Suomen Luonto 7/2024 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

M Y R K K Y S IE N E T. M A R K K U K U LM A L A . K A U P U N G IN L Ä M P Ö . P U O LU K K A . IRTONUMERO 10,50?€ 7/2024 • Ylistys sienikunnalle! • Näin varot myrkkysieniä • Torajyväsieni on joskus kasville hyvä kumppani SURU METSÄN MENETYKSESTÄ – RETKI POHJOIS-SAVON MAKKARASÄRKILLE ITÄMEREN AINOAT LINTUVUORET GOTLANNISSA – KASVIAARTEIDEN JA KYMMENIENTUHANSIEN KIISLOJEN SAARET • Ylistys sienikunnalle! • Näin varot myrkkysieniä Sienten vaara ja viehätys Punastuvat puolukat Punastuvat Nyt marjastamaan! Metsissä kypsyy parhaillaan 300 miljoonaa kiloa puolukkaa.. M A K K A R A S Ä R K Ä T. S T O R A K A R LS Ö . S U O M E N LU O N T O 7 | 2 2 4 T O R A JY V Ä JA P U N A N A TA . LE P P Ä K E R T U N M U O D O N M U U T O S . S IE N T E N M E R K IT Y S
Voiko näin pienillä otuksilla olla tyylitaju, kun ne tuntuvat usein valitsevan laskeutumispaikkansakin sävyn mukaan.. Kevyin siiveniskuin vapaana lepattava perhonen, kuten kuvan pikkukultasiipi häikäisevine väreineen, on kuin kesäunelma. 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I LO PP U KE SÄ Oranssi tutkielma KUVA JARI KOSTET TEKSTI HEIKKI VASAMIES PERHOSTEN TARKKAILU vähentää tutkitusti ahdistusta ja tuottaa mielihyvää
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
On aika tutustua Suomen yleisimpään putkilokasviin. 34 Katu kuuma kaupungin Mittailimme kesäkaupungin lämpöä sen monilta pinnoilta. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Markku Kulmala 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Jenni Räinä 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 38 Suomen Luonto 7/2024 38 Retki Kaavin Makkarasärkille ihastutti ja suretti luontokuvaaja Merja Paakkasta. 24 Metsän punaposki Syksyllä puolukka ei jää mustikan varjoon. 16 Ylistys sienikunnalle Sienirihmastoa on kaikkialla, ja sienten ja kasvien yhteistyötä on ollut jo satoja miljoonia vuosia. 38 Metsäsuruni Kun avohakkuut tulivat rakkaan suojelualueen rajalle, luontokuvaaja itki. Sienet ovat erottamaton osa elämän kudelmaa. M ER JA PA AK KA N EN 62 Kysy luonnosta: Miksi rusakko seuraili pellolla varista?. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin Torajyväsienestä voi olla kasville hyötyäkin – kerromme miten. 44 Myrkkysieniä ja sienimyrkytyksiä Sieniaikaan on syytä kerrata myrkkysienitieto. 32 Tienpieluksen punaiset pirkot Leppäkerttujen värit varoittavat ja pettävät saalistajaa. 50 Stora Karlsö Heikki Willamo pääsi kahtena vuonna vierailemaan Itämeren luonnoltaan ehkä rikkaimmalla lintusaarella
i Tilaa diginä: suomenluonto. aa innostaa ompeleminen, tanskalaiset hiekkarannat sekä heleät värit. Tällä hetkellä So. Painotalolle on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. Vapaa-aika kuluu puolivilliä puutarhaa hoitaen, kesät talvet ulkovesissä uiden sekä kahden löytökissan palveluskuntana toimimalla. 34 65 On aika astua metsän punaiselle matolle, puolukkametsään sivuilla 24—30. KANSIKUVA: TARU RANTALA / VASTAVALO LE IL A KO RH O N EN , H EN KI LÖ KU VA KA I W ID EL L SO FI A KO IS TI N EN , H EN KI LÖ KU VA KA RO LI N E H IL L. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. Jouko Rikkinen, kasvitieteen professori Jouko on Helsingin yliopistossa työskentelevä tutkija ja opettaja – sekä innokas luonnossa liikkuja! Hän on kirjoittanut ja kuvittanut lukuisia tietokirjoja, esimerkiksi seitsemän kenttäopasta Suomen Luonnossa -sarjaan (Otava). Sivulla 34 oleva kartta on So. klo ), tilaajapalvelu@sll. Printall käy ää sähkönä sataprosen isesti uusiutuvaa energiaa. Lisää Joukon luontokuvia on nähtävillä Instagramissa sekä Lajitietokeskuksen ja Pinkan verkkosivuilla. a Koistinen, kuvittaja So. a on biologitaustainen kuvittaja ja pienen puodin pitäjä. i Päätoimi aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi ajat Johanna Mehtola Mari Pihlajaniemi Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo ajat Annakaisa Vän inen Hanne Valtari Laura Salonen (toimivapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti, Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, , niina.tuulaskoski@saarsalo. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Terhi Ryttäri, biologi Terhi Ryttäri on biologi, jolle luonto on ollut lähellä sydäntä ja osa elämää lapsesta lähtien. Päivätyö on Suomen ympäristökeskuksessa erityisesti kasveihin ja luontotyyppeihin liittyvissä tutkimusja asiantuntijatehtävissä. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®serti ikaa i. . Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T ENERGY G R E E N JO U KO RI KK IN EN , H EN KI LÖ KU VA EI LA RI KK IN EN 16 So. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. Joukon ottamiin hienoihin sienikuviin pääset tutustumaan artikkelissa Ylistys sienikunnalle. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. Hän on valinnut asuinpaikakseen Kemiönsaarella sijaitsevan Taalintehtaan, jossa upea saaristoluonto ympäröi sen asukkaita. Niistä uusin, Uhanalaiset kasvit Suomen Luonnossa, ilmestyi viime vuonna. Suomen Luonnon Kysy luonnosta -palstan kasvikysymyksiin hän on vastannut vuodesta 2018 lähtien. an ensimmäinen kuvitus Suomen Luontoon. i/tietosuojaseloste
6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi HIRVIKÄRPÄNEN SAAPUI Suomeen kaakosta vasta 1960-luvulla, mutta on kuluneiden vuosikymmenten aikana ehtinyt ärsyttää lukemattomia luonnossaliikkujia. Varustautumisesta huolimatta hirvikärpäsiä voi tarttua retkeltä kotiinviemisiksi. Hätistä hirvikärpänen TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Hirvikärpäsistä koituvaa kiusaa voi vähentää oppimalla lajin tavat ja tiivistämällä vaatetusta. Kotipihassa onkin syytä käydä läpi vaatteiden saumat ja muut kolot ja lopuksi tarkistaa hiukset. Siksi nuoria metsätiheiköitä kannattaa välttää ja suosia avoimia, tuulisia marjastusmaita. VINK KI Hirvikärpänen kuuluu täikärpästen heimoon. Ne on nimetty kuvaavasti rastaantäikärpäseksi, pääskyntäikärpäseksi ja niin edelleen.. Onneksi hirvikärpästen kiusaa voi vähentää tutustumalla lajiin ja panostamalla vaatetukseen. Suomessa on kymmenkunta heimon lajia, joista monet loisivat linnuilla. Osa yrittää myös imeä verta, ja tuloksena voi olla pitkään kutisevia paukamia. Asun kruunaa verkkohattu, joka pitää surisijat poissa kasvoilta ja estää niitä tunkeutumasta huppuun. Hirvellä saattaa olla kerralla kimpussaan jopa tuhansittain hirvikärpäsiä. Myös liukkaasta kankaasta sanotaan olevan apua. Siihen verrattuna marjastajan kokema piina on vielä kohtuullista, mutta metsässä tieto ei juuri lohduta. Ihmisen verta tämä täikärpänen ei pysty hyödyntämään. Hirvikärpänen on huono lentäjä. Laji on runsastunut ja levittäytynyt vauhdilla kohti pohjoista. Hirvikärpäset pysyvät siis siellä, missä hirvet parhaiten viihtyvät. Se ei tosin ole kovin taitava lajintunnistaja, vaan syöksähtää minkä tahansa kookkaan ja lämpimän kulkijan kimppuun. Kiristettävä huppu ja tiukat resorit helmassa ja hihansuissa ovat tarpeen, sillä hirvikärpänen on hyvä kaivautumaan vaatteiden alle. Jos hirvikärpänen jää iholle pitkäksi aikaa, se luultavasti testaa, olisiko ihmisestä ateriaksi. Se ei pärjää tuulessa, ja hyvissäkin olosuhteissa pääsee vain muutamankymmenen metrin päähän lähtöpaikastaan. Tuulipuku on hyvä vaate metsäretkelle
Esimerkiksi lehtipuiden kannoilla kasvavan lattakäävän sanotaan voivan yltää jopa 80 senttimetriin. Hienoja näkymiä löytyy esimerkiksi Tsahkaljärven ympäristöstä, sillä ruska-aikaan saattaa tulla jo ensilumi varsinkin tuntureille. ilistä, mutta myös paljon koivikkoa, joten se on ruskassa näyttävän värinen. Etsi suurin ja pienin lakki VINK KI Monivuotiset käävät voivat kasvattaa lakkinsa lopulta hyvinkin suuriksi. Ylipäätään Urho Kekkosen kansallispuistossa on avotunturi. Taitava imitaattori voi saada jopa hämättyä hirveä itseäänkin niin, että kuuloetäisyydelle osunut sonni saapuu paikalle etsimään uutta kilpakosijaansa. Kotikyläni hienoimpiin kuuluvat ruskamaisemat avautuvat Kitkajokilaakson Pähkänänkalliolta. Elokuun lopulla alkaa hirven kiima-aika eteläisestä Suomesta alkaen. Löydät näytteen hirvisonnin ääntelystä osoitteesta suomenluonto.. / hirvisonni. suomenluonto.fi 7 Helttoja, pillejä ja piikkejä – sienistömme laakein lakki voi olla jopa sata kertaa leveämpi kuin pienin. Kiima-aikaan uroshirvet mahtailevat lajitovereilleen kumein, nasaalisin ähkäisyin. Ukonsienenkin lakki voi kasvaa 30-senttiseksi. Se on mukavaa retkeilyaikaa, kun ei ole liian kylmä eikä kuuma, ruoka säilyy jo aika hyvin, eikä ole itikoita. Muun muassa Paratiisikuru on tosi hieno paikka ruska-aikaan. 1 KILPISJÄRVELLE. Tätä ääntä voi yrittää itse matkia. Kuinka suuren ja pienen sinä löydät. 2 URHO KEKKOSEN KANSALLISPUISTOON. 3 OULANGAN KANSALLISPUISTOON. KUUNTELE!. Jos jossain on hyvä ruska, niin siellä. Hirven kakalla kasvava hirvenkirjoheltta on lähes yhtä pieni, vain 4–10 millimetriä. Se on hyvin ohut ja kiekkomainen, eikä siitä siksi ole vastusta muhkeille tateille. Myös monet tatit pärjäävät kilvassa: joidenkin herkkutattien mainitaan kasvattavan jopa 25–30-senttisiä lakkeja. Pikkuruisimpia lakkeja on muun muassa hiipoilla ja nahikkailla. Suurimmat lakit löytyvät jättimalikalta. Kiima jatkuu lokakuulle asti. Kuusamossa asuvan luontokuvaajan lempivuodenaika on syksy. Osaatko matkia hirveä. Suosittelen lähtemään aamuyön tunteina juomaan aamukahvit kalliolla ja katselemaan, kun aurinko nousee, ja sumu peittää sopivasti jokilaaksoa. Jouhinahikkaan lakki on suurimmillaankin vain sentin levyinen, pienimmillään kolmisen milliä. Sateisina kesinä sienitaudit voivat heikentää ruskaa, mutta Kilpisjärven ilmastossa taudit eivät vaivaa lehtipuita samalla tavalla. Laakean suppilon halkaisija voi yltää 40 senttiin. Ruskamaisema ja valkoiset tunturit taustalla ovat upea yhdistelmä. Teemme puolison kanssa melkein joka vuosi useamman päivän ruskavaelluksen jossain päin Suomea. Mihin lähteä ihailemaan ruskaa, Anna Välimäki
Joutsenon Korvenkylän laskentalinjalla lähes joka vuosi tavatuista lajeista runsastuneita on 26 lajia ja vähentyneitä 24. Voi kuitenkin olla, että ailahtelevat säät ja heikkenevät elinympäristöt eivät tarjoakaan riittävän tasaisia oloja kuin harvoille lajeille. Perhoset vähenevät ja runsastuvat Päätoimi. Yhden kesän epäonnistuminen jälkeläistuotossa heijastuu seuraa vien kesien perhosmääriin. Helsingissä perhosia sai hakemalla hakea, kun Kiteellä perhoset lensivät hämmästyttävän runsaina. Yksi onnistujista on kuusamaperhonen.. Syitä lienee monia, mutta vuonna 2022 toukokuu oli ollut Helsingissä sateinen ja kesä muuten kuivahko, kun taas Joensuussa päinvastoin: toukokuussa satoi niukasti, mutta kesä–heinäkuussa sekä lämpöä että sadetta riitti yllin kyllin. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T H EI KK I VA SA M IE S JA AN N A RI IK O N EN Harva Suomeen saapuneista eteläisistä päiväperhoslajeista on kyennyt saamaan täältä pysyvämpää jalansijaa. SÄÄN AILAHTELEVUUS ja äärisäät tuottavat alueellisia eroja perhoslajien esiintyvyyteen. 8 suomenluonto.fi PÄIVÄPERHOSTEN MÄÄRÄN vuosittaiset vaihtelut ovat rajuja, ja siksi on vaikea saada kuvaa siitä, mihin suuntaan koko lajiston ja toisaalta yksittäisten lajien kannat ovat kehittymässä. Kovimmassa nousukiidossa linjalla ovat idänniittyperhonen, pikkukultasiipi, pihlajaperhonen ja virnasinisiipi. Huolestuttavasti vähentyneitä ovat muun muassa keltaniittyperhonen, ruskosinisiipi, ketohopeatäplä ja ketokultasiipi. Viimeisen kohtalonniitin Helsingin perhosille tuotti kesän 2023 kuivuus: kesäkuussa 2023 Helsingin sademäärä jäi kahdeksaan prosenttiin 1991–2020 keskiarvosta, kun se Joensuussa oli tavanomainen. KOKO MAATA ajatellen todellista selviytymistaistelua käydään tietyissä elinympäristöissä: erityisen uhattuja ovat monet tuntureiden, soiden, ja ketojen päiväperhoset. Ansiokkaat vakioidut laskennat 33 vuoden ajalta paljastavat ilmastonmuutoksen vaikutuksia päiväperhosiin. Juuri julkaistu kirja Perhoslaskijan matkassa 1991–2023 -kirja (Flammula Oy) kuvaa muutoksia, joita on koettu Kimmo Saarisen ja Juha Jantusen perhoslaskentalinjalla Joutsenon Korvenkylässä. VILLISTÄ SÄÄRULETISTA huolimatta jotkut yleiset lajit ovat sinnitelleet yllättävänkin hyvin. On joskus arvioitu että monikin uusi päiväperhoslaji voisi pitkällä aikavälillä levittäytyä Suomeen ilmaston lämmetessä. Kesällä 2023 tuli itsekin todettua silmiinpistävä ero esimerkiksi Uudenmaan ja Pohjois-Karjalan perhosmäärissä
Tutkijat havaitsivat Saaristomerellä, että eläinplanktonin kokonaisbiomassa on pienentynyt, ja etenkin suolaista vettä tarvitseva eläinplankton on vähentynyt. Viimeisten vuosikymmenten kuluessa alueen talvet ovat ilmastonmuutoksen myötä leudontuneet ja muuttuneet sateisemmiksi. Eläinplankton, kuten vesikirput ja hankajalkaiset, on vähentynyt Saaristomerellä ilmaston kuumenemisen seurauksena. Meren suolapitoisuus on laskenut, mihin vaikuttaa Pohjanmeren suolapulssien heikentyminen. Planktonilla on tärkeä rooli meren ravintoverkossa, ja siksi se vaikuttaa myös ihmisen kalansaaliisiin. suomenluonto.fi 9 Itämeren vesi on ilmaston kuumenemisen myötä makeutunut, ja muutos vaikutt aa koko eliöyhteisöön. Nyt N Y T IT TO IM IT TA N U T M A R I P IH LA JA N IE M I Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Eläinplankton, kuten vesikirput ja hankajalkaiset, on vähentynyt Saaristomerellä ilmaston kuumenemisen seurauksena. Sateiden ja sulamisvesien myötä mereen päätyy aiempaa enemmän makeaa vettä. Ilmastokriisi huojuttaa Itämeren ravintoverkkoa TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA KAJ SKÖN / VASTAVALO. Muutos voi haitata esimerkiksi silakkaa jonka ruokavalioon huvennut plankton kuuluu. Tuona aikana Itämeren tilassa on tapahtunut suuria muutoksia. Kun vesi makeutuu, suolaiseen veteen sopeutuneet eliöt kärsivät. Turun yliopiston tutkijat huomasivat huolestuttavan kehityksen ravintoverkkotutkimuksessa, jonka aineistoa on kerätty 1960-luvulta asti Saaristomeren tutkimuslaitoksella Seilissä. Itämeren lajisto on sekoitus makean ja suolaisen veden lajeja
”Luonnontieteen näkökulmasta noiden kriteerien toteutuessa jätetään paljon erittäin arvokasta metsää suojelun ulkopuolelle ja se tarkoittaa sitä että ne ovat vaarassa joutua hakkuiden piiriin”, Bäck kommentoi Suomen Luonnolle. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi HALLITUKSEN ESITYS on herättänyt kritiikkiä, ja ympäristöjärjestöt syyttävät hallitusta vastuun pakoilusta. Hallituksen kriteerit uhkaavat lisätä vanhojen metsien hakkuita Jäljellä olevat vanhat metsät piti suojella, mu a metsäprofessorien mukaan hallituksen esitys niiden kriteereistä saa aa johtaa päinvastaiseen. Vanhojen metsien hakkuut voivat lisääntyä koko Suomessa. Suuri osa hakkuiden ulkopuolelle aiemmin jätetyistä vanhoista metsistä voi jäädä pois suojelusta, koska kriteerit rajaavat vanhan metsän hyvin suppeasti. Suurin huoli on Etelä-Suomesta, jossa iso osa jäljellä olevista suojelullisesti arvokkaista metsistä ei mahdu kriteereihin. Esityksen epämääräisyys voi johtaa siihen, että metsänomistajat hakkaavat metsänsä kiireellä varmuuden vuoksi, koska eivät tiedä, mitä tuleman pitää. Tutkimusten mukaan kansalaiset näkisivät mielellään vanhoja metsiä suojeltavan enemmän kuin on tehty. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVAT MARI PIHLAJANIEMI JA VEIKKO SOMERPURO. Lausunnossa Mikkilä nostaa esiin myös ennakoivien hakkuiden riskin. Metsäalan liiketaloustieteen apulaisprofessori Mirja Mikkilä kertoo Suomen Luonnolle, että esitys ei määrittele, miten suojelu yksityismailla korvataan, eikä huomioi metsänomistajien erilaisia tavoitteita. ”Tältä osin hallituksen esitys vaikuttaa johtavan sellaiseen vanhojen metsien suojelun tasoon, joka ei näyttäisi saavan kansalaisten tukea”, kommentoi Luonnonvarataloustieteen professori Olli Tahvonen. Yksityismaiden osalta esityksessä sanotaan, että suojelu toteutetaan Metso-ohjelman keinoilla. Kriteerien ollessa hyvin kapeat ei suojelumyönteinen maanomistaja välttämättä saa metsäänsä suojelluksi vaikka haluaisi. Esityksen myötä metsät, jotka aiemmin muun muassa vanhojen metsien suojeluohjelmassa on määritelty suojelun arvoisiksi vanhoiksi metsiksi, eivät sitä enää olisi, vaan suojelukynnys nostettaisiin aiempaa huomattavasti korkeammalle kriteereitä tiukentamalla, kirjoittaa metsätieteiden professori Jaana Bäck Helsingin yliopiston maaja metsätaloustieteellisen tiedekunnan lausunnossa
