Suomen Luonto 7/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LEPAKOIDEN KAUPUNKI NOKKONEN ON HYÖTYKASVI ARKTISTEN LINTUJEN SYYSMUUTTO SYYSRETKELLÄ HOSSASSA LEPAKOIDEN KAUPUNKI Parasta Suomea Valokuvaaja Merja Paakkasen lähiluontoa ovat Kilpisjärven maisemat. IRTONUMERO 9,70?€ 7/2022 S U O M E N LU O N T O 7 | 2 2 2 K U U S E N K Ä P Y K O T IN A . Valokuvaaja Merja Paakkasen lähiluontoa ovat Kilpisjärven maisemat. K IL P IS JÄ R V E N K U V A A JA . A R K T IN E N S Y Y S M U U T T O . N O K K O S E S TA O N M O N E K S I. 11 K A N S A LL IS P U IS T O N JU H L A V U O S I. K A U P U N K IL E P A K O T. POHJOISEN VALOA Valokuvaaja Merja Paakkasen lähiluontoa ovat Kilpisjärven. H O S S A N K A N S A LL IS P U IS T O . Peräti 11 kansallispuistoa juhlii 40-vuotista taivaltaan
Ruskeapäiselle kurkinuorukaiselle matka on ensimmäinen: sillä riittää opittavaa reiteistä ja ruokapaikoista emojen kaitsemalla lennolla.. 2 suomenluonto.fi SY KS Y Ennen matkaa KUVA JUKKA KANGAS / VASTAVALO TEKSTI HEIKKI VASAMIES KURKIPARVI ON viettänyt yön muhoslaisella suolla ja keskittyy herättyään höyhenpuvun huoltoon. Sulat on saatava järjestykseen, sillä pian edessä on pitkä muuttolento
suomenluonto.fi 3
Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Johannes Sahlstén 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Johannes Enroth 74 Luonnoksia: Paula Humberg 16 62 Kysy luonnosta: Voiko vaahteran lehti olla näin valtava?. 54 Hossan maisemissa Jylhä kansallispuisto antaa paljon myös syksyn retkellä. 40 Syksyn suuri muutto Arktisten lintujen reitti kulkee kevään ohella myös syksyllä usein Suomen kautta. Yhä useampi esimerkiksi hanhista levähtää matkallaan täällä. Sieltä valokuvaaja löysi pohjoisen luonnon ja valon. 16 Lepakoiden kaupunki Etsimme lepakoita Helsingin keskustasta. Kun kävijät vähenevät, kainuulainen erämaa on omimmillaan. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S Suomen Luonto 7/2022 Kun hämärä laskeutuu, lepakot lähtevät saalistuskierroksilleen. Mitä löytyi. 48 Parasta luontoamme Peräti 11 puistoa täyttää tänä vuonna 40 vuotta. 34 Nokkosesta on moneksi Moni kavahtaa nokkosta, mutta tiesitkö, että se on hämmästyttävän monipuolinen hyötykasvi. 24 Turvaisa on rinne tunturin Merja Paakkanen muutti perheensä kanssa Kilpisjärvelle 2020. Ruokaa löytyy kaupungistakin. Ne edustavat luonnon rikkautta mereltä metsiin ja soille, Suomenlahdelta Hiidenportin saloille ja Riisitunturille. TU O M AS H EI N O N EN 14 Käpykoti Kuusen käpy on monen erikoistuneen hyönteisen asuinpaikka
Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. o Kroonpressille on myönne. Sivut – . Ensi vuonna Vesa-Matti valmistuu ympäristönhoitajaksi. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. Lisätietoa saat syö. Syksyn hienoimpia hetkiä on arktisten vesilintujen päämuuton seuraaminen kotikonnuilla Pohjois-Karjalassa tai nykyisellä asuinseudulla Suomenlahden rannalla. avissa osoi. Riikka Platonova, tekstiiliartesaani, . i Tilaa diginä: suomenluonto. an maisteri Riikka on perehtynyt luonnonkuituihin sekä perinnetekstiilien valmistukseen. KUVA: MERJA PAAKKANEN . Mieluisimmilla työkeikoilla saa sukeltaa, kiipeillä tai patikoida, joskin tällä kertaa huono näkyvyys esti sukelluksen. unen ja Marika Eerola Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Katriina Kontuniemi Verkkotuo ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 M AU RI LE IV O M AR IK A EE RO LA VE SA -M AT TI VÄ ÄR Ä. 34 58 40 Miltä vuodenkierto näy ää Kilpisjärvelle muu aneen valokuvaaja Merja Paakkasen silmin. y Pohjoismainen ympäristömerkki. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Mauri Leivo, ornitologi, luontokuvaaja ja kirjoittaja Mauri on tarkkaillut intohimoisesti lintujen muuttoa kohta 50 vuoden ajan. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. ely A. Nokkosessa häntä kiehtoo erityisesti kuidun muokkaus langaksi, ja tällä erää hänen suosikkinsa on oman lähimetsän nokkosista tehty tiskirätti. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. Vesa-Matti Väärä, valoja videokuvaaja Pitkän uran tehnyt freelancer on kiinnostunut etenkin vedenalaisesta Saaristomerestä. loso. Myös yksi Maurin julkaisemista valokuvakirjoista käsittelee lintujen muuttoa. i. ämällä tuo. e Kar. Kiinnostus nokkostekstiileihin heräsi suomalaisugrilaisen kansatieteen opiskelun kautta. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. vuosikerta Painopaikka Kroonpress, Tar
Silloin pääsee näkemään, millainen siitä kehittyy.. ”Kun limasientä koskettaa sormella, se hajoaa kuin jugurtti. Varsin usein niitä on sammalilla”, Härkönen vinkkaa. Myöhemmin kohdatessaan osat voivat jälleen yhdistyä. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi SATEINEN SYKSY saa limasienet kukoistamaan. VINK KI Limasienen lajin voi varmistaa itiöpesäkkeistä. Limasienet syövät bakteereja ja sienten itiöitä, ja siksi niitä kannattaa etsiä sieltä, missä on runsaasti lahoavaa puuta. Sopeutuvaiset eliöt eivät kaihda kuumaa tai kylmää, vaan niitä asustaa lähes kaikkialla maapallolla. elevat luontokuvaajia ja muita luontoharrastajia limasienten pariin. Jos löytämänsä limakon haluaa tunnistaa, sen voi ottaa mukaansa ja laittaa kehittymään vaikkapa räystään alle. Kuivuus puolestaan ajaa ne piiloutumaan syvälle karikkeeseen tai kasvattamaan itselleen kovan suojakuoren, mutta sateen jälkeen ne ilmestyvät taas esiin. Luonnosta löytyy paljon muutakin limaista kuin limasienet, mutta eron huomaa näppituntumalla. Asiantuntija Marja Härkönen kertoo, että limasienen löytää helpoimmin limakkovaiheessa, ennen kuin se alkaa tuottaa itiöitä. Nimestään huolimatta limasienet eivät kuulu sienikuntaan. Tutkimus on osoittanut, että ne ovat läheisempää sukua ameboille. ”Itiöpesäkkeiden löytäminen voi olla vaikeaa lukuun ottamatta paranvoita, joka on poikkeuksellisen kookas, jopa viidestä kymmeneen senttiä leveä.” Limakkona paranvoi on joskus jopa leiskuvan keltainen, joten metsässä kulkeva voi hoksata sen etsimättäkin. Hän kertoo, että limakoiden perusteella limasienen lajia voi jo arvailla, mutta tarkka tunnistus vaatii yleensä itiöpesäkkeiden tarkastelua suurennuslasin tai mikroskoopin avulla. Anna limasienten hurmata TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Kauniit, pikkuruiset itiöpesäkkeet houku. ”Limasienen voi löytää myös elävältä kasvilta tai korkealta puun rungolta. Se ei ole sitkasta eikä se veny.” Limasieni voi sen sijaan hajota kahteen osaan, jotka kulkevat omiin suuntiinsa
Muina vuodenaikoina se on matalammalla. Tänä syksynä on jo näkynyt revontulia kautta maan. Kirkkaina öinä maan pinta jäähtyy nopeasti. Silloin ilman vesihöyry alkaa tiivistyä pisaroiksi. Vaikka aurinko saattaa lämmittää iltapäivät lähes kesäisiksi, aamuissa on kirpeyttä. Tiistaina 25. 2 REVONTULIA. Pitkän hiljaisen kauden jälkeen Auringon aktiivisuus on taas nousussa. Auringon kiekon halkaisijasta pimenee 59–69 prosenttia. 1 LINNUNRATAA. Eteläisessä Suomessa niitä kannattaa yleensä etsiä pohjoisen horisontin suunnasta. Lämpösäteily karkaa pilvettömälle taivaalle, jolloin alailmakehä jäähtyy. Jos sää on tyyni, syntyy sumua. Peippomuuton kiivaimpana päivänä Hangon lintuaseman ohittaa keskimäärin reilut 3600 peippoa päivässä. Mitä tähyilet syystaivaalta, Anne Liljeström?. Sama päivä on muuton mediaani, eli puolet syksyn peipoista on jo painellut niemen kärjestä merelle. syyskuuta, vuonna 2005. Lintuaseman peippojen syysmuuton ennätys laskettiin päivää myöhemmin, 20. Pääosa peipoista talvehtii Länsi-Euroopassa, mutta jotkut sinnittelevät talven Suomessa. mutta kyseessä on sen verran mojova pimennys, että sitä kannattaa silti yrittää tiirailla. Lokakuussa on usein pilvistä. Tuolloin päivässä havaittiin yli 54 000 muuttavaa peippoa. Tällainen säteilysumu löytyy usein alavilta ja aukeilta paikoilta, kuten peltomaiden notkoista. suomenluonto.fi 7 Yöt pitenevät ja antavat maan pinnalle aikaa jäähtyä. Se näkyy Suomessa kaikkein parhaiten syystaivaalla, sillä silloin se kulkee taivaanlaen kautta. /havaintopaikat. Tunnelmoi aamusumussa Peipot viuhtovat kohti etelää VINK KI Ota sumusanasto haltuun! Meteorologit erottavat udun sumusta näkyvyyden perusteella. Auringon katsominen vaatii asianmukaiset suojavälineet. lokakuuta keskipäivän aikoihin alkaa osittainen auringonpimennys, joka näkyy koko maassa. Siinä missä Lapissa revontulia näkyy melkein joka yö, Suomen eteläosissa niiden näkymiseen vaikuttaa Auringon aktiivisuus, joka vaihtelee yhdentoista vuoden sykleissä. Kun näkyvyys putoaa alle kilometriin, on kyse sumusta, mutta lievempi ilman sameus on utua. 19.9. Kartta pimeistä paikoista löytyy sivulta taivaanvahti.. Ensin ilmaantuvat kapeat vaaleat riekaleet, jotka otollisissa oloissa kasvavat muhkeaksi maisemaa halkovaksi peitteeksi. Nouseva aurinko saa sumuisen maiseman sädehtimään kultaisena. 3 AURINGONPIMENNYSTÄ. Linnunratabongaukseen kannattaa tähdätä uudenkuun vaiheessa ja katsoa paikka, jossa ei olisi kauheasti keinovalaistusta. Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan tiedottaja kertoo olevansa tähtitieteen sekatyöläinen. Sen lämpö ja pieni tuulenvire yleensä riittävät ratkomaan sumun saumat
Lintulahden ainoa haapana Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T O SS I IL VO N EN / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN Syyspukuinen haapanakoiras on pukeutunut ruskaväreihin.. Nokikana varsinkin on varsinainen kummajainen riistalajilistalla. Kiikareilla näkee, että suuri enemmistö parvesta on sinisorsia ja taveja, joukossaan kymmeniä harmaaja lapasorsia sekä jokunen jouhisorsa. Haapanan parimäärä on pienentynyt 56 prosenttia vuodesta 1985, ja on tämän vuoden laskentojenkin perusteella yhä 40 prosenttia pitkäaikaisen keski arvon alapuolella. Harkinta, valta ja vastuu on sälytetty passissa väsyneenä odottavan metsästäjän liipasinsormelle. Kun Riistahallinto haluaa pitää kynsin hampain kiinni riistalajilistastaan, olisi suotavaa, että se osoittaisi uskottavaa ja todellista vastuunkantoa taantuvien sorsakantojen kehityksestä. Hallinto on tavallaan sysännyt päätösvaltaansa tavallisille rivimetsästäjille. Haapana ja jouhisorsa ovat toki lennossa helpoimmin tunnistettavien sorsien joukossa, mutta parven ponnahtaessa ilmaan harkinta-aikaa on usein vain muutama sekunti. Haapanoita ja jouhisorsia ammutaan paljon ruokinnoilta. Aivan parven keulilta löytyy yksi punaruskeaa hehkuva haapana. Yksi! RUOVIKKOINEN TORPFJÄRDEN ei ehkä ole haapanalle mieluisin ruokailuympäristö, mutta takavuosina paikalla nähtiin elokuussa säännöllisesti yli 50 haapanan kerääntymiä, myöhemmin syksyllä vielä enemmän, huippuna 1145 yksilöä 19.9.2013 (Ari Lehtinen/Tiira). Lajien metsästyspainetta voitaisiinkin rajoittaa Amerikan malliin saaliskiintiöillä sekä hämäräja ruokinta pyyntikielloilla. 8 suomenluonto.fi AHVENANMA ALL A JOMAL AN Torpfjärdenin lintutornin edustalla lekutteleva kalasääski pelottaa monisatapäisen sorsaparven lentoon. OTTAMATTA KANTAA uhanalaisuuden syihin on käsittämätöntä, että taantuvat lajit kuten haapana, heinätavi, jouhisorsa, tukkasotka ja nokikana keikkuvat yhä metsästettävien riistala jien listalla. Taustalla vaikuttanee riistahallinnon pelko niiden siirtymisestä luonnonsuojelu hallinnon vastuulle. VAIKKA RIISTAKESKUS KEHOTTAAKIN metsästäjiä kohdentamaan metsästystä sitä parhaiten kestäviin lajeihin, viranomaisen suorittama metsästyksen ohjaus ja sääntely tuntuu tarkoituksenmukaisen ylimalkaiselta
Joinain vuosina onnistujia täytyy olla paljon. Vain harva niistä selviää aikuiseksi. Lentämään poikaset pystyvät vasta parin kuukauden iässä. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Poikasia syksyn alussa MONI VESILINTU pesii niin myöhään, että poikaset ovat kesän ja syksyn taitteessa vielä lentokyvyttömiä. Esimerkiksi tukkasotkan, tukkakoskelon ja pilkkasiiven (kuvassa) poikasia näkee kesän lopulla yhä emojensa vanavedessä. Silloin pilkkasiiven uusi polvi nousee siivilleen. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T A N T TI H A LK K A TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA TOMI MUUKKONEN. Eniten näkee koskelonpoikia, kun taas pilkkasiiven poikaset ovat syyskuun alkupuolella miltei aina kadonneet. Moni on ihastellut tukkakoskelon emon ja poikasjoukon kiitoa veden pintaa pitkin. Vedessä niiden meno on vauhdikasta. Näiden merensaaristomme ja joidenkin pohjoisten vesien kauniiden ja raskastekoisten sukeltajasorsien kanta on kuitenkin säilynyt, nyt tosin uhanalaisena
Tämä vaatii lisätoimia, sanoo professori Jyri Seppälä. ”Metsien hakkuutaso on nopein tapa vaikuttaa asiaan. Lisäksi Suomen metsien hiilinielun tulisi olla EU:n niin sanotun Lulucf-asetuksen mukaan voimakas jo kaudella 2021–2025. Ilmastopaneelin ja Seppälän resepti olisi pitää kotimaisen puun hakkuut ”maltillisella tasolla”. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT ANTTI HALKKA KUVAT PERTTI HARSTELA / VASTAVALO JA SYKE. Suomen metsien kasvu on kuitenkin vähentynyt ennen arvioidusta. ”Hakkuutasossa pitäisi tapahtua hyvin merkittävä muutos, jos vuosien 2021– 2025 tavoitteet halutaan hoitaa kunnialla”, sanoo Seppälä. LÄHINNÄ KASVANEIDEN hakkuiden ja metsien uuden kasvuarvion takia maankäyttösektori olikin vuonna 2021 nettopäästölähde – ilmastolain ”poistumia” ei äkkiä ollut lainkaan. Tasoon vaikuttaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Se on myös Seppälän mukaan välttämätön, mutta hän ei odota rajoitustoimia ennen kuin energiakriisistä on päästy ohi. ”Lisäksi on haettava [puuta] ulkomailta.” Metsien käsittely on Seppälän mukaan nyt ilmaston kannalta osin vääränlaista. Ei voida hakata niin paljon kuin on kuviteltu”. poistumat kasvavat ja päästöt vähenevät edelleen myös sen jälkeen.” Suomen on siten oltava reilun 12 vuoden kuluttua hiilineutraali. "Ilmastolain tavoitteet ovat olemassa joka tapauksessa.” Tärkein ilmastotavoite uha. ”Suuruus yllätti.” Ilmastolakia laadittaessa arvioitiin, että Suomen maankäyttösektorin hiilinielun tulee olla vuonna 2035 yhteensä ainakin 21 miljoonaa tonnia, sillä sen verran olisi tuolloin päästöjäkin jäljellä. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi HEINÄKUUN ALUSSA tuli voimaan uusi ilmastolaki, jonka mukaan ”kasvihuonekaasujen päästöt ovat enintään yhtä suuret kuin poistumat viimeistään vuonna 2035... ”Ei kukaan osannut odottaa tällaista notkahdusta”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen professori ja Ilmastopaneelin jäsen Jyri Seppälä. ”Metsiä hakataan liian nuorina eli kun ne ovat hyvässä kasvussa, ja samalla menetetään tuleva kasvu.” Ilmastopaneeli on vaatinut nielujen pelastamisohjelmaa. una Ilmastolain mukaan Suomen on oltava hiilineutraali vuonna 2035
