostamaan punaviiniä ja fariinisokeria. Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. L u o n n o k s i a 74 suomenluonto.fi Kultaa ja kuparia. Vuokra mökkini pihapiirissä ei näkynyt myöskään päiväperhosia. Matkustin kesällä Kuhmon seudulle valokuvaa maan harmoyökkösiä ja muita yöperhosia. Sain samaan kuvaan kaksi luonnon omaa korua, kun yhdelle syötille sattui kuoriaisen lisäksi metsätorak ka, jonka siivet ovat kuin kullalla kirjaillut. Illalla ripustin syöttinesteeseen kostutettuja vaahtomuo vinpalasia puihin ja jäin odottamaan. Elimyssalossa syötit houkuttelivat joinain öinä yöperhosia, mutta pihapiirissä ne kiinnostivat eniten kuparikuoriaisia. Niiden aktii visuus oli kuitenkin heikonlaista, ja useimpina öinä perhosia ei tuntunut liikkuvan juuri lainkaan
suomenluonto.fi 75 suomenluonto.fi 75 Lokakuussa maakotkia voi nähdä koko maassa. Näin tunnet kotkat! Eläimet nykyluonnossa Soiden ainutlaatuinen monimuotoisuus Mitä kuuluu Suomen hyönteisille. lokakuuta E N S I N U M E R O S S A Digitilaus alkaen vain , €/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi. www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto KU VA D IC K FO RS M A N Kotkat liikkeellä / ilmestyy 13
Voiko Saimaan järvilohikannan elvyttää risteyttämällä. Selviääkö arktisten Selviääkö arktisten kylmien vesien fossiili kylmien vesien fossiili ilmaston 300 vuotta luonnonsuojelua Saint Helenalla – mitä voimme siitä oppia. Pysy kuulolla! M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä P U H E T T A M O N I M U O T O I S U U D E S T A w w w . Retki Etelämantereen kuumaan menneisyyteen 300 vuotta luonnonkuumaan menneisyyteen Miksi muurahaissinisiipi on erittäin uhanalainen. m u u t o s l e h t i . Saaristomeren rehevöi tyminen – ulkomeren arvoi tus Voiko Saimaan järvilohiVieraana vuorijumalien valtakunnassa #muutos-tiedejutuissa tutkijat pääsevät ääneen. f i. Toimittaja Juha Kauppinen keskustelee monimuotoisuuden tutkijoiden kanssa. Miksi ilmastonmuutos iskee tunteisiin. voimme siitä oppia. maaperään ja takaisin Selviääkö arktisten kylmien vesien fossiili ilmaston lämpenemisestä. Lue lisää: suomenluonto.fi /muutos #muutos-verkkolehden podcast-sarja alkaa lokakuussa. Helenalla – mitä Helenalla – mitä voimme siitä oppia. Hiilen matka ilmakehästä maaperään ja takaisin KU VA O LL I AA LT O / VA ST AV AL O Suomen Luonto julkaisee kymmenen tiedeartikkelia luonnon muutoksesta. Miksi ilmastonmuutos iskee tunteisiin. V I N J E T T I Palautusviikko – Kohtaavatko pölyttäjät ja kukkakasvit enää toisiaan ilmastonmuutoksen edetessä. Miksi ilmastonmuutos iskee tunteisiin