Metsien kiertoaikaa tulisi pidentää, eli antaa puun kasvaa ennen hakkuita vankemmaksi ja järeämmäksi kuin nyt. Selvitimme asiaa lisää. Suomi jäi vastustajien kutistuneeseen joukkoon yhdessä Unkarin, Puolan, Italian, Hollannin ja Ruotsin kanssa. Paneelin mukaan maankäytön hiilinieluja pitää vahvistaa ja päästöjä vähentää heti. Kriteerien ulkopuolelle jääviä metsiä ei enää saada takaisin kun ne on kerran hakattu. Sekä lahopuulle että metsän iälle on esityksessä poimittu suurimmat mahdolliset arvot. Luonnonvarakeskus tilastoi energiahakkeeksi menevän runkopuun jalostuskelvottomaksi järeäksi runkopuuksi tai pienpuuksi. Aikaisemmin vastustajien joukossa ollut Itävalta kääntyi nyt kannattamaan asetusta. Siitä johdetaan nämä tiukat raja-arvot. ”Hallituksen tähän asti tekemät toimet ja linjaukset ovat riittämättömiä suhteessa oikeudellisesti velvoittaviin tavoitteisiin”, se totesi. Komission ohjeistus ei pidä tällaista tulkintaa sisällään. Raja on niin korkealla, että paljon erittäin arvokkaita suojelun arvoisia metsiä jää suojelun ulkopuolelle. Vanhoille metsille ja luonnontilaisille metsille olisi tehtävä arviot ja kriteerit erikseen. Päätehakkuukelpoiselle puulle olisi myös säädettävä läpimittaraja. Yliaktuaari Markus Toikka Lukesta kommentoi asiaa: ”Metsäteollisuudelle jalostuskelpoista kuitupuuta on havaintojen mukaan viime aikoina enenevässä määrin ohjautunut energiakäyttöön, mutta runkopuun käyttöä ei toistaiseksi lämpöja voimalaitoksissa seurata niin, että siitä voitaisiin tilastointia varten luotettavasti erotella metsäteollisuuden mittaja laatuvaatimukset täyttävä tukkija kuitupuu.” MP Suomen ilmastopaneelilta tiukka viesti Euroopan neuvoston ympäristövaliokunta äänesti kesäkuussa ennallistamisasetuksesta. Muita luokkia ei ole, vaikka polttoon menee nykyisin myös jalostuskelpoista puuta. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Esityksessä yhdistetään vanhan metsän ja luonnontilaisen metsän kriteerit ja katsotaan, että molempien pitää täyttyä yhtä aikaa. Ennallistamisasetus läpi viime metreillä Järeän puun energiapoltto jää piiloon Metsätieteiden professori Jaana Bäck Helsingin yliopisto Kirjoitimme numerossa 6/2024 energiapuun poltosta. Menee seuraavat sataviisikymmentä vuotta, ennen kuin ne ovat taas yhtä vanhoja. MP M AR I PI H LA JA N IE M I. Moni maa esitti neuvoston kokouksessa huolensa siitä, millaisen signaalin EU:n päätöksentekokyvystä ja järjestelmän toimivuudesta antaa, jos tätä huolella neuvoteltua kompromissia ei hyväksytä. . . Asetuksen matka tyssäsi aikaisemmin tänä vuonna, kun Suomi yhdessä muutamien muiden jäsenvaltioiden kanssa ilmoitti äänestävänsä neuvostossa sitä vastaan. Ympäristöministeri Kai Mykkänen totesi puheenvuorossaan, että Suomella on edelleen epäilyksiä kustannusten suhteen, koska maassa on niin paljon tiettyä biotooppia, johon asetus vaikuttaisi. MP ”Iso osa ulkopuolelle jäävistä vanhoista metsistä on riskissä joutua hakkuiden piiriin.” Paneeli otti kesällä julkaistussa tekstissään kantaa etenkin metsien käyttöön ja hallituksen polttoainelinjauksiin. Kriteerit ovat tiukat etenkin lahopuun määrän suhteen. Tämä riitti, ja asetus meni läpi
12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Yleiset hupenevat Pesimälinnustolaskentojen mukaan Suomesta on vain muutamassa vuosikymmenessä kadonnut noin 7,5 miljoonaa pesivää paria pajulintuja, peippoja, vihervarpusia ja harmaasieppoja. Toiset hyötyvät esimerkiksi ilmaston kuumenemisesta, ja moni eteläinen lintulaji onkin runsastunut selvästi. Eteläiset runsastuvat Aivan kaikki linnut eivät kuitenkaan vähene. Aikaiset kärsivät Luonnontieteellisen keskusmuseon ja BirdLife Suomen pesimälinnustolaskennat kertovat karua tarinaa. Takatalvet vaikuttavat olleen kohtalokkaita esimerkiksi punarinnoille ja töyhtöhyypille. Varhain keväällä tänne muuttavat linnut ovat vähentyneet laskentojen mukaan selvästi. Nämä Suomen runsaimpiin kuuluvat lintulajit eivät ole olleet yhtä vähissä koko 2000-luvulla. VARHAISE T MUUT TAJAT AIVAN TAVALLISE T MUUTOK SE S TA HYÖT Y VÄT Moni lintulaji vähenee ja Suomesta on kadonnut miljoonia pesiviä lintupareja, toisaalta jotkin eteläiset lajit runsastuvat. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Punarinta kärsii takatalvista. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA KAARLO SAARIKOSKI / VASTAVALO. Esimerkiksi sepelkyyhkyjä, mustaja kulorastaita, mustapääkerttuja ja tiltaltteja pesii Suomessa selvästi runsaammin kuin aikaisemmin
Vieraslajeja esiintyy usein enemmän alueilla, joilla ihmisen toiminnan vaikutukset ovat suurempia. Kansalaistieteilijät löysivät vieraslaji liejutaskurapua etenkin keskija sisäsaaristosta. Gewesslerin ääni oli ratkaiseva, ja asetus meni läpi. Tutkimus on julkaistu Estuarine, Coastal and Shelf Science -tiedejulkaisussa. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen susireviirien määrä on pysynyt 2024 ennallaan, mutta LänsiSuomessa on laumoja hieman enemmän kuin edellisvuonna. 5% Vähemmän susia Susien määrä väheni, joskin muutos on niin pieni, ettei se ole varma. MP. Alueella on susille niin paljon ravintoa, muun muassa valkohäntäpeuroja, että pentujen kasvattamiseen riittää pienempikin elinalue. Ihmisen toiminta vaikuttikin eläimistöön vahvasti. LounaisSuomessa on havaittu, että susireviirien koot ovat pienentyneet. Vaikka se on yli 5000 lohta enemmän kuin viime vuonna, se on silti selkeästi vähemmän kuin vuosina 2020–2022. Sinisimpukan kohdalla muutos oli selkein: rakkohaurussa oli sinisimpukoita keskimäärin lähes kaksi kertaa niin paljon ulkosaariston kirkkaissa vesissä kuin keskija sisäsaariston rehevämmissä vesissä. Harmaahaikaroista sen sijaan koituu kasvatusaltailla jopa 230 euron tappioita päivässä, ellei lintujen laskeutumista altaille estetä tarpeeksi korkealle vedenpinnan päälle kiristetyillä suojaverkoilla. Osallistujat havaitsivat selkärangattomia eniten alueilla, joilla vedenlaatu oli hyvä ja määrä väheni lähestyttäessä rehevöityneempiä alueita. Yhteensä Suomessa oli susia maaliskuussa 2024 277–321 yksilöä. JESSICA HAAPKYLÄ MUUTOK SIA Ohne intakte Natur gibt es kein gesundes und glückliches Leben. TIINA SALO & HENNA RINNE SH U TT ER ST O CK TI IN A SA LO +5% Enemmän susilaumoja kuin 2023 (+2 laumaa). PERTTI KOSKIMIES Tornionjoella toinen huono lohivuosi Nousulohiseurannan perusteella heinäkuun alkupäiviin mennessä lohia oli noussut jokeen noin 16 600. Itävallan ympäristöministeri Leonore Gewessler viestipalvelu X:ssä päivää ennen äänestystä EU:n ennallistamisasetuksesta. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Merimetsoista ei haittaa kalanpyydyksille Merimetsot eivät vie kaloja suojatuista kalankasvatusaltaista eivätkä pyydyksistä, selviää Luonnonvarakeskuksen tutkimuksesta. Tieto perustuu videoseurantaan ja melkein 60 000 kalayksilön tarkastukseen rannikkoalueilla. GPS-lähettimet paljastivat, että merimetsot käyvät kalastamassa keskimäärin vain seitsemän kilometrin päässä pesäpaikaltaan. Viestissään Gewessler ilmoitti äänestävänsä asetuksen puolesta. Kadon syynä voi olla vaelluspoikasten huono selviytyminen merellä, mikä saattaa liittyä silakan – lohen tärkeimmän ravinnon – heikkoon tilanteeseen. Kansalaiset selvittivät rakkohauruvyöhykkeen lajistoa Sadat rannikolla liikkuneet suomalaiset auttoivat tutkijoita selvittämään rakkohaurun lomassa elelevien selkärangattomien eläinten yhteisöjä Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Tutkimuksessa selvitettiin myös merimetsojen liikkumista. Ilman hyvinvoivaa luontoa ei ole tervettä ja onnellista elämää
S u h t e e l l i s t a. 14 suomenluonto.fi Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT SAMPO KIVINIEMI / VASTAVALO JA HENRI KOSKINEN / SHUTTERSTOCK Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllätt äviäkin suhteita
Kasvinsyöjähyönteiset näyttivät ihmisen tavoin karttelevan torajyvää. He huomasivat, että torajyvän sairastuttamissa korsissa oli selvästi vähemmän kirvoja kuin muissa korsissa. Kasvinsyöjähyönteiset näyttivät ihmisen tavoin karttelevan torajyvää. Turun yliopiston tutkijat tarkastelivat torajyvää ihmisen sijaan kasvin näkökulmasta. Tämän Epichloë-suvun kotelosienen tiedetään elävän punanadan kanssa toinen toistaan hyödyttävässä vuorovaikutuksessa. Tutkijat kasvattivat koealalla punanataa (Festuca rubra), joka on koko Suomessa yleinen heinälaji. Toisessa suomalaistutkimuksessa oli jo aiemmin havaittu, että laiduntavat lampaat jättivät torajyväiIsäntäkasville sienitauti voi siis olla tehokas tuholaisten torjuja. He huomasivat, että torajyvän sairastuttamissa korsissa oli selvästi vähemmän kirvoja kuin muissa korsissa. suomenluonto.fi 15 Punanata kestää kuivuutt a ja kulutusta, joten sitä käytetään nurmikoiden siemenseoksissa. Isäntäkasville sienitauti voi siis olla tehokas tuholaisten torjuja. Punanata menettää sen vuoksi yksittäisiä siemeniä, mutta se on paljon pienempi paha kuin syödyksi tuleminen. Tutkijat päättelivät, että Epichloë-sieni auttoi torajyvää asettumaan punanataan. Turun yliopiston tutkimuksissa selvisi myös, että torajyvän saivat muita useammin ne punanadat, joiden solukossa eli toinenkin sieni. Toisessa suomalaistutkimuksessa oli jo aiemmin havaittu, että laiduntavat lampaat jättivät torajyväiset kasvit syömättä. Tutkijat kasvattivat koealalla punanataa (Festuca rubra), joka on koko Suomessa yleinen heinälaji. Punanata menettää sen vuoksi yksittäisiä siemeniä, mutta se on paljon pienempi Turun yliopiston tutkimuksissa selvisi myös, et. Ihmisten kannalta tauti on harmillinen, sillä se tarttuu useisiin viljoihin ja voi pilata sadon. Näin se suojasi kasvikumppaniaan ja samalla itseään imukärsiltä ja jauhavilta hampailta. T orajyvä (Claviceps purpurea) on heinäkasvien sienitauti, joka saa osan siemenistä kehittymään mustiksi, pitkulaisiksi pahkoiksi. Kävi ilmi, että isäntäkasville sairastuminen ei ollutkaan yksioikoisesti huono asia. Torajyvän sisältämä ergotamiini aiheuttaa vakavia myrkytysoireita, kuten kouristuksia, hallusinaatioita ja kuolioita
16 suomenluonto.fi YLISTYS SIENIKUNNALLE Tämä nahikaslaji kasvaa lahopuulla Itä-Afrikan vuoristosademetsissä.. 16 suomenluonto.fi TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT JOUKO RIKKINEN Näkymättömissä kasvavat sienirihmastot ovat varsinaisia elämän lankoja, joita ilman maapallo olisi autio
suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17
18 suomenluonto.fi Mykorritsa eli sienijuuri on kasvin juuren ja sienen muodostama symbioosi. 18 suomenluonto.fi
Se on lehtoja korpimetsien laji – ja kuusen juurisieni. Koko maapallolla arvioidaan olevan kahdesta liki neljään miljoonaa sienilajia. Ja ehkä se ajattelisi: ”Olen noussut tähän tarkan ajoituksen perusteella ja tärkeä tehtäväni on levittää kellertävää itiöpölyä, jolla turvaan lajini leviämisen. Etäämmällä sammalikossa pilkottaa valkeita lakkeja. Metsän varjoisammassa kohdassa, sammalikon syvänteessä kasvaa tummanpuhuva sieni, jota en ole aiemmin nähnytkään. Kenties lampaankääpiä. Piikit lakin alla paljastavat ne kuitenkin vaaleaorakkaiksi – ja niitä on paljon. Merlin Sheldrake havainnollistaa näitä tähtitieteellisiä lukuja viemällä sienirihmastot avaruuden mittakaavoihin: Koko planeetalla maaperän kymmenessä ylimmässä senttimetrissä olevien mykorritsasienten rihmojen yhteispituus on noin puolet koko galaksimme leveydestä. Tätä pohdin, kun aloin lukea Merlin Sheldraken silmiä avaavaa kirjaa Näkymätön valtakunta – Miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme (suomentanut Ulla Lempinen, Gummerus 2024). Jos lajimäärä kuulostaa suurelta, sitä ovat myös rihmastomassat maaperässä. Kori täyttyy ääriään myöten ja mietin, valjastanko vielä takkinikin sienien kuljetusvälineeksi. Yhteistyössä kuusen kanssa nokirouskun maanalainen rihmasto auttaa puuta saamaan ravintoaineita ja vettä syvältä maan huokosista. Aluksi kumarrun, sitten polvistun ja lopulta painaudun sykkyrälle tomeran sienen vierelle. Tai tarS Nokirouskun heltat ovat kellanvaaleat ja niissä kehittyvä itiöpöly on väriltään kellertävää. Olenhan itiöemä. Voin tulla huomenna uudestaan. Jos sieni osaisi äännellä, se varmaan ainakin rykäisisi kuuluvasti. JO SE F H LA SE K. Tulen järkiini. Kukas sinä olet. Ja sinä olet nyt liian lähellä.” Ehkä sieni tyytyy lähettämään sähköisiä signaaleita rihmastossaan, sillä sitä ne tutkitusti tekevät. Jätän korin sammalikkoon ja kiertelen vielä metsää katsellen ja kiittäen antoisasta sieniretkestä. Mutta sekin on osoitettu astrobiologisissa tutkimuksissa, että sienet pärjäävät myös avaruudessa. Vastalahjaksi nokirousku saa kuuselta sokereita ja hiiliyhdisteitä. Peräti 95 prosenttia maapallon kasvilajeista muodostaa tällaisen mykorritsan eli sienijuuren. Ei siis ihme, että maaperä on sakeanaan ihmissilmin näkymätöntä sienirihmastoa. Se muodostaa 30–50 prosenttia maaperän kaikesta elollisesta massasta. Uusi tuttavuus osoittautuu nokirouskuksi. Monien kiinnostus tai tietämys sienistä perustuu leipälaatikkoon unohtuneeseen, sinistä hometta uutterasti puskevaan leipään, hiivatulehdukseen tai herkullisiin ruokasieniin. Ehkä tämä kirjailijan vertaus saa pään vain entistä enemmän pyörälle ja näkemään sienen muotoisia tähtiä. Onko kuusi sittenkin nokirouskun puulaji. Vain teelusikallisessa multaa voi sienirihmastoa olla sadasta metristä kymmeneen kilometriin. Sienimetsässä aukeava näkymä siellä täällä esiin nousevine sienilakkeineen on vain kalpea aavistus siitä, miltä samalla paikalla näyttää maan pinnan alla – saatikka missä kaikkialla sienet menestyvät, mihin ne kykenevät ja mitä niistä voi valmistaa. Katselen sienen jalkaa ja koetan kurkata lakin alle. Niistä tosin tunnetaan vasta kuusi prosenttia. Vai kumpi on kumman. Ei, tässä korillisessakin on tarpeeksi puhdistettavaa. suomenluonto.fi 19 Sienikori on täyttynyt mukavasti suppilovahveroista, keltavahveroista ja leppärouskuista. T ällä hetkellä Suomesta tunnetaan 8000 sienilajia, mutta todellisuudessa lajeja voi olla jopa kaksinkertainen määrä. Sieniretkeni kruunannut nokirouskun itiöemäkin koostuu sienirihmastosta, joka jatkuu ohuen ohuina suonina laajalle alueelle myös maan alla. Vastalahjaksi nokirousku saa kuuselta sokereita ja hiiliyhdisteitä. Sienellä on himmeän musta jalka sekä lakki, mutta heltat ovat vaaleat
Jos nokirousku on mykorritsasieni, ovat neulasmatosta rusehtavia lakkejaan kuin tervehdykseksi nostavat kuusenneulasnahikkaat lahottajia. Sientä ympäröivät kuuset ovat ainakin satavuotiaita, paksurunkoisia ja elämän kirjomia, vähän vakavan oloisia. Se pystyy kuitenkin vaikka syövyttämään kiveä ja saa työstään vastalahjaksi yhteyttämistuotteita – ja jäkälien tapauksessa kaikki niille tutut kasvupaikat: kalliot, kivet ja puunrungot. Sienet tekevät metsässä näkymätöntä työtään niin maan maan päällä kuin maan allakin. A ina sienimetsässä ei löydä haluamiaan sienilajeja, vaikka saapas hipoisi melkein niiden lakkeja. Yhteistyön tarve muiden lajien kanssa lähtee siitä, että sieni ei pysty yhteyttämään.. Pitäisikö mykorritsasieniäkin suojella ja luokitella uhanalaisluokituksen mukaan. Jäkälät ovat erinomainen esimerkki siitä, missä kaikkialla sienillä on rihmastonsa pelissä. Yhteistyön tarve muiden lajien kanssa lähtee siitä, että sieni ei pysty yhteyttämään. Puuta lahottava sieni levittäytyy ja etsii ravintoa paksujen, useista sienirihmoista koostuvien rihmastojänteiden avulla. Sama tapahtuu helposti näkymättömissä ahertaville sienille. Sienien monimuotoisuus ja sen myötä tutkimus, tunnistaminen ja luokittelu ovat jääneet jo pitkään kasvien ja eläinten varjoon. Jäkälät leviävät jäkälämurusten avulla tai kotelomaljoissa tai -pulloissa syntyvistä itiöistä, jotka ovat juuri sieniosakkaan itiöitä. Niin myös niiden hiilen sitomiskyvyssä, josta Sheldrake kirjoittaa: Maailman maaperässä on hiiltä kaksi kertaa enemmän kuin kasveissa ja ilmakehässä yhteensä, ja huomattava osa siitä on sitoutunut mykorritsasienten tuottamiin lujiin orgaanisiin yhdisteisiin. Niitä kun ei tunnu suojelevan mikään laki tai asetus. Jos tästäkin nokirouskun kotikuusikosta kaadettaisiin vaikkapa vain yksi suuri puu, sen mukana voisi kadota kokonainen yhteiskunta. Sienten kanssa törmää usein suuriin kokoluokkiin. Koe paljasti, että nuorilla puilla on vähemmän yhteyksiä sienijuurien kanssa kuin vanhoilla puilla. Douglaskuusimetsän verkottuneimmalla kuusella taas oli yhteyksiä peräti 47 puun kanssa. Jos tällaisia metsän vanhuksia ja sieniverkoston tärkeitä tukipuita kaadetaan, se tietää häiriöitä paitsi metsään myös maaperän sieniverkostoon. Sekin on eräänlaista sienisokeutta. Tätä on tutkittu Kanadassa douglaskuusilla ja niiden kanssa vuorovaikutuksessa olevilla sienijuurilla. Kokeen jälkeen jäkälät ovat pystyneet korjaamaan reissussa syntyneitä vaurioita sekä palauttamaan aineenvaihduntansa jopa vuorokaudessa. Pikkuruinen itiö ei pärjää tässä maailmassa yksin, vaan sen pitää onnistua sattuman ruletissa ja tavoittaa vielä jäkälälajille sopiva yhteyttävä leväosakas, jotta uusi sekovarsi saa alkunsa. Niiden juurella on keltainen neulasmatto, jota täplittävät vaaleat sienilakit. S ienioppaan mukaan jyhkeiden kuusien suojassa viileällä sammalmatolla kasvava nokirousku on hyvä ruokasieni – ja vaatelias laji. 20 suomenluonto.fi kemmin sanottuna sieniosakkaat, sillä avaruuteen on lähetetty jäkäliä – siis levän, sienen ja bakteerin yhdistelmiä. Nimensä mukaisesti kuusenneulasnahikas kasvaa kuusenneulaskarikkeella sekä maahan pudonneilla kuusenneulasilla, joiden lahottaminen on nahikkaan tärkeä työ. Tästä ollaan kuitenkin vielä kaukana. Tammella elävä sokkelokääpä on saanut nimensä käävän alapinnan itiölavan muodoista. Mutta on olemassa myös toisenlaista sienisokeutta – samankaltaista kuin niin sanottu kasvisokeus, joka tarkoittaa sitä, että jätämme kasvilajit huomiotta