Naalit ovat ilmeisesti peräisin Norjan puolelle Reisaan tehdyistä istutuksista; alueelle on kahtena viime vuonna viety 37 naalinpentua. Näistä pennuista kuusi on tunnistettu aiemmin Suomessa dna:n avulla. Onko nielujen vahvistaminen välttämätöntä. Se mahdollisti pesinnän. Hieno hetki on seurausta Metsähallituksen ja WWF:n vetämästä suojelutyöstä. . . AH JO RM A LU H TA JE SS IC A H AA PK YL Ä. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Mitä lisätoimia tarvittaisiin. Miltä Suomen 2035 hiilineutraaliuden tilanne näyttää. Silloin palattaisiin sääntelyyn, jossa hakkuisiin vaaditaan tietty ikä tai läpimitta. Meitä kiinnostaa myös se, poistuuko merestä hiiltä vai sitoutuuko sitä lämpöaaltojen aikana.” Kesällä 2018 Itämerellä koettiin vakava meriveden lämpöaalto. ”Tiedetään, että planktonin aineenvaihdunta ja bakteerien hajotustoiminta kiihtyvät lämpöaaltojen aikana. Vuonna 2035 päästöjen ja nielujen on oltava tasapainossa. Energiaperäisten perinteisten pääs töjen kehitys menee liikennettä lukuun ottamatta aika hyvin, eli päästö puolessa onnistutaan vaikka liikenne ja maatalouskin vaativat poh dintaa. Jos muut keinot osoittau tuvat riittämättömiksi, Metsähallitus [valtio] voi vähentää hakkuita. EU:n ilmastopa ketti vuoteen 2030 viitoittaa jo hyvin pitkälle Suomen polun hiilineutraalius tavoitteen saavuttamiseksi ”Hakkuisiin puuttuminen nopein keino vaikuttaa.” Naali palasi ihmisen avulla Meri laitettiin Viikissä astiaan Suomen ympäristökeskuksen professori ja Ilmastopaneelin jäsen Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) merentutkimuslaboratoriossa Helsingin Viikissä on meneillään mesokosmieli akvaariokoe, jossa tutkitaan lämpöaaltojen vaikutusta planktonyhteisöön. ”Tavoitteenamme on saada käsitys siitä, miten lämpöaallot vaikuttavat yksittäisiin lajeihin ja miten planktonyhteisö muuttuu”, selittää kokeesta vastaava Syke:n ryhmäpäällikkö Jukka Seppälä. Istutusten yksi tarkoitus on yhdistää Norjan kanta Suomen läpi Ruotsiin. Metsälakia voisi olla tarpeen korjata, jotta metsiä ei hakata liian nuorina. Mikään muu ei maankäyttösektorilla vaikuta hiilinieluihin yhtä nopeasti kuin hakkuut. Näytteenotto on automatisoitu ja esimerkiksi planktonlajit tunnistetaan mikroskooppirobotin ottamista kuvista tekoälyn avulla 20 minuutin välein. Maankäyttösektorilla tarvitaan korjaavia liikkeitä ajoissa, mihin Suo mella olisi hyvät mahdollisuudet. JESSICA HAAPKYLÄ Kilpisjärvellä todettiin kesällä Suomen ensimmäinen naalin pesintä yli 25 vuoteen
Sininärhet pesivät koloissa ja syövät hyönteisiä kuten jymyjääriä (iso kovakuoriainen). i, marjasato hyvä, punajalkahaukkoja ennätysmäärä. Vielä 1950-luvulla lähiseudullamme Virossa pesi tuhansia sininärhiä, mutta nykyisin laji on hävinnyt sieltä ja häviämässä koko Baltiasta. Haukkoja nähtiin eniten peltoaukeiden sähkölangoilla Uudeltamaalta Kymenlaaksoon ja Pohjois-Karjalaan, joilla ne tähystivät ruoakseen etenkin heinäsirkkoja ja kovakuoriaisia. Laji pesii yhdyskuntina viljelymailla ja aroilla Mustanmeren länsipuolelta Jakutiaan ja Luoteis-Kiinaan. Vahvaksi alueeksi on jäänyt kaakkoisin Eurooppa. Nyt laji ei enää pesi maassa. Myös maamehiläiset osallistuvat toimeen. Puolukan ja myös mustikan pölyttäjistä tärkeimpiä ovat kimalaiset. Näyttävä laji ei nykyisin ole jokavuotinen vieras. Erityisen vahvalta sato vaikuttaa eteläisen Lapin ja myös eteläisen Pohjanmaan sekä Satakunnan alueella. Marjasatoihin on vaikuttanut suotuisan sään ohella pölytyksen onnistuminen. Itsepölytyksen merkitys on epäselvä. Nuoria haukkoja ajautuu muutolla tavallista pohjoisemmas, jos elokuun jälkipuolella on helteistä, tuulee tavallista kovemmin idästä tai kaakosta ja pesinnät ovat onnistuneet hyvin. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 12 suomenluonto.fi Tämä sininärhi kuvatt iin Virossa 2010. Sininärhi ilahdutti Brändössä Heinä–elokuun vaihteessa Suomessa nähtiin kaksi sininärheä, Uudessakaupungissa ja Ahvenanmaan Brändössä. Mustikan ja puolukan sato hyvä Puolukkasadosta tulee Luonnonvarakeskuksen mukaan tänä vuonna mustikan tavoin hyvä. Sopivat metsiköiden ja avomaiden kirjomat elinympäristöt ovat tehotalouden myötä vähentyneet, eikä pöntötyskään enää pelastanut Viron sininärhiä. Punajalkahaukat vaelsivat Elokuun lopulla Suomeen vaelsi ennätysmäärin nuoria punajalkahaukkoja kaakosta. LINNUT LINNUT MARJAT TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA MAURI MAHLAMÄKI / VASTAVALO Sininärhi yllä. Määrä noussee useisiin tuhansiin
suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T ELOKUUSSA ERI puolilla eteläistä Suomea ja pohjoisessa ainakin Oulussa ja Kuusamossa asti on nähty kolibrimaisia isopäiväkiitäjiä. HEIKKI VASAMIES Kolibrimainen vierailija onkin perhonen ”Yksi ulottuvuus tuntuu unohtuvan vihreä siirtymä -keskustelussa: luonnon monimuotoisuus. Naaraskihu sai tänä vuonna siivilleen yhden poikasen. Vastaajat olivat eritt äin vahvasti si tä mieltä, ett ä kaupunkeja kehitett äes sä luonto tulisi ott aa huomioon nykyistä paremmin. Luonnontieteellinen kes kusmuseo vahvistaa Suomen Luonnolle ennätyksen syntyneen. ”Maailmalla on tavallista, että loukkaantuneita ruskeakarhuja autetaan.” (Elisa Aaltola Ylellä 28.8.) AH POLIIT TINEN ELIÖ BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y IS TO CK PH OT O Merikihu eli 35-vuotiaaksi Suomi sai kaikkien lintujen uuden ikäen nätyksen, kun Kimmo Nuotio ja Ma. Tämä selviää ympäristömi nisteriön teett ämästä luontosuhdebaro metristä, jossa 40 prosentille vastaajis ta lähiviheralueet ja puistot nousivat kär keen. Lähiluonto nousi kyselyssä kärkeen Kodin lähistön viheralueet ovat suomalai sille tärkeintä. Eläin liikkuu kolmella jalalla ja sen toisessa etujalassa on pyyntirauta, joten se on helposti tunnistettavissa. Niinpä syksyllä nähtävistä yksilöistä ainakin osa voi olla Suomessa syntyneitä. Isopäiväkiitäjiä tulee Pohjolaan jo keväällä, ja osa niistä saattaa munia täällä. Etelänpäiväkiitäjäksi ennen kutsuttu vaeltajaperhonen on kuin pieni kolibri, kun se käy kukilla mettä imemässä. Myös luonnon itseisarvo tulisi ott aa huomioon päätöksenteossa. Laji on aikuistalvehtija, ja kylmä talvemme on ainakin vielä ollut kohtalokas talvehtimista yrittäville isopäiväkiitäjille. Ennätys on 35 vuot ta ja 19 päivää. Tätä seurasivat oma piha ja kansal lispuistot ja vastaavat suojelualueet. Lähes viidennes vastaajista katsoi, ett ä suhde luontoon oli muutt unut koronan aikana entistä myönteisemmäksi. Sen sijaan talouskäytössä olevaa luontoym päristöä ei koett u kovin tärkeäksi. i Sillanpää näkivät Satakunnassa kuvan merikihun, jonka Kari Mäntylä rengas ti poikasena 1987. Ei päästä pitkälle, jos nollataan päästöt, mutta menetetään monimuotoinen #luonto.” Sitran johtaja Mari Pantsar Twi erissä 5.9.2022 ETELÄINEN LAJI Isopäiväkiitäjä on eteläinen vaeltaja, joka lentää nimensä mukaisesti ennen kaikkea päiväsaikaan. AH KARHU Ursus arctos ”Itä-Suomen poliisi tekee karhulle poliisilain mukaisen lopetuspäätöksen tämän viikon aikana.” (Poliisi 16.8.2022) ”Alueen metsästäjät yrittävät löytää sen. Pitkä imukärsä voi jossain tilanteessa näyttää nokalta ja harhauttaa ajatukset Amerikan mantereilla esiintyviin lintuhin, kolibreihin. AH ETELÄINEN LAJI Isopäiväkiitäjä vaeltaja, joka lentää nimensä mukaisesti ennen kaikkea päiväsBI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y M AT TI SI LL AN PÄ Ä JY RK I N O RM AJ A. (Harri-Pekka Pohjalainen, MTV3 18.8.2022)
Kuusen käpyä katsellessa ei voi kuin ihailla sen tiivistä muotoa, joka tarjoaa oivan suojaja kasvupaikan: peräti noin 30 hyönteislajia onkin erikoistunut elämään juuri kuusenkävyissä. Sieltä kypsien siementen on kevättä kohden helppo lähteä lenninsiipien turvin maailmalle – jos siis esimerkiksi männynkäpykoisan toukka ei ole ehtinyt nakertaa käpyä jo ennen sitä. Silloin kävyssä asustaa nopsakoisien heimoon kuuluvan männynkäpykoisan (Dioryctria abietella) toukka, joka on siivonnut purumaiset jätöksensä ulos, kävyn pinnalle. Kävyt taas ovat kehittyneet, kun kuusen emikukinnot ovat pölytyksen jälkeen alkaneet kasvaa ja kääntyneet alaspäin. 14 suomenluonto.fi Käpykoti O letko joskus ihmetellyt, miksi nuoren kuusenkävyn pinnalla on ruskeaa purua. Elämä jatkuu. Käpykoti TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT SILJA KILPONEN / VASTAVALO, HELMUT DIEKMANN, ESA MARJAMÄKI JA TIINA YLIOJA Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita. Juuri nyt männynkäpykoisan toukka saattaa laskeutua käpykesäasunnostaan kohti maata ja kariketta. Siellä odottaa uusi tehtävä, seittimäisen kotelokopan valmistaminen. Tämän perhosentoukan ravintoa ovat kuusenkäpyjen solukko sekä siemenet. Aikuiset männynkäpykoisat lentävät öisin ja laskevat munansa nuoriin kuusen käpyihin. S u h t e e l l i s t a. Kesäkuussa männynkäpykoisa lehahtaa jo siivilleen. Jos kesä–heinäkuussa parveilevia männynkäpykoisia on runsaasti, niiden toukat voivat vaikuttaa merkittävästi kuusien siemenmäärään ja siementen laatuun. Sinunkin kotonasi on voinut kävyllisen joulukuusen mukana vierailla vaikkapa kuusenkäpylude tai kuusenkäpykääriäinen, jotka talvehtivat kävyn suojassa. Sitten ei muuta kuin koteloitumaan ja talvehtimaan
Aikuinen perhonen nousee siivilleen kesäkuussa. Männynkäpykoisan toukka siivoaa purumaiset jätöksensä kuusenkävyn pinnalle.. suomenluonto.fi 15 Männynkäpykoisan toukka koteloituu ja talvehtii karikkeessa
16 suomenluonto.fi Lepakoiden kaupunki 16 suomenluonto.fi Pohjanlepakko on joustava ja sopeutuu monenlaisiin elinympäristöihin.
suomenluonto.fi 17 Lepakoiden kaupunki Helsingin sykkeessä ihmisen rinnalla elää pieni nahkasiipi, joka säilyttää yhä salaisuutensa. suomenluonto.fi 17 TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT TUOMAS HEINONEN
Erehtymisen vaarakin on – hämärässä pientä lintua voi hyvin luulla lepakoksi. Laineen lause jää kesken, kunnes auto jatkaa ja melutaso palaa ennalleen. Tällaisena iltana Helsinki valvoo. Lepakkotutkija Veronika Laine kertoo, että lepakot lähtevät muualle, jos vakiopaikoissa raikuu. Ohi vilisee kiireisiä ihmisiä ja joutilaita ihmisiä, eikä Keskuskadun terasseilla ole pulaa asiakkaista. Kesän poikaset ovat nyt jo siivillään, ja sääkin on täydellinen. Kaikuluotaus kuuluviin Rakennusten takaa esiin kurvaa auto, jonka avoimista ikkunoista pauhaava musiikki hukuttaa hetkeksi muut äänet alleen. 18 suomenluonto.fi E lokuun hämärä on lämmin ja samettinen kuin Etelä-Euroopan rantakaupungissa. Aivan lavan vieressä, Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, on havaittu harvinaisiakin lajeja. Juuri nyt kaikki puutarhan nahkasiivet ovat varmasti kaukana. Korvat täyttyvät puheesta, naurusta, askeleista ja mukulakivillä jytistävistä autoista. Hänen musiikkinsa velloo epäselvänä kumuna kivitalojen, linja-autojen ja lehmusten lomassa. Se kuluttaa tosi paljon energiaa, mikä tarkoittaa, että täytyy löytää enemmän hyönteisiä”, Laine kertoo. Detektori muuntaa lepakon kaikuluotauksen ihmiskorvin kuultavalle taajuudelle.. Maailmankuulu poptähti on saapunut kaupunkiin. Nyt jos koskaan kannattaa käydä katsomassa. Hän ylittää Pohjoisesplanadin ja kaivaa repustaan Tutkijatohtori Veronika Laine kertoo olevansa lepakkofani. ”Voi olla, että ne ovat päivät täällä, mistä löytyy hyviä koloja, mutta en usko, että ne jäävät tähän”, hän arvioi. Vastausten perusteella lepakoita on löytynyt jopa aivan Helsingin ytimestä, mutta yksittäiset havainnot eivät vielä kerro eläimen elinpiiristä. Hän kerää Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen museon tutkijana kansalaisten lepakkohavaintoja Helsingistä, Turusta ja Tampereelta. Tähti tuskin tietää esiintyvänsä Helsingin keskustan parhaalla lepakkopaikalla. ”Jos tässä nyt lentäisi lepakko, niin se joutuisi jo huutamaan, niin kuin minäkin joudun tässä huutamaan. Desibeleissä lepakko voi päihittää elektronisesti vahvistetun poptähden, mutta sinne tänne kimpoileva melu tekee saalishyönteisten kaikuluotaamisesta vaikeaa
Tämmöisessä paikassa ne voivat kerätä myös hälyä”, Laine kertoo. Nimekkäät arkkitehdit ovat suunnitelleet Esplanadin koristeelliset korttelit jo 1800-luvulla. Melu vaikeuttaa kaupunkilepakoiden tutkimista. Lepakoita saalistavat esimerkiksi pöllöt, ja vaikka täällä onkin nähty huuhkaja, se ei ole yleinen”, Laine sanoo. Jokin saa osan lepakoista valitsemaan kaupungin.. Kaistale vihreää sinnittelee kivisten korttelien puristuksissa. Kaikuluotauksen taajuuden ja muiden piirteiden perusteella lepakkolajit voi myös erottaa toisistaan. Kun tulee tuo tuollainen pieraisu, se tarkoittaa, että lähellä on hyönteinen.” Esplanadin puiston lamput houkuttelevat hyönteisiä. Myös suuret, muhkuraiset lehmukset ovat niiden mieleen. Kohinan seasta erottuu hetken naksutusta, joka kuitenkin paljastuu talutettavan polkupyörän ääneksi. Punainen valo syttyy, ja näytölle ilmestyy luku, jonka hän säätää kolmenkymmenen paikkeille. ”Vitsit, ei ole todellista! Se oli pohjanlepakko!” Laine riemastuu. ”Tosi taitava. ”Meillä on ollut automaattidetektoreita, jotka äänittävät lepakon ultraääntä tietyltä ajalta. suomenluonto.fi 19 esille lepakkodetektorin. Esplanadin puisto on kaukana lepakoiden luontaisista ympäristöistä, joten täällä joustoa todella kysytään. Puiston toisella laidalla detektori yllättäen villiintyy. “Voi olla, että petoja on vähemmän. Samalla kaikuluotaus kiihtyy detektorista kuuluvaksi narahdukseksi. Nyt laite muuntaa kuultaviksi ääniä noin kolmenkymmenen kilohertsin taajuudelta. Molemmilla puolilla puistoa reunustavat vilkkaat kadut, ja alue loistaa valaistuna yötä myöten. Detektori rohisee ja kitisee. Kaupunki on äänekäs myös taajuuksilla, joita ihmiskorva ei kuule. Tutkijan mukaan vanhojen keskustojen tärkein valttikortti ovat rakennukset. Jotain se saa kiinni. On vaikea kuvitella, että parturoidusta puistosta löytyisi lepakolle juuri syötävääkään. Detektori on lepakoiden kaikuluotauksen kuuntelua varten kehitetty laite, joka muuntaa ultraäänet ihmiskorvin kuultaville taajuuksille. Tällaiset valot ovat pohjanlepakolle buffet-pöytä. Se kiertää puistoaukealla kehää ja kiepahtelee tuon tuostakin saaliin perään. Jokin silti saa osan lepakoista valitsemaan kaupunkiasumisen. Lepakoita ei arkkitehtien maine kiinnosta, mutta rakenteissa on paljon niille sopivia koloja. Pieni siivekäs olento erottuu hämärtyvää taivasta vasten. ”Jos täällä joku on, niin pohjanlepakko.” Laine kertoo, että pohjanlepakko pärjää kaupungeissa, koska se on mukautuvainen ja joustava. Napakat, kiihtyvät paukahdusten sarjat ryöppyävät ulos kaiuttimesta. Siltä taajuudelta parhaiten on kuultavissa pohjanlepakko, Suomen yleisin lepakkolaji
Sopeutuvainen pohjanlepakko on oppinut saalistamaan katuvalojen valokeilassa, mutta monelle lajille valo on liikaa ruoasta huolimatta. Esimerkiksi monet siippalajit, kuten Suomessa yleinen vesisiippa, eivät mielellään tule valoisille alueille. Pian Laine hoksaa myös toisen pohjanlepakon, joka pistäytyy paikalla, mutta jatkaa matkaansa. Mutta ei, siinä se menee.” Hän kertoo tutkimuksesta, jossa huomattiin, että melu muuttaa kaupunkilepakoiden kaikuluotausta. Lepakko kiitää puiston keskelle ja palaa pian jälleen takaisin. Siten lepakko tarkentaa kuvaa löytämästään saaliista tietääkseen täsmälleen, mihin iskeä. Vesisiipan löytää tavallisesti saalistelemasta veden päältä, joten myös detektori kannattaa suunnata kohti vettä. Jos Helsingin keskusta on täynnä erilaisia ääniä, Laine toivoo, että kaupunkien suunnittelussa otettaisiin huomioon muutkin asukkaat kuin ihminen. Kukaan ei huomaa, millainen taitolentäjä jakaa puiston heidän kanssaan. 20 suomenluonto.fi Detektorista kuuluva narina on todellisuudessa hyvin tiheä sarja ääniä. ”Se luo buffet-pöydän lepakoille”, Laine sanoo. Kaikki valot eivät houkuta ötököitä samaan tapaan, mutta näiden lyhtyjen ympärillä tuntuu pyörivän koko ajan jotain. Laine säätää detektoria, ja sähäkkä nakutus muuttuu hitaiksi mollivoittoisiksi ulahduksiksi. Detektori on vaimennut jälleen vain kohisemaan ja vinkumaan, eli pohjanlepakko on luultavasti siirtynyt toisaalle. Sydänyön aikaan lepakko voi myös olla lepäämässä jatkaakseen saalistusta jälleen lähempänä aamun sarastusta. ”Tässä on kaksi eri moodia. Tutkijan aiemmasta arviosta huolimatta lepakko on selvästi jäänyt Esplanadin puistoon saalistamaan. Nakutus oli reaaliaikainen ääni, mutta tässä on nauhoitettua viiden tai seitsemän sekunnin sykliä, jonka laite hidastaa.” Hidastetusta äänestä on helpompi erottaa kullekin lajille ominaiset tuntomerkit. Vain kymmenen metriä sen alapuolella kaupunkilaiset viettävät iltaa. Joku istuu tyhjälle penkille kuulokkeet korvillaan ja alkaa rummuttaa käsillään musiikin tahdissa polviinsa. Jo aiemmin metelin on arveltu vaikuttavan lintujen lauluun, kuten tuttuun talitiaisen ti-ti-tyyhyn. ”Vähän olin epäileväinen, kun täällä on näin paljon meteliä. Hyvää vai pahaa valoa Puiston katulyhdyn ympärillä pörrää yksittäinen yöperhonen. Taivas on pimentynyt. Tutkija päättää silti käydä vielä Kauppatorilla kokeilemassa onneaan lajin suhteen. Paras hetki havaita lepakoita on hieman auringonlaskun jälkeen.