suomenluonto.fi 21. suomenluonto.fi 21 Avoimissa kangasja kalliometsissä kasvavan koreatorvijäkälän pikarien yläreunan tummanpunaiset osat ovat sieniosakkaan itiölavoja
22 suomenluonto.fi. 22 suomenluonto.fi Keltahaarakkaita tunnetaan maastamme yli 40 lajia. Nämä sienet ovat mykorritsasieniä tai karikkeen lahottajia
Sienistä löydetyt ainesosat ovat johtaneet ihmiselämää mullistaviin keksintöihin, kuten vaikkapa homesienestä eristetty lääkeaine penisilliini tai yksisoluisten sienien eli hiivojen käyttö niin taikinan kuin alkoholiprosenttien nostatuksessa. Sillä ei kai ole väliä. Katson sienikoriani kuitenkin nyt uusin silmin, ja katseessani on sekä kunnioitusta että häivähdys huolta. Mieluummin tietysti törmään metsässä upeaan ja salaperäiseen nokirouskuun kuin toukasta ravintonsa imevään loiseen tai uintisiimallisessa vaiheessa olevaan parveilusieneen. Tumppeja on maapallon vesistöissä 5 miljoonaa tonnia. Tieteelle uusia lajejakin löytyy, vaikka ne olisivat majailleet metsissämme jo vuosituhansien ajan – lajien selvittämiseen kun tarvitaan dna-analyyseja. Ne ovat mikroskooppisia aitosieniä, joilla on elinkierrossaan uintisiimallinen vaihe. Toisaalta sienet voivat tarjota keinon puhdistaa saastuneita ympäristöjä, hajottaa torjunta-aineita, räjähdysaineita sekä muoveja – ja vaikkapa tupakantumppeja. Ja leukani loksahti ihmetyksestä, kun luin Jouko Rikkisen kirjasta Sienten kirjo (Vanamo 2019) parveilusienistä, joista en ollut kuullutkaan. Entä keinoihosta. Mutta aina voin hankkia sienisokeuttani helpottamaan suurennuslasin – siis lisää tietoa sienimaailman huikeasta lajikirjosta. Jos yksi laji katoaa tilapäisestikin, vaikutukset aaltoilevat pitkälle luonnon verkostossa, niin kasvi-, eläinkuin sienikunnassakin. Laitetaan sienirihmastoa kasvamaan. Rihmastot ovat ujuttautuneet muodinkin maailmaan, sillä esimerkiksi käsilaukkuja on valmistettu nahan kaltaisesta rihmastonahasta. Samalla arvostukseni tätä usein piiloon jäävää eliöryhmää kohtaan vain kasvaa. Tutkittavaakin sienissä vielä riittää, sillä tosiaankin yli 90 prosenttia maapallon sienilajeista on vielä nimeämättä. P ehmeä sammalikko antaa saappaan alla periksi, kun kömmin metsästä täyden sienikorin kanssa kotiin. Ne toimivat niin kuljetusverkostona, viestintäverkkona, käymisaineena, lahottajana kuin loisenakin. Lue lisää: Jouko Rikkinen: Sienten kirjo, Vanamo 2019. Entäpä alussa pohtimani kysymys siitä, onko nokirousku kuusen sienilaji, vai kuusi nokirouskun puul aji. Pääasia, että molemmat voivat hyvin. Kumpi niistä toimii tässä yhteistyössä isäntänä. No, nyt ollaan jo aika kaukana keskisuomalaisesta kuusimetsästä, sienikorista ja nokirouskusta. Ei haittaa, jos puut on kaadettu. Kotona kerron löytäneeni upean nokirouskun. Tällaisia elävältä isäntäkasvilta tai -eläimeltä ravintonsa hankkivia loissieniä ovat vaikkapa kuusen neulasia tuhoava kuusen-suopursunruoste ja maakiitäjäiskuoriaisen toukilla elävä kuoriaisloisikka. Nämäkin keksinnöt ovat jo totta. Siis uintisiimallinen vaihe. Ne voivat käyttää ravinnokseen veden varaan joutuneita hyönteisiä sekä kasvien siemeniä ja siitepölyä. Tämä vielä suomenkielistä nimeään odottava seitikki muodostaa sienijuurta männyn, kuusen ja koivun kanssa. On mykistävää ajatella, millainen sienten ylläpitämä verkosto ympärilläni toimii. Sienijuurellinen yhteistyö kasvien kanssa alkoi sekin jo 400 miljoonaa vuotta sitten, jolloin kasvit pääsivät symbioosin avulla vedestä kuivan maan valloitusretkilleen – ja loppu onkin historiaa. Valjastammeko me nyt teidätkin, sieniparat, ihmisen kyltymättömälle tarpeelle kuluttaa. Maailmalla on jo myös myynnissä Grow It Yourself -paketteja, joilla voi kasvattaa vaikkapa sienirihmastosta koostuvan valaisimen. Merlin Sheldrake: Näkymätön valtakunta, (suom.Ulla Lempinen), Gummerus 2024. Tuore löytö on esimerkiksi suomalaisten tutkijoiden viime vuonna tieteelle uutena kuvaama, seitikkien heimoon kuuluva Thaxterogaster mitipes. Ja kuinka pitkät perinteet sienillä onkaan! Niiden historia ulottuu 600 miljoonan vuoden taakse, aina prekambrikaudelle asti. suomenluonto.fi 23 Niiden tehtäväkenttä on kuitenkin mittava. Hyytelösieniin kuuluvan orahytyn lakin alapinnan itiölava on piikkinen. Hommia siis riittää – mutta myös toivoa. Se kasvaa pohjoisen pallonpuoliskon havumetsissä. 90 prosenttia maapallon sienilajeista on vielä nimeämättä.. Lopulta kyse on yhteistyöstä ja resurssien jakamisesta. Sari Timonen & Jari Valkonen (toim.): Sienten biologia, Gaudeamus 2018. Entä oletko kuullut sienirihmastosta tehdyistä rakennusmateriaaleista tai huonekaluista. ”Näytä! Missä se on?” Sitä varten pitää tehdä uusi retki sienimetsään. Sienet ovat malliesimerkki siitä, miten lajit liittyvät toisiinsa ja muodostavat elintärkeän rihmaston – sienten kohdalla näin tapahtuu kirjaimellisesti
KU VA T M AR IK A EE RO LA. 24 suomenluonto.fi Metsän punaposki TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT MARIKA EEROLA, ARI-PEKKA HUHTA, TARU RANTALA, MAIJA SALEMAA JA VILLE HEIKKINEN / VASTAVALO punaposki TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT MARIKA EEROLA, ARI-PEKKA HUHTA, TARU RANTALA, Vihreät puolukkamatot punastuvat parhaillaan marjojen kypsyessä ja kirjoessa metsän pohjaa. 24 suomenluonto.fi Puolukalla on tärkeä merkitys metsän ekosysteemissä niin ravintokasvina, suojakasvina, karikkeen tuott ajana kuin hiilen sitojanakin. Puolukka on paitsi maistuva marja myös hiilitalouden tärkeä punnus
suomenluonto.fi 25 Puolukan kukkien tärkeimpiä pölyttäjiä ovat kimalaiset ja maamehiläiset.
”Aluskasvillisuuden rooli jää usein hämäräksi, kun puhutaan metsien hiilensidonnasta ja ravinteiden kierrosta. Ei olekaan mikään ihme, että puolukkametsässä tulee hinku kerätä kaikki hehkuvan punaisena pilkottavat marjat.” Kauneuden lisäksi puolukalla on tärkeä merkitys metsän ekosysteemissä niin ravintokasvina, suojakasvina, karikkeen tuottajana kuin hiilen sitojanakin. Yhteistyö kannattaa, sillä sienijuuri kasvaa puolukan soluseinien sisäpuolelle ja ravinteiden, etenkin typen, hankkiminen on siten tehokasta. Jotta marjoja syntyy, pitää kukinnan ja pölytyksen mennä nappiin. ”Suosikkimarjani ei ole puolukka. 26 suomenluonto.fi K un rovaniemeläinen Outi Manninen oli ensimmäisellä luokalla koulussa, hänen piti muiden oppilaiden tapaan syksyn tullen kerätä kaksi litraa puolukkaa ja tuoda saalis kouluun. Siksi sen palautumiskyky esimerkiksi hakkuiden ja muiden isojen häiriöiden jälkeen metsään on melko hyvä. ”Arvostan puolukkaa. Ravinteet kuitenkin kiertävät nopeammin aluskasvillisuudessa kuin puissa.” Puolukka kasvaa mattomaisesti ja sitä on yhdellä ja samalla paikalla yleensä runsaasti. Puolukalla on myös maanalaisia seuralaisia, sillä tämä kanervakasvien heimoon kuuluva kasvi muodostaa juuristollaan liiton kanervasienijuuren kanssa. Kasvi leviääkin pääasiallisesti ja tehokkaasti näiden monivuotisten vaakasuorien maavarsiensa avulla. Se on tavattoman kaunis marja. Sen makumaailma jakaa mielipiteitä”, Manninen tunnustaa heti aluksi. Yhdessä kerätyistä marjoista keitettiin hilloa koulun keittiossä. Nyt Manninen on Luonnonvarakeskuksen tutkija, jonka osaamisaluetta on metsän aluskasvillisuus, etenkin variksenmarja, mustikka – ja puolukka. Pikkuruisia siemeniä on yhdessä marjassa useita kymmeniä. ”Lähekkäin kasvavat puolukan versot kasvavat yleensä samasta maavarresta ja muodostavat suuren klonaalisen kasvuston”, Manninen selventää. TA RU RA N TA LA. Sitä popsittiin pitkin lukuvuotta niin kaalilaatikon kyljessä kuin perunamuussin kaverina – ja kyllä maistui. 300 miljoonaa kiloa puolukkaa Toinen puolukan leviämistapa piilee sen juuri nyt, elo– syyskuussa kypsyvissä marjoissa. Puolukka levittää vaaleiden ruukkumaisten kukkiensa kauniit helmat kesäkuun alussa, paPuolukka leviää tehokkaasti maavartensa avulla, ja siksi sen palautumiskyky esimerkiksi hakkuiden jälkeen metsään on hyvä
Suomen metsissä kypsyy vuosittain keskimäärin 300 miljoonaa kiloa puolukkaa, josta marjaämpäreihin päätyy vajaa kymmenen prosenttia. Tule KU VA T M AI JA SA LE M AA / LU KE Puolukka kukkii kesä–heinäkuussa, jolloin pölyttäjät vierailevat kellohelmaisissa vaaleissa kukissa. On siis puolukan etu tulla syödyksi.” Puolukka-aterian nauttineen eläimen kakkakasan pitäisi kuitenkin mielellään osua hieman rikkoutuneeseen maahan, jotta siemenen itämisen mahdollisuudet paranisivat. Yhdisteiden hyödyt itse marjalle ovat moninaiset. . ”Monet eläimet, kuten vaikkapa juuri karhu, susi, metsämyyrä, metso tai joutsen syövät puolukoita. Metsissä kypsyy vuosittain 300 miljoonaa kiloa puolukkaa. ”Loput jäävät karhuille”, Manninen naurahtaa. . Puolukan kukinta on siten paremmassa turvassa alkukesän hallaöitä ajatellen. Puolukan kukinta tarjoaakin mettä ja siitepölyä monille hyönteisille. suomenluonto.fi 27 ri viikkoa myöhemmin kuin mustikka. ”Erilaisilla yhdisteillä kasvit ja marjat voivat viestiä eläimille, että täällä ollaan nyt ihan kypsänä. . Mehevä marja kehittyy kukkapohjan emilehdistä. . Lisäksi pölyttäjät pöristelevät silloin jo runsain joukoin varvikossa. Ne saattavat esimerkiksi suojata marjaa. Karvatyviset hedeputket tuottavat siitepölyä. Kaunis punainen väri puolukalla on peräisin polyfenolisesta yhdisteestä antosyaanista, tarkemmin sanottuna oranssinpunaisesta syanidiinista. Kehitys kukasta marjaksi kestää pari viikkoa. Vihreät raakileet saavat kypsyttyään kauniin punaisen värin. Kun marjat kulkevat eläimen elimistön läpi, siementen kyky itää paranee. ?
28 suomenluonto.fi Monet eläimet, kuten esimerkiksi karhu käytt ävat puolukkaa ravintonaan. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan Luontokaupan puolukanpunaiset Pinnan alla -villasukat. Lähetä meille reseptisi osoitt eeseen suomenluonto.fi /puolukkareseptini. TA RU RA N TA LA VI LL E H EI KK IN EN / VA ST AV AL O. 28 suomenluonto.fi Rakas puolukkareseptini! Miten sinä nautit puolukan hyvästä aromista
Marjalla on todettu olevan erityisesti lihavuutta ja matala-asteista tulehdusta ehkäiseviä vaikutuksia. Sianpuolukka kasvaa valoisilla, hiekkaisilla ja kuivilla kankailla. Onneksi puolukka palautuu suhteellisen nopeasti esimerkiksi metsähakkuiden jälkeen. Valoisten metsien puolukka Luonnonvarakeskuksessa tutkitaan parhaillaan puolukanja mustikanvarpujen peittävyyden nykytilannetta. Lehdissä on piirteitä kummaltakin lajilta, mutt a ne talvehtivat kuten puolukalla. Puolukka voi parhaiten 100-vuotiaissa metsissä, mutta metsien keski-ikä on Suomessa KU VA T AR IPE KK A H U H TA Puolukan ja mustikan risteymä. Kasvin varsi on ylhäältä kuin mustikan ja alhaalta kuin puolukan. Tällä hetkellä puolukka on maamme yleisin putkilokasvi, joten sillä tuntuu menevän hyvin. Sianpuolukalla lehdet ovat litt eitä, tuhkanharmaita ja pitkänpyöreitä. Se on siis vähentynyt aika paljon”, Manninen sanoo ja valottaa muutoksen taustoja. Marjat ovat kuitenkin mautt omia. Lehdet ovat paras tuntomerkki kasvien erott amisessa toisistaan. Sianpuolukan tunnistaa myös marjan mausta. Sianpuolukan marja on mauton. ”1950-luvulla tehdyssä kasvien peittävyysanalyysissä puolukan peittävyys oli 14–18 prosenttia, nykyään se on 6–7 prosenttia. Tiedetään jo, että marjalla on ainakin syövältä suojaavia sekä aivojen rappeutumista ehkäiseviä ominaisuuksia. suomenluonto.fi 29 Puolukka x mustikka = ”muolukka” Porista löydett iin vuonna 1966 erikoisen näköinen kasvi, joka osoitt autui harvinaiseksi puolukan ja mustikan risteymäksi (Vaccinium x intermedium Ruthe). Myös sitä on tutkittu, miten metsien käsittely vaikuttaa aluskasvillisuuteen ja puolukkaan. Puolukka on valoisten metsien laji, mutta nyt metsät ovat tiheämpiä ja tuottavat enemmän puuta, mikä lisää varjostusta. Tutkimuksissa on selvinnyt myös se, että runsaasti puolukkaa sisältävä ruokavalio voi ehkäistä diabetesta. Puolukasta selvitetään nyt etenkin sen vaikutuksia ihmisen terveyteen. Puolukan lehdet taas ovat kuperia ja tummanvihreitä, ja lehden alapinnalla ilma-aukot erottuvat tummina pisteinä. Marjojen kypsymislämpötilallakin on siis vaikutusta syntyviin yhdistepitoisuuksiin ja siten myös terveellisyyteen. Parhaillaan sitä kasvaa ainakin Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Ja se taas on seurausta niiden pitkästä evolutiivisesta historiasta”, Manninen kuvailee. Puolukka on tällä hetkellä maamme yleisin putkilokasvi.. Ensinnäkin metsien rakennemuutos. ”Muutoksen takana on kolme syytä. Jokin syy niillä on aina olla kasvissa. Totuus paljastuu, kun tilannetta peilataan vuosikymmenien taakse. Lehden alapinnalla erott uvat verkkomaiset lehtisuonet. Yhdisteet voivat myös suojata kasvia muun muassa herbivoreilta eli kasvinsyöjiltä tai ultraviolettisäteilyltä. Puolukka on terveyspommi Vaikka puolukka on monelle marjastajalle tuttuakin tutumpi laji, on sitä tutkittu huomattavasti vähemmän kuin metsiemme toista supermarjaa, mustikkaa. Sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi) muistutt aa hyvin paljon puolukkaa. Se on mauton ja jauhoinen. Toinen syy on metsien ikärakenne. ”Terveysvaikutukset lisäävät varmasti suuren yleisön kiinnostusta puolukkaan, joka valitettavasti on jäänyt hieman mustikan varjoon”, Manninen sanoo. Puuston karsimisesta voi olla jopa hyötyä tälle valossa viihtyvälle kasville, joka saattaa silloin kukkia ahkerammin. Tunnetko puolukan serkun. syömään minut. Tampereen yliopiston Immunofarmakologian tutkimusryhmässa on saatu lupaavia uusia tuloksia puolukan terveysvaikutuksista. Norjan tutkimusneuvoston rahoittamassa Wild berries -hankkeessa taas tutkittiin puolukkaklooneja ja huomattiin, että viileämpi lämpötila edisti niiden antosyaanien tuottoa
Kolmas syy on metsäpalojen puute. Pöhösieniä on useita lajeja, eikä niiden vaikutuksista ole juurikaan tietoa. Se on pöhösienen tekosia. Puolukka uudistaa maanpäällisiä versojaan noin viiden vuoden välein. Ilmaston lämpeneminen voi tuoda mukanaan myös uusia kasvitauteja, tai muuttaa nykyisten tautien ilmaantuvuutta. Niiden pitoisuudet vaihtelevat kasvupaikan mukaan. 4) Marjan hyvä säilyvyys johtuu sen sisältämästä luontaisesta säilöntäaineesta, bentsoehaposta. Sen ikä voi olla jopa 50 vuott a. 1) Puolukka on Suomen ja boreaalisten metsien yleisin putkilokasvi. avonoideja, fenolihappoja ja antosyaaneja. M AR IK A EE RO LA 1) Puolukka on Suomen ja boreaaViisi faktaa puolukasta. 3) Puolukassa on runsaasti kuituja, vitamiineja ja mineraaleja sekä polyfenoleja kuten . 30 suomenluonto.fi nuorentunut. Nämä puolukan kasvitaudit kiinnostavat minua tutkijana kovasti, sillä sitä uhkaa ei ole vielä kunnolla selvitetty”, Manninen paljastaa. 5) Ainavihantana kasvina puolukan lehdet säilyvät vihreinä talvellakin. ”Moni on saattanut marjareissulla nähdäkin puolukan varvuissa paksumpaa, turvonnutta kasvustoa. 2) Jopa yli puolet puolukan biomassasta on maan alla maavarsissa ja juuristossa. Siksi hangenkin alta paljastuvat puolukat ovat eläimille vielä kelpo ravintoa. Palo antaa puolukan klonaaliselle juuristolle mahdollisuuden uuteen kasvuun. Karhu tosin saattaa samalla popsia mahaansa myös puolukan lehtiä. Puolukan maavarret sitovat runsaasti hiiltä ilmakehästä. Kasvi pärjää niin kankailla, soilla, rämeillä kuin paljakoillakin. Puolukka tekee parhaillaankin tärkeää tehtäväänsä metsän varvikossa, josta hyönteiset, linnut, pikkunisäkkäät ja nilviäiset hakevat ravintoa, suojaa ja vilvoitusta. Kun punaposkiset marjat kypsyvät, astelee marja-apajille yhtä lailla karhu kuin ihminenkin maistamaan tätä kirpeää metsän herkkua. Sen kasvupaikkavaatimukset ovat hyvin väljät. Ilman sitä se voi ummehtua.” Lämpenevä ilmasto voi myös tulevaisuudessa vaikuttaa puolukan peittävyyteen, jos metsämme muuttuvat lehtipuuvaltaisiksi ja havumetsän raja kipuaa yhä pohjoisemmaksi