Laine kertoo, että valosaastetta on tutkittu paljon muun muassa Alankomaissa, missä on selvitetty, millä tavoin valon värisävy tai voimakkuus vaikuttavat eläimiin. Kova valkoinen valo on haitallisempi, ja Kirkkaat ja etenkin viileän sävyiset valot häiritsevät eläimiä. Keskustan pohjanlepakotkin saattavat viettää talvensa horroksessa saarten uumenissa. Saarista lepakot löytävät myös hämärän, joka Kauppatorilta puuttuu. Öiden valoisuus saattaa estää joitain lepakko lajeja levittäytymästä pohjoisemmas, vaikka lämpenevä ilmasto tarjoaa toisille lajeille mahdollisuuden hivuttautua uusille leveyspiireille. Puiston koristeellisten lyhtyjen rinnalla hohtavat katulamput ja päivystävän poliisiauton ajovalot. Hän ohjaa parhaillaan opinnäytetyötä, jossa selvitetään, miten pääkaupunkiseudun lepakot suhtautuvat valoihin. Tällaisella säällä myös kaikuluotaus kantaisi vettä pitkin kaukaa, joskaan ei ihan Valkosaaresta asti. ”Lämpimät sävyt ovat hellempiä lepakolle ja muillekin eliöille. Suomenlinnan lautta kulkee aamuyöhön, ja sen laituripaikalla loimottavat tehokkaat, valkoiset valot. ”Ei voi silti selvästi sanoa, että yksi karttaa valoa ja toinen ei, sillä on paljon väliä sillä, missä valo on, millainen se on ja paljonko sitä on.” Kauppatorilla detektori pysyy hiljaisena, eikä kohina katkea naksutuksiin. Suomessa kysymys on poikkeuksellisen mielenkiintoinen, sillä eläimet ovat tottuneet valoisiin kesiin. Vanhat linnoitukset ja maanalaiset käytävät korvaavat luonnonluolia, joita Suomesta löytyy vain vähän. Korkealta pylväistään kirkkaat valot kattavat koko Kauppatorin. Kohdevalot piirtävät rakennusten yksityiskohdat esiin voimakkain vedoin. Helsingin edustan saaret ovat tunnettuja lepakoistaan. Laineen mukaan juuri kylmän sävyiset valot häiritsevät eläimiä eniten. On väliä sillä, millainen valo on ja paljonko sitä on.. ”Tuolla voisi ollakin. Vaikka torikojut hiljenevät yöksi, katulamput jätetään päälle. Hän osoittaa merelle tummana häämöttävän Valkosaaren suuntaan. Tutkija ei vaikuta yllättyneeltä, vaikka mitään ei löydy. Vaikka valot saattavat houkutella ötököitä, niiden hyöty pohjanlepakollekaan ei ole yksiselitteinen. Valosaasteen vaikutuksia luontoon on alettu tutkia ympäri maailman, kun yhä tehokkaammat valaisimet ovat karkottaneet pimeät yöt. suomenluonto.fi 21 valoissa se ei jää yhtään jälkeen. Valon lumoamat yöperhoset saattavat tänä yönä täyttää vatsan vähällä vaivalla, mutta pidemmällä tähtäimellä vaikutus voi olla päinvastainen, kun hyönteiset etsiytyvätkin lamppujen luo sen sijaan että niitä kiinnostaisivat ravinto tai lisääntymiskumppanit. ”Meillä täällä Pohjolassa ylipäätään lepakot eivät välttämättä ole niin nuukia valon suhteen kuin muualla Euroopassa”, Laine sanoo. Nyt on hyvä ilma vesisiipalle.” Meren pintaa kirjoo vain pieni liplatus
Niiden rengastus vaatii kuitenkin tarkan tutkimussuunnitelman sekä esimerkiksi rabiesrokotteen, joten samanlaista laajaa harrastajakuntaa kuin linnuilla ei synny. ”Muut eliöt kasveista lepakoihin pitäisi ottaa paremmin huomioon kaupunkisuunnittelussa. Lepakon kaltaisen vaikeasti havaittavan eläimen tutkiminen vaatii kärsivällisyyttä. Tarvitseeko tuota maailmanpyörää valaista, tai Uspenskin katedraalia?” Pahimmillaan rakennusten seiniin suunnatut valot voivat sekoittaa lepakoiden päivärytmin. ”Linnuista on tullut hienoa dataa, varsinkin muuttavista. Toistaiseksi on myös mahdotonta sanoa, onko Helsingissä enemmän tai vähemmän lepakoita kuin aiemmin, tai miten kaupungin tiivistyminen niihin vaikuttaa. Lepakoiden immuniteettia tutkitaan paljon siihen nähden, miten vähän niistä ylipäätään tiedetään. ”Tarvitseeko valojen olla koko yön päällä?” OSALLISTU TUTKIMUKSEEN Havaintoja pääkaupunkiseudun, Turun ja Tampereen keskustojen lepakoista kerätään lisää. Illan tullen ne alkavat kurkkia koloistaan, olisiko aurinko jo laskenut. Tarvitseeko valojen olla koko yön päällä. ”Tiedetään, että Suomen lepakkolajeista kuusi on verrattain yleisiä, mutta kanta-arviota ei ole niistä mistään”, Laine sanoo. Laineen mukaan pohjanlepakko voi hyvin elää yli parikymppiseksi. Kuten lintuja, lepakoitakin voidaan tutkia rengastamalla. Äläkkä on hetken melkoinen, kunnes linnut rauhoittuvat jälleen. Urbaani elämä saattaa suosia ominaisuuksia ja geenejä, joista ei ole metsässä hyötyä. Siksi tiedot karttuvat hitaasti. Etelästä levittäytyvä pikkulepakko voi olla liian vahva kilpailija, tai ehkä suurin syy on hyönteiskato. Häikäisevät valot saattavat saada ne kääntymään takaisin, vaikka sisäinen kello ja kurniva vatsa väittäisivät muuta. Jos näet kaupunkilepakon, lähetä tiedot havainnosta ja havaintopaikasta lomakkeella Luonnontieteellisen keskusmuseon verkkosivuilla tai sähköpostitse osoi eeseen veronika.laine@helsinki. Tuntemattomat lepakot Eteläsataman terminaalirakennusten katolla lepäilevät lokit hyppäävät kirkuen siivilleen. 22 suomenluonto.fi sininen on myös aika huono”, hän katsoo kohti Katajanokalla kohoavaa ärhäkänsinistä maailmanpyörää. Moni tartuntatauti on siirtynyt ihmisiin lepakoista, ja siksi pandemia nosti siivekkäät otsikoihin ja herätti tutkimusten rahoittajien kiinnostuksen. Etelä-Ruotsissa pitkä seuranta paljasti, että pohjanlepakoiden määrä vähenee. . Mysteeri kuitenkin innostaa ja pitää tutkijan tiukasti otteessaan. Saalistajista huolimatta lepakot ovat pitkäikäisiä eläimiä. Ilmaston ja elinympäristöjen muuttuminen tai jopa katulamppujen vaihtaminen häiritseviin ledeihin saattaa olla muutoksen takana. Laine seuraa mielenkiinnolla GPS-paikantimien kehitystä. Tilanteeseen on vaikea reagoida, sillä mahdollisia syitä on monia. Samalla eläinten perimästä voisi selvitä, millainen luonnonvalinta jyllää kaupunkiluonnossa. Detektorien ja radiopaikantimien avulla lepakoista on saatu paljon tietoa, mutta kun siivekäs karkaa kantaman ulkopuolelle, loppu jää mysteeriksi. Paikannin saa olla vain tietyn prosentin eläimen painosta, mutta pian voi alkaa laittaa pienimmillekin reput selkään.” Molekyylibiologina Laine haluaa selvittää, alkavatko kaupunkilepakot eriytyä geneettisesti omaksi porukakseen, vai vaihtavatko eläimet sujuvasti maisemaa metsistä puistoihin ja päin vastoin. Samalla lepakot ovat hyvin terveitä, mutta taudinaiheuttajien torjumisen sijaan eläimet voivat kantaa niitä mukanaan sairastumatta. Olisivatko huuhkajat tulleet saalistamaan. Näe ja kuule, miten lepakk o saalis taa! suomen luonto .fi DIGITI LAAJIL LE PE KK A RA U KK O / VA ST AV AL O. Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji, mutt a yksilömäärää ei tiedetä
/ sieniekstra Syysretki Isosuolle Syksyinen Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto tarjoilee muuttolintuja, karpaloita ja suopursun tuoksuja. Lue, kuinka hirvikärpäseltä kannattaa suojautua, jos mielit lähteä syysmetsään. Tutustuitko jo Sieniekstraan. PE TR I N U U TI N EN / LE U KU A N N A K AI SA VÄ N TT IN EN M A RI K A EE R O LA Suomen Luonnolla on sosiaalisessa mediassa huimat 225 000 seuraajaa! Jaamme siellä upeita luontokuvia, ajankohtaisia artikkeleita ja vinkkejä luontopuuhiin, Löydät meidät Facebookista, Instagramista ja Twitteristä nimellä suomenluonto. suomenluonto.. Kokosimme monipuolisen tietopaketin, josta saat apua sienten tunnistamiseen ja käyttöön. Suomen Luonnolla JOKO SEURAAT SUOMEN LUONTOA SOMESSA. suomenluonto.fi 23 L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • M A RI K A EE R O LA Hirvikärpänen on kelju retkikaveri Jälleen on valinnan aika: sienet ja hirvikärpäset tai ei kumpiakaan
24 suomenluonto.fi TURVAISA ON RINNE TUNTURIN 24 suomenluonto.fi TUNTURIN Valokuvaaja Merja Paakkanen muutti kaksi vuotta sitten Kilpisjärvelle ja oivalsi, että ihmisen ei tarvitse elää niin isosti. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT MERJA PAAKKANEN. 24 suomenluonto.fi ihmisen ei tarvitse elää niin isosti
”Runo on kulkenut mukanani, kun piti tehdä lopullisia päätöksiä. Muutto toteutui kesällä 2020, ja nyt istumme Paakkasen perheen asuttaman taloyhtiön yhteissaunan kamarissa Kilpisjärven rannalla. Muutanko tosiaan 900 kilometrin päähän kolmen lapseni kanssa. Tuuli on navakkaa ja järven selän kirjovat valkeat vaahtopäiset aallot, jotka vyöryvät rantakiviin voimalla. Tommy Tabermannin runo Kysymys ilman numeroa antoi hänelle – etenkin heikkoina hetkinä – rohkeutta: Epäröinnin kynnyksellä / kysy / kuinka paljon rohkeutta / uskallat tänään jättää käyttämättä. Apua!” Paakkanen naurahtaa nyt muistoille. ”Olin yhdeksän päivän vaelluksella Käsivarren erämaassa, Somasjärvellä vuonna 2019, vuosi ennen muutt oani Kilpisjärvelle.”. suomenluonto.fi 25 Katso Kilpisjä rven maisemia ja kuuntele Merja Paakkase n vinkit ruskaret kelle suomenlu onto.fi DIGITILA AJILLE suomenluonto.fi 25 Joskus alkusysäys elämän suureen muutokseen saattaa saada alkunsa vaikkapa runosta. Säätiedotus on luvannut edelleen voimistuvaa tuulta ja sadetta. Sen vuoksi mekin vetäydymme nyt maastoretken sijaan sisätiloihin. ”Sää vaihtelee täällä hyvin nopeasti ja paikallisesti, ja kovalla tuulella ja sateella maastoon voi olla jopa vaarallista lähteä.” Vastarannalla kohoavat Pikku-Mallan ja Mallan tunturit ja kauempana siintävät Norjan ja Ruotsin puolen tuntureiden siluetit, joita hipovat alhaalla laahaavat tummat pilvet. Näin kävi valokuvaaja Merja Paakkaselle, kun hän suunnitteli muuttoa Kuopiosta Käsivarren Lappiin, Kilpisjärvelle. Ne olivat isoja hetkiä. Niistä vesi hajoaa tuhansiksi pisaroiksi
26 suomenluonto.fi Muutto tuntureiden syliin noin 150 asukkaan kylään sekä työpaikan ja etenkin asunnon löytäminen vaativat rohkeuden lisäksi vaivannäköä ja hieman tuuriakin. Myös oma päätyö, valokuvaus on saanut pohjoisen vuosina uuden, selkeämmän suunnan ja suhde kuvaamiseenkin on muuttunut. Bierfejoki. Se pesti kestää lokakuun loppuun saakka. Kotiranta 4. ”Työkaveri sanoo minua Käsivarren erämaa-alueen suurimmaksi faniksi ja tämä fanitus kuulemma näkyy työssäni. Nyt Paakkanen työskentelee valokuvaajana sekä puolipäiväisenä asiakasneuvojana Metsähallituksen Retkeilykeskuksessa Kilpisjärven kylällä. Joskus joku asiakas on tullut jälkikäteen kiittämään antamistani retkineuvoista tai kertomaan luontohavainnoistaan – ja se on ihan parasta!” Voimaa luonnosta Muutosta on nyt kaksi vuotta ja Paakkanen kiittelee, kuinka hyvin koko perhe on otettu kylällä vastaan. ”Asumme Kilpisjärven rannalla, jossa maisema on joka päivä erilainen.” 1
SOMASJÄRVEN SEUTU ”Karu ja erämainen alue Suomen ja Norjan rajalla Käsivarressa keskisormen kohdalla. Tosi kaunis Valtijoki saa alkunsa Somasjärvestä.” 3. Taapmajärven seutu 5. DÁPMAJÁVRI ELI TAAPMAJÄRVEN SEUTU ”Upea kohde etenkin talvella, jolloin maisema on avara ja pehmeä. BIERFEJOHKA ELI BIERFEJOKI ”Käsivarressa kämmenen kohdalla sijaitsevasta Meekonjärvestä laskeva joki, jossa ryöppyää myös upea vesiputous Joki on kauniin värinen.” 5. Niitä katsellessa voi miettiä, mitä kaikkea erämaassa onkaan.” suomenluonto.fi 27 2. LEUTSUVAARA ”Suomen maanteiden korkeimman kohdan, Muotkatakan (565 m) parkkipaikalta lähtee polku Leutsuvaaran huipulle (740 m). Somasjärven seutu 3. Siellä on myös soma autiotupa.” 4. Leutsuvaara kuvateksti K ÄSIVA RR EN ER Ä M A A-A LU E 20 km Kilpisjärvi Leutsuvaara Taapmajärvi Somasjärvi Bierfejoki M E / SU O M EN LU O N TO , © O PE N ST RE ET M AP IN TE KI JÄ T. suomenluonto.fi 27 Merja Paakkasen lempikohteita Käsivarren Lapissa 1. OMA KOTIRANTA ”Asumme Kilpisjärven rannalla, jossa maisema on joka päivä erilainen ja muuttuu päivän aikana sään mukaan.” 2. Näköalat rajajoelle, Kilpisjärvelle sekä tuntureille ovat monipuoliset
28 suomenluonto.fi ”Minulle tunturiluonto merkitsee ennen kaikkea vapautta.” ”Mustikoita voi kerätä vielä ruskan jälkeen, kun mustikanlehdet ovat jo tippuneet.” ”Kilpisjärven kylän tunturikoivikon ruskan sävyt ovat hämmästytt ävät.” 28 suomenluonto.fi
”Revontulia en ole juurikaan kuvannut, sillä arvostan kunnon yöunia”, Paakkanen nauraa. Täällä näkyvät esimerkiksi sodan aikaiset leirit ja kulkuväylät edelleen selvinä kulumina maastossa.” Nyt jälkiä jättävät matkailijat ja retkeilijät, jotka moninkertaistavat Kilpisjärven väkimäärän etenkin kesäisin ja ruska-aikaan. ”Paitsi tietysti silloin kerran, kun hiihtoretkellä kiiruna oli tunturikoivun vieressä ja siihen lankesi aivan käsittämättömän hieno valo. suomenluonto.fi 29 ”Nyt on selvää, että haluan työskennellä luonnon ja luonnonsuojelun parissa, kuvata etenkin luontoa ja sen monimuotoisuutta. ”Minulle tunturiluonto merkitsee ennen kaikkea vapautta. ”Voin katsella tunturien avaruutt a loputt omiin. Tunturiluonto on herkkä pienillekin muutoksille ja sen elpyminen kestää kauan. Voin elää täällä omannäköistäni elämää. ”Olen maailman onnellisin, mutta samalla rinnallani kulkee suru. Ohi kulkevalla Käsivarrentiellä huristelee tuon tuosta rekkoja, jotka matkaavat Norjan ja Suomen väliä. Ja millaista voimaa luonnosta saakaan, kun siellä kulkee!”, Paakkanen sanoo. ”Ihmisen jälki ei näy täällä niinkään rakennelmina kuin pitkäjänteisempänä muutoksena esimerkiksi juuri ilmastossa ja täällä elävien lajien menestyksessä ja levinneisyydessä.” Valon ja varjon leikkiä Ulkona tuuli yltyy. Kamera kulkee aina matkassa olipa hän sitten lenkillä, sienessä, marjassa, vaelluksella, hiihtämässä tai lumikenkäilemässä. Arki on tietenkin arkea täälläkin, vaikka maisemat ovat henkeäsalpaavan upeat. Myös ilmastonmuutoksen vaikutuksia tunturien lajeihin tutkitaan kiivaasti, sillä täällä talvi on lyhentynyt kaksi viikkoa. Tässäkin Taapmajärven maisemassa on läsnä lohdullisuus ja vapaus.”. Minne tahansa täällä katsoo tai kulkee, tuntuu kuin maisema sulkisi sinut syliinsä ja veisi mukanaan. Toki olen tehnyt niitäkin täällä Kilpisjärven maisemissa”, Paakkanen kertoo. Sen sijaan myrskytuulet ja etenkin talvimyrskyt kiehtovat kuvaajaa. Henkilöja muotokuvaus ovat jääneet nyt vähemmälle. Askeleet onkin syytä osuttaa merkityille, jo kuljetuille poluille, jotta maasto ei kuluisi enempää. Silloin kamera oli kotona, mutta se kaunis kuva on piirtynyt mieleeni.” Satumaisen kaunis tunturiluonto tarjoaa valtavasti kuvauskohteita ja retkeilypaikkoja
Se aika on seesteistä.” ”On hienoa seurata, miten lapset ihmettelevät ja tutkivat tunturiluontoa.” ”Uuvanat kukkivat jo varhain keväällä, vaikka monin paikoin on vielä paljon lunta.” ”Perheemme lenkkipolut kulkevat Saanan rinteillä. ”Kevättalven viimeiset viikot ovat minulle tosi ras”Lokakuussa kylä hiljenee ja tunturit muuttuvat kauniin ruskean sävyisiksi. 30 suomenluonto.fi ”Myös lumen kinostumista on hienoa seurata. Taustalla häämöttää Norjan Parastunturi.”. On lunta, valoa, sulamisvesiä, vihreää, räikeää punaista ja keltaista ja sitten hillittyä ruskeaa, hiipuvaa valoa, hämärää ja pimeyttä. Miten nopeasti tuuli sitä kinostaakaan ja mikä merkitys lumella on esimerkiksi eri kasvilajien menestymiselle täällä.” Tuntureiden kupeita vasten piirtyvät pilvien varjotkin saavat kuvaajan pysähtymään hetkeen. Se on upeaa valon ja varjon leikkiä.” Vuodenajat eivät vaihdu pohjoisessa hiljaa hiipien ja hivuttautuen, vaan ne tulevat ryminällä ja niitä sanotaankin olevan peräti kahdeksan. ”Silloin voi nähdä koko pilven muodon ja seurata sen menoa
suomenluonto.fi 31 kaita. ”Onneksi ruska-aika kestää vain joitakin viikkoja. Valokuvaajalle se valo tulee liian kovaa ja korkealta. Se on niin voimakas aistikokemus ainakin minulle.” Kaamoksen hämärä huppu Ruskan värija väkikylläisyyden jälkeen koittaa kuitenkin Paakkasen mielestä paras hetki. Se aika on seesteistä.” Muuttolinnut ovat lähteneet ja voi alkaa rauhassa odottaa ensilunta ja veteen piirtyviä jääkuvioita. Maasto hohti neonväreissä ja nimesinkin sen värioksennukseksi. ”Lokakuussa kylä hiljenee ja tunturit muuttuvat kauniin ruskean sävyisiksi. Silloin on ihan liikaa valoa. Kukaan ei ollut miettinyt, sointuvatko värit toisiinsa”, Paakkanen naurahtaa. Silloin maisema alkaa hiljalleen vihertää ja jäät lähtevät kilisten ja helisten. Jos sitä joutuisi katselemaan pitempään, siihen väsyisi. Sekin tapahtuu voimakkaasti.” Paakkasen perhe on suunnannut keskikesällä Kuopion seudulle tapaamaan sukua ja ystäviä. Kesäkuun alussa olo alkaa jo helpottaa. ”Silloin ei ole kiirettä, ei luonnossakaan.” Marraskuun lopusta tammikuun puoliväliin saak”Lokakuun valossa seurasin Saanan takana, miten alhaalla liikkuva pilvimassa vyöryi Kilpisjärveltä kohti tuntureita.”. Kukkein kasvun aika on siis jäänyt näkemättä, mutta ruskan väriloisto on tullut tutuksi. ”Ensimmäinen ruska oli kyllä hämmentävä
”Apua, jos en olisi uskaltanut!” ”Katselin jäätymäisillään olevaa Kilpisjärveä Saanan rinteeltä. Kotiin palatessa näkee, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Pohjoiseen reissua tai muuttoakin suunnittelevia ihmisiä hän haluaa kannustaa. ”Kaamos ei tarkoita pimeää, vaan se on täynnä erilaisia valoja. Paakkanen näkee siitä, kuinka perheen koira touhuaa heidän kotinsa parvekkeella. Vaellukselle tarvitsen mukaan kuitenkin vain teltan varusteineen ja ruokaa. Sillä rohkeudella elin ensimmäisen vuoden”, hän sanoo ja vaipuu hetkeksi mietteisiinsä. Seuraavana päivänä järvi oli jäässä.”. Hetki oli satumainen. Silloin annan itselleni luvan rauhoittua, eikä tuo jakso tunnu niin raskaaltakaan.” Savon metsissä jo nuoresta pitäen kulkenut Paakkanen tunnustaa aika ajoin kaipaavansa metsää, korpea ja metsäisiä soita. Ei tarvitse elää niin isosti, vähempikin riittää.” Painavat sadepisarat napsahtelevat saunakamarin ikkunaan. 32 suomenluonto.fi ka tienoot saavat ylleen kaamoksen hämärän hupun. Ei ole tietenkään mikään ympäristöteko asua täällä ja kulkea autolla pitkiä matkoja sukulaisten luo tai vaikkapa lääkäriin. Onhan se jonkinlainen suojapaikka”, Paakkanen pohtii. Ilma oli kylmä ja matalat pilvet leijailivat järven yll. ”Olen kiitollinen, että uskalsin muuttaa tänne. Olenkin huomannut, että kun elämä horjuttaa, minulle tulee ikävä juuri metsään. ”Meillä on vain tämä yksi elämä. ”Kun äiti soittaa ja kävelee siellä tutuissa metsissä, myönnän tuntevani ikävää ja metsäkaipuuta
Tänä syksynä saatiinkin oikea jymyuutinen, kun äärimmäisen uhanalainen naali on 25 vuoden jälkeen pesinyt onnistuneesti Käsivarren Lapissa. ”Kotirantamme on juuri jäätynyt ja Pikku-Mallaa peitt ää lumihuntu.” ”Revontulia ei tarvitse lähteä kotipihaa kauemmaksi kuvaamaan. suomenluonto.fi 33 ”Kaamos ei tarkoita pimeää, vaan se on täynnä erilaisia valoja.” Silloin häneltä olisi jäänyt käymättä esimerkiksi naalien pesälaskentakoulutus. ”Positiivisten asioiden kautta koetan välittää luontotietoa asiakkaille myös Luontokeskuksessa. Samalla näen lempitunturini, Pikku-Mallan.” ”Hömötiainen on vakiovieras pihan lintulaudalla, mutt a upeita helmiäispilviä näkee harvemmin.”. Kun ymmärtää enemmän, halu suojella ja säilyttää vahvistuu.” Vaikka elämä on asettunut kahdessa Kilpisjärvellä eletyssä vuodessa jo tuttuihin uomiinsa, edelleen tietyissä hetkissä Paakkanen palaa Tabermannin runoon, joka auttaa häntä tekemään uusia, omannäköisiään valintoja: Epäröinnin kynnyksellä / kysy / kuinka paljon rohkeutta / uskallat tänään jättää käyttämättä
34 suomenluonto.fi TEKSTI RIIKKA PLATONOVA NOKKOSESTA ON MONEKSI. 34 suomenluonto.fi 34 suomenluonto.fi TEKSTI RIIKKA PLATONOVA M AR IK A EE RO LA Nokkonen on monipuolinen hyötykasvi. Moni tuntee sen ravintokasvina, mutta sillä voi värjätä lankoja, se käy paperin ja tekstiilien materiaaliksi, siitä saa lannoitetta kasveille ja se sopii hiusten hoitoon
NOKKOSESTA ON MONEKSI suomenluonto.fi 35. suomenluonto.fi 35 H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV AL O Piikikkäät yhdessä. Ilvessiilikkään toukalle maistuvat nokkosen lehdet
Silloin kuidut on helppo irrottaa varsista ja puhdistaa, tosin kuitukin on aavistuksen verran heikompaa kuin kesällä, mutta kuitenkin riittävän vahvaa langaksi. Helpointa nokkosen muokkaus on loka-marraskuussa, jolloin luonto on jo heikentänyt varren muuta solukkoa. Pohjannokkonen eli lapinnokkonen (Urtica dioica sondenii) on isonokkosen alalaji. Kuidut ovat varren pinnassa kiinni liima-aineilla, ja varsissa on myös vahaa ja muuta solukkoa, joiden poistaminen on melko työlästä etenkin keskikesällä. Elokuussa kerätyt nokkoset voi käsitellä pellavan tapaan ensin liottamalla ja sitten loukuttamalla, lihtaamalla ja harjaamalla. Nokkosesta voi valmistaa myös juomia, joista monelle tuttuja ovat nokkostee, -sima ja -olut. Tämä tosin jakaa mielipiteitä, sillä ryöppääminen poistaa myös osan vitamiineista, ja tästä syystä jotkut syövät nokkosensa ilman ryöppäystä. Jokamiehenoikeudella sitä voi kerätä muualta paitsi yksityisiltä piha-alueilta. Nokkosrihmasta on valmistettu kalaverkkoja ja jousen jänteitä todennäköisesti jo tuhansia vuosia sitten. Liian suuri määrä nitraattia on haitallista ihmiselle. Esimerkiksi nokkosja neitoperhosen toukille se on tärkeää ravintoa, joten osa nokkoskasvustosta on syytä jättää keräämättä. Nokkosia säilötään pakastamalla tai kuivattamalla alle 35 asteen lämpötilassa. Nokkosessa on hyödyllisiä kivennäisja hivenaineita kuten fosforia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, rautaa, sekä runsaasti C-vitamiinia. Siemeniä ei suositella käytettäväksi jatkuvasti eikä niitä pidä syödä vuorokaudessa paria ruokalusikallista enempää. Myös tekstiilien valmistukseen nokkosta on käytetty Pohjois-Euroopassa viimeistään pronssikaudella. Liotus ei tosin ole läheskään aina välttämätöntä. Kalanpyydyksiin nokkonen sopiikin erittäin hyvin, koska se on märkänä entistäkin vahvempaa. 36 suomenluonto.fi N okkonen on aina viihtynyt ihmisen seuralaisena, koska se hyötyy typestä, jota jää runsaasti maaperään asutuksen läheisyydessä. Nokkoset huuhdotaan huolellisesti ja ryöpätään eli kiehautetaan väljässä vedessä ja valutetaan siivilässä. Versot leikataan saksilla tai taitetaan käsin. Ravintokäyttöön nokkoset on kerättävä puhtaasta paikasta kaukana liikenteestä ja vahvoista typen lähteistä. Lehdet poistetaan mieluiten heti reippaalla vetäisyllä Kuitukäyttöön kerättäessä nokkonen on parhaimmillaan elokuusta alkaen.. Eräät Siperian kansat käyttivät sitä pyydysja tekstiilimateriaalina 1900-luvun alkuun asti. Pyydyksien ja tekstiilien raaka-aine Nokkosen käyttö kuitukasvina perustuu ikivanhaan perimätietoon. Niitä ei siis pidä kerätä teiden varsilta, koirapuiston vierestä, navetan tai ulkohuussin takaa eikä typpilannoitettujen peltojen tai kasvimaiden vierestä, koska runsas typpi lisää nokkosen nitraattipitoisuutta. Skandinavian vanhin nokkoskangaslöytö on Tanskasta ja ajoitettu noin 800-luvulle ennen ajanlaskun alkua. Se on pohjoisessa ainoa luonnonvarainen kasvi, jossa on kohtalaisen runsaasti kehrättäväksi soveltuvia kuituja. Nokkosen siemenet valmistuvat heinä–elokuussa. Myöhemmin kesällä voi kerätä samasta paikasta uudelleen versovia nokkosia, mutta ei liian usein, ettei kasvusto ala taantua. Pellavan viljelyn leviäminen ja myöhemmin puuvillan tuonti vähensivät nokkosen tekstiilikäyttöä, mutta perinne ei ole koskaan kokonaan katkennut. Ryöpätytkin nokkoset kuivuvat helposti ilman kuivuria tarpeeksi lämpimässä ja kuivassa tilassa. Siemenissä on E-vitamiinia ja linolihappoa. Nokkonen ravintona Syötäväksi nokkosta kerätään yleensä keväällä, kun versot ovat juuri alkaneet kasvaa. Reseptejä on saatavilla paljon. Nokkonen sopii keittoon, muhennokseen, lettuihin, sämpylöihin ja jopa jälkiruokiin. Ravinnon lisäksi nokkosta on käytetty rohtona monenlaisiin vaivoihin, sisäisesti muun muassa ummetukseen, munuaisvaivoihin, anemiaan, allergioihin ja ihottumiin, ulkoisesti märkiviin haavoihin. Nokkosen varret leikataan saksilla tai sirpillä muutama sentti maanpinnan yläpuolelta tai niitetään. Ihmisen lisäksi tietysti monet muutkin luontokappaleet pitävät nokkosesta ravintokasvina. Vanhoista kirjallisista lähteistä löytyy ajoittain luonnonvaraisen nokkoskuidun muokkausohjeita sekä tietoa nokkoslankojen ja –tekstiilien valmistuksesta. Sen on huomattu myös lisäävän äidinmaidon määrää. Nokkosen sukuisia kasveja on levittäytynyt lähes kaikkiin maanosiin. Kuitukäyttöön nokkosta voi kerätä kesäkuun lopulta alkaen, kun nokkonen on täysimittaista, mutta paras aika alkaa elokuussa. Juurineen kasvia ei saa ottaa ilman maanomistajan lupaa, eikä sen tarpeeton kitkeminen ole muutenkaan järkevää. Niitä käytetään tuoreina, kuivattuina ja pakastettuina sellaisenaan tai ruokiin lisättyinä. Suomessa kasvaa kaksi luonnonvaraista nokkoslajia, isonokkonen (Urtica dioica) ja rautanokkonen (Urtica urens). Ryöppääminen poistaa polttavuuden ja vähentää nitraattipitoisuutta. Runsaiden nokkoskasvustojen ansiosta kenen tahansa on helppo hankkia tätä mainiota hyötykasvia
IA AH O N EN / VA ST AV AL O Keväisiä rautanokkosia.. suomenluonto.fi 37 Nokkonen kukkii keskikesällä. suomenluonto.fi 37 H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O RI IK KA PL AT O N O VA H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O Nokkonen on monen päiväperhosen toukan ravintokasvi, ja mahdollistaa muun muassa amiraalin uusien sukupolvien kehitt ymisen täällä Pohjolassa. Hedeja emikukat ovat eri yksilöissä
Nokkosen nuoret versot kannatt aa vähintäänkin huuhtoa ennen kuivausta ruokakäytt öön. ER KK I M AK KO N EN / VA ST AV AL O 38 suomenluonto.fi Nokkoskuidut kehrätään vasenkierteisiksi, koska se on niille luontainen kiertymäsuunta. Nokkoslangasta voi valmistaa melkein mitä tahansa. 38 suomenluonto.fi Nokkosen jäykät lehdet tarjoavat näköalapaikan tummavyöskorpionikorennolle. Erityisen hyvin se sopii pyyheliinoihin. RI IK KA PL AT O N O VA. AR TO GR IIN AR I / VA ST AV AL O Nokkosen nuoret versot kannatt aa vähintäänkin huuhtoa ennen kuivausta ruokakäytt öön. RI IK KA PL AT O N O VA Nokkoskuidut kehrätään vasenkierteisiksi, koska se on niille luontainen kiertymäsuunta
Nokkoshuuhtelua varten haudutetaan kourallinen kuivattuja nokkosen lehtiä tai runsaasti enemmän tuoretta nokkosta puolessa litrassa 80–90 asteista vettä vähintään 15 minuuttia, liemi siivilöidään ja laimennetaan litralla haaleaa vettä. Varret kuivatetaan, pintakerros kuoritaan käsin ja kuidut puhdistetaan hankaamalla niitä käsissä ja esimerkiksi villakarstojen tai tylpän veitsen avulla. Langoista voi valmistaa melkein mitä tahansa tekstiilejä kangaspuissa kutomalla, neulomalla, virkkaamalla tai punomalla. Ämpäri täytetään nokkosilla ja vedellä, ja liemen annetaan seistä viikon tai pari, kunnes se on pahanhajuista. Kuitujen värjääminen Nokkosen lehdistä saa vihreitä, ruskeita ja keltaisia sävyjä riippuen värjäystavasta ja puretusaineista. Etenkin typpeä ja fosforia se kaipaa runsaasti. Sitä voi hieroa päänahkaan tai valuttaa hiuksille useamman kerran jos huuhteluveden antaa valua pesuvatiin. Värjäykseen tarvitaan tuoreita nokkosen lehtiä tai siemeniä kymmenen kertaa värjättävän materiaalin painon verran, tai kuivattuja saman verran kuin materiaali painaa. Nelikulmaiseen pesuvatiin kaadetaan vettä ja lisätään kuitumassaa, ja liemestä nostetaan viiran avulla nokkosarkkeja kuivumaan. Kuumavärjäystä varten kasveja keitetään ensin noin tunnin ajan, liemi jäähdytetään ja siivilöidään. Varsista irrotettuja kuorisuikaleita keitetään soodavedessä tai tuhkalipeässä kunnes kuidut irtoavat muusta solukosta ja pehmenevät. Hiuksia hoidetaan sekä sisäisesti nauttimalla nokkosta ravinnoksi että ulkoisesti nokkoshauteilla ja -huuhteluilla. suomenluonto.fi 39 tyvestä latvaan päin. Nokkonen vahvistaa hiusten kasvua, tummentaa väriä ja tekee ne kiiltäviksi.. Värjättävä materiaali pitää käsitellä eli purettaa metallisuoloilla, jotta väri olisi pysyvä ja kestäisi paremmin pesua ja auringonvaloa, tosin puretuksesta huolimatta kaikki värit haalistuvat vuosien kuluessa jonkin verran. Eläinkuituihin luonnonvärit tarttuvat hyvin, mutta kasvikuitujen värjäys on hankalampaa. Kukinnoista ja siemenistä taas saa keltaista väriä. Paras lopputulos saadaan, kun materiaali puretetaan ennen värjäystä, mutta sen voi purettaa myös värjäyksen kanssa samanaikaisesti. Nokkonen sopii erityisen hyvin pyyheliinoihin, koska se imee hyvin vettä, kuivuu nopeasti ja on antibakteerinen. Värjätään noin tunti, minkä jälkeen liemen annetaan jäähtyä ja lopuksi värjätty materiaali pestään. Sillä hoidetaan myös liiallista rasvoittumista ja hilseilyä, koska se tasapainottaa talineritystä. Tähän tarkoitukseen sitä kerätään samaan tapaan kuin tekstiilikäyttöön. Ohjeita sekä puretukseen että värjäykseen löytyy monenlaisia. Kuidut kehrätään vasenkierteisiksi, koska ne kiertyvät luonnostaan hyvin siihen suuntaan. Yleisin puretusaine on aluna, jota saa nettikaupoista ja apteekeista. Kumpaankin tarkoitukseen voi tietysti valmistaa voimaliemen erikseenkin. Siemeniä voi kerätä itse tai ostaa siemenkaupoista, samoin versoja voi kerätä luonnosta. Nokkosesta tehty lannoitevesi sopii useimmille puutarhakasveille. Lopuksi kuidut huuhdotaan huolellisesti ja pilkotaan nuijimalla tai vanhalla, hieman tylsyneellä tehosekoittimella. Voimaa hiuksille ja puutarhaan Ruoanlaitosta jäänyt nokkosten ryöppäysvesi voidaan käyttää sekä hiusten huuhteluun että viljelykasvien lannoitteeksi sellaisenaan tai laimennettuna, jos se vaikuttaa kovin vahvalta. Sopiva viljelymaa muistuttaa sen luontaisia kasvupaikkoja: nokkonen pitää tasaisen kosteasta ja ravinteikkaasta alustasta. Värjättävät langat tai kangas laitetaan kosteina kädenlämpöiseen väriliemeen, joka kuumennetaan hitaasti 80–90 asteeseen. Nokkonen parantaa päänahan verenkiertoa, mikä vaikuttaa hiusten kasvun paranemiseen ja niiden vahvistumiseen. Nokkoskuitu on ontto, minkä vuoksi siitä valmistettu tekstiili on lämpimämpi kuin pellavainen. Se käytetään viimeiseksi huuhteluvedeksi hiustenpesun jälkeen. Nokkonen tummentaa jonkin verran hiusten väriä ja tekee ne kiiltäviksi. Kirjoittaja on Mikkelissä asuva tekstiiliartesaani, joka on julkaissut kirjan ”Nokkonen kehruukasvina”. Nokkosta viljellään siemenistä, juurakoista, juuren palasista tai pistokkaista. Parhaiten viljely onnistuu juurista keväällä tai syksyn alussa. Jos haluaa tehdä jotain helppoa ja nopeaa, on hyvä idea virkata nokkosrihmasta vaikkapa hyvin ekologinen tiskirätti, jonka voi loppuun käytettynä huoletta kompostoida. Jopa kaljuuntumisen estämiseen sitä on käytetty. Hauteeksi nokkosista tehdään puuromainen hiusnaamio, joka levitetään päänahkaan hiustenpesun jälkeen ja annetaan vaikuttaa 15–20 minuuttia pyyhkeellä peitettynä, lopuksi hiukset huuhdellaan haalealla vedellä. Kylmävärjäyksessä kaikki ainekset laitetaan lasipurkkiin, johon kaadetaan noin 60 asteen lämpöistä vettä aivan täyteen, purkki suljetaan tiiviisti ja materiaalin annetaan värjäytyä nelisen viikkoa. Viljely Nokkosen viljely omassa puutarhassa on kannattavaa, varsinkin jos sopivia luonnon keruupaikkoja ei jostain syystä ole lähettyvillä. Lannoitetta lisätään noin litra kymmeneen litraan kasteluvettä. Nokkoskuidusta on valmistunut pusero ja useita pyyheliinoja. Nokkonen samoin kuin mikä tahansa muu runsaasti selluloosaa sisältävä kasvi sopii hyvin paperin valmistukseen
40 suomenluonto.fi Sepelhanhet pesivät Siperiassa ja talvehtivat Länsi-Euroopassa. Kuva Viron Spithamista.. Syysmuuttoa näkee syyskuun jälkipuoliskolla ja lokakuun alkupuolella Suomenlahdella ja Kaakkois-Suomessa
suomenluonto.fi 41 Syksyn suuri muutto Syksyn suuri muutto Syksyn TEKSTI JA KUVAT MAURI LEIVO Syksyllä arktisten vesilintujen tuhatpäisten parvien muuttoa seurataan eniten Kaakkois-Suomen sisämaassa ja Suomenlahden rannikon havainnointipaikoilla.