Lähes 700 lehtokurppahavaintoa! Testaa sienitietämyksesi Tunnistatko tämän ja joukon muita sieniä. Pohjoisin havainto tuli Inarista. /artikkelit/ sadosta-koko-vuodeksi-sieniavoi-sailoa-usealla-tavalla/ JO UN I TI KK AN EN M AR IK A EE RO LA. / lehtokurp pahavain not Lue lisää ja katso kaikki havainno t kartalta: suomenlu onto.. Valtaosa havainnoista on soidintaan lentävistä koiraista, mutta olitte bonganneet myös pesintöjä. /artikkelit/luontotilastoina-marjojen-hyva-kemia/ Säilö metsän antimet Kuivaa, pakasta, suolaa, hapata. Lue vinkit sienien säilömiseen! suomenluonto.. suomenluonto.fi 31 • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • DI CK FO RS M AN L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I Lue lisää ja katso kaikki havainno t kartalta: suomenlu onto.. Niitä tuli satoja! Saimme havaintoja pihoilta, puutarhoista ja teiden reunoilta, liikenteen uhreistakin. Nämäkin havainnot ilmoitetaan nyt käynnissä olevaan kartoitukseen. Lehtokurppa on lintuatlaskartoitusten mukaan runsastunut viime vuosikymmeninä Suomessa ja levittäytynyt pohjoiseen ja etenkin koilliseen. suomenluonto.. Tee testi nettisivuillamme! suomenluonto.. / lehtokurp pahavain not Pyysimme kesäkisassamme lukijoiltamme havaintoja lehtokurpasta. /uutiset/ testaa-oletko-sienivelho/ Marjojen hyvä kemia Monipuolinen marjaravinto takaa monipuolisen kirjon yhdisteitä, joiden terveysvaikutuksista on näyttöä
Tienpieluksen punaiset pirkot H E N R I K O S K IN E N / VA S TA VA LO 32 suomenluonto.fi. 32 suomenluonto.fi A r k i l u o n n o n a a r t e i t a A r k i l u o n n o n a a r t e i t a Sarjassa tarkastellaan jokapäiväisten ojanpientareiden ja por. ikonkien luontoa
Myrkyttömämmät lajit, kuten kaksipistepirkko, matkivat myrkyllisten varoitusväritystä ja pysyvät siten pedoilta turvassa. Leppäkerttuisät ja äidit eivät esimerkiksi keitä jälkikasvulleen puuroa, vaikka loru niin ehdotteleekin. Tämä kyllä pätee siihen tuttuun ja turvalliseen seitsenpisteiseenkin. Toisaalta esimerkiksi ahopirkko taas on enemmän kasvissyöjä. Myrkkyleppiksiä. Juoruja ja tunnettuja tapoja Seitsenpistepirkko on Suomen kansallishyönteinen ja taatusti rakastetuimpia ötököitämme. Koppis ja puu saivat nimensä vanhasta verta tarkoittavasta leppä-sanasta, molemmilla kun on verenpunainen väritys (puulla piilossa kaarnan alla). Se ei ole liikuntakyvyttömille hyönteiskoteloille ihan tyypillistä. Monen lajin toukat ovat tummia ja aikuisten tapaan täplikkäitä – seitsenpistepirkon täplät ovat oranssit, ruutupirkolla valkeat. Karusta nimestään huolimatta leppäkerttuja on pidetty onnen tuojina ja suojeluksen antajina. Vaikka leppäkertut eivät toki ole koskettaessa vaarallisia, emme olleet ihan väärässäkään: monet lajit ovat myrkyllisiä. H Å K A N S Ö D E R H O LM / VA S TA VA LO. Leppäkerttuja onkin joinain kesinä vaeltaviksi massaesiintymiksi asti. Kirkkaana hohtelevasta munasta kuoriutuva lapsonen on kammottava otus pitkine jalkoinen, isoine leukoineen ja piikikkään karvaisine selkäpanssareineen. Leppäkertut munivat jälkeläisensä suoraan ravinnon äärelle, kasvien lehdille. Niitä on houkuteltu lentoon viemään viestejä ja haaveita maailmalle. Kotelosta kuoriutuva aikuinen on haalea, mutta tummuu lopulliseen väriinsä pian. Kaikki paitsi punaiset olivat meistä jotenkin epäilyttäviä. Joidenkin lajien kaikki yksilöt ovat samannäköisiä, kun taas esimerkiksi isopirkon, kaksipistepirkon ja kymmenpistepirkon kuviot vaihtevat yksilöiden välillä. Emme uskaltaneet koskea moisiin myrkkyleppiksiin. Monet leppäkerttulajit erittävät jaloistaan keltaista lemuavaa nestettä, joka entisestään ällöttää lintuja ja muita petoja. Mikä peto haluaisi syödä katkeranmakuisen haisulin. Koulujen alkaessa elokuussa se kuhisi leppäkerttuja. Taitavia lentäjiä ne ovatkin, ja pyrkivät mieluusti matkaan kohti kirkasta taivasta – ja vähemmän mieluusti silloin, kun taivas on kovin tumma ja myrskyinen. suomenluonto.fi 33 V ahvimpiin lapsuusmuistoihini kuuluu tietty tienpiennar koulumatkani varrella, nyt jo asfaltilla peitetty mutta silloin vielä upea pieni niitynkaistale. Koska ihan jokainen tuntee sen, siihen liittyy jos jonkinlaista uskomusta, joista ihan kaikki eivät ole totta. Kaupunkien leppäkerttuniityt saisi taas vapauttaa asfalttikuortensa alta pirkkojen talvipiiloiksi! S A M I K A R JA LA IN E N A N N E S A A R IN E N / VA S TA VA LO Leppäkertun eli seitsenpistepirkon munasta kuoriutuvasta toukasta kasvaa nahanluontien myötä näytt ävä piikikäs peto. Oli tuttuja punaisia seitsenpistepirkkoja, mutta myös muunvärisiä. Pikkuniityllä eli ainakin tummia keltapilkkuisia versioita, ehkä seulapirkkoja, ja lisäksi pienenpieniä keltaisia mustapilkkuisia – ehkä ahopirkkoja. Toukkavaihe kestää muutamia viikkoja, kotelossa köllöttely viikon, ja aikuiset kömpivät esiin heinä-elokuussa. Myös leppäkerttujen koteloilla on näyttävä varoitusväri, ja ne jäävät usein näkösälle. Hyvää säätäkin on niiden lennosta ennustettu. Ahopirkko on toukkanakin vaalea. Söpöjä kuin mitkä! Suojellaan joka elämänvaihe Leppäkerttu ei ole suloisimmillaan vauvana. Kaikki eivät ole suuria ja näyttäviä: Suomen lajeihin kuuluu myös monia parimillisiä pikkupirkkoja. Useimman lajin kohdalla se onkin totta, oli kyseessä toukka taikka aikuinen. Suomessa on yli 60 eri lajia, maailmalla viitisen tuhatta. Moni muistaa niiden syövän kasveissa tuhoa tekeviä kirvoja. Vaikuttava, alkukantaisen hyönteisen olomuoto. Ne tuottavat alkaloideja, jotka voivat jopa tappaa tiaisen. Syksyn massaesiintymien nuoret aikuiset kaivautuvat maanpinnan karikkeeseen talvehtimaan, ja lisääntyvät vasta seuraavana kesänä. Se keskittyy puhdistamaan kasveja härmäsienen rihmastoista. Esimerkiksi kaksipistepirkko on ruusutarhurin suosikki, sillä se ahmii ruusukirvoja. Hyödyllinen puutarhurin apuri siis sekin omalla tavallaan! Leppäkerttu ei saanut nimeään siitä, että se viihtyy lepässä. Leppäkerttujen selkäkuviot eivät liity niiden ikään, vaan joka lajilla on oma tunnusomainen kuvionsa
34 suomenluonto.fi 34 suomenluonto.fi
Rakennukset reunustavat toria joka puolelta, ja nekin ovat kaikki kivisiä. Samat ominaisuudet, jotka tekevät kivestä hyvän lämpövaraston, saavat sen myös ikään kuin varastoimaan viileyttä. Poljen turhia viivyttelemättä kohti Kaisaniemen suuria puistopuita. Lämpötilojen mosaiikki Ero Senaatintorin ja katukuilun välillä on tuntuva. Kivi on ehtinyt lämmetä perusteellisesti. Katson Aleksanteri II:n patsaan päällä seisovaa lokkia, joka katsoo jäätelöä syövää turistia. Aurinko on jo laellaan, mutta säteet eivät silti yletä katutasoon asti. Senaatintorilla kiveä on kaikkialla. Rautatientorilla paahtaa jälleen, mutta Senaatintorin lämpötiloja siellä ei mittarin mukaan hätyytellä. Haluan selvittää, millainen kaupunki Helsinki on lämpösaarekeilmiön näkökulmasta. Niiden sisällä on paljon vaihtelua, on rakennuksia, katuja, vesija viheralueita, ja ne luovat erilaisia mikroilmastoja”, Atashi sanoo. suomenluonto.fi 35 Katu kuuma kaupungin TEKSTI JA VALOKUVAT ANNA TUOMINEN KUVITUS SOFIA KOISTINEN V oisikohan tässä kypsentää kananmunan, pohdin housuntakamus kivipaatta vasten kärventyen. Siksi tiiviisti rakennetuista kaupunkien keskustoista voi muodostua lämpösaarekkeita, jotka ovat jatkuvasti hieman ympäröivää maaseutua lämpimämpiä. Täällä viilennys olisi tosissaan tarpeen. Aurinko porottaa täydeltä terältä Helsingin Senaatintorille. Tarvitaan suuri määrä energiaa, jotta kivi alkaa lämmetä. On jälleen tiedossa hellettä, samoin kuin eilen ja toissapäivänä. KA RT AN LÄ H DE : O PE N ST RE ET M AP. Aukion nopat ja nuput vaihtuvat isompiin paasiin, jotka nousevat portaina kohti tuomiokirkon pääovia. Jään varjoon, ja viileä ilmavirta raikastaa oloa. Poistin mitt auksista päivän mitt aan muutt uneen lämpötilan vaikutuksen Ilmatieteen laitoksen havaintodatan avulla. Puut ovat tunnetusti tehokas puolustus hautovaa Toimittaja varustautui lämpömittareilla ja lähti pyöräillen selvittämään, miten ympäristö vaikuttaa lämpötilaan. Missä on kuuminta ja missä viileintä. Lämpösaarekeilmiö ja sen hallinta kiinnostaa tutkijoita maailmanlaajuisesti, sillä kuumeneva ilmasto tekee kaupunkiasumisesta monin paikoin tukalaa ja jopa terveydelle vaarallista. Kun ilma viilenee, lämpö vapautuu säteilemällä tai johtumalla rakenteiden yläpuoliseen ilmaan. ”Kaupungit ovat monimutkaisia alueita. Aloitan lämpötilan mittauksen ja suuntaan pyörää taluttaen vilkkaalle Aleksanterinkadulle. TÄLLAINEN KOE OLI Pyöräilin hitaasti ennalta suunnitellun reitin Helsingin Senaatintorilta Keskuspuistoon ja mitt asin samalla lämpötiloja. Myös mittari osoittaa viileyden. ”Auringon energia muuttuu kivipinnassa lämmöksi. Osan siitä ihminen tuntee lämpösäteilynä, mutta osa siirtyy syvemmälle maahan, joka toimii lämpövarastona”, kertoo tutkijatohtori Nahid Atashi Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskuksesta. Porotus sitoutuu kaikkiin kaupunkiympäristön tummiin rakenteisiin, sillä ne eivät heijasta säteilyä pois. Kivi pystyy sitomaan runsaasti lämpöenergiaa itseensä. Se on kuitenkin suuntaa-antava. Menetelmä ei ole tieteellinen, sillä se vaatisi tarkempaa muutt ujien huomioimista ja useita toistomitt auksia
Ei siis ole ihme, että sen vaikutus tuntuu rannalla. Melkein viisikymmentä astetta! Tänne ei olisi paljain jaloin mitään asiaa. Kempten infrapunalämpömi. Mysteerimetsä Triplan edustalla suuntaan ajatukseni jo tiukasti keskuspuistoon ja sen latvusten lomaan. Englanninkielisen termin green cooling voisi suomentaa vaikkapa viherviilennykseksi. Poljen tasaista tahtia, kunnes rehevä metsä ympäröi minut. Kiveen sitoutuva energia muuttuu suoraan lämmöksi. Triplan edustalla oli viileämpää kuin Teollisuuskadulla.. Viherkaistalle ja ajoväylän laidoille on istutettu lehmuksia, joskaan nuorista puista lankeava varjo ei ole kummoinen. ”Haihtuva vesi ikään kuin viilentää lehteä aktiivisesti”, Soininen tarkentaa. Totean optimistisesti, että ensi vuonna se on jo rippusen parempi. Käy ilmi, että nurmikko on useita asteita viileämpi kuin viereinen hiekkatie. Mitt ari roikkui lyhyen narun varassa polkupyörän sarvesta, ja sitä suojasi suoralta auringolta valkoinen kartonkihatt u. Hiki alkaa tosissaan virrata Linnanmäen kupeessa Sturenkatua ylös pinnistellessä. Reitin viilein kohta löytyy Tokoinrannasta, missä sekä ihmiset että valkoposkihanhet köllöttävät joutilaan oloisina. Kasveilla energiaa kuluu lisäksi veden haihduttamiseen. Erilaisten pintojen lämpötiloja auringossa (?C) Uusi asfaltt i 48 Kivetys 41 Hiekkatie 39 Metsänpohja 35 Nurmikko 31 Saniainen 27 lämpöä vastaan. Atashin kollega, väitöskirjatutkija Jesse Soininen kertoo, että auringon säteilyenergia toimii eri tavalla osuessaan kivipintaan tai kasvipeitteeseen. Teho perustuu varjostukseen ja haihduntaan. 36 suomenluonto.fi MITTARIT: Wisemann Klein WK057 datalogger tallensi ilman lämpötilan viiden sekunnin välein. Kipakka ylämäki kohti rautatien ylittävää siltaa ottaa pyöräilijästä mittaa, ja mietin jo, voisiko iholtani löyhyvä lämpö yltää mittariini ja sotkea tulokset. Käännyn kadunkulmasta kohti kauppakeskus Triplaa, mutta pysähdyn vielä testaamaan infrapunalämpömittarilla uutta, pikimustana kiiltelevää asfalttia. Iholla viileämpää ilmaa on vaikea havaita, sillä aurinko käristää herkeämättä. Reitin viilein kohta löytyi meren rannalta. Lisäksi lehdistä haihtuva vesi vie lämpöenergiaa mukanaan taivaan tuuliin. Parkkeeraan pyöräni puun alle ja hyörin hetken ympäriinsä osoitellen maata infrapunalämpömittarilla. Laajalle kurkottavat latvukset estävät auringon säteilyä pääsemästä kivipintaan asti. Vesi on vielä kiveäkin huomattavasti tehokkaampi lämpönielu. 36 suomenluonto.fi 36 suomenluonto.fi Kivipintainen Senaatintori kuumenee helteellä. Pahin pätsi löytyy kuitenkin vasta Teollisuuskadulta. Vaikka hikisiä päiviä on ollut jo muutama putkeen, pintavesi Eläintarhanlahdella on luultavasti yhä alle 20-asteista. Täyteen rakennettujen korttelien keskellä kulkee kumpaankin suuntaan kaksi asfaltoitua kaistaa sekä leveä kävelyja pyörätie. ari osoitt i erilaisten pintojen lämpötilat matkan varrella
Yksilön kannalta olennaisinta on siis hakeutua suojaan suoralta paahteelta. Kun vettä on vähän, kasvit alkavat säästää sitä. ”Kun ilma viilenee, lämpö kivipinnasta alkaa siirtyä yläpuoliseen ilmaan, eikä lämpötila laske yhtä nopeasti kuin vaikka kasvitieteellisessä puutarhassa tai puistossa.” Atashi huomauttaa, että Helsingin lämpösaareke ei ole yhtä yhtenäinen kuin monessa muussa kaupungissa. Yksittäisen pisteen lämpötila on kuitenkin sen verran monisyinen juttu, että kysymykseen vastaaminen vaatisi huolellista suunnittelua sekä supertietokoneen laskentatehot. suomenluonto.fi 37 Toimitt aja mitt asi lämpötiloja pyörällä liikkuen. Jatkan hiljakseen kohti reittini päätepistettä ja nautin viileydestä. ”Merituuli on puhaltanut voimakkaasti. Ne sulkevat lehtiensä pinnalla olevia ilmarakoja, eikä vesihöyryä pääse haihtumaan. Kumma kyllä, mittarin mukaan metsässä on lämpimämpää kuin Aleksanterinkadulla. Myös tutkijoiden mielestä tulos on hiukan ristiriitainen, muttei mahdoton. Miksei vihreys nyt viilennäkään. Kysyn vain puoliksi tosissani tutkijoilta, mitä tapahtuisi, jos Senaatintorin istuttaisi täyteen puita. Mutta jos voi valita, aurinkovarjo kannattaa pystyttää kivetyn torin sijaan rannalle tai puistoon. On olemassa laskentamalleja, jotka ottavat huomioon kaupungin kolmiulotteisen ja monimutkaisen pinnan paikallisine ilmiöineen. Kumma kyllä, mittarin mukaan metsässä on lämpimämpää kuin Aleksanterinkadulla. On mahdollista, että Keskuspuiston alueella pintamaan vesivarannot ovat huvenneet. Silloin kertyneet lämpövarastot alkavat purkautua. Atashi kertoo, että itse asiassa sen voisi laskea. Tokoinranta oli viitisen astetta Senaatintoria viileämpi, ja vaikka ero on tuntuva, nahoissani tunsin paljon selkeämmin paahteen ja varjon välisen eron. Lämpötilojen ohella testi osoitti, miten valtava ero mitatun ja koetun lämpötilan välillä on. Sääasemat näyttävät, että Kaisaniemessä on ollut päivällä selvästi viileämpää kuin Kumpulassa muutama kilometri sisämaahan päin. Pystyn vihdoin avaamaan silmäni kunnolla, ja huomaan siristelleeni lähes koko matkan häikäisevässä päivänvalossa. Varjossa tuntui viileältä, mutt a lämpömitt arissa se ei näkynyt.. Vesialueet pilkkovat sitä, samoin puistot, joita Helsingissä on suurkaupungiksi paljon. Tämä ei kuitenkaan selitä, miksei Keskuspuisto ole selvästi viileämpi kuin viereinen Länsi-Pasila. Paahteinen maa on lämmittänyt ilmaa yläpuolellaan, ja se on alkanut kohota. Ehkä tulevaisuudessa kaupunkisuunnittelunkin käytössä voi olla samankaltainen työkalu, joka kertoo, missä puiden varjoa eniten kaivataan. Kesällä meri on aina maata viileämpi, ja tänään ero on ollut melko suuri”, Atashi huomauttaa. suomenluonto.fi 37 Varjossa on ihanaa. Mitatt u ja koett u Soininen kertoo, että erilaisten mikroilmastojen erot tulevat vielä paremmin näkyviin yöllä, kun auringon suora säteily ei vaikuta tuloksiin. Soininen pohtii, että viherviilennyksen heikkeneminen voi johtua kuluneiden viikkojen kuivuudesta. Kohoavan ilmamassan tilalle on valunut viileää ilmaa ulapalta
38 suomenluonto.fi TEKSTI JA KUVAT MERJA PAAKKANEN Suru valtasi luontovalokuvaaja Merja Paakkasen mielen, kun avohakkuut tulivat rakkaan luonnonsuojelualueen rajoille Kaavin Makkarasärkillä. Metsäsuruni