Jos tuo oli nukkumista, kovin levottomalta ja katkonaiselta se näytti. Lapasotkat matkalla. Yleissääntönä voidaan pitää: mitä isompi lintu, sen myöhäisempi muutto. Eletään syyskuun loppupäiviä, ja näillä kulmilla liikkuu runsaasti sekä kaakkureita että kuikkia. Tähystämme silmät tarkkoina kahlaajamatkueita yrittäen keksiä tavallisten suosirrien joukosta harvinaisempia lajeja. Ohuiden tikkujalkojen päässä pallomaiset, mustamahaiset linnut nuokkuivat kasvittomalla kallionsyrjällä, nokat visusti hartiahöyhenten suojissa. Lapasotka on uhanalainen koko Euroopassa. Lintuja oli kaksitoista. Koiraat jäävät vielä muutamaksi viikoksi kaitsemaan poikasia, kunnes nämä pärjäävät itsekseen. Suosirrit olivat luultavasti naaraita, koska ne häipyvät pesimäalueilta heti tehtyään oman osansa jälkikasvun eteen. Jo heinäkuun alkupuolella katselin Porvoon ulkosaaristossa Kalkskärin rantakallioilla lepäileviä suosirrejä. Vartalot kääntyilivät vähän väliä eri suuntiin, ja kun tarkasti tihrusti, huomasi että muutamien lintujen silmät olivat koko ajan auki vaarojen varalta. Pesinnän eri vaiheet ja jälkikasvun varttuminen vievät isommilta linnuilta enemmän aikaa kuin pieniltä. Pari kertaa onnistaa, kun pulmussirrin lyhytnokkainen, valkeavoittoinen olemus piirtyy verkkokalvolle. Useimmat kuikansukuiset jäävätkin lajilleen määrittämättä. Kaakkuri on hieman kuikkaa aikaisempi muuttaja. Ei siis ihme, että arktisista linnuista nyrkinkokoiset sirrit lähtevät syysmuutolle ensimmäisinä, romuluiset hanhet ja joutsenet viimeisinä. Lentävien kuikkalintujen tunnistaminen on usein hankalaa, ja vaatii hyviä oloja, parempia kuin nyt pilvisenharmaana, hieman tihkuisena aamuna. Sen muutto painottuu syyskuulle, kuikan vasta lokakuulle. Täysi tusina. Ero voi osittain liittyä niiden ruumiinkokoon. Se talvehtii eteläisellä ja läntisellä Itämerellä ja Pohjanmeren rannikolla.. Syysarktika alkaa jo kesällä Kun vesilinnut ja kahlaajat matkaavat Vuoniemen ohi etelään, arktista syysmuuttoa on jatkunut jo kolmatta kuukautta. Kuikkalintujen hoikkia siluetteja näkyy niitäkin pitkin poikin taivasta, joskus isompinakin parvina. Vain parilla linnulla oli molemmat jalat kiinni kivessä, muut seistä pönöttivät yhden koiven varassa. 42 suomenluonto.fi A amu alkaa melkoisella tykityksellä, kuten lintuharrastajat kiivasta lintu muuttoa nimittävät. Rääkkylän Vuoniemen ohi viilettää tuon tuosta vesilintuja kahlaajaparvia, jokunen yksittäinen kihukin
Ehkä ne ovat myös epävarmempia, sillä niillähän ei ole aikaisempaa kokemusta muutosta eikä useinkaan aikuisia tukenaan. Järvenselältä nousee iso alliparvi, joka on lepäillyt yön järvellä. Pesittyään ne lähtevät kiireen vilkkaa kohti Atlantin rantamien levähdysja talvehtimisalueita, jossa ne viettävät seuraavat 8–10 kuukautta eli valtaosan vuodesta. Pesinnät onnistuvat erinomaisesti hyvinä myyrävuosina, kun alueen pedot keskittyvät saalistamaan jyrsijöitä. Matkata tuhansia kilometrejä vaaroja ja vastuksia uhmaten pohjoiselle tundralle, viipyä siellä vain kuukauden tai pari, ja sitten äkkiä pois. Niillä ei tunnu olevan kiirettä minnekään. Ne lentävät lyhyitä etappeja ja pysähtelevät tiuhaan sopiville lieterannoille. Kilpailu pesimäpaikoista ja ravinnosta loputtomalla tundralla on vähäistä. Näin hanhinuorukaiset oppivat tuntemaan oikeat muuttoreitit ja parhaat levähdysalueet muuttomatkan varrella. Meillä kahlaajia näkee syyskaudella erityisen paljon Pohjanlahden laajoilla hiekkaja lieterannoilla, jollaisia Suomenlahdella on niukalti. Hyvä syysarktikasää ei ole useinkaan mukavin retkeilysää. Mustalintujen kesäiset rihmat Keskikesän lämmössä aloittavat matkantekonsa myös mustalintukoiraat. Ravintoa kahlaajille ja vesilinnuille on usein yltäkylläisesti, ja yöttömässä yössä ruuanhankinta onnistuu läpi vuorokauden. Huono sää on hyvä sää Vuoniemessä muutto vilkastuu entisestään. Vastatuulessa ja tuhruisessa kelissä ne kiiruhtavat usein aivan veden pinnassa, koska tuuli on alhaalla heikompaa. Tässä suhteessa kahlaajanuoriso eroaa täysin esimerkiksi arktisista hanhista, joiden kesällä syntynyt jälkipolvi kulkee tiiviisti vanhempiensa mukana syntymästä seuraavaan kevääseen asti. Myös merisorsille on tyypillistä tietynlainen epätasa-arvoinen työnjako pesinnässä. Jos Vienanmerellä sää on suotuisa — tuuli myötäinen ja näkyvyys hyvä — linnut lähtevät muutolle, eivätkä useinkaan keskeytä sitä, vaikka matkan varrelle osuisikin kehnompi keli. Tähän kaikkeen arktisen alueen linnut ovat sopeutuneet vuosituhansien aikana. suomenluonto.fi 43 Tundralle meno kannattaa Suosirrinaaraat olivat saapuneet kaukaa Luoteis-Venäjän tundralta. Yöllinen sade kovine tuulineen pysäytti niiden muuton, mutta vain hetkellisesti, sillä sateen loputtua ne jatkavat matkaansa. Ne joutuvat turvautumaan suuntavaistoon, jonka ne ovat saaneet geeneissään, ja joka ohjaa niitä osapuilleen oikeaan suuntaan, yleensä lounaaseen. Keväällä arktisen muuton havaittavuus on myös selvästi syksyä parempi, koska Punakuiri on näyttävä kahlaajalintu. Nuorille kahlaajille tyypillistä on sangen verkkainen muuttotahti. Pyhäselän yllä pohjoisessa horisontissa alkaa näkyä liikettä. Elokuulle tultaessa kahlaajaporukoissa värit haalistuvat. Mikä tekee tundralla pesimisen niin kannattavaksi, että se on kaiken tuon väärti. Tällaisissa oloissa meillä on nähty usein parasta syysarktikaa. On muistettava, että kaiken ratkaisee lähtöalueiden sää. Mustalintukoiraiden tapauksessa Itämeren eteläosiin ja Tanskan salmiin. Entä voidaanko puhua arktisista linnuista, jotka talvehtivat Euroopan ja Afrikan rannoilla, vai onko asia toisinpäin. Niiden pitkinä rihmoina kiemurtelevia parvia näkee muutolla erityisesti Suomenlahden etelärannalla Virossa, jossa parhaina heinä–elokuun päivinä on ynnätty kymmeniä tuhansia mustalintuja. Maankuuluja kahlaajapaikkoja ovat muiden muassa Hailuoto, Siikajoen Tauvo, Kalajoen Letto sekä Porin Yyteri. Ovatko kahlaajat etelän eläjiä, jotka vain käyvät pesimässä pohjoisessa. Huonolla kelillä linnut yleensä vain laskeutuvat alemmaksi taivaallisilta reiteiltään ja ovat siten mukavammin kiikareiden ulottuvilla. Silloin monet arktikan päälajit — valkoposkihanhet, allit ja mustalinnut — lähtevät liikkeelle joko Suomenlahdelta tai muualta Itämeren lähialueilta, ja sää on yleensä kaunis myös Etelä-Suomen tarkkailupaikoilla. Saa olla melkoisen huono keli ennen kuin matkanteko tyssää.. Keväällä tilanne on toinen. Koiraiden pesti päättyy jo pesinnän alkumetreillä. Arktisen alueen kesässä on monia etuja. Allit ja muut arktiset matkalaiset eivät hätkähdä vähästä. Värikylläisten juhlapukuisten aikuisten muutto hiipuu, ja vaatimattoman väriset nuoret lähtevät liikkeelle. No, kaipa synnyinseutu lopulta ratkaisee, lasketaanhan Sveitsissä kirjoilla oleva Kimi Räikkönenkin suomalaiseksi. Mutta mitäs järkeä tuossa nyt on. Viikon pari ne vartioivat pesää, jossa naaras hautoo, mutta sitten ne liittyvät muiden koiraiden joukkoon ja muuttavat sulkimisalueilleen, joilla ne kasvattavat uudet siipisulat. Muustahan linnut eivät tiedä. Toisaalta allit ja muut arktiset matkalaiset eivät hätkähdä ihan vähästä. Saa olla melkoisen huono keli ennen kuin niiden matkanteko tyssää kokonaan
Esimerkiksi sepelhanhen ja kahlaajien nuoret linnut on hyvissä oloissa melko helppo erottaa aikuisista. Varsinkin karjalaisille ja kymenlaaksolaisille lintuharrastajille syksyinen arktika on keväistäkin odotetumpi. Lintuharrastajille se sopii, sillä mikäs sen jännittävämpää ja haasteellisempaa kuin selata sorsaparvia läpi ja yrittää erotella kunkin linnun laji, ikä ja sukupuoli. Suurimpia muuttajamääriä lasketaankin syksyisin erityisesti Saimaan vesistön järvialtailla, kuten Lappeenrannan Suur-Saimaalla, Punkaharjun-Kesälahden Puruvedellä, Kiteen Orivedellä sekä Joensuun-Rääkkylän Pyhäselällä. Parvia nähdään syksyisin myös sisävesillä.. Vasta koilliset kylmänpurkaukset saavat vipinää siipiin ja ajavat linnut matkantekoon. Koska sorsat levähtävät usein samoilla vesillä, ne sosiaalisina lajeina lyöttäytyvät herkästi isommiksi, monilajisiksi muuttoporukoiksi. Syynä tähän pidetään ilmaston lämpenemistä. Valkovoittoinen alli on syksyisten sorsaparvien ehdoton päälaji, mutta niiden parvissa näkee tuon tuosta myös mustalintuja, lapasotkia ja pilkkasiipiä, joskus jopa haapanoita, jouhisorsia tai muita puolisukeltajia. Linnut eivät mielellään lähde muutolle vastatuuleen, eikä niillä ole tarvettakaan, kun ne voivat leudon sään turvin kaikessa rauhassa tankata vararavintoa arktisilla alueilla. Suurimmassa parvessa oli arviolta 300 000 lintua. Surkeat säät merkitsevät usein laajoja pesinnän epäonnistumisia. Valkoposkihanhien päämuutto on ollut jo pitkään ounasteltavissa sääennusteiden perusteella, emmekä pety. Parvien tarkka läpikäynti pelkän laskemisen ja lajinmäärityksen sijasta paljastaa monenlaista mielenkiintoista tietoa muuttajista. Hanhimuutto repeää Kostea, lämmin, etelätuulinen lokakuun alku pysäyttää arktisen muuton. Lokakuun 15. Arktiset sorsat muuttavat usein sekaparvissa. Hanhimuutto on hienoa katseltavaa. Pilkkasiipien muutt oa merellä. Monissa parvissa erottuu päämuutolle tyypilliseen tapaan useita eri hanhilajeja, ja joka syksy joku onnekas löytää parvista punakaulahanhen, kauniin arktisen jalokiven. Parven etsiminen kiikarilla, hakeminen kaukoputken kuvaan, lintujen määritys lajilleen, eri lajien yksilömäärän laskeminen, Syksyllä 2017 Suomessa lepäili jopa miljoona valkoposkihanhea. alkaa tapahtua. Läheltä tulevista parvista kuuluu kiihkeää ääntelyä, joka luo hyvää tunnelmaa tarkkailijaporukkaamme. Syysarktika on komeimmillaan Kaakkois-Suomessa Vaikka arktisten lintujen syysmuuttoa on voinut seurata jo keskikesästä asti, kunnon syysarktika alkaa monien mielestä vasta syyskuussa. Heti aamun sarastaessa toteamme ilmatilan olevan täynnä hanhia. Muutontarkkailupaikoilla kerätyt aineistot iälleen määritetyistä linnuista antavat vihiä poikastuotosta, joka taas kertoo kyseisen kesän oloista pesimäalueilla. Hanhien laskeminen käy työstä. Monen arktisen sorsaja kahlaajalajin — kuten allihaahkan, allin ja punakuirin — alamäki 2000-luvulla yhdistetään ainakin osittain tähän ilmiöön. Kun ensimmäiset kirpeät koillistuulet alkavat kesän jälkeen hönkiä Vienanmeren suunnasta, kokeneet lintuharrastajat tietävät, että nyt on aika hakeutua näköalakukkuloille ja järvien rannoille kiikaroimaan pohjoiseen horisonttiin. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana sopulisyklit ovat kuitenkin muuttuneet epäsäännöllisiksi ja huippuvuodet harventuneet. Kun sopuleita on vuosi toisensa jälkeen vähän, saalistuspaine lintuja kohtaan kasvaa kasvamistaan, mikä heijastuu arktisten lintujen lentokykyisiksi selviytyvien poikasten määrään ja sitä kautta pitemmällä aikajänteellä myös koko kantaan. Arktisten hanhien, sorsien ja kuikkalintujen päämuuttoreitti kulkee maan kaakkoisosien yli, joten siellä on parempi mahdollisuus nähdä hienoja muuttoryntäyksiä kuin missään muualla maassa. 44 suomenluonto.fi lounaasta tuleva muutto tiivistyy Suomen rannikolle ja kulkee yleensä mukavan matalalla meren yllä. Isot satapäiset hanhiparvet, jotka etenevät milloin säännöllisissä auroissa tai kaarissa, milloin pallomuodostelmissa tai sekavissa rykelmissä, ovat hyvin näyttäviä. Arktisilla alueilla pesimämenestys vaihtelee huomattavasti vuodesta toiseen muiden muassa sään ja sen mukaan, miten paljon saalistajia on lintuja tavoittelemassa. Joka neljäs vuosi, sopulihuippuvuosina, arktisten lintujen poikastuotto on ollut yleensä huomattavan hyvä. Vaikka monet linnut Vienalta lähdettyään taivaltavat mantereen yllä korkealla, ne pudottautuvat kernaasti alas seurailemaan suuria järvenselkiä, jos nämä edes jotakuinkin myötäilevät niiden päämuuttosuuntaa koillisesta lounaaseen. Huonoina sopulivuosina arktiset pedot — kuten naalit, kärpät, lokit ja kihut — iskevät kyntensä varsinkin sorsien ja kahlaajien muniin ja poikasiin
Talven tulo paljastaa vielä yhden merkittävän muutoksen arktisessa linnustossa: allit ovat alkaneet talvehtia suurin joukoin Suomenlahden ulkosaaristossa. Ei tosin ihan koko Suomessa, vaan lähinnä maan kaakkoisosissa Pohjoisja Etelä-Karjalan, Kymenlaakson sekä Itä-Uudenmaan alueella. Monien vesilintujen talvehtimisalueet ovat siirtyneet pohjoisemmaksi sitä mukaa, kun talvet ovat leudontuneet. Marraskuussa taivas on jo sangen hiljainen. Kun tuon kaiken tekee satoja kertoja aamuvarhaisesta iltamyöhään, usein hirmuisessa kiireessä lukuisten parvien velloessa yhtä aikaa taivaalla, tuntee tehneensä kunnon työpäivän. Mikään ei ole luonnossa pysyvää, ei varsinkaan pohjoisilla leveyksillä, jossa ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät kaikkein voimakkaimmin. Sopivalla säällä voi nähdä vielä jonkun yksittäisen sorsatai hanhiparven matkalla lounaaseen, mutta pääosin syysarktika on ohi. Sen avulla on voitu tutkia muuton vuosittaista vaihtelua, kannanmuutoksia, muuttoreiteissä tapahtuneita muutoksia sekä monia muita mielenkiintoisia asioita. Ilmiö on uusi ja kertoo niin ikään ilmastonmuutoksesta. suomenluonto.fi 45 havaintojen kirjaaminen... Valtavat hanhiparvet eivät ole jääneet tavallisiltakaan kansalaisilta huomaamatta. Onneksi suomalaiset lintuharrastajat ovat jaksaneet tehdä tätä ahkerasti jo kymmeniä vuosia. Miljoona valkoposkihanhea! Olemme saaneet arktisten valkoposkihanhien suhteen todistaa yhden hurjimmista linnustomuutoksista, joita nykyinen lintuharrastajasukupolvi on kohdannut. Meillä on käytössä ainutlaatuinen arktisen muuton seuranta-aineisto niin keväiltä kuin syksyiltä. Suuri osa maailman valkoposkihanhista kerääntyy nykyään Suomeen syysmuutollaan.. Tuolloin Kaakkois-Suomessa arvioitiin levähtäneen jopa miljoona valkoposkihanhea, mikä vastaa yli 90 prosenttia koko maailman kannasta! Suurimmassa parvessa arvioitiin tungeksineen taivaan pimentävät 300 000 lintua. Siinä missä valkoposkihanhi oli vielä 1990-luvulla puhdas läpimuuttaja, joka ei käytännössä koskaan laskenut räpylöitään Suomi-neidon hipiälle, se on nykyään syys– lokakuussa yksi näkyvimmistä ja kuuluvimmista linnuistamme. Lokakuun loppua kohti arktika hiljenee, ja luonto jää odottamaan talvea. Levähtävien valkoposkihanhien määrä on kasvanut pitkin 2000-lukua huipentuen syksyyn 2017. Tuon tuosta ohikulkijat pysähtyvät mekastavien hanhilaumojen kohdalle ihastelemaan uutta hienoa luonnonnäytelmää ja ikuistamaan sitä kännykkäkameroillaan
TEKSTI ANTTI HALKKA KUVAT MAURI LEIVO Mustalintu Alli Kuikka Kaakkuri KUIKKALINNUT Kuikka ja kaakkuri muutt avat yksitt äin tai löyhinä ryhminä. Talvehtimisalueena on Etelä-Itämeri ja Länsi-Eurooppa, kuikalla myös Mustameri. Molemmat lajit ovat yleisiä myös Suomessa (kuikka 10 000 ja kaakkuri 1000 paria).. 46 suomenluonto.fi Arktikan päänäyttelijät Arktisten lintujen muutt o sivuaa Suomea, koska maamme on lyhyimmällä reitillä PohjoisVenäjältä ja LänsiSiperiasta lauhkeaan LänsiEurooppaan. SORSAT – PÄÄOSASSA MUSTALINTU JA ALLI Arktisen muuton runsain linturyhmä ovat sorsalinnut ja niistä erityisesti mustalintu ja alli. Molempien lajien Itämerellä talvehtivat kannat ovat uhanalaisia. Allin tärkeintä talvehtimisaluett a on Itämeri, mustalinnulla myös Pohjanmeri. Suomessa pesii alle 2000 paria alleja ja mustalintuja. Siellä talvehtivat monet arktiset hanhet ja sorsat, kun taas kahlaajalinnuista monet jatkavat matkaansa Pohjanmeren lieterantojen kautt a Afrikkaan
Suosirri Sepelhanhi Tundrahanhi Valkoposkihanhi. suomenluonto.fi 47 HANHET Valkoposkihanhen Suomen läpi muutt ava Barentsinmeren kanta on kasvanut 1,3 miljoonaan yksilöön (Suomen kanta alle 10 000 paria). Se talvehtii Länsi-Afrikassa. Suomessa pesii noin 8000 paria suosirrejä sekä noin 1500 punakuiriparia. Valkoposkihanhet talvehtivat Hollannin suunnalla, sepelhanhet paljon myös Ranskassa ja Britanniassa. Suomessa nähdään syksyisin paljon myös tundrahanhia ja sepelhanhia, joita ei pesi lainkaan Suomessa, ja etenkin Kaakkois-Suomessa jonkin verran tundrametsähanhia. KAHLAAJAT Suosirri on runsain läpimuutt ava kahlaaja. Tundrakurmitsa ja punakuiri ovat sirrejä isokokoisempia syysmuutolla nähtäviä lajeja
11. 2. Tulevaisuudessa rotkoa pääsee ihailemaan ylhäältä, sillä sen päälle rakennetaan silta. 5. 48 suomenluonto.fi K A N S A L L I S P U I S T O T 48 suomenluonto.fi Parasta luontoamme TEKSTI RIIKKA KAARTINEN Tänä vuonna 11 kansallispuistoa juhlii 40-vuotista taivaltaan. Helvetinkolu 1892. Ne edustavat luontoa Suomenlahden merensaaristosta maan keskiosan soille, metsiin ja järville ja edelleen Posion Riisitunturin korkeuksiin. 10. 6. 9. 48 suomenluonto.fi 1. 4. 7. Nyt kuuluisassa rotkossa kulkeminen on suljett u retkeilijöiltä, sillä ympäröivillä jyrkänteillä on putoamisvaarassa olevia kiviä. Helvetinjärvi Helvetinkolun rotko on innoitt anut taiteilijoita ja valokuvaajia ainakin jo 1800-luvun lopulta alkaen. Helvetinkolu 2011. 3. VI VI RI CH TE R / TA M PE RE EN M U SE OT PA U LA SÄ RK IJ ÄR VI / VA ST AV AL O 1. 8.