Tunne on vähän samanlainen kuin tunturien tuulet, jotka välillä puhaltavat hellän pehmeästi ohitseni. Olen asunut näillä seuduilla nuorena, ja avioeron jälkeiset haparoivat askeleet kohti omannäköistä elämää on otettu tämän joen varrella. Olemme seuranneet joutsenperheen elämää läheisellä lammella, ja kuunnelleet lintujen kesäisiä konsertteja. Poskillani virtaavat kyyneleet ovat yhtä vuolaat kuin joki, ja jos kyyneleet mittaisivat suruni määrää, Vaikkojoki tulvisi nyt. Suljen silmäni ja mietin, miltä virtaava vesi tuntuu iholla. Olen lepuuttanut sen lempeässä virrassa sekä mieltäni että jalkojani jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Tämä joentörmä on minulle entuudestaan tuttu. Meille tästä on tullut toinen koti. Keväisin vesi on korkealla, ja kevättulvan valtaaman virran voima herättää kunnioitusta. Talveksi hiljentyneessä luonnossa on kuitenkin läsnä elämän kiertokulun mahti, ja tammikuisessa valossa jälleen lupaus keväästä. Nyt loppukesällä joen tahti on paljon leppoisampi, eikä luonnossa ole enää samanlaista kiireen tuntua kuin keväällä uuden elämän syntyessä. Tämä joki ja metsä ovat olleet turvapaikkani, jossa mieleni on usein rauhoittunut. Tämä kerta on kuitenkin hyvin erilainen. Vaikka lintuja lukuun ottamatta toislajisista ei ole näköhavaintoa, jäljet kuitenkin opettavat meille metsästä paljon. Tänään kuitenkin mieleni valtasi suru. Olen Makkarasärkillä, pienellä luonnonsuojelualueella Kaavilla Koillis-Savossa, aivan Savon ja Pohjois-Karjalan rajalla. Hirvi on sekin alueen vakituinen asukas, jonka olemassaolon merkit löytyvät kesäisin papanakasoina ja talvisin jälkinä hangella. Lapseni ovat muodostaneet täällä luontosuhdettaan, ja olemme yhdessä tutkineet uteliaina metsää. Pohjois-Savossa, aivan Pohjois-Karjalan rajalla sijaitseva Makkarasärkkien luonnonsuojelualue on pieni mutt a upea.. Kesäisin olemme tutkineet majavan hampaiden jälkiä kaadetuista puista, ihastelleet suuria muurahaiskekoja ja epäilleet painaumia sammalpeitteessä metsiemme suurpedoista suurimman, karhun jättämiksi. Olen kulkenut Makkarasärkillä jokaisena vuodenaikana, välillä yksin ja välillä perheeni kanssa. Olen kulkenut täällä myös hiihtäen ja katsellut lumipeitteen alle jäänyttä jokea. suomenluonto.fi 39 U potan jalat viileään Vaikkojoen virtaan. Silloin tämä törmä, jolla nyt istun, on veden alla, ja vesi kiitää myrskytuulen lailla
Lammelle saapuessa tipahdin polvilleni. Toisella puolella pieni matala lampi lisää elinympäristöjen monimuotoisuutta. Toisella puolella joki on leventynyt heinäiseksi kosteikoksi, jonka lehtipuuvaltaisille rannoille joki tulvii keväisin. Muutaman sadan metrin päässä on toinen luonnonsuojelualue, Heinävaara, joka on samaa Natura 2000 -aluetta Makkarasärkkien kanssa. Onnettoman pienen suojavyöhykkeen takaa rujot raiskiot paistavat lammelle niin silmiinpistävästi, ettei niitä pysty millään sivuttamaan. 40 suomenluonto.fi. Kun Kaavin kunta uudisti muutama vuosi sitten Vaikkojoen retkeilyreittejä, sydämessäni heräsi toivo siitä, että alueen arvo matkailulle auttaisi suojeVaikkojoen upeisiin maisemiin voi tutustua myös meloen. Suopursujen tuoksu on huumaava. Tänään tulin taas tänne jokakesäiselle vierailulleni. Avohakkuiden vaikutukset yltävät luonnonsuojelualueelle asti. 40 suomenluonto.fi O man lajini jättämät jäljet näillä seuduilla ovat puolestaan niin suuret, että niitä ei voi olla huomaamatta. Suuret ja rujot hakkuuaukeat halkovat maisemaa monin paikoin matkalla kohti pientä suojeltua metsää ja jokivartta. Matkalla luonnonsuojelualueelle kuljemme halki ojitettujen soiden, missä tasaikäiset kitukasvuiset puut eivät ymmärrä tuottavansa pettymystä ihmispoloille. Nyt avohakkuut tulivat niin lähelle minua, että tuntuu kuin kodistani olisivat kadonneet seinät. Suojelualueen reunalla sijaitsevien lampien takaa hakkuut yltävät nyt suojellun alueen rajalta seuraavan rajalle, ja tuho on lohduton. Kyyneleet kirposivat poskilleni, enkä halunnut uskoa näkyä todeksi. Tuoreen kankaan kuusikosta koostuvaa pientä Heinävaaran luonnonsuojelualuetta ympäröivät nyt hakkuuaukot lähes joka puolella. Harju laskeutuu ja polku kuljettaa kohti pientä lampea. Makkarasärkät on helppo kohde lasten kanssa retkeilyyn. Luonnonsuojelualue ei ole kovin suuri, ja tuttuun tapaan aloitin retken kulkemalla sen eteläpäähän. Pian havumetsä kapenee ohueksi kaistaleeksi
Lasten luontosuhde on muodostunut tutkimalla uteliaasti luontoa. suomenluonto.fi 41. Makkarasärkkien lisäksi Natura 2000 -alueeseen kuuluu 18 kilometriä mutkitt elevaa Vaikkojokea
Lähes joka vuosi jonnekin on ilmaantunut uusi raiskio. K atselin maisemaa tovin epäuskoisena ja yritin sisäistää peruuttamatonta tuhoa. Maisemassa vaihtelevat vain yksilajisten tasaikäisten puupeltojen eri ikävaiheet ja avohakkuut. Maisemasta puuttuvat monimuotoiset vanhat metsät, joissa eri-ikäiset ja erilajiset puut muodostavat yhdessä muun kasviston ja eläinlajiston kanssa rikkaan elinympäristön, jossa lajien määrä on hämmästyttävän runsas. Makkarasärkkien luonto tuo mieleen useita rakkaita muistoja. Uusimman uhanalaisuusarvioinnin mukaan lähes joka viides metsälintulajeistamme on uhanalainen. Siellä viimeiselle leposijalleen romahtaneet puuvanhukset rikastavat metsän kirjoa enemmän kuin eläessään. Metsäluonnon hädästä kertoo kipeästi myös se, että metsiemme yleislintu hömötiainen on muuttunut lyhyessä ajassa elinvoimaisesta erittäin uhanalaiseksi. Raskain askelin palasin reittiä takaisin istumaan tähän joentörmälle. Pysähdyn suruni äärelle samalla, kun vesi joessa jatkaa virtaamistaan. Lintujen vähenemisen myötä tutusta metsästä ei enää kuulu helmipöllön puputusta, ja lintujen äänet yksipuolistuvat ja vaimenevat. Nyt Vaikkojoen retkeilyreitit ovat oiva katsaus nykymuotoisen metsätalouden valtavalle tuholle, ja siitä muistuttaa irvokkaalla tavalla avohakkuiden keskelle jäänyt retkeilijöiden taukopenkki. Näiden hakkuiden myötä se toivo on poissa. Vaikka tämä tunne sai alkunsa minulle rakkaan maiseman tuhoutumisesta, ihmisille tyypillisesti itsekkäästä lähtökohdasta, näihin kyyneliin kiteytyy paljon muutakin. Mutta on lajeja, joiden olemassaolo on meille huomaamatonta, emmekä välttämättä osaa ajatella kaikkia niitä hyönteisiä ja kääpiä, joiden olemassaolon elinehto ovat metsän lahopuut. Silmälläpidettävä on nykyään myös ennen maamme runsain petolintu, helmipöllö. Linnut, nisäkkäät, hyönteiset, sammalet, sienet, jäkälät, hämähäkkieläimet, nilviäiset, sammakot ja kaikPienet lammet ja puro lisäävät elinympäristöjen monimuotoisuutt a. Katso video Makkar asärkk ien maisem ista: suomen luonto .fi DIGITI LAAJIL LE. Kuten muuallakin Suomessa, täälläkin lähes kaikki alueen metsät ovat metsätalouden käytössä. 42 suomenluonto.fi lemaan viimeiset metsänkaltaiset reittien ympäristössä
Aurinko pääsee paahtamaan aikaisemmin siltä suojassa olleille alueille, ja tuuli puhaltamaan ankarammin kuin ennen. Tässä surussa on kuitenkin voima. Kun vieressä tuulelta ja auringolta suojaa antanut metsä katoaa, luonnonsuojelualueen mikroilmasto muuttuu. suomenluonto.fi 43 ki kasvit, jotka muodostavat metsän. Miten samassa hetkessä ovatkaan läsnä kaikki ne arvokkaat hetket tässä upeassa luonnossa, ja se pohjattoman suuri suru siitä, mitä metsille on tapahtunut. Mietin kaikkia niitä käyntikertoja vuosien saatossa täällä, pimeneviä iltoja, tähtitaivasta ja lasteni naurua. Metsän sellaisena kuin sen kuuluisi olla, eläinten ja kasvien kotina. Mietin etäisyyttä vuosina, sillä niin kauan kestäisi, että niiden välillä olevat alueet edes jollain tavalla palautuisivat muistuttamaan etäisesti sitä, mitä joskus on ollut. Ihania retkiä ja luonnonrauhaa, minulle äärettömän rakkaita muistoja. Tässä surussa on kuitenkin voima. Myös metsäluontotyypit ovat uhanalaisia, ja luku on hämmästyttävän suuri, 76 prosenttia. Ja tuo metsäluonto voi huonosti, ja sen kaikista lajeista uhanalaisia on joka kymmenes. Laajalle levittäytynyt metsätalouden tuho katkaisee luonnonsuojelualueiden yhteydet toisiinsa, ja alueet ovat toisistaan sadan vuoden päässä olevia saaria. Merja Paakkanen on ammattikuvaaja ja vapaa kirjoittaja Kilpisjärveltä. Tätä tapahtuu muillakin luonnonsuojelualueilla, eikä Makkarasärkät ole siinä mikään poikkeus. Vaikka nämä kyyneleet kirposivat tämän tutun metsän sylissä, ne valuvat myös kaikille muille hakatuille metsille ja metsätalouden ahtaalle ajamille lajeille. Halu taistella niiden metsien puolesta, jotka vielä ovat olemassa. Se kastelee ja ravitsee mullan, josta versoo halu toimia. M akkarasärkillä hakkuu hipoi luonnonsuojelualueen rajaa, eikä se sitä lähemmäksi enää pysty tulemaan. Hakkuiden reunavaikutusten vuoksi lajien elin olosuhteet muuttuvat, ja joku laji saattaa menettää elinkelpoisen elinympäristön. Se kastelee ja ravitsee mullan, josta versoo halu toimia. Luonnonsuojelualueen lähellä tapahtuva tuho vaikuttaa muutenkin myös pienien luonnonsuojelualueiden sisällä. Avohakkuut yltävät nyt yhden luonnonsuojelualueen rajalta seuraavan rajalle, ja väliin on jätett y vain pieni metsäkaistale.. Nyt metsähakkuut kurjistavat luonnonsuojelualueidenkin luontoa
44 suomenluonto.fi Myrkkysieniä ja sienimyrkytyksiä TEKSTI TOPI LINJAMA Suomessa tavataan tuhansia sienilajeja. Myrkyllisiä lajeja on parisensataa ja tappavan myrkyllisiä viisi tai kuusi.. Näistä muutama sata luokitellaan ruokasieniksi
suomenluonto.fi 45 H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV AL O Joissakin sienissä, kuten myrkkynääpikässä, on solumyrkkyjä, jotka eivät häviä sienestä keitt ämällä tai muulla käsitt elyllä.
Suomessa lajia tavataan vain lounaassa.. Poikkeuksen muodostaa korvasieni, jonka vesiliukoiset myrkyt haihtuvat ilmaan. Hän ei keitä hilloa koemielessä lehdossa kasvavista tummansinisistä tai oransseista marjoista. TE EM U H EI N O N EN / VA ST AV AL O TE EM U H EI N O N EN / VA ST AV AL O Maailman kaikista kuolemaan johtaneista sienimyrkytyksistä suurimman osan on aiheutt anut kavalakärpässieni. Lehden toimittaja kiitti tekstistä, mutta sanoi itse pysyttelevänsä marjastuksen parissa. Jos vakavan myrkytyksen kuitenkin saa, ennuste on asianmukaisesti hoidettuna yleensä hyvä, sanotaan Duodecim-lehden artikkelissa vuodelta 2022. Sanoin, että sienestykseen pätee sama kuin marjastukseen: syö vain niitä sieniä, jotka tunnistat varmuudella ruokasieniksi. Vakavat sienimyrkytykset ovat Suomessa harvinaisia. Lievän korvasienimyrkytyksen voi saada esimerkiksi silloin, kun sieniä keittää sisätiloissa tai kun niitä kuljettaa lämpimässä auton takapenkillä. Turvallista sienestys onkin. 46 suomenluonto.fi E räänä syksynä kirjoitin maakuntalehden yleisönosastolle mielipidetekstin, jossa väitin sienestystä turvalliseksi harrastukseksi. Marjastaja tunnistaa puolukan ja poimii niitä. Myrkytyksen saa vain sieniä syömällä Sienimyrkytyksen voi saada vain syömällä sieniä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että sienistä on laitettu ruokaa, jota on syöty
Määrää voi verrata satoihin ruokasienilajehin. Myrkkysienillä ei ole mitään yleisiä tai Valkokärpässieni Suippumyrkkyseitikki Kavalakärpässieni Myrkkynääpikkä Korvasieni MYRKYTYSTIETOKESKUS päivystää vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä. Niiden sisältämät solumyrkyt eivät häviä keittämällä tai muilla käsittelyillä. ”Myrkytyksen syntyyn vaikuttavat myrkyn ja sen annoksen lisäksi altistuneen henkilön erityispiirteet, kuten perussairaudet tai geneettiset tekijät”, sanoo ylilääkäri Kalle Hoppu Potilaan Lääkärilehdessä. suomenluonto.fi 47 Myrkkysieni ei – kuten ei sudenmarja tai kielon marjakaan – vaani sienestäjää saati hyökkää hänen kimppuunsa. Vaarallisimpia ovat valkokärpässieni, suippumyrkkyseitikki ja kavalakärpässieni. Oireet ilmaantuvat vasta useiden syöntikertojen jälkeen. Myrkky ei kuitenkaan häviä kokonaan. Myrkyllisimmät lajit kannattaa opetella tunnistamaan, jotta niistä ei milloinkaan vahingossakaan laita ruokaa. Suomi kuuluu harvoihin Euroopan maihin, joissa korvasientä pidetään ruokasienenä. Myrkyllisenkin sienen voi ottaa käsiin, tutkia sitä, halkaista veitsellä, nuuhkia ja painaa tuntomerkit mieleen. Tieto on paras myrkytyksiä ennalta ehkäisevä lääke. Viisi tappavan myrkyllistä sientä Suomessa tavataan laskutavasta riippuen viittä tai kuutta sienilajia, joista voi saada vakavan myrkytyksen. Esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa korvasientä ei saa myydä eikä sitä suositella ravinnoksi. Myrkyt eivät myöskään siirry sienikorissa sienestä toiseen. Jos sienikoriin on eksynyt tunnistamaton tai myrkyllinen sieni, sen voi heittää pois. Korvasienen sisältämä myrkky, gyromitriini, vähenee kahden keittämisen jälkeen murto-osaan. Myös myrkkynääpikkä sisältää solumyrkkyjä. Pulkkosieni voi aiheuttaa joillekin allergisen reaktion, joka voi lopulta johtaa verikudoksen tuhoutumiseen. Myrkytystä ei voi saada esimerkiksi myrkkysientä koskettamalla eikä yleensä myöskään maistelemalla. Nämä sienet ovat hengenvaarallisia jo varsin pieninä annoksina. Tai siihen, että vakavan myrkytyksen aiheuttavia kasvilajeja on kymmenkunta. Samassa korissa olevat ruokasienet voi puhdistettuna käyttää ruoaksi. Maksuton numero on 0800 147 111 KU VA T LA SS E KO SO N EN. Erityistapauksissa myös monet muut sienet voivat aiheuttaa hoitoa vaativan myrkytyksen
Lajit sekaisin Myrkytys johtuu tavallisesti siitä, että on erehdyksessä kerätty ja syöty herkullisen ruokasienen sijaan myrkyllistä näköislajia. Seura-lehti esitti Kekille väittämän, että myrkytykset sattuvat usein kokeneille sienestäjille. Tunnistusapua voi saada Suomen Sieniseuran facebook-ryhmästä, johon sienestä voi lähettää kuvan. Nuijamalikka on myrkyllinen alkoholin kanssa käytettynä. Ylilääkäri Tapio Kekki on intohimoinen sieniharrastaja ja Suomen Sieniseuran nimistötoimikunnan puheenjohtaja. Porkan mukaan sienimyrkytysten riskiryhmiä ovat maahanmuuttajat ja turistit, jotka saattavat sekoittaa myrkylliset suomalaiset lajit kotimaansa myrkyttömiin sieniin. 48 suomenluonto.fi yhtäläisiä piirteitä. Myös suomalaisten lisääntynyt sienestysinto näkyy myrkytystietokeskukseen tulevissa yhteydenotoissa. Kokeneet sienestäjät riskiryhmä. Yleensä ei aiheudu, mutta asia kannattaa selvittää. Kekin mukaan tämä pitää paikkansa. Mutta kun niitä tapahtuu, kyseessä on melko usein kokenut sienestäjä, joka liikkuu itselleen vieraalla alueella”, Kekki sanoi. He osaavat yleensä nopeasti määrittää sienen tai vähintään poissulkea myrkyllisimmät vaihtoehdot. Sienen tuoksussa on karvasmantelimainen vivahde.. Yksikään äiti, isä tai Myrkytystietokeskuksen työntekijä ei kuitenkaan voi tuntea kaikkia Suomen tuhansia sienilajeja. Vitsailua tai lastenkasvatusohjeita ei myrkytysepäilyjä koskevassa keskustelussa suvaita. Keskus saa vuosittain 500–700 sieniin liittyvää myrkytyspuhelua. Tällä tarkoitetaan puhelua, jossa henkilö on syönyt tai hänen epäillään syöneen sientä, ja soittaja haluaa tietää, onko kyse myrkyllisestä sienestä ja voivatko oireet johtua sen syömisestä. Kuitenkin lajintunnistus tai ainakin vaarallisimpien lajien poissulkeminen on myrkytysten ehkäisyn kulmakivi, sanotaan Duodecim-lehden vertaisarvioidussa artikkelissa. Etanat ja sienisääsken toukat viihtyvät myrkkysienissä aivan kuten muissakin sienissä. Vakavissa valkokärpässienimyrkytyksissä on ollut usein mukana kokenut sienestäjä, joka on esimerkiksi ikänäön vuoksi erehtynyt kohtalokkaasti, sanoo puolestaan Kalle Hoppu. Ryhmän ylläpito suhtautuu myrkytysepäilyihin vakavasti. Ryhmässä on monia tämän maan parhaista sieniasiantuntijoista. Tyypillisesti pieni lapsi on maistanut tai hänen arvellaan maistaneen sientä ja aikuinen soittaa kysyäkseen, aiheutuuko tästä vaaraa. Esimerkiksi Aasiassa kasvava viljelytuppisieni (Volvariella volvacea) on sekoitettu valkokärpässieneen. Tieto vähentää myrkytysriskiä, mutta ylimielisyys voi lisätä sitä. Facebook-ryhmästä apua tunnistukseen Jos epäilee sienimyrkytystä, kannattaa ottaa yhteys Myrkytystietokeskukseen. Takavuosina uutisoitiin, kuinka ”kokenut sienestäjä” menehtyi syötyään valkokärpässientä. Aika ajoin törmään luennoilla ja sieninäyttelyissä käsitykseen, jonka mukaan kokemus lisäisi myrkytyksen riskiä. Moni pitkälle edennyt sienituntija korostaa nöyryyttä sienten monimuotoisuuden edessä. ”Sekoitusriski on olemassa esimerkiksi seuraavien lajien kohdalla: herkkusienet ja valkokärpässieni, koivunkantosieni ja myrkkynääpikkä sekä mustavahakas ja nuijamalikka”, kertoo erikoislääkäri Päivi Porkka HUS:in Myrkytystietokeskuksesta. Niillä ei esimerkiksi ole erityistä makua tai hajua. ”Myrkytyksiä sattuu ylipäänsä harvoin. Puheluista kolmannes koskee alle 6-vuotiaita lapsia. LA SS E KO SO N EN Mustavahakkaan tunnistaa paksuista valkoisista heltoista ja makeasta tuoksusta. Jos epäillään sienimyrkytystä, on olennaista tietää, mitä sientä on syöty. TO PI LI N JA M A Nuijamalikan heltat ovat tiheässä ja jalan tyvessä pullistuma