Laji istutett iin Suomeen 1930-luvulla, koska kotimainen euroopanmajava oli metsästett y sukupuutt oon. Alun perin hiisi oli kuitenkin neutraali sana. Hiidenpor. 3. Lajit eivät kuitenkaan risteydy, sillä niillä on eri määrä kromosomeja. Isojärvi Amerikanmajava tunnett iin ennen nimellä kanadanmajava. Siitä alue sai pahan maineensa, ja seutua pidett iin ennen muinoin vaarallisena. suomenluonto.fi 49 K A N S A L L I S P U I S T O T K A N S A L L I S P U I S T O T 2. Hiisi päätyi Hiidenportt iin kristinuskon ajamana. i Hiidenportin rotkolaakson pohjalla on tummavetisiä suolampareita, joiden vanha kansa uskoi olevan hiiden silmiä. Nykyisin amerikanmajavia elää myös Isojärven kansallispuistossa, mistä kotoperäinen majava puutt uu. Se asui alunperin Vuokatinvaaralla lähempänä Sotkamoa, mutt a ei kestänyt kirkonkellojen soitt oa ja pakeni Hiidenporttiin. Ennen kristinuskon leviämistä se merkitsi muinaisjumalien palvontapaikkaa. Amerikanmajavan istutukset tehtiin siinä uskossa, ett ä amerikkalaiset ja eurooppalaiset majavat edustavat samaa lajia. M AR KU S SI RK KA suomenluonto.fi 49 JA N I M U ST O N EN / VA ST AV AL O
AR I SE PP Ä M AR KU S SI RK KA. 50 suomenluonto.fi K A N S A L L I S P U I S T O T 50 suomenluonto.fi K A N S A L L I S P U I S T O T 4. 5. Pesimälintuatlaksen mukaan Suomessa pesii 300 000–450 000 liroparia! Suot ovat liroille elintärkeitä pesimäympäristöjä, ja siten suoluonnon ahdinko näkyy myös lirojen määrässä. Siten laji onkin valikoitunut Itäisen Suomenlahden kansallispuiston tunnukseen. Vuosina 1980–2010 lirojen määrä on vähentynyt jopa kolmanneksella. Riskilä tunnetaan Gotlannin saarella nimellä grylla, joka juontaa juurensa muinaisskandinaavisesta kivenlohkarett a tarkoitt avasta sanasta. Riskilä pesii louhikoissa ja kivenkoloissa, josta se on saanut tieteellisen lajinimensä grylle. Kauhaneva–Pohjankangas Liro on Suomen yleisin kahlaaja, ja laji on myös Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuiston tunnus. Itäinen Suomenlahti Suomenlahden runsain riskiläkanta löytyy idästä
M AR KU S SI RK KA suomenluonto.fi 51 M AR KU S SI RK KA. Patvinsuo Patvinsuon kansallispuistoa hallitsevat avarat aapaja keidassuot. 7. suomenluonto.fi 51 K A N S A L L I S P U I S T O T K A N S A L L I S P U I S T O T 6. Lauhanvuori Lauhanvuoren keskellä sijaitsee 500 miljoonaa vuott a vanha kambrikauden hiekkakivilaatt a. Hiekkakivi tulee hienosti esiin kansallispuiston lounaiskulman kivijadalla, joka on miltei kilometrin mitt ainen muinaisranta. Erämaisesta kansallispuistosta löytyy myös vanhoja metsiä ja karsikkopuita, joiden kylkeen merkitt iin tärkeiden tapahtumien päivämääriä
Riisitunturi Riisitunturi lienee tunnetuin tykkymetsistään, mutt a retkeilemällä puistossa vuoden ympäri pääsee kokemaan pohjoisen taigametsän vuodenkierron. syyskuuta otett u kuva todistaa. Lumikuuro saatt aa yllätt ää jo ruska-aikana, kuten tämä 22. 52 suomenluonto.fi K A N S A L L I S P U I S T O T K A N S A L L I S P U I S T O T 8. Ensimmäinen lumipeite saadaan yleensä lokakuun loppupuoliskolla, pysyvä lumipeite marraskuussa. 9. Viime talvena tehdyn tuoreimman laskelman mukaan Suomenselällä elää 2000 metsäpeuraa. 52 suomenluonto.fi M IK A H O N KA LI N N A M AR KU S SI RK KA. Salamajärvi Salamajärven kansallispuisto on Suomenselän metsäpeurojen ydinaluett a, jonne peurat vaeltavat syksyisin talvehtimaan
RE IJ O N EN O N EN / VA ST AV AL O K A N S A L L I S P U I S T O T ES A ER VA ST I /V AS TA VA LO. suomenluonto.fi 53 11. Ikimetsän vanhimmat puut ovat miltei 400-vuotiaita ja tarjoavat elinympäristön monille aarnimetsien lajeille. Tämä metsäalue suojeltiin jo vuonna 1910. Seitseminen Seitsemisen kansallispuisto on vielä nuori verratt una sen ikimetsäiseen sydämeen, Multiharjuun. Tiilikkajärvi Harjut, niemet ja hiekkaiset järvenrannat ovat Tiilikkajärvelle tyypillisiä. Komeaa harjuniemeä voi kulkea miltei viiden kilometrin matkan, sillä Tiilikkaa halkovalta Pohjoisniemeltä pääsee ylitysveneellä jatkamaan matkaa Kalmoniemelle. suomenluonto.fi 53 K A N S A L L I S P U I S T O T suomenluonto.fi 53 10
Onko jossain muualla vielä hienompaa. Hossan maisemissa TEKSTI PETRI KARTTIMO KUVAT PETRI KARTTIMO JA EERO VILMI / VASTAVALO Hossan kansallispuiston jylhyys houkutteli ihmisiä jo tuhansia vuosia sitten. Maa on kuurassa pakkasyön jälkeen. Luonto on tuhlannut kauneimmat värinsä viimeiseen leikkiin ennen talven tuloa. Näitä aamuja ei ole monta, sillä pakkasyöt nopeuttavat väriloiston hiipumista. Retkeilijä on pakannut eväät reppuun ja herännyt kellon soittoon aamupimeällä. Tutuissa ja hyviksi koetuissa retkipaikoissa aikaa jää enemmän omille ajatuksille ja luonnon näkymille. Kun haluaa nähdä paljon lyhyessä ajassa, menee reissu monesti säntäilyksi paikasta toiseen. Viipyilevät muuttolinnut sukivat höyheniään järjestykseen aamuauringon kylmässä valossa. Kulkija löytää yhä sieltä erämaan kosketuksen. Lehtipuut hehkuvat ja maaruska säestää näytelmää. K esän mentyä uusi vuodenaika maalaa maisemaa värikkääksi tauluksi. 54 suomenluonto.fi EE RO VI LM I / VA ST AV AL O Julma-Ölkyn kanjonijärvi on yksi Hossan kansallispuiston helmistä.
Värikallion iäksi on määritelty 3 500–4 500 vuotta. On hiljaista. Olen Lihapyörteen pysäköintialueella. Väriaineena on käytetty punaja keltamultaa, joita on saatu kuumentamalla rautapitoista maata. Viestejä menneisyydestä Hengitän aamun raikasta ilmaa puhtaan luonnon keskellä. Eri mittaisilla ja monipuolisilla poluilla päiväretkeilijäkin voi valita mieleisensä reitin tai tutustua pienellä kävelyllä maaston yksityiskohtiin. Kallionpinnasta erottuu yksinkertaisia punertavia ihmisja eläinhahmoja. Seosaineena on ehkä käytetty verta, rasvaa tai munankeltuaista. Kallio tulee näkyviin Somerjärven rannassa. Nimi kuulostaa hurjalta, mutta onneksi läheisessä Somerjoessa virtaa vain puhdasta vettä. Jos ei halua olla itsenäinen repputuristi, alueelta löytyy monipuolisia majoitusja ohjelmapalveluita, . Kallioseinämästä on tunnistettavissa yli 60 erilaista kuviota. Jyrkästi veteen laskeutuva kallio on veden, maan ja taivaan kohtauspaikka, ja tumma vesi tuo mieleen, että muinainen kuoleman valtakunta Tuonela oli kansan. Laulujoutsenten ylilento. Kevyt retkivarustus ei paina, ja suuntaan kulkuni Värikallioille. Mystisten hahmojen uskotaan liittyvän metsästykseen ja shamanismiin. suomenluonto.fi 55 V I N J E T T I KU VA T PE TR I KA RT TI M O Hanhet muuttavat. Sen pinnalla kelluu syksyn lehtiä ja valon heijastuksia siniseltä taivaalta. Shamaani on parantaja ja tietäjä, joka toimii yhdyssiteenä henkimaailman ja ihmisten välillä. Malliesimerkki mielenkiintoisesta retkikohteesta on Hossan kansallispuisto Suomussalmella. Tarkoituksena on aluksi kävellä yhdelle Suomen suurimmista kalliomaalauspaikoista. Nämä maalaukset vanhan vesistöreitin varrella kuvaavat esi-isiemme ajatusmaailmaa – paikka on valittu tarkkaan, ja toimii yhteytenä ja viestin välittäjänä nytkin. Värikallion muinaista taidetta. Sellainen voi olla vaikka puun takaa tuijottava poro tai sienirykelmä polun varressa
Osa puistosta on Kuusamon ja Taivalkosken kuntien puolella. Syysillan hämärä laskeutuu erämaan ylle. Tänne on helppo palata. Olihan jo maalien tekemisessä nähty vaivaa. Kuulen helmipöllön äänen. Ilman eväitä alussa kevyeltä tuntuva kävely voi johdatella kävijän kauas maisemaan. Jostain huikaisevista korkeuksista kuuluu maisemaa tarkkailevan korpin vaimea ääni. Jossakin sadussa kerrotaan ketun liikkuvan vain tähtikirkkaina öinä, kun taivas on naulattu hopeanauloilla. asti, sillä Kajaani– Kuusamo linja-auto vuoro ajaa Hossan kautt a kerran päivässä paitsi lauantaisin. Näitä miettiessä huomaan päivän kävelyn tuntuvan jaloissa, enkä tunnusta käyttäneeni karttasovellusta, kun samannäköinen polku on taas edessäni. On elämys nähdä linnut lentämässä yli niin matalalla, että voi erottaa yksittäisten lintujen katseet alaspäin. Syysillan hämärä laskeutuu erämaan ylle, ja kuulen helmipöllön äänen. Niillä on aurassa kurinalainen järjestys ja suunnistaminen näyttää helpolta. Mietin, mistä täällä liikkuneet muinaiset ihmiset puhuivat ja miten kehittynyttä kieli oli. Itsenäisyyden satavuotisjuhlan puisto Hossan kansallispuisto perustett iin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kansallispuistoksi vuonna 2017. Muinaiset ihmiset yrittivät ajaa peuroja jyrkänteeltä alas saaliin toivossa. Korppi on tarkkaillut meitä ihmisiä vuosituhansia. Piti olla selviytyjä, mutta maalaukset kertovat myös taiteesta, silloisen elämän henkisistä arvoista ja uskomuksista. Puisto sijaitsee valtatie viiden ja Suomussalmi–Murtovaara -tien välissä Suomussalmen kunnan pohjoisosassa. Lopulta palaan todellisuuteen, kun reipas turistijoukko saapuu paikalle. Ylitin hetki sitten luonnossa näkymättömän pitäjänrajan. Ensimmäiset tähdet erottuvat. Vastaan tulee vaellusryhmä, jonka näin aiemmin aamulla Värikallioilla. Eräällä syysretkistäni näen muuttavia lintuja polkureittien varsilla, vaikka monet lajit muuttavat vaivihkaa. Sitä ei ole vaikea uskoa, kun pimeys ja lumi hallitsevat maisemaa. Kerrotaan porojen joskus pudonneen kallioilta alas järveen. Kalliomaalaukset kertovat muuta. 56 suomenluonto.fi V I N J E T T I perinteen tarinoiden perusteella veden takana. Sanonta ”kotka voi lentää joskus matalalla, mutta varislintu ei koskaan korkealla” ei päde korppiin. Saavutett avuus julkisilla yhteyksillä on kohtalainen vielä 2.10. Tulentekopaikalta vaatteisiin tarttunut savun tuoksu muistuttaa eväsleipien ja kahvin nautiskelusta. Ryhmä on venynyt satojen metrien mittaiseksi. Naurunremahdukset kaikuvat kallioseinämästä. Tekeekö lintu matkansa yläilmoihin olemassaolon riemusta, vai liittyykö se reviirikäyttäytymiseen. Jylhiä maisemia Syksyiset harjumaisemat vievät mennessään. Ensimmäiset tähdet erottuvat.. Miksi korppi nousee joskus niin korkealle, että sen äänikin lakkaa kuulumasta. PE TR I KA RT TI M O PE TR I KA RT TI M O Retkeilijä saa syksyisessä Hossassa nautt ia erämaan rauhasta. Kokenutkin liikkuja kunnioittaa kallion reunaa, vaikka alas kurkistelu houkutteleekin. Yön linnut heräilevät. Kuusamon puolella sijaitseva Julma-Ölkky on nimensä mukaisesti julman jyrkkärantainen syvän veden järvi. Lopulta saavun jylhälle kanjonijärvelle. Kuulaassa säässä välkehtivät kristallinkirkkaat vedet ja ruskan värjäämät rannat vaativat pysähtymään ja aistimaan ikiaikaisia näkymiä. Olivatko ihmiset vain karskeja selviytyjiä. Kuolan niemimaan suunnasta matalalla tulevat joutsen aurat eivät muuta salaperäisesti, vaan päivällä ja näkyvästi. Sattumaa vai shamanismia, kun muuttava kurkiparvi matkaa paikan yli kohti etelää
Omaa pyörää ei tarvitse tuoda mukana, sillä fatbiken voi vuokrata myös paikan päältä. Bongauksen paraatipaikalla palveleva Liminganlahden luontokeskus tarjoaa asiakkaille päivittäin Metsähallituksen opaspalvelut, ravintolan, myymälän sekä ainutlaatuisen luontohotellin. Virkkulan lintutorni on Liminganlahden suosituin käyntikohde – eikä syyttä! Kaksikerroksinen upea lintutorni avaa laajat näkymät Liminganlahdelle. O ta In sta gr am iss a seu ran taa n visitlim inka.fi ku va : Ja ri Pe lto m äk i Ku va : Ju ss i Rii ko ne n ku va: Erkk iToppinen "Kaksikerroksisen lintutornin alemmalle tasolle johtaa hyvä ramppi. Hauska käyntikohde on myös Liminganlahden luontokeskuksen läheisyydestä löytyvä pyörivä laavu. Liminganlahti on kansainvälisesti tunnettu ja arvokas lintuvesi sekä tärkeä muuttolintujen levähdysalue. Tiesitkö, että suuret lintumäärät houkuttelevat aina paikalle myös petolintuja. Vesialueelle on myötävalo lähes koko päivän, joten olosuhteet niin kiikaroinnille kuin valokuvaamisellekin ovat optimaaliset. Myös tornin alaosa on esteetön. Liminganlahdelta pääsee helposti myös maastopyöräilemään. Virkkulan lintutorni onkin erinomainen petolintujen katselupaikka syksyllä. Avautuvat ikkunat ovat hyvällä tasolla myös pyörätuolinkäyttäjälle ja luontokeskukselta maksutta lainaan saatavat kiikarit helpottavat ympäröivän elämän katselua." – Palmuasema-blogin Sanna Kalmari. Hotelli-Ravintola Liminganlahti vastaa puolestaan luontokeskuksen majoitusja ravintolatoiminnasta. Itäpuolen laidunnusalueella viihtyvät kuovit, viklot ja suokukot. Liminganlahden luontokeskuksen sisätiloissa on monipuolinen Lintujen kahdeksan vuodenaikaa -näyttely. Limingan reitit kuuluvat Suomen parhaimmistoon, eikä niiltä pääse eksymään. Kevyesti pyörivän laavun voi asemoida tuulen tai auringon mukaan tulistelijoille sopivaksi. Alempi taso on osittain sisätilaa ja sinne pääsee suojaan niin sateelta, tuulelta kuin paarmoiltakin. Luontokeskuksen pihasta alkaa 600 metrin pituinen polku lintutornille. Tuokin taso on korkealla, enkä kaivannut ylemmäs. Tutustu tarkemmin: VISITLIMINKA.FI kansainvälisesti tunnettu ja arvokas lintuvesi sekä tärkeä hd l k k ll l l Paras lintuaika Liminganlahdella on huhtikuun lopusta lokakuun alkuun. Lintutornille menevää leveää polkua pitkin pääsee kulkemaan niin pyörätuolilla kuin lastenvaunujenkin kanssa
Mo. H O M O S A P I E N S Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Kotipaikka. Biologi. Turku. Mitä. Johannes Sahlstén. TEKSTI RIITTA VAURAS KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ Johannes Sahlstén on käynyt rysäkalassa Toisen polven silakkamies Kuka. o. Meri, rauha, hiljaisuus. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Johannes Sahlstén on käynyt rysäkalassa lapsesta asti. Tärkeintä luonnossa. Nyt hän nostaa koerysiä, joista silakat päätyvät tutkimuksiin. Ei kannata stressata turhaan
Ne kertovat missä Selkämerellä pyydetty silakka on syntynyt ja missä kaikkialla se on vaeltanut. ”Ne vain nostavat päänsä vedestä, kun karkotinmeteli käy sietämättömäksi ja jatkavat tyynesti matkaansa.” Sahlstén juottaa bensaa busterin kanisteriin. Sahlstén alkaa nostaa rysäverkkoa, vaikka luvassa on laivan aallokkoa. Merimaskun kalasatamassa meri on tyyni ja tiirat ilakoivat aamuauringossa. Fiksusti kun menee ja ottaa olot huomioon, niin täällä on ihmisen hyvä olla”, hymyilee saaristolainen. Alus on aivan liian massiivinen pienipiirteiseen maisemaan. ”Parasta on savustettu piikkikampela. Toisen kupeelle on nostettu rysän nielu. Sahlstén kertoo bongaavansa hylkeen melkein joka merimatkallaan ja toteaa, että sisäsaaristossa ne ovat melko uusia tulokkaita. Lahnat, särjet, ahvenet, kuhat ja muut kalat missaan muutama sata kiloa. Kalojen luihin varastoituu raskasmetalleja ja veden isotooppeja. Tämän kun rahoittajat ymmärtäisivät”, huokaa syntyperäinen saaristolainen ja kääntää kokkansa kohti kotirantaa. Siitä tutkijat saavat silakoita nyt, kun rysäkalastajia ei enää ole. Laiturissa lepää kaksi komeaa troolaria. Nyt on vain verkkokalastusta. Tällä kertaa rysä on typötyhjä. ”Lautta on hyljekarkotin, mutta hylkeet eivät niistä piittaa”, tietää Johannes Sahlstén. Aloin haaveilla biologin urasta.” 2015 ”Pääsin opiskelemaan biologiaa Turun yliopistoon.” 2018 ”Aloitin tutkimusavustajana Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen silakkaprojektissa.” 2030 ”Asun kaukana kaupungin melusta ja valoista. Otan kerralla ämpärillisen tutkimuksiin ja muut vapautan.” Sahlstén kertoo, että hänen isällään oli ennen joka kesä parikymmentä rysää eri puolilla Airistoa. Minulla on punainen tupa ja perunamaa, muutama kana ja lammas. Erillisessä proomussa on mahtava kasa verkkoja eli muu osa rysää. Jokikutuisista lohikaloistakin nämä määritykset pystytään tekemään ja niiden avulla tiedetään mistä joista kalat ovat kotoisin. ”Olihan se yksitoikkoista hommaa. 1990-luvun loppu ”Viikon kohokohta oli television Avara Luonto. Kenties siksi, etteivät ne sotkeudu kalaverkkoihin. Joskus tuli suuriakin silakoita, joita ei enää täällä näe”, muistelee kalatutkija, jolle maistuvat niin silakka kuin muutkin kalat. Pitkät rastansa hän on solminut niskaan komealle sykkyrälle. Vedet ovat samenneet ja silakan ikiaikaiset kutupohjat liettyneet. Jo alle kouluikäisenä hän sanoi vanhemmilleen haluavansa biologiksi. ”Ne ovat isäni osakeyhtiön”, kertoo Sahlstén, joka kalastajaisänsä lailla käsittelee kalaa – mutta toisiin tarkoituksiin. Sen varaan rakentuvat kaikki ne toimenpiteet, joiden avulla ympäristön tilaa parannetaan. Nyt tästä nousee kesän aikana silakkaa maksiO uto alus ilmestyy Naantalin Särkänsalmen sillan alta ja kaartaa sitten hitaasti takaisin sillan alle. Silakan suolistoon niitä joutuu pienten äyriäisten mukana”, tutkija valottaa. Mutta piikkikampelaa ei enää nouse Airistolta. Tai sitten asun Norjassa ja tutkin valaita.” ”Vedet ovat samenneet ja silakan ikiaikaiset kutupohjat liettyneet.”. ”Meressä on tapahtunut suuria muutoksia ja niiden selvittäminen edellyttää perustutkimusta. Silakan salat selville Lähdemme kohti Airistoa, Turun Ruissalon ja Hirvensalon saarten tuntumaan. Verkko on pahoin limottunut. ”Isäni rysät olivat täällä viimeisenä – kesällä 2017.” Sahlstén kertoo olleensa jo pikkupoikana isän apuna rysillä. ”Tässä samassa paikassa oli vuosikymmenet ammattikalastajien rysä. Vastaavasti sameissa vesissä viihtyvä kuha on runsastunut.” Opinnäytetyössään Sahlstén analysoi silakan suolistoloisten, väkäkärsämatojen perimää. suomenluonto.fi 59 piti ottaa pois silakoiden joukosta. Määränpäämme on Turun yliopiston koerysä. Rysän päällä on isompisilmäinen verkko pitämässä linnut loitolla. Vielä 1980-luvulla Airistolla oli silakkarysiä kymmenittäin. Merimetsot ja hylkeet ovat loisen pääisäntiä. Rysä laskettiin huhtikuun lopulla ja sitä pidetään syyskuuhun asti. Vedet ja saaret ovat tuttuja. Väitöstyössään Sahlstén aikoo selvittää, mistä sisäsaaristossa kuteva silakka on kotoisin. Tiirat koristavat myös Sahlsténin kämmenselkiä. ”Sitä se oli jo toukokuussa”, tutkija rypistelee kulmiaan. ”Tutkijana haluan lisätä ymmärrystämme Itämeren tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä.” Kun saavumme koerysälle, saaren takaa ilmestyy ruotsinlaiva. Perustutkimus kunniaan Sahlstén pussitti jo pikkupoikana rysillä silakoita Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkijoille. ”Eipä tarvitse paljon karttaa katsella, kun täällä ajelee. ”Väkäkärsämadosta ei ole haittaa ihmiselle eikä luultavasti silakallekaan