• Jos mahdollista ota sienistä kuvia luonnonvalossa yläja alapuolelta ja lähetä kuvat Suomen Sieniseuran facebook-ryhmään tunnistusta varten. Sieni-Kallen oswiittaan painettu neuvo pätee yhä. Upea Norppapolku ja esteetön laavu Pyöräilijöille Puumalan saaristoreitti ja Sillat ja lossit -reitti Melontareitit ja mukavat mökit visitpuumala.fi. Hoppu, Kalle (2014): Sienimyrkytykset ja niiden hoito. Olennaista on verrata sientä kaikkiin kirjan tuntomerkkeihin. Myös nesteytys on tärkeää. • Myös kasvupaikan kuvaamisesta on apua lajinmäärityksessä. Vastaus on yksiselitteinen: kyllä voi. ”Eri sienilajit opitaan parhaiten tuntemaan suusanaisella neuvolla metsässä”, sanottiin ensimmäisessä suomenkielisessä sienikirjassa vuonna 1863. suomenluonto.fi 49 Syksyn sieninäyttelyissä kysytään usein, voiko jonkin sienen sekoittaa johonkin toiseen sieneen. Lähteet: Hisinger, Eduard (1863): Sieni-kirja eli Sieni-Kallen oswiitta tuntemaan ja käyttämään syötäwiä sieniä. • Hakeudu hoitoon: Jos myrkyllistä sientä on syöty merkitt ävä määrä, sairaalassa ensihoitona annetaan lääkehiiltä mahdollisimman nopeasti. Hyvä sienikirja auttaa sienestäjää eteenpäin. Metsässä kokeneemman sienestäjän kanssa voi käydä läpi kaikki tuntomerkit ulkonäöstä ja tuoksusta kasvupaikkaan ja -aikaan. Ihminen, joka on nähnyt pelkkiä lehmiä, saattaa pitää hevosta vain hieman oudon näköisenä lehmänä. Suppilovahveron voi sekoittaa rustonupikkaan, tatin haperoon ja lehmän hevoseen. Kirjoittaja on tietokirjailija ja Pohjois-Karjalan Sieniseuran puheenjohtaja. Suomen Talousseura. TOIMI NÄIN JOS EPÄILET SIENIMYRKYTYSTÄ • Soita Myrkytystietokeskukseen 0800 147 111 ja noudata sieltä saamiasi ohjeita
50 suomenluonto.fi 50 suomenluonto.fi
TEKSTI HEIKKI WILLAMO KUVAT HEIKKI WILLAMO JA KIKKA NIITTYNEN suomenluonto.fi 51 Auringon viimeiset säteet punaavat saaren lounaiskulmassa avautuvan näkymän: massoittain etelänkiisloja jyrkänteen hyllyillä, rantakivillä ja vedessä.. Sto ra Ka rls ö Lintuvuoria, alvareita, kämmeköitä ja fossiileja, Stora Karlsö on mereinen paratiisi, jonka näkymät, äänet ja tuoksut ovat eksoottisia suomalaisen kokemina
Pinnalla kelluu haahkoja, pilkkasiipiä, tukkakoskeloita, ruokkeja ja etelänkiisloja. Sen varrella, saaren sisäosaan kiertyvän jyrkänteen tyvellä on komea kiviportti muistona kymmenentuhannen vuoden takaisista ajoista. Nyt satamassa on ravintola, pieni museo ja muutama vuokramökki. 52 suomenluonto.fi S atamasta lähtevä polku johtaa muutaman mökin vieritse jyrkänteen juurelle. Stora Karlsön uudempi historiankirjoitus saa vauhtia vuonna 1741, jolloin Carl von Linné teki tutkimuksiaan saarella. Pääskyt ovat kiireisinä pesiensä teossa, jotkut jo viimeistelyvaiheessa, toiset vasta perustuksia muuraamassa. Portaiden yläpäässä, lähes puiden latvusten tasolla, maisema aukeaa ja näkyviin tulee majakka. Jyrkänteeseen kovertuneessa luolassa hautoo kaksi haahkaa, uuttukyyhkyt huhuavat, satakieli ja mustapääkerttu laulavat. Tunnelma on outo – merilintuja, kyyhkyjä ja rehevien lehtojen laulajia. Pilvipouta kevyine tuulenvireineen maalaa kivistä ja rakkoleväpensaista unenomaisen maiseman, auringon välke taas sytyttää pohjalle tuhansien valoläikkien leikin. Se lepää tasanteella aivan jyrkänteen reunassa vieressään muutama vanha asuinrakennus, joista yhdessä tulemme viettämään kolme seuraavaa yötä. Riutan kivillä lepäilee miltei aina myös jokunen harmaahylje, parhaimmillaan näimme niitä viisi. Heti pihakenttää ympäröivän aidan takana on pieni tasanne, jolta aukeaa hienoja näkymiä. Rantasomerikolla pesivät lapintiirat kalastelevat, ja koko ajan ilmassa on pieniä merimetsoryhmiä, jotka pesivät saaren koillisrannalla lähes kahdentuhannen parin voimin. Paikka on huikea, horisonttiviiva täysin rikkumaton. Silloin kaikki paikat olivat kaluttuja pitkäaikaisen lampaidenpidon takia. He olivat hylkeenpyytäjiä ja kalastajia, jotka hyödynsivät rikkaita vesiä saaren ympärillä. Pohjoisen puolella on satama, josta lähtee ylös majakalle johtava kärrytie. Vanhat betoniportaat nousevat jyrkästi saarnilehtoon, jossa suurten kivenlohkareiden väleissä kukkivat mukulaleinikit, keltavuokot ja tuoksukurjenpolvet. Meri ja taivas ovat täynnä kiisloja ja ruokkeja, tiheikössä laulavat viitakerttunen ja kultarinta. Kivikaudelta nykypäivään Eletään toukokuun jälkipuolta, ja olemme Stora Karlsöllä, toisella Itämeren kahdesta lintuvuoresta. Toinen on Lilla Karlsö, joka näkyy muutaman kilometrin päässä koillisessa. Matkaa Gotlannin pääsaarelle on kuutisen kilometriä. Silloin Ancylusjärven ranta oli tässä ja sen jäät ja aallot muovasivat portin kuluttamalla pehmeämmän kalkkikiven muinaisista koralliriutoista muodostuneen kovan ytimen ympäriltä. Nenään tuoksahtaa linnunlanta, mutta hajuun tottuu muutamassa hetkessä. Sen edessä riutoilla saa jo ensimmäisen kattauksen merilinnuista: tukkakoskeloita, haahkoja, pilkkasiipiä, lokkeja ja ruokkilintuja, joskus myös ristisorsia ja harmaahaikaroita. Pihapiirissä kukkii väkevästi tuoksuvia sireenejä, sen yllä risteilee majakan seinillä pesiviä räystäspääskyjä. Vuosikymmenten kuluessa Pienten aaltojen murtamat auringonsäteet leikkivät rantamatalassa ruokailevan pilkkasiipipariskunnan ympärillä.. Seuraava runsas löytöjakso alkaa kahdeksantuhatta vuotta sitten, ja siinä on merkkejä niin nautojen, sikojen kuin lampaidenkin pidosta. Asetumme taloksi viime vuodelta tuttuun huoneeseen, jonka seinän takaa mereen putoaa jyrkänne satoine etelänkiisloineen ja ruokkeineen. Kova laidunnus jatkui vielä sataviisikymmentä vuotta, kunnes Karlsön metsästysja eläinsuojeluyhdistys sai koko saaren hallintaansa ja poisti lampaat vuonna 1887. Voimme katsella niiden sukeltelua kristallinkirkkaassa vedessä. Hevosenkengän muotoisen saaren länsija itärannat putoavat mereen ruokkilintujen kansoittamina jyrkänteinä, etelässä jyrkänteet ovat ylempänä ja itse ranta on lempeämpi. Myös saaren alkuperäinen kasvillisuus puhkesi uuteen kukoistukseen, erityisesti seljakämmekkä runsastui laajoiksi kasvustoiksi. Kaunista ja suojaisaa luonnonsatamaa on käytetty vuosituhansien ajan. Alkoi erilaisten kasvien istutus ja kylvö, jonka seurauksena saarella kasvaa muutamin paikoin niinkin eksoottisia puita ja pensaita kuin tuijaa ja saksanpähkinää sekä veikselinkirsikkaa, joka on levinnyt lintujen ansiosta ympäri saarta. Arkeologiset kaivaukset sataman lähellä olevassa Stora förvar -nimisessä luolassa kertovat ensimmäisten ihmisten saapuneen saarelle jo varhain kivikaudella, noin yhdeksän ja puolituhatta vuotta sitten. Lähimmät ruokit istuskelevat hyllyllä lehtevien saarnien edessä, toisella puolella on kiislojen kansoittama jyrkänne, allamme kaistale matalaa rantavettä, joka elää sään vaihteluiden mukana
Karlsön kalkkikivi on syntynyt noin 420 miljoonaa vuott a sitt en. Majakka piharakennuksineen on tasanteella, jonka edustalta kalliot putoavat mereen tuhansien lintujen kansoitt amina jyrkänteinä. suomenluonto.fi 53 Itämeren ainoat lintuvuoret Stora ja Lilla Karlsö sijaitsevat Ruotsissa Gotlannin saaren länsipuolella. Vaikka multaa ei juuri ole, saaren kalkkiperäisessä maassa kasvaa hyvin vaativia kasveja. Toukokuun puolivälissä lehdoissa kukkivat viimeiset keltavuokot ja ensimmäiset tuoksukurjenpolvet. Vaikka multaa ei juuri ole, saaren kalkkiperäisessä maassa kasvaa hyvin vaativia kasveja. 10 km Stora Karlsö Lilla Karlsö GOTLANTI SU O M EN LU O N TO , © O PE N ST RE ET M AP IN TE KI JÄ T. Rannoilta löytää helposti fossiileja, kuvassa merililjoja niin pitkitt äiskuin poikkileikkauksina. Toukokuun puolivälissä lehdoissa kukkivat viimeiset keltavuokot ja ensimmäiset tuoksukurjenpolvet
Matka saarnelle kulkee halki alvarin, joka kukkii komeimmillaan näin toukokuun lopulla. Hetken juhlallisuutta korostavat kaksi vanhaa valkopyrstöistä merikotkaa, jotka ilmestyvät haudan ylle taivaan sineen. Päiväkävijät saavat tehdä opastetun kierroksen merkittyä reittiä pitkin, yöpyjillä on sen sijaan oikeus liikkua erikseen suojeltujen alueiden ulkopuolella päiväkävijöiden poistuttua saarelta. Vain jyrkänteiden tyvillä ja rannoilla on tiheää pensaskasvillisuutta. Olen ihmetellyt kyyhkyjen paljoutta, niiden matalan huhuilun jatkuvaa läsnäoloa. Viimeisen vuosikymmenen aiAlkukesä on kämmeköiden aikaa. Saarella on tavattu 560 putkilokasvilajia, joukossa useita gotlantilaisia erikoisuuksia. Erityisesti kämmekät ovat loistossaan. Lajilla on kahdenvärisiä yksilöitä – tummanpunaisia ja vaaleankeltaisia. Nykyisin Stora Karlsö on suojelualue, jolla on tarkat säännöt. Puu on kuuluisa Linnén saarni, jonka tämä mainitsee kirjoituksissaan vuodelta 1741. Silloin Karlsön alvareita koristavat lukematt omat komeat miehenkämmekät.. Stora Karlsön tasanko on mitä kauneinta alvaria: katajia kasvaa siellä täällä, jossain jokunen mänty ja notkossa pieni metsikkö, mutta enimmäkseen maisema on matalan ja lajirikkaan kasvillisuuden peitossa. Muutaman kerran uuttukyyhky säikäyttää meidät räpsähtäessään siivilleen aivan jaloista. Ajattelin niiden munivan jyrkänteiden onkaloihin, mutta ne pesivätkin maassa olevien halkeamien uumenissa. Kun vuodepaikkoja ei ole kuin joitain kymmeniä, jää ihmisten aiheuttama häiriö hyvin vähäiseksi. Lintuvuori Vaikuttavinta Stora Karlsöllä on kuitenkin ruokkilintujen paljous – niitä on tuhansittain. Ne laidunsivat eri lohkoilla siten, että herkimmät kämmekkäesiintymät saivat olla rauhassa aina kesäkuun lopulle. 54 suomenluonto.fi avoin maisema alkoi kuitenkin kasvaa umpeen. Aukean yllä laulavat kiurut ja niittykirviset, hempot visertävät, kivitaskut varoittavat sattuessamme pesän lähelle. Satamaa ja viereistä poukamaa lukuun ottamatta rannoilla ja jyrkänteillä on liikkumiskielto maaliskuun puolivälistä elokuun puoliväliin, merellä suojelualue ulottuu puolen kilometrin päähän rantaviivasta. Kotkat tekevät kaarroksen, purjehtivat sitten kaukaisuuteen perässään lokkien kiukkuinen saattue. Alvarin kukkaloistoa Saaren korkeimmalla kohdalla näkyy leveä saarni, joka on juurtunut pronssikautiselle haudalle. Alvari on Gotlannille ja Öölannille tyypillinen luontotyyppi, jossa ohut maakerros peittää kalkkikiveä. Vuonna 1995 saarelle tuotiin nelisenkymmentä uuhta karitsoineen. Se tekee hidasta kuolemaa, mutta on edelleen hengissä ja suunnilleen saman näköinen kuin Linnén kuvailemana. Hän mittasi puun ja ar vioi sen noin kaksisataavuotiaaksi. Pari vuotta myöhemmin aloitettiin mittavat katajien ja lehtipensaikoiden raivaukset, ja nyt maisema aukeaa avoimena, kukkia pursuavana alvarina. Paikka paikoin maa on sinisenään vuorisinipalloja, ja löydämme myös muutaman vielä kukassa olevan kevätruusuleinikin. Komeita miehenkämmeköitä on kaikkialla, siellä täällä niillä on seuranaan pienempi, lähinnä Gotlannin ja Öölannin kalkkirikkailla mailla esiintyvä palokilinkämmekkä Neotinea ustulata. Lehtipensaikko ja erityisesti kataja valtasivat maan läpitunkemattomina tiheikköinä – jotain oli taas tehtävä. Ympärillä olevat pyöreät kivet ovat suojanneet sitä niin myrskyiltä kuin lampailtakin. Näyttävimmin kukkii seljakämmekkä, jota löytyy saaren kaakkoisosassa suurina kasvustoina. Juttelin lyhyesti tutkimusasemalla työskentelevän henkilön kanssa ja sain ilokseni kuulla, että niin kiisloilla kuin ruokeillakin menee erinomaisen hyvin. Aika virtaa kohisten ajatuksissa. Kumpikin on reliktilaji vuosituhansien takaiselta lämpökaudelta, ja kummankin ainoat pohjoiseurooppalaiset esiintymät ovat Gotlannin ja Öölannin alvareilla. Pronssikautisen merkkihenkilön hauta, suuri ruotsalainen luonnontutkija, joka kehitti nykyaikaisen taksonomian ja jota pidetään ekologian isänä sekä ikivanha saarni – kuin Yggdrasil, skandinaavisen mytologian maailmanpuu. Se on löytänyt suojaisan kasvupaikan mahtavan kiviröykkiön keskeltä kuopasta, jonka haudanryöstäjät ovat aikoinaan kaivaneet. Nyt saarnella on ikää yli neljäsataa vuotta. Toinen erikoinen piirre on, että ne hakevat lähes kaiken ravintonsa Gotlannin pääsaaren viljelysmailta. Merikotkan pesimäalue saaren lounaisosassa on myös rauhoitettu
Puu on nimetty kuuluisan ruotsalaisen luonnontutkija Carl von Linnén mukaan. Hän tutki saaren kasvillisuutta vuonna 1741.. suomenluonto.fi 55 Kiislat munivat ainoan munansa suoraan kalliolle tekemättä minkäänlaista pesää. Kiislan suippokärkinen muna ei muotonsa takia pääse vierimään alas hyllyltä. Saaren korkeimmalla paikalla on komea pronssikautinen hautaröykkiö, jonka keskellä kasvaa yli 400-vuotias saarni
Ruokit ja kiislat ovat todellisia merilintuja. Ilma on täynnä tiuhasti iskeviä siipiä, jyrkänteen hyllyiltä lähdetään ja niille palataan. Niillä istuu satoja kiisloja ja ruokkeja, joita kelluu myös rantavedessä seassaan haahkoja ja muutama pilkkasiipipari. Niitä saa katsella sydämensä kyllyydestä – ylhäältä jyrkänteiden päältä ja alhaalla rannassa, jossa niitä istuskelee satamäärin suojelualueen rajan tuntumassa. Kiislojen lentoliikenne merelle ja takaisin on jatkuvaa, mutta aikaa on myös seurusteluun kivipaasien päällä. Suunta on täysin päinvastainen kuin useimmilla valtamerten lintuvuorilla, joilla kato syvenee vuosi vuodelta. Toukokuun yön hämärä laskeutuu saaren ylle. Ruokkien kohdalla kasvu on ollut yhdestätoistatuhannesta viiteentoistatuhanteen pariin. Tällainen elämä saattaa johtaa pitkään ikään. Ne kyllä lentävät vauhdikkaasti ilmaan päästyään, mutta elementissään ne ovat sukeltaessaan kalojen perässä. 56 suomenluonto.fi kana etelänkiislojen määrä on kasvanut viidestätoistatuhannesta pesivästä parista kahteenkymmeneenneljääntuhanteen. Munimaan yhden munan, hautomaan ja ruokkimaan poikasen niin lihavaksi, että se ei vahingoitu hypätessään alas vielä lentokyvyttömänä. Ne elävät enimmäkseen ulapalla, niiden pienet siivetkin soveltuvat paremmin uimiseen kuin lentämiseen. Ne käyttävät siipiään kuin lentäisivät veden alla, kykenevät hämmästyttävään vauhtiin ja sulaviin käännöksiin. Täysikuu nousee ruotsinpihlajan takaa, alvari kukkii.. Kun pesivien lintujen määrään lisää vuoden tai kahden ikäiset nuoret yksilöt, on helppo ymmärtää, miksi meri ja taivas ovat täynnä kiisloja ja ruokkeja. Rannassa vuosimiljoonien takaiset ajat ovat läsnä kivikossa lojuvissa lukemattomissa fossiileissa, auringon laskiessa maisema on sekin kuin aikojen takaa: meri tasoittuu, ja jyrkänteestä lohjenneilla paasilla istuvat linnut erottuvat mustina siluetteina taivaan hitaasti syvenevää punaa vasten. Kivillä riidellään tilasta, kosiskellaan ja seurustellaan, ilta täyttyy lintujen urinasta. päivänä, viimeisenä iltanamme Stora Karlsöllä, istumme yhdessä suosikkipaikoistamme. Jyrkänteilleen ne tulevat vain pesimään. Tutkija, jonka kanssa puhuin, kertoi viimevuotisesta tapauksesta: Gotska Sandöltä löydettiin täällä rengastettu etelänkiisla, joka oli kuollut hiukan vaille neljänkymmenenyhdeksän vuoden ikäisenä. Viimeinen ilta Toukokuun 22. Siitä näkyy saaren lounaisin pesimäjyrkänne, jonka juurelle on aikojen saatossa murtunut valtavia kivipaasia ja levymäisiä lohkareita. Kivikkoon mätkähdettyään poikaset kiirehtivät mereen ja uivat emojensa kanssa ulapalle
Ilta kallistuu hitaasti yöksi, ja alamme tehdä lähtöä. Satakielten laulu yllään keltainen täysikuu – maaginen hetki täynnä Karlsön outoa taikaa. Äänten voimakkuus on mykistävä. Majakalle johtava polku laskeutuu tiheikköön, jossa valkoisena kukkivat oratuomet ja ruotsinpihlajat muodostavat saarnien alle läpitunkemattoman viidan. Se näyttää kasvavan, leviää sitten litteäksi juuri ennen katoamistaan. Heikki Willamo on valokuvaaja ja kirjailija. Kuljemme sen halki holvistossa, jota reunustaa satakielten kuoro. Toisella puolella hämärtyvä iltataivas tuhansine merilintuineen, toisella viidakkomainen tiheikkö, jossa muratit kiipeilevät puiden rungoilla. Seitsemän laulajaa parin sadan metrin matkalla, lähimmät miltei käden ulottuvilla. Polku nousee taas puuttomalle alvarille ja pysähdymme ihastelemaan hitaasti pimenevää yötä. Muutama askel ja meren äänet hiljenevät, pari askelta lisää ja olemme harjanteella, jonka takana aukeaa puuton alvari. Taivaalle on kohonnut täydeksi pyöristynyt kuu. suomenluonto.fi 57 Aurinko painuu alemmas. Satakielten laulu yllään keltainen täysikuu – maaginen hetki täynnä Karlsön outoa taikaa.
Tärkeintä luonnossa. Monimuotoisuus, rauhallisuus. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Akateemikko Markku Kulmala on tutkinut ilmakehän ilmiöitä 1980-luvulta lähtien. Tieteen akateemikko. Kotipaikka. For the only planet we have. Markku Kulmala. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA ANNA RIIKONEN Ilmakehän tuntija 58 suomenluonto.fi Kuka. Mitä. Helsinki. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Mott o
Metsässä kaiken ikää Polku maailman johtavaksi ilmakehätutkijaksi alkoi tavallaan jo nuorena poikana Forssassa. Kulmala jahtasi radioaktiivista laskeumaa ympäri Suomea. Tavoitteeseen on vielä matkaa, sillä tällä hetkellä SMEAR-asemia on Suomessa ja maailmalla yhteensä toistakymmentä. Lukion jälkeinen opiskelupaikka valisekä kristillisen vakaumuksen tuomaan luottamukseen että havaintoihin myönteisestä kehityksestä. ”Vähemmästä kuluttamisesta olisi etua maapallolle, ihmisten terveydelle ja omalle taloudelle. Ahtaudumme siis kuuluisista pyöröovista ulos ja suuntaamme kohti Katajanokkaa. Sotiin keskittyminen voi pahimmillaan viedä niin paljon vuosia, että ilmastonmuutosta ei voi enää torjua tai edes riittävästi hillitä. Maailman meno ehkä aiheuttaa ahdistusta, mutta sitä voi häätää aktiivisella toiminnalla. ”Yli neljäkymmentä opiskelijaani on professoreina ympäri maailmaa. ”En halunnut osallistua pääsykokeisiin ja matemaattis-luonnontieteelliseen pääsi ilman niitä. Kulmala vietti paljon aikaa luonnossa, samoili metsissä, kuljeskeli joen rannoilla ja keräsi kasveja. Myös rooli uuden tutkijapolven kouluttajana on vaikuttava. Haittaa siitä olisi vain bruttokansantuotteelle.” 1980 ”Menin naimisiin puolisoni Maritan kanssa.” 1986 ”Tšernobylin onnettomuus avasi ainevirtojen kokonaisymmärryksen tarpeen.” 2015 ”Minut valittiin Kiinan tiedeakatemian jäseneksi. Neulaset ja muut näytteet analysoitiin, havainnot koottiin ja väitöskirja valmistui. Tärkein mittausasemista on vuonna 1995 perustettu Hyytiälässä sijaitseva SMEAR II-asema, jossa mitataan jatkuvasti yli 1200 erilaista muuttujaa, muun muassa kaikkia mahdollisia kasvihuonekaasuja. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että hän vuokrasi auton, pakkasi mukaan vaimon ja lapsen ja lähti ajelemaan. Tapahtumaketjun kauaskantoisin ja merkittävin seuraus oli, että se antoi kimmokkeen SMEAR-mittausasemien perustamiseen. Opiskelin ensin teoreettista fysiikkaa.” Väitöstutkimusvaiheessa Kulmalan eteen osui aikamoinen onnenpotku. Näiden ainevirta-asemien verkostoa Kulmala pitää tähänastisen uransa suurimpana saavutuksena. ”SMEAR-asemien perustaminen on vaikuttanut kaikkeen muuhun. Kulmala onkin vakaasti sitä mieltä, että yksittäisen ihmisen pienikin panos on tärkeä. Se saattaa olla Suomen ennätys.” Kulmalan tutkimuskohde on toisaalta valtava, toisaalta pienen pieni. Tutkimusten ytimessä ovat ilmakehän pienhiukkaset, mutta toisesta suunnasta katsottuna koko maapallo. Entisestään metsäsuhde vahvistui kesätöissä, joissa hän huhki useamman rupeaman uittohommissa ja puita istuttamassa. Esimerkiksi yritykset ja poliittiset päättäjät ovat ilmastoasioista paljon kiinnostuneempia tänä päivänä kuin pari vuosikymmentä sitten. Tämä kaikki lisää ymmärrystä ilmastonmuutoksesta ja ilmanlaadusta, mutta kietoutuu myös muihin globaaleihin haasteisiin, kuten biodiversiteetin heikkenemiseen sekä veden, ruoan ja energian riittävyyteen. Ajankäytön optimoinnin taito on Kulmalalla selkäytimessä, ainakin jos jotain voi päätellä saavutusten määrästä ja laadusta. ”Kun kerätään avointa, monipuolista ja pitkäaikaista dataa, pystytään tulevaisuudessa vastaamaan niihinkin kysymyksiin, joita ei vielä ole.” Kuluttaminen kuriin Kulmala suhtautuu tulevaisuuteen pääosin toiveikkaasti. suomenluonto.fi 59 koitui mutkattomasti. Huolestuttavana hän kuitenkin pitää sotien vaikutusta ilmastotoimiin. Kulmala työryhmineen penkoo esiin tietoa esimerkiksi hiilinieluista, ilmakehän ja maanpinnan vuorovaikutuksesta sekä ilmanlaadun ja ilmaston kytkennöistä. Viidenkymmenen kilometrin välein pysähdyttiin, kerättiin havunneulasia ja pyyhittiin liinalla liikennemerkkien takapintoja. En olisi tieteen akateemikko ilman niitä.” Kulmalan suuri haave on koko maapallon kattava 400–500 mittausaseman verkosto. Olen pystynyt osaltani vaikuttamaan Kiinan ilmansaasteongelman ratkaisemiseen.” 2045 ”Odotusarvo on se, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kääntynyt laskuun.” Kulmala jahtasi radioaktiivista laskeumaa ympäri Suomea.. Optimismi perustuu H elsingin yliopiston keskustakampuksella sijaitsevan Porthanian ala-aula on iltapäivällä jo hiljainen. Vuoden 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus nimittäin tarjosi odottamattoman mahdollisuuden tutkia, miten energia ja materia liikkuu ympäristössä, siis esimerkiksi ilmasta puihin ja maaperään. Perusteena oli todistusvalinta. Meriitteihin lukeutuu muun muassa noin 1300 tieteellistä artikkelijulkaisua, pitkäjänteistä ilmakehätutkimuksen infra struktuurin kehittämistyötä sekä lukuisia tiedepalkintoja ja tunnustuksia. Vaikkapa kulutuksesta olisi monella varaa tinkiä. Paikalla on kuitenkin aerosolija ympäristöfysiikan professori, akateemikko Markku Kulmala, joka on täydestä kalenteristaan löytänyt pienen kävelylenkin mittaisen hetken haastattelulle
V I N J E T T I TIKLI PIIKKIOHDAKEPENSAASSA Perhoskuvausmatkalla huomioni kiinnittyi piikkiohdakkeisiin. Pensaasta lenteli valkoisia siemenhaivenia. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Erinomaisen suojavärin omaava tikli se siellä piikkejä pelkäämättä irrotteli vahvalla nokallaan kevyitä haivenia, jotka kesätuuli nappasi mukaansa. Kuva: Pirjo Hokkanen, Kuusankoski 21.7.2024. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. RANTASIPIN ASKELMERKIT Sipi tepasteli kiveltä kivelle. Kuva: Lasse Rokka, Valkeakoski 22.7.2024. . Tämä kahlaaja pesii koko Suomessa. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. Rantasipi suuntaa syysmuutolleen kohti Etelä-Eurooppaa tai Afrikkaa jo heinä–elokuussa
Kuva: Tommi Kujala, Utajärvi 12.7.2024. Kuva: Maija Sieppi, Enontekiö 3.6.2024.. Samett ipunkki on ihmiselle vaaraton ja puutarhalle hyödyllinen – se hävitt ää puutarhan kasvien tuhohyönteisiä. LEHTOKURPAN POIKASET VAARASSA Ajoin metsäautotietä ja huomasin lehtokurpan ja poikaset tiellä. . Onnellinen loppu. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I HÄMÄHÄKIN SALAMATKUSTAJAT Kirkkaanpunaiset samett ipunkin toukka-asteet ovat salamatkustajina hämähäkin kyydissä. KEKOMUURAHAISET TYÖSSÄÄN Hiekkatiellä oli kuollut perhosen toukka, jota kekomuurahaiset yritt ivät kuljett aa pesälle. . Ne siirsivät jaloillaan sivuun pieniä kiviä, jotka olivat toukan kuljett amisen tiellä. . Väistin niitä ja jäin katsomaan tilannett a. Emo meni ojaan, mutt a jätt i poikaset tielle, jossa ne luulivat olevansa piilossa. Kuva: Sirpa Jyske, Virrat 4.8.2024. Muurahaiset punnersivat toukkaa pikkuhiljaa eteenpäin. Lähdin pois ja toivoin, ett ei autoja ajaisi niiden yli. ELOKUUN MAJAVA Majavanpoikanen on jo kasvanut kovasti ja osaa hankkia ruokansa ihan itse. RIEKKO PALLAKSELLA Kuvassa koirasriekko kevätasussaan Pallaksella, Enontekiöllä. . Kuva: Hannu Tikkanen, Kajaani 4.8.2024. Kesäkuussa alueella näkyi paljon riekkoja. Onneksi tie on hiljainen ja palatessani poikaset olivat hävinneet, eikä yhtään ollut jäänyt auton alle. Kuva: Jenna Pitkänen, Joensuu 22.7.2024
lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. SU SA N N A SE IT AK AL LI O / VA ST AV AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Rusakon poikaset piiloutuvat hajalleen maastoon. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. . Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Jos rusakolla on ollut maastossa poikasia ja se epäilee varikseen huomanneen yhden tai useamman, se saatt aisi koitt aa linnun hämäämistä. Ainoa syy, jonka keksin, liitt yy poikasiin. Rusakolla ei ole normaalisti mitään syytä seurailla variksia. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Varis lähti lentämään pellon yli, ja rusakko säntäsi juoksemaan sen perässä. Pienellä pellolla juoksi rusakko. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Kun varis pysähtyi toiselle laidalle matalalle oksalle, pysähtyi rusakko myös pellon reunaan ja jäi tuijott amaan varista. Emo voisi siis kiinnitt ää variksen huomion itseensä ja pelata sillä tavalla jälkeläisilleen aikaa siirtyä suojaiseen kohtaan. /kysy-luonnosta tai . Tämä toistui ainakin seitsemän kertaa, kunnes jatkoimme matkaa ja jätimme luontokappaleet jatkamaan näytelmäänsä. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Tapahtuma vaikutt aa erikoiselta. Se pysähtyi pellon laitaan, jossa matalalla lepän oksalla istui varis. Mikä mahtoi olla tämän näytelmän nimi. HEIDI KINNUNEN Variksen ja rusakon näytelmä Rusakon poikaset piiloutuvat hajalleen maastoon. Rusakon vastasyntyneet karvapallot katoavat maastoon tehokkaasti, mutt a jos varis ne huomaa avoimella paikalla, se saatt aa nokkia ne elävältä omaksi ravinnokseen. Ajelimme Oriveden Suomasemassa, kun näimme oudon tapahtuman. Hetken kulutt ua varis lähti taas lentämään pellon yli, ja rusakko meni perässä
Ne saavat vedett yä kilpensä alle kaikki raajansa pään mukaan lukien. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Kilpikuoriainen eksyi sisälle Mikä ötökkä tämä on. Nämä ovat varsinaisia pedoilta suojautumisen mestareita, sillä toukkien yläpinta on täynnä näytt äviä piikkejä, ja aikuisilla on päällään suuri kilpi. Se löytyi sisätiloista helmikuussa. KU VA T SH U TT ER ST O CK JA KY SY M YK SE N LÄ H ET TÄ JÄ. Sillä on muuten vihreissä tai vaaleanruskeissa peitinsiivissä kimmeltävän vihreät vauhtiraidat. Laji elää mm. Kyseessä on lehtikuoriaisiin kuuluva Cassida-suvun kovakuoriainen eli kilpikuoriainen. Toukat ja aikuiset ovat kasvinsyöjiä. Kilpikuoriaisia löytää kasvillisuutt a haavimalla harvoin verratt una muihin lehtikuoriaisiin – lieneekö sitt en syynä juuri näiden tiukka ote ravintokasvista. Ainakin juuri laji nobilis talvehtii aikuisena karikkeen seassa, minkä vuoksi näitä mainioita otuksia saatt aa nähdä vielä myöhään syksyllä, mutt a myös aikaisin keväällä. Englanniksi näitä kutsutaan nimellä tortoise beetle eli ”kilpikonnakuoriainen”. HELI VAINIO Välkekilpikuoriaisen peitinsiivissä on hohtelevat raidat. jauhosavikalla, peltohatikalla ja suolayrtillä, mutt a se puputt aa mielellään myös muita kasvilajeja. Kun aikuiset kuoriaiset pelästyvät, ne painavat kilven reunat alustaa vasten ja tarraavat tiukasti kiinni alustastaan, usein siis kasvin lehdestä. . Suomessa sukuun kuuluu 15 lajia, joista osa syö tiett yjä kasvilajeja, ja osa taas on polyfageja eli useaa eri kasvilajia syöviä. Kyseessä on melko eteläinen laji, sitä on tavatt u Parikkalan korkeudella asti. Tämä sisätiloihin joutunut yksilö saattaa olla värityksensä perusteella lajia Cassida nobilis eli välkekilpikuoriainen. Saatt aapa siis olla, ett ä jos teille on tuotu sisälle esimerkiksi verannalla talvehtineita kukkaruukkuja tai jotain, jossa on karikett a, on kuoriainen saatt anut tulla sen mukana sisälle ja pikkuhiljaa herännyt sisätilojen lämpöön
Neljänkymmenen vuoden aikana kannasta on hävinnyt peräti seitsemänkymmentä prosentt ia ja laji on nykyään luokiteltu eritt äin uhanalaiseksi. SH U TT ER ST O CK. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Meillä on seinässä linnunpöntt ö, jossa pesii varpunen. Mistä on kyse. Vaikutt aa siltä, ett ä kysyjän pihapiirissä on kolopesijöillä kilpailua sopivista pesäpaikoista. Itse asiassa ne eivät nimestään huolimatt a ole pääskyjä vaan kiitäjälintuja, ja siten läheisempää sukua kolibreille kuin pääskyille. Myös monessa muussa Euroopan maassa tervapääskyllä menee huonosti. PÄIVI SIRKIÄ Pesäkolot loppuivat kesken Tervapääsky on eritt äin uhanalainen kolopesijä. Tervapääskyt pesivät koloihin ja rakennusten rakoihin mutt a myös pöntt öihin. . Suositt elen ripustamaan ensi vuodeksi lisää pöntt öjä, niin kaikille pihapiirin kolopesijöille riitt ää sopivia pesäpaikkoja. Nyt ainakin kolme pääskystä ilmestyi paikalle, ja ne hyökkäilevät pöntt öä kohden. Ne ovat kiehtovia lintuja, jotka viett ävät lähes koko elämänsä lennossa. Kysyjän pihapiirissä lentelevät pääskyt ovat todennäköisesti tervapääskyjä. Tervapääskyn kannat ovat taantuneet Suomessa voimakkaasti. Matalalla lentelystä ja ääntelystä päätellen ne pesivät pihapiirissä, mutt a pesäkolon sijaintia voi olla vaikea huomata, koska linnut lentävät varsinkin pesinnän alkuvaiheessa pesään tai pesältä pois melko harvoin. Tervapääskyjen vauhdikas lento ja kirskuna on monelle varmimpia kesän merkkejä. Tässä tapauksessa ne lienevät katsastaneet, voisiko varpusten asutt amaan pöntt öön pesiä. Taantuman syitä ei täysin ymmärretä, mutt a syiden arvioidaan liitt yvät lentävien hyönteisten määrän vähenemiseen. Monta kertaa päivässä ne lentävät hurjaa vauhtia ihan pöntön vierestä ja pitävät kovaa meteliä. Näimme myös, kun pääskynen yritt i tunkea itseään pöntt öön sisään
Se näytt i peltosänkiöltä, mutt a kukka on kuulemma Suomesta hävinnyt. Kett ukin saatt aa kokeilla pesiä, joskaan ei yhtä innokkaasti kuin supikoira ja mäyrä. Varsinaisesti maa-ampiainen ei ole kuitenkaan erillinen laji, vaan sillä viitataan yleensä melkein mitä tahansa pistiäiseen, joka tekee koloniansa maanalaiseen koloon. Punasänkiö on maailmassa levinnyt koko pohjoiselle pallonpuoliskolle, mutta suolasänkiön levinneisyyskuva on mielenkiintoinen: laji tunnetaan vain Itämeren rannoilta. Pesäänsä puolustavat pistiäiset saatt avat olla kiukkuista porukkaa, ja niiden toukkakennojen rikkominen vaatii riskinott okykyä. Ampiaisten, kuten muidenkin hyönteisten toukat, ovat proteiinirikasta ravintoa, ja kennostoista toukkia voi kerralla saada runsaasti – ainakin yksitt äisten toukkien etsiskelyyn verratt una. Kasvi on punasänkiö (Odontites vulgaris). Toiset koloniat ovat jyrsijöiden vanhoissa koloissa, toiset esimerkiksi lahoavien kantojen juurilla. . Osa pesistä on pieniä, osa suurempia. Se on hyvin samannäköinen kuin lähilajinsa, jo hävinnyt peltosänkiö (O. Kuvan varomaton käytös kielii todennäköisesti jonkinlaisesta sairaudesta tai suuresta uupumuksesta. TERHI RYTTÄRI Onko oravalle tyypillistä käytt äytymistä nukkua aukealla paikalla. Nyt on väsymys voitt anut oravan huonossa paikassa! Lyhyetkin torkut avoimella paikalla ovat hyvin varomatt omat, sillä petolinnut ja pikkupedot ott avat parinsadan gramman paistin kiinni mielellään. Myös mehiläishaukat voivat käydä toukkapesillä etsimässä ruokaa poikasilleen. Karhun lisäksi mäyrä ja supikoira uskaltavat kaivella pesiä, vaikka se saatt aakin johtaa pistoksiin. Lajit kuuluvat näivekasvien heimoon. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mikä muu eläin kuin karhu voi kaivaa maa-ampiaisen pesää niin, ett ä kennot tulevat esiin. litoralis). vernalis), johon se on välillä luett ukin, sekä rannoilla yleinen suolasänkiö (O. Joten voiko se olla. Ne ovat siis yksivuotisia puoliloisia, jotka kykenevät kyllä itsekin yhteytt ämään, mutt a saavat osan tarvitsemastaan ravinnosta imujuuriensa avulla muilta kasveilta. Ampiaiset ovat kuuluisia siitä, ett ä ne voivat puolustaa pesäänsä aggressiivisesti. . Normaalisti orava viett ää yönsä suojaisessa pesässä puiden suojassa. HEIDI KINNUNEN SH U TT ER ST O CK Kuvateksti xxxxx xxxxxx xxxxxxx xx xxxxxx xxxxxxxxx. HEIDI KINNUNEN Huomasin lenkillä Mustavuorella itselleni oudon kukan, jota etsin myöhemmin kirjasta. Päivätorkut puuhkahäntä saatt aa ott aa oksalla makaillen liikkumatt omana. Kukintavaiheessa punasänkiön erott aa suolasänkiöstä varmimmin siitä, ett ä emin vartalo luott eineen pistää kukasta selvästi esiin – tämä näkyy kuvassakin. Sänkiöt ovat puoliloisia Oravan heikko hetki Pistelevä herkkupala LE IL A KO RH O N EN TE IJ A H AR JU. Suvun tieteellinen nimi Odontites viittaa hampaaseen: jonkin suvun lajeista on sanott u helpott avan hammaskivun yllätt äessä.