Hailuodon Marjaniemessä muutt omatkallaan olevia pulmussirrejä. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä ett ä netissä. Hailuodon Marjaniemessä muutt omatkallaan olevia pulmussirrejä. V I N J E T T I . Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. . /havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi KAUNIS PULMUSSIRRI "Pääsimme kuvaamaan 11.8. Ruovedellä. Meille laji olikin aivan uusi tutt avuus", kertoo kuvan lähett änyt Anne Jääskeläinen.. KAUNIS PULMUSSIRRI ”Pääsimme kuvaamaan 11.8. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto. ON SE KAUNIS ”Keltavästäräkki rakastaa vehnäpeltoja!” Korean linnun kuvan nappasi Sirpa Jyske 21.8. Meille laji olikin aivan uusi tutt avuus”, kertoo kuvan lähett änyt Anne Jääskeläinen
Juuassa. Hetken ikuisti 20.8. . SITTIÄINEN TYÖSSÄÄN ”Pitkän aikaa seurasin, kuinka sittiäinen pyöritti lantapalleroa. . Punaisia pikkuvahakkaita on lukuisia lajeja, joten kuvasta tunnistaminen on hankalaa, kun sienen alapuolta ei näe.. Urjalassa. Sieniasiantuntija Lasse Kososen mukaan kyseessä on suomuisen yläpinnan perusteella todennäköisesti mönjävahakas. sienet havainnut Irja Lehtinen. MAATÄHDET ”Sateen jälkeen maatähdet tanssivat muurahaispesän päällä.” Kaarina Walter kuvasi kauniit sienet 24.8. PUNAISIA SIENIÄ ”Pienet kauttaaltaan helakanpunaiset sienet erottuivat ympäristöstään. Tämän yksilön kuvasi Timo Lappalainen 23.8. AURINGONNOUSU Elokuinen auringonnousu auringonkukkaniityllä Turun Ruissalossa. ?. Juhani Peltonen. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I . Välillä jopa pyöristi kulmiakin, jotta liikkuisi paremmin.” Markku Pelkonen ikuisti palleronpyörittäjän Jyväskylässä elokuun lopussa. HARVINAINEN VIERAS Punajalkahaukan voi onnekas tavata keväällä tai syksyllä, kun se vaeltaa muuttomatkallaan Suomen halki. . Mistähän sienistä mahtaa olla kysymys?”, ihmettelee Porissa 23.8
. uu kumimaiseksi ja vaaleaksi, eikä siinä ole hillalle tyypillistä aromia enää. Mu. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. äin hallanarka kukintavaiheessa ja kypsänä. SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Hilla kasvaa sekä avosoilla ett ä puustoisilla rämeillä. /kysy-luonnosta tai . una eri. Syy siihen, että marjat kestävät paremmin kotitai teollista pakastamista perustuu pakastuksen tehoon: alhaisessa lämpötilassa tapahtuva nopea jäätyminen tekee marjojen sisältämästä vedestä pieniä kiteitä, jotka eivät riko marjan rakennett a. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Kylmän alkukesän jälkeen kannatt aakin suunnata rämeille hilloja etsimään. Pakkasta se ei kestä yhtään. Hallalla tarkoitetaan kasvukauden aikana maanpinnalle yleensä aamuyön tunneiksi osuvaa lyhytkestoista pakkasta, jonka jälkeen lämpötila taas nousee auringon alkaessa paistaa. TERHI RYTTÄRI Hilla ja halla Hilla on hallanarka, mutt a maku säilyy pakkasessa. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. a jos hillaa on löytynyt pakastimeen asti, niin siellä se säilyy vuosia hyvinkin herkullisena! Mistähän tämä mahtaa johtua. Yksikin pakkasyö vie jopa kypsän sadon, eli marja muu. Hilla on todellakin hallanarka kukista kypsiin marjoihin. Suolla se ei siedä pakkasta yhtään, poimi. Hallaöinä, muutamassa pakkasasteessa tapahtuva hidas jäätyminen tekee kiteistä suuria, mikä rikkoo marjan rakenteen sen sulaessa. U UTTA! Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaaji lle osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. äin hyvin. Varjoisilla ja puustoisilla paikoilla kukinta alkaa myöhemmin kesällä, mikä saattaa pelastaa ne alkukesälle tyypillisiltä halloilta. Avoimilla paikoilla kukat kehittyvät aikaisin ja ovat altt iita alkukesän hallaöille. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Tätä jäätymisen ja sulamisen vaihtelua kukat ja marjat eivät kestä. Hilla on eri
Toiminta oli Suomessa laajimmillaan 1860–1880-luvuilla. Sen sijaintipaikalla on nykyisin Aleksandra Siltasen puisto. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Tähteitä historiasta Nämä kivet ovat ihmety. Ovatko ne kiviä ensinkään, vai joku ihmisen aikaansaannos. Järvimalmi olisi uusiutuva luonnonvara. Ehkä tilaa vievää jätett ä poistett iin tuotantoalueelta malmiproomuilla niiden siirtyessä malminnostokentille. Kuonaa syntyi, kun järvija suomalmia pelkistett iin raudaksi paikallisissa masuuneissa ja harkkohyteissä. Tampereen masuuni oli Tammerkosken itärannan ensimmäinen teollisuuslaitos. Nykyoloissa sen hyödyntämiskynnys ylittyy vain periaatt eellisista syistä. Järvimalmi esiintyy vaihtelevan muotoisina kappaleina tai levyinä hiekkapohjaisissa järvissä rantojen lähellä 1–5 metrin syvyydessä. Viimeisinä toimintavuosina sulatetusta malmista puolet oli järvimalmia ja noin 40 % suomalmia. Kuonakappaleiden päätyminen Hirviniemen rantakivikkoon jää arvoitukseksi. Malmin sulamisen edellytt ämä lämpötila saavutett iin puuhiilen avulla puhaltamalla masuunin palotilaan koneellisesti ilmaa. TE RH I JO KI N EN. Ne muistu. Järvija suomalmia syntyy pohjaveden purkautuessa lähteinä soille tai järvien pohjalle, jolloin pohjaveteen maaja kallioperästä liuennut rauta hapett uu ja saostuu erilaisiksi rautahydroksideiksi eli järvimalmiksi. Malmin epäpuhtaudet (rikki, pii, kalsium, alumiini, happi, magnesium ja fosfori) siirtyivät kuonaan, joka jäi kevyempänä sulan raudan päälle ja laskett iin ulos masuunin seinämässä olevasta aukosta. äneet vuosia Tampereen Hirviniemen rannassa. . Hirviniemen kuonakappaleiden todennäköisin lähde on Tammerkosken rannalla vuosina 1844–1863 sekä vuosina 1874 ja 1877 toiminut Tampereen masuuni. avat ulkonäöltään laavakiveä. Vain 10 % raaka-aineesta oli Haverin kaivoksesta louhitt ua vuorimalmia. Lehtiotsikko muutaman vuoden takaa: ”Tee-se-itse -mies takoi eräpuukkonsa terän itse nostetusta ja rikastetusta järvimalmista.” TAPANI TERVO Rautakuonaa syntyy, kun järvimalmia pelkistetään raudaksi. ”Kivet” ovat rautakuonaa ajalta, jolloin Suomen raudantuotanto perustui vielä suurelta osin järvija suomalmin hyödyntämiseen
Välillä ne myös vaeltavat ja niitä voi kohdata kaukanakin elinympäristöstään, esimerkiksi ulkosaaristossa. . Koiraiden harmittoman oloisesta lepatt elusta huolimatt a niiden leikkisän oloiset kohtaamiset ovat totisia kamppailuja parhaista reviireistä. Lajin naaraiden väritys on metallinvihertävä ja siivet ovat läpikuultavammat, pronssiin vivahtavat. Sivuilla olevat punatyviset koirasyksilöt ovat puolestaan puna-ampiaisia (V. RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O JA TI M O AT RA VA LI IS A RA N TA. Taistelut saatt avat kestää tuntikausia. Reviirin vallannut koiras esitt elee paikalle saapuneille naaraille häätansseja lepatellen hurmaavasti niiden takana. Koiraat ovat territoriaalisia ja tarkistavat usein ohilentävät hyönteiset kilpailijoiden tai naaraiden varalta. JAAKKO KULLBERG Virtavesien koru Ampiaiset erehtyivät feromoneista Neljä ampiaista näy. Naaraiden siiven kärjissä olevat valkoiset täplät muistutt avat paljon läheistä immenkorentoa, jonka koiras tunnistuu helposti siiven poikki ulott uvista kookkaista metallinsinisistä laikuista. Paritt elun jälkeen koiraat kuolevat pian, mutt a hedelmöitt ynyt naaras etsii talvehtimispaikan perustaakseen pesän seuraavana keväänä. Kyseessä on ampiaisten paritt elu, jota voi erehtyä luulemaan joukkoraiskaukseksi, kun mukana on yksi naaras ja monta kiihkeää koirasta. Piha-ampiaisnaaraat paritt elevat tyypillisesti useiden koiraiden kanssa, ja myös koirailla voi olla useampi kuin yksi kumppani. Eri lajien koiraat voivat myös kerääntyä samoille paikoille parveilemaan, mikä lisää riskiä joutua väärän lajin naaraan houkutt elemaksi. Lajit ovat toisilleen läheistä sukua, mutt a eivät kuitenkaan pysty risteytymään. rufa). 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Onkohan tämä jokin sudenkorento. Koiraat vahtivat munintaa, joka usein tapahtuu veden alla. Nuoret ampiaisnaaraat houkutt elevat koiraita eritt ämillään hajuaineilla eli feromoneilla, jotka voivat eri lajeilla olla niin samankaltaisia, ett ä ne tehoavat vääränkin lajin koiraisiin. JUHO PAUKKUNEN Neidonkorentokoiras on naarasta selvästi värikkäämpi. . Neidonkorentoja voi nähdä koko kesän ajan aina syyskuun alkupuolelle saakka, ja niitä esiintyy sopivilla paikoilla melkein koko maassa pohjoisinta Tunturi-Lappia lukuun ott amatt a. Kyllä, ja tarkemmin määritett ynä kyseessä on hentosudenkorentoihin kuuluvan neidonkorennon koirasyksilö. Kiinnostavaa tässä on se, ett ä ampiaiset kuuluvat kahteen eri lajiin! Alimmaisena oleva nuori kuningatar vaikutt aisi olevan piha-ampiainen (Vespula vulgaris) samoin kuin sen päällä keskellä oleva tumma koiras. i roikkuvan viidennessä, ja nämä viisi liikkuivat yhdessä asfaltilla eteenpäin. Jos naaras on aiemmin paritellut, yrittää koiras ensin poistaa siltä toisen koiraan luovutt aman spermapaketin. Mistä tässä mahtaa olla kyse. iä pitkä, ruumis oli vihertävä ja siivet lähes mustat. Molemmat lajit ovat pääosin virtaavien kirkkaiden vesien lajeja, ja varsinkin koiraat on helppo tunnistaa huomiota herätt ävästä värityksestä ja lajeille tyypillisestä lepattavasta lentotyylistä. Se oli noin 4–5 sen
Laji on alunperin kotoisin Afrikasta. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Mikä tämä eläin on. Metsähiirellä tavataan poikkeavia värimuotoja niin kuin muillakin jyrsijöillä, mutta tuon näköistä metsähiirtä en ole ennen nähnyt. Siitä päätellen lehden leveys on arviolta 30 cm leveimmältä kohdalta, ja pituussuunnassa lehtilavalla on mitt aa noin 20 cm. Kuvan hiiri näytt ää valppaalta ja hyvinvoivalta. Sieltä saatt aa johtaa hälytyslanka hämähäkin luokse. HEIDI KINNUNEN Suurenmoinen vaahteranlehti Afrikkalainen hiiri karkuteillä Hämähäkki ikkunassa SA KA RI SÄ RK IO JA KA TA LU O KK AN EN AN SS I LE H TO N EN. Albiinoja löydetään harvakseltaan. Olisiko joltakin naapuriltanne päässyt lemmikki karkuun. . Arvelen siis, ett ä kyseessä on lemmikki. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mikä mahtaa olla tämä herne. . Siinäpä on vaahteranlehti venynyt valtaviin mitt oihin! Kuvassa oleva tulitikkuaski on pituudeltaan noin 5 sentt iä. ä suurempi hämähäkki. Sen väritys poikkeaa kuitenkin tavallisten metsähiirten väristä merkitt ävästi, vaikka muuten se muistutt aakin metsähiirtä suurine korvineen ja nappisilmineen. Laji on kookas, mutt a ihmiselle täysin harmiton. Lieneeköhän lehti poimitt u kaadetun emopuun kantovesasta, joka on pystynyt kasvatt amaan jätt ilehden emopuun laajan juuriston voimin. Kuntosalilla rehkijöitä seurasi marmoristihämähäkki, lyhyemmin marmoristikki (Araneus marmoreus). Ikkunan väliin joutunut hämähäkki ei luultavasti pääse koskaan jatkamaan sukuaan, jollei ikkunassa ole suurempia rakoja. Esimerkiksi kotimaisen metsähaavan (Populus tremula) juuristosta nousseiden vesataimien lehdet ovat usein paljon isompia kuin aikuisella emopuulla. Jotkin hämähäkit osaavat myös hyödyntää valoja. . Näin hämähäkin Ranualla kuntosalin ikkunan välissä. Jos taas ikkunassa on suurempi rako, on mahdollista, ett ä hämähäkki hyödyntää ikkunanväliä ainoastaan lepopaikkana, kun varsinainen pyyntiverkko on ikkunan ulkopuolella. Tuollainen väritys sopisi juuri variegated-värityypin hiirelle. Arvaustani tukee myös se, ett ä natalhiiret ovat hyvin vilkkaita ja karkailevat helposti. Muodoltaan se on tavallisen kotimaisen metsävaahteran (Acer platanoides) lehti. Metsävaahteran lehdet ovat Suomen puuja pensaskasvion mukaan tavallisesti puolet pienempiä, 10–16 cm. TAPIO KUJALA Voiko ihan tavallisen vaahteran lehti olla näin valtava. Jos lehden asett aisi A4-arkille, se peitt äisi paperin suurin piirtein kokonaan. Epäilen, ett ä kuvan jyrsijä saatt aa olla natalhiiri (Mastomys natalensis). Kissa toi sen sisälle ja päästimme takaisin luontoon. Valo houkutt elee hyönteisiä, jolloin ne takertuvat valon eteen kudott uun verkkoon. Ristihämähäkit viihtyvät ihmisen tekemissä rakenteissa, koska ne tarjoavat suojaa sateelta ja tuulelta. Niitä on alettu hiljatt ain pitää lemmikkeinä Suomessa
LUONNOLLISESTI MIKROMUOVITON MERINOVILLAFLEECE NYT MYÖS RUSKEANA! Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. Arvat lunastamalla voit voittaa jonkin yli 50 000 voitosta ja samalla tuet Luonnonsuojeluliiton luonnonja ympäristönsuojelutyötä. Normaalisti kuoriutuva untuvikko näkee aina emonsa ja leimautuu näihin. Kun poikanen on yksin, herää kysymys, missä ovat muut poikueen jäsenet, vai onko tämä ainoa. Häntä pidetään eläinten käytt äytymistutkimuksen eli etologian eräänä perustajana. Linnunpoika leimautuu liikkuvaan kohteeseen automaatt isesti. aneet kahvi. K uv a: La ss i K uj al a K uv a: La ss i K uj al a Arpajaislupa: RA/2022/1121 luonnonja ympäristönsuojelutyötä. Itävaltalainen lääkäri ja biologi Konrad Lorenz hyödynsi jo 1930-luvulla hanhiuntuvikkojen leimautumista, kun hän tutki lintujen käytt äytymistä. Linnut lensivät järvenselälle, joten aja. Ehkä muut olivat piiloutuneet lähistölle. Poikanen seurasi vielä vene. Kun olimme rantautuneet ja aloi. elimme mennä maihin ja juoda eväskahvit. SEPPO VUOLANTO Joutsen leimautui veneilijöihin SA TU PY Ö RÄ LÄ OSALLISTU JA VOITA! Luontoarpajaiset 2022–2023 Luontoarpajaiset alkavat 15.9. Se takaa elämän jatkumisen turvallisena. Vaikka se on koosta päätellen jo viikon vanha, se ei ollut kuitenkaan vielä ehtinyt lopullisesti leimautumaan emoihinsa. Miten se meihin leimautui, kun emotkin olivat olleet paikalla. K uv a: La ss i K uj al a K uv a: La ss i K uj al a Voit tilata arpoja ja raaputtaa sähköisen arvan osoitteessa: www.onlinearpa.net/sll Päävoito n arvo 12 000 euroa! www.ruskovilla.. Nyt on käynyt niin, ett ä poikanen on nähnyt veneen ja ihmiset, mutt a ei emojaan. äkin. Tällaisessa tapauksessa poikanen tulisi palautt aa pesään taikka emoille, jos se suinkin on mahdollista, ja poistua paikalta nopeasti. Se oli aivan peloton ja olisi tullut suorastaan syliin, joten läksimme äkkiä pois. Näinhän tässä tapahtuikin. . elun, tulikin yllätys: pieni ääntelevä joutsenenpoika ilmestyi veneen luo ja taapersi luoksemme. Tässä tarinassa kuvataan linnunpojan leimautuminen. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan!. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Tulimme veneellä pieneen saareen ja havaitsimme kauempana kaislikossa joutsenparin