Sen tieteellinen nimi perennis viitt aa monivuotisuuteen, vaikka se on itse asiassa yksivuotinen. Kangaskääpä kasvaa koko maassa hiekkakankailla, poropoluilla ja sorateillä usein pitkinä riveinä. Myös pillit ovat ruskeat. Tyypillinen kangaskääpä on lyhytjalkainen, leveän suppilomainen, ruskealakkinen sieni, jonka lakki on ripsureunainen. Kangaskääpä voi toimia sekä lahott ajana ett ä sienijuurisienenä, jolloin se muodostaa sienijuurta männyn kanssa. Kangaskääpää pidett iin aiemmin yhtenäisenä lajina, mutt a nytt emmin on ilmennyt, ett ä nimen alle voidaan sijoitt aa useita lajeja. Jalka on samett ipintainen. Aluemaantieteen perusteet 5 op Avoin paikkatieto ja geoinformatiikan perusteet 3 5 op Yhteiskuntaja poliittinen maantiede 3 op Kestävyyden perusteet 3 op ILMASTO.NYT MOOC 2 op Maksuttomia opintoja mm. LASSE KOSONEN Melkein kuin vuosirenkaita PA U LI IN A JA SI AK slowly does it Vaatteemme syntyvät Kajaanin sydämessä, yhteistyössä ystävien kanssa, aikaa ja vaivaa säästämättä – jokaisesta hetkestä nauttien. Syötäväksi tuollaisesta ohuesta ja sitkeästä sienestä ei luonnollisesti ole. Yleensä lakki jää alle 10 sentin, mutt a toisinaan kaksi lakkia voi olla kasvanut kiinni toisiinsa. Tyypillisiä ovat lakin selvästi näkyvät kasvuvyöhykkeet, jotka tekevät lakin ”tikkataulumaiseksi”. www.r-collection.fi. Mikähän laji tämä on. . Johdanto kestävään kehitykseen ja kasvatukseen 2 op MOOC Johdatus oikeustieteeseen ja oikeudelliseen ajatteluun I 2 op Digitalisaatio, tietojärjestelmät, tekoäly ja vihreät ICT-hankinnat 1 32 op, Kestävä web-kehitys 2 30 op Tilastotiede ja data I 2 op Getting to Know Futures Studies 1 ECTS credit MOOC OPISKELE UUTTA, KEHITÄ OSAAMISTASI utu.fi/avoin / Get inspired by science <. Vaalimme suomalaisia juuriamme, planeettaamme ja elämää panostamalla paikalliseen toimitusketjuun. Lakki on hyvin ohut ja taipuisa, ja lakin voi kääntää kaksin kerroin sen rikkoutumatt a. Ovatkohan lakin kasvuvyöhykkeet saaneet nimen antajan luulemaan lajia monivuotiseksi. Avoimia yliopisto-opintoja työelämän tarpeisiin, tutkintoon tähtääville ja kaikille kiinnostuneille myös joustavasti verkossa YMPÄRISTÖTIEDE Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat 5 op, maksuton Perusopinnot 25 op, aineopinnot 35 op, yksittäisiä kursseja MAANTIEDE Perusopinnot 25 op tai yksittäisiä kursseja mm. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Mustikkaan mennessäni näin metsä autotien reunassa nämä kauniit sienet
Jutun upeat kuvat helpott ivat tunnistusta. – Pasi Koivisto, Turku Nii yjen soi oniekat Voi miten jutun luett uani innostuin havainnoimaan heinikkoja ja niitt yjä. Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. Aluksi en tiennyt, mikä laji tämä lentävä kurnutt aja on, mutta myöhemmin sekin on selvinnyt. – Jere Nousiainen Auton kierrättäminen on helppoa ja ilmaista. u. Osallistujien kesken arvotaan Sami Tallbergin Villisienikeitt okirja. (klikkaa lehden kansikuvaa). TO IM IT TA N U T M A R I P IH LA JA N IE M I Banaanikärpäset Tammikuun numerossa banaanikärpäset on esitett y ”kiusallisina kumppaneina” joista ”suurinkaan luonnonystävä tuskin ilahtuu”. Luokitt elen itseni suureksi luonnonystäväksi, mutt a en tiedä olenko suurin luonnonystävä. to) oli mielenkiintoista tietoa,. – Jarmo Mäkinen, Hollola Veden vieraat Uintijutussa (eläinten uimataito) oli mielenkiintoista tietoa, hauskoja anekdoott eja ja komeat kuvat. Lukijoiden mielestä numeron 6/2024 paras jutt u oli Lehtokurppa – kesäillan kurnutt aja. Lehden jutt u valott aa lisää lehtokurpan elämästä. Itse olen luontokappale ja osa todellisuutt a ja luontoa niin kuin muutkin luontokappaleet, joiden kanssa asutamme planeett amme ekosysteemejä. Banaanikärpästen kanssa yhteiselo tuo myös heitä saalistavia hämähäkkejä asuntooni ja myös he ovat tervetulleita ja kohtelen kaikkia heitä ystävinä. ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.. Lehtokurppa – kesäillan kurnu aja Kuten monelle muullekin, myös itselleni lehtokurppa on tullut tutuksi kesäiltana mökillä. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.. Toivon, ett ä ett e puhu luonnossa esiintyvistä olennoista kiusankappaleina vaikka ne teissä aiheutt aisivatkin puistatusta. Katso vastaanottopisteet: autokierratys.fi Ympäristö kiittää auton kierrättäjää Noin 95 % auton painosta pystytään hyödyntämään. Kotini on ekosysteemi, johon luontokappaleet ovat tervetulleita. Arvonnassa R-collectionin Rokua 6-panel lippalakin voitt i Kalle Korhonen Jyväskylästä. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 9.9.2024. Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. Tuskin kukaan voi tuota titteliä ott aa itselleen. Erinomainen jutt u kaikkiaan! – Jukka-Pekka Hares, Helsinki EDELLINEN NUMERO kuvat helpott ivat tunnistusta. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä
Sitä voitaisiin jatkossa kohentaa muun muassa korjattavuudesta kertovilla pakkausmerkinnöillä sekä verkkoalustoilla, joiden avulla paikalliset korjaamot löytyisivät vaivattomasti. Kestävämmät ja korjattavammat tuotteet säästäisivät maapallon resursseja. Tähtäimessä ovat edullisemmat ja houkuttelevammat korjauspalvelut. Kestävyys kunniaan EU-koneistossa on työstettävänä tuotteiden kestävyyteen, korjattavuuteen ja kierrätettävyyteen liittyviä aloitteita. Peräti 78 prosenttia kuluttajista ajatteli, että käyttötavarat eivät ole helposti korjattavissa. Onko tämä vain huonoa tuuria vai eivätkö kulutustuotteet enää kestä käytössä edes kohtuullista aikaa. Korjaamisen vaikeus saattaa johtua tuotteen rakenteesta. Hajonneesta tuotteesta valittaminen antaa myyjälle ja valmistajalle viestiä siitä, että heikkolaatuista tavaraa ei hyväksytä. Jos mietteet ja kokemukset tuntuvat tutuilta, et ole yksin. Parannuksia odotellessa jokainen voi toimia vastuullisesti ainakin siten, että marssii kauppaan reklamoimaan, jos tuote menee rikki ennen aikojaan. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi TENNAREIDEN NEULOS hiertyy rikki muutaman viikon kävelyn jälkeen, ja tehosekoitin hyytyy alle vuodessa. Yksi kehityskohde on kuluttajien tiedonsaanti. Jätteenkin määrä vähenisi, jos kulutustavarat olisivat kestävämpiä ja korjattavampia. Onneksi ongelmaan on havahduttu ja TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN. Jos uusi tuote maksaa saman verran kuin vanhan korjaaminen, on aika selvää, kumpaan valinta helposti kallistuu. Kuluttajan haasteena ovat myös korjaus palvelujen löytäminen, varaosien saatavuus sekä korjausten kustannukset. Tavaroiden kestävyyteen kiertyy läheisesti myös toinen pulmakohta: korjattavuus, joka sekään ei saa mairittelevaa arviota selvityksen vastaajilta. KUN TUOTTEEN käyttöikä jää lyhyeksi surkean laadun ja korjaamisen mahdottomuuden vuoksi, kuluu paitsi rahaa ja hermoja, myös maapallon resursseja. Esimerkiksi liimatut liitokset voivat estää osien irrottamisen ja uudelleen kiinnittämisen. Kuluttajaliiton tekemässä selvityksessä vain kahdeksan prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että uudet käyttötavarat, kuten pienelektroniikka ja kodinkoneet, ovat yleensä kestäviä. Kestävämmät ja korjattavammat tuotteet säästäisivät maapallon resursseja. Kestävämmät ja korjattavammat tuotteet säästäisivät maapallon resursseja
Huolla ja hoida Tavaroiden käyttöikää voit venyttää huolellisella hoidolla. 4. Katso lähin kierrätyspisteesi: kierratys.info OLET MINULLE TÄRKEÄ, LUONTO! Mustikkapiirakka sopii hyvin juhlistamaan Suomen luonnon juhlapäivää lauantaina 31. suomenluonto.. Myyjä on tuotteen virheestä vastuussa kuitenkin vain siinä tapauksessa, että olet noudattanut tuotteen käyttöja hoito-ohjeita. 2. Mikä on sinun rakkaudentunnustuksesi luonnolle. Tuotteen tulee olla myös kestävyydeltään sellainen, mitä vastaavat tavarat tavallisesti ovat. 5. 1. Nuoria ja kovamaltoisia sieniä, kuten kantarelleja, suppilovahveroita tai kangasrouskuja voi säilöä myös etikkamausteliemeen. Mitä tuotteen virhe tarkoittaa. Puolet akuista ja paristoista jää meiltäkin kierrättämättä. Pese vaatteet oikeilla aineilla ja oikeissa lämpötiloissa, ja pidä huolta myös kodinkoneista. Vinkit antoi Kestävät talouspolut –hankkeen asiantuntija Elli Pölhö Marttaliitosta. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A Tunnetko virhevastuun. 3. / rakkaudentunnustus Pienet makupalat KU VA T SH U TT ER ST O CK Pienet. Virhevastuu on eri asia kuin takuu, joka on vapaaehtoinen lisäpalvelu. Kilpailuja kuluttajavirasto auttaa Tietoa esimerkiksi virhevastuun kestosta voi etsiä Kilpailuja kuluttajaviraston nettisivuilta. Tavara katsotaan virheelliseksi muun muassa silloin, kun se ei vastaa niitä tietoja, joita markkinoinnissa on annettu. elokuuta. ÄLÄ JEMMAA PARISTOJA Euroopan unionin uusimman jätetilaston (Eurostat) mukaan suomalaiset ovat toiseksi ahkerimpia paristojen ja pienakkujen kierrättäjiä Euroopassa, kun vertaillaan vuosittaisia asukas kohtaisia keräystuloksia. Virhevastuu ei ole takuu Myyjällä on lain mukaan vastuu tuotteen virheestä. Kuluttaja voi vedota virhevastuuseen myös takuuajan umpeutumisen jälkeen. funga.. Rakas luonto on juhlansa ansainnut. Sulata pakastin, tyhjennä pyykkikoneen nukka sihti ja puhdista asianpesukone. Noudata käyttöja hoito-ohjeita Jos tuote menee nopeasti rikki, ota pikimmiten yhteyttä myyjään. KU VA T SH U TT ER ST O CK SIENIMETSÄN VÄKEÄ Sienimetsän satoa voi säilöä suolaamalla, kuivaamalla ja pakastamalla. Sieltä löytyy myös Reklamaatioapurisovellus, joka auttaa kirjallisen valituksen tekemisessä
KU VA JA N N E TI M PE RI SA AR IJ ÄR VE N M U SE O. saakka, kierikki.fis 70 suomenluonto.fi AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE Saarijärveläisen kuvataiteilijan Elsa HärkönenPeuran (1922–2017) akvarelli Keisarin kruunut on vuodelta 1974. Luonnon kauneutta Saarijärven museon näyttelyssä Puutarhan lumoa avautuu näkymiä puutarhateemaan niin taidemaalari Nanna Suden maalauksien kuin saarijärveläisten taiteilijoiden teoksien valottamina. K U LT T U U R I Saarijärveläisen kuvataiteilijan Elsa HärkönenPeuran (1922–2017) akvarelli Keisarin kruunut on vuodelta 1974. Paluu kivikaudelle Oulun Tiedekeskus Kierikin näyttelyssä Luontoretki kivikaudelle tutustutaan Suomen luontoon ja sen muutoksiin jääkaudelta alkaen. saakka, saarijarvi.fi. August ja Alma, paimenlapset -näyttely Lohjan museossa 31.10. Puutarhan lumoa -näyttely Saarijärven museossa 13.10. saakka, lohja.fi. Näyttely kertoo myös puutarhojen kulttuurihistoriasta. Lapset paimenessa Lohjan museon lapsille suunnattu näyttely August ja Alma, paimenlapset johdattaa paimentamaan lampaita pitkin metsiä. Luontoretki kivikaudelle näyttely Tiedekeskus Kierikissä Oulussa (Yli-Iissä) 27.9. Näyttelyn lisäksi voi tutustua myös rekonstruoituun Kierikin kivikautiseen kylään, jossa esihistoria herää eloon. Näyttelyssä kerrotaan myös, millaisena metsä uskomuksineen ja tarinoineen näyttäytyi 1800-luvun paimenlapsen silmin katsottuna
Se edustaa harjulinnaa, jossa on jälkiä myös linnamaisesta varustuksesta ja rakenteista sekä mahdollisesti pysyvästä asutuksestakin. Oppaan sivuilla kerrotaan, että muinaislinnoja rakennettiin etenkin myöhäisellä rautakaudella (n. Satu avaa luontokadon juurisyytä, pysäyttää sen eikä maailman ennallistaminenkaan ole mahdotonta. JOHANNA MEHTOLA Linnoja tuhannen vuoden takaa KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T säyttää sen eikä maailman ennallistamiRetkiä sieneen ja metsiin Merkityksiä tulviva satu Maija Mussaari on biologi ja suojeluasiantuntija. suomenluonto.fi 71. 2024). 500–0 eaa.). MAGDALENA HAIN kirjoittama ja Teemu Juhanin kuvittama satu Kurnivamahainen kissa (Karisto 2017) alkaa surullisissa tunnelmissa. Podcastia juontaa verkkotuottaja Hanne Valtari. Kirja on ääripää, josta tylsyys ei erotu edes kaukoputkella. Luonnon ääni Joko olet tutustunut Luonnon ääni -podcastiimme. SIENIHÖPERÖT, HUOMIO! Kun sienimetsä kutsuu, mukaan voi pakata Lasten sienikirjan (Readme.. Historioitsija ja tietokirjailija Harri Ahonen on koonnut näistä mielenkiintoisista historiallisista retkikohteista oivan oppaan Muinaislinnat ja linnavuoret (SKS 2024). Pinteestä päästyään kissa ja tyttö ryntäävät jahtaamaan kevyempiä unelmia. Tekstit ovat Lotta Lahden ja kuvitukset Kaisa Parenin käsialaa. Kaiken pohjalta löytyy herra A. Kirjassa esitellään myös Baltian kansallispuistot. Niissä oleskeltiin yleensä vain väliaikaisesti. Hneus aterioimasta. Katie Scottin upeasti kuvittama kirja Puut (Nemo 2024) kertoo helppotajuisesti puiden kehityksestä sekä esittelee lukuisia puulajeja tammesta muskottiin. Myös syliin tulvivat kuvat tempaavat lukijan mukaan seikkailuun. Tyttö päätyy lopulta suuren kissan mahaan, jossa meret, metsät ja vuoret ihmisineen kelluvat. Se innostaa harrastuksen alkuun. Kiehtovia retkeilyvinkkejä Viroon, Latviaan ja Liettuaan saa Kaarina Silmusen kirjasta Löytöretkellä Baltian luonnossa (Iloinen Gorgo 2023). Suurin osa muinaislinnoista on kuitenkin niin sanottuja mäkilinnoja, jotka rakennettiin kahdelta tai kolmelta sivulta äkkijyrkän kallion päälle. Kissa on syönyt maailmasta kaiken ja nyt se havittelee pientä tyttöä. KANELIKIN ON PUU. Historiakatsauksen lisäksi Muinaislinnat ja linnavuoret esittelee peräti 80 muinaislinnaa ja opastaa löytämään maastosta merkkejä muinaisista kulkijoista. suomenluonto.fi ja Spotify. Ja jos muinaislinnaretkellä oikein keskittyy, saattaa kuulla askelten töminää ja nähdä merkkitulien loimotusta. suomenluonto.fi 71 K I R J AT NÄIN NAAPURISSA. Arboristi Tony Kirkhamin kiintoisat tekstit on suomentanut Suomen Luonnonkin sivuilta tuttu asiantuntija Anneli Viherä-Aarnio. ON HUIKEAA ajatella, että noin tuhat vuotta sitten maamme jokien, järvien ja meren rannoilla kohosi ainakin sata muinaislinnaa eli linnavuorta. Yksi kookkaimmista muinaislinnoista on Rapolanharjun linna Valkeakoskella. Linnat toimivat turvapaikkoina ihmisille ja ne keskittyivät Etelä-Suomeen. Kuuntele kiinnostavia syventäviä keskusteluja Suomen Luonnon artikkelien aiheista, kuten vaikkapa pölyttäjien elämästä. 8001200) sekä pronssikauden lopulla (n. Teos ottaa kissan kokoisen perspektiivin luontokatoon, jota se käsittelee kekseliäästi
Testamenttilahjoittaminen on kaunis tapa tukea suomalaisen luonnon suojelua ja varmistaa, että myös tulevat sukupolvet saavat nauttia sen ainutlaatuisuudesta. Lataa uusi Suomen Luonto -sovellus! Suomen Luonto -sovelluksen avulla saat puhelimeesi tai tablettiisi tuoretta tietoa luonnon tapahtumista ja ympäristöasioista. Yleishyödyllisille yhdistyksille tehdyt testamentit ovat verovapaita. Suomen luonnonsuojeluliitto on vuonna 1938 perustettu maamme suurin ja tutkitusti vaikuttavin ympäristöjärjestö. Suomen Luonto -sovellus! Lataa maksuton sovellus App Storesta tai Play Kaupasta.. Millaisen j äl j en sinä j ätät. Voit ohjata testamenttilahjoituksen joko Suomen luonnonsuojeluliiton vaikuttamistyöhön tai esimerkiksi metsien, sisävesien, uhanalaisten lajien tai Itämeren suojeluun. Digitilaajana pääset näköislehtiarkistoon ja lukemaan kaikki lehden artikkelit. Tilaa maksuton esitteemme: sll.fi/testamentti Omien läheistesi lisäksi voit muistaa testamentissa suomalaista luontoa
Ystävän ja minun lähestymisemme luontoon oli kaikkea muuta kuin tiedollista. aja Oulusta. Usein tuntuu, etteivät järki, kannanotot ja tutkimustulokset kuitenkaan riitä. Toisinaan seikkailimme vieressämme kulkevan joen törmillä. Tässä se tuntuu kuitenkin toimivan, sillä järjellä en osaa kokemusta selittää. Toisessa tutkimuksessa vertailtiin erilaisten ja eri-ikäisten metsien vaikutusta ihmisten hyvinvointiin. Useimmille lajeille keksimme nimet ja sekoitimme ne leikin maailmaan. suomenluonto.fi 73 L apsena ihanimpia paikkoja oli ystäväni kodin takana mutkitteleva pieni puro. Sattumalta nuo lapsuuden mieluisimmat leikkipaikat olivat monimuotoisinta luontoa, jota ympärillämme oli. Kaikissa näissä oleilu lisäsi positiivisia tunteita ja vähensi negatiivisia. TUTKIMUS TUKEE havaintoa siitä, että koemme monimuotoisen luonnon erityisen miellyttäväksi. Yhä viehätyn vastaavanlaisista paikoista. Sulkea siellä silmät, hengittää syvään sisään ja vain tuntea sen arvo. Kaikkein tehokkaimmin tutkittavat elpyivät satavuotiaassa talousmetsässä ja 120-vuotiaassa luonnontilaisessa metsässä. Suosikkikukkamme oli metsätähti. Niin puronvarsimetsät kuin jokivarretkin tarjoavat kodin suurelle lajikirjolle. J e n n i R ä i n ä KU VA VE SA RA N TA. Ehkäpä jokaisen päättäjän pitäisikin mennä luontoon: siihen erityisen monimuotoiseen. Olenkin alkanut miettiä, että kenties meitä ihmisiä viehättävätkin intuiitivisesti monimuotoiset luontokohteet. Puronvarsi ja sitä ympäröivä suojaisa metsä olivat loputtomien leikkien paikkoja. Sittemmin tietoa on tullut enemmän ja olen ymmärtänyt näiden paikkojen arvon monimuotoisuuden kannalta. MUTTA OLIKO kyseessä todella sattuma. Voimme kiistellä metsistä, hakkuista ja luonnonvarojen käytöstä mutta luonnon vaikutus meihin on kiistämätön. Samoin tekevät varttuneet metsät, jotka kiehtoivat meitä lapsena enemmän kuin muut. Tutkimuksissa on todettu muun muassa, että koemme metsät elvyttävämmäksi ympäristöksi kuin puistot tai rakennetut ympäristöt. Järki ja tunteet ”Koemme monimuotoisen luonnon erityisen miellyttäväksi.” Jenni Räinä on kirjailija ja toimi. Emme tunteneet lajeista kuin muutamia. JÄRKIPERUSTEET PUHUVAT luontokadon aikana monimuotoisen luonnon vaalimisesta. Tutkimuksessa oli mukana neljä metsää. Intuitio on hankala ja epämääräinen käsite, jonka käyttämistä välttelen yleensä. Metsistä kaupungin virkistysmetsä elvytti tehokkaammin kuin nuori kasvatusmetsä. Lisäksi meillä oli muutamia varjeltuja hämäriä satumetsiä, joissa vietimme aikaa
Loppukesäämme kuuluvatkin veneretket avomeren rajan autioille saarille. Siitä muistuttavat sameat vedet, kuolleet merenpohjat ja mömmöiset sinilevälautat. Huojennuksen pilkahduksia tulee näistä retkistä kirkkaiden vesien ääreen. On hauskaa seurata hylkeiden läikintää aallokossa, sukeltaa kymmenpiikkien, särmäneulojen ja erilaisten katkojen kanssa kristallisten vesien rakkohaurumetsissä ja istua kuumalla, vuosimiljoonia vanhalla, kaiken nähneellä kalliolla eväitä syöden. Kuvi. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Meremme voi kuitenkin huonosti. Nyt vielä yhteistyö Venäjän vesiensuojelutahojen kanssa on maailman tilanteesta johtuen loppunut.. Toisaalta mukana on aina suru jo menetetystä ja toivottomuus siitä, voiko menetettyä enää saada takaisin. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi ELOKUU MONILLA SAARILLA keväästä asti voimassa ollut maihinnousukielto lintujen pesimärauhan takaamiseksi päättyy elokuun alussa
syyskuuta Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. suomenluonto.fi 75 Meloen kilometriä – Suomen merenrannikon pituinen luontoretki Takertujat – näin siemenet li. aavat Estee. i Digitilaus: www.suomenluonto. i/digi www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. i/digi Mäyrän elämää TU O M AS H EI N O N EN Mäyrän elämää TU O M AS H EI N O N EN Syksyllä mäyräkin keräilee kesän satoa. i Digitilaus: www.suomenluonto. Mitä Suomen metsäsioille kuuluu. ömästi retkelle www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto 8/2024 ilmestyy 26. E N S I N U M E R O S S A
Lumoudu kanssamme suomalaisesta luonnosta. suomenluonto.. Pysy ajan tasalla luonnon tapahtumista ja syvenny ympäristöaiheisiin. Koe sen hyvää tekevä vaikutus, opi tuntemaan lajit ja ymmärtämään ilmiöt. /tilaa Suomen Luontoa julkaisee Luonnonsuojeluliitto, jonka työhön lehden tuotot käytetään. Painetun lehden lisäksi saat käyttöösi digipalvelun, jossa luettavanasi ovat lehden jutut lisämateriaaleineen, paljon vain verkossa julkaistavia artikkeleita sekä näköislehdet vuodesta 1941. Palautusviikko – Lumoudu kanssamme suomalaisesta luonnosta. Hetkesi luonnossa H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV AL O Nyt on sieniretkien ja -hetkien aika! Hyviltä kalkkipitoisilta kasvupaikoilta voivat pilkistää kosteikkovahveron kauniit keltaiset jalat.