a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä kesänumeron paras jutt u oli Hyppyhämähäkit tutuiksi. Rinnalla voisi myös mainita esim. Osallistu Paras ju. Siitä saan uutta ja ajankohtaista tietoa. – Haluaisin enemmän luonnonja ympäristönsuojelujuttuja. – Hyvin kirjoitettuja juttuja ja omien arvojeni mukainen kokonaisuus. Kuvitus erinomaista. Uskomatt omia kuvia pienistä hämähäkeistä. Jutt u kiinnosti myös 7-vuotiasta poikaani, jota hämähäkit hieman pelott avat. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . – Ellen Oksanen, Perniö Pidän tällaisista luontoaiheisista jutuista, joista saa runsaasti oppia ja tietoa eläinlajeista. Ne luovat elämän edellytyksiä ja jopa viestivät! – Topi Alakokkare, Oulu Ongelmat esiin Upeassa lehdessänne harmitti sähköautojuttu (SL 6/2022 s. TO IM IT TA N U T A N N A TU O M IN E N EDELLINEN NUMERO Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. verkkosivuilla www.suomenluonto.. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Sami Karjalaisen kirjan Suomen hyppyhämähäkit (Docendo 2022) voitt i Ari Rytkönen Tampereelta. /sieniekstra. ÄÄNESTÄ . – Pirjo Salminen Lukijakyselyn satoa Teetimme keväällä lukijatutkimuksen, josta saimme runsaasti hyödyllistä, kannustavaa ja kehittävää palautetta. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.. Suomen hyppyhämähäkit taas ovat pysyneet minulle tuntematt omina, kaiketi siksi, ett ä ne ovat niin pieniä. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 28.9.2022. Sekä autojen että sähkön tuotannossa on paljon ongelmia kestävän kehityksen ja ympäristövastuun kannalta. etanolija biokaasuautot. Osallistujien kesken arvotaan Teuvo Suomisen ja Pekka Punkarin kirja Luonnon puolesta (Docendo 2020). suomenluonto.. Kuvat myös ovat hienoja jutt ujen höysteenä. – Lehti on minulle jonkinlainen ikkuna luontoharrastukseen. 10), jossa ei kyseenalaistettu kiistanalaista sähköautohypetystä. – Riikka Taipale, Kangasala Jutun luulisi vähentävän hämähäkkikammoa, näistä ei voinut olla pitämätt ä! – An i Qvist, Vihti Hämähäkit ovat kiehtovia eläimiä. Lähetä oma ehdotuksesi 31.10. – Helena Sytelä, Alavus Vaikutusvaltaiset sienet Yllätyin, kuinka monta eri roolia sienillä onkaan luonnossa. Jutt u lisäsi tietämystäni näistä pikkupedoista ja inspiroi etsintäretkelle. mennessä! suomenluonto.. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. – Lehti on laadukas sekä esineenä että sisällöltään. – Ari Kurki, Evitskog Kun kauriit tulivat Tässä aisti kirjoitt ajan rakkauden luontoon. Anna palaute. Kiitos kaikille osallistuneille! – Artikkelit ovat asiallisia ja tieteellisesti tarkkoja, sopivan mittaisia. / turhake VUODEN TURHAKE 2022 Vuoden 2021 turhake oli liika lihankulutus. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u
Mikromuovien vaikutuksia ympäristöön, eläimiin ja ihmisiin tutkitaan aktiivisesti ja ymmärrys riskeistä kasvaa. Muovijätteen lähtöpaikka on silti useimmiten maalla, josta se sitten huuhtoutuu esimerkiksi huleja jätevesien mukana vesistöön. Muovi ei tunne valtioiden rajoja: sama tuote voidaan tuottaa, käyttää, kierrättää ja hävittää eri puolilla maapalloa.” kuitenkin tarkoituksella tehtyä, esimerkiksi kosmetiikan lisäaineiksi. WWF Suomen meriasiantuntija Iiris Kokkosen mukaan sopimuksessa merkittävintä on sen maailmanlaajuisuus. WWF:n tilaaman tuoreen raportin mukaan tämän kynnysarvon arvioidaan jo ylittyneen muun muassa Välimeressä. Joka kolkkaan tiensä löytävän mikromuovin syntyä on syytä suitsia. Niitä on löydetty niin Mount Everestin rinteiltä ja Huippuvuorten lumipeitteestä kuin valtamerien syvyyksistä. ”Muoviroska on globaali ongelma, joka edellyttää kansainvälistä ratkaisua. TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS JENNI SALMINEN. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi MIKROMUOVIT OVAT levittäytyneet planeettamme joka kolkkaan. Tavoitteena on luoda säännöt ja velvoitteet muovin koko elinkaarelle kulutuksesta jätehuoltoon. Ajatuksiin nousevat valtamerissä vellovat roskalautat ja hylättyihin kalaverkkoihin sotkeutuneet vesilinnut. Jos tuotanto jatkaa kasvuaan, voi merten mikro muovin määrä nousta 50-kertaiseksi vuosisadan loppuun mennessä. Osa mikromuovista on Joka kolkkaan tiensä löytävän mikromuovin syntyä on syytä suitsia. Mikromuovia, siis alle viiden millimetrin kokoisia muovihitusia syntyy, kun isommat roskat pilkkoutuvat. Mielikuvissa muoviroskat liitetään yleensä vesistöihin. Mikro muovien lisääminen muun muassa siivousja hygieniatuotteisiin kielletään EU-alueella vuoteen 2023 mennessä, ja Nairobin ympäristökokouksessa päätettiin, että YK:n jäsenvaltiot aloittavat neuvottelut oikeudellisesti sitovasta muoviroskasopimuksesta. Muoviroskan määrää vesistöissä voi vähentää kehittämällä jätevesien puhdistusta ja muovin kierrätystä, sekä rajoittamalla muovien tuotantoa ja käyttöä. Muovia voi irrota vaikkapa tekokuitutekstiileistä tai autonrenkaista. Hitusen muovia Jotain on jo onneksi saatu aikaan. Arvellaankin, että jos tietty kynnysarvo meren mikromuovin määrässä ylittyy, siitä voi aiheutua haittoja lajeille ja ekosysteemeille. Joka kolkkaan tiensä löytävän mikromuovin syntyä on syytä suitsia
Nyt kannattaa etsiä myös viiruvalmuskoita ja ensimmäisen hallan puraistua myös hallavahakkaita. Vinkit antoi ilmastoja ympäristöasioista vastaava kehittämispäällikkö Salka Orivuori Marttaliitosta. 2. SÄÄSTÖLINJALLA 10.–16.10. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A IS TO CK PH OT O Mikromuovi kuriin 1. Kuitujen irtoaminen vähenee pesukertojen myötä. Maaja kotitalousnaisten Keskuksen julkaisemasta Isoäitien herkut -digikeittokirjasta löytyvät ohjeet näihin ja lukuisiin muihin perinneherkkuihin. Kaikki roskat, myös tupakantumpit, pitää laittaa roskiksiin. Käytä vaatteet loppuun Tekokuituvaatteista pesussa irtoavia mikromuoveja saadaan vedestä talteen jätevedenpuhdistamoilla. vietetään taas energiansäästöviikkoa. 4. Roskat pois luonnosta Luontoon jääneet muovijätteet hioutuvat vähitellen mikromuoveiksi. Innostu imuroinnista Huonepölyyn on sitoutunut sekä muoveista haihtuneita kemikaaleja että mikromuoveja. MUMMON HERKKUJA Maistuisiko kaura-mustikkapuuro tai naurisleipä. Tarpeettoman autoilun välttäminen paitsi pienentää hiilijalanjälkeä, myös vähentää vesistöihin kulkeutuvan mikromuovin määrää. Muovia voi kuitenkin levitä ympäristöön puhdistamolietteen kautta. Niitä vastaan voi taistella säännöllisten siivousrutiinien avulla. Moppi ja imuri esiin! 5. Heipat muksujen muoviastioille Muoviset astiat eivät ole terveyden kannalta ihanteellisia etenkään vauvojen ja pienten lasten kohdalla. 3. Maajakotitalousnaiset/www/ nettilehdet/isoäitien.herkut.. H AN N EL E VE TE LI VIELÄ ON SIENIÄ JÄLJELLÄ Myöhäissyksyn sienisadosta tutuimpia lajeja on suppilovahvero, jota voi hyvässä lykyssä kerätä joulupöytään. Siksi on . Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan energian kokonaiskulutus nousi kuusi prosenttia vuonna 2021. Korvaa muoviset pullot, mukit, kulhot ja lautaset muista materiaaleista tehdyillä astioilla. ksua käyttää vaatteet mahdollisimman loppuun. Jos huomaat lenkkipolun varrella roskia, kerää ne pois. Motiva.. Energian järkevällä käytöllä hillitään ilmastonmuutosta ja vähennetään muita ympäristövaikutuksia, joten energian säästeliäs käyttö on syytä ottaa tavaksi. Pienet makupalat IS TO CK PH OT O VIELÄ ON SIENIÄ JÄLJELLÄ Myöhäissyksyn sienisadosta tutuimpia lajeja on suppilovahvero, Pienet makupalat IS TO CK PH OT O. Anna autolle vapaapäivä Tieliikenne on yksi pahimmista mikromuovin lähteistä. Sieniatlas.
Samuli Paulaharju -näyttely Kurikan museossa, avoinna tilauksesta, Kurikka-seura.fi. yhdessä pesätunnelinsa AR KK IT EH TU U RI M U SE O Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA. K U LT T U U R I 70 suomenluonto.fi Luonnon arkkitehdit Suomen Rakennustaiteen Mu seossa (nyk. Nyt näyttelyn teemoihin palataan Pallasmaan ja tutkija Alonzo Heinon Näyttely nimeltä Eläinten arkkitehtuuri -videokeskustelussa. Matka menneisyyteen KAMU Espoon kaupunginmuseon näyttelyssä Johtolankoja juurillemme tarkastellaan tämän päivän ihmisen perimää ja sukelletaan sen kautta etsimään juuriamme esihistoriasta. Näyttely on ensimmäinen Suomessa, jossa kerrotaan esihistoriasta geenitiedon näkökulmasta. Arkkitehtuurimuseo) avautui toukokuussa 1995 Eläinten arkki tehtuuri -näyttely, jonka suunnitteli pro fessori Juhani Pallasmaa yhdessä eläintutkijoiden kanssa. Paulaharjun jäljillä Kurikan museon Samuli Paulaharju -näyttelyssä on monien teosten ja otosten lisäksi kansanperinteen tallettamiseen käytettyjä välineitä, kuten paljekamera, lasinegatiiveja, maalaustarvikkeita sekä akvarelleja. saakka, Mfa.fi. Johtolankoja juurillemme -näyttely KAMU Espoon kaupunginmuseossa 29.1.2023 saakka, Espoo.fi/fi/kamu-weegeella. Esillä on myös Paulaharjun pitkät matkat taittanut polkupyörä. Kuningaskalastajapariskunta kaivaa yhdessä pesätunnelinsa hiekkatörmään veden läheisyyteen. Näyttely nimeltä Eläinten arkkitehtuuri, Arkkitehtuurimuseo 30.10
suomenluonto.fi 71 K I R J AT TUTKIMUSRETKELLÄ. Keittiöjätteen bokashointi eli hapattaminen ja multaaminen tuottavat ravinteikasta kasvualustaa, ja biohiilen lisääminen maaperään parantaa maan vedenpidätyskykyä ja ravinteisuutta. Luontoon ja lintujen tarkkailuun hurahtaneelle koulutytölle se oli inspiroiva tietolähde. /retkesta-kirjaksi/. Mieleen muistuu ”kiveliön yllä kaarteleva kotka” ja monet muut tenhovoimaiset luonnehdinnat. S E I S L U O N T O K ATO! Monimuotoisen pihan ja puutarhan perustajalle löytyy paljon helppoja ja käytännöllisiä vinkkejä Antti Kolin kirjasta Perhosbaarista liskonpetiin (Kirjapaja 2022). Kumppanuuskasvit ja vuoroviljely ovat jo vanhaa viljelyviisautta, biohiili ja bokashi sen sijaan muodikkaita uutuuksia. Luomutarhuri on ihastuttava tietokirja jokaiselle hyötytarhan hoitajalle, oli kyseessä lavakaulusviljelmä, aarin viljelypalsta tai valtaisa kasvimaa. suomenluonto.fi 71. Mitä kaikkea pienen kesä mö kin pihapiiristä voi löytyä. Sanna-Mari ja Panu Kuntun teos Kaikki luodon linnut (Nemo 2022) vie lukijan Pentti Linkolan jalanjäljissä lintuluodoille. Suomennos on Katriina Huttusen käsialaa. Aikansa huippua edustanut mustavalkokuvitus koukutti tuntikausiksi selaamaan kirjaa. Niistä kertoo Heidi Haapalahden kirjoittama ja Teija Tuiskun kuvaama teos Luomutarhuri (Tammi 2022). Mikä viuluniekka! Suomen heinäsirkkojen ja hepokattien siritysääniä esittelevä mobiilisovellus Sirittäjät tekee nämä helposti kuultavat, mutta vaikeasti tunnistettavat viuluniekat tutuiksi. Permakulttuurissa taas käytetään mahdollisimman vähän ulkopuolisia panoksia, suositaan monivuotisia kasveja ja maan kasvipeitteisyyttä. SATU RÄSÄNEN Luomutarhuri hoivaa myös maata KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI SOVELLUS Pihoilla ja lintuluodoilla Eläinkuvaston tenhovoimaa Anneli Viherä-Aarnio on erikoistutkija Luonnonvarakeskuksessa. Lähiluonnossakin voi torjua luontokatoa! E L Ä M Ä N K I R JOMA PIHA. PEKKA NUORTEVAN Suomen Eläinkuvasto I–II (WSOY 1955–1957) on kiistatta elämäni tärkein kirja. Teija Tuiskun kuvat kuljettavat tunnelmasta toiseen ja saavat puutarhurin multasormet syyhyämään. Maata möyhitään mahdollisimman vähän, ettei häiritä maan rakennetta eikä pien eliöstön toimintaa. Sirittäjät voi ladata sovelluskaupasta (2,99€). Sovellus on Pave Väisäsen ja Sami Karjalaisen käsialaa. MITEN VEGAANITARHURI lannoittaa maata, mitä ovat biodynaaminen viljely ja permakulttuuri. Kirjoittaja osasi kuvailla lintulajien luonteenomaiset piirteet ja elinympäristöt tavalla, joka herätti nuoren lukijan kaipauksen erämaihin, soille ja tuntureille. Lue Sanna-Marin blogi kirjan synnystä: Suomenluonto.. Kirja kiehtoo yhä, vaikka nykyisin on tarjolla mitä huikeimpia värikuvateoksia. Vegaaniviljelijä käyttää lannoitteena nokkoskäytettä ja useita vuosia kompostoitua omaa käymäläjätettä. Hienosti kauno kirjallisuutta ja luonnontieteitä yhdistelevä ruotsalainen runoilija ja esseisti Nina Burton kertoo tästä omakohtaisesti teoksessaan Elämän ohuet seinät (S&S 2022). Kaikkien näiden suuntauksien periaatteena on maan hoitaminen ja kasvukunnon ylläpitäminen luonnonmukaisin konstein. Teos oli aikanaan ”uusimpaan tutkimustietoon perustunut korkeatasoinen yleisteos” (Nuortevan muistokirjoitus HS 8.5.2022)
27,95 € (norm. 29,95 €) Tea Karvinen Kansallispuistot Maamme luonnon helmet Päivitetyssä juhlapainoksessa on mukana tänä vuonna avattu Sallan kansallispuisto. 32,95 €) Mauri Leivo Lehmilaitumilla Mauri Leivon näyttävä, kaunis ja ajatuksia herättävä teos tyytyväisestä lehmuudesta. Kaikki maamme 41 kansallispuistoa näyttävästi esillä. 27,95 € (norm. 27,95 €) Tarjoushinnat voimassa 16.10.2022 asti.. Kurkikuiskaaja on kaunis kertomus Joukon ja kurkien yhteisestä matkasta. 29,95 €) Luettavaa luonnon ystäville Mauri Leivo Riitta Saarinen Kurkikuiskaaja Jouko Alhainen on pelastanut kymmeniä kurkia ja edistänyt luonnonsuojelua. Jussi Murtosaari Upea Suomen luonto Valokuvauksen käsikirja Ainutkertainen kuvateos ja huippuosaajien luontokuvaus opas yksissä kansissa. 29,95 €) Jorma Luhta, Markus Varesvuo, Pertti Koskimies Tunturipöllö Maamme luontokuvauksen ja luontotiedon mestarit kertovat elämyksellisesti maamme kiehtovimman lintumme uhanalaisesta elämästä. 29,95 € (norm. 24,95 € (norm. 24,95 € (norm
Rakenteelliset muutokset ketjuissa saattoivat aiheuttaa muutoksia periytyvissä ominaisuuksissa, muunlainen periytyminen ei ollut mahdollista. Se oli vankka biologinen paradigma, joka murtui. Tieteen paradigmoista on eniten hyötyä silloin, kun ne murtuvat. Säätely on tärkeää esimerkiksi yksilönkehityksen aikana ja elinympäristön muuttuessa. Viime vuosikymmeninä on opittu, että samanlaiset epigeneettiset mekanismit toimivat ja ovat aina toimineet kaikissa tumallisissa, alkueliöistä eläimiin ja kasveihin. Kyllä vain, biologinen evoluutiomme on ollut hyvin nopeaa, osin epigeneettisen periytymisen vuoksi. Ja sen jälkeen levittäneet meidät lähes koko planeetalle – säätämään kaikenlaista. Hyödyllisten ja haitallisten ominaisuuksien periytyminen on evoluution ytimessä. Elämä ja kuolema. Menneet sukupolvet, tämä ja tulevat. Vastustuskyvyn joitakin taudinaiheuttajia vastaan on todettu periytyvän kasveissa epigeneettisesti. Sama on havaittu eläimissä. Jälkeläisen geenit eivät välttämättä palaudukaan mihinkään oletustilaan vaan voivat sukusoluissa siirtyä vanhemmalta jälkeläiselle toimivina tai sammutettuina, tilanteen mukaan. Ominaisuuksien periytyminen ja luonnonvalinta nähdään uudessa valossa. EPIGENETIIKKA TUTKII geenien toiminnan säätelyä, epigenomia. KASVIT OVAT tässä(kin) suhteessa erityisen kiinnostavia eliöitä. Tietyt molekyylit tanssivat geenien päällä ja voivat ainakin väliaikaisesti sammuttaa ne tai herättää toimimaan. Geneettistä monimuotoisuuttamme kasvattavat epigenomin molekyylit ovat tanssineet niiden geenien päällä, jotka erottivat meidät lähimmistä sukulaisistamme Afrikassa. Pitkään on tiedetty näiden muutosten säilyvän solujen jakautuessa mitoottisesti, mutta niiden säilyminen sukupolvelta seuraavalle eli periytyminen meioosin kautta on melko uutta tietoa. Entä oma omituinen lajimme. suomenluonto.fi 73 A ika on kaiken elävän paras ystävä ja pahin vihollinen. Tanssi yli geenien ”Tieteen paradigmoista on eniten hyötyä silloin, kun ne murtuvat.” Johannes Enroth on elämään rauhoittunut kasvitieteilijä Helsingistä. Sukupolvet, joita yhdistävät ja erottavat periytyvät ominaisuudet, ei suoraviivainen kehitys vaan tempoileva ja oikukas muutos. Koska ne eivät pysty liikkumaan ja monet kasvit lisääntyvät suvuttomasti eli kloonaavat itseään, niiden geenitoiminnan säätelyn on oltava joustavampaa ja tehokkaampaa kuin eliöiden, jotka voivat vaihtaa paikkaa milloin vain. Evoluutio. Jos jälkeläistä ahdistelevat samat taudinaiheuttajat kuin emokasvia, jälkeläinen on edellisen sukupolven toimesta prepattu selviämään. Vuosikymmeniä ”tiedettiin”, että jokainen periytyvä ominaisuus on täsmällisesti kirjoitettu geenien nukleotidiketjuihin. E n r o t h KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN
Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. Tässä kuvassa on Rosa rugosa, mutta ei kurtturuusu, vaan pidemmälle jalostettu tarhakurtturuusu, jota ei pidetä yleisesti haitallisena. Kuvan tunnelma saattaa kuitenkin ohjailla kokemaan toisin.. Siksi ei ole yhdentekevää, miten haitallisia vieraslajeja kuvataan – olipa kyse uutisesta tai taiteesta. Ainakin on tärkeää tunnistaa kohde oikein. valokuvata haitallinen vieraslaji. Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. Demonisointikin on kyseenalaista, varsinkin jos kyseessä on eläinlaji; se voi lisätä yksilöihin kohdistuvia julmuuksia, joilla ei ole mitään tekemistä vieraslajien vastuullisen hävittämisen kanssa. Valokuvilla on vahva vaikutus mielikuviin. L u o n n o k s i a 74 suomenluonto.fi Miten valokuvata haitallinen vieraslaji. Hyvä vieraslajikuva voi vaikkapa viestiä lajin aiheuttamista ongelmista tai niiden ratkaisusta. Hienot kuvat herättävät huomion, mutta onko mielekästä kuvittaa esimerkiksi kurtturuusun haitallisuutta käsittelevä juttu kuvalla, jossa ruusu kasvaa rantahietikolla ilta-auringon kultaamana
Ilmastoystävälliset asuintavat säästävät myös selvää rahaa. Poimi täältä vinkit energiansäästöön erilaisissa asumismuodoissa! www.hiilihelppi. i @suomenluonto Hiilihelppi tarjoa vinkkejä asumisen hiilijalanjäljen. suomenluonto.fi 75 Seurasimme jokihelmisimpukan auttajia. suomenluonto.fi 75 • Hirvi ja muinaiset suomalaiset • Näin tunnet kanalinnut • Kasvien juurien merkitys • Retkellä Lauhanvuoren kansallispuistossa 8/2022 ilmestyy 12. i Digitilaus: www.suomenluonto. lokakuuta E N S I N U M E R O S S A www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. i Digitilaus: www.suomenluonto. i/digi Seurasimme jokihelmisimpukan auttajia. Raakkujoilla JU H A SY VÄ R A N TA J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T Hiilihelpistä löydät ilmastoa ja rahaa säästävät vinkit asumiseen Hiilihelppi tarjoa vinkkejä asumisen hiilijalanjäljen pienentämiseen. i/digi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto
Palautusviikko 2022–41 767095-2207